diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | 75375-0.txt | 6212 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 6229 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/75375-0.txt b/75375-0.txt new file mode 100644 index 0000000..7f3e486 --- /dev/null +++ b/75375-0.txt @@ -0,0 +1,6212 @@ + +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75375 *** + + + + + +SEN PITKÄÄ, TÄMÄN LYHYTTÄ + +Tiituksen pakinoita 1 + + +Kirj. + +TIITUS [Ilmari Kivinen] + + + + + +Helsingissä, +Kustannusosakeyhtiö Ahjo, +1918. + + + + + "Koska siis porsas taritaan + niin awaa säkkis, jos se tarwitaan." + _Agricola_. + + + +SISÄLLYS: + +Alkulause. +Kertomus Kiinasta +Toukokuussa 1913. +1,000 markan seteli. +Selonteko paastostani ja sen seurauksista. +Viipurin pamaus. +Tavarajunassa. +Valtiomies ja piru. +Murhayritys Mikkelissä. +Helluntailiike. +Pääkirjoitus. +Turun kirje. +Yhdenvertaisuuslaki. +Tyynyjuttu. +Demminin taistelu. +Kesäksi maalle. +Monna Lisa. +Kevätjuttua. +Patriarkka Abrahamin kello — Kuopiossa. +Itsemurha. +Koi. +Laiton kokous. +Eräs toinen tuttavuus. +Parturissa. +Muotihulluus. +Taistelunhaluinen Tiitinen. +Ei goliera Buuhun noushe. +Raskas velvollisuus. +Kunnankirjuri. +Hauska pari. +Kadonnut papu. +Juopunut kukko. +Panu. +Toimitussalaisuuksia. + + + + +ALKULAUSE + +kriitilliselle lukijalle, kirjoittanut Erasmus Rotterdamilainen: + + +Jos jotakin annetaan / joka eij sinun macos cansa yhteen sowi / waro +ettes sano sitä _Comoedian_ leikitziän _Cliphton_ Sanaa: _Isä en minä +taida_: mutta ystäwällisest kijttä. Sillä tämä on caickein sijwollisin +tapa estellä. + + + + +Kertomus Kiinasta. + + +Tiedättekö, mitä kiinalaisilla on muuta vinossa kuin heidän silmänsä? + +Kiinalaisten silmät ovat aina olleet vinossa. Sehän on ensimmäinen +tieto, minkä me pikkukoulussa olemme kiinalaisista saaneet. Ja +kiinalainen, jonka silmät eivät ole vinossa, ei ole mikään kiinalainen, +vaan joku huijari, joka on vain olevinaan kiinalainen. Mutta vaikeata +on jokaisen, jonka silmät eivät sattumalta ole syntymästä saakka +vinossa, jäljitellä kiinalaista. Joka ei usko, koettakoon itse. On +harvoja asioita maailmassa, jotka ovat niin vaikeita kuin silmien +vinoon vääntäminen, jos luonto kerran on ne vaakasuoraan asentoon +asettanut. + +Niin, kiinalaisilla on nykyään vinossa myöskin heidän valtaistuimensa. + +Se on niin vinossa, ettei hra Juanshikai mitenkään tahdo pysyä sillä +istumassa. + +En tiedä, millainen Kiinan valtaistuin on. Minä en nimittäin koskaan +ole sillä istunut. Ja minä aavistan vaistomaisesti, etten minä tule +sillä koskaan istumaankaan. + +En ole edes nähnytkään Kiinan valtaistuinta. Mahdollisesti ja +luultavastikin se on hyvin kaunis ja komea istuin. Arvattavasti on +siinä istuinpaikalla sitäpaitsi pehmeä silkkityyny, niin että siinä +istuu ihan lystikseen. Mutta kaikesta siitä huolimatta suuttuivat +eräät kiinalaiset lopuksi, mahdollisesti tilapäisessä mielenhäiriössä, +tuohon istuimeen ja kaasivat sen nurin, niin että sillä istuva pieni +vinosilmäinen poika putosi istumaan permannolle. Ja sitten veivät ne +herrat, jotka olivat kaataneet valtaistuimen, sen ullakolle muitten +käytännöstä hylättyjen huonekalujen joukkoon. + +Kiinassa oli täten tapahtunut vallankumous, ja neljäsataa miljoonaa +vinosilmäistä, mustapalmikkoista kiinalaista kyseli toisiltaan: + +— Mitäs nyt tulee? + +Eihän se ihme ollutkaan, että kiinalaiset olivat vähän levottomia. He +olivat tuhansien vuosien kuluessa tottuneet siihen, että Pekingissä +oli jossakin huoneessa tuo valtaistuin ja että sillä aina istui joku +enemmän taikka vähemmän vinosilmäinen ja siis myöskin enemmän tai +vähemmän kiinalainen tai mandshurialainen herra tai rouva tai paremman +puutteessa vaikkapa vain poikakin. Heistä tuntui siis ymmärrettävästi +hieman oudolta ajatella, että tuo valtaistuin nyt oli viety ullakolle +ja ettei sillä nyt istunut ketään, lukuunottamatta mahdollisesti jotain +pitkähäntäistä rottaa, joka oli asettunut tutkistelemaan, miltä tuon +pehmeän silkkityynyn koreat tupsut maistuisivat. + +Mutta Kiinassa oli eräs viisas, oppinut ja kaikissa maallisissa +asioissa sangen taitava vanhanpuoleinen herra, nimeltä Juanshikai. +Kun hän huomasi, miten levottomiksi hänen vinosilmäiset maanmiehensä +tulivat valtaistuimen katoamisen johdosta, selitti hän näille, että +kaikki oli niinkuin olla pitikin. Nyt oli vain perustettava tasavalta. + +— Mikä se semmoinen on? kysyivät kiinalaiset. + +Juanshikai selitti, että se on semmoinen mukava järjestys, ettei +valtaistuimella istu kukaan, mutta kansa itse valitsee hallituksensa +päämieheksi jonkun viisaan, oppineen ja kaikissa maallisissa asioissa +sangen taitavan vanhanpuoleisen herran, jota sitten sanottaisiin +presidentiksi. + +Kiinalaiset katselivat toisiaan hiukan ymmällä ja alkoivat sitten +aprikoida, mistä he saisivat käsiinsä semmoisen vanhanpuoleisen herran, +jota tässä asiassa tarvittaisiin. Silloin sattui hra Juanshikaita +yskittämään, joten kiinalaiset tulivat katsoneeksi häneen, ja +hoksasivat silloin äkkiä, että juuri siinähän se oli oikea mies: olihan +juuri Juanshikai itse viisas, oppinut ja kaikissa maallisissa asioissa +sangen taitava herra, eikä enää mikään nuoruudenhullukaan. + +Kiinalaiset tulivat niin iloisiksi tämän keksinnön tehtyään, että he +tanssivat harakkaa ja hyppivät yhdellä jalalla niin että palmikot +paukkuivat pitkin selkää, ja huusivat valitsevansa Juanshikain +presidentiksi. Juanshikai oli hyvin kainon näköinen ja sanoi, ettei +hän oikeastaan sitä tarkoittanut, mutta kiinalaiset ne vain hurrasivat +ja huusivat eläköötä, eivätkä ensinkään kuunnelleet Juanshikain +vastaväitteitä, vaan tekivät hänestä presidentin heti paikalla. + +No Juanshikai, joka oli rauhallinen ja hyväntahtoinen mies, ei +viitsinyt sen enempää vastaan harata, vaan rupesi presidentiksi. Ja +kiinalaiset olivat niin ylpeitä ja iloisia siitä, että heillä nyt +oli oikea presidentti, kuin lapset, jotka ovat saaneet kukin kauniin +sokeriporsaan markkinatuliaisiksi, sellaisen porsaan, jolla on pieni +kippura sokerihäntä, kaulassa punainen rusetti, ja joka maistuu niin +makealta, kun sitä nuolasee. + +Sitten oli Juanshikai jonkun aikaa kiinalaisten presidenttinä, tullen +lopuksi valituksi elinkaudekseen siihen ammattiin, ja hallitsi +kiinalaisia oikeamielisesti ja kunniallisesti, palkiten niitä, jotka +käyttäytyivät soveliaasti ja säädyllisesti, ja napsauttaen niiltä +kaulat poikki, jotka yrittivät ruveta jossain asiassa turisemaan häntä +vastaan. Ihan niinkuin ahkeran ja taitavan kiinalaisen presidentin +pitikin. + +Kerran käveli Juanshikai vanhan palatsin ullakolla ja huomasi +valtaistuimen, joka oli siellä nurkassa unhotettuna ja pölyttyneenä. +Kun Juanshikai sitä vähän aikaa katseli, niin tuli hänelle oikein sääli +sitä. Hän ajatteli, kuinka monta miljaardia kiinalaista vuosituhansien +kuluessa oli ollut polvillaan tuon istuimen edessä, ja tuossa se nyt +lojui hyljättynä ja yksinäisenä. + +Juanshikai istahti valtaistuimelle ja vaipui haaveilemaan. Hän ajatteli +miltä tuntuisi istua tuolla valtaistuimella, jos se olisi siirretty +takaisin entiselle kunniapaikalleen, ja hän näki hengessään neljäsataa +miljoonaa pikimustatukkaista kiinalaista polvillaan jalkainsa juuressa, +otsat maan tomuun painettuina. + +Kun Juanshikai palasi takaisin ullakolta, oli hän hyvin miettiväisen +ja hajamielisen näköinen, eikä kuullut eikä huomannut, kun ministerit +häntä puhuttelivat. Sen sijaan alkoivat hänen korvansa kuulla +sellaista, mitä ministerit eivät kuulleet. + +Hän näet kysäsi kerran häntä ympäröiviltä korkeilta herroilta, eivätkö +he kuulleet, että kansa huusi ja vaati häntä rupeamaan keisariksi? +Juanshikai sanoi olevansa mielestään kuulevinaan jotain sellaista. + +Ja herrat kuuntelivat, ja jotkut heistä sanoivat etteivät he mitään +sellaista kuulleet. Silloin Juanshikai arveli, että heidän korvissaan +mahtoi olla jotain vikaa, ja käski leikata heiltä päät poikki, että +voitaisiin sisältäpäin tarkemmin ja tieteellisesti tutkia, missä +kunnossa heidän korviensa sisäosat olivat. Ja kun tämä leikkaus +oli toimitettu, niin kiiruhtivat toiset herrat ilmoittamaan, että +he kuulivat ihan selvästi, että kansa huusi ja vaati Juanshikaita +keisarikseen. + +— Hm, vai niin, sanoi Juanshikai mietteissään. — Vai kuulette tekin +samalla tavoin. En minä kuitenkaan haluaisi valtaistuimelle. En millään +ehdolla! + +Sitten hän antoi julistuksen kansalleen, ettei hän millään ehdolla +haluaisi valtaistuimelle, mutta kun kansa, mikäli hän itse on ollut +kuulevinaan ja mikäli sitäpaitsi hänen ympäristönsä hänelle vakuuttaa, +vaatii häneltä sitä, niin hän isänmaallisena miehenä taipuu kansansa +tahtoon, ja uhraa omat harrastuksensa ja suostuu kansan vaatimukseen. + +Sitten kannettiin valtaistuin alas vanhalle kunniapaikalleen, ja +Juanshikai huokasi ja kiipesi sille istumaan. + +Varmaankin oli valtaistuimeen, sitä edes takaisin kuletellessa, tullut +jotain vikaa. Sen istuin oli paljon vinommassa kuin Juanshikai oli +huomannutkaan, eikä Juanshikai tahtonut mitenkään pysyä sillä istumassa. + +Juanshikai käski taitavien puu- ja kultaseppien korjata valtaistuimen +entiseen kuntoon. + +Mutta samaan aikaan sattui jotain, jota Juanshikai ei ollut odottanut. + +Kauempana Pekingistä ja Juanshikain palveluksessa olevista +kaulanleikkaus-ammattilaisista ja hirsipuutaitureista alkoivat jotkut +Juanshikaihin tyytymättömät henkilöt huutaa, että Juanshikai oli +aivan varmaan kuullut väärin. Tämä huuto alkoi kuulua ensin yhdestä +maakunnasta ja siihen yhtyi yhä enemmän ja enemmän väkeä, ja sitten +alkoi sama huuto levitä myöskin Huitshoun ja Huanin maakuntiin. Melu +tuli lopulta niin suureksi, että se kuului Pekingiin asti. Juanshikai +ei aluksi ollut kuulevinaan mitään, mutta kun huuto kasvoi yhä +ankarammaksi, niin huomasi Juanshikai, ettei enää maksanut vaivaa +teeskennellä huonokuuloisuutta, varsinkin kun hän vielä äskettäin oli +osoittanut niin suurta herkkäkorvaisuutta, että kuuli paremmin kuin +muut. + +Nyt kokosi Juanshikai suuren sotajoukon ja käski sen mennä Huanin ynnä +muihin maakuntiin katkaisemaan kaulat huutajilta. Ja sotajoukko läksi +suorittamaan tätä tehtävää, mutta siinä sattui käymään niin, että +huutajat katkaisivatkin Juanshikain miesten kaulat, huusivat entistä +enemmän ja lupasivat tehdä Juanshikain omallekin kaulalle saman tempun, +kunhan tarpeeksi lähelle pääsevät. + +Silloin Juanshikai alkoi arvella, että ehkäpä hän sittenkin kuuli +väärin silloin aikaisemmin. Ja Juanshikai on nyt antanut Kiinan +kansalle julistuksen, jossa hän mainitsee, että tässä on varmaankin +sattunut sekä hänelle että kansalle joku väärinkäsitys. Hän ei +puolestaan ensinkään halua päästä valtaistuimelle. Pidetään vain +tasavalta, niinkuin hän alunperin oli ehdottanut. Kuuleman mukaan +on valtaistuin yhä korjaamatta, sillä puu- ja kultasepät jättivät +työnsä kesken, koska eivät tienneet, kuka heille palkan maksaisi, jos +Juanshikaille sattuisi käymään niin hullusti, että häneltä kesken +kaiken lyötäisiin esimerkiksi yläpää pois. + +Kiinan valtaistuin on siis yhä edelleenkin vinossa eikä sillä istu +kukaan. + +Juanshikai istuu nykyjään tavallisella tuolilla, mutta +valtaistuintakaan ei sentään vielä ole viety takaisin ullakolle. + + + + +Toukokuussa 1913. + + +— Jos sen vetäisi noin ja noin ja sitten tuosta noin... + +Istuin eräässä kahvilassa ja katselin tuttavaani, joka oli tullut +höperöksi. + +Hän oli lukenut ilman mitään valikoimista ja seulomista kaikki +sotauutiset, mitä lehdissä on sitten viime syksyn ollut. Lukenut ja +uskonut. Sillä seurauksella, minkä jokainen edeltäpäin saattoi arvata. + +Hän kesti kuitenkin kauemmin kuin oli otaksuttu. Luultiin, että hänen +aivonsa alkaisivat sekaantua jo joulun tienoissa, mutta ne pitivätkin +yli talven. Ja koko ajan ahtoi hän niihin suurpolitillista moskaa. + +Vappuna oli mitta kuitenkin täysi. Ensimmäinen merkki oli, että hän +tuli auttamattomasti ja eittämättömästi juovuksiin yhdestä lasista +simaa, tavallista simaa ilman konjakkiterästystä. Juotuaan tuon +lasillisen jossain toisen luokan kahvilassa alkoi hänen naamansa +punottaa, hän löi nyrkkinsä pöytään ja rupesi retuamaan, sanoen +näyttävänsä suurvalloille. + +Kun suurvallat eivät kuitenkaan olleet saapuvilla, näytti hän eräälle +tuolille, jonka heitti ulos ovesta. Siitä oli seurauksena, että myös +hän itse heitettiin ensin ulos kahvilan ovesta ja sitten sisään +putkan ovesta. Enemmistä rettelöistä hän kuitenkin pääsi, saatuaan +todistetuksi, ettei ollut juonut muuta kuin sekoittamatonta simaa. +Mutta hänelle annettiin ankara varoitus, ettei enää joisi simaa. + +Sitten tuli hän kokonaan höperöksi. Hän on saanut päähänsä, että hän +on Lontoon lähettiläskonferenssi ja että hänen on määrättävä Albanian +rajat. Hänellä on edessään paperi, jota hän kuvittelee kartaksi, ja hän +miettii niin että pää tärisee, mutisten puoliääneen itsekseen: + +— Jos vetäisi sen tuota jokea pitkin... noin... ja sitten tuon mäen +yli... noin... ja sitten Skutarin ympäri... noin... + +Hm, kyllähän se on nolo juttu sille miehelle, varsinkin kun hänellä +muutenkaan ei ollut ollut liiaksi järjen lahjaa, niin että hän kyllä +olisi tarvinnut sen vähän aivan tarkasti omiksi tarpeikseen. + +Mutta kuka käski hänen lukea sotasähkösanomia? En minä ainakaan. Minä +esimerkiksi en ole lukenut niitä moneen kuukauteen. + + * * * * * + +Turun ja Porin läänin kuvernööri kuuluu haluavan tietoja tässä läänissä +olevista lentokoneista. + +Pyydän saada kumartaa herra kuvernöörille ja ilmoittaa, että +Toimituksen vinnillä on yksi. + +Se ei ollut alkuaan lentokone, vaan arv. Toimituksen reklaamilaitos, +jota Toimituksen erikoisnumerojen ilmestyessä kaksi alaikäistä poikaa +kantoi pitkällä seipäällä pitkin Turun kaupungin katuja. Sitä ei tietty +lentokoneeksi ennenkuin eräänä myrskyisenä päivänä, jolloin se äkkiä ja +aivan odottamatta läksi lentoon, ollen viedä pojat mennessään. Sillä +kertaa ei se kuitenkaan vielä lentänyt muuta kuin kadun poikki. Mutta +kuka tietää, niihin se ensi kerralla lentää. + +Koska lennosta Europasta Amerikaan on luvattu 100 tuhannen dollarin +palkinto, kuuluu Toimitus suunnittelevan osanottoa tähän kilpailuun +edellämainitulla lentokoneellaan. Jos Toimitus voittaa palkinnon, +julkaisee se erityisen lentonumeron. + +Muita lentokoneita ei Turun ja Porin läänissä tietääkseni ole. + + + + +Paster-nakki. + +Uusi mieltäkiinnittävä seurapeli. + + +Vuonna 1908 ryhtyivät erinäiset mooseksenuskolaisen Isak Pasternakin +velkojat Tallinnassa tekemään hänelle esityksiä, että hän alkaisi +vähitellen maksella velkojaan. + +Isak Pasternak tästä kovin loukkautui. Mutta koska hän ei ollut +Simson eikä hänellä ollut aasin leukaluuta, jolla olisi voinut lyödä +filistealaisensa, päätti hän pakata kapsäkkinsä ja mennä Välimeren +toiselle puolen, jossa hän oli kuullut olevan Kaanaanmaan, missä rieska +ja hunaja vuotaa sellaisille israelinlapsille, jotka osaavat viljellä +järkeään. + +Ja kun Pasternak tunsi vaistomaisesti, ettei hän tarvitse agronoomeja +avukseen mainitussa viljelyksessä, pani hän toimeen päätöksensä, sulki +itsensä Abrahamin, Isakin, Jakobin ja viimemainitun kahdentoista pojan +suosiolliseen huomioon ja suojelukseen sekä matkusti meren yli. + +Hän asettui asumaan Hämeenlinnaan, missä avasi kukoistavan kangaskaupan +ja vaatetusliikkeen. + +Samoihin aikoihin anoi hän senaatilta lupaa saada oleskella maassa. + +Senaatti ei hänelle tuollaista lupaa antanut, vaan käski hänen mennä +matkoihinsa. + +Mutta Pasternak ei erityisesti himoinnut takaisin Tallinnaan. Karhut +ovat kiusallisia luontokappaleita myöskin Israelin lapsille, vaikka he +osaavatkin keinotella itsensä niiden kynsistä helpommin kuin kristityt. + +Eikä lähtenyt maasta. + +Sillä aikaa ikävöivät saamamiehet Tallinnassa Pasternakia. + +Ja kun hän ei vapaaehtoisesti tahtonut saapua ilahduttamaan heitä +läsnäolollaan, anoivat he hänen vangitsemistaan. + +Vangitsemiskäsky annettiinkin. + +Läksikö Pasternak? + +Ei lähtenyt. + +Maksoi velkansa — ainakin väitti maksaneensa — ja jäi Hämeenlinnaan. + +Liike laajeni ja suomalaisen rahajärjestelmän siunaus valui kilisten +hänen kassalaatikkoonsa. + +Hämeenlinnan vaatetusammatin harjoittajat katselivat huolestuneina +Pasternakin liikkeen paisumista. + +Lopuksi he menivät viranomaisten tykö siihen aikaan, jolloin kuvernööri +Gordie hallitsi Hämeenlinnassa, ja anoivat, että juutalainen +ajettaisiin pois. + +Mutta Pasternak oli hiljaa, hymyili partaansa, perusti haaraliikkeen +Tampereelle, voi paksusti ja — jäi maahan. + +Presidentti Castro läksi Venezuelasta, shahi Muhamed Ali Persiasta, +sulttaani Abdul Hamid Konstantinopolista, kuningas Manuel +Portugalista ja keisari Pu-Ji Pekingin keisarillisesta palatsista, +mutta Isak Pasternak ei lähtenyt Hämeenlinnasta, vaan pasteeraili +rauhassa sen pölyisiä katuja, pasternakkaillen tutkivia silmäyksiä +hämeenlinnalaisten pukuihin. + +Sitten tuli kuitenkin suurena sortovuotena 1913 ahdistuksen aika +Israelin kansalle Hämeenmaassa. + +Myöskin Pasternakin ympärillä jyrisi ja salamoi ja hänen myymälänsä +tutisi maanjäristyksessä, samalla kun sade lankesi ja tuulet +puhalsivat, niin että housut ja sortuukit naulakoissaan heiluivat. + +‒ Mitämaks, ajatteli Pasternak, olenko minä huoneeni hiedalle +rakentanut? + +Ensi kerran tunsi Pasternak jonkunlaista levottomuutta mielessään. + +Vihdoin iski salama, iski niin että silmät pyörivät Pasternakin päässä. + +Käsky oli käynyt kuvernööriltä, että Pasternakin on lähdettävä 24 +tunnin kuluessa kaupungista. + +"Baabelin virtain tykönä me istumme ja itkemme!" huokasi Pasternak. +"Mutta kylläpä sitten on itse Faarao, jos minut saadaan pois +Hämeenlinnasta!" + +Eikä Pasternak lähtenyt. + +Eikä hänen myymälänsä syttynyt tuleen. Hänellä oli näet ukkosenjohdatin. + +Pasternak oli nimittäin m.m. tykistöosaston räätäli, ja hänellä oli +joukko vaatekappaletilauksia suorittamatta. Niitä myöten sihahti salama +vahinkoa tekemättä maahan. + +Seuraavana päivänä antoikin kuvernöörinvirasto Pasternakille luvan +jäädä toistaiseksi paikkakunnalle. + +Sydän täynnä kiitollisuutta kristillistä armeliaisuutta kohtaan +ilmoitti Pasternak aikovansa kääntyä kristinuskoon. + +Suomen kansa, joka on pian lepytetty, hymyili ystävällisesti +Pasternakille. Sillä Suomen kansa on tietysti siinä käsityksessä, +että Pasternakit uskonsa mukana muuttavat myöskin liiketapansa ja +liikeperiaatteensa. + +Ja Suomen kansa odotteli toivorikkaana uutista Pasternakin ristiäisistä. + +Viime viikolla lehdet kuitenkin sisälsivät huolestuttavan tiedon: +Pasternakin alottamasta uskonnonmuutoshankkeesta ei ole vielä tullut +valmista. + +Yleistä pettymystä. + +Mutta parin päivän perästä tuli taas parempi uutinen. + +"Pasternak on ilmoittanut, että hän näinä päivinä kääntyy +luterinuskoon." + +Yleistä tyytyväisyyttä. + +Seurapeli jatkuu. + +Me voimme nimittää sitä esimerkiksi Paster-nakiksi. + + + + +1,000 markan seteli. + + +Se on hyvin hyvä esine. Siinä ei ole mitään muuta pahaa kuin että se on +niin harvinainen ja ettei minulla sitä ole. + +Mutta tässä kaupungissa on yksi mies, jolla oli sanottu seteli. Se mies +otti sen setelin viime torstaina ja meni sirkukseen. + +Hän pyysi saada ostaa yhden 15 pennin hintaisen ohjelmalehden, ja +_maksoi sen mainitulla 1,000 markan setelillä_. + +Se on jo niin etten minä sitä osaa sanoakaan, mitä se on. Suurenmoista +se joka tapauksessa on. + +Toivottavasti tämä mies säilyttää sen ohjelmalehden muistona ja +lähettää sen lasiseppä Virtaselle, joka panee sen kauneisiin raameihin. +Sitten ripustetaan ohjelma salin seinälle, ja mamma selittää lapsille +ja vieraille, että Pappa osti sen tuhannella markalla! + +Tuhannen markan setelillä voi tehdä paljon muu takin. + +Allekirjoittanut toivoo hartaasti, että tässä nyt puheenaolevalla +miehellä olisi toinenkin samanlainen seteli. + +Hän pistäisi tämän setelin lompakkoonsa ja menisi erääseen yleisesti +tunnettuun laitokseen susiteetin puiston eli kaupungintalonpuiston +perällä. + +Kuten tiedämme, on siellä taksana 10 penniä, ikään, kokoon, säätyyn ja +tuotantokykyisyyteen katsomatta. + +Köyhät s.....nat maksavat viheliäisillä kuparilanteillaan, mutta minä +otaksun, että laitoksen tirehtöörskän silmät nousevat pystyyn, kun +ystävämme kainoon tapaansa livahuttaa tuhatmarkkasensa luukulle. + +Ja saa siitä takaisin 999 markkaa 90 penniä. + +Koska nimittäin ei hänen tuotteitaan pidetä sen suuremmassa arvossa +kuin muidenkaan. + +Vaikka hän kykeneekin niistä maksamaan 1,000 markan seteleillä. + +Mutta voisihan hän antaa nekin jollakin tavoin konserveerata. Muistoksi. + +Voisin kehitellä tätä ainetta enemmänkin, mutta katsoen asian +arkaluontoisuuteen ja nykyisen sukupolven ylenmääräiseen, vaikka +epäilemättä suuresti teeskenneltyyn hienotunteisuuteen, täytyy lopettaa +tähän. + + + + +Selonteko paastostani ja sen seurauksista. + +(Yleisön pyynnöstä.) + + +Kun tohtori Lybeck kävi täällä puhumassa paastosta, istuin minä silmät +kirkkaina hänen jalkainsa juuressa — hengellisessä merkityksessä +meinatenkin — ja kätkin hänen sanansa visusti sydämeeni. + +Ja kun minä olin päässyt ulos Betelistä, jossa paastosaarna pidettiin, +ajoin minä suoraan ruokapaikkaani ja söin niinkuin en olisi viiteen +viikkoon ruokaa nähnyt. Sitten menin minä ruokarouvani tykö ja sanoin +itseni irti. + +— Mistä syystä, jos saan luvan kysyä? + +— Kysykää Lybeckiltä! Hyvästi ijäksi! + +Ja minä menin pois ylpeästi vihellellen. + +Tunsin olevani sankari ja aavistin tulevan tapahtumaan suuria asioita. + +Siitä on jo yli kaksi viikkoa. + +Nyt sinä tietysti luulet, että minä olen kuollut nälkään, mutta se on +vale se. Joka ei usko, hän kääntyköön arv. toimituksen puoleen, joka +haluaville voi antaa luotettavat todistukset siitä, että minä elän tai +etten minä ainakaan ole nälkään kuollut. + +Oikeastaanhan se paasto ei ollut aivan täydellinen syömälakko. Aina kun +minulle tuli oikein nälkä, lähetin minä pojan — se ei ole omani vaan +erään toisen — ostamaan läheisestä kahvilasta kaksi voileipää. Eihän +sitä ihmisen tarvitse siltä ahdasmielinen olla, vaikka onkin lakossa. + +Katson kuitenkin tarpeelliseksi kerta kaikkiaan vakuuttaa, etten +minä lakon aikana syönyt kuin korkeintaan neljä voileipää päivässä. +Edellämainittu poika voi sen todistaa. + +Ruokalista oli siis joka tapauksessa hyvin niukka, ja ensimmäisinä +päivinä tunsin minä suurta nälänhätää ja olisin ollut valmis syömään +vaikka rupisammakolta puolukkahillon kanssa. Mutta sitten se alkoi +tasaantua. + +Tunsin miten ajatukseni alkoivat ihmeellisesti seestyä ja ruumiini +keventyä. Huomasin kuinka silava aivan ilmeisesti haihtui henkisen +olentoni ja sieluni ympäriltä. Tunsin olevani muuttumassa enkeliksi, +ja vaistomaisesti tunnustelin silloin tällöin hartioitani, eivätkö +siiventyngät jo alkaisi tuntua. + +Paastoni herätti tuttavapiirissäni ansaittua huomiota. Siitä +keskusteltiin vilkkaasti ja arvosteltiin mahdollisuuksia puoleen ja +toiseen. Toiset sanoivat, että "ei se kestä kuin päivän ja sitte se syö +toisena päivänä niin että revetä remahtaa", mutta toiset vakuuttivat, +että "elää se peijakas yhden talven entisillä rasvoillaankin — eläähän +karhukin!" (Kun karhun nimi mainittiin, tulivat ystäväni äkkiä +totisiksi ja keskustelu tyrehtyi. Kukin vaipui syviin mietteisiin.) + +Kun minut esitettiin jollekin uudelle henkilölle, lisättiin nimeeni, +että: "se on lyypekkiläinen ja on syömälakossa". + +Olisin myös mielelläni antanut tukkani ja partani kasvaa, mutta +virkatoverini panivat sitä vastaan jyrkän vastalauseen. He väittivät, +että se ensiksikin on siivotonta, ja toiseksi omansa tekemään +toimistomme kammoa ja epäluuloa herättävän näköiseksi siellä kävijöiden +silmissä. + +Perustin myöskin itselleni uuden ajanlaskun paaston alkamisesta +lähtien. Niin että oli "ensimmäinen sunnuntai paastosta", "toinen +keskiviikko paastosta" j.n.e. + +Kuten sanottu, tunsin päivänselvästi, miten materia ympäriltäni haihtui +olemattomiin ja miten vähitellen muutuin astraaliseksi henkiolennoksi. + +Kun kaksi viikkoa oli kulunut, menin saunaan, Thermaeseen, missä +muutkin oikeat herrat käyvät, ja tilasin ammekylvyn. + +— Misäs herra on niin kauvan ollu, kun ei olr kahteen viikkoon saunassa +käyny? kuulusteli hovisaunoittajani. + +Ilmoitin olleeni syömälakossa ja pysyneeni pois saunasta sen takia, +että kävisi selville, miten paljon paastoaminen yksinään vaikuttaa +painon vähenemiseen. + +— Vai on herra ollut syömälakossa! + +Ja sitten punoutui meille, samalla kun ulkonaista pintaani kaapittiin +puhtaaksi, laaja uskonnollis-lääketieteellis-esteettis-filosoofinen +keskustelu paastoamisesta ja sen merkityksestä. + +— Mutt niin mää vaan tykkä etei herra ol tullu yhtikäs laihemmaks, +vaikk onki paastonnu. + +— No ette te sitten paljoakaan huomaa, se minun täytyy sanoa. + +Saunottaja sanoi, että sittenhän se nähdään kun punnitaan. + +Ammeesta menin vaakaan ja me totesimme minun näiden kahden viikon +ajalla lihoneen 1 kg 800 gr. + +Minä olen nyt menettänyt uskoni paastoon ja Lybeckiin ja ruvennut +syömään. Mitä tässä turhia... + +Ei ne mitään meinaa ne paastot. Eikä pitkä tukka. Eikä pitkä parta. +Eikä kuhniminen. Eikä paljon mikään. + + + + +Viipurin pamaus. + + +Birger Jaarlin retki lujitti Ruotsin vallan Kymijokeen asti, mutta +rajan takana pitivät karjalaiset ja nowgorodilaiset, joilla ei ollut +paljon minkäänlaista käsitystä katekismuksen ja muiden oppikirjojen +määräyksistä, pahaa elämää, häiriten sillä Ruotsin valtakunnan +hiljaisia ja uskollisia alamaisia. + +Valtakunnan marski Torgils Knuutinpoika senvuoksi vihdoin sanoi, että +hän lähtee Viipuriin. + +Viipurissa ei tullut mitään tappelua. Päinvastoin: kaikki kävi hyvin +hauskasti ja sovinnossa. + +Vesteroosin piispa Pietari Elavi kastoi karjalaisia taidolla ja +kätevyydellä, sillä aikaa kun Torgils-herra rakensi linnaa. + + * * * * * + +Oli kaunis, aurinkoinen päivä. + +Hiljaa loiskuivat vilpoiset laineet Viipurin lahden rantamia vastaan. + +Linnut lauloivat Monrepoossa. + +Kolikkoinmäen rinteellä rähisivät äsken kastetut karjalaiskakarat +kaikenlaisista perheistä. + + * * * * * + +Linnanrakennuksella oli tällä haavaa hiljaista. + +Muurarit kaatoivat kahvia sukanvarteen pistetyistä pulloista pieniin +kivikuppeihin ja kastoivat kahviin Punasenlähteentorin kojuista +ostamaansa viipurinrinkeliä. + +Erään vallisarven nurkalla istuivat Torgils Knuutinpoika ja Pietari +Elavi, pelaten n.s. ”Viipurin pamausta”, joka uusi peli oli äkkiä +tullut hyvin suosituksi Viipurin tienoilla ja levinnyt matalista +majoista aina ylimysten asunnoille. + +Peli oli oikeastaan verrattain yksinkertaista. Piispa vuoli kaksi +samannäköistä tikkua, pitemmän ja lyhemmän, ja otti ne kouraansa niin +että vain toiset päät olivat näkyvissä rinnakkain ja yhtä paljon. + +— Jos herra marski sitten taas nykäisisi! sanoi hän odottavasti +myhäillen. + +Marski tuumi kotvasen aikaa. Hän oli saanut kaksi ankaraa "Viipurin +pamausta" peräkkäin ja tunsi piispan voimakkaan kämmenen kosketuksen +vielä mojovan ruumiissaan. + +Vihdoin, kun eivät tikut hänen tuijottamisestaan huolimatta suostuneet +ilmaisemaan, kumpi niistä oli pitempi, kumpi lyhempi, hän ummisti +silmänsä ja tempasi umpimähkää sen tikuista, joka hänen hyppysiinsä +osui. + +— Lyhempi riemuitsi piispa, avaten kouransa ja näyttäen käteensä +jäänyttä pitempää tikkua. + +Mahtava marski huokasi, asettui kontalleen vallin reunamalle ja odotti +huulet tiukasti yhteen puserrettuina 'Viipurin pamausta'. + +Piispa ei pitänyt mitään kiirettä, vaan kääri hiljalleen, Te Deumia +vihellellen, kauhtanansa oikeata hihaa ylös. Sitten loi hän silmäyksen +marskin reheviin istuimiin, sylkäisi kouraansa ja läimäytti äkkiä +hirmuisen iskun tähän yleensä halveksittuun ruumiinosaan. + +Tämä oli niin sanottu ”Viipurin pamaus”. + +Jos marski olisi vetänyt pitemmän tikun, olisi hänellä ollut oikeus +antaa piispalle samanlainen pamaus, ja voimme pitää varmana, ettei hän +silloin olisi säästänyt jäntevän käsivartensa voimia. + +Läimäyksen kaiun vielä kiiriskellessä ympäristössä nousi marski +seisoalleen, hieroskellen ja hiljaa sadatellen sitä paikkaa, johon hän +nyt oli saanut kolmannen pamauksen. + +— Eikö teidän ylhäisyytenne suvaitse istua? kysyi piispa imelästi +hymyillen. + +— _Ei kiitos!