NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 4300 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..b776422
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #69697 (https://www.gutenberg.org/ebooks/69697)
diff --git a/old/69697-0.txt b/old/69697-0.txt
deleted file mode 100644
index 9da113d..0000000
--- a/old/69697-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,4300 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook of Suuri arvoitus, by Jack London
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you
-will have to check the laws of the country where you are located before
-using this eBook.
-
-Title: Suuri arvoitus
-
-Author: Jack London
-
-Translator: A.I.R.
-
-Release Date: January 3, 2023 [eBook #69697]
-
-Language: Finnish
-
-Produced by: Petri Sipola and Tapio Riikonen
-
-*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUURI ARVOITUS ***
-
-
-
-
-
-SUURI ARVOITUS
-
-Kirj.
-
-Jack London
-
-
-Suomentanut
-
-A.I.R.
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Suomi,
-1927.
-
-
-
-
-
-
-SUURI ARVOITUS.
-
-
-— Niin, olen kyllä pannut merkille, että sinä et ole järin kärkkäästi
-ponnistellut avioliittoon päästäksesi — toisti Shorty jatkoksi
-keskusteluun, joka parisen minuuttia aikaisemmin oli katkennut.
-
-Kit ei vastannut. Hän istui makuusäkin reunalla tulen ääressä ja tutki
-lumeen kellistämänsä vetokoiran käpäliä tämän murahteluista huolimatta.
-Shorty käänteli kepin päässä höyryävää mokkasiinia ja tarkasteli
-samalla terävästi toverinsa kasvoja.
-
-— Silmäileppä revontulia! — hän jatkoi. — Kevytmielisen näköisiä, eikö
-totta? Ihanhan ne muistuttavat noita oikullisia naisia, jotka tanssivat
-heilutellen hameitaan. Kaikki parhaatkin naiset ovat kevytmielisiä,
-elleivät satu olemaan tyhmiä. Ja kaikki ne ovat kissojen tapaisia
-niin isot kuin pienet, herttaiset ja ei herttaiset. Ne ovat kuin
-kiljuvat jalopeurat ja hyeenat, niin, jumala paratkoon, sitä ne ovat
-vainotessaan miestä, jota mielivät. —
-
-Shortyn yksinpuhelu jäi vastausta vaille. Kit läimäytti kädellään
-koiraa, kun se tapaili häntä purra ja tarkasteli edelleen sen
-vereslihalle vioittuneita käpäliä.
-
-— Hm! — hymähti Shorty. — Kenties ajattelet, että minä en olisi päässyt
-naimisiin, vaikka itse olisin halunnutkin? Luultavasti sinä et usko,
-että minä olisin saattanut joutua naimisiin, ellen olisi lähtenyt
-karkuun? Kuulehan, Storm, huvittaako sinua kuulla, mikä minut pelasti?
-Niin, siitä saan kiittää hyviä keuhkojani. Minä kiisin kuin salama!
-Tahtoisinpa nähdä sen hamehelman, joka kykenisi saamaan keuhkoni
-salpautumaan. —
-
-Kit päästi koiran jalan irti ja kääntyi hänkin huolehtimaan keppien
-päissä höyryävistä mokkasiineistaan. — Olemme pakoitetut huomispäivän
-viipymään täällä suutaroimassa mokkasiinejamme — hän sanoi. — Jäätynyt
-hangen pinta kuluttaa anturoita ihan tavattomasti. —
-
-— Eiköhän olisi parasta jatkaa matkaa — ehdotti Shorty. — Meillä ei ole
-riittävästi muonaa paluumatkaa varten ja meidän on helkkarin kiiruusti
-saatava käsiimme joko peuroja tai valkeita intiaaneja tai muutoin
-olemme pakoitetut pistämään poskeemme koiramme koipineen päivineen.
-Mutta tahtoisinpa kysyä, onko kukaan koskaan nähnyt valkoisia
-intiaaneja? Varmasti mielikuvitusta koko juttu? Mitenkä intiaani voisi
-olla valkoinen? Se on yhtä luonnonvastaista kuin että olisi olemassa
-valkoisia neekereitä. Storm, kyllä meidän on jatkettava matkantekoa
-huomenna. Nämä seudut vaikuttavat täysin kuolleilta — ainakin mitä
-riistaan tulee. Kokonaiseen viikkoon me emme ole osuneet edes jäniksen
-jäljille, senhän hyvin tiedät. Ja meidän on kiirehdittävä pakoon täältä
-korvesta runsasriistaisimmille seuduille. —
-
-— Matkanteko sujuu paljon joutuisammin, kun kaikki olemme saaneet
-päivän verran lepuuttaa jalkojamme ja uusia mokkasiinimme — neuvoi Kit.
-— Ja jos sattunet jollekin ylevämmälle paikalle, niin luo yleissilmäys
-joka suunnalle. Todennäköisesti me tulemme tasankoseuduille minä
-hetkenä tahansa. Siihenhän La Perle meitä myös kehoitti. —
-
-— Hm! Omista kertomuksistaan päättäen La Perle samoili näillä seuduin
-kymmenisen vuotta sitten ja hän ei voi muistaa mitä hän silloin näki,
-koska hän oli ollut niin hirveän nälkiintynyt. Hänhän mainitsi vuoren
-huipulla liehuvan isoja lippuja! Yksistään se osoittaa, ettei hän ollut
-täysin selvä päästään. Ja hän sanoi myös, ettei hän ollut tavannut
-mitään valkoisia intiaaneja — ne olivat Antonin keksintöä. Ja tämä
-Anton siirtyi muille paremmille maille jo parisen vuotta ennen meidän
-tuloamme tänne Alaskaan. Mutta huomenna aion koettaa parhaani ja ehkäpä
-hyvinkin onnistun saamaan hirven näköpiiriini. Mitä arvelet makuulle
-menosta?
-
-Kit oleili aamupäivän leiripaikalla, ompeli ahkerasti koiran
-mokkasiineja ja korjaili valjaita. Puolelta päiviltä hän valmisti
-aterian kahdelle hengelle, söi oman osansa ja kävi odottelemaan Shortyn
-tuloa takaisin. Tunnin kuluttua hän sitoi lumikengät jalkoihinsa
-ja lähti etsiskelemään toveriaan. Hän seurasi tämän jälkiä ja ne
-veivät hänet joenäyrästä pitkin kapeaan rotkoon, jonka takana avautui
-sopivia hirvilaidunmaita. Mutta mitään hirviä siellä ei ollut käynyt
-viime syksynä sataneen lumen jälkeen. Shortyn mokkasiinien jäljet
-johtivat hirvilaitumen poikki pitkin loivasti ylenevää vuorenrinnettä.
-Saavuttuaan vuorenharjanteelle Kit pysähtyi. Jäljet jatkuivat
-vastakkaisella puolella rinnettä alas. Noin mailin päässä hän huomasi
-jokiäyräällä kasvavan kuusia, ja oli Shorty kaikesta päättäen kulkenut
-kuusikkoon ja sieltä edelleen. Kit vilkaisi kelloonsa, ajatteli pian
-alkavaa pimeää, koiria ja leiripaikkaa ja päätti vastahakoisesti olla
-jatkamatta matkaa. Mutta ennenkuin hän kääntyi paluumatkalle, hän
-tähyili kauan ympärillensä. Koko itäisen taivaanrannan täyttivät Rocky
-Mountainen lumipeitteiset huippuvuoret. Näytti siltä kuin olisi tuo
-loputon vuoristosarja auttamattomasti nostanut tien pystyyn siltä,
-joka halusi päästä La Perlen kuvaamalle tasankomaalle. Oli kuin vuoret
-olisivat yhteisesti vannoutuneet työntämään takaisin länttä kohti
-ja Yukon joelle jokaisen ylipyrkijän. Kit tuumaili, että mitenköhän
-monta kulkijaa ennen häntä tuo peloittava näky oli yllättänyt heidän
-saavuttuaan tänne asti. La Perle tosin ei ollut masentunut tuosta
-näystä, mutta hän olikin tullut vastakkaiselta suunnalta.
-
-Keskiyöhön saakka Kit piti yllä suurta tulta opastaakseen Shortya,
-ja heti aamun valjettua hän valjasti koirat ja ryhtyi uudelleen
-seuraamaan jälkiä. Ahtaan jokilaakson keskikohdalla hänen johtokoiransa
-höristi korviaan ja haukahti. Häntä vastaan asteli kuusi intiaania,
-jotka ollen koiritta kantoivat selässään hyvin vähäisiä kantamuksia.
-Intiaanit ympäröivät heti Kitin, ja monta seikkaa heissä ihmetytti
-häntä. Ilmeisesti he olivat etsineet häntä. He puhuivat sellaista
-intiaanimurretta, josta hän ei ymmärtänyt ainoatakaan sanaa. He
-eivät olleet valkoisia intiaaneja, joskin he pituudellaan ja
-jykevämmyydellään erosivat Yukonin jokilaakson intiaaneista. Viidellä
-heistä oli Hudson Bay Companyn vanhamalliset rihlapyssyt, kun taasen
-kuudennen kädessä Kit näki winchesterin, jonka hän heti tunnusteli
-Shortyn omaksi.
