diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | 75374-0.txt | 1743 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 1760 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/75374-0.txt b/75374-0.txt new file mode 100644 index 0000000..caea364 --- /dev/null +++ b/75374-0.txt @@ -0,0 +1,1743 @@ + +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75374 *** + +language: Finnish + + + + +MIKKO-SEDÄN KESÄSIIRTOLA + +Kirj. + +J. P. Raivio + + + + + +Helsingissä, +Edistysseurojen Kustannus-Oy, +1919. + + + + + +SISÄLLYS: + + 1. Mikko-setä tekee päätöksen. + 2. Mikko-setä hommaa itselleen siirtolalaiset. + 3. Matka kesäsiirtolaan. + 4. Mikko-sedän siirtola. + 5. Päiväjärjestys. + 6. Käynti hovissa. + 7. Ensimmäinen metsäretki. + 8. Aalto voittaa kilpailun. + 9. Mikko-sedän "armeija" heinäkarhojen kimpussa. +10. Herran päivä paistaa. +11, Sateisia päiviä ja kirkkaita kuutamoöitä. +12. Jäähyväiset Lehtolalle. + + + + +1. Mikko-setä tekee päätöksen. + + +Mikko Mähönen oli viime aikoina käynyt sangen miettiväiseksi. +Kansakoulun kolmasluokkalaiset olivat usein tunnin kuluessa huomanneet +hänen siirtävän katseensa oppilaasta toiseen ja painautuvan sitten pää +kuukassa pöytää vasten miettimään. Silloin näkyi selvästi Mikko-sedän +paljas päälaki ja harmaantuneet hiukset vasemmalla korvallisella. Mutta +pojat eivät tahtoneet setää häiritä, vaan istuivat hiljaa paikoillaan, +sillä setä tiesi, millä vallattomia rangaista: hän ei olisi nuoskan +tultua lähtenyt heidän kanssaan lumisille eikä muihin kisoihin — ja +se olisi ollut kaikkein ikävimpää, sillä leikki ilman häntä olisi +menettänyt kaiken mehunsa. Toisinaan kesti hiljaisuutta minuutin, +toisinaan pari, ja sitten taas alkoi, ja useimmiten lienee se alkanut +juuri siitä asiasta, mitä Mikko pää kuukassa viimeksi oli miettinyt, +sillä hän tavallisesti katkaisi hiljaisuuden sanoilla: Mietin tässä +itsekseni... mitäs te, pojat, siitä arvelette? Ja pojat saivat kertoa +arveluitaan. Ne olivat usein mitä kummallisimpia arveluita, mutta +Mikko-setä kuunteli niitä kaikkia tavattomalla hartaudella. + +Mikko-setä oli ollut opettajana puolisentoista vuosikymmentä ja oli +nyt ehtinyt ijässään puoliväliin viidennellekymmentä. Ylioppilaasta +ei ollut tullut "maisteria" muuta kuin arvonimeltään. Aviomiehestä +ei ollut tullut "perheen isää" muuta kuin niinikään nimeltään, sillä +naimisiin hän oli mennyt jo kahdenkymmenenviiden ikäisenä, saanut +lapsia kolme, joista ainoastaan nuorin, poika, oli jäänyt eloon, +menetettyään äitinsä jo ensimmäisellä ikävuodella. Poika, Pekka, istui +nyt parastaikaa luokalla isänsä opetettavana. Ja siinäpä lieneekin +ollut suurin syy siihen, että "Mikko-setä", joksi oppilaat opettajaansa +poikkeuksetta nimittivät sekä hänen itsensä kuullen että kuulematta, +niin usein vaipui mietteisiinsä. Jos seurasi hänen harmaiden silmiensä +kylmähköä katsetta oppitunnin kuluessa, niin se siirtyi pojasta +poikaan, rivistä riviin, kunnes luokan keskellä kohtasi kalpeat, +pellavatukan ympäröimät kasvot, jotka niin elävästi muistuttivat hänen +jo aikoja sitten manalle menneen vaimonsa kasvoja. Niissä Mikko-sedän +silmät viipyivät tavallista kauvemmin; — ja usein sitten — milloin vain +opetusaine viivyttelyä salli — pää nyykähti vasenta kättä vasten pöydän +varaan. + +Poika muistutti aina isällensä aikoja, jolloin hänen, isän, elämässä +tapahtui käänne ja jolloin hän opetteli tyytymään vähään ja ohjaamaan +elämänsä jonkin tehtävän hyväksi. Kun suuret päämäärät romahtivat +kokoon, oli toki jälellä pienempiä, vaatimattomampia, mutta silti yhtä +tärkeitä, yhtä suuriarvoisia. Hän tyytyi opettajan vaatimattomaan +osuuteen. Ja Pekan, tuon hennon poikasen rinnalla oli kasvanut ja +kehittynyt hänen rauhansa, oma sisäinen rauhansa, ja itsetietoisuutensa +siitä, että hän oli hyödyllinen jäsen yhteiskunnassa. Vasta nyt hän +olisi ollut kypsä ja hyödyllinen perheen isäkin, jospa vain hänen +kotoinen perhepiirinsä olisi ollut laajempi. Mutta sen muodosti vain +pikku Pekka ja vanha kiukkuinen taloudenhoitajatar, joka niin usein +äkäpäissään keskeytti isän ja pojan sekä tämän kumppanien kotoiset +temmellykset. + +Poika johti vielä jotain muutakin isän mieleen. Niitä ei tosin ollut +hauska muistella, mutta ne siitä huolimatta väikkyivät yhä tajunnan +kynnyksellä ja usein pujahtivat tietoisuuteen. Ne olivat mieltä +katkeroittavia "pikku kettuja", jotka aikoinaan olivat avioelämää +samentaneet. Oli hyvä, ettei Pekka tiennyt niistä mitään, mutta +luokalla oli niin monta muuta, jotka jokseenkin joka päivä saivat +olla todistajina vanhempien välisissä kinastuksissa. Uh, mitä myrkkyä +nuoriin sieluihin siten vuodatettiinkaan. Saattoiko koulu tehdä mitään +tämän asiantilan parantamiseksi? Tuskinpa! Ja jos saattoikin, niin +tokkopahan tahtoikaan. Kävihän kaikki niin virallisen kaavamaisesti. +Jos jokin tehtävä näytti vastenmieliseltä, niin ei muuta kuin lakikirja +esille — ja sieltä toki aina löytyi jonkinlaista tukea puolustukseksi +ja omaatuntoa rauhoittamaan. Kalpeiden kasvojen lukumäärä luokalla +lisääntyi vuosien kuluessa ja usean poikasen alkuaan kirkkaat silmät +saivat tuijottavan ilmeen. + +Koululla oli oma lääkärinsäkin. Hän kävi syksyin keväin kerran ja +joskus talvenkin aikana luokkaa tarkastamassa. Asiantuntijan katseella +lääkäri tutki jokaista tilaisuudessa, josta edeltäkäsin oli oppilaille +ilmoitettu ja kehoitettu heidän panemaan puhdasta päälleen. Siinä +sattui olemaan korvatautinen, ja hänelle kirjoitti lääkäri lipun +kehoittaen käymään klinikassa. Antoipa hän Mikko-sedälle joukon +painettuja kaavakkeitakin sanoen: + +— Jos esimerkiksi luokalla sattuu silmätautia ilmaantumaan, niin +lähettäkää sellainen sairas silmäklinikkaan. + +— Jahah, vastasi Mikko-setä, että silmätautinen lähetetään +silmäklinikkaan. + +— Niin, juuri niin, vastasi tohtori. + +— Ja niin muodoin siis, jatkoi Mikko-setä, hammastautinen lähetetään +hammasklinikkaan? + +Tohtori ei vastannut. Mikko-setä jatkoi: + +— Mutta missäs tapauksessa potilas tohtorin itsensä luo lähetetään? + +— Jaa, vastasi tohtori rykäisten, jos sattuu joitain erikoistapauksia. + +— Ja-hah, erikoistapauksissa! + +Ennen lähtöään kysyi vielä lääkäri: + +— Onko sattunut joitain erikoistapauksia? + +— En tiedä, herra tohtori, vastasi Mikko-setä, mutta yleistapauksia +täällä on lukuisasti. + +— Mitä lajia ne ovat? kysyi lääkäri eloisasti. + +— Nälkää — tai ellei nyt juuri pahinta nälkää, niin ainakin ravinnon +puutetta, vastasi Mikko-setä. + +— Niin, jaa — sillehän emme mitään mahda, vastasi lääkäri ja poistui. + +Mutta Mikko-sedän pää painui vasenta kättä vasten pöydän varaan +eikä hän huomannut, että oppilaat olivat jääneet seisomaan lääkärin +lähtiessä. Vasta kotvasen kuluttua hän virkahti: + +— Istukaahan toki! + + * * * * * + +Eräänä keväisenä päivänä asteli Mikko-setä kaupungin ulkopuolella. +Siellä rakennettiin urheilukenttää. Osa siitä oli jo valmiina. +Tasaisella tanhualla liikkui runsaasti reippaita urheilijoita: +juoksijoita, keihäänheittäjiä, loikkaajia j.n.e. Toisaalla laskivat +jykevähartiaiset työmiehet perustusta kentän laajennukselle. Eräässä +paikassa paalutettiin liejuisaa maaperää, jotta saataisiin kentälle +tukeva perustus. Mutta olipa siellä toisenlaisiakin "rakentajia". +Valmiin kentän laidassa ryömi joukko poikasia. Heillä oli työaseina +pitkiä teräviä kiviä, suuria rautanauloja ja tukevia keppejä, joilla he +kaivoivat syvää kuoppaa valmiiseen kenttään. + +— Mitäs te, pojat, hommaatte? kysyi Mikko-setä. Eräs joukosta kiepsahti +seisaalleen, pisti kädet housunhalkeamiin ja vastasi: + +— Tahdommepa tietää, miten kenttä on saatu näin tasaiseksi. Siellä on +alla savea, ehkäpä sementtiäkin, ja pohjimmaisena kolahtelee kiviä. + +Mikko-sedän päällikkyydellä täytettiin kuoppa ja tallattiin kovaksi ja +tasaiseksi. Ja pitipä Mikko-setä pitkän esitelmänkin siitä tavasta, +millä tietoja oli hankittava. Sitten hän johti poikaset kentän +rakennuspaikalle, missä he ilman muuta näkivät selvästi eri kerrokset +tasoituksen alla. Heidän hävityshalunsa tuli tyydytetyksi toisella +tavalla. Ja niinhän se näkyy käyvän, että jos pojalle hankkii uuden +leikkikalun, pakottavat hänen vaistonsa sen heti pilppuamaan pieniksi +palasiksi: hän tahtoo ehdottomasti tietää, mitkä salaperäiset voimat +sitä koossa pitävät ja mitä sen sisällä mahdollisesti liikkuu. Ellei +hän niin tee, ei hän ole terve. Mutta jos hän on itse tehnyt itselleen +leikkikalun, eipä hän sitä riko, — se on hänen paras tavaransa, jota +hän hoitaa ja vaalii. Mitenpä muutoin hän menettelisikään, sillä +tunteehan hän oman työnsä pienimmätkin mutkat. + +Urheilukentälle saapui yhä uusia joukkueita, jotka näyttivät vähät +välittävän siitä, miten urheilukenttä oli rakennettu. Heidät oli +yhteiskunta jo kesyttänyt — sama yhteiskunta, joka rakennutti heille +urheilukentän yhteisillä varoilla. Mikko-setä kysyi itseltään: Miksi +tämä reipas joukko ei voinut itse rakentaa itselleen urheilukenttää? +Joka mies työhön vain — ja olisipa siitä syntynyt alaa. Sittepä +olisivat myöskin tienneet, millaisen perustan päällä he temmelsivät. +Mutta näinollen heistä ani harvat — tuskinpa ainoakaan — tunsivat +tämän urheilukentän rakennetta. Eikä se itse asiassa ollutkaan heille +minkään suuremman arvoinen, ei ainakaan sellaisen arvoinen kuin +pojalle hänen omatekoinen leikkikalunsa, jonka hän heti osaa laittaa +kuntoon, kun se on rikkoutunut. Mutta urheilijat eivät osanneet +korjata epäkuntoon mennyttä kenttäänsä; sen korjaamiseksi tarvittiin +sanomalehtikirjoituksia, anomuksia, päätöksiä... sanalla sanoen: +yhteiskunnan apua. Ja eikö urheilijoilla olisi aikaa tällaisiin +hommiin? Tai onko sitten niin, ettei urheilusta saa olla mitään +taloudellista hyötyä tai opetusta käytännöllisessä elämässä? Olisihan +itse tuo työ jo sellaisenaan urheilujen urheilua! + +— Me elämme vielä satujen aikakautta, mietti Mikko-setä itsekseen. + + * * * * * + +Jo useana kesänä oli Mikko-sedällä ollut mukanaan maalla pari kolme +poikasta Pekan kumppanina kesää viettämässä. Monesti oli hänen mielensä +tehnyt perustaa oikein siirtola, johon voisi tulla nuoria kesäasukkaita +enemmältäkin. Mutta varattomuus oli kaiken tehnyt tyhjäksi. Vihdoin +hän päätti uskaltaa — kävi miten kävi. Ja näillä kävelyretkillään, +nähdessään, miten yksipuolisesti kaupunkilaisnuorison kehitys kävi, +hänen päätöksensä yhä varmistui. Lasten piti saada kesäistä virkistystä +maalla, raittiissa luonnossa, joka kuin itsestään luo ja kehittää ja +antaa keinoja elämän ylläpitämiseksi. Mikko-sedän mielestä ei ollut +kylliksi siinä, että ainoastaan muutamille oppilaille hankittiin tilaa +kesäsiirtoloissa ja että ainoastaan muutamat opettajat vuorottelivat +näiden siirtoloiden hoitajina, ei, vaan kaikkien opettajien oli +muodostettava siirtola kesäasuntoonsa. Hän tahtoi koettaa. Ja +Mikko-setä päätti seuraavaksi kesäksi ottaa luoksensa kymmenen +kesäsiirtolalaista. + + + + +2. Mikko-setä hommaa itselleen siirtolalaiset. + + +Työläisperheiden, joiden lapsia kaupunkikansakoululaiset vielä +toistaiseksi melkein yksinomaan ovat, on harvoin mahdollisuus edes +ajatellakaan minkäänlaista maalle muuttoa kesäksi, sillä eihän heillä +ole mitään "virkavapautta", tai jos sellaista omin päinsä ottavat, +on "virkakin" useimmiten menetetty. Ani harvoilla on tilaisuutta +lapsilleenkaan hommata "kesälaitumia" maalla. Mutta nykyisenä aikana +jo varsin yleisesti ymmärretään sen verran lasten terveydenhoitoa, +että tuskin ainoallakaan vanhemmalla on verukkeita, jos hän lapsensa +vain saa maalle sijoitetuksi. Sitä todistaa Mikko-sedänkin menestys +siirtolahommissaan. Hän toimitti alustavat valmistuksensa yksinomaan +oppilaittensa vanhempien kanssa. Kukin näistä suostui maksamaan +matkarahat sekä 25 penniä päivältä ruokarahaa. Muita tarpeita, kuten +pyykkiä, pyhäpäiväkahvia y.m. varten varustettiin markka pari, +vanhempien maksukyvyn mukaan. + +Vasta näiden alustavien toimenpiteiden päätyttyä ilmoitti Mikko-setä +kymmenelle oppilaalleen, että nämä tulisivat kesäksi maalle hänen +luokseen. Syntyi tietysti suuri riemu. Joukossa oli sellaisiakin +poikia, jotka eläessään eivät olleet käyneet kaupungin rajojen +ulkopuolella. Oli monta, jotka eivät tunteneet läheskään kaikkia +kotieläimiä; lampaan oli nähnyt ainoastaan puolet luokasta. + +Koulun loppuaikoina kävivät siirtolanoppilaat ahkerasti Mikko-sedän +luona. Suoritettiin alustavia toimenpiteitä kesäelämää varten, +ennen kaikkea koskivat nämä valmistelut matkaa. Valittiin n.s. +varustustoimikunta, johon kuului kolme jäsentä: puheenjohtaja, +kirjuri-rahastonhoitaja ja kolmas päätösten toimeenpanijana. Mikko-setä +anoi oikeutta päästä tämän arvon toimikunnan ylituomariksi, jonka +hyväksyttäviksi päätökset olivat alistettavat, — ja siihen suostuttiin. +Samoin tahtoi "setä" olla "kassakaappina" — ja siihenkin suostuttiin, +sillä tehtyyn esitykseen kaikki vastasivat "jaa", ja puheenjohtaja +iski nyrkillänsä pöytään. Mikko-sedällä oli iso säämyskäkukkaro, jonka +hän oli varustanut kahdella pienellä lukolla. Toinen avaimista joutui +varustustoimikunnan puheenjohtajan, toinen kirjuri-rahastonhoitajan +huostaan. Ainoastaan itse "plakkari" oli Mikko-sedän hallussa. Kun +tämän kukkaron sisältö ennen matkalle lähtöä laskettiin, oli siinä +varoja 147 markkaa, eli 12 kesäsiirtolaisen — niihin Mikko-setä ja +hänen poikansa Pekka luettuina — matkakulut ja ensimmäisen kuukauden +ruokarahat sekä 1 mk henkeä kohti ylimääräisiin menoihin. + +Kassa lukittiin, ja se valahti Mikko-sedän povitaskuun; avaimet +joutuivat haltijoilleen. + + + + +3. Matka kesäsiirtolaan. + + +Varustustoimikunta oli kokouksessaan päättänyt, että kullakin +siirtolalaisella piti olla mukanaan matkareppu, joka sisälsi ruokaa +kolmeksi päiväksi, sillä matkarahojen säästämiseksi muihin kesäisiin +"huvitarpeisiin" oli päätetty kulkea siirtolaan jalkaisin. Sitäpaitsi +tuli repussa olla sukkapari. Kaikki muut kesätarpeet oli tuotava +Mikko-sedälle, joka pakkasi ne laatikkoihin ja jo edellisenä päivänä +lähetti rautateitse siirtolan läheiselle asemalle. Pakkauspuuhissa oli +paljon tekemistä. Mikko-setä hääri hiki otsassa. Oppilaiden tavaroille +oli varustettu iso arkku. Siihen sijoitettiin vaatteet, kirjat y.m. + +Sitä paitsi oli setä varustanut työkaluarkun, johon myöskin +sijoitettiin yhteisillä varoilla ostetut kalastustarpeet. Omaan +matkalaukkuunsa Mikko-setä valitsi "Don Quixoten". Matkapäivän +edellisenä iltana kukin suostui menemään levolle viimeistään klo 8 ja +olemaan Mikko-sedän asunnolla täsmälleen klo 6 seuraavana aamuna. + +Alkavan kesän aamuinen aurinko paistoi lämpöisenhivelevästi pienen +joukkueen soluessa kaupungista pohjoista kohti. Matkalaiset olivat +reippaita ja iloisia. Jälkimmäisenä kaaloi Mikko-setä, osa pojista oli +jo pitkän matkan päässä. + +— Puhallappa, Kekki, pilliisi! virkahti setä varustustoimikunnan +puheenjohtajalle. + +Kuului kimeä vihellys, matkailijat kokoontuivat. + +— Käykääpähän ojan varrelle istumaan, virkahti Mikko-setä. + +— Oi, joko nyt? kyselivät pojat. Ei vielä yhtään väsytä. + +Mutta siitä huolimatta istuutuivat kaikki kohta sedän ympärille. + +— Kuulkaahan sitten! alkoi setä. Meillä on matkaa kaikkiaan 56 +kilometriä. Olen suunnitellut niin, että tänään kuljemme noin 25 +kilometriä, huomenna 20 ja kolmantena loput. Nyt te ette saa alussa +ollenkaan kiirehtiä ettekä juosta maantieltä syrjään; — on siis +parasta, että pysytteleitte yhtä rinnan minun kanssani. Saattepa nähdä, +että neuvoni on hyvä. Suostutteko? + +Pojista oli vaikeata ymmärtää sitä, ettei saanut mennä edelle eikä +juosta tiepuoleen, kun ei ollenkaan väsyttänyt, mutta siitä huolimatta +he vastasivat kuin yhdestä suusta: Suostumme. + +Matkanteko alkoi jälleen. Mutta setä kulki niin kovin hitaasti; näytti +siltä kuin hän olisi vain hidastuttanut askeleitaan. Parin kolmen +kilometrin päässä aina pysähdyttiin lepäämään. + +Vasta loppumatkalla, kun usean jalat — huolellisesta hoidosta +huolimatta — olivat heltyneet ja alkoivat osottautua haluttomiksi +matkan jatkamiseen, ymmärsivät pojat Mikko-sedän hitaan kulun +tarkoituksen. + +— Tämä on Marathonia, pojat, selitti Mikko-setä. Matkamme on ainoastaan +hiukan pitempi kuin minkä Marathon-kilpailijat juoksevat yhtä kyytiä. + +Vihdoin kolmantena päivänä, kun matkan varrella olevien talojen +ruokakellot kutsuivat väkeä päivälliselle, poikkeuduttiin syrjätielle, +joka tuuhean petäjikön läpi luikerteli isoa järveä kohti. Tien laidassa +oli laaja aukea aho, ja sen takaa lehtimetsän laidassa näkyi vanhojen +rakennusten sammaltuneet katot. + +— Kas tuolla on kesäinen kotimme! virkkoi Mikko-setä, näyttäen +sormellaan vanhaa taloa. + +Pojat virkistyivät, ja ponnistaen viimeiset voimansa he kilvan +kiiruhtivat ahotietä pitkin uuteen kesäsiirtolaansa. + + + + +4. Mikko-sedän siirtola. + + +Se oli erääseen suurtilaan kuuluva karjakartano, jossa asui +ainoastaan pari palvelijatarta elukoita hoitamassa sekä metsänvartija +pienoisessa pihantakaisessa rakennuksessa. Palvelijoiden hallussa oli +päärakennuksen pirttipuoli, ja setä siirtolaisineen sai huostaansa +lännenpuoleisessa päässä olevat kaksi kamaria ja keittiön. + +Poikien ensimmäisenä huolena oli syödä kunnon ateria, jonka Mikko-setä +pyysi emäntäpalvelijattarelta, heillä itsellään kun eivät vielä olleet +keittiökalustot kunnossa. Pian olikin pöytä kukkuroillaan leipää, +voita, sisäjärven muikkuja, keitettyjä perunoita ja läskikastiketta. +Harvoin lienee päivällinen maistunut pojista niin hyvältä kuin miltä se +nyt maistui pitkän jalkamatkan jälkeen. Mikko-setä oli sen arvannut, +ja siksipä hän olikin pyytänyt kaikkea runsaan määrän. Kesken eivät +ruokalajit loppuneet, vaikkei suuriakaan jäljelle jäänyt. + +Syömisen jälkeen alkoi useita väsyttää. Eräät pyrkivät jo +pitkäkseenkin, mitkä penkeille, mitkä sänkyihin, — eräät lattiallekin. +Mutta Mikko-setä huudahti tuimasti: + +— Ei, pojat, ei se kelpaa! Ei ole vielä nukkumisen aika. Ainakin kaksi +tuntia on teidän vielä valvottava. Hei pojat, mennäänpä uutta kotiamme +tarkastelemaan! + +Pojat tottelivat ja seurasivat setää ulos. Ensiksi käytiin pitkässä +"ketkaselkäisessä" navetassa, jossa ei ollut ainoatakaan elukkaa. +Ainoastaan lehmänkaulaimet ja ruokaruuhien kupeeseen kiinnitetyt ketjut +osottivat, kuinka monta lypsävää navettaan mahtui. Pojat laskivat ne ja +saivat summaksi 120. + +— Satakaksikymmentä! huudahti varustustoimikunnan puheenjohtaja. Onpa +siinä sarvikkaita! + +— Kaikkiin niihin saatte lähemmin tutustua lypsyaikoina, virkkoi setä. + +Navetan ylisillä oli heinärekiä, olkia ja pahnoja sekä +maanviljelyskoneita. Pojat piehtaroivat ja telmivät pahnoissa, niin +ettei hetkisen kuluttua ollut tietoakaan väsymyksestä. + +— Tämäpä on mainio kisailupaikka! riemuitsivat pojat, heittäen +häränpyllyä minkä ennättivät. + +Yrittipä setäkin mennä yli niskojensa, mutta jäykät koivet eivät +tahtoneet kohotakaan ilmaan. Mitäs muuta kuin pojat auttamaan, ja heitä +oli pari kolme kummassakin sääressä, ennenkuin setä pääsi ympäri. Mutta +se lisäsi riemua sanomattomasti. + +Tarkasteltiin vielä eräitä tyhjiä latoja, jotka tekivät synkän +vaikutuksen, sekä käytiin kauvempana sijaitsevalla riihirakennuksella, +joka seisoi yksikseen kuin hyljättynä laajan kesantopellon keskellä. +Mutta kun oli päästy lähemmäksi tuota autiolta näyttävää mustaa +rakennusta, niin huomattiinkin, ettei sen vallan ikävissään tarvinnut +ollakaan. Sen läheisyydessä oli vilkasta elämää. Suuri sikalauma +tongiskeli maata riihen edustalla — ja pojat saivat heti kesyt eläimet +leikkitovereikseen. Ei tarvinnut muuta kuin vähän korvan juuresta +raaputteli ystävällistä porsasta, niin se heti virkahti "öh-öh-öh", ja +heittäytyi maahan pitkäkseen. Ja kun vähän aikaa sitä hyväili, niin +eipä se enää tahtonut eroon päästääkään. Varsinkin niistä pojista, +jotka eivät ennen olleet elävää sikaa nähneet -ja sellaisiakin oli, +setä sai tietää, että niitä oli kokonaista kolme — oli tämä ystävyys +erittäin hupaista. + +Riihen takana järsivät lampaat ojanreunustaa. Ja kun Teikari ne ensiksi +nähtyään kysäisi kovalla äänellä: + +— Mikä pikolla kipeä? niin kajahti kellokkaan selvä vastaus: + +— Pää-ä-ä-ä-ää! + +Ja toiset alkoivat kohta kuin kuorossa huudella: + +— Pää-äää-ää-ää! + +Poikien joukossa oli kuusi sellaista, jotka eivät elävää lammasta +olleet ennen nähneet. Vahinko vain, että pikot olivat kovin arkoja. Ne +katsella töllistelivät kauvempaa, mutta kun alkoi niitä lähennellä, +niin juosta pikittivät pakoon. + +— Kyllä me ne pian kesytämme, lohdutteli Mikko-setä poikia. + +Noin kolmisen tuntia päivällisen jälkeen komensi Mikko-setä +siirtolalaisensa rannalle, jonka hietikko pellon takaa pienen lepikön +lomitse vilkkui. + +— Nyt otamme ensimmäisen kylvyn, virkahti setä rantamättäälle istahtaen +ja alkoi riisua päältään. + +Pojat tekivät samoin, ja pian oli koko joukkue pulikoimassa +virkistävässä vedessä. Se se vasta herkkua oli hiestyneestä ja +pölyisestä ruumiista. Ihan tuli kuin toiseksi ihmiseksi. Mutta setä ei +antanut kovinkaan kauvan siellä viipyä. Vasta tuonnempana, kun vesi +ehtii lämmetä, saisi viipyä kauvemmin. Uimisen jälkeen saivat pojat +noutaa olkia kamarien lattialle ja ruveta nukkumaan. Toisista oli tämä +viimeinen komennus vähän ikävää, sillä väsymys tuntui tyyten hävinneen. +Mutta toteltava oli, sillä setä selitti, että huomiseen saakka oli +tarkasti noudatettava hänen määräyksiään, kunnes ehdittäisiin valmistaa +yleiset säännöt, joita kaikkien oli noudatettava ilman erikoista käskyä. + +Pojat laskeutuivat oljille. Tekipä mieli vielä piehtaroida ja ilakoida, +mutta setä rykäisi ja katsahti tuimasti — ja silloin oli parasta +asettua paikoilleen. Setä kysyi sitten, keitä ei nukuttanut — ja +melkein kaikki kapsahtivat istualleen. + +-? Ei minua! Ei minuakaan — ei vähääkään! kuului