diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/69942-0.txt | 8290 | ||||
| -rw-r--r-- | old/69942-0.zip | bin | 205530 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 8290 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..e291d67 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #69942 (https://www.gutenberg.org/ebooks/69942) diff --git a/old/69942-0.txt b/old/69942-0.txt deleted file mode 100644 index 80705d8..0000000 --- a/old/69942-0.txt +++ /dev/null @@ -1,8290 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Tarua ja totta elämästäni II, by -Johann Wolfgang von Goethe - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Tarua ja totta elämästäni II - Kirjat VI-X - -Author: Johann Wolfgang von Goethe - -Translator: J. Hollo - -Release Date: February 3, 2023 [eBook #69942] - -Language: Finnish - -Produced by: Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TARUA JA TOTTA ELÄMÄSTÄNI -II *** - - - - - -TARUA JA TOTTA ELÄMÄSTÄNI II - -Kirj. - -Johann Wolfgang von Goethe - - -Suomentanut - -J. Hollo - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1924. - - - - - - -TARUA JA TOTTA - -TOINEN OSA - - - - Mitä nuorena toivoo, - sitä saa vanhana yltäkyllin. - - - - -KUUDES KIRJA. - - -Niin teki mieleni vuoroin edistää, vuoroin estää parantumistani, ja -muihin tuntoihini liittyi vielä eräänlainen salainen harmi; minä näet -havaitsin varsin hyvin, että minua tarkattiin, ettei sinetöityjä -lähetyksiä mielellään jätetty haltuuni pitämättä silmällä, millaisia -vaikutuksia ne aiheuttivat, pidinkö ne salassa vai jätinkö avoimina -nähtäviin, ja muuta samanlaista. Senvuoksi minä otaksuin, että -Pylades, toinen serkuista tai kenties itse Gretchen oli yrittänyt -minulle kirjoittaa antaakseen tai saadakseen tietoa; minä olin nyt -sekä harmistunut että surumielinen ja sain uutta tilaisuutta sepitellä -otaksumiani ja eksyä mitä eriskummallisimpiin yhdistelmiin. - -Kohta minulle toimitettiin vielä erikoinen katsastaja. Onneksi -minä miestä rakastin ja kunnioitin; hänellä oli ollut hovimestarin -toimi eräässä tuttavassa perheessä, ja nyt hänen kasvattinsa oli -lähtenyt yksin yliopistoon. Hän kävi usein luonani surullisen tilani -kestäessä, ja lopulta havaittiin mitä luonnollisimmaksi asiaksi, että -hänelle annettiin huone minun huoneeni vierestä, koska hänen piti -minua askarruttaa, rauhoittaa ja, kuten helposti voin huomata, pitää -silmällä. Koska kuitenkin sydämestäni pidin häntä arvossa ja olin jo -aikaisemminkin uskonut hänelle paljon asioitani, joskaan en Gretcheniin -kohdistuvaa kiintymystäni, niin päätin olla hänelle ihan avoin ja -vilpitön, sitäkin suuremmalla syyllä, kun minusta oli sietämätöntä -elää ja seurustella jonkun henkilön kanssa joka päivä suhteen -ollessa epävarma ja jännittynyt. Niinmuodoin en kauan viivytellyt, -puhuin hänelle asiasta, virkistin itseäni kertomalla ja kertaamalla -menneen onneni pienimpiäkin yksityiskohtia ja saavutin siten sen -verran, että hän ymmärtäväisenä miehenä oivalsi paremmaksi kertoa -minulle jutun loppuvaiheet, vieläpä aivan seikkaperäisesti, jotta se -kokonaisuudessaan minulle selviäisi ja minua voitaisiin vakavasti -ja hartaasti kehoittaa malttamaan mieleni, heittämään menneet asiat -taakseni ja aloittamaan uutta elämää. Aluksi hän minulle kertoi, keitä -olivat olleet ne toiset hyväsäätyiset nuorukaiset, jotka olivat ensin -antaneet viekoitella itsensä uskaliaisiin peijauksiin, sitten hupaisiin -rahankiskomisyrityksiin ja muihin sellaisiin selkkauksiin. Siten oli -tosiaankin syntynyt pieni salaliitto, ja siihen yhtyi tunnottomia -ihmisiä, jotka papereita väärentäen ja nimikirjoituksia jäljitellen -tekivät paljon rangaistavia tekoja ja valmistelivat vieläkin -pahempia. Serkut, joiden suhdetta asiaan lopulta kärsimättömänä -tiedustelin, olivat ihan viattomat; oli käynyt ilmi, että he ainoastaan -ylimalkaisesti tunsivat nuo toiset, mutta eivät suinkaan olleet -liitossa. Minun suojattini, jota koskeva, isoisälleni antamani suositus -oikeastaan oli johtanut tutkijat minun jäljilleni, oli ollut kaikkein -pahimpia ja oli pyrkinyt tuohon virkaan etupäässä siinä tarkoituksessa, -että voisi tehdä tai peittää eräitä konnanjuoniansa. Kaiken tämän -jälkeen en lopulta voinut pidättyä tiedustelemasta, kuinka oli käynyt -Gretchenin, johon kerta kaikkiaan olin eniten kiintynyt. Ystäväni -pudisti hymyillen päätänsä. »Rauhoittukaa», sanoi hän, »neito on -suoriutunut asiasta erittäin hyvin saaden mitä parhaan todistuksen. -Hänessä ei voitu havaita mitään muuta kuin hyvää ja miellyttävää, -joten herrat tutkijatkin olivat hänelle suopeat eivätkä voineet evätä -hänen pyytämäänsä lupaa, saada poistua kaupungista. Sekin, mitä -hän on tunnustanut teitä koskevaa, on hänelle kunniaksi; minä olen -itse lukenut hänen salaisiin asiakirjoihin sisältyvän lausuntonsa -ja nähnyt hänen nimikirjoituksensa.» Hänen nimikirjoituksensa, -huudahdin minä, hänen nimikirjoituksensa, joka on tehnyt minut ylen -onnelliseksi ja onnettomaksi. Mitä hän onkaan tunnustanut? Mitä hän on -allekirjoittanut? Ystävä epäröi vastata, mutta hänen kasvojensa hilpeä -ilme osoitti, ettei hän salannut mitään vaarallista. »Jos siis tahdotte -sen tietää», vastasi hän vihdoin, »niin kuulkaa. Kun oli puhe teistä -ja seurustelusta teidän kanssanne, niin hän sanoi ihan avomielisesti: -en voi kieltää, että olen nähnyt hänet usein ja mielelläni, mutta minä -olen aina pitänyt häntä lapsena, ja häneen kohdistuva kiintymykseni -oli todella sisarellinen. Useissa tapauksissa olen antanut hänelle -hyvän neuvon, ja sen sijaan että olisin yllyttänyt häntä epäilyttäviin -tekoihin, olen häntä estänyt ottamasta osaa vallattomiin kepposiin, -jotka olisivat voineet tuottaa hänelle ikävyyksiä.» - -Ystävä jatkoi yhä antaen Gretchenin puhua kotiopettajattaren tapaan, -mutta minä en enää pitkiin aikoihin häntä kuunnellut; mieltäni näet -sanomattomasti pahoitti, että hän oli tutkittaessa julistanut minut -lapseksi. Minä uskoin nyt kerrassaan vapautuneeni häneen kohdistuvasta -intohimoisesta tiintymyksestäni, vakuutinpa jo heti ystävälleni, -että nyt oli kaikki lopussa! En enää hänestä puhunut, en maininnut -enää hänen nimeänsä, mutta en voinut luopua pahasta tottumuksestani, -en voinut olla häntä ajattelematta, kuvailematta mieleeni hänen -muotoansa, olemustansa ja käytöstänsä, mikä kaikki tosin nyt näkyi -minulle ihan toisessa valossa. Minusta tuntui sietämättömältä, että -tyttö, joka oli korkeintaan pari vuotta minua vanhempi, piti lapsena -minua, vaikka itse puolestani otaksuin olevani varsin järkevä ja -nokkela nuorukainen. Nyt hänen kylmä, torjuva olemuksensa, joka -aikaisemmin oli minua kovin kiihtänyt, tuntui minusta kerrassaan -inhottavalta; ne tuttavallisuudet, joita hän oli suvainnut minulle -osoittaa sallimatta minun niihin vastata, olivat minusta kerrassaan -vihattavat. Tuo kaikki ei olisi vielä haitannut, ellei tuon runollisen -rakkausepistolan allekirjoittaminen, jonka nojalla hän joka tapauksessa -oli ilmaissut nimenomaisen kiintymyksensä, olisi oikeuttanut minua -pitämään häntä ovelana ja itsekkäänä keimailijana. Muotiompelijattaren -valepuvussakaan hän ei enää tuntunut minusta niin viattomalta kuin -ennen, ja minä viivyin näissä harmillisissa mietteissä niin kauan, että -olin lopulta temmannut häneltä pois kaikki miellyttävät ominaisuudet. -Ymmärrykseni nojalla olin asiasta vakuutettu ja uskoin, että minun oli -pakko hänet hylätä; mutta hänen kuvansa! hänen kuvansa väitti minun -olevan väärässä, joka kerta kun se jälleen mielessäni väikkyi, mikä -tapahtuikin vielä varsin usein. - -Tuo väkänuoli oli nyt kuitenkin sydämestä temmattu, ja -kysymyksenalaisena oli, kuinka voitaisiin auttaa sisäistä nuorekasta -lääkevoimaa. Minä tosiaankin miehistin itseni ja luovuin ensi töiksi -kohta itkemisestä ja raivoamisesta, jota nyt pidin kovin lapsekkaana. -Se oli aimo askel kohti parantumista! Minä näet olin usein puolen yötä -mitä hillittömimmin antautunut tuskieni valtoihin, joten kyyneliltä -ja nyyhkytyksiltä tuskin kykenin enää nielemään, ruoan ja juoman -nauttiminen kävi vaikeaksi ja läheisessä yhteydessä oleva rintakin -näytti kärsivän. Mainitun ilmitulon yhä minua harmittaessa minä -saatoin karkoittaa kaiken hentouden; minusta tuntui kauhealta, että -olin uhrannut uneni, rauhani ja terveyteni tytön vuoksi, joka suvaitsi -pitää minua sylilapsena ja luulla saavansa kohdella minua kuin mikäkin -imettäjä. - -Kuten helposti voin vakuuttautua, olivat nämä mieltäpahoittavat -ajatukset ainoastaan toiminnan avulla karkotettavissa. Mutta mihin -minun oli ryhdyttävä? Tosin oli monissa aineissa suoritettava, mitä -oli suorittamatta jäänyt, ja valmistauduttava monellakin muotoa -yliopistoon, johon minun nyt oli määrä lähteä; mutta mikään ei tahtonut -maistua eikä onnistua. Varsin monet asiat tuntuivat minusta tutuilta -tai ylen jokapäiväisiltä; monien perinpohjaiseen oppimiseen minulla ei -ollut voimia eikä tilaisuuttakaan, joten annoin kelpo huonenaapurini -harrastelun taivuttaa itseni opintoihin, jotka olivat minulle ihan -oudot ja tarjosivat pitkiksi ajoiksi avaran tieto- ja mietekentän. -Ystäväni näet alkoi perehdyttää minua filosofisiin salaisuuksiin. Hän -oli opiskellut Jenassa Dariesin johdolla, oli selvän ymmärryksensä -avulla terävästi tajunnut tuon opin rakenteen ja koki nyt saada -minuakin sitä omaksumaan. Valitettavasti eivät nuo asiat tahtoneet -minun aivoissani rakentua sellaiseksi kokonaisuudeksi. Minä tein -kysymyksiä, joihin hän lupasi myöhemmin vastata, esitin vaatimuksia, -jotka hän sanoi tulevaisuudessa tyydyttävänsä. Tärkein erimielisyytemme -oli kuitenkin siinä, että minä väitin erikoisen filosofian -tarpeettomaksi, koska se jo täysin sisältyy uskontoon ja runouteen. -Tätä hän puolestaan ei tahtonut missään tapauksessa hyväksyä, vaan -yritti päinvastoin todistaa, että viimeksimainittujen täytyi perustua -ensinmainittuun. Minä olin itsepintaisesti vastakkaisella kannalla ja -keksin keskustelumme jatkuessa yhä enemmän todisteita oman mielipiteeni -tukemiseksi. Koska näet runoudessa tulee vallita jonkinlainen usko -mahdottomaan ja uskonnossa samanlainen usko käsittämättömään, niin -filosofit näyttivät minusta olevan erittäin pulmallisessa asemassa -tahtoessaan alueellansa todistaa ja selittää nuo molemmat asiat, ja -filosofian historian nojalla kävikin varsin helposti osoittaminen, että -toinen aina etsi toisen opista poikkeavan pohjan, ja epäilijä vihdoin -julisti kaikki perusteettomaksi ja pohjattomaksi. - -Filosofian historia, jonka tutkimista kerallani ystäväni piti -välttämättömänä, huvitti minua kovin, mutta ainoastaan siinä -mielessä, että toinen oppi tai mielipide ilmeni minulle yhtä hyvänä -kuin toinenkin, mikäli näet kykenin niihin syventymään. Vanhimmissa -miehissä ja koulukunnissa minua miellytti eniten se, että runous, -uskonto ja filosofia kerrassaan yhtyivät, ja minä puolustin edellä -mainitsemaani mielipidettä sitä vilkkaammin, kun Jobin kirja, Korkea -veisu ja Salomon sananlaskut samoinkuin orphiset ja Hesiodoksen -laulut näyttivät pätevästi todistavan sen hyväksi. Ystäväni oli -valinnut pienen Bruckerin esityksensä pohjaksi, ja mitä kauemmaksi -ehdimme, sitä vähemmän minä osasin siitä ottaa. Minulle ei voinut -käydä selväksi, mitä ensimmäiset kreikkalaiset filosofit oikeastaan -tahtoivat. Sokratesta minä pidin oivallisena, viisaana miehenä, joka -oli elämässään ja kuolemassaan hyvinkin Kristukseen verrattava. -Hänen oppilaansa sitävastoin muistuttivat mielestäni suuressa määrin -apostoleita, jotka mestarin kuoltua kohta riitaantuivat ja joista -jokainen ilmeisesti tunnusti vain jonkin rajoitetun mielenlaadun -oikeaksi. Aristoteleen terävyydestä minulla ei ollut hyötyä enempää -kuin Platonin täyteläisyydestäkään. Stoalaisiin sitävastoin olin -jo aikaisemmin jossakin määrin kiintynyt ja hankin nyt käsiini -Epiktetoksen, jota tutkin melkoisin harrastuksin. Ystäväni salli -vastahakoisesti minun upota tähän yksipuolisuuteen, josta ei kyennyt -minua suistamaan; monipuolisista opinnoistaan huolimatta hän näet ei -kumminkaan osannut ajaa pääkysymystä ahtaalle. Hänen olisi pitänyt -sanoa minulle vain, että elämässä riippuu kaikki tekemisestä ja että -nauttiminen ja kärsiminen löytyvät etsimättäkin. Nuorison sopii -kuitenkin antaa noudatella omaa mieltänsä: se ei kovinkaan kauan -pysyttele väärissä periaatteissa; elämä tempaa tai houkuttelee sen pian -niistä jälleen irti. - -Vuodenaika oli kääntynyt kauniiksi, me lähdimme usein yhdessä ulos -luonnon helmaan ja kävimme huvittelupaikoissa, joita on kaupungin -ympäristössä suuri joukko. Mutta juuri siellä oloni saattoi vähimmin -tuntua miellyttävältä, koska näin yhä serkkujen haamuja kaikkialla -ja pelkäsin havaitsevani toisen tai toisen ilmaantuvan jossakin -näkyviini. Minua vaivasivat ihmisten kaikkein välinpitämättömimmät -silmäyksetkin. Minä olin kadottanut tajuttoman onnellisuuden lahjan -voida kuljeskella tuntemattomana ja nuhteettomana ja olla suurimmassa -tungoksessakin ajattelematta ketään katselijaa. Nyt minua alkoi -kiduttaa se luulosairas ajatus, että herätin ihmisten huomiota, että -heidän katseensa suuntautuivat minun olemukseeni sitä tarkatakseen, -tutkiakseen ja moittiakseen. - -Senvuoksi houkuttelin ystäväni metsiin ja yksitoikkoisia kuusikkoja -karttaen etsin niitä kauniita lehväisiä lehtoja, jotka tosin -eivät levittäydy laajalle, mutta ovat kuitenkin niin avarat, että -haavoittunut sydänparka voi niihin kätkeytyä. Syvältä metsästä olin -etsinyt itselleni vakavan paikan, missä ikivanhat tammet ja pyökit -muodostivat ihmeen suuren varjoisan tienoon. Maaperä oli hieman -kalteva ja päästi siten vanhat rungot sitäkin paremmin oikeuksiinsa. -Tätä avointa piiriä ympäröivät mitä tiheimmät pensaat, joiden lomitse -sammaleiset kalliot valtavina ja arvokkaina katselivat, suoden -vesirikkaalle purolle ripeän putouksen. - -Tuskin olin saanut mieluummin aukeilla mailla virran rantamilla ja -ihmisten joukossa oleskelevan ystäväni sinne lähtemään, kun hän jo -leikkiä laskien minulle vakuutti, että osoittauduin aito saksalaiseksi. -Hän kertoi minulle Tacituksen nojalla seikkaperäisesti, kuinka -esivanhempamme olivat tyytyneet niihin tunteisiin, joita luonto -sellaisissa yksinäisissä paikoissa koruttomalla rakenteellansa niin -erinomaisesti meihin herättää. Hän ei ollut kovinkaan kauan asiasta -minulle kertonut, kun huudahdin: Ah, miksi ei tämä oivallinen paikka -sijaitse kaukana erämaassa, miksi emme saa sitä aidata pyhittääksemme -ja erottaaksemme maailmasta sekä sen että itsemme! Varmaankaan ei -ole olemassa kauniimpaa tapaa kunnioittaa Jumalaa kuin se, johon ei -tarvita mitään kuvaa, vaan joka syntyy luonnon ja oman sydämemme -vuoropuhelusta! — Mitä silloin tunsin, on vieläkin elävänä mielessäni; -se, mitä sanoin, on muististani häipynyt. - -Joka tapauksessa on varmaa, että epämääräiset, kauas avartuvat -nuoruusiän ja sivistymättömien kansojen tunteet soveltuvat yksin -ylevään, jonka, jos ulkoisten olioiden on se meissä herätettävä, tulee -olla muotoa vailla, tai käsittämättömiin muotoihin muovattuna ympäröidä -meitä suuruudella, jota emme kykene vallitsemaan. - -Sellaisia mielialoja kokevat enemmän tai vähemmän kaikki ihmiset, -yrittäen myös tätä jaloa kaipaustansa monin tavoin tyydyttää. Mutta -jos hämäryys ja yö, missä olioiden hahmot sulautuvat toisiinsa, luo -helposti ylevää, niin päivä, joka kaikki jakaa ja erottaa, sen taas -karkoittaa, ja samaten sen täytyy myös tuhoutua aina sivistyksen -kasvaessa, ellei se ole kyllin onnellinen paetakseen kauniiseen -ja kiinteästi siihen liittyäkseen, joten molemmat esiintyvät yhtä -kuolemattomina ja ikuisina. - -Sellaisen nautinnon lyhyitä tuokioita vielä lyhensi ajatteleva -ystäväni; mutta lähdettyäni takaisin toisten ihmisten pariin minä -yritin valoisassa ja karussa ympäristössä turhaan herättää jälleen -sellaista tunnetta itsessäni; tuskinpa kykenin säilyttämään sen -muistoakaan. Sydämeni oli kuitenkin siinä määrin hemmoteltu, ettei se -voinut rauhoittua: se oli rakastanut, ja rakkauden esine oli siltä -riistetty; se oli elänyt, ja sen elämä oli riudutettu. Ystävä, joka -liian selvästi osoittaa aikovansa teitä kasvattaa, ei herätä mitään -mielihyvää; naista, joka teitä kasvattaa, näyttäessä siltä, että hän -teitä hemmoittelee, sitävastoin palvotaan taivaallisena, riemualuovana -olentona. Mutta se hahmo, jossa kauneuden käsite oli astunut luokseni, -oli häipynyt etäisyyteen; tammieni varjossa se useasti kävi luonani, -mutta minä en voinut sitä pidättää, ja tunsin valtaavaa halua etsiä -jotakin sen kaltaista kaukaa maailmalta. - -Minä olin huomaamatta totuttanut, jopa pakottanutkin ystäväni ja -katsastajani jättämään minut yksin; pyhässä metsässänikään näet eivät -nuo epämääräiset, suunnattomat tunteet minulle riittäneet. Silmä -oli ennen kaikkea se elin, jolla minä maailmaa käsitin. Minä olin -lapsuudesta saakka elänyt maalaajien joukossa ja tottunut heidän -tavallansa katselemaan olioita taiteen näkökannalta. Nyt, kun olin -jäänyt itseni ja yksinäisyyden varaan, tuo puolittain luontoperäinen, -puolittain hankittu kykyni versoi ilmi; minne katseinkin, näin kuvan, -ja sen, mikä herätti huomiotani, mikä ilahdutti mieltäni, minä tahdoin -saada kiinnetyksi ja aloin mitä kömpelöimmällä tavalla piirustaa pitäen -luontoa mallinani. Minulta puuttui kerrassaan kaikkea, mutta sittenkin -pysyin itsepintaisesti päätöksessäni: tahdoin ilman minkäänlaisia -teknillisiä välineitä jäljentää ihaninta, mitä silmäni näkivät. Siten -tosin opin hyvin tarkkaamaan esineitä, mutta tavoitin ne vain suurin -piirtein, mikäli ne saivat aikaan vaikutelmaa, ja yhtä vähän kuin -luonto oli määrännyt minua kuvailevaksi runoilijaksi, yhtä vähän se -tahtoi minulle suoda yksityiskohtain piirtäjän lahjoja. Koska se -kuitenkin oli ainoa käytettäväkseni jäänyt ilmaisukeino, jatkoin sen -harjoittamista niin itsepintaisesti, jopa kerrassaan synkein mielin, -että olin työssäni sitä innokkaampi, mitä vähemmän huomasin siitä -syntyvän. - -En tahdo kumminkaan kieltää, että asiaan sisältyi eräänlaista -salajuontakin. Olin näet huomannut, että kun olin etsinyt tuskaisan -tutkimukseni esineeksi jonkin puolittain varjossa olevan rungon, jonka -valtavasti käyristyneitä juuria peittivät hyvin valaistut saniaiset -ja välkähtelevät ruohonkorret, niin ystäväni, joka kokemuksesta -tiesi, ettei asiasta suoriuduttu tuntia lyhyemmässä ajassa, päätti -tavallisesti etsiä jonkin toisen otollisen paikan itsellensä ja -kirjallensa. Silloin minä voin häiriytymättä kiintyä harrasteluuni, -joka oli sitä uutterampaa, kun piirrokseni kävivät minulle rakkaiksi -sen vuoksi, että totuin niissä todellisten kuvaini asemesta pikemmin -näkemään kaiken sen, mitä kulloinkin olin niitä valmistaessani -ajatellut. Siten voivat mitä tavallisimmat ruohot ja kukkaset muodostaa -eräänlaisen rakkaan päiväkirjan, koska ei yksikään onnellisen tuokion -muistoon viittaava vihje voi olla merkityksetön; ja vielä nytkin kävisi -minulle vaikeaksi tuhota arvottomaksi tuomiten monia eri aikakausilta -polveutuvia muistoja, koska ne välittömästi siirtävät minut noihin -aikoihin, joita ajattelen tosin kaihomielin, mutta en vastenmielisesti. - -Siinä tapauksessa, että nämä piirrokset voisivat olla sinänsä -mielenkiintoisia, saisivat ne kiittää isäni harrastusta ja -tarkkaavaisuutta tästä edustansa. Isäni, jolle katsastajani oli -ilmoittanut minun vähitellen sopeutuvan tilaani ja intohimoisesti -ryhtyneen piirustamaan käyttäen mallina luontoa, oli siihen sangen -tyytyväinen, osalta siitä syystä, että itse piti piirustusta ja -maalausta suuressa arvossa, osalta sen vuoksi, että kuoma Seekatz -oli hänelle muutamia kertoja pahoitellut, ettei minusta pitänyt -tulla maalaajaa. Mutta tässäkin isän ja pojan omituisuudet joutuivat -ristiriitaan: minun näet oli melkein mahdoton käyttää piirustaessani -hyvää, valkoista, täysin puhdasta paperia; mieluimmin kävin käsiksi -harmaihin, vanhoihin, jopa toiselta puoleltaan jo kirjoitettuihinkin -papereihin, ikäänkuin olisi taitamattomuuteni tosiaankin pelännyt -valkoisen pohjan koetinkiveä. Yksikään piirros ei myöskään ollut -suoritettu täysin valmiiksi, ja kuinkapa olisinkaan voinut suorittaa -mitään kokonaista, jonka tosin silmin näin, mutta jota en käsittänyt, -ja kuinka mitään yksityiskohtaa, jonka tosin tunsin, mutta jonka -noudattamiseen minulla ei ollut taitoa eikä kärsivällisyyttäkään! -Isäni kasvatusoppi oli tässäkin kohden todellakin ihailtava. Hän -tiedusteli hyväntahtoisesti yritelmiäni ja veti rajaviivat jokaisen -epätäydellisen luonnoksenkin ympärille tahtoen siten pakottaa minua -täydellisiin ja seikkaperäisiin esityksiin; epäsäännölliset lehdet -hän leikkasi tasasuhtaisiksi ja laski siten pohjan kokoelmalle, jonka -nojalla toivoi voivansa tuonnempana iloita poikansa edistysaskelista. -Hänelle ei senvuoksi ollut suinkaan epämieluista, jos raju, epävakainen -luontoni ajoi minua liikkumaan lähiseuduilla; pikemmin hän ilmaisi -tyytyväisyyttänsä, kunhan vain toin mukanani jonkin vihkosen, jonka -nojalla hän voi harjoittaa kärsivällisyyttänsä ja jossakin määrin tukea -toiveitansa. - -Ei oltu enää huolissaan siitä, että voisin palautua entisiin -taipumuksiini ja suhteisiini, joten minulle vähitellen myönnettiin -täysi vapaus. Satunnaisesta kehoituksesta ja satunnaisessa seurassa -minä tein monta retkeä vuoristoon, joka lapsuudestani saakka oli -kaukaisena ja vakavana ollut näkyvissäni. Niin kävimme Homburgissa, -Kronbergissä, nousimme Feldbergille, josta avautuva laaja näköala -houkutteli yhä etäämmälle. Königsteinkään ei unohtunut; Wiesbaden, -Schwalbach ja lähiseudut askarruttivat meitä useita päiviä; me -saavuimme Reinille, jonka olimme kukkuloilta katsellen nähneet etäältä -kiemurtelevan esiin. Mainz meitä ihmetytti voimatta kumminkaan vangita -nuorta mieltä, joka pyrki esteettömään avaraan luontoon; kauniisti -sijaitseva Biebrich ilahdutti meitä, ja tyytyväisinä ja hilpeinä me -lähdimme paluumatkalle. - -Koko tämä retki, josta isäni toivoi saavansa montakin piirrosta, oli -jäädä ihan vaille hedelmää; vaatiihan leveän ja laajan maiseman kuvaksi -käsittäminen melkoista taipumusta, kykyä ja harjoitusta! Huomaamattani -sentään suuntauduin ahtaammille aloille, mistä sain jonkinlaista satoa; -minä näet pidin jokaista kohtaamaani rappeutunutta linnaa, kaikkia -menneisyyteen viittaavia muureja kyllin arvokkaana esineenä ja kuvasin -ne parhaan taitoni mukaan. Mainzin valleilla sijaitsevan sikerökivenkin -minä kuvasin huolimatta joltisestakin vaarasta ja vaikeuksista, joita -pakostakin kokee jokainen tahtoessaan tuoda matkoilta kotiin kuvallisia -muistoja. Valitettavasti olin tälläkin kertaa ottanut mukaani -ainoastaan kaikkein kehnointa konseptipaperia ja taitamattomasti -kasannut yhteen ainoaan lehteen useita kuvia. Isäni-opettajani ei -kumminkaan ollut tuosta millänsäkään: hän leikkasi kuvat erilleen, -antoi kirjansitojan sovittaa yhteen, mikä sovitettavissa oli, piirsi -jokaiseen lehteen ääriviivat pakottaen minut siten tosiaankin jatkamaan -erinäisten vuorten ääriviivoja reunaan asti ja täyttämään etualan -joillakin ruohoilla ja kivillä. - -Vaikka hänen vilpittömät puuhansa ja ponnistuksensa eivät voineetkaan -kykyäni kasvattaa, vaikutti tämä hänen järjestyshalunsa ilmaus -kuitenkin salaa olemukseeni, kuten myöhemmin monellakin muotoa selvästi -osoittautui. - -Näiltä elämäniloisilta, puolittain taiteellisilta partioretkiltä, -jotka olivat lyhyessä ajassa suoritettavissa ja joita kävi usein -uudistaminen, minä kuitenkin jälleen kaipasin kotiin. Vetovoima -uhosi magneetista, joka oli aina minuun voimakkaasti vaikuttanut: -sisarestani. Hän, vain vuotta nuorempi minua, oli elänyt koko tajuisen -elämäni minun kerallani, siten mitä kiinteimmin minuun liittyen. -Näihin luonnollisiin aiheisiin yhtyi vielä kotoisesta tilanteestamme -koituva pyrkimys. Tosin hellä ja hyväntahtoinen; mutta vakava -isämme salasi herkän mielensä osoittaen ulkonaisessa käytöksessään -uskomattoman johdonmukaisesti sitäkin rautaisempaa ankaruutta -saavuttaakseen tarkoituksensa: suodakseen lapsillensa mitä parhaimman -kasvatuksen, rakentaakseen, järjestääkseen ja pitääkseen kunnossa -hyvin perusteltua huonettansa. Äiti sitävastoin, vielä melkein lapsi, -kasvoi kahden vanhimpansa keralla täyteen itsetajuntaan; nämä kolme, -jotka tarkastelivat maailmaa tervein katsein, olivat elinvoimaiset -ja vaativat nykyhetken nautintoa. Tämä perheen keskuudessa piilevä -ristiriita lisääntyi vuosi vuodelta. Isä tavoitteli päämääräänsä -järkkymättä ja lakkaamatta; äiti ja lapset eivät voineet luopua -tunteistansa, vaatielmistansa, toiveistansa. - -Näissä oloissa oli luonnollista, että veli ja sisar liittyivät -kiinteästi toisiinsa ja turvautuivat äitiin saadakseen yleensä evätyt -ilot edes yksitellen nautittavikseen. Mutta koska yksinäisyyden -ja vaivan hetket olivat erittäin pitkät ja avarat verrattuina -virkistymisen ja huvin tuokioihin, varsinkin sisarelleni, joka ei -koskaan voinut poistua kotoa niin pitkäksi ajaksi kuin minä, niin hänen -haluansa saada keskustella kanssani tuimensi vielä se kaipaus, jota hän -tunsi minun liikkuessani etäällä. - -Jos sisarukset olivat ensimmäisinä vuosinansa leikkineet ja oppineet, -kasvaneet ja kehittyneet täysin yhtä rintaa, joten heitä olisi -hyvinkin voinut pitää kaksoisina, niin tämä yhteys, tämä luottamus -säilyi yhä ruumiillisten ja henkisten voimien kehkeytyessä. Nuoruusiän -mielenkiinnon, sen ihmetyksen, jota herätessään aiheuttavat -aistilliset, henkisiin muotoihin pukeutuvat vietit ja aistillisia -hahmoja omaksuvat henkiset pyrinnöt, kaikki näitä asioita koskevat -mietteet, jotka meitä pikemmin pimentävät kuin kirkastavat, niinkuin -sumu peittää eikä valaise laaksoa, josta pyrkii kohoamaan, monet niistä -koituvat erehdykset ja selkkaukset sisarukset kokivat ja kestivät -toistensa keralla ja saivat omituisista tiloistansa sitäkin vähemmän -selkoa, kun läheisen sukulaisuuden pyhä arkuus, heidän tahtoessaan -päästä lähemmäksi toisiansa, tulla selvyyteen, sitäkin valtaavammin -heitä toisistansa erotti. - -Minä puhun tässä vastahakoisesti siitä, mitä monta vuotta sitten -ryhdyin kuvailemaan voimatta kumminkaan saada asiaa suoritetuksi. Kun -liian pian kadotin tämän rakastetun, käsittämättömän olennon, tunsin -olevan riittävästi aihetta johdattaa mieleeni hänen arvoansa, ja niin -syntyi minussa runollisen kokonaisuuden suunnitelma, jonka puitteissa -olisi ollut mahdollista kuvailla hänen yksilöllisyyttänsä; mutta siihen -ei löytynyt muuta muotoa kuin Richardsonin romaaneissaan käyttämä. -Ainoastaan mitä täsmällisimmin, loppumattomin yksityiskohdin, jotka -kaikki elävästi ilmaisevat kokonaisuuden luonnetta ja ihmeellisestä -syvyydestä kummuten antavat jonkinlaisen aavistuksen tuosta -syvyydestä, ainoastaan siten olisi jossakin määrin voinut onnistua -tämän merkillisen persoonallisuuden kuvaileminen; lähde näet voidaan -ajatella, mikäli se virtaa. Tästä kauniista ja hurskaasta aikeesta, -kuten monista muistakin, minut vieroitti maailman hälinä, ja nyt -minulla ei ole muuta neuvoa kuin hetkiseksi kutsua esiin tuon autuaan -hengen varjo ikäänkuin taikakuvastinta käytellen. - -Hän oli pitkä, hento- ja hyvärakenteinen, ja hänen käytöksessään oli -jotakin luontaisen arvokasta, joka sulautui miellyttävään pehmeyteen. -Hänen kasvonpiirteensä, jotka eivät olleet huomattavat eivätkä kauniit, -kertoivat olennosta, joka ei ollut eikä voinut olla sopusoinnussa -itsensä kanssa. Hänen silmänsä eivät olleet näkemistäni kauneimmat, -mutta syvimmät, niiden takaa odotti eniten, ja kun ne ilmaisivat -jotakin kiintymystä, rakkautta, niin niissä oli verraton loiste. Ja -kumminkaan tuo ilme ei ollut hellä, kuten se, joka tulee sydämestä -tuoden samalla mukanansa jotakin kaihomielistä ja ikävöivää; tämä ilme -tuli sielusta, se oli täyteläinen ja runsas, näytti tahtovan vain antaa -tarvitsematta ottaa mitään vastaan. - -Varsinaisena hänen kasvojensa rumentajana, vieläpä siinä määrin, että -hän toisinaan saattoi näyttää todella rumalta, oli sen ajan muoti, joka -ei ainoastaan paljastanut otsaa, vaan teki vielä kaiken voitavansa -sitä näennäisesti tai todellisesti, sattumalta tai tahallisesti -suurentaakseen. Koska hänellä oli mitä naisellisin, puhtaanakaareutuvin -otsa ja samalla suuret, mustat kulmakarvat ja ulkonevat silmät, niin -siten syntyi ristiriitaa, joka ei ainakaan vetänyt puoleensa ketään -vierasta, jos ei suorastaan tympäissytkään. Hänellä oli siitä jo -varhain tunto, joka kävi yhä kiusallisemmaksi, mitä kauemmaksi hän -eteni niihin ikävuosiin, joina molemmat sukupuolet kokevat viatonta -iloa voidessaan toisiansa miellyttää. - -Kenellekään ei oma hahmo voi olla vastenmielinen; rumimmalla -samoinkuin kauneimmallakin on oikeus iloita olemuksestansa, ja koska -hyväntahtoisuus kaunistaa ja jokainen hyväntahtoisesti itseänsä -kuvastimessa silmäilee, niin voi väittää, että jokaisen täytyisi -mielikseen itseänsä katsella, vaikka sitä vastustelisikin. Sisareni -taipui kuitenkin siinä määrin ehdottomasti ymmärryksenomaiseen asiain -käsittelyyn, ettei hän mitenkään voinut tässäkään kohden olla sokea ja -typerä; päinvastoin: hän tiesi, ehkäpä selvemminkin kuin kohtuullista -oli, jäävänsä leikkikumppaneistansa ulkonaiseen kauneuteen nähden -erittäin paljon jälkeen eikä osannut omaksua lohdutuksekseen, että oli -sisäisiltä avuiltansa heitä verrattomasti etevämpi. - -Jos naishenkilön puuttuva kauneus on korvattavissa, niin tässä -tapauksessa sen teki kaikkien ystävättärien häneen kohdistuva -luottamus, kunnioitus ja rakkaus; olivatpa he vanhoja tai nuoria, -heillä oli kaikilla samat tunteet. Hän oli kerännyt ympärillensä -erittäin miellyttävän seuran; ei puuttunut nuoria miehiäkään, -jotka osasivat siihen pujahtaa, joten melkein jokainen tyttö -löysi itsellensä ystävän; hän yksin jäi ilman. Jos näet jo hänen -ulkomuotonsa oli jossakin määrin tympäisevä, niin sen takaa kuultava -sisäinen olemus oli sekin pikemmin torjuva kuin puoleensavetävä; -arvokkuus näet aina pakottaa toisen henkilön vetäytymään takaisin -omaan itseensä. Hänellä oli siitä elävä tunto, hän ei sitä minulta -salannut, ja hänen kiintymyksensä suuntautui sitä voimakkaammin minuun. -Seikka oli kylläkin omituinen. Kuten uskotut, joille ilmaisemme -rakkaussuhteen, vilpittömän osanottonsa nojalla muuttuvat todellisiksi -myötärakastajiksi, kasvavatpa kilpakosijoiksikin, lopulta kenties -todella saaden kiintymyksen suuntautumaan itseensä, samoin kävi meidän -sisarusten. Kun näet minun ja Gretchenin välinen suhde raukesi, -niin sisareni lohdutti minua sitä vakavammin, kun hän salaiseksi -tyydytyksekseen havaitsi vapautuneensa kilpailijattaresta, ja samaten -täytyi minun, mikäli hän osoitti minulle oikeamielisyyttä, kaikessa -hiljaisuudessa melkein vahingoniloisena tuntea olevani ainoa henkilö, -joka häntä todella rakasti, hänet tunsi ja häntä kunnioitti. Kun nyt -minussa aika ajoin uusiutui Gretchenin menettämisestä aiheutunut -tuska ja minä aloin yht'äkkiä itkeä, valittaa ja käyttäytyä rajusti, -niin minun epätoivoni herätti hänessä samanlaista epätoivoista -kärsimättömyyttä kaiken saavuttamatta jääneen, epäonnistuneen ja -ohivilahtaneen vuoksi, joten me molemmat tunsimme itsemme äärettömän -onnettomiksi, sitäkin enemmän, kun tässä omituisessa tapauksessa -uskotut eivät saaneet muuttua rakastavaisiksi. - -Onneksi puuttui oikullinen lemmenjumala, joka tarpeettomasti aiheuttaa -ylen paljon pahaa, kerrankin hyväätekeväisesti asiaan auttaakseen -meidät kaikesta pulasta. Minä seurustelin uutterasti erään nuoren -englantilaisen kanssa, joka opiskeli Pfeilin koulukodissa. Hän -osasi hyvin tehdä selkoa kielestänsä, ja minä harjoitin sitä hänen -kerallansa saaden samalla kuulla yhtä ja toista hänen maastansa ja -kansastansa. Hän seurusteli pitkät ajat meidän luonamme minun voimatta -havaita hänessä kiintymystä sisareeni, mutta hän lienee sentään -kaikessa hiljaisuudessa elätellyt sellaisia tunteita aina intohimoon -asti, sillä vihdoin asia tuli arvaamatta ja yht’äkkiä ilmi. Sisareni -tunsi hänet, piti häntä arvossa, ja hän ansaitsi sen. Hän oli usein -ottanut kolmantena henkilönä osaa englantilaisiin keskusteluihimme, -me olimme molemmin yrittäneet hänen suustansa oppia englantilaisen -ääntämisen merkillisyyksiä omaksuen siten äänensävyn ja soinnin -ohella opettajamme erikoisimmatkin persoonalliset omituisuudet, -joten lopulta kuulosti sangen kummalliselta, kun me yhdessä ollen -puhuimme kuin yhdestä suusta. Hänen yrityksensä oppia meiltä samalla -tavalla yhtä paljon saksaa ei tahtonut ottaa onnistuakseen, ja -luulenpa havainneeni, että tuo pieni lemmenjuttukin suoritettiin sekä -kirjallisesti että suullisesti englanninkielellä. Nämä nuoret henkilöt -sopivat varsin hyvin toisillensa: mies oli kookas ja hyvärakenteinen -kuten sisarenikin, vain vielä solakampi; hänen pienet ja suppeat -kasvonsa olisivat voineet olla todellakin sievät, ellei rokko olisi -niitä liiaksi rumentanut; hänen käytöksensä oli rauhallinen, varma, -voipa sitä toisinaan sanoa kuivaksi ja kylmäksikin; mutta hänen -sydämensä uhkui hyvyyttä ja rakkautta, hänen sielunsa jaloutta, ja -hänen kiintymyksensä olivat yhtä kestävät kuin varmat ja tyynet. -Nyt tämä vakava pari, joka vasta äskettäin oli toisensa löytänyt, -esiintyi ihan erikoisena toisten joukossa, jotka olivat jo paremmin -keskenänsä tutustuneet, olivat kevytmielisemmät, tulevaisuuteen nähden -huolettomat ja ajattelemattomasti solmivat suhteita, jotka tavallisesti -häipyvät olemattomiin tulevaisten vakavampien liittojen hedelmättömänä -alkunäytelmänä ja erittäin harvoin vaikuttavat jatkuvasti elämään. - -Sellainen hilpeä seura ei jättänyt käyttämättä hyväksensä kaunista -vuodenaikaa ja viehättävää seutua. Usein järjestettiin vesimatkoja, -koska ne ovat huviretkistä kaikkein seurallisimpia. Mutta liikuimmepa -vesitse tai maitse, joka tapauksessa ilmenivät heti eri vetovoimat; -jokainen löysi parinsa, ja muutamille miehille, jotka eivät olleet -lupautuneet ja joiden joukkoon minäkin kuuluin, ei jäänyt minkäänlaista -naisseuraa tai enintään sellainen, jota ei olisi hupaisena päivänä -itsellensä valinnut. Eräs ystävä, joka oli samassa asemassa ja jolta -lienee puuttunut naispuolinen kumppani etupäässä siitä syystä, että -hän, vaikka olikin erittäin leikkisä ja älykäs, oli vailla sitä -hellyyttä ja huomaavaisuutta, jota sellaiset liitot välttämättä -edellyttävät, lupasi nyt, jo usein leikkisästi ja henkevästi olotilan -vaikeutta valitettuansa, seuraavan kerran kokoonnuttaessa esittää -ehdotuksen, jonka toteuttamisesta koituisi apu hänelle ja koko -seurueelle. Hän täyttikin lupauksensa. Kun näet erään erinomaisen -vesimatkan ja erittäin miellyttävän kävelyretken jälkeen varjoisain -kukkulain välimaalle leiriytyneinä nurmikolla loikoen tai sammaleisilla -kallioilla ja puunjuurilla istuen olimme hilpeinä nauttineet -maalaisaterian ja ystävä näki meidät kaikki iloisina ja hyvällä -tuulella, niin hän käski kujeellisen arvokkaasti kaikkia istuutumaan -puoliympyrään, jonka eteen hän astui alkaen saarnata mahtipontisesti -seuraavaan tapaan: - -»Korkeasti kunnioitetut ystävät ja ystävättäret, parilliset ja -parittomat! — Jo tästä puhuttelusta taidetaan havaita, kuinka -tarpeellista on, että astuu esiin katumussaarnan pitäjä kolkuttamaan -seurueen omaatuntoa. Osa minun jaloista ystävistäni on parillinen ja -mahtanee niin ollen voida varsin hyvin; toinen osa on pariton ja voi -ylen huonosti, kuten minä omasta kokemuksestani vakuuttaa taidan; ja -jos kohta rakkaat parilliset tässä ovatkin enemmistönä, niin jätän -kuitenkin harkittavaksenne, eikö ole seurallinen velvollisuus kaikista -huolta pitää. Miksi liitymmekään lukuisina yhteen, ellemme sitä varten, -että olisimme keskinäisessä vuorovaikutuksessa? Mutta kuinka se taitaa -tapahtua, kun piirissämme on jälleen havaittavissa niin monia pieniä -eriseuroja? Kaukana olkoon minusta, että näistä kauniista suhteista -mitään pahaa ajattelisin tai niitä loukata tahtoisin; mutta kaikki -aikanansa! Siinä kaunis, korkea sana, jota tosin ei kukaan ajattele, -kun ajanvietteistä on riittävästi huolta pidetty.» - -Sitten hän jatkoi puhettansa yhä vilkkaammin ja hupaisemmin -asettaen seurallisia hyveitä ja helliä tuntoja vastatusten. -»Viimeksimainittuja», sanoi hän, »meiltä ei voi milloinkaan puuttua, me -kuljetamme niitä aina mukanamme ja jokainen saavuttaa niissä helposti -ja harjoittelematta mestaruuden; ensinmainittuja meidän sitävastoin -tulee etsiä, meidän tulee vaivautua, jos mielimme ne saavuttaa, ja -miten pitkälle niissä edistynemmekin, emme kuitenkaan koskaan opi niitä -täysin vallitsemaan?» — Nyt hän alkoi käydä käsiksi yksityiskohtiin. -Monikin lienee tuntenut itsensä satutetuksi, ja välttämättä täytyi -toisiansa silmäillä; mutta ystävämme nautti sitä etuoikeutta, ettei -hänen sanoistaan milloinkaan pahastuttu, joten hän voi häiriytymättä -jatkaa: - -»Puutosten paljastaminen ei riitä, onpa väärinkin niin menetellä, -ellei samalla tiedä osoittaa keinoja olotilan parantamiseen. Niinpä -en tahdokaan, ystäväiseni, piinaviikonsaarnaajan tavalla yllyttää -teitä katumukseen ja parannukseen ylipäänsä, päinvastoin: minä toivon -kaikille rakastettaville pareillemme kaikkein pisintä ja kestävintä -onnea ja itse mitä varmimmin asiaa edesauttaakseni minä nyt ehdotan, -että nämä pienet kaikkein herttaisimmat eriseurat hajoitetaan ja -lopetetaan seurallisten hetkiemme ajaksi. Minä olen», jatkoi hän, »jo -pitänyt huolta asian järjestämisestä, siltä varalta, että saavutan -suosiota. Tässä on kukkaro, joka sisältää herrojen nimet; nostakaa -nyt arpa, kaunottareni, ja suvaitkaa viikon päivät palvelijananne -suosia sitä, jonka arpa teille määrää. Tämä koskee ainoastaan meidän -piiriämme; kohta kun se hajaantuu, raukeavat myös nämä liitot, ja sydän -ratkaiskoon, kuka teidät kotiin saattelee.» - -Useita seurueen jäseniä tämä puhe ja sen esitystapa oli ilahduttanut, -ja he näyttivät hyväksyvän tuon mieleenjohtuman; mutta muutamat parit -tuijottelivat eteensä, ikäänkuin eivät olisi uskoneet siten tulevansa -omilleen. Senvuoksi hän huusi leikillisen kiivaasti: - -»Totisesti, minua hämmästyttää, ettei kukaan hypähdä seisaalleen ja -toisten epäröinnistä huolimatta ylistä minun ehdotustani, selittele -sen etuja ja vapahda minua esiintymästä itseni kehuskelijana. Minä -olen, Jumala paratkoon, vanhin teidän seurassanne! Jo minulla on -kalju pääkin, monien mietteitteni tähden» — hän otti hatun päästänsä -— »mutta ilokseni ja kunniakseni minä sen näytteille asettaisin, jos -omat harkintani, jotka kuivaavat minun nahkani ja riistävät minulta -kauneimman koristeeni, taitaisivat edes jossakin määrin minua ja -muita hyödyttää. Me olemme nuoria, ystäväni, ja se on ihanaa; me -vanhenemme, ja se on tuhma juttu; me emme hevin loukkaannu toisiimme, -ja se on kaunista ja vuodenajan mukaista. Mutta kohta, ystäväiseni, -kohta tulevat ne päivät, joina meillä on paljonkin syytä loukkaantua -itseemme: katsokoon silloin itsekukin, kuinka itsestänsä suoriutuu; -mutta samalla loukkaantuvat toiset meihin monella muotoa, vieläpä niin, -ettemme ollenkaan syytä oivalla; sitä varten meidän on varauduttava, ja -sen pitää nyt tapahtuman.» - -Hän oli esittänyt koko puheen, mutta varsinkin sen loppuosan -kapusiinimunkin äänin ja elein; koska näet hän oli katolinen, lienee -hänellä ollut riittävästi tilaisuutta tutkia mainittujen isien -puhetaitoa. Nyt hän näytti hengästyneen, kuivasi väleen kaljun -päälakensa, joka tosiaankin loi häneen pappismiehen leimaa, ja sai -näillä kujeillansa kepeämielisen seuran niin hyvälle tuulelle, että -kaikki hartaasti halusivat kuulla lisää. Mutta sen sijaan, että olisi -jatkanut, hän veti esiin kukkaron ja kääntyi lähimmän naishenkilön -puoleen. »Tehdäänpä koe», huudahti hän, »työ on tekijäänsä kiittävä. -Ellei se viikon varrella miellytä, niin luovumme siitä, ja asia saa -jäädä ennallensa.» - -Puolittain halukkaina, puolittain pakon alaisina naiset nostivat -lippusensa, ja varsin helposti voi havaita, että tässä vähäpätöisessä -asiassa olivat monenlaiset kiivaat tunteet vaikuttamassa. Onneksi -sattui niin, että erotetuiksi joutuivat hilpeämieliset, vakavammat -sitävastoin jäivät toistensa seuraan; niinpä sai sisarenikin pitää -englantilaisensa, ja molemmat olivat siitä erittäin kiitolliset lemmen -ja onnen jumalalle. Antistes liitti kohta toisiinsa uudet sattumaparit, -heidän terveydeksensä juotiin ja toivoteltiin kaikille iloa sitäkin -enemmän, kun sen kestoaika oli määrätty lyhyeksi. Tämä oli epäilemättä -hilpein hetki, minkä seuramme oli pitkiin aikoihin elänyt. Ne nuoret -miehet, joiden osaksi ei ollut naishenkilöä liiennyt, saivat nyt -tehtäväksensä pitää viikon kuluessa huolta hengestä, sielusta ja -ruumiista, kuten puhujamme lausui, mutta erittäinkin sielusta, koska -molemmat toiset pikemminkin osaisivat itseänsä auttaa. - -Johtajat, jotka tahtoivat kohta kunnostautua, järjestivät nopeasti -varsin sieviä, uusia leikkejä, valmistivat hieman kauemmaksi -ilta-aterian, jota ei ollut odotettu, valaisivat yöllä palatessamme -juhlavalkein aluksen, vaikka kirkas kuutamo teki sellaisen toimenpiteen -tarpeettomaksi; he puolustautuivat huomauttamalla, että oli täysin -uuden, seurallisen järjestyksen mukaista, jos maalliset tulet -himmensivät taivaallisen kuun helliä silmäyksiä. Maihin astuessamme -Solonimme huusi: »_Ite, missa est_!» Jokainen kuljetti arvan hänelle -määräämän naisen aluksesta rannalle jättäen hänet sitten varsinaiselle -kumppanillensa ja vaihtaen itselleen takaisin omansa. - -Seuraavan kerran kokoonnuttaessa tämä viikoittainen järjestys -määrättiin kesäkauden kestäväksi ja toimitettiin jälleen arvonta. Tämä -leikki epäilemättä aiheutti seurueessa uuden, odottamattoman käänteen: -jokainen intoutui ilmaisemaan kaikkea henkevyyttänsä ja suloansa ja -mitä kohteliaimmin mielistelemään kulloistakin kaunotartansa varmasti -luottaen siihen, että hänellä riittäisi kohteliaisuuksia ainakin viikon -ajaksi. - -Oli tuskin ehditty järjestyä, kun puhujaamme ollenkaan kiittämättä -päinvastoin moitittiin häntä siitä, että oli puheensa parhaan osan, -sen lopun, pitänyt omana tietonansa. Hän puolestaan väitti, että -puheen paras osa oli suostuttelu ja ettei pidä ollenkaan puhua, ellei -aio suostutella; vakuuttaminen näet oli hänen mielestään vaikea -juttu. Kun ei hänelle kumminkaan annettu rauhaa, hän aloitti kohta -nuhdesaarnan, entistä muodottomamman, kenties juuri siitä syystä, -että aikoi puhua kaikkein vakavimmista asioista. Hän näet esitti, -käyttäen raamatunlauseita, jotka eivät asiaan soveltuneet, vertauksia, -jotka eivät osuneet, viittailuja, jotka eivät mitään selittäneet, -sitä ajatusta, että henkilö, joka ei osaa salata intohimojansa, -kiintymyksiänsä, toiveitansa, aikeitansa, suunnitelmiansa, ei pääse -maailmassa mihinkään, vaan joutuu kaikkialla estetyksi ja pilkkana -pidetyksi; mutta aivan erikoisesti oli ahkeroitava mitä syvimmän -salaisuuden varjelemista, jos mieli olla onnellinen rakkaudessa. - -Tuo ajatus punoutui hänen koko esitykseensä, vaikka hän ei siitä -sanaakaan nimenomaan lausunut. Jos tahtoo muodostaa itselleen -käsityksen tästä omituisesta ihmisestä, on otettava huomioon, että -hänellä oli hyvät luontaiset lahjat, että hän oli kehittänyt kykyjänsä -ja erittäinkin älyllistä terävyyttänsä jesuiittain kouluissa ja -hankkinut itselleen suuren maailman- ja ihmistuntemuksen, tosin vain -niiden huonoja puolia koskevan. Hän oli suunnilleen kahdenkolmatta -vuoden ikäinen ja olisi mielellään käännyttänyt minutkin ihmisiä -halveksivalle kannallensa. Se ei kumminkaan tahtonut ottaa -luonnistuakseen, sillä minulla oli yhä suuri halu olla hyvä ja havaita -toiset hyviksi. Hän on kuitenkin kääntänyt huomioni moneen seikkaan. - -Jokaisen hilpeän seuran täydennykseksi tarvitaan välttämättä leikkisä -henkilö, joka ei ole millänsäkään, vaikka toiset monen yksitoikkoisen -hetken huviksi suuntaavat pilansa nuolet häneen. Ellei hän ole pelkkä -täytetty saraseeni, sellainen, jota ritarit käyttelivät huviotteluissa -peitsiänsä harjoittaessaan, vaan osaa itsekin hyökkäillä, ärsyttää -ja haastaa kilpasille, lievästi haavoittaa, perääntyä ja ollen -paljastavinaan voimattomuutensa antaa toisille aimo iskun, niin ei -voi ajatella mitään miellyttävämpää. Sellainen veikko oli ystävämme -Horn, jonka nimi jo antoi aihetta kaikenlaiseen leikinlaskuun ja -jota vartensa vähäisyyden vuoksi aina mainittiin nimellä Hörnchen. -Hän oli tosiaankin seuran pienin, käytökseltään kursailematon, mutta -miellyttävä; tylppä nenä, hieman paksut huulet, pienet säihkyvät silmät -muodostivat mustanruskeat kasvot, jotka näyttivät aina yllyttävän -nauramaan. Hänen pientä jäykkää päätänsä peittivät runsaat mustat -kiharat, poskissa sinersi jo nuorella iällä parransänki, jonka hän -olisi kovin mielellään antanut kasvaa voidakseen koomillisena naamiona -alinomaa seuraa huvittaa. Hän oli muuten sievä ja sukkela, mutta väitti -olevansa vääräsäärinen. Hänen mielikseen myönnettiin väite todeksi, ja -siten syntyi montakin pilapuhetta: ollen erittäin hyvänä tanssijana -haluttu, hän näet katsoi naisten omituisuuksiin kuuluvaksi, että he -tahtoivat aina nähdä käyrät sääret tanterella. Hänen hilpeytensä oli -häviämätön ja hänen läsnäolonsa jokaisessa seurassa välttämätön. Me -liityimme toisiimme sitäkin kiinteämmin, kun hänen oli määrä lähteä -kerallani yliopistoon, ja hän ansaitsee myöskin, että kunnioittaen -häntä ajattelen, koska hän pysyi monet pitkät vuodet sanomattoman -rakkaana, uskollisena ja kärsivällisenä kumppaninani. - -Minun helppo riimittelykykyni ja taitoni löytää jokapäiväisistäkin -asioista runollinen puoli oli viekoitellut hänetkin sellaisiin töihin. -Pieniä seuramatkojamme, huviretkiämme ja niiden kestäessä sattuneita -seikkoja me runollisesti koristelimme, joten tapauksen kuvauksesta -aina syntyi uusi tapaus. Mutta koska sellaiset seuralliset pilat -tavallisesti päätyvät ivailuun ja ystävämme Horn hullunkurisine -esityksineen ei pysynyt aina asianmukaisissa rajoissa, syntyi useasti -harmia, joka kuitenkin voitiin aivan pian tyynnyttää ja hälventää. - -Muun muassa hän koetteli kykyänsä eräässä siihen aikaan ahkerasti -viljellyssä runoudenlajissa, koomillisessa sankarirunoelmassa. Popen -»Kiharanryöstö» oli aiheuttanut paljon jäljittelyjä; saksalaisella -maaperällä tätä runouslajia harjoitti Zachariae, ja se miellytti -kaikkia, koska sen esineenä tavallisesti oli joku kömpelö henkilö, jota -haltiattaret pitivät pilkkanansa toista parempaa suosien. - -Ei ole ihme, mutta herättää sentään ihmettelyä, kun jotakin -kirjallisuutta, varsinkin saksalaista, tarkastellessaan havaitsee, -kuinka kokonainen kansakunta ei voi irtautua määrätystä ja eräässä -muodossa onnekkaasti käsitellystä aiheesta, vaan tahtoo nähdä sen -kaikin tavoin toisteltuna, joten kasautuvat jäljitelmät lopulta -peittävät ja tukahduttavat alkuperäisen teoksen itsensä. - -Ystäväni sepittämä sankariruno todisti sekin osaltansa tuon -huomautuksen oikeaksi. Eräällä suurella rekiretkellä saa kömpelö -henkilö kumppaniksensa naishenkilön, joka ei hänestä pidä, hänelle -sattuu tosin varsin hullunkurisesti toinen sellaisessa tilaisuudessa -mahdollinen onnettomuus toisensa jälkeen, kunnes hän vihdoin, -rekioikeutta itselleen anellessaan, putoo istuimelta haltioiden -tietenkin pantua hänelle kampia. Kaunokainen tarttuu ohjaksiin -ja ajaa yksin kotiin; suosittu ystävä ottaa hänet vastaan saaden -loistavan voiton julkeasta kilpakosijastansa. Oli muuten varsin -sievästi keksitty, kuinka neljä eri haltiaa vuoron perään esiintyy -hänen vahingoittajanansa, kunnes tontut kerrassaan hänet nolaavat. -Aleksandriinein sepitetty, todelliseen tapahtumaan perustuva runoelma -miellytti erinomaisesti pientä seuraamme, ja me olimme varmat siitä, -että se varsin hyvin veti vertoja Löwenin »Vapunpäivänyölle» tai -Zachariaen »Renommistille». - -Kun seuralliset huvimme vaativat ainoastaan yhden illan ja niiden -valmistelut vain muutamia tunteja, niin minulla oli riittävästi -aikaa lukemiseen ja, kuten otaksuin, opiskelemiseen. Isäni mieliksi -minä kertailin ahkerasti pientä Hoppea ja voin antaa tutkia itseäni -sen sisältöön nähden missä järjestyksessä tahansa, joten perehdyin -täydellisesti Institutioiden pääsisällykseen. Levoton tiedonjano ajoi -minua kuitenkin yhä eteenpäin, minä johduin vanhan kirjallisuuden -historiaan ja siitä yleistieteeseen kiireesti lukiessani Gesnerin -»Isagogen» ja Morhofin »Polyhistorin» saaden siten yleispiirteisen -käsityksen siitä, miten paljon omituisia asioita oli opissa ja -elämässä jo esiintynyt. Tämä alinomainen ja kiireellinen, yötä päivää -jatkuva uutteruus minua pikemmin hämmensi kuin kehitti; mutta sitäkin -suurempaan labyrinttiin minä eksyin, kun löysin isäni kirjastosta -Baylen ja syvennyin siihen. - -Yhä uudistuvana perusvakaumuksenani oli usko vanhojen kielten -tärkeyteen; kirjallisesta sekamelskasta näet kohosi alinomaa näkyviini -niin paljon, että havaitsin noiden kielten aarteihin sisältyvän -kaikkien puhetaidollisten esikuvien ja samalla kaiken muun, mitä -maailmassa on koskaan ollut arvokasta. Heprea ja raamatulliset opinnot -olivat väistyneet taka-alalle, samoin kreikka, koska tietoni eivät -siinä ulottuneet Uutta Testamenttia kauemmaksi. Sitä vakavammin minä -harrastin latinankieltä ja -kirjallisuutta, jonka mestariteokset -ovat meitä lähempänä ja joka erinomaisten alkuperäisten tuotteiden -ohella tarjoo vielä kaikkien aikojen sadon käännöksissä ja etevimpien -oppineiden teoksissa. Senvuoksi minä luin paljon latinankielisiä -teoksia varsin vaivattomasti ja saatoin uskoa tekijöitä ymmärtäväni, -koska kirjaimellinen tarkoitus oli minulle täysin selvä. Harmittipa -minua kovin, kun kuulin Grotiuksen ylimielisesti sanoneen lukevansa -Terentiusta toisin kuin poikaset. Kuinka onnellinen onkaan -rajoittuneisuudessansa nuoriso, vieläpä ihmiset yleensäkin, koska -voivat jokaisena olemassaolonsa hetkenä pitää itseänsä täydellisinä ja -todesta ja väärästä, korkeasta ja matalasta välittämättä pysyttelevät -vain siinä, mikä heille soveltuu. - -Niin olin siis oppinut latinan samoinkuin saksan, ranskan ja -englanninkielen, pelkän käytännön nojalla, ilman sääntöjä ja -käsitteitä. Se, joka tuntee silloisen kouluopetuksen tilan, -ei varmaankaan oudoksu, että syrjäytin kieliopin samoinkuin -puhetaidolliset teoriatkin: minuun näytti kaikki juurtuvan aivan -luonnollisesti, sanat, niiden muodot ja muunnelmat säilyivät korvassani -ja mielessäni, ja minä käyttelin kieltä vaivattomasti kirjoittamiseen -ja juttelemiseen. - -Mikonpäivä, se aika, jolloin minun oli määrä lähteä yliopistoon, -tuli yhä lähemmäksi, ja mieltäni liikutti sekä elämä että oppi. -Kotikaupunkiini kohdistuva vastenmielisyys kävi minulle yhä -ilmeisemmäksi. Gretchenin karkoitus oli taittanut nuoruuteni versovan -latvan; se tarvitsi aikaa työntääkseen sivuilta uusia vesoja ja -korvatakseen kärsimänsä vaurion uudella kasvulla. Päämäärättömät -retkeilyni kaupungin kaduilla olivat loppuneet, minä kuljin kuten -toisetkin vain mikäli se oli välttämätöntä. Gretchenin kaupunginosassa -minä en enää milloinkaan käynyt, enpä lähitienoillakaan. Vanhat muurit -ja tornit muuttuivat minulle vähitellen vastenmielisiksi, ja kaupungin -olojen järjestys ei sekään tuntunut enää miellyttävältä: kaikki, -mikä oli ennen näyttänyt kunnianarvoiselta, ilmeni nyt vääristyneinä -kuvina. Minulle, kaupungintuomarin tyttärenpojalle, eivät sellaisen -tasavallan sisäiset puutokset olleet jääneet tuntemattomiksi, -sitä vähemmän, kun lapset kokevat aivan omituista kummastusta ja -kiihoittuvat uutteriin tutkimuksiin niin pian kuin jokin heidän siihen -asti ehdottomasti kunnioittamansa asia käy hiemankin epäilyttäväksi. -Minulle oli käynyt liiankin selväksi, kuinka toivoton on kunnon -miesten harmistunut kiistely niitä vastaan, jotka ovat puolueiden -voitettavissa, jopa lahjottavissakin. Kaikkea vääryyttä minä vihasin -sanomattomasti; lapset näet ovat kaikki moraalisia rigoristeja. Isäni, -joka oli ainoastaan yksityishenkilönä kaupungin asioiden kanssa -tekemisissä, ilmaisi moneen epäonnistuneeseen seikkaan kohdistuvan -mieliharminsa erittäin vilkkaasti. Ja enkö nähnyt hänen nyt, monien -opintojensa, puuhiensa, matkojensa ja monipuolisen sivistymisensä -jälkeen, vihdoin viettävän palomuuriensa sisäpuolella yksinäistä -elämää, jonkalaista minä en voinut itselleni toivoa? Tämä kaikki lepäsi -mielessäni kamalana taakkana, josta voin vapautua ainoastaan pyrkimällä -keksimään itselleni ihan toisenlaista elämänsuunnitelmaa kuin se, -joka oli noudatettavakseni määrätty. Minä luovuin ajatuksissani -lakitieteellisistä opinnoista ja aloin harrastaa yksinomaan kieliä, -muinaistiedettä, historiaa ja kaikkea siitä kumpuavaa. - -Suurinta huvia minulle kuitenkin aina tuotti itsessäni, toisissa -henkilöissä tai luonnossa havaitsemien! seikkojen runollinen -kuvaileminen. Minä onnistuin siinä yhä helpommin, koska se tapahtui -vaistomaisesti ja mikään kritiikki ei ollut minua häirinnyt, ja jos en -oikein luottanutkaan tuotteisiini, en kumminkaan voinut niitä pitää -ihan kelvottomina, olkoonpa, että niissä ilmeni virheellisyyksiä. -Jos erinäisiä seikkoja teoksissani moitittiinkin, pysyi sittenkin -salaisena vakaumuksenani, että asia tulisi vähitellen korjautumaan ja -että minut kerran sopisi kunnioittaen mainita Hagedornin, Gellertin -ja muiden heidänlaistensa miesten rinnalla. Sellainen päämäärä näytti -minusta kuitenkin liian tyhjältä ja riittämättömältä; minä tahdoin -ryhtyä vakavasti harjoittamaan mainittuja perusteellisia opintoja, -saada täydellisemmän muinaisuuteen perehtymisen nojalla omat työni -ripeämmin edistymään ja valmistautua yliopistonopettajan toimeen. Se -tuntui minusta otollisimmalta tehtävältä nuorelle miehelle, joka aikoi -sivistää itseänsä ja edistää toisten henkilöiden sivistymistä. - -Näissä aikeissani minä aina pidin silmällä Göttingeniä. Sellaisiin -miehiin kuin Heyne, Michaelis ja monet muut minä ehdottomasti luotin; -hartain haluni oli päästä heitä kuuntelemaan ja tarkkaamaan heidän -oppejansa. Mutta isäni oli taipumaton. Miten eräät läheiset ystävät, -jotka olivat samaa mieltä kuin minä, koettivatkin häneen vaikuttaa, -hän vaati ehdottomasti, että minun oli lähdettävä Leipzigiin. Niin -ollen isäni, joka tietämättään vastusti suunnitelmiani, lisäsi -itsepintaisuudellansa minun julkeuttani siinä määrin, etten ollenkaan -häikäillyt kuunnella häntä tuntikausia hänen minulle kertoessaan ja -kertaillessaan niitä opintojen ja elämän eri kursseja, jotka minun oli -yliopistoissa ja suuressa maailmassa suoritettava. - -Koska kaikki toiveet Göttingeniin pääsemisestä olivat tuhoutuneet, -suuntasin nyt katseeni Leipzigiin. Sieltä hohteli minulle kirkkaana -valona Ernesti, ja Morus herätti jo hänkin melkoista luottamusta. Minä -sommittelin itselleni kaikessa hiljaisuudessa vastakkaisohjelman, tai -paremmin sanoen: rakensin tuulentuvan verrattain tukevalle pohjalle; -tuntuipa minusta kerrassaan romanttisen kunniakkaalta määrätä oma -elämänura, joka minusta näytti sitäkin vähemmän haaveelliselta, -kun Griesbach oli samoin menetellen jo saavuttanut hyviä tuloksia -ja saanut senvuoksi kaikilta ylistystä osakseen. Vanki, joka on -päässyt irtautumaan kahleistansa ja saanut tyrmän ristikkokanget -pian poikkiviilatuiksi, ei voi tuntea suurempaa salaista iloa kuin -minä nähdessäni päivien kuluvan ja lokakuun lähestyvän. Kolkko -vuodenaika, huonot tiet, joista kaikki tiesivät kertoa, eivät minua -säikyttäneet, se ajatus, että oli talvisaikaan asetuttava elämään -uudelle paikkakunnalle, ei mieltäni sumentanut; lyhyesti sanoen: minä -pidin ainoastaan olevia olosuhteitani ilottomina ja kuvittelin muun, -tuntemattoman maailman valoisaksi ja hilpeäksi. Niin minä kudoin -unelmia, joissa yksinomaan askartelin, ja toivoin löytäväni etäältä -pelkkää onnea ja tyydytystä. - -Miten tarkoin minä nämä aikeeni kaikilta salasinkin, en kumminkaan -voinut olla niitä ilmaisematta sisarelleni, joka aluksi kovin -säikähdyttyänsä lopulta rauhoittui, kun lupasin tulla hänet noutamaan, -jotta hän saisi kerallani iloita saavuttamastani loistavasta olotilasta -ja ottaa osaa elämännautintooni. - -Hartaasti odotettu Mikonpäivä saapui vihdoin. Matkaseuranani -kirjakauppias Fleischer ja hänen puolisonsa, syntyjään Triller, joka -aikoi käydä Wittenbergissä isäänsä tervehtimässä, minä lähdin ilomielin -matkaan ja jätin arvoisan kaupungin, joka oli nähnyt minun syntyvän ja -kasvavan, välinpitämättömänä taakseni, ikäänkuin en olisi aikonut enää -milloinkaan siellä käydä. - -Niin irtautuvat erinäisinä vaihekausina lapset vanhemmistaan, -palvelijat isännistään, suosikit suosijoistaan, ja sellainen yritys -asettua omille jaloillensa, päästä riippumattomaksi, elää omaa -elämäänsä, onnistuipa se tai jäi onnistumatta, on aina luonnon tahdon -mukainen. - -Me olimme ajaneet Pyhäinmiestenportista ja ehtineet kohta sivuuttaa -Hanaun, kun jo saavuin seutuihin, jotka herättivät huomiotani -uutuudellansa, joskaan eivät vallitsevana vuodenaikana tarjonneet -paljoa ilahduttavaa näkemistä. Pitkälliset sateet olivat perinpohjin -turmelleet tiet, joita ei yleensäkään oltu korjattu siihen hyvään -kuntoon, jossa ne myöhemmin havaitsemme. Niinmuodoin ei matkamme -ollut miellyttävä eikä onnellinenkaan. Kosteata säätä sain kumminkin -kiittää eräästä luonnonilmiöstä, joka lienee ylen harvinainen; en -näet milloinkaan myöhemmin sellaista nähnyt enkä kuullut toistenkaan -nähneen. Me kuljimme yön aikaan Hanaun ja Gelnhausenin välillä erästä -kukkulanrinnettä ylöspäin ja tahdoimme, vaikka olikin jo pimeä, -mieluummin kulkea jalkaisin kuin antautua alttiiksi tämän taipalen -vaaroille ja vaikeuksille. Yht’äkkiä näin tien oikealla puolella -syvänteessä eräänlaisen ihmeellisesti valaistun amfiteatterin. -Suppilomaisessa tilassa välkkyi siinä lukemattomia valoja -porrasmaisesti toisiansa ylempänä, ja ne paistoivat niin kirkkaina, -että silmät siitä huikenivat. Ne hämmensivät katsetta sitäkin enemmän, -kun eivät suinkaan pysyneet kaikki kohdallansa, vaan kimpoilivat -edestakaisin, sekä ylhäältä alaspäin että päinvastoin, vieläpä -joka suuntaan. Useimmat sentään pysyivät paikallaan ja vilkkuivat -vilkkumistaan. Minä noudatin ylen vastahakoisesti toisten kutsua -ja jätin tämän näytelmän, jota olisin halunnut tarkemmin havaita. -Kysyttäessä kyytimies tosin ei ollut tietävinään mitään sellaisesta -ilmiöstä, mutta sanoi lähimailla olevan vanhan kivilouhoksen, jonka -syvä keskiosa oli täynnä vettä. En tahdo ratkaista, oliko kysymyksessä -virvatulten aaveleikki vaiko joukko valoa hohtelevia eläviä olentoja. - -Thüringenin halki kuljettaessa tiet kävivät vieläkin kehnommiksi, -ja valitettavasti juuttuivat vaunumme liikkumattomiksi Auerstädtin -tienoilla yön pimetessä. Me olimme etäällä ihmisasumuksista ja -yritimme parhaamme mukaan saada ajoneuvojamme liikkeelle. Minä -ponnistelin osaltani innokkaasti ja lienen siinä liiaksi venyttänyt -rintajänteitäni; pian jälkeenpäin näet tunsin kipua, joka hävisi ja -uudistui ja vasta monien vuosien kuluttua minut kokonaan jätti. - -Ikäänkuin olisi tämän yön ollut määrä sisältää mitä vaihtelevimpia -kohtaloita, minä jouduin odottamattoman onnellisen tapauksen -jälkeen kokemaan kiusaa ja harmia. Me näet tapasimme Auerstädtissa -erään jalosukuisen pariskunnan, joka oli samanlaisten kohtaloiden -viivyttämänä vast’ikään sinne saapunut: muhkean, arvokkaan, parhaassa -iässänsä olevan herran ja hänen erittäin kauniin puolisonsa. He -kehoittivat kohteliaasti meitä aterioimaan kerallansa, ja minä -tunsin itseni ylen onnelliseksi, kun oivallinen rouva suvaitsi -ystävällisesti minua puhutella. Mutta kun minut sitten lähetettiin -kiirehtimään odotettua lientä, valtasi minut, tosin valvomiseen ja -matkan rasituksiin tottumattoman, niin voittamaton uneliaisuus, että -kerrassaan nukuin kävellessäni, palasin huoneeseen lakki päässä, en -ollenkaan huomannut, että toiset parhaillaan lukivat pöytärukoustansa, -ja asetuin minäkin tajuttoman huolettomana tuolin taakse ollenkaan -aavistamatta, että käytökseni erittäin huvittavalla tavalla häiritsi -heidän hartauttansa. Rouva Fleischer, jolta ei puuttunut älyä ja -leikillisyyttä enempää kuin terävää kieltäkään, kiiruhti jo ennenkuin -istuttiin huomauttamaan vieraille, ettei heidän pitänyt hämmästyä -näkemästänsä: hänen nuorella matkakumppanillaan muka oli hyvät -taipumukset kveekariksi, joka luulee parhaiten kunnioittavansa Jumalaa -ja kuningasta pitämällä hatun päässään. Kaunis rouva ei voinut pidättyä -nauramasta ja näytti niinmuodoin vieläkin kauniimmalta, ja minä olisin -antanut mitä hyvänsä, kunhan ei minun olisi tarvinnut olla aiheena -hilpeyteen, joka niin erinomaisen hyvin hänelle sopi. Mutta kun -sitten riisuin päähineeni, niin hienon maailman tapoja noudattavat -henkilöt lakkasivat kohta pilailemasta ja sallivat parhaimman viinin -täysin haihduttaa uneliaisuuden, mielipahan ja kaikkien kestettyjen -vastoinkäymisten muistot. - -Kun saavuin Leipzigiin, oli parhaillaan messujen aika. Siitä koitui -minulle erikoista huvia, koska näin kotoisten olojen täällä toistuvan, -näin tuttuja tavaroita ja kauppiaita, vain toisissa paikoissa ja -toisessa järjestyksessä. Minä kuljin torin poikki ja myymäkojujen ohi -melkoisin mielenkiinnoin, mutta erikoisesti kiinnittivät huomiotani, -omituisissa pukimissaan, itäisten seutujen asukkaat, puolalaiset -ja venäläiset, mutta ennen kaikkea kreikkalaiset, joiden muhkeita -vartaloita ja arvokasta vaatetusta minä kävin varsin usein mielikseni -katselemassa. - -Tämä vilkas liikehtiminen loppui kuitenkin pian, ja nyt kiintyi -huomioni itse kaupunkiin, sen kauniisiin, korkeihin ja tasamittaisiin -rakennuksiin. Se teki minuun erittäin hyvän vaikutuksen, ja myöntää -täytyy, että siinä yleensä, mutta varsinkin pyhä- ja juhlapäivien -hiljaisina hetkinä, on jotakin vaikuttavan juhlallista. Kuutamoiset, -puolittain varjossa, puolittain valossa lepäävät kadut houkuttelivat -minua usein öisille kävelyretkille. - -Siihen verrattuna, mihin olin aikaisemmin tottunut, tämä uusi olotila -ei minua suinkaan tyydyttänyt. Leipzig ei palauta katselijan mieleen -mitään vanhojen aikojen muistoja; sen muistomerkit puhuvat uudesta, -äskeisestä, kaupallista toimeliaisuutta, varallisuutta, rikkautta -ilmaisevasta aikakaudesta. Aivan minun mieleisiäni olivat kuitenkin -minusta suunnattomilta näyttävät rakennukset, jotka kääntävät -julkipuolensa kahdelle kadulle ja sisällyttävät huimaavan korkeiksi -rakennettuihin pihamuureihinsa kokonaisen porvarillisen maailman -muistuttaen siten suurta linnaa, jopa puolta kaupunkiakin. Minä asetuin -asumaan erääseen näistä eriskummallisista rakennuksista, nimittäin -vanhan ja uuden Neumarktin välissä sijaitsevaan »Tulipalloon». Kahdessa -sievässä huoneessa pihan puolella, missä läpikulun vuoksi oli liikettä -ja elämää, asui messujen kestäessä kirjakauppias Fleischer, muun ajan -ne olivat siedettävästä hinnasta minun hallussani. Asuinkumppanina -minulla oli eräs jumaluusopin ylioppilas, joka perusteellisesti -tunsi oppiaineensa, oli hyvänluontoinen, mutta köyhä. Suurta huolta -tulevaisuuteen nähden aiheutti hänelle paha silmätauti, jonka hän oli -itsellensä hankkinut ylenmäärin lukemalla aina syvään iltahämärään -asti, vieläpä kuunvalossakin, säästääkseen hieman öljyä. Vanha -emäntämme kohteli häntä avuliaasti, minua aina ystävällisesti ja piti -meistä kummastakin hyvää huolta. - -Nyt minä kiiruhdin suosituskirjeineni Mascovin oppilaan hovineuvos -Böhmen luo, joka nyttemmin ensinmainitun seuraajana opetti historiaa ja -valtio-oikeutta. Pieni, tanakka, vilkas mies otti minut vastaan sangen -ystävällisesti ja esitteli minut puolisollensa. He molemmat, samoinkuin -muutkin henkilöt, joiden luona kävin, antoivat minulle mitä parhaat -toiveet suunniteltuun oleskeluuni nähden. Aluksi minä en kumminkaan -ilmaissut kenellekään salaisia aikeitani, joskin minun oli ylen vaikea -odottaa soveliasta hetkeä päästäkseni vapautumaan lainopista ja -antautuakseni tutkimaan antiikkia. Minä odotin varovaisuuden vuoksi, -kunnes Fleischer rouvineen oli lähtenyt pois, jotteivät omaiseni saisi -liian väleen tietoa aikeistani. Mutta sitten minä menin viipymättä -hovineuvos Böhmen luo, jolle asia mielestäni oli uskottava, ja selitin -hänelle varsin johdonmukaisesti ja vilpittömästi aikeeni. Esitystäni ei -kumminkaan otettu suopeasti vastaan. Historioitsijana ja valtio-opin -tutkijana Böhme nimenomaisesti vihasi kaikkea, mikä tuoksahti -kaunotieteiltä. Pahaksi onneksi hän ei ollut parhaissa suhteissa niiden -viljelijöihin, ja varsinkaan Gellertiä, johon minä, taitamattomasti -kylläkin, olin sanonut kovin luottavani, hän ei voinut ollenkaan -sietää. Hänestä näytti, varsinkin olevia olosuhteita silmälläpitäen, -ihan mahdottomalta luovuttaa omaksi vahingoksensa noille miehille -uskollinen kuulija. Niinpä hän pitikin minulle oikopäätä ankaran -nuhdesaarnan, jossa vakuutti, ettei voisi milloinkaan ilman vanhempieni -lupaa myöntyä sellaiseen toimenpiteeseen, ei siinäkään tapauksessa, -että sen itse hyväksyisi. Sitten hän kiukkuisesti herjasi filologiaa -ja kieliopintoja, mutta sitäkin enemmän niitä runollisia harjoituksia, -joihin olin tosin hieman vihjaillut. Lopuksi hän huomautti, että jos -tahdoin päästä antiikkia oppimaan, voin sen tehdä paljoa paremmin -lainopin tietä kulkien. Hän palautti muistiini eräitä hienoja -lainoppineita, Eberhard Otton ja Heinecciuksen, lupasi minulle Rooman -muinaistiedosta ja oikeushistoriasta koituvaksi yhdeksän hyvää ja -kahdeksan kaunista osoittaen minulle ilmiselvästi, ettei tässä ollut -kysymyksessä edes mikään kiertotie, jos vielä myöhemmin aikoisin -toteuttaa tuon suunnitelmani, sitä tarkoin harkittuani ja saatuani -vanhempani siihen suostumaan. Hän kehoitti minua ystävällisesti asiaa -uudelleen harkitsemaan ja pian ilmoittamaan ajatukseni, koska luentojen -kohta alkaessa oli välttämätöntä tehdä jonkinlainen päätös. - -Hän menetteli varsin sievästi, kun ei tahtonut heti paikalla pakottaa -minua suostumaan. Hänen todisteensa ja se painokkuus, joka hänen -esityksessään ilmeni, olivat jo saaneet minut, taipuisan nuorukaisen, -vakuutetuksi, ja vasta nyt minä havaitsin vaikeudet ja arveluttavuudet -asiassa, jonka olin kaikessa hiljaisuudessa kuvitellut varsin helposti -suoritettavaksi. Hovineuvos Böhmen rouva kutsutti minut pian senjälkeen -luoksensa. Minun saapuessani hän oli yksin. Hän ei ollut enää nuori, -oli kovin kivulloinen, sanomattoman leppoisa ja herkkä, ja muodosti -nimenomaisen vastakohdan miehellensä, jonka hyvänluontoisuus saattoi -ilmetä pauhaavanakin. Hän johti minut miehensä ja minun kesken -äskettäin sattuneeseen keskusteluun ja esitti minulle uudelleen asian -koko laajuudessaan niin ystävällisesti, lempeästi ja järkevästi, -etten voinut olla myöntymättä; niihin muutamiin ehtoihin, joita minä -järkähtämättä asetin, toisaalta myönnyttiin. - -Hovineuvos järjesti sitten opinto-ohjelmani: minun oli määrä kuunnella -filosofiaa, oikeushistoriaa, Institutioita ja vielä jotakin muuta. -Minä suostuin tuohon, mutta sain sentään aikaan sen, että pääsin -kuuntelemaan Gellertin kirjallisuushistoriallisia, Stockhauseniin -nojautuvia luentoja ja sitäpaitsi ottamaan osaa hänen toimeenpanemiinsa -harjoituksiin. - -Kaikki nuoret henkilöt kunnioittivat ja rakastivat Gellertiä -erinomaisesti. Minä olin jo käynyt hänen luonansa, ja hän oli ottanut -minut ystävällisesti vastaan. Hän ei ollut kookas, vaan siro, mutta -ei laiha; lempeät, melkein surumieliset silmät, erittäin kaunis otsa, -säännöllinen kyömynenä, hieno suu, kasvojen miellyttävä soikio, kaikki -tuo teki hänen läsnäolonsa miellyttäväksi ja halutuksi. Oli hieman -vaikea päästä hänen puheillensa. Hänen molemmat famuluksensa olivat -kuin kaksi pappia varjelemassa pyhäkköä, johon ei pääse kuka hyvänsä -eikä mihin aikaan tahansa. Sellainen varokeino olikin välttämätön, -sillä hänen olisi täytynyt uhrata koko päivä, jos olisi tahtonut ottaa -vastaan ja tyydyttää kaikki ne ihmiset, jotka pyrkivät tutunomaisesti -häntä lähestymään. - -Luennoillani minä kävin aluksi uutterasti ja uskollisesti, mutta -filosofia ei kumminkaan tahtonut ottaa minua kirkastaakseen. Logiikassa -minusta tuntui ihmeelliseltä, että minun piti kiskoa erilleen, -paloitella ja ikäänkuin tuhota niitä henkisiä toimintoja, joita olin -pienestä pitäen suorittanut mitä vaivattomimmin, jotta niiden oikea -käytäntö siten minulle selviäisi. Olevaisesta maailmasta ja Jumalasta -minä uskoin tietäväni suunnilleen yhtä paljon kuin itse opettajani, ja -useissa kohdin minusta tuntui siltä, että asiat ankarasti kangersivat. -Kaikki kävi sentään jotenkin johdonmukaisesti aina lähelle laskiaista, -jolloin professori Wincklerin läheisyydessä Thomas-aukiolla juuri -luentotunnin aikaan nostettiin mitä maukkaimpia hedelmäleivoksia -kuumina pannusta. Ne myöhästyttivät meitä siinä määrin, että vihkomme -höltyivät ja niiden loppupuoli keväämmälle ehdittäessä suli ja hävisi -lumen keralla. - -Lainopillisten luentojen kävi pian yhtä huonosti; minä näet jo -tiesin juuri niin paljon kuin opettaja piti hyvänä meille ilmoittaa. -Muistiinmerkitsemisessä osoittamani itsepintainen ahkeruus piankin -laimeni, sillä minusta tuntui ylen ikävystyttävältä kirjoittaa -vielä kerran muistiin asioita, joita olin isäni keralla varsin -usein kertaillut toisinaan kysyen, toisinaan vastaten, joten ne -olivat ainiaaksi painuneet mieleen. Vahinko, joka koituu siitä, -että koulu kehittää nuoria henkilöitä eräissä aineissa liian -pitkälle, on myöhemmin ilmennyt sitäkin selvemmin, kun on vähennetty -kieliopintoihin ja varsinaisten esitietojen pohjustamiseen kuuluvaa -aikaa ja tarkkaavaisuutta omistaen ne niinsanotuille reaaliasioille, -jotka pikemmin hajaannuttavat kuin sivistävät, ellei niitä opeteta -järjestelmällisesti ja täydellisesti. - -Mainitsen tässä vielä ohimennen erään toisenkin haitan, joka on -opiskeleville suureksi vastukseksi. Professorit, enempää kuin muutkaan -virkamiehet, eivät voi olla kaikin samanikäisiä; mutta koska nuoremmat -oikeastaan opettavat vain oppiaksensa, vieläpä, jos ovat hyväpäisiä, -kiiruhtavat oman aikansa edelle, niin he hankkivat sivistyksensä -nimenomaan kuulijainsa vahingoksi, koska viimeksimainituille ei opeteta -sitä, mitä he oikeastaan tarvitsevat, vaan sitä, mitä opettaja katsoo -hyväksi ottaa itseänsä varten käsiteltäväksi. Vanhempien professorien -joukossa sitävastoin ovat monet jo pitkät ajat pysyneet paikoillaan, -edistymättä: he jakavat yleensä ainoastaan määrättyyn kaavaan -jähmettyneitä mielipiteitä ja, mitä yksityiskohtiin tulee, paljon -sellaista, minkä aika on jo tuominnut tarpeettomaksi ja vääräksi. Siten -syntyy murheellinen ristiriita, joka tempoo nuoria mieliä puoleen -ja toiseen ja jota tuskin voivat tasoittaa keski-ikäiset opettajat, -koska he, vaikka ovatkin riittävässä määrin oppineet ja sivistyneet, -kuitenkin tuntevat yhä vielä toimekasta pyrkimystä tietoon ja -harkintaan. - -Samalla kuin siten opin paljon enemmän tuntemaan kuin perusteellisesti -itselleni selvittämään, joten jouduin yhä kasvavan vastenmielisyyden -valtoihin, tuotti elämäkin minulle monia pieniä ikävyyksiä. Niinpä -onkin laita, että olopaikkaa vaihtaessaan ja uusiin elämänsuhteisiin -sijoittuessaan joutuu aina maksamaan pääsyrahoja. Naisten ensimmäinen -moite koski vaatetustani; minä näet olin saapunut kotoa akademiaan -tosiaankin hieman eriskummallisin varuksin. - -Isäni, jota ei mikään harmittanut siinä määrin kuin se, että jotakin -tapahtui suotta, ettei joku osannut käyttää aikaansa oikein tai ei -keksinyt tilaisuutta sen käyttelemiseen, kehitteli aikaa ja voimia -koskevan säästeliäisyytensä niin pitkälle, ettei häntä enää huvittanut -mikään muu kuin kahden kärpäsen tavoittaminen yhdellä iskulla. - -Siitä syystä hänellä ei ollut milloinkaan palvelijaa, joka ei olisi -kelvannut talossa johonkin muuhun toimeen. Koska hän aina ennen oli -kirjoittanut kaikki omin käsin ja myöhemmin voi mukavuudekseen sanella -edellämainitun nuoren asuinkumppanini kirjoitettavaksi, niin hän -katsoi myös edullisimmaksi pitää palvelijoinansa räätäleitä, joiden -täytyi käyttää hetkensä hyvin, koska heidän oli pidettävä huoli omista -livereistänsä, vieläpä isän ja lastenkin vaatetuksesta, ja sitäpaitsi -toimittaa kaikki paikkaustyö. Isäni itse huolehti parhaiden verkojen -ja muiden kankaiden hankinnasta ostamalla tavaransa messujen aikana -ulkolaisilta kauppaherroilta ja keräämällä ne varastoonsa. Niinpä -muistan vielä varsin hyvin, että hän kävi joka kerta aachenilaisten -herrojen von Löwenichien luona tutustuttaen minut pienestä pitäen -näihin ja muihin eteviin kauppaherroihin. - -Tavaran kunnollisuudesta oli niinmuodoin pidetty huolta, ja varastossa -oli riittävästi erilaisia verkoja, sarsseja ja Göttingenin kankaita -sekä tarvittavia vuorikankaita, joten me olisimme vaatetusaineksen -laadun nojalla voineet varsin hyvin julkisesti näyttäytyä; mutta puvun -muoto pilasi enimmälti koko asian. Jos näet sellainen kotiräätäli -sattuikin olemaan kelpo kisälli, joka osasi hyvin ommella ja valmistaa -mestarillisesti leikatun nutun, niin hänen piti nyt ottaa puku -leikatakseenkin, ja tämä ei aina luonnistunut parhaiten. Lisäksi tuli -vielä, että isäni piti kaikki vaatekappaleensa ehyinä ja puhtaina -vuosikausia niitä pikemmin säilytellen kuin käyttäen ja harrasti siitä -syystä erikoisesti eräänlaisia vanhoja kuoseja ja koristeita, joten -koreutemme toisinaan näytti eriskummalliselta. - -Sillä tavoin oli syntynyt sekin vaatevarasto, jonka minä otin mukaani -lähtiessäni yliopistoon. Se oli varsin täydellinen, olipa joukossa eräs -nauhuksilla koristettukin puku. Minä, joka olin tällaiseen asuun jo -tottunut, pidin itseäni kyllin kaunistettuna; mutta ei kestänyt kauan, -kun ystävättäreni, aluksi kevyesti kiusoitellen, sitten järkevästi -asiaa perustellen, minulle vakuuttivat, että näytin sellaiselta kuin -olisin tulla tupsahtanut jostakin vieraasta maailmasta. Miten asia -minua harmittikin, en kumminkaan aluksi käsittänyt, kuinka voisin -itseäni auttaa. Mutta kun sitten herra von Masuren, suosittu runollinen -maalaisjunkkari, kerran esiintyi näyttämöllä samanlaisessa puvussa -joutuen herttaisen naurun esineeksi pikemmin ulkonaisen kuin sisäisen -mauttomuutensa vuoksi, niin minä rohkaisin mieleni ja uskalsin yhdellä -kertaa vaihtaa koko vaatevarastoni muotia ja paikkakunnan makua -vastaavaan, sen tosin samalla melkoisesti vähentyessä. - -Kestettyäni tämän koettelemuksen jouduin kokemaan toisen, joka tuntui -minusta sitäkin epämieluisammalta, kun se koski asiaa, joka ei ole -niinkään helposti korjattavissa ja muuksi muutettavissa. - -Minä näet olin syntynyt ja kasvanut yläsaksalaisen murteen alueella, -ja vaikka isäni aina jossakin määrin harrastikin puhdaskielisyyttä -ja oli huomauttanut meille lapsille jo varhaisella iällä niistä -seikoista, joita voi pitää tuon kieliparren todellisina puutoksina, -siten ohjaten meitä parempaan puheenlaatuun, oli minulle kuitenkin -jäänyt varsin monia syvemmällä piileviä omituisuuksia, joita minä -niiden minua miellyttävän suorasukaisuuden vuoksi kernaasti korostin -saaden siten joka kerta toisilta ankarat nuhteet. Seikka näet on se, -että yläsaksalainen ja kenties erikoisesti Reinin ja Mainin varrella -asuva (suuret virrat, samoinkuin merenrannikko, vaikuttavat näet aina -vilkastuttavasti) käyttelee puheessaan paljon vertauksia ja vihjailuja, -ja hänen sisäinen, terveeseen järkeen varautuva kuntonsa viljelee -sananlaskumaisia puheenparsia. Kummassakin tapauksessa hän on usein -karkea, mutta siitä huolimatta aina kohtuullinen, jos pidetään silmällä -lauseparren tarkoitusta, mutta toisinaan kieltämättä kiertyy mukaan -jotakin sellaista, mikä osoittautuu arkaa kuulijaa loukkaavaksi. - -Jokainen maakunta pitää omasta murteestansa, sillä onhan se oikeastaan -se elementti, jossa sielu hengittelee, mutta kaikki tietävät, kuinka -itsepintaisesti Meissenin murre on osannut vallita, jopa eräänä -aikana syöstä syrjäänkin toisia. Me olemme monet vuodet kärsineet -tuota pedanttista komentoa, ja ainoastaan taajan vastustuksen nojalla -ovat kaikki maakunnat jälleen saavuttaneet vanhat oikeutensa. Mitä -nuori, vilkas ihminen sellaisen alinomaisen mestaroimisen vuoksi -sai kokea, käsittää helposti, kun ottaa huomioon, että ääntämisestä -luopuminen, johon lopulta olisi voinut suostua, samalla edellytti -oman ajatustavan, mielikuvituksen, tunteen ja isänmaallisen luonteen -uhraamista. Ja tämän sietämättömän vaatimuksen esittäjät olivat miehiä -ja naisia, joiden vakaumusta minä en voinut omaksua, koska uskoin -havaitsevani heidän olevan väärässä, joskaan en kyennyt tätä tuntoani -itselleni selvittämään. Minun oli määrä tyytyä siihen, ettei ollut lupa -viittailla raamatullisiin ydinlausumiin eikä käytellä aikakirjojen -vilpittömiä puheenparsia. Minun piti unohtaa, että olin lukenut -Geiler von Kaisersbergia, ja olla käyttelemättä sananlaskuja, jotka -monenkertaisen turhan tavoittelun asemesta kohta osuvat naulan päähän. -Kaikesta tuosta, mitä olin nuorekkaan kiihkeästi omaksunut, minun -piti luopua; minä tunsin sisimpäni herpautuvan ja tiesin tuskin enää, -miten puhua kaikkein jokapäiväisimmistä asioista. Samalla minä kuulin -sanottavan, että piti puhua niinkuin kirjoittaa ja kirjoittaa niinkuin -puhuu; mutta minusta puhuminen ja kirjoittaminen näyttivät kerta -kaikkiansa kahdelta eri asialta, jotka kumpainenkin saattoivat hyvin -puolustaa omia oikeuksiansa. Sitäpaitsi oli Meissenin murteessakin -paljon sellaista, mikä ei olisi paperilla näyttänyt erikoisen somalta. - -Jokainen, joka kuulee tässä kerrottavan, kuinka ratkaisevasti nuoreen -ylioppilaaseen vaikuttivat sivistyneet miehet ja naiset, oppineet ja -muuten hienoa seuraa harrastavat henkilöt, olisi voinut heti havaita, -että olemme Leipzigissä, vaikka tuota ei olisi nimenomaan sanottukaan. -Jokainen Saksan yliopisto on omaa lajiansa; koska näet isänmaassamme ei -voi päästä valtaan mikään yleinen sivistys, niin jokainen paikkakunta -säilyttää omat tapansa kehitellen luonteenomaisia erikoisuuksiansa -äärimmilleen. Juuri niin on yliopistoiden laita. Jenassa ja Hallessa -oli raakuus kohonnut ylimmilleen, ruumiinvoimat, miekkailutaito, mitä -hurjin käsikähmäisyys kuuluivat siellä päiväjärjestykseen, ja sellainen -tila voi säilyä ja jatkua ainoastaan mitä halpamaisimmassa humussa ja -sumussa elettäessä. Miten monimuotoinen ylioppilaiden suhtautuminen -noiden kaupunkien asukkaisiin lieneekin ollut, se pysyi kumminkin -aina samana, sikäli ettei hurja muukalainen ollenkaan kunnioittanut -kaupunkilaista ja piti itseänsä erikoisena, kaikenlaiseen vapauteen ja -julkeuteen etuoikeutettuna olentona. Leipzigissä sitävastoin ylioppilas -tuskin voi olla muuta kuin hieno ja kohtelias, mikäli tahtoi olla -jonkinlaisessa suhteessa rikkaisiin, sivistyneisiin ja säädyllisyyttä -tarkoin noudattaviin kaupungin asukkaisiin. - -Kaiken hienon käytöksen, joka ei esiinny suuripiirteisen ja -väljän elämäntavan kukkana, täytyy tosin näyttää ahdasmieliseltä, -vanhoilliselta, ehkäpä eräissä suhteissa älyttömältäkin, ja niin -uskoivat nuo Saalen hurjat metsämiehet olevansa melkoisesti voitolla -Pleissen kesyihin lammaspaimeniin verrattuina. Zachariaen »Renommisti» -pysyy aina merkittävänä asiakirjana, koska sen ajan elämän- ja -mielenlaatu siinä havainnollisesti ilmenee, ja hänen runoelmainsa -täytyy yleensäkin olla tervetulleet jokaiselle, joka haluaa saada -käsitystä silloisen seurallisen olon ja elämän tosin heikosta, mutta -viattomuutensa ja lapsellisuutensa vuoksi rakastettavasta tilasta. - -Kaikki ne tavat, jotka johtuvat yhteisön olevista oloista, jäävät -pysyväisiksi, ja minun aikanani muistutti vielä moni seikka Zachariaen -sankarirunoelmassa mainittuja. Yksi ainoa yliopistollinen kansalaisemme -piti itseänsä kyllin rikkaana ja riippumattomana uskaltaakseen olla -välittämättä julkisesta mielipiteestä. Hän joi veljenmaljoja kaikkien -ajurien kanssa, joiden antoi asettua herroina istumaan vaunuihin -istuutuen itse kuskipenkille ajamaan, piti kovin hupaisena asiana, -kun sai heidät kerran kaadetuksi, osasi korvata rikkoutuneet rattaat -samoinkuin mahdollisesti koituneet kuhmutkin, mutta ei muuten loukannut -ketään, näyttihän vain pilkkaavan suurta yleisöä. Kerran hän ja eräs -juonikumppani valtasivat kauniina kävelypäivänä Thomas-myllärin aasin -ja ratsastivat, hyvin puettuina, solkikengissä ja sukissa, mitä -vakavimpina kaupungin ympäri, ihmeeksi kaikille kävelijöille, joita -glaiisi oli tulvillansa. Kun muutamat hyvinäjattelevat tuon johdosta -häntä moittivat, hän vakuutti ihan vilpittömästi halunneensa vain ottaa -selkoa, miltä Herramme Kristus oli sellaisessa tapauksessa mahtanut -näyttää. Jäljittelijää hän ei kumminkaan saanut yhtäkään ja vain vähän -kumppaneita. - -Jossakin määrin varakkaalla ja arvossapidetyllä ylioppilaalla -näet oli täysi syy osoittaa kohteliaisuutta kauppiassäädylle ja -harrastaa soveliasta ulkonaista käytöstä sitä enemmän, kun kolonia -oli ranskalaisten tapojen elävänä esikuvana. Professorit olivat -oman varallisuutensa ja palkkatulojensa nojalla oppilaistansa -riippumattomat, ja monet ruhtinaankouluissa tai muissa kymnaaseissa -sivistyksensä saaneet ja hyvää edistymistä virkauralla toivoelevat -nuorukaiset eivät uskaltaneet sanoutua irti perinnäisistä tavoista. -Läheinen Dresden, sikäläinen tarkkaavaisuus, oppilaitosten valvojien -aito hurskaus ei voinut olla aiheuttamatta siveellistä, jopa -uskonnollistakin vaikutusta. - -Aluksi tämä elämäntapa ei ollut minulle vastenmielinen. -Suosituskirjeeni olivat johtaneet minut hyviin perheisiin, joiden -tuttavat piirit nekin ottivat minut suopeasti vastaan. Mutta kun -minun piankin täytyi kokea, että yhteiskunta havaitsi minussa -paljonkin moitittavaa ja että minun nyt, pukeuduttuani heidän mielensä -mukaisesti, piti puhuakin niinkuin he hyväksi näkivät, ja kun samalla -voin selvästi havaita, ettei osakseni toisaalta tullut paljoakaan siitä -opetuksesta ja sivistyksestä, mitä olin toivonut yliopistokaupungissa -oleskelemisesta itselleni koituvan, niin aloin käydä huolimattomaksi -ja laiminlyödä seurallisia vierailuvelvollisuuksia ja muita -huomaavaisuuksia ja olisin irroittunut kaikista näistä suhteista -jo aikaisemmin, ellei minua olisi kiinnittänyt hovineuvos Böhmeen -arkuus ja kunnioitus ja hänen puolisoonsa luottamus ja mieltymys. -Hovineuvoksella valitettavasti ei ollut onnellista taitoa seurustella -nuorten henkilöiden kanssa, hankkia itselleen heidän luottamuksensa ja -ohjata heitä niinkuin kulloinkin oli tarpeen. Hänen luonansa käydessäni -en milloinkaan mitään hyötynyt; hänen puolisonsa sitävastoin osoitti -minulle vilpitöntä harrastusta. Sairaalloisuus pidätti häntä aina -kotosalla. Hän kutsui minut usein iltaisin luoksensa ja osasi minua, -joka tosin olin sivistynyt, mutta kuitenkin vailla hienoa käytöstä, -opastaa ja korjata monissa pienissä ulkonaisissa seikoissa. Hänen -luonansa vietti noita iltoja yksi ainoa ystävätär, joka kumminkin -oli jo kopeampi ja koulumestarillisempi ja niinmuodoin minulle -ylen vastenmielinen, joten hänen uhallansakin lankesin useasti -jälleen niihin pahoihin tapoihin, joista toinen jo oli saanut minut -luopumaan. He kohtelivat minua kuitenkin yhä vielä kärsivällisesti, -opettivat minulle pikettiä, Thombrea ja muita sellaisia pelejä, joiden -tuntemista ja käytännöllistä harjoittamista pidetään seurapiireissä -välttämättömänä. - -Eniten madame Böhme kuitenkin vaikutti minun makuuni, tosin vain -kielteisellä tavalla, yhtyen kuitenkin siinä kohden täydellisesti -arvostelijoihin. Gottschedin vedenpaljoudet olivat peittäneet -saksalaisen maailman todellisena tuhotulvana, joka uhkasi kohota -suurimpiakin vuoria korkeammalle. Sellaisen tulvan laskeutumiseen ja -liejun kuivumiseen tarvitaan paljon aikaa, ja koska jokaisena aikana on -lukemattomia matkivia runoniekkoja, niin lattean, vetisen matkimisesta -koitui törky, josta nykyjään on tuskin aavistustakaan jäljellä. -Silloisten arvostelijoiden suurimpana huvina, jopa ylpeytenäkin -oli niinmuodoin huonon huonoksi havaitseminen. Jokainen, jolla oli -vähänkin tervettä järkeä, joka pintapuolisesti tunsi vanhoja ja hieman -lähemmin uusia kirjailijoita, luuli jo omistavansa mittakaavan, jota -voi sovittaa joka paikkaan. Madame Böhme oli sivistynyt nainen, -ja kaikki mitätön, heikko ja halpa oli hänelle vastenmielistä; -sitäpaitsi oli hänellä puolisona mies, joka yleensäkin oli sotakannalla -runouteen nähden eikä jättänyt arvoon sitäkään, minkä hänen puolisonsa -sentään olisi hyväksynyt. Hovineuvoksetar tosin kuunteli vähän aikaa -kärsivällisesti, kun rohkenin hänelle esittää huomattavien, jo hyvässä -maineessa olevien runoilijain säkeitä tai suorasanaisia teoksia; -muistissani näet säilyi yhä edelleenkin kaikki se, mikä minua edes -jossakin määrin miellytti; mutta hänen myöntyväisyytensä ei ollut -pitkäaikainen. Ensimmäinen, minkä hän kerrassaan kauhistuttavalla -tavalla moitti pataluhaksi, oli Weissen »Muodinmukaiset runoniekat», -joka parhaillaan moneen kertaan esitettynä saavutti suurta suosiota ja -oli minua ihan erikoisesti huvittanut. Mutta kun nyt asiaa tarkemmin -tutkin, en voinut väittää hänen olevan väärässä. Eräitä kertoja olin -uskaltanut hänelle lukea muutamia omiakin runoja, joiden ei käynyt -paremmin kuin muunkaan seuran. Siten oli Saksan parnasson alueella -sijaitsevat koreat, kirjavat heinämaat, joilla mielelläni käyskelin, -lyhyessä ajassa armottomasti niitetty, olipa minun vielä pakko olla -osaltani kääntelemässä kuivavia heiniä ja pilkkailla kuolleeksi sitä, -mikä oli vielä äsken aiheuttanut minulle sulaa iloa. - -Näitä hänen katsantokantojansa joutui tietämättänsä tukemaan professori -Morus, ylen leppoinen ja ystävällinen mies, jonka tulin tuntemaan -hovineuvos Ludwigin luona aterioidessani ja joka erittäin suopeasti -suostui pyyntööni saada käydä häntä tapaamassa. Tiedustellessani -häneltä vanhan ajan asioita en salannut sitäkään, mikä uudemmissa -ilmiöissä mieltäni ilahdutti. Hän puhui minulle näistä seikoista -rauhallisemmin, mutta, mikä pahempi, myöskin perusteellisemmin kuin -madame Böhme, avaten silmiäni aluksi mitä suurimmaksi harmikseni, mutta -myöhemmin sentään kummastuksekseni ja lopulta mieleni ylennykseksi. - -Lisäksi tulivat vielä ne jeremiadit, joiden avulla Gellert tapasi -käytännöllisissä harjoituksissaan kehoittaa meitä luopumaan runoudesta. -Hän halusi vain suorasanaisia kirjoitelmia ja arvostelikin ne aina -ensinnä. Säkeitä hän käsitteli pelkkänä murheellisena lisänä, ja, mikä -pahinta, minun proosanikaan ei löytänyt suurta armoa hänen silmissään; -minulla näet oli aina tapana kuten ennenkin sommitella kirjoitelmani -pieneksi romaaniksi, jonka mielelläni kehittelin kirjeiden muodossa. -Aiheet olivat intohimoisia, tyyli särki tavallisen proosan puitteet, ja -sisällys ei tosiaankaan liene osoittanut tekijän syvää ihmistuntemusta, -joten opettajamme suosi minua ylen vähän, joskin hän tarkoin luki minun -samoinkuin muidenkin teokset, korjasi ne punaista liuosta käyttäen ja -liitti erinäisiin kohtiin siveellisiä huomautuksia. Monet sellaiset -lehdet, joita kauan aikaa mielikseni talletin, ovat valitettavasti -vihdoin vuosien kuluessa paperieni joukosta hävinneet. - -Jos vanhemmat henkilöt tahtoisivat menetellä kasvatuksellisessa -suhteessa oikein, ei heidän pitäisi milloinkaan kieltää eikä -tärvellä nuorelta mieheltä sellaista, mikä tuottaa hänelle iloa, -olipa se millaista tahansa, elleivät samalla osaa tarjota tai salaa -toimittaa hänelle jotakin muuta sen sijaan. Kaikki vastustelivat -minun harrastelujani ja taipumuksiani, ja se, mitä minulle niiden -asemesta ylistettiin, oli osalta minusta niin loitolla, etten voinut -päästä tuntemaan sen etuja, tai se oli niin lähellä minua, etten -pitänyt sitä moitittua parempana. Se minut kerrassaan hämmensi, ja -minä olin ajatellut mitä parhain toivein Ernestin Ciceron Oratorista -pitämiä luentoja. Jotakin minä niistä lienen oppinutkin, mutta siitä, -mikä minulle oikeastaan oli tärkeätä, minä en saanut selkoa. Minä -vaadin arvostelun mittakaavan ja luulin huomaavani, ettei sitä ollut -kenelläkään; kukaan näet ei myöntynyt toisen mielipiteeseen, vaikka -puolelta ja toiselta esimerkeinkin asiaa valaistiin. Ja mistäpä -olisimmekaan löytäneet oikean arvostelun, kun Wielandin miellyttävistä, -meidän nuorempien täyden suosion saavuttaneista teoksistakin osattiin -poimia paljon moitittavaa. - -Olemukseni ja opintojeni näin monella muotoa hajautuessa, -jopa paloittuessakin, sattui niin, että minun oli käytävä -päivällisaterialla hovineuvos Ludwigin luona. Hän oli lääketieteen -harjoittaja, kasvitieteilijä, ja koko pöytäseuran muodostivat -Morusta lukuunottamatta yksinomaan lääketieteellisten opintojen -aloittelijat tai pian lääkäreiksi valmistuvat henkilöt. Näinä -hetkinä minä en kuullut puhuttavan mistään muusta kuin lääkeopista -ja luonnonhistoriasta, ja mielikuvitukseni suistui ihan uusille -aloille. Nimiä Haller, Linné, Buffon minä kuulin mainittavan erittäin -kunnioittavasti, ja jos toisinaan syntyikin kiistaa niiden erehdysten -vuoksi, joihin he kuuluivat langenneen, niin lopulta sentään tuli -kaikki tasapainoon, heidän tunnustettujen runsaitten ansioittensa -kunniaksi. Asiat olivat huvittavia ja merkittäviä ja kiinnittivät -tarkkaavaisuuttani. Minä perehdyin vähitellen moniin nimityksiin ja -laajaan sanastoon, jonka omaksuin sitäkin mieluummin, kun pelkäsin -kirjoittaa yhtäkään säeparia, miten luontevasti se lieneekään minulle -tarjoutunut, tai lukea mitään runoa, koska pelkäsin, että se voisi -minua nyt miellyttää ja että kenties aivan pian täytyisi sittenkin -myöntää se, samoinkuin moni muu, kelvottomaksi. - -Tämä makusuuntain ja arvostelmain epävarmuus huolestutti minua päivä -päivältä yhä enemmän, niin että lopulta jouduin epätoivoon. Minä olin -ottanut mukaani parhaimpina pitämäni nuoruusiän tuotteet, osalta -siitä syystä, että sittenkin toivoin voivani niinmuodoin hankkia -itselleni jonkinlaista kunniaa, osalta voidakseni sitä varmemmin -tutkia edistymistäni; mutta nyt olin siinä pahassa pulassa, johon -henkilö joutuu, kun häneltä vaaditaan täydellistä mielenmuutosta, -kieltäytymistä kaikesta, mitä on oppinut rakastamaan ja hyvänä -pitämään. Muutaman ajan kuluttua ja monien taisteluiden jälkeen minä -kumminkin kohdistin aloittamiini ja päättämiini teoksiin sellaisen -ylenkatseen, että eräänä päivänä poltin keittiön liedessä kaikki runot -ja suorasanaiset kertoelmat, suunnitelmat ja luonnokset saaden koko -talon täyttävällä sankalla savulla vanhan kelpo emäntämme melkoisen -pelon ja ahdistuksen valtaan. - - - - -SEITSEMÄS KIRJA. - - -Saksalaisen kirjallisuuden tilasta sinä aikana on kirjoitettu niin -paljon ja tyydyttävästi, että jokainen näitä asioita jossakin määrin -harrastava voi saada siitä perinpohjaisen tiedon, ja sitä koskevat -arvostelmatkin lienevät jokseenkin yhtäpitävät. Kun tässä aion -kappaleittain ja katkelmittain siitä jotakin sanoa, en tarkoita -niinkään sen todellisen laadun kuvailemista, vaan pikemmin selontekoa -siitä, miten se minuun suhtautui. Senvuoksi puhun ensinnäkin -sellaisista asioista, jotka erikoisesti yleisöä kiihdyttävät, kaiken -mukavan elämän ja kaiken hilpeän, itsekylläisen, elävän runoustaiteen -kahdesta perivihollisesta: satiirista ja kritiikistä. - -Rauhallisina aikoina kukin tahtoo elää tavallansa, kaupungin asukas -tahtoo harjoittaa ammattiansa, liikettänsä, ja varsinaisen työn jälkeen -huvitella. Samoin haluaa kirjailijakin mielellään jotakin sommitella, -saada teoksensa tunnetuiksi ja toivoa niistä ainakin kiitosta, joskaan -ei palkkaa, koska uskoo tehneensä jotakin hyvää ja hyödyllistä. Tässä -levossa häiritsee porvaria satiirikko, kirjailijaa kriitikko, ja -rauhallinen yhteiskunta joutuu siten epämieluisaan liikehtimistilaan. - -Se kirjallinen kausi, johon minä synnyin, kehittyi edellisestä -sen vastakohtana. Saksa, johon oli pitkät ajat tulvinut vieraita -kansoja, jota toiset kansallisuudet olivat läpäisseet, jonka oli -opillisissa ja diplomaattisissa toimissa turvauduttava vieraisiin -kieliin, ei mitenkään voinut kehitellä omaa kieltänsä. Monien uusien -käsitteiden ohella työntyi siihen pakosta ja suottakin lukemattomia -vieraita sanoja, ja saatiinpa aihetta käyttää tunnetuistakin asioista -puhuttaessa muukalaisia lauseparsia ja sanakäänteitä. Saksalainen, joka -oli lähes kahden vuosisadan aikana onnettomissa, melskeisissä oloissa -eläen villeytynyt, lähti oppimaan ranskalaisilta hienompaa elämäntapaa -ja roomalaisilta taitoa ajatustensa arvokkaaseen ilmaisemiseen. Mutta -tämän piti tapahtua myöskin äidinkielellä; tekihän noiden vieraiden -kielipartten välitön käyttö ja niiden puolittaiset saksannokset sekä -seurustelu- että liikekielen naurettavaksi. Sitäpaitsi omaksuttiin -määrättömästi etelän kielten vertauksellisia käänteitä ja käytettiin -niitä ylen liioitellusti. Samoin siirrettiin ruhtinasmaisten Rooman -kansalaisten ylhäinen käytöstapa saksalaisten pikkukaupunkien -oppineitten olosuhteisiin eikä oltu missään kotona, kaikkein vähimmin -omassa piirissä. - -Tänä aikana syntyi kuitenkin jo nerokkaita teoksia ja saksalainen -vapauden ja hilpeyden henki pääsi ilmenemään. Vilpittömään vakavuuteen -nojautuen se vaati, että oli kirjoitettava puhtaasti ja luontevasti, -vieraita sanoja viljelemättä ja pitäen silmällä yleisesti ymmärrettävää -merkitystä. Nämä kiitettävät harrastukset avasivat kuitenkin ovet ja -ikkunat leveälle kotimaiselle latteudelle, puhkaisivatpa vielä sen -padonkin, jonka yli suurten vedenpaljouksien oli määrä lähinnä tulvia -sisään. Jäykkä pedanttisuus piti sentään kauan puoliansa kaikissa -neljässä tiedekunnassa, kunnes se vihdoin paljoa myöhemmin pakeni -toisesta toiseen. - -Terävillä päillä, vapaasti ympärilleen silmäilevillä luonnonlapsilla -oli niinmuodoin kaksi esinettä, joita käsitellen he voivat harjoittaa -itseänsä, toimia niitä vastaan ja, koska asia ei ollut erikoisen -tärkeä, purkaa vallattomuutensa, nimittäin vieraiden sanojen, -sanamuotojen ja -käänteiden rumentama kieli ja sellaiset arvottomat -teokset, jotka pyrkivät pysyttelemään vapaina tuosta virheestä. -Kenenkään mieleen ei johtunut, että toista pahaa vastaan taisteltaessa -kutsuttiin avuksi toinen. - -Liscow, nuori uskalias mies, rohkeni enimmäisenä käydä -henkilökohtaisesti ahdistamaan erästä latteata, typerää kirjailijaa, -jonka taitamaton käyttäytyminen soi hänelle pian tilaisuutta -kiivaampiin hyökkäyksiin. Sitten hän avarsi toimintakehäänsä suunnaten -pilkkansa aina määrättyihin henkilöihin ja esineisiin, joita hän -halveksi ja pyrki tekemään halveksittaviksi, jopa leppymättömän -vihaisesti vainosikin. Hänen uransa oli lyhyt; levoton, säännötön mies -kuoli aivan pian unohduksiin joutuneena. Jos hän olikin saanut vain -vähän aikaan, saattoi hänen työssään ilmenevä kyky ja luonteenlujuus -näyttää hänen maanmiehistänsä arvossapidettävältä; ovathan saksalaiset -aina osoittaneet erikoisen harrasta kunnioitusta varhain kuolleille, -lupaaville kyvyille. Sanalla sanoen: meille kiitettiin ja suositeltiin -Liscowta sangen aikaisin etevänä satiirikkona, jonka arveltiin -kykenevän viemään voiton yleisen suosion saavuttaneesta Rabeneristakin. -Me tosin emme nähneet siitä mitenkään hyötyvämme, koska emme voineet -hänen teoksistansa löytää muuta kuin sen, että hän oli havainnut -typerän typeräksi, mikä seikka meistä tuntui ihan luonnolliselta. - -Rabener, hyvin kasvatettu, hyvää kouluopetusta nauttinut, luonteeltansa -hilpeä eikä suinkaan kiihkeä tai vihainen, kävi käsiksi yleiseen -satiiriin. Hänen niinsanottuihin paheisiin ja typeryksiin kohdistamansa -moite pohjautuu levollisen terveen järjen puhtaisiin katsantokantoihin -ja määrättyyn siveelliseen käsitykseen siitä, millainen maailman tulisi -olla. Virheiden ja puutosten moittiminen on sävyisää ja hilpeää, ja -hänen teostensa vähäistäkin rohkeutta puolustetaan edellyttämällä, -ettei typeräin parantaminen naurettavuuden avulla ole mikään hedelmätön -yritys. - -Rabenerin laista henkilöä ei hevillä jälleen ilmesty. Kunnollisena, -tarkkana virkamiehenä hän suorittaa velvollisuutensa voittaen siten -kansalaistensa arvonannon ja ylempiensä luottamuksen; sen ohella -hän antautuu virkistyksekseen käsittelemään hilpeän huolettomasti -koko lähintä ympäristöänsä. Turhantarkkoja oppineita, itserakkaita -nuorukaisia, ahdasmielisyyttä ja omahyväisyyttä kaikissa muodoissaan -hän kohtelee pikemmin leikkisästi kuin ivallisesti, ja hänen ivansakaan -ei ilmaise mitään ylenkatsetta. Samoin hän laskee leikkiä omasta -olotilastansa, onnettomuudestaan, elämästään ja kuolemastaan. - -Tämän kirjailijan tapa käsitellä aiheitansa ei ole mainittavassa määrin -esteettinen. Ulkonaisilta muodoiltansa se tosin on kyllin vaihteleva, -mutta käyttelee kauttaaltansa liian taajaan suoraa ironiaa kiittämällä -moitittavaa ja moittimalla kiitettävää. Tätä puhetaidoista keinoa -pitäisi käytellä erittäin harvoin, koska se ajan pitkään harmistuttaa -älykkäitä, harhauttaa heikkoja, tosin samalla miellyttäen suurta -keskiluokkaa, joka voi ilman erikoista henkistä ponnistusta luulotella -olevansa toisia viisaampi. Mutta se, mitä hän esittää ja miten, -todistaa hänen oikeamielisyyttänsä, hilpeyttänsä ja tyyneyttänsä, jotka -ominaisuudet meitä aina miellyttävät; hänen aikansa rajaton suosio -johtui sellaisista siveellisistä eduista. - -Oli luonnollista, että hänen yleisten kuvaustensa esikuvia etsittiin ja -löydettiin; siitä seurasi, että yksityiset henkilöt esittivät häneen -kohdistuvia valituksia; hänen ylen pitkät puolustelunsa, joissa hän -todistaa, ettei hänen satiirinsa ollut henkilökohtaista, osoittavat -hänelle aiheutettua mielipahaa. Eräät hänen kirjeensä ovat tämän -ihmisen ja kirjailijan kunniaseppele. Se tuttavallinen kirjelmä, jossa -hän kuvailee Dresdenin piiritystä, kuinka hän menettää talonsa ja -tavaransa, teoksensa ja tekotukkansa, mielentyyneyden silti yhtään -järkkymättä, hilpeyden himmentymättä, on erittäin arvokas, joskaan -hänen aikalaisensa ja kaupunkilaisensa eivät voineet antaa hänelle -anteeksi tätä onnellista mielenlaatua. Kirje, jossa hän puhuu voimiensa -riutumisesta, läheisestä kuolemastansa, on mitä kunnioitettavin, -ja Rabener ansaitsee kaikkien hilpeiden, älykkäiden, maallisiin -tapahtumiin iloiten alistuvien ihmisten joukossa pyhimykselle kuuluvan -kunnioituksen. - -Vastahakoisesti tempaudun hänestä erilleni huomauttaen vain vielä -seuraavaa: hänen satiirinsa kohdistuu aina keskiluokkaan; silloin -tällöin hän sallii huomata tuntevansa hyvin ylemmätkin, mutta -katsovansa parhaaksi olla niihin kajoamatta. Sopii sanoa, ettei hänellä -ole ollut ketään seuraajaa, ettei ole löytynyt ketään, joka olisi -voinut pitää itseänsä hänen veroisenansa tai kaltäisenansa. - -Nyt siirrymme tarkastelemaan kritiikkiä ja ensinnä siihen kuuluvia -teoreettisia kokeita. Emme ala liian etäältä, jos sanomme -aatteellisuuden sinä aikana paenneen maailmasta uskonnon piiriin, -vieläpä niin, että se tuskin ilmeni siveysopissakaan; taiteen -korkeimmasta periaatteesta ei kenelläkään ollut aavistustakaan. Meille -annettiin käteen Gottschedin »Kriitillinen runoustaide»; se oli -kylläkin käyttökelpoinen ja opettavainen, sillä se antoi historiallista -tietoa kaikista runouden lajeista sekä rytmistä ja sen eri -liikunnoista; runohenkeä edellytettiin olevan! Muuten tuli runoilijalla -olla tietoja, pitipä hänen olla oppinutkin, hänellä edellytettiin -olevan makua ja niin edespäin. Lopulta meitä neuvottiin käymään käsiksi -Horatiuksen »Runoustaiteeseen»; me silmäilimme kummastuneina ja syvästi -kunnioittaen eräitä tämän verrattoman teoksen kultaisia lausumia, mutta -emme aavistaneetkaan, mitä tekisimme sillä kokonaisuudessaan tai miten -sitä hyödyksemme käyttäisimme. - -Sveitsiläiset esiintyivät Gottschedin vastustajina; heidän siis täytyi -tahtoa suorittaa jotakin muuta, saada aikaan jotakin parempaa. Niinpä -kuulimmekin väitettävän, että he todella olivat etevämmät. Otettiin -käsille Breitingerin »Kriitillinen runoustaide». Siinä me jouduimme -avaralle vainiolle, mutta oikeastaan vain suurempaan sokkelopuistoon, -joka oli sitä väsyttävämpi, kun meitä kuljetti kelpo mies, johon -luotimme. Pikainen yleissilmäys puolustakoon tätä väitettä. - -Runoustaiteelle sinänsä ei ollut voitu löytää mitään periaatetta: se -oli liian henkevä ja ilmaisa. Maalaustaide, joka voidaan käsittää -silmien avulla, jota voi ulkoisilla aistimilla seurata askel -askelelta, näytti siinä suhteessa suotuisammalta. Englantilaiset -ja ranskalaiset olivat jo rakentaneet kuvaamataidetta koskevia -teorioja, ja nyt otaksuttiin voitavan niistä käsin vertauksen nojalla -perustella runoustaide. Edellinen esitti kuvia silmille, jälkimmäinen -mielikuvitukselle; ensinnä otettiin niinmuodoin tarkasteltaviksi -runolliset kuvat. Alettiin vertauksista, kuvaukset seurasivat, ja -puheeksi tuli kaikki se, mikä suinkin oli ulkoisille aisteille -esitettävissä. - -Siis kuvia! Mutta mistäpä nämä kuvat olisi otettu muualta kuin -luonnosta? Maalaaja jäljitteli ilmeisesti luontoa, miksipä ei -runoilijakin? Mutta eihän luontoa, sellaisena kuin se on edessämme, -voida jäljitellä. Se sisältää paljon merkityksetöntä, arvotonta, -joten on valikoitava. Mikä määrää valinnan? On etsittävä se, mikä on -merkittävää. Mutta mikä on merkittävää? - -Sveitsiläiset lienevät miettineet kauan, ennenkuin tuohon vastasivat, -sillä he johtuvat tosin eriskummalliseen, mutta silti sievään, jopa -huvittavaankin tulokseen: he näet sanovat, että merkittävintä on -aina se, mikä on uutta, ja kun ovat tuota vähän aikaa harkinneet, he -havaitsevat, että se, mikä on ihmeellistä, on aina uudempaa kuin mikään -muu. - -Nyt heillä oli runolliset vaatielmat suunnilleen koolla; mutta oli -vielä otettava huomioon, että se, mikä on ihmeellistä, voi olla -tyhjääkin ja irralla ihmisestä. Mutta välttämättä vaaditun suhteen -täytyy olla moraalinen, mistä sitten ilmeisesti seuraa ihmisen -parantuminen, joten runo saavuttaa äärimmäisen tarkoitusperänsä, kun -se muun suorittamansa ohella esiintyy hyödyllisenäkin. Kaikkien näiden -vaatielmien nojalla tahdottiin nyt tutkia runouden eri lajeja, ja -sen, joka jäljittelee luontoa ollen lisäksi ihmeellinen ja samalla -kelvaten täyttämään siveellistä tarkoitusta ja hyödyttämään, piti olla -ensimmäinen ja ylin. Monien harkintojen jälkeen tämä korkea etusija -myönnettiin mitä ehdottomimmin vakaumuksin Aisopoksen saduille. - -Sellainen johtelu voi nyt tuntua meistä eriskummalliselta, mutta -varmaa on, että se mitä ratkaisevimmin vaikutti parhaisiin päihin. -Mainitun runoudenlajin voittamaa luottamusta todistaa se, että Gellert -ja myöhemmin Lichtwer antautuivat sitä viljelemään, että Lessingkin -yritti työskennellä sillä alalla ja että monet muut kohdistivat siihen -kykynsä. Teoria ja käytäntö vaikuttavat aina toisiinsa; teoksista voi -nähdä, mikä on henkilöiden tarkoituksena, ja heidän mielipiteistänsä -voi arvata, mitä he tulevat tekemään. - -Emme kuitenkaan saa luopua käsittelemästä sveitsiläistemme teoriaa -myöntämättä sille asianmukaista oikeutusta. Kaikesta uutteruudestansa -huolimatta Bodmer pysyi elinikänsä lapsena sekä teoreettisessa -että käytännöllisessä katsannossa. Breitinger oli kunnollinen, -oppinut, älykäs mies, joka tarkoin tähytessään havaitsi kaikki runon -vaatimukset, voipa näyttää toteen senkin, että hän saattoi hämärästi -aavistaa oman menetelmänsä puutteellisuudet. Merkillinen on esim. -hänen kysymyksensä, onko Königin kirjoittama, August toisen leiriä -käsittelevä runo todellinen runo, ja sen vastaus osoittaa hyvää -vaistoa. Mutta hänen täydelliseksi puolustukseksensa kelvannee, että -hän, väärästä kohdasta lähdettyään, melkein koko tutkimuskehänsä -kuljettuaan sentään osaa pääasiaan ja huomaa kirjansa lopussa olevan -pakko suositella ikäänkuin lisiksi tapojen, luonteiden, intohimojen, -sanalla sanoen sisäisen ihmisen kuvailemista, joka kuitenkin lienee -runouden tärkeimpänä tehtävänä. - -On helppo arvata, millaista hämmennystä aiheuttivat nuorissa mielissä -sellaiset väkinäiset periaatteet, vain puolittain ymmärretyt lait -ja hajalliset opit. Esimerkkeihin turvautumisesta ei siitäkään -ollut apua: vierasmaiset olivat liian etäällä, yhtä etäällä kuin -muinaisaikaisetkin, ja parhaista kotimaisista pilkisti aina esiin -määrätty yksilöllisyys, jonka etuja ei voinut anastaa omiksensa ja -jonka virheisiin lankeamista täytyi pelätä. Sille, joka tunsi itsessään -jotakin tuottoisaa, oli tila epätoivoinen. - -Jos tutkii tarkoin, mitä saksalaisesta runoudesta puuttui, niin huomaa, -ettei siinä ollut arvokasta sisällystä, nimenomaan kansallista; -kyvyistä ei ollut koskaan puutetta. Ajattelemme tässä vain Güntheriä, -jota sopii nimittää runoilijaksi sanan täydessä merkityksessä. Hän -oli ilmeisesti lahjakas, hyvillä aisteilla, mielikuvituksella, -muistilla, käsitys- ja ajatuskyvyllä varustettu, mitä suurimmassa -määrin hedelmällinen, rytmiltään notkea, henkevä ja leikkisä ja samalla -laajatietoinen, sanalla sanoen: hänellä oli kaikki edellytykset -voidakseen luoda elämään, nimittäin tavanomaiseen todelliseen elämään, -toisen elämän runouden avulla. Me ihastelemme, kuinka helposti hän -osaa tilapäisrunoissa tunteen nojalla korostaa kaikkia tiloja ja -koristella niitä soveliailla ajatuksilla, kuvilla, historiallisilla ja -tarumaisilla perinnäistiedoilla. Hänen teoksissaan ilmenevä karkeus ja -viileys johtuu hänen ajastansa, elämäntavastansa ja varsinkin hänen -luonteestansa tai, jos niin tahdotaan, luonteettomuudestansa. Hän ei -osannut itseänsä kesyttää, ja niin häneltä hupeni elämä samoinkuin -runouskin. - -Günther oli harkitsemattomalla käyttäytymisellään menettänyt onnen -päästä August toisen hoviin, missä kaiken muun komeuden lisäksi -etsittiin hovirunoilijaa, joka voisi luoda juhlallisuuksiin -lennokkuutta ja siroutta ja ikuistaa ohimenevää loistoa. Von König -oli hienompi käytökseltään ja onnellisempi; hän hoiti tuota virkaa -arvokkaasti ja suosiota saavuttaen. - -Kaikissa itsenäisissä valtioissa johtuu runoustaiteen arvokas sisällys -ylhäältä päin, ja Mühlbergin leiri oli kenties ensimmäinen arvokas, -joskaan ei kansallinen, niin ainakin maakunnallinen aihe, joka -tarjoutui runoilijalle. Kaksi kuningasta tervehtimässä toisiansa suuren -sotajoukon nähden, koko hovi- ja sotilaskuntansa ympäröimänä, hyvässä -kunnossa olevia joukkoja, leikkisota, kaikenlaisia juhlia: siinä oli -riittävästi askarrusta ulkoisille aisteille ja ylen runsaasti ainesta -kuvailevalle runoudelle. - -Eräs sisäinen puutos tätä aihetta sentään vaivasi: se näet oli pelkkää -loistoa ja silmäinlumetta, josta ei voinut johtua mitään tekoa. -Lukuunottamatta kaikkein ylhäisimpiä kukaan ei esiintynyt huomattavana, -ja jos niin olisikin ollut laita, ei runoilija saanut ketään -erikoisesti korostaa, koska toiset olisivat siitä loukkaantuneet. Hänen -oli pakko turvautua hovi- ja valtiokalenteriin, ja henkilökuvauksesta -sukeutui senvuoksi verrattiin kuivakiskoinen; moittivatpa jo -aikalaisetkin häntä siitä, että hän oli kuvaillut hevosia paremmin kuin -ihmisiä. Mutta eikö juuri se ollut luettava hänen ansioksensa, että hän -osoitti taidettansa kohta, kun sille vain tarjoutui käsiteltävä aihe? -Pahin vaikeus näyttää muuten hänelle piankin selvinneen, sillä runoelma -ei ole jatkunut ensimmäistä laulua kauemmaksi. - -Tällaisissa opinnoissa ja katselmuksissa minut yllätti odottamaton -tapaus tehden tyhjäksi kiitettävän aikomukseni oppia tuntemaan -uuden kirjallisuutemme sen alkuvaiheista saakka. Vietettyään -yliopistovuotensa uutteruuden ja ponnistusten merkeissä oli -maanmieheni Johann Georg Schlosser tosin antautunut Frankfurt am -Mainissa tavanomaiselle asianajouralle; mutta hänen eteenpäinpyrkivän -ja yleistä etsivän henkensä oli monestakin syystä mahdoton sopeutua -näihin olosuhteisiin. Hän otti empimättä vastaan yksityissihteerin -viran Württembergin herttuan Ludwigin luona, joka oleskeli Treptowssa; -tämä ruhtinas näet oli mainittu niiden ylhäisten joukossa, jotka -ajattelivat jalolla ja itsenäisellä tavalla valistaa, parantaa ja -yhdistää korkeampien tarkoitusperien tavoitteluun itseänsä, omaisiansa -ja kaikkia. Tämä ruhtinas Ludwig oli lastenkasvatusta koskeviin -asioihin neuvoa kysyen kirjoittanut Rousseaulle, jonka tunnetun -vastauksen aloittaa tämä arveluttava lause: _Si javais le malheur -d'être né prince_. - -Schlosserin piti nyt, joskaan ei johtaa, niin ainakin neuvoin ja -teoin halukkaasti auttaa ruhtinaan asioiden suorittamista, vieläpä -hänen lastensa kasvattamistakin. Tämä nuori, jalo, parhaimman tahdon -elähdyttämä mies, joka harrasti ehdotonta tapojen puhtautta, olisi -eräänlaisella kuivakiskoisella ankaruudella helposti loitontanut -ihmiset luotansa, ellei hänen kaunis ja harvinainen kirjallinen -sivistyksensä, hänen kielitaitonsa, kykynsä ilmaista ajatuksiaan -kirjallisesti, sekä runomittaisesti että suorasanaisesti, olisi -vetänyt jokaista puoleensa ja helpottanut elämistä hänen kerallaan. -Minulle oli ilmoitettu, että hän tulisi Leipzigin kautta, ja minä -odotin häntä ikävöiden. Hän saapui ja asettui pieneen majataloon tai -viiniravintolaan, joka sijaitsi Brühlin varrella ja jonka isäntä oli -nimeltään Schönkopf. Viimeksimainitun vaimo oli frankfurtilainen, ja -vaikka hän muuna vuoden aikana kestitsikin vain harvoja henkilöitä -eikä voinut ottaa vieraita pieneen taloonsa, saapui hänen luoksensa -kuitenkin messujen aikoina paljon frankfurtilaisia, joilla oli -tapana siellä aterioida ja hätätilassa asuakin. Sinne minä kiirehdin -Schlosseria tapaamaan, hänen ilmoitettuaan minulle saapumisestansa. -Minä tuskin muistin aikaisemmin häntä nähneeni ja löysin nuoren, -hyvärakenteisen miehen, jonka kasvot olivat pyöreät, kiinteät, -piirteitten silti näyttämättä tylsiltä. Tummien kulmakarvojen ja -kiharoiden kehystämä otsa osoitti vakavuutta, ankaruutta ja kenties -itsepäisyyttäkin. Hän oli tavallaan minun vastakohtani, ja juuri tämä -seikka lienee ollut kestävän ystävyytemme perustana. Minä kunnioitin -hänen kykyjänsä mitä suurimmassa määrin, sitäkin enemmän, kun varsin -pian huomasin, että hän kieltämättä oli teoissaan ja toiminnassaan -minua varmempi. Hänelle osoittamani kunnioitus ja luottamus -lujittivat hänen kiintymystänsä ja lisäsivät sitä leppoisuutta, -jota vilkas, epävakainen ja aina liikkuva olemukseni hänen itsensä -vastakohtana vaati. Hän tutki uutterasti englantilaisia pitäen -Popea silmämääränänsä, joskaan ei esikuvanansa, ja oli mainitun -kirjailijan teoksen Essay on Man vastineeksi kirjoittanut samaa -esitysmuotoa ja runomittaa käyttäen runoelman, jonka piti tuottaa -kristinuskolle voitto tuosta deismistä. Mukanansa kuljettamastaan -suuresta paperivarastosta hän sitten näytti minulle kaikenlaisilla eri -kielillä sepitettyjä runopukuisia ja suorasanaisia kirjoitelmia, jotka -jälleen saivat mieleni sanomattoman levottomaksi, koska yllyttivät -minua jäljittelemään. Minä osasin kuitenkin toiminnallisuudellani heti -itseäni auttaa. Kirjoitin näet hänelle osoitettuja saksan-, englannin- -ja italiankielisiä runoja, joihin otin aiheet aina merkittävistä ja -opettavista keskusteluistamme. - -Schlosser ei tahtonut lähteä Leipzigistä sitä ennen kasvoista kasvoihin -näkemättä mainehikkaita miehiä. Minä vein hänet mielelläni tuttavieni -luo; ne, joita en ollut vielä käynyt tervehtimässä, tulin nyt tuntemaan -kunniakkaalla tavalla, koska hän oppineena, jo selväpiirteisenä miehenä -sai kaikkialla osakseen kunnioittavan vastaanoton ja osasi varsin -hyvin pitää huolta keskustelusta. Käyntiämme Gottschedin luona en saa -sivuuttaa, koska se kuvastaa tämän miehen luonnon- ja elämänlaatua. Hän -asui sangen säädyllisesti Kultaisen karhun ensimmäisessä kerroksessa, -missä Breitkopf oli luvannut hänelle elinkautisen asumuksen niiden -suurten etujen vuoksi, joita Gottschedin teokset, käännökset ja muut -avunannot olivat liikkeelle tuottaneet. - -Me annoimme ilmoittaa saapumisemme. Palvelija opasti meidät erääseen -isoon huoneeseen sanoen herran kohta tulevan. En tiedä, lienemmekö -siinä ymmärtäneet väärin hänen eleensä; joka tapauksessa luulimme -hänen kehoittaneen meitä etenemään viereiseen huoneeseen. Me astuimme -sisään, ja edessämme oli omituinen näky, sillä samana hetkenä astui -vastakkaisesta ovesta huoneeseen Gottsched, iso, leveä, jättiläismäinen -mies, puettuna viheriästä damastista tehtyyn yönuttuun, jonka vuori -oli punaista taftia. Hänen valtava päänsä oli kalju ja päähineetön, -mutta se asia korjautui pian: sivuovesta näet syöksähti huoneeseen -palvelija, kädessään suuri kähäräperuukki (kiharat ulottuivat aina -kyynäspäihin asti), ja ojensi säikähtynein elein päänkaunisteen -herrallensa. Ilmaisematta vähintäkään harmistumista Gottsched otti -vasemmalla kädellänsä peruukin palvelijan käsivarrelta, heilahdutti sen -erittäin taitavasti päähänsä ja antoi samassa oikealla kämmenellänsä -miesparalle sellaisen korvapuustin, että hän kuppuroi ovesta ulos, -kuten huvinäytelmissä tapaa käydä. Sen jälkeen muhkea ukko sangen -juhlallisesti pakotti meidät istuutumaan ja keskusteli kanssamme -verraten kauan erittäin säädyllisesti. - -Niin kauan kuin Schlosser viipyi Leipzigissä, minä aterioin joka -päivä hänen kerallansa ja tulin tuntemaan erittäin miellyttävän -pöytäseuran. Siihen kuuluvat eräät liiviläiset ja dresdeniläisen -ylihovisaarnaajan Hermannin poika, myöhemmin Leipizigin pormestari, -sekä heidän hovimestarinsa, hovineuvos Pfeil, »P:n kreivin», -Gellertin »Ruotsalaisen kreivittären» vastineen tekijä, Zachariae, -runoilijan veli, ja Krebel, maan- ja sukutieteellisten käsikirjojen -toimittaja, olivat sivistyneitä, hilpeitä ja ystävällisiä henkilöitä. -Zachariae oli hiljaisin, Pfeil hieno, olemukseltansa melkein hieman -diplomaattinen mies, mutta koreilematon ja erittäin hyvänluontoinen, -Krebel oikea Falstaff, suuri, lihava, vaalea, silmät ulkonevat, -hilpeät, heleänsiniset, aina iloinen ja hyväntuulinen. Kaikki nämä -henkilöt suhtautuivat minuun mitä kohteliaimmin, osaksi Schlosserin -vuoksi, osaksi oman avoimen hyvänluontoisuuteni ja alttiuteni tähden, -ja heidän ei tarvinnut kauankaan kehoittaa minua tästä lähtien -liittymään pöytäseuraansa. Schlosserin lähdettyä minä tosiaankin jäin -heidän joukkoonsa, jätin Ludwigin pöydän ja viihdyin tässä suljetussa -piirissä sitä paremmin, kun talon tytär, varsin sievä tyttö, minua -hyvin miellytti ja minulle tarjoutui tilaisuutta vaihtaa ystävällisiä -silmäyksiä, jota mielihyvää en Gretchen-onnettomuuteni jälkeen ollut -etsinyt enkä sattumalta löytänyt. Päivällishetket minä vietin ystävieni -seurassa hilpeästi ja hyödyllisesti. Krebel tosiaankin piti minusta -ja osasi minua säällisesti kiusoitella ja innostaa; Pfeil sitävastoin -osoitti vakavaa kiintymystä koettaen opastaa ja määrätä monenlaisia -asioita koskevia arvostelmiani. - -Tässä seurassa minä tulin keskustelujen, esimerkkien ja oman harkintani -nojalla havaitsemaan, että ensimmäinen askel pelastauduttaessa -tästä vetisestä, pitkäpiimäisestä, tyhjänpäiväisestä aikakaudesta -voitiin astua ainoastaan päättäväisyyden, täsmällisyyden ja lyhyyden -merkeissä. Siihen asti vallinnut tyyli teki mahdottomaksi erottaa -kehnoa paremmasta, koska kaikki vedettiin samaan latteuden tasoon. -Eräät kirjailijat olivat jo yrittäneet välttää tätä leveätä tuhoa, -ja se oli heille onnistunut paremmin tai huonommin. Haller ja Ramler -taipuivat luonnostansa suppeuteen; Lessingin ja Wielandin oli siihen -opastanut harkinta. Ensinmainitun runot muuttuivat vähitellen -kerrassaan epigrammimaisiksi, hänen »Minnansa» oli niukka, »Emilia -Galotti» lakoninen; vasta myöhemmin hän palasi hilpeään luontevuuteen, -jota hän viljelee onnekkaasti »Nathanissa». Wieland, jonka »Agathon», -»Don Sylvio» ja »Koomilliset kertoelmat» olivat paikoitellen vielä -olleet pitkäveteiset, esiintyy teoksissaan »Musarion» ja »Idris» ihmeen -tiukkana ja tarkkana ja samalla erittäin miellyttävänä. Klopstockin -»Messiaan» ensimmäiset laulut eivät ole pitkäveteisyydestä vapaat; -oodeissaan ja muissa pienissä runoissaan hän esiintyy suppeana, samoin -murhenäytelmissään. Vanhojen kirjailijain, varsinkin Tacituksen -kanssa kilpaillessaan hän huomaa välttämättömäksi yhä tiukentaa -tyyliänsä, joten hän lopulta muuttuu käsittämättömäksi ja mauttomaksi. -Gerstenberg, kaunis, mutta omituinen kyky, tiukkenee hänkin; -hänen ansioillensa myönnetään tunnustusta, mutta kaiken kaikkiaan -hän tuottaa vain vähän iloa. Gleim, pitkäveteinen, luonnostaan -mukavuutta rakastava, ei muutu ytimekkääksi sotalauluissaankaan. -Ramler on oikeastaan pikemmin kriitikko kuin runoilija. Hän alkaa -koota saksalaisten lyyrillisiä tuotteita. Tällöin hän huomaa, että -tuskin ainoakaan runo häntä täysin tyydyttää; hänen täytyy lyhentää, -sovitella, muuttaa, jotta asiat tulevat edes jotenkin kohdallensa. -Siten hän hankkii itselleen vihollisia melkein yhtä paljon kuin on -olemassa runoilijoita ja runouden harrastajia, koska jokainen tuntee -itsensä oikeastaan vain virheistänsä ja koska yleisön mieltä kiinnittää -pikemmin virheellinen yksilöllisyys kuin se, mikä on sommiteltu tai -korjailtu jotakin yleistä makusääntöä noudattaen. Rytmiikka oli -silloin vielä kapaloissaan, ja kukaan ei tietänyt keinoa sen lapsuuden -lyhentämiseksi. Runollinen proosa pääsi valtaan. Gessner ja Klopstock -innostivat useita jäljittelijöiksensä; toiset taas vaativat sentään -tavumittaa ja käänsivät tuon proosan käsitettäviksi rytmeiksi. -Heidänkään työtänsä ei kukaan kiittänyt, sillä heidän täytyi vähentää -ja lisätä, ja suorasanaista alkutekstiä pidettiin aina parempana. -Mutta mitä enemmän tällöin tavoitellaan suppeutta, sitä paremmin -käy arviointi mahdolliseksi, koska ahtaalle supistettu merkittävä -vihdoin tekee mahdolliseksi varman vertailun. Samalla kävi ilmi, että -oli syntynyt useita aitorunollisia muotolajeja. Kun näet koettiin -jokaisesta jäljiteltävästä aiheesta esittää ainoastaan se, mikä on -välttämätöntä, oli pakko kohdella oikeamielisesti kaikkia, ja vaikka -kukaan ei tehnytkään sitä tietoisesti, moninaistuivat esitystavat, -joiden joukossa tosin oli muodottomiakin, ja moni yritys päättyi -onnettomasti. - -Wielandin luontainen sävy oli ihan kiistämättä kaunein. Hän oli -varhain kehitellyt itseänsä niissä aatteellisissa olokehissä, joissa -nuoriso mielellään viipyy; mutta kun se, mitä nimitetään kokemukseksi, -seuraelämä ja naiset, olivat tehneet ne hänelle vastenmielisiksi, -niin hän heittäytyi todellisuuden puolelle ja piti muun muassa -ilonansa esittää molempien maailmojen kiistailua, jolloin hänen -kykynsä näyttäytyi kauneimmillaan leikin ja toden välimaalla, -keveissä kahakoissa liikkuen. Useat hänen loisteliaat teoksensa ovat -yliopistovuosiltani peräisin. »Musarion» vaikutti minuun voimakkaimmin, -ja minä muistan vieläkin paikan, missä näin ensimmäisen, Oeserin -minulle huomauttaman näytearkin. Siinä minä uskoin näkeväni antiikin -jälleen elävänä ja uutena. Wielandin neron plastillisuus ilmeni siinä -täydellisimmässä muodossaan, ja koska tuo onnettomaan arkisuuteen -tuomittu Phanias-Timon lopulta jälleen suostuu tyttöönsä ja maailmaan, -niin käy hänen kerallansa eläminen ihmisvihan täyttämän kaudenkin -halki. Muuten myönnettiin erittäin kernaasti, että näihin teoksiin -sisältyi hilpeätä vastenmielisyyttä ylevämpiä mielensuuntia kohtaan, -jotka hiemankaan virheellisesti elämään sovellettuina useasti joutuvat -epäluulonalaisiksi, koska vaikuttavat haaveellisilta. Kirjailijalle -annettiin anteeksi, kun hän pilkaten ahdisti sitä, mitä pidettiin -totena ja kunnioitettavana, sitäkin mieluummin, kun hän niin menetellen -ilmaisi sen alati itseänsä askarruttavan. - -»Allgemeine deutsche Bibliothek» julkaisun ensimmäisistä nidoksista -voi nähdä, kuinka viheliäisesti kritiikki silloin suhtautui tällaisiin -teoksiin. »Koomilliset kertoelmat» mainitaan kunnioittavasti; mutta -tässä ei ole jälkeäkään itse runolaadun luonteen oivalluksesta. -Arvostelija oli muodostanut makunsa esimerkkien nojalla, kuten -kaikkikin siihen aikaan. Jäi huomaamatta, että sellaisia parodioivia -teoksia arvioitaessa olisi ennen kaikkea pidettävä silmällä -alkuperäistä jaloa ja kaunista aihetta, jotta kävisi selväksi, onko -parodian tekijä todellakin keksinyt siinä heikon ja koomillisen -puolen, onko hän siitä jotakin lainannut tai sellaisen jäljittelyn -varjolla kenties itse suorittanut oivallisen keksinnön. Kaikesta -tuosta ei ole aavistustakaan, vaan runoja paikoin kiitetään, paikoin -moititaan. Arvostelija on oman tunnustuksensa mukaan merkinnyt muistiin -sellaista, mikä on häntä miellyttänyt niin paljon, ettei voi painettuna -edes kaikkea mainitakaan. Ja kun vihdoin erittäin ansiokkaasta -Shakespeare-käännöksestä puhuttaessa huudahdetaan: »Oikeastaan ei -Shakespearen kaltaisen miehen teoksia pitäisi ollenkaan kääntää», niin -käsittää ilman muuta, kuinka sanomattomasti takapajulla »Allgemeine -deutsche Bibliothek» esteettisissä asioissa oli ja että nuorten, -aito tunteen elähdyttämien henkilöiden täytyi etsiä itselleen toisia -johtotähtiä. - -Ainesta, joka täten, enemmän tai vähemmän määräsi muotoa, saksalaiset -etsivät kaikkialta. He olivat käsitelleet kansallisia aiheita vähän -tai ei ollenkaan. Schlegelin »Hermann» vain viittasi sinne päin. -Idyllinen suunta levittäytyi äärettömiin. Gessnerin idylleissä suuren -sulon ja lapsellisen herttaisuuden ohella ilmenevä luonteettomuus sai -kaikki uskomaan, että hän kykenisi saamaan aikaan jotakin samanlaista. -Samoin pelkän yleisinhimillisyyden piiristä temmattuja olivat ne runot, -joiden piti esittää jotakin vierasta kansallista, esim. juutalaiset -paimenrunot, patriarkalliset yleensä ja kaikki muu, mikä koski Vanhaa -Testamenttia. Bodmerin »Noachide» edusti täydellisenä symbolina -saksalaisen Parnasson ympärille paisunutta vesitulvaa, joka vain -hiljalleen aleni. Anakreonilainen lieka salli sekin lukemattomien -keskinkertaisten kykyjen liehua ylen avaroilla aloilla. Täsmällinen -Horatius pakotti, mutta vain hitaasti, saksalaiset kohenemaan hänen -tasoonsa. Koomilliset, enimmältä Popen »Kutrinryöstöä» esikuvana -käyttäen sommitellut sankarirunoelmat eivät nekään kelvanneet -aloittamaan parempia aikoja. - -Minun on tässä vielä mainittava eräs aivan vakavassa mielessä -tapahtunut harhautuminen, joka lähemmin tarkasteltuna välttämättä -vaikuttaa naurettavalta. Saksalaisilla oli nyt riittävät historialliset -tiedot kaikista niistä runouden lajeista, joita viljellen eri -kansakunnat olivat kunnostautuneet; Gottsched oli »Kriitillisessä -runotaiteessaan» jo rakentanut jokseenkin valmiiksi tämän -lokeroteoksen, joka oikeastaan tuhoaa runouden sisäisen olemuksen, ja -oli samalla osoittanut, että saksalaisetkin runoilijat olivat osanneet -täyttää kaikki sarakkeet oivallisilla teoksilla. Ja niin jatkettiin -yhä edelleenkin. Joka vuosi paisui kokoelma suuremmaksi, mutta joka -vuosi karkoitti myös teos toisen siltä sijalta, missä se oli siihen -asti loistanut. Jos meillä ei vielä ollutkaan Homeroksia, niin ainakin -Vergiliuksia ja Miltoneita, ellei Pindarosta, niin ainakin Horatius; -Theokritoksista ei ollut ollenkaan puutetta, ja niin tuuditeltiin -itseänsä suorittamalla ulospäin suuntautuvia vertailuja runoteosten -määrän yhä kasvaessa, jotta vihdoin voi tapahtua sisäänpäinkin -suuntautuva vertailu. - -Jos siis makuasiat olivat erittäin häilyvällä pohjalla, niin toisaalta -ei käynyt suinkaan kieltäminen, että tuona aikana alkoi Saksan -protestanttisissa osissa ja Sveitsissä varsin vilkkaasti kehittyä -se, mitä yleensä nimitetään terveeksi järjeksi. Koulufilosofia, -jonka ansiona aina on, että se esittää kaikkea sitä, mitä ihminen -voi tiedustella, omaksuttujen periaatteiden mukaisesti, mieluisassa -järjestyksessä, määrättyjen otsakkeiden alla, oli usein hämärän ja -hyödyttömältä näyttävän sisältönsä, sinänsä kunnioitettavan menetelmän -sopimattoman käyttämisen ja liian avarain sovellutustensa vuoksi -muuttunut suurelle yleisölle vieraaksi, mauttomaksi ja vihdoin -tarpeettomaksi. Moni johtui siihen vakaumukseen, että luonto oli -suonut hänelle lahjaksi sen verran hyvää älyä ja oivallusta kuin hän -osapuilleen tarvitsi muodostaakseen itselleen asioista niin selvän -käsityksen, että voi sen nojalla niistä selviytyä ja käytellä niitä -omaksi hyväkseen ja toisten hyödyksi, erikoisesti välittämättä -vaikeasti tajuttavista kaikkein yleisimmistä asioista ja tutkailematta, -millaisessa yhteydessä voivat olla etäisimmät oliot, jotka eivät -sanottavasti meihin koske. Tehtiin koe, avattiin silmät, katsottiin -suoraan eteensä, oltiin tarkkaavaisia, ahkeroita, toimeliaita ja -uskottiin olevan oikeutta lausua sanansa etäisemmistäkin asioista, -kunhan arvosteltiin ja toimittiin virheettömästi omassa olopiirissään. - -Sellaisen käsityksen mukaan oli jokainen oikeutettu sekä filosofoimaan -että vähitellen pitämään itseänsä filosofinakin. Filosofia oli -niinmuodoin suuremmassa tai vähemmässä määrin tervettä ja harjoitettua -ihmisymmärrystä, joka rohkeni edetä yleisiin asioihin ja arvostella -ratkaisevasti sisäisiä ja ulkoisia kokemuksia. Kirkas teräväjärkisyys -ja erikoinen kohtuullisuus, kun näet pidettiin ehdottomasti oikeana -kultaista keskitietä ja kaikkien katsantotapojen tasapuolista -arviointia, hankki sellaisille teoksille ja suullisille lausunnoille -kunnioitusta ja luottamusta, ja niin löytyi filosofeja lopulta kaikista -tiedekunnista, jopa kaikista säädyistä ja ammateistakin. - -Tätä tietä kulkien teologit pakostakin taipuivat niinsanottuun -luonnolliseen uskontoon, ja kun tuli puheeksi, missä määrin -luonnollinen ymmärryksen valo riitti meitä edistämään Jumalan -tuntemisessa ja itsemme parantamisessa ja jalostamisessa, niin -uskallettiin yleensä paljoakaan arvelematta ratkaista kysymys tuon -luonnollisen valon hyväksi. Mainitun kohtuullisuusperiaatteen nojalla -myönnettiin sitten kaikille positiivisille uskonnoille yhtäläiset -oikeudet, joten ne muuttuivat toinen toisensa keralla yhdentekeviksi -ja epävarmoiksi. Muuten jätettiin sittenkin kaikki voimaansa, ja koska -Raamattu erittäin rikassisältöisenä tarjoaa aihetta ajattelemiseen -ja tilaisuutta inhimillisten asiain ja olosuhteiden tarkastelemiseen -enemmän kuin mikään muu kirja, niin se voitiin kieltämättä yhä -edelleenkin asettaa saarnojen ja muiden uskonnollisten toimitusten -pohjaksi. - -Tätä teosta, samoinkuin kaikkien maallisten kirjoittajien tuotteita, -odotti kuitenkin vielä erikoinen kohtalo, jota aikojen kuluessa ei -käynyt väistäminen. Tähän saakka