_ sanoi marski kiukkuisesti. — En ymmärrä, miksi minulla +tänään on niin kirotun huono onni. Olen saanut kolme paukkua ja te ette +yhtään. + +— Pyhimykset suojelevat... alotti piispa hartaasti. + +— Teidän pyhyytenne lihavaa takapuolta! keskeytti marski +kärsimättömästi. — Niillä ei tunnu olevan parempaa tekemistä tänään, +lisäsi hän äkeästi. + +Lepohetki oli lopussa ja Viipurin linnanrakennuksella vallitsi taas +työn touhu. + + + + +Tavarajunassa. + + +1. + +Läksimme Sortavalan asemalta pohjoiseen päin tavarajunassa: setäni, +toverini ja minä. + +Oli jo ilta. Kuuma päivä oli viilenemässä koleahkoksi yöksi, joka +oli meistä varsin mieluista. Setäni toivoi, että kylmyys vaikuttaisi +virvoittavasti ja supistavasti hänen olemukseensa, jonka hän väitti +olevan niin paisuksissa koko päivän kuumenemisesta, että kamala +räjähdys saattoi tapahtua koska tahansa. + +Lähtöämme katsomaan oli kokoontunut kunnioitettavaa sortavalalaista. +asemayleisöä, joka silmäili meitä osanottavasti. + +Nähtävästi mainittu yleisö — ehkä omasta kokemuksestaan — tiesi mitä +matkustus Sortavalan—Joensuun tavarajunassa merkitsee. + +Mutta me emme sitä tienneet. + +Seisoessamme junan loppupäässä olevan rakkineen portailla, jota eräs +asemamies tiedonannossaan meille kunnioitti matkustajavaunun nimellä, +tuli eräs vanha mies piippu hampaissa luoksemme, katseli meitä hetkisen +miettiväisenä, otti sitten piipun hampaistaan ja sanoi: + +— Aikovat matkustaa tällä junalla? + +— Ilmoitimme sen olevan aikomuksemme. + +Vanhus poltteli hetkisen äänetönnä ja kysyi sitten: + +— Ovatko ennen matkustaneet tavarajunassa? + +Sanoimme, ettei meillä ennen ole ollut sitä iloa. + +— Minä arvasin sen, sanoi vanhus vakavasti. + +Sanoimme, että meidän on hauska tutustua Karjalan rataan. Ja +tavarajunassahan siihen sitäpaitsi on parempaa aikaa kuin muissa +junissa. + +— Niin, no _aikaa_ teillä ainakin tulee olemaan riittävästi, ennusti +vanha mies merkitsevällä äänenpainolla. + +Sitten meni hän menojaan, ja me jäimme miettimään hänen viimeisiä +sanojaan. + +Koska veturi vielä oli ottamassa halkoja ja vettä, läksimme kyselemään +alkuasukkailta, milloin, he luulisivat junan pääsevän perille. + +Alkuasukasten keskuudessa syntyi tämän johdosta vilkasta mielipiteitten +vaihtoa. + +Nuorempi, toivorikkaampi ja kevytmielisempi osa läsnäolijoista rohkeni +otaksua, että me parhaassa tapauksessa jo tämän kesän aikana pääsisimme +Joensuuhun, jotavastoin vanhempi, vakavampi ja elämän kovassa koulussa +epäluuloiseksi ja pessimistiseksi käynyt osa arveli, että meidän joka +tapauksessa olisi pitänyt ottaa mukaan talvipuvut ja turkit siltä +varalta, että matkamme kestäisi ensi talvenkin. Eräs surumielisen +näköinen ukko kertoi tavarajunista, jotka olivat lähteneet Sortavalasta +tulematta koskaan perille, eikä kenkään tiennyt, mihin ne olivat +joutuneet. + +Yleensä saimme sen käsityksen, että matkustusta pohjoisnavalle +pidettiin huomattavasti pikaisempana, vaarattomampana ja hauskempana +kuin Sortavalan—Joensuun väliä tavarajunassa. + +Nämä tiedot saivat meidät hieman ajattelevaiselle tuulelle. Mutta +kun kerran olimme jo vieneet tavaramme junaan, katsoimme arvollemme +sopimattomaksi enään peräytyä. Kaiken mahdollisuuden varalta panimme +kuitenkin Sortavalan aseman postilaatikkoon kuvakortteja omaisillemme +ja parhaimmille ystävillemme, joissa lausuimme tervehdyksemme ja +ilmoitimme menevämme urhoollisella mielellä kohti tuntematonta +tulevaisuutta. + +Auringon laskiessa saapui veturi, joka kaikesta päättäen oli pitkän +elämänsä ja vaelluksensa varrella nähnyt parempiakin päiviä, paikalleen +junan alkupäähän. + +Junailija vihelsi. + +Vihellys kuului vaan hiljaa, vaatimattomasti. Tavarajunan junailija +viheltää noin kolme kertaa vaatimattomammin kuin esimerkiksi pikajunan +junailija. + +Veturi vastasi merkinantoon käheällä, sortuneella äänellä, alkoi ähkyä +sydäntäsärkevällä ja mieltäliikuttavalla tavalla, joka melkein kohotti +kyyneleet silmiimme, ja onnistui vihdoin tempaisemaan junan irti +tympeästä ja välinpitämättömästä liikkumattomuudestaan. + +Hirmuisen kolinan junamme ainakin matkaansaattoi, vaikkei vauhdista +juuri kannattanut puhua. Mutta me toivoimme, että sekin vähitellen +paranisi. + +Katselimme ympärillemme ja jonkunlainen ahdistus sekä syvä alakuloisuus +valtasi meidät. + +Vaunumme oven yläpuolella oli numero 1821. Asiata harkittuamme tulimme +siihen päätökseen, että se on vaunumme rakentamisvuosi, vaikkakin +vaunu itse asiassa näytti paljon vanhemmalta, ollen kunnianarvoisasta +ulkoasustaan päättäen peräisin 16:lta tai 17:ltä vuosisadalta. + +Ehtootähdet vilkuttivat meille kutsuvasti silmäänsä vaunun seinissä +olevista raoista, ja me aloimme toivoa että sirkka ryhtyisi soittamaan +loukossa meille univirttä, mutta mitään sirkkaa ei kuitenkaan kuulunut. + +Vaunun maalin alkuperäisestä väristä löimme vetoa, mutta se meni +hukkaan, sillä herra junailija, jonka pyysimme vedon ratkaisijaksi, +oli asiasta yhtä tietämätön kuin mekin. Hän sanoi olevansa vasta 62 +vuoden ikäinen, ja hänen tullessaan pikkupoikana valtionrautateitten +palvelukseen oli tuo vaunu jo yhtä harmaan näköinen kuin nykyäänkin. + +Penkkejä oli vaunussa 5:ttä eri pituutta. Se antoi vaunun sisustukselle +kodikkaan, vaihtelevan näön, kuten myöskin penkkien kädensijat, joiksi +oli naulattu monimutkaiset, väärät ja kaikkiin mittausopillisiin +suuntiin kiemurtelevat koivunoksat. + + +2. + +Niille, jotka joutuvat matkustamaan tässä tavarajunassa, tahdon hyvästä +sydämestäni antaa seuraavan neuvon: älkää katsoko ulos akkunasta! + +Ei senvuoksi, että teidän päätänne rupeaisi huimaamaan ja te +pyörtyisitte — ei suinkaan. Sitä ei tarvitse pelätä. Mutta +säästyäksenne suurelta pettymykseltä. + +Istuessanne hatarassa vaunussa tavarajunan loppupäässä, vallitsee +ympärillänne suunnaton ryske, kolina, melu, tutina, jyrinä ja järinä. +Siitä saa sen käsityksen, että me riennämme eteenpäin 200:n kilometrin +nopeudella tunnissa, ilmavirran repiessä tienviereltä suuria puita, +pajupensaita ja leiviskän kiviä kamalaksi, junan perässä kihiseväksi ja +kohisevaksi pyörteeksi. + +Mutta kun sitten silmäät ulos akkunasta, niin on pettymyksesi julma ja +sinun tekisi mieli itkeä, raastaa tukkaasi ja hirttää junan kuljettajat +sekä itsesi johonkin tien vieressä kasvavaan vääräoksaiseen mäntyyn. +Juna nimittäin menee eteenpäin sellaista vauhtia kuin vetäisi sitä pari +kolme ikäloppua, harmaapäistä ja hengenahdistusta potevaa lehmää. + +Sen tähden: älä katso ulos akkunasta, vaan kuvittele rientäväsi +eteenpäin hirmumyrskyn siivillä. Tärinä on niin kamala ja kaikkia +sisälmyksiäsi vapisuttava, että tuossa uskossa on helppo pysyä, kun ei +vaan katso ulos akkunasta. + +Mitä tavarajunan veturin miehet tekevät, sitä on mahdoton ymmärtää. +Ehkä he kävelevät metsässä marjoja poimimassa ja pistävät joskus, +milloin mieleen juohtuu, pari puuta pesään. Ja koko ajan jarruttavat +jarrumiehet päät väärässä, ettei juna vaan mitenkään pääsisi liian +kovasti menemään. + +Siitä huolimatta, että juna ja sen miehistö tekee kaiken voitavansa +saadakseen sen tapahtumaan niin harvoin kuin mahdollista, tullaan +kuitenkin joskus asemallekin. Tällaisesta odottamattomasta tapauksesta +hämmästyy veturi niin, ettei se pääse puoleen tuntiin paikalta +liikahtamaan, vaan tuijottaa jähmettyneenä eteensä, kun taas junan +miehistö lähtee kuhertelemaan iltakävelyllä olevien palvelustyttöjen +kanssa. + +Sillä armollinen rautatiehallitus, joka ei ole unohtanut myöskään +Karjalan rataa, jonka valtiopäivät joskus heikkona hetkenään olivat +päättäneet rakennettavaksi, on vahvistanut myöskin Sortavalan—Joensuun +tavarajunalle aikataulun. Ja kun tässä taulussa on tuolle kymmenkunnan +vanhan peninkulman pituiselle taipaleelle kaikkien mahdollisuuksien +varalta varustettu aikaa 12 tuntia, ja junan miehistö arvatenkin +heitettäisiin elinkautiseen vankeuteen ja heidän sukunsa pantaisiin +valtionkiroukseen, jos he saapuisivat perille silmänräpäystäkään +aikaisemmin, niin on aikaa tietysti jollain tavoin kulutettava. +Luullakseni ei sillä ole väliä, jollei juna ollenkaan tule perille. + +Puolen tunnin kuluttua lausui setäni aavistuksenaan, että tämä matka +luultavasti tulisi hänen viimeisekseen. Hän kehoitti meitä joskus +muistelemaan häntäkin, sittenkuin hän oli mennyt pois, vaeltamaan +kunnon kansalaisina elämämme loppuun asti ja viemään joskus kukkia +hänen haudalleen. Liikutetuin mielin lupasimme tehdä kaiken tämän, jos +nimittäin itsekään elämme niin kauan, että joskus pääsemme perille. + +Ryhdyimme katselemaan ympärillemme ja tutustumaan niihin uusiin +olosuhteisiin, joihin olimme joutuneet. + +Ilmanvaihto oli vaunussamme erinomainen. Ovesta oli nimittäin lasi +poissa, joten raitista ilmaa saimme yllin kyllin. + +Jarrumies sytytti katossa olevan kitupiikin, jonka tuikuttava liekki +loi kaameita varjoja vaunumme pimeisiin nurkkiin ja johti mieleemme +kaikki lapsina kuulemamme aave-, kummitus- ja mörkötarinat. + +Lukemiseen asti ei tuo valo oikein riittänyt, mutta arvattavasti on +lukutaitoisilla matkustajilla oikeus junan kulkiessa mennä kiskomaan +päreitä radan varrella olevista mäntyhaloista ja valaista sitten +lukemistaan vaunun seinänrakoihin pistettyjen päresoihtujen valossa. + +Paitsi meitä oli vaunussa pari muuta miestä, jotka olivat ammatiltaan +vanginkuljettajia. Heillä oli ollut vankikin, oikea raudoissa oleva +vanki, mutta se oli ollut niin hävytön, että oli vankitalossa ollessaan +pudistanut raudat jaloistaan ja juossut tiehensä. + +Vanginkuljettajat olivat pari vuorokautta etsineet häntä Uukuniemen +ja Ruskealan salomailta, mutta vanki ei ollut vain antautunut kiinni, +joten heidän oli ollut tyhjin toimin palattava takaisin. + +He ottivat nyt kengät jaloistaan, irroittivat jalkarievut ja katselivat +vaivaantuneita raajojaan säälillä ja osanotolla. + +Kengät olivat nimittäin hiertäneet jalat verille ja rakkuloille, +jotapaitsi varpaat olivat koolla "lisätyin luvuin" kuten kaupungin +valtuusmiehet tontinkaupoista päätettäessä. Liikavarpaat eivät +kuitenkaan olleet niin vaatimattomia kuin lisätyt valtuusmiehet, vaan +huomauttivat voimakkaasti läsnäolostaan. + +Istuttuaan jonkun aikaa junassamme mutisivat vanginkuljettajat siitä +huolimatta jotain siihen suuntaan, että he oikeastaan mieluummin +juoksisivat pakottavina jalkoineen rosvon perässä pimeässä metsässä +kuin istuisivat tällaisessa junassa. + + +3. + +Sitäpaitsi oli junassa kolme muuta miestä, kaksi viisasta ja yksi hullu. + +Viisaat miehet istuivat hullun kahden puolen ja pitivät häntä tarkoin +silmällä. + +Hullulla oli jaloissa saappaat ja harmaat sarkahousut, pakkopaita ja +vanha huopahatun reuhkana. Hänen kätensä olivat sidotut selän taakse. + +Viisaat miehet olivat muuten samalla tavalla puetut, mutta heillä ei +ollut pakkopaitaa. He istuivat, tupakoivat ja syljeskelivät, tehden +kaiken tämän sillä mietiskelevällä levollisuudella, joka on viisaan +miehen paras tuntomerkki. + +Hullu istui silmät pyöreinä minua katsellen. Sitten hän kysyi: + +— Ootko sinä hullu? + +Vastasin hänelle nöyrästi, etten sitä niin varmaan tietänyt, mutta +otaksuin kuitenkin olevani sitä, jos olen, ainoastaan vähäisessä +ja lievässä määrässä. Joka tapauksessa on minut katsottu täysin +vaarattomaksi, koska sain yhä edelleenkin olla vapaana. + +Hullu mietti tätä asiaa hetkisen kulmat rypyssä ja lausui: + +— Niin, mistäs ne hulluinhuoneet sitten tulisivat, jos kaikki hullut +kiinni pantaisiin. + +— Eipähän ne mistä, myönsin minä. + +Sitten katseli hullu hetkisen setääni ja kysyi: + +— No ootkos sinä hullu: + +Setäni torjui pontevasti tällaisen otaksuman, mutta myönsi samalla, +että jos tätä matkaa vaan riittää, niin saattaa hän kyllä piankin tulla +hieman hassuksi. + +Hullua näytti tämä mahdollisuus suuresti ilahuttavan. Hän sanoi: + +Sittenhän meitä oliskin kaksi hullua samassa junassa! + +— No olettekos te sitten hullu? kysyi setä Filemon kohteliaasti. + +— Minähän sitä vasta olenkin hullu, kerskasi mies. Minä olen oikein +täysihullu ja raivo, niin että täytyy pitää pakkopaidassa. + +Ja hullu katseli ylpeästi ympärilleen nähdäkseen minkä vaikutuksen +hänen sanansa tekivät ympäristöön. + +Kun ei kukaan vastannut tähän mitään, ilmoitti hän: + +— Minä olen jo kaksi vuotta ollut hulluna! Viisaat miehet vahvistavat +tämän tiedonannon päännyökkäyksellä. + +— Ja jos minä pääsen irti, niin tapan minä teidät kaikki, jatkoi hullu +toivorikas ilme silmissään. + +Setäni kysyi huolestuneena viisailta miehiltä, luulivatko he +pakkopaidan pitävän. + +— Ei pidä, jos minä oikein ponnistan, ehätti hullu vastaamaan. + +Setäni karkasi kauhistuneena pystyyn ja me toiset siirryimme oven +vieressä olevalle penkille, voidaksemme tarpeen tullen pudottautua +rautatien ojaan. + +— Kyllä tämä paita pitää, sanoivat miehet rauhoittavasti. + +Sitten lisäsivät he selitykseksi: + +— Tämä on niin leikillinen mies, vaikka onkin hullu, että tämä +huvikseen pelottelee. + +Hullu on tällävälin nukahtanut. + +Mistäs te häntä tuotte? kysyimme me. + +— Sortavalasta. Tarjosimme häntä sinne hoidettavaksi, mutta ei ollut +tilaa missään, niin että pitää viedä takaisin kotiinsa. + +— Onko se vaarallinen? + +— Kyllä kai se olisi jos irti pääsisi. Kotonaan ei huomattu hänen +hulluuttaan ennenkuin pisti padan tulelle ja yritti teurastaa emäntänsä +illalliseksi. + +— Mikäs hänet hulluksi teki? + +Viisaat miehet mietiskelivät hetkisen ja sanoivat: + +— Tämä on semmoista vähän yksinkertaista joukkoa koko tämän miehen +suku, eikä niistä kukaan tarvitse paljon miettiä ennenkuin menee pää +sekaisin. Tässä vaalien edellä tuli sinne meidän kylälle muutamia eri +puolueiden agitaattoreita. Tämä Paavo sattui kerran menemään kuulemaan +ja sai siitä hyvän alun, ja sitten tuli sinne muuan "helluntailiikkeen" +apostoli, joka oli vielä hullumpi kuin ne agitaattorit, ja tämä Paavo +sattui sitäkin kuulemaan. Ja silloin oli mies valmis. + +Viisaat miehet istuivat taas mietteissään, syljeskellen ja tupakoiden, +kunnes toinen jatkoi: + +Niinhän se lääkäri arveli, että kai tämä tästä vielä selkiää, jos +vaan saa hyvää hoitoa. Mutta selkisipä tai ei, niin kyllä ei ole +terveellistä enää agitaattoreiden eikä helluntaihullujen eikä +muidenkaan huijarien ja juoksulaisten siihen taloon tulla. Ampua ovat +luvanneet tämän Paavon pojat joka sorkan. + +Me myönsimme, että se oli sangen järkevä päätös. Se olisi vain pitänyt +tehdä ja panna toimeen vähää ennen kuin isäntä meni sekaisin. + +Yö levitti tummat siipensä yli taivaan ja maan, juna jyrisi, veturi +ähkyi, vaunu tärisi, tuuli puhalsi rikkinäisestä ovesta, himmeä liekki +lepatti, huilu kuorsasi, setäni torkkui, vangin takaa-ajajat hieroivat +kipeitä jalkojaan, ja me muut tuijotimme ulos akkunoista pimeään yöhön. +Tunsin miten uni vähitellen sai vallan ylitseni, kuvittelin olevani +pyrstötähti, joka hirmuisella nopeudella kiitää ääretöntä rataansa +avaruudessa, haukottelin pari kertaa ja nukahdin... + + +4. + +En tiedä miten kauan lienen nukkunut, mutta äkkiä heräsin siihen, että +olin kuulevinani oven käyvän. + +Raoitin välinpitämättömästi vasenta silmääni, luullen että konduktööri +kulkisi vaunun läpi. + +Junan päällikköä ei kuitenkaan näkynyt. + +Ovi oli kiinni. + +Juna jyrisi halki pimeän yön, valo katossa tuijotti himmeänä kuten +ennenkin, vaunun nurkat olivat pimeinä kuten ennenkin, kaikki +vaunussaolijat torkkuivat mikä pitkällään, mikä istuallaan. Viisaat +miehet olivat nostaneet saappaansa niihin kuuluvine jalkoineen +vastapäätä olevalle penkille ja nukkuivat pitkävartiset piiput +hampaissa ja hatut silmille painuneina. + +Mutta...! + +Syöksähdin ulos ja hieroin silmiäni. + +Asia ei siitäkään muuttunut. + +Hullu oli poissa! + +Katsahdettuani ympärilleni ja huomattuani, ettei vaunussa ollut +hätäjarrua, nostin suuren hälyytyksen, herättäen viisaat miehet. + +Viisaat miehet olivat sillä haavaa hyvin tyhmistyneen näköiset, ja +tuijotettuaan ensin ympäri vaunua, vieläpä penkkienkin alle, lausuivat +he pelästyneinä, että hullu varmaankin oli hypännyt pois junasta, +ehkäpä junan allekin. + +Hyökkäsimme kaikki, sillä nyt oli joka mies herännyt, vaunusillalle ja +näimme oudon näyn: + +Pitkin radan vartta, pakkopaita yllään ja kädet selän taakse +sidottuina, juoksi hullu avopäin kilpaa junan kanssa, tukka tuulessa +hulmuten, ja ilosta hihkuen. Hän oli meidän vaunumme kohdalla. + +Ensin ajattelimme juosta konduktöörivaunuun pyytämään, että juna +pysäytettäisiin, mutta sitten arvelimme että jos juna pysähtyy, niin +voi hullu juosta metsään ja päästä pimeän turvissa käsistämme. + +Loikkasimme joka mies pois junasta ja kilpajuoksu alkoi. + +Tällä kertaa oli radassa parin kolmen kilometrin pituinen nousu, joten +juna vastamaassa kulki entistäänkin hitaammin. + +Kun hullu huomasi suuren miesjoukon juoksevan perässään, hyppäsi hän +korkealle ihastuksesta ja alkoi hurjaa vauhtia pötkiä eteenpäin. + +Juna jäi pian taaksemme. + +Hullu vilisti edellämme pää pystyssä kuin Hannes Kolehmainen, loikaten +väliin jonkun rekordin korkeushypyssäkin, nauraa, mölöttäen ja +kiljahdellen, ja meitä kuusi miestä perässä huohottaen ja puhallellen +kuin sotaratsut. Setäni vain oli jäänyt vaunuun, jonka portailta hän +mielenkiinnolla katseli kilpailua. + +Kauan piti hullu puoliaan, mutta kun kuusi viisasta sentään joskus +voittaa yhden hullun, joutui hän lopuksi kiinni. Hän kompastui +mättääseen, teki taiteen kaikkien sääntöjen mukaan kuperkeikan ja +joutui kahden lähinnä olevan takaa-ajajansa sotasaaliiksi. + +Hullu puolustautui hyvin tarmokkaasti, mutta hänen toimintaansa ehkäisi +tietysti suuressa määrin se seikka, että hänen kätensä olivat sidotut. +Suurilla saappaillaan sai hän sentään annetuksi ahdistajilleen eräitä +potkuja, jotka potkupallokilpailuissa olisivat tuottaneet hänelle +melkoista kunniaa. + +Siinä oli melua kerrakseen. + +Hullu huusi ja potkuja saaneet huusivat ja me kaikki muutkin huusimme +ja toruimme hullua ja nuhtelimme häntä kiivaasti sopimattomista +kujeistaan. + +— Sinähän olet aivan hullu, huusi toinen hänen vartioistaan, kun +hyppäät pois kulkevasta junasta! + +— En minä tahdo kulkea junassa! kiisti hullu, heittäen riidanhaluisia +katseita ympärilleen. + +— Kyllä nyt on kulkeminen! + +Istuuduimme radan reunalle odottelemaan tavarajunaa. + +Se tuli sittenkun joutui ja pysäytettiin, jonka jälkeen kaikki +("enemmän hullu ja vähemmän hullut", sanoi setäni) nousivat suurella +melulla vaunuun. Hullu täytyi kantaa, sillä hän ei suostunut +kävelemään. Riepoitimme siis hänet sisään kuin jauhosäkin. Tämä +erosi kuitenkin tavallisesta jauhosäkistä siinä, että levitti ovessa +koipensa, takertuen siten pitkäksi aikaa pihtipieliin. + +Kun hullu vihdoin oli saatu takaisin entiselle paikalleen, ilmoitti hän +meille sen synkän uutisen, että hän vapaaksi päästyään tappaa meidät ja +koko meidän sukumme niin pitkälle kuin sitä kirkonkirjoissa riittää. +Kysyimme häneltä varmuuden vuoksi, millä tavalla hän on ajatellut +meidät lopettaa. + +— Puren päät poikki! sanoi hän ankarasti. + +Moinen julmuus meitä kauhistutti, ja me rukoilimme hullua lieventämään +tuomiotaan. + +Hullu tuumi asiata kotvasen ja kysyi sitten: + +— Olettekos te sitten hyviä miehiä? + +Aloimme kehua itseämme ja toisiamme niin ylenmäärin, että hullu sai +meistä aivan suuremmoisen käsityksen. Hän peruutti tuomionsa, julisti +meidät parhaiksi ystävikseen ja kutsui meidät vieraisille kotiinsa. + +Rauhoittuneina kehoitimme hullua rupeamaan levolle. Siihen hän +vastustelematta suostuikin. Asetimme päällystakin myttyrään käärittynä +hänen päänalusekseen ja käänsimme hänet penkille pitkäkseen. Siihen hän +kohta nukahtikin. + + +5. + +Me vähemmän hullut ryhdyimme kuluttamaan aikaamme juttujen +kertomisella. Siinä oli tietysti sekaisin totta ja valetta, +viimemainittua enemmän. + +Ja me kerroimme toisillemme merkillisistä tapahtumista maalla ja +merellä, suurista hevoshuijareista, vahvoista markkinamiehistä, +kiukkuisista ämmistä, pöyristyttäviä kummitusjuttuja (jotka kuitenkin +lopuksi kiellettiin, kun niitä ei ollut ensinkään hauska kuunnella +pimeän yön vallitessa ulkona, tuulen vinkuessa rikkinäisestä ovesta +ja kitupiikin luodessa vaunuumme ainoastaan niukkaa valoa), kerroimme +toisillemme hauskoja vaalikaskuja ja monenlaisia muita huvittavia +juttuja. + +Ja juna kolisi ja vaunumme ratisi liitoksissaan ja ulkona vallitsi +pimeä, kuutamoton elokuun yö. + +Kun ei akkunasta katsoessa muuta näkynyt kuin Egyptin pimeyttä, täytyi +yhden meistä silloin tällöin pistäytyä vaunusillalle katsomaan, vieläkö +kuljimme eteenpäin vai joko luisuimme taaksepäin. + +Jos nimittäin juna sattuu katkeamaan. + +Ja se kuuluu Karjalan radalla tapahtuvan verrattain usein. + +Raskaan tavarajunan raahustaessa ylöspäin pitkää mäkeä katkeavat +jostakin vaunusta vanhat, ruostuneet kytkyet, ja junan takapää lähtee +silloin iloisesti kiitämään mäkeä alas. Jos tiessä mäen alla on mutka, +päättyy mäenlasku kuperkeikalla tien oheen, jossa sitten vaunut ja +tavarat makaavat yhdessä mylläkässä. + +Kun veturissa vihdoin huomataan, että juna on lyhyempi kuin matkalle +lähdettäessä, huolestutaan siellä tietysti häntäpään kohtalosta ja +lähdetään ajamaan takaisin. + +Joskus tavataan edellämainittu kasa ojassa ratavallin vieressä, mutta +välistä tulee etsijöille hyvin kiire lähteä pakoon. + +Silloin nimittäin, kun häntä on tulossa vastaan, aikeissa toimeenpanna +pienen yhteentörmäyksen. + +Arv. lukija ihmettelee, jonka johdosta minun täytyy oitis selittää asia. + +Sen mäen alla, jota myöten häntä on lähtenyt karkuun, ei olekaan mutkaa +vaan vähän matkaa tasaista ja sitten toinen mäki, jota pitkin hyvään +vauhtiin päässyt häntä kapuaa niin korkealle kuin voimia riittää. Kun +ne loppuvat niin alkaa luonnollisesti jälleen mäenlasku. Kun nyt junan +alkupää on tulossa vastaan karkulaista etsimään, täytyy sen tietysti +aluksi lähteä karkuun tuon hännän edestä, joka liikkuu kahden mäen +välissä kuin ikiliikkuja. Suurta varovaisuutta ja ovelaa manöveerausta +tarvitaan silloin karkulaisen kiinniotossa. + + +6. + +Puoliyö oli jo ohi, kun juna äkkiä pysähtyi. + +Kurkistelimme ulos akkunasta ja huomasimme olevamme jollakin asemalla. + +Junailija tuli sisään ja ilmoitti, että tässä vietetään yötä kello +viiteen saakka aamulla. + +Vastalauseiden sorinan tukahutti junailijan huomautus, että pysähdys on +määrätty aikataulussa. + +Aikataulu oli se taikasana, jolla hän ylimalkaan aina kukisti +kapinanyritykset. + +Mielisairaan matka päättyi tähän, ja hänen hoitajansa läksivät +taluttamaan häntä ulkona odottaville rattaille. Poistuessaan onnistui +hänen potkaista jäähyväisiksi setääni vasempaan sääreen. + +Olisimme jääneet yöksi vaunuun, mutta junamiehistö sanoi, ettei se +käy päinsä, koska vaunu liitetään takaisin Sortavalaan päin lähtevään +junaan. + +Unisina ja huonotuulisina kömmimme ulos vaunusta ja huomasimme olevamme +Värtsilässä. + +Sitten ryntäsimme lähellä olevaan majataloon. Se oli kuitenkin niin +täynnä, ettemme me enää voineet siellä yösijaa saada. Koska olisi ollut +epäinhimillistä pakoittaa setäni valvomaan koko yö, valmistettiin +hänelle sija lattialle, me nuoremmat sitävastoin läksimme asemalle +odottelemaan aamun valkenemista. + +On ihmisiä, jotka alituiseen nurisevat elämän lyhyyttä ja runoilijoita, +jotka laulavat nopeasti kiitävistä hetkistä. + +Kehoittaisin heitä matkustamaan tavarajunalla Värtsilään ja sitten +odottamaan junan lähtöä puolen viidettä tuntia pimeänä elokuun yönä +aseman edustalla olevalla penkillä. He tulisivat silloin huomaamaan +elämänsä mahdottoman pitkäksi. Minuutit tuntuvat tunneilta ja tunnit +kuukausilta. + +Hitaasti, äärettömän hitaasti alkoi päivä vihdoin valeta. Joku +varaton, äänenkäheyttä poteva lintuparka piipitti valittavalla äänellä +puussa aseman takana. Kostea sumu nousi soista ja ajelehti hiljalleen +maanpintaa pitkin. Tuntui kylmältä ja kolealta. + +Luulen nukahtaneeni jonkun puoli tuntia eräänlaisessa horroksessa. Sitä +en kuitenkaan voi varmuudella mennä väittämään. + +Vihdoin ilmestyi näköpiiriin joku asemamies. Sitten toinen ja kolmas. +Ovet alkoivat paukkua ja eloa syntyä asema-alueelle. + +Kello oli silloin puoli viisi aamulla. + +Tavarajuna läksi Sortavalaan päin, vieden etevän vaunumme mennessään. +Luultavasti oli sortavalalaisille ehtinyt tulla sitä ikävä. + +Toivon, että se vielä kauan jaksaisi palvella rautatielaitostamme +ahkerasti ja kunniakkaasti. + +Meidän junaamme taas liitettiin kaksi muuta kolmannen luokan vaunua. +Ne eivät suinkaan olleet mitään eilisen päivän lapsia nekään, mutta +edellinen vaunumme olisi siitä huolimatta ikänsä puolesta sopinut +niille isoisäksi. + +Setäni tuli viimeisellä hetkellä. Hän oli nukkunut kuin pölkky ja oli +senjohdosta virkku ja iloinen kuin kolmen markan hevonen. Hän vain +ihmetteli meidän unisuuttamme ja raukeuttamme. + +Sitten menimme junaan ja nukuimme kohta penkeille, kapsäkit +päänaluisina. Pari kertaa heräsin siihen, että junailija nyki +olkapäästäni, puhuen jostain piletistä. Käskin hänen etsiä +päällystakkini taskusta, mutta en tiedä, lieneekö löytänyt. + +Kello oli yli puoli yhdeksän aamulla, kun minut herätettiin ilmoittaen, +että olimme perillä. + +Nousin ylös ja huusin vapisevalla äänellä "eläköön!", mihin kaikki +vaunussaolijat innokkaasti yhtyivät. + + + + +Valtiomies ja piru. + + +Oli maa, joka oli sangen vaikeassa ajankohdassa. + +Sen oikealla puolen oli suuri valtakunta, joka oli joutunut sotaan sen +vasemmalla puolen olevan valtakunnan kanssa, eivätkä kummankaan puolen +miljoona-armeijat halanneet mitään muuta niin hartaasti kuin päästä +toistensa niskaan ja hakata toisensa kananruoaksi. + +Mutta tuo alussamainittu pienempi maa oli siinä välissä, ja se oli +saatava puolelle taikka toiselle ennen ratkaisevaa taistelua. + +Pääministeri Keljunescun oli onnistunut tähän saakka säilyttää +eräänlainen puolueettomuus, mutta se kävi päivä päivältä yhä +vaikeammaksi. Ja lopulta alkoi sen pitkittäminen näyttää ilmeisesti +mahdottomalta. + +Sekä oikea naapuri että vasen naapuri kävivät yhä kiihkeämmin hänen +kimppuunsa. Oikea naapuri sanoi, että jollei hän maineen siirry oikean +naapurin puolelle, niin hyökkää mainittu naapuri rajan yli, hävittää +maan niin, ettei siinä kasva yhtään ruohonkortta viiteen vuoteen, ja +hirttää pääministeri Keljunescun lähimpään puhelinpylvääseen. Mutta jos +hän ensi tilassa tekee hyökkäysliiton oikean naapurin kanssa vasenta +naapuriaan vastaan, niin saa hän ottaa vasemmalta naapurilta maata niin +paljon kuin tahtoo ja sen lisäksi ripustaa oikeanpuolisen valtakunnan +keisari hänen etupuolensa täyteen kunniamerkkejä pöksynlahkeisiin +saakka. + +Vasemmanpuolisen valtakunnan lähettiläs taas kävi kolmasti päivässä +ilmoittamassa pääministeri Keljunesculle, että jollei Keljunescun +maa nyt viimeinkin liity vasemmanpuoliseen naapuriin oikeanpuolista +naapuria vastaan, niin hävitetään se niin tasaiseksi, ettei ruoho siinä +kasva kuuteen vuoteen, ja pääministeri itse hirtetään ensimmäiseen +lennätinpylvääseen. Mutta jos he taas ymmärtävät asemansa ja hyökkäävät +oikeanpuolisen naapurin niskaan, niin saavat he lohkaista itselleen +oikeanpuoliselta naapurilta niin monta lääniä kuin viitsivät, minkä +lisäksi vasemmanpuolisen valtakunnan päämies ripustaa pääministeri +Keljunescun ulkopuolen täyteen suurempia ja pienempiä ritarimerkkejä, +ei ainoastaan etupuolelle, vaan myöskin takapuolelle, niskanapista +hamaan selänpäähän asti. + +Koko maailma oli nyt suuren jännityksen ja kiihkon vallassa: kummalle +puolen liittyy pääministeri Keljunescu? Sillä hänestä se yksinomaan +riippui. Kuningas ei ajatellut koko asiaa, vaan vuoleskeli tulitikuista +hammastikkuja ja kaiveli niillä hampaitaan. + +Kaikki maailman suurimpien lehtien sotakirjeenvaihtajat koettivat +seitsemästi päivässä haastatella pääministeri Keljunescua, ja +sähköttivät sitten lehdilleen: "Pääministeri Keljunescu noudattaa +yhä edelleenkin mitä ankarinta vaiteliaisuutta, eikä ilmoita +kenellekään, ei edes kuninkaalleen, suunnitelmiaan. Ei kenelläkään ole +aavistustakaan hänen aikeistaan." + +Koko maailma vaivasi päätään miettimällä, mitä aikeita pääministeri +Keljunesculla mahtoi olla. Yksi arveli yhtä, toinen toista. +Mutta Keljunescu käveli salaperäisesti hymyillen puutarhassaan, +silinterihattu päässä, hopeakoukkuinen keppi kädessä ja huolellisesti +prässätty bonjouri yllään, niinkuin kaikkien todellisten ja suurten +valtiomiesten tapa on. Ja vaikeni. + +Vihdoinkin oli koko maailma kerrankin yksimielinen eräästä asiasta, +nimittäin siitä, että pääministeri Keljunescu oli aikakauden suurin +ja kavalin valtiomies, jonka laskelmat ja suunnitelmat olivat +terävämmät kaksiteräistä miekkaa, ja Keljunescun isänmaan sodassa +olevia naapurejakin alkoi Keljunescu peloittaa, ja he miettivät, miten +päästä peräytymään vaatimuksistaan ja voida käydä toistensa kimppuun +tarvitsematta joutua tekemisiin viekkaan ja vaarallisen Keljunescun +kanssa. + +Muodostui sananparsi: viekkaimmankin valtiomiehen pettää piru, mutta +pirustakin vie voiton Keljunescu. + +Tämä tuli vihdoin pirunkin korviin, ja piru tuli hyvin uteliaaksi +ja arveli, että hänen täytyy saada selko Keljunescun todellisista +aikeista joko hyvällä taikka pahalla. Pirukin tahtoo seurata aikaansa, +ja nähtävästi oli Keljunescu keksinyt jotain uutta, jota piru voisi +menestyksellä käyttää hyväkseen omassa praktiikassaan. + +Piru ilmestyi siis eräänä päivänä Keljunescun työhuoneeseen ja +Keljunescu säikähti ensin vähän, kuultuaan kuka vieras oli, mutta +rauhoittui sitten, kun piru käyttäytyi hyvin ystävällisesti ja +kohteliaasti. + +Mutta kun piru vaati saada tietoonsa Keljunescun salaiset suunnitelmat, +vaikeni pääministeri visusti, kunnes piru suuttui ja uhkasi erityisesti +panna Keljunescun muistiinsa siihen päivään asti, jolloin Keljunescu +joutuu hänen valtakuntaansa. + +Silloin Keljunescu kalpeni, kurkisti oven taakse, ollakseen vakuutettu +siitä, ettei kamaripalvelija ollut kuuntelemassa korva avaimenreijässä, +hiipi pirun luo ja kuiskasi hänen korvaansa: + +— Minulla ei ole minkäänlaisia suunnitelmia... + +— Mitä?! kysyi piru. + +— Ei yhtään mitään, ei minkäänlaisia, huokasi masentunut Keljunescu. + +Silloin nousi piru ylös, tarttui Keljunescua parrasta ja huusi: +"Kirottu humpuukimestari!" + +Ja raivostunut piru pyörähti pukinsorkallaan puolitoistakertaa ympäri, +huiskasi hännällään sähkölampun alas pöydänkulmalta ja katosi lattian +läpi, jättäen jälkeensä häijyn tulikivenkatkun. + +Sitten sähkötti piru kaikille sähkösanoma- ja uutistoimistoille, että +Keljunescu on humpuukimestari ja ettei hänellä ole minkäänlaisia +valtiollisia suunnitelmia. + +Mutta sitä ei kukaan uskonut. + + + + +Murhayritys Mikkelissä. + +Santarmi ammuttu 25 pennin hintaisella tinaisella paperinallipyssyllä +melkein kuoliaaksi. + + +Joulunaikaisiin surkuteltaviin veritöihin voidaan myöskin lukea +santarmin ampuminen Mikkelissä. + +Santarmia ammuttiin lauvantai-iltana kadulla. Hän ei kuitenkaan +paikalla kuollut, vaan jaksoi viimeisillä voimillaan laahautua +poliisikamariin, jossa ilmoitti verityöstä. + +Etsivät pantiin liikkeelle ilkiötä etsimään, ja santarmiraukkaa +ruvettiin tutkimaan. + +Salaperäisintä asiassa kuitenkin oli, ettei santarmissa löydetty mitään +kuulanreikää. + +Oli kuin olisi häntä ammuttu noidannuolella. + +Kun santarmi oli perinpohjin nuuskittu ja järkähtämättömäksi +totuudeksi todennettu, että kuula oli puhkaissut hänet reikää +tekemättä, istuivat poliisiherrat hämmästyksestä jähmettyneinä tämän +uuden lääketieteellisen ihmeen edessä, samalla kun emämaan etujen ja +intressien virallinen edustaja ja ilmestymismuoto teki autuaallista +lähtöään tästä surun ja murheen laaksosta. + +Etsivä osasto toimitti sillä aikaa Sherlock Holmeseilleen tutkimuksiaan +niin suurella menestyksellä, että murhamies hetkisen kuluttua oli +käpälälaudassa. + +Niin nuori ja niin paatunut! Sillä tämä verenhimoinen otus havaittiin +12-vuotiseksi pojaksi. + +Rikoksen selvittelyä helpotti suuresti se seikka, ettei murhaaja +ensinkään kieltänyt, vaan myönsi peittelemättä ampuneensa Vuori- ja +Mikonkatujen kulmauksessa. + +Murha-ase oli 25 pennin hintainen, tinasta tehty "pyssy" ja latinkina +paperinalli, jollaiset maksavat 5 penniä rasiallinen. Poika oli saanut +pyssyn joululahjaksi. Santarmia taas ei poika ollut havainnut. + +Nämä tiedot saatuaan on santarmi alkanut huomattavasti tointua, mutta +koska murhayritys on kuitenkin tapahtunut sen nallinnapsahduksen +takia, joka oli aiheuttaa santarmille sydänhalvauksen, on raportti +tapahtumasta lähetetty ylempiin paikkoihin. + +Pian kai kuuluu, minkä hälinän se siellä aiheuttaa. + + + + +Helluntailiike. + + +Juoksupoikamme on ilmoittanut, että eräs hänen kaukainen sukulaisensa, +joka on liittynyt helluntailiikkeeseen, on ruvennut puhumaan kielillä. + +Hän kuuluu puhuvan mitä vaan. + +Ja koska tahansa. + +Muut puhuvat kielillä ainoastaan silloin kuin henki antaa heidän puhua. + +Mutta tämä meidän juoksupoikamme sukulainen kuuluu puhuvan mitä tahansa +ja milloin tahansa ja missä tahansa. + +Hänen oppimaton ympäristönsä ei tietysti ymmärtäisi, mitä kieltäkään +hän kulloinkin puhuu, ellei hän itse sitä ilmoittaisi. + +Tähän asti on hän sekä hengellisissä herätyskokouksissa että +yksityiselämässään puhunut oman ilmoituksensa mukaan mesopotamian +kieltä ja afrikan kieltä ja kanariansaaren kieltä ja intiaanikieitä +ja austraalian kieltä ja ostjakkien kieltä ja syrjäänien kieltä ja +samojeedin kieltä ja turkin kieltä ja kaanaanmaan kieltä ynnä muutamia +muita kieliä, joita kaikkia ei juoksupoikamme, vaikka hänellä onkin +hyvä pää, jaksanut muistaa. + +Tältä mainitulta henkilöltä kuuluu tulevan mitä kieltä hän vaan +haluaa, kun hän vaan nousee seisomaan ja vääntää päänsä taaksepäin ja +kierauttaa silmänsä nurin. Sitä tulee silloin kuin myllyn tuutista. + +Koska asia tuntui meistä sangen mielenkiintoiselta, uskoimme +juoksupojallemme, jonka näppäryyteen me aikain kuluessa olemme +oppineet luottamaan, tehtäväksi Toimituksen edustajana haastatella +useinmainittua kielilläpuhuvaa sukulaistaan ja merkitä muistiinsa +näytteitä eri kielistä, voidaksemme niitä julkaista arv. lehtemme +palstoilla. + +Juoksupoikamme otti vastaan hänelle uskotun tehtävän tälle nuorelle +henkilölle ominaisella harrastuksella ja innostuksella, otti taskuunsa +piukan käsikirjoitusliuskoja ja toimituksen parhaan kynän sekä lähti +Vähään Heikkilään, jossa hänen kielitaitoinen sukulaisensa nykyään +asustaa. + +Hän tuli parhaaseen aikaan perille, sillä hänen