Initial commitHEADmain

4 files changed, 5953 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/75355-0.txt b/75355-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..30b73da
--- /dev/null
+++ b/75355-0.txt
@@ -0,0 +1,5936 @@
+
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75355 ***
+
+language: Finnish
+
+
+
+
+SOPHONISBE
+
+Murhenäytelmä
+
+
+Kirj.
+
+LAURI HAARLA
+
+
+
+
+
+Porvoossa,
+Werner Söderström Osakeyhtiö,
+1919.
+
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+HASDRUBAL, Karthagon päällikkö.
+SOPHONISBE, hänen tyttärensä.
+HELIKE, tämän seuralainen.
+SANKHUNIATHAN, Astarten pappi.
+MASINISSA, Itä-Numidian kuningas.
+PROKLES, Masinissan seuralainen, Sophonisben ja
+   Masinissan entinen opettaja.
+ALITTA, Masinissan sisar.
+MASSIVA, tämän poika.
+SYPHAX, Länsi-Numidian kuningas.
+VERMINA, hänen poikansa.
+SCIPIO, Rooman sotavoimien ylipäällikkö.
+GAIUS LELIUS, Scipion alipäällikkö.
+TEUTATES, gallialainen orja.
+MARSYAS | frygialaisia
+GALLOS  | huilunsoittaja-orjia.
+NOTOS, aleksandrialainen orja.
+MYRKKYRI.
+THEVESTA.
+I VARTIJA.
+II VARTIJA.
+I LÄHETTI.
+II LÄHETTI.
+SANANSAATTAJIA, SOTAMIEHIÄ, KANSAA.
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
+
+
+Näyttämö:
+
+Karthagon päällikön Hasdrubalin puutarha Karthagossa. Vasemmalla
+palatsin pääty. Oikealla kotitemppelin portaat kaaressa kulkien
+etualalta keskelle oikealla. Taustalla kaupunki. Näkyy Ammonin torni
+y.m. Etualalla avonainen paikka, jonka taka-alalla marmori-istuin ja
+lotus-kukkien ympäröimä pyhä lähde. Aukeaman eroittaa taustasta
+sypressi- ja myrttipuut. Näiden takana kulkee käytävä viistoon
+oikealta taka-alalta palatsin portaisiin. Palatsin luona kasvaa
+mantelipuita ja ruusuja. Temppelin seinustalla kiertää viiniköynnös.
+Temppelin kulmauksen takaa näkyy granaattipuita. Kirkas iltapäivä.
+
+SOPHONISBE (istuen marmori-istuimella ja ruokkien lammikon pyhiä kaloja
+kääntyy Heliken puoleen, joka nojaten porraskaiteeseen vasemmalla katsoo
+haaveillen Ammonin tornia kohti):
+
+Helike, jälleen mailla unelmain
+Sa harhaat. — Liiaks haaveilleet jo liemme,
+Ei auta meitä haave hauras.
+
+HELIKE (kuin havahtuen):
+
+Keidasta vailla onnenunelmain
+Ma näännyn erämaahan, valtiatar.
+
+SOPHONISBE:
+
+Mutt' keitaalta, Helike, erämaa,
+Vain erämaa taas jatkuu loputon. —
+— Se matkamiestä nääntäin ahdistaa
+Kuin aika tää, tää raskas odotus,
+Ja epätietoisuus, mi taivaan ääriin
+Luo sumuverhot aavetansseineen.
+— Mutt' kuitenkin: viel' tyhjempää kuin haave
+On vaikerrus. Siks kerro mulle nyt,
+Helike armas, satu tuo, jok' äsken
+Niin sseesteiseks sun otsas seppelöi.
+
+HELIKE;
+
+En muuta voi kuin yhtä unelmoida. —
+Mutt' vieras samaan sadun aiheeseen
+Pian kyllästyy. —
+
+SOPHONISBE:
+                   Ma sulle vierasko!
+Ei muinoin kysyä mun tarvis lain
+Kuin Proklesta Helike muisteli.
+
+HELIKE:
+
+Helike Proklesta näin muistelee:
+Hän miettiväisnä astuu nurmikenttää,
+Jok' kummun vehmaan hartehia kiertää.
+— Hän nostaa pään ja katsoo laaksoon päin,
+Miss' rauhaisana kaupunki viel' lepää.
+Heliken siellä muistaa vuottavan —
+Takaisin käy kuin kilvan kiirehtäin —
+
+SOPHONISBE (innostuen):
+
+Helike, hurmas hento kaunis on!
+    (Leikkiä laskien)
+Kas silmäis into kirkas liekehtii
+Kuin uhriliekki jumal'alttarilla. —
+Sun jumalanas viisas Prokles on —
+    (Masentuen)
+Mutt' mitä mulle jäi — —
+
+HELIKE (iloisesti):
+
+                          Nyt tuhmaa tuumit.
+Unelma yhtä kaunis, lemmen tuli
+Yht'aikaa syttynyt kuin mun.
+
+SOPHONISBE:
+                             Vuos sitten
+Sait sinä Prokleen nähdä, multa mielen
+Kuusvuotinen lyö kaipaus. En mitään
+Vuoks onneni voi tehdä, taistella.
+
+HELIKE (valoisasti):
+
+Kun filosoofi kultasuu ja prinssi
+Numidian, nuor' Masinissa, puiston
+Tään saman varjostoissa puhein meitä
+Tai voimanäyttein hurmas — silloin et
+Noin synkkä ollut, muistathan — —
+
+SOPHONISBE:
+
+                                   Niin — silloin
+Meit' selvyys tyynsi rauhallaan. Mutt' katso,
+Nyt katso maailmaa — et ilakoi —
+Nyt virrat Välimereen laskevat
+Suvantoon saakka ensilähteiltänsä
+On veren punaamat ja aalloissansa
+Vain raunioita kuvastaa. Nyt kansat
+Lyö murskaks ihmisonnen taistaissaan
+Kuin jättipedot toisiansa vastaan
+Ja pienet kansat ristiaallokossa
+Kuin ruhka velloo tietämättä minne.
+— Mutt' loppuna on tuho Karthagon
+Tai Rooman! — Jospa tietäis, kummanko.
+
+HELIKE:
+
+Samaapa sotaa käytiin silloin jo. —
+
+SOPHONISBE:
+
+Mutt' voiton puolla oli Karthago —
+Nyt tappioista saapuu sanomia.
+Ne mieltä kauhuaavistuksin vaivaa — —
+
+HELIKE:
+
+On, valtiatar, mieles synkkä liian.
+Et luota sankarmieleen sotijamme,
+Et Hannibalin neronvaltaa muista,
+Jok' kauhuun saattoi Rooman mahtavan.
+- Ja suurinta et muista suojaajaas.
+Ken Scipiot löi Anitorgin luona,
+Ken Syphaxin löi nuorukaisna jo?
+Hän kerran Prokleen aatteet toteuttaa!
+- Kihlattu Masinissan noin ei saa
+Kuin painajaisen alla voihkaa. — —
+
+(Alkaa kuulua humua ja ääniä oikealta päin.)
+
+SOPHONISBE:
+
+                                   — — Mutta
+Elääkö Masinissa, sit' en tiedä.
+Sa muista viime viesti Espanjasta:
+Ilipan luona joukot Karthagon
+On lyöty kokonaan, iberit, keltit
+Erinneet meistä, saaliiks voittajan
+Maa hopeeaarteineen on joutunut.
+Isästäin lyöty eroon Masinissa.
+Miss' on hän nyt? Seikasta tästä lainkaan
+Ei viesti kertonut. Mutt' huhutaan:
+Numidiass' on levotonta, hiljan
+Vaikk' kapinoivat lyötiin mikatanit —
+— Ei ihme, vaikka kammoin tuijotan,
+Kuin henkipatto kuolon jyrkänteellä.
+En kuilun syvyyttä viel' laske, nää,
+Mutt' loppu liian selvä on — - —
+
+HELIKE:
+
+                                  En jaksa
+Sun tuskaas nähdä. Voimas missä on
+Ja intos, joka pojat sytti taistoon,
+Kun ryövärit nuo uhkas?
+
+SOPHONISBE:
+
+                        Silloin vaara
+Uhkaava hurmas mua. Taistoa
+En pelkää, tyhjyys tää ja hiljaisuus
+Mun houraks saattaa. Suonissani yhä
+Pakoittaa kiihko veren. Pyhä hartaus
+Kaikk' anoin uhrata ja uskaltaa
+Vuoks Karthagon mun rintaan' näännyttää.
+— Mutt' mitään en ees kuulla saa —
+
+ALITTA (Noin 30 vuoden vanha, kaunis, mutta kärsineen näköinen
+nainen, tulee kiirehtien, huolissaan):
+
+                                   Mit' on
+Tää humu, huuto kansanjoukon? Kaikki
+Sydäntäin vapisuttaa nyt, kun vuotan
+Astarten sulosuusta vastausta,
+Ma saanko hedelmistä uhratuista
+Massivan, kauniin lemmen-hedelmäin,
+Taas takaisin.
+
+HELIKE (on katsellut kaupungille päin):
+
+               Sypressein tumma rivi
+Tuo kaihtaa, etten selvään nähdä voi
+Mit' tekeill' on. — Päin Junon kukkulaa
+Kai kansanjoukko rientää. — Parvekkeelle
+Mä riennän katsomaan.
+
+(Naiset poistuvat palatsiin. — Hiipien ja kuulostellen tulee puiden
+takaa Marsyas. Hän puhaltaa huilustaan muutaman iloisen säveleen ja
+viittoilee, jolloin kolme muuta orjaa, Gallos, Teutates ja Notos,
+tulee esiin puiden takaa.)
+
+MARSYAS:
+
+                      Lehahtivat
+Jo lentoon perhoset. Nyt sirittää
+Voi pitkäkoipi-sirkat.
+
+TEUTATES (tuimasti):
+
+                       Teissä miestä
+Ei irti lyömään kahleita. Kuin orjat,
+Vätykset arkailette. — Kuninkaat
+Meit' toivoo hempukoitaan turvaamaan. —
+Mutt' täällä pillipiiparin ja kokin
+Vain virkaa teette. — Tikari tää aukois
+Niin oivasti tien Masinissan luokse —
+    (Itsekseen)
+Tien näyttäis tammimetsiin Gallian —
+
+KOKKI (hätääntyneenä):
+
+Ase pois. Tai lyövät naulat kämmeniin.
+
+GALLOS:
+
+He mistä, houkka, saavat ristinpuun,
+Jok' kestää möhömahas ihraisen.
+
+MARSYAS:
+
+Ja valtavuutes löyhkään tukehtuis
+Tää kaupuskansa. Ällös piskuinen
+Sa pelkää lainkaan.
+
+KOKKI:
+
+                    Lemmen lurittajat
+Kai ristillä viel' kiimalaulut soittais.
+Ja piikaset Astarten muistokseen
+Sais koijareilta huilunpätkän, joka
+Monesti heiltä lemmenkaihon poisti.
+
+TEUTATES (kärsimättömästi):
+
+Nyt toimeen veljet. Viime yönä hiivin
+Luo kreikkalaisen, joka Masinissaa
+Ja valtiatarta on opettanut.
+Sain varmat tiedot: Syphax lännestä
+On hyökännyt ja Masinissan lyönyt.
+Tää harhailee Medjerdan tienoilla
+Ja ryöstää maita Karthagon, kuin tuuli
+Taas aavikoille kadoten. On helppo
+Nyt piiloon päästä Atlaan rotkoihin
+Ja sieltä Masinissan uljaan luo.
+Ken yhtyy hankkeeseen?
+
+MARSYAS (kuin itsekseen):
+
+                       Ei lännen puolla,
+Vaan idän mailla asuu onneni.
+Soi huilut siellä vain ja tympanit.
+Vain siellä laulun raiku kallioista
+Tuo kaiun voimakkaan ja siellä vain
+Puun alla manteleita syödä saan
+Kanss' immen, joll' on silmä ruskea
+Kuin manteli — Siell' himmeet piniat
+Ihmeesti mielen tyynnyttää. — — —
+
+TEUTATES:
+
+                                   — Ei aikaa
+Nyt muisteloon, sa saavut Frygiaas,
+Jos hankkeen uskallat.
+
+-MARSYAS:
+
+                       Kaikk' uskallan.
+    (Ojentaa kätensä Teutateelle)
+Mutt', Gallos veikko, yksin soida ei
+Voi huiluni, ei iloni.
+
+GALLOS:
+
+                       En maata
+Isäini muista lain, mutt' tarinoistas
+Sen kauniiks tiedän, niistä tunnen myös,
+Ett' mieluinen sen muoto silmillein,
+Kuin huilun huulillein. Nyt ristille
+Tai Frygiaan, mutt' aina käsikkäin.
+
+(Antaa kätensä Marsyaalle ja Teutateelle. Marsyas hypähtää palatsin
+portaitten luo vartioimaan.)
+
+TEUTATES:
+
+Mit' tuijotat sa, Notos, kätes anna.
+
+NOTOS (Vanhahko mies. Pää koomillisesti muodostunut).
+
+Miks tyhjän vaihtaisin ma tyhjyydeksi.
+
+TEUTATES:
+
+Tää kärsimyskö tyhjyyttä?
+
+NOTOS:
+
+                          Niin näyttää
+Kuin kärsisin, kun hehkuu nautinto
+Tääll' ympärillä. Mutta kumpainenkin
+Ja ero kummankin vain harhaa on,
+Min aistit punoi, mitkä sattumasta
+Taas saivat rakenteen. — On harhaa kaikki.
+
+KOKKI (yksinkertaisesti):
+
+Siis minäkin vain sattuma?
+
+NOTOS:
+
+                           Niin, mies,
+Vain ikävältä näytät sattumalta.
+
+(Marsyas viittoo tovereilleen, että joku tulee. Kaikki, paitsi
+Marsyas, poistuvat oikealle.)
+
+VAHTI (Astuu käytävää pitkin palatsin portaitten luo, Marsyaalle):
+
+Nyt valtiattarelles viestin tuo
+Lähetti sotajoukosta, sa riennä,
+Tää ilmoita.
+
+(Poistuu. Marsyas viittoo oikealle, Teutates ja Gallos tulevat kysyvinä).
+
+MARSYAS:
+
+             Nyt tarkoin varuill' olkaa.
+Lähetti sotajoukosta on tullut. —
+
+(Poistuu kiireesti palatsiin).
+
+TEUTATES (Galloolle):
+
+Nyt hiivi, poika, kaupungille. Viesti
+Vie tästä kreikkalaiselle. Hän aikaa
+Palatsiin tullakseen on sopivaa
+Vain odotellut.
+
+(Poistuvat oikealle. Naiset tulevat, Marsyas seuraa. Sophonisbe
+viittaa Marsyasta kiirehtimään. Tämä oikealle).
+
+SOPHONISBE:
+
+                Kylmyys äkkinäinen
+Kuin illan tullen jäähtyessä maan
+Nyt jäseniäin kangistaa. Ma tunnen:
+Eess' seison verhon kaikkein pyhimmän.
+Siell' jumalatar ankara vai lempee
+Sylinsä avaa — — —
+    (Lähetti saapuu).
+                   Puhu.
+
+LÄHETTI:
+
+                         Valtiatar,
+Isäsi Hasdrubal jo täällä on.
+Kaupungin portilla jo välkkyi peitset
+Puheilles päästessäni, valtiatar.
+
+SOPHONISBE:
+
+Otsansa ylpeä viel' kirkas onko
+Ja mieli murtumaton?
+
+LÄHETTI:
+
+                     Silmä Baalin
+Taas lapsillensa loistaa, päämies lausui,
+Kun lähtökäskyn kotiin antoi.
+
+SOPHONISBE:
+
+                              Meidät,
+Oi, Baal, sun silmäs hehku virvoittaa.
+Elissa ylhäinen! Sa armon tuot
+Kuin taivas sateellansa elvyttää
+Maan nääntyvän, sadetta huokaavaisen. —
+Näin huulemme sa tuskaan vääntyneet
+Taas toivon hymyyn liennät, vereviksi
+Kuin paisuvainen hedelmä ne saatat.
+    (Innostuneena, käskevänä.)
+— Mutt' miss' on tulomalja? Tahdon juoman
+Ma sekoittaa. — Ja orjattaret?
+
+HELIKE:
+
+                               Valmiit
+Ne valtiatartaan on seuraamaan.
+Sisälle käy, saat siellä tulomaljan
+Sa omin käsin valmistaa.
+
+(Sophonisbe ja Helike poistavat palatsiin.)
+
+ALITTA (lähestyen lähettiä):
+
+                         Sa sano,
+Massiva-poikan' onko turvassa?
+Hänestä tiedätkö? Sai suojassa
+Kuningas Masinissan, veljeni,
+Tuo pololapsi sotaan seurata.
+
+LÄHETTI:
+
+Ilipan luona, kaksitoistias
+Massiva vangiks joutui Scipion.
+
+ALITTA (kauhistuttuaan ja viitattuaan lähetin poistumaan):
+
+Voi Baal, Astarte. Teissä synty on
+Ja hoiva ihmisen. Voi teissäkö? —
+Astarte! Kyyhkyset sun temppelissäs
+Saa suojan; pääsi päällä turvallisna
+He olla saa, mutt' ihmislapsen syökset
+Sa turmioon. — Voi, Baal! Sun tulisilmäs
+Ei ihmistainta saata versomaan,
+Vaikk' marron maan saat kukat tuottamaan.
+— Vai vanhentuneet ootteko ja heikoiks
+Jo tulleet, ylimmäiset. — Siispä suokaa
+Ett' Melkart poikanne meit' auttaa saa.
+Tai varjolles Elissalle, Astarte,
+Täys voimas anna, hän vois äitiä
+Ja naista ymmärtää. — Mutt' turhaan huudan.
+Ei jumalat, ei ihmiset mua auta!
+
+(Lyyhistyy marmori-istuimen viereen.)
+
+HELIKE (näyttäytyy portailla, kiirehtii Alittan luo):
+
+Mi taakka noin sua painaa, ruhtinatar?
+
+ALITTA (yhä itsekseen):
+
+Nyt sirkeet silmänsä kuin katsovat!
+Voi, tylyt miehet sua loukkaavat
+Ja Roomaan vievät.
+    (Ylös ponnahtaen.)
+                  Mulle poikani
+Takaisin antakaa, mua auttakaa!
+
+HELIKE:
+
+Mit' tapahtunut on? Oi, sano.
+
+ALITTA:
+
+                              Vangiks
+Massiva joutunut Ilipan luona — — —
+
+HELIKE:
+
+Oi, ruhtinatar, tuskas ymmärrän —
+— Mutt' sanotaan, on lempee Scipio,
+Hän lapselle ei pahaa tahdo, usko
+Viel' palaa poikas.
+
+(Kuuluu Ammonin torven ääni).
+
+                    — Torvi Ammonin
+Päämiehen saapuneeks jo ilmoittaa.
+Sielt' apu kaikille nyt tulee.
+
+(Sophonisbe tulee orjattarien seuraamana, pysähtyy portaitten alapäähän)
+
+                               Katso
+
+Jo saapuvat. Nyt tyynny, ruhtinatar. —
+
+(Alitta ja Helike poistuvat palatsin taakse vievää tietä myöten —
+Hasdrubal saapuu oikealta seurassaan pari kolme päällikköänsä ja
+muutamia arvokkaita Karthagon kansalaisia.)
+
+SOPHONISBE:
+
+Oi, terve sulle, Baalin kunnia.
+Kotisi kynnyksellä tyttäres
+Sua vartoo, niinkuin toivo hartain vartoo
+Siivekkään riemun pyhää pauhinaa.
+— Juo tervetulomalja, valtias.
+    (Tarjoo maljan.)
+Suo tyttärelles isän siunaus. —
+
+HASDRUBAL (Syvästi hartaana):
+
+Sinulle, Karthagolle siunauksen
+Jumalten tulisäteet langettaa
+    (Kääntyy jumalien puoleen)
+Baal, Hammon, Samai'm ja Eshmun. Te
+Ylemmät olevaista, kuitenkin
+Ydin ja lähde kaiken olevaisen.
+Kolm'yhteys sa kaikki kaartavainen!
+Kuin kaikki Baalit edessäsi nöyrtyy
+Kuin lämpöänsä maa sun puolees huokuu
+Ja autereena aavat ulapat
+Sun syliis kaipaa, samoin minäkin —
+Vain rahtu, solu palvojistas näistä —
+Isäini tuhkan kautta vannoen
+Nyt uhrin lupaan, joka suopeaks
+Sun silmäs kirkastaa. Yön helmasta
+Äärille pilven nouskoon uhrin katku.
+Värisköön ilma huudoist' uhriteuraan
+Ja kuolonkorahdukset kuulkoon korvas. —
+Maa verta juoda saa, ett' kylläisenä
+Sieraimes tuoksun tuntee huumaavan.
+— Pelastus Karthagon on vastauksesi
+    (Kääntyen tyttärensä puoleen)
+Niin, tyttärein, lie ollut alituinen
+Sun mieles ahdistus?
+
+SOPHONISBE;
+
+                     Yön pimetessä
+Kuin seisoo eksynyt, niin minäkin
+— Opasta puuttuihan, kun sinä puutuit.
+
+HASDRUBAL:
+
+Jumalten suomat lohduttajat, papit,
+Miss' silloin viipyivät? Vai soiko sanat
+Salaisten syntyin kuuron korville?
+
+SOPHONISBE:
+
+Salaiset opit, lauselmat ja menot
+Jo varhain opin, mutta kuulin myös:
+Ei mitään jumalista tietää voi,
+Jos ovat, ovat liiaks kaukana
+Ja ylhiä, ei ihmiskärsimys
+Heit' huoleta. — —
+
+(Levottomuutta joukossa.)
+
+HASDRUBAL (suuttuneena):
+
+                   Jo lakkaa!
+    (Muuttuneella äänellä)
+                              Ymmärrän,
+Sun aatokses on Didon tyttären,
+Ettei meit' auta vieraat jumalat. —
+Niin hurskautes myös armoin palkitaan.
+Sun käsivartes hennon valkeus
+Pelastus Karthagon on ainoo nyt.
+    (Muitten puoleen kääntyen)
+Käteensä Baal on koston antanut.
+Heikoimman Baalin silmä kirkastaa,
+Kun ihmein kansan ahdistuksesta
+Hän vapahtaa. — Jo meidät Scipio
+Löi Espanjasta. Uusin aikein nyt
+Siciliassa miekkaa teroittaa.
+Pian tänne Agathokleen jälkiä
+Hän seuraa. — Mutta sokeudella kerran
+Tyranni Agathokles lyötiin, niin
+Myös Scipio nyt kulkee turmioon.
+    (Erittäin kansalaisille)
+Kansalle näännetylle lupaus
+Tää tervetulolahjan on. Se tiedoks'
+Nyt kansan saattakaa, koht' täyden tiedon
+Siit' annan. Ensin keskustella tahdon
+Vanhinten kanssa.
+    (Kansalaiset poistuvat. Päälliköille)
+                  Joukot valmistakaa
+Päämiehet, juhlaan. Sana lähettäkää
+Astarten papille, ett' tyttäreni
+Hartaasti kaipaa opetustaan nyt.
+
+(Päälliköt oikealle. Samalla antaa Sophonisbe merkin orjattarilleen
+poistua. Hasdrubal kävelee edestakaisin etualalla, kiivaasti
+Sophonisbelle.)
+
+Tahdotko multa kansansuosion
+Sa hävittää, kun sanoin pilkkaavin
+Yhteistä uskoamme herjaat.
+
+SOPHONISBE:
+
+                           Isä,
+En herjaa lain, vain tahdoin selittää — —
+
+HASDRUBAL (keskeyttäen):
+
+Puhettas hämärää en kuulla tahdo.
+Parempaa tehtävää nyt mulla. Oiti
+Saat tahtoni sa kuulla: liittolaisen
+Voit meille hankkia sa mahtavan,
+Jos Iempes annat majaa muuttaa, sen
+Ampsagan tältä rannalt' toiselle
+Suot liittää — — —
+
+SOPHONISBE (änkyttää kuin iskun saaneena):
+
+                   Mitä. Mitä tarkoitat?
+En mitään ymmärrä — - —
+
+(Istuu marmori-istuimelle.)
+
+HASDRUBAL:
+
+                       Ma liiton tein,
+— jos lyhyeen ma kerron — Siggassa
+Syphaxin kanssa. Rooman liitosta
+Sun kättäs vastaan luopui hän ja avuks
+Tuo tuhatta viiskymmentä hän miestä.
+
+(Hasdrubal kävelee kiivaasti edestakaisin.)
+
+SOPHONISBE (ponnahtaa ylös):
+
+Te valta-aatteen aatteettomat miehet,
+Te kansantunnon tunnottomat pylväät!
+Teill' luonnoton on muoto. Kun nään teidät,
+Nään sadun kauhun, siipiselkäkäärmeen.
+    (Hetken vaiettuaan)
+Mutt' te jos rajat poljette, en minä.
+
+HASDRUBAL (kylmästi):
+
+Ei tarvis siipiä, ei luikerrusta:
+Numidiassa lännest' itäkolkkaan
+Nyt yksi herra hallitsee. Se herra
+On Syphax, herra sinun myöskin. Muista:
+Nyt Masinissa vailla valtakuntaa
+Ja sotavoimaa pakolaisna harhaa.
+— Medjerdan seutuvilla samoilee.
+
+SOPHONISBE (epätoivoisena):
+
+Siis tottako tää julma tieto.
+
+HASDRUBAL:
+
+                              Totta
+Ja todemmaks sen vielä näät.
+
+SOPHONISBE (jälleen toivovana):
+
+                             Mutt' isä!
+Takaisin hänet auta valtaan, niin
+Numidian hän heimot kaikki tuo
+Meit' auttamaan.
+
+HASDRUBAL:
+
+                 Kuin lapsi haastat. — Muuta
+Ei keinoa kuin kylmä valtataito:
+On lyödyt liittolaiset uhrattava
+Ja uudet luotava.
+
+SOPHONISBE:
+
+                  Tää kovaa on,
+tää hulluutt' on!
+
+HASDRUBAL (käveltyään kiivaasti, pysähtyy):
+
+                  Lie kovaa tuo kuin sanot,
+Mutt' kovempaa ois tuho Karthagon.
+
+(Samassa Sankhuniathan astuu sisään oikealta temppelistä, Hasdrubal
+menee häntä vastaan, puhuu kuiskaten papille, viitaten Sophonisbeen
+päin)
+
+SOPHONISBE (lyyhistyy istuimen viereen painaen kädet ohimoilleen):
+
+Miks sumeaks käy maailma. Jo kuulen
+Kuin tohisevat tuulet kauhun. Peitä
+Mua pimeys. Sun sylissäsi kaaos
+Suin ammottavin huokaa, sen ma kuulen,
+Sen tunnen ma kuin tuskan sielussain. —
+Jo, hauta määrätön, se ahmaise!
