Initial commitHEADmain

4 files changed, 4782 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/75160-0.txt b/75160-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..9919c53
--- /dev/null
+++ b/75160-0.txt
@@ -0,0 +1,4765 @@
+
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75160 ***
+
+language: Finnish
+
+
+
+
+KUOLEMAN UHALLA
+
+Kirj.
+
+Eleanor M. Ingram
+
+
+Suomentanut
+
+Kustaa Kallijärvi
+
+
+
+Kariston 50 p:n romaaneja 3.
+
+
+
+
+
+Hämeenlinnassa,
+Arvi A. Karisto,
+1912.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+ 1. Mies joka uskalsi.
+ 2. Nainen.
+ 3. Loppuajo.
+ 4. Matka Massachusettiin.
+ 5. Valmistuksia.
+ 6. Voitettu.
+ 7. Floydin näköinen tyttö.
+ 8. Sopimus.
+ 9. Jessican onni.
+10. Väliaika.
+11. Viimeinen kilpailu.
+12. Jess.
+
+
+
+
+ENSIMÄINEN LUKU
+
+Mies joka uskalsi.
+
+
+Lähtömerkin antajan ojennettu käsivarsi painui alas, eteenpäin
+kumartuen jäi hän tuijottamaan häikäiseviin valoihin, jotka loistivat
+pimeydestä.
+
+— No mitä nyt? huudahti hän koittaen äänellään voittaa yhdentoista
+tuomarilavan eteen riviin asettuneen automobiilin äänen.
+
+Erään vaunun ympärillä syntyi tungosta. Sen ohjaaja tuijotti mieheen,
+joka oli luisunut pois hänen vierestään maahan. Ihmisjoukot katsomoilla
+tunkeutuivat kaiteiden luo jotakin nähdäkseen.
+
+— Merkuriusvaunun koneen käyttäjä on poissa paikaltaan.
+
+— Pyörtyi.
+
+— Putosi.
+
+— Automobiilit eivät vielä olleet liikkeellä; taisi voida pahoin.
+
+Palkintotuomari tunkeutui takaisin, kuultuaan syyn tapahtumaan
+kiireesti paikalle kutsutulta lääkäriltä.
+
+— Sydämenhalvaus, ilmoitti hän oikealle ja vasemmalle. Stanton'in
+koneenkäyttäjä putosi paikaltaan kuolleena.
+
+Mutta Stanton itse oli jo heittäytynyt alas vaunustaan samalla
+pontevalla täsmällisyydellä, joka oli kuvaavaa hänen jokaisessa
+liikkeessään.
+
+— Mieheni on mennyttä, ilmoitti hän lyhyesti kilpailujen ohjaajalle.
+Minun täytyy ajaa asemalleni ja hankkia toinen. Tehnette minulle sen
+palveluksen, että lykkäätte lähdön vähäksi aikaa?
+
+Kysymys oli pikemmin käsky kuin pyyntö. Oli tuskin ainoatakaan
+katselijoitten valtaisessa joukossa, joka ei olisi pettynyt, jos Ralph
+Stanton ei olisi ottanut osaa 24-tunnin kilpailuun. Hän ei ollut kuulu
+ainoastaan taitavuudestaan ja tarkkuudestaan nopeusajossa, vaan maine
+kertoi hänen olevan Ameriikan rohkeimman julkisuudessa esiintyvistä
+ajajista, jonka kuoliaaksi murskaantuminen tuntuu olevan vain ajan
+kysymys, ja jonka saavutukset niinhyvin kilpailuissa kuin vaarallisissa
+seikkailuissa olivat kerrassaan hämmästyttävät. Hän tunsi oman arvonsa
+ja vetovoimansa, kilpailujen ohjaaja tiesi sen myöskin, vaikka hän ei
+sitä näyttänyt.
+
+— Viisi minuuttia, myönsi tämä katsoen kelloaan.
+
+Joukko juoksevia ihmisiä oli jo matkalla Merkuriuksen asemalle viemään
+uutista. Stanton hyppäsi automobiiliinsa, joka syöksyi rivistä ja
+tehden puoliympyrän ajoi uloskäytävälle, joka johti suurelle, soikealle
+kentälle, joka reunusti ajorataa niinkuin valkea, penikulman mittainen
+nauha viheriäistä medaljongia.
+
+Telttarivin edustalla, jota valaisi sähkövalo vallitsi täydellinen
+hämmästys. Kussakin teltassa oli numero ja nimi, mille vaunulle se
+kuului. Suuri mieltenkuohu vallitsi merkillä "9 Merkurius" varustetun
+teltan edustalla.
+
+— Durand on kuollut — antakaa minulle toinen mies, huusi Stanton
+pysähyttäen vaununsa. Kiirehtikää!
+
+Mutta ei ainoakaan astunut esiin tehtaantyömiesten ja koneenkäyttäjien
+joukosta. Ainoastaan Merkuriusyhtiön apulaisjohtaja toisti kehotuksen.
+
+— Niin, yksi miehistä hänen mukaansa. Te Jones.
+
+— Olen naimisissa, sir, vastasi puhuteltu yksikantaan.
+
+— Mutta te sitte, Walters. Jumala nähköön, miehet, mitä te tuumitte.
+
+Sillä pyylevä Walters vetäytyi taaksepäin kalveten.
+
+— Ennen istutan perunoita, sir.
+
+— Olihan teillä ennen tapana ottaa osaa kilpailuihin.
+
+— Mutta ei Stantonin kanssa, sir.
+
+Hänen toveriensa puolelta kuului hiljaista, hyväksyvää mutinaa. Stanton
+astui alas automobiilistään ja repäsi naamarin kasvoiltaan. Sen takaa
+ilmaantui tummat, päättävät kasvot, joiden ilme osoitti nyt tuimaa
+kiukkua ja ylenkatsetta.
+
+— Pelkuriraukat! huusi hän heille sinisenmustat silmät tulta iskien.
+Tiedättekö te, mitä minä ja yhtiö menetämme, jos minun täytyy jäädä
+kilpailuista pois siksi, ettei ainoakaan teistä uskalla istua
+rinnalleni pumpatakseen öljyä? Eikö täällä ole yhden yhtäkään _miestä_?
+Tarjoan mukaan lähtijälle 50 dollaria, 100 dollaria, jos voitan.
+
+— Minä lupaan summan kaksinkertaisena, lisäsi mr Green kiihkeästi. Hän
+oli näet lyönyt vetoa Stantonista.
+
+Ei ainoakaan miehistä liikahtanut.
+
+— Piru teidät periköön! huudahti ohjaaja katkerasti. Minä uudistan
+tarjoukseni sille, joka tulee mukaan ainoastaan ensimmäiseksi kolmeksi
+tunniksi, millä aikaa hankin New-Yorkista miehen, jolla virtaa verta
+suonissaan.
+
+Miehet katselivat toisiaan päätään puistaen.
+
+— Ettekö? Ettekö tahdo? Te raastatte ja uurastatte kolme kuukautta
+ansaitaksenne sen, minkä minä lupaan teille kolmesta tunnista.
+Mikä teitä vaivaa, eikö minun henkeni ole yhtä hyvin vaarassa? Hän
+kääntyi ympäri ja huusi sointuvalla äänellään, joka kuului yli koko
+telttarivin: Kuulkaa, te kaikki läsnäolevat — 200 dollaria sille
+miehelle, joka tulee mukaani kolmeksi ensi tunniksi.
+
+— Te ette voi ottaa toisten asemien miehiä, Stanton, vastusti mr Green,
+joka oli suunniltaan. Hän saattaisi pettää teidät vahingoittamalla
+vaunua.
+
+Nopeusajaja loi häneen halveksuvan katseen.
+
+— Minua ei petä koneenkäyttäjäni, sanoi hän.
+
+Kiihkeä kärsimättömyys vallitsi tungokseen asti täyttyneillä
+katsomoilla. Ajajien leiri kuohui, Merkuriusasema oli kaikkien
+huomion keskipisteenä. Mutta ei ainoakaan vapaaehtoinen ilmaantunut.
+Kone seisoi puhkuen paikallaan, se näytti täristessään tuntevan
+avuttomuutensa. Kello kädessä seisoi Stanton raivosta suunniltaan.
+
+Samassa kuului yli kaiken melun palkintotuomarin kellon kiirehtivä ja
+kutsuva ääni.
+
+— Neljä minuuttia läähötti apulaisjohtaja kokonaan epätoivoissaan.
+Stanton...
+
+Joku tuli juosten heidän luokseen ympärille kertyneen uteliaan joukon
+tehdessä hänelle tietä.
+
+— Nouskaa koneeseen, huudahti uusi kirkas ääni. Nouskaa koneeseen; minä
+tulen mukaan.
+
+— Jumalan kiitos pääsi Stantonilta juoksijan ehtiessä perille. Mutta
+tuohan on vain poika.
+
+— Floyd, tervehti Green hermostuneesti. Menettekö te matkaan?
+
+— Minä lähden, vakuutti Floyd kääntyessään kuljettajan puoleen.
+Saapunut oli solakka ja nuorekas olento, puettuna koneenkäyttäjän
+siniseen mekkoon, jonka hihat olivat käärityt ylös, niin että paljaat
+hennot käsivarret näkyivät. Lyhyeksileikatun, ruskean ja tyttömäisen
+pehmeän tukan koristama pää oli pystyssä, kun hän loi rehelliset,
+harmaat silmänsä Stantoniin?
+
+— Tekö? Ettehän jaksaisi panna käyntiin tavallista vuokra-automobiiliä,
+jyrisi Stanton vimmoissaan ja pettyneenä. Tekö mukaani? Poikanen.
+
+— Olen yhtä vanha kuin Singervaunun kuljettaja ja tuskin viittä vuotta
+teitä itseä nuorempi. Ja minä tunnen gasoliinivaunut perin pohjin.
+Luulen teidän olevan kylliksi voimakkaan panemaan vaununne käyntiin,
+jos minä en jaksa. Teillä on puoli minuuttia aikaa. Otatteko minut?
+
+Stanton, joka sai vastauksen samassa äänilajissa, jota oli itse
+käyttänyt, veti kiihkeästi henkeään ja otti naamarinsa mieheltä, joka
+sitä piteli.
+
+— Miksi ette pukeudu vaatteisiinne? tiuskasi hän raivoissaan.
+Ajatteletteko tulla mukaan noin. Jalat allenne siellä, te virattomat
+pelkurit, miksi ette tuo hänen pukuaan? Tahtoisiko joku soittaa
+tuomarineuvostolle, että minä tulen.
+
+Riennettiin auttamaan, telefooni soi mielettömästi.
+
+Jes Floyd on eräs tehtaamme uusista miehistä, riensi mr Green
+selittämään Stantonille tämän astuessa paikalleen. Hän on kerrassaan
+ihmeellinen, kun on kysymys gasoliinikoneista — hän tuntee ne sisältä
+ja ulkoa — hän pani aamulla kuntoon koneen, joka teillä on nyt.
+
+Tuomarin kello läppäsi jälleen. Notkea kilpailupukuinen olento kiiti
+kuin nuoli teltasta, hyppäsi kapealle paikalleen kuljettajan viereen,
+ja Stantonin vaunu hypähti kohti radan sisäänkäytävää päästäen
+törähdyksen, johon katsomosta vastasi kiihkeät kättentaputukset.
+
+— Seitsemän minuuttia, lausui kilpailujen ohjaaja, kun Merkuriusvaunu
+pyörähti riviin.
+
+Stanton kohotti välinpitämättömästi hartioitaan. Mutta hänen
+koneenkäyttäjänsä kumartui eteenpäin vastustamattoman sydämellisesti
+naurahtaen.
+
+— Älkää olko pahoillanne, pyysi hän. Me saavumme sen sijaan 7 minuuttia
+aikaisemmin perille kuin muut.
+
+Hänen pilkallinen nuorekas äänensä kuului selvästi huikeassa melussa,
+jonka yksitoista mahtavaa konetta sai aikaan. Moisesta rohkeudesta
+sekä hämmästyneenä että harmissaan kääntyi Stanton häneen. Häneen
+tuijotti myöskin kilpailujen ohjaaja, valovirran valaistessa nuoren
+koneenkäyttäjän harmaita silmiä, jotka ilkkuivat lasisilmien takaa,
+punaista, naamarin alta hymyilevää suuta ja välkkyviä kiharoita, jotka
+tunkeutuivat esiin lakin alta. Kilpailujen ohjaajan vihainen katse suli
+vähitellen hymyilyksi.
+
+— Istuessani täällä, olen se minä, joka puhun, lausui Stanton tiukasti
+ja painolla. Muistakaa se.
+
+— Eikö teidän tarvitse joskus levätä? kysyi Floyd.
+
+Stanton aukaisi suunsa, mutta sulki sen jälleen sanomatta mitään.
+Hänen tottuneet silmänsä tarkastelivat kilpailijoita, hän arvosteli
+heidän keskinäisiä voimasuhteitaan, heidän todennäköistä järjestystään
+ensi kierroksella ja miten hänen itsensä olisi järkevintä tehdä.
+Ripirintasin välkkyvät vaunujen valot häikäisivät ja ilmaa tukahuttivat
+koneista virtaavat gasoliini- ja asetyleenikaasut. Tuo kaikki oli
+hänelle yhtä tuttua kuin sahajauhojen haju ahkeralle sirkuksessa
+kävijälle tai väkevä, suolainen merituuli rannikkolaiselle. Vierasta
+oli hänelle vain vieressään istuva poika. Mieheksi näet ei hän tahtonut
+apulaistaan tunnustaa.
+
+Kuului pistoolin kimakka laukaus, lippu laskeutui ja koko tuo
+kilpaileva, leiskuva joukko kiiti pyörä pyörän vieressä kohti
+ensimäistä matkaa, takertuneena taisteluun elämästä ja kuolemasta.
+Stanton unohti koneenkäyttäjänsä.
+
+Tavallisuuden mukaan johti Merkuriusvaunu ensimäisen kierroksen. Sen
+nopeus oli tavaton ja sen ohjaaja käytti keinoja, joita varovaisemmat
+ohjaajat välttivät. Sen etäisyys kahdesta pahimmasta vastustajastaan ei
+ollut kumminkaan vaununkaan mittainen, kun se kilpailija kummallakin
+puolellaan sivuutti raivoisasti mieltymystään osoittavat katsomot.
+Sen edessä oli jälleen "kuolemankäänne". Nopealla liikkeellä sitasi
+Stanton lakkinsa liehuvat viilekkeet ja pyyhki tottunein käsin tomun
+lasisilmistään.
+
+— Vainu kummallakin puolella, ja toinen koettaa ajaa ohi, lausui kirkas
+ääni hänelle. Lähinnä kaidetta ei ole tilaa.
+
+Stanton murahti myöntäen. Hän pani merkille, että poika pystyi
+nousemaan seisaalleen kilpa-ajokoneessa ja huolehtimaan ohjaajastaan.
+Mutta sittenkin hän päätti ottaa lähinnä kaidetta olevan puolen.
+
+Ja sen hän tekikin. Toisten kuljettajain vähentäessä vauhtiaan
+vaarallisessa käänteessä, laski Stanton samalla nopeudella ja anasti
+käänteen sisäpuolen. Katselijat hypähtivät ylös kauhusta kirkaisten;
+Merkuriusvaunu käännähti melkein kohtisuoraan sisintä aitausta kohti,
+liitesi ja kallistui kammottavasti kahden pyörän varaan, mutta
+kohosi jälleen mestarikäden ohjaamana ja kiiti eteenpäin sata jalkaa
+kilpailijoistaan.
+
+Ihmiset hurrasivat ja huusivat, torvet soivat. Stantonin koneenkäyttäjä
+nousi ylös ja kumartui taaksepäin tarkastamaan takapyöriä.
+
+— Te rasitatte kummirenkaita, kuiskasi hän ohjaajan korvaan.
+
+Ensi kertaa huomasi Stanton, että Floyd sammalsi ollessaan kiihtynyt.
+Se olisi ehkä kuulostanut naiselliselta, jos ei ääni olisi pysynyt
+vähääkään värisemättä. Näin ollen...
+
+Ensimmäisen tunnin kuluttua oli Merkuriusvaunu melkotavalla
+kilpailijoistaan edellä. Floydilla oli jälleen asiaa ohjaajalle.
+
+— Mitä? kysyi Stanton, koettaen saada ääntään kuulumaan moottorin
+jyskyttäessä.
+
+— Meidän täytyy ajaa radalta; sillä pelkään, ettei takapyörän
+sisärengas kestä enää moista hankausta.
+
+Piirteet kovenivat Stantonin suun ympärillä.
+
+— Sitäpä minä en tahdo, sanoi hän. Istuutukaa, sitä asiaa ette te
+ymmärrä.
+
+— Sen minä ymmärrän.
+
+Stanton ei katsonut hänen ansaitsevan vastausta, sillä juuri silloin
+hän sivuutti erään hitaampikulkuisen vaunun. Suostumalla moiseen
+menetettäisi koko voitettu aika. Takasin tultaessa kumartui Floyd
+jälleen eteenpäin.
+
+— Onko tarkotuksenne hävitä ja tärvellä koneenne pelkästä tyhmyydestä?
+kysyi hän. Tämä on vallan teidän tapaistanne, Ralph Stanton. Te
+panette vaaralle alttiiksi renkaan rikkimenemisen ja samalla
+meidän murskaantumisemme voidaksenne säästää 5 minuuttia 24-tunnin
+kilpailussa. Te osaatte ajaa, mutta te ette tahdo käyttää tavallista,
+tervettä järkeänne.
+
+Vimmoissaan hiljensi Stanton vauhtia ja käänsi veräjästä sen kohdalle
+saavuttaessa ulos ja ajoi suoraa asemalleen.
+
+— Muuttakaa tuo rengas, käski hän esiin kiirehtineitä miehiä, hyppäsi
+itse alas ja meni apulaisjohtajan luo.
+
+— Oletteko hankkineet minulle toisen koneenkäyttäjän. Tämä ei kelpaa.
+
+— En, vastasi mr Green anteeksipyytävällä äänellä. Ohjaaja, joka
+vuorottelee kanssanne tahtoo pitää miehensä; ja siksi toiseksi ei mies
+itsekään ole halukas lähtemään kanssanne. Olen soittanut yhtiölle ja
+pyytänyt heitä hankkimaan koneenkäyttäjän ja lähettämään hänet tänne
+niin pian kuin suinkin. Hän katsahti joukkoon vaunun ympärillä, missä
+Floydin pronssipää välkkyi sähkövalossa hänen johtaessaan työtä. Mikä
+miestä vaivaa? Pelkoko?
+
+— Ei, myönsi Stanton vastahakoisesti. Hävytön ja riidanhaluinen.
+
+— No, mutta jos siinä on kaikki...
+
+Stanton, joka oli ylenmäärin kiukuissaan, käänsi puhujalle selkänsä.
+
+Kun Floyd työn valmistuttua hyppäsi paikalleen ohjaajan viereen,
+tarkasteli Stanton häntä silmälasiensa läpi.
+
+— Jos te olette levoton ajoni ja järkeni suhteen, on parasta, että
+astutte alas, tiuskasi hän tuimasti, sillä minä ajan niinkuin parhaaksi
+katson ja aijon ottaa takaisin etumatkani.
+
+— Miksi sitte tuhlaatte aikaa täällä? vastasi koneenkäyttäjä varsin
+kuivakiskoisesti.
+
+Merkuriusvaunu syöksyi eteenpäin mielettömästi ohi telttojen ja
+ilmestyi radalle niinkuin loistava meteori. Käänteessä lisäsi Stanton
+vauhdin korkeimmilleen ja rupesi ajamaan — niinkuin parhaaksi katsoi.
+
+Taajaan sulloutuneet katselijat seisoivat suurimman osan seuraavaa
+tuntia vuoroin osoittaen mieltymystään, vuoroin kauhuaan. Kilpailijat
+väistyivät käänteissä Merkuriusvaunun tieltä siitä lähtien, kun
+Alanvaunu oli koittanut anastaa itselleen sisätietä ja ruvennut
+liiteemään ja vain hiuskarvasta oli riippunut yhteentörmäys ja
+tuhoutuminen Stantonin vaunun kanssa.
+
+Ei ollut tilaisuutta enempää kuin haluakaan keskusteluun noiden kahden
+välillä Merkuriusvaunussa. Floyd hoiti huolellisesti tehtävänsä,
+pumppasi öljyä, kuivasi keltaisen tomun ohjaajan lasisilmistä
+selventääkseen hänen näköään käänteissä ja piti silmällä renkaita
+ja toisia vaunuja. Mutta hän ei tehnyt ainoatakaan muistutusta
+seuralaisensa kuolemaa uhittelevaa menettelyä vastaan.
+
+Aivan toisen tunnin lopulla kuului palkintotuomarin kellon varottava
+ääni.
+
+— Se koskee meitä — lyhty on sammunut, huudahti koneenkäyttäjä tarkkaan
+konetta tutkittuaan.
+
+Stanton puisti kärsimättömästi päätään ja ajoi varsin kylmäverisesti
+veräjän ohi sen sijaan, että olisi ajanut siitä ulos. Kun he
+toistamiseen suhahtivat tuomarilavan ohi, kaikui kello jälleen kauvan
+ja käskevästi.
+
+— Aijotteko uhitella palkintotuomareja? sammalsi Floyd erittäin
+kohteliaalla äänellä.
+
+Ohjaaja ei vastannut, ei edes vilkaissut, mutta tapa, millä hän
+veti henkeään ei kertonut mistään lempeistä tunteista. Seuraavalla
+kierroksella hän käänsi kumminkin veräjästä ja pysähytti hetkiseksi
+koneen lyhdyn sytyttämistä varten. Eräs mies, joka tunsi Stantonin
+tavalliset toivomukset toi hänelle vettä. Hän joi vähän ja työnsi
+sitte astian koneenkäyttäjälleen, mutta niin huolimattomasti, että osa
+sisältöä läiskähti vastaanottajan päälle.
+
+— Siinä! sanoi hän lyhyesti
+
+— Kiitos! Floyd otti sen vastaan ja joi radalle ajettaessa, paiskaten
+astian sitte maahan olkansa yli. Eräs sanomalehtireportteri otti sen
+vastaan ja istuutuen öljytynnyrin päälle kirjoitti kauniin kertomuksen
+koneenkäyttäjästä, josta riippui Merkuriusvaunun kilpailuun osanotto
+sekä siitä tavasta, millä Stanton osoitti kiitollisuuttaan hänelle.
+
+Seuraava tunti kului rauhallisemmin. Ehkä Stantonkin oli siksi väsynyt,
+että malttoi ajaa varovaisemmin ehkä hän myöskin huomasi, ettei mikään
+vaunu voinut kestää moista menettelyä 24 tuntia. Mutta siitä huolimatta
+hän säilytti saavuttamansa etumatkan.
+
+— Vaunu tulossa sisäänkäytävällä. Vaunu pysähtynyt käännöksessä,
+ilmoitteli Floyd aika ajoin. Muuten hoitelivat miehet äänettä
+tehtäviään.
+
+— Antakaa merkki! komensi Stanton lopuksi aivan odottamatta heidän
+kiitäessään katsomoitten ja telttarivien välistä rataosaa. Floyd
+nousi seisomaan ja nostaen molemmat kätensä ylös antoi hän asemalla
+oleville miehille tiedon, että vaunu kohta ajaisi sinne. Seuraavalla
+kierroksella käänsi Stanton veräjästä ja ajoi Merkuriusyhtiön teltalle.
+
+— Nouskaa vaunusta, käski hän, itsekin jättäen paikkansa.
+
+Heidän kanssaan vuorottelevat miehet olivat valmiina täyttämään
+poistuvien paikat. Työmiehet häärivät koneen ympärillä, säiliöt
+täytettiin ja kaikki osat tarkastettiin, jonka jälkeen vaunu ajoi
+jälleen radalle.
+
+Lopen väsyneinä ja jäsenet jäykkinä seisoivat ohjaaja ja koneenkäyttäjä
+hetkisen vastatusten heilahtelevien sähkölamppujen liehuvassa valossa.
+Viimein päästi Stanton naamarinsa, astui askeleen telttaa kohti, mutta
+kääntyikin uudelleen apulaisensa puoleen.
+
+— Kolme tuntia on kulunut, sanoi hän tylysti. Minä oletan, että te nyt
+lähdette.
+
+— Miksi sellaista oletatte? Ettekö enää tarvitse minua? kysyi Floyd
+pakotetun rauhallisesti.
+
+— Tarjoukseni kesti ainoastaan kolme ensi tuntia. Te olette vapaa
+nostamaan rahanne mr Greeniltä ja jättämään minut.
+
+Floyd päästi naamarinsa ja paljasti kalpeat kasvonsa.
+
+— Minä ilmoittauduin kilpailun ajaksi tai niin pitkäksi aikaa, kun te
+minua tarvitsette, oikasi hän. Minä pysyn paikallani niin kauvan, kun
+te saatte toisen, josta te pidätte enemmän.
+
+He tarkastelivat toisiaan.
+
+— Menkää sitte lepäämään. Tuolla sisällä on kahvia, sanoi Stanton
+käännähtäen koroillaan ympäri.
+
+Teltan ovella tapasi hän apulaisjohtajan, joka tuli riemuiten häntä
+vastaan.
+
+— Olen saanut käsiini miehen teitä varten, Stanton, huudahti hän
+iloisella äänellä. Soitin pääkonttooriin ja kerroin, missä pulassa
+olimme, ja Jack Rupert, tehtaan koneitten tarkastaja tulee, tiedättehän
+hän, joka tavallisesti ottaa osaa kilpailuihin päällikön kanssa.
+Hän soitti, ettei hän tahtonut nähdä Merkuriusvaunua hävinneitten
+joukossa, mutta pyysi minua sanomaan teille, että hän peruuttaisi ensin
+henkivakuutuksensa, ettei häntä päästäisi syyttämään siitä, että hän
+on tehnyt itsemurhan perillistensä hyväksi. Hauska velikulta! Hän on
+täällä, ennenkuin ajatte jälleen radalle.
+
+— Mitä hänellä täällä tehdään? kysyi Stanton, jos tapan
+koneenkäyttäjäni, tuhoan myöskin vaununi ja itseni — en tarvitse kahta
+miestä, ja minulla on jo yksi.
+
+Mutta minusta tuntuu, että te sanoitte... alotti hämmästynyt mr Green.
+
+— Erehdyin. Soittakaa Rupertille, että pidän Floydin. Nyt minun täytyy
+levätä hetkinen.
+
+Ällistynyt apulaisjohtaja otti askeleen sivullepäin antaakseen toiselle
+tietä.
+
+
+
+
+TOINEN LUKU
+
+Nainen.
+
+
+Pari tuntia myöhemmin tuli Stanton teltasta ja asteli hiljalleen
+sisäänkäytävälle. Kello oli nyt kaksi aamusella; musta avara kenttä
+ja sen yläpuolella oleva tumma tähdekäs taivaankansi muodostivat
+omituisen vastakohdan hohtavan valkealle radalle, jolla vaunut
+loistavina meteooreina lakkaamatta risteilivät ja kaikuivat silloin
+tällöin merkinantokellon katkaisemat ja lukuisten äänien synnyttämät
+mieltymyksenosoitukset. Koneista oli yksi mennyttä ajettuaan
+aitauksen läpi; nyt oli siellä vain kasa murtuneita ja vääntyneitä
+metalliosia, joita joukko miehiä turhaan koetti panna uudelleen
+kokoon, melkein saman kohtalon alaisina olivat tuhoutuneen vaunun
+ohjaaja ja koneenkäyttäjä valaistussa sairasteltassa. Toiset vaunut
+kulkivat asemilleen ja sieltä takaisin noutamassa öljyä, gasoliinia,
+kummirenkaita ja monia muita tarpeita, joita kilpa-ajokone lakkaamatta
+kaipaa. Stanton katseli Merkuriusvaunua ja lähti sitte tyytyväisenä yli
+radan katsomon alueelle.
+
+Pitkin sementillä päällystetyn kävelypaikan viertä oli rivi
+automobiiliä, joiden omistajat mieluummin katselivat kilpailua
+vaunuistaan kuin taempana olevilta katsomoilta. Stanton kulki niiden
+ohi välttääkseen huomiota, jonka alaiseksi hän olisi joutunut
+kulkiessaan yli radan valaistun osan, missä hänet olisi vallan
+varmaan tunnettu. Hän oli matkalla parvekkeitten sisäpuolella olevaan
+ravintolaan.
+
+Mutta mennessään erään suuren rivin päässä olevan auton ohi, astui
+sieltä muudan nainen ulos.
+
+— Pyydän anteeksi, sanoi hän rauhallisesti ja arvokkaasti.
+
+Anteeksipyyntö kuulosti käskyltä. Stanton pysähtyi.
+
+— Madame? vastasi hän ihmeissään eikä juuri ihastuneena.
+
+Nainen lähestyi häntä hitaasti silkkipuvun kahistessa ja
+omituisen hajuvedentuoksun levitessä ympärille. Hän oli verhottu
+automobiilihuntuun ja kirkkaitten valojen aikaansaamassa synkässä
+varjossa oli mahdoton erottaa hänestä muuta kuin, että hän oli nuori ja
+kookas.
+
+— Näen puvustanne, että olette kilpailijoita, selitti hän. Ja koska
+saavuin vasta tunti sitte, olisin pyytänyt saada muutamia tietoja.
+
+— Kyllä, olen ohjaaja, vastasi hän.
+
+Nainen kääntyi tarkastamaan vaunuja, jotka kiitivät ohi kilpaillen
+johdosta.
+
+— Kiitos. Voitteko sanoa minulle ohjaako Ralph Stanton nyt vaunuaan?
+
+— Ei, vastasi Stanton, jonka mielenkiinto alkoi herätä. Mutta hän
+tarttuu ohjauspyörään puolen tunnin kuluttua.
+
+— Niinkö? Olen kuullut niin paljon hänen uroteoistaan radalla, sanoi
+hän iloisesti naurahtaen, että tahtoisin varsin mielelläni nähdä
+muutaman sellaisen.
+
+— Vai niin. Puolet ihmisistä saapuu tänne vain nähdäkseen, miten
+kilpailevat panevat henkensä alttiiksi. Väitetään, että toisen kuoleman
+näkeminen tuottaa suloista hermojännitystä.
+
+— Tuskinpa siksi, epäili nainen. Mutta kun kerta tullaan
+automobiilikilpailuja katsomaan, tahtoisi sitä nähdä sentään
+jännittävämpää kuin tavallista huvi-ajoa ja tuollaista tuolla. Hän
+viittasi kädellään radalle ja kohotti pilkallisesti hartioitaan.
+
+Stanton, jonka ilmeet pimeys salasi, tarkasteli näyttämöä,
+
+— Merkuriusvaunu virkaatekevine ohjaajineen on johdossa, Duplexvaunu
+on mennyttä, joku sen putkista on tukkeutunut, ja Sternvaunu meni
+läpi aitauksen, luetteli hän. Toiset ajavat voittaakseen aikaa ja
+odottaen, että nopeimpia vaunuja kohtaisi joku onnettomuus. Nyt juuri
+ei kilpailu herätä mielenkiintoa. Mutta kumminkin kulkee jokainen
+noista sellaisella nopeudella, että tuhoutuminen olisi ehdoton, jos
+joku paikka joutuisi epäkuntoon. Stanton tunsi seuralaisensa kääntyessä
+jälleen hänen puoleensa, miten tämä katseli häntä tutkivasti. Mutta
+hänen ruumiinmukainen pellavapukunsa esti tuntemisen, varsinkin kun
+koetti estää nuttuun kiinnitetyn hopeaisen järjestysnumeron joutumasta
+valoon.
+
+— Minun isäni on johtajana yhtiössä, joka valmistaa kummirenkaita,
+huomautti nainen välinpitämättömällä äänellä. Noita renkaita käytetään
+täällä muutamissa vaunuissa muun muassa Merkuriusvaunussa ja hän
+tahtoi nähdä, miten ne kestävät. Siksi me ajoimme tänne eräistä
+päivälliskutsuista, joilta emme voineet olla poissa. Te huomaatte,
+etten ole nähnyt kilpailusta paljoakaan. Minun täytyy myöntää, ettei
+tämä näytä juuri vaaralliselta ja että tunnen pettyneeni jonkun verran.
+Minä, taasen soi hänen kristallikirkas naurunsa, minä odotan paljon
+enemmän kuuluisalta Stantonilta; minä toivon saavani ihailla häntä
+oikein suuresti. Mutta minähän pidätän teitä, ja te olitte menossa
+täältä pois. Kiitos paljon kärsivällisyydestänne.
+
+— Tuskinpa vielä täältä pois, koska 24-tunnin kilpailu ei ole 6-tuntia
+vanhempi, oikasi Stanton kuivasti. Minua ilahuttaa voidessani tehdä
+teille palveluksen.
+
+Nainen vastasi Stantonin kumarrukseen; mutta kysäsi samalla.
+
+— Minä olen miss Carlisle; tahtoisin mielelläni tietää, kuka on ollut
+minulle niin avulias.
+
+— Nimeni on Stanton, vastasi tämä yhä jatkaen matkaansa.
+
+Pimeän suojassa katsahti Stanton taaksensa. Nainen oli astunut askeleen
+eteenpäin keskelle valovirtaa. Huntu alas valuneena tuijotti hän siellä
+kiihkeästi kadonneen jälkeen. Hän ei saattanut olla 24 tai 25 vuotta
+vanhempi, vaaleiden kiharoiden ympäröimät kasvot olivat varmapiirteiset.
+
+Floyd istui tuolilla teltan edessä jutellen muutamien miesten
+kanssa, kun Stanton palasi. Lepo oli elvyttänyt ja antanut väriä
+koneenkäyttäjälle; hän näytti todellakin hullunkurisen nuorelta ja
+huolettomalta. Hän hypähti koholle huomatessaan ohjaajan nyökkäävän
+hänelle.
+
+— Joko on aika? kysyi hän silmät loistaen.