-
-Ensitöikseen he vangitsivat Kitin, joka aseettomana ei kyennyt
-ryhtymään vastarintaan. Sitten he vetivät reestä esiin kaiken
-mitä siinä oli, jakoivat saaliin keskenään, kukin liittäen osansa
-kantamukseensa, niin että Kitin kannettavaksi jäi vain hänen oma ja
-Shortyn makuusäkki. Lopuksi koirat vapautettiin valjaista, ja kun Kit
-pani sitä vastaan, viittoilivat intiaanit tien olevan siksi huonon,
-että sitä oli reellä mahdoton kulkea. Kitin ei siis auttanut muu
-kuin taipua välttämättömyyteen; hän nosti reen kannoilleen pystyyn
-jokiäyrään reunalle ja lähti tallustelemaan vartijainsa parissa. He
-kulkivat pohjoista kohti vuoriharjanteen yli ja saapuivat kuusikkoon,
-jonka Kit edellisenä päivänä vilahdukselta oli nähnyt. He seurasivat
-joenvartta päälle kymmenisen mailia ja kun se alkoi kiertää länteen
-päin, niin he jättivät sen suunnaten kulkunsa itään pienenlaista joen
-sivuhaaraa pitkin.
-
-Ensimmäisen yön he viettivät leirissä, joka oli ollut käytännössä
-useampia päiviä. Täällä oli suuri varasto tuoretta lohta ja eräänlaista
-lihajauhetta, minkä kaiken intiaanit nyt ottivat mukaansa. Leiriltä
-lähti lukuisia lumikengänjälkiä — varmasti Shortyn vangitsijoitten,
-päätteli Kit ja ennenkuin ilta oli täysin pimennyt, onnistui hänen
-eroittaa Shortyn tavallisuutta kapeammat lumikengänjäljet. Kun hän
-merkkien avulla tiedusteli intiaaneilta oliko asianlaita näin,
-nyökkäsivät nämä hyväksyvästi ja viittoilivat pohjoista kohti.
-
-Seuraavina päivinä viittoilivat intiaanit alati pohjoista kohti,
-ja tallottu tiekin, joka kiemurteli babylonimaisen sekasotkuisesti
-kalliolohkareitten lomitse, osoitti koko ajan pohjoista suuntaa.
-Yhäti näytti siltä kuin tie siinä paikassa päättyisi, mutta aina
-se vaan kiertäen ja kaartaen etsi itselleen uusia ylimenopaikkoja
-kulkukelvottomat vuoriharjanteet vältellen. Alavammissa laaksoissa
-oli hanki erittäin syvää, eivätkä he lumikengittä olisi voineet edetä
-askeltakaan. Kitin vartijat olivat kaikki nuoria, reippaita miehiä,
-jotka kulkivat sangen nopeasti, ja niinpä hän tunsi mielensä ylpeäksi
-kestäessään vaivatta heidän rinnallaan. Intiaanit olivat lapsuudestaan
-saakka totuttautuneet pitkiin matkoihin ja lumikenkiin, mutta myös Kit
-oli siksi hyvässä kunnossa, ettei matkanteko rasittanut häntä enemmän
-kuin heitäkään.
-
-Kuudentena päivänä he tulivat keskimmäiselle vuoristosolalle, joka
-sitä ympäröiviin kallioseinämiin verraten oli matalalla, mutta silti
-itsessään peloittavan korkealla ja kuormitetuin re'in luoksepääsemätön,
-ja he kulkivat sen läpi. Vielä viisi päivää samoiltuaan ja
-laskeuduttuaan alamäkeä he saapuivat aukealle, matalakumpuiselle
-maastolle, jonka La Perle kymmenisen vuotta sitten oli löytänyt. Kit
-tunsi sen heti ensi näkemältä. Pakkanen oli pureva, lämpömittari
-osoitti neljäkymmentä astetta alle nollan ja ilma oli niin kuulas, että
-Kit saattoi nähdä jopa sadan mailin päähän. Ja hän näki edessään vain
-loppumattomia tasankomaita. Ylempänä idässä Rocky Mountain tapaili
-lumipeitteisillä huipuillaan pilviä. Etelässä ja lännessä kiertelivät
-ne lukuisat vuoristosarjat, joiden yli he olivat kulkeneet. Ja tässä
-valtavassa piilopaikassa lepäsi se maa, jonka läpi La Perle oli
-kulkenut — luminen, mutta osan vuotta varmasti runsasriistainen ja
-kesäisin hymyilevä ja ihana lukuisine kukkineen.
-
-He samosivat leveää jokea pitkin, ohi lumipeitteisten raitojen ja
-lehdettömien haapojen ja sivuutettuaan useita kuusikkoviidakkoja
-he puolilta päiviltä saapuivat äskenjätetylle leiripaikalle. Mutta
-intiaanit eivät pysähtyneet tähän, ja Kit ehti vain hätäisesti laskea
-neljä, viisisataa nuotionsijaa, josta hän päätteli kansan lukumäärän
-useaksi tuhanneksi. Väkijoukko oli vasta äskettäin polkenut tien niin
-kovaksi, että Kit ja hänen vartijansa saattoivat irroittaa lumikengät
-jaloistaan ja jatkaen matkaa pelkissä mokkasiineissa parantaa vauhtia
-tuntuvasti. Moni seikka osoitti metsänriistaa löytyvän runsaasti
-— näkyi suden- ja ilveksenjälkiä, joita eläimiä täällä ei olisi
-voinut olla ilman liharuuan saantia. Kerran yksi intiaaneista päästi
-tyytyväisen huudahduksen ja osoitti laajaa lumitasannetta, jolla näkyi
-lukemattomia peurankalloja ja joka oli niin ylösalaisin pengottu ja
-tallattu kuin olisivat oikeat sotajoukot siinä temmeskelleet. Heti
-Kit arvasi, että metsästäjät olivat siinä toimeenpanneet todellisen
-joukkoteurastuksen viime lumisateen jälkeen.
-
-Pitkäaikaisen hämärän valjettua eivät intiaanit osoittaneet
-vähäisintäkään aikomusta leiriytyä. He jatkoivat vaellustaan yhä
-enenevässä pimeydessä johtonaan taivaalla tuikkivat tähdet, joitten
-loistoa kuitenkin vihertävät revontulet himmensivät. Kitin koirat
-eroittivat ensimmäiseksi leirin äänet; ne höristivät korviaan ja
-päästivät pitkällisestä odotuksesta jännittyneinä sekä peräti
-ikävystyneinä kiihkeän haukunnan. Vähitellen miehetkin eroittivat
-melun tapaisen äänen tosin välimatkan vaientamana, mutta vailla
-tuota miellyttävää sävyä, mikä tapaa olla ominaista kaukaiselle
-hälinälle. Se kuulosti hurjalle, sietämättömälle kiljunnalle, jota
-säestivät toiset vieläkin vihlovammat äänet: susikoirien pitkäveteinen
-sudenulvonta. Kit eroitti varovaisesti kellonsa lasin ja tapaillen
-viisareita sormenpäillään päätteli hän kellon olevan yksitoista. Hänen
-seuralaisensa kiristivät vauhtia. He olivat kulkeneet kaksitoista
-tuntia yhteen menoon, mutta siitä huolimatta muuttui heidän kulkunsa
-miltei juoksumarssiksi. Vielä heillä oli edessään tiheä kuusiviidakko,
-mutta päästyään siitä he tulivat monen monien tulten loisteeseen,
-miltei keskelle äkkiä kiihtyvää melua. He olivat suuressa leirissä.
-
-Heidän kulkiessaan metsästäjäleirin säännöttömissä sokkeloissa löi
-hälinä joka taholta hyökyaaltona heitä vastaan; kuului huutoja,
-tervehdyksiä, kysymyksiä ja vastauksia, kokkasanoja, jotka eivät
-suinkaan jääneet vastausta vaille, susikoirien vihaista murinaa, kun ne
-raivostuneina tykinammusten tavoin hyökkäsivät Kitin outojen koirien
-kimppuun, naisten torailua, lasten kirkunaa ja uusiin tuskiin herääväin
-sairasten valitusta, koko tuo helvetillinen melu, jollaista saattoi
-syntyä vain raakain villikansain leirissä.
-
-He pysähtyivät nuotion ääreen, jolla Shorty muutamien nuorten
-intiaanien kanssa taljoilla istuen parhaillaan paistoi suuria
-peuranlihakimpaleita. Kolme nuorta intiaania, jotka makasivat
-turkiksiin kääriytyneinä viereisellä kuusenhavuvuoteella, kohosivat
-istualleen. Shorty tuijotti nuotion yli toveriinsa yhtä järkkymättömän
-vakavailmeisenä kuin intiaanitkin, ja hän jatkoi lihan paistamista
-tekemättä pienintäkään elettä.
-
-— Mitä tämä merkitsee? — kysyi Kit puolittain kiusaantuneena. — Oletko
-kadottanut puhelahjasi? —
-
-Shortyn kasvoille ilmaantui entinen tuttu virnistys.