+Se kurimukses täyttää tarkalleen,
+Sen mitta myös, näät, määrätön kuin sun.
+Miks tuijotat kuin tuhatsilmä-aave.
+Koht' uskallat? Ei, ei! Jo pysähdy.
+Viel' viivy! (Kirkaisten.) Jumalat!
+    (Hetken vaitiolon jälkeen tyynemmin, kuin väsyneemmin.)
+                                    Niin Jumalat
+Unohdetut, viel' älkää rangaisko
+Ett' teistä luovuin pois. Nyt äly loppuu,
+Siks teissä turva vain, oi jumalat —
+Voi kuulkaa lastanne. Sen ansaitsenkin!
+Nyt muistakaa, jo viime aikoina
+Monesti teit' oon maininnut — niin — ja —
+Ja varmaan rukoillut. — Elissa! Nimes
+On ollut pyhä mulle, lapsena
+Niin hartain mielin — muistathan — ma uskoin:
+Astarten ilmestys sa olet, pyhin
+Lihaksi tullut sinuss' on. Niin myös
+Sun pappis opettaa! Et nainen vain,
+Vaan jumalatar, — niin nainen, — jumalatar
+Oh kuinka sanoisin — mun sisarein,
+Mutt' korkee, ylhäinen, nyt saavu jo,
+Tää taakka rinnaltani nosta — Sulle
+Mit' uhraisin? — — —
+
+(Sankhuniathan on lähestynyt.)
+
+SANKHUNIATHAN (laskien kätensä rukoilevan olalle):
+
+                     Sua ihmislasta, nään,
+Astarten armo pyörryttää — — —
+
+SOPHONISBE (itsekseen toistaen):
+
+                               Mit' uhraan?
+
+SANKHUNIATHAN (nostaa hänet ylös):
+
+Laps nääthän, että sinut pyhittää
+Elissa tahtoo nyt ja kaltaisekseen
+Sun saattaa, armoitettu. Kerran myös
+Astarten kyyhky punainen Elissan
+Soi pyhäks tulla, itsens' uhraten
+Kun äidiks Karthagon hän jäi. Nyt äidiks
+Myös Sophonisbe tulla saa, sen lupaa
+Mun kauttain jumalatar sulle.
+
+SOPHONISBE:
+
+                              Mutta
+hän roviolle nous, ett' vieras mies
+ei muistoa Siharbaan tahrais, nyt
+päinvastaistako jumalat taas vaatii?
+
+SANKHUNIATHAN (hillityn ankarasti):
+
+Laps, järkeillä et saa, ei jumalat
+Ain' vaadi samankaltaista. Siks papit
+On tulkkinansa, että tahtonsa
+Sais ihmislapset tietää.
+
+SOPHONISBE:
+
+                         Minä tiedän:
+Petosta jumalat ei kuiski teille!
+
+SANKHUNIATHAN (äärimmäisessä vihassa):
+
+Helleenein saastaisuutta suusi tulvii. —
+
+HASDRUBAL (keskeyttäen):
+
+Sa malta, Sankhuniathan. — Tyttärein,
+Niin uljas ennen, tänään miksi pakoon
+Käyt onneasi. Armas Sophonisbe!
+Syliini kiirehdi, niin ymmärrät,
+    (Sophonisbe taka-alalle isänsä luo)
+Hyvyyttä vain tää sydän sulle lyö.
+
+SANKHUNIATHAN (Seisottuaan hetken synkkänä kääntyy äkkiä
+lempeänä toisten puoleen):
+
+Oi, Sophonisbe, oppilaani. Katso
+Jo kuoloon sumenee nää vanhat silmät,
+Joit' toivo häikäissyt on heikoiksi
+Ja jotka pettymys nyt kyynelvirroin
+Sokaisee, kaksin verroin pettymys,
+Kun tiedän, että voittaa Scipion
+Sa voisit, Scipion — — —
+
+SOPHONISBE (ylös ponnahtaen):
+
+                         Ah, Scipio!
+Sa käärmesyntyinen.
+
+SANKHUNIATHAN (kiihoittavasti):
+
+                    He sanovat:
+Myös jumalsyntyinen. — — —
+
+HASDRUBAL:
+
+                           Oi, Sophonisbe,
+Jo aavistus sun olennostas löi
+Tuon mahtavan.
+    (Sankhuniathan ja Sophonisbe katsovat ihmeissään)
+               Niin, enhän kertonutkaan
+Tuot' tapahtumaa kummaa vielä, että
+Yht' aikaa Scipio ja ma — niin sattui —
+Syphaxin luokse Siggaan tultiin. Hän
+Kuin minä liittolaiseks aikoi saattaa
+Tään ruhtinaan. Ma lyöty, voittaja
+Taas hän, siks loistavat hän tarjota
+Voi liittoehdot ruhtinaalle. Niin
+Jo Syphax Roomaan näytti taipuvan;
+Ja ylväs Scipio taas voittajaks
+Jäi mielessänsä. Mutt' kun poistui hän,
+Niin siteet solmitut kuin hauras lanka
+Sun viitteestäsi katkes. Scipion
+Niin voitit jo.
+
+SANKHUNIATHAN:
+
+                Nyt voittos arvoiseks
+Sa näytä itsesi. — Myös petturuus
+Nyt kosta Masinissan. — —
+
+SOPHONISBE (kauhistuttuaan):
+
+                          Valhetta
+Sun suusi puhuu pappi, katkua
+Ja löyhkää syöksee se kuin Molokin
+Sin' ahnas rautakita.
+
+SANKHUNIATHAN:
+
+                      Valheesta
+Jos kuitenkin viel' totuus syntyy?
+
+SOPHONISBE:
+
+                                   Pappein
+Totuutta hurskas valhe hellästi
+Kai syleilee, mutt' kuolevaisilla
+On raja niiden välillä.
+
+SANKHUNIATHAN:
+
+                        Mutt' entä
+Jos tosi näyttää valheelta vain siksi
+Ett' itseäsi pettäin silmäs suljet,
+Kun kauhun totuus verhotonna tois.
+
+SOPHONISBE:
+
+Jos ihminen tai nilja mato maan,
+Olento, luomus, karvaltansa soma
+Tai inhoittava mulle kauhun tuo,
+Kaikk' kauas sysään ma, on iljetys
+Tuo luonnon luomaa taikka luonnoton
+Kuin petos ihmisen.
+
+SANKHUNIATHAN:
+
+                    Siis, Hasdrubal,
+Päämiehet mikatanein tänne tuota,
+Niin nähdä saat, miss' on se lietesuo
+Mi myrkkyusvistansa siittänyt
+Petoksen hengen on ja kapinan.
+
+HASDRUBAL (lyö käsiänsä yhteen, vartija ilmestyy):
+
+Päämiehet mikatanein templin suojiin
+Nyt tuotakoon.
+
+(Viittaa oikealle.)
+
+ALITTA (tulee vasemmalta):
+
+               Mua kuule, valtias.
+Ei riemullani äärtä nyt, ei rajaa.
+Massiva-poikan' kohta nähdä saan.
+Nyt vihdoin, vihdoin tuskanöitten jälkeen
+Taas rauha, hymy olemuksein täyttää —
+— Suojasta, min tää ylväs talo soi,
+Sua, Hasdrubal, nyt kiitän. Veljeni
+Ja kerran poikani sen palkitsee.
+
+HASDRUBAL:
+
+Puhetta kiittävää ei ansaitse,
+ett' turvatonta naista suojaan. Mutta,
+ken sulle, ruhtinatar, saattoi nyt
+tään ilosanoman -?
+
+ALITTA:
+
+                   Oh sekamiellä
+Ma kaikki kerron nyt — sen Prokles toi,
+Tuo nuori filosoofi.
+    (Nyökäten vasemmalle)
+                     Orjat häntä
+tuoll' matkan taakasta viel' virvoittavat.
+
+(Sophonisbe, joka tuskin mitään kuullen on oleskellut taka-alalla,
+säpsähtää, samoin pappi).
+
+SANKHUNIATHAN (kysyy äkkiä):
+
+Ken prinssin nuoren riisti Scipiolta?
+
+ALITTA:
+
+Siin' ihmeinen on johto jumalten.
+Nuoruutta poikan' sääli Scipio
+Ja vapaaks päästi soman huimapään,
+Viel' lahjoin, koruin, suojajoukoin näyttäin
+Jaloa mieltään.
+
+(Vartija käy Hasdrubalin luona ilmoittamassa, että mikatanein
+päämiehet on tuotu).
+
+SANKHUNIATHAN:
+
+                Mieltään viekasta
+Ja ovelaa kai tarkoitat, jos kiihkon
+Et naisekkaan suo mieltäs sekoittaa.
+On poikas vapaus vain side liiton,
+Min perusta Ilipan luona jo
+Loi veljes petosmielin. Liehakoi
+Kuin Turdetanein luihu Attenes
+Hän kätyreitä Scipion, ja armon
+Sai petturi
+    (Sophonisbelle tarkoittaen)
+             Luon' jumalsyntyisen —
+— Nyt, Sophonisbe tyttärein, sun kasvos,
+Sun Tanit-kasvos tummuu murheeseen.
+Oi tänne käy, tuo tuska häädä pois.
+Tää inhempaa kuin luonnon iljetys
+— kuin äsken sanoit — Herra Karthagon,
+Suur' Melkart sinut uhrin taakasta
+Näin vapahtaa. Nyt yhteen sointuu tuntees,
+Velvollisuutes. — Epäilykses hauta
+Syvemmäks vielä uurretaan, kun näytän,
+Ett' mikatanit, jotka kukistit,
+On saman vihanviljan akanoita.
+
+HASDRUBAL:
+
+On aika heitä tutkia, jo kolme
+Päämiehistään on tuotu templin suojiin.
+
+(Hasdrubal oikealle, nousee laajoja korkeahkoja temppelin portaita,
+joiden ylimmälle rapulle on ilmestynyt kaksi vartijaa leveän oven
+kummallekin puolelle).
+
+SANKHUNIATHAN (lähtiessään Hasdrubalin jälkeen):
+
+Nyt, tyttärein, sun voittoretkes alkaa.
+Koht' äidit, lapset sua rukoilevat,
+Ylistys uhrilauluin, urholauluin
+Maanpiiriin kaiuttaa sun mainettas.
+Kaikk' kansat jälleen, joita vaivoin nyt
+Astarten seppelkäsi ohjaa, yhtyy
+Nimessäs. Tuliharja leijona
+Lyö maahan murskaks tylsäsarvi-härän
+Kuin sinä nyt lyöt käärme-Scipion.
+Pyhyyttä yhtä kansat kunnioittaa
+Ja yhtä viisautta, haavetta
+Astarten tyttären ja papin.
+
+(Hän laskee siunaten kätensä Sophonisben pään päälle ja sivelee hänen
+hiuksiaan vieden kätensä olkapäälle asti. Sophonisbe jää jäykistyneenä
+seisomaan tumman sypressin eteen, Sankhuniathanin poistuessa kiireesti
+temppeliin).
+
+ALITTA (katsoo kauhistuneena Sophonisbeen):
+
+                            Voi!
+Äl' usko tuota kamoittavaa tulvaa,
+Tuot' riihatonta riehuntaa, ei onnes
+Voi siitä nousta — —
+    (Sophonisbe katsoo yhä oudosti eteensä. Alitta tulee neuvottomaksi).
+                     Missä viipyy Prokles?
+Helike myös? Sa heitä kaipaat nyt.
+
+(Rientää nopeasti vasemmalle).
+
+SOPHONISBE (yksin, aluksi kuin unesta, kylmästi, harvakseen):
+
+Ken täällä haastoi? Puhui onnesta. —
+On onni tulos harvain sattumain,
+Tuo haave-onni, joka turhaan vuottaa,
+Uneksii, tyhjiin raukenee. (Innostuen) Mutt' katso!
+Mua kutsu kiirehtii: jo lähde, riennä,
+Teit' pyörremyrskyn seuraa, kammoksuin,
+Syvyydet tunne merien, joit' tutkii
+Vain Proteus ja Atlas, paino tunne,
+Raskaampi suuren kärsiväisen taakkaa.
+— Mutt' riemun raivo aavista ja tunne,
+Kun niljat onkalot ja vedet aina
+Hämärtäväiset jättää saat ja nousta,
+Ain' nousta, nousta, kunnes laukan näät
+Yli' merten paisuvaisen rinnan, kunnes
+Maan leveeharteisen, sen manttelin,
+Sinervän, vaahtipäärmeisen, sa matkaan
+Taas vaihdat myrskytaivaisihin.
+
+ALITTA (edellä, kiiruhtaen Proklesta ja Helikeä, heille)
+
+                                Täällä!
+Hän täällä seisoo, lohdutusta kaipaa — —
+
+PROKLES (tulee kiirehtien Sophonisben luo, lämpimästi):
+
+Unikko kädessäin ja tähkät saavun
+Ma oppilaani luokse, rauhan tuon
+Ja rauhaa sulta etsin, valtiatar.
+
+SOPHONISBE (kylmästi):
+
+Ei rauhaa mulla. —
+
+PROKLES:
+
+                   Mielenrauhas löydät,
+Jos katsot sielus pyhättöihin.
+
+SOPHONISBE:
+
+                               Pyhä
+On korkeempi kuin minä.
+
+PROKLES:
+
+                        Korkein kai on
+Ihantees, mutta kauneudesta sielus
+Vain sekin kertoo.
+
+SOPHONISBE:
+
+                   Minun ei se lie,
+Jot' en voi saavuttaa.
+
+PROKLES:
+
+                       Ken muu sen loi
+Kuin sa?
+
+SOPHONISBE:
+
+         Ohjaajat maan ja taivaan.
+
+PROKLES:
+
+                                   Mistä
+Sen tiedät?
+
+SOPHONISBE:
+
+            Uskon. Siinä hurman' on.
+
+PROKLES:
+
+Alhaista luontoa on hurma, samaa
+Kuin himo, jota ontto tyhjyys seuraa.
+
+SOPHONISBE:
+
+Taistella tahdon, vaikka kuolon siipi
+Pään päällä löisi.
+
+PROKLES:
+
+                   Taistoon ihanaan
+Rinnalla sankarin sua kutsumaan
+Ma tulin.
+
+SOPHONISBE:
+
+          Ryövärluolaan värjymään
+Kai veisit minut.
+
+PROKLES:
+
+                  Valtakuntaan saavut,
+Miss' itseäs ei pettää tarvis.
+
+SOPHONISBE (kuin taisteluhaasteen heittäen):
+
+                               Mutta
+Petoksin liittosana syödään!
+
+PROKLES:
+
+                             Niinkö
+Sun aatoksesi lanka kiertää? Kiertää
+Sotkuista vyyhteä, jot' selvittää
+Et taida syytöksillä. Kuule siis:
+Vuoks Karthagon kun tuhlas voimiaan
+Menetti ruhtinaani valtikkansa.
+Avutta jätetään hän nyt ja palkaks
+Kuin kätyriä kohdellaan. Näin liitto
+Rikottu. Masinissa Roomaan liittyy. — —
+
+SOPHONISBE (keskeyttäen):
+
+Totuutta julmaa haastoi pappi siis.
+Näin petturin sa kuljet asioissa. —
+
+PROKLES (arvokkaasti):
+
+Kuningas Cirtan suurempaa kai miettii
+Kuin ryömiä tään pappisvallan eessä.
+Päämääriin suuriin kulkee hän, sen tiedät.
+Ei valtateillä joka polveketta
+voi tarkoin kysyjälle näyttää. Mutta
+kenenkä lempi liittää sankariin,
+hän liikaa kysymättä seuratkoon.
+
+SOPHONISBE (yhä vihan vimmassa):
+
+Mun sokoks arvaat? Kotikaupunkini
+Ma raunioilla lemmenleikkiä
+Vain löisinkö? —
+
+PROKLES:
+
+                 Jos lemmit tulevaa
+Sa valtiasta Afrikan, niin lemmit
+Myös pelastajaa Karthagon. Hän toivoo
+Vain lempes ikuisuutta. Siitä voimaa
+Hän suuriin töihin ammentaa.
+
+ALITTA:
+
+                             Oi, kuule,
+Sydämen ääntä kuule. Kaikki muu
+Vie harhaan täällä.
+
+HELIKE (lähestyy Proklesta, häneen painautuen):
+
+                    Hänen voittavan
+Kaks onnellista tietää. —
+
+PROKLES:
+
+                          Kauvan jaksat
+Sa vuottaa, armas!
+
+HELIKE:
+
+                   Kestät sinä vielä,
+Niin kauan myös Heliken sydän.
+
+SOPHONISBE (on katsonut Proklesta ja Helikeä kyyneltyen):
+
+                               Rakkaat —
+Kaikk' onnenlapset, toivo ihmeinen
+Myös mulle antakaa ja suru suokaa
+Tuo hiljainen, jok' kyynelpisarille
+Niin kirkkaan loisteen antaa, katsokaa:
+On katkerat ja kovat kyyneleeni.
+
+PROKLES (riemukkaasti):
+
+Sen arvasin, sen tiesin, taivas kirkkain
+On yllä Attikan, on sielu kirkkain
+Athenen tyttärellä.
+
+SOPHONISBE (jäykistyen jälleen):
+
+                    Karthagon,
+Elissan tytär olen, jaksa en
+tavoittaa eettermaailmoita.
+
+PROKLES:
+
+                            Kuule
+Siis pelastukses sanomaa. Ett' tänne
+Kitaan ma pappein uskalsin, se vain
+Käy päinsä varjoll' teeskelyn, ett' yhä
+On muka liitto luja kuninkaani
+Ja Karthagon. Siis apua ma etsin
+Kuningas Masinissalle ja vaadin
+Myös aviokseen morsiantaan, jonka
+Hän sadoin haavoin, urhoteoin lie
+Jo ansainnut. Jos tämä vaatimus
+Saa röyhkän vastauksen, onpa varoiks
+Jo salaliitto tehty orjain kesken;
+Sen avull' leiriin kuninkaani sinä,
+Me kaikki pian turvaan päästään.
+
+SOPHONISBE:
+
+                                 Kuinka
+Sun uskoo kuninkaasi aikeet, juonet
+Salaiset jumalkäärmeen vaalijalle,
+Min pyhä velvoitus on suojata
+Tään kansan elämää kuin kuvan sen
+Hän ravitsee ja vaalii.
+
+PROKLES:
+
+                        Rakkaus lyö
+Kyyn matavaisen pään, ei salajuonet.
+
+SOPHONISBE (kuin iskun saaneena kääntyy poispäin, tukahtuneella
+äänellä.)
+
+Oivasti suuntaat vasamaisi iskut. —
+
+(Orjat ovat taustalla liikehtineet, sytytelleet parfyrimaljoihin
+loimuavia liekkejä, niin että syntyy pimeän tullen kiihoittava
+valaistus. Muutamat sinoberilla sivellyt puiden rungot herättävät
+nyt kaamean tunnelman kuparipylväiden päässä olevien valopallojen
+vielä valoja heijastellessa. Kauvimpana häämöittää Ammonin
+temppelistä ja satamasta valoja. — Marsyas astuu esiin.)
+
+MARSYAS (Prokleelle nopeasti):
+
+Käy huhu kaupungilla: Scipio
+On noussut maihin rannikolla. Kansa
+On kuohuissansa.
+
+PROKLES:
+
+                 Kautta Zeun! Siis vihdoin. —
+Nyt salatiet te tarkkaan tutkikaa.
+Kaikille saata käsky: valmiit olkoot,
+Osansa kukin tietäköön, koht' alkaa
+Pimeys ja sekasorto.
+
+(Marsyas katoo. Naiset lohduttavat etualalla Sophonisbeä. — Hasdrubal
+ja Sankhuniathan laskeutuvat keskustellen temppelin portaita alas.
+Prokles kiiruhtaa näitä vastaan muutaman askeleen.)
+
+PROKLES (teeskennellyllä kohteliaisuudella tehden seemiläiseen
+tapaan juhlallisen tervehdysliikkeen.)
+
+                 Kuninkaani
+Rukoilla tahtoo Melkart-suojaajaa
+Puolesta Karthagon.
+
+HASDRUBAL:
+
+                    On herra meidän
+Vihollistemme päät pian ripustava
+Purtensa keulaan.
+
+SANKHUNIATHAN (ivallisesti):
+
+                  Suo mun kummastella,
+Miks seurueesta kuninkaasi yks
+Vain muukalainen valtiaaltansa
+Tuo tervehdyksen.
+
+PROKLES:
+
+                  Mieli lähettää
+Hän lauhan lampaan, muuten kaitsee hän
+Vain laumaa leijonain ja pantterein.
+
+SANKHUNIATHAN:
+
+Syyt' eikö pelkoon, että karitsaiset
+merkiksi liiton täällä uhrataan.
+
+PROKLES:
+
+On aatos oiva se, jos sattumalta
+Ei lie vain susi lampaan vaattehissa.
+Kaksluontoisuutta suosii kuitenkin
+Kai kansa tää. Jos oikein muistan, hiljan
+Näin taideteoksen, mi kuvasi
+Hevosta, jolla kamelin on pää
+Ja jalat elefantin.
+
+(Sankhuniathan näyttää vihastuvan ja tahtovan vastata.)
+
+HASDRUBAL:
+
+                    Kuninkaasi
+Sisarta, ruhtinatarta kai saavuit
+Sa noutamaan. On hänellä tie vapaa
+Heimonsa luo, jos salahankkeisiin
+Ei Karthagoa vastaan yhdy veli,
+Sun herras Masinissa.
+
+PROKLES:
+
+                      Enemmän
+Hän vuottaa liittolaiseltaan, viel' toista
+Yht' selvää seikkaa: aviokseen hän
+Myös kihlattua morsiantaan vaatii.
+On ansainnut hän onnen voitetun
+Jo ikiomaksensa.
+
+HASDRUBAL:
+
+                 Ansio
+On sen, ken maahan roomalaiset lyö.
+Voimasta kuninkaas ei piirtokaan,
+Ei rahtu muutu kansain kohtalossa.
+
+PROKLES:
+
+Jos ystävä ei Masinissa, niin
+Hän vaara musta on, se muistakaa!
+
+(Sankhuniathan vetää Prokleen syrjään. Hasdrubal siirtyy naisten luo.
+Melua alkaa kuulua kaupungilta, oikealta.)
+
+SANKHUNIATHAN (Prokleelle):
+
+Vie aattees lennokkaat sun kuvitelmiin
+Joit' uskoa vain lapsi voi.
+    (Vetäen Proklesta vielä syrjempään, kuiskaten)
+                            Mutt' kuule
+Salainen sana, joka onnes luo.
+— Äl' hämmästy. Mit' ovat periaatteet?
+Vain paIvel'joita, joita käsketään.
+Päämäärä vain on totta, elämää. —
+Mit' ovat sotijat ja ruhtinaat?
+Vain välikappaleita, nukkia,
+Joit' älyn vipu saattaa elämään. — —
+
+PROKLES:
+
+Noin aatella voi epikurolainen. —
+
+SANKHUNIATHAN:
+
+Siis kuule: Masinissan miekan kautta
+Olympon jumalat sa tahdot siirtää
+harteille Atlas-vuoren. —
+
+PROKLES (ikäänkuin leikitellen):
+
+                          Vakuutan:
+Ei jumalista mitään tietää voi.
+
+SANKHUNIATHAN:
+
+Siis et sa kiellä etkä myönnä heitä,
+Se riittää. Sulle ylipapillisen
+Sanani annan: Profeetaksi tulla
+Saat kansan tään, jos tyhjyydeksi teet
+Numidian villin hourupään, jok' ei
+Sun oppias saa koskaan valtaan täällä.
+
+PROKLES (ivallisesti):
+
+Ma kiitän ylimmäistä pappia
+Astarte jumalattaren. Proofeetan
+Virkaani oitis myös ma astun, näin
+Ennustamalla:
+    (Koroittaen ääntään, muihin päin kääntyen)
+              Roomalaiset nousseet
+On maihin rannikolla! Rooman merkit
+Nyt tänne kiirein kiitää.
+    (Kaikki lamautuvat, äänettömyys. Oikealta alkaa kuulua melua).
+                          Melu tää
+totuutta puhuvani todistaa.
+
+SANANTUOJA (tulee kiirehtien, syöksähtää etualalle, katsomatta
+erikoisesti kehenkään):
+
+                            Miss' on päämies?
+Hannolta, ratsuväen päälliköltä
+Tuon viestin. Roomalaiset Afrikassa!
+Kiireesti apua ma anon.
+
+HASDRUBAL (epätoivoisena):
+
+                        Ei
+Voi luottaa suojaväkeen Karthagon.
+
+SOPHONISBE (äkkiä innostuksen valtaamana esiin):
+
+Te pyhä joukko eloon nostakaa!
+Omista miehistä se luokaa, niinkuin
+Isämme loivat, sille antakaa
+Taas korkeet valkokilvet kultaisin
+Ja purpuraisin koristuksin. Ne
+Kuin veriuhri puuntaa. Vihollinen
+Rinnoista pantsarvoimakkaista säikkyy,
+Kavahtaa, niinkuin ammonaikaisten
+Sankarten eestä. Pyhä joukko luokaa — —
+
+VARTIJA (syöksähtäen esiin, melu kadulta kuuluu yhä selvemmin):
+
+Kaduilla rahvas mellakoipi, se
+Puutarhaan tahtoo. Vartio ei kestää
+Voi enää kauvempaa sen rynnistystä.
+Jo pakolaisten joukko saapunut
+On Utikasta päin ja villitsee
+Väestön tähän riehuntaan.
+
+HASDRUBAL:
+
+                          Mit' tahtoo
+Tuo joukko täältä?
+
+VARTIJA:
+
+                   Joukon johtajat
+Uhkaavin sanoin vaativat sun luokses.
+He kuulla tahtovat sen lupauksen,
+Jost' annoit tervetulolahjanas
+Kansalle ilmoittaa.
+
+HASDRUBAL:
+
+                    Nyt mene, riennä,
+joukolle ilmoita, ett' aikanaan
+pelastus täyttyy.
+
+(Melu yltyy ryskinäksi ja hyökkäävän lauman askelten töminäksi.
+Oikealle taka-alalle tunkeutuu tiheä joukko, joka näyttää leviävän
+taajaksi laumaksi. Uhkaavia kasvoja näkyy lyhtyjen heikosti
+valaisemasta hämärästä. Kuuluu murinaa, milloin kovempaa, milloin
+hiljempää. Yleinen sanattomuus.)
+
+HELIKE (Vetää Prokleen vasemmalle etualalle, kuiskaten hätäisesti):
+
+                  Minä aavistan:
+Tuo raivo joukko yltyy kauhuntöihin
+    (Sankhuniathan ja Hasdrubal astuvat temppelin portaitten luo.)
