NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 7478 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..aeb19af
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #69941 (https://www.gutenberg.org/ebooks/69941)
diff --git a/old/69941-0.txt b/old/69941-0.txt
deleted file mode 100644
index 572a2e5..0000000
--- a/old/69941-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,7478 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook of Tarua ja totta elämästäni I, by
-Johann Wolfgang von Goethe
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you
-will have to check the laws of the country where you are located before
-using this eBook.
-
-Title: Tarua ja totta elämästäni I
-       Kirjat I-V
-
-Author: Johann Wolfgang von Goethe
-
-Translator: J. Hollo
-
-Release Date: February 3, 2023 [eBook #69941]
-
-Language: Finnish
-
-Produced by: Tapio Riikonen
-
-*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TARUA JA TOTTA ELÄMÄSTÄNI
-I ***
-
-
-
-
-
-TARUA JA TOTTA ELÄMÄSTÄNI I
-
-Kirj.
-
-Johann Wolfgang von Goethe
-
-
-Suomentanut
-
-J. Hollo
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava,
-1924.
-
-
-
-
-
-
-TARUA JA TOTTA
-
-ENSIMMÄINEN OSA
-
-
-
-      Ὁ μὴ δαρεὶς ἄνθρωπος οὐ παιδεύεται
-
-
-
-
-Alkulauseena tähän teokseen, joka sitä kaivannee enemmän kuin jokin
-muu, olkoon seuraava erään ystäväni kirje, tällaisen aina arveluttavan
-yrityksen aiheuttaja.
-
- »Rakas ystävä, meillä on nyt kaunokirjalliset teoksenne kahteentoista
- osaan koottuina, ja me löydämme niitä lukiessamme paljon tuttua
- ja paljon tuntematonta; palauttaapa tämä kokoelma mieleen paljon
- unohtunuttakin. Näitä kahtatoista nidosta, jotka yhdenkokoisina ovat
- edessämme, emme voi olla pitämättä kokonaisuutena, ja tekeepä mieli
- siitä luoda itselleen tekijän ja hänen lahjakkuutensa kuva. Ei käy
- kieltäminen, että siihen vilkkauteen nähden, jota tekijä kirjalliselle
- uralle lähtiessään osoitti, ja ottaen huomioon kuluneen melkoisen
- ajan, tusina nidoksia pakostakin tuntuu vähältä. Mitä yksityisiin
- teoksiin tulee, on myös eittämätöntä, että useimmat ovat syntyneet
- jonkin erikoisen aiheen nojalla ja ilmaisevat määrättyjä ulkoisia
- seikkoja samoinkuin nimenomaisia sisäisiä kehitysasteita eräiden
- kulloistenkin moraalisten ja esteettisten periaatteiden ja vakaumusten
- samalla niitä vallitessa. Kaiken kaikkiaan nämä tuotteet sittenkin
- pysyvät aina irrallisina, onpa useasti kerrassaan vaikea uskoa, että
- ne ovat peräisin samasta kirjailijasta.
-
- Teidän ystävänne eivät kumminkaan ole luopuneet tutkimuksistansa,
- vaan kokevat, elämän- ja ajatustapanne lähemmin tuntien, arvata
- montakin arvoitusta, ratkaista montakin ongelmaa; keksivätpä he,
- vanhan kiintymyksen ja vakaantuneen suhteen nojalla, esiintyvistä
- vaikeuksistakin jonkinlaista viehätystä. Ei kumminkaan olisi pahaksi,
- jos siellä täällä saisimme apua, jota ystävällisten tunteittemme
- vuoksi ette voine meiltä evätä.
-
- Ensinnäkin siis pyydämme Teitä esittämään kaunokirjalliset teoksenne,
- jotka uudessa painoksessa on järjestetty eräiden sisäisten suhteiden
- mukaisesti, ajanmukaisessa järjestyksessä samalla jotenkin
- yhtenäisesti ilmaisten meille sekä ne elämän- ja mielentilat, jotka
- ovat tarjonneet teosten aineksen, että ne esimerkit, jotka ovat Teihin
- vaikuttaneet, vieläpä ne teoreettiset periaatteetkin, joita olette
- noudattanut.
-
- Jos omistatte tämän vaivannäön ahtaammalle piirille, niin siitä
- kenties koituu jotakin, mikä saattaa muodostua miellyttäväksi ja
- hyödylliseksi suuremmallekin. Kirjailijan ei pidä korkeimpaankaan
- ikäänsä ehtiessään luopua hänelle suodusta edusta olla
- vuorovaikutuksessa etäistenkin suopeiden henkilöiden kanssa, ja ellei
- jokaisen lienekään suotu määrättyyn ikään tultuaan uudelleen esiintyä
- odottamattomin, valtavan vaikuttavin tuottein, pitäisi kuitenkin juuri
- sinä aikana, jolloin tieto käy täydellisemmäksi, taju selvemmäksi,
- olla erittäin huvittava ja elvyttävä tehtävä käsitellä valmiita
- tuotteita jälleen aineksena ja muokata ne viimeiseen muotoon, joka
- jälleen kelpaa kehittämään aikaisemmin taiteilijan keralla ja avulla
- itseänsä kehittäneitä henkilöitä.»
-
-Tämä ystävällisesti ilmaistu toivomus herätti minussa heti halun sitä
-noudattaa. Jos näet varhaisempina vuosina kiihkoisasti käymme omaa
-tietämme ja harhautumista peläten kärsimättömästi torjumme toisten
-vaatielmat, niin myöhemmällä iällä meille sitävastoin on erittäin
-mieluista, jos jokin osanotto voi meitä innostaa ja leppoisasti
-taivuttaa johonkin uuteen toimintaan. Niinmuodoin minä heti ryhdyin
-alustavaan työhön: merkitsemään kahteentoista nidokseeni sisältyviä
-suurempia ja pienempiä kaunokirjallisia teoksia ja sijoittamaan
-niitä vuosijärjestykseen. Yritin palauttaa mieleeni niitä aikoja
-ja olosuhteita, joiden vallitessa olin ne tuottanut. Tehtävä kävi
-kuitenkin pian hankalammaksi, koska jo julkaistujen välisten aukkojen
-täyttämiseen tarvittiin laajoja huomautuksia ja selityksiä. Ensinnäkin
-näet puuttuvat kaikki alkuharjoitelmani, puuttuu moni aloitettu,
-valmistamaton teos; onpa monen valmiiksi saatetunkin ulkoinen hahmo
-kerrassaan hävinnyt, kun se on myöhemmin muovattu kokonaan uudelleen
-ja valettu toiseen muotoon. Sitäpaitsi oli asianani ajatella vielä
-sitäkin, kuinka olin askarrellut tieteissä ja toisissa taiteissa ja
-mitä minä sellaisilla vierailta näyttävillä aloilla olin osittain
-hiljaisuudessa harjoitellut, osittain julkisuudessa esittänyt sekä
-yksin että ystävien keralla.
-
-Kaiken tuon toivoin voivani vähitellen esitykseeni lisätä
-hyväntahtoisten kehoittajieni tyydytykseksi; mutta nämä puuhat ja
-katselmukset johtivat minut yhä kauemmaksi. Kun näet tahdoin noudattaa
-tuota erittäin hyvin harkittua vaatielmaa ja pyrin järjestänsä
-esittämään sisäisiä virikkeitä, ulkoisia vaikutuksia, teoreettisia
-ja käytännöllisiä kehitysvaiheitani, niin jouduin siirtymään
-yksityiselämäni ahtaasta kehästä avaraan maailmaan; sadat huomattavat
-henkilöt, jotka olivat lähempää tai kauempaa minuun vaikuttaneet,
-astuivat esiin, täytyipä vielä erikoisesti ottaa huomioon niitä
-yleisen poliittisen maailmanmenon suunnattomia käänteitä, jotka
-olivat mitä voimakkaimmin vaikuttaneet minuun, kuten kaikkiin
-aikalaisiini. Elämäkerran päätehtävänä näet lienee kuvailla ihminen
-oman aikansa oloissa ja osoittaa, missä määrin kokonaisuus häntä
-vastustelee, missä määrin taas suosii, miten hän sen nojalla muodostaa
-itsellensä kuvan maailmasta ja ihmisistä' ja miten hän taiteilijana,
-runoilijana, kirjailijana niitä jälleen ulospäin heijastelee. Tässä
-kuitenkin vaaditaan tuskin saavutettavissa olevaa, nimittäin sitä,
-että yksilön tulee tuntea itsensä ja vuosisatansa, itsensä, mikäli
-hän on kaikissa olosuhteissa säilynyt samana, vuosisatansa, mikäli
-se tempaa mukaansa halullisen ja haluttomankin häneen määräävästi ja
-muovaavasti vaikuttaen, siten, että voi väittää syntymän siirtymisen
-kymmentä vuotta aikaisemmaksi tai myöhemmäksi edellyttävän henkilön
-muodostumista ihan toiseksi, mitä tulee hänen omaan kehitykseensä ja
-ulospäin suuntautuvaan vaikutukseensa.
-
-Tätä tietä, tällaisista mietteistä ja kokeista, tällaisista
-muisteloista ja harkinnoista on käsillä oleva kuvaus sukeutunut, ja
-tältä syntynsä näkökannalta siitä voitaneen saada paras nautinto
-ja hyöty ja oikeamielisin arvosteleva käsitys. Siihen, mitä vielä
-muuten saattaisi olla sanottavaa, varsinkin puolittain runollisesta,
-puolittain historiallisesta käsittelytavasta, löytynee kertomuksen
-edetessä useaan kertaan tilaisuutta.
-
-
-
-
-ENSIMMÄINEN KIRJA.
-
-
-Elokuun 28 p:nä 1749, puolipäivän aikaa kellon kahtatoista lyödessä,
-minä synnyin maailmaan Frankfurtissa Mainin varrella. Tähtienteet
-olivat onnekkaat: aurinko oli Neitsyen merkissä ja korkeimmillaan
-sinä päivänä, Jupiter ja Venus silmäilivät sitä ystävällisesti,
-Merkuriuskaan ei ynseästi, Saturnus ja Mars pysyttelivät
-välinpitämättöminä, ja yksin kuu, joka oli vastikään täyttynyt,
-vaikutti vastakkaisvalollansa sitäkin voimakkaammin, kun oli samalla
-tullut sen planeettihetki.
-
-Nämä hyvät merkit, joita astrologit myöhemmin osasivat selittää
-minulle erittäin edullisesti, lienevät olleet syynä pelastumiseeni;
-kätilön taitamattomuuden vuoksi minä näet tulin maailmaan kuolleelta
-näyttävänä, ja ainoastaan monin puuhin ja ponnistuksin saatiin asiat
-sille kannalle, että minä näin päivän valkeuden. Tämä seikka, joka
-oli saanut omaiseni suureen hätään, koitui kuitenkin kaupunkilaisten!
-eduksi, koska isoisäni, kaupungintuomari Johann Wolfgang Textor,
-senvuoksi otti pitääkseen huolta siitä, että palkattiin lapsenpäästäjä
-ja järjestettiin tai uudistettiin kätilöiden opetus, mikä kaikki lienee
-ollut hyväksi monelle myöhemmin syntyneelle.
-
-Tahtoessaan palauttaa mieleensä, mitä varhaisimpana nuoruudenaikana
-on sattunut, joutuu useasti sekoittamaan sitä, mitä on toisilta
-kuullut, oman havainnollisen kokemuksensa hankintoihin. Ryhtymättä
-kumminkaan tässä lähempiin tutkisteluihin, jotka missään tapauksessa
-eivät voi johtaa mihinkään, mainitsen vain olevani tietoinen siitä,
-että me asuimme eräässä vanhassa talossa. Sen muodosti oikeastaan
-kaksi rakennusta, joiden välinen seinä oli puhkaistu. Tornimaiset
-rappuset johtivat hajanaisiin huoneisiin, ja kerrosten erikorkuisuutta
-tasoittivat portaat. Meille lapsille, minua nuoremmalle sisarelleni
-ja minulle, oli alempi, avara eteinen mieluisin olopaikka. Siinä oli
-oven pielessä iso puinen ristikkolaite, jonka kautta pääsi välittömästi
-kadun ja ulkoilman yhteyteen. Sellainen linnunhäkki oli useissakin
-taloissa: naisväki istui siinä ommellen ja kutoen, keittäjätär
-puhdisteli salaattia, naapurittaret juttelivat toisillensa, ja kadut
-saivat senvuoksi hyvänä vuodenaikana etelämaista leimaa. Ihmiset
-tunsivat itsensä vapaiksi, kun oli perehdytty julkisuuteen. Näiden
-komeroiden tietä tutustuivat lapsetkin naapureihin, ja minuun mieltyi
-kovin kolme vastapäätä asuvaa von Ochsensteinin veljestä, edesmenneen
-kaupunginvoudin pojat, jotka minua monin tavoin askarruttivat ja
-kiusoittelivat.
-
-Omaiseni kertoivat mielellään kaikenlaisista kujeista, joihin nuo
-muuten vakavat ja yksinäiset miehet minua yllyttivät. Mainitsen
-tässä ainoastaan yhden näistä kepposista. Kaupungissa oli vast'ikään
-pidetty ruukkumarkkinat, ja taloon oli hankittu lähiajoiksi sellaista
-tavaraa keittiötä varten, vieläpä meille lapsillekin pienoiskokoisia
-astioita leikkiaskarruksiimme. Eräänä kauniina ehtoopäivänä, kun talo
-lepäsi täydellisessä rauhassa, minä elämöin komerossa kulhoineni ja
-ruukkuinani, ja kun ei asiasta mitään erikoisempaa syntynyt, heitin
-yhden astian kadulle ja iloitsin sen hauskasta rikkoutumisesta.
-Ochsensteinit, jotka näkivät riemuni minun siinä hilpeästi käsiä
-paukuttaessani, huusivat: Lisää! Minä viskasin viipymättä ruukun ja
-kehoitushuudon alinomaa kajahdellessa vähitellen kaikki kulhoseni,
-pannuseni ja kannuseni katukivitykseen. Naapurini osoittivat
-edelleenkin suosiota, ja minä olin ylen iloinen voidessani heitä
-huvittaa. Varastoni oli auttamattomasti lopussa, ja he huusivat
-yhä: Lisää! Senvuoksi minä riensin päätä pahkaa keittiöön ja noudin
-savilautasia, joiden rikkoutuminen muodostui sitäkin hauskemmaksi
-näytelmäksi. Niin minä juoksin edestakaisin, toin lautasen toisensa
-jälkeen, mikäli ne ulotuin kulhohyllystä ottamaan, ja kun katselijani
-eivät olleet mitenkään tyydytettävissä, syöksin kaikki saatavissani
-olevat astiat samaan kadotukseen. Vasta jälkeenpäin ilmaantui joku
-estämään ja häätämään. Onnettomuus oli tapahtunut, ja melkoisen,
-rikotun astiamäärän edestä oli saatu ainakin hupainen juttu, josta
-varsinkin asian kujeelliset alkuunpanijat elämänsä loppuun asti
-iloitsivat.
-
-Isäni äidillä, jonka luona me oikeastaan asuimme, oli iso huone
-pihanpuolella, kohta eteisen vieressä, ja meillä oli tapana ulottaa
-leikkimme aina hänen tuolinsa luo, vieläpä hänen sairaana ollessaan
-aina hänen vuoteensa vaiheille. Minun muistissani hän ilmenee ikäänkuin
-henkiolentona, kauniina, hintelänä, aina valkoisiin ja puhtaisiin
-vaatteisiin puettuna naisena. Lempeänä, ystävällisenä, hyväntahtoisena
-hän on mielessäni säilynyt.
-
-Me olimme kuulleet nimitettävän katua, jonka varrella talomme
-sijaitsi, Hirvikaivannoksi, mutta kun emme nähneet kaivantoa enempää
-kuin hirviäkään, niin tahdoimme tietää, kuinka nimi oli selitettävä.
-Meille kerrottiin, että talomme seisoi paikalla, joka aikaisemmin
-oli ollut kaupungin ulkopuolella, ja että siinä, missä nyt oli katu,
-oli aikoinaan sijainnut kaivanto, jossa oli elätetty joukko hirviä.
-Eläimiä oli siinä säilytetty ja ruokittu, koska kaupungin senaatti
-vanhan perintätavan mukaan oli joka vuosi nauttinut julkisuudessa
-pidetyllä aterialla hirven, joka tätä juhlapäivää varten oli täältä
-kaivannosta aina saatavissa, silloinkin kun ruhtinaat ja ritarit
-ulkopuolella haittasivat ja häiritsivät kaupungin metsästysoikeuksia
-tai viholliset kerrassaan kaupungin saartoivat tai piirittivät. Tuo
-meitä kovin miellytti, ja me toivoelimme, että sellainen kesyn riistan
-metsästysalue olisi ollut vielä meidän päivinämme nähtävissä.
-
-Pihanpuolelta, varsinkin yläkerrasta, avautui erittäin miellyttävä
-näköala yli melkein silmänkantamattoman sarjan naapurien puutarhoja,
-jotka levisivät aina kaupunginmuureihin saakka. Valitettavasti oli
-kunnan yhteismaita talojen puutarhoiksi muutettaessa meidän talomme,
-samoinkuin eräät toisetkin lähellä kadunkulmausta sijaitsevat, joutunut
-kovin kavennetuksi, kun näet Hevostorin varrella sijaitsevat talot
-olivat anastaneet itselleen avarat takarakennukset ja suuret puutarhat,
-mutta meidät erotti melkoisen korkea pihamuurimme noista aivan lähellä
-sijaitsevista paratiiseista.
-
-Toisessa kerroksessa oli huone, jota nimitettiin puistohuoneeksi,
-koska siellä oli yritetty korvata puutarhan puutetta asettamalla
-ikkunan eteen joitakin kasveja. Se oli kasvuiälläni rakkain, ei
-tosin murheellinen, mutta sentään kaihoinen tyyssijani. Yli noiden
-puutarhojen, yli kaupunginmuurien ja vallien silmäillen näki kauniin,
-hedelmällisen tasangon, sen, joka leviää kohti Höchstiä.
-
-Siellä minä kesäaikana tavallisesti opin opittaviani, odottelin
-rajusäiden tyyntymistä ja katselin katselemistani mailleen menevää
-aurinkoa, jota kohti ikkunat suuntautuivat. Mutta kun samalla näin
-naapurien käyskentelevän puutarhoissaan ja hoitelevan kukkasiansa, kun
-näin lasten leikkivän ja seurueiden huvittelevan, kuulin keilapallojen
-vierivän ja keilojen kumoutuvan, niin tämä herätti minussa varhain
-yksinäisyyden ja siitä johtuvan kaipauksen tunnetta, joka minussa
-alunpitäen piilevän vakavuuteen ja aavistelevaisuuteen vastaten ilmaisi
-vaikutuksensa varsin pian ja myöhemmin sitäkin selvemmin.
-
-Talon vanha, moniloukkoinen, useissa kohdin synkkä rakenne oli omansa
-herättämään arkuutta ja pelkoa lasten mielissä. Onnettomuudeksi
-noudatettiin vielä sitä kasvatusperiaatetta, että lapset oli varhain
-opetettava olemaan pelkäämättä mitään aavistuttelevaa ja näkymätöntä
-ja totutettava sietämään kammottavaa. Meidän lasten piti senvuoksi
-nukkua yksin, ja jos se kävi meille mahdottomaksi ja me hiljaa
-hiivimme vuoteista etsiäksemme palvelusväen seuraa, niin asettui
-isä nurinkäännettyyn yönuttuun puettuna ja niinmuodoin meille
-riittävässä määrin tuntemattomana tiellemme ja säikytti meidät takaisin
-leposijoillemme. Jokainen käsittää, millaisia ikäviä vaikutuksia tuosta
-johtui. Kuinka voisikaan vapautua pelosta, kun joutuu kaksinkerroin
-peloittavan ahdistamaksi? Äitini, aina hilpeä ja iloinen ja toisille
-samaa suova, keksi paremman kasvatuksellisen keinon. Hän osasi
-saavuttaa tarkoituksensa lahjoituksilla. Oli persikkain aika, ja hän
-lupasi meille niitä joka aamu runsaat määrät, jos voitimme öisen
-pelkomme. Se onnistui, ja molemmat asiapuolet olivat tyytyväiset.
-
-Talon sisäpuolella kiinnitti katsettani eniten sarja Rooman näköaloja,
-joilla isä oli koristanut erään eteishuoneen. Niiden tekijät olivat
-Piranes’in taitavia edeltäjiä, jotka ymmärsivät hyvin arkkitehtuuria ja
-perspektiiviä ja joiden piirrin on tehnyt varsin selvää ja arvokasta
-jälkeä. Täällä minä näin joka päivä Piazza del popolon, Kolosseumin,
-Pietarintorin, Pietarinkirkon ulkoa ja sisältä, San Angelo-linnan
-ja paljon muuta. Nuo muodot painuivat syvälle mieleeni, ja muuten
-sangen harvapuheinen isäni suvaitsi toisinaan ryhtyä niitä lähemmin
-kuvailemaan. Hän oli aivan erikoisesti mieltynyt italiankieleen ja
-kaikkeen sitä maata koskevaan. Toisinaan hän näytti meille pientä
-marmori- ja luonnonesinekokoelmaa, jonka oli tuonut sieltä mukanansa,
-ja kulutti suuren osan aikaansa italiankieliseen matkakertomukseen,
-jota hän kirjoitti puhtaaksi ja järjesteli omakätisesti, vihkoittain,
-hitaasti ja täsmällisesti. Eräs vanha, hilpeä italialainen
-kielimestari, Giovinazzi nimeltään, avusti häntä siinä työssä.
-Sitäpaitsi ukko lauloi mukiinmenevästi, ja äitini täytyi suostua joka
-päivä säestämään klaveerilla häntä ja itseänsä. Niinpä olikin minulle
-pian tuttu _Solitario bosco ombroso_, jonka osasin ulkoa, ennenkuin
-sitä ymmärsin.
-
-Isäni oli yleensäkin luonnostaan opettavainen ja tahtoi virkatointen
-levätessä mielellään neuvoa toisille, mitä itse tiesi ja osasi. Niinpä
-hän oli avioliiton ensimmäisinä vuosina kehoittanut äitiäni ahkerasti
-kirjoittelemaan samoinkuin soittamaan ja laulamaankin; sitäpaitsi
-äiti havaitsi välttämättömäksi hankkia itselleen jonkinlaisia
-tietoja italiankielestä ja jossakin määrin välttävää valmiutta sen
-käyttelemisessä.
-
-Vapaahetkinämme me yleensä pysyttelimme isoäidin vaiheilla; hänen
-avarassa asuinhuoneessaan meillä oli kyllin tilaa leikkiäksemme. Hän
-osasi meitä askarruttaa kaikenlaisilla pikku toimilla ja virkistää
-kaikenlaisilla makupaloilla. Mutta eräänä jouluaattoiltana hän kruunasi
-kaikki hyvättyönsä esittämällä meille nukketeatterin ja luoden siten
-vanhaan taloon uuden maailman.
-
-Tämä odottamaton näytelmä veti nuoria mieliä valtavasti puoleensa;
-varsinkin poikaan se teki erinomaisen voimakkaan vaikutuksen, joka
-tuntui syvällisenä vielä kauan jälkeenpäinkin.
-
-Tämä mykän henkilökunnan varassa toimiva pienoisnäyttämö, jota aluksi
-oli vain näytetty, mutta joka myöhemmin meille luovutettiin itsenäistä
-harjoitusta ja draamallista havainnollistamista varten, oli meille
-varmaan sitäkin kallisarvoisempi, koska se oli hyvän isoäitimme
-viimeinen lahja. Pian senjälkeen vei hänet yltyvä sairaus ensin
-näkyvistämme, ja sitten riisti kuolema hänet meiltä ikiajoiksi. Hänen
-poismenonsa oli perheelle sitä merkittävämpi, kun siitä aiheutui
-perinpohjainen olojen muutos.
-
-Isoäidin vielä eläessä isäni oli varonut vähintäkään talossa
-muuttamasta tai uudistamasta, mutta hyvin tiedettiin, että hän
-suunnitteli rakennuksen perinpohjaista korjaamista, johon nyt heti
-ryhdyttiinkin. Frankfurtissa, kuten useissakin vanhoissa kaupungeissa,
-oli puutaloja rakennettaessa rohjettu tilan voittamiseksi sommitella
-ensimmäistä seuraavatkin kerrokset ulkoneviksi, joten varsinkin kapeat
-kadut saivat jonkinlaisen synkeän ja peloittavan leiman. Vihdoin
-julkaistiin asetus, jonka mukaan uutta taloa perustuksista alkaen
-rakennettaessa ainoastaan ensimmäinen kerros sai ulottua pohjaa
-kauemmaksi, muut kerrokset sitävastoin piti rakentaa luotisuoraan.
-Paljoakaan huolimatta ulkonaisesta rakennustaiteellisesta näöstä,
-pitäen vain silmällä hyvää ja mukavaa sisäistä järjestystä, isäni,
-joka ei halunnut menettää toisen kerroksen ulkoneman suomaa tilaa,
-käytti samoinkuin useat ennen häntä sitä veruketta, että tukesi talon
-yläosan, otti alhaalta pois osan kerrallaan ja ikäänkuin väliin pistäen
-sen uudisti, joten koko uusi rakennus yhä saattoi käydä korjatusta,
-vaikka vanhasta lopulta oikeastaan ei jäänyt mitään jäljelle. Kun
-siis purkaminen ja jälleenrakentaminen tapahtui vähitellen, oli
-isäni päättänyt olla talosta väistymättä voidakseen sitä paremmin
-pitää silmällä ja ohjata töitä; rakentamisen teknilliseen puoleen
-hän näet oli varsin hyvin perehtynyt; sitäpaitsi hän tahtoi pitää
-perheenkin luonansa. Tämä uusi vaihe oli lapsille erittäin yllättävä
-ja omituinen. Kun huoneet, joissa heitä usein oli pidetty varsin
-ahtaalla ja rasitettu vähässä määrin ilahduttavalla oppimisella ja
-työskentelyllä, kun käytävät, joissa he olivat leikkineet, seinät,
-joiden puhtaudesta ja säilymisestä muuten oli pidetty erinomaista
-huolta, kun kaikki tuo nyt näkyi sortuvan muuraajan hakun ja rakentajan
-kirveen tieltä, vieläpä alhaalta ylöspäin edeten, ja sillävälin
-oli elettävä kannatinparrujen varassa ikäänkuin ilmassa leijuen,
-jopa samalla yhä vieläkin noudatettava kehoitusta jonkin annetun
-opittavan, jonkin määrätyn työn suorittamiseen, niin tuo kaikki
-aiheutti nuorissa mielissä hämmennystä, joka ei kovinkaan helposti
-ollut jälleen hälvennettävissä. Lapset kärsivät tästä hankaluudesta
-sittenkin vähemmän, koska heille nyt myönnettiin hieman entistä enemmän
-liikkumisalaa ja monta tilaisuutta keinua hirsien ja kiikkua lautojen
-varassa.
-
-Isä toteutti aluksi itsepintaisesti suunnitelmaansa; mutta kun vihdoin
-kattokin osittain revittiin ja sade löysi tiensä aina vuoteisiimme
-saakka huolimatta siitä, että riisuttuja seinäverhoja oli pingoitettu
-suojaverhoksi, niin hän, joskin vastahakoisesti, päätti suostua
-hyväntahtoisten ystävien aikaisempaan tarjoukseen, jättää lapset
-joksikin aikaa heidän huostaansa ja antaa heidän käydä julkista koulua.
-
-Tästä siirtymisestä aiheutui paljon epämieluista. Kun näet lapset,
-joita tähän saakka oli kotona pidetty omassa piirissään, puhtaina,
-nuhteettomina, joskin ankaran valvonnan alaisina, nyt syöstiin nuorten
-olentojen sivistymättömään laumaan, niin he joutuivat odottamattansa
-kärsimään kaikkea halpamaisuutta, pahuutta, jopa kataluuttakin, koska
-olivat ihan neuvottomat ja kykenemättömät itseänsä varjelemaan.
-
-Näinä aikoina minä oikeastaan vasta aloin tutustua kotikaupunkiini,
-vähitellen yhä vapaammin ja esteettömämmin, osaksi yksinäni, osaksi
-hilpeiden leikkikumppanien keralla sen piirissä samoillen. Voidakseni
-jossakin määrin ilmaista sen vaikutuksen, jonka tämä vakava ja
-kunnianarvoisa ympäristö minuun teki, minun täytyy tässä ennakolta
-esittää kuvaus synnyinseudustani sellaisena kuin sen näin eri osinensa
-vähitellen kehittyvän eteeni. Kaikkein mieluimmin minä käyskelin
-suurella Mainin-sillalla. Sen pituus, kestävyys ja uljas muoto tekivät
-sen huomattavaksi rakenteeksi; se onkin melkein ainoa varhaisemmilta
-ajoilta polveutuva muistomerkki siitä huolenpidosta, jonka maallinen
-esivalta on kansalaistensa velkaa. Kauniin virran ylä- ja alajuoksu
-vetivät katsettani puoleensa, ja kun sillanristin kultainen kukko
-auringonpaisteessa kimalteli, herätti se minussa aina ilahduttavan
-tunnon. Tavallisesti johti matka sitten Sachsenhausenin kautta, ja
-virran poikki palattiin varsin mukavasti muutaman kreutserin maksusta.
-Niin oltiin jälleen tällä rannalla, hiivittiin viinitorille ja
-ihailtiin tavaroitten purkamiseen käytettyjen nostokurkien mekanismia;
-mutta erikoisesti meitä huvittivat saapuvat markkina-alukset, joista
-nähtiin astuvan maihin monenlaisia ja toisinaan varsin eriskummaisia
-olentoja. Jos sitten lähdettiin kaupunkiin, niin tervehdittiin
-välttämättä kunnioittavasti Saalhofia, joka ainakin oli siinä
-paikassa, missä keisari Kaarle Suuren ja hänen jälkeläistensä
-linna kuuluu sijainneen. Hävittiin vanhan teollisuuskaupungin
-sokkeloihin ja varsinkin markkinapäivinä mielellään siihen vilisevään
-ihmisjoukkoon, joka kerääntyi Bartolomeuksen kirkon ympärille. Tänne
-olivat varhaisimmista ajoista alkaen kokoontuneet myyskentelijät
-ja rihkamakauppiaat taajaksi joukoksi, ja tämän alueenvaltauksen
-vuoksi ei uudempina aikoina voinut avara ja iloinen laitos helposti
-löytää sijaansa. Niinsanotun Pfarreisenin myymälät olivat meille
-lapsille erittäin merkittävät, ja me kannoimme sinne monta kolikkoa
-hankkiaksemme •itsellemme värillisiä arkkeja, joihin oli painettu
-kultaisia eläinten kuvia. Ei kumminkaan tehnyt usein mieli tunkeilla
-ahtaan, tungokseen asti täynnä olevan ja likaisen torin poikki.
-Muistanpa myös, että aina kauhistuen pakenin torin laidassa olevien
-kapeiden ja iljettävien lihapöytien luota. Römerberg oli sitä
-mieluisampi kävelypaikka. Uuteen kaupunkiin uutta tietä pitkin johtava
-matka oli aina ilahduttava ja hupainen; meitä harmitti vain se, ettei
-Pyhän Neitsyen kirkon ohitse kulkien päässyt Zeiliin, vaan täytyi
-aina tehdä pitkä kierros Hasengassen ja Katarinanportin kautta. Mutta
-kaikkein eniten vetivät lapsen huomiota puoleensa kaupungin sisältämät
-monet pienet kaupungit, linnoitukset linnoituksessa, nimittäin
-muurien ympäröimät luostarialueet ja varhaisemmilta vuosisadoilta
-jäljelle jääneet enemmän tai vähemmän linnamaiset rakennukset, kuten
-Nürnberger Hof, Kompostell, Braunfels, von Stallburgien heimotalo
-ja useat myöhempinä aikoina asumuksiksi ja työpajoiksi järjestetyt
-linnoitukset. Mitään rakennustaiteellisessa katsannossa kohottavaa
-ei Frankfurtissa ollut silloin nähtävissä: kaikki viittasi ammoin
-olleeseen, kaupungissa ja ympäristöllä vallinneeseen erittäin
-rauhattomaan aikaan. Portit ja tornit, jotka merkitsivät vanhan
-kaupungin rajoja, sitten jälleen portteja, torneja, muureja,
-siltoja, valleja ja vallihautoja, jotka ympäröivät uutta kaupunkia,
-— kaikki tuo ilmaisi vielä liiankin selvästi, että nämä laitokset
-olivat johtuneet välttämättömyydestä hankkia rauhattomina aikoina
-yhteiskunnalle turvaa, että torit ja kadut, uudetkin, leveämmät ja
-kaunismuotoisemmat, saavat kiittää alkuperästänsä ainoastaan sattumaa
-ja mielivaltaa eikä mitään järjestelevää henkeä. Poikaseen juurtui
-eräänlainen vanhanaikaiseen kohdistuva kiintymys, jota ravitsivat
-ja edistivät varsinkin vanhat aikakirjat ja puupiirrokset, esim.
-Grav’in tekemä, Frankfurtin piiritystä esittävä. Samalla ilmeni
-vielä toinenkin halu: päästä käsittämään pelkästään inhimillisiä
-olotiloja moninaisuudessaan ja luonnollisuudessaan, ilman enempiä
-mielenkiinnon tai kauneuden vaatielmia. Niinpä olikin eräs mieluisimpia
-kävelyretkiämme, jonka yritimme päästä tekemään pari kertaa vuodessa,
-kulku pitkin käytävää kaupunginmuurin sisäpuolella. Puutarhat, pihat,
-takarakennukset ulottuvat aina linnantorniin asti; pääsee luomaan
-silmäyksen monien tuhansien ihmisten kotoisiin, pieniin, suljettuihin,
-salattuihin olotiloihin. Rikkaan miehen upeasta kukkatarhasta hyötyänsä
-silmälläpitävän porvarin hedelmätarhoihin, niistä tehtaisiin,
-valkaisupaikkoihin ja muihin sellaisiin laitoksiin, jopa kirkkomaahan
-saakka — kaupungin piirin sisäpuolella näet sijaitsi kokonainen
-pieni maailma — kuljettiin mitä vaihtelevimman, ihmeellisimmän, joka
-askelella muuttuvan näkymän ohi, josta lapsellinen uteliaisuutemme
-löysi loppumatonta ilon aihetta. Ja totisesti se tunnettu ontuva
-paholainen, joka yöllä kuljetti mukanaan ystäväänsä nostellen Madridin
-kattoja sijoiltansa, tuskin suoritti enempää kuin mitä meille täällä,
-taivasalla, kirkkaassa päivänpaisteessa tarjottiin. Avaimet, joita
-tällä retkellä oli käytettävä päästäkseen monenlaisista torneista,
-portaista ja ovista kulkemaan, olivat varusherrojen hallussa, ja me
-muistimme imarrella heidän alaisiansa virkamiehiä mitä parhaimmin.
-
-Merkittävämmäksi ja toisella tavoin hedelmälliseksi muodostui meille
-raatihuone, jolla oli nimenä Römer. Sen alempiin holvimaisiin käytäviin
-me varsin mielellämme katosimme. Me hankimme itsellemme pääsyn suureen,
-perin koruttomaan neuvoston istuntohuoneeseen. Seiniä tosin peitti
-matalanlainen laudoitus, mutta muuten ne, samoinkuin kattoholvikin,
-olivat valkoiset, eikä missään näkynyt jälkeäkään maalauksista tai
-veistoteoksista. Keskiseinän yläosasta vain voitiin lukea lyhyt
-lauselma:
-
-    Ei puhu yksi mies kuin puolen miehen suulla:
-    oikeus ja kohtuus on kumpaistakin kuulla.
-
-Mitä vanhanaikaisimman tavan mukaan oli tämän neuvoskunnan jäseniä
-varten sijoitettu pitkin laudoitusta penkkejä, jotka olivat
-askelman verran permantoa ylempänä. Siinä me helposti käsitimme,
-miksi senaattimme arvojärjestys on jaettu penkkien mukaan. Ovesta
-käsin vasemmalle, aina vastakkaiseen nurkkaan saakka, istuivat
-neuvosmiehet, nurkassa itse kaupungintuomari, ainoa, jolla oli pieni
-pöytä edessään; hänen vasemmalla puolellansa aina ikkunain puolelle
-saakka istuivat nykyisin toisen penkin herrat; ikkunoiden luona oli
-kolmas, käsityöläisten hallussa oleva penkki; keskellä salia oli
-pöytäkirjanpitäjän pöytä.
-
-Kun kerran olimme raatihuoneessa, niin sekaannuimme myös pormestarin
-vastaanottohuoneen edessä tungeksivaan ihmisjoukkoon. Mutta suurempaa
-viehätystä tarjosi kaikki se, mikä viittasi keisarin vaaliin ja
-kruunaukseen. Me osasimme sukeltautua ovenvartijain suosioon päästen
-siten astelemaan uusia, iloisia, freskomaalauksin kaunistettuja, muuten
-ristikon sulkemia keisarinportaita. Purppuranpunaisin seinäverhoin
-ja omituisin kiekuraisin kultalistoin koristettu vaalihuone herätti
-meissä harrasta kunnioitusta. Ovenpeilejä, joissa pienet pojat tai
-haltiat, keisarillisessa juhlapuvussa ja valtamerkein kuormitettuina,
-esiintyivät ylen eriskummaisina kuvioina, me katselimme kovin
-tarkkaavasti ja toivoimme kaiketi mekin vielä kerran saavamme omin
-silmin nähdä kruunauksen. Suuresta keisarisalista meidät saatiin vain
-erittäin suurella vaivalla ulos, jos meidän oli kerran onnistunut
-sisään pujahtaa, ja me pidimme todellisimpana ystävänämme sitä
-henkilöä, joka seinään maalattujen kaikkien keisarien kuvien edessä
-suvaitsi kertoa jotakin heidän teoistansa.
-
-Kaarle Suuresta me kuulimme paljon tarumaista, mutta
-historiallismielenkiintoiset asiat alkoivat meille vasta Habsburgin
-Rudolfista, joka oli miehekkyydellänsä lopettanut suuren sekasorron.
-Kaarle neljäs veti hänkin huomiotamme puoleensa.: Me olimme jo kuulleet
-kultaisesta bullasta ja ankarasta rikosoikeudellisesta säädöksestä
-samoinkuin siitäkin, ettei hän antanut kostaa frankfurtilaisille sitä
-uskollisuutta, jota he olivat osoittaneet Günther von Schwarzburgille,
-hänen jalolle vastakkaiskeisarillensa. Maksimiliania me kuulimme
-ylistettävän ihmisten ja porvarien ystäväksi ja ennustettavan, että
-hän tulisi olemaan viimeinen saksalaissukuinen keisari, mikä myöhemmin
-pahaksi onneksi onkin toteutunut, koska hänen kuolemansa jälkeen vaali
-häilyi ainoastaan Espanjan kuninkaan Kaarle viidennen ja Ranskan
-kuninkaan Frans ensimmäisen välillä. Huolestuneena lisäsi puhuja, että
-nykyjään jälleen oli liikkeellä sellainen ennustus tai pikemmin enne:
-oli näet ilmeistä, että oli enää jäljellä sija yhden ainoan keisarin
-kuvalle — seikka, joka sai isänmaalliset kovin huolestumaan, vaikka se
-näyttikin satunnaiselta.
-
-Kerran kiertelemään lähdettyämme me kävimme välttämättä myös
-tuomiokirkossa ja siellä lepäävän, ystävien ja vihollisten
-arvossapitämän kelpo Güntherin haudalla. Se merkillinen kivi, joka
-on aikaisemmin ollut haudan katteena, on pystytetty kirkon kuoriin.
-Sen vieressä oleva konklaaviin johtava ovi pysyi kauan meiltä
-suljettuna, kunnes vihdoin osasimme ylempien viranomaisten avulla
-hankkia itsellemme pääsyn tähän merkittävään suojaan. Paremmin
-olisimme kuitenkin menetelleet, jos olisimme, kuten aikaisemmin.
-tyytyneet mielikuvituksemme luomaan kuvaan. Me näet havaitsimme, ettei
-tämä Saksan historiassa varsin merkillinen huone, mihin mahtavimmat
-ruhtinaat olivat tavanneet kokoontua suorittamaan erinomaisen tärkeätä
-toimitusta, suinkaan ollut arvokkaasti koristettu, vaan että sitä vielä
-rumensivat parrut, kanget, telineet ja muut sellaiset rojut, jotka
-oli tahdottu siirtää syrjään. Sitä enemmän virisi mielikuvituksemme
-ja juhlistui mielemme, kun pian senjälkeen saimme luvan olla läsnä
-raatihuoneella kultaista bullaa näytettäessä eräille ylhäisille
-vieraille.
-
-Varsin halukkaasti poika sitten kuunteli, mitä omaiset sekä vanhemmat
-sukulaiset ja tuttavat mielellään kertoivat ja toistelivat: nopeasti
-toisiaan seuranneiden viime kruunausten tarinoita. Ei näet ollut
-yhtäkään joltiseenkin ikään ehtinyttä frankfurtilaista, joka ei
-olisi pitänyt näitä tapahtumia ja niihin liittyviä seikkoja elämänsä
-tärkeimpinä. Miten upea olikin ollut Kaarle seitsemännen kruunaus,
-jonka aikana erittäinkin Ranskan lähettiläs oli järjestänyt uhkeita,
-kalliita ja aistikkaita juhlia, olivat kelpo keisarin myöhemmät
-kohtalot kuitenkin sitä surullisemmat, kun hän näet ei voinut puolustaa
-hallituskaupunkiansa Müncheniä ja oli tavallaan pakotettu anelemaan
-vieraanvaraisuutta valtakunnankaupunkinsa asukkailta.
-
-Jos Frans ensimmäisen kruunaus ei ollutkaan niin huomiotaherättävän
-upea, juhlisti sitä kuitenkin läsnäolollansa keisarinna Maria
-Teresia, jonka kauneus näyttää tehneen yhtä valtavan vaikutuksen
-miehiin kuin Kaarle seitsemännen vakava, arvokas ryhti ja siniset
-silmät naisiin. Jokatapauksessa molemmat sukupuolet kilvoittelivat
-keskenänsä yrittäessään antaa kuuntelevalle pojalle mitä edullisinta
-käsitystä molemmista mainituista henkilöistä. Kaikki nämä kuvaukset ja
-kertomukset suoritettiin hilpein ja tyynin mielin, sillä Aachenin rauha
-oli toistaiseksi lopettanut kaikki vihollisuudet, ja yhtä mieluisasti
-kuin noista juhlallisuuksista puhuttiin tapahtuneista sotaretkistäkin,
-Dettingenin taistelusta ja muista kuluneiden vuosien merkittävimmistä
-tapauksista; ja kaikki huomattava ja vaarallinen näytti, kuten solmitun
-rauhan jälkeen yleensäkin, tapahtuneen vain sen vuoksi, että onnelliset
-ja huolettomat ihmiset voisivat siitä jutella.
-
-Oli tuskin ehditty elellä puoli vuotta sellaisessa patrioottisen
-rajoittuneisuuden tilassa, kun jo taas tulivat messut, jotka aina
-aiheuttivat kaikkien lasten mielissä uskomatonta kuohuntaa. Lukuisista
-pystytetyistä myymälöistä kaupungin sisäpuolelle lyhyessä ajassa
-syntyvä uusi kaupunki, liike ja kuhina, tavaroiden purkaminen ja
-selvitteleminen herättivät itsetietoisuuden ensimmäisistä tuokioista
-alkaen voittamatonta toimeliasta uteliaisuutta ja rajatonta lapselle
-soveltuvan omaisuuden himoa, jota poika vuosien lisääntyessä koki
-tyydyttää milloin toisella, milloin toisella tavalla, mikäli hänen
-vähät varansa sallivat. Mutta samalla muodostui käsitys siitä, mitä
-kaikkea maailma tuottaa, mitä se tarvitsee ja mitä sen eri osien
-asukkaat toisiltansa vaihtavat.
-
-Näitä suuria, keväisin ja syksyisin sattuvia kausia edeltivät omituiset
-juhlallisuudet, jotka näyttivät sitä arvokkaammilta, kun ne johtivat
-eloisasti mieleen entisiä aikoja ja niistä meille asti periytyneitä
-asioita. Saattopäivänä oli kaikki kansa liikkeellä, kiiruhti tungeksien
-kaduille, sillalle, aina Sachsenhausenin tuolle puolen; kaikki ikkunat
-olivat täynnä katselijoita, vaikka ei koko päivänä mitään erikoista
-tapahtunut; väkijoukko näytti olevan siinä vain tungeksiakseen ja
-katselijat toisiansa tarkastellakseen, sillä se, mistä oikeastaan oli
-kysymys, tapahtui vasta yön pimetessä ja oli pikemmin uskottava kuin
-silmin nähtävä asia.
-
-Noina vanhempina rauhattomina aikoina, jolloin kukin teki mielin
-määrin vääryyttä tai edisti oikeutta, miten halusi, maantierosvot,
-jalosyntyiset ja muut, mielivaltaisesti kiusasivat ja ahdistivat
-messuille matkustavia kauppiaita, joten ruhtinaat ja muut mahtavat
-säädyt antoivat aseistetun joukon saattaa omia miehiänsä Frankfurtiin
-saakka. Mutta valtakunnankaupungin asukkaat eivät tahtoneet sallia
-mitenkään loukattavan itseänsä ja aluettansa, joten he lähtivät
-tulijoita vastaan, ja siinä syntyi monesti riitaisuuksia, kun oli
-ratkaistava, kuinka lähelle nuo saattelijat saivat edetä tai voivatko
-he tulla itse kaupunkiinkin. Koska nyt näin tapahtui sekä kauppa- ja
-messutoimissa että myös korkeitten henkilöiden saapuessa niin hyvin
-sodan kuin rauhankin aikana, mutta ennen kaikkea vaalipäivinä, ja koska
-usein sattui väkivaltaisuuksiakin, mikäli jokin saattojoukko, jota
-ei kaupungissa haluttu suvaita, pyrki herransa mukana tunkeutumaan
-luo, niin oli myöhemmin asiasta monet kerrat neuvoteltu, oli solmittu
-useita sopimuksia, tosin molemmin puolin ehtoja asettaen, ja toivottiin
-yhä voitavan vihdoinkin saattaa päätökseen jo vuosisatoja kestänyt
-riita, kun koko järjestys, jonka vuoksi oli niin kauan ja useasti ylen
-kiivaastikin kiistelty, voitiin katsoa melkein hyödyttömäksi, joka
-tapauksessa liialliseksi.
-
-Porvarillinen ratsuväki useina eri osastoina, päälliköt etunenässä,
-ratsasti noina päivinä ulos eri porteista, tapasi määrätyissä paikoissa
-joitakin saattoon oikeutettujen valtakunnan säätyjen ratsumiehiä tai
-husaareita, jotka päällikköineen saivat osakseen hyvän vastaanoton ja
-kestityksen; viivyttiin iltapuoleen saakka ja ratsastettiin sitten,
-odottavan ihmisjoukon tuskin mitään nähdessä, kaupunkiin, ja näkipä
-silloin monen porvarillisen ratsastajan olevan mahdotonta hallita
-ratsuansa enempää kuin itseänsäkään ratsun selässä. Huomattavimmat
-saattueet tulivat Siltaportille, ja senvuoksi tulvi sinne eniten
-katselijoita. Ihan viimeiseksi ja yön jo pimetessä saapuivat samalla
-tavalla saatellut Nürnbergin postivaunut, ja siinä väitettiin vanhan
-perintätavan mukaan aina istuvan vanhan naishenkilön. Niinpä olikin
-katupojilla tapana vaunujen näkyviin vieriessä alkaa kimakasti
-kiljua, vaikka vaunuissa istuvia matkustajia ei enää suinkaan käynyt
-erottaminen. Suunnaton ja tosiaankin aisteja hämmentävä oli se
-tungeksiva joukko, joka tänä hetkenä syöksyi portista vaunujen jälkeen,
-ja siitä johtui, että katselijat pyrkivät mieluimmin sijoittumaan
-lähimpiin taloihin.
-
-Toinen, vieläkin eriskummallisempi juhlallisuus, joka keskellä päivää
-kiihdytti yleisön mieltä, oli pillipiipari-oikeus. Siihen kuuluvat
-menot muistuttivat niitä alkuaikoja, jolloin melkoiset kauppakaupungit
-yrittivät saada lievenemään, ellei kerrassaan häviämään tulleja,
-jotka lisääntyivät yhtä rintaa kaupan ja teollisuuden kanssa.
-Keisari, joka niitä tarvitsi, myönsi sellaista vapautusta, mikäli se
-hänestä riippui, mutta tavallisesti vain vuoden ajaksi, joten se oli
-vuosittain uudistettava. Se toimitettiin käyttämällä vertauskuvallisia
-lahjoja, jotka ennen Perttulin-messua tarjottiin keisarilliselle
-kaupungintuomarille, joka toisinaan saattoi olla myöskin ylin
-tullinkaitsija, ja tapahtui tämä säädyllisyyden vuoksi silloin, kun hän
-neuvosmiehineen istui oikeutta. Kun kaupungintuomaria myöhemmin ei enää
-nimittänyt keisari, vaan kaupunki itse hänet valitsi, hän kuitenkin
-säilytti nämä etuoikeudet, ja niin hyvin kaupunkien tullivapaudet
-kuin ne juhlalliset menot, joiden nojalla Wormsin, Nürnbergin ja
-Alt-Bambergin edusmiehet tunnustivat tämän ikivanhan etuutensa, olivat
-säilyneet meidän aikoihimme asti. Maarianpäivän edelliseksi päiväksi
-oli ilmoitettu julkinen oikeuden istunto. Suuressa keisarisalissa,
-suljetussa piirissä, istuivat korokkeella neuvosmiehet ja askelmaa
-korkeammalla kaupungintuomari heidän keskellänsä; asianosaisten
-valtuuttamat asianvalvojat alempana oikealla. Aktuaari alkaa ääneen
-lukea täksi päiväksi säästettyjä tärkeitä tuomioita; asianvalvojat
-pyytävät jäljennöksiä, ilmoittavat valittavansa päätöstä vastaan tai
-tekevät mitä muuta tarpeelliseksi havaitsevat.
-
-Yht’äkkiä ilmoittaa omituinen soitanto ikäänkuin menneiden
-vuosisatojen saapumista. Tulee kolme pillipiiparia, joista yhdellä on
-puhallettavanaan vanha skalmeija, toisella basso, kolmannella pommeri
-tai oboe. Heillä on yllänsä siniset, kultapäärmeiset viitat, nuotit
-hihoihin kiinnitettyinä ja päähineet päässä. Niin he olivat lähteneet
-majatalostansa täsmälleen kello kymmenen aikaan, lähettiläät ja heidän
-saattueensa jäljessään, kotoisten ja vieraiden kummastelemina, ja niin
-he astuvat saliin. Oikeustoimet keskeytetään, pillimiehet ja saattajat
-pysähtyvät aitauksen eteen, lähettiläs astuu sisään ja asettuu
-tuomaria vastapäätä. Vertauskuvalliset lahjat, jotka vaadittiin mitä
-tarkimmin vanhan perintätavan mukaiset, olivat tavallisesti sellaisia
-tavaroita, joilla lahjaatuova kaupunki etupäässä kävi kauppaansa.
-Pippuri kelpasi edustamaan kaikkia tavaroita, ja niinpä toi lähettiläs
-nytkin kauniisti sorvatun, pippurilla täytetyn puumaljan. Sen päällä
-lepäsi ihmeellisesti viilletty, silkkivuorilla ja tupsuilla varustettu
-käsinepari, myönnetyn ja hyväksytyn etuuden merkki, jota kaiketi itse
-keisarikin joissakin tapauksissa käytteli. Vieressä nähtiin pieni
-valkoinen sauva, joka ei muinoin saanut milloinkaan puuttua laki- ja
-oikeustilaisuuksista. Lisäksi oli asetettu joitakin pieniä hopearahoja,
-ja Wormsin kaupunki toi vanhan huopahatun, jonka aina jälleen lunasti,
-joten se oli ollut monet vuodet näiden menojen todistajana.
-
-Pidettyään puheensa, annettuaan lahjansa ja saatuaan tuomarilta
-jatkuvain etuuksien vakuutuksen lähettiläs poistui suljetulta alueelta,
-pillimiehet puhalsivat, saattue lähti, kuten oli tullut, ja oikeus
-jatkoi asiainsa käsittelyä, kunnes tuotiin sisään toinen ja vihdoin
-kolmas lähettiläs; he näet saapuivat väliajoin, osaksi suodakseen
-yleisölle kauemmin kestävää huvia, osaksi myös siitä syystä, että
-esiintyjät olivat aina samoja vanhoja taitureita, jotka Nürnberg
-oli ottanut itseänsä ja naapurikaupunkejaan varten palkatakseen ja
-toimittaakseen joka vuosi aikanansa asianomaiseen paikkaan.
-
-Meissä lapsissa tämä juhla herätti erikoista mielenkiintoa, koska
-meitä melkoisesti imarteli nähdä isoisämme niin kunniakkaalla
-sijalla ja koska me tavallisesti vielä samana päivänä kävimme aivan
-vaatimattomasti häntä tervehtimässä saadaksemme maljan ja pienen
-sauvan, käsineparin tai vanhan hopeakolikon, kun isoäiti oli ehtinyt
-kaataa pippurin maustesäiliöönsä. Kuullessaan selitettävän näitä
-vertauskuvallisia, menneisyyttä tavallaan eloonloihtivia menoja joutui
-välttämättä menneiden vuosisatojen olopiiriin johtuen kyselemään
-esivanhempien tapoja ja mielipiteitä, joita jälleen ilmaantuneet
-pillimiehet ja lähettiläät, vieläpä käsinkosketeltavat ja haltuumme
-joutuneet lahjatkin ihmeellisellä tavalla havainnollistivat.
-
-Näitä kunnianarvoisia juhlallisuuksia seurasi kauniina vuodenaikana
-moni meille lapsille nautintorikas juhla kaupungin ulkopuolella
-luonnon helmassa. Mainin oikealla rannalla, suunnilleen puolen
-tunnin matkan päässä portista virtaa alaspäin, kumpuaa sievästi
-kehätty ja ikivanhojen lehmusten ympäröimä rikkilähde. Vähän matkaa
-siitä sijaitsee Hyväin ihmisten hovi, tämän lähteen vuoksi aikoinaan
-rakennettu sairaskoti. Läheisille yhteislaitumille kerättiin määrättynä
-vuoden päivänä naapuriston nautakarjat, ja paimenet tyttöinensä
-viettivät maalaisjuhlan, laulaen ja karkeloiden, monenlaisen ilon
-ja vallattomuuden ohella. Kaupungin toisella laidalla sijaitsi
-samanlainen, vieläkin avarampi kunnanalue, sekin lähdekaivon ja
-vielä uhkeampien lehmusten koristama. Sinne ajettiin helluntaina
-lammaskatraat, ja samaan aikaan laskettiin kalvenneet orpolapsiraukat
-muuriensa ulkopuolelle; on näet vasta myöhemmin johduttu ajattelemaan,
-että sellaiset turvattomat olennot, joiden on kerran oleva pakko
-koettaa päästä omin neuvoin maailmassa eteenpäin, tulee saattaa
-varhain maailman yhteyteen, sen sijaan, että heitä surullisella
-tavalla vaalitaan; että mieluummin pitäisi heitä alunpitäen totuttaa
-palvelemaan ja sietämään ja että on täysi syy voimistuttaa heitä
-lapsuudesta saakka sekä ruumiillisesti että siveellisesti. Imettäjät
-ja hoitajat, jotka mielellään hankkivat itselleen tilaisuutta
-kävelyretkeen, kantoivat ja taluttivat meitä sellaisiin tilaisuuksiin,
-joten nämä maalaisjuhlat kaiketi kuuluvat ensimmäisiin vaikutelmiin,
-jotka ovat muistissani säilyneet.
-
-Talomme oli sillävälin ehtinyt valmiiksi, vieläpä verraten lyhyessä
-ajassa, koska kaikki oli hyvin suunniteltu, valmisteltu ja riittävä
-rahamäärä varattu. Me olimme nyt jälleen kaikin koolla ja olo tuntui
-mieluisalta; hyvin harkittu suunnitelma näet saa toteuduttuansa
-unohtamaan kaiken sen hankalan, mitä tarkoitusperän saavuttamiseen
-tarvittavat välineet voivat sisältää. Talo oli yksityisasumukseksi
-sangen tilava, kauttaaltaan valoisa ja hauska, portaat mukavat,
-eteiset ilmavat, ja mainitsemani näköala puistoihin päin useasta
-ikkunasta vaivatta nautittavissa. Sisustustyöt ja kaikki se, mikä
-kuuluu viimeistelyyn ja koristeluun, suoritettiin vähitellen ja tarjosi
-samalla askarrusta ja huvia.
-
-Ensinnä järjestettiin isän kirjakokoelma, jonka parhaiden kappaleiden,
-nahka- tai puolinahkasiteisten teosten, oli määrä koristaa hänen
-työ- ja lukuhuoneensa seiniä. Hänellä oli kauniit hollantilaiset
-painokset roomalaisten kirjailijain teoksia, jotka hän ulkonaisen
-yhdenmukaisuuden vuoksi yritti hankkia kaikki nelitaitteista kokoa;
-lisäksi paljon Rooman muinaismuistoja ja hienompaa lainoppia koskevaa.
-Etevimpiä italialaisia runoilijoita ei niitäkään puuttunut, ja Tassoa
-kohtaan hän osoitti aivan erikoista mieltymystä. Parhaat uusimmat
-matkakertomukset olivat nekin olemassa, ja isäni korjaili ja täydenteli
-huvikseen Keysslerin ja Nemeitzin esityksiä. Sitäpaitsi oli hänen
-ulottuvillansa välttämättömimpiä apuneuvoja, erikielisiä sanakirjoja ja
-tietosanakirjoja, joista voi mielin määrin saada haluamansa selitykset,
-sekä paljon muuta, mistä voi olla hyötyä ja huvia.
-
-Tämän kirjakokoelman toinen, siisteihin pergamenttikansiin sidottu
-ja erittäin kauniisti kirjoitetuin nimin varustettu osa sijoitettiin
-erikoiseen ullakkokamariin. Uusia kirjoja hankkiessaan ja niitä
-sitoessaan ja järjestäessään isäni toimi erittäin levollisesti ja
-järjestystä noudattaen. Siinä suhteessa vaikuttivat häneen melkoisesti
-tietosanomat, joissa jotakin teosta erikoisesti kiitettiin. Hänen
-lainopillisia väitöskirjoja sisältävään kokoelmaansa tuli joka vuosi
-muutamia nidoksia lisää.
-
-Kaikkein ensinnä sijoitettiin nyt maalaukset, jotka aikaisemmin
-olivat riippuneet siellä täällä vanhassa talossa, erään miellyttävän,
-lukukammion vieressä sijaitsevan huoneen seinälle, kaikki mustissa,
-kultareunuksen koristamissa kehyksissä, symmetriseen järjestykseen.
-Isäni useasti kiivaastikin esittämä periaate oli se, että tuli
-askarruttaa elossaolevia mestareita ja vähemmän välittää edesmenneistä,
-joiden arviointiin arveli sekaantuvan erittäin paljon ennakkoluuloa.
-Hän oli sitä mieltä, että maalausten laita on ihan samoin kuin
-reininviinien, joille tosin ikä suo erinomaista arvoa, mutta jotka
-siitä huolimatta voivat menestyä jokaisena seuraavana vuotena yhtä
-oivallisesti kuin edellisinä. Jonkin ajan kuluttua uusi viini muuttuu
-sekin vanhaksi, yhtä kallisarvoiseksi, ehkäpä vielä hienommaksi. Tämä
-hänen mielipiteensä vakaantui varsinkin sen huomautuksen johdosta, että
-useat vanhat kuvat näyttävät käyvän harrastelijoille suuriarvoisiksi
-etupäässä tummentumisensa ja ruskettumisensa vuoksi, joka niihin luo
-useasti ylistettyä pehmeätä värisointua. Isäni puolestaan vakuutti
-varmaan uskovansa, että uudetkin kuvat tulevaisuudessa mustuvat, mutta
-ei tahtonut myöntää, että ne juuri siitä paranisivat.
-
-Näiden periaatteiden mukaisesti hän askarrutti useat vuodet kaikkia
-Frankfurtin taiteilijoita: maalaaja Hirtiä, joka osasi varsin
-hyvin esittää tammi- ja pyökkimetsien ja muiden niinsanottujen
-maalaisseutujen näköaloja, käyttäen täytekuvina eläimiä, samoin
-Trautmannia, joka oli valinnut esikuvaksensa Rembrandtin päästen
-sisävalojen ja heijastusten sekä vaikuttavien tulipalojen kuvaamisessa
-niin pitkälle, että kerran sai kehoituksen maalata vastaparin eräälle
-Rembrandtin taululle, Schütziä, joka Sachtlebenin esimerkkiä noudattaen
-ahkerasti käsitteli Reinin seutuja, samoin vielä Junckeriä, joka
-alankomaalaisten tapaan kuvasi erittäin sievästi kukkia ja hedelmiä,
-hiljaiseloa ja rauhallisesti puuhailevia henkilöitä. Mutta nyt tuli
-tähän harrasteluun jälleen eloa ja virkeyttä uuden järjestyksen,
-mukavamman huoneen ja sitäkin enemmän erään osaavan taiteilijan
-tuttavuuden vuoksi. Tämä taiteilija oli Seekatz, Brinckmannin oppilas,
-darmstadtilainen hovimaalaaja, jonka kykyihin ja luonteeseen saamme
-tuonnempana yksityiskohtaisemmin perehtyä.
-
-Niin jatkettiin toistenkin huoneiden lopullista järjestämistä eri
-tarkoituksiansa vastaaviksi. Kaikkialla vallitsi puhtaus ja järjestys;
-varsinkin suurten kuvastinten pinnat loivat osaltaan huoneisiin
-heleyttä, joka monestakin syystä, mutta lähinnä enimmälti pyöreiden
-ikkunaruutujen vuoksi oli vanhasta rakennuksesta puuttunut. Isä
-esiintyi hilpeänä, koska hänen suunnitelmansa oli täysin onnistunut, ja
-ellei hyvää tuulta olisi toisinaan häirinnyt se, ettei käsityöläisten
-ahkeruus ja täsmällisyys aina vastannut hänen vaatimuksiansa, ei
-olisi voinut onnellisempaa elämää ajatellakaan, varsinkin kun
-perheelle koitui paljon hyvää, osaksi sen omassa piirissä, osaksi sen
-ulkopuolelta.
-
-Eräs erinomainen maailmantapahtuma aiheutti kuitenkin pojan
-mielessä ensimmäisen, mitä syvällisimmän järkytyksen. Marraskuun
-1 p:nä 1755 tapahtui Lissabonin maanjäristys levittäen jo lepoon
-ja rauhaan tottuneeseen maailmaan suunnatonta pelkoa. Suuri, upea
-hallituskaupunki, samalla kaupan ja merenkulun huomattava tyyssija,
-joutuu äkkiarvaamatta mitä kamalimman onnettomuuden uhriksi. Maa
-vapisee ja järkkyy, meri kuohuu yli äyräittensä, alukset iskevät
-toisiinsa, rakennukset luhistuvat, kirkot ja tornit kaatuvat niiden
-päälle, osa kuninkaan palatsia sortuu mereen, haljennut maankamara
-näyttää purkavan liekkejä, sillä kaikkialta raunioista kohoaa savua ja
-lieskoja. Kuusikymmentä tuhatta ihmistä, jotka hetkistä aikaisemmin
-vielä elelivät kaikessa rauhassa, tuhoutuu, ja onnellisimmaksi heidän
-joukossaan sopii nimittää sitä, joka ei enää kykene onnettomuutta
-mitenkään tuntemaan tai harkitsemaan. Liekit raivoavat edelleen, ja
-niiden keralla raivoaa joukko muuten kytkettyjä, mutta tämän tapahtuman
-vapauttamia rikoksentekijöitä. Onnettomat jäljellejääneet joutuvat
-ryöstön, murhan ja kaikenlaisen pahoinpitelyn alaisiksi, ja niin
-todistaa luonto joka tavalla rajatonta mielivaltaansa.
-
-Viestejä nopeammin olivat jo tämän tapahtuman enteet levinneet yli
-laajojen alueiden: useissa paikoin oli ollut havaittavissa heikompaa
-järistystä, useissa lähteissä, varsinkin terveyslähteissä, tavatonta
-tyrehtymistä. Sitä voimallisemmin vaikutti itse sanoma, joka
-levisi nopeasti, aluksi ylimalkaisena tietona, sitten kammottavan
-yksityiskohtaisena. Nyt pitivät jumalaapelkääväiset huolen hurskaista
-katselmuksista, filosofit lohdutusperusteista ja papit nuhdesaarnoista.
-Kaikki tuo kiinnitti maailman tarkkaavaisuuden joksikin aikaa tähän
-kohtaan, ja vieraan onnettomuuden kiihdyttämiä mieliä askarruttivat
-itseen ja omaisiin kohdistuvat huolet sitä enemmän, kun kaikkialta
-saapui yhä enemmän ja yhä seikkaperäisempiä sanomia tämän järkähdyksen
-laajalleulottuvasta vaikutuksesta. Eipä lienekään kauhun demoni koskaan
-levittänyt kammoansa niin nopeasti ja valtavasti yli maiden.
-
-Poika, jonka täytyi yhä uudelleen kuulla kaikkea tuota, oli kovin
-ymmällä. Jumala, taivaan ja maan luoja ja ylläpitäjä, jota ensimmäisen
-uskonkappaleen selitys oli hänelle kuvaillut viisaaksi ja armolliseksi,
-ei ollut suinkaan osoittautunut isälliseksi antaessaan hurskaitten
-joutua jumalattomien kanssa saman tuhon omiksi. Turhaan koki nuori
-mieli päästä näiltä vaikutelmilta tasapainoon, mikä yleensäkin oli sitä
-mahdottomampaa, kun itse viisaat ja kirjanoppineetkaan eivät voineet
-tulla yksimielisiksi siitä, miten sellainen ilmiö oli käsitettävä.
-
-Seuraava kesä soi lähempää tilaisuutta oppia välittömästi tuntemaan
-sitä vihaista jumalaa, josta Vanha Testamentti laveasti kertoo.
-Äkkiarvaamatta tuli raesade, joka ukkosen jylistessä ja salamain
-välkkyessä iski talon pihanpuolisten, länttä kohti olevain ikkunain
-peililasiruudut mitä väkivaltaisimmin pirstoiksi, vahingoitti uusia
-huonekaluja, tärveli muutamia kalliita kirjoja ja muita arvokkaita
-esineitä ja oli meille lapsille sitäkin kaameampi, kun suunniltaan
-joutuneet palvelijat tempasivat meidät mukanansa pimeään käytävään
-luullen siellä polvillansa leväten ja kamalasti ulvoen ja parkuen
-voivansa lepyttää julmistunutta Jumalaa. Isä, joka yksin malttoi
-mielensä, aukoi sillävälin ikkunoita ja irroitti puitteita siten tosin
-pelastaen useita ruutuja, mutta myös tarjoten rakeita seuraavalle
-sadekuurolle sitäkin vapaamman tien, joten vihdoin toivuttuamme näimme
-eteiset ja portaat virtaavan veden vallassa.
-
-Miten häiritseviä sellaiset tapaukset yleensä olivatkin, eivät ne
-kumminkaan suuressa määrin keskeyttäneet säännöllisesti jatkuvaa
-opetusta, jonka jakamisen isä kerran oli ottanut tehtäväksensä. Hän
-oli viettänyt Huoruutensa Koburgin kymnaasissa, joka oli Saksan
-oppilaitosten joukossa ensimmäisillä sijoilla. Siellä hän oli laskenut
-itselleen hyvän perustuksen kieliopinnoissa ja muissa oppineeseen
-kasvatukseen kuuluviksi luetuissa aineissa, oli myöhemmin harrastanut
-Leipzigissä oikeustiedettä ja vihdoin tullut tohtoriksi Giessenissä.
-Hänen huolellisesti ja ahkerasti sepittämäänsä väitöskirjaa _Electa de
-aditione hereditalis_ mainitsevat lainoppineet vieläkin kiittäen.
-
-Kaikkien isien hurskaana toivelmana on saada nähdä poikiensa
-saavuttavan, mitä ovat itse jääneet vaille, suunnilleen sillä
-tavoin, kuin eläisivät toisen kerran ja haluaisivat nyt käytellä
-mitä parhaimmin hyväkseen ensimmäisen elämänjuoksun kokemuksia.
-Luottaen tietoihinsa, ollen varma uskollisesta kestävyydestänsä ja
-epäillen silloisia opettajia isä päätti itse opettaa lapsiansa ja
-jättää yksityisiä tunteja varsinaisille oppimestareille vain mikäli
-se näytti välttämättömältä. Kasvatuksellista harrastelua alkoi
-yleensäkin jo silloin ilmetä. Julkisissa kouluissa toimivien opettajien
-turhantarkkuus ja jurous lienee ollut siihen ensimmäisenä aiheena.
-Haeskeltiin jotakin parempaa ja unohdettiin, kuinka puutteellista
-pakostakin on kaikki opetus, josta eivät pidä huolta ammattimiehet.
-
-Isäni oma elämä oli siihen asti sujunut jokseenkin toiveiden
-mukaisesti; minun oli määrä kulkea samaa tietä, mutta mukavammin
-ja kauemmaksi. Hän piti arvossa minun synnynnäisiä lahjojani sitä
-enemmän, kun niitä häneltä itseltään puuttui; hän näet oli saavuttanut
-kaikki ainoastaan sanomattoman uutteruuden, kestävyyden ja kertaamisen
-nojalla. Hän vakuutti minulle usein, aikaisemmin ja myöhemmin,
-vakavissaan ja leikillä, että olisi minulle suoduin lahjoin menetellyt
-aivan toisin eikä olisi käytellyt niitä niin kevytmielisesti.
-
-Asioita nopeasti käsittäen, muokaten ja säilyttäen minä varsin pian
-kasvoin pois sen opetuksen piiristä, minkä isäni ja muut oppimestarit
-voivat minulle tarjota, omistamatta kuitenkaan missään aineessa
-perusteellisia tietoja. Kielioppi ei minua miellyttänyt, koska pidin
-sitä pelkkänä mielivaltaisena lakina; säännöt näyttivät minusta
-naurettavilta, koska ne kumoutuivat monien poikkeuksien vuoksi, jotka
-kaikki vuorostaan täytyi erikoisesti oppia. Ja ellei olisi ollut
-loppusoinnullista latinan alkeiskirjaa, olisi minun käynyt huonosti,
-mutta sitä minä rummuttelin ja laulelin mielelläni. Meillä oli
-sellaisten muistosäkeiden muotoon laadittu maantieteenkin oppikirja,
-jossa mitä mauttomimmat loppusoinnut parhaiten painoivat mieleemme
-sitä, mikä oli uudistettava, esim.:
-
-    Ylä-Yssel, kaunis maa,
-    rämeet sitä rumentaa.
-
-Kielen muodot ja käänteet minä käsitin helposti; samoin minä
-kehittelin nopeasti mitä jonkin asian käsitteeseen kuului. Retorisissa
-tehtävissä, ainekirjoituksessa ja muussa sellaisessa ei kukaan ollut
-minua etevämpi, joskin minun täytyi kielivirheiden vuoksi usein jäädä
-jälkeen. Sellaiset sepitelmät ne kuitenkin erikoisesti ilahduttivat
-isääni, ja niiden vuoksi hän lahjoitti minulle monia, poikaselle
-melkoisen suuria rahamääriä.
-
-Isäni opetti sisarelleni italiankieltä samassa huoneessa, jossa minun
-piti oppia ulkoa Cellariusta. Kun tehtäväni oli pian suoritettu ja
-minun kumminkin täytyi istua hiljaa, niin annoin kirjani levätä
-ja kuuntelin käsittäen varsin nopeasti italian, joka herätti
-mielenkiintoani latinan hupaisena muunnoksena.