-
-— Enpä tietenkään — hän vastasi — olen vain intiaani. Opettelen olemaan
-osoittamatta mielenliikutusta. Milloin ne sinut kaappasivat käsiinsä? —
-
-— Katoamisesi jälkeisenä päivänä. —
-
-— Hm! — sanoi Shorty silmissään puolittain ilakoiva ilme. — Suuret
-kiitokset vain — minulla on nykyisin erikoisen hyvä. Meillä on
-tässä poikamiesleiri. — Ja hän osoitti kädellään sen ihanuuksia:
-nuotiota, kuusenhavuvuoteita, peurannahoista valmistettuja telttoja
-ja pajunvarvuista punottuja tuulensuojustimia. — Ja tuossa ovat
-poikamiehet. — Hän viittoili nuoria miehiä kohti ja sokelsi heidän
-kielellään joitakin kurkkuääniä, huomaavaisuus, joka silmänräpäyksessä
-sai miesten silmät säteilemään ja heidän valkeat hampaansa
-välähtelemään. — Ne ovat ihastuksissaan tavatessaan sinut, Kit. Käyhän
-istumaan ja kuivattele mokkasiinejasi, niin minä hommaan sinulle
-sillä välin hieman syötävää. Enkö olekin aika mestari oppimaan heidän
-kieltään, vai miten? Ja samoin on sinunkin yritettävä, sillä näyttää
-siltä kuin täytyisi meidän jäädä pitemmäksi aikaa näitten ihmisten
-pariin. On täällä kolmaskin valkoinen mies. Hänet ne sieppasivat kuusi
-vuotta sitten — irlantilainen, joka joutui satimeen Suuren Orjajärven
-seutuvilla. Hänen nimensä on Danny Mc Can. Hän on lyöttäytynyt yhteen
-erään intiaaninaisen kanssa. Heillä on jo kaksi lastakin. Mutta hän
-aikoo livistää tiehensä heti tilaisuuden tullen. Näetkö tuon pikku
-nuotion tuolla oikealla? Siellä hän asustaa.—
-
-Kit oli ilmeisesti saavuttanut määräpaikkansa, sillä hänen
-seuralaisensa jättivät hänet koirineen tähän ja marssivat eteenpäin
-suuren leirin keskustaan. Hänen tarkastellessaan jalkavarusteitaan ja
-pureskellessaan pieniä lihakimpaleita jatkoi Shorty ruokahommiaan ja
-puheli:
-
-— Niin, Kit, nyt me vasta olemme joutuneet satimeen. Ja meidän
-on pinnistettävä kaikkemme päästäksemme pakoon. Nämä ovat oikein
-pesunkestäviä, villejä intiaaneja. Ne eivät ole valkoisia, mutta
-niitten päällikkö on. Hän puhuu ikäänkuin hänellä olisi suu täynnä
-kuumaa puuroa, ja ellei hän ole täysiverinen skotlantilainen, ei
-skotlantilaisia ole maailmassa laisinkaan. Mies on koko joukon käskijä
-ja päämies. Hänen sanansa on laki, pane se mieleesi heti alussa. Danny
-Mc Can on yrittänyt pujahtaa tiehensä jo kuutisen vuotta. Danny on
-kaikin puolin sukkela poika, mutta hänessä ei ole kylliksi pontta.
-Hän tuntee tien täältä pois — metsästysmatkoilla hän sen on saanut
-tietoonsa, ja se on länteenpäin tiestä, jota pitkin sinä ja minä
-tulimme. Hän ei ole ollut kyllin rohkea lähteäkseen yksin taipaleelle,
-mutta kolmeen mieheen me sen kyllä voimme tehdä. Poskiparta on kyllä
-mahtava mies, mutta kaikesta huolimatta on hän vetelys. —
-
-— Kuka on Poskiparta? — Ja huolimatta siitä, että suunsa oli täynnä
-kuumaa lihaa, Kit hetkiseksi pysähdytti pureskelunsa tehdäkseen tämän
-kysymyksen.
-
-— No, tietysti tuo ylihölmö — tuo skotlantilainen! Hän on jo käynyt
-vanhaksi, ja nyt hän varmasti nukkuu. Mutta huomenna hän sinulle kyllä
-osoittaa kuinka vähäpätöinen olento sinä olet hänen valtakunnassaan.
-Kaikki nämä seudut kuuluvat hänelle, se sinun on kaikin mokomin
-taottava päähäsi. Ei täällä koskaan ole toimitettu mitään maanjaon
-tapaista, kaikki on hänen omaansa. Ja hän kyllä pitää huolen siitä,
-ettet sitä unohda. Hänen metsästysmaansa ovat kahdenkymmenen tuhannen
-neliömailin laajuiset, eikä hän ole kenenkään käskettävissä. Hän
-on valkoinen intiaani, hän ja hänen tyttöletukkansa. Mutta et saa
-tuijottaa minuun tuolla tavoin. Odotahan, kun saat nähdä tuon
-tyttölapsen. Se on jotain erikoista se, hän on aivan yhtä valkoinen
-kuin ukkorähjänsä — tarkoitan Poskipartaa. Entä peurat! Olen ne omin
-silmin nähnyt. Siinä oli varmasti satatuhatta naulaa elävää, maukasta
-lihaa, ja laumaa seurasi kymmenentuhatta sutta ja villikissaa, jotka
-elivät eksyneistä peuroista ja jätteistä. Mutta viis me jätteistä.
-Dauma on nyt menossa itää kohti, ja pian me seuraamme sitä. Me syömme
-peuranlihaa ja mitä emme jaksa syödä sen me savustamme tai suolaamme
-kevätpuolen tarpeiksi, kunnes lohi kutee. Niin, jos voit sanoa lohesta
-ja peuroista jotain sellaista mitä Poskiparta ei tiedä, niin silloin
-olen minä vihoviimeinen kerskailija. —
-
-Oli aamu ja molemmat nuoret miehet istuivat peurantaljoilla ja söivät
-aamiaistaan, minkä muodosti paistettu peuranliha sikäli kuin se ehti
-kypsyä. Kitin katsahtaessa ylös osuivat hänen silmänsä erääseen
-pieneen, hintelään mieheen, joka oli puettu villi-ihmisten tavoin
-nahkoihin, mutta oli eittämättömästi valkoihoinen. Mies asteli
-koiravaljakon edellä ja kaksitoista intiaania seurasi perästä. Kit
-taittoi höyryävän peuranluun ja imeskellessään lämmintä ydintä hän
-tarkkaili isäntänsä liikkeitä tämän yhä lähestyessä heitä. Pörröinen
-poskiparta ja kellanharmaat hiukset, jotka olivat leirisavussa
-tummentuneet, peittivät suurimman osan miehen kasvoja, mutta jättivät
-näkyviin hänen laihat, kuopille painuneet poskensa. Mutta tuo on
-terveen ihmisen laihuutta, tuumaili Kit pannessaan merkille miehen
-laajentuneet sieraimet ja leveän, kohoilevan rinnan, jotka seikat
-olivat omiansa todistamaan mitä terveet elämäntavat saavat aikaan
-ihmisessä.
-
-— Hyvää päivää! — sanoi mies riisuen kintaan kädestään. — Nimeni on
-Snass — hän lisäsi ja ojensi paljaan kätensä Kitille.
-
-— Minun nimeni on Bellew — vastasi Kit, joka tunsi rohkeutensa
-heikkenevän kohdatessaan toisen läpitunkevat, mustat silmät.
-
-— Teillä on nähdäkseni kaikissa tapauksissa jotain syötävää! —
-
-Kit nyökkäsi ja tarttui jälleen ydinluuhun. Tuon skotlantilaisen
-sorahteleva puhetapa hyväili niin oudosti hänen korviaan.
-
-— Laihaa ruokaa, mutta me emme juuri koskaan näe nälkää. Ja näin on
-luonnollisempaa kuin tuo keinotekoisesti lihotettujen eläinten syönti
-kaupungeissa. —
-
-— Ette näy pitävän kaupungeista — sanoi Kit hymyillen vain jotakin
-sanoakseen. Mutta hän hämmästyi suuresti nähdessään kuinka Snass
-muuttui.
-
-Näytti siltä kuin olisi miehen koko ruumis käpristynyt kokoon, ja
-hän värähti kuin herkkä kasvi kosketuksesta. Mutta pian hän jälleen
-pääsi tasapainoon, hänen kasvonsa kävivät ankaran katkerailmeisiksi
-ja silmänsä ikäänkuin syytivät määrätöntä tuskaa ja vihaa. Hän
-käännähti nopeasti, hillitsi itsensä täydellisesti ja virkahti yli olan
-puolittain välinpitämättömästi: — Tapaamme myöhemmin, herra Bellew.
-Peurat painuvat itää kohti, ja minä tahdon mennä edeltäkäsin sopivaa
-leiripaikkaa valitsemaan. Kaikki toiset seuraavat jäljessä huomenna. —
-
-— Häntä voi sanoa Poskiparraksi, eikö totta? — mutisi Shorty Snassin
-poistuttua pienen joukkonsa etunenässä.
-
-Kit kuivasi kätensä susikoiran turkkiin ja koira tuntui moisesta
-käsittelystä olevan erittäin hyvillään, sillä heti se alkoi nuoleskella
-makeaa rasvaa. Myöhemmin aamupäivällä Kit lähti kiertämään leiriä,
-jonka kaikki asukkaat näyttivät olevan kiinni mitä erilaisimmissa,
-arkisissa askareissa. Aivan äskettäin oli suuri metsästysjoukkue
-palannut kotiin, ja miehet hajaantuivat kukin omille tulilleen.
