4 files changed, 1564 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/75242-0.txt b/75242-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..f56b548
--- /dev/null
+++ b/75242-0.txt
@@ -0,0 +1,1547 @@
+
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75242 ***
+
+language: Finnish
+
+
+
+
+TUOMIVAARAN TUOLTA PUOLEN
+
+Kirj.
+
+Toivo Mähönen [Toivo Lyy]
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Kustannusosakeyhtiö Otava,
+1920.
+
+
+
+SISÄLLYS
+
+   I
+Linnustaja I, II
+Tuhma I, II, III
+Erätiellä eksynyt
+
+II
+Tietäjissä I, II
+Pihatöillä I, II
+Nurkka-Nuutti I, II
+Laiska
+Runoilija
+Utelias
+Hentomielinen
+Kolke
+
+III
+Rakastunut
+Ainolle
+Nuori I, II
+Kutsu
+Lemminkäinen
+Pulma
+Kahden kumartaja
+Sininen piika I, II, III
+Kullan orja
+Haaste
+
+IV
+Emon huoli
+Iso puheli
+Tuomivaaran tuolla puolen I, II, III
+Erästäjä-veljet
+Koskelon vaanija I, II
+Pannahinen
+Virven sulho
+Kultanuoli
+
+
+
+
+
+I
+
+
+
+
+LINNUSTAJA.
+
+
+    I
+
+    Kas, jo taitaa päivä koittaa.
+    Kalpeammin tähdet kiiluu
+    reppänässä, hiilet hiiluu
+    himmenneinä kiukaan suulla.
+     Entä — teeriparvi soittaa!
+
+    Luukku auki!
+
+                 — Päällä mäen
+    huurtehisten solkikoivuin
+    punertuvan jo ma näen!
+
+
+    II
+
+    Jousi selkään vaarnan alta,
+    sitten kiinni saunan uksi,
+    Penu mukaan — jalkaan suksi
+     oven suulla seinustalta.
+
+    Lailla hirven haarasarven
+    alas jäälle vaaran rintaa,
+    sieltä pitkin lammen pintaa
+    viitaan luokse lintuparven.
+
+    — Elä, Penu, ääntäs säästä!
+    Anna helkähdellä salon,
+    Tapiolan soida talon,
+    että voisin liki päästä.
+
+    — Tellervoinen, piika vieno,
+    neulo linnun silmät kiini:
+    ota ohut sulkku-niini
+    sekä männynneula hieno.
+
+    — Auta myöskin Maariainen;
+    lintuparvi uneen laula,
+    solmi varpaisihin paula
+    kirjokultakudonnainen.
+
+    — Elä lintu, lentoon läiky:
+    mitäs minä miesi eto!
+    Koira se on yksin peto,
+    sitä katso, sitä säiky.
+
+    — Näre, aina vihryt-takki,
+    yhtä pyydän myöskin sulta:
+    nouse varpailles, jos multa
+    milloin vilkahtaisi lakki.
+
+    — Kuule vielä, jousi, mua:
+    kaarru kaari, jänne kestä,
+    nuoli harhateiltä estä,
+    kun saan kerran lauaistua.
+
+    Lähemmä en enää hivu
+    — jänteen vedän nimeen Ukon
+    Kiesuksen taas liisin lukon:
+    pilkan keskeen eikä sivu!
+
+
+
+
+TUHMA.
+
+
+    I
+
+    Jopa mie jotakin keksin,
+    jopa keksin ja tekaisin
+    Tuhma-Jussi Tuhmalasta:
+     ohi ammuin, en osannut!
+
+    Oli koppelo komea
+     koivun oksakonkelolla,
+    kotkotteli koiralleni,
+    kurkotteli kauloansa,
+    siristeli silmiänsä,
+     höyheniään hörhisteli:
+
+    »Kyllä sinut tunnetahan:
+    tuhma tiisti Tuhma-Jussin,
+     Tuhmaa-Jussin Tuhmalasta;
+    Jussilla on jousi tuhma,
+    tuhmat, vaivaiset vasamat;
+    ei edes kertoa kesässä
+    ole oike'in osannut,
+    vahinko, jos vuodessana
+     saapi saalista oravan!»
+
+    Minä mättäällä makasin,
+     Tuhmaa-Jussi Tuhmalasta:
+    jouduttelin jousiani,
+    jännittelin jänteitäni,
+    vasamoitani varasin
+     koppelolle pään menoksi:
+
+    »Outa, outa, metsoakka,
+    tokko kauan kotkotellet,
+     kenokaula keikistellet!»
+
+    Laskin liinan liukumahan,
+    jännesiiman siukumahan:
+    kaari kauniisti kalahti,
+    tulta suihki sulkanuoli,
+     tulta nuoli Tuhma-Jussin.
+
+    Katsoin: koppelo putosi?
+
+    — Pahka puusta vain putosi,
+     oksa koivusta kolisi,
+    ritisi risut ja ritvat;
+    metsoakka aivan terve:
+    kuulin kovan kotkotuksen,
+     siivispankon paukahtelun.
+
+
+    II
+
+    Noinpa neuvoi iso ennen,
+    oma vanhempi opasti:
+    pyy parempi pivossa yksi
+     kuin on puussa pyitä kaksi.
+
+    Enpä, tuhma, uskonunna:
+
+    lensi pyy edestä puuhun,
+    pyristeli pyrstöänsä,
+    viherteli, viiskutteli;
+     asetuime ampumahan.
+
+    Silloin, äimä, mie älysin
+    teeren puussa tuonnempana.
+
+    »Pyy pieni, parempi teeri!»
+    tuumin tuhma.