+Sua surma uhkaa nyt. Sa muukalainen
+Tääll' olet, vihamiehes pappi.
+
+PROKLES:
+
+                               Tiedän.
+Alitta lähestyy, vie hänet pois.
+Teutates vartoo, tietää tehtävänsä,
+Kun kiihtyy sekasorto, lähtevät.
+— Viel' tehtävää on täällä mulla, hänet
+    (Viittaa Sophonisbeen)
+Pelastaa tahdon. Hän jos seuraa mua,
+Sa seuraat myöskin; hän jos luopuu meistä,
+Jäät tänne. — Kerran saavun, sinut saan.
+
+(Alitta ja Helike poistuvat).
+
+I ÄÄNI:
+
+Miss' turmio nyt Scipiota vaanii?
+
+(Kansa säestää).
+
+II ÄÄNI:
+
+Uhkailit turhaan, päämies Karthagon!
+
+(Pilkkanaurun remahdus).
+
+I ÄÄNI:
+
+Lupailit pelastusta vihdoinkin,
+Miss' on se nyt?
+
+(Uhkaavia ääniä).
+
+SANKHUNIATHAN (nopeasti Hasdrubalille):
+
+Suur' aatelisto riistää
+Sult' tahtoo kansansuosion ja sodan
+Näin kesken lopettaa. Se turvata
+Maatilansa, nääs, tahtoo Libyassa.
+— Takaisin voita kansan suosio.
+
+(Hasdrubal ja Sankhuniathan nousevat ylemmäksi temppelin portaille.
+Melu yltyy. Prokles siirtyy Sophonisben luo.)
+
+III ÄÄNI:
+
+Miss' sotajoukkos on? Vain raihnaat rippeet
+Toit tänne mukanas.
+
+(Melu äärimmäinen, Sankhuniathan yrittää turhaan puhua).
+
+PROKLES (melun hiljempää jatkuessa):
+
+                    Näät, valtiatar,
+Tää kansa riidoin riehuu, perikatoon
+On tuomittu sen ahnas valta. — Turhaan
+Uhraisit onnes sille. —
+
+SOPHONISBE (intomielisesti):
+
+                        Onni armas!
+Sen taivas soi, se minun on, sen tahdon!
+
+SANKHUNIATHAN (melun vaimetessa):
+
+Soaistu kansa — —
+
+II ÄÄNI:
+
+                  Näännytetty kansa.
+
+(Melua).
+
+SANKHUNIATHAN:
+
+Soaistu kansa, sanon minä, kansa,
+Jok' kiittämättömästi sysäät pois
+Astarten armon. Tuskaa väräjää
+Nyt maa, se synnin saastaa juonut on
+Ja huokaa. Mutt' Astarte ihmeen teki.
+Nostatti lemmen lemmenjumalatar,
+Taivutti etees, kansa, ruhtinaan,
+Jot' sadat heimot maahan kumartaa.
+— Sai Hasdrubalin, Gisgon pojan, huone
+Hält' armon kirkkaimman: Sielt' etsi hän
+Elissan uuden Karthagolle.
+
+(Ihmetyksen kohina käy läpi joukon).
+
+III ÄÄNI:
+
+                           Kuulkaa!
+Ilmestys jumalten kuin muinoin. —
+
+SOPHONISBE (Ojentaa käsivarsiaan kuin selvitystä anoen, tuskan ja
+riemun sekaisella äänellä):
+
+                                    Katso!
+Tuo herkkä joukko uskoo ilmestyksiin.
+
+PROKLES:
+
+On joukkoin sielu niinkuin lapsen mieli.
+Kaikk' ihmettä on sille, mik' ei kuulu
+Sen arkiaskareihin, ilon syyt
+Ja tuskan aiheet puoliks vain se tuntee.
+
+(Sophonisbe laskee epätoivoisena kätensä).
+
+SANKHUNIATHAN (jatkaa):
+
+Uus' liittolainen saapuu sotijoineen,
+Numidian Syphax kymmentuhantiset
+Tuo laumat mukanaan ja taistelee,
+Kun viittaa valtiatar Sophonisbe.
+
+ÄÄNIÄ JOUKOSTA:
+
+Miss' viipyy valtiatar!
+
+SOPHONISBE (innostuen):
+
+                        Kansa kutsuu!
+
+PROKLES:
+
+Viel' elää Masinissa, muista se.
+
+SOPHONISBE:
+
+Hän onko sama kaunis, uljas mies
+kuin ennen?
+
+PROKLES:
+
+            Rohkeempi kuin ennen muinoin,
+suur' onnen uneksija, onneton,
+jos tänne jäät.
+
+HASDRUBAL:
+
+               Näin täytän nyt mä suuren
+Pelastusaikeeni, jost' ilmoitin.
+Juhlaan ma kutsun teidät, kansalaiset,
+Puutarha tää saa ilopaikka olla — —
+
+ERI ÄÄNET:
+
+Eläös kauvan valtias, on voitto
+Sun pääsi seppelöivä.
+    (Melu yltyy, paisuu).
+                      — Sophonisbe!
+Miss' viipyy valtiatar! Armollinen
+Elissan tytär. — Tanit-kasvos näytä!
+    (Kaikuva ääni)
+Lyö Scipion sun käsivartes!
+
+SOPHONISBE (ponnahtaen etualalle):
+
+                            Lyön!
+Lyön Scipion, lyön maahan jättiläisen.
+Sua kansa kutsuu!
+
+PROKLES (taka-alalta):
+
+                  Virvatulen näät.
+
+SOPHONISBE (tuijottaen kauvas katsomoon päin):
+
+Nään kansain vihollisen, jonka lyön.
+
+PROKLES:
+
+Lyöt kaunotukka-prinssin, itses myös.
+
+SOPHONISBE (toistaen tuskan vallassa):
+
+Lyön kaunotukka-prinssin —
+
+PROKLES;
+
+                           Myöskin aatteet
+Joit' opit multa — — —
+
+(Kansan huuto alkaa jälleen. Iloisia ääniä, juhla alkaa, orjia
+liikehtii takana. Hasdrubal ja Sankhuniathan laskeutuvat alemmaksi
+portailla).
+
+ÄÄNIÄ KANSASTA:
+
+                       Maahan Scipio!
+Ristille Scipio ja roomalaiset!
+Elissan armoitettu. Kunniaan
+hän nouskoon!
+
+HASDRUBAL (Nousee jälleen ylemmäksi portaille. Hän näkee Sophonisben,
+kansa ei, lempeällä tuskalla ojentaa kätensä Sophonisbeen päin):
+
+Tyttärein, miss' viivyt yhä.
+
+(Sophonisben kasvot kirkastuvat, tekee liikkeen lähteäkseen,
+huomaa murheellisesti katsovan Prokleen ja kavahtaa.)
+
+HASDRUBAL (riemastueena):
+
+Hän saapuu jo!
+
+KANSA (myrskyisästi):
+
+               Hän saapuu jo! Hän saapuu.
+Hän saapuu. — Kuulkaa! Jumalatar saapuu.
+
+SOPHONISBE (Rientää hurman vallassa isäänsä kohti, asettuu
+korkeammalle.)
+
+Täss' seison, kansa.
+
+(Suosion myrsky).
+
+MARSYAS (viinikannu kädessä, kuin ohimennen):
+
+                    Kansan vilinään
+He kätkeytyivät, tie on kaupungille
+Nyt juhlan aikaan vapaa.
+
+PROKLES (nopeasti):
+
+                         Hyvä. Kaikki
+Nyt samoin paetkaa, sa johdat, yksin
+Ma tulen jäljestänne. Yhdyn teihin
+Laaksossa Makarin, siell' vuottakaa.
+
+(Marsyas poistuu. Helike tulee Prokleen luo, keskustelevat).
+
+SANKHUNIATHAN (melun hiljennyttyä):
+
+Yön helmasta nyt uhriliekki nouskoon
+Jumalten puoleen. Hurma täyttäköön
+Jokaisen sielun, autuus määrätön,
+Jot' ei lie tuta saanut suku tää,
+Min arka sielu säikkyy ihmisverta,
+Jok' kitsaan uhrin antaa, penseä
+On kiittämään. — —
+
+I ÄÄNI:
+
+                   Suur' Hannibal jo kielsi
+lapsuhrit.
+
+ÄÄNIÄ:
+
+           Lapsiamme emme uhraa!
+
+SANKHUNIATHAN:
+
+Jumalten armo säästää raskaimmasta.
+Viholliset on herra hyljännyt,
+Käsiinne antanut, ne uhrataan.
+Kahdeksan sataa kapinoitsijaa
+Kahleissa vuottaa tuomionsa päivää,
+Nyt heti, koston hetki tullut on,
+Ja mikatanit ristille saa nousta.
+Tän' yönä vielä heidät naulitaan.
+Kun Libanonin Tanit kasvonsa
+Maan ylle nostaa, kun Astarte herää,
+He näyn nähdä saa, jok' kuolevaista
+Kamoittaa, heidät sovittaa. Viel' elää
+Valittu kansansa, he näkevät:
+Vanhurskaan teitä kulkee kansa tää.
+
+ÄÄNIÄ:
+
+Ristille kaikki kapinoitsijat!
+
+SANKHUNIATHAN:
+
+Tie jumalien käydä raketaan.
+Mutt' tien sen päähän kidutuksin kulkee
+Mies muukalainen, joka väärin opein
+Sokaissut puhtaan uskon on ja lyönyt
+Ylimmät sokeudella.
+
+HELIKE (Prokleelle):
+
+                    Pakene,
+Oi pakene!
+
+PROKLES:
+
+            En vielä. Kuulla tahdon
+Ma tuomion, min lausuu Sophonisbe.
+
+SANKHUNIATHAN (jatkaa):
+
+Helleenein maasta epäuskon toi
+Ja riettautta Prokles kreikkalainen,
+Jok' kulki monet vuodet kaduillanne,
+Kääns' sydämet kuin rietas pahe kääntää.
+Nyt vielä kätyrinä vehkeillyt
+On valtiota vastaan. Kuolemalla
+Tää muukalainen kuolkoon.
+
+ÄÄNIÄ:
+
+                          Kuolkoon hän!
+
+SOPHONISBE (nousten korkeana, käskevästi):
+
+Kenenkä säästän ma, hän säästyköön.
+Hiuskarvankaan ken hältä notkistaa,
+Hän kaatuu käskystäin kuin kohta kaatuu
+Mun kauttain Scipio. —
+
+(Sankhuniathan laskeutuu portailta nopeasti, tulee etualalle, jossa
+joutuu Prokleen eteen. Molemmat katsovat toisiansa äänettöminä. Pappi
+vasemmalla palatsiin).
+
+ÄÄNIÄ:
+
+                       Hän elää saa
+Niin tahtoo valtiatar Sophonisbe.
+— Eläös kauvan Didon tytär!
+
+(Kansa alkaa remuten juhlia. Sophonisbe astuu näyttämön poikki
+isänsä rinnalla).
+
+SOPHONISBE (tultuaan Prokleen kohdalle riistää kaulakoristeensa,
+ojentaen sen Prokleelle):
+
+                            Tämä
+Vie kuninkaalles. Niinkuin käteni
+Tään ketjun katkoi, niin myös liitto, josta
+Tää merkki on, nyt murtuu, hajoaa.
+
+(Ojentaa koristeen Prokleelle).
+
+PROKLES (katsellen koristeen kuvaa):
+
+Unohdit, mitä puhuu kuva tää.
+Vain muista, katso valkojoutsenta,
+Jok' kaarikauloin ilman merta halkoo,
+Toivetta kahden ihmissielun kantaa
+Koht' onnenmaita. — Samaa kuvaa hän
+Myös kantaa rinnallaan.
+
+SOPHONISBE:
+
+                        Ei joutsen hento,
+Ei herkät kuvitelmat mua johda,
+Vaan sallimus mun nostaa korkeuteen.
+
+PROKLES (murheellisena):
+
+Näen kaiken poistuvan, mi meitä sitoi. —
+
+SOPHONISBE:
+
+Tee niinkuin käskin. Kuninkaasi luo
+Vapaasti lähde.
+
+PROKLES (viitaten Helikeen):
+
+                Luoksesi jää hän.
+Sua lohduttaa hän vielä saa. Kun hänet
+Ma noudan, noutaa hän myös Sophonisben.
+
+SOPHONISBE (voimakkaasti):
+
+Te naisen lapseks arvaatte. Ma näytän:
+Suurtöihin luotu voi myös nainen olla.
+
+(Poistuu palatsiin).
+
+ERI ÄÄNET (juopuneesti):
+
+Enemmän viiniä tuo orja! — Oiti
+Tuo rodolaista tänne! — Hienohelmat
+Astarten tanssimaan.
+
+(Helike painuu sanattomana Prokleen syliin. Hetkinen. Prokles poistuu.)
+
+    Esirippu.
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+
+Näyttämö:
+
+Masinissan leiri Medjerdan lähteillä erämaan laidassa. Oikealla
+korkea kallio. Sen vieressä Masinissan teltta, tämän takana muita
+telttoja. Oikealla etualalla istuin. Tausta: oikealla siintäviä
+vuoria, vasemmalla keitaita, takana rannaton erämaa. Viistoon
+taustalla, kulkien oikealta vuorilta päin vasemmalle lähelle
+varsinaista näyttämöä, juoksee Medjerdan lähdejoki, sen rannoilla
+tamariski-pensaita. Vasemmalla näkyy pääty joen yli vievästä
+sillasta ja koristettu portti. Aamun kajastus.
+
+Väliverhon noustessa vartija seisoo vasemmalla taka-alalla. Hänellä
+on yllään vaskikilvistä tehty asenuttu, mutta puku muuten huonossa
+kunnossa, repaleinen. Vyöllä tikareita ja miekka, jousi kainalossa.
+Nojaa keihääseensä.
+
+MASSIVA: (12-vuotias, vilkas hyvin kehittynyt poika, puettuna
+roomalaismalliseen pukuun. Tulee teltastaan. Katsoo vasemmalle
+taustalle, iloisesti):
+
+Aurinko nousee! Katso vartija!
+
+I VARTIJA:
+
+Kajastus sieltä puuntaa vasta, prinssi.
+Viel' aamutuulenhenki rotkoissa
+Tuoll' kiertää. — Äsken tähdet sammuivat,
+Se maan saa hetkeks kylmää huokumaan,
+Siks kunnes kaukomerten helmasta
+Sukeltaa aurinko.
+
+MASSIVA:
+
+                  Sa katsoitko
+Myös taivahille, kun Orion sammui?
+
+I VARTIJA:
+
+En tiedä, prinssi, mikä on Orion.
+
+MASSIVA:
+
+Se tähti on, sen näytti mulle Prokles,
+Jok' opettaa niin paljon asioita.
+
+(Masinissa astuu teltastaan, jää katselemaan hymyillen poikaa,
+joka ei häntä näe).
+
+Näin nosti kättään hän päin taivasta,
+Päin loistavata tähteä ja sanoi:
+"Massiva loistaen viel' tietään kulkee,
+Juurkuin Orion tuolla seurueineen."
+Kas, näin sen suuren tähden ympärillä
+Viel' lauman pienempiä tähtiä.
+Kun sitten tarkkaan oikein katsoin, näin,
+Siell' ratsain kulki suuri sankari
+Ja jäljessänsä peitset välkkyväiset!
+
+MASINISSA (Astuu äkkiä varjosta valoon, nostaa Massivan kainaloista
+takaapäin korkealle ilmaan, jolloin Massiva kirkaisee):
+
+Jo nostan pikku sankarin. Sa katso,
+Näät Aitiopein maan.
+
+(Laskee Massivan alas).
+
+MASSIVA:
+
+                     Vain aavikon
+Ma näin ja aamuruskon. — —
+
+MASINISSA (leikkiä laskien):
+
+                           Sankariksi
+Ken tahtoo taistella, yl' erämaan,
+Yl' aamuruskonkin hän katsokoon.
+
+MASSIVA:
+
+Sa näätkö vielä kauemmaksi?
+
+MASINISSA:
+
+                            Joskus. —
+Nään kansan rauhaisen ja onnellisen
+Valossa ikuisessa asuvan.
+
+MASSIVA:
+
+Siell' onko myöskin sankareita?
+
+MASINISSA (hymyillen):
+
+                                Kaikki
+He ovat sankareita. —
+
+MASSIVA:
+
+                      Sinne lähden
+Ma oiti, maansa valloitan — tai sitten
+Kun suureks kasvan lähden varmaan. Missä
+He asuvat?
+
+MASINISSA:
+
+            Tuoll' Aitiopein maalla
+— niin kertoo tarina — maass' asuvat,
+Min ylle ensin päivä kiiruhtaa,
+Kun nousee merestä.
+    (Käyden vakavaksi)
+                    Mutt' vaikea
+On sinne matka. — Minä tiedän sen. —
+    (Laskee kätensä Massivan päälaelle)
+Sa helpompaa saat tietä taivaltaa. —
+
+(Kääntyy pois, istuu telttansa vasemmalle puolelle, painaa
+kyynärpäänsä polvelleen, leukansa käden varaan):
+
+MASSIVA (kääntyen nopeasti vartijan puoleen):
+
+Sa noita haasteluita ymmärsitkö?
+
+I VARTIJA:
+
+En, prinssi hyvä, valtiaall' on taas
+Tuo kumma pää, ei taisteluita käy,
+Vaan aatoksissaan kulkee.
+
+MASSIVA (Rientää Masinissan luo, uteliaana):
+
+                          Kuulepas.
+Mit' tietä päästään sinne ihmemaahan?
+
+MASINISSA (kuin jatkaen mietteitään):
+
+Viel' pitkältä on matkaa tehtävä.
+Viel' loistaa Syphax minun linnassain,
+Hyeena-sielussansa turmaa hautoo —
+    (Nousee ylös voimakkaasti)
+Mutt' ulvot sinäkin kuin peto raihnas
+Viel' ratsuin kavioissa.
+
+MASSIVA (innostuneena):
+
+                         Hänet lyömme
+Me maahan murskaks.
+
+MASINISSA (koskettaa Massivan olkapäätä):
+
+                    Sinä armas poika! —
+
+(Massiva kääntyy katsomaan yhä kirkastuvaa auringon nousua.
+Masinissa jatkaa mietteitään).
+
+On kummallista mielenlaatu tää. — —
+Rikastuu ansiottaan Karthago. —
+Tuo ahnas, raihnas kansain painajainen
+Viel' seisoo, punnitsee kuin jumala
+Mun onneani valtavaa'assansa.
+Vain nappula ma oon sen laskelmissa.
+Näin itä, länsi, koko maailma
+Mua painaa, niinkuin painaa Atlas-vuori
+Pienintä hiekkajyvää. — Kuitenkin
+Tääll' istun laidall' erämaan kuin poika
+Jok' kesken leikin, alla poutapilven
+Luo lapsekkaan ja rohkeen kuvitelman.
+
+MASSIVA (Kääntyy äkkiä):
+
+Tän' aamuna jos saapuisivat vielä!
+Et sano tarkkaan, koska tulevat.
+Voi, sano, että ratsuin kiidätän
+heit' vastaan. —
+
+MASINISSA:
+
+                 Itsekään en tarkoin tiedä. —
+Mutt' varmaan tulevat. Sa varro myös
+Nyt juhlamielin. Lahjat Scipion,
+Nää kultakäädyt, puku korea
+Vain ylläs pidä, niinkuin prinssinä
+Sa oisit Cirtan linnan. Kohta sinne
+Sa pääset ratsain, joka purppuroin
+On koristeltu.
+
+MASSIVA:
+
+               Paljon kerrottavaa
+Äidille on nyt mulla. Korut näytän. —
+Hänelle kerron kuinka taisteltiin!
+
+(Menee oikealle, ryhtyy hakkaamaan kivellä kallionkylkeen, mutta
+alkaa pian kuulostella painaen korvansa maata vastaan):
+
+MASINISSA (kävellen edestakaisin):
+
+Koht' inhoittavan ryöstön tään saan jättää. —
+Kun roomalaisten laivat saapuvat,
+Niin alkaa leikki, sota oikea.
+— Vapaaksi nostan jälleen heimoni!
+
+MASSIVA:
+
+Kapsetta kavioitten kuuluu. (Nousee ylös) Tuolta!
+
+(Osoittaa oikealle).
+
+MASINISSA:
+
+Madaura tulee veromatkaltaan.
+
+MASSIVA:
+
+Vuorelle tuonne nousen katsomaan.
+
+(Kiiruhtaa teittäin taitse oikealle).
+
+MASINISSA (jatkaen mietteitään):
+
+Ens' iskun antoi hän, ken miekallansa,
+Löi Gordionin solmun, Tyruksen
+Ken maahan nujersi. Ma nuorimman
+Sen tyttäristä lyön! — Näin viimeisen
+Lyön iskun minä. Kumpi suuremp' on
+Suur' Aleksanteri! — Kuin Roxanen
+Sa nostit kunniaan, niin tahdon minä
+Nyt ryövärjoukon pää, viel' länsimaitten
+Heleimmän helmen nostaa loistamaan.
+— Sen loisto kuulas on kuin uskollisuus.
+Se kirkas on kuin kauneus! Yl' merten,
+Yl' puolen maailmaa se loistaa, kauas,
+Laajalle niinkuin yksin rakkaus. — —
+
+(Jää seisomaan mietteissään. Taka-alalta tulee egyptiläinen orja,
+myrkynsekoittaja, laiha mies, jonka pitkät kasvot ovat jäykistyneet
+ainaiseen ivahymyyn. Aikoo mennä Masinissan telttaan kantaen
+viinikannua. Masinissa tekee pysäyttävän liikkeen. Orja tarjoo
+hänelle kannun):
+
+MASINISSA (juotuaan):
+
+Noo, myrkynsekoittaja, miltä tuntuu
+Tarjoilla juomia näin mietoja
+Ja käskyläisnä juosta. — Suurempaa
+Kai oisi ruhtinaita tappaa, päästää
+Heit' taidokkaasti kiusast' elämän?
+
+MYRKKYRI (kumartaen):
+
+Kai ois se vähän juhlallisempaa. —
+Useimmin kuitenkin saa sekoittaa
+Kuin juottaa, näät on heikko ihminen
+Tuiminta maljaa juomaan.
+
+MASINISSA (hymyillen):
+
+                         Soimata
+Mua tarkoitat siit' etten sekoitustas
+Pohjaan ma juonut, sua kun kerran käskin
+Virkaasi oivaa täyttämään.
+
+MYRKKYRI:
+
+                           Jos oikein
+Sen juhlahetken muistan, työnsit pois
+Sa auliin palvelukseni, kun naisen
+Sait nimen huulillesi, mutta samoin
+Kai myrkyn valaa naisen suudelma
+Kuin Niilin liejun parhaat myrkkykukat.
+
+MASINISSA (nauraen):
+
+Et taida paljon naista rakastaa!
+
+MYRKKYRI:
+
+En valtias, en tarvitse, kun osaan
+sekoittaa itse myrkyt tehoisammat.
+— Hitaasti tappavaa en myrkkyä
+Ma siedä — — —
+
+MASINISSA:
+
+               Etkö koskaan mielinyt
+Yrittää itse toisiin maailmoihin?
+
+MYRKKYRI:
+
+Jos narrinnaamioni hetkeks heitän,
+Niin sanon: Olen turhaan kokeillut,
+Oon maita kulkenut ja etsinyt
+Tuiminta myrkkyä ja uskallusta,
+Sit' tyynin, korkein mielin juomaan. Mutta
+Tää käsi vapisee, tää orjan sydän
+Kahleissa pelon, luonnon, ahdistuksen
+Viel' arkailee kuin otus säikkynyt.
+— Mutt' kerran saanhan orjan muodon heittää,
+Kuin narrinnaamioni nyt ma heitin. —
+    (Entisensä tapaisena.)
+Paraillaan keksin uutta valmistetta —
+Se ehkä tepsii. Sitä suosittelen
+Myös muille.
+
+(Kumartaa, poistuu Masinissan viittauksesta tämän telttaan).
+
+MASINISSA (yksin):
+
+             Mitä syitä tarvittaneen,
+Ett' ihminen noin koko olennoltaan
+Ivaksi kääntyy tälle elämälle.
+
+MASSIVA (tulee hengästyneenä teittain taitse):
+
+Tasangon äärtä ratsut kiitävät!
+Joen rantaa pitkin, muista kaukana
+Madaura rientää hurjaa vauhtia
+Jo aivan lähellä.
+
+(Juoksee takaisin).
+
+MASINISSA:
+
+                  Miks tämä kiire!
+
+MADAURA (Keski-ikäinen soturi, puettu päällikön tavoin, valkea viitta
+kiinnitetty pään ympäri. Tervehtii kädenliikkeellä.)
+
+Jyrkästi heimon päämies kieltäytyi
+Veroa maksamasta. Sinä kielsit
+Aseita käyttämästä — — -.
+
+MASINISSA (keskeyttäen):
+
+                          Mitä tää!
+Tää heimo eikö vapaaehtoisesti
+Verolliseksi suostunut, kun maat
+Nää alistin?
+
+MADAURA:
+
+             Niin teki, mutta nyt
+Huus' varustuksen takaa heimon pää:
+Herralles sano, heimoni ei enää
+Alistu ryövärvaltas alle, koska
+Et valloita, et valtakuntaa luo,
+Vaan öisin retkin rantaa aavikon
+Sa kiertelet kuin peto häkissään.
+Et kuningas, vaan lyöty ryöväri.
+Ei enää nimes aron leijona,
+Vaan peto kuoleva. — Sun entismainees'
+On mennyttä, ei kenkään pelkää sua,
+On aika muuttunut. —
+
+MASINISSA (levollisesti):
+
+                     On muuttuva
+Myös aika. Silloin häväistykset nää
+Pois pyyhkäistään kuin tulvan tieltä ruhka.
+
+MADAURA:
+
+Tää heimo katoo oitis päältä maan,
+Jos käskyn annat.
+
+MASINISSA;
+
+Ei, ei vielä. (Kuin itsekseen.) Pian
+Jo saapuu hän, ken siteet katkaisee,
+Ken uuden ajan alkaa uskollaan,
+Ett' voitan maailman, hän vaikka tietää,
+Kuink' on tää sankarinsa mitätön
+Ja heikko nyt. — Niin — aseet levätkööt.
+Rauhoitan miesten taisto-innon oitis,
+Juhlaisaan mieleen syyt' on heillä nyt.
+— Heit tahdon puhutella. Lähtekäämme.
+    (Vartijan ohi astuessaan)
+Teroita katsees tarkoin, vartija.
+Sa pian sieltä somimman näät saaliin,
+Mit' aron poika koskaan tavoitellut
+On haukansilmillään.