näet oli oltu siinä hyvässä uskossa, -että tämä kirjojen kirja oli yhdessä hengessä kirjoitettu, vieläpä, -että Jumalan henki oli sen tekijäin mieleen johdattanut ja ikäänkuin -heille sanellut. Uskovaiset ja epäuskoiset olivat kuitenkin jo -aikoja sitten milloin moittineet, milloin puolustaneet sen eri osien -epätasaisuuksia. Englantilaiset, ranskalaiset ja saksalaiset olivat -käyneet Raamatun kimppuun ilmaisten suurempaa tai vähempää kiivautta, -teräväjärkisyyttä, julkeutta ja mielivaltaisuutta, ja toisaalta -oli jokaisen kansakunnan keskuudessa esiintynyt vakavamielisiä -hyvinajattelevia henkilöitä, jotka sitä puolustivat. Minä kohdastani -pidin sitä rakkaana ja kalliina; olin näet melkein yksin sille -kiitollisuudenvelassa siveellisestä kasvatuksestani, ja kaikki sen -tapahtumat, opit, symbolit, vertaukset olivat painuneet syvästi -mieleeni ja vaikuttaneet minuun tavalla tai toisella. Senvuoksi -minua eivät miellyttäneet kohtuuttomat, ivalliset ja vääristelevät -hyökkäykset. Siihen aikaan oli kuitenkin jo ehditty niin pitkälle, että -monien kohtien tärkeimmäksi puolustusperusteeksi hyväksyttiin varsin -halukkaasti se ajatus, että Jumala oli noudattanut ihmisten ajatustapaa -ja käsityskykyä ja etteivät hengen haltioittamat sentään voineet -kieltää luonnettansa, yksilöllisyyttänsä: lehmipaimen Amos ei puhunut -niinkuin Jesaja, joka lienee ollut prinssi. - -Sellaisista mielensuunnista ja vakaumuksista kehittyi varsinkin -kielellisten tietojen yhä lisääntyessä varsin luonnollisesti se -tutkimuslaji, jonka tarkoituksena oli ottaa tarkempaa selkoa -itämaisista paikallisuuksista, kansallisuuksista, luonnontuotteista ja -ilmiöistä ja siten tehdä tuo vanha aika itsellensä havainnolliseksi. -Michaelis suuntasi koko kykynsä ja kaikkien tietojensa mahdin näihin -asioihin. Matkakuvauksista tuli voimallinen apukeino pyhien kirjojen -selittämiseksi, ja uusien, monilla kysymyksillä varustettujen -matkailijain oli määrä niihin vastaamalla todistaa profeettain ja -apostolien puolesta. - -Kun siis toisaalta kaikin puolin pyrittiin saattamaan pyhiä kirjoja -luonnollisen havainnon esineiksi ja tekemään niiden varsinaista -ajatus- ja esitystapaa yleisemmin käsitettäväksi, jotta tämä -historiallis-kriitillinen katsantokanta torjuisi monia vastaväitteitä, -poistaisi paljon pahennustaherättävää ja saisi kaiken typerän ivailun -tehottomaksi, niin toisaalta taas ilmeni eräissä miehissä ihan -vastakkainen mielenlaatu: he näet valitsivat tutkistelujensa esineeksi -hämärimmät, salaperäisimmät Raamatun kirjat tahtoen niitä olettamusten, -laskelmien ja muiden henkeväin ja eriskummallisten yhdistelmien avulla -ainakin varmentaa, joskaan ei kirkastaa, ja, mikäli niihin sisältyi -ennustuksia, toteutuman nojalla perustella ja siten oikeuttaa lähinnä -odotettavissa olevaan kohdistuvaa uskoa. - -Kunnianarvoisa Bengel oli ymmärtäväiseksi, kunnolliseksi, -jumalaapelkääväiseksi, moitteettomaksi mieheksi tunnettuna voittanut -Johanneksen ilmestystä koskeville tutkimuksilleen nimenomaista -huomiota. Syvien mielten on pakko elää menneisyydessä samoinkuin -tulevaisuudessakin. Maailman tavanomainen meno ei voi merkitä heille -mitään, elleivät he saa palvoa nykyisyyteen ulottuvassa menneisyydessä -toteutuneita ja lähimmässä samoinkuin etäisimmässäkin tulevaisuudessa -verhottuja ennustuksia. Siten syntyy yhtenäisyyttä, jota puuttuu -historiasta, koska se näyttää meille kertovan vain satunnaisesta -häilynnästä välttämättömästi suljetussa kehässä. Tohtori Crusius kuului -niihin, joita miellytti eniten pyhien kirjojen profeetallinen osa, -koska se saa samalla kertaa toimimaan kaksi inhimillisen olemuksen -vastakkaisinta ominaisuutta: tunteen ja terävä-älyisyyden. Tätä oppia -kannattamaan olivat liittyneet monet nuorukaiset ja muodostivat jo -melkoisen joukon, joka oli sitäkin silmiinpistävämpi, kun Ernesti -kannattajinensa uhkasi kerrassaan poistaa — ei kirkastaa — sen -hämäryyden, jossa toiset hyvin viihtyivät. Siitä koitui riitoja, -vihaa, vainoa ja monenlaista ikävyyttä. Minä liityin kirkkaaseen -puolueeseen yrittäen omaksua sen periaatteita ja etuja, joskin rohkenin -heti aavistaa, että tätä erittäin kiitettävää, älykästä selitystapaa -noudatettaessa välttämättä häviäisi noiden kirjojen profeetallisen -merkityksen ohella myöskin niiden runollinen arvo. - -Saksalaista kirjallisuutta ja kaunotieteitä harrastavia henkilöitä -lähempänä olivat uurastuksinensa sellaiset miehet kuin Jerusalem, -Zollikofer, Spalding, jotka pyrkivät saarnoissaan ja kirjoitelmissaan -hyvää ja puhdasta esitystapaa viljellen voittamaan uskonnolle ja -siihen läheisesti liittyvälle siveysopille myöskin jossakin määrin -älykkäiden ja sivistyneiden henkilöiden suosiota ja kiintymystä. -Miellyttävä kirjoitustapa alkoi käydä ehdottoman tarpeelliseksi, -ja koska sen on ennen kaikkea oltava ymmärrettävä, ilmaantui eri -tahoilta kirjailijoita, jotka ryhtyivät kirjoittamaan opinnoistansa ja -ammatistansa selvästi, tehokkaasti ja niin hyvin tuntijoita kuin suurta -yleisöäkin varten. - -Erään ulkomaalaisen, Tissot’n, esimerkkiä noudattaen alkoivat nyt -lääkäritkin innokkaasti toimia yleisen sivistyksen kohottamiseksi. -Erittäin voimakkaasti vaikuttivat Haller, Unzer ja Zimmermann, ja -mitä yksityiskohtaista muistutettavaa lieneekin heitä, varsinkin -viimeksimainittua, vastaan, joka tapauksessa he toimivat aikanansa -erittäin virkeästi. Ja juuri siitä pitäisi historian, mutta varsinkin -elämäkerran kertoa; ihminen näet ei jää merkitykselliseksi sen nojalla, -mitä hän jättää jälkeensä, vaan mikäli hän vaikuttaa ja nauttii ja -innostaa toisiakin vaikuttamaan ja nauttimaan. - -Oikeusoppineiden, jotka olivat nuoruudesta saakka tottuneet ylen -mutkikkaaseen tyyliparteen, mikä eriskummallisimmalla tavalla säilyi -vapaan aatelisen kansliassa samoinkuin Regensburgin valtiopäivilläkin, -oli vaikea kohota jonkinlaiseen vapauteen, sitä vaikeampi, kun heidän -käsiteltävinänsä olevat asiat mitä kiinteimmin liittyivät ulkonaiseen -esitysmuotoon ja niin ollen myöskin tyyliin. Nuorempi Moser oli sentään -jo osoittautunut vapaaksi ja omalaatuiseksi kirjailijaksi, ja Pütter -oli esityksensä selvyyden nojalla tuonut selvyyttä esitettäväänsäkin -sekä siihen tyyliin, jota sen käsittelyssä oli käytettävä. Kaikki, mikä -oli peräisin hänen koulukunnastansa, oli siinä suhteessa huomattavaa. -Ja nyt havaitsivat itse filosofitkin välttämättömäksi kirjoittaa -selvästi ja ymmärrettävästi, jos mielivät esiintyä kansantajuisina. -Mendelssohn ja Garve ilmaantuivat herättäen yleistä harrastusta ja -ihastusta. - -Saksan kielen ja saksalaisen tyylin kaikilla aloilla kehittyessä -lisääntyi arvostelukykykin, ja senaikaiset uskonnollisia, siveellisiä -sekä lääkeopillisia aiheita käsittelevien teosten arvostelut herättävät -meissä ihastusta; sitävastoin on huomautettava, että runojen ja muun -kaunokirjallisuuteen kuuluvan arviointi oli ainakin sangen heikkoa, -ellei suorastaan surkeata. Olisi helppo huomattavien esimerkkien -nojalla osoittaa, etteivät tätä tuomiota vältä edes »Literaturbriefe» -enempää kuin »Allgemeine deutsche Bibliothek» tai »Bibliothek der -schönen Wissenschaften». - -Miten kirjavan joukon kaikki nämä pyrinnöt lienevätkin muodostaneet, -kenelläkään, joka aikoi tuottaa jotakin omintakeista, joka ei -halunnut siepata sanoja ja lauseparsia edeltäjiensä suusta, ei ollut -muuta neuvoa kuin varhemmin tai myöhemmin etsiä itselleen aihetta, -joka sopisi käsiteltäväksi. Tässäkin suhteessa meitä johdettiin -pahoin harhaan. Yleisessä käytännössä oli eräs Kleistin lausuma, -joka meidän täytyi varsin usein kuulla. Hän näet oli niille, jotka -olivat häntä moittineet taajojen yksinäisten kävelyretkien vuoksi, -vastannut leikkisästi, henkevästi ja totuudenmukaisesti, ettei hän -ollut noilla retkillänsä joutilaana, vaan metsästeli kuvia. Tämä -vertaus soveltui hyvin aatelismiehelle ja sotilaalle, koska hän siten -asettui niiden säätynsä miesten rinnalle, jotka aina tilaisuuden -tarjoutuessa välttämättä ottivat pyssyn olallensa ja lähtivät -jäniksiä tai peltokanoja pyydystämään. Niinpä löysimmekin Kleistin -runoista sellaisia yksityisiä, onnekkaasti siepattuja, joskaan ei -aina onnekkaasti käsiteltyjä kuvia, jotka ystävällisesti johdattivat -mieleemme luontoa. Mutta nyt meitä ihan vakavasti kehoitettiin -lähtemään kuvametsään, joka tosin ei lopulta jättänyt meitä ihan -saalista vaille, vaikka Apelin puutarha, Reudnitzin puutarhat, Rosen -tai, Gohlis, Raschwitz ja Konnewitz lienevätkin olleet eriskummallinen -alue runollisen riistan etsimistä varten. Siitä huolimatta yllytti -edellämainittu aihe minua usein lähtemään yksin kävelyretkille, ja kun -katselijalle tarjoutui varsin vähän kauniita ja yleviä nähtäviä ja -todella ihanassa Rosentalissa parhaana vuodenaikana hyttyset estivät -herkkiä mietteitä syntymästä, niin väsymättä jatketut yritykseni -kiinnittivät huomioni nimenomaisesti luonnon pienoiseloon (tekee -mieleni käyttää tuota hiljaiselon mukaan muodostettua sanaa), ja koska -ne somat tapahtumat, joita tässä olopiirissä havaitsee, eivät sinänsä -paljoakaan merkitse, niin totuin näkemään niissä merkitystä, joka -kallistui milloin symboliseen, milloin allegoriseen suuntaan, riippuen -siitä, oliko havainto, tunne vai harkinta voiton puolella. Kerron tässä -erään tapauksen monien joukosta. - -Minä olin, kuten ihmiset yleensä, mielistynyt nimeeni ja kirjoittelin -sitä nuorten ja kehittymättömien ihmisten tavoin kaikkialle. Erään -kerran olin sen piirtänyt erittäin kauniisti ja tarkasti keski-ikäisen -lehmuksen sileään kuoreen. Seuraavana syksynä, kun Annetteen kohdistuva -kiintymykseni oli parhaassa kukoistuksessaan, minä vaivauduin -piirtämään hänen nimensä sen yläpuolelle. Talven kuluessa minä olin -oikullisena rakastajana tekaissut monta tilaisuutta häntä kiusatakseni -ja tuotteekseni hänelle harmia. Keväällä minä sattumalta osuin puun -luo ja näin, kuinka voimakkaana puissa virtaileva mahla oli pursunut -esiin hänen nimensä vielä kuoreutumattomista piirteistä viattomin -kasvinkyynelin kostuttaen minun nimeni jo kovettuneita viilteitä. Minä -säikähdin kovin nähdessäni täällä itkemässä hänet, jonka kyynelet -olivat usein aiheutuneet minun pahanilkisyydestäni. Kun siinä muistelin -omaa vääryyttäni ja hänen rakkauttansa, kihosivat silmiini kyynelet, -minä kiiruhdin pyytämään kaksin-kolminkerroin kaikkea häneltä anteeksi -ja muovasin tämän tapahtuman idylliksi, jota en milloinkaan voinut -kiintymyksettä lukea enkä liikutuksetta toisille esittää. - -Minun siten Pleissen lammaspaimenena sangen lapsellisesti syventyessäni -tuollaisiin hentoisiin aiheisiin ja aina valitessani sellaisia, jotka -saatoin nopeasti jälleen kätkeä omaan poveeni, olivat korkeammat ja -tärkeämmät mahdit jo aikoja sitten pitäneet huolta saksalaisista -runoilijoista. - -Ensimmäisen todellisen ja korkeamman varsinaisen elämänsisällön -toivat saksalaiseen runouteen Fredrik Suuri ja seitsenvuotisen sodan -tapahtumat. Jokaisen kansallisrunoelman täytyy olla laimea tai muuttua -laimeaksi, elleivät sen pohjana ole inhimillisessä katsannossa -tärkeimmät asiat, kansojen ja niiden paimenten kohtalot molempien -seistessä yhtenä miehenä. Kuninkaat on esitettävä sodassa ja vaaroissa, -missä he ilmenevät ensimmäisinä juuri sen nojalla, että he määräävät -kaikkein viimeisimmänkin kohtalon ja jakavat sen hänen kanssansa tullen -siten paljoa mielenkiintoisemmiksi kuin itse jumalat, jotka kohtaloita -säädettyänsä pidättyvät millään tavoin niihin osaa ottamasta. Tässä -mielessä tulee jokaisella kansalla, joka tahtoo jotakin merkitä, olla -oma sankarirunonsa, jonka ei tarvitse välttämättä pukeutua eepillisen -runoelman muotoon. - -Gleimin virittämät sotalaulut kykenevät puolustamaan korkeata sijaansa -saksalaisten runojen joukossa sen vuoksi, että ovat syntyneet toiminnan -keralla ja toiminnasta ja lisäksi siitä syystä, että niiden onnistunut -muoto, joka saa ajattelemaan, että taisteluun osaaottava henkilö on -ne sepittänyt tulisimpina tuokioina, tekee meille mahdolliseksi kokea -niiden täydellisintä tehoisuutta. - -Ramler laulaa toisella, erinomaisen arvokkaalla tavalla kuninkaansa -teoista. Kaikki hänen runonsa ovat sisällykseltänsä arvokkaat, -askarruttavat meitä suurilla, mieltäylentävillä aiheilla ja saavuttavat -jo siten häviämättömän arvon. - -Käsiteltävän aiheen sisäinen arvo näet on taiteen alku ja loppu. -Tosin ei käy kieltäminen, että nero, kehitelty taiteellinen -lahjakkuus, voi käsittelynsä nojalla tehdä kaikesta kaikkea ja vallita -vastahakoisintakin ainesta. Mutta tarkoin katsoen silloin aina syntyy -pikemmin taidonnäyte kuin taideteos, jonka tulee perustua arvokkaaseen -esineeseen, jotta käsittelyn taitavuus, vaiva ja uutteruus sitäkin -onnistuneemmin ja kauniimmin meille osoittaisi aiheen arvokkuutta. -Preussilaiset ja heidän kerallansa protestanttinen Saksa voittivat -niinmuodoin kirjallisuudellensa aarteen, joka vastapuolueelta puuttui -ja jonka puutetta se ei ole myöhemmin kyennyt korvaamaan, miten -lieneekin ponnistellut. He kehittelivät itseänsä sen hyvän käsityksen -nojalla, joka preussilaisilla kirjailijoilla oikeudenmukaisesti oli -kuninkaastansa, ja sitä innokkaammin, kun se henkilö, jonka nimessä -he kaikki tekivät, ei tahtonut tietää heistä yhtään mitään. Jo -aikaisemmin oli ranskalainen siirtokunta ja myöhemmin tämän kansakunnan -sivistykseen ja rahalaitoksiin kohdistuva kuninkaan erikoinen -mieltymys tuonut Preussiin koko joukon ranskalaista kulttuuria, -joka oli saksalaisille erittäin hyödyllistä, koska se innosti heitä -vastaväitteisiin ja vastakkaisiin pyrintöihin; samoin oli Fredrikin -vastenmielisyys saksalaisuutta kohtaan onneksi kirjallisen elämän -kehittymiselle. Pyrittiin kaikin tavoin kuninkaan havaittaviin, ei -suinkaan hänen kunnioitustansa, vaan yksinomaan hänen huomiotansa -tavoitellen, mutta tehtiin se saksalaiseen tapaan, sisäisestä -vakaumuksesta, tehtiin, mitä pidettiin oikeana, ja toivottiin ja -tahdottiin, että kuningas tunnustaisi tämän saksalaisen oikean ja -antaisi sille arvoa. Niin ei käynyt eikä voinutkaan käydä, sillä -kuinkapa voisikaan vaatia kuninkaalta, joka tahtoo henkisesti elää -ja nauttia, että hän menettäisi vuosiansa nähdäkseen sen, mitä pitää -barbaarisena, liian myöhään valmiiksi ja nautittavaksi ehtineenä? Mitä -käsityö- ja tehdasteoksiin tulee, hän tosin saattoi pakottaa itsensä -ja varsinkin kansansa tyytymään kohtalaisiin sijakkeisiin hyvien -vieraiden tavarain asemesta, mutta näissä asioissa kaikki kehittyy -nopeammin täydellisyyteensä eikä tarvita ihmisikää sellaisten teosten -kypsyttämiseen. - -Eräs teos, seitsenvuotisen sodan todellisin tuote,’arvokkaalta -sisällykseltänsä täysin pohjoissaksalainen, minun on tässä ennen -kaikkea kunnioittaen mainittava; se on ensimmäinen merkittävästä -elämästä siepattu draamallinen tuote, sisällykseltään nimenomaisesti -tilapäinen, ja aiheutti juuri sen vuoksi arvaamattoman vaikutuksen: -»Minna von Barnhelm». Lessing, joka Klopstockin ja Gleimin vastakohtana -mielellään luopui persoonallisesta arvokkuudestansa, luottaen siihen, -että voi joka hetki sen jälleen omaksua, eli mielellään hajallista -ravintola- ja suurenmaailmanelämää, koska tarvitsi aina tuimasti -työskentelevälle sisimmällensä valtavaa vastapainoa. Niinpä hän -oli myös liittynyt kenraali Tauentzienin seurueeseen. On helppo -havaita, että mainittu kappale on syntynyt sodan ja rauhan, vihan ja -kiintymyksen välimaalla. Tämä tuote se onnekkaasti avasi näköalan -korkeampaan, merkittävämpään maailmaan siitä kirjallisesta ja -porvarillisesta, jossa runoustaide oli siihen asti liikkunut. - -Sitä vihamielistä jännitystilaa, joka oli tämän sodan aikana vallinnut -Preussin ja Saksin välillä, ei saatu sodan päätyttyäkään laukeamaan. -Saksilaista kirvelivät nyt sitäkin kipeämmin ne haavat, joita ylen -kopeaksi käynyt preussilainen oli häneen iskenyt. Poliittisen rauhan -avulla ei voitu heti palauttaa rauhaa ihmismielten välille. Mutta juuri -tämä piti mainitun näytelmän saada aikaan kuvassa. Saksilaisnaisten -sulo ja rakastettavuus vie voiton preussilaisten avosta, arvokkuudesta -ja jäykkyydestä, ja niin hyvin pää- kuin sivuhenkilöissäkin kuvaillaan -taiteellisesti eriskummallisten ja ristiriitaisten aineosien onnellista -yhtymää. - -Jos nämä kiireelliset ja hajanaiset saksalaista kirjallisuutta -koskevat huomautukset ovat lukijaani hieman hämmentäneet, niin minun -on onnistunut tehdä hänelle käsitettäväksi se sekasortoinen tila, -jossa aivoraukkani olivat, kun kahden kirjalliselle isänmaalle ylen -tärkeän kauden kamppaillessa kovin paljon uutta työntyi mieleeni, -ennenkuin olin päässyt selviytymään vanhasta, ja moni vanha asia vielä -vaati minua tunnustamaan oikeuksiansa, kun jo luulin olevani syystäkin -oikeutettu sen hylkäämään. Nyt tahdon mahdollisuuden mukaan yrittää -kertoa, mille tielle suuntauduin pelastuakseni tästä hädästä, vaikkapa -askel askeleltakin. - -Sen pitkäveteisen aikakauden, johon nuoruusikäni sisältyi, minä olin -uskollisen uutterasti viettänyt työskennellen monien kunnianarvoisten -miesten seurassa. Ne lukuisat nelitaitteiset nidokset, jotka olin -jättänyt isälleni, kelpasivat riittäväksi todistukseksi, ja millainen -määrä kokeita, luonnoksia, puolittain suoritettuja suunnitelmia -olikaan palanut poroksi pikemmin masentuneisuuden kuin vakaumuksen -vuoksi! Nyt minä olin keskusteluista yleensä, saamastani opista, -monista kiistelevistä mielipiteistä, mutta varsinkin pöytäkumppanini, -hovineuvos Pfeilin neuvosta oppinut pitämään yhä enemmän arvossa -aiheen merkittävyyttä ja käsittelyn kiinteyttä voimatta kuitenkaan -saada itselleni selväksi, mistä edellinen oli etsittävissä ja -kuinka jälkimmäinen tavoitettavissa. Rajoitettu olotilani, toverien -välinpitämättömyys, opettajien pidättyväisyys, sivistyneiden -kaupunkilaisten eristyneisyys ja aivan mitättömät luonnonesineet -pakottivat minut etsimään kaikkea omasta itsestäni. Jos siis tahdoin -saada runoelmiini oikeata pohjaa, tuntoa tai harkintaa, niin minun oli -käytävä omaan poveeni; jos vaadin runollista esitystä varten välitöntä -aiheen, tapahtuman, näkemistä, en saanut poistua siitä piiristä, joka -oli omansa minua liikuttamaan, herättämään minussa harrastusta. Tässä -mielessä minä aluksi kirjoitin eräitä pieniä, laulun muotoon tai -vapaampaa tavumittaa käyttäen laadittuja runoja; niiden lähtökohtana -on harkinta, ne käsittelevät menneisyyttä ja päättyvät enimmälti -epigrammaattäseen käänteeseen. - -Niin sai alkunsa se suunta, josta en koko elinikänäni päässyt -poikkeamaan, halu muuntaa se, mikä minua ilahdutti tai kiusasi -tai muuten askarrutti, kuvaksi, runoksi, ja tehdä siitä itselleni -lopullinen tili sekä ulkonaisia asioita koskevien käsitysteni -korjaamiseksi että myöskin sisäisen elämäni tyynnyttämiseksi sen -jäljeltä. Sellaista lahjaa ei kukaan liene kaivannut kipeämmin -kuin minä, jota oma luonto aina heitteli äärimmäisyydestä toiseen. -Niinpä ovatkin kaikki tunnetut teokseni vain katkelmia suuresta -tunnustuksesta, jonka täydellistämiseksi tämä kirjanen tekee uskalletun -yrityksen. - -Aikaisemman kiintymykseni Gretcheniin minä olin nyt kohdistanut -erääseen Anncheniin, josta en tiedä sanoa muuta kuin että hän oli -nuori, sievä, iloinen, hellä ja siinä määrin miellyttävä, että -hyvin ansaitsi pikku pyhimyksenä toistaiseksi sijan sydämen kammiossa -saadakseen osaksensa kaikkea sitä palvontaa, jonka osoittaminen usein -tuottaa enemmän mielihyvää kuin sen vastaanottaminen. Minä näin hänet -esteettömästi joka päivä, hän oli avullisena valmistettaessa ruokia, -joita minä nautin, hän toi minulle ainakin iltaisin viinin, jonka join, -ja suljettu päivällisseurueemme oli jo takeena siitä, että tuo pieni -talo, jossa ainoastaan messujen aikana kävi enemmän vieraita, hyvin -ansaitsi hyvän maineensa. Siinä oli tilaisuutta ja halua monenlaisiin -hupaisiin keskusteluihin. Mutta koska hän ei voinut eikä saanut -paljoakaan talosta poistua, jäi ajanviete sentään hieman laihaksi. -Me lauloimme Zachariaen lauluja, esitimme Krögerin kirjoittaman -näytelmäkappaleen »Herttua Michel», jossa kerälle solmitun nenäliinan -täytyi edustaa satakieltä, ja niin kului aika toistaiseksi vielä -sangen siedettävästä. Mutta koska sellaiset suhteet tarjoavat ajan -pitkään sitä vähemmän vaihtelua, mitä viattomampia ovat, niin minut -valtasi se paha himo, joka houkuttelee meitä etsimään huvia rakastetun -kiusaamisesta ja vallitsemaan tytön antaumusta mielivaltaisilla -ja säälimättömillä päähänpistoilla. Kaiken sen ärtyisyyden, joka -aiheutui runollisten yritysteni epäonnistumisesta, asian selviytymisen -näennäisestä mahdottomuudesta ja kaikesta, mikä muuten saattoi minua -kirveliä, minä luulin olevani oikeutettu purkamaan häneen, koska hän -minua todellakin sydämestänsä rakasti ja teki mielikseni mitä suinkin -voi. Perusteettomilla ja järjettömillä mustasukkaisuuden puuskilla minä -tärvelin itseltäni ja häneltä kauneimmat päivät. Hän sieti tuota jonkin -aikaa, osoittaen sanomatonta kärsivällisyyttä, jonka äärimmilleen -jännittämiseen minussa oli kyllin säälimättömyyttä. Häveten ja -epätoivoisena minun oli kuitenkin vihdoin pakko havaita, että hänen -mielensä oli minusta etääntynyt ja että minulla nyt olisi kyllin syytä -niihin hullutuksiin, joihin olin syyttä suotta rohjennut ryhtyä. -Meidän kesken sattui vielä kamalia kohtauksia, joista minä en mitään -hyötynyt, ja vasta nyt minä tunsin, että todellakin häntä rakastin -enkä voinut elää ilman häntä. Kiihkeä tunteeni kasvoi ja pukeutui -kaikkiin sellaisissa olosuhteissa mahdollisiin muotoihin; omaksuinpa -minä lopulta sen osan, jota tyttö oli aikaisemmin esittänyt. Minä -koetin kaikin mahdollisin tavoin olla hänelle mieliksi, jopa tuottaa -hänelle iloa toistenkin avulla, koska en voinut luopua siitä toivosta, -että voittaisin hänet takaisin. Mutta se oli liian myöhäistä! Minä -olin hänet tosiaankin menettänyt, ja kun sitten mielettömästi kostin -itselleni omaa virhettäni järkyttäen monella järjettömällä tavalla -ruumiillista luontoani päästäkseni kipeästi koskettamaan siveellistä -olemustani, niin pahensin melkoisesti niitä ruumiillisia vammoja, -joiden vuoksi menetin eräitä elämäni parhaita vuosia; olisipa tämä -häviö voinut minut kerrassaan tuhotakin, elleivät runolliset lahjani -parantavine voiminensa olisi tässä osoittautuneet erittäin avuliaiksi. - -Minä olin jo varhemmin monena väliaikana kyllin selvästi havainnut oman -pahuuteni. Lapsi parka todellakin minua säälitti, kun huomasin ihan -aiheettomasti häntä loukanneeni. Minä kuvailin mieleeni hänen tilaansa, -omaa asemaani ja vastakohtana erään toisen tuttavapiiriimme kuuluvan -parin tyyntä ja tyytyväistä oloa niin usein ja yksityiskohtaisesti, -etten lopulta voinut olla muovaamatta tätä kiduttavan ja opettavan -katumuksen tilannetta draamalliseen muotoon. Siitä koitui vanhin -säilynyt draamallinen teokseni, pieni näytelmä »Rakastuneen oikku», -jonka viattomassa olemuksessa havaitsee myös kiehuvan intohimon polttoa. - -Minua oli kuitenkin jo aikaisemmin vetänyt puoleensa syvä, merkitsevä, -ahdistava maailma. Gretchenin tarinan ja siitä aiheutuneiden seurausten -yhteydessä minä olin jo varhain päässyt silmäilemään niihin omituisiin -sokkeloihin, jotka uurtavat porvarillisen yhteiskunnan perustuksia. -Uskonto, tapa, laki, sääty, olosuhteet, tottumus, kaikki tuo sääntelee -ainoastaan kaupunkilaiselämän pintaa. Upeiden talojen reunustamat kadut -pidetään puhtaina, ja jokainen käyttäytyy siinä varsin säädyllisesti; -mutta seinien sisäpuolella näyttää usein sitäkin kolkommalta, ja sileä -ulkopinta peittää ohuena laastituksena useatakin haurasta muuria, -joka arvaamatta sortuu saaden aikaan sitäkin kamalamman vaikutuksen, -kun se murtuu keskelle rauhallista olotilaa. Kuinka monen läheisemmän -ja etäisemmän perheen olinkaan jo nähnyt vararikkojen, avioerojen, -vieteltyjen tytärten, murhien, varkauksien ja myrkytysten vuoksi -joko syöksyvän turmioon tai vaivalloisesti pysyttelevän uhkaavan -kuilun reunalla, ja miten nuori olinkin, olin kuitenkin sellaisissa -tapauksissa usein ojentanut pelastavaa ja auttavaa kättä. Kun näet -avomielisyyteni herätti luottamusta, vaiteliaisuuteni oli koeteltu, -toimeliaisuuteni ei karttanut mitään uhria ja halusi mieluimmin -vaikuttaa kaikkein vaarallisimmissa tapauksissa, niin sain varsin -usein tilaisuutta sovinnon rakentamiseen, asiain peittelemiseen, -salamain suistamiseen ja kaikkiin muihin sellaisiin tehtäviin, joita -suoritteessani välttämättä jouduin kokemaan paljon sekä itseäni että -toisia henkilöitä loukkaavaa ja nöyryyttävää. Keventääkseni mieltäni -minä suunnittelin useita näytelmiä ja kirjoitin useimpien luonnokset. -Mutta kun selkkausten täytyi aina muodostua huolestuttaviksi ja nämä -kappaleet melkein kaikki uhkasivat päättyä traagillisesti, niin -minä luovuin toisesta toisensa jälkeen. Ainoa valmiiksi ehtinyt on -»Rikoskumppanit», jonka hilpeä ja ilkamoiva laatu ilmenee synkkää -perhetaustaa vasten katsoen tavallaan peloittavansävyisenä, joten -se esitettynä herättää kokonaisuudessaan enemmän huolestumista kuin -yksityiskohdissaan huvia. Karusti ilmaistut lainvastaiset teot -loukkaavat esteettistä ja moraalista tunnetta, ja senvuoksi kappale -ei voinut päästä suosioon saksalaisella näyttämöllä, vaikka sen -jäljittelyihin, jotka olivat noita kareja tarkoin välttäneet, oli -suhtauduttu suopeasti. - -Molemmat mainitut näytelmät olivat kuitenkin, minun olematta siitä -tietoinen, korkeampaa näkökantaa noudattaen kirjoitetut. Ne viittaavat -varovaiseen suvaitsevaisuuteen moraalisissa tuomioissa ja lausuvat -hieman karuin ja karkein piirtein ja ikäänkuin leikkien tuon mitä -kristillisimmän sanan: se, joka tuntee itsensä synnittömäksi, -heittäköön ensimmäisen kiven. - -Tämä vakavuus, joka synkensi ensimmäisiä näytelmiäni, sai minut -tekemään sen virheen, että laiminlöin suotuisia aihelmia, jotka aivan -varmaan kuuluivat minun luontaiseen olemukseeni. Noiden vakavien, -nuorelle henkilölle kaameidenkin kokemusten nojalla minussa näet -kehittyi uskalias huumori, joka tuntee vallitsevansa tuokiotilaa, -ei pelkää mitään vaaroja, vaan pikemmin niitä vallattomuudessaan -aiheuttaa. Syynä oli ylimielisyys, joka erittäin miellyttää voimakasta -ikäkautta ja joka lystikkäänä ilmetessään huvittaa kovin sekä -nykyhetkenä että muistelossa. Nämä asiat ovat niin tavallisia, että -niillä on nuorten ylioppilasystäviemme sanakirjassa oma nimensä -[»Suite», kuje], jota läheisen sukulaisuuden vuoksi voi käyttää -merkitsemässä samaa kuin pila, ilve [»Posse»]. - -Sellaiset humoristiset uskaliaisuudet ovat henkevästi ja järkevästi -näyttämölle sovitettuina erinomaisen vaikuttavia. Ne eroavat -salajuonesta, »intrigistä», sikäli, että ovat hetkellisiä ja ettei -niiden tarkoitus, jos niillä sattuu tarkoitus olemaan, saa sijaita -etäällä. Beaumarchais on käsittänyt niiden täyden arvon, ja hänen -Figaronsa vaikutukset johtuvat ennen kaikkea siitä. Kun sellaisia -hyväntahtoisia kujeita ja puolittaisia koiruuksia käytetään -henkilökohtaisen vaaran uhalla jaloihin tarkoituksiin, niin siten -koituvat tilanteet ovat esteettisessä ja moraalisessa katsannossa -teatterille erinomaisen arvokkaat. Niinpä käsitteleekin esim. ooppera -»Vedenkantaja» kenties onnistuneinta aihetta, minkä olemme milloinkaan -teatterissa nähneet. - -Ilahduttaakseni sanomattoman ikävystyttävää jokapäiväistä elämää minä -tein lukemattomia sellaisia kepposia, osaksi aivan suotta, osaksi -ystäviäni varten, joille mielelläni osoitin hyväntahtoisuutta. Omasta -puolestani en tiedä tällöin kertaakaan toimineeni tahallisesti, en -myöskään johtunut milloinkaan pitämään sentapaista puuhaa taiteellisen -käsittelyn esineeksi kelpaavana; mutta jos olisin käynyt käsiksi -näihin läheltä löytyviin aiheisiin ja olisin niitä kehitellyt, niin -ensimmäiset teokseni olisivat olleet hilpeämmät ja kelvollisemmat. -Eräät tähän kuuluvat seikat tosin ilmenevät myöhemmin tuotannossani, -mutta hajallaan ja tarkoituksetta. - -Koska sydämemme on aina meitä lähempänä kuin järkemme ja antaa meille -tekemistä silloin, kun viimeksimainittu osaa hyvin itseänsä auttaa, -olivat sydämen asiat aina ilmenneet minulle tähdellisimpinä. Minä -mietin väsymättä kiintymysten häipyväisyyttä, inhimillisen olemuksen -muuttuvaisuutta, mielen aistillisuutta ja kaikkea sitä korkeata ja -syvää, jonka yhteenliittymää luonnossamme voidaan pitää ihmiselämän -arvoituksena. Tällöinkin minä yritin vapautua kiduttavasta asiasta -muovaamalla sen lauluksi, epigrammaksi tai jonkinlaiseksi säepariksi, -jotka kaikki tuskin voivat herättää kenenkään muun henkilön -mielenkiintoa, koska johtuivat omimmista tunteistani ja erikoisimmista -olosuhteista. - -Ulkonaiset elämänsuhteeni olivat vähän ajan kuluessa varsin -suuressa määrin muuttuneet. Madame Böhme oli pitkän ja murheellisen -sairauden jälkeen vihdoin kuollut; viime aikoina hän ei ollut enää -päästänyt minua luoksensa. Hänen miehensä ei voinut olla minuun -erikoisen tyytyväinen: hänen mielestänsä minä en ollut kyllin -ahkera ja käyttäydyin liian kevytmielisesti. Erikoisesti hän pani -kovin pahakseen, kun hänelle ilmaistiin, etten minä saksalaista -valtio-oikeutta kuunnellessani ollut välittänyt kunnollisesti merkitä -muistiin, vaan olin sensijaan kuvannut vihkoni reunaan siinä esiintyvät -henkilöt, tuomarin, puheenjohtajat ja lisäjäsenet eriskummallisine -tekotukkinensa näillä kujeillani häiriten ja naurattaen tarkkaavaisia -naapureitani. Hovineuvos eli vaimonsa kuoltua entistä yksinäisemmin, -ja minä välttelin häntä lopulta väistääkseni hänen moitteitansa. -Mutta varsinkin oli onnettomuudeksi se, ettei Gellert voinut käytellä -sitä valtaa, joka hänellä olisi meihin nähden ollut. Hänellä tosin ei -ollut aikaa toimia rippi-isänä ja ottaa selkoa kunkin mielenlaadusta -ja puutoksista. Senvuoksi hän käsitteli asiaa kovin yleispiirteisesti -ja uskoi meidät hillitsevänsä kirkollisten laitosten avulla. Niinpä -tapahtuikin, että hän meidät kerran puheilleen päästäessään aina -tiedusteli, kävimmekö uutterasti kirkossa, kuka rippi-isämme oli ja -nautimmeko pyhää ehtoollista. Jos nyt suoriuduimme huonosti tästä -tutkinnosta, niin saimme poistua valitusten kaikuessa; me olimme -saaneet pikemmin mieliharmia kuin mielenylennystä, mutta siitä -huolimatta meidän täytyi olla sydämestämme mieheen kiintyneet. - -Tässä yhteydessä en voi olla mainitsematta vielä erästä varhaisempaan -nuoruuteeni kuuluvaa seikkaa havainnollisesti osoittaakseni, -kuinka kirkollisen uskonnon suuria asioita on johdonmukaisesti -ja järjestelmällisesti käsiteltävä, jos sen tulee osoittautua -hedelmälliseksi odotuksia vastaavassa määrässä. Protestanttinen -jumalanpalvelus ei ole riittävän täyteläinen ja johdonmukainen -voidakseen pitää seurakunnan koossa, ja niinpä tapahtuukin helposti, -että siitä irtautuu jäseniä, jotka joko muodostavat pieniä seurakuntia -tai elävät toistensa keralla kaikessa rauhassa kansalaiseiämäänsä -ilman kirkollista yhteenkuuluvaisuutta. Jo pitkät ajat on valitettu -kirkossakävijöiden luvun vuosi vuodelta vähenevän ja samassa suhteessa -niiden henkilöiden, jotka pyytävät päästä nauttimaan ehtoollista. Mitä -kumpaankin seikkaan, mutta erikoisesti viimeksimainittuun tulee, on syy -löydettävissä sangen läheltä; mutta kuka uskaltaa lausua sen julki? -Minä aion yrittää sen tehdä. - -Siveellisissä ja uskonnollisissa samoinkuin ruumiillisissa ja -kansalaiselämää koskevissa asioissa ihminen ei mielellään tee -mitään valmistelematta; hän kaipaa johdonmukaisuutta, josta koituu -tottumus; sitä, mitä hänen tulee rakastaa ja mielellään suorittaa, -hän ei voi ajatella erilliseksi, revinnäiseksi, ja jonkin asian -mieluisa toistaminen edellyttää, ettei hän ole siitä vieraantunut. -Protestanttisesta jumalanpalveluksesta yleensä puuttuu täyteläisyyttä, -ja sen yksityiskohtia tutkiessaan huomaa, että protestantilla on -liian vähän sakramentteja, oikeastaan yksi ainoa, jossa hän esiintyy -toimien, nimittäin ehtoollinen; kastettavina hän näkee vain toisia, -ja se ei hänen mieltänsä paranna. Sakramentit ovat korkeinta, mitä -uskontoon sisältyy, ne ovat jumaluuden erinomaisen suosion ja armon -aistillinen symboli. Ehtoollisessa tulee maallisten huulten ottaa -vastaan ruumiillistunut jumalallinen olemus ja tulla maallisen -ravinnon muodossa taivaallisesta osalliseksi. Tämä merkitys on sama -kaikissa kristillisissä kirkkokunnissa, nautittiinpa sakramenttia -enemmän tai vähemmän salaisuuteen alistuen, enemmän tai vähemmän -sopeutuen siihen, mikä on ymmärrettävää; aina se pysyy pyhänä, suurena -toimituksena, joka asettuu todellisuuden maailmassa mahdollisen tai -mahdottoman sijaan, sen sijaan, mitä ihminen ei voi saavuttaa, mutta -ei myöskään jäädä vaille. Mutta sellaisen sakramentin ei pitäisi olla -yksinänsä; kukaan kristitty ei voi sitä nauttia todella iloiten, -niinkuin se on nautittavaksi tarkoitettu, ellei ole pidetty voimassa -hänen symbolista eli sakramentillista vaistoansa. Hänen täytyy olla -tottunut pitämään sisäistä sydämen ja ulkonaista kirkon uskontoa täysin -yhtenä, sinä suurena yleisenä sakramenttina, joka taas jäsentyy useiksi -muiksi luoden näihin osiinsa oman pyhyytensä, rikkomattomuutensa ja -ikuisuutensa. - -Tässä ojentaa kaksi nuorta toisilleen kätensä, ei tervehdykseksi tai -hetkellistä karkeloa varten; pappi antaa siunauksensa, ja side on -purkamaton. Ei kestä kauan, kun nämä aviopuolisot tuovat näköisensä -alttarin kynnykselle; lapsonen puhdistetaan pyhällä vedellä ja -liitetään niin kirkon yhteyteen, että voi tuhota tämän hyväntyön -ainoastaan kamalan luopumisen nojalla. Lapsi harjaantuu elämässä -omin neuvoin maallisiin asioihin, taivaallisista hänen täytyy saada -opetusta. Jos kuulustelussa käy ilmi, että tuo on täysin tapahtunut, -niin hänet otetaan todellisena jäsenenä, oikeana ja vapaaehtoisena -tunnustajana kirkon yhteyteen, ja toimituksen tärkeys ilmenee -ulkonaisissa menoissakin. Nyt vasta hän on nimenomaisesti kristitty, -nyt vasta hän tuntee etunsa, mutta myös velvollisuutensa. Sillävälin -on hänelle kuitenkin ihmisenä sattunut paljon ihmeellistä, opetusten -ja rangaistusten nojalla on hänelle selvinnyt, kuinka arveluttava -hänen sisäinen tilansa on, ja yhä vielä tulee olemaan puhetta -opetuksista ja rikkomuksista; mutta rangaistusta ei pidä enää oleman. -Siinä sanomattomassa hämmennystilassa, johon hän luonnollisten ja -uskonnollisten vaatimusten kiistellessä pakostakin joutuu, hänelle -tarjoutuu erinomainen pelastuskeino: hän voi uskoa tekonsa ja pahat -työnsä, puutoksensa ja epäilyksensä kunnianarvoisalle, erikoisesti -siihen toimeen asetetulle miehelle, joka osaa häntä tyynnyttää, -varoittaa, vahvistaa, samoin symbolisilla rangaistuksilla kurittaa -ja vihdoin hänen syyllisyytensä täydellisellä poispyyhkimisellä -onnellistaa ja antaa hänelle takaisin hänen ihmisyytensä taulun -puhtaaksi pestynä. Siten, useiden sakramentillisten toimitusten -nojalla, jotka lähemmin katsoen jälleen haarautuvat pienemmiksi -sakramentillisiksi piirteiksi, valmistuneena ja täysin rauhoittuneena -hän polvistuu nauttimaan rippileipää; ja jotta tämän korkean tapahtuman -salaperäisyys sitäkin enemmän korostuisi, hän näkee kalkin vain kaukaa: -kysymyksessä ei ole mikään tavallinen ruoka ja juoma, joka tyydyttää, -vaan taivaallinen ravinto, joka saa janoamaan taivaallista juomaa. - -Älköön nuorukainen kumminkaan uskoko, että asia on siten lopussa, -älköön mieskään sitä uskoko! Maallisissa oloissa me näet tosin vihdoin -totumme seisomaan omalla kannallamme, joskaan eivät tiedot, ymmärrys -ja luonne tahdo siinäkään aina riittää; taivaallisissa asioissa -sitävastoin ei oppimisemme lopu milloinkaan. Meissä asuvaa korkeampaa -tunnetta, joka useasti ei edes pääse oikein kotiutumaan, lisäksi -ahdistavat niin monet ulkonaiset asiat, että oma kykymme tuskin -riittää suomaan kaikkea, mikä olisi tarpeen neuvoksi, lohdutukseksi ja -avuksi. Mutta sitä varten onkin olemassa jo mainittu apukeino: aina -on odottamassa ymmärtäväinen, hurskas mies, joka opastaa eksyviä ja -keventää ahdistuksenalaisten mieltä. - -Ja sen, mikä on koko elämän aikana siten koeteltu, tulee vihdoin -kuoleman portilla osoittaa kymmenin verroin kaikkien parantavien -voimiensa vaikutusta. Jo nuoruudessa aloitetun tutunomaisen tottumuksen -nojalla omaksuu riutuva palavin innoin nuo vertauskuvalliset, -merkitsevät vakuutukset, ja kaiken maallisen vakuuden kadotessa -takaa hänelle taivaallinen autuaan iankaikkisen olemassaolon. Hän -tuntee itsensä ehdottoman varmaksi siitä, ettei mikään vihamielinen -elementti eikä mikään pahansuopa henki voi häntä estää verhoutumasta -kirkastettuun ruumiiseen päästäkseen jumaluuden välittömässä yhteydessä -saamaan osansa niistä äärettömistä autuuden lahjoista, jotka -jumaluudesta kumpuavat. - -Jotta koko ihminen tulisi pyhitetyksi, voidellaan ja siunataan vihdoin -hänen jalkansakin. Niiden tulee henkilön mahdollisesti parannuttuakin -väin vastahakoisesti suostua koskettamaan kovaa, läpäisemätöntä maan -kamaraa. Niiden tulee saada ihmeellinen kimmoisuus, jonka nojalla ne -työntävät luotansa sitä turvetta, joka on aikaisemmin vetänyt niitä -puoleensa. Niin liittävät nämä loistavaksi ympyräksi kiertyvät pyhät -toimitukset, joiden kauneutta olemme voineet vain lyhyesti vihjaillen -kuvailla, kehdon ja haudan, olkootpa ne sattumalta miten etäällä -hyvänsä toisiansa, katkeamattomaksi kehäksi. - -Nämä henkiset ihmeet eivät kumminkaan verso toisten hedelmien tavoin -luonnollisesta maaperästä; siihen niitä ei voida kylvää, ei istuttaa -eikä siinä kasvattaa. Ne on aneltava toisesta olokehästä, ja tämä ei -onnistu kenelle hyvänsä eikä milloin hyvänsä. Tässä nyt kohtaamme -vanhan, hurskaan perintätiedon ilmoittaman korkeimman symbolin. Me -kuulemme, että korkeat vallat voivat suosia siunata ja pyhittää jotakin -henkilöä enemmän kuin toista. Mutta jottei se näyttäisi luonnon -suomalta lahjalta, täytyy tämän suuren, vaikeaan velvollisuuteen -liittyvän suosion siirtyä oikeutetulta toiselle, ja suurimman hyvän, -mitä ihminen voi saavuttaa voimatta kuitenkaan itse sitä omaksensa -valloittaa tai ottaa, täytyy säilyä ja ikuistua maan päällä henkisen -periytymisen nojalla. Niin, papin vihkimykseen on keräytynyt kaikki, -mikä on tarpeen niiden pyhien toimitusten tehokkaaseen suorittamiseen, -jotka ovat suotuisat ihmisten suurelle joukolle sen tarvitsematta -puolestansa osoittaa mitään muuta kuin uskoa ja ehdotonta luottamusta. -Ja niin esiintyy pappi edeltäjiensä ja seuraajiensa sarjassa, -voideltujen veljiensä piirissä, korkeinta siunaajaa edustaen, sitäkin -verrattomampana, kun me emme palvoen kunnioita häntä, vaan hänen -virkaansa, emme hänen viittaustansa, joka saa meidät polvistumaan, vaan -hänen jakamaansa siunausta, joka näyttää sitä pyhempänä, välittömämpänä -tulevan taivaasta, kun maallinen väline ei voi sitä heikontaa, -vielä vähemmin tehdä tyhjäksi synnillisellä, eipä paheellisellakaan -olemuksellansa. - -Kuinka onkaan tämä todella henkinen yhteys pirstautunut -protestanttisuudessa, joka selittää osan mainittuja symboleita -apokryfisiksi ja vain muutamia harvoja kanonisiksi! Ja kuinka -ajatellaan voitavan toisiin kohdistuvan välinpitämättömyyden avulla -valmistaa meitä tajuamaan toisten korkeata arvoa? - -Minun annettiin aikoinani nauttia uskonnonopetusta erään -hyvänluontoisen, vanhan, raihnaan papin luona, joka oli monet vuodet -ollut perheen rippi-isänä. Katekismuksen, sitä selittävän mukaelman -ja lunastusopin minä tunsin kuin käteni sormet, ja voimallisesti -todistavat raamatunlauseet olivat nekin poikkeuksetta tiedossani; mutta -kaikki tuo ei tuottanut minulle mitään hedelmää. Kun näet minulle -vakuutettiin, että kelpo vanhus järjesti lopullisen kuulustelunsa -vanhan kaavan mukaiseksi, niin minulta katosi kaikki halu ja kiintymys -asiaan, minä antauduin viimeisen viikon aikana kaikenlaisiin -häiritseviin huvituksiin, sijoitin eräältä vanhemmalta ystävältä -lainaamani, papin esitystä noudattavat muistiinpanot hattuuni ja -sanelin ilman tunnetta ja ajatusta kaiken sen, minkä olisin voinut -hyvinkin esittää tuntein ja vakaumuksin. - -Mutta kun minun sitten piti astua rippituolin luo, niin kuiva, hengetön -kaavamaisuus lamasi tässä tärkeässä kohdassa tahtoni ja pyrkimykseni -vieläkin pahemmin. Minä olin tosin tietoinen monista puutoksista, -mutta en mistään suurista virheistä, ja juuri tietoisuuteni vähensi -niitä neuvomalla minua turvautumaan omaan moraaliseen voimaani, -jonka piti tahallisesti ja uupumattomasti käyteltynä lopulta voittaa -vanha Aatami. Meille oli opetettu, että olimme paljoa paremmat kuin -katolilaiset juuri siitä syystä, ettei meidän tarvinnut rippituolissa -tunnustaa mitään erikoista, vieläpä, ettei se ollut soveliastakaan, -vaikkapa tahtoisimmekin niin menetellä. Viimeksimainittu seikka ei -minua miellyttänyt, sillä mielessäni oli mitä eriskummallisimpia -uskonnollisia epäilyksiä, jotka olisin mielelläni tahtonut saada -selvitetyiksi sellaisessa tilaisuudessa. Mutta koska niin ei pitänyt -tapahtua, kirjoitin synnintunnustuksen, jonka piti mielentilojani -hyvin ilmaisten kertoa ymmärtäväiselle miehelle yleispiirtein se, -minkä yksityiskohtainen julkilausuminen oli minulta kielletty. Mutta -kun sitten astuin vanhan fransiskaanikirkon kuoriin ja lähestyin -niitä omituisia ristikoilla varustettuja kaappeja, joihin hengelliset -herrat tapasivat saapua tätä toimitusta suorittamaan, kun suntio avasi -minulle oven ja minä havaitsin olevani suljettu ahtaaseen komeroon -hengellistä isoisääni vastapäätä ja hän heikolla, honottavalla -äänellänsä lausui minut tervetulleeksi, niin henkeni ja sydämeni valo -kerrassaan sammui, tarkoin muistiin painettu tunnustus ei ottanut -lähteäkseen huuliltani, minä avasin hämilläni kädessäni olevan kirjan -ja luin siitä ensimmäisenä silmiini osuneen lyhyen kaavan, joka oli -niin ylimalkainen, että kuka tahansa olisi voinut ihan rauhallisesti -sen lausua. Minä sain synninpäästön ja poistuin tuntematta mieltäni -lämpöiseksi enempää kuin kylmäksikään, menin seuraavana päivänä -vanhempieni keralla Herran pöytään ja käyttäydyin muutamia päiviä -niinkuin sellaisen pyhän toimituksen jälkeen sopikin. - -Myöhemmin ilmaantui minuun kuitenkin se vaiva, jonka monenlaisten -dogmien mutkallistama, useita eri selityksiä salliviin -raamatunlauseisiin perustuva uskontomme mietteliäissä ihmisissä -aiheuttaa johtaen hypokondrisiin tiloihin ja kiihdyttäen ne huippuunsa, -päähänpiintymiksi. Olen tuntenut useita ajatus- ja elämäntavoiltansa -muuten ihan ymmärtäväisiä henkilöitä, jotka eivät voineet olla -ajattelematta syntiä pyhää henkeä vastaan eikä pelkäämättä, että -olivat sellaiseen syntiin vikapäät. Sama onnettomuus uhkasi minua -ehtoollisasiassa. Se lause, jonka mukaan henkilö väärin sakramenttia -nauttiessaan syö ja juo itselleen tuomion, oli näet jo sangen varhain -tehnyt minuun suunnattoman vaikutuksen. Kaikki se kammottava, mitä -olin keskiaikaisissa tarinoissa lukenut jumalantuomioista, mitä -eriskummallisimmista, hehkuvaa rautaa, loimuavaa tulta ja kuohuvaa -vettä välineinä käytellen suoritetuista kokeista, vieläpä sekin, -mitä raamattu meille kertoo lähteestä, jonka vesi on viattomalle -terveellistä, mutta pöhöttää ja saa puhkeamaan syyllisen, kaikki -tuo kuvautui mieleeni yhtyen mitä peloittavimmaksi kuvaksi, väärän -lupaussanan, teeskentelyn, väärän valan, jumalanpilkan näyttäessä -tulevan tuossa kaikkein pyhimmässä toimituksessa arvottoman osanottajan -synniksi, mikä oli sitäkin hirmuisempaa, kun ei kenelläkään ollut -oikeutta selittää itseänsä ansiolliseksi ja syntien anteeksiantamus, -jonka tuli lopulta kaikki tasoittaa, ilmeni kuitenkin niin monen -ehdon alaisena, ettei voinut olla varma sen itselleen-omaksumisen -tavallisuudesta. - -Tämä synkkä pelko kidutti minua siinä määrin, ja selitys, jonka -piti riittää mieleni rauhoittamaan, näytti minusta niin tyhjältä ja -heikolta, että tuo kauhunkuva kävi sitäkin peloittavammaksi ja minä -kohta Leipzigiin tultuani yritin kerrassaan irtautua kirkollisista -siteistä. Kovin painostaviksi kävivät minulle niinmuodoin Gellertin -kehotukset; minä en halunnut rasittaa sellaisilla omituisilla -kysymyksillä miestä, jonka oli muutenkin pakko lakonisella tavallansa -torjua luotansa meitä tungettelijoita, sitäkin vähemmän, kun hilpeinä -hetkinäni itsekin niitä häpesin ja vihdoin kerrassaan sivuutin tämän -eriskummallisen, kirkon ja alttarin aiheuttaman omantunnontuskan. - -Gellert oli omaa hurskasta mielenlaatuansa noudattaen sommitellut -moraalin, jonka hän aika ajoin julkisesti esitti siten kunniakkaalla -tavalla suoriutuen yleisöön kohdistuvasta velvollisuudestansa. -Gellertin teokset olivat jo kauan olleet Saksan siveellisen kulttuurin -pohjana, ja jokainen halusi hartaasti näkevänsä tuon teoksen -painettuna, ja koska sen piti tapahtua vasta tuon kelpo miehen kuoltua, -piti jokainen itseänsä ylen onnellisena, kun sai kuulla hänen itsensä -vielä eläessään sitä esittävän. Filosofinen oppisali oli niinä tunteina -ahdinkoon asti täynnä, ja jalon miehen kaunis sielu, puhdas tahto -ja myötätuntoinen, parasta toivotteleva suhtautuminen meihin, hänen -kehotuksensa, varoituksensa ja pyyntönsä, hieman onttoon ja surulliseen -sävyyn esitetyt, saattoivat kyllä meihin hetkellisesti vaikuttaa; mutta -vaikutus haihtui pian, varsinkin kun sentään oli lukuisia ivailijoita, -jotka osasivat tehdä tämän pehmeän ja, kuten heistä tuntui, -veltostuttavan laadun epäilyttäväksi. Muistan erään läpimatkalla olevan -ranskalaisen, joka tiedusteli niin suunnattoman paljon kuulijoita -saaneen henkilön periaatteita ja mielensuuntaa. Saatuaan meiltä -tarpeelliset tiedot hän pudisti päätänsä ja virkkoi hymyillen: _Laissez -le faire, il nous forme des dupes_. - -Niinpä osasi hyvä seurakin, joka ei mielellään voi sietää -läheisyydessään mitään kunnianarvoisaa, tilaisuuden sattuessa heikontaa -sitä siveellistä vaikutusta, mikä Gellertillä saattoi meihin nähden -olla. Toisinaan häntä moitittiin siitä, että hän muka opetti rikkaita, -hänen suosioonsa erikoisesti suljettuja tanskalaisia paremmin kuin -muita ylioppilaita pitäen heistä erinomaisen hyvää huolta; toisinaan -taas katsottiin omanvoitonpyynniksi ja suvunsuosimiseksi, että hän oli -toimittanut juuri mainitut nuorukaiset veljensä päivällisvieraiksi. -Viimeksimainitun, kookkaan, karhean, tuittupäisen, hieman kesyttömän -miehen kerrottiin toimineen miekkailunopettajana ja veljen liiallista -leppoisuutta hyväkseen käyttäen kohtelevan jaloja pöytäkumppaneita -toisinaan ankarasti ja karkeasti; senvuoksi katsottiin jälleen -välttämättömäksi asettua noiden nuorten miesten puolelle, ja siten -raastettiin oivallisen Gellertin hyvää nimeä siinä määrin, että me -lopulta, välttääksemme häneen kohdistuvan arviointimme täydellistä -hämmentymistä, kävimme hänelle kylmäkiskoisiksi emmekä enää menneet -hänen luennoillensa, joskin yhä tervehdimme häntä mitä parhaimmin, -kun hän saapui sävyisän kimonsa selässä. Ratsun oli vaaliruhtinas -lahjoittanut toimittaakseen hänelle varsin välttämätöntä liikuntoa, — -kunnianosoitus, joka ei ollut hänelle hevin anteeksi annettavissa. - -Niin lähestyi vähitellen se ajankohta, jolloin kaikkien arvovaltain -piti minulta hävitä ja minun oli määrä epäillä, jopa epätoivoisestikin, -suurimpia ja parhaitakin yksilöitä, jotka olin tuntenut tai mieleeni -kuvaillut. - -Fredrik toinen oli ajatuksissani yhä vielä kaikkia vuosisadan eteviä -miehiä korkeammalla, ja minusta täytyi senvuoksi tuntua kovin oudolta, -etten saanut häntä ylistää Leipzigin asukkaiden kuullen enempää kuin -aikaisemmin isoisäni luona. Leipzigiläisiä sota tosin oli kovin -koetellut, ja niinmuodoin ei sopinut heitä moittia siitä, etteivät -ajatelleet parasta siitä henkilöstä, joka oli sen aloittanut ja -sitä pitkittänyt. Niinpä he tahtoivatkin pitää häntä tosin etevänä, -mutta ei suinkaan suurena miehenä. Heidän ajatuksensa oli tämä: Ei -ole vaikeata saada suurien varojen nojalla jotakin aikaan, ja jos ei -säästä maita, rahaa eikä vertakaan, niin voi kyllä vihdoin toteuttaa -aikomuksensa. Fredrik ei ole minkään suunnitelmansa eikä minkään -varsinaisen hankkeensa nojalla osoittautunut suureksi. Mikäli asia -on riippunut hänestä, hän on aina tehnyt virheitä, ja erinomaiset -puolet ovat ilmenneet vasta sitten, kun hänen on ollut pakko korjata -nämä virheet, ja hän oli saavuttanut suuren maineensa vain sen -nojalla, että jokainen ihminen toivoelee itsellensä kykyä taitavasti -tasoitella usein tekemänsä virheet. Tarvitsee vain askel askelelta -seurata seitsenvuotista sotaa huomatakseen, että kuningas on aivan -suotta uhrannut oivallisen armeijansa ja ollut itse syynä siihen, -että tuo tuhoisa ottelu oli venynyt niin pitkäksi. Todella suuri mies -ja sotapäällikkö olisi suoriutunut vihollisistansa paljoa nopeammin. -Näitä mielipiteitä esittäessään leipzigiläiset osasivat tuoda tueksi -loppumattoman määrän yksityisseikkoja, joita minä en kyennyt kumoamaan. -Niinpä havaitsinkin vähitellen jäähtyvän sen ehdottoman kunnioituksen, -jota olin nuoruudesta saakka tuota merkillistä ruhtinasta kohtaan -tuntenut. - -Leipzigiläisten siten riistettyä minulta mieluisan, suureen mieheen -kohdistuvan kunnioituksentunteen, eräs uusi ystävä, jonka näihin -aikoihin sain, vähensi kovin silloisiin kansalaisiini kohdistuvaa -arvonantoa. Tämä ystävä oli omituisimpia ihmisiä, mitä maailmassa -olla saattaa. Hänen nimensä oli Behrisch, ja hän toimi nuoren kreivi -Lindenaun hovimestarina. Jo hänen ulkoasunsa oli sangen kummallinen. -Hän oli laiha ja hyvärakenteinen, pian neljänkymmenen ikäinen, nenä -oli erittäin suuri ja piirteet yleensäkin silmiinpistävät; hiuslaite, -jota olisi voinut nimittää peruukiksi, oli hänellä päässä aamusta -yöhön saakka; hän esiintyi erittäin siististi puettuna ja muisti -ulos lähtiessään aina ottaa miekan kupeellensa ja hatun kainaloonsa. -Hän kuului niiden henkilöiden joukkoon, joilla on erikoinen kyky -hukata aikaansa tai paremmin: jotka eivät osaa ryhtyä mihinkään -sitä kuluttaakseen. Kaiken, mitä hän teki, täytyi tapahtua hitaasti -ja arvokkaasti, olisipa voinut sanoa teeskennellystikin, ellei -Behrischin käytöksessä olisi luonnostaan ollut jotakin teeskenneltyä. -Hän muistutti vanhaa ranskalaista ja todella puhui ja kirjoittikin -ranskaa erittäin hyvin ja vaivattomasti. Hänen suurimpana huvinansa -oli vakavasti askarrella hullunkurisissa asioissa ja kehitellä jotakin -typerää päähänpistoa äärettömiin asti. Niinpä hän aina käytti harmaita -vaatteita, ja koska hänen pukunsa eri osat olivat eri kankaista ja siis -vivahduksiltaankin erilaiset, niin hän voi päiväkaudet mietiskellä, -miten saisi vielä yhden harmaan värin yllensä, ja oli onnellinen jos -se onnistui ja hän voi saattaa häpeään meidät, jotka olimme sitä -epäillet tai selittäneet sen mahdottomaksi. Sitten hän piti meille -pitkiä nuhdesaarnoja moittien meitä kekseliäisyyden puutteesta ja hänen -kykyjensä epäilemisestä. - -Hän oli muuten suorittanut hyvät opinnot, oli perehtynyt varsinkin -uudempiin kieliin ja kirjallisuuksiin, ja hänen käsialansa oli -erinomainen. Minulle hän oli erittäin suopea, ja minä, joka olin -aina tottunut ja taipunut seurustelemaan vanhempien henkilöiden -kanssa, kiinnyin häneen pian. Minun kanssani seurusteleminen oli -hänellekin erikoiseksi huviksi, koska hän iloksensa kesytteli minun -levottomuuttani ja kärsimättömyyttäni, joiden nojalla minä puolestani -annoinkin hänelle riittävästi tekemistä. Hänellä oli sitä, mitä -nimitetään kirjalliseksi mauksi: jonkinlainen yleinen käsitys hyvästä -ja huonosta, keskinkertaisesta ja mahdollisesta. Hänen arvostelunsa oli -kuitenkin enimmäkseen moittivaa, ja hän hävitti minusta viimeisenkin -uskon aikalaisiini kirjailijoihin erinäisten henkilöiden teoksiin ja -runoihin kohdistuvilla säälimättömillä huomautuksillansa, joita hän -osasi esittää leikillisesti ja oikukkaasti. Minun omiin sommitelmiini -hän suhtautui suopeasti antaen minun tehdä miten mielin. Ainoana -ehtona oli, etten saanut mitään julkaista. Sen sijaan hän lupasi -itse kirjoittaa hyvinä pitämänsä kappaleet kauniiseen nidokseen, -jonka sanoi lahjoittavansa minulle. Tämä hanke soi tilaisuutta -mahdollisimman suureen ajanhukkaamiseen. Kului näet kokonaisia -viikkoja mitään tapahtumatta, koska oli ensin löydettävä oikea paperi, -päästävä selvyyteen sen koosta, reunan leveydestä ja itse kirjoituksen -muodosta, hankittava korpinsulkakynät, vuoltava ne ja hienonnettava -tušši. Sellaisin hankkein hän aina ryhtyi kirjoittamaan ja saikin -vähitellen sukeutumaan erittäin soman käsikirjoituksen. Runojen nimet -oli kirjoitettu fraktuurakirjaimin, itse runot pystyin saksalaisin -käsialoin; jokaisen runon lopussa oli vastaava koristekuvio, jonka -hän oli jostakin löytänyt tai kenties itsekin keksinyt. Sellaisissa -tapauksissa käytettyjen puupiirrosten hienoja viivoja hän osasi -erittäin sievästi jäljitellä. Näyttäessään minulle edistyvää työtänsä, -ylistellessään koomillis-pateettiseen tapaan osakseni sattunutta -onnea, kun näet niin oivallinen käsiala ikuisti teoksiani, vieläpä -niin, ettei mikään kirjapaino olisi kyennyt kilpailemaan, hän sai -jälleen aihetta viettää mitä kauneimpia hetkiä. Hänen omistamiensa -kauniiden tietojen vuoksi hänen seuransa kuitenkin oli aina kaikessa -hiljaisuudessa opettavakin ja siveellisessäkin suhteessa minulle -varsin terveellinen, koska hän osasi hillitä levotonta, kiivasta -olemustani. Sitäpaitsi hän aivan erikoisesti vieroksui kaikkea -raakaa, ja hänen leikkipuheensa olivat aina omalaatuisen huvittavia -eksymättä milloinkaan karkeuteen tai typeryyteen. Maanmiehiinsä hän -rohkeni suhtautua ilveilevän vieroksuvasti ja kuvaili kaikkia heidän -edesottamisiansa huvittavin piirtein. Erittäin ehtymättömästi hän -kuvaili yksityisten henkilöiden koomillisia puolia, ja jokaisen ulkoasu -tarjosikin hänelle moitteen sijaa. Niin hän voi, ikkunassa ollessamme, -käyttää tuntikausia ohikulkevien arvostelemiseen, ja heitä riittävästi -moitittuaan hän ryhtyi tarkoin ja yksityiskohtaisesti esittämään, -kuinka heidän oikeastaan olisi pitänyt pukeutua, kuinka kävellä ja -käyttäytyä näyttääkseen kunnon ihmisiltä. Nämä ehdotukset muodostuivat -enimmälti kohtuuttomiksi ja järjettömiksi, joten naurun esineenä ei -niinkään ollut henkilö sellaisena, miltä hän näytti, kuin hänen asunsa -siinä tapauksessa, että hän olisi ollut kyllin mieletön rumentaakseen -itseänsä. Kaikissa sellaisissa asioissa hän menetteli ihan armottomasti -olematta silti vähimmässäkään määrässä ilkeä. Me puolestamme osasimme -häntä kiusata vakuuttamalla, että hänen ulkoasunsa nojalla luuli -välttämättä hänen olevan ainakin yliopiston kielimestarin, ellei -kerrassaan ranskalaisen tanssimestarin. Tämä huomautus oli sitten -tavallisesti aloitusmerkkinä tuntikausia kestäviin keskusteluihin, -joiden aikana hän tapasi selittää itsensä ja jonkun vanhan ranskalaisen -välillä olevaa ääretöntä eroa. Tällöin hän tavallisesti säilytti meille -kaikenlaisia kömpelöitä ehdotuksia, joita me muka olisimme voineet -esittää pitäen silmällä hänen puvustonsa muuttamista ja muodostelemista. - -Runoiluni, jota nyt harjoitin sitä innokkaammin, mitä kauniimpana ja -huolellisempana runojeni jäljennös edistyi, suuntautui nimenomaisesti -siihen, mikä on luonnollista ja totta, ja jos aiheet eivät voineetkaan -aina olla merkittäviä, yritin kumminkin aina ilmaista niitä puhtaasti -ja täsmällisesti, sitäkin enemmän, kun ystäväni useasti minulle -huomautti, mitä merkitsee säkeen kirjoittaminen hollantilaiselle -paperille korpinsulkaa ja tuššia käyttäen, kuinka paljon se vaatii -aikaa, taitoa ja ponnistusta, jota ei saa tuhlata tyhjiin ja joutaviin -asioihin. Samalla hän tavallisesti avasi valmiin vihkon selittäen -seikkaperäisesti, mitä erinäisiin kohtiin ei saanut olla kirjoitettu, -ja ylistäen meitä onnellisiksi, kun ei tosiaankaan ollut mitään -sellaista havaittavissa. Sitten hän puhui erittäin halveksivasti -kirjainpainamisesta, matki latojaa, ivaili hänen eleitänsä, -kiireellistä tempomistansa, ja johti niistä tempuista kirjallisuuden -koko onnettomuuden. Vastakohdaksi hän ylistäen kuvaili kirjoittavan -henkilön arvokasta käyttäytymistä ja jaloa asentoa ja istuutui kohta -sitä meille havainnollisesti osoittamaan samalla kuitenkin meitä -torellen siitä, ettemme hänen esimerkkiänsä ja malliansa noudattaen -käyttäytyneet samoin kirjoituspöydän ääressä istuessamme. Sitten hän -jälleen palasi vastakohtaansa, latojaan, käänsi aloittamansa kirjeen -ylösalaisin, osoitti, kuinka säädytöntä oli kirjoittaa esimerkiksi -alhaalta ylöspäin tai oikealta vasemmalle, ja jutteli paljon muuta -samanlaista, mikä kerrottuna täyttäisi kokonaisia nidoksia. - -Sellaisissa vaarattomissa hullutuksissa me tuhlasimme kaunista -aikaamme, ja kukaan ei olisi voinut tulla ajatelleeksikaan, että meidän -piiristämme sattumalta urkenisi sellaista, mikä herättäisi yleistä -huomiota saattamatta meitä kaikkein parhaaseen valoon. - -Gellertillä ei liene ollut suurta iloa käytännöllisistä -harjoituksistansa, ja jos hän tunsikin halua jonkinlaiseen -suorasanaista ja runollista tyyliä koskevaan opastamiseen, teki hän sen -_privatissime_ vain muutamille harvoille kuulijoille, joiden joukkoon -me emme saaneet lukeutua. Julkiseen opetukseen siten syntynyttä -aukkoa mieli täyttää professori Clodius, joka oli kirjallisissa, -kriitillisissä ja runollisissa asioissa hankkinut itselleen joltistakin -mainetta ja sai nuorena, reippaana, toimeliaana miehenä paljon ystäviä -sekä yliopistossa että kaupungissa. Hänen nyt hoitaaksensa ottamalleen -luennolle kehoitti meitä Gellert itse, ja me havaitsimme varsin vähän -eroa, mitä pääasiaan tulee. Hänkin moitiskeli vain yksityiskohtia, -hänkin käytti korjatessaan punaista mustetta, ja niin meidän edessämme -ja ympärillämme vilisi pelkkiä virheitä eikä ollut vähintäkään tietoa, -mistä oikea oli löydettävissä. Minä olin tuonut hänen nähtäviinsä -eräitä vähäisiä teoksiani, joita hän ei käsitellyt pahasti. Mutta juuri -siihen aikaan minulle kirjoitettiin kotoa, että minun oli välttämättä -toimitettava runo enoni häihin. Minä tunsin olevani ylen etäällä siitä -kevyestä ja kevytmielisestä kaudesta, jolloin sellaiset tehtävät -olivat minua ilahduttaneet, ja kun en kyennyt tilanteesta mitään -hyötymään, ajattelin parhaani mukaan varustaa teostani ulkonaisella -korulla. Niinpä keräsin koko Olympon neuvottelemaan frankfurtilaisen -lainoppineen naimisiinmenosta, vieläpä sangen vakavastikin, kuten -sellaisen kunnianmiehen juhla edellytti. Venus ja Themis olivat -joutuneet hänen tähtensä riitoihin, mutta Amorin viimeksimainitulle -tekemä kepponen tuotti voiton ensinmainitulle, ja jumalat päättivät, -että avioliitto oli solmittava. - -Teos ei suinkaan tuntunut minusta epäonnistuneelta. Saatuani kotoa -kauniin kiitoskirjelmän valmistin uutterasti uuden jäljennöksen ja -toivoin voivani sentään pakottaa opettajanikin ilmaisemaan hieman -suosiotansa. Mutta huonosti olin asian arvannut. Hän suhtautui teokseen -ankarasti, jätti kerrassaan huomioonottamatta mielijohteeseeni -sisältyvän parodioivan sävyn, selitti erittäin moitittavaksi, että -sellainen määrä jumalallisia keinoja oli käytetty vähäpätöiseen -inhimilliseen tarkoitukseen, moitti sellaisten mytologisten hahmojen -käyttöä selittäen sen vääräksi, pedanttisilta ajoilta polveutuvaksi -tottumukseksi, piti ilmaisutapaa milloin liian korkealentoisena, -milloin taas liian latteana ja vaikka ei ollutkaan yksityiskohtia -korjatessaan säästänyt punaista liuosta, vakuutti sittenkin jättäneensä -sen liian vähälle. - -Kappaleet tosin luettiin ja arvosteltiin tekijän nimeä mainitsematta; -mutta kuulijat pitivät varansa, ja niinpä ei jäänytkään salaisuudeksi, -että tuo epäonnistunut jumalien kokous oli minun työtäni. Koska hänen -kritiikkinsä hänen katsantokannallensa paneutuessani näytti minusta -aivan oikealta ja nuo jumal'olennot lähemmin tarkasteltuina tosiaankin -olivat pelkkiä onttoja valhehaamuja, niin minä kirosin koko Olympon, -heitin pois koko myytillisen Pantheonin, ja siitä pitäen ovat Amor ja -Luna ainoat pienissä runoelmissani esiintyvät jumalat. - -Niiden henkilöiden joukossa, jotka Behrisch oli valinnut leikinlaskunsa -maalitauluiksi, oli juuri Clodius ensimmäisenä; eikä ollutkaan vaikea -havaita hänessä koomillisia puolia. Hän oli varreltansa vähäinen, -lihavahko, tanakka, kiivasliikkeinen, hieman huoleton lausunnoissaan -ja käytökseltänsä epävakainen. Kaiken tämän nojalla hän erosi -kansalaisistansa, jotka kuitenkin suhtautuivat häneen varsin suopeasti -hänen hyvien omineisuuksiensa ja häneen kiinnitettyjen kauniiden -toiveiden vuoksi. - -Hänen tehtäväkseen jätettiin tavallisesti juhlallisissa tilaisuuksissa -välttämättömien runoelmien sommitteleminen. Hän noudatti niinsanotussa -oodissa Ramlerin käyttelemää, mutta myös yksin hänelle soveltuvaa -tekotapaa. Clodius oli jäljittelijänä ottanut onkeensa erittäinkin -ne vieraat sanat, jotka Ramlerin runoelmissa majesteettisen upeina -esiintyen, hänen aiheeseensa ja runolliseen käsittelytapaansa -soveltuen vaikuttivat erinomaisen edullisesti korvaan, tunteeseen -ja mielikuvitukseen. Clodiuksen käyttäminä nuo sanat ja lauseparret -sitävastoin tuntuivat oudoilta, koska hänen runoutensa ei ollut -yleensäkään omansa millään tavoin ihmisen henkeä ylentämään. - -Sellaisia runoja meidän täytyi useasti nähdä edessämme kauniisti -painettuina ja ylenmäärin ylistettyinä, ja me pidimme kovin -loukkaavana, että henkilö, joka oli riistänyt meiltä pakanalliset -jumalat, nyt aikoi kyhätä kokoon toiset Parnassolle johtavat tikapuut -kreikkalaisista ja roomalaisista sanakalikoista. Hänen taajaan -käyttelemänsä lauseparret painuivat lujasti mieleemme, ja hupaisena -hetkenä, puistoravintolassa mitä oivallisimpia leivoksia nauttiessamme, -juolahti yht’äkkiä mieleeni kerätä nuo voima- ja mahtisanat -sokerileipuri Händelille omistettavaan runoon. Aie toteutui heti, ja -niinpä saakoot tässäkin sijansa säkeet sellaisina kuin ne lyijykynällä -kirjoitin talon seinään: - - Oi Händel, mainees kulkee Suvesta Pohjaan hamaan; - Nyt sulle paiaanini käyn julki julistamaan! - Sun leipomaasi galli ja britti innoin hakee: - Se luovan neron kakku, originellin makee. - Ja kahvin oseaani, se virtaavainen vesi, - On meille mieluisampi kuin Hymettoksen mesi. - Sun talos, monumentit, tunnustuksemme tietää, - Trofeilla kaunistettu, ja kansat kuulla sietää: - Diadeemillakin häll' oli onni siisti, - Koturnin kolikoita hän itsellensä niisti. - Jos uurnaa loisto kerran juur’ juhlallinen ompi, - Niin patriootin itkun kokee katakombi. - Vaan elä! Toruksesi ja poikueesi sankka - Kuin Olympos on korkee, kuin Parnassoa niin vankka! - Falangit Kreikan, Rooman ballistat turhaan koittaa, - Germania ja Händel on mahdottomat voittaa. - On onnes ylpeytemme, murheesi tuskain ovi, - Ja temppelisi Händel, on muusain poikain povi. - -Tämä runo oli pitkät ajat monien muiden tuon huoneen seiniä rumentavien -joukossa joutumatta huomatuksi, ja me, jotka olimme siitä kylliksemme -iloinneet, unohdimme sen kerrassaan muiden asioiden vuoksi. -Melkoisen ajan kuluttua Clodius julkaisi »Medoninsa», jonka viisaus, -jalomielisyys ja hyveellisyys tuntui meistä sanomattoman naurettavalta, -miten kappaleelle lieneekin käsiä taputettu sitä ensimmäistä