+
+                  Pyy pakeni,
+    kun pudotin puusta teeren.
+
+    Jopa tunsin teeren tuolloin:
+
+    — se oli harmaja havukka.
+
+
+    III
+
+    Enpä ennen sokko ollut,
+    mies olin näppärä näöltä:
+     hiiren hirvestä erotin,
+    paistepäivän pilvisäästä,
+    pihtipieltä puskematta
+    oven kulkea osasin,
+    niin ei syttä yösydännä,
+     etten tulta tuntenunna.
+
+    Joko nyt silmäni sokeni?
+
+    Kuulin hallin haukahtavan
+     kerran, kaksi — kolmannella
+    koko kuusikko kajahti;
+    minä kohti koikkimahan,
+    liinamekko, leikkimähän
+    juonella vasama valmis;
+     jopa hallini havaitsin:
+    alla kuusen kukkalatvan;
+    kurkistelin, kuikistelin,
+    tähyelin, tähtäelin,
+    kiersin kuusta kuuristellen,
+     polvillani ponnistellen,
+    mahallanikin mataen,
+    kiersin kerran, toisen kiersin,
+    kolmannenkin kaarsin kerran:
+     näin vain kuusen kukkasia,
+    kullankeltaskerkkäsiä,
+     havuneuloja havaitsin.
+
+    Alkoi mieltäni etoa,
+     sydäntäni syylätellä,
+    kiukun kieltä karvastella,
+    kerran jo kirota taisin,
+    kättä hallille heristin,
+     näytin nyrkkiä, nyrisin:
+
+    »Haukut, herja, vain havuja,
+    lehvänpäitä luskuttelet!»
+    Jopa kartun koppaelin,
+     sillä koiroa kalautin.
+
+    Koira älähti, kajahti korpi
+    — kohta kuusesta pemahti
+    metso, kuin kome'in kokko,
+     lenti pois levähtämättä:
+
+    kotvan kuusikko kolisi.
+
+
+
+
+ERÄTIELLÄ EKSYNYT.
+
+
+    — Kuule, kuule, Kiesus-kulta,
+    auta, auta, Armo-Luoja,
+    auta miekkoista minua,
+      erämiestä eksynyttä!
+
+    Ilta on iso käsissä,
+     yön tulevat tummat tunnit:
+    alhot ammoin jo pimeni,
+    vain ylinnä ypälehellä
+    vaaranhuipun hulmehtivi
+    päivän kuoleva kipinä;
+    koht'on aika kummitusten,
+     metsän peikkojen pahojen,
+    kuulen jo jalkojen jytinän,
+    kuulen ruskavan risujen
+    — auta, auta, Kiesus-kulta,
+     auta, oi, hädässä hengen!
+
+    Kolmasti minä jo, koito,
+     saavuin paikkahan samahan
+    — tuohon koivunkonkelolle
+    auhdolle ahoperälle;
+    kuljin kauheita kehiä:
+    kuljin kuusikot kumeat,
+    käpykankahat kamalat,
+     peninkulman perästä toisen
+    horjuin Hornan hongikoita,
+    mätkin maita, sotkin soita,
+    umpilampia umeita
+    kiersin, kaarsin koskiakin,
+     viidesti Venähen järven.
+
+    Nälkä jo näköä syöpi,
+    kontti tyhjä, lintukontti,
+    toinen tyhjä nuolikontti,
+    tyhjempi minun mahani
+     — epätoivo vain evästä.
+
+    Kuule, kuule, Kiesus-kulta,
+     tule tänne, tarvis oisi,
+    auta miestä, oi, mäessä:
+    itse en tunne, tuhma, tuota,
+    kunne kulkea pitäisi,
+    tule, kuljeta kädestä,
+     opastele oikeahan;
+    tai et itse ennättäne
+    kesken kirkkokiirettesi,
+    pane paimenpoikiasi,
+    ehättele enkeleitä,
+     en minä parasta pyydä,
+    pane pienin paimenista,
+    pahin palkkapoi'istasi;
+    työnnä suoraan työsijoilta:
+    jauhinkiven kierrännästä,
+     riihessä rimuamasta,
+    palolta, perältä pellon,
+    kaskikoivun kaadannasta,
+    raunioitten raadannasta,
+     ometan oven takoa
+    taikka härän hännän alta
+     — elä vaatteita valitse.
+
+    En ole itsekään korea:
+    nukkanuttu, piikkopaita,
+    housutkin kotikutoiset,
+     verkaa ei väheäkänä.
+
+    Siitäpä suuttui salon ukko,
+     siitä suuttui ja sydäntyi;
+    turhaan lauluilla lepytin,
+    turhaan kullalla kukitin,
+    hopeoilla huolittelin:
+    eipä taipunut Tapio!
+    Silmät päästäni sokaisi:
+     pois pakeni linnut puista,
+    en edes ehtinyt älytä;
+    oksat kummiksi kuvasi:
+    latvat puista puhki laskin,
+    haavannorkot nuolin noudin
+     kävyt kuusista karistin,
+    tuulenpesät tuivertelin
+    — linnun luulin ampuvani,
+     oravahan osaavani.
+
+    Kaikki nuoleni kadotin.