+
+(Masinissa ja Madaura poistuvat):
+
+MASSIVA (tuoksahtaa oikealta kädessään pieni keihäs, jonka kärjessä
+juuri tapettu käärme. Heittäen käärmeen maahan):
+
+Siin' olet kiemurtelija! Vai luulit
+Mua pistäväs.
+    (Myrkkyri tulee).
+              Mik' on tään käärmeen nimi?
+
+MYRKKYRI (nopeasti):
+
+Se luonnon ihanuuden kuva on.
+Kyy vaivainen. Se nilja on ja kylmä
+Kuin kaunis luonto yksin, viisas on
+Se hiiret tappamaan, kuin ahnas luonto,
+Jok' ihastuttaa nuorta prinssiä
+Kuin puku kirjailtu. — Se kova on
+Ja itsekäs kuin jumalainen luonto.
+Syyntakeeton se kuitenkin on, näät —
+Se hyvän järjestyksen vuoksi luotiin.
+
+MASSIVA:
+
+Nyt orja puhut turhia, se kuollut
+On mato vain, jonk' keihäälläni löin.
+
+MYRKKYRI:
+
+Vain leikkiä ma leikilläni puhuin
+Nuor' prinssi. — Pelkkää leikkiä on sulle
+Tää kaikki.
+
+I VARTIJA:
+
+            Näkyy seurue!
+(Massiva ja Myrkkyri rientävät paikalle)
+                          Pian sana
+Vie valtiaalle.
+
+(Myrkkyri pois).
+
+MASSIVA:
+
+                Siellä Prokles on!
+Ja varmaan äiti!
+
+MASINISSA (Tulee kiireesti, katsoo. Riemuissaan):
+
+                 Nyt he saapuvat!
+Massiva, tule! Lähikummulle
+Käykäämme heitä vastaan! Kohta astuu
+Alitse koristetun portin tään
+Uus aika, uusi nuoruusmaailma.
+
+(Masinissa ja Massiva lähtevät. Taustalta tulee kreikkalainen
+sotilas astuakseen vuorostaan vahtipalvelukseen).
+
+II VARTIJA (leikkiä laskien):
+
+Hei, veli! Juhlaisampaa vartijaa
+Nyt tarvitaan, kun saapuu kuningatar —
+Nääs saarnipuusta tulee keihään olla,
+Näin loistava, ett' vaikka peilata
+Voi tytöt korjat; uutukaisen uus
+Myös viitta, ettei ryövärrepaleet
+Peloita hempukoita. Makaamaan
+Käy, veli hyvä, ettei näyttäis siltä
+Kuin haaskat vartioisi leiriä
+Ja tätä koruporttia.
+
+I VARTIJA:
+
+                     Niin onkin,
+Saa seista kreikkalaiset simasuut,
+Kun tulee naisia, joist' iloa
+Ei koskaan tulle — Veli, sanoa
+Sa voitko, kuinka päällikkö vuoks' naisen
+Voi muuttua kuin äkkiä hän jälleen
+Ois poikaikään tullut. Mikä ero
+On naisessa ja naisessa? Hän ryöstää
+Vois tuhansia impiä ja heittää,
+Kun ikäviksi käyvät. Ihanin
+Ryöstetty nainen on.
+
+II VARTIJA:
+
+                     Se ikäänkuin
+On hellempää, kun ensin kaihoillaan
+Ja kaipaillaan ja vasta sitten mies
+Naisensa ryöstää. — Mutta katso, jo
+Kuningas seisoo kummulla ja prinssi
+Taa kummun katoaa. Noin jäykkänä
+Miks seisoo valtias, kuin kuvapatsas?
+Jo ratsut näkyvät, he satulasta
+Nyt nousevat.
+
+I VARTIJA:
+
+              Tuo prinssin äiti on,
+Jok' kaulaa prinssiä.
+
+II VARTIJA:
+
+                      Mutt' totisesti!
+En nää ma muita naisia! — Kyll' luulen,
+Ett' ilmisota Karthagoa vastaan
+Nyt alkaa — — —
+
+I VARTIJA:
+
+                Katso, yksin päällikkö
+Tiet' tännepäin nyt astuu, synkkänä
+Kuin hauta kasvoiltaan. Muut jäljessä.
+Aut' armias, nyt alkaa myrsky. Nyt, mies,
+Suon suosin mielin vahtipaikan sulle.
+
+(Poistuu. II Vartija asettuu vahtipaikalleen).
+
+MASINISSA (astuu portista raskain askelin, murtuneena, istuu
+raskaasti kivelle oikealle):
+
+Ei tahtonut, ei tahtonut hän tulla. —
+    (Kiivaasti)
+Ken haastaa ventovierasta näin kieltä!
+Nousseetko kateet manalaiset henget,
+Sokaisseet kuulon, näön, ymmärryksen
+Ja kielen selvän pahansuovin mielin!
+Tää juonta on tai julmaa ilveilystä!
+    (Nousten seisomaan)
+Ei mahdoton voi olla mahdollista!
+
+(Prokles astuu portista, jäljessään salaliitto-orjat. Alitta ja
+Massiva tulevat käsikkäin. Massiva vetää äitinsä telttaansa,
+Prokleelle):
+
+Vai voitko senkin selväks saivarrella,
+Filosoofi viisas?
+
+PROKLES:
+
+                  Elämä sen näyttää
+Todeksi useinkin, sen pahempi.
+
+MASINISSA (ärtyneesti):
+
+Mit' elämästä haastat, sana vain
+Se on, jot' ei saa luuskaks kuluttaa.
+Täss' seison minä, minä, minulle
+Suo selvyys, näytä vihamies, jok' uhkaa
+Mua pimeydestä väkäkärki keihäin,
+Niin miekan tään sen syöksen ytimiin.
+Sa virka vaan: hän tahtoi tulla, oitis
+Näät voimani, ma kahleet irroitan
+Kuin hauraan seitin, otsaan takertuvan.
+Sylissäin tahtoo kuolla ennemmin
+Kuin elää loistossa ja kaukana!
+Niin sano, niin täält' oitis juhlan kaiku
+Taivaille kiirii.
+
+PROKLES:
+
+                  Valtias, en voi
+Lohduttaa simakielin, murhemielin
+Tuon tuhoviestin äkkisalaman,
+Jok' kilpistyy sun kypäräiseen otsaas,
+Jos ihmisluonnon tunnet ytimiltään,
+Jos et, se sielus särkee, paaduttaa.
+— Ma tuimaa totta äsken kerroin. Maahan
+Hän polki kaikki entisajan haaveet.
+— Kuvasi vaihtoi vihamiehes kuvaan.
+
+MASINISSA (kiihkon vallassa):
+
+Isäini tuhkan kautta! Sano selvään,
+Mi hornan kuilu allani taas aukee!
+
+PROKLES:
+
+Kätensä valtiatar Sophonisbe
+Suo Syphaxille, synnyinkaupungilleen
+Avun niin voittaakseen. — Tään lähettää
+Hän sulle takaisin.
+
+(Ojentaa kaulakorun Masinissalle. Tämä ottaa sen jäykkänä
+vastaan. Pudottaa sen samassa maahan. Tarttuu raivoisasti omaan
+kaulaketjuunsa).
+
+MASINISSA:
+
+                    Kuristaa, polttaa!
+
+(Hän joutuu villin raivon valtaan. Repäisee koristeen ja heittää
+sen kauas. Kumartuu ottamaan maasta toistakin koristetta. Lyyhistyy
+hetkeksi tällöin maahan, väännellen itseään tuskasta. Hänessä
+on voittanut barbaari kokonaan. — Nousee puoleksi. Jää hetkeksi
+liikkumattomaksi. Kohoaa jälleen seisaalleen. Nauraa mielipuolisesti).
+
+Sep' oivaa on, on totta tosiaan!
+Vain naaraskyy Akilles-kantapään
+Niin aran keksii. — Vihamiestä lempii —
+Vain hurskas nainen niin on sääliväinen,
+Ett' tuskan alta uhriansa auttaa
+Keventäin taakkaa ihmevoimin, joita
+Suo halveksunta kuorman vetäjälle.
+    (Hetken vaieten.)
+Nyt jännittyy, nyt karkaistuu, sen tunnen,
+Punaiset rihmat, jänteet jäykimmät
+Mun sielussain. Tää uusi viritys
+Pian soiton luo niin korvaa särkevän,
+Niin huumaavan, ett' loppuu maailmasta
+Tuo nilja iljetys, joll' lemmenkuiske
+On nimenään. — Jo riittää. — Hoi, vartija!
+Hälyytä leiri! Tahdon taistella!
+
+(Vartija häyyttää. Miehiä tulee vähitellen: numidialaisia,
+kreikkalaisia, vyötäisillään ahtaat rautavyöt, vuoristolaisia,
+joilla on yllään nahkapukimet ja aseinaan vaskipiikkiset sotanuijat.
+Ensimmäisenä tulee myrkkyri, jääden telttojen väliin. Alitta
+poikansa seurassa tulee teltasta).
+
+Miks seisot mies? Ket' ivakatsees väijyy!
+Mun ohjaisit kai myrkkylähteen luo?
+— Ei myrkkyaattees tehoo tähän mieheen!
+Se voitetuille sopii, voittajat
+Taas maljan tarjoovat. Siis ahkeroitse
+Sa, oiva mestari, sun arvos nousee,
+Saat inhoon saakka työtäs harjoittaa,
+— Ma aion voittaa!
+    (Miehille.)
+                   Miehet, taistella
+Nyt saatte, tappaa, ryöstää, tuhota.
+    (Villejä huutoja.)
+Häväiskää naiset taikka surmatkaa.
+Ken armon antaa, itse kuolla saa.
+Tuo heimo uppiniskainen, jok' kielsi
+Juur verot multa, maahan sortukoon.
+Aseet ja ratsut valmiiksi. Teit' tahdon
+Ma itse johtaa. Menkää.
+
+TEUTATES (polvistuu Masinissan eteen):
+
+                        Mua kuule
+vain hetki, valtias. Suo meidän myös
+Sua partiolla seurata, niin näät
+Vapaiksi sotijoiksi meidät.
+
+ALITTA:
+
+                            Miehet
+Nää neuvokkaat toi sulle sisaresi.
+He ansaitsevat vapaiks tulla.
+
+MASINISSA:
+
+                              Hyvä.
+Tää verileikki näyttää kuntonne.
+
+(Viittaa kädellään. Prokles, myrkkyri, orjat ja sotilaat poistuvat.
+Masinissa istuutuu raskaasti istuimelleen. Hänet on vallannut
+väsymys, raivon sijaan astuu murhe).
+
+ALITTA (lähestyy lohduttaen):
+
+Unohda nainen, joka murhetta
+Ei ansaitse. — Ken nainen lemmenääntä
+Ei empimättä taida kuulla, hän
+Voi kalansuomuin taikka pedonkynsin
+Koristaa ruumiinsa.
+
+MASINISSA:
+
+                    Oi armas sisar.
+Jo laava vyöryi laaksoon vihreään. —
+Ei kukkia, ei murehtia taida
+Se enää koskaan.
+
+ALITTA:
+
+                  Mutta raivota
+voi myrsky siellä. Kostonhengettäret
+Voi maata viistää, onkaloissa kiertää!
+Sun missä ylpeytesi!
+
+MASINISSA:
+
+Taistellako?
+                     Hylätty marto maa on sieluni.
+Tukahtuu hengitys, on vailla ilmaa
+Tää seutu autio. — Ei tahtoa,
+Ei kunniaa, ei ylpeyttä täällä
+Voi löytää kurja rosvo. — Kuollako
+Vai elää!
+
+ALITTA:
+
+          Elää, elää tulee sun!
+Sua ilman suku kaatuu, heimo sortuu,
+Orjuuteen maatuu vihamiehen. Hän
+Vain nainen on, mi sille alistuu
+Ken voittaa. Voita, kosta, hurmaa, lyö
+Tai anteeks anna, mutta naisekkaat
+Nuo valitukset heitä. —
+
+MASINISSA:
+
+                        Entä sitten
+kun täyttyy kostoni. —
+
+ALITTA:
+
+                       Sa valtakunnan
+Luot mahtavan ja valtaistuimelta
+Jaat käskyjäs.
+
+MASINISSA:
+
+               Juur siinä kidutus
+Ja järjen päätös on! — Kaikk' kuvitelmat vallan,
+Kaikk' aatteet onnekkaat on kasvaneet
+Kuin ylväs tammi, jota syleilee
+Nuor' köynnös punakukkineen. Jos myrsky
+Tään syleilyksen armaan ryöstää pois,
+Jää autius puun ylle, vieremille. —
+— Hän täällä kulkee sittenkin, mutt' pyytää —
+Tai iskeä ja raivota ei voi. — —
+
+ALITTA:
+
+Elää sun täytyy, katso nuorta vesaa
+    (Vetää Massivan luokseen.)
+Jok' kaipaa suojaavaista kättä.
+
+PROKLES (tulee kiireesti):
+
+                                Miehet
+On valmiit retkelle, mutt' pyytäisin:
+Madauran johtaa suo tää partio,
+Sua vartoo toinen työ.
+
+MASINISSA (yhä väsyneesti):
+
+                       Mik' ois se työ?
+
+PROKLES;
+
+Voi kohta uudet viestit saapua.
+Tääll' Afrikassa sotatoimet alkaa
+Pian Scipio. Hän maihin noussut on,
+Koht' Utikaa siks vakoilijat käskin
+Ma pyrkimään. He tiedot tuovat kiirein
+Mit tietä roomalaisiin yhdyt.
+
+MASINISSA (riemastuneena, kokonaan muuttuneena):
+
+Oi, mene, sano, joukot lähtekööt!
+    (Prokles poistuu.)
+Todempaa sittenkin tuo oli raivo
+Kuin murhe vaisu! Nytkö kaaren sain
+Ma jolla kostonnuolet sinkoan
+Päin pilviä, päin kansoja, päin merta
+Mua kiertävää! — Mun vaikka mereen syöstä
+Kaikk' kansat täytyis tältä mantereelta
+Ja syöverit taas maihin ammentaa,
+Petoksen tekijät ma raastan esiin.
+— En taida kumartaa, mutt' opin senkin,
+Jos tarvitaan, ja Scipiota mairin,
+Siks kunnes revellyt tää käsi on
+Sen ruumiin sieluinensa, joka repi
+Mun sieluni. Nyt valta koston vuoks
+Mutt' koston jälkeen ahnas valta yksin.
+    (Prokleelle, joka tulee takaisin.)
+Miks sanoit vasta nyt sa Scipiosta
+Sen riemun sanan, jota vuottanut
+Vuoskauden vaiheiss' olen ankarissa?
+
+PROKLES (hymyillen):
+
+Parasta vasta sitten järkisyitä
+On miettiä, kun laantuu villi veri
+Taas älymieltä vainoomasta.
+
+MASINISSA:
+
+                            Turhaa. —
+Ei kannata tääll' lainkaan miettiä!
+Tää raivo sun on mietintäsi tulos:
+    (Ivallisesti)
+Sa aattein korkein naista puhdistit,
+Tää tulos on.
+
+PROKLES:
+
+              Ain' aikaa tarvitaan,
+Ett' nousee sienien kamarasta maan.
+
+MASINISSA:
+
+Opeillas luonnon muodot turmelet,
+Jo syntyneen ja valmiin saatat näin
+Sa synnytyksen tuskiin.
+
+PROKLES:
+
+                        Valmiilta
+Jos luonto näyttää, silt' ei ihminen,
+Jos kiertokulkuun raaka luonto tyyntyy,
+Ei ihminen. Äl' itsees palaa, jonka
+Jo voitit kerran. Älä eestaas kierrä,
+Jos sielus sopusointuun halaa.
+
+MASINISSA:
+
+                               Miks
+Näin saivarrella! Koska pääsenkään
+Taas iskemään. — — —
+
+MYRKKYRI (on keskustelun aikana tuontuostakin kantanut juomia ja
+hedelmiä Masinissan telttaan):
+
+                     Saan tulojuoman nyt
+Kai tarjota?
+
+MASINISSA:
+
+             Sa tarjoo, mutta muista:
+Äl' ivailmein väännä naamaas mies.
+Sull' orjan mieli ei, äl' orjaa leiki,
+Nyt juhla alkaa, tarjoo juhlamielin.
+
+MYRKKYRI:
+
+On älys suuri älyks ruhtinaan.
+Näät taakse luonnon ivamuodon sa. —
+Syyt' on sua ihmiseksi mainita.
+
+(Kumartaa. Alitta ja Massiva, jotka ovat keskustelleet vasemmalla
+taka-alalla, sekä Masinissa ja myrkkyri astuvat telttaan).
+
+PROKLES (lähestyy vartijata):
+
+Mit' tähyät niin tarkkaan?
+
+II VARTIJA:
+
+                           Katso! Tuolla
+Madaura voitonpatsaan pystyttää.
+Savu pilviin hulmuu kiertein valkoisin.
+Nääs, turvekattomajat palaissaan
+noin sankan savun nostattaa. Ken käski
+meit' vastaan rehennellä!
+
+PROKLES:
+
+                          Kotilieden
+Pyhäinen lämpö! Heitä kunnioita
+Jos kreikkalaisen kannat nimeä.
+
+II VARTIJA:
+
+Miks Hellaan sotijat nyt taistelevat
+Vierasten valtiasten vuoks, miks emme
+Kukista valtakuntia ja orjiks
+Tee kansakuntia?
+
+PROKLES:
+
+                 Me maailman
+Tään toisin asein valloitamme. Katso,
+Olympolaiset valaisee jo aatteet
+Sit' tietä, jonka Aleksanteri
+Aukaisi miekallaan. Jo Rooman miehet
+Hellaasta etsii hengen virvoitusta.
+Nyt Afrikan on vuoro valo nähdä.
+Se Atlaan tutkaimille nostetaan.
+Kuningas Masinissan elontyö
+On tää. Siks taistele vuoks kuninkaan
+Kuin eestä Hellaan taistaisit.
+    (Myrkkyri tulee nopeasti.)
+                               Näin taisto
+Tää raivoisa luo onnenajan vihdoin
+Kansoille nääntyville.
+
+MYRKKYRI (ivallisesti):
+
+                       Uskovas
+Et sano laisinkaan, mutt' ihmeistä
+Ajoista onnen haastat uskon kieltä?
+
+PROKLES:
+
+Äl' uskon kieleks kutsu toivon mieltä.
+
+MYRKKYRI:
+
+On toivo, usko tuhatmuotoinen,
+Siis viisainta on jättää kumpikin.
+
+PROKLES:
+
+Mutt' toivoa saat vielä itsekin
+Ett' jättää jaksaisit tään toivon maan.
+
+MYRKKYRI:
+
+Sa sanoin leikit kreikkalaisten tapaan,
+Mutt' asiaan, sua kutsuu kuningas.
+
+    (Prokles ja myrkkyri poistuvat telttaan.)
+
+II VARTIJA:
+
+On kummaa väkeä nuo aatteen miehet,
+Lie kuninkaita taikka orjia,
+Yht' tyytymättömiä maailman
+Tään järjestykseen.
+    (Katsoo vasemmalle.)
+                    Mitä! Ratsujoukko.
+Vierasta väkeäkö taas.
+
+(Antaa hälyytysmerkin. Masinissa, Prokles ja
+Massiva tulevat teltasta.)
+
+                       Taas kiertää
+Tuolt' takaa kummun ratsumiesten joukko.
+
+PROKLES (Rientää katsomaan):
+
+Siin' ovat! Kolme Rooman kypärää
+Siell' välkehtii.
+
+MASINISSA:
+
+                  Nyt selvän vihdoin saan
+Mit' aikoo Rooman valta.
+
+(Astuu oikealle, jossa istuu istuimelleen, Prokles jää seisomaan
+hänen viereensä. Hetken jännittynyt odotus. Portista astuu kolme
+roomalaista lähettiä, jäljessä kuusi Masinissan sotilasta marssii
+vartijan ohi kadoten telttain taakse. Lähetit tervehtivät
+roomalaisten tapaan.)
+
+I LÄHETTI:
+
+Massylein valtiaalle tervehdyksen
+Lähettää päämies Gaius Lelius,
+Prefectus fabrum Rooman armeijassa.
+Hän maihin noussut Regiolla on
+Ja aukoo tietä Rooman miekoilla.
+On tehtäväni myös sun tietoos saattaa:
+Pian konsuli pääjoukkoineen myös saapuu,
+Siks raivaa tiesi rannikolle päin
+Siell' yhtyäkses meidän sotajoukkoon.
+Ilipan liittoehdot täyttää Rooma.
+Vanhuuttaan harmaan Fidiuksen nimeen,
+Kätensä oikean lyö konsuli
+Sun kätees liiton vakuudeksi.
+
+    (Antaa kätensä Masinissalle.)
+
+MASINISSA:
+
+                              Tartun
+Sun kätees, Rooman mies, kuin oikeuteen,
+Jok' kestää horjumatta aikakaudet. —
+Saturnus, kulta-aikain aikalainen,
+Siunatkoon Rooman valtaa valtakausin,
+Joit' tuntenut ei ennen piirit maan. — —
+Kun legionain miekkain salamat
+lyö nuolten pilvilöistä kiitävistä,
+kuin korsi kaatuu puunilainen heimo.
+
+I LÄHETTI:
+
+Pääkaupunkisi Cirtan alueineen
+Saat valtaas Rooman apujoukoin, jos
+Tuot sotavoiman kymmentuhantisen
+Sielt' avuksi, kun niin määrää konsuli.
+Kuus tuhatta tuot ratsuin taistavaa
+Ja legionan jalkaväkeä.
+Jää päällikkyys sun omiin käsiis. Mutta
+Jokainen valtias, mi vaihteluihin
+Kukistuu sotaonnen, tuomitaan
+Lain roomalaisen mukaan. Ehdot nää
+Asettaa tasavallan vanha tapa.
+
+MASINISSA:
+
+Sun kansas lakeja ei loukkaamaan
+Mua vaadi täytymys eik' oma tahto.
+
+I LÄHETTI:
+
+Siis saaliinamme lujistettu liitto
+Taas viettää paluutie. Tiet' samaa kuljet
+Sa täyttöön tehtäväs, tiet' samaa palaat
+Isäisi valtakuntaan.
+
+MASINISSA:
+
+                     Taistellut
+Oon poikaijäst' asti, aseitani
+Enskerran nyt ma viisain mielin käytän
+Puolesta elämän ja vallan, enkä
+Vain huvin tyhjän vuoks tai ansaitaksein
+Maireita naisten kiittelyitä.
+
+    (Alkaa kuulua lähenevää ratsujen töminää).
+
+MASSIVA (Tulee nopeasti teltastaan):
+
+                              Äiti!
+He tulevat, jo tulevat!
+
+PROKLES:
+
+                        Jo palaa
+Madaura voittoretkeltänsä.
+
+(Roomalaiset kääntyvät katsomaan vasemmalle taka-alalle. Prokles
+kuiskaten Masinissalle).
+
+                        Puhu
+Kielt' taitavaa, sa Syphax sukuinensa
+Valtaasi vaadi, valta-aikeitas
+Äl' ilmoittele.
+
+MASINISSA (huolettomasti, kuiskaten):
+
+                Korpit repiä
+Saa maassa viruvaiset haaskat, säästää
+En aio kostoani.
+
+    (Alitta on tullut Massivan luo teltasta).
+
+II LÄHETTI (astuu askeleen heitä kohti):
+
+                 Ilo nähdä
+On äiti nyt tään pojan miehekkään,
+Jok' kantaa roomalaista pukua
+Muistoksi ensi miekan mittelöistä.
+Nuor' prinssi voitti voiton tappiollaan:
+Se salli Scipion mielt' ystävän
+Suvulles osoittaa.
+
+ALITTA:
+
+                   Mun toivoni
+On hartain Rooman sotavoiman herraa
+Pian päästä kiittämään vuoks' lahjan tuon,
+Jot' ehompaa en koskaan saanut ma.
+
+MADAURA (tulee kiireesti):
+
+On, valtias, sun käskys täytetty.
+
+MASINISSA:
+
+Sull' onko vankeja?
+
+MADAURA:
+
+                    Sa jyrkkään kielsit
+Niit' ottamasta. Mutta frygialainen,
+Tuo tulokas, sun käskys rikkoi: säästi
+Hän nuoren immen, saaliinaan toi tänne.
+
+MASINISSA:
+
+Tuo niskuri ja impi tänne tuo!
+
+(Marsyas tuo arkailevaa naista. Madaura jäljessä, vähitellen
+ilmestyy myös uteliaita miehiä taustalle).
+
+MASINISSA (Marsyaalle tuimasti):
+
+Miks' säästit, mies, tään naisen?
+
+MARSYAS:
+
+                                  Valtias,
+Mit' tehdä voin, hän neuvotonna juoks'
+Keskellä palavaisten majain, heimo
+Ol' lyöty viime mieheen saakka.
+    (Merkitsevästi)
+                                Hänet
+Toin sua varten, valtias. —
+
+MASINISSA:
+
+                            Sep' oivaa!
+Sa lohdutat. Sun kieles sukkela
+Mua huvittaa. Siell' panttereitten maassa
+Ei lemmentuskat taida vaivata.
+
+MARSYAS:
+
+Sangarionin laakson tyttäret
+Suo kuumat suudelmat ja viiniä
+Siell' lähteet pulppuaa, siell' huilut kilpaa
+Apollon kanssa soittaa.
+
+MASINISSA:
+
+                        Taideniekka,
+Sun huilus soittaa orgioissa saa
+ kummemmissa.
+K    (Kääntyy naisen puoleen)
+              Mutta karitsainen
+Mik' on sun nimes, kaunis varmaankin.
+
+THEVESTA (arasti):
+
+Thevesta olen, tytär heimon pään.
+
+MASINISSA:
+
+Sa suotko yhtä hellät suudelmat
+Kuin naiset Frygian.
+
+THEVESTA (Polvistuen maahan):
+
+                     Mit' käsket herra?
+
+MASINISSA:
+
+Sun sukus surmaaja ma olen, neito!
+
+THEVESTA:
+
+Mun säästä henkeni, sua palvelen.
+
+MASINISSA (synkistyen):
+
+Sa nouse. Turvass' ole. Seuralaiseks
+saat tulla valtiattaren.
+
+(Thevesta suutelee Masinissan jalkoja ja rientää Alittaa luo, joka
+poistuu hänen kanssaan telttaansa).
+
+                         En sietää
+Voi liikaa orjamieltä. Sopusuhtaa
+Ei osaa nainen säilyttää, hän palvoo
+Tai pettää. Etsiä ois aivan turhaa
+Naist' toisenlaista.
+    (Kääntyen miestensä puoleen)
+                     Miehet! Toimeen nyt!
+Nyt teltat kokoon. Aseet hiokaa.