useista suista. + +— Vai ei? tokasi setä. No olkaa sitten hiljaa, jotta minä saan nukkua, +sillä minua väsyttää kovasti. + +Pojat asettuivat heti paikoilleen ja olivat hiljaa kuin hiiret. Pitihän +toki sedän antaa nukkua rauhassa! + +— Niin, virkahti setä vielä, katsahtaen kuuliaisia poikasiaan, jotka +viruivat somasti toistensa vieressä, voittehan sitten puolen tunnin tai +tunnin perästä nousta hiljaa ylös ja pistäytyä siivosti pihalle, ellei +unta kuulu. + +Tämä ehdotus kuulosti monesta sangen hauskalta, mutta heistä ei +kukaan huomannut leikkisää hymyä, joka väreili sedän huulilla hänen +tätä sanoessaan. Kun setä puolen tunnin kuluttua loi katseensa pikku +kumppaneihinsa, niin oli heistä jo jokainen vajonnut mitä syvimpään +uneen. Ei yksikään näyttänyt pyrkivän ylös. Ja setä hymyili kauvan +katsellessa onnellista joukkuetta. + + + + +5. Päiväjärjestys. + + +— Olettepa nukkuneet kaksitoista tuntia! huudahti setä seuraavana +aamuna kello 6:n aikaan. Se kyllä riittää, ylös siis joka possu! + +Pojat alkoivat naurahdella ja kutitella toisiaan, joten elämä pian +virkosi täyteen käyntiin. + +— Viiden minuutin kuluttua on jokaisen oltava rannassa, virkkoi setä, +pistäen laajareunusteisen olkihatun päähänsä ja lähti ulos. + +Luonnossa vallitsi täydellinen kesäinen kirkkaus, tyyneys ja rauha. +Rakennuksen takaisessa puistikossa, jossa oli vanhoja niinipuita ja +tuomia sekä jokunen laajalti ilmaa harova omenapuu, sikittivät lintuset +kilvan. Tahtomattaan pysähtyivät pojat pihamaalle kuuntelemaan tätä +miellyttävää iloäänisyyttä. Olihan se kaikille heille harvinaista +ja useimmille heistä vallan uutta. Kaupunkilaislapset, köyhälistön +lapset, jotka kaupungeissa asuen kesäaamunakaan eivät kuule muuta kuin +rattaiden kolinan kivikatuja vastaan, tuntevat varmaankin itsensä +onnellisiksi herätessään lintusten liverryksiin. Vähäväliä pysähtyi +poikajoukko rantaan mennessään, sillä yhä uusia ja uusia ääniä +kajahteli heidän korviinsa vanhan puutarhan lehtipuista. Paljonhan +niistä laululinnuista oli lukukirjoissa kerrottu, sulosanoin ylistetty +niiden aikaansaamaa viehätystä, mutta näin ihanaksi niiden laulua ei +sittenkään ollut uskonut. Nyt sen vasta ymmärsi, nyt sen vasta tajusi! + +— Hei "possut", peseytykää huolellisesti, komensi setä. Kasvot ja +kaula tarkoin ja kädet myöskin aina kyynäspäihin saakka. Uimaan +menemme vasta tuonempana. Pestäessä on vaatteet varottava kastumasta. + +Pojat kyyristäytyivät rantaäyräälle ja alkoivat saippuoida naamaansa +ja käsiänsä. Oli omituista ja turhanpäiväistä monen mielestä, että +piti peseytyä eikä saanut mennä uimaan. Mutta Mikko-setä selitti, +että uimavuoroja järjestettäisiin ainoastaan määrätty luku ja että +aamuvirkistykseksi riitti huolellinen peseytyminen. + +Ja virkistävältäpä se tuntuikin. Pehmoinen järvivesi oli kuin voidetta +unen turruttamille kasvoille. + +Sitten seurasi aamupala. Jokainen sai tehdä eväistään tavankokoisen +voileivän, ja setä tilasi kullekin mukillisen tuoretta maitoa, jonka +jo ensi ryyppäykseltä tunsi toisenlaiseksi kuin kaupungissa tarjotun +maidon. Olipa se herkkua — voileipä samoin! + +— Ja nyt, virkkoi Mikko-setä, kun pojat olivat kulauttaneet +viimeisen maitopisaran alas kurkustaan, nyt pidämme kokouksen, jossa +valmistellaan siirtolamme ohjesääntö eli työjärjestys. + +Pojat asettuivat istumaan vieretysten, setä kantoi pikku pöydän +keskelle lattiaa ja asetti sen eteen kaksi tuolia. Sitten hän asetti +vasemman kätensä puuskaan, oikean kätensä pöydän varaan ja rykäisi... + +Pojat odottivat jännityksellä, mitä tuleman piti. He istuivat aivan +samassa järjestyksessä kuin riviin asetettuinakin, nimittäin pituuden +mukaan. Ensimmäisenä vasemmalla oli pitkäsäärinen Teikari, sitten +jäyhäluinen Lahna, hartiakas Soikka, ketterävartaloinen Kekki, joka jo +ennen matkalle lähtöä oli saanut varustustoimikunnan puheenjohtajan +viran, sitten istuivat Kukkonen ja Leimu, jotka olivat kumpikin +pellavatukkaisia, yhdenkokoisia ja näyttivät melkein kaksoisilta, +vetelännäköinen Aalto, pystynenäinen, pyöreäsilmäinen Elo ja Pekka +Mähönen, opettajan oma poika, sekä viimeisinä oikealla Seitola ja +Kaarre. Mikko-setä rykäisi toistamiseen, koukisti vasemman jalkansa +toisen jalan varaan ja pöytään nojautuneena virkkoi: + +— Pikku siirtolalaiseni! + +Meidän on välttämätöntä kaikkein ensiksi laatia itsellemme +työjärjestys, jotta lyhyt maalla-oloaikamme tulee oikein ja +hyödyllisesti käytetyksi. Kokouksia voimme pitää vaikka joka päivä ja +määritellä niissä yksityisiä tehtäviämme koskevat kysymykset. Nyt on +ainoastaan päätettävä nukkumaanmeno-, ylösnousu- ja ruokailuajoista. +Näistä sitten riippuu kaikki muu työskentelymme, joten ne otamme tässä +esille. Valitkaa siis puheenjohtaja ja pöytäkirjuri. + +Puheenjohtajaksi pyydettiin setää, ja hän siihen tällä kertaa +suostuikin. Pöytäkirjaa pitämään valittiin pystynenäinen Elo, joka +pitäen leikkinä koko juttua vastenmielisesti asettui istumaan +Mikko-sedän viereen pöydän ääreen. Mutta setä lupasi häntä ohjata +parhaansa mukaan, joten hän sai olla varma työnsä onnistumisesta. + +Ja sitten seurasi keskustelua maatamenosta. Se oli tuiki vaikea +kysymys, eikä sitä voitu päättää sinne eikä tänne, ennenkuin setä +huomautti, että heidän oli ajateltava ylösnousuaan aamuisin. + +— "Aamuhetki kullan kallis", lausui setä. Aikaisin on noustava, ainakin +kello kuuden aikana — ja nukkumisaikaa on varattava kymmenen tuntia. + +Alettiin sitten laskea maatamenoaikaa ja päästiin kello 8:aan. Olipa se +aikaista. Aurinko oli vielä korkealla taivaalla siihen aikaan. + +— Mutta tarkastetaanpa aamulla kello 6:n aikaan, kuinka korkealla se +silloin on — ja tehdään lopullinen päätös vasta sitten, ehdoitti setä. + +Ja siihen suostuttiin. Toistaiseksi laskeudutaan levolle klo 8 ja +noustaan aamuisin klo 6. Aamiainen päätettiin syödä klo 8, päivällinen +klo 12 ja illallinen klo 6. Uintia päätettiin toistaiseksi harjoittaa +kahdesti, nimittäin ennen päivällistä ja illallista. Kunkin oli +vuoroonsa oltava päivystäjänä ja pidettävä huolta siitä, että tehtyjä +päätöksiä täsmällisesti noudatettiin. Muistiinpanoja varten avattiin +päiväkirja, johon päivystäjä merkitsi tarkoin kunkin päivän tapahtumat. + +Kun kokous oli päättynyt, kutsui setä sisälle erään vieraan ja virkkoi: + +— Tässä, pojat, on emäntämme, joka pitää huolen puhtaudesta ja ruuasta. +Jokainen teistä kutsuu häntä Manda-tädiksi ja jokaisen velvollisuus on +totella häntä aivan ehdottomasti. Jos Manda-täti tarvitsee apuanne ja +kohteliaasti sitä pyytää, niin tiedätte, mitä on tehtävä — tiedättehän? + +— Tiedämme! vastasivat pojat empimättä. + + + + +6. Käynti hovissa. + + +Aamiaisen jälkeen ilmoitti Mikko-setä, että heidän — koko siirtolan — +olisi käytävä kartanonomistajaa tervehtimässä voidakseen suunnitella +kesätehtäviään. Hehän tarvitsisivat kaikenkaltaisia leikki- ja +työkaluja, ja niitä varten piti heidän saada raaka-aineita metsästä, +joten oli tarpeellista kysyä kartanonomistajalta, saataisiinko niitä +metsästä ottaa. + +Koko "armeija" lähti liikkeelle pitkin oikotietä, joka kulki metsän +läpi karjakartanosta hoviin. Se oli siirtolaisten ensimmäinen yhteinen +retki pitkin raivaamatonta karjanpolkua kesäisen virkoavan luonnon +keskuudessa. Setä kulki edellä ja opasti. Hän osoitteli puiden oksilla +liikehtiviä ja laulelevia lintuja, ilmoitti niiden nimet, matkieli +niiden laulutapaa, jotta pojat vastakertana ne tuntisivat, sekä kertoi +pikku juttuja luonnon siivekkäistä olioista. + +Sellaista luonnon sinfoniaa eivät pojat koskaan ennen olleet +aavistaneetkaan olemassaolevaksi, sitä vähemmin kuulleet. Koivikossa +ja lepikossa tien molemmin puolin vilisemällä vilisi siivekkäiden +parvia, isoja ja pieniä, isoäänisiä ja viheltelijöitä, sirkuttajia +ja sipottelijoita — vieläpä karkeaäänisiä vaakkujiakin. Rastaat +rähähtelivät kuin hengenvaaran lähestyessä ja harakat naurahtelivat +kuin vahingonilosta. + +Setä osoitti erästä retkalentoista isoa lintua, joka juuri lähti +rinteellä olevan petäjän latvasta ja siirtyi toiseen, kysyen, +tunsivatko pojat "metsälintua". Toiset rähähtivät nauruun, mutta useat +tuijottivat kysyvinä opettajaansa. Vasta sitten, kun osoitettu lintu +oli asettunut oksalle ja alkoi "vaakkua", laukesi jännitys. Äänestä sen +tunsivat melkein kaikki. + +— Varishan tuo on! huudahtivat useat. + +Setä naurahti ja virkkoi: + +— Se on tosiaankin lintu, jonka laulun jokainen tuntee, vaikkei itseään +eläintä olisi koskaan nähnyt. + +Hovin kesannolla oli työ täydessä käynnissä. Siinä saivat pojat +tutustua kyntämiseen oikein kädestä pitäen. Kymmenkunta parivaljakkoa +veti raskaita rauta-auroja. Setä näytti olevan kyntömiesten vanha +tuttu, joten hevoset pysäytettiin ja miehet tulivat kättä lyömään ja +kaupunkiuutisia kuulemaan. + +Mutta pojilla olivat omat huvinsa: he alkoivat hyväillä hevosia, +jotka näyttivät hyvin haluisasti ottavan vastaan helliä taputuksia. +Kiipesivätpä toiset selkäänkin nauttien sanomattomasti tästä +ehkäpä ensimmäisestä ratsastusyrityksestä. Oli se sentään jotain +mieleenpainuvaa tämä tällainen leikittely. Tarttuipa pitkäsäärinen +Teikari aurankurkeenkin ja käski hevosten lähteä liikkeelle. Ne +tottelivat heti, kulkien toinen vaossa toinen vaonlaitaa, aivan +säännöllisesti — ja aura viilsi leveän kielekkeen kovaksi painunutta +maata ja käänsi turpeen kyljelleen toisen päälle. Siitä tuoksahti +viileä kosteus kyntömiehen kasvoja vasten, ja onkilierot kiemurtelivat +hetkisen kynnöksellä koettaen pyrkiä niin pian kuin mahdollista +takaisin pimeään piiloonsa. + +Hovissa otettiin vieraat ystävällisesti vastaan. Setä esitteli kaikki +seuralaisensa kunkin erikseen isännälle, joka auliisti myöntyi +Mikko-sedän kaikkiin pyyntöihin. Vieraat saivat vapaasti ottaa +metsästä ongenpahloja, pallokeppejä tai _mitä_ hyvänsä, kunhan vain +kysyivät metsänvartijalta ne paikat, mistä tarve-aineita oli tapana +koota. Lupasipa kartanonomistaja työkaluvarastonsakin vapaasti +siirtolalaisten käytettäväksi. Niinpä jos he esim. tarvitsivat +kirveitä, lapioita, rautakankia y.m. sellaisia, niin ei muuta kuin +lähettää vain kalustovajasta ottamaan. Tämä oli varsin miellyttävä +lupaus poikiin nähden, sillä he olivat Lehtolan läheisyydessä — Lehtola +oli karjakartano, jossa siirtolalaiset asuivat — nähneet kuoppien +kaivamiseen sangen mukavia hiekkakenttiä, joten lapioiden saanti oli +tuiki välttämätöntä. + +Paluumatkalla poikettiin pajassa, jossa seppä paraillaan takoi hehkuvaa +rautaa, niin että kirkkaat säkenet roiskuivat joka suuntaan. Sitäpä oli +mukava katsella ja vielä hauskemmaksi tuli tilaisuus, kun seppä antoi +poikain kiertää paljetta, joka puhalti ilmaa palavaan hiilostaan, jotta +rauta tarpeeksi pehmenisi. Mutta kyllä se pehmenikin. Kun se hetkisen +kuluttua pitkillä pihdeillä kohotettiin jälleen alasimelle, sai sen +taivuttaa aivan kuin villalangan mihin suuntaan tahansa... Ja lopuksi +siitä syntyi hevosenkenkä. + +— Jos jonkun veressä on sepäntaipumuksia, niin tulkoon oppipojaksi, +virkahti seppä jurosti, mutta leikillisesti. + +— Ai, minä tulen... ja ininä... ja minä... huudahtelivat pojat. + +— Jos päivän, pari väännät paljetta, niin teenpä sinulle kirveen +palkaksesi, sanoi seppä, ojentaen pihdeissä olevalla kuumalla raudalla +hartiakasta Soikkaa, niin että tämä pari askelta perääntyi. — So-soo, +elähän pelkää, en sinua polta, naurahti seppä huomatessaan pojan +pelästyvän. Tuletko tienaamaan kirvestä? + +Soikka katseli neuvottomana Mikko-setään ja soperteli: + +— Kyllähän... minä... mutta... + +— Tule vain, jos tahdot — ellei se ole liian raskasta tuo vääntäminen, +virkkoi Mikko-setä ja tarttui palkeen kampiin koetellakseen paljetta. + +— Ei se ole liian raskasta, toimittivat pojat. + +Setäkin myönsi sen olevan kevyttä työtä, aivan sopivaa leikkityötä. +Ja niin lupautui Soikka palkeenvääntäjäksi. Mutta toisetkin halusivat +pikku kirveitä ja alkoivat pyrkiä sepän paljepojiksi. + +— No tulkaahan sitten vuoroon kukin, vastasi seppä. Maksan teille +sikäli kuin ehdin tekaista kirveitä. + +Metsätaipaleella kotiin mentäessä muistutti Mikko-setä poikia pitämään +tarkoin mielessään mitä olivat sepälle luvanneet. Heti aamiaisen syötyä +seuraavana päivänä oli Soikan mentävä paljepojaksi ja kestettävä leikki +loppuun asti. + + + + +7. Ensimmäinen metsäretki. + + +Metsänvartija tervehti Mikko-setää, pojat nostivat hänelle lakkiaan +ja kaikki lähtivät liikkeelle Lehtolan pihalta, metsäretki mielessä. +Joukkue kulki pitkin rantatörmää, joka kauvempana kohosi jyrkänteeksi. +Herttainen kesäpäivä loihti luonnon niin valoisaksi, mielen niin +virkeäksi ja vapauden nuorissa lapsenrinnoissa niin ilakoivaksi, +että Mikko-setä ja metsänvartijakin näyttivät nuorentuneen, hypellen +kevyesti mättäältä mättäälle kuin nuoret varsat. Eikä setä kiellellyt +nyt poikia temmeltämästä ja syrjähyppyjä tekemästä, kuten jalkamatkalla +kaupungista siirtolaan. Vallan mielinmäärin he saivat juoksennella, +kisailla ja heitellä voileipiä tyynen järven pinnalle. Ainoastaan +maalle päin kivien heitteleminen oli ankarasti kielletty, ja jos +joku sattui tämän kiellon unohtamaan, merkitsi päivystäjä heti viisi +rikospistettä aina mukanansa olevaan päiväkirjaan tottelemattoman +nimen kohdalle. Tottelemattomuus ja vallattomuus pantiin muistiin +pisteettäin. Siirtolalaisten pitämä kokous taas oli luokitellut +rangaistukset eri pistemäärien mukaan. Niinpä esimerkiksi kymmenen +rikospistettä saaneen täytyi kerran syödä päivällinen eri pöydässä, +kaksikymmentä pistettä saaneen kanssa eivät toverit saaneet vaihtaa +ainoatakaan sanaa kahteen tuntiin j.n.e. Pojat itse olivat määritelleet +tällaiset rangaistukset — ja Mikko-sedälle oli annettu valta ryhtyä +asiaan, ellei päätöksiä noudatettu ja pantu toimeen. + +Miksi ei sitten kiviä saanut heitellä maalle päin? + +Siksi, oli Mikko-setä selittänyt, että siitä saattoi koitua ikävyyksiä. +Maalle päin heitetty kivi voi sattua pensaikossa liikkuvan toverin +kalloon tai häiritä laitumella käypiä eläimiä j.n.e. Yleensä oli +aina leikissäkin, olipa se mitä laatua tahansa — Mikko-setä oli sitä +oikein käytännöllisesti opettanut -, tiedettävä mitä teki, eli toisin +sanoen nähtävä tekonsa seuraukset. Kaikki kisailut, jotka poikien +kesken olivat sallittuja, piti jo etukäteen tarkoin suunnitella. Niitä +suoritettaessa ei saanut poistua määrättyjen rajojen ulkopuolelle +eivätkä ne saaneet kestää kauvemmin kuin edeltäpäin oli sovittu. +Ja ihmeellinen muisti oli Mikko-sedällä. Ainoastaan kuin toisella +korvallaan hän sivumennen oli kuullut poikien keskinäiset sopimukset +leikkiin ryhdyttäessä, mutta annappas, jos joku niistä leikin kuluessa +poikkesi. + +— So-so, Lahna, jopa juoksit yli luvallisen rajan! hän heti oikaisi +erehtynyttä, tai: + +— Kuulepas sinä ketterävartaloinen Kekki, elä "puhalla" kengänkannan +leveyttä hypätessäsi pituutta. + +Metsään päin edetessä pysäytti Mikko-setä usein pienet seurakumppaninsa +ja kutsui heidät luokseen tarkastelemaan kaikkea sitä, mitä +hän luonnossa oli havainnut ja minkä hän tiesi olevan uutta ja +mielenkiintoista kaupunkilaislapsille. Ja paljon sitä sellaista olikin. +Matkan varrella tavattiin koko joukko linnunpesiä. Niitä oli maassa +pensaiden juurilla, niitä oli puiden oksilla ja lahonneiden puiden +onkaloissa. Pojilla oli kova halu särkeä munat, jos sellaisia vielä oli +pesissä, tai kiduttaa ja tappaa poikaset, missä niitä vain tapasivat. +Mutta aina ehti Mikko-setä väliin ja pelasti pienokaiset ja munat. + +Oli se vähän ihmeellistä, miksi niitä ei saanut tuhota. + +— Ei, sanoi Mikko-setä vakavasti, ei niitä saa tuhota, niistä on meille +ihmisille hyötyä. Ihminen hävittää ja tuhoaa ainoastaan sellaista, mikä +häntä joko suorastaan vahingoittaa tai jonka hyödyllisyydestä hän ei +ole selvillä. + +— Mitäs hyötyä noista linnuista sitten on? kysyi Soikka, hykäyttäen +lapsenleveitä hartioitaan. + +— Ne laulavat, huomautti Pekka, katsellen kirkkailla silmillään +kysyvästi isäänsä. + +— Kyllä niinkin, selitti Mikko-setä. Siitä on meille paljon iloa +ja viihdytystä, kun lyhyen kesämme aikana saamme kuulla lintujen +tuhatäänistä kuoroa. Mutta erityisesti ei meille siitä hyötyä koidu. +Vaan useimmista linnuista on suurta hyötyä ihmisen taloudelle: linnut +nimittäin hävittävät, syövät ravinnokseen, meille tuhoisia hyönteisiä — +ja se on suuren arvoista. + +Kumminkin antoi Mikko-setä ottaa kustakin pesästä, missä vielä munia +oli, yhden munan, jonka sisällys tyhjennettiin siten, että munan +kumpaankin päähän puhkaistiin neulalla reikä ja sisus puhallettiin +ulos. Sieltä tuli valkuaista ja keltuaista. Mikko-setä selitti, että +kaikki tuo valkuainen ja keltuainen muodosti yhden ainoan solun, josta +linnun uusi elämä sai alkunsa, kun munaa tasaisesti lämmitettiin, s.o. +haudottiin. Munan kuoret säilytettiin tarkasti eheinä, vietiin kotiin, +selvitettiin kirjan avulla niiden tuntomerkit ja pantiin erityiseen +laatikkoon nimilipulla varustettuina. Jokaisen retkeilyn perästä +kokoelma lisääntyi vähitellen. Ja ihmeellistä oli se, että vielä +kesäkuun puolivälissäkin tavattiin pesiä, joissa saattoi olla ehyitä +munia. + +Kohottaessa mäenrinnettä kukkulalle hajaantuivat pojat taajaan +petäjikköön. Jonkun ajan kuluttua juoksi Kaarre aika kyytiä Mikko-sedän +luokse. Hengästyneenä hän huohotti: + +— Setä, saako variksen pesän särkeä? + +— Oletteko sellaisenkin löytäneet? kysyi setä. + +— Olemme. Tuolla kallion alla ison petäjän latvassa se on. Se on aika +rumilas, selitti Kaarre. + +Mikko-setä lähti suojattinsa mukana pesälle. Sinne olivat pojat miltei +kaikki kokoontuneet. Akka-varis räpytteli ja kaakatti läheisessä +puussa, katsellen uhkaavana, miten pari poikaa, Kukkonen ja Elo, +kiipesivät puuhun, lähestyen pesää lähestymistään. + +Pesästä kuului äänekästä vikinää. Eräät pojista alkoivat heitellä +kivillä hädissään olevaa variseukkoa. + +— So-soo, pojat, huudahti Mikko-setä kivenheittäjille. Eläinrääkkäys on +meidän yhteiskunnassamme ankarasti kielletty. + +— Mutta variksethan ovat pahoja lintuja, puolustautuivat pojat. + +— Mitäs pahaa ne ovat teille tehneet? kysyi Mikko-setä. + +— Vaikkapa ei meille, niin... + +— Niistähän on ihmiselle vahinkoa, huomautti Seitola. + +— Ei se ole niin varmaa, onko niistä vahinkoa. Varis on kyntömiehen +vanha ystävä — ja alkaapa se saada tieteilijöitäkin puolellensa. Lienee +kokonaan erehdys vainota varista. Mutta joka tapauksessa on eläimen +kivittäminen kielletty — sen te kyllä tiedätte, kunhan vain ajattelette +asiaa. + +— Mutta entäs poikaset, saadaanko ne tappaa? kysyi Kaarre jälleen +uteliaana. + +— Annetaan poikastenkin elää, vastasi Mikko-setä. Varisäiti tulisi +kovin pahoilleen, jos me ryhtyisimme sen kotionnea tuhoamaan. Tulkaa +alas, Kukkonen ja Elo, ei häiritä variksen kotia! huusi hän sitten +puuhun kiipeäjille. Jospa varis on kyntömiehen ystävä, kuten toiset +väittävät, niin antaa kyntömiehen pitää ystävänsä — hän niitä kyllä +tarvitsee. + +— Kuinka se voisi olla kyntömiehen ystävä? kysyi Pekka isältään. + +— No siten, että eräät väittävät sen seuraavan kyntömiestä pellon +vaolla ja hävittävän niitä tuhoisia toukkia, jotka aurankärjessä ovat +kohonneet maanpinnalle. + +— Ahaa, huudahti Pekka, nyt ymmärrän, se siis hyödyttäisi sillä tavalla +maamiestä ja säästäisi hänen tulevaa kylvöstään tuholta. + +— Aivan niin, poikaseni! vastasi Mikko-setä. + +Metsänvartija johti joukkueen mäen toiselle puolelle, missä oli tiheä +männikkö pitkiä ohuita puita. + +— Kas, täältä saamme ottaa ongenvapoja kuinka paljon tahansa, virkkoi +hän. Tämä palsta on kokonaan harvennettava. + +Sitten hän otti kunkin pojan erältään ja antoi hänelle pienen alueen, +josta hän saisi vapapuun valikoida. Aivan tervettä nuorta puuta ei +saanut tuhota. Mutta ongenvavaksihan kelpasi yhtä hyvin joku hiukan +viallinenkin, esim. sellainen, jossa oli kuori halki tai juuri mätä. Ja +niitä oli koko joukko. Pian löysi jokainen palstaltaan sellaisen. Ne +olivat pitkiä, hoikkia, ohuita riukuja, juuresta ukkovarpaan paksuisia. +Kuorittuina ja kuivattuina niistä tuli erinomaiset tarviskalut. + +— Jokainen merkitköön tarkasti vapansa nimikirjaimillaan, ettei synny +sekaannusta omistusoikeudesta, huomautti Mikko-setä pojille, jotka +kilvan kiskoivat kuorta irti vapapuista. + +Mutta pellavatukkainen Leimu, joka viimeisimpänä saapui joukkoon pitkä +vapapuu kädessä, kysyi Mikko-sedältään: + +— Saako käärmeen tappaa? Minä näin sen tuolla. + +— Totta kai! vastasi Mikko-setä. + +Koko poikajoukko, heitettyään vapapuunsa sikin sokin maahan, lähti +juoksemaan Leimun osottamaan suuntaan. Mikko-setä taittoi pensaasta +notkean kepakon, karsi sen ja varustautui tappamaan elukan niin pian +kuin se löydettäisiin. + +— Elkää vain astuko sen päälle, hän varoitti poikia. Jos se on +kyykäärme, niin sen purema on vaarallista. + +Pian löysi Leimu elukan, joka kiemurrellen kiersi puunjuurta etsien +koloa päästäksensä turvaan. Kun Mikko-setä sen näki, totesi hän sen +kyyksi. Turhaan se etsi itselleen pelastavaa loukkoa. Pari kolme hyvin +tähdättyä iskua Mikko-sedän notkeasta kepakosta teki sen kyvyttömäksi +kulkemaan eteenpäin. Mutta paikallaan se kiemurteli kauvan. Vihdoin +otti Mikko setä sen käteensä ja virkkoi: + +— Kyykäärme se on, sillä on tumma hampaakas juova selässä ruskeahkolla +pohjalla. Se on vaarallinen siitä syystä, että sillä on ontto +myrkkyhammas, josta sen purressa vuotaa myrkkynestettä haavaan, +aiheuttaen verenmyrkytyksen. Empimättä tappaa ihminen aina tällaisen +vaarallisen vastustajansa. + +Mikko-setä kaivoi sitten sanomalehden palasen taskustaan, kääri +käärmeenraadon siihen ja pisti taskuunsa. Kun pojat ihmettelivät +sedän menettelyä, niin hän selitti heille, että hänen tarkoituksensa +oli nylkeä se saadakseen nahkan täytetyksi, sekä sitten keittämällä +irroittaa liha luista, saadakseen