-
-Muu muistia ja yhdistelykykyä koskeva varhaiskypsyys ilmeni minussa
-samanlaisena kuin niissä lapsissa, jotka ovat siten hankkineet
-itselleen varhaisen maineen. Senvuoksi isäni tuskin voi odottaa,
-kunnes lähtisin yliopistoon. Aivan pian hän selitti, että minun
-piti Leipzigissä, johon hän oli erikoisesti mieltynyt, opiskella
-lakitiedettä samoinkuin hän itse aikoinaan ja lähteä sitten vielä
-johonkin toiseen yliopistoon tullakseni tohtoriksi. Tämän toisen sain
-hänen puolestaan valita mielinmäärin; ainoastaan Göttingeniä kohtaan
-hän tunsi, en tiedä mistä syystä, jonkinlaista vastenmielisyyttä.
-Minä olin pahoillani, koska olin juuri sitä ajatellut erittäin
-luottavaisesti ja suurin toivein.
-
-Hän kertoi minulle, että minun oli lähdettävä Wetzlariin ja
-Regensburgiin, vieläpä Wieniin ja sieltä Italiaan, vaikka hän toisaalta
-aina väitti, että Pariisi olisi nähtävä sitä ennen, koska Italiasta
-tullessa ei enää mikään ilahduta.
-
-Minä kuuntelin mielelläni moneen kertaan tätä tarinaa nuoruusikäni
-tulevaisesta urasta, varsinkin kun se päättyi kertomukseen Italiasta
-ja lopulta Napolin kuvaukseen. Muuten vakava ja kuivakiskoinen kertoja
-näytti sulavan ja vilkastuvan, ja niin syntyi meissä lapsissa kiihkeä
-halu päästä osaltamme tuota paratiisia kokemaan.
-
-Yksityistunnit, jotka vähitellen lisääntyivät, olivat naapurinlasten
-kanssa yhteiset. Tämä yhteinen opetus ei minua hyödyttänyt; opettajat
-noudattivat kulunnaisia menetelmiänsä, ja toverieni vallattomuus,
-jopa toisinaan ilkeyskin, aiheutti levottomuutta, harmia ja häiriötä
-niukkoihin oppitunteihin. Lukemistot, jotka tekevät opetuksen hilpeäksi
-ja vaihtelevaksi, eivät olleet vielä ehtineet meille asti. Nuorille
-henkilöille ylen jähmeä Cornelius Nepos, liian helppo ja saarnojen
-ja uskonnonopetuksen kerrassaan kuluneeksi tekemä Uusi Testamentti,
-Cellarius ja Pasor eivät voineet herättää meissä yhtään harrastusta.
-Sensijaan oli eräänlainen silloisten saksalaisten runoilijain teosten
-lukemisesta aiheutuva sommittelu- ja runontekoraivo meidät vallannut.
-Minuun se oli tarttunut jo aikaisemmin, kun olin havainnut huvittavaksi
-siirtyä tehtävien retorisesta käsittelystä runolliseen.
-
-Meillä pojilla oli sunnuntaisin kokous, jossa jokaisen tuli esittää
-sepittämiänsä säkeitä, ja tällöin sattui jotakin ihmeellistä, mikä
-sai minut pitkiksi ajoiksi levottomuuden valtoihin. Millaisia runoni
-lienevätkin olleet, joka tapauksessa minun täytyi aina pitää niitä
-toisten sommittelemia parempina. Huomasin kuitenkin pian, että
-kilpailijani, jotka esittivät sangen vaivaisia asioita, olivat samassa
-asemassa ja luulottelivat ihan yhtä paljon. Vieläkin arveluttavammalta
-näytti minusta se, että eräs hyvä, joskin sellaisiin tehtäviin täysin
-kykenemätön poika, jota muuten suosin, mutta joka teetti säkeensä
-kotiopettajallansa, ei ainoastaan pitänyt niitä kaikkein parhaina,
-vaan oli vielä täysin vakuutettu siitä, että oli ne itse tehnyt, kuten
-hän minulle tutunomaisemman suhteemme vallitessa aina vilpittömästi
-vakuutti. Kun siis näin sellaista harhaluuloa ja mielettömyyttä
-ilmeisenä edessäni, alkoi eräänä päivänä mieltäni ahdistaa ajatus, enkö
-kenties minä itsekin ole samassa tilassa, eivätkö nuo runot tosiaankin
-ole minun sepittämiäni paremmat ja enkö minä syystäkin voinut näyttää
-noista pojista yhtä mielettömältä kuin he minusta. Tämä rasitti minua
-kovin ja pitkän aikaa, sillä minun oli kerrassaan mahdoton keksiä
-mitään ulkonaista totuuden tunnusmerkkiä; tyrehtyipä tuotantonikin,
-kunnes minut rauhoittivat kevytmielisyys ja itsetunto ja vihdoin
-eräs koetyö, jonka opettajat ja vanhemmat, meidän leikkipuuhamme
-huomattuansa, antoivat valmistelematta suoritettavaksemme ja jossa minä
-onnistuin hyvin saaden osakseni yleistä kiitosta.
-
-Niihin aikoihin ei vielä ollut toimitettu kirjasarjoja lapsia varten.
-Vanhemmilla itsellänsä oli vielä lapselliset mielipiteet, ja he
-katsoivat soveliaaksi siirtää oman sivistyksensä jälkipolvelle.
-Paitsi Amos Comeniuksen teosta _Orbis pictus_ ei käsiimme tullut
-yhtäkään sellaista kirjaa. Sen sijaan selailimme usein suurta
-kaksitaitteista, Merianin vaskipiirroksilla varustettua raamattua;
-Gottfriedin »Kronikka», jonka vaskipiirrokset olivat saman mestarin
-käsialaa, perehdytti meidät maailmanhistorian tärkeimpiin tapahtumiin:
-_Acerra philologica_ toi lisäksi kaikenlaisia tarinoita, mytologisia
-kertoelmia ja merkillisyyksiä, ja kun aivan pian havaitsin Ovidiuksen
-»Muodonvaihdokset» ja tutkin ahkerasti varsinkin ensimmäisiä kirjoja,
-niin täytti nuoret aivoni piankin joukko kuvia ja kohtauksia,
-huomattavia ja ihmeellisiä hahmoja ja tapahtumia, enkä minä voinut
-milloinkaan ikävystyä, koska alinomaa askartelin tätä hankkimaani
-muokaten, toistellen, uudelleen tuottaen.
-
-Hurskaamman, siveellisemmän vaikutuksen kuin nuo toisinaan karkeat ja
-vaaralliset vanhat tuotteet teki Fénelonin Telemaque, jonka opin aluksi
-tuntemaan vain Neukirchin käännöksenä ja joka tässä epätäydellisessä
-tulkintamuodossaankin vaikutti mieleeni erittäin herttaisesti ja
-hyväätekevästi. Asian luontoon kuulunee, että »Robinson Crusoe»
-liittyi aikaisin luettaviini; helposti arvaa, että »Felsenburgin
-saari» ei sekään unohtunut. Lordi Ansonin »Matka maailman ympäri»
-yhdisti totuuden arvokkuuden sadun rikkaaseen kuvitteellisuuteen, ja
-seuratessamme ajatuksissamme tätä oivallista merimiestä me jouduimme
-avaraan maailmaan ja yritimme pallokartan pinnalla sormin noudatella
-hänen kulkemaansa reittiä. Sitten minua odotti vieläkin runsaampi
-sato, kun sain käsiini joukon teoksia, joita tosin ei käy nykyisessä
-muodossaan erinomaisiksi kiittäminen, mutta joiden sisällys siitä
-huolimatta tuo viattomalla tavalla lähellemme monia menneiden aikojen
-ansioita.
-
-Se kustannusliike tai pikemmin tehdas, joka näitä, myöhemmin
-kansankirjasten nimellä tunnetuiksi, jopa kuuluisiksikin tulleita
-teoksia julkaisi, oli itse Frankfurtissa, ja ne painettiin suuren
-menekin vuoksi kiintokirjaimin mitä kehnoimmalle imupaperille.
-Meillä lapsilla oli niinmuodoin onni löytää nämä keskiajan arvokkaat
-jäännökset joka päivä jonkun kirjainkaupustelijan oven pielessä
-seisovalta pieneltä pöydältä ja saada ne omiksemme parin kreutserin
-hinnasta. Eulenspiegel, Neljä Haimonin lasta, Kaunis Melusina, Keisari
-Oktavianus, Kaunis Magelone, Fortunatus ja koko joukkokunta aina
-Ikuiseen juutalaiseen saakka oli meille tarjona, jos meitä halutti
-tarttua näihin teoksiin joidenkin makeisten asemesta. Suurin etu tässä
-oli se, että kun olimme sellaisen vihkosen repaleiksi lukeneet tai
-muuten vikuuttaneet, voimme sen pian jälleen hankkia ja ahmia.
-
-Samoinkuin perheen kesäistä kävelyretkeä mitä harmittavimmalla tavalla
-häiritsee äkillinen rajuilma muuttaen iloisen tunnelman kaikkein
-inhoittavimmaksi, samoin käyvät lastensairaudet äkkiarvaamatta
-himmentämään varhaisen elämän kauneinta vuodenaikaa. Minunkaan laitani
-ei ollut toisin. Olin vastikään ostanut itselleni Fortunatuksen
-pusseineen ja taikahattuineen, kun minut valtasi pahoinvointi ja
-kuume, rokkotaudin enteet. Rokottamista pidettiin meillä yhä sangen
-arveluttavana asiana, ja vaikka kansanomaiset kirjailijat olivatkin
-sitä jo tajuttavasti ja ponnekkaasti suositelleet, epäröivät
-saksalaiset lääkärit sittenkin ryhtyä suorittamaan leikkausta, joka
-näytti ehdättävän luonnon edelle. Senvuoksi saapui mannermaalle
-keinottelevia englantilaisia melkoisesta palkkiosta rokottamaan
-sellaisten vanhempien lapsia, jotka he havaitsivat varakkaiksi ja
-ennakkoluulottomiksi. Suurin osa oli kuitenkin yhä onnettomuudelle
-alttiina kuten ennenkin; tauti raivosi perheissä, surmasi tai rumensi
-paljon lapsia, ja harvat vanhemmat uskalsivat turvautua keinoon,
-jonka todennäköisesti suoman avun menestys kuitenkin oli jo monet
-kerrat todentanut. Onnettomuus kohtasi nyt meidänkin perhettämme
-taudin ahdistaessa minua erikoisen ankarasti. Koko ruumis oli täynnä
-rakkuloita, kasvot niin turvonneet, etten voinut silmiäni avata,
-ja niin minä makasin useita päiviä sokeana ja kärsien ankaroita
-tuskia. Tautia koetettiin lieventää, mikäli mahdollista, ja minulle
-luvattiin yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista, kunhan pysyttelisin
-rauhallisena enkä hieromalla ja raapimalla vaivaa pahentaisi. Se
-onnistuikin minulle; mutta meitä pidettiin vallitsevan ennakkoluulon
-mukaisesti mahdollisimman lämpiminä siten vain tautia kiihdyttäen.
-Vihdoin, surullisesti vietetyn ajan kuluttua, putosi kasvoistani kuin
-naamio rokon jättämättä ihoon näkyvää jälkeä; mutta piirteet olivat
-melkoisesti muuttuneet. Minä itse olin tyytyväinen, kunhan sain jälleen
-nähdä päivänvalon ja vähitellen vapauduin täpläisestä ihostani, mutta
-toiset olivat kyllin armottomat muistuttaakseen useasti mieleeni
-entistä tilaa; varsinkin eräs erittäin vilkas täti, joka aikaisemmin
-oli pitänyt minua epäjumalanansa, voi myöhempinäkin vuosina minut
-nähdessään harvoin olla huudahtamatta: Hyi hitto, serkku, kuinka
-oletkaan rumentunut! Sitten hän kertoi minulle seikkaperäisesti, kuinka
-oli ennen minua ilokseen katsellut ja millaista huomiota oli herättänyt
-minua kanniskellessaan, ja niin minä sain jo aikaisin kokea, että
-ihmiset antavat meidän usein katkerasti maksaa sen ilon, jonka olemme
-heille suoneet.
-
-Tuhka- ja vesirokoltakaan, ja mitä lapsuusiän kiusanhenkiä vielä
-lieneekään, minä en säästynyt, ja joka kerta minulle vakuutettiin
-olevan onnellista, että se vaiva nyt oli iäksi ohi; mutta
-valitettavasti uhkasi taampana jo toinen käydä minua päin. Kaikki nämä
-asiat lisäsivät taipumustani mietiskelyyn, ja koska olin kiusallista
-kärsimättömyyttä torjuakseni jo useasti harjoittanut kestävyyttäni,
-näyttivät minusta ne hyveet, joita olin kuullut stoalaisissa
-ylistettävän, erittäin esikuvallisilta, sitäkin enemmän, kun
-kristillinen kärsivällisyysoppi suositteli samanlaista.
-
-Näistä perheessä sattuneista sairauksista puhuessani tahdon vielä
-mainita kolmea vuotta minua nuoremman veljeni, joka hänkin sai
-tartunnan ja kärsi siitä melkoisesti. Hän oli heiveröinen, hiljainen
-ja itsepäinen, ja meidän välillemme ei milloinkaan syntynyt oikeata
-suhdetta. Hän ei elänytkään lapsuusiän rajaa paljon kauemmaksi. Useista
-myöhemmin syntyneistä sisaruksistani, jotka hekään eivät jääneet
-pitkäksi aikaa eloon, minä muistan vain erään erittäin kauniin ja
-miellyttävän tytön, joka kuitenkin pian katosi, joten me, minä ja
-sisareni, muutaman vuoden kuluttua olimme jääneet kahden ja liityimme
-sitä kiinteämmin ja hellemmin toisiimme.
-
-Noista sairauksista ja muista epämiellyttävistä häiriöistä johtui
-kaksinverroin ikäviä seurauksia. Isäni, joka näytti sommitelleen
-itselleen jonkinlaisen kasvatus- ja opetuskalenterin, tahtoi heti
-saada korvatuksi jokaisen laiminlyönnin ja sälytti parantuvien
-suoritettavaksi sitäkin enemmän tehtäviä, joista selviytyminen tosin ei
-käynyt minulle vaikeaksi, mutta sikäli hankalaksi, että se pysähdytti
-ja tavallaan taannutte sisäistä kehitystäni, joka oli lähtenyt
-kulkemaan määrättyä uraa.
-
-Näiden opetuksellisten ja kasvatuksellisten ahdistusten tieltä
-me tavallisesti pakenimme isovanhempien luo. Heidän asumuksensa
-sijaitsi Friedberger Gassen varrella ja näytti olleen muinoin
-linna. Kun näet sitä lähestyi, ei nähnyt mitään muuta kuin suuren
-sakaraisen portin, jonka kummassakin pielessä oli naapuritalo.
-Sisään astuttuaan saapui kapeata käytävää pitkin vihdoin verraten
-avaralle, erikorkuisten, mutta nyt yhdeksi asumukseksi yhdistettyjen
-rakennusten rajoittamalle pihamaalle. Me kiiruhdimme tavallisesti
-suoraa päätä puutarhaan, joka sijaitsi melkoisen pitkänä ja
-leveänä rakennusten takana ja oli erittäin hyvässä kunnossa,
-käytävät enimmäkseen viiniköynnöskaiteen reunustamat, osa aluetta
-keittiökasveille omistettu, toinen osa kukkasille, jotka keväästä
-syksyyn saakka runsaan vaihtelevina koristivat puutarhan sarkoja ja
-lavoja. Pitkän, etelään päin suuntautuvan muurin vierustalla oli rivi
-hyvin hoidettuja persikkapuita, joissa pitkin kesää kypsyilivät ylen
-houkuttelevina meiltä kielletyt hedelmät. Me mieluummin kartoimme
-tätä puolta, koska emme täällä saaneet tyydyttää herkutteluhimoamme,
-ja käännyimme vastakkaiselle taholle, missä silmänkantamaton jono
-viini- ja karviaisinarjapensaita soi meidän ahneudellemme sarjan
-tyydytystilaisuuksia aina syksyyn asti. Yhtä merkittävä oli meille
-iäkäs, korkea, laajalle leviävä silkkiäispuu, niin hyvin hedelmiensä
-vuoksi kuin siitäkin syystä, että meille kerrottiin silkkimatojen
-saavan ravintonsa sen lehdistä. Tässä rauhallisessa piirissä nähtiin
-isoisä joka ilta miellyttävän toimekkaana pitämässä omin käsin huolta
-hienommasta hedelmäin ja kukkasten viljelystä puutarhurin sillävälin
-suorittaessa karkeampia töitä. Hän näki aina mielellään ne monet
-vaivat, joita kauniin neilikkakentän ylläpito ja lisääminen vaatii. Hän
-itse sitoi huolellisesti persikkapuidcn oksat viuhkamaisesti säleaitaan
-edistääkseen hedelmäin runsasta ja mukavaa kasvua. Tulpaanien,
-hyasinttien ja muiden sellaisten kasvien sipulien lajittelua ja huolta
-niiden säilyttämisestä hän ei jättänyt kenenkään toisen tehtäväksi,
-ja vielä nytkin minä mielihyvin muistelen, kuinka uutterasti hän
-askarteli eri ruusulajeja silmästäen. Siinä puuhassa hän veti käsiinsä,
-varjellakseen itseänsä okailta, vanhanaikaiset nahkahansikkaat, joita
-hänelle pillipiipari-oikeudessa joka vuosi lahjoitettiin kolme paria ja
-joista niinmuodoin ei ollut milloinkaan puutetta. Sitäpaitsi hänellä
-oli aina yllänsä kauhtanantapainen yönuttu ja päässä laskostettu musta
-samettilakki, joten hän olisi voinut esittää puolittain Alkinoosta,
-puolittain Laertesta.
-
-Kaikkia näitä puutarhatöitänsä hän harjoitti yhtä säännöllisesti ja
-täsmällisesti kuin virkatoimiansa; ennenkuin tuli alas puutarhaan,
-hän näet oli aina järjestänyt seuraavana päivänä esille tulevat
-asiat ja lukenut asiakirjat. Aamulla hän taas ajoi raatihuoneelle,
-aterioi sieltä palattuansa, torkahti sitten nojatuolissaan, ja niin
-tapahtui kaikki toisena päivänä samoin kuin toisenakin. Hän puhui
-vähän eikä osoittanut kiivauden merkkiäkään; minä en muista nähneeni
-häntä vihoissaan. Koko hänen ympäristönsä oli vanhanaikainen. Minä en
-havainnut hänen paneloidussa huoneessaan milloinkaan minkäänlaista
-uudistusta. Paitsi lakitieteellisiä teoksia sisälsi hänen kirjastonsa
-ainoastaan ensimmäiset matkakertomukset, meriretket ja maiden löydöt.
-Minä en yleensäkään muista mitään muuta olotilaa, joka olisi herättänyt
-rikkomattoman rauhan ja ikuisen keston tuntoa siinä määrässä kuin tämä.
-
-Korkeimmilleen kohotti meidän tätä arvoisaa vanhusta kohtaan tuntemamme
-kunnioituksen se vakaumus, että hänellä oli ennustamisen lahja,
-erittäinkin sellaisissa asioissa, jotka koskivat häntä itseänsä
-ja hänen kohtaloansa. Hän ei tosin puhunut asiasta selvästi ja
-seikkaperäisesti kenellekään muulle kuin isoäidillemme, mutta me kaikki
-tiesimme kuitenkin, että hän sai merkitsevien unien avulla tiedon
-siitä, mitä piti tapahtuman. Niinpä hän esim. vakuutti vaimollensa
-siihen aikaan, jolloin hän vielä kuului nuorempien neuvoston jäsenten
-joukkoon, että hän tulisi ensimmäisen neuvosmiespaikan avoimeksi
-joutuessa sen saamaan. Ja kun sitten tosiaankin aivan pian eräs
-neuvosmies kuoli halvaukseen, määräsi hän vaali- ja arpapäivänä, että
-kotona oli kaikessa hiljaisuudessa varustauduttava ottamaan vastaan
-vieraita ja onnittelijoita, ja ratkaiseva kultainen pallonen nostettiin
-tosiaankin hänelle. Sen mutkattoman unennäön, joka oli hänelle antanut
-asiasta tiedon, hän uskoi puolisollensa seuraavassa muodossa: Hän oli
-nähnyt itsensä tavallisessa neuvoston täysi-istunnossa, missä kaikki oli
-tapahtunut tavanomaisessa järjestyksessä; yht’äkkiä oli nyt manalle
-mennyt neuvosmies noussut paikaltansa, astunut alas ja tervehtinyt
-häntä kohteliaasti ehdottaen, että hän asettuisi vapautuneelle
-paikalle, ja oli sitten poistunut ovesta.
-
-Suunnilleen samoin kävi kaupungintuomarin kuollessa ja hänen
-virkansa siten joutuessa avoimeksi. Sellaisessa tapauksessa ei kauan
-viivytellä virkaa täytettäessä, koska aina on pelättävä, että keisari
-joskus vaatii itselleen takaisin oikeutta kaupungintuomarin viran
-täyttämiseen. Tällä kertaa ilmoitti oikeudenpalvelija keskiyön aikaan,
-että seuraavana aamuna tulisi pidettäväksi ylimääräinen kokous. Kun
-nyt hänen lyhdystänsä uhkasi kynttilä sammua, hän pyysi pientä tynkää
-voidakseen jatkaa kiertoansa. »Antakaa hänelle kokonainen», virkkoi
-isoisä naisille, »vaivautuuhan hän minun tähteni». Tätä lausumaa
-vastasikin menestys: hänestä tosiaankin tuli kaupungintuomari, ja
-oli tällöin vielä erikoisen merkillinen se seikka, että vaikka hänen
-edustajansa oli nostettava pallonen kolmannella ja siis viimeisellä
-vuorolla, molemmat hopeiset nousivat ensin, joten kultainen pallo jäi
-häntä varten pussin pohjalle.
-
-Täysin koruttomat, yksinkertaiset ja vailla haaveellisuuden tai
-ihmeellisyyden jälkeäkään olivat muutkin meidän tietoomme tulleet
-unennäöt. Muistan vielä poikasena kaivelleeni hänen kirjojansa ja
-kalenterimuistiinpanojansa ja löytäneeni niistä muiden, puutarhanhoitoa
-koskevien muistutusten joukosta seuraavan: Viime yönä tuli N.N.
-luokseni ja sanoi... Nimi ja ilmestyksen lausuma oli merkitty
-salamerkein. Toisessa kohden oli' samoin: Viime yönä minä näin... Jatko
-oli jälleen kirjoitettu salamerkein, paitsi side- ja muita sanoja,
-joiden nojalla asiasta ei saanut mitään selkoa.
-
-Huomattava seikka on tässä se, että henkilöt, joissa ei muuten ilmennyt
-aavistusvoiman jälkeäkään, hänen olokehässänsä hetkeksi saivat sen
-kyvyn, että voivat aistittavista merkeistä aavistaa samanaikaisia,
-vaikkakin etäällä sattuvia taudin- ja kuolemantapauksia. Kenellekään
-hänen lapsistaan ja lapsenlapsistaan tuo lahja ei kumminkaan ole
-periytynyt; he olivat pikemmin enimmälti ravakoita henkilöitä,
-elämäniloisia ja yksinomaan todellisuuteen suuntautuvia.
-
-Tässä yhteydessä minä muistelen heitä kiitollisena monesta hyvästä,
-mitä olen heiltä nuoruudessani saanut. Niinpä me saimme monenkaltaista
-askaretta ja huvia käydessämme toisen, sekatavarakauppias Melberin
-kanssa naimisissa olevan tyttären luona, jonka asumus ja myymälä
-sijaitsi kaupungin vilkasliikkeisimmässä, tungoksisimmassa paikassa
-torin varrella. Siellä me silmäilimme ikkunasta mieliksemme vilinää ja
-tungosta, johon emme halunneet eksyä, ja jos myymälän ylen lukuisien
-tavaroiden joukossa mielenkiintoamme aluksi herätti ainoastaan
-lakritsajuuri ja siitä valmistetut ruskeat, leimatut litukat, niin
-vähitellen sentään opimme tuntemaan ne monet erilaiset esineet, joita
-virtaa sellaiseen kauppaan ja sieltä pois. Tämä täti oli sisaruksista
-vilkkain. Kun äitini nuoruusvuosinansa mielellään istui puhtaisiin
-puettuna toimitellen jotakin sievää naisten askaretta, niin sisar
-puolestaan liikkui naapuristossa pitäen huolta laiminlyödyistä
-lapsista, heitä vaalien, kampaillen ja kanniskellen; olipa hän siten
-hyvän aikaa minunkin hoivaajanani. Julkisten juhlallisuuksien, esim.
-kruunausten aikana hän ei millään ehdolla pysynyt kotosalla. Jo
-tyttösenä hän oli tavoitellut sellaisissa tilaisuuksissa siroteltuja
-rahoja, ja kerrottiin näin: kun hän kerran oli saanut kerätyksi
-hyvän määrän ja tyytyväisenä piteli niitä kämmenelleen nähtäväksi
-levitettyinä, niin joku oli lyönyt häntä takaa, joten hyvinhankittu
-saalis oli samassa mennyttä. Paljon hän tiesi kertoa siitäkin, kuinka
-hän kerran, kun kaikki kansa vaikeni, oli reunakivellä seisoen
-kohottanut ohiajavalle keisari Kaarle seitsemännelle voimallisen
-eläköönhuudon saaden hallitsijan nostamaan hattua ja varsin
-armollisesti kiittämään tuosta terhakasta huomaavaisuudesta.
-
-Hänen kodissaankin oli kaikki hänen ympärillänsä liikkuvaa,
-elämäniloista ja hilpeätä, ja me lapset olemme hänelle
-kiitollisuudenvelassa monesta hupaisesta hetkestä.
-
-Rauhallisemmassa, mutta myös luonnonlaatuansa vastaavassa olotilassa
-eleli toinen täti, joka oli naimisissa P. Katariinan kirkon saarnaajan
-Starckin kanssa. Viimeksimainittu eli mielenlaatunsa ja säätynsä
-mukaisesti erittäin yksinäisenä, ja hänellä oli kaunis kirjasto. Hänen
-luonansa tuli minulle tutuksi Homeros suorasanaisena käännöksenä,
-sellaisena kuin se, ranskalaiseen teatterityyliin sommitelluin
-vaskipiirroksin koristettuna, on löydettävissä herra von Loenin
-toimittamasta merkillisimpien matkakertomusten uudesta kokoelmasta
-nimellä: Homeroksen kuvaus Troian valtakunnan valloituksesta. Kuvat
-tärvelivät kuvittelukykyäni siinä määrin, etten voinut pitkiin aikoihin
-nähdä homerisia sankareita muuten kuin näinä hahmoina. Itse tapaukset
-miellyttivät minua sanomattomasti; teosta minä vain kovin moitiskelin
-siitä, ettei se anna meille mitään tietoa Troian valloituksesta ja
-päättyy kovin tylpästi Hektorin kuolemaan. Enoni, jolle tämän moitteeni
-ilmaisin, kehoitti minua tutustumaan Vergiliukseen, joka tosiaankin
-täysin tyydytti minun vaatimukseni.
-
-On sanomattakin selvää, että me lapset nautimme muiden oppituntien
-ohella keskeytymätöntä ja etenevää uskonnonopetusta. Se kirkollinen
-protestanttisuus, jota meille siirrettiin, oli kuitenkin oikeastaan
-vain eräänlaista kuivaa moraalia: henkevästä esityksestä ei ollut
-puhettakaan, ja oppi ei voinut tyydyttää sielua eikä sydäntä. Sen
-vuoksi aiheutuikin monenlaisia eroamisia laillisesta kirkosta.
-Syntyivät separatistien, pietistien, herrnhutilaisten, maan hiljaisten
-lahkot, ja miten niitä vielä olikaan tapana nimittää ja merkitä, mutta
-joiden kaikkien tarkoituksena oli vain päästä lähemmäksi jumaluutta
-kuin julkisen uskonnon puitteissa näytti mahdolliselta, varsinkin
-Kristuksen kautta.
-
-Poika kuuli näistä ajatustavoista ja mielensuunnista lakkaamatta
-puhuttavan, sillä papisto ja maallikot jakautuivat puoltaviin ja
-vastustaviin ryhmiin. Enemmän tai vähemmän erottuneet olivat aina
-vähemmistönä, mutta heidän mielenlaatunsa omaperäisyys, sydämellisyys,
-kestävyys ja itsenäisyys olivat viehättäviä ominaisuuksia. Näistä
-hyveistä ja niiden ilmauksista kerrottiin kaikenlaisia tarinoita.
-Varsinkin oli tunnettu erään levyseppämestarin vastaus. Eräs hänen
-ammattiveljensä aikoi saattaa hänet häpeään kysymällä, kuka oikeastaan
-oli hänen rippi-isänsä. Hilpeästi ja hyvään asiaansa luottaen vastasi
-ensinmainittu: Minulla on erittäin ylhäinen, ei kukaan halvempi kuin
-kuningas Davidin rippi-isä.
-
-Tämä ja muut samanlaiset seikat lienevät poikaan vaikuttaneet
-ja yllyttäneet häntä omaksumaan sentapaista mielensuuntaa. Joka
-tapauksessa hänen mieleensä johtui lähestyä välittömästi luonnon suurta
-Jumalaa, taivaan ja maan luojaa, jonka aikaisemmat vihanpurkaukset oli
-jo kauan sitten saanut unohtumaan maailman kauneus ja se monenlainen
-hyvä, mikä siinä tulee osaksemme; mutta tuohon lähenemiseen johtava tie
-oli varsin omituinen.
-
-Poika oli yleensä noudattanut ensimmäistä uskonkappaletta. Se Jumala,
-joka on luonnon kanssa välittömässä yhteydessä, tunnustaa sen omaksi
-työksensä ja sitä sellaisena rakastaa, näytti hänestä oikealta
-Jumalalta, joka kaiketi voi päästä läheisempään suhteeseen ihmisen
-kuten kaiken muunkin kanssa ja pitää huolta hänestä samoinkuin tähtien
-liikkeestä, vuorokauden- ja vuodenajoista, kasveista ja eläimistä.
-Eräät evankeliumin kohdat lausuivat tämän nimenomaisesti. Mitään hahmoa
-poika ei voinut tälle olennolle ajatuksissaan antaa; niinpä hän etsi
-häntä hänen töistänsä ja tahtoi hyvään vanhaan testamentin tapaan
-rakentaa hänelle alttarin. Luonnontuotteiden piti vertauskuvallisesti
-esittää maailmaa, niiden yläpuolella piti palaa liekin, joka merkitsi
-luojansa luo ikävöivää ihmismieltä. Nyt etsittiin olemassaolevasta ja
-tilaisuuden sattuessa täydennetystä luonnonopillisesta kokoelmasta
-parhaat harkot ja kappaleet; mutta vaikeutena oli, miten ne voisi
-pinota ja rakentaa kokonaisuudeksi. Isällä oli kaunis nelisivuisen
-pengermäisen pyramidin muotoinen punaiseksi kiilloitettu ja kultaisin
-kukkasin koristettu johtajakoroke, jota pidettiin erittäin mukavana,
-jos oli kysymyksessä kvartettilaulu, joskin se oli viime aikoina
-ollut vain harvoin käytännössä. Sen poika nyt anasti järjestäen
-luonnon edustajat pengermittäin päälletysten, joten rakennelma
-näytti sangen hauskalta ja samalla varsin arvokkaalta. Nyt piti
-ensimmäisen jumalanpalveluksen tapahtua varhaisen auringonnousun
-hetkenä. Nuori pappi oli vain epätietoinen siitä, miten saisi aikaan
-liekin, jonka tuli vielä uhota hyvää tuoksua. Vihdoin hän onnellisen
-mieleenjohtuman nojalla sai molemmat ehdot täytetyiksi: hänellä
-näet oli pieniä suitsutuskynttilöitä, jotka tosin eivät palaneet
-ilmiliekein, mutta levittivät hehkuen mitä mieluisinta tuoksua.
-Näyttipä tämä vieno palaminen ja haihtuminen ilmaisevan ihmismielen
-tapahtumia paremminkin kuin kirkas liekki. Aurinko oli jo aikoja
-sitten noussut, mutta naapuritalot peittivät idän taivasta. Vihdoin
-se ilmestyi kattojen yläpuolelle; kohta otettiin käteen polttolasi
-ja sytytettiin kauniissa posliinikulhossa alttarin huipulla olevat
-suitsutuskynttilät. Kaikki luonnistui toiveiden mukaisesti, ja hartaus
-oli täydellinen. Alttari jäi sille uudessa rakennuksessa luovutetun
-huoneen erikoiseksi koristeeksi. Kaikki näkivät siinä vain sievästi
-järjestetyn luonnonopillisen kokoelman, mutta poika tiesi paremmin
-minkä säläsi. Hän halusi hartaasti päästä uudistamaan tuon juhlallisen
-toimituksen. Onnettomuudeksi ei auringon otollisimmin noustessa
-sattunut olemaan posliinikulho käsillä. Hän pystytti suitsutuskynttilät
-välittömästi korokkeen yläpinnalle; ne sytytettiin, ja hartaus
-oli niin syvä, ettei pappi huomannut, mitä vahinkoa hänen uhrinsa
-aiheutti, ennenkuin asia oli auttamattomissa. Kynttilät näet olivat
-polttaneet punaisen kiilloitetun pinnan ja kauniit kultaiset kukat mitä
-katalimmalla tavalla jättäen mustat, lähtemättömät jälkensä, ikäänkuin
-olisi siitä jokin rietas henki paennut tiehensä. Tämä sai nuoren papin
-mitä pahimpaan pulaan. Hän tosin osasi peittää vaurion suurimmilla
-loistoharkoilla, mutta rohkeutta uusien uhrien järjestämiseen ei
-enää ollut; ja tekeepä melkein mieli pitää tätä sattumaa enteenä ja
-varoituksena, miten vaarallista yleensäkin on yrittää lähestyä Jumalaa
-sellaisin keinoin.
-
-
-
-
-TOINEN KIRJA.
-
-
-Kaikki se, mitä tähän saakka on kerrottu, viittaa siihen onnelliseen
-ja mukavaan olotilaan, jota maat nauttivat pitkän rauhan kestäessä.
-Mutta sellaista kaunista aikaa ei nautittane missään miellyttävämmin
-kuin kaupungeissa, jotka elävät omia lakejansa noudatellen, ovat kyllin
-suuret sisältääkseen melkoisen määrän porvareita ja hyvällä paikalla
-voidakseen kaupan ja teollisuuden avulla heitä vaurastuttaa. Vieraat
-havaitsevat niissä käymisen voitoksensa, ja heidän on pakko myöntää
-etuja, jos tahtovat etuja voittaa. Jos sellaiset kaupungit eivät
-vallitsekaan avaraa aluetta, voivat ne sitä enemmän luoda varakkuutta
-omaan piiriinsä, koska ulkoiset suhteet eivät velvoita heitä kalliisiin
-yrityksiin tai osallisuuksiin.
-
-Siten kuluttivat Frankfurtin asukkaat minun lapsuuteni aikana sarjan
-onnellisia vuosia. Mutta tuskin olin ehtinyt elokuun 28 p:nä 1756
-täyttää seitsemännen ikävuoteni, kun jo puhkesi se maailmankuulu
-sota, jonka oli määrä huomattavasti vaikuttaa seuraaviin seitsemään
-elämäni vuoteen. Fredrik toinen, Preussin kuningas, oli hyökännyt
-Saksiin 60,000 miehen suuruinen armeija mukanansa, ja edelläkäyvän
-sodanjulistuksen asemesta seurasi manifesti, kuten sanottiin hänen
-itsensä kirjoittama, jossa mainittiin tätä kuulumatonta menettelyä
-aiheuttavat ja oikeuttavat syyt. Maailma, joka havaitsi olevansa
-kutsuttu tuomariksikin eikä vain katselijaksi, jakautui heti kahteen
-puolueeseen, ja meidän perheemme kuvasteli suurta kokonaisuutta.
-
-Isoisäni, joka oli Frankfurtin neuvosmiehenä kantanut Frans ensimmäisen
-pään yli kohotettua kruunaustelttaa ja oli saanut keisarinnalta
-painavat kultavitjat, joissa riippui keisarinnan kuva, oli eräiden
-vävyjen ja tytärten kera Itävallan puolella. Isäni, jonka Kaarle
-seitsemäs oli nimittänyt keisarilliseksi neuvokseksi ja joka
-sydämestään otti osaa tuon onnettoman hallitsijan kohtaloihin, taipui
-perheen pienemmän osan kera Preussin puolelle. Aivan pian häiriytyivät
-kokouksemme, joita oli jo monet vuodet sunnuntaisin säännöllisesti
-pidetty. Langosten kesken tavallinen eripuraisuus löysi vasta nyt
-muodon, jossa se voitiin lausua julki. Kiisteltiin, riitaannuttiin,
-vaiettiin, puhjettiin mielenpurkauksiin. Isoisä, muuten hilpeä,
-rauhallinen ja sävyisä mies, kävi kärsimättömäksi. Naiset kokivat
-turhaan tulta sammuttaa, ja muutamien epämieluisten kohtausten jälkeen
-jäi isäni ensimmäisenä pois seurasta. Nyt me iloitsimme häiriytymättä
-kotona Preussin voitoista, joita tavallisesti julisti riemastuneena jo
-mainittu kiihkeämielinen täti. Kaiken muun mielenkiinnon täytyi väistyä
-tämän tieltä, ja me vietimme lopun vuotta lakkaamattoman kiihtymyksen
-vallassa. Dresdenin valtaus, kuninkaan aluksi osoittama maltillisuus,
-tosin hidas, mutta varma eteneminen, Lowositzin voitto, saksilaisten
-vangiksiotto olivat kaikki riemunaiheita meidän puolueellemme. Kaikki,
-mitä voitiin esittää vastustajan eduksi, kiellettiin tai leimattiin
-vähäpätöiseksi, ja kun vastakkaisella kannalla olevat perheenjäsenet
-menettelivät samaten, eivät he voineet kohdata toisiansa kadulla
-joutumatta kahakoimaan kuten näytelmässä »Romeo ja Julia».
-
-Minä olin niinmuodoin minäkin Preussin tai oikeammin sanoen Fredrikin
-puolella; sillä mitä välitimmekään Preussista? Kaikkiin mieliin
-vaikutti suuren kuninkaan persoonallisuus. Minä iloitsin isän keralla
-voitoistamme, jäljensin erittäin mielelläni voittolauluja ja melkein
-vieläkin mieluummin vastapuolueeseen kohdistuvia pilkkalauluja, miten
-latteita soinnuttelut lienevätkin olleet.
-
-Vanhimpana lapsenlapsena ja kummipoikana minä olin pienestä pitäen
-aterioinut joka sunnuntai isovanhempien luona: ne olivat hupaisimmat
-hetkeni koko viikon aikana. Mutta nyt ei minulle tahtonut enää
-mikään maistua, sillä minun täytyi kuulla sankariani mitä kamalimmin
-parjattavan. Täällä puhalsivat toisenlaiset tuulet, täällä soivat
-toisenlaiset sävelet kuin kotona. Isovanhempiini kohdistuva mieltymys,
-jopa harras kunnioituskin laimeni. Vanhempien kuullen en saanut siitä
-mitään hiiskua; minä jätin sen tekemättä oman vaistoni opastamana ja
-myös sen vuoksi, että äitini oli minua varoittanut. Niin ollen minun
-oli turvauduttava itseeni, ja samoinkuin kuudennella ikävuodellani,
-Lissabonin maanjäristyksen jälkeen, Jumalan hyvyys oli muuttunut
-minulle jossakin määrin epäiltäväksi, samoin aloin nyt Fredrik Suuren
-vuoksi epäillä suuren yleisön oikeamielisyyttä. Mieleni oli luonnostaan
-kunnioitukseen taipuvainen, ja tarvittiin ankaraa järkytystä, jotta
-johonkin kunnianarvoisaan kohdistuva uskoni alkoi horjua. Meille ei,
-ikävä kyllä, ollut suositeltu hyviä tapoja ja sopivaa käytöstä niiden
-itsensä, vaan ihmisten vuoksi; aina oli puhe siitä, mitä ihmiset
-voivat sanoa, ja minä ajattelin, että ihmisten täytyi myös olla
-oikeita ihmisiä, että he tiesivät kaikkea asianmukaisesti arvostella.
-Mutta nyt sain kokea aivan loista. Suurimpiin ja ilmeisimpiinkin
-ansioihin suhtauduttiin herjaten ja vihaten, jaloimpia tekoja
-ainakin vääristeltiin ja halvennettiin, ellei suorastaan väitetty
-olemattomiksi, ja sellainen halpamainen vääryys kohdistui ainokaiseen,
-ilmeisesti kaikkia aikalaisiansa etevämpään mieheen, joka päivä
-päivältä todisti ja osoitti mihin kykeni, ja vääryyden tekijänä ei
-suinkaan ollut roskaväki, vaan oivalliset miehet, jollaisina minun
-joka tapauksessa oli pidettävä isoisääni ja enojani. Pojalla ei ollut
-käsitystäkään siitä, että voi olla olemassa puolueita, vieläpä, että
-hän itsekin kuului erääseen niistä. Hän uskoi sitä enemmän olevansa
-oikeassa ja saavansa väittää mielipidettänsä paremmaksi, koska hän
-ja samanmieliset tunnustivat Maria Teresian kauneuden ja hänen muut
-hyvät ominaisuutensa eivätkä liioin panneet pahaksensa keisari Fransin
-jalokivi- ja rahaharrastelua; että kreivi Daunia toisinaan mainittiin
-nahjuksen nimellä, oli heidän mielestään puolustettavissa.
-
-Kun nyt asiaa tarkemmin harkitsen, havaitsen tässä alkuaiheen siihen
-yleisön huomiottajättämiseen, jopa halveksimiseenkin, joka on kuulunut
-olemukseeni koko elämäni ajan ja jonka olen vasta myöhään oivalluksen
-ja sivistyksen avulla voinut saada tasoitetuksi. Joka tapauksessa
-oli jo silloin puolueellisen väärämielisyyden havaitseminen pojalle
-erittäin epämieluista, jopa vahingollistakin, koska se totutti hänet
-loittonemaan rakastamistaan ja arvossapitämistään henkilöistä.
-Alinomaa toisiansa seuraavat sotaiset teot ja tapahtumat eivät
-suoneet puolueille lepoa eikä rauhaa. Me tunsimme äreätä mielihyvää
-yhä uudelleen herättäessämme ja kiihtäessämme noita luuloteltuja
-onnettomuuksia ja mielivaltaisia riitoja, ja niin me jatkoimme
-toistemme kiusaamista, kunnes muutamia vuosia myöhemmin ranskalaiset
-miehittivät Frankfurtin ja toivat taloihimme todellista epämukavuutta.
-
-Jos useimmat käyttelivätkin näitä tärkeitä, etäällä tapahtuvia
-seikkoja ainoastaan kiihkeän keskustelun aiheena, oli sentään toisia
-sellaisiakin, jotka hyvin oivalsivat näiden aikojen vakavan luonteen
-ja pelkäsivät, että Ranskan ryhtyessä ottamaan osaa meidänkin seutumme
-voisivat muuttua sotanäyttämöksi. Meitä lapsia pidettiin entistä
-enemmän kotosalla yrittäen kaikin tavoin meitä askarruttaa ja huvittaa.
-Siinä tarkoituksessa oli isoäidin meille jättämä nukketeatteri
-järjestetty jälleen kuntoon, vieläpä siten, että katselijat istuivat
-minun päätyhuoneessani, näyttelevät ja ohjaavat henkilöt kuten teatteri
-itsekin etualoinensa sitävastoin sijoitettiin erääseen sivuhuoneeseen.
-Osoittaen pojalle toisensa jälkeen erikoista suosiota päästämällä
-heidät katsojiksi minä aluksi hankin itselleni paljon ystäviä, mutta
-lapsissa asustava levottomuus teki heille mahdottomaksi pysytellä
-kauan kärsivällisinä katselijoina. He häiritsivät näytäntöä, ja meidän
-täytyi etsiä nuorempaa yleisöä, jota imettäjät ja hoitajattaret joka
-tapauksessa voivat pitää kurissa. Alkuperäisen päänäytelmän, jota
-varten nukkeseurue oikeastaan oli järjestetty, me olimme opetelleet
-ulkoa ja esitimmekin aluksi yksinomaan sitä. Se meitä kuitenkin pian
-väsytti, me vaihdoimme puvustoa ja näyttämölaitteita ja uskalsimme
-käydä käsiksi erinäisiin muihin kappaleisiin, jotka tosin olivat
-liian laajat niin pienelle näyttämölle. Joskin tämä julkeutemme
-häiritsi ja lopulta kerrassaan tuhosi sen, mitä olisimme todella
-kyenneet suorittamaan, harjoitti ja edisti tämä lapsellinen huvi ja
-askartelu kuitenkin mitä monipuolisimmin keksintä- ja esittämiskykyäni,
-kuvitteluvoimaani ja eräänlaista teknillistä valmiutta kenties paremmin
-kuin mikään muu keino niin lyhyessä ajassa, niin ahtaalla alueella ja
-niin vähin kustannuksin.
-
-Minä olin varhain oppinut käsittelemään harppia ja viivotinta
-muuttamalla heti toiminnaksi, koko sen geometrisen opetuksen,
-joka osaksemme tuli, ja pahvityöt saattoivat minua erinomaisesti
-askarruttaa. En kumminkaan pysähtynyt geometrisiin kappaleisiin,
-pieniin laatikkoihin ja muihin sellaisiin esineisiin, vaan sommittelin
-itselleni sieviä huvimajoja, jotka olivat varustetut seinäpilareilla,
-ulkoportailla ja laakeilla katoilla. Niistä ei kuitenkaan paljoa tullut
-valmiiksi.
-
-Sen sijaan olin paljoa väsymättömämpi järjestäessäni varushuonetta,
-apunani palvelijamme, ammatiltansa räätäli. Me aioimme käyttää tuota
-suojaa esittäessämme näytelmiä, myöskin murhenäytelmiä, joihin meidän
-teki mieli ryhtyä, kun nukkeleikit alkoivat tuntua meille liian
-lapsellisilta. Leikkitoverini tosin valmistivat hekin itsellensä
-sellaisia varuksia ja pitivät niitä yhtä hyvinä ja kauniina kuin minun;
-mutta minä en ollut tyytynyt yhden ainoan henkilön varusteihin, vaan
-kykenin tarjoamaan kaikenlaista asiaankuuluvaa useille pienen armeijan
-miehille ja olin niinmuodoin yhä välttämättömämpi pienessä piirissämme.
-Helposti voi arvata, että sellaiset leikit johtivat puolueistumiseen,
-kahakkoihin ja iskuihin ja tavallisesti päättyivätkin mellakkaan ja
-mieliharmiin. Sellaisissa tapauksissa eräät määrätyt leikkikumppanit
-liittyivät tavallisesti minuun, toiset taas kannattivat vastapuoluetta,
-joskin useasti sattui puolueenvaihdoksia. Yksi ainoa poika, jolle
-tahdon antaa nimen Pylades, luopui yhden ainoan kerran, toisten
-yllytyksestä, minun puolueestani, mutta ei voinut hetkeäkään seisoa
-vihamiehenä minua vastapäätä. Me teimme sovinnon vuodattaen runsaat
-kyynelet ja pysyimme pitkän aikaa liitollemme uskollisina.
-
-Hänet ja muut hyväntahtoiset minä voin tehdä erittäin onnellisiksi
-kertomalla heille satuja, ja erikoisen mielellään he kuulivat minun
-kertovan asioita omina kokeminani; heitä ilahdutti kovin, että minulle,
-heidän leikkikumppanillensa, oli voinut sattua niin ihmeellisiä
-seikkoja, ja kukaan ei oudoksunut, kuinka olin voinut saada aikaa
-ja tilaisuutta sellaisiin seikkailuihin, vaikka he jokseenkin hyvin
-tiesivät, miten paljon minulla oli tekemistä ja missä minä liikuin.
-Tarvittiinpa sellaisiin tapahtumiin paikallisuuksia, ellei kerrassaan
-toisesta maailmasta, niin joka tapauksessa toisista seuduista, ja
-kumminkin oli kaikki tapahtunut vasta tänään tai eilen. Heidän täytyi
-niinmuodoin pettää itseänsä enemmän kuin minä voin heitä puijata.
-Ja ellen minä olisi vähitellen, luonnonlaatuni mukaisesti, oppinut
-muokkaamaan näitä ilmahahmoja ja lorujani taiteellisiksi esityksiksi,
-niin sellainen lapsuudenajan kerskailevaisuus olisi varmaan tuottanut
-minulle pahoja seurauksia.
-
-Jos tarkastelee tätä viettiä oikein tarkoin, niin tekee mieli siinä
-nähdä se häikäilemättömyys, joka ilmenee itsessään runoilijassa, kun
-hän käskevästi lausuu julki kaikkein mahdottominta vaatien jokaista
-tunnustamaan todelliseksi sen, mikä hänelle, keksijälle, voi jollakin
-tavoin ilmetä totena.
-
-Se mitä tässä on esitetty vain yleisesti ja teoreettisesti, käynee
-esimerkin avulla miellyttävämmäksi ja havainnollisemmaksi. Senvuoksi
-liitän tähän sellaisen sadun, jonka voin vielä aivan eloisasti
-mieleeni kuvata ja muistaa, koska minun oli se usein toistettava
-leikkitovereilleni.
-
-
-
-Uusi Paris.
-
-Poikaiän satu.
-
-
-Äskettäin, helluntain vastaisena yönä, minä olin unessa seisovinani
-kuvastimen edessä järjestellen uutta kesäpukuani, jonka rakkaat
-vanhempani olivat minulle juhlaksi teettäneet. Pukuun kuuluvat,
-kuten tiedätte, hyvästä nahasta valmistetut kengät suurine hopeisine
-solkineen, hienot pumpulisukat, mustat sarssiset alusvaatteet ja
-viheriästä villakankaasta tehty nuttu kultareunusteisine napinläpineen.
-Lisäksi kullankirjaellut liivit, jotka olivat isäni sulhasliiveistä
-leikatut. Minä olin kammattu ja puuteroitu, kiharani siirottivat kuin
-pienet siivet korvallisillani, mutta minä en päässyt pukeutuneeksi,
-koska alinomaa erehdyin vaatekappaleista ja koska edellinen aina
-putosi yltäni, kun yritin ryhtyä toiseen. Minun ollessani tässä
-ankarassa pulassa astui luokseni nuori, kaunis mies tervehtien minua
-mitä ystävällisimmin. Kas, terve tultuanne! sanoin minä: minulle on
-sangen mieluista nähdä teidät täällä. — »Tunnetteko siis minut?»
-virkkoi tulija hymyillen. — Kuinkapa en tuntisi? vastasin minä
-samoin hymyillen. Te olette Merkurius, ja minä olen varsin usein
-nähnyt teidän kuvanne. — »Niin olen», virkkoi hän, »ja jumalat ovat
-lähettäneet minut luoksesi uskoen minulle tärkeän tehtävän. Näetkö
-nämä kolme omenaa?» — Hän ojensi kätensä ja näytti minulle kolme
-omenaa, jotka tuskin siihen mahtuivat ja olivat yhtä ihmeellisen
-kauniit kuin suuretkin. Yksi niistä oli väriltänsä punainen, toinen
-keltainen ja kolmas viheriä. Niitä luuli pakostakin jalokiviksi,
-jotka oli muovattu hedelmäin muotoisiksi. Minä aioin tarttua niihin,
-mutta hän veti ne takaisin sanoen: »Sinun tulee ensinnä tietää,
-etteivät ne ole sinua varten. Sinun pitää ne antaa kolmelle kaupungin
-kauneimmalle nuorelle miehelle, joiden pitää sitten, kunkin arpansa
-mukaan, löytää itselleen puolisot, sellaiset kuin ikänä voivat toivoa.
-Ota ne ja suorita hyvin tehtäväsi!» sanoi hän lähtiessään ja laski
-avoimiin käsiini omenat, jotka näyttivät nyt vieläkin suuremmilta.
-Sitten minä kohotin ne valoa vasten ja huomasin ne ihan läpinäkyviksi;
-mutta aivan pian ne venyivät pitkulaisiksi ja muuttuivat kolmeksi
-ylen kauniiksi, kohtalaisen nuken kokoiseksi naishenkilöksi, joiden
-vaatteet olivat mainittujen omenain väriset. Niin ne hiljaa liukuivat
-sormistani, ja kun aioin yrittää niitä siepata pidättääkseni ainakin
-yhden, ne jo väikkyivät kaukana ja korkealla, ja minä en voinut muuta
-kuin katsella niiden menoa. Minä seisoin siinä ihan ihmeissäni ja
-jähmettyneenä, käteni yhä ojennettuina, ja silmäilin sormiani ikäänkuin
-niissä olisi ollut jotakin nähtävää. Mutta sitten minä yht'äkkiä näin
-sormenpäissäni karkelemassa kaikkein herttaisimman tyttösen, pienemmän
-kuin edelliset, mutta sangen soman ja hilpeän, ja koska se ei toisten
-tavoin lentänyt pois, vaan jäi olemaan ja kosketti karkeloidessaan
-milloin mitäkin sormenpäätä, niin katselin sitä vähän aikaa ihmeissäni.
-Mutta kun se minua kovin miellytti, uskoin vihdoinkin voivani sen
-tavoittaa ja ajattelin siepata sen hyvinkin sukkelasti; mutta
-samassa silmänräpäyksessä tunsin päässäni iskun, joka sai minut ihan
-huumautuneena kaatumaan, ja siitä huumauksesta minä heräsin vasta kun
-oli aika pukeutua ja lähteä kirkkoon.
-
-Jumalanpalveluksen aikana minä useaan kertaan palautin mieleeni nuo
-kuvat; samoin isovanhempieni luona, missä olin päivällisaterialla.
-Iltapäivällä aioin käydä eräitä ystäviäni tapaamassa näyttäytyäkseni
-uudessa puvussani, hattu kainalossa ja miekka kupeella, mutta myöskin
-sen vuoksi, että olin heille vierailun velkaa. En tavannut ketään
-kotoa, ja kun kuulin heidän lähteneen puutarhoihin, ajattelin lähteä
-heidän jälkeensä ja viettää illan hupaisesti. Tieni kulki vallin
-vieritse, ja minä jouduin seutuun, jota syystäkin mainitaan kehnon
-muurin nimellä, sillä siellä ei tunnu olo koskaan oikein turvalliselta.
-Minä astelin nyt hitaasti ja ajattelin kolmea jumalatartani, mutta
-erittäinkin pientä keijukaista, ja ojensin toisinaan sormiani toivoen
-hänen suvaitsevan jälleen niillä keikkua. Näihin ajatuksiin vaipuneena
-edetessäni minä huomasin vasemmalla muurissa pienen portin, jota en
-muistanut milloinkaan nähneeni. Se näytti matalalta, mutta kaartuvan
-suippokaaren alitse olisi sopinut kaikkein pisinkin mies kulkemaan.
-Kaari ja seinämät olivat mitä sirointa kivenhakkaajan ja kuvanveistäjän
-käsialaa, mutta erikoisesti kiinnitti tarkkaavaisuuttani itse ovi.
-Ruskea, ikivanha, vain vähän koristettu puuosa oli kiskotettu levein,
-sekä pinnasta kohoavin että siihen upotetuin pronssikaistoin, joiden
-lehväkuvioita, missä istui mitä luonnollisimman näköisiä lintuja, minä
-en osannut kyllikseni ihailla. Ihmeellisimmältä minusta kuitenkin
-näytti se, ettei voinut havaita mitään avaimenreikää, ei säppiä,
-ei kolkutinta, ja minä otaksuin niin ollen, että tämä ovi avautui
-ainoastaan sisäpuolelta. En erehtynytkään; sillä kun astuin lähemmäksi
-tunnustelemaan koristeita, se aukeni sisäänpäin, ja näkyviin ilmestyi
-mies, jonka puku oli jollakin tavoin pitkä, avara ja omituinen. Hänen
-leukaansa ympäröi kunnianarvoinen parta, joten taivuin pitämään häntä
-juutalaisena. Mutta hän, ikäänkuin olisi ajatukseni arvannut, teki
-pyhän ristin merkin, siten minulle ilmaisten olevansa hyvä katolinen
-kristitty. — »Nuori herra, kuinka tulette tänne ja mitä siinä teette?»
-virkkoi hän ystävällisin äänin ja elein. — Minä ihailen, vastasin
-minä, tämän portin tekoa; en näet ole vielä milloinkaan sellaista
-nähnyt, enintään pienissä esineissä harrastelijain taidekokoelmissa.
-— »Minua ilahduttaa», virkkoi hän sitten, »että pidätte sellaisesta
-työstä. Sisäpuolelta portti on vielä paljoa kauniimpi; astukaa sisään,
-jos haluatte.» Minusta asia ei tuntunut ehdottomasti miellyttävältä.
-Portinvartijan kummallinen vaatetus, paikan syrjäisyys ja jokin sanoin
-selittämätön, mikä tuntui leijuvan ilmassa, ahdistivat mieltäni.
-Senvuoksi minä viivyttelin ollen muka vielä kauemmin katselevinäni
-portin ulkopuolta ja silmäilin samalla salaa puutarhaan. Puutarha
-näet siinä oli avautunut näkyviini. Kohta portin takana näin suuren,
-varjoisan paikan; vanhat, säännöllisten välimatkojen päässä toisistansa
-kasvavat lehmukset peittivät sen kokonaan tihein, toisiinsa liittyvin
-oksin ja lehvin, joten niiden alla olisivat voineet itseänsä virkistää
-mitä lukuisimmat seurueet ankarimmassakin helteessä. Minä olin jo
-astunut kynnykselle, ja vanhus osasi minua aina houkutella askelta
-edemmäksi. Minä en oikeastaan vastustellut, sillä olin aina kuullut,
-ettei prinssin tai sulttaanin pitänyt sellaisessa tapauksessa
-milloinkaan kysyä, oliko vaara uhkaamassa. Olihan minulla miekka
-kupeellani, ja totta kaiketi selviytyisin ukosta, jos hän rupeaisi
-vihamieliseksi. Astuin siis ihan huoletta sisään; portinvartija painoi
-kiinni oven, joka lupsahti lukkoon niin hiljaa, että sitä tuskin kuuli.
-Sitten hän näytti minulle sisäpuolelle sijoitetun, tosiaankin vielä
-taiteellisemman työn, selitti sen minulle ja osoitti minulle samalla
-erinomaista hyväntahtoisuutta. Tämän johdosta kokonaan rauhoittuneena
-minä nyt antauduin kuljetettavaksi eteenpäin lehväkatteen alitse ja
-noudatellen kaartuvaa muuria, jossa havaitsin paljon ihasteltavaa.
-Näkinkengillä, koralleilla ja metalliharkoilla taiteellisesti
-koristellut komerot juoksuttivat vetehisten suista runsaita vesiä
-marmorialtaisiin; niiden välille oli asetettu linnunhäkkejä tai muita
-ristikkolaitteita, joissa hypähteli oravia, juoksenteli marsuja ja mitä
-somia eläimiä vain ajatella saattaa. Linnut huhuilivat ja laulelivat
-meille kulkiessamme eteenpäin, varsinkin kottaraiset loruilivat mitä
-hassunkurisimpia asioita; eräs huuteli alinomaa: Paris! Paris! ja
-toinen: Narkissos! Narkissos! niin selvästi kuin koulupoika suinkin
-osaa lausua. Vanhus näytti aina silmäilevän minua vakavasti lintujen
-siten huudellessa, mutta minä en ollut mitään huomaavinani, eikä
-minulla tosiaan ollutkaan aikaa pitää häntä silmällä, sillä voin
-varsin hyvin havaita, että kiersimme kehässä ja että tämä varjoisa
-paikka oikeastaan oli suuri ympyrä, joka sulki sisäänsä toisen paljoa
-merkillisemmän. Me olimme tosiaankin ehtineet jälleen portille
-saakka, ja näytti siltä, kuin vanhus aikoisi laskea minut ulos;
-mutta katseeni kiintyi kultaiseen ristikkoon, joka näytti ympäröivän
-tämän ihmeellisen puutarhan keskustaa ja jonka tarkastelemiseen
-minulla oli käyskellessämme ollut riittävästi tilaisuutta, vaikka
-vanhus aina osasikin pitää minut muurin vierellä ja siis melkoisen
-kaukana ristikosta. Kun hän nyt oli astumassa porttia kohti, virkoin
-minä hänelle kumartaen: Te olette ollut minulle niin erinomaisen
-ystävällinen, että tekee mieleni esittää vielä eräs pyyntö, ennenkuin
-poistun luotanne. Enkö saa nähdä lähempää tuota kultaista ristikkoa,
-joka näyttää erittäin avarana kehänä ympäröivän puutarhan sisäosaa?
-— »Varsin kernaasti», vastasi hän, »mutta siinä tapauksessa teidän
-täytyy alistua eräisiin ehtoihin». — Mitkä ne ovat? kysyin minä
-kiireesti. — »Teidän täytyy jättää tänne hattunne ja miekkanne ettekä
-saa irroittaa kättänne minun teitä taluttaessani.» — Minä suostun
-erittäin mielelläni! vastasin minä laskien hattuni ja miekkani
-lähimmälle kivipenkille. Hän tarttui kohta oikealla kädellänsä
-minun vasempaani, piteli sitä kiinteästi ja johti minua hieman
-väkivaltaisesti suoraan eteenpäin. Kun olimme saapuneet ristikon luo,
-muuttui ihmettelyni hämmästykseksi: sellaista en ollut milloinkaan
-nähnyt. Korkealla marmorijalustalla seisoi vierekkäin lukemattomia
-peitsiä ja pertuskoita, joiden omituisesti koristellut yläpäät yhtyivät
-muodostaen kokonaisen ympyrän. Minä katselin raoista ja näin toisella
-puolella ihan lähellä leppoisasti virtailevan, kummaltakin puolelta
-marmorilla reunustetun veden, jonka kirkkaissa syvyyksissä näkyi suuri
-joukko kultakaloja, jotka milloin hitaasti, milloin nopeasti, milloin
-yksitellen, milloin parvittain liikkuivat edestakaisin.
-
-Nyt olisin mielelläni päässyt näkemään kanavan toiselle puolelle
-saadakseni tietää, millainen puutarhan sisin kohta oli, mutta silloin
-havaitsin surukseni, että vastakkaisella rannalla kohosi samanlainen
-ristikkoaita, vieläpä niin taitavasti rakennettu, että tämänpuolista
-rakoa siellä aina vastasi peitsi tai pertuska, joten muiden koristeiden
-vielä osaltansa estäessä ei voinut nähdä läpi, asettuipa seisomaan
-miten tahansa. Sen lisäksi minua esteli vanhus vapaasti liikkumasta
-pitelemällä minua yhä edelleen kädestä. Kaikki näkemäni kuitenkin
-kiihdytti uteliaisuuttani yhä enemmän, minä rohkaisin mieleni ja kysyin
-vanhukselta, eikö voisi päästä toiselle puolelle. — »Voipi kyllä»,
-vastasi hän, »mutta uusin ehdoin». — Minun niitä tiedusteltuani hän
-ilmoitti, että minun oli vaihdettava pukua. Minä olin siihen erittäin
-tyytyväinen; hän kuljetti minut takaisin muurin luo pieneen puhtaaseen
-saliin, jonka seinillä riippuvat monet erilaiset puvut näyttivät kaikki
-olevan lähinnä itämaista kuosia. Minä pukeuduin nopeasti toisiin
-vaatteisiin; hän pyyhkäisi puuteroidut hiukseni kirjavan verkon
-peittoon minun kauhukseni ne sitä ennen ankarasti pölytettyänsä. Nyt
-minä huomasin itseni, suuren kuvastimen edessä seisoen, vaatetuksessani
-varsin somaksi; miellyttipä tämä asu minua enemmänkin kuin jäykät
-sunnuntaivaatteeni. Minä tein muutamia eleitä ja hypähtelin niinkuin
-olin nähnyt markkinateatterin tanssijain tekevän. Samalla katsoin
-peiliin ja näin sattumalta erään takanani olevan seinäkomeron kuvan.
-Sen valkoisella pohjalla riippui kolme viheriää nuoraa, jokainen
-kiertyneenä tavalla, josta en kaukaa katsoen tahtonut mitenkään saada
-selkoa. Senvuoksi käännähdin hieman äkillisesti ja kysyin vanhukselta
-tuota komeroa ja noita nuoria. Hän nouti mielellään yhden niistä ja
-näytti sitä minulle. Se oli kohtalaisen paksu viheriä silkkirihma,
-jonka molemmat, kahdesta kohden lävistetyn viheriän nahan läpi kiedotut
-päät saivat sen näyttämään välineeltä, jonka käytteleminen ei ole
-erikoisen mieluisa. Asia tuntui minusta arveluttavalta, ja minä kysyin
-vanhukselta, mitä tuo merkitsi. Hän vastasi minulle aivan levollisesti
-ja hyväntahtoisesti, sanoi sen olevan niitä varten, jotka käyttivät
-väärin täällä heille auliisti suotua luottamusta. Hän ripusti rihman
-takaisin paikallensa ja vaati minua heti itseänsä seuraamaan; hän
-näet ei tällä kertaa tarttunut käteeni, joten astelin vapaasti hänen
-vierellänsä.
-
-Uteliaisuuttani kiihoitti nyt eniten kysymys, missä saattoi olla
-portti, missä silta, joista pääsisi ristikon läpi ja kanavan poikki;
-en näet ollut voinut toistaiseksi mitään sellaista havaita. Niinpä
-katselinkin kultaista aitausta erittäin tarkoin, kun kiiruhdimme sitä
-kohti; mutta samassa näköni himmeni, sillä äkkiarvaamatta alkoivat
-peitset, keihäät, tapparakeihäät ja pertuskat täristä ja huojua, ja
-tämä omituinen liike päättyi siihen, että kaikki kärjet taipuivat
-toisiansa kohti, ikäänkuin olisi kaksi sotajoukkoa vanhanaikaisin
-varustein ollut aikeissa käydä toistensa kimppuun. Hämmennys oli
-silmille, hälinä korville melkein sietämätön, mutta valtavasti
-yllättäväksi muodostui näky, kun ne, aivan alas laskettuina, peittivät
-kanavan kaaripinnan muodostaen ihanimman sillan, mitä voi ajatella,
-sillä nyt oli näkyvissäni mitä vaihtelevin puutarhamaa. Se oli jaettu
-kierteleviin sarkoihin, jotka yhdessä nähtyinä muodostivat kokonaisen
-koristeellisen labyrintin; niitä kaikkia reunusti viheriä, matala,
-villavana kasvava ruoho, jota en ollut milloinkaan nähnyt; kaikissa
-oli kukkia, kussakin osastossa omaa erikoista väriä, nekin matalia ja
-maassa lepääviä tehden aluesuunnitelman helposti havaittavaksi. Tämä
-oivallinen näköala, josta nautin auringon paistaessa täydeltä terältä,
-otti katseeni kerrassaan vangiksensa, mutta tuskin tiesin, mihin
-jalkani astuin, sillä kiertelevät tiet oli mitä soreimmin peitetty
-sinisellä hiekalla, joka näytti kuvastelevan maahan tummaa taivasta
-tai taivasta vedessä. Niin minä astelin, katse maahan luotuna, jonkin
-aikaa oppaani vierellä, kunnes vihdoin havaitsin, että tämän sarka- ja
-kukkaspiirin keskellä oli laaja kehä sypressejä tai poppelinsukuisia
-puita, joiden lomitse ei voinut nähdä, koska alimmat oksat näyttivät
-versovan maasta. Minua suorastaan lähimmälle tielle pakottamatta
-oppaani kuitenkin kohta ohjasi minut kohti tuota keskustaa, ja kuinka
-hämmästyinkään, kun korkeiden puiden piiriin astuttuani näin edessäni
-sorean puistorakennuksen pylväskäytävän, joka näytti olevan toisiltakin
-tahoilta samoin saavutettavissa ja ihailtavissa. Mutta vielä enemmän
-kuin tämä rakennustaiteen mestariteos ihastutti minua se taivaallinen
-soitanto, joka rakennuksesta kaikui. Toisinaan luulin kuulevani luutun,
-toisinaan harpun, toisinaan kitaran äänen, toisinaan vielä jonkinlaista
-helinää, joka ei ollut minkään tässä mainitsemani soittimen mukainen.
-Portti, jota kohti kävelimme, avautui heti vanhuksen sitä kevyesti
-koskettaessa; mutta kuinka hämmästynyt Olinkaan, kun ulos astuva
-portinvartijatar täydellisesti muistutti sitä somaa tyttöä, joka oli
-unessa sormieni varassa karkeloinut. Hän tervehti minua, ikäänkuin
-olisimme olleet tuttavat, ja pyysi astumaan sisään. Vanhus jäi
-ulkopuolelle, ja minä kuljin opastajattareni keralla holvikattoista
-ja kauniisti koristeltua lyhyttä käytävää keskisaliin, jonka ihana,
-kirkkomainen korkeus sisäänastuessani herätti minussa mielenkiintoa ja
-ihmettelyä. Katseeni ei kumminkaan voinut kauan siinä viipyä, sillä
-sitä houkutteli puoleensa viehättävämpi näytelmä. Suoraan kupolin
-alla istui matolla kolme naishenkilöä kukin kulmallansa, puettuina
-eri väreihin, yksi punaiseen, toinen keltaiseen ja kolmas viheriään;
-istuimet olivat kultaiset ja matto täydellinen kukkalava. Heidän
-käsivarsiensa varassa lepäsivät ne kolme soitinta, joiden äänet olin
-kyennyt ulkoa erottamaan; he näet olivat keskeyttäneet soittonsa,
-minun saapumiseni häiritseminä. — »Olkaa terve tultuanne!» virkkoi
-keskimmäinen, nimittäin se, joka istui päin ovea, punaisessa puvussa ja
-harppu vieressään. »Istuutukaa Alerten luo kuuntelemaan, jos soitanto
-teitä miellyttää.» Nyt vasta huomasin taempana poikittain melkoisen
-pitkän rahin, jolla lepäsi mandoliini. Soma tyttö otti sen, istuutui
-ja veti minut viereensä. Nyt minä silmäilin oikealla puolellani
-olevaa toista naishenkilöä; hän oli keltaisessa puvussa ja piteli
-kitaraa, ja jos tuo harpunsoittajatar oli kookas, ylväspiirteinen
-ja käytökseltään majesteetiilinen, niin kitaransoittajan olemuksen
-voi helposti havaita viehkeäksi, hilpeäksi. Hän oli solakka, vaalea
-kaunotar, edellistä sitävastoin kaunistivat tummanruskeat hiukset.