kertaa -esitettäessä. Vielä samana iltana, viinitupaamme kokoonnuttuamme, minä -sommittelin kalikkasäkein prologin, missä esiintyy ilveilijä mukanaan -kaksi säkkiä, jotka hän asettaa näyttämön laidan kumpaankin kulmaan -erinäisten valmistelevien leikkipuheiden jälkeen uskoen kuulijoille -salaisuutena: hänellä on molemmissa säkeissä moraalis-esteettistä -hiekkaa, jota näyttelijät tulevat varsin taajasti heittämään heidän -silmiinsä. Toinen näet oli täynnä hyviätekoja, jotka eivät maksaneet -mitään, ja toinen oivallisesti ilmaistuja ajatustapoja, joiden -pohjalla ei piillyt mitään. Hän poistui vastahakoisesti ja palasi -muutamia kertoja, kehoitti vakavasti katselijoita ottamaan huomioon -hänen varoituksensa ja painamaan silmänsä umpeen, muistutti heille, -kuinka oli aina ollut heidän ystävänsä ja tahtonut heidän parastansa, -ja mitä muuta samanlaista lieneekään jutellut. Tämän prologin esitti -heti ystävämme Horn, mutta pila jäi tarkoin meidän keskiseksemme, sitä -ei edes jäljennetty, ja paperi häipyi pian teille tietymättömille. -Mutta Horn, joka oli varsin sievästi esittänyt ilveilijän osaa, sai -päähänsä sepittää Händelille omistamaani runoon useita säkeitä lisää -ja sovittaa sen lähinnä Medonia koskevaksi. Hän luki sen meille, -mutta me emme voineet löytää siitä mitään iloa, koska emme pitäneet -lisäyksiä kovinkaan nerokkaina, ja alkuperäinen, aivan toisessa -mielessä kirjoitettu runo tuntui meistä vääristellyltä. Ystävämme, -jota välinpitämättömyytemme ja varsinkin mietteemme harmitti, lienee -näyttänyt sen toisille, jotka pitivät sitä uutena ja hupaisena. -Nyt sitä jäljennettiin, ja jäljennökset teki Clodiuksen Medonin -maine nopeasti tunnetuiksi. Nyt seurasi yleinen paheksuminen, ja -asian alkuunpanijoita (oli pian saatu selville, että se oli meidän -joukkokunnastamme kotoisin) moitittiin ankarasti; Cronegkin ja -Rostin Gottschedia vastaan suuntaamien hyökkäysten jälkeen näet ei -ollut sellaista enää tapahtunut. Me olimme muutenkin vetäytyneet jo -aikaisemmin syrjään ja varsinkin nyt olimme kaikkien iskuille alttiina. -Dresdenissäkään ei liene katsottu asiaa hyväksi, ja se johti vakaviin, -joskaan ei epämieluisiin seurauksiin. Kreivi Lindenau oli jo muutamia -aikoja ollut hieman tyytymätön poikansa hovimestariin. Vaikka näet -nuorta miestä ei suinkaan laiminlyöty ja vaikka Behrisch pysyttelikin -joko nuoren kreivin huoneessa tai sen viereisessä, kun opettajat -antoivat päivittäistä opetustansa, vaikka hän erittäin säännöllisesti -kävi luennoilla hänen kanssaan, ei lähtenyt päivisin ulos muuten kuin -hänen kerallansa ja saatteli häntä kaikilla kävelyretkillä, olimme me -toiset kuitenkin aina Apelin talossa tavattavissa ja lähdimme mukaan -huvikävelylle. Jo se herätti hieman huomiota. Behrisch tottui meidänkin -seuraamme, jätti vihdoin useimmiten holhokkinsa kamaripalvelijan -huostaan ja tuli luoksemme viinitupaan, missä hän ei kumminkaan koskaan -esiintynyt muuten kuin kautokengissä ja -sukissa, miekka kupeella -ja tavallisesti hattu kainalossa. Hänen toimeenpanemansa pilat ja -hassutukset olivat vailla kaikkea määrää. Niinpä esim. oli eräällä -ystävällämme tapana poistua täsmälleen kello kymmenen aikaan, koska -oli suhteissa erääseen sievään neitoon, jonka kanssa voi ainoastaan -siihen aikaan seurustella. Me olisimme mielellämme nähneet hänen -jäävän, ja eräänä iltana, kun seuramme oli erittäin hupainen, Behrisch -päätti kaikessa hiljaisuudessa tällä kertaa estää hänet poistumasta. -Kellon kymmentä lyödessä mainittu henkilö nousi ja sanoi lähtevänsä. -Behrisch pyysi häntä odottamaan hetkisen, koska muka aikoi kohta lähteä -hänen kerallansa. Sitten hän alkoi mitä miellyttävimmällä tavalla -etsiä miekkaansa, joka oli ihan hänen nähtävissään, ja käyttäytyi sitä -soljella kiinnittäessään niin kömpelösti, ettei päässyt ollenkaan -valmiiksi. Aluksi hän tekikin sen niin luontevasti, ettei kukaan -aavistanut mitään pahaa asiassa piilevän. Mutta kun hän vihdoin, -vaihtelun vuoksi, meni pitemmälle säilän joutuessa milloin oikealle, -milloin vasemmalle kupeelle, milloin polvien väliin, helähti yleinen -nauru, johon poisrientäjä, hänkin hupainen veikko, yhtyi sallien -Behrischin tehdä temppujansa, kunnes lemmenhetki oli liukunut ohi ja -yhteinen ilo ja hauska seurustelu jatkui myöhään yöhön. - -Onnettomuudeksi vallitsi Behrischiä ja hänen kauttansa meitä eräs -toisenlainen taipumus muutamiin tyttöihin, jotka olivat mainettansa -paremmat, mutta joiden seura ei suinkaan voinut meidän mainettamme -parantaa. Meidät oli toisinaan nähty heidän yrttitarhassansa, ja me -lienemme ohjanneet kulkumme sinne silloinkin, kun nuori kreivi oli -mukanamme. Tämä kaikki lienee kerätty kokoon ja toimitettu vihdoin -kreivi Lindenaun tietoon. Joka tapauksessa hän pyrki sopivalla tavalla -pääsemään hovimestarista, jolle asia kuitenkin koitui onneksi. Hänen -hyvä ulkoasunsa, hänen tietonsa ja kykynsä, hänen kunnollisuutensa, -jota ei kukaan voinut moittien kaventaa, olivat hankkineet hänelle -etevien henkilöiden kiintymyksen ja kunnioituksen, ja heidän -suosituksensa nojalla Dessaun perintöprinssi kutsui hänet luoksensa -kasvattajaksi, joten hän löysi joka suhteessa oivallisen ruhtinaan -hovista säilyvän onnen. - -Behrischin laisen ystävän menettäminen oli minulle mitä merkittävin -tapaus. Hän oli minua kehittäessään kasvattanut minua väärin, ja -hänen läsnäolonsa oli tarpeen, jotta kävisi edes jossakin määrin -yhteisölle hedelmäätuottavaksi se, mitä hän oli nähnyt hyväksi minulle -opettaa. Hän osasi taivuttaa minua kaikenlaiseen säädylliseen ja -soveliaaseen, mikä kulloinkin oli paikallansa, ja kehitellä ilmi -seurallisia kykyjäni. Mutta kun en ollut saavuttanut näissä asioissa -mitään itsenäisyyttä, palauduin jälleen yksin jäätyäni kohta sekavaan, -juroon olooni, mikä äityi sikäli kuin kävin yhä tyytymättömämmäksi -ympäristööni luulotellen, ettei se ollut minuun tyytyväinen. Mitä -mielivaltaisimpia oikkuja noudatellen minä panin pahakseni senkin, -minkä olisin voinut lukea hyväkseni, loitontaen siten luotani useita, -joiden kanssa olin siihen asti ollut siedettävissä suhteissa, ja sain -tehden tai tekemättä jättäen, liioitellen tai liian vähän toimien -itselleni ja muille aiheuttamieni ikävyyksien johdosta kuulla hyvää -tarkoittavien huomauttavan, että minulta puuttui kokeneisuutta. Samaa -saattoi minulle vielä sanoa joku hyvinajattelevainen, joka näki -tuotteitani, varsinkin sellaisia, joiden aiheena oli ulkomaailma. -Minä tein havaintoja niin hyvin kuin osasin, mutta löysin kovin -vähän mieltäylentävää, joten oli yhä vielä lisättävä melkoisen -paljon omastani, jotta voin pitää maailmaa siedettävänä. Ystävääni -Behrischiäkin minä olin toisinaan ahdistellut kehoittamalla häntä -minulle selittämään, mitä merkitsee kokemus. Mutta hän, jonka mieli -oli täynnä hassutuksia, piti minua päivän toisensa jälkeen hyvässä -toivossa ja ilmoitti minulle vihdoin suurten valmistelujen jälkeen -todellisen kokemuksen oikeimmittain olevan siinä, että kokee, kuinka -kokeneen täytyy kokien kokemusta kokea. Kun tuon johdosta sitten häntä -kovin soimasimme ja vaadimme tilille, niin hän vakuutti sanojensa -takana piilevän suuren salaisuuden, jonka tulisimme käsittämään vasta -sitten, kun olisimme käsittäneet — ja niin edespäin; hän näet voi -muitta mutkitta jatkaa tuohon tapaan neljännestunnin ajan lupaillen, -että kokemuksemme tulisi muuttumaan yhä kokeneemmaksi ja lopulta -todelliseksi kokemukseksi. Jos olimme joutua epätoivoon noiden ilveiden -vuoksi, niin hän pyhästi vakuutti oppineensa tämän ajatustensa selvän -ja ponnekkaan ilmaisemistavan uusimmilta ja suurimmilta kirjailijoilta, -jotka olivat meille huomauttaneet, kuinka voi levätä levollista -lepoa ja kuinka hiljaisuus voi kaikessa hiljaisuudessa käydä yhä -hiljaisemmaksi. - -Sattumalta kiitettiin hyvässä seurassa erästä luonamme lomalla -olevaa upseeria, joka oli ollut mukana seitsenvuotisessa sodassa ja -saavuttanut itselleen yleisen luottamuksen, erittäin hyvinajattelevaksi -ja kokeneeksi mieheksi. Minun ei ollut vaikea päästä häntä lähenemään, -ja me kävelimme usein yksissä. Kokemuksen käsite oli aivoissani saanut -melkeinpä täsmällisen muodon, ja minä tunsin palavaa halua päästä sen -hänelle selittämään. Avomielisyydessäni minä ilmaisin hänelle mieleni -levottomuuden. Hän hymyili ja oli kyllin ystävällinen kertoakseen -kysymysteni johdosta jotakin elämästänsä ja lähimmästä olokehästänsä -yleensä; mutta lopputulos ei kumminkaan ollut paljoa parempi kuin -että kokemus vakuuttaa meille, että parhaat ajatuksemme, toiveemme ja -aikomuksemme ovat saavuttamattomissa ja että varsinkin sitä henkilöä, -joka sellaisia haaveita vaalii ja vilkkaasti ilmaisee, oli pidettävä -kokemattomana ihmisenä. - -Koska hän kuitenkin oli oiva, kelpo mies, niin hän vakuutti minulle, -ettei ollut itsekään vielä täysin hylännyt noita mielihaaveita ja -voi vielä jäljellejääneine uskon, rakkauden ja toivon rippeinänsä -siedettävän hyvin. Sitten hänen täytyi kertoa minulle paljon -sodasta, elämäntavasta sotatanterella, kahakoista ja taisteluista, -varsinkin mikäli hän oli ottanut niihin osaa, joten nuo suunnattomat -tapaukset, yhteen ainoaan henkilöön kohdistettuina, näyttivät -varsin kummallisilta. Sitten minä yllytin hänet avoimesti kertomaan -vielä hiljattain vallinneista hovioloista, jotka näyttivät olleen -kerrassaan tarumaiset. Minä kuulin August toisen ruumiinvoimista, hänen -lukuisista lapsistansa ja suunnattomasta kulutuksestansa, lisäksi hänen -seuraajansa taide- ja kokoiluharrastuksista, kreivi Brühlistä ja hänen -rajattomasta ylellisyydenrakkaudestansa, jonka yksityisseikat tuntuivat -melkein mauttomilta, monista juhlista ja upeista huveista, jotka kaikki -oli keskeyttänyt Fredrikin hyökkäys Saksiin. Nyt olivat kuninkaan -linnat hävitettyinä, Brühlin ihanuudet tuhottuina, ja kaikesta oli -jäänyt jäljelle ainoastaan kovin vahingoitettu ihana maa. - -Havaitessaan tuon mielettömän onnen-nautinnon minua ihmetyttävän ja -seuranneen onnettomuuden saavan minut murheelliseksi hän huomautti -kokeneelta mieheltä suorastaan vaadittavan, ettei hän saanut -hämmästyä kumpaakaan eikä osoittaa niille vilkasta mielenkiintoa. -Minä puolestani tunsin suurta halua pysyä vielä vähän aikaa entisessä -kokemattomuudessani; hän kehoitti minua tekemään niin ja pyysi minua -erittäin hartaasti toistaiseksi aina pysyttelemään miellyttävissä -kokemuksissa ja yrittämään mahdollisuuden mukaan torjua epämieluisat, -jos ne tungetellen pyrkisivät luokseni. Mutta erään kerran, kun -jälleen oli puheena kokemus yleensä ja minä kerroin hänelle ystäväni -Behrischin hassunkuriset lausumat, hän pudisti hymyillen päätänsä ja -virkkoi: Siitä näkee, miten käy sanojen, jotka on vain kerran lausuttu! -Nuo kaikuvat niin hassunkurisilta, jopa typeriltäkin, että näyttänee -melkein mahdottomalta sijoittaa niihin järjellistä merkitystä, ja -kuitenkin kenties voisi sitä yrittää. - -Minun vaatiessani häneltä lähempää selkoa hän vastasi ymmärtäväiseen ja -hilpeään tapaansa: - -Jos sallitte minun ystävänne lausuntoa selittäen ja täydentäen jatkaa -hänen tavallansa, niin minusta näyttää siltä, kuin hän olisi tahtonut -sanoa kokemuksen merkitsevän vain sitä, että kokee mitä ei halua -kokevansa, kuten ainakin tässä maailmassa useimmiten käy. - - - - -KAHDEKSAS KIRJA. - - -Eräs toinen mies, joskin joka suhteessa verrattomasti toisenlainen -kuin Behrisch, on sentään tavallansa häneen verrattavissa: minä -tarkoitan Oeseriä, joka hänkin kuului niihin henkilöihin, jotka -kuluttavat elämänsä haaveillen miellyttävässä askartelussa. Hänen -ystävänsäkin tunnustivat salaa, ettei hän erittäin kauniista -luontaisista lahjoistaan huolimatta ollut käytellyt nuoruusvuosiansa -riittävän toimellisesti, joten hän ei myöskään ollut milloinkaan -päässyt niin pitkälle, että olisi täysin vallinnut harjoittamansa -taiteen teknillistä puolta. Eräänlainen uutteruus näytti kuitenkin -olevan hänen iällensä suotu, ja niinä monina vuosina, joiden aikana -hänet tunsin, häneltä ei milloinkaan puuttunut kekseliäisyyttä eikä -ahkeruutta. Hän oli heti ensi-näkemältä vetänyt minua puoleensa; -jo hänen ihmeellinen ja aavistutteleva asumuksensa viehätti minua -mitä suurimmassa määrässä. Vanhan Pleissenburgin linnan oikeassa -kulmauksessa noustiin korjattuja valoisia kiertoportaita. Hänen -johtamansa piirustusakademian salit, iloiset ja tilavat, olivat -silloin vasemmalla puolen; mutta hänen itsensä luo päästiin ainoastaan -ahdasta, pimeätä käytävää pitkin. Sen perälle ehdittyä oli etsittävä -pääsy hänen huoneisiinsa, joiden rivin ja avaran jyväaitan välitse -oli vast'ikään kuljettu. Ensimmäistä huonetta koristivat myöhemmän -italialaisen koulukunnan maalaukset, mestarien, joiden suloa hän -tapasi kovin ylistää. Koska minä olin muutamien aatelismiesten -keralla nauttinut hänen luonansa yksityisopetusta, niin meidän oli -lupa piirustaa tässä huoneessa, pääsimmepä toisinaan viereiseen -sisäsuojaankin, joka oli hänen työhuoneenansa ja sisälsi sitäpaitsi -hänen harvalukuiset kirjansa, luonnonopilliset ja taidekokoelmansa ja -muut hänen lähimpien harrastustensa esineet. Kaikki oli järjestetty -sievästi, yksinkertaisesti ja sillä tavoin, että pieneen huoneeseen -sisältyi erittäin paljon. Huonekalut, kaapit, salkut olivat hienot, -mutta eivät ylen koristellut eivätkä ylen upeat. Niinpä hän kaikkein -ensinnä meille suositteli, myöhemminkin yhä uudelleen samaan asiaan -palaten, yksinkertaisuutta kaikessa, mitä taiteen ja ammattitaidon -toisiinsa liittyneinä on määrä saada aikaan. Nimenomaisesti vihaten -kiemura- ja simpukkakoristeita ja barokkia makua yleensäkin, hän -näytti meille vanhoja kuparipiirroksina säilyneitä onnistuneemmin -koristein ja yksinkertaisemmin muodoin sommiteltuja huonekaluja ja -muita huoneen sisustukseen kuuluvia esineitä, ja koska koko hänen -ympäristönsä sointui näihin periaatteisiin, tekivät hänen sanansa -ja opetuksensa meihin hyvän ja kestävän vaikutuksen. Hänellä oli -muutenkin tilaisuutta osoittaa meille käytännössä ajatus- ja -tuntemistapojansa, koska sekä yksityiset että hallitsevat henkilöt -pitivät häntä suuressa arvossa ja kysyivät häneltä neuvoa rakentaessaan -tai korjauksia suorittaessaan. Yleensä hän näytti olevan taipuvampi -valmistamaan jotakin tilapäisesti, jotakin määrättyä tarkoitusta ja -käytäntöä varten, kuin ottamaan suorittaakseen itsenäisiä teoksia, -jotka vaativat täydellisempää käsittelyä. Senvuoksi hän olikin aina -valmis ja saatavissa, kun kirjakauppiaat tarvitsivat suurempia ja -pienempiä vaskipiirroksia johonkin teokseen; niinpä ovat Winckelmannin -ensimmäisten teosten koristekuvat hänen käsialaansa. Usein hän -kuitenkin valmisti vain peräti luonnosmaisia piirroksia, joita Geyser -osasi varsin hyvin käytellä. Hänen kuosissaan oli aina jotakin -yleistä, tekeepä mieli sanoa: aatteellista. Hänen naisensa olivat -miellyttäviä ja suloisia, hänen lapsensa sangen teeskentelemättömiä; -sitävastoin eivät ottaneet oikein luonnistuaksensa miehet, joihin -hänen tosin henkevä, mutta sittenkin aina himmentävä ja samalla -lyhentelevä tekotapansa enimmäkseen loi lazzaronin leiman. Kun hän -yleensäkin suunnitteli teoksensa enemmän valoa, varjoja ja massoja -kuin muotoja silmällä pitäen, niin ne näyttivät kokonaisuudessaan -kauniilta, ja yleensäkin oli kaikessa, mitä hän teki ja toimitti, -oma omituinen sulo. Koska hän toisaalta ei voinut eikä tahtonutkaan -vapautua merkittävään, vertauskuvalliseen, sivuajatuksia herättävään -kohdistuvasta juurtuneesta taipumuksestaan, niin hänen teoksensa -aiheuttivat aina mietteitä ja tulivat täydellisiksi käsitteen -nojalla, koska taide ja tekotapa eivät voineet sitä tehdä. Tämä -suunta, joka on aina vaarallinen, johti hänet toisinaan aina hyvän -aistin uloimmille rajoille, ellei niiden ylikin. Hän pyrki usein -saavuttamaan tarkoituksia, ja mitä ihmeellisimpien mieleenjohtumien -ja oikukkaan leikillisyyden avulla, ja hänen parhaissa teoksissaan -onkin aina humoristinen sävy. Ellei yleisö ollut sellaisiin -seikkoihin tyytyväinen, niin hän kosti keksimällä uuden, vieläkin -ihmeellisemmän pilan. Niinpä hän myöhemmin asetti suuren konserttisalin -eteishuoneeseen omaan tyyliinsä sommitellun naiskuvan, joka ojensi -nipistimiä kohti kynttilää, ja iloitsi kovin saadessaan syntymään -kiistaa siitä, aikoiko tuo eriskummallinen muusa kynttilää niistää -vaiko sen sammuttaa, veitikkamaisesti vilahduttaen näkyviin -kaikenlaisia syrjäajatuksia. - -Suurinta huomiota herätti minun kaupungissa oleskellessani uuden -teatterin rakentaminen. Oeserin sitä varten sommittelema esirippu teki -varmaan uutena erittäin miellyttävän vaikutuksen. Hän oli siirtänyt -runottaret, jotka sellaisissa tapauksissa yleensä leijuvat pilvissä, -maan päälle. Kunnian temppelin esipihaa kaunistivat Sophokleen ja -Aristophaneen kuvapatsaat, joiden ympärille kerääntyivät kaikki -uudemmat näytelmärunoilijat. Lisäksi olivat läsnä myöskin taiteiden -jumalattaret, ja kaikki näytti arvokkaalta ja kauniilta. Mutta nytpä -tulee se, mikä asiassa oli ihmeellistä! Vapaan keskiosan taustalla -nähtiin etäisen temppelin pääovi, ja kevyeen nuttuun puettu mies -kulki mainittujen ryhmien välitse niistä välittämättä, suoraan kohti -temppeliä; hänestä oli senvuoksi näkyvissä selkäpuoli, hän ei ollut -erikoisen tarkasti kuvattu. Hänen piti edustaa Shakespeariä, joka -ilman edeltäjiä ja seuraajia, esikuvista välittämättä kulki omin -neuvoin kohti kuolemattomuutta. Tämä teos valmistettiin uuden teatterin -avaralla ullakolla. Me kokoonnuimme usein sinne hänen luoksensa, ja -minä luin hänelle siellä »Musarionin» irtoarkkeja. - -Minä puolestani en suinkaan edistynyt taiteen harjoittamisessa. Oeserin -jakama oppi vaikutti meidän mieleemme ja kaunoaistiimme, mutta hänen -oma piirustustapansa oli niin epämääräinen, ettei se voinut opastaa -ankaraan ja nimenomaiseen taiteen harjoittamiseen minua, joka minäkin -vain hämärästi käsitin taiteen ja luonnon esineitä. Kasvoista ja itse -ruumiin muodoista hän neuvoi meille enemmän näkökohtia kuin muotoja, -enemmän eleitä kuin suhteita. Hän antoi meille käsityksiä hahmoista -ja vaati meitä herättämään ne eloon mielessämme. Tuo olisikin ollut -varsin hyvin ja oikein, kunhan hän ei olisi ollut tekemisissä pelkkäin -aloittelijain kanssa. Jos siis ei käynytkään kieltäminen, että -häneltä puuttui eteviä opettajanlahjoja, oli toisaalta myönnettävä, -että hän oli erittäin järkevä ja kokenut ja että onnekas henkinen -notkeus ylevämmässä merkityksessä aivan nimenomaisesti antoi hänelle -opettajapätevyyden. Ne virheet, jotka kutakin vaivasivat, hän oivalsi -varsin hyvin, mutta ei kumminkaan huolinut niitä suoraan moittia, -vaan ilmaisi kiitoksen samoinkuin moitteenkin epäsuorasti ja erittäin -lyhyeen. Niinmuodoin oli pakko asiaa miettiä, ja sen oivaltaminen -edistyi pian melkoisesti. Minä esim. olin erittäin huolellisesti -kuvannut annettujen ohjeiden mukaan mustalla ja valkoisella liidulla -siniseen paperiin kukkavihkon yrittäen korostaa pientä kuvaa osaksi -pyyhkimällä, osaksi varjostamalla. Minun siinä kauan vaivaa nähtyäni -hän astui kerran taakseni ja virkkoi: »Enemmän paperia!» kohta jälleen -poistuen. Naapurini ja minä mietimme päämme puhki arvataksemme, mitä -hän tarkoitti; minun kukkavihkollani näet oli suuressa puolessa arkissa -yllin kyllin tilaa. Kauan aikaa mietittyämme me luulimme vihdoin -arvanneemme hänen ajatuksensa, kun huomasimme, että minä olin mustaa -ja valkoista toisiinsa sekoittaen kerrassaan peittänyt sinisen pohjan, -hävittänyt välivivahteen ja tosiaankin saanut suuren uutteruuden -nojalla syntymään epämiellyttävän piirroksen. Muuten hän kyllä muisti -meille opettaa perspektiiviä, valoa ja varjoa koskevia seikkoja tosin -riittävästi, mutta kuitenkin aina vain siten, että meidän täytyi -ponnistella ja kiusautua keksiäksemme perinnäisille johtoaatteille -oikean sovellutuksen. Todennäköisesti oli hänen tarkoituksensa -kehitellä meissä, joiden ei missään tapauksessa ollut määrä tulla -taiteilijoiksi, ainoastaan asian oivallusta ja kaunoaistia ja -tutustuttaa meidät taideteokselle asetettaviin vaatimuksiin nimenomaan -edellyttämättä, että meidän piti se tuottaa. Koska ahkeruus ei -yleensäkään ollut minun ominaisuuksiani (minua näet huvitti ainoastaan -se, mikä luonnistui minulle itsestään), niin minä muutuin vähitellen -haluttomaksi, ellen suorastaan huolimattomaksi, ja koska tieto on -mukavampaa kuin tekeminen, niin minä sallin vastustelematta hänen -kuljettaa meitä minne hän omia näkökantojansa noudattaen itse mieli. - -Niihin aikoihin oli d'Argenvillen kirja »Maalaajien elämästä» käännetty -saksaksi; minä sain sen ihan tuoreena ja tutkin sitä varsin uutterasti. -Se näytti miellyttävän Oeseriä, ja hän hankki meille tilaisuutta -nähdä useita Leipzigin suurissa kokoelmissa säilytettyjä salkkuja -opastaen meitä siten taiteen historiaan. Mutta nämäkin harjoitukset -saivat minussa aikaan toisen vaikutuksen kuin hän lienee suunnitellut. -Ne monet aiheet, joita näin taiteilijoiden käsitelleen, herättivät -runolliset taipumukseni, ja kuten runoelman johdosta voidaan sommitella -vaskipiirros, samoin minä nyt sepitin runoja kuvien ja piirrosten -nojalla kuvaillen mieleeni niiden esittämät henkilöt aikaisemmissa ja -myöhemmissä olotiloissansa, toisinaan myös muovaten pienen laulun, joka -olisi soveltunut heidän laulamaksensa, ja totuin siten näkemään taiteet -toistensa yhteydessä. Olivatpa tekemäni virheetkin — kun näet runoni -toisinaan muuttuivat kuvaileviksi — myöhemmin, kyetessäni asioita -paremmin harkitsemaan, minulle hyödyksi, koska osoittivat minulle -taiteiden erilaisuutta. Sellaisia pieniä sepitelmiä oli useampia -Behrischin toimittamassa kokoelmassa, mutta niistä ei ole mitään -säilynyt. - -Se taide- ja makuelementti, jossa Oeser eli ja jonka kannattamaksi -ahkera vierailijakin itsensä tunsi, esiintyi arvokkaana ja -ilahduttavana senkin vuoksi, että hän mielellään muisteli kuolleita ja -kaukaisia henkilöitä, joiden yhteydessä oli ollut tai yhä vieläkin oli; -jos näet hän kerran havaitsi henkilön kunnioituksensa arvoiseksi, niin -hänen käytöksensä säilyi myöhemmin muuttumattomana ja hän osoitti aina -samaa suopeutta. - -Ylistettyään meille ranskalaisista erittäinkin Caylusta hän tutustutti -meidät myöskin saksalaisiin tällä alalla toimiviin miehiin. Niinpä -saimme tietää, että professori Christ oli harrastelijana, kokeilijana, -tuntijana ja avustajana suorittanut taiteelle kauniita palveluksia ja -käyttänyt oppineisuuttansa sen todelliseksi edistämiseksi. Heinecke -sitävastoin ei voinut tulla mainituksi, ja syynä oli osaksi se, -että hänen askarrustensa esineenä olivat saksalaisen taiteen liian -lapselliset alkuvaiheet, osaksi se, että hän oli kerran kohdellut -Winckelmannia sopimattomasti, mitä seikkaa hänelle ei voitu milloinkaan -suoda anteeksi. Sensijaan suunnattiin tarkkaavaisuuttamme voimakkaasti -Lippertin pyrintöihin; opettajamme näet ylisti ylistämistään hänen -ansioitansa. Vaikka näet, sanoi hän, kuvapatsaat ja suuremmat -kuvaamataiteen teokset pysyvätkin kaiken taiteentuntemuksen -perustuksena ja huippuna, olivat ne kuitenkin sekä alkuperäisinä että -jäljennöksinä harvoin nähtävissä; Lippert sitävastoin teki tunnetuksi -kokonaisen pienen gemma-maailman, joka teki silmiinpistävämmäksi ja -tajuttavammaksi muinaisaikaisten taiteilijain käsitettävämmät ansiot, -onnellisen keksintäkyvyn, tarkoituksenmukaisen yhdistelyn ja aistikkaan -käsittelyn, ja jonka suuri vaihtelevaisuus teki vertailun pikemmin -mahdolliseksi. Meidän nyt askarrellessamme näissä asioissa, mikäli -se oli sallittua, viitattiin Winckelmannin Italiassa suorittamiin -tärkeihin taiteellisiin töihin, ja me kävimme hartaina käsiksi -hänen ensimmäisiin teoksiinsa; Oeser näet osoitti hänelle palavaa -kunnioitusta ja osasi varsin helposti saada meidätkin sen omaksumaan. -Noista problemaattisista pienistä kirjoitelmista, joita lisäksi -hämmentää niissä piilevä ironia ja jotka kohdistuvat aivan erikoisiin -mielipiteisiin ja tapahtumiin, me tosin emme kyenneet saamaan selkoa, -mutta koska Oeser oli niihin huomattavasti vaikuttanut ja lakkaamatta -meillekin suositteli kauneuden, mutta sitäkin enemmän aistikkuuden -ja miellyttävyyden evankeliumiansa, niin me yleensä jälleen keksimme -ydinajatuksen ja otaksuimme suorittavamme sellaisia tulkintoja sitä -varmemmin, kun pidimme melkoisena onnena, että saimme ammentaa samasta -lähteestä, joka oli sammuttanut Winckelmannin ensimmäinen janon.. - -Kaupunkia ei voi kohdata mikään suurempi onni kuin se, että useat, -hyvässä ja oikeassa yksimieliset, jo sivistyneet henkilöt asuvat siinä -toistensa keralla. Tätä etua nautti Leipzig sitäkin rauhallisemmin, kun -ei vielä ollut ilmennyt monia mielipiteiden ristiriitoja. Huberilla, -vaskipiirrosten kokoilijalla ja harjaantuneella tuntijalla, oli sen -ohessa vielä se kiitollisesti tunnustettu ansio, että hän pyrki -tutustuttamaan ranskalaisiakin saksalaisen kirjallisuuden arvoon; -Kreuchauff, harjaantunut harrastelija, joka koko taidepiirin ystävänä -voi pitää kaikkia kokoelmia ominansa, Winkler, joka mielellään salli -toistenkin ottavan osaa hänen aarteittensa herättämään älykkääseen -iloon, samoin monet muut heidän seuraansa liittyneet, kaikki elivät -ja vaikuttivat yhdessä mielessä, ja miten usein sainkin olla läsnä -heidän taideteoksia tarkastellessaan, en muista milloinkaan syntyneen -eripuraisuutta: aina otettiin kohtuudenmukaisesti huomioon se -koulukunta, jonka piiristä taiteilija oli lähtenyt, aika, jona hän -oli elänyt, ne erikoiset kyvyt, jotka luonto oli hänelle suonut, ja -hänen esitystaidossa saavuttamansa aste. Siinä ei suosittu erikoisesti -hengellisiä tai maallisia, maalaisia tai kaupunkilaisia, elollisia tai -elottomia aiheita; kysymys koski aina teoksen taiteellisuutta. - -Vaikka nämä harrastelijat ja kokoilijat olotilansa, mielenlaatunsa, -varallisuutensa ja tilaisuuden nojalla taipuivat enemmän -alankomaalaisen koulukunnan puoleen, suunnattiin kuitenkin aina, -luoteisten taiteilijoiden loppumattomia ansioita tarkasteltaessakin, -kaihomielinen ja hartaasti kunnioittava katse päin kaakkoista. - -Niin täytyi yliopiston, jossa minä laiminlöin vanhempieni tarkoitukset -ja omanikin, perehdyttää minua siihen, mikä oli muodostuva elämäni -suurimmaksi tyydytykseksi, ja niinpä olenkin aina erikoisen mielelläni -ja kunnioittaen muistellut niitä suojia, joissa nuo melkoiset virikkeet -olivat tulleet osakseni. Mielessäni on yhä vieläkin eloisana vanha -Pleissenburg ja akademian huone, mutta ennen kaikkea Oeserin asunto ja -samoin Winklerin ja Richterin kokoelmat. - -Mutta nuori mies, joka saa opetusta ainoastaan ohimennen, vanhempien -keskustellessa heille jo tutuista asioista, ja jonka omaksi huoleksi -jää vaikein tehtävä, tuon kaiken yhteensovittaminen, on pakostakin -varsin kiusallisessa asemassa. Senvuoksi minä haeskelinkin toisten -keralla hartaasti jotakin uutta mielenvalaistusta. Sen me sitten -saimmekin mieheltä, jolle olimme jo paljon velkaa. - -Ihmishenkeä käy kovin ilahduttaminen kahdella tavalla: havaitsemisen -ja käsittämisen nojalla. Mutta edellinen vaatii arvokasta esinettä, -jollaista ei ole aina saatavissa, ja suhteellisen korkeata -sivistysmäärää, jota henkilö ei suinkaan ole aina saavuttanut. -Käsittäminen sitävastoin vaatii ainoastaan vastaanottavaisuutta, se -tuo sisällyksen mukanansa ja on itse sivistyksen väline. Niinpä olikin -meille erittäin tervetullut se valonsäde, jonka oivallinen ajattelija -suuntasi luoksemme synkän pilviverhon halki. Täytyy olla nuorukainen -voidakseen kuvitella, kuinka meihin vaikutti Lessingin »Laokoon», -teos, joka vei meidät mukanansa vaivalloisen havaitsemisen alueelta -ajatuksen vapaille olosijoille. Ylen kauan väärinymmärretty lausuma _ut -pictura poesis_ oli kerrassaan syrjäytetty, kuvaavien ja puheenomaisten -taiteiden välillä vallitseva ero oli selvä, niiden huiput ilmenivät nyt -erillisinä, miten läheisesti ne pohjaltansa toisiinsa liittyivätkin. -Kuvaavan taiteilijan oli pysyteltävä kauneuden rajoissa, puhuvan, joka -välttämättä tarvitsee kaikenlaista merkittävää, sallittiin kulkea -niiden rajojen ylikin. Edellinen työskentelee ulkonaista aistia varten, -jota tyydyttää yksin kauneus, jälkimmäinen mielikuvitusta varten, joka -osaa suoriutua vielä rumastakin. Kuin salaman valaisemina kirkastuivat -meille kaikki tämän erinomaisen ajatuksen johtopäätelmät, aikaisempi -opastava ja arvosteleva kritiikki heitettiin kerrassaan pois kuin -kulunut nuttu, me otaksuimme päässeemme kaikesta pahasta ja uskoimme -voivamme hieman säälien silmäillä muuten mainiota kuudettatoista -vuosisataa, jonka aikana saksalaiset kuvateokset ja runoelmat osasivat -esittää elämää ainoastaan tiukuniekan narrin hahmossa, kuolemaa -kalisevan luurangon muodossa ja maailman välttämättömiä ja satunnaisia -vaivoja muodottoman paholaisen kuvaa käyttäen. - -Eniten ilahdutti meitä kauneudellansa se ajatus, että muinaiset -taiteilijat olivat tunnustaneet unen kuoleman veljeksi muovaten -ne erehdyttävästi yhdenlaisiksi, kuten Menekhmit ikään. Nyt me -voimme innoin viettää kauneuden voittojuhlaa ja karkoittaa taiteen -valtakunnasta kaikenlaisen rumuuden, joka valitettavasti ei ole -maailmasta poistettavissa, naurettavuuden alhaiseen piiriin. - -Sellaisten pää- ja peruskäsitteiden erinomaisuus ilmenee ainoastaan -mielelle, johon ne rajattomasti vaikuttavat, ainoastaan ajalle, johon -ne kaivattuina oikealla hetkellä ilmaantuvat. Ne, joille sellainen -ravinto soveltuu, askartelevat mielellään kokonaisina elämänsä kausina -niitä noudatellen ja ylen runsaasta kasvusta iloiten, joskaan toisaalta -ei puutu henkilöitä, jotka kohta vastustavat sellaista vaikutusta, eikä -toisia, jotka tekevät korkean tarkoituksen tinkimisen ja moitiskelun -esineeksi. - -Mutta koska käsite ja havainto vuorotellen edellyttävät toisiansa, -niin minä en voinut kauankaan askarrella näissä uusissa ajatuksissa -tuntematta sanomatonta halua päästä kerrankin näkemään suurempaa -määrää merkittäviä taideteoksia. Senvuoksi minä päätin viipymättä -käydä Dresdenissä. Tarvittavia käteisiä rahoja minulta ei puuttunut, -mutta oli voitettava toisia vaikeuksia, joita päähänpistojeni vuoksi -vielä suotta lisäsin: minä näet salasin aikeeni kaikilta, koska mielin -katsella sikäläisiä taideaarteita ihan omalla tavallani ja, kuten -arvelin, sallimatta kenenkään johtaa itseäni harhaan. Sitäpaitsi -mutkistutti eräs toinenkin eriskummallisuus tätä yksinkertaista asiaa. - -Meissä on sekä synnynnäisiä että hankittuja heikkouksia ja sopii -kysyä, kumpi laji antaa meille enemmän tekemistä. Minä tosin -tutustuin varsin mielelläni kaikenlaisiin olotiloihin ja olisin -useasti saanut siihen tilaisuutta, mutta isäni oli herättänyt minussa -mitä suurinta kaikkiin majataloihin kohdistuvaa vastenmielisyyttä. -Hänen Italiassa, Ranskassa ja Saksassa matkustelussaan tuo mieliala -oli häneen lujasti juurtunut. Vaikka hän harvoin käytti kuvallista -puhetapaa ottaen sen avukseen ainoastaan erittäin hilpeällä tuulella -ollessaan, oli hänellä kuitenkin monesti tapana sanoa, että oli aina -näkevinään suuren lukinverkon kiinnitettynä majatalon portille niin -taitavasti, että hyönteiset tosin pääsivät lentämään sisään, mutta -etuoikeutetuimmatkaan ampiaiset eivät kynimättöminä ulos. Hänestä -tuntui kauhistuttavalta, että täytyi vielä maksaa ylen paljon siitä, -että luopui tottumuksistansa ja kaikesta, mikä oli elämässä rakasta, -noudattaakseen majatalonpitäjän ja viinurin sääntelemiä elämäntapoja. -Hän ylisti entisten aikojen vieraanvaraisuutta, ja miten haluton -hän muuten olikin sietämään talossa mitään tavatonta, otti hän -kuitenkin vastaan vieraita, varsinkin taiteilijoita ja taitureita. -Niinpä asusti kuoma Seekatz kaupungissa ollessaan aina meillä, ja -Abel, viimeinen ggamba-viulua menestyksellisesti ja miellyttävästi -käytellyt taiteilija, sai osakseen hyvän vastaanoton ja kestityksen. -Kuinkapa olisinkaan sellaisista nuoruudessa saaduista ja sittemmin -mitenkään häipymättömistä vaikutelmista huolimatta voinut päättää astua -vieraan kaupungin majataloon. Olisi ollut mitä helpoin asia päästä -asumaan hyvien ystävien luo; hovineuvos Krebel, asessori Hermann ja -muut olivat jo usein siitä minulle puhuneet, mutta matkan piti pysyä -heiltäkin salassa, ja niin johtui mieleeni mitä eriskummallisin ajatus. -Asuinkumppanillani, ahkeralla jumaluusopin ylioppilaalla, jonka silmät -valitettavasti yhä heikontuivat, oli Dresdenissä sukulainen, suutari, -jonka kanssa hän oli kirjeenvaihdossa. Tuo mies oli lausumillansa jo -aikoja sitten herättänyt huomiotani, ja me olimme aina juhlineet hänen -kirjeensä saapumista. Hän vastasi sokeutta pelkäävän sukulaisensa -valituksiin aivan omalla tavallansa; hän näet ei huolinut haeskella -lohdutusperusteita, jotka ovat aina vaikeasti löydettävissä, mutta -se tapa, jolla hän tarkasteli omaa ahdasta, köyhää, vaivalloista -elämäänsä, se leikillisyys, jota hän keksi vaivoissa ja vastuksissakin, -se häviämätön vakaumus, että elämä sinänsä on hyvä, tarttui kirjeen -lukijaankin saaden hänet ainakin hetkiseksi saman mielialan valtaan. -Minä olin intomielisyydessäni jo useasti lähettänyt tälle miehelle -kohteliaita terveisiä, olin kiittänyt hänen onnellisia luontaisia -lahjojansa ja ilmaissut haluavani häneen tutustua. Kaiken tuon -edellyttäen minusta näytti mitä luonnollisimmalta asialta, että etsin -hänet, keskustelen hänen kanssansa, vieläpä asun hänen luonansa ja -opin hänet oikein tarkoin tuntemaan. Kelpo kandidaattini antoi minulle -hieman vastusteltuansa vaivalloisesti sommittelemansa kirjeen, ja -minä lähdin, asiakirja taskussani, keltaisissa vaunuissa Dresdeniin -kaihoavin mielin. - -Minä haeskelin suutariani ja löysin hänet pian esikaupungista. -Jakkaralla istuen hän tervehti minua ystävällisesti ja virkkoi -hymyillen, kirjeen luettuansa: »Nuori herra, minä näen tästä, että te -olette eriskummallinen kristitty.» Kuinka niin, mestari? kysyin minä. -»Eriskummallinen ei tarkoita pahaa», jatkoi hän, »siten nimitetään -henkilöä, joka ei ole itsensä kaltainen, ja minä nimitän teitä -eriskummalliseksi kristityksi, koska tunnustatte itsenne eräässä kohden -Kristuksen seuraajaksi, toisessa kohden sitävastoin ette». Minun -pyydettyäni selitystä hän virkkoi: »Tarkoituksenne näyttää olevan -julistaa köyhille ja alhaisille hyvää sanomaa; se on kaunista, ja -tämä Kristuksen jäljitteleminen on kiitettävää. Mutta teidän pitäisi -samalla muistaa, että hän istui aterialla mieluummin varakkaiden ja -rikkaiden henkilöiden luona, missä elettiin miellyttävästi, ja ettei -hän halveksinut kalliita voiteitakaan, joiden tuoksun havainnette minun -luonani ihan toiseksi.» - -Tämä hupainen alku sai minut heti hyvälle tuulelle, ja niin me -kiusoittelimme toisiamme melko kauan. Hänen eukkonsa seisoi -mietteliäänä, kun ei oikein tietänyt, mihin sijoittaisi tällaisen -vieraan ja miten häntä kestitsisi. Senkin johdosta ukolla oli erittäin -somia mieleenjohtumia, jotka eivät viitanneet ainoastaan Raamattuun, -vaan myöskin Gottfriedin kronikkaan, ja kun olimme sopineet siitä, -että jäisin taloon, niin annoin kukkaroni sellaisenaan emännälle -talletettavaksi ja kehoitta häntä käyttelemään sen sisällystä, mikäli -tarve vaati. Kun hän aikoi asian torjua hieman veitikkamaisesti -huomauttaen, ettei ollut niin rutiköyhä kuin saattoi näyttää, niin minä -riisuin häneltä aseet sanomalla: Ellei se tapahtuisikaan muusta syystä -kuin veden viiniksi muuttamista varten, niin lienee tuollainen koeteltu -kotoinen menettely paikallansa, koska nykyjään ei enää tapahdu ihmeitä. -Emäntä näytti yhä paremmin tottuvan minun puheisiini ja käytökseeni, -me olimme pian sopeutuneet toistemme seuraan ja vietimme sangen -iloisen illan. Ukko pysyi aina kaltaisenansa, koska kaikki virtasi -samasta lähteestä. Hänen omaisuutenansa oli kelpo terve ymmärrys, joka -lepäsi hilpeän mielenlaadun varassa ja mielellään suostui tasaiseen -perinnäiseen toimintaan. - -Ensimmäinen ja välttämättömin asia oli hänelle alinomainen -työskentely, ja se seikka, että hän piti kaikkea muuta satunnaisena, -tuki hänen tyytyväisyyttänsä; niinpä minun täytyikin lukea hänet -ennen monia muita kuuluvaksi niiden henkilöiden joukkoon, joita -on nimitetty käytännöllisiksi filosofeiksi, itsetiedottomiksi -viisaudenharjoittajiksi. - -Tuli se kärsimättömästi odottamani hetki, jolloin pääsin taulukokoelmaa -näkemään. Minä astuin pyhäkköön, ja ihmetykseni oli suurempi kuin -olin voinut arvatakaan. Sali, jonka viimeinen osasto johti takaisin -ensimmäiseen, siinä mitä suurimman hiljaisuuden ohella vallitseva -upeus ja puhtaus, häikäisevät kehykset, kaikki vielä lähempänä -sitä aikaa, jolloin olivat kullatut, vahalla kiilloitettu lattia, -huoneet, jotka olivat lähinnä katselijoiden eikä työtä tekevien -suojana, herättivät erinomaista juhlallisuuden tuntoa, joka muistutti -kirkon aiheuttamaa vaikutelmaa sitäkin enemmän, kun monen temppelien -korut, monen palvonnan esineet, nähtiin tänne jälleen asetettuina -pyhiä taiteellisia tarkoituksia palvelemaan. Minä suostuin varsin -mielelläni kuuntelemaan oppaani yhtäjaksoisia selityksiä, mutta pyysin -sentään saada viipyä ulommassa kokoelmahuoneessa. Mielihyväkseni minä -tosiaankin tunsin olevani täällä kuin kotona. Olin jo aikaisemmin -nähnyt useiden taiteilijoiden teoksia, toisia tunsin vaskipiirroksista, -toisia nimeltä; en tuota salannut ja herätin sen nojalla oppaassani -hieman luottamusta; näkyipä häntä huvittavankin se ihastukseni, kun -näin maalauksia, joissa sivellin vei voiton luonnosta. Mieltäni näet -kiinnittivät varsinkin sellaiset teokset, joiden taiteellinen arvo -välttämättä yleni, jos niitä vertasi tuntemaansa luontoon. - -Astuessani jälleen suutarini huoneeseen nauttiakseni päivällisateriaa -voin tuskin uskoa silmiäni. Luulin näet näkeväni Ostarien maalauksen, -niin täydellisenä, että se olisi sopinut ripustaa kokoelmiin. Esineiden -aseman, valon, varjot, ruskeahkon kokonaissävyn, loihtuisat asenteet, -kaiken, mitä mainitun taiteilijan tauluissa ihaillaan, minä näin -todellisena edessäni. Ensimmäisen kerran huomasin nyt itsessäni -ilmeisenä kyvyn, jota olen myöhemmin tietoisemmin viljellyt, nimittäin -kyvyn katsella luontoa sen taiteilijan silmillä, jonka teoksia olen -vast'ikään erikoisen tarkkaavasti katsellut. Tämä kyky on suonut -minulle paljon nautintoa, mutta myös lisännyt harrasta haluani saada -aika ajoin innokkaasti harjoittaa taitolahjaa, jonka luonto näytti -minulta evänneen. - -Minä kävin kokoelmissa kaikkina sallittuina aikoina ja ilmaisin yhä -edelleenkin ylen äänekkäästi ihastustani monenkin oivallisen teoksen -johdosta. Siten tein tyhjäksi kiitettävän aikeeni pysyä tuntemattomana -ja huomaamattomana, ja kun tätä ennen vain eräs alempi katsastaja -oli ollut kanssani tekemisissä, havaitsi minut nyt itse ylivalvoja, -neuvosmies Riedel, joka huomautti minulle useista sellaisista -seikoista, jotka näyttivät erikoisesti kuuluvan minun aloilleni. Minä -näin tämän oivan miehen silloin yhtä toimeliaana ja hyväntahtoisena -kuin myöhemminkin monien vuosien kuluessa, ja samanlaisena hän esiintyy -vielä nytkin. Hänen kuvansa ja nuo taideaarteet ovat mielessäni siinä -määrin toisiinsa kutoutuneet, etten näe niitä milloinkaan erillänsä, -ja seurasipa hänen muistonsa minua Italiaankin, jonka maan lukuisissa -suurissa ja rikkaissa kokoelmissa hänen seuransa olisi ollut minulle -erittäin suotava. - -Koska sellaisia teoksia ei käy vieraiden ja tuntemattomienkaan keralla -katseleminen ilman vastavuoroista osanottoa, vaan niiden näkeminen -pikemminkin on erikoisesti omansa avaamaan mieliä toisilleen, niin minä -jouduin täälläkin juttelemaan erään nuoren miehen kanssa, joka näytti -oleskelevan Dresdenissä ja kuuluvan johonkin lähetystöön. Hän kutsui -minut tulemaan illalla erääseen ravintolaan, jonne kertoi kokoontuvan -hupaisen seuran ja jossa voi kohtuullisen juomalaskun maksamalla -viettää muutamia varsin hauskoja hetkiä. - -Minä saavuin ravintolaan, mutta en löytänyt mainittua seuraa, ja -tarjoilija sai minut hieman ihmeisiini lausumalla minulle terveiset -herralta, joka oli minut kutsunut: hän pyysi minulta anteeksi, että -saapuisi vasta vähän myöhemmin, kehoitti sitäpaitsi olemaan panematta -pahakseni mitään, mitä tapahtui, ja ilmoitti, että minun tarvitsi -maksaa ainoastaan oman laskuni. Minä en tietänyt mitä arvella noista -sanoista, mutta mieleeni johtuivat isäni lukinverkot ja minä maltoin -mieleni odottaakseni mitä tuleman piti. Seurue kokoontui, tuttavani -esitteli minut, ja minun ei tarvinnut kauankaan tehdä huomioitani, -kun jo havaitsin, että tarkoituksena oli pitää pilkkanansa erästä -nuorta miestä, joka uutena tulokkaana kunnostautui esiintymällä kovin -äänekkäästi ja julkeasti; niin ollen minä olin kovin varuillani, -ettei seura huomaisi hupaiseksi valita minua hänen seuralaiseksensa. -Aterian aikana tuo aie kävi sitäkin selvemmäksi jokaiselle, hänelle -itselleen ei. Kilisteltiin yhä ahkerammin, ja kun vihdoin oli huudettu -eläköön hänen mielitiettynsäkin kunniaksi, vannoi jokainen pyhästi ja -kalliisti, ettei näistä laseista saanut enää milloinkaan maistaa; ne -heitettiin taakse permantoon, ja tämä oli merkkinä uusien hullutusten -aloittamiseen. Minä vetäydyin vihdoin pois kaikessa hiljaisuudessa, ja -viinuri, joka esitti minulle erittäin huokean juomalaskun, kehoitti -minua tulemaan toisen kerran, koska meno ei ollut joka ilta näin -kirjavaa. Minulla oli pitkä matka asuntooni, ja sinne saapuessani -oli kohta keskiyö. Ovet olivat lukitsematta, kaikki asujaimet jo -vuoteissaan, ja ahdasta kotoista olopiiriä valaisi lamppu, joten yhä -harjaantuneemmalle katseelleni siinä heti näkyi mitä korein Schalkenin -maalaus, josta en päässyt irtautumaan ja joka karkoitti vaiheiltani -kaiken unen. - -Ne muutamat päivät, jotka Dresdenissä vietin, käytin yksinomaan -taulukokoelmaan tutustuen. Antiikkiset teokset olivat vielä suuren -puutarhan paviljongeissa; minä en huolinut lähteä katsomaan niitä, -enempää kuin muutakaan, mitä Dresdenissä oli oivallista, koska olin -liiankin varma siitä, että itse taulukokoelmassa oli paljon sellaista, -mikä välttämättä jäi minulta salatuksi. Niinpä otaksuin italialaiset -mestarit arvokkaiksi pikemmin hyvässä uskossa ja luottamuksessa kuin -rohjeten väittää heitä oivaltavani. Kaikki se, mitä en voinut katsella -niinkuin luontoa, asettaa luonnon sijaan, verrata tuttuun esineeseen, -jäi minuun vaikuttamatta. Aineellinen vaikutelma se muodostaa alun -kaikkeen korkeampaankin harrasteluun. - -Suutarini kanssa minä olin varsin hyvässä sovussa. Hän oli sangen -henkevä ja monipuolinen, ja me esitimme useasti kilvan hullunkurisia -päähänpistoja; mutta ihminen, joka ylistää itseänsä onnelliseksi ja -vaatii toisilta, että heidän tulee menetellä samoin, herättää meissä -epämieluisia tunteita, vaikuttaapa sellaisten mielialojen uudistuva -esittäminen ikävystyttävästikin. Minulla tosin oli riittävästi -ajatusaskarrusta, huvia ja kiihokkeita, mutta onnelliseksi en itseäni -suinkaan tuntenut, ja hänen lestiensä mukaiset kengät eivät tahtoneet -minulle sopia. Me erosimme kuitenkin parhaina ystävinä, ja emäntäkään -ei erottaessa ollut minuun tyytymätön. - -Vähän ennen lähtöäni minulle vielä sattui eräs erittäin mieluisa -kokemus. Mainittu nuori mies, joka halusi jälleen voittaa hieman -luottamustani, toimitti minut esitellyksi johtaja von Hagedornille, -joka erittäin hyväntahtoisesti näytti minulle kokoelmansa ja jota -nuoren taiteenystävän innostus kovin ilahdutti. Hän oli, kuten -tuntijan sopiikin, kerrassaan rakastunut omistamiinsa maalauksiin ja -löysi senvuoksi harvoin toisista henkilöistä toivomaansa myötätuntoa. -Erikoisesti hän iloitsi siitä, että minua kerrassaan sanomattomasti -miellytti eräs Swaneveltin maalaus ja että minä väsymättä kiitin ja -ylistin sen jokaista yksityiskohtaa. Juuri maisemat, jotka muistuttivat -mieleeni sitä kaunista kirkasta taivasta, jonka alla olin lapsuusikäni -elänyt, noiden seutujen runsas kasvillisuus ja kaikki muu lämpimämmän -ilmanalan ihmiselle osoittama suosio liikuttivat minua kuvattuina -eniten, koska herättivät minussa kaihomielistä muistoa. - -Näitä oivallisia, henkeä ja aistia oikeaan taiteeseen valmistavia -kokemuksia kuitenkin keskeytti ja himmensi eräs kaikkein -murheellisimpia näkyjä: monien kulkemieni Dresdenin katujen hävitetty -ja autio tila. Soran täyttämä Maurinkatu ja Ristikirkko haljenneina -torneineen painuivat syvälle mieleeni ja esiintyvät vieläkin sisäisten -kuvieni joukossa tummana täplänä. Pyhän Neitsyen kirkon kupolista minä -näin nuo sietämättömät rauniot kauniisti järjestetyn kaupungin keskelle -siroteltuina, ja siinä suntio ylisti minulle taitavaa rakentajaa, -joka oli varustanut kirkon kupukattoinensa sellaisen ikävän tapauksen -varalta sommittelemalla sen pomminkestäväksi. Kelpo kirkonvartija -osoitti minulle sitten eri puolilla olevia raunioita ja virkkoi -mietteliään lakonisesti: »Tuon on tehnyt vihollinen!» Niinpä palasin -vihdoin, joskin vastahakoisesti, Leipzigiin ja tapasin ystäväni, -jotka eivät olleet tottuneet näkemään minun siten poikkeilevan, -kovin ihmeissään ja askarrellen kaikenlaisissa salaperäisen matkani -mahdollista tarkoitusta koskevissa mietteissä ja otaksumissa. Kun -sitten aivan oikein kerroin heille tarinani, niin he selittivät sen -saduksi ja pyrkivät teräväjärkisesti saamaan selkoa arvoituksesta, -jonka muka olin vallattomuuksissani pukenut suutarimajatalon verhoon. - -Mutta jos he olisivat voineet nähdä sydämeeni, niin eivät olisi -löytäneet sieltä yhtään vallattomuutta. Se totuus, joka sisältyy -tähän vanhaan lausumaan »Tiedon lisääntyminen on levottomuuden -lisääntymistä», oli satuttanut minua koko voimallansa, ja mitä enemmän -minä ponnistelin järjestelläkseni ja omaksuakseni mitä olin nähnyt, -sitä huonommin siinä onnistuin; lopulta minun täytyi tyytyä hiljaiseen -jälkivaikutukseen. Tavanomainen elämä otti minut jälleen valtoihinsa, -ja minä tunsin oloni vihdoin aivan miellyttäväksi, kun ystävällinen -seurustelu, minulle soveliaiden tietojen lisääntyminen ja eräänlainen -käden harjaantuminen askarruttivat minua vähemmän merkittävällä, mutta -voimiini paremmin soveltuvalla tavalla. - -Erittäin miellyttävä ja minulle terveellinen oli tutustumiseni -Breitkopfin perheeseen. Bernhard Christoph Breitkopf, perheen -varsinainen perustaja, joka oli saapunut Leipzigiin köyhänä -kirjanpainajakisällinä, oli vielä elossa ja asui Kultaisessa karhussa, -Neumarktin varrella sijaitsevassa melkoisessa rakennuksessa, Gottsched -asuinkumppaninansa. Hänen poikansa, Johann Gottlob Immanuel, oli -hänkin mennyt jo aikoja sitten naimisiin ja oli useiden lasten isä. -Osan melkoista omaisuuttansa he luulivat käyttävänsä parhaimmalla -tavalla, kun rakensivat taloansa vastapäätä toisen, Hopeisen karhun, -joka suunniteltiin itse kantataloa korkeampi ja avarampi. Minä -tutustuin perheeseen juuri taloa rakennettaessa. Vanhin veli lienee -ollut muutamia vuosia minua vanhempi, hyvärakenteinen nuori mies, joka -harrasti musiikkia ja oli tottunut hyvin käsittelemään sekä flyygeliä -että viulua. Toinen veli, vilpitön, kelpo sielu, hänkin musikaalinen, -elähdytti yhtä hyvin kuin vanhinkin useasti toimeenpantuja -konsertteja. He molemmat, samoinkuin vanhemmat ja sisaretkin, olivat -minulle suopeat; minä olin heidän apunansa taloa rakennettaessa ja -viimeisteltäessä, sisustettaessa ja siihen muutettaessa, ja tulin -siten käsittämään monia sellaiseen asiaan liittyviä seikkoja; -samalla minulla oli tilaisuutta nähdä Oeserin oppeja sovellettuina -käytäntöön. Uudessa talossa, jonka siten näin syntyvän, minä olin -usein vieraana. Me askartelimme paljon yhdessä, ja vanhin sävelsi -muutamia minun laulujani, jotka painettuina olivat varustetut hänen -nimellään, mutta ei minun, ja jotka ovat jääneet vähän tunnetuiksi. -Minä olen valikoinut niistä paremmat ja sijoittanut ne muiden pienten -runoelmieni joukkoon. Nuorukaisten isä oli keksinyt tai täydellistänyt -nuottienpainamistaidon. Hän salli minun käyttää hyväkseni kaunista, -enimmälti kirjapainotaidon alkuperää ja kehittymistä käsittelevää -kirjastoa, joten minä hankin itselleni joitakin tietoja siltä alalta. -Lisäksi minä löysin sieltä muinaisaikaisia aiheita esittäviä hyviä -vaskipiirroksia ja jatkoin siinäkin suhteessa opintojani, jotka -edistyivät sitäkin enemmän, kun melkoinen rikkipainoskokoelma oli -muuton aikana joutunut epäjärjestykseen. Minä toimitin sen jälleen -kuntoon niin hyvin kuin osasin, ja jouduin siten pakostakin käyttämään -apunani Lippertin ja muiden teoksia. Eräältä lääkäriltä, tohtori -Reicheliltä, joka hänkin oli saman talon asukkaita, minä aika ajoin -kysyin neuvoa, koska tunsin itseni huonovointiseksi, joskaan en -sairaaksi, ja niin me vietimme yhdessä hiljaista, miellyttävää elämää. - -Tässä talossa minä sain vielä erään toisenlaisenkin tuttavan. -Ullakkokamariin näet muutti vaskenpiirtäjä Stock. Hän oli Nürnbergistä -kotoisin, erittäin ahkera ja töissään tarkka ja kunnollinen mies. -Samoinkuin Geyser piirsi hänkin Oeserin piirustusten mukaan suurempia -ja pienempiä levyjä, jotka tulivat yhä enemmän käytäntöön romaaneja -ja runoja julkaistaessa. Hänen piirtimensä teki erittäin siistiä -jälkeä, joten teos nousi etsausliuoksesta melkein täysin valmiina -ja hänen tarvitsi vain sitä hieman korjata hyvin käsittelemällänsä -kaivertimella. Hän suunnitteli tarkoin, kuinka kauan levy tulisi häntä -askarruttamaan, ja mikään ei kyennyt keskeyttämään hänen työtänsä, -ellei hän ollut suorittanut päivän tehtäväksi asettamaansa työmäärää. -Niin hän istui leveän pöytänsä ääressä ison päätyikkunan luona, -erittäin siistissä tuvassa, jossa vaimo ja kaksi tytärtä olivat hänen -kotoisena seuranansa. Viimeksimainituista on toinen onnellisissa -naimisissa ja toinen on oivallinen taiteilijatar; he ovat elinikäni -pysyneet minun ystävinäni. Minä jaoin nyt aikani ylempien ja alempien -kerrosten kesken ja kiinnyin kovin mieheen, joka oli vääjäämättömän -uuttera erinomaisen leikkisä ja itse hyvänluontoisuus. - -Minua viehätti tämän taidelajin siisti tekniikka, ja minä liityin hänen -seuraansa valmistaakseni jotakin samantapaista. Harrastukseni oli -jälleen suuntautunut maisemiin, jotka yksinäisillä kävelyretkilläni -näyttivät minusta huvittavilta, sinänsä saavutettavilta ja -taideteoksissa käsitetlävämmiltä kuin inhimillinen hahmo, joka minua -säikytti. Niinpä syövytinkin hänen johdollansa erinäisiä Thielen ja -muiden kuvaamia maisemia, ja vaikka teokset olivatkin harjaantumattoman -käden tuotteita, ne sentään saivat aikaan joltisenkin vaikutuksen ja -herättivät katselijoissa suopeita mielialoja. Laattojen pohjustus, -niiden siveleminen, raavinta ja vihdoin syövyttäminen tarjosi -monenlaista askarrusta, ja minä olin pian ehtinyt niin pitkälle, -että kykenin monissa seikoissa mestariani avustamaan. Minulta ei -puuttunut syövyttämisen edellyttämää tarkkaavaisuutta, ja harvoin -mikään epäonnistui; mutta minä en ollut kyllin varovainen suojatakseni -itseäni niiltä vahingollisilta huuruilta, joita sellaisissa tapauksissa -yleensä kehittyy, ja ne lienevät olleet osaltansa aiheuttamassa -niitä vaivoja, joista myöhemmin jonkin aikaa kärsin. Näiden töiden -lomissa suoritettiin toisinaan puupiirroksiakin, jotta kaikki tulisi -koetelluksi. Minä valmistin erinäisiä pieniä koristekuvia ranskalaisten -mallien mukaan, ja monet niistä havaittiin kelvollisiksi. - -Sallittakoon minun tässä vielä muistella eräitä miehiä, jotka -asuivat Leipzigissä tai oleskelivat siellä lyhyen ajan. Piirikunnan -veronkantaja Weisse, mies parhaassa iässään, hilpeä, ystävällinen ja -avulias, voitti meidän kiintymyksemme ja kunnioituksemme. Me tosin -emme tahtoneet tunnustaa hänen teatterikappaleitansa ehdottomasti -mallikelpoisiksi, mutta sallimme niiden sentään itseämme ihastuttaa, -ja hänen oopperansa, joihin Hiller loi kevyellä tavallansa eloa, -huvittivat meitä kovin. Hampurilainen Schiebeler kulki samaa latua -ja hänen teoksensa »Lisuart ja Dariolette» saavutti sekin meidän -suosiomme. Eschenburg, kaunis nuori mies, ainoastaan hieman meitä -vanhempi, kunnostautui eduksensa opiskelijoiden joukossa. Zachariae -suvaitsi viipyä muutamia viikkoja luonamme ja aterioi, veljensä -neuvosta, samassa pöydässä kuin me. Me pidimme, kuten oikeus ja kohtuus -olikin, kunniana, kun saimme tehdä vieraamme mieliksi tarjoamalla -pari erikoista ruokalajia, runsaamman jälkiruoan tai valikoidumpaa -viiniä, ja hän, kookas, hyvärakenteinen, mukava mies, ei salannut -hyvään ateriaan kohdistuvaa kiintymystänsä. Lessing saapui erääseen -aikaan, jolloin meillä oli mielessämme, mitä lieneekään ollut; me -emme suvainneet lähteä minnekään hänen tähtensä, jopa karttelimmekin -niitä paikkoja, jonne hän saapui, luultavasti sen vuoksi, että pidimme -itseämme liian hyvinä seisomaan syrjässä emmekä voineet mitenkään -vaatia pääsyä hänen lähempään tuttavuuteensa. Tämä hetkellinen -typeryys, joka ei kumminkaan ole mikään harvinaisuus vaateliaissa ja -oikukkaissa nuorukaisissa, tosin myöhemmin kosti itsensä, kun näet -minä en tullut milloinkaan silmin näkemään tuota erinomaista ja mitä -suurimmassa määrin arvossa pitämääni miestä. - -Kaikissa taidetta ja muinaisaikaa koskevissa harrastuksissa jokainen -kuitenkin piti aina silmällä Winckelmannia, jonka kunto tunnustettiin -isänmaassa ihastunein mielin. Me luimme ahkerasti hänen teoksiansa -ja yritimme perehtyä niihin olosuhteisiin, joiden vallitessa hän oli -ensimmäiset kirjoittanut. Me löysimme niistä useita mielipiteitä, jotka -näyttivät olevan Oeseriltä peräisin, vieläpä viimeksimainitun laatuisia -leikkipuheita ja päähänpistojakin, emmekä hellittäneet, ennenkuin -olimme muodostaneet suunnittaisen käsityksen niistä oloista, joissa -nämä merkilliset ja toisinaan kuitenkin varsin arvoitukselliset teokset -olivat syntyneet. Erikoisen tarkkaa lukua emme asiasta kumminkaan -pitäneet, sillä nuoriso kaipaa pikemmin virikkeitä kuin opetusta, -ja tämä ei ollut viimeinen kerta, jolloin sain kiittää sibyllan -kirjoituksia huomattavan sivistyksellisen tason saavuttamisesta. - -Kirjallinen elämä oli silloin kauniissa vaiheessa, eteviä henkilöitä -kohdeltiin vielä kunnioittavasti, joskin Klotzin aiheuttamat kahakat -ja Lessingin kiistat jo viittasivat siihen, että tämä kausi tulisi -pian päättymään. Winckelmann nautti sellaista yleistä, eittämätöntä -kunnioitusta, ja tunnettua on, kuinka arka hän oli kaikelle -julkisuudessa esiintyvälle, mikä ei näyttänyt olevan hänen hyvin -tunnetun arvonsa mukaista. Kaikki aikakauskirjat ylistivät häntä -yksimielisesti, arvokkaammat matkustavaiset palasivat oppia saaneina -ja ihastuneina hänen luotansa, ja hänen esittämänsä uudet näkökannat -levisivät tieteeseen ja elämään. Dessaun ruhtinas oli voittanut -itselleen samanlaisen kunnioituksen. Nuorena, hyvin ja jalosti -ajattelevana, hän oli matkoillaan ja muuten osoittautunut erittäin -miellyttäväksi mieheksi. Winckelmann oli häneen ylen ihastunut ja -käytteli hänestä puhuessaan mitä kauneimpia lisänimiä. Siihen aikaan -ainoalaatuisen puiston järjestäminen, rakennustaiteeseen kohdistuva -harrastus, jota von Erdmannsdorf toiminnallansa tuki, puhui kaiken -muun ohella hyvää ruhtinaasta, joka toisille loistavana esimerkkinä -ollen lupasi palvelijoille ja alamaisille kultaista aikakautta. Nyt me -nuoret miehet saimme suureksi iloksemme kuulla, että Winckelmannin piti -palata Italiasta, käydä ystävänsä ruhtinaan luona, poiketa matkallaan -Oeseriä tapaamassa ja niinmuodoin tulla meidänkin näköpiiriimme. Me -emme ollenkaan odottaneet pääsevämme hänen kanssaan keskustelemaan, -mutta toivoimme hänet näkevämme, ja koska siinä iässä mielellään -tehdään jokaisesta aiheesta huviretki, niin olimme jo sopineet siitä, -että lähtisimme ratsain ja vaunuissa Dessauhun, aikoen kauniissa, -taiteen kunniaan kohottamassa seudussa, hyvin hallitussa ja samalla -ulkonaisesti kaunistetussa maassa erinäisissä paikoissa väijyskellä -saadaksemme omin silmin nähdä noiden meitä verrattomasti etevämpien -miesten siellä käyskelevän. Oeser itse oli ihan haltioissaan, kun -tuota vain ajattelikin, ja ikäänkuin salama kirkkaalta taivaalta iski -keskuuteemme tieto Winckelmannin kuolemasta. Muistan vielä paikan, -missä sen ensi kerran kuulin: Pleissenburgin pihalla, lähellä sitä -pientä porttia, josta tapasimme nousta Oeserin luo. Vastaani tuli eräs -oppilastoveri, joka sanoi, ettei Oeser ollut tavattavissa, ja ilmoitti -syyn. Tuo kamala tapahtuma sai aikaan suunnattoman vaikutuksen; syntyi -yleinen valitus ja voivotus, ja miehen varhainen kuolema kiihti hänen -elämänsä arvoon kohdistuvaa tarkkaavaisuutta. Ehkäpä hänen toimintansa, -jos hän olisi sitä jatkanut korkeampaan ikään saakka, ei olisikaan -vaikuttanut niin voimallisesti kuin nyt, kun kohtalo teki hänet, -samoinkuin useat muut erinomaiset henkilöt, erikoisen huomattavaksi -määräämällä hänelle omituisen ja inhan surman. - -Rajattomasti Winckelmannin kuolemaa valittaessani en ollenkaan -aavistanut, että piankin joutuisin olemaan huolissani oman -elämäni vuoksi; terveydentilani näet ei ollut näihin aikoihin -suinkaan kiitettävä. Jo kotoa minä olin saanut mukaani eräänlaisen -sairasluuloisen taipumuksen, joka pikemmin vahvistui kuin heikontui -uuden, enimmältä istuen ja hitaasti käyskellen vietetyn elämän nojalla. -Rinnan kipu, jota Auerstädtin onnettomuuden jälkeen silloin tällöin -tunsin ja joka kerran ratsun selästä syöksyttyäni oli huomattavasti -äitynyt, sai minut alakuloiseksi. Sopimaton ruokajärjestys pilasi -ruoansulatukseni, väkevä Merseburgin olut himmensi aivoni, ja kahvi, -joka varsinkin kerman keralla aterian jälkeen nautittuna herätti -minussa aivan erikoisen tummia mielialoja, herpaisi sisäelimeni ja -tuntui kerrassaan lakkauttavan niiden toiminnat, joten olin senvuoksi -kovin peloissani voimatta kumminkaan ryhtyä noudattamaan järkevämpää -elämäntapaa. Mielialani, joita tukemassa olivat riittävät nuoruuden -voimat, häilyivät hillittömän hilpeyden ja apean epämieluisuuden tunnon -välimaalla. Siihen aikaan oli lisäksi alettu käyttää kylmiä kylpyjä, -joita ehdottomasti suositeltiin. Tuli maata kovalla vuoteella, kevyen -peiton alla, joten säännöllinen huokosten toiminta kerrassaan estyi. -Tämän ja muiden, väärinymmärretyistä Rousseaun ehdotelmista johtuvien -hullutusten piti muka saattaa meidät lähemmäksi luontoa ja pelastaa -meidät tapainturmeluksesta. Noudattamalla valikoimatta ja järjettömästi -vaihdellen kaikkia mainittuja neuvoja joutuivat useat henkilöt kokemaan -mitä suurinta vahinkoa, ja minä kiusasin hyvää elimistöäni siinä -määrin, että siihen sisältyvät eri järjestelmät lopulta välttämättä -tekivät salaliiton ja nousivat kapinaan kokonaisuutta pelastaakseen. - -Eräänä yönä minä heräsin ankaraan verensyöksyyn, ja olin vielä siinä -määrin voimissani ja tajuissani, että voin herättää huonekumppanini. -Kutsuttiin tohtori Reichel, joka mitä ystävällisimmin minua auttoi, ja -niin minä häilyin päiväkausia elämän ja kuoleman vaiheilla, ja alkavan -parantumisen ilokin himmentyi sen vuoksi, että tuon purkautuman aikana -oli muodostunut kaulan vasemmalle puolelle paise, joka ehdittiin -havaita vasta nyt, vaaran mentyä ohi. Paraneminen on kuitenkin aina -miellyttävä ja ilahduttava asia, vaikka se tapahtuukin hitaasti ja -vaivalloisesti, ja koska luonto oli minussa auttanut itseänsä, niin -minä näytin nyt muuttuneen toiseksi ihmiseksi; minä näet olin muuttunut -hilpeämmäksi kuin pitkiin aikoihin ja olin iloinen tuntiessani sisäisen -olemukseni vapaaksi, joskin minua ulkonaisesti uhkasi pitkäaikainen -kärsimys. - -Erikoisesti minua tänä aikana rohkaisi se, että näin, kuinka monet -oivalliset miehet olivat ansaitsemattani minuun kiintyneet. Sanon -ansaitsemattani, sillä heidän joukossaan ei ollut yhtäkään, jota -en ollut rasittanut ilkeillä oikuilla, ei yhtäkään, jota en olisi -sairaalloisen itsepäisyyteni vuoksi useita kertoja loukannut, vieläpä -oman vääryyteni tunnossa joitakin aikoja uppiniskaisesti kartellutkin. -Tuo kaikki oli unohdettu; he kohtelivat minua mitä lempeimmin ja -kokivat minua huvittaa juttelemalla kanssani osaksi huoneessani, osaksi -ulkona, niin pian kuin sain neljän seinän sisältä poistua. He lähtivät -kanssani ajeluretkille, kestitsivät minua luonansa maalla, ja näytti -siltä, kuin toipuisin piankin. - -Näistä ystävistä mainitsen ennen kaikkea silloisen Leipzigin -raatimiehen, myöhemmin pormestarin, tohtori Hermannin. Niiden -pöytäkumppanien joukossa, joihin Schlosser minut tutustutti, hän oli -se, johon aina suhtauduin samoin. Hänet sopi varmaan lukea uutterimpien -akadeemisten kansalaisten joukkoon. Hän kävi mitä säännöllisimmin -luennoillansa, ja hänen ahkeruutensa pysyi aina tasaisena. Minä näin -hänen askel askeleita, vähääkään suunnastansa poikkeamatta, saavuttavan -tohtorinarvon ja kohoavan sitten asessoriksi minkään seikan tuntumatta -hänestä vaivalloiselta ja vauhdin ollenkaan liiaksi kiihtymättä tai -hidastumatta. Hänen leppoisa luonteensa veti minua puoleensa, hänen -opettavat keskustelunsa kiinnittivät mieltäni; luulenpa tosiaankin -iloinneeni hänen säännöllisestä uutteruudestansa etupäässä sen vuoksi, -että ajattelin saavani tunnustukseni ja kunnioitukseni nojalla omaksua -ainakin osan niistä ansioista, joista en kuitenkaan voinut itse -ylpeillä. - -Yhtä säännöllinen kuin tehtäviensä hoitamisessa hän oli kykyjensä -harjoittamisessa ja huviensa nauttimisessa. Hän soitti varsin -taitavasti flyygeliä, kuvasi aistikkaasti luonnon aiheita ja yllytti -minua tekemään samoin. Niinpä minä jäljensinkin hänen menetelmäänsä -käyttäen harmaalle paperille mustalla ja valkoisella liidulla monta -Pleissen pajukkoa ja monta tämän hiljaisen veden somaa sopukkaa aina -samalla kaihomielin askarrellen omissa mielijohteissani. Hän osasi -vastata toisinaan naurettavaan käyttäytymiseeni hilpein pilanteoin, -ja minä muistan useita toistemme seurassa viettämiämme hupaisia -hetkiä. Niinpä hän kutsui minut leikkisän juhlallisesti luoksensa -ilta-aterialle, missä me erikoista säädyllisyyttä noudattaen -vahakynttilän valossa kahden kesken nautimme niinsanotun raatijäniksen, -joka oli luonnossa maksettuna virkapalkkana juossut hänen keittiöönsä, -suvaiten höystää ateriaa monilla Behrischin tyyliin leikatuilla -kokkapuheilla ja viinin väellä. Tuolle oivalliselle ja edelleenkin -uutterasti tointansa hoitavalle miehelle, joka tosin aavistetussa, -mutta koko laajuudeltansa arvaamattomassa sairaudessani soi minulle -mitä uskollisimmin apuansa, luovutti minulle aina vapaata aikaansa ja -osasi kirkastaa synkkää tuokiota palauttamalla mieleen aikaisempia -hilpeitä hetkiä, tunnustan yhä vielä vilpittömän kiitollisuuteni ja -olen iloinen saadessani pitkien aikojen kuluttua tehdä sen julkisesti.. - -Tämän arvoisan ystävän ohella minua erikoisesti hoivasi bremeniläinen -Gröning. Minä olin vasta hiljattain häneen tutustunut, ja hänen -hyväntahtoisuutensa ilmeni minulle vasta onnettomuuden sattuessa; -minä tunsin tämän suopeuden arvon sitä elävämmin, kun ei kukaan hevin -pyri lähempään yhteyteen sairaan henkilön kanssa. Hän teki kaikkensa -minua huvit taakseen, estääkseen minua painumasta omaa olotilaani -koskeviin mielihauteisiin ja kuvaillen ja lupaillen minulle pikaista -parantumista