saapuessaan seisoi +kielilläpuhuja juuri tyhjällä pakkilaatikolla porstuassa ja puhui +hunguusien kieltä niin että se kuului pitkän matkan päähän. + +Arv. lehtemme edustaja ryhtyi heti tekemään muistiinpanoja ja kirjoitti +paperille seuraavat sanat: "Hulipui mukkeli tsinkeli maaharu butsi +huitturi mungongango kiuliusiu kikerokakero döröbörö hötsipötsi +braavastus." + +Nyt kielilläpuhuja vähän veti henkeään ja nuolasi paljosta puhumisesta +kuivaneita huuliaan sekä sanoi: + +— Se merkitsee: Maa viheriöitsee kesällä, kuu loistaa taivaalla +kuutamoöinä ja päivällä paistaa aurinko. + +Tämän jälkeen pyysi haastattelijamme häntä kääntämään kirgiisien +kielelle säkeen: + +"Arvon mekin ansaitsemme Suomenmaassa suuressa." + +Haastateltu suostui ystävällisesti tehtävään ja lausui: + +Nuori ystäväni! Se on kirgiisien kielellä: kraa haa krumpuli pumpuli. + +Kun juoksupoikamme oli kirjoittanut tämän kielinäytteen muistiin, +rohkeni hän pyytää pientä näytettä myöskin muhametinkielestä. + +Hän sai seuraavan näytteen: + +"Mekkamedina mokka, muhametinne näja nokkaa." + +Mutta äkkiä valtasi haastatettavamme taas hengellinen innostus, ja hän +veisasi kovalla äänellä afrikankielellä seuraavan laulun: + + "Gai lai hai, + Wai sai rai, + Matsu satsu hatsu + Lahi tahi pahi + Dolo polo solo. + Göpsy löpsy höpsy, + Mullu tullu hullu." + + +Poika, joka nyt katsoi saaneensa tarpeeksi näytteitä +kielilläpuhumisesta tällä kertaa, kiitti puhujaa ystävällisestä +vastaanotosta ja pisti kynän ja paperit taskuunsa. + +Kun hän oli astumaisillaan ulos ovesta huusi kielilläpuhuja hänelle: + +— Poika hoi! + +Haastattelijamme kääntyi kunnioittavasti takaisin. + +— Muista panna lehteen myöskin, että pääsiäisen jälkeen tulee sitten se +suuri pyrstötähti. + +— Jahah! sanoi juoksupoikamme ja kirjoitti tämän tiedon muistiinsa. +Millainen pyrstötähti se on? + +— Se on semmoinen kaksihäntäinen pyrstötähti. Toinen häntä on edessä, +toinen takana. Toisessa hännässä on tulta ja toisessa tulikiveä. + +— Kummassa on tulta ja kummassa tulikiveä? kysyi poika, joka on tarkka +myöskin yksityiskohdissa. + +Tähän ei ehtinyt vastausta tulla, sillä kielilläpuhuja joutui samassa +hurmiollaan ja alkoi puhua eskimonkieltä. + +Poika läksi pois ja esitti työnsä tulokset arv. toimituksellemme. + +Myöhemmin hän kuuli, että sukulaisensa oli sillä kertaa puhunut +eskimonkieltä toista tuntia yhtä mittaa. + + + + +Pääkirjoitus. + +Me tartumme tällä kertaa kynään raskain mielin. + +Meidän surullinen velvollisuutemme on nimittäin ilmoittaa turkulaisille +lukijoillemme, että vesijohdostamme on vesi kohta lopussa. + +Vedenpaisumuksessa sitä kyllä saatiin runsaasti, mutta Kakolassa ovat +rosvot sitä juoneet niin määrättömästi, että se alkaa nyt olla loppu. + +Nyt on kielletty Kakolassa enää juomasta meidän vesijohtomme vettä. + +Meidän herrat ovat sanoneet Kakolan herroille, että tuottakaa +itsellenne vettä vaikka Mesopotamiasta, mutta meiltä ette saa: Ette +saa litraakaan. Antaisimmeko me rosvojen juoda vetemme loppuun ja +antaisimmeko viattomain pienten lastemme kuolla janoon? + +Ei, ja miljoona kertaa ei! + +Mitä se meihin kuuluu, mitä Kakolassa juodaan. Vaikka juotaisiin +samppanjaa. Valtio saa pitää huolen Kakolasta. Jos arvoisat rosvot +janon vaikutuksesta kovin heikentyvät, niin sopii heidät ensi kesänä +lähettää Iisalmeen terveysvettä juomaan. + +Jos pitää kesäksi mennä Iisalmeen, niin kyllä se on meidän mielestämme +yhtä suuri rangaistus kuin istua Kakolassakin. + +Kysyimme sitten juoksupojaltamme, mitä hänen kotonaan arvellaan siitä, +että vesi loppuu. + +Poika sanoi, että isä nauraa ja on hyvillään, mutta äiti on vihainen. +Isä sanoo, että hänen täytyy silloin juoda vain olutta. + +Kysyimme juoksupojaltamme, mikä hänen persoonallinen mielipiteensä on. + +Asiata harkittuaan ilmoitti poika persoonalliseksi mielipiteekseen, +että kyllä se olis kovin hyvä, jos se loppuisi. Ettei tarvitsis enää +koskaan pestä itteään. + +Koska me olemme siisteyttä harrastavia ja katsomme Suomen kansan +tulevaisuuden riippuvan sen siisteydestä, niin annoimme arvoisalle +nuorimmalle avustajallemme vakavan, isällisen varotuksen. + +Toivomme sen vaikuttavan hyvää hänen sielunsa kehitykselle. + +Talvi on ollut loppumaisillaan. Kevään henget ovat liidelleet yli +kaupunkimme tammikuun lopulla, niin että me olemme taas tunteneet +olevamme Turussa. Joulusta lähtien on meistä tuntunut kuin emme olisi +asuneetkaan Turussa vaan esimerkiksi pohjoisnavalla, ja me olemme +odottaneet luoksemme turkkeihin ja karvanahkakintaihin puettuja +naparetkeilijöitä koirineen. + +Mutta nyt tätä kirjoittaessamme, kun ulkona on 5 astetta lämmintä, +taivas on harmaa ja ilma on harmaa ja maa on harmaa ja puut ovat +harmaita ja kadut ovat harmaita ja sumua on ja vettä tippuu räystäistä +ja vesi litisee jaloissamme ja varpaittemme väleissä, vaikka onkin +helmikuu alussa, tunnemme taas olevamme kotona ja laulamme helein äänin: + +— Talvi on jo laannut raivoomasta! + +Siinä toivossa että kevät olisi ei ainoastaan näkyväisessä luonnossa +vaan myöskin lukijoittemme sydämissä, päätämme tämän johtavan +artikkelimme. + + + + +Turun kirje. + + +Tiede opettaa, että me voimme otaksua mitä hyvänsä. + +Me voimme esimerkiksi otaksua, että Rikhard Leijonamieli ja Muchanura +ja Lurich ja Gold ja Kaarle kahdestoista ja kreivi Bertelsköld +ja Isidor ja Nolo Vervetti ja Simson Deliloineen ja Iso-Rinne ja +Puolan August Väkevä ja Tuomisto ja Palokunnantalon Fengler ja musta +maailmannyrkkeilymestari Jack Johnson ja hra Järvinen olisivat yhdessä +juomassa kinkeliiniä tynnyristä Phoenixin "olutkullussa". + +Tiede on myöskin oikeassa siinä, että me voimme otaksua, että he +innostuvat ja laulavat: + +"Yks voima sydämihin kätketty on", ja "Käy eespäin, väki voimakas!" + +Mikään ei estä myöskään otaksumasta, että heidän keskuudessaan sitten +nousee kysymys siitä, kuka oikeastaan on vahvin. Olettakaamme myöskin, +että he päättävät etsiä tähän kysymykseen vastausta yleisen tappelun +kautta. + +Silloin nousee kuin itsestään meidän muiden eteemme toinen kysymys, +joka kuuluu: kuka meistä lähtee erottamaan nuo yllämainitut taistelijat +toisistaan? + +Voimmeko otaksua, että kukaan meistä suostuisi ottamaan tämän +luottamustoimen vastaan? + +Kuulen Suomen kansan olevan yksimielisen siitä, ettei sellaista voi +otaksua. + +Emme siis voi otaksua mitä hyvänsä, joten tiede päivänselvästi on +iskenyt kirveensä kiveen. + + * * * * * + +Mutta oikeastaanhan minun piti kirjoittaa kirje Turun kaupungista, ja +perin sopimatonta on, että olen eksynyt näin kauas itse aineesta. + +Niin, eihän täällä ole mitään hätää. Mikä on meidän täällä +oljennellaksemme? kysyivät Jukolan pojat. + +Syysaurinko paistaa ikkunasta, täysin palvellut italialainen kenraali +soittaa pihalla posetiivia. Aurajoessa on vettä enemmän kuin pitkiin +aikoihin, valtuutettujen puhemies on pyytänyt kirjastonhoitokunnalta +anteeksi, lehtemme leviää kuin aamuruskon siivillä, sirkuksessa tehdään +rukiisen leivän ja jääkellarikaljan voimalla ihmeitä, kyyhkyset on +hävitetty sukupuuttoon ja naakkojen yhteiskunnassa vallitsee senvuoksi +makeanleivän ja yltäkylläisyyden päivät, svenska dagen firades med pomp +och ståt, j.n.e. + +Voimme siis tyytyväisyydellä silmätä menneisyyteen ja toivorikkain +mielin odottaa tulevaisuutta, lujasti luottaen siihen, ettei Naantalin +kilpailu enää voi meitä kukistaa. + + + + +Yhdenvertaisuuslaki. + + + "Se keskusaseman hoitajatar, joka + ei voi ilmottaa presidentille pyytäneen + puhelimen numeroa, on uhattu karkoittaa + kaupungista 24 tunnin kuluessa." + +Hovioikeuden presidentti on tuntenut itsensä vainotuksi ja pyytänyt +viranomaisten suojelusta. Viranomaiset ryhtyivät "asianmukaisiin +toimenpiteisiin". + + * * * * * + +Helmik. 6. + +Eräs sentraalineiti on saanut käskyn lähteä kaupungista 24 tunnin +kuluessa. Oli erehdyksestä yhdistänyt presidentin puhelun ensimmäiseen, +kun piti olla toiseen poliisivartiokonttoriin. Hän on 19:s karkoitettu +sentraalineiti. Karkoitukset tihenevät päivä päivältä, koska melkein +koko vanha keskusaseman henkilökunta on karkoitettu kaupungista ja +uudet tottumattomat neidit tekevät lakkaamatta erehdyksiä. + + * * * * * + +Helmik. 7. + +Kauppias Anders Adolf Andersson on saanut karkoituskäskyn. Syytä ei +tunneta, mutta otaksutaan toimenpiteen johtuneen siitä, ettei hra +Andersson ole tervehtinyt presidenttiä kadulla. + + * * * * * + +Helmik. 8. + +Ent. satamatyömies Jussi Makkonen on vahvan poliisivartioston +saattamana viety pois kaupungista. Hän oli ärjäissyt poliisille, joka +laahasi häntä putkaan, että "en minä halua linnaan!" Presidentti sattui +kulkemaan ohi. Nov. Vremjan Viipurin sähkösanomassa kerrotaan Makkosen +olevan paikallisen kagaalin johtomiehiä. + + * * * * * + +Helmik. 9. + +Tänään ei ole ketään karkoitettu. + + * * * * * + +Helmik. 10. + +Kaikki sentraalineidit ovat saaneet käskyn poistua kaupungista 12 +tunnin kuluessa siitä syystä, että presidentin langon täytyi soittaa +kolme kertaa ennenkuin sai sentraalin "hereille". + + * * * * * + +Helmik. 11. + +Presidentin tänään veivatessa telefooniaan katkesi telefoonin kampi. +Telefooniyhdistyksen johtokunnan jäsenet ovat vangitut. + + * * * * * + +Helmik. 12. + +Telefooniyhdistyksen johtokunnan jäsenet pääsivät vapaaksi +suoritettuaan 500 ruplan suuruisen takauksen kukin. + + * * * * * + +Helmik. 14. + +Presidentti on linkahuttanut jalkansa hiekoittamattomalia +katukäytävällä. Asianomainen talonmies on saanut käskyn poistua +kaupungista tunnin kuluessa. + + * * * * * + +Helmik. 15. + +Talonmiehen vaimo on saanut käskyn poistua paikkakunnalta 12 +tunnin kuluessa. Hän oli saattaessaan miestään asemalle sanonut +hyvästellessään, että "kyllä ne nyt ajoivat sinut pois aivan turhasta". +Vaimoa vastaan nostetaan syyte yhdenvertaisuuslain moittimisesta. + + * * * * * + +Helmik. 16. + +Pietarin piirioikeus on langettanut talonmiehen vaimon +yhdenvertaisuuslain moittimisesta 1,000 ruplan sakkoon. + + * * * * * + +Helmik. 17. + +Viipurin telefoonimaksurästien kokooja on saanut käskyn poistua +kaupungista 24 tunnin kuluessa. + + * * * * * + +Helmik. 18. + +Talonmiehen vaimon äiti on karkoitettu kaupungista. Hän on tyttärensä +tuomiosta lausunut, että "se on hävytöntä!" Häntä vastaan nostetaan +Pietarin piirioikeudessa juttu yhdenvertaisuuslain törkeästä +moittimisesta. + + * * * * * + +Helmik. 19. + +Presidentin sisäkkö pudotti aamulla salissa tomuttaessaan erään +maljakon lattialle. Poliisimestari on antanut hänelle määräyksen lähteä +kaupungista 6 tunnin kuluessa. + + * * * * * + +Helmik. 20. + +Särkynyt maljakko on korvattu valtion varoista. Nov. Vremjan Viipurin +sähkösanomassa kerrotaan, että paikallinen kagaali on ulottanut +agitatsioninsa palvelustyttöjen keskuuteen. + + * * * * * + +Helmik. 21. + +Talonmiehen vaimon äiti on yhdenvertaisuuslain törkeästä moittimisesta +langetettu 3 kuukauden vankeuteen ja julistettu 5 vuodeksi +kelpaamattomaksi mihinkään kunnalliseen tai valtion virkaan. + + * * * * * + +Ja niin edespäin. + + + + +Tyynyjuttu. + + +Onko mitään harmittavampaa ja kiusallisempaa kuin olla tekemisissä +suomalaisten kanssa? + +Suomalaiset ovat omituisia, kiperää ja korviaan myöten itsepäisyyden +syntiin vaipunutta väkeä, täynnä kummallisia päähänpistoja ja metkuja. + +Ei heistä saa selvää. + +Nähtävästi ovat he asetetut asumaan rajojen toiselle puolen saman joen +toisella puolella olevien totisten ja vakaamielisten byrokraattien +syntien rangaistukseksi. + +Kullakinhan on tässä maailmassa kuormansa kannettavana. + +Suomalaiset eivät tee mitään muuta kuin retteiöivät. Jolleivät murjota +omissa oloissaan, niin tekevät kiusaa venäläisille. + +He ovat keksineet omituisia ketunjuonia, joihin sotkevat venäläiset. + +M.m. jonkun niinsanotun laillisuuden. + +Se on merkillinen todistus suomalaisten kekseliäisyydestä kiusanteon +alalla. + +Mikä on tuo laillisuus? + +Hitto hänen tiesi. + +Venäjällä ei ole koskaan ollut sellaista, mutta aina on toimeentultu. + +Kuka on saanut selkäänsä, se on huutanut ja sillä hyvä. + +Kuka on hirtetty, se on pistänyt kielensä ulos, sätkyttänyt pari kertaa +koipiaan ja sillä hyvä. + +Kuka on puhua pulittanut vasten ylempiään, se on saanut vasten +kuonoaan, ja sillä hyvä. + +Ei ole mitään laillisuutta ollut eikä ole tarvinnut olla. Hyvin on +eletty, ja milloin ei ole eletty, niin on kuoltu. + +Mitäpäs siinä! + +Mutta suomalaisille ei tietysti se kelpaa. Kuinkas muutoin. Mikäs +heille sitten kelpaisi muu kuin heidän omat jutkunsa. + +Heillä pitää mukamas olla vielä niin sanottu laillisuuskin. + +Vihdoin oikeat Venäjänmiehet suuttuivat ja sanoivat: + +‒ Vai vielä teille laillisuuttakin pitäisi! Kyllä me teille +laillisuuden näytämme! + +Ja sitten he sanoivat, että kunhan teidät Krestyyn pistämme, niin siinä +on teille laillisuutta. + +Mutta Krestyn virkamiehet pudistelivat päätään ja sanoivat keskenään: + +— Huonosti ovat asiat, jos tänne suomalaisia tuovat. Hyvin on täällä +oltu ja eletty, mutta sitten ei tiedä, mitä tulee. Kylläpäs laittoivat +rettelön. + +Ja Krestyn virkamiesten aavistukset toteutuivat säntilleen. + +Tuotiin sinne 18 suomalaista Viipurista, ja silloin se oli rauha +lopussa. + +Suomalaiset alkoivat puhua keskenään omaa papatustaan, jota ei ymmärrä +edes kansanvalistusministerikään. Liekö edes ihmisten kieltä. Puhuivat +ja puhuivat ja pyörittelivät silmiään. + +Ja sitten sanoivat, että omat tyynyt pitäisi meillä olla. + +Krestyläiset sanoivat vaan, että: + +— Ahaa! Senkös te ensimmäiseksi keksitte! Vai vielä teille tyynyt tässä. + +Mutta suomalaiset eivät hellittäneet. Kun ne pojat ovat saaneet jonkun +pahanhengenjuonen päästä kiinni, niin eivät ne niin vain hellitä. + +Silloin sanoivat virkamiehet heille, että juutas teidän kanssanne! +Laittakaa kirjallinen hakemus, jos osaatte. + +No osasivathan ne. Mitäs ne eivät osaisi, kun on juonittelemisesta +kysymys. + +Kirjoittivat paperin, että niin ja niin. Omat tyynyt pitäisi meillä +olla. Siisteys ja hygienia... + +Asia meni Pietarin kuvernöörille, joka on hyväntahtoinen mies ja sanoi, +että antakaa heille 5 omaa tyynyä. Ehkä ne siihen tyytyvät. + +Mutta se on vale, että tyytyivät. Eivät ne mihinkään tyydy. Vaativat +vain, että 13 tyynyä pitäisi olla lisää. + +Juttu meni vankilaylihallitukseen. + +Vankilaylihallitus on pulassa pahassa. + +Että mitä tehdä niiden kolmentoista suomalaisen kanssa. + +Kun ne tahtovat omia tyynyjä ja siisteyttä ja hygieniaa. + +Ei ole ennen siisteyttä tahdottu ja hyvin on toimeen tultu. +Puhumattakaan hygieniasta. + +— Vai jo nyt niille pitäisi siisteyskin olla. Ja gigienia. Mikä se +gigienia on? + +Kai se on jotain sellaista kuin laillisuuskin. Laillisuutta niille +pitäisi olla. Ja siisteyttä ja gigieniaa... + +Ei ole loppua suomalaisten vaatimuksilla. + +Paha on kieltääkin. Sillä siitä ne suomalaiset yhä enemmän suuttuvat ja +ties mitä keksivät. + +Mutta nurinkurista olisi heille myöskin myöntää omia tyynyjä, +siisteyttä ja gigieniaa. Eiväthän muutkaan sellaista tarvitse. + +Vaikeassa asemassa on vankilaylihallitus. Toista kuukautta on jo +ajatellut niitä kolmeatoista tyynyä ja gigieniaa. + +Eikä ratkaisusta ole vielä tietoakaan. + + + + +Demminin taistelu. + + +Tietosanakirja kirjoittaa: + +Demmin on tullut kuuluisaksi eräästä tapauksesta Kustaa II:n Aadolfin +historiassa. Kuningas — niin kerrotaan — oli 20 p. heinäkuuta 1630 +lähtenyt ulkopuolelle leiriänsä, jolloin hän oli joutua vihollisen +väijymyksen uhriksi, jollei 70 suomalaista ratsumiestä olisi omalla +hengellään pelastanut häntä. Samanaikuiset luotettavat lähteet eivät +kuitenkaan puhu koko tapauksesta, eivätkä toiset kuvaukset, jotka ovat +itse tapauksen värittäneet tärkeäksi, mainitse erityisesti suomalaisten +ratsumiesten olleen mukana kuninkaan saattajina, vaan sanovat heidän +myöhemmin tulleen hänelle avuksi, jonka tähden alettu epäillä vanhan +kertomuksen todenperäisyys. + +Me emme voi sitä epäillä. + +Me uskomme taistelun tapahtuneen; ja tahdomme kertoa sen opiskelevalle +nuorisollemme siten kuin se asia kaiken todennäköisyyden mukaan on +ollut. + + * * * * * + +Oli heinäkuun 20 päivän aamu 1630. + +Kuningas Kustaa Aadolf heräsi varhain aamulla teltassaan, kutsui sisään +päivystävän upseerinsa ja sanoi: + +— Anna satuloida hevoseni. Tahdon lähteä haistelemaan raitista +aamuilmaa. + +Kuninkaan astuessa hevosen selkään arveli Nils Brahe: + +— Kunhan ei vain teidän majesteettinne joutuisi ikävyyksiin... Kuuluu +olevan suurenlaisia saksalaisjoukkoja liikkeellä. + +— Kyllä minä saksaa osaan, sanoi Kustaa Aadolf. Antakaa minulle +seitsemänkymmentä suomalaista henkivartijoiksi. + +— Hm, sanoi eräs esikuntaupseereista. Suomalaiset ovat viime päivinä +olleet merkillisen äreällä ja riidanhaluisella tuulella. En oikein +ymmärrä, mikä niillä taas on nahassa. + +— Tietysti se, että heidän on pitänyt taas niin kauan olla rauhassa, +sanoi toinen upseeri. Jolleivät he saa kerran viikossa tapella +tarpeekseen, niin tulevat ne oikein kipeiksi. + +— Tehkää kuten olen käskenyt, sanoi kuningas. Eivät kai ne sentään +minua rupea pieksämään. + +Hetkisen kuluttua lähestyi kuningasta seitsemänkymmentä +suurta, pahannäköistä suomalaista, jotka ratsastivat pienillä, +tappurakuontaloita muistuttavilla hevosilla. + +— Moron, pojat! huusi Kustaa Aadolf iloisesti. + +— Moron, moron! vastasivat suomalaiset vihaisesti, sillä he olivat +aivan harvinaisen äkeällä tuulella. + +— Kylläpä ovatkin kiukkuisen näköisiä, ajatteli kuningas itsekseen. +Mutta odottakaahan peijuonit, kun Breitenfeltin taistelu tulee; +luulenpa että saatte silloin tarpeeksenne tapella. + +Kuningas asettui joukon etunenään, ja synkkämielisenä eteensä +tuijottaen järjestyivät suomalaiset kaksimiehiseen riviin hänen +takanaan. + +Kuningas kannusti suurta, komeata ratsuaan, jonka rinnalla +suomalaiskonit näyttivät vieläkin surkuteltavamman näköisiltä, ja +joukkue läksi liikkeelle. + +Oli ihana kesäaamu. Raikkaat tuoksut niityiltä ja pelloilta lehahtivat +lauhan länsituulen kantamina vasten pientä joukkoamme, joka hiljaista +ravia eteni ruotsalaisten leiristä. + +Keskipalkoilla suomalaisten jonoa ratsastivat Matti Matinpoika +Pirkkalasta ja Aatami Tomuhousu Turusta rinnakkain. + +Äkkiä näykkäsi Matinpojan hevonen Tomuhousun hevosta, niinkuin hevoset +sen pahempi joskus tekevät. + +Silloin kiristeli Aatami Tomuhousu raivoissaan hampaitaan ja heristi +nyrkkiään Matti Matinpojalle. + +Mutta Matti Matinpoika huusi hänelle suuresti vihoissaan: + +— Miksi kiristelet minulle hampaitasi, sinä kyttyräselkäinen +pyövelinpoika Turusta, ja miksi heristelet minulle nyrkkiäsi! Miksi et +hallitse kaakkiasi, jonka ympärillä korpit lentelevät, ettei se pääsisi +minun ratsuni hampaisiin? + +Tällaiseen puheeseen ei rehellinen sotilas voinut vastata muuta kuin +yhdellä tavalla. Ja Aatami Tomuhousu vastasi niin, että maa vapisi ja +metsä raskaasti huokasi. + +Kun hämmästynyt Kustaa Aadolf katsahti taakseen, huomasi hän suureksi +mielipahakseen suomalaisten henkivartijainsa huonon tuulen puhjenneen +hirvittäväksi keskinäiseksi tappeluksi. + +Mutta samaan aikaan olivat vakoojat rientäneet ilmoittamaan +saksalaisten leiriin, että kerettiläisten vihattu kuningas oli +ainoastaan vähäpätöisen saattueen seuraamana ratsastanut ulos +leiristään. Silloin lähetettiin tuhannen ja viisisataa Saksan +valtakunnan parasta ja urhoollisinta ratsumiestä vangitsemaan +ruotsalaisten kuningasta. + +Kun saksalaisten joukko lähestyi paikkaa, kuuli se kauhistuttavan +pauhinan ja tunsi maan vapisevan. + +Ja kun he tulivat lähemmäs, näkivät he seitsemänkymmentä suomalaista +sotasankaria tappelemassa keskenään, ja se oli näky, joka hyydytti +veren saksalaisten sydämissä. Sillä puut temmattiin juurineen ja +leiviskänpainoiset kivet lentelivät kuin lumipallot, maa vapisi +nyrkiniskujen tärähdellessä kypäröihin, ja heidän kirouksensa olivat +niin ankarat, että lehdet varisivat koivuista ja haapapuista. +Mutta kaiken tämän yli kuului jyrinä kuin olisi seitsemänkymmentä +myllynkiviparia jauhanut: se johtui siitä, että tappelijat purivat +hammasta vihoissaan. + +Silloin valtasi viholliset sanoinselittämätön kauhistus, ja he +pakenivat kuin järjetön lammaslauma, jättäen jälkeensä viisikymmentä +kuollutta ja satakuusikymmentä haavoittunutta, jotka pakomatkalla +olivat kompastuneet ja sotkeutuneet toveriensa jalkoihin. + +Kun tappelu oli päättynyt ja tappelijat pahoin piestyinä viruivat +kentällä, ratsasti kuningas Kustaa Aadolf, joka oli nähnyt saksalaisen +sotajoukon paon, takaisin leiriinsä ja kertoi liikutetuin mielin, että +seitsemänkymmentä suomalaista oli urhoollisuudellaan pelastanut hänet +tuhannen viidensadan vihollisen kynsistä. + +Siten pelastivat suomalaiset ratsumiehet kuninkaansa hengen Demminin +luona. + +Mutta kukaan ei ymmärtänyt, miksi Kustaa Aadolf antoi heille, sittenkun +heidän vammansa olivat parantuneet, kahdeksan päivää putkaa kullekin. + + + + +Kesäksi maalle. + + +Herra ja rouva Turkkula ynnä heidän viisi toinen toistaan kuuliaisempaa +lastaan ovat nykyjään koko lailla hermostuneita, ja tämän hermostumisen +syy käy hyväntahtoiselle lukijalle päivän selväksi seuraavasta erittäin +todenmukaisesta selonteosta. + +Jo viime maaliskuussa alkoivat herra ja rouva Turkkula tuumiskella, +mille ilmansuunnalle he lähtisivät kesää viettämään. + +Herra Turkkula on viime talven aikana tehnyt erinomaisen hyviä +ahväärejä; niin hyviä, että vaikka taksoituslautakunta, joka +oli aavistanut herra Turkkulan paikanneen taskunsa kerrassaan +vedenpitäviksi, mätkäsi herra Turkkulalle äyrejä oikein isän hihasta, +ei se sittenkään arvannut muuta kuin puolet herra Turkkulan tuloista +— erehdys, jota herra Turkkula hienotunteisena miehenä ei viitsinyt +ruveta oikaisemaan, vaan arveli, että olkoon sitten niinkuin on, ja +maksoi kaikki äyrinsä ensimmäisen kerran elämässään yhdellä kertaa heti +ensi kannossa. + +Kun ei herrasväki Turkkula ole ehtinyt vielä hankkia itselleen omaa +kesähuvilaa — he ovat ostaneet satojen markkojen edestä arpoja kaikista +arpajaisista ja toivovat sitä tietä saavansa pienen, sievän maatilan +kauniine huviloineen — niin päättivät he vielä tänä kesänä tehdä jonkun +suomalaisen maalaistalon onnelliseksi, asettumalla sinne kesävieraiksi. + +Herra Turkkula oli kyllä ensin ehdottanut, että perhe lähtisi +kesämatkoille, esimerkiksi laivoilla ja rautateitse Kajaaniin ja sieltä +sitten tervavenheessä Oulunjokea pitkin ja sen koskien kuohujen halki +Ouluun ja sieltä sitten taas etelään päin, mutta kun rouva Turkkula +kuuli puhuttavankaan Oulunjoen koskista ja tervavenheestä niin rupesi +hän kauhistuneena huutamaan ja heiluttamaan käsivarsiaan ja sanoi, että +Oulunjoen koskista laskeminen oli sama kuin varma kuolema ja ettei hän +_ikinä_ lähde sellaiselle matkalle eikä salli lastensakaan lähteä, +mutta että jos herra Turkkula sitä ennen lisää henkivakuutustaan +25,000 markalla, niin saa hän kyllä itse tehdä tuon matkan, jos +välttämättömästi haluaa. Herra Turkkula koetti kyllä vakuuttaa, ettei +Oulunjoen koskista laskettaessa ole miesmuistiin ketään hukkunut, mutta +rouva Turkkula ei ottanut tällaista puhetta kuuleviin korviinsakaan ja +sanoi sitäpaitsi, että hänen uusi vaalea kesäleninkinsä tervaantuisi +tervavenheessä, ja tällainen mahdollisuuskin täytti rouva Turkkulan +mielen kauhulla. + +Kun kysymys vaarallisesta kiertomatkasta täten loppuunkäsiteltynä oli +rauennut, ryhtyi herrasväki Turkkula harkitsemaan muita suunnitelmia. + +Tulevalle kesäasunnolle päätettiin heti aluksi asettaa seuraavat +vaatimukset: + +1) että se on järven rannalla; + +2) että herrasväki Turkkulan käytettävänä on vähintäänkin kolme +huonetta: + +3) että talo on hyvin rakennettu; + +4) ettei sängyissä ole luteita; + +5) että talossa on puutarha; + +6) että talonväki on ystävällistä ja kohteliasta; + +7) että postikonttoriin, apteekkiin, kunnanlääkärille ja kauppapuotiin +on lyhyt matka; + +8) että ruoka on runsas, hyvin laitettu, vaihteleva ja maukas; sekä + +9) että hinta on huokea. + +Sittenkun näistä yleisistä periaatteista oli päästy yksimielisyyteen, +lausui hra Turkkula ylimääräisenä vaatimuksenaan, ettei talon isäntä +saa olla punapartainen. Herra Turkkula ei nimittäin voi sietää +punapartaisia miehiä. + +Herra Turkkula pani lehteen kutakuinkin röyhkeään ja vaateliaaseen +muotoon laaditun ilmoituksen, jossa Suomen maataviljelevälle tai +kalastusta harjottavalle väestölle annettiin vapaa tilaisuus +kilpailla siitä, kuka saa ilon ja kunnian ottaa herrasväki Turkkulan +kesävieraikseen. Ilmoitukseen vaadittiin pikaista täsmällistä vastausta +viimeistään viikon kuluessa. + +Viikon kuluttua kävi herra Turkkula sanomalehden konttorissa noutamassa +vastauksia. Hän ajoi sinne issikalla ja käski kamelin odottaa kadulla, +sillä häntä ei haluttanut lähteä roikottamaan raskasta kirjepakettia +läpi kaupungin. + +Herra Turkkula pyysi konttorineidiltä saada nimimerkillä "Hyvä ja +halpa" saapuneet vastaukset. + +Neiti selaili kirjojaan ja penkoi laatikoltaan noin viisi minuuttia +sekä ilmoitti sitten, ettei nimimerkille "Hyvä ja halpa" ollut saapunut +yhtään vastausta. + +Herra Turkkula ei uskonut korviaan ja pyysi neidin sanomaan uudestaan +vähän kovemmalla äänellä, mistä oli kysymys. Neiti nousi seisomaan ja +kirkaisi hra Turkkulan korvaan: "Ei yhtään vastausta!" niin kimeällä +äänellä, että hra Turkkulan vasen korva meni lukkoon. + +Herra Turkkula oli niin hämmästynyt ja pöllästynyt ilmoituspuuhansa +odottamattomasta tuloksesta, että käveli poislähtiessään päänsä +konttorin ovenpieleen, saaden sarven otsaansa, mistä hän tuli vielä +enemmän pyörälle päästään, ja läksi ulos tultuaan kävelemään pitkin +katua. Silloin luuli issikka, että hra Turkkula aikoi livistää +maksamatta tiehensä, ja ajoi herra Turkkulan perässä huutaen ja +kiroillen, niin että kun Turkkula pysähtyi maksamaan, niin oli heidän +ympärilleen keräytynyt toistakymmentä henkeä joutilasta katuyleisöä. + +Hra Turkkula ja rouva Turkkula tulivat asiata pohtiessaan siihen +johtopäätökseen, että ilmoitus oli ollut liian pieni, joten se +ei ollut herättänyt huomiota. Hra Turkkula julkaisi nyt kolmessa +lehdessä kaksi kertaa suuremman ilmoituksen, joka oli sepitetty koko +joukon vaatimattomampaan, melkeinpä rukoilevaan sävyyn, ja jossa +hyväntahtoisia vastauksia pyydettiin kuukauden kuluessa nimimerkille +"Hyvä maksu". + +Kahden viikon kuluttua kävi hra Turkkula ensi kerran kysymässä +vastauksia. Nimimerkille "Hyvä maksu" oli tähän mennessä saapunut vasta +yksi kirje, jossa eräs virkamiesperhe, joka kesäasuntoon nähden oli +yhtä epävarmalla pohjalla kuin hra Turkkulakin, kysyi, eikö nimimerkki +"Hyvä maksu" suostuisi ottamaan heitäkin mukaansa, jos sattuisi +kesäpaikan saamaan. + +Kuukauden umpeen kuluttua kävi hra Turkkula taas sanomalehden +konttorissa. Nyt oli saapunut kaksi vastausta. Toisessa tarjottiin +hänelle ostettavaksi kahden huoneen ja keittiön huvila Oulun läänissä, +ja hinta oli niin sikamainen, ettei sitä voi tähän painattaa, ja +toisessa kirjeessä suositeltiin hänelle patentin saanutta saapasrasvaa. + +Nyt alkoi herrasväki Turkkula käsittää, että asema oli todellakin +vakava. Herra Turkkula päätti tehdä viimeisen ponnistuksen. Hän +julkaisi kaikissa Turun ja Helsingin sekä 20:ssa maaseutulehdessä +tavattoman liikuttavan ja nöyrähenkisen ilmoituksen, jossa lämpimin +sanoin vedottiin Suomen kansan tunnettuun ja runoilijan laulamaan +vieraanvaraisuuteen. Herrasväki Turkkula lupasi asua vaikka +heinäladossa, syödä sitä ruokaa, joka talonväeltä jäi tähteeksi, ja +auttaa talonväkeä voimainsa mukaan ilmaiseksi heinänteossa. + +Tähän ilmoitukseen tuli vihdoin viimein yksi vastaus. + +Se tuli kaukaa joltain Pohjois-Karjalan perukalta. + +Se oli kirjoitettu harvinaisen ilkeään sävyyn, ja siinä valitettiin +sitä seikkaa, että kaupunkilaisherrasväet ovat vuosisatoja eläneet +laiskuudessa, maalaisten niskoilla, keinotellen ja keljuillen +maalaisten rahat omiin kukkaroihinsa, ja kehtaavat sitten vielä kerjätä +itselleen kesäasuntojakin. Mutta maalaiset ovat nyt viisastuneet, +sanottiin kirjeessä. Kaupunkilaiset saavat nyt tanssia maalaisten +viulujen mukaan ja päälle päätteeksi maksaa nämä viulut. + +Kirjeen lopulla tuntui sen kirjoittaja kuitenkin vähän leppyvän, +saatuaan ensin purkaa sisunsa ja puhua suunsa puhtaaksi viimeistä +hampaankoloa myöten. + +Kirjoittaja nimittäin ilmoitti, että jos herrasväki todellakin +on halukas maksamaan kohtuullisen vuokran, niin voi herrasväki +kesäkuukausiksi vuokrata häneltä huvilan, johon kuuluu kaksiakkunainen +tupa ja päreistä tehty eteinen. Matkaa järven rantaan on kuivilla +säillä, jolloin pääsee oikaisemaan välillä olevan suoperäisen alueen +poikki, ainoastaan kuudetta kilometriä. Paitsi tupaa ja eteistä kuuluu +tölliin n.s. nykyajan mukavuuksina entinen perunakuoppa. Tuvan toisessa +akkunassa ei ole kehyksiä eikä siis myöskään laseja ollenkaan, mutta se +ei tee kesäaikana mitään, edistää vain ilmanvaihtoa, ja toisen akkunan +ruudut ovat paikatut tuohella ja rievulla Jos töllin katto, joka on +vähän laho, uhkaisi pudota sisään, niin voisivat kesävieraat tukea +sitä hirsillä, joita on töllin takana. Vuokra olisi huokea, ainoastaan +175 markkaa kuussa, ja ruokaa saisi kirjeeseen liitetyn taksan mukaan +talosta, jonne oli matkaa suoraan metsän halki vain pari kilometriä. +Korkeintaan kaksi ja puoli. + +Kun herra ja rouva Turkkula tarkastelivat ruokatavarataksaa ja +laskivat, mitä heidän elämänsä — ja mahdollinen kuolemansakin, jos +katto putoaisi — tulisi maksamaan heille tarjotussa paikassa, niin +huomasivat he, että heidän kannattaisi ennemmin asua koko kesä +täysihoidossa kaupungin hienoimmassa hotellissa ja hra Turkkulan juoda +puolikas punssia joka ilta ja kaksi puolikasta lauantai-iltoina, ja +sittenkin jäisi vielä ylijäämää sen verran, että rouva Turkkula saisi +uuden kesähatun. + +Näin ollen lähetti herra Turkkula kirjeen taksoineen sen pitäjän +vaivaishoitolautakunnalle, josta kirje oli pantu postiin, +ja tiedusteli, miksi ei sen kirjoittajaa oltu toimitettu +hullujenhuoneeseen, jonne hän näkyi kuuluvan. + +Herrasväki Turkkulan kaupunkiasunto on jo aikoja sitten ollut +kesäkunnossa, ikkunat, taulut y.m. peitetyt sanomalehdillä, vaatteet +naftaliinissa ja tavarat pakattuina kesämatkalle lähtöä varten. Mutta +kesäasuntoa ei heillä ole vieläkään. Eikä heillä ole aavistustakaan +siitä, minne he lopuksi pääsevät, vai pääsevätkö minnekään. + +Herrasväki Turkkula on käynyt vaaralliseksi tuttavapiirilleen. Sillä +aina kun joku tuttava perhe lähtee maalle, koettaa Turkkulan väki +tunkeutua mukaan. Kaksi kertaa ovat he vainonneet lähtijöitä asemalle +saakka. + + + + +Monna Lisa. + + + "Tiesi, minne lie tuo huima + Tyttö päässyt majoihin; + Kiroillen ma sadesäässä + Juoksen halki kaupungin." + + (Heine). + +Hymyiltyään 400 vuotta ei Monna Lisa enää hymyile. + +Tai ehkä vain hymyilee, mutta missä? + +Sekatavarakauppa-apulainen Josef Josefsson saapui eilen afäärimatkalta +Luumäeltä. Hän kertoi, että akat ovat siellä aivan villissä. He eivät +puhu muusta kuin Muona Liisasta, ja kaakottavat päivät päästään hänen +katoamisestaan. + +Missä on Monna Lisa? + +Hänen entisellä sijallaan Louvren seinässä on jälellä vaan 4 naulaa, ja +niistä ei ole paljoakaan valaistusta asiaan saatu. + +Tähän asti on kuitenkin käynyt selville jotakuinkin seuraavat seikat: + +1. Monna Lisa on varastettu. + +2. Monna Lisaa ei ole varastettu, vaan