diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | 75160-0.txt | 4765 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 4782 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/75160-0.txt b/75160-0.txt new file mode 100644 index 0000000..9919c53 --- /dev/null +++ b/75160-0.txt @@ -0,0 +1,4765 @@ + +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75160 *** + +language: Finnish + + + + +KUOLEMAN UHALLA + +Kirj. + +Eleanor M. Ingram + + +Suomentanut + +Kustaa Kallijärvi + + + +Kariston 50 p:n romaaneja 3. + + + + + +Hämeenlinnassa, +Arvi A. Karisto, +1912. + + + + +SISÄLLYS: + + 1. Mies joka uskalsi. + 2. Nainen. + 3. Loppuajo. + 4. Matka Massachusettiin. + 5. Valmistuksia. + 6. Voitettu. + 7. Floydin näköinen tyttö. + 8. Sopimus. + 9. Jessican onni. +10. Väliaika. +11. Viimeinen kilpailu. +12. Jess. + + + + +ENSIMÄINEN LUKU + +Mies joka uskalsi. + + +Lähtömerkin antajan ojennettu käsivarsi painui alas, eteenpäin +kumartuen jäi hän tuijottamaan häikäiseviin valoihin, jotka loistivat +pimeydestä. + +— No mitä nyt? huudahti hän koittaen äänellään voittaa yhdentoista +tuomarilavan eteen riviin asettuneen automobiilin äänen. + +Erään vaunun ympärillä syntyi tungosta. Sen ohjaaja tuijotti mieheen, +joka oli luisunut pois hänen vierestään maahan. Ihmisjoukot katsomoilla +tunkeutuivat kaiteiden luo jotakin nähdäkseen. + +— Merkuriusvaunun koneen käyttäjä on poissa paikaltaan. + +— Pyörtyi. + +— Putosi. + +— Automobiilit eivät vielä olleet liikkeellä; taisi voida pahoin. + +Palkintotuomari tunkeutui takaisin, kuultuaan syyn tapahtumaan +kiireesti paikalle kutsutulta lääkäriltä. + +— Sydämenhalvaus, ilmoitti hän oikealle ja vasemmalle. Stanton'in +koneenkäyttäjä putosi paikaltaan kuolleena. + +Mutta Stanton itse oli jo heittäytynyt alas vaunustaan samalla +pontevalla täsmällisyydellä, joka oli kuvaavaa hänen jokaisessa +liikkeessään. + +— Mieheni on mennyttä, ilmoitti hän lyhyesti kilpailujen ohjaajalle. +Minun täytyy ajaa asemalleni ja hankkia toinen. Tehnette minulle sen +palveluksen, että lykkäätte lähdön vähäksi aikaa? + +Kysymys oli pikemmin käsky kuin pyyntö. Oli tuskin ainoatakaan +katselijoitten valtaisessa joukossa, joka ei olisi pettynyt, jos Ralph +Stanton ei olisi ottanut osaa 24-tunnin kilpailuun. Hän ei ollut kuulu +ainoastaan taitavuudestaan ja tarkkuudestaan nopeusajossa, vaan maine +kertoi hänen olevan Ameriikan rohkeimman julkisuudessa esiintyvistä +ajajista, jonka kuoliaaksi murskaantuminen tuntuu olevan vain ajan +kysymys, ja jonka saavutukset niinhyvin kilpailuissa kuin vaarallisissa +seikkailuissa olivat kerrassaan hämmästyttävät. Hän tunsi oman arvonsa +ja vetovoimansa, kilpailujen ohjaaja tiesi sen myöskin, vaikka hän ei +sitä näyttänyt. + +— Viisi minuuttia, myönsi tämä katsoen kelloaan. + +Joukko juoksevia ihmisiä oli jo matkalla Merkuriuksen asemalle viemään +uutista. Stanton hyppäsi automobiiliinsa, joka syöksyi rivistä ja +tehden puoliympyrän ajoi uloskäytävälle, joka johti suurelle, soikealle +kentälle, joka reunusti ajorataa niinkuin valkea, penikulman mittainen +nauha viheriäistä medaljongia. + +Telttarivin edustalla, jota valaisi sähkövalo vallitsi täydellinen +hämmästys. Kussakin teltassa oli numero ja nimi, mille vaunulle se +kuului. Suuri mieltenkuohu vallitsi merkillä "9 Merkurius" varustetun +teltan edustalla. + +— Durand on kuollut — antakaa minulle toinen mies, huusi Stanton +pysähyttäen vaununsa. Kiirehtikää! + +Mutta ei ainoakaan astunut esiin tehtaantyömiesten ja koneenkäyttäjien +joukosta. Ainoastaan Merkuriusyhtiön apulaisjohtaja toisti kehotuksen. + +— Niin, yksi miehistä hänen mukaansa. Te Jones. + +— Olen naimisissa, sir, vastasi puhuteltu yksikantaan. + +— Mutta te sitte, Walters. Jumala nähköön, miehet, mitä te tuumitte. + +Sillä pyylevä Walters vetäytyi taaksepäin kalveten. + +— Ennen istutan perunoita, sir. + +— Olihan teillä ennen tapana ottaa osaa kilpailuihin. + +— Mutta ei Stantonin kanssa, sir. + +Hänen toveriensa puolelta kuului hiljaista, hyväksyvää mutinaa. Stanton +astui alas automobiilistään ja repäsi naamarin kasvoiltaan. Sen takaa +ilmaantui tummat, päättävät kasvot, joiden ilme osoitti nyt tuimaa +kiukkua ja ylenkatsetta. + +— Pelkuriraukat! huusi hän heille sinisenmustat silmät tulta iskien. +Tiedättekö te, mitä minä ja yhtiö menetämme, jos minun täytyy jäädä +kilpailuista pois siksi, ettei ainoakaan teistä uskalla istua +rinnalleni pumpatakseen öljyä? Eikö täällä ole yhden yhtäkään _miestä_? +Tarjoan mukaan lähtijälle 50 dollaria, 100 dollaria, jos voitan. + +— Minä lupaan summan kaksinkertaisena, lisäsi mr Green kiihkeästi. Hän +oli näet lyönyt vetoa Stantonista. + +Ei ainoakaan miehistä liikahtanut. + +— Piru teidät periköön! huudahti ohjaaja katkerasti. Minä uudistan +tarjoukseni sille, joka tulee mukaan ainoastaan ensimmäiseksi kolmeksi +tunniksi, millä aikaa hankin New-Yorkista miehen, jolla virtaa verta +suonissaan. + +Miehet katselivat toisiaan päätään puistaen. + +— Ettekö? Ettekö tahdo? Te raastatte ja uurastatte kolme kuukautta +ansaitaksenne sen, minkä minä lupaan teille kolmesta tunnista. +Mikä teitä vaivaa, eikö minun henkeni ole yhtä hyvin vaarassa? Hän +kääntyi ympäri ja huusi sointuvalla äänellään, joka kuului yli koko +telttarivin: Kuulkaa, te kaikki läsnäolevat — 200 dollaria sille +miehelle, joka tulee mukaani kolmeksi ensi tunniksi. + +— Te ette voi ottaa toisten asemien miehiä, Stanton, vastusti mr Green, +joka oli suunniltaan. Hän saattaisi pettää teidät vahingoittamalla +vaunua. + +Nopeusajaja loi häneen halveksuvan katseen. + +— Minua ei petä koneenkäyttäjäni, sanoi hän. + +Kiihkeä kärsimättömyys vallitsi tungokseen asti täyttyneillä +katsomoilla. Ajajien leiri kuohui, Merkuriusasema oli kaikkien +huomion keskipisteenä. Mutta ei ainoakaan vapaaehtoinen ilmaantunut. +Kone seisoi puhkuen paikallaan, se näytti täristessään tuntevan +avuttomuutensa. Kello kädessä seisoi Stanton raivosta suunniltaan. + +Samassa kuului yli kaiken melun palkintotuomarin kellon kiirehtivä ja +kutsuva ääni. + +— Neljä minuuttia läähötti apulaisjohtaja kokonaan epätoivoissaan. +Stanton... + +Joku tuli juosten heidän luokseen ympärille kertyneen uteliaan joukon +tehdessä hänelle tietä. + +— Nouskaa koneeseen, huudahti uusi kirkas ääni. Nouskaa koneeseen; minä +tulen mukaan. + +— Jumalan kiitos pääsi Stantonilta juoksijan ehtiessä perille. Mutta +tuohan on vain poika. + +— Floyd, tervehti Green hermostuneesti. Menettekö te matkaan? + +— Minä lähden, vakuutti Floyd kääntyessään kuljettajan puoleen. +Saapunut oli solakka ja nuorekas olento, puettuna koneenkäyttäjän +siniseen mekkoon, jonka hihat olivat käärityt ylös, niin että paljaat +hennot käsivarret näkyivät. Lyhyeksileikatun, ruskean ja tyttömäisen +pehmeän tukan koristama pää oli pystyssä, kun hän loi rehelliset, +harmaat silmänsä Stantoniin? + +— Tekö? Ettehän jaksaisi panna käyntiin tavallista vuokra-automobiiliä, +jyrisi Stanton vimmoissaan ja pettyneenä. Tekö mukaani? Poikanen. + +— Olen yhtä vanha kuin Singervaunun kuljettaja ja tuskin viittä vuotta +teitä itseä nuorempi. Ja minä tunnen gasoliinivaunut perin pohjin. +Luulen teidän olevan kylliksi voimakkaan panemaan vaununne käyntiin, +jos minä en jaksa. Teillä on puoli minuuttia aikaa. Otatteko minut? + +Stanton, joka sai vastauksen samassa äänilajissa, jota oli itse +käyttänyt, veti kiihkeästi henkeään ja otti naamarinsa mieheltä, joka +sitä piteli. + +— Miksi ette pukeudu vaatteisiinne? tiuskasi hän raivoissaan. +Ajatteletteko tulla mukaan noin. Jalat allenne siellä, te virattomat +pelkurit, miksi ette tuo hänen pukuaan? Tahtoisiko joku soittaa +tuomarineuvostolle, että minä tulen. + +Riennettiin auttamaan, telefooni soi mielettömästi. + +Jes Floyd on eräs tehtaamme uusista miehistä, riensi mr Green +selittämään Stantonille tämän astuessa paikalleen. Hän on kerrassaan +ihmeellinen, kun on kysymys gasoliinikoneista — hän tuntee ne sisältä +ja ulkoa — hän pani aamulla kuntoon koneen, joka teillä on nyt. + +Tuomarin kello läppäsi jälleen. Notkea kilpailupukuinen olento kiiti +kuin nuoli teltasta, hyppäsi kapealle paikalleen kuljettajan viereen, +ja Stantonin vaunu hypähti kohti radan sisäänkäytävää päästäen +törähdyksen, johon katsomosta vastasi kiihkeät kättentaputukset. + +— Seitsemän minuuttia, lausui kilpailujen ohjaaja, kun Merkuriusvaunu +pyörähti riviin. + +Stanton kohotti välinpitämättömästi hartioitaan. Mutta hänen +koneenkäyttäjänsä kumartui eteenpäin vastustamattoman sydämellisesti +naurahtaen. + +— Älkää olko pahoillanne, pyysi hän. Me saavumme sen sijaan 7 minuuttia +aikaisemmin perille kuin muut. + +Hänen pilkallinen nuorekas äänensä kuului selvästi huikeassa melussa, +jonka yksitoista mahtavaa konetta sai aikaan. Moisesta rohkeudesta +sekä hämmästyneenä että harmissaan kääntyi Stanton häneen. Häneen +tuijotti myöskin kilpailujen ohjaaja, valovirran valaistessa nuoren +koneenkäyttäjän harmaita silmiä, jotka ilkkuivat lasisilmien takaa, +punaista, naamarin alta hymyilevää suuta ja välkkyviä kiharoita, jotka +tunkeutuivat esiin lakin alta. Kilpailujen ohjaajan vihainen katse suli +vähitellen hymyilyksi. + +— Istuessani täällä, olen se minä, joka puhun, lausui Stanton tiukasti +ja painolla. Muistakaa se. + +— Eikö teidän tarvitse joskus levätä? kysyi Floyd. + +Stanton aukaisi suunsa, mutta sulki sen jälleen sanomatta mitään. +Hänen tottuneet silmänsä tarkastelivat kilpailijoita, hän arvosteli +heidän keskinäisiä voimasuhteitaan, heidän todennäköistä järjestystään +ensi kierroksella ja miten hänen itsensä olisi järkevintä tehdä. +Ripirintasin välkkyvät vaunujen valot häikäisivät ja ilmaa tukahuttivat +koneista virtaavat gasoliini- ja asetyleenikaasut. Tuo kaikki oli +hänelle yhtä tuttua kuin sahajauhojen haju ahkeralle sirkuksessa +kävijälle tai väkevä, suolainen merituuli rannikkolaiselle. Vierasta +oli hänelle vain vieressään istuva poika. Mieheksi näet ei hän tahtonut +apulaistaan tunnustaa. + +Kuului pistoolin kimakka laukaus, lippu laskeutui ja koko tuo +kilpaileva, leiskuva joukko kiiti pyörä pyörän vieressä kohti +ensimäistä matkaa, takertuneena taisteluun elämästä ja kuolemasta. +Stanton unohti koneenkäyttäjänsä. + +Tavallisuuden mukaan johti Merkuriusvaunu ensimäisen kierroksen. Sen +nopeus oli tavaton ja sen ohjaaja käytti keinoja, joita varovaisemmat +ohjaajat välttivät. Sen etäisyys kahdesta pahimmasta vastustajastaan ei +ollut kumminkaan vaununkaan mittainen, kun se kilpailija kummallakin +puolellaan sivuutti raivoisasti mieltymystään osoittavat katsomot. +Sen edessä oli jälleen "kuolemankäänne". Nopealla liikkeellä sitasi +Stanton lakkinsa liehuvat viilekkeet ja pyyhki tottunein käsin tomun +lasisilmistään. + +— Vainu kummallakin puolella, ja toinen koettaa ajaa ohi, lausui kirkas +ääni hänelle. Lähinnä kaidetta ei ole tilaa. + +Stanton murahti myöntäen. Hän pani merkille, että poika pystyi +nousemaan seisaalleen kilpa-ajokoneessa ja huolehtimaan ohjaajastaan. +Mutta sittenkin hän päätti ottaa lähinnä kaidetta olevan puolen. + +Ja sen hän tekikin. Toisten kuljettajain vähentäessä vauhtiaan +vaarallisessa käänteessä, laski Stanton samalla nopeudella ja anasti +käänteen sisäpuolen. Katselijat hypähtivät ylös kauhusta kirkaisten; +Merkuriusvaunu käännähti melkein kohtisuoraan sisintä aitausta kohti, +liitesi ja kallistui kammottavasti kahden pyörän varaan, mutta +kohosi jälleen mestarikäden ohjaamana ja kiiti eteenpäin sata jalkaa +kilpailijoistaan. + +Ihmiset hurrasivat ja huusivat, torvet soivat. Stantonin koneenkäyttäjä +nousi ylös ja kumartui taaksepäin tarkastamaan takapyöriä. + +— Te rasitatte kummirenkaita, kuiskasi hän ohjaajan korvaan. + +Ensi kertaa huomasi Stanton, että Floyd sammalsi ollessaan kiihtynyt. +Se olisi ehkä kuulostanut naiselliselta, jos ei ääni olisi pysynyt +vähääkään värisemättä. Näin ollen... + +Ensimmäisen tunnin kuluttua oli Merkuriusvaunu melkotavalla +kilpailijoistaan edellä. Floydilla oli jälleen asiaa ohjaajalle. + +— Mitä? kysyi Stanton, koettaen saada ääntään kuulumaan moottorin +jyskyttäessä. + +— Meidän täytyy ajaa radalta; sillä pelkään, ettei takapyörän +sisärengas kestä enää moista hankausta. + +Piirteet kovenivat Stantonin suun ympärillä. + +— Sitäpä minä en tahdo, sanoi hän. Istuutukaa, sitä asiaa ette te +ymmärrä. + +— Sen minä ymmärrän. + +Stanton ei katsonut hänen ansaitsevan vastausta, sillä juuri silloin +hän sivuutti erään hitaampikulkuisen vaunun. Suostumalla moiseen +menetettäisi koko voitettu aika. Takasin tultaessa kumartui Floyd +jälleen eteenpäin. + +— Onko tarkotuksenne hävitä ja tärvellä koneenne pelkästä tyhmyydestä? +kysyi hän. Tämä on vallan teidän tapaistanne, Ralph Stanton. Te +panette vaaralle alttiiksi renkaan rikkimenemisen ja samalla +meidän murskaantumisemme voidaksenne säästää 5 minuuttia 24-tunnin +kilpailussa. Te osaatte ajaa, mutta te ette tahdo käyttää tavallista, +tervettä järkeänne. + +Vimmoissaan hiljensi Stanton vauhtia ja käänsi veräjästä sen kohdalle +saavuttaessa ulos ja ajoi suoraa asemalleen. + +— Muuttakaa tuo rengas, käski hän esiin kiirehtineitä miehiä, hyppäsi +itse alas ja meni apulaisjohtajan luo. + +— Oletteko hankkineet minulle toisen koneenkäyttäjän. Tämä ei kelpaa. + +— En, vastasi mr Green anteeksipyytävällä äänellä. Ohjaaja, joka +vuorottelee kanssanne tahtoo pitää miehensä; ja siksi toiseksi ei mies +itsekään ole halukas lähtemään kanssanne. Olen soittanut yhtiölle ja +pyytänyt heitä hankkimaan koneenkäyttäjän ja lähettämään hänet tänne +niin pian kuin suinkin. Hän katsahti joukkoon vaunun ympärillä, missä +Floydin pronssipää välkkyi sähkövalossa hänen johtaessaan työtä. Mikä +miestä vaivaa? Pelkoko? + +— Ei, myönsi Stanton vastahakoisesti. Hävytön ja riidanhaluinen. + +— No, mutta jos siinä on kaikki... + +Stanton, joka oli ylenmäärin kiukuissaan, käänsi puhujalle selkänsä. + +Kun Floyd työn valmistuttua hyppäsi paikalleen ohjaajan viereen, +tarkasteli Stanton häntä silmälasiensa läpi. + +— Jos te olette levoton ajoni ja järkeni suhteen, on parasta, että +astutte alas, tiuskasi hän tuimasti, sillä minä ajan niinkuin parhaaksi +katson ja aijon ottaa takaisin etumatkani. + +— Miksi sitte tuhlaatte aikaa täällä? vastasi koneenkäyttäjä varsin +kuivakiskoisesti. + +Merkuriusvaunu syöksyi eteenpäin mielettömästi ohi telttojen ja +ilmestyi radalle niinkuin loistava meteori. Käänteessä lisäsi Stanton +vauhdin korkeimmilleen ja rupesi ajamaan — niinkuin parhaaksi katsoi. + +Taajaan sulloutuneet katselijat seisoivat suurimman osan seuraavaa +tuntia vuoroin osoittaen mieltymystään, vuoroin kauhuaan. Kilpailijat +väistyivät käänteissä Merkuriusvaunun tieltä siitä lähtien, kun +Alanvaunu oli koittanut anastaa itselleen sisätietä ja ruvennut +liiteemään ja vain hiuskarvasta oli riippunut yhteentörmäys ja +tuhoutuminen Stantonin vaunun kanssa. + +Ei ollut tilaisuutta enempää kuin haluakaan keskusteluun noiden kahden +välillä Merkuriusvaunussa. Floyd hoiti huolellisesti tehtävänsä, +pumppasi öljyä, kuivasi keltaisen tomun ohjaajan lasisilmistä +selventääkseen hänen näköään käänteissä ja piti silmällä renkaita +ja toisia vaunuja. Mutta hän ei tehnyt ainoatakaan muistutusta +seuralaisensa kuolemaa uhittelevaa menettelyä vastaan. + +Aivan toisen tunnin lopulla kuului palkintotuomarin kellon varottava +ääni. + +— Se koskee meitä — lyhty on sammunut, huudahti koneenkäyttäjä tarkkaan +konetta tutkittuaan. + +Stanton puisti kärsimättömästi päätään ja ajoi varsin kylmäverisesti +veräjän ohi sen sijaan, että olisi ajanut siitä ulos. Kun he +toistamiseen suhahtivat tuomarilavan ohi, kaikui kello jälleen kauvan +ja käskevästi. + +— Aijotteko uhitella palkintotuomareja? sammalsi Floyd erittäin +kohteliaalla äänellä. + +Ohjaaja ei vastannut, ei edes vilkaissut, mutta tapa, millä hän +veti henkeään ei kertonut mistään lempeistä tunteista. Seuraavalla +kierroksella hän käänsi kumminkin veräjästä ja pysähytti hetkiseksi +koneen lyhdyn sytyttämistä varten. Eräs mies, joka tunsi Stantonin +tavalliset toivomukset toi hänelle vettä. Hän joi vähän ja työnsi +sitte astian koneenkäyttäjälleen, mutta niin huolimattomasti, että osa +sisältöä läiskähti vastaanottajan päälle. + +— Siinä! sanoi hän lyhyesti + +— Kiitos! Floyd otti sen vastaan ja joi radalle ajettaessa, paiskaten +astian sitte maahan olkansa yli. Eräs sanomalehtireportteri otti sen +vastaan ja istuutuen öljytynnyrin päälle kirjoitti kauniin kertomuksen +koneenkäyttäjästä, josta riippui Merkuriusvaunun kilpailuun osanotto +sekä siitä tavasta, millä Stanton osoitti kiitollisuuttaan hänelle. + +Seuraava tunti kului rauhallisemmin. Ehkä Stantonkin oli siksi väsynyt, +että malttoi ajaa varovaisemmin ehkä hän myöskin huomasi, ettei mikään +vaunu voinut kestää moista menettelyä 24 tuntia. Mutta siitä huolimatta +hän säilytti saavuttamansa etumatkan. + +— Vaunu tulossa sisäänkäytävällä. Vaunu pysähtynyt käännöksessä, +ilmoitteli Floyd aika ajoin. Muuten hoitelivat miehet äänettä +tehtäviään. + +— Antakaa merkki! komensi Stanton lopuksi aivan odottamatta heidän +kiitäessään katsomoitten ja telttarivien välistä rataosaa. Floyd +nousi seisomaan ja nostaen molemmat kätensä ylös antoi hän asemalla +oleville miehille tiedon, että vaunu kohta ajaisi sinne. Seuraavalla +kierroksella käänsi Stanton veräjästä ja ajoi Merkuriusyhtiön teltalle. + +— Nouskaa vaunusta, käski hän, itsekin jättäen paikkansa. + +Heidän kanssaan vuorottelevat miehet olivat valmiina täyttämään +poistuvien paikat. Työmiehet häärivät koneen ympärillä, säiliöt +täytettiin ja kaikki osat tarkastettiin, jonka jälkeen vaunu ajoi +jälleen radalle. + +Lopen väsyneinä ja jäsenet jäykkinä seisoivat ohjaaja ja koneenkäyttäjä +hetkisen vastatusten heilahtelevien sähkölamppujen liehuvassa valossa. +Viimein päästi Stanton naamarinsa, astui askeleen telttaa kohti, mutta +kääntyikin uudelleen apulaisensa puoleen. + +— Kolme tuntia on kulunut, sanoi hän tylysti. Minä oletan, että te nyt +lähdette. + +— Miksi sellaista oletatte? Ettekö enää tarvitse minua? kysyi Floyd +pakotetun rauhallisesti. + +— Tarjoukseni kesti ainoastaan kolme ensi tuntia. Te olette vapaa +nostamaan rahanne mr Greeniltä ja jättämään minut. + +Floyd päästi naamarinsa ja paljasti kalpeat kasvonsa. + +— Minä ilmoittauduin kilpailun ajaksi tai niin pitkäksi aikaa, kun te +minua tarvitsette, oikasi hän. Minä pysyn paikallani niin kauvan, kun +te saatte toisen, josta te pidätte enemmän. + +He tarkastelivat toisiaan. + +— Menkää sitte lepäämään. Tuolla sisällä on kahvia, sanoi Stanton +käännähtäen koroillaan ympäri. + +Teltan ovella tapasi hän apulaisjohtajan, joka tuli riemuiten häntä +vastaan. + +— Olen saanut käsiini miehen teitä varten, Stanton, huudahti hän +iloisella äänellä. Soitin pääkonttooriin ja kerroin, missä pulassa +olimme, ja Jack Rupert, tehtaan koneitten tarkastaja tulee, tiedättehän +hän, joka tavallisesti ottaa osaa kilpailuihin päällikön kanssa. +Hän soitti, ettei hän tahtonut nähdä Merkuriusvaunua hävinneitten +joukossa, mutta pyysi minua sanomaan teille, että hän peruuttaisi ensin +henkivakuutuksensa, ettei häntä päästäisi syyttämään siitä, että hän +on tehnyt itsemurhan perillistensä hyväksi. Hauska velikulta! Hän on +täällä, ennenkuin ajatte jälleen radalle. + +— Mitä hänellä täällä tehdään? kysyi Stanton, jos tapan +koneenkäyttäjäni, tuhoan myöskin vaununi ja itseni — en tarvitse kahta +miestä, ja minulla on jo yksi. + +Mutta minusta tuntuu, että te sanoitte... alotti hämmästynyt mr Green. + +— Erehdyin. Soittakaa Rupertille, että pidän Floydin. Nyt minun täytyy +levätä hetkinen. + +Ällistynyt apulaisjohtaja otti askeleen sivullepäin antaakseen toiselle +tietä. + + + + +TOINEN LUKU + +Nainen. + + +Pari tuntia myöhemmin tuli Stanton teltasta ja asteli hiljalleen +sisäänkäytävälle. Kello oli nyt kaksi aamusella; musta avara kenttä +ja sen yläpuolella oleva tumma tähdekäs taivaankansi muodostivat +omituisen vastakohdan hohtavan valkealle radalle, jolla vaunut +loistavina meteooreina lakkaamatta risteilivät ja kaikuivat silloin +tällöin merkinantokellon katkaisemat ja lukuisten äänien synnyttämät +mieltymyksenosoitukset. Koneista oli yksi mennyttä ajettuaan +aitauksen läpi; nyt oli siellä vain kasa murtuneita ja vääntyneitä +metalliosia, joita joukko miehiä turhaan koetti panna uudelleen +kokoon, melkein saman kohtalon alaisina olivat tuhoutuneen vaunun +ohjaaja ja koneenkäyttäjä valaistussa sairasteltassa. Toiset vaunut +kulkivat asemilleen ja sieltä takaisin noutamassa öljyä, gasoliinia, +kummirenkaita ja monia muita tarpeita, joita kilpa-ajokone lakkaamatta +kaipaa. Stanton katseli Merkuriusvaunua ja lähti sitte tyytyväisenä yli +radan katsomon alueelle. + +Pitkin sementillä päällystetyn kävelypaikan viertä oli rivi +automobiiliä, joiden omistajat mieluummin katselivat kilpailua +vaunuistaan kuin taempana olevilta katsomoilta. Stanton kulki niiden +ohi välttääkseen huomiota, jonka alaiseksi hän olisi joutunut +kulkiessaan yli radan valaistun osan, missä hänet olisi vallan +varmaan tunnettu. Hän oli matkalla parvekkeitten sisäpuolella olevaan +ravintolaan. + +Mutta mennessään erään suuren rivin päässä olevan auton ohi, astui +sieltä muudan nainen ulos. + +— Pyydän anteeksi, sanoi hän rauhallisesti ja arvokkaasti. + +Anteeksipyyntö kuulosti käskyltä. Stanton pysähtyi. + +— Madame? vastasi hän ihmeissään eikä juuri ihastuneena. + +Nainen lähestyi häntä hitaasti silkkipuvun kahistessa ja +omituisen hajuvedentuoksun levitessä ympärille. Hän oli verhottu +automobiilihuntuun ja kirkkaitten valojen aikaansaamassa synkässä +varjossa oli mahdoton erottaa hänestä muuta kuin, että hän oli nuori ja +kookas. + +— Näen puvustanne, että olette kilpailijoita, selitti hän. Ja koska +saavuin vasta tunti sitte, olisin pyytänyt saada muutamia tietoja. + +— Kyllä, olen ohjaaja, vastasi hän. + +Nainen kääntyi tarkastamaan vaunuja, jotka kiitivät ohi kilpaillen +johdosta. + +— Kiitos. Voitteko sanoa minulle ohjaako Ralph Stanton nyt vaunuaan? + +— Ei, vastasi Stanton, jonka mielenkiinto alkoi herätä. Mutta hän +tarttuu ohjauspyörään puolen tunnin kuluttua. + +— Niinkö? Olen kuullut niin paljon hänen uroteoistaan radalla, sanoi +hän iloisesti naurahtaen, että tahtoisin varsin mielelläni nähdä +muutaman sellaisen. + +— Vai niin. Puolet ihmisistä saapuu tänne vain nähdäkseen, miten +kilpailevat panevat henkensä alttiiksi. Väitetään, että toisen kuoleman +näkeminen tuottaa suloista hermojännitystä. + +— Tuskinpa siksi, epäili nainen. Mutta kun kerta tullaan +automobiilikilpailuja katsomaan, tahtoisi sitä nähdä sentään +jännittävämpää kuin tavallista huvi-ajoa ja tuollaista tuolla. Hän +viittasi kädellään radalle ja kohotti pilkallisesti hartioitaan. + +Stanton, jonka ilmeet pimeys salasi, tarkasteli näyttämöä, + +— Merkuriusvaunu virkaatekevine ohjaajineen on johdossa, Duplexvaunu +on mennyttä, joku sen putkista on tukkeutunut, ja Sternvaunu meni +läpi aitauksen, luetteli hän. Toiset ajavat voittaakseen aikaa ja +odottaen, että nopeimpia vaunuja kohtaisi joku onnettomuus. Nyt juuri +ei kilpailu herätä mielenkiintoa. Mutta kumminkin kulkee jokainen +noista sellaisella nopeudella, että tuhoutuminen olisi ehdoton, jos +joku paikka joutuisi epäkuntoon. Stanton tunsi seuralaisensa kääntyessä +jälleen hänen puoleensa, miten tämä katseli häntä tutkivasti. Mutta +hänen ruumiinmukainen pellavapukunsa esti tuntemisen, varsinkin kun +koetti estää nuttuun kiinnitetyn hopeaisen järjestysnumeron joutumasta +valoon. + +— Minun isäni on johtajana yhtiössä, joka valmistaa kummirenkaita, +huomautti nainen välinpitämättömällä äänellä. Noita renkaita käytetään +täällä muutamissa vaunuissa muun muassa Merkuriusvaunussa ja hän +tahtoi nähdä, miten ne kestävät. Siksi me ajoimme tänne eräistä +päivälliskutsuista, joilta emme voineet olla poissa. Te huomaatte, +etten ole nähnyt kilpailusta paljoakaan. Minun täytyy myöntää, ettei +tämä näytä juuri vaaralliselta ja että tunnen pettyneeni jonkun verran. +Minä, taasen soi hänen kristallikirkas naurunsa, minä odotan paljon +enemmän kuuluisalta Stantonilta; minä toivon saavani ihailla häntä +oikein suuresti. Mutta minähän pidätän teitä, ja te olitte menossa +täältä pois. Kiitos paljon kärsivällisyydestänne. + +— Tuskinpa vielä täältä pois, koska 24-tunnin kilpailu ei ole 6-tuntia +vanhempi, oikasi Stanton kuivasti. Minua ilahuttaa voidessani tehdä +teille palveluksen. + +Nainen vastasi Stantonin kumarrukseen; mutta kysäsi samalla. + +— Minä olen miss Carlisle; tahtoisin mielelläni tietää, kuka on ollut +minulle niin avulias. + +— Nimeni on Stanton, vastasi tämä yhä jatkaen matkaansa. + +Pimeän suojassa katsahti Stanton taaksensa. Nainen oli astunut askeleen +eteenpäin keskelle valovirtaa. Huntu alas valuneena tuijotti hän siellä +kiihkeästi kadonneen jälkeen. Hän ei saattanut olla 24 tai 25 vuotta +vanhempi, vaaleiden kiharoiden ympäröimät kasvot olivat varmapiirteiset. + +Floyd istui tuolilla teltan edessä jutellen muutamien miesten +kanssa, kun Stanton palasi. Lepo oli elvyttänyt ja antanut väriä +koneenkäyttäjälle; hän näytti todellakin hullunkurisen nuorelta ja +huolettomalta. Hän hypähti koholle huomatessaan ohjaajan nyökkäävän +hänelle. + +— Joko on aika? kysyi hän silmät loistaen. + +— Jo, vastasi