diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | 75321-0.txt | 1334 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 1351 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/75321-0.txt b/75321-0.txt new file mode 100644 index 0000000..cc80b2c --- /dev/null +++ b/75321-0.txt @@ -0,0 +1,1334 @@ + +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75321 *** + +language: Finnish + + + + +KUOLEMAAN TUOMITTU + +Kertomus Skotlannin vapaussodan ajoilta + + +Kirj. + +FREDRIK DENTZ + + +Suomennos + + + + + +Haminassa, +Alfred Lagerbomin kustannuksella, +1905. + + + + +Siinä osassa Skotlannin ylämaata, jossa Atlannin valtameren aallot +mahtavasti kohisten murtuvat särkyneitä kalliorantoja vastaan, oli +17:nen vuosisadan lopussa vanha luja linna, jonka omisti urhoollinen +aatelismies sir John Cochrane. + +Eräänä maanantaina vuonna 1685 oli sir John lähtenyt ulos linnastaan. + +Yksin kuljeskeli hän hitaasti pitkin kalliolohkareitten täyttämää +rantaa ollen syviin ajatuksiin vaipuneena. Hänen kasvonsa näyttivät +synkiltä. Suru ja tuska kuvastui hänen muodossaan, ja koko ajan +kouristeli hän suonenvedon tapaisesti kallisarvoisen miekkansa kahvaa, +aivan kuin hän olisi tahtonut paljastaa sen vihollista vastaan. + +Niin, näytti melkein kuin vihollinen olisi väijynyt häntä, sillä +kun hän saapui erään kalliotunnelin läheisyyteen, josta pääsi meren +rannalle, ilmestyi yht'äkkiä skotlantilainen soturi, joka seisoi pyssy +olalla valmiina ampumaan. + +Hetkisen oli kumpikin mies hämmästyksissään, kun he näin yht'äkkiä +joutuivat seisomaan vastatusten ja tarkastelivat toisiaan terävin +katsein. + +Skottilainen soturi ei näyttänyt kuitenkaan tulleen missään +vihamielisissä aikeissa, sillä hän laski pyssynsä heti alas. + +"Tunnetteko, hyvä herra, näitä seutuja?" kysyi hän kohteliaasti. + +"Kyllä, niin kauas kuin silmä kantaa, on niin hyvin maa kuin +rakennukset minun omaisuuttani", vastasi puhuteltu. "Mutta kuka Te +olette, ja millä asioilla Te täällä oleksitte?" + +"Koska tämä maa on Teidän", jatkoi vieras, "niin tiedän, että minulla +on kunnia tervehtiä urhoollista aatelismiestä sir John Cochranea, +häntä, jota kaikki todelliset isänmaan ystävät kunnioittavat." + +Sir Johnin kasvot synkistyivät vieläkin enemmän ja äärettömän +halveksivalla äänenpainolla hän sanoi: + +"Kenen kulta on tehnyt Teidät, joka olette skotlantilainen, maansa +petturiksi ja kurjaksi vakoilijaksi?" + +Katsettaan vähääkään muuttamatta soturi vastasi: "Sir John Cochrane, +Teitä, jonka sydäntä Skotlannin ahdinkotila niin kovasti rasittaa, +ei voi moittia, että Te esiinnytte vihamielisesti kaikkia kohtaan, +jotka vähimmässäkään määrässä ovat julman kuninkaan luontokappalten +kaltaisia." + +"Ei mitään turhaa puhetta", ärjyi sir John, "sanokaa suoraan asianne, +tai vieläkin paremmin, laittakaa niin, että Te mahdollisimman pian +poistutte täältä." + +"Minä teen kaikki, mitä Te käskette", sanoi vieras, pysyen edelleen +levollisena, "sittenkuin ensin olen toimittanut Teille asiani. Kuulkaa +siis, kuningas Jaakko II varustautuu pääkaupungissaan Lontoossa ase +kädessä rangaistakseen Skotlantia ja musertaakseen kaikki, jotka ovat +esteeksi hänen vallanhimolleen ja julmuudelleen. Vielä on aikaa, vielä +voivat skotlantilaiset tarttua aseisiin ja suojella maataan, jos heidän +etevimmät miehensä asettuvat etunenään ja johtavat heidät tyrannien +joukkiota vastaan. Kaikkien urhoollisten, uskollisten skotlantilaisten +silmät ovat tähdättyinä Teihin, sir John Cochrane; myöntykää" — vieraan +ääni vapisi mielenliikutuksesta — "lainatkaa käsivartenne sorretulle +isänmaalle, ruvetkaa johtajaksemme. Minä tiedän, että Te vihaatte tuota +julmaa kuningasta, joka haluaisi henkeänne ja omaisuuttanne. Oi herra, +ruvetkaa johtajaksemme ja samalla isänmaamme pelastajaksi!" + +Vieras laskeutui aatelismiehen eteen polvilleen. + +Tämä oli tullut levottomaksi; suuresta itsensä hillitsemistaidosta +huolimatta ei hän voinut tukehduttaa tuntemaansa sisällistä liikutusta. +Hänen polttava katseensa, puna hänen poskillaan, kaikki todisti, että +vieraan sanat olivat sytyttäneet kipinän, joka kauan oli hehkunut hänen +rinnassaan. + +Mutta varovaisuus esti vanhaa aatelismiestä tuota pikaa +jättäytymästä tuon tuntemattoman miehen valtaan. Teeskennellyllä +välinpitämättömyydellä potkasi hän kiveä, joka putosi rotkoon, sen +jälkeen hän hitaasti ja pannen painoa joka sanalle lausui: + +"Toden totta olette Te opetellut osanne oivallisesti ulkoa, mutta sen +sijaan, että käännytte minun puoleeni, neuvon Teitä kääntymään lasten +ja narrien puoleen. Jos tämä oli ainoa tehtävänne, niin olisi ollut +parasta, että olisitte ollut tulematta." + +"Te ette siis tahdo ruveta sen joukon johtajaksi, joka nyt lähtee +Jaakko II vastaan Skotlantia pelastamaan?" huudahti vieras suuresti +liikutettuna. + +"En", vastasi sir John ja kääntyi ympäri mennäkseen edelleen. + +Polvillaan oleva vieras hypähti ylös, asettui hänen tielleen ja laski +pyssynsä hänen jalkojensa juureen. + +"Sir John Cochrane!" huudahti hän syvimmän epätoivon valtaamana. "Koska +Te ette tahdo auttaa isänmaatanne, koska Skotlannin kansa, aatelistonsa +pettämänä, saa vuodattaa verensä pyövelin kirveen iskusta, miksi sitten +minä ja meidän kansamme enää eläisimme tätä kurjaa elämää. Pitääkö +minun ja urhoollisten maamiesteni avoimin silmin olla todistajina +vapautemme kukistumisessa, nähdä vaimojamme ja lapsiamme murhattavan +ja nähdä oma häpeämme, joka on niin suuri, että se ulottuu maasta +taivaasen. Ottakaa pyssy, John Cochrane, ja vapauttakaa minut elämästä, +jolle minä en pane mitään arvoa, kun kerran en enää saa hengittää +vapaan Skotlannin ilmaa." + +"Toiveenne minä täytän", vastasi vapaaherra kylmäverisesti tarttuen +samalla pyssyyn, jonka hanan hän viritti, "minä näet olen täysin +vakuutettu siitä, että tämä laukaus hävittää yhden petturin +maailmasta." + +Hän nosti aseen ja tähtäsi sotilasta, joka syvästi huolestunein +katsein, mutta täydessä mielenmaltissa paljasti rintansa ja silmiään +räpäyttämättä katsoi kiväärin suuhun. Hänen huulensa mutisivat muutamia +käsittämättömiä sanoja ja oikealla kädellä tarttui hän vyöhönsä, jossa +Skotlannin kansallisvärit loistivat, ikäänkuin hän ei kuollessaankaan +olisi tahtonut luopua siitä. + +Aatelismies antoi aseen vaipua alas. + +"Voihan olla, ettette olekaan mikään petturi", hän sanoi, "mutta +sen sijaan olette Te houkkio, joka tahtoo päästä taivaasen ruokosia +tikapuita myöten. Ulkomuodostanne päättäen olette te niiltä ylämaan +seuduilta, jossa Invernay on. Menkää kotiin ja viljelkää maatanne ja +purkaa ennemmin kieli suustanne, kuin puhutte moisia mielettömyyksiä +kuten tänään olette tehnyt." + +Näin sanoen antoi hän pyssyn takaisin skotlantilaiselle, joka sanaakaan +sanomatta, mutta katse suruisena, nojautui siihen. + +"Te näytätte olevan kelpo ja rohkea mies", jatkoi sir John, "jonka +joku omaatuntoa vailla oleva seikkailija on vietellyt hullutuksiin, +jotka voisivat maksaa Teille henkenne, niinpian kuin joku Jaakko II:n +vainukoirista pääsisi niiden jälille. Kenties on puute pakoittanut +Teitä ottamaan tämän askeleen, mutta kuulkaa kokeneen miehen neuvoa, +miehen, joka rakastaa isänmaataan yhtä ylevästi kuin Te itse. Menkää +kotiin vaimonne ja lastenne luo ja odottakaa kaikessa levossa +ja rauhassa vapautuksen päivää. Se tulee aikanaan. Katsokaa!" — +aatelismies otti kolme kultarahaa kukkarostaan — "tämä kulta riittää +pelastamaan Teidät velvollisuuksistanne pahaa Jaakkoa kohtaan." + +Kajoamattakaan kultaan katsoi vieras epätoivoisena aatelismiestä. + +"Varmaan on helpompaa heittää muutaman rovon yltäkylläisyydestään, kuin +pitää omaisuutta ja vertaan isänmaanrakkautta halvempana." + +"Hävytön!" ärjäsi aatelismies, "tiedättekö, mitä puhutte? Luuletteko, +että tusina Teidän kaltaisianne huimapäitä voi syöstä Jaakon +valtaistuimetta. Vaaditteko tosiaan minun uhraamaan ei ainoastaan omani +vaan koko perheeni — niin ehkäpä koko sukuni — olemassa olon, jotta +maailmalla olisi syytä sanoa minun olleen kypsyneen hulluinhuonetta +varten?" + +"Siellä ylämaalaisten keskuudessa sykkii tuhansittain urhokkaita +sydämiä", jatkoi vieras, "jotka