-Heidän soitantonsa vaihtelevaisuus ja yhteensointuvaisuus ei voinut
-minua pidättää katselemasta kolmattakin, viheriäpukuista kaunotarta,
-jonka luutunsoitto tuntui minusta tavallaan liikuttavalta ja samalla
-omituiselta. Hän näytti eniten minua tarkkaavan ja osoittavan soittonsa
-minulle, mutta hänestä en voinut saada selvyyttä, sillä hän tuntui
-minusta milloin hempeältä, milloin oudolta, toisinaan avomieliseltä,
-toisinaan itsepäiseltä, aina sen mukaan, miten hän muutti ilmeitänsä ja
-soittoansa. Toisinaan hän näytti tahtovan minua liikuttaa, toisinaan
-kiusoitella. Mutta paneutuipa hän millaiseksi tahansa, vähät hän
-minusta kostui, sillä pieni naapurini, jonka vieressä istuin, kyynäspää
-kyynäspäätä vasten, oli kerrassaan ottanut minut valtoihinsa, ja kun
-selvästi tunsin nuo kolme naishenkilöä unennäköni keijukaisiksi ja
-heidän pukujensa värit omenain väreiksi, niin käsitin hyvin, ettei
-minulla ollut mitään syytä heitä pidättää. Somaan pienoiseen olisin
-mieluummin käynyt käsiksi, ellei hänen unessa minulle suomansa
-isku olisi ollut liiankin vereksenä mielessäni. Hän pysytteli
-mandoliineinensa toistaiseksi ihan rauhallisena, mutta kun hänen
-valtijattarensa olivat soittonsa lopettaneet, he käskivät hänen esittää
-muutamia hupaisia kappaleita. Tuskin ehdittyänsä varsin kiihdyttävästi
-helkytellä joitakin tanssisävelmiä hän hypähti seisaalleen; minä
-tein samoin. Hän soitti ja tanssi; minä viehätyin seuraamaan hänen
-askeliansa, ja niin me esitimme jonkinlaisen pienen baletin, johon
-naiset näyttivät olevan tyytyväiset, koska kohta meidän lopetettuamme
-käskivät neitosen virkistää minua tarjoamalla jotakin hyvää, kunnes
-ehtisi tulla iltasen aika. Minä puolestani olin unohtanut, että
-maailmassa oli vielä jotain muutakin kuin tämä paratiisi. Alerte
-vei minut heti takaisin käytävään, jonka kautta olimme tulleet. Sen
-kupeella oli kaksi hyvinvarustettua huonetta; toisessa, jossa hän
-itse asui, hän tarjoili minulle oransseja, viikunoita, persikoita ja
-viinirypäleitä, ja minä nautin erittäin halukkaasti sekä vieraiden
-maiden että vasta tulevien kuukausien hedelmiä. Makeisia oli yltä
-kyllin; lisäksi hän täytti hiotun kristallimaljan kuohuvalla viinillä,
-mutta minä en kaivannut juomista, koska olin riittävästi itseäni
-virkistänyt hedelmillä. — »Nyt leikimme», sanoi hän ja vei minut
-toiseen huoneeseen. Se oli joulumarkkinain näköinen; mutta niin
-kallisarvoisia ja hienoja esineitä ei ole joulumarkkinain kojussa
-milloinkaan nähty. Siinä oli kaikenlaisia nukkia, nukenvaatteita ja
-nukenkalustoja; keittiöitä, asuinhuoneita ja myymälöitä ja yksityisiä
-leluja loppumattomiin. Hän kuljetti minua ohi kaikkien lasikaappien,
-joissa näitä taitehikkaita teoksia säilytettiin. Ensimmäiset kaapit
-hän kuitenkin kohta jälleen sulki sanoen: »Tämä ei ole ollenkaan teitä
-varten, sen tiedän hyvin. Mutta tästä», jatkoi hän, »voisimme löytää
-rakennustarpeita, muureja ja torneja, taloja, palatseja ja kirkkoja
-sommitellaksemme suuren kaupungin. Se ei kumminkaan minua huvita;
-ryhdytään johonkin muuhun, mikä miellyttää teitä samoinkuin minuakin.»
-— Sitten hän toi esiin muutamia laatikoita, joissa oli pienikokoista
-sotaväkeä päälletysten ladottuna, ja minun täytyi heti tunnustaa,
-etten ollut milloinkaan nähnyt mitään niin kaunista. Hän ei suonut
-minulle tilaisuutta niitä yksityiskohtaisesti tarkastella, vaan otti
-yhden laatikon kainaloonsa, ja minä otin haltuuni toisen. »Mennään
-kultaiselle sillalle», sanoi hän, »siellä käy parhaiten sotamiehillä
-leikkiminen: peitset heti osoittavat, miten armeijat tulee sijoittaa
-toisiansa vastaan.» Nyt me olimme saapuneet kultaiselle, keinuvalle
-pohjalle; minä kuulin allani veden solisevan ja kalojen polskahtelevan
-polvistuessani järjestämään rivejäni. Ne olivat pelkkää ratsuväkeä,
-kuten nyt huomasin. Vastustajani kehuskeli, että hänellä oli amatsonien
-kuningatar naisarmeijansa johtajana; minun puoleltani taas löytyi
-Akhilleus ja erittäin uljas kreikkalainen ratsumiesjoukko. Armeijat
-seisoivat siinä vastatusten, ja mitään kauniimpaa ei voinut toivoa
-näkevänsä. Ne eivät suinkaan olleet litteitä lyijyratsastajia, kuten
-meidän leikkisotilaamme, vaan sekä mies että ratsu olivat täyteläisen
-ruumiikkaat ja mitä hienointa työtä; oli myös vaikea käsittää, kuinka
-ne pysyivät tasapainossa, vaikka seisoivat siltänsä, jalkatasannetta
-vailla.
-
-Me olimme nyt, kumpikin puolestansa varsin tyytyväisenä, tarkastaneet
-joukkomme, kun hän ilmoitti käyvänsä hyökkäämään. Laatikoistamme oli
-löytynyt ammuksiakin: muutamat rasiat olivat täynnä pieniä, hyvin
-kiilloitettuja agaattipallosia. Niitä käyttäen meidän piti taistella
-toisiamme vastaan joltisenkin välimatkan päästä, mutta sopimuksen
-mukaan kuitenkin niin, ettei saanut heittää kiivaammin kuin väkemme
-kumoutuminen vaati, sillä vauriota ei pitänyt aiheuttaa kenellekään.
-Nyt alkoi molemminpuolinen pommitus, ja toistaiseksi sen vaikutus oli
-meitä kumpaakin tyydyttävä. Mutta kun vastustajani sitten huomasi minun
-tähtäävän paremmin ja voivan lopulta saada voitonkin, joka riippui
-pystyynjääneiden määrästä, hän astui lähemmäksi, ja hänen tyttömäinen
-heittelynsä johtikin toivottuun tulokseen. Hän kumosi suuren määrän
-parhaita joukkojani, ja mitä ankarampia vastalauseita minä esitin,
-sitä innokkaammin hän heitteli. Lopulta tuo minua suututti, ja minä
-selitin ryhtyväni menettelemään samoin. Niinpä tosiaankin astuin
-lähemmäksi, vieläpä heittelin harmistuneena paljoa kiivaammin, joten
-ei kestänyt kauan, ennenkuin pari hänen pientä naiskentauriansa särkyi
-säpäleiksi. Hän ei innoissaan sitä heti huomannut, mutta minä seisoin
-jähmettyneenä, kun murskautuneet kuviot jälleen itsestään eheytyivät,
-amatsoni ja ratsu muuttuivat jälleen kokonaisuudeksi ja samalla täysin
-eläviksi, lähtivät täyttä karkua kultaiselta sillalta lehmusten alle
-ja sinne tänne ajaa nelistäen vihdoin, en tiedä miten, hävisivät
-muurin puolelle. Kaunis vastustajattareni oli tuskin ehtinyt tuon
-havaita, kun jo puhkesi äänekkäästi itkemään ja valittamaan ja huutaen
-ilmoitti minun tuottaneen hänelle korvaamattoman vahingon, paljoa
-suuremman kuin sanoa osasi. Mutta minä, joka olin jo kiukuissani,
-iloitsin siitä, että sain tehdä hänelle pahaa, ja heitin vielä pari
-jäljelläolevaa agaattikuulaani silmittömästi ja huimasti hänen
-joukkoihinsa. Onnettomuudeksi osuin kuningattareen, joka tähän saakka
-oli säännöllisessä pelissämme ollut vaaran ulkopuolella. Kuningatar
-särkyi pirstoiksi, ja hänen lähimmät ajutanttinsakin murskautuivat,
-mutta nopeasti he jälleen ehjentyivät ja lähtivät karkuun samoinkuin
-edellisetkin, ajaa nelistelivät sangen iloisesti lehmusten ympärillä ja
-hävisivät muurin puolelle.
-
-Vastustajattareni torui ja sätti; mutta minä, kerran vauhtiin
-päästyäni, kumarruin ottamaan muutamia agaattipallosia, jotka kierivät
-kultaisten peitsien ympärillä. Sydämystyneenä tahdoin tuhota hänen koko
-armeijansa. Hän puolestaan ei ollut laiska, hyökkäsi minua kohti ja löi
-minua korvalle, niin että pääni humisi. Minä, joka olin aina kuullut,
-että tytön antama korvapuusti kysyy häikäilemätöntä suudelmaa, kävin
-kiinni hänen korviinsa ja suutelin häntä kerran toisensa jälkeen. Mutta
-hänpä kiljaisi niin vihlovasti, että itsekin säikähdin; minä laskin
-hänet menemään, ja se oli minulle onneksi, sillä samana hetkenä en
-tiennyt, miten minun kävi. Pohja allani alkoi huojua ja ratista; minä
-havaitsin kohta ristikkojen alkavan jälleen liikkua, mutta minulla ei
-ollut aikaa harkita enkä saanut jalansijaa päästäkseni pakenemaan.
-Minä pelkäsin joka hetki joutuvani seivästetyksi, sillä kohoavat
-pertuskat ja peitset leikkoivat jo vaatteeni rikki; sanalla sanoen:
-minä en tiedä, miten minun kävikään, minä en kuullut enkä nähnyt ja
-toivuin huumauksestani ja säikähdyksestäni erään lehmuksen juurella,
-jonne pystyyn kimpoava ristikko oli minut heittänyt. Herätessäni
-heräsi ilkeytenikin, joka vielä ankarasti lisääntyi, kun kuulin,
-miten toisella rannalla pilkkaili ja nauroi minun vastustajattareni,
-joka lienee tullut toisella puolella maihin hieman leppoisammin kuin
-minä. Senvuoksi minä hypähdin seisaalleni, ja kun näin ympärilläni
-hajallaan pienen armeijan ja sen johtajan Akhilleun, jotka kaikki
-nouseva ristikko oli minun kerallani heittänyt tälle puolelle, minä
-sieppasin sankarin käteeni ja sinkosin hänet puun kylkeen. Hänen
-ennalleen korjautumisensa miellytti minua nyt sitäkin enemmän, kun
-katselin vahingoniloisena maailman sominta näkyä, ja minä olin jo
-aikeissa lähettää kaikki kreikkalaiset samaa tietä, kun yht’äkkiä
-suihkusi kihiseviä vesiä joka puolelta, kivistä ja muureista, maasta ja
-oksista, piesten minua joka suunnalta, mihin yritinkin kääntyä. Ohut
-pukuni oli lyhyessä ajassa läpimärkä; repaleina se oli jo ennestään,
-ja minä tempasin sen aikailematta yltäni. Jalkineet minä heitin pois
-ja niin verhon toisensa jälkeen; tuntuipa minusta lämpöisenä päivänä
-vihdoin erittäin miellyttävältäkin sellainen suihkukylpy. Aivan
-alastomana minä sitten astelin arvokkaasti näiden tervetulleiden
-suihkujen keskellä ja ajattelin saavani kauankin nauttia hyvästä
-olostani. Vihani jäähtyi, ja minä toivoin vain pääseväni sovintoon
-pienen vastustajani kanssa. Mutta samassa suihkut taukosivat, ja
-minä seisoin nyt kosteana läpimärällä tanterella. Vanha mies, joka
-äkkiarvaamatta ilmestyi luokseni, ei suinkaan ollut tervetullut; minä
-olisin halunnut ainakin verhoutua, kun piiloutuminen ei käynyt päinsä.
-Häpeäntunne, vilunväreet, yritykset saada itseäni jotenkin verhotuksi
-saivat minut näyttämään ylen surkuteltavalta olennolta, ja vanhus
-käytti hetkeä hyväksensä lausuakseen minulle mitä ankarimpia moitteita.
-»Mikäpä minua estää», huudahti hän, »ottamasta yhtä noista viheriöistä
-nuorista ja koettelemasta sitä ainakin selkäänne, ellei kaulaanne!»
-Tämän uhkauksen minä panin kovin pahakseni. — Varokaa, huudahdin minä,
-varokaa sellaisia sanoja, vieläpä sellaisia ajatuksiakin, sillä muuten
-olette te ja valtijattarenne hukassa! — »Kuka sitten oletkaan», kysyi
-hän uhmaten, »kun uskallat noin puhua?» — Jumalien suosikki, josta
-riippuu, löytävätkö nuo naishenkilöt itsellensä arvokkaat puolisot ja
-pääsevätkö elämään onnellista elämää, vai tahtooko hän antaa heidän
-nääntyä ja vanhentua tenholuostarissaan, vastasin minä. — Vanhus astui
-muutamia askelia taaksepäin. »Kuka on sinulle tuon ilmoittanut?» kysyi
-hän ihmeissään.'— Kolme omenaa, sanoin minä, kolme jalokiveä. — »Ja
-mitä vaadit palkaksesi?» huudahti hän. — Ennen kaikkea tuon pienen
-olennon, joka on minut saattanut tähän noiduttuun tilaan, vastasin
-minä. — Vanhus heittäytyi pitkäkseen eteeni vielä kosteata ja liejuista
-maata karttelematta; sitten hän nousi, aivan kastumattomana, tarttui
-ystävällisesti käteeni, vei minut jälleen saliin, puki nopeasti
-vaatteet ylleni, ja kohta olin taas sunnuntaisessa asussani ja tukka
-käherrettynä kuten saapuessanikin. - Portinvartija ei virkkanut enää
-sanaakaan, mutta ennenkuin laski minut kynnyksen yli, hän pysähdytti
-minut ja osoitti minulle muutamia esineitä tien toisella puolella
-olevan muurin kupeella samalla viitaten taaksensa porttiin. Minä
-ymmärsin hyvin mitä hän tarkoitti: hän näet kehoitti minua painamaan
-mieleeni nuo esineet, jotta sitä varmemmin jälleen löytäisin portin,
-joka huomaamattani sulkeutui takanani. Minä otin nyt tarkoin huomiooni
-mitä edessäni näkyi. Korkean muurin yli ojentuivat ikivanhojen
-pähkinäpuiden oksat osaksi peittäen sen yläreunan. Oksat ulottuivat
-kiviseen laattaan asti, jonka koristellun kehyksen tosin voin erottaa
-voimatta kumminkaan lukea mitä tauluun oli kirjoitettu. Se lepäsi
-olkakiven varassa eräässä komerossa, jossa taitehikkaasti sommiteltu
-suihkukaivo valoi vettä maljasta toiseen ja lopulta suureen altaaseen,
-joka muodosti pienen lammentapaisen upoten maahan. Suihkukaivo, taulu
-kirjoituksineen, pähkinäpuut, kaikki tuo oli siinä päälletysten: minä
-ajattelin sen maalata sellaisena kuin sen olin nähnyt.
-
-Voi helposti arvata, kuinka vietin sen illan ja useita seuraavia päiviä
-ja kuinka usein toistelin itsekseni näitä tarinoita, joita tuskin
-itsekään voin uskoa. Niin pian kuin suinkin kävi päinsä, lähdin jälleen
-kehnon muurin luo ainakin verestääkseni noiden merkkien muistoa ja
-katsellakseni koreata pientä porttia. Mutta kovinpa hämmästyin, kun
-huomasin, että kaikki oli muuttunut. Pähkinäpuut tosin ojentelivat
-oksiansa muurin yli, mutta eivät kasvaneet välittömästi vierekkäin.
-Muuriin oli myös upotettu taulu, mutta se oli puiden luota kaukana
-oikealla, vailla koristeita ja varustettuna kirjoituksella, joka oli
-luettavissa. Kaukana vasemmalla on komero suihkukaivoineen, mutta
-sitä ei voi ollenkaan verrata minun näkemääni,. joten minun melkein
-on pakko uskoa, että toinen seikkailuni on ollut unta samoinkuin
-ensimmäinenkin; portista näet ei löydy jälkeäkään. Ainoa minua
-lohduttava seikka on se huomio, että nuo kolme esinettä näyttävät
-alinomaa siirtyvän paikoiltansa; useampia kertoja niillä main käytyäni
-luulen näet havainneeni, että pähkinäpuut siirtyvät hieman lähemmäksi
-toisiansa ja että taulu ja suihkukaivo samoin toisiansa lähenevät. Kun
-kaikki jälleen sattuu kohdatusten, porttikin todennäköisesti jälleen
-ilmaantuu, ja minä teen voitavani päästäkseni seikkailua jatkamaan.
-En tiedä sanoa, voinko teille kertoa mitä tuonnempana tapahtuu, vai
-kielletäänkö minua nimenomaan sitä tekemästä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tämä satu, jonka todenmukaisuudesta leikkikumppanini kiihkeästi
-pyrkivät vakuuttautumaan, saavutti suurta suosiota. He kävivät,
-kukin yksinään, minulle tai muille asiasta mitään hiiskumatta,
-mainitsemassani paikassa ja löysivät pähkinäpuut, taulun ja
-suihkukaivon, jotka kumminkin olivat aina etäällä toisistaan, kuten he
-lopulta tunnustivat, koska sillä iällä ei helposti voida salaisuutta
-säilyttää. Mutta silloinpa vasta kiista syntyikin. Joku vakuutti,
-etteivät esineet paikaltansa liikahtaneet, vaan pysyivät aina yhtä
-etäällä toisistansa. Toinen väitti niiden liikkuvan, mutta etääntyvän
-toisistansa. Kolmas oli samaa mieltä kuin viimeksimainittu, mikäli
-väitti hänkin esineiden liikkuvan, mutta hänestä pähkinäpuut, taulu ja
-suihkukaivo näyttivät päinvastoin toisiansa lähenevän. Neljäs ilmoitti
-nähneensä vieläkin ihmeellisempää: pähkinäpuut tosin olivat olleet
-keskellä, mutta taulu ja suihkukaivo olivat minun näkemääni verraten
-vaihtaneet paikkaansa. Mitä tulee porttia ilmaiseviin merkkeihin,
-olivat mielipiteet yhtä eriäväiset. Niin he antoivat minulle varhaisen
-esimerkin siitä, kuinka ihmiset voivat muodostaa ihan yksinkertaisista
-ja helposti käsitettävistä asioista mitä vastakkaisimpia mielipiteitä
-ja puolustaa niitä. Kun minä itsepintaisesti kieltäydyin tarinaani
-jatkamasta, pyydettiin minua useasti toistamaan tätä ensimmäistä
-osaa. Minä varoin seikkoja paljoakaan muuttamasta, ja kertomukseni
-yhdenmukaisuus muutti kuulijaini mielissä sadun todeksi.
-
-Muuten minä olin haluton valhetteluun ja teeskentelyyn enkä ollut
-yleensä suinkaan kevytmielinen; pikemminkin osoittautui se sisäinen
-vakavuus, jonka kannalta minä jo varhain maailmaa katselin,
-ulkoisessakin olemuksessani, ja minua moitittiin usein ystävällisesti,
-usein myös pilkallisesti eräänlaisesta arvokkuudesta, jonka uskalsin
-omaksua. Jos näet minulta ei puuttunutkaan hyviä, valittuja ystäviä,
-muodostimme me kuitenkin aina vähemmistön verrattuina niihin, jotka
-mielihyvikseen meitä karkean ilkivaltaisesti ahdistelivat usein sangen
-kovakouraisesti herättäen meidät niistä tarumaisista, itsekylläisistä
-unelmista, joihin me, minä keksijänä ja leikkitoverini osanottajina,
-liiankin mielellämme uppouduimme. Nyt me taas havaitsimme, ettei ollut
-niinkään syytä antautua hempeyteen ja haaveellisiin huvitteluihin,
-vaan pikemmin ryhtyä itseänsä karkaisemaan voidakseen joko sietää
-välttämätöntä pahaa tai käydä sitä vastustamaan.
-
-Niihin harjoituksiin, joiden avulla minä kehittelin itsessäni
-stoalaisuutta, niin vakavasti kuin poika sen voi tehdä, kuului myöskin
-ruumiillisten kärsimysten sietäminen. Opettajamme kohtelivat meitä
-usein sangen epäystävällisesti ja taitamattomasti käyttäen lyöntejä
-ja tyrkkimistä, joita sietämään me itsemme karkaisimme sitäkin
-suuremmalla syyllä, kun vastarinta tai takaisinanto oli mitä ankarimmin
-kielletty. Erittäin monet nuoruusajan leikit johtuvat kilvoittelusta
-sellaisessa sietämisessä, esim. kun pojat takovat kahdella sormella
-tai koko kädellä toistensa jäsenet tunnottomiksi tai kestävät eräistä
-leikeistä koituvat iskut mahdollisimman tyynesti, kun he painittaessa
-tai tapeltaessa eivät anna jo puolittain voitetun nipistysten itseänsä
-hämmentää, kun jätetään huomiotta kiusoitellen aiheutettu kipu, vieläpä
-suhtaudutaan nipistelyyn ja kutkutteluun, jolla nuoret henkilöt
-uutterasti toisiansa koettelevat, ihan välinpitämättömästi. Siten
-hankkii itselleen suuren edun, jota toiset eivät hevin kykene meiltä
-riistämään.
-
-Kun sitten ryhdyin harjoittamaan tuollaista kärsimysten uhmaamista
-ikäänkuin ammattimaisesti, niin toiset alkoivat minua ahdistella yhä
-enemmän, ja koska pahanilkinen julmuus ei tunne mitään rajoja, osasi
-se sittenkin ahdistaa minut pois rajojeni sisäpuolelta. Kerron tässä
-erään tapauksen monien joukosta. Opettaja ei ollut saapunut eräälle
-tunnille. Ollessamme kaikin koolla me lapset käyttäydyimme varsin
-siivosti, mutta kun minun suosijani, riittävän kauan odotettuaan,
-lähtivät pois ja minä jäin yksin kolmen minulle karsasmielisen
-kumppanin seuraan, niin he ajattelivat minua kiusata, saattaa häpeämään
-ja pakenemaan. He jättivät minut hetkiseksi huoneeseen ja palasivat
-vähän päästä, kädessään raipat, jotka he olivat itsellensä hankkineet
-repimällä hajalle luudan. Minä huomasin heidän tarkoituksensa, ja
-koska luulin tunnin olevan kohta lopussa, päätin muitta mutkitta
-olla tekemättä vastarintaa, kunnes kello löisi. He alkoivat nyt
-armottomasti vitsoa sääriäni ja pohkeitani. Minä en liikahtanutkaan,
-mutta tunsin pian, että olin erehtynyt laskuissani ja että sellainen
-kipu melkoisesti venyttää minuutteja. Mitä kauemmin sitä siedin, sitä
-ankarammaksi kasvoi kiukkuni, ja kellon ensimmäisen lyönnin helähtäessä
-minä hyökkäsin vähimmän aavistavan kimppuun, kävin käsiksi hänen
-niskahaiveniinsa ja kaadoin hänet maahan laskien polveni hänen selkänsä
-puristimeksi; toisen, nuoremman ja heikomman, joka kävi takaapäin
-minua ahdistamaan, puristin kainalooni niin lujasti, että hän oli
-tukehtua. Nyt oli vielä jäljellä viimeinen eikä suinkaan heikoin, ja
-minulla oli puolustusneuvona vain vasen käteni; mutta minä tartuin
-hänen nuttuunsa, ja kun samassa käännähdin taitavasti, hän sitävastoin
-hätäisesti, niin sain hänet kumoon, kasvot päin permantoa. He purivat,
-raapivat ja potkivat minkä voivat; mutta minulla oli vain kosto
-mielessäni ja jäsenissäni. Edullisessa asemassa ollen minä paukutin
-useaan kertaan heidän päitänsä yhteen. Lopulta he päästivät hirmuisen
-hätähuudon, ja pian oli koko talonväki ympärillämme. Sinne tänne
-sirotellut raipat, ja sääreni, joista riisuin sukat, todistivat kohta
-hyväkseni. Rankaisemisoikeus pidätettiin ja minut päästettiin lähtemään
-pois; mutta minä selitin, että tulisin toisella kertaa pienimmänkin
-loukkauksen sattuessa raapimaan kiusaajaltani silmät tai repimään
-korvat, vieläpä kenties hänet kerrassaan kuristamaankin.
-
-Vaikka tämä tapahtuma, kuten lapsuusiällä yleensäkin käy, pian
-unohdettiin, jopa sille naurettiinkin, oli siitä kuitenkin seurauksena,
-että nämä yhteiset opetustunnit harvenivat ja vihdoin kerrassaan
-loppuivatkin. Minun siis oli jälleen, kuten ennenkin, pysyteltävä
-enemmän kotosalla, missä vain vuotta nuorempi sisareni Cornelia oli yhä
-uskollisemmin miellyttävänä seuralaisenani.
-
-Ennenkuin tämän asian jätän, tahdon kuitenkin vielä esittää muutamia
-kertomuksia siitä, kuinka paljon epämieluisaa jouduin kokemaan
-kumppanieni seurassa; sillä juuri siinähän suhteessa tällaiset
-siveellisiä asioita koskevat tiedonannot ovat opettavaisia, että
-ihminen saa niistä kuulla, kuinka toisten on käynyt ja mitä hänen
-itsensäkin sopii elämältä odottaa, ja että hänen, sattuipa mitä
-hyvänsä, on ajateltava sen tapahtuvan hänelle ihmisenä eikä erikoisen
-onnellisena tai onnettomana olentona. Ellei sellaisesta tiedosta
-koidukaan paljon pahan lievennystä, on se kuitenkin erittäin edullinen
-sikäli, että opimme olotiloihin sopeutumaan, niitä sietämään, jopa
-vallitsemaankin.
-
-Eräs toinenkin yleinen huomautus on tässä paikallansa, nimittäin se,
-että sivistyneiden säätyluokkien lasten kasvuiällä ilmenee erittäin
-ankara ristiriita, kun näet vanhemmat ja opettajat kehoittavat ja
-ohjaavat heitä käyttäytymään hillitysti, ymmärtäväisesti, jopa
-järkevästikin, olemaan tekemättä kenellekään pahaa ilkeydestä tai
-ylimielisyydestä ja tukahduttamaan kaikki kehittymään pyrkivät
-vihattavat taipumukset; mutta että nuoret olennot, näissä
-harjoituksissa askarrellessaan, joutuvat kokemaan toisten taholta
-juuri sitä, mitä heissä itsessään moititaan ja mistä heitä ankarasti
-kielletään. Siten nämä olentoraukat joutuvat aivan surkeaan pinteeseen
-luonnontilan ja sivistyksen väliin ja muuttuvat, riippuen siitä,
-millaisia luonteita ovat, joko salavihaisiksi tahi väkivaltaisen
-kuohahteleviksi, kun ovat jonkin aikaa itseänsä hillinneet.
-
-Väkivalta on pikemmin väkivallan avulla torjuttavissa; rakkauteen ja
-myötätuntoisuuteen taipuva lapsi sitävastoin osaa huonosti vastustaa
-pilkkaa ja pahaa tahtoa. Jos minä osasinkin verraten hyvin torjua
-toverieni väkivaltaisuuden, en kumminkaan kyennyt varjelemaan itseäni
-heidän pisto- ja parjauspuheiltansa, koska sellaisissa tapauksissa
-puolustautuva pakostakin aina häviää. Sentapaiset hyökkäykset, mikäli
-ne kiihdyttivät vihaan, torjuttiin niin ollen ruumiinvoimien avulla,
-tai herättivät ne minussa ihmeellisiä mietteitä, jotka eivät voineet
-jäädä vaille seurauksia. Muiden etujeni ohella kadehtivat pahansuovat
-sitäkin, että minua miellytti isoisäni virasta meidän perheellemme
-koituva asema; kun näet hän esiintyi ensimmäisenä vertaistensa
-joukossa, vaikutti tämä hänen omaisiinsakin melkoisesti. Kun siis
-kerran pillipiipari-oikeuden jälkeen näytin olevan hieman ylpeä siitä,
-että olin nähnyt isoisäni neuvosmiesten keskellä, askelman ylempänä
-kuin muut, keisarin kuvan alla ikäänkuin valtaistuimella, niin eräs
-poika virkkoi ivallisesti, että minun pitäisi muistaa, niinkuin
-riikinkukon jalkojansa, isäni isää, joka oli ollut ravintoloitsijana
-Weidenhofissa vaatimatta itselleen suinkaan valtaistuimia ja
-kruunuja. Minä vastasin, ettei tuo minua ollenkaan hävettänyt, koska
-kotikaupunkimme etevyys ja ilahduttavuus oli juuri siinä, että kaikki
-kansalaiset voivat pitää itseään toistensa arvoisina ja että kunkin oma
-toiminta saattoi olla hänelle eduksi ja kunniaksi. Minä sanoin vain
-pahoittelevani sitä, että tuo kelpo mies oli jo aikoja sitten kuollut;
-olin näet useasti kaipauksen tuntein häntä ajatellut, olin monesti
-katsellut hänen muotokuvaansa, vieläpä käynyt hänen haudallansakin
-ja iloinnut ainakin siitä, että voin lukea patsaaseen piirretyn
-kirjoituksen hänen olemassaolostansa, jolle olin kiitollisuudenvelassa
-omasta elämästäni. Eräs toinen pahansuopa, kaikkein ilkeämielisin, vei
-ensinmainitun syrjään ja kuiskasi jotakin hänen korvaansa, molempien
-samalla pilkallisesti minua silmäillessä. Sappeni alkoi jo kuohua,
-ja minä vaadin häntä puhumaan ääneen. »No, mitäpä tuosta», virkkoi
-ensinmainittu, »jos sen tietää tahdot: tämä tässä arvelee, että saat
-kauan käydä etsimässä, ennenkuin isoisäsi löydät». Minä uhkailin nyt
-entistä kiivaammin, elleivät ilmoittaisi asiaa selvemmin. He esittivät
-nyt sadun, jonka väittivät kuulleensa vanhemmiltansa: isäni muka oli
-erään ylhäisen miehen poika, ja tuo kelpo porvari oli suostunut olemaan
-julkisuudessa isän sijaisena. He kehtasivat esittää kaikenlaisia
-todisteitakin, esimerkiksi sen, että omaisuutemme oli yksinomaan
-isoäidin perua, että muut lähisukulaiset, jotka asustivat Friedbergissä
-ja muualla, olivat hekin varattomia, ja muita samanlaisia perusteita,
-joille voi antaa painavuutta yksin ilkeys. Minä kuuntelin rauhallisesti
-heidän jännittyneinä odottaessaan; he näet olivat valmiina pyrähtämään
-pakoon, jos minä näyttäisin aikovan käydä heidän tukkaansa käsiksi.
-Mutta minä vastasin ihan levollisesti, ettei minulla ollut mitään
-sitäkään vastaan. Elämä on niin kaunis, sanoin minä, että voi pitää
-ihan yhdentekevänä, kenelle siitä on kiitollisuudenvelassa, koska
-se loppujen lopuksi johtuu Jumalasta, jonka edessä olemme kaikin
-yhdenarvoiset. Kun eivät saaneet mitään aikaan, he tällä kertaa
-jättivät asian sikseen; me kävimme jälleen yhdessä leikkiin, joka
-lasten kesken pysyy aina koeteltuna sovintovälineenä.
-
-Nuo ivalliset sanat olivat kuitenkin tartuttaneet minuun jonkinlaisen
-siveellisen sairauden, joka jäyti edelleen kaikessa hiljaisuudessa.
-Ei tuntunut olevan minulle ollenkaan vastenmielistä, vaikka olisinkin
-jonkun ylhäisen herran pojanpoika, vaikkapa tuo ei olisikaan tapahtunut
-lainmukaisessa järjestyksessä. Vainuni lähti seurailemaan jälkiä,
-mielikuvitukseni oli virinnyt, ja terävä-älyisyyteni oli saanut
-haasteen. Nyt aloin tutkia tovereitteni tiedonantoja, huomasin ja
-sommittelin uusia sen todennäköisyyttä puoltavia perusteita. Minä en
-ollut kuullut puhuttavan isoisästäni paljoakaan muuta kuin että vanhan
-rakennuksen vierashuoneessa olivat riippuneet hänen ja isoäitini
-kuvat, joita molempia säilytettiin rakennuksen uudistamisen jälkeen
-eräässä yliskamarissa. Isoäitini oli varmaan ollut erittäin kaunis
-nainen ja samanikäinen kuin miehensä. Muistinpa vielä a nähneeni
-hänen huoneessaan erään kauniin, tähdin ja kunniamerkein koristettuun
-univormuun puetun herran kuvan, joka oli hänen kuolemansa jälkeen
-kaikkimullistavan talonuudistuksen aikana monien muiden pienten
-esineiden keralla joutunut hukkaan. Sellaisia ja useita muita asioita
-minä sommittelin lapsenmielessäni yhteen harjoittaen siten sangen
-varhain sitä nykyaikaista runoilijakykyä, joka osaa voittaa koko
-sivistyneen maailman mielenkiinnon haaveellisesti yhdistelemällä
-inhimillisen elämän tärkeitä olotiloja.
-
-Koska en kumminkaan rohjennut tuollaisia seikkaa kenellekään uskoa
-tai ryhtyä edes kautta rantain tiedustelemaan, olin salaa uutterassa
-puuhassa päästäkseni, jos mahdollista, hieman paremmin asiasta
-selville. Olin näet kuullut aivan varmasti väitettävän, että pojat
-ovat usein ilmeisesti isänsä tai isoisäinsä näköiset. Useat ystävät,
-muiden muassa varsinkin neuvos Schneider, lähenen ystävämme, olivat
-liikeyhteydessä kaikkien lähiseudun ruhtinaiden ja aatelisten kanssa,
-joita, sekä hallitsevia että perheen nuorempia jäseniä, asui melkoinen
-määrä Reinin ja Mainin varrella ja niiden välisellä alueella ja jotka
-toisinaan lahjoittivat kuvansa uskollisille asiamiehillensä erikoisen
-suosionsa merkiksi. Näitä kuvia, joita olin nuoruudesta saakka useasti
-seinillä nähnyt, minä nyt katselin entistä tarkkaavammin, tutkien,
-enkö keksisi isääni tai suorastaan itseäni muistuttavia piirteitä,
-mikä kumminkin onnistui niin usein, etten sen nojalla voinut päästä
-mihinkään varmuuteen. Toisinaan näet tuntuivat tämän henkilön silmät,
-toisinaan taas tuon nenä viittaavan jonkinlaiseen sukulaisuuteen. Siten
-nämä tuntomerkit kuljettivat minua petollisesti sinne tänne. Ja vaikka
-minun täytyikin myöhemmin pitää tuota syytöstä ihan perättömänä taruna,
-jäi sen aiheuttama vaikutelma kuitenkin jäljelle, ja minä en voinut
-olla aika ajoin kaikessa hiljaisuudessa tutkimatta ja tarkastelematta
-kaikkia noita korkeita herroja, joiden kuvat olivat erittäin selvinä
-mielessäni. Siinä määrin on totta, että kaikki se, mikä suo ihmisen
-itseluuloisuudelle sisäistä tukea, mairittelee hänen salaista
-turhamaisuuttansa, on hänelle siinä määrin hartaasti haluttua, ettei
-hän ollenkaan kysy itseltänsä, voiko se muuten jollakin tavoin koitua
-hänelle kunniaksi vai häpeäksi.
-
-Tahtomatta kumminkaan punoa tähän vakavia, ehkäpä paheksuviakin
-mietteitä käännän mieluummin katseeni pois noista kauniista ajoista;
-sillä kukapa kykenisikään puhumaan asianmukaisen arvokkaasti lapsuusiän
-sisältörikkaudesta! Me silmällemme pieniä, edessämme astelevia
-olentoja välttämättä iloiten, jopa ihastellenkin, sillä enimmälti
-he lupaavat enemmän kuin täyttävät, ja näyttääpä siltä, kuin luonto
-olisi muiden meihin kohdistamiensa kujeiden ohella tässäkin kohden
-nimenomaisesti päättänyt pitää meitä pilkkanansa. Ensimmäiset elimet,
-jotka se maailmaan syntyville lapsille suo, ovat olennon lähimmän,
-välittömimmän olotilan mukaiset; se käyttelee niitä luontevasti ja
-vaatimattomasti, mitä taitavimmin lähimpiin tarkoituksiin. Lapsi
-sinänsä tarkasteltuna, kaltaistensa seurassa ja suhteissa, jotka ovat
-sen voimien mukaiset, näyttää niin älykkäältä, niin järkevältä, ettei
-parempaa voi ajatellakaan, ja samalla niin miellyttävältä, hilpeältä
-ja taitavalta, ettei tee mieli toivoa sitä enempää kehitettävän.
-Jos lapset kasvaisivat edelleen niinkuin näyttävät lupaavan, niin
-olisi olemassa pelkkiä neroja. Mutta kasvaminen ei ole yksinomaan
-kehittymistä; ne elimelliset eri järjestelmät, jotka ihmisen
-muodostavat, johtuvat toisistansa, seuraavat toisiansa, muuntuvat
-toisiksensa, sysäävät toisensa syrjään, vieläpä tuhoavatkin toisiansa,
-joten monista kyvyistä, monista voimanilmauksista jonkin ajan
-kuluttua on tuskin jälkeäkään enää havaittavissa. Vaikka inhimilliset
-luontumukset ylipäänsä noudattelevatkin määrättyä suuntaa, on parhaan
-ja kokeneimmankin tuntijan kaikesta huolimatta vaikea sitä varmasti
-ennakolta määritellä; jälkeenpäin sitävastoin voi havaita, mikä on
-viitannut johonkin tulevaisuuden tosiasiaan.
-
-Tarkoitukseni ei siis suinkaan ole saattaa näissä ensimmäisissä
-kirjoissa kertomus nuoruuteni vaiheista lopulliseen päätökseen;
-päinvastoin: minä aion vielä tuonnempana ryhtyä edelleen punomaan
-montakin säiettä, joka on huomaamatta kulkenut läpi ensimmäistenkin
-vuosien. Mutta tässä minun on huomautettava, kuinka sotatapaukset
-vähitellen alkoivat yhä voimakkaammin vaikuttaa mieliimme ja
-elämäntapaamme.
-
-Rauhallinen kansalainen on omituisessa suhteessa suuriin
-maailmantapahtumiin. Jo etäältä ne häntä kiihdyttävät ja
-huolestuttavat, ja hänen on mahdoton pidättyä arvostelemasta,
-osaaottamasta, vaikka ne eivät häntä koskisikaan. Luonteen tai
-ulkoisten vaikutteiden määräämänä hän nopeasti valitsee kantansa. Jos
-sellaiset ankarat kohtalot, sellaiset tärkeät muutokset siirtyvät
-lähemmäksi, niin hänelle jää monien ulkonaisten hankaluuksien lisäksi
-vielä tuo sisäinen vastenmielisyys, joka useimmiten enentää ja
-kärjistää onnettomuutta ja tuhoaa vielä mahdollisesti olemassaolevan
-hyvän. Silloin hän todellakin joutuu kärsimään ystävistään ja
-vihollisistaan, usein edellisistä enemmän kuin jälkimmäisistä, ja hän
-ei tiedä, miten varjelisi taipumustansa enempää kuin etujansakaan.
-
-Vuosi 1757, jonka vielä vietimme täydellisen rauhan vallitessa
-kaupungissamme, elettiin kuitenkin ankaroita mielenliikutuksia kokien.
-Rikkaampi tapauksista ei liene ollut mikään muu vuosi. Voitot,
-suurtyöt, onnettomuustapaukset, korvaukset seurasivat toisiansa,
-kietoutuivat toisiinsa ja näyttivät toisiansa vastaavan; mutta aina
-väikkyi Fredrikin hahmo, hänen nimensä, hänen maineensa piankin
-jälleen ylinnä. Hänen ihailijainsa innostus kasvoi yhä suuremmaksi
-ja vilkkaammaksi, hänen vihollistensa kauna yhä katkerammaksi, ja
-perheitäkin rikkova mielipiteiden vastakkaisuus vaikutti osaltansa
-siihen suuntaan, että muutenkin jo monella muotoa toisistansa erotetut
-kansalaiset eristäytyivät vieläkin enemmän. Frankfurtin-laisessa
-kaupungissa, missä kolme uskontunnustusta jakaa asukkaat kolmeen eri
-ryhmään, missä vain harvat miehet, hallitsevatkaan, voivat päästä
-asiain peräsimeen, täytyy olla useita varakkaita ja oppineita, jotka
-vetäytyvät omaan piiriinsä luoden itselleen opintojen ja harrastelujen
-nojalla oman suljetun olokehänsä. Sellaisista henkilöistä täytyy
-puhua nyt ja tuonnempana, jos halutaan kuvata senaikaisen Frankfurtin
-porvarin ominaista laatua.
-
-Matkoiltaan palattuansa oli isäni omaa mielenlaatuansa noudattaen
-ja tullakseen kaupungin palvelukseen kelpoisaksi päättänyt ottaa
-jonkin alemman viran ja hoitaa sitä palkatta, jos se hänelle
-tarjottaisiin palloarpaa käyttämättä. Hän uskoi mielenlaatunsa ja
-sen käsityksen nojalla, mikä hänellä itsestään oli, hyvän tahtonsa
-tietäen ansaitsevansa sellaisen kunnianosoituksen, joka tosin ei
-ollut enempää lain kuin tavankaan mukainen. Kun hänen anomuksensa
-hylättiin, hän niin ollen joutui kiukun ja harmin valtaan, vannoi
-olevansa milloinkaan ottamatta vastaan mitään virkaa ja hankki
-itselleen, sen mahdottomaksi tehdäkseen, keisarillisen neuvoksen
-arvonimen, joka oli kaupungintuomarin ja vanhimpain neuvosmiesten
-erikoisena kunnianimenä. Siten hän koroitti itsensä ylimpien tasoon
-eikä voinut enää alkaa alhaalta. Sama vaikutin johti hänet myös
-kosimaan kaupungintuomarin vanhinta tytärtä, joten hän silläkin tavoin
-tuli neuvostosta pois suljetuksi. Hän kuului nyt hiljaisuudessa
-eläjiin, jotka eivät milloinkaan muodosta yhteisöä. He ovat yhtä
-eristetyt toisiinsa kuin kokonaisuuteenkin nähden ja sitä enemmän,
-kun sellaisessa erinnäisyydessä luonteen omituisuudet kehittyvät
-yhä jyrkemmiksi. Isäni lienee matkoillaan ja näkemässään vapaassa
-maailmassa muodostanut itselleen käsityksen elämäntavasta, joka oli
-hienompi ja vapaamielisempi kuin hänen kansalaistensa keskuudessa
-yleensä vallitseva. Edeltäjiä ja kaltaisiansa hänellä tosin oli.
-
-Von Uffenbachin nimi on tunnettu. Eräs neuvosmies von Uffenbach
-eleli silloin arvossapidettynä. Hän oli käynyt Italiassa, harrasteli
-varsinkin musiikkia lauleli miellyttävällä tenoriäänellänsä, ja koska
-hän oli tuonut mukanansa kauniin kokoelman nuotteja, järjestettiin
-hänen luonansa konsertteja ja oratorioesityksiä. Sitä seikkaa, että hän
-itsekin lauloi ja osoitti soittoniekoille suosiota, ei pidetty aivan
-hänen arvonsa mukaisena, ja kutsutut vieraat sekä muutkin maanmiehet
-pitivät oikeutenansa esittää sen johdosta monia hupaisia huomautuksia.
-
-Vielä muistan erään paroni von Häckelin, rikkaan aatelismiehen, joka
-naimisissa ollen mutta lapsettomana asui eräässä kauniissa talossa
-Antoniusgassen varrella, varustettuna kaikilla säädynmukaiseen
-elämään kuuluvilla hyvyyksillä. Hänellä oli hyviä maalauksiakin,
-vaskipiirroksia, muinaisesineitä ja paljon muuta kokoilijain ja
-harrastelijain huostaan virtaavaa. Aika ajoin hän kutsui kaupungin
-arvohenkilöt päivällisille ja harjoitti hyväntekeväisyyttä omalla
-varovalla tavallansa, nimittäin siten, että vaatetti talossaan
-köyhiä, mutta pidätti luonansa heidän vanhat riekaleensa ja antoi
-heille jokaviikkoisen almun vain sillä ehdolla, että he tulivat
-hänen luoksensa noihin lahjoitettuihin vaatteisiin puettuina, aina
-puhtaina ja hyvässä kunnossa. Hän on nyt vain hämärästi muistissani
-ystävällisenä, sivistyneenä miehenä, mutta sitä selvemmin muistan hänen
-kuolinpesänsä huutokaupan, jossa olin mukana alusta loppuun asti osaksi
-isäni käskystä, osaksi omasta halustani ostaen useita esineitä, jotka
-ovat vielä nytkin kokoelmissani.
-
-Aikaisemmin ja minun tuskin silmin näkemänä herätti Johann Michael von
-Loen kirjallisessa maailmassa sekä Frankfurtissa melkoista huomiota.
-Hän ei ollut syntyjään frankfurtilaisia, oli asettunut sinne asumaan
-ja oli naimisissa isoäitini Textorin erään sisaren kanssa, jonka
-oma sukunimi oli Lindheimer. Hovi- ja valtioelämään perehtyneenä ja
-uudistetusta aatelista iloiten hän saavutti mainetta rohkenemalla
-sekaantua niihin erilaisiin liikkeisiin, joita ilmeni kirkon ja valtion
-piirissä. Hän kirjoitti »Rivieran kreivin», didaktisen romaanin, jonka
-sisällys käy ilmi nimen jatkosta: »eli kunniallinen mies hovissa».
-Tämä kirja sai hyvän vastaanoton, koska se vaati hoveiltakin, jotka
-muuten ovat vain älyn tyyssijoja, myös siveyttä, ja niin tuotti hänen
-teoksensa hänelle suosiota ja mainetta. Erään toisen teoksen piti
-koitua hänelle sitä vaarallisemmaksi. Hän kirjoitti kirjan »Ainoa
-oikea uskonto», jonka tarkoituksena oli edistää suvaitsevaisuutta,
-erittäinkin luterilaisten ja kalvinilaisten kesken. Sen johdosta hän
-joutui kiistaan teologien kanssa; varsinkin giesseniläinen tri Brenner
-kirjoitti häntä vastaan. Von Loen vastasi; kiista muuttui kiivaaksi
-ja henkilöihin kohdistuvaksi, ja siitä johtuvat ikävyydet saivat
-tekijän ottamaan vastaan Lingenin hallituspresidentin viran, jonka
-hänelle tarjosi Fredrik toinen luullen tuntevansa hänet valistuneeksi
-ja Ranskassa jo paljoa pitemmälle kehittyneitä uudistuksia suosivaksi
-ennakkoluulottomaksi mieheksi. Hänen entiset maanmiehensä, joiden luota
-hän oli hieman pahoilla mielin poistunut, väittivät, ettei hän ollut
-tyytyväinen uusilla olosijoillansa, koska Lingenin-lainen paikkakunta
-ei suinkaan ole Frankfurtiin verrattavissa. Isäni epäili hänkin
-presidentin hyvää oloa ja vakuutti, että kelpo enomme olisi tehnyt
-viisaammin, ellei olisi ryhtynyt asioimaan kuninkaan kanssa, koska oli
-yleensäkin vaarallista häntä lähestyä, miten erinomainen herra hän
-muuten olikin. Olihan nähty, kuinka kuuluisa Voltaire oli katalasti
-vangittu Frankfurtissa Preussin residentin Freitagin vaatimuksesta,
-vaikka hän olikin aikaisemmin ollut suuressa suosiossa ja opettanut
-kuninkaalle ranskalaista runoutta. Tällaisissa tapauksissa ei puuttunut
-harkintoja ja esimerkkejä, joiden piti varoittaa hoveista ja ylhäisten
-palvelemisesta, mistä kaikesta synnynnäisellä frankfurtilaisella tuskin
-voi olla käsitystäkään.
-
-Erään oivallisen miehen, tohtori Orthin, tahdon tässä vain nimeltänsä
-mainita, koska asianani tässä ei niinkään ole pystyttää muistomerkkiä
-ansiokkaille frankfurtilaisille, vaan pikemmin mainita heidät
-ainoastaan mikäli heidän maineensa tai persoonallisuutensa ovat
-varhaisessa nuoruudessani minuun jollakin tavoin vaikuttaneet.
-Tohtori Orth oli rikas mies ja kuului hänkin niihin, jotka eivät
-olleet milloinkaan ottaneet osaa hallitukseen, vaikka hänen tietonsa
-ja taitonsa hyvinkin olisivat hänet siihen oikeuttaneet. Saksan ja
-varsinkin Frankfurtin muinaistutkimus on joutunut hänelle suureen
-velkaan; hän julkaisi niinsanotun »Frankfurtin reformation» selitykset,
-teoksen, johon on kerätty valtakunnankaupungin asetukset. Sen
-historiallisia lukuja minä olen nuoruusvuosinani uutterasti tutkinut.
-
-Von Ochsenstein, keskimmäinen niistä kolmesta veljeksestä, jotka
-edellä naapureinamme mainitsin, ei ollut hiljaisen elämänlaatunsa
-vuoksi tullut koko ikänänsä mitenkään merkittäväksi, mutta sitä
-enemmän kuoltuansa. Hän näet oli jättänyt jälkeensä määräyksen, että
-käsityöläisten piti kantaa hänet hautaan varhain aamulla, kaikessa
-hiljaisuudessa ja ilman mitään saattoväkeä. Niin tehtiinkin, ja tämä
-tapaus herätti kaupungissa, jossa oli totuttu upeihin hautajaisiin,
-suurta huomiota. Kaikki ne, joilla oli sellaisista tilaisuuksista
-vanhastaan tuloja, nousivat uudistusta vastustamaan. Kelpo patriisi
-sai kuitenkin seuraajia kaikista säätyluokista, ja vaikka sellaisia
-hautajaisia pilkkailtiinkin, voittivat ne kuitenkin yhä enemmän alaa
-monen vähävaraisen perheen hyväksi, ja loistohautajaiset kävivät
-yhä harvinaisemmiksi. Minä mainitsen tämän seikan, koska se on eräs
-varhainen oire niistä nöyryyden ja yhdenvertaisuuden tunnoista, joita
-edellisen vuosisadan jälkipuoliskolla ylhäältä käsin erittäin monin
-tavoin ilmeni ja jotka ovat myöhemmin tuottaneet niin odottamattomia
-vaikutuksia.
-
-Ei puuttunut myöskään muinaisuuden harrastelijoita. Oli olemassa taulu-
-ja vaskipiirroskokoelmia, mutta varsinkin kotimaan muinaisesineitä
-etsittiin ja säilytettiin ylen innokkaasti. Valtakunnankaupungin
-vanhemmat säännökset ja määräykset, painetut ja kirjoitetut, joista
-ei ollut olemassa yhtään kokoelmaa, etsittiin nyt huolellisesti,
-järjestettiin ajanmukaisesti ja talletettiin kunnioittavasti kotimaisen
-oikeuden ja perintätavan aarteena. Myöskin frankfurtilaisten
-muotokuvia, joita oli suuret määrät, kerättiin erityiseksi kokoelman
-osaksi.
-
-Tällaisia miehiä isäni yleensä näyttää pitäneen esikuvanansa.
-Häneltä ei puuttunut yhtäkään kunnollisen ja arvossapidetyn porvarin
-ominaisuutta. Saatuaan talonsa kuntoon hän järjesti kaikki keräelmänsä.
-Oivallinen kokoelma Schenkin ja muiden kartanpiirtäjäin oivallisia
-maantieteellisiä lehtiä, ylempänä mainitut säännökset ja määräykset,
-muotokuvat, kaappi täynnä vanhoja kiväärejä, toinen kaappi merkillisiä
-venetsialaisia laseja, pikareita ja maljoja, luonnonesineitä,
-norsunluuteoksia, pronssitöitä ja satoja muita esineitä erotettiin ja
-asetettiin paikoilleen, ja minä pidin huolen siitä, että huutokauppojen
-sattuessa minulle aina annettiin tehtäväksi hankkia kokoelmiin
-täydennystä.
-
-Minun on mainittava vielä eräs huomattava perhe, josta kuulin
-kerrottavan paljon merkillistä jo varhaisimmalla nuoruusiälläni
-ja jonka muutamien jäsenten taholta sain myöhemmin itsekin paljon
-ihmeellistä kokea. Se oli Senckenbergin perhe. Isä, josta en tiedä
-paljoa sanoa, oli varakas mies. Hänellä oli kolme poikaa, jotka jo
-nuoruudessaan osoittautuivat ilmeisen omituisiksi ihmisiksi. Sellainen
-seikka ei ole hyväksi pienenlaisessa kaupungissa, jossa ei kukaan
-saa olla liian etevä hyvässä enempää kuin pahassakaan. Pilkkanimet
-ja eriskummalliset, kauan muistissa säilyvät tarinat ovat enimmälti
-sellaisen omituisuuden hedelmänä. Isä asui Hasengassen kulmassa,
-jonka kadun nimi johtuu talon merkistä, missä nähtiin jänis, ehkäpä
-kolmekin jänistä. Noita kolmea veljestä nimitettiin senvuoksi vain
-kolmeksi jänikseksi, ja he eivät vapautuneet pitkiin aikoihin tästä
-pilkkanimestä. Mutta kuten nuoruudessa useinkin kummalliset ja
-sopimattomat seikat ennustavat suurta kuntoa, niin tapahtui tässäkin.
-Vanhin heistä oli myöhemmin mainehikas hovineuvos von Senckenberg.
-Toinen valittiin kaupunginhallitukseen ja osoitti erinomaisia kykyjä,
-joita kuitenkin myöhemmin käytteli yltiöpäiseen, jopa katalaankin
-tapaan, ellei kotikaupunkinsa niin ainakin virkatoveriensa vahingoksi.
-Kolmas veli, lääkäri ja erittäin kunnollinen mies, harjoitti
-ammattiansa vain rajoitetussa määrässä ja yksinomaan ylhäisissä
-perheissä ja oli aina korkeimpaan ikäänsä asti ulkomuodoltansa hieman
-eriskummallinen. Hän kävi aina erittäin sievästi puettuna; hänen
-ei nähty milloinkaan astuvan kadulle muuten kuin solkikenkiin ja
-polvihousuihin puettuna, peruukki hyvin puuteroituna, hattu kainalossa.
-Hän kulki nopeasti, mutta omituisesti häilyen, joten hän oli milloin
-tällä, milloin toisella puolella katua, ja hänen kulkemansa reitti
-muodostui polveilevaksi. Pilkkakirveet sanoivat hänen yrittävän tuon
-välttelevän kävelynsä avulla väistää edesmenneiden sieluja, jotka
-nähtävästi ajoivat häntä takaa suoraviivaisesti, ja jäljittelevän
-niinmuodoin henkilöä, joka pakenee krokodiilia. Kaikki tämä pila ja
-monet lystikkäät jälkipuheet väistyivät kuitenkin lopulta häneen
-kohdistuvan syvän kunnioituksen tieltä, kun hän luovutti melkoisen
-asumuksensa pihoineen, puutarhoineen ja kaikkine siihen kuuluvine
-tarpeineen lääketieteelliseksi laitokseksi, johon yksinomaan
-frankfurtilaisia varten suunnitellun sairaalan ohella järjestettiin
-kasvitieteellinen puutarha, anatominen museo, kemian laboratorio,
-melkoinen kirjasto ja johtajan asunto, vieläpä niin, ettei minkään
-korkeakoulun olisi tarvinnut sitä hävetä.
-
-Eräs toinen erinomainen mies, joka vaikutti minuun huomattavasti, ei
-niinkään persoonallisuudellaan kuin ympäristössään aikaansaamansa
-vaikutuksen ja kirjoittamiensa teosten nojalla, oli Karl Friedrich
-von Moser, jota aina seudullamme mainittiin liiketoimintansa vuoksi.
-Hänelläkin oli läpeensä siveellinen luonne, joka taivutti häntä
-kerrassaan niinsanottujen hurskaitten puoleen, koska inhimillisen
-luonnon puutokset useasti antoivat hänelle tekemistä. Niinpä hän,
-samoinkuin von Loen hovielämässä, tahtoi saada liike-elämässä
-vallitsemaan tunnollisempia menettelytapoja. Lukuisissa Saksan
-pienissä hoveissa eli joukko herroja ja palvelijoita; edelliset
-vaativat ehdotonta kuuliaisuutta, jälkimmäiset taas tahtoivat
-enimmäkseen toimia ja palvella ainoastaan vakaumuksiensa mukaisesti.
-Senvuoksi syntyi alinomaisia ristiriitoja ja äkillisiä muutoksia ja
-mullistuksia, koska häikäilemättömän toiminnan vaikutukset käyvät
-pienessä piirissä huomattaviksi ja vahingollisiksi paljoa nopeammin
-kuin suuressa. Useat huoneet olivat velkaantuneet, ja keisarillisia
-valvonta-komissioja oli nimitetty; toiset painuivat hitaammin tai
-nopeammin samalle tielle palvelijain joko tunnottomasti hyötyessä tai
-tehdessä itseänsä vihatuiksi tunnollisesti ja epämiellyttävästi. Moser
-tahtoi vaikuttaa valtio- ja liikemiehenä, ja siinä suhteessa hänelle
-oli nimenomaiseksi hyödyksi perinnäinen, ammattimaiseen valmiuteen
-asti kehitelty kyky; mutta toisaalta hän tahtoi samalla toimia
-ihmisenä ja kansalaisena mahdollisimman vähän hellittäen siveellisestä
-arvostansa. Hänen teoksensa »Herra ja palvelija», »Daniel jalopeurain
-luolassa» ja »Reliikit» kuvailevat tarkoin sitä tilannetta, missä hän
-aina tunsi olevansa ahdistuksen, joskaan ei kidutuksen alaisena. Ne
-ilmaisevat kaikki kärsimätöntä suhtautumista olotilaan, johon henkilö
-ei voi tyytyä, mutta josta hän toisaalta ei kykene vapautumaan.
-Sellainen ajattelu- ja tuntemistapa pakotti hänet usein etsimään uusia
-toimialueita, joita hänen suuri kyvykkyytensä riittävässä määrin
-hänelle tarjosi. Muistissani hän elää miellyttävänä, vilkasliikkeisenä
-ja samalla herkkänä miehenä.
-
-Jo näihin aikoihin vaikutti meihin etäältä varsin voimakkaasti
-Klopstockin nimi. Aluksi ihmeteltiin, kuinka niin etevällä miehellä
-voi olla niin omituinen nimi, mutta pian siihen totuttiin eikä
-enää ajateltu noiden tavujen merkitystä. Isäni kirjastosta minä
-olin toistaiseksi löytänyt ainoastaan varhaisempien, erittäinkin
-hänen aikanansa vähitellen ylenneitten ja kuuluisiksi tulleiden
-runoilijain teoksia. He olivat kaikki kirjoittaneet loppusoinnullisia
-säkeitä, ja isäni piti loppusointua runoteoksessa välttämättömänä.
-Canitz, Hagedorn, Drollinger, Gellert, Creuz, Haller olivat rivissä,
-kauniisiin nahkakansiin sidottuina. Niihin liittyivät Neukirchin
-»Telemakhos», Koppin »Vapautettu Jerusalem» ja muut käännökset. Minä
-olin lapsuudestani saakka uutterasti tutkinut ja osittain ulkoa
-opetellut kaikkia näitä teoksia, minkä vuoksi minut usein kutsuttiin
-seuraa huvittamaan. Mutta nyt koitti isälleni harmillinen aika, kun
-Klopstockin »Messiaan» säkeet, jotka hänen mielestään eivät säkeitä
-olleet, tulivat julkisen ihastelun esineiksi. Hän itse oli varonut
-teosta hankkimasta, mutta kotiystävämme, neuvosmies Schneider kuljetti
-sen salaa taloon äidin ja lasten luettavaksi.
-
-Tuohon toimeliaaseen mieheen, joka ei paljoa lukenut, »Messias» oli
-heti ilmestyttyään valtavasti vaikuttanut. Runoelman luontevasti
-ilmaisemat, mutta samalla kauniisti jalostetut hurskaat tunteet,
-miellyttävä esitysmuoto, olkoonpa, että sille myönnettiin vain
-sointuisan proosan nimi, olivat siinä määrin lumonneet tuon muuten
-kuivakiskoisen liikemiehen, että hän piti ensimmäisiä kymmentä laulua,
-joista tässä oikeastaan on puhe, mitä ihanimpana hartauskirjana ja luki
-ne itsekseen kaikessa hiljaisuudessa joka vuosi pääsiäisviikon aikana,
-jolloin osasi itsensä vapauttaa kaikista liikeasioista, siten hankkien
-mielelleen virkistystä koko vuodeksi. Aluksi hän aikoi ilmaista
-tuntonsa vanhalle ystävällensä, mutta hämmästyi kovin huomatessaan
-viimeksimainitun suhtautuvan auttamattoman vastenmielisesti tuohon
-sisällöltään erinomaiseen teokseen, vieläpä joutavan ulkonaisen
-muotoseikan vuoksi, kuten hänestä näytti. Kuten helposti voi arvata,
-tuli asia useasti myöhemminkin keskustelun alaiseksi; mutta puolueet
-loittonivat toisistaan yhä enemmän, sattui kiivaita kohtauksia, ja
-myöntyväinen mies suostui vihdoin olemaan puhumatta mielikirjastansa,
-jottei menettäisi samalla nuoruudenystävää ja hyvää sunnuntailientä.
-
-Toisten käännyttäminen on jokaisen ihmisen luonnollisin halu, ja
-meidän ystävämme havaitsi tulevansa kaikessa hiljaisuudessa runsaasti
-palkituksi, kun huomasi perheen muiden jäsenten ilmeisesti suosivan
-hänen pyhimystänsä. Teos, jota hän käytteli vuosittain ainoastaan
-viikon verran, oli muun ajan meidän hallussamme. Äiti piti sitä
-kätkössään, ja me sisarukset valtasimme sen, milloin voimme,
-saadaksemme vapaina hetkinämme johonkin nurkkaan piiloutuneina opetella
-ulkoa huomattavimpia sivuja ja varsinkin painaaksemme mahdollisimman
-nopeasti muistiimme herkimpiä ja hehkuvimpia kohtia.
-
-Portian unta me lausuelimme kilpaa, ja keskustelun Saatanan ja
-Adramelekin kesken, jotka oli syösty Kuolleeseen mereen, me olimme
-jakaneet. Ensinmainittu, väkivaltaisempi osa, oli langennut
-minulle, toisen, hieman valittelevamman otti sisareni esittääkseen.
-Molemminpuoliset, tosin hirmuiset, mutta silti soinnukkaat kiroukset
-virtailivat sujuvasti huuliltamme, ja me käytimme hyväksemme jokaista
-tilaisuutta saadaksemme tervehtiä toisiamme noilla helvetillisillä
-lausumilla.
-
-Oli talvinen lauantaiehtoo — isä ajatti partansa aina iltasella,
-tulen valossa, voidakseen sunnuntaiaamuna varhain helposti valmistua
-lähtemään kirkkoon — me istuimme jakkaralla uunin kupeella ja
-lausuelimme verrattain hiljaisin äänin tavanmukaisia manauksiamme
-parturin sill’aikaa saippuoidessa isän leukaa. Mutta nyt piti
-Adramelekin käydä rautakourin käsiksi Saatanaan; sisareni tarttui
-minuun voimallisesti ja lausui, tosin jotenkin hiljaa, mutta yhä
-kiihkeämmin:
-
-    Auttaos, pyydän ma, palvoenkin, jos niin sinä vaadit,
-    Hirviö!... Heittiö turmeltunut, sinä synkeä konna,
-    Auttaos! Kostoa tässä ma koen iankaikkisen kuolon!
-    Taanoin vielä ma hehkuen voin vihamieltäni näyttää!
-    Ollut ja mennyt se aika! Nyt jäi tämä pistävä piina!
-
-Tähän saakka asia oli sujunut siedettävästi; mutta seuraavat sanat hän
-huusi kovalla, kauhistuttavalla äänellä:
-
-    Voi, miten murskauduin!...
-
-Kelpo parranajaja säikähti ja kaatoi saippuakulhon koko sisällyksen
-isän rinnoille. Siitä syntyi ankara hälinä, ja pantiin toimeen
-tiukka tutkinto, varsinkin pitäen silmällä sitä onnettomuutta, joka
-olisi voinut aiheutua, jos partaveitsi olisi jo liikkunut. Täysin
-torjuaksemme sen epäilyksen, että olisimme menetelleet ilkivaltaisesti,
-me tunnustimme, mitä paholaisosia olimme esittäneet, ja heksametrin
-aiheuttama onnettomuus oli siksi ilmeinen, että se luonnollisesti
-joutui jälleen tuomittavaksi ja kirottavaksi.
-
-Niin on lapsilla ja kansoilla tapana muuttaa se, mikä on suurta,
-ylevää, pelkäksi leikiksi, jopa ilveeksikin; ja kuinkapa he muuten
-kykenisivätkään sitä kestämään ja sietämään!
-
-
-
-
-KOLMAS KIRJA.
-
-
-Uudenvuodenpäivä vilkastutti niinä aikoina kaupunkia erittäin suuressa
-määrin, kun näet oli tapana käydä henkilökohtaisesti toivottamassa
-toisillensa onnea. Sekin, joka ei muuten helposti lähtenyt kotoansa,
-pukeutui nyt parhaisiinsa esiintyäkseen hetken aikaa ystävällisenä
-ja kohteliaana suosijoillensa ja ystävillensä. Meille lapsille oli
-varsinkin isoisän talossa vietetty juhla mitä tervetullein nautinto.
-Jo varhaisimpina aamuhetkinä olivat lastenlapset kokoontuneet
-sinne kuuntelemaan rumpuja, oboeita ja klarinetteja, pasuunoita ja
-käyrätorvia, joita kaiuttelivat sotilaat, kaupungin soittoniekat
-ja muut. Lapset jakelivat sinetöityjä ja osoitteilla varustettuja
-uudenvuodenlahjoja alhaisemmille onnittelijoille, ja päivemmällä
-arvohenkilöiden luku yhä lisääntyi. Ensin ilmaantuivat lähimmät
-tuttavat ja sukulaiset, sitten alemmat virkamiehet; itse neuvoston
-herratkin tulivat tervehtimään ylintänsä, ja valittua joukkoa
-kestittiin illalla huoneissa, joissa vuoden mittaan tuskin ollenkaan
-käytiin. Tortut, kaakut, mantelileivokset ja makea viini viehättivät
-lapsia kaikkein eniten, ja lisäksi tuli, että kaupungintuomari sekä
-molemmat pormestarit saivat joka vuosi eräistä säätiöistä jonkin määrän
-hopeaesineitä, jotka sitten jaettiin lastenlapsille ja kummilapsille
-määrättyä asteikkoa noudattaen. Sanalla sanoen: tästä pienoisjuhlasta
-ei puuttunut mitään sellaista, mikä tavallisesti kaunistaa kaikkein
-suurimpia.
-
-Uudenvuodenpäivä 1759 saapui, meille lapsille toivottuna, kuten
-edellisetkin, mutta vanhemmille henkilöille arveluttavana ja
-aavisteluttavana. Ranskalaisten joukkojen läpikulkuun tosin oli
-totuttu, ja sellaista oli sattunut varsin usein, mutta useimmin sentään
-kuluneen vuoden viimeisinä päivinä. Valtakunnankaupungin vanhan tavan
-mukaan puhalsi päätornin vartija torveensa joka kerta, kun joukkoja
-ilmaantui näkyviin, ja tänä uudenvuoden päivänä hän ei tahtonut
-ollenkaan lakata, mikä merkitsi sitä, että suuria sotaväkiosastoja oli
-useammalta taholta lähestymässä. Niitä kulki sinä päivänä tosiaankin
-tavallista enemmän kaupungin läpi; juostiin katsomaan niiden ohikulkua.
-Oli totuttu siihen, että nähtiin vain pieniä osastoja; nämä sitävastoin
-paisuivat yhä suuremmiksi kenenkään voimatta tai tahtomatta sitä estää.
-Lyhyesti sanoen: tammikuun 2 p:nä saapui Sachsenhausenin kautta eräs
-kolonna, kulki Fahrgassea pitkin poliisivartioon saakka, yllätti sitä
-saattavan pienen komennuskunnan, valtasi mainitun vartiopaikan, eteni
-Zeiliä alaspäin, ja päävahdinkin oli pakko antautua tehtyänsä hieman
-vastarintaa. Kohta olivat rauhalliset kadut muuttuneet sotanäyttämöksi.
-Siellä pysyttelivät ja sinne leiriytyivät joukot, kunnes ne
-ehdittäisiin säännöllisesti majoittaa.
-
-Tämä odottamaton, moniin vuosiin kuulumaton rasitus tuntui mukavuuteen
-tottuneista kaupunkilaisista ankaralta, ja kenellekään se ei voinut
-olla tukalampaa kuin isälleni, jonka piti ottaa tuskin valmistuneeseen
-taloonsa asumaan vieraita sotilashenkilöltä, luovuttaa heille hienot ja
-enimmälti suljetut loistohuoneensa ja jättää vieraan mielivaltaan se,
-mitä oli tottunut pitämään hyvässä järjestyksessä ja kunnossa; hänen,
-joka lisäksi oli preussilaismielinen, piti nyt nähdä ranskalaisten
-majoittautuvan hänen huoneisiinsa, ja tämä oli hänen ajatustapansa
-mukaan murheellisinta, mitä hänelle saattoi sattua. Hän olisi kuitenkin
-voinut suhtautua asiaan kevyemmin, koska puhui hyvin ranskaa ja osasi
-käyttäytyä arvokkaasti ja miellyttävästi, ja siten olisi sekä häneltä
-itseltään että meiltä säästynyt monta ikävää hetkeä; meidän luoksemme
-näet majoitettiin kuninkaanluutnantti, jolla, vaikka hän olikin
-sotilashenkilö, oli tehtävänänsä käsitellä ainoastaan siviilitapauksia,
-sotilaiden ja kaupunkilaisten välisiä riitaisuuksia, velka- ja
-riitajuttuja. Hän oli kreivi Thoranc, kotoisin Provencen Grassesta,
-läheltä Antibesia, pitkä, laiha, vakava mies, kasvot pahoin rokon
-rumentamat, silmät mustat, tuliset ja käytös arvokas, hillitty. Jo
-hänen ensimmäinen käyntinsä oli talon herralle edullinen. Puhuttiin eri
-huoneista, jotka piti osalta luovuttaa, osalta jättää perheen haltuun,
-ja kun kreivi kuuli mainittavan tauluhuoneen, pyysi hän, vaikka olikin
-jo yö, saada kynttilän valossa nähdä maalauksia, vaikkapa pikimmältään.
-Maalaukset ilahduttivat häntä kovin, ja hän käyttäytyi mitä
-kohteliaimmin isääni kohtaan, joka häntä opasti. Kun hän sitten kuuli,
-että useimmat taiteilijat olivat vielä elossa asuen Frankfurtissa ja
-lähiseudulla, niin hän vakuutti mitä hartaimmin haluavansa päästä
-heihin tutustumaan ja heitä askarruttamaan.
-
-Tämäkään, taiteen alueelta käsin tapahtuva lähentyminen ei kyennyt
-muuttamaan isäni mieltä eikä taivuttamaan hänen luonnettansa. Hän salli
-tapahtuvan mitä ei kyennyt estämään, mutta pysytteli osaaottamatta
-loitolla, ja ne tavattomat olot, jotka nyt hänen ympärillänsä
-vallitsivat, olivat hänelle sietämättömät pienintä yksityiskohtaa
-myöten.
-
-Kreivi Thoranc käyttäytyi mallikelpoisesti. Hän ei tahtonut edes
-naulata karttojansa seinään, koska pelkäsi uusien seinäpaperien
-vikaantuvan. Hänen väkensä oli taitavaa, hiljaista ja huolellista;
-mutta kun koko päivä ja osa yötäkin oli lakkaamatonta liikettä, kun
-saapui valittaja toisensa jälkeen, tuotiin ja vietiin vangittuja,
-kaikki upseerit ja adjutantit päästettiin puheille, ja kun sitäpaitsi
-kreivin ruokapöytä oli joka päivä vieraillekin katettu, niin
-kohtalaisen kokoisessa, yhtä ainoata perhettä varten järjestetyssä
-talossa, jossa oli vain yhdet, kaikkien kerrosten läpi ulottuvat
-portaat, oli kuhinaa ja hyörinää kuin mehiläispesässä, vaikka kaikki
-tapahtuikin erittäin hillitysti, vakavasti ja ankaraa järjestystä
-noudattaen.
-
-Ärtyneen, yhä sairasluuloisemmin itseänsä kiduttavan talonherran
-ja tosin hyväntahtoisen, mutta erittäin vakavan ja täsmällisen
-sotilasvieraan välittäjäksi löytyi onneksi eräs miellyttävä tulkki,
-lihava, hilpeä mies, joka oli frankfurtilainen ja puhui hyvin ranskaa,
-osasi suoriutua mistä hyvänsä ja käytteli kaikenlaisia pieniä
-ikävyyksiä vain leikinlaskun aiheina. Tämän miehen välityksellä äitini
-oli huomauttanut kreiville, millaiseen asemaan isäni mielentila
-hänet saattoi, ja välittäjä oli kuvaillut asian varsin älykkäästi,
-oli huomauttanut uudesta, vielä lopulliseen kuntoon saattamattomasta
-talosta, omistajan luontaisesta taipumuksesta hiljaiseen elämään,
-hänen kasvatuksellisista harrastuksistansa perheen keskuudessa ja
-muista vielä huomautettavissa olevista seikoista, joten kreivi, joka
-puolestaan piti mitä tähdellisimpänä ehdottominta oikeudenmukaisuutta,
-lahjomattomuutta ja kunniallista käytöstä, päätti täällä majoitettuna
-ollessaankin menetellä mallikelpoisesti ja tosiaankin noudatti tätä
-päätöstänsä ne muutamat vuodet, jotka hän luonamme asui.