esille luurangon. Pojat olivat kovin +innoissaan ja halusivat heti kotiin nähdäkseen, miten sedän tuumat +toteutuisivat. He aikoivat sitten ryhtyä menettelemään samalla tavoin. + +— Hei, pojat! hoikkasi Mikko-setä kovalla äänellä, ottakaa nyt +ongenvapanne kukin. Mennään kotiin. Manda-täti odottaa ruokineen. + +Silloin kiiruhtivat pojat, sillä he huomasivat olevansa nälkäisiä. + + + + +8. Aalto voittaa kilpailun. + + + On itseluotto elon ehto ensimmäinen. + + Ibsen. + +Mikko-setä koetti perin pohjin tutustua jokaisen turvattinsa niin +hyvin ruumiillisiin kuin henkisiinkin ominaisuuksiin. Hän seurusteli +heidän kanssansa ehtimisiin, milloin koko joukkueen mukana, milloin +parin kolmen keralla kerrallaan, milloin taas kahden kunkin kanssa. +Poikien jokapäiväisiä kisoja, uimaretkiä ja onkimatkoja hän — milloin +ei itse ollut joukossa kaikkein kisaisimpana — aina valppaalla +tarkkaavaisuudella seurasi. Ja kuin erityisestä kutsusta hän aina +ehti mukaan pieniä riitaisuuksia ja eripuraisuuksia ratkaisemaan. Ei +kukaan hänelle asioita kannellut eikä hän olisi ottanut niitä kuuleviin +korviinsakaan. Kun alussa joku erityiseen suosioon pyrkivä sitä +yritteli, niin Mikko-setä huomautti hänelle: + +— Meillä on keskuudessamme "tuomioistuin", n.s. toverikäräjät, ja sille +sinun on asia avoimesti esitettävä. + +Toverikäräjät istuivat kaksi kertaa viikossa, ja silloin tutkittiin +päivystäjien "mustat kirjat" ja tarkastettiin, kuinka monta +rikospistettä kullakin oli sekä määrättiin, miten suuri rangaistus +jokaisen — pistemääränsä mukaan — oli sovitettava. Mikko-setä oli +käräjien "yliprokuraattori". + +Erityistä harrastusta sedän puolelta sai osakseen hidasluontoinen +ja nahjusmainen Aalto, jonka rangaistuspisteet melkein joka +käräjätilaisuudessa setää hämmästyttivät. Kaikissa tilaisuuksissa +olivat toverit Aalto parkaa mukiloimassa eikä niin pientä kinastusta +ollut, ettei yritetty pahuuden alkua ja riitaisuuden kehitystä +vierittää Aallon hartioille. Kaikissa kilpailuissa, kaikissa leikeissä +oli pahanen Aalto viimeinen. Ja tämäkö oli sitten muka mestari +kujeilussa? + +Mikko-sedän teki mieli monesti asettua Aaltoa puolustamaan käräjien +istunnossa, mutta hän ei sitä sittenkään tahtonut tehdä. Hän vain +kehoitti häntä puolustautumaan ja muistelemaan kaikkia vastasyitä, +mitkä puhuisivat hänen puolestaan — ja niin saatiinkin usein +rangaistuspisteiden lukumäärä pienentymään melkoisesti. + +Siirtolalaiskunta oli ryhtynyt vakinaiseen työhön. Mikko-setä ja +metsänvartija olivat yhdessä käyneet eräänä päivänä kartanon herran +pakinoilla ja viipyneet siellä pari tuntia. Kotiin tultuaan oli +setä antanut päivystäjän tehtäväksi kutsua heti siirtolalaiskunta +"ylimääräiseen kokoukseen, jossa tärkeä kysymys oli ratkaistavana". + +Pojat saapuivat sangen uteliaina ja asettuivat paikoilleen +etuhuoneeseen, jota kokoussalina käytettiin. Mikko-setä oli juhlallinen +huomatessaan poikien "tiedonhalun". Sitten hän selitti, että heille +olisi tarjona hyödyllistä ja hauskaa työtä: metsänraivaamista. +Kokouksen olisi nyt päätettävä, otetaanko työ suoritettavaksi ja jos +otetaan, niin kuinka kauvan kunakin päivänä työtä tehdään. + +— Tahdotteko, pojat, juoda maitoa, oikeata tuoretta lämmintä maitoa? +kysyi setä ilakoiden, silmiään räpytellen. Nyt sitä olisi saatavissa, +ei ainoastaan se vaivainen litra poikaa kohti, jonka luulemme voivamme +hankkia, vaan runsaammin. Kartanon omistaja on luvannut litran maitoa +jokaiselle pojalle hänen kunnollisesti tekemästään työtunnista +metsänraivauksessa. Riippuu siis maidonsaalis kokonaan siitä, missä +määrin haluamme ahertaa. Haluatteko, pojat, juoda hyvää maitoa? kysyi +setä lopuksi. + +— Haluamme, haluamme, haluamme! huusivat pojat haletakseen. + +— Vai niin, jatkoi setä. Siispä samalla haluamme raivata metsääkin, +eikö niin? + +— Niin, niin, niin! kuului taaskin jokaisen suusta. + +— No sitten, kysyi setä, kuinka monta litraa päivässä mahaan mahtuu? + +Se oli vaikeampi kysymys. Pojat jäivät miettimään. Moni syventyi +kysymykseen oikein perin pohjin. Muistuivatpa mieleen kotoisetkin asiat +kaupungissa, kuinka se maitotilkka, minkä siellä sai, oli hyvältä +maistunut, vaikkei se useinkaan ollut oikeata maitoa, kuten vanhemmat +ja muut aikuiset ihmiset, jotka olosuhteita paremmin tunsivat, +olivat sanoneet. Ja eroituksen huomasi selvästi muistellessaan +kaupunkilaismaidon makua ja maistellessaan sitä, mitä nyt oli tarjona. +Kelpasipa sitä juoda! Ja sehän oli selvää, että se oli terveellistä. +Koulun lääkärikin, joka tarkastuksilla käydessään luokalla oli +huomannut jonkun pojan kasvot kalvettuneiksi ja käpristyneiksi, oli +kehoittanut juomaan maitoa, paljon maitoa. Olisipahan sitä kelvannut +juoda, kun olisi saanut. Nyt sitä vastoin näytti tilaisuus tulleen, nyt +saisi maitoa, paljon maitoa! + +Eräät pojista pääsivät siihen päätelmään, että jaksaisi sitä päivässä +ainakin kymmenen litraa. + +— Ehkä, virkkoi Mikko-setä, mutta huomaa toki, että sinun olisi +raivattava metsää kymmenen tuntia päivässä saadaksesi tuon määrän +maitoa ja siihen sinä et pysty. Mutta pari kolme tuntia päivässä sinä +kyllä jaksat työtä tehdä — ja saatpa tyytyä kahteen maitolitraankin. + +Asiaa kaikin puolin harkittua tultiin siihen lopputulokseen, että +työtä tehtäisiin kaksi ja puoli tuntia päivässä. Silloin saataisiin +maitoa kaksi litraa henkeä kohti arkipäivisin ja pyhän osalle jäisi +kolme litraa, joka karttuisi ylimääräisestä puolen tunnin työstä +kunakin päivänä. Päätöksestä laadittiin pöytäkirja ja kukin vakuutti +aivan henkilökohtaisesti käyttävänsä työaikansa oikein, että hyvällä +omallatunnolla saattoi sitten juoda oman ansaitsemansa maidon. +Valittiin myöskin työpäivystäjät kutakin viikon päivää varten erikseen. +Työajaksi hyväksyttiin puoli tuntia ennen aamiaista, puolitoista tuntia +aamiaisen ja päivällisen välillä kahdessa jaksossa sekä puolituntia +päivällisen ja illallisen välillä. + +Ja niin sitä alettiin. Toiset pojista hakkasivat kassaroilla vesat +irti, toiset kantoivat ne isoiksi röykkiöiksi. Ensimmäisinä päivinä +oli metsänvartija mukana osoittamassa, kuinka työ oli paraiten +suoritettava: "Päivystäjä" eli "työntarkastaja", jolla oli Mikko-sedän +herätyskello kädessään, ilmaisi ajankulun soittamalla aisakelloa. +Kunkin neljännestunnin kuluttua levättiin viisi minuuttia, jolloin +Mikko-setä tavallisesti kertoili juttuja kasveista ja eläimistä. +Sattuivatpa he monesti saamaan seuralaisekseen oraviakin, joista +jokainen osasi kertoa jonkun pikku sadun; samoin jäniksistä ja muista +metsän vakinaisista asukkaista. Se oli aika hauskaa. Entäs sitten se +makea maito, se oli vielä lämmintä, kun sen aamiaisen mukana huulilleen +kaatoi! Ja sitten se, että se oli omaa ansaitsemaa! Työaika kului +nopeasti kuin väkevän virran juoksu. Työpaikalle oli Lehtolasta, +missä siirtolalaisasunto sijaitsi, noin puolentoista kilometrin +matka. Sinne kuljettiin rantatietä, joka teki pitkiä kaarteita. +Suorinta tietä kulkien lyheni matka puolella. Mutta pojat eivät +olleet sitä huomanneet, vaan käyttivät aina työpaikalle kulkiessaan +tuota kiertelevää polkua. Mikko-setäkin oli aivan sattumalta osunut +saamaan selville lyhimmän matkan — ja silloin oli hänellä mukanaan +"perheen" heikoin jäsen, Aalto. Asia oli nimittäin niin, että +Mikko-setä piti paria hinterintä, varsinkin toista niistä, juuri Aaltoa, +vähemmän aikaa ja helpommassa työssä kuin toisia. Oli yksimielisesti +sovittu siitä, että toiset ylimääräisesti korvaisivat ylityöllään +sen ajan, minkä vähäväkiset ja sattumalta sairaat kulloinkin olivat +pakoitetut laiminlyömään. Niinpä sattui, että Mikko-setä vei Aallon +työhön jonkun kerran noin puolta tuntia myöhemmin, käyttäen samalla +suorinta polkua, johon Aaltokin siis tutustui. Mutta tästä polusta +eivät toiset — ties' mistä syystä — olleet saaneet selkoa, kuten jo +on mainittu. Eräänä päivänä sitten, kun työt olivat jo lopetetut ja +pojat vetelehtivät pihanurmikolla iloisia juttujaan kertoellen, tuli +Mikko-setä poikajoukkoon ja huomautti ukkosilman ja rankkasateen olevan +nousemassa. Työkalut, jotka olivat jääneet työpaikalle, olivat kaikin +mokomin noudettavat pois, sillä niitä ei saanut ruostuttaa. — Työkalut +ovat hoidettavat aina hyvin! lisäsi setä päättävästi. + +Ja niinpä ei muu neuvoksi kuin lähteä niitä noutamaan — ja kiire +pakkasi joutumaan, jos mieli kuivana matkalta palata. Jokainen sai +noutaa oman työkalunsa, koska paraiten itse tiesi, mihin sen oli +jättänyt. Jotta jokaisella olisi kulku ja kiire mielessä, päätettiin, +että kahdelle nopeimmalle annettaisiin palkinnot: nopeimmalle kaksi +vehnäspullaa ja sitä seuraavalle yksi vehnäspulla ylimääräisesti +seuraavan sunnuntain kahvitarjoilussa. + +Ja niin pojat lähtivät matkalle. Aalto-parka oli hitain. Toiset olivat +jo pitkän matkan päässä, kun Aalto kiipesi pihaveräjän yli. Mutta +veräjän takana hän pysähtyi. Mikko-setä näki hänen katsahtelevan +kahteen eri suuntaan. Kaikki muut olivat juosseet rantatielle, mutta +hetkisen kuluttua vilkastui Aalto ja lähti pyyhältämään suorinta +polkua. Olipa hupaista nähdä, miten nopeasti hän pyyhälti: Mikko-setä +huusi vielä hänen jälkeensä: + +— Pidä nyt puoliasi, Aalto! + +Ja Aalto piti puolensa sillä kertaa. Kun pitkäsäärinen Teikari, +joka tuli ensimmäisenä rantatietä pitkin, hyppäsi pihaveräjän yli, +huomasi hän ihmeekseen hengästyneen Aallon kassaroineen loikoilemassa +pihanurmikolla. Teikarin hämmästys oli niin suuri, että hän jäi +mykkänä tuijottamaan yleensä nahjukseksi tunnettuun toveriinsa. Kun +poika toisensa jälkeen' ilmaantui pihalle, ilmoitti Teikari lyhyesti +jokaiselle: + +— Aalto oli ensimmäinen, Aalto sai ensi palkinnon! + +— Aaltoko? Onko se mahdollista? Kuinka ihmeentavalla! kuului +kummaksumisia jokaisen huulilta. + +Mutta Aalto nousi makaavasta asennostaan, otti kassaran kainaloonsa, +pisti kädet housuntaskuihin ja kulki kumppaniensa keskuudessa pää +korkealle kohotettuna. + +Ja kun vihdoin kaikki olivat retkeltään palanneet, syntyi yhä suurempi +hämmästys. Aaltoa ihailtiin ja ihmeteltiin. Mutta tämä ei virkkanut +sanaakaan, syrjäinen saattoi ainoastaan nähdä, että hän oli liikutettu. +Kun sitte Mikko-setä julkisesti julisti Aallon palanneen ensimmäiseksi +retkeltään, muuttui ihmettely ihailuksi. Poikien mielestä oli +tapahtunut vallan ihmeitä. + +Ja innokkaimmat heistä tungetteleivat Aallon ympärille. Toiset +taputtelivat häntä olkapäälle, toiset tarttuivat hänen pieluksiinsa +saadakseen hänet itsensä tunnustamaan, että hän todellakin oli +ensimmäinen kilpajuoksussa. Mutta kun hän ei mitään virkkanut, niin +innokkaimmat kohottivat hänet ilmaan huutaen: + +— Eläköön Aalto, eläköön! + +Ja hurraaseen yhtyi jokainen, Mikko-setäkin huusi oikein hattuaan +heilutellen. Se oli Aallon päivä se! + +Mutta sen jälkeen ei Aaltoa kohdeltukaan, kuten ennen. Jos joku +tovereista nipisteli häntä tai puukki ja tyrkki, niin