+    (Vihalla)
+Tuo koruportti maahan repikää!
+Kentille laajemmille teidät vien.
+Päin meren rantaa alkaa matka nyt.
+
+(Suosionhuuto kajahtaa miesten joukosta. Kuuluu ääniä).
+
+I ÄÄNI:
+
+Nyt päästään Karthagoon.
+
+II ÄÄNI:
+
+                         Tie Cirtaan sulle
+Nyt auki raivataan.
+
+(Masinissa, Massiva, Prokles, lähettiläät poistuvat Masinissan
+telttaan. Tausta tyhjenee nopeasti. Telttojen välistä tulee myrkkyri.)
+
+MYRKKYRI:
+
+                    Päin kuolon rantaa
+Sun piti sanomas. Tään miehen sielu
+Jo kypsyy inhoon elämän. Hän enää
+Ei naista sietää voi, jok' kiinnittää
+Niin oivan ovelasti miehen mielen
+Tään elon rehkinätä jatkamaan.
+
+    Esirippu.
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+
+Tapahtuu tasangolla Cirtan läheisyydessä keväällä v. 203 e.Kr.
+
+Näyttämö:
+
+Syphaxin loistava päällikköteltta, jonka taka-alalta käynti ulos,
+oikealta käynti teltan toiseen osaan. Vedettäessä taka-alan verhoa
+syrjään näkyy taustalta kappale tasankoa, kauvempana laajalti
+telttoja, kaukaisuudessa vuoria. Kirkas iltapäivän valaistus.
+Sophonisbe puettuna sotilasmaiseen pukuun käyskentelee levottomana.
+Helike seisoo vasemmalla seuraten katseillaan valtiattaren liikkeitä.
+
+SOPHONISBE (kääntyy äkkiä oikealle taka-alalle, polvistuu katsomaan
+loistavassa korissa olevaa käärmettä, kavahtaa ylös taas äkkiä,
+kärsimättömästi):
+
+Yhä sairas vain on papin käärme tuo.
+Elukka kuolla sais.
+
+HELIKE:
+
+                    Jos toivot niin,
+Miks sitten vaalit sitä kaikin tavoin?
+
+SOPHONISBE (intomielisesti):
+
+Mun täytyy, täytyy, aina vain mun täytyy!
+    (Sairaalloisen kiihkeästi.)
+Kahlehtii usko mua, ett' tää käärme
+Jos kuolee pois, niin jotain suurenmoista
+Tapahtuu silloin. — Mutta käärmehyinen
+Tää pyhä on, se luonnon, kansanvoiman
+On perikuva, sitä vaalia
+Mun tulee, senhän täytyy kestää.
+    (Hurmautuen)
+                                 Mutta —
+Jos tummuis pyhät täplät sen, niin silloin
+Ei mun myös kestää tarvis elon taakkaa.
+    (Syöksähtää jälleen korin luo)
+Mutt' turhaan, käärme paikallansa makaa,
+Ei toinnu, eikä sairaammaksi käy.
+Kuin itse välinpitämättömyys
+Se samein silmin tuijottaa — ja katso
+    (Vetää syrjään teltan verhon)
+On samanlaista koko maailma!
+Sua eikö kuoleta tää autius?
+Ei merta nää, ei lähteen silmää. Rumaa
+Rumempaa seutua ei missään lie.
+
+HELIKE:
+
+Kuninkaan pyyntöjä miks et sa seuraa,
+Palatsiin lähde, missä kukkaan puut
+On juuri puhjenneet?
+
+SOPHONISBE:
+
+                     Ma tahdon nähdä,
+Kuink' kiirein kuningas taas pakenee.
+Sanoinhan jo, ma ihmeenmoista vuotan
+Tapahtuvaksi täällä. Sitäpaitsi:
+Mua täällä tahtoo pappi viipymään.
+
+HELIKE:
+
+Tät' tuskan taakkaa turhaan kannat: Rauhan
+Mielhaluin päättää kuningas, jos viittaat
+Vain sallivas sen. Rauhaan suostuthan!
+
+SOPHONISBE:
+
+Mi puhe! Tytär Karthagon ei petä
+Kuin orja taikka palkkasoturi —
+    (Vihalla)
+Vai kiel'kö kätyrin näin kertaa toiveet,
+Joit' hautoo vihamies!
+
+(Helike kääntyy loukkaantuneena poispäin. Sophonisbe
+rientää hänen luokseen katuvana.)
+
+                       Voi, paha olen!
+Vai sairasko, en tiedä. Anteeks anna,
+Helike armas, sanat mielettömät.
+
+HELIKE:
+
+En kaunaa kanna. — Voimas arvioit
+Sa liian suureks', siks oot kärsimätön.
+
+SOPHONISBE (tuskaisasti):
+
+Helike, älä puhu noin, se särkee,
+Se lyö kuin tuomio.
+    (Väsyneesti)
+                    Vain yhtä toivon:
+Sais sielun jäntereet jo katketa.
+
+(Hetken hiljaisuus. Taka-alalta astuu sisään Syphax täysissä
+sotavarusteissa. Hän on noin 40 v. vanha, suurikokoinen mies,
+jonka kasvojen juonteet osoittavat intohimoista mieltä.)
+
+SYPHAX (tulee kiireisesti):
+
+Jo johtaa rosvoin jäljet tänne päin,
+Kaikk' enteet taiston temmellystä lupaa!
+Siks suostu tahtooni: jo lähde Cirtaan.
+
+SOPHONISBE (kulkien omissa ajatuksissaan):
+
+Nyt suurta syntyy. —
+
+SYPHAX:
+
+                     Niin, nyt suurta syntyy!
+Nuo rosvot ansaan johdan, yllätän. —
+Mutt' huoli levoton mua painais, jos
+Sa vaaraan tänne jäisit. Verminan
+Suo saattaa itses kaupunkiin.
+
+SOPHONISBE (painavasti):
+
+                              Ma jään.
+Sun varmuutes mua huolettaa. — Kaks kertaa
+Sait tappiota maistaa! Luku kolme
+On pyhä meidän uskon mukaan, varo,
+Ettei nyt kolmas kerta samaa toista
+Kuin kaksi ensimmäistä. Tänne jään!
+Ei enempää mult' auta pyydellä.
+
+SYPHAX (barbaarin raivolla):
+
+En sua jätä saaliiks ryöväreille!
+Ma raskaat kahleet kestän, vankilan
+Ja kuoleman. Saa nuolin tuhansin
+Mua pilkkalauluin saartaa vihamies,
+Jok' karttaa osumasta sydämeen,
+Ett' tuska pitkittyis. — Sen kaiken kestän. —
+Voi yks vain tappio mua kohdata:
+Jos sinun taipuvan nään vainolaiseen
+Tai häväistyksen uhriks joutuvan!
+— Käyn väijytystä valmistamaan.
+    (Määräävästi)
+                                Sinut
+Palatsiin saattaa oitis Vermina.
+
+    (Poistuu)
+
+SOPHONISBE (halveksien):
+
+Barbaarin liehittelyn väkivallaks
+Ens raivo kääntää. — Notos pian tuokoon
+Astarten papin tänne.
+
+(Helike poistuu oikealle. Sophonisbe astuu ajatuksissaan käärmeen
+korin luo. Tuijotettuaan tänne hetkisen nostaa äkkiä päänsä):
+
+                      Elä, kuole —
+se mulle sama on, nyt asestaun!
+
+(Rientää vasemmalle etualalle. Valitsee seinää
+vastaan nojalla olevista aseista, niitä valitessaan):
+
+Vain mieskö kunnialla kuolla saa!
+En vihan taikka häväistyksen tulvaa
+Ma aio polvistuen vastaan ottaa,
+Kun saapuu voittaja — Kas, tää on kevyt!
+
+(Ottaa pienehkön kilven. Vermina, kaunis, synkkä, kalpea, solakka
+nuorukainen astuu taka-alalle, Sophonisbe tempaa oikeaan käteensä
+heittokeihään, ylpeästi):
+
+Jos isäs käskyn tulit täyttämään,
+Niin turhaan tulit, käskyä en seuraa.
+Aseissa olen, katso! Koetella
+Voin näitä prinssejäkin vastaan.
+
+VERMINA (langeten polvilleen Sophonisben eteen, painaen kädellään
+sydäntään, epätoivon tuskalla):
+
+                                 Oikein!
+Tää rinta sua varten on. Sadasti
+Se katseistasi haavan sai. Nyt tarpeeks
+Lyö syvään soma heittokeihääs, tuskaan
+Niin viime lääke anna.
+
+SOPHONISBE (kummastuen):
+
+                       Mitä tää?
+Hiljainen prinssi painaa sydäntään
+Ja tuskaa vaikertaa. Tää tottako
+Vai leikkiä?
+
+    (Vermina nousee ylös).
+
+VERMINA (surullisesti):
+
+             Jo vuoden olen ollut
+Sun lähelläsi. Hetki hetkeltä
+Käyn kalpeammaks. Sin' et huomaa vain,
+Niin itsekäs sa oot tai ylhä liiaks.
+
+SOPHONISBE (osanotolla):
+
+Voi Prinssi hyvä, uskoako voin
+Ett' hiljaisuus näin paljon kätkee. — Ah,
+Niin monet aatokset mua vaivaa, etten
+Ees surevaista ystävää ma huomaa. —
+
+VERMINA (keskeyttäen, kiihkeästi):
+
+Isääni et sä lemmi, tiedän sen!
+Jos tahdot vain, niin nostan kapinan
+Hän surman saa, ma sinut pelastan,
+Maan ääriin vien. Vain sano: tahdon sen!
+
+SOPHONISBE (vakavasti):
+
+Ei, ystävä, mua viettää toinen tie,
+Jot' astunut niin pitkän taipaleen
+Jo olen, että läsnä määränpää
+Nyt on. Et sinä, enkä minä kääntää
+Voi kohtaloita.
+
+VERMINA:
+
+                Olet juhlallinen.
+En ymmärrä kuin yhden seikan: turha
+On elää mun.
+
+    (Kääntyy poispäin).
+
+SANKHUNIATHAN (tulee kiireesti oikealta):
+
+             Mua kutsuit tyttärein?
+
+SOPHONISBE:
+
+Sun tahtos on kai, että leiriin jään,
+Vaikk' uhkais taistelu?
+    (Sankhuniathan nyökkää myöntävästi)
+                        Se prinssille
+Myös sano. Hän mun saattais kaupunkiin.
+
+SANKHUNIATHAN ( Verminalle):
+
+Jumalten tahto on se, Karthago
+Sen vaatii, älköön kenkään estäkö
+Hänt' täyttämästä pyhää tehtäväänsä.
+
+(Vermina kumartaa väsyneen välinpitämättömästi ja poistuu,
+Sankhuniathan kääntyy juhlallisesti Sophonisben puoleen).
+
+Jäsentes voima nouskoon henkes myötä.
+Pyhyyden säteet niin sun täyttäkööt,
+Ett' armo, sääli, heikkous tai lempi
+Ei tahraa Herran esi-kartanoita!
+Tunnetko voimaa, joka kaiken muun
+Kuin yhden kuolettaa?
+
+SOPHONISBE (kaksimielisesti hymyillen):
+
+                      Ma tunnen voiman,
+jok' uumenistaan syöksee ihmevalon,
+Tää niin on kirkas, että soaistuna
+Ma hurmamielin siihen syöksyn.
+
+SANKHUNIATHAN:
+
+                               Yötä
+Hämärtää taivas, jolta Baalin silmä
+Kaukaisiin avaruuksiin painuu. Nousee
+Sua Didon silmä kohta valvomaan.
+Sen tuikintaan sa katsees kiinnä, niin
+Teroittuu silmäs oikein osumaan.
+
+SOPHONISBE:
+
+Teroittuu silmät nää nyt näkeviksi.
+
+SANKHUNIATHAN:
+
+Rukoile, valvo, tyttärein tää yö!
+Elissan ilmoitusta ano. Hän
+Vapahtaa sun tai sitoo: jos hän tahtoo,
+Vihollinen saa tappion ja surman. —
+Vain kiitoslaulun silloin vaatii hän.
+Mutt' uhrin raskaimman saat antaa, jos
+Tuo huomispäivä meille tappion.
+Keskellä voitonhuumaa voittajan
+Saat surmaan syöstä.
+    (Terävästi)
+                     Ootko valmis?
+
+SOPHONISBE (kaksimielisesti):
+
+                                   Valmis
+Oon kuolemassa voittamaan.
+
+SANKHUNIATHAN:
+
+                           Myös itses,
+Sen heikkouden sa voitko lannistaa?
+
+SOPHONISBE:
+
+Juur' itseni, tuon heikon, matalan
+ma tuhoan.
+
+SANKHUNIATHAN:
+
+           Sa uskot voittavas?
+
+SOPHONISBE:
+
+Ma tiedän voittavani.
+
+SANKHUNIATHAN:
+
+                      Jumalat
+Jumalten aseen johtakoot! — Sun rauhaan
+nyt jätän.
+
+(Tekee siunaavan liikkeen, poistuu. Sophonisbe siirtyy oikealle
+taka-alalle, istuutuu, Helike tulee oikealta).
+
+HELIKE:
+
+           Kuinka näytät väsyneeltä!
+Levolle käy! Sua saatan!
+
+SOPHONISBE (väsyneesti):
+
+                         Ystävä,
+Sen teen. — Tääll' on niin pimeä ja raskas!
+Valoa Notos tuokoon. Tule!
+
+(Poistuvat oikealle. Notos tulee ja ryhtyy sytyttämään lamppuja).
+
+HELIKE (palaa takaisin Notoksen vielä tehdessä työtään).
+
+                           Aina
+Yht' rauhaisana teet sa työsi, Notos.
+Sinuun ei koske tappiot, ei voitot.
+
+NOTOS (kuivasti):
+
+En raivoo riemusta, en tuskasta,
+Kun oivallan ma petoin ulvonnan
+Ja karitsaisten lauhan määkinän
+Elukkain ääneks kummankin. — En nouse,
+En laske, koska vaakasuoraa viivaa
+Ma kuljen. —
+
+HELIKE:
+
+           — Siis sa naurat ihmisparkaa,
+Jok' kärsii intohimoistansa —
+
+NOTOS (Nauraa):
+
+Ois sana liiaks intohimoinen —
+
+HELIKE;
+
+Sa lietkö koskaan riemun tuntenut
+Ja murheen niinkuin ihminen —
+
+NOTOS:
+
+                              Noit' tunsin
+kun ihminen en ollut vielä —
+
+VERMINA (syöksähtää telttaan, kuuluu ratsujen töminää ja alkavan
+taistelun tuoksinaa):
+
+                             Vaara
+Kuningatarta uhkaa — yllätys —
+Miss' on hän!
+
+(Helike rientää oikealle, Sophonisbe tulee jo häntä vastaan).
+
+SOPHONISBE:
+
+              Mitä tahdot, prinssi?
+
+VERMINA:
+
+                                    Kuule!
+    (Viittaa taakseen, josta kuuluu yhä selvemmin taistelun ryske)
+Tasangon ääret syöksee ratsumiestä.
+Hajalla leiri on — Sa kiirehdi —
+Vien turvaan sinut — — —
+
+SOPHONISBE:
+
+                         Mene, taistele!
+Niin teen myös minä.
+
+    (Rientää ottamaan kilven ja keihään).
+
+VERMINA:
+
+                     Turha taistella —
+
+SOPHONISBE:
+
+Sit' oivempaa. Saa kuolon tielle käydä!
+
+VERMINA (katkerasti):
+
+Se mulle helppo taito!
+
+    (Syöksyy ulos).
+
+SOPHONISBE:
+
+                       Notos, turvaan
+Helike saata!
+    (Näiden poistuttua)
+              Saavu surma!
+
+(Sophonisbe aikoo syöksyä aseissaan ulos taistelemaan, mutta hänen
+avatessaan teltan verhoa näkyy koko leiri tulessa pimeätä taivasta
+vasten, taistelun ryske kuuluu, näkyy taistelijain haamuja. Silloin
+Sophonisbe voimattomana päästää verhon putoamaan ja peräytyy takaisin).
+
+SOPHONISBE:
+
+                           Näinkö
+On naisen osa heikko olla! Tuli
+Ja rauta verta juova näinkö lyö
+Mun voimattomaks, etten kuolla taida.
+Mun täytyy, täytyy. — Haa, jo tiedän: kyy!
+Kyy myrkkyinen mua kalvaa. — Manalaan
+Kai käydä yksin saan!
+    (Syöksähtää käärmeen luo)
+                      Sun lumosilmäs
+Repäisen pois, sun pääsi murskaan.
+    (Lyö keihäällä käärmeen kuoliaaksi, vapautuneena)
+                                   Nyt
+Saan itseni ma olla. Näkijää
+Ei nyt, ei pappia, ei velvoitusta.
+Tuon kaiken huoahdan ma pois kuin unen.
+Suur' autuus näin on täytymästä laata,
+Suur' onni, ettei toivo rauhaa vie. —
+— Oi kultatukka prinssi, syy ei mun!
+Ma kuiskaan, kun ma kohta hautaannun
+Sun ratsus kavioihin.
+
+(Astuu tyynesti taka-alalle, aikoen ulos; silloin kuuluu teltan
+takaa Masinissan ääni).
+
+MASINISSA:
+
+                      Kahleisiin
+Hän lyökää!
+    (Uhkaavalla äänellä)
+            Nyt näät hurmas surman, sitten
+Vain kuolemas.
+
+(Sophonisbe peräytyy ja painautuu jäykkänä oikealle teltan verhoa
+vastaan. Masinissa syöksähtää sisään, jolloin näkyy tulipalo
+riehuvan tuimimmillään. Masinissa kantaa mustaa viittaansa, jonka
+vanne kiinnittää hänen päänsä yli, oikeassa kädessään on hänellä
+paljastettu miekka. Hän jää taustalle seisomaan uhkaavaan asentoonsa.
+Hetken liikkumattomuus. Äkkiä Sophonisbe tempautuu jäykkyydestään,
+polvistuu Masinissan eteen, taivuttaen ruumistaan taaksepäin
+ikäänkuin tarjoten rintansa Masinissan miekaniskulle. Jää suljetuin
+silmin odottamaan. Tähän näkyyn hurmautuu Masinissa. Koston ja
+uhman ilme hänen kasvoillaan vaihtuu vähitellen liikutuksen
+ärähtelyyn, hellyydeksi, anteeksiannoksi. — Miekka putoaa helähtäen
+maahan. Hän nostaa kiihkon, hurman vallassa Sophonisben syliinsä.
+Musta viitta valahtaa maahan. He syleilevät kauvan sanattomina. He
+katsovat ymmärtäen toistensa mielen).
+
+MASINISSA (lempeästi):
+
+               Sua saavuin noutamaan.
+
+SOPHONISBE (hellästi, painautuen jälleen Masinissan syliin):
+
+Sua seuraa Sophonisbe.
+
+MASINISSA:
+
+                       Kunniaan!
+
+SOPHONISBE:
+
+Ja rauhaan lempeään —
+
+MASINISSA:
+
+                      Mua vuotitko?
+
+SOPHONISBE:
+
+Kuin viime hetken viime riemua. —
+
+MASINISSA:
+
+Surmanko kerallani näit?
+
+SOPHONISBE:
+
+                         Vain sun
+Ja sovituksen. —
+
+MASINISSA:
+
+                 Prinssin muistitko,
+Jok' kerran helmet itämaiden noutaa
+Sun Iupas otsalles.
+
+SOPHONISBE:
+
+                    Oi, muistin, muistin!
+— Ja itkin —
+
+MASINISSA:
+
+             Miksi itkit? —
+
+SOPHONISBE:
+
+                            Onneni
+Ma muistin —
+
+MASINISSA:
+
+           — Murheet pois nyt, armas! Voitto
+Ja lemmenjuhlat meitä vartovat!
+
+SOPHONISBE:
+
+Oi, entinen oot intomieli prinssi!
+- Miks synnyin minä alla koidon tähden,
+Mi valot, varjot liian jyrkkään jakaa.
+
+MASINISSA:
+
+Varjosta itse tulin, erämaasta.
+Kuningas Atlas ontoin silmin siellä
+Poikaansa katsoi. Mykistynein suin
+Isäini isä haastoi tarinansa.
+Medusan päästä synkeästä, joka
+Katseensa erämaasta hiiltävästä
+Otsalle kiinsi Atlas-kuninkaan,
+Sielusta paaden ikikylmän loi.
+Tuon äänettömän tuskan omaksein
+Ma tunsin. Kirosin: vain aava tyhjyys
+Hohotti vastaan kaiun samean.
+Mutt' nyt oi, armas! Nyt on huokaus
+Kuin helisevä laulu. Turvaisaks
+Nään Atlaan jäykistyneen sylin. Otsa
+Tuo uurteinen on eetterpuhdas nyt.
+— Oi, armas, sun on syy ja ansio —
+Mun kosto on ja anteeksantamus.
+Oi, enkö tietäis, kump' on onnen aamu!
+
+SOPHONISBE (yhä epäillen):
+
+Mutt' kauvan, kauvan elää daimonit
+syyt, soimat pimeästä kaivaen. — —
+
+MASINISSA:
+
+On daimoneita meri täynnänsä,
+Mutt' Afrodite kulkee yllä sen
+Orvokkituoksuin pahat valliten.
+Sa Afrodite liljankorkea — —
+
+SOPHONISBE (yhä masentuneena):
+
+En enää vallita ma tahdo, jaksa — —
+Syvyyksiin hämärtäyviin painuin jo.
+
+MASINISSA (pettyneenä):
+
+Miks epäilet näin kauvan, armas. —
+    (Ylevästi)
+                                   Tiedä:
+Tarjoilla ei voi armoa, vaan suoda
+Rukoilevalle. Vaikea ei lie
+Sun multa pyytää. Eihän armas? Sano!
+
+SOPHONISBE:
+
+Oi, ei! Sa näytä tie niin raskas käydä,
+Ett' aatos kuolon matkataakkanain
+Mua painaa, kun sun äänes kuulla saan
+Käyn ripeään, käyn ilomiellä. —
+
+MASINISSA:
+
+                                Helppo
+On olla miehen nyt näin voiton puolla!
+— On onni, elonaatos täyttö sen
+Meill', armas, yhteinen. Jos harhas vuoks
+Saat ikeen painamana käydä hetken,
+Käyt alla pyhän aatteen kieltämäs.
+Jos suur' on rankaisija, ylevää
+Sen eteen polvistua. Niinhän, armas?
+
+SOPHONISBE (hurmautuneena):
+
+Nyt valokaaret ihmekuvioita
+Luo helmaan seijaan sinen. Yllä, alla
+Sädehtii valo uusi — tuttu sentään.
+Tuoll' kiertää nuoruusseppel vetreä
+Rantoja taivaan. — Se on kaukana
+Mutt' aivan otsallain sen tunnen. Taas
+On kallis elämä.
+
+MYRKKYRI (Astuu kuulumattomastl sisään, mutta kiireesti):
+
+                 Oi valtias!
+Jos korpit Afrikan suot kylläisiksi,
+Niin kiirehdi: jo legionain tahti
+Ennustaa saaliin jakoa.
+    (Kumartaen)
+                        Jo valmis — —
+
+MASINISSA (keskeyttäen):
+
+Mit' tehdään leirissä?
+
+MYRKKYRI:
+
+                       Jos totta puhun,
+Siell' enimmäkseen tehdään kuolemaa.
+
+MASINISSA:
+
+Pois lörpötys! On Syphax kahleissa?
+
+MYRKKYRI:
+
+On, mutta saavuttaa voi korkeen iän — —
+Vast' yksi prinssi myrkyn joi ja kiitti
+Sit' aimo nautinnoksi.
+    (Sophonisbe kääntyy kysyvästi myrkkyrin puoleen, tälle):
+                       Prinssiparka,
+Lähetti hieman lapsekkaan ja kainon
+Hän viime tervehdyksen: "Lemmen uhrit
+Viel' myrttilehtoloissa käyskellä
+Saa rauhaa vailla", niin hän lausuili.
+
+SOPHONISBE (säälien):
+
+Voi prinssiparka —
+
+    (Kääntyy mietteissään poispäin).
+
+MASINISSA (epäluulon iskemänä):
+
+                   Mikä aavistus!
+Tuon prinssin kuolo tarkkaan kerro!
+
+MYRKKYRI:
+
+                                    Petyin,
+Pahasti petyin, valtias, tuo poika
+Joi myrkyn väärin mielin, siksi vain,
+Kun elämästä täysin siemauksin
+Ei voinut nauttia, hän kielsi sen,
+Kuin nainen kielletään, mi sattumalta
+On liian pyhä.
+
+MASINISSA:
+
+               Mua ärsytät!
+
+MYRKKYRI (kumartaen):
+
+Oi, valtias, ma kuljin kenttää pitkin,
+Huulille kuolevain uutt' tenhojuomaa
+Kokeillen kaatelin. Niin tuskaisan
+Lähelläin kuulin vaikerruksen, joka
+Elosta irti tahtoi päästä, kysyin,
+Tahtoiko lääkettä. "Vain myrkkyä",
+Hän äänsi raivoisasti. Maassa makas
+Sadoittain aron koirain ruokaa. Hän
+Vain pyysi myrkkyä. Mutt' juodessaan
+Hän kuiski naisen nimeä.
+
+MASINISSA (Kiihkeästi):
+
+                         Min nimen?
+
+MYRKKYRI:
+
+Isänsä puolison. Siis pojan tuntein
+hän muutti majaa.
+
+MASINISSA:
+
+                  Myrkky valmiiks, mies,
+Vie Syphaxille. Päälläs vastaat, että
+On tarpeeks tuima annos. Nopeaan
+Takaisin tule.
+    (Uhkaavasti)
+                Kiire päättää on
+Tää leikki ennen roomalaisia.
+
+    (Orja poistuu nopeasti).
+
+SOPHONISBE (langeten maahan):
+
+Mua suojaa Roomalta! Tuolt' ahmarilta!
+Siell' lasisilmin uhkaa jäykkä Tiber,
+Keltainen mato mustan korpimaan!
+Sen pimennoissa ulvoo Marsin susi,
+Se veret siltä juo, ken uskaltaa
+Sen kansaa vastustella. — Pyhän tammen
+Vestaalit kaatavat kuin korren. Surmaa
+He salamerkein ihmisiä! Ketään
+He eivät lemmi. —
+
+MASINISSA (halveksivasti):
+
+                  Ketä lemmit sa?
+
+SOPHONISBE:
+
+Mit' tarkoitat? Mua auta Roomalta!
+Tuon kansan eessä vapisen. Mua auta!
+
+MASINISSA (raivoisasti, suunniltaan):
+
+Autanko varjoon myrttilehtojen,
+Luo prinssien?
+
+SOPHONISBE (tuskalla):
+
+               Näin kuningasko lyö!