Stanton ja kääntyen miesten puoleen komensi hän: Antakaa +merkki vaunulle, että se ajaa tänne. + +Kaikki nousivat jalkeille käskyä täyttämään; Floyd kiinnitti naamarinsa +ja lakkinsa ja paulotti nahkasuojukset jalkoihinsa. Stantonin +sonnustaessa itseään, saapui mr Green kiirehtien paikalle. + +Stanton veti hihnan kiinni, vastaamatta mitään. + +— Minä soitin konttooriin ja sanoin Rupertille, ettei hänen tarvitse +tulla ja että me olemme saaneet uuden miehen. + +— Ja hän? + +— Hän vastasi "voi sitä pikkusta p—a". + +Ohjaaja suoristautui täyteen pituuteensa katseen kovetessa. + +‒ On paras, että ilmoitatte hänen osanottonsa Floydille, jolle se +oli tarkotettukin, sanoi hän. Minua se ei liikuta. Jos yhtiö ei pidä +ajostani, niin voihan se hankkia jonkun toisen; mutta niin kauan kun +minä ohjaan vaunua, olen se _minä_ eikä Rupert eikä Floyd eikä — joku +toinen, joka määrää. + +Varajohtajaa tukehdutti, mutta hän ei sanonut mitään. Hän ei voinut +tietää, miksi Stanton katseli tuimin silmin katsomon edessä olevaa +automobiiliriviä tai ketä hän tarkoitti sanoilla "joku toinen". Niin, +hänhän oli taipumaton ja tuittupäinen ja itsepintainen — mutta hän oli +kumminkin Stanton. + +Merkuriusvaunu vyöryi asemalle, kaksi miestä kiipesi paikoiltaan +alas ja säiliöitä täytettäessä syntyi hetkisen viivähdys. Stanton +nousi koneelle moottoria koittelemaan ja samalla odottamaan säiliöitten +täyttymistä. + +— Odottakaa hiukkasen, että saan kaasuttajan kuntoon, pyysi +automobiilin takana seisova Floyd. Näin yöllä tulee kylmempi. Kas tässä +pudottamanne käsine. + +Stanton sulki moottorin. Tuon hentosen olennon poikamainen +miellyttäväisyys ja kirkas ääni ja hänen kohtelias käytöksensä +herättivät Stantonissa omituisen tunteen ja saivat hänet häpeämään omaa +epäkohteliaisuuttaan. "Voi sitä pikkuista p—a", kuiskasi ääni hänen +sisällään, Floydin ojentaessa hänelle nahkakinnasta, laski tämä kätensä +hänen olalleen. + +— Ajatteko kanssani siksi, että tarvitsette rahoja niin kipeästi, että +panette henkenne vaaraan, kysäsi Stanton töykeästi, vai siksikö, että +luotatte ajotaitooni. + +— Minä uskon teidän olevan kilparadan parhaan ohjaajan, tuli vakaa +vastaus. Ja minä panen mieluummin henkeni teidän huomaavaisuuteenne +kuin jonkun toisen taitamattomuuden varaan, jos tahdotte sen tietää. +Minä olen vakuutettu, että te pystytte ohjaamaan kylliksi varmasti +meidän kummankin puolesta. + +Stantonin käsi päästi otteensa. + +— Menkää panemaan kaasuttaja kuntoon. Niin, minä osaan ohjata — +varmasti. + +Jälleen katsahtivat nuo sinisen mustat silmät uhitellen katsomoon; +hetkisen näytti siltä, että neiti Carlisleen toiveet nähdä +Merkuriusvaunun uhka-ajoa eivät toteutuisi. + +Mutta Merkuriusvaunu ei ollut kulkenut rataa vielä neljästäkään, kun +Duplexvaunu jonka tukkeutunut putki viimeinkin oli saatu avatuksi, +syöksyi radalle taitavimman kuljettajansa ohjaamana, joka oli päättänyt +voittaa takaisin menetetyn ajan. + +— Vaunu tulee, varoitti Floyd äkkiä. + +Stanton nosti päänsä sekunttia liian myöhään, hänen vaarallisin +vastustajansa suhautti samassa ohi. Se oli liikaa; Floyd ja miss +Carlisle unohtuivat kumpikin, Stantonin ottaessa täyden vauhdin. +Merkuriusvaunu sähähti ja hypähti eteenpäin kuin säikähtänyt kissa. +Yksitoikkoinen ajanjakso oli mennyttä. + +Merkuriusvaunu oli vain hitusen nopeampi, mutta Duplexvaunu ajoi +sisäpuolella, ohjaajat taas eivät suuresti eronneet taitavuudessa +vielä vähemmän uhkarohkeudessa. Hitaammat vaunut pysyttelivät +varovaisesti syrjässä vaarallisten vastustajien kamppaillessa +nopeusajossa. Kolmasti ajoi Stanton Duplexvaunua ympäri radan voittaen +vähän joka kierroksella, kunnes vaunut kolmannella kierroksella +kulkivat rinnakkain. Nyt vähää ennen aamunkoittoa vähiin supistunut +katselijajoukko nousi ylös joka kerta kun kilpailijat rinnatusten +kulkivat ohi osoittaen mieltymystään ja hurraten. + +Mutta vähitellen kävi selville, että Stanton, joka oli ulkoreunalla, +vähitellen mutta varmasti tunki vastustajaansa lähemmäksi radan +keskustaa ympäröivää aitaa. Nähtävästi ei Duplexvaunu voinut +ajanpitkään pitää puoliaan tätä liikettä vastaan, sen täytyi jossakin +käänteessä jättäytyä jälkeen taikka törmätä yhteen Stantonin vaunun +kanssa. Vaunut kulkivat niin lähekkäin, että pieninkin poikkeaminen +tai vaunun liiteeminen syviksi syöpyneissä pyörän jäljissä olisi ollut +samaa kuin armahtamaton kuolema. Verkkaan mutta säälimättä käytti +Stanton hyväkseen vaarallista etuaan. Ratkaisevalla hetkellä kuuli hän +hiljaista, riemukasta naurua. + +— Tungetkaa hänet lähemmäksi, kuiskasi koneenkäyttäjän kiihkeä ääni +hänen korvaansa. Me jätämme hänet ensi kierroksella, hän rupeaa +jäämään. Tungetkaa hänet _lähemmäksi_. + +Toverillinen voitonilo vaikutti Stantoniin ennen tuntemattomalla +tavalla. He sivuuttivat katsomon ja nyt oli vaikein käänne edessä. + +Se oli osaksi Stantonin maine, joka ratkaisi asian. Jos Duplexvaunu +olisi pitänyt suuntansa, olisi Merkuriusvaunun täytynyt oman etunsa +takia väistyä. Mutta ohjaaja tunsi Stantonin ja pelkäsi, että hän +itsepäisesti pyrkimällä lähemmäksi aitaa voisi tuhota kummankin ja +siihen vaaraan ei hän uskaltanut antautua. Kuului kuin pyssyn pamaus, +kun moottori suljettiin, Duplexvaunun mieletön vauhti väheni, ja +Stanton pyyhkäsi ohi juuri käänteessä, alkaen nyt johtaa. + +Katselijat näyttivät tulleen hulluiksi. Floyd pumppasi öljyä. Stanton +vilkasi ranteeseen yläpuolelle kinnasta kiinnitettyä kelloaan ja +hiljensi vauhtia hiukkasen. Suunnitelma oli onnistunut, mutta ohjaaja +tiesi, että se yhtähyvin olisi voinut tuottaa hänelle muistutuksen jopa +kilpailusta erottamisenkin. + +Kierrosten luku ilmoitustaululla kasvoi yhäti. Heikko valojuopa levisi +yli taivaan ennustaen aamunkoittoa. Kello 4 räjähti Merkuriusvaunun +rengas vallan odottamatta, vaunu käännähti päin aitaa, mutta jarrut +lyötiin nopeasti kiinni. Stanton sanoi jotakin ja antoi vaununsa +varovasti ontua asemalle, missä korjaajat jo olivat odottamassa. + +Floyd kiipesi alas ahtaalta ja kovalta paikaltaan. Harmaassa +aamuvalaistuksessa näkyi hänen öljyn ja tomun tahrimilla kasvoillaan +väsymyksen ja jännityksen merkkejä. Stanton katseli ympärilleen etsien +vesiastiaa, mutta joutuikin vastatusten olevan nöyrän ja ihastuksesta +irvistelevän lähetin kanssa, jolla oli kädessään kimppu purppuran +punaisia kukkia. + +— Mitä? tiuskasi ohjaaja harmissaan. Mitä mieletöntä ilvettä tämä on. + +— Mr Stantonille, sir, vastasi poika kunnioittaen. + +Stanton, joka luuli tätä jonkun leikkisän kilpatoverinsa koirankuriksi, +otti välinpitämättömästi kukat, mutta huomasi samalla valkean kortin, +joka oli kiinnitetty nauhaan. + +"Kiitos", luki hän. "Minulla ei ole laakeriseppelettä, siksi lähetän +päivän sankarille kukat rinnaltani." + +Lähettäjä oli ollut siksi ymmärtämätön taikka rohkea, että oli +käyttänyt omaa korttiaan. Hänen nimensä Valene Atherton Carlisle oli +painettuna ohuelle kortille. + +Miss Carlisle oli luullut, että äskeinen villi kilpailu oli tapahtunut +nimenomaan hänen tähtensä, ja että Stanton pelkästä hänen oikustaan +oli pannut neljän ihmisen hengen niiden joukossa omansakin vaaralle +alttiiksi. + +Ylenkatseesta huudahtaen oli Stanton jo heittämäisillään kukat maahan, +mutta ajatellen teon sopimattomuutta ja hyviä tapoja, hillitsi hän +itsensä. Kämmekkäät kiertyivät pehmeästi hänen sormiensa ympärille; +äkkiä hän huomasi, mikä suuremmoinen hävyttömyys piili tässä tytön +menettelyssä, ja hän naurahti käheästi. + +— Heitä nuo telttaan, Blake, pyysi hän ja sinkautti kukat eräälle +miehelle. Ne tulevat kuihtumaan varsin pian. + +Uusi rengas oli paikallaan. Kun Stanton kääntyi koneeseen päin +revittyään kortin pieniin palasiin, huomasi hän Floydin katselevan +itseään omituisella mielenkiinnolla. + +Raaka, kostea sumu oli ruvennut vyörymään läheiseltä mereltä yli +kentän. Aamunkoiton enteet katosivat, harmaa hämärä levisi kaikkialle, +jopa pimitti valonheittäjien valaiseman radankin. Vaunut kulkivat +siellä yhäti. + +Yö oli ollut harvinaisen onnellinen. Ainoastaan yksi kone oli kokonaan +tuhoutunut, vaikka tosin kolme oli luopunut kilpailusta. Kilpailujen +virkailijat onnittelivat parasta kättä toisiansa, kun tapahtui toinen +onnettomuus. + +Sumu oli tiheytynyt, ja radalla oli käänteisiin muodostunut syvät +raiteet. Merkuriusvaunun sivuuttaessa katsomoa, meni erään vaunun +ohjauslaitos epäkuntoon, se tarttui jalansyvyiseen raiteeseen, +kallistui ja puski lähimmän vaunun kanssa yhteen. Kahdesti vyörähti se +ympäri, pirstautui hirmuisesti, mutta paiskasi samalla miehensä kauas +sirpaleitten ulkopuolelle. Toinen vaunu jatkoi matkaansa nähtävästi +vahingoittumattomana ja katosi sumuun. Kosteasta sumusta kuuluivat +palkintotuomarien kellon läppäykset, ihmisten huutoja ja telefoonin +soittoa sairasvaunuja kutsuttaessa. Stanton käänsi konetta, päästäkseen +hylyksi käyneen vaunun ohi ja jatkoi matkaansa. + +— Seisattakaa! kirkasi Floyd käskien. Seisattakaa, Stanton, seisattakaa! + +Stanton lasketti edelleen, kiinnittämättä huomiotaan niinkuin hän +luuli vasta-alkajan hermostuneeseen sääliin. Hänhän ei voinut auttaa +tunnottomia radalla lojuvia miehiä, ja ensi silmäyksellä hän oli +huomannut voivansa turvallisesti väistää onnettomuuden tähteet, +niinkuin tapahtuikin. + +— Seisattakaa! kaikui jälleen käsky, ja kun Stanton ainoastaan +kärsimättömästi puisti päätänsä, kumartui koneenkäyttäjä nopeasti alas. + +Moottori pysähtyi omituisella tavalla. Ennenkuin hämmästynyt ohjaaja +oli päässyt asemasta selville, vyöryi vaunu eteenpäin vain oman +vauhtinsa kuljettamana. Mekaanisesti tarttui hän jarruun ja kääntyi +hämmästyksestä ja raivosta sanattomana toverinsa puoleen. Floyd oli +kalmankalpea, mutta katsoi häntä lujasti silmiin. + +— Tiedän, ehätti hän ennen myrskyn puhkeemista. + +Teillä on oikeus ajaa minut pois vaunusta. + +— Minä suljin kipinän sytyttäjän. Minulla ei ole mitään sanottavaa. +Mutta sumu kohosi ja minä näin, mitä on tuolla edessämme. + +Mitä siellä sitte oli? Palkintotuomarikello soi hurjasti, ja pitkin +rataa kuului, miten vaunut seisahtuivat. Viriävä tuuli työnsi syrjään +sumuseinän ja paljasti toisen äskeisessä onnettomuudessa olleista +vaunuista, joka liikkumattomana seisoi keskellä rataa. Yhteentörmäyksen +jälkeen se oli vyörynyt pysähtymättä tänne saakka vaikka sen +taka-akseli oli katkennut ja molemmat takajarrut olivat poissa. Miehet +olivat yhä edelleen paikoillaan vahingoittumattomina. + +Syntyi hetkisen hiljaisuus. Vältetty onnettomuus ei puolustanut +koneenkäyttäjän omavaltaista tekoa, sen Floyd itsekin ymmärsi, sillä +hän tiesi, että ohjaaja oli täysin oikeutettu menettelemään kerrassaan +mielensä mukaan. Saa olla vain yksi luotsi yhdessä peräsimessä. + +— Koska oletan, ettette pysty vääntämään 90-hevosvoimaista Merkuriusta +käyntiin, on paras, että hoitelette vain gasoliinia ja kipinälaitetta, +minun huolehtiessani käynnistä, ehdotti Stanton kuivasti. Ja — älkää +tehkö sitä enää milloinkaan. + +Hän astui alas ja meni vaunun etupuolelle, tarttui veiviin ja pani +suuren moottorin käyntiin sellaisella voimalla, joka hämmästytti +hintelää Floydia. Kun hän jälleen asettui paikalleen, sanoi Floyd: +— Sitä en tee milloinkaan. Tuuli puisteli sumua yhä voimakkaammin, +kullalta hohtavat sumusiekaleet välkkyivät taivaalla. Päivä valkeni. + + + + +KOLMAS LUKU + +Loppuajo. + + +Aamu kääntyi vähitellen keskipäiväksi vaunujen yhä kiitäessä radalla. +Väsyneet ohjaajat olivat hiljentäneet vauhtia, säästääkseen voimiaan +ja koneitaan iltapäivää ja iltaa varten, jolloin katselijoita oli +runsaammin. Kello 9 illalla kilpailujen oli määrä päättyä. + +Merkuriusvaunun kulkema matka oli merkitty 90 (englannin) penikulmaa +pitemmäksi kuin Duplexvaunun ja nämä molemmat olivat monta kymmentä +penikulmaa edellä kilpailijoistaan. Kello 6 aamusella oli Stanton +mennyt lepäämään. Kello 8 hän oli jälleen paikallaan ja pysyi +ohjausrattaan vieressä aina yhteen asti. Voitto oli hänen, jos vaunu +pysyi kunnossa; puolitoista tuntia, joka pitäisi uhrata korjaukseen, +antaisi Duplexvaunulle kaikki hänen etunsa. Hän ei uskonut konetta +apulaiselleen ja siksi hän oli säälimätön sekä itseään että +koneenkäyttäjäänsä kohtaan. + +Kello 1/2 2 lähetettiin kaikki vaunut pois radalta tunniksi, jolla +aikaa joukko miehiä suurella kiireellä korjasi rataa. Paikka paikoin +olivat vaunujen pyörät repineet radan niin, että se näytti kynnetyltä +pellolta. Laitoksen aikana virtasi radalle katselijoita, täyttäen +katsomon, tungeskellen jalkakäytävällä ja täyttäen automobiileillään +sen sivut. + +Kun kilpailijat kello 3 kutsuttiin uudelleen radalle, tarkasteli +Stanton terävästi koneenkäyttäjäänsä, ennenkuin he lähtivät liikkeelle. + +— Minä olen ajatellut ohjata vaunua itse kilpailujen loppuun asti, +ilmoitti hän äänellä, joka ei ollut epäystävällinen. Jos pelkäätte, +ettette kestä 7 tuntia, niin sanokaa pois, ja minä annan hankkia +jonkun, joka tulee sijaanne. Ne voivat hankkia tänne Rupertin +Hudsonista kello neljäksi tai viideksi. Jos lähdette mukaan, täytyy +teidän pysyä loppuun asti, vaikka minun sitte pitäisi sitoa teidät +kiinni paikallenne. Ajan voittaakseni. + +Floydin kalpeat posket punehtuivat harmista. + +— Teidän ei tarvitse sitoa minua kiinni, vakuutti hän. Minä en lähde +tieheni. Valmis käyntiin. + +Stantonia ihan nauratti kumartuessaan koneensa yli. + +— En tarkoittanut, että sitoisin teidät estääkseni teitä lähtemästä +tiehenne, vaan estääkseni teitä pyörtyessänne vyörymästä alas, selitti +hän. Mutta... + +Vaunu hypähti eteenpäin, sisäkentältä oli radalle tullut märkää savea +— ensi kierroksella liitesi raskas Lozellevaunu ja meni pohjoisen +käänteen luona läpi aitauksen. Tämän jälkeen ei olisi mikään saattanut +Stantonia jättämään konetta toisiin käsiin. + +Tunti tunnin jälkeen kului. Torvisoittokunta soitti toisen jymisevän +kappaleen toisensa perästä; katselijajoukot liikehtivät edestakaisin, +sohisten, mieltymystään osoittaen ja hurraten. + +Kun Merkuriusvaunu auringon laskiessa pistäytyi asemalle täyttämään +säiliötään, ei kumpikaan jättänyt paikkaansa. Ilosta loistava Green +vallan tuhlaamalla tuhlasi onnentoivotuksiaan Stantonille; hänen +seurassaan oleva Merkuriusyhtiön johtaja, joka ennen itsekin oli +ohjannut kilpa-ajovaunua, antoi Stantonille erikoisen tunnustuksensa. +Stanton nojautui ohjauspyörään ja jutteli heidän kanssaan, kun hänen +esimiehensä samassa viittasi Floydiin. + +— Mikä teidän koneenkäyttäjäänne vaivaa, Stanton? kysyi hän. + +Stanton, joka nyt vasta huomasi jonkun kevyesti painavan olkapäätään +vastaan, kääntyi ympäri. Tästä hänen liikkeestään havahtui Floyd ja +heidän katseensa yhtyivät. + +— Ei mikään, vastasi ohjaaja lyhyesti toisen kysymykseen. Väsynyt ehkä; +hän on tehnyt työtä. Kuten sanoitte... + +Mutta kuva, jonka Stanton vilaukselta oli nähnyt, jäi hänen mieleensä; +väsyneet, nuoret kasvot olkaansa vastassa, valvomisen uuvuttamissa +silmissä, jotka yht'äkkiä kirkastuivat, tahdotonta harmia ja häpeää +hetkellisestä heikkoudesta, joka aavistamatta oli hänet vallannut. +Tämän jälkeen olisi Stanton mieluummin sitonut Floydin kiinni +paikalleen, kuin solvaissut häntä, pyytämällä häntä luovuttamaan +paikkansa jollekin toiselle. + +— Valmis! huusi joku; työmiehet hajaantuivat kaikille tahoille, ja +Merkuriusvaunu lähti jälleen liikkeelle. + +— Vaunu tulee, varoitti koneenkäyttäjä ajettaessa portista radalle +Duplex edessä. + +Floyd oli jälleen itsensä, valpas ja kylmäverinen. + +Vielä kerran sinkauttivat valonheittäjät säteitään yli radan, muuttaen +sen hopeanauhaksi, joka luikerteli sysimustassa pimeydessä, mistä +valaistut katsomot kohosivat. Nyt jo levitettiin sanomalehtiä, missä +puhuttiin Stantonin tulevasta voitosta. + +Stanton, joka nyt ajoi tasaista, varmaa vauhtia, pidättäytyen +antautumasta kaksinkamppailuun nopeusajossa eikä liioin yrittäen +muitakaan edellisen iltaisia huimuuksia, ohjasi vaununsa +vastustamattomasti kohti varmaa tulosta, Kello 9 laskettiin lippu ja +yleisön kiihkeästi riemuitessa ajoi Merkuriusvaunu radalta voittajana. + +Vähää myöhemmin, kun voitonilo oli jonkun verran vaimentunut. +Merkuriuksen asemalla, meni Stanton kummirengaskasaa vasten nojaavan +Floydin luokse. + +— Te olette työskennellyt kanssani 24 tuntia, sanoi hän muitta +mutkitta. Mitä piditte siitä. + +Floyd nosti rehellisesti harmaat silmänsä ja hymyili Stantonille +iloisesti väsymyksestään huolimatta. + +— Tahdotteko, että sanon sen — alkoi hän. + +— Minähän olen sitä kysynyt. + +— Minusta se oli rasittavaa. Mutta — toivoisin teidän pitäneen +yhtäpaljon minusta kuin minä pidin teistä. + +— Tarvitsen koneenkäyttäjän kilpailukauden loppuajaksi, selitti Stanton +lyhyesti. Otatteko toimen vastaan. + +Floyd suoristihe; huonosta valaistuksesta huolimatta saattoi nähdä, +miten hän punastui. + +— Ottaisitteko minut? Tekö? + +— Ottaisin. + +— Te ymmärrätte — oh, minä osaan hoitaa moottorin, ymmärrän työni — +mutta taipaleella — tiedättehän, etten jaksa kiertää vaunua käyntiin +enkä muuttaa rengasta yksinäni. + +Stanton naurahti kuivasti. + +Luulen olevani kylliksi vahva itse kiertääkseni vaununi käyntiin, +sanoi hän. Te olette rohkea, pelkuri-raukasta en huoli. Teen teille +tarjoukseni; hyväksykää tai hyljätkää se. Mutta muistakaa, että on +hyvin todennäköistä, että taitan niskanne. + +— Siihen vaaraan antaudun, vastasi Floyd vetäen syvästi henkeänsä ja +ojentaen sitte toiselle pienen kätensä. Minä suostun. + +Asia oli ratkaistu. + +Vähän myöhemmin saavutti apulaisjohtaja Floydin, kun tämä näköjään +vähän puhtaampana ja puettuna pitkään tomutakkiin oli matkalla asemalta. + +— Kuulkaahan, Floyd. Stanton kertoo teidän ottavan osaa hänen kanssaan +kilpailuihin. + +— Aivan niin, sir. + +Mr Green puisti huolestuneesti päätänsä. Te ette kestä hänen kanssaan, +vakuutti hän. Ei kukaan sitä kestä. Hän, hän on — no niin, saatte +itse nähdä. Mutta ettehän jätä meitä kiipeliin juuri ennen kilpailua? +Me olemme ilmoittautuneet parin viikon perästä Massachusettiin +kilpailuihin; tulettehan varmasti sinne huolimatta siitä, mitä Stanton +siihen mennessä tekee. + +— Tulen varmasti, sir. En jätä tietenkään ketään ilman laillista +irtisanomista. + +— Sanokaa itsenne irti hyvissä ajoin. Te ette kestä Stantonin kanssa. + +Stanton oli parasta aikaa teltassa tarkastelemassa ilkkuvin katsein +pöydältä löytämäänsä, tuoksuvilla viheriäisillä lehvillä täytettyä +rasiaa. Tällä kertaa ei ollut mukana mitään korttia, mutta lehvät +olivat laakerin. Ajatuksissaan hän näki lipun, joka oli tullut kämmekän +kukkien mukana sirosti painettuine sanoineen: Valerie Atherton +Carlisle. Pitiköhän tyttö häntä salonkileijonana, kysyi hän itseltään +pilkallisesti. Taikka mitä hän tahtoi? Jotakin hän tietenkin tahtoi +häneltä. Ehkä vain huvia. Hän ei ollut varttunut mieheksi New-Yorkissa +oppimatta tietämään, että vissien piirien miehet ja naiset katsoivat +voivansa suurien rikkauksiensa nojalla asettua sovinnaisten tapojen +yläpuolelle ja etsiä ajanvietettä tilaisuuksien mukaan. Ottaisiko hän +tuohon leikkiin osaa, johon häntä pyydettiin, taikka kieltäytyisikö? +Maksaisiko se vaivaa? Hän oli perin väsynyt, mutta sittenkin hän yhä +vain tuijotti laakereihin. + +— Te ette kestä Stantonin kanssa, varoitti mr Green hyvästiksi Floydia. + +Koneenkäyttäjä nauroi. + + + + +NELJÄS LUKU + +Matka Massachusettiin. + + +Stanton ja Floyd eivät tavanneet toisiaan kahteen viikkoon. Heidän +elämän polkunsa kulkivat yhdensuuntaisesti vain silloin, kun oli +kilpailu kyseessä. Merkuriusvaunu oli palautettu tehtaaseen perin +pohjin korjattavaksi 24-tunnin kilpailun aikaansaamista vammoista, +ja Stantonille oli yhtä vähän pälkähtänyt päähän käydä katsomassa +konetta kuin sen käyttäjääkään. Muutamat ohjaajat kiintyvät hyvästi +vaunuihinsa, vaalivat niitä rakkaudella ja mustasukkaisesti; hän ei +sitä tehnyt, sillä sellaiseksi hän oli liiaksi käytännöllinen luonne. + +Vasta aamulla asemalla, kun oltiin matkalla Massachusettiin, tapasi +Stanton koneenkäyttäjänsä ensi kerran Beach radan voiton jälkeen. Floyd +istui odotussalissa lukien jotain aikakauskirjaa; harmaassa puvussaan +ja pitkässä päällystakissaan, kiharainen pää kallistuneena lehden yli, +näytti hän ujolta ja kauniilta kahdeksantoista vuotiaalta pojalta, ehkä +vielä vähän tyttömäiseltäkin. Stantonin mieleen juolahti vaarallinen +taistelu Duplexvaunun kanssa ja huuto: "Tungetkaa hänet _lähemmäksi_! +Hän alkaa jäädä! Tungetkaa hänet lähemmäksi". Huulet hymyn väreessä hän +meni lukijan luokse. + +— Hyvää huomenta, tervehti hän. Floyd katsahti ylös, nousi seisaalleen +huudahtaen ja ojensi kätensä, punastuen samalla niinkuin tyttö. + +— Hyvää huomenta; en huomannut teidän tulevan, vastasi hän. + +— Ette, tehän luitte. Te olette lähdössä... + +— Lowelliin. Vaunu on junassa, kuten tiedätte. + +— Sitä en tiennyt, oikasi Stanton välinpitämättömästi. Hän tarkasteli +toveriaan omituisella mielenkiinnolla, koetti etsiä syytä hänen +harvinaiseen vetovoimaansa ja siihen, että hän, Stanton, iloitsi +tavatessaan hänet; hän, joka poiketen useimmista miehistä, ei ollut +milloinkaan solminnut ystävyyttä kenenkään kanssa. + +Floyd nauroi iloisesti. + +— Mutta minäpäs sen tiedän. Meillä on ollut koko viikko työtä koneesta, +ja nyt se käy niinkuin kello. Te ette moista huolehdi — eikä teidän +tarvitsekaan, luulen ma; se kuuluu meidän tehtäviimme. Mutta jos otatte +sen huomenna radalle, niin saatte nähdä. + +Yht'äkkiä Stanton keksi, miksi Floyd erosi kaikista muista +koneenkäyttäjistä niin suuresti, ja asiaa lähemmin punnitsematta, +lausui hän ajatuksensa julki. + +— Te kuulutte toiseen luokkaan, Floyd, sanoi hän. Te ette ole työmies +ettekä työmiehen jälkeläinen. + +Floyd hätkähti, mutta hymyili avoimesti kohdatessaan Stantonin tutkivan +katseen. + +— Ette tekään, vastasi hän. Ei siksi, että se merkitsisi vähintäkään, +mutta me emme ole sellaisia. Minä en kysy teiltä, miksi te teette työtä +käsillänne ettekä päällänne ja minä toivon, ettette tekään sitä minulta +kysy. Kenen mieltä se kiinnittäisi? + +— Ei kenenkään, myönsi Stanton kuivasti. Mutta minä voin sanoa teille, +että minä teen tätä ansaitakseni rahoja ja ansaitakseni niitä hyvin +pian ja että minä mieluummin taitan niskani kuin elän köyhyydessä. +Junamme lähtee; tulkaa mukaan. + +— Minun toivotaan matkustavan mr Greenin seurassa, huomautti Floyd, +sulkiessaan kirjansa. Hän on näet levoton ja pelkää rohkeuteni katoavan +ja että livistän tieheni. + +Mutta se ei ollut juuri tuo seikka, joka saattoi Merkuriusyhtiön +apulaisjohtajan levottomaksi, ja tuliluontoinen Stanton ehkä sen +huomasikin, sillä hän sanoi: + +— Olen varma, ettei rohkeutenne petä, kun ei sitä tekisi vain teidän +kärsivällisyytenne. + +— Kärsivällisyyttä sanotaan naiselliseksi avuksi, vastasi Floyd, ja +minä koetan totutella sellaiseen. + +Stanton naurahti. + +— Siinä tapauksessa minä en anna teille paljoakaan menestymisen +toiveita. Jos minä kerran tapaan sellaisen naisen, joka tahtoo ajaa +kanssani teidän laillanne, niin minä — — — menen naimisiin hänen +kanssaan. + +— Oh ettepä, sitä ette tee, vastasi toinen etsien taskuistaan +kinnastaan. Te menette naimisiin jonkun hienoston naisen kanssa, joka +pyörtyy, kun te nostatte vauhdin yli 8 penikulmaa tunnissa. Ja sitte te +lakkaatte kilpailemasta ja Merkuriusyhtiö menettää teidät, ja kaikki +kilpailevat yhtiöt riemuitsevat. + +— Siitä oli pitkä aika, kun joku oli tahtonut laskea leikkiä hänen +kanssansa, hammastelua lukuun ottamatta, niin että hän pelkästä +ihmetyksestä kävi sanattomaksi. Mutta sitä seurasi toveruuden lämmin +tunne. Oli aivan kun hän olisi asunut yksinäisessä, hiljaisessa +huoneessa ja joku olisi ihan odottamatta avannut oven ja astunut +sisään. — + +— Minulla on kiire, sai hän ainoastaan sanotuksi, mutta äänessä ei +ollut vähintäkään moitetta. + +He menivät odotussalin kautta asemasillalle ja olivat jo aivan junan +luona, kun Floyd pysähtyi. + +— Joku huutaa teitä, sanoi hän. Stanton katsoi taakseen ja näki siellä +hengästyneen, mustiin puetun nuoren naisen. + +— Emäntäni pyytää teitä odottamaan, sir, selitti hän. + +— Emäntänne? + +Hän astui syrjään ja Stanton näki pitkän vaaleatukkaisen tytön +vaaleanruskeassa automobiilipuvussa, iloisesti hymyillen tulevan heidän +luoksensa. + +— Miss Carlisle, sir, lausui palvelustyttö. + +— Teidän ei tarvitse poistua, sanoi Stanton, nähdessään, että Floyd +aikoi jatkaa matkaansa. + +Floyd jäi sanaa sanomatta paikalleen. Palvelustyttö vetäytyi +kunnioittaen muutaman askeleen taaksepäin, emäntänsä saapuessa. + +— Onpa somaa nähdä gasoliinimies tällaisella paikalla, tervehti +Valerie Carlisle arvokkaalla, rauhallisella äänellään. Mikä teidät on +pakottanut turvautumaan niin proosalliseen kulkuvälineeseen kuin junaan? + +— Olen menossa Massachusettiin, vastasi Stanton yhtä rauhallisesti. + +Nainen käyttäytyi niinkuin olisi tavannut vanhan tutun, ja ojensi +tyynesti nahkahansikkaisen kätensä. Ei kukaan olisi osannut arvata, +että heidän tuttavuutensa oli niin perin mitätön. + +— Massachusettiinko? Mutta sinne mekin aijomme! Tai ainakin me olimme +suunnitelleet ajaa automobiilillamme maatilallemme, kun ohjaajamme +sairastui ankarasti parikymmentä minuuttia