hän antoi +takaisin niin että tuntui. Ja vaikkapa jonkun ajan kuluttua tulikin +tunnetuksi, että Aalto oikeastaan oli juossut vain puoli matkaa, koska +hän oli käyttänyt oikopolkua, niin ei se vaikuttanut mitään asiaan. +Aalto mittasi aivan itsetietoisesti siitä alkaen jokaiselle toverilleen +samalla mitalla kuin nämä hänelle, eli toisin sanoen: hän koetti pitää +puoliaan, ja hän onnistuikin siinä. Jos hänen piti itkeä kivusta, niin +sai toinenkin itkeä aivan samasta syystä. Toverien kunnioitus Aaltoa +kohtaan kasvoi melkoisesti — eikä hän enää koskaan sen jälkeen — ei +edes Mikko-sedän kehoituksestakaan — antanut toisten tehdä edestään +työtunteja. Hinteryydestään huolimatta meni hän työhön ja palasi sieltä +muiden mukana. Ja mikä ihmeellisintä, näytti runsas maitomäärä, jonka +hän joka päivä yhä suuremmalla ja suuremmalla mielihyvällä nautti, +alkavan vaikuttaa. Hänen liikkeensä tulivat vilkkaammiksi, puhe +henkevämmäksi, silmät eloisemmiksi ja posket verevämmiksi entistään. +Ja jokaisessa lauvantai-iltaisessa mittauksessa, kun setä punnitsi +poikansa, näytti Aallon paino tasaista nousua. + +— Jahah — jahah! hymähteli Mikko-setä mielihyvillään, hyvä tästä tulee. +Aalto on muodostanut tähän saakka laakson, nyt se alkaa kohota harjuksi. + + + + +9. Mikko-sedän "armeija" heinäkarhojen kimpussa. + + +Kesäinen valo ja lämpö olivat täyttäneet luomistyötänsä ja peittäneet +maanpinnan tuuhealla vihannuudellaan. Heinänkorsi oli kohonnut +korkeaksi ruohoksi. Maamies hioi viikatteensa, laittoi haravansa +kuntoon ja alotti heinänteon. + +Jo pitkät ajat oli Mikko-setä pitänyt esitelmiä heinätyön +herttaisuudesta, siten valmistaen poikiaan poutapäivien varalta. +Aina työhön mennessä, levähdystunneilla ja työstä palatessa, kun hän +oli nähnyt poikien heittelevän kuperkeikkaa milloin minkinlaisilla +alustoilla, hän väliin huudahteli: + +— Malttakaas pojat, kunhan pääsette heinäkarhoille kuperkeikkailemaan, +sitten se vasta riemu syntyy. + +Nyt alkoi olla se aika lähellä. Siirtolan ikkunan alla olevalle +pellolle oli jo aamuvarhaisena hetkenä ilmestynyt hevospari rätisevää +niittokonetta vetäen. Lakoileva heinä lyyhistyi niittokoneen +terän edessä maahan kuin polvistuva kirkkokansa rukoukseen. Sarka +saran jälkeen kaadettiin — ja ilmaan alkoi kohota kuivavan heinän +miellyttävän kiihoittava tuoksu. + +Mikko-setä tunsi tämän tuoksun, se oli hänestä elähyttävää sähköä, jota +sai nauttia ainoastaan lyhyen ajan vuodesta, ja silloinkin ainoastaan +ne onnelliset, jotka voivat elää maalla tämän suloisen ajan. Tuoksu +tuntui yhä voimakkaammin ja voimakkaammin, täyttäen talon ympäristön ja +laajeten Luojan päiväpaisteiseen luontoon. Pojille se oli useimmille +outoa ja pani monen aivastamaan. + +Päivemmällä tuotiin vainiolle hevosharava, joka tuossa tuokiossa hipoi +kokoon heinät isoiksi karhoiksi, karhon kullekin saralle. + +Pojat ihmettelivät, ettei Mikko-setä lähtenytkään vainiolle, vaikka +siellä jo oli koko joukko heinäkarhoja, joissa muka oli niin mukava +kuperkeikkoja heittää. Olivathan he jo edellisenä päivänä keskeyttäneet +metsänraivauksen toistaiseksi, tuoneet työkalut kotiin ja melko +jännityksellä odottaneet tämän päivän valkenemista. Heidänhän +olisi pitänyt — yhteisen päätöksen mukaan — ryhtyä käsiharavoilla +puhdistamaan ojanreunoja ja yleensä sellaisia paikkoja, mihin +hevosharava ei ollut ulottunut. + +Mutta syy ei ollut sedässä, vaan muualla. Hänkin näytti kärsimättömänä +jotain odottelevan. Ratkaisu seurasi kumminkin pian, sillä pojat +näkivät metsänvartijan parin muun miehen kanssa tulevan siirtolaan, ja +heillä kaikilla oli kummallinen kantamus olallaan, heillä oli pojille +tarkoitetut — pikku haravat. Ne olivat todellakin somat työaseet, +aivan uudet, niissä oli kiiltävän valkoiset varret ja keltaiseksi +öljytyt piistöt. Eikä niiden tavallisista haravoista poikkeavaa +pienemmyyttäkään olisi juuri muutoin havainnut, ellei niitä olisi +verrannut siihen haravaan, jonka setä sai metsänvartijan erikoisesta +kääreestä. Se näytti vallan jättiläiseltä. + +— No niin, pojat, virkkoi setä, kun haravakääreet oli aukaistu, nyt te +saatte kukin oman työaseenne uutena ja ehyenä. Jokaisen velvollisuus on +säilyttää se myöskin ehyenä. Mutta jos se varovaisuudesta huolimatta +menee epäkuntoon, on pieninkin vika aivan heti korjattava — ja se on +tehtävä jokaisen itsensä tai yksissä neuvoin minun tai toverien kanssa. + +Kun haravat oli jaettu ja kukin pojista piirtänyt niihin oman selvän +tunnusmerkkinsä, ettei syntyisi sekaannusta omistusoikeudessa, lähti +siirtolakunta liikkeelle kaksimiehisissä riveissä, jota tapaa nyt oli +päätetty ryhtyä noudattamaan hyvän järjestyksen vuoksi. + +Pellolle päästyä teki poikien mieli koetella kuperkeikkoja, miltä +ne maistuisivat tuossa pehmeältä näyttävässä heinäkarhossa, mutta +Mikko-setä kielsi, selittäen, ettei heinä vielä ollut ehtinyt kuivua +ja ettei sitä vielä saanut tallata. Ne temput kylläkin saataisiin +suorittaa sinä päivänä, kun heinäkarhoja ajettiin latoon. Ja siihen +pojat saivat tyytyä. + +Työtä alotettaessa Mikko-setä opasti jokaista erikseen. Ei saanut +rehkiä eikä hätäillä. Haravalla oli vain pehmeästi ja hellävaroen +vedettävä sängen pintaa, silloin haravoiminen ei ollut rasittavaa eikä +työkalu rikkoutunut. Olipa sitä siinäkin oppimista! Alussa tuntui +monestakin haravankuljetus oudolta ja vaivaloiselta, mutta kun tarkasti +seurasi Mikko-sedän antamia ohjeita, niin rupesi se vähin erin sujumaan +yhä paremmin ja paremmin. + +Ensimmäisten sarkojen aikana levättiin vähäväliä. Mikko-setä kertoi +levähdyshetkinä jutun toisensa jälkeen, pitäen siten mielialaa virkeänä +— ja melkein kaikki hänen kertomuksensa alkoivat sananparrella; "Alku +aina hankalaa, ahkera se voiton saa", tai "Alku työn kaunistaa, lopussa +kiitos seisoo!" Ja useinpa hän myöskin vetosi työn tarpeellisuuteen ja +erittäinkin — maidon maukkuuteen. Silloin pojat hymyilivät ja olivat +hyvillään. Niin kului aika reippaassa vaihtelevassa touhussa. + +Iltapäivällä tuotiin useita heinärekiä vainiolle. Ja nyt vasta alkoi +poikien hauskin tehtävä. Heidät jaettiin kolmimiehisiin joukkueihin, +joille kullekkin annettiin oma valjakkonsa. Yksi sai ajaa hevosta +pitkin karhon reunaa ja kaksi oli kuormaa painelemassa, kun miehet +ajoivat heinät karhosta kuormaan. Vuorotellen sai kukin ajaa hevosta, +vuorotellen kuormaa painella. Ehti siinä aina väliin kuperkeikankin +ottaa ja vajota heinien sisään aivan näkymättömiin. Mutta hauskin työ +sittenkin oli hevosen ajaminen, kun sai ratsastaa koko ajan hevosen +selässä. + +Jo ensimmäisenä päivänä olivat pojat olleet heinäpellolla lähes viisi +tuntia. + +— Väsyttääkö? kysyi setä illalliselle asetuttaessa. + +Useimmat vastaisivat, ettei vähääkään väsyttänyt, toiset tuumivat, että +ehkä hiukan, ja jotkut eivät olleet asiasta ollenkaan selvillä. + +Iltahetkinä ennen maatamenoa kertoilivat pojat toisilleen tarinoita +päivän kokemuksistaan. Mikko-setä taas tiedusti heiltä tarkoin, mitä +uutta he olivat mahdollisesti luonnossa havainneet, oliko joku sattunut +näkemään esim. peltohiirtä tai maamyyrää j.n.e. Vapaina hetkinä +tarkasteltiin ahkerasti ympäröivää luontoa, ja talon lähellä oleva iso +muurahaispesä oli melkein jokapäiväisen retkeilyn päämääränä. + +Siellä asui ahkeraa "rahvasta" — oli Mikko-setä useammin kuin kerran +huomauttanut — siellä asui työteliästä "kansaa", joka taukoamatta +raatoi elämänsä ylläpitämiseksi, kävi ankaraa taistelua yhteiskuntansa +suojelemiseksi ja kävi verisiä sotia valloittaakseen uusia elämän +mahdollisuuksia. Pojat olivat oppineet monta kaunista kertomusta +ahkerien muurahaisten elämästä. Niiden pesä kaikkine monimutkaisine +laitteineen ja laajalle ulottuvine valtateineen ja polkuineen +oli heille tullut hyvin tutuksi ja suuren ihmettelyn esineeksi. +Havainnoistaan oli poikien kerrottava sitten illan kuluksi toisilleen — +ja tästä pyrkimyksestä syntyi mitä ihmeellisin kuvausten sarja, joiden +keksimisessä toinen ei tahtonut olla toistaan huonompi. Muurahaiset +vetivät perässään isoja vaunuja, niin, olipa toiset niistä aivan +oikeilla valjailla valjastetut vaunujen eteen, joissa istui suuri +joukko vallasmuurahaisia. Toiset pojista olivat olleet huomaavinaan, +miten muurahaiset pitivät sotaharjoituksiaan ja päällikön komennon +mukaan suorittivat erilaisia liikkeitä. Olipa niillä pienet omituiset +kivääritkin, joilla ne tähtäilivät. Ja sissisodassa näyttivät ne olevan +erinomaisia mestareita. + +Varsin huvittava tutkimusala muurahaisten yhteiskuntaelämässä oli +pojista niiden karjatalous. Mielellään he seurasivat puunrunkoa pitkin +kiiruhtavaa muurahaista — ja usein heistä joku sattui näkemäänkin, +miten tämän tie johti puunlehdelle, missä viheriäinen "mato", kirva, +oleili. Mielikuvitus — Mikko-sedän kertomuksen mukaan — selvitti +lopun. Muurahainen lypsi "lehmänsä" ja nautti täysin siemauksin sen +makeasta maidosta. Eräs pojista oli kerran huomannut, miten muurahainen +aterian jälkeen otti taskustaan silkkisen nenäliinan ja pyyhki suunsa +huolellisesti, j.n.e. Siten syntyi huvittava juttu toisensa jälkeen. + +Mikko-setä kuunteli mielellään näitä "poikiensa" tarinoita ja lisäsi +niihin aina jotain, joka käänsi heidän huomionsa asioiden uusiin +puoliin. + +Oikeastaan Mikko-setä ei suvainnutkaan muita satuja kuin n.s. +luonnonsatuja. Ainoastaan ne sadut, joiden aiheet koskettelivat +luonnollisia asioita luonnollisessa valaistuksessa, olivat hänen +mielestään hyviä ja hyödyllisiä. N.s. yliluonnolliset mielikuvituksen +tuotteet, jotka loihtivat esille kaikenlaisia sarvipäitä ja antoivat +näille esim. pahojen henkien ominaisuuksia, olivat sitävastoin +vahingollisia, ne kun Mikko-sedän mielestä voivat olla aiheena +kaikenlaisiin peloittaviin näkyihin, varsinkin heikkohermoisissa +lapsissa. Sellaisia Mikko-setä ei koskaan kertonut ja esti sopivalla +tavalla poikiakin kertomasta niitä toisilleen. + +— Sadussa pitää olla tosi ja luonnollinen pohja, jonka kokemus +havaitsee oikeaksi, selitti Mikko-setä. + + + + +10. Herran päivä paistaa. + + +Lauantaisin poikettiin Lehtolan siirtolassa muiden arkipäivien +ohjelmasta siinä, että Mikko-setä ajoi poikansa ylös tuntia +aikaisemmin. Ennen työhönmenoa piti poikien nim. kantaa vuodevaatteensa +ulos ja pölyyttää ne tarkoin sekä levittää auringonpaisteeseen +"päivettymään", kuten Mikko-setä sanoi. Samaan aikaan alkoi Manda-täti +tehdä jokaviikkoista suursiivousta huoneissa. Aamiaiseen mennessä piti +kaiken olla jälleen uudessa ja puhtaammassa kunnossa. Oli heinäkuinen +lauvantai. Aamu oli aurinkoinen ja tyyni. Siirtolan väestä oli yksi +vasta valveilla, Mikko-setä, Hän kohottautui vuoteeltaan ja katsoi +kelloon. Ei ollut vielä varsin kiirettä poikien nousulla. Hän katsahti +rivissä toistensa vieressä nukkuvia rakkaita poikiaan. Kuinka hyvältä +heistä virkistävä uni maistuikaan, sen saattoi päättää tyynestä +ilmeestä, joka jokaisen