kaikki ensi vihjauksesta yhtenä miehenä +lähtevät liikkeelle, ja miksei siinä tapauksessa sir John Cochrane, +joka jo niin monta vihollista on kukistanut, voisi saada suuremmoista +voittoa." + +"Te erehdytte, luuletteko minulla olevan niin paljon voimaa", vastasi +sir John. "Muistakaa, että Skotlanti on hajautunut niin moniin pikku +puolueisiin, eikä minun vaikutukseni ulotu tilusteni rajoja kauemmaksi. +Väkeni kyllä seuraisi ihastuksella minun kehoitustani, mutta eipä +kenenkään muun. Sen täytyy olla toisenlaisen, joka voi kutsua koko +Skotlannin aseisiin, ja te saatte kyllin kauan etsiä, ennenkuin +sellaisen löydätte." + +"Ketähän Te tarkoitatte?" kysyi vieras. + +"Tarkoitan urhoollisinta skotlantilaista, häntä, joka nyt syö leipäänsä +maanpakolaisena Hollannissa, Argylen herttuaa, Mac Callum Morea." + +Tyyntyneenä otti vieras askeleen lähemmä. + +"Ja jos nyt Mac Callum More palaisi kotiin, jos hän tarttuisi +Skotlannin lippuun ja kutsuisi kansansa ratkaisevana hetkenä taisteluun +sortajia vastaan, pysyisittekö Te, sir John Cochrane, silloin kotona ja +linnanne akkunasta aivan levollisena katsoisitte taistelua?" + +"En" vastasi aatelismies, "siinä tapauksessa uhraisin minäkin henkeni +ja omaisunteni, jos nimittäin sitä tarvittaisiin, isänmaalleni, sillä +Mac Callumin ollessa päällikkönä meidän täytyy voittaa." + +"Oi, kiitoksia!" huudahti ylämaalainen ylen onnellisena, "nyt tunnen +ajatuksenne enkä tarvitse enempää tietää. Täällä näiden äärimmäisten +kallioiden takana on Argylen herttuan laivasto, joka on tuonut hänet +Hollannista vapauttamaan Skotlannin. Hän, herttua, on minut lähettänyt +tänne. Olisin syöksynyt alas näiltä kallioilta, ellen olisi voinut +saada Teitä taipumaan puolellemme. + +"Ja nyt, sir Cochrane, seuratkaa minua tullaksenne vakuutetuksi siitä, +mikä muutoin ehkä voisi näyttää Teistä uskomattomalta." + +Syvästi liikutettuna tarttui aatelismies ylämaalaisen käsivarteen. + +"Viekää minut herttuan luo", puhkesi hän puhumaan, "mutta olkaa +vakuutettu, että minä miekallani halkaisen päänne, jos minut petätte." + +"Jos ette muuhun voi miekkaanne käyttää", hymyili skotlantilainen, +"niin ripustakaa se yhtä hyvin tuohon puuhun, siksi kunnes tulette +takaisin. Ennen tunnin kuluttua näette Te Argylen herttuan ja monta +muuta urhokasta miestä hänen seurassaan." + +Kiirein askelin riensivät molemmat miehet alas kalliojyrkännettä ja +seisoivat ennen pitkää rannalla. Matkalla oli aatelismies tilaisuudessa +tehdä vielä muutamia kysymyksiä seuralaiselleen. + +"Kuka on herttuan mukana?" tiedusteli hän, "ja mistä syystä hän ryhtyi +ajamaan maamme asiaa?" + +"Herttualla on seurueessaan urhoolliset soturit Hume ja Rumbold. +Jälkimäinen on muuan englantilainen, jonka tyrannimainen Jaakko on +karkoittanut ja joka paheksuen sitä tapaa, jolla tämä, nyt koettaa +ryöstää vanhan vapautemme ja oikeutemme, on asettunut herttuan lipun +alle." + +Sir John Cochrane ei vastannut; hän kiiruhti vaan edelleen. + +Erään tiheäpensaisen kallion takaa pistäysi syvä lahti sisämaahan. +Täällä oli ankkurissa kolme keskikokoista sotalaivaa, joiden lipuissa +oli Skotlannin kansallisvärit. "Katsokaa tuonne!" huudahti opas +ylpeänä, kun he saivat näkyviinsä tuon pienen laivaston. "Tuolla on +Argylen herttuan laiva, ja missä näette savun puiden välistä lahden +sisimmässä sopukassa, siellä tapaatte hänet itsensä." + +Aatelismies heitti tutkivan katseen noihin kolmeen laivaan ja jatkoi +sitte matkaansa eteenpäin lausuen: + +"Alku kyllä tosin on vähäinen, mutta Argyleen nimi, kuulukoon se missä +tahansa, kokoo tuhansittain urhoollisia miehiä lippujen luo. Missä +laivat ovat varustetut?" + +"Hollannissa; muuta en tiedä, koska vasta joku päivä sitten tulin tähän +toimeen." + +Kapeata maakaistaletta pitkin, läpi pensaikon ja yli +kallionlohkareiden, saapuivat miehet vihdoinkin lahdekkeen rannalle, +jossa puiden lomitse näkyi suuri rovio loimuavan. Vahdit, jotka +siellä täällä olivat seisomassa, antoivat skotlantilaisen seurueineen +esteettömästi kulkea ohi. Ennen pitkää astuikin sir John metsiköstä +miesjoukon luo, joka nuotion ääressä loikoillen parhaillaan oli +illallistaan nauttimassa. + +Kun he kuulivat tulijoiden askeleet, katsoivat he kaikki ylöspäin, ja +yksi heistä, joka istui kivellä, nousi kiireesti ja ojentaen kättään +iloisesti tervehti äskentullutta vierasta. + +"Sir John Cochrane!" huudahti hän, "vanha ystävä ja toveri! Tervetullut +olkaa joukkoomme! Tiesinhän, ettette jättäisi Argyle ystäväänne pulaan, +kun kysymyksessä on pelastaa Skotlanti verisen Jaakon ikeestä." + +"Mac Callum More!" vastasi puhuteltu, "Skotlannilla on ollut surullinen +aika sen jälkeen kun läksitte maanpakoon; suokoon Jumala päivänpaisteen +palata Teidän mukananne! Minkä voin, sen tahdon tehdä auttaakseni +hanhettanne onnelliseen loppuun. Tässä on kysymyksessä voitto tai — +kuolema." + +"Niin, se on myöskin minun mielipiteeni", herttua vastasi, "ja siksi +olenkin minä sekä nämä urhoolliset hollantilaiset varustautuneet +kukistaaksemme Jaakon vallan Skotlannissa. Meidän laivamme ovat +varustetut Hollannin hallituksen tieten ja sen suosiollisella +luvalla, meillä on mukana siksi paljon ampumavaroja, että me niillä +voimme varustaa koko sotajoukon. Asettukaa tänne meidän luoksemme ja +kuunnelkaa, mitä laivaneuvosto on päättänyt. Mutta tarttukaa ennen +kaikkea pikariin ja tervehtikää yhteisiä ystäviämme ja sotatoveriamme." + +"Tervetuloa, sir John Cochrane! Tervetuloa meidän piiriimme!" kaikui +aatelismiehelle tervehdykseksi, kun hän asettui herttuan urhoollisten +toverien joukkoon ja jännitettynä kuunteli herttuan kertomusta. + +"Aikomuksemme on", alkoi tämä, "etsiä herttuakuntani Argyleshiren +rannikolta paikka, jossa me luoksepääsemättömien kallioiden turviin +voimme kätkeä laivamme ja viedä maihin varastomme. Se tulee myöskin +olemaan niiden urhoollisten skotlantilaisjoukkojen kokoontumispaikkana, +jotka minä kaikessa salaisuudessa kutsun aseisin ja minä tiedän, +että kaikki, joille minä annan tiedon kutsunnasta, viipymättä saapuvat +sinne. Niin paljon kuin varastostamme riittää, varustamme ne aseilla, +ja sillä aikaa kuin osa sotavoimistamme vartioi laivoja, etenen minä +joukkoineni vanhaa pääkaupunkiani Invernayta kohti. Jos tämä kaupunki +vain on vallassani, niin olen minä herra omalla maallani eivätkä +koko Englannin sotavoimat voi karkoittaa minua kotimaani korkeilta +tuntureilta. Sieltä saamme lujan liikunta-aseman, josta me sitten +voimme ryhtyä sotatoimiin tuota Englannissakin kammottua tyrannia +vastaan, jonka toivon olevan voitetun ja masennetun ennen vuoden +loppua. Mitä sanotte tästä suunnitelmastamme?" + +"Suunnitelma on oivallinen", tuumi sir John, "ja jos jokainen +tekee velvollisuutensa, on se myös onnistuva, ja kun minä yhdistän +joukkoni teikäläisiin, on käskettävänänne kymmenen tuhatta urhokasta +skotlantilaista, jotka kalpenematta voivat katsoa vaikka minkälaista +vihollista silmästä silmään, ja jos me saavutamme vain yhdenkin voiton +tyrannista, niin yhtyvät kaikki skotlantilaiset meidän lippujemme alle." + +"Nämät sanat, sir John, ovat minusta yhtä suuriarvoiset kuin tuhat +soturia", huudahti herttua iloisena; "sillä minä en pidä Teitä +ainoastaan urhoollisimpana skotlantilaisena vaan myöskin miehenä, jolla +maamme asioissa on enimmän kokemusta. Mutta sallikaa minun nyt kertoa +Teille se ilosanoma, että meillä Hollannissakin on lukuisa joukko +ystäviä, jotka lähettävät meille kaikellaisia tarpeita sen mukaan, +kuin tarvitsemme. Niin, jos alusta alkaen onnistumme aikeissamme, +voimme ehkä toivoa suoranaista apua Hollannin hallitukselta. Ja silloin +luulen voivani vakuuttaa, että Jaakko kohta on menettänyt kannatuksensa +Englannissa, ja Wilhelm Oranialainen anastaa hänen valtaistuimensa." + +"Nehän olivat erittäin ilahuttavia uutisia", puhkesi Cochrane sanomaan, +"ja minua ilahuttaa etenkin se seikka, että asia on suunniteltu niin +suurella huolella. Mutta aika on kallista! Riennän nyt takaisin +linnaan ja lähetän viestinviejät; jo tänä iltana on suuri roihu +loimuava korkeimmalla vuorellani. Kaksi tuntia puolenpäivän jälkeen on +kuusisataa hyvinvarustettua skotlantilaista