+Kuin harhaiskuin mustasukkapoika!
+Sit' tietä kosto eikä tuomio
+Voi oikein osua. — On syyni raskas,
+Mutt' yks vain syy mun sieluani syö.
+Sen vuoks jos ansaitun suot kuoleman,
+En valita: ma silloin unhon vettä
+Saan juoda hiljaa kiertäväistä. — Mutta
+Sua vannotan ma kautta kuolon hetken:
+Roomalta säästä! Ennen myrkky sulta
+Kuin kahle Scipiolta.
+
+MASINISSA:
+
+                      Ennen surma
+Kuin kahleet Rooman! Lupaan, vannon sen
+Edessä kuolon hetken ankaran,
+Jok' yksin lemmen tään voi päättää.
+    (Vetää Sophonisben voimakkaasti luoksensa)
+                                    Armas!
+Unohda raivo sana tuo, jok' äsken
+Viel' valituksist' erämaan toi kaiun. — —
+
+SOPHONISBE (kavahtaen, koska alkaa kuulua yhä laajeneva marssin tahti):
+
+Oi, kuule, kuule! — Legionain tahti
+Jo korvat huumaa. — Minut tahtovat
+Sinulta riistää!
+
+MASINISSA (lohduttavasti):
+
+                 Voiton seppeltä
+Ei voittajalta riistetä, se usko. —
+Sylissä yön viel' levätessä Cirtan
+Käy Galan poika linnaan isien.
+Hääsoihdut sytytetään oiti siellä!
+— Niin päivä, onnen päivä meille nousee,
+Me onnen maata saamme hallita. —
+
+SOPHONISBE (jälleen valoisasti):
+
+Ja onni meitä hallitsee.
+
+MYRKKYRI:
+
+                         Mi sääli —
+
+MASINISSA:
+
+Mit' tahdot?
+
+MYRKKYRI:
+
+             Sääliä ja sadatusta. —
+Viel' elää Syphax. Myrkyn tarjotun
+Hän epäs.
+
+MASINISSA:
+
+         Pelkuri!
+
+MYRKKYRI:
+
+                  Ei pelkuri,
+Vaan lemmenhoukka. Myrkkypikarin
+Hän varmoin käsin huulilleen jo vei.
+Mutt' tahtoi kuulla sitten viimeisen
+Viel' viestin puolisoltaan. — Valtias,
+On nainen sotasaalis, niinkuin maat
+Ja mannut, konnut nautakarjoinensa
+— ma kumarsin. Mutt' hän löi maljan maahan,
+Hän maata polki, kädet iski tukkaan
+Ja kiljui, karjui vaahtosuin ja itki
+Taas vapisten kuin menehtyvä lapsi.
+Suden ja leijonan ja karitsan
+Hän hahmoon astui vuorottain. Ma häntä
+Taas ihmishahmoon vuottaissani uutta
+Sekoitin myrkkymaljaa. Mutta — —
+
+SOPHONISBE:
+
+                                  Orjain
+kiel' lavertelias ei huvita
+Mua nyt. Jos sallit, valtias, ma poistun.
+
+MASINISSA (johdettuaan Sophonisben oikealle, kääntyy suuttuneena
+myrkkyrin puoleen):
+
+Et ammattias tunne, moukka! Missä
+On tikarisi.
+    (Viittaa menemään)
+             Nopeaan.
+
+MYRKKYRI (kumartaa):
+
+                      Niin, mutta —
+Juur' aioin mainita, ett' tärkin työn
+Tään esti Gaius Lelius.
+
+MASINISSA (tyrmistyneenä):
+
+                        Sa sanot —
+Prefekti siellä jo!
+    (Epätietoisena)
+                    Hae Prokles tänne.
+    (Yksin)
+Ken hedelmät saa korjata (Istuutuu) Hm —
+
+                                         Rooma
+Vai minä? Jättiläinen, vuorten herra,
+Vai nuori peto varjoss' aavikon
+    (Prokles saapuu.)
+Prefekti estänyt on tuomioni!
+Min neuvon annat?
+
+PROKLES:
+
+                  Myönny, voita aikaa.
+Sua sitoo sopimukses.
+
+MASINISSA:
+
+                      Hän jos vaatii
+Myös Sophonisben Roomaan?
+
+PROKLES:
+                          Äreä
+On vanhus tää, mutt' lempeä. Sa ano
+Ett' lykkäis ratkaisun hän Scipiolle.
+
+GAIUS LELIUS (ärtyneenä tullen suoraan Masinissan eteen):
+
+Massylein maassa sana onko luja
+Ja liittokirja, sit' en tiedä. Mutta
+Sopimus kuului, muista, liittolainen:
+Jokainen valtias, mi vaihteluihin
+Kukistuu sotaonnen, tuomitaan
+Lain roomalaisen mukaan.
+
+MASINISSA:
+
+                         Tunne en
+Ma tapojanne tarkoin. Meill' on tapa:
+On lyöty lyöjän saalis. Mutta nyt
+On Syphax vallassas. Hän Roomalle
+Siis kuuluu.
+
+GAIUS LELIUS (tyynemmin):
+
+             Saa myös asiataan puoltaa
+Nyt Syphax puolisonsa kuullen.
+
+MASINISSA (vavahtaen, äkkiä kuohahtaen):
+Mitä!
+
+Hänt' älköön häväistäkö kuulusteluin!
+On uhri valtiatar Sophonisbe,
+Ei syyllinen. — Sun legionas kaikki
+Ei oikeutta riitä polkemaan.
+Hän avioni on, sen kautta kuolon
+Juur' äskein vannoin, sen mä täytän myös
+Tän' yönä vielä maailmalle näytän.
+Hääsoihdut ennen aurinkoa syttyy,
+Vaikk' Cirtan linnan ois ne sytykkeitä.
+En tästä vääjää. —
+
+GAIUS LELIUS:
+
+                   Tapa myös on kansain,
+ett' taisto alkaa soihtuin heitännällä.
+Kaikk' kansat tietää, ettei leikkiä
+Oo Rooman tielle heittää soihtuja.
+
+    (Käy istumaan vasemmalla sijaitsevalle katosistuimelle).
+
+PROKLES:
+
+Jos lausua saan arveluni: Tämä
+Ei lainkaan valtaseikka. Sielun syyt
+Ne jotta jaksais sovittaa, siit' taiston
+nyt alkavat he sieluissansa. — Tästä
+Ei vaaraa valtioille. — Urhous
+Numidian ja lempi lapsia
+On saman aavikon. Jos myönnät toisen,
+Myös toisen tulta hoida taitavasti.
+
+GAIUS LELIUS:
+
+Pyhäksi tehtäväkseen katsonut
+On nainen tuo — niin kuulin — Scipion
+Ja Rooman tuhon. Silloin tuomio
+Ei väistä kiharoita naisenkaan.
+
+SOPHONISBE (astuu Heliken seuraamana oikealta ylväänä ryhdiltään.
+Prokles vaihtaa muutaman sanan Heliken kanssa. Leliukselle):
+
+Täss' seison. Tuomitse! Nää suortuvat
+Sa kaulavantein kytke, roomalainen.
+Tarpeian kalliolta rotkoon syökse,
+Tai orjaks saata kansas kehnoimmalle!
+En kiellä kansaani, en aiettani,
+Ett' Karthagon ma tahdoin pelastaa.
+
+    (Syphax tuodaan kahleissa).
+
+GAIUS LELIUS (on noussut vaistomaisesti seisoalleen):
+
+Puhettas, ruhtinatar, vakavaa,
+ma kuulen kunnioittain.
+
+SOPHONISBE (viehkeästi):
+
+                        Puhettani
+Jos arvostat, miks syytät tekojani,
+Joist' on tää puhe heikko kajastus?
+
+GAIUS LELIUS (epäröivän lempeästi):
+
+Sa mistä saitkaan sanat solmikkaat,
+Joit' ei voi miekoin gordilaisin lyödä.
+
+SOPHONISBE (yhä viehkeämpänä):
+
+Miks nyt et sallis luona lempeni
+    (Kääntyy Masinissan puoleen)
+Tään jälleen löydetyn mun viivähtää?
+
+MASINISSA:
+
+Suo Scipion tää seikka ratkaista.
+
+SYPHAX (on ajan synkkänä tuijottanut ja temponut käsikahleitaan):
+
+Totuutta oivaa puhui myrkkyri.
+On nainen kaunein kotielukoista. —
+
+MASINISSA (uhkaavasti):
+
+Ei vaivas solvauksin lievity!
+
+SYPHAX:
+
+Sukoilus varmaan lievittyy, kun lisään,
+Ett' teeskelyin hän silloin kuumimmin
+Mua hurmasi, kun punoi juoniansa
+Hän sinun päätäs vasten. — Riemastunut
+Pääkallostas hän varmaan enemp' oisi
+Kuin kaikist' aartehista itämaiden!
+
+MASINISSA (synkistyy näistä sanoista, mutta pudistaa kuin laskeutuvan
+taakan harteiltaan ja puhuu ylpeästi):
+
+Mies sanoin keihästää, kuin tylsyy teräs.
+Se kumma kuulkaa.
+
+SYPHAX:
+
+                  Kätkee parhain kalpa,
+Kun herkee suosimasta jumalat.
+— Löit minut. Mutta kostaa poikani
+Taas tekos kerran! — Sinut raihnaus
+Kun ränstyiseksi syö, kun sameaks
+Käy silmäs, että mieltä etovainen
+Hämärä sielus myrkyttää ja turtaa.
+Kun ahnein koukkusormin hamuat
+Kuin sokko kruunuas ja valtikkaas,
+Ja elon likajätteet, ruumenetkin
+Sa tuhat kertaa koetat märehtiä,
+Kun elämä on sulle rakkaimmillaan
+Juur' siks, ett' kaikki tutajavaks käy
+Pait valtas röyhkä. Silloin Vermina,
+Mun poikani ja Siggan kuningas,
+Lyö puoltajas ja autiuden luo
+Kamoittavaisen ympärilles.
+
+MASINISSA (kylmästi):
+
+                           Poikas
+on kuollut haavoihin ja myrkkyyn.
+
+SYPHAX:
+
+                                 Raivo!
+    (Painaa ohimoltaan)
+Vie hurmehuurus pään ja sielun multa.
+Se mitätöntä, mutta koston veit!
+Sylissäs viini huuruinen, sa sielun
+Suvusta viime tilkkaan veit. — Sa kaunis,
+Sa oman heimoäidin kantamoinen
+Käs'varrellasi hervonneella maljan
+Sait myrkkyisen viel' kantaa. — Sääli. — Raivo!
+Nää seikat sentään rajoja on vailla,
+Muu kaikki mittoihin ja määriin mahtuu.—
+
+    (Jää tuijottamaan).
+
+MADAURA (tulee kiireesti, Masinissalle):
+
+Lopussa takaa-ajo, valtias.
+Pääs pakoon Bucar pienin joukoin Cirtaan.
+Mutt' ilman taistelua portit avaa,
+Jos valtiaansa saa hän kahlittuna
+Tai vainajana nähdä. Ehdon tään
+Hän ilmoitti. Myös sopukohtelun
+Hän pyytää.
+
+GAIUS LELIUS:
+
+            Päättää nyt on aika siis
+Tää sananvaihto.
+
+PROKLES:
+
+                 Voiton yhteisen
+Nimeen ma pyydän selvää myöntymystäs,
+Päämies, ett' oikeutensa valtiaani
+Saa loukkaamatta pitää, oikeutensa,
+Min takaa ikivehmas luonnonmahti,
+Jot' tukee nuoruus, urhous ja vala.
+
+GAIUS LELIUS:
+
+Sulavan puhees kierrot, kreikkalainen,
+Omille mietteilleni radat avaa. —
+Sun sanas, valtiatar, mun jo voitti.
+Urhoollisuutes, Masinissa, puoltaa
+Toivettas vankoin sanoin. Cirtaan siis
+Ja juhlaan! Kaikki oitis matkaan valmiiks.
+
+    (Poistuu kiireesti, vartijat ryhtyvät viemään pois Syphaxia).
+
+SYPHAX:
+
+Iloitkaa, narrit! Käsin kahlituin
+Viel' avaan portit teille. Riemumiellä!
+Hääloimuihinne hukkuu Cirta, niinkuin
+Jo hukkui Siggan linna.
+
+MASINISSA:
+
+Madaura, leiri hajalle! Ja Cirtaan!
+Isäini linnaan! Heimoin hajajoukot
+Luon kansaks, valtakunnaks. Kuka silloin
+Mua uhkaa! Prokles, sinun työsi alkaa.
+Tääll' aavat kentät näät ja vuorten harjat.
+Sa joonilaisin pylvästöin ja kuvin
+Korista ne. Olympos tänne siirrä.
+Ma paimenet ja rosvot kylväjiksi
+Vakaiksi teen. Sa tieto heille anna.
+    (Leikkiä laskien)
+Helike kaino, turhaa ei sun hymys —
+Mutt' liian vähän. Nauru heleä
+Sun osas tästä lähtien ja — Prokles.
+
+SOPHONISBE (riemusta kärsimättömänä, leikillä):
+
+Työn kaikki tuhlaat. Mitä mulle jää?
+
+MASINISSA (onnesta loistaen):
+
+Papitar lieden kirkkaimman. Yö pyhä,
+Mi suortuvillas kuivaat hikihelmet.
+Hereilläs aamutähti, joka yksin
+Zeun linnun katsot silmäterihin
+Häikäistymättä. Sinun silmistäs
+Säteet ne meille toistuu. Tytär taivaan
+Saat maata rakastaa! Viel' ihmeempääkö
+Halaat sa tehdä?
+
+SOPHONISBE (kyyneltyen):
+
+                 Suuri valtiaani,
+Helike, Prokles! Lempeet kyynelet
+Nyt vuotten takaa mua tervehtivät.
+
+    (Ojentaa kaikille käsiään)
+
+PROKLES:
+
+Ma Heliken kun noudan, noutaa hän
+Myös Sophonisben, niinkuin sanoinkin.
+
+SOPHONISBE:
+
+Oi, tulkaa! Näin käs'varsin armain suojaa
+Te suokaa. Nyt on hyvä olla. Tuntuu
+Kuin alle hurmaavaisen kukkavuoren
+Ma hukkuisin, ja elo huimautuisi
+Pyörryttäväiseen onneen.
+    (Hetken vaiettuaan, iloisena)
+                         Naurakaa
+Nyt toki tätä hupsun soperrusta.
+
+HELIKE (vilkkaasti):
+
+Minun on nauru virkani.
+
+SOPHONISBE:
+
+                        Oi, naura!
+Sit' en ma enää koskaan häiri. Armas
+Helike! Oi!
+
+    (Naiset syleilevät).
+
+HELIKE (poistuessaan Sophonisben keralla):
+
+            Yö tämä riemuitaan!
+
+SOPHONISBE:
+
+Tää kaunis yö, tää kuudanyö — —
+
+MASINISSA (pukien viitan ylleen, Prokleelle):
+
+                                Tää teltta
+Kiireesti käske tyhjentämään.
+
+    (Poistuvat. Tulee orjia ja sotilaita).
+
+NOTOS (ryhtyy kokoilemaan aseita ja muita esineitä):
+
+                              Matkaan —
+Vai matkaan taas, nää pattijalkakonit,
+Piiskaansa nuollen, jonka nimenä
+Lie maineenjano, oikeus ja valta,
+Vai mikä lie. — Vai matkaan. Mihin? Ehkä
+Ylimmän piiskurinsa luo, mi lyö
+Verille nahan isällisin käsin
+Ja hyvä on — kuin sana todistaa.
+
+(On koonnut kainaloonsa keihäitä ja vasempaan käteensä ottanut
+miekan, aikoo poistua. Vastaan tulevat Marsyas ja Teutates).
+
+TEUTATES:
+
+Tuoss' oiva miekka, katso, Marsyas!
+
+MARSYAS:
+
+Ei mieli tee —
+
+    (Ottaa loput keihäistä ja vie pois).
+
+TEUTATES (Notokselle, yhä miekkaa tarkastellen):
+
+                Miehellä nuiva mieli.
+
+NOTOS:
+
+Särkyikö huilu?
+
+TEUTATES:
+
+                Veli kaatui.
+
+MYRKKYRI (tulee äkkiä):
+
+                             Pojat!
+Ratsuille herrat nous. Kas tässä kelmit!
+
+    (Lyö viinikannun pöytään).
+
+TEUTATES:
+
+Ei ryypätä me Niilin rutaa, mies.
+
+MYRKKYRI:
+
+Herroille myrkkysekasotkut! Meille
+Ens' maisti manalasta vain. Pien' naukku
+    (Juo)
+Kas niin!
+    (Ojentaa Teutateelle)
+          Mies kurkistapas pohjaan. Onko,
+— häh — rutaa taikka mutaa.
+    (Teutateelle)
+                            Tulisuus,
+Aurinko, kosteus ja herkkyys, voima
+Kiimassa siellä velloo.
+    (Ottaa maljan Teutateelta, juo ja ojentaa Notokselle).
+                        Imettäjäs
+Juo malja. Hei, mies! Nännin jätettyäs
+Liet tyhjää haukkonut kuin kala maalla.
+    (Notos ottaa kannun, mutta viivyttelee)
+No, mies! Jo rukoiletko jumalia —
+Varkaita, karjan näpistelijöitä —
+Tyrrheeniläiset rosvot, kentaurit
+Ja panit vastaas irvistävät. Kas,
+Nuo irvinaamat höröttävät tälle
+Röhöttävälle maailmalle — Juo!
+
+NOTOS:
+
+Mielisti veli, mutta uumoilen
+ett' ihmiskarvan jälleen vetäis niskaan —
+Tää viininjumala. Näät, nyljin sen
+Jo tuonaan pois.
+
+MYRKKYRI:
+
+                 Ho — hoo. No hetken sentään
+Voi ihmissutten ulvonnassa juoda
+Ja ulvoa. Kas, pian kukkuroillaan
+On viime ryyppy. Ylen yleinen
+Kuin petos näät on, veli, myrkkyköynnös.
+Se kielten kärkeväin ja punahuulten
+himottuin kautta rypäleitään tarjoo.
+Se hehkuu koskettaissa käden kättäs.
+Katseista varjokkaista uhkuu se —
+sylistä naisen ryöhää pohjasakka.
+Kateus, röyhkä valta, köyry orja
+Vieressä uurnan häärää apureina.
+Viel' luonnon umpimähkäisyys ja raakuus
+Sen ihmist' ivaavaiset muotopuolet,
+Siin aidattu tuo viinamaa on musta,
+Jost' täyden viime ryyppys juot, jos et lie
+Elukka lajias. — Mutt' toistaiseksi
+Latkimme iapsekasta lientä tätä
+He, juo!
+
+NOTOS:
+
+         No maljas, myrkkyri!
+
+Esirippu.
+
+
+
+
+NELJÄS NÄYTÖS.
+
+
+Tapahtuu Cirtan linnassa keväällä v. 202 e.Kr.
+
+Näyttämö:
+
+Avara linnan huone, joka vasemmalle jatkuen erottuu täältä vain
+pylväiköllä. Oikealla ovi. Taustalta leveät matalat portaat vievät
+puutarhaan, jossa juuri nousseen aamuauringon kirkkaassa valossa
+Adonis-juhlan iloisinta osaa vietetään. Näyttämöllä molemmin puolin
+portaita loimottavat soihdut, mutta niiden valo kalpenee kokonaan
+puutarhasta tulvaavassa valossa.
+
+Yksityisiä kisailevia pareja ja ilakoivia ryhmiä näkyy puutarhasta.
+Koko taustan liikehtiminen antaa aavistuksen toiselta puolen
+itämaisen raivokkaasta, toiselta puolen kreikkalaisen hienostuneesta
+Adonis-juhlasta.
+
+Esiripun noustessa riehuu lähimpänä joukko menaadeiksi puettuja impiä
+ toisilla tyrsos-sauvat ja soihdut käsissä, toisilla kumeasti soivat
+käsipaukut. Tanssivat räikeän soiton pauhatessa kiihkoisata tanssia.
+Katoavat nopeasti. Samassa alkaa kuoro näkymättömänä laulaa:
+
+Vuolteessa virtavan veen
+Valkeat vaimot on kylpeneet,
+Myrttien tuoksuvain alla
+On immet jo uinuneet.
+Vartensa valmiit on hekkumaan
+Sulorintoja paisuttavaan.
+Vetreät miehet jo rientäkää,
+Sylien hurma te riistäkää.
+Lyhvet on riemujen hetket,
+Lyhvet on ihmisten retket.
+
+Impi orvokkituoksuinen
+Kaarrellen lymylehdikkoon
+Sinut luoksensa huuhuelee,
+Liekiten liittävi karkeloon,
+Yhteiseen elon karkeloon!
+Yhteiseen ilon hurmioon!
+Aurinko onnea tervehtää,
+Onnea ihmiset, syleilkää!
+Lyhvet on riemujen hetket
+Lyhvet on ihmisten retket!
+
+HELIKE (juosten nauraen, avatuin sylin takaa-ajavan Prokleen edellä):
+
+Et saa, et saa! Nyt etpä muistakaan
+Kuin näytellä sun tulee! Pahansuopaa
+Nyt näytät Erosta, jok' kiusaa, piinaa
+Lempeensä nääntyväistä Psykeä. —
+Sylin sa riennät avoimin. Se loppu
+Vast' on.
+
+PROKLES:
+
+          Niin mutkikasko näytös?
+
+HELIKE:
+
+                                  Niin
+Ja minä, Psyke, valitan ja itken —
+Mutt' kostan sulle kylmyydellä oiti,
+Kun lepyt jälleen. Sitten syleily!
+Niin järjestys on näytöksen.
+
+PROKLES (nauraen):
+
+                             Pois seikat
+Niin monet! Jos on päätös syleily,
+Niin kiire päätökseen. Pääseikka vain
+Täll' erää, Psyke!
+
+(Riistää Heliken syliinsä, rientävät puutarhaan. Marsyas, Notos ja
+myrkkyri etunenässä saapuvat viinikannut kädessä. Myrkkyrillä on
+päässään ruususeppele.)
+
+MYRKKYRI:
+
+                   Dionysoon malja!
+    (Juovat).
+Hän joka naaman yhtä hurskaaks maalaa. —
+
+THEVESTA (juosten puutarhasta ja vetäen Marsyaan mukaansa):
+
+Muut vievät, jollet tule — —.
+
+MARSYAS (kohottaen viinikannuaan):
+
+                              Perhosten
+Ja kyyhkyläisten malja!
+
+    (Poistuu Thevestan kanssa puutarhaan).
+
+MYRKKYRI:
+
+                        Jäniksen,
+Ykspäisen jäärän, puskevaisen pukin
+Myös kunniaksi. (Juo) Afroditen karjaan
+Ne kuuluu kaikki. Kaitsijaansa kuvaa
+Kuin peili naista.
+
+(Puutarhasta astuu Masinissa synkkänä Notoksen ja myrkkyrin väliin).
+
+MASINISSA (ärtyneesti):
+
+                   Mitä täällä teette!
+
+MYRKKYRI: (kumartaen nopeasti):
+
+Kaks orjaa juo, kun lempii Afrodite
+Adonis-parkaa, jota pettää hän
+Dionysoon vuoks ja salaa tältä taas
+Aresta lempii, joka mustasukka
+Hefaistos-äijän vuoks on syystä. — Mutta
+Keväisin palaa Afrodite taas
+Kuin ensilemmen kainon hurskas impi
+Adonis-houkan syliin. Viimeisen
+Tään lemmen vuoks me juomme, valtias.
+
+    (Kumartaa)
+
+MASINISSA (synkästi):
+
+Aloe niin ei piikikäs kuin kieles.
+    (Itsekseen)
+Mutt' tuhat väkää vaikka joka piikkiin
+Viel' liität ja ne tunget sieluun saakka,
+On raatelus vain lääke, laimennus
+Mua syövää katkeruutta vastaan, joka
+Mua raatelee kuin tuhat elonaikaa
+Elämää haaskaa hirviöhampain.
+
+(Orjat vetäytyvät pois huomaamatta. Kiireesti rientää Sophonisbe
+puutarhasta huolenilme kasvoillaan).
+
+SOPHONISBE:
+                              Miks
+Juhlasta äkkiä niin poistuit?
+
+MASINISSA (yhä tuijottaen):
+                              Tiedät
+Syyn ainaisen. Miks kysyt!
+
+SOPHONISBE:
+
+                           Mitään syytä
+en tiedä.
+
+MASINISSA (ivalla):
+
+          Et! Et tietenkään! Ei vainkaan
+Viattomuus voi mitään tietää. Kas,
+Syyt' omaa ei se tunne enempää
+Kuin lapsi. Missä syy, ett' onnen päivä
+Pimittyy voihkain yöksi. Missä syy —
+— sult' tutkaan sitä — ett' nää tutut suojat,
+Armaitten muistoin kätköt nyt on harmaat
+Ja tunkkahiset loukot? Missä syy
+Ett' aatos pyörryttävä nuoruusajan
+Sun astunnastas kotisuojiss' näissä
+Hedelmä nyt on toukan syömä?
+
+SOPHONISBE (epävarmasti, tietäen mitä Masinissa tarkoittaa):
+
+                             Aika
+Sylissään kantaa karsaan tyytymyksen,
+Jok' kaiken toiseks muuttaa kuin ol' aatos.
+
+MASINISSA:
+
+Miks kuitenkin sua vailla elon kulku
+Niin mahdoton on kiertää aatoksin
+Kuin loputon on ikipimeys
+Tai sitä täyttäväinen epätoivo.
+
+SOPHONISBE:
+
+Pois mietteet nyt! Ne hauraaks mielen syö!
+
+MASINISSA:
+
+Niit' ei voi paeta tai luotaan heittää.
+
+SOPHONISBE (viettelevästi):
+
+Käy, armas, juhlatarhaan tänne! Tule!
+
+MASINISSA:
+
+Jok' askel taakka on, jok ainoo kukka
+Siell' kiertää käärmeen lailla. Hehkuu heelmä
+Siell' poskin ruttopunaisin ja veltoin
+Kuin ilotyttö. Lymy varjoston
+On loukko petosmielen. Petoskieltä
+On kuiske tuulen. Siellä orjat juhlii.
+Honottaa Notos ivakompiaan.
+Hetairaa päissään potkii myrkkyri
+Kulmillaan ruususeppel —
+
+SOPHONISBE (kiusaantuneena, vihalla):
+
+                         Lakkaa, lakkaa!
+Mit' auttaa tuhannesti kerrata
+Jo kerran kestettyä. Vuoden mittaan
+Et päivää ilman synkkämieltä ollut.
+Näin mies ei kaiva kaivamistaan sitä
+Mik' umpeen luotiin jo.