-Naisia ja lapsia oli juuri lähdössä ajelemaan koirilla, jotka olivat
-valjastetut tyhjien kanadalaismallisten rekien eteen; naisia, lapsia
-ja koiria tuli vetäen raskaita, hiljattain tapettujen eläinten
-ruhoja, jotka kuitenkin jo olivat ehtineet jäätyä. Sillä joskin kevät
-oli tulossa, oli ilma varsin kylmää ja koko tämä villi näytelmä
-tapahtui kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Mitään kudottuja vaatteita
-ei näkynyt, vaan kaikki olivat puetut turkkeihin ja parkittuihin
-nahkoihin. Poikia kulki edestakaisin jousipyssyt käsissä ja
-luukärkisillä nuolilla täytetyt viinet selässä; ja lukuisasti Kit myös
-näki veitsiä joko kivestä tai luusta valmistettuja riippuvan vöissä
-ja erikoisissa kaulahihnoissa. Nuotioitten ääressä istuskeli naisia
-lihaa savustamassa ja heidän selässään näkyi lapsia, jotka silmät
-suurina ihmettelivät maailman touhinaa ja imeskelivät talikimpaleita.
-Koirat, jotka olivat läheistä sukua susien kanssa, lähentelivät karvat
-pörröisinä Kitiä, sillä ne vainusivat hänessä muukalaisen, johon eivät
-kuitenkaan uskaltaneet käydä käsiksi, hänellä kun oli lyhyt ryhmysauva
-kädessä.
-
-Leirin keskustassa Kit tuli nuotiolle, joka, laajemmassa aukiossa
-ollen, ilmeisesti oli Snassin. Vaikka kaikki olikin tilapäisen
-yksinkertaista, niin oli se muita suuremmassa ja tukevammassa
-mittakaavassa tehty. Suuri joukko nahkoja ja kaikenlaisia varusteita
-oli kasattu eräänlaiselle puutelineelle, jonne koirat eivät ylettyneet.
-Suurenlainen puoliteltanmuotoon pingoitettu purjekangas oli makuu-
-ja työpaikan suojana. Yhdelle sivulle oli pystytetty silkkiteltta,
-jollaisia tutkimusmatkailijat ja suurriistaa metsästävät rikkaat
-miehet käyttävät. Kit ei ollut vielä koskaan nähnyt sellaista telttaa
-ja sentähden hän meni lähemmäksi sitä. Hänen tarkastellessaan telttaa
-avautui sen esirippu ja nuori nainen astui siitä ulos. Nainen ilmestyi
-niin äkkiä hänen eteensä, että Kitistä kaikki tuntui kuin unennäöltä.
-Ja hän itse näytti tehneen saman vaikutuksen naiseen, ja niin he jäivät
-pitkäksi aikaa tuijottamaan toisiinsa.
-
-Nainen oli kokonaan turkiksiin puettu, ja nämä turkikset olivat niin
-upeat ja ihanat ettei Kit koskaan ollut sellaisista edes uneksinutkaan.
-Hänen _parkansa_ huppukauluksineen oli valmistettu jostakin
-eriskummallisesta verrattain vaaleahkosta, hopeanharmaasta nahasta;
-hänen _muklukinsa_, joitten anturat olivat mursunnahasta, olivat tehdyt
-monen monesta, hopeanharmaasta ilveksennahasta. Kirjaellut käsineet
-polvitupsut — kaikki nuo lukemattomat pukunsa eri turkislajit olivat
-himmeää hopeaa, joka loisti päivän kylmässä valossa, ja kaikesta
-tästä hopeanhohteesta kohosi kapea, ylväs kaula, ruusuposkinen pää
-sinisine silmineen, pienet korvat, jotka muistuttivat vaaleanpunaisia
-simpukankuoria ja kastanjanruskeat hiukset, joilla huurrehelmet
-kimaltelivat auringossa.
-
-Tämän kaiken ja paljon muutakin Kit näki kuin unennäkönä, mutta sitten
-hänen tietoisuutensa palasi, ja hän tapaili kädellään päähinettään.
-Siinä samassa nuoren naisen kasvojen hämmästynyt ilme muuttui
-hymyilyksi ja nopein, eloisin liikkein hän vetäisi kintaan kädestään ja
-ojensi kätensä Kitille.
-
-— Hyvää päivää! — sanoi nainen vakavasti ja hillitysti ihmeen somalla
-äänenpainolla ja hänen äänensä, joka oli yhtä hopeanhelakka kuin hänen
-turkistensa väri, vaikutti ihmeellisesti Kitiin, joka oli tottunut
-intiaaninaisten kimeään kirkunaan.
-
-Kit kykeni sopertamaan vain muutamia jokapäiväisiä sanoja, mitkä olivat
-kuin heikko kajastus hänen parhaista seurustelutavoistaan.
-
-— Minua ilahduttaa suuresti tavata teidät! — jatkoi nainen hitaasti ja
-hapuillen, mutta samalla viehkeästi hymyillen. — Teidän täytyy antaa
-anteeksi huono englanninkielen taitoni. Se ei ole hyvä. Minä olen
-englantilainen niinkuin tekin —vakuutti hän vakavana. — Isäni, hän on
-skotlantilainen. Äitini, hän on kuollut. Hän oli puoleksi ranskalainen
-ja englantilainen sekä sen lisäksi hivenen verran intiaani. Hänen
-isänsä oli mahtava mies Hudson Bay-yhtiössä. Brr — — on kylmä! — Hän
-pisti kätensä kintaaseen ja alkoi hieroa korviaan, mitkä vähitellen
-olivat käyneet yhä valkoisemmiksi. — Menkäämme nuotion luo juttelemaan.
-Nimeni on Labiskwee. Miksi teitä sanotaan? —
-
-Tällä tavoin Kit tutustui Labiskweehen, Snassin tyttäreen, jota Suass
-itse nimitti Margaretiksi.
-
-— Snass ei ole isäni oikea nimi — sanoi nainen Kitille. — Snass on vain
-intiaaninimi. —
-
-Kit sai sinä päivänä paljon tietää ja samoin sitä seuraavinakin,
-kun metsästäjäleiri seurasi peuralauman jälkiä. Nämä olivat oikeita
-villi-intiaaneja, samaa heimoa kuin ne, joita Anton oli useita vuosia
-sitten kohdannut ja päässyt pakoon.
-
-Nyt ne olivat alueensa länsirajoilla ja kesäisin niillä oli tapana
-siirtyä Jäämeren tundrarannoille ja itäänpäin aina Luskwalle saakka.
-Mikä joki Luskwa oli, siitä ei Kit päässyt selville, eikä Labiskwee
-enempää kuin Mc Cankaan tainnut sitä hänelle selittää. Silloin tällöin
-Snass seurueineen, jonka muodosti joukko rotevia metsästäjiä, teki
-retkiä itään Kalliovuorten yli, ohi järvien ja Mackenzie-joen takana
-oleviin erämaihin. Viimeksi sinne tehdyllä retkellä oli Labiskween
-käyttämä silkkiteittä löydetty.
-
-— Se kuului Millicent-Adbury retkikunnalle — selitti Snass Kiitlle.
-
-— Niin, nyt muistan koko jutun. He olivat lähteneet liikkeelle
-myskihärkiä metsästämään. Apuretkikunta ei löytänyt heistä pienintäkään
-jälkeä. —
-
-— Minä tapasin heidät — sanoi Snass. — Mutta he olivat kuolleet
-kumpikin. —
-
-— Mutta sitä ei kukaan tiedä. Uutista ei ole tiedoitettu maailman
-kuuluville. —
-
-— Eikä tiedoitetakaan — lisäsi Snass hymyillen.
-
-— Tarkoitatte, että jos he olisivat olleet hengissä, niin te olisitte
-ottanut heidät vangeiksi? —
-
-Snass nyökkäsi päällään. — Niin, heidän olisi täytynyt jäädä elämään
-minun ja kansani pariin. —
-
-— Mutta Antonin onnistui kuitenkin paeta — sanoi Kit uhmaten.
-
-— Minä en muista sellaista nimeä. Kuinka kauan siitä olisi? —
-
-— Neljä — tai viisitoista vuotta — vastasi Kit.
-
-— Hän siis pääsi täältä tosiaankin pujahtamaan? Tiedättekö, olen
-useasti ajatellut miten hänen on mahtanut käydä. Me nimitimme häntä
-Pitkähampaaksi. Hän oli voimakas mies — voimakas mies. —
-
-— La Perle kulki näitten seutujen poikki kymmenen vuotta sitten. —
-
-Snass pudisti päätään.
-
-— Hän löysi leiritulienne jätteitä. Silloin oli kesä. —
-
-— Se selittää koko jutun — vastasi Snass. — Kesäisin me samoilemme
-satojen peninkulmien päässä pohjoisessa. —
-
-Ponnistuksistaan huolimatta Kitin ei onnistunut saada vähäisintäkään
-vihiä siitä, mikä mies Snass oli ollut ennen Pohjolan lumiaavikoille
-kotiutumistaan. Hän oli saanut hyvän kasvatuksen, mutta siitä
-huolimatta ei hän ollut tänne tulonsa jälkeen lukenut ainoatakaan
-kirjaa tai sanomalehteä. Hän ei tiennyt mitä maailmalla oli tapahtunut
-tai tapahtui, eikä hän osoittanut yhtään halua sitä tietääkään. Hän oli
-kuullut Yukonin kullankaivajista ja Clondyken kultalöydöistä. Mutta
-kullanetsijöitä ei ollut milloinkaan näyttäytynyt hänen alueellaan ja
-siitä hän oli iloinen. Mitään ulkomaailmaa ei hänelle ollut olemassa.