on sen eräs yritteliäs +sanomalehtimies vienyt joksikin aikaa pois, todistaakseen, että Louvren +vartioiminen oli huonosti järjestetty. + +3. Monna Lisa on viety Amerikkaan. + +4. Monna Lisa on edelleenkin Louvren seinien sisällä, vaikka niin hyvin +kätkettynä, ettei sitä voida löytää. + +5. Monna Lisan ovat varkaat turmelleet ja hävittäneet, huomattuaan +etteivät voi sitä rahaksi muuttaa. + +6. Monna Lisaa ei ole suinkaan turmeltu, vaan on se miljoonasta +dollarista myyty eräälle amerikkalaiselle miljoneerille, joka lakien +mukaan saa sen omakseen, pidettyään sitä ensin 6 vuotta piilossa. + +7. Monna Lisan varkaista ei ole tavattu pienintäkään jälkeä. + +8. Monna Lisan varkaat istuvat jo melkein lukkojen takana, vaikka +poliisi ei vielä tahdo antaa heistä mitään tietoja. + +9. Monna Lisan varkaat saavat 20 vuotta kuritushuonetta, jos kiinni +joutuvat. + +10. Monna Lisan varkaat saavat täyden anteeksiannon, kunnialegionan +ristin, 1,000,000 frangia rahaa ja lähettilään toimen, jos tuovat +taulun takaisin. + +11. Itse asiassa on koko melu Monna Lisan katoamisesta turhaa, koska +Liisa on jälleen saapunut terveenä, hyvässä kunnossa ja salaperäisesti +hymyillen parisilaisen Le Journal-lehden toimitukseen, ja palaa sieltä +muutaman päivän perästä entiseen asuntoonsa. + +Kuten näkyy, ovat tiedot sangen valaisevia. Kun ne on ajatuksella ja +tyynesti lukenut, niin on täysin selvillä Monna Lisan kohtalosta. + +Mutta minä alan vähitellen ymmärtää, mitä hänen salaperäinen hymynsä +tarkoitti, hymynsä, jota halki vuosisatojen on turhaan koetettu +selittää. + +Hän tiesi, miten hän vuonna 1911 lisää "taiteentuntijain" luvun +sellaiseen määrään, että Leonardo da Vinci ja Rafael ja Ignatius Loyola +ja Monte Christon kreivi ja kaikki muut pimeimmän keskiajan suuret +mestarit kääntyvät haudoissaan. + + + + +Kevätjuttua. + + +"Kärryt särkyivät, hevoset hirnuivat, ja pojat lauloivat iloisia +lauluja." + +Tämä lause, joka kunnioittavasta lukijasta tuntunee hieman +mystilliseltä, johtui eilen mieleeni. Ja minä hymyilin itsekseni. + +Jonkun ajatusyhtymän kautta se sukelsi esiin piilotajuntani +salaperäisistä komeroista. Ehkä aiheutti sen pieni mäyräkoira, joka +haukkui koulupoikaa, mistä ajatus siirtyi omiin kouluaikoihin, ja +lämmin kevätpäivä samalla palautti muistoon samanlaisen lämpimän +kevätpäivän kaukaisesta menneisyydestä, kun aurinko kuumotti erään +koulun kolmatta luokkaa, jossa nelisenkymmentä tulevaa merkkimiestä +maamme henkisen ja aineellisen viljelyksen vainiolla uneliaina koetti +seurata "toisen kotimaisen kielen" opetusta. + +Oppikirjassamme, josta joku pahasti pehnautunut kappale nykyisin +mahdollisesti lienee tallella paikkakunnan maaseutumuseossa, oli lause, +joka suomennettuna kuului: + +"Kärryt särkyivät, hevoset hirnuivat, ja pojat laulelivat iloisia +lauluja." + +Vanha maisterimme ponnisteli hartaasti saadakseen meidät sen oikein +suomeksi tulkitsemaan. Mutta aina se tahtoi viistoon mennä. Meitä +halutti hieman muutella sanojen järjestystä, antaaksemme käännettävälle +lauseelle enemmän "makua". + +Maisteri (kärsivällisesti): + +— No, yritähän uudestaan I + +Oppilas (kulmat rypyssä ja näyttäen ankarasti pyrkivän selviytymään +visaisesta käännettävästään): + +— Kärryt hirnuivat, hevoset särkyivät ja pojat.. Maisteri: + +— Ei, ei! Nyt meni väärin. + +Oppilas (oikein hikoillen): + +— Kärryt särkyivät, pojat hirnuivat, ja hevoset laulelivat iloisia +lauluja... + + * * * * * + +Niin, ne olivat niitä aikoja. + +Mutta nyt on taas kevät. + +Toispäivänä poistivat jo jokijään yli menevät porraskäytävät. Miehet +laulelivat iloisia lauluja tätä raivaustyötä tehdessään, ja rannoilla +seisoskeli ihmisiä toteamassa talven vallan murtumista ja auringon +voittoa. + +Samana päivänä tuotiin toimitukseen Muhkurissa poimittuja täysin +puhjenneita sinivuokkoja. + +Ispoisissa taas on pyydystetty + + "kyy, kyy, pikku kyy, + kaunis kaulanauha...", + +kuten eräs kirjailijattaristamme tässä takavuosina Nuoressa Suomessa +runoili. "Kaunis kaulanauha"-parka oli sekin kömpinyt esille +laulelemaan iloisia lauluja keväisen päivän kunniaksi. + +Mutta se ilo tuli lyhyeksi. + +Akkunallani surisee kärpänen. + +Ensimmäinen kärpänen tänä vuonna. + +Kärpänen on vilkas kotieläin, ja kärpäsen silmä on +luonnontieteellisessä suhteessa hyvin mieltäkiinnittävä. Mutta se on +eri juttu, kuten hra Kipling sanoisi. + +Menen ja tapan mainitun kärpäsen. + +Nähkääs: periaate. + + + + +Patriarkka Abrahamin sielu — Kuopiossa. + + +Miksi juuri siellä? + +Mistä syystä se on kaikista maapallon enemmän tai vähemmän +huomattavista kaupunkipaikoista valinnut juuri Kuopion oleskeluaan +varten? + +Sitä me emme voi selittää. Me vain toteamme kuivan ja kiistämättömän +tosiasian. + +Kuopiolaisissa lehdissä on seuraava ilmoitus. + +"Sielutieteen perusteella en liioin hulluttele ilmoittaissani arv. +yleisölle, että minä pitkällisen vainon ja sorron kärsittyäni +ja hypnotiseeraamisen kautta tapahtuneen suuren häväistyksen +johdosta Turun kaupungissa, olen pakoitettu arv. yleisölle ja n.k. +kirjailijoille ilmoittamaan että minulla on patriarkka Abrahamin sielu. + +"Samalla pyydän arv. yleisöltä edellä seisova johdosta rauhan niin että +ette tavalla tai toisella minun perheelleni minkäänlaista häiriötä. + +"Neuvottuanne, puolestani olen koettava elää siivolla jos en itse osaa." + +Ilmoituksen on lehtiin pannut kansalainen Aatami Kauppinen. Koska +allekirjoittanut lukeikse myöskin "n.s. kirjailijoihin", niin pyydän +saada kiittää arv. yleisön ja arv. virkatovereitteni sekä omasta +puolestani ilmoituksesta ja haikeasti valittaa sitä huonoa kohtelua, +joka hra Kauppisen osaksi näyttää paikkakunnallamme tulleen. Se on +epäilemättä johtunut jostain väärinkäsityksestä, sillä huomattavia +sieluja kohdellaan täällä Turussa aina asianmukaisella arvonannolla, +kuten esim. "n.k. kirjailija" Selma Lagerlöf, n.k. "kirjastonhoitaja" +Einar Holmberg y.m. voivat todistaa. + +Mitä tulee hra Kauppisen, joka asuu "käsillä tehdyissä asunnoissa" +Maljalahdenkadun varrella, vakuutukseen, että hän on "koettava elää +siivolla" niin on se jokseenkin tarpeeton. Eihän meistä kukaan epäile, +että niin arvokkaan sielun omistaja millään tavoin käyttäytyisi +siivottomasti tai yleistä poliisijärjestystä häiritsevällä tavalla. + + * * * * * + +Tuota noin: Kuinka monta astetta siellä Kuopiossa on nykyjään +kuumimmalla ajalla päivästä lämmintä? Varjossa. Ehkäpä sikäläiset +virkaveljet siitä hyväntahtoisesti ilmoittavat. + + + + +Itsemurha. + + +Asian kertoi minulle Mattilan Jupe, saunanlauteilla, ja toivoi että +kirjoittaisin siitä lehtiin. Tapaus ei tosin näytä minusta tärkeältä, +mutta en kuitenkaan tahdo kieltäytyä tekemästä Mattilan Jupelle tätä +pientä palvelusta. + +Kertomus kuuluu pääpiirteissään seuraavalla tavalla: + +Kyläläiset eivät tosin tienneet mitään siitä, että Hilma ja Petteri +olivat vannoneet toisilleen ikuista uskollisuutta, mutta että heillä +joitakin välejä oli, sen tiesi jokainen, jolla oli silmät nähdä ja +korvat kuulla. + +Niin, Hilma ja Petteri olivat vannoneet toisilleen ikuisen +uskollisuuden. Se tapahtui jo viime juhannuksen aikaan. + +Ensin oli vannonut Petteri ja sitten Hilma. Se oli tapahtunut palatessa +juhannuskokolta Lammassaaresta, sydänten voimakkaasti sykähdellessä, +kuuman veren suonissa sylkyttäessä ja pikku lintujen virittäessä +ensimmäiset aamuvirtensä nousevan juhannusauringon kunniaksi. Hilma ja +Petteri olivat istuneet tuulen kaatamalla havupuun rungolla lähellä +kirkonkylän tien risteystä, puhuneet toisilleen rakkauden pyhää kieltä +ja sitten vannoneet ikuisen valan, jonka ainoastaan kuolema — jos +kunnolla sekään — saattoi purkaa. + +Ja Petteri oli ollut koko kesän kuin seitsemännessä taivaassa. Ja Hilma +tietysti myöskin oleskeli taivaan valtakunnassa, ehkä noin kuudennessa. + +Syksypuoleen alkoi Hilman rakkaus jostain syystä kuitenkin hieman +jäähtyä. Hän laskeutui vähitellen, niin sanoaksemme taivas taivaalta, +kunnes oli lopuksi aivan maan päällä, ja kun Petteri yhä edelleen +oleskeli edellämainitussa korkeudessaan, niin ei ole ensinkään ihme, +että heidän välilleen alkoi muodostua jonkinlainen juopa. + +Petterin silmät avautuivat vasta nuorisoseuran iltamissa, jotka olivat +siinä syyskuun loppupuolella. Hilma seurusteli epäilyttävän paljon +nuorisoseuran esimiehen kanssa, joka on niin pulska poika, paljon +pulskempi kuin Petteri, ja kun Petteri lopuksi rohkeni tästä hiukan, +aivan varovasti ja kautta rantain, huomauttaa Hilmalle, niin sai hän +nenäkkään vastauksen, joka oli vähällä murskata Petterin sydämen. Ja +kun Hilma sitten lopuksi tanssi melkein joka ikisen tanssin saman +pulskan esimiehen kanssa — Petteri-parka ei osaa tanssia muuta kuin +jenkkaa ja sitäkin huononpuoleisesti — niin murtui hänen sydämensä +täydellisesti. + +Hänen sielunsa peitti synkkä yö, paljon pimeämpi kuin ulkona vallitseva +pilvinen syksyiltä, ja hän lähti pois iltamista. + +Hilma vain tanssi, tanssi... + +Petteristä ei kuulunut muutamiin päiviin mitään. Hän oli kadonnut +näyttämöltä. + +Sitten löysi Mattilan piika-Miina, ollessaan eräänä päivänä +rannassa pyykkiä poukuttamassa, vedestä tyhjän, korkilla suljetun +limonaatipullon, joka hiljaa kilahteli laineissa rantakiviä vasten. + +Miina nosti pullon vedestä ja huomasi silloin sen sisällä valkoisen +paperin, joka oli kääritty kokoon kääminpohjan kaltaiseksi, avasi +korkin, onki paperin käsiinsä ja luki siitä seuraavan surullisen +viestin: + + "Hyvästi rakas Hilma! Nämä viimeiset rivit kirjoitan Sinulle ennenkuin + heittäydyn Vellamon helmoihin. Näinkö palkitsit Sinä uskollisuuteni? + Hyvästi elämä. Hyvästi rakkaani. Älä tuomitse minua! Sille valalle + jonka vannoin tahdon olla uskollinen. + + Petteri. + + Sen kukan, jonka lahjoitit + Minä laitoin kasvamaan + Se onpi mulle tuottanut + Nyt mielen raskahan. + +Koska Miina on tunteellinen sielu, niin vuodatti hän kaksi suurta +kyyneltä Petterin vetiselle haudalle, ja kiiruhti sitten juoksujalkaa +viemään surusanoman Hilmalle. Hilma on nimittäin Mattilan tytär. + +Hilma ei suinkaan ole mikään peto naisen haamussa, vaikka hän olikin +tanssinut koko illan nuorisoseuran esimiehen kanssa ja aiheuttanut +Petterille sellaiset sydämentuskat. Hilma oli ensin kuin ukkosen +iskemä ja vaipui sitten syvään suruun Petterin ottaman onnettoman ja +epätoivoisen askeleen johdosta. Hilma tunsi olevansa syypää Petterin +kuolemaan, hänen heittäytymiseensä Vellamon helmoihin, eikä häntä +ollut omiaan lohduttamaan se seikka, että koko kylä vakuutti kilvan +sitä samaa ja että Petterin vanha äiti kävi joka päivä, joskus +kahdestikin päivässä, Mattilassa ilmoittamassa Hilmalle pitävänsä häntä +sydämettömänä ja uskottomana murhaajana ja petturina. + +Vähällä oli, ettei Hilma noudattanut Petterin esimerkkiä, päästäkseen +pois tästä surkeudesta. + +Kolme päivää naarattiin järvestä kylän edustalta, mutta Petterin +ruumista ei löytynyt. Vellamo oli uskollisempi kuin Hilma: se ei +luopunut sulhostaan. + +Limonaatipullon, joka oli tuonut perille Petterin viimeisen +tervehdyksen, talletti sen löytäjä Miina hänelle kuuluvaan soppeen +palvelijattarien aitassa ja näytteli sitä harvinaisuutena tuttavilleen. + +Niin kului taas joku aika. Petterin surullisesta lopusta ei enää paljoa +puhuttu, sillä kullakin päivällä on suru itsellänsä, ja tuoreemmat +tapahtumat tunkivat sen pois etualalta. + +Mutta nuorisoseuran esimiehen kanssa ei Hilma enää seurustellut, ja +esimieskin näytti puolestaan karttelevan häntä. + +Tulivat sitten syysmarkkinat läheisessä kaupungissa. Hilmakin läksi +markkinoille, sillä hänen oli tehtävä niillä ostoksia. + +Markkinoilla oli paljon väkeä ja paljon kaikenlaista näkemisen +arvoista. Siellä oli sirkus, jossa esiintyi muiden taiteilijain ohella +maailman väkevin nainen, joka todellakin oli hyvin vahva, siellä +oli eläinnäyttely, jossa oli kaikenlaisia hirmuisia petoeläimiä ja +hullunkurisia papukaijoja, jotka kirkuivat, lörpöttelivät ja nauraa +räkättivät orsillaan ja huusivat Hilmalle: + +Akka! Akka! Kä-kä-kä-kä! + +Markkinoilla oli myöskin suuri, komea karuselli jonka posetiivi oli +Hilman kotipitäjän kirkon urkujen kokoinen ja jonka mahtavat sävelet +voittivat loistavasti kaiken muun markkinahälinän ja pauhun. + +Tämän karusellin ääressä saattoi Hilma seisoa tuntikausia, posetiivin +pauhatessa ja kirjavilla lyhdyillä valaistun karusellin häikäisevän, +kullalta ja hopealta kimeltävän komeuden vilistessä hänen silmäinsä +edestä. Karusellissa istui pitkäpartaisia, markkinatuulella +olevia ja hihkuvia ukkoja, seisoi jalustimien varassa ratsuillaan +poikaviikareita, jotka koettivat temmata ohi kiitäessään hirsipuun +näköisen laitoksen nenässä olevan rautarenkaan, joka oikeutti yhteen +vapaaseen matkaan, mikä sitten suoritettiin hevosen tai jalopeuran +selässä ja voittajan kädessä pieni, punainen lippu vapaamatkailijan +merkiksi. Istuipa siellä välistä lihavia, kikattavia ja peloissaan +kiljahtelevia emäntiäkin, jotka olivat päättäneet edes kerran +elämässään koettaa, miltä karusellissa pyöriminen tuntui. + +Tätä kaikkea katseli Hilma huvitettuna. Hänen kotitalonsa hevoset +läksivät markkinoilta vasta varhain seuraavana aamuna, joten hänellä +oli hyvää aikaa. + +Äkkiä Hilma kalpeni ja hänen kasvoillaan oli kauhun ilme, kuin olisi +hän nähnyt aaveen. + +Totisesti: hän olikin nähnyt aaveen. Hän oli nähnyt Petterin haamun, +joka oli istunut jalopeuran selässä, suu omituisessa hymyssä... + +Näky oli kestänyt vain silmänräpäyksen ajan, mutta se oli riittänyt +vakuuttamaan Hilman siitä, ettei hän ollut erehtynyt. Tunsihan hän +Petterin vaikka tuhansien joukosta! + +Hilman päätä huimasi ja sydänalaa kouristi. + +Karuselli pysähtyi samassa. + +Polvet notkahdellen läksi Hilma tunkeutumaan pois karusellin ympärillä +seisovasta väkijoukosta. Hän tahtoi heti paikalla paeta majapaikkaansa. + +Mutta päästyään väkijoukosta kiljahti Hilma niin, että ohikulkevat +pysähtyivät katsomaan taakseen. + +Petterin haamu seisoi vain muutaman askeleen päässä Hilmasta +markkinatorilla. + +Kun Hilma kiljahti, kääntyi haamukin katsomaan sinne päin, näytti +aaveeksi hyvin ällistyneeltä ja änkytti: + +Mi — mitä... Hilma? + +Samassa aave katosi, Hilman voimatta huomata, haihtuiko se +yliluonnollisesti ilmaan vai hävisikö se hieman luonnollisemmalla +tavalla väkijoukkoon. + +Majapaikkaansa päästyään oli Hilma melkein sairas. Hänellä oli +milloin kylmä, milloin kuuma, ja ehkäpä olisi hänen tilansa kääntynyt +vakavaksikin; ellei samassa renki-Juho olisi tullut sisään ja kertonut +ihmeissään: + +— No eihän se Petteri-vainaa olekaan ihan täydellisesti hukkunut, kun +kuuluu olevan puotilaisena kauppias Röönruusilla. + +— Mitä se Juho nyt puhuu! huudahti Hilma.— Ja mistä Juho sen tietää? + +— Itse se minulle sitä kertoi, kun poikkesin päivällä Röönruusin +puotiin tupakan ostoon — ja näytti olevan vähän häpeissään. + +Miina ei näyttele enää limonaatipulloa ystävättärilleen. + +Hän on heittänyt koko pullon rikkaläjään aitan taakse. + + + + +Koi. + + +Koit ja varkaat eivät mitään niin hartaasti odota kuin kaupunkilaisten +maallemuuttoa. Murtovarkaat tarkastelevat jo kätköissään tiirikoitaan, +ja koit alkavat levottomina lennellä nurkissa, odotellen vain +isäntäväkensä poislähtöä, alkaakseen heti kesäisen aherruksensa. + +Kaupunkilainen ei mitään pelkää ja vihaa niin kovasti kuin +tuota lentelevää, ruskeata hyönteistä. Tulipalon varalta on +palokunnat höyryruiskuineen ja palovakuutusyhtiöt, murtovarkaiden +varalta oli poliisit miekkoineen ja Kakola rautoineen, vieläpä +murtovarkausvakuutuskin. Mutta koin pään menoksi ei ole toimimassa +minkäänlaista kointappamisjärjestöä, eikä mikään vakuutuslaitos +tietääkseni ota suorittaakseen korvausta siitä vahingosta, jonka koit +tekevät talvipuvuillemme ja plyyssipäällyksisille huonekaluillemme, +monia muita koin suussa erinomaisen makeilta maistuvia vaatetavaroita +mainitsematta. Koilla on sellainen maku, ettei sitä edes voi muilla +herkuilla houkutella luopumaan vaatetavaran nauttimisesta. Jätä +koetteeksi pöydälle vaikka kermakakku, niin ei koi siihen koskekaan, +vaan pujahtaa sen sijaan vaatekaappiin ja syö parhaat housusi. +Kärpäset sitä vastoin antavat housusi olla rauhassa, mutta pitävät +koko kesän suurta juhlaa kermakakun ääressä, siunaten hyvyyttäsi ja +anteliaisuuttasi. + +Kaupunkilaisen koko elämä, varsinkin maallemuuton edellä, on katkeraa +taistelua koita vastaan. Ikävä kyllä tahtoo siinä kuitenkin enimmäkseen +koi pitää puolensa. + +Koi on suuri lurjus ja turmelee kaupunkilaisen koko elämänilon, +niinkuin seuraavastakin pienestä kertomuksesta näkyy: + +Kunnon turkulainen porvari, herra Ephraim Andersson istui juuri +kahvipöydässä vieraillensa kera, puhuen parhaillaan entisestä +liiketuttavastaan Jussi Juosolasta ja esittäen mainitun Jussi Juosolan +varoittavaksi esimerkiksi kerrassaan ensimmäisen numeron heittiöstä, +kun herra Andersson äkkiä keskeytti puheensa kesken sanan, niin että +suu jäi auki, nosti molemmat kätensä ylös ja läiskäytti ne kovasti +yhteen, katsellen sitten tarkkaavasti kämmeniään, huoahtaen raskaasti +ja silmäillen lopuksi vihaisen näköisenä ympärilleen. + +Vieraat tuijottivat kummastuneina ensin herra Anderssoniin ja sitten +toisiinsa, mutta samassa alkoi isäntä haukkua taas Jussi Juosolaa, eikä +ainoastaan Juosolaa itseään vaan koko hänen sukuansakin. + +— Juu, ja sitten tuli sen veli luokseni mukamas selvittämään sitä +vekseliasiaa, jatkoi herra Andersson kertomustaan. — Mutta minä avasin +oven ja... + +Herra Andersson vaikeni äkkiä. Hänen silmänsä pullistuivat +peloittavasti. Hän käänsi kaulaansa, käänsi sitten koko ruumistaan, +kuroittautui eteenpäin, silmien yhä pullistuessa, kohotti kätensä +ylös ja löi ne kovasti yhteen, menetti samassa tasapainonsa ja kaatui +tuolilleen kovalla rytinällä lattialle. + +Tämän uuden kohtauksen johdosta syntyi hirmuinen hämminki. Vieraat +luulivat isäntänsä saaneen halvauksen ja ryntäsivät kauhistuneina +paikoiltaan. Mutta herra Andersson eli vielä. Hänessä ei ollut muuta +vikaa kuin että oli saanut kuhmun päähänsä. + +Kun herra Andersson oli tuoleineen nostettu ylös, hieroi hän jonkun +aikaa kuhmuaan ja sanoi sitä s—n sarveksi. + +Vieraat olivat hyvin hämillään, mutta kukaan ei kehdannut kysyä, +mitä heidän isäntänsä tarkoitti omituisella käytöksellään. Heitä +alkoi peloittaa, että hra Andersson oli ehkä sairastunut tilapäiseen +mielenhäiriöön. + +Vähitellen rauhoituttiin siitä taas, mutta kun hra Anderssonin +silmät kolmannen kerran pullistuivat ja hänen lihavat kämmenensä +kolmannen kerran läiskähtivät yhteen, olivat vieraat vihdoinkin +saaneet tarpeekseen tästä ainaisesta pelosta, ja olisivat seuraavassa +silmänräpäyksessä syöksyneet ulos huoneesta hakemaan talonmiestä, +poliisia, lääkäriä ja mahdollisesti pappiakin, ellei hra Andersson +samassa olisi juossut raivostuneena toiselle puolen huonetta, +läimäyttänyt kädellään seinään ja huutanut: + +— Paholaisen koi! Nytpäs puutuit! + +Vieraat tulivat heti rauhallisiksi ja hyvälle tuulelle, äkättyään hra +Anderssonin pyydystäneen koko ajan koita, jota vieraat eivät olleet +sattuneet huomaamaan, kun huoneessa oli jo hieman hämärä. + +Mutta herra Andersson oli huutanut voitonhuutonsa liian aikaisin. +Hän ei ollut onnistunutkaan rusentamaan vihollistaan, vaan lennellä +lekutteli tuo kovanonnen lintu kattokruunun vaiheilla, ja nyt sen +vieraatkin huomasivat. + +Isännän metsästysinto tarttui vieraisiinkin, jotka ryhtyivät +pyydystämään koita herra Anderssonin kanssa. + +Herra Andersson nousi muitta mutkitta kahvipöydälle, saadakseen koin +kattokruunun luota saaliikseen. Tässä puuhassaan kaasi hän kermanekun +ja polki toisen jalkansa eräälle teevadille, joka silloin rusahtaen +muuttui kahdeksikymmeneksi pikku teevadiksi, ja toisen jalkansa +leivoskoriin, jolloin leivoskorin sisällys muuttui sellaiseksi, ettei +siihen enää kukaan kehdannut katsoa. + +Mutta koita ei herra Andersson saanut tapetuksi. Koi näet lensi +kirjoituspöydän taakse akkunaverhoon ja istahti sinne katselemaan +toisten puuhia. Silloin hyökkäsi eräs vieraista kirjoituspöydälle, +pudottaen sen reunalta tuhkakupin permannolle ja kaataen mustepullon, +jonka sisällys muodosti pienen joen, mikä vaelsi halki pöydällä olevien +paperien ja lirisi sitten herra Anderssonin hienolle parkettilattialle. + +Sitä ei kuitenkaan kukaan huomannut, eikä siitä olisi kukaan välittänyt +vaikka olisi huomannutkin. Kaikkien huomio oli näet nyt kiintynyt +yksinomaan koihin. + +Pöydällä seisova vieras lähestyi sitä varovaisesti ja tavoitti sitä +kouraansa, horjahti ja olisi varmasti pudonnut pää edellä alas, ellei +olisi samassa saanut vasemmalla kädellään kiinni akkunaverhoista. +Täten pelastui hän putoamasta päälaelleen pöydältä. Mutta akkunaverhot +putosivat suurella rytinällä alas, ja niiden messinkinen kannatin +paukautti ohimennen vierasta otsaan, niin että hän näki suuren +joukon mitä kauneimpia sinisiä, punaisia, vihreitä, keltaisia ja +tangonvärisiä aurinkoja ja kirkkaasti säkenöiviä tähtiä, vieläpä jonkun +mieltäkiinnittävän pyrstötähdenkin. + +Tietysti ei hän ollut saanut koita kiinni. + +Yhtähyvin olisi hän voinut koettaa saada kuun valoa kouraansa. + +Koi lensi jo toisella puolen huonetta vieraiden syöksyessä sen perässä. + +Salin nurkassa oli pylväs, jolla oli Johan Ludvig Runebergin kipsinen +rintakuva. + +Koi lensi suoraan suuren runoilijakuninkaan nenälle, josta sen saattoi +hyvin selvästi huomata, ja herra Andersson hyppäsi heti paikalla ja +läiskäytti runoilijakuningasta päin naamaa, mistä oli se suuresti +valitettava seuraus, että runoilijakuningas makasi seuraavassa +silmänräpäyksessä tuhantena kipsipalasena lattialla. + +Silloin vaipui herra Andersson istumaan sohvalle ja alkoi kirota niin +voimakkaasti, että se täytti kauhulla kaikkien kuulijoiden sydämet. Hän +oli samalla melkein nääntynyt ponnistuksistaan, niin että hänen täytyi +vetää yhden kerran henkeä jokaisen lyhemmän kirouksen ja kaksi kertaa +jokaisen pitemmän, useammissa, sanoista yhdistetyn sadatuksen jälkeen. + +Mutta huomatessaan koin samassa lentävän huoneen halki valtasi herra +Anderssonin niin suuri vihanvimma, ettei hän syntymästään saakka ollut +mitään sellaista tuntenut, ja hän huusi ja vannoi tappavansa tuon +koin vaikka hänen sitä varten pitäisi polttaa koko talo, ja ryntäsi +sitten nyrkit pystyssä uudelleen koin kimppuun, ja koska vieraat +eivät tahtoneet olla isäntäänsä huonommat, niin noudattivat he hänen +esimerkkiään, jolloin syntyi sellainen mellakka, ettei moista koko +tällä vuosisadalla ole Aurajoen sillä puolen kuultu. + +Herra Anderssonin vanha emännöitsijä — herra Andersson on, kuten +tiedätte, poikamies — kuuli keittiöön hirmuisen melskeen ja kurkisti +kauhuissaan salin ovesta sisään, näki isännän ja vieraiden juoksevan +ympäri huonetta huitoen, lyöden, huutaen ja huonekaluja rikkoen. +Silloin juoksi emännöitsijä ulos huutaen, että hänen isäntänsä +murhataan, juoksi pitkin katuja ja huusi poliisille, että rosvojoukko +murhaa juuri parhaillaan viattoman herra Anderssonin, jolloin poliisi +vihelsi pilliään, niin että paikalle saapui kolme muuta poliisia ja +paljon joutilasta väkeä, ja kaikki läksivät herra Anderssonin avuksi. +Heidän perille tullessaan oli mellakka pahimmillaan. Isäntä ja vieraat +juoksivat, löivät ja läiskivät seiniä, pöytiä ja tuoleja, lyöden +silloin tällöin vahingossa toisiaankin, eikä huoneen kalustuksesta +ollut enää jäljellä paljon muuta kuin rauniot. Huomatessaan poliisit +ja väkijoukon vieraat ja herra Andersson vähän häpesivät, ja hra +Andersson ilmoitti, ettei kysymyksessä ollut tappelu eikä murha vaan +koin tappaminen, jolloin poliisit antoivat hra Anderssonille vakavan +huomautuksen, kehoittaen häntä luopumaan tällaisista epäjärjestyksistä +ja läksivät pois, ja hra Andersson käski uteliaan väkijoukon lopulta +hiiteen. + +Sitten istuivat vieraat ja herra Andersson puuskuttamaan sohvan ja +tuolin jäännöksille, katsellen surullisina ympärilleen. Salin kalusto +oli tuhottu eikä kelvannut enää muuksi kuin uunin sytykkeiksi. +Sitäpaitsi olivat he jokainen saaneet kuhmuja ja mustelmia metelissä. + +Ainoa, joka ei ollut kärsinyt mitään vahinkoa, oli koi. + +Se istui tyytyväisenä katon rajassa ja voi paksusti. + + + + +Laiton kokous. + + +Pöydällä oleva puhelin kilahti. + +Tartuin kuulotorveen: + +— Halloo sanomat! + +— Anteeksi tämä on Kustaa 5:s Tukholmasta, lausui syvä, miellyttävän ja +sivistyneen vaikutuksen tekevä miesääni laulavalla Tukholman ruotsilla. +Voisiko joku herroista pistäytyä tänne Teatterilämpiöön? Meillä olisi +täällä pikkuvaltioitten kuningasten ammattiosaston perustava kokous... + +Läksin oitis matkalle. Hieman hämmästyneenä, se täytyy tunnustaa. + + * * * * * + +Istuin häveliäästi erään nurkkapöydän ääreen, asetin +käsikirjoitusliuskoja eteeni ja terotin kynääni. + +Huoneessa oli paljon herroja, vanhempia ja nuorempia. Olipa eräs +rouvashenkilökin joukossa. Tunsin hänet kuvista Alankomaitten +kuningattareksi Vilhelminaksi. + +Puheenjohtajan pöydän taakse astui Kustaa 5:s, joka lausui: + +— Arvoisat läsnäolijat! Kokousta valmistelleen toimikunnan puolesta +pyydän saada lausua teidät kaikki tervetulleiksi neuvottelemaan +tärkeistä yhteisistä kysymyksistämme. Näinä aikoina, jolloin +yhteenliittymisen merkitys kaikilla aloilla tunnustetaan erittäin +suureksi, on meidänkin, pikkuvaltioitten kuningasten, aika ruveta +valvomaan etujamme. Tahtomatta tässä kuluttaa arvoisain läsnäolijain +kallista aikaa pitemmillä puheilla, ehdotan, että puheenjohtajaksi +valitaan... + +Puhuja pysähtyi hetkiseksi ja hänen katseensa liiteli epätietoisena +yli salin, kiintyen lopuksi kuin hypnotiseerattuna erääseen erittäin +kuninkaalliseen nenään. + +... että puheenjohtajaksi valitaan Ferdinand I:nen Sofiasta. + +— Hyvä! + +Ferdinand I:nen katsoi kelloaan, murahti, että hänellä on hiukan +kiire, koska turkkilaiset ovat hänelle Adrianopolista saapuneen +sähkösanoman mukaan juuri syöneet viimeisen hevosensa ja valmistelevat +uloshyökkäystä, mutta astui kuitenkin puheenjohtajan paikalle. + +Keskustelukysymyksen pohjusti Kustaa 5:s, huomauttaen elintarpeitten +hinnan yleisestä ja alituisesta kohoamisesta. Siitä huolimatta haluavat +esim. Ruotsin sosialistit yhä supistaa kuninkaan vuosirahaa. Tämä +johtuu nähtävästi sosialistien tunnetusta vastenmielisyydestä kaikkia +järjestymättömiä kohtaan. Jos pikkukuninkaat sitävastoin järjestyvät, +niin kadottavat sosialistit tämän keppihevosensa. + +Norjan Haakon kannatti edellistä puhujaa. Hänen valtakunnassaan ovat +jotkut sosialistit ehdottaneet, että kuninkaan vuosiraha alennettaisiin +700,000 kruunusta 100,000:een. Puhuja huomautti, että monen suuren +yhtiön tirehtöörillä on suuremmat tulot. + +— Herra puheenjohtaja! kuului raihnas, vapiseva ääni. + +— Olkaa hyvä! sanoi Ferdinand tylysti. + +Abdul Hamid nousi vaivalloisesti seisomaan ja alkoi: + +— Sosialisteilla on kyllä tavallaan oikein. Vaivaishoito nykyisessä +yhteiskunnassa on kelvottomasti järjestetty. Tultuani vanhaksi ja +heikoksi asetettiin minut, raatajavanhus, vaivaishoidolle kuin... + +(Useita ääniä): + +— Asiaan! + +— Tahdoin vain sanoa, että kun minut annettiin vaivaishoidolle, niin +luvattiin minulle, ettei haaremiani... + +(Melua salissa. Huutoja: Istukaa alas!... pysykää asiassa!... +Häpeämätön äijänkekkuli! Vai vielä teillä pitäisi olla haaremikin, +ruotiukolla!) + +Abdul Hamid vaikeni hämmästyneen ja alakuloisen näköisenä ja istuutui +loukkoonsa pää tutisten. + +Tämän välikohtauksen jälkeen otettiin käsiteltäväksi kysymys siitä, +saavatko virattomat hallitsijat ottaa osaa kokoukseen, ja päätettiin, +että heillä on — jos pysyvät asiassa — puhe-, mutta ei äänestysoikeutta. + +Puheenvuoron pyysi nyt ent. shahi Muhamed Ali: + +— Kuten arvoisat läsnäolijat tietävät, olen minä joutunut n.s. +kilometritehtaalle. Se johtui siitä että minä kerran Teheranissa... + +Häneltä riistettiin puheenvuoro, koska ei pysynyt asiassa. + +— Herra puheenjohtaja! kuului terävä ääni ovelta. + +Kaikkien katseet kääntyivät rauhanhäiritsijään, pienenpuoleiseen, +hieman renttumaisen näköiseen herrasmieheen, joka häikäilemättä jatkoi: + +— Tosin en ole kruunattu, mutta olen kuitenkin entinen hallitsija, ja +haluaisin kysyä, saanko ottaa osaa kokoukseen? + +Puheenjohtaja: + +— Kuka te olette? + +— Presidentti Castro. + +Syntyi sanoin kuvaamaton melu, ja kaikki huusivat: + +— Ulos! + +— Castro livahti ulos, mutta kääntyi porraskäytävässä takaisin, pisti +päänsä ovesta sisään ja huusi: + +— Adjöö! Herrasväki ei tunne vielä Castroa. Muita herrasväki tulee +kohta tuntemaan! + +Sitten hän katosi. + +— Herra puheenjohtaja! + +Parraton, nätinnäköinen nuorukainen Manuel kumarsi kohteliaasti: + +— Olkaa hyvä! sanoi puheenjohtaja, rypistäen hieman otsaansa. + +— Haluaisin, että kokous ryhtyisi keskustelemaan siitä minun asiastani. +Kuten kaikki tietävät, olen jo pitemmän ajan ollut ilman vakinaista +tointa ja... + +Huutoja: + +— Kääntykää työttömyyskomitean puoleeni Ei tämä kokous ole teidän +asianne käsittelemistä varten kutsuttu koolle. + +Samassa astui sisään poliiseita, ja komisarjus sanoi: + +— Presidentti Castro on ilmoittanut, että täällä pidetään laitonta +kokousta. + +Puheenjohtaja: + +— Tämä ei ole mikään laiton kokous. Kaikki läsnäolevat ovat +perustettavan ammattiyhdistyksen jäseniä... + +Komisarjus: + +— Saanko nähdä jäsenkortit! + +Läsnäolijat katselivat toisiinsa hämmästyneen näköisinä. Jäsenkortteja +ei näet vielä oltu ehditty kirjoittaa. + +Komisarjus: + +— Pyydän läsnäolijoita hajaantumaan! + +Nyt äkkäsi poliisimies minut: + +— Ahaa! Sanomalehtimieskin! Nytpä oletkin pintehessä... + +Hypähdin ylös ja heräsin. + + + + +Eräs tuttavuus. + + +Kamalasti tuulikin. + +Postikonttorin kohdalla vihuri teki vikkelän yrityksen temmata lakin +päästäni. + +Minä olin kuitenkin vikkelämpi. Sain lakin kiinni juuri kun se yritti +lähteä omille teilleen. + +Postikonttorista tuleva ruskeapartainen herrasmies käsitti tämän +liikkeeni tervehdykseksi ja kohotti kohteliaasti hattuaan. + +Siitä alkoi tuttavuutemme. + +Tiesin varmasti, ettei meitä oltu esitetty toisillemme, enkä siis +tervehtinyt häntä, kun ruskeapartainen seuraavan kerran tuli kadulla +vastaani. Mutta hän puolestaan nyökäytti minulle ystävällisesti päätään. + +Siitä lähtien tervehdimme toisiamme säännöllisesti. + +Kerran istuin ravintolassa yksin. Nimittäin yksin pöydässäni. Yhtään +vapaata pöytää ei ollut. + +Ruskeapartainen astui sisään ja hänen katseensa harhaili etsien ympäri +huonetta. + +Äkättyään minut kirkastuivat hänen kasvonsa ja hän tuli pöytääni. + +Minä puolestani en erityisemmin ihastunut hänen tulostaan. Suoraan +sanoen en voinut sietää häntä. Hänen ruskea piikkipartansa ärsytti +minua, ja hänessä oli vahva annos tuota tympäisevää ylimielisyyttä, +jota usein tapaa henkilöissä, jotka ovat keskinkertaisia älyltään ja +joiden henkinen näköpiiri on rajoitettu keskinkertaisen ahtaalle. Mutta +enhän tietysti voinut olla ottamatta häntä pöytääni ja osoittamatta +hänelle tavallista kansalaisten välistä kohteliaisuutta. + +Klo 12:n aikaan yöllä esitti hän lähempää tuttavuutta, "koska jo olemme +siksikin vanhat tuttavat". + +Hänen etunimensä on Werner. Asiain näin kehityttyä en tietenkään +kehdannut kysyä hänen sukunimeään. + +Kello puoli yhden aikaan alkoi hän loilotella, häpäisten siten pöytämme +ja saattaen minut tukalaan asemaan. Itse oli hän päässyt siihen +onnelliseen tilaan, jossa ei mikään häpeäminen tule kysymykseen. + +Kello yhden aikaan oli poistuttava. Hän antoi minun maksaa koko laskun, +vippasi minulta vielä viitosen — viimeisen viitoseni — ja vaihtoi +sateenvarjoni, uuden, hyvän sateenvarjoni, omaan vanhaan rämäänsä, joka +näytti siltä kuin olisivat syntiset esivanhempamme vedenpaisumuksen +alkaessa etsineet sen alta suojaa. + +Tätä harmillista vaihdosta en havainnut ennenkuin kotonani, mitä +seikkaa asuintoverini sittemmin käytti tukemaan väitöstään, että minä +sanottuna iltana olisin muka nauttinut liikaa. + +Kahden viikon kuluttua tuli ruskeapartainen pyytämään minua asettajaksi +450 markan suuruiseen vekseliin. + +Koetin heikosti taistella vastaan, mutta minussa ei ollut tarpeeksi +miehuutta. + +Tahtomatta tehdä vaatimatonta kertomustani jännittävämmäksi ja +pitemmäksi, kertomalla kaikki tuon vekselin vaiheet, totean tässä vain +yksinkertaisesti, että sitä "lyhennettiin" niin hyvällä menestyksellä, +että minä kerran parin vuoden kuluttua matkoilta palattuani sain +lunastaa erään protestiin menneen 575 mkn suuruisen paperin, jossa oli +hyväksyjänä asioitsija Werner Kaustila ja asettajana allekirjoittanut. + +Mitä tämä tapaus vaikutti nimeni kaikuun pankkiiripiireissä, sen tulin +kokemaan, yrittäessäni myydä erästä paperia pari viikkoa myöhemmin. + +Tuttavani Werner Kaustila on nyttemmin avannut kiinteimistöjen +välitystoimiston eikä enää tarvitse apuvekseleitä. + +Eilen tuli hän vastaani kadulla. + +Hän ei tuntenut minua. + +Tuskinpa hän tuntee minua tämänkään luettuaan. + + + + +Eräs toinen tuttavuus. + + +— Minä sitä oon sillä lihakaupan alalla... + +Kuopiolainen mätäkuun aurinko lämmitti meidän paljaita selkiämme, ja +uimalaitoksen portailla huuhtelivat pienet laineet varpaitamme. + +Käännyin päin naapuriini, jonka kanssa en vielä ollut sanaakaan +vaihtanut, ja joka nyt odottamatta oli itsensä esittänyt alussa +olevilla sanoilla. + +Epäilin, että eihän se vain minua paistikseen katselle. + +Todellakin oli hänen katseessaan jotain, joka sanoi melkein samaa kuin: + +— Tuosta kannattaisi maksaa 1 mk. 10 p. kilo. + +Mutta pitihän sitä jotain vastata hänen esittelyynsä, ja minä sanoin +että: + +— Vai niin! + +Hän oli lyhyehkö, nuorehko, turpeahko, ja ylimalkaan teki sen +vaikutuksen, että oli puhunut totta ilmoittaessaan ammattinsa. + +Katseli sitten syvämietteisenä ukkovarpaitaan, joiden kynnet olivat +kummallisesti käyristyneet, ja lisäsi: + +— Ei ollut kenkiä jalassa kun kotoa lapsena tienuulle lähin. + +— Vai niin. + +— Mutt sitten onnisti, vaikka ensin olin vaan tavallisena renkinä. + +— Hm. + +Sitten pitkähkö äänettömyys. Heittäydyin veteen. + +Vähän ajan kuluttua porskutteli hän huohottaen ja vettä puhallellen +lähelläni. Keskustelu jatkui: + +— Joko sitä on teillä — puh! — sitä vaimoo? + +— Ei.. + +— Ei oo mullakaan — puh! + +Ja vähän ajan perästä: + +— Vaikka voishan se olla — puh! — mukava olemassa... + +— Oojah! + +— Mutta tuloo huusholli helpommaksi — puh! — kun ei oo vaimoo... + +— Hm. + +Olimme päässeet uimalaitoksen edustalla olevalle lepoaidalle, +ja kömmimme sille. Uimakoululaiset harjoittelivat hyppyjä ja +loiskahtelivat veteen niin, että roiskui ja räiskyi. + +— Joko sitä on teillä minkäverran sitä ikää? + +— Johan sitä. Entäs teillä? kysyin kohteliaisuuden vuoksi. + +— Siinä oon neljissäkymmenissä... ja rahoja on pankissa... eikä velekaa +kellekään. + +— Hm... onhan se mukava! + +— No, onhan se —. Vaikka ei ollut kenkiä jalassa kun kotoa läksin. +Vaan nyt kun oon joutunut sille lihakaupan alalle, niin ei oo mistään +puutosta. + +Paussi. Ja sitten: + +— Mikä sitä työ ootta? + +— Enpähän paljon mitään. Ilmanaikojaan vaan matkustavainen... + +— Niin, onhan sitä kesällä kaikenlaista kulukijaa. Mikä teillä on +virkana? + +— Eipä paljon mikään... + +— Ette taija olla insnyöri? + +— Enhän minä insinööri... Muuten vain vähän kirjottelen... + +— Niin, jotta romaaneja —. Työ ootte sitten niitä kirjaltajia! + +— Hm, no sinne päin. + +Paussi. Sitten miettiväisesti: + +Vai ei sitä vielä teilläkään oo sitä vaimoo! + +Olimme uineet takaisin ja pukeutuneet. Vartijatar tuli sanomaan, että +jos jouduttautuisimme — alkaa naisten tunti. + +Erosimme hyvinä ystävinä, lihakauppias ja minä. + + + + +Parturissa. + + +Olen vihannut O.Y. Andersson & C:o A.B:n prokuristia hra Carlsonia +täysi-ikäisen ja terveen miehen voimakkaalla vihalla. + +En ole vihannut häntä luihusti ja peitetysti, pelkurimaisen koulupojan +vihalla opettajaansa vastaan, vaan julkisesti ja häikäilemättömästi, +koettaen kaikin mokomin antaa juuri hra Carlsonille itselleen +jonkinmoisen aavistuksen vihani pohjattomista syvyyksistä. + +Olen vihannut häntä kokonaisen vuoden. + +Viime syksynä menin eräänä iltapäivänä parturiin. + +— Minulla oli kiire. + +Piti nimittäin lähteä matkalle. + +Käytettävissä oleva aikani junan lähtöön saakka oli tarkoin laskettu. + +Kokemuksesta tiesin, että hoviparturini käytti leukani ajelemiseen +seitsemän minuuttia. + +Mahdollisen haavan paikkaamiseen olin varannut yhden minuutin ja rahan +vaihtamiseen toisen. Se nyt oli ainakin runsaasti laskettu. Kaikkiaan +siis yhdeksän minuuttia. Lukuunottamatta matkaan asemalle kuluvaa +kuutta minuuttia jäi odotusaikaa parturissa samoin kuusi minuuttia, +joihin tietysti, jos parturi suoriutuisi koko jutusta seitsemässä +minuutissa, hänen menoarviossaan olevat ylimääräiset kaksi minuuttia +saattoi lisätä. + +Astuessani sisään parturitupaan hengähdin helpotuksesta, isillä; +parturia lukuunottamatta oli siellä ainoastaan O.Y. Andersson & C:o +A.B:n prokuristi. + +Hänen tukkansa oli jo leikattu ja parturi saippuoi toiseen kertaan +hänen, leukaansa. + +Jälkiajelu kaikkine siihen, kuuluvine toimenpiteineen veisi noin kolme +minuuttia. + +Istahdin odottamaan, selaillen hajamielisenä puolen vuoden vanhoja, +repaleisia ja arveluttavan likaisia ruotsalaisia pilalehtiä. + +Neljän minuutin kuluttua katsahdin ylös. + +Hra Carlson istui yhä edelleen parranajotuolissa. Parturi oli antanut +hänelle käsipeilin, jonka avulla hän näytti uutterasti tutustelevan +näppyläisen, punertavan naamansa yksityiskohtiin. + +Heitin lehdet viereiselle tuolille, rykäsin ja siirsin tuoliani hieman +taaksepäin. + +Hra Carlson rypisti kulmakarvojaan ja huomautti parturille, ettei hänen +vasen viiksensä ollut aivan yhtä tylppä kuin oikea. + +Parturi kiiruhti saksiaan liputellen korjaamaan tämän epäkohdan. + +Taas katseli hra Carlson kasvojaan ainakin minuutin ajan. Sitten käski +hän puuteroida ne. + +Parturi puuteroi. Olin odottanut viisi minuuttia, Tunsin sisässäni +omituista kuumennusta. + +Nousin ylös, kumarsin hra Carlsonille, pyysin anteeksi ja kysyin +nöyrällä, mahdollisimman makealla äänellä, eikö hän voisi luovuttaa +paikkaansa minulle. Minulla olisi nimittäin niin kovin kiire... + +Hra Carlson lupsautti kuvaani suuressa peilissä kymmenesosasekunnin +pituisen katseen tahmaisista mulkosilmistään, mutta muuten ei yksikään +lihas hänen kasvoillaan värähtänyt! + +Tuijotettuaan vielä parikymmentä sekuntia kuvaansa käsipeilissä käski +hän parturin lyhentää hiukan, hyvin hiukan viiksiä nenän alta. + +Tunsin punastuvani selkäpiitä myöten, vaivuin istumaan tuolilleni ja +tuijotin hra Carlsonin paksuun niskaan. + +Aloin vihata hra Carlsonia. Ensi kerran eläissäni aloin tuntea +todellista, leppymätöntä vihaa. + +En nähnyt mitään muuta kuin hänen niskansa. + +Siinä oleva poimu laajeni silmissäni makkaran paksuiseksi, sitten +käsivarren paksuiseksi, sitten reiden paksuiseksi.. + +Hra Carlson käski panna viiksiinsä vahaa. + +Kun se oli tapahtunut, tuijotti hän vielä hetkisen käsipeiliin, antoi +sen sitten parturille, otti pesupöydän reunalta kauluksensa ja alkoi, +yhä edelleen istuen parranajotuolissa, raskaasti hengittäen kiinnittää +sitä kaulaansa? + +Niskanappi putosi lattialle. + +Mutisten kirouksen kumartui hän ähkyen hapuilemaan sitä, mutta tuolilta +hän ei noussut. + +Parturi löysi napin ja ojensi sen hänelle. + +En ajatellut mitään. En voinut ajatella mitään. Tylsistyneenä tuijotin, +vain hra Carlsonin niskaan. Jonkinlainen vaistomainen tunto minulla +sentään oli, että voisin murhata hra Carlsonin. + +Minulla ei ole aavistustakaan siitä, kuinka kauan aikaa vielä kului, +ennenkuin hra Carlson oli saanut kauluksensa kiinni ja noussut +tuolilta. Ei myöskään siitä, kuinka kauan parturi auttoi päällystakkia +hänen ylleen. Olin jonkinlaisessa horrostilassa. + +— Olkaa hyvä! + +Havahduin ja siirryin istumaan parranajotuoliin. + +Se oli vielä lämmin. Se tuntui oikein polttavan. + +Silloin muistin jotain. Sydämeni lienee joksikin aikaa pysähtynyt. + +Katsoin kelloon. Junan lähtöön oli kahdeksan minuuttia. Siis kaksi +minuuttia parturin käytettäväksi. + +Ilmoitin sen parturille, ja hän näytti huolestuvan, alkaen suurella +kiireellä saippuoida leukaani. + +Tein sen huomion, että parranajokin voidaan tarpeen vaatiessa suorittaa +melkoista lyhyemmässä ajassa kuin mikä siihen tavallisesti käytetään. + +Parturi yritti toimittaa jälkiajelunkin. Sekunnissa ehti hän saippuoida +uudelleen kasvoni. + +Sysäsin hänet luotani, syöksähdin ylös, pyyhkäsin saippuavaahdon +pyyhinliinaan, jonka heitin lattialle ja juoksin ulos, temmaten +ohimennessäni päällystakin ja hatun naulasta. + +Kun ajuri pysähtyi aseman eteen, vihelsi juna. + +Se ei oikeastaan ollut enää kovin suuri yllätys minulle. Mutta erittäin +harmillinen juttu se joka tapauksessa oli. + +Poliisi astui määräperäisin askelin alas aseman rapuilta ja käski minun +pyyhkiä saippuavaahdon korvistani. + +Vannoin kostavani hra Carlsonille. + +Pian olin selvillä siitä, että hän kävi kahdesti viikossa parturissa. +Keskiviikkona klo 6:n ja 7:n välillä ja lauantaina klo 3:n ja 4:n +välillä. + +Seuraavana keskiviikkona läksin klo 6 aikaan illalla vaanimaan +parturini edustalle. + +Klo 6,20 näin hra Carlsonin tulevan pitkin katua liikkeestään päin. + +Seisoin oviaukossa — parturin ovi on muurin syvennyksessä, kynnys +ulkopuolella — kunnes hra Carlson oli päässyt aivan lähelle. + +Silloin astuin sisään. + +Hra Carlson astui sisään kolme sekuntia myöhemmin. + +Minun edelläni ei ollut ketään, mutta hra Carlson sai odottaa lähes +tunnin. + +Noudatin häneltä itseltään oppimaani menettelytapaa, täydentäen sitä +useilla omilla keksinnöilläni, jotka osottautuivat erinomaisesti +aikaahaaskaaviksi. + +Poistuessani vilkasin hra Carlsoniin. + +Hän oli tulipunainen. Tummanpunainen olisi ehkä parempi sana. + +Lauantaina kävi samalla tavalla. + +Astuin sisään kaksi sekuntia ennen hra Carlsonia. + +Puolen tunnin, kuluttua nousi hra Carlson ylös ja sanoi parturille +tulevansa vähän myöhemmin takaisin. + +Olin aikonut leikkauttaa tukkani, mutta muutin nyt suunnitelmaani. +Tyydyin vain parran ajoon, maksoin ja läksin. + +Seisahduin odottelemaan viereisen korutavarakaupan akkunan eteen. + +Hra Carlson palasi takaisin puolen tunnin kuluttua. + +— Odottaessani oli minulle tullut vilu, mutta minä vihasin hra +Carlsonia. + +Astuin jälleen sisään parturiin silmänräpäystä ennen kuin hra Carlson. + +Sanoin parturille huomanneeni, että tukkani kaipaisi hieman +lyhentämistä. + +Istuessani jälleen suuren peilin edessä näin, hra Carlsonin ilmeestä, +että hän vihasi minua. + +— Odotahan, poikaseni, ajattelin minä. Tämä on vasta alkua. + +Hra Carlson sai odottaa jälleen tunnin. + +Kidutettuani tällä tavoin hra Carlsonia kolme viikkoa, sain seuraavana +keskiviikkoiltana suureksi suuttumuksekseni odottaa häntä turhaan. + +Vihdoin sain selville, että hän oli muuttanut parturiaikojaan. Myöskin +sain uudet ajat selville. + +Kun hra Carlson pääsi tyrmistyksekseen perille keksinnöstäni, katosi +hän kokonaan. + +Kaikesta päättäen oli hän muuttanut parturia. + +Olin sydänjuuriani myöten loukkaantunut. Se ei enää ollut rehellistä +peliä. + +Siinä osassa kaupunkia ei ollut muuta parturia kuin se, jonka +liikehuoneessa taistelumme oli käyty. + +Hän kävi siis kirottuine, näppyläisine leukoineen kokonaan toisissa +kaupunginosissa. + +Mutta minä olin vannonut kostavani hra Carlsonille. Sammumaton vihani +antoi minulle voimia ja sitkeyttä, ja oveluuteni kehittyi viikko +viikolta. + +Kahden viikon kuluttua oli hra Carlson taas kierroksessa. Seuraavalla +viikolla olivat hänen määräaikansa selvillä. + +Hän oli jälleen satimessa. + +Sen jälkeen olen vainonnut hra Carlsonia kuin metsän otusta, +järkähtämättömästi ja säälimättömästi. + +Ei ole yhtään parturia, jossa emme olisi käyneet. + +Vihdoin hra Carlson alistui kohtaloonsa ja antautui. + +Käytämme jälleen vanhaa parturiamme, jossa hra Carlson taas, kuten +menneinäkin aikoina, käy klo 6:n ja 7:n välillä keskiviikkoisin ja klo +3:n ja 4:n välillä lauantaisin. + +Hän tulee aina paksu kirja kainalossa. Viimeksi on hän lukenut +"Montekriston kreiviä". + +Olen laskenut, että hän on minun tähteni jo menettänyt yhteensä 52 +tuntia. + +Tämän tuloksen saavuttaakseni olen minä, tunnit ja neljännestunnit +yhteenlaskettuina, menettänyt ainakin pari viikkoa. + +Mutta minun aikani ei olekaan niin kallista kuin hra Carlsonin aika. +Hyvään ja kauniiseen ja oikeaan tarkoitukseen liikenee sitä kernaasti +muutama kuukausi. + +Tai vaikkapa vuosikin. + + + + +Muotihulluus. + + +Ihmiset ovat tulleet niin epäuskoisiksi tähän maailman aikaan, etteivät +ne aina tahdo oikein uskoa esim. kaikkea, mitä minä kirjoitan. + +Vaikka minä ainakin omasta mielestäni olen kuitenkin niinsanoakseni +lihaksi tullut totuus (ja lihamäärän mukaan laskettuna yksi ihmiskunnan +suurimpia totuuksia). + +Tämän epäuskoisuuden syitä ja syntyjä syviä en tahdo tässä ryhtyä +punnitsemaan. Totean vain yksinkertaisesti, että niin on asianlaita. + +Ja kun asianlaita kerran niin on, niin ei minulla ole suuriakaan +toiveita siitä, että tähän kirjoitelmaani sisältyvä kertomus tulee +uskotuksi laajoissa kansankerroksissa. + +Mutta minkäs minä sille voin. + +Eikä tämä sitäpaitsi olekaan kirjoitettu epäuskoisia varten, vaan +sellaisille, jotka jaksavat uskoa sellaisetkin tapahtumat, jotka +päältänähden näyttävät hieman merkillisiltä. + +Alkaakseni alusta, niin pyydän saada lausua julki otaksuman, että +kunnioitettu lukijani on tullut kiinnittäneeksi huomiotansa viime +aikoina kaikissa lehdissä näkyneisiin uutisiin hännättömistä kissoista. + +Ensimmäinen uutinen siitä vaikutti hieman yllättävästi. + +Hännätön kissa — sehän on melkein samanlainen käsite kuin esim. +langaton sähköitys. + +Mutta niinkuin aikoinaan uskomattomalta tuntuva uutinen langattomasta +sähköityksestä sittemmin osoittautui todeksi, niin myöskin setvisi +pian, ettei puhe hännättömistä kissoista ollut perätöntä lorua. + +Ensin niitä ilmoitettiin olevan jossain Vaasan tienoilla. + +Asia katsottiin niin merkitykselliseksi, että Helsingistä käsin +pantiin alulle — tai ainakin kehoitettiin panemaan alulle — oikein +tieteelliseen tapaan järjestetty tutkimus noista vaillinaisista +kissoista ja heidän ominaisuuksistaan. + +Hännättömistä koirista ei kukaan välitä mitään. Kaduillamme +juoksentelee koiria, joilla hännän paikalla ei ole edes tynkääkään, +mutta joita ei kukaan ole näkevinäänkään, puhumattakaan siitä, että +tiedemiehet ryhtyisivät suurennuslaseilla tutkimaan asianomaista kohtaa +niiden ruumiista. + +Mutta muutaman rivin pikku-uutinen hännättömistä kissoista sai kohta +aikaan melkoisen humun. + +Tästä päättäen on siis kissan häntä paljon huomattavampi, tärkeämpi ja +arvokkaampi ilmiö luomakunnassa kuin koiran huiskutin. + +Kun koko kansan silmät olivat odottavina kääntyneet Pohjanmaalle päin, +heräsivät Suomen muutkin maakunnat valvomaan oikeuksiaan. + +Hämeestä, Uudeltamaalta, Savosta — eri tahoilta maata kajahti huuto: + +— Täällä on myöskin hännättömiä kissoja! + +Syntynyt on melkein yhtä kova kilpailu kuin aikoinaan niinsanotuista +"mammuttipumpuista". + +Hännättömät kissat ovat äkkiä tulleet muotiin. Hännälliset ovat lyödyt +laudalta ja häpeävät syvästi häntäänsä. + +Ja nyt alkaa kertomuksemme. + +Eräässä talossa Venäjänkirkkokadun varrella on kaksi mustan ja harmaan +kirjavaa kissaa. + +Ne ovat kaikin puolin asiallisia vanhanaikaisia häntäniekkoja kissoja, +hienompaa sukupuolta molemmat. + +Mitä ikään tulee, niin ovat ne siinä kultaisessa keski-iässä. Molemmat +ovat ulkonaisen vaelluksensa puolesta verrattain nuhteettomat, +siisteyttä harrastavia ja virkatoimessaan hiiri- ja rottapoliiseina +tarmokkaita ovat myös kumpikin. + +Viikko takaperin istui talon emäntä keittiössään, lukien parille +vierailemassa olevalle kahvitantille sanomalehdestä uutisia +hännättömistä kissoista. + +Luetun johdosta virisi keskustelu, jossa muorit olivat sitä mieltä, +että hännättömät kissat olivat ilmeisesti tulemassa muotiin, ja talon +emäntä leikillään toivoi: + +— Kun olisivat nuo meidänkin kissat hännättömiä! + +Kissat lieruilivat hännät pystyssä siinä ympäristöllä muorien juttua +kuunnellen. Kukaan ei tullut kiinnittäneeksi niihin mitään huomiota, +mutta jos joku olisi sen tehnyt, olisi hän huomannut, että kissat +kulkivat koko loppuillan häntä koipien välissä huoneesta toiseen +syvissä mietteissä. + +Silloin tällöin kissat kuitenkin heilauttivat häntänsä esille ja +katselivat sitä vihaisesti. + +Seuraavana aamuna kuuli emäntä keittiön oven takaa surkeata naukumista +ja raapimista. + +Hän meni avaamaan. + +Ja... + +En tiedä, uskallanko kertoa. Ainakin on heikkohermoisen lukijan parasta +lopettaa tähän. + +Niin, emäntä avasi oven. + +Sisään tuli toinen hänen rakkaista kissoistaan peräti viheliäisen +näköisenä, mutta ylpeä, voitonriemuinen katse kissansilmissään. + +Sillä ei enää ollut häntää! + +Hännän paikalla oli vain verinen tynkä... + +Emäntä oli tietysti pyörtyä. + +Kun hän siitä sitten vähän tointui, toimitti hän hännäntyngän sidotuksi. + +Sinä päivänä ei talossa ollut ylpeämpää henkilöä kuin se hännätön +kissa. Aina se vain näytteli itseään ja pyörähteli ihmisten edessä. +Nimittäin milloin ei seisonut peilin edessä ihailemassa itseään. + +Mutta toinen kissa oli kuin tulisilla hiilillä. Se istui koko +aamupäivän keittiön pimeimmässä sopessa kärsien kateuden kaikkia tuskia +ja kiroillen hiljaa häntäänsä. + +Puolenpäivän aikaan alkoi se raappia ovea ja pyrkiä ulos. + +Palvelustyttö avasi oven ja hännäkäs kissa livahti pihalle. + +Mutta emännän olivat vallanneet pahat aavistukset. Nähdessään kissansa +juoksevan häntä pystyssä pihan poikki kadulle kiiruhti emäntä perässä. + +Kadulle tultuaan katseli hän hetken aikaa turhaan ympärilleen, mutta +havaitsi sitten kissansa istuvan jonkun matkan päässä raitiotien +vieressä — häntä kiskolla... + +Se odotti siinä vapisten raitiotievaunua, joka jyristen kääntyi juuri +Humalistonkadun kulmasta. + + * * * * * + +Emäntä ehti hädintuskin pelastaa kissansa, mutta viimemainittu ei siitä +näyttänyt olevan ensinkään kiitollinen. + +Hännättömän kissan hännäntynkä on nyttemmin täysin parantunut, ja +mainittu kissa on epäilemättä onnellisin olento Turun kaupungissa. + +Mutta hännäkäs kissa, jonka epäonnistuneesta yrityksestä edellä +kerroin, on tämän kaupungin onnettomin olento. + +Sitä täytyy nyt alituiseen pitää silmällä. Kun ukko liiterissä hakkaa +halkoja, koettaa se tupata häntänsä pölkylle, milloin taas yrittää +pistää sen oven rakoon. + +Emäntä, on alkanut lopuksi arvella, että paras lienee viedä kissa +eläinlääkärille ja pyytää tätä toimittamaan hännän leikkaus. + +Olen tahtonut kertoa tämän todenmukaisen, surkuteltavan ajankuvan +osoitukseksi siitä, miten muotihulluus on levenemässä yhä laajempiin +kerroksiin. + + + + +Taistelunhaluinen Tiitinen. + + +Itsellinen Julius Tiitinen, Suonenjoen pitäjästä, on joutunut +erimielisyyksiin Kymi-osakeyhtiön kanssa. + +Kansalainen Tiitinen on nimittäin vakuutettu siitä, että tila nro 12 +Suonenjoen pitäjän Tyyrinmäen kylässä kuuluu oikeastaan vanhastaan +hänelle eikä yhtiölle, joka sitä nykyjään hallitsee ja vallitsee. +Tämän johdosta hra Tiitinen, jonka mieleen hallitusvallan voima +ja mahti — tietenkin monien viimeaikaisten tapahtumien nojalla — +erinäisten oikeudellisten kysymysten ratkaisussa on tehnyt valtavan +vaikutuksen, on nyttemmin kääntynyt hänen ylhäisyytensä Suomenmaan +kenraalikuvernöörin, yleisesikunnan kenraaliluutnantin Frans Albert +Aleksandrovitsh Seynin puoleen anomuksella, jossa hän pyytää tätä +määräämään yhtiön luovuttamaan tilan hänelle. + +Jostakin syystä — luultavasti entisten kokemustensa perustuksella — +epäilee edellämainittu Julius Tiitinen kuitenkin, ettei yhtiö ehkä +sittenkään olisi halukas luopumaan tilasta. + +Miten olisi asia silloin ratkaistavissa? + +Siihen vastaa useinmainittu Julius Tiitinen anomuskirjelmässään +seuraavasti: + +"Eli jos yhtiö ei luovuta kauppasummalla takaisin, niin pyydän jos +Teidän Ylhäisyytenne määräis kaksintaistelun minun ja Kymi-yhtiön +kanssa että yhtiö valitsisi yhden isännistänsä, minä totuuten ja +vanhan perintöoikeuden puolesta olen valmis panemaan vereni ja henkeni +alttiiksi, jos Teidän Ylhäisyydenne määräis pistintaistelun eikä +ampuma-taistelua. Sillä käännyn Teidän ylhäisyydenne puoleen, joka +olette koko Suomenmaan isä, tuki ja turva ja Jumala varjelkoon Teidän +ylhäisyyttänne, suurivaltainen Herra Genraalikuvernööri." + +Siinä on nyt kerrankin selvä ja rehti ehdotus. Vieläpä aseiden +laatukin on kaikkea inhimillistä viisautta ja varovaisuutta noudattaen +määritelty. Sillä mikäpä niitä nykyaikaisia ampuma-aseita tietää. +Voisihan rikas yhtiö väärää asiaansa puolustaessaan varustaa +edustajansa esimerkiksi Kruppin kanuunalla, ja silloin kävisi vanhalla +suustaladattavalla haulipyssyllään asestetulle Julius Tiitiselle +hullusti. + +Mutta pistin kouraan sekä tirehtöörille että Tiitiselle, niin molemmat +ovat varustustensa puolesta tasaväkiset. Sekundanteiksi voidaan viran +puolesi määrätä nimismies, poliisikonstaapeli, lukkari ja lautamies. +Lääkärinä toimikoon kirkonkylän apteekkari. + +Sitten mennään sinne Katajikkokankaalle kruununmakasiinin taakse, +tirehtööri ja Tiitisen Juljus käärivät hihansa ylös, sylkevät +kouriinsa, tarttuvat pistimiinsä ja alkavat sohia toisiaan. + +Kenraalikuvernöörin kanslia on ottanut vielämainitun Julius Tiitisen +ehdotuksen harkittavakseen ja vaatinut Kuopion läänin kuvernöörin +lausuntoa asiasta sekä samalla ilmoitusta puheenaolevan Julius Tiitisen +mielentilasta. + +Se jälkimäistä seikkaa koskeva kysely on tietysti aivan joutava ja +turhanpäiten loukkaava. Ei tämä Tiitisen Juljus sen hullumpi ole +kuin monet muutkaan, jotka viime aikoina ovat kääntyneet "Suomenmaan +isän, tuen ja turvan" puoleen, saadakseen sieltä apua suomalaista +oikeutta vastaan, ja joiden anomuskirjelmäin johdosta virastot on pantu +suurella kiireellä selityksiä laatimaan ja virkamiehet kuvernööreistä +poliisikonstaapeleihin asti hyppäämään ja hääräämään, niin että selät +höyryävät. + +Ei, hänen anomuksensa on vain omintakeisempi ja nykyaikoina harvinaista +persoonallista rohkeutta ja taisteluhenkeä uhkuva. + +Toivokaamme että "Suomenmaan isä, tuki ja turva" määräisi pistimet. + + + + +Normaali-ihminen. + + +Aikaansaseuraava lukija on luonnollisesti huomannut, uutisen +suomalaisesta normaali-ihmisestä, jota on etsitty Rovaniemeltä, mutta +jota tullaan etsimään muualtakin. Mitataan millimetrilleen ja punnitaan +grammalleen suuri joukko nuorisoa eri yhteiskuntaluokista, ja laaditaan +sitten näiden mittausten ja punnitsemisten avulla kullekin ikäluokalle +suomalainen normaalimitta, johon sitten jokainen voi verrata omia +jaloja piirteitään. + +Kaikki mitataan: pituus, paksuus ja leveys, paino, pääkallon +ulottuvaisuudet eri ilmansuuntiin, rinnan laajuus, silmien väri, +valtimon tykytykset... niin, vieläpä kukkarokin, sillä on päätetty +ottaa huomioon myöskin taloudellinen asema. Otetaan niinikään selville +muistin tarkkuus ja huomaamiskyky. + +Tästä tulee jännittävää, kunhan ne mitat valmis tuvat: Se tulee olemaan +melkein yhtä jännittävää kuin osanotto miljoona-arpajaisiin. + +Minua itseäni huolestuttavat hiukan jalkani. + +Luulen, että ne ovat koko joukon pitemmät kuin suomalaisen +normaali-ihmisen. Räätäli pyrkii aina tekemään minulle hiukan liian +lyhyet housut. Räätälit tekevät tietysti mieluimmin suomalaisia +normaalihousuja, etenkin silloin kun kankaat ovat kalliita, ja +räätälin! pitää arvattavasti velvollisuutenani hankkia itselleni +sellaiset normaalijalat, jotka mahtuvat normaalihousuihin. Räätäli on +mahdollisesti oikeassa ja minä väärässä, vaatiessani, että housujen +pitää olla minun jalkojeni mukaiset, mutta olen huomannut vaikeaksi +saada koipiani lyhemmiksi kuin mitä ne ovat. + +Mutta pääni on tavattomasti lähellä suomalaista normaalikalloa. +Kahden vuoden kuluessa olen kahviloissa ynnä muissa yleisissä +paikoissa menettänyt kolme tai neljä hattua ja lakkia, uutta ja +kaunista pääkappaletta, joiden sijasta on naulakkoon jätetty vanhat +päivänpolttamat rasut. Se johtuu tietysti siitä, että pääni on +samankokoinen kuin useimpien muidenkin Suomen äänioikeutettujen +kansalaisten pää, niin että huonojen hattukulujen omistajat aivan +huomaamattaan vaihtavat päähineensä minun hattuuni. + +Toivoisin mieluummin, että pääni ei olisi normaalipää, mutta että +koivet sen sijaan olisivat normaalikoivet. Silloin saisin ehkä pitää +oman knallini, ja housuni mahtuisivat parahiksi jalkoihini. Huonojen +housujen omistajien olisi hieman vaikeata menetellä erehdyksessä +housuihini nähden samalla tavalla kuin huonojen hattujen omistajat +menettelevät hattuihini nähden. + +Normaalimitoista on käytännöllistäkin hyötyä monella tavalla. +Yksinäisyyteensä kyllästynyt 23-vuotias nuorukainen voi julkaista +seuraavan ilmoituksen: + +"Hei tytöt ja nuoret lesket! 23-vuotias mies, joka ihmeellisen +täsmällisesti täyttää normaalimitat, haluaa kirjevaihtoon kanssanne, +saadakseen painaa teidät normaalisydäntään vasten (75 tykytystä +minuutissa). Kirjeet vastataan kirjeillä ja valokuva pyydetään. Minun +kuvani näkyy normaaliluettelosta siltä sivulta, jolla on kuvattuna +23-vuotias normaalimies. Pila kielletään, vaitiolo luvataan. Vastaus +nimimerkille 'Normaalirakkaus' Turku poste restante." + +Luulen, että kukkaroni on normaalikukkaro. Se on nimittäin tavallisesti +tyhjä, ja olen huomannut, että jokainen, jolta yritän pyytää viitosta +tai kymppiä, valittaa samaa omasta kukkarostaan. + +Jos se komitea, joka toimittaa normaalisuomalaista koskevia +tutkimuksia, julkaisee niiden tulokset kirjana, niin olen varma siitä, +että sillä kirjalla on suurempi menekki kuin unikirjalla. Se ostetaan +joka taloon, ja sitä tarvitaan aina. Kun nuori mies rakastuu neitoseen, +niin ottaa hän kirjan taskuunsa ja sentimetrimitan toiseen taskuunsa, +menee rakastettunsa tykö ja mittaa hänet, verraten sitten numeroita +normaalitytön numeroihin. Kun normaalipojat sitten aina menevät +naimisiin normaalityttöjen kanssa, niin syntyy tähän maahan vähitellen +normaalirotu, jonka jäsenet ovat niin toistensa näköisiä ja kokoisia +kuin tulitikut. + +Suomalaisen normaali-ihmiskomitean aate on epäilemättä hyvä. Mielestäni +olisi sitä kuitenkin kehitettävä, eikä pysähdyttävä vain ihmiseen. + +Olisi myöskin määriteltävä suomalainen normaalitalo: minkä näköinen +ja kokoinen se on, montako huonetta siinä on, montako normaalileipää +mahtuu sen leivinuuniin ja montako askelta sen rapuilta on saunaan. + +Olisi sitäpaitsi määriteltävä suomalainen normaalihevonen ja +normaalilehmä, normaalivasikka ja normaalihieho, normaalisonni, +normaalilammas ja normaalipässi, normaalisika ja normaaliporsas, +normaalikana ja normaalikukko, normaalikoira ja normaalikissa. + +Kun nämä seikat olisi saatu selville, voisi jatkaa normaaliperunalla ja +normaalirehunauriilla, normaalijuuriskalla ja normaalikaalinkerällä. + +Työmaa on laaja kuten näkyy. + +Mutta se ei rajoitu vielä siihenkään. Sitä voidaan laajentaa yhäkin +laajemmille aloille. + +Millainen on suomalainen normaalikylä? Millainen on suomalainen +normaalikirkko? Entäs normaalipappi ja normaalipapinrouva? Kuinka pitkä +on normaalisaarna, ja kuinka pitkä on normaalitukkapölly kinkereillä? +Miten kauas kuuluu normaalilukkarin laulu ja normaalivallesmannin +kirous? + +Kuta kauemmin näitä tutkimuksia jatketaan, sitä suuremmaksi kasvaa +tiedonjanomme. + +Kuinka suuri on normaalikahvipannu? Kuinka monta kuppia se vetää? +Kuinka monta kuppia juo normaali-kahvitäti päivässä, ja kuinka monta +sanaa ehtii hän kunkin kupin aikana puhua? Kuinka monta ryyppyä +normaalijuoppo kaataa vuodessa ja kuinka punainen normaalijuopon nenä +on? + +Kaikki nämä seikat kaipaavat tutkimusta. Kaikista näistä asioista olisi +mieltäkiinnittävää saada selko. + +Kunhan vain eivät sen tekijät ennemmin loppuisi Kuinka monella +lyönnillä takoo normaalisuutari naulan kengänpohjaan? Kuinka monta +lautamiestä nukkuu normaalikäräjillä yhtä aikaa? + +Paljon on tutkimista. Ja merkillistä on, että mitä enemmän saa tietää, +sen suuremmaksi tulee tiedonhalu. + +Sellaista se on aina. + +Toistaiseksi saanemme kuitenkin tyytyä siihen, että saadaan tulkituksi +ja määritellyksi suomalainen normaali-ihminen. Siinäkin lienee aluksi +aikamoinen työ. On määriteltävä normaalinenä ja normaalivatsa, +normaaliparta ja normaalikynnet. + +Monta seikkaa on otettava huomioon. + +Mutta joka sitten kaikki ne mitat ja säännöt täsmälleen täyttää, +hänellä on syytä tuntea itsensä tyytyväiseksi. + +Jään odottamaan tutkimuksen tuloksia. + +Kun ne on julkaistu, ilmoitan sitten, missä suhteessa minä täytän +normaalimitat. + +Jollei mitään tällaista ilmoitusta näy, niin on lukijalla syytä päästää +pieni osanottava huokaus puolestani. + +Silloin en nimittäin ole täyttänyt normaalisuomalaisen vaatimuksia +missään suhteessa — en yhdessäkään ainoassa suhteessa. + +Kamalalta tuntuu ajatella sellaista mahdollisuutta, mutta voihan +niinkin käydä... ellei komitea hyväntahtoisesti sattuisi valitsemaan +juuri minua normaali-ihmiseksi. Mikä olisi kovin hauskaa. + + + + +Ei goliera buuhun noushe. + + +Turun torilla. + +Sinä suurena kolerakesänä. + +Pääryniä. Punapaitainen ryssä. Minä. + +— A oshtaka härra hjuva päärona! Viishtoispenni kappala. + +Viimeistä edellisen vuorokauden kuluessa oli Pietarissa todettu 113 +koleratapausta. + +— En osta. + +— Miks et oshta? Oshta pois päärona! Ei ole kallis päärona! +Viishtoispenni kappala, härra! + +— En osta. Lääkärit sanovat... + +— Leekari! Leekari! Mitä leekari sanovat? + +— Sanovat, ettei nyt saa syödä pääryniä. + +— Mikshei, mikshei? + +Punapaitaisen silmät palavat. + +— Sanovat, että niistä voi tulla kolera. + +— Leekari! Ennen leekari sano, että joka aamu pidä päärona syödämän, +niin sitten hjuva tulemat. A nyt sano, että tule goliera! Mishtä +tulemas Härra, mishtä tulemas? + +Arv. yleisöä alkaa keräytyä. + +— Mishtä tulemas? Minä kysyn: mishtä tulema Vashtaka, härra! + +— Päärynästä. + +Kaupustelija arv. yleisölle: + +— Minä kysyn: mishtä tulemas, a ei taida härra vashtata! Eikä taida +vashtata leekari. + +Sitten minulle: + +— Päärona Venähellä kashvamas buussa korgiaila, liki daivashta. Ei +goliera buuhun noushe! A jos ieibä loppu, a sitten tule goliera. + +Ja nuolaistuaan huuliaan: + +— Minä joka päivä kymmenen kappala pääronia syönyt, a ei vieläkä kondit +pyshtys! + +Uskoin. + +Ja ostin. + +Ja söin. + +Enkä ole vieläkään sairastunut koleraan. + + + + +Pässi. + + +Ihminen vanhenee. Mikäpäs siinä. Vanheneehan hevonenkin, vaikka sillä +on kaksi paria jalkoja päästäkseen vanhuutta pakoon. + +Lähestyvän vanhuuden oireita kuuluu olevan, että alkaa nähdä unia +lapsuutensa aikuisista tapauksista ja asioista. Unissa