+
+MASINISSA:
+
+                        Oi naiset, naiset!
+Teill' ainoo kiihko miest' on huumata,
+Mielt! ahdistava kaiho, toivo nostaa.
+Mutt' juuriltaan kun repäisette lemmen
+Nää kukat, silloin kylmyys tunnoton
+Ois mieleen teille.
+
+SOPHONISBE (vihalla):
+
+Sydäntä tätä miekoin janoisin
+Sa tähtäsit. Ma polvistuin — sa muista —
+Et iskenyt, käsvartes syliin nosti —
+    (ärsyttävästi)
+Vapisko kätes? Etkö tottunut
+Sa kalpaa käyttämään! Vai nainenko
+Sun humallutti hurmallaan, kuin juopon
+Hyvistä aikeistaan vie viini —
+
+MASINISSA (raivoisana):
+
+                               Lakkaa!
+Nyt katkot kortta, josta riippuu henkes!
+Nyt loukkaat pyhää, tahraat puhtaimman,
+Teon parhaimman, mik' koskaan nostanut
+On mielen ulapoita. — Toistamiseen
+Nyt itses kielsit! Toistamiseen työnsit
+Mun yksin erämaihin. —
+    (Kylmästi)
+                       Hyvä! Olkoon!
+Näin selvii miehen pää. Nyt ratkotaan
+Pois hauraat rihmat valtamanttelista!
+Lyhyt on selvitys: Oot kiertotietä,
+Salaa — sen lemmensokkonakin näin —
+Mua vieroittanut Roomasta. — Miks pappis
+Tääll' urkkii yhä, ohjaa askeleitas,
+Toiveeni vaikka toiseks tiedät? Vastaa!
+
+SOPHONISBE (ylpeänä):
+
+Isäini uskonnon kai pitää saan —
+
+MASINISSA:
+
+Ja varjoll' uskon pappisrihkamaan
+Myöt pääni — tämän pään, jok' etsii, pyytää
+Sylistäs lohtua ja rauhaa. Tämän
+Löit pään jo kerran sielussas. Ja palkaks
+Vihollisen sen möit mua vainoovan.
+Sen itse tunnustit — se muista. — Viestin
+Tään vimmaisen ja luonnottoman lausuit
+Kuin pikkuseikan, niinkuin pyöveli,
+Mi työkseen päitä leikkaa. Luonnoton
+Käy totisesti luontevasti sulta!
+
+SOPHONISBE (kiihkeästi):
+
+Oi, kuule, kuule! Tiedäthän: voi lempi
+Pukunsa vaihtaa liekkipunervan
+Nopeesti murhanmustaan viittaan. Mutta
+Saman se olennossas liekin kätkee.
+
+MASINISSA (ikäänkuin ei olisi kuullat koko Sophonisben pyyntöä):
+
+Nyt aik' on Prokleen neuvo ottaa varteen.
+Porteille Karthagon saat suojajoukon.
+Pelosta Rooman pakoon turvasit —
+Niin käyköön huhu. Kotikaupungissas
+Avutta, yksin vuodet vuottaa saat
+Sa pääsinpäivääs. Kärsimykset kantaa
+Saat kukistuvan kansas, nähdä sen
+Kuin kerjurin vuoks hengen rukoilevan
+Roomalta rauhaa. — Mielin nääntynein
+Kun pyrit taas sa muurit korjaamaan —
+Ja perustusta lasket temppelilles —
+Juur' silloin, silloin saapuu pelkäämäs:
+Numidiasta nousee ryske, kauhu!
+Et epäile, ken saapuu silloin. Pelkos
+Sen huutaa korviis. — Sielus syytökset
+Lyö meren myrskypäinä. Mutta silloin
+Enempää toivoa äl' uskallakaan
+Kuin kärsinyt ja puhdistunut liet.
+Saat huomenissa matkata.
+
+SOPHONISBE (Kuultuaan Masinissan aikeen on Sophonisbe seisonut
+tyrmistyneenä. Puhkee nyt puhumaan kiihkeän pyytävästi):
+
+                         En voi,
+En tahdo jättää sua, en maailmaas,
+Jok' askelella vaikka iskun saisin!
+    (nopeasti)
+Jos viime kevään armon arvioit
+Sa suureks liian, katso, kevät nytkin.
+Voimassas yhä minut kuolettaa
+Tai armoin säästää. Katso, valtias!
+Tään elämäni arvan lankeevaksi
+Taas vuotan polvistuin.
+
+    (Polvistuu).
+
+MASINISSA (nostaa hänet nopeasti syliinsä):
+
+                        Ei, armas! Ei.
+Soimaksi kaikki itselleni kääntyi. —
+Näin aistit laadultaanko toisiks muuttuu
+Vai muodoltaan tää maailma, ett' ainut
+Sun pyyntös pyytäjäks saa syyttäjän.
+    (Itseään moittien)
+Tuhat jo kertaa voitit näin. Miks turhaan
+Ka kapinoinkaan. — Meitä daimonit
+Kai kiusaa. Mutta kuule! Pyynnöin lempein
+— ma miten pyytäisin, ett' ymmärtäisit —
+Anovin katsein vastaa syytöksiini.
+Kuin salataikaa, pahan katseen tuomaa,
+Mun raivoani estä vastakeinoin
+Yht' armain kuin on raivokkaat sen oireet. —
+
+SOPHONISBE:
+
+Jo estin sen! Nyt ilojuhlaan! Luulen
+Meit' tuolla varrotaan. —
+
+MASINISSA (raivoavalla riemulla):
+
+                          Taas kerran syttyi
+Pyörteistä tuskan leiskuava riemu!
+
+    (Poistuvat puutarhaan).
+
+SANKHUNIATHAN (tulee näkyviin pylväistön takaa):
+
+Taas kerran petti nainen. Kirous!
+Astarten hymnit, siunaukset, uhrit,
+Ja salataiat turhaan menneet. Nyt
+Kirous sun syököön.
+
+    (Jää tuijottamaan puutarhaan).
+
+MYRKKYRI (tulee vasemmalta aikeissa mennä puutarhaan, tien sulkevalle
+papille):
+
+                    Arvon rabbi! Päästät
+Kai taivaan valtakuntaan.
+
+    (Viittaa puutarhaan).
+
+SANKHUNIATHAN:
+
+                          Ammattis
+On hieman sopimaton ilojuhlaan.
+
+MYRKKYRI:
+
+Juur' virka-asioita. — Siivittämään
+Käyn sieluja. — Oi, virkaveli, joka
+Lihan viel' lisäks sielun surmaat, sallit
+Kai yhteistä mun karjaa lihavoittaa.
+
+SANKHUNIATHAN (utelevasti):
+
+Sull' onko viesti vietävänä?
+
+MYRKKYRI (mielihyvästä irvistäen):
+
+                             Viesti
+Niin yllättävä, että riemun räikkä
+Tai murjottava kuolonsairas kelmä
+Sen tulos. Paras kelmi kuolon kelmä!
+Paremman puutteess' riittää räähkä riemu.
+
+SANKHUNIATHAN:
+
+ Lähetti Scipiolta?
+
+MYRKKYRI:
+
+                    Hannibal
+
+On tullut. Vastakkain kaks jumalaa
+Koht' iskee pauantein.
+
+(    Aikoo poistua puutarhaan).
+
+SANKHUNIATHAN (pidättäen häntä vielä):
+
+                       Sa ilmoita,
+Ett' tahdon puheilleni temppeliin
+Nyt oiti valtiattaren.
+    (Orja kumartaa ja poistuu).
+                       Nyt saakoon
+Hän viime tehtävän tai kirouksen.
+    (Heittäen katseen puutarhaan)
+Sa tanssi, joukkio, on köyry selkäs
+Vain astinlauta. —
+    (Äkkiä tuskalla)
+                   Kademielläkö
+nään sentään joukon riemut?
+    (Raivoisasti)
+                            Vihamiellä!
+Vihalla tulisella! Vihaan, inhoon,
+Vihaan ja halveksin!
+    (Sairaalloisen haaveksivasti)
+                     Tää vihan riemu,
+Tää turmaa huutavainen hurma korkein
+On riemun herra!
+
+    (Poistuu hitaasti oikealle).
+    (Masinissa, Prokles, Madaura ja myrkkyri saapuvat).
+
+MASINISSA (puutarhaan tarkoittaen):
+
+                 Juhla päättyköön!
+    (Myrkkyrille)
+Lähetti tänne. —
+    (Käyden istumaan)
+                 Mikä yllätys.
+Jo nytkö alkais taisto? —
+
+PROKLES:
+
+                          Hannibal
+Jos totta saapunut, ei siekailtava.
+
+MASINISSA:
+
+Viisaat on sanas. — Mutta pelkään, pelkään —
+Nyt tiimaa ennen arpa heitetään
+Kuin pitäis.
+
+ROOMALAINEN LÄHETTI:
+
+             Kiireiset nää tiedot tuon
+Massylein ruhtinaalle konsulilta:
+Nous Leptiin luona maihin Hannibal,
+Siks itään kiirein sua päämies vaatii.
+Ties suuntaat Margaronin seutuville.
+Kiirehtii varmaan Hannibal myös tänne,
+Mutt' vastassansa tapaa tasavoimat.
+— Siis riennä joutuisaan, niin voitto meillä.
+Kuninkuus-arvo sekä Rooman suoja
+Ajasta aikaan palkkas on. — Min annat
+Mun vastuun viedä?
+
+MASINISSA:
+
+                   Aron miesten ratsu
+Kepein on juoksennaltaan, ystävän
+Jos luokse saa se kiitää. Voittoon rientäin
+Se kaksinverroin nopsa. — Mikään ei
+Mua viivästytä. Määrän sovitun
+Tuon mukanani sotijoita. — Näin
+Suursyntyiselle Scipiolle haasta.
+    (Madauralle)
+Madaura, marssiin valmiiks tuokiossa!
+    (Madaura vasemmalle)
+Puutarhaan käyös, arvon roomalainen.
+Kai hetki suotu virvoitukseen. Saa
+Egyptiläinen näyttää taitojaan
+    (Viittaa myrkkyrille)
+Mmutt' varo taikojaan.
+
+MYRKKYRI (Viitaten puutarhaan):
+
+                       Kas tulvillaan
+On vallan siellä hameita! On toki
+Niiss' oiva suoja älyn pelkureille.
+
+MASINISSA:
+
+Siin' ensi kompa. Niistä pelastaa
+Sun pian kreikkalainen Prokleen seura.
+
+(Roomalainen ja myrkkyri siirtyvät puutarhaan, Prokleeseen kääntyen.)
+
+Käy hyvät tuulet nyt! Taas taiston jymy
+Lyö moukariskuin rintaluihin tänne,
+Taas valtaportit kaartaa taivaan rantaa.
+— Epäilys äskeinen lie turha ollut. —
+Tää manner saaliiks mulle jää, sen lyön
+Nyt yksin taikka Rooman turvin. Tyhjää
+On kaikki muu kuin voitto, valta.
+
+PROKLES:
+
+                                  Valta
+Niin paljon tuhoo. —
+
+MASINISSA:
+
+                     Voitto yksin kaikki
+Nää seikat selvittää.
+
+PROKLES:
+
+                      Ja aika. Sille
+Suo kunnia.
+
+MASINISSA:
+
+            Ma voittoon riennän nyt!
+— Mutt' roomalainen kiirehtinee matkaan.
+Paraan hän ratsun saakoon lahjaksi.
+
+    (Prokles poistuu).
+
+SOPHONISBE (syöksähtää oikealta hätääntynein ilmein):
+
+Pelasta minut! Itses pelasta!
+
+MASINISSA (ylväästi):
+
+Matkaan ma lähden mainett' tuhoomaan,
+Mainetta Hannibalin! Kaikki kielet
+Patsaista Herkuleen luo viiden virran
+Saa kuuluttaa koht' uutta nimeä:
+Mainetta Hannibalin voittajan.
+    (Rohkaisevasti)
+Siin' armas Sophonisbe, pelastus,
+Siin' enemmänkin: uusi elämä.
+
+SOPHONISBE (pahansuovasti):
+
+Ei Hamilkarin poikaa kerska lyö,
+Kun kerran heimot Gallian ei lyöneet,
+Ei Alppein rotkot ahmanneet. Ei lyönyt
+Hänt' Apenninein raemyrskyt. Rämeet,
+Suot myrkkyiset ei kotkaa sokaisseet.
+Ei Bruttiumin nälkä heikentänyt
+Tuot' tahdon voimaa tavatonta. Ykskään
+Ei Rooman sotijoista muuta tainnut
+Kuin paeta.
+    (Vähäksymisen väre äänessänsä)
+            Ja nytkö löisit sinä
+Barkidein ylvään sankarin!
+
+MASINISSA (tuskalla):
+
+                           Miks
+Sanoit näin! Miks jälleen iskit, näyttäin
+Ett' uskos, intos toisen on kuin minun.
+    (uhmalla)
+No, hyvä! Tärvää voittojuhlan riemu
+Jo ennakolta, näytä ett' on ivaa
+Sun hymys silloin. Voitan sittenkin!
+
+SOPHONISBE (lähestyen hymyilevästi):
+
+Sun voimas suuri on, sen uskon. Mutta
+Miks Roomalle sen tuhlaat! Manner tää
+Vain Afrikan on kansain. Hannibal
+Sun veljes, sankar ihannoimas. Hän
+Ei vihamiehes. Rooman mies sun turmas.
+    (Houkuttelevasti)
+Nyt äkkipäätä luovu Scipiosta:
+Uudista vanha liitto. Hannibalin
+Saat neronmyrsky olla! Kaataa näin
+Voit Rooman kylmän nousukkaan, jok' enemp'
+Ei arvoa voi antaa lemmellemme
+Kuin orjakauppias.
+    (Pyytävästi)
+                   Jos säästänyt
+Et elämääni vain mua kiduttaakses,
+Pelasta lempemme ja Karthago.
+    (Nopeasti)
+Tee liitto! — Sankhuniathan solminut
+Jo liiton langat päätöstänsä vaille.
+Saat valtatakeet lujat. — Karthagossa
+Pelastajan ja suojaajan saat arvon — —
+
+MASINISSA (keskeyttäen katkeran ivallisesti):
+
+Tulet — nään — suoraa päätä temppelistä.
+Sen houru pelkos näyttää.
+    (Uhkaavasti)
+                          Petosmieltä
+Se tietää. Myrkkyannost' uutta. Tuskaa,
+Sen seuralaista kylmyyttä ja uhkaa.
+Sa varo mainimasta nimeä,
+Jok' kerta kerran jälkeen muistuttaa
+Polusta petospimeästä mua. —
+Revetkööt valtamanttelit kuin rääsyt!
+Pois seikat, joista miekoin riidellään!
+Kiusattu ihminen täss' alastonna
+Sun vartoo iskujasi. Mutta liiaks
+Sa varo syvään iskemästä.
+
+SOPHONISBE (hätääntyneenä):
+
+                          Niinkuin
+Elämä kallis mulle vierelläs,
+Siin totta antaa tahdon lievitystä
+Sun sielus poltinhaavaan kirvelevään.
+
+MASINISSA (leppyneempänä):
+
+Pitäisi tietää sun, ett' petturin
+Voin pitää, mutt' en liittolaista.
+
+SOPHONISBE (kuin oljenkorteen tarttuen, nopeasti):
+
+                                   Pois
+Siis paino valtamanttelin — kuin sanoit —
+Pois maasta touhujen ja tuskain lähde!
+Tääll' itse kärsit toisten riemuitessa
+Tai ostat riemus toisten kärsimyksin!
+Maat, kansat, valta, lempi, jumalatkin
+Tääll' riidoin riehuvat. Mutt' riistä lempi
+Ketjusta tuosta. — Länteen paetkaamme!
+Luo toisen meren, mill' ei rajoja,
+Luo heimoin rauhallisten, onnellisten —
+    (Pyytävästi)
+Unohtuu vanha petos, vääryys siellä.
+Uudesti syntyy puhtaus!
+
+MASINISSA (murheen sävy äänessään):
+
+                        Lie liikaa
+Kakskymment' ikävuotta harteillani
+Noit' tarinoita kuullakseni. Kylliks
+Lien sotaa käynyt, maita nähnyt, meren
+Jok' ainoon tietääkseni suolaiseksi.
+Petosta sieluun tunkeunutta — tiedän —
+Paolla ei voi voittaa. Taistain vain
+Tai kuolemalla.
+    (Tuskalla)
+                Sieluas et tänne
+Voi jättää. — Katse illan puoleen, pako,
+Rukous, uhri samaa sielulle
+Kuin hetken uni taikka juopumus.
+Niin kaukana kuin lännest' itä sun
+Siis aikees minun aikeistani.
+    (Painavasti:)
+                              Itään
+Nyt marssin kiireisesti!
+
+SOPHONISBE (kiivaasti, leimuten):
+
+                         Syökset näin
+Mun aivan suoraapäätä surmaan!
+
+MASINISSA (päättävästi):
+
+                               Surmaan
+Sen kaiken, mikä sielus himmentää,
+Ja tahtos tahdostani loitontaa.
+Odotus, usko, pyyntö, tyhjiin mennyt,
+Nyt tulkoon jäykkä, karmas käsky.
+    (Uhkaavasti)
+                                  Tie
+Yks ainoo, tahto yksi sielua
+Saa kohta johdattaa! Siis itses kiellä
+Sa kaikesta, mik' estää vajoomasta
+Sun tahtos tahtooni.
+
+SOPHONISBE (raivostuneena, viiltävän halveksivana):
+
+                     Tää barbaarein
+On tapaa!
+    (Hetken vaitiolo)
+          Vuoroin naista mairia
+Ja orjaruoskin lyödä.
+
+MASINISSA:
+
+                      Irti peto!
+Sen irti päästit jo. Sep' oiva isku!
+Opetus kreikkalaisten tietoniekkain
+Lie turhaa korua, se barbaarin
+Saa turhaa tuumimaan. — Kariskoon maahan
+Silaus hauras sielun saivartajain!
+    (Miettiväisenä)
+— Pääsyyllinen lie hyveoppeineen
+Tuo kunnon Prokles. Hyv' ei selvitellä
+Mit' elo on. — Lie viisaint' taistella
+Kuristaa, raastaa ihmiselukkaa.
+    (Riehuvasti)
+Barbaarin voima yks' on, jakamaton,
+Se nuivaa epäilystä vailla murskaa
+Tai murskaantuu. Sadannen kerran löit
+Sa samaa haavaa. Pedon irti sait.
+Mutt' katso: sortui torahampaisiin
+Tään karjun turhat vaivat. — Kiittää pitäis,
+Jos sopis kiittää barbaarin.
+    (Tapaillen)
+                             Mutt' keino
+Kai siihen keksitään.
+    (Myrkkyri saapuu puutarhasta)
+                      Kas, siinä mies,
+Jok' aina paikallaan, miss' aaltoo raivo.
+    (Myrkkyrille)
+Kaks vartijaa eteeni oiti tuokoon
+Astarten papin.
+
+(Myrkkyri pois. Masinissa istuutuu tuijottaen
+herkeämättä, vastaamatta Sophonisbeen).
+
+SOPONISBE (tyrmistyneenä, katkonaisesti):
+
+                Mikä hanke tämä?
+— Tekoa julmaa ethän aio?
+    (Mielistellen)
+                                 Ehkä
+Nyt solmitkin tuon liiton puhutun? —
+Hyvyyksin siunaa siitä Sankhuniathan —
+    (Voimakkaämmin)
+Miks vartijoita? Loukkaat Karthagoa
+Hänt' uhkaamalla. —
+    (Hilliten itseään)
+                    Viisast' ei ois työntää
+Pois tarjottua kättä. —
+
+(Masinissan yhä ikäänkuin nauttiessa Sophonisben
+epätietoisuuden tuskasta).
+
+                        Ääneti
+Ain katsot! Ilmi tuo mit' aiot! Ethän
+Karkoita häntä? — Vielä julmempaako! —
+
+MASINISSA (koko olennoltaan muuttuneena):
+
+Viel' julmempaa! Mist' oppinut ois lempeeks
+Barbaari.
+    (Sankhuniathan tuodaan Masinissan eteen, myrkkyri seuraa)
+          Pappi, vehkeilyjes retket
+Nyt aik' on päättää. Tuhat uraa kiersi
+Sun arka kavaluutes. Luihu kieles
+Loi monet sielunvaivat. — Vaikerrukset
+Nää kohta oma valitukses toistaa.
+
+SANKHUNIATHAN:
+
+Ikuiset valitukset palkkas on,
+Jos loukkaat mua, Herran pyhittämää.
+
+MASINISSA (jatkaen kuin keskeymättä):
+
+Petoksen tielle oppilaasi veit
+Ja Karthagon. Viel' voitettuna samaa
+Sa lankaa punoit — vaikka perin turhaan —
+Kahdeksan sataa mikatania,
+Mun miehiäni, ristiinnaulitsit,
+Ja kreikkalaisen Prokleen, lähettini,
+Sa tahdoit samaan kidutukseen syöstä.
+Tää veri huutaa vertas! — Oppis sanoo:
+Silmästä silmä, hammas hampaasta.
+Sen pergamenttis lauselman nyt täytät,
+Kahdeksansataa kuolintuskaa kantain.
+Sun hauraat luusi ristiinnaulitaan,
+Palalta pala silvotaan sun ruumiis
+Ja viime hetkelläs luut murskataan.
+
+SANKHUNIATHAN:
+
+Kavahda tätä tekemästä! —
+
+MASINISSA (yhä jatkaen):
+
+                          Kärsit
+Tään tuomion sa ansaitun nyt oiti!
+
+SANKHUNIATHAN:
+
+Astarten armo minut seppelöi,
+Mit' tulleekin. — Mutt' armon riistäköön
+Hän sulta, tytär Hasdrubalin! Muista:
+Armoitti sinut minun kauttani
+Astarte kerran. Nyt sun kauttas kuolen!
+Sun petokses ja heikkoutes kautta.
+Kirottu olkoon petoshenkes, ruumiis!
+Hedelmä ruumiistas kirottu olkoon!
+— Isäisi jumaloita hyljit. Melkart
+Sun siitä maahan sortakoon ja Baal
+Sun katsees kieroks sokaiskoon, niin että
+Vääryyttä luulet oikeaksi, että
+Paraskin aivoitukses syyttää sua.
+Revelköön elonpuusi juuriltaan
+Raivoova myrsky. Kuolo temmatkoon
+Äkisti sen kuin korren pyörteisiinsä.
+Vain räivä pilkka hetken tallatkoon
+Sun lahoovia luitas. Pahat tekos
+Phileenein sankarmuisto kostaa näin.
+
+MASINISSA:
+
+Pois viekää hänet! Hymnis lyyraa vailla
+huonosti sointuu.
+
+SANKHUNIATHAN;
+
+                  Sulle viime säe:
+Petoksen keskell' astut elämäsi,
+Yht' yötä rauhaisaa et nuku. Hän
+    (Viittaa Sophonisbeen)
+Sun untas vaivaa, henkeäsi vainoo.
+— Näät, laukee kiron kimmat surmassas.
+Viel' kuolon takaa käsken, voitan — Tiedä,
+    (uskon hurmiossa)
+Yks intohimo mulla vain, yks halu
+Yks haave, aate, viisaus ja houre
+Minussa jäytää. — Riemun kylläisyys
+Ja tuskan pohjattoman voihkina
+On heelmä sen, kun tomumaja tää
+Ei nähdä saa, ei tuta kunniaa,
+Jok' kerran maat ja taivaat uhrisauhuin
+Ja rukouksin täyttää. — Tietäkää!
+Ma tahdon jumalaksi tulla, tahdon,
+Juur' kuolon kautta tään mun kansani
+Mun nostaa jumalaksi, nostaa — — —
+
+MASINISSA (keskeyttäen):
+
+                                   Pois!
+Pois viekää! Risti pystyttäkää tien
+Itäisen varteen, jotta jäähyväisiks
+Nään jumalkuohilaan tään ristinpuulla.
+
+    (Masinissan viittauksesta vartijat vievät Sankhuniathanin pois.
+    Myrkkyriite).
+
+Nyt, ylimestar', riennä oppimaan,
+Mitenkä usko järkkymättä kuolee.
+
+MYRKKYRI (teennäisen voimakkaasti):
+
+Oi, jospa konna öisin, kuolisin
+Kuin pappi tää.
+
+    (Poistuu).
+
+MASINISSA:
+
+                Nyt aik' on pikkumurhat
+Nää lopettaa ja rientää suurempiin.
+    (Kylmästi)
+Sa tänne jäät. Saat turvaksesi Prokleen.
+Tuhannen jalkamiestä, ratsureita
+Viissataa. Tämä riittää.
+
+SOPHONISBE (aralla, masennetun kunnioituksella):
+
+                         Valtias,
+Sun suur' on voimas. — Suur' on valtas määrä.
+Salama nyrkkis isku. Maahan sortaa
+Kuluttavainen vihas. Meren ärjyn
+Sun käskys voittaa. — Mutta vuoret vaikka
+Sun nyrkkis musertais, vaikk' ankaran
+Sa ilmain merten myllerryksen loisit
+Iskullas ainoalla, pyyntöäni
+Ja pyytämääni kuule. Valtias!
+Kolmannen kerran sulta samaa pyydän,
+Kolmannen kerran etees polvistun.
+    (Polvistuu)
+Näin kallis, näet, armosi on mulle.
+    (Kiihkeästi)
+Mun seurata suo, armas matkalles!
+
+MASINISSA (kylmästi):
+
+Miks orjaa näytät. Polvennotkistus
+ei luontoas.
+
+SOPHONISBE (kiirehtien):
+
+             Juur' siks ett' oikeuden
+Sain muka syntymästä saakka käskyyn,
+Nyt korskan luonnon tuon, mi harhaan vei,
+Masennan maahan.
+    (Intomielisesti)
+                 Kädet kurkotan.
+Ne armos kiinni saa, jos väsyneet
+Nää polvet turhaan pyytää. —
+
+MASINISSA (lempeämmin):
+
+                             Taatumman
+Täält' turvan saat kuin Rooman leiristä.
+Jää tänne —
+
+SOPHONISBE:
+
+            Olkoon niin, en mieti nyt,
+En päättele. Mun täytyy täältä pois!
+Kidutus julmin epätietoisuus.
+Sumuun sen synkkään ethän heitä mua!
+Tääll' autius syö sielun syytöksin.
+Sun ruoskas viuhuvainen niin ei vihlo
+Kuin niiden sähinä. Oi, mukaan ota!
+
+MASINISSA (yhä lempeämmin):
+
+Jo nouse, Sophonisbe, matkas suuntaan
+Alittan linnaan. Siellä tyyni onni,
+Koeteltu onni asuu. Sisareni
+Sua lohduttaa ja neuvoo. Lohdutusta
+Myös kaipaa hän: Massiva sotaan seuraa.