-Hän ei kärsinyt siitä edes puhuttavan.
-
-Ei Labiskweekaan voinut Kitille kertoa menneistä ajoista. Hän oli
-syntynyt metsästysalueella. Hänen äitinsä oli ollut hyvin kaunis
-— ainoa valkoinen nainen, minkä Labiskwee oli koskaan nähnyt. Hän
-mainitsi tämän kaihoavin äänin ja niinikään kaipuuta ilmaisivat ne
-lukuisat tilanteet, joina hän teki Kitille tiettäväksi olevansa
-selvillä ulkomaailmasta, jonka ovet hänen isänsä oli sulkenut. Mutta
-mitä hän tiesi, sen hän säilytti salaisuutenaan. Hän oli jo aikaisin
-oppinut, että hänen isänsä joutui aina raivon valtaan, kun hän siitä
-yritti puhua.
-
-Anton oli kertonut eräälle intiaaninaiselle hänen äidistään, jonka
-isä oli ollut korkeassa asemassa oleva virkamies Hudson Bay-yhtiössä.
-Myöhemmin oli intiaaninainen kertonut kuulemansa Labiskweelle. Mutta
-äitinsä nimeä ei Labiskwee ollut koskaan kuullut.
-
-Danny Mac Canelta oli aivan mahdotonta saada mitään tietoja. Hän
-ei pitänyt seikkailuista. Tämänlainen alkuperäiselämä oli hänelle
-kauhistus ja hänen oli täytynyt sitä kestää kokonaista yhdeksän vuotta.
-Hänet oli houkuteltu ottamaan pesti valaanpyytilaivaan San Fransiscossa
-ja oli hän sitten karannut kolmen toverinsa kanssa. Kaksi heistä oli
-kuollut ja kolmas oli heittänyt hänet oman onnensa nojaan kauhistavalla
-etelään vaelluksella. Hän oli elänyt kaksi vuotta eskimojen parissa,
-kunnes rohkeni lähteä vaeltamaan etelää kohti, ja saavuttuaan vain
-parisen päivämatkan päähän eräältä Hudson Bay-yhtiön kauppa-asemalta
-oli joukkue Snassin nuoria miehiä vanginnut hänet. Hän oli pieni,
-ahdasmielinen mies, joka vain uneksi ja jutteli paluumahdollisuuksista
-rakkaaseen San Fransiscoonsa ja mieliammatistaan siellä.
-
-— Te olette ensimmäinen sivistynyt mies joukossamme — sanoi Snass
-eräänä iltana mairitellen Kitille heidän istuessaan leiritulen ääressä
-— lukuunottamatta vanhaa Nelisilmää. Intiaanit nimittivät häntä
-siten. Hän oli lyhytnäköinen ja käytti senvuoksi silmälaseja ja hän
-oli zologianprofessori. (Kit pani merkille sen, että Snass lausui
-nimityksen aivan virheettömästi). Hän kuoli vuosi sitten. Hän oli
-eksynyt retkikunnastaan ja nuoret mieheni tapasivat hänet Porcupine
-joen yläjuoksulla. Hän oli hyvin sivistynyt, niin, mutta hän oli myös
-suuri narri, sillä hänen heikkoutensa oli alituinen pakoonyrittely.
-Zologiasta hän oli selvillä ja hän kykeni käsittelemään metalleja,
-Luskwan tuolla puolen, missä on hiiliä, on meillä muutamia erittäin
-ansiokkaita käsitaoksia. Hän korjasi pyssymme ja opetti tämän
-välttämättömän taidon nuoremmillemme. Vuosi sitten hän kuoli, ja me
-surimme häntä vilpittömästi. Hän hävisi jälleen luotamme — kuten niin
-monasti ajemminkin — ja me löysimme hänet kuoliaaksi paleltuneena
-tuskin mailin matkan päässä leiristä. —
-
-Samana iltana Snass sanoi Kitille: — Parasta olisi, että valitsisitte
-itsellenne vaimon ja saisitte oman leiritulen. Silloin olisi olonne
-paljon mukavampaa kuin asua yhdessä noitten nuorten miesten kanssa.
-"Neitotulia" — ne ovat nuorten tyttöjemme esittämisjuhla, ymmärrättekö
-— ei tosin sytytetä ennenkuin keskikesällä, lohen kutuaikana, mutta jos
-haluatte voin ne määrätä sytytettäviksi aikaisemminkin. —
-
-Kit hymyili ja pudisti päätään.
-
-— Pitäkää mielessänne — sanoi Snass rauhallisesti — että Anton oli
-ainoa, jonka on onnistunut päästä täältä pois. Hänellä oli mainio onni,
-tavaton onni. —
-
-Labiskwee kertoi Kitille, että hänen isällään oli rautainen
-tahto. — Vanha Nelisilmä nimitti häntä Jääkuninkaaksi — mitä
-se sitten merkinneekään — tai Pakkastyranniksi, Luolakarhuksi,
-Villieläimeksi, Peurakuninkaaksi, Partaleopardiksi ja jos miksi.
-Vanha Nelisilmä rakasti sentapaisia nimiä. Hän se minulle opetti
-englanninkielentaitoni. Hän oli suuri leikinlaskija ja mahdotonta oli
-tietää milloin hän puheli tosissaan. Ollessani vihainen sanoi hän minua
-_Cheetah_-kumppanikseen. Mitä merkitsee _Cheetah_? [Cheetah oikeammin
-Tshitah, laji metsästysleopardeja]. Aina hän minua sillä kiusoitteli. —
-
-Labiskwee jatkoi laverteluaan niin avomielisesti ja lapsellisen
-yksinkertaisesti, että Kitin mielestä se ei yhtään sopeutunut hänen
-täysin kypsälle naiselliselle ulkomuodolleen.
-
-Niin, hänen isänsä oli hyvin päättäväinen mies. Kaikki ihmiset
-pelkäsivät häntä. Kun hän suuttui, niin oli hän hirvittävä kuten
-esimerkiksi porcupinejä kohtaan. Näiden ja luskwa-intiaanien
-välityksellä hän vaihtoi turkisvarastonsa kauppa-asemilla ampumatarve-
-ja tupakkavarastoihin. Hän oli aina menetellyt rehellisesti, mutta
-poreupinien päällikkö alkoi pettää. Snass varoitti häntä kahdesti,
-mutta kun se ei auttanut, poltatti Snass hänen hirsimajakylänsä ja
-tusinan verran porcupinejä kaatui taistelussa. Mutta senjälkeen ei
-kukaan yrittänyt pettää. Erään kerran Labiskween ollessa pieni tyttö
-tuli muuan valkoinen mies surmatuksi yritellessään paeta. Tosin ei
-hänen isänsä sitä tehnyt, mutta hän käski nuorten miestensä ampua
-pakolaisen. Joka ainoa intiaani tottelee aina hänen isäänsä.
-
-Ja mitä enemmän Labiskwee kertoili Kitille, sen hämärämmäksi muuttui
-Snassin salaisuus jälkimäiselle.
-
-— Niin — sanoi nuori tyttö Kitille — vastatkaa minulle, onko totta,
-että on ollut olemassa mies ja nainen, nimiltään Paolo ja Francesca ja
-että he ovat rakastaneet toisiaan suuresti?
-
-Kit nyökkäsi.
-
-— Nelisilmä kertoili minulle heistä — puheli tyttö säteilevänä. — Hän
-ei siis tekaissutkaan kertomusta omasta päästään. En ollut siitä varma.
-Kun kysyin isältä, niin hän suuttui. Intiaanit kertoivat minulle, että
-isäni oli antanut Nelisilmälle huiman läksytyksen. Ja sitten on
-ollut olemassa Tristan ja Isolde — kaksi Isoldea — se oli tavattoman
-surullista. Sillä tavoin tahtoisin minä rakastaa. Rakastavatko kaikki
-nuoret miehet ja naiset maailmassa noin? Täällä he eivät tee niin.
-He menevät vain naimisiin. Minä olen englantilaista syntyperää enkä
-tahdo mennä naimisiin intiaanin kanssa — menisittekö te naimisiin
-intiaaninaisen kera? Sentähden en tähän mennessä ole sytyttänyt
-neitotultani. Muutamat nuoret miehet ovat vaatineet isältä, että minun
-on se sytytettävä. Libash on eräs heistä. Hän on suuri metsästäjä.