sitte. Nyt on meidänkin +matkustettava junalla, luulen... hän pysähtyi keskellä lausetta +katsahtaen Floydiin kysyvästi. + +— Miss Carlisle, mr Floyd, jonka näitte vieressäni monen tunnin ajan +Beachin kilpailuissa, esitteli Stanton. + +Hänen kasvonsa kirkastuivat äkkiä, olisi melkein luullut, että se +tapahtui helpotuksesta. + +— Koneenkäyttäjännekö? Onko se mahdollista. Aijotteko tekin Lowelliin, +mr Floyd? + +— Aijon, koska työni minua siellä odottaa, vastasi Floyd lyhyesti +ja hymyilemättä. Oli selvää, että hän ja miss Carlisle tunsivat +vastenmielisyyttä toisiaan kohtaan heti ensi näkemästä. + +Nainen kääntyi hänestä välinpitämättömästi. + +— Mr Stanton, aijon tehdä teille itsekkään pyynnön. Tilamme sijaitsee +noin 75 penikulmaa New-Yorkin ulkopuolella; ettekö tahtoisi koitella +meidän uutta automobiiliamme ja suoda minulle sitä kunniaa, että saisin +teidät ohjaajakseni sinne? Te voisitte jatkaa matkaa Lowelliin meidän +kanssamme huomenaamulla aikaseen, taikka, jos pitäisitte parempana, +jatkaa matkaanne junalla tänäpänä Iltapäivällä. + +Stanton katseli häntä hämmästyneenä. Vielä kerran hän kysyi itseltään, +mitä hän mahtoi toivoa häneltä. + +— Kiitän, mutta minä olen ryhtynyt jo toimenpiteisiin matkustaakseni +tällä junalla, kielsi hän. + +— Eikö niitä käy peruuttaminen? + +— Ei, miss Carlisle. + +Nainen kumarsi. Hän oli melkein kauniimpi kuin silloin yöllä, kun +Stanton oli nähnyt hänet vain vilahdukselta. Hänen piirteensä olivat +puhtaat ja ylhäiset, niiden ainoa vika oli kylmyys. + +— Minä en tietenkään voi olla tungetteleva, vastasi hän hetkisen +kuluttua. Mutta seuratkaa minua odotussaliin, minulla on teille +puhuttavaa. + +— Junani, alkoi Stanton. + +— On myöskin minun junani, koska ette tahdo ohjata automobiiliani. +Meillä on hyvää aikaa, kysyin äsken junailijalta. + +Floyd kumarsi ja astui junaan, jättäen toiset. + +— Olisin kysellyt teiltä kilpailuista, sanoi miss Carlisle, kun he +olivat asemasillan toisessa päässä. + +Lause jäi kesken. Kuului käsky, koneen puhkuminen sekaantui +jännittyneitten vaununkytkinten kolinaan ja Lowellin pikajuna ajoi +asemalta. Stanton käännähti ympäri huudahtaen; koettaa ehtiä junaan +olisi ollut hyödytöntä. + +— Mikä kova onni! mumisi miss Carlisle, työntäessään sivuun harsonsa. +Miten julman tuhmaa junailijan puolelta! + +Stanton kääntyi otsa rypyssä pois vyöryvästä junasta huolestuneeseen +tyttöön. Hetkisen oli hän vakuutettu, että tyttö oli sen tehnyt +tahallaan edeltäpäin laaditun suunnitelman mukaan. Mutta ajatellen +hänen kasvatustaan, hänen isänsä korkeata yhteiskunnallista asemaa, +muutti hän mielensä. + +Koska minä olen syypää teidän ja itsenikin junasta jäämiseen, voin +vain uudistaa ehdotukseni, lausui hän, kun Stanton yhä vaikeni. Miksi +ette tekisi isälleni ja minulle seuraa automobiilissamme? Sehän on +vain kolmen neljän tunnin matka, ja tehän olisitte silloin paljon +lähempänä Lowellia. On ikävää, kun ohjaajamme sairastui, ja minun pitää +pyytää teitä ajamaan. Tietysti, jos te pelkäätte väsyttävänne itseänne +huomisiin kilpailuihin... + +Stanton aikoi sanoa jotakin, mutta nykäytti vain olkapäätään. Asioitten +näin ollessa, miksipä ei? + +— Kiitos, myöntyi hän. Enpä luule, että 75 penikulman ajo tekee minulle +haittaa. + +— Te lähdette mukaan? Hänen silmänsä loistivat. Ottakaamme selko +isästäni ja automobiilista. Se on kumminkin vaunu, joka on arvoisenne — +Merkuriusvaunua parempi, luulen. + +— Ulkomaalainenko? + +— Ei, Atalanta 6. Martha, etsi isä asemalta ja pyydä häntä tulemaan +automobiilille. + +He menivät muuatta sivukäytävää pitkin meluisalle ja päivänpaisteiselle +New-Yorkin kadulle. + +— Eikö se ole hyvin konstrueerattu? kysyi hän. Se on mainio +kilpa-ajoradalle — senhän näette. Eikö se ole kaunis? + +Hän puhui innokkaasti, eloisammin kuin mitä häneltä olisi osannut +odottaa. Stanton katseli välinpitämättömästi tuota suurta nahanväristä +automobiiliä, joka oli jalkakäytävän vieressä. + +— Se on kelpo vaunu, myönsi hän; itsekseen hän piti sitä sekä liian +korkeana että painavana. + +— Vaan sitä? Sanotteko te ainoastaan "kelpo vaunu"? Mutta odottakaahan, +te ette ole vielä ajanut sillä. Kun isä saapuu, lähdemme matkaan. + +Mr Carlisle saapui. Hän oli laiha, hermostunut herrasmies, lasisilmät +roomalaisella nenällään, jolta ne yhtämittaa tahtoivat valua alas. +Hän ja Stanton olivat tavanneet toisensa kerran Merkuriusyhtiön +konttoorissa, missä toinen oli päättänyt kummirenkaitten hankinnan, +toinen tehnyt sopimuksen seuraavaksi ajokaudeksi. He tunsivat toisensa +jälleen, kun miss Carlisle lyhyesti selitti, mitä oli tapahtunut. + +— Erittäin merkillinen sattuma, huomautti hänen isänsä. Teitte +todellakin ystävällisesti mr Stanton. Rautatieläiset ovat +huolimattomia. Valerie... + +Noudattamatta isänsä viittausta astua automobiiliin, lausui miss +Carlisle: + +— Minä ajan mr Stantonin vieressä. Tahtoisin kerran nähdä oikein +läheltä, miten taituri ohjaa. + +— Niinkö? tuumi Stanton; äkkiä heräsi hänessä taasen vakaumus, että +nainen oli menetellyt harkinnan mukaan. Tahtoiko hän saada kilpa-ajajan +ohjaajakseen? Oivallista! Hän hypähti paikalleen. + +Siihen asti, kun he pääsivät kaupungin ulkopuolelle, ajoi hän asetusten +mukaisella vauhdilla. Mutta tullin ulkopuolelle päästäissä, pysähytti +hän koneen, otti päällystakin taskusta lasisilmät ja antoi hattunsa mr +Carlislen huostaan. + +— On ikävää, ettei minulla ollut aikaa muuttaa päälleni moottoripukua, +sanoi hän vähän liiankin ystävällisellä äänellä. Mutta saamme tulla +toimeen näinkin. + +Seuraavat 10 penikulmaa pakeni 10 minuutissa, Sillä tie oli tasainen. +Senjälkeen nopeus jonkun verran huonompien teitten ja kylien takia +väheni. Se oli huikeata menoa, automobiili halkaisi ilmaa niinkuin +lintu, ilmavirta kohisi ympärillä pyörremyrskynä ja sähkötorvi ulvoi +lakkaamatta. + +Valerie Carlisle kärsi todellisia tuskia, istuessaan paikallaan +kalpeana, ja silmät melkein aina suljettuina. Mutta hän, joka oli +tottunut aina saamaan kaikki mieltänsä myöden, ei tehnyt pienintäkään +vastaväitettä, vaikka häneltä pari kertaa pääsi heikko huudahdus, kun +vaara näytti olevan vallan ilmeinen. Stanton huomasi sen, Ja teki +arveluitaan sen johdosta, ohjatessaan vaunua. + +— Eikö tämä ole vaarallista? sai mr Carlisle lausutuksi. + +— Ei, jos ei mikään paikka petä, huusi Stanton, laskiessaan +vastaantulevan heinäkuorman ohi. + +He tulivat perille kahdessa tunnissa 10 minuutissa. Kun he olivat +päässeet kylään ja vauhti väheni 15 penikulmaan tunnissa, veti mr +Carlisle henkeään ja korjasi lasisilmänsä paikalleen. Hänen tyttärensä +päästi irti penkin reunasta, korjasi vapisevin käsin hattuaan ja +harsoaan ja pyyhki nenäliinalla kuivia huuliansa. + +— Mitä pidätte vaunusta? kysyi hän. + +Stanton katsahti häneen melkein säälien. + +— Jos vastaan suoraan, niin ei se ole yhtä kevyesti ohjattava kuin +Merkuriusvaunu, sanoi Stanton. Se on hiukan raskas ja jäykkä. Mutta +hieno kone se on, ja ettehän kait aijo ottaa osaa sillä kilpailuihin. + +— En, minä en tietenkään ole ajatellut kilpailuihin osanottoa sillä, +myönsi hän hitaasti kääntäen kasvonsa pois hänestä. + +Stanton, joka, lukuunottamatta keltaisia tomujuovia hiuksissa, oli +yhtä hieno kuin lähdettäessä New-Yorkin asemalta, kumartui taaksepäin +ottaakseen hattunsa ja kyselläkseen tietä. Kun hän jälleen rupesi +molemmin käsin ja eteenpäin kääntyneenä ohjaamaan vaunua, oli miss +Carlisle jo päässyt kokonaan ennalleen. + +— Apropos, kilpailut, enhän ole kiittänyt teitä tuosta illasta, lausui +hän niin matalalla äänellä, etteivät takanaistujat sitä kuulleet. En +ole milloinkaan kokenut mitään sellaista kuin silloin, kun näin teidät +radalla, — pelkään, että te saatoitte minut rikkomaan hyviä tapoja +vastaan. Ja tieto, että minullakin oli osani teidän hämmästyttävään +urotekoonne... + +Stanton päästi ilmoille huonon tuulensa. + +Sitä edesvastuuta teidän ei olisi tarvinnut tuntea. Minun urotekoni +niinkuin te suvaitsette sitä nimittää, riippui yksinomaan minusta. Minä +ajan vain omia tarkotusperiäni silmällä pitäen. + +Tyttö ymmärsi Stantonin heti. + +— Te tarkotatte, ettette ryhtynyt kilpasille Duplexvaunun kanssa +näyttääksenne minulle kuulua ajotaitoanne. + +Stanton pysähdytti automobiilin, päästäkseen raitiovaunun ohi. + +— Minulla oli koneenkäyttäjäni vieressäni, ja Duplexvaunussakin oli +kaksi miestä, kuului hänen tyly vastauksensa. Minulla ei ole tapana +huvitella ihmishengillä. + +Vastaus oli vallan Stantonin tapainen. Ennen vastaustaan, kumartui miss +Carlisle nostamaan tomutakkiaan, joka oli valunut alas. Yht'äkkiä hän +päästi huudahduksen moottorin samalla pysähtyessä. + +— Voi, miten harmillista! Takki tarttui sulkijaan ja pani sen toimimaan. + +— Se ei tee mitään, vakuutti Stanton kumartuessaan irrottamaan takkia, +jonka jälkeen hän hyppäsi alas kiertämään konetta jälleen käyntiin. + +Sen saman hän oli tehnyt Floydille pariviikkoa sitte vaikka vaunu +silloin pysähdytettiin tarkotuksella. Tuon tapauksen muistoihin +vaipuneena ja kokonaan unohtaen nykyisyyden hän kumartui alas +tarttuakseen kiinni kampiin. Alkaessaan juuri pyörittää sitä, huomasi +hän Valerie Carlislen nojautuvan ohjauskehrää vasten. + +— Odottakaa! huudahti tyttö sekunttia liian myöhäseen. + +Terävä paukahdus kuului moottorista, ja kampi ryöstäytyi rajusti +Stantonin kädestä. Nopeasti kiskasemalla kätensä pois, pelasti hän +ranteensa murtumasta. Mutta iskua hän ei voinut kokonaan välttää, +silmänräpäyksessä kävi käsi tunnottomaksi ja retkahti alas pitkin hänen +sivuaan. + +— Te jätitte kipinälaitteen auki, huudahti miss Carlisle kalpeana +ja kauhuissaan. Minä koetin sulkea sen, mutta te olitte ehtinyt jo +veivaamaan. Vahingoittuiko kätenne? + +Mr Carlisle oli kohonnut ylös, ihmiset pysähtyivät jalkakäytävällä, +mutta Stanton seisoi yhä vain paikallaan tuijottaen tyttöön. Hän, +automobiilin erikoistuntija ja kilpa-ajaja, oli avannut kipinälaitteen +ja mennyt sitte pyörittämään moottoria käyntiin! Hänen järkensä nousi +kapinaan. Mutta miten sen toisinkaan selitti? + +— Vahingoittuiko kätenne? Miten saatoinkaan olla niin tyhmä, etten +hoitanut viittaani ja pysähytin moottorin? + +Stanton tointui nopeasti. + +— Ei, ei, se ei ole yhtään mitään, miss Carlisle. + +Minua ei sattunut, vakuutti hän. + +Mutta siitä huolimatta hän pani koneen käyntiin vasemmalla kädellään, +tytön katsellessa häntä puoleksi suljetuin silmin. + +Ei ollut enää pitkältä Carlislen maatilalle. Stanton torjui kaikki +pyynnöt jäädä sinne vieläpä poiketa sisällekin, sillä hän oli päättänyt +lujasti jatkaa matkaansa Lowelliin ensimmäisellä junalla. + +Mekin olemme siellä huomenna, ilmoitti miss Carlisle hänelle hyvästiä +jättäessään. Minun mieleni on niin paha, ettette voi käyttää +käsivarttanne. + +— Ymmärrättehän, että käytän sitä ohjaamiseen Ja vauhdin muuttamiseen, +vastasi Stanton hänelle. + +— Aivan niin, mutta ette kaiketi voi ottaa huomenna osaa kilpailuihin, +kun kätenne ei ole terve. + +Sekö asia häntä huolestutti? Pelko, ettei Stanton olisi mukana ja että +häneltä menisi hukkaan jännitys nähdä tämä kuoleman partaalla? Tytön +kauneus pimeni hänen silmissään niinkuin sammunut liekki. + +— Minä otan osaa kilpailuihin, virkkoi hän lyhyesti. + +Omituisin tuntein kulki hän pitkin kylän katua; äkkiä hänelle tuli +kiihkeä halu tavata Floyd. Hän oli väsynyt, väsynyt ihan inhoon saakka +sellaisiin naisiin, joiden edustajana oli Valerie Carlisle. Hän olisi +tahtonut etsiä koneenkäyttäjänsä ja kuulla hänen miehekkääseen, +avonaiseen tapaansa puhuvan tervettä järkeä. + +Mutta hän ei tehnyt tietysti mitään sellaista. Kun hän saapui +Lowelliin, meni hän suoraan lääkärille parannuttamaan nyrjähtynyttä +rannettaan. + + + + +VIIDES LUKU + +Valmistuksia. + + +Kun Stanton tuli radalle seuraavana aamuna, istui Floyd aidalla +korjauspajan edustalla ja jutteli iloisesti parin hyväntahtoisen +kilpailevan ohjaajan kanssa. Hän nauroi, samaten hänen toverinsa. +Puettuna moitteettomaan kilpailupukuun, pää taaksepäin heitettynä +ja harmaat silmät ilosta loistaen, muistutti Floyd pojaksi puettua +suloista, näyttelijätärtä. + +Stanton pysähtyi varjoon joukkoa katselemaan. Vai niin, Floyd tunsi +toiset miehet ja he pitivät hänestä. Siitä hän ei ollut tietänyt, hän +oli luullut, että hänen koneenkäyttäjänsä olisi ollut yhtä yksinäinen +kuin hän itsekin. Melussa, joka lähti korjattavista ja radalla +ajeltavista vaunuista kuuli hän vain huonosti puheen, mutta naurukuurot +kuuluivat sitä selvemmin, ja lopuksi hän näki Duplexvaunun Yrjön +ystävällisesti taputtavan Floydia olalle. + +— Minä tulen hautajaisiisi, kuului suuren, hyväntahtoisen ohjaajan +hyvästijättö. Sinä olet liian hyvä tähän maailmaan. + +Floydin vastausta ei kuullut, mutta kun hän heitti veitikkamaisesti +hymyillen lentosuukon puhujalle, kajahti remuava nauru. Ensi kertaa +eläissään tunsi Stanton kateutta. Hän ei kadehtinut loistavaa miss +Valerie Carlislea eikä ainoankaan kilpailijansa mainetta, vaan omaa +hentosta koneenkäyttäjäänsä. + +Joukko, joka jo teki lähtöä, hajaantui Stantonin saapuessa. Vain +nyökäten heidän tervehdyksiinsä ei hän muuten ollut huomaavinaan muita +kuin Floydin, jonka eteen hän seisahtui. + +— Teillä ei näytä olevan mitään tehtävää. Onko kone kunnossa? ärähti +hän pilkallisimmalla äänellään. + +Floyd kiipesi alas aidalta varsin hämmästyneenä. + +— Kaikki on kunnossa, vastasi hän ansaitsemattomaan nuhteeseen. + +— Ottakaa se sitte ulos. + +Ympärillä olevat miehet katselivat toisiaan merkitsevin katsein. + +— Onneksi olkoon, Floyd, toivotti muuan solakka italialainen, joka +maineeltaan oli Stantonin vertainen ohjaajana, ja lähti pois. + +Merkuriusvaunu oli jo ulkona. Kun Stanton oli asettunut paikalleen, +alkoi eräs tehtaan miehistä pyörittää sitä käyntiin. Floyd oli +niinikään asettumassa paikalleen, kun hänen katseensa osui ohjaajan +sidottuun ranteeseen. + +— Mitä nyt? kysäsi Stanton toisen huudahtaessa. + +— Te olette satuttanut kätenne? + +— Pikku juttu. Kiersin eilen käyntiin Atlanta kuutosta kipinälaitteen +ollessa auki. + +Koneenkäyttäjä pysähtyi toinen jalka vaunua vastassa ja katsahti häneen. + +— Panin kipinälaitteen toimimaan ja menin sitte kiertämään ja +nyrjähytin ranteeni, toisti Stanton laajemmin. + +Floyd tarkasteli häntä ensiksi käsittämättä, mutta sitte +hän hymyili veitikan loistaessa silmäkulmasta ja astui vaunuun. + +— Minullahan ei ollut mitään oikeutta kysyä, sanoi hän. Pyydän +anteeksi. Uteliaat ihmiset saavat tyytyä siihen, että heistä tehdään +pilaa. + +Floyd luuli, että hänen kysymyksensä oli torjuttu ilmeisellä valheella, +niinkuin joskus tehdään liiaksi kyseleville lapsille, niin mahdottomana +hän piti sellaista huolimattomuutta. Ja Stanton antoikin hänen jäädä +siihen luuloon. + +Tosiasiaksi se kumminkin jäi. + +Tuo pieni välikohtaus oli kumminkin puhdistanut ilman ja palauttanut +hyvän keskinäisen ymmärryksen. He ajoivat radalle, päivän työ alkoi. +Stanton sai olla ensikerran mukana moottorinsa virittämisessä, kuten +Floyd sitä kutsui. + +— Oletteko päässyt korkeimpaan vauhtiin? luikkasi koneenkäyttäjä, +ensimmäistä suoraa sivua ajettaessa. + +Stanton, joka oli täydessä puuhassa ainoastaan nyökkäsi; nopeusmittari +osoitti 84 penikulmaa tunnissa. + +— Seisattakaa, sitä täytyy korjata. + +Floyd oli nyt käskijänä. Stanton pysähdytti vaunun sopivalle paikalle, +ja koneenkäyttäjä hyppäsi alas, nosti päällyksen paikaltaan ja +käsitteli moottoria. + +— Nyt koetetaan uudelleen. Nyt se kulkee 90 penikulmaa tunnissa, +huohotti Floyd noustessaan paikalleen. + +Stanton pani koneen taasen käyntiin. + +Sillä tavalla he viettivät aamun; ajoivat huokeata vauhtia, +pysähtyivät, jotta Floyd sai korjata milloin mitäkin ja tarkkasivat +nopeusmittaria. Floyd kuunteli konetta niinkuin ihmisääntä, ymmärsi +erehtymättömästi sen valituksen ja riensi auttamaan vikaa. Hän oli +kuten apulaisjohtaja oli sanonut gasoliini-ihmelapsi, oikea velho. + +Kello 12 palasi Merkuriusvaunu asemalleen. + +— Millainen se on? kysäsi mr Green. Voin sanoa teille, että viimeinen +kierros löi kaikki saavutukset. + +— 92 penikulmaa tunnissa, ilmoitti Stanton lyhyesti. + +Se ei ole milloinkaan ollut niin hyvässä kunnossa. Astukaa alas Floyd. + +Floyd hyppäsi vaunusta kuumana ja väsyneenä ja hiukset ohimoille +liimaantuneena, mutta säteilevän tyytyväisenä. Mr Green tarkasteli +häntä levottomasti; hän oli saanut kuulla millä tavalla Stanton oli +suorittanut aamutervehdyksensä koneenkäyttäjälleen, ja hänestä ei +tuntunut lainkaan hauskalta se mahdollisuus, että olisi pakotettu +hankkimaan uuden miehen Floydin sijalle. + +— Miltä, hän epäili, pahinta peläten, miltä, — hm — teistä tuntuu, +Floyd? + +— Nälkäiseltä, vastasi Floyd ykskantaan ja odottamatta. + +Poikamainen ja suora vastaus saattoi kaikki lähellä olevat hymyilemään. +Apulaisjohtaja oikein nauraa hohotti helpotuksesta. + +— Tuolla, muutamassa kauppakojussa on jonkun verran syötävää, ilmoitti +hymyilevä bostonilainen sanomalehtireportteri. Kuulkaapas, Floyd, jos +teillä olisi sisko, niin olisi hän varmaankin aika soma tyttö. + +— Minulla onkin, kuului totinen vastaus. + +— Onko? Uskaltaisiko kysyä, minkä näköinen hän on? + +— Ihan minun näköiseni, me olemme kaksoiset, vastasi hän hajamielisesti +katse Merkuriusvaunussa. + +Hänen kuvauksensa sopi niin huonosti yhteen hänen oman ulkomuotonsa +kanssa, seistessään siinä vaatteet rypyssä ja naama öljyn ja tomun +tuhrimana, että kaikki purskahtivat nauruun. + +— Hyi hävetkää puhua pahaa naisesta, pilaili joku. + +— Eikö hän pese milloinkaan kasvojaan, Floyd? veisteli toinen. + +— Ettekö te pysty häntä elättämään, niin että hänen on pakko kärrätä +hiiliä henkensä pitimiksi, lasketteli kolmas. + +Floyd naureskeli muitten mukana itseänsä tarkastellen. + +— Ette ole nähneet minua milloinkaan puettuna operaa varten, heitti hän +takaisin tiehensä lähtien vettä hakemaan. + +Stanton nousi automobiilista, paiskasi naamarin ja käsineet telttaan ja +seurasi koneenkäyttäjäänsä. Hetkisen perästä hän löysikin hänet märkänä +ja pirteänä pesun jälkeen. + +— Lähdettekö syömään aamiaista kanssani? kysyi Stanton. + +Floyd pysähtyi ja tarkasteli häntä totisella hämmästyksellä ja epäillen. + +— Kiitos — alkoi hän. + +Stanton liikahti kärsimättömästi, ja hänen silmänsä loistivat teräksen +sinisinä kulmakarvojen alta. + +— Tahdotteko, että pyydän teiltä anteeksi aamuista äreyttäni? kysyi hän. + +Floydin kasvoille levisi hänen luonteenomainen, päivänpaisteinen +ilmeensä. + +— En, tahdoin vaan tietää varmasti, että halusitte minut mukaanne. +Kiitos, tulen mielelläni. + +Hän pukeutui pitkään moottoritakkiinsa ja seurasi Stantonia tavalla, +joka selvästi osoitti, että mennyt oli unhoitettu. Eivät mitkään +suhteet olisi tehneet sellaista vaikutusta syylliseen, eivätkä mitkään +loukkaantuneet ilmeet olisi saattaneet Stantonia siinä määrässä +vastaisuudessa pitämään kieltänsä kurissa. + +Ravintola, jonne Stanton vei vieraansa, ei ollut satunnaisesti +kilpailuja varten järjestetty, vaan se oli läheisyydessä oleva +hiljainen, vilpoinen hotelli. Tehtyään tilauksen, katseli hän pöydän +yli seuralaistaan omituisella tyytyväisyyden ja riemun tunteella, +joka oli ehkä sukua sille ylpeydelle, jolla nuorukainen vie sydämensä +valitun ensi kerran ulos päivällisille. + +— Minä myöhästyin eilen junasta, alotti hän. Toivon ettei vaunun tänne +saattaminen tuottanut teille vaikeuksia. + +— Ei lainkaan, vakuutti Floyd. Minä luulin, että suostuitte miss +Carlislen pyyntöön. + +— Suostuin siihen jälkeenpäin. Se oli hänen vaununsa, jota kiersin +käyntiin kipinälaitteen ollessa auki. + +Floyd vilkasi ylös heikkouskoisesti hymyillen, mutta vaijeten. + +— Tosin minä luulin sulkeneeni sen, selvensi Stanton, tarkaten +sanojensa vaikutusta, mutta kiertäessäni, iski moottori ympäri. +Henkilö, joka istui vieressäni, sanoi etten ollut sulkenut sitä. + +Floyd ei näyttänyt enää heikkouskoiselta, vaan elävältä kysymysmerkiltä. + +— Luultavampaa on, että se aukeni ehkä erehdyksestä vasta senjälkeen +kun olitte astunut alas, arveli hän. + +Salaman-nopeasti välähti Stantonin mieleen, että hän oli nähnyt Valerie +Carlislen pienen käden luistavan ohjauspyörää kohti, juuri ennenkun +hän alkoi pyörittää kampia. Olisikohan hän liikuttanut sektoria ja +korjannut erehdyksessä sekunttia liian myöhään? Hän jäi äänettömäksi, +eikä Floydkaan jatkanut keskustelua. + +Ensimäistä ruokalajia tarjottaessa havahtui Stanton aatoksistansa. +Piittaamatta vahtimestarin paheksuvasta katseesta täytti hän kummankin +lasit jäävedellä. + +— Juotteko te vettä? kysyi hän työntäen lasin Floydin eteen. + +— Juon, kiitos, sanoi Floyd hymyillen tarttuen lasiin. Koska kumpikin +olivat moottorimiehiä, eivät väkijuomat tulleet kysymykseen. + +Stanton kääntyi vahtimestarin puoleen. + +— Te voitte mennä; kun tarvitsen jotakin, niin soitan. Oletteko +milloinkaan ajanut Atalanta kuutta, Floyd? + +— En, mutta olen kyllä käsitellyt numero neljää. Omasta puolestani +pidän enempi kuusisilinterisistä koneista. + +Siitä hetkestä liikkui keskustelu yksinomaan automobiileissä; +tunteellinen sivutapaus jäi syrjään. + +Edestakaisin liikkuvat vieraat tuijottivat heihin uteliaina. +Stantonin tummat kasvot olivat tutut ja vaikeat unohtaa ja tuo toinen +näytti puvustaan päättäen myöskin ottavan osaa kilpailuihin, jotka +kiinnittivät koko kaupungin huomion puoleensa. + +Jälkiruokaa syötäessä antoi Stanton keskustelulle henkilökohtaisen +käänteen. + +— Miten teistä 21 vuotiaana on tullut niin täydellinen automobiilien +erikoistuntija? kysyi hän vallan suoraan. + +— Te olette, kuten luulen, ainoastaan viisi tai kuusi vuotta vanhempi. +Mutta — minä kasvoin automobiilitehtaassa. Minulla ei ollut äitiä +eikä keitään naissukulaisia, ja isäni oli alituiseen kanssani. Hän +opetti minulle kaiken, minkä tiesi, ja hän — no niin, hän oli Edgar T. +Floyd, joka johti Cometin automobiilitehdasta ja joka itse piirusti, +valmistutti ja ohjasi kilpailuissa omia vaunujaan. + +Stanton veti syvään henkeään. Missä hänen ajatuksensa olivat olleet, +kun hän ei ennen ollut muistanut Floyd nimeä? Hänen aivoissaan selvisi +joukko hajanaisia muistoja tuosta kuuluisasta tehtailijasta, joka +pelkästä urheiluinnosta otti osaa kilpailuihin, hänen valmistamistaan +mainioista vaunuista, ja hänen kuolemastaan edellisenä vuonna eräässä +rautatienonnettomuudessa. + +— _Hän_ sitoi minut vaunuun kiinni, jatkoi Floyd surullisesti +hymyillen, kun olin liian pieni pidelläkseni itseäni kiinni. "Jos sinä +aijot ottaa koneenkäyttäjäni paikan, täytyy sinun kyetä toimittamaan +hänen tehtävänsä". Ja viidentoistavuotiaana minä siihen pystyinkin. +Meillä oli tapana kokeilla ensimäisillä koneilla penikulmanmittaisella +radalla tehtaan ympäri. Minä ohjasin itse konetta 75 penikulman +vauhdissa ennenkuin olin täyttänyt 17 vuotta. Ja minä pääsin hänen +mukaansa jokaiseen suurempaan kilpailuun täällä kotona ja moniin +ulkomaillekin. Hänen tarkotuksensa oli tietenkin kehittää minut tehtaan +johtajaksi eikä ohjaajaksi. Mutta miten lie käynyt, tehdas alkoi mennä +alaspäin. Kun hän 18 kuukautta sitte kuoli, luhistui kaikki läjään, +minulle ei jäänyt mitään. Tehdaskin on sidottu oikeusjuttuun; saan sen +ehkä takaisin; rakennukset täynnä mykkiä koneita, joita minulla ei ole +varaa panna käyntiin eikä sydäntä myydä. + +Syntyi hetkisen hiljaisuus. + +— Minua ihmetyttää, tuumi Stanton kovaa, miksi te tuona iltana +ilmoittauduitte koneenkäyttäjäkseni. + +Floydin harmaat silmät sädehtivät. + +— Siksi, että minä rakastan kilpailuja, minä rakastan niitä, vastasi +hän kiihkeästi. Minulla, minulla on isäni verta suonissani ja tytön +heikko ruumis, ettekö te näe miten ne taistelevat keskenänsä. Jo +gasoliinin hajukin saa sydämeni sykkimään ja vereni virtaamaan +kiihkeämmin. Muuten minä olin useasti pitänyt teitä silmällä, ja minä +en voinut nähdä teidän jäävän pois kilpailuista. Ja minä olin niin +väsynyt... hän pysähtyi keskelle lausetta. + +Emmekö palaa radalle? + +Stanton nousi ylös ja viittasi vahtimestarille. + +— Te päästitte minut sillä kertaa pälkähästä, tunnusti hän. Mutta te +sanoitte aamusella, että teillä on sisko; minua ihmetyttää, että te +olette tehnyt sopimuksen kanssani koko kilpa-ajokaudeksi. + +— Siskoni ymmärtää minua, selitti Floyd. Hän oli myöskin noussut +ja seisoi hetkisen tuijottaen permantoon. Hän tietää, ettei minua +kasvatettu elämään tyttöjen tapaan. Minä toivon, jos te joskus saatte +kuulla minusta jotakin, josta ette pidä, jotakin, joka saattaa teidät +ajattelemaan minusta toisin kuin nyt, että te muistaisitte, että mies +on minut kasvattanut elämään miesten joukossa ja että se, mitä naiset +tavallisesti oppivat, on jäänyt minulle kokonaan vieraaksi. + +Stanton katseli häntä ivan ja ylenkatseen sekaisella hämmästyksellä. + +— Tuskin oli luultavaa, että saan kuulla teistä sellaista, joka minua +loukkaa, ilmoitti hän kuivasti. Pidättekö te minua hemmoteltuna +tyttönä, Floyd? + +— Ette te sellaiselta näytä, kuului nopsa vastaus, rehellisten +harmaitten silmien surullisen ilmeen vaihtuessa nauruun. + +He palasivat radalle. + +Seuraavat kaksi tuntia he viettivät laskettelemalla kymmenpenikulmaisen +radan kerran toisensa jälkeen 10 minuutissa; Stantonin mielestä varsin +kohtuullinen harjotusnopeus. Viimeisellä kierroksella hän ja Floyd +joutuivat jostakin kinaan ja saapuivat korjauspajalle väitellen niin +kiihkeästi, että se herätti kaikkien läsnäolevien huomion. — Jos minä +en ymmärrä, milloin moottori tarvitsee kuoleman uhalla lisää kaasua, +niin minä en ymmärrä yhtään mitään, kuului Floydin viimeiset sanat, kun +hän hyppäsi alas paikaltaan. + +— Se käy nyt paremmin kuin koskaan ennen, ja te olette niin hyvä ja +jätätte sen rauhaan, komensi Stanton hänen jälkeensä. + +Ympärillä olevat hymyilivät toisilleen. + +— Kuuleppas, Floyd, tuo teidän koneenne on oikea peto, ylisteli peräti +huvitettu Yrjö, kun nuori koneenkäyttäjä meni hänen ohitsensa. + +— Se on varma, se, kuului iloinen myöntäminen. + +— Aivan niin, mutta se ei sentään vedä vertoja sille pedolle, joka +teillä on ohjaajana. + +Floyd pysähtyi ja katsahti taakseen. + +— Antakaa ohjaajani olla rauhassa; neuvoi hän. Stanton ja minä +ymmärrämme täydellisesti toisiamme. + +— Siinä tapauksessa on parasta, että heitätte kilpailun, ennenkuin +kokonaan turmellutte, härnäsi toinen, joka kääntyessään joutui +silmätysten Stantonin kanssa. + +Sanaa ei sanottu, Stanton meni menoaan, ikäänkuin ei olisi kuullut +mitään. Mutta itsekseen hän teki sen havainnon, että toveruuden korkein +huippu on osata väitellä katkeroittumatta. + +Portilla seisoi nahkankarvainen automobiili. + +— Mr Stanton, kuului hiljainen tasainen ääni vaunusta, Valerie Carlisle +nojautui ulos ojentaen kättään. + +Hän loisti terveyttä ja kauneutta, eikä edes Stanton voinut olla häntä +ihailematta. + +— Minä olen odottanut täällä kokonaisen tunnin, ilmoitti hän. Olen +peräti lohduton, että vaununi vahingoitti teitä. Peläten, että +nyrjähtynyt kätenne aiheuttaisi teille huomenna jotakin onnettomuutta, +riensin kuulemaan, miten sen laita nyt on. Kipeä käsi voisi tuottaa +teille kuoleman, vai miten? + +— Voisi, jos se sitä olisi, myönsi hän. Mutta nyrjähtyminen ei vaivaa +minua. Minä olisin ansainnut paljon ankaramman rangaistuksen moisella +huolimattomuudellani. + +Hän ei vähintäkään väistänyt Stantonin terävää katsetta, mutta ei +onnistunut sidekään saamaan tätä vakuutetuksi syyttömyydestään. + +— Se oli ilmeinen onnettomuus, valitti hän. Te unohditte itsenne +hetkiseksi, arvelen. Mutta totta puhuen, toivoin, että te huomenna +ohjaisitte Duplexia tai Atalantaa. Minä en pidä Merkuriusvaunuista, +niitä kohtaa niin usein onnettomuus. + +— Ne voittavat nopeudessa kaikki muut, vastasi Stanton, joka vasten +tahtoaan tunsi itsensä liikutetuksi tytön levottomuudesta. Minun +täytyy sitäpaitsi tunnustaa, etteivät ne pitkään aikaan ole olleet +syynä onnettomuuksiin, minun on ollut oma syyni, milloin sellaisia on +tapahtunut. + +— Jos te ette voisi ottaa osaa kilpailuun, kellä olisi silloin +suurimmat voiton mahdollisuudet, mr Stanton? + +— Te näytte pitävän selvänä, että minä voitan — on paljon mahdollista, +että minä en sitä tee. Mutta jos Merkuriusvaunu ei ole mukana, on +Duplexilla tai Atalantalla näin pitkällä maantiematkalla parhaat +edellytykset. Aidatulla radalla minä asettaisin italialaisen vaunun +etusijaan. + +Tyttö kuunteli häntä tarkkaavasti. + +— Minä olen amatöri, hymyili hän; en ymmärrä teitä edes puoliksi. +Minulla on kutsu teille isältä. Hän haluaisi kysyä neuvoanne +kummirenkaista, joita käytätte seuraavissa kilpailuissa, ja hän toivoo, +että söisitte luonamme päivällistä. + +Stanton hämmästyi peräti, mutta kieltäytyi kumminkin heti. + +— Olkaa hyvä ja pyytäkää puolestani anteeksi mr Carlislelta; minun +täytyy ryhtyä erilaisiin valmistuksiin huomista varten. Sitäpaitsi se +on Merkuriusyhtiön eikä minun asiani päättää renkaista. + +— No, sen asian me voimme ratkaista matkalla; minä voin teidät saattaa +ainakin hotelliinne. + +— Miss Carlisle, tulen suoraan radalta, enkä ole puettu. + +— Se asia on minun päätettävissäni, huomautti tyttö. Olkaa niin kiltti +ja suostukaa edes yhteen toivomukseeni. + +Stanton oli pakotettu astumaan automobiiliin. + +Miss Carlisle hengitti nopeammin ja katseli toveriaan sellaisella +omituisella voiton riemulla, että tämä oli kokonaan hämmästyä. Oven hän +sulki itse ja väänsi lukkoon yhä katsellen Stantonia. + +— Minä olin vakuutettu, että tulisitte mukaan, mumisi hän, ja nyt te +syötte päivällistä meillä. + + + + +KUUDES LUKU. + +Voitettu. + + +Merkuriusyhtiön apulaisjohtaja oli Lowellin huolestunein mies +kilpailupäivän aamuna. Kello neljännestä yli 10, viisitoista minuuttia +ennen ensimäisen vaunun lähtöä, oli Merkuriusvaunu valmiina ja sen +huolellisesti puettu koneenkäyttäjä, jonka mahdollinen karkaaminen +oli tuottanut mr Greenille niin paljon päänvaivaa, paikallansa. Mutta +ohjaaja, tuo moitteeton Stanton, oli poissa. Merkuriusasema oli +suunniltaan levottomuudesta. + +— Oletteko soittanut hänen hotelliinsa, kysyi Floyd mr Greeniltä, tämän +saapuessa otsaansa kuivaten paikalle. + +— Soittanut? Olen soittanut joka ainoaan kaupungin hotelliin, +poliisille, juuri joka ainoaan paikkaan. Hän meni hotelliinsa ja +pukeutui lähdettyänsä täältä eilen illalla, ja sitte hän ajoi pois +Atalanta-vaunussa jonkun hemmetin naisen kanssa; siinä on kaikki mitä +tiedän. Hän ei siitä myöden ole palannut hotelliin. + +Floydin kapeat, ruskeat kädet pusertuivat nyrkkiin ja hänen suunsa +vetäytyi halveksuvaan hymyyn. + +— Nainenko? toisti hän. + +— Niin kerrotaan — ja minä kun olisin yhtä hyvin luullut Ralph +Stantonin ruvenneen juomaan. + +— Ompa paras, että te soitatte hullujenhuoneeseen, neuvoi +koneenkäyttäjä, kääntäen selkänsä kaikelle ja tarkastellen edessään +olevaa loistavaa näkyä pilkallisesti. + +Viisi, kymmenen minuuttia kului. Ensimäinen vaunu kutsuttiin esille. +Merkuriusvaunulle oli langennut numero 5. Ummelleen neljä minuuttia +ennen lähtöä, ajoivat vaunut mieletöntä vauhtia läpi ihmisjoukon +pysähtyen radan reunalle. + +— Stanton! huudahti johtaja harmissaan ja helpotuksesta. Stanton, +Jumalan tähden, missä... mitä... + +— Sairas, paiskasi ohjaaja hänelle, juostessaan automobiilille, mistä +Floyd tuli alas, päästääkseen Stantonin paikalleen. + +— Naamari, käsineet, te toiset! + +— Sairasko? toisti heikkouskoinen mr Green. Te, te _sairas_? + +Stanton käänsi kalman kalpeat kasvonsa häneen päin ennenkuin veti +naamarin päähänsä. + +— Sairas, vastasi hän uudelleen. Oletteko valmis, Floyd? + +Merkuriusvaunu otti määrättyyn aikaan paikkansa rivissä. Odotellessa +sai Floyd tilaisuuden tehdä hänelle kysymyksen. + +— Oletteko ollut sairas? kysyi hän kylmästi. + +— Satunnainen ruuansulatushäiriö; olen ollut lääkärin luona eilen +illasta kello yhdeksästä saakka, tiuskasi Stanton. Luulitteko minun +valehdelleen teille? + +— En. Pystyttekö ajamaan? + +— Jos pelkäätte, voittehan astua pois. + +Lähtömerkki annettiin. Merkuriusvaunun kiitäessä lähtöpaikalta, oli +Floyd melkein yhtä kalpea kiukusta kuin Stanton pahoinvoinnista. + +Kilpailtiin 300 penikulman matkalla, 20 kierrosta kymmenpenikulmaisella +radalla, jossa oli pahoja mutkia ja jyrkkiä mäkiä. Matka arveltiin +vievän 6 tuntia, kun ajettiin keskeyttämättä. + +Ensimäisen tunnin kuluessa ei sattunut mitään tavatonta. Floyd +antautui kokonaan omiin toimiinsa ja Stanton ajoi varovaisemmin kuin +tavallisesti. Mutta heti toisen tunnin alussa tuli Atalanta-vaunu +näkyviin tomupilvestä. Atalanta, joka oli lähtenyt liikkeelle 4 +minuuttia heitä ennen. Stanton veti henkeään julmasta tyytyväisyydestä +ja lisäsi vauhtia. + +— Käänne edessä, varotti Floyd hänen korvaansa. + +Siinä olikin käänne ja varsin harmillinen laadultaan. Katse vaunun +edessä laski Stanton käänteeseen vauhdilla, joka pani kirkuvat +katselijat juoksemaan sivulle ja pölytti tomua ylös pilviin asti. +Merkuriusvaunun päästessä suoralle tielle ja juuri kuin Floydin piti +kääntyä katsomaan takapyöriä, kuului tuima pamaus ja vaunu heilahti, +sillä yksi renkaista oli haljennut ja irtautunut pyörästä pyörien nyt +kuin tynnyrin vanne mäkeä alas 100 yardin päähän. + +Vaunu horjahti tien syrjään, minne vankat jarrut sen pysäyttivät. Floyd +hyppäsi alas ja irrotti yhden vararenkaista silläaikaa kun Stanton otti +esille kalulaatikon. Heidän ei tarvinnut eikä heillä ollut aikaakaan +juttelemiseen tehdessään työtä, ihmisten virratessa joka taholta +uteliaina paikalle. + +He työskentelivät hyvin yhdessä, sillä Floydin kätevää nopeutta +täydensi Stantonin voimat. Kun rengas oli paikallaan, otti ohjaaja +ensinnä paikkansa. + +— Nouskaa paikallenne, käski hän kärttyisellä äänellä. Aijotteko te +viipyä tässä koko päivän vai eikö ole tarkotus, että minä saavutan +Atalanta-vaunun? + +Floyd totteli ensin ja vastasi sitte, mikä on verraton tapa. + +— Jos teillä on tarkotuksena saavuttaa muutakin kuin kuperkeikka, +tahtoisin neuvoa teitä hiljentämään vauhtia mutkassa, vastasi hän +hiukan pitkäveteisellä äänellään. Ei ainoakaan rengas pysy päällä +moisessa kulussa. + +Stanton katsahti häneen syrjäkarin sinisenmustilla silmillään. Hän oli +kiukkuinen menetetystä ajasta ja pahoinvointisempi kuin hän itse tahtoi +myöntää. Sitäpaitsi vaikuttivat vastaväitteet häneen aina niinkuin +kannukseniskut. + +— Minäpä annan teille opetusta ajamisessa, sanoi hän nojautuen +ohjausrattaan yli. + +Nyt oli ohjaajana Stanton, joka teki parastaan ja pahintaan kahden +kierroksen ajan. Toiset ohjaajat, joita heidän koneenkäyttäjänsä +varottivat, vetäytyivät varovaisesti syrjään ja katsoivat parhaakseen +vasta myöhemmin koettaa saada menetettyä aikaa takaisin. Katselijat +pakenivat joka kierroksen luota, kun näkyviin tuli harmaa vaunu, +pölypilvi kintereillä ja suuri viiden numero kuvussaan. + +Kahdesti kiiti Merkuriusvaunu ohi katsomoiden melskeisten +hurraahuutojen kaikuessa, joiden yli kaikui vaunun oma puhkuminen. +Toisen kerran näkivät nuo kaksi miestä vilauksen virkailijasta, joka +nousi seisaalleen merkkilippu kädessä, ja arvasivat vallan oikein, että +he olivat saavuttaneet päivän nopeimman kiertoennätyksen. + +Ja Floyd oli saanut luvattua ohjausopetusta, sillä Stanton oli laskenut +uudelleen yhtä hurjaa kyytiä käänteessä, joka vast’ikään oli maksanut +heille pyörän renkaan. + +Seuraavalla kerralla saavuttaessa samalle käänteelle laski Stanton yhtä +hurjaa vauhtia. Kaikki näytti käyvän onnellisesti, vaunu kallistui +sivupyörilleen jyrkässä mutkassa, kun yht'äkkiä tapahtui, mitä Floyd +oli ennustanut. Keskellä mutkaa pamahti rengas rikki, vaunu kierähti +samalla vastakkaiselle puolelleen suistuen radalta alas ja lensi +pellolle, missä se kynti syviä vakoja pehmeään maahan, suistuen lopuksi +nurin. + +Stanton, joka sai pysytelleeksi ohjauspyörän varassa, lensi paikaltaan +vasta, kun vaunu kaatui, mutta se vauhti oli silloin jo niin pieni, +että hän jäi melkein vahingoittumattomana. Floyd, jolla ei ollut mitään +tukea, lensi vaunusta heti ja jäi pyörtyneenä makaamaan melkein radan +reunalle. + +Läheltä ja kaukaa kuului kauhun ja avun huutoja. Mutta ennenkuin kukaan +ehti perille oli Stanton jo jaloillaan ja Floydin vieressä. + +— Floyd! huudahti hän. Floyd! Floyd kohosi polvilleen; hän tapaili +henkeä ollen yltä päältä tomussa ja hänen vasemmasta käsivarrestaan +vuoti verta, mutta hänen silmänsä etsivät vain Stantonia. + +— Te olette — vahingoittumaton? sai hän sanotuksi. + +— Minäkö? Olen. Hullu säästyy aina. Te... Mutta hän huomasi, ettei +hänen koneenkäyttäjäänsä ollut vaarallisesti sattunut. + +— Kutsukaa minua miksi tahdotte, sanoi Stanton yhteenpurtujen +hampaitten välistä, ottaessaan nenäliinansa sitoakseen hentosen +käsivarren. + +Kauhistunut joukko ympäröi heitä. Kammottavalla jymyllä laski +Duplexvaunu käänteen kiitäen edelleen pitkin suoraa taivalta, sen +koneenkäyttäjän katsellessa taaksensa. Mutta Floyd pyyhkäsi kiharat +otsaltaan nousi vaivaloisesi ja hytisi naurusta. + +— Nimitellä teitä? Minusta teillä on paras luonne, mutta pahimmat +oikut, mitä koskaan olen tavannut. Sitokaas tämä, niin käännämme +vaunun. Me saamme nyt toimia rivakasti. + +Hyväntahtoisia auttajia oli kyllälti. Niin uskomattomalta kuin +se katselijoista tuntuikin, oli Merkuriusvaunu, kuten Floyd oli +ennustanut, selviytynyt melkein vammoitta. Suuri vaunu kohosi pystyyn +60 käden nostamana; Stanton ja Floyd rengastivat sen yksinään, kuten +säännöt määräsivät ja nousivat paikoilleen onnentoivotushuutojen +kaikuessa. + +Kaksikymmentä minuuttia sen jälkeen, kun Merkuriusvaunu oli jättänyt +radan, kiiti se jälleen sitä pitkin. Kun tuomarikunta sai tietää, että +"Stantonille jälleen oli käynyt pahoin" ja sairasvaunu oli matkalla +onnettomuuspaikalle, kiitikin Merkuriusvaunu jo kuin pyrstötähti ohi +tuomarien lavan. + +Mutta Stanton laski käänteet varovaisesti, s.o. ollakseen hän. + +Kilpailu oli menetetty. Ei edes Stanton kyennyt saamaan takaisin puolta +tuntista, jonka kilpailijat olivat saaneet eduksensa. Neljännen tunnin +lopussa, hän antoi Floydille merkin kumartua lähemmäksi. + +— Missä on Duplexvaunu? kysyi hän innokkaasti. + +— Ollut jo tunnin korjauspajassaan, kuului Floydin toiveikas vastaus. +Ainoastaan Atalanta-vaunu on meistä edellä. + +Stanton puisti päätään, mutta ei sittekään lisännyt vauhtia. + +Merkurius tuli perille ummelleen 5 minuuttia myöhempään +kuin Atalanta-vaunu ja sitä tervehdittiin yhtä kovaäänisillä +kunnianosoituksilla kuin voittajaakin. Sen merkillinen ajo, rekordi +yhdellä kierroksella, muuten nopein saavutus, mitä milloinkaan oli +tällä radalla ajettu ja toiseksi perillä, onnettomuudesta huolimatta, +kaikki tuo melkein saattoi varjoon Atalanta-vaunun voiton. + +Suosionosoitusten kaikuessa astui Floyd alas vaunusta, jäsenet jäykkänä +ja peräti väsyneenä 5 tuntia 58 minuuttia kestäneestä ajosta. Mutta +Stanton pysyi paikallaan ohjauskehrään nojaten ja ollen kaikkien +huomion esineenä. Vasta kun yksi palkintotuomareista tuli puristamaan +hänen kättänsä, kävi syy selväksi. + +— Jos tulen alas, täytyy jonkun auttaa minua, ilmoitti Stanton +rauhallisesti, päästäessään irti naamarin ja paljastaen väsymyksestä +harmaat kasvonsa. + +Kaikkien niiden suureksi ihmeeksi, jotka tunsivat hänen tavallisen +kestävyytensä, kävi todella välttämättömäksi auttaa lopen rasittunut +ohjaaja vaunuistaan alas. + +Vähän myöhemmin, kun Floyd oli vapautunut pahimmasta tomusta ja hiukan +levähtänyt sairasvaunussa, missä hänen kätensä oli kunnollisesti +sidottu, tunsi hän käden laskeutuvan olkapäälleen. + +— Aijon lähteä täältä, ilmoitti Stanton lyhyesti. Lähtekää mukaan, +lähettäkää hakemaan tavaroitamme ja tulkaa minun luokseni yöksi. + +Floyd näytti omituisen epäilevältä. + +— Minusta tuntuu pahalta — alotti hän. + +Stantonin otsa vetäytyi syviin ryppyihin. + +— Te arvelette, että teillä ei ole mitään tekemistä sellaisen +ohjaaja-pedon kanssa kuin minä olen? Sanokaa vain. + +— Ei, ei. Minä... + +Vain kerran katsahti Stantonin terävät silmät toverinsa huolestuneisiin +silmiin. + +— Hyvästi, sanoi hän lyhyesti ja kääntyi ympäri. + +— Stanton! huudahti Floyd epätoivoisesti. + +Toinen ei ollut mitään kuulevinaan ja jatkoi matkaansa, + +— Stanton! rukoili Floyd ja juoksi hänen jälessään. Olkaa kiltti — minä +annan sanani, etten tarkoittanut sitä. Minun täytyy olla hotellissani +tänä iltana, siinä kaikki. Minä tahdon tehdä kaikki, mitä suinkin +tahdotte. + +Stanton pysähtyi. + +— Tuletteko syömään kanssani päivällistä? + +— Tulen, kuului nöyrä vastaus. Naisten tavoin antoi hän peräksi +vahvemmalle tahdolle, mutta miestä oli Floydin menettelyssä se, että +hän alistui ilman pikkumaisia ehtoja. + +Lähellä oli ajuri; Stanton meni edellä sen luokse. + +Heidän matkansa päämäärä oli muuan kaupungin suurempia hotellia. +Koska kumpikaan ei ollut puettu, pysähtyi Stanton halliin kokonaan +välinpitämättömänä herättämästään huomiosta ja käski kattamaan +päivällisen hänen huoneeseensa. + +— Te ette voi oikein hyvin, sir? uskalsi kirjuri lausua. + +— Kyllä, aivan hyvin. + +Mutta hän näytti joka tapauksessa paljoa väsyneemmältä kuin hänen +suhteellisesti heikko koneenkäyttäjänsä, väsyneeltä ja sairaalta. + +— Ettehän te vain loukannut itseänne, kun ajoimme nurin, kysyi +Floyd levottomasti, heidän ollessaan yksinään jäykässä ja synkässä +hotellihuoneessa. + +— En. Mutta minulla oli vaikea yö, selitti Stanton. Hän istuutui +nojatuoliin ja nojasi päätään täytettyä selustaa vastaan. Ottakaa +niin mukava paikka itsellenne, Floyd kun täältä löydätte. Minua ei +vaivaa mikään; sikäli kun muistan, en ole ollut milloinkaan sairaana. +Arvatenkin tarvitsen vain vähän ruokaa, en ole maistanut palaakaan +noiden kirottujen päivällisten jälkeen eilen illalla ja kello on nyt +kuusi. + +Mutta kun päivällinen oli katettu, ei Stanton voinut syödä mitään, +vaikka hän oli sitä tekevinään. + +— Voitteko eilen pahoin? kysyi Floyd, kun ruuat oli korjattu pois ja he +olivat jääneet kahden. Hänen esiintymisensä oli vähemmän huoleton kuin +tavallisesti, hänen iloisuutensa oli vaimentunut, melkeimpä muuttunut +peloksi. + +— En ennenkuin illalla, päivällisten jälkeen. + +Koneenkäyttäjä katsoi häneen, ollen kahden vaiheilla puhuako vai +vaieta, mutta kysyi lopuksi aivan suoraan: + +— Onko teillä mitään vastaan kertoa minulle, missä te söitte eilen +päivällistä. + +— Ei tietenkään, vastasi Stanton ilman epäilystä. Yhdessä mr Carlislen +Rengasyhtiöstä ja hänen tyttärensä kanssa. He ovat täällä kilpailujen +ajan. Hän halusi puhua kanssani renkaista, Jumala tietää miksi. Me emme +päässeet varsin pitkälle, sillä melkein heti, kun miss Carlisle oli +jättänyt meidät, aloin minä voida pahoin, niin että pyysin anteeksi ja +lähdin lähimmälle lääkärille. + +Floyd kääntyi toisaalle vetäen kiihkeästi henkeänsä. Kääntyessään +jälleen isäntänsä puoleen, olivat hänen rehelliset silmänsä kirkkaammat +ja lempeämmät kuin ne olivat olleet aina siitä asti, kun apulaisjohtaja +oli tehnyt selkoa Stantonin hämmästyttävästä katoamisesta. + +— Satunnainen ruansulatushäiriö, niinhän lääkärinne sitä nimitti? + +— Jotenkin sinne päin. + +— Miss Carlislella ei tunnu olevan onnea mukanaan, huomautti Floyd +kuivasti. Hän myöhästytti teidät junasta, saattoi kätenne nyrjähtämään +vaunussaan ja hänen päivällisensä näyttää myrkyttäneen teidät. Mitä hän +antoi teille? Hummeria ja jäätelöäkö? + +— Ei — tuskin sitä tiedänkään. Minä en pane koskaan mieleeni, mitä +syön. Hän vei kätensä kärsimättömästi otsalleen, sillä äkkiä häntä +rupesi huimasemaan. + +Floyd kumartui lähemmäksi. + +— Stanton, miltä teistä tuntui? Mitä? Puhukaa siitä minulle; en kysele +sitä pelkästä uteliaisuudesta. + +— Minua ylenannatti niin voimakkaasti, että kävin siihen määrin +heikoksi, etten pysynyt pystyssä. Minun on pääni vieläkin kipeä. + +Hän puhui melkein kuiskaamalla. Hän vain heikosti aavisti, että Floyd +nousi ylös ja tuli hänen luokseen. + +— Minulla ei ollut valitsemisen varaa, täytyi nauttia lääkärin rohtoja, +voidakseni ottaa osaa kilpailuun, jatkoi hän hetken perästä. Olen +kylliksi heikko muutenkin ja lisäksi nuo lääkkeet, Floyd. + +— Hs! Koettakaa nukkua, kuului koneenkäyttäjän totinen, nuorekas ääni +sumun läpi. + +— Minä olen väsynyt, huokasi hän. + +Hänestä tuntui niinkuin olisi kulunut pitkä aika. Floyd seisoi +kumartuneena hänen ylitsensä ja hautoi hänen otsaansa. Stanton +purskahti katkeraan nauruun. + +Missä tilassa olemmekaan. Mitä ajattelette tehdä minulle? Tuntuu +niinkuin kone olisi heltiämässä vaunusta. Noutakaa työkapineenne. + +— Koettakaa pysytellä hiljaa. Olen lähettänyt hakemaan lääkäriä. Kas +tässä, käsi asettui hänen päänsä taakse ja lasillinen vettä pantiin +hänen huulilleen. Juokaa. + +— Teistä olisi pitänyt tulla sairaanhoitajatar, sanoi Stanton +haaveksivalla äänellä. Siskonne ei olisi voinut tehdä sitä paremmin. +Ja te näytätte niin hullunkurisen somalta! Floyd, — — kuumehohteiset +silmät laajenivat, mikä on siskonne nimi? + +— Jessica. + +— Jesse — Jessica? + +— Me olemme kaksoiset, kuten olen ennen kertonut teille. Saimme +nimemmekin toistemme mukaan. + +Sairaan huomio kiintyi valkeaan siteeseen Floydin vasemmassa +käsivarressa. + +— Teillä on ollut vaikea päivä; menkää kotianne lepäämään, huohotti +Stanton, ennen kuin menetti tajuntansa. + + + + +SEITSEMÄS LUKU + +Floydin näköinen tyttö. + + +Kun Stanton heräsi, tunsi hän itsensä harvinaisen pirteäksi ja +väsymyksensä kokonaan kadonneeksi. Kaihtimet hänen huoneessaan olivat +alas lasketut, mutta häikäisevä päivänpaiste virtasi niiden reunoista +ja rakosista sisälle valaisten akkunan alla olevaa pöytää. Se oli +täpösen täynnä sähkösanomia, sanomalehtiä, telefoonitiedonantoja — +kaikkia kilpailun jälkeisen aamun tuttuja merkkejä. Ja kaiken tuon +keskellä oli maljakko vaalean keltaisia ruusuja. Stanton rypisti +otsaansa etsien silmillään soittokelloa. + +Joku nousi seisaalleen nurkassa ja tuli hänen luoksensa. + +— Oletteko parempi, sir? kysyi virallinen ääni; nuori mies, oikea +lääkärityyppi kumartui hänen ylitseen. + +— Olen, vakuutti Stanton. Paljonko kello on? + +Nuori mies katsahti kelloonsa. + +— 38 minuuttia yli kaksitoista. Te olette laskujeni mukaan nukkunut 18 +tuntia. Minä sanoin mr Floydille, että juuri sitä te kaipasitte; teidän +pahoinvointinne ja eilinen päiväajonne, joka olisi voinut väsyttää +hevosenkin, tekivät teistä lopun. Näin teidän ajavan kilpailussa. + +— Missä on Floyd? + +— Hän viipyi täällä puoliyöhön asti, te olitte silloin nukkunut viisi +tuntia kuin kiltti lapsi. Hänellä oli itsellä vaikea pysyä hereillä, +mutta hän ei tahtonut lähteä täältä ennen kuin oli varma, ettette +ollut sairastunut vaarallisesti. Hän on kunnollisimpia miehiä, mitä +milloinkaan olen tavannut. Minun piti luvata, että jään luoksenne. +Minulla, hän hymyili leveästi, minulla on paljon enemmän aikaa kuin +potilaita. Tuo kaikki pöydällä on saapunut teille. Olen vastannut +seitsemääntoista telefoonipuheluun ja marssittanut matkaansa tusinan +verran vieraita, ja minä olen kukkanne pannut veteen. + +— Olen hyvin kiitollinen, vastasi Stanton hymyillen, katsahtaessaan +pöydälle. Kellään ei olisi pitänyt olla minulle mitään erikoista asiaa. +Luulen muuten, että nousen ylös, nythän on aamiaisaika. + +— Niinpä luulen. Mutta koska aterianne on ensimäinen puoleentoista +vuorokauteen, tilaan minä sen teille. Tosin te näytätte sellaiselta, +joka pystyy sulattamaan vaikka kumirenkaita. Ai niin, olinpa unhoittaa, +mr Floyd jätti kirjelipun. + +Stanton kohottautui käsivarsiensa nojaan. + +— Missä se on? kysyi hän. + +Hotellin paperille kirjoitettu kirje oli lyhyt, käsiala selvä, joka toi +mieleen kirjoittajansa rehelliset harmaat silmät. + + 'Rakas Stanton! + + Lääkäri sanoo teidän olevan vain väsynyt; ja minun pitää olla + New-Yorkissa aikaseen huomenaamuna. En jättäisi teitä, jos voisin + toimia oman tahtoni mukaisesti. Toivon, että uskotte sen... + + Harras ystävänne Jesse Floyd.' + +Kirje olisi voinut olla tytön kirjoittama, siksi varova ja persoonaton +se oli, mutta Stanton oli tyytyväinen. Kirje kuullosti vilpittömältä. +Hän oli jälleen täynnä elämänhalua ja peräti nälkäinen. + +Aamiaista syödessään ja käydessään läpi saapuneen postin — alkaen +Merkuriusyhtiön onnentoivotussähkösanomasta hamaan anomukseen saakka +saada käyttää hänen valokuvaansa nopeusmittarien reklaamina — päätti +Stanton, mitä hän tekisi. Hän hankkii Floydin osoitteen mr Greeniltä +ja käy kiittämässä kelpo sairaanhoitajaansa, kun saapuu New-Yorkiin. +Niinhän paljon vaati toki tavallinen kohteliaisuus. + +— Onko teillä vihollisia? kysäsi tohtori poislähtiessään. + +— Haluatteko luetteloa tuttavistani? kysyi Stanton ivallisesti. + +— Minulla ei ole juuri halua esiintyä salapoliisina, mutta +ruuansulatushäiriönne oli omituista laatua, sikäli kun Floyd sitä +selitti. Jotkut kilpailijoista tahtoivat ehkä saada teidät pois +tieltänsä. + +— Ei. Luuletteko te puhuvanne hevoshuijareista? Kerta kaikkiaan, +sellainen ei tule kysymykseen. + +Tämä olikin totta. Mutta kun nolattu lääkäri oli lähtenyt, sattui +maljakko keltaisine ruusuineen Stantonin silmiin. Kukkien lomasta pisti +esiin lippu, tällä kertaa nimetön, jolle lyijykynällä oli kirjoitettu +muutama rivi: + +"Oli hauskaa että voitte ottaa osaa kilpailuun, mutta ikävää, kun +Atalanta-vaunu voitti teidät." + +Allekirjoitus oli tarpeeton. Stanton repi lipun pieniin palasiin, otti +kukat maljasta ja paiskasi ne uuniin, minkä jälkeen hän soitti. + +— Tuokaa minulle raitista vettä, sanoi hän saapuneelle pojalle, sekä +juna-aikataulu New-Yorkiin. + +Hän ei kumminkaan päässyt Lowellista sinä päivänä, sillä mr Green +pidätti häntä monilla liikeasioilla. Vasta pari päivää myöhemmin +saattoi hän ruveta New-Yorkissa etsimään Floydia, jonka osoitteen hän +oli saanut kiristettyä vastahakoiselta apulaisjohtajalta. + +— Floyd pyysi, ettei minun pitänyt antaa osoitetta ihmisille, oli mr +Green inttänyt. + +‒ Kielsikö hän sitä antamasta minulle? + +— Ei, mutta... + +— No hyvä; antakaa se sitte. + +— Ettekö näe häntä tarpeeksi kilpailuissa, Stanton? Minä olen varma, +että hän on paras mies, mitä meillä koskaan on ollut, sanoi vihastunut +johtaja. + +Stantonin mieleen tuli tämä keskustelu, kun hän kiipesi ylös portaita +hiljaisessa talossa, minne hän oli osoitettu. Lopultakin oli niin, että +Floyd olisi itsekin voinut jättää osoitteensa, jos hän olisi tahtonut +sen ilmoittaa. Hän ei ehkä tahtonut tavata ohjaajaansa muualla kuin +kilpailuissa. Pelko, ettei olisi