+
+— Jo, vastasi Stanton ja kääntyen miesten puoleen komensi hän: Antakaa
+merkki vaunulle, että se ajaa tänne.
+
+Kaikki nousivat jalkeille käskyä täyttämään; Floyd kiinnitti naamarinsa
+ja lakkinsa ja paulotti nahkasuojukset jalkoihinsa. Stantonin
+sonnustaessa itseään, saapui mr Green kiirehtien paikalle.
+
+Stanton veti hihnan kiinni, vastaamatta mitään.
+
+— Minä soitin konttooriin ja sanoin Rupertille, ettei hänen tarvitse
+tulla ja että me olemme saaneet uuden miehen.
+
+— Ja hän?
+
+— Hän vastasi "voi sitä pikkusta p—a".
+
+Ohjaaja suoristautui täyteen pituuteensa katseen kovetessa.
+
+‒ On paras, että ilmoitatte hänen osanottonsa Floydille, jolle se
+oli tarkotettukin, sanoi hän. Minua se ei liikuta. Jos yhtiö ei pidä
+ajostani, niin voihan se hankkia jonkun toisen; mutta niin kauan kun
+minä ohjaan vaunua, olen se _minä_ eikä Rupert eikä Floyd eikä — joku
+toinen, joka määrää.
+
+Varajohtajaa tukehdutti, mutta hän ei sanonut mitään. Hän ei voinut
+tietää, miksi Stanton katseli tuimin silmin katsomon edessä olevaa
+automobiiliriviä tai ketä hän tarkoitti sanoilla "joku toinen". Niin,
+hänhän oli taipumaton ja tuittupäinen ja itsepintainen — mutta hän oli
+kumminkin Stanton.
+
+Merkuriusvaunu vyöryi asemalle, kaksi miestä kiipesi paikoiltaan
+alas ja säiliöitä täytettäessä syntyi hetkisen viivähdys. Stanton
+nousi koneelle moottoria koittelemaan ja samalla odottamaan säiliöitten
+täyttymistä.
+
+— Odottakaa hiukkasen, että saan kaasuttajan kuntoon, pyysi
+automobiilin takana seisova Floyd. Näin yöllä tulee kylmempi. Kas tässä
+pudottamanne käsine.
+
+Stanton sulki moottorin. Tuon hentosen olennon poikamainen
+miellyttäväisyys ja kirkas ääni ja hänen kohtelias käytöksensä
+herättivät Stantonissa omituisen tunteen ja saivat hänet häpeämään omaa
+epäkohteliaisuuttaan. "Voi sitä pikkuista p—a", kuiskasi ääni hänen
+sisällään, Floydin ojentaessa hänelle nahkakinnasta, laski tämä kätensä
+hänen olalleen.
+
+— Ajatteko kanssani siksi, että tarvitsette rahoja niin kipeästi, että
+panette henkenne vaaraan, kysäsi Stanton töykeästi, vai siksikö, että
+luotatte ajotaitooni.
+
+— Minä uskon teidän olevan kilparadan parhaan ohjaajan, tuli vakaa
+vastaus. Ja minä panen mieluummin henkeni teidän huomaavaisuuteenne
+kuin jonkun toisen taitamattomuuden varaan, jos tahdotte sen tietää.
+Minä olen vakuutettu, että te pystytte ohjaamaan kylliksi varmasti
+meidän kummankin puolesta.
+
+Stantonin käsi päästi otteensa.
+
+— Menkää panemaan kaasuttaja kuntoon. Niin, minä osaan ohjata —
+varmasti.
+
+Jälleen katsahtivat nuo sinisen mustat silmät uhitellen katsomoon;
+hetkisen näytti siltä, että neiti Carlisleen toiveet nähdä
+Merkuriusvaunun uhka-ajoa eivät toteutuisi.
+
+Mutta Merkuriusvaunu ei ollut kulkenut rataa vielä neljästäkään, kun
+Duplexvaunu jonka tukkeutunut putki viimeinkin oli saatu avatuksi,
+syöksyi radalle taitavimman kuljettajansa ohjaamana, joka oli päättänyt
+voittaa takaisin menetetyn ajan.
+
+— Vaunu tulee, varoitti Floyd äkkiä.
+
+Stanton nosti päänsä sekunttia liian myöhään, hänen vaarallisin
+vastustajansa suhautti samassa ohi. Se oli liikaa; Floyd ja miss
+Carlisle unohtuivat kumpikin, Stantonin ottaessa täyden vauhdin.
+Merkuriusvaunu sähähti ja hypähti eteenpäin kuin säikähtänyt kissa.
+Yksitoikkoinen ajanjakso oli mennyttä.
+
+Merkuriusvaunu oli vain hitusen nopeampi, mutta Duplexvaunu ajoi
+sisäpuolella, ohjaajat taas eivät suuresti eronneet taitavuudessa
+vielä vähemmän uhkarohkeudessa. Hitaammat vaunut pysyttelivät
+varovaisesti syrjässä vaarallisten vastustajien kamppaillessa
+nopeusajossa. Kolmasti ajoi Stanton Duplexvaunua ympäri radan voittaen
+vähän joka kierroksella, kunnes vaunut kolmannella kierroksella
+kulkivat rinnakkain. Nyt vähää ennen aamunkoittoa vähiin supistunut
+katselijajoukko nousi ylös joka kerta kun kilpailijat rinnatusten
+kulkivat ohi osoittaen mieltymystään ja hurraten.
+
+Mutta vähitellen kävi selville, että Stanton, joka oli ulkoreunalla,
+vähitellen mutta varmasti tunki vastustajaansa lähemmäksi radan
+keskustaa ympäröivää aitaa. Nähtävästi ei Duplexvaunu voinut
+ajanpitkään pitää puoliaan tätä liikettä vastaan, sen täytyi jossakin
+käänteessä jättäytyä jälkeen taikka törmätä yhteen Stantonin vaunun
+kanssa. Vaunut kulkivat niin lähekkäin, että pieninkin poikkeaminen
+tai vaunun liiteeminen syviksi syöpyneissä pyörän jäljissä olisi ollut
+samaa kuin armahtamaton kuolema. Verkkaan mutta säälimättä käytti
+Stanton hyväkseen vaarallista etuaan. Ratkaisevalla hetkellä kuuli hän
+hiljaista, riemukasta naurua.
+
+— Tungetkaa hänet lähemmäksi, kuiskasi koneenkäyttäjän kiihkeä ääni
+hänen korvaansa. Me jätämme hänet ensi kierroksella, hän rupeaa
+jäämään. Tungetkaa hänet _lähemmäksi_.
+
+Toverillinen voitonilo vaikutti Stantoniin ennen tuntemattomalla
+tavalla. He sivuuttivat katsomon ja nyt oli vaikein käänne edessä.
+
+Se oli osaksi Stantonin maine, joka ratkaisi asian. Jos Duplexvaunu
+olisi pitänyt suuntansa, olisi Merkuriusvaunun täytynyt oman etunsa
+takia väistyä. Mutta ohjaaja tunsi Stantonin ja pelkäsi, että hän
+itsepäisesti pyrkimällä lähemmäksi aitaa voisi tuhota kummankin ja
+siihen vaaraan ei hän uskaltanut antautua. Kuului kuin pyssyn pamaus,
+kun moottori suljettiin, Duplexvaunun mieletön vauhti väheni, ja
+Stanton pyyhkäsi ohi juuri käänteessä, alkaen nyt johtaa.
+
+Katselijat näyttivät tulleen hulluiksi. Floyd pumppasi öljyä. Stanton
+vilkasi ranteeseen yläpuolelle kinnasta kiinnitettyä kelloaan ja
+hiljensi vauhtia hiukkasen. Suunnitelma oli onnistunut, mutta ohjaaja
+tiesi, että se yhtähyvin olisi voinut tuottaa hänelle muistutuksen jopa
+kilpailusta erottamisenkin.
+
+Kierrosten luku ilmoitustaululla kasvoi yhäti. Heikko valojuopa levisi
+yli taivaan ennustaen aamunkoittoa. Kello 4 räjähti Merkuriusvaunun
+rengas vallan odottamatta, vaunu käännähti päin aitaa, mutta jarrut
+lyötiin nopeasti kiinni. Stanton sanoi jotakin ja antoi vaununsa
+varovasti ontua asemalle, missä korjaajat jo olivat odottamassa.
+
+Floyd kiipesi alas ahtaalta ja kovalta paikaltaan. Harmaassa
+aamuvalaistuksessa näkyi hänen öljyn ja tomun tahrimilla kasvoillaan
+väsymyksen ja jännityksen merkkejä. Stanton katseli ympärilleen etsien
+vesiastiaa, mutta joutuikin vastatusten olevan nöyrän ja ihastuksesta
+irvistelevän lähetin kanssa, jolla oli kädessään kimppu purppuran
+punaisia kukkia.
+
+— Mitä? tiuskasi ohjaaja harmissaan. Mitä mieletöntä ilvettä tämä on.
+
+— Mr Stantonille, sir, vastasi poika kunnioittaen.
+
+Stanton, joka luuli tätä jonkun leikkisän kilpatoverinsa koirankuriksi,
+otti välinpitämättömästi kukat, mutta huomasi samalla valkean kortin,
+joka oli kiinnitetty nauhaan.
+
+"Kiitos", luki hän. "Minulla ei ole laakeriseppelettä, siksi lähetän
+päivän sankarille kukat rinnaltani."
+
+Lähettäjä oli ollut siksi ymmärtämätön taikka rohkea, että oli
+käyttänyt omaa korttiaan. Hänen nimensä Valene Atherton Carlisle oli
+painettuna ohuelle kortille.
+
+Miss Carlisle oli luullut, että äskeinen villi kilpailu oli tapahtunut
+nimenomaan hänen tähtensä, ja että Stanton pelkästä hänen oikustaan
+oli pannut neljän ihmisen hengen niiden joukossa omansakin vaaralle
+alttiiksi.
+
+Ylenkatseesta huudahtaen oli Stanton jo heittämäisillään kukat maahan,
+mutta ajatellen teon sopimattomuutta ja hyviä tapoja, hillitsi hän
+itsensä. Kämmekkäät kiertyivät pehmeästi hänen sormiensa ympärille;
+äkkiä hän huomasi, mikä suuremmoinen hävyttömyys piili tässä tytön
+menettelyssä, ja hän naurahti käheästi.
+
+— Heitä nuo telttaan, Blake, pyysi hän ja sinkautti kukat eräälle
+miehelle. Ne tulevat kuihtumaan varsin pian.
+
+Uusi rengas oli paikallaan. Kun Stanton kääntyi koneeseen päin
+revittyään kortin pieniin palasiin, huomasi hän Floydin katselevan
+itseään omituisella mielenkiinnolla.
+
+Raaka, kostea sumu oli ruvennut vyörymään läheiseltä mereltä yli
+kentän. Aamunkoiton enteet katosivat, harmaa hämärä levisi kaikkialle,
+jopa pimitti valonheittäjien valaiseman radankin. Vaunut kulkivat
+siellä yhäti.
+
+Yö oli ollut harvinaisen onnellinen. Ainoastaan yksi kone oli kokonaan
+tuhoutunut, vaikka tosin kolme oli luopunut kilpailusta. Kilpailujen
+virkailijat onnittelivat parasta kättä toisiansa, kun tapahtui toinen
+onnettomuus.
+
+Sumu oli tiheytynyt, ja radalla oli käänteisiin muodostunut syvät
+raiteet. Merkuriusvaunun sivuuttaessa katsomoa, meni erään vaunun
+ohjauslaitos epäkuntoon, se tarttui jalansyvyiseen raiteeseen,
+kallistui ja puski lähimmän vaunun kanssa yhteen. Kahdesti vyörähti se
+ympäri, pirstautui hirmuisesti, mutta paiskasi samalla miehensä kauas
+sirpaleitten ulkopuolelle. Toinen vaunu jatkoi matkaansa nähtävästi
+vahingoittumattomana ja katosi sumuun. Kosteasta sumusta kuuluivat
+palkintotuomarien kellon läppäykset, ihmisten huutoja ja telefoonin
+soittoa sairasvaunuja kutsuttaessa. Stanton käänsi konetta, päästäkseen
+hylyksi käyneen vaunun ohi ja jatkoi matkaansa.
+
+— Seisattakaa! kirkasi Floyd käskien. Seisattakaa, Stanton, seisattakaa!
+
+Stanton lasketti edelleen, kiinnittämättä huomiotaan niinkuin hän
+luuli vasta-alkajan hermostuneeseen sääliin. Hänhän ei voinut auttaa
+tunnottomia radalla lojuvia miehiä, ja ensi silmäyksellä hän oli
+huomannut voivansa turvallisesti väistää onnettomuuden tähteet,
+niinkuin tapahtuikin.
+
+— Seisattakaa! kaikui jälleen käsky, ja kun Stanton ainoastaan
+kärsimättömästi puisti päätänsä, kumartui koneenkäyttäjä nopeasti alas.
+
+Moottori pysähtyi omituisella tavalla. Ennenkuin hämmästynyt ohjaaja
+oli päässyt asemasta selville, vyöryi vaunu eteenpäin vain oman
+vauhtinsa kuljettamana. Mekaanisesti tarttui hän jarruun ja kääntyi
+hämmästyksestä ja raivosta sanattomana toverinsa puoleen. Floyd oli
+kalmankalpea, mutta katsoi häntä lujasti silmiin.
+
+— Tiedän, ehätti hän ennen myrskyn puhkeemista.
+
+Teillä on oikeus ajaa minut pois vaunusta.
+
+— Minä suljin kipinän sytyttäjän. Minulla ei ole mitään sanottavaa.
+Mutta sumu kohosi ja minä näin, mitä on tuolla edessämme.
+
+Mitä siellä sitte oli? Palkintotuomarikello soi hurjasti, ja pitkin
+rataa kuului, miten vaunut seisahtuivat. Viriävä tuuli työnsi syrjään
+sumuseinän ja paljasti toisen äskeisessä onnettomuudessa olleista
+vaunuista, joka liikkumattomana seisoi keskellä rataa. Yhteentörmäyksen
+jälkeen se oli vyörynyt pysähtymättä tänne saakka vaikka sen
+taka-akseli oli katkennut ja molemmat takajarrut olivat poissa. Miehet
+olivat yhä edelleen paikoillaan vahingoittumattomina.
+
+Syntyi hetkisen hiljaisuus. Vältetty onnettomuus ei puolustanut
+koneenkäyttäjän omavaltaista tekoa, sen Floyd itsekin ymmärsi, sillä
+hän tiesi, että ohjaaja oli täysin oikeutettu menettelemään kerrassaan
+mielensä mukaan. Saa olla vain yksi luotsi yhdessä peräsimessä.
+
+— Koska oletan, ettette pysty vääntämään 90-hevosvoimaista Merkuriusta
+käyntiin, on paras, että hoitelette vain gasoliinia ja kipinälaitetta,
+minun huolehtiessani käynnistä, ehdotti Stanton kuivasti. Ja — älkää
+tehkö sitä enää milloinkaan.
+
+Hän astui alas ja meni vaunun etupuolelle, tarttui veiviin ja pani
+suuren moottorin käyntiin sellaisella voimalla, joka hämmästytti
+hintelää Floydia. Kun hän jälleen asettui paikalleen, sanoi Floyd:
+— Sitä en tee milloinkaan. Tuuli puisteli sumua yhä voimakkaammin,
+kullalta hohtavat sumusiekaleet välkkyivät taivaalla. Päivä valkeni.
+
+
+
+
+KOLMAS LUKU
+
+Loppuajo.
+
+
+Aamu kääntyi vähitellen keskipäiväksi vaunujen yhä kiitäessä radalla.
+Väsyneet ohjaajat olivat hiljentäneet vauhtia, säästääkseen voimiaan
+ja koneitaan iltapäivää ja iltaa varten, jolloin katselijoita oli
+runsaammin. Kello 9 illalla kilpailujen oli määrä päättyä.
+
+Merkuriusvaunun kulkema matka oli merkitty 90 (englannin) penikulmaa
+pitemmäksi kuin Duplexvaunun ja nämä molemmat olivat monta kymmentä
+penikulmaa edellä kilpailijoistaan. Kello 6 aamusella oli Stanton
+mennyt lepäämään. Kello 8 hän oli jälleen paikallaan ja pysyi
+ohjausrattaan vieressä aina yhteen asti. Voitto oli hänen, jos vaunu
+pysyi kunnossa; puolitoista tuntia, joka pitäisi uhrata korjaukseen,
+antaisi Duplexvaunulle kaikki hänen etunsa. Hän ei uskonut konetta
+apulaiselleen ja siksi hän oli säälimätön sekä itseään että
+koneenkäyttäjäänsä kohtaan.
+
+Kello 1/2 2 lähetettiin kaikki vaunut pois radalta tunniksi, jolla
+aikaa joukko miehiä suurella kiireellä korjasi rataa. Paikka paikoin
+olivat vaunujen pyörät repineet radan niin, että se näytti kynnetyltä
+pellolta. Laitoksen aikana virtasi radalle katselijoita, täyttäen
+katsomon, tungeskellen jalkakäytävällä ja täyttäen automobiileillään
+sen sivut.
+
+Kun kilpailijat kello 3 kutsuttiin uudelleen radalle, tarkasteli
+Stanton terävästi koneenkäyttäjäänsä, ennenkuin he lähtivät liikkeelle.
+
+— Minä olen ajatellut ohjata vaunua itse kilpailujen loppuun asti,
+ilmoitti hän äänellä, joka ei ollut epäystävällinen. Jos pelkäätte,
+ettette kestä 7 tuntia, niin sanokaa pois, ja minä annan hankkia
+jonkun, joka tulee sijaanne. Ne voivat hankkia tänne Rupertin
+Hudsonista kello neljäksi tai viideksi. Jos lähdette mukaan, täytyy
+teidän pysyä loppuun asti, vaikka minun sitte pitäisi sitoa teidät
+kiinni paikallenne. Ajan voittaakseni.
+
+Floydin kalpeat posket punehtuivat harmista.
+
+— Teidän ei tarvitse sitoa minua kiinni, vakuutti hän. Minä en lähde
+tieheni. Valmis käyntiin.
+
+Stantonia ihan nauratti kumartuessaan koneensa yli.
+
+— En tarkoittanut, että sitoisin teidät estääkseni teitä lähtemästä
+tiehenne, vaan estääkseni teitä pyörtyessänne vyörymästä alas, selitti
+hän. Mutta...
+
+Vaunu hypähti eteenpäin, sisäkentältä oli radalle tullut märkää savea
+— ensi kierroksella liitesi raskas Lozellevaunu ja meni pohjoisen
+käänteen luona läpi aitauksen. Tämän jälkeen ei olisi mikään saattanut
+Stantonia jättämään konetta toisiin käsiin.
+
+Tunti tunnin jälkeen kului. Torvisoittokunta soitti toisen jymisevän
+kappaleen toisensa perästä; katselijajoukot liikehtivät edestakaisin,
+sohisten, mieltymystään osoittaen ja hurraten.
+
+Kun Merkuriusvaunu auringon laskiessa pistäytyi asemalle täyttämään
+säiliötään, ei kumpikaan jättänyt paikkaansa. Ilosta loistava Green
+vallan tuhlaamalla tuhlasi onnentoivotuksiaan Stantonille; hänen
+seurassaan oleva Merkuriusyhtiön johtaja, joka ennen itsekin oli
+ohjannut kilpa-ajovaunua, antoi Stantonille erikoisen tunnustuksensa.
+Stanton nojautui ohjauspyörään ja jutteli heidän kanssaan, kun hänen
+esimiehensä samassa viittasi Floydiin.
+
+— Mikä teidän koneenkäyttäjäänne vaivaa, Stanton? kysyi hän.
+
+Stanton, joka nyt vasta huomasi jonkun kevyesti painavan olkapäätään
+vastaan, kääntyi ympäri. Tästä hänen liikkeestään havahtui Floyd ja
+heidän katseensa yhtyivät.
+
+— Ei mikään, vastasi ohjaaja lyhyesti toisen kysymykseen. Väsynyt ehkä;
+hän on tehnyt työtä. Kuten sanoitte...
+
+Mutta kuva, jonka Stanton vilaukselta oli nähnyt, jäi hänen mieleensä;
+väsyneet, nuoret kasvot olkaansa vastassa, valvomisen uuvuttamissa
+silmissä, jotka yht'äkkiä kirkastuivat, tahdotonta harmia ja häpeää
+hetkellisestä heikkoudesta, joka aavistamatta oli hänet vallannut.
+Tämän jälkeen olisi Stanton mieluummin sitonut Floydin kiinni
+paikalleen, kuin solvaissut häntä, pyytämällä häntä luovuttamaan
+paikkansa jollekin toiselle.
+
+— Valmis! huusi joku; työmiehet hajaantuivat kaikille tahoille, ja
+Merkuriusvaunu lähti jälleen liikkeelle.
+
+— Vaunu tulee, varoitti koneenkäyttäjä ajettaessa portista radalle
+Duplex edessä.
+
+Floyd oli jälleen itsensä, valpas ja kylmäverinen.
+
+Vielä kerran sinkauttivat valonheittäjät säteitään yli radan, muuttaen
+sen hopeanauhaksi, joka luikerteli sysimustassa pimeydessä, mistä
+valaistut katsomot kohosivat. Nyt jo levitettiin sanomalehtiä, missä
+puhuttiin Stantonin tulevasta voitosta.
+
+Stanton, joka nyt ajoi tasaista, varmaa vauhtia, pidättäytyen
+antautumasta kaksinkamppailuun nopeusajossa eikä liioin yrittäen
+muitakaan edellisen iltaisia huimuuksia, ohjasi vaununsa
+vastustamattomasti kohti varmaa tulosta, Kello 9 laskettiin lippu ja
+yleisön kiihkeästi riemuitessa ajoi Merkuriusvaunu radalta voittajana.
+
+Vähää myöhemmin, kun voitonilo oli jonkun verran vaimentunut.
+Merkuriuksen asemalla, meni Stanton kummirengaskasaa vasten nojaavan
+Floydin luokse.
+
+— Te olette työskennellyt kanssani 24 tuntia, sanoi hän muitta
+mutkitta. Mitä piditte siitä.
+
+Floyd nosti rehellisesti harmaat silmänsä ja hymyili Stantonille
+iloisesti väsymyksestään huolimatta.
+
+— Tahdotteko, että sanon sen — alkoi hän.
+
+— Minähän olen sitä kysynyt.
+
+— Minusta se oli rasittavaa. Mutta — toivoisin teidän pitäneen
+yhtäpaljon minusta kuin minä pidin teistä.
+
+— Tarvitsen koneenkäyttäjän kilpailukauden loppuajaksi, selitti Stanton
+lyhyesti. Otatteko toimen vastaan.
+
+Floyd suoristihe; huonosta valaistuksesta huolimatta saattoi nähdä,
+miten hän punastui.
+
+— Ottaisitteko minut? Tekö?
+
+— Ottaisin.
+
+— Te ymmärrätte — oh, minä osaan hoitaa moottorin, ymmärrän työni —
+mutta taipaleella — tiedättehän, etten jaksa kiertää vaunua käyntiin
+enkä muuttaa rengasta yksinäni.
+
+Stanton naurahti kuivasti.
+
+Luulen olevani kylliksi vahva itse kiertääkseni vaununi käyntiin,
+sanoi hän. Te olette rohkea, pelkuri-raukasta en huoli. Teen teille
+tarjoukseni; hyväksykää tai hyljätkää se. Mutta muistakaa, että on
+hyvin todennäköistä, että taitan niskanne.
+
+— Siihen vaaraan antaudun, vastasi Floyd vetäen syvästi henkeänsä ja
+ojentaen sitte toiselle pienen kätensä. Minä suostun.
+
+Asia oli ratkaistu.
+
+Vähän myöhemmin saavutti apulaisjohtaja Floydin, kun tämä näköjään
+vähän puhtaampana ja puettuna pitkään tomutakkiin oli matkalla asemalta.
+
+— Kuulkaahan, Floyd. Stanton kertoo teidän ottavan osaa hänen kanssaan
+kilpailuihin.
+
+— Aivan niin, sir.
+
+Mr Green puisti huolestuneesti päätänsä. Te ette kestä hänen kanssaan,
+vakuutti hän. Ei kukaan sitä kestä. Hän, hän on — no niin, saatte
+itse nähdä. Mutta ettehän jätä meitä kiipeliin juuri ennen kilpailua?
+Me olemme ilmoittautuneet parin viikon perästä Massachusettiin
+kilpailuihin; tulettehan varmasti sinne huolimatta siitä, mitä Stanton
+siihen mennessä tekee.
+
+— Tulen varmasti, sir. En jätä tietenkään ketään ilman laillista
+irtisanomista.
+
+— Sanokaa itsenne irti hyvissä ajoin. Te ette kestä Stantonin kanssa.
+
+Stanton oli parasta aikaa teltassa tarkastelemassa ilkkuvin katsein
+pöydältä löytämäänsä, tuoksuvilla viheriäisillä lehvillä täytettyä
+rasiaa. Tällä kertaa ei ollut mukana mitään korttia, mutta lehvät
+olivat laakerin. Ajatuksissaan hän näki lipun, joka oli tullut kämmekän
+kukkien mukana sirosti painettuine sanoineen: Valerie Atherton
+Carlisle. Pitiköhän tyttö häntä salonkileijonana, kysyi hän itseltään
+pilkallisesti. Taikka mitä hän tahtoi? Jotakin hän tietenkin tahtoi
+häneltä. Ehkä vain huvia. Hän ei ollut varttunut mieheksi New-Yorkissa
+oppimatta tietämään, että vissien piirien miehet ja naiset katsoivat
+voivansa suurien rikkauksiensa nojalla asettua sovinnaisten tapojen
+yläpuolelle ja etsiä ajanvietettä tilaisuuksien mukaan. Ottaisiko hän
+tuohon leikkiin osaa, johon häntä pyydettiin, taikka kieltäytyisikö?
+Maksaisiko se vaivaa? Hän oli perin väsynyt, mutta sittenkin hän yhä
+vain tuijotti laakereihin.
+
+— Te ette kestä Stantonin kanssa, varoitti mr Green hyvästiksi Floydia.
+
+Koneenkäyttäjä nauroi.
+
+
+
+
+NELJÄS LUKU
+
+Matka Massachusettiin.
+
+
+Stanton ja Floyd eivät tavanneet toisiaan kahteen viikkoon. Heidän
+elämän polkunsa kulkivat yhdensuuntaisesti vain silloin, kun oli
+kilpailu kyseessä. Merkuriusvaunu oli palautettu tehtaaseen perin
+pohjin korjattavaksi 24-tunnin kilpailun aikaansaamista vammoista,
+ja Stantonille oli yhtä vähän pälkähtänyt päähän käydä katsomassa
+konetta kuin sen käyttäjääkään. Muutamat ohjaajat kiintyvät hyvästi
+vaunuihinsa, vaalivat niitä rakkaudella ja mustasukkaisesti; hän ei
+sitä tehnyt, sillä sellaiseksi hän oli liiaksi käytännöllinen luonne.
+
+Vasta aamulla asemalla, kun oltiin matkalla Massachusettiin, tapasi
+Stanton koneenkäyttäjänsä ensi kerran Beach radan voiton jälkeen. Floyd
+istui odotussalissa lukien jotain aikakauskirjaa; harmaassa puvussaan
+ja pitkässä päällystakissaan, kiharainen pää kallistuneena lehden yli,
+näytti hän ujolta ja kauniilta kahdeksantoista vuotiaalta pojalta, ehkä
+vielä vähän tyttömäiseltäkin. Stantonin mieleen juolahti vaarallinen
+taistelu Duplexvaunun kanssa ja huuto: "Tungetkaa hänet _lähemmäksi_!
+Hän alkaa jäädä! Tungetkaa hänet lähemmäksi". Huulet hymyn väreessä hän
+meni lukijan luokse.
+
+— Hyvää huomenta, tervehti hän. Floyd katsahti ylös, nousi seisaalleen
+huudahtaen ja ojensi kätensä, punastuen samalla niinkuin tyttö.
+
+— Hyvää huomenta; en huomannut teidän tulevan, vastasi hän.
+
+— Ette, tehän luitte. Te olette lähdössä...
+
+— Lowelliin. Vaunu on junassa, kuten tiedätte.
+
+— Sitä en tiennyt, oikasi Stanton välinpitämättömästi. Hän tarkasteli
+toveriaan omituisella mielenkiinnolla, koetti etsiä syytä hänen
+harvinaiseen vetovoimaansa ja siihen, että hän, Stanton, iloitsi
+tavatessaan hänet; hän, joka poiketen useimmista miehistä, ei ollut
+milloinkaan solminnut ystävyyttä kenenkään kanssa.
+
+Floyd nauroi iloisesti.
+
+— Mutta minäpäs sen tiedän. Meillä on ollut koko viikko työtä koneesta,
+ja nyt se käy niinkuin kello. Te ette moista huolehdi — eikä teidän
+tarvitsekaan, luulen ma; se kuuluu meidän tehtäviimme. Mutta jos otatte
+sen huomenna radalle, niin saatte nähdä.
+
+Yht'äkkiä Stanton keksi, miksi Floyd erosi kaikista muista
+koneenkäyttäjistä niin suuresti, ja asiaa lähemmin punnitsematta,
+lausui hän ajatuksensa julki.
+
+— Te kuulutte toiseen luokkaan, Floyd, sanoi hän. Te ette ole työmies
+ettekä työmiehen jälkeläinen.
+
+Floyd hätkähti, mutta hymyili avoimesti kohdatessaan Stantonin tutkivan
+katseen.
+
+— Ette tekään, vastasi hän. Ei siksi, että se merkitsisi vähintäkään,
+mutta me emme ole sellaisia. Minä en kysy teiltä, miksi te teette työtä
+käsillänne ettekä päällänne ja minä toivon, ettette tekään sitä minulta
+kysy. Kenen mieltä se kiinnittäisi?
+
+— Ei kenenkään, myönsi Stanton kuivasti. Mutta minä voin sanoa teille,
+että minä teen tätä ansaitakseni rahoja ja ansaitakseni niitä hyvin
+pian ja että minä mieluummin taitan niskani kuin elän köyhyydessä.
+Junamme lähtee; tulkaa mukaan.
+
+— Minun toivotaan matkustavan mr Greenin seurassa, huomautti Floyd,
+sulkiessaan kirjansa. Hän on näet levoton ja pelkää rohkeuteni katoavan
+ja että livistän tieheni.
+
+Mutta se ei ollut juuri tuo seikka, joka saattoi Merkuriusyhtiön
+apulaisjohtajan levottomaksi, ja tuliluontoinen Stanton ehkä sen
+huomasikin, sillä hän sanoi:
+
+— Olen varma, ettei rohkeutenne petä, kun ei sitä tekisi vain teidän
+kärsivällisyytenne.
+
+— Kärsivällisyyttä sanotaan naiselliseksi avuksi, vastasi Floyd, ja
+minä koetan totutella sellaiseen.
+
+Stanton naurahti.
+
+— Siinä tapauksessa minä en anna teille paljoakaan menestymisen
+toiveita. Jos minä kerran tapaan sellaisen naisen, joka tahtoo ajaa
+kanssani teidän laillanne, niin minä — — — menen naimisiin hänen
+kanssaan.
+
+— Oh ettepä, sitä ette tee, vastasi toinen etsien taskuistaan
+kinnastaan. Te menette naimisiin jonkun hienoston naisen kanssa, joka
+pyörtyy, kun te nostatte vauhdin yli 8 penikulmaa tunnissa. Ja sitte te
+lakkaatte kilpailemasta ja Merkuriusyhtiö menettää teidät, ja kaikki
+kilpailevat yhtiöt riemuitsevat.
+
+— Siitä oli pitkä aika, kun joku oli tahtonut laskea leikkiä hänen
+kanssansa, hammastelua lukuun ottamatta, niin että hän pelkästä
+ihmetyksestä kävi sanattomaksi. Mutta sitä seurasi toveruuden lämmin
+tunne. Oli aivan kun hän olisi asunut yksinäisessä, hiljaisessa
+huoneessa ja joku olisi ihan odottamatta avannut oven ja astunut
+sisään. —
+
+— Minulla on kiire, sai hän ainoastaan sanotuksi, mutta äänessä ei
+ollut vähintäkään moitetta.
+
+He menivät odotussalin kautta asemasillalle ja olivat jo aivan junan
+luona, kun Floyd pysähtyi.
+
+— Joku huutaa teitä, sanoi hän. Stanton katsoi taakseen ja näki siellä
+hengästyneen, mustiin puetun nuoren naisen.
+
+— Emäntäni pyytää teitä odottamaan, sir, selitti hän.
+
+— Emäntänne?
+
+Hän astui syrjään ja Stanton näki pitkän vaaleatukkaisen tytön
+vaaleanruskeassa automobiilipuvussa, iloisesti hymyillen tulevan heidän
+luoksensa.
+
+— Miss Carlisle, sir, lausui palvelustyttö.
+
+— Teidän ei tarvitse poistua, sanoi Stanton, nähdessään, että Floyd
+aikoi jatkaa matkaansa.
+
+Floyd jäi sanaa sanomatta paikalleen. Palvelustyttö vetäytyi
+kunnioittaen muutaman askeleen taaksepäin, emäntänsä saapuessa.
+
+— Onpa somaa nähdä gasoliinimies tällaisella paikalla, tervehti
+Valerie Carlisle arvokkaalla, rauhallisella äänellään. Mikä teidät on
+pakottanut turvautumaan niin proosalliseen kulkuvälineeseen kuin junaan?
+
+— Olen menossa Massachusettiin, vastasi Stanton yhtä rauhallisesti.
+
+Nainen käyttäytyi niinkuin olisi tavannut vanhan tutun, ja ojensi
+tyynesti nahkahansikkaisen kätensä. Ei kukaan olisi osannut arvata,
+että heidän tuttavuutensa oli niin perin mitätön.