ja tervettä toimintakykyä. Elämän varrella olen sittemmin -useasti iloinnut kuullessani, kuinka hyödylliseksi ja onnea tuottavaksi -tämä erinomainen mies on osoittautunut hoitaessaan kotikaupunkinsa -tärkeimpiä asioita. - -Ystäväni Horn osoitti hänkin nyt lakkaamatta kiintymystänsä ja -huomaavaisuuttansa. Koko Breitkopfin talo, Stockin perhe ja monet -muut kohtelivat minua kuin läheistä sukulaista, ja niin vaikutti -lukuisten ystävällisten ihmisten hyväntahtoisuus mitä hienotunteisimmin -lievittävästi minun olotilaani. - -Seikkaperäisemmin on minun tässä sentään mainittava eräs mies, jonka -tulin tuntemaan vasta tänä aikana ja jonka opettavainen seura siinä -määrin minut tenhosi, että tosiaankin unohdin murheellisen tilani. -Hän oli Langer, myöhemmin kirjastonhoitaja Wolfenbüttelissä. Tätä -erittäin oppinutta ja monitieteistä miestä ilahdutti minun palava -tiedonjanoni, joka nyt sairaalloisen herkkyyden vuoksi ilmeni -kerrassaan kuumeentapaisena. Hän koki minua tyynnyttää selvien -harkintojen nojalla, ja minä saan kiittää hänen tosin lyhytaikaista -seuraansa paljostakin, kun hän näet osasi monella muotoa minua opastaa -ja huomauttaa, mihin minun oli juuri sinä aikana suuntauduttava. -Minä tunsin olevani sitäkin suuremmassa kiitollisuudenvelassa tälle -merkittävälle miehelle, kun seurani saattoi hänet jossakin määrin -vaaralle alttiiksi; kun näet hän sai Behrischin jälkeen hovimestarin -viran nuoren kreivi Lindenaun luona, niin vanha kreivi asetti -nimenomaiseksi ehdoksi, ettei uusi kasvattaja saanut seurustella -kanssani. Langerin teki kovin mieli tutustua sellaiseen vaaralliseen -olentoon ja hän tiesi kohdata minut useasti jossakin vieraassa -paikassa. Hän kiintyi minuun pian ja menetteli viisaammin kuin -Behrisch: nouti minut yön aikaan, me lähdimme yhdessä kävelemään, -keskustelimme mielenkiintoisista asioista, ja minä saattelin hänet -vihdoin aina hänen lemmittynsä ovelle saakka; tämä ulkonaisesti -ankaralta näyttävä, vakava, tieteellinen mies näet ei ollut voinut -välttää erään erittäin rakastettavan naishenkilön verkkoja. - -Minä olin jo joitakin aikoja sitten vieraantunut saksalaisesta -kirjallisuudesta ja samalla omista runollisista yrityksistäni ja -käännyin jälleen, kuten sellaisessa autodidaktisessa kiertokulussa -helposti käy, rakkaiden vanhanajan kirjailijain puoleen, jotka yhä -vielä rajoittivat henkisten toivelmieni näköpiiriä ikäänkuin kaukaiset, -ääriviivoiltaan ja ainemääriltään selvät, mutta osiltansa ja sisäisiltä -suhteiltansa tuntemattomat sinivuoret. Minä tein vaihtokauppaa Langerin -kanssa: luovutin hänelle kokonaisia koreja saksalaisia runoilijoita ja -arvostelijoita saaden sensijaan joukon kreikkalaisia kirjailijoita, -joiden käyttelyn piti minua virkistää, miten hitaasti toipumiseni -tulisikin edistymään. - -Ystävysten toisillensa suoma luottamus kehittyy yleensä asteittain. -Keskinäinen sopusointuisuus ilmenee aluksi yhteisissä askarruksissa -ja harrasteluissa; sitten ulottuvat tiedonannot entisiin ja nykyisiin -intohimoihin, erittäinkin rakkausseikkailuihin; mutta sitäkin syvemmät -siteet punoutuvat suhteen pyrkiessä täydellisyyteensä: uskonnolliset -vakaumukset, sydämen asiat, jotka kohdistuvat katoamattomaan, -muodostavat ystävyyssuhteen perustuksen ollen samalla sen huipun -koristeena. - -Kristillinen uskonto häilyi oman historiallispositiivisen olemuksensa -ja puhtaan deismin välillä, ja viimeksimainitun, joka perustui -siveellisyyteen, piti vuorostaan luoda moraalin perustus. Luonteiden -ja ajatustapojen erilaisuus ilmeni tällöin lukemattomin vivahduksin, -varsinkin kun asiaan vaikutti vielä eräs ratkaiseva eroavaisuus: -kun heräsi kysymys, missä määrin järki ja missä määrin tunne voi -ja sai olla sellaisissa vakaumuksissa osallisena. Vilkkaimmat ja -henkevimmät miehet osoittautuivat tässä tapauksessa perhosiksi, -jotka toukkatilaansa ajattelematta heittävät yltänsä sen koteron, -jonka suojassa ovat kehittyneet orgaaniseen täydellisyyteensä. -Toisia, mieleltään uskollisempia ja vaatimattomampia, sopi verrata -kukkasiin, jotka kauneimpaan kukoistukseensa ehdittyäänkään eivät -tempaudu irti juurestaan, emärungostaan, vaan juuri tämän läheisen -yhteenkuuluvaisuutensa nojalla kypsyttävät halutun hedelmän. Langer -kuului viimeksimainittuun lajiin, sillä vaikka olikin oppinut mies ja -erinomainen kirjallisuudentuntija, hän sittenkin voi asettaa Raamatun -kaikkien perinnäisten teosten joukossa erikoiselle sijalle ja pitää -sitä peruskirjana, jonka nojalla yksin voimme esittää siveellisen -ja henkisen sukupuumme. Hän kuului niihin, jotka eivät tahdo voida -tajuta välitöntä suhdetta suureen maailmojen Jumalaan, ja senvuoksi -hän välttämättä tarvitsi välitystoimintaa, jonka vertauskuvia hän -oli keksivinään kaikkialla, maallisissa ja taivaallisissa olioissa. -Hänen miellyttävää ja johdonmukaista esitystänsä kuunteli kernaasti -nuori mies, joka sairauden maallisista asioista erottamana erittäin -mielellään suuntasi eloisan henkensä taivaallisiin asioihin. Koska olin -Raamattuun hyvin perehtynyt, tuli nyt kysymykseen ainoastaan usko, sen -jumalalliseksi julistaminen, mitä olin tähän saakka inhimillisesti -kunnioittanut, ja se oli minulle sitäkin helpompaa, kun olin tähän -kirjaan ensi kertaa perehtyessäni pitänyt sitä jumalallisena. -Kärsivälle, tunnoiltansa aralle, jopa heikollekin, evankeliumi oli -niinmuodoin tervetullut, ja vaikka Langer olikin uskoinensa erittäin -järkevä mies ja korosti nimenomaisesti sitä, ettei saa sallia tunteen -vallita, ei antautua haaveilun eksytykseen, en kumminkaan olisi oikein -tietänyt, miten käsitellä Uutta Testamenttia tunteettomasti ja ilman -innostusta. - -Sellaisissa keskusteluissa me vietimme paljon aikaa, ja hän mielistyn -minuun, uskolliseen ja hyvin valmistuneeseen käännyttämäänsä siinä -määrin, että arvelematta uhrasi minulle useita kaunoiselleen määrättyjä -hetkiä, joutuipa vielä vaaraan tulla ilmiannetuksi ja kuten Behrisch -isäntänsä karsauden esineeksi. Minä puolestani osoitin hänelle mitä -suurinta kiitollisuutta, ja jos se, mitä hän hyväkseni teki, olisi minä -aikana hyvänsäkin ollut kallisarvoista, niin silloisessa tilassani sen -täytyi olla minulle mitä suurimman kunnioituksen veroista. - -Mutta koska yleensäkin sielujen sopusoinnun ollessa henkisimmässä -vireessänsä maailmanolojen karut soraäänet puhkeavat väkivaltaisimmin -ja rajuimmin kuuluviin ja salaisuudessa alinomaa vaikuttava -vastakohtaisuus, yht’äkkiä ilmaantuen, vaikuttaa sitäkin tuntuvammin, -niin ei minunkaan pitänyt päästä opettajani Langerin peripateettisesta -koulusta sitä ennen kokematta erästä, ainakin Leipzigin oloissa -omituista tapausta, nimittäin ylioppilaitten aiheuttamaa kahakkaa, -jonka alkuvaiheet olivat seuraavat. Nuoret henkilöt olivat joutuneet -riitaan kaupungin sotilaiden kanssa, ja asia ei ollut sujunut ilman -käsikähmää. Useat ylioppilaat liittoutuivat kostaakseen kärsimänsä -loukkaukset. Sotilaat vastustivat itsepintaisesti, ja erittäin -tyytymättömät akadeemiset kansalaiset olivat aluksi häviöllä. Nyt -kerrottiin arvossapidettyjen henkilöiden kiittäneen ja palkinneen -voittajia heidän urhoollisesta vastarinnastansa, ja tämä seikka kiihti -voimallisesti nuorekasta kunniantuntoa ja kostonhimoa. Kerrottiin -julkisesti, että seuraavana iltana piti rikottaman ikkunoita, ja -muutamien ystävien jotka toivat minulle tiedon siitä, että tosiaankin -tulisi niin tapahtumaan, täytyi viedä minut paikalle, koska nuorisoa -ja suuria joukkoja ainakin vetää puoleensa vaara ja melske. Alkoi -todellakin merkillinen näytelmä. Muuten tyhjän kadun toisella reunalla -oli väkeä, joka ihan rauhallisena, meluamatta ja liikehtimättä -odotti, mitä tuleman piti. Tyhjää ajotietä asteli tusinan verta -nuoria miehiä edestakaisin, näennäisesti mitä maltillisimpina; mutta -kysymyksessäolevan talon kohdalle tultuansa he ohikulkiessaan heti -heittivät kiviä ikkunoihin tehden sen useaan kertaan mennen tullen, -niin kauan kuin ruudut vielä helisivät. Yhtä rauhallisesti tapahtui -sitten kaikki muukin, ja asiasta ei johtunut sen enempää. - -Akadeemisten suurtöiden siten kimeästi korvaan kaikuessa minä -syyskuussa 1768 lähdin Leipzigistä erään vuokra-ajurin mukavissa -vaunuissa ja muutamien tuttavieni luotettavain henkilöiden seurassa. -Auerstädtin tienoilla minä muistelin aikaisempaa onnettomuustapausta -osaamatta aavistaa, millainen suurempi vaara minua tulisi monien -vuosien kuluttua sieltä käsin uhkaamaan, enempää kuin Gothassa, missä -oppaan johtamina katselimme linnaa, tiesin stukkokoristeisessa salissa -ajatella, että juuri siinä paikassa piti tuleman osakseni paljon armoa -ja ystävällisyyttä. - -Mitä lähemmäksi kotikaupunkiani ehdin, sitä mietteliäämmin painuin -muistelemaan, millaisissa oloissa, millaisin mahdollisuuksin ja -toivelmin olin kotoa lähtenyt, ja erittäin lamaava oli se tunto, että -nyt palasin ikäänkuin haaksirikkoisena. Kun en kumminkaan tietänyt -erikoisemmin itseäni soimata, osasin jokseenkin mieleni rauhoittaa, -mutta jälleennäkeminen ei sittenkään tapahtunut aivan tyynesti. -Sairauden kiihdyttämä ja lisäämä luontainen vilkkauteni aiheutti -kiivaan kohtauksen. Minä lienen näyttänyt huonommalta kuin itse -tiesinkään; en näet ollut pitkiin aikoihin kysynyt neuvoa kuvastimelta, -ja kukapa ei itseensä tottuisi! Lyhyesti sanoen: sovittiin kaikessa -hiljaisuudessa siitä, että hankittaisiin erinäisiä tietoja vasta -myöhemmin vähin erin ja sallittaisiin minun ennen kaikkea päästä sekä -ruumiillisesti että henkisesti hieman rauhoittumaan. - -Sisareni liittyi kohta seuraani, ja aikaisemmin hänen kirjeistänsä -saamieni tietojen lisäksi kuulin nyt yksityiskohtaisemmin ja tarkemmin -perheen olosuhteista ja tilasta. Isäni oli minun lähdettyäni -kohdistanut koko didaktisen harrastelunsa sisareeni ja täysin -suljetussa, rauhan turvaamassa ja vuokralaisistakin vapaassa talossa -riistänyt häneltä melkein kaikki mahdollisuudet hieman liikkua ja -virkistyä kodin ulkopuolella. Hänen täytyi harjoitella vuorotellen -ranskan-, italian- ja englanninkieltä ja sen ohella isä pakotti hänet -suuren osan päivää istumaan klaveerin ääressä soittoa harjoittelemassa. -Kirjoittamistakaan ei saanut laiminlyödä, ja minä olinkin jo -aikaisemmin huomannut isän johtaneen minulle lähetettävien kirjeiden -sepittämistä ja toimittaneen sisareni kynän välityksellä oppejansa -minulle. Sisareni oli nyt ja edelleenkin olento, jota on mahdoton -määritellä, mitä eriskummallisin sekoitus ankaruutta ja hellyyttä, -itsepintaisuutta ja myöntyväisyyttä, jotka ominaisuudet vaikuttivat -milloin yhtyneinä, milloin tahdon ja taipumuksen erillistäminä. Niinpä -hän olikin minusta nähden kauhealla tavalla suunnannut tylyytensä -isään, jolle ei antanut anteeksi, että hän oli kuluneiden kolmen vuoden -aikana estänyt tai katkeroittanut ylen monta viatonta iloa, ja jonka -hyvistä ominaisuuksista hän ei tahtonut tunnustaa yhtään ainoata. -Hän teki kaikki, mitä isä käski, mutta mitä vastenmielisimmin. Hän -toimi totuttuun tapaan, suorittamatta yhtään enempää tai vähempää. -Rakkaudesta tai ystävällisyydestä hän ei suostunut mitään tekemään, -ja tämä seikka oli ensimmäisiä niistä, joiden vuoksi äitini salaa -keskustellessamme lausui valittelunsa. Mutta koska sisareni oli -siinä määrin rakkautta kaipaava kuin inhimillinen olento konsanaan, -niin hän kohdisti koko kiintymyksensä minuun. Minun hoitamistani ja -huvittamistani koskeva huolenpito vaati kaiken hänen aikansa; hänen -leikkikumppaniensa, joita hän vallitsi asiaa ollenkaan ajattelematta, -täytyi heidänkin keksiä kaikenlaista ollakseen minulle mieliksi ja -lohdutukseksi. Yrittäessään minua ilahduttaa hän oli kekseliäs, -kehittelipä kujeellista huumoriakin, jota en ollut hänessä milloinkaan -ennen huomannut ja joka hänelle erittäin hyvin sopi. Meidän kesken -kehittyi pian salakieli, jota käyttäen voimme puhua kenestä hyvänsä -toisten 'meitä ymmärtämättä, ja hän viljeli tuota mongerrusta usein -sangen uskaliaasti vanhempien läsnäollessa. - -Isäni eleli sangen mukavasti. Hän voi hyvin, käytti suuren osan -päivää sisareni opettamiseen, kirjoitti matkakertomustansa ja kulutti -enemmän aikaa luuttunsa virittämiseen kuin sen soittamiseen. Samalla -hän salasi, niin hyvin kuin voi, mieliharminsa, jonka aiheena oli se -seikka, että hän reippaan, toimeliaan, kohta tohtoriksi ja määrättyä -elämänuraa kulkemaan ehtivän pojan asemesta näki edessään sairaan -olennon, joka näytti kärsivän sielullisesti vielä enemmän kuin -ruumiillisesti. Hän ei salannut toivomustansa, että parannuksellaolosta -tulisi loppu; mutta varsinkin täytyi varoa ilmaisemasta hänen kuultensa -mitään synkkämielisiä ajatuksia, koska ne saattoivat hänet kiivastuttaa -ja katkeroittaa. - -Luonnostaan erittäin vilkas ja hilpeä äitini eleli näissä oloissa -erittäin ikäviä päiviä. Vähäiset taloustoimet olivat pian -suoritetut. Kelpo naisen aina askarteleva mieli tahtoi löytää -jotakin harrastettavaakin, ja lähimpänä oli uskonto, johon hän -turvautui sitäkin mieluummin, kun hänen parhaat ystävättärensä olivat -sivistyneitä ja hartaita jumalanpalvelijoita, Heidän joukossaan -oli ylinnä neiti von Klettenberg. Hän on sama henkilö, jonka -keskusteluista ja kirjeistä ovat sukeutuneet »Wilhelm Meisteriin» -sisällytetyt kauniin sielun tunnustukset. Hän oli hentorakenteinen, -keskikokoinen; hänen sydämellinen luontainen käytöksensä oli suuren -maailman ja hovin hiomana käynyt sitäkin miellyttävämmäksi. Hänen -erittäin somat vaatteensa muistuttivat herrnhutilaismaista pukua. -Hän oli aina hilpeä ja rauhallinen. Sairauttansa hän piti ohimenevän -maallisen olemassaolonsa välttämättömänä osana, kesti tuskansa mitä -kärsivällisimmin ja oli kivuttomina väliaikoina vilkas ja puhelias. -Hänen mieluisimpana, ehkäpä ainoanakin puheenaiheenansa olivat ne -siveelliset kokemukset, jotka ovat itseänsä huomioitsevan ihmisen -voittona; niihin liittyivät uskonnolliset vakaumukset, jotka erittäin -viehättävällä, jopa nerokkaallakin tavalla käsiteltyinä tulivat hänen -mielestään kysymykseen luonnollisina ja yliluonnollisina. Tarvitaan -tuskin enempää palauttaakseen sellaisten esitysten ystävien mieleen -tuota seikkaperäistä, heidän sieluunsa sepitettyä kuvausta. Hänen -nuoruudesta saakka noudattamansa kehitysura, ylhäinen sääty, jonka -piirissä hän oli syntynyt ja saanut kasvatuksensa, hänen henkinen -vilkkautensa ja omalaatuisuutensa estivät häntä varsin hyvin sopimasta -toisten samaa pelastuksen tietä kulkevien naisten seuraan. Rouva -Griesbach, etevin heistä, tuntui liian tuimalta, kuivakiskoiselta, -oppineelta: hän tiesi, ajatteli ja käsitti enemmän kuin toiset, -jotka tyytyivät tunteensa kehittelemiseen, ja oli senvuoksi heille -kiusallinen, koska jokainen ei voinut eikä tahtonutkaan kuljettaa -mukanansa autuuden tiellä niin suuria varuksia. Sensijaan ilmenivät -useimmat muut hieman yksitoikkoisina, koska noudattelivat määrättyä -oppisanastoa, jota olisi varsin hyvin käynyt vertaaminen myöhempien -hempeätunteisten sanavarastoon. Neiti von Klettenberg kulki omaa -tietänsä molempien äärimmäisyyksien välimaalla ja näytti hieman -itsekylläisesti kuvastelevan itseänsä kreivi Zinzendorfin olemuksessa, -jonka vakaumukset ja vaikutukset todistivat korkeampaa syntyperää -ja ylhäisempää säätyä. Nyt hän löysi minusta mitä tarvitsi: nuoren, -vilkkaan, tuntematonta pelastusta osaltansa tavoittelevan olennon, -joka, vaikka ei voinutkaan pitää itseänsä erinomaisen syntisenä, ei -kumminkaan ollut missään mukavassa olotilassa eikä aivan terve enempää -ruumiiltaan kuin sielultaankaan. Hän iloitsi siitä, mitä luonto oli -minulle antanut, sekä monesta, minkä olin itse itselleni hankkinut. -Ja jos hän myönsikin minulla olevan useita etuja, ei se suinkaan -ollut hänelle nöyryyttävää, ensiksikään hän näet ei aikonut kilpailla -mieshenkilön kanssa ja toiseksi hän uskoi ehtineensä uskonnolliseen -sivistykseen kuuluvissa asioissa paljon minua kauemmaksi. Minun -rauhattomuuteni, kärsimättömyyteni, pyrkimykseni, etsimiseni, -tutkimiseni, mietiskelyni ja epäröimiseni hän selitti omalla -tavallansa eikä salannut minulta vakaumustansa, vaan vakuutti minulle -peittelemättä kaiken johtuvan siitä, ettei minulla ollut lepytettyä -Jumalaa. Minä puolestani olin nuoruudestani saakka uskonut Jumalani ja -minun välisen suhteen olevan varsin hyvän, kuvittelinpa monenlaisten -kokemusten nojalla niinkin, että hän saattoi olla minulle hieman -velkaa, ja olin kyllin uskalias otaksumaan, että minulla oli hänelle -jotakin anteeksiannettavaa. Tämä omahyväisyys perustui rajattoman -hyvään tahtooni, jota hänen mielestäni olisi pitänyt paremmin auttaa. -Helppo on arvata, kuinka usein minä ja ystävättäreni jouduimme tuon -johdosta kiistaan, joka kuitenkin aina päättyi mitä ystävällisimmin ja -monesti, kuten keskusteluni vanhan rehtorin kanssa, tähän ponteen: että -minä olen hupsu poika, jolle täytyy antaa paljonkin anteeksi. - -Koska kaulassa oleva paise minua kovin kiusasi, kun näet lääkäri -ja haavuri aluksi aikoivat kasvannaisen karkoittaa, sitten, kuten -sanoivat, kypsyttää ja vihdoin katsoivat hyväksi sen puhkaista, niin -minun oli pitkät ajat kärsittävä pikemmin hankaluutta kuin kipuja, -vaikka parantumisen loppuaikoina alinomainen syövytyskivellä ja muilla -polttavilla aineilla siveleminen pakostakin sai jokaisen uuden päivän -näyttämään ylen harmilliselta. Lääkäri ja haavuri kuuluivat hekin -lahkolaishurskaitten joukkoon, vaikka olivatkin luonnonlaadultansa -mitä erilaisimmat. Haavalääkäri, solakka, hyvärakenteinen mies, kevyt -ja taitavakätinen, valitettavasti hieman hivutustautinen, osoitti -olotilansa sietämisessä todella kristillistä kärsivällisyyttä eikä -sallinut tautinsa vaikuttaa häiritsevästi ammatin harjoittamiseen. -Lääkäri, käsittämätön, ovelasti silmäilevä, ystävällisesti puheleva, -muuten sekava mies, oli voittanut hurskaiden piirissä aivan erikoisen -luottamuksen. Toimeliaana ja tarkkaavaisena hän lohdutti sairaita; -mutta kaikkein eniten hän laajensi potilaspiiriänsä osaavasti -salavihkaa näyttämällä joitakin salaperäisiä, itse valmistamiansa -rohtoja, joista ei kukaan saanut mitään hiiskua, koska lääkkeiden -anto oli lääkäriltämme ankarasti kielletty. Eräitä jauheita, jotka -lienevät olleet jonkinlaisia ruoansulatusta edistäviä aineita, hän -ei siinä määrin salaillut; mutta siitä tärkeästä suolasta, jota -oli lupa käyttää vain suurimmissa vaaroissa, oli puhe ainoastaan -uskovaisten kesken, joskaan kukaan ei ollut sitä vielä nähnyt eikä -sen vaikutusta kokenut. Herättääkseen ja vahvistaakseen sellaisen -yleislääkkeen mahdollisuuteen kohdistuvaa uskoa lääkäri oli vähänkään -vastaanottavaisuutta havaitessaan suositellut potilaillensa eräitä -mystillisiä kemiallis-alkemistisia kirjoja tehden ymmärrettäväksi, -että niitä ominpäin tutkimalla voi varsin hyvin päästä niin pitkälle, -että sai tuon kalleuden omaksensa, mikä oli sitäkin välttämättömämpää, -kun lääkkeen valmistamistavan ilmoittaminen sekä fyysillisesti -että varsinkin moraalisista syistä oli hankalaa, ja tuon suuren -tuotteen oivaltamiseen, tuottamiseen ja käyttämiseen vaadittiin -luonnon kaikkien salaisuuksien tuntemista, koska se ei ollut mikään -yksityinen, vaan yleinen asia, vieläpä sellainen, että se kaiketi -voitiin tuottaa eri tavoin ja erimuotoisenakin. Ystävättäreni oli -kuunnellut näitä houkuttelevia sanoja. Ruumiin pelastus liittyi -ylen läheisesti sielun pelastukseen; ja voiko osoittaa toisillekaan -suurempaa hyväntekeväisyyttä, suurempaa armeliaisuutta kuin hankkimalla -itselleen välineen, jonka avulla voi monta kärsimystä viihdyttää -ja monta vaaraa torjua? Hän oli jo salaa tutkinut Wellingin teosta -_Opus mago-cabbalislicum_, mutta koska tekijä kohta itse himmentää ja -sammuttaa sytyttämänsä valon, niin neiti von Klettenberg etsi ystävää, -joka olisi hänen seuralaisenansa tässä valon ja pimeyden vaihtelussa. -Vähin ponnistuksin saatiin tämä sairaus minuunkin istutetuksi. Minä -hankin mainitun teoksen, joka kaikkien sellaisten teosten tavalla voi -suoraviivaisesti seurata sukujuurtansa aina uusplatoniseen koulukuntaan -saakka. Teosta tutkiessani pyrin ennen kaikkea mitä tarkimmin -havaitsemaan ne hämärät huomautukset, joiden nojalla tekijä viittaa -kohdasta toiseen luvaten siten ilmaista, mitä salaa, ja merkitsemään -reunaan sellaisten toisiansa selvittävien kohtien sivunumerot. Mutta -niinkin kirja vielä oli varsin hämärä ja käsittämätön; ainoana -voittona oli se, että oppi tuntemaan eräänlaisen sanaston ja saattoi -sitä mielin määrin käytellessään otaksua ainakin jotakin lausuvansa, -joskaan ei ymmärtävänsä. Mainittu teos puhuu sangen kunnioittavasti -edeltäjistänsä, ja niin me innostuimme hankkimaan käsiimme itse -lähteet. Me ryhdyimme nyt tutkimaan Theophrastus Paracelsuksen ja -Basilius Valentinuksen teoksia, samoin Helmontia, Starckeyta ja muita, -joiden suuremmassa tai vähemmässä määrin luontoon ja mielikuvitukseen -pohjautuvia oppeja ja ohjeita me yritimme oivaltaa ja noudattaa. -Minua miellytti erikoisesti _Aurea Calena Homeri_, jonka nojalla -luonto, joskin kenties haaveelliseen tapaan, esitetään kauniisti -yhteenliitettynä, ja niin me uhrasimme, osaksi yksin, osaksi toistemme -seurassa, paljon aikaa näihin eriskummallisuuksiin ja vietimme pitkänä -talvena, jonka aikana minun oli pysyteltävä huoneessa, iltamme erittäin -hupaisesti kolmisin, äitini meidän seurassamme, iloiten näistä -salaisuuksista enemmän kuin olisimme niiden selviämisestä voineet -iloita. - -Minua oli kuitenkin vielä odottamassa ankara koettelemus. Häiriytynyt -ja voipa sanoa ajoituin tuhoutunut ruoansulatus aiheutti sellaisia -taudinoireita, että ankaraa pelontuskaa tuntien luulin menettäväni -henkeni ja mitkään käytetyt keinot eivät ottaneet auttaakseen. Tässä -äärimmäisessä hädässä äitini ahdistuksissaan mitä kiivaimmin vaati -neuvotonta lääkäriä luovuttamaan yleislääkkeensä. Kauan vastusteltuansa -hän riensi yösydännä kotiinsa ja toi palatessaan pienen pullosen -kristallisoitunutta kuivaa suolaa, joka liuotettiin veteen ja annettiin -potilaalle. Tuskin olin tuon alkaliselta maistuvan suolan nauttinut, -kun tilani lieventyi, ja sinä hetkenä tapahtui sairaudessa käänne, joka -johti asteittain parantumiseen. On sanomattakin selvää, kuinka suuressa -määrin tämä seikka vahvisti lääkäriin kohdistuvaa uskoamme ja lisäsi -uutteruuttamme sellaisen aarteen hankinnassa. - -Ystävättäreni, joka asui orpona ja vailla sisaruksia isossa, hyvällä -paikalla sijaitsevassa talossa, oli jo aikaisemmin hankkinut itselleen -pienen lieskauunin sekä kohtalaisen suuria tislausastioita ja käsitteli -Wellingin ohjeiden mukaisesti sekä merkittäviä lääkärin ja mestarin -viittauksia noudattaen varsinkin rautaa, jossa väitettiin piilevän -kaikkia terveellisimpiä voimia, kunhan osasi sen hajoittaa; ja koska -kaikissa tuntemissamme teoksissa oli tärkeällä sijalla ilmasuola, joka -piti ottaa avuksi, niin näihin toimiin tarvittiin alkaleja, joiden piti -ilmaan haihtuessaan yhtyä noihin ylimaallisiin olioihin ja lopulta -tuottaa salaperäinen, verraton välisuola. - -Olin tuskin ehtinyt jossakin määrin toipua ja voin paremman vuodenajan -suosimana jälleen oleskella vanhassa päätyhuoneessa, kun jo ryhdyin -minäkin hankkimaan itselleni vähäisiä kojeita: pieni lieskauuni -hiekkahautiminensa oli valmiina, ja minä opin sangen pian muuttamaan -palavan sytyttimen avulla lasisia keitinpulloja kolpakoiksi, joissa -eri seoksia oli haihdutettava. Nyt käsiteltiin salaperäisellä, -eriskummallisella tavalla omituisia makrokosmoksen ja mikrokosmoksen -aineosia, ja ennen kaikkea yritettiin ennenkuulumattomalla tavalla -tuottaa välisuoloja. Eniten minua kuitenkin pitkän aikaa askarrutti -niinsanottu _Liquor Silicum_ (piiliuos), jota syntyy, kun sulattaa -puhdasta kvartsikiisua soveliaan alkalimäärän ohella. Siitä koituu -läpikuultoista lasia, joka sulaa ilmassa ja esiintyy kauniina kirkkaana -liuoksena. - -Henkilö, joka on kerrankin sen valmistanut ja omin silmin nähnyt, -ei varmaankaan moiti niitä, jotka uskovat _prima materiaan_ ja -mahdollisuuteen vaikuttaa siihen ja sen avulla edelleen. Tämän -piiliuoksen valmistamisessa minä olin saavuttanut erikoisen kätevyyden. -Mainista löytyvä kaunis, valkoinen piikivi tarjosi mitä parhaimman -aineksen, ja muista seikoista samoinkuin uutteruudestakin minä pidin -huolta parhaani mukaan. Lopulta minä sittenkin väsyin, kun pakostakin -huomasin, ettei piiaines suinkaan ollut yhtynyt suolaan niin kiinteästi -kuin olin filosofista ajatusjuoksua noudatellen uskonut; se näet erkani -jälleen varsin helposti, ja kauneinkin kivennäisliuos, joka oli eräitä -kertoja suurimmaksi kummastuksekseni ilmennyt animaalisen hyytymän -muodossa, eritti sittenkin aina jauhetta, joka minun oli pakko selittää -hienonhienoksi piitomuksi, mutta jonka olemuksessa ei ilmennyt mitään -tuottoisaa, minkä nojalla olisi voinut toivoa tämän neitseellisen maan -siirtyvän äitiyden tilaan. - -Miten omituisia ja hajanaisia nämä menetelmät lienevätkin olleet, minä -opin niistä kuitenkin yhtä ja toista. Minä pidin tarkoin silmällä -kaikkia ilmaantuvia kiteytymiä tutustuen monien luonnonolioiden -ulkonaisiin muotoihin, ja koska hyvin tiesin, että kemiallisia asioita -oli uudemmalla ajalla esitetty säännöllisempää menetelmää noudattaen, -niin tahdoin saada tuosta yleisen käsityksen, joskin salaisuuksia -jo hieman tuntien kovin vähän kunnioitin apteekkareita ja kaikkia -niitä, jotka käyttelivät tavallista tulta. Boerhaven kemian-oppikirja -herätti minussa kuitenkin tavatonta mielenkiintoa ja vietteli minut -lukemaan useitakin hänen teoksiansa. Kun pitkäaikainen sairauteni oli -muutenkin johtanut minut lääkeopillisiin asioihin, sain siten opastusta -tutkiakseni tuon oivallisen miehen aforismejakin, jotka varsin -mielelläni painoin mieleeni ja muistiini. - -Toinen, hieman inhimillisempi ja silloiselle kehitykselleni -hyödyllisempi askarrus oli siinä, että tarkastin Leipzigistä kotiin -lähettämäni kirjeet. Mikään ei anna meille parempaa tietoa itsestämme -kuin se, että jälleen näemme edessämme mitä olemme muutamia vuosia -sitten tuottaneet, joten voimme katsella itseämme objektina. Minä tosin -olin silloin vielä liian nuori, ja noiden paperien kuvailema aika oli -liian likellä. Koska ei yleensäkään ole nuoruudessa helppo vapautua -eräänlaisista omahyväisistä luuloista, niin ne ilmenevät varsinkin -siinä, että halveksimme itseämme sellaisina kuin lähin menneisyys -meidät osoittaa; kun näet aste asteelta selviää, että se, mitä pidämme -oivallisena itsessämme ja muissa, ei olekaan pätevää, niin luulemme -parhaiten pelastuvamme tuosta pulasta, kun heitämme itse pois, mitä -emme voi pelastaa. Niin kävi minunkin. Samoinkuin olin Leipzigissä -vähitellen oppinut halveksimaan lapsellisia puuhiani, samoin näytti -minusta nyt yliopistouranikin mitättömältä; minä en käsittänyt, että -sen täytyi olla minulle erittäin arvokas juuri sen vuoksi, että se oli -kohottanut minut korkeampaan havaitsemisen ja oivalluksen tasoon. Isäni -oli huolellisesti koonnut ja nitonut sekä hänelle että sisarelleni -lähettämäni kirjeet; olipa hän niitä tarkkaavasti parannellutkin ja -korjannut sekä oikeinkirjoitus- että kielivirheitä. - -Nämä kirjeet hämmästyttivät minua ensinnäkin ulkoasullansa: minä -säikähdin uskomatonta käsialan rappeutumista, joka jatkui vuoden -1765 lokakuusta seuraavan tammikuun keskivaiheille. Mutta sitten -ilmaantui maaliskuun keskivaiheilla yht’äkkiä aivan rauhallinen, -säännöllinen käsiala» jota muuten olin tottunut käyttämään ainoastaan -kilpakirjoituksissa. Asian aiheuttama ihmetys muuttui Gellertiin -kohdistuvaksi kiitollisuudeksi, kun nyt johtui mieleeni, että hän, -meidän jättäessämme kirjoitelmiamme hänen nähtäväksensä, oli asettanut -miellyttävällä tavallansa pyhäksi velvollisuudeksemme harjoittaa -kättämme yhtä paljon, jopa enemmänkin kuin tyyliämme. Tuon huomautuksen -hän esitti joka kerta, kun sai nähtäväksensä epäselvän, huolimattoman -käsialan; samalla hän usein sanoi kovin mielivänsä ottaa oppilaittensa -käsialan kauneuden opetuksensa tärkeimmäksi tehtäväksi, varsinkin kun -arveli riittävän useasti havainneensa, että hyvä käsiala tuo mukanansa -hyvän tyylin. - -Muuten saatoin huomata senkin, että kirjeisiini sisältyvät ranskan- ja -englanninkieliset kohdat oli kirjoitettu vapaasti ja vaivattomasti, -joskaan ei ihan virheettömästi. Minä olin jatkanut näiden kielten -harjoittamista myöskin kirjoittaessani Georg Schlosserille, joka yhä -oleskeli Treptow’ssa ja jonka kanssa olin pysynyt katkeamattomassa -yhteydessä. Siten minä sain tietoa monista maailman oloista (hänen -elämänsä näet ei aina sujunut ihan sillä tavalla kuin hän oli toivonut) -ja aloin yhä lujemmin luottaa hänen vakaaseen, jaloon ajatustapaansa. - -Eräs toinen huomio, jota kirjeitä selaillessani en voinut välttää, oli -se, että kelpo isäni oli parasta tarkoittaen tuottanut minulle suurta -vahinkoa ja saanut minut omaksumaan sen eriskummallisen elämäntavan, -johon olin lopulta joutunut. Hän näet oli monta monituista kertaa -kehoittanut minua pidättymään korttipelistä; mutta hovineuvoksetar -Böhme vielä eläessään osasi minut taivuttaa omaan ajatustapaansa -selittäen isäni kehoituksen koskevan ainoastaan väärinkäyttöä. Kun -varsin hyvin oivalsin asiasta seuraelämässä koituvan edun, sallin -mielelläni hovineuvoksettaren ratkaista asian. Minussa tosin oli -pelivaistoa, mutta ei pelihenkeä: minä opin kaikki pelit helposti -ja nopeasti, mutta en osannut milloinkaan pitää tarkkaavaisuuttani -kokonaisen illan kuluessa asianomaisessa vireessä. Jos siis -aloitinkin varsin hyvin, niin lopulta sittenkin tein virheen ja -aiheutin häviön itselleni ja muille, joten lähdin aina nyreissäni -joko illallispöytään tai seurasta pois. Kun rouva Böhme, joka ei -pitkällisen sairautensa aikana ollut tietenkään voinut pitää huolta -pelaamisestani, sitten kuoli, niin isäni oppi pääsi kohta voimaan: -aluksi minä pyysin anteeksi, etten voinut saapua pelaamaan, ja kun -sitten ei enää tiedetty, mitä minulle tehdä, niin kävin itselleni -vieläkin hankalammaksi kuin muille, kieltäydyin kutsuista, jotka -niin ollen kävivät harvemmiksi ja häipyivät lopulta kerrassaan -olemattomiin. Pelaaminen, joka on erittäin suositeltavaa nuorille -henkilöille, varsinkin niille, joilla on käytännöllinen mielenlaatu -ja jotka haluavat liikkua suuressa maailmassa, ei tosin voinutkaan -muuttua harrastukseni esineeksi, koska en edistynyt, pelasinpa miten -paljon tahansa. Jos joku olisi yleisin näkökannoin asiaa minulle -selittänyt ja huomauttanut, kuinka tässä eräät merkit ja enemmän tai -vähemmän sattumakin muodostavat jonkinlaisen aineksen, joka soveltuu -arvostelukyvyn ja toiminnan harjoitusvälineeksi, jos olisi minun -sallittu seurata useampia pelejä yht'aikaa, niin olisin kaiketi -voinut helpommin asiaan perehtyä. Joka tapauksessa synnyttivät nämä -huomiot nyt puheenalaisena ajankohtana minussa sen vakaumuksen, ettei -seurapelejä ole kartettava, vaan on pikemmin pyrittävä saavuttamaan -niiden harjoittamisessa jonkinlaista taitavuutta. Aika on äärettömän -pitkä, ja jokainen päivä on astia, johon voi vuodattaa erittäin paljon, -jos tahtoo sen todellakin täyttää. - -Niin monella muotoa minä yksinäisyydessäni askartelin, sitäkin -enemmän, kun monien aikojen kuluessa omaksumieni harrastelujen -henget saivat tilaisuutta jälleen ilmaantua. Niinpä johduin taasen -piirustamaankin, ja koska tahdoin aina pitää välittömänä aiheenani -luontoa tai pikemmin todellisuutta, niin kuvasin huoneeni kaikkine -huonekaluineen ja siinä olevine henkilöineen, ja kun tuo ei enää -huvittanut, esitin kaikenlaisia kaupungin juttuja, joita parhaillaan -kerrottiin ja joihin yleinen mielenkiinto kohdistui. Esityksistäni -ei puuttunut luonteenomaisuutta eikä eräänlaista aistia, mutta -hahmoissa valitettavasti ei ollut oikeita suhteita eikä varsinaista -ytimekkyyttä, ja tekotapakin jäi ylen utuiseksi. Isäni, jota nämä asiat -yhä vielä huvittivat, tahtoi saada kuvani selvemmiksi; sitäpaitsi -piti kaiken olla valmista ja loppuunsuoritettua. Senvuoksi hän antoi -ne kiinnittää pahviin ja varustaa reunaviivoilla; saipa maalaaja -Morgenstern, hänen kotitaiteilijansa — sama mies, joka on myöhemmin -tehnyt itsensä tunnetuksi, jopa kuuluisaksikin kirkkonäköaloillansa -— tehtäväkseen piirtää huoneiden ja avaruuksien perspektiiviset -linjat, jotka tosin esiintyivät verraten räikeinä hämärästi kuvaamieni -hahmojen rinnalla. Isäni uskoi siten pakottavansa minua yhä suurempaan -täsmällisyyteen, ja minä kuvasin hänen mieliksensä monenlaisia -hiljaiseloaiheita, jotka voin suorittaa selvemmin ja täsmällisemmin, -kun todellisuus oli mallina edessäni. Vihdoin johtui jälleen mieleeni -syövytyspiirrosten valmistaminen. Minä olin sommitellut verraten -mielenkiintoisen maiseman ja tunsin itseni erittäin onnelliseksi -saadessani hakea käsille vanhat Stockilta saamani reseptit ja työtä -tehdessäni muistella menneitä hupaisia aikoja. Minä syövytin levyn -aivan pian ja annoin ottaa siitä koevedoksia. Onnettomuudeksi ei -sommitelmassani ollut valoa eikä varjoja, ja minä kiusasin nyt itseäni -yrittäen saada laattaan kumpaakin lajia; mutta kun en ihan tarkoin -tietänyt, miten siinä oli meneteltävä, en saanut teostani valmiiksi. -Niihin aikoihin minä voin tavallani aivan hyvin, mutta näinä päivinä -minua alkoi ahdistaa vaiva, joka ei ollut milloinkaan ennen minua -vaivannut. Kurkkuni näet oli käynyt ylen kipeäksi ja varsinkin se, -mitä nimitetään kitakielekkeeksi, oli kovin tulehtunut; minä voin -ainoastaan ankaraa tuskaa tuntien mitään niellä, ja lääkärit eivät -tietäneet, mitä asialle tehdä. Minua kidutettiin kurluttamisella -ja sivelemisellä voimatta vammaani korjata. Vihdoin minä ikäänkuin -mieleen johdatuksen nojalla huomasin, etten ollut syövyttäessäni -ollut kyllin varovainen ja että olin siinä työssä usein ja kiihkeästi -puuhaillessani vian itselleni aiheuttanut ja sitä yhä uudistanut ja -lisännyt. Lääkärien mielestä asia tuntui uskottavalta ja aivan pian -varmaltakin, ja minä luovuin syövytyskokeistani sitäkin mieluummin, kun -ensimmäinen ei suinkaan ollut hyvin luonnistunut ja minulla niinmuodoin -oli pikemmin syytä teostani salata kuin näytellä. Minun oli sitä -helpompi lohduttautua, kun piankin havaitsin vapautuvani kiusallisesta -kivusta. En kumminkaan voinut olla ajattelematta, että samanlaiset -Leipzigissä harjoittamani puuhat lienevät hyvinkin olleet osaltansa -aiheuttamassa niitä vaivoja, jotka ovat tuottaneet minulle ylen paljon -kärsimystä. On tosin ikävystyttävää ja toisinaan surullistakin pitää -liiaksi silmällä itseänsä ja omaa vahinkoansa ja hyötyänsä, mutta kun -ottaa huomioon toisaalta ihmisen omituisen luontoperäisen taipumuksen, -toisaalta elämäntavan ja nautintojen äärettömän erilaisuuden, niin -on varmaan ihme, ettei ihmissuku ole jo aikoja sitten riuduttanut -itseänsä olemattomiin. Inhimillisessä luonnossa näyttää piilevän -omalaatuinen sitkeys ja monipuolisuus, koska se voittaa kaikki, mitä -sen tielle sattuu tai mitä se itsellensä omaksuu, ja ellei voikaan -sitä olemukseensa sulattaa, tekee sen ainakin vaarattomaksi. Suuren -kohtuuttomuuden sattuessa sen tosin täytyy kaikesta elementtien -vastarinnasta huolimatta taipua, kuten monet paikkakunnalliset taudit -ja paloviinan vaikutukset vastaansanomattomasti meille osoittavat. Jos -kykenisimme pelokkaiksi muuttumatta tarkkaamaan, mikä moniseikkaisessa -kansalais- ja seuraelämässämme vaikuttaa meihin edullisesti, mikä -taas epäedullisesti, ja jos voisimme pahojen seurausten vuoksi luopua -siitä, mikä tosin nautintona meitä miellyttää, niin saisimme helposti -poistumaan varsin useita hankaluuksia, jotka rakenteemme muuten -terveenä säilyessä kiusaavat meitä usein enemmän kuin itse tauti. -Valitettavasti on ravintojärjestystä koskevien seikkojen laita samoin -kuin moraalisten: me emme kykene virhettä oivaltamaan, ennenkuin olemme -siitä vapautuneet, ja niinmuodoin ei asiasta koidu mitään voittoa, -koska seuraava virhe ei näytä edellisen kaltaiselta eikä siis voi tulla -tunnetuksi samassa hahmossa. - -Lukiessani niitä kirjeitä, jotka olin lähettänyt Leipzigistä -sisarelleni, jouduin pakostakin havaitsemaan, että olin heti -yliopistollisen opetuksen alkuasteella pitänyt itseäni erittäin -älykkäänä ja viisaana: olin näet jotakin opittuani kohta paneutunut -itse professoriksi muuttuen siten heti opettavaiseksi. Oli varsin -hupaista huomata, kuinka olin Gellertin luennoillaan meille kertomia -tai neuvomia kohta sovelluttanut sisareeni ollenkaan oivaltamatta, -että elämän samoinkuin lukemisenkin piirissä voi jokin asia olla -nuorukaiselle sovelias silti naishenkilölle kelpaamatta. Me laskimme -yhdessä leikkiä tuosta apinoimisesta. Leipzigissä sepittämäni -runoelmatkin olivat minusta jo liian mitättömiä: ne tuntuivat minusta -kylmiltä, kuivakiskoisilta ja ihmissydämen tai -hengen tilojen -ilmaisemiseen nähden liian pintapuolisilta. Kun minun nyt oli jälleen -lähdettävä kotoa erääseen toiseen yliopistoon, sain tuosta aihetta -rakentaa uuden rovion teoksistani. Useita aloitettuja näytelmiä, -joista muutamat oli sommiteltu kolmanteen tai neljänteen näytökseen -saakka, toiset vasta luonnosteltu, samoin monia muita runoelmia, -kirjeitä ja papereita joutui liekkien omaksi, ja tuskin säästyi -mitään muuta kuin Behrischin käsikirjoitus, »Rakastuneen oikku», ja -»Rikoskumppanit», jota yhä edelleen erikoisen hartaasti korjailin ja, -koska kappale oli jo valmis, muokkasin vielä kerran sen jäsennyksen -tehdäkseni sen sekä eloisammaksi että selvemmäksi. Lessing oli »Minnan» -kahdessa ensimmäisessä näytöksessä esittänyt draaman sommittelun -saavuttamattoman esikuvan, ja minä koetin parhaani mukaan saada selkoa -hänen ajatuksestaan ja tarkoituksistaan. - -Olen tosin jo sangen seikkaperäisesti kertonut siitä, mikä minua noina -päivinä liikutti, kiihdytti ja askarrutti, mutta siitä huolimatta minun -täytyy palata käsittelemään sitä harrastusta, jonka yliaistilliset -asiat olivat minussa herättäneet; minä näet päätin kerta kaikkiansa -muodostaa niistä itselleni käsityksen, mikäli se kävi päinsä. - -Melkoisesti vaikutti minuun silloin eräs käsiini sattunut tärkeä -kirja. Se oli Arnoldin teos »Kirkon ja kerettiläisten historia». -Tämä mies ei ole pelkkä harkitseva historioitsija, vaan on samalla -hurskas ja herkkätuntoinen. Hänen mielipiteensä sointuivat hyvin -minun omaksumiini, ja hänen teoksensa ilahdutti minua erikoisesti -sen vuoksi, että sain monista minulle aikaisemmin mielettömiksi tai -jumalattomiksi kuvailluista kerettiläisistä edullisemman käsityksen. -Vastustuksen henki ja taipumus paradoksiin piilee meissä kaikissa. -Minä tutkin ahkerasti eri mielipiteitä, ja kun olin varsin usein -kuullut sanottavan, että jokaisella ihmisellä on loppujen lopuksi -oma uskontonsa, niin minusta tuntui mitä luonnollisimmalta, että -minäkin kykenisin sommittelemaan oman uskontoni, ja niin minä ryhdyin -työhön sangen mielelläni. Pohjana oli uusplatonismi; lisäksi tuli -hermeettisiä, mystillisiä ja kabbalistisia aineksia, ja niin minä -rakensin itselleni maailman, joka näytti kylläkin omituiselta. - -Minä saatoin hyvinkin kuvitella jumaluuden, joka ikuisista ajoista -tuottaa itse itseänsä; mutta koska tuottaminen ei ole ajateltavissa -ilman moninaisuutta, täytyi sen välttämättä kohta ilmestyä itsellensä -eräänä toisena, jonka me tunnustamme pojan nimisenä; heidän molempien -täytyi sitten jatkaa tuottamistointa ja he ilmenivät jälleen itsellensä -kolmantena, joka sekin oli yhtä olevainen, elävä ja iankaikkinen kuin -kokonaisuus. Mutta siten oli jumaluuden kehä suljettu, ja he itse -eivät olisi enää kyenneet tuottamaan täysin itsensä kaltaista. Koska -tuottamisvietti yhä jatkui, niin he loivat erään neljännen, johon -kuitenkin jo sisältyi ristiriita, koska sen piti olla heidän tavallansa -ehdoton ja sentään heihin sisältyvä ja heidän rajoittamansa. Tämä oli -Lucifer, jolle nyt luovutettiin koko luomisvoima ja josta kaiken muun -olevaisen piti kehkeytyä. Hän osoitti kohta rajatonta toimintakykyänsä -luomalla kaikki enkelit oman kuvansa mukaan ehdottomiksi, mutta häneen -itseensä sisältyviksi ja hänen itsensä rajoittamiksi. Sellaisen loiston -ympäröimänä hän unohti korkeamman alkuperänsä luullen löytävänsä -sen itsestänsä, ja tästä ensimmäisestä kiittämättömyydestä aiheutui -kaikki se, mikä ei meistä näytä sointuvan jumaluuden ajatukseen ja -tarkoituksiin. Mitä enemmän hän sitten keskittyi itseensä, sitä -epämieluisammaksi täytyi käydä hänen olonsa ja samoin kaikkien niiden -henkien, joita hän esti autuaasti kohoamasta alkulähteeseensä. Sitten -tapahtui se, mitä meille mainitaan enkelien lankeemuksena. Osa niistä -kerääntyi Luciferin ympärille, toinen osa kääntyi takaisin kohti -alkulähdettänsä. Tästä koko luomakunnan keskittymisestä, — sillä se -oli Luciferin aiheuttama ja sen täytyi häntä seurata, — syntyi sitten -kaikki se, mitä havaitsemme aineen muodossa, mitä miellämme painavana, -kiinteänä ja pimeänä, mutta joka jumalallisesta olemuksesta polveutuen, -joskaan ei välittömästi, niin ainakin suoran sukulaisuuden nojalla, -on yhtä ehdottomasti mahtava ja ikuinen kuin isä ja isovanhemmat. -Koska siis koko onnettomuus, jos on lupa sitä niin nimittää, aiheutui -ainoastaan Luciferin yksipuolisesta suuntautumisesta, niin tästä -luomuksesta tosin puuttui parempi puoli: siihen näet sisältyi kaikki -se, mitä saavutetaan keskittymisen avulla, mutta siitä puuttui kaikki -se, minkä yksin laajentuminen voi saada aikaan; ja niin olisi koko -luomakunta lakkaamatta keskittyessään voinut hävittää itsensä, tuhoutua -isänsä Luciferin keralla ja menettää kaikki jumaluuden kaltaiseen -ikuisuuteen kohdistuvat vaatimuksensa. Tätä olotilaa katselivat -elohim vähän aikaa, ja heillä oli valta joko odottaa niitä aioneja, -joiden kuluessa kenttä jälleen puhdistuisi ja he saisivat tilaisuutta -uuteen luomiseen, tahi käydä käsiksi nykyhetkiseen ja korvata sen -puuttuvaa äärettömyyttä. He valitsivat nyt viimeksimainitun vaihtoehdon -ja korvasivat pelkän tahtonsa nojalla silmänräpäyksessä koko sen -puutteen, joka sisältyi Luciferin menestykselliseen alkuyritykseen. -He antoivat äärettömälle olemistolle kyvyn laajentua, liikkua heitä -kohti; elämän varsinainen valtimo oli jälleen toiminnassa, ja itse -Luciferkaan ei voinut väistää sen vaikutusta. Tämä kausi on se, jona -ilmestyi se, minkä me tunnemme valona, ja jossa alkoi se, mitä me -tavallisesti merkitsemme luomakunnan nimellä. Miten suuressa määrin -tämä nyt jumaluuden alinomaa vaikuttavan elonvoiman nojalla asteittain -monistuikin, puuttui kumminkin olento, joka olisi kyennyt saamaan -jälleen aikaan alkuperäisen yhteyden jumaluuden ja luomakunnan -välille, ja niin luotiin se ihminen, jonka tuli olla kaikin puolin -Jumalan kaltainen, jopa aivan samakin kuin Jumala, mutta joka jälleen -oli Luciferin tilanteessa sen vuoksi, että oli samalla kertaa -ehdoton ja rajoitettu, ja koska tämän, olemisten kaikkia luokkia -vallitsevan ristiriidan piti hänessä ilmetä ja täydellisen tajunnan -sekä nimenomaisen tahdon myötäillä kaikkia hänen tilojansa, niin oli -arvattavaa, että hänestä täytyi tulla samalla kertaa täydellisin ja -epätäydellisin, onnellisin ja onnettomin luomus. Pian näytteli hänkin -täydellisesti Luciferin osaa. Hyväntekijästä erottuminen on varsinaista -kiittämättömyyttä, ja niin tuli tuo luopumus toisen kerran ilmeiseksi, -vaikka koko luominen ei ole eikä ollut muuta kuin alkuperäisestä -luopumista ja siihen palaamista. - -On helppo huomata, kuinka lunastus tässä ajatellaan sekä ikuisten -aikojen takaa päätetyksi että vielä ikuisesti välttämättömäksi, vieläpä -niin, että sen täytyy uudistua kerta toisensa jälkeen kehkeytymisen ja -olemisen koko aikana. Tässä mielessä on mitä luonnollisin asia, että -itse jumaluus paneutuu ihmishahmoon, jonka oli jo ennakolta varannut -verhoksensa, ja että se lyhyeksi ajaksi omaksuu ihmisen kohtalon tämän -samanlaistumisen nojalla korostaakseen sitä, mikä on ilahduttava ja -lievittääkseen sitä, mikä on tuskallista. Kaikkien uskontojen ja -filosofiain historia osoittaa meille, että tämän suuren, ihmisille -välttämättömän totuuden ovat eri kansat eri aikoina monin eri tavoin, -vieläpä rajoittuneisuutensa mukaisesti omituisten tarujen ja kuvienkin -muodossa perintätietona säilyttäneet. Riittää, kunhan tunnustetaan, -että elämme olotilassa, joka tosin näyttää vetävän alaspäin ja -painostavan meitä, mutta joka sittenkin suo tilaisuutta, jopa asettaa -velvollisuudeksemmekin, kohota ja täyttää jumaluuden tarkoitukset -siten, että toisaalta pakostakin itseytyen toisaalta emme unohda -säännöllisin valtimoniskuin itseydestämme vapautua. - - - - -YHDEKSÄS KIRJA. - - -»Sitäpaitsi kokee sydän useasti erilaisia, varsinkin seurallisten -ja hienojen hyveiden hyväksi koituvia tunteita, ja siinä syntyvät -ja kehittyvät herkemmät tunnot. Varsinkin painuvat mieleen monet -seikat, jotka opettavat nuorta lukijaa tuntemaan ihmissydämen -salattuja sopukoita ja sen intohimoja. Tämä tieto on kaikkea latinaa -ja kreikkaa arvokkaampi, ja Ovidius oli siinä suhteessa varsin -oivallinen mestari. Se ei kumminkaan vielä ole varsinaisena syynä -siihen, että nuorten luettavaksi annetaan vanhanajan kirjailijoita, -siis Ovidiuskin. Me olemme saaneet hyvältä Luojalta koko joukon -sielunkykyjä, joiden asianmukaisesta viljelystä tulee muistaa -huolehtia, vieläpä heti ensimmäisinä vuosina, ja joita ei missään -tapauksessa käy kehitteleminen metafysiikan, latinan tai kreikan -avulla: meillä on mielikuvitus, jonka ei suinkaan tule saada omin -neuvoin vallata ensimmäisiä sen tielle osuvia mielikuvia, vaan jolle -on tarjottava soveliaimmat ja kauneimmat kuvat ja siten totutettava ja -harjoitettava ihmismieltä tuntemaan ja rakastamaan kaikkialla, itse -luonnossakin, kauneutta sen määrätyissä, tosissa ja myöskin hienoissa -ilmenemismuodoissa. Me tarvitsemme sekä tieteitä että jokapäiväistä -elämää varten koko joukon sellaisia käsitteitä ja yleisiä tietoja, -joita emme voi saada mistään oppikirjasta. Meidän tunteitamme, -taipumuksiamme ja intohimojamme on edullisella tavalla kehiteltävä ja -puhdistettava.» - -Tämä »Allgemeine deutsche Bibliothekiin» sisältyvä huomattava -kohta ei ollut ainoa lajiansa. Sangen monelta taholta ilmaistiin -samansuuntaisia periaatteita ja samanlaisia vakaumuksia. Ne vaikuttivat -meihin nuorukaisiin erittäin voimakkaasti, sitäkin nimenomaisemmin, -kun lisäksi tuli vielä Wielandin tarjoama esikuva: hänen toisen, -loistavan tuotantokautensa teokset todistivat selvästi, että hän oli -kehittänyt itseänsä sellaisten periaatteiden mukaisesti. Ja mitä -voimmekaan enempää vaatia? Filosofia syvänsekavine vaatimuksinensa oli -poistettu, vanhat kielet, joiden oppimiseen liittyi ylen paljon vaivaa, -nähtiin työntyvän syrjään; oppikirjat, joiden riittävyyttä koskevan -arveluttavan sanan oli jo Hamlet korvaamme kuiskannut, kävivät yhä -epäiltävimmiksi; meitä neuvottiin tarkastelemaan levotonta elämää, jota -varsin halukkaasti itse elimme, ja intohimoja, joita osaksi tunsimme, -osaksi aavistimme omassa povessamme, ja jotka aikaisemmin soimattuina -nyt välttämättä ilmenivät tärkeinä ja arvokkaina, koska niiden piti -muodostaa opintojemme tärkein esine ja koska niiden tuntemista -ylistettiin hengenvoimiemme etevimpänä kehittämisvälineenä. Sitäpaitsi -sellainen ajatustapa sointui aivan hyvin minun omiin vakaumuksiini, -vieläpä runollisiin puuhiini ja askarruksiinikin. Niinpä suostuinkin, -nähtyäni jo monen hyvän aikomuksen raukeavan, monen kelpo toivelman -häipyvän, isäni suunnitelmaan, jonka mukaan minun oli lähdettävä -Strassburgiin. Siellä minun oli määrä viettää hilpeätä, hauskaa elämää -jatkaen opintojani ja lopulta tulla tohtoriksi. - -Keväällä minä tunsin terveyteni, mutta sitäkin enemmän nuoren mieleni -ennalleen toipuneeksi ja kaipasin jälleen pois kotoa, joskin aivan -toisista syistä kuin ensikerran lähtiessäni: nämä samat huoneet ja -suojat, joissa olin ylen paljon kärsinyt, olivat käyneet ilottomiksi, -ja isän ja minun välille ei voinut sukeutua mitään miellyttävää -suhdetta: minä en voinut antaa hänelle täysin anteeksi, että hän -oli sairauteni uusiutuessa ja minun hitaasti toipuessani osoittanut -kohtuutonta kärsimättömyyttä, ei ollut kohdellut minua lohduttavan -suopeasti, vaan päinvastoin oli useasti puhunut säälimättömästi siitä, -mikä ei ole kenenkään ihmisen vallittavissa, ikäänkuin se olisi -riippunut yksinomaan tahdosta. Toisaalta minäkin monin tavoin loukkasin -ja solvasin häntä. - -Nuoret henkilöt näet tuovat yliopistoista mukanansa yleisiä käsityksiä, -mikä tosin onkin hyvin ja oikein; mutta koska he niinmuodoin -luulottelevat olevansa erittäin viisaita, niin he käyttelevät noita -käsityksiä mittakaavana arvostellessaan olevia oloja, jotka siten -enimmälti pakostakin joutuvat kärsimään. Niinpä minä olin saanut -rakennustaiteesta, talojen sisustamisesta ja koristamisesta yleisen -käsityksen ja sovelsin sitä nyt keskusteltaessa varomattomasti omaan -taloomme. Isäni oli suunnitellut sen koko sisustuksen ja oli erittäin -järkähtämättömästi saattanut rakennustyöt päätökseen, ja siinä ei -ollutkaan mitään moitteen sijaa, mikäli sen tuli olla yksinomaan -hänen ja hänen perheensä asumuksena; olivatpa varsin monet muutkin -Frankfurtin talot siihen tapaan rakennetut. Sisäportaat kohosivat -vapaina ja koskettivat avaroita eteisiä, jotka olisivat nekin voineet -varsin hyvin olla huoneita; me vietimmekin kauniin vuodenajan aina -niissä. Mutta tämä yksityisen perheen mieluisa, hilpeä olo, tämä vapaa -liikkuminen eri kerroksissa muuttui mitä hankalimmaksi, jos talossa -asusti useampia perhekuntia, kuten olimme ranskalaisen majoituksen -aikana saaneet liiankin kipeästi kokea. Kiusallista kohtausta isän ja -kuninkaanluutnantin kesken ei olisi ollenkaan sattunut ja isäni olisi -muutenkin joutunut vähemmän kärsimään kaikenlaisista ikävyyksistä, jos -portaat olisi Leipzigin malliin sijoitettu syrjemmälle ja jokaista -kerrosta olisi ollut sulkemassa ovi. Kerran minä kovin ylistin -tuota rakennustapaa, esitin sen etuja ja todistelin isälleni, että -hänenkin talonsa portaat olivat siten sijoitettavissa. Tuon johdosta -hänet valtasi kerrassaan uskomaton suuttumus, sitäkin kiivaampi, -kun minä olin vähän aikaisemmin moitiskellut eräitä monikiemuraisia -kuvastimenkehyksiä ja hylännyt muutamat kiinalaiset seinäverhot. -Sattui kohtaus, joka tosin hillittiin ja tasoitettiin, mutta -joka kuitenkin joudutti lähtöäni kauniiseen Elsassiin. Äskettäin -kulkunsa aloittaneissa mukavissa postivaunuissa minä suoritin matkan -pysähtymättä ja varsin lyhyessä ajassa. - -Minä olin asettunut asumaan majataloon »Zum Geist» ja kiiruhdin heti -tyydyttämään hartainta haluani: käymään lähemmäksi tuomiokirkkoa, jota -matkakumppanit olivat minulle jo kauan osoitelleet ja jota niin pitänyt -silmällä pitkän matkaa. Kun nyt ensin näin tuon jättiläisrakennuksen -kapean kadun kehystämänä ja sitten jouduin seisomaan tosin verrattain -ahtaalle torille, liian lähelle katsottavaani, niin se sai minussa -aikaan aivan omalaatuisen vaikutuksen, jota en kumminkaan kyennyt heti -kehittelemään. Omaksuin sen sillä kertaa sellaisenaan, epäselvänä, ja -nousin kiireesti rakennukseen päästäkseni näkemään korkeata, heljää -aurinkoa, jonka piti kerrallaan osoittaa minulle tämä laaja, vauras maa. - -Niinpä näin tasanteelta kauniin seudun, jossa minun oli sallittu -toistaiseksi elää ja oleskella, näin melkoisen kaupungin, sen -ympäristössä laajalle leviävät, ihanain tuuheiden puiden reunustamat -ja halkileikkomat vainiot, sen silmiin pistävän kasvullisuuden -runsauden, joka Reinin juoksua noudatellen on sen rantojen ja -saarten luonteenomaisena kaunisteena. Samoin moninaisen vihreyden -koristama on se etelästä käsin leviävä laakea maa, jota Ill huuhtelee; -lännessäkin, vuoriston puolella, on useita alanteita, jotka metsineen -ja rehoittavine niittyineen muodostavat yhtä viehättävän näköalan, ja -pohjoista, kukkulaisempaa aluetta halkovat lukemattomat pienet purot -edistäen kaikkialla nopeata kasvua. Kun ottaa vielä huomioon, että -noiden runsauttansa uhkuvien nurmien, noiden somasti siroteltujen -lehtojen välillä oleva hedelmäinviljelykseen soveltuva maaperä -on ylt’yleensä oivallisesti muokattu, viheriöivä ja kypsää satoa -tuottava, että sen parhaissa ja viljavimmissa kohdissa näkyy kyliä -ja vuokratiloja, ja että tätä laajaa, silmänkantamattomiin leviävää, -ikäänkuin uutena paratiisina ihmiselle tarjoutunutta tasankoa -rajoittavat lähempänä ja etäämpänä osaksi viljelyksenalaiset, osaksi -metsäiset vuoret, niin käsittää, kuinka ihastuneena minä siunasin -sallimustani, joka oli minulle toistaiseksi määrännyt niin kauniin -asuinpaikan. - -Sellainen raikas katse kohti uutta maata, jossa meidän on määrä jokin -aika viipyä, on omituinen, sekä miellyttävä että aavistutteleva, vielä -sikäli, että kokonaisuus lepää edessämme kirjoittamattomana tauluna. -Siihen ei ole vielä merkitty yhtäkään osaksemme tulevaa surua eikä -iloa, tuo heleä, värikäs, eloisa pinta on meille vielä mykkä, silmä -kiintyy esineisiin ainoastaan mikäli ne ovat sinänsä merkittäviä, -kiintymyksen ja intohimon asiana ei vielä ole erikoisesti korostaa -toista tai toista kohtaa; mutta tulevaisten asiain aavistus saa -jo nuoren sydämen levottomaksi, ja tyydyttämätön kaipuu vaatielee -salaa sitä, minkä pitää ja mikä saattaa olla tulossa ja mikä joka -tapauksessa, olipa se onnea tai tuskaa, huomaamattamme omaksuu sen -seudun luonteen, jossa oleskelemme. - -Korkeudesta alas laskeuduttuani minä viivyin vielä vähän aikaa -katselemassa kunnianarvoisaa rakennusta; mutta tänä ensimmäisenä -kertana, enempää kuin lähiaikoinakaan, en kyennyt itselleni täysin -selvittämään, miksi tuo ihmeellinen teos minun silmissäni näytti -suunnattomalta ja olisi sellaisena minua välttämättä säikähdyttänyt, -ellei se samalla olisi säännösteltynä tuntunut minulle käsitettävältä -ja yksityiskohtaisesti valmiiksi suoritettuna kerrassaan -miellyttävältäkin. Minä en kumminkaan ryhtynyt miettimään tätä -ristiriitaa, vaan annoin tuon hämmästyttävän muistomerkin sellaisenaan -rauhallisesti edelleenkin itseeni vaikuttaa. - -Minä vuokrasin pienen, mutta hyvällä paikalla sijaitsevan ja -miellyttävän asunnon Fischmarktin, kauniin, pitkän kadun eteläiseltä -puolelta. Kadulla vallitseva alinomainen liike tuli jokaisen -askarettoman tuokion avuksi. Sitten minä jätin suosituskirjeeni ja -löysin suosijaini joukosta erään kauppiaan, joka perheinensä taipui -minun riittävästi tuntemiini hurskaisiin mielensuuntiin, joskaan ei -ollut kirkosta eronnut, mitä ulkonaiseen jumalanpalvelukseen tulee. -Sen ohessa hän oli ymmärtäväinen mies eikä suinkaan nöyristelevä -teoissaan ja toimissaan. Pöytäseura, jota suositeltiin minulle ja -jolle minua suositeltiin, oli erittäin miellyttävä ja hupainen. Pari -vanhaa neitiä oli jo kauan ollut säännöllisesti ja menestyksellisesti -tätä ruokalaa hoitamassa; vieraita lienee ollut kymmenkunta, vanhempia -ja nuorempia. Viimeksimainittujen joukosta minä muistan parhaiten -erään Meyer-nimisen, lindaulaisen. Vartaloltansa ja kasvoiltansa -hän olisi voinut olla kaikkein kaunein mies, ellei hänen koko -olemuksessaan olisi samalla ilmennyt jotakin hutiloivaa. Samoin -rumensi hänen erinomaisia luonnonlahjojansa uskomaton kevytmielisyys -ja hänen oivallista luonnonlaatuansa hillitön huolimattomuus. Hänen -avomieliset, iloiset kasvonsa olivat pikemmin pyöreät kuin soikeat, -aistivälineitä, silmiä, nenää, suuta ja korvia sopi sanoa runsaiksi, -ne ilmaisivat nimenomaista täyteläisyyttä olematta silti ylen suuret. -Varsinkin hänen suunsa siroine huulineen oli erittäin viehättävä, ja -koko hänen ulkomuotoonsa loi omituisen ilmeen se, että hän oli »aave», -t.s. että hänen kulmakarvansa nenän yläpuolella yhtyivät, mikä seikka -kauniissa kasvoissa ainakin aiheuttaa mieluisan aistillisuuden ilmeen. -Hilpeydellänsä, vilpittömyydellänsä ja hyvänluontoisuudellansa hän -saavutti kaikkien ihmisten suosion; hänen muistinsa oli uskomattoman -hyvä, hänen ei tarvinnut luentoja kuunnellessaan ollenkaan jännittää -tarkkaavaisuuttansa; hän säilytti kaikki kuulemansa ja oli kyllin -henkevä kaikkea hieman harrastaakseen, sitäkin helpommin, kun opiskeli -lääketiedettä. Kaikki vaikutelmat säilyivät eloisina hänen mielessään, -ja hänen vallattomuutensa luentojen toistamisessa ja professorien -matkimisessa yltyi usein siihen määrään, että hän, oltuaan aamulla -kolmella eri tunnilla, päivällispöydässä antoi professorien esittää -vuorotellen kappaleita luennostansa, toisinaan hyvinkin nopeasti miestä -vaihtaen. Sellainen kirjava luento meitä usein huvitti, mutta tuntui -usein rasittavaltakin. - -Muut olivat enimmälti hienoja, tasaisia, vakavia miehiä. Heidän -joukossaan oli eräs eläkettä nauttiva Ludwigin-ritari, mutta -enemmistön muodostivat ylioppilaat, jotka kaikki olivat tosiaankin -hyvänluontoisia, kelpo miehiä. Tavallista viinimäärää ei kumminkaan -ollut hyvä ylittää. Puheenjohtajamme, eräs tohtori Salzmann, -piti huolta siitä, ettei hevillä niin tapahtunut. Hän oli jo -kuudennellakymmenellä, naimaton, ja oli jo vuosikausia käynyt tässä -päivällispöydässä pitäen sitä järjestyksessä ja hyvässä maineessa. -Melkoisen varakkaana hän piti ulkoasunsa aina hyvässä kunnossa, -kuuluipa hän niihinkin, jotka aina käyttävät kautokenkiä ja sukkia ja -kulkevat hattu kainalossa. Hatun päähän asettaminen oli hänelle aina -erinomainen tapahtuma. Hän kuljetti tavallisesti mukanansa sateenvarjoa -hyvin muistaen, että kauneimmat kesäpäivät usein tuovat ukonilmoja ja -sadekuuroja maille manterille. - -Tälle miehelle minä puhuin aikomuksestani jatkaa Strassburgissa -lakitieteellisiä opintoja voidakseni mahdollisimman pian tulla -tohtoriksi. Koska hän varsin hyvin tiesi kaikki, niin minä kysyin -häneltä, mitä luentoja minun oli kuunneltava ja mitä hän asiasta -yleensä arveli. Siihen hän vastasi, ettei Strassburgissa suinkaan -ollut laita niinkuin saksalaisissa yliopistoissa, joissa pyritään -kouluttamaan lakimiehiä sanan avarassa ja oppineessa merkityksessä. -Täällä, sanoi hän, vaikutti suhde Ranskaan sen, että kaikki oikeastaan -suunnattiin kohti käytäntöä ja järjestettiin ranskalaiseen, -tosioloisuudessa mielellänsä pysyttelevään tapaan. Jokaiselle pyrittiin -opettamaan eräitä yleisiä periaatteita, eräitä alkutietoja, sanottiin -sanottava mahdollisimman lyhyesti ja rajoituttiin välttämättömimpään. -Sitten hän tutustutti minut erääseen henkilöön, joka nautti -opintojenohjaajana suurta luottamusta ja pian osasi voittaa minunkin -luottamukseni. Minä aloin johdannoksi keskustella hänen kanssaan -lakitieteellisistä asioista, ja minun laverteluni hämmästytti -häntä melkoisesti; olen näet tähänastisessa esityksessäni jättänyt -mainitsematta, että olin Leipzigissä oleskellessani sentään tullut -oivaltamaan lakiasioita, joskin hankkimani tiedot kokonaisuudessaan -voivat käydä pikemmin vain yleissilmäyksestä kuin nimenomaisesta -asiantuntemuksesta. Vaikka emme voisikaan kehua akadeemisen elämämme -aikana erikoisesti ahkeroivamme, tarjoutuu meille siinä kuitenkin -joka suhteessa verrattoman edullisia kehittymismahdollisuuksia, koska -ympärillämme on aina henkilöitä, jotka tiedettä vallitsevat tai -etsivät, joten saamme aina, joskin tajuamattamme, jotakin ravintoa -tuosta ilmakehästä. - -Hetken aikaa kärsivällisesti kuunneltuaan minun jaarittelujani -lukujenohjaaja huomautti, että minun oli ennen kaikkea pidettävä -silmällä lähintä tarkoitustani, nimittäin tutkintojen suorittamista -ja promotiota, jonka jälkeen voin siirtyä käytännölliseen toimintaan. -Rajoittuakseni ensimmäiseen seikkaan, sanoi hän, mainitsen vain, -ettei asiaa suinkaan venytetä ylen avaraksi. Ei kysytä, miten ja -missä jokin laki on syntynyt, mitkä sisäiset tai ulkonaiset seikat -sen ovat aiheuttaneet; ei tutkita, kuinka aika ja tottumus ovat sitä -muovanneet, enempää kuin sitäkään, onko se kenties väärän tulkinnan -tai nurjan oikeudenkäytön nojalla muuttunut kerrassaan vastakkaiseksi. -Sellaisiin tutkimuksiin uhraavat oppineet miehet koko elämänsä; me -sitävastoin kysymme nykyjään voimassaolevaa, painamme sen lujasti -muistiimme, jotta se on aina käytettävissämme, kun haluamme siihen -turvautua asiakkaittemme hyödyksi ja suojaksi. Niin me varustamme -nuoret miehemme lähintä elämää varten, ja lisän löytymisestä pitävät -huolta heidän kykynsä ja käytännöllinen toimintansa. Sitten hän antoi -minulle kysymysten ja vastausten muotoon kirjoitetut vihkonsa, joiden -sisällystä voin jokseenkin sallia heti itseltäni kuulusteltavan, koska -Hoppen pieni lainopillinen katkismus oli vielä täysin muistissani; -hieman ahkeroiden minä opin lisäksi, mitä opittava oli ja osoitin -itseni vastoin tahtoani mitä helpoimmin kokelaaksi. - -Mutta koska siten oma toiminnallisuuteni opintojen piirissä estyi -(minussa näet ei ollut mitään taipumusta pelkkään tosiasiallisuuteen, -koska tahdoin nähdä kaikki selitettynä ainakin historiallisesti, ellei -ymmärryksenomaisesti), niin löysin voimilleni laajemman toimialan, -jota käyttelin mitä merkillisimmällä tavalla noudatellen ulkoapäin -satunnaisesti minuun istutettua harrastusta. - -Useimmat pöytäkumppanini olivat lääketieteen ylioppilaita. Kuten -tiedetään, ovat nämä opiskelijoiden joukossa ainoat, jotka oppituntien -ulkopuolellakin vilkkaasti keskustelevat tieteestänsä ja ammatistansa. -Se johtuu asian luonnosta. Heidän uurastustansa esineet ovat kaikkein -aistillisimmat ja samalla kaikkein korkeimmat, yksinkertaisimmat ja -monimutkaisimmat. Lääketiede askarruttaa koko ihmistä, koska sen -askarruksen esineenä on ihminen kokonaisuudessaan. Kaikki, mitä -nuorukainen oppii, viittaa heti tärkeään, tosin vaaralliseen, mutta -kuitenkin monella muotoa palkitsevaan käytännölliseen toimintaan. -Niinpä hän käykin kiihkein mielin käsiksi siihen, mitä on opittava -ja tehtävä, osittain sen vuoksi, että se sinänsä herättää hänessä -mielenkiintoa, osittain siitä syystä, että se avaa hänelle ilahduttavat -itsenäisyyden ja hyvinvoinnin mahdollisuudet. - -Aterialla ollessani minä niinmuodoin kuulin pelkkiä lääketieteellisiä -keskusteluja, samoinkuin aikaisemmin hovineuvos Ludwigin luona. Kävely- -ja huviretkilläkään ei puhuttu paljoakaan muusta; pöytäkumppalini näet -olivat hyvinä tovereina muuttuneet muutenkin seuralaisikseni, ja heihin -liittyi alinomaa samanmielisiä ja samaaopiskelevia kaikilta tahoilta. -Lääkeopillinen tiedekunta oli yleensäkin sekä opettajien kuuluisuuden -että oppilaiden lukumäärän puolesta toisia etevämpi, ja niin vei -virta minut mukanansa, sitäkin helpommin, kun minulla oli kaikista -näistä asioista vihiä juuri sen verran, että tiedonhaluani voitiin -kohta lisätä ja kiihtää. Toisen lukukauden alkaessa minä senvuoksi -kävin kuulemassa Spielmannin kemian- ja Lobsteinin anatomianluentoja -ja päätin olla oikein ahkera, koska olin merkillisillä esi- tai -pikemminkin ylitiedoillani jo hankkinut itselleni jonkinlaista mainetta -ja luottamusta seurapiirissämme. - -Ei kumminkaan siinä kyllin, että opintoni siten hajaantuivat ja -paloittuivat: eräs merkillinen valtiollinen tapahtuma aiheutti -yleistä liikettä ja tuotti meille melkoisen sarjan joutopäiviä. Maria -Antoinetten, Itävallan arkkiherttuattaren, Ranskan kuningattaren, piti -Pariisiin