+
+SOPHONISBE:
+
+Siell' onni toinen on kuin mun, on toinen
+Myös murhe siellä. Sinun kanssas lähden!
+
+MASINISSA (äkkiä):
+
+Ristillä pappis näät ens' taipaleella!
+Se näky matkainnon veis!
+
+SOPHONISBE (voitonriemuisena):
+
+                         Oi lupaat!
+Kaikk' kuolkoon ristillä, mik' estää vois
+Sun tahtoas. Sen näyn, sa nähdä saat,
+Ma tyynin mielin kestän. Nyt, oi, lupaa!
+
+MASINISSA:
+
+Enää en estä. Viime sanas riemun
+Toi mulle, sulle voiton. Pedon tään
+Sa jälleen kesytit.
+
+SOPHONISBE (syliin kiirehtien):
+
+                    En petoa
+Ma voittanut, vaan miehen miehekkään
+Sain armon, armon seuralaiseks onnen!
+
+    Esirippu.
+
+
+
+
+VIIDES NÄYTÖS.
+
+
+Tapahtuu Zaman luona kesällä v. 202 e.Kr.
+
+Näyttämö:
+
+Masinissan teltta, oikealla muita suojia. Oikealla taka-alalla pieni
+pöytä. Vasemmalla leposohva. Jos taustan laaja verho vedetään syrjään,
+näkyy sieltä roomalaisen leirin keskusta, pienen torin tapainen,
+jolla kohoavat ilmoille sotajoukon merkit. Keskipäivän valaistus.
+
+Oikealla pöydän luona seisoo Sophonisbe katsoen taka-alalle, jossa
+Helike pitäen osaksi avattuna taustan verhoa katsoo jännittyneenä
+taustalle, viistoon oikealle. Hetken hiljaisuus.
+
+SOPHONISBE (kärsimättömästi Helikelle):
+
+Tähystäjistä toinen kutsu!
+
+(Marsyaalle, joka syöksähtää sisään Heliken viittoiltua katsomaansa
+suuntaan.)
+
+                           Kerro!
+Pian kerro! Hannibalin armeijan
+Kuin laita.
+
+MARSYAS:
+            — — Tuhon partaalla jo hoippui,
+Kun palkkasoturinsa kapinallaan
+Sai sekasorron aikaan. Libyalaisten
+He rintamata vastaan syöksyivät —
+Mutt' Rooman jalkamiehet taakseen näin
+Taas saivat. Puolet kaatui! — —
+
+SOPHONISBE (keskeyttäen kiihkeästi):
+
+                                Nyt ken voittaa?
+
+MARSYAS:
+
+Ääreltä äärelle tuo raivoryske
+Kuin jättipyörre vyöryy. Ees — taas! Turhaan!
+Kuin kummallekin turmioksi.
+
+SOPHONISBE:
+
+                            Eikö
+Näy valtiasta vielä nytkään?
+
+MARSYAS:
+
+                             Haipui
+Tychaios rantaan aavikon, ja takaa
+Otusta ajaa yhä valtiaamme.
+Aut' armias kun palaa sieltä!
+
+SOTILAS (syöksyy sisään):
+
+                              Nyt
+Jo saapui valtias! Hän syöksyi suoraan
+Karthagolaisten selkään. — Pyhän joukon
+Jo murtui valkokilvet —
+
+SOPHONISBE (huudahtaa väliin):
+
+                        Pyhä joukko! —
+
+SOTILAS;
+
+Pakoon jo kääntyi miehet Libyan!
+
+MARSYAS:
+
+Niin taittuu meille voiton palmu! Joudu
+Mies nopsaan kummulle.
+
+SOPHONISBE:
+
+                       Te menkää!
+
+(Miehet poistuvat, Sophonisbe lysähtää istumaan
+sohvalle, puoliksi itsekseen, puoliksi Helikelle).
+
+                                  Nike,
+Kuin jakeletkin seppeleitäs, mulle
+Tuot tappiota puolet. — Pyhä joukko!
+Unelma kaunis sortui niin —
+    (Hetken vaitiolo)
+                             Olenko
+Epatto veretön! Pitääkö mun
+Jumala Hannibal kuin rääsy heittää,
+Ilveillen pistää hänen haavojaan. —
+Pukea hänet narriks täytyy kai,
+Nulikkain eteen viedä tanssimaan. —
+— Saa rabit arvokkaat, joit' lasna kaukaa
+Vapisten katsoin, köyryyn painaa selät,
+Ett' maata viistää harmaa, puhdas parta.
+— Ees tekohartaan Scipion he haastaa
+Saa mielin kielin. — Älkää luulkokaan,
+Te pöyhkät, että minä imartaisin!
+
+HELIKE:
+
+Voi, hetki, hetki vain sa vihas peitä!
+— Sa näit kuin Scipio sua tarkkas, silmän
+Kuin kylmän teräksen sun silmääs iski.
+Sen nuolet väistä näyttelyllä. Vähään
+Sa tyytyväisen vaimon osaa näytä.
+    (Iloisesti)
+Sa tenhokeinoin laskelmiin tuon miehen
+Tee pieni laskuvirhe. Roomaan hän
+Taas palaa. Sinä onneen jäät. — Näin tahtoo
+Myös Prokles. — Armas Sophonisbe.
+
+SOPHONISBE:
+
+                                  Mun kai
+Remuta pitäis Scipiolle mieliks.
+
+MASSIVA (syöksähtää sisään):
+
+Ma viestin valtiaalta tuon: Hän saapuu
+Nyt tänne voittajana. Paennut
+On Hannibal! Hajalla vihollinen — —
+
+(Kuuluu palaavien voittajien raikuvia torventoitotuksia,
+poikamaisesti).
+
+Nyt saapuvat! Oi, vastaan riennetään!
+
+    (Kiiruhtaa pois).
+
+SOPHONISBE:
+
+Paennut Hannibal — En jaksa nyt
+Iloista mieltä näyttää. Surun hetkeks
+Vien piiloon, sieluun hautaan. — Ehkä sitten
+Voin muitten mukaan nauraa.
+    (Poistuu vasemmalle, Heliken aikoessa seurata)
+Yksin jätä.
+
+PROKLES (rientäen taustalta Heliken vielä katsoessa Sophonisben
+jälkeen, huolettomasti):
+
+Kas tässä miehes taas!
+
+HELIKE (kääntyessään, rientäessään Proklesta vastaan):
+
+                       Oi, kuulla saanko
+Taas elonäänen tänne onkaloon.
+
+PROKLES:
+
+Ja voiton äänet, ilmaan väräjävät!
+
+HELIKE:
+
+Eläthän vielä. Siinä mulle voitto.
+
+PROKLES (leikillisesti):
+
+Elon tään näytelmän oon katsoja —
+Kas, siinä kumma virka, joss' ei koskaan
+Lie hengenvaaraa — Mutta asiaan:
+Palaavat Scipio ja Masinissa
+Nyt leiriin. Valtiatarta valmista,
+Ett' arvokkaan suo heille vastaanoton.
+Syphaxin valitukset kiihtäneet
+On julmaks Scipion.
+
+(Kuuluu ääni taustalta. Äkkiä vedetään syrjään teltan verho
+ Saattueineen saapuu Scipio, jonka seurassa myös Masinissa).
+
+SCIPIO (saattajilleen):
+
+                    Päämiehet! Meidät
+Te jättäkää ja legionat tuokaa
+Nyt oiti forumille. Palkkionsa
+Nyt saakoon ansio.
+
+(Saattajat poistuvat. Scipio ja Masinissa astuvat telttaan,
+Prokleelle):
+
+                   Numidian
+Myös sankarjoukot tulkoot forumille.
+
+(Prokles kumartaa ja poistuu. Masinissa johdattaa Scipion istumaan
+vasemmalle katosistuimelle).
+
+MASINISSA (Helikelle, hilliten ärtymystään):
+
+Lähetti eikö voitonsanaa tuonut
+Vai mikä syy, ett' valtiattares
+Näin viipymällä voitonilon peittää?
+
+HELIKE (hätääntyneenä):
+
+Hän — hän niin väsyneeks ja sairaaks kääntyi
+Ett' tarvis levon hetki — —
+
+SCIPIO:
+
+                            Rooman naiset
+Ylistyslaulut, maljat, seppeleet
+Suo hymyin voittajalle. — Valitan
+Ett' estyi tästä valtiattares —
+    (Kohteliaisuuteen verhotulla uhkalla)
+Nyt käyös, vaali emäntääs, hän että
+Vois aikomaani juhlaan valmistauta.
+    (Helike oikealle. Masinissalle, istuimeltaan nousten)
+Niin — puolet maailmaa on voitettu —
+Tie puoless' on —. Ja hän ken sodan alun
+Ja päätöksen myös tietää, hän on Rooman
+Maan valtiaaksi säännyt. — Syntymästä
+Mun määräs kohtalo tien näyttämään
+Yl' aavain merten. Työ tää tehty on. —
+— Mutt' toistaiseksi Karthago jää eloon,
+Ja loppuelämäkseen tarvitsee
+Se vartijaa. Tää toimi Afrikan
+On valtiaan, kuningas Masinissan,
+— jos takeet antaa liiton lujuudesta.
+
+MASINISSA:
+
+Sun käsiis repalaisen kohtaloni
+Ja maahan masennetut toiveet jätin —
+Nyt valtakunta mulla, sotajoukko.
+Sukuni vihamies on maahan syösty. —
+Täst' enkö kansain voimaa Roomalle
+Ma soisi. Liitto luja on! — Jos katsot
+Mun taisteluissa kalpaa käyttäneen
+Kuin mies, suot Karthagon mun vartiooni.
+
+SCIPIO:
+
+Paljosta kiitän sua ja palkitsen.
+Mutt' ehto on, ett' Rooman valtaan jätät
+Syphaxin puolison.
+
+    (Hetken hiljaisuus).
+
+MASINISSA (epätoivoisena):
+
+                         Muu kaikki vaadi,
+Mutt' tässä säästä!
+
+SCIPIO:
+
+                    Tämän Rooma vain
+Sinulta vaatii. Määrää liitto niin
+Ja Rooman tapa. — Vaikk'ei nainen tuo
+Karthagolainen ois, vaikk'ei hän tehnyt
+Ois Syphaxista, Rooman ystävästä,
+Sen vihamiestä, vaikk'ei Karthagoa
+Isänsä Hasdrubal nyt johtais, niin
+Sen vaatis Rooma, kosk' on puoliso
+Hän lyödyn ruhtinaan. — Näin konsulina
+Mun tulee haastaa.
+
+MASINISSA:
+
+                   Nuoruus, maine, valta.
+Kaikk' yhtä seppelettä toivoi. Häntä,
+Ylvästä valtiatarta. — Mun hän petti —
+Mutt' ilman häntä uskalla en jäädä!
+Kadotus parempaa kuin tyhjyys. Orja,
+Mun jota alinomaa täytyy lyödä,
+Verinen pyöveli, mi joka päivä
+Suo raippoja, on kestää helpompi
+Kuin pyhimyksen kalvaat kasvot, joiden
+En sädekehää yllä konsanaan. — — —
+
+(Repliikin aikana tuo vahti Syphaxin kahleettomana sisään).
+
+SCIPIO (Masinissalle):
+
+Tuo kuuma veri vert' on heikkoa. —
+Minussa voimaa jos liet löytänyt,
+Sen syyn sa oivallat, jos virkan: maltti,
+Hallinta himojen ja selvä pää
+Mun valtaan nosti, vihamiehet löi.
+    (Molemmille)
+Silmästä silmähän nyt katsokaa
+Te veriviholliset.
+    (Syphaxille)
+                   Sinut tuotin
+Eteeni, Syphax, koska todistaa
+Voit voittajalles
+    (viittaa Masinissaan)
+                  Rooman oikeutta.
+Todista vielä kerran, mikä syy
+Sun hylkimään sai Rooman liittoa.
+
+SYPHAX:
+
+Punnuksen väärän vaakakuppiinsa
+Lisäsi Hasdrubal — soi tyttärensä.
+Ett' tartuin miekkaan sua vastaan, päämies,
+Ei matkan alku taikka erheen syy,
+Se päätös summattoman harharetken,
+Min alku liittolaises puoliso,
+Tuo papitar ja papin käskyläinen,
+Tuo verta juova hurma hekkuman.
+
+SCIPIO:
+
+Ajoissa miks et rauhaa tehnyt? Näithän
+Mun rauhanmietteitäsi suosivan.
+
+SYPHAX:
+
+Näin sodan vievän turmioon. Mutt' turhaan
+Ma rauhaan pyrin. Himoviettelyin
+Ja juonin tuhansin hän kiehtoi mua
+Ja kiihti Roomaa, Masinissaa vastaan.
+Sen vuoks nyt jäljellä on armos vain
+    (Masinissaa ivaten)
+Ja kostonilo ilkeä: ma näinhän
+Kuin voihki voittajani naisen vuoks!
+
+MASINISSA:
+
+Tään häväisijän vaadin kuolemaa!
+
+SCIPIO (ankarasti):
+
+Naissankarit, jo talttukaa! En enää
+Sanoja tuhlaa. Mutta sulle virkan:
+    (Kääntyy Masinissan puoleen)
+Nyt varo ansioitas kaikkia
+Sa saattamasta turmioon vuoks naisen.
+
+SANANTUOJA (tulee):
+
+Prefekti ilmoittaa, ett' forumille
+Päämiestään vartoo sotajoukko.
+
+SCIPIO
+
+                               Hyvä.
+
+    (Viittaa sotilasta viemään pois Syphaxin).
+
+MASINISSA (kuin viime keinoon tarttuen):
+
+Hänelle sanan annoin vannomalla,
+Ett' ennen myrkyn tarjoan kuin jätän
+Sun valtaas, herra!
+
+SCIPIO (poistuessaan kääntyy Masinissan puoleen):
+
+                    Sen voin armon suoda
+Saat myrkkyrisi tänne — Pelastaa
+Hän valtakunnan sulle.
+
+    (Poistuu).
+
+MASINISSA (yksin):
+
+                       Harha, valhe
+Näin onko sekavaa, vai julma totuus
+Näin säkenöikö katseen sokeaksi,
+Niin ettei aatos tuumaa astu. Kuinka!
+— Sit' aatellako tulis, surmanko
+Saa hän ja minä valtakunnan. — Vaiko
+Myyn nuivaan sääliin valtakuntani,
+Hänet ja itseni.
+    (Hetken vaitiolo, itseään kauhistuen)
+                 Oh julmaa, Näinkö
+Teen kauppaa sielulla ja tavaralla!
+— Iloitsee varmaan nyt hän voitosta
+Ja juhlaan itseänsä koristaa —
+Mutt' miksi viipyy hän?
+    (Myrkkyri tulee)
+                        Käy, orja, pyydä,
+Ett' tulee luoksein valtiatar. Itse
+Saat poistua.
+
+MYRKKYRI:
+
+              Niin sanovat he aina,
+Kun tunto kieltää, minkä järki käskee,
+    (kumartaen)
+Sun käskys järjen mukaan tulkitsen.
+
+    (Poistuu oikealle).
+
+MASINISSA:
+
+Hän tulee, tulee! — Viel' ei keinoa,
+Jok' auttais mua. Pako? — Taistelu? —
+Voi turhaa. — Surma Scipion? — Kai ennen
+Molempain meidän surma. — Sophonisbe!
+    (Kääntyen oikealle, ojentaen käsivarsiaan)
+Hymyillen tule, armas! Lempeänä. —
+Hymyllä surmaat mun!
+
+(Jää odottavaan asentoonsa. Sophonisbe astuu sisään välinpitämättömän
+synkkänä. Masinissa kääntyy pois kuin iskun saaneena. Kääntyen
+jälleen Sophonisbeen päin, murheella):
+
+                     Ei riemua
+Näy sulle voitto tuoneen —
+
+SOPHONISBE (väsyneesti):
+
+                           Iloitsen
+Sun voitostas.
+
+MASINISSA (suuttuneena):
+
+               Sun äänes paljastaa,
+Suo sanat valheeks näyttää. — Murhemielen
+Toi sulle voiton sana!
+
+SOPHONISBE (yhä väsyneesti):
+
+                       Enemmän
+Sun tappiotas surisin kuin nyt
+Voitostas iloitsen.
+
+MASINISSA:
+
+                    Miks luihua
+Noin kieltä käytät!
+
+SOPHONISBE (vihaa säihkyen):
+
+                    Suoraa kieltä! Silloin
+Iloon ma oisin hukkunut, jos lyönyt
+Ois Hannibal ja Masinissa Rooman!
+Nyt Rooman voittoa ma suren, suren
+Ett' tallaa näitä maita Scipio. —
+Maan mahtavat, te älkää luulkokaan
+Ett' teitä mielin kielin kumartaisin!
+
+MASINISSA:
+
+Syphaxin orja, papin orja haastaa!
+
+SOPHONISBE (ylpeästi):
+
+He kaatuivat vuoks Karthagon!
+
+MASINISSA (raivostuu äärimmilleen. Tempaa oikealta vierestään
+ratsupiiskan):
+
+                              Oh naaras!
+    (sivaltaa kerran Sophonisbeä, karjuen)
+Vai myrkkyä sa valat! Myrkkyä
+Saat tällä kertaa itse!
+
+(Myrkkyri tulee nopeasti oikealta, asettaa kumartaen täytetyn
+myrkkymaljan pöydälle Sophonisben viereen ja siirtyy taitse
+vasemmalle).
+
+                        Kerallas
+Ma, houkka, kuolla aioin. Scipio
+Nyt saakoon sinut yksin uhrikseen!
+
+SOPHONISBE (toinnuttuaan iskusta on noussut kuin kärsimyksen rajalle
+päässyt, kaikesta maallisesta vapautuneena, ylevänä, niin että
+Masinissa jää sanattomana häntä katsomaan):
+
+Nyt oikein puhuit. Aika kuolla mun. —
+Rajalla elämän ja kärsimyksen
+Nyt vihdoin seison. Alku-unelmaan
+Saan palata. — Ma paljon rikoin, rikoin
+Yhä uudestaan — Mutt' paljon rakastin. —
+Sua, kaunotukka-prinssi, rakastin.
+— Sun, armas, uhrasin. En tietänyt,
+Ett' yllä kansojen on ihmiset. —
+Siks kuolen nyt. — Oi, armas, ilomiellä!
+— Vain yhtä salaa toivonut ma olen:
+Sun kyynelin mua kuoloon saattavan. —
+Niit' en ma ansainnut. Mua muista joskus.
+
+    (Tarttuu pikariin aikoen juoda).
+
+MASINISSA (kuin heräten todellisuuteen):
+
+Älä juo!
+
+SOPHONISBE:
+
+         Miks estät välttämättömyyttä.
+Syyn raskaan sovitusta. — —
+
+MASINISSA:
+
+                            Syy on mun!
+
+SOPHONISBE (lempeästi):
+
+Et jaksanut sa anteeks antaa. — Siinä
+Ei sinun syytäs. Rikokseni raskas
+Ol' liian. Nöyrtyminen, sovitus
+Ol' liian heikko.
+
+MASINISSA (tolkuttomana tuskasta):
+
+                  Pakoon! Paetkaamme!
+
+SOPHONISBE:
+
+Sa muista sanonees: Petosta ei voi
+Paolla voittaa, taistelulla vain
+Tai kuolemalla. Taisto loppuun käyty: —
+— Me tappiolle jäimme, armas.
+    (Juo nopeasti maljan)
+                              Juomas
+Hyvältä maistui, kiitos myrkkyri.
+
+    (Laskee maljan pöydälle).
+
+MASINISSA (heittäytyen polvilleen Sophonisben eteen):
+
+Ma mitä tein!
+
+SOPHONISBE:
+
+              Oi, nouse, nouse, armas.
+On kaikki hyvin. — Näin kun suret mua,
+Suot lemmen hohdon elonillalleni.
+    (Katkonaisesti)
+Ah — uupumus — saa vallan — lepäämään —
+
+(Masinissaan nojaten kulkee leposohvan luo, seisahtaa hetkeksi sen
+viereen. Helike tulee oikealta jääden seisomaan).
+
+Viel' kerran sankariin ma nojaten
+Sain käydä. Voi — kuin raskasta — on sentään
+tää elo jättää.
+    (Painuu sohvalle)
+                Helike
+Ja — Prokles.
+
+(Helike syöksähtää Sophonisben luo. Masinissa
+viittaa myrkkyrin hakemaan Proklesta).
+
+HELIKE:
+
+              Sophonisbe!' —
+
+SOPHONISBE:
+
+                             Onnen lapsi. —
+Sa sitä olet — mit' en minä voinut —
+Puutarhaa muistatko sa — isän luona.
+
+HELIKE:
+
+Oi, Sophonisbe.
+
+(Prokles astuu kiireesti sisään taustalta. Vaihtaa muutaman sanan
+Masinissan kanssa. Astuu Sophonisben luo).
+
+SOPHONISBE (viroten, nousten kätensä nojaan):
+
+                Prokles. — Oppilaas
+Nyt huonoin kuoloon käy —
+
+PROKLES:
+
+                          Näin ankarasti
+Ken itseänsä rankaisee, on parhain.
+
+SOPHONISBE:
+
+Näin myöhään oppis varteen otin. —
+    (kääntyen Masinissan puoleen)
+                                   Voimaa
+Nyt tunnen, jota jäätäväinen kuolo
+Viel' hetken pakenee. Oi armas! Nosta!
+    (Masinissa nostaa hänet syliinsä)
+Mua rakastithan — sano — pian, pian.
+
+MASINISSA:
+
+Sua rakastan, oi rakastan. — En muuten
+niin julmaks tullut — — —
+
+SOPHONISBE:
+
+                          Hyvä — Nyt niin hyvä —
+
+    (Horjahtaa, kuolee. Hetken hiljaisuus.)
+
+PROKLES:
+
+Niin sammui tähti, joka loistanut
+Ois valoin kirkkahin, jos suistaneet
+Ei ahnaat vallat sitä radaltaan —
+    (Hiljaisemmin)
+Jos Afrikan ja Hellaan ristituulet
+Sit' ei ois peittäneet niin mustiin pilviin.
+    (Koskettaen Masinissan olkapäähän)
+Suo kuollut viedä suojaan: huuto, remu
+Koht' alkaa leirissä.
+
+(Masinissa nyökkää myöntävästi. Prokles, Helike ja myrkkyri kantavat
+kuolleen oikealle. Masinissa jää seisomaan vasemmalle ilmeettömin
+kasvoin).
+
+MYRKKYRI (palaa, ottaa tullessaan pöydältä pikarin. Pysähtyy
+keskinäyttämölle. Infernaalisella voimalla):
+
+                      Te nauravat
+Nyt itkekää. Te, jotka itkette,
+Nyt malja täyttäkää ja myrkky juokaa —
+Te näittehän jo kuolon suuremmaks
+Kuin itkeväisen elon.
+    (Masinissalle)
+                      No, mies. Kohta
+Liet kuningas ja herra Afrikan.
+— Mutt' näytät huonon kaupan sittenkin
+Sa tehneen — Sinä, houkko, käskyläiseks
+Mua mainit — narrin naamaa näytellä
+Mun täytyi. Mutta nyt jos käskisin
+Sa joisit maljan tarjotun.
+
+(Vetää viitastaan pallon, josta kaataa maljaan. Masinissa kääntyy,
+näyttää odottavan sen tarjoamista).
+
+                           Äl' luule. —
+Sit' et sa ansaitse. Mun ylevä
+Tää kuolo yksin opetti, kuin luonnon
+Voi pelonheikot äänet vaimentaa.
+— Kun teit' en ruhtinaita kaikkia
+Voi myrkyttää, ma itse kuoloon käyn —
+Käyn kaikkein suurimpaan, kun yksin, vailla
+Yht' ainoata ystävätä kuolen. —
+Tuoll' kaadun herrain telttain väliköissä,
+Ja raadon heitätte te elukoille. —
+— Mutt' sinä murrut pala palalta.
+
+(Aikoo nopeasti ulos. Vastaan tulee Gaius Lelius, jolle myrkkyri
+vetää verhon syrjään. Tällöin näkyy forumilla korokkeella seisova
+Scipio puhumassa sotajoukolle, josta osa rintamaa näkyy vasemmalle.)
+
+GAIUS LELIUS (laskien kätensä Masinissan olalle):
+
+On päämies saanut tiedon kaikesta. —
+Hän levoton on puolestas ja pyytää
+Sua forumille. — Sua varrotaan.
+
+(Välinpitämättömänä kulkee Masinissa Gaius Leliuksen johtamana ulos).
+
+SCIPIO:
+
+Massylein kuninkaalle terve!
+
+SOTAJOUKKO (toistaa):
+
+                             Terve!
+Massylein kuninkaalle terve! Terve!
+
+(Masinissa kääntää kerran katseensa näyttämölle päin. Prokles
+siirtyy näyttämön yli myös taustalle).
+
+SCIPIO:
+
+Numidialaiset! Näätte sankarinne!
+Tuhannet taistelut ja vaivat nähneen,
+Nyt valtiaanne, kuningas, min suo
+Hänelle arvon ansioistaan Rooma.
+
+NUMIDIALAISET:
+
+Kuningas Masinissa eläköön!
+— Kuningas eläköön! — —
+
+SCIPIO:
+
+                        Viel' loistavista
+Asemittelyistään painan päähänsä
+Ma kultaseppeleen.
+
+(Masinissa astuu Scipion eteen, joka painaa seppeleen hänen päähänsä).
+
+                   Lisäksi suon
+Ma valtikan ja norsunluisen sauvan —
+    (Masinissa ottaa nämä vastaan)
+Kultaisen uhrimaljan saa hän merkiks
+Numidian ja Rooman liitosta.
+    (Scipio antaa tämän Masinissalle)
+Hänelle eläköön!
+
+SOTAJOUKKO:
+                 Eläköön kauvan
+Kuningas Masinissa! Eläköön — —
+
+(Masinissa kääntyy hitaasti näyttämölle. Prokles astuu myös sisään
+hetken perästä ja vetää kiinni taustan verhon. — Masinissa astuu
+etualalle kaikkine koruineen. Katselee niitä kutakin erikseen
+murheellisesti hymyillen. Ottaa seppeleen päästänsä. Pudottaa sen
+ajatuksissaan maahan. Pudottaa muitakin koruja ja lysähtää maahan
+korujen keskelle, itkee).
+
+MASINISSA:
+
+Repale-sieluin, korumerkein — tässä
+Kuningas nyyhkii — vailla onnea —
+
+(Prokles lähestyy häntä, laskee kätensä hänen olalleen.
+Masinissa nousee).
+
+    Esirippu.
+
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75355 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..b92c1d2
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #75355 (https://www.gutenberg.org/ebooks/75355)