+
+— Massachusettiinko? Mutta sinne mekin aijomme! Tai ainakin me olimme
+suunnitelleet ajaa automobiilillamme maatilallemme, kun ohjaajamme
+sairastui ankarasti parikymmentä minuuttia sitte. Nyt on meidänkin
+matkustettava junalla, luulen... hän pysähtyi keskellä lausetta
+katsahtaen Floydiin kysyvästi.
+
+— Miss Carlisle, mr Floyd, jonka näitte vieressäni monen tunnin ajan
+Beachin kilpailuissa, esitteli Stanton.
+
+Hänen kasvonsa kirkastuivat äkkiä, olisi melkein luullut, että se
+tapahtui helpotuksesta.
+
+— Koneenkäyttäjännekö? Onko se mahdollista. Aijotteko tekin Lowelliin,
+mr Floyd?
+
+— Aijon, koska työni minua siellä odottaa, vastasi Floyd lyhyesti
+ja hymyilemättä. Oli selvää, että hän ja miss Carlisle tunsivat
+vastenmielisyyttä toisiaan kohtaan heti ensi näkemästä.
+
+Nainen kääntyi hänestä välinpitämättömästi.
+
+— Mr Stanton, aijon tehdä teille itsekkään pyynnön. Tilamme sijaitsee
+noin 75 penikulmaa New-Yorkin ulkopuolella; ettekö tahtoisi koitella
+meidän uutta automobiiliamme ja suoda minulle sitä kunniaa, että saisin
+teidät ohjaajakseni sinne? Te voisitte jatkaa matkaa Lowelliin meidän
+kanssamme huomenaamulla aikaseen, taikka, jos pitäisitte parempana,
+jatkaa matkaanne junalla tänäpänä Iltapäivällä.
+
+Stanton katseli häntä hämmästyneenä. Vielä kerran hän kysyi itseltään,
+mitä hän mahtoi toivoa häneltä.
+
+— Kiitän, mutta minä olen ryhtynyt jo toimenpiteisiin matkustaakseni
+tällä junalla, kielsi hän.
+
+— Eikö niitä käy peruuttaminen?
+
+— Ei, miss Carlisle.
+
+Nainen kumarsi. Hän oli melkein kauniimpi kuin silloin yöllä, kun
+Stanton oli nähnyt hänet vain vilahdukselta. Hänen piirteensä olivat
+puhtaat ja ylhäiset, niiden ainoa vika oli kylmyys.
+
+— Minä en tietenkään voi olla tungetteleva, vastasi hän hetkisen
+kuluttua. Mutta seuratkaa minua odotussaliin, minulla on teille
+puhuttavaa.
+
+— Junani, alkoi Stanton.
+
+— On myöskin minun junani, koska ette tahdo ohjata automobiiliani.
+Meillä on hyvää aikaa, kysyin äsken junailijalta.
+
+Floyd kumarsi ja astui junaan, jättäen toiset.
+
+— Olisin kysellyt teiltä kilpailuista, sanoi miss Carlisle, kun he
+olivat asemasillan toisessa päässä.
+
+Lause jäi kesken. Kuului käsky, koneen puhkuminen sekaantui
+jännittyneitten vaununkytkinten kolinaan ja Lowellin pikajuna ajoi
+asemalta. Stanton käännähti ympäri huudahtaen; koettaa ehtiä junaan
+olisi ollut hyödytöntä.
+
+— Mikä kova onni! mumisi miss Carlisle, työntäessään sivuun harsonsa.
+Miten julman tuhmaa junailijan puolelta!
+
+Stanton kääntyi otsa rypyssä pois vyöryvästä junasta huolestuneeseen
+tyttöön. Hetkisen oli hän vakuutettu, että tyttö oli sen tehnyt
+tahallaan edeltäpäin laaditun suunnitelman mukaan. Mutta ajatellen
+hänen kasvatustaan, hänen isänsä korkeata yhteiskunnallista asemaa,
+muutti hän mielensä.
+
+Koska minä olen syypää teidän ja itsenikin junasta jäämiseen, voin
+vain uudistaa ehdotukseni, lausui hän, kun Stanton yhä vaikeni. Miksi
+ette tekisi isälleni ja minulle seuraa automobiilissamme? Sehän on
+vain kolmen neljän tunnin matka, ja tehän olisitte silloin paljon
+lähempänä Lowellia. On ikävää, kun ohjaajamme sairastui, ja minun pitää
+pyytää teitä ajamaan. Tietysti, jos te pelkäätte väsyttävänne itseänne
+huomisiin kilpailuihin...
+
+Stanton aikoi sanoa jotakin, mutta nykäytti vain olkapäätään. Asioitten
+näin ollessa, miksipä ei?
+
+— Kiitos, myöntyi hän. Enpä luule, että 75 penikulman ajo tekee minulle
+haittaa.
+
+— Te lähdette mukaan? Hänen silmänsä loistivat. Ottakaamme selko
+isästäni ja automobiilista. Se on kumminkin vaunu, joka on arvoisenne —
+Merkuriusvaunua parempi, luulen.
+
+— Ulkomaalainenko?
+
+— Ei, Atalanta 6. Martha, etsi isä asemalta ja pyydä häntä tulemaan
+automobiilille.
+
+He menivät muuatta sivukäytävää pitkin meluisalle ja päivänpaisteiselle
+New-Yorkin kadulle.
+
+— Eikö se ole hyvin konstrueerattu? kysyi hän. Se on mainio
+kilpa-ajoradalle — senhän näette. Eikö se ole kaunis?
+
+Hän puhui innokkaasti, eloisammin kuin mitä häneltä olisi osannut
+odottaa. Stanton katseli välinpitämättömästi tuota suurta nahanväristä
+automobiiliä, joka oli jalkakäytävän vieressä.
+
+— Se on kelpo vaunu, myönsi hän; itsekseen hän piti sitä sekä liian
+korkeana että painavana.
+
+— Vaan sitä? Sanotteko te ainoastaan "kelpo vaunu"? Mutta odottakaahan,
+te ette ole vielä ajanut sillä. Kun isä saapuu, lähdemme matkaan.
+
+Mr Carlisle saapui. Hän oli laiha, hermostunut herrasmies, lasisilmät
+roomalaisella nenällään, jolta ne yhtämittaa tahtoivat valua alas.
+Hän ja Stanton olivat tavanneet toisensa kerran Merkuriusyhtiön
+konttoorissa, missä toinen oli päättänyt kummirenkaitten hankinnan,
+toinen tehnyt sopimuksen seuraavaksi ajokaudeksi. He tunsivat toisensa
+jälleen, kun miss Carlisle lyhyesti selitti, mitä oli tapahtunut.
+
+— Erittäin merkillinen sattuma, huomautti hänen isänsä. Teitte
+todellakin ystävällisesti mr Stanton. Rautatieläiset ovat
+huolimattomia. Valerie...
+
+Noudattamatta isänsä viittausta astua automobiiliin, lausui miss
+Carlisle:
+
+— Minä ajan mr Stantonin vieressä. Tahtoisin kerran nähdä oikein
+läheltä, miten taituri ohjaa.
+
+— Niinkö? tuumi Stanton; äkkiä heräsi hänessä taasen vakaumus, että
+nainen oli menetellyt harkinnan mukaan. Tahtoiko hän saada kilpa-ajajan
+ohjaajakseen? Oivallista! Hän hypähti paikalleen.
+
+Siihen asti, kun he pääsivät kaupungin ulkopuolelle, ajoi hän asetusten
+mukaisella vauhdilla. Mutta tullin ulkopuolelle päästäissä, pysähytti
+hän koneen, otti päällystakin taskusta lasisilmät ja antoi hattunsa mr
+Carlislen huostaan.
+
+— On ikävää, ettei minulla ollut aikaa muuttaa päälleni moottoripukua,
+sanoi hän vähän liiankin ystävällisellä äänellä. Mutta saamme tulla
+toimeen näinkin.
+
+Seuraavat 10 penikulmaa pakeni 10 minuutissa, Sillä tie oli tasainen.
+Senjälkeen nopeus jonkun verran huonompien teitten ja kylien takia
+väheni. Se oli huikeata menoa, automobiili halkaisi ilmaa niinkuin
+lintu, ilmavirta kohisi ympärillä pyörremyrskynä ja sähkötorvi ulvoi
+lakkaamatta.
+
+Valerie Carlisle kärsi todellisia tuskia, istuessaan paikallaan
+kalpeana, ja silmät melkein aina suljettuina. Mutta hän, joka oli
+tottunut aina saamaan kaikki mieltänsä myöden, ei tehnyt pienintäkään
+vastaväitettä, vaikka häneltä pari kertaa pääsi heikko huudahdus, kun
+vaara näytti olevan vallan ilmeinen. Stanton huomasi sen, Ja teki
+arveluitaan sen johdosta, ohjatessaan vaunua.
+
+— Eikö tämä ole vaarallista? sai mr Carlisle lausutuksi.
+
+— Ei, jos ei mikään paikka petä, huusi Stanton, laskiessaan
+vastaantulevan heinäkuorman ohi.
+
+He tulivat perille kahdessa tunnissa 10 minuutissa. Kun he olivat
+päässeet kylään ja vauhti väheni 15 penikulmaan tunnissa, veti mr
+Carlisle henkeään ja korjasi lasisilmänsä paikalleen. Hänen tyttärensä
+päästi irti penkin reunasta, korjasi vapisevin käsin hattuaan ja
+harsoaan ja pyyhki nenäliinalla kuivia huuliansa.
+
+— Mitä pidätte vaunusta? kysyi hän.
+
+Stanton katsahti häneen melkein säälien.
+
+— Jos vastaan suoraan, niin ei se ole yhtä kevyesti ohjattava kuin
+Merkuriusvaunu, sanoi Stanton. Se on hiukan raskas ja jäykkä. Mutta
+hieno kone se on, ja ettehän kait aijo ottaa osaa sillä kilpailuihin.
+
+— En, minä en tietenkään ole ajatellut kilpailuihin osanottoa sillä,
+myönsi hän hitaasti kääntäen kasvonsa pois hänestä.
+
+Stanton, joka, lukuunottamatta keltaisia tomujuovia hiuksissa, oli
+yhtä hieno kuin lähdettäessä New-Yorkin asemalta, kumartui taaksepäin
+ottaakseen hattunsa ja kyselläkseen tietä. Kun hän jälleen rupesi
+molemmin käsin ja eteenpäin kääntyneenä ohjaamaan vaunua, oli miss
+Carlisle jo päässyt kokonaan ennalleen.
+
+— Apropos, kilpailut, enhän ole kiittänyt teitä tuosta illasta, lausui
+hän niin matalalla äänellä, etteivät takanaistujat sitä kuulleet. En
+ole milloinkaan kokenut mitään sellaista kuin silloin, kun näin teidät
+radalla, — pelkään, että te saatoitte minut rikkomaan hyviä tapoja
+vastaan. Ja tieto, että minullakin oli osani teidän hämmästyttävään
+urotekoonne...
+
+Stanton päästi ilmoille huonon tuulensa.
+
+Sitä edesvastuuta teidän ei olisi tarvinnut tuntea. Minun urotekoni
+niinkuin te suvaitsette sitä nimittää, riippui yksinomaan minusta. Minä
+ajan vain omia tarkotusperiäni silmällä pitäen.
+
+Tyttö ymmärsi Stantonin heti.
+
+— Te tarkotatte, ettette ryhtynyt kilpasille Duplexvaunun kanssa
+näyttääksenne minulle kuulua ajotaitoanne.
+
+Stanton pysähdytti automobiilin, päästäkseen raitiovaunun ohi.
+
+— Minulla oli koneenkäyttäjäni vieressäni, ja Duplexvaunussakin oli
+kaksi miestä, kuului hänen tyly vastauksensa. Minulla ei ole tapana
+huvitella ihmishengillä.
+
+Vastaus oli vallan Stantonin tapainen. Ennen vastaustaan, kumartui miss
+Carlisle nostamaan tomutakkiaan, joka oli valunut alas. Yht'äkkiä hän
+päästi huudahduksen moottorin samalla pysähtyessä.
+
+— Voi, miten harmillista! Takki tarttui sulkijaan ja pani sen toimimaan.
+
+— Se ei tee mitään, vakuutti Stanton kumartuessaan irrottamaan takkia,
+jonka jälkeen hän hyppäsi alas kiertämään konetta jälleen käyntiin.
+
+Sen saman hän oli tehnyt Floydille pariviikkoa sitte vaikka vaunu
+silloin pysähdytettiin tarkotuksella. Tuon tapauksen muistoihin
+vaipuneena ja kokonaan unohtaen nykyisyyden hän kumartui alas
+tarttuakseen kiinni kampiin. Alkaessaan juuri pyörittää sitä, huomasi
+hän Valerie Carlislen nojautuvan ohjauskehrää vasten.
+
+— Odottakaa! huudahti tyttö sekunttia liian myöhäseen.
+
+Terävä paukahdus kuului moottorista, ja kampi ryöstäytyi rajusti
+Stantonin kädestä. Nopeasti kiskasemalla kätensä pois, pelasti hän
+ranteensa murtumasta. Mutta iskua hän ei voinut kokonaan välttää,
+silmänräpäyksessä kävi käsi tunnottomaksi ja retkahti alas pitkin hänen
+sivuaan.
+
+— Te jätitte kipinälaitteen auki, huudahti miss Carlisle kalpeana
+ja kauhuissaan. Minä koetin sulkea sen, mutta te olitte ehtinyt jo
+veivaamaan. Vahingoittuiko kätenne?
+
+Mr Carlisle oli kohonnut ylös, ihmiset pysähtyivät jalkakäytävällä,
+mutta Stanton seisoi yhä vain paikallaan tuijottaen tyttöön. Hän,
+automobiilin erikoistuntija ja kilpa-ajaja, oli avannut kipinälaitteen
+ja mennyt sitte pyörittämään moottoria käyntiin! Hänen järkensä nousi
+kapinaan. Mutta miten sen toisinkaan selitti?
+
+— Vahingoittuiko kätenne? Miten saatoinkaan olla niin tyhmä, etten
+hoitanut viittaani ja pysähytin moottorin?
+
+Stanton tointui nopeasti.
+
+— Ei, ei, se ei ole yhtään mitään, miss Carlisle.
+
+Minua ei sattunut, vakuutti hän.
+
+Mutta siitä huolimatta hän pani koneen käyntiin vasemmalla kädellään,
+tytön katsellessa häntä puoleksi suljetuin silmin.
+
+Ei ollut enää pitkältä Carlislen maatilalle. Stanton torjui kaikki
+pyynnöt jäädä sinne vieläpä poiketa sisällekin, sillä hän oli päättänyt
+lujasti jatkaa matkaansa Lowelliin ensimmäisellä junalla.
+
+Mekin olemme siellä huomenna, ilmoitti miss Carlisle hänelle hyvästiä
+jättäessään. Minun mieleni on niin paha, ettette voi käyttää
+käsivarttanne.
+
+— Ymmärrättehän, että käytän sitä ohjaamiseen Ja vauhdin muuttamiseen,
+vastasi Stanton hänelle.
+
+— Aivan niin, mutta ette kaiketi voi ottaa huomenna osaa kilpailuihin,
+kun kätenne ei ole terve.
+
+Sekö asia häntä huolestutti? Pelko, ettei Stanton olisi mukana ja että
+häneltä menisi hukkaan jännitys nähdä tämä kuoleman partaalla? Tytön
+kauneus pimeni hänen silmissään niinkuin sammunut liekki.
+
+— Minä otan osaa kilpailuihin, virkkoi hän lyhyesti.
+
+Omituisin tuntein kulki hän pitkin kylän katua; äkkiä hänelle tuli
+kiihkeä halu tavata Floyd. Hän oli väsynyt, väsynyt ihan inhoon saakka
+sellaisiin naisiin, joiden edustajana oli Valerie Carlisle. Hän olisi
+tahtonut etsiä koneenkäyttäjänsä ja kuulla hänen miehekkääseen,
+avonaiseen tapaansa puhuvan tervettä järkeä.
+
+Mutta hän ei tehnyt tietysti mitään sellaista. Kun hän saapui
+Lowelliin, meni hän suoraan lääkärille parannuttamaan nyrjähtynyttä
+rannettaan.
+
+
+
+
+VIIDES LUKU
+
+Valmistuksia.
+
+
+Kun Stanton tuli radalle seuraavana aamuna, istui Floyd aidalla
+korjauspajan edustalla ja jutteli iloisesti parin hyväntahtoisen
+kilpailevan ohjaajan kanssa. Hän nauroi, samaten hänen toverinsa.
+Puettuna moitteettomaan kilpailupukuun, pää taaksepäin heitettynä
+ja harmaat silmät ilosta loistaen, muistutti Floyd pojaksi puettua
+suloista, näyttelijätärtä.
+
+Stanton pysähtyi varjoon joukkoa katselemaan. Vai niin, Floyd tunsi
+toiset miehet ja he pitivät hänestä. Siitä hän ei ollut tietänyt, hän
+oli luullut, että hänen koneenkäyttäjänsä olisi ollut yhtä yksinäinen
+kuin hän itsekin. Melussa, joka lähti korjattavista ja radalla
+ajeltavista vaunuista kuuli hän vain huonosti puheen, mutta naurukuurot
+kuuluivat sitä selvemmin, ja lopuksi hän näki Duplexvaunun Yrjön
+ystävällisesti taputtavan Floydia olalle.
+
+— Minä tulen hautajaisiisi, kuului suuren, hyväntahtoisen ohjaajan
+hyvästijättö. Sinä olet liian hyvä tähän maailmaan.
+
+Floydin vastausta ei kuullut, mutta kun hän heitti veitikkamaisesti
+hymyillen lentosuukon puhujalle, kajahti remuava nauru. Ensi kertaa
+eläissään tunsi Stanton kateutta. Hän ei kadehtinut loistavaa miss
+Valerie Carlislea eikä ainoankaan kilpailijansa mainetta, vaan omaa
+hentosta koneenkäyttäjäänsä.
+
+Joukko, joka jo teki lähtöä, hajaantui Stantonin saapuessa. Vain
+nyökäten heidän tervehdyksiinsä ei hän muuten ollut huomaavinaan muita
+kuin Floydin, jonka eteen hän seisahtui.
+
+— Teillä ei näytä olevan mitään tehtävää. Onko kone kunnossa? ärähti
+hän pilkallisimmalla äänellään.
+
+Floyd kiipesi alas aidalta varsin hämmästyneenä.
+
+— Kaikki on kunnossa, vastasi hän ansaitsemattomaan nuhteeseen.
+
+— Ottakaa se sitte ulos.
+
+Ympärillä olevat miehet katselivat toisiaan merkitsevin katsein.
+
+— Onneksi olkoon, Floyd, toivotti muuan solakka italialainen, joka
+maineeltaan oli Stantonin vertainen ohjaajana, ja lähti pois.
+
+Merkuriusvaunu oli jo ulkona. Kun Stanton oli asettunut paikalleen,
+alkoi eräs tehtaan miehistä pyörittää sitä käyntiin. Floyd oli
+niinikään asettumassa paikalleen, kun hänen katseensa osui ohjaajan
+sidottuun ranteeseen.
+
+— Mitä nyt? kysäsi Stanton toisen huudahtaessa.
+
+— Te olette satuttanut kätenne?
+
+— Pikku juttu. Kiersin eilen käyntiin Atlanta kuutosta kipinälaitteen
+ollessa auki.
+
+Koneenkäyttäjä pysähtyi toinen jalka vaunua vastassa ja katsahti häneen.
+
+— Panin kipinälaitteen toimimaan ja menin sitte kiertämään ja
+nyrjähytin ranteeni, toisti Stanton laajemmin.
+
+Floyd tarkasteli häntä ensiksi käsittämättä, mutta sitte
+hän hymyili veitikan loistaessa silmäkulmasta ja astui vaunuun.
+
+— Minullahan ei ollut mitään oikeutta kysyä, sanoi hän. Pyydän
+anteeksi. Uteliaat ihmiset saavat tyytyä siihen, että heistä tehdään
+pilaa.
+
+Floyd luuli, että hänen kysymyksensä oli torjuttu ilmeisellä valheella,
+niinkuin joskus tehdään liiaksi kyseleville lapsille, niin mahdottomana
+hän piti sellaista huolimattomuutta. Ja Stanton antoikin hänen jäädä
+siihen luuloon.
+
+Tosiasiaksi se kumminkin jäi.
+
+Tuo pieni välikohtaus oli kumminkin puhdistanut ilman ja palauttanut
+hyvän keskinäisen ymmärryksen. He ajoivat radalle, päivän työ alkoi.
+Stanton sai olla ensikerran mukana moottorinsa virittämisessä, kuten
+Floyd sitä kutsui.
+
+— Oletteko päässyt korkeimpaan vauhtiin? luikkasi koneenkäyttäjä,
+ensimmäistä suoraa sivua ajettaessa.
+
+Stanton, joka oli täydessä puuhassa ainoastaan nyökkäsi; nopeusmittari
+osoitti 84 penikulmaa tunnissa.
+
+— Seisattakaa, sitä täytyy korjata.
+
+Floyd oli nyt käskijänä. Stanton pysähdytti vaunun sopivalle paikalle,
+ja koneenkäyttäjä hyppäsi alas, nosti päällyksen paikaltaan ja
+käsitteli moottoria.
+
+— Nyt koetetaan uudelleen. Nyt se kulkee 90 penikulmaa tunnissa,
+huohotti Floyd noustessaan paikalleen.
+
+Stanton pani koneen taasen käyntiin.
+
+Sillä tavalla he viettivät aamun; ajoivat huokeata vauhtia,
+pysähtyivät, jotta Floyd sai korjata milloin mitäkin ja tarkkasivat
+nopeusmittaria. Floyd kuunteli konetta niinkuin ihmisääntä, ymmärsi
+erehtymättömästi sen valituksen ja riensi auttamaan vikaa. Hän oli
+kuten apulaisjohtaja oli sanonut gasoliini-ihmelapsi, oikea velho.
+
+Kello 12 palasi Merkuriusvaunu asemalleen.
+
+— Millainen se on? kysäsi mr Green. Voin sanoa teille, että viimeinen
+kierros löi kaikki saavutukset.
+
+— 92 penikulmaa tunnissa, ilmoitti Stanton lyhyesti.
+
+Se ei ole milloinkaan ollut niin hyvässä kunnossa. Astukaa alas Floyd.
+
+Floyd hyppäsi vaunusta kuumana ja väsyneenä ja hiukset ohimoille
+liimaantuneena, mutta säteilevän tyytyväisenä. Mr Green tarkasteli
+häntä levottomasti; hän oli saanut kuulla millä tavalla Stanton oli
+suorittanut aamutervehdyksensä koneenkäyttäjälleen, ja hänestä ei
+tuntunut lainkaan hauskalta se mahdollisuus, että olisi pakotettu
+hankkimaan uuden miehen Floydin sijalle.
+
+— Miltä, hän epäili, pahinta peläten, miltä, — hm — teistä tuntuu,
+Floyd?
+
+— Nälkäiseltä, vastasi Floyd ykskantaan ja odottamatta.
+
+Poikamainen ja suora vastaus saattoi kaikki lähellä olevat hymyilemään.
+Apulaisjohtaja oikein nauraa hohotti helpotuksesta.
+
+— Tuolla, muutamassa kauppakojussa on jonkun verran syötävää, ilmoitti
+hymyilevä bostonilainen sanomalehtireportteri. Kuulkaapas, Floyd, jos
+teillä olisi sisko, niin olisi hän varmaankin aika soma tyttö.
+
+— Minulla onkin, kuului totinen vastaus.
+
+— Onko? Uskaltaisiko kysyä, minkä näköinen hän on?
+
+— Ihan minun näköiseni, me olemme kaksoiset, vastasi hän hajamielisesti
+katse Merkuriusvaunussa.
+
+Hänen kuvauksensa sopi niin huonosti yhteen hänen oman ulkomuotonsa
+kanssa, seistessään siinä vaatteet rypyssä ja naama öljyn ja tomun
+tuhrimana, että kaikki purskahtivat nauruun.
+
+— Hyi hävetkää puhua pahaa naisesta, pilaili joku.
+
+— Eikö hän pese milloinkaan kasvojaan, Floyd? veisteli toinen.
+
+— Ettekö te pysty häntä elättämään, niin että hänen on pakko kärrätä
+hiiliä henkensä pitimiksi, lasketteli kolmas.
+
+Floyd naureskeli muitten mukana itseänsä tarkastellen.
+
+— Ette ole nähneet minua milloinkaan puettuna operaa varten, heitti hän
+takaisin tiehensä lähtien vettä hakemaan.
+
+Stanton nousi automobiilista, paiskasi naamarin ja käsineet telttaan ja
+seurasi koneenkäyttäjäänsä. Hetkisen perästä hän löysikin hänet märkänä
+ja pirteänä pesun jälkeen.
+
+— Lähdettekö syömään aamiaista kanssani? kysyi Stanton.
+
+Floyd pysähtyi ja tarkasteli häntä totisella hämmästyksellä ja epäillen.
+
+— Kiitos — alkoi hän.
+
+Stanton liikahti kärsimättömästi, ja hänen silmänsä loistivat teräksen
+sinisinä kulmakarvojen alta.
+
+— Tahdotteko, että pyydän teiltä anteeksi aamuista äreyttäni? kysyi hän.
+
+Floydin kasvoille levisi hänen luonteenomainen, päivänpaisteinen
+ilmeensä.
+
+— En, tahdoin vaan tietää varmasti, että halusitte minut mukaanne.
+Kiitos, tulen mielelläni.
+
+Hän pukeutui pitkään moottoritakkiinsa ja seurasi Stantonia tavalla,
+joka selvästi osoitti, että mennyt oli unhoitettu. Eivät mitkään
+suhteet olisi tehneet sellaista vaikutusta syylliseen, eivätkä mitkään
+loukkaantuneet ilmeet olisi saattaneet Stantonia siinä määrässä
+vastaisuudessa pitämään kieltänsä kurissa.
+
+Ravintola, jonne Stanton vei vieraansa, ei ollut satunnaisesti
+kilpailuja varten järjestetty, vaan se oli läheisyydessä oleva
+hiljainen, vilpoinen hotelli. Tehtyään tilauksen, katseli hän pöydän
+yli seuralaistaan omituisella tyytyväisyyden ja riemun tunteella,
+joka oli ehkä sukua sille ylpeydelle, jolla nuorukainen vie sydämensä
+valitun ensi kerran ulos päivällisille.
+
+— Minä myöhästyin eilen junasta, alotti hän. Toivon ettei vaunun tänne
+saattaminen tuottanut teille vaikeuksia.
+
+— Ei lainkaan, vakuutti Floyd. Minä luulin, että suostuitte miss
+Carlislen pyyntöön.
+
+— Suostuin siihen jälkeenpäin. Se oli hänen vaununsa, jota kiersin
+käyntiin kipinälaitteen ollessa auki.
+
+Floyd vilkasi ylös heikkouskoisesti hymyillen, mutta vaijeten.
+
+— Tosin minä luulin sulkeneeni sen, selvensi Stanton, tarkaten
+sanojensa vaikutusta, mutta kiertäessäni, iski moottori ympäri.
+Henkilö, joka istui vieressäni, sanoi etten ollut sulkenut sitä.
+
+Floyd ei näyttänyt enää heikkouskoiselta, vaan elävältä kysymysmerkiltä.
+
+— Luultavampaa on, että se aukeni ehkä erehdyksestä vasta senjälkeen
+kun olitte astunut alas, arveli hän.
+
+Salaman-nopeasti välähti Stantonin mieleen, että hän oli nähnyt Valerie
+Carlislen pienen käden luistavan ohjauspyörää kohti, juuri ennenkun
+hän alkoi pyörittää kampia. Olisikohan hän liikuttanut sektoria ja
+korjannut erehdyksessä sekunttia liian myöhään? Hän jäi äänettömäksi,
+eikä Floydkaan jatkanut keskustelua.
+
+Ensimäistä ruokalajia tarjottaessa havahtui Stanton aatoksistansa.
+Piittaamatta vahtimestarin paheksuvasta katseesta täytti hän kummankin
+lasit jäävedellä.
+
+— Juotteko te vettä? kysyi hän työntäen lasin Floydin eteen.
+
+— Juon, kiitos, sanoi Floyd hymyillen tarttuen lasiin. Koska kumpikin
+olivat moottorimiehiä, eivät väkijuomat tulleet kysymykseen.
+
+Stanton kääntyi vahtimestarin puoleen.
+
+— Te voitte mennä; kun tarvitsen jotakin, niin soitan. Oletteko
+milloinkaan ajanut Atalanta kuutta, Floyd?
+
+— En, mutta olen kyllä käsitellyt numero neljää. Omasta puolestani
+pidän enempi kuusisilinterisistä koneista.
+
+Siitä hetkestä liikkui keskustelu yksinomaan automobiileissä;
+tunteellinen sivutapaus jäi syrjään.
+
+Edestakaisin liikkuvat vieraat tuijottivat heihin uteliaina.
+Stantonin tummat kasvot olivat tutut ja vaikeat unohtaa ja tuo toinen
+näytti puvustaan päättäen myöskin ottavan osaa kilpailuihin, jotka
+kiinnittivät koko kaupungin huomion puoleensa.
+
+Jälkiruokaa syötäessä antoi Stanton keskustelulle henkilökohtaisen
+käänteen.
+
+— Miten teistä 21 vuotiaana on tullut niin täydellinen automobiilien
+erikoistuntija? kysyi hän vallan suoraan.
+
+— Te olette, kuten luulen, ainoastaan viisi tai kuusi vuotta vanhempi.
+Mutta — minä kasvoin automobiilitehtaassa. Minulla ei ollut äitiä
+eikä keitään naissukulaisia, ja isäni oli alituiseen kanssani. Hän
+opetti minulle kaiken, minkä tiesi, ja hän — no niin, hän oli Edgar T.
+Floyd, joka johti Cometin automobiilitehdasta ja joka itse piirusti,
+valmistutti ja ohjasi kilpailuissa omia vaunujaan.
+
+Stanton veti syvään henkeään. Missä hänen ajatuksensa olivat olleet,
+kun hän ei ennen ollut muistanut Floyd nimeä? Hänen aivoissaan selvisi
+joukko hajanaisia muistoja tuosta kuuluisasta tehtailijasta, joka
+pelkästä urheiluinnosta otti osaa kilpailuihin, hänen valmistamistaan
+mainioista vaunuista, ja hänen kuolemastaan edellisenä vuonna eräässä
+rautatienonnettomuudessa.
+
+— _Hän_ sitoi minut vaunuun kiinni, jatkoi Floyd surullisesti
+hymyillen, kun olin liian pieni pidelläkseni itseäni kiinni. "Jos sinä
+aijot ottaa koneenkäyttäjäni paikan, täytyy sinun kyetä toimittamaan
+hänen tehtävänsä". Ja viidentoistavuotiaana minä siihen pystyinkin.
+Meillä oli tapana kokeilla ensimäisillä koneilla penikulmanmittaisella
+radalla tehtaan ympäri. Minä ohjasin itse konetta 75 penikulman
+vauhdissa ennenkuin olin täyttänyt 17 vuotta. Ja minä pääsin hänen
+mukaansa jokaiseen suurempaan kilpailuun täällä kotona ja moniin
+ulkomaillekin. Hänen tarkotuksensa oli tietenkin kehittää minut tehtaan
+johtajaksi eikä ohjaajaksi. Mutta miten lie käynyt, tehdas alkoi mennä
+alaspäin. Kun hän 18 kuukautta sitte kuoli, luhistui kaikki läjään,
+minulle ei jäänyt mitään. Tehdaskin on sidottu oikeusjuttuun; saan sen
+ehkä takaisin; rakennukset täynnä mykkiä koneita, joita minulla ei ole
+varaa panna käyntiin eikä sydäntä myydä.
+
+Syntyi hetkisen hiljaisuus.
+
+— Minua ihmetyttää, tuumi Stanton kovaa, miksi te tuona iltana
+ilmoittauduitte koneenkäyttäjäkseni.
+
+Floydin harmaat silmät sädehtivät.
+
+— Siksi, että minä rakastan kilpailuja, minä rakastan niitä, vastasi
+hän kiihkeästi. Minulla, minulla on isäni verta suonissani ja tytön
+heikko ruumis, ettekö te näe miten ne taistelevat keskenänsä. Jo
+gasoliinin hajukin saa sydämeni sykkimään ja vereni virtaamaan
+kiihkeämmin. Muuten minä olin useasti pitänyt teitä silmällä, ja minä
+en voinut nähdä teidän jäävän pois kilpailuista. Ja minä olin niin
+väsynyt... hän pysähtyi keskelle lausetta.
+
+Emmekö palaa radalle?
+
+Stanton nousi ylös ja viittasi vahtimestarille.
+
+— Te päästitte minut sillä kertaa pälkähästä, tunnusti hän. Mutta te
+sanoitte aamusella, että teillä on sisko; minua ihmetyttää, että te
+olette tehnyt sopimuksen kanssani koko kilpa-ajokaudeksi.
+
+— Siskoni ymmärtää minua, selitti Floyd. Hän oli myöskin noussut
+ja seisoi hetkisen tuijottaen permantoon. Hän tietää, ettei minua
+kasvatettu elämään tyttöjen tapaan. Minä toivon, jos te joskus saatte
+kuulla minusta jotakin, josta ette pidä, jotakin, joka saattaa teidät
+ajattelemaan minusta toisin kuin nyt, että te muistaisitte, että mies
+on minut kasvattanut elämään miesten joukossa ja että se, mitä naiset
+tavallisesti oppivat, on jäänyt minulle kokonaan vieraaksi.
+
+Stanton katseli häntä ivan ja ylenkatseen sekaisella hämmästyksellä.
+
+— Tuskin oli luultavaa, että saan kuulla teistä sellaista, joka minua
+loukkaa, ilmoitti hän kuivasti. Pidättekö te minua hemmoteltuna
+tyttönä, Floyd?
+
+— Ette te sellaiselta näytä, kuului nopsa vastaus, rehellisten
+harmaitten silmien surullisen ilmeen vaihtuessa nauruun.