+
+    Jos konsa kotihin pääsen
+     kultaisille kartanoille,
+    hopeisille huonehille
+    oman aittasen ovelle,
+    oman pirtin pöydän päähän
+    ohraleivät ottamahan,
+     rieskamaidot maistamahan,
+    voita veitsin vuolemahan,
+    sitten kylyn kylpemähän,
+    kylvettyä kaatumahan
+    kera kullan vuotehelle
+     — polvin kirkkohon kävelen,
+    kuvia kumarteleime,
+    kuvaa hyvän Henterikin,
+    kiitän Maaria-emoa,
+    eniten sinua Kiesus;
+     ostan kultakynttilöitä,
+    tuhatluvuin tuohuksia:
+    niitä poltan kuin pärettä
+    edessä sinun kuvasi;
+    eipä siitä tuli sammu,
+     tuli sammu, tuohus tummu
+    sinä ilmoisna ikänä,
+     kuuna kullan valkeana
+
+    — keväät palaa, kesät palaa,
+     syksyt palaa, palaa talvet
+    yöt ja aamut, päivät, illat;
+    vasta silloin sammunevi,
+    vasta tuolloin tummennevi,
+     konsa tummuu taivaan talot:
+    sammuu päivyt paistamasta,
+    kuu kulta- kumottamasta,
+    palamasta pohjantähti,
+     kointähti kimaltamasta.
+
+
+
+
+TIETÄJISSÄ.
+
+
+    I
+
+    — Sano syvin syntyjäsi!
+
+    »Tiedä taito tyytymisen,
+    elä kuusehen kurota.
+
+    — Vaan virka, viluinen vieras:
+    etsit — soisit löytäväsi?»
+
+    — Lapsen uskon ja unelmat.
+
+
+
+
+    II
+
+    »Eniten epäillä tahdot?»
+
+    — Epäilystäni epäillä.
+
+
+
+
+PIHATÖILLÄ.
+
+
+    I
+
+    — Hus, siunatun sika, elä allasta kaada!
+
+    »Juh-juh!» — pysy poissa nyt vain:
+    ennätit ennenkin vellisi saada,
+     kunhan ruuhesi täyteen sain.
+
+    Nooh — kuulitko, röhiläs, kärsäsi pois!
+
+    ... Voi Maaria: kuuli se älykäs aasi,
+    sehän nyt itsensä hillitä vois,
+     jo otti ja teki — kaasi kuin kaasi.
+
+
+    II
+
+    — Niin, niin — siinä olet nyt sinä
+    ja tässä olen minä,
+     ja velli on maassa.
+
+    Turhaan kärsääsi mullassa tuhrit,
+    hukkaan menivät jumalasi uhrit,
+    särkyi elämäsi aate:
+
+    nyt ilman jäi maha,
+    ystävä-paha!
+    Onko nyt parempi näin?
+
+    Olisit kuullut ja totellut mua,
+    niin kova onni ei kohdannut sua,
+    kuten kohtasi nyt.
+
+    Sinä olet kuin mies, joka omenapuuta
+    hoiti ja vaali ja maiskutti suuta,
+    kun ajatteli hedelmän-aikaa
+
+    — mutta, kun tuli viikot joina
+    omenat kypsyy, hän raakiloina
+    ne puusta poimi ja söi.
+
+    Oli hänellä aate — vain puuttui järki:
+    hän aatteen vuoks saman aatteen särki.
+    Niin teit myös sinä.
+
+    Mutta minä
+    en tee kuin sinä:
+    en elämäni-aatetta rikki pole.
+
+    Sillä minulla ei sitä ole...
+
+
+
+
+NURKKA-NUUTTI.
+
+
+    I
+
+    Ehkä nyt enempi tiennen
+     ennen tietoni ehompi:
+    »On jumalat!» — silloin tiesin:
+    »Ei inehmon henki kuole!»
+    Vähemmästä väittehestä
+     pääni antanut olisin.
+
+    Nyt sanon sadasti: »Ehkä!»
+
+    Tosissansa inttäessä
+     toisen: »Tukulmi on kuussa!» —
+    annan myötä, myönnyttelen:
+    »Lienet käynyt — paremmin tiennet» —
+    ilman pilkan piilokieltä,
+    ivan ilman ilkkumieltä,
+     vaikk'en häntä uskokana.
+
+    En minä ilku uskovia:
+     ehkä ennemmin kadehdin.
+
+    Jos minä ketänä ilkun,
+     ilkun yksin itseäni,
+    nauran Nuutti-nuhjukselle,
+    pankon mustan painajalle,
+    peräpuolen paistajalle,
+    kylkensä kypsentäjälle
+     ja harvoin hänellekänä:
+
+    — surun mieltä sortaessa,
+    murehen masentaessa.
+
+
+    II
+
+    Vaan mitäpä näistä laulan:
+     tupaan kuuluvat tulevan.
+
+    Enää en minä ilmi kerro
+    muille mielihauteitani;
+    kerroin kerran — suututtikin,
+     virkettihin: »Viisastelet!»
+
+
+
+
+LAISKA.
+
+
+    Laiskaksi mua sanovat,
+    kuhnukseksi kelleävät:
+    hikoavan syödessäni,
+     vaan ei työtä tehdessäni.
+
+    Kellätköhöt, mallatkohot,
+    kellätköhöt jos kahesti,
+    mallatkohot jos mitenkä,
+     manatkohot — en pahene.
+
+    Enkä liioin kaunaa kanna:
+     lie puheessa puolet totta.
+
+    — Lien minä kahessa laiska:
+     huoli en kaivohon hypätä
+    tahi oksahan kivuta,
+    itse surmalle sueta
+     — mut en myöskään rukoella
+    kalkahtaissa kuolon kellon
+    päiviäni pitemmiksi,
+    iltojani isommiksi,
+    vaikka kohta katkeaisin,
+     tuossa turma jo tulisi.
+
+
+
+
+RUNOILIJA.
+
+
+    Hän ei usko Jumalaan,
+    mutta runon saatuaan
+    lauletuksi — kädet liittää
+     ristiin, kyynelsilmin kiittää.