ja ihmisen +unielämässä on oikeastaan paljon merkillistä. Kirjoitan ehkä joskus +toisen kerran siitä laajemmin ja tieteellisemmin. Tällä kertaa +kirjoitan vain pässistä. + +Näin viime yönä unta siitä vanhasta pässistä, joka lapsuudessani +oli meidän naapuritalossamme. En ole muistanut koko pässiä ainakaan +viiteenkolmatta vuoteen, joten ei kumminkaan tässä tapauksessa pidä +kutiaan se uniteoria, minkä mukaan unet johtuvat niistä kokemuksista +tai ajatuksista, joita meillä on ollut edellisenä päivänä tai +lähipäivinä sitä ennen. + +Oli merkillistä, että tunsin unessa sen pässin oitis, vaikka minulla +ei ole ollut kunnia tavata sitä lähemmä kolmeenkymmeneen vuoteen. +Olen sittemmin aikojen kuluessa ja toimeni takia tullut tekemisiin +monen kaksijalkaisen, rikkaan, upean, kuuluisan, oppineen tai +muuten huomattavan pässin kanssa, joista en olisi voinut muutamia +kuolemaksenikaan tuntea esimerkiksi noin vuoden päästä, tuskinpa +seuraavalla viikollakaan, sillä suuren kaupungin väenvilinässä +unohtuvat kerran nähdyt kasvot helposti ja nopeasti, etenkin jos on +niin huono jälleentuntemisaisti kuin minulla, mutta sen naapurin +pässin — päästäkseni taas kiinni asiaan — tunsin heti. Ja kuitenkin +myöntää jokainen, joka on pässejä nähnyt, että niiden naamataulut +ovat jokseenkin toistensa näköiset. Niin että naapurin pässin oli kai +täytynyt tehdä minuun erikoisen syvän vaikutuksen. + +Muistelmakuviini naapurin pässistä liittyvät pitkät kesäiset +poutapäivät taivaanrannassa asuvine valkeine pilvilinnoineen, rattaiden +ratina etäiseltä maantieltä, kukon kiekaus kesäpäivän-hiljaiselta +kylältä, auki olevat kamarien akkunat, ja uudin, jonka ilmavirta +on vetänyt akkunalaudan ulkopuolelle, äskenniitetyn heinän tuoksu +perunamaan pientareita ja veljeni lakki, jonka omistajansa syystä +taikka toisesta on jättänyt kaivonkannelle. + +Kävelen siitä ohi avojaloin, kädet mahtavasti housuntaskuissa, sillä +minulla on ensi kertoja ylläni housut, joissa on oikeat taskut, pitkän +kärttämisen ja mankumisen jälkeen saadut. Pistän kaivonkannella olevan +lakin päähäni, oman lakkini päälle kallelleen, ja kävelen edelleen +mahtavana, kaksilakkisena, housuntaskuisena ja joutilaana, koetanpa +vielä sylkäistäkin yhtä luontevasti kuin Simolan renki, miesten mies, +joka kyntää vähän matkan päässä peltoa ja kohtelee kunnioittavia +lähentymisyrityksiäni yli-ihmisen korkealla ja täydellisellä +välinpitämättömyydellä. + +Täällä on vanha saunamme, saunan takana viholaispensaita ja aita, ja +aidan takana naapurin pässi. + +Naapurin pässi on sekä pilkattu, vihattu että pelätty. Ennenkaikkea +kuitenkin pelätty. + +Sillä se puskee meitä poikia, jos vain pääsee kimppuumme, puskee niin +että paikat paukkuvat. + +Ennen se ei ollut puskenut. Se ei ollut edes osannut puskea, vaan +juoksi aina meitä pakoon. + +Mutta sitten me päätimme opettaa sen puskemaan, siinä kauniissa +ja luvallisessa tarkoituksessa, että se puskisi naapurin vanhaa +Sauna-Maijaa kun tämä kyykkii perunamaata kitkemässä. + +Ryhdyimme siis täydentämään pässin kasvatusta, sillä mitäs pässillä, +joka ei osaa puskea. + +Ahdistimme sen johonkin aidannurkkaan, mistä se ei päässyt livistämään, +ja rupesimme sitä sitten siinä härnäilemään ja päkkäilemään otsaan. + +Naapurin pässi ei ollut mikään tyhmä oppilas, ainakaan pässiksi. Se +oppi hyvin pian puskemaan, ja puski sitten opettajansa nurin. + +Jotain sen pässin luonteessa oli kuitenkin vinossa. Se ei nimittäin +puskenutkaan koskaan Sauna-Maijaa, niinkuin sen velvollisuus olisi +ollut ja jota varten se nimenomaan oli kouluutettu, mutta meitä poikia +puski se erityisellä innolla ja mielihyvällä, niin ettemme enää koskaan +uskaltaneet mennä sen aitauksen sisäpuolelle, jossa naapurin pässi oli. +Se oli suuri vahinko ja pettymys, sillä saman aidan sisäpuolella oli +meidän muutamaan kiviraunioon rakentamamme ylpeä, kyynäränkorkuinen +linnoituksemme. + +Mutta tänään oli minulla jaloissani taskuniekkahousut ja päässäni +kaksi lakkia. Sitäpaitsi oli pässi aivan aitauksen toisessa päässä ja +seisoi selin minuun. Päätin siis uhallakin hyökätä linnoitukseen, jonka +muurien takana olisin kyllä turvassa pässin hyökkäyksiltä. + +Kiipesin vähin äänin yli aidan ja läksin juoksemaan linnoitusta kohti. +Varmasti ennättäisin sinne, sillä pässi ei vieläkään huomannut minua. +Juostessani huusin pässille ilkkuen "hei!" ja paransin vauhtia. + +Seuraavassa silmänräpäyksessä oli pässikin liikkeellä. + +Se läheni hirmumyrskyn vauhdilla. En ollut koskaan nähnyt sen juoksevan +sillätavoin. Enkä minäkään ole koskaan juossut niin kovasti. Molemmat +lakkini putosivat maahan, mutta toivoni, että pässi pysähtyisi +purkamaan niille sisuaan, petti täydellisesti. Pässi ei kiinnittänyt +niihin mitään huomiota. Sitä enemmän kiinnitti se huomiota minuun. + +Juoksin hurjistuneena, pitkä tukkani leuhkaen, mutta pässi juoksi vielä +hurjistuneemmin. Aloin käsittää sen kamalan tosiasian, etten ehtisikään +linnoitukseen ennen pässiä. + +Sinne oli vielä ainakin viisi syltä, kun pässi ennätti kintereilleni. +Kohottamani hätähuuto katkesi kesken, sillä juuri samassa sain +takalistooni aika paukun. Onneksi oli tämä pässi sarveton. Lensin +ilmassa sylen verran, ja auttoi pässi täten minua lähemmäksi +päämaaliani, mutta vielä oli linnoitukseen pari kolme syltä, ja minä +makasin vatsallani maassa. Kääntäessäni varovaisesti päätäni näin +pässin seisovan aivan takanani, valmiina uuteen hyökkäykseen. + +Älähdin ja ummistin silmäni, arvellen loppu olevan lähellä, mutta uutta +paukkua ei kuulunutkaan. Maattuani siten muutaman minuutin ajattelin, +että pässi on mahdollisesti antanut minulle anteeksi, ja kohosin +polvilleni. Samassa sain hartioihini täräyksen, joka paiskasi minut +jälleen vatsalleni. + +Huomasin siitä, ettei pässi puske minua niinkauan kuin makaan +pitkälläni, mutta on valmis uusiin väkivaltaisuuksiin heti, kun yritän +nousemaan. Ei siis auttanut muuta kuin maata edelleen liikahtamatta, +leuka maassa. + +Päivä paistoi niskaani ja lakitonta päätäni. Kylällä vallitsi +kesäpäivän hiljaisuus. Edessäni oli ruohikkoa, puoleksi kuloontunutta, +ja joku voikukka, takanani seisoi pinkeäkoipinen pässi, pää kekallaan. + +En tiedä, kuinka kauan lienen siinä maannut. Ehkä viisi, ehkä +viisitoista minuuttia. Jokatapauksessa tuntui se iankaikkisuudelta. + +Vihdoin yritin lähteä ryömimään nelinkontin eteenpäin, mutta takaapäin +tuli heti asianomaiseen ruumiinosaan sellainen puksu, että leukani +loksahtivat vastakkain ja pääni painui jälleen pientareeseen. + +Taas makasin siinä, pässin vahtimana. Minusta alkoi tuntua siltä, +että me olisimme oikeastaan voineet jättää opettamatta tuon pässin +puskemaan. Sitten alkoi tuntua siltä kuin kuolisin piakkoin nälkään. +Tavaton nälkä hiukaisi äkkiä sisälmyksiäni. Pässi varmaankin vahtisi +minua siihen saakka, kunnes oli sin kuollut nälkään. + +Tämä ajatus täytti mieleni kauhulla. Aloin huutaa ja parkua minkä +jaksoin. + +— Mikä hätänä? kuului palvelustyttömme ääni saunan luota. — Hyvä isä, +onko sinua mato pistänyt. + +— Pässi! paruin minä. — Puskee! + +— Kukas sen opetti puskemaan? huomautti palvelustyttö, kapusi aidan +yli ja ajoi pässin tiehensä. Nöyryytettynä ja viheliäisenä hiivin minä +hänen turvissaan takaisin kotipihan suojaan. + + * * * * * + +Viime yönä näin unta, että makasin maassa, takanani naapurin pässi, +joka juuri oli puskenut minut kumoon. Unessakin huomasin, ettei tämä +nyt oikeastaan ole laitapeliä, sillä olenhan minä aikuinen mies, +jonka pitäisi helposti pitää puolensa tavalliselle maatiaispässille, +mutta tosiasiana pysyi, että pässi oli voitolla. Huokasin ja tunsin +hiukaisevaa nälkää. + +Nousin ja yritin nelinkontin ryömiä eteenpäin. Pässi antoi puksun, ja +minä heräsin siihen. + +Näläntunne ei kadonnut herättyänikään. Muistin silloin, että olin +eilen, lievän pahoinvoinnin johdosta, syönyt hyvin keveän päivällisen, +enkä illallista ollenkaan. + +Tämä näläntunne oli siis yli neljännesvuosisadan kuluttua herättänyt +unessa eloon ammoin unohtuneen kohtauksen lapsuudestani. Varmaankin +oli tuo pikkupojan nälänkuvitelma tavattoman voimakkaasti syöpynyt +alitajuntaani, sillä olenhan minä sittemmin ollut monta kertaa paljon +suuremmassa ja todellisemmassa nälässä. + + + + +Raskas velvollisuus. + + +— Vaikeaksihan se käy joskus velvollisuutensa täyttäminen +virkamiehellekin, myönsi vanha viskaali, sytyttäen miettiväisenä +sikariaan. — Sillä virkamies, myöskin poliisimies, on hänkin loppujen +lopuksi vain ihminen... suoraan sanoen tavallinen, sanokaamme syntinen +ihminen. Jolla myöskin on kurkku, niinkuin muillakin ihmisillä. Kurkku +ja kieli, joka tietää eroittaa hyvän ja pahan. Mutta lait ja asetukset +ovat kiivaat... + +Vanha viskaali puhalsi pari savua ilmaan ja jatkoi: + +— Siitä on jo vuosia. Olin siihen aikaan kaupunginviskaalina siinä ja +siinä pikkukaupungissa. + +Olimme eräänä päivänä tehneet väkijuomatakavarikon. Sitä oli — mitähän +olisi ollut.. seitsemisenkymmentä pikkupulloa pirtua ja muutamia +pulloja viskyä, sitä oikeata ja rehellistä tavaraa, jossa ei vilppiä +ole. + +Tuumitaan siinä ylikonstaapelin kanssa, että mitähän näille tavaroille +olisi tehtävä. Minä lopuksi kirjoitan kuvernöörille ja kysyn. + +Kuvernööri vastaa. Niin ja niin. Siihen katsoen ja koska ja kun niitä +aineksia ei ole sen suurempaa määrää, niin kaatakaa maahan. + +Minä sanon seuraavana päivänä pojille poliisikamarissa, että sellainen +tuli kuvernöörin päätös. Vai niin, vastasivat pojat vähän verkalleen. +Ylikonstaapeli Kurki sanoi, että on se sentään synti. Jumalanviljaahan +se sekin on. Ja konstaapeli Nahunen mutisi, että voisihan se mennä +maahan toistakin, luonnollisempaa tietä. Toisetkin poliisit lausuivat +valittelunsa, mutta minä tiesin ja tunsin, että Kurki ja Nahunen olivat +enimmän huolissaan. Tunsinhan minä laumani, etenkin kun se ei ollut sen +suurempi. + +Aivan niin, myönsin minä. Syntihän se on. Mutta se on nyt kuitenkin +kuvernöörin päätös, jota on noudatettava. Älköön siis tämä synti tulko +meidän päällemme, vaan kuvernöörin pään päälle. + +— Niinpä niin, huokasi Nahunen. Kun on päätös, niin on päätös. Minkäpäs +sille... + +Minä katselin konstaapeleitani vakavasti ja sanoin sitten: + +— Meidän on siis, esivallan palvelijoina, pantava esivallan päätös +täytäntöön. + +— Niin, mutisivat konstaapelit, katsoen surkutellen kamarin nurkassa +sotilaallisissa riveissä seisovia pulloja. + +— Mutta, lisäsin minä. — Ennenkuin me ryhdymme virkamme vaatimaan +toimitukseen, täytyy meidän luonnollisesti olla varmasti vakuutetut +siitä, että me todellakin teemme sitä, mitä meidän on käsketty tekemään. + +Poliisit katselivat minua, päällikköään, epäröiden. + +Otin nurkasta yhden viskypulloista ja sanoin. + +— Tämä on kyllä viskypullon kuori, mutta voimmeko vaadittaessa vannoa, +että sen sisällys myöskin on viskyä? + +Kurki alkoi ilmeisesti kirkastua ja vastasi kiireesti? + +— Kukas hitto sitä voi maistamatta vannoa? + +— Siis täytyy meidän ensin hankkia siitä asiasta varmuus, sanoin minä. +— Onko kenellä korkkiruuvia? + +Minulle ojennettiin heti neljä korkkiruuvia. Poliiseita oli ympärilläni +viisi. + +Avasin korkin. Se heltisi miellyttävällä puksahduksella. + +— Onkos täällä lähettyvillä juomalaseja? + +Ei ole koskaan ravintolassa toimitettu lasia eteeni niin nopeasti. + +Kaasin lasin täyteen ja maistoin. + +— Minusta tämä on viskyä, sanoin sitten. — Mitäs ylikonstaapeli arvelee? + +Kurki sipaisi suutaan kädenselällä, nosti lasin huulilleen ja otti +pitkän siemauksen. + +— Hm, sanoi hän sitten. — Kyllähän se on niinkuin viskyä... + +Varmistuakseen asiasta otti hän vielä kulauksen ja arveli: + +— Kaipa se sitä on. + +Nahunen vilkaisi vuorostaan lasiin ja sitten minuun. Lasissa oli vain +vähän pohjalla. + +Kaasin lasin täyteen ja sanoin: + +— No, Nahunen! + +Nahusta ei tarvinnut käskeä kahteen kertaan. Hän kaatoi koko +lasillisen paikalla kurkkuunsa. Se on ainoa kerta, milloin minä olen +nähnyt kenenkään juovan niin suuren lasillisen raakaa viskyä yhdellä +henkäyksellä, vieläpä edes suutansa muikistamatta. + +— Joo, sanoi Nahunen. — Kiitoksia, herra viskaali! + +Täytin taas lasin ja sanoin: + +— No ottakaa nyt sitten te toisetkin. + +Toiset saivat hekin osansa. + +Viimein oli pullo tyhjä. + +Kurki loi silmäyksen toisiin nurkassa oleviin viskypulloihin ja esitti +epäilyksensä, että jospa niiden sisällys ei olekaan samaa kuin sen, +jonka juuri olimme tarkastaneet. Mutta minä sanoin: + +— Ei, kyllä meidän täytyy nyt uskoa. + +— Jaa, jaa, myönsi Kurki vähän alakuloisesti. + +— Mihinkäs ne nyt sitten kaadettaisiin? kysyin minä. + +Tuumittiin sitä. Yksi ehdotti yhtä paikkaa, toinen toista. + +Nahunen, joka oli alkanut vahvasti punoittaa, ehdotti torin nurkalla +olevaa issikkain käymälää. Havaitsin ehdotuksen käytännölliseksi. + +— Sittenpähän tulee sekin paikka desinfisioiduksi. + +— Vaikka luonnollisempi olisi ollut toista tietä, mutisi kuitenkin +Nahunen. + +Ladottiin siitä kaikki pirtupullot ja kaikki täydet viskypullot suureen +pyykkikoriin. + +— Jos ylikonstaapeli ja Nahunen ottavat sitten korin ja lähtevät +kanssani toimeenpanemaan kuvernöörin päätöstä. + +Lähdettiin. + +Tultiin asianomaiseen paikkaan. + +— Annetaan mennä nuo pirtupullot ensin, sanoin minä, — sitten vasta +viskypullot. + +— Joo, siten jää parempi hajukin jäljelle, huomautti Kurki. + +Ryhdyttiin desinfisioimaan. Tuli siinä basilleille kiire. + +Vihdoin olivat kaikki pirtupullot tyhjennetyt. + +Nyt oli viskypullojen vuoro. + +Nahunen avasi ensimmäistä. + +Se oli raskasta työtä. Näki sen. Korkkiruuvi "pränkkäsi", eikä korkki +mitenkään tahtonut tulla ulos. Nahusen kädet vapisivat. + +Tuli se kuitenkin viimein avatuksi. Nahunen käänsi pullon alassuin ja +katseensa toisaanne. Hän ei voinut katsella, miten oivallinen, kallis +visky valui sellaiseen paikkaan. + +— Pul-pul-pul-pul..., pulputti pullo. Ylikonstaapelin rinnasta kohosi +raskas huokaus. + +Minäkin olin ihminen, vaikka olinkin kaupunginviskaali. Minullakin +on sydän, vieläpä hyvä sydän. Minä en voinut kauempaa katsella tätä +surullista näytelmää. + +Kun ensimmäinen viskypullo oli tyhjä, sanoin minä miehilleni: + +— Minun täytyy nyt lähteä asioilleni. Ylikonstaapeli ja Nahunen +suorittavat täällä työn loppuun. Kirjoitan huomiseksi paperin +valmiiksi, ja ylikonstaapeli ja Nahunen todistavat siihen ilmoitukseni, +että kuvernöörin määräys on pantu täytäntöön. + +— Juu, juu! vakuuttivat miehet kerkeästi. — Hyvästi, herra viskaali l + +Seuraavana päivänä todistivat he todistettavansa, Vakavalla kädellä, +otsa virallisissa rypyissä piirsivät he harakanvarpaansa paperin +alalaitaan. + +Viskaali lopetti kertomuksensa ja karisti tuhkan sikaristaan. Minä +sanoin: + +— Näinköhän ne todellakin tyhjensivät ne toiset pullot? + +Viskaali hymähti. + +— Kyllä varmaan. Mutta tyhjensivätkö he ne sinne, minne määrä oli, +sitä en minä suinkaan ottaisi valalleni. Minusta haiskahti Nahusen +henki viskylle vielä kaksi viikkoa jälkeenpäin. Mutta siitä asiasta ei +koskaan puhuttu sen enempää. Sitäpaitsi oli raportti jo aikaa päiviä +lähetetty oikeaksi todistettuna asianomaiseen paikkaan, niin ettei +siitä ollut mitään puhumistakaan. Hm, sitä voi sattua joskus. Ihminen +on ihminen... + + + + +Kunnankirjuri. + + +Tulipa tässä äskettäin muutaman kunnan ukoille laajassa Savonmaassa +semmoinen tuuma soma, että pitäisi saada kunnalle kirjurikin oma. + +Kun on kerran iso kunta ja kun ovat monet muutkin kunnat samanlaisen +virkaherran hankkineet. Rahallahan niitä saa vaikka kuinka paljon. Ja +sitä rahaa kun on. + +Päätettiin siis asia, ja puheenjohtaja löi nuijan pöytään. + +Sitten alettiin odottaa niitä hakemuksia. Ja niitä tuli. Eihän niitä +nyt tosin niin maan mahdottomasti tullut, mutta tuli kumminkin. Tuli +alle kymmenen, mutta tuli päälle viiden. + +Olihan siinä varaa valita, kun hakijoissa oli yksi maisterikin, yksi +suutarikin ja yksi henkikirjurikin. Niin että Ukkoloiden päätä alkoi +vannehtia kysymys, "kuka tuohon leivän iäreen piästettäsj". Kun oli +palkkaakin 600 mk. vuodessa. + +Mitäpäs muuta kuin laitetaan vaalilippu. Sillähän sitä on hyvä ja +käypäisä valita vaikka mitä. + +Tehtiin siis vaalilippu, jossa ansiokkaimpien hakijain järjestys, +ehdollepanijain harkinnan mukaan, oli seuraava: + + Vaalilippu: + 1. Maisteri. + 2. Suutari. + 3. Henkikirjuri. + +Ja valtuusto kokoontui sitten viivan vetoon. + +Mutta sitä ennen oli eräs toimellinen kuntalainen ahkerasti +agiteerannut, korvasta korvaan, että suutari kirjuriksi. Suutari +on ikäänkuin luotu kirjuriksi. Kirjurin virka on istumatyötä, ja +istumatyötähän se on suutarinkin virka. Ja se kun on ikänsä kaiken +naskalilla pistellyt, niin siinähän se on tottunut kynälläkin +pistelemään. Se onkin tarkkaa työtä se suutarin virka. Varmasti yhtä +tarkkaa kuin kynän pyörityskin. Jos sillä tuhmasti pistelee, naskalilla +nimittäin, niin susi tuli kenkäparista. + +Ja kun tämä suutari, selitti hänen puolestapuhujansa, ei ole sellainen +koulunkäynyt mies kuin tuo maisteri ja tuo henkiherra, niin se saa +kunnan me ilotkin pysymään entisellään — hiisi tiesi, vaikka saisi +laskeutumaankin! — mutta herra kun on virassa, niin kyllä siinä +menopuoli kohoaa kuin lämpömittarin elohopea heinäkuun helteessä. + +Näin asiaa kaikessa hiljaisuudessa kypsyteltiin ja valmisteltiin. Ja +sen suuren vaalipäivän tullessa oli maaperä valmiiksi muokattu. + +— Tehdään vain tästä suutarista kirjuri, tuntui olevan ilmassa ja ajan +hengessä. Se oli kuin kirjoitettuna kunnan ukkojen hikisiin kasvoihin, +ja niihin sikarinsavukiehkuroihin, jotka eteisen ovelta hiljalleen +leijailivat ulos kunnantalon pihamaalle. + +Ja puheenjohtajan kysyttyä, oliko se yleinen mielipide, kuului +pitäjäntuvan eteisestäkin kuin kaikuna: + +— Suutarj, suutarj, suutarj... + +Suutari sai viran. + +Ja jolle Kaitselmus, etenkin kunnanvaltuuston päätöksen muodossa, antaa +viran, sille sen uskotaan antavan myöskin riittävän määrän viisautta ja +taitoa viran hoitamiseen. + +Varsinkin kun sekä uutta että vanhaa virkaa voi hoitaa samalta +istuimelta. Ei tarvitse muuta kuin vähän kääntyy tuolillaan pöydän +äärestä toisen ääreen, niin on kirjuri muuttunut suutariksi, tai +suutari kirjuriksi, kuinka asiat ja asianhaarat kulloinkin vaativat. + +Niin että suutari taisi sittenkin olla sopivin mies kunnankirjuriksi. + + + + +Hauska pari. + + +Luonnollisesti emme ole voineet olla huomaamatta seuraavaa +ilmoitusta eilispäivän lehdestä: "37-vuotias, ruma, mutta iloinen ja +elämänhaluinen leski haluaa tehdä tuttavuutta samanlaisen herran kanssa +yhteiseksi hauskuudeksi. Vast. t.l. kontt. nimim. Intiaanikesä". + + * * * * * + +Haluaa tehdä tuttavuutta samanlaisen herran kanssa — toisin sanoen: +ruman, mutta iloisen ja elämänhaluisen, neljissäkymmenissä olevan +herran kanssa. + +Herrat, joilla on kauniit, surumieliset silmät ja hienot, miellyttävät +kasvonpiirteet, joilla värähtelee lempeä melankoolisuus, älkööt +vaivatko itseään. + +Mutta silmäpuolet, rokonrikkomat gentlemannit, joilla on potattinenä +ja porsaankuono, suu väärässä ja paksujen huulien takana pahasti +harventunut, keltainen hammastarha, joilla on ulkonevat poskipäät +punertavan villan peitossa ja suuret aasinkorvat, ja jotka siitä +huolimatta, tai kenties juuri sen vuoksi, pitävät elämää elämisen +arvoisena, sekä osaavat antaa arvoa hauskalle ja henkevälle +naisseuralle, he ottakoot tilaisuudesta vaarin ja ojentakoot kätensä, +ottaakseen vastaan Onnettaren lahjan. Sillä vakka etsii nyt kanttaan. +Tässä kaupassa on _heidän_ vuoronsa olla korkeimmassa kurssissa ja +lyödä kaikki Adoniksen kaltaiset kilpailijansa laudalta yhdellä +ainoalla turpean, tylppäsormisen käpälänsä heilauksella. + +"Yhteiseksi hauskuudeksi"... varmaankin on tämä huvi ja hauskuus +siinä, että ruma leskirouva ja vielä rumempi herra nauravat toistensa +naamoille. + +Sittenkun ovat ensi peljästyksestään tointuneet. + + + + +Kadonnut papu. + + +Ovat taas koroittaneet tupakan hintaa. + +Nyt tarvitsisimme sitä papua. + +Mutta se on kateissa. + +Tukholmassa elää eräs vanha ukko. + +Niin vanha, että hänen nuoruudenystävänsä oli tupakoida itsensä +kuoliaaksi jo viisikymmentäneljä vuotta takaperin. + +Lääkäri sanoi, että olisi lopetettava se tupakanpoltto, ja ukon +nuoruudenystävä huokasi ja myönsi, että juuri niinhän sitä olisi +tehtävä. Mutta kun ei voi. Henki on tosin altis, mutta liha on heikko. +Niin heikko että jotta! + +Ja kuitenkin tapasi tämä nyttemmin ikivanha tukholmalaisukko +nuoruudenystävänsä pienen ajan kuluttua tupakoimattomana, ja kysyi, +miten se oli käynyt mahdolliseksi, ja nuoruudenystävä selitti, että oli +eräs viisas tohtori, joka neuvoi hänelle sellaisen pavun, että sen kun +pisti suuhunsa, niin tupakan nälkä katosi. + +Näin kertoo muisteloltaan vanha tukholmalaisukko, kertoo niitä yli +puolen vuosisadan takaa, pää tutisten ja silmät sameina. + +Ukolta on tietysti kysytty, mikä se hyvä papu oli. Mikä oli sen nimi ja +mistä sellaisia saa? + +Mutta ukko sanoo, että kas kun sattui häipymään muistista sen nimi. +Viisikymmentäneljä vuotta takaperin muistin, mutta nyt en enää muista. + +Ukko koettaa pinnistää vanhoja, löyhtyneitä ajatusjänteitään, mutta +ei vain muista. Sanoo, että kuvattelee muistissa, ikäänkuin olisi sen +nimi ollut jotain siihen suuntaan kuin To... To... Tonkapapu... jaa, +olikohan se Tonkapapu? Ehkä oli se Tonkapapu, mutta saattaa olla — ja +taitaapa kehveli vieköön niin ollakin — että sen nimi itse asiassa oli +joku vallan toinen. + +Siinä nyt olisi meille apu ja pelastus, melkein sen vanhan +tukholmalaisukon kielellä. Melkein, mutta ei aivan. + +Nuoruudenystävä on aikoja sitten kuollut ja haudattu, mahdollisesti +papu suussa. Kuollut on se viisas tohtorikin. Ainoa muu elollinen +olento, joka salaisuuden on tiennyt, on se vanha, vielä elossa oleva +ukko, mutta tämä pahus on unohtanut juuri pääasian, pavun nimen. Vaikka +taivas on silminnähtävästi antanut hänen elää niin vanhaksi vain sitä +varten, että hän säilyttäisi tämän tärkeän tiedon jälkeentuleville +sukupolville. + +Eikö pidäkin oleman harmillista? + +Se on niin että se itkettää. + + + + +Juopunut kukko. + + +Istuimme Hytylän vanhan renki-Jaakon kanssa ongella Kahnurin luodon +kupeella. + +Kahnurin luodosta oli sellainen kansantarina, että sen pitäisi olla +kerrassaan erinomainen onkipaikka. Ehkä on siitä joskus pakanuuden +aikana saatukin joku ahven, mutta en minä ainakaan saanut koko +kesänä siitä kertaakaan mitään. Pidin sitä siitä syystä parhaimpana +onkipaikkanani, sillä siellä saattoi rauhassa torkkua, eikä tarvinnut +kertaakaan vaivautua korjaamaan tai muuttamaan onkimatoa. Sillä eihän +täysikasvuinen mies istu ongella siinä luulossa, että hän sen kautta +saavuttaisi itselleen taloudellista ja muuta ajallista etua, ellei hän +ole aivan perehtymätön kalastuselinkeinoon taikka hieman löylynlyömä. + +Jaakolla oli nähtävästi sama maailmankatsomus kuin minullakin, ja hän +istui sangen mielellään ongella kanssani Kahnurin luodon kupeella ja +kertoi jännittäviä kertomuksia niistä "kolmileikko"-ahvenista; joita +mainitulta paikalta muka on joskus saatu. Ja me haaveilimme puolittain +tosissamme kolmileikkoahvenista ja poltimme puolessa päivässä kahteen +pekkaan vähintäänkin laatikon savukkeita. Jaakolla oli hyvää aikaa +olla minun seuranani, sillä hän oli seitsemissäkymmenissä ja oli +jo tavallaan eläkkeellä, palveltuaan taloa uskollisesti likipitäin +neljäkymmentä vuotta. + +— Niin, tää nuori isäntä on ikänsä ollut maistamaton, jatkoi Jaakko +keskustelua isäntäväestään. + +Nuori isäntä alkoi, sivumennen sanoen, olla viisissäkymmenissä, ja +vanha isäntä oli ollut vainajana jo vuosia parikymmentä. + +— Mutta se vanha isäntä, ukko Eetu, se maistoi joskus, maistoi niin +tulenvietävästi, kun se paikka sattui, ja silloin se piti talossa +semmoista jöötä, että se kuului tyynellä säällä tämän lahden toiselle +puolen, tuonne Rummukaisen mökille. Mutta sitten se yhden äkin herkesi +urkon maistamattomaksi, eikä nauttinut enää sitä alkohoolin ainetta +kuin minkä lie joskus rippikirkossa vähän saanut. Se näet sattui +semmoiseen raittiuden esitelmään, josta sille jäi ikäänkuin oka +sisälmyksiin... + +— Vai on täälläkin käynyt raittiuspuhujia jo niin kauan sitten. + +— Eipä niitä liene käynyt silloin, eikä liene käynyt sittemminkään. +Ei täällä ole käynyt kuin yksi, mikä lie ollut maankiertäjä, joka +narrasi rahaa semmoisella taikalyhdyllä, ja sekin oli humalassa koko +ajan. Vaikka kyllä se niitä kuviaan silti näytteli koko rahan edestä — +markan neljänneksenhän se niistä kuului ottaneen katsomisen palkkaa. En +minä tullut siellä käyneeksi, mutta muita kyllä kävi meiltäkin. Se sai +meidän kukolta se ukko Eetu semmoisen esityksen, ja sekö tuo eikö liene +siihen vähän sattunut. + +Siitä on jo vuotisen kolmekymmentä. Oli semmoinen pyhäiltapäivä +alkukesästä. Ukko Eetu, se vanha isäntä, oli mennyt kestikievariin, ja +sen arvasi, ettei se sieltä ihan vesiselvänä takaisin tule. Romppasen +renki oli tullut tupakoimaan minun luokseni — taisi meillä olla jotain +kellokauppojakin siinä hiereellä — ja miten me siinä sitten istuttiin +aitan rapuilla Ja tuumiskeltiin jonninjoutavia, niin se aikoi katsella +meidän kukkoa, joka siinä pihassa koikkalehti, ja sanoi sitten +näinikään: + +Oletkos sinä milloinkaan nähnyt kukkoa humalassa? + +Enhän minä sitä ollut nähnyt. + +— Kun olisi vähän viinaa ja leivänmuruja, niin pian sinä sen näkisit. + +Siihen aikaan oli renkimiehelläkin aina arkussaan viinapullo, vaikka en +minä ole sitä juuri koskaan sen paremmin viljellyt. + +Käytiin siitä hakemassa se viinapullo ja otettiin kourallinen +leivänmuruja ja lioteltiin niitä siinä viinassa ja tarjottiin kukolle. +Kyllä se tuntui vähän oudoksuvan ensimmäisiä suupaloja, mutta sitten se +hotki ne loput oikein kiireesti ja tahtoi lisää. Saikinhan se vähän. + +— Ei anneta enää, sanoi se Romppasen renki. — Se voi kuolla, kun ei ole +tottunut ryyppymies. + +Ei siinä sitten mennyt kuin joku minuutti, niin se kukonpeijakas alkoi +pörhistellä höyheniään ja kiekaisi oikein helakasti ja pyörähti ympäri +ja kiekaisi toisen kerran, niin että koko piha kajahti. Ja sitten se +alkoi pitää semmoista motkotusta ja kotkotusta, ja tuli meidän eteemme +ja tuntiin meille selittävän ja tolkuttavan jotain, mutta eihän me +siitä selvää saatu, kun ei osattu kukonkieltä. Sitten se päästi taas +oikein emäkiekauksen ja lentää rapsautti aidan yli karjapihan puolelle +kanalaumaan, ja voi sun juutas sitä kyytiä, minkä kanat saivat! +höyhenet vain pölisivät. Sitten se töytäsi takaisin meidän puolelle, ja +ihan silmissä näkyi, miten se humaltui joka minuutti yhä enemmän. + +Siinä samassa tuli pitkin maantietä vanha isäntä joka näytti saaneen +sen verran kuin tarvitsikin, niin että tie oli alkanut käydä kapeaksi. +Se huiski kädellään, niinkuin sen tapa semmoisessa tilassa oli, ja +hihkaisi aina väliin. + +Kukko kun sen kuuli, niin se heti maantien veräjälle vastaan. Kukkoa +alkoi jo myöskin heiluttaa aika tavalla, mutta kovin se oli miestä +puolestaan. + +Vanha isäntä toikkaroi veräjästä sisään ja huiskautti kättään ja huusi: + +— Hei-juu! + +Kukkopakana heilahti ihan sen eteen ja huiskautti toista siipeään +jumalauta justiinsa samalla tavalla kuin ukko Eetu kättään, ja rääkäsi: + +— Kiekuu! + +Silloin se vanha isäntä ihan töksähti siihen paikkaan ja katsoa +mullisti kukkoon ja sanoi: + +— Häh? + +— Kiekuu! huusi kukko ja huiskautti taas siipeään. + +— Ku — kuule sinä kukon saatana... alotti ukko Eetu, mutta huomasi +samassa meidät, kun me istuimme siellä aitan portailla ja pidättelimme +nauruamme, niin että veri päähän pakkasi. Eihän siinä tahtonut +rietaskaan jaksaa olla nauramatta. Ja kun se älysi meidät, niin ei +se ollut enää näkevinäänkään kukkoa, vaan alkoi kävellä hoiperrella +kamariinsa päin, ja vilkaisi aina taakseen, ja takana tulla kenkkuroi +kukko riivattu, ja oli ota ja anna niinkuin ukko Eetu itse. + +Niin ne sitten mennä keikkuivat peräkkäin kamarin porstuaan asti, mutta +porstuassa kääntyi vanha isäntä ja kirosi ja potkasi kukkoa, niin että +se lensi keskelle pihaa. + +Sinä iltana ei vanha isäntä melskannut ensinkään pihalla, vaan meni +heti nukkumaan, ja nukkumaan se kukkokin kai meni, koskapa se katosi +ihan huomaamatta jonnekin. + +Aamulla istui ukko Eetu pohmeloisena kamarinsa akkunan ääressä ja joi +silmät karrillaan piimänsintua, niinkuin se aina kohmeloonsa joi. Siitä +se oli viisas se vanha isäntä, ettei se milloinkaan ruvennut kohmeloaan +viinalla parantamaan, niinkuin monet muut, jotka sillä keinoin +sortuivat viikon ja kahdenkin pituiseen ryyppäykseen. + +Siinä samassa ilmestyi se kukkokin ränsistyneen ja onnettoman näköisenä +kamarin akkunan alle, jossa oli pieni lätäkkö sadevettä. Minä korjasin +liiterin luona kärrynpyörää ja näin, miten vanha isäntä nousi ylös ja +avasi akkunan ja paiskasi kukkoa kohti puisen piimäkupin, mutta ei +saanut sattumaan. + +Vanha isäntä ei koskaan puhunut siitä asiasta sen enempää, mutta parin +päivän perästä katosi se kukko, eikä kukaan tiennyt, minne se joutui. +Vaikka kyllä minä luulen, että vanha isäntä sen tiesi. + +Sen kerran perästä ei meidän pihalla ole nähty humalaista kukkoa +eikä ketään muutakaan humalaista, sillä se vanha isäntäkin lopetti +ryyppäämisensä siihen paikkaan. Niin että eikö tuo liene siihen vähän +niinkuin sattunut... + + + + +Panu. + + +Maalaiset tekivät heinää. + +Kuivavan apilaan herkullinen, kylläinen tuoksu kantautui länsituulen +mukana aina kaupungin laitaan asti, vieläpä joskus jonkun matkaa pitkin +Kauppakatuakin, ja katua pitkin kävelevä kaupungin porvari ajatteli, +että siellä ne nyt tekevät heinää, ja kaupunkilaiset ovat kuolla +nälkään, kun eivät maalaiset ennätä tuoda mitään ruokapuolta kaupunkiin. + +Kärpäset surisivat autiolla kadulla. Ajuri Issakaisen hevonen, joka +torkkui lähimmässä kadunkulmassa, huiskutti niille kiusaantuneena +vanhaa häntäänsä, kohottipa silloin tällöin yhtä vanhan takakoipensakin +ja potkaista säväytti, niin että rattaat rämähtivät ja kuskipukilla +torkkuva Issakainen heräsi, tempasi ohjaksista ja ärähti: + +— Ähäh... siinä! + +Panu astui verkallisin askelin ulos nimismiehen portista, pysähtyi +hetkiseksi, katsahti katua alaspäin, missä ei näkynyt mitään muuta kuin +jotain veturin savua ratapihalta, ja sitten katua ylöspäin, missä näkyi +Issakaisen rattaat, Issakaisen selkä ja Issakaisen tamman heilahteleva +häntä. + +Panu lähti kävelemään katua ylöspäin. Sillä suunnalla oli sentään aina +jotain vaihtelevaisuuden toiveita. + +Panu oli surullinen esimerkki puolisivistyneisyyden eli n.s. +puolivillaisuuden vaikutuksista. + +Panua sanottiin poliisikoiraksi, ja tavallaan se olikin poliisikoira. +Sikäli nimittäin, mikäli seitsemänneltä luokalta eronnutta maanmittarin +vitjamiestä sanotaan insinööriksi, ja mikäli kymmenen vuotta +Helsingissä laiskotellut ja vähitellen kaljupäiseksi käynyt ylioppilas +on oikeutettu kantamaan maisterin kunnioitettua ja himoittua arvonimeä. + +Panukin oli poliisikoira sikäli, että siitä olisi pitänyt tulla +poliisikoira. Se oli poliisikoirien pentu laillisesta ja säädyllisestä +poliisikoira-avioliitosta, joten sille hyvien haltijattarien +kumminlahjoina kuuluivat kaikki ne oivalliset ominaisuudet, joista +taitavalla johdolla leivotaan alaansa täysin hallitseva poliisikoira. + +Nimismies oli ostanut sen eräästä suuresta ja hyvässä maineessa +olevasta poliisikoiralastentarhasta