heidän kasvoillaan kuvastui. + +Nuoruuden taimitarha, Herran viinimäki! Sinun on tulevaisuus! + +Mikko-setä kulki poikien huoneen läpi varovasti ulos aamutuoreeseen +luontoon. Linnut virittelivät kilvan aamuvirsiään, aurinko kultasi +rakennuksen vastapäisen kukkulan. Läheiseltä vainiolta levittivät +heinäseipäät ja latojen edustoilla olevat haasiat kuivavan heinän +sähköistä tuoksua. Tuskinpa saattanee ihmisrinta tuntea autuaallisempaa +tunnelmaa kuin minkä aikaansaa hiljaisen maaseudun aamuhetki! Autuas on +se ihminen, joka tämän saa tuta! + +Mikko-setä levitti kätensä, hänen kirkkaat silmänsä kohosivat korkeutta +kohti, valoa kohti, suurta tuntematonta kohti, kohti kaikkeutta. "Minun +rauhani minä annan teille"...! + +— Lapset! virkkoi hän sisään palattuaan, nouskaahan, nouskaahan +katsomaan ja kokemaan aamun kirkkautta, nouskaa virkistynein voimin ja +iloisin mielin. On niin ihanaa, että rinta pyrkii riemusta pakahtumaan. + +Ja pojat kohottautuivat istualleen toinen toisensa jälkeen, katselivat +unisina ympärilleen, siristeilen silmiään, joita runsas valonhohde +pyrki häikäisemään. + +— Hyvää huomenta, setä — hyvää huomenta, setä! virkkoi jokainen +vuorostaan. + +— Oikein hyvää, oikein kaunista huomenta! vastaili Mikko-setä +jokaiselle. Tunnettehan kai terveiksi itsenne jokainen?! + +— Kyllä, kyllä! + +Pian oli koko siirtola liikkeellä, virkeän reippaana, nauravana, +iloisena, onnellisena. Ja Mikko-setä, hän huomautti jokaiselle +erikseen, miten suloista oli elää Luojan suuren luonnon ympäröimänä +maaseudun hiljaisessa rauhassa. Ja jokainen näistä nousevista vesoista +koetti ymmärtää tuota luonnon luomaa tunnelmaa omalla tavallaan. +Yhtä viehätti lintujen laulu, toista hämmästyttivät autereisessa +aamuvalaistuksessa törröttävät heinäseipäät vainiolla, kolmannen +huomion kiinnitti puoleensa ladon katolla leijaileva hämysäteinen +tanssi j.n.e. Jokaisella oli kumminkin jotain, joka loi häneen +vilpoisen aamutunnelman, jotain, joka sai hänet alistumaan valtaansa ja +saattoi hänen lapsensydämensä herkästi väreilemään ... + +Yht'äkkiä olivat vuodevaatteet levitetyt pihalle aurinkokylpyyn, yhtä +nopeasti sujui uintiretki ja samassa tahdissa syötiin voileivät ja +tyhjennettiin laseista hyvältä maistuva maito. Pojat olivat reippaassa +työkunnossa. + +— Eteenpäin, mars! komensi päivystäjä. + +Ja riviin asettuneet pojat lähtivät puolijuoksussa heinäpellolle. + +Tänään tehtiin työtä kuin hengen edestä. Isoin osa suuren heinäpellon +sadosta oli latoon korjattavaksi tuleentunut. Hevoset odottivat jo +valjaissa ja kartanon miehet tekivät ensimmäisiä kuormia. + +— Terve tuloa, siirtolan armeija! Nytpä teitä tarvitaankin. Hyvin +on Herran aurinko tekonsa tehnyt ja heinät tuleennuttanut. Kelpaapa +niitä Punikin ja Kirjon ensi talvena popsia, kunhan vain tällaisina +korjuuseen saadaan, puheli metsänvartija, joka oli jo täydessä touhussa. + +— Hupaista kuulla, että meitäkin kaivataan ja että mekin saatamme olla +hyödyksi vähäisillä voimillamme, vastasi Mikko-setä. + +Mutta poikien itseluotto kasvoi kuullessaan tätä puhetta heidän +hyödyllisyydestään. Ilokseen ja huvikseenhan he vain pellolla +liikkuivat, kun setä niin tahtoi ja he itse olivat niin päättäneet. +Tosin Mikko-setä oli usein puhunut siitä, että kaikkea työtä — olipa +se mitä laatua tahansa — oli tehtävä ilolla, naurussa suin ja hyvällä +tuulella — silloin se vasta oli oikeata työtä ja oikeata rukousta, +joka kelpasi luonnon suurelle Luojalle. Ja siihen ihmiskunta pyrki — +ja siihen se varmaan piankin pääsisi! Tästä maailmasta on jokaisen +laitettava itselleen oikea koti, mieluinen asuinsija, jossa ihminen ei +tunne itseään muukalaiseksi. + +— Katsokaahan, pojat, ympärillenne, katsokaa oikein avoimin silmin, +niin te varmaankin huomaatte, ettei maailma mikään murheenlaakso ole! +oli setä usein huudahdellut. + +Eikä maailma pojista ainakaan tänä kesänä miltään murheenlaaksolta +tuntunutkaan. Ruokaa oli kylliksi, leikkitanhuja liiaksikin, lämmintä +ja valoa samoin — pikkuriitaisuudet sedän selän takana sovittiin +nyrkiniskuilla, jotka koko kesän ajan olivat olleet niin lieviä, ettei +niistä edes mustelmia jäänyt muistoksi. Ja jos Mikko-setä sattui +kuulemaan poikien keskeiset pahat välit, pani hän heti riitaveljet +"kissanhännänvetoon". Se sai ratkaista asian — ja sitten oli syleiltävä +toisiaan. + +— Hohoi, pojat, missä "kissanhäntä", huuteli setä aina, kun kuuli toraa. + +Olipa silloin jo paras heti tarttua toverin käteen, likentyä häntä +lähemmäksi — ja ruveta nauramaan koko jutulle. Ja harvoinpa — tuskin +koskaan — sitä oikeata riidanaihetta olikaan, jos tarkoin tahtoi asiata +miettiä, kuten setä oli käskenyt. + +Töiden ja leikkien lomassa, kuperkeikkoja heitellessä ja heiniä +poleksiessa nämä seikat väikkyivät useinkin poikien mielessä. Oh-hoi, +vai murheenlaakso tämä maailma — eihän toki, ei ainakaan Lehtolan +siirtolalaisten mielestä, sillä heistä oli jokainen täydessä touhussa, +hiki päässä, nauru suussa ja loistelias ilme silmissä. + +Kuorma toisensa jälkeen solui latoon. Tyhjien heinäseipäiden rivit +karttuivat, ja puoleen päivään mennessä katosivat viimeisetkin turpeet +"kuontalot" vainion kaukaisimmalta kulmalta. Päivän työ oli suoritettu. +Iltahommat olivat jäljellä. Ja sen muodosti suloinen saunailta. Se oli +erityinen juhlahetki — sai häärätä veden kera niin paljon kuin halusi. + +Jokaisena saunailtana kiinnitti Mikko-setä saunan oven päälle isoilla +nokikirjaimilla maalaamansa taulun, kehoittaen aina tarkoin muistamaan, +mitä siihen oli kirjoitettu. Ja muistihan tuon toki; siinä oli: "Joka +teistä tahtoo suurin olla, hän olkoon toisen palvelija!" Mikko-setä +tarkoitti sillä, että toverin selkä oli puhtaaksi pestävä ja häntä joka +tavalla avustettava. + +Sunnuntai-aamuna sai nukkua kauvemmin ja siten kuitata +lauantai-aamuisen varhaisen nousun. Leikkiajat olivat rajoitetut. +Keskipäivällä pidettiin yhteinen lukutunti, opittiin uuden testamentin +"ydinkohtia", kuten Mikko-setä sanoi, s.o. lauseita, jotka olivat +Kristuksen opettamia. Niitä oli paljon painunut mieleen, ja jokaisessa +pahantuulen tilassa saattoi niistä aina jonkun kohdistaa suoraan +itseensä. Ne olivat elämänohjeita, joiden mukaan piti käyttäytyä — +muutoin oli parasta ne kokonaan unohtaa. + +— Sunnuntai-iltapäivin käytiin myöskin usein kartanossa, jossa +tutustuttiin erilaisiin maanviljelys- ja karjatalouskoneisiin, +rakennuksiin, tuulimoottoriin, höyrykoneeseen j.n.e. Melkein joka kerta +tarjottiin myöskin kahvit pullan kanssa. Maksoipa vaivan käydä siellä! + + + + +11, Sateisia päiviä ja kirkkaita kuutamoöitä. + + +Elokuussa, jolloin jo ruiskuhilaat keltaisine liepeineen istuivat +pelloilla pitkissä taajoissa riveissä ja jolloin jo alkoivat tulet +iltasin vilkkua pirttien ikkunoista viimeisiä iltatöitä tehtäessä, +yllätti seudun sadeaika. Tuntui vähän ikävältä piileksiä sisällä päivät +pääksytysten ja tähystellä ikkunoista harmaiden sadepilvien taivallusta +taivaalla. Mieli tosin vähän ilostui silloin, kun aurinko pilkisti +pilvenraosta ja loi piimäisen läiskän lattiaan. Mutta jälleen taas +lientyi taivas tummanharmaaseen verhoon — ja sadetta jatkui, jatkui... + +Siirtolan pojat mielivät ulos, mutta siitä ei tullut mitään. Uimassa +kumminkin käytiin säännöllisesti — Mikko-setä niin tahtoi, ja pojat +tahtoivat myöskin. Mikko-sedällä olikin ihmeellinen taito saada pojat +vapaasti tahtomaan kaikkea, mitä hän itse tahtoi ja minkä hän oli +huomannut hyväksi ja hyödylliseksi pojilleen. Näin taisi Mikko-setä — +ehkäpä osittain itsetiedottomastikin — omata kasvatuksen tärkeimmän +taidon. + +Oli jo kolmas sadepäivä. Aikaa oli vietetty satuja kertoen, +lukien, laulaen. Mutta siitä huolimatta alkoi toisista, varsinkin +toimintahaluisimmista tuntua aika kovin pitkältä. + +— Mikäs Soikkaa vaivaa, kun se niin äänettömänä istuskelee? Kuulepas, +Elo, annapas silmiesi liikkua hiukan vilkkaammin, jottei sinua suotta +tarvittaisi pitää typertyneenä, hoki Mikko-setä poikien pahantuulen +huomatessaan. Eikö kukaan enää satuja keksi? Vihdoin komensi setä +pojat riviin ja voimistelutti heitä parikymmentä minuuttia niin, että +kukin hiukan kuumentui. Syntyi elämää ja vilkkautta. Liikkeelle kerran +päässyt veri halusi jatkaa liikehtimistä. Eräät tarttuivat jo toisiaan +vyötäreisiin ryhtyäkseen painimaan, katsellen kumminkin samalla +kysyvästi Mikko-setään. Tämä arvasi asianlaidan ja antoi poikien +työntää seinustoille kummankin huoneen huonekalut, jotta saatiin +syntymään avara tila. + +— Kas niin! virkkoi setä sitten. Kyllähän tässä nyt mahdutaan +käsikähmäsille, mutta lienee hiukan luille käypää heittää toisensa +puiselle permannolle. + +Sekin epäkohta saatiin pian korjatuksi siten, että setä antoi kantaa +pari kolme olkikupoa navetan ylisiltä kamareihin. Oljet levitettiin +lattialle — ja siinäpä olikin mukava temmeltää ja painia. Vapautta, +iloa ja leikkejä lapsille! Sadetta ei enää kenkään heistä edes +muistanutkaan. Ja järjestyskin pysyi joltisenkin hyvänä, sillä +kummassakin huoneessa oli "päivystäjä" tarkastamassa, ettei kukaan +saanut poiketa leikin säännöistä. Jos jokin pari huomautuksista +huolimatta tulistui liiaksi, oli "kissanhännänveto" valmis — ja sitten +muut sovintotemput sen jälkeen. Sen, joka tässä vedossa hävisi, oli +alkavana puolena yhdyttävä sovintoon, paitsi eräissä erikoisissa +tapauksissa, joissa vahvemman puolelta mahdollisesti oli havaittavissa +ylimielisyyttä, kostonhalua, toverin halveksumista y.m. Niistä asioista +saivat "toverikäräjät" päättää. + +Mutta aika kului, sadepäivä vieri iltaan aivan huomaamatta. Ja +omituista kyllä, tämän jälkeen moni melkein toivoi sadepäivää +saadakseen ehkä mahdollisuuden temmeltää sisällä, jossa leikki oli +säännöllisempää kuin ulkona ja jossa Mikko-setä oli aina niin lähellä +puolustamassa heikkoja, varoittamassa liiallisuuksista, poistamassa +eripuraisuutta ja valppaasti valvomassa kaikinpuolin hyvää järjestystä. + +Seuraavina poutapäivinä varustettiin sitten käsityötarpeitakin +sadepäivien varalle. Setä oli kehoittanut jokaisen miettimään +mielessään, millaisen muistoesineen haluaisi viedä maalta mennessään +joko vanhemmilleen tai sisaruksilleen lahjaksi. Syntyipä siitä +tuumailua ja ajatusten vaihtoa. Mikko-setä oli antanut miettimisaikaa +kaksi vuorokautta. Sinä aikana on jokaisen haudottava päätöksensä +kypsäksi, ja päätöksen tuli olla sellaisen, että se varmasti piti +paikkansa. Eipä siis saanut suuria mielessään muovailla, vaan +ainoastaan sellaisen esineen valmistamista tuli ajatella, jonka +varmasti osasi ja ehti lyhyessä ajassa — korkeintaan kymmenessä +tunnissa — valmistaa. + +Miettimisajan päätyttyä, lepohetken lomassa, istui Mikko-setä pöytänsä +ääressä. Hänellä oli iso paperiarkki edessään. Ja sitten hän kutsui +pojistaan vuoronperään kunkin luoksensa, kysyen häneltä: + +-? Minkä esineen olet päättänyt kotituomisiksi valmistaa? + +Toiset