seisova valmiina linnani +pihalla. Onko laivassanne tilaa heille?" + +"Kyllä!" + +"Sepä hyvä! Tulkaa sitten tänä iltana laivoillenne linnani alapuolella +olevaan lahdekkeesen ja lähettäkää veneitä maihin, siellä on +erinomaisen hyvä maallenousupaikka." + +"Me saavumme täsmälleen", vastasi herttua — "ja lopuksi, vielä kerran +olkaa sydämellisesti tervetullut joukkoomme, sir John Cochrane!" + +Tämä kiitti näistä vilpittömästä sydämestä lähteneistä sanoista ja +lähti sitten linnaansa, samalla kuin herttua miehineen lähti laivoihin; +molemmin puolin alettiin kuumeisella kiireellä varustautua yöllisiin +hommiin. + +Illan tullessa valaisi sir Johnin linnan mahtava nuotiotuli, jonka +liekit kohosivat yhä korkeammalle pilviä kohti. Laaksoissa ja vuorilla, +tuvissa ja mökeissä, kaikkialla, missä vain ylämaalaisia asui, syntyi +eloa ja liikettä. Aseellisia miehiä näkyi kaikilla poluilla ja teillä, +ja ennen pitkää täyttyi linnan piha aseellisilla joukoilla. + +Täällä saivat ne linnan herralta tietää syyn, miksi hän oli heitä +kutsunut aseisiin. Sydämellisin, innostuksesta hehkuvin sanoin puhui +hän heille Skotlannin ikivanhasta vapaudesta ja niistä pahoista +aikeista, joita Englannin vihatulla, verenhimoisella itsevaltiaalla oli +mielessä. Riemuhuudoin vastattiin hänen puheesensa ja aivan varmaan ei +näissä miehissä ollut ainoatakaan, joka ei ilomielin olisi seurannut +herraansa taisteluun tuota heille aivan tuntematonta kuningasta vastaan. + +Jokseenkin samoihin aikoihin saapuivat herttuan veneet rannalle, ja +Rumbold lähestyi linnaa noutaakseen sieltä tulevia taistelutovereita. + +Sir John astui nyt etupihalle puettuna täyteen sotavarustukseen +vaimonsa ja lastensa ympäröimänä, jotka itkien pyysivät taivaasta +menestystä rakastetulle puolisolle ja isälle, sillä he kaikki tiesivät +hyvin, että tämän sotaretken täytyi päättyä joko kunniakkaasen voittoon +tai häpeälliseen kuolemaan; Jaakko ei koko elämässään ollut tuntenut +sääliä eikä armeliaisuutta. + +Mutta olipa yksi, joka ei itkenyt; se oli pitkä, kaunis neiti, jolla +oli liehuvat kiharat, ylpeät, käskevät kasvojen piirteet ja säihkyvät +silmät. Se oli Griselda, linnanherran vanhin tytär ja samalla hänen +lempilapsensa, hänen reipas metsästystoverinsa, kun hän yli kivien ja +kantojen ajoi takaa upeita hirviä. + +Hän tarttui vain lujasti isäänsä käteen ja huudahti: "Oi isä, mitenkä +mielelläni olisin mies sen sijaan, että olen vain heikko, avuton +nainen!" + +"Niin, Griselda, ymmärrän kyllä toiveesi syyn, ja olen vakuutettu, +ettei löytyisi urhoollisempaa soturia vanhan Skotlannin vapauden +puolesta kuin sinä. Mutta, lapseni, sinun paikkasi on täällä kotona; +kun isäsi on kaukana kotilieden äärestä, niin astuos sinä hänen +sijaansa täällä kotona ja hoida kaikkia." + +"Kyllä, isä, sen olen tekevä parhaimpani mukaan." + +Veneet, jotka olivat täynnä väkeä, lähtivät liikkeelle, paitsi +viimeistä, jonka piti viedä sir John sotalaivalle. Jätettyhän vielä +viimeiset sydämelliset jäähyväiset puolisolleen ja lapsilleen, astui +hän veneesen, ja niinpian kuin se oli saapunut herttuan laivalle, +nostettiin ankkuri ja lähdettiin liikkeelle täysin purjein. + +Linnan tornista pilkotti valo läpi yön pimeyden; siellä seisoi Griselda +ja tähysteli pitkän aikaa siihen suuntaan, jonne laivojen merkkitulet +olivat kadonneet näköpiiristä, samalla kuin yöilma leikitteli hänen +kiharoillaan ja suuteli hänen lumivalkoista otsaansa, jossa rajut +ajatukset riehuivat sinne tänne. + +Sir John huomasi laivansa takakannelta linnan tornista tuikkivan tulen, +joka pienenemistään pieneni sikäli kuin koti jäi kauemmaksi, ja vihdoin +näkyi se vain tuikkivana tähtösenä, lohdutuksen ja toivon tähtenä, +jonka oli sytyttänyt tytär, joka kaikesta sydämestään rakasti isäänsä, +joka ilolla olisi uhrannut sydänverensä hänen puolestaan. + +Kun aamu sarasti, oli rannikko enää tuskin huomattavissa. Laivat +ohjasivat etelään ja pysytteleivät siksi kaukana merellä, että rannikko +näkyi vain sinertävänä juovana. + +Herttuan ensimäisenä päämaalina oli Bute-saari, jossa oli sopiva +maallenousupaikka, ja jonne herttuakunnan eteläisemmistä osista oli +kutsuttu sotureita. + +Toisen päivän illalla laskettiin maihin saaren lounaisrannikolle, jossa +enemmän kuin kolmesataa hyvin varustettua ylämaalaista odotti herttuata +ja tervehti häntä kaikuvilla ilohuudoilla. + +Leiriydyttiin meren lähellä olevalle suojaiselle paikalle, +jossa tuumiskeltiin, mihin toimiin olisi ryhdyttävä lähimmässä +tulevaisuudessa. Ennenkaikkea neuvotteli herttua etevimpien miestensä +kanssa paikasta, joka olisi soveliain ase- ja muonavarastopaikaksi. + +Muuan aatelismiehistä ehdotteli Ealanin vanhaa lujaa linnoitusta, joka +oli eräässä niemen käressä, ja jota kalliot ja hietasärkät suojelivat +niin hyvin, että ainoastaan se, joka oli useampia kertoja kulkenut +tämän vaivaloisen, melkeinpä läpipääsemättömän tien, voi löytää sinne. +Meren puolelta oli linna melkein luoksepääsemätön sitä ympäröivien +särkkien ja karien takia. + +Tähän ehdotukseen herttua täydelleen suostuikin, ja päätettiin, että +varhain seuraavana aamuna piti muutamien veneiden purjehtia anastamaan +linna, jossa oli vain mitätön suojelusväki. + +Niin kävikin. Urhoollinen Rumbold valittiin retkikunnan johtajaksi. +Puolen päivän ajoissa seurasivat toiset veneet perässä. + +Tuuli oli kaikkea muuta kuin suotuisa, niin että vasta kaksipäiväisen +purjehduksen jälkeen saavuttiin Ealaniin. Muutamien urhoollisten +miesten seuraamana meni Rumbold maihin ja hiipi linnaan: portaitten +ja iskuhakojen avulla kiipesivät nuo hurjapäät muureille ja pääsivät +siten aivan huomaamatta perille, sillä varusväellä ei ollut vihiäkään +vaarasta. Rajuilman tavoin syöksyivät he varusväen kimppuun, ja +muutamassa minuutissa oli se viimeiseen mieheen tapettu. + +Kun herttua päivää myöhemmin ankkuroitsi laivastonsa linnan edustalle, +liehuivat hänen lippunsa jo sen harjalla. + +Nyt ponnistettiin kaikki voimat ollakseen valmiit päätaisteluun. +Skotlantilaiset löysivät kohta käytävän linnan alapuolella olevaan +syvään satamaan, jonka jälkeen he veneiden avulla hinasivat +sotalaivansa tähän satamaan, johon he sitäpaitsi laittoivat pienen +linnoituksen eräälle kalliolle, ennestäänkin vaikeapääsyiseen +satamansuuhun. + +Skotlantilaisten innostus oli niin suuri, että he jo kahden päivän +kuluttua olivat saaneet kaikki nämä varustukset valmiiksi, jonka +jälkeen herttua otti haltuunsa entisen maatilansa. Mahtimiehiä +sijoitettiin kaikkialle; tykit ladattiin sekä laivoilla että +linnoituksessa, ja nyt tarvittiin melkoiset voimat karkoittamaan +skotlantilaiset tästä lujasta asemasta. + +Kuten jo mainittiin, oli Kalan yksi herttuan alueista. Hän oli aina +ennen mielellään käynyt tässä kauniilla paikalla olevassa linnassa, +ja siksi olivat kuninkaalliset joukotkin täällä löytäneet mukavan +oleskelupaikan ja suuremmoiset ruokavarat. Mutta liiman viinikellaria +eivät he olleet löytäneet, sillä se oli tehty kallioon aivan linnan +alle. + +Mutta herttuan palvelija avasi nyt tämän, ja kohta valui tuota jaloa +nestettä virtanaan joskaan ei ylenmäärin — herttualle ja hänen +seurueelleen. + +Tähän saakka oli omii suosinut näitä urhoja. Mutta olipa heille +kovatkin ajat tulevat. + +Mac Callum More makasi vielä suloisessa unessa seuraavana aamuna, kun +Cochrane tuli kiireesti huoneeseen ja herätti hänet. + +"Ystäväni, katsokaapa ikkunasta", hän huudahti, "Jaakko II näyttää +aikovan tulla tänne vieraisilla, ja ettehän toki tahdo olla siksi +epäkohtelias, että makaatte hänen tullessaan?" + +"Te puhutte palttua", vastasi herttua puoliunisena, "Te vaan kadehditte +suloista untani, jonka minä kuitenkin olen niin hyvin ansainnut. Missä +näitte Jaakon?" + +"Jos ette usko minua", vastasi Cochrane totisena, "niin katsahtakaapa +ikkunasta tuonne kauemmaksi; luulen Teidän silloin tulevan kuningasta +lähemmäksi kuin mieleennekään olisi." + +Nyt vasta huomasi Mac Callum More sir Johnin puhuvan totta, hän +hyppäsi ylös sängystä, pukeutui hiukan ja kiiruhti ikkunan luo. +Hämmästyksekseen hän huomasi, kuinka neljä suuria rekattia täysissä +purjeissa tuli Ealania kohti. Kuninkaallinen