ja, annettuaan sille samalla +kertaa pontevan, arvokkaan ja kauniin nimen Panu, antanut sen erään +poliisikoirankasvattajan opetettavaksi. Opettaja oli kuitenkin +muuttanut toiselle paikkakunnalle, jolloin kasvatus oli jäänyt kesken, +eikä nimismieheltä ollut tullut hankituksi Panulle tilaisuutta jatkaa +opintojaan. Niin ettei Panu tällä haavaa ollut yhtä eikä toista, ei +sitä eikä tätä. Olipahan vain siltä väliltä. + +Panua itseään ei koulunkäynnin keskeytyminen näyttänyt ollenkaan +surettavan. Päinvastoin nautti se täysin siemauksin olemassaolostaan ja +vapaudestaan. + +Nimismies asui kesäisin maalla, eräässä saaressa, tunnin matkan päässä +kaupungista, käyden vain aamupäivällä virkatunneillaan kaupungissa. +Keväällä oli Panukin otettu muun perheen mukana kesäasuntoon, mutta +saatuaan maksaa Panun puolesta pari lammasta ja puolen tusinaa kanoja +harkitsi nimismies parhaaksi jättää Panun kaupunkiin. Suureksi +suruksi Panulle itselleen, joka ei voinut ymmärtää, miksi muutamien +pahanpäiväisten lammasten ja kurjien kanojen takia pidettiin sellaista +melua. + +Huomattuaan, etteivät rukoukset eikä liehittely auttaneet, täytyi Panun +tyytyä kohtaloonsa. + +Panu oli ehtinyt saada parahiksi niin paljon oppia ja sivistyksen +aakkosia kalloonsa, että se piti itseään jonakin aivan erikoisena +ja huomattavana koirana. Näkihän sen siitäkin, että Kirkkokadulla +passissa oleva konstaapeli Kettunen, joka aina hätisteli muut koirat +tiehensä, ja ankarilla toimenpiteillä tukahdutti seudulla puhjenneet +koiralevottomuudet, aina kutsui Panun luokseen ja taputti sen päätä, +ja katsoi pahintakin rähäkkää ja koiratappelua sormiensa läpi, jos +tappelun alkuunpanijana, niinkuin valitettavasti usein oli asianlaita, +oli Panu. + +Suutari Lahti, joka ikkunastaan aivan erinomaisesti näki tämän +puolueellisuuden, ja kansanvaltaisena miehenä oli siitä harmistunut, +huomautti sellaisessa tapauksessa: + +— Tuostakin sen näkee, mitenkä ne pyrokraatit ja virkakunnat aina ovat +yhtä puolta! + +Ja hänen vaimonsa lisäsi siihen aina säännöllisesti vanhan väittämän +korpista ja toisen korpin silmästä. + +Panu käveli maltillisin, itsetietoisin askelin pitkin katukäytävää, +pysähtyen joka portilla luomaan silmäyksen pihaan ja katsastamaan, että +mitähän sitä tuonnekin niinkuin nyt kuuluisi. + +Leipuri Nissilän pihalle kuului kaikki rauha. Panu odotti hetkisen, +eikö Nissisen vahti ilmestyisi tallin takaa hänelle murisemaan, mutta +Vahti tuntui ole van jossain kyläilemässä. + +Panu jatkoi kävelyään, kävi nuuhkaisemassa kulmassa olevan kaarilampun +pylvään juurta ja tuli sitten, hiljalleen kävellä lekotellen, nikkari +Sutisen portille. + +Sutisen kissa se siellä istua kökötti portin pielessä lämpöisessä, +suloisessa auringonpaisteessa mitä autuaallisimmassa rauhassa, silmät +puoliummessa. Se sattui istumaan parahiksi sen verran pihanpuolella +porttia, ettei se huomannut Panua eikä Panu sitä, ennenkuin molemmat +olivat aivan silmäkkäin. + +Sekunti... yksi sekunti vain... niin lyhyt aika, mutta kuitenkin +tavallaan yhtä pitkä kuin pisin tunti. + +Panu oli pysähtynyt, jäykistyneenä kuin suolapatsaaksi. +Sen poliisikoira-aivoissa risteilivät salaman nopeudella +seuraavansuuntaiset ajatukset: + +— Kattos kissanpiru! Ja ihan nenän edessä! Taivaastako se siihen +putosi? Ja istualleen! No jopas sattui! Jopas yhdyit nyt, veikkonen +velikulta... no jo sinä riivattu kerrankin satuit satimeen! Eikä +sinulla pelastusta ole. Ei ole totisesti pelastusta. Yksi ainoa hyppäys +vain ja silloin olen minä niskassasi. Älä yritäkään liikahtaa! Jos +karvanverran häälähdät, niin silloin tuli loppu! + +Entäs kissa? + +Se oli hämmästynyt tuhat kertaa enemmän kuin Panu. Se oli tyrmistynyt. +Se ei kyennyt mitään ajattelemaan. Eivät edes sen selkäkarvat kyenneet +eivätkä kerinneet pystyyn nousemaan. + +Jos se olisi kyennyt ajattelemaan, niin olisi se ajatellut: + +— Herra siunatkoon! Ja itse Panu! Eikä väliä kuin metrin verran! Voi +hyvä isä, mikä nyt tuli... + +Kissa oli istuallaan. Mutta sitten se äkkiä tempautui irti +kauhistuttavasta ja kauhistuneesta lumouksestaan, ja yhtä kymmenesosa +sekuntia ennen kuin Panu ennätti ryhtyä toimenpiteisiin, loikkasi +se karkuun, ampuutui nuolena yli pihan ja kiisi kuin leimaus ylös +tikapuita ulkohuonerakennuksen katolle. Vasta siellä, varmassa +turvassa, alkoivat sen jäsenet vapista. + +Se kymmenesosa sekuntia oli sen pelastus. Panu tuijotti tyhmistyneenä +sen jälkeen eikä oikein kyennyt käsittämään, miten tuo kaikki oli +voinut tapahtua. Kissahan oli niinsanoaksemme hänen hampaissaan jo. +Mutta niinpäs hävisi pakana, niin haihtui kuin sauhu... + +Panu ei viitsinyt lähteä edes tavanvuoksi haukkumaan tikapuiden +juurelle, vaan silmättyään vaivihkaa ympärilleen, etteihän vain kukaan +syrjäinen sattunut näkemään hänelle tapahtunutta nolausta, peräytyi +Sutisen portilta ja ohjasi askeleensa kelloseppä Kauralan portille. + +Ahaa, sielläpähän se Musti istui portilla! + +Panu muutti oitis kävelynsä entistä välinpitämättömämmäksi, vieläpä +ylimielisen ketkuttelevaksi hidastutti askeleitaan ja kulki ikäänkuin +ei ikimaailmassa olisi Mustia nähnyt. + +Musti alkoi murista uhkaavasti ja irvisti hampaitaan. Musti oli +yksinkertainen, rehellinen ja suoraluontoinen maatiaiskoira, joka +vihasi maalaisen terveellä, luonnollisella ja vaistomaisella vihalla +Panun kopeata, keikailevaa ja kaupunkilaismaista olemusta, sen +ylimielistä esiintymistä, kaunista päätä, korkeita koipia, notkeata +vartaloa ja sileätä karvaa. Eniten sitä raivostutti se, ettei Panu +koskaan ollut pienimmälläkään murahduksella eikä haukahduksella +vastannut sen murinaan eikä haukkumiseen. Ja moista halveksimista, +sellaista suunnatonta ylenkatsetta ei mikään kunnon koira voi kärsiä +tuntematta vihaa, joka lähentelee tuskaa. + +Oi, miten mielellään olisi Musti upottanut terävät, valkoiset hampaansa +tuohon hoikkaan, kiiltäväkarvaiseen koipeen ja purrut... purrut... ja +purrut... purrut niin, että luut olisivat rutisten menneet poikki! Oi, +jospa Musti kerrankaan olisi saanut tuon kirotun koiven hampaisiinsa, +niin eipä hän olisi hellittänyt, vaikka henki olisi lähtenyt! Ei olisi +hellittänyt, vaan purrut, purrut niin että luut olisivat rutisseet... + +Mustin karvat pöyhistyivät ja hänen silmänsä veristivät, kun hän vain +ajattelikin, miten hän silloin purisi. + +Mutta Musti ei voinut sellaista yrittääkään. Musti oli kerran +yrittänyt, ja saanut silloin Panulta sellaisen selkäsaunan, että se +pysyi aina mielessä ja teki vihan sitäkin katkerammaksi. Varmasti olisi +Panu tappanut sen, elleivät Kauralan oppipojat olisi juosseet hätään ja +pelastaneet Mustin. + +Siitä pitäen tajusi Musti, ettei poliisikoiraan, opintonsa +keskeyttäneeseenkään, ollut hampaitaan satutettava. Ja tajusipa Musti +ehkä hämärästi senkin, että viisainta olisi hänenkin puolestaan +olla olevinaan näkemättä koko Panua, maksaa tuolle ylimieliselle +vintiölle samalla mitalla. Mutta Musti oli liian rehellinen ja +yksinkertainen, teeskennelläkseen niin paljon. Se ei voinut peittää +luonnollisia tunteitaan. Sen oli suorastaan pakko murista, irvistellä +ja kiukkuisesti haukkua, kun se vain sai Panun näkyviinsä. + +Panu kävellä ketkutteli hitain, määräperäisin askelin Kauralan +portille, pysähtyen sitten, vilkaisemattakaan Mustiin, sellaiseen +asentoon, että Panun oikea takakoipi ja lyhyt hännänpätkä, joka +Mustista sekin oli sitä riivattua herraskaisuutta, olivat aivan Mustin +kuonon edessä. Siinä sitten Panu seisoi hievahtamatta tuokion, kuin +tuumien: + +— No, naapuri! Tässähän sitä taas ollaan. Katseleppas sitä koipea! Eikö +se ole hieno koipi? Ole hyvä ja nykäise sitä! Nimittäin jos huvittaa... + +Seisoi siinä sitten hetkisen, luomatta silmäystäkään Mustiin, joka +haukkui katkeruuden ja vimman miltei tukahduttamalla äänellä. + +Sitten läksi Panu levollisesti kävelemään Kirkkokadulle päin, +kiukkuisen Mustin seuratessa kimeästi räkyttäen parin metrin päässä. + +Tämä räkytys se kutsui paikalle koko lähiseudun koiramaailman. +Siinä oli koiraa jos minkänäköistä. Toiset kulkivat perässä, yhtyen +lämpimästi ja vakaumuksen voimalla Mustin sättimiseen, toiset, +puolueettomammat, kulkivat kahden puolen Panua, haukkuen noin vain +yleisen tavan, muodon ja seuran vuoksi, ja pari pientä rakkia juoksi +edellä, pysähtyen vähäväliä ulvomaan täyttä kurkkua. + +Keskellä käveli Panu ylväässä eristäytymisessään, äänettömänä ja +rauhallisena, ikäänkuin ei koko tämä melu, joka herätti kaikki +kunnialliset porvarit ruokalevoltaan, olisi siihen ollenkaan koskenut. +Tuolloin tällöin se pysähtyi ja katsahti ympärilleen ikäänkuin +ihmetellen, että mitäs sakkia tähän hänen ympärilleen onkaan +keräytynyt, mutta jatkoi sitten matkaansa kuin tuumien, että olkootpa +nuo mitä tahansa — senpuolesta. + +Heräsi siihen kovalle sohvasängyn kannelle nukahtanut Lähtikin, käänsi +kylkeä ja murahti unisena: + +— Taas se vallesmannin koirans—na. Ampuisin minä sen pakanan... + +Hänen toivomuksensa toteutui. Vallesmanni ampui itse Panun, syksyllä, +kaupunkiin palattuaan. Ei kai olisi tullut sitä muuten tehneeksi, mutta +Panu oli jostakin saanut sellaisen ilkeän taudin, joka ajoi karvan pois +ja löi ruumiin rohtumille. + +Niin että oli melkein pakkokin ampua. + +Panu vain kerran vilautti silmiään kuin ihmetellen olemassaoloaan ja +sen päättymistä, ja oikaisi koipensa, pienen savupilven kohotessa +pistoolin piipusta halkovajan kattoa kohti. + + + + +Toimitussalaisuuksia. + + +Oletkos, aikaasi seuraava lukijani, ollut joskus suuressa kokouksessa, +sellaisessa esimerkiksi, johon on saapunut edustajia ympäri maan siinä +hurskaassa luulossa, että he ovat keräytyneet tekemään päätöksiä +ja tuomaan ilmi n.k. kansan tahdon (vaikka kokouksen päätökset on +etukäteen laatinut pieni valikoima helsinkiläisiä herroja — joku +komitea, johon kuuluu neljä tai viisi klanipäätä ja yhtä monta sikaria)? + +Tällainen kokous on hyvin vaikuttava ja juhlallinen ilmiö — ainakin +ensikertalaiselle — ja jos se on taiteen kaikkien sääntöjen mukaan +järjestetty, niin päättyy se, enemmän tai vähemmän ankaran riidan ja +toran jälkeen, jossa helsinkiläisen komitean laatimat päätöslauselmat +loppujen lopuksi joka tapauksessa tulevat hyväksytyiksi, yhteisiin +päivällisiin jossakin Helsingin upeimmista ravintoloista, joilta +maaseutulaisosanottajat palaavat suuresti ylennettyinä ja +virkistyneinä ja hurrattuina ja eläköötettyinä ja hirvittävän +nälkäisinä, paastottuaan ensin koko päivän etukäteen siinä kamalassa +ja perinpohjaisessa harhaluulossa, että helsinkiläisessä ravintolassa +saisi muka kymmenen markan maksusta syödä itsensä niin pyöreäksi, +että napit liiveistä lentelevät. Mutta meidänhän piti puhumankin itse +kokouksesta eikä päivällisistä. + +Tällainen kokous on, kuten jo sanoimme, hyvin vaikuttava ja juhlallinen +ilmiö. Suuri sali täynnä kokouksen osanottajia, ja koroikkeella salin +perällä puheenjohtaja ja sihteeri ja pitkän pöydän ääressä rivi +ahkerasti kirjoittavia nuorehkoja herrasmiehiä. + +Sinä kysyt kaupunkilaiselta naapuriltasi, ketä nuo pitkän pöydän +ääressä istuvat herrat ovat ja mitä he niin ahkerasti kirjoittavat, ja +saat vierustoveriltasi kuulla, että he ovat sanomalehtien referenttejä +ja kirjoittavat selostusta kokouksesta lehtiinsä. + +Jos, niinkuin oletamme kysymyksesi johdosta, olet ensikertalainen +näissä hommissa ja lisäksi hieman kunnianhimoinen, niin valtaa sinut +ehkä voittamaton halu saada sanotuksi kokoukselle jotain ja senkautta +esityksesi ja nimesi huomisaamun pääkaupunginlehtiin. Ja sinä pyydät +puheenvuoroa ja saatkin sen, sittenkun puheenjohtaja ensin on kahteen +kertaan kysynyt nimeäsi ja kolmannella kerralla, myöntäessään sinulle +puheenvuoron, lausunut nimesi niin väärin, ettei oma äitisi voisi sinua +siitä nimestä tuntea. + +Ja sinä puhut kauan ja lämpöisesti, toinnuttuasi ensi säikähdyksestä, +ja vilkaiset puhuessasi salavihkaa aina silloin tällöin herroihin +referentteihin, jotka koko ajan kirjoittavat tulisella kiireellä — +pikakirjoitusta, ajattelet sinä. + +Seuraavana aamuna sinä, herätessäsi kolmen ja puolen markan huoneessasi +matkailijakodissa, pyydät heti sanomalehden, ja avaat sen kiireesti ja +löydät heti kokousselostuksen, joka on varustettu isolla otsikolla, ja +sinun kätesi alkavat vavista, ja sinä alat kiihkeästi etsiä puhettasi +ja nimeäsi tuosta pitkästä selostuksesta. + +Mutta mitä näetkään! + +Sillä kohdalla, jossa puheesi ja nimesi pitäisi olla, on vain sanat: + +"Pitkän ja monipuolisen keskustelun jälkeen, jossa käytettiin +joukko asiaa valaisevia puheenvuoroja, hyväksyi kokous suurella +ääntenenemmistöllä seuraavat ponnet." + +Ja sitten seuraavat samat ponnet, jotka sinä jo eilen olit moneen +kertaan lukenut painetusta ohjelmasta, jonka valmistava komitea (neljä +tai viisi klanipäätä ja yhtä monta sikaria) oli laatinut. + +Sanasta sanaan. Sillä referentti oli leikannut ne, turhan työn +välttämiseksi, juuri samaisesta painetusta ohjelmasta ja liimannut ne +käsikirjoitusliuskaansa. + +_Mitä_ olivat siis referentit niin kiivaasti kirjoittaneet koko sen +ajan kuin sinä puhuit kaikella lämmölläsi ja vakaumuksellasi? Jaa, +saman kysymyksen on moni muu kokouspuhuja tehnyt ennen sinua ja tulee +tekemään sinun jälkeesikin — mutta saamatta vastausta. Minä voisin sen +kyllä tässä selittää, mutta en minäkään sitä tee, sillä tottuneet ja +ammattinsa kaikki juonet taitavat sanomalehtireferentit, joihin minäkin +kuulun, eivät koskaan ilmaise toimensa syvimpiä salaisuuksia, vaan +vievät ne muassaan haudan syvyyteen. + +Tunsin kuitenkin kerran erään nuoren sanomalehtimiehen, joka +lähetettiin selostajaksi erääseen maanviljelysseuran kokoukseen, mutta +joka ei ollut tutustunut ammattinsa juoniin ja salaisuuksiin, sillä hän +toimi vasta ensimmäistä päivää sanomalehtimiehenä. Ja hän epäonnistui +kerrassaan loistavasti. + +Hänen päätoimittajansa lähetti ensi työkseen hänet maanviljelysseuran +kokoukseen kirjoittamaan siitä uutista huomispäivän lehteen. + +Nyt on seikka se, että tuollainen maanviljelysseuran kokous, jossa +voidaan käsitellä puolisensataa mitä erilaatuisinta asiaa neljässä tai +viidessä tunnissa, on yksi vaikeimmin selostettavia tottuneellekin +sanomalehtimiehelle ja vaatii koko hänen huomiokykynsä ja tarmonsa, +etenkin jos hänen, lehdessä vallitsevan tilanahtauden takia, täytyy +saada sanottavansa mahtumaan johonkin puoleentoista palstaan. Aivan +nuorelle ja viheriäiselle, juuri ylioppilastutkintonsa suorittaneelle +vasta-alkajalle, joka on suurimman osan vähäistä ikäänsä kuluttanut +koulunpenkillä kaupungissa ja tuskin tietää eroitusta hevosharavan ja +puimakoneen välillä, on se ehdottomasti ylivoimainen yritys, joka voi +saada hänen sydämensä murtumaan ja hänet luopumaan aikomaltaan uralta +jo seuraavana päivänä. Seuran valmistusvaliokunta on käsitellyt ja +valmistellut näitä asioita ehkä kuukausimääriä, ja sihteeri on valvonut +niiden kimpussa viikkokausia joka yö klo 3:een — ja nyt pitäisi tämän +nuoren keltanokan tajuta muutamassa tunnissa, ensi kuulemallaan, +kaikkien näiden asioiden oleellisin ja tärkein sisällys, voidakseen +puristaa siitä ytimen lyhyessä ja täsmällisessä muodossa lehteensä. + +Mutta tätä kaikkea ei se nuori vasta-alkaja tiennyt, ei tätä eikä +paljoa muutakaan, joka hänelle myöhemmin vähitellen selvisi. + +Hän saapui toivorikkaana ja asemansa ja tehtävänsä tärkeyden tuntien +maanviljelysseuran huoneistoon puoli tuntia ennen kokouksen alkua +ja esitteli itsensä sihteerille, joka kaikessa kiireessään lausui +hänelle jonkun ystävällisen sanan ja osoitti hänelle sekä hänen +paperipinkalleen ja puolelle tusinalle lyijykynälleen paikan pienen +pöydän ääressä kokoussalin nurkassa. + +Vihdoin alkoi kokous. + +Koska tämä referentti, josta tässä on puhe, oli nuori ja kokematon, +niin ryhtyi hän tekemään jättiläistyötä, nimittäin yrittämään +selostaa kunkin esiintyjän puheita edes pääkohdittain, sillä +hän luuli todellakin, että nämä puheet olisivat olleet jossain +suhteessa tärkeitä ja mielenkiintoisia. Ja kun puhujat suureksi +kummastuksekseen ja salaiseksi mielihyväkseen näkivät, että tuolla +nuorella miehellä tosiaankin oli halu ja vakava aikomus painattaa +lehteensä heidän puheensa, niin yltyivät he luonnollisesti puhumaan +niin laajaperäisesti, että sihteeri tuskastui ja alkoi lopuksi +luoda vihaisia silmäyksiä kaiken tämän pahan aiheuttajaan, nuoreen +sanomalehtimieheen. + +Onneksi ei viimemainittu näitä silmäyksiä kuitenkaan huomannut, +sillä hänellä oli täysi työ asioittensa hoitamisessa. Hän kirjoitti +ja kirjoitti, kirjoitti hiki tukassa, niin että kynät ja paperit +rapisivat, ja mitä enemmän hän kirjoitti, lyhenteli sanoja ja lauseita +ja keksi kaikenlaisia pikakirjoitusmerkkejä, joiden merkityksen hän +arveli sitten referaattia puhtaaksikirjoittaessaan toimituksessa +muistavansa, sitä nopeammin puhuivat seuran ukot. Ja hän oli +kirjoituksessaan tuskin puolivälissä keskustelua, kun jo päätös +tehtiin, eikä hän kuolemakseenkaan tiennyt, _mikä_ päätös oikeastaan +oli tehty. + +Niin kului se ilta, hirvein, mitä tällä nuorella miehellä milloinkaan +on ollut. Yhtään päätöstä ei hän ehtinyt keskusteluja selostaessaan +panna paperille, mutta onneksi oli hänellä kaikesta huolimatta +kuitenkin sen verran käytännöllistä älyä ja mielenmalttia tallella, +että jätti kunkin keskustelun jälkeen käsikirjoitusliuskaansa avaran +tyhjän tilan, aikomuksessa kirjoittaa siihen kokouksen tekemän +päätöksen. + +Lopuksi huomasi hän, että hänen ympärillään vallitsi outo hiljaisuus. +Hän kohotti nenänsä papereistaan ja huomasi, että kokous ja sihteeri +olivat haihtuneet jäljettömiin. Hän istui yksin huoneessa pienen +pöytänsä ja suuren käsikirjoituspinkkansa ääressä, eikä voinut +aavistaakaan, mihin kokous ja sihteeri oli kadonnut. Olihan hän nuori +ja tietämätön, niin että kuinka olisi hän voinut aavistaa, että kokous +ja sihteeri olivat menneet kaupungin seurahuoneelle syömään illallista +hyvinpäätetyn päivätyönsä jälkeen. + +Raskain sydämin, synkät aavistukset mielessä nousi nuori reportteri +ylös pöytänsä äärestä, kokoili käsikirjoituksensa ja lyijykynänsä ja +ihmetteli samalla itsekseen, että oliko hän todellakin yhtenä iltana +ehtinyt kirjoittaa kaiken tämän, sillä siinä oli varmaankin yli puolen +kiloa täyteen tuhrittua käsikirjoituspaperia. + +Toimituksessa ei hänen saapuessaan ollut enää muita kuin +vanha ja hyväntahtoinen, elämää ja ihmisiä ja ensikertalaisia +reporttereita syvästi ymmärtävä faktori, joka siellä odotteli juuri +maanviljelysseuran kokousreferaattia. + +Kun tämä kelpo mies näki nuoren toimittajan käsikirjoituspinkan, niin +vakuutti hän, ettei se mahtuisi koko lehteen, vaikka ilmoitukset ja +vieläpä lehden otsikkokin jätettäisiin pois. Ja kun hän sitten kuuli, +että kaikki tuo referaatin paljous olisi vielä ensin kirjoitettava +puhtaaksi ja kun uusi reportteri sitten alakuloisena tunnusti, että +siitä puhtaaksikirjoituksenkin jälkeen puuttuisi tärkein, nimittäin +kaikki päätökset, niin muhoili faktori ymmärtäväiseen tapaansa, +istuutui pöydän ääreen ja kirjoitti muutamilla kynänpyöräyksillä +seuraavan uutisen: + +"_Maanviljelysseuralla_ oli kokous eilen illalla. Myöhäisen ajan ja +tilanpuutteen takia jätämme kokousselostuksen seuraavaan numeroon." + +— Mutta mitä minä sanon päätoimittajalle ja mistä minä saan selostuksen +seuraavaankaan numeroon? kysyi reportteri. + +— Saattehan te sen kaupunkimme toisesta lehdestä, kirjoittamalla sen +siitä huomenna. Onneksi on huomenna sunnuntai, niin että teillä on +hyvää aikaa. Päätoimittajan ei tarvitse tietää siitä mitään. Juu, juu, +alku on aina hankala, tietäähän sen, ja elämässä täytyy joskus viljellä +erinäisiä keinoja. Mutta muutelkaa referaattia sen verran, ettei sitä +huomata näpistetyksi... + +— Mutta enhän minä nähnyt siellä ketään toisen lehden edustajaa. Koko +huoneessa olin minä ainoa, joka kirjoitin, ja minä kyllä kirjoitin +kaikkien muittenkin edestä. + +— Sen näkee kyllä. Toisen lehden reportteri oli tietysti seuran +huoneistossa aikaisemmin päivällä ja kopioi päätökset kaikessa rauhassa +sihteerin papereista jo hyvän aikaa ennen kokouksen alkua. Niinhän nämä +asiat tavallisesti hoidetaan. + +Seuraavana aamuna valmisti nuori reportteri oman selostuksensa +suurella huolella kotonaan, kilpailevan lehden kokousreferaatista, +joka aivan oikein upeili siellä kahdella palstalla. Kun hän sitten +lopun päivää tutki omia laajoja eilisiltaisia muistiinpanojaan, teki +hän sen havainnon, että hänen oli mahdoton ymmärtää suurinta osaa +omasta käsialastaan, ja keksimistään lyhennyksistä ja hieroglyfisistä +merkeistä ei hän ymmärtänyt ainoatakaan. + +Mutta sehän olikin nyt samantekevää. + +Sitäpaitsi ei hän olisi eläissään päässyt selville siitä, mistä hänen +muistiinpanonsa alkoivat ja missä järjestyksessä ne jatkuivat. + +Sillä hän ei ollut muistanut numeroida käsikirjoitusliuskoja. + +Kiitos hyväntahtoisen faktorin jäi tämä nuori mies kiirastulensa +jälkeenkin sanomalehtimieheksi, ja on sittemmin selostanut monta +kokousta, muistaen kuitenkin numeroida käsikirjoitusliuskat. Näitä +kokousselostuksia on hän joskus julkaissut nimimerkillä _Tiitus_. + + + + +Kummitusjuttu. + +(Vanha tarina.) + + +1. + +Kylän laidassa, enemmän kuin virstan päässä lähimmästä naapurista on +Joukolan joen muodostamassa niemessä Karilan talo. + +Olisi synti sanoa Joukolan kylän yleensäkään tyydyttävän mitään +korkeampia arkkitehdillisiä vaatimuksia. Talot ovat kaikki +harmaantuneita, sammaloituneita ja kokoon lysähtäneitä, ikäänkuin +joku jättiläinen olisi pitänyt tapoinaan istuksia niiden päällä +paikkakunnalla käväistessään, ja navettarakennuksen eroittaa kauvempaa +katsoessa asuinhuoneistosta paraiten silloin, kun tuvan uuni on +lämpiämässä. Mutta Karilan talo tekee sentään kaikkein synkimmän +vaikutuksen. + +Se ei johdu siitä, että se olisi kaikkein synkimmän ja lysähtäneimmän +näköinen. Sillä on oma omituinen kolkko leimansa. Yksin ilmakin tuntuu +Karilan niemessä aina raskasmieliseltä, silloinkin kuin muualla kylässä +kukkanurmi kauniina heloittaa ja taivas on kirkas. Joki, joka muualla +soluu rauhallisena kylän laitaa kiertäen, kiihtyy niemen kohdalla +kiukkuiseksi, kihiseväksi virraksi, joka vaahtoisena pieksee virran +keskeltä nousevaa karia; vesi on musta ja joen äyräät tällä kohtaa +synkät ja elottomat. + +Enemmän kuin puolen vuosisataa takaperin silloinen Karilan talon +isäntä, soutaessaan yön pimeydessä alas virtaa myrskyssä ja +rankkasateessa, venheessään varastettu jauhosäkki ja pari yhtä +luvattomalla tavalla hankittua kinkkua, ajoi tuohon kariin venheensä +halki ja jäi sille tielleen. Viisikolmatta vuotta myöhemmin meni talon +silloinen isäntä, saatuaan lailliselta aviopuolisoltaan leipälapiolla +päähänsä, joen rantaan, kääntyi taloon päin, levitti kätensä ja huusi: + +— Niätkös sinä akka, miten autuaasti mies lähtöö! + +Ja paiskautui virtaan, jättäen jälkeensä pahansisuisen akan ja +velkaisen talon. + +Osaltaan kai nämä synkät muistot olivat omiaan antamaan talolle sen +ikävän leiman, mikä sillä paikkakuntalaisten silmissä oli. + +Kaikki olivat Karilan isännät, niin kauas kuin muistettiin, olleet +jossain suhteessa omituisia. Jos jossakin heistä tuollaista +erikoisuutta ei ollut selvästi havaittavissa, niin koetettiin sitä +hänestä etsiä. Ja kenestäpä ei kokonainen etsivä kyläkunta jotain +erikoista löytäisi? + +Viimeksi ennen tämän kertomuksen piiriin kuuluvaa ajanjaksoa oli +isännyyttä tässä talossa pitänyt Pietari-niminen mies, josta ei +suinkaan tarvinnut omituisuuksia etsiä. + +Pitkä, laiha, mustanverevä, itseensäsulkeutuneen näköinen mies hän oli. +Silmäkulmat olivat tiukasti kurtussa, kuin olisi hän ollut tyytymätön +ympäristöönsä, ja katse tuijotti aina hiukan ohi siitä henkilöstä, +jonka kanssa hän sattui olemaan puheissa, jonnekin avaruuksiin — +silloin harvoin kuin hän kenenkään kanssa puheissa oli, sillä yleensä +ei hän välittänyt muiden seurasta enempää kuin naapurit puolestaan +juuri hänestä. + +Hän asui aivan yksin niemessään. Yhtään palvelijaakaan hänellä ei +ollut, ani harvoin vain joku päiväläinen "kasakkana". Yksin hän, +mikäli mahdollista, kaikki työnsä teki, hoiti yksin sekä hevosensa +että lehmänsä, ja jos talon työt milloin jäivät tekemättä työväen +vähyyden takia, niin saivat ne jäädä. Suuria ei talous siten tietenkään +tuottanut, mutta eipä se paljoa vienytkään, sillä Pitkä-Pietari oli +tunnettu saituri, oikein maan kuulu. + +Juttuna kerrottiin että Pietari hirttäisi itsensä saadakseen +elantokustannuksensa supistumaan vieläkin vähempään, mutta ei raski +haaskata tarpeeksi hyvää nuoranpätkää tähän hyvään tarkoitukseen, eikä +myöskään tahdo mennä parin edeltäjänsä tietä virtaan, koska ruumis +joessa karkoittaa kalat. + +Pietarin päässä oli todellakin jo hyvän aikaa pyörinyt +itsemurhasuunnitelmia, eikä hänen niitä täytäntöönpannessaan tarvinnut +turmella talon kalavettä enempää kuin nuoraakaan. + +Eräänä aamuna ajoi Karilan pihamaalle kivivateja ja savikukkoja +kauppaava rättiläinen. Talossa ei näkynyt niin sielua, ja kotvasen +etsiskeltyään huomasi hän kaivonkannella Pitkän-Pietarin vaatteet +paidasta lammasnahkaturkkiin asti huolelliseen kasaan asetettuina. +Lakin sisässä oli paperilappu, jossa Pietari lyhyesti ilmoitti olevansa +itse kaivossa ja pyysi viemään sanan tapahtumasta hänen tädilleen +Leenalle, joka asui lähellä kirkonkylää. + +Pietari-vainaja nostettiin ylös kaivosta ja haudattiin. Leena lähimpänä +perillisenä otti talon hoidon käsiinsä. + + +2. + +Rantalan emäntä avasi tuvan oven ja heitti vanhimman poikansa, jonka +oli kantanut pitkästä, vanukkeisesta tukasta ovelle, ulos portaiden +vieressä olevaan lumikinokseen, ilmoittaen: + +— Ja tuleppas vaan, pakanan eväs, takaisin ilman halkoja! + +Siihen tuli pitkin polkua aittojen perätse Koposen Anna-Riitta, joka +tarttui poikaa koipeen ja veti hänet pois lumikinoksesta, saaden +tällöin avuliaisuutensa palkaksi potkun vatsaansa. Tämän johdosta +katsoi Anna-Riittakin olevan aihetta ryhtyä pojan tukkaan, joka muuten +oli semmoinen että se syyhyt kenen sormia tahansa, matkaansaattaen +täten omistajalleen paljon ikävyyksiä. + +— Mitä sinä siellä lumihangessa päälaellasi ryvet? + +Poika ei vastannut, vaan läksi äänekkäästi itkeä kollotellen +laapostelemaan halkoliiteriä kohti. Anna-Riitta köpitti tupaan ja laski +kädestään nyytin rahille oven pieleen. + +— Läksin noita kehruuksia kirkolle viemään, niin poikkesin sisään +kysymään että tarvinneeko se Karilan Pietari kotimiestä... jos se +niinkuin sekin sinne puulaakin tukkitöihin höynäytyisi... + +Rantalan emäntä oli huonolla tuulella ja kiukutteli nuorimman lapsen +alusia korjaillessaan: + +— Saapi tässä elättää ja kasvattaa noita pentuja, mutta ei niistä vaan +äidille iloa ole. Mitä hylkyjä heistä oikein mahtanee tulla, niinkuin +tuosta Otostakin. Ei sitä enää saa liikkeelle muuta kuin tappelulla, +että toisi edes halkoja tupaan. Paleltuu tässä ihan kun ei saa uunia +lämmitä, ja leivän paistoonkin olisi ruvettava... + +Kun ei Anna-Riitalia tämän johdosta ollut mitään huomautettavaa, jatkoi +emäntä valitteluaan: + +— Eikä tässä enää ennätä muuhun kuin siihen leivän paistoon ja pentujen +riepujen pesemiseen. Pian kai tässä talon pito loppuu semmoisella +leivän menekillä, jotta kun on paraiksi uunin tyhjäksi saanut niin +alappas toista taikinaa alustaa. + +— Kuluuhan sitä jumalanviljaa tällä yhteisellä kansalla — kun ei ole +muutakaan syömistä, myönsi Anna-Riitta. + +— Ja kun ei noita potattejakaan saanut muuta kuin minkä näkeiksi — ei +ole vielä minun eläissäni näin huonoa potattivuotta ollut — niin milläs +sen täyttää joukon, niin penskat kuin aikuisetkin? + +— Milläs sen, vahvisti Anna-Riitta, muulla kuin leivällä. Niin että ei +se emäntä ole kuullut, jos se Karilan Pietari sitä kotimiestä... + +— Enkä ole kuullut, keskeytti emäntä, yhä ärtyisellä päällä ollen. +Mistäpä häntä kaikki mieron asiat tietäisi. + +Todettuaan ettei kahvipannua ruveta liikuttelemaan nousi Anna-Riitta +lähteäkseen. Hänellä oli jo käsi ovenrivassa, kun emäntä sanoi: + +— Vaikka mitäpä tuo Karilan isäntäkään enää kotimiehellä tehnee tässä +ajallisessa elämässä. + +Anna-Riitta kääntyi säikähtäen ympäri ja kiljasi: + +— Herra isä, mitä se emäntä puhuu? Onko se Pietari kuollut, kun en minä +ole mitään kuullut? + +— Ei kai siinä paljon sitä henkeäkään liene, kun on yön kivi kaulassa +kaivossa ollut. + +— Mitä se sinne kaivoon meni... voi hyvä isä tokiinsa... + +— Eikö tuo liene se rietas sen sinne lennättänyt... + +Emäntä kertoi sitten kaikki mitä tiesi Karilan Pietarin kaivoon menosta. + +Siihen tuli Ottokin vihdoin halkosylyyksineen, jonka vihanväessä +paiskasi uunin eteen niin että lattia tärähti. + +— Vieläkö sinä vihollisen kuvainen siinä paiskelet! kiljasi emäntä. + +Ja kääntyen Anna-Riittaan päin: + +— Siinä sen vieraskin näkee, minkälaisia nämä ovat, nämä meidän pennut! +Ensin maleksii puolen päivää yhden halkosylyyksen kanssa, ja sitten +paiskelee sitä niin, että koko tupa on mennä hajalle. + +Mutta Otto kiipesi uunille ja alkoi kiusata kissaa — Ja kellekähän +tuo nyt sitten jätti sen maallisen hyvyytensä — se Karilan Pietari? +tiedusteli Anna-Riitta. + +— Eipä sillä kuulu muuta perikuntaa olevan kuin minkä se Rankan Leena, +täti vai mikä lie. + +— Sekö, joka oli sillä Rankan Eljaksella, sillä vainajalla, emäntänä? + +— Se sama hönttö... Annatko sinä Otto sen kissan olla! + +— Vai ei sillä ollut muuta perikuntaa... + +— Eipä ei. + +— Näinköhän se Leena jo sitä asuu, sitä Karilaa? + +— Mitäs se sitä asumaan rupeisi, kun itsellään on parempi talo. Ja nyt +kun siellä kummittelevankin kuuluu... + +— Vai kummittelevan? + +— Kummittelevan. + +Anna-Riitan uteliaisuus oli kohta vireessä. + +— Sekö se vainaja siellä liikkuu vai muu rietas? + +— Kukapa hänet tiennee... vaikka eikö tuo liene se vainaja. + +— Vainajapa tietenkin, mikäs muu se olisi. Kuka sen on nähnyt? + +— Eipä sitä kai selvästi ole kukaan nähnyt, mutta hautajaispäivänä +oli se Leena sanonut sille Martosen entiselle akalle, jonka mies on +Amerikassa, että olisi siellä Karilassa toisena, siksi kunnes hän saa +myydyksi koko roskan. Niin oli sitten yöllä kuulunut kuin olisi mikä +tullut sieltä kaivosta ja komunnut nurkissa. Siitä oli se Martosen +akka niin säikähtänyt, ettei saanut koko yönä nukutuksi, vaikka oli +toinenkin akka ja keskenkasvuinen tyttö tuvassa. Aamulla oli hevonen +tallissa ollut hiessä, niinkuin olisi mikä sillä koko yön ajanut. Eikä +se Martoska sinne enää toiseksi yötä jäänyt, eikä jäänyt Leenakaan, +vaan vei hevosen ja lehmät pois. + +— Se on nyt sitten kylmillä koko talo? + +— Ka kylmillä. + +Eukot syventyivät keskustelemaan yliluonnollisista asioista ja +ilmiöistä. Kahvipannu ilmestyi hiilokselle ja talon emännän nyrpeys oli +kadonnut. + +Alkoi jo hämärtää kun Anna-Riitta pääsi jatkamaan matkaansa. + + +3. + +Mähösen kaupassa oli haudankaivaja Hauta-Antti ja pari renkimiestä +tiskiä pönkittämässä'. Seisoskeltiin lakkireuhkanat päässä, nojailtiin +tiskiin, käryyteltiin kahden pennin sikaareja ja syljeskeltiin pitkin +permantoa. + +— Antaisko se kauppias vielä pari sikaaria, sanoi toinen renkimies. + +— Oliskohan tuota antaa... kun on sulia sitä velkaakin niin paljon +entistä, sanoi kauppias, kaivaen kuitenkin laatikosta kaksi sikaaria. + +— Mitä paljon sitä nyt on — alun kolmattakymmentä markkaa... on niitä +velkaisempiakin. + +— Onpa sitä siinä yhden renkimiehen-velaksi. Jos