-
-Äitini osasi hieman italiankieltä, joka ei ollut aivan outo
-kenellekään perheen jäsenistä, ja päätti siis heti opetella ranskaa,
-missä tarkoituksessa tulkki, jonka lapsen kummina äitini oli näiden
-myrskyisten tapausten kestäessä ollut ja joka niin muodoin kiintyi
-sitäkin lujemmin perheeseemme, uhrasi ristiäidille jokaisen joutilaan
-hetkensä (hän näet asui meitä vastapäätä) opettaen hänelle ennen
-kaikkea ne lauseparret, joita hänen tuli henkilökohtaisesti kreiville
-esittää. Asia luonnistuikin mitä parhaiten. Kreiviä mairitteli se,
-että talon rouva iällänsä siinä määrin vaivautui, ja koska hänen
-luonteeseensa kuului hilpeä, henkevä piirre ja hän sitäpaitsi
-mielellään harjoitti jonkinlaista kuivakiskoista mielistelyä, syntyi
-siten mitä parhain suhde, ja liittoutuneet voivat saavuttaa mitä
-halusivat.
-
-Jos, kuten sanottu, olisi käynyt päinsä saada isä hilpeämmäksi, niin
-tämä muuttunut olotila ei olisi tuntunut kovinkaan painostavalta.
-Kreivi käyttäytyi mitä epäitsekkäimmin: sellaisiakaan lahjoja, joita
-hänen asemansa edellytti, hän ei ottanut vastaan, se, mikä vähänkin
-olisi voinut muistuttaa lahjomista, torjuttiin vihaisesti, jopa
-rangaistenkin; miehiänsä hän oli mitä ankarimmin käskenyt olemaan
-aiheuttamatta talonomistajalle vähimpiäkään kustannuksia. Sitävastoin
-sallittiin meidän lasten saada runsas osa jälkiruokaherkuista.
-Antaakseni jonkinlaisen käsityksen niinä aikoina vallinneesta
-viattomuudesta minun on mainittava, että äiti eräänä päivänä tuotti
-meille suuren murheen kaatamalla pois meille kreivin pöydästä lähetetyn
-jäätelön, koska hänestä tuntui mahdottomalta, että vatsa voisi sietää
-oikeata jäätä, olipa se sokeroitu kuinka perinpohjaisesti tahansa.
-
-Paitsi näitä herkkuja, joita sentään vähitellen opimme varsin hyvin
-nauttimaan ja sietämään, tuntui meistä lapsista mieluisalta sekin,
-että tarkan opintojärjestyksen ja ankaran kurin vaatimukset nyt olivat
-hieman lieventyneet. Isän huono mieliala kävi yhä huonommaksi; hän ei
-voinut mukautua välttämättömyyteen. Kuinka hän vaivasikaan itseänsä,
-äitiä ja tulkkikuomaa, neuvosmiehiä ja kaikkia ystäviänsä yrittäessään
-vapautua kreivistä! Suotta hänelle huomautettiin, että sellaisen miehen
-majailu oli näissä oloissa talolle todellinen hyvätyö ja että kreivin
-poistuttua tulisivat majoitetut henkilöt, olivatpa ne upseereita tai
-pelkkiä sotamiehiä, alinomaa vaihtumaan. Mikään sellainen todistelu
-ei ottanut häneen tehotakseen. Nykyisyys tuntui hänestä siinä määrin
-sietämättömältä, ettei paha mieli sallinut hänen havaita mahdollisesti
-seuraavaa vieläkin tukalampaa oloa.
-
-Niin ollen lamaantui se toimeliaisuus, jonka hän muuten oli tottunut
-kohdistamaan etupäässä meihin. Sitä, minkä hän antoi tehtäväksemme,
-hän ei enää vaatinut osattavaksi yhtä täsmällisesti kuin ennen, ja
-me yritimme, mikäli suinkin kävi päinsä, tyydyttää sotilasasioihin
-suuntautuvaa uteliaisuuttamme, ei ainoastaan kotona, vaan myöskin
-kaduilla, mikä kävi päinsä sitä helpommin, kun yötä päivää
-sulkemattomana olevaa porttiamme vartioivat sotilaat eivät välittäneet
-mitään edestakaisin juoksentelevista lapsista.
-
-Ne monet asiat, joita kuninkaanluutnantin oikeusistuimen edessä
-ratkaistiin, olivat aivan erikoisen mielenkiintoiset vielä sikäli, että
-hän varsin mielellään liitti tuomioonsa jonkin leikkisän, henkevän,
-hilpeän lausuman. Hänen päätöksensä oli ankarasti oikeudenmukainen;
-sen ilmaisemistapa oli leikkisän hivelevä. Hän näytti valinneen
-esikuvaksensa Ossunan herttuan. Melkein joka päivä tulkki kertoi
-jonkin sellaisen jutun meidän ja äitimme huviksi. Tuo hilpeä mies
-oli kerännyt itselleen pienen kokoelman sellaisia Salomon tuomioita,
-mutta muistissani on vain niiden luoma yleinen vaikutelma; mitään
-yksityiskohtia en saa mieleeni palautumaan.
-
-Kreivin ihmeellistä luonnetta me opimme vähitellen yhä paremmin
-tuntemaan. Tämä mies oli itse mitä selvimmin tietoinen
-omituisuuksistansa, ja koska hänelle sattui aikoja, jolloin hänet
-valtasi jonkinlainen apeus, paha mieli tai miten tuota pahaa haltiaa
-nimittäneenkään, niin hän vetäytyi sellaisina hetkinä, jotka toisinaan
-venyivät päiviksi, omaan huoneeseensa, ei tavannut ketään muuta kuin
-kamaripalvelijansa eikä taipunut pakottavimmissakaan tapauksissa
-päästämään ketään puheillensa. Mutta kohta pahan haltian poistuttua hän
-jälleen esiintyi kuten ennenkin: leppoisana, hilpeänä ja toimeliaana.
-Hänen kamaripalvelijansa Saint Jeanin, pienen, laihan ja reippaan
-hyvänluontoisen miehen puheista voi päätellä, että hän oli aikaisemmin
-sellaisen mielialan valtaan joutuneena aiheuttanut suuren onnettomuuden
-ja yritti nyt tärkeässä, kaiken kansan nähtävissä olevassa asemassaan
-vakavasti välttää sellaista hairahtumista.
-
-Heti ensimmäisinä päivinä kreivin asetuttua taloon kutsuttiin kaikki
-frankfurtilaiset maalaajat, Hirt, Schütz, Trautmann, Nothnagel ja
-Juncker hänen luoksensa. He näyttivät valmiita maalauksiansa, ja kreivi
-hankki itselleen ostettavissa olevat. Häntä varten tyhjennettiin
-minun kaunis, valoisa, ullakkokerroksessa sijaitseva huoneeni, joka
-heti muutettiin kokoelmahuoneeksi ja ateljeeksi; hän näet mieli antaa
-pitkäksi aikaa työtä kaikille mainituille taiteilijoille, mutta ennen
-kaikkea darmstadtilaiselle Seekatzille, jonka sivellin varsinkin
-luontevia ja viattomia kohtauksia esittäessään kreiviä kovin miellytti.
-Senvuoksi hän tilasi Grassesta, missä hänen vanhemmalla veljeltään
-kuului olevan kaunis rakennus, kaikkien huoneiden ja kokoelmasuojain
-mitat, harkitsi sitten taiteilijain keralla seinäpintojen jakamista
-ja määräsi sitten, kuinka suuria tuli olla valmistettavien uusien
-maalausten, joita ei aiottu kehystää, vaan kiinnittää seinään
-seinäverhon osina. Nyt alkoi innokas työ. Seekatz otti maalatakseen
-maalaiselämää kuvailevia kohtauksia ja onnistui erinomaisesti
-kuvatessaan välittömästi luonnon mukaan vanhuksia ja lapsia;
-nuorukaiset eivät tahtoneet luonnistua yhtä hyvin: ne olivat enimmälti
-liian laihoja; naishenkilöt taas olivat epämiellyttäviä vastakkaisesta
-syystä. Koska näet maalaajalla itsellään oli vaimona pieni, lihava,
-hyväluontoinen, mutta epämiellyttävä henkilö, joka ei liene sallinut
-miehen käyttää ketään muuta mallinansa, niin ei tahtonut syntyä mitään
-kunnollista. Sitäpaitsi hänen oli ollut pakko suurentaa kuvattaviensa
-mittasuhteita. Hänen puissaan oli totuutta, mutta lehvistö oli mitätön.
-Hänen opettajansa oli Brinckmann, jonka siveltimen suorittamia
-taulumaalauksia ei sovi moittia.
-
-Maisemamaalaaja Schütz sopeutui asiaan kenties parhaiten. Hän
-vallitsi ehdottomasti Reinin seutuja ja sitä aurinkoista sävyä, joka
-kauniina vuodenaikana niitä elähdyttää. Hän ei ollut aivan tottumaton
-käyttelemään töissään suurempaa mittakaavaa, ja hänen tekotapansa oli
-siinäkin tapauksessa kiitettävä. Hän maalasi erittäin hilpeitä kuvia.
-
-Trautmann rembrandtisoi eräitä Uuden Testamentin
-kuolleistaherättämiskohtauksia ja sytytteli sen ohella tuleen kyliä ja
-myllyjä. Kuten voin huoneiden suunnitelmasta havaita, oli hänellekin
-myönnetty omakokoelmahuone. Hirt maalasi eräitä onnistuneita tammi- ja
-pyökkimetsiä. Hänen karjalaumansa olivat kiitettävät. Juncker, joka oli
-tottunut jäljittelemään kaikkein laveimmin liikkuvia alankomaalaisia,
-kykeni vähiten sopeutumaan tähän tapettityyliin; hyvästä maksusta hän
-sentään suostui koristelemaan erinäisiä osastoja kukkasin ja hedelmin.
-
-Koska olin tuntenut kaikki nämä miehet varhaisimmasta nuoruudestani
-saakka ja käynyt usein heidän työhuoneissaan, ja kun sitäpaitsi
-kreivi mielellään näki minut lähettyvillänsä, niin minä olin läsnä
-neuvoteltaessa ja tilattaessa samoinkuin teoksia vastaanotettaessakin
-enkä ollenkaan arkaillut lausua mielipidettäni, varsinkaan kun
-luonnoksia esiteltiin. Minä olin jo aikaisemmin maalausten kokoilijain
-luona, mutta erittäinkin huutokaupoissa, joissa ahkerasti kävin,
-hankkinut itselleni sen maineen, että osaan heti sanoa, mitä jokin
-historiallinen kuva esittää, olipa sen aihe otettu raamatun- tai
-yleisestä historiasta tai muinaistarustosta, ja ellen aina kyennytkään
-oikein arvaamaan vertauskuvallisten maalausten tarkoitusta, ei
-kumminkaan ollut usein läsnä toista, joka olisi sen ymmärtänyt
-paremmin kuin minä. Olin myös useasti saanut taiteilijan ryhtymään
-ehdottelemiini aiheisiin, ja näitä etuuksiani minä nyt viljelin mielin
-määrin. Muistan vielä sepittäneeni laajan kirjoitelman, jossa kuvailin
-kahtatoista Joosepin historiaa esittämään suunniteltua kuvaa; muutamia
-niistä maalatuinkin.
-
-Kerrottuani näistä poikasen suorittamiksi kieltämättä kiitettävistä
-toimista mainitsen myöskin erään pienen nöyryytyksen, joka tuli
-osakseni tässä taiteilijapiirissä. Minä tunsin hyvin kaikki kuvat,
-jotka oli vähitellen kerätty mainittuun ullakkokamariin. Nuorekas
-uteliaisuuteni ei jättänyt mitään katsomatta ja tutkimatta. Kerran
-löysin uunin kupeelta mustan taulukotelon, ryhdyin tutkimaan, mitä
-siinä piili, ja paljoakaan epäröimättä vedin kannen auki. Kotelossa
-oleva kuva kuului epäilemättä niihin, joita ei yleensä aseteta
-nähtäviin, ja vaikka yritinkin heti laatikkoa sulkea, en kumminkaan
-ehtinyt sitä kyllin nopeasti tehdä. Kreivi astui huoneeseen ja
-yllätti minut. — »Kuka on antanut teille luvan tämän laatikon
-avaamiseen?» kysyi hän kuninkaanluutnantin ilmein. Minulla ei ollut
-siihen paljoakaan sanomista, ja hän lausui kohta erittäin vakavana
-tuomion: »Teidän on pysyteltävä kokonainen viikko poissa tästä
-huoneesta.» — Minä kumarsin ja lähdin ja tottelin kreivin määräystä
-mitä täsmällisimmin, joten kelpo Seekatz, joka työskenteli juuri siinä
-huoneessa, oli kovin harmissaan. Hän näki minut mielellään luonansa,
-ja minä kehittelin hieman ilkeänä kuuliaisuuteni niin pitkälle, että
-asetin hänelle tavallisesti kuljettamani kahvin huoneen kynnykselle;
-hänen täytyi nousta työnsä äärestä sitä noutamaan, ja tämä harmitti
-häntä niin, että hän oli vähällä käydä minulle nyreäksi.
-
-Nyt minusta tuntuu tarpeelliselta seikkaperäisemmin selittää ja
-tehdä käsitettäväksi, kuinka sellaisissa tapauksissa tulin mitenkään
-toimeen käyttäessäni ranskankieltä, jota en ollut oppinut. Tässäkin
-oli minulle hyödyksi luontainen kykyni, jonka nojalla voin helposti
-tajuta kielen soinnun, sen rytmin, korostuksen, äänensävyn ja muut
-ulkoiset omituisuudet. Latinankielen nojalla olivat useat sanat minulle
-tuttuja, italiankieli välitti vieläkin useampia, joten minä lyhyessä
-ajassa opin palvelijoilta, sotilailta, vahtimiehiltä ja luonakävijöiltä
-niin paljon, että kykenin suoriutumaan erinäisistä kysymyksistä ja
-vastauksista, joskaan en voinut ottaa osaa keskusteluun. Kaikki tämä
-oli kuitenkin vähäistä verrattuna siihen etuun, mikä minulle koitui
-teatterista. Minä olin saanut isoisältäni vapaalipun, jota käytin joka
-päivä isäni ollessa vastustavalla kannalla ja äitini minua auttaessa.
-Siinä minä istuin permantopaikallani, edessäni vieras näyttämö, ja
-tarkkasin liikkeitä, kasvojen ja puheen ilmeitä sitä enemmän, kun
-en ymmärtänyt paljoa tai mitään siitä, mitä näyttämöllä puhuttiin
-ja niinmuodoin voin huvittaa itseäni yksinomaan eleitten leikkiä ja
-äänensävyä seuraamalla. Huvinäytelmää minä ymmärsin kaikkein vähimmin,
-koska sen vuorosanat lausuttiin nopeasti ja koskivat jokapäiväistä
-elämää, jonka lauseparsia en ollenkaan tuntenut. Murhenäytelmiä
-esitettiin harvemmin, ja aleksandriinisäkeen määrämittainen liikunto,
-sen tahdinomaisuus sekä ajatussisällön ylimalkaisuus tekivät sen
-minulle joka suhteessa helpommin käsitettäväksi. Ei kestänyt kauan,
-ennenkuin otin käsille isäni kirjastosta löytämäni Racine’in ja
-lausuelin kappaleita teatraaliseen tapaan, kuten korvani ja siihen
-läheisesti liittyvät puhe-elimeni olivat oppineet, erittäin vilkkaasti,
-mutta kykenemättä vielä ymmärtämään kokonaisen vuoropuheen sisällystä.
-Opettelinpa ulkoa kokonaisia pitkiä kohtauksiakin ja latelin niitä
-kuin opetettu puhuva lintu. Se oli minulle sitäkin helpompaa, kun
-olin aikaisemmin opetellut ulkoa lapselle useimmiten käsittämättömät
-raamatunkohdat ja totuttautunut niitä lausuelemaan protestanttisten
-saarnamiesten nuottiin. Runomittainen ranskalainen huvinäytelmä oli
-silloin erittäin suosittu: Destouches’in, Marivaux’n, La Chausséen
-kappaleita esitettiin usein, ja minä muistan vielä selvästi
-useita luonteenomaisia henkilöhahmoja. Molière’in henkilöistä on
-mieleeni jäänyt vähemmän. Voimakkaimmin minuun vaikutti Lemierre’in
-»Hypermnestra», joka uutena kappaleena esitettiin huolellisesti ja
-useaan kertaan. Erittäin miellyttävä oli näytelmien _Devin du Village,
-Hose et Colas, Annelle et Lubin_ aiheuttama vaikutelma. Minä voin
-vielä nytkin palauttaa mieleeni nauhakoristeiset pojat ja tytöt
-ja heidän liikkeensä. Aivan pian minussa heräsi halu tarkastella
-itse teatteria, ja siihen tarjoutuikin usein tilaisuutta. Kun
-näet ei aina riittänyt kärsivällisyyttä kuunnellakseni kappaleita
-kokonaisuudessaan, joten vietin aikojani usein teatterin käytävissä,
-vieläpä kun vuodenaika sen salli, oven ulkopuolellakin, toisten
-ikäisteni lasten keralla kaikenlaisissa leikeissä, niin seuraamme
-liittyi eräs kaunis, reipas poika, joka kuului teatteriin ja jonka
-olin nähnyt, tosin vain ohimennen, esittävän useita pieniä osia. Minun
-kanssani hän voi parhaiten keskustella, koska minä osasin käytellä
-hyväkseni ranskaani, ja hän liittyi minuun sitäkin mieluummin, kun ei
-teatterissa eikä lähettyvillä ollut ketään hänen ikäistänsä ja hänen
-kansallisuuteensa kuuluvaa poikaa. Me käyskelimme yksissä muulloinkin
-kuin teatteriaikoina, ja näytöstenkään aikana hän ei jättänyt minua
-usein rauhaan. Hän oli mitä miellyttävin pieni kerskailija, loruili
-viehättävästi ja lakkaamatta ja osasi kertoa ylen paljon huvittavaa
-seikkailuistaan, kiistoistaan ja muista merkillisistä asioista. Niin
-ollen minä opin häneltä neljässä viikossa kieltä ja sen käyttelyä
-uskomattoman paljon, joten oli kaikille käsittämätöntä, kuinka olin
-yht'äkkiä, ikäänkuin innoituksen avulla, saanut vieraan kielen
-valtoihini.
-
-Heti tuttavuutemme ensimmäisinä päivinä hän veti minut mukanansa
-teatteriin opastaen minut varsinkin lämpiöihin, missä näyttelijät
-ja näyttelijättäret väliajoilla oleilivat ja pukeutuivat ja
-riisuutuivat. Huoneisto ei ollut edullinen eikä mukava; teatteri näet
-oli sullottu erääseen konserttisaliin, joten näyttelijöillä ei ollut
-näyttämön takana erikoisia omia osastojansa. Eräässä verraten isossa
-sivuhuoneessa, joka aikaisemmin oli ollut peliseurueiden käytettävänä,
-oleskelivat nyt molemmat sukupuolet enimmäkseen yht'aikaa näyttämättä
-arastelevan toisiansa enempää kuin meitä lapsiakaan, ellei pukeutuminen
-ja vaatteiden vaihtaminen aina tapahtunut mahdollisimman säädyllisesti.
-Minä en ollut sellaista milloinkaan ennen kokenut, mutta se alkoi pian,
-yhä uudelleen siellä käydessäni, tottumuksen voimasta muuttua ihan
-luonnolliseksi.
-
-Ei kestänyt kauan, ennenkuin minut valtasi oma erikoinen harrastus.
-Nuori Derones — niin tahdon poikaa nimittää — jonka tuttavuutta minä
-yhä pidin yllä, oli kerskailuistansa huolimatta hyväntapainen ja varsin
-sievästi käyttäytyvä poika. Hän esitteli minut sisarellensa, joka
-oli pari vuotta meitä vanhempi, erittäin miellyttävä tyttö, solakka,
-säännöllinen, ruskeaihoinen, tummatukkainen ja -silmäinen; hänen koko
-käytöksessään oli jotakin hiljaista, jopa surumielistäkin. Minä yritin
-olla hänelle mieliksi kaikella muotoa, mutta en voinut saada häntä
-suuntaamaan minuun huomiotansa. Nuoret tytöt luulottelevat olevansa
-nuorempiin poikiin verraten paljon edistyneempiä, pitävät silmällä
-nuorukaisia ja kohtelevat tätimäisesti poikaa, joka suuntaa heihin
-ensimmäisen hellän taipumuksensa. Nuoremman veljen kanssa minä en
-joutunut mihinkään tekemisiin.
-
-Toisinaan, kun heidän äitinsä oli harjoituksissa tai vierailemassa,
-me leikimme tai seurustelimme heidän asunnossaan. Minä muistin aina
-siellä käydessäni ojentaa kaunottarelle jonkin kukkasen, hedelmän tai
-muuta sentapaista. Hän ottikin lahjan aina erittäin sievästi vastaan
-ja kiitti mitä kohteliaimmin, mutta minä en nähnyt hänen murheellisen
-katseensa milloinkaan ilahtuvan enkä huomannut hänen muutenkaan minusta
-vähääkään välittävän. Vihdoin luulin keksiväni hänen salaisuutensa.
-Poika osoitti minulle hienoin silkkiuutimin varustetun, hänen
-äidillensä kuuluvan vuoteen takana riippuvaa pastellikuvaa, kauniin
-miehen muotokuvaa, ja huomautti samalla viekkain ilmein, että tuo
-oikeassaan ei ollut isä, mutta kävi sentään isästä; ja kun hän siinä
-tuota miestä ylisti ja tapansa mukaan seikkaperäisesti ja kerskaillen
-yhtä ja toista kertoi, niin minä olin saavinani selville, että tytär
-oli isän, molemmat toiset lapset sitävastoin kotiystävän. Niin minulle
-selittyi hänen murheellinen katsantonsa, ja minä kiinnyin häneen nyt
-entistä enemmän.
-
-Tyttöön kohdistuva tunteeni auttoi minua kestämään toisinaan
-rajattomiin menevän veljen huimia juttuja. Minun täytyi usein kuunnella
-laajoja kertomuksia hänen sankariteoistansa: kuinka hän oli jo usein
-ollut kaksintaistelussa tahtomatta kuitenkaan toista vahingoittaa;
-kaikki muka oli tapahtunut yksinomaan kunnian vuoksi. Hän oli aina
-osannut saattaa vastustajansa aseettomaksi ja antanut hänelle sitten
-anteeksi; osasipa hän niin hyvin iskeä säilän toisen kädestä, että oli
-itse kerran joutunut pahaan pulaan, kun oli lennättänyt vastustajan
-miekan korkeaan puuhun, josta sitä ei ollut helppo saada jälleen
-käsiinsä.
-
-Teatterissakäyntejäni helpotti suuressa määrin se seikka, että
-kaupungintuomarilta saamani vapaalippu avasi pääsyn kaikkialle, siis
-myöskin näyttämön etualalla oleville paikoille.
-
-Etuala oli ranskalaiseen tapaan erittäin syvä; molemmilla sivuilla oli
-istuimia, jotka matalan kaiteen rajoittamina kohosivat useina riveinä
-toisiansa korkeammalle, vieläpä niin, että ensimmäiset istuimet eivät
-olleet paljon näyttämöä ylempänä. Se oli kokonaisuudessaan erikoinen
-kunniapaikka; yleensä sitä käyttivät ainoastaan upseerit, vaikka
-näyttelijäin läheisyys tuhosi kaiken miellyttävyyden, joskaan ei koko
-mielenlumetta. Senkin tavan tai pahan tavan, jota Voltaire kovin
-moittii, minä ehdin kokea ja omin silmin nähdä. Kun katsomon ollessa
-täysi ja esimerkiksi joukkojen marssiessa kaupungin läpi arvossapidetyt
-upseerit pyrkivät noille kunniasijoille, jotka kuitenkin olivat
-tavallisesti jo vallatut, niin sijoitettiin vielä muutamia penkki- ja
-tuolirivejä itse näyttämölle, joten sankareilla ja sankarittarilla ei
-ollut muuta neuvoa kuin ilmaista salaisuutensa erittäin rajoitetulla
-alueella univormujen ja kunniamerkkien keskellä. Minä olin itse nähnyt
-»Hypermnestran» esitettävän sellaisissa olosuhteissa.
-
-Esirippua ei laskettu näytösten loppuessa, ja mainittava on vielä eräs
-omituinen tapa, jonka täytyi minusta tuntua erittäin kummalliselta,
-koska minusta, aito saksalaisesta pojasta, tuntui sietämättömältä
-sen taidetta rikkova sävy. Teatteria näet pidettiin mitä suurimpana
-pyhäkkönä, ja siinä sattuvaa häiriötä olisi täytynyt heti käsitellä
-mitä vakavimpana yleisön majesteettiin kohdistuvana rikoksena.
-Senvuoksi seisoi aina huvinäytelmiä esitettäessä kaksi krenatööriä,
-kivääri jalalla, ihan julkisesti taimman esiripun kummallakin
-sivulla ollen kaiken sen todistajana, mitä ahtaimmassa perheen
-piirissä tapahtui. Koska, kuten sanottu, esirippua ei laskettu
-näytösten väliajoilla, astui musiikin alkaessa soida kaksi uutta
-vahtimiestä heidän sijaansa marssien näyttämölaitteiden takaa suoraan
-ensinmainittujen eteen, jotka sitten vetäytyivät lakaisin yhtä
-täsmällisesti. Sellainen järjestys on tietenkin mitä suurimmassa määrin
-omansa tuhoamaan kaikkea sitä, mitä teatterissa nimitetään illusioksi
-ja hämmästyttää sitä enemmän, kun tämä tapahtui niihin aikoihin,
-jolloin Diderot’n periaatteiden ja esimerkkien mukaan vaadittiin
-näyttämöltä luonnollisinta luonnollisuutta ja mainittiin täydellistä
-mielenlumetta näytelmätaiteen varsinaisena päämääränä. Murhenäytelmä
-oli sentään vapaa sellaisesta sotilaallisesta poliisivalvonnasta, joten
-muinaisajan sankareilla oli oikeus vartioida itseänsä; mutta mainitut
-krenatöörit seisoivat kuitenkin verraten lähellä kulissien takana.
-
-Mainitsen tässä vielä, että olen nähnyt esitettävän Diderot’n
-»Perheenisän» ja Palissot’n »Filösofin» ja että viimeksimainitusta
-näytelmästä vielä varsin hyvin muistan filosofin, joka kulkee
-nelinryömin ja pureksii raakaa vihanneskimppua.
-
-Kaikki nämä vaihtelevat esitykset eivät kumminkaan voineet aina
-pidättää meitä lapsia näyttämötalossa. Kauniin sään vallitessa
-me leikimme sen edustalla ja läheisyydessä keksien kaikenlaisia
-hassutuksia, jotka eivät varsinkaan pyhä- ja juhlapäivinä suinkaan
-sointuneet meidän ulkoasuumme; minä ja vertaiseni näet esiinnyimme
-silloin puettuina edellä sadussa mainittuun tapaan: hattu kainalossa ja
-kupeella pieni miekka, jonka kahvaa koristi iso silkkinen nauharuusuke.
-Kerran, kun olimme pitkän aikaa elämöineet ja Derones oli liittynyt
-seuraamme, juolahti viimeksimainitun mieleen, että minä olin häntä
-loukannut ja että minun täytyi antaa hänelle hyvitystä. Minä tosin en
-käsittänyt, mikä oli voinut hänelle antaa aihetta loukkaantumiseen,
-mutta tyydyin hänen haasteeseensa ja aioin paljastaa säiläni. Mutta
-hänpä vakuutti minulle, että tällaisissa tapauksissa aina mentiin
-yksinäisiin paikkoihin, jotta asia voitiin ratkaista häiriytymättä.
-Niinpä siirryimme muutaman ladon taakse ja asetuimme vastakkain.
-Kaksintaistelu suoritettiin hieman teatraaliseen tapaan, säilät
-helisivät, ja iskut suistuivat syrjään, mutta siinä tuoksinassa hänen
-miekkansa kärki kietoutui minun miekankahvani nauharuusukkeeseen.
-Ruusuke tuli puhkaistuksi, ja vastustajani vakuutti nyt saaneensa
-täyden hyvityksen, syleili minua, tehden senkin sangen teatraalisesti,
-ja niin lähdimme lähimpään kahvilaan toipuaksemme mantelimaitolasien
-ääressä mielenliikutuksestamme ja solmiaksemme entistä lujemmaksi
-vanhan ystävyysliittomme.
-
-Kerron tässä vielä erään toisen seikkailun, joka sekin sattui
-teatteritalossa, joskin myöhemmin. Minä istuin erään leikkitoverini
-keralla permantopaikallani ihan rauhallisesti ja hyvillä mielin
-katsellen soolotanssia, jota erittäin taitavasti ja miellyttävästi
-suoritti eräs suunnilleen meidän ikäisemme kaunis nuorukainen,
-läpimatkalla olevan ranskalaisen tanssimestarin poika. Hän oli,
-kuten tanssijat ainakin, puettu tiukkaan punaiseen silkkinuttuun,
-joka lyhyeen vannehameeseen päättyen ulottui häilymään polven
-yläpuolelle. Me olimme koko yleisön keralla osoittaneet suosiotamme
-tälle aloittelevalle taiteilijalle, kun samassa johtui mieleeni,
-en tiedä mistä syystä, eräs moraalinen miete. Minä sanoin
-seuralaiseliöni: Kuinka kauniissa asussa tuo poika olikaan ja kuinka
-miellyttävältä hän näyttäkään; mutta kukapa tietää, millaiseen
-repaleiseen nuttuun puettuna hän tämän yön nukkuu! — Kaikki olivat jo
-nousseet paikoiltansa, mutta tungos esti meitä pääsemästä eteenpäin.
-Rouvashenkilö, joka oli istunut vieressäni ja nyt seisoi ihan
-lähelläni, sattui olemaan tuon nuoren taiteilijan äiti ja oli kovin
-loukkaantunut huomautuksestani. Onnettomuudekseni hän osasi riittävästi
-saksaa ymmärtääkseen, mitä olin sanonut, ja puhui sitä juuri sen
-verran, että kykeni toreilemaan. Hän piti minulle kelpo nuhdesaarnan,
-kysyi, kuka minä olin rohjetakseni epäillä tuon nuorukaisen perheoloja
-ja varallisuutta, sanoi joka tapauksessa voivansa pitää häntä minun
-veroisenani ja uskoi hänen kykyjensä voivan tuottaa hänelle onnea,
-josta minulla ei ollut aavistustakaan. Nuhdesaarnansa hän piti keskellä
-tungosta herättäen huomiota ympärillä seisovissa, jotka ajattelivat
-minun menetelleen ties miten säädyttömästi. Koska en voinut pyytää
-anteeksi enkä etääntyä hänen luotansa, olin tosiaankin hämilläni, ja
-kun hän hetkiseksi rauhoittui, sanoin enempää ajattelematta: Miksi tämä
-meteli? Tänään terve, huomenna kuollut! — Nuo sanat näyttivät saavan
-naisen vaikenemaan. Hän loi minuun silmäyksen ja poistui luotani niin
-pian kuin se suinkin kävi päinsä. Minä en ajatellut enempää sanojani.
-Vasta joitakin aikoja myöhemmin ne johtuivat mieleeni, kun poika ei
-enää ilmaantunut näkyviin, koska oli sairastunut, vieläpä erittäin
-vaarallisesti. En tiedä sanoa, johtiko tauti kuolemaan.
-
-Sellaisia sopimattomaan aikaan, jopa sopimattomastikin lausuttujen
-sanojen sisältämiä enteitä pitivät jo vanhanajan kansat erittäin
-tärkeinä, ja ylen merkillistä on, että uskon ja taikauskon muodot ovat
-kaikkien kansojen keskuudessa ja kaikkina aikoina pysyneet samoina.
-
-Kaupunkimme valtaamisen ensimmäisestä päivästä alkaen oli varsinkin
-lapsilla ja nuorisolla alinomaista huvia. Teatteri ja tanssiaiset,
-paraati- ja läpikulkumarssit vetivät vuorotellen huomiotamme puoleensa.
-Erittäinkin viimeksimainitut lisääntyivät yhä, ja sotilaselämä näytti
-meistä varsin hauskalta ja hupaiselta.
-
-Kuninkaanluutnantin oleskelu talossamme tuotti meille sen edun, että
-saimme vähitellen nähdä kaikki ranskalaisen armeijan huomattavat
-henkilöt ja varsinkin katsella läheltä kaikkein ensimmäisiä, joiden
-nimet huhu jo oli kantanut kuuluviimme. Niinpä voimmekin portailta
-ja porrastasanteilta käsin, ikäänkuin parvekkeelta, varsin mukavasti
-katsella ohitsemme kulkevia kenraalikunnan jäseniä. Ennen kaikkia
-muistan Soubise’in prinssin, kauniin ja suopean herran, mutta
-kaikkein selvimmin marsalkka von Broglion, nuoremman, pienehkön,
-mutta hyvärakenteisen, vilkkaan, älykkäästi ympärillensä silmäilevän,
-ketterän miehen.
-
-Hän saapui useita kertoja kuninkaanluutnantin luo, ja helppo oli
-havaita, että puheenalaisina olivat tärkeät asiat. Majoituksen
-ensimmäisen neljännesvuoden kuluessa olimme tuskin ehtineet sopeutua
-tähän uuteen olotilaan, kun jo levisi epämääräinen tieto, jonka
-mukaan liittolaiset olivat marssimassa päin ja Braunschweigin herttua
-Ferdinand oli tulossa karkoittamaan ranskalaisia Mainin varrelta.
-Viimeksimainituita, jotka eivät juuri voineet ylistää sotaonnensa,
-ei suinkaan pidetty erinomaisina, ja Rossbachin taistelun jälkeen
-luultiin Voitavan heitä halveksia; herttua Ferdinandiin luotettiin
-ehdottomasti, ja kaikki preussilaismieliset odottivat hartaasti
-vapautumista tähänastisesta taakasta. Isäni oli hieman hilpeämpi,
-äitini huolestunut. Äiti oli kyllin älykäs oivaltaakseen, että
-nykyisen pienen ikävyyden sijaan voi helposti tulla suuri hankaluus;
-saattoi näet liiankin selvästi havaita, ettei tarkoituksena ollut
-lähteä herttuaa vastaan, vaan odottaa hänen hyökkäystänsä kaupungin
-läheisyydessä. Ranskalaisten häviö, pako, kaupungin puolustus, vaikkapa
-vain peräytymisen turvaamiseksi ja sillan säilyttämiseksi, pommitus,
-ryöstö, kaikki tuo ilmeni kiihtyneessä mielikuvituksessa huolestuttaen
-molempia puolueita. Äitini, joka voi sietää kaikkea muuta, mutta ei
-huolestumista, esitti tulkin välityksellä pelkonsa kreiville saaden
-sellaisissa tapauksessa yleisesti käytetyn vastauksen: hänen tuli olla
-ihan rauhallinen, koska ei ollut mitään pelättävissä, pysyä muuten
-alallansa ja olla juttelematta asiasta kenellekään.
-
-Useita joukko-osastoja kulki kaupungin läpi; niiden kerrottiin
-pysähtyneen Bergenin luo. Tulijoita ja menijöitä, ratsastajia ja
-jalankulkijoita ilmaantui yhä enemmän, ja talomme oli yötä päivää
-kuohunnan tilassa. Tänä aikana minä näin usein marsalkka Broglion, aina
-hilpeänä, joka kerta eleiltään ja käytökseltään täysin samanlaisena, ja
-myöhemmin minua on ilahduttanut nähdä mies, joka oli ilmielävänä tehnyt
-minuun hyvän ja pysyvän vaikutuksen, historiassa kiittäen mainittuna.
-
-Niin saapui vihdoin levottoman pääsiäisviikon jälkeen 1759
-pitkäperjantai. Syvä hiljaisuus ennusti lähestyvää myrskyä. Meitä
-lapsia oli kielletty poistumasta kotoa; isä oli levoton ja lähti
-ulos. Taistelu alkoi; minä kiipesin ylimmälle ullakolle, josta tosin
-en päässyt näkemään seutua, mutta voin varsin hyvin kuulla tykkien
-jylinän ja kivääritulen rätinän. Muutaman tunnin kuluttua me näimme
-ensimmäiset taistelun aiheuttamat jäljet: jono vaunuja, joissa näkyi
-haavoitettuja monin surkein tavoin runneltuina ja erilaisin elein,
-vieri hiljaa ohitsemme kohti sairaalaksi muutettua Pyhän Neitsyen
-luostaria. Kaupunkilaisissa heräsi heti armeliaisuus. Olutta, viiniä,
-leipää ja rahaa ojennettiin niille, jotka vielä kykenivät ottamaan
-jotakin vastaan. Mutta kun vähän myöhemmin huomattiin haavoittuneita
-ja vangiksijoutuneita saksalaisia, ei säälillä ollut enää rajoja, vaan
-näytti siltä, kuin jokainen olisi tahtonut uhrata kaiken irtaimen
-omaisuutensa, kunhan saisi auttaa hätääkärsiviä maanmiehiänsä.
-
-Nuo vangitut olivat kuitenkin merkkinä liittolaisille onnettomasta
-taistelusta. Isäni, joka puoluekiihkossaan oli ihan varma siitä,
-että he Voittaisivat, intoutui uhkarohkeasti lähtemään toivottuja
-voittajia vastaan ottamatta huomioon, että häviävän puolen täytyisi
-sitä ennen paeta hänen kulkemaansa tietä. Ensinnä hän lähti Friedbergin
-portin edustalla olevaan puutarhaansa, missä huomasi autiuden ja
-rauhan vallitsevan; sitten hän uskaltautui Bornheimin nummelle,
-missä kuitenkin pian sai näkyviinsä erinäisiä yksitellen kulkevia
-sissejä ja kuormarenkejä, jotka huvikseen ammuskelivat rajakiviä,
-niin että takaisin kimmahtava lyijy vingahteli uteliaan vaeltajan
-korvien ympärillä. Niin ollen hän piti sentään otollisempana lähteä
-paluumatkalle ja sai hieman tiedusteltuansa kuulla sen, mitä jo
-ammunnasta olisi pitänyt huomata, nimittäin että ranskalaisten asiat
-olivat hyvin ja ettei peräytymisestä ollut kysymystäkään. Palattuaan
-ihan harmistuneena kotiin hän kerrassaan menetti tavanomaisen
-malttinsa, kun näki haavoittuneita ja vangittuja maanmiehiänsä.
-Hänkin käski ojentaa ohikuljetetuille monenlaisia lahjoja; mutta vain
-saksalaisten piti niitä saada, mikä ei ollut aina mahdollista, koska
-kohtalo oli sullonut yhteen ystävät ja viholliset.
-
-Äiti ja me lapset, jotka olimme jo aikaisemmin luottaneet kreivin
-sanaan ja senvuoksi viettäneet päivän verraten rauhallisesti, olimme
-ylen iloiset, ja äiti oli sitäkin lohdutetumpi, kun oli aamulla
-neulansa avulla kysynyt neuvoa Aarreaittansa oraakkelilta ja saanut
-sekä nykyisyyteen että tulevaisuuteen nähden erittäin lohdullisen
-vastauksen. Me toivoelimme isällemme samaa uskoa ja samaa mieltä,
-mairittelimme häntä minkä osasimme ja pyysimme häntä nauttimaan
-hieman ruokaa, jota vailla hän oli ollut kaiken päivää, mutta hän
-torjui hyväilymme ja kaiken ravinnon ja lähti huoneeseensa. Ilomme ei
-kumminkaan häiriytynyt: asia oli ratkaistu; kuninkaanluutnantti, joka
-oli vastoin tavallisuutta ollut tämän päivän satulassa, palasi vihdoin,
-ja hänen läsnäolonsa olikin nyt tarpeellisempi kuin koskaan ennen.
-Me juoksimme häntä vastaan, suutelimme hänen käsiänsä ja ilmaisimme
-hänelle iloamme. Se näytti häntä kovin miellyttävän. »Hyvä on!» virkkoi
-hän tavallista suopeammin. »Minä olen iloinen teidänkin tähtenne,
-rakkaat lapset!» Hän käski heti tarjota meille makeisia, makeata
-viiniä, kaikkea, mitä parasta oli saatavissa, ja lähti huoneeseensa,
-ympärillään jo suuri joukko ahdistelevia, vaativia ja anelevia
-henkilöitä.
-
-Me pidimme nyt oivat kemut, valitimme, ettei isä ottanut niihin
-osaa, ja pyytämällä pyysimme äitiä kutsumaan hänet; mutta hän,
-meitä viisaampi, tiesi varsin hyvin, kuinka epämieluisia hänelle
-olisivat sellaiset lahjat. Sillävälin äiti oli järjestellyt hieman
-iltasta ja olisi mielellään lähettänyt hänelle annoksen huoneeseen,
-mutta sellaista epäjärjestystä isä ei suvainnut milloinkaan, ei
-äärimmäisissäkään tapauksissa. Niin ollen korjattiin pöydästä
-pois makeat antimet ja koetettiin houkutella hänet tulemaan alas
-ruokasaliin, kuten ainakin. Vihdoin hän suostuikin, vastahakoisesti,
-ja me emme aavistaneetkaan, millaisen onnettomuuden siten valmistimme
-hänelle ja itsellemme. Portaat kulkivat läpi koko talon ja ohi kaikkien
-eteisten. Isän täytyi alas tullessaan kulkea kreivin huoneiden ohitse.
-Hänen eteisensä oli niin täynnä väkeä, että hän päätti astua ulos
-selviytyäkseen useammista yhdellä kertaa, ja tämä tapahtui pahaksi
-onneksi juuri isän tullessa portaita alas. Kreivi astui häntä vastaan,
-tervehti ja virkkoi: »Te varmaan onnittelette meitä ja itseänne sen
-johdosta, että tämä asia luonnistui niin hyvin.» — Enpä suinkaan!
-vastasi isäni kiukuissaan: kunhan olisivat ajaneet teidät hiiteen,
-vaikkapa minun olisikin täytynyt lähteä mukaan. — Kreivi oli hetkisen
-vaiti, mutta sitten hän huudahti raivoissaan: »Sitä te vielä kadutte!
-Te ette saa ilman muuta loukata oikeata asiaamme ja minua!»
-
-Isä oli sillävälin astellut rauhallisesti alas, istuutui luoksemme
-pöydän ääreen ja alkoi aterioida. Me olimme siitä mielissämme, kun
-emme tietäneet, kuinka arveluttavalla tavalla hän oli sydäntänsä
-keventänyt. Pian senjälkeen äiti kutsuttiin ulos, ja meidän teki
-kovin mielemme kertoa isälle, millaisia makeisia kreivi oli meille
-lahjoittanut. Äitiä ei kuulunut takaisin. Vihdoin astui huoneeseen
-tulkki. Hänen viittauksestaan meidät lähetettiin makuulle; oli jo
-myöhä, ja me tottelimme mielellämme. Rauhallisesti yön nukuttuamme me
-kuulimme siitä valtavasta järkytyksestä, jonka alaisena talomme oli
-edellisenä iltana ollut. Kuninkaanluutnantti oli heti käskenyt jättää
-isän vartioitavaksi. Hänen miehensä tiesivät hyvin, ettei käynyt
-koskaan häntä vastusteleminen, mutta toisinaan he olivat ansainneet
-kiitosta, kun olivat käskyä täyttäessään viivytelleet. Tätä mielialaa
-tulkki-kuoma, joka ei milloinkaan menettänyt malttiansa, osasi
-erinomaisesti pitää heissä eleillä. Hälinä oli muutenkin niin suuri,
-että viivyttely jäi huomaamatta ja selittyi aivan helposti. Hän oli
-kutsuttanut äitini ja jättänyt adjutantin ikäänkuin hänen käsiinsä,
-jotta hän saisi pyytämällä pyytää vain hieman viivytystä. Itse hän
-riensi kohta tapaamaan kreiviä, joka hyvin itsensä hilliten oli heti
-vetäytynyt sisäsuojiin antaen kaikkein kiireellisimpäinkin asiain
-mieluummin hieman odottaa, sen sijaan että olisi purkanut kiukkuansa
-johonkin viattomaan ja suorittanut jonkin arvoansa haittaavan ratkaisun.
-
-Tulkin kreiville lausumat sanat ja koko keskustelun juoksun kertoi
-meille pyylevä kuoma itse, joka oli aika ylpeä asian onnellisesta
-ratkaisusta, vieläpä niin moneen kertaan, että voin sen varsin hyvin
-muististani tähän merkitä.
-
-Tulkki oli uskaltanut avata kreivin työhuoneen oven ja astui sisään
-rikkoen siten kaikkein ankarimman kiellon. »Mitä tahdotte?» huusi
-kreivi hänelle vihaisesti. »Ulos! Tänne ei saa tulla käskemättä kukaan
-muu kuin Saint Jean.»
-
-Pitäkää siis minua hetkinen Saint Jeanina, virkkoi tulkki.
-
-»Siihen tarvitaan erinomaista mielikuvitusta. Kaksi hänen kokoistansa
-ei riitä muodostamaan teidänlaistanne. Poistukaa!»
-
-Herra kreivi, teille on taivas suonut erinomaisen lahjan, ja minä
-vetoan siihen.
-
-»Aiotte minua imarrella! Älkää luulko, että se onnistuu.»
-
-Teillä, herra kreivi, on se lahja, että voitte kiihtymyksen, kiukunkin
-hetkinä kuunnella toisten mielipiteitä.
-
-»Riittää, riittää! Juuri mielipiteistä täällä on jo liian paljon
-kuultu. Minä tiedän liiankin hyvin, ettei meitä täällä suosita, että
-kaupungin asukkaat katselevat meitä karsaasti.»
-
-Eivät kaikki!
-
-»Erittäin monet! Mitä! Nämä kaupunkilaiset, valtakunnankaupungin
-asukkaita he tahtovat olla? He ovat nähneet keisarinsa tulevan
-valituksi ja kruunatuksi, ja kun hän, väärämielisten ahdistamana,
-on vaarassa menettää maansa ja joutua häviölle anastajaa vastaan
-taistellessaan, kun hän onneksi löytää uskollisia liittolaisia, jotka
-tahtovat uhrata rahansa ja verensä hänen edukseen, niin he eivät halua
-ottaa kantaakseen pienintäkään rasitusta, joka heidän osakseen tulee,
-jotta valtakunnan vihollinen saataisiin nöyryytetyksi?»
-
-Ovathan nuo mielipiteet olleet jo kauan tiedossanne ja olettehan
-viisaana miehenä niitä suvainnut; sitäpaitsi on huomattava, että
-niiden kannattajat muodostavat vähemmistön. Vain muutamia harvoja ovat
-häikäisseet vihollisen loistavat ominaisuudet, vihollisen, jota itsekin
-pidätte erinomaisena miehenä, vain muutamia, tiedättehän sen!
-
-»Tiedän! Liian kauan olen sen tietänyt ja sitä sietänyt, muutenhan ei
-tuo olisi rohjennut mitä tärkeimpänä hetkenä lausua minulle vasten
-kasvoja sellaisia loukkauksia. Olipa heitä miten paljon tahansa, tämä
-heidän uskalias edusmiehensä joutuu rangaistavaksi, ja heidän tulee
-huomata, mitä heillä on odotettavana.»
-
-Minä pyydän vain siirtämään asian tuonnemmaksi, herra kreivi!
-
-»Eräissä asioissa ei voi toimia liian nopeasti.»
-
-Vain hieman tuonnemmaksi!
-
-»Naapuri! Te aiotte houkutella minut menettelemään väärin; se ei tule
-teille onnistumaan.»
-
-Minä en tahdo houkutella väärin menettelemään enempää kuin väärin
-menettelemästä pidättääkään. Päätöksenne on oikeudenmukainen; se
-soveltuu ranskalaiselle, se soveltuu kuninkaanluutnantille; mutta
-ottakaa huomioon, että olette myös kreivi Thoranc.
-
-»Hänellä ei ole tässä mitään sanomista.»
-
-Pitäisi sentään kuulla häntäkin, kelpo miestä.
-
-»Mitä hänellä sitten olisi sanottavaa?»
-
-Hän sanoisi näin: Herra kuninkaanluutnantti! Te olette kauan
-suhtautunut kärsivällisesti moniin pimeihin, vastahakoisiin,
-taitamattomiin ihmisiin, kunhan he eivät ole käyttäytyneet ylen pahasti
-teitä kohtaan. Tämä tosin on menetellyt sangen pahasti, mutta hillitkää
-itsenne, herra kuninkaanluutnantti, ja jokainen on teitä senvuoksi
-kiittävä ja ylistävä.
-
-»Te tiedätte, että minä toisinaan siedän kujeitanne, mutta älkää
-käyttäkö väärin minun hyväntahtoisuuttani. Eivätkö nämä ihmiset ole
-kerrassaan sokaistuneet? Jos olisimme nyt hävinneet taistelussa, niin
-millaiseksi olisi heidän kohtalonsa muodostunut? Me taistelemme aina
-porteille saakka, suljemme kaupungin, me kestämme, puolustaudumme
-suojataksemme peräytymisemme sillan yli. Luuletteko, että vihollinen
-olisi sillävälin istunut kädet ristissä? Se heittää kranaatteja ja
-mitä käsillä on, ja ne sytyttävät minkä voivat. Mitä tahtookaan tuo
-talonomistaja? Näissä huoneissa räjähtäisi kaiketi nyt pommi, ja toinen
-seuraisi aivan kohta; näissä huoneissa, joiden kirottuja silkkisiä
-seinäverhoja minä olen säästellyt siinä määrin, etten ole karttojani
-seinään naulannut! Heidän olisi pitänyt Viettää koko päivä polvillansa,
-rukoillen.»
-
-Monet ovatkin niin tehneet!
-
-»Heidän olisi pitänyt rukoilla meille siunausta, ottaa kenraalit ja
-upseerit vastaan kunnian- ja riemunosoituksin ja tarjota väsyneille
-sotilaille virvokkeita. Sen sijaan tärvelee tuon puoluehengen myrkky
-elämäni kauneimmat, onnellisimmat, suuren huolen ja ponnistuksen avulla
-hankitut hetket!»
-
-Se on puoluehenkeä; mutta tätä miestä rankaisemalla te sitä vain
-lisäätte. Samanmieliset julistavat teidät barbaariksi, tyranniksi,
-pitävät häntä marttyyrina, joka on joutunut kärsimään hyvän asian
-vuoksi, ja nekin, jotka ajattelevat toisin, nekin, jotka nyt ovat hänen
-vastustajiansa, näkevät hänessä ainoastaan kansalaisensa, valittavat
-hänen kohtaloansa ja vaikka myöntävätkin, että olette oikeassa, ovat
-kuitenkin sitä miellä, että menettelynne on liian ankara.
-
-»Minä olen kuunnellut teitä jo liian kauan: korjautukaa täältä pois!»
-
-Kuulkaa vielä eräs seikka! Ottakaa huomioon, ettei tälle miehelle,
-tälle perheelle voisi tapahtua mitään kamalampaa. Teillä ei ole ollut
-syytä ihastella talon herran hyväntahtoisuutta; mutta talon rouva on
-noudattanut ennakolta kaikkia toivomuksianne, ja lapset ovat pitäneet
-teitä enonansa. Nyt te yhdellä ainoalla iskulla tuhoatte iäksi tämän
-kodin onnen. Voinpa sanoa, ettei taloon osunut pommi olisi aiheuttanut
-ankarampaa hävitystä. Minä olen useasti ihaillut teidän malttianne,
-herra kreivi; antakaa minulle tilaisuutta tällä kertaa teitä hartaasti
-kunnioittaa. Kunnioitettava on sotilas, joka vihollisenkin luona pitää
-itseänsä kestiystävänä, ja tässähän ei ole kysymyksessä vihollinen,
-vaan harhaanjoutunut henkilö. Voittakaa itsenne, tehkää niin, ja se on
-oleva teille ikuiseksi kunniaksi!
-
-»Sepä olisi merkillistä!» virkkoi kreivi hymyillen.
-
-Ei muuta kuin luonnollista, vastasi tulkki. Minä en ole lähettänyt
-rouvaa ja lapsia luoksenne rukoilemaan, koska tiedän, että sellaiset
-kohtaukset teitä suututtavat, mutta tahdon teille kuvailla, kuinka
-rouva ja lapset teitä kiittävät, tahdon kuvailla, kuinka he pitkin
-ikäänsä juttelevat Bergenin taistelusta ja teidän sinä päivänä
-osoittamastanne jalomielisyydestä, kuinka he sen kertovat lapsilleen ja
-lapsenlapsilleen ja osaavat herättää vieraissakin samaa mielenkiintoa
-teitä kohtaan. Sellainen teko ei voi milloinkaan hävitä olemattomiin!
-
-»Te ette osaa arkaan kohtaani, tulkki. Jälkimainetta en tapaa ajatella,
-se on muita, ei minua varten; minun huolenani on tehdä se, mikä on
-kulloinkin oikeata, olla vähääkään kunniastani tinkimättä. Me olemme jo
-käytelleet liian paljon sanoja; nyt minä lähden — ja kiittäkööt teitä
-ne kiittämättömät, jotka minä armahdan!»
-
-Tulkki, jota tämä odottamattoman onnellinen ratkaisu yllätti ja
-liikutti, ei voinut pidättää kyyneleitänsä ja aikoi suudella kreivin
-käsiä; mutta kreivi torjui hänen aikeensa ja lausuen ankarasti ja
-vakavasti: Tiedättehän, etten voi sellaista sietää! Samassa hän
-astui etuhuoneeseen ryhtyäkseen toimittamaan kiireellisiä asioita ja
-kuullakseen, mitä lukuisat odottavat henkilöt häneltä tahtoivat. Siten
-asia päättyi, ja me vietimme seuraavana aamuna eilisten makeislahjain
-ääressä juhlaa sen johdosta, että oli väistynyt vaara, jonka uhkan me
-olimme onnellisesti nukkuen sivuuttaneet.
-
-En tahdo ratkaista, oliko tulkki tosiaankin niin viisaasti puhunut, vai
-oliko hän ehkä vain kohtauksen sellaiseksi kuvitellut, kuten hyvän ja
-onnistuneen teon jälkeen yleensä tapahtuu; missään tapauksessa hän ei
-sitä toistaessaan milloinkaan muunnellut. Joka tapauksessa tämä päivä
-tuntui hänestä elämänsä vaikeimmalta, mutta samalla kunniakkaimmalta.
-Missä määrin kreivi muuten vieroi kaikkea väärää kursailua, aina torjui
-arvonimen, joka ei hänelle kuulunut, ja kuinka hän hilpeinä hetkinänsä
-aina esiintyi henkevänä, siitä olkoon todistuksena eräs pieni tapaus.
-
-Eräs ylhäinen mies, joka hänkin kuului omituisten yksinäisten
-frankfurtilaisten joukkoon, otaksui olevansa velvollinen valittamaan
-majoituksen johdosta. Hän tuli itse; tulkki tarjoutui häntä
-palvelemaan, mutta hän arveli tulevansa toimeen ilmankin. Hän astui
-kreivin eteen kohteliaasti kumartaen ja lausui: Teidän ylhäisyytenne!
-Kreivi kumarsi hänkin ja antoi puhuttelijalle saman arvonimen.
-Siitä hämmästyneenä valittaja luuli sanoneensa liian vähän, kumarsi
-syvempään ja lausui: Teidän korkeutenne! — »Hyvä herra», virkkoi
-kreivi ihan vakavasti, »ei huolita enää jatkaa, sillä voimme helposti
-ehtiä majesteettiin asti». — Toinen oli ylen hämillänsä eikä tietänyt
-mitä sanoa. Tulkki, joka seisoi vähän matkan päässä ja oli selvillä
-koko asiasta, oli kyllin ilkeä ollakseen asiaan puuttumatta. Kreivi
-jatkoi erittäin hilpeänä: »No, hyvä herra, mikä onkaan nimenne?» —
-Spangenberg, vastasi puhuteltu. — »Minun nimeni», virkkoi kreivi, »on
-Thoranc. Spangenberg, mitä asiaa teillä on Thorancille? Istutaan, juttu
-tulee tuossa paikassa ratkaistuksi?»
-
-Niin asia tosiaankin heti ratkaistiin, vieläpä niin, että se kovin
-tyydytti sitä henkilöä, jota olen tässä Spangenbergiksi nimittänyt.
-Vahingoniloinen tulkki kertoi sen meille jo samana iltana, eikä
-ainoastaan kertonut, vaan esitti kaikki siihen kuuluvat asenteet ja
-eleet.
-
-Tällaisten häiriöiden, levottomuuksien ja ahdinkojen jälkeen palasi
-varsin pian entinen turvallisuus ja kepeä mieli, joka auttaa varsinkin
-nuorisoa päivästä toiseen, kunhan olot edes jossakin määrin käyvät
-laatuun. Kiihkeää kiintymystäni ranskalaiseen teatteriin lisäsi
-jokainen näytös; minä en laiminlyönyt yhtäkään tilaisuutta, vaikka joka
-kerta, kun palasin teatterista ja omaisteni luo ruokapöydän ääreen
-istuutuessani varsin usein tyydyin pelkkiin aterian jäännöksiin,
-sain sietää isän alinomaisia nuhteita: teatteri muka ei kelvannut
-mihinkään eikä voinut mihinkään johtaa. Minä esitin sellaisessa
-tapauksessa yleensä kaikki ne todisteet, joita näytelmän puolustajilla
-on käytettävänään, kun joutuvat sellaiseen pulaan kuin minä. Onnessa
-hekumoivan paheen, onnettomuutta kärsivän hyveen saattaa vihdoin
-kohdallensa runollinen oikeamielisyys. Minä korostin varsin vilkkaasti
-rangaistujen rikosten kauniita esimerkkejä, Miss Sara Sampsonia ja
-Lontoon kauppiasta; mutta toisaalta jouduin usein alakynteen, kun
-teatteri-ilmoituksesta luettiin Scapinin konnankoukut tai muuta
-sentapaista ja minun täytyi tunnustaa todeksi se moite, että yleisö oli
-mielissään, kun sille esitettiin juonikkaiden palvelijoiden petoksia
-ja hillittömien nuorukaisten hullutusten hyvää menestymistä. Kumpikaan
-puolue ei saanut toista vakuutetuksi, mutta isäni taipui sentään pian
-näyttämölle suopeaksi, kun huomasi, kuinka uskomattoman nopeasti
-ranskankielentaitoni kehittyi.
-
-Ihmiset ovat kerta kaikkiaan sitä lajia, että mieluummin yrittävät
-itse suorittaa mitä näkevät tehtävän, olipa heillä siihen kykyä
-ja taipumusta tai ei. Minä olin nyt kohta tutustunut ranskalaisen
-näyttämön koko ohjelmistoon; useita kappaleita esitettiin jo
-toistamiseen, arvokkaimmasta murhenäytelmästä kevytmielisimpään
-jälkinäytelmään asti oli kaikki liikkunut silmieni ja henkeni ohi.
-Ja samoinkuin olin lapsena uskaltanut jäljitellä Terentiusta, samoin
-yritin nyt poika-iällä, paljon eloisamman ja pakottavamman tilaisuuden
-sattuessa, parhaani mukaan toistella ranskalaisia esitysmuotoja. Siihen
-aikaan esitettiin eräitä Pironin tyyliin sommiteltuja puolittain
-mytologisia, puolittain allegorisia kappaleita; niissä oli hienon
-ivamukailun leimaa, ja ne miellyttivät yleisöä kovin. Nämä näytökset
-vetivät minua erikoisesti puoleensa: hilpeän Merkuriuksen kultaiset
-pikku siivet, valepukuisen Jupiterin ukonvaaja, kevytmielinen Danae tai
-mikä tuon alas laskeutuneen jumalien vierailua vartovan kaunottaren
-nimi lienee ollut — ellei hän ollut paimentyttö tai metsästäjätär. Ja
-koska päässäni usein surisi sellaisia Ovidiuksen »Metamorfooseista» ja
-Pomeyn »Myytiilisestä Panteonista» peräisin olevia aineksia, niin olin
-mielessäni kutonut sellaisen pikku kappaleen, josta nyt tiedän kertoa
-ainoastaan sen verran, että tapahtumapaikkana oli maalaisseutu, mutta
-ettei siitä puuttunut kuninkaantyttäriä, prinssejä eikä jumaliakaan.
-Varsinkin Merkurius oli niin elävänä mielessäni, että vieläkin
-tahtoisin vannoa nähneeni hänet omin silmin.
-
-Erittäin huolellisesti valmistamani käsikirjoituksen minä annoin
-ystävälleni Derones’ille, joka otti sen vastaan erikoisen arvokkaasti
-ja todellisin suosijan-ilmein, silmäili sitä nopeasti, huomautti
-minulle muutamista kielivirheistä, piti eräitä puheenvuoroja liian
-pitkinä ja lupasi vihdoin joutaessaan sitä lähemmin tarkastaa ja
-arvostella. Minun kainosti kysyttyäni, voidaanko kappale kenties
-esittää, hän vakuutti minulle, ettei se ollut lainkaan mahdotonta.
-Teatterissa riippuvat asiat suuressa määrin suosijoista, sanoi hän
-luvaten minua parhaansa mukaan avustaa; asia oli vain pidettävä
-salassa, sillä hän oli itse kerran yllättänyt johtokunnan tarjoamalla
-sille valmistamansa kappaleen, ja se olisi varmaan esitetty, ellei
-olisi liian aikaisin saatu selville, että hän oli sen tekijä. Minä
-lupasin hänelle vaikenevani mahdollisimman tyystin ja olin jo
-näkevinäni kappaleeni nimen suurin kirjaimin komeilemassa katujen ja
-torien kulmissa.
-
-Miten kevytmielinen ystäväni muuten lieneekään ollut, tilaisuus
-esiintyä mestarina tuntui hänestä sittenkin ylen houkuttelevana. Hän
-luki näytelmäni huolellisesti ja kun hän sitten istuutui kerallani
-korjailemaan eräitä vähäpätöisiä seikkoja, hän keskustelun kestäessä
-mullisti koko kappaleen, niin ettei jäänyt kiveä kiven päälle.
-Hän pyyhki, lisäsi, jätti henkilön pois, asetti toisen sijalle,
-sanalla sanoen menetteli mitä hurjimman mielivaltaisesti, niin että
-selkäpiitäni karmi. Koska edellytin, että hänen sentään täytyi ymmärtää
-asiansa, sallin hänen menetellä miten tahtoi; hän näet oli jo usein
-minulle kertonut Aristoteleen kolmesta ykseydestä, ranskalaisen
-näytelmän säännönmukaisuudesta, todennäköisyydestä, säkeiden
-sointuisuudesta ja kaikista muista asian yhteydessä olevista seikoista
-niin paljon, että minun täytyi otaksua hänen ne tuntevan, vieläpä
-perusteellisestikin. Hän moitti englantilaisia ja halveksi saksalaisia;
-sanalla sanoen: hän esitti minulle koko sen dramaturgisen litanian,
-jota minun on ollut pakko myöhemmin elämäni varrella usein kuulla
-toisteltavan.
-
-Minä vein, niinkuin tarinan poika, raadellun luomukseni kotiin ja
-yritin korjata sitä ennalleen, mutta turhaan. Kun en kumminkaan
-tahtonut sitä hylätä, tein siihen joitakin muutoksia ja annoin
-kirjurimme valmistaa siitä kauniin jäljennöksen, jonka ojensin isälleni
-saavuttaen ainakin sen verran, ettei näytäntöjen jälkeen nauttimaani
-ilta-ateriaa vähään aikaan häiritty.
-
-Tämä epäonnistunut yritys oli saanut minut arvelemaan, ja nyt tahdoin
-oppia suoraan alkulähteistä tuntemaan ne teoriat ja lait, joihin
-jokainen vetosi ja jotka varsinkin julkean mestarini vallattomuuden
-vuoksi olivat minusta käyneet epäiltäviksi. Tehtävä tosin ei ollut
-vaikea, mutta kysyi sentään kärsivällisyyttä. Minä luin aluksi
-Corneille’n kirjoittaman kolmea ykseyttä käsittelevän tutkielman ja
-näin siitä epäilemättä, miten asian tahdottiin olevan, sitävastoin
-minulle ei suinkaan selvinnyt, minkä tähden sellaisia vaatimuksia
-esitettiin, ja pahinta oli, että jouduin vieläkin suurempaan
-hämminkiin tutustuessani »Cid’iä» koskeviin kiistoihin ja lukiessani
-esipuheita, joissa Racine’in ja Corneille’n on pakko puolustaa itseänsä
-arvostelijoita ja yleisöä vastaan. Tästä ainakin näin mitä selvimmin,
-ettei kukaan ihminen tietänyt mitä tahtoi, että sellainen kappale
-kuin »Cid», joka oli saanut aikaan mitä erinomaisimman vaikutuksen,
-piti kaikkivaltiaan kardinaalin käskystä ehdottomasti julistettaman
-huonoksi, että Racine, minun aikalaisteni ranskalaisten epäjumala,
-joka oli nyt muuttunut minunkin epäjumalakseni (olin näet oppinut
-hänet lähemmin tuntemaan, kun neuvosmies von Olenschlager esitytti
-meillä lapsilla »Britanniens» näytelmän, josta minulle lankesi
-Neron osa), että Racine, sanon, ei hänkään voinut hevin suoriutua
-harrastelijoistaan enempää kuin taiteentuomareistakaan. Tämä kaikki
-minua hämmensi entistä enemmän, ja kun olin kauan kiduttanut itseäni
-tutkimalla kaikkia näitä väitteitä ja vastaväitteitä, kaikkea
-tätä edellisen vuosisadan lavertelua, niin heitin pois lapsen
-kylpyvesineen ja jätin nämä joutavat asiat sitäkin päättävämmin, kun
-uskoin havainneeni, etteivät itse kirjailijatkaan, jotka tuottivat
-oivallisia teoksia, asiasta puhumaan ryhtyessään, toimintansa
-perusteita ilmaistessaan, tahtoessaan puolustella, selitellä,
-kaunistella, sittenkään aina kyenneet osaamaan oikeaan. Senvuoksi minä
-jälleen kiiruhdin elävään todellisuuteen, kävin paljoa innokkaammin
-teatterissa, luin tunnollisemmin ja alinomaisemmin ja sitkeämmin,
-joten minulle tänä aikana ehtivät tulla tutuiksi Racine ja Molière
-kokonaisuudessaan sekä Corneille suurelta osalta.
-
-Kuninkaanluutnantti asui yhä talossamme. Hänen käytöksensä ei
-ollut missään suhteessa muuttunut, varsinkaan meitä kohtaan, mutta
-huomattavissa oli, ja tulkki-kuoma osasi tehdä sen meille vieläkin
-selvemmäksi, ettei hän enää hoitanut virkaansa yhtä hilpeästi eikä yhtä
-innokkaasti kuin alkuaikoina, joskin hän teki sen yhtä nuhteettomasti
-ja uskollisesti. Hänen olemuksensa ja käytöksensä, joka ilmaisi
-pikemmin espanjalaista kuin ranskalaista, hänen vaihtuvat mielialansa,
-jotka toisinaan sentään vaikuttivat käsiteltävään asiaan, hänen
-taipumaton suhtautumisensa ulkoisiin oloihin, herkkyytensä kaikelle,
-mikä koski hänen henkilöänsä tai luonnettansa, kaikki tuo yhdessä
-lienee sentään toisinaan saattanut hänet riitoihin esimiestensä kanssa.
-Lisäksi tuli, että hän haavoittui näytännön aikana aiheutuneessa
-kaksintaistelussa, ja kuninkaanluutnanttia moitittiin siitä, että hän
-itse, korkeimpana poliisiviranomaisena, oli tehnyt kielletyn teon.
-Kaikki tämä, kuten sanottu, lienee osaltaan ollut vaikuttamassa siihen,
-että hän nyt eleli enemmän yksikseen ja kenties menetteli toisinaan
-entistä lenseämmin.
-
-Sillävälin oli melkoinen määrä tilattuja maalauksia ehtinyt valmistua.
-Kreivi Thoranc vietti vapaat hetkensä niitä katsellen, antoi naulata
-ne, leveämmät ja kapeammat, vieretysten ja, jos oli tilasta puute,
-päällekkäinkin seinälle, ottaa ne jälleen alas ja kääriä kokoon.
-Teoksia tutkittiin yhä uudelleen, nautittiin yhä uudelleen niistä
-kohdista, joita pidettiin onnistuneimpina, mutta ei puuttunut myöskään
-toiveita nähdä eräitä seikkoja toisin suoritettuina.
-
-Tästä koitui uusi ja varsin merkillinen menettelytapa. Koska näet eräs
-maalaaja sai parhaiten onnistumaan kuvahahmoja, toinen perspektiivisiä
-seikkoja, kolmas puita, neljäs kukkia, johtui kreivi ajattelemaan,
-eikö näitä kykyjä voitaisi yhdistää ja siten saada aikaan täydellisiä
-teoksia. Alku oli heti tehty siten, että esim. annettiin maalata
-valmiiseen maisemaan kauniita karjalaumoja. Mutta koska asiaankuuluvaa
-tilaa ei ollut aina olemassa ja koska eläinkuvain maalaaja ei pitänyt
-tarkkaa lukua siitä, tuliko pari lammasta enemmän tai vähemmän, niin
-avarinkin maisema kävi lopulta liian ahtaaksi. Ihmishahmojen maalaajan
-piti sijoittaa siihen vielä paimenet ja joitakin matkamiehiä; ne
-näyttivät jälleen ikäänkuin riistävän ilman toisiltansa, ja täytyi
-ihmetellä, kuinka he kaikki eivät tukehtuneet siinä luonnon helmassa.
-Milloinkaan ei voinut ennakolta tietää, mitä teoksesta tulisi, ja
-valmiiksi ehdittyänsä se ei tyydyttänyt. Maalaajat harmistuivat.
-Ensimmäisissä tilauksissa he olivat voittaneet, näissä he hävisivät,
-vaikka kreivi nytkin maksoi erittäin auliisti. Ja koska useampien
-henkilöiden yhteen tauluun sommittelemat osakuvat eivät parhaalla
-vaivallakaan luoneet hyvää yleisvaikutelmaa, niin lopulta jokainen
-uskoi työnsä tärveltyneen ja menneen hukkaan toisten vuoksi, ja
-olivatpa taiteilijat senvuoksi joutua riitaan ja leppymättömiksi
-vihamiehiksi. Sellaisia muutoksia tai paremmin sanoen lisäyksiä
-suoritettiin mainitussa ateljeessa, jossa minä oleilin ihan yksin
-taiteilijain seurassa, ja minua huvitti valikoida harjoitelmista,
-varsinkin eläinten kuvista, jokin erikoinen, jokin määrätty ryhmä
-ja ehdotella sitä sijoitettavaksi etu- tai taka-alalle. Monesti
-ehdotustani noudatettiinkin, joko vakaumuksesta tai mielisuosiosta.