lippu niiden mastossa +näytti kyllin selvästi, minkä herran palveluksessa ne olivat. . + +"Mitään vahinkoa eivät ne voi meille saada aikaan", arveli Cochrane, +"mutta varsin kummalliselta tuntuu, että ne jo tänä päivänä ovat +täällä ja uhkaavat hyökätä. Kuinka ovat ne voineet saada meidän täällä +olostamme niin tarkkoja tietoja? Minä luulen laivojen olleen täällä +toimiamme vakoilemassa." + +"Tosiaankin on aivan käsittämätöntä, kuinka ne ovat voineet meidät +löytää", vastasi herttua, "mutta sattuma on heille varmaan ollut apuna." + +"Minä en usko sattumaa", vastasi sir John vakavana, "ennemmin luulen +petoksen olevan vaikuttamassa asiaan." + +"Petoksen?" huudahti herttua hymyillen, "ei, sir Cochrane. Hullutusta +on sellaista ajatellakin; minä tunnen kaikki mieheni ja olen valmis +itse puolestani vastaamaan heistä jokaisesta." + +"Niin onnellista olisi, jos luottamuksenne väkeenne olisi varma, mutta +voi meitä, kymmenkerroin voi meitä, jos niin ei olisikaan asian laita!" + +"Te olette liian epäluuloinen", selitteli herttua. "Annetaan vaan +rekattien tulla niin lähelle meitä kuin haluavat, ne eivät missään +tapauksessa voi meitä vahingoittaa. Sill'aikaa kuin ne tyhjin toimin +ovat täällä vartioimassa, valloitamme me Skotlannin ja kukapa tietää, +kenties ne lopulta ovat iloisia, että pääsevät täältä ehjin nahoin." + +"Joka tapauksia katson minä aivan välttämättömäksi ryhtyä asiaa +tutkimaan", selitti sir John. "Enkä luule sen synnyttävän erinomaisen +suuria vaikeuksia. Rekatilla on useampia skotlantilaisia, jotka +sisimmässä sydämessään ovat uskollisia Skotlannin asialle. Jos Te niin +tahdotte, lähetän tänä iltana veneellisen luotettavia miehiä, jotka +soutavat rekattien luo ja tarjoavat kaloja kaupaksi. Sillä tavalla +tulee heille helpoksi joutua yhteyteen maamiestensä kanssa ja jos ei +se onnistu ensi kerralla, niin teemme saman kokeen uudelleen huomenna. +Lopuksi kyllä saamme haluamamme tiedot." + +"Teidän ehdotuksenne ei itsessään ole niinkään hullua", vastasi +herttua, "mutta meidän on tällä kertaa sitä mahdoton toteuttaa. +Rekateissa luonnollisesti tunnetaan meidän suunnitelmamme, ja ennen +pitkää saa kuningaskin siitä tiedon. Heti lähettää hän meitä vastaan +kaikki käsillä olevat joukot, ja niitä on todellakin paljon. Sanokaa +nyt itse, luuletteko Te, että me voimme raivata itsellemme tien +Inveraryyn näillä joukoilla, jotka meillä on käytettävinämme, ennenkuin +kuninkaan joukot ehtivät kokoontua." + +"Minä en mitenkään kiellä, että meidän pitää tämäkin ottaa kysymykseen, +mutta ajatelkaapa, Argyle, jos meidän riveissämme on petturi, voi hän +tehdä tyhjiksi kaikki ponnistuksemme, ja silloin tulee Skotlannin +kohtalo vieläkin onnettomammaksi kuin se nyt on, puhumattakaan siitä, +että tuo tyranni murhauttaa kaikki meidän rakkaimpamme. Jos meidän +joukossamme on petturi ja meidän onnistuu päästit hänestä selville, +niin silloin on myöskin varma, että kuninkaalla on joukkonsa valmiina +hyökkäämään meidän päällemme. Silloin ei meillä ole mitään muuta +tekemistä kuin pelastautua nopeasti pakenemalla, ja siten pelastaa +meidän rakastettu isänmaamme sanomattomista onnettomuuksista. Antakaa +minun sentähden panna toimeen suunnitelmani." + +"En todellakaan voi parhaalla tahdollanikaan siihen myöntyä", selitti +herttua päättävästi, "se olisi täydelleen vastoin parempaa tietoani, +jos jäisimme tänne väijyksiin ja antaisimme hyvän tilaisuuden luisua +pois käsistämme. Teidän ehdotuksenne perustuu pelkkään epäluuloon, +mutta se, mitä minä tahdon, perustuu pitkälliseen kokemukseen ja +erittäin tarkkoihin tietoihin kansastamme ja olosuhteistamme. Antaen +täyden tunnustuksen Teidän niin usein koetellulle ja kiitetylle +urhoollisuudellenne ja huolimatta kiintymyksestäni ja kunnioituksesta +Teitä kohtaan, pitää minun tällä kertaa ehdottomasti pysyä +käsityskannassani. Seuratkaa Tekin, Cochrane, sitä ja luottakaa minuun! +Minä otan edesvastuun hartioilleni." + +"Koska Te niin jyrkästi pysytte mielipiteessänne, ettekä tahdo +kuunnella neuvojani, niin on minun asiani taipua, vaikkakin teen sen +raskaalla sydämellä ja aavistaen pahinta. Milloinka luulette meidän +pitävän lähteä?" + +"Puolenpäivän aikana. Tahdotteko ehkä hyväntahtoisesti sitä ennen antaa +joukoille tarpeelliset määräykset." + +"Se on tapahtuva, Kenen haluatte jättää tänne päälliköksi." + +"Eikö Rumbold ole siihen sopiva?" + +"Siitä voisi tulla meille vaarallinen juttu, sillit jos hän saisi maata +täällä toimetonna vuorokauden, voisi hän menehtyä malttamattomuudesta +ja ehkäpä suorastaan ryhtyisi hyökkäykseen kuninkaan rekatteja +vastaan. Ei, tulista Rumboldia voimme käyttää parempaan toimeen meidän +armeijassamme. Ealanin päällikkyyden olen minä jättänyt Elfinstonelle. +Hän on tehnyt minulle arvaamattomia palveluksia, kun meidän piti +Hollannissa peitellä varustuksiamme, etteivät Jaakon vainukoirat olisi +saaneet vihiä niistä. Hän on myöskin syntyisin englantilainen ja on +yhtä viisas, kuin Rumbold on urhoollinen. Elfinstone on juuri oikea +mies sillä paikalla, viisas, viekas ja terävänäköinen kuin kettu." + +"Niin, Tehän itse paraiten tunnette hänen", vastasi sir John kuivasti, +"minä lähden nyt jakamaan tarpeellisia määräyksiä, ja puolenpäivän +seuduissa ovat joukot lähtövalmiina." + +Kuninkaan rekatit tulivat niin lähelle linnaa, kuin kulkuväylä sen +salli, mutta ne eivät ryhtyneet mihinkään toimiin. + +Määrättynä aikana lähti herttua liikkeelle. Ja samana päivänä hän +tapasi kahdentuhannen miehen suuruisen joukon skotlantilaisia, jotka +olivat saapuneet liittyäkseen hänen joukkoihinsa. Nämä toivat muassaan +sellaisen tiedon, että koko Skotlanti oli kovasti kuohuksissa ja +että kaikki skotlantilaiset heti herttuan ensimäisen voiton jälkeen +yhtyisivät häneen; mutta samalla kertoivat ne myöskin, että oli nähty +suuria osastoja kuninkaan joukoista eri osissa maata. + +Mac Callum More iloitsi suuresti tästä lisäyksestä ja hän oli +paraillaan järjestämässä äsken saapuneita miehiä riveihinsä, kun hän +kaukaa kuuli tykkien jyskettä ja pyssyjen paukkinaa. + +"Varmaankin Rumbold on hyökännyt Ardkinglaan kimppuun", huudahti +herttua. "Rientäkäämme sinne, ettei hän yksin saa niittää, kunniaa." + +Viimeiksi tulleissa joukoissa oli osasto ratsastajia, Herttua käski +kahden heistä laskeutua hevosen selästä, jotta Cochrane ja hän itse +voisi toisten etunenässä rientää paikalle. Hevoset olivat paraassa +kunnossa, ja pian saavuttiin taistelupaikalle. Herttua saapui oikeaan +aikaan saadakseen nähdä, kuinka tuo huimapää Rumbold oli asettanut +kaksi kanuunaansa Ardkinglaan portille, ja viholliset ampuivat häntä +mitä kiivaimmin. Hetkinen — linnan portit särettiin, ja neljännestunnin +kuluttua liehui Skotlannin lippu linnan harjalla. + +Taas saatiin aimo saalis kaikkea mahdollista tavaraa ja mikä oli +kaikkein tärkeintä — kahdeksantoista täydessä kunnossa olevaa kanuunaa +joutui Skotlantilaisten käsiin. + +Ilo oli nyt ylimmillään. Mutta muutamat ymmärtäväiset aatelismiehet, +jotka olivat saapuneet viimeiksi tulleiden joukkojen mukana, kielsivät +herttuata hajoittamasta joukkojaan, sillä kuninkaallisethan eivät +voineet olla kaukana. Argyle sitä vastoin oli niin varma voitosta, +ettei hän tahtonut kuullakaan näitä järkeviä neuvoja. + +Rumbold oli edeltäkäsin kiiruhtanut, ja herttua seurasi kintereillä. + +Puolenpäivän tienoissa saapui Argyle korkealle kukkulalle, jonka +itäisellä puolella oli suurehko suo; sen lävitse kulki muutamia +polkuja, jotka kuitenkin täytyi tarkkaan tuntea, uskaltaakseen lähteä +niitit pitkin kulkemaan. + +Rumbold oli kulkenut tämän kunnaan ohi, ja laskujensa mukaan piti hänen +illaksi saapua mainitun suon reunalle. + +Lyhyen päivällislevon jälkeen, joka kunnollisen ruoan puutteessa +ei ollut vallan virkistävä, lähdettiin taas liikkeelle, ja herttua +lohdutteli joukkoa huomauttamalla siitä runsaasta kestityksestä, joka +heitä odotti saapuessaan seuraavana iltana Inveraryn kaupunkiin. + + +Mutta tuskin oli lähdetty marssimaan, kun kaukaa kuului kiväärin pauke. +Koko joukko puhkesi raikuviin ilohuutoihin. + +"Se on Rumbold, tuo urhoollinen, hyvä, reipas Rumbold! Hän raivaa +meille