-Ja Mahkook käy laulamassa laulujaan. Hän on niin leikillinen. Jos
-lähestytte telttaani tänä iltana kun on tullut pimeä, saatte kuulla
-hänen laulavan pakkasessa. Mutta isä sanoo, että saan menetellä mieleni
-mukaisesti, ja sentähden en sytytä tultani. Ymmärrättekö, kun nuori
-tyttö päättää mennä naimisiin, niin hän ilmoittaa siitä tällä tavoin
-nuorille miehille. Nelisilmä sanoi aina, että se on kaunis tapa. Mutta
-itselleen hän ei ottanut vaimoa. Kenties hän oli liian vanha. Tosin
-hänellä oli vähän hiuksia, mutta en silti luule hänen olleen kovin
-iäkkään. Mutta mistä tietää olevansa rakastunut? — kuten Paolo ja
-Francesca, tarkoitan? —
-
-Tytön sinisten silmien kirkas ja avoin katse saattoi Kitin hämilleen. —
-Sanotaan — änkytti hän — niin, rakastuneet väittävät, että rakkaus on
-enemmän arvoista kuin itse elämä. Kun mies tai nainen tuntee pitävänsä
-jostakin ihmisestä enemmän kuin kestään muusta koko maailmassa —
-silloin hän voi sanoa olevansa rakastunut. Sellaista se on, mutta sitä
-on hyvin vaikea selittää. Sitä saattaa vain tuntea — siinä koko juttu! —
-
-Labiskween katse tähyili leiritulten yllä leijailevaa savua, hän
-huokasi ja ryhtyi jatkamaan valmisteilla olevan nahkakintaan
-neulomista. — No niin — sanoi hän päättävällä äänellä — minä en missään
-tapauksessa milloinkaan mene naimisiin. —
-
-— Jos pääsemme pujahtamaan pakoon, niin on meidän toden totta juostava
-säälimättä jalkojamme — sanoi Shorty synkästi.
-
-— Tämä on kaikki kuin yhtä jättiläisansaa — yhtyi Kit puheeseen.
-
-He tähyilivät paljaalta vuorenharjanteelta Snassin lumista valtakuntaa.
-Idässä, lännessä ja etelässä sulkivat tien korkeat vuorenhuiput ja
-harjanteet. Kumpuinen tasanko pohjoisessa näytti rannattomalta, mutta
-he tiesivät että silläkin suunnalla haittaisi kulkua puolikymmentä
-poikittaista vuoriketjua.
-
-— Tähän vuodenaikaan voisin antaa teille kolmen päivän etumatkan —
-sanoi Snass samana iltana Kitille.
-
-— Te ette voi peittää jälkiänne, ymmärrättekö? Anton pääsi pujahtamaan
-pakoon lumettomana aikana. Minun nuoret mieheni kykenevät kulkemaan
-yhtä nopeasti kuin paras valkoinen mies, ja sen lisäksi te polkisitte
-heille tien. Ja kun lumi on sulanut pois, pidän minä kyllä varani,
-ettette te saa samanlaista tilaisuutta kuin Anton. Täällä vietämme
-terveellistä elämää ja maailma unohtuu pian mielestämme. En koskaan voi
-olla ihmettelemättä sitä, kuinka helppoa itse asiassa on tulla toimeen
-ilman maailmaa. —
-
-— Eniten minua kiusoittaa tuo Danny McCan — puheli Shorty kaikessa
-salaisuudessa Kitille. — Hän tapaa aina uupua pitkillä rekimatkoilla.
-Mutta hän vannoo tuntevansa länteen vievän tien ja sentähden olemme
-pakoitetut ottamaan hänet mukaamme — tai muuten joudut sinä satimeen
-heti paikalla, Kit. —
-
-— Kai meitä kaikkia kolmea odottaa sama kohtalo — vastasi Kit.
-
-— Eipä niinkään, siitä olen valmis vaikka lyömään veikkaa. Sinä olet
-heille erikoisen tärkeä. —
-
-— Mitä sillä tarkoitat? —
-
-— Etkö siis ole kuullut viimeistä uutista? — Kit pudisti päätään.
-
-— Nuoret miehet sen minulle ilmoittivat. He olivat vastikään saaneet
-sen kuulla. Se tapahtuu tänä iltana, joskin almanakan mukaan sen tulisi
-alkaa vasta moniaan kuukauden kuluttua. — Kit kohautti olkapäitään.
-
-— Eikö sinua huvitakaan kuulla uutista? —
-
-— Olen pelkkänä korvana. —
-
-— No niin, Dannyn vaimo on äskettäin kertonut siitä nuorille miehille.
-— Shorty vaikeni hetken verran tehostaakseen sanojensa vaikutusta. — Ja
-nuoret miehet kiirehtivät tietysti minulle kertomaan, että neitotulet
-sytytetään tänä iltana. Mitä siitä sanot? —
-
-— En käsitä mihin sinä tähtäät, Shorty? —
-
-— Vai et? No mutta sehän on täysin selvää Onhan joukossamme eräs
-hame, joka sinua haluaa, ja se hame sytyttää tulensa ja hameen nimi
-on Labiskwee. Kyllä minä olen nähnyt miten hän sinua silmäilee. Hän
-ei vielä tähän mennessä ole sytyttänyt tultaan. Hän on sanonut, ettei
-hän tahdo mennä naimisiin intiaanin kanssa. Ja nyt, kun hän sytyttää
-tulensa, on täysin selvä juttu, että hän sillä tarkoittaa minun
-poloista vanhaa veljeäni Kit Stormia. —
-
-— Se kuulostaa kyllä täysin uskottavalta — sanoi Kit raskain sydämin
-muistellessaan Labiskween käytöstä viimeisten päivien aikana.
-
-— Niin tapaa aina käydä — jatkoi Shorty — juuri kun olemme
-toteuttamaisillamme pakoaikeemme, sotkeutuu nainen peliin ja vetää
-ristin suunnitelmiemme yli. Meillä ei ole onnea matkassamme. Mutta
-kuuntelehan tuota, Kit! —
-
-Kolme vanhaa intiaaninaista oli pysähtynyt poikamiesleirin ja McCanin
-nuotion puoliväliin ja vanhin heistä kuulutti jotakin kimeällä äänellä.
-
-Kit kuuli nimet, mutta ei ymmärtänyt kaikkia sanoja, ja Shorty tulkitsi
-ne hänelle puoleksi valittavalla ja puoleksi ivallisella äänellä:
-
-— Labiskwee, Snassin, Sateensynnyttäjän, suuren Päällikön tytär
-sytyttää tänä iltana ensimmäisen neitotulensa. Maka, Owitsin,
-Sudenpyytäjän tytär — — —
-
-Luettelo käsitti kymmenkunnan tytönnimeä, ja ne lueteltuaan kolme
-kuuluttajatarta hoippuivat seuraaville tulille samassa asiassa.
-
-Nuoret miehet, jotka olivat vannoneet poikamaisen valan olla
-puhuttelematta tyttöjä, eivät olleet huvitettuja lähestyvistä
-juhlallisuuksista, vaan osoittaakseen ylenkatsettaan tekivät nyt
-jo valmistuksia retkelle, jolle Snass oli heidät määrännyt vasta
-seuraavana päivänä lähtemään. Ollen tyytymätön vanhojen metsästäjiensä
-peurojen lukumäärästä tekemiin laskelmiin, Snass arveli lauman
-jakautuneen kahtia. Ja senvuoksi oli hän käskenyt nuorten miesten
-tutkia pohjoisia ja läntisiä alueita ja etsiä lauman toista osaa.
-
-Kit, joka oli hyvin huolissaan Labiskween neitotulesta, ilmoitti
-nuorille miehille lähtevänsä heidän kanssaan. Mutta ensin hän
-keskusteli Shortyn ja McCanin kanssa.
-
-— Tulet siis määräpaikalle kolmantena päivänä, Storm, — sanoi Shorty. —
-Olemme silloin varmasti siellä koirat ja varusteet mukanamme. —
-
-— Mutta muistakaa — lisäsi Kit varoittaen — että jos asiat käyvät
-hullusti niin etten voisikaan teitä tavata siellä, niin jatkakaa
-silloin matkaanne Yukonille. Jos pääsette ehjin nahoin perille,
-voittehan silloin palata kesällä minua vastaan. Ainakin silloin lähden
-pakoon ja etsin teidät. —
-
-McCan, joka seisoi nuotion ääressä, teki liikkeen jyrkkiä vuoria kohti,
-joitten rinteet lännessä kohosivat tasangolta.
-
-— Tuolla se on! — hän sanoi — etelärinnettä kaartaa pieni puro. Sitä
-myöten me nousemme. Olemme siellä kolmantena päivänä. Kunhan vain
-löydätte joen, niin olette oikeilla jäljillä. —
-
-Mutta kolmantena päivänä oli Kitillä huono onni. Nuoret miehet
-olivatkin muuttaneet haeskelusuunnitelmaansa, ja sillä välin kuin
-Shorty ja McCan koirineen samosivat jokea ylös olivat Kit ja nuoret
-miehet kuutisenkymmenenmailin päässä koillisessa seuraamassa toisen
-peuralauman jälkiä. Pari päivää sen jälkeen he hämärissä palasivat
-suurelle leirille. Erään nuotion ääressä istui intiaaninainen ja
-parkui, mutta huomatessaan tulijat hän hyökkäsi Kitiä kohti. Hän
-sadatteli hirveästi ja osoitti kädellään vihaa leimuavin silmin
-liikkumatonta olentoa, joka turkkeihin käärittynä makasi reessä.
-
-Kit aavisti mitä oli tapahtunut ja lähetessään McCanin nuotiota hän
-valmistautui uusia kirouksia vastaanottamaan. Mutta sen sijaan hän
-näkikin McCanin istumassa nuotionsa ääressä halukkaasti peuranlihaa
-pureskellen.
-
-— Minusta ei ole taistelupukariksi — selitti McCan surkeaäänisesti.