-
-Osanottajat kävivät niinmuodoin ylen alakuloisiksi, varsinkin Seekatz,
-erittäin hypokondrinen ja itseensäsulkeutunut mies, joka tosin
-ystävien keskuudessa verrattoman hilpeäluontoisena osoittautui mitä
-parhaimmaksi seuramieheksi, mutta työskennellessään tahtoi toimia
-yksinään, itseensä keräytyneenä ja täysin vapaana. Hänen piti nyt,
-vaikeita tehtäviä suoritettuaan, saatuaan ne aina varalla olevan mitä
-suurimman uutteruuden ja lämpimimmän kiintymyksen nojalla valmiiksi,
-matkustaa yhä uudelleen Darmstadtista Frankfurtiin, joko muuttamaan
-jotakin omien maalauksiensa kohtaa tahi koristamaan vieraita tahi
-kerrassaan antaakseen jonkun kolmannen avustamanansa tehdä hänen omasta
-maalauksestansa monenkirjavan. Hän oli yhä harmistuneempi, alkoi tehdä
-ehdotonta vastarintaa, ja meidän täytyi kovin vaivautua saadaksemme
-tämän kuoman — hänkin näet oli siksi tullut — noudattamaan kreivin
-toivomuksia. Muistan vielä, kuinka laatikot olivat jo valmiina kaikkia
-maalauksia varten, jotka piti latoa niihin niin järjestettyinä, että
-niiden perilletultua verhoilija voi ilman muuta kiinnittää ne seiniin,
-ja tarvittiin jotakin pientä, joskin välttämätöntä täydennystä, mutta
-Seekatz ei suostunut tulemaan. Hän oli viime töikseen tehnyt parastansa
-kuvaamalla elävien mallien mukaan ovipintoja varten neljä elementtiä
-lasten ja poikain hahmossa ja käsitellen mitä uutterimmin sekä itse
-kuvioita että myöskin syrjäseikkoja. Maalaukset olivat valmiit, ne oli
-maksettu, ja Seekatz luuli iäksi asiasta vapautuneensa; mutta hänen
-pitikin tulla muutamin siveltimenvedoin laajentamaan eräitä kuvia,
-joiden mitat oli otettu liian pienet. Hän arveli jonkun muun voivan
-työn suorittaa; hän oli jo järjestäytynyt suorittamaan uutta työtä,
-sanalla sanoen: hän ei halunnut tulla. Maalaukset oli määrä lähettää
-matkaan aivan pian, kuivaminen vaati sekin vielä aikaa, pieninkin
-viivytys tuotti hankaluutta, joten kreivi epätoivoissaan päätti
-lähettää sotilaita häntä hakemaan. Me toivoimme kaikin vihdoinkin
-näkevämme maalausten lähtevän matkaan emmekä lopulta keksineet
-mitään muuta keinoa kuin että tulkki-kuoma nousi vaunuihin ja nouti
-vastaanhangoittelijan vaimoineen ja lapsineen luoksemme. Kreivi otti
-hänet ystävällisesti vastaan, hän sai hyvän kestityksen ja pääsi
-vihdoin lähtemään runsaine lahjoinensa.
-
-Kun maalaukset oli toimitettu pois, muuttui talo paljoa
-rauhallisemmaksi. Ullakon päätykamari puhdistettiin ja luovutettiin
-minulle, ja isäni, nähdessään laatikoita kuljetettavan pois, ei voinut
-pidättyä toivomasta, että saisi lähettää kreivin samaa tietä. Vaikka
-näet kreivillä ja hänellä oli suuressa määrin samanlaiset harrastukset,
-vaikka isän täytyikin olla iloinen nähdessään rikkaamman henkilön
-menestyksellisesti noudattavan hänen periaatettansa, jonka mukaan
-oli pidettävä huolta elävistä mestareista; vaikka saattoikin tuntua
-hänestä mairittelevalta, että hänen kokoelmansa antaman aiheen nojalla
-joukko kelpo taiteilijoita oli näinä ahtaina aikoina saanut melkoisen
-ansaitsemistilaisuuden, hän kaikesta huolimatta suhtautui sellaisin
-vastatunnoin vieraaseen, joka oli tunkeutunut hänen taloonsa, ettei
-kreivin toiminta voinut hänestä näyttää missään suhteessa oikealta.
-Isän mielestä taiteilijoita piti askarruttaa, mutta ei alentaa
-tapettimaalareiksi, piti tyytyä siihen, mitä he oman vakaumuksensa
-ja omien kykyjensä nojalla tuottivat, vaikka se ei joka suhteessa
-miellyttäisikään, ja välttää alinomaista tinkimistä ja moittimista.
-Sanalla sanoen: kreiville ominaisesta vapaamielisestä vaivannäöstä
-huolimatta ei syntynyt minkäänlaista suhdetta. Isäni kävi mainitussa
-huoneessa ainoastaan silloin, kun tiesi kreivin olevan aterioimassa,
-ja minä muistan yhden ainoan kerran, jolloin Seekatz oli voittanut
-omat saavutuksensa ja koko talonväki tahtoi päästä hänen maalauksiansa
-näkemään, isäni ja kreivin yhdessä osoittaneen noille taideteoksille
-mieltymystä, jota eivät voineet toisissaan herättää.
-
-Laatikot ja lippaat olivat tuskin ehtineet talosta pois, kun jälleen
-ryhdyttiin jo aikaisemmin vireillepantuun, mutta keskeytyneeseen
-puuhaan kreivin karkoittamiseksi. Asiaa selittämällä vedottiin
-sen oikeudenmukaisuuteen, pyyntöjen nojalla sen kohtuullisuuteen,
-henkilökohtaisen vaikutuksen tietä määrääjien hyväntahtoisuuteen,
-ja vihdoin päästiinkin niin pitkälle, että majoitusherrat päättivät
-sijoittaa kreivin muualle ja vapauttaa talomme, joka oli muutamia
-vuosia alinomaa ollut rasituksen alaisena, enemmästä majoituksesta.
-Näennäisen aiheen vuoksi piti kuitenkin ottaa ensimmäiseen, tähän
-asti kuninkaanluutnantin hallussa olleeseen kerrokseen vuokralaisia
-siten tavallaan tehden uuden majoituksen mahdottomaksi. Kreivi, jota
-rakkaista maalauksista erottua ei talomme millään tavoin itseensä
-kiinnittänyt ja joka sitäpaitsi toivoi tulevansa pian määrätyksi
-toisille maille, suostui vastustelematta siirtymään toiseen huoneistoon
-ja erosi meistä kaikessa rauhassa ja suosiollisesti. Pian sen jälkeen
-hän poistuikin kaupungistamme ja sai yhä tärkeämpiä tehtäviä, mutta,
-kuten kuulimme, ei sellaisia, joista hän olisi pitänyt. Hänellä oli
-kuitenkin ilo nähdä nuo uutterasti hankkimansa maalaukset onnellisesti
-sijoitettuina veljensä linnaan, hän kirjoitti muutamia kertoja, lähetti
-mittoja ja tilasi mainituilta taiteilijoilta erinäisiä lisätöitä.
-Lopulta emme enää kuulleet hänestä mitään; useiden vuosien kuluttua
-vain kerrottiin, että hän oli kuollut Länsi-Intiassa, erään Ranskan
-siirtomaan kuvernöörinä.
-
-
-
-
-NELJÄS KIRJA.
-
-
-Miten paljon hankaluutta ranskalainen majoitus lieneekin meille
-aiheuttanut, olimme kuitenkin siinä määrin siihen tottuneet, että
-nyt sitä kaipasimme, että talo tuntui meistä lapsista kuolleelta.
-Meidän ei myöskään ollut suotu päästä takaisin täydelliseen yksityisen
-perhe-elämän tilaan. Uudet vuokralaiset' olivat jo tiedossa, ja kun oli
-ehditty hieman lakaista ja pestä, höylätä ja kiilloittaa, maalatuja
-sivellä, niin talo oli taas täydessä kunnossa. Taloomme muuttivat
-virastonjohtaja Moritz ja hänen omaisensa, jotka olivat vanhempieni
-hyviä ystäviä. Moritz, joka ei ollut Frankfurtista syntyisin, mutta
-tunnettiin kyvykkääksi laki- ja valtiomieheksi, hoiti useiden
-pienempien ruhtinaiden, kreivien ja aatelisten oikeusasioita. Minä
-näin hänet aina hilpeänä ja ystävällisenä ja uutterasti asiakirjojansa
-tutkimassa. Rouva ja lapset, jotka olivat sävyisät, hiljaiset ja
-hyväntahtoiset, eivät tosin lisänneet talomme seurallisuutta, koska
-pysyttelivät omassa piirissään, mutta niinpä vallitsikin jälleen
-hiljaisuus ja rauha, jota emme olleet pitkiin aikoihin nauttineet. Minä
-asuin nyt jälleen ullakkokamarissani, missä toisinaan vielä väikkyivät
-silmiini lukuisien maalausten haamut, joita yritin karkoittaa työn ja
-opiskelun avulla.
-
-Lähetystöneuvos Moritz, virastonjohtajan veli, kävi hänkin nyt
-usein talossamme. Hän oli pikemmin maailmanmies, kookas ja samalla
-käytökseltään miellyttävä. Hänkin hoiti erinäisten säätyhenkilöiden
-asioita ja joutui vararikkotapausten ja keisarillisten komissiojen
-vuoksi usein tekemisiin isäni kanssa. He pitivät toisiansa arvossa ja
-olivat yleensä saamamiesten puolella; mutta tavallisesti he saivat
-harmikseen kokea, että sellaisissa tilaisuuksissa useimmat edustajat
-enimmälti saadaan taivutetuksi velkamiesten puolelle. Lähetystöneuvos
-jakeli mielellään tietojansa, harrasti matematiikkaa, ja koska se
-ei ollenkaan tullut käytäntöön hänen silloisissa toimissaan, niin
-hän huviksensa opasti minua eteenpäin siinä aineessa. Niin ollen
-minä kykenin entistä paremmin suorittamaan rakennustaiteellisia
-piirustuksiani ja käyttämään perusteellisemmin hyväkseni erään
-piirustuksenopettajan meille päivittäin tunnin ajan antamaa opetusta.
-
-Tämä kelpo ukko tosin ei ollut mikään täydellinen taiteilija. Meidän
-piti vedellä viivoja ja yhdistellä niitä, ja siten piti syntyä silmiä
-ja neniä, huulia ja korvia, vieläpä lopulta kokonaisia kasvoja
-ja päitäkin; mutta tällöin ei ajateltu luonnollisia enempää kuin
-taiteellisiakaan malleja. Meitä kidutettiin joitakin aikoja näillä
-inhimillisen hahmon hairahdusmuodoilla ja vihdoin otaksuttiin kehitetyn
-meidät hyvinkin pitkälle, kun saimme jäljennettäväksemme niin sanotut
-Le Brunin affektit. Mutta nuo irvikuvatkaan eivät meitä hyödyttäneet.
-Nyt siirryttiin äkkiä käsittelemään maisemia, lehvistöjä ja kaikkia
-muita aiheita, joiden kuvaamista tavanomaisen opetuksen aikana
-harjoitetaan ilman järjestystä ja menetelmää. Vihdoin me päädyimme
-täsmälliseen jäljittelyyn ja viivojen sirouteen välittämättä enää
-mitään aiheen arvosta tai aistikkuudesta.
-
-Tässä pyrkimyksessä oli isä mallikelpoisena edeltäjänämme. Hän ei ollut
-milloinkaan piirustanut, mutta tahtoi nyt, lastensa harjoittaessa tätä
-taidetta, pysyä heidän tasallansa, vieläpä antaa iällänsä esimerkin,
-kuinka heidän nuorten piti menetellä. Niinpä hän siis jäljensi
-eräitä Piazzettan päitä, tunnetuista pientä kahdeksantaitteista
-kokoa olevista lehdistä englantilaisella lyijykynällä kaikkein
-hienoimmalle hollantilaiselle paperille. Hän piti huolta siitä,
-että rajaviivat tulivat mitä puhtaimmat, jäljittelipä vielä mitä
-tarkimmin vaskipiirroksen ristiviivais-varjostusta, kevyesti, liiankin
-hellävaroen, joten hänen jäykkyyttä vältellessään piirrokset jäivät
-vaille ryhtiä. Hienoja ja tasaisia ne epäilemättä aina olivat. Hänen
-sitkeä, uupumaton uutteruutensa kehittyi siihen määrään, että hän
-piirusti kaikki kokoelman numerot toisen toisensa jälkeen meidän lasten
-jättäessä pois ja valitessa miten meitä miellytti.
-
-Näihin aikoihin toteutettiin toinenkin, jo kauan pohdinnanalaisena
-ollut aie, soitanto-opetustamme koskeva. Viimeinen yllyke ansainnee
-lyhyen maininnan. Oli päätetty, että meidän piti oppia soittamaan
-klaveeria, mutta opettajan vaaliin nähden ei ollut voitu koskaan päästä
-yksimielisiksi. Tulin sitten kerran sattumalta erään toverini luo,
-joka parhaillaan oli opetettavana, ja havaitsin opettajan erittäin
-miellyttäväksi mieheksi. Hänellä oli jokaista oikean ja vasemman käden
-sormea varten leikkisä pilkkanimi, jota hän mitä hauskimmin käytteli,
-kun kysymyksessäolevan sormen piti toimia. Mustia ja valkoisia
-koskettimia nimitettiin niitäkin kuvallisesti, esiintyivätpä itse
-säveletkin kuvaannollisin nimin. Sellainen kirjava seurue askartelee
-varsin hupaisesti yhdessä. Sormittelu ja tahti näyttävät käyvän aivan
-helpoiksi ja havainnollisiksi, ja kun oppilasta pidetään mitä parhaalla
-tuulella, sujuu kaikki erittäin sievästi.
-
-Kotiin tultuani minä heti hartaasti pyysin vanhempiani käymään
-vakavasti asiaan ja ottamaan klaveerimestariksemme tuon verrattoman
-miehen. Viivyteltiin vielä hieman, tiedusteltiin; opettajasta tosin ei
-kuulunut mitään pahaa, mutta ei mitään erikoisen hyvääkään. Minä olin
-sillävälin kertonut sisarelleni kaikki nuo hupaiset nimitykset, meidän
-oli vaikea odottaa opetuksen alkamista ja me saimme aikaan, että mies
-hyväksyttiin.
-
-Aluksi ryhdyttiin lukemaan nuotteja, ja kun siinä ei näyttänyt olevan
-mitään leikin sijaa, niin lohduttauduimme toivomalla, että kunhan
-ehdittäisiin itse klaveeriin, kunhan tulisivat kysymykseen sormet,
-niin leikinlaskukin alkaisi. Mutta koskettimisto ei näyttänyt suovan
-tilaisuutta vertauksiin enempää kuin sormijärjestyskään. Yhtä kuivina
-kuin viidellä viivalla ja niiden väleissä olevat nuotit pysyivät mustat
-ja valkoiset koskettimetkin, ja hiiskahdustakaan ei enää kuulunut
-peukalopukista tai kultakaunosta; miehen kasvot pysyivät tämän kuivan
-opetuksen aikana yhtä ilmeettöminä kuin taanoin hänen kuivaa pilaa
-lasketellessaan. Sisareni moitti minua ylen katkerasti petoksesta
-ja uskoi tosiaankin, että kaikki oli ollut minun keksimääni. Itse
-olin kuin huumaantunut enkä paljoakaan oppinut, vaikka mies teki
-työnsä varsin huolellisesti; minä näet odotin aikaisempia pilapuheita
-yhä tuleviksi ja lohduttelin sisartani päivästä toiseen. Niitä ei
-kumminkaan kuulunut, ja tämä arvoitus olisi jäänyt minulta iäksi
-ratkaisematta, ellei uusi sattuma olisi sitä selittänyt.
-
-Eräs toverini astui opetustunnin kestäessä huoneeseen, ja samassa
-avautuivat humoristisen suihkukaivon kaikki putket: peukalopukit ja
-tuomentukit, hiipijät ja kiipijät, kuten hänellä oli tapana sormia
-nimittää, fakarat ja gakarat, kuten hän nimitti nuotteja _f ja g_,
-fiikurat ja giikurat (_fis ja gis_) olivat jälleen olemassa ja
-esiintyivät mitä ihmeellisimpinä tonttuina. Nuori ystäväni nauroi
-katketakseen ja iloitsi siitä, että noin hupaisella tavalla voi
-oppia niin paljon. Hän vannoi ahdistelevansa vanhempiansa, kunnes he
-antaisivat hänelle opettajaksi tuon oivallisen miehen.
-
-Siten oli minulle uuden kasvatusopin periaatteiden mukaisesti avattu
-varsin varhain tie kahteen taiteeseen, vain onnen kaupalla, ilman
-sitä vakaumusta, että synnynnäiset lahjani voisivat saada minut
-niissä pitemmälle edistymään. Isäni väitti, että jokaisen piti
-oppia piirustamaan, ja kunnioitti senvuoksi erikoisesti keisari
-Maksimiliania, jonka väitetään nimenomaan niin määränneen. Hän
-kehoittikin minua siihen vakavammin kuin musiikkiin, jota hän taas
-erinomaisesti suositteli sisarelleni vaatien häntä oppituntien lisäksi
-istumaan vielä suuren osan päivää klaveerin ääressä.
-
-Mitä enemmän askarrusta minulle siten toimitettiin, sitä
-useammanlaisiin askarruksiin teki mieleni ryhtyä; vapaahetketkin
-käytettiin kaikenlaisiin eriskummallisiin puuhiin. Jo varhaisimmalta
-iältä minä tunsin luonnon olioihin kohdistuvaa tutkimushimoa. Usein
-selitetään julmuuden merkiksi, jos lapset lopulta paloittelevat,
-repivät, leikkelevät sellaisia esineitä, joilla ovat aikansa
-leikkineet, joita ovat niin tai näin käsitelleet. Samalla tavalla
-ilmaantuu kuitenkin useasti uteliaisuus, halu saada tietää, miten
-sellaiset esineet pysyvät koossa, miltä niiden sisäpuoli näyttää. Minä
-muistan lapsena repineeni kukkasia nähdäkseni, miten lehdet olivat
-kiinni kukkakuvussa, ja kynineeni lintujakin saadakseni selville,
-kuinka höyhenet liittyivät siipeen. Eihän voi tuota lukea lapsille
-viaksi, koska luonnontutkijatkin luulevat oppivansa enemmän jakamalla
-ja erittelemällä, pikemmin kuolettamalla kuin elähdyttämällä.
-
-Tulipunaiseen kankaaseen somasti ommellun magneettikiven täytyi
-senkin eräänä päivänä kokea tämän tutkimishalun vaikutusta. Tuo
-salaperäinen vetovoima, joka ei ainoastaan vaikuttanut magneettiin
-sovitettuun rautapuikkoon, vaan oli vielä laadultansa sellainen, että
-se voi kasvaa ja kantaa päivä päivältä yhä suurempaa painoa, tuo
-salaperäinen kyky oli saanut minut siinä määrin ihastelun valtoihin,
-että pelkkä sen vaikutuksen ihmetteleminen kiinnitti mieltäni kauan
-aikaa. Lopulta kuitenkin uskoin saavani asiasta lähempää selkoa, jos
-irroitin peittävän kuoren. Se tapahtui minun siitä viisastumatta;
-pelkkä rautapuikko ei opettanut minulle mitään enempää. Minä irroitin
-senkin ja pitelin nyt kädessäni pelkkää kiveä uutterasti ja monin
-tavoin kokeillen viilanpuruilla ja neuloilla nuoren mieleni kumminkaan
-saamatta monipuolisen kokemuksen lisäksi mitään enempää hyötyä. Minä
-en osannut koota koko laitetta, osat hajautuivat, ja minulta katosi
-merkillinen ilmiö kojeen keralla.
-
-Paremmin ei onnistunut sähkökoneen kokoonpanokaan. Eräs läheinen
-ystävämme, jonka nuoruus oli sattunut niihin aikoihin, jolloin
-sähkö askarrutti kaikkien mieliä, kertoi meille usein, kuinka hän
-poikaiällänsä oli halunnut saada omakseen sellaisen koneen, oli ottanut
-selkoa sen tärkeimmistä edellytyksistä ja saavuttanut vanhan rukin ja
-muutamien lääkelasien avulla melkoisia tuloksia. Kun hän mielellään ja
-usein tuota toisteli samalla kuvaillen meille sähköä yleensäkin, niin
-me lapset pidimme asiaa hyvinkin todennäköisenä ja vaivasimme itseämme
-pitkän ajan vanhalla rukilla ja lääkepulloilla voimatta kumminkaan
-saada aikaan vähintäkään tulosta. Siitä huolimatta me pysyimme
-järkkymättä uskossamme ja olimme kovin hyvillämme, kun messujen aikana
-muiden harvinaisuuksien, taika- ja silmänkääntötemppujen ohella
-sähkökonekin esitti taitojansa, jotka, samoinkuin magneettisetkin,
-olivat senaikaisiksi jo varsin monipuolisia.
-
-Julkiseen opetukseen kohdistuva epäluottamus lisääntyi päivä päivältä.
-Haeskeltiin kotiopettajia, ja koska yksityiset perheet eivät voineet
-suorittaa koituvia kulunkeja, liittyivät useammat siinä tarkoituksessa
-yhteen. Lapset olivat kuitenkin vain harvoin sopuisat; nuorella
-opettajalla ei ollut riittävää arvovaltaa, ja uudistuneiden ikävyyksien
-jälkeen vain erottiin vihaisina toisistaan. Eipä siis ihme, jos
-suunniteltiin toisenlaista, sekä pysyväisempää että edullisempaa olojen
-järjestystä.
-
-Koulukotien perustamisen ajatukseen oli johtanut se jokaiselle
-välttämättömänä ilmenevä seikka, että ranskankieltä oli opetettava
-käytännöllisessä elämässä. Isäni oli kasvattanut erään nuoren
-miehen, joka oli ollut hänen palvelijanansa, kamaripalvelijanansa,
-sihteerinänsä, sanalla sanoen kaikissa mahdollisissa viroissa. Mies,
-Pfeil nimeltänsä, puhui hyvin ranskaa ja osasi kielen perusteellisesti.
-Kun hän oli mennyt naimisiin ja hänen suosijainsa täytyi keksiä hänelle
-jokin toimi, johduttiin ajattelemaan, että hänen piti antaa perustaa
-koulukoti, joka vähitellen laajeni pieneksi opistoksi, missä opetettiin
-kaikkia välttämättömiä aineita, vieläpä lopulta latinaa ja kreikkaakin.
-Frankfurtin avarat kauppasuhteet tekivät mahdolliseksi, että tämän
-opiston huostaan uskottiin nuoria ranskalaisia ja englantilaisia,
-joiden piti oppia saksaa ja muutenkin itseänsä sivistää. Pfeil, joka
-oli mies parhaassa iässään, erinomaisen tarmokas ja toimelias, johti
-koko laitosta erittäin kiitettävästi, ja koska hänellä ei voinut
-milloinkaan olla kyllin tekemistä, alkoi hän, kun hänen täytyi palkata
-oppilaitansa varten soitonopettaja, itse harrastaa musiikkia ja
-harjoitti klaveerin soittoa niin innokkaasti, että varsin pian soitti
-sangen sujuvasti ja hyvin, vaikka ei ollut aikaisemmin soittimeen
-koskenutkaan. Hän näytti omaksuneen isäni periaatteen, jonka mukaan ei
-mikään voi paremmin innostaa ja elähdyttää nuoria ihmisiä kuin se, että
-henkilö joltiseenkin ikään ehdittyänsä paneutuu jälleen oppilaaksi ja
-vaikka elääkin jo niitä vuosiansa, joina uusien taitojen hankkiminen on
-erittäin vaikeata, sittenkin yrittää intonsa ja kestävyytensä avulla
-kilpailussa voittaa nuoremmat, luonnon enemmän suosimat.
-
-Tämä soitannollinen harrastus johti Pfeilin kiinnittämään huomiota
-itse soittimiin, ja yrittäessään hankkia itselleen parhaita hän joutui
-tekemisiin geralaisen Fridericin kanssa, jonka valmistamat soittimet
-olivat laajalti kuuluisat. Hän otti niitä jonkin määrän myytäväksensä,
-ja siten hänellä oli ilo nähdä huoneistossaan useampia flyygeleitä,
-harjoitella niillä ja soitella toisten kuultavaksi.
-
-Meidänkin taloomme tämän miehen toimeliaisuus loi vilkkaampaa soitannon
-harrastusta. Isäni ja hänen välinen suhde pysyi aina, muutamia
-kiistakohtia lukuunottamatta, häiriytymättömän hyvänä. Meillekin
-hankittiin suuri Fridericin flyygeli, jota minä, klaveerini vaiheilla
-viipyjä, en paljoakaan koskettanut, mutta josta sisarelleni koitui
-sitäkin ankarampi kiusa, kun hänen täytyi käyttää vielä entistä
-enemmän aikaa harjoituksiinsa, jotta uusi soittokone tulisi pidetyksi
-asianomaisessa arvossa ja kunniassa. Siinä seisoivat hänen vierellänsä
-vuorotellen isä asianvalvojana ja Pfeil esikuvana ja yllyttävänä
-kotiystävänä.
-
-Meille lapsille tuotti paljon hankaluutta eräs isäni erikoinen
-harrastelu, nimittäin silkinviljelys, jonka hän uskoi voivan
-tuottaa hyviä tuloksia, kunhan se laajemmalle leviäisi. Eräät
-tuttavat Hanaussa, missä silkkimatojen hoitoa harjoitettiin erittäin
-huolellisesti, antoivat siihen ensimmäisen aiheen. Sieltä hänelle
-lähetettiin oikeaan aikaan munia, ja niin pian kuin silkkiäispuissa
-oli riittävästi lehteä, annettiin niiden kehkeytyä ja hoidettiin
-noita tuskin näkyviä olentoja erittäin huolellisesti. Erääseen
-ullakkohuoneeseen oli koottu pöytiä ja lautatelineitä, jotta niillä
-olisi enemmän tilaa ja elantoa; ne näet kasvoivat nopeasti ja olivat
-viimeisen kuoriutumisensa jälkeen niin kiihkeän nälkäisiä, että tuskin
-voitiin koota kyllin lehtiä niiden ravitsemiseksi; täytyipä niitä
-ruokkia öin päivin, koska kaikki riippuu juuri siitä, ettei niiltä
-puutu ravintoa sinä aikana, jolloin suuren ja ihmeellisen muutoksen
-on määrä niissä tapahtua. Jos sää oli suotuisa, saattoi tosin pitää
-tätä puuhaa hauskana huvina, mutta jos ilma kääntyi koleaksi ja
-silkkiäispuut joutuivat kärsimään, oli kova hätä käsissä. Vieläkin
-ikävämpää oli, jos viimeisen vaiheen aikana satoi; nämä oliot näet
-eivät ollenkaan siedä kosteutta, joten kastuneet lehdet täytyi
-huolellisesti pyyhkiä ja kuivata, mitä ei kumminkaan aina käynyt ihan
-tyystin suorittaminen, ja tästä tai kenties jostakin toisestakin syystä
-ilmaantui tauteja, jotka surmasivat olentoraukkoja tuhansittain. Siten
-aiheutuva mätäneminen synnytti todella ruttomaisen hajun, ja kun
-kuolleet ja sairaat täytyi poistaa ja erotella terveistä, jotta ainakin
-muutamat pelastuisivat, niin tuo oli tosiaankin ylen vaivalloinen ja
-iljettävä tehtävä, joka tuotti meille lapsille monta vaikeata hetkeä.
-
-Vietettyämme siten erään vuoden kauneimmat kevät- ja kesäkuukaudet
-silkkimatoja hoidellen meidän täytyi auttaa isäämme eräässä toisessa,
-tosin yksinkertaisemmassa, mutta siitä huolimatta yhtä vaivalloisessa
-tehtävässä. Rooman näköalat, jotka olivat riippuneet mustissa
-puitteissaan vuosikausia vanhan rakennuksen seinillä, olivat näet
-valon, pölyn ja savun kellastamat ja kärpästen melkoisesti himmentämät.
-Jos sellaista siivoa ei voitukaan uudessa rakennuksessa suvaita,
-olivat kuvat kuitenkin käyneet isälleni sitä arvokkaammiksi, mitä
-kauemmaksi niiden kuvailema todellisuus oli painunut. Aluksi sellaiset
-kuvat vain verestävät ja elvyttävät äsken saamiamme vaikutelmia. Ne
-näyttävät todellisuuteen verraten mitättömiltä ja enimmälti pelkältä
-surkealta vastikkeelta. Kun sitävastoin alkumuotojen muisto yhä enemmän
-hälvenee, niin kuvat siirtyvät huomaamatta niiden sijaan, käyvät meille
-yhtä kalliiksi kuin ensinmainitut aikoinaan, joten se, mitä aluksi
-halveksimme, nyt saa meiltä osakseen arvonantoa ja kiintymystä. Niin
-on kaikkien kuvien, erityisesti muotokuvienkin laita. Kukaan ei ole
-hevin tyytyväinen jonkun läsnäolevan henkilön kuvaan, mutta kuinka
-tervetullut onkaan jokainen poissaolevaa ja varsinkin vainajaa esittävä
-varjokuva.
-
-Olipa miten hyvänsä, tässä aikaisemman tuhlauksen tunnossa tahtoi
-isäni saada nuo vaskipiirrokset mikäli mahdollista ennallensa.
-Tiedettiin, että se kävi päinsä valkaisun avulla, ja tätä suurten
-arkkien ollessa kysymyksessä aina arveluttavaa menetelmää ryhdyttiin
-nyt käyttämään verraten epäsuotuisissa paikallisissa olosuhteissa. Ne
-isot lautatelineet, joille levitettyinä savuttuneet vaskipiirrokset
-kostutettiin ja asetettiin auringonpaisteeseen, olivat näet
-ullakkoikkunain edustalla kattokouruissa kattoa vastaan nojaamassa
-ja senvuoksi monille onnettomuuksille alttiina. Tärkeintä tässä
-oli se, ettei paperi päässyt milloinkaan kuivumaan, vaan pidettiin
-aina kosteana. Siitä huolehtimaan määrättiin minut ja sisareni, ja
-muuten erittäin tervetulleen joutilaisuuden teki tällä kertaa mitä
-ankarimmaksi kidutukseksi ikävystyminen, kärsimättömyys ja kaiken
-vapaan huvittelun tuhoava kiinteä tarkkaavaisuus. Asia kuitenkin
-toteutetuin, ja kirjansitoja, joka kiinnitti jokaisen lehden tukevalle
-paperille, koki parhaansa mukaan tasoitella ja korjata meidän
-huolimattomuutemme vuoksi repeytyneitä reunoja. Kaikki lehdet koottiin
-yhteen nidokseen ja olivat tällä kertaa pelastetut.
-
-Jotta meiltä lapsilta ei pitänyt puuttuman elämän ja oppimisen
-monenkirjavuutta, sattui juuri tähän aikaan ilmaantumaan eräs
-englantilainen kielimestari, joka sitoutui neljässä viikossa jokaiselle
-vähänkin kieliin perehtyneelle opettamaan englanninkielen saattaen
-hänet niin pitkälle, että hän voi oman uutteruutensa varassa auttaa
-itseänsä eteenpäin. Hän otti kohtuullisen palkkion; tunnilla olevien
-oppilaiden lukumäärä oli hänelle yhdentekevä. Isäni päätti heti tehdä
-kokeen ja rupesi minun ja sisareni keralla tuon sukkelan mestarin
-oppilaaksi. Tunnit pidettiin uskollisesti, kertauksestakaan ei ollut
-puutetta; näiden neljän viikon aikana jätettiin mieluummin sikseen
-muutamia toisia harjoituksia, ja opettaja erosi meistä tyytyväisenä,
-samoin me hänestä. Kun hän oleskeli kaupungissa pitkän aikaa saaden
-paljon oppilaita, voi hän toisinaan käydä katsomassa ja avustamassa,
-kiitollisena siitä, että me kuuluimme ensimmäisiin, jotka olivat häneen
-luottaneet, ja ylpeänä saadessaan mainita meitä esikuvana toisille.
-
-Tämän jälkeen isäni tahtoi pitää huolta siitäkin, että englanninkieli
-pysyisi ohjelmassa muiden kieliopintojen ohella. Minun on
-tunnustaminen, että kävi yhä kiusallisemmaksi ottaa työni lähtökohdaksi
-milloin toinen milloin toinen kielioppi tai harjoituskirja,
-milloin toinen milloin toinen kirjailija siten tuhlaten asiaan
-kohdistuvan harrastukseni samoinkuin oppituntinikin. Senvuoksi
-johduin ajattelemaan, miten kaikki oli kerrallaan ratkaistavissa, ja
-keksin eräänlaisen romaanin. Sen henkilöinä oli kuusi tai seitsemän
-sisarusta, jotka kaukana toisistaan ja kukin tahollansa antavat
-toisillensa tietoja oloistansa ja tunnoistansa. Vanhin veli selostaa
-hyvällä saksankielellä kaikenlaisia matkallaan kokemiansa asioita ja
-tapahtumia. Sisar vastaa milloin hänelle milloin toisille sisaruksille,
-mitä hänellä on kerrottavana osaksi kotoisista olosuhteista, osaksi
-sydämenasioista käyttäen naismaista tyyliä, pelkkiä pisteitä ja lyhyitä
-lauseita, suunnilleen siihen tapaan kuin myöhemmin »Siegwartin»
-kirjoittaja. Eräs veljistä opiskelee jumaluusoppia ja kirjoittaa
-sangen säännönmukaista latinaa liittäen siihen toisinaan kreikkalaisen
-jälkikirjoituksen. Seuraavan, Hampurissa kauppapalvelijana olevan
-osaksi tietenkin tuli englanninkielinen kirjeenvaihto, samoinkuin
-nuoremman, Marseillessa oleskelevan asiaksi ranskankielinen.
-Italiankieltä varten löytyi ensimmäisellä maailmanmatkallansa oleva
-soittotaiteilija, ja nuorin, eräänlainen nenäkäs pahnan pohjimmainen,
-oli muiden kielten ehdittyä jo joutua vallatuiksi omaksunut
-juutalaissaksan saaden kamalilla kirjaimillansa toiset epätoivoon ja
-vanhemmat hyvälle päähänpistolle nauramaan.
-
-Tälle omituiselle muodolle minä etsin jonkinlaista sisältöä tutkimalla
-niiden seutujen maantiedettä, joissa henkilöni oleskelivat, ja
-keksin noihin kuiviin paikallisuuksiin kaikenlaisia ihmisiä, jotka
-jollakin tavoin liittyivät henkilöihini ja heidän toimintaansa. Niin
-menetellen minun harjoitusvihkoni paisuivat paljon laajemmiksi; isä
-oli tyytyväisempi, ja minä huomasin helpommin, mitä omasta tieto- ja
-taitovarastostani puuttui.
-
-Sellaisilla asioilla, kun ne kerran on aloitettu, ei ole loppua eikä
-rajoja. Niin kävi tässäkin: kun näet yritin oppia eriskummallista
-juutalaissaksaa ja kirjoittaa sitä yhtä hyvin kuin osasin lukea,
-havaitsin pian, etten osannut hepreaa, josta käsin nykyinen pilaantunut
-ja vääristynyt kieliparsi oli johdettavissa ja joltisellakin
-varmuudella käsiteltävissä. Senvuoksi minä huomautin isälleni, että
-oli välttämätöntä oppia hepreaa, ja joudutin erittäin innokkaasti
-hänen suostumustansa; minä näet tähtäsin vielä korkeammallekin.
-Kuulin alinomaa sanottavan, että Vanhan samoinkuin Uuden Testamentin
-ymmärtämiseen oli alkukielten tunteminen välttämätön. Viimeksimainittua
-minä luin sangen vaivattomasti, koska niinsanotut evankeliumit ja
-epistolat piti sunnuntaisenkin harjoituksen vuoksi kirkosta tultua
-lausua, kääntää ja välttävästi selittää. Samoin ajattelin nyt menetellä
-Vanhaan Testamenttiin nähden, joka oli omituisuutensa vuoksi minua aina
-aivan erikoisesti miellyttänyt.
-
-Isäni, joka ei mielellään tehnyt mitään puolinaista, päätti pyytää
-kymnaasimme rehtoria, tohtori Albrechtia, antamaan yksityisopetusta
-viikoittain siihen asti, kunnes olisin käsittänyt välttämättömimmät
-seikat tuosta mutkattomasta kielestä; hän näet toivoi, että hepreasta
-suoriuduttaisiin, ellei yhtä nopeasti, niin ainakin kaksi kertaa
-pitemmässä ajassa kuin englanninkielestä.
-
-Rehtori Albrecht oli maailman omalaatuisimpia ihmisiä, pieni,
-ei lihava, mutta tanakka, muodoton, olematta silti viallinen,
-sanalla sanoen kuorikaapuun ja peruukkiin puettu Aisopos. Hänen
-kahdeksannellakymmenellä olevissa kasvoissaan näkyi aina purevan
-pilkallinen hymy; silmät pysyivät aina suurina ja olivat aina loistavat
-ja henkevät, joskin tulehtuneet. Hän asui vanhassa paljasjalkamunkkien
-luostarissa, missä kymnaasi sijaitsi. Minä olin jo lapsuudenaikana
-usein käynyt vanhempaini keralla hänen luonansa ja kulkenut
-värisyttävää mielihyvää tuntien läpi pitkien, pimeiden käytävien,
-vierailuhuoneiksi muutettujen kappelien, moniosaisen, portaitten
-ja sokkeloiden täyttämän huoneiston. Liiaksi ahdistelematta hän
-aina tavattaessa minua tutki, kiitti ja kehoitteli. Eräänä päivänä,
-julkisen tutkinnon jälkeen tapahtuvan siirron aikana, hän hopeisia
-_praemia virtutis et diligentiae_ jakaessaan näki minun seisovan
-katselijana, verraten lähellä hänen kateederiansa. Minä olisin varsin
-mielelläni kurkistanut kukkaroon, josta hän veti esiin näkyrahoja; hän
-viittasi minulle, astui hieman alemmaksi ja ojensi minulle sellaisen
-hopeakolikon. Minä olin kovin iloinen, vaikka toiset pitivätkin tätä
-kouluun kuulumattomalle pojalle annettua lahjaa ihan turhana ja
-sopimattomana. Kelpo ukko ei kumminkaan siitä paljoa välittänyt; hän
-oli yleensäkin omituinen ihminen ja esiintyi hyvin silmiinpistävästi
-sellaisena. Koulumiehenä hän oli erittäin hyvässä maineessa, joskin
-korkea ikä jo teki hänelle siinä toimessa hieman haittaa. Melkeinpä
-enemmän kuin hänen oma raihnautensa häiritsivät häntä ulkoiset
-olosuhteet: kuten jo aikaisemmin tiesin, ei hän ollut tyytyväinen
-konsistorioon, ei tarkastajiin, ei pappeihin eikä opettajiin.
-Luonnonlaadullensa, joka taipui virheiden ja puutosten tarkkaamiseen
-ja ivailuun, hän jätti vapaat ohjakset sekä koulukertomuksissaan
-että julkisissa puheissaan, ja koska Lukianos oli melkeinpä ainoa
-kirjailija, jota hän luki ja piti arvossa, niin kaikki hänen puheensa
-ja kirjoituksensa olivat purevilla sanakäänteillä höystetyt.
-
-Onneksi niille, joihin hän oli tyytymätön, hän ei milloinkaan käynyt
-suoraan asiaan, vaan kierteli vain vihjauksien, klassillisten
-lauseparsien ja raamatunpaikkojen avulla kohti niitä puutoksia, joita
-aikoi moittia. Hänen suullinen esityksensä (hän luki aina paperista)
-oli epämiellyttävää, käsittämätöntä, ja sitäpaitsi sen katkaisi
-monesti yskä, mutta vieläkin useammin ontto, vatsaa tärisyttävä nauru,
-joka tapasi ilmoittaa ja säestellä purevia kohtia. Alkaessani tämän
-eriskummallisen miehen luona opiskella havaitsin hänet leppoisaksi
-ja hyväntahtoiseksi. Minä menin nyt joka päivä kello kuuden aikaan
-iltapäivällä hänen luoksensa ja tunsin aina salaista mielihyvää, kun
-ovi kilisten sulkeutui takanani ja minun oli lähdettävä vaeltamaan
-pitkää synkkää luostarinkäytävää. Me istuimme hänen kirjastossaan
-vahakankaalla päällystetyn pöydän ääressä; erittäin moneen kertaan
-luettu Lukianos ei milloinkaan väistynyt hänen viereltänsä.
-
-Kaikesta hyväntahtoisuudesta huolimatta minä en kumminkaan päässyt
-pääsymaksutta asiaan: opettajani näet ei voinut olla esittämättä
-eräitä pilkallisia huomautuksia ja kyselemättä, mihin hepreanopintoni
-oikeastaan tähtäsivät. Minä en virkkanut hänelle mitään juutalaissaksaa
-koskevista aikeistani, puhuin vain alkukielen paremmasta
-ymmärtämisestä. Siihen hän hymyili ja arveli, että saisin olla
-tyytyväinen, kunhan oppisin lukemaan. Tuo minua salaa harmitti, ja minä
-keräsin koko tarkkaavaisuuteni, kun kirjaimiin ehdittiin. Minä näin
-aakkoset, jotka suunnilleen noudattivat kreikkalaisia, joiden muodot
-olivat käsitettävät ja nimitykset minulle enimmälti jo tutut. Olin
-ymmärtänyt ja painanut muistiini kaiken tuon varsin pian ja otaksuin
-nyt ryhdyttävän lukemaan. Tiesin varsin hyvin, että se tapahtui
-oikealta vasemmalle. Mutta nyt ilmaantuikin yht'äkkiä kokonainen
-armeija pieniä kirjaimia ja merkkejä, kaikenlaisia pisteitä ja viivoja,
-joiden piti oikeastaan esittää ääntiöitä. Tämä seikka kummastutti minua
-sitäkin enemmän, kun suurempien kirjainten joukossa jo ilmeisesti oli
-vokaaleja ja muut näyttivät vain piiloutuvan vieraiden nimitysten
-varjoon. Minulle opetettiin, että juutalainen kansakunta oli
-kukoistusaikanansa tosiaankin tyytynyt noihin ensimmäisiin merkkeihin
-mitään muuta kirjoitus- ja lukutapaa ollenkaan tuntematta. Minä olisin
-kovin mielelläni noudattanut tuota vanhaa, ja kuten minusta näytti,
-helpompaa menettelyä, mutta ukko selitti hieman ankarasti, että
-täytyi totella hyväksi havaittua kielioppia sellaisenaan. Lukeminen
-ilman näitä pisteitä ja viivoja on vaikea tehtävä, johon ainoastaan
-oppineimmat ja harjaantuneimmat pystyvät, ilmoitti opettajani. Minun
-siis täytyi suostua oppimaan nuo pienet merkit, mutta asia kävi yhä
-vakavammaksi. Nyt piti eräiden ensimmäisten suurten kirjainten olla
-sijassaan ihan merkityksettömät, jotta niiden pienet myöhäsyntyiset
-kumppanit saisivat jotakin tehtävää. Sitäpaitsi niiden tuli toisella
-kertaa merkitä hiljaista henkäystä, toisella voimakkaampaa tai
-heikompaa kurkkuäännettä, vieläpä toisinaan toimia pelkkänä tukenakin.
-Ja vihdoin viimein, kun jo luuli ottaneensa kaikki tarkoin huomioon,
-vapautettiin eräitä suuria ja pieniäkin näyttelijöitä virasta, joten
-silmillä oli aina erittäin paljon ja huulilla erittäin vähän tekemistä.
-
-Kun minun nyt piti lukea jo ennestään tuttua sisällystä vieraalla
-kielellä mongertaen ja minulle samalla kovin suositeltiin eräänlaista
-honotusta ja kurlutusta saavuttamattomana päämääränä, niin minä
-jossakin määrin vieraannuin asiasta ja huvitin itseäni lapselliseen
-tapaan näiden runsaiden merkkien omituisilla nimillä. Siinä oli
-keisareita, kuninkaita ja herttuoita, jotka korkomerkkeinä siellä
-täällä halliten minua melkoisesti ilahduttivat. Tämä äitelä pila
-menetti kuitenkin pian viehätyksensä. Minä sain sentään korvausta
-sikäli, että lukiessani, kääntäessäni, kerratessani, ulkoa oppiessani
-ilmeni sitä eloisampana kirjan sisällys, ja juuri siitä minä oikeastaan
-vaadinkin selityksiä vanhalta herraltani. Perintätiedon ristiriitaisuus
-todelliseen ja mahdolliseen verraten oli näet jo aikoja sitten
-herättänyt kovin huomiotani, ja minä olin saanut kotiopettajani usein
-pahaan pulaan ottamalla käsiteltäväksi, kuinka aurinko pysähtyi
-radallansa Gibeonissa ja kuu Ajalonin laaksossa, eräistä muista
-epätodennäköisyyksistä ja yhteydettömyyksistä puhumattakaan. Kaikki
-nämä asiat tulivat jälleen esille, kun hepreankieltä perinpohjin
-oppiakseni askartelin yksinomaan Vanhassa Testamentissa enkä tutkinut
-sitä enää Lutherin käännöksestä, vaan Sebastian Schmidin suorittamasta
-sananmukaisesta rinnakkaiskäännöksestä, jonka isäni oli heti minulle
-hankkinut. Nyt alkoi opetus, mitä kielellisiin harjoituksiin tulee,
-valitettavasti käydä puutteelliseksi. Lukeminen, selostaminen,
-kielioppi, sanojen kirjoittaminen ja lausuminen kesti harvoin puolta
-tuntia; minä näet aloin heti käydä käsiksi asiasisältöön, ja vaikka
-emme olleetkaan vielä ehtineet ensimmäistä Mooseksen kirjaa kauemmaksi,
-otin puheeksi monenlaisia seikkoja, jotka olivat myöhemmistä kirjoista
-jääneet mieltäni askarruttamaan. Kelpo ukko yritti aluksi minua
-pidättää sellaisista harhailuista, mutta lopulta se näytti häntä
-itseäänkin huvittavan. Hän yski ja nauroi tapansa mukaan lakkaamatta,
-ja vaikka kovin varoikin antamasta minulle mitään sellaista tietoa,
-joka olisi voinut saattaa hänet itsensä epäilyttävään valoon, ei
-tungettelevaisuuteni kuitenkaan hellittänyt, ja kun minulle oikeastaan
-oli tärkeämpää esittää epäilyksiäni kuin saada ne hälvennetyiksi,
-niin minä kävin yhä vilkkaammaksi ja uskaliaammaksi otaksuen hänen
-käytöksensä sen oikeuttavan. En kumminkaan saanut hänestä mitään irti;
-enintään oli tuloksena, että hän vatsaa tärisyttävän naurunsa ohella
-kerran toisensa jälkeen huusi: »Hupsu mies! Hupsu poika!»
-
-Minun lapsellinen, Raamattua joka puolelta tutkisteleva vilkas
-uteliaisuuteni lienee sentään näyttänyt hänestä verraten vakavalta ja
-jonkinmoisen avustamisen arvoiselta. Niinpä hän jonkin ajan kuluttua
-neuvoi minua turvautumaan suureen englantilaiseen raamattuteokseen,
-joka oli hänen kirjastossaan ja jossa vaikeat ja arveluttavat kohdat
-oli ymmärtäväiseen ja älykkääseen tapaan selitetty. Käännös oli
-saksalaisten jumaluusoppineiden uutteruuden nojalla tullut eräissä
-suhteissa edullisemmaksi käytellä kuin alkuteksti. Eri mielipiteet
-oli mainittu ja lopulta yritetty jonkinlaista välitysmenetelmää,
-jolloin kirjan arvo, uskonnon perustus ja inhimillinen ymmärrys,
-voivat jossakin määrin puolustautua rinnakkain. Kun siis minä tunnin
-loppupuolella aloin esittää tavanmukaisia kysymyksiäni ja epäilyksiäni,
-niin hän viittasi aina kirjahyllyyn; minä noudin nidoksen, hän antoi
-minun lukea, selaili Lukianostansa, ja jos huomautin jotakin teoksesta,
-sai teräväjärkisyyteni ainoaksi vastaukseksi hänen tavanmukaisen
-naurunsa. Pitkinä kesäpäivinä hän antoi minun istua niin kauan kuin
-voin lukea, useasti yksin; mutta kesti sentään vähän aikaa, ennenkuin
-hän salli minun ottaa nidoksen toisensa jälkeen kotiini.
-
-Kääntyköön ihminen mihin suuntaan hyvänsä, ryhtyköön suorittamaan
-mitä tahansa, hän palaa aina takaisin sille tielle, jonka luonto
-on hänen kuljettavaksensa määrännyt. Niin kävi minunkin tässä
-tapauksessa. Kieleen ja pyhien kirjojen sisällykseen kohdistuva
-vaivannäkö johti lopulta siihen, että mielikuvitukseni loi eloisamman
-kuvan tuosta kauniista ja usein ylistetystä maasta, sen ympäristöstä
-ja lähiseuduista sekä niistä kansoista ja tapauksista, jotka olivat
-vuosituhansien vieriessä kohottaneet tuota maanpaikkaa kunniaan.
-
-Tuon pienen alueen piti nähdä ihmissuvun alku ja kehkeytyminen, sieltä
-piti ensimmäisten ja ainoain alkuhistoriaa koskevien tietojen tulla
-kuuluviimme, ja sellaisen paikan piti elää mielikuvituksessamme yhtä
-yksinkertaisena ja käsitettävänä kuin vaihtelevana ja ihmeellisimpiin
-vaelluksiin ja uusiin asutuksiin soveltuvana. Täällä, neljän mainitun
-virran välimaalla, oli koko asuttavasta maasta erotettu pieni, erittäin
-miellyttävä alue nuorekkaan ihmisen asuttavaksi. Täällä hänen piti
-alkaa kehitellä kykyjänsä, ja täällä piti hänen osaksensa tulla se
-kohtalo, joka oli määrätty kaikkien hänen jälkeläistensä osaksi: hänen
-piti kadottaa rauhansa tietoa tavoitellessaan. Paratiisi oli kadotettu;
-ihmiset lisääntyivät ja huonontuivat; tämän sukukunnan pahuuteen
-vielä tottumattomat _elohim_ kävivät kärsimättömiksi ja tuhosivat sen
-perinpohjin. Vain muutamat pelastuivat yleisen hävityksen tulvasta,
-ja tuskin olivat nuo kamalat tuhovedet laskeutuneet, kun kotimaan
-tuttu kamara oli jälleen kiitollisten pelastuneiden nähtävissä.
-Kaksi virtaa neljästä, Eufrat ja Tigris, liikkuivat vielä uomissaan.
-Ensimmäisen nimi säilyi; toista näytti merkitsevän sen juoksu.
-Täsmällisempiä paratiisin jälkiä ei sellaisen mullistuksen jälkeen
-olisi voinut vaatia. Uudistunut ihmissuku lähti täältä toisen kerran
-leviämään; se keksi tilaisuutta kaikin tavoin itseänsä ravitakseen ja
-askarruttaakseen, mutta ennen kaikkea kootakseen ympärillensä suuria
-kesyjen eläinten laumoja ja kulkeakseen niiden keralla kaikkiin eri
-suuntiin.
-
-Tämä elämäntapa sekä heimojen lisääntyminen pakotti kansat pian
-loittonemaan toisistansa. He eivät voineet heti päättää iäksi jättää
-sukulaisensa ja ystävänsä; heidän mieleensä johtui rakentaa korkea
-torni, joka etäältä viittaisi tietä palajaville. Mutta tämä yritys
-epäonnistui samoinkuin tuo ensimmäinen pyrkimys. Heidän ei pitänyt
-saada olla samalla kertaa onnelliset ja älykkäät, monilukuiset ja
-yksimieliset. Elohim hämmensivät heidät, rakennus jäi rakentamatta,
-ihmiset hajautuivat; maailma oli kansoitettu, mutta eripurainen.
-kohdistuu kuitenkin yhä vielä näihin seutuihin. Vihdoin lähtee täältä
-jälleen heimon kantaisä, jolla on onni painaa jälkeläisiinsä määrätty
-leima siten heidät ikiajoiksi yhdistäen suureksi ja kaikissa onnen- ja
-paikanvaihdoksissa koossapysyväksi kansakunnaksi.
-
-Jumalallista viittausta noudattaen vaeltaa Abraham Eufratilta länttä
-kohti. Erämaakaan ei voi estää hänen kulkuansa, hän saapuu Jordanin
-rannalle, siirtyy virran yli ja levittäytyy Palestiinan kauniisiin
-etelänpuolisiin seutuihin. Tämä maa oli jo aikaisemmin vallattu ja
-verrattain tiheään asuttu. Matalahkoja, mutta karuja, hedelmättömiä
-vuoria halkoivat monet vesikkäät, viljelykselle suotuisat laaksot.
-Kaupunkeja, kauppaloita ja yksityisiä uudisasutuksia sijaitsi hajallaan
-lakeudella ja sen suuren laakson rinteillä, jonka vedet kokoontuvat
-Jordaniin. Niin asuttu, niin viljelty oli maa, mutta maailma vielä
-kyllin avara ja ihmiset eivät siinä määrin huolekkaita, tarvitsevia
-ja toimeliaita, että olisivat heti vallanneet kaikki ympäröivät
-alueet. Noiden asuttujen alueiden välillä levisi suuria aloja, joissa
-paimentolaisten laumat voivat mukavasti liikkua. Abraham pysyttelee
-sellaisilla alueilla; hänen veljensä Lot on hänen luonansa; mutta he
-eivät voi jäädä pitkiksi ajoiksi sellaisiin seutuihin. Juuri sellainen
-olotila maassa, jonka väkiluku milloin lisääntyy milloin vähentyy ja
-jonka tuotteet eivät koskaan pysy tasapainossa kulutuksen kanssa,
-aiheuttaa äkkiarvaamatta nälänhädän, ja maahansiirtynyt kärsii maan
-asujaimen keralla, jonka ravintoa hänen satunnainen sielläolonsa on
-niukentanut. Kaldealaiset veljekset siirtyvät Egyptiin, ja niin on
-merkitty se näyttämö, jolla muutaman tuhannen vuoden aikana esitetään
-maailman tärkeimmät tapahtumat. Tigris-virrasta Eufratiin, Eufratista
-Niiliin asti näemme maan kansoitettuna ja tällä alueella laumoineen
-ja hyvyyksineen sinne tänne liikkumassa ja niitä lyhyessä ajassa
-mitä runsaimmin lisäämässä tunnetun, jumalien rakastaman, meille jo
-kalliiksi muuttuneen' miehen. Veljekset palaavat, mutta päättävät
-kestetyn hädän viisastamina erota toisistansa. Molemmat tosin
-oleskelevat eteläisessä Kaanaassa, mutta Abrahamin jäädessä Hebroniin
-Mamren lehdon puoleen Lot lähtee Siddimin laaksoon, joka voi ja jonka
-täytyy ilmetä meille toisena paratiisina, jos mielikuvituksemme on
-kyllin uskalias antaakseen Jordanin alajuoksussaan painua maan sisään,
-joten nykyisen Kuolleen meren sijaan ilmestyy kuiva maa. Sitäkin
-enemmän, kun sen ja lähiseutujen veltoiksi ja jumalattomiksi mainitut
-asukkaat näiden ominaisuuksiensa nojalla osoittavat elämän olleen
-mukavaa ja ylellistä. Lot asuu heidän seassaan, mutta erillänsä.
-
-Mutta Hebron ja Mamren lehto ilmenevät meille sinä tärkeänä paikkana,
-jossa Herra puhuu Abrahamin kanssa ja lupaa hänelle kaiken maan niin
-kauas kuin hänen katseensa neljään ilmansuuntaan kantaa. Näiltä
-hiljaisilta alueilta, näistä paimentolaiskansoista, jotka saavat
-seurustella taivaan valtojen kanssa, heitä vierainansa kestitä ja
-useasti heidän kanssaan keskustella, meidän on käännettävä katseemme
-jälleen itään päin ja tarkasteltava ympäröivän maailman tilaa, joka
-suurin piirtein lienee ollut samanlainen kuin Kaanaanmaan.
-
-Perheet pysyvät koossa; ne liittyivät yhteen; ja heimojen elämäntapaa
-määrää se alue, jonka he ovat vallanneet tai valtaavat. Vuoristoissa,
-joista vedet juoksevat Tigris-virtaan, me tapaamme sotaisia kansoja,
-jotka jo näinä erittäin varhaisina aikoina viittaavat tuleviin
-maailmanvalloittajiin ja -vallitsijoihin ja eräässä senaikaiseksi
-suunnattomassa sotaretkessä antavat meille myöhempien suurtöiden
-esikuvan. Kedor Laomor, Elämin kuningas, vaikuttaa jo mahtavasti
-liittoutuneisiin. Hän hallitsee kauan, sillä hän oli jo kaksitoista
-vuotta ennen Abrahamin Kaanaaseen tuloa tehnyt kansat Jordaniin saakka
-verollisiksi. Vihdoin ne olivat hänestä luopuneet, ja liittoutuneet
-varustautuivat sotaan. Me tapaamme heidät arvaamattamme sillä tiellä,
-jota kulkien Abraham todennäköisesti saapui Kaanaaseen. Jordanin
-vasemmalla rannalla ja eteläpuolella olevat kansat voitetaan. Kedor
-Laomor suuntaa kulkunsa etelään, kohti erämaan kansoja, voittaa sitten
-pohjoiseenpäin käännyttyänsä amalekilaiset ja saapuu, amoriititkin
-kukistettuansa, Kaanaaseen, hyökkää Siddimin laakson kuninkaita
-vastaan, lyö ja hajoittaa heidät ja kulkee suurine saaliinensa Jordania
-ylöspäin ulottaakseen voittoretkensä aina Libanonille saakka.
-
-Vangittujen, ryöstettyjen, omaisuutensa keralla poisraastettujen
-joukossa on myös Lot, joka joutuu kokemaan sen maan kohtaloita,
-missä hän vieraana oleskelee. Abraham saa sen kuulla, ja nyt näemme
-patriarkan kohta soturina ja sankarina. Hän kokoo miehensä, jakaa
-heidät osastoihin, hyökkää vaivalloisesti etenevän saaliskuormaston
-kimppuun, hämmentää voittajat, jotka eivät voineet aavistaakaan
-vihollisen uhkaavan selkäpuolelta, ja tuo takaisin veljensä ja
-hänen omaisuutensa sekä suuren määrän voitettujen kuninkaiden
-omaisuutta. Tämän lyhyen sotaretken nojalla Abraham tavallaan ottaa
-maan valtoihinsa. Asukkaille hän ilmenee suojelijana, pelastajana ja
-epäitsekkyytensä nojalla kuninkaana. Kiitollisina ottavat hänet vastaan
-laaksomaan kuninkaat, siunaten Melkisedek, kuningas ja pappi.
-
-Nyt uudistuvat loppumatonta jälkeläissarjaa koskevat ennustukset,
-ulottuvatpa ne yhä laajemmallekin. Eufratin vetten rannoilta
-aina Egyptin virtaan saakka luvataan hänelle kaikki maa; mutta
-hänen välittömien rintaperillistensä laita on huonosti. Hän on
-kahdeksankymmenen vuoden ikäinen ja hänellä ei ole poikaa. Saara, joka
-ei luota Jumalaan yhtä lujasti kuin hän, käy kärsimättömäksi; hän
-tahtoo itämaisen tavan mukaan saada jälkeläisen palvelijattarestansa.
-Mutta tuskin on Hagar jätetty talonherran haltuun, tuskin on olemassa
-pojan saamisen toivo, kun perheessä ilmenee ristiriitaa. Aviovaimo
-kohtelee varsin pahoin omaa suojattiansa, ja Hagar pakenee parempaa
-olotilaa etsien toisten joukkojen luo. Korkeamman kehoituksen johdosta
-hän palaa takaisin, ja Ismael syntyy.
-
-Abraham on nyt yhdeksänkymmenenyhdeksän vuoden ikäinen, ja lukuisia
-jälkeläisiä koskevat lupaukset uudistuvat yhä, joten aviopuolisot
-vihdoin pitävät niitä naurettavina. Siitä huolimatta Saara lopulta
-tulee siunatuksi ja synnyttää pojan, jolle annetaan nimi Iisak.
-
-Historia perustuu enimmälti ihmissuvun lainmukaiseen lisääntymiseen.
-Tärkeimpiäkin maailmantapahtumia on pakko seurata aina perheitten
-salaisuuksiin asti, ja niin antavat patriarkkainkin aviolliset liitot
-meille aihetta erikoisiin mietteisiin. Näyttää siltä, kuin ne
-jumaluudet, jotka suvaitsevat ohjata ihmisen kohtaloita, olisivat
-ikäänkuin esikuvien muodossa tahtoneet kuvailla kaikenlaisia aviollisia
-tapahtumia. Abraham, joka on elänyt pitkät vuodet kauniin, monien
-tavoitteleman naisen keralla lapsettomassa liitossa, havaitsee
-sadannella ikävuodellaan olevansa kahden naisen mies, kahden pojan isä,
-ja samassa on hänen kotirauhansa häiriytynyt. Sopua ei voi syntyä, kun
-on kaksi aviovaimoa rinnakkain ja kaksi eri äitien poikaa vastatusten.
-Sen puolueen, jota lait, perintätapa ja yleinen mielipide vähemmän
-suosii, täytyy väistyä. Abrahamin täytyy uhrata kiintymyksensä Hagariin
-ja Ismaeliin: molemmat lähetetään pois, ja Hagarin on nyt pakko vastoin
-tahtoansa lähteä kulkemaan samaa tietä, jonka hän oli vapaaehtoisesti
-paetessaan valinnut, aluksi, kuten näyttää, kohti lapsen ja itsensä
-tuhoutumista; mutta Herran enkeli, joka oli hänet aikaisemmin
-lähettänyt takaisin, pelastaa hänet nytkin, jotta Ismael tulisi
-suureksi kansaksi ja epätodennäköisin kaikista lupauksista toteutuisi
-yli omien rajojensa.
-
-Kaksi korkeaan ikään ehtinyttä vanhusta ja heillä myöhäsyntyinen poika:
-nyt kaiketi sopinee vihdoinkin toivoa kotoista rauhaa, maallista onnea!
-Eipä suinkaan. Taivaan vallat asettavat patriarkan vielä kaikkein
-ankarimman koettelemuksen alaiseksi. Mutta siitä emme voi puhua sitä
-ennen tutkistelematta erinäisiä asioita.
-
-Jos luonnollisen, yleisen uskonnon piti syntyä ja erikoisen, ilmoitetun
-siitä kehittyä, niin ne maat, joissa mielikuvituksemme on tähän asti
-viivähtänyt, niissä vallitseva elämäntapa, niiden ihmislaji oli varmaan
-siihen otollisin; missään tapauksessa emme näe koko maailmassa mitään
-yhtä suotuisaa ja soveliasta. Jo luonnollinen uskonto, jos otaksumme
-sen aikaisemmin kehkeytyneen ihmismielestä, edellyttää melkoista
-mielenlaadun herkkyyttä, koska se pohjautuu siihen vakaumukseen,
-että on olemassa yleinen kaitselmus, joka ohjaa maailmanjärjestystä
-kokonaisuudessaan. Erikoinen uskonto, jumalien toiselle tai toiselle
-kansalle ilmoittama, tuo mukanansa uskon erikoiseen kaitselmukseen,
-jonka jumaluus myöntää eräille suosimillensa ihmisille, perheille,
-heimoille ja kansoille. Tämä viimeksimainittu näyttää vaivoin
-kehkeytyvän ihmisen sisimmästä. Se vaatii perintätietoa ja -tapaa,
-ikivanhojen aikojen takeita.
-
-Niinmuodoin on kaunista, että Israelin perintätieto esittää heti
-ensimmäiset tuohon erikoiseen kaitselmukseen luottavat miehet
-uskonsankareina, jotka ehdottomasti tottelevat kaikkia sen korkean
-olennon käskyjä, josta riippuvaisiksi itsensä tunnustavat, ja toisaalta
-yhtään epäilemättä, väsymättä odottavat hänen lupaustensa myöhäistä
-täyttymistä.
-
-Erikoinen, ilmoitettu uskonto perustuu siihen käsitykseen, että
-toinen voi olla enemmän jumalien suosima kuin toinen, ja niin sen
-aiheuttajanakin on etupäässä olotilojen eristyminen toisistansa.
-Ensimmäiset ihmiset tunsivat olevansa läheisiä sukulaisia, mutta
-heidän erilainen toimintansa heidät pian erotti. Metsästäjä oli
-kaikkein vapain; hänestä kehittyivät sotilas ja hallitsija. Se osa,
-joka viljeli maata, lupautui maan omaksi, rakensi asumuksia ja
-aittoja, voi luulla jo jotakin olevansa, koska hänen olotilansa lupasi
-pysyväisyyttä ja turvallisuutta. Paimenen osaksi taas näytti tulevan
-mittaamattomin olotila ja rajattomin omistuksen määrä. Karjalaumat
-lisääntyivät äärettömiin, ja se alue, jonka piti niitä elättää,
-laajeni joka suuntaan. Nämä kolme säätyluokkaa näyttävät heti aluksi
-suhtautuneen toisiinsa harmistuen ja halveksien, ja samoinkuin paimen
-oli kaupunginasukkaalle kauhistus, samoin eristi myös edellinen itsensä
-jälkimmäisestä. Metsästäjät häviävät näkyvistämme vuoristoon ja tulevat
-vain valloittajina jälleen esille.
-
-Paimenten säätyyn kuuluivat patriarkat. Heidän elämänsä aavikoiden ja
-laidunten merellä loi heidän mielenlaatuunsa leveyttä ja vapautta,
-taivaan kumo, jonka alla he asustivat, kaikkine yön tähtinensä heidän
-tunteisiinsa ylevyyttä, ja he tarvitsivat enemmän kuin toimelias,
-taitava metsästäjä, enemmän kuin varma, huolellinen, majassansa
-asuva peltomies sitä järkkymätöntä uskoa, että Jumala vaeltaa heidän
-vierellänsä, käy heidän luonansa, suhtautuu heihin myötätuntoisesti,
-johtaa ja pelastaa heitä.
-
-Erääseen toiseenkin tutkisteluun me pakosta joudumme siirtyessämme
-historialliseen järjestykseen. Miten inhimillisenä, kauniina ja
-kirkkaana patriarkkain uskonto ilmeneekin, sisältyy siihen kuitenkin
-viileyttä ja julmuutta, josta ihminen voi kehittyessään vapautua tai
-johon hän voi jälleen vaipua.
-
-Se käsitys, että viha lepytetään verellä, voitetun vihollisen
-kuolemalla, on luonnollinen; että taistelutantereella solmittiin rauha
-surmattujen rivien välissä, on hyvin ajateltavissa; että samoin eläimiä
-teurastamalla luultiin voitavan liitto vahvistaa, johtuu edellisestä;
-ja kummastusta ei herätä sekään ajatus, että jumalia, jotka aina
-käsitettiin puolueeksi, vastustajaksi tai kannattajaksi, voitiin
-surmatun avulla vetää luoksensa, lepyttää, voittaa puolellensa. Mutta
-jos pysähdymme uhreihin ja tarkastelemme, miten niitä noina alkuaikoina
-tarjottiin, niin havaitsemme omituisen, meitä kerrassaan inhoittavan
-menettelytavan, nimittäin sen, että kaikenlaiset uhratut eläimet, olipa
-niitä kuinka paljon tahansa, oli hakattava kahtia, asetettava kahden
-puolen, ja niiden välimaalla olivat ne, jotka tahtoivat solmia liiton
-jumaluuden kanssa.
-
-Ihmeellisenä ja aavistuttelevana ilmenee tuossa kauniissa maailmassa
-vielä eräs toinenkin kauhistuttava piirre: että kaiken, mikä oli
-pyhitettyä, jumalalle luvattua, täytyi kuolla, — sekin todennäköisesti
-rauhan elämään siirretty sotamenetelmä. Väkivaltaisesti puolustautuvan
-kaupungin asukkaita uhataan sellaisella lupauksella; se joutuu
-vihollisen valtaan väkirynnäkön nojalla tai muuten, ja ketään ei
-jätetä eloon, miehiä ei missään tapauksessa, ja usein joutuvat naiset,
-lapset, jopa eläimetkin saman kohtalon alaisiksi. Hätäisesti tai
-taikauskoisesti menetellen luvataan sellaiset uhrit, nimenomaisesti
-tai epämääräisesti, jumalille, ja niin voivat nekin, joita mielitään
-säästää, jopa kaikkein läheisimmätkin, omat lapset, joutua vuodattamaan
-verensä sellaisen mielettömyyden osoitusuhreina.
-
-Abrahamin leppoisasta, todella patriarkallisesta luonteesta tuollainen
-barbaarinen palvomistapa ei voinut johtua; mutta jumalat, jotka
-useasti, meitä koetellaksensa, näyttävät kääntävän esiin niitä
-ominaisuuksia, joita ihminen taipuu kuvittelemaan heissä oleviksi,
-käskevät hänen suorittaa kaikkein kamalimman teon. Hänen tulee
-uhrata poikansa uuden liiton vakuudeksi ja, jos on noudattaminen
-perinnäistä menettelytapaa, ei ainoastaan teurastaa ja polttaa, vaan
-halkaista hänet kahtia ja hänen höyryävien sisuksiensa välimaalla
-odottaa armollisilta jumalilta uutta lupausta. Epäröimättä ja sokeasti
-ryhtyy Abraham käskyä noudattamaan: jumalille riittää tahto. Nyt ovat
-Abrahamin koettelemukset ohi, sillä ankarammiksi ei niitä enää käynyt
-tekeminen. Mutta sitten Saara kuolee, ja se suo Abrahamille tilaisuuden
-Kaanaanmaan esi- ja vertauskuvalliseen haltuunsaottamiseen. Hän
-tarvitsee hautaa, ja tämä on ensimmäinen kerta, jolloin hän haeskelee
-itsellensä omaisuutta täältä maan päältä. Mamren lehdon puolella olevan
-kaksoisluolan hän lienee jo aikaisemmin itsellensä valinnut. Hän ostaa
-ne ja läheisen pellon, ja se oikeudellinen menettely, jota hän siinä
-noudattaa, osoittaa, kuinka tärkeä tämä omistus hänelle on. Se oli
-tosiaankin tärkeä, kenties tärkeämpi kuin hän itse osasi ajatellakaan,
-sillä hänen, hänen poikiensa ja pojanpoikiensa oli määrä siinä levätä,
-ja piti mitä pätevimmin tulla perustelluksi koko maahan kohdistuva
-lähin omistusvaatimus sekä hänen jälkeläistensä alinomainen taipumus
-sinne kokoontua.
-
-Tämän jälkeen sattuu mitä vaihtelevimpia kohtauksia perheen
-keskuudessa. Abraham pysyttelee yhä tarkoin erillään maan asukkaista,
-ja kun Ismael, jonka äiti on egyptiläinen, on hänkin ottanut itselleen
-vaimon tämän maan tyttäristä, tulee Iisakin nyt mennä naimisiin
-veriheimolaisen, vertaisensa kanssa.
-
-Abraham lähettää palvelijansa Mesopotamiaan, sinne jääneiden
-sukulaistensa luo. Älykäs Eleasar saapuu sinne tuntemattomana ja
-tutkistelee kaivolla neitojen palvelevaisuutta voidakseen viedä
-kotiin oikean morsiamen. Hän pyytää saada juoda, ja Rebekka juottaa
-enemmittä puheitta hänen kamelinsakin. Eleasar antaa hänelle lahjoja,
-kosii häntä ja saa myönteisen vastauksen. Niin hän kuljettaa neidon
-herransa luo, ja neito vihitään Iisakin vaimoksi. Tälläkin kertaa
-täytyy odottaa kauan jälkeläisiä. Vasta muutamien koettelemusvuosien
-jälkeen Rebekka tulee siunatuksi, ja sama ristiriita, joka Abrahamin
-kaksoisavioliitossa aiheutui kahdesta äidistä, aiheutuu tässä yhdestä
-ainoasta. Erimielinen poikapari kiistailee jo äidin sydämen alla. He
-tulevat päivän valkeuteen, vanhempi on vilkas ja voimakas, nuorempi
-hentoinen ja älykäs; edellisestä tulee isän, jälkimmäisestä äidin
-lemmikki. Jo syntymässä alkanut kiista etusijasta jatkuu yhä. Esau
-suhtautuu rauhallisesti ja välinpitämättömästi esikoisuuteen, jonka
-kohtalo on hänelle suonut; Jakob ei unohda, että veli on sysännyt
-hänet syrjään. Pitäen silmällä jokaista tilaisuutta halutun edun
-voittamiseksi hän ostaa veljeltänsä esikoisuuden ja saa hänen etuansa
-loukaten isän siunauksen. Esau julmistuu ja vannoo surmaavansa
-veljensä, Jakob pakenee kokeakseen onneansa esi-isiensä maassa.