tietä. Joutukaa, joutukaa, ettei hän yksin saa niittää kaikkea +kunniaa ja kiitosta!" + +Ja eteenpäin riennettiin, vaikkei suinkaan mallikelpoisessa +sotilaskomennossa, sillä nythän jokaisen piti ensimäisenä miehenä +päästä perille. + +Silloin tuli heitä vastaan ratsastajaparvi täyttä laukkaa. Vastaamatta +moniin kysymyksiin, joita sateli sekä oikealta että vasemmalta, +kiirehtivät ne herttuan luo, kertoakseen hänelle seuraavan Jobin +sanoman: "Ylivoimainen vihollisjoukko on kokonaan piirittänyt +Rumboldin, ja ainoastaan pikainen apu voi hänet pelastaa." + +Heti ajaa karautti herttua edelleen, Cochranen ja Humen seuratessa +hänen perässään joukkojen etunenässä. Hehkuen taisteluhalosta +seurasivat joukot urheita johtajiaan, ja matkalla kuului yhä selvemmin +kiväärien pauketta. + +Puolen tunnin kuluttua olivat skotlantilaiset saapuneet +taistelupaikalle. + +Silmäiltyään pikimmiten olosuhteita, selvisi herttualle heti asema. +Rumbold oli miehittänyt erään pienen koivuja ja kuusia kasvavan +kunnaan, jota vastaan vihollisen rykmentit, herttuan arvelun mukaan +vähintäin kuusi, olivat juuri tekemässä viimeistä ratkaisevaa +hyökkäystä. + +Silmänräpäystäkään epäröimättä järjesti herttua pienen joukkonsa ja +syöksyi valtaavien sotahuutojen kaikuessa taistelun. + +Kuninkaalliset joukot säikähtyivät perin pohjin huomatessaan +selkäpuolelta hyökättävän heidän kimppuunsa. Ne alkoivat horjua, +hajaantua ja pakenivat Rumboldin kunnasta kohti. + +Mutta kaukana siitä että hän olisi pysynyt levollisena ja odottanut, +että Rumbold pelastautuisi hänen luokseen, syöksyi herttua +taisteluinnossaan yhä kauemmas, katsomatta oikealle tai vasemmalle. +Esteettömästi saapui hän kunnaalle, riemuhuudoin tervehtivät häntä +tietysti Rumbold ja hänen perin väsyneet miehensä. + +Englantilaiset, joita johti kuulu kenraali Athol, eivät olleet vielä +edes huomanneet, kuinka vähälukuinen heidän uusi vihollisensa oli, +ennenkuin he taas lyöttäytyivät yhteen ja uudistivat aikaisemman +hyökkäyksensä. + +Nyt muuttui herttuan asema vallan arveluttavaksi. Tosin hän oli itse +joukkoinensa piiloutunut vihollista muutamien tiheiden pensaikoiden +taakse, mutta luodit, joita taukoamatta ja tiheään sateli, sattuivat +kumminkin monen uskollisen skotlantilaisen rintaan, ja herttua itse sai +luodin toiseen poskeensa. + +Jos englantilaiset olisivat tienneet, että herttua itse oli heidän +vastustajiensa joukossa, ei hän varmaankaan olisi päässyt heidän +käsistään. + +Tällä välin saapui taistelukentälle herttuan joukkoja pienissä +parvissa, ja ne syöksyivät hurjina taisteluun ilman mitään johtoa. + +Kun kenraali Athol huomasi uhkaavan vaaran, komensi hän useampia +rykmenttejä muodostamaan lujan rintaman ylämaalaisia vastaan, jotka nyt +huolimatta verrattomasta rohkeudestaan ja kuoleman halveksumisesta, +eivät voineet murtautua tämän ihmismuurin läpi yhtyäkseen herraansa. +Vaara, joka uhkasi Argylen herttuata, kasvot joka silmänräpäys. +Merimies Hume kiiti edestakaisin rohkaistakseen joukkoja, mutta kun hän +ei rahtuistakaan ymmärtänyt maataistelua, sai hän itse asiassa aikaan +enemmän epäjärjestystä kuin järjestystä. + +Sir John Cochrane tuli pelastajaksi hädässä. + +Nähtyään, että takaa-ajajien joukko suurenemistaan suureni, kiiruhti +hän itse takaisin, ja verrattomalla tahdon lujuudella, ja ankaruudella, +sai hän kokoon, paitsi omia kuuttasataa miestään, yhtä suuren joukon +herttuan väkeä, ja myrskyn lailla lähtivät nämät nyt taistelukentälle. + +Kenraali Athol sai pian kokea, että hän seisoi vertaisensa vihollisen +vastassa. + +Kuten rajuilma hyökkäsi Cochranen joukko eteenpäin survaisten alleen +kaikki, jotka tielle sattuivat. Englantilaisten rintama murtui, ja +vallin raviin viskasi sir John kaikki esineet, joita miehistö ei +tarvinnut. + +Nyt olivat kaikki Skotlantilaisten voimat yhtyneet. + +Cochrane riensi myrskyn lailla eteenpäin ja vapautti pian herttuan ja +Rumboldin. + +Korkealle kukkulalle hän sijoitti osan tykeistä ja rupesi kiivaasti +ampumaan kenraali Atholin rykmenttejä, pakottaen nämä peräytymään. + +Skotlantilaisen musiikin soidessa ja kaikuvien sotahuutojen kuuluessa +tunkeutuivat ylämaalaiset vihollisten päälle, ja vain yön tulo esti +voittajat ajamasta takaa pakenevia englantilaisia heille tuntemattoman, +vaarallisen suon läpi. + +Muutama sata vankia mukanaan palasi Cochrane kukkulalle, jonka, +ympärille skotlantilaiset leiriytyivät yöksi. Lukuisat valkeat, joiden +ympärille sotilaat kokoontuivat, leimusivat yön pimeydessä. Haavoitetut +kannettiin pois ja koetettiin parhaan mukaan lieventää heidän tuskiaan. +Kaatuneet ystävät haudattiin soihtujen valossa, kun taas kuolleet +viholliset heitettiin petoeläinten saaliiksi. + +Tämän verisen päivän jälkeen olisi runsas ateria ollut paikallaan. +Mutta mistä voitaisiin hankkia tarpeelliset varat? Kelle jotain oli +jäänyt jälelle, hän jakoi sen veljellisesti toverien kesken, ja joka +taas ei mitään saanut, se lohdutteli itseään toivolla, että saisi osan +niistä runsaista ruokavaroista, joita kuninkaallisilla joukoilla oli +Inveraryssa. + +Heti kun oli annettu määräys ruveta levolle, kutsuttiin johtajat +sotaneuvotteluun. Kun sir John tuli herttuan teltalle, tapasi hän +täällä jo useimmat kokoontuneina. Samassa kun herttua näki sir +Cochranen, riensi hän häntä vastaan ja syleili häntä tunnustaen samalla +selvästi ja julkisesti hänet koko sotajoukon pelastajaksi. + +Cochrane vetäytyi syrjään, ja jonkunlainen levottomuus hänen +olennossaan todisti kyllin selvästi, ettei hänellä suinkaan ollut +samat hyvät ajatukset tulevien tapahtumain kulusta kuin tuolla +herkkäuskoisella herttualla. + +"Mitä oikeastaan nyt hyödyttää pitää pitkiä sotaneuvotteluja", huudahti +Mac Callum More. "Meidänhän on aivan helppoa tietää, mitä huomispäivä +tuo mukanaan. Me lyömme ja hajotamme kaikki Atholin joukot, jollei +hän mieluummin vetäydy takaisin sisämaahan. Sitten menemme minun +isieni linnaan, ja kohta näen ympärilläni sekä ylämaalais- että +alamaalaisjoukkoja, joiden avulla toden teolla voimme antaa kuninkaalle +viimeisen, musertavan iskun." + +"Ennenkuin haudomme niin suuremmoisia suunnitelmia", vastasi Cochrane, +"ja koetamme saada niitä toteutetuiksi, täytyy meidän toki tutkia, onko +meillä siihen mitään edellytyksiä. Meidän pitää kuulustella vankeja, ja +pian saamme tiedon vihollisen voimasta." + +Kaksi englantilaista upseeria, jotka olivat vankien joukossa, +kutsuttiin esiin kuulusteltaviksi. + +Toinen niistä, ryhdikäs, harmaahapsinen mies, joka saatuaan luodin +jalkaansa oli joutunut skotlantilaisten käsiin, lausui totisena: + +"Jos koko teidän voimanne on siinä, minkä minä olen nähnyt, niin täytyy +minun vain surkutella teitä. Atholin rykmentit ovat näet osia niistä +vankoista joukoista, jotka ovat sijoitetut täällä olevan taistelukentän +ja Inveraryn välille, ja jotka vain odottavat Argylen herttuata. Sehän +olisi jo aikoja sitten pitänyt olla teille hyvin tiettyä, kun kuningas +niin pitkän aikaa on valmistautunut tälle retkelle." + +Herttua ja Cochrane loivat tällä välin toisiinsa paljon merkitseviä, +mutta samalla surullisia silmäyksiä. + +Vielä tehtiin upseereille muutamia kysymyksiä, ja sitten heidät vietiin +pois. + +Rumbold huudahti: "Vanha kettu oli kyllin viekas. Tekisi mieli +melkein uskoa, että kuningas on käskenyt hänen antautua vangiksi +valehdellakseen meille joukoista, jotka eivät vielä koskaan ole nähneet +päivän valoa." + +Cochrane ravisti totisen näköisenä päätään. "Oi ei, sitä pahempi", +sanoi hän, "se, mitä englantilainen kertoi, on kyllä totuuden kanssa +yhtäpitävä. Nyt meidän täytyy vielä kuulustella toisia vankeja." + +Suuri osa näistä tuotiin nyt osille, mutta kaikkien kertomukset olivat +siihen määrin yhtäpitäviä, että Rumboldinkin täytyi vihdoin uskoa +upseerien puhuvan totta. + +"Niin, mitä nyt on tehtävä?" kysyi herttua. "Rekatit me kyllä, +olisimme saaneet hävitetyiksi, mutta nuo suuret sotajoukot, jotka +tekevät tyhjäksi meidän etenemisemme Inveraryyn, tekevät turmion +tuoman kepposen meille suunnitelmiimme nähden. Kova onni leikittelee +kanssamme." + +"Älkää kutsuko sitä kovaksi onneksi", sanoi Cochrane vakavana. "Ei, +kaikki on