+
+He palasivat radalle.
+
+Seuraavat kaksi tuntia he viettivät laskettelemalla kymmenpenikulmaisen
+radan kerran toisensa jälkeen 10 minuutissa; Stantonin mielestä varsin
+kohtuullinen harjotusnopeus. Viimeisellä kierroksella hän ja Floyd
+joutuivat jostakin kinaan ja saapuivat korjauspajalle väitellen niin
+kiihkeästi, että se herätti kaikkien läsnäolevien huomion. — Jos minä
+en ymmärrä, milloin moottori tarvitsee kuoleman uhalla lisää kaasua,
+niin minä en ymmärrä yhtään mitään, kuului Floydin viimeiset sanat, kun
+hän hyppäsi alas paikaltaan.
+
+— Se käy nyt paremmin kuin koskaan ennen, ja te olette niin hyvä ja
+jätätte sen rauhaan, komensi Stanton hänen jälkeensä.
+
+Ympärillä olevat hymyilivät toisilleen.
+
+— Kuuleppas, Floyd, tuo teidän koneenne on oikea peto, ylisteli peräti
+huvitettu Yrjö, kun nuori koneenkäyttäjä meni hänen ohitsensa.
+
+— Se on varma, se, kuului iloinen myöntäminen.
+
+— Aivan niin, mutta se ei sentään vedä vertoja sille pedolle, joka
+teillä on ohjaajana.
+
+Floyd pysähtyi ja katsahti taakseen.
+
+— Antakaa ohjaajani olla rauhassa; neuvoi hän. Stanton ja minä
+ymmärrämme täydellisesti toisiamme.
+
+— Siinä tapauksessa on parasta, että heitätte kilpailun, ennenkuin
+kokonaan turmellutte, härnäsi toinen, joka kääntyessään joutui
+silmätysten Stantonin kanssa.
+
+Sanaa ei sanottu, Stanton meni menoaan, ikäänkuin ei olisi kuullut
+mitään. Mutta itsekseen hän teki sen havainnon, että toveruuden korkein
+huippu on osata väitellä katkeroittumatta.
+
+Portilla seisoi nahkankarvainen automobiili.
+
+— Mr Stanton, kuului hiljainen tasainen ääni vaunusta, Valerie Carlisle
+nojautui ulos ojentaen kättään.
+
+Hän loisti terveyttä ja kauneutta, eikä edes Stanton voinut olla häntä
+ihailematta.
+
+— Minä olen odottanut täällä kokonaisen tunnin, ilmoitti hän. Olen
+peräti lohduton, että vaununi vahingoitti teitä. Peläten, että
+nyrjähtynyt kätenne aiheuttaisi teille huomenna jotakin onnettomuutta,
+riensin kuulemaan, miten sen laita nyt on. Kipeä käsi voisi tuottaa
+teille kuoleman, vai miten?
+
+— Voisi, jos se sitä olisi, myönsi hän. Mutta nyrjähtyminen ei vaivaa
+minua. Minä olisin ansainnut paljon ankaramman rangaistuksen moisella
+huolimattomuudellani.
+
+Hän ei vähintäkään väistänyt Stantonin terävää katsetta, mutta ei
+onnistunut sidekään saamaan tätä vakuutetuksi syyttömyydestään.
+
+— Se oli ilmeinen onnettomuus, valitti hän. Te unohditte itsenne
+hetkiseksi, arvelen. Mutta totta puhuen, toivoin, että te huomenna
+ohjaisitte Duplexia tai Atalantaa. Minä en pidä Merkuriusvaunuista,
+niitä kohtaa niin usein onnettomuus.
+
+— Ne voittavat nopeudessa kaikki muut, vastasi Stanton, joka vasten
+tahtoaan tunsi itsensä liikutetuksi tytön levottomuudesta. Minun
+täytyy sitäpaitsi tunnustaa, etteivät ne pitkään aikaan ole olleet
+syynä onnettomuuksiin, minun on ollut oma syyni, milloin sellaisia on
+tapahtunut.
+
+— Jos te ette voisi ottaa osaa kilpailuun, kellä olisi silloin
+suurimmat voiton mahdollisuudet, mr Stanton?
+
+— Te näytte pitävän selvänä, että minä voitan — on paljon mahdollista,
+että minä en sitä tee. Mutta jos Merkuriusvaunu ei ole mukana, on
+Duplexilla tai Atalantalla näin pitkällä maantiematkalla parhaat
+edellytykset. Aidatulla radalla minä asettaisin italialaisen vaunun
+etusijaan.
+
+Tyttö kuunteli häntä tarkkaavasti.
+
+— Minä olen amatöri, hymyili hän; en ymmärrä teitä edes puoliksi.
+Minulla on kutsu teille isältä. Hän haluaisi kysyä neuvoanne
+kummirenkaista, joita käytätte seuraavissa kilpailuissa, ja hän toivoo,
+että söisitte luonamme päivällistä.
+
+Stanton hämmästyi peräti, mutta kieltäytyi kumminkin heti.
+
+— Olkaa hyvä ja pyytäkää puolestani anteeksi mr Carlislelta; minun
+täytyy ryhtyä erilaisiin valmistuksiin huomista varten. Sitäpaitsi se
+on Merkuriusyhtiön eikä minun asiani päättää renkaista.
+
+— No, sen asian me voimme ratkaista matkalla; minä voin teidät saattaa
+ainakin hotelliinne.
+
+— Miss Carlisle, tulen suoraan radalta, enkä ole puettu.
+
+— Se asia on minun päätettävissäni, huomautti tyttö. Olkaa niin kiltti
+ja suostukaa edes yhteen toivomukseeni.
+
+Stanton oli pakotettu astumaan automobiiliin.
+
+Miss Carlisle hengitti nopeammin ja katseli toveriaan sellaisella
+omituisella voiton riemulla, että tämä oli kokonaan hämmästyä. Oven hän
+sulki itse ja väänsi lukkoon yhä katsellen Stantonia.
+
+— Minä olin vakuutettu, että tulisitte mukaan, mumisi hän, ja nyt te
+syötte päivällistä meillä.
+
+
+
+
+KUUDES LUKU.
+
+Voitettu.
+
+
+Merkuriusyhtiön apulaisjohtaja oli Lowellin huolestunein mies
+kilpailupäivän aamuna. Kello neljännestä yli 10, viisitoista minuuttia
+ennen ensimäisen vaunun lähtöä, oli Merkuriusvaunu valmiina ja sen
+huolellisesti puettu koneenkäyttäjä, jonka mahdollinen karkaaminen
+oli tuottanut mr Greenille niin paljon päänvaivaa, paikallansa. Mutta
+ohjaaja, tuo moitteeton Stanton, oli poissa. Merkuriusasema oli
+suunniltaan levottomuudesta.
+
+— Oletteko soittanut hänen hotelliinsa, kysyi Floyd mr Greeniltä, tämän
+saapuessa otsaansa kuivaten paikalle.
+
+— Soittanut? Olen soittanut joka ainoaan kaupungin hotelliin,
+poliisille, juuri joka ainoaan paikkaan. Hän meni hotelliinsa ja
+pukeutui lähdettyänsä täältä eilen illalla, ja sitte hän ajoi pois
+Atalanta-vaunussa jonkun hemmetin naisen kanssa; siinä on kaikki mitä
+tiedän. Hän ei siitä myöden ole palannut hotelliin.
+
+Floydin kapeat, ruskeat kädet pusertuivat nyrkkiin ja hänen suunsa
+vetäytyi halveksuvaan hymyyn.
+
+— Nainenko? toisti hän.
+
+— Niin kerrotaan — ja minä kun olisin yhtä hyvin luullut Ralph
+Stantonin ruvenneen juomaan.
+
+— Ompa paras, että te soitatte hullujenhuoneeseen, neuvoi
+koneenkäyttäjä, kääntäen selkänsä kaikelle ja tarkastellen edessään
+olevaa loistavaa näkyä pilkallisesti.
+
+Viisi, kymmenen minuuttia kului. Ensimäinen vaunu kutsuttiin esille.
+Merkuriusvaunulle oli langennut numero 5. Ummelleen neljä minuuttia
+ennen lähtöä, ajoivat vaunut mieletöntä vauhtia läpi ihmisjoukon
+pysähtyen radan reunalle.
+
+— Stanton! huudahti johtaja harmissaan ja helpotuksesta. Stanton,
+Jumalan tähden, missä... mitä...
+
+— Sairas, paiskasi ohjaaja hänelle, juostessaan automobiilille, mistä
+Floyd tuli alas, päästääkseen Stantonin paikalleen.
+
+— Naamari, käsineet, te toiset!
+
+— Sairasko? toisti heikkouskoinen mr Green. Te, te _sairas_?
+
+Stanton käänsi kalman kalpeat kasvonsa häneen päin ennenkuin veti
+naamarin päähänsä.
+
+— Sairas, vastasi hän uudelleen. Oletteko valmis, Floyd?
+
+Merkuriusvaunu otti määrättyyn aikaan paikkansa rivissä. Odotellessa
+sai Floyd tilaisuuden tehdä hänelle kysymyksen.
+
+— Oletteko ollut sairas? kysyi hän kylmästi.
+
+— Satunnainen ruuansulatushäiriö; olen ollut lääkärin luona eilen
+illasta kello yhdeksästä saakka, tiuskasi Stanton. Luulitteko minun
+valehdelleen teille?
+
+— En. Pystyttekö ajamaan?
+
+— Jos pelkäätte, voittehan astua pois.
+
+Lähtömerkki annettiin. Merkuriusvaunun kiitäessä lähtöpaikalta, oli
+Floyd melkein yhtä kalpea kiukusta kuin Stanton pahoinvoinnista.
+
+Kilpailtiin 300 penikulman matkalla, 20 kierrosta kymmenpenikulmaisella
+radalla, jossa oli pahoja mutkia ja jyrkkiä mäkiä. Matka arveltiin
+vievän 6 tuntia, kun ajettiin keskeyttämättä.
+
+Ensimäisen tunnin kuluessa ei sattunut mitään tavatonta. Floyd
+antautui kokonaan omiin toimiinsa ja Stanton ajoi varovaisemmin kuin
+tavallisesti. Mutta heti toisen tunnin alussa tuli Atalanta-vaunu
+näkyviin tomupilvestä. Atalanta, joka oli lähtenyt liikkeelle 4
+minuuttia heitä ennen. Stanton veti henkeään julmasta tyytyväisyydestä
+ja lisäsi vauhtia.
+
+— Käänne edessä, varotti Floyd hänen korvaansa.
+
+Siinä olikin käänne ja varsin harmillinen laadultaan. Katse vaunun
+edessä laski Stanton käänteeseen vauhdilla, joka pani kirkuvat
+katselijat juoksemaan sivulle ja pölytti tomua ylös pilviin asti.
+Merkuriusvaunun päästessä suoralle tielle ja juuri kuin Floydin piti
+kääntyä katsomaan takapyöriä, kuului tuima pamaus ja vaunu heilahti,
+sillä yksi renkaista oli haljennut ja irtautunut pyörästä pyörien nyt
+kuin tynnyrin vanne mäkeä alas 100 yardin päähän.
+
+Vaunu horjahti tien syrjään, minne vankat jarrut sen pysäyttivät. Floyd
+hyppäsi alas ja irrotti yhden vararenkaista silläaikaa kun Stanton otti
+esille kalulaatikon. Heidän ei tarvinnut eikä heillä ollut aikaakaan
+juttelemiseen tehdessään työtä, ihmisten virratessa joka taholta
+uteliaina paikalle.
+
+He työskentelivät hyvin yhdessä, sillä Floydin kätevää nopeutta
+täydensi Stantonin voimat. Kun rengas oli paikallaan, otti ohjaaja
+ensinnä paikkansa.
+
+— Nouskaa paikallenne, käski hän kärttyisellä äänellä. Aijotteko te
+viipyä tässä koko päivän vai eikö ole tarkotus, että minä saavutan
+Atalanta-vaunun?
+
+Floyd totteli ensin ja vastasi sitte, mikä on verraton tapa.
+
+— Jos teillä on tarkotuksena saavuttaa muutakin kuin kuperkeikka,
+tahtoisin neuvoa teitä hiljentämään vauhtia mutkassa, vastasi hän
+hiukan pitkäveteisellä äänellään. Ei ainoakaan rengas pysy päällä
+moisessa kulussa.
+
+Stanton katsahti häneen syrjäkarin sinisenmustilla silmillään. Hän oli
+kiukkuinen menetetystä ajasta ja pahoinvointisempi kuin hän itse tahtoi
+myöntää. Sitäpaitsi vaikuttivat vastaväitteet häneen aina niinkuin
+kannukseniskut.
+
+— Minäpä annan teille opetusta ajamisessa, sanoi hän nojautuen
+ohjausrattaan yli.
+
+Nyt oli ohjaajana Stanton, joka teki parastaan ja pahintaan kahden
+kierroksen ajan. Toiset ohjaajat, joita heidän koneenkäyttäjänsä
+varottivat, vetäytyivät varovaisesti syrjään ja katsoivat parhaakseen
+vasta myöhemmin koettaa saada menetettyä aikaa takaisin. Katselijat
+pakenivat joka kierroksen luota, kun näkyviin tuli harmaa vaunu,
+pölypilvi kintereillä ja suuri viiden numero kuvussaan.
+
+Kahdesti kiiti Merkuriusvaunu ohi katsomoiden melskeisten
+hurraahuutojen kaikuessa, joiden yli kaikui vaunun oma puhkuminen.
+Toisen kerran näkivät nuo kaksi miestä vilauksen virkailijasta, joka
+nousi seisaalleen merkkilippu kädessä, ja arvasivat vallan oikein, että
+he olivat saavuttaneet päivän nopeimman kiertoennätyksen.
+
+Ja Floyd oli saanut luvattua ohjausopetusta, sillä Stanton oli laskenut
+uudelleen yhtä hurjaa kyytiä käänteessä, joka vast’ikään oli maksanut
+heille pyörän renkaan.
+
+Seuraavalla kerralla saavuttaessa samalle käänteelle laski Stanton yhtä
+hurjaa vauhtia. Kaikki näytti käyvän onnellisesti, vaunu kallistui
+sivupyörilleen jyrkässä mutkassa, kun yht'äkkiä tapahtui, mitä Floyd
+oli ennustanut. Keskellä mutkaa pamahti rengas rikki, vaunu kierähti
+samalla vastakkaiselle puolelleen suistuen radalta alas ja lensi
+pellolle, missä se kynti syviä vakoja pehmeään maahan, suistuen lopuksi
+nurin.
+
+Stanton, joka sai pysytelleeksi ohjauspyörän varassa, lensi paikaltaan
+vasta, kun vaunu kaatui, mutta se vauhti oli silloin jo niin pieni,
+että hän jäi melkein vahingoittumattomana. Floyd, jolla ei ollut mitään
+tukea, lensi vaunusta heti ja jäi pyörtyneenä makaamaan melkein radan
+reunalle.
+
+Läheltä ja kaukaa kuului kauhun ja avun huutoja. Mutta ennenkuin kukaan
+ehti perille oli Stanton jo jaloillaan ja Floydin vieressä.
+
+— Floyd! huudahti hän. Floyd! Floyd kohosi polvilleen; hän tapaili
+henkeä ollen yltä päältä tomussa ja hänen vasemmasta käsivarrestaan
+vuoti verta, mutta hänen silmänsä etsivät vain Stantonia.
+
+— Te olette — vahingoittumaton? sai hän sanotuksi.
+
+— Minäkö? Olen. Hullu säästyy aina. Te... Mutta hän huomasi, ettei
+hänen koneenkäyttäjäänsä ollut vaarallisesti sattunut.
+
+— Kutsukaa minua miksi tahdotte, sanoi Stanton yhteenpurtujen
+hampaitten välistä, ottaessaan nenäliinansa sitoakseen hentosen
+käsivarren.
+
+Kauhistunut joukko ympäröi heitä. Kammottavalla jymyllä laski
+Duplexvaunu käänteen kiitäen edelleen pitkin suoraa taivalta, sen
+koneenkäyttäjän katsellessa taaksensa. Mutta Floyd pyyhkäsi kiharat
+otsaltaan nousi vaivaloisesi ja hytisi naurusta.
+
+— Nimitellä teitä? Minusta teillä on paras luonne, mutta pahimmat
+oikut, mitä koskaan olen tavannut. Sitokaas tämä, niin käännämme
+vaunun. Me saamme nyt toimia rivakasti.
+
+Hyväntahtoisia auttajia oli kyllälti. Niin uskomattomalta kuin
+se katselijoista tuntuikin, oli Merkuriusvaunu, kuten Floyd oli
+ennustanut, selviytynyt melkein vammoitta. Suuri vaunu kohosi pystyyn
+60 käden nostamana; Stanton ja Floyd rengastivat sen yksinään, kuten
+säännöt määräsivät ja nousivat paikoilleen onnentoivotushuutojen
+kaikuessa.
+
+Kaksikymmentä minuuttia sen jälkeen, kun Merkuriusvaunu oli jättänyt
+radan, kiiti se jälleen sitä pitkin. Kun tuomarikunta sai tietää, että
+"Stantonille jälleen oli käynyt pahoin" ja sairasvaunu oli matkalla
+onnettomuuspaikalle, kiitikin Merkuriusvaunu jo kuin pyrstötähti ohi
+tuomarien lavan.
+
+Mutta Stanton laski käänteet varovaisesti, s.o. ollakseen hän.
+
+Kilpailu oli menetetty. Ei edes Stanton kyennyt saamaan takaisin puolta
+tuntista, jonka kilpailijat olivat saaneet eduksensa. Neljännen tunnin
+lopussa, hän antoi Floydille merkin kumartua lähemmäksi.
+
+— Missä on Duplexvaunu? kysyi hän innokkaasti.
+
+— Ollut jo tunnin korjauspajassaan, kuului Floydin toiveikas vastaus.
+Ainoastaan Atalanta-vaunu on meistä edellä.
+
+Stanton puisti päätään, mutta ei sittekään lisännyt vauhtia.
+
+Merkurius tuli perille ummelleen 5 minuuttia myöhempään
+kuin Atalanta-vaunu ja sitä tervehdittiin yhtä kovaäänisillä
+kunnianosoituksilla kuin voittajaakin. Sen merkillinen ajo, rekordi
+yhdellä kierroksella, muuten nopein saavutus, mitä milloinkaan oli
+tällä radalla ajettu ja toiseksi perillä, onnettomuudesta huolimatta,
+kaikki tuo melkein saattoi varjoon Atalanta-vaunun voiton.
+
+Suosionosoitusten kaikuessa astui Floyd alas vaunusta, jäsenet jäykkänä
+ja peräti väsyneenä 5 tuntia 58 minuuttia kestäneestä ajosta. Mutta
+Stanton pysyi paikallaan ohjauskehrään nojaten ja ollen kaikkien
+huomion esineenä. Vasta kun yksi palkintotuomareista tuli puristamaan
+hänen kättänsä, kävi syy selväksi.
+
+— Jos tulen alas, täytyy jonkun auttaa minua, ilmoitti Stanton
+rauhallisesti, päästäessään irti naamarin ja paljastaen väsymyksestä
+harmaat kasvonsa.
+
+Kaikkien niiden suureksi ihmeeksi, jotka tunsivat hänen tavallisen
+kestävyytensä, kävi todella välttämättömäksi auttaa lopen rasittunut
+ohjaaja vaunuistaan alas.
+
+Vähän myöhemmin, kun Floyd oli vapautunut pahimmasta tomusta ja hiukan
+levähtänyt sairasvaunussa, missä hänen kätensä oli kunnollisesti
+sidottu, tunsi hän käden laskeutuvan olkapäälleen.
+
+— Aijon lähteä täältä, ilmoitti Stanton lyhyesti. Lähtekää mukaan,
+lähettäkää hakemaan tavaroitamme ja tulkaa minun luokseni yöksi.
+
+Floyd näytti omituisen epäilevältä.
+
+— Minusta tuntuu pahalta — alotti hän.
+
+Stantonin otsa vetäytyi syviin ryppyihin.
+
+— Te arvelette, että teillä ei ole mitään tekemistä sellaisen
+ohjaaja-pedon kanssa kuin minä olen? Sanokaa vain.
+
+— Ei, ei. Minä...
+
+Vain kerran katsahti Stantonin terävät silmät toverinsa huolestuneisiin
+silmiin.
+
+— Hyvästi, sanoi hän lyhyesti ja kääntyi ympäri.
+
+— Stanton! huudahti Floyd epätoivoisesti.
+
+Toinen ei ollut mitään kuulevinaan ja jatkoi matkaansa,
+
+— Stanton! rukoili Floyd ja juoksi hänen jälessään. Olkaa kiltti — minä
+annan sanani, etten tarkoittanut sitä. Minun täytyy olla hotellissani
+tänä iltana, siinä kaikki. Minä tahdon tehdä kaikki, mitä suinkin
+tahdotte.
+
+Stanton pysähtyi.
+
+— Tuletteko syömään kanssani päivällistä?
+
+— Tulen, kuului nöyrä vastaus. Naisten tavoin antoi hän peräksi
+vahvemmalle tahdolle, mutta miestä oli Floydin menettelyssä se, että
+hän alistui ilman pikkumaisia ehtoja.
+
+Lähellä oli ajuri; Stanton meni edellä sen luokse.
+
+Heidän matkansa päämäärä oli muuan kaupungin suurempia hotellia.
+Koska kumpikaan ei ollut puettu, pysähtyi Stanton halliin kokonaan
+välinpitämättömänä herättämästään huomiosta ja käski kattamaan
+päivällisen hänen huoneeseensa.
+
+— Te ette voi oikein hyvin, sir? uskalsi kirjuri lausua.
+
+— Kyllä, aivan hyvin.
+
+Mutta hän näytti joka tapauksessa paljoa väsyneemmältä kuin hänen
+suhteellisesti heikko koneenkäyttäjänsä, väsyneeltä ja sairaalta.
+
+— Ettehän te vain loukannut itseänne, kun ajoimme nurin, kysyi
+Floyd levottomasti, heidän ollessaan yksinään jäykässä ja synkässä
+hotellihuoneessa.
+
+— En. Mutta minulla oli vaikea yö, selitti Stanton. Hän istuutui
+nojatuoliin ja nojasi päätään täytettyä selustaa vastaan. Ottakaa
+niin mukava paikka itsellenne, Floyd kun täältä löydätte. Minua ei
+vaivaa mikään; sikäli kun muistan, en ole ollut milloinkaan sairaana.
+Arvatenkin tarvitsen vain vähän ruokaa, en ole maistanut palaakaan
+noiden kirottujen päivällisten jälkeen eilen illalla ja kello on nyt
+kuusi.
+
+Mutta kun päivällinen oli katettu, ei Stanton voinut syödä mitään,
+vaikka hän oli sitä tekevinään.
+
+— Voitteko eilen pahoin? kysyi Floyd, kun ruuat oli korjattu pois ja he
+olivat jääneet kahden. Hänen esiintymisensä oli vähemmän huoleton kuin
+tavallisesti, hänen iloisuutensa oli vaimentunut, melkeimpä muuttunut
+peloksi.
+
+— En ennenkuin illalla, päivällisten jälkeen.
+
+Koneenkäyttäjä katsoi häneen, ollen kahden vaiheilla puhuako vai
+vaieta, mutta kysyi lopuksi aivan suoraan:
+
+— Onko teillä mitään vastaan kertoa minulle, missä te söitte eilen
+päivällistä.
+
+— Ei tietenkään, vastasi Stanton ilman epäilystä. Yhdessä mr Carlislen
+Rengasyhtiöstä ja hänen tyttärensä kanssa. He ovat täällä kilpailujen
+ajan. Hän halusi puhua kanssani renkaista, Jumala tietää miksi. Me emme
+päässeet varsin pitkälle, sillä melkein heti, kun miss Carlisle oli
+jättänyt meidät, aloin minä voida pahoin, niin että pyysin anteeksi ja
+lähdin lähimmälle lääkärille.
+
+Floyd kääntyi toisaalle vetäen kiihkeästi henkeänsä. Kääntyessään
+jälleen isäntänsä puoleen, olivat hänen rehelliset silmänsä kirkkaammat
+ja lempeämmät kuin ne olivat olleet aina siitä asti, kun apulaisjohtaja
+oli tehnyt selkoa Stantonin hämmästyttävästä katoamisesta.
+
+— Satunnainen ruansulatushäiriö, niinhän lääkärinne sitä nimitti?
+
+— Jotenkin sinne päin.
+
+— Miss Carlislella ei tunnu olevan onnea mukanaan, huomautti Floyd
+kuivasti. Hän myöhästytti teidät junasta, saattoi kätenne nyrjähtämään
+vaunussaan ja hänen päivällisensä näyttää myrkyttäneen teidät. Mitä hän
+antoi teille? Hummeria ja jäätelöäkö?
+
+— Ei — tuskin sitä tiedänkään. Minä en pane koskaan mieleeni, mitä
+syön. Hän vei kätensä kärsimättömästi otsalleen, sillä äkkiä häntä
+rupesi huimasemaan.
+
+Floyd kumartui lähemmäksi.
+
+— Stanton, miltä teistä tuntui? Mitä? Puhukaa siitä minulle; en kysele
+sitä pelkästä uteliaisuudesta.
+
+— Minua ylenannatti niin voimakkaasti, että kävin siihen määrin
+heikoksi, etten pysynyt pystyssä. Minun on pääni vieläkin kipeä.
+
+Hän puhui melkein kuiskaamalla. Hän vain heikosti aavisti, että Floyd
+nousi ylös ja tuli hänen luokseen.
+
+— Minulla ei ollut valitsemisen varaa, täytyi nauttia lääkärin rohtoja,
+voidakseni ottaa osaa kilpailuun, jatkoi hän hetken perästä. Olen
+kylliksi heikko muutenkin ja lisäksi nuo lääkkeet, Floyd.
+
+— Hs! Koettakaa nukkua, kuului koneenkäyttäjän totinen, nuorekas ääni
+sumun läpi.
+
+— Minä olen väsynyt, huokasi hän.
+
+Hänestä tuntui niinkuin olisi kulunut pitkä aika. Floyd seisoi
+kumartuneena hänen ylitsensä ja hautoi hänen otsaansa. Stanton
+purskahti katkeraan nauruun.
+
+Missä tilassa olemmekaan. Mitä ajattelette tehdä minulle? Tuntuu
+niinkuin kone olisi heltiämässä vaunusta. Noutakaa työkapineenne.
+
+— Koettakaa pysytellä hiljaa. Olen lähettänyt hakemaan lääkäriä. Kas
+tässä, käsi asettui hänen päänsä taakse ja lasillinen vettä pantiin
+hänen huulilleen. Juokaa.
+
+— Teistä olisi pitänyt tulla sairaanhoitajatar, sanoi Stanton
+haaveksivalla äänellä. Siskonne ei olisi voinut tehdä sitä paremmin.
+Ja te näytätte niin hullunkurisen somalta! Floyd, — — kuumehohteiset
+silmät laajenivat, mikä on siskonne nimi?
+
+— Jessica.
+
+— Jesse — Jessica?
+
+— Me olemme kaksoiset, kuten olen ennen kertonut teille. Saimme
+nimemmekin toistemme mukaan.
+
+Sairaan huomio kiintyi valkeaan siteeseen Floydin vasemmassa
+käsivarressa.
+
+— Teillä on ollut vaikea päivä; menkää kotianne lepäämään, huohotti
+Stanton, ennen kuin menetti tajuntansa.
+
+
+
+
+SEITSEMÄS LUKU
+
+Floydin näköinen tyttö.
+
+
+Kun Stanton heräsi, tunsi hän itsensä harvinaisen pirteäksi ja
+väsymyksensä kokonaan kadonneeksi. Kaihtimet hänen huoneessaan olivat
+alas lasketut, mutta häikäisevä päivänpaiste virtasi niiden reunoista
+ja rakosista sisälle valaisten akkunan alla olevaa pöytää. Se oli
+täpösen täynnä sähkösanomia, sanomalehtiä, telefoonitiedonantoja —
+kaikkia kilpailun jälkeisen aamun tuttuja merkkejä. Ja kaiken tuon
+keskellä oli maljakko vaalean keltaisia ruusuja. Stanton rypisti
+otsaansa etsien silmillään soittokelloa.
+
+Joku nousi seisaalleen nurkassa ja tuli hänen luoksensa.
+
+— Oletteko parempi, sir? kysyi virallinen ääni; nuori mies, oikea
+lääkärityyppi kumartui hänen ylitseen.
+
+— Olen, vakuutti Stanton. Paljonko kello on?
+
+Nuori mies katsahti kelloonsa.
+
+— 38 minuuttia yli kaksitoista. Te olette laskujeni mukaan nukkunut 18
+tuntia. Minä sanoin mr Floydille, että juuri sitä te kaipasitte; teidän
+pahoinvointinne ja eilinen päiväajonne, joka olisi voinut väsyttää
+hevosenkin, tekivät teistä lopun. Näin teidän ajavan kilpailussa.
+
+— Missä on Floyd?
+
+— Hän viipyi täällä puoliyöhön asti, te olitte silloin nukkunut viisi
+tuntia kuin kiltti lapsi. Hänellä oli itsellä vaikea pysyä hereillä,
+mutta hän ei tahtonut lähteä täältä ennen kuin oli varma, ettette
+ollut sairastunut vaarallisesti. Hän on kunnollisimpia miehiä, mitä
+milloinkaan olen tavannut. Minun piti luvata, että jään luoksenne.
+Minulla, hän hymyili leveästi, minulla on paljon enemmän aikaa kuin
+potilaita. Tuo kaikki pöydällä on saapunut teille. Olen vastannut
+seitsemääntoista telefoonipuheluun ja marssittanut matkaansa tusinan
+verran vieraita, ja minä olen kukkanne pannut veteen.
+
+— Olen hyvin kiitollinen, vastasi Stanton hymyillen, katsahtaessaan
+pöydälle. Kellään ei olisi pitänyt olla minulle mitään erikoista asiaa.
+Luulen muuten, että nousen ylös, nythän on aamiaisaika.
+
+— Niinpä luulen. Mutta koska aterianne on ensimäinen puoleentoista
+vuorokauteen, tilaan minä sen teille. Tosin te näytätte sellaiselta,
+joka pystyy sulattamaan vaikka kumirenkaita. Ai niin, olinpa unhoittaa,
+mr Floyd jätti kirjelipun.
+
+Stanton kohottautui käsivarsiensa nojaan.
+
+— Missä se on? kysyi hän.
+
+Hotellin paperille kirjoitettu kirje oli lyhyt, käsiala selvä, joka toi
+mieleen kirjoittajansa rehelliset harmaat silmät.
+
+ 'Rakas Stanton!
+
+ Lääkäri sanoo teidän olevan vain väsynyt; ja minun pitää olla
+ New-Yorkissa aikaseen huomenaamuna. En jättäisi teitä, jos voisin
+ toimia oman tahtoni mukaisesti. Toivon, että uskotte sen...
+
+ Harras ystävänne Jesse Floyd.'
+
+Kirje olisi voinut olla tytön kirjoittama, siksi varova ja persoonaton
+se oli, mutta Stanton oli tyytyväinen. Kirje kuullosti vilpittömältä.
+Hän oli jälleen täynnä elämänhalua ja peräti nälkäinen.
+
+Aamiaista syödessään ja käydessään läpi saapuneen postin — alkaen
+Merkuriusyhtiön onnentoivotussähkösanomasta hamaan anomukseen saakka
+saada käyttää hänen valokuvaansa nopeusmittarien reklaamina — päätti
+Stanton, mitä hän tekisi. Hän hankkii Floydin osoitteen mr Greeniltä
+ja käy kiittämässä kelpo sairaanhoitajaansa, kun saapuu New-Yorkiin.
+Niinhän paljon vaati toki tavallinen kohteliaisuus.
+
+— Onko teillä vihollisia? kysäsi tohtori poislähtiessään.
+
+— Haluatteko luetteloa tuttavistani? kysyi Stanton ivallisesti.
+
+— Minulla ei ole juuri halua esiintyä salapoliisina, mutta
+ruuansulatushäiriönne oli omituista laatua, sikäli kun Floyd sitä
+selitti. Jotkut kilpailijoista tahtoivat ehkä saada teidät pois
+tieltänsä.
+
+— Ei. Luuletteko te puhuvanne hevoshuijareista? Kerta kaikkiaan,
+sellainen ei tule kysymykseen.
+
+Tämä olikin totta. Mutta kun nolattu lääkäri oli lähtenyt, sattui
+maljakko keltaisine ruusuineen Stantonin silmiin. Kukkien lomasta pisti
+esiin lippu, tällä kertaa nimetön, jolle lyijykynällä oli kirjoitettu
+muutama rivi:
+
+"Oli hauskaa että voitte ottaa osaa kilpailuun, mutta ikävää, kun
+Atalanta-vaunu voitti teidät."
+
+Allekirjoitus oli tarpeeton. Stanton repi lipun pieniin palasiin, otti
+kukat maljasta ja paiskasi ne uuniin, minkä jälkeen hän soitti.
+
+— Tuokaa minulle raitista vettä, sanoi hän saapuneelle pojalle, sekä
+juna-aikataulu New-Yorkiin.
+
+Hän ei kumminkaan päässyt Lowellista sinä päivänä, sillä mr Green
+pidätti häntä monilla liikeasioilla. Vasta pari päivää myöhemmin
+saattoi hän ruveta New-Yorkissa etsimään Floydia, jonka osoitteen hän
+oli saanut kiristettyä vastahakoiselta apulaisjohtajalta.
+
+— Floyd pyysi, ettei minun pitänyt antaa osoitetta ihmisille, oli mr
+Green inttänyt.
+
+‒ Kielsikö hän sitä antamasta minulle?
+
+— Ei, mutta...
+
+— No hyvä; antakaa se sitte.
+
+— Ettekö näe häntä tarpeeksi kilpailuissa, Stanton? Minä olen varma,
+että hän on paras mies, mitä meillä koskaan on ollut, sanoi vihastunut
+johtaja.