-
-Nyt, ensimmäisen kerran sellaisen jalon perheen keskuudessa, esiintyy
-henkilö, joka arkailematta yrittää älykkyyden ja viekkauden avulla
-saavuttaa ne edut, jotka luonto ja olosuhteet ovat häneltä evänneet. On
-useasti havaittu ja huomautettu, etteivät pyhät kirjat suinkaan tahdo
-esittää noita patriarkkoja ja muita Jumalan suosimia miehiä hyveen
-esikuvina. Hekin ovat eriluonteisia henkilöitä, joissa on monenlaisia
-vikoja ja puutoksia, mutta eräs pääominaisuus täytyy sellaisilla
-Jumalan sydämelle otollisilla miehillä välttämättä olla: se järkkymätön
-usko, että Jumala erikoisesti suosii heitä ja heidän omaisiansa.
-
-Yleinen, luonnollinen uskonto ei oikeastaan ollenkaan kaipaa uskoa,
-koska jokainen pakostakin omaksuu sen vakaumuksen, että suuri, luova,
-järjestävä ja johtava olento ikäänkuin piiloutuu luonnon taakse
-tehdäkseen itsensä meille käsitettäväksi, ja vaikka hän useasti
-luopuisikin noudattamasta tämän vakaumuksen johtolankaa, joka opastaa
-häntä läpi elämän, voi hän epäilemättä heti ja aina siihen jälleen
-palata. Aivan toisin on laita erikoisen uskonnon, joka meille julistaa,
-että tuo suuri olento nimenomaisesti ja erikoisesti ottaa puoltaakseen
-jotakin yksilöä, heimoa, kansaa, maata. Tämä uskonto perustuu uskoon,
-jonka täytyy olla järkkymätön, jos mieli välttää sen heti tapahtuvaa
-perinpohjaista tuhoutumista. Jokainen sellaiseen uskontoon kohdistuva
-epäilys on uskontoa kuolettava. Vakaumuksen voi jälleen omaksua,
-uskoa ei. Siitä nuo loppumattomat koettelemukset, usein toistettujen
-lupausten hidas täyttyminen, mikä kaikki osoittaa noiden kantaisien
-uskonvoiman kaikkein heleimmässä valossa.
-
-Hänkin näin uskoen lähtee Jakob retkellensä, ja ellei hän olekaan
-saavuttanut suosiotamme viekkauden ja petoksen avulla, saavuttaa
-hän sen kestävästi, järkkymättömästi rakastamalla Rakelia, jota hän
-itse heti paikalla kosii, niinkuin Eleasar oli kosinut Rebekkaa
-hänen isällensä. Hänessä piti äärettömän suurta kansaa koskevan
-lupauksen ensi kerran kehkeytyä täydeksi todellisuudeksi: hänen piti
-nähdä ympärillänsä paljon poikia, mutta myös joutua kokemaan paljon
-sydämenkipua heidän ja heidän äitiensä vuoksi.
-
-Seitsemän vuotta hän palvelee saadakseen rakastettunsa, palvelee
-kärsivällisesti ja epäröimättä. Hänen appensa, hänen veroisensa
-viekkaudeltansa, samoinkuin hän halukas pitämään jokaista päämäärään
-johtavaa keinoa oikeudenmukaisena, kostaa hänelle, mitä hän oli
-tehnyt veljellensä: Jakob löytää sylistänsä puolison, jota hän ei
-rakasta. Häntä lepyttääkseen Laban tosin vähän ajan päästä antaa
-hänelle rakastetunkin, mutta vain sillä ehdolla, että hän palvelee
-vielä seitsemän vuotta, ja niin johtuu nyt toinen harmi toisesta.
-Puoliso, jota Jakob ei rakasta, on hedelmällinen, rakastetulle ei
-synny lapsia; viimeksimainittu tahtoo Saaran tavoin tulla äidiksi
-palvelijattarensa avulla, mutta edellinen ei suo hänelle sitäkään etua.
-Hänkin tuo miehellensä palvelijattaren, ja nyt on kelpo patriarkka
-maailman kiusatuin mies: hänellä on neljä vaimoa, lapsia kolmesta,
-mutta ei yhtäkään rakastetusta! Vihdoin tulee viimeksimainitunkin
-osaksi se onni, hänelle syntyy Josef, kiihkeimmän rakkauden myöhäinen
-hedelmä. Jakob on palvellut neljätoista vuottansa, mutta Laban ei
-tahdo luopua hänestä, parhaasta ja uskollisimmasta palvelijastansa.
-He solmivat uuden sopimuksen ja jakavat karjalaumat. Laban pidättää
-valkoiset, joita on enemmän; kirjavat, tavallansa hylkyjoukon, pitää
-Jakob hyvänänsä. Jakob osaa sentään tässäkin valvoa etuansa, ja
-samoinkuin hän aikaisemmin oli voittanut itselleen esikoisuuden kehnon
-keitoksen avulla ja isän siunauksen valepukua käyttäen, samoin hän
-nyt osaa taidon ja myötätunnon nojalla hankkia itselleen suurimman
-osan karjalaumoja ja tulee todella arvokkaaksi Israelin kantaisäksi
-ja jälkeläistensä esikuvaksi. Vaikka Laban ja hänen omaisensa eivät
-keksikään Jakobin käyttämää temppua, havaitsevat he kuitenkin
-tuloksen. Asiasta koituu harmia, Jakob pakenee kaikkine omaisineen ja
-omaisuuksineen ja pelastuu, osaksi onnen osaksi viekkauden avulla.
-Nyt on Rakelin vielä synnytettävä hänelle poika, mutta hän kuolee
-synnyttäessään; tuskanlapsi Benjamin jää eloon. Mutta vielä suurempaa
-tuskaa on patriarkan tunnettava, kun hänen poikansa Josef näyttää
-häneltä riistettävän.
-
-Joku kysynee, miksi tässä seikkaperäisesti esitän yleisesti
-tunnettuja, usein toistettuja ja selitettyjä kertomuksia. Kelvannee
-vastaukseksi, kun sanon, etten osaa mitenkään muuten esittää, kuinka
-sain rauhattomasta elämästäni ja hajanaisista opinnoistani huolimatta
-kootuksi henkeni ja tunteeni yhteen ainoaan hiljaisen vaikutuksen
-kohtaan; koska en millään muulla tavalla osaa kuvailla sitä rauhaa,
-joka minua ympäröi, miten levottomat ja eriskummalliset ulkonaiset
-olosuhteet lienevätkin olleet. Alinomaa askartelevan mielikuvituksen,
-jota esittämäni satu kuvaillee, kuljettaessa minua milloin sinne,
-milloin tänne, sadun ja historian, mytologian ja uskonnon sekamelskan
-uhatessa hämmentää mieltäni minä pakenin mielelläni noihin itämaisiin
-seutuihin, syvennyin ensimmäisiin Mooseksen kirjoihin ja olin siellä,
-laajalle levinneiden paimentolaisheimojen joukossa, samalla kertaa
-ehdottomimman yksinäisyyden ja suurimman seurallisuuden tilassa.
-
-Näissä perhetapahtumissa, ennenkuin ne hukkuvat Israelin kansan
-historiaan, esiintyy meille vihdoin vielä eräs henkilöhahmo, jota
-varsinkin nuoruusikä voi varsin sievästi käytellä mairittelevien
-toiveiden ja kuvittelujen esineenä: Josef, kiihkeimmän aviollisen
-rakkauden lapsi. Rauhallisena hän meille ilmenee ja kirkkaana ja
-ennustaa itse itsellensä ne edut, joiden oli määrä kohottaa hänet
-heimoansa korkeammalle. Veljiensä onnettomuuteen syöksemänä hän
-jää vakaasti ja vilpittömästi orjuuteen, torjuu vaarallisimmatkin
-kiusaukset, pelastaa itsensä ennustuksen nojalla ja tulee suureen
-kunniaan ja maineeseen koroitetuksi. Ensinnä hän osoittautuu
-avulliseksi ja hyödylliseksi suurelle kuningaskunnalle, sitten
-omaisillensa. Hän on rauhallisena ja suurisuuntaisena kantaisäänsä
-Abrahamiin, hiljaisena ja nöyränä isoisäänsä lisakiin verrattava.
-Isältä periytynyttä ammatillista kykyänsä hän harjoittaa suuressa
-mittakaavassa: nyt eivät ole enää kysymyksessä jollekin apelle tai
-itselle voitettavat karjalaumat, nyt osataan ostaa kuninkaalle
-kansoja kaikkine omaisuuksinensa. Tämä luonteva kertomus on erittäin
-viehättävä, mutta tuntuu liian lyhyeltä, joten tekee mieli sitä
-yksityiskohtaisesti kehitellä.
-
-Sellainen raamatullisten, vain ääriviivoittain hahmoteltujen luonteiden
-ja tapahtumien kuvailu ei ollut enää saksalaisille vieras asia.
-Vanhan ja Uuden Testamentin henkilöt olivat Klopstockin esittäminä
-saaneet herkän ja tuntehikkaan olemuksen, joka kovin miellytti poikaa
-samoinkuin monia hänen aikalaisiansa. Tähän lajiin kuuluvista Bodmerin
-teoksista tuli vähän tai ei mitään hänen näkyviinsä, mutta Moserin
-»Daniel jalopeurain luolassa» vaikutti voimakkaasti nuoreen mieleen.
-Tässä pääsee hyvinajatteleva valtio- ja hovimies monenlaisia vaikeuksia
-koettuansa suureen kunniaan, ja hänen hurskautensa, jonka nojalla
-hänet uhattiin tuhota, oli varhemmin ja myöhemmin hänen kilpenänsä ja
-aseenansa. Minä olin jo kauan halunnut käsitellä Josefin historiaa,
-mutta en löytänyt esitysmuotoa, varsinkaan kun en ollut perehtynyt
-mihinkään runomittaan, joka olisi sellaiseen teokseen soveltunut. Nyt
-minä kuitenkin havaitsin suorasanaisen esitysmuodon erittäin mukavaksi
-ja ryhdyin voimallisesti aihetta käsittelemään. Minä yritin erikoistaa
-ja yksityiskohtaisesti kuvailla eri luonteita ja lisäsattumien ja
-välikohtausten avulla tehdä vanhasta, yksinkertaisesta tarinasta uutta
-ja itsenäistä teosta. Minulta jäi huomaamatta se, miltä niin nuorella
-iällä pakostakin huomaamatta jää: että tuohon tarvitaan sisällystä ja
-että se voi meille koitua ainoastaan itse kokemuksen havaitsemisesta.
-Sanalla sanoen: minä kuvailin kaikki tapaukset mieleeni mitä
-yksityiskohtaisimmin ja kerroin ne erittäin tarkoin ja hyvässä
-järjestyksessä.
-
-Työtäni helpotti erinomaisesti eräs seikka, joka uhkasi paisuttaa
-kirjailijatoimintani tuotteet ylen laajoiksi. Eräs nuori mies,
-joka oli varsin kyvykäs, mutta jonka mielen olivat tylsyttäneet
-liiat ponnistukset ja omahyväisyys, asui holhottina isäni talossa,
-oli rauhallisissa suhteissa perheeseen, erittäin hiljainen ja
-itseensäsulkeutunut ja tyytyväinen ja miellyttävä, jos hänen sallittiin
-olla ja elää totuttuun tapaansa. Hän oli kirjoittanut yliopistolliset
-luentovihkonsa erittäin huolellisesti ja hankkinut itselleen kevyen,
-selvän käsialan. Hän askarteli mieluimmin kirjoitustöissä ja oli
-mielissään, jos hänelle annettiin jotakin jäljennettäväksi, sitäkin
-enemmän, jos hänelle saneltiin, koska hän silloin tunsi siirtyvänsä
-takaisin onnellisiin ylioppilasaikoihinsa. Isälleni, joka ei
-kirjoittanut sujuvasti ja jonka saksalaiset kirjaimet olivat pieniä ja
-käden vapisemisen vuoksi epäselviä, ei mikään voinut olla otollisempaa,
-joten hänellä oli tapana sanella tämän nuoren miehen kirjoitettavaksi
-omia ja toisten asioita muutamia tunteja päivässä. Minä puolestani
-havaitsin yhtä mukavaksi nähdä väliajoilla vieraan käden merkitsevän
-paperille, mitä mielessäni väikähteli, ja tämä muistiinmerkitsemisen
-helppous lisäsi yhä keksimis- ja jäljittelykykyäni.
-
-Tämän raamatullisen, suorasanais-eepillisen runoelman kokoista teosta
-en ollut milloinkaan ennen yrittänyt kirjoittaa. Aika oli nyt verraten
-rauhallinen, ja mikään ei kutsunut mielikuvitustani pois Palestiinan ja
-Egyptin mailta. Niin lisääntyi käsikirjoitukseni määrä päivä päivältä
-sitä enemmän, kun tavallaan ilmaan kertoilemani runoelma samassa tuli
-merkityksi paperille ja ainoastaan muutamia lehtiä tarvitsi toisinaan
-kirjoittaa uudestaan.
-
-Teoksen valmistuttua — omaksi ihmeekseni se näet todellakin tuli
-suoritetuksi — minä harkitsin mielessäni, että edellisiltä vuosilta
-oli olemassa monenlaisia runoja, jotka eivät nytkään näyttäneet
-minusta hylättäviltä ja jotka »Josefin» käsikirjoitukseen liitettyinä
-muodostaisivat varsin sievän nelitaitteisen nidoksen. Tuo ajatus
-ja suunnittelemani nimi »Sekalaisia runoja» miellytti minua kovin,
-koska siten sain tilaisuutta kaikessa hiljaisuudessa jäljitellä
-tunnettuja ja mainehikkaita kirjailijoita. Minä olin valmistanut
-koko joukon niinsanottuja anakreonisia lauluja, jotka runomitan
-helppouden ja sisällön keveyden vuoksi luonnistuivat sangen hyvin.
-Niitä minun ei kumminkaan helposti sopinut ottaa mukaan, koska ne
-olivat loppusoinnuttomia ja minä tahdoin tuottaa varsinkin isälleni
-jonkinlaista mielihyvää. Sitä paremmin näyttivät minusta tässä
-olevan paikallansa ne hengelliset oodit, joita olin uutterasti
-sommitellut pitäen esikuvanani Elias Schlegelin »Viimeistä tuomiota».
-Eräs Kristuksen helvettiinastumisen ylistämiseksi kirjoitettu sai
-vanhemmiltani ja ystäviltäni paljon suosiota osakseen ja sillä oli
-onni miellyttää minua itseäni vielä joitakin vuosia. Niinsanottuja
-sunnuntaisen kirkkomusiikin tekstejä, jotka oli aina painettava,
-minä tutkin ahkerasti. Ne tosin olivat sangen heikkoja, ja minä voin
-hyvinkin uskoa, että minun tekstini, joita olin sepittänyt useitakin
-määrättyyn tapaan, ansaitsivat yhtä hyvin tulla sävelletyiksi ja
-seurakunnan mielenylennystä varten esitetyiksi. Ne ja muita samanlaisia
-minä olin jo toista vuotta sitten omakätisesti jäljentänyt, koska
-vapauduin tämän yksityisharjoituksen nojalla kirjoitusmestarin kaavoja
-noudattamasta. Nyt oli kaikki valmiina ja hyvässä järjestyksessä,
-ja mainitsemani kirjoitushaluinen nuorukainen jäljensi sen vähin
-kehoituksin varsin sievästi. Minä kiiruhdin kuljettamaan sen
-kirjansitojalle, ja kun pian sen jälkeen ojensin kauniin nidoksen
-isälleni, niin hän ylen mielissään kehoitti minua toimittamaan joka
-vuosi sellaisen nelitaitteisnidoksen, sitäkin suuremmalla syyllä, kun
-olin tuon kaiken saanut aikaan niinsanottuina lomahetkinä.
-
-Eräs toinenkin seikka lisäsi kiintymystäni näihin teologisiin
-tai pikemmin raamatullisiin opintoihin. Frankfurtissa kuoli
-ministeriviraston esimies Johann Philipp Fresenius, leppoisa, kaunis
-ja miellyttävä mies, jota hänen seurakuntansa, jopa koko kaupunkikin
-kunnioitti mallikelpoisena sielunpaimenena ja hyvänä saamamiehenä,
-mutta joka herrnhutilaisia vastustettuaan ei ollut parhaassa maineessa
-lahkolaishurskaiden joukossa, suuren yleisön silmissä sitävastoin
-oli tullut kuuluisaksi, melkeinpä pyhäksikin käännyttämällä erään
-hengenvaarallisesti haavoittuneen vapaauskoisen kenraalin, ja hänen
-seuraajansa Plitt, kookas, komea, arvokas mies, joka kuitenkin oli
-tuonut kateederistansa (hän oli ollut professorina Marburgissa)
-pikemmin opettamisen kuin mielenylentämisen kyvyn, ilmoitti heti
-aloittavansa eräänlaisen uskontokurssin sommittelemalla yhtenäisen
-sarjan saarnoja. Kun minun kerran täytyi kirkossa käydä, olin jo
-aikaisemmin tarkannut saarnain jaoittelua ja olin silloin tällöin
-voinut kerskata osaavani verrattain täydellisesti saarnan toistaa.
-Koska nyt seurakunnan keskuudessa puhuttiin paljon uuden esimiehen
-puolesta ja häntä vastaan ja monet eivät tahtoneet erikoisesti
-luottaa hänen ilmoittamiinsa opettavaisiin saarnoihin, päätin minä
-merkitä niitä huolellisemmin muistiin, mikä minulle onnistuikin
-sitä paremmin, kun olin eräällä kuulijalle varsin mukavalla, mutta
-muuten huomaamattomalla sijalla tehnyt vähäisempiä yrityksiä. Minä
-olin erittäin tarkkaavainen ja nopsa; kun saarnaaja oli lopettanut,
-minä kiiruhdin pois kirkosta ja käytin kaksi tuntia sen nopeaan
-sanelemiseen, mitä olin merkinnyt paperille ja muistiini, joten voin
-jo ennen päivällistä ojentaa kirjoitetun saarnan isälleni. Hän oli
-kovin ylpeä tästä onnistumisesta, ja kelpo kotiystävämme, joka juuri
-saapui aterialle, täytyi ottaa iloon osaa. Hän oli minulle muutenkin
-erittäin suopea, koska minä olin omaksunut hänen »Messiaansa» siinä
-määrin, että useasti käydessäni hänen luonaan hakemassa sinettileimoja
-vaakunakokoelmaani voin hänelle esittää siitä pitkiä kappaleita, niin
-että hänen silmänsä kyyneltyivät.
-
-Seuraavana sunnuntaina minä jatkoin työtäni yhtä innokkaasti, ja
-koska asian teknillinen puoli minua huvittikin, en ajatellut mitä
-kirjoitin ja muistiini painoin. Ensimmäisen vuosineljänneksen tämä
-askarrukseni jatkui jokseenkin tasaisesti, mutta kun minusta sitten
-alkoi näyttää siltä, etten saanut kuulla erikoisempia raamattua
-koskevia selityksiä enkä vapaampia dogmaattisia käsityksiä, tuntui
-siten tyydytetty pieni turhamaisuuteni liian kalliisti ostetulta, jotta
-olisin pitänyt tarpeellisena jatkaa toimintaani yhtä innokkaasti.
-Aluksi ylen monisivuiset saarnanjäljennökset ohenivat ohenemistaan, ja
-minä olisin vihdoin luopunut koko puuhasta, ellei isäni, joka harrasti
-täydellisyyttä, olisi hyvillä sanoilla ja lupauksilla saanut minua
-kestämään aina viimeiseen kolminaisuudensunnuntaihin saakka. Lopulta
-tosin ei tullut paljon muuta kuin teksti, jäsennys ja jaoitus pienille
-paperilipuille merkityksi.
-
-Asioiden loppuunsuorittamista isäni valvoi erikoisen itsepintaisesti.
-Mihin kerran oli ryhdytty, se oli suoritettava, vaikka työn jatkuessa
-sen epämukavuus, pitkäveteisyys, kiusallisuus, vieläpä hyödyttömyyskin
-kävi selvästi ilmi. Näytti siltä, kuin olisi loppuunsuorittaminen hänen
-mielestään ollut ainoa tarkoitusperä, kestäväisyys ainoa hyve. Jos
-olimme alkaneet pitkinä talvi-iltoina perheen piirissä lukea jotakin
-kirjaa, niin meidän täytyi se saada loppuun, vaikka jouduimmekin
-kaikin ihan epätoivoon ja hän itse toisinaan alkoi ensimmäisenä
-haukotella. Muistan vielä sellaisen talven, jonka aikana meidän
-oli siten suoriuduttava Bowerin »Paavien historiasta». Tilamme oli
-kamala, sillä nuo kirkolliset olot voivat vain vähän tai ei ollenkaan
-kiinnittää lasten ja nuorten mieltä. Kaikesta tarkkaamattomuudesta ja
-vastenmielisyydestä huolimatta on tuosta lukemisesta jäänyt mieleeni
-sentään niin paljon, että olen myöhempinä aikoina voinut monesti siihen
-nojautua.
-
-Kaikissa näissä oudoissa toimiskeluissa ja töissä, jotka seurasivat
-toisiansa niin nopeasti, että voi tuskin harkita, olivatko ne
-sallittuja ja hyödyllisiä, isäni ei milloinkaan kadottanut
-päätarkoitusta näkyvistänsä. Hän yritti ohjata muistiani sekä
-käsitys- ja yhdistelykykyäni lainopillisiin asioihin ja antoi minulle
-senvuoksi Hoppen kirjoittaman pienen, katekismusmaisen, muodoltaan
-ja sisällykseltään Institutioiden mukaiseksi laaditun teoksen. Minä
-opin kysymykset ja vastaukset pian ulkoa ja kykenin näyttelemään
-sekä katekeetan että katekumeenin osaa. Silloisen uskonnonopetuksen
-tärkeimpiä harjoituksia oli, että oppi mitä sukkelimmin löytämään
-raamatunkohtia, ja nyt katsottiin tarpeelliseksi samanlainen
-perehtyminen lakikirjaan, joka tosiaankin oli minulle pian täysin
-tuttu. Isäni tahtoi yhä edetä ja otti esille pikku Struven; mutta
-nytpä asia ei enää sujunutkaan niin nopeasti. Kirjan esitys ei ollut
-niin sovelias aloittelijalle, että hän olisi kyennyt opiskelemaan omin
-neuvoin, eikä isäni opetustapa niin vapaamielinen, että se olisi minua
-miellyttänyt.
-
-Ne sotaiset olot, joissa olimme muutamia vuosia eläneet, mutta myöskin
-porvarillinen elämä itse, kertomusten ja romaanien lukeminen, kaikki
-tuo oli osoittanut meille liiankin selvästi, että on olemassa erittäin
-monia tapauksia, joissa lait vaikenevat ja jättävät auttamatta
-yksilön, jonka on silloin itse pidettävä huolta siitä, miten asiasta
-suoriutuu. Me olimme nyt jättäneet lapsuusiän taaksemme, ja meidän piti
-vanhan tavan mukaan oppia muun muassa miekkailemaan ja ratsastamaan
-voidaksemme tilaisuuden sattuessa puolustautua ja välttää satulassa
-ollessamme aloittelijantapaista ryhtiä. Ensinmainittu harjoitus
-oli meille erittäin mieluinen; me näet, olimme jo aikoja sitten
-osanneet valmistaa itsellemme pähkinäpuiset harjoitusmiekat, joiden
-kahvasuojukset olimme sievästi pajusta punoneet. Nyt saimme hankkia
-itsellemme todelliset teräksiset miekat, ja meidän niillä aiheuttamamme
-kalina oli erittäin vilkas.
-
-Kaupungissa oli kaksi miekkailunopettajaa: vanhempi, vakava
-saksalainen, joka kävi ankarasti ja pätevästi asiaan käsiksi, ja eräs
-ranskalainen, joka yritti päästä voitolle etenemällä ja peräytymällä,
-kevein, nopein iskuin, joita aina säestelivät huudahdukset. Oltiin eri
-mieltä siitä, kumpi menetelmä oli parempi. Sille pienelle seurueelle,
-jonka mukana minun piti nauttia opetusta, annettiin opettajaksi
-ranskalainen, ja me totuimme pian etenemään ja peräytymään, hyökkäämään
-ja väistymään samalla aina puhjeten tavanomaisiin huudahduksiin. Useat
-tuttavamme olivat valinneet saksalaisen mestarin ja menettelivät
-ihan toisin. Nämä tärkeiden harjoitusten erilaiset käsittelytavat ja
-jokaisen varma vakaumus, että hänen mestarinsa oli parempi, aiheuttivat
-todellakin eripuraisuutta suunnilleen samanikäisten nuorukaisten
-keskuudessa, ja paljon ei puuttunut, etteivät miekkailuopinnot
-aiheuttaneet ihan vakavia otteluita. Taisteltiin näet melkein yhtä
-paljon sanoja kuin säilää käyttäen, ja vihdoin järjestettiin asian
-ratkaisemiseksi molempien mestarien välinen kilpailu, jonka tulosta
-minun ei tarvitse seikkaperäisesti kuvailla. Saksalainen seisoi
-asennossaan kuin muuri, piti silmällä etuansa ja osasi valehyökkäyksiä
-tekemällä ja iskemällä aseen vastustajan kädestä saada hänet kerran
-toisensa jälkeen neuvottomaksi. Ranskalainen väitti, ettei se ollut
-oikein, ja piti liikkuvaisuutensa nojalla toista yhä ahtaalla. Hän sai
-tosin saksalaiseen osumaan muutamia iskuja, mutta jos olisi ollut tosi
-kysymyksessä, olisivat ne toimittaneet hänet itsensä toiseen maailmaan.
-
-Suurin piirtein katsottuna asia ei tullut mitenkään ratkaistuksi eikä
-entistä kummemmaksi; muutamat, niiden joukossa minäkin, vain siirtyivät
-maanmiehensä kannattajiksi. Minä olin kuitenkin ehtinyt omaksua liian
-paljon ensimmäisen mestarin opetuksesta, joten kului melkoinen aika,
-ennenkuin uusi voi minut siitä vieroittaa. Hän oli yleensäkin vähemmän
-tyytyväinen meihin luopioihin kuin alkuperäisiin oppilaisiinsa.
-
-Ratsastaminen luonnistui vieläkin huonommin. Sattui niin, että minut
-lähetettiin radalle syksyllä, joten minä aloitin opintoni kylmänä ja
-kosteana vuodenaikana. Tämän kauniin taiteen turhantarkka käsittely
-oli minulle ylen vastenmielistä. Aluksi ja lopuksi oli aina puhe
-kiinnosta, ja kumminkaan ei kukaan voinut sanoa, mitä oikeastaan
-merkitsi tuo kiinto, josta kaiken piti riippua; me näet ratsastelimme
-jalustimitta sinne tänne. Opetus näytti muuten suunnitellun yksinomaan
-meidän oppilaiden peijaamiseksi ja häpeään saattamiseksi. Jos unohti
-kiinnittää tai avata leukahihnan, pudotti piiskan tai kerrassaan
-hattunsa, tai teki itsensä syypääksi johonkin muuhun laiminlyöntiin,
-niin sai aina sovittaa onnettomuutensa rahalla ja joutui vielä
-naurunalaiseksi. Tuo pilasi mielialani perinpohjin, varsinkin kun
-itse harjoituspaikka oli minusta sietämätön. Ruma, suuri, joko kostea
-tai pölyinen suoja, kylmyys, ummehtunut haju, kaikki tuo oli minulle
-ylen vastenmielistä, ja kun tallimestari antoi toisille, jotka
-kenties lahjoivat häntä aamiaisilla ja muilla antimilla, ehkäpä myös
-taitavuudellansa, aina parhaat hevoset, minulle sitävastoin kaikkein
-kehnoimmat, antoipa minun vielä odottaa ja, kuten näytti, teki minulle
-vääryyttä, niin minä vietin mitä kiusallisimpia hetkiä askartelussa,
-jonka oikeastaan pitäisi olla maailman hupaisin. Onpa tuon ajan,
-tuon olotilan luoma vaikutelma jäänyt mieleeni niin eloisana, että
-vaikka myöhemmin totuinkin intohimoisesti ja uskaliaasti ratsastamaan,
-vietinpä päivä- jopa viikkokausiakin melkein yhteen menoon satulassa,
-minä sittenkin huolellisesti vältin katettuja ratsastusratoja tai
-viivyin niissä enintään muutamia tuokioita. Sattuu muuten varsin
-usein, että kun meille on opetettava jonkin valmiin taidon alkeita, se
-tapahtuu kiusalliseen ja säikähdyttävään tapaan. Se vakaumus, että tuo
-on vaivalloista ja vahingollista, on myöhempinä aikoina johtanut siihen
-kasvatusperiaatteeseen, että nuorisolle on opetettava kaikki helppoon,
-hauskaan ja miellyttävään tapaan; mistä taas on koitunut toisia
-hankaluuksia ja haittoja.
-
-Kevään lähestyessä elämämme kävi jälleen rauhallisemmaksi, ja jos
-aikaisemmin olin yrittänyt päästä näkemään kaupunkia, sen hengellisiä
-ja maallisia, julkisia ja yksityisiä rakennuksia, saaden mitä suurinta
-huvia varsinkin silloin vielä etualalla olevasta vanhanaikaisesta, niin
-myöhemmin pyrin Lersnerin kronikan ja muiden isäni Frankfurt-kokoelmaan
-kuuluvien kirjojen ja vihkojen avulla saamaan kuvatuksi mieleeni
-menneiden aikojen henkilöitä. Kun pidin tarkoin silmällä aikojen,
-tapojen ja huomattavain yksilöiden erikoispiirteitä, niin tuo näytti
-minulle varsin hyvin onnistuvan.
-
-Muinaisjäännösten joukossa oli lapsuudesta saakka herättänyt
-mielenkiintoani sillantorniin nostettu valtiorikoksentekijän pääkallo.
-Kuten tyhjät rautakärjet osoittivat, oli niitä alkujaan ollut kolme tai
-neljä, mutta vain tuo yksi oli vuodesta 1616 saakka uhmannut kaikkia
-huonoja aikoja ja säitä. Sachsenhausenista Frankfurtiin palattaessa
-torni oli aina näkyvissä, ja pääkallo pisti silmään. Minä kuuntelin jo
-poikasena mielelläni kertomusta noista kapinallisista, Fettmilchistä ja
-hänen tovereistansa, kuinka he olivat olleet tyytymättömät kaupungin
-hallitukseen, olivat nostaneet kapinan, ryöstäneet juutalaisten
-kaupunginosan ja aiheuttaneet hirveitä mellakoita, mutta joutuneet
-lopulta vangeiksi ja keisarin edusmiesten kuolemaan tuomitsemiksi.
-Myöhemmin minä halusin saada tietää lähemmät yksityiskohdat ja kuulla,
-millaista väkeä he olivat olleet. Kun sitten luin eräästä vanhasta,
-senaikuisesta, puupiirroksilla varustetusta kirjasta, että nuo miehet
-tosin oli tuomittu kuolemaan, mutta että samalla oli erotettu useita
-neuvoston herroja, koska oli ollut vallalla monenlaista epäjärjestystä
-ja sangen paljon kerrassaan luvatontakin, kun sain lähemmin kuulla,
-kuinka kaikki oli tapahtunut, niin surkuttelin noita onnettomia
-ihmisiä, joita saanee pitää myöhemmälle paremmalle hallitusmuodolle
-annettuina uhreina; niiltä ajoilta näet polveutuu se järjestys,
-jonka mukaan vanha aatelinen Limburgin suku, eräästä kerhosta
-sukeutuneet Frauensteinit sekä määrätty luku lakimiehiä, kauppiaita ja
-käsityöläisiä ottivat osaa hallitukseen, jonka venetsialaiseen tapaan
-monimutkaisen palloäänestyksen avulla täydennettynä, porvarillisten
-kollegioiden rajoittamana oli määrä tehdä oikeutta säilyttämättä
-erikoista vapautta vääryyden harjoittamiseen.
-
-Niihin aavistutteleviin asioihin, jotka ahdistivat poikaa ja
-varmaan nuorukaistakin, kuuluivat erittäinkin olot juutalaisten
-kaupunginosassa, jota nimitettiin Juutalaiskaduksi, koska sen
-muodostaa oikeastaan yksi ainoa katu, joka lienee varhaisempina
-aikoina ahdistunut kaupunginmuurin ja vallihaudan väliin ikäänkuin
-häkkitarhaan. Ahtaus, lika, ihmisvilinä, ilottoman kielen kaiku, kaikki
-yhdessä teki mitä epämiellyttävimmän vaikutuksen jo portilta ohimennen
-sinne kurkistaessa. Minä en uskaltanut pitkiin aikoihin lähteä sinne
-yksin enkä valitettavasti palannut helposti sinne takaisin, kun olin
-kerran vapautunut monista tungettelevista, kaupantekoon alinomaan
-yllyttelevistä ihmisistä. Samalla väikkyivät nuoressa mielessä
-peloittavina ne vanhat tarinat juutalaisten kristittyjä lapsia kohtaan
-harjoittamista julmuuksista, joista olimme nähneet Gottfriedin
-kronikassa hirvittäviä kuvia. Ja vaikka heitä koskevat käsitykset
-myöhemmin olivatkin paremmat, todisti kuitenkin erinomaisesti heitä
-vastaan se suuri pilkka- ja häpeämaalaus, joka oli sillantorin
-alapuolella eräässä holviseinässä vielä verrattain selvästi nähtävissä;
-sitä näet ei ollut aiheuttanut yksityisen ilkivaltaisuus, vaan se oli
-valmistettu yleisin toimenpitein.
-
-Kaikesta huolimatta he olivat yhä Jumalan valitsema kansa ja
-esiintyivät nyt, miten olikaan, muinaisimpien aikojen muistuttajina.
-Olivathan he sitäpaitsi ihmisiä, toimeliaita, hyväntahtoisia, ja
-täytyipä heitä kunnioittaa senkin vuoksi, että he itsepintaisesti
-säilyttivät vanhat tapansa ja menonsa. Heidän tyttärensä olivat
-kauniita ja sietivät mielellänsä, että kristitty poika, sabattina
-»Kalastajavainiolla» heidät kohdatessaan, osoitti heille
-ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta. Minä pyrin niinmuodoin erinomaisen
-uteliaana saamaan selkoa heidän pyhistä menoistansa enkä hellittänyt,
-ennenkuin olin useita kertoja käynyt heidän koulussansa, ollut
-näkemässä ympärileikkausta ja häitä ja saanut muodostetuksi itselleni
-kuvan lehtimajanjuhlasta. Kaikkialla minut otettiin ystävällisesti
-vastaan, kestittiin hyvin ja kutsuttiin tulemaan toistekin; minua näet
-saattelivat tai suosittelivat vaikutusvaltaiset henkilöt.
-
-Niin häilyin minä, suuren kaupungin nuori asujain, asiasta toiseen, ja
-porvarillisen rauhan ja turvallisuuden keskellä ei suinkaan puuttunut
-kamalia kohtauksia. Toisinaan säikytti meidät läheinen tai kaukainen
-tulipalo kotoisesta rauhastamme, toisinaan sai ilmitullut suuri
-rikos, sen tutkiminen ja rankaiseminen, kaupungin moneksi viikoksi
-levottomuuden valtaan. Meidän täytyi olla erinäisten mestausten
-todistajina, ja onpa syytä muistaa sekin, että minä olin läsnä erästä
-kirjaa poltettaessa. Se oli eräs ranskalainen koomillinen romaani,
-joka tosin säästi valtiota, mutta ei uskontoa eikä hyviä tapoja. Oli
-tosiaankin tavallaan hirvittävää nähdä eloton olio rangaistavana.
-Kirjakääröt paukahtelivat liekeissä hajalleen, ja niitä kohenneltiin
-uunihangolla hajalleen ja lähempään kosketukseen liekkien kanssa.
-Kohta lenteli ilmassa tulen kärventämiä lehtiä, ja väkijoukko
-tavoitteli niitä kärkkäästi. Me emme hellittäneet, ennenkuin saimme
-teoksen käsiimme, ja useat muut osasivat samoin hankkia itselleen tuon
-kielletyn huvin. Jos tekijä tavoitteli julkisuutta, ei hän varmaankaan
-olisi itse voinut pitää paremmin asiasta huolta.
-
-Rauhallisetkin seikat kuljettivat minua kaupungissa toiselta kulmalta
-toiselle. Isäni oli jo aikaisin totuttanut minut suorittamaan omia
-asioitansa. Hän antoi erittäinkin toimekseni käydä muistuttamassa
-käsityöläisiä, joilla hän teetti työtä. He antoivat hänen tavallisesti
-odottaa kohtuuttoman kauan, koska hän vaati täsmällistä työtä ja
-lopuksi heti maksaessaan tapasi alentaa hintaa. Minä jouduin siten
-melkein kaikkiin työpajoihin, ja kun oli synnynnäisenä ominaisuutenani
-sujuttautua toisten olotiloihin, tunteen varassa tajuta jokainen
-erikoinen inhimillisen olemassaolon laji ja ottaa siihen mielihyvin
-osaa, niin vietin sellaisia tehtäviä suorittaessani monta hupaista
-hetkeä, opin tuntemaan eri ammateissa käytetyt menettelytavat ja
-sen ilon ja murheen, vaikeuden ja etuisuuden määrän, joka eri
-elämäntapojen välttämättömistä edellytyksistä johtuu. Siten minä
-lähenin tuota toimeliasta, yhteiskunnan alempia ja ylempiä kerrostumia
-toisiinsa yhdistävää säätyluokkaa. Kun näet toisaalla ovat ne,
-jotka käsittelevät yksinkertaisia ja muokkaamattomia tuotteita,
-toisaalla ne, jotka tahtovat jo muokattua käyttää hyväkseen, niin
-ammatinharjoittajan mieli ja käsi toimii välittäjänä, jonka nojalla
-kumpikin puoli saa toiselta jotakin ja kumpikin voi omalla tavallaan
-tyydyttää toivomuksiansa. Kaikkien eri käsityöläisten perheolot,.
-joiden muotoa ja sävyä erikoinen toiminta määräsi, olivat nekin minun
-hiljaisen tarkkaavaisuuteni esineenä, ja niin minussa kehittyi ja
-lujittui, joskaan ei kaikkien ihmisten, niin joka tapauksessa kaikkien
-inhimillisten olosuhteiden yhdenvertaisuuden tunto, koska näet
-pelkkä olemassaolo ilmeni tärkeimpänä ehtona, kaikki muu sitävastoin
-yhdentekevänä ja satunnaisena.
-
-Isäni, joka ei hevin suostunut sellaiseen rahankulutukseen, jonka
-tuloksena oli pelkkä hetkellinen nautinto — minä tuskin muistan,
-että olisimme yhdessä lähteneet huviksemme ajelemaan tai olisimme
-jossakin huvittelupaikassa jotakin nauttineet — hankki sitävastoin
-mielellään sellaista, minkä sisäistä arvoa verhoo kaunis ulkokuori.
-Kukaan ei voinut toivoa rauhaa hartaammin kuin hän, joskaan hän
-ei sodan viimeisinä aikoina kärsinyt vähintäkään rasitusta. Tässä
-mielessä hän oli luvannut äidilleni kultaisen, jalokivin koristellun
-rasian, joka hänen oli määrä saada heti rauhan tultua solmituksi.
-Onnellista tapausta toivoen askarreltiin jo muutamia vuosia tuon
-lahjan hankinnassa. Itse rasia, melkoisen suuri, valmistettiin
-Hanaussa; isäni näet oli hyvissä suhteissa sikäläisiin kultaseppiin
-ja silkkitehtaan johtajiin. Valmistettiin useita piirustuksia;
-kantta koristi kukkaskori, jonka yläpuolella liiteli öljypuun oksaa
-kantava kyyhky. Oli jätetty sijaa jalokiville, jotka piti sijoittaa
-osaksi kyyhkyyn, osaksi kukkasiin, osaksi siihen kohtaan, mistä rasia
-avataan. Jalokiviseppä, jolle rasia ja siihen kuuluvat kivet lopullista
-valmistamista varten jätettiin, oli nimeltään Lautensack, taitava,
-hilpeä mies, joka useiden älykkäiden taiteilijain tapaan harvoin
-teki sitä, mikä oli välttämätöntä, mutta sen sijaan tavallisesti
-suoritti mitä tahtoi, mikä häntä huvitti. Rasiankannen mallikuvioon
-kiinnitettävät jalokivet tosin olivat pian paikoillansa mustassa
-vahassa ja näyttivät varsin kauniilta, mutta eivät tahtoneet ollenkaan
-siitä irtautua kiintyäkseen kultaan. Aluksi isäni antoi asian siten
-siirtyä toistaiseksi, mutta kun sitten rauhan toiveet kävivät yhä
-vilkkaammiksi, kun vihdoin oltiin jo tarkemmin tietävinään ehdot,
-varsinkin arkkiherttua Josefin koroittaminen roomalaiseksi keisariksi,
-niin isäni muuttui yhä kärsimättömämmäksi, ja minun täytyi käydä
-pari kertaa viikossa, jopa lopulta melkein joka päivä vitkastelevan
-taiteilijan luona. Alinomaisen kiusaamisen ja kehoittelun nojalla työ
-edistyi, joskin sangen hitaasti; kun se oli laadultaan sellainen, että
-sen voi ottaa käsille ja kohta jälleen työntää syrjään, löytyi aina
-jotakin sellaista, mikä esti ja viivytti sen lopullista valmistamista.
-
-Viivyttelyn tärkeimpänä syynä oli kuitenkin eräs työ, jonka taiteilija
-oli ottanut suorittaakseen omaan laskuunsa. Kaikki tiesivät, että
-keisari Fransia kovin miellyttivät jalokivet, erikoisesti myöskin
-värilliset. Lautensack oli uhrannut melkoisen rahasumman (omaisuuttansa
-suuremman, kuten myöhemmin kävi ilmi) sellaisiin jalokiviin ja alkanut
-niistä sommitella kukkasvihkoa, jossa jokaisen kiven oli määrä esiintyä
-sekä muodoltaan että väriltään edullisena ja kokonaisuuden muodostaa
-taideteos, joka oli kyllin arvokas säilytettäväksi jonkun keisarin
-aarreholvissa. Hän oli hajanaiseen tapaansa rakentanut teosta useita
-vuosia ja kiiruhti nyt, kun pian toivossa olevan rauhan jälkeen
-odotettiin keisaria saapuvaksi poikansa kruunaukseen Frankfurtiin,
-täydentämään ja vihdoinkin saamaan valmiiksi teoksensa. Minun haluani
-sellaisten esineiden näkemiseen hän käytti erittäin taitavasti
-hyväkseen hajoittaen muistuttajan tarkkaavaisuutta ja suistaen sen
-pois varsinaisesta asiastansa. Hän yritti opettaa minua tuntemaan
-eri kivilajeja, mainitsi minulle niiden ominaisuuksia ja arvoja,
-joten lopulta osasin ulkoa koko hänen kukkavihkonsa ja olisin voinut
-sitä ylistellen esittää ostajalle yhtä hyvin kuin hän itse. Voin sen
-vieläkin mieleeni kuvata, ja totta on, että olen nähnyt kalliimpia,
-mutta en miellyttävämpiä sellaisia koruesineitä. Hänellä oli sitäpaitsi
-kaunis kokoelma vaskipiirroksia ja muita taideteoksia, joista hän
-mielellään jutteli, ja minä vietin hänen luonansa useita hetkiä
-hyödykseni. Vihdoin, kun Hubertsburgin kongressin kokoontumisaika oli
-jo määrätty, hän ryhtyi minun mielikseni voimallisesti työtä jatkamaan,
-joten kyyhkyläinen ja kukkaset tosiaankin tulivat äitini haltuun
-rauhanjuhlan aikana.
-
-Usein sain samoin tehtäväkseni kiirehtiä maalaajilta tilattujen kuvien
-valmistumista. Isäni oli muodostanut itselleen useimpien muidenkin
-ihmisten omaksuman käsityksen, jonka mukaan puuhun maalattu kuva
-on kankaalle siveltyä melkoisesti parempi. Senvuoksi hän kokoili
-itselleen erittäin huolellisesti kaikenlaisia tammilevyjä, hyvin
-tietäen, että kevytmieliset taiteilijat luottivat juuri tässä tärkeässä
-asiassa puuseppään. Etsittiin kaikkein vanhimmat lankut, puusepän
-piti niitä liimatessaan, höylätessään ja valmistaessaan toimia mitä
-huolellisimmin, ja sitten niitä säilytettiin vuosikausia eräässä
-yläkerran huoneessa, missä ne voivat riittävästi kuivaa. Sellainen
-oivallinen levy uskottiin maalaaja Junckerille, jonka oli taitavaan
-ja siroon tapaansa, luontoa mallina käyttäen, kuvattava koristettu
-kukkamalja ja siihen huomattavimmat kukat. Sattui olemaan kevätaika,
-ja minä kävin joka viikko muutamia kertoja hänen luonansa vieden
-hänelle kauneimmat löytämäni kukkaset. Hän liitti ne heti mukaan ja
-muovasi näistä aineksista mitä uskollisimmalla ja uutterimmalla työllä
-vähitellen kokonaisuuden. Kerran olin sattunut saamaan kiinni hiiren,
-jonka senkin kuljetin hänelle. Hänen teki mieli kuvata tuo sievä eläin,
-ja hän maalasikin sen mitä täsmällisimmin kukkamaljan juurelle tähkää
-pureksimaan. Sellaisia viattomia luonnonesineitä, muun muassa perhosia
-ja kovakuoriaisia, hankittiin ja kuvattiin enemmänkin, joten lopulta
-syntyi sekä jäljittelyyn että tekotapaan nähden erittäin arvokas kuva.
-
-Niin ollen minua melkoisesti kummastutti, kun tuo kelpo mies eräänä
-päivänä, teoksen ollessa kohta valmiina jätettäväksi tilaajalle,
-selitti minulle seikkaperäisesti, ettei kuva enää häntä miellyttänyt,
-vaikka sen yksityiskohdat olivatkin varsin hyvin onnistuneet, koska
-se näet ei ollut kokonaisuudessaan hyvin sommiteltu; se oli syntynyt
-vähin erin, ja maalaaja oli aluksi menetellyt sikäli virheellisesti,
-ettei ollut laatinut itselleen ainakin valoa, varjoja ja värejä
-koskevaa yleistä suunnitelmaa, jonka mukaan yksityiset kukat olisi
-voitu järjestää. Hän tutki kanssani tarkoin minun nähteni puolen
-vuoden kuluessa syntyneen ja minulle osittain mieluisen kuvan ja osasi
-mielipahakseni saada minut täysin vakuutetuksi. Jälkeenpäin kuvattua
-hiirtä hän piti harhaotteena, koska, kuten hän sanoi, sellaiset eläimet
-vaikuttavat usein ihmisiin melkeinpä kammottavasti ja niitä ei pitäisi
-sijoittaa siihen, minkä avulla tahtoo herättää mieltymystä. Minun kävi
-niinkuin yleensäkin henkilön, joka havaitsee parantuneensa jostakin
-ennakkoluulosta ja otaksuu olevansa paljoa viisaampi kuin ennen: minä
-kerrassaan halveksin tuota taideteosta ja olin täysin samaa mieltä kuin
-taiteilija, kun hän valmistutti toisen samansuuruisen levyn, johon oman
-makunsa mukaan kuvasi kaunismuotoisemman maljakon ja taiteellisemmin
-järjestetyn kukkakimpun, osaten sievästi ja ilahduttavasti valita ja
-sijoittaa pienet lisäkuviksi ottamansa elävät olennot. Tämänkin taulun
-hän maalasi erittäin huolellisesti, tosin vain tuon jo valmistamansa
-mukaan tai muistista, joka hänen pitkäaikaisen ja uutteran
-toimintansa vuoksi erittäin hyvin häntä auttoi. Molemmat maalaukset
-olivat nyt valmiit, ja me iloitsimme nimenomaisesti jälkimmäisestä,
-joka tosiaankin oli taiteellisempi ja silmiinpistävämpi. Isä sai
-yllätyksekseen yhden asemesta kaksi, ja hänelle jätettiin vaalin valta.
-Hän hyväksyi mielipiteemme ja sen perusteet, erikoisesti myöskin hyvän
-tahdon ja toimellisuuden, mutta päätti sittenkin, maalauksia muutaman
-päivän ajan katseltuansa, antaa etusijan edelliselle tämän valinnan
-perustetta paljoakaan selittämättä. Harmistunut taiteilija otti toisen,
-parhain tarkoituksin maalatun kuvan takaisin eikä voinut olla minulle
-huomauttamatta, että isäni päätökseen oli varmaan osaltansa vaikuttanut
-se hyvä tammilauta, joka oli ensimmäisen kuvan alustana.
-
-Kun tässä jälleen muistelen maalauksia, palautuu mieleeni eräs suuri
-laitos, jossa minä vietin paljon aikaa, koska se ja sen johtaja
-vetivät minua erikoisesti puoleensa. Se oli suuri vahakangastehdas,
-jonka oli perustanut maalaaja Nothnagel, kätevä taiteilija, mutta
-sekä kyvyiltänsä että ajatustavaltansa pikemmin tehdasmaisuuteen kuin
-taiteeseen taipuvainen. Suuressa rakennuksessa, johon kuului pihoja ja
-puutarhoja, valmistettiin kaikenlaisia vahakankaita: kaikkein karkeinta
-lajia, joka valmistetaan lastaa käyttäen ja käytetään kuormavaunuihin
-ja muuhun sentapaiseen, tapetteja, joiden kuvioimisessa käytetään
-reikämalleja, hienoimpia ja kaikkein hienoimpia, joihin taitavien
-työmiesten siveltimet kuvasivat milloin kiinalaisia ja haaveellisia,
-milloin luonnollisia kukkasia, milloin kuvioita, milloin maisemia.
-Tämä äärettömiin jatkuva moninaisuus ilahdutti minua kovin. Minusta
-tuntui erittäin viehättävältä noiden lukuisien ihmisten askartelu
-alkaen kaikkein karkeimmasta työstä aina sellaiseen asti, jolta tuskin
-voi evätä eräänlaista taiteellista arvoa. Minä tutustuin noihin
-useissa peräkkäisissä huoneissa työskenteleviin nuoriin ja vanhoihin
-miehiin, kävinpä itsekin toisinaan työhön käsiksi. Tällä tavaralla
-oli erinomaisen hyvä menekki. Kaikki, jotka niinä aikoina rakensivat
-tai huoneistoja sisustivat, tahtoivat tehdä sen eliniäksensä, ja nämä
-vahakangastapetit olivat tosiaankin ylen kestävät. Nothnagelilla
-itsellään oli kyllin tekemistä koko laitoksen johtamisessa, ja hän
-istui konttorissaan, faktorien ja kauppapalvelijain ympäröimänä.
-Vapaina hetkinänsä hän askarteli etupäässä vaskipiirroksia sisältävän
-kokoelmansa hyväksi harjoittaen toisinaan kauppaakin siihen kuuluvilla
-taideteoksilla samoinkuin omistamillaan maalauksillakin. Sitäpaitsi
-hän oli mieltynyt etsaukseen: hän valmisti erinäisiä syövytyskuvia ja
-jatkoi tämän taiteenhaaran harjoittamista aina myöhimpiin vuosiinsa
-saakka.
-
-Kun hänen asumuksensa sijaitsi lähellä Eschenheimin porttia, johti
-matkani hänen luonaan käytyäni tavallisesti ulos kaupungista
-ja porttien ulkopuolella oleville isäni tiluksille. Siellä oli
-suuri hedelmäpuutarha, jonka maaperä oli niittynä ja jossa isäni
-huolellisesti tarkkasi puiden uudis-istutusta ja muita asiaan kuuluvia
-toimenpiteitä, vaikka alue oli vuokralla. Vielä enemmän puuhaa aiheutti
-hänelle Friedbergin portin edustalla oleva hyvinhoidettu viinimäki,
-missä oli viiniköynnösten välissä erittäin huolellisesti istutettuja ja
-vaalittuja parsarivejä. Kauniina vuodenaikana isäni kävi siellä melkein
-joka päivä, ja me saimme enimmälti lähteä hänen mukaansa, joten meillä
-oli iloa kaikesta maan kasvusta, kevään ensimmäisistä tuotteista aina
-syksyn viimeisiin saakka. Me opimme nyt puutarhatehtäviäkin, jotka
-joka vuosi uusiutuen kävivät meille vihdoin ihan tutuiksi ja helpoiksi
-suorittaa. Monenlaisten kesän ja syksyn hedelmien jälkeen tuotti
-sentään vihdoin viininkorjuu suurinta huvia ja oli kaikkein odotetuin;
-onpa aivan varmaa, että samoinkuin viini antaa vapaampaa leimaa niille
-paikoille ja seuduillekin, joissa se kasvaa ja joissa sitä juodaan,
-samoin nämä viininkorjuupäivät, jotka päättävät kesän samalla aloittaen
-talven, levittävät uskomatonta hilpeyttä. Ilo ja riemu ulottuu kautta
-koko tienoon. Päivisin kuuluu joka suunnalta hilpeitä huutoja ja
-pyssynlaukauksia, ja öisin osoittavat sieltä täältä ilmoille kohoavat
-raketit ja tulipallot, että kaikkialla yhä valveilla olevat ja reippaat
-ihmiset mielivät jatkaa tätä juhlaa mahdollisimman kauan. Myöhemmät
-tehtävät viiniä puserrettaessa ja käytettäessä kellarissa tarjosivat
-meille kotosallakin hauskaa askarrusta, joten tavallisesti siirryimme
-talveen sitä kunnolla havaitsematta.
-
-Näistä maatiluksista me iloitsimme keväällä 1763 sitäkin enemmän, kun
-mainitun vuoden helmikuun 15 päivä Hubertsburgin rauhan solmimisen
-vuoksi oli tullut juhlapäiväksi, jonka onnellisten seurausten
-vallitessa suurin osa elämääni oli kuluva. Ennenkuin tässä etenen,
-pidän kuitenkin velvollisuutenani muistella eräitä miehiä, jotka ovat
-nuoruudenaikana ratkaisevasti minuun vaikuttaneet.
-
-Von Olenschlager, Frauensteinin talon jäsen, neuvosmies ja
-edellämainitun tohtori Orthin vävy, kaunis, miellyttävä, vilkasverinen
-mies. Pormestarin juhlapuvussa hän olisi voinut varsin hyvin käydä
-arvossapidetyimmästä ranskalaisesta prelaatista. Yliopistolliset
-opintonsa päätettyään hän oli toiminut hovi- ja valtioasioissa ja
-suunnitellut matkansakin näitä tarkoituksia silmälläpitäen. Hän piti
-minusta erikoisesti ja jutteli minulle usein asioista, joita eniten
-harrasti. Minä seurustelin hänen kanssaan niinä aikoina, jolloin hän
-kirjoitti »Kultaisen bullan selityksiä», ja hän osasi erittäin selvästi
-esittää minulle tuon asiakirjan arvoa ja merkitystä. Mielikuvitukseni
-siirtyi senkin takia noihin hurjiin ja levottomiin aikoihin, kun
-en voinut olla mieleeni kuvailematta hänen minulle historiallisina
-tapahtumina kertomaansa ikäänkuin nykyaikaisena, samalla esittäen
-luonteita ja olosuhteita yksityiskohtaisesti, jopa toisinaan eleidenkin
-avulla. Se häntä kovin ilahdutti, ja hänen suosionsa yllytti minua
-toisteluun.
-
-Minulla oli lapsuudesta saakka omituinen tottumus opetella aina
-ulkoa kirjojen alkukappaleita ja kokonaisia osia. Ensinnä olivat
-siten käsiteltävänäni viisi Mooseksen kirjaa, sitten »Aeneis» ja
-»Metamorfoosit». Nyt kävin samoin käsiksi kultaiseen bullaan ja
-houkuttelin suosijani usein nauramaan huudahtamalla äkkiarvaamatta
-ihan vakavasti: _Omne regnum in se divisum desolabitur: nam principes
-ejus facti sunt socii furum_. Älykäs mies pudisti hymyillen päätänsä
-ja virkkoi arvellen: »Millaiset lienevätkään olleet nuo ajat, joina
-keisari antoi suuressa valtakunnankokouksessa julkisesti lausua
-tuollaisia sanoja ruhtinaillensa.»
-
-Von Olenschlager oli käytökseltään hyvin miellyttävä. Hänen luonansa
-ei käynyt paljon vieraita, mutta henkevään seurusteluun hän oli varsin
-halukas ja yllytti meitä nuoria aika ajoin esittämään jonkin näytelmän;
-oltiin näet sitä mieltä, että sellaiset harjoitukset olivat nuorisolle
-erikoisen hyödylliset. Me esitimme Schlegelin »Kanutin», jossa minulla
-oli kuninkaan, sisarellani Estrithen ja talon nuoremmalla pojalla Ulfon
-osa. Sitten uskalsimme käydä käsiksi näytelmään »Britannicus», koska
-halusimme näyttelijälahjojemme ohella harjoittaa myöskin kielenkäyttöä.
-
-Minä sain Neron osan, sisareni oli Agrippina ja nuorempi veli
-Britannicus. Meitä kiitettiin enemmän kuin ansaitsimme, ja me luulimme
-suorittaneemme tehtävämme niin hyvin, että olisimme ansainneet enemmän
-kiitosta. Minä olin siis mitä parhaissa suhteissa mainittuun perheeseen
-ja olen sille kiitollisuudenvelassa nopeammasta kehittymisestä.
-
-Von Reineck, vanhaa aatelissukua, kelpo mies, mutta ylen itsepäinen,
-laiha, tummanruskea. Minä en nähnyt hänen milloinkaan hymyilevän. Hänen
-osaksensa sattui se onnettomuus, että kotiystävä vietteli hänen ainoan
-tyttärensä. Hän vainosi vävyänsä mitä ankarimmalla oikeudenkäynnillä,
-ja koska tuomioistuimet muodollisuuksineen eivät tahtoneet tyydyttää
-hänen kostonhimoansa kyllin nopeasti eikä kyllin perusteellisesti,
-niin hän joutui riitaan niiden kanssa, ja niin johti kahakka uuteen
-kahakkaan, riita-asia toiseen. Hän vetäytyi kerrassaan talonsa ja
-siihen kuuluvan puutarhan piiriin, eleli avarassa, mutta murheellisessa
-alatuvassa, jossa ei ollut moneen vuoteen käynyt valkaisijan sivellin,
-tuskinpa palvelijattaren luutakaan. Minua hän sieti varsin hyvin ja
-oli minulle erikoisesti suositellut nuorempaa poikaansa. Vanhimmat
-ystävänsä, jotka osasivat sopeutua hänen mieliksensä, liiketuttavansa
-ja asianajajansa hän toisinaan kutsui luoksensa aterialle unohtamatta
-silloin koskaan minuakaan. Hänen luonansa olivat ruoat hyvät ja juomat
-sitäkin paremmat. Vieraille tuotti kuitenkin mitä suurinta kiusaa
-iso uuni, jonka lukuisista halkeamista savu tulvi huoneeseen. Eräs
-tutuimmista uskalsi kerran siitä huomauttaa kysymällä talon isännältä,
-ajatteliko hän voivansa sietää sellaista hankaluutta koko talven.
-Hän vastasi kuin uusi Timon ja Heautontimorumenos: »Suokoon Jumala,
-ettei se olisi minun pahin kiusani!» Vasta pitkien aikojen perästä hän
-suostui kohtaamaan jälleen tyttärensä ja tyttärenpoikansa. Vävy ei
-saanut enää tulla hänen näkyviinsä.
-
-Tähän yhtä kunnolliseen kuin onnettomaankin mieheen minun läsnäoloni
-vaikutti erittäin edullisesti. Minun kanssani keskustellessaan ja
-varsinkin selittäessään minulle maailman ja valtioiden oloja hän
-näytti tuntevan mielensä keveämmäksi ja hilpeämmäksi. Ne harvat vanhat
-ystävät, jotka vielä kokoontuivat hänen ympärillensä, käyttivät
-senvuoksi usein minua halutessaan lievittää hänen ärtynyttä mieltänsä
-ja kehoittaa häntä johonkin huvitukseen. Hän lähtikin nyttemmin useasti
-kanssamme ajelemaan ja silmäili jälleen seutuja, joita ei ollut moniin
-vuosiin viitsinyt katsella. Hän muisteli vanhoja tilanomistajia, kertoi
-heidän luonteistansa ja kohtaloistansa tehden sen aina ankaraan, mutta
-usein sentään hilpeään ja älykkääseen tapaan. Me yritimme nyt saada
-hänet jälleen toisten ihmisten joukkoon, mutta siinä meidän oli käydä
-huonosti.
-
-Yhtä vanha, ellei vanhempikin kuin hän oli eräs herra von Malapart,
-rikas mies, jolla oli erittäin kaunis talo Rossmarktin varrella ja joka
-sai hyvät tulot suolakaivoksistaan. Hänkin eleli sangen eristettynä,
-mutta oli sentään kesäisin usein puutarhassaan Bockenheimin
-portin edustalla, missä hän hoiteli ja vaali erittäin kaunista
-neilikkaviljelystänsä.
-
-Von Reineck harrasti hänkin neilikoita; oli kukinta-aika, ja puhuttiin
-hiljakseen siitä, että pitäisi käydä toisiansa tapaamassa. Me panimme
-asian alkuun ja jatkoimme puuhaamme niin kauan, kunnes von Reineck
-päätti eräänä sunnuntai-iltapäivänä vihdoin lähteä meidän kerallamme.
-Molemmat herrat tervehtivät toisiansa sangen lyhyesti, jopa pelkin
-elein, ja sitten kuljettiin todella diplomaattisin askelin pitkien
-neilikkalavojen vierellä edestakaisin. Kukkatarha oli tosiaankin
-erinomaisen kaunis, ja eri kukkasten ominaiset muodot ja värit,
-toisten erikoinen kauneus ja harvinaisuus aiheuttivat sentään
-lopulta jonkinlaista keskustelua, joka tuntui muodostuvan varsin
-ystävälliseksi. Me toiset iloitsimme tuosta sitäkin enemmän, kun näimme
-läheisen lehtimajan pöydällä mitä kallisarvoisinta vanhaa reininviiniä
-hiotuissa pulloissa, koreita hedelmiä ja muuta hyvää. Valitettavasti
-ei meidän ollut sallittu päästä niitä nauttimaan. Reineck sattui
-pahaksi onneksi huomaamaan erään erittäin kauniin neilikan, joka
-kuitenkin hieman nuokkui. Senvuoksi hän kuljetti erittäin sievästi
-etu- ja keskisormensa pitkin vartta kohti kukkaa, jota sitten kohotti
-voidakseen sen kunnollisesti nähdä. Tämä herkkä kosketuskin sentään
-harmitti omistajaa. Von Malapart viittasi, tosin kohteliaasti, mutta
-kuitenkin sangen jäykästi ja pikemmin hieman itsekylläisesti siihen,
-että kukkiin on suhtauduttava _oculis, non manibus_. Von Reineck oli jo
-päästänyt kukan kädestänsä, ja tuo lausuma vaikutti häneen kuin tuli
-tappuroihin. Hän huomautti kuivasti ja vakavasti, kuten hänen tapansa
-oli, että tuntijan ja harrastajan sopi varsin hyvin sillä tavoin kukkaa
-koskettaa ja katsella, ja teki jälleen saman tempun ottaen kukan vielä
-kerran sormiensa väliin. Kummankin herran kotiystävät — Malapartiliäkin
-näet oli eräs seurassaan — joutuivat siten mitä pahimpaan pulaan. He
-päästivät juoksemaan jäniksen toisensa jälkeen (meillä oli tapana
-sanoa niin, kun keskustelu oli katkaistava ja suunnattava johonkin
-toiseen asiaan), mutta se ei tahtonut tepsiä: vanhat herrat olivat
-ihan mykistyneet, ja me pelkäsimme joka hetki, että von Reineck voisi
-käydä vieläkin kukkaan käsiksi, missä tapauksessa olisimme olleet
-kaikin hukassa. Molemmat kotiystävät pitivät herrojansa erillään
-askarruttamalla heitä eri tahoilla, ja viisainta oli, että vihdoin
-aloimme lähteä. Niinpä meidän valitettavasti täytyi kääntää selkämme
-kohti houkuttelevaa tarjoilupöytää.
-
-Hovineuvos Hüsgen, muualta Frankfurtiin siirtynyt, reformeerattu ja
-sellaisena kelpaamaton mihinkään julkiseen virkaan ja asianajoon,
-jota hän kuitenkin vieraan nimen turvissa esteettömästi harjoitti
-sekä Frankfurtissa että valtakunnanoikeuksissa, oli luullakseni jo
-kuudenkymmenen vuoden ikäinen, kun minä nautin hänen poikansa keralla
-kirjoitusopetusta ja senvuoksi kävin heidän talossaan. Hän oli pitkä,
-mutta ei luiseva, tanakka, mutta ei lihava mies. Hänen kasvonsa,
-jotka eivät ainoastaan olleet rokon rumentamat, vaan lisäksi vailla
-toista silmää, herättivät aluksi kammon tunnetta. Kaljussa päässään
-hänellä oli aina valkoinen kellomyssy, jota kiersi sidenauha. Hänen
-kalminkiset tai kirjosilkkiset yönuttunsa olivat aina erittäin
-siistit. Hän asusti erittäin iloisessa alakerran huoneistossa
-puistokujan varrella, ja hänen ympäristönsä puhtaus sointui tuohon
-iloisuuteen. Hänen erinomaisessa järjestyksessä olevat paperinsa,
-kirjansa ja karttansa tekivät miellyttävän vaikutuksen. Hänen poikansa
-Heinrich Sebastian, joka on tehnyt itsensä tunnetuksi julkaisemalla
-erinäisiä taidetta koskevia teoksia, ei herättänyt nuoruudessaan
-suuria toiveita. Hän oli hyvänluontoinen, mutta kömpelö, ei karkea,
-mutta suorasukainen ja jokseenkin haluton oppimaan, koki mieluummin
-kartella isäänsä, koska voi saada äidiltä kaikki, mitä halusi. Minä
-sitävastoin lähestyin vanhusta yhä enemmän sitä mukaa kuin opin
-hänet paremmin tuntemaan. Kun hän otti ajaakseen ainoastaan tärkeitä
-oikeusasioita, oli hänellä kyllin aikaa askarrella ja huvittaa itseänsä
-muulla tavalla. En ollut kovinkaan kauan hänen kanssaan seurustellut
-ja hänen oppejansa kuunnellut, kun jo saatoin varsin hyvin havaita,
-että hän oli vastustuskannalla Jumalaan ja maailmaan nähden. Eräs
-hänen mielikirjojansa oli _Agrippa de vanitate scieniiarum_, jota
-hän minulle erikoisesti suositteli siten joksikin aikaa melkoisesti
-hämmentäen nuorta mieltäni. Minä taivuin nuoruuden terhakkuudessa
-eräänlaiseen optimismiin ja olin jälleen tehnyt jokseenkin täydellisen
-sovinnon Jumalan tai jumalien kanssa. Olin näet vuosien kuluessa
-tullut kokemaan, että on olemassa pahalle monta vastakeinoa, että
-onnettomuuksistaan voi hyvinkin toipua ja että vaaroista pelastuu
-tarvitsematta aina taittaa niskojansa. Ihmistenkin työhön ja toimintaan
-minä suhtauduin suopeasti ja havaitsin paljon kiitettävää, mihin vanha
-herrani ei suinkaan tahtonut olla tyytyväinen. Kun hän erään kerran
-oli kuvaillut maailmaa jokseenkin epämiellyttävältä puolelta, huomasin
-hänen aikovan vielä viimeiseksi esittää melkoisen valtin. Hän painoi,
-kuten yleensäkin sellaisissa tapauksissa, sokean vasemman silmänsä
-lujasti kiinni, katsoi minua kiinteästi oikealla ja virkkoi honottaen:
-»Minä näen vikoja Jumalassakin.»
-
-Timoninen opastajani oli myöskin matemaatikko, mutta hänen
-käytännöllinen luontonsa ajoi hänet mekaniikkaan, joskaan hän ei itse
-sillä alalla työskennellyt. Hän teetti suunnitelmiensa mukaan ainakin
-niinä aikoina ihmeellisen kellon, joka tuntien ja päivien ohella
-osoitti myöskin auringon ja kuun liikkeet. Sunnuntaiaamuna kymmenen
-aikaan hän sen aina itse veti, mikä kävi päinsä sitä varmemmin, kun hän
-ei käynyt milloinkaan kirkossa. Seuroja tai vieraita en koskaan hänen
-luonansa nähnyt. Täysissä pukimissa ja ulkosalla kävelemässä muistan
-hänet kymmenen vuoden ajalta tuskin pari kertaa.
-
-Seurustelu näiden eri miesten kanssa ei ollut merkityksetön. He
-vaikuttivat minuun kukin tavallansa. Minä suhtauduin heihin kaikkiin
-yhtä huomaavaisesti, jopa usein huomaavaisemminkin kuin heidän
-omat lapsensa, ja jokainen heistä pyrki muovaamaan minua itselleen
-vieläkin miellyttävämmäksi yrittämällä tehdä minut henkiseksi
-kuvaksensa. Olenschlager tahtoi kehittää minut hovimieheksi,
-Reineck diplomaattiseksi valtiomieheksi; kumpikin, mutta varsinkin
-jälkimmäinen, koki saada minut kyllästymään runoutta ja kirjailemista
-koskeviin harrastuksiini. Hüsgen tahtoi tehdä minusta laisensa Timonin,
-mutta samalla kelpo lainoppineen. Se ammatti oli hänestä välttämätön,
-jos mieli itseänsä ja omaisiansa ylipäänsä kunnollisesti suojella
-ihmisten muodostamalta roistojoukolta, auttaa sorrettua ja tarpeen
-vaatiessa pitää hieman lujilla jotakin lurjusta; viimeksimainittu
-tehtävä ei kumminkaan ollut hänen mielestään erikoisen helppo eikä
-suositeltavakaan.
-
-Jos pysyttelin mielelläni noiden miesten vaiheilla käyttääkseni
-hyväkseni heidän neuvoansa ja opetustansa, niin nuoremmat, suunnilleen
-minun ikäiseni yllyttivät minua välittömään kilvoitteluun. Mainitsen
-tässä ennen kaikkea veljekset Schlosser ja Griesbach. Koska kuitenkin
-myöhemmin jouduin heidän kanssaan lähempään tuttavuuteen, jota kesti
-taukoamatta vuosikausia, sanon tällä kertaa vain sen verran, että
-heitä silloin ylistettiin erinomaisiksi kielten taitajiksi ja muiden
-yliopistollista uraa avaavien opintojen harjoittajiksi asettaen heidät
-esikuviksemme ja että jokainen varmaan uskoi heidän kerran saavan
-aikaan jotakin aivan erikoista valtion ja kirkon palveluksessa.
-
-Minäkin tosin ajattelin saada aikaan jotakin erinomaista, mutta ei
-tahtonut selvitä, mitä se voisi olla. Ihminen ajattelee yleensä
-pikemmin palkkaa, jonka toivoo saavuttavansa, kuin ansiota, joka
-hänen pitäisi itselleen hankkia, ja niinpä myönnän minäkin, että
-toivottavaa onnea ajatellessani näin sen viehättävimpänä ilmestyvän sen
-laakeriseppeleen hahmossa, joka on punottu runoilijan kaunisteeksi.
-
-
-
-
-VIIDES KIRJA.
-
-
-Kaikille linnuille on olemassa syöttejä, ja jokainen ihminen joutuu
-omalla tavallansa johdetuksi ja harhaanjohdetuksi. Synnynnäinen luonto,
-kasvatus, ympäristö ja tottumus pitivät minua kaikesta erotettuna, ja
-vaikka tulinkin usein tekemisiin alempien kansanluokkien, varsinkin
-käsityöläisten kanssa, ei siitä kuitenkaan syntynyt mitään lähempää
-suhdetta. Olin tosin kyllin uskalias ja toisinaan halukaskin
-ryhtyäkseni suorittamaan jotakin tavatonta, ehkäpä vaarallistakin,
-mutta minulta puuttui siihen soveliasta tilaisuutta.