antoivat varman ja selvän vastauksen jo heti ensi kysymykseen. +Setä kirjoitti nimen ja vastauksen paperille. Oli myöskin samalla +ilmaistava aikamäärä, jonka oli suunnitellut tarvitsevansa +ilmoittamansa esineen valmistamiseen. + +Mutta olipa joukossa vielä sellaisiakin, jotka eivät olleet +vastauksestaan varmoja, ilmaisten aikovansa valmistaa pari, jopa +useampiakin esineitä. Mikko-setä ei kumminkaan hyväksynyt tällaisia +vastauksia, vaan antoi uuden miettimisajan, jonka hän määräsi aina sen +mukaan pitemmäksi, mitä epävarmempi vastaus oli. Esim. Seitolalle hän +virkahti: + +— Puolen tunnin miettimisaika yksinäisyydessä, riihessä, jonka ovi saa +olla hiukan raollaan. + +Leimun hän antoi neljännestunnin verran kävellä yksinään metsässä +vastauksen varmentaakseen. + +Vielä samana päivänä olivat sitten kaikkien varmat vastaukset valmiina. +Kukin sai poutapäivien lomahetkinä varustaa itselleen raaka-aineen +työtään varten — ja nämä säilytettiin talteen sadepäivien varalta. Niin +syntyi sitten puukonpäitä, kirveenvarsia, vieläpä pari haravaakin ja +viikatteenvarsi. Kun ne olivat valmiit, piirrettiin niihin päivämäärät, +siirtolan ja valmistajan nimet. + +Mutta syksyn tummasiipinen lintu pimensi öitä yhä enemmän ja enemmän. +Mitä kuulakammiksi, läpinäkyvämmiksi elokuun päivät muuttuivat, sitä +mustemmiksi sysiytyivät yöt. Uh — oikein karsi selkäpiitä, kun ulos +pistäytyi! + +Kumminkin tapahtui siinäkin suhteessa muutos. Eräänä iltana leveni +hopeanhohteinen valo yli vainioiden ja metsämaiden. Se oli suurenmoinen +näky. Edellisinä öinä pilvisenä pysynyt taivas oli vallan hattaraton. +Taivaalla säkenöivät tuhannet — ja uudestaan tuhannet tähdet ja +selväreunainen aivan pyöreä kuu. + +Pojista tiesi jokainen, ettei hän koskaan ennen ollut mitään sellaista +nähnyt. Olihan tosin kuu valaissut kaupunkiakin, mutta eipä se koskaan +ollut tällä tavalla silmiä häikäissyt. Mikähän siinä mahtoi olla? Kun +Mikko-sedältä asiaa tiedusteltiin, niin selitti hän sen siten, että +kaupungin keinotekoinen valaistus ja suuret kivirakennukset estävät +silmämme havaitsemasta taivaan öisiä valoja. Sitäpaitsi on siellä niin +paljon muuta, joka vetää huomiotamme puoleensa, häiriten aistiemme +toimintaa taivasta kohti. + +Oletko nähnyt rauhaisan maaseudun elokuun täyskuutamoa hiljaisena +yönä? Ellet, niin vaella korpeen ja etsi yksinäisyyttä. Tällaisia +ajatuksia sikisi Mikko-sedän pikku siirtolalaisten lapsenaivoissa, kun +he majesteetillisen luonnon keskuudessa hiljaisina harhailivat Lehtolan +läheisyydessä täyskuisena elokuun yönä. Saamiaan vaikutelmia he +tuskin olisivatkaan osanneet toisilleen ilmaista — eivät, he kulkivat +äänettöminä. + +Mutta sitten kuutamo taas vähitellen katosi, kuu muuttui yhä +pienemmäksi ja pienemmäksi sirpiksi — kunnes sekin kokonaan hävisi, +jättäen yöt tähtipimeiksi. Tällaisina iltoina johti Mikko-setä poikansa +pihamaalle ja ohjasi heidän katseensa kohti tuikkivia tähtiä. Sen, +minkä hän itse tähdistä tiesi — ja hän myönsi, ettei se ollut paljoa +—, sen hän opetti pojilleen. Oli helppoa löytää pohjantähti, otava, +iltatähti, orion, vega y.m. Jokaisen tuli tutustua eri tähtisikermien +avulla ne löytämään. Toiset olivat hyvinkin innostuneet näihin +"tieteilyihin", toiset taas osottautuivat välinpitämättömiksi. + +Setä ei kumminkaan jättänyt asiaa niinkään vähälle. Eräänä päivänä +hän pani pojat piirtämään tähtikartan niiden havaintojen mukaan, +joita he iltasin olivat tehneet. Ja nytpä tulikin eräiden poikien +välinpitämättömyys ilmi. Nämä saivat seuraavina tähtikirkkaina +iltoina käydä opin uudelleen — ja tämän jälkeen tunsi jokainen +siirtolalaispoika varmasti eräät kaikkein tavallisimmat tähdet, eli, +kuten setä sanoi: + +— Te tiedätte tähtitieteestä nyt jokseenkin yhtä paljon kuin teidän +mestarinnekin. — Mutta, lisäsi hän sitten, nämäkin asiat käyvät yhä +tärkeämmiksi ihmisen tietoisuudelle — ja teillä nuorilla, joiden on +tulevaisuus, on tilaisuus päästä paljon pitemmälle. + + + + +12. Jäähyväiset Lehtolalle. + + +Ihmistyö on aina vaillinaista — ja keskeneräiseksi se aina jää, +koettipa sen saada sitten kuinka valmiiksi tahansa. Eikä se koskaan +lopu, tekipä sitä kuinka uutterasti ja kuinka paljon hyvänsä. Mutta +kaikki tämä on ihmiskunnalle siunaukseksi. Siinä näkyvät meidän +puutteemme ja meidän pyrkimyksemme. + +Siirtolalaiset vähäväkisinäkin olivat raivanneet hyvän alan +ryteikköistä metsää. Alkukesän töitä jatkettiin elokuussa. Aina kun +oli päästy johonkin rajaan, oli siirrytty siitä ohi ja päätetty +vielä lisätä aluetta. Ja kauniiltapa jälki näyttikin. Sitä kävivät +ihaillen katselemassa kartanonomistaja perheineen, ja metsänvartija +antoi Mikko-sedän siirtolalaisten työstä kiittävän arvostelun. Kunhan +vain joka kesä saisi saman verran metsämaata raivatuksi, niin ei +hyvinkään monia vuosia kuluisi, kunnes kaikki tärkeimmät alat koko +kartanon mailla olisivat ensiluokkaisessa kunnossa. Siihen suuntaan oli +metsänvartija herralleen puhunut. + +Se oli lasten työtä, kaunista lasten työtä. Luojan ihmeellinen luonto +oli tullut vieläkin ihmeellisemmäksi, sen salaperäisyys ihmiselle +tajuttavammaksi. Ihminen sai ikäänkuin avata silmänsä ja katsella +kaikkea sitä, mitä luonnossa oli. Hän näki laajemmalta yli avoimen +seudun. Puunjuurilla, missä ennen lahoilevat pensaat estivät korren +nousun, pääsi nyt maa vihannoimaan, kukkanen kohoamaan — ja hento puun +taimi, jota ennen lahonnut runko taivutti maata vasten, kykeni nyt +kohottamaan latvansa valoisaa aurinkoa kohti. + +Se oli lasten työtä — kaunista työtä! Ja kilvan he itsekin sitä +ihailivat nyt, kun he tiesivät hetken tulleen, jolloin heidän oli se +ainakin keskeytettävä, kenties ainiaaksi sen jatkamisesta luovuttava. +Sillä syksy oli käsissä, muutto takaisin kaupunkiin lähellä. Heihin +nähden oli työ tällä kertaa valmiina heidän edessään, ja ihminen +nauttii aina aikaansaamastaan valmiista — siinä on työn suuri siunaus! +Kumma, etteivät pojat olleet ennen lähimainkaan huomanneet kaikkea tätä +kauneutta, minkä he olivat aikaansaaneet. Vasta nyt se heille selvisi, +nyt he osasivat mielihyvän nautinnolla eroittaa ruman kauniista — +raivatun, puhdistetun metsän — raivaamattomasta, puhdistamattomasta +metsästä. Sitä paitsi sanottiin kaikkea tätä heidän työtänsä hyväksi +ja hyödylliseksi. Kunpa kaikki metsät olisivat raivattuja — kunpa +ihmisikä, kunpa heidän ikänsä riittäisi raivaamaan kaikki metsät, +kaikki Suomen korvet! + +Kaikkialla Lehtolan ympäristössä näkyi selviä jälkiä poikien kesäisistä +toimista. Talon vastaiselle kummulle, hiekkamäkeen he sotaharjoituksia +pitäessään olivat kaivaneet kaksi isoa kuoppaa vallihaudoiksi, +joiden valloittamista ja puolustamista välistä suoritettiin hyvinkin +tuimalla tavalla. Ne olivat syviä, kuhunkin suuntaan sylenlaajuisia +maaonteloita. Kun kartanonomistaja ne näki, ihastui hän ikihyväksi. + +— Juuri tuollaisia me tarvitsemme, ne ovat erinomaisia perunakuoppia, +hän virkkoi. + +Sitten arvosteltiin niiden kaivamisarvo, toisin sanoen: metsänvartija +ja pehtori saivat määrätä, kuinka monta työpäivää kuluisi kummankin +kuopan kaivamiseen. Sen mukaan sitten oli palkka laskettava poikien +hyväksi. + +Jälleen olivat siis pojat — tietämättään — saaneet aikaan jotain +hyödyllistä, joka oli tuottanut heille suurta iloa ja ajankulua. + +Ja tuossa talon ympärillä oli laaja vainioryhmä. Heinäpeltojen pinta +oli paikoin kellastuneen sängen peittämä, mutta suurimmaksi osaksi +näytti se taaskin vihannalta, sillä jälkikesän heinä peitti lakastuneen +kalpean maan. Se ikäänkuin koetti suojella luontoa liian pikaiselta +syystunnelmalta. Ja laitumella käyvät lehmät söivät ahnaasti ravitsevaa +ruohoa. + +Heinäladot, jotka peltojen laidoissa täyteen ahdettuina lohduttivat +maamiestä tulevan talven tuiskuja kestämään, näyttivät kuin unelmoivan +niistä ajoista, jolloin Lehtolan siirtolalaiset ilakoimisellaan +täyttivät niiden ympäristön ja pitivät kisailupaikkanaan niiden +vähäarvoisien seinien sisustaa. + +Pojat ymmärsivät nyt niin hyvin näitä kaihoisia tunteita, kun he +tiesivät pian olevansa pakoitetut jättämään rakkaan siirtolansa. Kesä +oli mennyt, mennyt samaa tietä kuin niin moni edellinen. Mutta olipa +heillä hyvä mieli siitä, ettei tämä viimeinen ollut kulunut suotta +kaduilla juoksemiseen ja pahuudentekoon — se hyvä mieli seurasi +itsestään olosuhteista, ei suinkaan harkitusta tietoisuudesta. + +Viimeiseksi sunnuntaiksi, minkä siirtolalaiset Lehtolassa viettivät, +oli heidät kutsuttu kartanoon jäähyväiskahville. Sitä ennen olivat +pojat pitäneet kokouksen, jossa olivat hyväksyneet sen Mikko-sedän +ehdotuksen, että kaikki ylimääräinen maksu, minkä kartanonomistaja +perunakuoppien kaivamisesta y.m. maksaisi, otettaisiin vastaan +luonnossa, sellaisen vaihtoehdon oli nim. kartanonomistaja +Mikko-sedälle aikaisemmin ilmaissut. Siirtolalaisten päätöstä +ilmoittamaan kartanonomistajalle valittiin kolmihenkinen lähetystö, +joka myöskin sai tehtäväkseen lausua kiitokset hyvästä kohtelusta ja +siitä luottamuksesta, mitä kartanonomistajan puolelta siirtolalaisia +kohtaan oli osoitettu. + +Kahvikutsut muodostuivat juhlahetkeksi siirtolalaisten elämässä. +Metsänvartija isäntänsä puolesta kiitti heitä ahkeruudesta ja hyvästä +käytöksestä sekä ilmoitti, ettei siirtolasta kannettaisi mitään +asuntovuokraa, koska siirtolalaiset olivat tuottaneet niin paljon +hyötyä ja tehneet hyödyllistä työtä kartanolle. Ylimääräiset maksut +siirtolalaisten töistä — koska he olivat halunneet ne luonnossa +— suoritettaisiin juurikasvien nostoaikana, jolloin poikien oli +pyydettävä itselleen lupaa koulusta ja saavuttava saamisensa perimään. +Kartanonomistaja oli luvannut korvata sen vähäisen junamaksun, mikä +kultakin matkaan kuluisi. Näin ollen saivat pojat vielä talvenkin +kuluessa nauttia kesän ansioista. + +Saattaneepa arvata, etteivät nuoret siirtolalaiset olleet pahoilla +mielin, varsinkaan, kun heti puheen päälle tarjottiin iso lasillinen +kuumaa teetä oikein ison pullapalan kera. Erityisesti miellytti +poikia myöskin se, että heidän toivottiin ensi kesänä palaavan +takaisin samoille kesälaitumilleen. Mikko-setä oli oikein liikutettu +näistä toivomuksista ja lupasi, melkeinpä kyyneleet silmissä, kun +kartanonomistaja puristi hänen kättään, että hän ensi kesänä yrittää +kaksinverroin suuremman poikajoukon kanssa saapua siirtolaan. + +— Terve tuloa, terve tuloa takaisin! Kyllä täällä tilaa riittää, +virkkoi kartanonomistaja heidän lähtiessään. + +Seuraavana aamuna ani varhain lähti kaksitoistamiehinen joukkue, +kullakin matkapussi selässä, Lehtolasta kaupunkia kohti. + +Kesäsiirtolalaiset muuttivat takaisin talvisille asunnoilleen. + + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75374 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..af28172 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #75374 (https://www.gutenberg.org/ebooks/75374) |