tervetullut, vaivasi Stantonia, mutta +hän jatkoi kumminkin matkaansa. + +Saavuttuaan neljänteen kerrokseen, kuuli hän jonkun laulavan +täyteläisellä, varmalla alttoäänellä. Ovi avautui, ja pieni +irlantilainen eukko, puettuna mustaan silkkihameeseen, kurkisti ulos. + +— Asuuko mr Floyd täällä? kysyi hän. Nimeni on Stanton. + +Vanha palvelijatar astui hymyillen taaksepäin ja työnsi oviverhot +syrjään. Stanton näki Jessica Floydin nousevan pianon äärestä ja +astuvan askeleen häntä kohti. + +Hän oli siinä määrin Floydin näköinen, että Stantonilta oli päästä +ihmetyksen huudahdus, mutta samalla tyttö oli niin naisellinen. +Hän näytti veljeään pitemmältä ja solakammalta ruumiinmukaisessa +vaaleansinisessä puvussaan, mutta Floydin hopeanharmaat silmät +välkkyivät pitkien silmäripsien takaa, Floydin pronssikiharat +kiertyivät palmikoiden alta hänen ohimoilleen ja hänen hymyilyssään +kuvastihe päivänpaiste kuten veljelläänkin. + +— Olen pahoillani, kun Jes ei ole kotona, sanoi hän, ojentaessaan +kätensä Stantonille. Olen Jessica Floyd, hänen sisarensa, mr Stanton. + +Tyttö pelkäsi häntä. Tämä liiankin selvä tosiasia vaikutti syvästi +Stantoniin, tuntiessaan hänen kätensä vapisevan omassaan. Vai niin, +sellaisen maineen hän oli hankkinut itselleen. + +— Minun ei ehkä olisi pitänyt tulla, pyyteli hän anteeksi varsin +nöyrästi. Minä — Floyd ei ole antanut minulle vähintäkään oikeutta +siihen. Mutta hän oli sangen hyvä minulle maatessani sairaana +Lowellissa, ja minä tahdoin kiittää häntä. + +Nyt katsahti tyttö häntä silmiin, ja jälleen hän oli huudahtaa +ihmetyksestä kohdatessaan Floydin vakaan, kiinteän katseen. + +— Miksi ette olisi tullut? Jessillä ei ole niin montaa ystävää, +etteivät he kaikki olisi tervetulleet hänen kotiinsa. Olisipa hän vain +tietänyt teidän tulevan, niin olisi hän varmaankin kotona. + +Hän istuutui tuolille ja pyysi Stantonia tekemään samoin, ottaen sitte +käsityönsä esille. + +— Hänet kutsuttiin maaseudulle, lisäsi hän, turhaan odotettuaan +vaiteliaan vieraansa puhuvan. Hän on pahoillaan kun ei saanut tavata +teitä. Hän kuuli mr Greeniltä teidän toipuneen kokonaan sen jälkeen, +kun hän oli jättänyt teidät. + +— Entäs hän? Minä satutin hänen kätensä. + +— Tyttö katsahti ylös hämmästyneenä. + +— Satutitteko te hänen kätensä? + +— Minä ohjasin vaunua, vastasi Stanton. + +Nyt tyttö nauroi, ihastuttavien kuoppasten ilmestyessä hänen poskiinsa. +Stanton ei ollut milloinkaan huomannut sellaisia koneenkäyttäjänsä +poskissa. + +— Olen varma, ettei Jes ole koskaan katsellut asiaa siltä kannalta. Hän +sanoi, että onnettomuuteen oli syynä käänne ja kumirengas. Muuten hänen +kätensä on melkein ihan terve. + +Hän puhui niin kevyesti ja Floydin tapaisella huolettomuudella, että +Stanton hämmästyksekseen erehtyi varomattomuuteen. + +— Ettekö te ole levoton hänestä? kysyi hän, kun hän ottaa osaa +kilpailuihin ja lisäksi minun kanssani? + +Hän kävi totiseksi. + +— Jos jotain Jesille sattuisi, kuolisin minäkin, vastasi hän verkkaan. +Me olemme — kaksoiset. Muuten olen minä koko lapsuuteni aikana tottunut +näkemään veljeni vaarassa. Hän on kai kertonut teille elämästään isämme +kanssa? + +— On. + +— No niin, hänellä ei ollut koskaan aikaa pelkoon enempi kuin +minullakaan levottomuuteen hänen puolestaan. Sellaisia asioita ja +esineitä ei peljätä, joihin on totuttu lapsesta asti. Kuten muita +pikkulapsia kuljetetaan vaunuissa, kuljetettiin häntä nopeissa +automobiileissä. Minun isäni ei voinut olla erillään hänestä; kun Jes +vielä kulki koltussa vietiin hänet joka päivä tehtaaseen, missä hän sai +leikkiä keskellä työmiehiä ja koneita. + +Stanton kuunteli suurella mielenkiinnolla. + +— Ja te, miss Floyd, mitä te teitte? + +— Minäkö? Kun olin seitsentoistavuotias, sanoin eräänä aamuna isälleni: +"Isä, mitä Jessicasta tulee? Jes saa oppia kaiken, mitä hän tarvitsee, +tullakseen mieheksi; miten Jesin sisar oppii naiseksi?" Ja hän vastasi +minulle varsin vilpittömästi: "Jessica, sitä en tiedä. Sinulla ei ole +ainoatakaan naissukulaista, ja minä en voi kärsiä ketään vierasta +naista äitisi kodissa. Sinä saat sallia Jesin kehittyä teidän kummankin +puolesta, paitsi sitä, mitä opit vanhalta hoitajattareltasi." Siksi +minä teinkin niin. Jes on sekä Jes että Jessica. Te olette ensimäinen, +joka häntä etsii kotoaan, ja ensimäinen, minkä minä milloinkaan +New-Yorkissa olen vastaanottanut. + +— Ettekö milloinkaan kaipaa seuraa? ihmetteli hän. + +Stanton ei koskaan unhottanut hänen vastaustansa; monta kertaa +jälkeenpäin muisteli hän sitä. + +— Useasti, virkkoi hän tarttuen työhönsä. + +Stanton ei ollut aina lempeä, mutta hän osasi olla hienotunteinen, +milloin hän sitä tahtoi. Vallan luonnollisella äänellä hän siirtyi pois +persoonallisesta aineesta ja alkoi puhua kilpailusta. + +— Onko veljenne kotona illalla? kysyi Stanton puoli tuntia myöhemmin, +noustessaan lähteäkseen. + +— Ei, valitti hän hiukkasen kiirehtien. + +— Minäkin olen aivan yksin, jatkoi Stanton. Jospa tietäisin, ettei +Floydilla olisi mitään sitä vastaan taikka, ettei hän katsoisi minun +käyttäneen hyväkseen hänen poissaoloansa, kysyisin, tahtoisitteko te +tehdä minulle sen kunnian, että tulisitte illalla teatteriin. + +Tytön harmaat silmät laajenivat, hänen poskilleen nousi heikko puna. +Stantonin mieleen tuli elävästi Floydin kasvot ensi iltana, jolloin +hän oli ehdottanut koneenkäyttäjälleen, että tämä seuraisi häntä +kilpakauden kaikissa kilpailuissa. + +— Kysyttekö te _minulta_? epäili hän. + +— Minä tahtoisin sen tehdä. Mutta en, jos luulette, että Floyd olisi +toista mieltä, jos hän olisi täällä. Hänen ajatuksensa minusta ei +näette varmaankaan ole imarteleva. + +— Minä toivon, että voisin kertoa, mitä Jes teistä ajattelee, vastasi +hän totisesti. Olen vallan vakuutettu, että hän sallisi minun tulla +teidän kanssanne; te olette sangen ystävällinen, sydämellinen kiitos. + +Pieni irlantilainen eukko mustassa silkkihameessaan avasi oven hänelle. +Ihmeissään poistui Stanton. Hänestä tuntui niinkuin hän olisi nähnyt +Floydin eikä kumminkaan ollut häntä nähnyt. + +Stanton kulutti kaksi tuntia valitessaan moitteetonta kappaletta +ja teatteria, mikä ei ollut helpointa hänen syntymäkaupungissaan. +Senjälkeen hän söi päivällistä ja meni kotiaan pukeutumaan. Stanton, +jonka ylimielinen itsepäisyys ei säästänyt ketään ja jonka hillitön +kieli haavoitti Floydia milloin he tapasivatkaan, ei olisi mitenkään +ottanut Floydin siskoa ilman hänen lupaansa ravintolaan. + +Ilosta loistavana tapasi Stanton Jessican odottamassa määrättynä +aikana. Yhtäkaikki tämä oli puettu yksinkertaiseen harmaaseen pukuun, +jonka pitsikaulus ulottui hänen pyöreään leukaansa asti. Eloisat ja +ilmeikkäät kasvot ja pronssin väriset, leveän hatun alta näkyvät +kiharat saattoivat ihmiset yhä uudelleen häntä katsomaan. Stanton +piti hänen puvustaan, hänellä oli varma miehen mielipide siitä, miten +naisten tuli olla puettuna julkisissa paikoissa. + +Vasemmassa ranteessaan läpinäkyvän pitsihihan päällä oli hänellä ainakin +neljä tuumaa leveä antikinen hopearannerengas; omituinen loistottomilla +turkoseilla kirjattu koru. Kun Stanton teatterissa auttoi hänen +päältään viittaa, pääsi Jessicalta äkkiä tuskanhuuto. + +— Rannerengas — se tarttui kiinni käteeni, selitti hän ennenkuin toinen +ehti kysyä. Se on aivan liian raskas käytettäväksi. + +Mutta hän ei kumminkaan ottanut sitä pois, ja monta kertaa illan +kuluessa hän kosketti sitä hansikoidulla kädellään ikäänkuin +koittaen, oliko se paikallaan. Joku muisto ehkä, tuumi Stanton +välinpitämättömästi. Hän oli liiaksi huvitettu omistajattaresta, +kiinnittääkseen huomiota hänen rannerenkaaseensa. Lukuunottamatta +niitä hetkiä, jotka hän oli viettänyt Floydin seurassa, ei hän ollut +milloinkaan tuntenut samanlaista viihdyttävää toveruustunnetta kuin nyt. + +Näytös oli päättynyt, ja Stanton ohjasi parhaillaan suojattiaan läpi +verkkaan virtaavan ihmisjoukon, kun hän kuuli nimeään huudettavan. Hän +katsahti taaksensa ja huomasi Valerie Carlislen tulevan aitiostaan +suuret silmänsä häneen suunnattuina. Valikoidussa vaaleanvihreässä +puvussaan, paljaat olkapäät välkkyen niinkuin valkea silkki ja +jalokivillä koristettu seppele vaaleilla hiuksillaan veti hän kaikkien +läsnäolevien huomion puoleensa. Stanton kumarsi, aikoen jatkaa +matkaansa, mutta tyttö huusi häntä uudelleen ja viittasi samalla häntä +tulemaan luoksensa. + +— Mr Stanton! + +Hän nähtävästi odotti, että Stanton olisi hetkeksi jättänyt seuransa, +sillä hän itse eteni pari askelta isästään ja eräästä nuoremmasta +herrasta, jotka olivat hänen seurassaan. Mutta Stanton pidätti Jessican +käden käsivarrellaan. + +— Te huusitte minua, miss Carlisle? kysyi hän. Miss Floyd, sallikaa +minun esitellä miss Carlisle. + +Kumpikin nainen nyökkäsi erikoisetta ihastuksetta, ja Valerie Carlisle +tarkasteli Jessicaa kiireestä kantapäähän. + +— Miss Floyd, emmekö ole tavanneet ennen? kysyi hän hämmästyneenä. +Antakaa anteeksi, mutta minusta tuntuu siltä. + +— Te olette arvatenkin tavannut minun kaksoisveljeni. Hän on usein mr +Stantonin seurassa. + +Heidän katseissaan oli jotain vihamielisyyttä, niinkuin oli ollut +Floydin ja hänen välillään rautatieasemalla Lowelliin lähdettäessä. +Miss Carlisle kääntyi Stantonin puoleen. + +— Oh, teidän koneenkäyttäjänne muistuu mieleeni. + +— Ystäväni ja koneenkäyttäjäni, oikasi Stanton. + +— Vai niin! Mutta minä pidätän teitä... tahdoin ainoastaan kuulla, +oletteko jo varsin toipunut pahoinvoinnistanne. Kun te silloin illalla +lähditte meiltä, en olisi mitenkään uskonut, että te seuraavana aamuna +olisitte ottanut osaa kilpailuihin. Eikä teidän olisi pitänyt tehdäkään +niin; sehän aiheutti onnettomuuden. + +Hän avasi suunsa kieltääkseen, ettei syynä onnettomuuteen ollut +pahoinvointi, mutta hän hillitsi itsensä. Jos hän ei olisi ollut +ärtyinen, kuten on tavallisesti laita vahvojen miehien, jotka ovat +sairaat, olisikohan hän silloin riidellyt Floydin kanssa ja antanut +vaununsa mennä käänteessä moista turmiollista vauhtia? Sitä hän ei +tietänyt. + +— Kiitos, olen vallan terve, vastasi hän sen sijaan. + +— Se tuottaa minulle todellista iloa. Ettekö tahdo tulla pian meitä +tervehtimään... te olette velkaa vieraissakäynnin, noiden päivällisten +jälkeen, tiedättehän. + +Stanton ei vastannut tytön hymyilyyn. + +— Teidän täytyy uskoa, että olen kiitollinen noista päivällisistä, +ilman muodollisuuksiakin, miss Carlisle. Matkustan Indianaan muutaman +päivän perästä, torjui hän. + +Tytönkin ilme koveni äkkiä ja merkillisesti, hän otti askeleen +taaksepäin nostaen pitkää laahustintaan. + +— Kuten tahdotte. Oh! Me saimme tietää, mikä vaunu voittaa, kun teidän +täytyy olla poissa kilpailusta, mr Stanton, kuten Lowellissakin. Ja te +olitte väärässä... se ei ollut Duplex vaan Atalanta vaunu. Hyvää yötä! + +Stanton katsahti varsin hämmästyneenä hänen jälkeensä, käännähti sitte +ympäri ja kohtasi Jessican vilpittömät silmät. + +— Tulkaa ulos raittiiseen ilmaan, pyysi hän. Hänen hajuvetensä +tukehduttaa. + +— Sandelipuun tuoksua, vastasi Jessica ympärikääntyessään; hänellä oli +veljensä tapa heti totella kehotusta. Kun he olivat matkalla ulos, +kysyi tyttö: saanko sanoa jotain tungettelevaa? + +— Mikä oikeus on minulla suuttua siitä, jota minulle sanotaan. Minä +itsekään en pidä tapanani häikäillä. + +— Silloin minä pyydän, ettette lähesty miss Carlislea vähää ennen +kilpailua. + +Hän pysähtyi paikalleen jalkakäytävällä. + +— Te tiedätte... te tunnette... + +— Tiedän vain sen, minkä Jesskin tietää, selitti hän. Mutta minä luulen, +ettei miss Carlisle ole suosiollinen kilpailullenne. Toisilla ihmisillä +on ehkä synnynnäinen, onnettomuutta tuottava vaikutus. + +Stanton, joka ei antanut pilan johtaa itseään harhaan, puisti päätään. + +— Minä ymmärrän, mitä Floyd luulee, mutta se on mahdotonta, +käsittämätöntä. Muuten olisi se hänelle eduksi, että minä voitan; +Merkuriusyhtiö käyttää hänen isänsä renkaita. + +— Niin, säesti Jessica vastaan väittämättä. + +Kun Stanton jätti hänet hämärästi valaistussa eteisessä, veti tyttö +nopeasti hansikkaan kädestään. + +— Isäni tapana oli sanoa, että hansikoittu käsi ojennetaan vain +vihamiehelle, sanoi tyttö puoliksi piloillaan puoliksi tosissaan. Hyvää +yötä! + +Kuului nopsahdus ja helinää, ennenkuin Stanton ehti vastata. Stanton +kumartui alas ja nosti hänen leveän rannerenkaansa ylös, joka oli +irtautunut tytön nopeasta liikkeestä. + +— Saanko panna sen paikalleen? kysyi hän. + +Mutta tyttö ojensi kätensä ottaakseen koristuksen; heikossa +valaistuksessa oli Stanton huomaavinaan, että hän äkkiä kävi +levottomaksi. + +— Ei, se on liian raskas, kielsi hän. Hyvää yötä, minulla on ollut +erittäin hupainen ilta. + +Kun Stanton hotellissaan riisui hansikkaitaan, huomasi hän +hämmästyksekseen veripilkkuja oikean käden sormissa. Vähitellen hänen +muistiinsa palautui, että Jessican rannerengas oli tuntunut lämpimälle +ja kostealle, kun hän nosti sen maasta. Se oli siis riipaissut hänen +käteensä irtaantuessaan, päätteli hän itsekseen. Eikä hän ollut puhunut +mitään. Stanton naurahti hyväksyvästi ja ihaillen, tytöllä oli veljensä +itsensähillitsemiskykyä ja rohkeutta. Stanton halveksi valittavia +ihmisiä. + +Hän vain toivoi, ettei Jessican silmät olleet niin peräti samanlaiset +kuin Floydinkin, se saattoi hänet hämilleen. + + + + +KAHDEKSAS LUKU + +Sopimus. + + +Floyd vastasi Stantonin vierailuun muutamaa päivää myöhemmin omalla +tavallaan. + +— Eräs herra tuolla haluaa puhua kanssanne, ilmoitti hotellin +juoksupoika muutamana iltapäivänä. Hän sanoi, ettei hän uskalla jättää +automobiiliaan, mutta että hän olisi iloinen, jos te tahtoisitte tulla +alas, sir. + +Stanton katsahti saamaansa korttiin ja nousi innokkaasti ylös. + +Hänen koneenkäyttäjänsä seisoi eteisessä katsellen suuren akkunan läpi +katukäytävän vieressä olevaa harmaan ruskeaa automobiilia, joka oli +yhtä paljas tarpeettomista varustuksista kuin ammattinyrkkeilijä, joka +on matkalla areenalle. Kuullessaan alastulevan hissin kolinan, kääntyi +hän ympäri ja tervehti ohjaajaa kasvot päivänpaisteisina. + +— En uskaltanut päästää automobiilianne näkyvistäni, huudahti hän. +Se lähetetään Indianaan tänä iltana, mutta päällikkö tahtoi, että +te näkisitte sen sitä ennen. Ei ollut aikaa noutaa teitä tehtaaseen +sen jälkeen, kun ohjauslaite oli muutettu toivomuksenne mukaiseksi, +ja siksi he lähettivät sen tänne tarkastettavaksenne. Päällikkö +lähetti terveisiä ja pyysi sanomaan, että te koittelisitte sitä missä +tahdotte hän kyllä maksaa sakot, jos kävisi hullusti, mutta että +automobiili lähetettäisi länteen tänä iltana, jollei se ole korjauksen +tarpeessa. Puhutaan lakon mahdollisuuksista rautatiellä, ja siksi olisi +välttämätöntä saada se lähetettyä ajoissa. + +Kuka sen ohjasi tänne? kysyi Stanton mustasukkaisesti silmäillen +akkunan läpi, vaikka muuten odottamattoman ystävällisesti +asianhaaroihin nähden. + +— Päällikkö aina puistokadun kulmaan asti. Hän sanoi... no, sehän on +yhdentekevää. + +— Ei, jatkakaa. + +— Niin, hän sanoi itse olleensa kilpa-ajaja ja tietävänsä, miltä +teistä tuntuu, kun kuulette, että vaunuanne on joku toinen ohjannut 30 +penikulmaa, ja, ja — että hän uskoi olevansa ainoa mies, joka tohti +teostansa teille kertoa. + +— Minä noudan käsineeni ja naamarini, sanoi Stanton palaten hissille. + +Kun hän jälleen yhtyi Floydiin suuren vaunun luona, pysähtyi hän +hetkiseksi kiinnittämään käsineitään ennenkuin pani koneen käyntiin. + +— Puhuiko miss Floyd teille, että minä tässä eräänä päivänä olin +vierailulla teillä? kysyi hän. + +— Puhui tietenkin. Olin niin pahoillani, kun en ollut kotona; en ollut +milloinkaan ajatellut, että tulisitte luokseni. + +— Teillä ei kaiketi ollut mitään sitä vastaan, että vein hänet +teatteriin. Oli mahdotonta kysyä mielipidettänne. + +Tämäkö oli itsekäs Stanton? Floydin silmissä kuvastui hyväksymistä, +jossa oli puoleksi leikkiä ja tunteellisuutta. + +— Jotain sitä vastaan? Miksi olisi minulla sitä ollut? Kykenitte kait +häntä suojelemaan. + +— Pankaa kipinälaitos toimimaan, pyysi Stanton, mennessään kiertämään +moottoria käyntiin. + +— Me emme pääse puolenkaan korttelin mittaa, ennenkuin meillä on joka +ainoa poliisi 10 neliöpenikulman alueelta kintereillämme, huusi Floyd. + +— Milloin se lähetetään junalle? + +— Sen on oltava toimiston edustalla kello 6, jos ette vain lähetä sitä +takaisin tehtaaseen. + +— Kello on nyt neljä. Meillä ei ole aikaa mennä Long Island-radalle, +ja Beach-radalla on parasta kättä moottoripyörä-kilpailut. Nouskaa +paikallenne! Me valitsemme Pelhamin puiston. + +— Pelhamin puiston! Ei mutta... + +— Onko teillä parempi ehdotus? + +— Sehän on ensi kertaa, sanoi Floyd peräytyen. He eivät voi muuta kuin +sakottaa teitä. + +Stanton kohotti olkapäitään ja vaunu lähti liikkeelle. Merkuriusvaunu +pyöri verkalleen ihmisten täyttämiä katuja pitkin. Ei ainoankaan +liikennepoliisin pieninkään merkinanto jäänyt huomaamatta, +nopeusmääräyksiä ei ainakaan suuremmassa määrässä rikottu; Stanton +ohjasi niinkuin lainkuuliainen chauffööri konsanaan etukaupungeista +aina puiston sisälle saakka. + +— Älkää huoliko kuunnella ja katsella liian paljon, ja älkää puhuko +minulle, jos teette sitä, neuvoi Stanton nopeasti, kumartuen eteenpäin. + +Merkuriusvaunu päästi pahan mylvinän, joka puhdisti Pelhamin puiston +neljännes penikulman matkalta, ja hypähti eteenpäin. + +Floyd piti katseensa eteenpäin tähdättynä ja vältti huolellisesti +katsomasta automobiilin vanavedessä syntynyttä liikettä. Hän huomasi +hälväsemältä poliisikonstaapelin, jolla oli täysi työ säikähtyneen +hevosensa pitelemisestä, kun automobiili kiiti ohi, ja Floyd oli +varmasti vakuutettu, että heidän takanaan oli kokonainen joukkue. + +— Ohjauslaite tuntuu jonkun verran jäykälle, huomautti Stanton, +puikahuttaessaan erään automobiilin ja kärryjen välistä. Mutta sen me +voimme korjata radalla. + +Kaksi konstaapelia moottoripyörillä ovat kintereillämme, ilmoitti +Floyd, koettaen pidättää iloisuuttaan. Joko riittää? + +— En ole nähnyt heitä vielä. Minä en tietenkään voi panna täyttä +vauhtia täällä, mutta. — Oliko se koira? + +— Villakoira. + +Mutta se tuntuu hyvältä. + +Samassa ilmaantui sivutieltä moottoripyörällä ajava poliisikonstaapeli +käsi kohotettuna. Stanton pysähytti vaunun heti, ja Floyd kohotti +kätensä varottaakseen takaa-ajavia... + +— Te olette pidätetty, kirkui kolme ääntä yhdestä suusta, +Merkuriusvaunun seistessä paikallaan. + +— Onko niin? kysyi ohjaaja riisuessaan naamarinsa ja käsineensä. + +Lisäksi tuli vielä pari poliisia moottoripyörillä Ja kolme ratsastaen. +Raivostunut kahdeksikko ja koko seudun väestö ympäröi automobiilin. + +— Seuraatteko suosiolla vartiokonttooriin tai viemmekö me teidät +väkisin? Mikä on numeronne. + +— Seuraan teitä minne ikinä tahdotte, lupasi Stanton. Näyttäkää tietä. + +He lähtivät liikkeelle, poliisi sekä edessä että takana, missä myöskin +ajoi joku huonostipuettu polkupyöräilijä. He ajoivat vartiokonttooriin +kaikin. + +Syytös oli kolminkertainen: nopeussääntöjä oli rikottu, oli ajettu +ainakin 50 penikulmaa tunnissa, pidättäessä oli tehty vastarintaa ja +loukattu paloasetuksia. Alettiin tavalliset kyselyt, joihin Stanton +vastasi täsmällisesti ja lyhyesti. + +— Nimi ja ikä? + +— Ralhp Stanton, 26 vuotta. + +— Ammatti? + +— Automobiilin ohjaaja. + +— Automobiilin nimi? + +— Merkurius. + +— Omistaja? + +— Merkurius yhtiö. + +Ränstynyt nuorimies keskeytti kuulustelun tarttuen... Floydin +käsivarteen ja läkähtymäisillään änköttäen. + +— Onko tuo Stanton? _Stanton_? Entäs te kuka te olette? + +— Jes Floyd, hänen koneenkäyttäjänsä, kuului ihmettelevä vastaus. + +Floyd vetäytyi vieraan kanssa huoneen toiseen päähän, Stantonin +jatkaessa vastauksiaan. Kun komento oli päästy loppuun, viittasi hän +Floydin luokseen. + +— Tulkaa nyt. Täytyy mennä tuomarin luo antamaan takaus, kutsui hän +kärsimättömästi. + +Floyd tuli hänen luokseen liikutettuna ja mieli kuohuksissa. + +— Stanton, se on muuan sanomalehtireportteri; hän pyytää meitä +kertomaan hänelle kaikki tyyni. Hän tarvitsee hyvän pätkän, joka +auttaisi häntä lehdessään — emmekö voi sitä tehdä? + +Stanton tarkasteli seuralaistaan otsa rypyssä. Miksi sen tekisimme. +Sanomalehdet saavat ottaa tietonsa mistä saavat, se ei meihin kuulu. +Lähdetään nyt. + +— Mutta hän tarvitsee sitä, se voisi häntä auttaa, lausui Floyd. Hän, +hän on laiha ja onneton. Hän on nälissään. + +Tahdotteko auttaa häntä? kysyi hämmästynyt ohjaaja. Onko teillä halua +auttaa miestä, jota ette tunne ja jota ette luultavasti milloinkaan +tule jälleen tapaamaan? + +— Ettekö te haluaisi? kysyi Floyd teeskentelemättömästi. + +— Minä en tule paratiisiin, vastasi Stanton kuivasti. Puhukaa hänelle +mitä tahdotte, mutta kiirehtikää. + +Hän katsoi jälleen reportteriin, mutta nyt toisilla silmillä. Floyd oli +oikeassa; mies näytti kurjalta ja nälkiintyneeltä. Stantonia kadutti. +Hän oli voimakas, mutta armahtamaton ja onnessaan itsekäs. + +— Te olette kasvattavaa seuraa, huomautti hän Floydille, kun he olivat +menossa konstaapelin seuraamana ulos. + +— Miksi niin? kysyi Floyd ihmetellen. + +Mutta Stantonilla ei ollut halua selittää. + +Tuomarin kuulustelu ei vienyt pitkää aikaa. Stanton tuomittiin +jättämään 1000 dollarin takauksen. Viidentoista minuutin kuluttua hän +istui jo ohjausrattaan ääressä automobiilissään. + +— Me ehdimme ajoissa toimistoon, virkkoi lainrikkoja. + +— Tehän teette sitä, niinkuin olisitte siihen tottunut, veisteli Floyd +teeskennellen epäluuloa. + +Toimistoon he jättivät automobiilin, mutta eivät eronneet toisistansa. +Stanton tunsi kaipaavansa yhä enemmän ja enemmän Jesse Floydin seuraa, +oli tapahtunut ratkaiseva käänne tässä yksinäisessä luonteessa. + +— Jäättekö tänne? kysyi hän, kun asiat oli toimistossa saatu +järjestettyä. + +— En, vastasi Floyd. + +— Tulkaa sitte kanssani syömään päivällistä. Koneenkäyttäjä puisti +kiharaista päätään ja kieltäytyi sanoen. + +— Siitä me olemme saaneet tarpeemme, mr Stanton, minä vien teidät nyt +mukaani. + +— Kotiinneko? pääsi Stantonilta tahdottomasti. Hän jo kuvitteli +näkevänsä Jessin ja Jessican yhdessä saadakseen verrata heidän +uskomatonta yhdennäköisyyttään toisiinsa. + +— Niin mielelläni, mutta kuten tiedätte, asumme me kaukana kaupungilla, +ja minun täytyy olla täällä tunnin perästä. Mr Green haluaa puhua +kanssani. + +— Oh, missä tahdotte. Kuulkaapas, miksi ette voi odottaa ja matkustaa +minun kanssani Indianapolikseen? Se tekisi matkamme hupaisemmaksi. + +Floyd ei osannut hämmästyksissään sanoa sanaakaan. + +— Minä — te olette sangen ystävällinen ehdottaessanne sitä, — mutta mr +Green ei suostu siihen. Hän on järjestänyt matkani täksi illaksi. + +— Miksei hän suostuisi siihen, te saapuisitte hyvissä ajoin perille. + +Floyd katseli toveriaan veitikkamaisesti, mutta ei virkannut mitään. +Stanton pysähtyi keskelle jalkakäytävää ukkospilvi otsalla. + +— Minä ymmärrän, mitä tarkotatte, Floyd... Vastatkaa minulle suoraan! +Ettekö usko voivanne kestää 24 tuntia minun seurassani jättämättä +yhtiötä. + +— Uskon. + +— Uskotteko? + +— Uskon, olen vallan varma, että viihdyn seurassanne paljoa kauemmin +kuin minulla koskaan on tilaisuutta siihen, Ralph Stanton. Me olemme +tiellä tässä, vai miten? + +Hän oli hetkisen näyttänyt aivan Jessicalta. Ja Stanton oli jälleen +näkevinään tytön surulliset kasvot, tämän kumartuessa käsityönsä yli +ja kuulevinansa hänen vastauksensa "usein", kun hän oli kysynyt, eikö +hänestä tuntunut yksinäiseltä. He eivät siis olleetkaan tarpeeksi +toisilleen, nämä kaksoiset? He sallisivat ehkä kolmannen liittyä +heihin? Stanton veti syvään henkeänsä; voimakas aavistus jostakin +selittämättömästä alkoi herätä hänessä, eikä se vaimentunut ennenkuin +sinä päivänä, jolloin koko hänen maailmansa luhistui. + +He kulkivat edelleen kohti hiljaista ranskalaista ravintolaa, +jonka Floyd oli valinnut, ja kummankin onnistui matkalla siihen +määrin saavuttaa mielensä tasapaino, että he pian olivat kiihtyneet +keskusteluun kahden erilaisen nopeusmittarin ansioista, tätä +keskustelua kesti sitte koko päivällisen ajan. He istuivat kauan +yksinkertaisen aterian ääressä ja nauttivat suuresti toistensa +seurasta. Mutta lopuksi vaipui kumpikin syviin aatoksiin, jotka Stanton +vihdoin keskeytti. + +— Näin, että miss Floyd oli satuttanut kätensä. Toivon että käsi on nyt +parempi. + +Floyd katsahti ylös hätkähtäen niin kovasti, että kaatoi vieressään +olevan vesilasin. + +— Mitä tarkotatte? lausui hän kiihkeästi. Mitä tarkotatte? kätensäkö? + +Lasipalasten kilinä saattoi tarjoilijan kiirehtimään suin päin +huoneeseen. + +Mutta Floyd ei lainannut katsettakaan aikaansaamalleen hävitykselle, +hän vain tuijotti Stantoniin, joka istui paikallaan kokonaan +hämmästyneenä. + +— Mitäkö tarkotan? Minä sanon, että sisarenne rannerengas aukeni ja +riipasi häntä käsivarteen tuona teatterissa käynti-iltana, ja minä +kysyin teiltä, joko hänen kätensä on parantunut. Mikä teitä vaivaa? + +Floyd työnsi tuolinsa taaksepäin, antaakseen tilaa permantoa +kuivaavalle tarjoilijalle. + +— Te oikein säikytitte minut, huudahti hän helpotuksesta huokaisten. +Minä peljästyin, että Jessica oli loukannut itsensä eikä ollut siitä +kertonut minulle. Meillä on vain toisemme ja me olemme kaksoiset — +luulen, että me olemme naurettavan pelkoja toisistamme. Nyt muistankin, +että hänellä oli raamuke kädessään, mutta minä luulin, että kissa oli +sen raapaissut. + +Floyd oli edelleen kalpea ja maksoi laskunsa seuralaiseensa katsomatta. + +— Hermonne ovat epäkunnossa, huomautti Stanton uteliaasti häntä +tarkastellen. Luulin, että te olisitte ollut se, joka vast’ikään +pidätettiin. Teidän täytyy voimistua, jos otamme osaa useampiin +kilpailuihin. + +— Älkää huolehtiko siitä asiasta, vastasi Floyd, joka oli jälleen +voittanut iloisuutensa ja saanut väriä kasvoilleen. Minä otan mukaani +vähän hajusuolaa siltä varalta, että rupean voimaan pahoin, kun te +alatte ottaa vauhtia. + +He pysähtyivät ravintolan ulkopuolelle, Floyd katsahti kelloaan. + +Minun täytyy palata toimistoon, sanoi hän. Saanko nähdä teitä vielä +ennen matkaani? + +— Koska lähdette? + +Kello 9 tänä iltana Grand Centralista. Me matkustamme aina paria päivää +teitä aikaisemmin, kuten tiedätte. + +— Siinä tapauksessa on parasta, että paiskaamme nyt kättä, sanoi +Stanton. + +He tekivät niin ja erosivat. + +Viisi minuuttia yli 9 samana iltana lähti Chicagon juna New-Yorkista. +Kymmenen minuuttia myöhemmin laskeutui käsi Floydin olalle, tämän +katsellessa junan akkunasta laitakaupungin häipyviä valoja. + +— Onko teillä halua haastella, tai menenkö takaisin paikalleni +seuraavaan vaunuun? kysyi Stanton. + +Hänen koneenkäyttäjänsä käännähti hämmästyneenä akkunasta. + +— Stanton? Sekö te todella olette? + +— Koska teidän täytyi matkustaa tänä iltana, en huomannut mitään syytä, +miksi minäkään en olisi voinut lähteä. Minä inhoan junamatkaa; me +saamme sen kestää yhdessä. Te ette ole vielä vastannut kysymykseeni. + +— En tietänyt, että minun tarvitsisi sitä tehdä, hymyili Floyd. + +Ja tosiaankin oli mahdotonta erehtyä. Floydin iloisista, rehellisistä +kasvoista loisti selvästi tervetuloa. Stanton istuutui häntä +vastapäätä, veti taskustaan kokoon taitetun sanomalehden ja ojensi sen +hänelle. + +— Oletteko nähnyt tätä? kysyi hän. + +— Juorujako radalta, kysyi Floyd ottaessaan lehden. + +— Oikeusuutisia, oikasi Stanton. + +Hiljaisuus tuli pitkälliseksi. Kun Floyd oli lukenut lehden, kääntyi +hän akkunaan päin ja istui siten kauvan. Mutta vihdoin hän kääntyi +jälleen Stantoniin nyökäten hänelle. + +— Niin, se merkitsee, että saan takaisin isäni tehtaan, vahvisti hän +rauhallisesti. Minä olen sangen iloinen, vaikkei minulla ole siitä +mitään hyötyä. Minulla ei ole pääomaa automobiilitehtaan käyttämiseen +enkä tahdo myödä sitä, ennenkuin olen siihen pakotettu. + +— Panisitteko sen käyntiin jälleen? + +Veri virtasi Floydin poskille, ja hän katsahti toveriinsa silmät +innostuksesta ja ilosta loistaen. + +— Antaisin jälellä olevan elämäni, saadakseni käyttää tehdasta isäni +suunnitelman mukaan yhden vuoden... vaikkapa 6 kuukautta, osottaakseni, +että ne, jotka uskoivat ja luottivat isääni, eivät erehtyneet. Te ette +sitä ymmärrä, ette voi sitä ymmärtää. + +— Enkö? vastasi Stanton. Floyd miksi luulette, että otan osaa +kilpailuihin, jos en voi ymmärtää, että vissiin päämäärään päästäkseen +täytyy uskaltaa. Sanoin teille kerran, etten tahdo elää ikääni +köyhänä... minä en ole siihen syntynyt. Jos voitan pari palkintoa vielä +tänä ajokautena, on minulla omaisuus, joka suunnilleen vastaa tehtaanne +arvoa. Me olemme kumpikin varsin selvillä automobiiliteollisuudesta; +olisiko teillä halua, jos kaikki käy hyvin, liittyä kumppanuuteen minun +kanssani, herättääksemme jälleen henkiin — kuulut Kometziautomobiilit? +Älkää vastatko nyt, vaan ajatelkaa asiaa. + +— Stanton! + +— Odottakaa! Meillä on hyvää aikaa. Me voimme helposti menettää kaikki, +tehtaan ja kaikki tyyni. + +— Minä uskallan oman osani. + +— Sen teen minäkin, säesti Stanton. Sillä aikaa on parasta, +että koittelette minua matkatoverina, ennenkuin otatte minut +kumppanuuteenne. Muistakaa, että me ajaisimme kaksisin sangen pitkän +matkan. + +— Ei ole todenmukaista, että minä unohtaisin sen asian, vastasi Floyd. +Muistakaa sitä samaa minusta, Stanton. + + + + +YHDEKSÄS LUKU + +Jessican onni. + + +Kun Merkuriusyhtiön apulaisjohtaja seuraavana aamuna kulki junan läpi +ja näki noiden kahden syövän yhdessä aamiaista ravintolavaunussa, +pysähtyi hän keskelle käytävää pahantuulinen ilme kasvoillaan. +Näkemänsä oli todellakin tavatonta. + +— Ei, mutta! pääsi häneltä. Ei, mutta! + +Stanton katseli häntä pilkallisesti. + +— Jos te joudutte riitaan Floydin kanssa, niin mistä minä täällä hankin +teille toisen koneenkäyttäjän, lausui Green jyrkästi. + +— All right, kuului vastaus. + +Floyd istui kartan yli kumartuneena katsahtamatta ylös; hän näytti +nuoremmalta ja iloisemmalta kuin tavallisesti, ja jokin tuon kiharaisen +pään asennossa vahvisti, että todellakin oli all right. Mr Green kulki +edelleen, jättäen heidät loppumatkaksi rauhaan. + +Automobiilikilpailujen oli määrä kestää kolme päivää. Rata oli hyvässä +kunnossa ja kaksi penikulmaa pitkä. Kilpailtiin useammissa luokissa ja +monilla matkoilla, Merkuriusvaunu oli ilmoittautunut ainakin yhteen +kilpailuun joka päivä, toisina päivinä useampiinkin. + +— Eikö ainoakaan Atalanta-vaunu ota osaa kilpailuihin? ihmetteli Floyd +ensimäisenä aamuna radalla. + +— Ei, vakuutti Stanton. + +— Silloin ei minun tarvitse polttaa josstikkuja [hyvältä tuoksuvia +tikkuja, joita kiinalaiset polttavat jumalankuviensa edessä +temppeleissään]. + +— Mitä varten? + +— Suojaksemme, vastasi Floyd ryhtymättä tarkemmin selittämään, mitä +tarkoitti. + +Onni oli heidän matkassaan. Tällä kertaa eivät sairaus eikä tapaturmat +vieneet heiltä voittoja. Stanton ajoi mainiosti ja sai useita +palkintoja. + +— Nyt te olette osannut oikeaan, Stanton, tunnusti muuan kuuluisa +kilpailija, toivottaessaan onnea, jouduttuaan häviölle 5 penikulman +matkalla. Hän ei pitänyt muista, mutta Stantonia hän ei saattanut olla +ihailematta. + +— Miten niin? kysyi Stanton... Te olette samalla uhkarohkea, mutta +myöskin harkitun varovainen. + +Niin oli todellakin asian laita. Stantonin ajo Floydin istuessa hänen +vieressään oli yhtä hurjaa ja suurenmoista kuin ennenkin, mutta samalla +tämä oli kaikkien mahdollisuuksien ja tapahtumien varteenottamista ja +välttämistä. Miksi? Kellään ei ollut aikaa sitä arvailla. + +Stanton itse alkoi käydä levottomaksi yhä kasvavasta kiintymisestään +koneenkäyttäjäänsä. Hän ei ollut milloinkaan kaivannut ketään, +hänelle oli ollut aina oma itsensä tarpeeksi, ja nyt hänen oli +mahdoton olla ilman Floydin seuraa. Se tuntui hänestä joskus melkein +orjuuttavalta; ja milloin sen kahleet liiaksi rasittivat, käyttäytyi +hän vihamielisesti Floydia kohtaan. + +Floyd nauroi, ja hänen naurunsa olisi riisunut kasakan aseistaan. +Milloin hän ei nauranut, suuttui hän, ja he riitelivätkin keskimäärin +neljästi päivässä. Joka ainoan vapaan hetken kumppanukset viettivät +yhdessä, niin että heidän ystävyytensä lopuksi kävi ilmeiseksi jopa +epäuskoiselle mr Greenillekin. + +— Me voimme neuvotella junassa kotimatkalla tehdasliikkeestämme, +lausu Stanton erotessaan koneenkäyttäjästään viimeisenä päivänä +Merkurius-asemalla. + +Minä luulen, että Kometiyhtiön kilpa-ajovaunuun asetetaan varalaidat +kummallekin puolelle, niin että te voitte, jos päähänne taas pälkähtää +ajaa nurin aitoja, kuten tänäpänä iltapäivällä, hämmästeli Floyd. + +— Aitoja tai ei, niin voitimme joka tapauksessa, vastasi Stanton. + +— Tietysti! Te jatkoitte ajoa vaunun etupuolella, niin että takaosan +täytyi kiivetä takaisin maantielle ja seurata mukana. Minä sitä +odotinkin; teillä oli liiaksi kiire, välittääksenne sellaisesta +pikkuasiasta kuin aidasta. + +— Te siltä näytittekin kuin olisitte sitä odottanut. Jos minulla +tuollaisissa tapauksissa on liian kiire ollakseni levoton, Floyd, +niin on teillä sen sijaan aikaa siihenkin. Ajatteletteko milloinkaan, +kun me olemme ajamaisillamme nurin, mitä siitä todenmukaisesti olisi +seurauksena? + +Floyd pysähtyi ja katsoi kysyjään kirkkailla silmillänsä. + +— Yhtä asiaa minä pyydän, vastasi hän totisesti. Kun ajamme nurin, +ajakaamme sitte kunnollisesti. Kuolemista vastaan ei minulla ole mitään +erikoista... se minun kumminkin täytyy tehdä ennemmin tai myöhemmin — +mutta murskaantua ja tulla sitte parsituksi kokoon, ei kiitoksia! Siksi +juuri, jälleen pilkisti hänen vastustamaton hymyilynsä esille, minä +tunnen itseni niin varmaksi teidän kanssanne; teidän ajotapanne tekee +kuoleman ehdottomaksi. + +Se riittää, vastasi Stanton, me näemme siis jälleen toisemme. + +He tapasivat toisensa junassa ja viettivät pitkät tunnit matkalla +työskennellen ja jutellen. Toisten matkustajien huomio kiintyi noihin +kahteen, jotka istuivat vastatusten syventyneenä milloin keskusteluun +milloin väittelyyn. He täyttivät piirustuksilla ja numeroilla tyhjät +kirjekotelot, juna-aikataulut vieläpä ruokalistatkin ravintolavaunussa. + +Kumpikin osottautui olevansa perillä kaikissa automobiiliteollisuutta +koskevissa asioissa ja Stanton eritoten suurempia teknillisiä tietoja +vaativissa kysymyksissä. + +— En tietänyt... ihmetteli Floyd lopuksi. + +Stanton ehätti kysyjän, selittäen vähän pitämättömällä äänellä: + +— Olen koneinsinööri; suoritin tutkinnon korkeakoulussa ollessani +21-vuotias; siitä on nyt 5 vuotta. Te pudotitte lyijykynänne. Mitä +arvelette, jos pysähtyisimme päiväksi Buffaloon tehdastanne katsomaan. + +— Oivallista, virkkoi Floyd jonkun verran vitkastellen. Puoleksi +päiväksi, ei kauemmaksi. Meidän täytyy valmistautua tuohon +pokaalikilpailuun. + +— Sehän on vasta kolmen viikon kuluttua. Te alatte käytä yhtä +varovaiseksi kun Greenikin. + +— Miten surullista. Kumminkin minun täytyy olla tehtaassa, vaikka ei +teidän. Puoli päivää saa riittää. + +Stanton tarkasteli häntä ärtyneesti. Aina välillä luuli hän +huomaavansa, että Floyd vältti liian läheistä seurustelua hänen +kanssaan ja koitti pitää häntä vissin välimatkan päässä itsestänsä. + +He jäivät puoleksi päiväksi Buffaloon ja ajoivat suurelle, äänettömälle +rakennusryhmälle, joka ennen oli ollut Kometin tehdas. + +Stantonissa heräsi omituisia tunteita, huomatessaan miten hyvin Floyd +tunsi paikan; tämä veti taskustaan avainkimpun ja kykeni heti löytämään +oikean avaimen jokaiseen veräjään ja oveen. Niin, tänne hän kuului... +tänne, missä tämän kuoleman hiljaisuuden sijaan oli ollut vilkasta +elämää ja liikettä. Heidän äänensä kaikuivat autiossa tehtaassa, ja +tornin korkuisina kohosivat liikkumattomat koneet heidän ylitsensä, +viilan lastujen peittämän korkean tehtaan permannon kumahdellessa +heidän jalkainsa alla. + +Kun he kulkivat huoneesta huoneeseen, rakennuksesta toiseen, kävi Floyd +vähä vähältä yhä kalpeammaksi ja hänen selityksensä niukemmiksi. Kun he +viimein ehtivät lasiovelle, jolle oli kirjoitettu "konttoori", pysähtyi +Floyd äkkiä ja nojasi kättään seinää vastaan ikäänkuin tukea etsien. + +— Poistukaa vähäksi aikaa, pyysi hän murtuneella äänellä. Minä tulen +jälestä. En ole ollut täällä senjälkeen kuin isäni... + +Stanton lähti katsomaan penikulman mittaista nyt ruohottunutta +rataa, missä Edgar Floyd oli harjotellut kilpailuja varten pikku Jes +viereensä sidottuna, ja missä vähän vanhempi Jes oli toiminut isänsä +koneenkäyttäjänä. Seistessään siinä synkkänä lokakuun päivänä, aprikoi +Stanton monia asioita ja tapahtumia. + +Kun Floyd puoli tuntia myöhemmin tuli ulos, seisoi Stanton yhä +paikallaan nojaten rataa ympäröivää aitaa vastaan. + +— Floyd, mitä olette ajatellut sisarenne vastaisuudesta? kysyi hän +ilman muuta. + +Floyd pysähtyi ja tuijotti häneen pelästynyt ilme harmaissa silmissään. + +— Sisareniko? toisti hän. Miksi sitä kysytte? + +— Hän on täysikasvuinen nainen, hänen täytyy elää omaa elämäänsä. Te +ette voi pitää häntä sisään teljettynä niinkuin nunnaa, kunnes hän +huomaa tulleensa niin vanhaksi, että todellisen elämän mahdollisuudet +ovat häneltä menneet. + +Floyd tuijotti yhä häneen sanaakaan sanomatta; konttoorissa vietetty +puolituntinen oli kalventanut hänen poskensa. + +— Te, jos kukaan, tunnette minut, Jes Floyd. Te tunnette ilkeän sisuni, +terävän kieleni, ja tiedätte, että minä, paraimmillanikin ollessani, +olen äkäinen peto. Mutta minä luulen, että minussa on siksi paljon +synnynnäistä gentlemannia, että osaan olla siivo naista kohtaan. Jos +tuonnempana saisin tilaisuuden pyytää sisarenne kättä, antaisitteko te +suostumuksenne? Vastatkaa minulle rehellisesti, jos ette pidä minua +sellaisena, että voitte uskoa hänet minulle — se ei tule vaikuttamaan +meidän ystävyyteemme. + +— Te olette tavannut hänet yhden ainoan kerran, muistutti Floyd häntä. +Hän sammalsi, se oli varmin merkki siitä, että hän oli kiihottunut. +Stanton ei ollut kuullut hänen tekevän sitä muualla kuin kilparadalla; +kun hän kuuli sen nyt täällä maaseudulla, aikaansai se hänessä +samanlaisen mielenliikutuksen. + +— Tiedän, tiedän, vastasi hän. Mutta minä tapaan hänet ehkä useammin, +ja kun hän ei näe muita miehiä, niin rupeaa hän ehkä pitämään minusta. +Ei siksi, että minussa olisi paljoa, joka tekisi minut sen arvoiseksi +— ehkei hän edes tahdo nähdä minua. Minä tahtoisin vain tietää, saanko +minä käydä hänen luonaan... Jos sanotte ei, niin lyömme kättä ja +jätämme asian ainaiseksi. + +Floyd ojensi viivytellen kapean kätensä. + +— Jessica on oikeutettu onneensa, myönsi hän. Minä en aijo puuttua +asioihin, jotka käyvät ymmärrykseni yli. Ja minä tahdon nähdä hänet +mieluummin teidän vaimonanne kuin kenenkään muun tässä maailmassa. Se +oli vain sitä, että te olette nähnyt hänet ainoastaan yhden kerran... +tehän ette voi vielä tietää, tahdotteko hänet. + +Stanton katsahti häneen merkitsevästi. + +— Hän on teidän kaltaisenne, pääsi häneltä tahdottomasti. Harmissaan +siitä, että oli näin paljastanut tunteensa, päästi hän Floydin käden. +On paras, että lähdemme tiehemme, muuten myöhästymme junasta, lopetti +hän kärttyisästi. + +He menivät käyden ja sanaa vaihtamatta lähemmälle raitiotievaunun +pysähdyspaikalle. + +Aineeseen ei koskettu ennenkuin seuraavana aamuna, kun he nousivat +junasta New-Yorkissa. + +— Milloin tavataan? kysyi Stanton hyvästi jättäessään meluisalla +asemalla. Huomennako? + +— Olen poissa kaupungista kaksi viikkoa, siten on mr Green sanonut, +vastasi Floyd. He tarvitsevat minua Merkuriustehtaassa, ja senjälkeen +tulee varmaankin muita matkoja. Jessica jää kovin yksikseen, hän +varmaankin olisi iloinen, jos käväsisitte meillä, että hän saisi puhua +muidenkin kuin vanhan palvelijattaremme kanssa. + +— Kiitos, vastasi Stanton yhtä tyynesti. Olkaa varovainen matkalla. + +— Stanton ei ollut vielä päässyt ulos, kun Floyd hänet tavotti. + +— Täällä on uutisia pokaalikilpailuista, huohotti hän, pistäessään +sanomalehden Stantonin käteen. Kaksi Atalanta-vaunua kilpailee +kanssamme. Teidän asianne on nyt olla varovainen. + +— Floyd, odottakaa! Mitä tarkotitte. Luuletteko todellakin... + +Mutta hänen koneenkäyttäjänsä väisti kysymyksen. + +— Löytyy kelvottomia ihmisiä, nauroi hän. Pysykää poissa sellaisten +tieltä. Hyvästi. + +Hän ei ollut maininnut Valerie Carlislen nimeä, mutta Stanton ymmärsi +hyvin, ketä hän oli tarkottanut. + +Tuollaisen ajatuksen mahdottomuus ja luonnottomuus ei estänyt, että +Stantonista olo tuntui pahalta ja epävarmalta, ja että hän tapansa +mukaan peittääkseen tunteitaan kävi jyrkeäksi. + +— Minulla ei ole tapana pelätä ihmisiä, olkoot sitte roistoja tai ei. +Hyvästi. + +— Kuten suvaitsette, vastasi Floyd omituisella äänellä. Mutta jos te +_itse_ ette tahdo pitää varaanne... Noo, mitä? + +— Oh, se on saman tekevä. + + + + +KYMMENES LUKU + +Väliaika. + + +Toisena päivänä New-Yorkiin tulostaan lähti Stanton vierailulle +Jessica Floydin luo. Tällä kertaa hän nousi portaita suuremmalla +itseluottamuksella. + +Kuten viimeinkin avasi pieni mustaan silkkipukuun puettu +irlantilaismummo, hänelle oven. Taaskin oli Stanton hämmästyksestä +huudahtamaisillaan, kun hän näki tytön kääntävän Floydin rehelliset +kasvot itseensä ja näki hänen hymyilevän, Floydin harmailla silmillä. +Edellisestä kerrasta poikkeavaa oli, ettei Jessica noussut häntä +vastaanottamaan pianon äärestä vaan akkunan alla olevalta tuolilta. + +— Jes on jälleen poissa, valitti hän, ojentaessaan Stantonille kätensä. + +— Tulen hänen luvallaan teitä tervehtimään, vastasi Stanton. + +‒ On liian aikaista tarjota teetä, sanoi tyttö puoliksi leikkiä +laskien, puoliksi ujostellen. Mutta jos tahtoisitte puhella _kanssani_ +puolisen tuntia, tulee kello neljän yli ja minä voin osoittaa teille +vieraanvaraisuutta. + +Mistä minä puhelisin kanssanne? ihmetteli Stanton. Luulen paremmin +kelpaavani kuuntelemaan. + +— Oh, mistä tahansa. Olettakaa, että minä olen Jes; minä pidän samoista +asioista kuin hänkin, kilpailuista, tehtaista, automobiileistä. + +Vaikka vuodenaika oli vielä lämmin, paloi valkea pikku takassa, jonka +ääressä he vastatusten istuivat. Stanton katseli aatoksiinsa vaipuneena +hymyilevää sinipukuista tyttöä. + +Onko veljenne puhunut teille yhtiöstä, jonka me olemme ensi talveksi +suunnitelleet, miss Floyd? + +Tyttö nyökkäsi. + +— Se tuottaa minulle vilpitöntä iloa. + +— Mainitsiko hän teille, että minulla oli aikomus tulla teitä +tervehtimään, luvan saatuani? + +— Tiesikö hän siitä? kysyi hän vastaan. + +Floyd oli siis pitänyt hänen salaisuutensa, vaikka hän ei ollut sitä +erikoisesti pyytänyt. Lämmin ja varsin lempeä ilme kirkasti Stantonin +tummia kasvoja. + +— Kyllä, hän tiesi sen. Minä toivon, että olisin tavannut veljenne +monta vuotta sitte; ehkä minä silloin olisin vähemmän kova ihminen, +sopivampi hänen ja teidän seuraanne. + +— Tekö kova! + +— Eikö hän ole kertonut teille, että olen sellainen? + +Innoissaan kumartui tyttö eteenpäin ja katsoi pelkäämättä suoraan hänen +silmiinsä. + +— Ei milloinkaan. Älkää luulko, että hän sellaista ajattelee. Kova +sana... mitä se merkitsee? Ensimäinen ystävällisyys pyyhkii sen pois; +minkä arvoinen on sellainen ystävä, joka ei niin paljoa ymmärrä. + +Stantonin pää painui alas, katseen tuijottaessa tuleen. + +— Minä olen kokenut vähän ystävällisyyttä. Syntyessäni kuoli, äitini. +Kun olin kolmentoista vuotias, meni isäni uusiin naimisiin. Äitipuoleni +oli hyvä nainen, jota rakastin yhtä paljon kuin isääni. Mutta kun he +olivat toista vuotta olleet naimisissa, pillastuivat hevoset, — he +ajelivat usein, — ja vaunut suistuivat muutamalta penkereeltä alas. He +kuolivat kumpikin parin minuutin väliajalla sairashuoneeseen vietäessä. +Sanoinko minä, että isäni oli rikas? Se hän oli. Hän oli vuotta +aikaisemmin testamentannut kaiken omaisuutensa vaimollensa, sillä +hän tiesi varmaan, että hän olisi vuorostaan antanut kaikki minulle. +Äitipuoleni oli isääni paljoa nuorempi ja todenmukaisesti olisi elänyt +häntä kauvemmin sekä oli täysin luotettava. Mutta äitipuoleni ei taas +ollut tehnyt testamenttiaan, ehkä hän oli lykännyt sen tekemisen +tuonnemmaksi tai unohtanut, arvelen. Kun isäni kuoli 5 minuuttia +ennen äitipuoltani, siirtyi koko omaisuus tälle; kun hän kuoli ilman +testamenttia, meni kaikki lain mukaan äitipuolen sukulaisille. Minut +jätettiin osatta ja oikeudetta. + +— Mutta omaisuushan kuului teille, oikeuden mukaan? + +Äitipuolenne sukulaiset eivät tietenkään ottaneet sitä vastaan? + +— He ottivat joka pennin, miss Floyd. Ja 15 vuoden vanhana minut +lähetettiin maailmalle orpona ja osatonna. He eivät minusta +välittäneet, olinhan muka kylliksi vanha hankkimaan itse elatukseni. +Eräs heistä tarjoutui hankkimaan minulle konttooripojan paikan. + +— Oh! Te... + +— Minä... elin, vastasi hän katkerasti. En pyytänyt heiltä mitään. +Arvoesineet, jotka kuuluivat minulle, möin ensi hätään; sitte tartuin +työhön. Isäni oli toivonut, että minusta tulisi koneinsinööri, ja minä +päätin toteuttaa hänen aikomuksensa. Minulla oli rautainen terveys, +kuusi vuotta työskentelin 20-tuntia vuorokaudessa, kunnes olin +suorittanut korkeakoulun tutkinnon. Noina kuutena vuotena en ollut +milloinkaan väsynyt, mutta usein nälkäinen. Ainoana lohdutuksenani +oli kävellä joka ilta kadulla, missä vanha kotini oli, ja katsella +sitä. Näin ihmisten, jotka olivat minulta kaiken riistäneet, +kulkevan kylläisinä ja hyvin puettuina, näin heidän vaunujensa ja +palvelijoittensa menevän ja tulevan. Minä katselin ja katselin ja tulin +siihen lopputulokseen, että tässä elämässä oli vain yhtä, jolla oli +arvoa. + +Tyttö vavahti, kun hän katsahti Stantonin lujapiirteisiin kasvoihin, +joiden ilmeestä kuvastui säälimätöntä voimaa. + +— Te aijoitte rangaista heitä? sanoi hän. + +— Kostaako? En, se ei olisi maksanut vaivaa. En tahdo kieltää, että +poikana sitäkin haudoin mielessäni; mieheksi tultuani olin kylliksi +käytännöllinen haaskatakseni aikaani mokomaan. Päämääräni oli raha. +Taitavana automobiilin ohjaajana huomasin nopeammin voivani ansaita +itselleni omaisuuden, jolla pääsisin alkuun. Jos menetin henkeni, hyvä +niinkin; sekin olisi köyhyyttä parempi. Kuusi vuotta olin köyhä, ikääni +en sitä tahdo olla. + +— Ette, te ette tule olemaankaan, vakuutti tyttö matalalla ja +liikutetulla äänellä. Te olette syntynyt taivuttamaan kohtalon +onneksenne, hyvällä taikka pahalla. + +— Kohtalo taivutti minut, johdattaessaan veljenne polulleni, oikasi +hän. Minulla ei ole ollut ennen milloinkaan ystävää, en ole sellaisesta +välittänyt... Hän puisti kärsimättömästi päätänsä. Miksi ikävystytän +teitä tällä vanhalla tarinalla? Antakaa anteeksi; aijoin vain sanoa, +että se ehkä jonkun verran tekee tuiman luonteen ymmärrettäväksi. Kello +on yli neljä ja minulle on luvattu teetä. + +— Jessica nousi ylös, mennäkseen pienen teepöydän luo, mutta pysähtyi +hetkiseksi. + +— Jes kertoi minulle kerran, että hän oli ollut siksi nenäkäs +sanoakseen, että hänen ohjaajallaan oli paras luonne ja pahin sisu, +mitä hän milloinkaan oli tavannut. Luulen, että jos hän nyt olisi +täällä, pyytäisi hän anteeksi viimeistä osaa. + +‒ Ehkä hän peruuttaa vielä ensi osankin, varotti Stanton kevyesti, +vaikka liikutettuna. + +Kun tyttö pyysi häntä tulemaan ottamaan kuppinsa, katsahti Stanton +ensin ruskeaan juomaan ja sitte iloisella hämmästyksellä emäntäänsä. + +Niin, nauroi tyttö punastuen. + +Kolme palasta sokeria kuppiin. Jes jutteli minulle, että aina kun hän +oli teidän kanssanne ulkona, joitte te paksua ja makeata suklaata. Minä +luulin, että vain tytöt pitävät makeasta. + +— Ja annatteko te kaikille ihmisille sitä, mistä he pitävät? kysyi +Stanton huvitettuna ja omituisen tyytyväisenä. + +— Minä tahtoisin antaa, vastasi tyttö. + +— Siinä tapauksessa minä tahtoisin mielelläni, että te tulisitte +illalla teatteriin. + +— Kuten tahdotte, vastasi hän silmät maahan luotuina. + +Ensi askel oli otettu. He kohtasivat usein toisensa kahtena seuraavana +viikkona. Kahdesti tuli Stanton Merkuriusyhtiön automobiilillä ja +vei hänet herttaiselle iltapäiväajelulle. Useina sateisina päivinä +tarjosi tyttö hänelle makeata suklaata. He istuivat vastatusten takan +ääressä, ja tytön kasvoilla, joko hän kuunteli taikka puhui, leikki +päivänpaisteinen hymyily, samanlainen kuin Floydinkin. Pian oppi +Stanton tuntemaan hänen seurassaan samaa toverillisuutta ja varmuutta +tulla oikein ymmärretyksi kuin hänen veljensäkin kanssa. Mutta +milloinkaan hän ei tulistunut Jessicalle. + +Koko tänä aikana hän ei tavannut Floydia. Jes oli työssä Merkuriuksen +tehtaassa Hudsonlaaksossa, kolmenkymmenen penikulman päässä +New-Yorkista, sanoi Jessica, minkä Stanton muuten itsekin oli +saanut tietää koneenkäyttäjältään. Hänestä tuntui kumminkin varsin +merkilliseltä, ettei Floyd ottanut itselleen kertaakaan lomaa ja tullut +tapaamaan sisartaan. + +Vähitellen lähestyi Pokaalikilpailujen aika. + +Illalla ennen lähtöään Long Islandiin radalle, meni Stanton tapaamaan +Jessicaa. + +— Olisi tietysti mahdollista päästä välilläkin käymään New-Yorkissa, +sanoi hän tytölle. Mutta minä tulen jäämään sinne siksi, kunnes +kilpailut päättyvät. Kun Floyd ja minä jälleen olemme palanneet, saan +kait nähdä teitä? Tai ehkä te ette välitä minusta silloin, kun hänkin +on kotona. + +— Tyttö hätkähti ja käännähti nopeasti pianoon päin. Jes ja minä emme +väsy ystäviimme, sanoi hän moittivalla äänellä. Mutta sitäpaitsi, eihän +tiedä, mitä tapahtuu? Me voimme nauttia vain siitä päivästä, jota +elämme, vastaisuutta voimme vain aavistaa. Joskus asiat sotkeutuvat. + +— Miten on laitanne. Kuka sotkisi asianne? miss Floyd. + +Hän puisti päätänsä hymyillen olkansa yli. Ei kukaan, ei kukaan muu +kuin minä itse. Tunnen itseni niin selittämättömän masentuneeksi tänä +iltana; on kuin Jes ja minä olisimme ijäksi toisistamme erotetut. + +Mutta nyt toivon teille kaikkea mahdollista onnea ja voittoa +kilpailussa. + +— Mikä oli se laulu, jota lauloitte ensi kertaa tänne tullessani? kysyi +Stanton. + +Tyttö oli kahden vaiheilla, mutta meni pianon luo ja näppäili siitä +muutamia sointuja... Tämäkö? + +— Niin. Tahdotteko laulaa sen minulle. + +Herttaiseen tapaansa heti totella, istuutui tyttö samalla pianon ääreen. + +— Kappale ei ollut klassillinen eikä rakkauslaulukaan, jonka pehmyt +ääni Stantonille soitti. + + "Usein hiljaisessa yössä + mä uinailuihin haivun, + on aivot valppahasti työssä + ja muistelmihin vaivun." + +Tälläisen omituisen, jäykän