+
+
+
+
+UTELIAS.
+
+
+    — Pyhä Poika Jumalan,
+    jalkoihisi kumarran
+     tuskissani tiedustain:
+
+    miks sain tahdon kuninkaan
+    mutta mahdin narrin vain?
+
+
+
+
+HENTOMIELINEN.
+
+
+    Lapsuusaika! Aika unten!
+     Unelmien suurten aika!
+    Aika vilppahamman veren!
+     Aika innon — intohimon:
+    elämänsä kaiken silloin
+    niinkuin romun taikka lastun
+    oisi antanut, jos oisi
+    edes päivän yhden saanut
+     aikamiesten jousta kantaa!
+
+    Aika voimantunnon, lennon
+    mielikuvituksen! — Silloin
+     enkö herttua ma ollut?
+
+    Ratkesivat rajat aikain
+     niinkuin hopeaiset seitit
+    aamukimmelteisen salon,
+    vuoret vaipui, nousi notkot,
+    manner mertyi, meret kuivui
+    — tarvittiin vain taikasanaa
+     kolme: usko, toivo, tahto.
+
+    Lapsuusaika! Lapsuusaika!
+    Sinut toivoisin ma jälleen,
+    ellei palanut jo karteen
+     multa toivon soihtu oisi.
+
+    Uskon liekki, tahdon tuli
+    sammuivat jo sitä ennen.
+
+    Jäljell' on vain kaiho — himmee
+    niinkuin talvi-illan viita.—
+
+
+
+
+KOLKE.
+
+
+    — Mikä kolke koivikossa?
+
+    Taivas kimmelti keväinen
+    niinkuin säilä sankarilla
+    tai kuin hilkka sinisen piian:
+    sinisempi kuin sininen
+     — päärmätty punaveralla.
+
+    Vasten kaunista kajoa
+    koivut kuuraiset kohosi. —
+
+    Salon piiat kuulostivat:
+    — Mikä kolke koivikossa?
+
+    Hiipivät lähemmä piiat,
+    kouristivat, kurkistivat
+     kuusen lehvien lomitse.
+
+    Kaksi kaunista näkivät:
+    toinen jo hopeahapsi,
+    toinen veitikkä verevä,
+    erämiehiä molemmat,
+     juuri nuotion teossa.
+
+    Ja se veitikkä verevä
+     pilkkoi jäistä järkälettä.
+
+    — Siitä kolke koivikossa!
+
+
+    III
+
+
+RAKASTUNUT.
+
+
+    Mikä se runoja luopi,
+    runoja luopi, sanoja suopi,
+    ajatuksen auttelevi
+      kultahan runokuvien?
+
+    Murhe monelle runoja luopi,
+    suru suuri sanoja suopi
+     — rakkaus, rakkaus minulle!
+
+    Sillä siksi ma runoan,
+     siksi, että ma rakastan!
+
+    Kenpä kaunis katsottuni?
+
+    Tietäisinkin, taitaisinkin,
+    en silti sanoisi muille.
+
+    Vaan en tiedä itsekänä,
+    tiedän vain, että rakastan!
+
+    — Teitä kaikkia rakastan,
+    oi, te metsän siniset piiat,
+    siniset piiat, siniset liinat
+    — vaan eniten erästä teistä,
+     ketä, en tiedä ma sanoa!
+
+    Sen vain tiedän, että kerran
+     kerran saan hänet tavata
+    eräteitä tarpoessa
+    kaarta kannatellessani,
+    kaarta kaunista, jaloa —
+    Tapiolan tanhualla
+    aivan aitan kynnyksellä
+     sinipiian siniliinan:
+    posket kuin puolukat punaiset
+    tai on terttu pihlajassa,
+    silmät kuin sinisäkenet
+    taikka taivahan salamat,
+    huulet kuin mansikat mäellä,
+     mesimarjat mättähällä,
+    vaapukat vadelmikossa:
+    maku kuin lakan makean,
+     tuoksu tuomen kukkasilta.
+
+    Katsovat pihlajat pihalla,
+     kuuset kukka- kuuntelevat:
+    oven aitasta näkevät,
+    heinän kuulevat helinän,
+    rastaslinnun raksutuksen,
+    eivät näe ne, kuule meitä,
+     neitokaista ja minua.
+
+    — Minä katson kaunoistani,
+     ihanaistani ihailen,
+    supisen sulosanoja;
+    kyllä toisemme näemme,
+    puhelumme ymmärrämme,
+    vaikka on hämärä aitta,
+     vaikka vain katsehin puhumme.
+
+
+
+
+AINOLLE.
+
+
+    Mikä oli kauneinta kesällä?
+    — Sinä olit kaunehin kesällä;
+    kukkaterttu valkotuomen.
+
+    Mikä oli kauneinta sinussa?
+    — Ainoutesi: kainoutesi,
+    sydämesi lapsenmieli.
+
+
+
+
+NUORI.
+
+
+    I
+
+    Tahdon kerran leimahtaa!
+    Sitten tuoni tulla saa.
+
+    — Ei se tule liian varhain,
+    jos saan hetken olla parhain.
+
+
+    II
+
+    Yksi korkee mainetyö,
+    sitten vaikka hornan yö.
+
+    — Silti kaiken maineen maan
+    olen valmis vaihtamaan
+     lemmen yhteen unelmaan!
+
+
+
+
+KUTSU.
+
+
+    — Tule, tule, metsän tytti,
+    siniliina salon tytti:
+     katso, mies olen korea!
+
+    Saavu, suuta suikahutan:
+    hunajaiset huulet mulla!
+
+    Tule, tutkin silmiäsi:
+    eikö silmäsi sokene?