+
+Stantonin mieleen tuli tämä keskustelu, kun hän kiipesi ylös portaita
+hiljaisessa talossa, minne hän oli osoitettu. Lopultakin oli niin, että
+Floyd olisi itsekin voinut jättää osoitteensa, jos hän olisi tahtonut
+sen ilmoittaa. Hän ei ehkä tahtonut tavata ohjaajaansa muualla kuin
+kilpailuissa. Pelko, ettei olisi tervetullut, vaivasi Stantonia, mutta
+hän jatkoi kumminkin matkaansa.
+
+Saavuttuaan neljänteen kerrokseen, kuuli hän jonkun laulavan
+täyteläisellä, varmalla alttoäänellä. Ovi avautui, ja pieni
+irlantilainen eukko, puettuna mustaan silkkihameeseen, kurkisti ulos.
+
+— Asuuko mr Floyd täällä? kysyi hän. Nimeni on Stanton.
+
+Vanha palvelijatar astui hymyillen taaksepäin ja työnsi oviverhot
+syrjään. Stanton näki Jessica Floydin nousevan pianon äärestä ja
+astuvan askeleen häntä kohti.
+
+Hän oli siinä määrin Floydin näköinen, että Stantonilta oli päästä
+ihmetyksen huudahdus, mutta samalla tyttö oli niin naisellinen.
+Hän näytti veljeään pitemmältä ja solakammalta ruumiinmukaisessa
+vaaleansinisessä puvussaan, mutta Floydin hopeanharmaat silmät
+välkkyivät pitkien silmäripsien takaa, Floydin pronssikiharat
+kiertyivät palmikoiden alta hänen ohimoilleen ja hänen hymyilyssään
+kuvastihe päivänpaiste kuten veljelläänkin.
+
+— Olen pahoillani, kun Jes ei ole kotona, sanoi hän, ojentaessaan
+kätensä Stantonille. Olen Jessica Floyd, hänen sisarensa, mr Stanton.
+
+Tyttö pelkäsi häntä. Tämä liiankin selvä tosiasia vaikutti syvästi
+Stantoniin, tuntiessaan hänen kätensä vapisevan omassaan. Vai niin,
+sellaisen maineen hän oli hankkinut itselleen.
+
+— Minun ei ehkä olisi pitänyt tulla, pyyteli hän anteeksi varsin
+nöyrästi. Minä — Floyd ei ole antanut minulle vähintäkään oikeutta
+siihen. Mutta hän oli sangen hyvä minulle maatessani sairaana
+Lowellissa, ja minä tahdoin kiittää häntä.
+
+Nyt katsahti tyttö häntä silmiin, ja jälleen hän oli huudahtaa
+ihmetyksestä kohdatessaan Floydin vakaan, kiinteän katseen.
+
+— Miksi ette olisi tullut? Jessillä ei ole niin montaa ystävää,
+etteivät he kaikki olisi tervetulleet hänen kotiinsa. Olisipa hän vain
+tietänyt teidän tulevan, niin olisi hän varmaankin kotona.
+
+Hän istuutui tuolille ja pyysi Stantonia tekemään samoin, ottaen sitte
+käsityönsä esille.
+
+— Hänet kutsuttiin maaseudulle, lisäsi hän, turhaan odotettuaan
+vaiteliaan vieraansa puhuvan. Hän on pahoillaan kun ei saanut tavata
+teitä. Hän kuuli mr Greeniltä teidän toipuneen kokonaan sen jälkeen,
+kun hän oli jättänyt teidät.
+
+— Entäs hän? Minä satutin hänen kätensä.
+
+— Tyttö katsahti ylös hämmästyneenä.
+
+— Satutitteko te hänen kätensä?
+
+— Minä ohjasin vaunua, vastasi Stanton.
+
+Nyt tyttö nauroi, ihastuttavien kuoppasten ilmestyessä hänen poskiinsa.
+Stanton ei ollut milloinkaan huomannut sellaisia koneenkäyttäjänsä
+poskissa.
+
+— Olen varma, ettei Jes ole koskaan katsellut asiaa siltä kannalta. Hän
+sanoi, että onnettomuuteen oli syynä käänne ja kumirengas. Muuten hänen
+kätensä on melkein ihan terve.
+
+Hän puhui niin kevyesti ja Floydin tapaisella huolettomuudella, että
+Stanton hämmästyksekseen erehtyi varomattomuuteen.
+
+— Ettekö te ole levoton hänestä? kysyi hän, kun hän ottaa osaa
+kilpailuihin ja lisäksi minun kanssani?
+
+Hän kävi totiseksi.
+
+— Jos jotain Jesille sattuisi, kuolisin minäkin, vastasi hän verkkaan.
+Me olemme — kaksoiset. Muuten olen minä koko lapsuuteni aikana tottunut
+näkemään veljeni vaarassa. Hän on kai kertonut teille elämästään isämme
+kanssa?
+
+— On.
+
+— No niin, hänellä ei ollut koskaan aikaa pelkoon enempi kuin
+minullakaan levottomuuteen hänen puolestaan. Sellaisia asioita ja
+esineitä ei peljätä, joihin on totuttu lapsesta asti. Kuten muita
+pikkulapsia kuljetetaan vaunuissa, kuljetettiin häntä nopeissa
+automobiileissä. Minun isäni ei voinut olla erillään hänestä; kun Jes
+vielä kulki koltussa vietiin hänet joka päivä tehtaaseen, missä hän sai
+leikkiä keskellä työmiehiä ja koneita.
+
+Stanton kuunteli suurella mielenkiinnolla.
+
+— Ja te, miss Floyd, mitä te teitte?
+
+— Minäkö? Kun olin seitsentoistavuotias, sanoin eräänä aamuna isälleni:
+"Isä, mitä Jessicasta tulee? Jes saa oppia kaiken, mitä hän tarvitsee,
+tullakseen mieheksi; miten Jesin sisar oppii naiseksi?" Ja hän vastasi
+minulle varsin vilpittömästi: "Jessica, sitä en tiedä. Sinulla ei ole
+ainoatakaan naissukulaista, ja minä en voi kärsiä ketään vierasta
+naista äitisi kodissa. Sinä saat sallia Jesin kehittyä teidän kummankin
+puolesta, paitsi sitä, mitä opit vanhalta hoitajattareltasi." Siksi
+minä teinkin niin. Jes on sekä Jes että Jessica. Te olette ensimäinen,
+joka häntä etsii kotoaan, ja ensimäinen, minkä minä milloinkaan
+New-Yorkissa olen vastaanottanut.
+
+— Ettekö milloinkaan kaipaa seuraa? ihmetteli hän.
+
+Stanton ei koskaan unhottanut hänen vastaustansa; monta kertaa
+jälkeenpäin muisteli hän sitä.
+
+— Useasti, virkkoi hän tarttuen työhönsä.
+
+Stanton ei ollut aina lempeä, mutta hän osasi olla hienotunteinen,
+milloin hän sitä tahtoi. Vallan luonnollisella äänellä hän siirtyi pois
+persoonallisesta aineesta ja alkoi puhua kilpailusta.
+
+— Onko veljenne kotona illalla? kysyi Stanton puoli tuntia myöhemmin,
+noustessaan lähteäkseen.
+
+— Ei, valitti hän hiukkasen kiirehtien.
+
+— Minäkin olen aivan yksin, jatkoi Stanton. Jospa tietäisin, ettei
+Floydilla olisi mitään sitä vastaan taikka, ettei hän katsoisi minun
+käyttäneen hyväkseen hänen poissaoloansa, kysyisin, tahtoisitteko te
+tehdä minulle sen kunnian, että tulisitte illalla teatteriin.
+
+Tytön harmaat silmät laajenivat, hänen poskilleen nousi heikko puna.
+Stantonin mieleen tuli elävästi Floydin kasvot ensi iltana, jolloin
+hän oli ehdottanut koneenkäyttäjälleen, että tämä seuraisi häntä
+kilpakauden kaikissa kilpailuissa.
+
+— Kysyttekö te _minulta_? epäili hän.
+
+— Minä tahtoisin sen tehdä. Mutta en, jos luulette, että Floyd olisi
+toista mieltä, jos hän olisi täällä. Hänen ajatuksensa minusta ei
+näette varmaankaan ole imarteleva.
+
+— Minä toivon, että voisin kertoa, mitä Jes teistä ajattelee, vastasi
+hän totisesti. Olen vallan vakuutettu, että hän sallisi minun tulla
+teidän kanssanne; te olette sangen ystävällinen, sydämellinen kiitos.
+
+Pieni irlantilainen eukko mustassa silkkihameessaan avasi oven hänelle.
+Ihmeissään poistui Stanton. Hänestä tuntui niinkuin hän olisi nähnyt
+Floydin eikä kumminkaan ollut häntä nähnyt.
+
+Stanton kulutti kaksi tuntia valitessaan moitteetonta kappaletta
+ja teatteria, mikä ei ollut helpointa hänen syntymäkaupungissaan.
+Senjälkeen hän söi päivällistä ja meni kotiaan pukeutumaan. Stanton,
+jonka ylimielinen itsepäisyys ei säästänyt ketään ja jonka hillitön
+kieli haavoitti Floydia milloin he tapasivatkaan, ei olisi mitenkään
+ottanut Floydin siskoa ilman hänen lupaansa ravintolaan.
+
+Ilosta loistavana tapasi Stanton Jessican odottamassa määrättynä
+aikana. Yhtäkaikki tämä oli puettu yksinkertaiseen harmaaseen pukuun,
+jonka pitsikaulus ulottui hänen pyöreään leukaansa asti. Eloisat ja
+ilmeikkäät kasvot ja pronssin väriset, leveän hatun alta näkyvät
+kiharat saattoivat ihmiset yhä uudelleen häntä katsomaan. Stanton
+piti hänen puvustaan, hänellä oli varma miehen mielipide siitä, miten
+naisten tuli olla puettuna julkisissa paikoissa.
+
+Vasemmassa ranteessaan läpinäkyvän pitsihihan päällä oli hänellä ainakin
+neljä tuumaa leveä antikinen hopearannerengas; omituinen loistottomilla
+turkoseilla kirjattu koru. Kun Stanton teatterissa auttoi hänen
+päältään viittaa, pääsi Jessicalta äkkiä tuskanhuuto.
+
+— Rannerengas — se tarttui kiinni käteeni, selitti hän ennenkuin toinen
+ehti kysyä. Se on aivan liian raskas käytettäväksi.
+
+Mutta hän ei kumminkaan ottanut sitä pois, ja monta kertaa illan
+kuluessa hän kosketti sitä hansikoidulla kädellään ikäänkuin
+koittaen, oliko se paikallaan. Joku muisto ehkä, tuumi Stanton
+välinpitämättömästi. Hän oli liiaksi huvitettu omistajattaresta,
+kiinnittääkseen huomiota hänen rannerenkaaseensa. Lukuunottamatta
+niitä hetkiä, jotka hän oli viettänyt Floydin seurassa, ei hän ollut
+milloinkaan tuntenut samanlaista viihdyttävää toveruustunnetta kuin nyt.
+
+Näytös oli päättynyt, ja Stanton ohjasi parhaillaan suojattiaan läpi
+verkkaan virtaavan ihmisjoukon, kun hän kuuli nimeään huudettavan. Hän
+katsahti taaksensa ja huomasi Valerie Carlislen tulevan aitiostaan
+suuret silmänsä häneen suunnattuina. Valikoidussa vaaleanvihreässä
+puvussaan, paljaat olkapäät välkkyen niinkuin valkea silkki ja
+jalokivillä koristettu seppele vaaleilla hiuksillaan veti hän kaikkien
+läsnäolevien huomion puoleensa. Stanton kumarsi, aikoen jatkaa
+matkaansa, mutta tyttö huusi häntä uudelleen ja viittasi samalla häntä
+tulemaan luoksensa.
+
+— Mr Stanton!
+
+Hän nähtävästi odotti, että Stanton olisi hetkeksi jättänyt seuransa,
+sillä hän itse eteni pari askelta isästään ja eräästä nuoremmasta
+herrasta, jotka olivat hänen seurassaan. Mutta Stanton pidätti Jessican
+käden käsivarrellaan.
+
+— Te huusitte minua, miss Carlisle? kysyi hän. Miss Floyd, sallikaa
+minun esitellä miss Carlisle.
+
+Kumpikin nainen nyökkäsi erikoisetta ihastuksetta, ja Valerie Carlisle
+tarkasteli Jessicaa kiireestä kantapäähän.
+
+— Miss Floyd, emmekö ole tavanneet ennen? kysyi hän hämmästyneenä.
+Antakaa anteeksi, mutta minusta tuntuu siltä.
+
+— Te olette arvatenkin tavannut minun kaksoisveljeni. Hän on usein mr
+Stantonin seurassa.
+
+Heidän katseissaan oli jotain vihamielisyyttä, niinkuin oli ollut
+Floydin ja hänen välillään rautatieasemalla Lowelliin lähdettäessä.
+Miss Carlisle kääntyi Stantonin puoleen.
+
+— Oh, teidän koneenkäyttäjänne muistuu mieleeni.
+
+— Ystäväni ja koneenkäyttäjäni, oikasi Stanton.
+
+— Vai niin! Mutta minä pidätän teitä... tahdoin ainoastaan kuulla,
+oletteko jo varsin toipunut pahoinvoinnistanne. Kun te silloin illalla
+lähditte meiltä, en olisi mitenkään uskonut, että te seuraavana aamuna
+olisitte ottanut osaa kilpailuihin. Eikä teidän olisi pitänyt tehdäkään
+niin; sehän aiheutti onnettomuuden.
+
+Hän avasi suunsa kieltääkseen, ettei syynä onnettomuuteen ollut
+pahoinvointi, mutta hän hillitsi itsensä. Jos hän ei olisi ollut
+ärtyinen, kuten on tavallisesti laita vahvojen miehien, jotka ovat
+sairaat, olisikohan hän silloin riidellyt Floydin kanssa ja antanut
+vaununsa mennä käänteessä moista turmiollista vauhtia? Sitä hän ei
+tietänyt.
+
+— Kiitos, olen vallan terve, vastasi hän sen sijaan.
+
+— Se tuottaa minulle todellista iloa. Ettekö tahdo tulla pian meitä
+tervehtimään... te olette velkaa vieraissakäynnin, noiden päivällisten
+jälkeen, tiedättehän.
+
+Stanton ei vastannut tytön hymyilyyn.
+
+— Teidän täytyy uskoa, että olen kiitollinen noista päivällisistä,
+ilman muodollisuuksiakin, miss Carlisle. Matkustan Indianaan muutaman
+päivän perästä, torjui hän.
+
+Tytönkin ilme koveni äkkiä ja merkillisesti, hän otti askeleen
+taaksepäin nostaen pitkää laahustintaan.
+
+— Kuten tahdotte. Oh! Me saimme tietää, mikä vaunu voittaa, kun teidän
+täytyy olla poissa kilpailusta, mr Stanton, kuten Lowellissakin. Ja te
+olitte väärässä... se ei ollut Duplex vaan Atalanta vaunu. Hyvää yötä!
+
+Stanton katsahti varsin hämmästyneenä hänen jälkeensä, käännähti sitte
+ympäri ja kohtasi Jessican vilpittömät silmät.
+
+— Tulkaa ulos raittiiseen ilmaan, pyysi hän. Hänen hajuvetensä
+tukehduttaa.
+
+— Sandelipuun tuoksua, vastasi Jessica ympärikääntyessään; hänellä oli
+veljensä tapa heti totella kehotusta. Kun he olivat matkalla ulos,
+kysyi tyttö: saanko sanoa jotain tungettelevaa?
+
+— Mikä oikeus on minulla suuttua siitä, jota minulle sanotaan. Minä
+itsekään en pidä tapanani häikäillä.
+
+— Silloin minä pyydän, ettette lähesty miss Carlislea vähää ennen
+kilpailua.
+
+Hän pysähtyi paikalleen jalkakäytävällä.
+
+— Te tiedätte... te tunnette...
+
+— Tiedän vain sen, minkä Jesskin tietää, selitti hän. Mutta minä luulen,
+ettei miss Carlisle ole suosiollinen kilpailullenne. Toisilla ihmisillä
+on ehkä synnynnäinen, onnettomuutta tuottava vaikutus.
+
+Stanton, joka ei antanut pilan johtaa itseään harhaan, puisti päätään.
+
+— Minä ymmärrän, mitä Floyd luulee, mutta se on mahdotonta,
+käsittämätöntä. Muuten olisi se hänelle eduksi, että minä voitan;
+Merkuriusyhtiö käyttää hänen isänsä renkaita.
+
+— Niin, säesti Jessica vastaan väittämättä.
+
+Kun Stanton jätti hänet hämärästi valaistussa eteisessä, veti tyttö
+nopeasti hansikkaan kädestään.
+
+— Isäni tapana oli sanoa, että hansikoittu käsi ojennetaan vain
+vihamiehelle, sanoi tyttö puoliksi piloillaan puoliksi tosissaan. Hyvää
+yötä!
+
+Kuului nopsahdus ja helinää, ennenkuin Stanton ehti vastata. Stanton
+kumartui alas ja nosti hänen leveän rannerenkaansa ylös, joka oli
+irtautunut tytön nopeasta liikkeestä.
+
+— Saanko panna sen paikalleen? kysyi hän.
+
+Mutta tyttö ojensi kätensä ottaakseen koristuksen; heikossa
+valaistuksessa oli Stanton huomaavinaan, että hän äkkiä kävi
+levottomaksi.
+
+— Ei, se on liian raskas, kielsi hän. Hyvää yötä, minulla on ollut
+erittäin hupainen ilta.
+
+Kun Stanton hotellissaan riisui hansikkaitaan, huomasi hän
+hämmästyksekseen veripilkkuja oikean käden sormissa. Vähitellen hänen
+muistiinsa palautui, että Jessican rannerengas oli tuntunut lämpimälle
+ja kostealle, kun hän nosti sen maasta. Se oli siis riipaissut hänen
+käteensä irtaantuessaan, päätteli hän itsekseen. Eikä hän ollut puhunut
+mitään. Stanton naurahti hyväksyvästi ja ihaillen, tytöllä oli veljensä
+itsensähillitsemiskykyä ja rohkeutta. Stanton halveksi valittavia
+ihmisiä.
+
+Hän vain toivoi, ettei Jessican silmät olleet niin peräti samanlaiset
+kuin Floydinkin, se saattoi hänet hämilleen.
+
+
+
+
+KAHDEKSAS LUKU
+
+Sopimus.
+
+
+Floyd vastasi Stantonin vierailuun muutamaa päivää myöhemmin omalla
+tavallaan.
+
+— Eräs herra tuolla haluaa puhua kanssanne, ilmoitti hotellin
+juoksupoika muutamana iltapäivänä. Hän sanoi, ettei hän uskalla jättää
+automobiiliaan, mutta että hän olisi iloinen, jos te tahtoisitte tulla
+alas, sir.
+
+Stanton katsahti saamaansa korttiin ja nousi innokkaasti ylös.
+
+Hänen koneenkäyttäjänsä seisoi eteisessä katsellen suuren akkunan läpi
+katukäytävän vieressä olevaa harmaan ruskeaa automobiilia, joka oli
+yhtä paljas tarpeettomista varustuksista kuin ammattinyrkkeilijä, joka
+on matkalla areenalle. Kuullessaan alastulevan hissin kolinan, kääntyi
+hän ympäri ja tervehti ohjaajaa kasvot päivänpaisteisina.
+
+— En uskaltanut päästää automobiilianne näkyvistäni, huudahti hän.
+Se lähetetään Indianaan tänä iltana, mutta päällikkö tahtoi, että
+te näkisitte sen sitä ennen. Ei ollut aikaa noutaa teitä tehtaaseen
+sen jälkeen, kun ohjauslaite oli muutettu toivomuksenne mukaiseksi,
+ja siksi he lähettivät sen tänne tarkastettavaksenne. Päällikkö
+lähetti terveisiä ja pyysi sanomaan, että te koittelisitte sitä missä
+tahdotte hän kyllä maksaa sakot, jos kävisi hullusti, mutta että
+automobiili lähetettäisi länteen tänä iltana, jollei se ole korjauksen
+tarpeessa. Puhutaan lakon mahdollisuuksista rautatiellä, ja siksi olisi
+välttämätöntä saada se lähetettyä ajoissa.
+
+Kuka sen ohjasi tänne? kysyi Stanton mustasukkaisesti silmäillen
+akkunan läpi, vaikka muuten odottamattoman ystävällisesti
+asianhaaroihin nähden.
+
+— Päällikkö aina puistokadun kulmaan asti. Hän sanoi... no, sehän on
+yhdentekevää.
+
+— Ei, jatkakaa.
+
+— Niin, hän sanoi itse olleensa kilpa-ajaja ja tietävänsä, miltä
+teistä tuntuu, kun kuulette, että vaunuanne on joku toinen ohjannut 30
+penikulmaa, ja, ja — että hän uskoi olevansa ainoa mies, joka tohti
+teostansa teille kertoa.
+
+— Minä noudan käsineeni ja naamarini, sanoi Stanton palaten hissille.
+
+Kun hän jälleen yhtyi Floydiin suuren vaunun luona, pysähtyi hän
+hetkiseksi kiinnittämään käsineitään ennenkuin pani koneen käyntiin.
+
+— Puhuiko miss Floyd teille, että minä tässä eräänä päivänä olin
+vierailulla teillä? kysyi hän.
+
+— Puhui tietenkin. Olin niin pahoillani, kun en ollut kotona; en ollut
+milloinkaan ajatellut, että tulisitte luokseni.
+
+— Teillä ei kaiketi ollut mitään sitä vastaan, että vein hänet
+teatteriin. Oli mahdotonta kysyä mielipidettänne.
+
+Tämäkö oli itsekäs Stanton? Floydin silmissä kuvastui hyväksymistä,
+jossa oli puoleksi leikkiä ja tunteellisuutta.
+
+— Jotain sitä vastaan? Miksi olisi minulla sitä ollut? Kykenitte kait
+häntä suojelemaan.
+
+— Pankaa kipinälaitos toimimaan, pyysi Stanton, mennessään kiertämään
+moottoria käyntiin.
+
+— Me emme pääse puolenkaan korttelin mittaa, ennenkuin meillä on joka
+ainoa poliisi 10 neliöpenikulman alueelta kintereillämme, huusi Floyd.
+
+— Milloin se lähetetään junalle?
+
+— Sen on oltava toimiston edustalla kello 6, jos ette vain lähetä sitä
+takaisin tehtaaseen.
+
+— Kello on nyt neljä. Meillä ei ole aikaa mennä Long Island-radalle,
+ja Beach-radalla on parasta kättä moottoripyörä-kilpailut. Nouskaa
+paikallenne! Me valitsemme Pelhamin puiston.
+
+— Pelhamin puiston! Ei mutta...
+
+— Onko teillä parempi ehdotus?
+
+— Sehän on ensi kertaa, sanoi Floyd peräytyen. He eivät voi muuta kuin
+sakottaa teitä.
+
+Stanton kohotti olkapäitään ja vaunu lähti liikkeelle. Merkuriusvaunu
+pyöri verkalleen ihmisten täyttämiä katuja pitkin. Ei ainoankaan
+liikennepoliisin pieninkään merkinanto jäänyt huomaamatta,
+nopeusmääräyksiä ei ainakaan suuremmassa määrässä rikottu; Stanton
+ohjasi niinkuin lainkuuliainen chauffööri konsanaan etukaupungeista
+aina puiston sisälle saakka.
+
+— Älkää huoliko kuunnella ja katsella liian paljon, ja älkää puhuko
+minulle, jos teette sitä, neuvoi Stanton nopeasti, kumartuen eteenpäin.
+
+Merkuriusvaunu päästi pahan mylvinän, joka puhdisti Pelhamin puiston
+neljännes penikulman matkalta, ja hypähti eteenpäin.
+
+Floyd piti katseensa eteenpäin tähdättynä ja vältti huolellisesti
+katsomasta automobiilin vanavedessä syntynyttä liikettä. Hän huomasi
+hälväsemältä poliisikonstaapelin, jolla oli täysi työ säikähtyneen
+hevosensa pitelemisestä, kun automobiili kiiti ohi, ja Floyd oli
+varmasti vakuutettu, että heidän takanaan oli kokonainen joukkue.
+
+— Ohjauslaite tuntuu jonkun verran jäykälle, huomautti Stanton,
+puikahuttaessaan erään automobiilin ja kärryjen välistä. Mutta sen me
+voimme korjata radalla.
+
+Kaksi konstaapelia moottoripyörillä ovat kintereillämme, ilmoitti
+Floyd, koettaen pidättää iloisuuttaan. Joko riittää?
+
+— En ole nähnyt heitä vielä. Minä en tietenkään voi panna täyttä
+vauhtia täällä, mutta. — Oliko se koira?
+
+— Villakoira.
+
+Mutta se tuntuu hyvältä.
+
+Samassa ilmaantui sivutieltä moottoripyörällä ajava poliisikonstaapeli
+käsi kohotettuna. Stanton pysähytti vaunun heti, ja Floyd kohotti
+kätensä varottaakseen takaa-ajavia...
+
+— Te olette pidätetty, kirkui kolme ääntä yhdestä suusta,
+Merkuriusvaunun seistessä paikallaan.
+
+— Onko niin? kysyi ohjaaja riisuessaan naamarinsa ja käsineensä.
+
+Lisäksi tuli vielä pari poliisia moottoripyörillä Ja kolme ratsastaen.
+Raivostunut kahdeksikko ja koko seudun väestö ympäröi automobiilin.
+
+— Seuraatteko suosiolla vartiokonttooriin tai viemmekö me teidät
+väkisin? Mikä on numeronne.
+
+— Seuraan teitä minne ikinä tahdotte, lupasi Stanton. Näyttäkää tietä.
+
+He lähtivät liikkeelle, poliisi sekä edessä että takana, missä myöskin
+ajoi joku huonostipuettu polkupyöräilijä. He ajoivat vartiokonttooriin
+kaikin.
+
+Syytös oli kolminkertainen: nopeussääntöjä oli rikottu, oli ajettu
+ainakin 50 penikulmaa tunnissa, pidättäessä oli tehty vastarintaa ja
+loukattu paloasetuksia. Alettiin tavalliset kyselyt, joihin Stanton
+vastasi täsmällisesti ja lyhyesti.
+
+— Nimi ja ikä?
+
+— Ralhp Stanton, 26 vuotta.
+
+— Ammatti?
+
+— Automobiilin ohjaaja.
+
+— Automobiilin nimi?
+
+— Merkurius.
+
+— Omistaja?
+
+— Merkurius yhtiö.
+
+Ränstynyt nuorimies keskeytti kuulustelun tarttuen... Floydin
+käsivarteen ja läkähtymäisillään änköttäen.
+
+— Onko tuo Stanton? _Stanton_? Entäs te kuka te olette?
+
+— Jes Floyd, hänen koneenkäyttäjänsä, kuului ihmettelevä vastaus.
+
+Floyd vetäytyi vieraan kanssa huoneen toiseen päähän, Stantonin
+jatkaessa vastauksiaan. Kun komento oli päästy loppuun, viittasi hän
+Floydin luokseen.
+
+— Tulkaa nyt. Täytyy mennä tuomarin luo antamaan takaus, kutsui hän
+kärsimättömästi.
+
+Floyd tuli hänen luokseen liikutettuna ja mieli kuohuksissa.
+
+— Stanton, se on muuan sanomalehtireportteri; hän pyytää meitä
+kertomaan hänelle kaikki tyyni. Hän tarvitsee hyvän pätkän, joka
+auttaisi häntä lehdessään — emmekö voi sitä tehdä?
+
+Stanton tarkasteli seuralaistaan otsa rypyssä. Miksi sen tekisimme.
+Sanomalehdet saavat ottaa tietonsa mistä saavat, se ei meihin kuulu.
+Lähdetään nyt.
+
+— Mutta hän tarvitsee sitä, se voisi häntä auttaa, lausui Floyd. Hän,
+hän on laiha ja onneton. Hän on nälissään.
+
+Tahdotteko auttaa häntä? kysyi hämmästynyt ohjaaja. Onko teillä halua
+auttaa miestä, jota ette tunne ja jota ette luultavasti milloinkaan
+tule jälleen tapaamaan?
+
+— Ettekö te haluaisi? kysyi Floyd teeskentelemättömästi.
+
+— Minä en tule paratiisiin, vastasi Stanton kuivasti. Puhukaa hänelle
+mitä tahdotte, mutta kiirehtikää.
+
+Hän katsoi jälleen reportteriin, mutta nyt toisilla silmillä. Floyd oli
+oikeassa; mies näytti kurjalta ja nälkiintyneeltä. Stantonia kadutti.
+Hän oli voimakas, mutta armahtamaton ja onnessaan itsekäs.
+
+— Te olette kasvattavaa seuraa, huomautti hän Floydille, kun he olivat
+menossa konstaapelin seuraamana ulos.
+
+— Miksi niin? kysyi Floyd ihmetellen.
+
+Mutta Stantonilla ei ollut halua selittää.
+
+Tuomarin kuulustelu ei vienyt pitkää aikaa. Stanton tuomittiin
+jättämään 1000 dollarin takauksen. Viidentoista minuutin kuluttua hän
+istui jo ohjausrattaan ääressä automobiilissään.
+
+— Me ehdimme ajoissa toimistoon, virkkoi lainrikkoja.
+
+— Tehän teette sitä, niinkuin olisitte siihen tottunut, veisteli Floyd
+teeskennellen epäluuloa.
+
+Toimistoon he jättivät automobiilin, mutta eivät eronneet toisistansa.
+Stanton tunsi kaipaavansa yhä enemmän ja enemmän Jesse Floydin seuraa,
+oli tapahtunut ratkaiseva käänne tässä yksinäisessä luonteessa.
+
+— Jäättekö tänne? kysyi hän, kun asiat oli toimistossa saatu
+järjestettyä.
+
+— En, vastasi Floyd.
+
+— Tulkaa sitte kanssani syömään päivällistä. Koneenkäyttäjä puisti
+kiharaista päätään ja kieltäytyi sanoen.
+
+— Siitä me olemme saaneet tarpeemme, mr Stanton, minä vien teidät nyt
+mukaani.
+
+— Kotiinneko? pääsi Stantonilta tahdottomasti. Hän jo kuvitteli
+näkevänsä Jessin ja Jessican yhdessä saadakseen verrata heidän
+uskomatonta yhdennäköisyyttään toisiinsa.
+
+— Niin mielelläni, mutta kuten tiedätte, asumme me kaukana kaupungilla,
+ja minun täytyy olla täällä tunnin perästä. Mr Green haluaa puhua
+kanssani.
+
+— Oh, missä tahdotte. Kuulkaapas, miksi ette voi odottaa ja matkustaa
+minun kanssani Indianapolikseen? Se tekisi matkamme hupaisemmaksi.
+
+Floyd ei osannut hämmästyksissään sanoa sanaakaan.
+
+— Minä — te olette sangen ystävällinen ehdottaessanne sitä, — mutta mr
+Green ei suostu siihen. Hän on järjestänyt matkani täksi illaksi.
+
+— Miksei hän suostuisi siihen, te saapuisitte hyvissä ajoin perille.
+
+Floyd katseli toveriaan veitikkamaisesti, mutta ei virkannut mitään.
+Stanton pysähtyi keskelle jalkakäytävää ukkospilvi otsalla.
+
+— Minä ymmärrän, mitä tarkotatte, Floyd... Vastatkaa minulle suoraan!
+Ettekö usko voivanne kestää 24 tuntia minun seurassani jättämättä
+yhtiötä.
+
+— Uskon.
+
+— Uskotteko?
+
+— Uskon, olen vallan varma, että viihdyn seurassanne paljoa kauemmin
+kuin minulla koskaan on tilaisuutta siihen, Ralph Stanton. Me olemme
+tiellä tässä, vai miten?
+
+Hän oli hetkisen näyttänyt aivan Jessicalta. Ja Stanton oli jälleen
+näkevinään tytön surulliset kasvot, tämän kumartuessa käsityönsä yli
+ja kuulevinansa hänen vastauksensa "usein", kun hän oli kysynyt, eikö
+hänestä tuntunut yksinäiseltä. He eivät siis olleetkaan tarpeeksi
+toisilleen, nämä kaksoiset? He sallisivat ehkä kolmannen liittyä
+heihin? Stanton veti syvään henkeänsä; voimakas aavistus jostakin
+selittämättömästä alkoi herätä hänessä, eikä se vaimentunut ennenkuin
+sinä päivänä, jolloin koko hänen maailmansa luhistui.
+
+He kulkivat edelleen kohti hiljaista ranskalaista ravintolaa,
+jonka Floyd oli valinnut, ja kummankin onnistui matkalla siihen
+määrin saavuttaa mielensä tasapaino, että he pian olivat kiihtyneet
+keskusteluun kahden erilaisen nopeusmittarin ansioista, tätä
+keskustelua kesti sitte koko päivällisen ajan. He istuivat kauan
+yksinkertaisen aterian ääressä ja nauttivat suuresti toistensa
+seurasta. Mutta lopuksi vaipui kumpikin syviin aatoksiin, jotka Stanton
+vihdoin keskeytti.
+
+— Näin, että miss Floyd oli satuttanut kätensä. Toivon että käsi on nyt
+parempi.
+
+Floyd katsahti ylös hätkähtäen niin kovasti, että kaatoi vieressään
+olevan vesilasin.
+
+— Mitä tarkotatte? lausui hän kiihkeästi. Mitä tarkotatte? kätensäkö?
+
+Lasipalasten kilinä saattoi tarjoilijan kiirehtimään suin päin
+huoneeseen.
+
+Mutta Floyd ei lainannut katsettakaan aikaansaamalleen hävitykselle,
+hän vain tuijotti Stantoniin, joka istui paikallaan kokonaan
+hämmästyneenä.