ja vanhanaikaisen laulun lauloi Jessica +Floyd Stantonille, ennenkuin he erosivat. + +Kun Stanton tuntia myöhemmin palasi kotiansa, oli siellä kirje +apulaisjohtaja Greeniltä. Se oli lähetetty Long Islandista ja siinä +huomautettiin hänelle, että rata oli vapaana harjotuksia varten +viimeistä kertaa seuraavana päivänä aikaisesta aamusta alkaen. + +— Vaunu on viimeinkin kunnossa, ja sanokaa Jes Floydille, jos te +tapaatte hänet, ettemme tule toimeen kauvempaa ilman häntä. Näin kuului +viimeinen lause. + +Stanton laski otsa rypyssä kirjeen kädestään. Eikö Floyd ollut lähtenyt +Greenin käskystä yhdessä hänen kanssaan suorittamaan kilpailujen +valmistuksia. Miten voi Stanton siinä tapauksessa tietää mitään +koneenkäyttäjästään, ja miksi Green ei tuntenut asian laitaa? Floyd +oli mahdollisesti viipynyt tehtaassa, mutta silloinhan olisi Green +varmaankin lähettänyt sanan hänelle sinne eikä luottanut siihen, +että Stanton hänet sattumalta tapaisi. Floydin täytyi tietenkin +välttämättömästi olla mukana viimeiseen tinkaan lykkäytyneissä +harjoituksissa... Stanton nousi kärsimättömästi ylös; tämä kaikki oli +ylen ihmeellistä. + +Kun Stanton oli puolitiessä huonettaan ulosmenossa, iski hurja +ajatus hänen päähänsä. Voisiko olla mahdollista, että Valerie +Carlisle ajatteli estää Merkuriusvaunua kilpailusta, ja että +hän, epäonnistuessaan ohjaajan suhteen, koetti raivata tieltä +koneenkäyttäjää, jonka arvon hän hyvin tunsi. Hän muisteli omaa +merkillistä pahoinvointiaan illalla ennen Massachusettin kilpailuja. + +Päähänpistoaan noudattaen meni hän puhelimeen; tehtaassa olisi +varmaankin joku, joka voisi hänelle antaa tietoja Floydista, sillä +siellähän työskenneltiin vuorokausi läpeensä. + +— Kyllä, 327, Frenchwood, vastasi heikko ääni. Merkurius, niin. Mr +Stantonko? Odottakaa! + +Telefoonissa kuului huumaava jyske; hän tiesi että se lähti tehtaan +valtaisista koneista, 30 penikulman päässä hänestä. + +— Halloo! kuului toinen ääni melusta. Onko siellä Stanton? Täällä +on Bailey. Mitä? Floyd on matkustanut tänä iltana Long Islandiin. +Hän on paikallaan, kun tarvitsette häntä. Stanton, älkää uuvuttako +poikaraukkaa. + +Hän ei ole mikään kone. + +Stanton vastasi jotakin rumaa ja paiskasi puhelimen kiinni niin että +paukahti. Bailey oli hullu, arveli hän, kuten Greenikin ja hän itse +kolmantena. Mitä miss Carlisleen tuli, niin hän ei ollut nähnyt eikä +kuullut tästä mitään, siitä saakka, kun palasi Indianasta. Kämmekkäitä +ja laakeriseppeleitä ei ollut enää lähetetty. Hän hymyili mennessään +avaamaan akkunaa. Ulkona puhalsi pureva lokakuun tuuli. Huomenna hän +tapaisi Floydin radalla ja jälleen alkaisi työ, joka hurmasi häntä, +kuten jokaista, joka on oppinut hallitsemaan vaunua hurjimmassakin +vauhdissa ja kokenut automobiilikilpailujen synnyttämää kiihkoa. + +Sitä ajatellessaan veti hän syvään henkeänsä; siellä hän ja Floyd +parhaiten ymmärsivät toisiansa, ja sinne ei Jessica milloinkaan voinut +tulla. + +Hän toivoi, ettei tyttö olisi näyttänyt niin peräti totiselta ja +murheelliselta illalla. Se saattoi hänet levottomaksi. + + + + +YHDESTOISTA LUKU + +Viimeinen kilpailu. + + +— Floyd, onko teillä lainata tulensammuttajaa? + +— Luulisinpä, kuului iloinen ääni harmaasta aamuhämärästä. + +— Päästäkääpäs siitä tuohon viereiseen pajaan; Jack viheltää taasen. + +Pörrönen pää ilmestyi kolmannen korjauspajan ovelle. + +— Antakaa Floydin olla rauhassa; hän kuuntelee mieluummin minun +vihellystäni kuin sinun lörpöttelyäsi, murisi rauhanhäiritsijä. +Muuten hänhän on työssä. Onko totta, Floyd, että te saatte kuluneen +ajurinmoottorin käymään yhtähyvin kuin ulkolaisen koneen? Joku sitä +sanoi. + +— Tottahan nyt, Jack, mutta minulla ei ole nyt aikaa korjata teidän +konettanne, kuului vastaus. Tulkaa pyörittämään konettani käyntiin, +tahtoisin kuunnella, miten se luistaa. + +Yksi nauravista koneenkäyttäjistä juoksi avuksi, mutta pysähtyi, kun +katsomoiden varjosta näkyi kookas olento. + +— Minä pyöritän, virkkoi Stanton. + +Floyd suoristihe kumarasta asennostaan moottorinsa yltä, jonka päällys +oli nostettu pois. + +Stanton! tervehti hän iloisesti ja veti kumihansikkaan kädestään +antaakseen kättä. Floyd oli tyttömäisen arka käsistään ja suojeli niitä +aina työssä, jos se vain suinkin kävi laatuun. + +— Tulen suoraan junalta, ilmoitti Stanton. Haluatteko ottaa vaunun alas? + +— Heti, kun te olette valmis. + +— Olen valmis nyt. Menkää ottamaan päällenne jotakin lämmintä, ilma käy +viileäksi ennen auringon nousua. + +Kohtaaminen ei ollut tunteellinen, mutta kumpikin oli tyytyväinen. +Stanton iloitsi ja tunsi helpotusta nähdessään jälleen +koneenkäyttäjänsä. Nyt hän ihmeekseen vasta huomasi, miten levottomaksi +eilisen illan tapaus oli hänet saattanut. + +— Saatte luvan olla ihmisillinen renkaita kohtaan, varotti Floyd. +Meillä on nämä vain varalla. Ne, jotka ovat lähetetyt kilpailuja +varten, eivät ole vielä saapuneet. + +— Miksi eivät? + +— Jumala sen tietää. Mr Green on soittanut rengasyhtiölle. Luulen, että +ne saapuvat tänne tänäpänä tai viimeistään huomen aamuna. + +— Toivon sitä. Onko selvä? + +— On. Täällä kerrotaan, että juttu teitä vastaan ajostanne Pelhamin +puistossa oli eilen esillä. + +— Niin oli. + +Floyd pysähtyi puolitiehen vaunun noustessa. + +— Ette puhunut siitä mitään Jessicalle, moitti hän. + +— Mistä sen tiedätte? kysyi Stanton hämmästyneenä. + +— Tapasin hänet eilen illalla tänne tullessani. Mitä saitte? + +‒ Sakkoja mahdollisimman paljon... minkä Merkuriusyhtiö maksoi... ja +varotuksen, etten vasta niin tekisi. + +Luulin etteivät poliisijutut huvittaisi miss Floydia. Nouskaa ylös. + +Aamutyö oli alkanut. + +Pokaalikilpailu oli aina maantiekilpailu ja monin paikoin kulki rata +pitkin häthätää kuntoon saatettuja teitä. Siellä ja täällä oli vielä +miehiä luomassa valleja käänteisiin ja tasottamassa tietä. Toisella +kierroksella ajoi Merkuriusvaunu terävälle kivelle ja menetti yhden +renkaansa. Stanton pysähtyi tienviereen, ja Floyd juoksi takaisin ja +heitti kiven pois. + +— Yrjö ja Palmer ovat myöskin ajamassa, huomautti hän takaisin +palatessaan. Heillekin olisi voinut sattua pahasti. Muuten me olisimme +itsekin voineet ajaa sille uudelleen. Minä pidän eniten radalla ajosta. + +Niin minäkin. Montako rengasta on jälellä. + +— Kolme. + +Vanhasta tottumuksesta he työskentelivät ripeästi ja harjaantuneesti. +Duplexvaunu mennä tohisti ohi, ja sen kuljettaja viittasi osanottavasti +tervehdyksensä. Floyd heilautti kättänsä vastaukseksi ja pian kiiti +Merkuriusvaunu kilpailijansa jälkeen. + +Ennenkuin kello oli kymmenen olivat he kadottaneet vielä toisenkin +renkaan. + +— Eivätkö renkaat ole vieläkään saapuneet? kysyi Stanton, +pysäyttäessään korjauspajan eteen. + +Harmissaan oleva johtaja puisti päätänsä, näyttäessään kädessään olevaa +sähkösanomanippua. + +— Ei vieläkään. Rubz-yhtiö sähköttää lähettäneensä ne viime viikolla +pikatavarana; välitysliike sähköttää, että he lähettivät vaununlastin +kaksi päivää sitte Chicagosta ja että sen täytyy olla täällä. + +— Vaunu on niin ollen jätetty New-Yorkiin sensijaan, että se olisi +lähetetty tänne, arveli Stanton. + +New-York sanoo, että se ei ole siellä. + +Ehkä he ovat erehdyksestä lähettäneet vaunun Merkuriusyhtiölle, puuttui +puheeseen Floyd. + +Mr Green katsahti häneen halveksuvasti. + +— Sinne tietenkin soitin ensimäiseksi. Päällikkö vastasi, etteivät +ne ole siellä ja käski minun sähköttämään kautta koko rautatielinjan +siksi, kunnes saamme vaunusta selon. + +— Oletteko tehnyt niin? kysyi Stanton. + +Olen parhaillani toimessa. Olen tullut lännessä aina Uticaan saakka, ja +joka ainoa asema ilmoittaa, ettei vaunua ole siellä. + +— Me menemme nyt murkinoimaan, Floyd. Vastaukset saapuvat aikanaan. + +Vallan vieressä oli hotelli, minne mr Green oli ottanut päämajan +ja missä myöskin Stanton ja Floyd asuivat. Suurin osa kilpailujen +virkailijoista ja toisista ohjaajista oli siellä myöskin asuntoa. + +— Minä viilettäisin pikku New-Yorkiin asti, sanoi Atalanta-vaunun +ohjaaja Stantonille, jos en pelkäisi, että Brooklynin läpi ajaminen +liian usein olisi epäterveellistä. + +Vastauksien tuloa jatkui hotellissa koko aamupäivän, kunnes mr +Green itse ja toimisto olivat piirten paarten täynnä keltaisia +paperisiekaleita. Mitä suurempi kaupunki oli ja mitä vilkasliikkeisempi +sen tavara-asema, sitä kauvemman aikaa vei kadonneen vaunun etsiminen +ja tiedonantaminen sieltä Long Islandiin. + +Kello neljältä avattiin tiet jälleen harjotuksia varten. Merkuriusvaunu +teki kierroksen ja menetti jälleen renkaan liidetessään muutamassa +mutkassa. Sen jälkeen jäi vaunu asemalleen... Ei uskalleta kuluttaa +viimeistä rengasparia, selitti Floyd utelijoille. + +Ettekö voi ostaa niitä mistään? kysyi Stanton huolissaan. + +Apulaisjohtaja oli vallan pyörällä päästään. Stantoniin tuijottaen +huusi hän harmissaan. + +Ostaako niitä? Ostaa riittävästi renkaita, jotka sopivat +Merkuriusvaunuun ja jotka kestäisivät koko 300 penikulman maantiematkan +ja saada ne tänne huomen aamuksi? + +Miten saatatte kysellä sellaista, Stanton? + +— No hyvä, koska meillä ei ole muutakaan tehtävää, niin tulkaa pois +päivälliselle, Floyd, sanoi toinen. + +— Ei päivälliselle, vaan illalliselle, oikasi hänen koneenkäyttäjänsä. +Nyt me olemme maalla, ja te saitte päivällistä kello 12. Mutta mukaan +minä lähden joka tapauksessa. + +Aterian lopussa tuotiin pieni teekannu Stantonin eteen. + +Suklaata, sir, ilmoitti tarjoilijatar. + +— Mutta teillähän ei ollut sitä aamiaispöydässä. + +Tarjoilijatar, jonka tukka oli kammattu à la Pompadour, naureskeli. + +— Ei, sir. Mutta tuo herra lähetti pojan sitä ostamaan ja meni alas +puhuttelemaan keittäjätärtä, ja keittäjätär oli ihastunut seikkailuun, +vaikka tuleekin joulukuussa neljänkymmenen viiden vanhaksi. + +Stanton katsahti Floydin ilosta loistaviin harmaisiin silmiin. + +— Minulla ei ollut muuta parempaakaan tehtävää, tuli vallaton selitys. +Ja minä pelkäsin hermojenne joutuvan epäkuntoon, jos ette saisi +tavallista juomaanne, niin että ehkä ajaisitte nurin meidät molemmat. + +— Hän saattaisi houkutella linnut luoksenne, hihitti tarjoilijatar +poistuessaan. + +— Ojentakaapas minulle kuppinne, komensi Stanton. + +— Aijotteko heittää sen päälleni, kuten veden, kun ensi kertaa ajoimme +yhdessä? hämmästeli Floyd ojentaessaan kuppinsa. + +Stanton kohotti hiukan päätänsä, ja katseessa, jonka hän suuntasi +Floydiin, loisti vallan epäinhimillinen tuli. Kun mies olisi katsonut +naista niin, olisi se ollut selvä rakkaudentunnustus, mutta miehen +miehelle antamana se oli selittämätön. Floydkin kalpeni siitä. + +— Te voitte heittää sen minun päälleni, niin olemme selvät, oli +kaikki, mitä Stanton sanoi kumartuessaan ottamaan sokeria entinen +välinpitämätön ilme kasvoillaan. + +— Kiitos; se on kiehuvan kuumaa, niin että jätän sen ehkä tekemättä, +vastasi Floyd. Mutta hän ei katsonut toveriinsa ja hänen kasvonsa +olivat huolestuneet. + +Oli jo ilta, kun New-Yorkista saapui sähkösanoma — vaunu merkillä Ruby +Co. ja osotettu Merkurius Co:lle. Coney Islandiin lähti täältä eilen +illalla. + +Mr Green parkasi raivosta ja tarttui puhelimeen. + +— He ovat lähettäneet vaunun Long Islandin sijasta Coney Islandiin, +jyrisi hän. Renkaat ovat jossakin Beach-radalla taikka sen +läheisyydessä. + +— Älkää soittako, lähettäkää joku hakemaan niitä, oli Stantonin +käytännöllinen neuvo. + +— Minun täytyy jäädä tänne, enkä tähän aikaan saa ketään New-Yorkista. + +— No, siinä tapauksessa matkustan minä. Coney Island on haettava päästä +päähän ja renkaat tuotava tänne heti, kun ne ovat löytyneet. + +— Tekö? Tekö? matkustaisitte ja väsyttäisitte itsenne juuri ennen +rasittavia kilpailuja? Ei! Olkaa hyvä ja menkää maata, Stanton. Lähetän +jonkun toisen. + +Stanton ei lähtenyt nukkumaan vaan lyömään biljardia kolmen ohjaaja +toverinsa kanssa. Hän oli vähemmän pelottava ja paljon suopeampi sekä +puheessaan että käytöksessään kuin ennen. Floyd oli opettanut hänet +seurustelemaan ihmisten kanssa. Ennen pelin loppua oli neljä ohjaajaa +sangen hyvät toverukset keskenänsä ja toivottivat toisillensa hyvää +yötä, isännän suureksi harmiksi, apollinarispullon ääressä. + +Kymmenen ajoissa vilkasi Stanton huoneeseen, missä Green istui +sähkösanomakoneen ja puhelimen välissä. + +— Missä Floyd on? ihmetteli hän. + +‒ Halloo — halloo, ei, älkää sulkeko. Mitä? Floydko? Hän on matkustanut +Coney Islandiin. Halloo, niin... väärä numero. + +— Coney Islandiinko? Tekö hänet lähetitte? + +— Hän tarjoutui lähtemään, ilmoitti mr Green. Olkaa kiltti ja menkää +nukkumaan. Floyd tietää, mitä hän tekee, luulen ma, ja hän on nyt +levännyt kaksi viikkoa. + +— Mitä tarkotatte? Hänhän on ollut tehtaassa työssä tai ainakin teidän +kanssanne aina Indianasta tulostamme saakka. + +Apulaisjohtaja kääntyi tuolillaan ympäri. + +— Hänellä oli kahden viikon loma, toisti hän kiukkuisesti. Hän +sanoi minulle, aikovansa matkustaa jonnekin aivan yksin lepäämään +kunnollisesti. Te ette tarvinne tietoa kaikesta, Stanton? Minä luulen, +että hänen tarvitsee levätä kaiken sen jälkeen, mitä te teitte hänelle +lännessä, sillä hän pyysi, etten kertoisi siitä teille. Halloo ‒ 454 ‒ + +Stanton seisoi hetkisen sanaa sanomatta, käännähti sitte ympäri ja +meni ulos. Hän oli niin hämmästynyt ja kiukuissaan että punaisia +pilkkuja pyöri hänen silmissään. Floyd oli valehdellut hänelle, +järjestelmällisesti häntä pettänyt; epäilemättä vain välttääkseen hänen +rasittavaa seuraansa. Hänen mieleensä johtui, että koneenkäyttäjä +oli aina väistänyt häntä ja vain pakosta taipunut. Nyt hän ymmärsi +kirjeenkin, jonka hän edellisenä iltana oli saanut Greeniltä, ja mr +Baileyn hämmentyneen vastauksen kysymykseen, missä Floyd oli. Hän oli +saanut vain huvitella Jessican seurassa siihen asti, kunnes Floyd oli +valmis hyötymään hänen kustannuksellaan Kometitehtaan suunnitteluissa. +Jessica! Stanton pysähtyi kuin naulaan pimeässä käytävässä. Näyttelikö +hänkin jotakin osaa pitääkseen häntä hyvällä tuulella? Hän iski +nyrkkinsä seinään. + +Mitä siellä? huusi säikähtynyt Green sisältä. Kuka... + +Minä menin seinää päin täällä pimeässä, vastasi Stanton, koettaen +hallita ääntänsä. Hyvää yötä. + +— Hyvää yötä. Saamme kyllä kaikki järjestykseen, Stanton. Nukkukaa +rauhassa. + +— Sen teen, kuului vastaus. + +Sitä hän ei kumminkaan tehnyt. + +Kello seitsemän seuraavana aamuna syöksyi Green ruokasaliin, missä +Stanton oli parasta kättä syömässä. + +— Hän on saanut ne käsiinsä, ne ovat matkalla tänne, riemuitsi hän +kuin mieletön. Vaunu ei ollut Brightonissa, mutta hän löysi sen +kymmenen penikulman päästä eräältä sivuraiteelta. Ja hän pani herrat +siellä niin koville, että renkaat purettiin viipymättä ja lähetettiin +kahdella kuorma-automobiilillä tänne. Ne ovat täällä kello kahdeksan ja +kilpailu alkaa yhdeksältä. Olen ollut ylhäällä koko yön — vielä tunti +sitte näytti siltä, kuin teidän olisi ollut jäätävä pois kilpailusta +muutamien kumirengaspahasten takia. Mokoma hullu rengasyhtiö! Hän +kuivasi otsaansa. Ettekö lähde radalle syötyänne? Floydin pitäisi +tänne tulla junalla 15 minuutin päästä, jollei hän ole tukehtunut +ihmistungokseen. En ole milloinkaan nähnyt niin hirveästi väkeä; niitä +on virrannut tänne aamunkoitosta asti, oikeammin koko yön ja yhä vain +tulee lisää. + +— Niin, myönsi Stanton välinpitämättömästi. Hänen tummat kasvonsa +olivat kuin pronssiinvaletut ja hänen sinisenmustat silmänsä loistivat +teräkseltä. + +— No, alkoi apulaisjohtaja jälleen, mutta vaikeni uudelleen. + +Tarjoilijatar Pompadouritukkineen kumartui heidän välistään ja asetti +teekannun pöydälle. + +— Suklaata, sir, visersi hän. + +Stanton työnsi tuolinsa taaksepäin, mutta hillitsi itsensä. + +— Ei, sanoi hän ja siirsi teekannun sivulle. + +Teko ei ollut kovakourainen, mutta niin paljo siinä oli huonosti +hillittyä kiukkua, että kannu lensi pirstaksi pöytää vasten ja tuoksuva +ruskea juoma valui liinaselle. Tyttö huudahti pelosta, mr Green +tuijotti; Stanton heitti dollarin setelin pöydälle ja nousi ylös. + +— Olen valmis, virkkoi hän. Kun Floyd 20 minuuttia senjälkeen raivasi +tiensä läpi ihmistungoksen, vallitsi Merkuriuksen leirissä vilkas +touhu. Apulaisjohtaja melkein syleili häntä, toisten kokoontuessa hänen +ympärilleen. Iloisena ja riemuiten vastaanotti Floyd onnittelut. + +— Kyllä minä sain ne käsiini, vastasi hän nauraen kerran toisensa +jälkeen. En, en ole väsyksissä, nukuin junassa sekä meno- että +tulomatkalla. Kiitos, söin suurusta Jamaicassa. Olen puettu kilpailuja +varten, mr Green; pukeuduin hotellissa ennenkuin tulin tänne. Missä on +Stanton? Ah — nähdessään hänet seisovan Merkuriusvaunun vieressä. + +Miehet vetäytyivät hymyillen syrjään, nuoren miehen mennessä ohjaajan +luo. + +— Stanton... alkoi hän luottavaan tapaansa. + +Stanton katsoi Floydia suoraan silmiin kääntäen hänelle sitte selkänsä. + +Äkillinen hiljaisuus, joka laskeutui läsnäolevien yli, puhui enempi +kuin mitkään sanat. Floydin ojennettu käsi painui alas, ja hän kalpeni +vähitellen, hymyilyn kuollessa hänen kasvoiltaan. + +— Olen työhön valmis, ilmoitti hän totisesti äänettömyyden jälkeen. +Olkaa hyvä ja lähettäkää minulle sana, kun tarvitsette. + +— Hyvä, kuului kylmä vastaus. + +Oli vielä tunti lähtöön. Kaikilla oli työtä yltäkyllin valmistuksissa +etenkin sen jälkeen, kun lastiautomobiilit saapuivat renkaineen +leiriin. Mr Greenin, joka yhä oli tulipunainen kiukusta, onnistui pitää +Floydin luonaan ja erillään Stantonista. + +Kilpailusta ei olisi tullut yhtikään mitään ilman heitä, selitti hän +kerran. + +— Aivan niin, minä olen hirveän kunnollinen, säesti Floyd kumminkaan +hymyilemättä. + +Koneet olivat valmiina ajamaan lähtöpaluulle, ja Stanton istui +paikallaan ohjausrattaan ääressä. Kun Floyd saapui, kumartui hän vaunua +kohti ja katsoi ylös ohjaajaan. + +— Mitä olen tehnyt? kysyi hän. + +Kumpikin oli naamaritta ja he voivat puhua huumaavassa melussa +tulematta häirityiksi. Stanton katsahti häneen tuimasti. + +— Te olette valehdellut minulle. Te ette ollut poissa New-Yorkista, +kahta viime viikkoa siksi, että työnne olisi pidättänyt teitä mr +Greenin luona. + +Floyd kävi purppuran punaiseksi ja painoi silmänsä alas. + +— Kyllä, minä valehtelin teille, myönsi hän. + +Stantonin hansikoittu käsi pusersi lujasti ratasta. + +‒ Se oli tarpeetonta. Aikannehan oli omanne, Floyd; minä en ole +vaatinut minkäänlaista toimienne urkkimista. En ymmärrä, miksi +teitte niin; arvatenkin päästäksenne minusta joksikin aikaa, syyhän +on samantekevä. Eilen illalla ajattelin paljon pahaa teistä ja +sisarestanne, mutta nyt aamulla olen jälleen oma itseni. Te saitte +epäilemättä seurastani enemmän kuin sieditte, minähän en ole juuri +rakastettava, ja minä olisin sen ymmärtänyt, jos te olisitte sen +sanonut minulle. Mutta minä en tahdo pitää ystävää, johon en voi +täydellisesti luottaa. Nouskaa paikallenne... lopettakaamme tämä +kilpailu ja sitte erotkaamme. + +Floyd katseli rehellisillä harmailla silmillään toista silmiin. + +— Stanton, luottakaa minuun nyt kokonaan, rukoili hän. Ettekö voi sitä +tehdä? Ettekö voi uskoa sanaani, että ystävyytenne on ainoa, jota tässä +maailmassa toivon. Jos en puhunut totta, niin johtui se siitä, että +voisin olla kanssanne tämänpäiväisissä kilpailuissa. Minä kerron kaikki +myöhemmin, nyt en sitä voi. + +— Te tarkotatte. + +Floyd ojensi kätensä. + +— Olen sotkenut kaikki, mutta tämä on tahraton, niin että voin sen +tarjota teille, Stanton. + +Yhtä nopeasti ja kiihkeästi kuin Stanton vasta oli langettanut +tuomionsa, kumartui hän nyt alas ja pusersi Floydin kättä. + +— Hyvä, sanoi Stanton lyhyesti. Nouskaa ylös. Ja kun toinen +oli totellut häntä, jatkoi hän: En ollut aikonut kohdata teitä +mitenkään sillä tavalla kuin tunti sitte tein; se tuli minulta aivan +tahtomattani. — Annetaan merkki, varotti mr Green, joka saapui paikalle +kiirehtien. Oletteko molemmat selvillä? + +Paikaltaan Stantonin vieressä käänsi Floyd päivänpaisteiset kasvonsa +apulaisjohtajaan, kasvonsa, jotka olivat muuttuneet niin, että kaikki +pelkästä ihmetyksestä henkäsivät syvään. + +— Me olemme selvillä, vakuutti hän. _Älkää olko levoton_. + +Stanton nauroi hänen mukanaan, sitoi naamarin päähänsä ja pani +Merkuriusvaunun käyntiin. Maailma oli jälleen elämisen arvoinen. + +Aamu oli ihana, tyyni ja viileähkö, syvänsinisellä taivaalla ajelehti +lumivalkoisia pilviä. Kilpailijoilla ei ollut aikaa kiinnittää +siihen huomiotaan, mutta sen vaikutus oli huomattava. Vauhti heti +ensimmäisellä kierroksella voitti entiset rekordit. + +Koko ensimmäisenä tuntina ei Stanton voinut kääntää huomiotaan edessään +luikertelevasta harmaasta tiestä, hengen vaarallisine mutkineen, +petollisine tasaisine loivineen, joissa oli niin helppo nostaa vauhti +korkeimmilleen, mutta myöskin syöksyä surman suuhun. Sitäpaitsi oli +monin paikoin tielle kerääntynyt ihmisjoukkoja, jotka tekivät tietä +vain sen verran, että vaunu pääsi läpi. Pieninkin varomattomuus +ohjaajan puolelta, olisi voinut viedä hengen joltakulta. + +— Vaunu takana, varotteli Floyd aika-ajoin selvällä äänellä. Se koettaa +saavuttaa meidät ennen matkaa. Atalanta-vaunu on tomupilvessä edessämme. + +He ajoivat niin nopeaa vauhtia kuin Merkuriusvaunu saattoi kulkea +maantiellä. Stanton otti tavallisesti, jos suinkin mahdollista, johdon +heti ja säilytti sen sitte koko ajan huolimatta kilpailijoittensa +spurteista. Tietenkin tämä kävi päinsä vain silloin, kun matka ei ollut +liian lyhyt eikä kamppailu ylen ankara. Toisen tunnin loppupuolella +teki Floyd kaivatun ilmoituksen, heidän ajaessaan tuomarilavan ja +ilmoitustaulujen ohi. + +— Me johdamme. Renkaat ovat kestäneet hyvin — varokaa niitä tällä +kierroksella. + +Stanton nyökkäsi, kohottamatta katsettaan tiestä. Neuvoa noudattaen +ajoi hän käänteet varovaisemmin. + +Varotus oli ollut paikallaan. Vaikeimmassa käänteessä kuului tuttu +pamahdus, jota seurasi heti toinen vastakkaisesta pyörästä, ja +Merkuriusvaunu oli syöksyä nurin. + +Floyd oli jo kumartunut taaksepäin ja alkanut päästellä vararengasta +irti ennenkuin Stanton oli saanut vaunun pysähdytetyksi. Kumpikin oli +melkein samaan aikaan maassa ja ottivat työkalut esille. Tunkeilevien +ja suuriäänisten katselijoitten ympäröimänä he työskentelivät nopeasti +ja varmasti haaskaamatta aikaa puhumiseen. Kaksi suurta tomuista +vaunua kiiti heidän ohitsensa, punainen pysyen itsepäisesti valkoisen +kintereillä. + +— Yrjö luulee voittavansa, sammalsi Floyd pilkallisesti. Mutta sitä hän +ei tee, sen teemme me. + +Stanton nousi seisaalleen ensimäiseksi. + +— Työkapineet vaunuun, käski hän lyhyesti. + +Mutta sinisenmustat ja harmaat silmät vaihtoivat hymyilyn, ennenkuin +Merkuriusvaunu kiiti eteenpäin. + +Kolmannen tunnin alussa oli Stanton jo voittamassa takaisin +menettämänsä ajan. Oli keskipäivä, aurinko paistoi, eikä +tuulenhenkäyskään värähtänyt. Ohi eloisan ja liikehtivän katsomon +kiitivät he jälleen; suosionosoitukset kaikuivat, ja varmaa vauhtia +lensi Merkuriusvaunu ihmismuurien lomitse rauhallisempaa tieosaa kohti, +kilpailijat jälessään. + +Kätkössä pienen metsikön takana kulki silta matalan puron yli. + +Vaunu edessä! kirkasi Floyd äkkiä, vaunun kääntyessä mutkassa ja +ajaessa suoraan sillalle, katsokaa — Stanton —. + +Keskellä siltaa koetti horjuva vaunu tasapainoaan säilyttäen pysähtyä. +Kettinki oli irrottunut, selitti vaunun ohjaaja myöhemmin, ja särki +vaunun alla olevat koneosat. Stanton, joka näki vaunun liian myöhäseen +voidakseen omaansa enää pysähyttää, koetti ajaa kapealla sillalla ohi; +ainoa keino, jolla voi ehkä pelastaa neljä ihmishenkeä. Ainoastaan +mestariajaja uskalsi moiseen uhkatekoon; Stanton oli melkein onnistua. +Vaunut olivat vierekkäin, kun sillan reuna petti liika kuormatuksen +alla. Kuului lankkujen ryskinää ja pauketta, sillan lankkujen +katketessa, Merkuriusvaunun ulommaisen pyörän alla murtui kansi ja +vaunu alkoi kallistua. + +— Hypätkää pois, huusi Stanton yhä uudelleen Floydille, kun vaunu +kaatui. + +Kylmä vesi nuoleskeli hänen sormiaan, juoksi virvottavana yli +sietämättömästi särkevän käsivarren ja solisi iloisesti ohi +virratessaan. Vitkaan, ankarasti ponnistaen kohosi Stanton oikean, +vahingoittumattoman kätensä varaan. Hänen täytyi nähdä, aivot ja sydän +käskivät. Hänestä tuntui niinkuin olisi kulunut monta vuotta siitä, +kun Merkuriusvaunu oli syöksynyt sillalta alas, vaikka hän samalla, +ymmärsi, että siitä oli vain muutama sekuntti, koska sairasvaunut eivät +olleet vielä saapuneet, ja hän oli yhä täällä. + +Hänen näkönsä alkoi selvitä. Kas, tuolla, puolittain purossa, +puolittain vihreällä rannalla oli kasa murtuneita metallikappaleita. Se +oli muinoinen Merkuriusyhtiön kilpa- ajovaunu. Ja sen vieressä... + +Puolipäiväauringon kirkas paiste raukesi, mutta Stanton karkotti +väsymyksen ja alkoi ryömiä kohti sitä, joka liikkumatta makasi +Merkuriusvaunun vieressä. Liikkuminen tuotti sietämättömiä tuskia, +mutta aavistus kidutti vieläkin enemmän. Sillä hän tiesi, tiesi +liiankin hyvin, kuinka harvoin koneenkäyttäjät säästyivät. + +Floyd makasi lähellä konetta, näköjään vahingoittumattomana, lukuun +ottamatta haavaa ohimossa ja verta huulilla. Hänen naamarinsa ja +lakkinsa olivat poissa, toinen