-— Mutta Shorty pääsi pujahtamaan edelleen. Tosin he ovat hänen
-kintereillään, mutta hän tappelee kuin mielipuoli. Kyllä ne saavat
-hänetkin käsiinsä. Hänellä ei ole pienintäkään mahdollisuutta
-pelastautua. Hän ampui kahta intiaania — ne siitä kyllä toipuvat. Mutta
-erästä hän ampui keskelle rintaa niin että hän kuoli. —
-
-— Niin, tiedän sen! — vastasi Kit. — Tapasin juuri lesken. —
-
-— Vanha Snass tahtoo puhella kanssasi — lisäsi McCan. — Hän on
-käskenyt, että niin pian kuin saavut leiriin, on sinun mentävä hänen
-nuotiolleen. Minulla ei ole hätää. Älä ole tietävinäsi mitään. Shorty
-läksi omalla uhallaan. —
-
-Snassin nuotiolla Kit tapasi Labiskween. Tämä tervehti häntä niin
-säteilevin ja onnellisin silmin että hän tunsi sydämensä pysähtyvän.
-
-— Olen niin iloinen siitä, ettet sinä yrittänyt paeta. Ymmärrätkö
-minä, minä... — hän epäröi mutta katsoi yhä Kitiin. Ja hänen silmänsä
-loistivat tavattomasti. — Minä sytytin tuleni ja tein sen tietysti
-sinun tähtesi. Nyt se on tapahtunut. Minä pidän sinusta enemmän kuin
-kenestäkään muusta koko maailmassa. Enemmän kuin isästäni. Tuhat
-kertaa enemmän kuin Libashista ja Mahkookista. Minä rakastan. Se on
-ihmeellistä. Minä rakastan kuin Francesca ja Isolde rakastivat. Vanha
-Nelisilmä ilmaisi minulle totuuden. Intiaanit eivät rakasta sillä
-tavalla. Mutta minun silmäni ovat siniset ja minä olen valkoinen. Me
-olemme valkoisia, sinä ja minä! —
-
-Kitiä ei tähän mennessä oltu koskaan kosittu, eikä hän siis ollut
-tilanteen tasalla. Ja asiahan oli sitäkin pahempi — kysymyksessä ei
-ollut todellinen kosinta. Labiskwee oli täydellisesti vakuutettu siitä,
-että Kit oli samaa mieltä hänen kanssaan. Ja hänen silmänsä säteilivät
-niin lämpimästi, että Kitiä oikein ihmetytti se, ettei tyttö kietonut
-käsiään hänen kaulaansa ja painanut päätään hänen rintaansa vastaan.
-Mutta sitten hän tuli ajatelleeksi, että tämä luonnonlapsi ei tuntenut
-rakkauden ilmaisutapoja. Sellaiset ovat tuntemattomia villien kansojen
-keskuudessa. Tytöllä ei ollut tilaisuutta oppia niitä.
-
-Tyttö jatkoi puhelemistaan ja toisti yhäti kuinka suloista oli rakastaa
-ja samalla Kit koetti saada tilaisuuden haavoittaa häntä totuuden
-ilmaisemisella. Nyt oli vielä otollinen aika kunhan hän vain pääsisi
-alkuun.
-
-— Mutta kuulehan toki, Labiskwee! — alkoi hän. — Oletko varma siitä,
-että Nelisilmä kertoi sinulle Paolo ja Francescan rakkaustarinan
-kokonaan? —
-
-Tyttö löi kätensä yhteen ja hymyili autuaan onnellisesti ja
-luottavaisesti. — Niinkö, sitä on siis pitemmältikin! Aavistelinkin,
-että rakkaudesta voitaisiin sanoa paljon enemmän! Olen ajatellut paljon
-siitä lähtien kuin sytytin tuleni. Olen... —.
-
-Siinä samassa Snass lähestyi sankassa lumipyryssä nuotiota, ja nyt Kit
-huomasi, että hän oli menettänyt hyvän tilaisuuden.
-
-— Hyvää iltaa! — murahti Snass. — Teidän toverinne on käyttäytynyt kuin
-suuri houkka. Minua ilahduttaa, että te olette ollut järkevämpi. —
-
-— Ettekö tahtoisi kertoa minulle mitä on tapahtunut — pyysi Kit.
-
-Valkoiset hampaat välkkyivät parran lomitse tavalla, joka ei suinkaan
-ennustanut hyvää. — Tietysti kerron sen teille. Toverinne on surmannut
-erään miehistäni.
-
-Tuo kurja McCan pötki pakoon ensi laukauksen pamahtaessa. Hän
-ei tämän jälkeen enää yritä pakoa. Metsästäjäni ovat toverinne
-kintereillä tuolla vuoristossa ja he kyllä saavat hänet käsiinsä. Hän
-ei milloinkaan saavuta Yukonin laaksoa. Ja mitä teihin tulee niin
-tästälähtien te nukutte minun nuotiollani. Ja nuorten miesten seurassa
-ei enää tulla tekemään huviretkiä. Minä kyllä pidän teitä silmällä. —
-
-Jouduttuaan Snassin nuotiolle muuttui Kitin asema kovin pulmalliseksi.
-Hän tapasi Labiskween entistä useammin, ja vaikkakin tyttö oli kovin
-ihastuttava ja viaton, niin tuo hänen teeskentelemätön suoruutensa
-aivan peloitti Kitiä. Hänen katseensa uhkui rakkautta, jokainen
-silmäys oli kuin hyväily. Lukemattomat kerrat Kit kokosi kaiken
-rohkeutensa kertoakseen Labiskweelle Joy Gastellista ja yhtä monta
-kertaa täytyi hänen tunnustaa olevansa kurja raukka. Vaikeinta asiassa
-oli se, että tyttö oli niin hurmaava. Hän oli kovin kaunis ja sievä
-ja Kitin itsekunnioitus väheni jokaiselta silmänräpäykseltä, minkä he
-keskenään vaihtoivat, sillä hän nautti ja itsetiedottomasti odotti
-näitä silmänräpäyksiä. Ensi kertaa elämässään hän nyt oppi tuntemaan
-todellisen naisen, ja Labiskween sielu oli niin puhdas, niin tavattoman
-raikas ja yksinkertainen, että hän saattoi sitä lukea kuin avointa
-kirjaa. Kaiken naisellisuudelle ominaisen, alkuvoimaisen hyvyyden hän
-tapasi tässä tytössä, jonka käsitteitä eivät sumentaneet sovinnainen
-sivistys eikä kuviteltu itsensäsäilyttämisvaisto. Kit kertasi
-ajatuksissaan Schopenhauerinsa ja tuli eittämättömään varmuuteen siitä,
-että tämä pessimismin filosoofi oli väärässä. Kun saattoi tutustua
-naiseen sillä tavoin kuin Kit nyt oppi tuntemaan Labiskween — merkitsi
-se tietoisuutta siitä, että kaikki naisvihaajat olivat sairaita sieluja.
-
-Labiskwee oli ihmeellinen, ja kuitenkin kohosi hänen kasvojensa
-rinnalle — kasvojen, joita Kit silmillään joka päivä seurasi —
-toinenkin kuva — Joy Gastellin. Joy tiesi hillitä itsensä, hänessä oli
-häveliäisyyttä ja maailmannaisen pidättäväisyyttä, joskin sen ohella
-— — — ja hänen mielikuvituksensa lenteli edestakaisin ja vertailu
-Labiskweehen sai hänet unohtamaan Joysta kaiken muun ja rinnastamaan
-nämä molemmat naiset samanarvoisiksi. Snassin nuotiolla Labiskween
-sielua tarkkaillessaan kohosi kaikkien maailman naisten arvo Kitin
-mielessä.
-
-Ja Kit teki syvällisiä huomioita myös itsestään. Hän palautti
-muistiinsa kaiken mitä hän tiesi Joy Gastellista, ja hän tunsi
-rakastavansa tätä. Mutta siitä huolimatta Labiskwee miellytti häntä, ja
-mitä muuta saattoi tämä mieltyminen olla kuin rakkautta? Hän ei kyennyt
-sitä vähemmäksi nimeämään. Se oli rakkautta. Sen täytyi olla rakkautta.
-Ja häntä kauhistutti sielunsa syvyyksiä myöten havaitessaan itsessään
-taipumuksia moiseen moniavioisuuteen. San Fransiscon ateljeissa hän oli
-kuullut vihjailtavan, että mies saattoi rakastaa kahta naista, vieläpä
-kolmeakin samalla kertaa. Mutta hän ei ollut uskonut siihen. Kuinka
-hän sitä olisi voinut uskoa, kun hän ei ollut sitä kokenut? Mutta nyt
-oli kaikki varsin toisin. Todenteolla hän rakasti kahta naista, ja
-vaikkakin hän useasti oli täysin vakuutettu siitä, että hän rakasti Joy
-Gastelliä enemmän, niin oli myös hetkiä, joina hän tunsi rakastavansa
-Labiskweetä enemmän.
-
-— Kyllä kai maailmassa on paljon naisia — sanoi Labiskwee eräänä
-päivänä. — Ja naiset pitävät miehistä. Monet naiset ovat varmasti
-pitäneet sinustakin. Kerro minulle siitä! —
-
-Kit ei vastannut.
-
-— Kerro minulle siitä! — toisti tyttö vaateliaasti.
-
-— En ole mennyt naimisiin — vastasi Kit vältellen.