todellakin edeltäpäin valmistettu, ja on johtunut ilkeimmän +laatuisesta petokanta. Eräs Teidän puoluelaisistanne on alusta alkaen +seurannut toimiamme ja koko ajan antanut tietoja niistä kuninkaan +puoluelaisille. Sen johdosta ovat rekatit Ealanin edustalla, ja sen +johdosta majailevat nyt suuret sotajoukot Inveraryn luona." + +"Mitenkä Te uskallatte päästää huuliltanne moisia sanoja?" puhkesi +Hume puhumaan. "Eikö meidän urhoollisuutemme ja rohkeutemme, eivätkö +saamamme haavat ja kärsimämme vaivat ole kylliksi todistuksena +uskollisuudestamme ja rehellisyydestämme?" + +Skotlantilainen aatelismies katsoi suuttunutta miestä tuimasti silmiin +ja vastasi levollisena: + +"Oletteko Te sitten ainoa, joka olette seurannut herttuaa? Muutoin +saatte Te vastata vaan omista töistänne. Sitä paitsi on Teidän +käytöksessänne jotain omituista." + +Hume oli raivosta pakahtua. Hän laski kätensä miekan kahvaan ja huusi: + +"Sitäkö varten tahdotte meitä moisella tavalla häväistä, että olette +herttuan suojeluksen alaisena? Jollei niin olisi asian laita, niin +saisitte kerrankin toden teolla näyttää rohkeuttanne, josta niin usein +olette kerskaillut." + +"Rauhoittukaa!" huudahti herttua käskevästi ja astui riitelevien +väliin. "Kuinka uskallatte Te Hume, moisella tavalla menetellä joukkoni +urhoollisinta ja kokeneinta päällikköä kohtaan?" + +"Minustakin tuntuu tämä käytös hyvin kummalliselta", sanoi Rumbold. + +"Näistä kolmesta sadasta miehestä, jotka meidän kanssamme astuivat +laivaan Hollannissa, voi varsin hyvin joka toinen olla petturi." + +"Missä on herttua, missä on Mac Callum More?" kuultiin huuto. "Viekää +minut hänen luokseen!" + +"Täällä minä olen", huudahti herttua. "Tulkaa tänne!" + +Hien, lian ja veren tahraama soturi, kävi hoiperrellen tulen luo ja +vaipui perin väsyneenä maahan. + +"Sinut on petetty, Mac Callum More", änkytti hän. "Elfinstone on +pettänyt sinut. Ealan on taas vihollisen vallassa, ja koko sen +varusväki on surmattu. Neljäsataa englantilaista on seurannut minun +kintereilläni hyökätäkseen päällesi päivän sarastaessa." + +Syvä hiljaisuus seurasi näitä kamalia sanomia. Rumbold vain huitoi +nyrkeillään ilmaan. "Käärme", mutisi hän, "jos nyt pääsemme tästä +pälkähästä, niin ei minun kostonhaluni olo tyydytetty, ennenkuin se on +saanut juoda petollisen, uskottoman sydämesi verta." + +Cochrane seisoi siinä käsivarret rinnalla ristissä tähystellen tuleen, +herttua oli kääntänyt katseensa Inverarya, isäinsä linnaa kohti, joka +seiniensä sisään kätki kaikki, mikä hänelle maailmassa oli rakasta, +kallista. + +"Se on ohi", mumisi hän lopuksi tuskin kuuluvasti. "Unelmamme +vapaudesta ja onnesta saa pikaisen, verisen lopun. Sillä jollemme +täällä vapaaehtoisesti etsi kuolemaa, niin vuotaa kaikkien meidän +veremme Jaakon pyövelikirveen iskusta". + +"Käyköön niinkin!" lisäsi hän, ojentaen samalla komean vartalonsa. +"Me tulemme kaikissa tapauksissa näyttämään noille verikoirille, että +me osaamme kuolla oikeina skotlantilaisina, ja jos mahdollista otamme +heistä suurimman osan mukanamme kuolemaan. Tuolla ylhäällä", hän katsoi +kummallisin katsein ylös tummaan tähtitaivaasen, "tuolla ylhäällä on +tyrannin valta lopussa." + +Rumbold paljasti silmänräpäyksessä miekkansa, jota häpeällinen teko +ei koskaan ollut tahrannut. "Niin, kuolkaamme kunnialla!" lausui hän. +"Huomenna on meidän kunniamme päivä ja miekkoinemme olemme me uurtavat +omat hautakirjoituksemme kuninkaan joukkojen keskuuteen." + +Cochrane oli tähän saakka seisonut ääneti pää rintaa vasten painuneena. +Nyt hän kääntyi tovereittensa puoleen ja sanoi: + +"Kuolemaan ehtii aina. Luonnollisesti ei voi enää olla puhetta mistään +Inveraryn anastamisesta, mutta jos jäämme tänne aamun koittoon saakka, +niin silloin voimme olla varmat, että joka mies meistä saa surmansa. +Mutta löytyy vielä yksi pelastuksen tie, jonka kautta voimme korvata +kaiken sen vahingon, jonka tuo tunnoton konna on meille hankkinut." + +Suurimmassa jännityksessä lähestyivät päälliköt häntä. Hän jatkoi: +"Oikealla meistä on suuri rahkasuo, ja sen läpi kulkeminen olisi +uhkapeliä sille, joka ei sitä ollenkaan tunne. Mutta minä tiedän +kumminkin, että pari kovaa polkua kulkee sen lävitse, ja meidän +joukoissamme on aivan varmaan muutamia, jotka tuntevat nämä polut. +Nyt keräämme ensin puita nuotiotuliin, niin että englantilaiset +näkevät liekkien loimun mahdollisimman kauan. Sitten lähdemme +liikkeelle, ja aamulla varhain olemme me Lach Long lahden rannalla. +Täällä ylämaalaisemme hankkivat meille tietoja, ja me jatkamme matkaa +alamaahan. Siellä marssimme me samaten pääkaupunkiin Glaskowiin. +Sen muurien sisäpuolella on meillä monta ystävää, ja jos me vain +saamme Glaskowin ja sen avulla koko alamaan haltuumme, niin ei löydy +ainoatakaan niin korkeata muuria, että se estäisi meitä pääsemästä +Inveraryyn." + +Kyynelsilmin ja sykkivin sydämin kiittelivät kaikki Cochranen sanoja, +ja niidenkin rinnassa, jotka hetki sitten olivat olleet alakuloisia +ja toivottomia, oli toivo herännyt. Cochranen rohkea tuuma antoi +jokaiselle riemun aihetta, siihen yhdyttiin täydelleen ja kiiruhdettiin +sitä panemaan toimeen. + +Joukoissa oli kolme soturia, jotka sanoivat tuntevansa suon yli vievät +polut. "Polkuja on neljä", he sanoivat, "mutta ainoastaan kahta voidaan +käyttää näiltä paikoilta lähdettäissä, ja näitä myöten voi kyllä kulkea +yölläkin." + +Pian oli saavuttu suolle, se huomattiin inhoittavasta hajusta, joka +siitä levisi. + +Cochrane antoi puolet joukostaan oppaiden johtamina kulkea edellä ja +pysytteli itse jonon keskellä nähdäkseen, että kaikkialla vallitsi +järjestys, joka nyt, jos koskaan, oli mitä välttämättömintä. + +Nelimiehisissä riveissä kulki joukko edelleen. Suo hyllyi, ja useassa +paikassa vaipuivat sotamiehet polviaan myöten liejuun. + +Äkkiä kuului etujoukoista huutoa ja melua. "Seisattukaa!" huudettiin +sieltä, "seisattukaa!" Kuului sekaisin pelon ja vihan huudahduksia, ja +sitten oli kaikki hiljaa ja ääneti. + +Cochrane, joka turhaan oli ponnistellut päästä joukkueensa etunenään, +sai nyt tietää, että opas ynnä parikymmentä miestä olivat vaipuneet +suohon ja hukkuneet. + +Synkkä epätoivo valtasi koko osaston, ja taaskin oli Cochranen +koetettava herättää rohkeutta masentuneessa miehistössä. + +Hän alkoi nyt itse kulkea etunenässä pyssyn perällä koetellen joka, +askel maaperää, ja jos joku tuli liian lähelle häntä tai tahtoi mennä +hänen ohitseen, niin uhkasi hän muitta mutkitta pistää sen kuoliaaksi. +Sillä tavalla kuljettiin hiljalleen eteenpäin, kunnes päivä alkoi +koittaa. Kaukaa siinsi muuan kukkula, ja nääntyneissä sotureissa heräsi +taas toivoa, kun — oi, voi — nähtiinkin, että yön aikana oltiin kulettu +harhaan, oli kierretty suon ympäri ja oltiin taas saman kukkulan luona, +josta edellisenä iltana oli lähdetty tuolle onnettomalle retkelle. He +voivat jo kaikki nähdä jälkeen jättämänsä kuolleet toverit ja aamutuuli +kuljetti haavoittuneiden huudon ja voihkinan heidän korviinsa. + +Mitä oli nyt tehtävä? Varma kuolema seuraisi, jos tässä ruvettaisiin +taisteluun englantilaisten kanssa. Cochrane käski sen tähden +miehistönsä hakea suojaa kätkeytymällä suoheinikkoon ja odottaa mitä +tapahtuisi. Mahdollisesti oli herttuan onnistunut päästä perille, ja +kun englantilaiset tulisivat paikalle ja näkisivät pelkkiä kuolleita ja +haavoittuneita, niin kääntyisivät he aivan varmaan takaisin, ja siten +voisivat skotlantilaiset mahdollisesti pelastua. + +Niinpiankuin päivä sarasti marssivat englantilaiset paikalle. Voi +eroittaa haavoittuneiden vaikeroimiset englantilaisten heitä julmasti +rääkätessä. + +Puolenpäivän seuduissa vetäytyivät englantilaiset joukot takaisin, +ja vasta illan tullen uskalsi Cochrane koota jäännökset joukostaan — +tosiaankin surkean näköinen joukkue! Koko päivän olivat he maanneet +kostealla suolla, ja hengittäneet siitä lähteviä myrkyllisiä höyryjä +eivätkä edellisenä päivänä olleet saaneet minkäänmoista ravintoa. + +"Onnettomuus on kovasti meitä kohdannut", alkoi Cochrane puhua, +heille. "Kaikki mitä tähän saakka olemme tehneet, on nyt kokonaan +tehty tyhjäksi. Nyt on kysymyksessä pelastaa oma