kuolisit vaikka, niin +sinne menisi joka penni. + +— Menisi se, todisti Hauta-Antti miettiväisen näköisenä. Sinne se +menisi... + +— Jäisi minulta toki vaatteet jälelle; jäihän ne Karilan Pietariltakin, +vaikka se kaivoon meni. + +— Mitä se tämä Orttolan renki siitä kaivoon menemisestä puhuu? +tiedusteli Anna-Riitta, joka juuri tulla kopisteli sisään nyytteineen. + +— Kuuluu kaivoon menevän, kun ei jaksa velkojaan maksaa, valehteli +kauppias, iskien silmää miehille. + +— Hyvä isä tokiinsa, kaikkiko ne nyt miehet tältä kylältä lähtevät +kaivoon menemään? päivitteli Anna-Riitta. + +— Joutavathan ne nämä tämän kylän miehet kaivoon, vakuutti Hauta-Antti. +Kaivoonhan nämä joutavat. Ja akat perässä. Mitä pikemmin vaan +menisivät niin sen parempi. Ihan tässä joutuu hampaat naulaan tällä +haudankaivajan alalla, kun ei kukaan enää koko seurakunnassa jaksa +kuolla. Kun vaan pysyisivät sitten haudassaan siivolla, eivätkä tyhjää +rupeisi reistailemaan, niinkuin se Pietari-vainaja. + +— Joutavaa lorua koko juttu! kiisti kauppias. Martosen akka mitä lie +nähnyt pahaa unta siellä Karilassa kotimiehenä ollessaan, niin siitä +nyt koko kylä haastaa ja höllöttää. Niin että kyllä pitää olla paksu +sen taikauskon pimeyden, vaikka on tässä valistustyötä tehneet kaiken +maailman Lönnruutit... ja muut Nelmannit. + +— Onhan ne lorut loruja ja akkain unet sitä mitä ovat, mutta jos lähtis +kauppias tuonne hautuumaan laidalle Karilan isännän lepopaikan luo +ensi yöksi vahtiin, niin minä luulen, että tämä kauppias Mähönenkin +vaeltaisi loppuikänsä siinä taikauskon pimeydessä — vaikka onkin +lukenut ja tuteerannut Nelmannit ja muut, sanoi haudankaivaja +loukkautuneena. + +— Niin että mitä se tämä Hauta-Antti oikein tarkoittaa? kysäsi kauppias +ja tarjosi tupakan lepytelläkseen. + +— Tarkoittaapahan mitä tarkoittaa... mutta passaisi mennä kauppiaan +sinne yhtenä yönä vahtiin. + +Läsnäolijat tahtoivat lisäselvityksiä, mutta haudankaivaja ei ollut +halukas niitä antamaan. + +— Ei se ole hyvä tämmöisen virkamiehen, niinkuin nyt esimerkiksi minun, +mennä kaikkea puhumaan mitä tietää; siitä voi tulla pahat — kyllä sen +ymmärtäisitte, jos aina olisitte tekemisissä kuolleitten ja muiden +vainajien kanssa, selitti hän. + +Mutta kun kauppias oli vienyt Antin puotikamariin ja tarjonnut hänelle +pari ryyppyä, kertoi hän kaikki. + +Hautauspäivänä oli Leena, vainajan täti, tuonut haudalle pienehkön +mustan puuristin ja pistänyt sen hautakumpuun. Oli sanonut että "olkoon +nyt siinä vaikka väliaikaisena kesään asti". + +Parin päivän perästä oli haudankaivaja kalmistossa käydessään +huomannut, että risti oli nostettu ylös ja nakattu aidan taakse. +Hautakummulle oli pystytetty varsiluuta, sama, jolla Antti paarihuoneen +kynnyksen ja edustan lakaisee. + +Antti oli suuttunut moisesta ilkivallasta, jota hän epäili +poikalurjusten tekemäksi, ja asettanut ristin takaisin paikoilleen. +Seuraavana aamuna oli se jälleen nakattu aidan taakse. + +Silloin tuli Antti täyteen kiukkua ja vihaa ja iski ristin poikkipuuta +myöten puoleksi jäätyneeseen hautakumpuun, takoi sen lapiolla ihan +lähtemättömäksi ja sanoi että "vieläkö sinä siinä hypit ja Jekut, +paholaisen kutale!" Sanoi ja iski vielä lähtiessään lapiolla ristin +päähän. + +Illalla ennen maatapanoaan kävi hän varmuuden vuoksi katsomassa, oliko +risti paikoillaan. Päivällä oli satanut jonkunverran lunta, niin että +kaikki entiset jäljet hautausmaalla olivat peittyneet eikä haudalle +näkynyt mitään uusia vievän. Ristikin oli paikoillaan, ja "eiköpä tuo +jo viimein pysynekin!" arveli haudankaivaja. + +Huomisaamuna oli se kuitenkin jälleen aidan takana. + +Ja mikä kummallisinta: haudalle ei vienyt eikä sieltä tuonut mitään +muita jälkiä kuin ne haudankaivajan omat, eilisiltaiset. Hän tutki ne +tarkoin, otaksuen että haudalla käynyt oli kulkenut hänen jälkiinsä +astuen, mutta huomasi heti, ettei niin ollut laita. + +Silloin tuntui Hauta-Antista hiukan — eikä niin aivan hiukankaan — +kamalalta, ja hän päätti olla enää pystyttämättä ristiä haudalle; aidan +takaa hän sen kumminkin nouti ja asetti paarihuoneen seiniviereen. + +— Tottapa se sitten on niin säädetty, ettei sen haudalla saa ristiä +olla, joka on itsensä kaivoon upottanut, arveli haudankaivaja lopuksi. + +Kauppias kuunteli hänen kertomustaan avossa suin, ollen +silminnähtävästi suuresti hämmästyksissään, ja Hauta-Antti katseli +tyytyväisyydellä sitä vaikutusta, minkä hänen kertomuksensa oli +Mähöseen tehnyt. + +Tyytyväisyys muuttui kuitenkin erinäisiksi muiksi tunteiksi, kun +Mähönen avasi suunsa ja sanoi ihmetellen: + +— Enpä kehveli vieköön olisi uskonut sinua niin hyväksi valehtelijaksi! +Sinä valehtelet niin, että pian itsekin uskot. + +Koska oli mahdollista, että kauppias kaataisi kolmannenkin ryypyn, +ei haudankaivaja vielä tahtonut loukkautua saamastaan ihailevasta +tunnustuksesta, mutta Mähönen pistikin pullon "lahvin" taakse. + +Seuraavana päivänä ei kauppias kuitenkaan malttanut olla lähtemättä +kävelemään hautausmaalle. Kiviaidan vieritse menevältä polulta vilkasi +hän paarihuoneelle päin. + +Aivan oikein, siellä oli seinivierustalla pienenläntä musta risti. + +Mähönen kiipesi yli aidan ja meni tarkastelemaan ristiä. + +Siihen oli valkoisella maalilla piirretty: + + "Tässä Leppää + karilan Isäntä + Pietari Karila. + Joka tapa turmaisesti + Pojes kutsuttiin Täältä 48 + ajastajan vanh. + Hään levätköön nyt vahvas + Rauhas." + +Katseltuaan vähän aikaa miettiväisenä ristiä otti hän sen kainaloonsa, +ja toiseen käteensä rautakangen, jolla Hauta-Antti pakkaspäivinä +hautaa kaivaessaan jyystää jäätynyttä tannerta, ja käveli sinne, missä +Pietarin haudan tiesi olevan. + +Haudalla hän hakkasi kumpuun syvän aukon, iski ristin siihen, +tilkitsi sen soralla, tallasi ympärystän kovaksi ja koputteli vielä +rautakangella ristiä tiukempaan. Koetettuaan sitten turhaan tempoa sitä +irti vahvistui hän vakaumuksessa että "kyllä se siinä pysyy" ja meni +kotiinsa. + +Seuraavana aamuna aikaisin, tuskin päivän noustua, palasi hän jälleen +hautausmaalle. Pietarin haudalle veivät ainoastaan hänen omat +eilisiltaiset jälkensä, mutta siitä huolimatta oli risti tipotiessään. + +— Perhana! pääsi jo Mähöseltä. Katsoen paikkaan, missä oli, lisäsi hän +sitten: siunatkoon sentään! + +Vihdoin löysi hän ristin aidan takaa Mattilan talvitieltä, sieltä, +minne haudankaivaja oli sanonut sen ennenkin joutuneen. + +Mähönen tuijotti ristiin kauan ja tutkivasti sekä asetti sen sitten +paarihuoneen seinustalle. + + +4. + +Päivemmällä tuli Hauta-Antti puotiin lamppuöljyä ostamaan. Mähönen oli +itse puodissa, ja kun ei muita sattunut sisällä olemaan, kysyi hän +Antilta: + +— Oietko sinä nyt äsken käynyt hautausmaalla? + +Antti muljautti kauppiaaseen vihaisesti, osoittaakseen, että hän +muisti, mitä Mähönen oli puotikamarissa sanonut, ja kiukutteli: + +— Juutasko se taas on kiskassut tuon öljyn hintaa ylöspäin? Ihanhan +tässä kohta menee kaikki olemattomat tienestit yksinomaan tuohon öljyn +ostoon... + +— Rokkefellerihän se taas sitä öljyn hintaa kiskasi muutamalla +pennillä. Kuuluu olevan vähän ahtaalla siinä rahallisessa suhteessa, +niin arveli että jos sais jonkun pennin enemmän näiltä Joukolan +asukkailta. Ettei se Antti sitten ole käynyt siellä hautausmaalla? + +— Ja jos saisi viidellä pennillä vaikka tulitikkuja... niitä oikeita +rikkitikkuja, sanoi haudankaivaja, olematta kuulevinaankaan kauppiaan +kysymystä. Vai joko se Velleri on niidenkin hinnan korottanut... + +— Saapihan niitä tulitikkuja... ja tässä olisi sikaari — jos maittaa, +sanoi kauppias viekkaasti. + +— Taitaa olla oikein Ruuna Riimaa, tunnusteli haudankaivaja puraisten +sikarin pään poikki. + +Sitten johtuivat Mähösen kysymykset hänen mieleensä, ja hän sanoi: + +— Eipä ole tullut käytyä ihan lähipäivinä... siellä hautausmaalla. + +Mähöstä ikäänkuin vähän hävetti. Ei olisi oikein viitsinyt kertoa, +mutta ei myöskään malttanut. + +— Enpä olisi uskonut... enpä saaperi olisi uskonut, päätti kauppias +kertomuksensa. Enkä uskonut oikein sittenkään kun näin. Mutta eihän se +epäilemisestä parane. + +— Ei, ei se muutu epäilemisestä, minkä minä kerran olen todeksi +vahvistanut, ylvästeli haudankaivaja ja sylkäsi uunin nurkkaan. + +— Mutta olisi siitä selvä otettava, mikä sitä ristiä oikeastaan +lennättää. Ei suinkaan se itsestään voi minnekään hyppiä! + +— Eihän se itsestään... sieluton ja mieletön kappale. Minnekäs se +itsestään ja niinkuin omalla voimallaan... vahvisti haudankaivajakin. + +— Kun olisi ruveta vahtiin yhdeksi yöksi, arveli kauppias. + +— Vahtiinko? Kukahan tuonne vahtimaan menisi? Ei taida olla sellaista +sisua kellään tämän kylän miehistä? + +Eihän tuossa nyt niin erikoista sisua taitaisi tarvita... yhden +puuristin vahtimisessa. Kun olisi pari muuta miestä mukana, niin +vaikkapa tuota minä yksinkin uskaltaisin lähteä. + +Haudankaivaja tuumiskeli asiaa. + +— Ka enhän tässä minäkään ole osannut sitä tavallista tyhjää pelätä. +Niin että kun lähtenee kauppamies matkaan ja vaikka se teidän +renki-Pekka kolmanneksi, niin, saishan tuota katsella, tuleeko sinne +ketään. + +— Eiköpä tuo lähtene... sekin Pekka, otaksui kauppias. Pekka hoi! +huusi hän sitten pihalle rengilleen, joka auttoi jauhosäkkiä Miikkulan +isännän rekeen. + +— Tullaan kun keritään, murahti Pekka. + +Kuultuaan asian sanoi Pekka, että raahtiihan tuonne lähteä, kun saanee +kauemmin nukkua. + +— No vaikka puolille päivin, lupasi kauppias auliisti. + +Päätettiin iskeä risti nyt päivällä paikoilleen, ja kauppias läksi +haudankaivajan kanssa tähän toimeen. + +Oli lauhkea talvipäivä, ja lunta sateli hienokseltaan. + +Risti iskettiin vanhaan paikkaansa. Ei tarvinnut kuin entistä sijaa +vähän kangella siivota. Aidan takana kulki Mattilan talvitietä +tuntematon, vähän renttumaisen näköinen mies nahkalaukku selässä, +pysähtyi heidän kohdalleen, sytytti piippunsa ja kysyi: + +— Ristiäkö ne nämä miehet kiilaa? + +Mähönen ahtoi kantapäällään nyrkinkokoista kiveä ristin juureen ja +ähkäsi: + +— Vai et mene! + +— Antakaa kun minä tällä kangella kimautan, sanoi haudankaivaja ja iski +kiveä niin, että se upposi puolen korttelin verran, vilkasi sitten yli +olkansa tuntemattomaan ja sanoi: + +— Ristiähän tässä ikäänkuin kiilattaisi, ristiä. + +Rentun näköinen asettui ryntäisilleen hautausmaan kiviaitaa vasten +ja katseli miesten työtä välinpitämättömän näköisenä, tupakoiden ja +silloin tällöin sylkästä ruilauttaen. + +— Kenenkähän haudalle ne sitä ristiä...? tiedusteli hän noin +ylimalkaisesti. + +— Onpahan vaan muutaman, sanoi siihen Mähönen. Mistä kaukaa se tämä +vieras on kotoisin? + +Tuntematon ei vastannut, vaan ihmetteli hetken kuluttua: + +— Senköhän täytistä ne ristiä niin tiukkaan junttaavat? Eikö se siinä +vähemmällä pysyisi? + +— Paremminpahan pysyy kun lujempaan iskee, sanoi kauppias ja kehoitti +haudankaivajaa: + +— Mäjäyttäisit vielä pari kertaa kangella pahennusta... vaan älä iske +niin että menee ruoja rikki. + +Haudankaivaja mäjäytti, tunnusteli sitten, miten tiukassa risti oli, ja +todisti: + +— Pysyyhän, se taas siinä... yöhön asti. + +— Aidan takaa toimitusta katsellut mies kopisti piippunsa tyhjäksi, +pisti sen taskuunsa ja läksi jatkamaan matkaansa, huomauttaen: + +— Tuntuu pahastuvan. + + +5. + +Hautausmaalta palattaessa kysyi Mähönen haudankaivajalta: + +— Ei sinulla ole mitään semmoista pyssyntapaista? + +— Eihän minulla mitä pyssyä... Mistäs ne olisi tällä tämmöisellä +virkamiehellä pyssyt tai muut instrumentit. Onpahan vain semmoinen +suustaladattava tötterö — vaikka en minä sillä vuosikymmeneen ole +ampunut. + +— Pyssy se on suustaladattavakin. Ei sulia ruutia ole? No, sitä saat +minulta ja lyijyä, josta valat kuulan... + +Mitä se kauppamies puhuu? Ketä ampua pitäisi? + +— No, vaikka ketä... Minä otan mukaani revollin, niin että on mistä +vastata, jos se pahennus läksisi päälle tulemaan. Ei sitä tiedä, mitä +sattuu — hyvä on olla varuillaan. + +— Mahtaakohan se pyssystä huolia... tai muusta revollista, jos se vaan +on se rymä itse, se pääjehu? aprikoi haudankaivaja. + +— Joutaneeko tuo pappa itse tänne Joukolan hautausmaalle, tuumi +kauppias. Hyvä jos lähettää köyhimmän mökkiläisensä mokomille asioille. +Ja eiköhän niiden köyhimpien pirujen nahkaan jo pyssyn kuula pystyne. + +— Eikö tuo pystyne, myönsi haudankaivajakin, pyssynkuula... sen köyhän +tai muuten vähävaraisen pirun nahkaan... + +— Ja vaikkapa ei pystyisikään, niin on se mies vähän enemmän niinkuin +omissa housuissaan, kun sillä on pyssy, millä pamahuttaa. + +Antti sai vähän ruutia ja palan lyijyä ja tuhisi iltapäivän pyssynsä +kimpussa. Se oli pahasti ruostunut, niin että siinä oli koko työpaikka. + +— Mitäs sinä oikeastaan sillä pyssyllä nyt teet? tiedusteli akka, mutta +Antti ei ollut kuulevinaan. + +Kaikista tässä nyt pitäisi akalle tili tehdä — elikkä muu rätinki... + +Vihdoin oli pyssy latingissa, ja haudankaivaja katseli sitä syvissä +mietteissä. + +— Kun nyt vaan tietäisi kuka varmaan, että se laukeaa eteenpäin eikä +taaksepäin, aprikoi hän. Taisi tulla tuo kuula tiukanlaiseen... + +Mutta asia ei ollut enää autettavissa. + +Lopuksi hän kuittasi koko jutun tuumien: + +— Ja laukesipa tuo nyt sitten minne päin tahansa... mokomakin rämä! + +Oli jo myöhäsenlainen ilta, kun Hauta-Antti heitti pyssyn selkäänsä ja +alkoi tehdä lähtöä. + +Nyt rupesi kuitenkin akka kovaksi ja sanoi, että "hän kyllä on mennyt +akaksi haudankaivajalle, mutta murhamiehen akaksi hän ei rupea, Ja sano +nyt Antti lemmessä, mitä sinä oikein meinaat!" + +— Älä nyt tuossa huuda ja kilju, jollei sinulla muuta hätää ole, sanoi +haudankaivaja rauhallisesti. — En minä mikään miehentappaja ole. + +Sitten ilmoitti hän lyhyesti menevänsä kauppiaan ja Pekan kanssa +ottamaan selkoa siitä, mitkä voimat Karilan Pietarin haudalla peliään +pitivät. + +Mutta kun akka sen kuuli, valtasi hänet niin suuri pelko, ettei hän +mitenkään uskaltanut jäädä yksikseen, vaan läksi suutari Revon mökille +yöksi. + +Haudankaivaja taas läksi pyssyrämä selässä hakemaan kauppiasta ja +Pekkaa hautausmaalle. + + +6. + +Haudankaivaja kopisteli tyhjässä puodissa, kunnes kauppias sen kuuli +puotikamariinsa ja raotti ovea sanoen: + +— Käyhän tänne kamariin. + +Kutsuttu pyyhki hatullaan lunta lapikkaista, niisti nenänsä ovenpieleen +ja meni kamariin. + +— Tuoko se on se pyssy? kysyi kauppias. + +— Tämähän se on se rämä... + +— Jopa on pakana isoreikäinen! Ihanhan sillä ampuu vaikka norsun. + +— Ampuuhan tällä norsun — taikka vaikka itsensä sen elehvantin... kun +vaan piippu pitäisi, myönsi haudankaivaja. Taisi vain tulla tällä +kertaa kovanpuoleinen latinki. + +Renki-Pekka tuli puotiin ryynisäkkiä kantaen, nosti säkin tiskin taakse +ja astui kamariin. + +— Tässähän se on tämä Pekka, sanoi kauppias. Pitäisikö sinulla olla +mitä pyssyä? + +— Tarvinneeko tuota, arveli Pekka. Kun on tällä haudankaivajalla +tuommoinen kanuuna... + +Kauppias otti kaapista pullon ja kolme lasia. + +— Tässä on vielä aikaa; eihän sinne kai kannata lähteä ennenkuin +lähempänä puolta yötä. Niin että jos otettaisiin vähän lämmitystä. + +Miehiä ei tarvinnut monta kertaa käskeä, ja lämmityspuuhiin ryhdyttiin +sillä seurauksella, että tunnin kuluttua kaikki punoittivat vahvasti ja +puhetta tuli melkeinpä enemmänkin kuin ennätettiin kuunnella. + +Haudankaivaja teki yksityiskohtaisesti selkoa huomioistaan +hautausmaalla, ja mitä useamman ryypyn hän otti, sitä useammilla, +osittain toistensa kanssa ristiriidassakin olevilla kuvauksilla ja +piirteillä täydensi hän kertomustaan, niin että siitä vähitellen paisui +oikein ensiluokkainen kummitusjuttu, joka mahdollisesti olisi nostanut +sekä kauppiaan että Pekan hiukset pystyyn, ellei heidän rohkeutensa +olisi kasvanut samassa suhteessa kuin Hauta-Antin juttukin. + +Kauppias taas loi historiallisen katsauksen Karilan talon vaiheisiin +ja Pietari-vainajan maalliseen vaellukseen, mistä hän löysi paljon +sellaista, mikä oli omiaan viittaamaan siihen, etteivät hänen asiansa +koskaan olleet oikealla tolallaan. Sitten hän selosti paikkakunnalla +liikkuvia, puodissa kuulemiaan huhuja kummitteluista Karilassa. Vaikka +talo on autio, kuulevat ohikulkijat sieltä öiseen aikaan melua, näkevät +haamujen liikkuvan pihalla ja valoa ikkunoista, sellaista epämääräistä, +kalpeata valoa, joka hetkisen liehahtaa ikkunassa ja sitten katoaa, +saaden ohikulkijan sydän kurkussa juoksemaan minkä jaloista pääsee. +Milloin kuuluu sieltä kuin itkua, milloin kuin rahojen laskemista. + +— Suutari Revon akka oli kahtena yönä käynyt sieltä halkoja +varastamassa, kertoi kauppias muutamakseen. Se on semmoinen akka, +ettei se ole koskaan kummituksia nähnyt eikä niistä mitään perusta. +Mutta kolmantena yönä kun tuli ja oli juuri lastaamassa halkoja +kelkkaansa siitä saunan takana olevasta pinosta, niin oli nähnyt +valkoisen haamun seisovan keskellä pihaa. Se oli nostanut kätensä ylös +ja sanonut kolealla äänellä, että voi voi sinua suutari Revon akka +kun ilkeät vainajiltakin varastaa. Siihen jäi Revon akalta niin halot +kuin kelkkakin, mutta pois juostessaan oli vielä kuullut kaivosta +moiskauksen, ikäänkuin olisi joku sinne hypännyt. + +Pekka ei paljon puhunut, vahvisti vain murahduksilla toisten puheet, +ryyppäsi, irvisti ja ähkäsi. + + +7. + +Kello oli jo yli yhdentoista. Pullo oli tyhjänä ja miehet tunsivat +itsensä tarpeeksi lämpimiksi. Renki-Pekka haki makasiinista sinne +unohtamansa lyhdyn, kauppias pani ladatun revolverin päällystakkinsa +taskuun, ja haudankaivaja tarkasti viimeisen kerran, oliko hänen +tuliluikkunsa kunnossa. + +Ulkona vallitsi syvä pimeys. Tuuli jokseenkin kovasti ja metsä +makasiinien takana kohisi raskaasti. Luntakin tuntui vähän pyryyttävän. + +— Nyt sitä sitten lähdettiin, totesi kauppias. + +— Lähdettiinhän sitä... nyt justiinsa, vahvisti haudankaivaja. — Kun ei +vaan olisi näin pimeä; eihän tässä näe kyynärän vertaa eteensä. + +— Kyllä se siitä vaikenee, kunhan silmät tottuvat, vakuutti Pekka, joka +kulki edellä. — Ja taisivat ne ryypytkin vähän näköä sumentaa... + +— No mitä ne nyt senvertaiset ryypyt... pani kauppias vastaan, vaikka +tunsikin askeleensa hieman epävarmoiksi. + +— Jos olisi sytyttää tämä lyhty, ehdotti Pekka. + +— Antaa sen nyt olla siksi kun tullaan hautausmaalle, sanoi +Hauta-Antti. Minnekäs tästä eksyy, selvältä tieltä. + +Matkaa jatkettiin äänettömyyden vallitessa. + +Kauppias ja Pekka tunsivat rohkeutensa huomattavasti alenevan. Tehtävä +ei tuntunut enää yhtä hauskalta kuin pullon ääressä puotikamarissa. + +Joukolan kylä lepäsi syvässä unessa. Ei kuulunut muuta kuin tuulen +kohina metsikössä kahden puolen tietä. + +Miehet kulkivat peräkkäin, Hauta-Antti viimeisenä. Häntä ei muu +pelottanut kuin pyssynsä. Jos hyvinkin pitäisi ampua ja se pakana +laukeisi taaksepäin, niin tulisi pahat. + +Hautausmaata lähetessä hiljeni vauhti tuntuvasti. + +Pekka viimein kahlasi kinoksen yli maantieaidan ääreen ja taittoi siitä +seipään aseekseen. + +— Mikä siellä rysähti? huusi haudankaivaja, joka kauimpana ollen ei +ollut nähnyt, mitä tapahtui. + +— Minä vain seipään katkasin, huusi Pekka. Tuletteko te siellä perässä? + +— Tullaan, tullaan, vakuutti Mähönen. Älä sinä huutele, varoitti hän +sitten. Jos sattuu kuka siellä hautausmaalla olemaan liikkeellä ja +kuulee. + +— Eikö tuo kuulle muutenkin, arveli Pekka, jos se on se rymä. Ja jos se +on ihminen, niin senkö täyteistä se siellä keskellä yötä tekisi... + +— No siitähän tässä juuri olisi selvä otettava. + +Hautausmaan portin kynnykselle — portti, kuten tunnettua, on talven +ajaksi syrjään nostettu — oli karttunut aikamoinen luminietos, +johon edellä kahlaava Pekka upposi melkein vyötäisiään myöten, +kompastui kynnykseen ja tupsahti nenälleen nietokseen. Seurauksena +oli pärskymistä ja matalalla äänellä ilmituotuja mutta silti varsin +meheviä tunteenpurkauksia, jotka osaksi olivat kohdistetut kinokseen, +osaksi Hauta-Anttiin, joka ei ollut luonut sitä pois. Viimemainittu, +tähystellen tuikein katsein ympärilleen, niitä kuitenkaan tuskin +huomasikaan. + +Miehet värjöttelivät sitten paarihuoneen seinävierustalla. + +— Niin että missä se sitten olikaan se...? tiedusteli kauppias, joka ei +tahtonut pimeässä tuntea maisemaa. + +— Kun katsotte tuosta tuon lakkapään petäjän kupeitse, vasemmalta +puolen, niin näkyykö mitä? neuvoi haudankaivaja. + +Kauppias tirkisteli hetkisen ja sanoi: + +— Tuoliako aitovierellä? + +— Siellä. + +— Ka, siellähän se... + +Pekkakin pääsi lopuksi selville siitä, mitä ristiä oli vahdattava, ja +sanoi että: + +— Vai se se on se risti? Paikoillaanhan tuo näkyy olevan. + +Kotvasen kuluttua lisäsi hän epäuskoisesti: + +— Ja eikö tuo halvattu siinä seisonekin — ainakin tämän yötä. + +Toiset eivät vastanneet mitään vaan tupakoivat äänettöminä, savukkeiden +tulipäät kämmenen varjossa, ettei hehku antaisi heitä ilmi. + +Yö kului hiljaisesti. Tuuli alkoi vähitellen vaimeta, mutta pakkanen +yltyi samassa suhteessa, taivas selkisi ja tähdet alkoivat kiilua. + +Joukolan kylän yllä lepäsi kalman rauha. Ei edes Miinalan koirakaan, +joka tavallisesti yökauet haukkua louskutteli, nyt ollut äänessä. + +Kello tuli kaksitoista, mutta mitään erikoista ei tapahtunut. Ilman +selkeneminen ja silmien yöhön tottuminen vaikutti sen, että tuo +pienehkö musta risti näkyi aivan selvästi petäjän kupeitse, ja jos joku +sitä olisi lähestynyt, olisi hänet ehdottomasti heti huomattu. + +Mutta, kuten sanottu, mitään ei tapahtunut. + + +8. + +Keskiyön hetki oli jo hyvän aikaa sitten sivuutettu ja varsinainen +kummitustunti siis päättymässä. Asema alkoi tuntua hieman nololta. + +Pekka, joka koko ajan oli ollut epäuskoisin, tulkitsi itse teossa +kaikkien mielialan, muristessaan viimein: + +— Senkö halvattua häntä tässä seista noljotettanee... aikuiset miehet. +Tyhjää emätöntä vahtaamassa! Jalatkin tässä paleltuvat... + +Kauppias oli jo oikeastaan samaa mieltä, mutta ei tahtonut kuitenkaan +vielä hellittää ja vastasi siis Pekan valitteluun vain: + +— Etkös tuota nyt kestäne, vakainen mies, muutamaa tuntia pakkasta, kun +ei tässä tuulekaan. Kuka sen tietää, mitä tässä vielä nähdään... + +Vaikka ei hänkään enää juuri uskonut mitään nähtävän. Pekka taas mutisi: + +— Kissan häntä tässä nähdään... + +Haudankaivaja, sanoi että odotetaan nyt sentään vielä joku tunti. + +— Puoli tuntia, sanoi Pekka järkähtämättömästi. Sitten minä menen, +seiskoot muut tässä vaikka kesään asti. + +Ja vähän ajan kuluttua alkoi hän kiukutella. + +— Tulis nyt se paholainen jos tullakseen, niin kyllä minä tällä +seipäällä sen sivut voitelisin... + +Tämä uhmaava ja röyhkeä puhetapa sai oitis vastauksen, näköjään juuri +niiden voimien taholta, joita sillä oli tarkoitettu. + +Karilan Pietarin haudalta päin kuului nimittäin epäilyttävää rytinää, +joka sai vaanijain sydämet melkein pysähtymään. + +Ketään ei haudan lähellä näkynyt, mutta risti sittenkin liikahteli, +ikäänkuin olisi ruumis sitä haudasta käsin potkinut pois päältään. + +Pekka oli mennyt aivan kelmeäksi. Hammasta purren, silmät melkein +mielettömin ilmein tuijottaen alkoi hän, puristaen vankkaa seivästä +suonenvedontapaisesti lujissa kourissaan, juosta hautaa kohti. + +Perässä juoksi kauppias, ampuen revolverillaan laukauksen toisensa +jälkeen haudalle päin. Haudankaivajalle huusi hän samalla: + +— Ammu riivattua sinäkin...! + +Tämä oli oikeastaan hieman kummallinen kehoitus, koska haudalla, kuten +edällä on mieliin terotettu, ei näkynyt ketään. + +Kauppias ja Pekka eivät olleet vielä ehtineet montakaan askelta ottaa, +kun he äkkiä pysähtyivät ja jäykistyivät melkein suolapatsaiksi. + +Muutamia kertoja nytkähdeltyään risti nimittäin roiskahti poikki ja +lensi yli aidan hautausmaan taakse. + +Mähönen ja Pekka tunsivat polvensa merkillisen heikoiksi, ja hampaat +suoraan sanoen kalisivat heidän suussaan. + +Silloin käänsi uusi tapahtuma heidän huomionsa toisaalle. + +Haudankaivajakin oli viimein valmistunut. Hän kohotti pyssyn +poskelleen, tähtäsi ennenmainitun petäjän kupeitse epämääräiseen +pimeyteen, ja ajatellen vielä viime hetkessä: "mahtaakos se peijakas +nyt vain..." laukaisi. + +Puhutaan joskus toteutuneista aavistuksista. + +Hauta-Antin aavistukset kuuluivat tähän sieluopillisten ilmiöiden +luokkaan. Ne toteutuivat aivan täsmälleen. + +Kuului omituinen räjähdys, ja kun toiset katsahtivat taakseen, näkivät +he nietoksessa myllertävän mustan möhkäleen, jota täytyi otaksua +haudankaivajaksi. + +Kun ei toisilla tuntunut olevan halua jatkaa matkaansa Pietarin +haudalle päin, kääntyivät he takaisin tutkimaan, millä kannalla +haudankaivajan asiat olivat. + +Juuri silloin nosti tämä päätään nietoksesta, puhallellen lunta +suustaan ja tuijotellen ällistyneenä ympärilleen. Sitten julkaisi hän +vereksimmät kokemuksensa: + +— Johan minä sen sanoin... että halkeaahan se pahuus... kun tuli +tellätyksi se luoti liian tiukkaan. + +Pyssyrämän tukki löytyi samasta nietoksesta kuin haudankaivajakin, +mutta piippu oli hävinnyt näkymättömiin. Kun nopean ja ehkä hieman +pintapuolisen tarkastuksen jälkeen oli todettu, ettei Hauta-Antissa +ainakaan mitään näkyväisiä vammoja ollut, läksivät miehet joutuin pois +hautausmaalta. + +Alkumatka laputettiin äänettöminä, kunnes haudankaivaja viimein sanoi: + +— Niin, nyt sen näitte... selittäkää sitten jos osaatte! + +— Ihmehän on... kerrassaan kumma, myönsi Mähönen. Kun ei näkynyt yhtään +mitään... Minäkin olin jo vähällä säpsähtää... + +— Jollei olisi tuo haudankaivaja siellä takana räjähtänyt, niin kyllä +minä olisin sen aitovieressä tavottanut, olipa se sitten rymä tai mikä +tahansa. Ja silloin siinä olisi ollut yks seipään räiske...! + +Pekka tunsi nimittäin rohkeutensa palaavan samassa määrin kuin matka +miesten ja hautausmaan välillä piteni. + + +9. + +Seuraavana päivänä kävi kauppias haudankaivajan kanssa tarkastamassa +viimeöisen seikkailun näyttämöä. + +Risti, tällä kertaa poikkinaisena, löytyi aidan takaa talvitieltä. +Mutta lumessa haudan luona ei näkynyt minkäänlaisia jälkiä. + +Haudankaivaja raapi korvallistaan ja sanoi: + +— Niin, samalla tavalla se on ennenkin lähtenyt, vaikka ehyenä. Mutta +nyt kun se niin lujaan kiilattiin, niin poikkihan meni... + +Tietysti koko kylä puhui pitkät ajat vain tästä asiasta. Kukaan ei +uskaltanut pimeän tultua kulkea yksin hautausmaan ohi, ja Karilan taloa +kartettiin kuin ruttopesää. + +Hautausmaalla ei kuitenkaan enää mitään merkillistä tapahtunut. +Pietarin hauta jätettiin oman onnensa nojaan ja peittyi pian +nietoksiin, tietymättömiin. + + * * * * * + +Näihin aikoihin tapahtui että Kukkolan aitasta eräänä yönä katosi 14 +leipää, osa sikaa, leiviskä voita y.m. ruokatavaroita. + +Varkautta, se täytyy meidän ikävällä tunnustaa, ei Joukolassa yleensä +lueta seitsemän kuolemansynnin joukkoon. Tosin on törkeätä parjausta +naapuripitäjäläisten väite, että Joukolassa muka varastellaan niin +yleisesti ja järjestelmällisesti, että kukin talo on aina kahden +kuukauden kuluttua omillaan, mutta kiistämätön tosiasia on myöskin, +että jos jotain pientä sattuu talosta puuttumaan, niin pistäytyy joku +perheen jäsenistä pimeän tultua retkeilylle, jonka tarkoituksena on +sopivalla tavalla järjestää asiat niin, että päästään puutteesta, +tarvitsematta ryhtyä rahaa haaskaavaan ostamiseen tai ikävään +lainaamiseen. + +Mutta joku rajahan se pitää näpistelylläkin olla, ja kun kokkolalaiset +älysivät, millaista jälkeä heidän muonavarastossaan oli tehty, eivät he +suinkaan peitelleet tyytymättömyyttään. + +Tähän hyvin kuuluvalla äänellä julkituotuun valitteluun vastasi pian +äänekäs kaiku eri tahoilta Joukolan kylää. + +Räsälässä oli puhdistettu perunakuoppa, Koistilasta viety kahdet uudet +päitset, setolkka ja talon ylpeys: komea hirvennahka, jota sunnuntaina +kirkkomatkalla käytettiin reen perässä. Moni muukin talo sai tuntuvasti +suorittaa veroa tuntemattomalle vorolle tai voroille. Huippuunsa kohosi +melu, kun tapahtui uskomattoman rohkea murtovarkaus kauppias Mähösen +makasiiniin, josta katosi kokonainen hevoskuormallinen kaikenlaista +kauppatavaraa. + +Mähönen tietysti nosti jumalattoman melun, oli kääntää nurin taivaat +ja maat sekä hankki kyläläisistään monta pitkäaikaista vihamiestä, +panemalla poliisikonstaapelin kanssa toimeen ankaran kotitarkastuksen +jokaisessa talossa ja torpassa Joukolan kylässä. Karilaa ei maksanut +vaivaa tarkastaakaan sen takia, että se edelleenkin oli autiona, eikä +Mähösellä enempää kuin muillakaan hautausmaalla sattuneen seikkailun +jälkeen ollut halua ryhtyä minkäänlaisiin tekemisiin Karilan ja sen +näkymättömien haltijain kanssa. + +Voroista ei kuitenkaan sen enempää selvyyttä saatu, mutta varkaudetkin +alkoivat vähetä, kun joukolaiset rupesivat pitämään entistä tarkemmin +vaarin yksityisomaisuudestaan. + + +10. + +Eräänä iltana loppukesällä luki kauppias Mähönen puotikamarissa +erästä kirjettä, jonka hän oli postissa saanut ja joka kaikessa +koristelemattomassa suorasukaisuudessaan kuului seuraavasti: + + 'Kunnian herra + Kauppijas mähönen ja + muut Joukolan asukkaat — + + h.v. + + Täten pyytän saata lähestyä teitä näillä muutamilla riveillä ja saan + tietä antaa elämästäni että olen voinut hyvin ja toivotan sitä samaa + h:rra Kauppamiehellekkin — — + + Ja pyytän saata tässä nöyrimsti ilmoittaa vastauksen siihen + kysymykseen? kuin on kauvan pitänyt teitä epätietoisuutessa että + mikä se on se karilan Rymä niin pyytän saata tietoksi antaa että + se olen Minä allekirjotettu ja minä oon pitänny kortteeria siellä + karilassa ja siellä kummitellut oli niin mukava varastaa kuin ei + kukaan tullut sinne tarkastukselle ja siellä ne oli nekin Teijän + makasiinista hävinneet rihkamat, ja Minä sen ristin nykäsiri ylös + että Tee luulisitten että ei se pietari saa lepoa hautassa. Niin mitä + siihen tulee ettei lumessa jäläkijä näkynyt niin pyytän täten tietoksi + ilimottaa että kun pitkän lankun ojenti yli hautuumaan aijan niin + se ulottu justiinsa sen ristin viereen ja kun sitä lankkua myöten + tuli talavi-Tieltä niin eihä siinä mitä jäläkijä lumessa näkynyt ja + muistattenko siilon kun tee sen Antin kansa joka on melkeen yhtä iso + Pöllö kuin Teekin h:rra Kaupp: sitä ristijä kiilasitten niin minä + siinä tupakoin aijan vieressä ja Tee puhuittenkin minun kanssani. Niin + minä arvasin että Tee rupeetten yöksi vahtiin että mikä sitä Ristijä + liikuttelee niin minä ajattelin että (nyt Minä kun saan nää Tolvanat + säikäytetyksi niin kyllä sitten voipi rauhassa asua Karilassa) ja + siellä kun minä pimeessä heitin sieltä aitauksen takaa pitkän narun + jolla oli Surma silimukka toisessa päässä niin se ihan ens heitolla + osu sen ristin ympäri ja kun minä sitten rupesin sieltä vesakosta + tien takaa kiskomaan niin ei se ensin tahtonut nousta vaan nytkähteli + ja kun Tee sitten rupesitta huutamaan ja ampumaan niin minä arvelin + että etkö heltiä pakana ja kun oikein kiskasin niin poikki roiskahti. + Kyllä minä näin että H:rat pelkäsi ja kyllä on se minua monta kertaa + naurattanut jälistä päin. Rauhassa oon saanut olla karilassa ja nyt + kun oon muuttana pojes niin tahton kiittää Teitä ja kaikkia Joukolan + Asukkaita ja ilimottaa että Tee oletten tyhmiä pässijä — — — ja voikaa + nyt hyvin piirtää kun:joituksella + + eräs + Murto Varas.' + + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75375 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..1474dca --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #75375 (https://www.gutenberg.org/ebooks/75375) |