+
+    Taivu tänne polvelleni,
+    tiedän: varmasti vapiset!
+
+    Tule kihlat ottamahan,
+    kihlakullat katsomahan!
+
+    — Niin minä sua rakastan
+    kuni auerta aholla
+    päivä aamun auetessa,
+    niinkuni keseä syksy,
+     tuohusta Tulenjumala.
+
+
+
+
+LEMMINKÄINEN.
+
+
+    — Tellervo, Tapion neiti,
+    siniviidan vieno impi,
+    kysyt: muitakin rakastin?
+     — Rakastin.
+
+                 »Vastakin rakastat?»
+
+    — Rakastan. — Sinua silti
+    ihailen ikäni kaiken!
+
+
+
+
+PULMA.
+
+
+    Yhden silmät on siniset,
+    toisen tumman-tuikkivaiset,
+    kolmannen kuin kultatähdet:
+     — mitkä niistä ma valitsen?
+
+
+
+
+KAHDEN KUMARTAJA.
+
+
+    — Ethän suutu, Luojan Äiti,
+     Maaria, pane pahaksi,
+    vaikka, kun Sua kumarran,
+    Sulle tuohuksen sytytän
+     — häntä mietin mielessäni:
+    näen silmänsä Sinulla,
+    näen kasvonsa Sinulla,
+    kiharansa kulmillasi,
+     hymyilynsä huulillasi,
+
+    Sua suuremmin rakastan,
+    pyhemmin palan Sinulle,
+     kun hänelle Sinussa hehkun!
+
+
+
+
+... SININEN PIIKA.
+
+
+    I
+
+    »Mitä mietit, metsän sulho:
+    mietitkö maailman menoa,
+     olemisen ongelmata?»
+
+    — Mietin mä sitäkin — mutta
+    eniten erästä mietin:
+     sinua sininen piika!
+
+
+    II
+
+    »Mikset naura, metsän sulho?
+    Mikset laula, Lemmin poika?
+    Nauroit ennen, lauloit ennen.»
+
+    — Nauroinko ma? Lauloinko ma?
+
+    »Nauroit sinä, lauloit sinä!»
+
+    — Ehkäpä. En sitä epäile,
+    mutta ei muista muisti mennyt.
+
+    »Minne muistisi menetit?»
+
+    — Silmihisi, sininen piika!
+
+
+    III
+
+    »Enää muistatko mitänä?»
+
+    — Muistan — mutta vain erähän:
+    sinut, sininen piika!
+
+
+
+
+KULLAN ORJA.
+
+
+    Kielti vanha Väinämöinen
+    kullalle kumartamasta,
+     hopealle horjumasta.
+
+    — Silti sinua palvon,
+     kulta, eessäsi kumarran!
+
+
+
+
+HAASTE.
+
+
+    — Oi, sinä onneton Onnenpoika:
+
+    ammuit oksalta oravan,
+    juuri kun joustani kohotin,
+    allin arinahan anastit
+     aivan ansani edestä!
+
+    Vaan odota, Onnenpoika:
+    pääni puuksi, miesi muuksi,
+     ellen saa saalista sinulta!
+
+    Lienet ennen ennättänyt,
+    ennen nähnyt näädän rinnan,
+    kuullut pyyhyen pyrinän
+     — en minä sitä kysele.
+
+    Erkane eri taholle,
+     muuta muille metsämaille,
+    luovu kohta kyyhkystäni,
+    myönnä lintuni minulle
+    — muuten miekoin haastelemme,
+     taistelemme tapparalla!
+
+
+
+
+
+IV
+
+
+
+
+EMON HUOLI.
+
+
+    — Kahta, lapseni, kavahda
+    — emo neuvoi poiuttansa:
+    toinen on huulien hunaja,
+     toinen silmien salama.
+
+    Maista mansikka mäeltä:
+    toista mielesi tekevi.
+    Suutele suloista suuta:
+     koko mielesi menevi!
+
+    Taivasta sini- tähyä:
+    silmä siitä huikaistuvi.
+    Katso silmien sinehen:
+    näkö nääntyi, katse kätki,
+     yö ikuinen ympärillä.
+
+
+
+
+ISO PUHELI...
+
+
+    Iso puheli poiallensa:
+
+    — Karhu on peto kamala,
+     halla julma juhlavieras,
+    hirveämpi vainohurtta,
+    pään menoksi metsätiellä
+    sala jousta jouduttava
+    taikka tunkeva tupahan
+     tuomisena tuohus tuima
+    kera tapparan terävän
+    — ne silti leikin on asia
+    lemmen vaaran vaaniessa:
+    niinkuni hyttysen hyrinä
+     rinnalla jylyn Jumalan,
+    meren jäitten järkkyessä
+     tiu'un kirkkahan kilinä.
+
+    Keiho karhun karkoittavi,
+     halla häätyvi hi'ellä,
+    vainohurtta hurmehella
+    — tuli ei taltu lemmen-liekin
+    ei vedellä, ei verellä.
+    Ei ole leikki lemmen-liekki:
+     iskit liekin leikitellen,
+    liekki leimahti kuloksi,
+    hiillyt helposti poroksi.
+    Muista: aina järkeen jäätä,
+    silmiin jäätä, huuliin jäätä,
+     kun hymyät, hymyä hyytä,
+    kun saat suuta, niinkuin kyytä
+    suutele — niin lauot langan,
+    merta ei mieltäsi menetä,
+     tahto ansahan takerru,
+    pysyt herrana omana,
+     ole et orja, naisen orja.
+
+    Onneton on kullan orja,
+     silti saattavi sanoa:
+
+    »Auki taivahan veräjät:
+    orhi on oma edessä,
+     raha saapi, virkku viepi!»