+
+— Mitäkö tarkotan? Minä sanon, että sisarenne rannerengas aukeni ja
+riipasi häntä käsivarteen tuona teatterissa käynti-iltana, ja minä
+kysyin teiltä, joko hänen kätensä on parantunut. Mikä teitä vaivaa?
+
+Floyd työnsi tuolinsa taaksepäin, antaakseen tilaa permantoa
+kuivaavalle tarjoilijalle.
+
+— Te oikein säikytitte minut, huudahti hän helpotuksesta huokaisten.
+Minä peljästyin, että Jessica oli loukannut itsensä eikä ollut siitä
+kertonut minulle. Meillä on vain toisemme ja me olemme kaksoiset —
+luulen, että me olemme naurettavan pelkoja toisistamme. Nyt muistankin,
+että hänellä oli raamuke kädessään, mutta minä luulin, että kissa oli
+sen raapaissut.
+
+Floyd oli edelleen kalpea ja maksoi laskunsa seuralaiseensa katsomatta.
+
+— Hermonne ovat epäkunnossa, huomautti Stanton uteliaasti häntä
+tarkastellen. Luulin, että te olisitte ollut se, joka vast’ikään
+pidätettiin. Teidän täytyy voimistua, jos otamme osaa useampiin
+kilpailuihin.
+
+— Älkää huolehtiko siitä asiasta, vastasi Floyd, joka oli jälleen
+voittanut iloisuutensa ja saanut väriä kasvoilleen. Minä otan mukaani
+vähän hajusuolaa siltä varalta, että rupean voimaan pahoin, kun te
+alatte ottaa vauhtia.
+
+He pysähtyivät ravintolan ulkopuolelle, Floyd katsahti kelloaan.
+
+Minun täytyy palata toimistoon, sanoi hän. Saanko nähdä teitä vielä
+ennen matkaani?
+
+— Koska lähdette?
+
+Kello 9 tänä iltana Grand Centralista. Me matkustamme aina paria päivää
+teitä aikaisemmin, kuten tiedätte.
+
+— Siinä tapauksessa on parasta, että paiskaamme nyt kättä, sanoi
+Stanton.
+
+He tekivät niin ja erosivat.
+
+Viisi minuuttia yli 9 samana iltana lähti Chicagon juna New-Yorkista.
+Kymmenen minuuttia myöhemmin laskeutui käsi Floydin olalle, tämän
+katsellessa junan akkunasta laitakaupungin häipyviä valoja.
+
+— Onko teillä halua haastella, tai menenkö takaisin paikalleni
+seuraavaan vaunuun? kysyi Stanton.
+
+Hänen koneenkäyttäjänsä käännähti hämmästyneenä akkunasta.
+
+— Stanton? Sekö te todella olette?
+
+— Koska teidän täytyi matkustaa tänä iltana, en huomannut mitään syytä,
+miksi minäkään en olisi voinut lähteä. Minä inhoan junamatkaa; me
+saamme sen kestää yhdessä. Te ette ole vielä vastannut kysymykseeni.
+
+— En tietänyt, että minun tarvitsisi sitä tehdä, hymyili Floyd.
+
+Ja tosiaankin oli mahdotonta erehtyä. Floydin iloisista, rehellisistä
+kasvoista loisti selvästi tervetuloa. Stanton istuutui häntä
+vastapäätä, veti taskustaan kokoon taitetun sanomalehden ja ojensi sen
+hänelle.
+
+— Oletteko nähnyt tätä? kysyi hän.
+
+— Juorujako radalta, kysyi Floyd ottaessaan lehden.
+
+— Oikeusuutisia, oikasi Stanton.
+
+Hiljaisuus tuli pitkälliseksi. Kun Floyd oli lukenut lehden, kääntyi
+hän akkunaan päin ja istui siten kauvan. Mutta vihdoin hän kääntyi
+jälleen Stantoniin nyökäten hänelle.
+
+— Niin, se merkitsee, että saan takaisin isäni tehtaan, vahvisti hän
+rauhallisesti. Minä olen sangen iloinen, vaikkei minulla ole siitä
+mitään hyötyä. Minulla ei ole pääomaa automobiilitehtaan käyttämiseen
+enkä tahdo myödä sitä, ennenkuin olen siihen pakotettu.
+
+— Panisitteko sen käyntiin jälleen?
+
+Veri virtasi Floydin poskille, ja hän katsahti toveriinsa silmät
+innostuksesta ja ilosta loistaen.
+
+— Antaisin jälellä olevan elämäni, saadakseni käyttää tehdasta isäni
+suunnitelman mukaan yhden vuoden... vaikkapa 6 kuukautta, osottaakseni,
+että ne, jotka uskoivat ja luottivat isääni, eivät erehtyneet. Te ette
+sitä ymmärrä, ette voi sitä ymmärtää.
+
+— Enkö? vastasi Stanton. Floyd miksi luulette, että otan osaa
+kilpailuihin, jos en voi ymmärtää, että vissiin päämäärään päästäkseen
+täytyy uskaltaa. Sanoin teille kerran, etten tahdo elää ikääni
+köyhänä... minä en ole siihen syntynyt. Jos voitan pari palkintoa vielä
+tänä ajokautena, on minulla omaisuus, joka suunnilleen vastaa tehtaanne
+arvoa. Me olemme kumpikin varsin selvillä automobiiliteollisuudesta;
+olisiko teillä halua, jos kaikki käy hyvin, liittyä kumppanuuteen minun
+kanssani, herättääksemme jälleen henkiin — kuulut Kometziautomobiilit?
+Älkää vastatko nyt, vaan ajatelkaa asiaa.
+
+— Stanton!
+
+— Odottakaa! Meillä on hyvää aikaa. Me voimme helposti menettää kaikki,
+tehtaan ja kaikki tyyni.
+
+— Minä uskallan oman osani.
+
+— Sen teen minäkin, säesti Stanton. Sillä aikaa on parasta,
+että koittelette minua matkatoverina, ennenkuin otatte minut
+kumppanuuteenne. Muistakaa, että me ajaisimme kaksisin sangen pitkän
+matkan.
+
+— Ei ole todenmukaista, että minä unohtaisin sen asian, vastasi Floyd.
+Muistakaa sitä samaa minusta, Stanton.
+
+
+
+
+YHDEKSÄS LUKU
+
+Jessican onni.
+
+
+Kun Merkuriusyhtiön apulaisjohtaja seuraavana aamuna kulki junan läpi
+ja näki noiden kahden syövän yhdessä aamiaista ravintolavaunussa,
+pysähtyi hän keskelle käytävää pahantuulinen ilme kasvoillaan.
+Näkemänsä oli todellakin tavatonta.
+
+— Ei, mutta! pääsi häneltä. Ei, mutta!
+
+Stanton katseli häntä pilkallisesti.
+
+— Jos te joudutte riitaan Floydin kanssa, niin mistä minä täällä hankin
+teille toisen koneenkäyttäjän, lausui Green jyrkästi.
+
+— All right, kuului vastaus.
+
+Floyd istui kartan yli kumartuneena katsahtamatta ylös; hän näytti
+nuoremmalta ja iloisemmalta kuin tavallisesti, ja jokin tuon kiharaisen
+pään asennossa vahvisti, että todellakin oli all right. Mr Green kulki
+edelleen, jättäen heidät loppumatkaksi rauhaan.
+
+Automobiilikilpailujen oli määrä kestää kolme päivää. Rata oli hyvässä
+kunnossa ja kaksi penikulmaa pitkä. Kilpailtiin useammissa luokissa ja
+monilla matkoilla, Merkuriusvaunu oli ilmoittautunut ainakin yhteen
+kilpailuun joka päivä, toisina päivinä useampiinkin.
+
+— Eikö ainoakaan Atalanta-vaunu ota osaa kilpailuihin? ihmetteli Floyd
+ensimäisenä aamuna radalla.
+
+— Ei, vakuutti Stanton.
+
+— Silloin ei minun tarvitse polttaa josstikkuja [hyvältä tuoksuvia
+tikkuja, joita kiinalaiset polttavat jumalankuviensa edessä
+temppeleissään].
+
+— Mitä varten?
+
+— Suojaksemme, vastasi Floyd ryhtymättä tarkemmin selittämään, mitä
+tarkoitti.
+
+Onni oli heidän matkassaan. Tällä kertaa eivät sairaus eikä tapaturmat
+vieneet heiltä voittoja. Stanton ajoi mainiosti ja sai useita
+palkintoja.
+
+— Nyt te olette osannut oikeaan, Stanton, tunnusti muuan kuuluisa
+kilpailija, toivottaessaan onnea, jouduttuaan häviölle 5 penikulman
+matkalla. Hän ei pitänyt muista, mutta Stantonia hän ei saattanut olla
+ihailematta.
+
+— Miten niin? kysyi Stanton... Te olette samalla uhkarohkea, mutta
+myöskin harkitun varovainen.
+
+Niin oli todellakin asian laita. Stantonin ajo Floydin istuessa hänen
+vieressään oli yhtä hurjaa ja suurenmoista kuin ennenkin, mutta samalla
+tämä oli kaikkien mahdollisuuksien ja tapahtumien varteenottamista ja
+välttämistä. Miksi? Kellään ei ollut aikaa sitä arvailla.
+
+Stanton itse alkoi käydä levottomaksi yhä kasvavasta kiintymisestään
+koneenkäyttäjäänsä. Hän ei ollut milloinkaan kaivannut ketään,
+hänelle oli ollut aina oma itsensä tarpeeksi, ja nyt hänen oli
+mahdoton olla ilman Floydin seuraa. Se tuntui hänestä joskus melkein
+orjuuttavalta; ja milloin sen kahleet liiaksi rasittivat, käyttäytyi
+hän vihamielisesti Floydia kohtaan.
+
+Floyd nauroi, ja hänen naurunsa olisi riisunut kasakan aseistaan.
+Milloin hän ei nauranut, suuttui hän, ja he riitelivätkin keskimäärin
+neljästi päivässä. Joka ainoan vapaan hetken kumppanukset viettivät
+yhdessä, niin että heidän ystävyytensä lopuksi kävi ilmeiseksi jopa
+epäuskoiselle mr Greenillekin.
+
+— Me voimme neuvotella junassa kotimatkalla tehdasliikkeestämme,
+lausu Stanton erotessaan koneenkäyttäjästään viimeisenä päivänä
+Merkurius-asemalla.
+
+Minä luulen, että Kometiyhtiön kilpa-ajovaunuun asetetaan varalaidat
+kummallekin puolelle, niin että te voitte, jos päähänne taas pälkähtää
+ajaa nurin aitoja, kuten tänäpänä iltapäivällä, hämmästeli Floyd.
+
+— Aitoja tai ei, niin voitimme joka tapauksessa, vastasi Stanton.
+
+— Tietysti! Te jatkoitte ajoa vaunun etupuolella, niin että takaosan
+täytyi kiivetä takaisin maantielle ja seurata mukana. Minä sitä
+odotinkin; teillä oli liiaksi kiire, välittääksenne sellaisesta
+pikkuasiasta kuin aidasta.
+
+— Te siltä näytittekin kuin olisitte sitä odottanut. Jos minulla
+tuollaisissa tapauksissa on liian kiire ollakseni levoton, Floyd,
+niin on teillä sen sijaan aikaa siihenkin. Ajatteletteko milloinkaan,
+kun me olemme ajamaisillamme nurin, mitä siitä todenmukaisesti olisi
+seurauksena?
+
+Floyd pysähtyi ja katsoi kysyjään kirkkailla silmillänsä.
+
+— Yhtä asiaa minä pyydän, vastasi hän totisesti. Kun ajamme nurin,
+ajakaamme sitte kunnollisesti. Kuolemista vastaan ei minulla ole mitään
+erikoista... se minun kumminkin täytyy tehdä ennemmin tai myöhemmin —
+mutta murskaantua ja tulla sitte parsituksi kokoon, ei kiitoksia! Siksi
+juuri, jälleen pilkisti hänen vastustamaton hymyilynsä esille, minä
+tunnen itseni niin varmaksi teidän kanssanne; teidän ajotapanne tekee
+kuoleman ehdottomaksi.
+
+Se riittää, vastasi Stanton, me näemme siis jälleen toisemme.
+
+He tapasivat toisensa junassa ja viettivät pitkät tunnit matkalla
+työskennellen ja jutellen. Toisten matkustajien huomio kiintyi noihin
+kahteen, jotka istuivat vastatusten syventyneenä milloin keskusteluun
+milloin väittelyyn. He täyttivät piirustuksilla ja numeroilla tyhjät
+kirjekotelot, juna-aikataulut vieläpä ruokalistatkin ravintolavaunussa.
+
+Kumpikin osottautui olevansa perillä kaikissa automobiiliteollisuutta
+koskevissa asioissa ja Stanton eritoten suurempia teknillisiä tietoja
+vaativissa kysymyksissä.
+
+— En tietänyt... ihmetteli Floyd lopuksi.
+
+Stanton ehätti kysyjän, selittäen vähän pitämättömällä äänellä:
+
+— Olen koneinsinööri; suoritin tutkinnon korkeakoulussa ollessani
+21-vuotias; siitä on nyt 5 vuotta. Te pudotitte lyijykynänne. Mitä
+arvelette, jos pysähtyisimme päiväksi Buffaloon tehdastanne katsomaan.
+
+— Oivallista, virkkoi Floyd jonkun verran vitkastellen. Puoleksi
+päiväksi, ei kauemmaksi. Meidän täytyy valmistautua tuohon
+pokaalikilpailuun.
+
+— Sehän on vasta kolmen viikon kuluttua. Te alatte käytä yhtä
+varovaiseksi kun Greenikin.
+
+— Miten surullista. Kumminkin minun täytyy olla tehtaassa, vaikka ei
+teidän. Puoli päivää saa riittää.
+
+Stanton tarkasteli häntä ärtyneesti. Aina välillä luuli hän
+huomaavansa, että Floyd vältti liian läheistä seurustelua hänen
+kanssaan ja koitti pitää häntä vissin välimatkan päässä itsestänsä.
+
+He jäivät puoleksi päiväksi Buffaloon ja ajoivat suurelle, äänettömälle
+rakennusryhmälle, joka ennen oli ollut Kometin tehdas.
+
+Stantonissa heräsi omituisia tunteita, huomatessaan miten hyvin Floyd
+tunsi paikan; tämä veti taskustaan avainkimpun ja kykeni heti löytämään
+oikean avaimen jokaiseen veräjään ja oveen. Niin, tänne hän kuului...
+tänne, missä tämän kuoleman hiljaisuuden sijaan oli ollut vilkasta
+elämää ja liikettä. Heidän äänensä kaikuivat autiossa tehtaassa, ja
+tornin korkuisina kohosivat liikkumattomat koneet heidän ylitsensä,
+viilan lastujen peittämän korkean tehtaan permannon kumahdellessa
+heidän jalkainsa alla.
+
+Kun he kulkivat huoneesta huoneeseen, rakennuksesta toiseen, kävi Floyd
+vähä vähältä yhä kalpeammaksi ja hänen selityksensä niukemmiksi. Kun he
+viimein ehtivät lasiovelle, jolle oli kirjoitettu "konttoori", pysähtyi
+Floyd äkkiä ja nojasi kättään seinää vastaan ikäänkuin tukea etsien.
+
+— Poistukaa vähäksi aikaa, pyysi hän murtuneella äänellä. Minä tulen
+jälestä. En ole ollut täällä senjälkeen kuin isäni...
+
+Stanton lähti katsomaan penikulman mittaista nyt ruohottunutta
+rataa, missä Edgar Floyd oli harjotellut kilpailuja varten pikku Jes
+viereensä sidottuna, ja missä vähän vanhempi Jes oli toiminut isänsä
+koneenkäyttäjänä. Seistessään siinä synkkänä lokakuun päivänä, aprikoi
+Stanton monia asioita ja tapahtumia.
+
+Kun Floyd puoli tuntia myöhemmin tuli ulos, seisoi Stanton yhä
+paikallaan nojaten rataa ympäröivää aitaa vastaan.
+
+— Floyd, mitä olette ajatellut sisarenne vastaisuudesta? kysyi hän
+ilman muuta.
+
+Floyd pysähtyi ja tuijotti häneen pelästynyt ilme harmaissa silmissään.
+
+— Sisareniko? toisti hän. Miksi sitä kysytte?
+
+— Hän on täysikasvuinen nainen, hänen täytyy elää omaa elämäänsä. Te
+ette voi pitää häntä sisään teljettynä niinkuin nunnaa, kunnes hän
+huomaa tulleensa niin vanhaksi, että todellisen elämän mahdollisuudet
+ovat häneltä menneet.
+
+Floyd tuijotti yhä häneen sanaakaan sanomatta; konttoorissa vietetty
+puolituntinen oli kalventanut hänen poskensa.
+
+— Te, jos kukaan, tunnette minut, Jes Floyd. Te tunnette ilkeän sisuni,
+terävän kieleni, ja tiedätte, että minä, paraimmillanikin ollessani,
+olen äkäinen peto. Mutta minä luulen, että minussa on siksi paljon
+synnynnäistä gentlemannia, että osaan olla siivo naista kohtaan. Jos
+tuonnempana saisin tilaisuuden pyytää sisarenne kättä, antaisitteko te
+suostumuksenne? Vastatkaa minulle rehellisesti, jos ette pidä minua
+sellaisena, että voitte uskoa hänet minulle — se ei tule vaikuttamaan
+meidän ystävyyteemme.
+
+— Te olette tavannut hänet yhden ainoan kerran, muistutti Floyd häntä.
+Hän sammalsi, se oli varmin merkki siitä, että hän oli kiihottunut.
+Stanton ei ollut kuullut hänen tekevän sitä muualla kuin kilparadalla;
+kun hän kuuli sen nyt täällä maaseudulla, aikaansai se hänessä
+samanlaisen mielenliikutuksen.
+
+— Tiedän, tiedän, vastasi hän. Mutta minä tapaan hänet ehkä useammin,
+ja kun hän ei näe muita miehiä, niin rupeaa hän ehkä pitämään minusta.
+Ei siksi, että minussa olisi paljoa, joka tekisi minut sen arvoiseksi
+— ehkei hän edes tahdo nähdä minua. Minä tahtoisin vain tietää, saanko
+minä käydä hänen luonaan... Jos sanotte ei, niin lyömme kättä ja
+jätämme asian ainaiseksi.
+
+Floyd ojensi viivytellen kapean kätensä.
+
+— Jessica on oikeutettu onneensa, myönsi hän. Minä en aijo puuttua
+asioihin, jotka käyvät ymmärrykseni yli. Ja minä tahdon nähdä hänet
+mieluummin teidän vaimonanne kuin kenenkään muun tässä maailmassa. Se
+oli vain sitä, että te olette nähnyt hänet ainoastaan yhden kerran...
+tehän ette voi vielä tietää, tahdotteko hänet.
+
+Stanton katsahti häneen merkitsevästi.
+
+— Hän on teidän kaltaisenne, pääsi häneltä tahdottomasti. Harmissaan
+siitä, että oli näin paljastanut tunteensa, päästi hän Floydin käden.
+On paras, että lähdemme tiehemme, muuten myöhästymme junasta, lopetti
+hän kärttyisästi.
+
+He menivät käyden ja sanaa vaihtamatta lähemmälle raitiotievaunun
+pysähdyspaikalle.
+
+Aineeseen ei koskettu ennenkuin seuraavana aamuna, kun he nousivat
+junasta New-Yorkissa.
+
+— Milloin tavataan? kysyi Stanton hyvästi jättäessään meluisalla
+asemalla. Huomennako?
+
+— Olen poissa kaupungista kaksi viikkoa, siten on mr Green sanonut,
+vastasi Floyd. He tarvitsevat minua Merkuriustehtaassa, ja senjälkeen
+tulee varmaankin muita matkoja. Jessica jää kovin yksikseen, hän
+varmaankin olisi iloinen, jos käväsisitte meillä, että hän saisi puhua
+muidenkin kuin vanhan palvelijattaremme kanssa.
+
+— Kiitos, vastasi Stanton yhtä tyynesti. Olkaa varovainen matkalla.
+
+— Stanton ei ollut vielä päässyt ulos, kun Floyd hänet tavotti.
+
+— Täällä on uutisia pokaalikilpailuista, huohotti hän, pistäessään
+sanomalehden Stantonin käteen. Kaksi Atalanta-vaunua kilpailee
+kanssamme. Teidän asianne on nyt olla varovainen.
+
+— Floyd, odottakaa! Mitä tarkotitte. Luuletteko todellakin...
+
+Mutta hänen koneenkäyttäjänsä väisti kysymyksen.
+
+— Löytyy kelvottomia ihmisiä, nauroi hän. Pysykää poissa sellaisten
+tieltä. Hyvästi.
+
+Hän ei ollut maininnut Valerie Carlislen nimeä, mutta Stanton ymmärsi
+hyvin, ketä hän oli tarkottanut.
+
+Tuollaisen ajatuksen mahdottomuus ja luonnottomuus ei estänyt, että
+Stantonista olo tuntui pahalta ja epävarmalta, ja että hän tapansa
+mukaan peittääkseen tunteitaan kävi jyrkeäksi.
+
+— Minulla ei ole tapana pelätä ihmisiä, olkoot sitte roistoja tai ei.
+Hyvästi.
+
+— Kuten suvaitsette, vastasi Floyd omituisella äänellä. Mutta jos te
+_itse_ ette tahdo pitää varaanne... Noo, mitä?
+
+— Oh, se on saman tekevä.
+
+
+
+
+KYMMENES LUKU
+
+Väliaika.
+
+
+Toisena päivänä New-Yorkiin tulostaan lähti Stanton vierailulle
+Jessica Floydin luo. Tällä kertaa hän nousi portaita suuremmalla
+itseluottamuksella.
+
+Kuten viimeinkin avasi pieni mustaan silkkipukuun puettu
+irlantilaismummo, hänelle oven. Taaskin oli Stanton hämmästyksestä
+huudahtamaisillaan, kun hän näki tytön kääntävän Floydin rehelliset
+kasvot itseensä ja näki hänen hymyilevän, Floydin harmailla silmillä.
+Edellisestä kerrasta poikkeavaa oli, ettei Jessica noussut häntä
+vastaanottamaan pianon äärestä vaan akkunan alla olevalta tuolilta.
+
+— Jes on jälleen poissa, valitti hän, ojentaessaan Stantonille kätensä.
+
+— Tulen hänen luvallaan teitä tervehtimään, vastasi Stanton.
+
+‒ On liian aikaista tarjota teetä, sanoi tyttö puoliksi leikkiä
+laskien, puoliksi ujostellen. Mutta jos tahtoisitte puhella _kanssani_
+puolisen tuntia, tulee kello neljän yli ja minä voin osoittaa teille
+vieraanvaraisuutta.
+
+Mistä minä puhelisin kanssanne? ihmetteli Stanton. Luulen paremmin
+kelpaavani kuuntelemaan.
+
+— Oh, mistä tahansa. Olettakaa, että minä olen Jes; minä pidän samoista
+asioista kuin hänkin, kilpailuista, tehtaista, automobiileistä.
+
+Vaikka vuodenaika oli vielä lämmin, paloi valkea pikku takassa, jonka
+ääressä he vastatusten istuivat. Stanton katseli aatoksiinsa vaipuneena
+hymyilevää sinipukuista tyttöä.
+
+Onko veljenne puhunut teille yhtiöstä, jonka me olemme ensi talveksi
+suunnitelleet, miss Floyd?
+
+Tyttö nyökkäsi.
+
+— Se tuottaa minulle vilpitöntä iloa.
+
+— Mainitsiko hän teille, että minulla oli aikomus tulla teitä
+tervehtimään, luvan saatuani?
+
+— Tiesikö hän siitä? kysyi hän vastaan.
+
+Floyd oli siis pitänyt hänen salaisuutensa, vaikka hän ei ollut sitä
+erikoisesti pyytänyt. Lämmin ja varsin lempeä ilme kirkasti Stantonin
+tummia kasvoja.
+
+— Kyllä, hän tiesi sen. Minä toivon, että olisin tavannut veljenne
+monta vuotta sitte; ehkä minä silloin olisin vähemmän kova ihminen,
+sopivampi hänen ja teidän seuraanne.
+
+— Tekö kova!
+
+— Eikö hän ole kertonut teille, että olen sellainen?
+
+Innoissaan kumartui tyttö eteenpäin ja katsoi pelkäämättä suoraan hänen
+silmiinsä.
+
+— Ei milloinkaan. Älkää luulko, että hän sellaista ajattelee. Kova
+sana... mitä se merkitsee? Ensimäinen ystävällisyys pyyhkii sen pois;
+minkä arvoinen on sellainen ystävä, joka ei niin paljoa ymmärrä.
+
+Stantonin pää painui alas, katseen tuijottaessa tuleen.
+
+— Minä olen kokenut vähän ystävällisyyttä. Syntyessäni kuoli, äitini.
+Kun olin kolmentoista vuotias, meni isäni uusiin naimisiin. Äitipuoleni
+oli hyvä nainen, jota rakastin yhtä paljon kuin isääni. Mutta kun he
+olivat toista vuotta olleet naimisissa, pillastuivat hevoset, — he
+ajelivat usein, — ja vaunut suistuivat muutamalta penkereeltä alas. He
+kuolivat kumpikin parin minuutin väliajalla sairashuoneeseen vietäessä.
+Sanoinko minä, että isäni oli rikas? Se hän oli. Hän oli vuotta
+aikaisemmin testamentannut kaiken omaisuutensa vaimollensa, sillä
+hän tiesi varmaan, että hän olisi vuorostaan antanut kaikki minulle.
+Äitipuoleni oli isääni paljoa nuorempi ja todenmukaisesti olisi elänyt
+häntä kauvemmin sekä oli täysin luotettava. Mutta äitipuoleni ei taas
+ollut tehnyt testamenttiaan, ehkä hän oli lykännyt sen tekemisen
+tuonnemmaksi tai unohtanut, arvelen. Kun isäni kuoli 5 minuuttia
+ennen äitipuoltani, siirtyi koko omaisuus tälle; kun hän kuoli ilman
+testamenttia, meni kaikki lain mukaan äitipuolen sukulaisille. Minut
+jätettiin osatta ja oikeudetta.
+
+— Mutta omaisuushan kuului teille, oikeuden mukaan?
+
+Äitipuolenne sukulaiset eivät tietenkään ottaneet sitä vastaan?
+
+— He ottivat joka pennin, miss Floyd. Ja 15 vuoden vanhana minut
+lähetettiin maailmalle orpona ja osatonna. He eivät minusta
+välittäneet, olinhan muka kylliksi vanha hankkimaan itse elatukseni.
+Eräs heistä tarjoutui hankkimaan minulle konttooripojan paikan.
+
+— Oh! Te...
+
+— Minä... elin, vastasi hän katkerasti. En pyytänyt heiltä mitään.
+Arvoesineet, jotka kuuluivat minulle, möin ensi hätään; sitte tartuin
+työhön. Isäni oli toivonut, että minusta tulisi koneinsinööri, ja minä
+päätin toteuttaa hänen aikomuksensa. Minulla oli rautainen terveys,
+kuusi vuotta työskentelin 20-tuntia vuorokaudessa, kunnes olin
+suorittanut korkeakoulun tutkinnon. Noina kuutena vuotena en ollut
+milloinkaan väsynyt, mutta usein nälkäinen. Ainoana lohdutuksenani
+oli kävellä joka ilta kadulla, missä vanha kotini oli, ja katsella
+sitä. Näin ihmisten, jotka olivat minulta kaiken riistäneet,
+kulkevan kylläisinä ja hyvin puettuina, näin heidän vaunujensa ja
+palvelijoittensa menevän ja tulevan. Minä katselin ja katselin ja tulin
+siihen lopputulokseen, että tässä elämässä oli vain yhtä, jolla oli
+arvoa.
+
+Tyttö vavahti, kun hän katsahti Stantonin lujapiirteisiin kasvoihin,
+joiden ilmeestä kuvastui säälimätöntä voimaa.
+
+— Te aijoitte rangaista heitä? sanoi hän.
+
+— Kostaako? En, se ei olisi maksanut vaivaa. En tahdo kieltää, että
+poikana sitäkin haudoin mielessäni; mieheksi tultuani olin kylliksi
+käytännöllinen haaskatakseni aikaani mokomaan. Päämääräni oli raha.
+Taitavana automobiilin ohjaajana huomasin nopeammin voivani ansaita
+itselleni omaisuuden, jolla pääsisin alkuun. Jos menetin henkeni, hyvä
+niinkin; sekin olisi köyhyyttä parempi. Kuusi vuotta olin köyhä, ikääni
+en sitä tahdo olla.
+
+— Ette, te ette tule olemaankaan, vakuutti tyttö matalalla ja
+liikutetulla äänellä. Te olette syntynyt taivuttamaan kohtalon
+onneksenne, hyvällä taikka pahalla.
+
+— Kohtalo taivutti minut, johdattaessaan veljenne polulleni, oikasi
+hän. Minulla ei ole ollut ennen milloinkaan ystävää, en ole sellaisesta
+välittänyt... Hän puisti kärsimättömästi päätänsä. Miksi ikävystytän
+teitä tällä vanhalla tarinalla? Antakaa anteeksi; aijoin vain sanoa,
+että se ehkä jonkun verran tekee tuiman luonteen ymmärrettäväksi. Kello
+on yli neljä ja minulle on luvattu teetä.
+
+— Jessica nousi ylös, mennäkseen pienen teepöydän luo, mutta pysähtyi
+hetkiseksi.
+
+— Jes kertoi minulle kerran, että hän oli ollut siksi nenäkäs
+sanoakseen, että hänen ohjaajallaan oli paras luonne ja pahin sisu,
+mitä hän milloinkaan oli tavannut. Luulen, että jos hän nyt olisi
+täällä, pyytäisi hän anteeksi viimeistä osaa.
+
+‒ Ehkä hän peruuttaa vielä ensi osankin, varotti Stanton kevyesti,
+vaikka liikutettuna.
+
+Kun tyttö pyysi häntä tulemaan ottamaan kuppinsa, katsahti Stanton
+ensin ruskeaan juomaan ja sitte iloisella hämmästyksellä emäntäänsä.
+
+Niin, nauroi tyttö punastuen.
+
+Kolme palasta sokeria kuppiin. Jes jutteli minulle, että aina kun hän
+oli teidän kanssanne ulkona, joitte te paksua ja makeata suklaata. Minä
+luulin, että vain tytöt pitävät makeasta.
+
+— Ja annatteko te kaikille ihmisille sitä, mistä he pitävät? kysyi
+Stanton huvitettuna ja omituisen tyytyväisenä.
+
+— Minä tahtoisin antaa, vastasi tyttö.
+
+— Siinä tapauksessa minä tahtoisin mielelläni, että te tulisitte
+illalla teatteriin.
+
+— Kuten tahdotte, vastasi hän silmät maahan luotuina.
+
+Ensi askel oli otettu. He kohtasivat usein toisensa kahtena seuraavana
+viikkona. Kahdesti tuli Stanton Merkuriusyhtiön automobiilillä ja
+vei hänet herttaiselle iltapäiväajelulle. Useina sateisina päivinä
+tarjosi tyttö hänelle makeata suklaata. He istuivat vastatusten takan
+ääressä, ja tytön kasvoilla, joko hän kuunteli taikka puhui, leikki
+päivänpaisteinen hymyily, samanlainen kuin Floydinkin. Pian oppi
+Stanton tuntemaan hänen seurassaan samaa toverillisuutta ja varmuutta
+tulla oikein ymmärretyksi kuin hänen veljensäkin kanssa. Mutta
+milloinkaan hän ei tulistunut Jessicalle.
+
+Koko tänä aikana hän ei tavannut Floydia. Jes oli työssä Merkuriuksen
+tehtaassa Hudsonlaaksossa, kolmenkymmenen penikulman päässä
+New-Yorkista, sanoi Jessica, minkä Stanton muuten itsekin oli
+saanut tietää koneenkäyttäjältään. Hänestä tuntui kumminkin varsin
+merkilliseltä, ettei Floyd ottanut itselleen kertaakaan lomaa ja tullut
+tapaamaan sisartaan.
+
+Vähitellen lähestyi Pokaalikilpailujen aika.
+
+Illalla ennen lähtöään Long Islandiin radalle, meni Stanton tapaamaan
+Jessicaa.
+
+— Olisi tietysti mahdollista päästä välilläkin käymään New-Yorkissa,
+sanoi hän tytölle. Mutta minä tulen jäämään sinne siksi, kunnes
+kilpailut päättyvät. Kun Floyd ja minä jälleen olemme palanneet, saan
+kait nähdä teitä? Tai ehkä te ette välitä minusta silloin, kun hänkin
+on kotona.
+
+— Tyttö hätkähti ja käännähti nopeasti pianoon päin. Jes ja minä emme
+väsy ystäviimme, sanoi hän moittivalla äänellä. Mutta sitäpaitsi, eihän
+tiedä, mitä tapahtuu? Me voimme nauttia vain siitä päivästä, jota
+elämme, vastaisuutta voimme vain aavistaa. Joskus asiat sotkeutuvat.
+
+— Miten on laitanne. Kuka sotkisi asianne? miss Floyd.
+
+Hän puisti päätänsä hymyillen olkansa yli. Ei kukaan, ei kukaan muu
+kuin minä itse. Tunnen itseni niin selittämättömän masentuneeksi tänä
+iltana; on kuin Jes ja minä olisimme ijäksi toisistamme erotetut.
+
+Mutta nyt toivon teille kaikkea mahdollista onnea ja voittoa
+kilpailussa.
+
+— Mikä oli se laulu, jota lauloitte ensi kertaa tänne tullessani? kysyi
+Stanton.
+
+Tyttö oli kahden vaiheilla, mutta meni pianon luo ja näppäili siitä
+muutamia sointuja... Tämäkö?
+
+— Niin. Tahdotteko laulaa sen minulle.
+
+Herttaiseen tapaansa heti totella, istuutui tyttö samalla pianon ääreen.
+
+— Kappale ei ollut klassillinen eikä rakkauslaulukaan, jonka pehmyt
+ääni Stantonille soitti.