henkemme. Ei maksa +vaivaakaan palata kotiin, sillä siinä tapauksensa teidät heti +saataisiin käsiin ja tapettaisiin. Lähtekää sen sijaan tuntureille, +karjamajoille. Mahdollisimman pian voitte saada kutsun uudelleen ja +silloin olemme me niin valmiit, että voitto on varmasti meidän. Jumala +teitä suojelkoon, urhoolliset ystäväni!" + +Kyynelsilmin ottivat sotilaat jäähyväiset rakastetulta päälliköltä +ja hajaantuivat eri tahoille tuntureille. Kaksi heistä ei mitenkään +tahtonut erota Cochranesta, ja he saivat vihdoin luvan seurata häntä. + +Näiden kahden uskollisen ystävänsä seuraamana lähti Cochrane myöskin +vuorille. Hänellä oli näet siellä ystäviä, jotka kyllä suojelisivat, +siksi kunnes vapauden päivä vihdoin koittaisi. + +Puolenpäivän aikana saapuivat he pienen lahden perukkaan, jossa he +näkivät matalan kalastajamajan. He pääsivät sisään, ja kalastaja, joka +oli aivan yksin, pani heidän eteensä kaikellaista ruokaa, mitä talossa +löytyi. Syötyään ja juotuaan aika lailla, etsivät he pehmeän lämpöisen +makuupaikan heinälavitsalla, ja pian makasivat he mitä sikeimmässä +unessa. + +Ei voinut nimittäin mitenkään otaksua, että vihollinen saattaisi tulla +näin syrjäiseen paikkaan. + +Aamupuoleen yötä, ennenkuin päiväkään oli ehtinyt nousta, heräsi +Cochrane kolinaan ja meluun. Kun hän katsahti ympärilleen, huomasi hän +muutamia tummia olentoja keskenään käsikähmässä. + +"Mitä on tekeillä?" huudahti hän, ja hyppäsi ylös, mutta samalla +syöksyi useampia miehiä hänen kimppuunsa ja epätoivoisen vastarinnan +jälkeen sidottiin hänen kätensä ja jalkansa, ja hänet kannettiin ulos +majasta. + +Cochrane huomasi nyt joutuneensa englantilaisten sotamiesten käsiin. +Hänen molemmat toverinsa ja kalastaja makasivat samaten sidottuina +mökin edustalla. + +Viivyttyään jonkun aikaa mökillä lähti englantilainen osasto +liikkeelle. Vangeilta päästettiin ensin jalat vapaiksi kahleista, ja +sitten jatkettiin matkaa edelleen. Aatelismiehen komea ulkomuoto ja +käskevä katse herätti raaoissa sotamiehissä niin paljon kunnioitusta, +että ne pian lakkasivat röyhkeilemästä. + +Muutaman tunnin marssimisen jälkeen oli osasto saavuttanut sen joukon, +josta se oli eronnut pienenä partiojoukkona ja jonka ylipäällikkönä +oli Athol, joka kaksi päivää sitä ennen oli kärsinyt edellä mainitun +tappion. Kenraali oli teltassaan, toimittaen virkatehtäviään, jonka +tähden vangit saivat odottaa ulkosalla jonkun aikaa. Englantilaiset +upseerit tarkastelivat ihmettelystä mykkinä tuota niin kuuluisaa +kapinallisten johtajaa ja puhuivat kuiskaellen hänen urotöistään. + +Vihdoin tuli kenraali ulos. Hän vetäysi askeleen taaksepäin nähdessään +edessään sir Johnin muhkean vartalon. + +"Sir John Cochrane", alkoi kenraali. "Minä tunnustan Teidät +urhoollisimmaksi mieheksi, mitä olen koskaan kohdannut ja kunniani +kautta vakuutan, ettei pieninkään ruma teko ole mainettanne tahrannut. +Ottakaa vastaan tämä tunnustukseni, kun olen pakotettu täyttämään +raskaan velvollisuuteni." + +"Minä kiitän Teitä", vastasi Cochrane; ojentaen kätensä kenraalille. +"Tiedän, että kuolema on edessäni, ja odotan sitä suurimmalla +tyyneydellä. Onko kuningas määrännyt, että tuomio on pantava, heti +täytäntöön?" + +"Ei", vastasi Athol, "niin pian ei toki kohtaloanne ratkaista. +Teidät viedään täältä Edinburghiin, jossa kuninkaan itsensä asettama +sotaoikeus on Teidät tuomitseva. Argyle ja Rumbold ovat jo sinne +menossa. Vaarallisista haavoistaan huolimatta täytyi viime mainitunkin +lähteä mukaan." + +"Jaakko kuningas tahtoo varmaan nauttia uhriensa tuskista", arveli sir +John. "No niin, tehköön niin! Se hetki ei varmaankaan ole enää kaukana, +jolloin hänenkin osansa on näytelty loppuun. Ei toden teolla tarvita +liian suurta arvaamiskykyä voidakseen ennustaa, ettei Jaakko kuningas +ole kuoleva valtaistuimellaan." + +Kenraali osoitti kaikkea mahdollista kunnioitusta sir Johnille. +Kalastaja, joka oli vangittu samalla kertaa kuin hänkin, laskettiin +vapaaksi, ja molemmat soturit, jotka olivat häntä seuranneet, saivat +jäädä hänen luokseen. Kestitettyään heitä ensin runsaasti, otti hän +itse selvän, että he saivat hyvän lepopaikan yöksi, ja seuraavana +aamuna lähetettiin heidät Edinburghiin jätettäväksi siellä tuomarien +käsiin. + +Niinä kolmena vuotena, jolloin Jaakko kuningas hallitsi, pani +hän varmaan toimeen useampia julmia tekoja, kuin yksikään hänen +edeltäjistään. Sentähden vihattiin häntä yhtä paljo Englannissa kuin +Skotlannissa, ja tieto tästä oli varmaan yhtenä vaikuttavana syynä +siihen, että hän esiintyi kaikkialla niin säälimättömänä ja julmana, +kuin hänen villi eläinluontonsa suinkin salli. Hän luuli voivansa pelon +avulla pitää kansan levollisena. + +Rumboldia, joka oli ensiksi vangittu, kuulusteltiin myös sentähden +ensimäisenä. Vaarallisesti haavoitettua miestä kohtaan meneteltiin +suurimmalla julmuudella. Häntä kuletettiin edes takaisin vankilan ja +tutkintopaikan väliä, ja häntä soimattiin roistoksi ja petturiksi. + +Pää pystyssä kesti hän kärsimykset, ja kun hän sai kuulla, +kuolemantuomionsa, ei ainoakaan väre hänen kasvoillaan muuttunut. + +"Sitähän minun olisi pitänyt odottaakin moiselta rosvojoukolta", sanoi +hän, "tappakaa minut niinkuin olette tappaneet niin monta viatonta +ennen minua! Henkenihän olen pakotettu antamaan teille, mutta sieluni +on Jumalan suojeluksessa!" + +Hirsipuussa huudahti hän: "Jumala siunatkoon tulevaa vilpitöntä +kuningasta, jonka toivon Englannin kerrankin saavan!" + +Kun tuo urho oli kärsinyt häpeällisen kuoleman hirsipuussa, otettiin +hänen ruumiinsa alas ja revittiin hevosien välissä kappaleiksi. + +Seurasi sitten herttuan vuoro. Häntäkin kidutettiin ja rääkättiin, +pääasiallisesti siitä syystä että hän ilmaisisi rikostoverinsa, mutta +ääntäkään ei hän päästänyt huuliltaan. Hän tuomittiin luonnollisesti +kuolemaan, ja se pantiin täytäntöön Edinburghin torilla. Hänen päänsä +ripustettiin tikapuihin hänen entisen vankilansa oven eteen. + +Viimein tuli sir John Cochranen vuoro. Koko hänen perheensä +oli rientänyt Edinburghiin ryhtyäkseen kaikkiin mahdollisiin +toimenpiteisiin hänen pelastamisekseen. + +Cochranen isä eli vielä, vaikkakin oli hyvin vanha. Hän oli kreivi +Dundonald, jonka arvonimen ja omaisuuden poika tulisi vielä perimään. +Kunnianarvoisa vanhus ei ollut pelännyt vaivaloista matkaa Edinburghiin +lausuakseen siellä hyvän sanan poikansa puolesta. + +Mutta kuinka voi vaikuttaa mitään tuomareihin, joille edeltäpäin oli +määrätty, mimmoisen tuomion heidän piti langettaa? Kuolemantuomio +määrättiin, ja asiakirjat lähetettiin Lontooseen kuninkaan +allekirjoitettaviksi. + +Ennenkuin tuomio allekirjoitettuna saapui, ei voitu mitään toimittaa. + +Kahdeksan päivää tarvitsi ratsastava lähetti mennäkseen Edinburghista +Lontooseen ja yhtä pitkän ajan tullakseen takaisin. Siis oli sir +Johnilla vielä neljätoista päivää elinaikaa. + +Erityisenä armonosotuksena sallittiin hänen ottaa perheeltään +jäähyväiset. Tuomarit olivat määränneet tätä varten kolmannen päivän +ennen lähetin saapumista kuninkaan luota. + +Oltiin marraskuussa. Harmaa, pilvinen taivas valui virtanaan vettä, ja +myrsky ulvoi hurjasti. + +John Cochrane istui yksinäisessä vankilassa. Hän puristi lujasti +käsiään kosteata kiviseinää vasten, aivan kuin olisi tahtonut siten +tyynnyttää sydämensä rajua sykintää. + +Kuoleman pelosta ei hän vavissut. Olihan hän niin usein katsellut +kuolemaa silmästä silmään taistelukentällä! Ei, ajatellessaan rakkaita +omaisiaan vapisivat hänen kätensä, ja hänen sydämensä sykki kiivaammin. +Hän oli näet hellin puoliso ja paras isä, ja kaikki hänen lähimpänsä +olivat mitä sydämellisimmin häneen kiintyneet. + +Nyt oli päivä tullut, jolloin hänen piti ottaa jäähyväiset niiltä, +jotka olivat hänelle maan päällä kalleimmat ja rakkaimmat. + +Kuka voisikaan kuvata sitä hetkeä, jolloin vankilan ovet avautuivat, +hänen puolisonsa itkien heittäytyi hänen syliinsä ja hänen poikansa +kalpeina ja itkuisina seisoivat hänen edessään. "Me kuolemme kanssasi", +kuiskasivat he. + +Jäähyväishetki oli ohi. Sir John oli taas yksin kopissaan. Kaikki +hänen rakkaansa olivat olleet hänen luonaan, lukuunottamatta