-
-Minä kietouduin kuitenkin ihan odottamattomalla tavalla olosuhteisiin,
-jotka saattoivat minut ihan lähelle suurta vaaraa ja ainakin joksikin
-aikaa hämmingin ja hädän valtaan. Aikaisempi hyvä suhteeni siihen
-poikaan, jonka edellä mainitsin Pyladeen nimellä, oli jatkunut
-nuoruusiälle asti. Me tosin kohtasimme toisemme harvoin, koska
-vanhempamme eivät olleet parhaissa väleissä, mutta kun toisemme
-tapasimme, kumpusi aina kohta esiin vanhan ystävyyden riemu. Kerran me
-kohtasimme toisemme niillä lehtokujilla, jotka muodostavat sisemmän
-ja ulomman Pyhän Gallenin portin välimaalle erittäin miellyttävän
-kävelypaikan. Olimme tuskin ehtineet tervehtiä toisiamme, kun hän
-sanoi minulle: »Säkeittesi laita on yhä samoin kuin ennenkin. Ne,
-jotka minulle taanoin jätit, olen lukenut muutamille iloisille
-kumppaneille, ja kukaan ei tahdo uskoa, että sinä olet niiden tekijä.»
-— Mitäpä tuosta, vastasin minä: me teemme niitä omaksi iloksemme; muut
-ajatelkoot ja sanokoot niistä mitä tahtovat.
-
-»Tuossapa tuleekin mies epäuskoinen!» virkkoi ystäväni. — Ei huolita
-puhua siitä, vastasin minä. Mitä se auttaa, emmehän kuitenkaan saa
-heitä käännytetyiksi. — »Puhutaanpa tietenkin», sanoi ystäväni, »minä
-en voi antaa asian mennä niin menojansa.»
-
-Kun oli vähän aikaa keskusteltu yhdentekevistä asioista, ei minulle
-liiankin hyvänsuopa kumppani voinut enää pidättyä, vaan virkkoi hieman
-loukkaantuneesti toiselle: »Tässä nyt on se ystäväni, niiden kauniiden
-säkeiden tekijä, joita ette tahdo uskoa hänen sepittämiksensä.» —
-Hän ei varmaankaan pahastu, virkkoi toinen, sillä onhan hänelle
-kunniaksi, kun uskomme sellaisten säkeiden edellyttävän paljoa
-suurempaa oppineisuutta kuin hänellä voi iällänsä olla. — Minä
-vastasin jotakin yhdentekevää, mutta ystäväni jatkoi: »Jos tahdotte,
-voitte päästä varmuuteen sangen vaivattomasti. Mainitkaa hänelle
-jokin aihe, niin hän tekee teille siitä runon valmistautumatta.» —
-Minä en ryhtynyt vastustelemaan, me sovimme asiasta, ja kolmas kysyi
-minulta, rohkenisinko ottaa sommitellakseni oikein sievän runomittaisen
-lemmenkirjeen, jonka muka kirjoittaa häveliäs nuori tyttö nuorukaiselle
-ilmaistakseen hellän taipumuksensa. — Mikään ei ole helpompaa, vastasin
-minä: kunhan meillä vain olisi kirjoituskojeet. Nuorukainen veti
-esille taskukalenterinsa, jossa oli koko joukko tyhjiä lehtiä, ja minä
-istuuduin penkille kirjoittamaan. He astelivat sillävälin edestakaisin
-pitäen lakkaamatta minua silmällä. Minä kuvasin tilanteen heti mieleeni
-ja ajattelin, kuinka somaa olisi, jos joku sievä tyttö olisi minulle
-tosiaankin suosiollinen ja ilmoittaisi tunteensa joko suorasanaisessa
-tai runomittaisessa muodossa. Niinpä aloitinkin viipymättä selitykseni
-ja suoritin sen kalikkasäkeen ja madrigaalin välillä häilyvää
-runomittaa käyttäen mahdollisimman koruttomasti ja lyhyessä ajassa,
-niin että minun runoa lukiessani epäilijä joutui ihmettelyn ja ystäväni
-ihastuksen valtoihin. Edellinen pyysi saada runon, ja minä en voinut
-olla pyyntöön suostumatta, sitäkin vähemmin, kun se oli kirjoitettu
-hänen kalenteriinsa ja minä näin mielelläni kykyjeni todisteen
-hänen hallussaan. Hän lähti moneen kertaan vakuuttaen ihailuansa ja
-kiintymystänsä ja sanoi toivovansa, että tapaisimme toisemme usein.
-Niin päätimme aivan pian lähteä yhdessä maalle.
-
-Retkemme toteutui, ja mukanamme oli vielä useita muitakin
-hänenlaisiansa nuorukaisia. Ne olivat keski-, jopa, jos niin tahdotaan
-sanoa, alaluokkaankin kuuluvia henkilöitä, joilta ei puuttunut älyä
-ja joilla oli erinäisiä tietoja ja eräänlaista sivistystäkin, koska
-olivat käyneet hieman kouluakin. Suuressa, rikkaassa kaupungissa on
-monenlaisia ansaitsemiskeinoja. He elättivät itseänsä kirjoittamalla
-asianajajille, auttamalla alemman säädyn lapsia yksityisopetuksen
-avulla vähän kauemmaksi kuin triviaalikoulujen oppimäärä yleensä.
-Vanhempien, ripille laskettavien lasten kanssa he kertailivat
-uskonoppia, juoksivat sitten jälleen meklarien ja kauppiaiden
-asioita ja huvittelivat iltaisin, varsinkin pyhä- ja juhlapäivinä,
-vaatimattomaan tapaansa.
-
-Matkalla he parhaansa mukaan kehuskelivat minun kirjoittamaani
-lemmenkirjettä ja tunnustivat käyttäneensä sitä erittäin hupaisella
-tavalla: se oli tuntemattomaksi muutetulla käsialalla jäljennetty
-ja muutamin läheisemmin vihjauksin lähetetty eräälle itserakkaalle
-nuorelle miehelle, joka nyt oli siinä lujassa uskossa, että eräs hänen
-kaukaa mielistelemänsä naishenkilö oli häneen silmittömästi rakastunut
-ja etsi tilaisuutta päästäkseen häneen lähemmin tutustumaan. Samalla he
-kertoivat minulle, että tuo nuorukainen toivoi mitä palavimmin voivansa
-vastata runomittaisesti: mutta koska hän itse, enempää kuin hänen
-toverinsakaan, ei siihen kyennyt, he pyysivät hartaasti, että minä
-sepittäisin tuon halutun vastauksen.
-
-Uskottelun nojalla tapahtuva pilkanteko on ja pysyy joutilaiden,
-enemmän tai vähemmän älykkäiden ihmisten huvina. Siedettävä ilkeys,
-itsekylläinen vahingonilo on nautinnoksi niille, joiden oma mieli
-ei tarjoa heille riittävää askarrusta ja jotka eivät osaa antautua
-terveelliseen ulkokohtaiseen toimintaan. Sellaisesta houkutuksesta
-ei mikään ikäkausi ole vapaa. Me olimme poikaiällä usein toisiamme
-peijanneet; monet leikit perustuvat sellaisiin uskotteluihin ja
-salajuoniin; tämä pila ei näyttänyt olevan sen vaarallisempi, joten
-minä suostuin; he ilmoittivat minulle useita kirjeeseen sisällytettäviä
-erikoisia seikkoja, ja meillä oli kotiin palatessamme se jo valmiina.
-
-Pian senjälkeen ystäväni kehoitti minua välttämättä saapumaan erääseen
-tuon seuran iltajuhlaan. Ihailija kuului tahtovan sen tällä kertaa
-järjestää ja haluavan samalla nimenomaan saada kiittää ystävää, joka
-oli osoittautunut niin oivalliseksi runoilija-sihteeriksi.
-
-Me kokoonnuimme verraten myöhään; ateria oli mitä vaatimattomin,
-viini mukiinmenevää. Keskusteltaessa melkein yksinomaan ivailtiin
-läsnäolevaa, ei erikoisen nokkelaa henkilöä, joka kirjettä yhä
-uudelleen luettaessa melkein alkoi luulla itse sen sepittäneensä.
-
-Luontainen hyväntahtoisuuteni esti minua tuollaisesta ilkeästä
-teeskentelystä kovinkaan iloitsemasta, ja saman asian alinomainen
-kertaileminen alkoi minua kohta tympäistä. Minä olisin varmaankin
-viettänyt ikävän illan, ellei odottamaton ilmestys olisi minua jälleen
-elähdyttänyt. Meidän saapuessamme pöytä oli jo sievästi ja aistikkaasti
-katettu ja riittävä määrä viiniä siihen tuotu; me istuuduimme ja jäimme
-yksin, palvelijoita tarvitsematta. Kun viini lopulta kuitenkin oli
-vähissä, huusi joku palvelijatarta; mutta sen sijaan astuikin sisään
-erinomaisen, ympäristössään nähtynä uskomattoman kaunis neito. —
-»Mitä haluatte?» kysyi hän ystävällisesti hyvää iltaa toivotettuansa.
-»Palvelijatar on sairas ja vuoteenomana. Voinko minä teitä palvella?»
-— Viini on vähissä, sanoi eräs. Olisi oikein somaa, jos noutaisit
-meille pari pulloa. — Tee se, Gretchen, virkkoi toinen: eihän ole
-kysymyksessä kuin pieni harppaus. — »Miksipä en!» vastasi hän, otti
-pöydältä pari tyhjää pulloa ja kiiruhti pois. Hänen vartalonsa oli
-takaa nähden melkein vieläkin sirompi. Pieni hymy peitti ylen somasti
-kaunista päätä, jonka hoikka kaula miellyttävästi liitti niskaan
-ja hartioihin. Koko hänen olemuksensa näytti aivan erinomaisen
-kauniilta, ja koko hahmoa voi tarkastella sitä rauhallisemmin, kun
-tarkkaavaisuutta eivät enää kiinnittäneet yksin hiljaiset, vilpittömät
-silmät ja suloinen suu. Minä moitin kumppaneita siitä, että he
-lähettivät tytön yön aikaan yksin ulos; he nauroivat minulle, ja minä
-rauhoituin hänen kohta palatessaan; ravintoloitsija näet asui kadun
-toisella puolella. »Istuhan siitä hyvästä seuraamme», sanoi eräs. Hän
-jäi, mutta valitettavasti ei istuutunut minun viereeni. Hän joi lasin
-terveydeksemme ja poistui pian kehoittaen meitä lähtemään ajoissa ja
-varomaan liiallista äänekkyyttä; äiti näet oli parhaillaan levolle
-menossa. Kysymyksessä ei ollut hänen, vaan isäntiemme äiti.
-
-Tämän neidon kuva seurasi minua siitä lähtien kaikilla teillä ja
-poluilla: se oli ensimmäinen naisolennon minuun tekemä pysyväinen
-vaikutelma, ja koska en osannut keksiä enkä halunnut etsiä tekosyytä
-saadakseni hänet nähdä kotona, kävin hänen mieliksensä kirkossa ja
-sain pian selville, missä hän istui. Niin voin pitkän protestanttisen
-jumalanpalveluksen aikana katsella häntä kyllikseni. Kirkosta
-poistuttaessa minä en uskaltanut häntä puhutella, vielä vähemmin
-saatella, ja olin jo ylen autuas, kun hän näytti minut huomanneen
-ja nyökänneen vastaukseksi tervehdykseeni. Minun ei kumminkaan
-tarvinnut kauan olla vailla hänen läheisyytensä suomaa onnea. Tuolle
-rakastavaiselle nuorukaiselle, jonka runolliseksi kirjuriksi minä
-olin joutunut, oli uskoteltu, että hänen nimissään sepitetty kirje
-tosiaankin oli jätetty neidolle, ja samalla saatu hänet äärimmäisen
-jännittyneenä odottamaan nyt välttämättä tulevaa vastausta. Minun oli
-määrä kirjoittaa sekin, ja kujeellinen seura oli antanut Pyladeen
-tehtäväksi mitä hartaimmin pyytää minua ponnistamaan koko älyäni ja
-käyttämään kaikkea taitoani, jotta tämä kirje tulisi oikein siro ja
-moitteeton.
-
-Toivoen näkeväni jälleen kaunottareni minä kävin heti työhön käsiksi
-ja ajattelin nyt kaikkea, mikä olisi minulle mieluista, jos Gretchen
-sen minulle kirjoittaisi. Minä luulin kirjoittaneeni kaikki siinä
-määrin hänen olemuksensa, käytöksensä ja mielensä mukaisesti, etten
-voinut olla toivomatta asianlaidan tosiaankin niin olevan, ja ihastuin
-ikihyväksi vain ajatellessani, että hän voisi minulle jotakin
-sentapaista kirjoittaa. Niin minä uskottelin itseäni luullen pitäväni
-toista pilkkunani, ja tästä asiaintilasta piti minulle vielä koitua
-paljon iloa ja paljon ikävyyttä. Kun minua jälleen muistutettiin,
-olin jo valmis, lupasin tulla ja saavuinkin määrättyyn aikaan.
-Ainoastaan toinen nuorukainen oli kotosalla; Gretchen istui kehräten
-ikkunan luona, äiti tuli ja meni. Nuorukainen vaati minua kirjettä
-lukemaan; minä tottelin ja luin hieman liikutettuna silmäillen reunan
-yli salavihkaa kaunista neitoa, ja kun luulin havaitsevan! hänen
-olennossaan jonkinlaista rauhattomuutta, poskilla vienoa punaa, niin
-lausuin sitäkin paremmin ja vilkkaammin mitä halusin häneltä kuulla.
-Serkku, jonka kiittävät huudahdukset olivat useaan kertaan lukuni
-keskeyttäneet, kehoitti minua lopuksi tekemään eräitä muutoksia.
-Ne koskivat muutamia kohtia, jotka tosiaankin soveltuivat paremmin
-Gretchenin olosuhteisiin kuin tuon naishenkilön, joka kuului hyvään
-perheeseen, oli varakas, kaupungissa tunnettu ja arvossapidetty.
-Selitettyään minulle tarkemmin haluamansa muutokset ja tuotuaan
-kirjoitusneuvot nuorukainen oli jonkin tehtävän vuoksi hetkiseksi
-poistunut, minä jäin istumaan seinärahille ison pöydän taakse ja
-suunnittelin tehtäviä muutoksia isolle, melkein koko pöytäpinnan
-täyttävälle kivitaululle käyttäen kivikynää, joka oli aina ikkunalla,
-koska tauluun usein merkittiin laskelmia tai erinäisiä muistiinpanoja,
-vieläpä tulevat ja menevät antoivat sen nojalla tietoja toisillensa.
-
-Minä olin vähän aikaa kirjoitellut yhtä ja toista pyyhkien jälleen
-pois ja huudahdin kärsimättömänä: Se ei tahdo luonnistua! — »Sitä
-parempi», virkkoi armas tyttö sävyisästi. »Minä toivon, ettei se
-ollenkaan luonnistu; Teidän ei pidä sekaantua tuollaisiin juttuihin.»
-— Hän nousi rukkinsa vierestä, astui luokseni pöydän ääreen ja
-piti hyvin älykkään ja ystävällisen nuhdesaarnan. »Asia näyttää
-viattomalta pilalta; se on pila, mutta ei viaton. Minä olen nähnyt jo
-useita tapauksia, joissa nuorukaisemme ovat joutuneet pahaan pulaan
-sellaisen vallattomuuden vuoksi.» — Mikä siis neuvoksi? sanoin minä:
-kirje on kirjoitettu, ja he luottavat siihen, että minä sen muutan. —
-»Uskokaa minua», sanoi hän, »ja jättäkää se muuttamatta; ottakaa se
-takaisinkin, pistäkää taskuunne, lähtekää pois ja koettakaa saada asia
-järjestetyksi ystävänne avulla. Minä lausun asiaan sanasen minäkin;
-sillä nähkääs, vaikka olenkin köyhä tyttö ja riippuvainen näistä
-sukulaisista, jotka tosin eivät tee mitään pahaa, mutta sentään huvin
-ja voitonhimon vuoksi ryhtyvät moneen uhkarohkeaan yritykseen, minä
-olen sittenkin vastustanut enkä ole kirjoittanut ensimmäistä kirjettä,
-kuten minua vaadittiin tekemään; he ovat sen jäljentäneet käsialaansa
-muuttaen ja niin he saavat menetellä nytkin, ellei asia toisin
-järjesty. Ja te, nuori mies, hyvän perheen jäsen, varakas, riippumaton,
-miksi tahdotte te sallia käytettävän itseänne välineenä asiassa,
-josta teille ei varmaankaan voi koitua mitään hyvää, mutta kenties
-paljonkin ikävyyttä?» Minä olin onnellinen kuullessani hänen puhuvan
-yhteen jaksoon; muuten hän näet ei ottanut monellakaan sanalla osaa
-keskusteluun. Kiintymykseni lisääntyi suunnattomasti, minä en voinut
-hillitä itseäni, vaan vastasin: Minä en ole niin riippumaton kuin
-te luulette, ja mitä auttaa minua varakkuuteni, kun minulta puuttuu
-parasta, mitä toivoa voin!
-
-Hän oli vetänyt eteensä runollisen epistolani luonnoksen ja luki
-sitä puoliääneen, sangen herttaisesti ja miellyttävästi. »Tuo on
-sanottu varsin sievästi», virkkoi hän pysähtyen erääseen vilpittömän
-avoimesti esitettyyn käänteeseen, »vahinko vain, ettei se ole määrätty
-parempaan, oikeaan käytäntöön». — Se olisi kylläkin sangen toivottavaa,
-huudahdin minä: kuinka onnellinen täytyisikään olla sen, joka saisi
-sanomattomasti rakastamaltansa neidolta sellaisen kiintymyksen
-vakuutuksen! — »Se ei tosiaankaan ole helppo asia», vastasi hän, »ja
-kuitenkin käy paljon maailmassa mahdolliseksi». — Jos otaksumme,
-jatkoin minä, että joku, joka teidät tuntee, pitää teitä arvossa,
-kunnioittaa ja palvoo teitä, esittäisi teille tuollaisen paperin ja
-oikein hartaasti, oikein sydämellisesti ja ystävällisesti pyytäen,
-niin mitä silloin tekisittekään? — Minä työnsin kirjeen, jonka hän oli
-siirtänyt takaisin, jälleen hänen läheisyyteensä. Hän hymyili, mietti
-hetkisen, otti kynän ja kirjoitti nimensä kirjeen alareunaan. Minä olin
-suunniltani ihastuksesta, hypähdin seisaalleni ja aioin sulkea hänet
-syliini. — »Ei pidä suudella», sanoi hän, »se on niin kovin tavallista;
-mutta rakastaa, jos se on mahdollista.» Minä olin ottanut kirjeen ja
-pistänyt sen taskuuni. Kenenkään ei tule sitä saada, sanoin minä, ja
-asia on päätetty! Te olette minut pelastanut. — »Tehkää nyt pelastus
-täydelliseksi», huudahti hän, »kiiruhtamalla pois, ennenkuin toiset
-tulevat ja te joudutte kiusaan ja pulaan.» Minä en voinut tempautua
-pois hänen luotansa, mutta hän pyysi minua ylen ystävällisesti
-tarttumalla molemmin käsin minun oikeaan käteeni ja pusertaen sitä
-hellästi. Kyyneleeni eivät olleet kaukana; minä luulin näkeväni hänen
-silmäinsä kostuvan, painoin kasvoni hänen käsiinsä ja riensin pois. En
-ollut eläessäni ollut sellaisen hämmingin vallassa.
-
-Turmeltumattoman nuorison ensimmäisissä lemmentaipumuksissa ilmenee
-aina henkistä sävyä. Luonto näyttää tahtovan, että sukupuolet näkevät
-toisissaan hyvyyden ja kauneuden havainnollistuneina. Niinpä oli
-minullekin tuon neidon nähdessäni, häneen kiintyessäni, avautunut uusi
-kauneuden ja oivallisuuden maailma. Minä luin runollisen epistolani
-sataan kertaan, katselin allekirjoitusta, suutelin sitä, painoin
-sen sydämelleni ja iloitsin tuosta rakastettavasta tunnustuksesta.
-Mutta mitä korkeammalle ihastukseni kohosi, sitä kipeämmin minuun
-koski se, etten saanut käydä häntä itseänsä tapaamassa, näkemässä
-ja puhuttelemassa; minä näet pelkäsin serkkujen moitteita ja heidän
-tungettelevaisuuttansa. Kelpo Pyladesta, joka olisi voinut toimia
-välittäjänä, minä en saanut käsiini. Senvuoksi lähdin seuraavana
-sunnuntaina Niederradiin, jonne nuo veikot tavallisesti retkeilivät,
-ja tosiaan löysinkin heidät. Olin kuitenkin kovin ihmeissäni, kun he
-astuivat minua vastaan iloisennäköisinä, osoittamatta minkäänlaista
-nyrpeyttä tai kylmäkiskoisuutta. Varsinkin nuorin oli erittäin
-ystävällinen, tarttui käteeni ja sanoi: »Te teitte meille taanoin aika
-kepposen, ja me olimme teille kovin vihoissamme; mutta se seikka,
-että pakenitte ja veitte runollisen epistolan kerallanne, johdatti
-mieleemme oivan ajatuksen, jota emme olisi muuten kenties milloinkaan
-keksineet. Sovinnon merkiksi teidän on meitä tänään kestittävä, ja
-samalla saatte kuulla, mikä on se asia, josta hieman ylpeilemme ja
-joka teitäkin varmaan ilahduttaa.» Nuo sanat saivat minut melkoisesti
-hämilleni, minulla näet oli rahaa suunnilleen sen verran, että voin
-hieman kestitä itseäni ja yhtä ystävääni, mutta pitämään pitoja
-kokonaiselle seurueelle, varsinkaan sellaiselle, joka ei aina tietänyt
-oikeaa rajaansa, en suinkaan ollut varustautunut. Ehdotus ihmetytti
-minua sitäkin enemmän, kun he muuten aina erittäin kunniallisesti
-pitivät kukin huolen osansa maksamisesta. He hymyilivät minun
-neuvottomuudelleni, ja nuorempi jatkoi: »Kunhan ehdimme lehtimajaan
-istumaan, niin saatte kuulla lisää.» Me istuimme, ja hän virkkoi:
-»Kun olitte taanoin vienyt lemmenepistolan mukananne, me pohdimme
-asiaa vielä kerran ja havaitsimme käyttelevämme ihan suotta, toisten
-harmiksi ja omaksi vaaraksemme, pelkästä vahingonilosta teidän
-kykyjänne, vaikka voisimme niistä kaikin hyötyä. Nähkääs, minulla on
-tässä häärunon ja hautauslaulun tilaus. Jälkimmäisen tulee olla kohta
-valmis, edellistä voidaan vielä odottaa viikon päivät. Jos niistä
-suoriudutte, mikä teille onkin helppoa, niin voitte kestitä meitä kaksi
-kertaa, ja me jäämme pitkiksi ajoiksi teille velkaan.» — Tämä ehdotus
-miellytti minua kaikin puolin; minussa näet olivat tilapäisrunot, joita
-siihen aikaan oli joka viikko useitakin liikkeellä, huomattavampien
-häitten sattuessa tusinoittainkin, jo nuoruudesta saakka herättäneet
-eräänlaista kateutta, koska uskoin pystyväni sellaisiin asioihin yhtä
-hyvin, vieläpä paremminkin. Nyt minulle tarjottiin tilaisuutta esiintyä
-ja ennen kaikkea nähdä teokseni painettuna. Minä ilmaisin olevani
-halukas. Minulle kerrottiin henkilöistä ja perheen olosuhteista; minä
-väistyin syrjemmälle, laadin suunnitelmani ja kirjoitin muutamia
-säkeitä. Koska kuitenkin jälleen liityin toisten seuraan ja viiniä ei
-säästetty, alkoi runosuoni tyrehtyä, ja minä en voinutkaan saada sitä
-valmiiksi sinä iltana. »On vielä aikaa huomisiltaan asti», sanoivat he,
-»ja tunnustammepa teille, että hautauslaulusta saatava palkkio riittää
-kustantamaan meille toisenkin hupaisen illan. Tulkaa luoksemme; onhan
-oikeus ja kohtuus, että kerallamme nauttii myöskin Gretchen, joka
-oikeastaan tämän ajatuksen mieleemme johdatti.» — Iloni oli sanomaton.
-Kotimatkalla minä ajattelin vain puuttuvia säkeitä, kirjoitin koko
-runon jo ennen makuullemenoa ja seuraavana aamuna erittäin sievästi
-puhtaaksi. Päivä kävi minulle äärettömän pitkäksi, ja oli tuskin
-ehtinyt tulla pimeä, kun olin jälleen pienessä, ahtaassa asumuksessa
-armahimman neidon luona.
-
-Ne nuoret henkilöt, joiden kanssa täten jouduin lähempään yhteyteen,
-eivät oikeastaan olleet halpamaisia, mutta kylläkin aivan tavallisia
-ihmisiä. Heidän toimeliaisuutensa oli kiitettävä, ja minä kuuntelin
-mielelläni, kun he juttelivat monenlaisista ansaitsemiskeinoista
-ja -tavoista. Mieluimmin he puhuivat nykyisin erittäin rikkaista
-henkilöistä, jotka olivat aloittaneet tyhjästä. Toisten kerrottiin
-köyhinä kauppa-apulaisina tehneen itsensä isännilleen välttämättömiksi
-ja kohonneen lopulta heidän vävyiksensä; toiset olivat lisänneet
-ja jalostaneet pientä rihkamavarastoansa siinä määrin, että olivat
-nyt rikkaita kauppiaita. Erikoisesti kuuluivat olevan elättäviä
-ja tuottoisia juoksupojan ja meklarin ammatit ja kaikenlaisten
-tehtävien ja toimitusten suorittaminen saamattomille varakkaille.
-Tuo oli meille kaikille mieluista kuulla, ja jokainen oli jotakin
-olevinansa, kun tuli kuvitelleeksi, että hänessä oli miestä pääsemään
-maailmassa eteenpäin, vieläpä saavuttamaan erikoistakin onnea. Kaikkein
-vakavimmin tuntui kumminkin asiasta keskustelevan Pylades, joka
-lopulta tunnusti erinomaisesti rakastavansa erästä neitoa ja todella
-menneensä hänen kanssaan kihloihin. Vanhempien varallisuussuhteet eivät
-sallineet hänen opiskelevan korkeakouluissa, mutta hän oli uutterasti
-harjoittanut käsialaansa, lasku- ja kielitaitoansa ja tahtoi nyt.
-kotoinen onni silmämääränänsä, koettaa parastansa. Serkut antoivat
-hänelle tunnustuksensa, joskaan eivät tahtoneet hyväksyä varhaista
-kihlautumista, ja lisäsivät, että heidän tosin täytyi tunnustaa hänet
-kelpo pojaksi, mutta etteivät pitäneet häntä kyllin toimeliaana ja
-yritteliäänä, jotta hän voisi saada aikaan jotakin erinomaista. Hänen
-siinä seikkaperäisesti selittäessään, mitä hän uskoi kykenevänsä
-suorittamaan ja miten aikoi siinä menetellä, intoutuivat toisetkin,
-ja jokainen alkoi nyt kertoa, mihin kykeni, mitä teki ja toimitti,
-millaisen uran oli jo kulkenut ja mitä näki lähinnä edessään.
-Vihdoin tuli minun vuoroni. Minun piti nyt kuvailla elämäntapaani ja
-mahdollisuuksiani, ja minun siinä miettiessäni virkkoi Pylades: »Minä
-asetan yhden ainoan ehdon, koska muuten joudumme kovin takapajulle:
-hän ei saa ottaa huomioon olotilansa ulkonaisia etuuksia. Kertokoon
-hän meille mieluummin sadun siitä, miten hän kävisi asiaan käsiksi,
-jos hänen olisi meidän tavoin tällä hetkellä turvauduttava yksinomaan
-itseensä.»
-
-Gretchen, joka oli tähän saakka kehrännyt, nousi ja istuutui
-pöydän päähän, kuten hänen tapansa oli. Me olimme jo tyhjentäneet
-muutamia pulloja, ja minä aloin mitä leikkisimmin kertoa oletettua
-elämäntarinaani. Ensinnäkin, sanoin minä, suosittelen itseäni teille
-pyytäen teitä säilyttämään minulle sen tilaajapiirin, jota olette
-alkaneet opastaa minun liikkeeseeni. Jos hankitte minulle vähitellen
-kaikista tilapäisrunoista koituvan ansion ja me emme sitä yksinomaan
-kemuissamme tuhlaa, niin saavutan varmaan jotakin. Sitten ette saa
-pahastua, vaikka hutiloin teidänkin ammatissanne. — Minä ryhdyin nyt
-heille kertomaan, mitä olin heidän puuhistansa havainnut ja mihin
-tarpeen vaatiessa pidin itseäni pätevänä. Kaikki edelliset puhujat
-olivat arvioineet ansionsa rahassa, ja minä pyysin heitä olemaan
-avullisina minunkin meno- ja tuloarvioni laatimisessa. Gretchen oli
-tähän asti kuunnellut kaikkea hyvin tarkoin, vieläpä siinä asennossa,
-joka hänelle erittäin hyvin sopi hänen kuunnellessaan samoinkuin
-puhuessaankin. Hän tarttui molemmin käsin ristikkäin laskemiinsa
-käsivarsiin ja nojasi ne pöydän reunaan. Siten hän malttoi istua kauan
-liikahduttaen vain joskus päätänsä, ei milloinkaan aiheettomasti eikä
-tarkoituksettomasti. Hän oli toisinaan lausunut sanasen ja auttanut
-meitä suunnitelmaimme tyrehtyessä etenemään; mutta sitten hän oli
-jälleen hiljainen ja rauhallinen kuten ainakin. Minä en irroittanut
-hänestä katsettani, ja helppo on arvata, etten minä tulevaisuutta
-suunnitellessani jättänyt häntä huomioonottamatta. Häneen kohdistuva
-kiintymyksen! loi lausumiini totuuden ja mahdollisuuden sävyä, joten
-jouduin itsekin tuokioksi lumeen valtoihin, ajattelin itseni niin
-eristetyksi ja avuttomaksi kuin tarinani edellytti ja tunsin samalla
-itseni ylen onnelliseksi toiveessani saavani hänet omakseni. Pylades
-oli päättänyt tunnustuksensa naimaliittoon, ja nyt oli kysymyksessä,
-olisimmeko me toiset päässeet suunnitelmissamme yhtä pitkälle. Minä
-en sitä ollenkaan epäile, sanoin minä, sillä oikeastaan me jokainen
-tarvitsemme vaimon, joka kotona säilyttää ja tekee kokonaisuutena
-nautittavaksi sen, mitä me kodin ulkopuolella merkillisin keinoin
-haalimme kokoon. Minä kuvailin toivomani vaimon, ja ihmeellisesti olisi
-käynyt, ellei siitä koitunut Gretchenin täydellinen kuva.
-
-Hautauslaulu oli nautittu, hääruno oli nyt sekin auttavassa
-läheisyydessä; minä voitin kaiken pelon ja huolen ja osasin salata
-iltahuvit omaisiltani, koska minulla oli paljon tuttavia. Armaan neidon
-näkeminen ja hänen vaiheillansa viipyminen muuttui pian olemiseni
-ehdottomimmaksi edellytykseksi. Kumppanit olivat puolestaan tottuneet
-minun seuraani, ja me olimme yksissä joka päivä, ikäänkuin ei muu olisi
-voinut tulla kysymykseenkään. Pylades oli sillävälin tuonut taloon
-armaansa, ja he viettivät monta iltaa meidän kanssamme. Morsiusparina,
-joskin vielä sangen aloittelevana, he eivät kumminkaan salanneet
-hellyyttänsä; Gretchenin käytös minua kohtaan oli vain omansa pitämään
-minua loitolla. Hän ei antanut kättä kenellekään, ei myöskään minulle;
-hän ei sietänyt minkäänlaista kosketusta; toisinaan hän vain istuutui
-viereeni, erittäinkin minun kirjoittaessani tai ääneen lukiessani, ja
-silloin hän laski tutunomaisesti käsivartensa olkapäälleni silmäillen
-kirjaa tai paperia; mutta jos minä aioin käyttäytyä yhtä vapaasti
-häntä kohtaan, niin hän väistyi eikä palannut kovinkaan pian. Tuo
-asento uudistui kuitenkin usein; hänen eleensä ja liikkeensä näet
-olivat sangen yksimuotoiset, mutta aina yhtä asianmukaiset, kauniit
-ja viehättävät. Tuota tuttavallisuutta en kumminkaan nähnyt hänen
-osoittavan kenellekään toiselle.
-
-Eräs kaikkein viattomimpia ja samalla hauskimpia niistä huviretkistä,
-joita erinäisten nuorten henkilöiden seurassa tein, tapahtui
-siten, että me astuimme Höchstin markkina-alukseen, tarkastelimme
-siihen sulloutuneita omituisia matkustajia ja ryhdyimme haluamme
-tai hillittömyyttämme totellen milloin minkin kanssa leikkisään ja
-kiusoitelevaan keskusteluun. Me nousimme maihin Höchstissä, mihin
-samanaikaisesti saapui Mainzin markkina-alus. Eräästä ravintolasta
-löytyi runsasantiminen pöytä, jonka ääressä isoisemmat matkustajat
-yhdessä aterioivat jatkaakseen sitten kukin matkaansa. Molemmat alukset
-lähtivät jälleen takaisin; me palasimme aina päivällisen syötyämme
-Frankfurtiin tehtyämme mahdollisimman huokean vesimatkan erittäin
-suuressa seurassa. Kerran olin Gretchenin serkkujen kanssa sellaisella
-retkellä, kun Höchstissä pöydän ääressä tuli seuraamme nuorukainen,
-joka saattoi olla hieman meitä vanhempi. Serkut tunsivat hänet, ja
-hän esittelytti itsensä minulle. Hänen olemuksessaan oli jotakin
-miellyttävää, vaikka hän ei muuten tuntunutkaan erikoiselta. Hän oli
-tullut Mainzista, lähti nyt meidän kerallamme takaisin Frankfurtiin
-ja keskusteli kanssani kaikenlaisista kaupungin sisäisiä oloja,
-virkoja ja paikkoja koskevista asioista näyttäen minusta olevan
-hyvin perehtynyt asioihin. Erotessamme hän sulkeutui suosiooni ja
-lausui lisäksi toivovansa, että ajattelen hänestä hyvää, koska hän
-toivoi tilaisuuden sattuessa voivansa vedota suositukseeni. Minä en
-tietänyt mitä hän tarkoitti, mutta serkut selittivät minulle asian
-muutamia päiviä myöhemmin; he puhuivat hänestä hyvää ja pyysivät
-minua sanomaan isoisälleni sanan hänen eduksensa, kun nyt juuri oli
-avoinna eräs keskinkertainen virka, johon tuo ystävä halusi päästä.
-Aluksi minä estelin, koska en ollut milloinkaan puuttunut sellaisiin
-asioihin, mutta he ahdistelivat minua niin kauan, että vihdoin päätin
-sen tehdä. Olinhan jo monesti huomannut, ettei sellaisten virkojen
-täyttämisessä, jota valitettavasti usein pidetään armonosoituksena,
-isoäidin tai jonkun tädin puoltolause ollut jäänyt vaikuttamatta.
-Olin ehtinyt siihen ikään, että uskalsin otaksua kykeneväni saamaan
-jotakin aikaan. Ystävieni mieliksi, jotka selittivät olevansa
-tuosta hyväntahtoisuudesta kaikin puolin kiitolliset, minä voitin
-lapsenlapselle ominaisen arkuuden ja otin viedäkseni perille minulle
-jätetyn anomuskirjelmän.
-
-Eräänä sunnuntaina päivällisen jälkeen, kun isoisäni askarteli
-puutarhassa, sitäkin enemmän, kun lähestyi syksy ja minä pyrin olemaan
-hänelle joka suhteessa avullinen, minä hieman epäröityäni esitin
-asiani ja anomuskirjelmän. Hän silmäili sitä ja kysyi, tunsinko tuon
-nuorukaisen. Minä kerroin hänelle yleisin piirtein, mitä minulla oli
-sanottavaa, ja hän ei tiedustellut enempää. »Jos hänellä on ansioita ja
-muuten hyvät todistukset, niin tahdon suosia häntä tehdäkseni mieliksi
-sekä hänelle että sinulle.» Enempää hän ei sanonut, ja minä en kuullut
-asiasta mitään pitkiin aikoihin.
-
-Olin jo taanoin huomannut, ettei Gretchen enää kehrännyt, vaan
-suoritti ompelutöitä, vieläpä sangen hienoja. Se ihmetytti minua sitä
-enemmän, kun päivät olivat jo lyhenneet ja talvi oli tulossa. Minä
-en ajatellut asiaa sen enempää, mutta kävin sentään levottomaksi,
-kun en muutamina kertoina löytänyt häntä kotoa, kuten tavallisesti,
-enkä voinut tungettelematta saada selville, minne hän oli lähtenyt.
-Mutta eräänä päivänä minua odotti omituinen yllätys. Sisareni, joka
-varustautui lähtemään tanssiaisiin, pyysi minua hakemaan eräältä
-korutavarain myyjättäreltä niinsanottuja italialaisia kukkia. Nämä
-luostareissa valmistetut teokset olivat pieniä ja siroja. Varsinkin
-myrtit, kääpiöruusut ja muut sellaiset näyttivät varsin kauniilta ja
-luonnollisilta. Minä tein hänen mieliksensä ja menin myymälään, jossa
-olin jo useasti hänen kerallansa käynyt. Tuskin olin ehtinyt astua
-sisään ja tervehtiä liikkeenomistajaa, kun huomasin ikkunan luona
-istumassa naishenkilön, joka pitsimyssyineen ja harsohuiveineen näytti
-varsin nuorelta, sievältä ja kaunisrakenteiselta. Minä voin helposti
-havaita, että hän oli apulainen, sillä hän kiinnitti parhaillaan
-erääseen hattuun nauhaa ja sulkia. Myyjätär toi eteeni pitkän laatikon,
-jossa oli erilaisia irrallisia kukkia; minä katselin niitä ja silmäilin
-siinä valikoidessani ikkunan pielessä istuvaa naishenkilöä. Mutta
-kuinka hämmästyinkään, kun huomasin hänet uskomattomassa määrässä
-Gretchenin näköiseksi, vieläpä vihdoin pakostakin tulin vakuutetuksi
-siitä, että hän oli Gretchen itse. Kaikki epäilykseni hälvenivät,
-kun hän iski silmää antaen merkin, ettei minun pitänyt ilmaista
-tuttavuuttamme. Nyt minä sain valikoimalla ja hylkäämällä myyjättären
-kerrassaan epätoivoon, pahemmin kuin mikään naishenkilö. Valinnastani
-ei tosiaankaan tullut mitään, sillä minä olin äärimmäisen hämmingin
-tilassa, ja samalla epäröintini minua miellytti, koska siten sain
-pysytellä lähellä neitoa, jonka valepuku minua harmitti, mutta joka
-tässä asussaan näytti minusta viehättävämmältä kuin koskaan. Vihdoin
-lienee myyjätär menettänyt kaiken kärsivällisyytensä: hän valikoi
-minulle omin käsin kokonaisen pahvilaatikon täyteen kukkia, jotka käski
-minun viedä sisarelleni hänen itsensä valikoitaviksi. Siten minut
-tavallaan ajettiin myymälästä, kun näet asiatyttö lähetettiin ennen
-minua kuljettamaan laatikkoa.
-
-Minun kotiin tultuani isäni kutsutti minut heti luoksensa ja ilmoitti
-nyt olevan aivan varmaa, että arkkiherttua Josef valittaisiin ja
-kruunattaisiin roomalaisen valtakunnan kuninkaaksi. Niin erinomaisen
-merkittävää tapausta ei sopinut valmistautumatta odottaa eikä antaa
-töllistellen ja ihmetellen sen mennä ohi. Senvuoksi hän tahtoi minun
-kerallani tutkia molempain viime kruunausten vaali- ja kruunausdiaariot
-sekä viime vaaliehdot voidakseen niiden nojalla päättää, millaisia
-uusia ehtoja tässä tapauksessa tulisi lisäksi. Diaariot avattiin,
-ja me askartelimme niiden ääressä koko päivän aina myöhään yöhön
-asti kauniin neidon yhä väikkyessä pyhän roomalaisen valtakunnan
-asioiden keskellä milloin vanhassa kotileningissään, milloin uudessa
-puvussaan. Tänä iltana minä en päässyt hänen luoksensa, ja yöni oli
-uneton, levoton. Seuraavana päivänä opintoja innokkaasti jatkettiin,
-ja vasta iltapuolella minä pääsin kohtaamaan kaunotartani, jolla oli
-kotileninki, kuten ainakin. Hän hymyili luodessaan minuun silmäyksen,
-mutta minä en uskaltanut mainita mitään toisten kuullen. Kun koko
-seurue jälleen oli koolla, hän itse aloitti sanoen: »Teette väärin,
-kun ette usko ystävällemme, mitä olemme näinä päivinä päättäneet.»
-Sitten hän jatkoi kertoen, että taanoisen keskustelumme jälkeen, jossa
-kukin oli esittänyt menestyksen saavuttamista koskevia suunnitelmiansa,
-heidän kesken oli tullut puheeksi sekin, kuinka naishenkilö voisi
-korostaa kykyjänsä ja työtänsä ja käyttää aikansa edullisesti. Sen
-johdosta oli serkku ehdottanut, että hän kokeilisi muotiliikkeessä,
-johon parhaillaan etsittiin apulaista. Rouvan kanssa oli tehty
-sopimus; hän meni sinne joka päivä määrätyiksi tunneiksi ja sai hyvän
-palkan. Säädyllisyyden vuoksi hänen täytyi mukautua siellä eräisiin
-pukukoristeisiin, jotka hän kuitenkin aina jätti sinne, koska ne eivät
-tahtoneet ollenkaan soveltua hänen muuhun elämäänsä ja toimintaansa.
-Tuo selitys minua tosin rauhoitti, mutta ei tahtonut olla minulle
-oikein mieluista, että tiesin kauniin neidon olevan julkisessa
-myymälässä ja paikassa, johon toisinaan keräytyi kevytmielistä väkeä.
-Minä en kumminkaan antanut mitään itsestäni havaita, vaan yritin
-kaikessa hiljaisuudessa viihdytellä mustasukkaista murhettani. Siihen
-ei minulle suonut kovinkaan pitkää aikaa nuorempi serkku, joka kohta
-jälleen tilasi erään tilapäisrunon, kuvaili minulle kysymyksessäolevia
-henkilöitä ja vaati minua heti runoa keksimään ja luonnostelemaan.
-Hän oli jo eräitä kertoja jutellut kanssani sellaisen tehtävän
-suorittamisesta, ja kun minä olin tällaisissa tapauksissa sangen
-puhelias, saanut minut yksityiskohtaisesti selvittelemään näiden
-seikkain retorista puolta, antamaan hänelle jonkinlaisen käsityksen
-asiasta ja käyttämään omia ja toisten töitä esimerkkeinä. Nuori mies
-oli hyväpäinen, joskin aivan vailla runosuonta, ja nyt hän kävi siinä
-määrin käsiksi yksityiskohtiin, että minä huomautin: näyttääpä siltä,
-kuin aikoisitte ryhtyä harjoittamaan minun ammattiani ja riistää
-minulta tilaajat. — »En tahdo kieltää», virkkoi hän hymyillen, »sillä
-minä en tee teille siten mitään vahinkoa. Te lähdette pian yliopistoon
-ja siihen mentäessä sallinette minun yhä vielä teistä hieman hyötyä.»
-— Mielelläni, vastasin minä ja kehoitin häntä itse sommittelemaan
-luonnoksen, valitsemaan aiheeseen soveltuvan runomitan ja mitä muuta
-saattoi tulla kysymykseen. Hän kävi vakavasti asiaan käsiksi, mutta
-se ei tahtonut onnistua. Minun täytyi aina lopulta sitä muokata siinä
-määrin, että olisin helpommin ja paremmin kirjoittanut sen heti itse.
-Tämä opettaminen ja oppiminen, tämä tiedonjakaminen, tämä vuorotyö
-kuitenkin huvitti meitä; Gretchen otti siihen osaa keksien monta sievää
-seikkaa, joten olimme kaikin tyytyväiset, voipa sanoa onnellisetkin.
-Gretchen työskenteli päivisin muotiliikkeessä; iltaisin me tavallisesti
-kokoonnuimme, ja tyytyväisyyttämme ei häirinnyt sekään, ettei
-tilapäisrunojen tilauksia tahtonut enää lopulta tulla riittävästi.
-Mutta kerrassaan tuskalliselta tuntui meistä, kun kerran eräs runo
-saapui meille takaisin, koska tilaaja oli siihen tyytymätön eikä
-suostunut ottamaan sitä vastaan. Me kumminkin lohduttauduimme, koska
-pidimme juuri sitä parhaana teoksenamme ja voimme julistaa palauttajan
-kehnoksi tuntijaksi. Serkku, joka kerta kaikkiaan tahtoi jotakin oppia,
-asetti nyt oletettuja tehtäviä, joiden ratkaiseminen tosin meitä
-yhä aika hyvin huvitti, mutta joiden tuottamattomuus pakotti meitä
-järjestämään pienet pitomme melkoista vaatimattomammiksi.
-
-Tuo suuri valtio-oikeudellinen asia, roomalaisen valtakunnan kuninkaan
-vaali ja kruunaus, alkoi nyt yhä enemmän muuttua todeksi. Alkujaan
-Augsburgissa vuoden 1763 lokakuussa pidettäväksi määrätty vaali
-siirrettiin Frankfurtiin, ja mainitun vuoden lopussa sekä seuraavan
-alussa tapahtui valmistuksia, joiden piti olla johdantona tuohon
-tärkeään toimitukseen. Asian aloitti kulkue, jollaista emme olleet
-milloinkaan nähneet. Eräs ratsun selässä istuva kansliahenkilömme,
-neljän samoin ratsastavan torvensoittajan saattamana ja
-jalkamiesvartioston ympäröimänä, luki korkealla ja kuuluvalla äänellä
-joka puolella kaupunkia laajan julistuksen, joka antoi tietoa tulevasta
-tapahtumasta ja teroitti kaupungin asukkaiden mieleen säädyllistä ja
-olosuhteihin soveltuvaista käytöstä. Neuvostossa pohdittiin asioita
-ankarasti, ja pian ilmaantui perintömarsalkan lähettämä valtakunnan
-majoitusmestari vanhan tavan mukaan järjestämään ja määräämään asuntoja
-lähettiläille ja heidän seurueillensa. Meidän talomme sijaitsi Pfalzin
-vaaliruhtinaan piirissä ja meidän oli varustauduttava ottamaan vastaan
-uusi, joskin ilahduttavampi majoitus. Keskikerros, joka oli aikoinaan
-ollut kreivi Thorancin hallussa, luovutettiin eräälle pfalzilaiselle
-kavaljeerille, ja kun paroni von Königsthal, Nürnbergin valtuutettu,
-asusti yläkerrassa, jouduimme asumaan vielä ahtaammalla kuin
-ranskalaisaikana. Siitä minä sain uuden aiheen olla poissa kotoa ja
-viettää enimmän osan päivää kadulla tähyellen sitä, mitä oli julkisesti
-nähtävissä.
-
-Raatihuoneen suojissa tapahtuvien muutosten ja järjestelyjen
-ilmettyä meille näkemisen arvoisina, lähettiläiden saavuttua toinen
-toisensa jälkeen ja heidän ensimmäisen julkisen raatihuoneelle
-tulonsa tapahduttua, helmikuun 6 p:nä me ihastelimme keisarillisten
-komissaarien saapumista ja heidän juhlallista esiintymistänsä, joka
-tosiaankin oli erittäin loistelias. Ruhtinas von Liechtensteinin
-arvokas hahmo teki hyvän vaikutuksen; mutta tuntijat väittivät
-komeiden liveripukujen olleen käytännössä jo kerran ennen toisessa
-tilaisuudessa ja arvelivat, että tämäkään vaali ja kruunaus tuskin
-voisi loistokkuudessa vetää vertoja Kaarle seitsemännen aikaiselle.
-Me nuoremmat pidimme hyvänämme mitä nähtävissämme oli; meistä näytti
-kaikki oivalliselta, ja moni seikka sai meidät hämmästymään.
-
-Vaalikonventti oli vihdoin määrätty pidettäväksi maaliskuun 3 p:nä.
-Nyt loivat uudet muodollisuudet liikettä kaupunkiin, ja lähettiläiden
-juhlalliset vuorovierailut pitivät meitä alinomaa jaloillamme. Meidän
-täytyi olla hyvin varuillamme senkin vuoksi, ettei asiamme ollut
-vain töllistellä, vaan ottaa kaikki tarkoin huomioon voidaksemme
-tehdä kotona asianmukaista selkoa, vieläpä sommitella useita pieniä
-kirjoitelmiakin, kuten olivat sopineet isäni ja herra von Königsthal,
-osaksi meidän harjaantumistamme, osaksi omia muistiinpanojansa
-silmälläpitäen. Se olikin minulle erikoiseksi eduksi, koska voin siten
-sepittää jokseenkin eloisan ulkonaisia tapahtumia kuvailevan vaali- ja
-kruunausdiaarion.
-
-Niiden edusmiesten joukosta, joiden persoonallisuus teki minuun
-pysyvän vaikutuksen, mainitsen ensinnäkin Mainzin vaaliruhtinaan
-ensimmäisen lähettilään, paroni Erthalin, myöhemmän vaaliruhtinaan.
-Vaikka hänen olemuksessaan ei ilmennytkään mitään silmiinpistävää,
-miellytti minua sittenkin aina tuo mustaan, pitsireunaiseen
-kauhtanaan puettu henkilö. Toinen lähettiläs, paroni von Groschlag,
-oli hyvärakenteinen, ulkoasultaan huoleton, mutta erittäin sievästi
-käyttäytyvä maailmanmies. Hän teki yleensäkin erittäin miellyttävän
-vaikutuksen. Ruhtinas Esterhazy, Böömin lähettiläs, ei ollut kookas,
-mutta hyvärakenteinen, vilkas ja samalla ylhäisen säädyllinen olematta
-silti kopea tai kylmäkiskoinen. Minua hän miellytti erikoisesti sen
-vuoksi, että muistutti mielestäni marsalkka von Broglioa. Näiden
-oivallisten henkilöiden hahmot ja arvokkuuden kuitenkin tavallaan
-himmensi Brandenburgin lähettilääseen paroni Plothoon kohdistuva
-erikoishuomio. Tämä mies, jonka oma puku, liverit ja ajoneuvot olivat
-huomattavan vaatimattomat, oli saavuttanut seitsenvuotisen sodan
-aikana diplomaattisen sankarin maineen. Kun notaari Aprill oli aikonut
-Regensburgissa muutamain todistajien läsnäollessa ojentaa hänelle hänen
-kuningastansa koskevan valtiokirousjulistuksen, niin hän oli vastannut
-vain lyhyesti: »Pidä paperisi, mies!» ja heittänyt tai heitättänyt
-hänet portaita alas. Me uskoimme hänen tehneen sen omin käsin, koska se
-vaihtoehto meitä paremmin miellytti ja koska voimme varsin hyvin uskoa
-tuon pienen, tanakan, tummin tulisin silmin ympärillensä katsahtelevan
-miehen siihen pystyvän. Kaikkien katseet suuntautuivat häneen,
-varsinkin hänen vaunuista astuessaan. Syntyi aina jonkinlaista iloista
-kuhinaa, eikä paljoa puuttunut, ettei hänelle taputettu käsiä, huudettu
-»hyvä» tai »eläköön». Niin suuressa määrin suosi kuningasta ja kaikkea,
-mikä oli ruumiin ja sieluin häneen kiintynyt, kansan suuri joukko,
-jossa frankfurtilaisten ohella oli jo saksalaisia valtakunnan kaikilta
-kulmilta.
-
-Nämä asiat tuottivat minulle paljonkin huvia, koska kaikki, mitä
-tapahtui, olipa se mitä laatua tahansa, kuitenkin aina sisälsi
-jonkinlaista tarkoitusta, ilmaisi jotakin sisäistä suhdetta, ja
-sellaiset symboliset menot jälleen hetkiseksi elävästi esittivät
-lukuisten pergamenttien, paperien ja kirjojen melkein kokonaan allensa
-hautaamaa Saksan valtakuntaa. Mutta toisaalta en voinut itseltäni
-peittää salaista mielipahaa, kun minun oli kotona isääni varten
-jäljennettävä selostuksia neuvotteluista ja kun samalla pakostakin
-huomasin, että tässä oli vastakkain useampia mahteja, jotka pitivät
-toisensa tasapainossa ja olivat yksimieliset ainoastaan sikäli,
-että aikoivat rajoittaa uuden hallitsijan valtaa vielä enemmän kuin
-vanhan; että jokainen iloitsi vaikutuskyvystänsä vain sikäli kuin
-toivoi voivansa säilyttää ja laajentaa etuoikeuksiansa ja paremmin
-turvata riippumattomuuttansa. Oltiinpa tällä kertaa entistä enemmänkin
-varoillansa, koska alettiin pelätä Josef toista, hänen kiivauttansa ja
-otaksuttuja suunnitelmiansa.
-
-Isoisälleni ja toisille neuvostoon kuuluville sukulaisilleni, joiden
-luona tapasin käydä, ei tämä aika myöskään ollut helppo; heillä näet
-oli ylen paljon tekemistä käydessään juhlasaatossa vastaanottamassa
-ylhäisiä vieraita, lausuessaan heille kohteliaisuuksia ja ojentaessaan
-lahjoja. Kaupunginhallituksen kokonaisuudessaan, samoinkuin sen
-yksityisten jäsentenkin, täytyi alinomaa puolustautua, torjua ja
-esittää vastalauseita, koska sellaisissa tapauksissa jokainen tahtoo
-siltä siepata jotakin tai sälyttää suoritettavaksi ja vain harvat
-niistä, joita se pyytää, sitä tukevat tai avustavat. Joka tapauksessa
-minulle nyt kävi havainnollisen selväksi, mitä Lersnerin kronikka
-oli minulle kertonut samanlaisista tilaisuuksista ja tapahtumista
-herättäen noiden kelpo neuvosmiesten kärsivällisyyteen ja kestävyyteen
-kohdistuvaa ihailua.
-
-Paljon harmia koituu siitäkin, että kaupungin vähitellen täyttävät
-asiaankuuluvat ja -kuulumattomat henkilöt. Kaupungin puolelta
-yritettiin turhaan palauttaa hovien muistiin kultaisen bullan tosin
-jo vanhentuneita määräyksiä. Erikoista suojaa nauttivat edusmiesten
-ja heidän seuralaistensa ohella monet sääty- ja muut henkilöt, jotka
-ovat saapuneet tilaisuuteen uteliaisuuden houkuttelemina tai muuten
-yksityisten asiainsa vuoksi, ja usein on mahdotonta heti ratkaista,
-kuka oikeastaan on majoitettava ja kenen tulee itse vuokrata itselleen
-asunto. Tungos lisääntyy, ja nekin, joilla ei ole asiassa mitään
-tehtävää tai vastuuta, alkavat tuntea olonsa epämieluisaksi.
-
-Me nuoret henkilöt, jotka tosin voimme mielin määrin kaikkea katsella,
-emme kuitenkaan mekään aina löytäneet kyllin tyydykettä silmillemme
-ja mielikuvituksellemme. Espanjalaiset viittapuvut, lähettiläiden
-isot matkahatut ja siellä täällä vielä eräät muutkin seikat loivat
-aito vanhanaikaista vaikutelmaa; mutta sen sijaan oli jälleen paljon
-puolittain uutta tai ihan nykyaikaista, joten kaikkialla ilmeni vain
-kirjavaa, epätyydyttävää, jopa usein mautontakin vilinää. Olimme
-senvuoksi erittäin iloiset, kun kuulimme, että keisarin ja tulevan
-kuninkaan vastaanottamiseksi suoritettiin suuria valmistuksia, että
-vaaliruhtinaalliset kollegiaalitoimenpiteet, joiden pohjana oli
-viime vaalisopimus, edistyivät ripeästi ja että vaalipäiväksi oli
-määrätty maaliskuun 27:s. Nyt suunniteltiin valtakunnan valtamerkkien
-tuottamista Nürnbergistä ja Aachenista ja odotettiin saapuvaksi lähinnä
-Mainzin vaaliruhtinasta hänen lähetystönsä majoittamista koskevien
-selkkausten yhä jatkuessa.
-
-Minä suoritin sillävälin erittäin uutterasti kanslistintyötäni
-kotosalla ja havaitsin samalla monenlaisia pikkumaisia muistutuksia,
-joita saapui eri tahoilta ja jotka piti otettaman huomioon uudessa
-vaalisopimuksessa. Jokainen sääty tahtoi saada tämän asiakirjan nojalla
-etuutensa vahvistetuiksi ja arvonsa lisätyksi. Sangen paljon näistä
-huomautuksista ja toivomuksista kuitenkin syrjäytettiin; paljon jäi
-entiselleen, mutta muistuttajille vakuutettiin aina mitä varmimmin,
-ettei sellaisen mainitsematta jättäminen suinkaan pitänyt merkitä
-heille ennakkopäätöstä.
-
-Erittäin monia ja vaivalloisia tehtäviä täytyi valtakunnan
-marsalkanviraston ottaa suorittaaksensa: vieraita tulvi kaupunkiin
-yhä enemmän, ja kävi yhä vaikeammaksi hankkia heille asuntoa.
-Vaaliruhtinaallisten eri alueiden rajoista ei oltu yksimielisiä.
-Kaupunginhallitus tahtoi olla sälyttämättä porvareille rasituksia,
-joihin he eivät näyttäneet velvollisilta, ja niin oli yötä päivää
-alinomaa valituksia, vetoamisia, kiistaa ja eripuraisuutta.
-
-Mainzin vaaliruhtinas saapui kaupunkiin maaliskuun 21 p:nä. Nyt alkoi
-tykkien pauke, joka myöhemminkin vielä useaan kertaan oli tehdä
-meidät kuuroiksi. Tällä juhlallisella tapahtumalla oli seremoniain
-sarjassa tärkeä sija. Miten korkea-arvoisia lienevätkin olleet ne
-henkilöt, joiden olimme toistaiseksi nähneet esiintyvän, he olivat
-kuitenkin alempia, käskynalaisia; nyt sen sijaan ilmaantui näkymälle
-suvereeni, itsenäinen ruhtinas, kuninkaan jälkeen ensimmäinen, suuren,
-arvoisensa seurueen edeltämänä ja saattamana. Tämän juhlallisen tulon
-loistokkuudesta minulla olisi paljonkin kerrottavaa, mutta aikomukseni
-on palata siihen myöhemmin, vieläpä tilaisuudessa, jota ei kukaan voisi
-helposti arvata.
-
-Samana päivänä näet saapui Lavater, Berliinistä kotiin päin
-matkustaessaan, Frankfurtiin ja oli tuota juhlallisuutta
-näkemässä. Ja vaikka sellaiset ulkoisen maailman tapahtumat eivät
-hänelle vähintäkään merkinneet, lienee tuo komea kulkue kaikkine
-asiaankuuluvine seikkoineen jäänyt erittäin selvänä hänen vilkkaaseen
-mielikuvitukseensa. Useita vuosia myöhemmin, kun tuo erinomainen,
-mutta omituinen mies esitti minulle erään runollisen, luullakseni
-pyhän Johanneksen ilmestystä koskevan mukaelman, minä huomasin, että
-Antikristuksen saapuminen oli askel askelelta, hahmo hahmolta, seikka
-seikalta kuvailtu Mainzin vaaliruhtinaan Frankfurtiin saapumisen
-mukaan, vieläpä niin, etteivät isabellahevosten tupsutkaan olleet
-unohtuneet. Saan tilaisuutta puhua asiasta enemmän, kun ehdin
-käsittelemään tuota omituista runoudenlajia, jonka nojalla luultiin
-voitavan saattaa Vanhan ja Uuden Testamentin myyttejä lähemmäksi
-havaintoa ja tunnetta tekemällä niistä kerrassaan uudenaikaisia
-väkivaltaisia mukailuja ja verhoamalla ne nykyaikaisen, alhaisen tai
-ylhäisen elämän muotoihin. Tuonnempana on myös puhuttava siitä, miten
-tämä käsittelytapa vähitellen pääsi suosioon, mutta tässä minä sentään
-huomautan sen verran, että Lavateria ja hänen kanssaan kilvoittelevia
-pitemmälle lienee vaikea mennä: eräs heistä näet kuvaili Betlehemiin
-ratsastavat itämaiden tietäjät niin nykyaikaisesti, että Lavaterin
-luona vierailemassa käyvät ruhtinaat ja herrat olivat ilmeisiksi
-esikuviksi tunnettavissa.
-
-Sallimme siis vaaliruhtinas Emmerich Josefin saapua kompostelliin
-niin sanoaksemme inkognito ja kohdistamme huomiomme Gretcheniin,
-jonka minä väkijoukon hajaantuessa näin ihmisvilinässä Pyladeen ja
-hänen kaunoisensa seurassa (he kolme näyttivät tosiaankin olevan
-eroamattomat). Tuskin ehdittyämme toistemme luo ja tervehdittyämme
-me jo sovimme siitä, että viettäisimme tämän illan yhdessä. Minä
-saavuinkin määräaikana. Tavanmukainen seurue oli koolla, ja jokaisella
-oli jotakin kerrottavaa, sanottavaa, huomautettavaa; kukin näet oli
-suhtautunut havaittaviin omalla tavallansa. »Teidän puheenne», virkkoi
-vihdoin Gretchen, »saavat minut vieläkin suuremman hämmingin valtaan
-kuin näiden päivien tapahtumat itse. Sitä, minkä olen nähnyt, en saa
-sointumaan yhteen ja kuitenkin haluaisin kovin mielelläni tietää,
-miten on erinäisten seikkojen laita.» Minä vastasin, että minulle oli
-helppoa siinä suhteessa häntä palvella. Kehoitin häntä vain sanomaan,
-mikä hänen mieltänsä erikoisesti kiinnitti. Hän sanoi, ja kun sitten
-ryhdyin eräitä seikkoja selittämään, niin kävi ilmi, että olisi parempi
-esittää asiat järjestyksessä. Minä vertasin jokseenkin sopivasti näitä
-juhlallisuuksia ja toimituksia näytelmään, jossa esirippu lasketaan
-milloin hyvänsä näyttelijäin näytellessä edelleen; sitten se jälleen
-nostetaan, ja katselijat voivat taasen jossakin määrin ottaa osaa
-tapahtumiin. Koska olin erittäin puhelias, jos minun annettiin olla
-mieleni mukaan, niin kerroin kaikki alusta alkaen tähän päivään asti
-mitä parhaimmassa järjestyksessä unohtamatta havainnollistaa esitystäni
-kivikynän ja ison kivitaulun avulla. Toisten esittämien kysymysten ja
-vastaväitteiden harvoin häiritsemänä minä kerroin kerrottavani loppuun
-kaikkien mieliksi ja Gretchenin alinomaisella tarkkaavaisuudellaan
-minua mitä parhaimmin innostaessa. Hän kiitti minua lopuksi sanoen
-kadehtivansa kaikkia, jotka tuntevat tämän maailman asiat ja tietävät,
-miten kaikki tapahtuu ja mitä se merkitsee. Hän pahoitteli sitä, ettei
-ollut poika, ja osasi varsin miellyttävästi tunnustaa joutuneensa
-kiitollisuudenvelkaan minulle jo monestakin opetuksesta. »Jos minä
-olisin poika», sanoi hän, »niin me harjoittaisimme yliopistoissa
-toistemme keralla kunnollisia opintoja». Keskustelu jatkui siihen
-tapaan; hän päätti ehdottomasti alkaa oppia ranskankieltä, jonka
-osaamisen välttämättömyys oli hänelle täysin selvinnyt muotiliikkeessä.
-Minä kysyin häneltä, miksi hän ei enää siellä käynyt; olin näet viime
-aikoina, kun en iltaisin päässyt helposti kotoa poistumaan, monesti
-päivän aikaan kulkenut hänen mieliksensä myymälän ohi nähdäkseni hänet
-edes vilahdukselta. Hän selitti, ettei ollut tahtonut tänä levottomana
-aikana olla siellä nähtävissä, mutta että kävisi siellä jälleen, kunhan
-kaupunki ehtisi rauhoittua entisellensä.
-
-Nyt tuli puheeksi pian saapuva vaalipäivä. Minä tiesin laajasti kertoa,
-mitä oli tapahtuva ja miten, osasinpa vielä valaista esitystäni
-seikkaperäisten kivikynäpiirrosten avulla: niin selvänä oli mielessäni
-konklaavihuone alttareineen, valtaistuimineen, nojatuoleineen ja
-yksinkertaisine istuinpaikkoineen. — Me erosimme oikeaan aikaan ja
-erittäin hyvillä mielin.
-
-Mikään näet ei voi liittää kauniimmin toisiinsa kahta nuorta ihmistä,
-jotka ovat luonnostaan jossakin määrin sopusointuiset, kuin se, että
-neito on halukas oppimaan ja nuorukainen halukas opettamaan. Siitä
-syntyy erittäin kiinteä ja miellyttävä suhde. Neito pitää nuorukaista
-henkisen olemassaolonsa luojana ja nuorukainen neitoa olentona, joka ei
-ole täydellistymisestänsä kiitollisuudenvelassa luonnolle, sattumalle
-tai yksipuoliselle tahtomiselle, vaan molempien yksimieliselle
-tahtomiselle; ja tämä vuorovaikutus on niin suloinen, ettemme saa
-ihmetellä, jos vanhan ja uuden Abelardin ajoilta saakka sellainen
-kahden olennon yhteensattuminen on aiheuttanut yhtä paljon onnea kuin
-onnettomuuttakin.
-
-Heti seuraavana päivänä oli kaupungissa ankaraa liikettä luonakäyntien
-ja vastavierailujen vuoksi, joita nyt suoritettiin mitä suurimmin
-juhlamenoin. Erikoisesti herätti minussa, frankfurtilaisessa,
-mielenkiintoa ja aiheutti monia mietteitä turvallisuusvala, jonka
-vannoivat neuvosto, sotaväki ja porvaristo, eikä suinkaan edusmiesten
-välityksellä, vaan henkilökohtaisesti ja kaikin: ensinnä raatihuoneen
-isossa salissa maistraatti ja esikuntaupseerit, sitten suurella
-raatihuoneen torilla koko porvaristo eri luokkiensa, asteittensa ja
-kaupunginkortteliensa mukaan järjestyneenä ja lopuksi muu sotaväki.
-Siinä voi yhdellä silmäyksellä nähdä koko kaupunkiyhteiskunnan
-kokoontuneena suorittamaan kunniakasta tehtävää: juhlallisesti
-lupaamaan valtakunnan päälle ja jäsenille turvallisuutta ja
-tulossaolevan suuren tehtävän ajaksi rikkomatonta rauhaa. Nyt olivat
-Trierin ja Kölnin vaaliruhtinaatkin henkilökohtaisesti saapuvilla.
-Vaalipäivän aattona karkoitetaan kaikki vieraat kaupungista, portit
-ovat kiinni, juutalaiset suljettuina oman katunsa piiriin, ja
-Frankfurtin porvari luulee olevansa jotakin erinomaista, koska saa
-yksin jäädä tämän suuren juhlallisuuden todistajaksi.
-
-Tähän saakka oli kaikki tapahtunut vielä verraten uudenaikaisesti:
-korkeimmat ja korkeat henkilöt olivat ajelleet vain vaunuissa
-edestakaisin; mutta nyt meidän oli määrä nähdä heidät ikivanhaan tapaan
-ratsujen selässä. Ihmistulva ja tungos oli tavaton. Minä, joka tunsin
-raatihuoneen niin tarkoin kuin hiiri kotoaitan, osasin pujahdella aina
-pääsisäänkäytävälle, jonka edustalla loistovaunuissaan saapuneitten ja
-nyt raatihuoneessa koolla olevien vaaliruhtinaiden ja lähettiläiden
-oli määrä nousta satulaan. Ylen komeat, hyvin totutetut ratsut olivat
-runsaasti kirjailluin loimin peitetyt ja kaikin tavoin koristetut.
-Vaaliruhtinas Emmerich Josef, kaunis, miellyttävä mies, esiintyi
-hevosen selässä edukseen. Molemmat toiset ovat jääneet heikommin
-mieleeni; muistan vain, että punaiset, kärpännahoilla sisustetut
-ruhtinaittenviitat, joita muuten olimme tottuneet näkemään ainoastaan
-maalauksissa, esiintyivät ulkoilmassa erittäin romanttisina. Myöskin
-poissaolevien maallisten vaaliruhtinaiden lähettiläät kultakankaisine,
-kullankirjailtuine, runsailla kultaisilla pitsinauhuksilla
-varustettuine espanjalaisine vaatteinensa ilahduttivat silmiämme;
-varsinkin häilyivät vanhanaikaisten hattujen sulat erittäin komeasti.
-Uudenaikaiset lyhyet housut, valkoiset silkkisukat ja muodinmukaiset
-kengät sitävastoin eivät minua ollenkaan miellyttäneet. Me olisimme
-halunneet nähdä puolisaappaita, miten kultaisia tahansa, sandaaleja tai
-muuta sentapaista, jotta vaatetus olisi ollut hieman johdonmukaisempi.
-
-Lähettiläs Plotho erosi tässäkin käytökseltänsä kaikista muista. Hän
-esiintyi vilkkaana ja hilpeänä eikä näyttänyt erikoisesti kunnioittavan
-koko juhlatoimitusta. Kun näet hänen edellänsä kulkeva vanhahko herra
-ei kyennyt heti heilahduttamaan itseänsä satulaan ja hänen täytyi
-senvuoksi vähän aikaa odottaa ison sisäänkäytävän edessä, ei hän voinut
-olla nauramatta, kunnes hänenkin hevosensa talutettiin esiin ja hän
-erittäin ketterästi kavahti sen selkään suoden siten meille tilaisuutta
-ihailla itseänsä Fredrik toisen arvokkaana lähettiläänä.
-
-Nyt oli esirippu jälleen laskeutunut peittäen meiltä näkymön.
-Minä tosin olin yrittänyt tunkeutua kirkkoon, mutta sieltä löytyi
-enemmän hankaluutta kuin huvia. Valitsijat olivat vetäytyneet
-kaikkeinpyhimpään, missä pitkälliset seremoniat korvasivat varovaa
-vaaliharkintaa. Pitkäaikaisen odotuksen ja tungeksimisen jälkeen
-väkijoukko vihdoin kuuli roomalaisen valtakunnan keisariksi julistetun
-Josef toisen nimen.
-
-Vieraita tulvi nyt kaupunkiin yhä enemmän. Kaikki ajoivat ja
-kävelivät juhlavaatteisiin puettuina, joten lopulta näyttivät
-huomionarvoisilta ainoastaan ihan kultaiset puvut. Keisari ja kuningas
-olivat jo saapuneet Heusenstammiin, kreivi Schönbornin linnaan, missä
-heidät perintätavan mukaisesti otettiin vastaan ja toivotettiin
-tervetulleiksi. Kaupunki vietti tätä tärkeätä asiainvaihetta pannen
-toimeen kaikkien uskontokuntain hengellisiä juhlia ja juhlamessuja ja
-pitäen yllä maallisella taholla, Te deumin säestämiseksi, alinomaista
-tykinjyskettä.
-
-Jos olisi pitänyt kaikkia juhlallisuuksia alusta tähän asti harkiten
-sommiteltuna taideteoksena, ei siinä olisi ollut suurtakaan moitteen
-sijaa. Kaikki oli hyvin valmisteltu: julkiset tapahtumat seurasivat
-yhä taajemmin toisiansa ja kävivät samalla yhä huomattavammiksi,
-ihmisten lukumäärä kasvoi, saapui yhä korkea-arvoisempia henkilöitä,
-heidän ympäristönsä ja he itse esiintyivät yhä loisteliaammin, ja niin
-jatkui nousu päivä päivältä, joten varautunut, vakaakin katse lopulta
-hämmentyi.
-
-Mainzin vaaliruhtinaan saapuminen, jota en ryhtynyt seikkaperäisesti
-kuvailemaan, oli kyllin komea ja kunnioitusta herättävä merkitäkseen
-erään oivallisen miehen mielikuvituksessa suuren, ennustetun
-maailmanhallitsijan tuloa. Meidätkin se oli melkoisessa määrin
-häikäissyt. Mutta nyt, kun kerrottiin keisarin ja tulevan kuninkaan
-lähestyvän kaupunkia, kiihtyi odotuksemme äärimmilleen. Vähän matkan
-päähän Sachsenhausenista oli pystytetty teltta, johon oli sijoittunut
-koko kaupunginhallitus osoittaakseen valtakunnan päämiehelle hänelle
-kuuluvaa kunnioitusta ja ojentaakseen kaupunginavaimet. Kauempana,
-kauniilla avaralla tasangolla, seisoi toinen, upea teltta, johon
-kerääntyivät kaikki vaaliruhtinaat ja vaalilähettiläät majesteetteja
-vastaanottamaan. Heidän seurueensa täyttivät koko tien aina kaupunkiin
-asti odottaen siinä vuoroansa liittyä palaavaan kulkueeseen. Nyt
-saapui keisari vaunuissaan teltan luo, astui sisään, ja kunnioittavan
-tervehdyksen jälkeen vaaliruhtinaat ja lähettiläät poistuivat
-raivatakseen säännönmukaisesti tietä korkeimmalle hallitsijalle.