matkatessaan kulkea Strassburgin kautta. Juhlallisuudet, -joiden avulla kansalle huomautetaan, että maailmassa on suuria, -olivat uutteran valmistelun alaisina, ja minun mieltäni kiinnitti -erikoisesti molempien siltojen välissä sijaitsevalle Reinin saarelle -pystytetty rakennus, jossa oli määrä ottaa tulija vastaan ja jättää -hänet puolisonsa lähettiläiden edelleen kuljetettavaksi. Se ei kohonnut -paljon maankamaraa korkeammalle, sen keskellä oli iso sali ja sivuilla -kaksi pienempää; sitten seurasi toisia huoneita, jotka ulottuivat -vielä hieman taemmaksi; sanalla sanoen: kestäväksi rakennettuna se -olisi voinut käydä korkeiden henkilöiden huvimajasta. Erikoisimmin -siinä herättivät mielenkiintoani ja saivat minut arvelematta uhraamaan -ovenvartijalle uudistuvien käyntieni maksuksi monta hopeakolikkoa ne -kudotut verhot, joilla koko rakennuksen sisäpinnat oli peitetty. Siinä -minä näin ensi kerran noita Rafaelin alkuluonnosten mukaan kudottuja -verhoja, ja tämä näkeminen vaikutti minuun kerrassaan ratkaisevasti, -koska tulin tuntemaan suuret määrät oikeata ja täydellistä, joskin -vain jäljennettynä. Minä menin ja tulin, tulin ja menin voimatta -kyllikseni katsella; kiusasipa minua vielä voimaton pyrkimys, kun näet -olisin mielelläni käsittänyt sen, mikä minua erinomaisesti miellytti. -Sivusaleja minä pidin erittäin ilahduttavina ja virkistävinä, mutta -sitä kamalampi oli minusta iso sali. Sen seinät oli peitetty paljoa -suuremmilla, loisteliaammilla, runsaammilla ja suppeiden koristeiden -ympäröimillä verhoilla, jotka oli kudottu uudempien ranskalaisten -maalausten mukaan. - -Tuohon tekotapaan minä kaiketi olisin sentään voinut suostua, koska -aistini enempää kuin ajatuksenikaan ei hevin mitään ehdottomasti -hylännyt, mutta kuvausten aihe harmitti minua mitä suurimmassa -määrässä. Näihin kuviin sisältyi Jasonin, Medean ja Kreusan tarina ja -siis mitä onnettomimman avioliiton esimerkki. Valtaistuimen vasemmalla -puolella nähtiin mitä julmimman kuoleman kielissä kamppaileva morsian -viheliäisten osaaottavien ympäröimänä, oikealla puolella isä kauhistui -nähdessään surmatut lapset edessänsä, ja raivotar kiiti sillävälin -halki ilmojen lohikäärmevaunuissaan. Jotta julmaan ja inhoittavaan -liittyisi vielä mauttomuuskin, nähtiin valtaistuimenselustan -kullankirjaellun punaisen sametin takaa oikealta puolelta kiemurtavan -esiin taikahärän valkoinen häntä, tultasylkevän hirviön itsensä ja sitä -vastaan taisteleva Jasonin peittyessä kokonaan tuon kallisarvoisen -verhon taakse. - -Nyt heräsivät mielessäni eloon kaikki ne periaatteet, jotka olin -Oeserin koulussa omaksunut. Harkitsematta ja taitamattomasti oli -jo menetelty, kun oli sijoitettu Kristus ja apostolit häähuoneen -sivusaleihin, ja epäilemättä oli kuninkaallinen verhojenvartija -pitänyt ohjeenansa vain huoneiden mittasuhteita. Sen minä kuitenkin -annoin mielelläni anteeksi, koska siitä oli minulle erittäin suurta -etua; isossa salissa tapahtunut erehdys sitävastoin sai minut ihan -suunniltani, ja minä kehoitin vilkkaasti ja kiihkeästi kumppaneitani -tämän hyvää aistia ja tunnetta loukkaavan rikoksen todistajiksi. -— Mitä! huudahdin minä läsnäolijoista huolimatta: onko lupa näin -harkitsemattomalla tavalla esittää nuorelle kuningattarelle kenties -kaikkein kauheimpain häiden kuva, mitä milloinkaan on vietetty, vieläpä -hänen astuessaan ensi kertaa oman maansa rajojen sisäpuolelle! Eikö -siis ranskalaisten arkkitehtien, koristetaiteilijain ja verhoilijain -joukossa ole yhtäkään henkilöä, joka käsittää, että kuvat esittävät -jotakin, että kuvat tehoavat mieleen ja tunteeseen, että ne saavat -aikaan vaikutuksia, herättävät aavistuksia! Tuntuuhan kerrassaan siltä, -kuin olisi tuolle kauniille ja, kuten kerrotaan, elämänhaluiselle -naiselle lähetetty rajalle vastaanottajaksi mitä kammottavin kummitus. -— En tiedä, mitä kaikkea vielä sanoin; joka tapauksessa kokivat -toverini minua tyynnyttää ja saada lähtemään pois, mahdollisten -ikävyyksien välttämiseksi. Sitten he vakuuttivat minulle, ettei ollut -kenen hyvänsä asia etsiä kuvista määrättyä merkitystä, sanoivat, -ettei ainakaan heidän mieleensä ollut mitään johtunut ja ettei koko -Strassburgin ja lähiseutujen väestö, miten lukuisana se saapuisikin, -enempää kuin kuningatar itsekään hovikuntinensa voisi milloinkaan -joutua sellaisten mielijohteiden valtaan. - -Tuon nuoren naishenkilön kauniin ja ylhäisen, yhtä hilpeän kuin -arvokkaankin ilmeen minä muistan vielä varsin hyvin. Hän näytti -lasivaunuissaan — täysin meidän kaikkien nähtävissämme — tutunomaisesti -seuranaistensa kanssa jutellen laskevan leikkiä hänen kulkuettansa -vastaan tulvivasta ihmisjoukosta. Illalla me samoilimme kaduilla -katselemassa kaikkia juhlavalkein valaistuja rakennuksia, mutta -varsinkin tuomiokirkon liekehtivää huippua, jota emme voineet -kylliksemme silmäillä. - -Kuningatar jatkoi matkaansa, maakansa hajaantui, ja kaupunki oli -pian yhtä rauhallinen kuin ennenkin. Ennen kuningattaren saapumista -oli varsin järkevästi pidetty huolta siitä, ettei hänen tiellensä -ilmaantuisi mitään muodottomia henkilöitä, raajarikkoja ja -inhoittavia sairaita. Siitä tehtiin pilaa, ja minä sommittelin pienen -ranskankielisen runon vertaillen siinä toisiinsa kahta tulijaa: -Kristusta, joka näytti vaeltavan maailmassa erittäinkin sairaiden -ja rampojen vuoksi, ja kuningatarta, joka nämä onnettomat luotansa -karkoitti. Ystävilleni se kelpasi, mutta eräs ranskalainen, joka oli -asuinkumppaninamme, arvosteli kovin armottomasti kieltä ja runomittaa, -joskin, kuten näytti, liiankin perusteellisesti. En muista koskaan -myöhemmin sepittäneeni ranskankielistä runoa. - -Tuskin oli pääkaupungista kaikunut kuningattaren onnellista saapumista -koskeva tieto, kun sitä jo seurasi kauhunsanoma: juhlallisen -ilotulituksen aikana oli poliisin laiminlyönnin vuoksi eräällä -rakennusainesten sulkemalla kadulla tuhoutunut suuri määrä ihmisiä, -hevosia ja vaunuja, ja kaupunki oli joutunut hääjuhlallisuuksien aikana -surua ja kärsimystä kokemaan. Onnettomuuden suuruutta yritettiin salata -sekä nuorelta kuninkaalliselta pariskunnalta että suurelta yleisöltä -salaa hautaamalla surmautuneet henkilöt, joten useat perheet saivat -varmuuden siitä, että heidänkin omaisensa olivat joutuneet kamalan -onnettomuuden uhreiksi, ainoastaan sen nojalla, ettei heitä milloinkaan -kuulunut palaaviksi. Minun on tuskin tarpeen mainita, että tämän -johdosta kohosivat jälleen eloisina mieleeni nuo juhlasalin kaameat -kuvat, sillä jokainen tietää, kuinka voimakkaat eräät sielulliset -vaikutelmat ovat, kun ne ikäänkuin ruumiillistuvat aistittavissa. - -Tapahtuman piti kuitenkin saada hädän ja ahdistuksen valtaan minunkin -tuttaviani, sillä minä rohkenin ryhtyä sen johdosta eräänlaiseen -kujeeseen. Meidän nuorten henkilöiden kesken, jotka olimme -Leipzigissä seurustelleet toistemme kanssa, oli myöhemminkin säilynyt -eräänlainen himo uskotella toisillemme jotakin ja puijata toisiamme. -Sellaisen julkean vallattomuuden tilassa minä kirjoitin Frankfurtiin -eräälle ystävälleni (samalle henkilölle, joka oli soveltanut minun -sokerileipuri Händelille omistamani runoelman »Medonia» koskevaksi ja -aiheuttanut sen yleisen leviämisen) Versaille’sissa päivätyn kirjeen, -jossa kerroin hänelle onnellisesti sinne saapuneeni, olleeni mukana -juhlallisuuksissa ynnä muuta sellaista, samalla kuitenkin vannottaen -häntä pitämään asian ehdottomana salaisuutena. Minun on tässä vielä -huomautettava, että pieni leipzigiläinen seuramme alkaen tuosta -tempusta, joka oli tuottanut meille paljonkin harmia, oli tottunut -aika ajoin häntä ahdistelemaan uskotteluilla, sitäkin mieluummin, -kun hän oli maailman hullunkurisin ihminen ja kaikkein herttaisin -päästessään selvyyteen erehdyksestä, johon hänet oli tahallisesti -johdettu. Pian sen jälkeen kuin olin tuon kirjeen lähettänyt, lähdin -pienelle matkalle, jolla viivyin suunnilleen pari viikkoa. Sillävälin -oli Frankfurtiin saapunut sanoma tuosta onnettomuudesta; ystäväni -luuli minun olevan Pariisissa, ja hänen kiintymyksensä herätti -hänessä pelkoa, että minäkin olin joutunut tuohon onnettomuuteen. -Hän tiedusteli vanhemmiltani ja muilta henkilöiltä, joille tapasin -kirjoittaa, eikö ollut saapunut kirjeitä minulta, ja koska matkani -esti minua niitä lähettämästä, niin ne puuttuivat kaikkialta. Hän -kuljeksi ankaran pelon vallassa ja uskoi asian vihdoin lähimmille -ystävillemme, jotka hekin siten joutuivat saman huolen valtoihin. -Onneksi ei heidän arvelunsa tullut vanhempieni korviin aikaisemmin -kuin kirje, joka ilmoitti minun palanneen Strassburgiin. Nuoret -ystäväni olivat tyytyväiset tietäessään minun olevan hengissä, mutta -uskoivat yhä varmasti, että olin tuona aikana käynyt Pariisissa. -Sydämelliset tiedonannot heidän minun tähteni kokemistaan murheista -liikuttivat minua niin kovin, että vannoin iäksi luopuvani sellaisista -kepposista, mutta myöhemmin olen valitettavasti useasti tehnyt itseni -syypääksi samantapaisiin. Todellinen elämä menettää usein siinä määrin -loistoansa, että sitä täytyy uudistaa käyttäen haaveen kiiltoöljyä. - -Valtava hovin ja komeuden virta oli vierinyt ohi jättämättä mieleeni -muuta kaipausta kuin Rafael-verhoihin kohdistuvan. Niitä minä -olisin mielelläni katsellut joka päivä ja joka hetki, katsellut, -kunnioittanut, jopa palvonutkin. Kiihkeät ponnistukseni saivat onneksi -aikaan, että useat vaikutusvaltaiset henkilöt asiaan kiintyivät ja -verhot riisuttiin ja käärittiin kokoon mahdollisimman myöhään. Me -antauduimme nyt jälleen viettämään hiljaista, mukavaa yliopisto- -ja seuraelämäämme, ja viimeksimainitun piirissä pysyi aktuaari -Salzmann, pöytäpresidenttimme, yleisenä kasvattajana. Hänen älynsä, -myöntyväisyytensä, arvokkuutensa, jonka hän aina osasi säilyttää kaiken -leikinlaskun, jopa toisinaan pienten suvaitsemiensa liiallisuuksienkin -uhalla, tekivät hänet koko seurueelle rakkaaksi ja kalliiksi, ja minä -voisin mainita ainoastaan harvoja tapauksia, joissa hän osoitti vakavaa -paheksumista tai ryhtyi arvovaltansa nojalla ratkaisemaan pieniä -jupakoita ja riitaisuuksia. Minä kiinnyin häneen kuitenkin kaikkein -eniten, ja hän puolestaan osoitti samoin olevansa halukas minun -kanssani keskustelemaan, koska havaitsi minut toisia monipuolisemmin -sivistyneeksi ja arvosteluissani vähemmän yksipuoliseksi. Niinpä minä -pidin häntä esikuvanani ulkoasuunkin nähden, jotta hän voi hämilleen -joutumatta selittää minut julkisesti seuralaisekseen ja toverikseen. -Vaikka näet hänellä olikin vain virka, joka ei näytä suoneen paljoakaan -vaikutusvaltaa, hän kuitenkin hoiti sitä tavalla, joka oli hänelle mitä -suurimmaksi kunniaksi luettava. Hän oli holhouskollegion aktuaari ja -johti kylläkin siellä asioita kuten pysyväinen sihteeri akademiassa. -Kun hän nyt hoiti tätä tointa monet vuodet mitä täsmällisimmin, niin -ei ollut yhtäkään perhettä, ylimmistä alimpiin asti, joka ei olisi -ollut hänelle kiitollisuudenvelassa. Valtion hallinnon koko piirissä -voineekaan tuskin kukaan niittää enemmän siunausta tai kirousta kuin -henkilö, joka pitää orvoista huolta tai tuhlaa tai sallii tuhlata -heidän omaisuuttansa. - -Strassburgilaiset ovat intohimoisia kävelijöitä ja siihen heillä -lienee täysi syy. Suuntasipa askelensa minne tahansa, aina kohtaa -joko luonnollisia tai entisinä ja nykyisinä aikoina tahallisesti -suunniteltuja huvipaikkoja, joissa kaikissa on kävijöinä, nauttijoina -hilpeätä, hupaista väkeä. Suuren kävelijäin määrän tekivät täällä -naishenkilöiden vaihtelevat puvut vieläkin ilahduttavammaksi kuin -muilla paikkakunnilla. Porvarillisen keskiluokan tytöt käyttivät -vielä ylöskiedottuja, isolla neulalla kiinnitettyjä palmikoita sekä -eräänlaista niukkaa vaatepartta, jossa millainen laahuste hyvänsä olisi -ollut haittana. Ja miellyttävä seikka oli se, ettei tämä vaatetus -noudattanut jyrkkää säätyrajaa, koska oli vielä olemassa eräitä -varakkaita, ylhäisiä perheitä, jotka eivät tahtoneet sallia tyttäriensä -luopua tästä asusta. Muut käyttivät ranskalaista vaatepartta, ja tämä -puolue käännytti joka vuosi joitakuita kannattajiksensa. Salzmannilla -oli paljon tuttavia ja vapaa pääsy kaikkialle, mikä oli erittäin -mieluisaa hänen seuralaisellensa, varsinkin kesällä, koska kaikkialta -puutarhoista, läheltä ja kaukaa, löytyi hyvä vastaanotto, hyvä seura -ja hyvät virvokkeet ja useasti kutsuttiin viettämään erinäisiä iloisia -päiviä. Eräässä sellaisessa tapauksessa minä sain tilaisuuden varsin -nopeasti suosittautua eräälle perheelle, jossa vierailin toista -kertaa. Meidät oli kutsuttu, ja me saavuimme määrättyyn aikaan. Seura -ei ollut suuri, muutamat pelasivat, ja toiset käyskelivät kuten -ainakin. Myöhemmin, kun oli lähdettävä aterialle, minä näin talon -emännän ja hänen sisarensa keskustelevan vilkkaasti ja, kuten näytti, -ilmeisesti neuvottomina. Minä satuin juuri heidät kohtaamaan ja -virkoin: Hyvät rouvat, minulla tosin ei ole oikeutta tunkeutua teidän -salaisuuksiinne, mutta kenties voin antaa teille hyvän neuvon tai teitä -palvellakin. He esittivät nyt minulle kiusallisen tilanteensa: he -näet olivat kutsuneet aterialle kaksitoista henkilöä, ja nyt oli eräs -sukulainen palannut matkalta ja tulisi siis kolmantenatoista olemaan -ikävä _memenio mori_, joskaan ei itsellensä, niin ainakin muutamille -vieraille. — Asia on varsin helposti autettavissa, vastasin minä: -sallinettehan, että minä poistun ja pidätän itselleni korvausoikeuden. -Arvokkaina ja hienokäytöksisinä henkilöinä he eivät tahtoneet millään -muotoa ehdotukseeni suostua, vaan lähettivät etsimään naapuristosta -neljättätoista. Minä annoin sen tapahtua, mutta kun sitten näin -palvelijan tyhjin toimin palaavan puutarhan portista, pujahdin pois -ja vietin iltani hupaisesti Wanzenaun vanhojen lehmusten alla. -Luonnollinen seuraus oli, että tämä kieltäymys minulle runsaasti -korvattiin. - -Eräänlainen yleinen seurallisuus ei ole enää ajateltavissa ilman -korttipeliä. Salzmann uudisti rouva Böhmen hyvät opetukset, ja minä -olin sitä kuuliaisempi, kun olin tosiaankin oivaltanut, että tämän -pienen uhrauksen avulla — jos uhrauksesta sopii tässä puhua — kävi -hankkiminen itselleen seuraelämässä monta huvia, jopa suurempaa -vapauttakin kuin muuten saisi nauttia. Vanha, unohdettu piquet-peli -etsittiin niinmuodoin esille, minä harjoittelin pelaamaan whistiä, -järjestin itselleni opintojenohjaajan neuvoja noudattaen pelikukkaron, -jonka piti olla joka tapauksessa koskematon, ja nyt minä sain -tilaisuutta viettää ystävieni keralla useimmat illat kaikkein parhaissa -seurapiireissä. Minuun suhtauduttiin enimmälti hyväntahtoisesti ja -suotiin anteeksi monia pieniä säännöttömyyksiä, joista kuitenkin -ystäväni tavallisesti minulle huomautti, tosin sangen lempeästi. - -Jotta kumminkin saisin vertauskuvallisesti kokea, kuinka tärkeätä -on ulkonaisessakin suhteessa sopeutua seuraelämään ja noudattaa sen -vaatimuksia, pakotettiin minut sellaiseen, mikä minusta tuntui maailman -epämieluisimmalta asialta. Minulla tosin oli erittäin kauniit hiukset, -mutta strassburgilainen kähertäjäni vakuutti minulle kohta, että ne -oli takaa leikattu aivan liian lyhyiksi ja että hänen oli mahdotonta -saada niistä hius-asua, jossa voisin esiintyä, koska säännön mukaan sai -olla olemassa vain vähän lyhyitä ja kähäriä otsahiuksia, kaikki muu -päälaelta alkaen sitävastoin oli sidottava palmikolle tai hiuspussiin. -Niinmuodoin ei hänen mielestään ollut muuta neuvoa kuin suostua -valetukkaan, kunnes luonnollinen kasvu olisi jälleen ehtinyt kohentua -ajan vaatimusten mukaiseksi. Hän vakuutti minulle, ettei kukaan tulisi -koskaan huomaamaan tätä viatonta petosta, jota minä aluksi vakaasti -vastustelin, jos voisin heti siihen suostua. Hän piti sanansa, ja minä -kävin aina mitä parhaimmin käherretystä ja hyvähiuksisimmasta nuoresta -miehestä. Mutta kun minun täytyi varhaisesta aamusta alkaen pysytellä -niin koristeltuna ja puuteroituna ja samalla varoa, etten hiostumisen -ja kiivaan liikunnon vuoksi kaunistettani ilmaisisi, niin tämä pakko -tosiaankin vaikutti osaltansa paljon siihen, että minä käyttäydyin -toistaiseksi rauhallisemmin ja säädyllisemmin, totuin käymään hattu -kainalossa ja siis myöskin solkikenkiin ja silkkisukkiin puettuna; -kumminkaan en voinut olla käyttämättä iholla hienoja nahkasukkia -Reinin hyttysten varalta, jotka kauniina sunnuntai-iltoina leviävät -yli niittyjen ja puutarhojen. Kun siis minun näissä oloissa täytyi -pidättyä kiivaasta ruumiillisesta liikunnosta, niin keskustelumme -kehittyivät yhä vilkkaammiksi ja kiihkeämmiksi, olivatpa kaikkein -mielenkiintoisimmatkin, mihin olin siihen saakka milloinkaan ottanut -osaa. - -Tuntemis- ja ajattelemistapani teki minulle aivan helpoksi sallia -jokaisen olla mitä oli, vieläpä mitä tahtoikin olla, ja niin -hankki raikas, nuorekas, avoin mieleni, joka melkeinpä ensi kertaa -avautui täyteen kukkaansa, minulle erittäin paljon ystäviä ja -kannattajia. Pöytäseuramme lisääntyi suunnilleen kaksikymmentä -henkilöä käsittäväksi, ja koska Salzmannimme yhä edelleenkin käytti -totunnaista menetelmäänsä, niin kaikki pysyi vanhalla tolallansa, -muuttuipa keskustelu melkein säädyllisemmäksikin, koska jokaisen nyt -oli varottava useampia henkilöitä. Uusien tulokkaiden joukossa oli -eräs mies, joka erikoisesti herätti mielenkiintoani; hänen nimensä -oli Jung ja hän on sittemmin tullut tunnetuksi Stilling-nimisenä. -Vanhanaikaisesta vaateparresta huolimatta hänen olemuksessaan oli -eräänlaisen karkeuden ohella jotakin aranherkkää. Hiuspussiperuukki -ei rumentanut hänen huomattavia ja miellyttäviä kasvojansa. Hänen -äänensä oli vieno, olematta silti pehmeä ja heikko, kaikuipa se -sointuisena ja voimakkaanakin, kun hän sattui innostumaan, mikä -tapahtui erittäin helposti. Oppiessaan hänet lähemmin tuntemaan löysi -hänestä tervettä järkeä, joka lepäsi tuntehikkaan mielen perustalla -ja senvuoksi salli kiintymysten ja intohimojen määrätä itseänsä, ja -samalta tunteikkaalta pohjalta kehittyi myös mahdollisimman puhtaana -hyvään, toteen ja oikeaan suuntautuva intomieli. Tämän miehen elämän -juoksu näet oli ollut erittäin mutkaton, mutta siitä huolimatta -täynnä tapahtumia ja monenlaista toimintaa. Hänen tarmonsa ytimenä -oli horjumaton usko Jumalaan ja siitä välittömästi koituvaan apuun, -jonka hän arveli ilmeisesti näyttäytyvän todeksi lakkaamattomassa -huolenpidossa ja varmassa pelastumisessa kaikesta hädästä, kaikesta -onnettomuudesta. Jung oli eläessään kokenut sellaista usein, tapahtumat -olivat äskeisimpinäkin aikoina, hänen Strassburgissa ollessaan, useasti -uusiutuneet, joten hän erittäin ilomielisenä vietti tosin kohtuullista, -mutta kuitenkin huoletonta elämää ja harrasti mitä vakavimmin -opintojansa, joskaan ei voinut varmaan tietää, kuinka tulisi toimeen -seuraavana neljännesvuotena. Nuoruudessaan, ollessaan sydenpolttajaksi -rupeamassa, hän ryhtyi räätälinammettiin ja opiskeltuansa siinä ohella -omin päin korkeampia asioita hän opinhaluista luontoansa noudattaen -hankki itselleen koulumestarintoimen. Tämä yritys epäonnistui, ja -hän palasi ammattiinsa, josta hänet kuitenkin kerta toisensa perästä -houkuteltiin poikkeamaan, koska jokainen helposti häneen luotti ja -kiintyi, ja lopulta hän otti jälleen vastaan kotiopettajantoimen. -Syvällisimmästä ja varsinaisimmasta sivistyksestänsä hän kuitenkin -oli kiitollisuudenvelassa sille laajalle-levinneelle ihmislajille, -joka etsi autuutta omin neuvoin ja Raamattua ja hyväätarkoittavia -teoksia lukien, jotka toinen toistansa neuvoen ja toinen toisellensa -asioitansa uskoen tavoittelivat mielenylennystä ja saavuttivat -siten sivistystason, jonka täytyi herättää ihailua. Kun näet heissä -aina ilmenevä ja heidän yhteiskunnallista elämäänsä kannattava -harrastus lepäsi mitä yksinkertaisimmalla siveyden, hyväntahtoisuuden -ja hyväntekeväisyyden pohjalla, ja ne poikkeukset, joita niin -rajoitetuissa oloissa elävien henkilöiden keskuudessa voi sattua, ovat -merkitykseltänsä mitättömät, joten heidän omatuntonsa säilyi enimmälti -puhtaana ja heidän henkensä yleensä kirkkaana, niin ei syntynyt mitään -keinotekoista, vaan todellakin luonnollinen kulttuuri, joka oli toisia -parempi vielä sikäli, että soveltui kaikille ikäkausille ja säädyille -ja oli luonnostansa yleisesti seurallinen, minkä vuoksi nämä henkilöt -olivat tosiaankin kaunopuheiset omassa olokehässänsä ja kykenivät -soveliaasti ja miellyttävästi ilmaisemaan kaikkia sydämenasioita, sekä -kaikkein arimpia että kaikkein karuimpia koskevat ajatuksensa. Niin oli -nyt kelpo Junginkin laita. Muutamien harvojen, joskaan ei nimenomaan -samanmielisten, niin ainakin sellaisten henkilöiden joukossa, jotka -eivät selittäneet hänen ajatustapaansa vierovansa, hän esiintyi -puheliaana, vieläpä kaunopuheisena; varsinkin elämänvaiheitansa hän -kertoi mitä miellyttävimmällä tavalla ja osasi saada kuulijan selvästi -ja eloisasti kuvailemaan mieleensä kaikkia olotiloja. Minä yllytin -häntä esittämään niitä kirjallisesti, ja hän lupasi. Mutta koska hän -ilmaisutavaltansa muistutti unissakävijää, jolle ei saa huutaa, jos ei -mieli nähdä hänen syöksyvän alas korkeudestansa, vienoa virtaa, jolle -ei saa asettaa mitään estettä, ellei mieli kuulla sen pauhaavan, niin -hänen täytyi useasti tuntea olonsa suuressa seurassa epämieluisaksi. -Hänen uskonsa ei sietänyt mitään epäilystä eikä hänen vakaumuksensa -minkäänlaista pilkkaa. Ja jos hän ystävällisesti keskusteltaessa olikin -ehtymätön, niin hän sitävastoin kerrassaan tyrehtyi kohdatessaan -vastustusta. Sellaisissa tapauksissa minä tavallisesti autoin häntä -seikasta selviytymään, ja hän palkitsi minut osoittamalla vilpitöntä -kiintymystä. - -Koska hänen luonnonlaatunsa ei suinkaan ollut mikään vieras asia, kun -olin jo oppinut sen ystävissäni ja ystävättärissäni tyystin tuntemaan, -ja koska se luontevuudessaan ja koruttomuudessaan minua yleensä -miellyttikin, niin hän tuli ehdottomasti parhaiten toimeen minun -kanssani. Hänen henkensä suunta oli minulle mieluisa, ja minä jätin -rauhaan hänen ihmeuskonsa, joka hänelle hyvin sopi. Salzmannkin kohteli -häntä säästäen; sanon säästäen, koska Salzmannin täytyi luonteensa, -olemuksensa, ikänsä ja olotilansa nojalla kuulua järkeviin tai paremmin -sanoen ymmärtäväisiin kristittyihin ja pitää heidän puoltansa ja koska -heidän uskontonsa oikeastaan perustui luonteen nuhteettomuuteen ja -miehekkääseen itsenäisyyteen, joten he eivät mielellään puuttuneet -sellaisiin tuntoihin, jotka olisivat helposti voineet johtaa heidät -hämärille, haaveellisille aloille, jopa kenties pilkkopimeäänkin. -Tämäkin ryhmä oli kunnioitettava ja lukuisa; kaikki kunnialliset, kelpo -ihmiset ymmärsivät toisiansa ja noudattivat samoja vakaumuksia sekä -samaa elämänsuuntaa. - -Lerse, hänkin pöytäkumppanimme, kuului myös tähän ryhmään: täysin -oikeamielinen ja rajoitettua onnenosaansa kohtuullisesti ja tarkasti -käyttelevä nuori mies. Minä en ole milloinkaan nähnyt ylioppilaan -järjestävän elämäänsä ja kulutustansa niin niukaksi. Hän esiintyi -kaikkein siisteimpänä ja kuitenkin aina samoissa vaatteissa; hän näet -käsitteli vaatevarastoansa mitä varovaisimmin, piti ympäristönsä -puhtaana ja asetti jokapäiväisessä elämässä aina samanlaisia -vaatimuksia. Ei sattunut koskaan, että hän olisi johonkin nojannut tai -laskenut kyynäspäitänsä pöydälle; hän ei milloinkaan unohtanut merkitä -lautasliinaansa, ja palvelijalle oli aina onnettomuudeksi, elleivät -tuolit sattuneet olemaan täysin puhtaat. Kaikesta tästä huolimatta -hänen ulkonainen olemuksensa ei ollut vähimmässäkään määrässä -jäykkä. Hän puhui avomielisesti, varmasti ja kuivan vilkkaasti, -ja kevyt ironinen leikinlasku soveltui hänelle varsin hyvin. Hän -oli hyvärakenteinen, solakka ja verrattain kookas, hänen kasvonsa -olivat rokonarpiset ja vähäpätöiset, hänen pienet siniset silmänsä -kirkkaat ja läpitunkevat. Sen lisäksi, että hänellä oli aihetta -monella muotoa opettaa meitä hyville tavoille, me pidimme häntä vielä -miekkailumestarinammekin; hän näet käytteli säilää erittäin taitavasti. -ja häntä näytti huvittavan harjoittaa meidän kanssamme tuota ammattia -aina turhantarkkuuteen asti. Me hyödyimmekin hänestä toisinaan ja -saimme olla hänelle kiitolliset monesta seurallisesta hetkestä, jonka -hänen neuvostansa vietimme hyvää ruumiinliikuntoa harjoittaen. - -Kaikkien näiden ominaisuuksiensa nojalla Lerse soveltui erinomaisesti -toimimaan ero- ja kilpailutuomarina kaikissa pienissä ja suurissa -kahakoissa, joita piirissämme sattui, joskin vain harvoin, ja -joita Salzmann ei kyennyt isällisellä tavallansa tyynnyttämään. -Ilman ulkonaisia muotoja, jotka aiheuttavat yliopistoissa paljon -onnettomuutta, me muodostimme olosuhteiden ja hyvän tahdon luoman -seuran, jota moni muu tosin saattoi tilapäisesti hipoa voimatta -kumminkaan siihen tunkeutua. Sisäisten ikävyyksien arvostelemisessa -Lerse aina osoitti mitä suurinta puolueettomuutta, ja ellei kiistaa -enää voitu sovittaa sanoin ja selityksin, niin hän osasi mitä -kunniallisimmalla tavalla ohjata asian niin, että edellytettävä -hyvitys muodostui vaarattomaksi. Siihen tehtävään ei tosiaankaan -kukaan voinut olla häntä soveliaampi; hänellä olikin tapana usein -sanoa, että koska taivas ei ollut häntä määrännyt sodan enempää kuin -lemmenkään sankariksi, niin hän tahtoi romaanikuviona ja miekkamiehenä -tyytyä näyttelemään todistajan osaa. Kun hänessä ei milloinkaan -tapahtunut vähintäkään ikävää muutosta ja kun hänet voitiin katsoa -oikeaksi hyvän ja pysyväisen mielenlaadun esikuvaksi, niin hänen -kuvansa painui rakastettavana syvälle mieleeni, ja kun kirjoitin -Götz von Berlichingin, tunsin olevan aihetta pystyttää muistomerkki -ystävyydellemme ja antaa kelpo miehelle, joka osaa arvokkaalla tavalla -alistua toisen johdettavaksi, Frans Lersen nimi. - -Hänen siten alinomaa osatessaan kuivan leikilliseen tapaansa meille -muistuttaa, mitä olemme velkaa itsellemme ja toisille ja kuinka on -asiat järjestettävä, jotta voi mahdollisimman kauan elää sovussa -ja rauhassa ihmisten kanssa olemalla aina hieman varuillansa, -minä puolestani sain sisäisesti ja ulkonaisesti taistella ihan -toisenlaisten olosuhteiden ja vastustajien voittamiseksi, koska näet -kamppailin itseäni, olevaisia oloja, jopa elementtejäkin vastaan. -Terveydentilani oli sikäli hyvä, että se riittävästi tuki minua -kaikissa haluamissani ja velvollisuuksiini kuuluvissa tehtävissä; -jäljelle oli jäänyt ainoastaan eräänlainen liikaherkkyys, joka -toisinaan järkytti tasapainoani. Voimakkaat äänet olivat minulle -vastenmieliset, sairaalloiset oliot herättivät minussa inhoa ja -kammoa. Mutta erikoisesti minua vaivasi pyörrytys, jonka valtaan -jouduin aina silmäillessäni alas korkeudesta. Kaikkia näitä puutoksia -minä yritin korjata, vieläpä hieman kiivaastikin, koska en tahtonut -hukata aikaa. Iltasoiton aikana minä astelin monien rumpujen vierellä, -joiden valtavat pärrytykset ja lyönnit olivat saada sydämen povessani -pakahtumaan. Minä nousin ihan yksin tuomiokirkontornin huippuun -ja istuin niinsanotussa kaulassa, nastan eli kruunun — miten sitä -nimitettäneenkään — alla, kenties puolisen tuntia, kunnes uskalsin -jälleen astua ulkoilmaan, missä tuskin neliökyynärän kokoisella -tasanteella seisoen, voimatta juuri pidellä mistään kiinni, näkee -edessänsä loppumattomiin leviävän maan, lähimmän ympäristön ja kirkon -koristeiden peittäessä kaikki, minkä päällä ja yläpuolella seisoo. -Tuntuu kerrassaan siltä, kuin kohoisi ilmapallossa korkeuksiin. Näitä -pelon ja tuskan tiloja minä uudistin, kunnes vaikutelma kävi minulle -ihan yhdentekeväksi, ja myöhemmin, vuoristoretkilläni ja geologisissa -tutkimuksissa, suurilla rakennuksilla, missä juoksin kilpaa -rakennusmiesten kanssa vapainalepääviä niskahirsiä ja katonreunaa -pitkin, vieläpä Roomassakin, missä on suoritettava juuri sellaisia -uhkayrityksiä, jos tahtoo lähemmin perehtyä huomattaviin taideteoksiin, -minulla oli noista alkuharjoituksista suurta hyötyä. Anatomia oli -sekin minulle kaksin verroin arvokas sen vuoksi, että se opetti minua -sietämään inhoittavimpiakin näkyjä samalla tyydyttäen tiedonhaluani. -Niinpä kävinkin kuulemassa vanhemman tohtori Ehrmannin kliinillisiä -sekä hänen poikansa pitämiä lapsenpäästöopillisia luentoja aikoen -samalla kertaa oppia tuntemaan kaikki olotilat ja vapautua kaikesta -inhoittavien olioiden aiheuttamasta arkailusta. Minä pääsin tosiaankin -niin pitkälle, ettei mikään sellainen seikka voinut milloinkaan saada -minua menettämään malttiani. Mutta minä en kokenut terästää itseäni -ainoastaan näitä aistimusvaikutelmia vaan myöskin mielikuvituksen -ahdistuksia kestämään. Niinpä osasinkin muuttaa itselleni yhtä -yhdentekeviksi pimeiden kirkkomaiden aavistuttelevat ja kammottavat -vaikutelmat, ja siinäkin suhteessa edistyin niin pitkälle, että päivä -ja yö ja jokainen olopaikka oli minulle samantekevä, vieläpä siinä -määrin, että kun minussa myöhempinä aikoina heräsi halu päästä kerran -jälleen kokemaan sellaisessa ympäristössä nuoruuden miellyttäviä pelon -väristyksiä, voin tuskin missään määrin niitä pakottaa syntymään, -vaikka käyttelin apunani mitä eriskummallisimpia ja kaameimpia -mielikuvia. - -Tätä pyrkimystäni päästä vapautumaan ylen vakavan ja valtaavan -painostuksesta, joka edelleenkin minussa vallitsi ilmeten minulle -milloin voimana, milloin heikkoutena, auttoi nimenomaisesti se -vapaa, seurallinen, liikunnollinen elämäntapa, joka yhä enemmän -veti minua puoleensa, johon totuin ja jota vihdoin opin täysin -vapaasti nauttimaan. Maailmassa eläjän ei ole vaikea havaita, että -ihminen tuntee itsensä vapaimmaksi ja täydellisimmin puutoksistansa -irtautuneeksi ajatellessaan toisten vikapaikkoja ja miellyttävästi -niitä soimaillessaan. Meissä herää jo melkoisen miellyttävä tunto, -kun moittein ja pahoin puhein asetumme kaltaisiamme korkeammalle, ja -niinpä harrastaakin hyvä seura, kuuluipa siihen harvoja tai lukuisia -henkilöitä, mieluimmin juuri sellaista. Mutta verraton on mieluisa -omahyväisyytemme, kun ylennämme itsemme korkeampien ja johtavien -henkilöiden, ruhtinaiden ja valtiomiesten tuomitsijoiksi, pidämme -julkisia laitoksia kömpelöinä ja tarkoitustansa vastaamattomina, otamme -huomioon ainoastaan mahdolliset ja todelliset esteet tunnustamatta -aikomuksen suurisuuntaisuutta enempää kuin sitä myötävaikutustakaan, -jota on kaikissa yrityksissä odotettava ajalta ja olosuhteilta. - -Ken muistaa Ranskan valtakunnan silloisen tilan ja tuntee sen tarkoin -ja yksityiskohtaisesti myöhempien esitysten nojalla, voi helposti -kuvailla mielessään, kuinka silloisessa puolittain ranskalaisessa -Elsassissa puhuttiin kuninkaasta ja ministereistä, hovista ja -suosikeista. Minun oppimishalulleni ne olivat uusia ja nenäkkyydelleni -ja nuorekkaalle itsekylläisyydelleni erittäin tervetulleita seikkoja; -minä otin kaikki tarkoin huomioon, merkitsin uutterasti muistiin -ja näen nyt siitä vähästä, mikä on jäänyt jäljelle, että sellaiset -tiedot, olkoonpa, että ne on hetkenänsä sepitetty vain tarinain ja -epäluotettavien yleisten huhujen nojalla, kuitenkin saavat myöhemmin -eräänlaista arvoa, koska niitä käyttäen voi vertailla vihdoin -ilmitulleita salaisia asioita jo silloin havaittuihin ja julkisiin, -aikalaisten oikein tai väärin arvostelemaa jälkimaailman vakaumuksiin. - -Silmiinpistävänä ja meidän kadunkulkijain joka päivä nähtävänä oli -kaupungin kaunistamista koskeva suunnitelma, jonka suorittaminen alkoi -mitä omituisimmalla tavalla muuttua piirroksista todellisuudeksi. -Intendentti Gayot oli ottanut muovatakseen uudestaan Strassburgin -mutkikkaat ja epätasaiset kadut ja perustaakseen tarkasti säännöllisen, -melkoisen, kauniin kaupungin. Eräs pariisilainen rakentaja, -Blondel, piirusti sitten ehdotelman, jonka mukaan sataneljäkymmentä -talonomistajaa voitti alaa, kahdeksankymmentä menetti ja muut jäivät -entiseen oloonsa. Tämän hyväksytyn, mutta kerrallaan suoritettavaksi -mahdottoman suunnitelman piti nyt ajan mittaan kehittyä täydelliseksi -kaupungin sillävälin sangen omituisesti häilyessä muodon ja -muodottomuuden välillä. Jos näet oli esim. suoritettava sisäänpäin -kaartuva kadun sivu, niin ensimmäinen rakentamishaluinen eteni -määrättyyn rajaan saakka, samoin saattoi tehdä hänen lähin naapurinsa, -mutta yhtä hyvin vasta kolmas, neljäs, joten taka-alalle jääneiden -talojen edustalle muodostui mitä mauttomimpia esipiha-aukeamia. -Väkivaltaisesti ei tahdottu menetellä, mutta pakkoa käyttämättä -ei olisi päästy ollenkaan eteenpäin; senvuoksi ei kukaan saanut -kerran tuomitussa talossaan korjata tai järjestää mitään, mikä koski -katua. Kaikki nämä omituiset satunnaiset mauttomuudet tarjosivat -meille vaelteleville tyhjäntoimittajille mitä tervetulleinta aihetta -viljellä ivaamme, esittää Behrischin tapaan suunnitelman toteuttamisen -jouduttamista koskevia ehdotelmia epäillen aina koko asian -mahdollisuutta, vaikka monen uutena kohoavan kauniin rakennuksen olisi -pitänyt saada meidät toisiin ajatuksiin. En tiedä sanoa, missä määrin -pitkä aika on edistänyt mainittua aietta. - -Eräs toinen asia, josta Strassburgin protestantit mielellään -keskustelivat, oli jesuiittain karkoittaminen; Nämä hengelliset isät -olivat kaupungin ranskalaisten haltuun jouduttua hekin saapuneet ja -anoneet asuinpaikkaa. Pian he kumminkin levittäytyivät ja rakensivat -upean kollegion, joka sijaitsee niin lähellä tuomiokirkkoa, että -kolmasosaan julkipuolta peittyy kirkon taka-osan taakse. Siitä piti -tulla täydellinen neliö, ja keskelle oli suunniteltu puutarha; kolmelta -taholtansa se oli ehtinyt valmistua. Se on kivirakennus, vankka, kuten -kaikki näiden isien rakennukset. Protestanttien ahdistaminen, ellei -suorastaan hätyyttäminenkin, kuului seuran ohjelmaan, koska omaksuttuna -velvollisuutena oli vanhan uskonnon saattaminen koko laajuudessaan -entisellensä. Heidän kukistumisensa herätti senvuoksi mitä suurinta -tyytyväisyyttä vastapuolueessa, ja vienoin mielihyvin nähtiin heidän -myyvän viininsä, toimittavan pois kirjansa ja rakennuksen joutuvan -erään toisen, kenties vähemmän toimeliaan veljeskunnan haltuun. -Ihmiset ovat ylen onnelliset vapautuessaan vastustajasta tai pelkästä -kaitsijastakin, ja lauman mieleen ei johdu, että se vartijakoiran -puutteessa on vaarassa joutua suden suuhun. - -Koska jokaisella kaupungilla täytyy olla murhenäytelmänsä, jota lapset -ja lastenlapset kauhistuvat, niin Strassburgissa muisteltiin usein -onnetonta preetoria Klingliniä, joka maallisen onnen korkeimmalle -asteelle kohottuansa, melkein rajoittamatta kaupunkia ja maata -hallittuansa ja nautittuansa kaikkea, mitä varallisuus, sääty ja -vaikutusvalta suinkin voivat suoda, oli vihdoin menettänyt hovin -suosion, haastettu vastaamaan kaikesta siitä, minkä oli aikaisemmin -sallittu tapahtua, vieläpä heitetty vankeuteenkin, missä hän, -kahdeksannellakymmenellä, oli kuollut epäiltävän kuoleman. - -Tätä ja muita tarinoita osasi Ludwiginritari, pöytäkumppanimme, -kiihkeästi ja eloisasti kertoa, ja minä liityin senvuoksi -kävelyretkillä oltaessa mielelläni hänen seuraansa toisten sitävastoin -sellaisia kehoituksia väistellessä ja jättäessä minut yksin hänen -seuraansa. Koska minä uusia tuttavuuksia solmiossani ensimmälti -en paljoakaan ajatellut enemmän henkilöitä kuin heidän minuun -aiheuttamaansa vaikutustakaan, niin tulin vasta vähitellen huomaamaan, -että hänen kertomuksensa ja arvostelmansa minua pikemmin huolestuttivat -ja hämmensivät kuin opettivat ja kirkastivat. Minä en tietänyt, -mitä piti hänestä ajatella, vaikka arvoitus olisikin ollut helposti -ratkaistavissa. Hän kuului niiden monien joukkoon, joille elämä ei -suo mitään tuloksia ja jotka senvuoksi ahertavat ahertamistaan sen -yksityiskohdissa. Onnettomuudeksi ilmeni hänessä samalla nimenomainen -halu, jopa himokin mietiskelemiseen, vaikka hän ei kyennytkään -kunnolliseen ajatteluun, ja sellaisiin henkilöihin piintyy helposti -jokin käsitys, jota sopii pitää mielisairautena. Hänkin palasi yhä -uudelleen sellaiseen päähäniskeytymään käyden siten ajan pitkään ylen -rasittavaksi. Hänellä näet oli tapana katkerasti valittaa muistinsa -rappeutumista, varsinkin lähimpiin tapahtumiin nähden, ja väittää, -omituista päätelmäsarjaa noudattaen, että kaikki hyveet johtuivat -hyvästä muistista, kaikki paheet sitävastoin muistamattomuudesta. Hän -osasi erittäin terävästi puolustaa tätä oppiansa, ja oikeastaanhan -käykin väittäminen mitä tahansa, jos rohkenee käytellä sanoja ihan -epämääräisesti, milloin avarammassa, milloin suppeammassa, lähemmässä -tai etäisemmässä samankaltaisessa merkityksessä. - -Ensimmäisinä kertoina tosin oli huvittavaa kuunnella häntä, olipa hänen -sanatulvansa kerrassaan ihmeteltäväkin. Luuli olevansa kuulemassa -puhetaidollista sofistia, joka osaa leikin ja harjoituksen vuoksi -luoda toden häivää kaikkein eriskummallisimpiinkin asioihin. Tämä -ensimmäinen vaikutelma valitettavasti aivan pian tylsyi, sillä mies -johtui jokaisen keskustelun lopulla samaan aiheeseen, menettelinpä -miten tahansa. Hän ei ollut pysähdytettävissä vanhempiin tapahtumiin, -vaikka ne olivatkin hänelle mielenkiintoiset ja vaikka hän ne tunsi -pienimpiä yksityiskohtia myöten. Vähäisinkin seikka tempasi hänet usein -maailmanhistoriallisesta kertomuksesta työntäen hänet vihamielisen -mieliajatuksensa luo. - -Eräs ehtoopäiväinen kävelyretkemme oli siinä suhteessa erittäin -onneton; kertomus siitä korvatkoon tässä samanlaisia tapauksia, jotka -voisivat lukijaa väsyttää, jopa kenties suorastaan huolestumaakin. - -Kaupungin halki kulkiessamme me kohtasimme iäkkään kerjäläiseukon, -joka hellittämättömillä pyynnöillään häiritsi hänen kertomustansa. — -Korjaa luusi, vanha noita! virkkoi hän kulkien ohi. Eukko huusi hänen -jälkeensä tunnetun lausuman, vain hieman muutettuna, koska hän hyvin -huomasi, että tuo epäystävällinen mies itsekin oli vanha: »Ellette -tahtonut tulla vanhaksi, niin teidän olisi pitänyt antaa hirttää -itsenne nuorena!» Kumppanini käännähti kiireesti, ja minä pelkäsin -kohtausta. — Antaa hirttää itseni, huudahti hän, hirtättää itseni! -Ei, se ei olisi käynyt päinsä, siihen minä olin liian kelpo mies; -mutta hirttäytyä, hirttää itseni, se on totta, se minun olisi pitänyt -tehdä; panos ruutia minun olisi pitänyt uhrata itseeni, jotten olisi -joutunut kokemaan, etten ole senkään veroinen. Eukko seisoi ikäänkuin -kivettyneenä, mutta toinen jatkoi: Sinä olet lausunut suuren totuuden, -noitaemo, ja koska sinua ei ole vielä hukutettu tai poltettu, niin -sinun tulee saada palkinto lauselmastasi. Samalla hän ojensi eukolle -rahan, jota ei yleensä hevillä kerjäläiselle luovuteta. - -Me olimme kulkeneet ensimmäisen Reininsillan yli, lähdimme ravintolaan, -johon ajattelimme poiketa, ja minä yritin johtaa hänet takaisin -edelliseen keskusteluun, kun miellyttävällä polulla arvaamattamme -asteli meitä vastaan erittäin sievä tyttö, jäi seisomaan eteemme, -kumarsi somasti ja huudahti: »Kas, kas, herra kapteeni, minne matka?» -ja mitä muuta sellaisissa tapauksissa yleensä sanotaan. — Mademoiselle, -virkkoi hän hieman hämillään, en tiedä... »Mitä?» huudahti tyttö -soman ihmetyksen vallassa, »unohdatteko niin pian ystävänne?» Sana -»unohdatteko» sai hänet harmistumaan, hän pudisti päätänsä ja vastasi -sangen jurosti: Todellakaan, mademoiselle, en tiedä, mistä on kysymys! -— Nyt virkkoi tyttö hieman leikkisästi, mutta sentään erittäin -hillitysti: »Varokaa, herra kapteeni, minäkin voin olla kerran teitä -tuntematta!» Samassa hän riensi ohitsemme,, nopeasti astellen, taakseen -katsomatta. Yht’äkkiä| matkatoverini iski molemmin nyrkein kiivaasti; -otsaansa: Minua aasia, huudahti hän, minua vanhaa aasia! Siinä nyt -näette, olenko oikeassa vai enkö. Sitten hän alkoi erittäin kiihkeästi -esittää tavallisia puheitansa ja arvelujansa, joita tämä tapaus yhä -vahvisti. Minä en voi enkä huolikaan toistaa sitä tuimaa syytöspuhetta, -jonka hän itseensä kohdisti. Lopuksi hän kääntyi minun puoleeni ja -sanoi: Minä kutsun teidät todistajaksi! Muistatteko kulmakaupan -myyjättären, joka ei ole nuori enempää kuin kauniskaan? Minä tervehdin -häntä aina kohdatessamme ja lausun hänelle toisinaan pari ystävällistä -sanaa, vaikka onkin jo kolmekymmentä vuotta siitä, kun hän oli minulle -suopea. Mutta nyt, siitä ei ole neljää viikkoa, sen vannon, tämä tyttö -osoittautui minulle hyväntahtoisemmaksi kuin kohtuullista on, ja nyt -minä en tahdo häntä tuntea, vaan loukkaan häntä hänen kohteliaisuutensa -vuoksi! Enkö ole aina sanonut, että kiittämättömyys on suurin pahe ja -ettei kukaan ihminen olisi kiittämätön, ellei olisi muistamaton! - -Me astuimme ravintolaan, ja ainoastaan etusaleissa maljoja maisteleva, -reuhaava joukko ehkäisi ne solvaukset, joita hän syyti itseänsä ja -ikäisiänsä vastaan. Hän oli vaitelias, ja minä toivoin hänen jo -leppyneen, kun astuimme erääseen yläkerran suojaan, missä tapasimme -yksinään käyskelemässä erään nuoren miehen, jota kapteeni tervehti -mainiten hänen nimensä. Minä tutustuin häneen mielelläni, sillä vanha -veikko oli maininnut hänestä paljon hyvää ja kertonut minulle, että -viimeksimainittu oli sotatoimistossa ollen jo monesti, eläkkeenmaksun -tyrehtyessä, epäitsekkäästi suorittanut hänelle erittäin hyviä -palveluksia. Minä olin iloinen, että keskustelu kääntyi ylimalkaiseksi, -ja me tyhjensimme pullon viiniä, jutellen yhä edelleen. Mutta nyt -ilmaantui onnettomuudeksi eräs toinen ritarissamme, kuten itsepäisissä -henkilöissä ainakin, esiintyvä virhe. Samoinkuin hän yleensä ei -kyennyt irtautumaan tuosta päähänpiintymästänsä, samoin hän kiintyi -hetkelliseen epämieluiseen vaikutelmaan ja salli samalla tuntojensa -hillitsemättä päristä loppuun asti. Hänen viimeksi itsellensä -aiheuttama harmi ei ollut vielä häipynyt, ja nyt tuli jälleen lisäksi -jotakin uutta, tosin aivan toista lajia. Hän näet ei ollut kauankaan -silmäillyt ympärillensä, kun jo huomasi pöydällä kaksi annosta -kahvia ja kaksi kuppia, sitäpaitsi lienee hän, joka itse oli aika -nautiskelija, keksinyt jonkinlaisen merkin, joka viittasi siihen, ettei -nuori mies ollut kaikkea aikaansa viettänyt niin yksinänsä. Ja tuskin -oli hänessä ehtinyt herätä ja muuttua todennäköiseksi se otaksuma, että -kaunis tyttö oli käynyt täällä vierailemassa, kun tuohon ensimmäiseen -harmiin liittyi vielä mitä eriskummallisin mustasukkaisuus saattaen -hänet kerrassaan hämmennyksiin. - -Ennenkuin voin mitään aavistaa — olin näet siihen saakka kaikessa -viattomuudessa keskustellut nuoren miehen kanssa — ryhtyi kapteeni -epämiellyttävään tapaansa, jonka varsin hyvin tunsin, pistelemään -ja pukkailemaan kuppiparin ja erinäisten muiden seikkojen johdosta. -Nuorempi yritti hämmästyksissään iloisesti ja järkevästi väistää, -kuten hyväkäytöksinen henkilö ainakin, mutta ukko käyttäytyi yhä -armottoman epäkohteliaasti, joten toiselle ei jäänyt muuta neuvoksi -kuin siepata hattunsa ja keppinsä ja jättää lähtiessään jokseenkin -selvä haaste. Nyt purkautui kapteenin raivo sitäkin kiivaammin, kun -hän oli sillä välin yksinään juonut melkein kokonaisen pullon viiniä. -Hän iski nyrkkiä pöytään ja huusi useita kertoja: Sen minä tapan! -Niin paha ei hänen aikomuksensa oikeastaan ollut, sillä hän käytti -tuota lausepartta usein, kun joku häntä vastusteli tai oli muuten -epämieluinen. Yhtä odottamattomasti asia paheni paluumatkalla; minä -näet varomattomasti moitin häntä hänen nuorelle miehelle osoittamastaan -kiittämättömyydestä ja muistutin hänelle, kuinka kovin hän itse oli -ylistänyt tuon virkamiehen hyväntahtoista avuliaisuutta. Ei! Sellaista -ihmisen itseensä kohdistamaa raivoa en ole enää milloinkaan nähnyt; -se oli mitä kiihkein loppulausunto niihin aloitteisiin, jotka sievä -tyttö oli aiheuttanut. Tässä minä näin katumuksen ja parannuksen aina -irvikuvakseen asti kehitettyinä, ja todellakin nerokkaasti, koska -intohimo aina korvaa neroa. Hän näet ryhtyi jälleen käsittelemään -kaikkia ehtookävelymme tapahtumia, käytti niitä kaunopuheisesti -itseänsä soimatakseen, antoi lopuksi noidan vielä kerran esiintyä -itseänsä tuomitsemassa ja hämmentyi siinä määrin, että minun täytyi -pelätä hänen hyppäävän Reiniin. Jos olisin ollut varma siitä, että -voin hänet nopeasti kiskoa jälleen kuivalle maalle, kuten kasvattaja -Telemakhoksensa, niin hän olisi saanut minun puolestani hypätä, koska -olisin ainakin sillä kertaa saatellut kotiin jäähtyneen miehen. - -Minä uskoin asian kohta Lerselle, ja seuraavana aamuna me lähdimme -tapaamaan nuorta miestä, jonka ystäväni sai kuivakiskoisuudellansa -nauramaan. Me sovimme siitä, että koetettaisiin saada aikaan vaaraton -kohtaus, jonka aikana asia oli sovittava. Huvittavin seikka oli se, -että kapteeni oli tälläkin kertaa nukkumalla päässyt pahuudestansa -ja osoittautui suostuvaksi hyvittämään nuoren miehen, joka hänkään -ei halunnut kahakkaa. Yhden ainoan aamupuhteen kuluessa oli kaikki -selvitetty, ja kun tapahtumaa ei käynyt tyystin salaaminen, en enää -säästynyt ystävieni pilapuheilta. He olisivat oman kokemuksensa nojalla -voineet minulle ennakolta sanoa, kuinka kiusalliseksi kapteenin -ystävyys saattoi minulle toisinaan koitua. - -Kun tässä nyt mietin, mitä minun olisi lähinnä kerrottava, johtaa -muistin omituinen leikki jälleen mieleeni kunnianarvoisen tuomiokirkon, -jota juuri noina päivinä erikoisen tarkkaavaisesti silmäilin ja joka -yleensäkin alinomaa tarjoutuu katseelle sekä kaupungissa että maalla -ollen. - -Mitä enemmän minä katselin sen julkisivua, sitä enemmän lujittui -ja kehittyi ensimmäinen vaikutelmani, että tässä olivat yhtyneet -keskenänsä liittoon ylevyys ja sulo. Ellei suunnattoman suuren, -valtavana määränä esiintyessään, ole määrä peloittaa, ellei sen ole -määrä mieltämme hämmentää, kun pyrimme tutkimaan sen yksityiskohtia, -niin sen täytyy solmia luonnoton, näennäisesti mahdoton liitto -yhtymällä miellyttävään. Mutta koska tuomiokirkon aiheuttama vaikutelma -on lausuttavissa ainoastaan siten, että ajattelemme nuo kaksi -yhteensoveltumatonta ominaisuutta toisiinsa liittyneinä, niin huomaamme -jo tästä, kuinka korkeassa arvossa meidän tulee pitää tätä vanhaa -muistomerkkiä, ja alamme vakaasti kuvailla, kuinka niin ristiriitaiset -ainekset ovat voineet rauhallisesti toisiansa läpäistä ja toisiinsa -liittyä. - -Ennen kaikkea tarkastelemme, toistaiseksi torneja ajattelematta, -yksinomaan julkisivua, joka pystyynnostettuna pitkulaisena nelikulmiona -vaikuttaa voimallisesti katsojaan. Jos lähestymme sitä hämärissä, -kuutamossa, tähtikirkkaassa yössä, jolloin osat käyvät epäselvemmiksi -ja lopulta häipyvät, niin näemme ainoastaan suunnattoman seinän, jonka -korkeus on miellyttävässä suhteessa sen leveyteen. Jos katselemme sitä -päivän aikaan ja jätämme henkisen ponnistuksen nojalla yksityiskohdat -huomioonottamatta, niin havaitsemme sen rakennuksen etupuoleksi, joka -ei ainoastaan sulje sisäsuojia, vaan peittää paljon syrjässäolevaakin. -Tuon suunnattoman pinnan aukot viittaavat sisäisiin vaatielmiin, ja -niiden nojalla voimme sen heti jakaa yhdeksään kenttään. Ensinnä pistää -silmiimme iso keskiovi, joka suuntautuu kohti kirkon laivaa. Sen -molemmin puolin sijaitsevat pienemmät ovet kuuluvat ristikäytäviin. -Pääoven yläpuolella katseemme kohtaa pyöröikkunan, jonka tehtävänä on -levittää kirkkoon ja sen holviin aavistuttelevaa valoa. Sivuilla näkyy -kaksi isoa, luotisuoraa, pitkulaisen-nelikulmaista aukkoa, jotka ovat -keskimmäisen melkoisena vastakohtana ja näyttävät kuuluvan korkealle -kohoavien tornien pohjaan. Kolmannessa kerroksessa on vieretysten -kolme aukkoa, jotka palvelevat kellotapulia ja muita kirkollisia -tarkoituksia. Ylinnä näkyy koko pintaa vaakasuorasti rajoittavan -korureunuksen asemesta parvekkeen kaide. Kuvailtuja yhdeksää pintatasoa -tukemassa, rajoittamassa ja kolmeen suureen pystysuoraan osastoon -jakamassa on neljä maasta kohoavaa pilaria. - -Koko ainemäärä, jonka korkeus on kieltämättä kauniissa suhteessa -leveyteen, saa näiden pylväiden, niiden välisten solakkain jakopintojen -nojalla yksityiskohdissaan jonkinlaista tasasuhtaista keveyttä. - -Mutta jos edelleenkin noudatamme abstraktiotamme, ajattelemme tämän -suunnattoman seinän tukipilareinensa vailla koristeita, lisäksi -asiaankuuluvat aukot, mutta nekin vain mikäli ovat välttämättömät, jos -myönnämme näiden pääosastojen väliset suhteet hyviksi, niin kokonaisuus -tosin ilmenee vakavana ja arvokkaana, mutta yhä vielä kiusallisen -ilottomana ja koruttoman epätaiteellisena. Taideteos, jonka kokonaisuus -käsitetään suurina, yksinkertaisina, sopusointuisina osina, tosin luo -jalon ja arvokkaan vaikutelman, mutta varsinainen miellyttävyyden -synnyttämä nautinto on mahdollinen ainoastaan kaikkien kehitettyjen -yksityiskohtien toisiinsa sointuessa. - -Mutta juuri siinä suhteessa meitä tyydyttyäkin mitä suurimmassa -määrässä nyt katselemamme rakennus, koska näemme kaikkien koristeiden -täysin sopivan siihen osaan, jota kaunistavat; he ovat alistetut sen -alle, näyttävät johtuvan siitä. Sellainen moninaisuus aiheuttaa aina -suurta mielihyvää, koska se pohjautuu asianmukaisuuteen ja senvuoksi -samalla herättää yhtenäisyyden tuntoa, ja ainoastaan siinä tapauksessa -ylistetään suoritusta taiteelliseksi huippusaavutukseksi. - -Sellaisin keinoin piti nyt lujan muurin, läpäisemättömän seinän, -jonka oli vielä lisäksi esiintyminen kahden taivasta tavoittelevan -tornin perustana, tosin ilmetä katseelle itsessään lepäävänä, sinänsä -täydellisenä, mutta samalla myöskin kevyenä ja sirona ja, joskin -lukemattomin aukoin, luoda järkkymättömän lujuuden vaikutelma. - -Tämä ongelma on ratkaistu mitä onnekkaimmin. Muurin aukoissa, sen -järeissä kohdissa, pylväissä, kaikessa ilmenee erikoinen, omasta -omituisesta tarkoituksesta aiheutuva luonne, joka leviää asteittaisesti -alempiinkin osastoihin, joten kaikki on asiaankuuluvalla tavalla -koristettu, suuret samoinkuin pienetkin kaunisteet ovat oikeassa -paikassaan, voivat tulla helposti havaituiksi ja miellyttävyys siten -esiintyy suunnattoman suureen liittyvänä. Ajateltakoon vain järeään -seinämuuriin perspektiivisesti uppoutuvia ovia, joiden pilarit -ja suippokaaret ovat loppumattomiin asti koristellut, ikkunaa ja -sen ympyrämuodosta aiheutuvaa taiteellista ruusua, sen kehysten -sivukuvaa sekä pystysuorien osastojen solakoita pylväitä, kuvailtakoon -mielessä asteittain väistyvät, solakkain, samoin korkeuteen -pyrkiväin, pyhäinkuvien katosmaisiksi suojusteiksi suunniteltujen -suipporakennelmain myötä kohoavat pilarit, ja kuinka vihdoin jokainen -uurre, jokainen pääte näyttää kukannupulta ja lehtisarjalta tai -joltakin muulta kiveen muovatulta luonnonmuodolta. Vertailtakoon -rakennusta, ellei sitä itseänsä, niin ainakin sen kokonais- ja -osakuvia, lausumiini niiden arvostelemiseksi ja havainnollistamiseksi. -Ne voivat tuntua monestakin liioitelluilta, ja tarvitsinpa minäkin, -joka ensi silmäyksellä tähän teokseen ihastuin, pitkiä aikoja, -ennenkuin sen arvoon tyystin perehdyin. - -Goottilaisen rakennustaiteen moittijoiden keskuudessa kasvaneena -minä vieroksuin usein ylen runsaita, sekavia koristeita, jotka -mielivaltaisuudellansa tekivät teosten synkän uskonnollisen luonteen -mitä vastenmielisimmäksi, ja tämä vastahakoisuuteni lisääntyi, -kun nähtäviini tuli pelkkiä hengettömiä senlaatuisia tuotteita, -joissa ei voinut havaita hyviä mittasuhteita enempää kuin selvää -johdonmukaisuuttakaan. Nyt sitävastoin uskoin näkeväni uuden -ilmestyksen, koska tuota moitittavaa ei suinkaan näkynyt, vaan pikemmin -sen vastakohta pakostakin pisti silmiin. - -Mutta kun sitten yhä kauemmin katselin ja harkitsin, luulin -keksiväni vieläkin suurempia ansioita kuin äsken mainitsemani. -Aikaisemmin olin oivaltanut suurten jakopintain oikeat suhteet -ja mitä yksityiskohtaisimman, samalla kertaa mielevän ja runsaan -koristelun, mutta nyt keksin lisäksi noiden moninaisten koristeiden -toisiinsa liittymisen, johtumisen toisesta pääosasta toiseen, tosin -yhdenlaatuisten, mutta muodoiltaan ylen vaihtelevien yksityiskohtien -toisiinsakutoutumisen, pyhimyksestä hirviöön, lehdestä sakaraan saakka. -Mitä enemmän tutkin, sitä enemmän jouduin ihmettelyn valtaan, mitä -enemmän itseäni huvitin ja uuvutin mittailemalla ja piirustelemalla, -sitä suuremmaksi kasvoi kiintymyksen!. Niinpä käytinkin paljon aikaa -osaksi tutkien olemassaolevaa, osaksi ajatuksissani ja paperilla -täydentäen puuttuvaa, epätäydellistä, erittäinkin mikäli sellaista -torneissa havaitsin. - -Koska nyt näin tämän rakennuksen perustettuna vanhalle saksalaiselle -maaperälle ja näin sen aito saksalaisena aikana niin pitkälle -edistyneen ja koska vaatimattomaan hautakiveen piirretty mestarin -nimikin oli kaiultansa ja alkuperältänsä samoin kotimainen, niin -rohkenin, tämän taideteoksen arvon yllyttämänä, muuttaa siihen asti -huonossa maineessa olleen nimityksen »goottilainen rakennustapa» ja -vaatia sitä »saksalaisen rakennustaiteen» nimisenä kansakunnallemme. -Sitten minä ilmaisin isänmaalliset mielipiteeni, aluksi suullisesti -ja myöhemmin pienessä, _D.M. Ervini a Steinbach_ omistetussa -kirjoitelmassa. S Jos elämäkerrallinen kertomukseni ehtii siihen -kauteen, jolloin mainittu arkki ilmestyi painosta ja Herder sen -otti vihkoseensa »Saksalaisesta laadusta ja taiteesta», niin tulee -vielä puheeksi monta tähän tärkeään asiaan kuuluvaa seikkaa. Mutta -ennenkuin sen tällä kertaa jätän, tahdon käyttää tilaisuutta hyväkseni -puolustaakseni tämän nidoksen alkulehdelle asettamaani esilauselmaa -niitä vastaan, jotka mahdollisesti sitä hieman epäilevät. Minä tosin -tiedän, että oivaa ja toivorikasta vanhaa saksalaista lausumaa »Mitä -nuorena toivoo, sitä saa vanhana yltäkyllin», voidaan vastustaa moneen -vastakkaiseen kokemukseen vedoten ja että se tarjoaa tilaisuutta -monenlaiseen saivarteluun; mutta moni suotuisa seikka puhuu myös sen -puolesta, ja minä selitän mitä siitä ajattelen. - -Meidän toivelmamme ovat meissä piilevien kykyjen tunteenomaisia -enteitä, merkkejä siitä, mitä tulevaisuudessa kykenemme suorittamaan. -Se, mitä voimme ja haluamme tehdä, ilmenee mielikuvituksellemme meidän -ulkopuolellamme ja tulevaisuudessa; me kaipaamme sitä, minkä jo salaa -omistamme. Siten muuttaa kiihkeä ennakoiminen todella mahdollisen -uneksituksi todellisuudeksi. Jos sellainen suuntautuminen on -ehdottomasti olemukseemme kuuluva, niin kehityksemme täyttää edetessään -joka askelella osan alkuperäistä toivelmaamme, suotuisissa olosuhteissa -suorin tein, epäsuotuisissa johtaen kiertotielle, jolta yhä uudelleen -palaamme edelliselle. Niinpä näkee ihmisten väsymättömyydellänsä -hankkivan itselleen maallista hyvyyttä, kokoavan ympärillensä -rikkautta, loistoa ja ulkonaista kunniaa. Toiset tavoittelevat vieläkin -varmemmin henkisiä etuja, hankkivat itselleen selvän käsityksen -olioista, mielenrauhan ja nykyisyyttä ja tulevaisuutta koskevan -varmuuden. - -Mutta on olemassa kolmaskin suunta, joka on molempain mainittujen -yhtymä ja jonka täytyy varmimmin johtaa menestykseen. Jos näet -henkilön nuoruus sattuu ytimekkääseen aikaan, jolloin tuottavaisuus -on tuhoavaisuutta voimakkaampi, ja hän ajoissa herää aavistamaan, -mitä sellainen kausi vaatii ja lupaa, niin hän, ulkonaisten aiheiden -toimeliaaseen osanottoon pakottamana, käy käsiksi milloin toiseen -milloin toiseen asiaan, ja hänessä herää halu monipuoliseen toimintaan. -Mutta inhimilliseen rajoittuneisuuteen liittyy vielä niin paljon -satunnaisia esteitä, että toisinaan jää aloitettu työ lepäämään, -toisinaan kirpoaa tavoitettu tehtävä kädestä ja toivelma toisensa -jälkeen pirstautuu. Mutta jos nuo toivelmat olivat johtuneet puhtaasta -sydämestä, ajan vaatimusten mukaisesti, niin voi rauhallisesti jättää -lepäämään oikealle ja vasemmalle, voi jättää sikseen ja kuitenkin -olla varma siitä, että kaikki tuo välttämättä jälleen löytyy, vieläpä -että silloin tulee ilmi paljon sukulaisasioita, joihin ei ole koskaan -kajonnut, eipä edes ajatustakaan kohdistanut. Jos nyt elämämme -varrella näemme toisten suorittavan sen, mihin olemme itse aikaisemmin -tunteneet kutsumusta joutuen kuitenkin välttämättä luopumaan muun -ohella myöskin siitä, niin meissä herää se kaunis tunto, että vain -ihmiskunta kokonaisuudessaan on oikea ihminen ja että yksilön sopii -olla yksinomaan iloinen ja onnellinen, jos hänellä on rohkeutta tuntea -itsensä kokonaisuuden osana. - -Nuo mietteet ovat tässä paikallansa, sillä kun ajattelen noihin -vanhoihin rakennuksiin kohdistuvaa kiintymystäni, kun otan huomioon, -kuinka paljon aikaa olen uhrannut yksin Strassburgin tuomiokirkkoa -katsellessani, kun muistan, kuinka tarkkaavasti olen myöhemmin -silmäillyt Kölnin ja Freiburgin tuomiokirkkoja yhä syvemmin tuntien -näiden rakennusten arvon, niin voisin soimata itseäni siitä, että olen -ne sittemmin kerrassaan näkyvistäni kadottanut, jopa kehittyneemmän -taiteen puoleensa vetämänä jättänyt ihan taka-alallekin. Mutta kun -nyt näen äskeisimpinä aikoina huomiota jälleen suunnattavan noihin -asioihin, näen ilmenevän ja kehittyvän niihin kohdistuvaa kiintymystä, -jopa kiihkoakin, näen päteväin nuorten miesten tuon innostuksen -valtaamina arvelematta uhraavan voimiansa, aikaansa, huolta ja -varoja noiden olleen ja menneen maailman muistomerkkien tutkimiseen, -niin tulen mielihyvin ajatelleeksi, että se, mitä muinoin tahdoin -ja tavoittelin, oli arvokasta. Tyydytyksekseni näen, että osataan -pitää arvossa esi-isiemme töitä, vieläpä pyritään olemassaolevien -suorittamattomien aloitteiden nojalla esittämään ainakin kuvan muodossa -alkusuunnitelmaa siten perehdyttäen meitä ajatukseen, joka sittenkin -on kaikkien yritysten alku ja loppu, ja pyrkien maltillisen vakavasti -selvittämään ja elvyttämään sekavalta näyttävää menneisyyttä. Ennen -kaikkea kiitän tässä kelpo Sulpice Boisseréeta, joka uupumatta uurastaa -esittääkseen komeassa vaskipiirrosteoksessa Kölnin tuomiokirkkoa -niiden valtavien suunnitelmien esikuvana, joiden tarkoitus tähtäsi -babylonimaisesti taivaaseen ja jotka olivat siinä määrin vailla kaikkea -suhdetta maallisiin välineisiin, että niiden suorittamisen täytyi -välttämättä keskeytyä. Jos olemme tähän saakka kummastelleet, että -sellaiset rakennukset eivät ole ehtineet pitemmälle, niin nyt kuulemme -suurimmaksi ihmeeksemme, mitä oikeastaan on aiottu suorittaa. - -Toivottava on, että kaikki ne, joilla on kykyä, varoja -ja vaikutusvaltaa, asianmukaisesti edistävät sellaisia -kirjallis-taiteellisia yrityksiä, jotta esi-isiemme suuret, -jättiläismäiset aivoitukset meille selviävät ja me voimme muodostaa -itsellemme käsityksen siitä, mitä heillä oli oikeus tahtoa. Tästä -johtuva oivallus ei jää hedelmättömäksi, ja arvostelu on vihdoinkin -kykenevä käsittelemään noita teoksia oikeamielisesti. Tuleepa tuo -mitä perusteellisimminkin suoritetuksi, kun toimelias nuori ystävämme -Kölnin tuomiokirkolle omistamansa erikoistutkimuksen lisäksi ottaa -yksityiskohtaisesti seuratakseen keskiaikaisen rakennustaiteemme -kehityshistoriaa. Jos lisäksi otetaan selville, mitä tämän taiteen -käytännöllisestä harjoittamisesta suinkin on tiedettävissä, ja se -täysin esitetään pääpiirteissänsä kreikkalais-roomalaiseen sekä -itämais-egyptiläiseen verrattuna, niin tällä alalla ei voi jäädä -paljoakaan tekemistä. Minä puolestani voin sellaisen isänmaallisen -uurastuksen tulosten julkisuuteen tullessa, samoinkuin nyt, -ystävällisten yksityisten tiedonantojen niistä kertoessa, todella -tyytyväisenä parhaassa mielessä toistaa tuota lausumaa: »Mitä nuorena -toivoo, sitä saa vanhana yltäkyllin.» - -Mutta jos sellaisiin vuosisadoille kuuluviin vaikutuksiin nähden voi -luottaa aikaan ja odottaa tilaisuutta, niin toisaalta on olemassa -asioita, jotka on nautittava nuoruudessa tuoreina kuin kypsät hedelmät. -Sallittakoon minun tätä äkillistä käännettä käyttäen mainita tanssi, -joka Strassburgissa, Elsassissa, joka päivä, joka hetki kaikuu korviin, -samoinkuin tuomiokirkko aina on silmin nähtävissä. Varhaisesta -nuoruudesta alkaen oli isäni itse jakanut minulle ja sisarelleni -tanssiopetusta, jonka olisi pitänyt varsin oudosti soveltua niin -vakavalle miehelle; mutta hänpä ei menettänyt siinäkään malttiansa, -opetti meille mitä täsmällisimmin asentoja ja askeleita ja saatuaan -meidät niin pitkälle, että osasimme tanssia menuettia, hän puhalsi -_flûte douce’illa_ meille jonkin helppotajuisen kolmeneljännestahtiin -sepitetyn sävelen, ja me liikehdimme sen mukaan niin hyvin kuin -osasimme. Ranskalaisesta teatterista minä tunsin samoin nuoruudesta -saakka soolotanssit ja _pas de deux_, joskaan en balettia, ja olin -ottanut niistä huomiooni monenlaisia merkillisiä jalkojen liikkeitä -ja kaikenlaisia hypähtelyjä. Kun olimme kylliksemme tanssineet -menuettia, minä pyysin isääni soittamaan muunlaista musiikkia, jota -nuottikirjat tarjosivat runsain määrin, ja minä keksin heti vilkkaisiin -säveliin asianomaiset askelet ja muut liikkeet lisäksi, koska tahti -sopi jäseniini ja tuntui niissä synnynnäisesti asustavan. Se huvitti -isäämme jossakin määrin, ja sallipa hän toisinaan, itseänsä ja -meitä huvittaen, tenavain tanssia sillä tavalla. Gretchenin vuoksi -sattuneen onnettoman tapauksen jälkeen ja koko sinä aikana, jonka -vietin Leipzigissä, minä en enää joutunut areenalle; muistanpa senkin, -että kun minut tanssiaisissa pakotettiin menuettiin, tahti ja liike -näyttivät jäsenistäni häipyneen, ja minun oli mahdoton muistaa askelia -enempää kuin kuvioitakaan, joten olisin joutunut häpeään, ellei suurin -osa katselijoita olisi väittänyt minun taitamatonta käyttäytymistäni -pelkäksi itsepäisyydeksi, koska tarkoitukseni muka oli saada naiset -haluttomiksi kutsumaan minut tanssiin ja vetämään piiriinsä vastoin -minun tahtoani. - -Frankfurtissa oleskelussani minulla ei ollut minkäänlaista tilaisuutta -sellaisiin huveihin, mutta Strassburgissa heräsi pian muun elämänhalun -ohella myöskin jäsenteni tahtikyky. Sunnuntaisin ja samoin arkisin -näki ohikulkiessaan jokaiselle huvipaikalle karkeloimaan kokoontuneen -iloisen joukon, enimmäkseen piirinä pyörimässä. Samaten oli -maakartanoissa yksityistanssiaisia, ja puhuttiin jo tulevan talven -loistavista tanssihuveista. Niissä minä varmaankaan en olisi ollut -paikallani, vaan olisin esiintynyt seurassa ihan hyödyttömänä. -Senvuoksi neuvoi eräs ystäväni, joka tanssi erittäin hyvin valssia, -että minun oli aluksi harjoiteltava vähäpätöisemmissä seuroissa -voidakseni myöhemmin esiintyä edukseni parhaissa. Hän vei minut -erään taitavaksi tunnetun tanssimestarin luo, joka lupasi opastaa -minua eteenpäin, kunhan olisin jossakin määrin kerrannut ja oppinut -ensimmäiset alkeet. Hän oli kuivakiskoinen, taitava ranskalainen -ja otti minut suopeasti vastaan. Minä maksoin hänelle kuukauden -ennakolta ja sain kaksitoista lippua, joista hän lupasi minulle -opetusta määrättyinä tunteina. Hän oli ankara, täsmällinen, mutta -ei turhantarkka mies, ja minä, joka olin jo aikaisemmin hieman -harjoitellut, osasin piankin tehdä hänen mieliksensä ja saavutin hänen -suosionsa. - -Eräs seikka helpotti erittäin suuressa määrin tämän opettajan -toimintaa: hänellä näet oli kaksi tytärtä, jotka molemmat -olivat kauniit ja vasta toisella kymmenellä. Nuoruudesta saakka -tähän taiteeseen kasvatettuina he osoittautuivat siinä erittäin -taitaviksi