hänen +silmäteräänsä ja sukunsa ylpeyttä, hänen tytärtään Griseldaa. Ja häntä +oli kuolemaan tuomittu kuitenkin hartaimmin toivonut näkevänsä. + +Myöhemmin illalla avattiin vankilan ovi, ja sisään astui vartija +mukanaan nuori nainen, jolla oli kuningattaren ryhti. Tummat kiharat +ympäröivät erinomaisen kauniita, tällä hetkellä marmorin kalpeita +kasvoja, ja raaka huomautus, jonka vartija juuri aikoi lausua, jäi +sanomatta hänen käskevän katseensa vaikutuksesta. Vartija vain mutisi: +"puhelua ei saa kestää aivan kaavan!" + +Sen jälkeen hän poistui jättäen isän tyttärineen yksikseen. + +"Griselda", huudahti vapaaherra, puristaen rakastettua tytärtään vasten +rintaansa. + +"Oi isä, rakas isä!" hyväili häntä tuo onneton tyttö koettaen turhaan +pysyä tyynenä. + +"Jumala auttakoon sinua ja niitä toisia, jotka olette minulle rakkaat! +Hän olkoon kanssanne loppuun saakka! Pelkäsin jo, ettei minun +sallittaisi vielä kerran saada puristaa lemmikkiäni vasten sydäntäni. +Jos se olisi minulta kielletty, olisi se ollut kuoloa katkerampi. Ota +siis nyt vastaan viimeinen siunaukseni!" + +"Ei, ei viimeistä, minun isäni ei kuole, eikä saa kuolla!" + +Surullisena pudisti kuolemaan tuomittu päätään. "Oi, jospa vain voisin +lohduttaa sinua", sanoi hän, "mutta ei ole mitään toivoa. Jaakko ei ole +vielä koskaan päästänyt saalista käsistään. Kolmen päivän kuluttua — — +- Rumbold ja Argyle saivat myöskin kuolonsa pyövelin kädestä." + +"Taivas on oikeuden tuntoinen, se ei tahdo että sinun nyt juuri pitää +kuolla, sinähän et lähtenyt taisteluun itseäsi puolustaaksesi. Sinä +tartuit miekkaan puolustaaksesi vääryyttä kärsineitä ja isänmaatasi. +Kumminihan on kuninkaan rippi-isän ystävä, minä menen hänen luokseen ja +hän on rukoileva puolestasi. Jaakko on sinua armahtava." + +"Oi ei, älä koeta, sillä ei ole pienintäkään toivoa olemassa. Lähetti +mukanaan allekirjoitettu kuolemantuomio on täällä parin päivän kuluttua +ja silloin..." + +"Mutta minun isäni ei ole kuoleva", huudahti tyttö säkenöivin silmin +ja lankesi isänsä eteen polvilleen. "Siunaa minua, isä, mutta älä +viimeistä kertaa. Rukoile hartaasti Jumalaa, että tyttäresi aikeet +onnistuisivat. Nyt eroamme nähdäksemme kumminkin pian toisemme." + +"Mitä sinulla on mielessä, lapseni?" kysyi vapaaherra keskeyttäen hänen +puheensa. "Älä koeta mitään tehdä asian vuoksi, joka auttamattomasti on +mennyttä! Mitä sinä aiot tehdä? Puhu!" + +"Älä kysy minulta, isä, mutta siunaa minua!" Samana hetkenä astui +vartija sisään, Griselda syleili vielä kerran isäänsä ja riensi sitten +pois. + +Illalla, sen jälkeisenä päivänä, jolloin Griselda oli käynyt isäänsä +tervehtimässä, kulki yksinäinen matkustaja sitä tietä, joka, vie +Edinburghista Berwickiin. + +Hänellä oli yllään karkeat vaatteet, jommoisia käytetään näillä +tienoilla. Nuttu oli napitettu ylös kaulaan saakka, ja karvalakki oli +painettu alas otsalle, jotta siitä olisi parempaa suojaa sadetta ja +myrskyä vastaan. + +Kun matkamies oli saapunut Berwickiin, meni hän yksinkertaiseen +majataloon, otti pienestä mytystä palasen leipää ja tilasi lasin +viiniä. Vain muutamia minuuttia hän viipyi täällä, jonka jälkeen hän +taas jatkoi matkaansa. + +Oli jo aivan yö, yhä ankarammin ja ankarammin raivosi myrsky ja vettä +tuli kuin saavista kaataen. Kun matkamiehen piti mennä kaupungin +laidassa olevan sillan yli, sanoi vahtisoturi: "Taivas sinua auttakoon, +nuori mies, ja suojelkoon sinua moisena yönä!" + +"Amen", vastasi vaeltaja, "ja sydämestäni kiitän sinua +toivotuksistasi." Hän kulki edelleen sillan yli ja muutaman minuutin +kuluttua oli hän saapunut autiolle Tweegmouthin kankaalle. Vain +muutamia surkastuneita pensaita ja kanervaa kasvoi niukalti siellä +täällä. + +Vaivaloisesti pääsi matkamies eteenpäin rajuilmassa, joka täällä sai +esteettömästi raivota kaikessa mahtavuudessaan. Kun hän oli saapunut +peninkulman päähän BBerwickistä, näytti siltä kuin ei hän enää jaksaisi +kauemmaksi. Hän haki suojapaikkaa muutamien orjantappurapensaiden +takaa. Kun hän oli täällä levännyt puolen tunnin ajan, kuului +maantieltä hevosenkengän kopsetta. Se oli kuninkaan sanansaattaja, joka +kuletti mukanaan olevassa nahkalaukussa kuninkaan allekirjoittamaa +kuolemantuomiota. + +Yht'äkkiä tunsi tämä, mitenkä vankka käsi viskasi hänet alas hevosen +selästä, ja ennenkuin hän oli ehtinyt puolustaa itseään tahi tehdä +vastarintaa, oli häneltä otettu nahkalaukku, ja se oli kadonnut yhdessä +tuon uhkarohkean hyökkääjän kanssa. + +Laukussa olikin aivan oikein muun muassa Cochranen kuolemantuomio. + +Sotilaan hevonen kiiti täyttä laukkaa kotia kohti ja hänen itsensä +täytyi lähteä jalkaisin tallustelemaan Berwickiin. Hän voi kuitenkin +olla iloinen, että pääsi perille ehein nahoin. + +Tämän johdosta lykkäytyi Cochranen kuolema neljätoista päivää, ja hänen +perheensä sai uutta toivoa, joka ei kuitenkaan ollut pitkäaikaista. +Kaikki Dundonaldin kreivin ponnistukset olivat turhat; julma kuningas +kirjoitti uudelleen tuomion alle, ja vielä kerran lähti sanansaattaja +pohjoiseen. + +Taaskin hän oli saapunut tuolle onnettomalle kankaalle. Tällä kertaa +alkoi hän ratsastaa sen yli täyttä laukkaa ladattu revolveri oikeassa +kädessä. Kuu paistoi kirkkaana, valaisten koko ympäristön. Hän sivuutti +juuri erään pensaikon, kun revolveri laukaistiin niin likellä häntä, +että tuli oli polttaa hänen kasvonsa. Hänen hevosensa nousi pystyyn ja +kaatui korskuen tielle, hän itse lensi hyvän matkaa tieltä. + +Seuraavassa silmänräpäyksessä makasi rosvo polvillaan hänen päällään +uhaten pistää häntä pitkällä kiiltävällä tikarilla. + +"Anna tänne nahkalaukkusi!" käski rosvo, "muutoin pistän sinut +kuoliaaksi." + +Kauhistuksesta vavisten täytti lähetti käskyn, ja rosvo riensi +matkoihinsa. + +Taas täytyi vapaaherran mestaus lykätä toistaiseksi, uudelleen +lähetettiin sanansaattaja kuninkaan luo, ja nyt ryhdyttiin mitä +tarmokkaimpiin varovaisuuskeinoihin, voidakseen olla varmat siitä, +ettei lähetti ainakaan tällä kertaa palaisi tyhjin toimin. + +Silloin — kaksitoista neljästätoista päivästä oli jo kuhmut — kuuli +sir John jonkun kiirein askelin lähenevän hänen koppiaan. Ovi avautui +ja vapautuskirja kädessä heittäytyi vanha Dundonaldin kreivi poikansa +syliin. + +Oli tapahtunut uskomattomia asioita. Kuningas oli voitonhimosta +peruuttanut päätöksensä. Viidestäsadasta punnasta — siihen aikaan +tavattoman suuri summa — oli kreivin onnistunut ostaa poikansa vapaaksi. + +Tämä päästettiin heti vankilasta ja vanhan isänsä seurassa hän palasi +ikivanhaan linnaansa, jossa hän ilokyynelin otettiin vastaan, mutta +tälläkin kertaa hän kalpasi Griseldaansa. + +Silloin ilmoitti palvelija taloon tulleen vieraan, joka halusi +puhutella sir Johnia, ja heti laskettiin hän sisään. + +Sisään astui nyt nuori mies puettuna karkeatekoisiin vaatteisiin, +nahkatakki vedettynä otsalle ja nutun kaulus nostettuna pystyyn. Hän +astui sir Johnin luo, ojensi hänelle kaksi paperia ja sanoi: "kun +olette nämä lukenut, niin heittäkää ne tuleen!" + +Cochrane silmäili niitä ja ihmeissään tempasi hän ne vieraan kädestä. + +Hän oli saanut käsiinsä molemmat kuninkaan allekirjoittamat +kuolemantuomionsa. + +"Pelastajani", huudahti hän, "pelastajani seisoo edessäni!" + +Nämä sanat kuultuaan kiiruhtivat lapset vieraan luo syleillen hänen +polviaan, ja heidän äitinsä sekä kreivi ojensivat nöyrästi kätensä +hänelle. + +Samassa tempasi muukalainen äkkiä hatun päästään, jolloin paksut mustat +kiharat tulivat esiin, se oli Griselda Cochrane. + +Voimatta lausua sanaakaan sulki isä urhean, uhrautuvan tyttärensä +syliinsä. + +"Minähän sanoin sinulle, isä, ettet sinä saa kuolla", kuului tyttären +huulilta. + +Oltuaan toistamiseen poikansa aavistamattoman onnen ja perheilon +todistajana, kuoli vanha kreivi seuraavana vuonna. Arvonimi ja oikeudet +siirtyivät siitä lähtein pojalle, jonka suku on kuulunut ja yhä +edelleen kuuluu Skotlannin arvokkaimpiin perheisiin. + + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75321 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..09f4ab9 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #75321 (https://www.gutenberg.org/ebooks/75321) |