+
+    "Usein hiljaisessa yössä
+    mä uinailuihin haivun,
+    on aivot valppahasti työssä
+    ja muistelmihin vaivun."
+
+Tälläisen omituisen, jäykän ja vanhanaikaisen laulun lauloi Jessica
+Floyd Stantonille, ennenkuin he erosivat.
+
+Kun Stanton tuntia myöhemmin palasi kotiansa, oli siellä kirje
+apulaisjohtaja Greeniltä. Se oli lähetetty Long Islandista ja siinä
+huomautettiin hänelle, että rata oli vapaana harjotuksia varten
+viimeistä kertaa seuraavana päivänä aikaisesta aamusta alkaen.
+
+— Vaunu on viimeinkin kunnossa, ja sanokaa Jes Floydille, jos te
+tapaatte hänet, ettemme tule toimeen kauvempaa ilman häntä. Näin kuului
+viimeinen lause.
+
+Stanton laski otsa rypyssä kirjeen kädestään. Eikö Floyd ollut lähtenyt
+Greenin käskystä yhdessä hänen kanssaan suorittamaan kilpailujen
+valmistuksia. Miten voi Stanton siinä tapauksessa tietää mitään
+koneenkäyttäjästään, ja miksi Green ei tuntenut asian laitaa? Floyd
+oli mahdollisesti viipynyt tehtaassa, mutta silloinhan olisi Green
+varmaankin lähettänyt sanan hänelle sinne eikä luottanut siihen,
+että Stanton hänet sattumalta tapaisi. Floydin täytyi tietenkin
+välttämättömästi olla mukana viimeiseen tinkaan lykkäytyneissä
+harjoituksissa... Stanton nousi kärsimättömästi ylös; tämä kaikki oli
+ylen ihmeellistä.
+
+Kun Stanton oli puolitiessä huonettaan ulosmenossa, iski hurja
+ajatus hänen päähänsä. Voisiko olla mahdollista, että Valerie
+Carlisle ajatteli estää Merkuriusvaunua kilpailusta, ja että
+hän, epäonnistuessaan ohjaajan suhteen, koetti raivata tieltä
+koneenkäyttäjää, jonka arvon hän hyvin tunsi. Hän muisteli omaa
+merkillistä pahoinvointiaan illalla ennen Massachusettin kilpailuja.
+
+Päähänpistoaan noudattaen meni hän puhelimeen; tehtaassa olisi
+varmaankin joku, joka voisi hänelle antaa tietoja Floydista, sillä
+siellähän työskenneltiin vuorokausi läpeensä.
+
+— Kyllä, 327, Frenchwood, vastasi heikko ääni. Merkurius, niin. Mr
+Stantonko? Odottakaa!
+
+Telefoonissa kuului huumaava jyske; hän tiesi että se lähti tehtaan
+valtaisista koneista, 30 penikulman päässä hänestä.
+
+— Halloo! kuului toinen ääni melusta. Onko siellä Stanton? Täällä
+on Bailey. Mitä? Floyd on matkustanut tänä iltana Long Islandiin.
+Hän on paikallaan, kun tarvitsette häntä. Stanton, älkää uuvuttako
+poikaraukkaa.
+
+Hän ei ole mikään kone.
+
+Stanton vastasi jotakin rumaa ja paiskasi puhelimen kiinni niin että
+paukahti. Bailey oli hullu, arveli hän, kuten Greenikin ja hän itse
+kolmantena. Mitä miss Carlisleen tuli, niin hän ei ollut nähnyt eikä
+kuullut tästä mitään, siitä saakka, kun palasi Indianasta. Kämmekkäitä
+ja laakeriseppeleitä ei ollut enää lähetetty. Hän hymyili mennessään
+avaamaan akkunaa. Ulkona puhalsi pureva lokakuun tuuli. Huomenna hän
+tapaisi Floydin radalla ja jälleen alkaisi työ, joka hurmasi häntä,
+kuten jokaista, joka on oppinut hallitsemaan vaunua hurjimmassakin
+vauhdissa ja kokenut automobiilikilpailujen synnyttämää kiihkoa.
+
+Sitä ajatellessaan veti hän syvään henkeänsä; siellä hän ja Floyd
+parhaiten ymmärsivät toisiansa, ja sinne ei Jessica milloinkaan voinut
+tulla.
+
+Hän toivoi, ettei tyttö olisi näyttänyt niin peräti totiselta ja
+murheelliselta illalla. Se saattoi hänet levottomaksi.
+
+
+
+
+YHDESTOISTA LUKU
+
+Viimeinen kilpailu.
+
+
+— Floyd, onko teillä lainata tulensammuttajaa?
+
+— Luulisinpä, kuului iloinen ääni harmaasta aamuhämärästä.
+
+— Päästäkääpäs siitä tuohon viereiseen pajaan; Jack viheltää taasen.
+
+Pörrönen pää ilmestyi kolmannen korjauspajan ovelle.
+
+— Antakaa Floydin olla rauhassa; hän kuuntelee mieluummin minun
+vihellystäni kuin sinun lörpöttelyäsi, murisi rauhanhäiritsijä.
+Muuten hänhän on työssä. Onko totta, Floyd, että te saatte kuluneen
+ajurinmoottorin käymään yhtähyvin kuin ulkolaisen koneen? Joku sitä
+sanoi.
+
+— Tottahan nyt, Jack, mutta minulla ei ole nyt aikaa korjata teidän
+konettanne, kuului vastaus. Tulkaa pyörittämään konettani käyntiin,
+tahtoisin kuunnella, miten se luistaa.
+
+Yksi nauravista koneenkäyttäjistä juoksi avuksi, mutta pysähtyi, kun
+katsomoiden varjosta näkyi kookas olento.
+
+— Minä pyöritän, virkkoi Stanton.
+
+Floyd suoristihe kumarasta asennostaan moottorinsa yltä, jonka päällys
+oli nostettu pois.
+
+Stanton! tervehti hän iloisesti ja veti kumihansikkaan kädestään
+antaakseen kättä. Floyd oli tyttömäisen arka käsistään ja suojeli niitä
+aina työssä, jos se vain suinkin kävi laatuun.
+
+— Tulen suoraan junalta, ilmoitti Stanton. Haluatteko ottaa vaunun alas?
+
+— Heti, kun te olette valmis.
+
+— Olen valmis nyt. Menkää ottamaan päällenne jotakin lämmintä, ilma käy
+viileäksi ennen auringon nousua.
+
+Kohtaaminen ei ollut tunteellinen, mutta kumpikin oli tyytyväinen.
+Stanton iloitsi ja tunsi helpotusta nähdessään jälleen
+koneenkäyttäjänsä. Nyt hän ihmeekseen vasta huomasi, miten levottomaksi
+eilisen illan tapaus oli hänet saattanut.
+
+— Saatte luvan olla ihmisillinen renkaita kohtaan, varotti Floyd.
+Meillä on nämä vain varalla. Ne, jotka ovat lähetetyt kilpailuja
+varten, eivät ole vielä saapuneet.
+
+— Miksi eivät?
+
+— Jumala sen tietää. Mr Green on soittanut rengasyhtiölle. Luulen, että
+ne saapuvat tänne tänäpänä tai viimeistään huomen aamuna.
+
+— Toivon sitä. Onko selvä?
+
+— On. Täällä kerrotaan, että juttu teitä vastaan ajostanne Pelhamin
+puistossa oli eilen esillä.
+
+— Niin oli.
+
+Floyd pysähtyi puolitiehen vaunun noustessa.
+
+— Ette puhunut siitä mitään Jessicalle, moitti hän.
+
+— Mistä sen tiedätte? kysyi Stanton hämmästyneenä.
+
+— Tapasin hänet eilen illalla tänne tullessani. Mitä saitte?
+
+‒ Sakkoja mahdollisimman paljon... minkä Merkuriusyhtiö maksoi... ja
+varotuksen, etten vasta niin tekisi.
+
+Luulin etteivät poliisijutut huvittaisi miss Floydia. Nouskaa ylös.
+
+Aamutyö oli alkanut.
+
+Pokaalikilpailu oli aina maantiekilpailu ja monin paikoin kulki rata
+pitkin häthätää kuntoon saatettuja teitä. Siellä ja täällä oli vielä
+miehiä luomassa valleja käänteisiin ja tasottamassa tietä. Toisella
+kierroksella ajoi Merkuriusvaunu terävälle kivelle ja menetti yhden
+renkaansa. Stanton pysähtyi tienviereen, ja Floyd juoksi takaisin ja
+heitti kiven pois.
+
+— Yrjö ja Palmer ovat myöskin ajamassa, huomautti hän takaisin
+palatessaan. Heillekin olisi voinut sattua pahasti. Muuten me olisimme
+itsekin voineet ajaa sille uudelleen. Minä pidän eniten radalla ajosta.
+
+Niin minäkin. Montako rengasta on jälellä.
+
+— Kolme.
+
+Vanhasta tottumuksesta he työskentelivät ripeästi ja harjaantuneesti.
+Duplexvaunu mennä tohisti ohi, ja sen kuljettaja viittasi osanottavasti
+tervehdyksensä. Floyd heilautti kättänsä vastaukseksi ja pian kiiti
+Merkuriusvaunu kilpailijansa jälkeen.
+
+Ennenkuin kello oli kymmenen olivat he kadottaneet vielä toisenkin
+renkaan.
+
+— Eivätkö renkaat ole vieläkään saapuneet? kysyi Stanton,
+pysäyttäessään korjauspajan eteen.
+
+Harmissaan oleva johtaja puisti päätänsä, näyttäessään kädessään olevaa
+sähkösanomanippua.
+
+— Ei vieläkään. Rubz-yhtiö sähköttää lähettäneensä ne viime viikolla
+pikatavarana; välitysliike sähköttää, että he lähettivät vaununlastin
+kaksi päivää sitte Chicagosta ja että sen täytyy olla täällä.
+
+— Vaunu on niin ollen jätetty New-Yorkiin sensijaan, että se olisi
+lähetetty tänne, arveli Stanton.
+
+New-York sanoo, että se ei ole siellä.
+
+Ehkä he ovat erehdyksestä lähettäneet vaunun Merkuriusyhtiölle, puuttui
+puheeseen Floyd.
+
+Mr Green katsahti häneen halveksuvasti.
+
+— Sinne tietenkin soitin ensimäiseksi. Päällikkö vastasi, etteivät
+ne ole siellä ja käski minun sähköttämään kautta koko rautatielinjan
+siksi, kunnes saamme vaunusta selon.
+
+— Oletteko tehnyt niin? kysyi Stanton.
+
+Olen parhaillani toimessa. Olen tullut lännessä aina Uticaan saakka, ja
+joka ainoa asema ilmoittaa, ettei vaunua ole siellä.
+
+— Me menemme nyt murkinoimaan, Floyd. Vastaukset saapuvat aikanaan.
+
+Vallan vieressä oli hotelli, minne mr Green oli ottanut päämajan
+ja missä myöskin Stanton ja Floyd asuivat. Suurin osa kilpailujen
+virkailijoista ja toisista ohjaajista oli siellä myöskin asuntoa.
+
+— Minä viilettäisin pikku New-Yorkiin asti, sanoi Atalanta-vaunun
+ohjaaja Stantonille, jos en pelkäisi, että Brooklynin läpi ajaminen
+liian usein olisi epäterveellistä.
+
+Vastauksien tuloa jatkui hotellissa koko aamupäivän, kunnes mr
+Green itse ja toimisto olivat piirten paarten täynnä keltaisia
+paperisiekaleita. Mitä suurempi kaupunki oli ja mitä vilkasliikkeisempi
+sen tavara-asema, sitä kauvemman aikaa vei kadonneen vaunun etsiminen
+ja tiedonantaminen sieltä Long Islandiin.
+
+Kello neljältä avattiin tiet jälleen harjotuksia varten. Merkuriusvaunu
+teki kierroksen ja menetti jälleen renkaan liidetessään muutamassa
+mutkassa. Sen jälkeen jäi vaunu asemalleen... Ei uskalleta kuluttaa
+viimeistä rengasparia, selitti Floyd utelijoille.
+
+Ettekö voi ostaa niitä mistään? kysyi Stanton huolissaan.
+
+Apulaisjohtaja oli vallan pyörällä päästään. Stantoniin tuijottaen
+huusi hän harmissaan.
+
+Ostaako niitä? Ostaa riittävästi renkaita, jotka sopivat
+Merkuriusvaunuun ja jotka kestäisivät koko 300 penikulman maantiematkan
+ja saada ne tänne huomen aamuksi?
+
+Miten saatatte kysellä sellaista, Stanton?
+
+— No hyvä, koska meillä ei ole muutakaan tehtävää, niin tulkaa pois
+päivälliselle, Floyd, sanoi toinen.
+
+— Ei päivälliselle, vaan illalliselle, oikasi hänen koneenkäyttäjänsä.
+Nyt me olemme maalla, ja te saitte päivällistä kello 12. Mutta mukaan
+minä lähden joka tapauksessa.
+
+Aterian lopussa tuotiin pieni teekannu Stantonin eteen.
+
+Suklaata, sir, ilmoitti tarjoilijatar.
+
+— Mutta teillähän ei ollut sitä aamiaispöydässä.
+
+Tarjoilijatar, jonka tukka oli kammattu à la Pompadour, naureskeli.
+
+— Ei, sir. Mutta tuo herra lähetti pojan sitä ostamaan ja meni alas
+puhuttelemaan keittäjätärtä, ja keittäjätär oli ihastunut seikkailuun,
+vaikka tuleekin joulukuussa neljänkymmenen viiden vanhaksi.
+
+Stanton katsahti Floydin ilosta loistaviin harmaisiin silmiin.
+
+— Minulla ei ollut muuta parempaakaan tehtävää, tuli vallaton selitys.
+Ja minä pelkäsin hermojenne joutuvan epäkuntoon, jos ette saisi
+tavallista juomaanne, niin että ehkä ajaisitte nurin meidät molemmat.
+
+— Hän saattaisi houkutella linnut luoksenne, hihitti tarjoilijatar
+poistuessaan.
+
+— Ojentakaapas minulle kuppinne, komensi Stanton.
+
+— Aijotteko heittää sen päälleni, kuten veden, kun ensi kertaa ajoimme
+yhdessä? hämmästeli Floyd ojentaessaan kuppinsa.
+
+Stanton kohotti hiukan päätänsä, ja katseessa, jonka hän suuntasi
+Floydiin, loisti vallan epäinhimillinen tuli. Kun mies olisi katsonut
+naista niin, olisi se ollut selvä rakkaudentunnustus, mutta miehen
+miehelle antamana se oli selittämätön. Floydkin kalpeni siitä.
+
+— Te voitte heittää sen minun päälleni, niin olemme selvät, oli
+kaikki, mitä Stanton sanoi kumartuessaan ottamaan sokeria entinen
+välinpitämätön ilme kasvoillaan.
+
+— Kiitos; se on kiehuvan kuumaa, niin että jätän sen ehkä tekemättä,
+vastasi Floyd. Mutta hän ei katsonut toveriinsa ja hänen kasvonsa
+olivat huolestuneet.
+
+Oli jo ilta, kun New-Yorkista saapui sähkösanoma — vaunu merkillä Ruby
+Co. ja osotettu Merkurius Co:lle. Coney Islandiin lähti täältä eilen
+illalla.
+
+Mr Green parkasi raivosta ja tarttui puhelimeen.
+
+— He ovat lähettäneet vaunun Long Islandin sijasta Coney Islandiin,
+jyrisi hän. Renkaat ovat jossakin Beach-radalla taikka sen
+läheisyydessä.
+
+— Älkää soittako, lähettäkää joku hakemaan niitä, oli Stantonin
+käytännöllinen neuvo.
+
+— Minun täytyy jäädä tänne, enkä tähän aikaan saa ketään New-Yorkista.
+
+— No, siinä tapauksessa matkustan minä. Coney Island on haettava päästä
+päähän ja renkaat tuotava tänne heti, kun ne ovat löytyneet.
+
+— Tekö? Tekö? matkustaisitte ja väsyttäisitte itsenne juuri ennen
+rasittavia kilpailuja? Ei! Olkaa hyvä ja menkää maata, Stanton. Lähetän
+jonkun toisen.
+
+Stanton ei lähtenyt nukkumaan vaan lyömään biljardia kolmen ohjaaja
+toverinsa kanssa. Hän oli vähemmän pelottava ja paljon suopeampi sekä
+puheessaan että käytöksessään kuin ennen. Floyd oli opettanut hänet
+seurustelemaan ihmisten kanssa. Ennen pelin loppua oli neljä ohjaajaa
+sangen hyvät toverukset keskenänsä ja toivottivat toisillensa hyvää
+yötä, isännän suureksi harmiksi, apollinarispullon ääressä.
+
+Kymmenen ajoissa vilkasi Stanton huoneeseen, missä Green istui
+sähkösanomakoneen ja puhelimen välissä.
+
+— Missä Floyd on? ihmetteli hän.
+
+‒ Halloo — halloo, ei, älkää sulkeko. Mitä? Floydko? Hän on matkustanut
+Coney Islandiin. Halloo, niin... väärä numero.
+
+— Coney Islandiinko? Tekö hänet lähetitte?
+
+— Hän tarjoutui lähtemään, ilmoitti mr Green. Olkaa kiltti ja menkää
+nukkumaan. Floyd tietää, mitä hän tekee, luulen ma, ja hän on nyt
+levännyt kaksi viikkoa.
+
+— Mitä tarkotatte? Hänhän on ollut tehtaassa työssä tai ainakin teidän
+kanssanne aina Indianasta tulostamme saakka.
+
+Apulaisjohtaja kääntyi tuolillaan ympäri.
+
+— Hänellä oli kahden viikon loma, toisti hän kiukkuisesti. Hän
+sanoi minulle, aikovansa matkustaa jonnekin aivan yksin lepäämään
+kunnollisesti. Te ette tarvinne tietoa kaikesta, Stanton? Minä luulen,
+että hänen tarvitsee levätä kaiken sen jälkeen, mitä te teitte hänelle
+lännessä, sillä hän pyysi, etten kertoisi siitä teille. Halloo ‒ 454 ‒
+
+Stanton seisoi hetkisen sanaa sanomatta, käännähti sitte ympäri ja
+meni ulos. Hän oli niin hämmästynyt ja kiukuissaan että punaisia
+pilkkuja pyöri hänen silmissään. Floyd oli valehdellut hänelle,
+järjestelmällisesti häntä pettänyt; epäilemättä vain välttääkseen hänen
+rasittavaa seuraansa. Hänen mieleensä johtui, että koneenkäyttäjä
+oli aina väistänyt häntä ja vain pakosta taipunut. Nyt hän ymmärsi
+kirjeenkin, jonka hän edellisenä iltana oli saanut Greeniltä, ja mr
+Baileyn hämmentyneen vastauksen kysymykseen, missä Floyd oli. Hän oli
+saanut vain huvitella Jessican seurassa siihen asti, kunnes Floyd oli
+valmis hyötymään hänen kustannuksellaan Kometitehtaan suunnitteluissa.
+Jessica! Stanton pysähtyi kuin naulaan pimeässä käytävässä. Näyttelikö
+hänkin jotakin osaa pitääkseen häntä hyvällä tuulella? Hän iski
+nyrkkinsä seinään.
+
+Mitä siellä? huusi säikähtynyt Green sisältä. Kuka...
+
+Minä menin seinää päin täällä pimeässä, vastasi Stanton, koettaen
+hallita ääntänsä. Hyvää yötä.
+
+— Hyvää yötä. Saamme kyllä kaikki järjestykseen, Stanton. Nukkukaa
+rauhassa.
+
+— Sen teen, kuului vastaus.
+
+Sitä hän ei kumminkaan tehnyt.
+
+Kello seitsemän seuraavana aamuna syöksyi Green ruokasaliin, missä
+Stanton oli parasta kättä syömässä.
+
+— Hän on saanut ne käsiinsä, ne ovat matkalla tänne, riemuitsi hän
+kuin mieletön. Vaunu ei ollut Brightonissa, mutta hän löysi sen
+kymmenen penikulman päästä eräältä sivuraiteelta. Ja hän pani herrat
+siellä niin koville, että renkaat purettiin viipymättä ja lähetettiin
+kahdella kuorma-automobiilillä tänne. Ne ovat täällä kello kahdeksan ja
+kilpailu alkaa yhdeksältä. Olen ollut ylhäällä koko yön — vielä tunti
+sitte näytti siltä, kuin teidän olisi ollut jäätävä pois kilpailusta
+muutamien kumirengaspahasten takia. Mokoma hullu rengasyhtiö! Hän
+kuivasi otsaansa. Ettekö lähde radalle syötyänne? Floydin pitäisi
+tänne tulla junalla 15 minuutin päästä, jollei hän ole tukehtunut
+ihmistungokseen. En ole milloinkaan nähnyt niin hirveästi väkeä; niitä
+on virrannut tänne aamunkoitosta asti, oikeammin koko yön ja yhä vain
+tulee lisää.
+
+— Niin, myönsi Stanton välinpitämättömästi. Hänen tummat kasvonsa
+olivat kuin pronssiinvaletut ja hänen sinisenmustat silmänsä loistivat
+teräkseltä.
+
+— No, alkoi apulaisjohtaja jälleen, mutta vaikeni uudelleen.
+
+Tarjoilijatar Pompadouritukkineen kumartui heidän välistään ja asetti
+teekannun pöydälle.
+
+— Suklaata, sir, visersi hän.
+
+Stanton työnsi tuolinsa taaksepäin, mutta hillitsi itsensä.
+
+— Ei, sanoi hän ja siirsi teekannun sivulle.
+
+Teko ei ollut kovakourainen, mutta niin paljo siinä oli huonosti
+hillittyä kiukkua, että kannu lensi pirstaksi pöytää vasten ja tuoksuva
+ruskea juoma valui liinaselle. Tyttö huudahti pelosta, mr Green
+tuijotti; Stanton heitti dollarin setelin pöydälle ja nousi ylös.
+
+— Olen valmis, virkkoi hän. Kun Floyd 20 minuuttia senjälkeen raivasi
+tiensä läpi ihmistungoksen, vallitsi Merkuriuksen leirissä vilkas
+touhu. Apulaisjohtaja melkein syleili häntä, toisten kokoontuessa hänen
+ympärilleen. Iloisena ja riemuiten vastaanotti Floyd onnittelut.
+
+— Kyllä minä sain ne käsiini, vastasi hän nauraen kerran toisensa
+jälkeen. En, en ole väsyksissä, nukuin junassa sekä meno- että
+tulomatkalla. Kiitos, söin suurusta Jamaicassa. Olen puettu kilpailuja
+varten, mr Green; pukeuduin hotellissa ennenkuin tulin tänne. Missä on
+Stanton? Ah — nähdessään hänet seisovan Merkuriusvaunun vieressä.
+
+Miehet vetäytyivät hymyillen syrjään, nuoren miehen mennessä ohjaajan
+luo.
+
+— Stanton... alkoi hän luottavaan tapaansa.
+
+Stanton katsoi Floydia suoraan silmiin kääntäen hänelle sitte selkänsä.
+
+Äkillinen hiljaisuus, joka laskeutui läsnäolevien yli, puhui enempi
+kuin mitkään sanat. Floydin ojennettu käsi painui alas, ja hän kalpeni
+vähitellen, hymyilyn kuollessa hänen kasvoiltaan.
+
+— Olen työhön valmis, ilmoitti hän totisesti äänettömyyden jälkeen.
+Olkaa hyvä ja lähettäkää minulle sana, kun tarvitsette.
+
+— Hyvä, kuului kylmä vastaus.
+
+Oli vielä tunti lähtöön. Kaikilla oli työtä yltäkyllin valmistuksissa
+etenkin sen jälkeen, kun lastiautomobiilit saapuivat renkaineen
+leiriin. Mr Greenin, joka yhä oli tulipunainen kiukusta, onnistui pitää
+Floydin luonaan ja erillään Stantonista.
+
+Kilpailusta ei olisi tullut yhtikään mitään ilman heitä, selitti hän
+kerran.
+
+— Aivan niin, minä olen hirveän kunnollinen, säesti Floyd kumminkaan
+hymyilemättä.
+
+Koneet olivat valmiina ajamaan lähtöpaluulle, ja Stanton istui
+paikallaan ohjausrattaan ääressä. Kun Floyd saapui, kumartui hän vaunua
+kohti ja katsoi ylös ohjaajaan.
+
+— Mitä olen tehnyt? kysyi hän.
+
+Kumpikin oli naamaritta ja he voivat puhua huumaavassa melussa
+tulematta häirityiksi. Stanton katsahti häneen tuimasti.
+
+— Te olette valehdellut minulle. Te ette ollut poissa New-Yorkista,
+kahta viime viikkoa siksi, että työnne olisi pidättänyt teitä mr
+Greenin luona.
+
+Floyd kävi purppuran punaiseksi ja painoi silmänsä alas.
+
+— Kyllä, minä valehtelin teille, myönsi hän.
+
+Stantonin hansikoittu käsi pusersi lujasti ratasta.
+
+‒ Se oli tarpeetonta. Aikannehan oli omanne, Floyd; minä en ole
+vaatinut minkäänlaista toimienne urkkimista. En ymmärrä, miksi
+teitte niin; arvatenkin päästäksenne minusta joksikin aikaa, syyhän
+on samantekevä. Eilen illalla ajattelin paljon pahaa teistä ja
+sisarestanne, mutta nyt aamulla olen jälleen oma itseni. Te saitte
+epäilemättä seurastani enemmän kuin sieditte, minähän en ole juuri
+rakastettava, ja minä olisin sen ymmärtänyt, jos te olisitte sen
+sanonut minulle. Mutta minä en tahdo pitää ystävää, johon en voi
+täydellisesti luottaa. Nouskaa paikallenne... lopettakaamme tämä
+kilpailu ja sitte erotkaamme.
+
+Floyd katseli rehellisillä harmailla silmillään toista silmiin.
+
+— Stanton, luottakaa minuun nyt kokonaan, rukoili hän. Ettekö voi sitä
+tehdä? Ettekö voi uskoa sanaani, että ystävyytenne on ainoa, jota tässä
+maailmassa toivon. Jos en puhunut totta, niin johtui se siitä, että
+voisin olla kanssanne tämänpäiväisissä kilpailuissa. Minä kerron kaikki
+myöhemmin, nyt en sitä voi.
+
+— Te tarkotatte.
+
+Floyd ojensi kätensä.
+
+— Olen sotkenut kaikki, mutta tämä on tahraton, niin että voin sen
+tarjota teille, Stanton.
+
+Yhtä nopeasti ja kiihkeästi kuin Stanton vasta oli langettanut
+tuomionsa, kumartui hän nyt alas ja pusersi Floydin kättä.
+
+— Hyvä, sanoi Stanton lyhyesti. Nouskaa ylös. Ja kun toinen
+oli totellut häntä, jatkoi hän: En ollut aikonut kohdata teitä
+mitenkään sillä tavalla kuin tunti sitte tein; se tuli minulta aivan
+tahtomattani. — Annetaan merkki, varotti mr Green, joka saapui paikalle
+kiirehtien. Oletteko molemmat selvillä?
+
+Paikaltaan Stantonin vieressä käänsi Floyd päivänpaisteiset kasvonsa
+apulaisjohtajaan, kasvonsa, jotka olivat muuttuneet niin, että kaikki
+pelkästä ihmetyksestä henkäsivät syvään.
+
+— Me olemme selvillä, vakuutti hän. _Älkää olko levoton_.
+
+Stanton nauroi hänen mukanaan, sitoi naamarin päähänsä ja pani
+Merkuriusvaunun käyntiin. Maailma oli jälleen elämisen arvoinen.
+
+Aamu oli ihana, tyyni ja viileähkö, syvänsinisellä taivaalla ajelehti
+lumivalkoisia pilviä. Kilpailijoilla ei ollut aikaa kiinnittää
+siihen huomiotaan, mutta sen vaikutus oli huomattava. Vauhti heti
+ensimmäisellä kierroksella voitti entiset rekordit.
+
+Koko ensimmäisenä tuntina ei Stanton voinut kääntää huomiotaan edessään
+luikertelevasta harmaasta tiestä, hengen vaarallisine mutkineen,
+petollisine tasaisine loivineen, joissa oli niin helppo nostaa vauhti
+korkeimmilleen, mutta myöskin syöksyä surman suuhun. Sitäpaitsi oli
+monin paikoin tielle kerääntynyt ihmisjoukkoja, jotka tekivät tietä
+vain sen verran, että vaunu pääsi läpi. Pieninkin varomattomuus
+ohjaajan puolelta, olisi voinut viedä hengen joltakulta.
+
+— Vaunu takana, varotteli Floyd aika-ajoin selvällä äänellä. Se koettaa
+saavuttaa meidät ennen matkaa. Atalanta-vaunu on tomupilvessä edessämme.
+
+He ajoivat niin nopeaa vauhtia kuin Merkuriusvaunu saattoi kulkea
+maantiellä. Stanton otti tavallisesti, jos suinkin mahdollista, johdon
+heti ja säilytti sen sitte koko ajan huolimatta kilpailijoittensa
+spurteista. Tietenkin tämä kävi päinsä vain silloin, kun matka ei ollut
+liian lyhyt eikä kamppailu ylen ankara. Toisen tunnin loppupuolella
+teki Floyd kaivatun ilmoituksen, heidän ajaessaan tuomarilavan ja
+ilmoitustaulujen ohi.
+
+— Me johdamme. Renkaat ovat kestäneet hyvin — varokaa niitä tällä
+kierroksella.
+
+Stanton nyökkäsi, kohottamatta katsettaan tiestä. Neuvoa noudattaen
+ajoi hän käänteet varovaisemmin.
+
+Varotus oli ollut paikallaan. Vaikeimmassa käänteessä kuului tuttu
+pamahdus, jota seurasi heti toinen vastakkaisesta pyörästä, ja
+Merkuriusvaunu oli syöksyä nurin.
+
+Floyd oli jo kumartunut taaksepäin ja alkanut päästellä vararengasta
+irti ennenkuin Stanton oli saanut vaunun pysähdytetyksi. Kumpikin oli
+melkein samaan aikaan maassa ja ottivat työkalut esille. Tunkeilevien
+ja suuriäänisten katselijoitten ympäröimänä he työskentelivät nopeasti
+ja varmasti haaskaamatta aikaa puhumiseen. Kaksi suurta tomuista
+vaunua kiiti heidän ohitsensa, punainen pysyen itsepäisesti valkoisen
+kintereillä.
+
+— Yrjö luulee voittavansa, sammalsi Floyd pilkallisesti. Mutta sitä hän
+ei tee, sen teemme me.
+
+Stanton nousi seisaalleen ensimäiseksi.
+
+— Työkapineet vaunuun, käski hän lyhyesti.
+
+Mutta sinisenmustat ja harmaat silmät vaihtoivat hymyilyn, ennenkuin
+Merkuriusvaunu kiiti eteenpäin.
+
+Kolmannen tunnin alussa oli Stanton jo voittamassa takaisin
+menettämänsä ajan. Oli keskipäivä, aurinko paistoi, eikä
+tuulenhenkäyskään värähtänyt. Ohi eloisan ja liikehtivän katsomon
+kiitivät he jälleen; suosionosoitukset kaikuivat, ja varmaa vauhtia
+lensi Merkuriusvaunu ihmismuurien lomitse rauhallisempaa tieosaa kohti,
+kilpailijat jälessään.
+
+Kätkössä pienen metsikön takana kulki silta matalan puron yli.
+
+Vaunu edessä! kirkasi Floyd äkkiä, vaunun kääntyessä mutkassa ja
+ajaessa suoraan sillalle, katsokaa — Stanton —.
+
+Keskellä siltaa koetti horjuva vaunu tasapainoaan säilyttäen pysähtyä.
+Kettinki oli irrottunut, selitti vaunun ohjaaja myöhemmin, ja särki
+vaunun alla olevat koneosat. Stanton, joka näki vaunun liian myöhäseen
+voidakseen omaansa enää pysähyttää, koetti ajaa kapealla sillalla ohi;
+ainoa keino, jolla voi ehkä pelastaa neljä ihmishenkeä. Ainoastaan
+mestariajaja uskalsi moiseen uhkatekoon; Stanton oli melkein onnistua.
+Vaunut olivat vierekkäin, kun sillan reuna petti liika kuormatuksen
+alla. Kuului lankkujen ryskinää ja pauketta, sillan lankkujen
+katketessa, Merkuriusvaunun ulommaisen pyörän alla murtui kansi ja
+vaunu alkoi kallistua.
+
+— Hypätkää pois, huusi Stanton yhä uudelleen Floydille, kun vaunu
+kaatui.
+
+Kylmä vesi nuoleskeli hänen sormiaan, juoksi virvottavana yli
+sietämättömästi särkevän käsivarren ja solisi iloisesti ohi
+virratessaan. Vitkaan, ankarasti ponnistaen kohosi Stanton oikean,
+vahingoittumattoman kätensä varaan. Hänen täytyi nähdä, aivot ja sydän
+käskivät. Hänestä tuntui niinkuin olisi kulunut monta vuotta siitä,
+kun Merkuriusvaunu oli syöksynyt sillalta alas, vaikka hän samalla,
+ymmärsi, että siitä oli vain muutama sekuntti, koska sairasvaunut eivät
+olleet vielä saapuneet, ja hän oli yhä täällä.
+
+Hänen näkönsä alkoi selvitä. Kas, tuolla, puolittain purossa,
+puolittain vihreällä rannalla oli kasa murtuneita metallikappaleita. Se
+oli muinoinen Merkuriusyhtiön kilpa- ajovaunu. Ja sen vieressä...
+
+Puolipäiväauringon kirkas paiste raukesi, mutta Stanton karkotti
+väsymyksen ja alkoi ryömiä kohti sitä, joka liikkumatta makasi
+Merkuriusvaunun vieressä. Liikkuminen tuotti sietämättömiä tuskia,
+mutta aavistus kidutti vieläkin enemmän. Sillä hän tiesi, tiesi
+liiankin hyvin, kuinka harvoin koneenkäyttäjät säästyivät.