käsi oli valahtanut sivulle, kämmen +ulospäin. Repeytynyt hiha jätti paljaaksi hentosen käsivarren, jolla +näkyi ristiin rastiin kulkevia, Lowellissa saatujen haavojen arpia. +Hän näytti sangen nuorelta ja omituisen totiselta, auringonpaisteen +ja puitten varjojen väikkyessä hänen värittömillä kasvoillaan ja +kiharaisella pronssinloistavalla tukallaan. + +— Floyd! huusi Stanton kiihkeästi. Floyd! + +Puro lorisi iloisesti, myöhästynyt taivaanvuohi lensi ohi. Stantonin +pää painui alas koneenkäyttäjänsä elotonta kättä vastaan, maailma +sammui hänen silmissään. + + + + +KAHDESTOISTA LUKU + +Jess. + + +Kaksi viikkoa kului, ennenkuin Stanton jälleen tajussaan avasi +silmänsä. Se tapahtui sairashuoneessa. Sairaanhoitajatar oli hänen +vieressään ja sängyn jalkopäässä seisoi herra, joka näytti lääkäriltä. + +— Parempiko, mr Stanton? kysyi jälkimmäinen. + +— Floyd, kuiskasi Stanton vaikeasti. Missä on Jes Floyd? + +Lääkäri tarkasteli häntä omituisesti hymyillen ja näytti olevan kahden +vaiheilla. Mutta hoitajatar kumartui hänen puoleensa osaaottavasti. + +— Hän voi hyvin, sangen hyvin, vakuutti hän nopeasti. Jes Floyd on +mennyt kotiansa. Koettakaa nukkua, koettakaa olla ajattelematta +yhtikään mitään. + +Hän oli tietänyt totuuden, ennenkuin oli kysynytkään. + +Stanton käänsi tyynesti kasvonsa seinään päin ja pyörtyi, niin heikko +hän oli. + +Seuraavalla kerralla ollessaan tajussaan, teki hän toisen kysymyksen. + +— Miss Floyd? Elääkö hän? + +— Kyllä, vakuutti hoitajatar sydämellisesti. Elää toki. Jälleen kääntyi +Stanton seinään päin. Jessica ei ollut siis kuollut yhdessä veljensä +kanssa kuten hän oli ennustanut; veriside ei ollut niin voimakas. Hän +oli yksinään pikku asunnossaan. + +Myöhempään yöllä saattoi hänen hellittämätön, hiljainen tuijotuksensa +hoitajattaren hänen vuoteensa luo. + +— Mikä teitä vaivaa. Onko teillä tuskia? + +— Pyytäkää häntä herkeemään laulamasta, pyysi hän. Se ei ollut minun +vikani. Pyytäkää häntä. + +— Ei kukaan laula, mr Stanton, ei kukaan. Juokaa tämä. + +Eikö kukaan? Eikö tuolla ulkona pimeässä? + +— Ei. + +Hän kääntyi pois, maaten äänetönnä, vastaan väittämättä. Siitä saakka +hän ei enää kadottanut muistoaan; ei unissaankaan, sillä hän uneksi. +Päivät ja yöt, tunnit pääksytysten kaikui Jessican yksitoikkoinen laulu +hänen sairaissa aivoissaan. + +"Usein hiljaisessa yössä —". Mutta hänen yönsä eivät olleet hiljaiset, +sillä heti, kun hän sulki silmänsä, kuuli hän jonkun nyyhkyttelevän, +kuuli Jessica Floydin itkevän veljeänsä. + +Mutta vähitellen häipyivät viimeisetkin houreet. Hänen voimakas +ruumiinrakenteensa auttoi tervehtymistä. Katkennut sääri kasvoi +ehjäksi, muutkin vammat paranivat. + +Hän ei maininnut Floydin nimeä kertaakaan. Eivät muutkaan sitä +lausuneet hänen kuultensa. Merkuriusyhtiön johtaja tuli New-Yorkista +häntä tervehtimään ja lausumaan sydämellisen osanottonsa. Yrjö, +joka Duplexvaunullaan joutui voittajaksi, kun Merkuriusvaunu oli +tuhoutunut, tuli monasti koettaen rohkaista kilpailijaansa; samaten +kävi Stantonin luona sillalla olleen vaunun ohjaaja, joka hengestään +sai kiittää hänen kylmäverisyyttään ja taitavuuttaan. Mr Green valitti +suuriäänisesti suruansa. Mutta ei kenkään viitannut vähintäkään Jess +Floydiin. Jokaisessa oli huomattavissa omituinen ja huolekas varuillaan +olo puhumasta siitä, mitä heillä oli ajatuksissaan. Stanton näki +täydellisesti heidän läpitsensä sisäänvajonneilla, sinisenmustilla +silmillään, vaikka hän ei kysynyt mitään. + +Kului kaksi kuukautta, ennenkuin hän voi jättää sairashuoneen. Talvi +oli tullut kylmänä ja synkkänä. Hänen lähtöpäivänään viipyi lääkäri +jättääkseen hyvästi potilaalleen. + +— Minä en ole tahtonut saattaa teitä levottomaksi, mr Stanton, sanoi +hän totisesti. En millään ehdolla. Mutta siitä syystä, että ensimmäinen +kysymyksenne koski Jes Floydia, luulen, että tunnette jonkinlaista +edesvastuuta hänen tähtensä. Uskallanko kysyä, minne lähdette täältä? + +Stanton vavahti nimeä mainittaessa, mutta kohtasi levollisesti toisen +tutkivan katseen. + +— Miss Floydin luokse, vastasi hän. + +Lääkäri ojensi hänelle kätensä. + +— Hyvä! Olin varma siitä. Potilas paljastaa lääkärille luonteensa. +Onneksi olkoon — kaikin päin. + +Kuinka hän tunsi turvattoman Jessica Floydin? Stanton pohti kysymystä, +laskeutuessaan vaunuihinsa. Tai oikeammin, mistä hän tiesi Stantonin +edesvastuuntunteesta tyttöä kohtaan. Ehkä hän oli houreissaan ilmaissut +ystävyyssuhteensa Floydin kanssa. + +Rautatie-asemalla tuli pitkä nuori mies hänen luokseen. + +Nimeni on Richards, sanoi hän ujosti. Te olette vielä sangen heikko, mr +Stanton; iloitsisin jos voisin olla jollakin tavoin avuksenne matkalla +kaupunkiin. + +Stanton tarkasteli miestä, tuntematta häntä. + +— Ettekö muista minua? lausui nuori mies jälleen. Oletteko vallan +unohtanut vastaleivotun reportterin, joka seurasi teitä, kun teidät +pidätettiin liian nopeasta ajosta muutamana iltapäivänä Pelhamin +puistossa? Te sallitte toverinne kertoa minulle koko jutun. + +Stanton ojensi kätensä. — Aivan oikein. Mitä hyötyä teillä siitä oli? + +— Se auttoi minua kelpo tavalla eteenpäin, niin etten sitä milloinkaan +unohda. Minä selostin Pokaalikilpailut niin hellävaroen miss Floydiin +nähden kuin taisin, asian tullessa ilmi. Se ei voinut olla kokonaan +huomiota herättämättä. + +— Kiitoksia paljon, lausui Stanton lyhyesti. Te ette voi olla mitenkään +avukseni. + +Juna seisoi jo laiturin edessä, mutta reportteri seurasi häntä yhä. + +— Te... otatteko te miss Floydin, mr Stanton? + +Se ei olisi enempää kuin kohtuus. + +Ohjaaja kääntyi ympäri, käsi vaunun kaiteessa ja tarkasteli puhujaa +hämmästyneenä ja harmissaan. Vaikkei hän tietänyt miksi, vastasi hän +kumminkin jääkylmästi. + +— Otan, sir. + +Reportteri loisti ihastuksesta. + +— Tiesin sen, huusi hän läpi lähtevän junan synnyttämän tohinan. +Arvasin, että kaikki muuttuisi hyväksi jälleen. + +Synkkä, harmaa taivas kaareutui yli siellä täällä lumen kattaman maan. +Stanton katseli leuka kättä vastaan akkunasta, katseli mitään näkemättä +aivan kuin Floyd sinä iltana, kun he matkustivat Indianapolikseen. +Syyskuun auringonpaiste, lokakuun purppura ja kulta, kaikki oli poissa. + +Heikko hajuvedentuoksu tunki hänen luokseen, hän kuuli silkin kahinaa, +jonkun asettuessa häntä vastapäätä. Stanton nosti silmänsä ja huomasi +edessään Valerie Carlislen. Tämän ihania vaaleita kasvoja ympäröi +tummat turkikset ja sametti ja hänen ambranväriset silmänsä katselivat +Stantonia leveäreunaisen sulkaniekkahatun pimennosta. + +— Siinä, että olen täällä, ei ole mitään merkillistä, mr Stanton, +lausui nainen kylmällä, välinpitämättömällä äänellään. Minä soitin +näette sairashuoneeseen ja kuulin, koska te pääsette sieltä; sovitin +sitte vain matkani samaan junaan. Huomenna matkustan Eurooppaan +jäädäkseni sinne pidemmäksi aikaa, mutta minun oli sitä ennen puhuttava +kanssanne. Miten olettekaan ollut sairas. + +— Te olette liian ystävällinen, vastasi Stanton, johon tarttui entinen +vastenmielisyytensä naista kohtaan. Kuten näette, ei minulla ollut +onnea kokonaan tuhota itseäni. + +— Siltä tuntuu joskus, myönsi hän kädellään puuhkaansa silittäen. +Minä olen viime aikoina omalta osaltani toivonut kaiken loppuvan. Te +ette varmaankaan tietänyt, että olin kihloissa Archer Rossin kanssa +Atalantayhtiöstä. + +Stanton suoristihe. Kaikki Floydin epäluulot tuota tyttöä kohtaan +heräsivät hänessä. + +— Niin, vahvisti hän Stantonin katseessa ilmenevän epäluulon. +Ajatuksenne puhuvat totta. Minä koetin saada teitä Merkuriusyhtiöltä +Atalantayhtiön ohjaajaksi. Atalantayhtiön tarvitsi välttämättä saada +hyvä kilpailuennätys. Mutta minä epäonnistuin. Te olitte varmaankin +varmempi itsestänne. + +Se oli siis tätä, mitä tyttö oli tahtonut häneltä. Tämä oli ollut hänen +armollisen ihailunsa ja merkillisien esityksiensä takana. + +— Ja kun minä en suostunut ajamaan yhtiöllenne, +tahdoitte te estää minua ohjaamasta Merkuriusvaunua? +ihmetteli hän vieläkin epäillen. + +Tyttö katsoi häneen ja taasen poispäin. + +— Minä luulen, että te tuskin uskoisitte minua, mr +Stanton, jos nyt sen kieltäisin. Minä olen käyttäytynyt +sangen kömpelösti; hienon maailman nainen sopeutuu +huonosti melodraamaan. Teitä on uskomattoman vaikea +houkutella. + +Tytön itsensä hillitsemiskyky oli ihmeellinen. Koko +juttu tuntui Stantonista melkein kuumehoureelta. + +— Tässä tarkotuksessako te jo puhuttelitte minua +24-tunnin kilpailussa? kysyi hän. Toivoitteko te voivanne +houkutella minut mielettömällä ajolla tuhoamaan vaununi, +jotta Atalanta-vaunun voiton mahdollisuudet olisivat käyneet +suuremmiksi? + +— En, vakuutti hän. Sitä minä en milloinkaan ajatellut, miten saatatte +sellaista luultakaan? Se oli ainoastaan hetkellinen päähänpisto; +tahdoin nähdä teittekö sen, mitä pyysin. Monta miestä on noudattanut +ensimäistä viittaustani. + +— Aijotteko kertoa, että myrkytitte minut Lowellissa jo ennen +maantiekilpailua. + +— Myrkytin teidät? Se on ankarampi nimitys tapahtumalle, minkä minä +sille milloinkaan olen antanut. Minä kaadoin kahviinne sitä, mitä +olin saanut tarkotusta varten Archer Rossilta. Hän sanoi, ettei se +vahingoittaisi teitä, estäisi vain kilpailusta seuraavana aamuna; hän +oli lyönyt suuria vetoja vaunustaan. Mutta te kilpailitte kumminkin, +niin kipeä kuin olittekin. En osannut lainkaan arvata, että sittekin +uskaltaisitte, sen tieten olisin jättänyt tekoni tekemättä. Totta +puhuen, pelkäsin kovasti, nähdessäni teidät radalla; ja kuullessani +teitä kohdanneesta onnettomuudesta tuntui siltä, kuin olisin tehnyt +murhan. + +Stanton katseli häntä, hänen loistavaa kauneuttaan ja häikäilemätöntä +ilmettään, hänen omat kasvonsa olivat kylmät ja tunteettomat. Mennyt +ei merkinnyt mitään, kaikki oli samantekevää. Mutta tytön näennäisen +rauhallisuuden alla aavisti Stanton tunteitten kuohuvan. Hänen sanansa +eivät nyt enempi kuin ennenkään ilmaisseet sitä, mitä hänen sielussaan +liikkui. + +— Minä saanen ehkä luulla, ettette olisi peräti pahastunut, vaikka +olisinkin katkaissut käteni pyörittäessäni vaunuanne käyntiin silloin, +kun olimme matkalla New-Yorkista? huomautti Stanton. + +Tyttö punastui ensi kerran, ja hänen silmänsä salamoivat. + +— Te suututitte minut, vastasi hän. Te sanoitte minulle tylysti, +ettette ajanut Beachradalla minua miellyttääksenne ettekä liioin tulisi +sitä tekemään. Ei ainoakaan mies ole minua milloinkaan kohdellut siten. +Silmänräpäyksen vihasin teitä, tahdoin vahingoittaa teitä. Panin +kipinälaitteen käyntiin konetta pyörittäessänne. Heti kaduin sitä. + +Heidän välillään vallitsi hetkisen hiljaisuus. Juna pysähtyi asemalle, +ihmisiä tuli ja meni. Kun juna oli jälleen liikkeellä, kysyi Stanton. + +— Miksi kerrotte kaikesta tästä minulle? Minua ei yleensä pidetä varsin +hyväluontoisena ja anteeksiantavana. Ettekö pelkää epäkohteliasta +ojennusta? + +— En, hänen huulillaan liikkui heikko hymyily joka ei ollut iloinen. +Mutta te olette liiaksi miehekäs hankkiaksenne kostoa naiselle. Minä en +paljon pelkää, vaikka olenkin pakotettu luottamaan ylenkatseeseenne. +Joku, joka oli tarkkanäköisempi taikka vähemmän välinpitämätön +kuin Merkuriusvaunun ohjaaja, laski ansan syntiselle. Teidän — +koneenkäyttäjänne antoi erään yksityissalapoliisin seurata ja vartioida +minua koko Pokaalikilpailujen ajan; pelosta, luulen, että teidät +estettäisiin ajamasta. Te hämmästytte? + +Stanton näki sähkön valaiseman, ihmisjoukkojen täyttämän rautatieaseman +Indianapoliksesta palatessa ja Floydin vilkkaan, levottoman katseen +häneen kääntyneenä. Kirkas, nuori ääni lausui: "Jos te ette itse pidä +huolta itsestänne, Stanton —." + +— Se oli tarpeetonta, mr Stanton. Minulla ei ollut pienintäkään +aikomusta vahingoittaa teitä. Mutta teko oli tehty. Mies, joka toimi +salapoliisina, ei ollut rehellinen; hän meni valtuuksiansa kauvemmaksi +ja rupesi tekemään tutkimuksia omaan laskuunsa. Kun minä kerron tätä +teille nyt, niin tapahtuu se siksi, että te kumminkin pian olisitte +saanut kuulla asiasta häneltä ja että teidän on pakotettava hänet +vaikenemaan. Hän on tarjonnut minulle vaitioloaan rahaa vastaan, mutta +minä en aijo antautua kiristämiseen, joka kerran alettuaan jatkuisi +alati. Pidän parempana vedota ritarillisuuteenne. + +Pakotan hänet vaitioloon, lupasi Stanton kylmästi. + +— Te olette sangen hyvä. Katkerinta nöyryytyksessäni on tietää +se, ettette voi halveksumistanne osoittaa selvemmin muulla kuin +ylenkatseella. Hän oli kahden vaiheilla. On vielä yksi asia; tahtoisin +tietää, vaikuttiko viimeiseen onnettomuudentapaukseen millään tavoin +se, että renkaat saapuivat liian myöhään? + +— Olitteko te senkin järjestänyt? + +— Olin. Minä annoin lähetykseen väärän osoitteen, ennenkuin lähdin +isäni tehtaalta Chicagossa. Tiesin, ettei vaununne voisi ottaa osaa +kilpailuun ilman renkaita. + +Stanton kääntyi akkunaan päin. Tuo nainen oli siis syypää siihenkin, +että hän oli ollut epäystävällinen Floydille. Sillä jos tämä ei +olisi ollut matkalla Coney Islandissa, ei olisi syntynyt mitään +väärinymmärrystä heidän välillään. Äkkiä hän tunsi sellaista inhoa ja +vastenmielisyyttä miss Carlislea kohtaan, että hänen oli vaikea vastata +rauhallisesti. + +— Myöhästyneet kumirenkaat eivät vaikuttaneet onnettomuudentapaukseen, +virkkoi hän selvästi. Jos te olette nyt sanonut sanottavanne, miss +Carlisle, siirryn minä toiseen vaunuun. + +— Se olen minä, joka poistun. Minua ilahuttaa, että onnettomuutenne ja +muuttumisenne eivät ole minun syyni. Herättänee mielenkiintoanne kun +kuulette, että Archer Roos purki kihlauksemme viime viikolla ja että +hän menee naimisiin erään balettitytön kanssa. + +Stanton katsahti häneen. + +— Niin, jatkoi hän. Draamallinen rangaistus, vai miten? Sen voitte +kertoa miss Floydille, olettehan tietenkin menossa hänen luokseen? + +— Miss Carlisle! + +Tyttö nousi ylös, hänen suunsa ympärillä oli ryppyjä ja ilmeensä kova. +Hänkin oli kärsinyt ja kärsi yhä. + +— Viekää onnitteluni hänelle, mr Stanton. Hän on ainakin tuntenut +miehen, vaikka se on tullutkin hänelle kalliiksi. + +Niin, Floyd oli ollut tosiaan mies. Kipeästi koski hänen +kadottamisensa, mutta onnellinen oli sittenkin se, joka oli kerran +hänet tuntenut. Stanton ei edes aavistanut, että Valerie Carlisle oli +tarkottanut häntä itseään. + +Kun Stanton saapui New-Yorkiin alkoi päivä jo kallistua iltaan. Kadut +vilisivät iloisia, lumisia ihmisiä. Nyt vasta hän tuli ajatelleeksi, +että oli jouluaatto. Joulu! Pyhä! Vaistomaisesti haluten paeta kaikkea +tätä, huusi hän automobiilia. Virkapukuinen mies tuli hänen luokseen +pyytäen apua köyhille. Stanton ojensi hänelle setelin. + +— Sir, huudahti mies juosten hänen jälessään. Nimenne? Miten antelias. — + +— Floyd, vastasi Stanton nousten vaunuun. + +Ohjaajalle hän antoi tuon hiljaisen talon osoitteen keskikaupungilla. + +Silkkiin puettu, pieni irlantilaiseukko avasi oven. Hän näytti +vanhentuneelta. Stantonin nähdessään tervehti hän hymyillen ja vei +hänet sisälle. + +Tyttö, joka oli niin Floydin näköinen seisoi valaistussa huoneessa. +Kun Stanton pysähtyi ovelle, vetäytyi hän toiselle puolelle huonetta +akkunan alle, ja jäi sinne seisomaan sormillaan hypistellen uutimia, +silmät suurina ja kuumehohteisina. Niin tuijottivat he toisiinsa +hiljaisuuden vallitessa. + +— Te ette siedä minua? katkaisi Stanton hiljaisuuden. Minulla ei ole +mitään oikeutta moittia teitä siitä. Jumala tietää, että ymmärrän +syynne. Kumminkin voisi Floyd sanoa teille, ettei se ollut minun syyni. +Minä en tuhonnut hänen elämäänsä hurjuudellani. + +Tyttö tuijotti häneen yhäti, mutta Stantonista tuntui, niinkuin +tajunta, joka hänet hetkeksi olisi jättänyt olisi jälleen palannut, ja +että hän nyt tarkasteli ohjaajaa toisin silmin. + +— Minä olen ollut myöskin kuolemaisillani, puhui Stanton jälleen. En +ole nähnyt sanomalehtiä enkä tiedä, mitä teille on kerrottu. Mutta +onnettomuudentapaus oli selvä tapaturma; jos Floyd olisi täällä, +vahvistaisi hän sanani. Muulloin minä kyllä uskalsin hänen henkensä +yhdessä omani kanssa uhkapeliin, mutta ei tällä kertaa. + +Tytön ilmeekkäät kasvot olivat muuttuneet, hänkin löysi sanat. + +— Minä en ole aikonut syyttää teitä, vastasi hän väräjävällä äänellä. +En milloinkaan. Te ajoitte varmasti ja hyvin. Näytätte sairaalta. — + +Stanton lähestyi häntä. + +— Olen ollut sairaana, voimani tuskin riittävät muuhun kuin +tarkotukseeni. Jessica, minä tulin pyytämään kättäsi, johon Floyd +kerran antoi myöntymyksensä. Sinulla ei ole ketään omaista jäljellä, ei +minullakaan. Tahdotko ruveta vaimokseni? + +Hänen sormensa tarttuivat lujemmin uutimeen, valtimon sykähdykset +näkyivät selvästi hänen pyöreällä, nuorella kaulallaan, kun hän heitti +päänsä taaksepäin Floydin poikamaiseen tapaan. + +— Rakastatteko minua? kysyi hän totiset silmänsä luotuina Stantonin +silmiin. + +— Luulin, että tiesit sen. Rakastan. + +Hän puisti päätänsä surullisesti hymyillen. + +— Minuako, Ralph Stanton, vai Jes Floydin kaksoissisarta? + +Kysymys tunki syvään. Stantonin tuskaisessa, epätoivoisessa +huudahduksessa ilmeni totuus. + +— En tiedä! Jessica, Jessica, minä en tiedä! Minä tahdon kummankin. +Minä rakastan sinua, sinut tahdon puolisokseni, yksinään veljesi kanssa +olisin sinua kaivannut. Jos aloin pitää sinusta siksi, että sinä olet +hänen kaltaisensa, jos nyt nään hänet sinussa, mitä se merkitsee? Sanon +sinulle, että tahdon sinut, mutta häntä kaipaan minä koko elämäni ajan. +Minä tahdon hänet takaisin, joka ajoi vierelläni, hänet, joka oli +kanssani sekä myötä- että vastoinkäymisissä, hänet, joka tunsi minut ja +jonka minä tunsin — tahdon takaisin toverini, Jes Floydin. + +Tämä tuskan purkaus puhdisti ilman ja työnsi sivuun kaikki pikkumaiset +arvelut. Tyttö, joka oli kalmankalpea, mutta lujana vastasi hänen +katseeseensa, ojensihe täyteen pituuteensa, vieden kätensä päätään +kohti. + +Pitsihihat valahtivat alas ja Stanton näki ristiin rastiin kulkevat +arvet hänen vasemmassa kädessään. Kuin silkkiset nauhat kiersi hän +päänsä ympäriltä ohuet palmikot, heitti ne maahan ja päästi valloilleen +pojan lyhyet pronssikiharat. + +Mikään erehdys ei enää ollut mahdollinen. Stanton ei tietänyt +puhuvansa, mutta hänen huutonsa kuului kadulle saakka. + +— Floyd! Floyd! + +— Minä olen Floyd. + +— Sinä. + +— Minä olen Jessica. + +Huone meni ympäri hänen silmissään, sumu pimensi hänen näkönsä. Ja sitä +mukaa kuin Stanton kadotti tajuntansa, sitä mukaa kasvoi tytön rohkeus +auttaakseen häntä. + +Se tulee tuntumaan teistä kovalta, säälitteli hän totisella äänellä. +Minä olen tuottanut teille tuskia, kun luulin vain piinaavani itseäni. +Olen epätoivoinen. + +Sammallus, tuo lempeä äänensävy, joka yhtyi niin monien vaarojen ja +uhkarohkeiden tekojen muistoihin, kaikui kuuroille korville. + +— Jumalani! huokasi Stanton vaipuen kasvot käsien peittämänä tuolille. + +— Teidän täytyy se kuulla Stanton: on olemassa vain minä. Mutta se +onkin ainoa, missä olen teitä pettänyt. Kaikki, mitä elämästäni olen +teille kertonut on totta lukuunottamatta Jessiä. Minun isäni tahtoi +pojan, ja hän kasvatti minut siksi. Aluksi, kun olin pieni, kutsui +hän minua leikiltään Jessiksi, kun olin puettuna pojaksi. Mutta kun +huomasimme, että kaikki naapurit, kaikki tehtaalaiset, yleensä kaikki +lukuunottamatta hoitajatartani luulivat, että Jes ja Jessica olivat +kaksoiset, annoimme heidän olla siinä luulossa. Se kävi helpommaksi +hänelle niin kasvattaa minut yhtiötoverikseen. Sillä hän sanoi, että +minä sovin siksi. Päivisin Jes lueskeli, ajoi kilpaa ja teki työtä +yhdessä hänen kanssaan, iltasin esiintyi Jessica. Me asuimme yksinämme +suuressa rakennuksessa, se kävi siten päinsä niin helposti. Tapani oli +tummentaa hiukan ihoani, siinä kaikki. Te ette kuuntele, te tarvitsette +aikaa ajatellaksenne. + +Stanton ei liikahtanut eikä vastustanut tyttöä. Hän tarvitsi aikaa +toipuaksensa, aikaa käsittääksensä kaikkea tätä. + +— Kun isäni kuoli, jatkoi hän jälleen, ja kun huomasin, etten +minä kuollutkaan, kävi minulle selväksi, että Jes kyllä voisi +elättää itsensä, kun sensijaan minä tulisin kuolemaan nälkään. Se +oli nähtävästi veressä, luulen, että rakastin tätä työtä; sanoin +teille kerran, että pelkkä gasoliinin haju sai minut suunniltaan +kilpailukuumeesta. Jokainen automobiilikilpailija tuntee samaa, kuten +tiedätte. Niin sain paikan Merkuriusyhtiössä, ja sillä tavalla tapasin +teidät. + +Stanton keskeytti hänet jyrkästi melkeinpä ankarasti, kuten hänen oli +ollut tapana tehdä Floydille. + +— Miksi tuota kaikkea kerrot? Sinä olet sinä nyt. Sinä olet kaksi +kuukautta antanut minun luulla itseäsi kuolleeksi, antanut minun olla +helvetissä. + +— En, en! kielsi hän. Minä en luullut, että piditte minua kuolleena; +olin vakuutettu, että tunsitte minut — Jessican. + +— Miten olisin voinut sen tehdä? Sinä et milloinkaan lähentynyt minua. +Se Floyd, jonka minä tunsin, olisi tullut. Yksinäisten päivien ja +öitten synnyttämä katkeruus salpasi hänen suunsa. + +— En voinut tulla, vastasi tyttö murtuneella äänellä. Te saatatte minut +vaikeaan asemaan. Kun minut pyörtyneenä vietiin sairashuoneeseen, +huomattiin, etten ollutkaan Jes. Minusta juoruttiin, sanomalehdet +kertoivat juttuja Stantonin koneenkäyttäjästä — sanottiin, sanottiin, +että tiesitte, kun matkustimme Indianaan, että olin nainen —. + +Stanton hypähti ylös. Nyt hän viimeinkin käsitti kaiken; ymmärsi +lääkärin, hoitajattaren ja ohjaaja-toveriensa häveliään vaikenemisen ja +miss Carlislen. Ymmärsi samalla, että joku toinenkin oli kärsinyt yhtä +katkerasti kuin hän itsekin. Miehen voimakas suojelemisen halu sulatti +Jesin ja Jessican yhdeksi. + +— He saavat puhua kanssani, vakuutti hän tuimasti. Minä en ole enää +suljettu sairashuoneeseen. Miksi et lähettänyt heitä minun luokseni? +Tiesithän, että tulisin tykösi. — + +Hän pysähtyi keskelle lausetta kohdatessaan tytön katseen, Floydin +rehellisen ja luottavan katseen, vaikka tytön punehtiva häpeä paloi +hänen poskillaan. + +— Kyllä, tiesin sen, te olette sellainen. Mutta mistä tiesin, että te +halusitte mielellänne tulla? Miten voin sen nytkään tietää? Te olisitte +joka tapauksessa tehnyt parhaanne minulle. Muistan, että tahdoitte +erottaa Floydin yhden valheen takia, ja minä olen pettänyt teitä monet +viikot. + +Stanton astui askeleen häntä kohti; tunne, joka syttyi hänessä Indianan +matkalla, ja joka oli sammunut kaksi kuukautta sitte, leimahti +uudelleen. + +— Ja sinä? kysyi hän. Minä olin kova Floydia kohtaan. Ehkä hän sai +minusta niin paljon, ettet sinä halua enempää? + +Tyttö henkäsi syvään hänen kysyessään, posket lensivät hehkuvan +punaisiksi ja hän virkkoi suuttuneena. + +— Te pilkkaatte minua, Ralph Stanton! Ja sitä minä en siedä. Olen +sanonut teille liiankin usein, että välitän teistä, luottaen +ettette milloinkaan saisi kaikkea tietää. Minun olisi pitänyt pysyä +poissa luotanne, mutta sitä en voinut. Minä en aikonut antaa teidän +koskaan tietää, että olin toinen kun Jes Floyd, tahdoin ruveta +yhtiötoveriksenne ja koneenkäyttäjäksenne koko elinajakseni. Minua +inhotti olla tyttö. Mutta te tulitte tänne ja tapasitte Jessican, kun +en teitä odottanut. Kun te Kometitehtaalla kysyitte minulta, saisitteko +mennä siskoni kanssa naimisiin, olitte te surmata minut. Sillä silloin +halusin olla tyttö, teidän tyttönne. Niin, minä sanon teille, etten +tahdo mennä kanssanne naimisiin, minä en tahdo. Minä annoin Jessicalle +tilaisuuden, ja te ette häntä rakastanut, te rakastitte Jessiä. Minä +en tulisi nyt onnelliseksi kummallakaan tavalla. Minä olen väsynyt +toivomiseen, että Merkuriusvaunu olisi suistunut päälleni — on paras, +että lähdette. En ajattele enää milloinkaan nähdä teitä. + +— Sinä tulet minut näkemään, oikasi Stanton hitaasti ja varmasti, tulet +näkemään aina. Sinä joudut naimisiin kanssani tänäpäivänä. + +Tyttö nosti kasvonsa häntä kohti, Stantonin seistessä kumartuneena +hänen ylitsensä, ja tämä huomasi, miten tyttö, jonka rohkeus oli hänen +omansa vertainen, vapisi. + +— Älä pakota minua, jos et _todellakin_ tahdo minua, kuiskasi Jessica. +Nyt me pelaamme rehellisesti. + +Stantonin vastaus oli äänetön, ilme hänen silmissään oli samanlainen, +jolla hän kerran oli katsellut Floydia suklaata juotaessa. Nyt tuli +lisäksi se, että hän sulki hentosen olennon syliinsä. + +— Jess, Jess, — toverini, rakkaani! + +Hetken perästä teki tyttö viimeisen koetuksen. Oletko ihan varma, Ralph? + +— Hss! + +— Sinä olet menettänyt koneenkäyttäjäsi. + +— En kilpaile enää, me lähdemme Buffaloon ja panemme jälleen käyntiin +Kometin tehtaan. + +— Olen tuntenut sinut joka ainoa hetki; sinä et tuntenut lainkaan Jessiä +etkä Jessicaa. + +Ensi kertaa siitä lähtien, kun Merkuriusvaunu muutti renkaita +Pokaalikilpailussa, katsoivat Stantonin sinisenmustat silmät hymyillen +harmaisiin. + +— Ehkä niin, mutta minä tunnen Jess Stantonin. + +Ota hattusi ja viittasi ja lähde mukaani kirjoittamaan välikirjan alle; +me kilpailemme tästä lähtien pitkän kilparatamme yhdessä, oma tyttöni. + + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75160 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..3ec1fb9 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #75160 (https://www.gutenberg.org/ebooks/75160) |