-
-Meille, jotka olimme jääneet kaupunkiin ihaillaksemme tuota komeutta
-muurien ja katujen piirissä sitäkin paremmin, soi toistaiseksi
-varsin riittävää havainnon askarrusta porvariston kaduille
-järjestämä kunniakuja, kansan tulva ja monet siinä sattuvat pilat
-ja kömpelyydet, kunnes kellojen soitto ja tykkien jyske ilmoitti
-hallitsijan olevan aivan lähellä. Frankfurtilaista ilahdutti
-erikoisesti se, että tässä tilaisuudessa, monien suvereenien ja
-heidän edustajiensa läsnäollessa, valtakunnankaupunki Frankfurt
-esiintyi sekin pienenä itsevaltiaana; sen tallimestari näet oli
-kulkueen etunenässä, hänen jäljessään tuli ratsuja vaakunaloimineen,
-joissa punaiselle pohjalle kuvattu valkoinen kotka näytti sangen
-kauniilta, palvelijoita ja virkailijoita, vaskirummunlyöjiä ja
-torvensoittajia, neuvoston edustajia, joita kaupunginlivereihin
-puetut neuvoston palvelijat jalan käyden saattelivat. Sitten tuli
-kolme komppaniaa kaupungin ratsuväkeä, hyvässä ratsuasussa, samaa
-väkeä, jonka olimme lapsuudesta saakka nähneet saattueita noutamassa
-ja muissa julkisissa tilaisuuksissa. Me iloitsimme puolestamme
-tuosta kunniasta ja sadastuhannesosasta suvereenisuutta, joka nyt
-esiintyi täydessä loistossaan. Senjälkeen kulkivat ohi valtakunnan
-perintömarsalkan ja kuuden maallisen vaaliruhtinaan lähettämien
-valitsijaedusmiesten eri saattueet. Jokaiseen niistä kuului vähintään
-kaksikymmentä palvelijaa ja kahdet juhlavaunut, eräisiin vielä
-suurempi lukumäärä. Hengellisten vaaliruhtinaiden saattueet kävivät
-yhä huomattavammiksi; palvelijoita ja virkailijoita näytti olevan
-loppumattomiin, Kölnin ja Trierin vaaliruhtinailla oli kolmattakymmentä
-juhlavaunua, Mainzin vaaliruhtinaalla yksin yhtä paljon. Ratsain
-ja jalkaisin kulkeva palvelusväki oli mitä upeimmissa pukimissa ja
-ajoneuvoissa istuvat herrat, hengelliset ja maalliset, olivat hekin
-muistaneet ilmaantua rikkaassa ja kunnianarvoisassa asussa, kaikin
-ritarimerkein koristettuina. Kuten oikeus ja kohtuus oli, voitti
-keisarillisen majesteetin saattue komeudessa kaikki muut. Ratsastavat
-hevostenohjaajat, varahevoset, ratsastustamineet, satulavaipat
-ja loimet vetivät puoleensa kaikkien huomion, ja kuusitoista
-kuusivaljakkoista keisarillisten kamariherrain, salaneuvosten,
-ylikamreerin, ylihovimestarin ja ylitallimestarin juhlavaunua päätti
-erittäin loisteliaasti tämän osan kulkuetta, jonka kaikesta upeudestaan
-ja laajuudestaan huolimatta oli määrä olla pelkkä etujoukko.
-
-Nyt taajeni rivi arvon ja loiston lisääntyessä yhä enemmän.
-Oman, enimmälti jalan, harvoin ratsain kulkevan palvelijaväkensä
-valikoidussa seurassa saapuivat näet vaalilähettiläät sekä itse
-vaaliruhtinaat arvonsa mukaisessa järjestyksessä, kukin upeissa
-juhlavaunuissansa. Kohta Mainzin vaaliruhtinaan jälkeen ilmoitti
-kymmenen keisarillista juoksijaa, yksiviidettä lakeijaa ja kahdeksan
-heitukkaa itse majesteettien saapuvan. Mitä upeimmat loistovaunut,
-joiden selkäpuolikin oli varustettu kokonaisella peililasiruudulla,
-maalauksin, kiiltopinnoin,. leikkauksin ja kultauksin kaunistetut,
-punaisella, koruompeleisella sametilla päällystetyt ja sisustetut,
-sallivat meidän aivan mukavasti katsella keisaria ja kuningasta, jo
-kauan toivoeltuja valtakunnan päämiehiä, koko loistossansa. Kulkue
-oli johdettu pitkin kiertotein, osaksi pakostakin, jotta se pääsisi
-kehittäytymään, osaksi siinä tarkoituksessa, että mahdollisimman suuri
-määrä ihmisiä sen näkisi. Se oli liikkunut läpi Sachsenhausenin,
-yli sillan, Fahrgassea ja Zeiliä pitkin ja kääntyi sisäkaupunkiin
-Katariinanportista, joka kaupungin laajentamisesta saakka oli avoin
-läpikulkukohta. Oli onneksi johduttu ajattelemaan, että maailman
-ulkonainen komeus oli jo pitkän ajan kuluessa kasvanut yhä korkeammaksi
-ja leveämmäksi. Oli mitattu ja havaittu, ettei tämä portti, josta
-moni ruhtinas ja keisari oli ajanut sisään ja ulos, sallinut
-nykyisten juhlavaunujen kulkea läpi raapaisematta sen leikkauksia tai
-muita ulkokoruja. Neuvoteltiin ja päätettiin epämukavan kiertotien
-välttämiseksi poistaa kivitys ja rakentaa loiva nousu- ja laskutie.
-Samassa tarkoituksessa oli myös kaduilta siirretty pois kaikki
-myymälöiden ja kauppakojujen suojakatokset, jotta kruunu, kotka ja
-hengettäret pääsisivät kulkemaan kolahtamatta ja vahingoittumatta.
-
-Miten kiinteästi me tuon kallissisältöisen kallisarvoisen säiliön
-lähestyessä suuntasimmekin katseemme korkeihin henkilöihin, emme
-kuitenkaan voineet olla samalla silmäilemättä erinomaisen kauniita
-hevosia, valjaita ja niiden nyöripunoskoristeita; mutta erikoisesti
-herättivät huomiotamme ajomies ja edelläratsastaja, jotka kumpikin
-istuivat hevosen selässä. Keisarillisen hovitavan mukaisesti pitkiin
-mustasta ja keltaisesta sametista valmistettuihin nuttuihin ja suurin
-sulkatöyhdöin koristettuihin päähineisiin puettuina he näyttivät
-olevan toisesta kansakunnasta, jopa toisesta maailmastakin kotoisin.
-Nyt kävi tungos niin suureksi, ettei voinut enää paljoakaan erottaa.
-Siinä oli sveitsiläiskaarti vaunujen molemmin puolin, perintömarsalkka,
-Saksin miekka oikeassa kädessä kohotettuna, sotamarskit keisarillisten
-kaartien johtajina vaunujen jäljessä ratsastaen, keisarillisia
-hovipoikia suuret määrät ja vihdoin itse henkivartiokaarti mustiin
-samettisiin lievenuttuihin puettuna, kaikki saumat runsaasti kullalla
-nauhustettuina, joukossa punaisia ihotakkeja ja nahanvärisiä
-alusnuttuja, nekin runsaasti kullalla kirjaellut. Alinomainen
-katseleminen, selittäminen, viittilöiminen sai pään kerrassaan
-pyörälle, joten vaaliruhtinaiden yhtä upeasti puettu henkivartioväki
-tuskin herätti mitään huomiota; olisimmepa kenties vetäytyneet pois
-ikkunasta, ellemme olisi tahtoneet nähdä kaupunkimme hallitusta, joka
-viidentoista kaksivaljakon vetämissä ajoneuvoissa päätti kulkueen, ja
-varsinkin neuvostonkirjuria, joka kuljetti punaisella samettityynyllä
-lepääviä kaupunginavaimia. Meistä näytti varsin kunniakkaalta sekin,
-että kaupungin krenatöörikomppania muodosti jälkivartion, ja me
-tunsimme saksalaisina ja frankfurtilaisina tämän kunnianpäivän kaksin
-verroin mieltämme ylentävän.
-
-Me olimme sijoittuneet erääseen taloon, jonka ohi kulkueen kirkosta
-palatessaan jälleen täytyi liikkua. Jumalanpalvelusta, musiikkia,
-seremonioita ja juhlallisuuksia oli kirkossa, kuorissa ja konklaavissa
-ennen vaalisopimuksen vannomista niin paljon, että ehdimme nauttia
-oivallisen aterian ja tyhjentää useita pulloja vanhan ja nuoren
-hallitsijan terveydeksi. Kuten sellaisissa tilaisuuksissa yleensäkin
-tapahtuu, hävisi keskustelu menneisiin aikoihin, ja joukossa oli
-iäkkäitä henkilöitä, jotka pitivät niitä parempina kuin nykyisiä,
-ainakin mitä tulee vallinneeseen eräänlaiseen inhimilliseen
-harrastukseen ja kiihkeään osanottoon. Frans ensimmäisen kruunauksen
-aikana ei kaikki ollut vielä siinä määrin ratkaistu kuin nyt: rauha ei
-ollut vielä solmittu, Ranska, Brandenburgin ja Pfalzin vaaliruhtinaat
-vastustivat vaalia; tulevan keisarin joukot olivat Heidelbergin
-luona, missä hänen päämajansa sijaitsi, ja pfalzilaiset olivat
-siepata haltuunsa Aachenista päin saapuvat valtakunnan valtamerkit.
-Sillävälin kuitenkin neuvoteltiin suhtautumatta asiaan kummaltakaan
-puolelta ylen vakavasti. Maria Teresia tulee, siunatusta tilastansa
-huolimatta, henkilökohtaisesti näkemään vihdoinkin toteutettua
-puolisonsa kruunausta. Hän saapui Aschaffenburgiin ja nousi alukseen
-lähteäkseen Frankturtiin. Frans aikoo Heidelbergista käsin matkustaa
-puolisoansa vastaan, mutta tulee liian myöhään: hän on jo lähtenyt.
-Frans astuu tuntemattomana pieneen venheeseen, rientää hänen jälkeensä,
-ja rakastava pari iloitsee yllättävästä kohtauksestansa. Siitä kertova
-tarina leviää heti, ja kaikki ihmiset suhtautuvat myötätuntoisesti
-tuohon hellään, lapsilla runsaasti siunattuun pariskuntaan, joka
-yhteenliittymisensä jälkeen on ollut niin erottamaton, että heidän on
-jo kerran Wienistä Firenzeen matkustaessaan täytynyt yhdessä kestää
-karanteeni Venetsian rajalla. Maria Teresiaa tervehditään kaupungissa
-riemuhuudoin, hän asettuu »Rooman keisarin» majataloon, sill'aikaa
-kuin Bornheimin nummella pystytetään suurta telttaa hänen puolisonsa
-vastaanottamista varten. Siellä on hengellisistä vaaliruhtinaista
-vain Mainz ja maallisten edusmiehistä vain Saksi, Böömi ja Hannover.
-Juhlallinen tulo alkaa, ja mitä sen täydellisyydestä ja loistosta
-voinee puuttua, sen korvaa runsaasti kauniin naisen läsnäolo.
-Hän seisoo sopivasti sijaitsevan talon parvekkeella ja tervehtii
-puolisoansa eläköönhuudoin ja käsiänsä taputtaen; väkijoukko yhtyy
-huutoihin, innostus kohoaa ylimmilleen. Koska suuretkin sentään
-ovat ihmisiä, ajattelee kansalainen, tahtoessaan heitä rakastaa,
-heidät kaltaisiksensa; ja hän voi menetellä siten lähinnä siinä
-tapauksessa, että voi ajatella heidät rakastaviksi puolisoiksi,
-helliksi vanhemmiksi, toisiinsa kiintyneiksi sisaruksiksi, uskollisiksi
-ystäviksi. Silloin oli toivoeltu ja ennusteltu kaikkea hyvää, ja nyt
-se nähtiin täyttyneenä esikoispojassa, jonka kaunis nuorukaisvartalo
-herätti kaikissa mieltymystä ja josta toivottiin mitä parasta hänen
-osoittamiensa etevien ominaisuuksien nojalla.
-
-Me olimme kerrassaan eksyneet menneisyyteen ja tulevaisuuteen,
-kun eräät sisäänastuvat ystävät palauttivat meidät takaisin
-nykyisyyteen. He olivat niitä, jotka oivaltavat uutisen arvon ja
-senvuoksi rientävät sitä ensimmäisenä julistamaan. He tiesivät kertoa
-kauniin inhimillisen piirteen niistä korkeista henkilöistä, joiden
-olimme vast'ikään nähneet ajavan ohitsemme ylen upeasti. Oli näet
-ollut sopimus sellainen, että keisarin ja kuninkaan piti kohdata
-Darmstadtin maakreivi metsässä, Heusenstammin ja mainitun suuren
-teltan välillä. Tuo vanha, haudan partaalla oleva ruhtinas tahtoi
-vielä kerran nähdä sen herran, jonka palvelukseen hän oli aikoinaan
-vannoutunut. Molemmat lienevät muistelleet sitä päivää, jolloin
-maakreivi oli tuonut Heidelbergiin vaaliruhtinaiden päätöskirjelmän,
-jonka mukaan Frans oli valittu keisariksi, ja vastasi saamiinsa
-kallisarvoisiin lahjoihin vakuuttamalla järkkymätöntä uskollisuutta.
-Nämä korkeat henkilöt seisoivat kuusikossa, ja vanha heikko maakreivi
-nojasi puuhun voidakseen kauemmin jatkaa keskustelua, joka liikutti
-kummankin asianomaisen mieltä. Paikalle pystytettiin myöhemmin koruton
-muistokivi, jonka luona me nuoret henkilöt muutamia kertoja kävimme.
-
-Niin me olimme viettäneet useita tunteja muistellen vanhoja ja harkiten
-uusia asioita, kun kulkue jälleen, tosin lyhyempänä ja tiheämpänä,
-vyöryi silmiemme ohi, ja me voimme sen yksityiskohtia lähemmin
-tarkastella, ottaa huomioon ja painaa mieleemme tulevaisuuden varalle.
-
-Siitä hetkestä saakka kaupunki oli lakkaamattomassa liikkeessä;
-tuleminen ja meneminen näet ei ottanut loppuakseen, ennenkuin kaikki,
-jotka olivat siihen oikeutetut tai velvolliset, olivat käyneet
-kunnioittaen tervehtimässä korkeimpia esimiehiä, ja niin ollen voi
-varsin mukavasti vielä kerran yksityiskohtaisesti tarkastella jokaisen
-läsnäolevan korkean henkilön hovikuntaa.
-
-Nyt saapuivat valtamerkitkin. Jottei kumminkaan puuttuisi tavanmukaisia
-kiistoja, täytyi niiden viettää puoli päivää aina myöhään yöhön asti
-ulkona vainiolla Mainzin vaaliruhtinaan ja kaupunkimme välisen alue-
-ja saatteluriitaisuuden vuoksi. Viimeksimainittu myöntyi, mainzilaiset
-saattelivat valtamerkkejä kaupungin portin salpapuun luo saakka, ja
-niin oli asia tällä kertaa ratkaistu.
-
-Näinä päivinä minulla ei ollut aikaa keräytyä itseeni. Kotona oli
-kirjoittamista ja jäljentämistä, minä halusin ja minun piti nähdä
-kaikki, ja niin kului loppuun maaliskuu, jonka jälkimmäinen puolisko
-oli ollut meille erittäin juhlaisa. Siitä, mitä oli viimeksi tapahtunut
-ja mitä kruunauspäivältä sopi odottaa, minä olin luvannut Gretchenille
-luotettavan ja yksityiskohtaisen selostuksen. Tuo suuri päivä
-läheni; minä ajattelin enemmän, miten sen hänelle sanoisin kuin mitä
-oikeastaan oli sanottava, ja muokkasin kaikki, mitä sattui nähtäviini
-ja kansliakynäni tielle, nopeasti tuota lähintä ja ainoata tarkoitusta
-varten. Vihdoin minä eräänä iltana saavuin vielä myöhään hänen
-asuntoonsa ja olin jo ennakolta mielissäni siitä, että tämänkertainen
-esitykseni onnistui vielä paremmin kuin ensimmäinen, valmistamaton.
-
-Mutta varsin usein tuottaa meille ja meidän nojallamme toisille
-satunnainen aihe enemmän iloa kuin ehdottominkaan aie. Tosin tapasin
-melkein samat henkilöt, mutta joukossa oli eräitä tuntemattomiakin. He
-istuutuivat pelaamaan; vain Gretchen ja nuorempi serkku pysyttelivät
-minun ja kivitaulun vaiheilla. Herttainen tyttö ilmaisi varsin
-miellyttävästi ilonsa siitä, että hän, muukalainen, oli vaalipäivänä
-käynyt kaupunkilaisesta ja että hänen osakseen oli tullut tämä
-ainoalaatuinen näytelmä. Hän kiitti minua mitä kohteliaimmin siitä,
-että olin osannut pitää hänestä huolta ja huomaavaisesti Pyladeen
-avulla toimittanut hänelle pääsylippuja ja antanut neuvoja ja
-suosituksia eri tilaisuuksiin pääsemiseksi.
-
-Kertomusta valtamerkeistä hän kuunteli mielellään. Minä lupasin
-hänelle, että kävisimme, jos mahdollista, yhdessä niitä katsomassa. Hän
-esitti eräitä leikillisiä huomautuksia kuullessaan pukuja ja kruunua
-koetellun nuorelle kuninkaalle. Minä tiesin, mistä käsin hän tulisi
-kruunauspäivän juhlallisuuksia katselemaan, ja huomautin hänelle
-kaikesta, mitä oli tulossa ja varsinkin mitä hänen näköpaikaltansa voi
-tarkasti havaita.
-
-Meiltä unohtui siinä ajan kulun tarkkaaminen: puoliyö oli jo ohi, ja
-minä havaitsin onnettomuudekseni olevani matkassa ilman portinavainta.
-Niinmuodoin en voinut päästä kotiin herättämättä mitä suurinta
-huomiota. Minä ilmaisin Gretchenille pulani. »Oikeastaan», virkkoi hän,
-»on parasta, että seurue pysyy koossa». Serkut ja vieraat henkilöt
-olivat jo ajatelleet samoin, koska ei tiedetty, minne viimeksimainitut
-yöksi sijoitettaisiin. Asia oli pian ratkaistu; Gretchen lähti
-keittämään kahvia, sitä ennen varustettuaan suuren messinkisen
-perhelampun sydämellä ja öljyllä, sytytettyään ja tuotuaan sen sisään,
-koska kynttilät uhkasivat palaa loppuun.
-
-Kahvi virkisti vähäksi aikaa; mutta vähitellen peli laimeni, matkan
-väsyttämät vieraat torkahtelivat, Pylades kaunoisineen istui eräässä
-nurkassa. Tyttö nojasi päätänsä hänen olkapäähänsä ja nukkui;
-hänkään ei pysynyt enää kauan valveilla. Nuorempi serkku, joka
-istui meitä vastapäätä kivitaulun toisella puolella, oli asettanut
-käsivartensa ristikkäin ja nukkui, kasvot niihin nojautuen. Minä
-istuin ikkunanpielessä pöydän takana, Gretchen minun vieressäni. Me
-keskustelimme hiljaisin äänin; mutta lopulta voitti uni hänetkin, hän
-nojasi päänsä olkaani ja nukahti samassa. Siinä minä istuin, yksin
-valvoen, mitä omituisimmassa asemassa, kuoleman ystävällisen veljen
-osatessa minuakin ahdistella. Minä vaivuin uneen, ja herätessäni oli
-päivä jo valjennut. Gretchen seisoi kuvastimen edessä päähinettänsä
-järjestellen; hän oli entistä rakastettavampi ja puristi erotessamme
-erittäin sydämellisesti käsiäni. Minä hiivin kiertoteitse kotiini;
-pienen »Hirvikaivannon» puoleiseen seinään näet oli isäni teettänyt
-pienen katupeilin, joka ei naapureita erikoisesti miellyttänyt. Me
-kartoimme sitä puolta, kun emme kotiin tullessamme halunneet hänen
-meitä näkevän. Äitini, jonka välitystoimenpiteet olivat aina meille
-hyödyksi, oli koettanut aamulla teetä juotaessa peitellä poissaoloani
-sanomalla minun lähteneen varhain ulos, joten tuosta viattomasta yöstä
-ei koitunut minulle mitään ikäviä seurauksia.
-
-Ylipäänsä ja kokonaisuudessaan tämä minua ympäröivä rajattoman
-monivivahteinen elämä teki minuun vain erittäin yksivärisen
-vaikutelman. Minulla ei ollut muuta harrastusta kuin koettaa tarkoin
-havaita olioiden ulkopuoli, ei muuta tointa kuin isäni ja herra von
-Königsthalin suoritettavakseni jättämä, joka tosin osoitti minulle
-asiain sisäisen juoksun. Minulla ei ollut mitään muuta taipumusta
-kuin Gretcheniin kohdistuva eikä muuta tarkoitusta kuin hyvin nähdä
-ja käsittää kaikki voidakseni sen hänen kanssaan kerrata ja hänelle
-selittää. Sattuipa useasti niinkin, että minä jonkin kulkueen
-liikkuessa ohitseni kuvailin sitä itsekseni puoliääneen painaakseni
-kaikki yksityiskohdat muistiini ja saadakseni tästä huomaavaisuudesta
-kaunoiseltani kiitokset. Toisten suosionosoituksia ja tunnustuksenantoa
-minä pidin pelkkänä lisänä.
-
-Minut tosin esiteltiin monille korkeille ja ylhäisille henkilöille,
-mutta osalta ei kenelläkään ollut aikaa välittää toisista, osalta
-eivät vanhemmatkaan henkilöt aina heti tiedä, kuinka heidän on
-keskusteltava nuoren henkilön kanssa ja miten otettava hänestä selkoa.
-Minä puolestani en ollut erikoisen notkea osoittamaan ihmisille
-miellyttävällä tavalla olemustani. Tavallisesti minä saavutin heidän
-suosionsa, mutta en heidän hyväksymistänsä. Se, mikä minua askarrutti,
-oli täysin selvänä mielessäni, mutta minä en kysynyt, voiko se olla
-toistenkin mielen mukaista. Minä olin enimmälti liian vilkas tai liian
-hiljainen ja näytin joko tungettelevalta tai jurolta, riippuen siitä,
-tuntuivatko ihmiset minusta miellyttäviltä vai vastenmielisiltä. Niin
-ollen minun tosin katsottiin antavan aihetta hyviin toiveisiin, mutta
-samalla minut julistettiin omituiseksi.
-
-Vihdoin koitti kruunauspäivä, huhtikuun 3:s 1764; sää oli suotuisa ja
-kaikki ihmiset liikkeellä. Minulle useiden sukulaisten ja tuttavien
-keralla oli varattu hyvä paikka itse raatihuoneessa eräässä
-yläkerroksessa, mistä voimme täydellisesti nähdä kaikki tapahtumat. Me
-saavuimme erittäin varhain paikoillemme ja katselimme nyt ylhäältä,
-ikäänkuin linnunsilmällä, niitä laitoksia, joita olimme edellisenä
-päivänä lähempää tarkastelleet. Siinä oli äskettäin rakennettu
-suihkukaivo, oikealla ja vasemmalla iso amme, johon jalustalla
-olevan kaksoiskotkan piti valaa viiniä kahdesta nokastansa, toisesta
-valkoista, toisesta punaista. Yhtäällä oli kauroja valtaisa kasa,
-toisaalla seisoi suuri lautasuoja, jossa oli jo muutamia päiviä nähty
-suunnattomassa vartaassa hiilivalkealla paistumassa ja muhenemassa
-kokonainen lihava härkä. Kaikki raatihuoneesta sinne ja toisilta
-kaduilta raatihuoneelle johtavat kadut olivat molemmin puolin
-aidakkeiden ja vahtien suojaamat. Iso tori täyttyi vähitellen, ja
-väentungos muuttui yhä ankarammaksi, koska joukot, mikäli mahdollista,
-pyrkivät aina sinne, missä näkyi jokin uusi tapahtuma ja jotakin
-erikoista ilmoitettiin olevan tulossa.
-
-Kaiken tämän kestäessä vallitsi melkoinen hiljaisuus, ja kun hätäkelloa
-soitettiin, näytti väkijoukko joutuvan väristyksen ja hämmästyksen
-valtoihin. Kaikkien ylhäältä toria silmäilevien huomiota herätti
-nyt ensinnä se kulkue, jossa Aachenin ja Nürnbergin herrat toivat
-tuomiokirkkoon valtakunnankalleuksia. Nuo pyhät aarteet olivat
-saaneet vaunuissa ensimmäisen sijan, ja lähetystön jäsenet istuivat
-kunnioittavasti takaistuimella niitä vastapäätä. Nyt lähtevät
-vaaliruhtinaat, kaikki kolme, tuomiokirkkoon. Kun valtamerkit on
-ojennettu Mainzin vaaliruhtinaalle, viedään kruunu ja miekka heti
-keisarin asuntoon. Muut toimenpiteet ja monenlaiset juhlamenot
-askarruttavat sillävälin päähenkilöitä ja katselijoita kirkossa, kuten
-me, joilla oli asioista tieto, hyvin voimme arvata.
-
-Meidän nähtemme ajavat nyt lähettiläät raatihuoneelle, mistä
-aliupseerit kantavat kunniakatoksen keisarin asuntoon. Kohta
-nousee ratsunsa selkään perintömarsalkka kreivi von Pappenheim,
-erittäin kaunis, solakka herra, jolle sopi hyvin espanjalainen puku,
-runsaskoristeinen sotilasnuttu, kullankirjaeltu viitta, korkea
-sulkahattu ja liehuvat kiharat. Hän lähti liikkeelle, ja kaikkien
-kellojen soidessa seurasivat häntä keisarin asuntoon lähettiläät
-ratsain, vieläkin upeampana kulkueena kuin vaalipäivänä. Olisi tehnyt
-mieli olla sielläkin: yleensäkin olisi tänä päivänä mielellään
-jakautunut moneksi. Me kerroimme sillävälin toisillemme mitä tiesimme
-siellä tapahtuvan. Nyt pukeutuu keisari juhla-asuunsa, sanoimme me,
-vanhan karolingisen mallin mukaan valmistettuihin uusiin vaatteisiin.
-Perintövirkain haltijat saavat haltuunsa valtamerkit ja nousevat
-niiden kanssa satulaan. Keisari juhla-asussaan, Rooman kuningas
-espanjalaisessa puvussa, astuvat hekin hevostensa selkään, ja tämän
-tapahtuessa on heidät meille jo ilmoittanut edelläkäyvä päättymätön
-kulkue.
-
-Katsetta olivat jo uuvuttaneet lukuisat komeapukuiset palvelijat
-ja muut virkakunnat sekä muhkeana liikkuva aatelisto, ja kun nyt
-väikkyivät hiljalleen näkyviin vaalilähettiläät, perintövirkain
-haltijat ja vihdoin kahdentoista neuvosmiehen ja raatiherran kantaman,
-runsain koruompeluksin kaunistetun kunniakatoksen alla keisari
-romanttisessa puvussa ja vasemmalla puolella, hieman hänen jäljessään,
-hänen poikansa espanjalaisessa puvussa, molemmat upeasti koristettujen
-ratsujen selässä, niin silmillä oli jo liiaksi tekemistä. Olisi tehnyt
-mieli jonkin loitsun avulla vangita ilmiö edes tuokion ajaksi; mutta
-ihanuus vieri auttamattomasti ohi, ja tuskin vapaaksi jääneen tilan
-täytti kohta jälleen väkijoukon tulva.
-
-Mutta nyt syntyi uusi tungos; täytyi näet avata toinen pääsy
-raatihuoneen ovelle torilta käsin, ja rakentaa lankkutie, jota pitkin
-tuomiokirkosta palaavan kulkueen piti liikkua.
-
-Siitä, mitä tuomiokirkossa oli tapahtunut, niistä loppumattomista
-juhlamenoista, jotka edeltävät ja myötäilevät voitelua, kruunausta ja
-ritariksilyöntiä, annoimme myöhemmin varsin mielellämme kertoa niiden,
-jotka olivat uhranneet paljon muuta saadakseen olla kirkossa tapahtumia
-näkemässä.
-
-Me toiset nautimme sillävälin paikoillamme vaatimattoman aterian;
-meidän näet täytyi elämämme juhlallisimpana päivänä tyytyä kylmään
-ruokaan. Sensijaan oli kaikista perhekellareista tuotu parasta
-ja vanhinta viiniä, joten ainakin siinä suhteessa vietimme tätä
-vanhanaikaista juhlaa vanhanaikaiseen tapaan.
-
-Torilla oli nyt nähtävintä valmistunut, punakeltaisella ja valkoisella
-kankaalla päällystetty käymätie, ja nyt saimme ihailla keisaria, jota
-aluksi olimme ihmetellen katselleet vaunuissa istuvana ja sitten
-ratsun selässä, myöskin jalkaisin kulkevana, ja tätä viimeksimainittua
-vaihetta odotellessamme me, kumma kyllä, iloitsimme enimmän:
-meistä näet tämä esiintymistapa tuntui sekä luonnollisimmalta että
-arvokkaimmalta.
-
-Vanhemmat henkilöt, jotka olivat olleet näkemässä Frans ensimmäisen
-kruunausta, kertoivat, että Maria Teresia, ylenmäärin kaunis,
-oli katsellut tuota juhlallisuutta eräästä raatihuoneen vieressä
-sijaitsevan Frauensteinin talon parvekeikkunasta. Palatessaan
-tuomiokirkosta ja näyttäessään omituisessa asussaan Kaarle Suuren
-haamulta hänen puolisonsa oli kuin leikillään kohottanut molemmat
-kätensä osoittaen hänelle valtio-omenaa, valtikkaa ja merkillisiä
-käsineitänsä, ja Maria Teresia oli tuosta purskahtanut hillittömästi
-nauramaan, mikä oli ollut kaikelle luokse kerääntyneelle kansalle mitä
-suurimmaksi iloksi ja mielenylennykseksi, koska sen oli siten suotu
-omin silmin nähdä kristikunnan kaikkeinkorkeimpain puolisoiden hyvä
-ja luonnollinen toisiinsa suhtautuminen. Ja kun keisarinna sitten
-miestään tervehtien oli heiluttanut nenäliinaansa ja itse huutanut
-hänelle äänekkäästi eläköön, niin kansan innostus ja riemastus oli
-kohonnut korkeimmilleen, niin etteivät ilohuudot olleet tahtoneet ottaa
-loppuaksensa.
-
-Nyt ilmoittivat kaikuvat kellot ja ensimmäisinä kirjavaa siltaa
-hiljakseen astelevat henkilöt, että kaikki oli tehty. Tarkkaavaisuus
-oli kiinteämpi kuin milloinkaan ennen, kulkue entistä selvempi,
-varsinkin meille, koska se nyt liikkui suoraan meitä päin. Me näimme
-sen ja koko väentäyttämän torin melkein kuin pohjapiirroksena. Loistava
-näkymö oli vain lopulta liian tiheästi miehitetty: lähettiläät,
-perintövirkojen haltijat, keisari ja kuningas kunniakatoksen alla
-astellen, kolme heti jäljessä tulevaa hengellistä vaaliruhtinasta,
-mustapukuiset neuvosmiehet ja raatiherrat, kullankirjaeltu katos,
-kaikki tuo näytti olevan yksi kokonaisuus, joka yhden ainoan tahdon
-liikuttamana, ylevän sopusointuisena ja kellojen kumistessa parhaillaan
-temppelistä astuen säteili pyhänä ilmestyksenä meitä vastaan.
-
-Valtiollis-uskonnollinen juhlallisuus on sanomattoman viehättävä.
-Me näemme silmäimme edessä maallisen majesteetin kaikkien mahtinsa
-vertauskuvien ympäröimänä; mutta taivaallista majesteettia
-kumartaessaan se johtaa mieleemme molempien yhteisyyden. Yksilökään
-näet ei voi teossa osoittaa sukulaisuuttansa jumaluuden kanssa muuten
-kuin alistumalla ja palvomalla.
-
-Pihalta raikuva riemu levisi nyt yli suuren torin, ja hillitön
-vivat-huuto kajahti monista tuhansista suista ja epäilemättä myöskin
-sydämistä. Pitihän tämän suuren juhlan olla takeena pysyväisestä
-rauhasta, joka tosiaankin monet pitkät vuodet onnellistutti Saksanmaata.
-
-Useita päiviä aikaisemmin oli julkisesti kuulutettu, ettei siltaa
-eikä suihkukaivon kotkaa annettu alttiiksi ja ettei siis kansa saanut
-niihin koskea, kuten ennen oli ollut laita. Tämä tapahtui monien
-sellaisissa rynnäköissä aina tapahtuvien onnettomuuksien välttämiseksi.
-Jotta sentään jotakin uhrattaisiin alhaison hengettärelle, kulkivat
-erikoisesti siihen toimeen määrätyt henkilöt kulkueen jäljessä,
-irroittivat kankaan sillasta, käärivät sen kaistoittain kokoon ja
-heittivät ilmaan. Siitä tosin ei syntynyt onnettomuutta, mutta
-naurettavaa sekasortoa: kangas näet kiertyi ilmassa auki ja peitti
-pudotessaan suuremman tai pienemmän määrän ihmisiä. Ne, jotka saivat
-käsiinsä kangaskappaleiden päät, kaatoivat tempoessaan kaikki siinä
-välillä olevat, kietoivat heidät ja kiusasivat heitä, kunnes he repien
-tai leikkoen olivat vapautuneet ja jokainen tavallansa oli saanut
-haltuunsa siekaleen tuosta majesteettien askeleiden pyhittämästä
-kudelmasta.
-
-Tuota hurjaa huvia minä en kauan katsellut, vaan riensin korkealta
-paikaltani kaikenlaisia pieniä rappusia myöten raatihuoneen isoille
-portaille, jonne kaukaa ihmetellen katsellun, yhtä ylhäisen kuin
-loistavankin joukon piti vyöryä. Tungos ei ollut suuri, sillä
-raatihuoneen sisäänkäytävät olivat hyvin miehitetyt, ja minä saavuin
-onnellisesti portaiden yläpäähän rautaisen kaiteen viereen. Nyt
-astelivat päähenkilöt minun ohitseni saattueiden jäädessä alas
-holvikäytäviin, ja minä voin kolmikäänteisissä portaissa nähdä heidät
-joka puolelta ja vihdoin aivan läheltä.
-
-Vihdoin saapuivat molemmat majesteetitkin. Isä ja poika olivat
-kuin Menekhmit ihan yhdenlaisissa pukimissa. Keisarin juhlapuku
-oli purppuranväristä silkkiä, helmillä ja jalokivillä runsaasti
-koristettu, ja se, samoinkuin kruunu, valtikka ja valtio-omena,
-herätti kyllä huomiota; kaikki oli näet uutta, ja vanhoja esikuvia
-oli taitavasti jäljitetty. Niinpä hän liikkuikin asussaan varsin
-vaivattomasti, ja hänen vilpittömät, arvokkaat kasvonsa ilmaisivat
-sekä keisaria että isää. Nuori kuningas sitävastoin laahautui
-suunnattomiin vaatekappaleisiin puettuna Kaarle Suuren kalleuksia
-kantaen ikäänkuin valepuvussa eteenpäin voimatta itsekään, aika
-ajoin isäänsä katsahdettuaan, pidättyä hymyilemästä. Kruunu jota oli
-täytynyt melkoisesti sisustaa, peitti päätä kuin ulkoneva katto. Miten
-hyvin kasukka ja kauhtana olivatkin sovitetut ja neulotut, ne eivät
-kumminkaan luoneet edullista vaikutelmaa. Valtikka ja valtio-omena
-herättivät ihailua, mutta kieltämättä olisi mieluummin nähnyt siten
-vaatetettuna ja varustettuna kookkaan, puvun täyttävän henkilön.
-
-Ison salin portit olivat tuskin ehtineet sulkeutua noiden henkilöiden
-jälkeen, kun jo kiiruhdin entiselle paikalleni, jonka vasta hieman
-vaivaa nähtyäni sain sen vallanneilta takaisin.
-
-Minä saavuin juuri oikeaan aikaan jälleen ikkunani luo, sillä nyt piti
-tapahtua merkillisintä, mitä julkisesti oli nähtävissä. Kaikki kansa
-oli kääntynyt raatihuoneeseen päin, ja uudistuva eläköönhuuto ilmaisi
-meille, että keisari ja kuningas näyttäytyivät kruunaus-asussansa
-kansalle suuren salin parvekeikkunasta. Heidän ei kuitenkaan pitänyt
-olla ainoastaan nähtävinä, vaan heidän nähden piti esitettämän
-omituinen näytelmä. Ensimmäisenä heilahdutti nyt itsensä hevosen
-selkään kaunis, solakka perintömarsalkka; hän oli laskenut pois
-miekkansa ja piteli oikeassa kädessään hopeista korvallista mittaa,
-vasemmassa pyyhinlevyä. Sitten hän ratsasti aidatulle alueelle
-kohti suurta kaurakokoa, ajaa karahutti siihen, ammensi astian
-kukkurapääksi, pyyhkäisi sen tasaiseksi ja kantoi erittäin sievästi
-jälleen takaisin. Keisarillisesta hovitallista oli siten huoli
-pidetty. Sitten ratsasti kamariherra samaan suuntaan ja toi pesuvadin,
-kaatokannun ja pyyheliinan. Enemmän huvitti katselijaa kuitenkin
-hovimestari, joka tuli hakemaan kappaletta paistetusta härästä. Hänkin
-ratsasti hopeinen vati kädessään aitauksen läpi aina isoon, laudoista
-kyhättyyn keittiöön asti, ilmaantui pian jälleen näkyviin peitettyine
-astioineen ja palasi raatihuoneelle. Nyt oli vuoro juomanlaskijan,
-joka ratsasti suihkulähteen luo noutamaan viiniä. Siten oli keisarin
-pöytäkin turvattu, ja kaikkien silmät vartioitsivat rahastonhoitajaa,
-jonka piti sirotella rahaa väkijoukkoon. Hänkin nousi kauniin ratsun
-selkään, jonka satulan kummallakin puolella riippui pistolikoteloiden
-asemesta komea, Pfalzin vaaliruhtinaan vaakunalla koristettu kukkaro.
-Liikkeelle lähdettyänsä hän heti kouraisi kukkarosta hopea- ja
-kultarahoja, jotka auliisti siroteltuina hohtelivat ilmassa iloisesti
-kuin metallisade. Tuhansia käsiä heilui kohta lahjoja tavoittelemassa;
-mutta tuskin olivat rahat pudonneet alas, kun väkijoukko jo myllersi
-maassa kiistellen tuimasti niistä kappaleista, jotka olivat niin kauas
-ehtineet. Kun tämä liike sirottelijan edetessä yhä uudistui molemmin
-puolin, niin se tarjosi katselijalle varsin huvittavan näyn. Lopuksi
-oli myllerrys kiihkeimmillään, kun hän heitti kukkarotkin ja jokainen
-yritti siepata tätä kaikkein parasta saalista.
-
-Majesteetit olivat vetäytyneet pois parvekkeelta, ja nyt uhrattiin
-jälleen alhaisolle, joka sellaisissa tapauksissa mieluummin lahjat
-ryöstää kuin ne kiitollisena vastaanottaa. Karkeampina ja hurjempina
-aikoina oli ollut tapana marsalkan juomanlaskijan ja hovimestarin
-otettua otettavansa jättää kaurat, suihkukaivo ja keittiö vieväin
-valtaan. Tällä kertaa pidettiin kuitenkin mahdollisuuden mukaan
-huolta järjestyksestä ja kohtuudesta. Vanhoja vahingoniloisia kujeita
-sattui sentään nytkin: kun joku oli täyttänyt kaurasäkkinsä, leikkasi
-toinen siihen reiän, ja muitakin samanlaisia kohteliaisuuksia sattui.
-Paistetusta härästä sitävastoin taisteltiin nyt, kuten ennenkin, sangen
-kiivaasti. Se voitiin yrittää vallata ainoastaan joukon väellä. Kaksi
-ammattikuntaa, teurastajat ja tynnyrinvierittäjät, olivat perinnäiseen
-tapaan asettuneet siten, että toisen täytyi saada haltuunsa tuo
-suunnaton paisti. Teurastajat luulivat paremmalla oikeudella vaativansa
-itselleen härkää, jonka olivat paloittelemattomana keittiöön
-toimittaneet; tynnyrinvierittäjät puolestaan esittivät vaatimuksensa
-nojautuen siihen, että keittiö oli rakennettu heidän ammattikuntansa
-tyyssijan läheisyyteen, sekä siihen, että olivat viime kerralla
-voittaneet: heidän ammattikunta- ja kokoustalonsa ristikkoikkunasta
-näkyivät törröttävän voiton merkkeinä tuon valloitetun härän sarvet.
-Kummassakin mieslukuisessa ammattikunnassa oli erittäin väkeviä ja
-päteviä jäseniä; mutta ei ole jäänyt muistiini, kuka tällä kertaa vei
-voiton.
-
-Tällainen juhla päättyy tavallisesti johonkin vaaralliseen ja kaameaan
-tapahtumaan, ja nytkin näytti todella hirveältä se hetki, jona
-laudoista rakennettu keittiö jätettiin hävitettäväksi. Sen katolla
-vilisi kohta ihmisiä kenenkään voimatta sanoa, kuinka he olivat sinne
-päässeet; laudat temmattiin irralleen ja heitettiin maahan, joten
-varsinkin etäämpää katsoen näytti siltä, kuin jokaisen niistä olisi
-täytynyt murskata pari tungettelijaa. Käden käänteessä oli katto
-purettu, ja yksityisiä ihmisiä kiikkui hirsien ja parrujen kimpussa
-yrittäen temmata niitäkin liitoksistaan, liikkuivatpa monet heistä
-vielä siellä ylhäällä, kun kannatinpylväät oli jo sahattu poikki, kehä
-huojahteli ja uhkasi äkkiä luhistua kasaan. Arat henkilöt käänsivät
-katseensa toisaalle, ja jokainen odotti suurta onnettomuutta, mutta
-ei kuultu kenenkään edes loukkaantuneen, ja kaikista kiihkeistä ja
-väkivaltaisistakin tapahtumista oli sentään suoriuduttu onnellisesti.
-
-Jokainen tiesi keisarin ja kuninkaan kohta poistuvan siitä huoneesta,
-johon he olivat parvekkeelta siirtyneet, ja lähtevän aterialle
-raatihuoneen suureen saliin. Edellisenä päivänä oli ollut tilaisuutta
-ihailla valmistelevia toimenpiteitä, ja nyt oli hartain haluni päästä
-edes vilahdukselta näkemään huonetta. Niinpä lähdinkin jälleen
-tuttuja teitä isoille portaille, joita vastapäätä salin ovi on.
-Siinä minä ihmetellen katselin niitä ylhäisiä henkilöitä, jotka nyt
-tunnustautuivat valtakunnan päämiehen palvelijoiksi. Ohitseni kulki
-neljäviidettä kreiviä kantaen ruokia keittiöstä, kaikki upeissa
-pukimissa, joten heidän arvokkuutensa ja tilapäisen tehtävänsä välinen
-ristiriita saattoi hyvinkin hämmentää pojan mieltä. Tungos ei ollut
-suuri, mutta ahtaissa suojissa sentään tuntuva. Salinovea vartioitiin,
-mutta niitä, joilla oli lupa, kulki usein ulos ja sisään. Minä
-havaitsin erään pfalzilaisen hovivirkailijan, jota puhuttelin pyytäen
-häntä toimittamaan minut sisään. Hän ei tuota kauan tuuminut, antoi
-minulle erään parhaillaan kädessään olevan hopeisen astian voiden sen
-tehdä sitä paremmin, kun olin siisteissä pukimissa, ja niin minä pääsin
-pyhättöön. Pfalzin tarjoilupöytä oli vasemmalla, kohta oven pielessä,
-ja muutamia askeleita astuttuani minä olin sen tasanteella, aidakkeen
-takana.
-
-Salin toisessa päässä, ihan ikkunain luona, istuivat
-valtaistuinkorokkeella kunniakatosten alla keisari ja kuningas
-juhla-asussaan; kruunu ja valtikka lepäsivät vähän taempana
-kultakirjaisilla tyynyillä. Hengelliset vaaliruhtinaat olivat
-tarjoilijoinensa sijoittuneet eri korokkeille: Mainz majesteetteja
-vastapäätä, Trier oikealle, Köln vasemmalle puolelle. Se osa salia
-näytti arvokkaalta ja ilahduttavalta ja antoi aihetta siihen huomioon,
-että papisto pysyttelee mahdollisimman kauan sovussa hallitsijan
-kanssa. Kaikkien maallisten vaaliruhtinaiden tosin upeasti varustetut,
-mutta tyhjät sijat sitävastoin johdattivat mieleen sen huonon suhteen,
-joka oli vuosisatojen aikana vähitellen syntynyt heidän ja valtakunnan
-päämiehen välille. Heidän lähettiläänsä olivat jo poistuneet erääseen
-sivuhuoneeseen aterioimaan, ja jos suurin osa salia jo senvuoksi näytti
-aavemaiselta, kun näet niin monia näkymättömiä vieraita mitä parhaimmin
-palveltiin, niin salin keskellä seisova pöytä, jonka ääressä ei kukaan
-istunut, oli vieläkin murheellisempi katsella. Siinä näet olivat
-useat paikat tyhjinä, koska kaikki ne, joilla tosin oli oikeus siihen
-istuutua, olivat säädyllisyyssyistä, ollakseen yhtään kunniastansa
-hellittämättä, jääneet tulematta, vaikka oleskelivatkin parhaillaan
-kaupungissa.
-
-Kovin monet mietteet kävivät minulle nuoren ikäni ja hetken hälinän
-vuoksi mahdottomiksi. Minä yritin ottaa kaikki mahdollisimman tarkoin
-huomioon, ja kun sitten kannettiin sisään jälkiruoka ja lähettiläät
-jälleen saapuivat suorittaakseen kunniatervehdyksensä, niin minä
-lähdin ulos ja osasin lähistöllä hyvien ystävien luona tämänpäiväisen
-puolipaaston jälkeen itseäni virkistää ja valmistautua näkemään illan
-ilotulituksia.
-
-Tämän loistavan illan minä aioin viettää miellyttävästi: olin näet
-Gretchenin, Pyladeen ja hänen morsiamensa kanssa sopinut siitä,
-että kohtaisimme toisemme yön aikaan jossakin. Kaupungin joka kulma
-hohteli jo valoa, kun tapasin armaani. Minä tarjosin Gretchenille
-käsivarteni, me kuljimme kaupunginosasta toiseen ja tunsimme itsemme
-onnellisiksi toistemme seurassa. Aluksi olivat serkutkin seurassamme,
-mutta hävisivät sitten väkijoukkoon. Eräiden lähettiläiden asuntojen
-edustalla, jonne oli sijoitettu komeita tulituslaitteita (Pfalzin
-vaaliruhtinaan talo herätti erikoista huomiota), oli niin valoisa kuin
-konsanaan päivällä. Minä olin hieman muuttanut pukuani, jottei minua
-tunnettaisi, ja Gretchen hyväksyi toimenpiteeni. Me ihailimme kaikkia
-näitä loistavia laitteita ja tarumaisia liekkirakennelmia, jotka
-lähettiläät olivat ajatelleet valmistaa toinen toistansa komeammat.
-Ruhtinas Esterhazy vei kuitenkin voiton kaikista. Pientä seuruettamme
-keksintö ja sen toteuttaminen ihastuttivat, ja me olimme juuri aikeissa
-ryhtyä oikein nauttimaan yksityiskohdista, kun serkut kohtasivat meidät
-ja juttelivat siitä ihanasta ilotulituksesta, jolla Brandenburgin
-lähettiläs oli kaunistanut asumuksensa. Me suostuimme kulkemaan pitkän
-matkan Rossmarktilta Saalhofiin saakka, mutta tulimme huomaamaan, että
-meitä oli vallattomasti vedetty nenästä.
-
-Saalhof on Mainin puolelta säännöllinen ja melkoinen rakennus,
-kaupunginpuoleinen osa sitävastoin on ikivanha, epäsäännöllinen
-ja mitätön. Pienet, sekä muodoltaan että kooltaan erilaiset,
-eri korkeudessa ja eri etäisyydessä toisistaan olevat ikkunat,
-epäsymmetrisesti sijoitetut portit ja ovet, enimmältä osalta
-rihkamakauppain hallussa oleva alakerta muodostavat sekasortoisen
-julkisivun, jota ei kukaan milloinkaan katsele. Tässä oli nyt
-noudateltu satunnaista, epäsäännöllistä, hajanaista rakennustapaa
-ja oli ympäröity jokainen ikkuna, ovi ja aukko erikseen lampuilla.
-Hyvin rakennetussa talossa tosin käy siten menetteleminen, mutta
-tässä asetettiin mitä kehnoin ja muodottomin julkipuoli kerrassaan
-uskomattomalla tavalla mitä räikeimpään valoon. Iloittuamme tuosta
-suunnilleen niinkuin Pagliasson piloista, joskaan ei epäröimättä,
-koska jokaisen täytyi havaita asiassa jotakin tarkoituksellista —
-jo aikaisemmin oli muuten erittäin suuressa arvossa pidetyn Plothon
-ulkonainen käyttäytyminen antanut aihetta reunamuistutuksiin, ja
-koska kerran suhtauduttiin häneen suopeasti, oli kunnioitettu
-veitikkanakin miestä, joka kuninkaansa tavoin mielellään jätti kaikki
-juhlameno-ohjeet huomioonottamatta — lähdimme mieluummin takaisin
-Esterhazyn loihtuisaan valtakuntaan.
-
-Tämä korkea lähettiläs oli päivää kunnioittamaan ryhtyessään kokonaan
-sivuuttanut epäsuotuisasti sijaitsevan asuntonsa ja antanut sen sijaan
-kaunistaa Rossmarktin suuren lehmuskujanteen alkupään monin värein
-valaistulla koristeportilla ja taka-alan vieläkin upeammalla näkymällä.
-Kehyksenä oli pelkkiä lamppuja. Puiden välissä seisoi valopyramideja ja
-palloja läpikuultoisilla jalustoilla; puusta toiseen kulki hohtelevia
-köynnöksiä, joissa keinui riippuvia valolaitteita. Useissa kohdin
-jaettiin kansalle leipää ja makkaroita ja pidettiin huolta siitä, ettei
-viiniäkään puuttunut.
-
-Siinä me neljä nyt käyskelimme rinnakkain mitä miellyttävimmin
-edestakaisin, ja minä Gretohenin vierellä astellen olin todellakin
-liikkuvinani niillä Elysiumin onnellisilla kentillä, missä puusta
-poimitaan kristallimaljoja, jotka kohta täyttyvät halutulla viinillä,
-ja missä ravistellaan alas hedelmiä, jotka muuttuvat miksi ruoaksi
-tahansa. Sellaiset halut heräsivätkin meissä vihdoin, ja Pyladeen
-opastamina me löysimme varsin sievästi sisustetun ruokalan. Kaikkien
-liikkuessa ulkona kaduilla emme tavanneet siellä ketään muita vieraita,
-tunsimme olomme sitäkin mukavammaksi ja vietimme suurimman osan
-yötä ystävyyden, rakkauden ja kiintymyksen tunteiden vallassa mitä
-hilpeimmin ja onnellisimmin. Kun olin saatellut Gretcheniä hänen
-ovellensa saakka, hän suuteli minun otsaani. Ensimmäisen ja samalla
-viimeisen kerran hän osoitti minulle sellaista suosiota; minä näet
-valitettavasti en sittemmin enää häntä nähnyt.
-
-Seuraavana aamuna minä vielä makasin vuoteessani, kun äitini astui
-sisään hämmentyneenä ja säikähtyneenä. Oli varsin helppo huomata,
-milloin hän tunsi olonsa jollakin tavoin tukalaksi. »Nouse», sanoi
-hän, »ja valmistaudu ottamaan vastaan jotakin epämieluista. On tullut
-ilmi, että sinulla on erittäin huonoa seuraa ja että olet sekaantunut
-mitä vaarallisimpiin ja pahimpiin juttuihin. Isä on suunniltansa, ja
-me olemme saaneet hänet suostumaan ainoastaan siihen, että hän antaa
-jonkin kolmannen henkilön asiaa tutkia. Jää huoneeseesi ja odota mitä
-seuraa. Neuvos Schneider tulee luoksesi sekä isäsi että viranomaisten
-toimesta; asia näet on jo vireillä ja voi saada erittäin ikävän
-käänteen.»
-
-Minä huomasin varsin hyvin, että asia käsitettiin paljon pahemmaksi
-kuin se oikeastaan oli, mutta tunsin sentään melkoista levottomuutta
-ajatellessani pelkän todellisen tilankin ilmitulemista. Vanha
-messiaaninen ystäväni astui vihdoin huoneeseen kyynelsilmin, tarttui
-käsivarteeni ja virkkoi: »Mieltäni kovin pahoittaa, että minun on
-tultava luoksenne sellaisen asian vuoksi. En olisi uskonut teidän
-voivan siinä määrin harhautua. Mutta mitä saakaan aikaan kehno
-seura ja huono esimerkki; siten voi nuori, kokematon ihminen joutua
-houkutelluksi askeleittain aina rikokseen asti.» — Minä en tiedä
-tehneeni mitään rikosta, vastasin minä, enkä myöskään olleeni kehnossa
-seurassa. — »Nyt ei ole kysymyksessä puolustautuminen», keskeytti hän
-puheeni, »vaan tutkimus ja teidän taholtanne vilpitön tunnustus».
-— Mitä tahdotte tietää? virkoin minä vastaan. — Hän istuutui, veti
-esiin paperiliuskan ja alkoi kysellä: '»Ettekö ole suositellut
-isoisällenne N.N:ää viran ehdokkaaksi?» — Minä vastasin: Olen. — »Missä
-olette häneen tutustunut?» — Kävelyretkillä. — »Kenen seurassa?» —
-Minä säpsähdin, sillä en halunnut mielelläni ilmiantaa ystäviäni.
-— »Vaikeneminen ei auta mitään», jatkoi hän, »sillä kaikki on jo
-riittävästi tiedossa.» — Mitä onkaan tiedossa? kysyin minä. — »Että
-tuon ihmisen on teille esitellyt eräs hänen kaltaisensa, nimittäin
-———.» Tässä hän mainitsi minulle nimeltänsä kolme henkilöä, joita
-en ollut milloinkaan nähnyt enkä tuntenut, minkä kyselijälle heti
-ilmoitin. — »Väitättekö», jatkoi hän, »että nuo ihmiset ovat teille
-tuntemattomat, vaikka olette useita kertoja ollut heidän seurassansa!»
-— Niin ei suinkaan ole laita, vastasin minä, sillä, kuten jo sanoin,
-tunnen heistä ainoastaan ensinmainitun enkä ole häntäkään tavannut
-milloinkaan missään huoneessa. — »Ettekö ole ollut usein ———kadulla?»
-— En koskaan, vastasin minä. Tuo ei ollut ihan totuudenmukaista. Minä
-olin kerran saatellut Pyladesta armaansa luo, joka asui mainitun
-kadun varrella; mutta me olimme menneet sisään takaovesta ja jääneet
-puistorakennukseen. Senvuoksi katsoin voivani väistäen väittää, etten
-ollut käynyt itse kadulla.
-
-Kelpo mies esitti vielä lisää kysymyksiä, joihin kaikkiin voin vastata
-kieltäen; minä näet en tietänyt mitään siitä, mitä hän tahtoi minulta
-kuulla. Vihdoin hän näytti harmistuvan ja virkkoi: »Te palkitsette
-kovin huonosti minun luottamukseni ja hyvän tahtoni; minä tulen teitä
-pelastamaan. Te ette voi kieltää, että olette noille henkilöille
-itselleen tai heidän rikostovereillensa kirjoittanut kirjeitä,
-sepittänyt esityksiä ja siten avustanut heidän pahoja kepposiansa.
-Minä tulen teitä pelastamaan, sillä kysymyksessä ei ole mikään vähempi
-kuin jäljennetyt käsikirjoitukset, väärät testamentit, salaa vaihdetut
-velkakirjat ja muut sentapaiset asiat. Minä en tule ainoastaan perheen
-läheisenä ystävänä, vaan myöskin esivallan nimessä ja käskystä,
-esivallan, joka sukulaisianne ja nuoruuttanne silmälläpitäen tahtoo
-säästää teitä ja muutamia muita nuorukaisia, jotka teidän tavallanne
-ovat joutuneet verkkoon houkutelluiksi.» — Herätti huomiotani, että
-hänen mainitsemiensa henkilöiden joukosta puuttuivat juuri ne, joiden
-kanssa olin seurustellut. Mainitut seikat ja asiain todellinen tila
-eivät yhteytyneet, ja minä voin yhä toivoa saavani varjella nuoria
-ystäviäni. Kelpo mies kävi kuitenkin yhä pakottavammaksi. Minä en
-voinut kieltää, että olin useina öinä tullut myöhään kotiin, että
-olin osannut hankkia itselleni portinavaimen, että minut oli useita
-kertoja nähty huvittelupaikoissa alempisäätyisten ja epäilyttäviltä
-näyttävien henkilöiden seurassa, että asiaan oli sekaantunut neitosia,
-sanalla sanoen: näytti tulleen ilmi kaikki, paitsi nimiä. Tuo rohkaisi
-minua järkähtämättä vaikenemaan. — »Älkää salliko minun lähteä näine
-hyvineni», virkkoi kelpo ystävä. »Asia ei siedä viivytystä; kohta minun
-jäljessäni tulee toinen, joka ei jätä teille niin laajaa liikkumisalaa.
-Älkää pahentako muutenkin huonoa asiaa uppiniskaisuudellanne.»
-
-Nyt minä kuvailin kelpo serkut ja Gretchenin erikoisen elävästi
-mieleeni: minä näin heidät vangittuina, kuulusteltuina, rangaistuina,
-ylenkatsottuina, ja samassa välkähti salamana sielussani se ajatus,
-että vaikka serkut olivatkin minua kohdelleet täysin moitteettomasti,
-he sittenkin olivat voineet olla osallisina sellaisissa pahoissa
-juonissa, varsinkin vanhin, joka ei ollut minua milloinkaan oikein
-miellyttänyt, joka aina palasi myöhemmin kotiin eikä tietänyt kertoa
-paljoakaan ilahduttavaa. Minä pidätyin kuitenkin yhä tunnustamasta,
-— En tiedä puolestani tehneeni mitään pahaa, joten voin siinä
-suhteessa olla levollinen; mutta mahdotontahan ei ole, että ne, joiden
-kanssa olen seurustellut, ovat saattaneet tehdä itsensä syypäiksi
-lainvastaiseen menettelyyn. Etsittäköön heidät, löydettäköön,
-todistettakoon syyllisiksi ja rangaistakoon; minä en voi toistaiseksi
-mitenkään itseäni soimata enkä myöskään tahdo tehdä mitään pahaa
-niille, jotka ovat kohdelleet minua ystävällisesti ja hyvin. — Hän
-ei antanut minulle tilaisuutta puhua loppuun asti, vaan huusi hieman
-kiihtyneenä: »Niin, heidät löydetään. Kolmessa talossa niillä konnilla
-oli kokoontumispaikka. (Hän mainitsi kadut ja talot, ja pahaksi onneksi
-oli niiden joukossa sekin, jossa minä olin tavannut käydä.) Ensimmäinen
-pesä on jo tutkittu», jatkoi hän, »ja tällä hetkellä tutkitaan toiset.
-Muutamassa tunnissa selviää kaikki. Pelastakaa itsenne rehellisellä
-tunnustuksella oikeudellisesta tutkinnosta, vastakkaiskuulustelusta
-ja muista yhtä ilkeistä asioista.» — Talo oli mainittu. Nyt katsoin
-vaikenemisen käyneen hyödyttömäksi ja voinpa toivoa, että viattomain
-kohtaustemme kuvaileminen voisi hyödyttää heitä vielä enemmän kuin
-itseäni. — Istuutukaa, huudahdin minä noutaen hänet ovelta takaisin:
-minä kerron teille kaikki siten keventääkseni sekä omaa että teidän
-sydäntänne. Yhtä vain pyydän: älkää tästä lähtien vähimmässäkään
-määrässä epäilkö tiedonantojeni todenperäisyyttä.
-
-Nyt minä kerroin ystävälle koko asiaintilan, aluksi rauhallisesti
-ja hillitysti; mutta mitä enemmän palautin mieleeni henkilöitä,
-esineitä ja tapahtumia ja tunsin olevani velvollinen uskomaan monta
-viatonta iloa, monta hilpeätä nautintoa rikosoikeuden huostaan, sitä
-tuimemmaksi kävi kipeä tuntoni, niin että vihdoin purskahdin itkemään
-ja antauduin kerrassaan kiihtymyksen! valtaan. Kuulusteleva ystäväni,
-joka toivoi varsinaisen salaisuuden nyt olevan ilmaantumassa (hän näet
-otaksui tuskani merkitsevän sitä, että olin aikeissa vastenmielisesti
-tunnustaa jotakin hirveätä) ja jolle oli mitä tärkeintä saada asiasta
-täysi selko, yritti parhaansa mukaan minua tyynnyttää. Se tosin
-onnistui hänelle vain osittain, mutta kuitenkin sikäli, että voin
-hädin tuskin kertoa tarinani loppuun. Vaikka olikin tyytyväinen
-tapahtumain viattomuuteen, hän kuitenkin vielä hieman epäili ja
-esitti uusia kysymyksiä, jotka minua jälleen kiihdyttivät ja saivat
-tuskan ja raivon valtaan. Minä vakuutin vihdoin, ettei minulla ollut
-enää mitään sanottavaa ja selitin hyvin tietäväni, ettei minun
-tarvinnut mitään pelätä, koska olin syytön, hyvän perheen lapsi ja
-voin käytellä edukseni hyviä suosituksia; mutta noita toisia, jotka
-voivat olla yhtä viattomat, ei varmaankaan uskottaisi eikä muutenkaan
-suosittaisi. Selitin samalla, että ellei heitä säästettäisi samoinkuin
-minua, ellei jätettäisi rankaisematta heidän mielettömyyksiänsä ja
-annettaisi anteeksi heidän vikojansa, jos heitä kohdeltaisiin vähänkin
-sydämettömästi ja väärin, niin minä surmaisin itseni kenenkään
-saamatta minua estää sitä tekemästä. Tässäkin suhteessa ystävä koki
-minua rauhoittaa, mutta minä en häneen luottanut ja olin hänen
-vihdoin poistuessaan mitä kamalimmassa tilassa. Minä soimasin nyt
-itseäni siitä, että olin asian kertonut ja saattanut kaikki seikat
-ilmi, aavistin, että lapselliset teot, nuorekkaat kiintymykset ja
-tuttavallisuudet tulkittaisiin aivan toisin ja että minä kenties voisin
-tähän juttuun kietoa kelpo Pyladeen ja syöstä hänet siten ankaraan
-onnettomuuteen. Kaikki nämä ajatukset tunkeutuivat toinen toisensa
-jälkeen eloisina mieleeni, tuimensivat ja kiihtivät tuskaani, joten en
-surkeudessani tietänyt mitä tehdä, heittäydyin pitkäkseni ja kostutin
-kyynelilläni lattiaa.
-
-En tiedä, kuinka kauan lienen siinä maannut, kun sisareni astui
-huoneeseen, säikähti nähdessään asentoni ja teki parhaansa saadakseen
-minut nousemaan. Hän kertoi minulle, että eräs kaupunginhallituksen
-jäsen oli isän luona alakerrassa odottanut kotiystävän paluuta ja että
-molemmat herrat, vähän aikaa suljettujen ovien takana oltuansa, olivat
-yhdessä poistuneet ja mennessään jutelleet erittäin tyytyväisinä, jopa
-nauraenkin, ja sisar luuli kuulleensa heidän sanovan: sepä oikein
-hyvä, koko juttu ei merkitse mitään. — »Eipä kylläkään», huudahdin
-minä hypähtäen seisaalleni, »asia ei merkitse mitään minulle, meille,
-sillä minä en ole mitään rikkonut, ja jos olisinkin, niin minut
-kyllä osattaisiin pelastaa vaarasta; mutta nuo toiset, nuo toiset»,
-huudahdin minä, »kuka ryhtyykään heitä auttamaan!» — Sisareni yritti
-minua lohduttaa esittämällä seikkaperäisesti sitä väitettä, että jos
-tahdottiin pelastaa ylhäisemmät, täytyi heittää huntu alhaisempienkin
-syyksi luettavien rikkomusten yli. Tuo kaikki ei auttanut mitään.
-Hän oli tuskin ehtinyt poistua, kun minä jälleen antauduin tuskani
-valtoihin ja herättelin mieleeni vuoroin kiintymykseni ja intohimoni,
-vuoroin nykyisen ja mahdollisen onnettomuuden kuvia. Minä kerroin
-itselleni tarinan toisensa jälkeen, näin vain onnettomuutta
-onnettomuuden takana ja osasin kuvitella varsinkin Gretchenin ja itseni
-ylen onnettomiksi.
-
-Kotiystävämme oli käskenyt minua pysyttelemään huoneessani ja olemaan
-keskustelematta asiasta kenenkään muun kuin omaisteni kanssa. Siihen
-minä suostuin mielelläni, sillä halusin mieluimmin olla yksin.
-Äitini ja sisareni kävivät tavan takaa minua katsomassa ja osasivat
-kaikenlaisen hyvän lohdutuksen avulla minua mitä pontevimmin tukea;
-saapuivatpa he jo seuraavana päivänä nyt paremmin asiaan perehtyneen
-isän puolesta tarjoamaan minulle täydellistä amnestiaa. Minä tosin
-otin kiitollisena sen vastaan, mutta kieltäydyin jäykästi suostumasta
-hänen ehdotukseensa, että lähtisin hänen kerallansa kävelemään ja
-katsomaan valtamerkkejä, joita nyttemmin uteliaille näytettiin.
-Minä vakuutin, etten tahtonut tietää mitään maailmasta enempää kuin
-roomalaisesta valtakunnastakaan, ellen sitä ennen saisi kuulla,
-kuinka tuttavaraukkani olivat selviytyneet tuosta harmillisesta
-jutusta, josta ei tulisi koitumaan minulle enempiä seurauksia. He
-eivät tietäneet siitä mitään sanoa ja jättivät minut yksin. Seuraavina
-päivinä sentään vielä joitakin kertoja yritettiin saada minua lähtemään
-kotoa ja näkemään julkisia juhlallisuuksia. Kaikki suotta! Minua ei
-liikuttanut suuri hovijuhlien päivä, eivät monien säädynylennysten
-tapahtumat, eivät keisarin ja kuninkaan tarjoamat julkiset ateriat, ei
-mikään. Pfalzin vaaliruhtinas kävi kunniatervehdyksellänsä molempien
-majesteettien luona, he kävivät vuorostaan vaaliruhtinaitten luona,
-kaikki ajoivat viimeiseen vaaliruhtinaiden kokoukseen järjestääkseen
-jäljelläolevat asiat ja uudistaakseen vaaliyhdistyksen, mutta mikään ei
-voinut minua houkutella esiin intohimoisesta yksinäisyydestäni. Minä
-annoin kiitosjuhlan kellojen soida, keisarin mennä kapusiinikirkkoon,
-vaaliruhtinaiden ja keisarin matkustaa pois astumatta sen vuoksi
-askeltakaan huoneestani. Miten ankarasti tykit lähtiäisiksi
-jyrisivätkin, minua ne eivät liikuttaneet, ja kun ruudinsavu hälveni ja
-kaiku hiljeni, oli samassa koko tuo ihanuus minun sielustani häipynyt.
-
-Minua ei nyt tyydyttänyt mikään muu kuin viheliäisyyteni vatvominen ja
-sen tuhatkertaiset kuvitellut monistelut. Koko keksintäkykyni, runo- ja
-puhetaitoni oli keskittynyt tuohon kipeään kohtaan uhaten juuri tämän
-elonvoimaisuutensa nojalla kietoa ruumiin ja sielun parantumattoman
-sairauden pauloihin. Tässä murheellisessa tilassa ei minusta tuntunut
-enää mikään toivottavalta, ei mikään tavoitettavalta. Toisinaan minut
-tosin valtasi sanomaton halu saada tietää, kuinka oli ystäväparkani ja
-rakastettuni laita, mitä lähempi tutkimus oli tuonut ilmi, oliko heidät
-havaittu syypäiksi tuohon rikokseen vaiko syyttömiksi. Tämänkin minä
-kuvailin mieleeni mitä monipuolisimmin ja yksityiskohdittain pitäen
-heitä viattomina ja ylen onnettomina. Toisena hetkenä minä toivoin
-vapautuvan! tästä epätietoisuudesta ja kirjoitin kiivaita, uhkaavia
-kirjeitä kotiystävälle kehoittaen häntä olemaan salaamatta minulta
-asian myöhempiä vaiheita. Toisena hetkenä minä ne revin, koska pelkäsin
-saavani kuulla onnettomuuteni kovin selvästi lausuttuna enkä tahtonut
-jäädä vaille sitä haaveellista lohdutusta, joka oli minua tähän saakka
-vuoroin kiduttanut, vuoroin rohkaissut.
-
-Niin minä vietin päiväni ja yöni suuren levottomuuden vallassa,
-raivoten ja uupuen, joten lopulta tunsin itseni onnelliseksi, kun
-minua kohtasi melkoisen ankara ruumiillinen sairaus, jonka vuoksi
-oli kutsuttava lääkäri ja koetettava kaikin tavoin minua rauhoittaa.
-Se luultiin yleensä voitavan tehdä vakuuttamalla minulle pyhästi,
-että kaikkia tuohon rikokseen enemmän tai vähemmän sekaantuneita
-oli kohdeltu mitä sääliväisimmin, että lähimmät ystäväni, jotka
-oikeastaan olivat melkein ihan viattomat, olivat päässeet lievillä
-nuhteilla ja että Gretchen oli poistunut kaupungista palaten takaisin
-kotiseudullensa. Viimeksimainitun asian kertomista viivytettiin
-kauimmin, ja se ei vaikuttanutkaan minuun parhaimmin: minä näet en
-voinut sitä käsittää vapaaehtoiseksi poistumiseksi, vaan arvasin
-sen häpeälliseksi kartoitukseksi. Ruumiillista ja henkistä tilaani
-se ei parantanut; vasta nyt alkoikin todellinen tuska, ja minulla
-oli kyllin aikaa itseäni kiduttaen kuvitella mitä eriskummallisin
-romaani murheellisine tapahtumineen ja välttämättömine traagillisine
-ratkaisuineen.
-
-
-
-
-
-*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TARUA JA TOTTA ELÄMÄSTÄNI
-I ***
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the
-United States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for an eBook, except by following
-the terms of the trademark license, including paying royalties for use
-of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
-copies of this eBook, complying with the trademark license is very
-easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
-of derivative works, reports, performances and research. Project
-Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may
-do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
-by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
-license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase “Project
-Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg™ License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg™ electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
-Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country other than the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
-on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
-phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you will have to check the laws of the country where
-  you are located before using this eBook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
-Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg™.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg™ License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
-other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg™ website
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
-Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
-provided that:
-
-• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation.”
-
-• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
-  works.
-
-• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-• You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg™ works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
-the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
-forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
-of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you “AS-IS”, WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
-
-Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™'s
-goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg™ and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West,
-Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
-to date contact information can be found at the Foundation's website
-and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without
-widespread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our website which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This website includes information about Project Gutenberg™,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/69941-0.zip b/old/69941-0.zip
deleted file mode 100644
index 5012e93..0000000
--- a/old/69941-0.zip
+++ /dev/null