+
+Floyd makasi lähellä konetta, näköjään vahingoittumattomana, lukuun
+ottamatta haavaa ohimossa ja verta huulilla. Hänen naamarinsa ja
+lakkinsa olivat poissa, toinen käsi oli valahtanut sivulle, kämmen
+ulospäin. Repeytynyt hiha jätti paljaaksi hentosen käsivarren, jolla
+näkyi ristiin rastiin kulkevia, Lowellissa saatujen haavojen arpia.
+Hän näytti sangen nuorelta ja omituisen totiselta, auringonpaisteen
+ja puitten varjojen väikkyessä hänen värittömillä kasvoillaan ja
+kiharaisella pronssinloistavalla tukallaan.
+
+— Floyd! huusi Stanton kiihkeästi. Floyd!
+
+Puro lorisi iloisesti, myöhästynyt taivaanvuohi lensi ohi. Stantonin
+pää painui alas koneenkäyttäjänsä elotonta kättä vastaan, maailma
+sammui hänen silmissään.
+
+
+
+
+KAHDESTOISTA LUKU
+
+Jess.
+
+
+Kaksi viikkoa kului, ennenkuin Stanton jälleen tajussaan avasi
+silmänsä. Se tapahtui sairashuoneessa. Sairaanhoitajatar oli hänen
+vieressään ja sängyn jalkopäässä seisoi herra, joka näytti lääkäriltä.
+
+— Parempiko, mr Stanton? kysyi jälkimmäinen.
+
+— Floyd, kuiskasi Stanton vaikeasti. Missä on Jes Floyd?
+
+Lääkäri tarkasteli häntä omituisesti hymyillen ja näytti olevan kahden
+vaiheilla. Mutta hoitajatar kumartui hänen puoleensa osaaottavasti.
+
+— Hän voi hyvin, sangen hyvin, vakuutti hän nopeasti. Jes Floyd on
+mennyt kotiansa. Koettakaa nukkua, koettakaa olla ajattelematta
+yhtikään mitään.
+
+Hän oli tietänyt totuuden, ennenkuin oli kysynytkään.
+
+Stanton käänsi tyynesti kasvonsa seinään päin ja pyörtyi, niin heikko
+hän oli.
+
+Seuraavalla kerralla ollessaan tajussaan, teki hän toisen kysymyksen.
+
+— Miss Floyd? Elääkö hän?
+
+— Kyllä, vakuutti hoitajatar sydämellisesti. Elää toki. Jälleen kääntyi
+Stanton seinään päin. Jessica ei ollut siis kuollut yhdessä veljensä
+kanssa kuten hän oli ennustanut; veriside ei ollut niin voimakas. Hän
+oli yksinään pikku asunnossaan.
+
+Myöhempään yöllä saattoi hänen hellittämätön, hiljainen tuijotuksensa
+hoitajattaren hänen vuoteensa luo.
+
+— Mikä teitä vaivaa. Onko teillä tuskia?
+
+— Pyytäkää häntä herkeemään laulamasta, pyysi hän. Se ei ollut minun
+vikani. Pyytäkää häntä.
+
+— Ei kukaan laula, mr Stanton, ei kukaan. Juokaa tämä.
+
+Eikö kukaan? Eikö tuolla ulkona pimeässä?
+
+— Ei.
+
+Hän kääntyi pois, maaten äänetönnä, vastaan väittämättä. Siitä saakka
+hän ei enää kadottanut muistoaan; ei unissaankaan, sillä hän uneksi.
+Päivät ja yöt, tunnit pääksytysten kaikui Jessican yksitoikkoinen laulu
+hänen sairaissa aivoissaan.
+
+"Usein hiljaisessa yössä —". Mutta hänen yönsä eivät olleet hiljaiset,
+sillä heti, kun hän sulki silmänsä, kuuli hän jonkun nyyhkyttelevän,
+kuuli Jessica Floydin itkevän veljeänsä.
+
+Mutta vähitellen häipyivät viimeisetkin houreet. Hänen voimakas
+ruumiinrakenteensa auttoi tervehtymistä. Katkennut sääri kasvoi
+ehjäksi, muutkin vammat paranivat.
+
+Hän ei maininnut Floydin nimeä kertaakaan. Eivät muutkaan sitä
+lausuneet hänen kuultensa. Merkuriusyhtiön johtaja tuli New-Yorkista
+häntä tervehtimään ja lausumaan sydämellisen osanottonsa. Yrjö,
+joka Duplexvaunullaan joutui voittajaksi, kun Merkuriusvaunu oli
+tuhoutunut, tuli monasti koettaen rohkaista kilpailijaansa; samaten
+kävi Stantonin luona sillalla olleen vaunun ohjaaja, joka hengestään
+sai kiittää hänen kylmäverisyyttään ja taitavuuttaan. Mr Green valitti
+suuriäänisesti suruansa. Mutta ei kenkään viitannut vähintäkään Jess
+Floydiin. Jokaisessa oli huomattavissa omituinen ja huolekas varuillaan
+olo puhumasta siitä, mitä heillä oli ajatuksissaan. Stanton näki
+täydellisesti heidän läpitsensä sisäänvajonneilla, sinisenmustilla
+silmillään, vaikka hän ei kysynyt mitään.
+
+Kului kaksi kuukautta, ennenkuin hän voi jättää sairashuoneen. Talvi
+oli tullut kylmänä ja synkkänä. Hänen lähtöpäivänään viipyi lääkäri
+jättääkseen hyvästi potilaalleen.
+
+— Minä en ole tahtonut saattaa teitä levottomaksi, mr Stanton, sanoi
+hän totisesti. En millään ehdolla. Mutta siitä syystä, että ensimmäinen
+kysymyksenne koski Jes Floydia, luulen, että tunnette jonkinlaista
+edesvastuuta hänen tähtensä. Uskallanko kysyä, minne lähdette täältä?
+
+Stanton vavahti nimeä mainittaessa, mutta kohtasi levollisesti toisen
+tutkivan katseen.
+
+— Miss Floydin luokse, vastasi hän.
+
+Lääkäri ojensi hänelle kätensä.
+
+— Hyvä! Olin varma siitä. Potilas paljastaa lääkärille luonteensa.
+Onneksi olkoon — kaikin päin.
+
+Kuinka hän tunsi turvattoman Jessica Floydin? Stanton pohti kysymystä,
+laskeutuessaan vaunuihinsa. Tai oikeammin, mistä hän tiesi Stantonin
+edesvastuuntunteesta tyttöä kohtaan. Ehkä hän oli houreissaan ilmaissut
+ystävyyssuhteensa Floydin kanssa.
+
+Rautatie-asemalla tuli pitkä nuori mies hänen luokseen.
+
+Nimeni on Richards, sanoi hän ujosti. Te olette vielä sangen heikko, mr
+Stanton; iloitsisin jos voisin olla jollakin tavoin avuksenne matkalla
+kaupunkiin.
+
+Stanton tarkasteli miestä, tuntematta häntä.
+
+— Ettekö muista minua? lausui nuori mies jälleen. Oletteko vallan
+unohtanut vastaleivotun reportterin, joka seurasi teitä, kun teidät
+pidätettiin liian nopeasta ajosta muutamana iltapäivänä Pelhamin
+puistossa? Te sallitte toverinne kertoa minulle koko jutun.
+
+Stanton ojensi kätensä. — Aivan oikein. Mitä hyötyä teillä siitä oli?
+
+— Se auttoi minua kelpo tavalla eteenpäin, niin etten sitä milloinkaan
+unohda. Minä selostin Pokaalikilpailut niin hellävaroen miss Floydiin
+nähden kuin taisin, asian tullessa ilmi. Se ei voinut olla kokonaan
+huomiota herättämättä.
+
+— Kiitoksia paljon, lausui Stanton lyhyesti. Te ette voi olla mitenkään
+avukseni.
+
+Juna seisoi jo laiturin edessä, mutta reportteri seurasi häntä yhä.
+
+— Te... otatteko te miss Floydin, mr Stanton?
+
+Se ei olisi enempää kuin kohtuus.
+
+Ohjaaja kääntyi ympäri, käsi vaunun kaiteessa ja tarkasteli puhujaa
+hämmästyneenä ja harmissaan. Vaikkei hän tietänyt miksi, vastasi hän
+kumminkin jääkylmästi.
+
+— Otan, sir.
+
+Reportteri loisti ihastuksesta.
+
+— Tiesin sen, huusi hän läpi lähtevän junan synnyttämän tohinan.
+Arvasin, että kaikki muuttuisi hyväksi jälleen.
+
+Synkkä, harmaa taivas kaareutui yli siellä täällä lumen kattaman maan.
+Stanton katseli leuka kättä vastaan akkunasta, katseli mitään näkemättä
+aivan kuin Floyd sinä iltana, kun he matkustivat Indianapolikseen.
+Syyskuun auringonpaiste, lokakuun purppura ja kulta, kaikki oli poissa.
+
+Heikko hajuvedentuoksu tunki hänen luokseen, hän kuuli silkin kahinaa,
+jonkun asettuessa häntä vastapäätä. Stanton nosti silmänsä ja huomasi
+edessään Valerie Carlislen. Tämän ihania vaaleita kasvoja ympäröi
+tummat turkikset ja sametti ja hänen ambranväriset silmänsä katselivat
+Stantonia leveäreunaisen sulkaniekkahatun pimennosta.
+
+— Siinä, että olen täällä, ei ole mitään merkillistä, mr Stanton,
+lausui nainen kylmällä, välinpitämättömällä äänellään. Minä soitin
+näette sairashuoneeseen ja kuulin, koska te pääsette sieltä; sovitin
+sitte vain matkani samaan junaan. Huomenna matkustan Eurooppaan
+jäädäkseni sinne pidemmäksi aikaa, mutta minun oli sitä ennen puhuttava
+kanssanne. Miten olettekaan ollut sairas.
+
+— Te olette liian ystävällinen, vastasi Stanton, johon tarttui entinen
+vastenmielisyytensä naista kohtaan. Kuten näette, ei minulla ollut
+onnea kokonaan tuhota itseäni.
+
+— Siltä tuntuu joskus, myönsi hän kädellään puuhkaansa silittäen.
+Minä olen viime aikoina omalta osaltani toivonut kaiken loppuvan. Te
+ette varmaankaan tietänyt, että olin kihloissa Archer Rossin kanssa
+Atalantayhtiöstä.
+
+Stanton suoristihe. Kaikki Floydin epäluulot tuota tyttöä kohtaan
+heräsivät hänessä.
+
+— Niin, vahvisti hän Stantonin katseessa ilmenevän epäluulon.
+Ajatuksenne puhuvat totta. Minä koetin saada teitä Merkuriusyhtiöltä
+Atalantayhtiön ohjaajaksi. Atalantayhtiön tarvitsi välttämättä saada
+hyvä kilpailuennätys. Mutta minä epäonnistuin. Te olitte varmaankin
+varmempi itsestänne.
+
+Se oli siis tätä, mitä tyttö oli tahtonut häneltä. Tämä oli ollut hänen
+armollisen ihailunsa ja merkillisien esityksiensä takana.
+
+— Ja kun minä en suostunut ajamaan yhtiöllenne,
+tahdoitte te estää minua ohjaamasta Merkuriusvaunua?
+ihmetteli hän vieläkin epäillen.
+
+Tyttö katsoi häneen ja taasen poispäin.
+
+— Minä luulen, että te tuskin uskoisitte minua, mr
+Stanton, jos nyt sen kieltäisin. Minä olen käyttäytynyt
+sangen kömpelösti; hienon maailman nainen sopeutuu
+huonosti melodraamaan. Teitä on uskomattoman vaikea
+houkutella.
+
+Tytön itsensä hillitsemiskyky oli ihmeellinen. Koko
+juttu tuntui Stantonista melkein kuumehoureelta.
+
+— Tässä tarkotuksessako te jo puhuttelitte minua
+24-tunnin kilpailussa? kysyi hän. Toivoitteko te voivanne
+houkutella minut mielettömällä ajolla tuhoamaan vaununi,
+jotta Atalanta-vaunun voiton mahdollisuudet olisivat käyneet
+suuremmiksi?
+
+— En, vakuutti hän. Sitä minä en milloinkaan ajatellut, miten saatatte
+sellaista luultakaan? Se oli ainoastaan hetkellinen päähänpisto;
+tahdoin nähdä teittekö sen, mitä pyysin. Monta miestä on noudattanut
+ensimäistä viittaustani.
+
+— Aijotteko kertoa, että myrkytitte minut Lowellissa jo ennen
+maantiekilpailua.
+
+— Myrkytin teidät? Se on ankarampi nimitys tapahtumalle, minkä minä
+sille milloinkaan olen antanut. Minä kaadoin kahviinne sitä, mitä
+olin saanut tarkotusta varten Archer Rossilta. Hän sanoi, ettei se
+vahingoittaisi teitä, estäisi vain kilpailusta seuraavana aamuna; hän
+oli lyönyt suuria vetoja vaunustaan. Mutta te kilpailitte kumminkin,
+niin kipeä kuin olittekin. En osannut lainkaan arvata, että sittekin
+uskaltaisitte, sen tieten olisin jättänyt tekoni tekemättä. Totta
+puhuen, pelkäsin kovasti, nähdessäni teidät radalla; ja kuullessani
+teitä kohdanneesta onnettomuudesta tuntui siltä, kuin olisin tehnyt
+murhan.
+
+Stanton katseli häntä, hänen loistavaa kauneuttaan ja häikäilemätöntä
+ilmettään, hänen omat kasvonsa olivat kylmät ja tunteettomat. Mennyt
+ei merkinnyt mitään, kaikki oli samantekevää. Mutta tytön näennäisen
+rauhallisuuden alla aavisti Stanton tunteitten kuohuvan. Hänen sanansa
+eivät nyt enempi kuin ennenkään ilmaisseet sitä, mitä hänen sielussaan
+liikkui.
+
+— Minä saanen ehkä luulla, ettette olisi peräti pahastunut, vaikka
+olisinkin katkaissut käteni pyörittäessäni vaunuanne käyntiin silloin,
+kun olimme matkalla New-Yorkista? huomautti Stanton.
+
+Tyttö punastui ensi kerran, ja hänen silmänsä salamoivat.
+
+— Te suututitte minut, vastasi hän. Te sanoitte minulle tylysti,
+ettette ajanut Beachradalla minua miellyttääksenne ettekä liioin tulisi
+sitä tekemään. Ei ainoakaan mies ole minua milloinkaan kohdellut siten.
+Silmänräpäyksen vihasin teitä, tahdoin vahingoittaa teitä. Panin
+kipinälaitteen käyntiin konetta pyörittäessänne. Heti kaduin sitä.
+
+Heidän välillään vallitsi hetkisen hiljaisuus. Juna pysähtyi asemalle,
+ihmisiä tuli ja meni. Kun juna oli jälleen liikkeellä, kysyi Stanton.
+
+— Miksi kerrotte kaikesta tästä minulle? Minua ei yleensä pidetä varsin
+hyväluontoisena ja anteeksiantavana. Ettekö pelkää epäkohteliasta
+ojennusta?
+
+— En, hänen huulillaan liikkui heikko hymyily joka ei ollut iloinen.
+Mutta te olette liiaksi miehekäs hankkiaksenne kostoa naiselle. Minä en
+paljon pelkää, vaikka olenkin pakotettu luottamaan ylenkatseeseenne.
+Joku, joka oli tarkkanäköisempi taikka vähemmän välinpitämätön
+kuin Merkuriusvaunun ohjaaja, laski ansan syntiselle. Teidän —
+koneenkäyttäjänne antoi erään yksityissalapoliisin seurata ja vartioida
+minua koko Pokaalikilpailujen ajan; pelosta, luulen, että teidät
+estettäisiin ajamasta. Te hämmästytte?
+
+Stanton näki sähkön valaiseman, ihmisjoukkojen täyttämän rautatieaseman
+Indianapoliksesta palatessa ja Floydin vilkkaan, levottoman katseen
+häneen kääntyneenä. Kirkas, nuori ääni lausui: "Jos te ette itse pidä
+huolta itsestänne, Stanton —."
+
+— Se oli tarpeetonta, mr Stanton. Minulla ei ollut pienintäkään
+aikomusta vahingoittaa teitä. Mutta teko oli tehty. Mies, joka toimi
+salapoliisina, ei ollut rehellinen; hän meni valtuuksiansa kauvemmaksi
+ja rupesi tekemään tutkimuksia omaan laskuunsa. Kun minä kerron tätä
+teille nyt, niin tapahtuu se siksi, että te kumminkin pian olisitte
+saanut kuulla asiasta häneltä ja että teidän on pakotettava hänet
+vaikenemaan. Hän on tarjonnut minulle vaitioloaan rahaa vastaan, mutta
+minä en aijo antautua kiristämiseen, joka kerran alettuaan jatkuisi
+alati. Pidän parempana vedota ritarillisuuteenne.
+
+Pakotan hänet vaitioloon, lupasi Stanton kylmästi.
+
+— Te olette sangen hyvä. Katkerinta nöyryytyksessäni on tietää
+se, ettette voi halveksumistanne osoittaa selvemmin muulla kuin
+ylenkatseella. Hän oli kahden vaiheilla. On vielä yksi asia; tahtoisin
+tietää, vaikuttiko viimeiseen onnettomuudentapaukseen millään tavoin
+se, että renkaat saapuivat liian myöhään?
+
+— Olitteko te senkin järjestänyt?
+
+— Olin. Minä annoin lähetykseen väärän osoitteen, ennenkuin lähdin
+isäni tehtaalta Chicagossa. Tiesin, ettei vaununne voisi ottaa osaa
+kilpailuun ilman renkaita.
+
+Stanton kääntyi akkunaan päin. Tuo nainen oli siis syypää siihenkin,
+että hän oli ollut epäystävällinen Floydille. Sillä jos tämä ei
+olisi ollut matkalla Coney Islandissa, ei olisi syntynyt mitään
+väärinymmärrystä heidän välillään. Äkkiä hän tunsi sellaista inhoa ja
+vastenmielisyyttä miss Carlislea kohtaan, että hänen oli vaikea vastata
+rauhallisesti.
+
+— Myöhästyneet kumirenkaat eivät vaikuttaneet onnettomuudentapaukseen,
+virkkoi hän selvästi. Jos te olette nyt sanonut sanottavanne, miss
+Carlisle, siirryn minä toiseen vaunuun.
+
+— Se olen minä, joka poistun. Minua ilahuttaa, että onnettomuutenne ja
+muuttumisenne eivät ole minun syyni. Herättänee mielenkiintoanne kun
+kuulette, että Archer Roos purki kihlauksemme viime viikolla ja että
+hän menee naimisiin erään balettitytön kanssa.
+
+Stanton katsahti häneen.
+
+— Niin, jatkoi hän. Draamallinen rangaistus, vai miten? Sen voitte
+kertoa miss Floydille, olettehan tietenkin menossa hänen luokseen?
+
+— Miss Carlisle!
+
+Tyttö nousi ylös, hänen suunsa ympärillä oli ryppyjä ja ilmeensä kova.
+Hänkin oli kärsinyt ja kärsi yhä.
+
+— Viekää onnitteluni hänelle, mr Stanton. Hän on ainakin tuntenut
+miehen, vaikka se on tullutkin hänelle kalliiksi.
+
+Niin, Floyd oli ollut tosiaan mies. Kipeästi koski hänen
+kadottamisensa, mutta onnellinen oli sittenkin se, joka oli kerran
+hänet tuntenut. Stanton ei edes aavistanut, että Valerie Carlisle oli
+tarkottanut häntä itseään.
+
+Kun Stanton saapui New-Yorkiin alkoi päivä jo kallistua iltaan. Kadut
+vilisivät iloisia, lumisia ihmisiä. Nyt vasta hän tuli ajatelleeksi,
+että oli jouluaatto. Joulu! Pyhä! Vaistomaisesti haluten paeta kaikkea
+tätä, huusi hän automobiilia. Virkapukuinen mies tuli hänen luokseen
+pyytäen apua köyhille. Stanton ojensi hänelle setelin.
+
+— Sir, huudahti mies juosten hänen jälessään. Nimenne? Miten antelias. —
+
+— Floyd, vastasi Stanton nousten vaunuun.
+
+Ohjaajalle hän antoi tuon hiljaisen talon osoitteen keskikaupungilla.
+
+Silkkiin puettu, pieni irlantilaiseukko avasi oven. Hän näytti
+vanhentuneelta. Stantonin nähdessään tervehti hän hymyillen ja vei
+hänet sisälle.
+
+Tyttö, joka oli niin Floydin näköinen seisoi valaistussa huoneessa.
+Kun Stanton pysähtyi ovelle, vetäytyi hän toiselle puolelle huonetta
+akkunan alle, ja jäi sinne seisomaan sormillaan hypistellen uutimia,
+silmät suurina ja kuumehohteisina. Niin tuijottivat he toisiinsa
+hiljaisuuden vallitessa.
+
+— Te ette siedä minua? katkaisi Stanton hiljaisuuden. Minulla ei ole
+mitään oikeutta moittia teitä siitä. Jumala tietää, että ymmärrän
+syynne. Kumminkin voisi Floyd sanoa teille, ettei se ollut minun syyni.
+Minä en tuhonnut hänen elämäänsä hurjuudellani.
+
+Tyttö tuijotti häneen yhäti, mutta Stantonista tuntui, niinkuin
+tajunta, joka hänet hetkeksi olisi jättänyt olisi jälleen palannut, ja
+että hän nyt tarkasteli ohjaajaa toisin silmin.
+
+— Minä olen ollut myöskin kuolemaisillani, puhui Stanton jälleen. En
+ole nähnyt sanomalehtiä enkä tiedä, mitä teille on kerrottu. Mutta
+onnettomuudentapaus oli selvä tapaturma; jos Floyd olisi täällä,
+vahvistaisi hän sanani. Muulloin minä kyllä uskalsin hänen henkensä
+yhdessä omani kanssa uhkapeliin, mutta ei tällä kertaa.
+
+Tytön ilmeekkäät kasvot olivat muuttuneet, hänkin löysi sanat.
+
+— Minä en ole aikonut syyttää teitä, vastasi hän väräjävällä äänellä.
+En milloinkaan. Te ajoitte varmasti ja hyvin. Näytätte sairaalta. —
+
+Stanton lähestyi häntä.
+
+— Olen ollut sairaana, voimani tuskin riittävät muuhun kuin
+tarkotukseeni. Jessica, minä tulin pyytämään kättäsi, johon Floyd
+kerran antoi myöntymyksensä. Sinulla ei ole ketään omaista jäljellä, ei
+minullakaan. Tahdotko ruveta vaimokseni?
+
+Hänen sormensa tarttuivat lujemmin uutimeen, valtimon sykähdykset
+näkyivät selvästi hänen pyöreällä, nuorella kaulallaan, kun hän heitti
+päänsä taaksepäin Floydin poikamaiseen tapaan.
+
+— Rakastatteko minua? kysyi hän totiset silmänsä luotuina Stantonin
+silmiin.
+
+— Luulin, että tiesit sen. Rakastan.
+
+Hän puisti päätänsä surullisesti hymyillen.
+
+— Minuako, Ralph Stanton, vai Jes Floydin kaksoissisarta?
+
+Kysymys tunki syvään. Stantonin tuskaisessa, epätoivoisessa
+huudahduksessa ilmeni totuus.
+
+— En tiedä! Jessica, Jessica, minä en tiedä! Minä tahdon kummankin.
+Minä rakastan sinua, sinut tahdon puolisokseni, yksinään veljesi kanssa
+olisin sinua kaivannut. Jos aloin pitää sinusta siksi, että sinä olet
+hänen kaltaisensa, jos nyt nään hänet sinussa, mitä se merkitsee? Sanon
+sinulle, että tahdon sinut, mutta häntä kaipaan minä koko elämäni ajan.
+Minä tahdon hänet takaisin, joka ajoi vierelläni, hänet, joka oli
+kanssani sekä myötä- että vastoinkäymisissä, hänet, joka tunsi minut ja
+jonka minä tunsin — tahdon takaisin toverini, Jes Floydin.
+
+Tämä tuskan purkaus puhdisti ilman ja työnsi sivuun kaikki pikkumaiset
+arvelut. Tyttö, joka oli kalmankalpea, mutta lujana vastasi hänen
+katseeseensa, ojensihe täyteen pituuteensa, vieden kätensä päätään
+kohti.
+
+Pitsihihat valahtivat alas ja Stanton näki ristiin rastiin kulkevat
+arvet hänen vasemmassa kädessään. Kuin silkkiset nauhat kiersi hän
+päänsä ympäriltä ohuet palmikot, heitti ne maahan ja päästi valloilleen
+pojan lyhyet pronssikiharat.
+
+Mikään erehdys ei enää ollut mahdollinen. Stanton ei tietänyt
+puhuvansa, mutta hänen huutonsa kuului kadulle saakka.
+
+— Floyd! Floyd!
+
+— Minä olen Floyd.
+
+— Sinä.
+
+— Minä olen Jessica.
+
+Huone meni ympäri hänen silmissään, sumu pimensi hänen näkönsä. Ja sitä
+mukaa kuin Stanton kadotti tajuntansa, sitä mukaa kasvoi tytön rohkeus
+auttaakseen häntä.
+
+Se tulee tuntumaan teistä kovalta, säälitteli hän totisella äänellä.
+Minä olen tuottanut teille tuskia, kun luulin vain piinaavani itseäni.
+Olen epätoivoinen.
+
+Sammallus, tuo lempeä äänensävy, joka yhtyi niin monien vaarojen ja
+uhkarohkeiden tekojen muistoihin, kaikui kuuroille korville.
+
+— Jumalani! huokasi Stanton vaipuen kasvot käsien peittämänä tuolille.
+
+— Teidän täytyy se kuulla Stanton: on olemassa vain minä. Mutta se
+onkin ainoa, missä olen teitä pettänyt. Kaikki, mitä elämästäni olen
+teille kertonut on totta lukuunottamatta Jessiä. Minun isäni tahtoi
+pojan, ja hän kasvatti minut siksi. Aluksi, kun olin pieni, kutsui
+hän minua leikiltään Jessiksi, kun olin puettuna pojaksi. Mutta kun
+huomasimme, että kaikki naapurit, kaikki tehtaalaiset, yleensä kaikki
+lukuunottamatta hoitajatartani luulivat, että Jes ja Jessica olivat
+kaksoiset, annoimme heidän olla siinä luulossa. Se kävi helpommaksi
+hänelle niin kasvattaa minut yhtiötoverikseen. Sillä hän sanoi, että
+minä sovin siksi. Päivisin Jes lueskeli, ajoi kilpaa ja teki työtä
+yhdessä hänen kanssaan, iltasin esiintyi Jessica. Me asuimme yksinämme
+suuressa rakennuksessa, se kävi siten päinsä niin helposti. Tapani oli
+tummentaa hiukan ihoani, siinä kaikki. Te ette kuuntele, te tarvitsette
+aikaa ajatellaksenne.
+
+Stanton ei liikahtanut eikä vastustanut tyttöä. Hän tarvitsi aikaa
+toipuaksensa, aikaa käsittääksensä kaikkea tätä.
+
+— Kun isäni kuoli, jatkoi hän jälleen, ja kun huomasin, etten
+minä kuollutkaan, kävi minulle selväksi, että Jes kyllä voisi
+elättää itsensä, kun sensijaan minä tulisin kuolemaan nälkään. Se
+oli nähtävästi veressä, luulen, että rakastin tätä työtä; sanoin
+teille kerran, että pelkkä gasoliinin haju sai minut suunniltaan
+kilpailukuumeesta. Jokainen automobiilikilpailija tuntee samaa, kuten
+tiedätte. Niin sain paikan Merkuriusyhtiössä, ja sillä tavalla tapasin
+teidät.
+
+Stanton keskeytti hänet jyrkästi melkeinpä ankarasti, kuten hänen oli
+ollut tapana tehdä Floydille.
+
+— Miksi tuota kaikkea kerrot? Sinä olet sinä nyt. Sinä olet kaksi
+kuukautta antanut minun luulla itseäsi kuolleeksi, antanut minun olla
+helvetissä.
+
+— En, en! kielsi hän. Minä en luullut, että piditte minua kuolleena;
+olin vakuutettu, että tunsitte minut — Jessican.
+
+— Miten olisin voinut sen tehdä? Sinä et milloinkaan lähentynyt minua.
+Se Floyd, jonka minä tunsin, olisi tullut. Yksinäisten päivien ja
+öitten synnyttämä katkeruus salpasi hänen suunsa.
+
+— En voinut tulla, vastasi tyttö murtuneella äänellä. Te saatatte minut
+vaikeaan asemaan. Kun minut pyörtyneenä vietiin sairashuoneeseen,
+huomattiin, etten ollutkaan Jes. Minusta juoruttiin, sanomalehdet
+kertoivat juttuja Stantonin koneenkäyttäjästä — sanottiin, sanottiin,
+että tiesitte, kun matkustimme Indianaan, että olin nainen —.
+
+Stanton hypähti ylös. Nyt hän viimeinkin käsitti kaiken; ymmärsi
+lääkärin, hoitajattaren ja ohjaaja-toveriensa häveliään vaikenemisen ja
+miss Carlislen. Ymmärsi samalla, että joku toinenkin oli kärsinyt yhtä
+katkerasti kuin hän itsekin. Miehen voimakas suojelemisen halu sulatti
+Jesin ja Jessican yhdeksi.
+
+— He saavat puhua kanssani, vakuutti hän tuimasti. Minä en ole enää
+suljettu sairashuoneeseen. Miksi et lähettänyt heitä minun luokseni?
+Tiesithän, että tulisin tykösi. —
+
+Hän pysähtyi keskelle lausetta kohdatessaan tytön katseen, Floydin
+rehellisen ja luottavan katseen, vaikka tytön punehtiva häpeä paloi
+hänen poskillaan.
+
+— Kyllä, tiesin sen, te olette sellainen. Mutta mistä tiesin, että te
+halusitte mielellänne tulla? Miten voin sen nytkään tietää? Te olisitte
+joka tapauksessa tehnyt parhaanne minulle. Muistan, että tahdoitte
+erottaa Floydin yhden valheen takia, ja minä olen pettänyt teitä monet
+viikot.
+
+Stanton astui askeleen häntä kohti; tunne, joka syttyi hänessä Indianan
+matkalla, ja joka oli sammunut kaksi kuukautta sitte, leimahti
+uudelleen.
+
+— Ja sinä? kysyi hän. Minä olin kova Floydia kohtaan. Ehkä hän sai
+minusta niin paljon, ettet sinä halua enempää?
+
+Tyttö henkäsi syvään hänen kysyessään, posket lensivät hehkuvan
+punaisiksi ja hän virkkoi suuttuneena.
+
+— Te pilkkaatte minua, Ralph Stanton! Ja sitä minä en siedä. Olen
+sanonut teille liiankin usein, että välitän teistä, luottaen
+ettette milloinkaan saisi kaikkea tietää. Minun olisi pitänyt pysyä
+poissa luotanne, mutta sitä en voinut. Minä en aikonut antaa teidän
+koskaan tietää, että olin toinen kun Jes Floyd, tahdoin ruveta
+yhtiötoveriksenne ja koneenkäyttäjäksenne koko elinajakseni. Minua
+inhotti olla tyttö. Mutta te tulitte tänne ja tapasitte Jessican, kun
+en teitä odottanut. Kun te Kometitehtaalla kysyitte minulta, saisitteko
+mennä siskoni kanssa naimisiin, olitte te surmata minut. Sillä silloin
+halusin olla tyttö, teidän tyttönne. Niin, minä sanon teille, etten
+tahdo mennä kanssanne naimisiin, minä en tahdo. Minä annoin Jessicalle
+tilaisuuden, ja te ette häntä rakastanut, te rakastitte Jessiä. Minä
+en tulisi nyt onnelliseksi kummallakaan tavalla. Minä olen väsynyt
+toivomiseen, että Merkuriusvaunu olisi suistunut päälleni — on paras,
+että lähdette. En ajattele enää milloinkaan nähdä teitä.
+
+— Sinä tulet minut näkemään, oikasi Stanton hitaasti ja varmasti, tulet
+näkemään aina. Sinä joudut naimisiin kanssani tänäpäivänä.
+
+Tyttö nosti kasvonsa häntä kohti, Stantonin seistessä kumartuneena
+hänen ylitsensä, ja tämä huomasi, miten tyttö, jonka rohkeus oli hänen
+omansa vertainen, vapisi.
+
+— Älä pakota minua, jos et _todellakin_ tahdo minua, kuiskasi Jessica.
+Nyt me pelaamme rehellisesti.
+
+Stantonin vastaus oli äänetön, ilme hänen silmissään oli samanlainen,
+jolla hän kerran oli katsellut Floydia suklaata juotaessa. Nyt tuli
+lisäksi se, että hän sulki hentosen olennon syliinsä.
+
+— Jess, Jess, — toverini, rakkaani!
+
+Hetken perästä teki tyttö viimeisen koetuksen. Oletko ihan varma, Ralph?
+
+— Hss!
+
+— Sinä olet menettänyt koneenkäyttäjäsi.
+
+— En kilpaile enää, me lähdemme Buffaloon ja panemme jälleen käyntiin
+Kometin tehtaan.
+
+— Olen tuntenut sinut joka ainoa hetki; sinä et tuntenut lainkaan Jessiä
+etkä Jessicaa.
+
+Ensi kertaa siitä lähtien, kun Merkuriusvaunu muutti renkaita
+Pokaalikilpailussa, katsoivat Stantonin sinisenmustat silmät hymyillen
+harmaisiin.
+
+— Ehkä niin, mutta minä tunnen Jess Stantonin.
+
+Ota hattusi ja viittasi ja lähde mukaani kirjoittamaan välikirjan alle;
+me kilpailemme tästä lähtien pitkän kilparatamme yhdessä, oma tyttöni.
+
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75160 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..3ec1fb9
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #75160 (https://www.gutenberg.org/ebooks/75160)