ja olisivat tanssikumppalina osanneet aivan pian auttaa -taitamattomimmankin oppilaan jonkinlaiselle taidon asteelle. He olivat -erittäin somat, puhuivat ainoastaan ranskaa, ja minä puolestani -tein parastani ollakseni esiintymättä heidän nähtensä kömpelönä ja -naurettavana. Minua ilahdutti kovin, kun hekin minua kiittelivät, -olivat aina valmiit tanssimaan isän pienen viulun soidessa menuettia, -vieläpä, tosin hankalammin, opettivat minua vähitellen valssaamaankin. -Heidän isällänsä ei muuten näyttänyt olevan paljoa oppilaita, ja -he viettivät yksinäistä elämää. Senvuoksi he toisinaan kehoittivat -minua oppitunnin loputtua jäämään luoksensa ja kuluttamaan hieman -aikaa jaaritellen. Minä suostuin asiaan, sitäkin mieluummin, kun -nuorempi minua miellytti ja he yleensäkin käyttäytyivät säädyllisesti. -Minä luin toisinaan heille jotakin romaania, ja he tekivät samoin. -Vanhempi, joka oli yhtä sievä kuin nuorempi, ehkäpä vielä sievempikin, -mutta ei minua yhtä suuressa määrin miellyttänyt, oli minulle aina -kohteliaampi ja kaikin puolin hyväntahtoisempi. Hän oli oppituntien -aikana aina saatavilla ja pitkitti niitä usein niin, että minä katsoin -toisinaan olevani velvollinen tarjoamaan isäukolle kaksi lippua, -joita hän kumminkaan ei ottanut. Sensijaan nuorempi, joka ei tosin -hänkään kohdellut minua epäystävällisesti, pysytteli mieluummin hiljaa -itsekseen ja antoi isän kutsua itseänsä vanhemman sijaan. - -Asian syy selvisi minulle eräänä iltana. Kun näet olin aikeissa lähteä -vanhemman sisaren keralla tanssin päätyttyä asuinhuoneeseen, niin -hän pidätti minua virkkaen: jääkää vähäksi aikaa tänne; minä näet -tunnustan teille, että sisareni luona on kortinkatsoja, jonka tulee -hänelle ilmoittaa, kuinka on laita erään toisella paikkakunnalla -oleskelevan ystävän, johon hän on koko sydämestänsä kiintynyt ja joka -on hänen ainoana toivonansa. Minun sydämeni on vapaa, jatkoi hän, ja -minun täytynee tottua siihen, että näen sitä halveksittavan. Minä -lausuin hänelle sen johdosta joitakin kohteliaisuuksia huomauttaen, -että hän voisi saada asiasta parhaiten selkoa kysymällä sisarensa -tavoin neuvoa viisaalta naiselta. Lisäsin vielä aikovani itsekin siten -menetellä, koska olin jo aikoja sitten halunnut saada sellaista tietää, -joskin minulta oli toistaiseksi puuttunut uskoa ja luottamusta. Hän -moitti minua ja vakuutti, ettei mikään maailmassa ollut varmempaa -kuin tämän oraakkelin lausunnot, mutta ettei siltä saanut asioita -tiedustella leikin vuoksi ja vallattomuuksissaan, vaan yksinomaan -vakavissa tapauksissa. Minä kuitenkin pakotin hänet lähtemään kanssani -huoneeseen, kun hän oli vakuuttanut toimituksen jo tapahtuneen. -Meidän saapuessamme sisar oli erittäin hilpeä ja minulle tavallista -ystävällisempi, leikkisä, melkeinpä henkeväkin; ilmeisesti ollen varma -poissaolevasta ystävästänsä hän lienee pitänyt luvallisena olla hieman -kohtelias sisarensa läsnäolevalle ystävälle, jona hän minua piti. - -Eukkoa nyt imarreltiin ja luvattiin hänelle hyvä palkkio, jos hän -suostuisi lausumaan tosia vanhemmalle sisarelle ja minullekin. -Tavanomaiset valmistelut ja menot suorittaen hän nyt levitti rihkamansa -ennustaakseen ensinnä kaunoiselle. Hän tarkasteli huolellisesti -korttien asemaa, mutta näytti hämmästyvän eikä tahtonut mitään sanoa. — -»Minä näen jo miten on laita», virkkoi nuorempi, joka oli perehtyneempi -sellaisen maagillisen taulun tulkitsemisen, »te epäröitte ettekä -tahdo ilmoittaa sisarelleni mitään epämieluista; mutta tuo tuossa on -kirottu kortti!» — Vanhempi kalpeni, mutta malttoi mielensä ja virkkoi: -»Sanokaa vaan; eihän siinä päätä viedä!» — Syvään huoattuansa eukko -nyt osoitti, että hän rakasti, mutta ei saanut vastarakkautta, koska -välissä oli eräs kolmas henkilö, ja muuta samanlaista. Saattoi nähdä, -kuinka hämillään kelpo tyttö oli. Eukko luuli asiaa hieman korjaavansa -antamalla toiveita kirjeiden ja rahojen saapumisesta. — »Kirjeitä -minä en odota», lausui kaunis tyttö, »ja rahoista en huoli. Jos on -totta, kuten sanotte, että rakastan, niin minä ansaitsen sydämen, -joka puolestaan rakastaa minua.» — »Katsotaanpa, eikö asia parane», -virkkoi eukko sekoittaen kortit ja asettaen ne uudestaan; mutta -kaikkien meidän nähtemme asia vain paheni. Kaunokainen ei ainoastaan -ollut yksinäisempi, vaan myöskin monenlaisten ikävyyksien ympäröimä; -ystävä oli työntynyt hieman kauemmaksi ja välikuviot lähemmäksi. Eukko -aikoi levittää kortit kolmannen kerran toivoen parempia enteitä, mutta -kaunis tyttö ei voinut enää itseänsä pidättää: hän alkoi hillittömästi -itkeä, hänen armas povensa kohoili väkivaltaisesti, hän käännähti ja -riensi pois huoneesta. Minä en tietänyt mitä tehdä. Kiintymys pidätti -minua toisen luona, sääli kehoitti lähtemään toisen luo; asemani -oli varsin kiusallinen. — »Lohduttakaa Lucindaa», virkkoi nuorempi, -»menkää hänen luoksensa!» — Minä epäröin; kuinka voisinkaan häntä -lohduttaa vakuuttamatta ainakin jotenkin häneen mieltyneeni, ja voinko -sen tehdä tällaisena hetkenä kylmään, hillittyyn tapaan! — »Menkäämme -yhdessä», sanoin minä Emilialle. — »En tiedä, vaikuttaako minun -läsnäoloni häneen terveellisesti», vastasi hän. — Me lähdimme sentään, -mutta havaitsimme oven olevan salvassa. Lucinda ei vastannut, miten -koputimmekin, huusimmekin, pyysimmekin. — »Meidän täytyy jättää hänet -omaan oloonsa», sanoi Emilia, »hän ei muuhun suostu». — Ja tosiaankin, -kun nyt muistelin hänen olemustansa ensimmäisestä kohtaamisestamme -saakka, niin huomasin hänessä aina ilmenneen jotakin kiivasta ja -epätasaista, ja minuun kohdistuvan kiintymyksensä hän oli osoittanut -enimmäkseen siten, ettei ollut saattanut minua kärsimään valitettavista -ominaisuuksistansa. Mitä minun olikaan tekeminen! Minä maksoin eukolle -runsaasti hänen aiheuttamansa onnettomuuden ja aioin lähteä, kun Emilia -virkkoi: »Minäpä vaadin, että katsotaan kortteja nyt teillekin.» Eukko -suostui. — Sallikaa minun poistua! huusin minä rientäen portaita alas. - -Seuraavana päivänä minä en rohjennut talossa käydä. Kolmantena -Emilia lähetti pojan, joka oli usein ennenkin tuonut minulle sanomia -sisaruksilta ja taas kantanut minulta heille kukkia ja hedelmiä, -varhain aamulla sanomaan, että minun piti välttämättä tänään saapua. -Minä lähdin määrättyyn aikaan ja tapasin neitosten isän, joka vielä -korjaili erinäisissä suhteissa käyntiäni ja askeliani, etenemistäni -ja lähenemistäni, oloani ja käytöstäni ja näytti muuten olevan minuun -tyytyväinen. Nuorempi tytär saapui tunnin lopulla ja tanssi kerallani -erittäin siron menuetin, jossa hän liikehti erinomaisen miellyttävästi, -ja isä vakuutti, ettei ollut hevin nähnyt somempaa ja taitavampaa -paria permannollansa. Tunnin jälkeen minä menin tavallisuuden mukaan -asuinhuoneeseen; isäukko jätti meidät, minä kysyin Lucindaa. — »Hän -on vuoteessa», vastasi Emilia, »ja minä olen siitä hyvilläni; älkää -tekään olko senvuoksi huolissanne. Hänen sielun sairautensa lievenee -parhaiten, kun hän pitää itseänsä ruumiillisesti sairaana; hän ei -mielellään kuole ja tekee siis mitä tahdomme. Meillä on eräitä -kotilääkkeitä, joita hän nauttii levätessään, ja niin tasoittuu -vähitellen aaltojen kuohu. Hän on tämän kuvitellun sairautensa aikana -erittäin hyvä ja ystävällinen, ja kun hän oikeastaan voi varsin hyvin -ja on vain intohimon ahdistama, niin hän kuvittelee kaikenlaisia -romaanimaisia kuolemantapoja, joita sitten pelkää yhtä mieluisasti kuin -lapset, joille kerrotaan kummituksista. Niinpä hän vielä eilisiltana -selitti minulle sangen kiivaasti, että hän tällä kertaa varmaan kuolee -ja että se kiittämätön, petollinen ystävä, joka aluksi oli ollut niin -olevinansa ja nyt kohteli häntä kovin huonosti, piti tuoda hänen -luoksensa vasta sitten, kun hän tosiaankin oli ihan kuoleman kielissä; -hän aikoi soimata häntä oikein katkerasti ja heittää sitten kohta -henkensä.» — Minä en tiedä olevani syypää siihen, että olisin mitenkään -osoittanut häneen kiintyneeni! huudahdin minä. Minä tunnen erään -henkilön, joka voi sen parhaiten todistaa. — Emilia hymyili ja virkkoi: -»Minä ymmärrän mitä tarkoitatte, ja ellemme menettele viisaasti ja -päättävästi, joudumme kaikin ikävään asemaan. Mitä sanottekaan, -jos pyydän teitä olemaan jatkamatta opintojanne täällä? Teillä on -viime kuukaudelta vielä neljä lippua, ja isäni sanoi jo pitävänsä -anteeksiantamattomana ottaa teiltä yhä vielä rahoja, ellette kerrassaan -aio vakavammin antautua tanssitaidetta harjoittamaan; sen, mitä nuori -suuren maailman mies tarvitsee, hän sanoi teidän nyt osaavan.» — Ja -tämän neuvon, jonka mukaan minun on pysyteltävä loitolla talostanne, -annatte minulle te, Emilia? virkoin minä. »Epäilemättä», vastasi hän, -»mutta asia ei johdu minusta. Kuulkaahan, kuinka on laita. Teidän -toissapäivänä kiiruhdettuanne pois minä annoin katsoa korteista teitä -varten, ja sama lausuma uudistui kolmeen kertaan, yhä voimakkaampana. -Teidän ympärillänne oli kaikenlaista hyvää ja hupaista, oli ystäviä ja -suuria herroja eikä rahaakaan puuttunut. Naiset pysyttelivät hieman -loitolla. Varsinkin sisar-raukkani oli aina mitä kauimpana; eräs toinen -työntyi yhä lähemmäksi teitä, mutta ei päässyt koskaan viereenne, -sillä eräs kolmas asettui väliin. Minä tahdon teille tunnustaa, että -ajattelin itseni tuoksi toiseksi naiseksi, ja tämän tunnustuksen -jälkeen te ymmärtänette parhaiten minun hyväätarkoittavan neuvoni. -Minä olen luvannut sydämeni ja käteni eräälle etäiselle ystävälle ja -rakastan häntä vielä nyt yli kaiken; mutta voi olla mahdollista, että -teidän läsnäolonne kävisi minulle tärkeämmäksi kuin tähän saakka, -ja millainen olisikaan teidän asemanne kahden sisaruksen välissä, -jotka olisitte tehnyt onnettomaksi, toisen kiintymyksellänne, toisen -kylmyydellänne, ja koko tämä tuska olisi suotta ja lyhyttä aikaa -varten. Jos näet emme jo tietäisi, kuka te olette ja mitä teillä on -toivottavana, niin kortti olisi sen minulle mitä selvimmin ilmaissut. -Jääkää hyvästi», virkkoi hän ojentaen minulle kätensä. — Minä epäröin. -— »Olkoon menneeksi», sanoi hän ohjaten minua ovelle, »jotta tosiaankin -juttelisimme viimeistä kertaa, ottakaa mitä teiltä muuten kieltäisin.» -Hän kavahti kaulaani ja suuteli minua mitä hellimmin. Minä suljin hänet -syliini ja painoin rintaani vasten. - -Samassa kimmahti sivuovi auki ja esiin syöksyi sisar kevyessä, -mutta säädyllisessä yöpuvussa ja huudahti: »Sinä et saa yksin häntä -hyvästellä!» — Emilia irroittihe syleilystäni, ja Lucinda tarttui -minuun, painautui kiinteästi povelleni, tummat kutrit vasten poskeani, -ja pysyi hetkisen siinä asennossa. Ja niin olinkin pinteessä kahden -sisaruksen välissä, kuten Emilia oli hetkistä aikaisemmin ennustanut. -Lucinda päästi minut vapaaksi ja katsoi minua vakavasti silmiin. Minä -aioin tarttua hänen käteensä ja sanoa jotakin ystävällistä, mutta -hän kääntyi pois, kulki kiivain askelin muutamia kertoja huoneessa -edestakaisin ja heittäytyi sitten sohvan nurkkaan. Emilia astui hänen -luoksensa, mutta tuli heti torjutuksi, ja nyt syntyi kohtaus, joka on -vielä muistelmanakin minulle kiusallinen. Vaikka se itse asiassa ei -ollutkaan mitenkään teatterimainen, vaan sopi varsin hyvin vilkkaalle -nuorelle ranskattarelle, voisi sen sittenkin arvokkaasti näyttämöllä -toistaa ainoastaan hyvä, herkkätuntoinen näyttelijätär. - -Lucinda syyti sisartansa vastaan lukemattomia soimauksia. »Tämä ei -ole ensimmäinen minuun suostuva sydän, jonka sinä minulta riistät», -huudahti hän. »Olihan poissaolevan laita samoin; hän kihlautui vihdoin -nähteni sinun kanssasi. Minun täytyi siihen suostua, minä kestin sen, -mutta tiedän hyvin, kuinka paljon kyyneliä asia on minulta vaatinut. -Nyt sinä olet temmannut minulta tämänkin päästämättä toista vapaaksi, -ja kuinka paljon heitä osannetkaan yhtäaikaa hallussasi pitää. Minä -olen avomielinen ja hyväsydäminen, ja jokainen luulee minut aivan -pian tuntevansa ja voivansa minut laiminlyödä; sinä pysyttelet -hiljaa piilossa, ja ihmiset ajattelevat, mitä ihmettä sinuun liekään -kätkettynä. Itse asiassa on kysymyksessä ainoastaan kylmä, itsekäs -sydän, joka osaa vaatia uhriksensa kaikki; mutta sitä ei kukaan aivan -helposti huomaa, koska se piilee syvällä povessasi, enempää kuin -minun lämmintä uskollista sydäntäni, jota minä kannan avoimena kuten -kasvojani.» - -Emilia vaikeni ja oli istuutunut sisarensa viereen, joka puhuessaan -yhä enemmän kiihtyi ja pauhasi eräistä erikoisluontoisista seikoista, -joiden tietäminen ei minua mitenkään hyödyttänyt. Sensijaan Emilia, -joka yritti sisartansa tyynnyttää, viittasi minulle salaa kehoittaen -minua poistumaan; mutta koska mustasukkaisuus ja epäluuloisuus katselee -tuhansin silmin, näytti Lucindakin tuon havainneen. Hän hypähti -seisaalleen ja kävi minua kohti, mutta ei kiivaana. Hän seisoi edessäni -ja näytti jotakin miettivän. Sitten hän virkkoi: »Minä tiedän teidät -menettäneeni; minä en teitä enää itselleni vaatiele. Mutta sinunkaan -ei pidä häntä saada, sisko!» Samassa hän tarttui minua päähän työntäen -molemmat kätensä hiuksiini, painoi kasvoni omia kasvojansa vasten ja -suuteli kerran toisensa jälkeen huuliani. »Nyt», huudahti hän, »varo -minun kiroustani: onnettomuus onnettomuuden jälkeen ja ikuisiksi -ajoiksi sille, joka minun jälkeeni ensimmäisenä noita huulia suutelee! -Uskallapas ruveta jälleen tekemisiin hänen kanssaan; minä tiedän, -että taivas tällä kertaa minua kuulee. Ja te, hyvä herra, rientäkää, -rientäkää pois minkä voitte!» - -Minä kiiruhdin portaita alas vakavasti päättäen olla milloinkaan enää -talossa käymättä. - - - - -KYMMENES KIRJA. - - -Saksalaiset runoilijat, jotka eivät enää ammattikunnan jäseninä -seisseet yhtenä miehenä, olivat porvarillisessa maailmassa vailla -vähäisimpiäkin etuja. Heillä ei ollut suojaa, ei vakavaa asemaa eikä -arvoa, elleivät olosuhteet sattuneet muuten olemaan suopeat, joten -riippui pelkästä sattumasta, oliko kyky syntynyt saavuttamaan kunniaa -vaiko häpeää. Köyhän ihmislapsen, joka oli henkisistä kyvyistänsä -tietoinen, täytyi surkealla tavalla sujuttautua oleviin oloihin -ja tuhlata runottarilta saamansa lahjat hetkellisiin tarpeisiin. -Tilapäisruno, runolaaduista kaikkein ensimmäinen ja kaikkein puhtain, -joutui siinä määrin halveksituksi, ettei kansakunta vielä nytkään voi -päästä käsittämään sen korkeata arvoa, ja ellei runoilija kerrassaan -lähtenyt käymään Güntherin tietä, niin hän esiintyi maailmassa mitä -murheellisimmin alistetussa asemassa, ilveilijänä ja loisena, joten hän -sekä teatterissa että elämän näyttämöllä ilmeni henkilönä, jota voitiin -kohdella huonosti mielin määrin. - -Jos taas Runotar liittyi huomattaviin miehiin, niin he saivat siitä -kunnianloisteen, joka heijastui antajaan takaisin. Elämäänperehtyneet -aatelismiehet kuten Hagedorn, muhkeat porvarit kuten Brockes, -nimenomaiset oppineet kuten Haller esiintyivät kansakunnan ensimmäisten -joukossa, ylhäisimpien ja arvossapidetyimpien vertaisina. Erikoisesti -kunnioitettiin myös sellaisia henkilöitä, jotka tuon miellyttävän -taitonsa ohella osoittautuivat vielä uutteriksi, luotettaviksi -liikemiehiksi. Senvuoksi nauttivatkin Uz, Rabener ja Weisse aivan -erikoista kunnioitusta, koska heissä oli arvostettava yhtyneinä mitä -eriluontoisimpia, harvoin toisiinsa liittyviä ominaisuuksia. - -Mutta nyt oli tuleva se aika, jolloin runollinen nero tajusi itsensä, -loi itselleen omat olosuhteet ja osasi laskea riippumattoman arvonsa -pohjan. Kaikki yhtyi Klopstockissa perustamaan sellaista aikakautta. -Hän oli sekä aistilliselta että siveelliseltä kannalta katsoen -ilmeinen nuorukainen. Vakavasti ja perusteellisesti kasvatettuna hän -piti suuressa arvossa itseänsä ja kaikkea, mitä teki, ja suuntautui, -elämänsä askelet varovaisesti ennakolta mitaten, koko sisäisen voimansa -tunnossa kohti korkeinta ajateltavissa olevaa aihetta. Messiaan, -jonka nimi merkitsee äärettömiä ominaisuuksia, piti tulla hänen -kauttansa uudelleen ylistetyksi. Vapahtajan piti olla se sankari, -jota hän ajatteli saatella maallisen halpamaisuuden ja kärsimyksen -halki korkeimpiin taivaallisiin riemuihin. Tässä vedottiin kaikkeen -siihen jumalalliseen, enkelimäiseen, inhimilliseen, mitä nuoressa -sielussa piili. Runoilija, jota oli kasvatettu Raamatun nojalla ja joka -oli sen voimasta saanut ravintoa, eli nyt patriarkkain, profeettain -ja edelläkävijäin keralla, ikäänkuin he olisivat olleet hänen -aikalaisiansa; mutta kaikki ovat jo vuosisatojen takaa kutsutut vain -luomaan valokehää sen yhden ympärille, jonka alennusta he hämmästyen -katselevat ja jonka ylentämiseen heidän on määrä kunniakkaasti ottaa -osaa. Vihdoin, synkkien ja kaameiden hetkien jälkeen, ikuinen tuomari -näet häätää pilvet kasvoiltansa, tunnustaa hänet jälleen pojakseen -ja koroittaa kerallansa jumalana hallitsemaan, ja poika puolestansa -palauttaa hänen luoksensa hänestä vierautuneet ihmiset, vieläpä -erään luopuneen hengenkin. Elävät taivaat riemuitsevat tuhansien -enkeleiden äänin valtaistuimen ympärillä, ja rakkaudenhohto valaisee -maailmankaikkeutta, joka oli vähän aikaisemmin kiinnittänyt katseensa -kamalaan uhripaikkaan. Se taivaallinen rauha, jota Klopstock oli -tuntenut tätä runoelmaa sommitellessaan ja sepittäessään, tulee -yhä vielä jokaisen osaksi, joka lukee ensimmäiset kymmenen laulua -päästämättä kuuluville niitä vaatimuksia, joista etenevä sivistys ei -mielellään luovu. - -Aiheen arvokkuus koroitti runoilijassa oman persoonallisuuden -tuntoa. Että hän itse tulisi kerran pääsemään noihin kuoroihin, -että jumalihminen osoittaisi hänelle suosiota, kasvoista kasvoihin -lausuisi hänen aherruksestansa kiitokset, jotka jo täällä maan päällä -jokainen tuntehikas, hurskas sydän oli monin puhtain kyynelin varsin -suloisesti hänelle antanut — kaikki nämä ajatukset ja toivelmat olivat -niin viattomia ja lapsenmieltä ilmaisevia, että ainoastaan jalo -mieli saattoi pitää ominansa ja vaalia niitä. Siten Klopstock hankki -itselleen täyden oikeuden pitää itseänsä pyhitettynä henkilönä, ja niin -hän harrastikin teoissansa mitä huolellisinta puhtautta. Vielä vanhalla -iällä hän oli tavattomasti huolissaan siitä, että oli kohdistanut -ensimmäisen rakkautensa naishenkilöön, joka toisen kanssa naimisiin -mennen jätti hänet epätietoiseksi, oliko todellakin häntä rakastanut -ja ollut hänen arvoisensa. Se mielensuunta, joka liitti häntä Metaan, -harras, rauhallinen kiintymys, lyhyt, pyhä avioliitto, jälkeenjääneen -haluttomuus toiseen liittoon, kaikki nuo asiat olivat sellaisia, että -niitä voi varsin hyvin muistella autuaitten piirissä. - -Tätä omaan henkilöön kohdistuvaa kunnioittavaa käytöstä tuki sekin, -että Klopstock eli jonkin aikaa suopeassa Tanskanmaassa, erään suuren -ja inhimillisessäkin katsannossa erinomaisen valtiomiehen perheen -mieluisana vieraana. Siellä, korkeammassa olokehässä, joka tosin oli -sinänsä suljettu, mutta samalla harrasti ulkonaisia tapoja ja suhtautui -huomaavasti maailmaan, hänen suuntautumisensa kävi entistä varmemmaksi. -Harkittu käytös, täsmällinen puhetapa, lakonisuus, joka ilmeni -silloinkin, kun hän puhui avoimesti ja ratkaisevasti, loivat hänen -koko elämäänsä jonkinlaista diplomaattista, ministerin leimaa, joka -tuntui olevan ristiriidassa hänen herkkien luonnontuntojensa kanssa, -vaikka ne todellisuudessa kumpusivatkin samasta lähteestä. Kaiken tämän -selvinä ilmauksina ja esikuvina ovat hänen ensimmäiset teoksensa, ja -niiden täytyi senvuoksi vaikuttaa arvaamattomasti. Ei ole kumminkaan -mainittu hänen huomattavimpiin ominaisuuksiinsa kuuluvana, että hän -olisi henkilökohtaisesti avustanut toisia pyrkiviä heidän elämässään ja -runoilussaan. - -Mutta juuri sellainen nuorten henkilöiden kirjallisten yritysten -edistäminen, halu auttaa eteenpäin lupaavia, onnen osattomiksi jättämiä -ihmisiä ja tasoittaa heidän tietänsä, on ollut kunniaksi eräälle -Saksan miehelle, joka itselleen myöntämäänsä arvoon nähden tosin on -mainittava toisena, mutta elävää vaikutusta tarkattaessa ensimmäisenä. -Jokainen arvannee, että tarkoitan Gleimiä. Tosin hämärässä, mutta -tuottoisassa virassa ollen, hyvinsijaitsevalla, kohtuullisen -suurella, sotilaallisen, porvarillisen ja kirjallisen toimeliaisuuden -elähdyttämällä paikkakunnalla, josta suuren ja rikkaan laitoksen tulot -olivat peräisin, osan niistä jäädessä paikkakunnan hyödyksi, hän tunsi -itsessään vilkasta tuottamisviettiä, joka kaikessa voimakkuudessaan ei -kumminkaan hänelle täysin riittänyt, joten hän antautui toisen, kenties -sitäkin väkevämmän vietin valtaan: koettamaan saada toisia jotakin -tuottamaan. Nuo kaksi toimintasarjaa punoutuivat koko hänen pitkän -elämänsä aikana lakkaamatta toisiinsa. Hän olisi yhtä hyvin voinut olla -hengittämättä kuin runoilematta ja lahjoittamatta, ja puutteenalaisia -kykyjä siten kaikenlaisista varhaisemmista ja myöhemmistä -hankaluuksista pelastaen ja kirjallisuutta todellakin kunniaan saattaen -hän voitti itsellensä niin paljon ystäviä, velallisia ja riippuvaisia, -että hänen lavea runoutensa jätettiin mielellään arvoonsa, koska ei -osattu hänen runsaita hyviä töitänsä palkita mitenkään muuten kuin -hänen runojansa sietämällä. - -Tuo omaa arvoa koskeva hyvä käsitys, jonka molemmat miehet hyvällä -syyllä muodostivat ja jonka nojalla toisetkin saivat aihetta pitää -itseänsä jonakin, on julkisesti ja salaa tuottanut erittäin huomattavia -ja kauniita vaikutuksia. Siitä huolimatta tämä tosin kunnioitettava -tietoisuus tuotti heille itsellensä ja heidän ajallensa omituisen -haitan. Jos voimmekin arvelematta nimittää molempia miehiä henkisten -vaikutustensa nojalla suuriksi, niin he jäivät kumminkin maailmaan -verraten vain pieniksi, ja vilkkaamman elämän taustaa vasten nähtyinä -heidän ulkonaiset olosuhteensa olivat mitättömät. Päivä on pitkä ja -lisäksi tulee yö; aina ei käy runoileminen, toimiminen tai hyvää -tekeminen; he eivät voineet täyttää aikaansa niinkuin suuren maailman -ihmiset, ylhäiset ja rikkaat; senvuoksi he pitivät liian arvokkaina -erikoisia ahtaita olotilojansa, jokapäiväisiä askarruksiansa niin -tärkeinä, että asiaa koskevan yksimielisyyden täytyi rajoittua heidän -omaan piiriinsä; heitä ilahduttivat enemmän kuin kohtuullisesti -omat leikkipuheet, jotka eivät myöhemmin suinkaan voineet esiintyä -merkittävinä, vaikka tekivätkin miellyttäväksi kulloisenkin tuokion. He -saivat ansionsa mukaan toisilta ylistystä ja kunnioitusta ja jakoivat -samoja lahjoja takaisin, tosin itseänsä hilliten, mutta sittenkin aina -liian runsaasti, ja koska tunsivat kiintymyksensä varsin arvokkaaksi, -niin heitä miellytti se yhä uudelleen ilmaista säästelemättä siinä -paperia enempää kuin mustettakaan. Niin syntyivät nuo kirjeenvaihdot, -joiden sisällyksettömyyttä ihmettelee uudempi aika, jota ei käy -moittiminen, jos se tuskin käsittää, kuinka on mahdollista, että etevät -miehet ovat voineet löytää huvia tuollaisesta mitättömyydestä, ja -jos se lausuu julki sen toivomuksen, että tuollaiset lehdet jäisivät -painamatta. Mutta jätettäköön kumminkin nuo muutamat nidokset monien -muiden viereen kirjahyllyyn, kun on saatu selville, että etevinkin -mies elää vain päivän antimista ja joutuu nauttimaan puutteellista -ylläpitoa, jos palautuu liiaksi itseensä eikä käy käsiksi runsaisiin -antimiin ulkomaailmassa, joka yksin voi tarjota hänen kasvamisensa -edellyttämän ravinnon ja samalla siihen kuuluvan mittakaavan. - -Noiden miesten toiminta oli täydellä terällänsä, kun me nuoret -henkilötkin aloimme hyöriä omassa piirissämme, ja minä olin joutumassa -nuorempien ystävieni, jopa vanhempienkin henkilöiden keralla sellaiseen -keskinäiseen sukoiluun, kiittelyyn, kohottamiseen ja kannattamiseen. -Minun olopiirissäni voi se, mitä tuotin, aina löytää hyväksyjänsä. -Naishenkilöt, ystävät ja suosijat eivät suinkaan moiti sitä, mitä -heidän mieliksensä teemme ja runoilemme; sellaisista kohteliaisuuksista -koituu vihdoin tyhjän keskinäisen tyytyväisyyden ilmaus, jonka koreihin -lauseparsiin luonne helposti eksyy, ellei sitä aika ajoin terästetä -korkeampaan kelpoisuuteen. - -Niinpä sainkin kiittää onneani, että kaikki minussa mahdollisesti -piillyt omahyväisyys, kuvasteluhalu, itserakkaus, ylpeys ja kopeus -joutui odottamattoman tuttavuuden nojalla erittäin ankaralle -koetukselle, joka oli ainoalaatuinen, ei suinkaan ajanmukainen ja -niinmuodoin sitäkin tehokkaampi ja tuntuvampi. - -Minulle näet oli erittäin tärkeä, mitä tärkeimpiin seurauksiin -johtava tapaus, tutustumiseni ja sen aiheuttama lähempi liittymiseni -Herderiin. Hän oli seurannut murheellisia mielentiloja potevaa -Holstein-Eutinin prinssiä hänen matkoillansa ja oli saapunut hänen -kanssaan Strassburgiin saakka. Siitä tiedon saatuansa meidän seuramme -kovin halusi lähestyä häntä, ja se onni tarjoutui ensinnä minulle ihan -odottamatta ja sattumalta. Minä näet olin lähtenyt majataloon etsimään -erästä huomattavaa vierasta. Heti portaitten alapäässä minä kohtasin -miehen, joka oli parhaillaan lähtemässä yläkertaan ja jota saatoin -pitää hengelliseen säätyyn kuuluvana. Hänen puuteroidut hiuksensa -olivat kerätyt pyöreäksi kiharaksi, musta nuttu oli sekin hänelle -luonteenomainen, mutta sitäkin enemmän pitkä musta silkkiviitta, -jonka liepeen hän oli koonnut kerälle ja pistänyt taskuunsa. Tämä -jossakin määrin silmiinpistävä, mutta kokonaisuudessaan sentään siro ja -miellyttävä olemus, josta jo olin kuullut puhuttavan, ilmaisi minulle -epäämättömästi, että hän oli kuuluisa tulija, ja minun puhutteluni -täytyi heti saada hänet vakuutetuksi siitä, että hänet tunsin. Hän -kysyi nimeäni, joka ei voinut hänelle mitään merkitä; mutta minun -avomielisyyteni näytti häntä miellyttävän, sillä hän vastasi varsin -ystävällisesti ja antautui heti portaita noustessamme vilkkaaseen -keskusteluun. Minulta on unohtunut, ketä silloin kävimme tervehtimässä; -mutta erottaessa minä pyysin lupaa käydä hänen luonansa, ja hän -suostui sangen ystävällisesti pyyntööni. Minä muistin käyttää tätä -suopeutta useat kerrat hyväkseni ja kiinnyin häneen yhä enemmän. Hänen -käytöksessään oli jotakin pehmeätä, mikä vaikutti erittäin sopivalta -ja säädylliseltä olematta oikeastaan siroa. Kasvot pyöreät, otsa -melkoinen, nenä hieman tylppä, hieman turpea, mutta mitä suurimmassa -määrin luonteenomainen ja miellyttävä, suu viehättävä. Tummien -kulmakarvojen alla sysimustat silmät, jotka eivät olleet vaikuttamatta, -joskin toinen niistä oli tavallisesti punainen ja tulehtunut. Hän -koki monin kysymyksin tutustua minuun ja minun olotilaani, ja hänen -vetovoimansa vaikutti minuun yhä kiivaammin. Minä olin yleensäkin -luonnostani erittäin tuttavallinen, ja varsinkaan häneltä minä en -salannut mitään. Mutta varsin pian alkoi vaikuttaa hänen olemuksensa -vieroittava valtimo aiheuttaen minussa melkoista vastenmielisyyttä. -Minä kerroin hänelle yhtä ja toista nuoruusaikani harrasteluista, -muun muassa eräästä sinettikokoelmasta, jonka olin kerännyt etupäässä -kirjeitä ahkerasti vaihtavan kotiystävämme avustamana. Minä olin -järjestänyt kokoelmani valtiokalenterin mukaan ja olin siten -askarrellessani varsin hyvin tutustunut kaikkiin valtaherroihin, -suurempiin ja pienempiin mahteihin ja käskijöihin aina aateliin saakka, -ja nämä muistissani säilyvät vaakunamerkit olivat varsin usein ja -erittäinkin kruunausjuhlallisuuksien aikana olleet minulle hyödyksi. -Minä puhuin näistä asioista verrattain tyytyväisenä, mutta hän oli -toista mieltä, tuomitsi koko harrastukseni, osasipa vielä tehdä sen -naurettavaksi, melkeinpä vihattavaksikin. - -Tuo hänen vastustushenkensä aiheutti minulle myöhemmin varsin paljon -kärsittävää; hän näet päätti viipyä Strassburgissa, osaksi sen -vuoksi, että aikoi erota prinssistä, osaksi silmätautinsa vuoksi. -Kysymyksessä oleva tauti oli mitä kiusallisimpia ja epämieluisimpia ja -sitä ikävämpi, kun se on parannettavissa ainoastaan tuskallisen, ylen -hankalan ja epävarman leikkauksen avulla. Kyynelpussin alaosa näet -on sulkeutunut, joten sen sisältämä neste ei pääse virtaamaan nenään -päin, sitä vähemmän, kun läheisestä luustakin puuttuu aukko, jonka -kautta tämän erittymisen oikeastaan pitäisi tapahtua. Senvuoksi täytyy -pussin perä leikata auki ja luu puhkaista, ja senjälkeen pujotetaan -kyynelaukosta avatun pussin ja sen yhteydessä olevan uuden tiehyen -kautta hevosenjouhi, jota joka päivä liikutetaan edestakaisin, jotta -molempien osien välille syntyisi yhteyttä. Tätä kaikkea ei tietenkään -voida suorittaa, ellei mainittua kohtaa ole aluksi ulkoapäin leikattu. - -Herder oli nyt eronnut prinssistä, vuokrannut itselleen oman -asumuksen ja päättänyt antaa Lobsteinin suorittaa leikkauksen. -Tässä olivat minulle hyödyksi ne harjoitukset, joiden avulla olin -yrittänyt arkuuttani vähentää: minä voin olla läsnä leikkausta -suoritettaessa ja palvella ja avustaa arvoisaa miestä monin tavoin. -Siinä minulla oli täysi syy ihailla hänen suurta järkähtämättömyyttänsä -ja kärsivällisyyttänsä: hän näet ei ollut vähääkään nyreillänsä -monien leikkausten, enempää kuin useasti uudistuneen tuskallisen -sitomisenkaan aikana, ja hän tuntui olevan se meistä, joka kärsi -vähimmin. Väliajoilla me sitävastoin saimme kyllä useasti sietää hänen -mielialansa vaihtumia. Sanon _me_, sillä minun kerallani oli hänen -luonansa useimmiten eräs miellyttävä venäläinen, Pegelov nimeltänsä. -Hän oli Herderin aikaisempia riikalaisia tuttavia ja koki, vaikka ei -ollutkaan enää nuorukainen, Lobsteinin opastamana täydentää kirurgisia -tietojansa ja taitojansa. Herder saattoi olla mitä herttaisimman -miellyttävä ja henkevä, mutta käänsi yhtä helposti näkyviin äreänkin -puolensa. Tämä veto- ja työntövoima tosin vaikuttaa luonnostaan -kaikissa ihmisissä, toisissa enemmän, toisissa vähemmän, toisissa -hitaammin, toisissa nopeammin sykähdellen; harvat kykenevät tässä -suhteessa omituisuuksiansa todella vallitsemaan, useat näennäisesti. -Herderin katkeran, purevan mielialan ylivoimaisuus johtui varmaan hänen -taudistansa ja sen aiheuttamista kärsimyksistä. Sellaisia tapauksia -ilmenee elämässä useinkin, mutta sairaalloisten tilojen moraalista -vaikutusta ei oteta riittävässä määrässä huomioon, joten monia -luonteita arvostellaan kovin väärin, koska pidetään kaikkia ihmisiä -terveinä ja vaaditaan heitä sen mukaisesti käyttäytymäänkin. - -Koko tämän parannuksellaolon aikana minä kävin aamuin illoin Herderiä -tervehtimässä, jäinpä kokonaisiksi päiviksikin hänen luoksensa ja -totuin lyhyessä ajassa hänen torailemiseensa ja moitteisiinsa, sitäkin -helpommin, kun opin päivä päivältä pitämään yhä suuremmassa arvossa -hänen kauniita ja eteviä ominaisuuksiansa, laajoja tietojansa ja -syvää oivallustansa. Tämän hyvänluontoisen torapukarin vaikutus oli -melkoinen. Hän oli viisi vuotta minua vanhempi, mikä nuorella iällä -merkitsee jo suurta eroa, ja koska minä tunnustin hänet siksi, mikä -hän oli, koska pyrin arvostamaan hänen jo suorittamiansa töitä, niin -hän pakostakin esiintyi minua melkoisesti etevämpänä. Miellyttävä -ei tilani kumminkaan ollut, sillä vanhemmat henkilöt, joiden kanssa -olin toistaiseksi seurustellut, olivat yrittäneet hellävaroen minua -kehittää, olivatpa ehkä myöntyväisyydellänsä hemmotelleetkin; -Herderiltä sitävastoin ei voinut milloinkaan odottaa hyväksymistä, -menettelipä miten tahansa. Kun siis nyt toisaalta häneen kohdistuva -suuri kiintymyksen! ja kunnioitukseni, toisaalta hänen minussa -herättämänsä harmi alinomaa keskenänsä kiistelivät, niin minuun koitui -ristiriita, lajiansa ensimmäinen, jonka olen eläessäni kokenut. -Koska hänen keskustelunsa aina oli merkittävää, niin hyvin hänen -kysyessään ja vastatessaan kuin muutenkin ajatuksiansa ilmaistessaan, -niin hän pakostakin avasi minulle joka päivä, jopa joka hetkikin, -uusia näköaloja. Leipzigissä minä olin tottunut pikemmin ahtaaseen -ja tarkoin määrättyyn olokantaan, ja oleskeluni Frankfurtissa ei -voinut avartaa yleisiä saksalaista kirjallisuutta koskevia tietojani; -olivatpa nuo mystillis-uskonnolliset kemian harrastukset johtaneet -minut kerrassaan pimeille aloille, joten se, mitä muutamien vuosien -aikana oli avarassa kirjallisessa maailmassa tapahtunut, oli enimmälti -jäänyt minulle vieraaksi. Nyt tutustutti minut Herder kerrassaan -kaikkeen uuteen rientoon ja kaikkiin niihin suuntautumiin, joita siinä -näkyi ilmenevän. Hän itse oli jo tehnyt itsensä varsin kuuluisaksi -ja asettunut »Katkelmiensa» ja »Kriitillisten metsiensä» nojalla -niiden kaikkein etevimpien miesten rinnalle, jotka olivat jo pitkän -aikaa kiinnittäneet itseensä isänmaan huomiota. Mahdoton on käsittää -enempää kuin kuvallakaan millaisessa liikkeessä oli täytynyt olla hänen -henkensä, millaisessa käymistilassa hänen olemuksensa. Mutta voimakas -oli varmaan hänen piilevä pyrkimyksensä, kuten helposti myönnettäneen, -kun otetaan huomioon, kuinka monta vuotta hän on sittemmin vaikuttanut -ja mitä kaikkea aikaansaanut. - -Emme olleet kovinkaan kauan siten tuttavallisesti seurustelleet, -kun hän uskoi minulle aikovansa kilpailla siitä palkinnosta, joka -oli Berliinissä luvattu parhaan kielten syntyä käsittelevän teoksen -kirjoittajalle. Hänen tutkielmansa oli jo valmistumassa, ja kun -hänen käsialansa oli erittäin selvä, voi hän varsin pian jättää -luettavan käsikirjoituksen vihkoina nähtäväkseni. Minä en ollut -koskaan mietiskellyt sellaisia asioita; olin näet vielä liian -suuressa määrin olioiden keskellä johtuakseni niiden alkua ja loppua -ajattelemaan. Sitäpaitsi kysymys tuntui minusta jossakin määrin -joutavalta; jos näet Jumala kerran oli ihmisen luonut, niin hänen -kielensä oli myötäsyntyinen samoinkuin pysty käyntikin; samoinkuin -hänen täytyi heti huomata, että voi kävellä ja käsiänsä käytellä, -samoin täytyi hänen havaita sekin, että kykeni kurkullansa laulamaan -ja kielensä, kitalakensa ja huultensa avulla noita ääniä vielä eri -tavoin muovaamaan. Jos ihminen itse oli alkuperältänsä jumalallinen, -niin kielenkin laita oli samoin, jos taas ihminen, luonnon kehässä -nähtynä, oli luonnollinen olento, niin kielikin oli luonnollinen -ilmiö. Näitä molempia olioita minä en voinut erottaa toisistansa -kuten sielua ja ruumista. Süssmilch, joka karkeasta realismistansa -huolimatta oli hieman haavemielinen, oli omaksunut jumalallista -alkuperää puoltavan katsantokannan, nimittäin siinä muodossa, että -Jumala muka oli toiminut ensimmäisten ihmisten koulumestarina. Herderin -tutkielman tarkoituksena oli osoittaa, kuinka ihminen ihmisenä omin -neuvoin voi ja kuinka hänen täytyykin oppia kieltä käyttämään. Minä -luin tutkielman varsin mielelläni ja nimenomaiseksi hyödykseni, mutta -en ollut kyllin edistynyt, tiedossa enempää kuin ajattelussakaan, -voidakseni lausua sitä koskevaa perusteltua arvostelua. Niinmuodoin -minä osoitin tekijälle suosiotani liittäen siihen vain muutamia omasta -ajatustavastani johtuvia huomautuksia. Kumpaankin asiaan suhtauduttiin -samalla tavalla: kiittipä ehdollisesti tai ehdottomasti, joka -tapauksessa joutui soimausten ja moitteiden alaiseksi. Pyylevä kirurgi -ei ollut yhtä kärsivällinen kuin minä; hän kieltäytyi leikkisästi -tuohon kilpakirjoitukseen tutustumasta vakuuttaen, ettei ollenkaan -soveltunut ajattelemaan niin abstraktisia asioita. Hänen intonsa -esineenä oli pikemmin l'hombre, jota me tavallisesti pelasimme yhdessä -iltaisin. - -Kiusallisen ja tuskallisen parannuksellaolon aikana Herderimme vilkkaus -ei vähentynyt, mutta kävi yhä vähemmässä määrin hyvää tekeväksi. Hän -ei voinut kirjoittaa muutamaa riviä, ei pyytää mitään höystämättä -asiaa jonkinlaisella ivalla. Niinpä hän kerran kirjoitti minulle: »Jos -sinulla on Ciceron kirjeitten joukossa Brutuksen kirjeet, sinulla, -jota koulujen lohduttajat hyvinhöylätyiltä laudoiltansa upea-asuisina -lohduttavat, kuitenkin enemmän kansillaan kuin sisällyksellänsä, -Goethe, sinä, jonka sukujuurena on ’Gott’ tai ’gootti’ tai ’Kot’, -lähetä ne minulle.» - -Ei tosin ollut mikään hieno teko, että hän rohkeni siten tehdä pilaa -nimestäni, sillä henkilön erikoinen nimi ei suinkaan ole kuin mikäkin -viitta, joka vain riippuu hänen yllänsä ja jota vielä voi nykiä ja -kiskoa, vaan täysin sopiva puku, vieläpä ikäänkuin hänen oma ihonsa, -jota ei käy raappiminen ja hankaaminen häntä itseänsä loukkaamatta. - -Ensimmäinen moite sitävastoin oli perustellumpi. Minä näet olin -ottanut mukaani Strassburgiin Langerilta vaihdetut teokset ja lisäksi -vielä erinäisiä kauniita painoksia isäni kokoelmista ja asettanut ne -somaan kirjahyllyyn mitä vakavimmin aikoen niitä käyttää. Mutta kuinka -olisikaan riittänyt aika, jonka minä pirstasin satoihin eri toimiin! -Herder, joka erittäin tarkkasi kirjoja, joita alinomaa tarvitsi, -havaitsi jo ensimmäisen kerran luonani käydessään kauniin kokoelmani, -mutta varsin pian myöskin sen, etten minä sitä ollenkaan käytellyt. -Senvuoksi hän, kaiken silmänlumeen ja komeilun pahimpana vihollisena, -tilaisuuden sattuessa minua sen johdosta ivaili. - -Muistuu tässä mieleeni eräs toinenkin ivailu, jonka hän lähetti -jälkeeni illalla, kun olin kertoillut hänelle paljon Dresdenin -galleriasta. Minä tosin en ollut tunkeutunut italialaisen koulukunnan -syvempään ytimeen, mutta Domenico Feti, oivallinen taiteilija, joskin -humoristi ja niinmuodoin ei ensimmäiseen arvoluokkaan kuuluva, oli -minua kovin miellyttänyt. Oli kuvattava hengellisiä aiheita. Hän -valitsi Uuden Testamentin vertaukset ja esitti niitä mielellänsä, -varsin omalaatuisesti, aistikkaasti ja hauskasti. Siten hän saattoi ne -jokapäiväisen elämän välittömään läheisyyteen, ja hänen sommitelmiensa -sekä henkevät että koruttomat yksityiskohdat olivat vapaan tekotavan -korostamina jääneet eloisina mieleeni. Tätä lapsellista taideintoani -Herder ivaili tähän tapaan: »Sympatiasta minua miellyttää erikoisesti -eräs mestari, Dominico Feti on hänen nimensä. Hän vääntää Raamatun -vertauksen varsin somasti narrintaruksi, sympatiasta. — Sinä -narrimainen vertaus!» - -Sellaisia suuremmassa tai vähemmässä määrin hilpeitä tai hämäriä, -reippaita tai katkeria piloja voisin mainita vielä useitakin. Ne eivät -minua suututtaneet, mutta olivat minusta ikäviä. Koska kuitenkin -osasin erittäin hyvin pitää arvossa sitä, mikä edisti kehitystäni, -ja koska useinkin olin luopunut aikaisemmista mielipiteistäni ja -taipumuksistani, niin mukaannuin siihen piankin ja yritin vain, mikäli -silloisella kannallani oli mahdollista, erottaa oikeudenmukaisen -moitteen vääristä herjauksista. Niinpä ei kulunutkaan yhtään päivää, -joka ei olisi ollut minulle mitä hedelmällisimmän opettavainen. - -Minä tutustuin runouteen ihan toiselta puolelta, toiselta näkökannalta -kuin ennen, vieläpä sellaiselta, joka minua erinomaisesti miellytti. -Heprealainen runous, jota Herder edeltäjänsä Lowthin jälkeen -nerokkaasti käsitteli, kansanrunous, jonka jäännöksiä Elsassista -etsimään hän meitä yllytti, runouden vanhimmat lähdekirjat — kaikki -tuo todisti, että runous ylipäänsä on maailman ja kansojen lahja -eikä eräiden hienojen, sivistyneiden miesten yksityinen perintöosa. -Minä luin tuon kaiken ahmien, ja mitä kiivaammin minä otin vastaan, -sitä anteliaammaksi hän kävi, ja niin me vietimme yhdessä mitä -mielenkiintoisimpia hetkiä. Muita aloittamiani luonnonopintoja minä -yritin jatkaa, ja koska ihmisellä on aina kyllin aikaa, kunhan tahtoo -sen hyvin käyttää, niin minun onnistui toisinaan suorittaa kaksin- -jopa kolminkertainenkin määrä. Näiden muutamien harvojen yhdessä -viettämiemme viikkojen runsautta ajatellessani voin hyvinkin sanoa, -että kaikki se, mitä Herder on myöhemmin vähitellen suorittanut, -ilmeni jo silloin idullansa ja että minulla niinmuodoin oli onnekas -tilaisuus täydentää, liittää korkeampiin saavutuksiin, avartaa kaikkea -siihen saakka ajattelemaani, oppimaani, omaksumaani. Jos Herder olisi -noudattanut erinomaista menetelmää, olisin saanut mitä oivallisinta -ohjausta myöskin kehitykseni pysyväiselle suuntaamiselle; mutta hän -taipui pikemmin tutkimaan ja innostamaan kuin johtamaan ja opastamaan. -Muun muassa hän tutustutti minut Hamannin teoksiin, joita piti erittäin -suuressa arvossa. Mutta sen sijaan, että olisi opettanut minua niitä -ymmärtämään ja tehnyt minulle käsitettäväksi tuon erinomaisen hengen -taipumukset ja kehitysvaiheet, hän tavallisesti piti vain huvinansa -minun tosin eriskummallisia yrityksiäni ottaa selkoa sellaisista -Sibyllan kirjoista. Tunsin sentään varsin hyvin, että Hamannin -teoksissa oli jotakin minua miellyttävää, jonka valtaan antauduin -tietämättä mistä se tulee ja mihin johtaa. - -Parannuksen kestettyä kauemmin kuin kohtuullista oli, Lobsteinin -alettua epäröidä ja toistella toimenpiteitänsä, joten asia ei ottanut -ollenkaan päättyäkseen, ja Pegelovin minulle jo salaa uskottua, että -hyvää tulosta tuskin sopi toivoa, samentui koko suhde: Herder oli -kärsimätön ja nyreä, hänelle ei tahtonut mitenkään onnistua toimintansa -jatkaminen entiseen tapaan, ja hänen täytyi rajoittua sitäkin enemmän, -kun alettiin johtaa kirurgisen yrityksen epäonnistuminen Herderin ylen -ankarasta henkisestä ponnistuksesta ja hänen alinomaisesta vilkkaasta, -jopa hupaisestakin seurustelustaan meidän kanssamme. Sanalla sanoen: -monien tuskien ja kärsimysten jälkeenkään ei keinotekoinen kyyneltiehyt -ottanut muodostuakseen eikä suunniteltu elinten yhteys syntyäkseen. -Asian pahenemisen estämiseksi oli pakko antaa haavan umpeutua. Jos -leikkausta tehtäessä oli täytynyt ihmetellä, kuinka järkähtämättä -Herder tuskansa kesti, niin hänen alakuloinen, jopa kiukkuinenkin -alistumisensa siihen ajatukseen, että olisi pakko koko elämän ajan -kantaa sellaista vikaa, vaikutti kerrassaan ylevältä ja hankki hänelle -ainaiseksi niiden henkilöiden kunnioituksen, jotka hänet näkivät ja -olivat häneen kiintyneet. Tuon vian, joka rumensi varsin huomattavia -kasvoja, täytyi olla hänelle sitäkin kiusallisempi, kun hän oli -Darmstadtissa tutustunut erinomaiseen naishenkilöön ja voittanut hänen -kiintymyksensä. Hän lieneekin alistunut parannusyritykseen etupäässä -siinä toivossa, että voisi palatessaan astua vapaampana, iloisempana, -terveempänä puolittain kihlaamansa neidon luo liittyäkseen häneen -varmemmin, peruuttamattomammin. Hän kiiruhti kuitenkin mahdollisimman -pian poistumaan Strassburgista, ja koska hänen siihenastinen -oleskelunsa oli muodostunut sekä kalliiksi että epämiellyttäväksi, -niin minä lainasin hänelle rahasumman, jonka hän lupasi suorittaa -määrätyn ajan kuluttua. Aika kului, mutta rahoja ei kuulunut. Minun -velkojani tosin ei vaatinut minulta saatavaansa, mutta sittenkin minä -olin pulassa useita viikkoja. Vihdoin saapui kirje tuoden rahat, ja -tälläkin kertaa Herder oli oma itsensä: kiitoksen, anteeksipyynnön -asemesta hänen kirjeensä sisälsi pelkkiä kalikkasäkein sommiteltuja -ivailuja, jotka olisivat hämmentäneet tai kerrassaan vieroittaneetkin -jonkun toisen; mutta minua tuo ei sen enempää liikuttanut, koska -olin muodostanut itselleni miehen arvosta niin korkean ja valtavan -käsityksen, että se upotti itseensä kaikki ne ikävät seikat, jotka -olisivat voineet sitä vahingoittaa. - -Omista enempää kuin toistenkaan vioista ei kumminkaan pidä koskaan -puhua, kaikkein vähimmin julkisesti, ellei aio siten vaikuttaa jossakin -suhteessa hyödyllisesti. Senvuoksi tahdon tähän liittää eräitä -pakostakin mieleen johtuvia huomautuksia. - -Kiitollisuus ja kiittämättömyys kuuluvat niihin moraalisessa -maailmassa alinomaa esiintyviin tapauksiin, joista ihmiset eivät -pääse milloinkaan keskenänsä sopimaan. Minä tapaan erottaa toisistaan -kiitollisuudenpuutteen, kiittämättömyyden ja kiitollisuuteen -kohdistuvan vastenmielisyyden. Ensinmainittu on ihmisessä luontainen, -synnynnäinen, sillä se johtuu onnellisesta, kevytmielisestä -vastenmielisten samoinkuin ilahduttavienkin asioiden unohtamisesta, -joka yksin tekee elämän jatkumisen mahdolliseksi. Ihminen tarvitsee -siedettävää olemassaoloansa varten niin äärettömän lukuisia -ulkonaisia alku- ja myötävaikutuksia, että jos hän aina tahtoisi -antaa auringolle ja maalle, Jumalalle ja luonnolle, esi-isille -ja vanhemmille, ystäville ja tovereille asianmukaisen kiitoksen, -niin hänelle ei jäisi aikaa eikä tunnetta uusien hyvien töiden -vastaanottamiseen ja nauttimiseen. Mutta jos luonnollinen ihminen -sallii tuon kevytmielisyyden vallita itsessänsä ja itseänsä, niin -voittaa yhä enemmän sijaa kalsea väiinpitämättömyys, ja hyväntekijää -pidetään lopulta vieraana, jonka vahingoitta naiseksikin voisimme -jotakin tehdä, jos se olisi hyödyksemme. Ainoastaan tätä voidaan -oikeastaan nimittää kiittämättömyydeksi, ja se johtuu raakuudesta, -johon sivistymätön luonto lopulta välttämättä eksyy. Kiittämiseen -kohdistuva vastenmielisyys, hyväntyön kostaminen harmistuneella ja -äreällä käytöksellä on sitävastoin harvinainen ja esiintyy ainoastaan -erinomaisissa ihmisissä: sellaisissa, jotka alhaisessa säädyssä tai -avuttomassa asemassa syntyneinä omistavat etevät luonnonlahjat ja -ennakolta tuntevat kutsumuksensa, joiden on pakko nuoruudesta saakka -tunkeutua askel askelelta eteenpäin ja ottaa joka suunnalta vastaan -apua ja tukea, jonka hyväntekijän kömpelyys useinkin tekee katkeraksi -ja vastenmieliseksi, koska näet se, mitä he saavat, on maallista -ja se, mitä he korvaukseksi suorittavat, korkeampaa laatua, joten -varsinaisesta korvauksesta ei voi olla puhettakaan. Lessing, jolla -oli onni parhaalla iällänsä hyvin tajuta maallisia asioita, on kerran -lausunut tätä seikkaa koskevat ajatuksensa karusti, mutta hilpeästi. -Herder sitävastoin katkeroitti alinomaa omia ja toisten henkilöiden -kauniimpia hetkiä, koska ei osannut myöhemmin hengenvoimansa avulla -hillitä sitä harmia, joka oli hänet nuoruudessa välttämättä vallannut. - -Tämän vaatimuksen voi sangen hyvin itsellensä asettaa, sillä -ihmisen sivistymiskyvyn avuksi tulee tässäkin varsin ystävällisesti -luonnollinen ymmärrys, joka aina toimii hänen olotilojensa -kirkastajana. Yleensäkään ei pitäisi monissa siveelliseen kehitykseen -kuuluvissa tapauksissa käsittää puutoksia ylen tärkeiksi eikä etsiä -kovin vakavia, etäisiä välineitä, koska eräät virheet voidaan poistaa -erittäin helposti, jopa leikkien. Niinpä esimerkiksi voimme pelkän -tottumuksen nojalla herättää itsessämme kiitollisuutta, pitää sitä -eleillä, vieläpä tehdä sen välttämättömäksikin. - -Elämäkerrallisessa koelmassa sopii hyvinkin puhua itsestänsä. Minä olen -luonnostani niin vähässä määrin kiitollinen kuin ihminen konsanaan, ja -kokemani hyväntyön unohduttua voi hetkellisen epäsuhteen kiivas tunne -erittäin helposti hairahduttaa minut kiittämättömyyteen. - -Tuon torjumiseksi minä aluksi totuttauduin kaikkea omistamaani -katsellessani mielelläni muistelemaan, kuinka se oli joutunut haltuuni, -keneltä olin sen saanut joko lahjana, vaihdon tai oston nojalla -tai jollakin muulla tavalla. Minä olen totuttautunut kokoelmiani -näyttäessäni muistamaan niitä henkilöitä, joiden välityksellä olen -yksityiset kappaleet saanut, vieläpä oikeudenmukaisesti ajattelemaan -sitä tilaisuutta, sattumaa, etäisintä aihetta ja myötävaikutustakin, -jonka avulla minulle rakkaat ja kalliit esineet ovat tulleet haltuuni. -Ympäristömme saa siten elämää, me näemme sen henkisissä, rakkaissa, -geneettisissä suhteissa, ja entisten olotilojen muisteleminen koroittaa -ja rikastuttaa kulloistakin olemassaoloamme; mielikuvitus loihtii -lahjojen antajat yhä uudelleen näkyviimme, me liitämme miellyttävän -muiston heidän kuvaansa, teemme kiittämättömyyden mahdottomaksi -ja tilaisuuden sattuessa tapahtuvan vastapalveluksen helpoksi ja -halutuksi. Samalla johdumme ajattelemaan sitä, mikä ei ole aistittavaa -omaisuutta, ja muistelemme varsin mielellämme, mistä korkeimmat -hyvyytemme ovat peräisin. - -Ennenkuin tässä käännän katseeni pois tuosta minulle erittäin -tärkeästä ja vaikutusrikkaasta Herderiin tutustumisesta, havaitsen -vielä yhtä ja toista lisättävää. Oli aivan luonnollista, että minä -vähitellen ilmoitin Herderille yhä niukemmin niitä seikkoja, jotka -olivat aikaisempaan kehitykseeni vaikuttaneet, ja varsinkin sellaisia -asioita, jotka minua vielä silloinkin vakavasti askarruttivat. Hän -oli hävittänyt minulta halun moneen entisen harrastukseni esineeseen -ja moittinut minua mitä ankarimmin varsinkin siitä ilosta, jonka -Ovidiuksen »Muodonvaihdokset» olivat minulle tuottaneet. Vaikka -suosikkiani puolustinkin, vaikka esitinkin, ettei nuorekkaalle -mielikuvitukselle voinut mikään olla ilahduttavampaa kuin oleskelu -noissa hilpeissä ja ihanissa seuduissa jumalien ja puolijumalien -keralla heidän toimiensa ja intohimojensa todistajana, vaikka -seikkaperäisesti selostin ja omilla kokemuksillani vahvistin erään -vakavan miehen lausunnon, josta oli jo aikaisemmin puhe, niin tuo -kaikki muka ei merkinnyt mitään, noissa runoelmissa muka ei ollut -mitään varsinaista välitöntä totuutta, niistä muka ei löytynyt -Kreikkaa enempää kuin Italiaakaan, ei alkukantaista maailmaa eikä -sivistynyttä, vaan kaikki oli pikemmin jo olemassaolleen jäljittelyä ja -teennäistä kuvausta, jollaista sopi odottaakin ylenmäärin kultivoidulta -henkilöltä. Ja jos sitten lopulta tahdoin väittää, että sekin, mitä -erinomainen yksilö tuottaa, on luontoa, ja että kaikkien kansojen, -varhaisempien ja myöhempien, keskuudessa oli sittenkin vain runoilija -aina ollut runoilija, niin tuo ei tullut ollenkaan hyväkseni luetuksi, -ja minä sain kärsiä sen vuoksi paljonkin; olipa Ovidiukseni siten -muuttua minulle vihapidoksi, sillä mikään kiintymys, mikään tottumus -ei ole niin voimakas, että voisi ajan pitkään voitollisesti vastustaa -oivallisten, luottamuksemme esineinä olevien henkilöiden parjauksia. -Aina jää jokin vaikutus jäljelle, ja ellei saa rakastaa ehdottomasti, -on rakkaus jo arveluttavassa tilassa. - -Kaikkein huolellisimmin minä salasin häneltä eräisiin mieleeni -juurtuneisiin ja vähitellen runollisiksi hahmoiksi pyrkiviin aiheisiin -kohdistuvan harrastukseni. Tarkoitan »Götz von Berlichingeniä» -ja »Faustia». Ensinmainitun elämäkerta oli minua mitä syvimmin -liikuttanut. Karkean, hyväätarkoittavan itsensäauttajan hahmo -hurjan, hillittömän ajan puitteissa herätti minussa mitä kiihkeintä -osanottoa. Jälkimmäisen huomattava nukketeatteritarina kaikui ja -humisi minussa varsin moniäänisenä. Minäkin olin harhaillut kaikilla -tiedon aloilla ja minulle oli sangen varhain osoitettu sen turhuutta. -Minäkin olin elämässäni koetellut kaikenlaisia eri tapoja ja olin -palannut kokeiluretkiltäni yhä tyytymättömämpänä ja kiusatumpana. -Nyt minä kuljetin näitä asioita, kuten monia muitakin, kerallani ja -iloitsin niistä yksinäisinä hetkinä kumminkaan mitään kirjoittamatta. -Kaikkein tyystimmin minä salasin Herderiltä mystillis-kabbalistisen -kemiani ja siihen kuuluvat seikat, joskin vielä erittäin mielelläni -askartelin saadakseni sen kehitellyksi johdonmukaisemmin kuin se oli -minulle opetettu. Runollisista töistäni luulen hänelle esittäneeni -»Rikoskumppanit», mutta en muista saaneeni häneltä mitään sitä -koskevaa nuhdetta tai kehoitusta. Mutta kaikesta tästä huolimatta -hän pysyi sinä, mikä oli; se, mikä oli hänestä lähtöisin, vaikutti -huomattavalla, joskaan ei aina ilahduttavalla tavalla, uhosipa hänen -käsialastansakin minuun jonkinlainen maagillinen voima. En muista -repineeni tai hukanneeni yhtäkään hänen kirjoittamaansa lehteä, enpä -edes kirjekuortakaan; mutta siitä huolimatta ovat kaikki noiden -ihmeellisten, aavistuttelevien ja onnellisten päivien asiakirjat -monissa paikan ja ajan vaiheissa jäljettömiin hävinneet. - -Tulisin tuskin maininneeksi, että Herderin vetovoima vaikutti toisiin -samoin kuin minuunkin, ellei olisi huomautettava, että se ulottui -varsinkin Jungiin (Stillingiin). Tämän miehen uskollisten, uutterain -pyrintöjen täytyi suuressa määrin herättää mielenkiintoa jokaisessa, -jolla oli vähänkin tunnepohjaa, ja hänen vastaanottavaisuutensa -yllyttää avomielisyyteen jokaista, jolla oli tietoja jaettavana. -Herder kohtelikin häntä leppoisammin kuin meitä toisia; hänen -vastavaikutuksensa näet tuntui aina olevan häneen kohdistuneen -vaikutuksen mukainen. Jungin rajoittuneisuuteen liittyi niin paljon -hyvää tahtoa, hänen esilletyöntymisensä tapahtui niin sävyisästi -ja vakavasti, ettei ymmärtäväinen henkilö varmaankaan voinut -suhtautua häneen karusti eikä hyväntahtoinen häntä ivailla eikä pitää -pilkkanansa. Jung olikin siinä määrin Herderin lumoissa, että tunsi -kaiken toimintansa siitä voimistuvan ja edistyvän. Hänen kiintymyksensä -minuun näytti vastaavassa määrässä laimenevan, mutta siitä huolimatta -me pysyimme aina hyvinä ystävinä, siedimme toisiamme kuten ennenkin ja -teimme toisillemme mitä ystävällisimpiä palveluksia. - -Mutta jättäkäämme nyt ystävällinen sairashuone ja yleiset mietelmät, -jotka viittaavat pikemmin hengen sairauteen kuin terveyteen; -lähtekäämme ulkoilmaan, tuomiokirkon korkealle ja leveälle -parvekkeelle, ikäänkuin elettäisiin vielä niitä aikoja, jolloin me -nuoret kumppanit usein iltaisin sinne kokoonnuimme tervehtiäksemme -painuvaa päivää täytetyin viinimaljoin. Kaikki keskustelut hukkuivat -siellä seudun katseluun, sitten tutkittiin silmien näkövoimaa, ja -jokainen yritti havaita kaikkein etäisimpiä esineitä, jopa niitä -selvästi erottaakin. Hyviä kaukoputkia käytettiin apuna, ja ystävä -toisensa jälkeen osoitti paikan, joka oli käynyt hänelle rakkaimmaksi -ja kalleimmaksi. Eipä puuttunut enää minultakaan sellaista kolkkaa. -Se tosin ei esiintynyt maisemassa huomattavana, mutta veti kuitenkin -minua puoleensa suloisin tenhoin enemmän kuin mikään muu. Sellaisissa -tilaisuuksissa kiihoittivat kertomukset kuvitteluvoimaa, ja niin -päätettiin suorittaa monta pientä retkeä, lähdettiinpä usein -matkaan ihan valmistautumattakin. Valitsen tässä useiden joukosta -yksityiskohtaisen kertomukseni aiheeksi erään retken, koska se on -monessa suhteessa muuttunut minulle seurauksiltansa tärkeäksi. - -Kaksi hyvää ystävää ja pöytäkumppania, Engelbach ja Weyland mukanani -— he olivat kumpikin Ala-Elsassista kotoisin — minä lähdin ratsain -Zaberniin, missä kauniin sään vallitessa pienoinen, soma tienoo varsin -suloisesti meille hymyili. Piispan linna herätti meissä ihailua; -avara suuri ja upea uusi tallirakennus todisti omistajan yleistä -hyvinvointia. Kauniit portaat hämmästyttivät meitä, huoneisiin ja -saleihin me astuimme syvän kunnioituksen tuntein; ristiriitaiselta -tuntui vain itse kardinaali, pieni kokoonluhistunut mies, jonka -näimme aterioimassa. Puutarhan tarjoama näköala on ihana, ja kolmen -neljänneksen pituinen kanava, joka suuntautuu kohtisuorasi vasten -linnan keskustaa, antaa hyvän käsityksen entisten omistajien aistista -ja voimista. Me käyskelimme siellä edestakaisin ja nautimme monista -tämän kauniisti sijaitsevan kokonaisuuden yksityiskohdista Elsassin -ihanan tasangon rajalla, Vogesien juurella. - -Tutustuttuamme mielihyvin tuohon kuninkaallisen vallan hengelliseen -etuvartioon ja voituamme hyvin sen alueella me saavuimme varhain -seuraavana aamuna erään julkisen rakenteen luo, joka varsin arvokkaasti -avaa pääsyn mahtavaan kuningaskuntaan. Nousevan auringon valaisemana -kohosi edessämme kuuluisa Zabernin vuoritie, arvaamattoman työn -tulos. Kiemurrellen, mitä kamalimpain kallioiden varaan muurattuna -johtaa kolmien vaunujen vierekkäin ajettava viertotie ylöspäin -niin vienosti kohoten, että sitä tuskin huomaa. Kova ja sileä -tie, kummallakin puolella olevat korokkeet jalankävijöitä varten, -vuorivettä johtavat kivikourut ja kaikki muu on yhtä siististi kuin -taiteellisesti ja kestävästikin rakennettu ja kelpaa niinmuodoin -hyvinkin nähtäväksi. Siten saavutaan vähitellen Pfalzburgiin, -verrattain uuteen linnoitukseen. Se sijaitsee kohtalaisen kukkulan -laella; upeat varustukset on rakennettu tummalle kalliopohjalle samasta -kivilajista, valkoisiksi kalkitut liitoskohdat osoittavat tarkoin -paasien suuruutta ja todistavat ilmeisesti työn täsmällisyyttä. Itse -paikan me havaitsimme säännölliseksi, kuten linnoitukselta sopii -odottaakin; kirkko oli aistikas. Käyskennellessämme katuja — tämä -tapahtui sunnuntaina yhdeksän aikaan aamulla — me kuulimme musiikkia; -ravintolassa jo hartaasti tanssittiin, ja koska asukkaat eivät -näyttäneet välittävän ajan kalleudesta ja uhkaavasta nälänhädästäkään, -niin meidän nuorekas hilpeytemme ei sekään suinkaan himmentynyt, kun -leipuri kieltäytyi antamasta meille leipää matkalle ja neuvoi meidät -ravintolaan, jossa saisimme sitä syödä, joskaan ei ottaa mukaamme. - -Varsin mielellämme me nyt ratsastimme viertotietä takaisin ihmetellen -toisen kerran tätä rakennustaiteen ihmettä ja iloksemme vielä -kerran silmäillen virkistävää Elsassin näköalaa. Pian saavuimme -Buchsweileriin, missä ystävämme Weyland oli valmistanut meille hyvän -vastaanoton. Raikas, nuorekas mieli sopii hyvin pienen kaupungin -oloihin: sukulaissuhteet ovat läheisemmät ja havaittavammat, -levollisten virka-askarten ja kaupunkilaisammattien, maan- ja -puutarhanviljelyksen vaiheilla leppoisana liikkuva talous kutsuu -meitä ystävällisesti ottamaan osaa, seurallisuus on välttämätön, ja -vieras tuntee rajoitetuissa piireissä olonsa erittäin miellyttäväksi, -elleivät häntä satu koskettamaan sellaisilla paikkakunnilla -tuntuvammat asukkaiden väliset eripuraisuudet. Tämä pieni kaupunki -oli Hanau-Lichtenbergin kreivikunnan pääpaikka, Ranskan yliherruuden -alla Darmstadtin maakreiville kuuluva. Sinne sijoitettu hallitus ja -edustajahuone tekivät paikan erittäin kauniin ja halutun ruhtinaallisen -alueen keskustaksi. Meidän oli helppo unohtaa epätasaiset kadut ja -paikkakunnan epäsäännöllinen rakennustapa, kun lähdimme näkemään -vanhaa linnaa ja erään kukkulan rinteelle oivallisesti sijoitettuja -puutarhoja. Monenlaiset huvimetsiköt, tarha kesyjä ja villejä fasaaneja -varten ja muut sellaisten laitosten jäännökset osoittivat, kuinka -miellyttävä tämän pienen hallituskaupungin oli täytynyt muinoin olla. - -Kaikki nämä huomiot kalvensi kuitenkin läheiseltä Bastbergilta -todellakin paratiisilliseen seutuun avautuva näköala. Tuo -kokonaisuudessaan erilaisista simpukankuorista kasautunut -vuori kiinnitti ensi kerran huomioni sellaisiin entismaailman -todistuskappaleisiin. Minä en ollut milloinkaan nähnyt niitä niin -suurta määrää yhdessä koossa. Katseluhaluinen silmä kääntyi kuitenkin -pian yksinomaan seutua tarkastelemaan. Katselija seisoo äärimmäisen -vuoriniemekkeen laella, päin maata; pohjoisessa lepää hedelmällinen -tasanko pienine metsikköineen, sen rajana vakaa vuoristo, joka ulottuu -lännessä Zaberniin asti, missä piispan palatsi ja puolen tunnin -matkassa siitä sijaitseva P. Johanneksen apottiluostari ovat selvästi -tunnettavissa. Sieltä lähtien silmä noudattelee Vogesien yhä häipyvää -vuorijonoa etelään saakka. Koilliseen kääntyessään näkee kalliolla -sijaitsevan Lichtenbergin linnan, ja kaakossa on katseen tutkittavana -Elsassin loppumaton lakeus, joka yhä enemmän hälvenevine maisemineen -häviää näkyvistä, kunnes vihdoin Svaabin vuoret varjomaisina sulautuvat -taivaanrantaan. - -Vähäisten vaellusteni aikana minä olin jo huomannut, kuinka tärkeätä on -matkoilla tiedustella vesistöjen juoksua, vieläpä kysyä pienimmästäkin -purosta, mihin se oikeastaan virtaa. Siten saa käsityksen jokaisesta -jokialueesta, jossa sattuu parhaillaan olemaan, korkeuksista ja -syvyyksistä, jotka ovat toistensa yhteydessä, ja pääsee varmimmin -irralleen geologisesta ja poliittisesta maiden sekasorrosta -noudattamalla näitä johtolankoja, jotka tukevat sekä havaintoa että -muistia. Näissä mietteissä minä lausuin juhlalliset jäähyväiset -rakkaalle Elsassille, koska aioimme seuraavana aamuna suunnata kulkumme -Lothringeniin. - -Ilta kului tuttavallisissa keskusteluissa, parempaa menneisyyttä -muistellen yritettiin ilahduttaa ikävää nykyisyyttä. Ennen kaikkea -siunattiin täällä, kuten pienessä maassa yleensäkin, viimeisen -Hanaun kreivin Reinhardin nimeä. Hänen etevä älynsä ja kuntonsa oli -ilmennyt kaikessa hänen tekemisessään ja tekemättä-jättämisessään, ja -hänen ajoiltansa oli vielä jäljellä useita kauniita muistomerkkejä. -Sellaisilla miehillä on onni saada olla hyväntekijöitä kaksin -verroin: ensinnäkin omalle ajallensa, jota he onnellistuttavat, ja -sitäpaitsi tulevaisuudelle, jonka itsetuntoa ja rohkeutta ravitsevat ja -ylläpitävät. - -Kun sitten käännyimme luodetta kohti vuoristoon, kuljimme -Lützelsteinin, erittäin epätasaisessa seudussa sijaitsevan vuorilinnan -ohi ja laskeuduimme Saarin ja Moselin alueelle, alkoi taivas sumentua -ikäänkuin tahtoen saada meidät sitäkin paremmin havaitsemaan tämän -karun lännenseudun laadun. Saarin laaksoa, missä ensin saavuimme -pieneen Bockenheimiin ja näimme sitä vastapäätä hyvin rakennetun -Neusaarwerdenin ja siihen liittyvän huvilinnan, reunustavat molemmin -puolin vuoret, joita voisi sanoa murheellisiksi, ellei niiden juurella -leviäisi lukematon sarja niittyjä ja nurmia, jotka Hohnau-nimiseen -paikkakuntaan kuuluvina ulottuvat Saaralbeen asti ja kauemmaksi -silmänkantamattomiin. Siellä kiintyy katse erään Lothringenin -herttuoiden hevossiitoslaitoksen suuriin rakennuksiin, jotka nykyjään -ovat arentitiloina, sellaiseen tarkoitukseen tosiaankin hyvin -soveltuen. Saargemündin kautta me kuljimme Saarbrückiin, ja tämä -pieni hallituskaupunki oli valoisa kohta kallioisessa ja metsäisessä -maassa. Pieni ja mäkinen, mutta viimeisen ruhtinaan hyvin kaunistama -kaupunki vaikutti heti miellyttävältä, koska kaikki talot ovat -vaaleanharmaiksi maalatut ja niiden erikorkuisuus luo vaihtelevia -näköaloja. Kauniin, melkoisten rakennusten ympäröimän torin keskellä -sijaitsee luterilainen kirkko, vähäisin, mutta kokonaisuutta vastaavin -mittakaavoin rakennettu. Linnan etupuoli lepää kaupungin tasossa, -takaosa sitävastoin jyrkän kallion rinteellä. Kallio on muokattu -porrasmaisesti, jotta pääsy laaksoon kävisi helpommaksi; alhaalla on -lisäksi raivattu pitkulainen neliskulmainen puutarha-alue, toisaalta -joen uomaa siirtämällä, toisaalta kalliota murtamalla, täytetty se -maalla ja istutettu siihen puita ja pensaita. Tämä järjestely oli -suoritettu aikana, jolloin puutarhoja suunniteltaessa kysyttiin neuvoa -arkkitehdilta, samoinkuin nykyjään otetaan avuksi maisemamaalaajan -silmä. Linnan koko järjestys, kallisarvoinen ja miellyttävä, runsas ja -sorea, osoitti, että sen entinen omistaja, ruhtinas-vainaja, oli ollut -elämänhaluinen henkilö. Nykyinen omistaja oli poissa paikkakunnalta, -ja meidät otti vastaan presidentti von Günderode mitä ystävällisimmin -kestiten meitä kolme päivää paremmin kuin voimme odottaakaan. Minä -käytin hyväkseni lukuisia solmimiamme tuttavuuksia hankkien itselleni -monipuolisia tietoja. Edellisen ruhtinaan nautintorikas elämä tarjosi -riittävästi keskustelun aihetta, samoin ne monet toimenpiteet, joihin -hän oli ryhtynyt käyttääkseen hyväksensä maansa luonnon hänelle -tarjoamia etuja. Täällä minä oikeastaan ensiksi perehdyin vuoriseutujen -harrastuksiin ja sain halun niihin taloudellisiin ja teknillisiin -tutkisteluihin, jotka ovat minua askarruttaneet suuren osan elämääni. -Me kuulimme Dudweilerin rikkaista kivihiilikaivoksista, rauta- ja -alunatehtaista, jopa palavasta vuorestakin, ja varustauduimme lähempää -katselemaan näitä ihmeitä. - -Sitten me kuljimme läpi metsäisten vuoriseutujen, jotka