+
+    Onneton on onnen orja,
+    silti saattavi sanoa
+     turman tullessa tupahan:
+
+    »Olen ollut onnenpoika!»
+
+    Onnettomin naisen orja!
+     Mitä saattavi sanoa?
+    Ei mitänä: mykkä kieli,
+    kiviriippa rintaluilla.
+    Neiden vierellä vapiset,
+    yksin ollen ohkaelet
+    tunnossa tukala tuska;
+     pelkäät häntä ja halajat!
+
+    Et enää tunne itseäsi,
+    ja jos järkeä jälellä
+    hitu on sinulla vielä
+    — naurat, narri, itsellesi,
+     ellet kirskuen kiroa.
+
+
+
+
+TUOMIVAARAN TUOLLA PUOLEN.
+
+
+    I
+
+    Pakkaspäivä, kimmel kirkas. —
+    Mieli kimmel-kirkkahampi
+     sulhon suksilla sujuvan!
+
+    Minne matka miehen nuoren?
+
+    Tuomivaaran tuolle puolen
+    salon piikojen pitoihin:
+     siellä metsän kekrikestit.
+
+    Vaaran alla, alantehessa,
+     huurreviidakon humussa,
+    tien ohessa onnenpoian
+    paistoi pihlaja punainen:
+    tertut riippui, ritvat taipui,
+     oksat onnesta kumarti.
+
+    Näki sulho sen sydämin
+    riemahtavin, raikahtavin.
+
+    Näki onnensa omansa
+     puuntavassa marjapuussa:
+    niinkuin paistoi marjan poski,
+    niin on paistoi neiden poski,
+    niinkuin marjat maanitteli,
+     niin odotti onnen-suukko!
+
+
+    II
+
+    — Hili-hili! tili-tili!
+    tili-tili! hili-hili!
+
+    Mistä jäähile-hilinä,
+    mistä tiukujen tilinä?
+
+    Se on tilhien tilinä,
+    tulihelttojen helinä
+     siinnossa sinisen ilman.
+
+    — Hili-hili! tili-tili!
+     tili-tili! hili-hili!
+
+
+    III
+
+    Hämärti. Hiljeni hilinä.
+
+    Minne marjat pihlajasta?
+    Hämytärkö häivytteli,
+     pimennotar piilotteli?
+
+    Ei hämytär häivytellyt,
+     ei pimeä piilotellut:
+    liekki leimusi sininen
+    alla pihlajan, pimeä
+    muunne verhonsa veteli,
+     sen vain kierti kierrokseensa.
+
+    Kenpä tulen tuikahutti,
+    rakovalkean rakenti?
+    — Auvon-sulho aamullinen.
+
+    Liekki lauloi, hiilet helkkyi,
+    miehen mielessä helisi:
+     iloko? — ei, vaan itku.
+
+    Kun näki oksat onnettomat,
+    tertut, pannut paljahiksi,
+    ritvat, riistetyt alasti,
+     mitä mietti mielessänsä?
+
+    — Omaa muisti murhettansa.
+
+    Kun loisti lumella marjat,
+    rikkisyödyt, rikkilyödyt,
+     mitä muisti mies murehen?
+
+    — Sydänverensä vuotamista.
+
+
+
+
+ERÄSTÄJÄ-VELJET.
+
+
+    Oli veljekset erällä,
+    iso veikko kaarta kantoi,
+     nuori nuolia keräsi.
+
+    Lumi narskui askelissa,
+     tuumi piltti ja totesi:
+
+    »On kuin närhin nauru soisi.»
+
+    — Vielä virkat: naisen nauru!
+
+    Kylmä kynsiä kyseli,
+     pienen ilme itkeväinen.
+
+    Veli lasta lohdutteli:
+
+    — Kylmä kynnet karkaisevi!
+    Mies olet iso jo! Ethän
+     tyhjästä itkeä ilenne!
+
+    Lausui lapsi riemastuen:
+
+    »Minä hammasta purenkin!
+     Virka, veikko: enhän itke?»
+
+    — Et itke. — Eläkä itke
+    kyntten iki kylmäessä:
+     silloinkin hammasta kiristä!
+
+    »Milloin ne kylmävät iäksi?»
+
+    — Kalman hyytä hyytäessä,
+    ellei ennen jo iäksi
+     lemmen jäästä jäätynehet.
+
+    Viima viilti poskipäitä. —
+
+    Veli veijolle puheli:
+
+    — Anna purra — ei se murra:
+    vielä viillä ei sydäntä!
+
+    »Milloin viiltävi sydäntä?»
+
+    — Surman jousen joikaistessa.
+    Vaan vielä viiltävi vilummin
+     lemmen nuolen noutaessa!
+
+
+
+
+KOSKELON VAANIJA.
+
+
+    I
+
+    Etpä aina, metsämiesi,
+     etpä jouda katsomahan,
+    kuhun kulloin pääsi painat,
+    mihin raatosi rakennat:
+    mättäänkö märän nenälle,
+    kiven taakse, kannon taakse,
+    somerelle vaiko suolle,
+   kankaalle, kanervikolle
+    — niinkuin nyt minä poloinen,
+    koito ja kovaosainen,
+     jouduin paikalle pahalle:
+    osuin keskelle kekoa
+    muurahaisten murkinaksi,
+    puurahaisten purtavaksi;
+     jo on silmät, korvat täynnä,
+    parta yhtenä pyrynä,
+    jopa joku kulkussaki
+    pistämässä, polttamassa,
+    syömässä, syteämässä,
+     enkä taida tuuman täyttä
+    kohotella kokkoani,
+    lihojani liikutella,
+    muuten koskelo näkisi,
+     kirjosulka säikähtäisi:
+    lehahtaisi lentimille,
+     ulapoille urkeneisi.