ihanasta, -hedelmällisestä maasta tulevalle ilmenevät autioina ja murheellisina ja -voivat vetää meitä puoleensa ainoastaan maan povessa piilevän sisällön -nojalla. Me tutustuimme vähän ajan kuluessa erääseen yksinkertaiseen -ja toiseen monimutkaiseen konelaitteeseen, viikatepajaan ja -vanunkipenkkiin. Jos edellinen jo ilahduttaa, kun se näet toimittaa -ihmiskäsien tehtäviä, niin toista tuskin voi kyllin ihmetellä, koska se -vaikuttaa korkeammassa orgaanisessa mielessä, josta ymmärrys ja tajunta -on tuskin erotettavissa. Alunatehtaassa me tarkoin tiedustelimme, miten -tätä ylen tärkeätä ainetta saadaan ja puhdistetaan, ja kun huomasimme -ison kasan valkoista, rasvaista, möyheätä, multamaista ainetta ja -kysyimme, mihin se kelpasi, niin työmiehet vastasivat hymyillen, että -se oli alunaa kiehutettaessa pinnalle kohoavaa vaahtoa, jonka herra -Staudt antoi kerätä, koska toivoi voivansa käyttää senkin hyödyllisellä -tavalla. — »Elääkö herra Staudt vielä?» huudahti seuralaiseni -ihmeissään. Kysymykseen vastattiin myöntävästi ja vakuutettiin, että -me matkasuunnitelmaamme noudattaen piankin kulkisimme hänen yksinäisen -asuntonsa ohi. - -Tiemme kulki nyt niiden kourujen vieritse, joita pitkin alunavesi -johdetaan alas, ja ohi huomattavimman, »maankaivokseksi» nimitetyn -laskukujan, jota pitkin nousee ilmoille Duttweilerin kuuluisa -kivihiili. Se on kuivana sinistä kuin tummunut teräs, ja jokainen -liikahdus häivähdyttää sen pintaan mitä kauneimmat sateenkaaren -värit. Kaivosten synkät aukot vetivät meitä kuitenkin sitä vähemmän -puoleensa, kun niiden sisällystä lepäsi kaikkialla runsain määrin -nähtävissämme. Sitten me saavuimme avoimien kaivosten luo, missä -alunaliusketta liotetaan lipeässä, ja kohta sen jälkeen yllätti -meidät, joskaan ei ennakolta arvaamatta, omituinen ilmiö. Me astuimme -erääseen rotkoon ja havaitsimme olevamme palavan vuoren alueella. Meitä -ympäröi voimakas rikinhaju; onkalon toinen laita oli melkein hehkuva, -punaisen, valkoiseksipalaneen kiven peittämä; halkeamista kohosi sakea -höyry, ja maaperän kuumuus tuntui paksujenkin anturain läpi. Sellainen -satunnainen tapaus — ei näet tiedetä, kuinka tämä alue on syttynyt — -suo alunateollisuudelle suurta etua sikäli, että liuske, joka muodostaa -vuoren pintakerroksen, on sinänsä paahtunut ja kaipaa ainoastaan -lipeässä liottamista. Koko rotko oli syntynyt siten, että kalsinoitua -liusketta oli korjattu yhä enemmän pois ja käytetty. Me kiipesimme ylös -tästä syvänteestä ja olimme vuoren laella. Miellyttävä pyökkimetsä -ympäröi paikkaa, joka oli rotkon toisessa päässä, ja levisi sen -molemmin puolin. Useat puut seisoivat jo kuivuneina, toiset kuihtuivat -lähellä naapurejansa, jotka vielä ihan tuoreina eivät aavistaneet -hehkua, joka uhkaavasti lähestyi niiden juuria. - -Paikassa höyrysi erinäisiä aukkoja, toiset olivat palaneet loppuun, -ja niin tuo tuli oli kytenyt jo vuosikymmenen vanhoissa luhistuneissa -kaivoskujissa ja -kuiluissa, joiden uurtama vuori on. Halkeamissa se -edennee tuoreisiin kivihiilikerrostumiin; muutamia satoja metrejä -kauempana metsässä näet oli aiottu ottaa selkoa eräistä runsaan -kivihiilen merkeistä, mutta ei ollut ehditty pitkälle, kun voimakas -höyry tunkeutui työmiehiä vastaan ja ajoi heidät pois. Aukko oli -täytetty, mutta me havaitsimme kohdan vielä höyryävän, kun kuljimme -siitä ohi erakkokemistimme asunnolle. Se sijaitsee vuorten ja metsien -keskellä; laaksot paneutuvat siellä monenlaisiin ja miellyttäviin -mutkiin, maaperä on kaikkialla musta ja hiilimäinen, kerrostumat -pistävät usein esiin. Hiilifilosofi — philosophus per ignem, kuten -ennen vanhaan sanottiin — ei olisi voinut valita itselleen sopivampaa -asuinpaikkaa. - -Me astuimme pienen, asumukseksi varsin hyvin soveltuvan rakennuksen -luo ja löysimme herra Staudtin, joka heti tunsi ystäväni ja alkoi -hänelle esittää uuteen hallitukseen kohdistuvia valituksia. Hänen -puheistansa tosin voi muun muassa huomata, että alunatehdas, samoinkuin -monet muut hyväätarkoittavat laitokset, oli ulkonaisten ja kenties -myöskin sisäisten seikkojen vuoksi kannattamaton yritys. Sen johtaja -kuului niihin aikansa kemisteihin, jotka kyllä hyvin vaistoavat, mitä -kaikkea luonnontuotteiden avulla on suoritettavissa, mutta mielellään -syventyvät ilman järjestystä tutkimaan pikkuseikkoja ja sivuasioita -eivätkä riittämättömien tietojensa vuoksi kykene kyllin hyvin -suorittamaan sitä, mistä varsinainen taloudellinen ja kaupallinen etu -on saavutettavissa. Niinpä oli hänen mainitusta vaahdosta toivomansa -voitto monien mutkien takana, ja palavan vuoren tuotteista hänellä oli -näytettävänä ainoastaan kappale salmiakkia. - -Auliina ja iloisena siitä, että sai kuuluttaa valituksensa ihmisten -korviin, tuo heiveröinen, ikäloppu pieni ukko kävellä laahusti -kerallamme, toisessa jalassa kenkä, toisessa tohveli, alinomaa -turhaan nykien alasvalahtavia sukkiansa, vuorelle, missä sijaitsee -hartsitehdas, jonka hän on itse rakentanut ja jonka hän nyt ikäväkseen -näkee rappeutuvan. Siellä oli yhtenäinen rivi uuneja, joissa -kivihiilestä poistettiin rikki, joten sen piti tulla kelvolliseksi -rautatehtaissa käytettäväksi; mutta samalla oli aikomus käyttää -hyödyksi myöskin öljyä ja hartsia, vieläpä koettaa saada noestakin -jotakin, ja niin oli kaikki yhteisesti monien eri tarkoitusten -alaisena. Edellisen ruhtinaan aikana liikettä oli harjoitettu -harrastelun vuoksi, jotakin siitä toivoellen; nyt kysyttiin välitöntä -hyötyä, jota ei käynyt osoittaminen. - -Jätettyämme salaisuuksien tietäjän yksinäisyyteensä me kiiruhdimme — -oli näet jo ehtinyt tulla myöhä — Friedrichsthalin lasitehtaalle, missä -opimme ohimennen tuntemaan erään kaikkein tärkeimpiä ja ihmeellisimpiä -inhimillisen taidon toimintamuotoja. - -Melkein vielä enemmän kuin nämä merkittävät kokemukset herättivät -meissä nuorissa miehissä mielenkiintoa eräät hupaiset seikkailut ja -pimeän tullen Neukirchin lähistöllä näkemämme yllättävä ilotulitus. -Samoinkuin muutamana aikaisempana yönä Saarin rantamilla hohtoiset -kiiltomatopilvet kallion ja pensaiden välillä leijuivat vaiheillamme, -samoin kohosi nyt kipinöivistä uuninpiipuista näkyviimme hupainen -ilotulitus. Myöhään yöllä me astuimme laakson pohjukassa sijaitseviin -sulattoihin ja silmäilimme mielihyvin näiden lautaluolien omituista -puolihämärää, joka sai ainoan, viheliäisen valaistuksensa hehkuvan -uunin vähäisestä aukosta. Veden ja sen käyttämien palkeiden aiheuttama -melu, kamalasti suhiseva ja viheltävä tuulivirta, joka sulaan malmiin -syöksyen huumaa korvat ja hämmentää aistit, ajoi meidät vihdoin -poikkeamaan Neukirchiin, joka on rakennettu vuoren rinteelle. - -Päivän monenlaisista kokemuksista ja levottomuudesta huolimatta minä -en voinut vielä saada lepoa. Jätin ystäväni onnellisen unen helmaan -ja lähdin korkeammalla sijaitsevaan metsästyslinnaan. Se silmäilee -kauas yli vuorten ja metsien; joiden ääriviivat ovat ainoastaan -kirkasta yötaivasta vasten havaittavissa, mutta joiden laajuudesta ja -syvyydestä katseeni ei saanut selkoa. Yhtä tyhjänä kuin yksinäisenäkin -seisoi hyvin säilynyt rakennus; ei löytynyt linnanvartijaa enempää -kuin yhtään metsästäjääkään. Minä istuin suurten lasiovien edessä -portailla, jotka kiertävät koko pengermää. Siellä, keskellä vuorimaata, -metsäisen, himmeän maan yläpuolella, joka kesäyön heleätä taivaanrantaa -vasten näytti sitäkin himmeämmältä, hohteleva tähtikumo pääni päällä, -minä istuin hylätyssä tienoossa kauan omassa seurassani, mielessä -yksinäisyydentunto, jonka vertaista en luullut milloinkaan kokeneeni. -Kovin miellyttävänä yllätyksenä kajahti niinollen etäältä parin -metsätorven ääni, joka balsamintuoksun tavoin yht’äkkiä loi elämää -rauhalliseen ilmakehään. Silloin elpyi minussa eloon armaan olennon -kuva, jonka näiden matkapäivien monet hahmot olivat työntäneet -taka-alalle. Se kirkastui kirkastumistaan ja ajoi minut takaisin -majataloon, missä ryhdyin toimenpiteisiin lähteäkseni matkaan — -mahdollisimman varhain seuraavana aamuna. - -Paluuretkeä me emme käyttäneet hyväksemme siinä määrin kuin tulomatkaa. -Niinpä me kiiruhdimme Zweibrückenin läpi, joka kauniina ja huomattavana -hallituskaupunkina olisi sekin hyvin ansainnut huomiotamme. Me -silmäsimme ohimennen suurta, korutonta linnaa, laajoja, säännöllisin -lehmusistutuksin koristettuja, ratsujen totuttamista varten hyvin -järjestettyjä puistikoita, suuria tallirakennuksia ja porvaritaloja, -jotka ruhtinas oli rakennuttanut antaakseen ne arpoa pois. Kaikki -tämä, samoinkuin asukkaiden, varsinkin rouvien ja tyttöjen puku -ja käytös, ilmaisi etäisiä suhteita ja toi havainnollisesti ilmi -Pariisin aikaansaaman vaikutuksen, joka pakostakin tuntui jo pitkät -ajat kaikkialla Reinin toisella puolen. Me kävimme myös kaupungin -ulkopuolella sijaitsevassa herttuallisessa kellarissa, joka on avara, -suurilla ja taidokkaasti valmistetuilla tynnyreillä varustettu. Me -jatkoimme matkaa ja havaitsimme maan lopulta samanlaiseksi kuin -Saarbrücken seuduilla: jylhien, kolkkojen vuorten välissä harvoja -kyliä; täällä katse oppi olemaan viljaa etsimättä. Hornbachin -sivuitse me nousimme Bitschiin, joka sijaitsee siinä huomattavassa -paikassa, missä vedet jakaantuvat: osa suuntautuu kohti Saaria, toinen -kohti Reiniä. Jälkimmäisiä me lähdimme pian noudattelemaan. Emme -kumminkaan voineet olla tarkastelematta erittäin kauniisti vuoren -ympärille kiertyvää pientä Bitschin kaupunkia ja ylempänä sijaitsevaa -linnoitusta, joka on osaksi kalliolle rakennettu, osaksi kallioon -hakattu. Maanalaiset suojat ovat erikoisen merkilliset: siellä on -riittävästi olosijaa suurelle joukolle ihmisiä ja eläimiä, kohtaapa -siellä vielä suuren, sotaväen harjoituksiin soveltuvan holvin, myllyn, -kappelin ja kaikkea muuta, mitä maan alla voitaisiin kaivata, jos -pinnalla oleskeleminen kävisi epävarmaksi. - -Sitten me kuljimme pitkin alassyöksyvien purojen rantaa Bärentalin -halki. Molemmilla kukkuloilla olevat sankat metsät ovat käyttämättömät. -Siellä lahoaa päälletysten tuhansia runkoja, ja lukemattomia nuoria -taimia itää puolittain mädänneitten esivanhempien juurilla. Täällä -sattui eräiden jalankäyvien seuralaisten kanssa keskustellessamme -jälleen korviimme Dietrichin nimi, jota olimme jo usein kuulleet näissä -metsäseuduissa kunnioittaen mainittavan. Tämän miehen toimeliaisuus -ja taitavuus, hänen rikkautensa ja sen käyttely, kaikki näytti olevan -tasapainossa; hän voi täydellä syyllä iloita hankkimastansa, jota -kartutti, ja nauttia ansaitsemaansa, jota varmisti. Mitä enemmän -olen maailmaa nähnyt, sitä enemmän olen yleisesti kuuluisien nimien -lisäksi iloinnut erikoisesti niistä, joita yksityisissä seuduissa -mainitaan kunnioituksen ja rakkauden tuntein. Niinpä sain täälläkin -hieman kyselemällä varsin helposti tietää, että von Dietrich oli muita -aikaisemmin osannut menestyksellisesti käyttää hyväksensä vuoriston -aarteita, rautaa, hiiltä ja puuta, ja oli työllänsä hankkinut itselleen -yhä lisääntyvän varallisuuden. - -Niederbronn, johon sitten saavuimme, kelpasi sekin sitä todistamaan. -Hän oli ostanut tämän pienen paikkakunnan Leiningenin kreiveiltä ja -muilta osallisilta rakennuttaakseen seudulle huomattavia rautatehtaita. - -Näissä jo roomalaisten rakentamissa kylpypaikoissa minua huuhteli -muinaisajan henki, jonka kunnianarvoisat jäännökset aivan ihmeellisesti -hohtelivat näkyviini talonpoikaistalojen taloudellisen sälyn ja -kojeiden keskeltä korkokuvien ja muistokirjoitusten, pylväänpäiden ja --runkojen kappaleina. - -Lähellä sijaitsevaan Wasenburgiin noustessamme minä sain vielä -tilaisuuden kunnioittavasti tarkastella linnan erään sivun perustuksena -olevaan valtavaan kallioon piirrettyä hyvin säilynyttä kirjoitusta, -joka kertoo Merkuriukselle annetun lupauksen täyttämisestä. Itse linna -sijaitsee äärimmäisellä Bitschistä tasankomaata kohti jatkuvalla -vuorella. Sen muodostavat roomalaisten jäännösten pohjalle rakennetun -saksalaisen linnan rauniot. Tornista näkyi jälleen koko Elsass, ja -tuomiokirkon selvästi esiinpistävä huippu merkitsi Strassburgin asemaa. -Lähinnä levisi kuitenkin Hagenaun metsä, jonka takaa kaupungin tornit -kohosivat aivan selvästi näkyviin. Sinne paloi mieleni. Me ratsastimme -Reichshofenin läpi, jonne Dietrich oli rakennuttanut melkoisen linnan, -ja kun olimme Niedermodernin kukkuloilta katselleet Hagenaun metsän -laitaa pitkin suikertavan pienen Moder-joen miellyttävää juoksua, niin -minä jätin ystäväni naurettavaan kivihiilenkatselmukseen, joka olisi -Dudweilerissä epäilemättä ollut hieman vakavampi asia, ja ratsastin -halki Hagenaun pitkin oikoteitä, jotka kiintymykseni minulle jo neuvoi, -rakkaaseen Sesenheimiin. - -Kaikki nuo jylhän vuoriseudun, enempää kuin heleän, hedelmällisen, -hilpeän tasangonkaan näköalat eivät voineet kiinnittää sisäistä -katsettani, joka oli suunnattu rakastettavaan, viehättävään esineeseen. -Tälläkin kertaa tuntui minusta paluu miellyttävämmältä kuin menomatka, -koska se toi minut jälleen lähelle naishenkilöä, johon olin sydämestäni -kiintynyt ja joka ansaitsi yhtä paljon kunnioitusta kuin rakkauttakin. -Ennenkuin johdan ystäväni hänen maalaisasumukseensa, olkoon minun suotu -mainita eräs seikka, joka osaltansa suuressa määrin elähdytti ja lisäsi -kiintymystäni sekä sen minulle suomaa tyydytystä. - -Kun tietää, kuinka olin Frankfurtissa elellyt, millaisia tutkimuksia -harrastanut, niin arvaa, missä määrin olin takapajulla uudemman -kirjallisuuden tuntemisessa. Oleskeluni Strassburgissa ei voinut -minua siinä suhteessa hyödyttää. Sitten saapui Herder ja toi laajojen -tietojensa ohella vielä useita apukeinoja ja lisäksi uudempia -teoksiakin mukanansa. Erikoisesti hän kiitteli meille »Wakefieldin -maapappia» oivalliseksi teokseksi, jonka aikoi meille esittää itse -lukemalla sen meille saksalaisena käännöksenä. - -Hänellä oli aivan oma omituinen lukemistapansa; se, joka on kuullut -hänen saarnaavan, voi muodostaa siitä itselleen käsityksen. Hän esitti -kaikki, niin myös tämän romaanin, vakavasti ja koruttomasti; pysytellen -täysin vapaana kaikesta dramaattis-miimillisestä esityksestä hän vältti -sitä vaihtelevaisuuttakin, joka ei ole ainoastaan sallittu, vaan -vaadittukin eepillisessä esityksessä: vähäistä äänensävyn vaihtelua -eri henkilöiden puhuessa, jonka nojalla se, mitä kukin sanoo, tulee -korostetuksi ja toimiva erottuu kertovasta. Olematta yksitoikkoinen -Herder kertoi kaikki yhteen sävyyn, ikäänkuin ei mikään olisi ollut -nykyhetkeen kuuluvaa, vaan kaikki historiallista, ikäänkuin noiden -runollisten olentojen hahmot eivät olisi eloisina vaikuttaneet -hänen nähtävissään, vaan vienosti liukuneet hänen ohitsensa. Hänen -käyttelemänänsä tämä esitystapa kuitenkin oli sanomattoman viehättävä. -Koska näet hän kykeni kaikki mitä syvimmin tuntemaan ja osasi pitää -korkeassa arvossa sellaisen teoksen monipuolisuutta, niin tuotteen -kaikki edut ilmenivät puhtaina ja sitäkin selvemmin, kun yksityiskohtia -ei lausuttu niin terävästi, että ne olisivat vaikuttaneet häiritsevästi -ja järkyttäneet sitä tunnelmaa, joka kokonaisuuden oli määrä herättää. - -Protestanttinen maalaispappi on kenties kaunein uudenaikaisen idyllin -aihe; hän ilmenee samoinkuin Melkisedek samalla kertaa pappina ja -kuninkaana. Viattomimpaan olotilaan, mitä maan päällä voi ajatella, -nimittäin peltomiehen, hänet enimmäkseen liittää sama toiminta ja -samat perhesuhteet: hän on isä, talonisäntä, maamies ja niinmuodoin -täydellinen yhteiskunnan jäsen. Tällä puhtaalla, kauniilla, maallisella -perustuksella lepää hänen korkeampi kutsumuksensa: hänen huoleksensa -on uskottu johtaa ihmisiä elämään, pitää huolta heidän henkisestä -kasvatuksestaan, siunata heitä kaikissa heidän elämänsä tärkeimmissä -vaiheissa, opettaa, tukea ja lohduttaa heitä, ja, ellei nykyisyyden -lohdutus riitä, herättää onnellisemman tulevaisuuden toiveita ja taata -niiden toteutuminen. Jos ajattelemme sellaisen puhtaasti inhimillisellä -mielenlaadulla varustetun miehen, joka on kyllin voimakas ollakseen -milloinkaan siitä luopumatta ja jo sen nojalla ylempänä ihmisten -suurta joukkoa, jolta ei voi odottaa puhtautta eikä lujuutta; jos -annamme hänelle hänen toimensa edellyttämät tiedot sekä hilpeän, -alinomaisen toimintahalun, joka ilmenee kerrassaan kiihkeänäkin, koska -ei laiminlyö hetkeäkään ahkeroidessaan tehdä hyvää — niin olemme -hänet hyvin varustaneet. Mutta toisaalta on lisättävä asianmukainen -rajoittuneisuus: ettei hän ainoastaan halua pysyä ahtaassa -olokehässänsä, vaan mielii siirtyä vielä ahtaampaankin; annettakoon -hänen olla hyvänluontoinen, sopuisa, järkähtämätön ja kaikilla -muillakin selväpiirteisen luonteen hyveillä varustettu, sitäpaitsi -hilpeän myöntyväinen ja omia ja toisten vikoja hymyillen suvaitseva — -niin, kelpo Wakefieldin kuva alkaa olla täydellinen. - -Tämän luonteen elämän juoksun kuvailu sellaisena kuin se ilojen -ja kärsimysten alaisena ilmenee, tarinan juonen yhä lisääntyvä -jännittävyys aivan luonnollisten asioiden liittyessä omituisiin -ja eriskummallisiin, koroittaa tämän romaanin kaikkien aikojen -parhaimpien joukkoon. Sillä on lisäksi se suuri etu, että se on -täysin siveellinen, jopa nimenomaan kristillinenkin, kuvailee hyvän -tahdon, oikeamielisyyden säilyttämisen palkkaa, todistaa ehdotonta -luottamusta Jumalaan ja tekee uskottavaksi hyvän lopullisen voiton, -vieläpä ilman pienintäkään tekopyhyyden tai rikkiviisauden häivää. -Kummastakin vaarasta on tekijää varjellut hänen ylevämielisyytensä, -joka tässä läpeensä ilmenee ironian muodossa, joten tämä pieni teos -tuntuu meistä välttämättä yhtä viisaalta kuin miellyttävältäkin. -Tekijä, tohtori Goldsmith, oivaltaa kieltämättä varsin hyvin moraalista -maailmaa, sen arvoa ja puutoksia; mutta samalla hän voi kiitollisena -tunnustaa olevansa englantilainen ja pitää suuressa arvossa maansa, -kansakuntansa hänelle suomia etuja. Perhe, jota hänen kuvauksensa -koskee, on porvarillisen hyvän olon alimmilla rajoilla, mutta -joutuu siitä huolimatta koskettamaan kaikkein korkeinta; sen ahdas -piiri, joka käy yhäkin ahtaammaksi, joutuu asiain luonnollisen ja -porvarillisen kulun nojalla suuren maailman yhteyteen; tämä pieni pursi -keinuu Englannin elämän suuressa, kiivaassa aallokossa, ja onnessaan -ja onnettomuudessaan sen on odotettava vahinkoa tai apua siltä -suunnattoman suurelta laivastolta, joka sen ympärillä purjehtii. - -Minä saan edellyttää, että lukijani tuntevat ja muistavat tämän -teoksen. Se, joka tässä ensimmäisen kerran kuulee kirjaa mainittavan, -ja samoin se, joka intoutuu sen uudelleen lukemaan, varmaankin minua -kiittävät. Edellisiä varten minä huomautan ohimennen, että maalaispapin -emäntä on toimeliasta, hyvää lajia, pitää huolta siitä, ettei häneltä -itseltään eikä hänen omaisiltansa mitään puutu, mutta on myöskin hieman -ylpeä itsestänsä ja omaisistansa. Mainitsen vielä molemmat tyttäret, -kauniin ja pikemmin ulospäin suuntautuvan Olivian sekä viehättävän ja -enemmän sisäistä elämäänsä elävän Sofian, ja mainitsen uutteran, isää -esikuvanansa pitävän, hieman karun pojan, Mooseksen. - -Jos Herderin lukutapaa voi moittia jostakin virheestä, niin korkeintaan -kärsimättömyydestä: hän ei odottanut, kunnes kuulija oli saanut -tiedon jostakin asiain kehittymisen vaiheesta voidakseen siinä oikein -tuntea ja asianmukaisesti ajatella; hätäillen hän tahtoi nähdä heti -vaikutuksia ja oli niiden ilmetessäkin tyytymätön. Hän moitti sitä -ylenmääräistä tunnetta, joka yhä runsaampana kumpuili mielessäni. -Minun tuntoni olivat ihmisen, nuoren ihmisen tuntoja: minulle oli -kaikki elävää, totta, nykyhetkistä. Hän, joka piti silmällä ainoastaan -teoksen arvoa ja muotoa, havaitsi varsin helposti, että minä jouduin -sisällyksen valtoihin, ja sitä hän ei tahtonut hyväksyä. Pegelovin -mietelmät, jotka eivät olleet kaikkein hienoimpia, otettiin vieläkin -ynseämmin vastaan; mutta aivan erikoisesti Herderiä suututti meissä -ilmenevä terävänäköisyyden puute, kun emme ennakolta arvanneet tekijän -usein käyttelemiä kontrastivaikutuksia, vaan sallimme niiden liikuttaa -ja lumota itseämme havaitsematta usein uudistuvaa taidekeinoa. Mutta -kerrassaan anteeksiantamatonta oli hänen mielestään se, ettemme heti -alussa, Burchellin ollessa ilmaisemaisillaan itsensä, siirtymällä -kertoessaan kolmannesta persoonasta ensimmäiseen, huomanneet tai -ainakin arvailleet, että hän itse oli se lordi, josta puhui, ja kun -vihdoin huomatessamme köyhän, viheliäisen kulkijan muuttuvan rikkaaksi, -mahtavaksi herraksi lapsellisesti iloitsimme, niin hän palautti -mieleemme tuon ensimmäisen kohdan, joka oli kirjailijan tarkoituksen -mukaisesti jäänyt meiltä havaitsematta, ja piti valtavan nuhdesaarnan -tylsyytemme johdosta. Tästä käy ilmi, että hän piti teosta pelkkänä -taiteen tuotteena ja vaati samaa meiltä, jotka vielä olimme siinä -tasossa, missä on hyvinkin sallittua antaa taideteosten vaikuttaa -luonnontuotteina. - -Minä en antanut Herderin soimausten suinkaan itseäni harhauttaa. Nuoret -henkilöt nauttivat yleensäkin sitä onnea tai onnettomuutta, että -vaikutuksen, jonka alaisiksi he kerran ovat tulleet, täytyy joutua -heidän itsensä muokkaamaksi. Siitä koituu usein hyvää, mutta usein -myöskin turmiota. Mainittu teos oli aiheuttanut minussa melkoisen -vaikutuksen, josta en kyennyt tekemään itselleni selkoa; mutta -oikeastaan minä tunsin yhtyväni tuohon ironiseen katsantotapaan, joka -kohoaa olioiden, onnen ja onnettomuuden, hyvän ja pahan, kuoleman ja -elämän yläpuolelle vallaten siten itsellensä todellisen runollisen -maailman. Tämä tosin saattoi vasta myöhemmin muuttua minussa -tietoiseksi; nyt se minua joka tapauksessa kovin askarrutti, mutta -enpä olisi suinkaan voinut aavistaa siirtyväni tästä kuvitellusta -maailmasta aivan pian samankaltaiseen todelliseen. Pöytäkumppanini, -elsassilainen Weyland, joka ilahdutti hiljaista, uutteraa elämäänsä -aika ajoin käymällä tervehtimässä lähiseuduilla asuvia ystäviänsä ja -sukulaisiansa, suoritti pienillä retkilläni minulle monta palvelusta -tutustuttamalla minut osaksi henkilökohtaisesti, osaksi suositusten -nojalla erinäisiin paikkakuntiin ja perheisiin. Hän oli usein kertonut -minulle eräästä maalaispapista, jonka sanoi elävän Drusenheimin -lähistöllä, kuuden tunnin matkan päässä Strassburgista, hyvän -pitäjän haltijana älykkään puolison ja kahden viehättävän tyttären -keralla. Talon vieraanvaraisuutta ja miellyttävyyttä hän samalla aina -kovin kiitteli. Tarvittiin tuskin niin paljoa innostaakseen nuorta -ratsumiestä, joka oli jo tottunut viettämään kaikki joutilaat päivät -satulassa ja ulkosalla. Niinpä päätimme lähteä tällekin retkelle -ystäväni kuitenkin täytyessä luvata, ettei esitellessään sanoisi -minusta hyvää enempää kuin pahaakaan, vaan kohtelisi minua ylimalkaan -välinpitämättömästi, vieläpä sallisi esiintyä hieman köyhästi ja -huolimattomasti, joskaan ei huonosti puettuna. Hän suostui siihen ja -toivoi asiasta koituvan itsellensäkin jotain huvia. - -Etevien ihmisten anteeksiannettavana oikkuna on toisinaan salata -ulkonainen, etevämmyytensä antaakseen oman sisäisen inhimillisen -arvokkuutensa vaikuttaa sitä puhtaampana. Senvuoksi ruhtinaiden -inkognito ja siitä aiheutuvat seikkailut ovat aina erittäin -miellyttävät: ilmaantuu valepukuisia jumalia, jotka voivat pitää kaksin -verroin arvossa kaikkea heille osoitettua ystävällisyyttä ja joiden -sopii joko olla välittämättä epämieluisista seikoista tai välttää -niitä. On aivan asianmukaista ja kaikille mieluista, että Jupiter on -suvainnut tuntemattomana käydä Philemonin ja Baukiin luona ja Henrik -neljäs erään metsästysretken jälkeen viipyä talonpoikiensa seurassa; -mutta monestakin näyttänee anteeksiantamattomalta kopeudelta, että -merkityksettömän ja nimettömän nuoren miehen päähän pälkähtää käyttää -inkognitoa hieman huviksensa. Mutta koska tässä eivät ole kysymyksessä -mielipiteet ja teot, mikäli ne ovat kiitettäviä tai moitittavia, vaan -mikäli voivat ilmetä ja tapahtua, niin annamme tällä kertaa omaksi -huviksemme nuorukaiselle anteeksi, sitäkin suuremmalla syyllä, kun -— minun on asia tässä mainittava — minussa nuoruudesta saakka, jopa -ankaran isänkin yllytyksestä, oli kytenyt halu esiintyä valepukuisena. - -Tälläkin kertaa minä olin osaksi vanhempia omia vaatteita, osaksi -muutamia lainattuja vaatekappaleita käyttäen ja tukkani erikoisella -tavalla kammaten siinä määrin hahmoani muuttanut, joskaan en suorastaan -rumentanut, ettei ystäväni voinut matkan varrella pidättää nauruansa, -sitä vähemmän, kun minä osasin täydellisesti jäljitellä sellaisten, -latinalaisiksi ratsumiehiksi nimitettyjen henkilöiden ryhtiä ja eleitä. -Kaunis viertotie, mitä ihanin sää ja lähellä välkkyvä Rein-virta -saivat meidät kaikkein parhaimmalle tuulelle. Drusenheimissa me -hetkisen viivyimme, hän korjatakseen asuansa ja minä kertaillakseni -näyteltävääni osaa, jonka olin toisinaan unohtaa. Seutu on ihan aukean, -tasaisen Elsassin luontoinen. Me ratsastimme miellyttävää polkua -niittyjen poikki, saavuimme pian Sesenheimiin, jätimme hevosemme -majataloon ja lähdimme kaikessa rauhassa kohti pappilaa. »Älä ole -milläsikään», virkkoi Weyland osoittaen minulle etäältä rakennusta, -»vaikka se näyttääkin vanhalta kehnolta talonpoikaistalolta; -sisäpuolelta se on sitä uudempi». — Me astuimme pihamaalle. Koko -ympäristö miellytti minua hyvinkin, koska siinä ilmeni sitä, mitä -nimitetään maalauksellisuudeksi ja mikä oli alankomaalaisessa taiteessa -minua erikoisesti lumonnut. Valtavana oli näkyvissä se vaikutus, joka -ajalla on kaikkeen ihmiskäsien tuottamaan. Talo, vaja ja talli olivat -rappiotilassa juuri sillä asteella, jolloin epäröidään, korjatako vai -rakentaa uudestaan, ja luovutaan edellisestä ehtimättä jälkimmäiseen. - -Hiljaisuus vallitsi kaikkialla, kylässä samoinkuin pihamaallakin. -Me tapasimme isäukon, pienen, omaa elämäänsä elävän, mutta siitä -huolimatta ystävällisen miehen ihan yksinään; muut perheen jäsenet -näet olivat pellolla. Hän toivotti meidät tervetulleiksi ja tarjosi -virvokkeita, joista kieltäydyimme. Ystäväni kiiruhti etsimään -naishenkilöitä, ja minä jäin yksin isäntämme seuraan. — »Te kenties -kummastelette», virkkoi hän, »kun huomaatte minut rikkaassa kylässä -ja hyvillä tuloilla näin kehnosti asumassa; mutta se», jatkoi hän, -»johtuu epäröimisestä. Kunta ja korkeimmatkin asianomaiset ovat jo -aikoja sitten luvanneet rakentaa talon uudestaan; on jo tehty useita -piirustuksia, tarkastettu ja muutettu niitä yhtäkään nimenomaan -hylkäämättä ja yhtäkään suorittamatta. Sitä on kestänyt niin monta -vuotta, että kärsimättömyyteni tuskin tietää rajojansa.» — Minä -vastasin hänelle, mitä pidin soveliaana tukeakseni hänen toivoansa -ja kehoittaakseni häntä voimakkaammin asiaa jouduttamaan. Sitten hän -kuvaili tutunomaisesti edelleen niitä henkilöitä, joista sellaiset -asiat riippuvat, ja vaikka hän ei ollutkaan mikään erinomainen -luonteiden kuvailija, voin kumminkin varsin hyvin käsittää, miksi koko -asia välttämättä joutui pysähdyksiin. Tämän miehen tuttavallisuus oli -omalaatuinen: hän jutteli minulle, ikäänkuin olisi tuntenut minut jo -kymmenen vuotta, mutta hänen katseessaan ei ilmennyt mitään sellaista, -mikä olisi antanut aihetta otaksua hänen mitenkään minua tarkkaavan. -Vihdoin astui sisään ystäväni, mukanansa perheen äiti, joka tuntui -katselevan minua ihan toisin silmin. Hänen kasvonsa olivat säännölliset -ja niiden ilme älykäs; nuorena hän epäilemättä oli ollut kaunis. -Vartaloltansa hän oli pitkä ja laiha, ei kumminkaan suuremmassa määrin -kuin hänen iällänsä on soveliasta; selkäpuolelta hän näytti vielä -aivan nuorekkaalta, miellyttävältä. Sitten syöksyi huoneeseen vanhin -tytär kysyen Friederikeä, samoinkuin molemmat toisetkin olivat häntä -tiedustelleet. Isä vakuutti, ettei ollut häntä nähnyt sen jälkeen -kuin he kaikki kolme olivat poistuneet. Tytär riensi jälleen ulos -sisarta etsimään; äiti toi meille hieman virvokkeita, ja Weyland jatkoi -pariskunnan keralla keskustelua, joka koski yksinomaan tunnettuja -henkilöitä ja tapahtumia, kuten käy ainakin, kun tuttavat jonkin ajan -kuluttua toisensa kohtaavat, kyselevät suuren tuttavapiirin jäsenten -kohtaloita ja saavat toisiltansa tietoja. Minä sain nyt kuulla ja -tietää, mitä voin tästä piiristä odottaa. - -Vanhin tytär tuli jälleen sisään huolestuneena siitä, ettei -ollut löytänyt sisartansa. Hänen tähtensä oltiin huolissaan -ja moitiskeltiin jotakin huonoa tottumusta. Isä vain virkkoi -rauhallisesti: »Antakaa hänen mennä menojansa, kyllä hän palaa -aikanansa!» Samassa hän tosiaankin astui ovesta, ja silloin nousi -tämän maaseudun taivaalle mitä suloisin tähtönen. Molemmat tyttäret -käyttivät vielä saksalaisia pukimia, ja tämä melkein kokonaan hylätty -kansallispuku sopi Friederikelle erikoisen hyvin. Lyhyt valkoinen -hamonen liehureunuksineen, vain niin pitkä, että somat pienet jalat -jäivät nilkkoja myöten näkyviin, tiukat valkoiset liivit ja musta -taftiesiliina — siinä asussaan hän oli maalais- ja kaupunkilaisneidon -rajalla. Hän asteli solakkana ja kevyesti, ikäänkuin hänen ruumiinsa -ei olisi mitään painanut, ja melkein liian hentoiselta näytti soman -pään kaula kantamaan valtavia vaaleita palmikoita. Kirkkaat siniset -silmät katselivat ilmehikkäästi ympärillensä, ja sievä nypykkänenä -oli niin terhakka, kuin ei maailmasta olisi voinut löytyä surun -häivääkään; olkihattu riippui hänen käsivarrellansa, ja niin minä sain -mielihyväkseni ensi silmäyksellä nähdä hänet koko miellyttävyydessään -ja suloudessaan. - -Minä aloin nyt varovasti näytellä osaani, puolittain häveten, että -pidin pilkkanani niin kelpo ihmisiä, joiden huomioimiseen minulla oli -riittävästi aikaa; tytöt näet jatkoivat mainitsemaani keskustelua, -vieläpä kiihkeästi ja veitikkamaisestikin. Kaikki naapurit ja tuttavat -tuotiin jälleen näyttämölle, ja mielikuvitukselleni näyttäytyi -sellainen parvi setiä ja tätejä, serkkuja, tulevia, meneviä, kuomia -ja vieraita, että minusta tuntui siltä, kuin olisin asustanut mitä -elävimmässä maailmassa. Kaikki perheenjäsenet olivat lausuneet minulle -joitakin sanoja, äiti silmäili minua aina tullen mennen, mutta -Friederike antautui ensimmäisenä kerallani keskustelemaan. Kun siinä -otin käteeni eräitä nuottivihkoja ja niitä silmäilin, kysyi hän, -soitinko minäkin. Minun myöntävästi vastattuani hän pyysi minua jotakin -esittämään, mutta isä esti minut pyyntöä noudattamasta huomauttaen -olevan soveliasta ensin esittää vieraalle jokin soittokappale tai laulu. - -Hän soitti taitavasti erinäisiä kappaleita, siihen tapaan kuin maalla -yleensä kuulee soitettavan, ja soittokone oli sellaisessa kunnossa, -että koulumestarin olisi jo aikoja sitten pitänyt se virittää, kunhan -hänellä olisi ollut aikaa. Sitten Friederiken piti laulaa laulelma, -eräs hellän-murheellinen; se ei hänelle ollenkaan onnistunut. Hän -nousi ja virkkoi hymyillen tai pikemmin hänen kasvoillansa aina -lepäävin hilpeän ilon ilmein: »Jos minä laulan huonosti, niin en voi -syyttää soittokonetta ja koulumestaria; mutta lähdetäänpä ulkosalle, -niin saatte kuulla Elsassin ja Sveitsin lauluja; ne kaikuvat varmaan -kauniimmilla.» - -Illallispöydässä minua askarrutti jo aikaisemmin minut yllättänyt -ajatus siinä määrin, että kävin mietteliääksi ja äänettömäksi, vaikka -vanhemman sisaren vilkkaus ja nuoremman sulo useinkin ravistelivat -minut mietteistäni hereille. Minä olin sanomattomasti ihmeissäni, kun -huomasin ilmeisesti joutuneeni Wakefieldin perheen keskuuteen. Isäukkoa -tosin ei käynyt vertaaminen tuohon oivalliseen mieheen; mutta missäpä -olisikaan hänen vertaisensa! Sensijaan ilmeni tuolle aviomiehelle -ominainen arvokkuus täällä perheenäidissä. Häntä täytyi ensi näkemällä -sekä kunnioittaa että arastella. Hänessä näkyivät hyvän kasvatuksen -vaikutukset: hänen käytöksensä oli rauhallinen, vapaa, hilpeä ja -viehättävä. - -Joskaan vanhempi sisar ei ollut niin kaunis kuin kuulu Olivia, oli -hän sentään hyvärakenteinen, vilkas, melkeinpä kiivaskin; hän oli -aina toimessa ja auttoi äitiä kaikin tavoin. Friederiken asettaminen -Primrosen Sofian sijaan ei ollut hankalaa: viimeksimainitusta näet ei -ole paljoakaan sanottu; myönnetäänhän vain, että hän oli rakastettava; -mutta ensinmainittu oli tosiaankin herttainen. Sama toimi, sama olotila -aiheuttaa kaikkialla, missä ilmenneekin, samanlaisia, jopa samojakin -vaikutuksia, ja niinpä tuli täälläkin puheeksi ja tapahtui sangen -paljon sellaista, mitä oli jo Wakefieldin perheen keskuudessa sattunut. -Mutta kun jo aikoja sitten mainittu ja isäukon kärsimättömästi -odottama nuorempi poika syöksyi huoneeseen ja häikäilemättä istuutui -seuraamme vieraista paljoakaan välittämättä, niin tuskin saatoin olla -huudahtamatta: »Mooses, oletko sinäkin täällä!» - -Pöytäkeskustelu perehdytti minua yhä enemmän tähän maaseudun- ja -perheenpiiriin, kun näet tuli puheeksi monenlaisia eri tahoilla -sattuneita hupaisia tapahtumia. Vieressäni istuva Friederike käytti -tilaisuutta kuvaillakseen minulle erinäisiä paikkakuntia, joihin -tutustumisen sanoi hyvinkin olevan vaivan arvoisen. Koska juttu aina -houkuttelee esiin toisen, voin minäkin sitä paremmin yhtyä keskusteluun -ja kertoa samanlaisia tapahtumia, ja koska hyvää maalaisviiniä ei -suinkaan säästetty, olin minä vaarassa unohtaa esitettäväni osan. -Senvuoksi valitsi varovampi ystäväni tekosyyksi kauniin kuutamon -ja ehdotti kävelyretkeä, johon kohta suostuttiinkin. Hän tarjosi -käsivartensa vanhemmalle, minä nuoremmalle, ja niin me astelimme halki -avarain vainioiden silmäillen enemmän yläpuolellamme kaareutuvaa -taivasta kuin maata, jonka kaukaisemmat tienoot häipyivät meiltä -näkymättömiin. Friederiken puheissa ei kumminkaan ollut mitään -kuutamonkaltaista: hänen lausumiensa kirkkaus muutti yön päiväksi, ja -niistä puuttui kaikki se, mikä olisi voinut viitata tunteeseen tai -tunnetta herättää; hänen sanansa kohdistuivat vain entistä enemmän -minuun, sillä hän esitti sekä omaa oloansa että seutua ja tuttaviansa -silmällä pitäen sitä mahdollisuutta, että minä oppisin ne tuntemaan. -Hän näet lisäsi toivovansa, etten minä muodostaisi poikkeusta, vaan -kävisin jälleen heitä tervehtimässä samoinkuin jokainen, joka oli -kerran heidän luonansa vieraillut. - -Minä kuuntelin erittäin mielelläni vaieten hänen kuvaustansa siitä -pienestä maailmasta, jossa hän eli ja liikkui,, ja niistä henkilöistä, -joita hän piti erikoisesti arvossa. Siten hän loi minuun selvän ja -samalla miellyttävän olotilaansa koskevan käsityksen, joka vaikutti -minuun varsin kummallisesti: minä näet tunsin yht’äkkiä syvää -mielipahaa, etten ollut saanut aikaisemmin elää hänen seurassansa, ja -samalla minä kiusallisin tunnoin kadehdin kaikkia niitä onnellisia, -jotka olivat saaneet elää hänen läheisyydessään. Minä tarkkasin -kohta, ikäänkuin minulla olisi ollut siihen oikeus, miten hän kuvaili -erinäisiä mieshenkilöitä, esiintyivätpä ne naapurien, serkkujen tai -kuomain nimellisinä, ja suuntailin olettamuksiani milloin sinne, -milloin tänne; mutta kuinka olisinkaan voinut mitään keksiä, kun -olosuhteet olivat minulle täysin vieraat! Lopulta hän kävi yhä -puheliaammaksi ja minä yhä hiljaisemmaksi. Hänen puheensa oli varsin -miellyttävää, ja kun minä vain kuulin hänen äänensä hänen kasvojensa -verhoutuessa koko muun ympäristön keralla yön hämäryyteen, niin minusta -tuntui siltä, kuin olisin katsellut hänen sydäntänsä, jonka täytyi -ilmetä erinomaisen puhtaana, koska se niin vilpittömän puheliaana -minulle avautui. - -Saapuessaan kerallani meitä varten järjestettyyn vierashuoneeseen -kumppanini Weyland alkoi kohta omahyväisesti ja miellyttävästi laskea -leikkiä ja ylpeili siitä, että oli minut kovin yllättänyt tuomalla -minut perheeseen, joka erittäin suuressa määrässä muistutti Primrosen -perhekuntaa. Minä yhdyin leikinlaskuun osoittaen kiitollisuuttani. -»Totisesti», huudahti hän, »satu on koossa! Perheitä käy varsin hyvin -toisiinsa vertaaminen; tuntemattomaksi puetun herran sopii kunnioittaa -itseänsä paneutumalla herra Burchelliksi, ja koska tavallisessa -elämässä ei tarvita konnia yhtä välttämättömästi kuin romaaneissa, niin -minä otan tällä kertaa hoitaakseni serkun osaa käyttäytyen paremmin -kuin hän.» — Miten mieluisa tämä keskustelu lieneekin minulle ollut, -minä katkaisin sen heti ja kehoitin häntä ennen kaikkea omantuntonsa -nimessä tunnustamaan, eikö hän tosiaankaan ollut antanut minua ilmi. -Hän vakuutti, ettei niin ollut laita, ja minä rohkenin luottaa hänen -vakuutukseensa sitäkin enemmän, kun hän kertoi heidän udelleen tietoja -hänen hauskasta strassburgilaisesta pöytäkumppanistansa, josta heille -oli kerrottu kaikenlaisia hullunkurisia asioita. Sitten minä ryhdyin -kyselemään lisää: oliko neito rakastanut, rakastiko hän nyt, oliko -kihloissa? Kumppanini vastasi kaikkiin kysymyksiini kieltävästi. -— Sellainen luontainen hilpeys on minusta totisesti käsittämätön! -virkoin minä. Jos hän olisi rakastanut ja menettänyt ja päässyt jälleen -tyyntymään, tai jos hän olisi morsian, niin voisin asian oivaltaa. - -Niin me jaarittelimme myöhään yöhön, ja minä olin jo jälleen -virkku, kun päivä koitti. Haluni saada hänet jälleen nähdä tuntui -voittamattomalta; mutta pukeutuessani minä säikähdin kirottua -vaatetustani, jonka olin vallattomuuksissani itselleni valinnut. Mitä -pitemmälle pukeutuessani ehdin, sitä kehnompana minä itselleni ilmenin: -kaikki näet oli suunniteltu aikaansaamaan juuri sitä vaikutusta. -Hiukseni minä tosin olisin voinut saada jotenkuten kuntoon; mutta kun -vihdoin sujuttauduin lainaamaani harmaaseen nuttuun, jonka lyhyet hihat -tekivät minut mitä mauttomimman näköiseksi, jouduin epätoivon valtaan -sitäkin ehdottomammin, kuin voin pienessä kuvastimessa nähdä ainoastaan -osan itseäni: toinen kohta näet aina näytti toista naurettavammalta. - -Minun näissä pukuhommissa askarrellessani ystäväni oli herännyt ja -silmäili silkkipeittonsa alta hyvän omantunnon ja iloisten odotusten -luomin ilmein. Minä olin jo kauan kadehtien silmäillyt hänen somia, -tuolin varassa lepääviä vaatteitansa, ja jos hän olisi ollut minun -kokoiseni, olisin hänen nähtensä ne siepannut, vaihtanut vaatteita ja -puutarhaan kiiruhtaen jättänyt hänen haltuunsa omat kirotut verhoni. -Hän olisi ollut riittävän hyväntuulinen vetääkseen yllensä minun -vaatteeni, ja niin olisi koko satu saanut varhain aamulla hupaisen -lopun. Mutta sitä ei nyt sopinut ajatellakaan enempää kuin muutakaan -soveliasta asianjärjestelyä. Minun oli kerrassaan mahdotonta astua -jälleen asussa, johon puettuna minä saatoin esiintyä tosin ahkerana ja -taitavana, mutta köyhänä jumaluusopin ylioppilaana, Friederiken luo, -joka oli edellisenä iltana kovin ystävällisesti puhutellut valepukuista -minääni. Minä seisoin siinä kiukuissani ja miettien ja ponnistin -keksintäkykyäni, minkä voin; mutta se jätti minut pulaan. Mutta kun -mukavasti loikova toverini hetkisen minua silmäiltyänsä alkoi ääneen -nauraa ja huudahti: »Totisesti, näytätpä kerrassaan noidutulta!» -niin minä vastasin kiivaasti: Tiedänpä, mitä teen; jää hyvästi ja -suo anteeksi! — »Oletko mieletön!» huudahti hän hypähtäen vuoteesta -ja yrittäen minua pidättää. Mutta minä olin jo ehtinyt ulos ovesta, -portaita alas, pois talosta ja pihamaalta, majataloon. Käden käänteessä -oli ratsuni satuloitu, ja minä kiiruhdin ankaran mielikarvauden -vallassa täyttä karkua Drusenheimiin, sen läpi ja yhä eteenpäin. - -Koska nyt otaksuin olevani vaaran ulkopuolella, aloin ratsastaa -hitaammin ja tunsin vasta nyt, kuinka epämieluisasti loittonin. -Alistuin kumminkin kohtalooni, muistelin eilisiltaista kävelyretkeä -mitä rauhallisimmin mielin ja toivoelin hiljakseen pääseväni pian -jälleen hänet näkemään. Tämä hiljainen tunne muuttui kuitenkin taas -aivan pian kärsimättömyydeksi, ja niin minä päätin ratsastaa nopeasti -kaupunkiin, vaihtaa vaatteita, ottaa hyvän, levänneen ratsun. Siten -toivoin kiihkeän haluni kuvitelmien mukaisesti ehtiväni päivällisen -aikaan tai todennäköisemmin sen jälkeen tai illan tullen takaisin -pyytämään menettelyäni anteeksi. - -Olin juuri aikeissa kannustaa hevostani toteuttaakseni tuon aikeen, -kun samassa johtui mieleeni toinen ja, mikäli ymmärsin, erittäin -onnellinen ajatus. Jo edellisenä päivänä olin nähnyt Drusenheimin -majatalossa erittäin hyvin puetun nuorukaisen, isännän pojan, joka -tänäänkin oli minua tervehtinyt pihamaalta, missä askarteli varhaisissa -taloustoimissaan. Hän oli minun kokoiseni ja oli vilahdukselta -tuntunut näköiseltänikin. Tuumasta toimeen! Ratsuni käännettyäni minä -saavuin kohta Drusenheimiin. Kuljetin hevosen talliin ja tiedustelin -nuorukaiselta muitta mutkitta, eikö hän lainaisi minulle vaatteitansa, -koska minulla oli Sesenheimissä jotakin hupaista tekeillä. Minun -ei tarvinnut liikoja puhua; hän suostui ehdotukseeni mielihyvin -ja kiitteli minua siitä, että aioin neitejä huvittaa. He olivat -hyvää, kelpo väkeä, sanoi hän, erittäinkin neiti Riekchen, ja heidän -vanhempansa olivat iloiset, jos mieliala pysyi aina hilpeänä ja -hupaisena. Nuori mies silmäili minua tarkasti, ja lausui, nähtävästi -pitäen minua pukuni nojalla köyhänä raukkana: »Jos aiotte mielistellen -sukeltautua suosioon, niin tämä on oikea keino.» Me olimme sillävälin -ehtineet jo vaihtaa melkoisen osan vaatteitamme, ja hänen ei oikeastaan -olisi käynyt uskominen minulle pyhäpukuansa minun vaatetustani -vastaan; mutta hän oli luottavainen, ja olihan hänellä sitäpaitsi -ratsuni tallissaan. Minä seisoin siinä pian varsin muhkeana, röyhistin -rintaani, ja ystäväni tuntui mielihyvin silmäilevän minua omana -kuvanansa. — »Olkoon menneeksi, herra veikkoseni!» virkkoi hän ojentaen -minulle kätensä, johon reippaasti tartuin. »Mutta älkää menkö liian -likelle minun tyttöäni, hän voisi erehtyä.» - -Hiukseni, jotka olivat nyttemmin jälleen kasvaneet täyteen mittaansa, -minä voin kammata suunnilleen hänen tavallansa, ja häntä siinä yhä -uudelleen silmäillessäni päätin poltetun korkin avulla liioittelematta -muovata kulmakarvani hänen tuuheiden kulmakarvojensa näköisiksi. Minä -lähensin niitä toisiinsa esiintyäkseni arvoituksellisessa yrityksessäni -ulkonaisestikin aavemaisena. Hänen ojentaessaan minulle nauhoin -koristettua hattuansa minä tiedustelin, eikö hänellä ollut mitään asiaa -pappilaan, jotta voisin siellä luontevasti ilmoittaa saapumiseni. »On -kyllä», vastasi hän, »mutta siinä tapauksessa teidän täytyy odottaa -vielä pari tuntia. Meillä on vaimo lapsivuoteessaan; minä tarjoudun -toimittamaan perille kirkkoherran rouvalle kuuluvan kakun, ja te -voitte ottaa sen mukaanne. Ylpeyden täytyy kärsiä puutetta ja huvin -samaten.» — Minä päätin odottaa; mutta ne kaksi tuntia olivat minusta -äärettömän pitkät, ja kärsimättömyydelläni ei ollut rajoja, kun kului -vielä kolmaskin, ennenkuin kakku sukelsi esiin uunista. Vihdoin minä -sain sen ihan lämpimänä haltuuni ja kiiruhdin mitä kauneimmassa -auringonpaisteessa valtuuksineni pois. Minua saatteli vähän matkaa -kuvajaiseni, joka lupasi iltasella lähteä jälkeeni ja tuoda vaatteeni. -Minä kielsin innokkaasti, pidättäen itselleni oikeuden itse tuoda -takaisin hänen pukunsa. - -En ollut ehtinyt kauaskaan lahjoineni, jota kannoin puhtaassa, -kokoonkäärityssä lautasliinassa, kun näin etäällä tulevan vastaani -ystäväni molempain naishenkilöiden keralla. Sydäntäni ahdisti -oikeastaan enemmän kuin nykyinen nuttumi edellytti. Minä pysähdyin, -hengähdin ja yritin harkita, mitä oli tehtävä, ja vasta nyt huomasin -maaperän olevan minulle erittäin edullisen: he näet kulkivat toisella -puolen puroa, joka rantaniittyinänsä erotti verrattain loitolle -toisistaan kaksi polkua. Kun he olivat ehtineet minun kohdalleni, huusi -Friederike, joka oli jo kaukaa minut huomannut: »Yrjö, mitä sinä tuot?» -— Minä olin kyllin viisas peittääkseni kasvot hatullani; kuormitetun -lautasliinan minä nostin ylös ilmoille. — »Kastekakku!» huudahti -Friederike. »Kuinka sisar voi?» — Hyvin, vastasin minä yrittäen käyttää -vierasta, joskaan ei suorastaan Elsassin murretta. - -— »Kanna se kotiin», kehoitti vanhempi sisar, »ja ellet tapaa äitiä, -jätä se palvelustytölle; mutta odota meitä, me tulemme kohta takaisin, -kuuletko!» - -Minä riensin polkuani eteenpäin iloisin tuntein ja vakavasti toivoen, -että asia tulisi luonnistumaan hyvin, koska alku oli onnellinen, ja -niin saavuin pian pappilaan. Minä en tavannut ketään talosta enempää -kuin keittiöstäkään; talon herraa, jonka saatoin arvata askartelevan -työhuoneessansa, minä en tahtonut häiritä. Istuuduin siis rahille oven -eteen, kakku vieressäni, ja painoin hatun kasvoilleni. - -En hevillä muista miellyttävämpää tuntoa kuin se, joka nyt mielessäni -vallitsi. Minä istuin jälleen kynnyksellä, jonka yli olin hiljattain -epätoivoissani syöksynyt, olin jälleen nähnyt hänet, kuullut jälleen -hänen rakkaan äänensä pian sen jälkeen kuin masentunut mieleni oli -kuvitellut pitkän eron olevan edessä; odotin joka hetki häntä itseänsä -ja ilmituloa, jota ajatellessani sydämeni sykki kiivaasti, mutta -joka tässä arveluttavassa tapauksessa ei kuitenkaan ollut häpeäksi; -sitten heti aluksi hauskempi kepponen kuin yksikään niistä, joille -oli eilen naurettu! Rakkaus ja hätä ovat sittenkin parhaat opettajat; -tässä ne vaikuttivat yhdessä, ja oppilas ei ollut osoittautunut aivan -kelvottomaksi. - -Palvelustyttö asteli vajasta luokseni. — »No, ovatko kakut hyvin -onnistuneet?» huusi hän minulle. »Ja kuinka voi sisar?» — Kaikki -hyvin, vastasin minä kakkuuni viitaten, katsettani ylös luomatta. -Hän tarttui lautasliinaan ja murahti: »No, mikä sinua taas tänään -vaivaakaan? Onko Bärbchen taaskin kerran silmäillyt jotakin toista? Älä -anna meidän joutua siitä kärsimään! Tuleepa siitä sievä avioliitto, -jos asia saa yhä jatkua siihen tapaan.» — Hänen puhuessaan verrattain -äänekkäästi tuli kirkkoherra ikkunaan ja tiedusteli, mistä oli kysymys. -Palvelustyttö selitti asian; minä nousin ja käännyin kirkkoherraan -päin, mutta pidin jälleen hattua kasvoillani. Hänen lausuttuaan -jotakin ystävällistä ja kehoitettuaan minua jäämään minä lähdin -puutarhan puolelle ja olin juuri astumassa sisään, kun pihaportista -astuva kirkkoherran rouva huusi minulle. Koska aurinko paistoi suoraan -silmiini, käytin jälleen hatun minulle suomaa etua ja tervehdin tulijaa -raapaisten jalallani. Hän lähti sisään sitä ennen varoitettuansa -minua poistumasta mitään nauttimatta. Minä käyskelin nyt puutarhassa -edestakaisin; toistaiseksi oli kaikki luonnistunut mitä parhaimmin, -mutta henkeäni sentään ahdisti, kun ajattelin, että nuoret piankin -saapuisivat. Mutta arvaamattani astuikin luokseni äiti aikoen minulta -jotakin kysyä, kun samassa katsahti kasvoihini, joita en enää voinut -peittää, ja joutui ihan sanattomaksi. — »Minä etsin Yrjöä», virkkoi hän -hetken vaiettuansa, »ja kenen tässä keksinkään! Tekö siinä olettekin, -nuori herra? Kuinka monta hahmoa teillä onkaan?» — Vakavasti puhuen -ainoastaan yksi, vastasin minä, leikin kannalta miten paljon haluatte. -— »Tätä pilaa minä en tahdo tärvellä», hymyili hän, »lähtekää puiston -perälle ja sieltä vainiolle, kunnes tulee puolenpäivän aika; kääntykää -sitten takaisin, minä panen pilan sill’aikaa alulle.» Minä tein työtä -käskettyä; mutta kun olin ehtinyt kylän puutarhain pensasaitojen -tuolle puolen ja olin aikeissa lähteä niityille, saapui samassa polkua -pitkin joitakin maalaisia, jotka saivat minut hämilleni. Senvuoksi -minä suuntasin kulkuni pieneen metsikköön, joka oli siinä aivan -lähellä kummun kaunisteena. Tarkoitukseni oli siinä piillä määräaikaan -asti. Mutta kuinka kummastuinkaan sinne astuessani: eteeni näet -ilmestyi sievä aukio penkkeineen, jotka kaikki tarjosivat kauniin -näköalan. Tuossa oli kylä kirkontorneinensa, tuolla Drusenheim ja sen -takana metsäiset Reinin saaret, niitä vastapäätä Vogesien vuoristo -ja vihdoin Strassburgin tuomiokirkko. Nämä taivaanheleät taulut -näkyivät lehväisissä kehyksissä, joten mitään ilahduttavampaa' ja -miellyttävämpää ei voinut ajatellakaan. Minä istuuduin eräälle penkille -ja havaitsin suurimman puun kupeessa pienen pitkulaisen puulevyn, -johon oli piirretty sanat »Friederiken Rauhala». Mieleeni johtui, että -minä kenties olin saapunut häiritsijäksi tähän rauhan kolkkaan. Itävä -kiihkeä kiintymys on kaunis sikäli, ettei se voi ajatella loppumistaan -enempää kuin olla tietoinen alkamisestansakaan eikä voi iloisena ja -hilpeänä aavistaa aiheuttavansa kenties onnettomuuttakin. - -Tuskin olin ehtinyt katsahtaa ympärilleni ja alkaa painua suloisiin -unelmiin, kun kuulin jonkun tulevan. Tulija oli Friederike itse. -— »Yrjö, mitä sinä täällä teet?» huudahti hän etäältä. — Ei Yrjö, -huudahdin minä rientäen häntä vastaan, vaan eräs, joka pyytää tuhat -kertaa anteeksi. Hän silmäili minua hämmästyneenä, mutta malttoi -kohta mielensä ja sanoi syvään hengähtäen: »Ilkeä mies, kuinka minua -peloitattekaan!» — Ensimmäinen naamio on ajanut minut toiseen, -huudahdin minä; edellinen olisi ollut anteeksiantamaton, jos olisin -vähänkään tietänyt, kenen luo lähdin, jälkimmäisen te varmaan suotte -anteeksi, sillä se on eräs teidän ystävällisesti kohtelemienne ihmisten -hahmo. — Hänen kalpeahkoihin poskiinsa oli kohonnut mitä kaunein -ruusunpuna. — »Teidän ei pidä ainakaan käydä huonommin kuin Yrjön! -Mutta istukaamme! Minä tunnustan vapisevani pelosta.» — Minä istuuduin -hänen viereensä ankaran liikutuksen vallassa. — »Me olemme kuulleet -ystävältänne kaikki tähän aamuun asti», virkkoi hän, »kertokaa te nyt -minulle lisää». Minä en sallinut kehoittaa itseäni toistamiseen, vaan -kuvailin hänelle eiliseen hahmooni kohdistuvan inhoni ja kiireisen -poistumiseni niin hullunkurisesti, että hän nauroi sydämestään ja -miellyttävästi; sitten kerroin jatkon, tosin aivan vaatimattomasti, -mutta kuitenkin niin kiihkeästi, että se varsin hyvin olisi kelvannut -historiallisessa muodossa esitetyksi rakkaudentunnustukseksi. -Jälleenlöytämisen iloa minä vihdoin ilmaisin suutelemalla hänen -kättänsä, jonka hän salli jäädä minun käteeni. Jos hän oli eilisen -kuutamoretkemme aikana pitänyt huolen keskustelusta, niin minä -puolestani suoritin nyt hänelle velan runsain määrin takaisin. Iloni -siitä, että hänet jälleen näin ja sain hänelle kaikki kertoa, oli -niin suuri, etten siinä lakkaamatta jutellessani huomannut, kuinka -hän itse oli mietteliäs ja hiljainen. Hän henkäisi muutamia kertoja -syvään, ja minä anelin häneltä kerran toisensa jälkeen anteeksi hänelle -aiheuttamaani säikähdystä. En tiedä, kuinka kauan lienemme siinä -istuneet, mutta yht’äkkiä kuulimme huudettavan: »Riekchen! Riekchen!» -Ääni oli sisaren. »Siitä koituu kaunis juttu», virkkoi herttainen -tyttö jälleen ihan hilpeänä. »Hän tulee minun taholtani», lisäsi hän -kumartuen eteenpäin siten minut puolittain peittäen. »Kääntykää, ettei -hän teitä heti tunne.» Sisar astui aukiolle, mutta ei yksinään. Hänen -kerallansa saapui Weyland, ja molemmat jäivät meidät nähdessään kuin -kivettyneinä seisomaan. - -Jos näkisimme liekin yht'äkkiä väkivaltaisesti leimahtavan esiin -rauhallisesta katosta tai kohtaisimme hirviön, jonka rumuus olisi -inhoittava ja peloittava, niin meitä ei valtaisi niin tuima kauhistus -kuin se, joka meidät käsittää silloin, kun odottamatta omin silmin -näemme jotakin, mitä olemme pitäneet moraalisessa katsannossa -mahdottomana. — »Mitä tämä merkitsee?» huudahti sisar säikähtyneenä. -»Mitä tämä merkitsee? Sinä Yrjön kanssa! Käsi kädessä! Kuinka tämän -ymmärrän?» — »Rakas sisar», virkkoi Friederike aivan mietteissään, -»tämä ihmisparka pyytää minulta anteeksi; hänen on pyydettävä jotakin -anteeksi sinultakin, mutta sinun tulee ennakolta suostua hänen -pyyntöönsä». — »Minä en ymmärrä, en käsitä», virkkoi sisar pudistaen -päätänsä ja silmäillen Weylandia, joka hiljaiseen tapaansa seisoi -siinä ihan tyynenä ja katseli kohtausta mitään lausumatta. Friederike -nousi ja veti minut mukanansa. »Epäröimättä!» huudahti hän. »Pyydetään -armahdusta ja annetaan se!» — Niinpä kyllä, sanoin minä astuen -verrattain lähelle vanhempaa sisarta: armahdusta minä tarvitsen! Hän -väistyi taaksepäin, huudahti kimakasti ja sävähti ihan punaiseksi; -sitten hän heittäytyi nurmikolle, nauroi helakasti eikä tahtonut -ollenkaan tyyntyä. Weyland muhoili ja virkkoi: »Sinä olet oivallinen -poika!» Sitten hän tarttui käteeni ja pudisteli sitä. Hän ei yleensä -jaellut hyväilyjänsä anteliaasti, mutta hänen tosin säästeliäästi -käytetyssä kädenpuristuksessaan oli jotakin sydämellistä ja elvyttävää. - -Hieman toivuttuamme ja tyynnyttyämme me lähdimme paluumatkalle kohti -kylää. Siinä astellessamme minä kuulin, kuinka tämä merkillinen kohtaus -oli aiheutunut. Friederike oli vihdoin eronnut toisten seurasta -levätäkseen vielä ennen päivällistä hetkisen tyyssijassansa, ja kun -toiset sitten olivat saapuneet kotiin, oli äiti lähettänyt heidät -kiireesti Friederikeä hakemaan, koska päivällinen oli jo valmis. - -Sisar oli mitä vallattomimmalla tuulella ja kun hän sai tietää äidin -jo päässeen salaisuuden perille, niin hän huudahti: »Nyt pitää vielä -peijata samalla tavalla isä, veli, palvelija ja palvelustyttö.» Kun -olimme ehtineet puutarhanaidan luo, piti Friederiken mennä ystäväni -keralla ennen meitä sisään. Palvelustyttö puuhaili vihannestarhassa, -ja Olivia (se olkoon tässä vanhemman sisaren nimenä) huusi hänelle: -»Odotahan, minulla on jotakin sanottavaa sinulle!» Minut hän jätti -pensasaidan viereen seisomaan ja meni tytön luo. Minä näin heidän -keskustelevan erittäin vakavasti. Olivia luulotteli tytölle, että Yrjö -oli joutunut riitoihin pikku Barbaransa kanssa ja näytti haluavan -naida toisen. Tämä miellytti tyttöä hyvinkin; sitten kutsuttiin minut -sanottua todistamaan. Sievä, tanakka tyttö loi katseensa alas ja jäi -siihen asentoon, kunnes olin aivan lähellä häntä. Mutta kun hän sitten -yht'äkkiä havaitsi vieraat kasvot, niin hän huudahti kimakasti ja -juoksi tiehensä. Olivia käski minun juosta hänen jälkeensä ja ottaa -hänet kiinni, jottei hän ehtisi taloon melua nostamaan; hän itse -sanoi lähtevänsä katsomaan, kuinka oli isän laita. Matkalla Olivia -kohtasi rengin, joka oli mielistynyt piikaiseen; minä olin sillävälin -saavuttanut tytön ja pitelin häntä kiinni. — »Ajattelehan, mikä onni!» -huudahti Olivia. »Barbarasta ei ole enää puhettakaan; Yrjö nai Liisun.» -— »Sitä minä olen jo kauan odottanutkin», virkkoi kelpo mies jääden -seisomaan nyreillä mielin. - -Minä olin tytölle selittänyt, että kysymyksessä oli ainoastaan isäukon -peijaaminen. Me astelimme kohti palvelijaa, joka kääntyi ja pyrki -pakenemaan; mutta Liisu nouti hänet, ja hänkin elehti pettyneenä -mitä eriskummallisimmin. Sitten kuljimme yhdessä kotiin. Pöytä oli -katettu ja isäukko jo huoneessa. Olivia, joka seisoi takanani, astui -kynnykselle ja kysyi: »Isä, suostuthan siihen, että Yrjö aterioi -tänään kanssamme? Mutta sinun täytyy sallia hänen pitävän hatun -päässänsä.» — »Olkoon menneeksi», virkkoi ukko, »mutta miksi sellaisia -erinomaisia? Onko hän loukannut itsensä?» — Olivia veti minut esiin -sellaisena kuin siinä seisoin, hattu päässä. »Ei», sanoi hän taluttaen -minut huoneeseen, »mutta hänellä on hautomahäkki hatussaan, sieltä -pyrkivät pyrähtelemään ulos ja pitämään hiton ilvettä, koska ovat -pelkkiä vallattomia veitikoita». — Isä antoi pilan käydä täydestä, -vaikka ei oikein tietänyt mitä se tarkoitti. Samassa Ottilia sieppasi -hatun päästäni, raapaisi jalallansa ja vaati minua tekemään samoin. -Ukko silmäili minua, tunsi minut, mutta ei menettänyt papillista -malttiansa. »Kas vaan, herra kandidaatti», huudahti hän kohottaen -uhkaavasti sormeansa, »olettepa vikkelästi vaihtanut virkaa, ja -minä menetän yht’äkkiä apulaisen, joka vielä eilen varmaan lupasi -ahkerasti nousta saarnastuoliin minun asemestani?» Sitten hän nauroi -sydämellisesti, lausui minut tervetulleeksi, ja me kävimme pöytään. -Mooses tuli paljoa myöhemmin; hän näet oli hemmoteltuna kuopuksena -tottunut olemaan päivälliskelloa kuulematta. Sitäpaitsi hän ei -kiinnittänyt suurta huomiota seuraan, tuskin silloinkaan, kun väitteli -vastaan. Hänen varmentamisekseen minut oli sijoitettu pöydän päähän, -missä Yrjö toisinaan istui, eikä sisarten väliin. Astuttuaan sisään -ja nähdessään minut selkäpuolelta hän löi minua lujasti olkapäähän -ja sanoi: »Maittakoon ruokasi, Yrjö!» — Parhaat kiitokset, nuori -herra! vastasin minä. — Vieras ääni ja vieraat kasvot säikähdyttivät -häntä. — »Mitä arvelet», huudahti Olivia, »eikö hän ole kovin veljensä -näköinen?» — »On kyllä, takaapäin», vastasi Mooses, joka osasi kohta -jälleen malttaa mielensä, »samoinkuin kaikkien muidenkin ihmisten -näköinen». — Hän ei luonut minuun enää katsettakaan, ahkeroitsihan -vain ahmia niitä ruokalajeja, joista oli myöhästynyt. Sitten hän -suvaitsi kesken kaiken nousta ja puuhailla jotakin pihamaalla ja -puutarhassa. Jälkiruokaa nautittaessa saapui oikea Yrjö tehden koko -kohtauksen vieläkin vilkkaammaksi. Mielittiin pilkkailla häntä hänen -mustasukkaisuutensa vuoksi ja moitiskeltiin sitä, että hän oli luonut -minut kilpakosijaksensa; mutta hän oli kyllin vaatimaton ja taitava -ja sekoitti puolittain untelolla tavalla itsensä, morsiamensa, -kuvajaisensa ja neidit siinä määrin, ettei lopulta enää tiedetty, -kenestä oli puhe, ja että varsin mielellään sallittiin hänen nauttivan, -lasin viiniä ja kappaleen omaa kakkuansa. - -Aterian jälkeen oli määrä lähteä kävelylle, mutta se ei käynyt oikein -päinsä, kun minä olin talonpoikaistamineissa. Mutta naishenkilöt olivat -jo varhain aamulla, kun saivat kuulla, kuka oli niin hätiköiden talosta -paennut, muistaneet, että kaapissa riippui erään serkun soma nuttu, -jota hän täällä vieraillessaan tapasi käyttää metsästysretkillänsä. -Minä kumminkin kieltäydyin, ulkonaisesti tosin kaikenlaisin pilapuhein, -mutta mielessäni se omahyväinen tunto, etten halunnut serkun avulla -tuhota sitä hyvää vaikutelmaa, jonka olin talonpoikana aikaansaanut. -Isäukko oli poistunut ruokalevollensa, äiti askarteli talouspuuhissa -kuten ainakin. Mutta ystävänipä ehdotti, että kertoisin jotakin, ja -minä suostuin heti. Me lähdimme tilavaan lehtimajaan, ja minä esitin -sadun, jonka olen myöhemmin kirjoittanut antaen sille nimeksi »Uusi -Melusine». Se on »Uuteen Parikseen» suunnilleen samassa suhteessa -kuin nuorukainen poikaan, ja minä liittäisin sen tähän, ellen -pelkäisi eriskummallisin kuvittelun leikein tärveleväni tässä meitä -miellyttävästi ympäröivää maalaistodellisuutta ja yksinkertaisuutta. -Lyhyesti sanoen: minun onnistui saavuttaa se, mikä on sellaisten -tuotteiden sepittäjäin ja kertojain palkkana: kiihoittaa uteliaisuutta, -kiinnittää tarkkaavaisuutta, yllyttää selittämättömien arvoitusten -ennenaikaiseen ratkaisemiseen, pettää odotuksia, hämmentää mieliä -eriskummallisen sijaan astuvalla vielä eriskummallisemmalla, -herättää myötätuntoa ja pelkoa, saattaa huolestumaan, liikuttaa -ja vihdoin näennäisen vakavuuden henkeväksi ja hilpeäksi pilaksi -muuttaen tyydyttää tunnetta ja saada mielikuvitukselle ainetta uusiin -kuvitelmiin ja ymmärrykselle jatkuvaan harkiskeluun. - -Jos joku sattuu tuonnempana tämän sadun painettuna lukemaan ja -epäilemään, onko se voinut sellaista vaikutusta aikaansaada, niin -ottakoon huomioon, että ihmisen on oikeastaan määrä vaikuttaa -ainoastaan nykyisyydessä. Kirjoittaminen on kielen väärinkäyttämistä, -äänetön lukeminen on viheliäinen puhumisen vastike. Ihminen vaikuttaa -toiseen ihmiseen, minkä vaikuttaa voi, persoonallisuudellansa, nuori -ihminen voimakkaimmin toisiin nuoriin, ja siten koituvat kaikkein -puhtaimmat vaikutukset. Juuri ne elähdyttävät maailmaa ja estävät -sitä henkisesti samoinkuin ruumiillisestikin tuhoutumasta. Minä olin -perinyt isältäni eräänlaisen opettavaisen puheliaisuuden, äidiltäni -taas kyvyn kirkkaasti ja voimallisesti esittää kaikkea, mitä -kuvitteluvoima voi tuottaa ja käsittää, kyvyn uudistaa tuttuja satuja, -keksiä ja kertoa, vieläpä kertoessani keksiä toisia. Tuo isältä saatu -perintöosa teki minut enimmälti seurassa epämukavaksi, sillä kukapa -mielellään kuuntelisi toisten ajatuksia ja mielipiteitä, varsinkaan -nuorukaisen, jonka arvostelmat vajanaisen kokemuksen vuoksi aina -tuntuvat riittämättömiltä. Äitini Sitävastoin oli minut oikeastaan -hyvin varustanut seurustelua varten. Tyhjinkin satu viehättää kovin -mielikuvitusta, ja ymmärrys omaksuu kiitollisena vähäpätöisimmänkin -sisällyksen. - -Sellaisilla kuvauksilla, jotka eivät tuottaneet minulle vähääkään -vaivaa, minä hankin itselleni lasten suosion, innostin ja ilahdutin -nuorisoa ja kiinnitin itseeni vanhempien henkilöiden huomion. -Seurapiirien tavanomainen luonne pakotti minut kuitenkin varsin -pian lopettamaan nämä harjoitukset, ja minä olen siten menettänyt -liiankin paljon elämännautintoa ja vapaan henkisen kehittymisen -tilaisuutta, mutta nuo molemmat vanhempien lahjat ovat minulla mukanani -halki elämän, liittyneinä erääseen kolmanteen: tarpeeseen ilmaista -ajatuksiani kuvanomaisesti ja vertausten nojalla. Yhtä taitava kuin -henkeväkin tohtori Gall, joka oppinsa perusteella havaitsi minussa -nuo ominaisuudet, vakuutti niiden johdosta, että minä olen oikeastaan -syntynyt kansanpuhujaksi. Minua tuo ilmoitus melko tavalla säikähdytti, -sillä kun ottaa huomioon, ettei minun kansakuntani keskuudessa ollut -mitään puhuttavaa, niin siinä tapauksessa, että tuo tosiaankin pitäisi -paikkansa, kaikki muu, mihin saatoin ryhtyä, olisi valitettavasti ollut -väärälle uralle suistumista. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TARUA JA TOTTA ELÄMÄSTÄNI -II *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase “Project -Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg™ License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg™ electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the -Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg™ License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work -on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the -phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase “Project -Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg™. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg™ License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format -other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg™ website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain -Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works -provided that: - -• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation.” - -• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ - works. - -• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -• You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg™ works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right -of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you “AS-IS”, WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ - -Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™'s -goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg™ and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg™, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/69942-0.zip b/old/69942-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 0c6954c..0000000 --- a/old/69942-0.zip +++ /dev/null |