+
+    Ei joluisi jousen kantamalle,
+     uisi nuolen noutamalle.
+
+    — Elä murra, muurahainen,
+     elä maista, mauriainen,
+    kutittele, kusiainen.
+    Mitäpä minusta sulle:
+    liha laiha, nahka kuiva,
+    veri karvas ja väkevä.
+     Pure männyn neulasia,
+    keltä kuusen kerkkäsiä.
+    jältä koivun kuorusia,
+    pistä puhki puolukoita,
+    murra auki mustikoita
+     sekä maista mansikoita
+    — elä puhko paitoani,
+    parahinta paidoistani,
+    elä housuja hajoita,
+    minun kirkkohousujani;
+     milläpä minä poloinen
+    sitten kirkkohon menisin:
+    pappi pannahan panisi,
+    pahastuisi Pyhä Piltti,
+    enempi Maaria-emonen.
+     Entä suuttuisi Tapio,
+    Mielikki, mesiemäntä,
+    vihastuisi viidan eukot,
+    salon kaikki sinipiiat,
+     haltiat hyvät häpeisi,
+    kun olis kaatiot kuluina,
+     paita pahoin paikattuna.
+
+    — Koskeloinen, kultalintu,
+    punaharja, siipi kirjo-:
+    jolu, jolu joutuisasti,
+    souda, souda sukkelasti
+     tänne rantaraunioille!
+
+    Täällä on vesi matala
+      — siellä saattaisit upota;
+    täällä ne kalat kutevat,
+      tääll' on ahvenmaimasia,
+    salakoita, siikasia
+    — siellä vain mustia muria;
+      siellä on vesi vilumpi
+    — täällä paljon lämpimämpi;
+    sieltä voipi myrsky viedä
+    — täällä on tyven satama.
+
+    — Täältä yksin nuoli viepi
+    tuttavämmille tuville,
+    olovammille oloille:
+    siell' ei tarvis vettä uida,
+      vilussa ei värjötellä.
+
+
+    II
+
+    Tuli koskelo kokalle,
+    souti nuolen noutamalle,
+     jouti jousen kantamalle.
+
+    Minkä souteli lähemmä,
+    sen kai kasvoi miehen maltti?
+
+    — Sen mies malttia menetti.
+    Jonka jouteli likemmä,
+    tuon kai miehen jäätyi järki?
+    — Tuon tuli tuosta tuhmemmaksi.
+
+    Kiihko silmihin kihosi
+     niinkuin terhen veen selälle,
+    sumu suuren pienenteli,
+    pienen suureksi sukesi:
+    laati koskelon kiveksi,
+     kiven kirjosiipiseksi.
+
+    Nuoli kimposi kivestä,
+    ammahtihe ampujaansa,
+    puhki poikasen povesta,
+     halki sulhon hartioista.
+
+    Katsoi koito kuollessansa,
+     ennen hengen heittoansa
+    — kaihi hetkeksi katosi
+    pian taas palataksensa
+    tumma, vielä tummempana,
+    summa, vielä summempana,
+     ei enää valetaksensa;
+    katsoi, katsoi — katse kantoi
+    aavalle selän sinisen
+    taivon rannassa tavaten
+     pilkun pienen
+
+                  — Koskeloko
+    siellä kaarteli kareja?
+    Vai joko silmä valhetteli?
+
+    — Oli kuin ihana impi,
+    Aino aaltojen varassa...
+
+
+
+
+PANNAHINEN.
+
+
+    Korpi kolkosti kohisi,
+    viima vinkui, räntä räiskyi,
+     Lappi lauloi, hukka huuti.
+
+    Haamu harmaja saloa
+     hiihti henkihieverinä.
+
+    »Mistä matka?» — Maailmalta.
+    »Sieltä mistä?» — Auran suulta,
+     kivikirkosta Jumalan.
+
+    — Läksin riemunraikkahana,
+     yhtä riistarikkahana:
+    ahkiossa ahmaturkit,
+     revonnahkat, raha-rihmat,
+    kiiltokarvakiihtelykset;
+    tulen nyt tuska tuomisena,
+    ahkiona ailut musta:
+    mihin nyt piillä pillojani,
+     paha töitäni paeta?
+
+    »Lienet surman suorittanut?»
+
+    — Oisin surman suorittanut,
+     onnellisempi olisin!
+    Ei olisi kalma kantapäillä,
+    surman ei viikate välyisi
+    vaivaisen minun varalta:
+    tuoni toisanne ajaisi,
+     veisi miestä veristynyttä.
+
+    Synkempi on minun satuni,
+    synkempi on synnintyöni:
+    olen kirkolta kirottu,
+      papin pannahan lukittu.
+
+    »Ristin-Kiesuksen kiroissa!
+     Mitä teit sinä, poloinen?»
+
+    — Oli markkinat, minäkin
+    siellä — soivat kirkon kellot:
+    kuuli kutsun kansa kaikki,
+     menin myös minä mukana.
+
+    Hymysi hyvä Jumala
+      ristinpuulta alttarilla,
+    ja hymysi Jumalan Äiti,
+    Neitsyt-Maaria-emonen,
+    hymyi herra Henterikki,
+    Lalli lauloi kiitosvirttä
+     alla kulta-anturoitten.
+
+    Kimmelti minulla mieli,
+     kimmelti kuin kirkon risti!
+
+    Latinaiset laulut kaikui,
+     holvit huojui, laivat laikkui,
+    papit messusit mukana,
+    kumartelit, notkistelit,
+    käsivartensa levitit
+    lempeästi, leppoisesta
+     risti seljässä sädehti,
+    enemmän edessä toinen,
+    sulkkuviitta välkähteli,
+    paistoi purppura punainen,
+    helisi hopeakello,
+     heilahteli helminauha,
+    vitjat kultaiset kulisi,
+    läikähteli mirha-malja,
+    läikkyi henki helluntainen,
+     kohti kuoria kohosi. —
+
+    Ihmettelin ja ihailin,
+     piirsin ristin rintahani
+    niinkuin kaikki kirkkokansa,
+    muut supisi, niin minäkin:
+    »Pater noster, pater noster» —
+     muuta, outo, en osannut.
+
+    Etten itkenyt ilosta:
+     jos olinkin kurja itse,
+    oli kuulu kurjan paimen,
+    jos olinkin äkki-outo,
+    oli oppinut Jumala,
+    jos olinkin musta-muoto,
+     oli kaunis Kaitsijani!
+
+    Katso — kaunisti minutkin
+     kasvojensa katsehella!
+
+    Katsoi kaikki kirkkokansa,
+     katsoi pappi alttarilta,
+    vihdoin vallat korkeatkin:
+    rintahaarniska-ritarit.
+    Ruotsin herrat rouvinensa,
+    liinakutrit linnanneidit:
+     kaikki kääntyi katsomahan
+    oven puolta, pihtipieltä,
+     jossa, outo, ma oleilin.
+
+    Jo silloin ilosta itkin.
+
+    — Minut kaunisti Jumala,
+     muutti mustan valkeaksi!
+
+    — Sitä nyt kaikki katselevat:
+    ihmettä ison Jumalan!
+
+    — Kuinka kaunot katselevat,
+    kultakutrit kummeksivat!
+
+    Ole kiitetty, Jumala,
+     kunnioitu, Kulta-Kiesus,
+    Herra helmi, Luojan Äiti
+    ynnä herra Henterikki:
+    enää ei hävetä herjan
+    ole tarvis, tupaan tullen
+     ovensuulla odotella,
+    pimennossa piilotella,
+    nyt voin astua valohon,
+    muiden seurahan samota!
+    Nyt ei naura naiset mulle,
+     nyt ei ilku immet mulle,
+    katselevat kassapäiset:
+    sydän syttyvi tulehen,
+    lemmen-liekki leimahtavi!
+     Rakastaa rohkenen minäkin,
+    tuta auvon autuaimman
+     — ennen tohdin vain ihailla.
+
+    Katsoi pappi hetken, kaksi,
+     mutta kohta kolmannella
+    käden korkean kohotti,
+    sinkosi kiron salaman,
+    paiskoi kynttilän palavan
+    pirstaleiksi permantohon
+     jalkoihin minun poloisen.
+
+    Tummui tuike tuohuksien,
+     sammui säihke kirkon ristin,
+    kuvat kuorissa pimeni
+    — yössä yksin leimahteli
+    Ukon viikate vihainen,
+     kuului Korkean jylinä.
+
+    Kätkin kasvoni käsikin,
+    tartuin tukkatumpuraani
+     kuolintuskan tuimellessa:
+
+    — soljui lakki sormihini,
+     näädännahka näppeihini...
+
+    Silloin, älliö, älysin,
+    miksi katsoi kirkkokansa!
+
+    Niinkuin tuisku tunturilla
+    ulos uksesta puhalsin,
+    löysin sukset seinustalta
+    — jäivät kirkot, kirkon kullat
+     kirkon ristit, ristirahvas.
+
+    Jäi myös markkinatavarat:
+    ahkio ja ahmaturkit,
+    revonnahkat, raha-rihmat,
+    kiiltokarvakiihtelykset.
+
+    Yks ei jäänyt: pannanuoli,
+    kiron viuhuva vasama
+     — yhä päätä pyydystävi!
+
+    »Anna armo, Armo-Luoja.»
+
+
+
+
+VIRVEN SULHO.
+
+
+    Olipa vieno viidan virpi.
+
+    Udutar, uneton tytti,
+    huurre-tytti helmihelma
+    kuiskutteli: »Kultaseni,
+    neulon sulle häähamosen.
+     Huomenna saat suuren sulhon!»
+
+    Virpi huomenna heräsi:
+     kullat kuulti kulmillansa.
+
+    »Missä viivyt, suuri sulho?»
+
+    Tuli tuhma tuulen poika,
+    paha veitikka vihuri,
+    koki suudella suloista:
+    — huurrekaunehet karisi,
+     helmet hangelle helisi...
+
+
+
+
+KULTANUOLI.
+
+
+    Kyyhky kuusessa kuhersi,
+    kuusi kukki, päivä paistoi,
+     ilma kultana kulisi.
+
+    Puun alta puheli ääni:
+
+    »Kelle laulat, peilikylki?»
+
+    Kyyhkyllä sydän sykähti:
+    liverteli lehdikosta
+     Tellervo, Tapion tytti.
+
+    »Kuku mulle, kyyhky-kulta!»
+
+    Kukkunut ei kultakylki!
+
+    Lehahtiko lentimille?
+     Pois pakeni? — Ei: putosi
+    kerkän kukkivan keralla
+    juurelle juhannuskuusen:
+    rinta rikki, sumea silmä,
+    siipi rentona sininen
+     — nuoli kultainen kuvussa.
+
+    Kenpä jousen joudutteli,
+     noutonuolen lennähytti?
+
+    — Lempi nuolen lennähytti.
+
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75242 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..071ea69
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #75242 (https://www.gutenberg.org/ebooks/75242)