-
-— Eikä sinulla ole ketään toista? Ei mitään Isoldea tuolla vuorten
-takana? —
-
-Nyt se oli kun Kit havaitsi olevansa kurja raukka. Hän valehteli. Tosin
-hän sen teki vastoin tahtoaan, mutta hän valehteli. Hän pudisti päätään
-hieman ylimalkaisesti hymyillen, mutta hänen kasvonsa kuvastavatkin
-suurempaa hellyyttä kuin mitä hän oli tarkoittanut huomatessaan kuinka
-Labiskween kasvot alkoivat säteillä riemusta.
-
-Hän koetti pyydellä itseltään anteeksi. Mutta tapa, jota hän käytti
-itsepuolustuksessaan, oli eittämättömän jesuiittamainen, hän ei
-kyennyt ilmaisemaan totuutta tälle puhtaalle lapselle. Myös Snass
-osaltaan vaikeutti tilannetta. Hänen teräskatseeltaan ei mikään jäänyt
-huomaamatta ja avoimesti hän asiasta puheli.
-
-— Ei ole sitä miestä, joka mielellään näkee tyttärensä naimisissa —
-jutteli hän Kitille. — Ei ainakaan mies, joka omaa mielikuvitusta.
-Yksistään sitä ajatteleminenkin kiduttaa. Mutta luonnonjärjestyksen
-mukaisesti Margaretin jonakin päivänä täytyy mennä naimisiin. —
-
-Hän vaikeni hetkiseksi ja Kit koetti tuhannennen kerran arvailla kuka
-ja mitä Snass oikeastaan oli miehiään.
-
-— Minä olen kova ja julma mies — jatkoi Snass.— Mutta laki on laki, ja
-minä olen oikeamielinen. Niin, tämän luonnonkansan parissa edustan minä
-lakia ja oikeamielisyyttä, ja kaikki toimivat tahtoni mukaisesti. Mutta
-minä olen myöskin isä ja koko elämäni ajan on vilkas mielikuvitus ollut
-kirouksenani. —
-
-Kit ei koskaan saanut tietää mitä Snass tällä yksinpuhelullaan
-tarkoitti, sillä sen keskeytti Labiskween teltasta kuuluva hopeankirkas
-ja heleä nauru tytön siellä leikitellessä vastasyntyneen susikoiran
-penikan kanssa. Snassin kasvot värähtelivät tuskallisesti.
-
-— Minä jaksan sen kestää — murahti hän synkästi. — Margaret saakoon
-miehen ja hänen ja minun onnemme on, että te olette täällä. Nelisilmää
-en erikoisemmin toivonut. McCan taasen oli niin mahdoton, että
-naitin hänet intiaaninaiselle, joka oli sytyttänyt neitotulensa
-jo kaksikymmentäkertaa. Ellei teitä olisi, olisin valinnut jonkun
-intiaanin. Kenties Eibashista olisi tullut lastenlasteni isä. —
-
-Siinä samassa Labiskwee ilmestyi penikka kainalossa nuotiolle ja kuin
-magneetin vetämänä hänen katseensa haki miestä, jota hän rakasti.
-Ja hänen silmänsä säteilivät rakkautta, sillä hän ei ollut oppinut
-salaamaan tunteitaan.
-
-— — —
-
-— Kuulehan — sanoi McCan. — Keväthankien paras aika on käsissä ja
-pian muodostuu jääkuorta lumenpinnalle. Nyt on paras aika vuodesta
-matkantekoon, kunhan varoo kevätmyrskyjä vuoristossa. Minä tunnen
-vuoriston. En ajattelisikaan pakoa, ellei toverinani olisi sinun
-kaltaisesi mies. —
-
-— Mutta sinusta ei ole pakoon lähtijäksi —väitti Kit. — Sinä et kykene
-pysymään kenenkään rinnalla. Selkärankasi on pehmeä kuin keitetty ydin.
-Jos pakoon aion, niin yritän yksinäni. Maailma alkaa vähitellen häipyä
-mielestäni ja kenties en lainkaan lähde. Peuranliha maistuu mainiolta
-ja pian on meillä kesä ja lohi-aika. —
-
-Ja Snass sanoi: — Toverisi on kuollut. Metsästäjäni eivät häntä
-tappaneet. He löysivät hänen jäykäksi paleltuneen ruumiinsa vuorilta
-ensi kevätmyrskyjen jälkeen. Täältä ei kukaan pääse pakenemaan. Milloin
-vietämme häitäsi? —
-
-Mutta Labiskwee jutteli: — Minä olen tarkkaillut sinun kasvojesi
-mielialoja. Silmistäsi näen, että sinun sielusi kalvaa levottomuus.
-Niin hyvin, niin kauttaaltaan tunnen minä sinun kasvojesi ilmeet.
-Kaulallasi, tuossa aivan korvan alapuolella, on sinulla pieni arpi.
-Ollessasi iloisella päällä kohoavat suupielesi, mutta ne laskeutuvat,
-kun milloin synkät ajatukset mieltäsi painavat. Kun hymyilet, muodostuu
-silmäkulmiisi kolme, neljä pientä poimua. Nauraessasi on niitä kuusi
-ja aika ajoin olen voinut laskea jopa yhteentoista. Mutta nyt minä
-en huomaa niitä. Minä en ole koskaan lukenut kirjoja. En osaa lukea.
-Mutta Nelisilmä opetti minulle suuren joukon asioita. Hän opetti minut
-oikein puhumaan. Ja hänen silmistään minä luin kuinka levottomasti hän
-kaipasi takaisin maailmaan. Ja kuitenkin olihan meillä täällä yllin
-kyllin hyvää lihaa ja kaloja ja marjoja sekä juuriksia, ja ajottain
-me myös saimme jauhoja vaihtaessamme turkiksemme Porcupine ja Luskwa
-jokien varsilla asuvien intiaanien välityksellä. Mutta siitä huolimatta
-hän ikävöi takaisin maailmaan. Onko maailma todella niin ihana, että
-sinäkin sitä ikävöit? Nelisilmä ei omistanut mitään. Mutta minä olen
-sinun. — Tyttö huokasi ja pudisti päätään, — Nelisilmä kuoli ja
-kuollessaankin hän ikävöi maailmaa. Jos eläisit aina täällä, olisiko
-sinullakin kuollessasi samainen maailmanikävä? Minä pelkään, kun en
-tunne maailmaa. Tahdotko sinäkin paeta palataksesi takaisin maailmaan? —
-
-Kit ei kyennyt vastaamaan, mutta Labiskwee luki haluamansa tiedon
-hänen suupielistään. Monet minuutit kuluivat äänettömyydessä. Tyttö
-taisteli silminnähtävästi itsensä kanssa Kitin sadatellessa äkkinäistä
-heikkouttaan, joka itsetiedottomasti oli saanut hänet ilmaisemaan
-kaipuunsa maailmaan, joskin se samalla pakoitti hänet olemaan
-ilmaisematta tuon toisen naisen olemassaoloa.
-
-Labiskwee huokasi jälleen.
-
-— Hyvä! Rakkauteni sinuun on suurempi kuin isäni vihastumisen pelko,
-joskin hän vihassaan on vuoristomyrskyä hirveämpi. Sinä olet opettanut
-minut tuntemaan mitä rakkaus on. Tämä on rakkauden tulikoe. Minä tahdon
-auttaa sinua palaamaan maailmaan. —
-
-Hellävaroin ja hiljaa Kit herätettiin unestaan. Pienet lämpöiset kädet
-koskettivat hänen poskeaan ja siirtyivät siitä hänen huulilleen painaen
-niitä kevyesti. Hän tunsi jääkylmän turkin hipaisevan ihoaan, ja yksi
-ainoa sana "tulkaa!" kuiskattiin hänen korvaansa. Hän kohosi varovasti
-vuoteeltaan ja kuunteli. Leirin sadat susikoirat olivat alkaneet öiset
-laulajaisensa. Mutta siitä huolimatta hän saattoi aivan välittömässä
-läheisyydessään tuntea Snassin kevyen ja säännöllisen hengityksen.
-
-Labiskwee tarttui Kitiä kevyesti hihasta ja tästä hän arvasi tytön
-tahtovan häntä seuraamaan itseään. Hän otti villasukkansa ja
-mokkasiininsa käteensä ja hiipi ulos lumeen yömokkasiinit jaloissa. Kun
-he olivat tulleet hiiltyneen leiritulen taakse, antoi Labiskwee Kitille
-merkin pukeutua ulkoilmatamineihinsa ja palasi itse takaisin telttaan,
-jossa Snass nukkui.
-
-Kit tapaili sormillaan kellonsa viisareita ja arvioi ajan olevan yksi
-yöllä. On verrattain lämmintä, puheli hän itsekseen — korkeintaan
-kymmenen astetta alle nollan. Sitten Labiskwee palasi ja johdatti hänet
-nukkuvan leirin pimeiden sokkeloiden läpi. Vaikka he koettivat kulkea
-mahdollisimman kevyesti, niin sittenkin narahteli jäätynyt lumenpinta
-heidän mokkasiiniensa alla. Koirien ulvonta kuitenkin vaimensi siitä
-syntyneen äänen, eivätkä koirat ulvonnastaan kiihdyksissä kiinnittäneet
-sen suurempaa huomiota ohikulkevaan mieheen ja naiseen.
-
-— Nyt voimme keskustella! — sanoi Labiskwee, kun he olivat ehtineet
-kappaleen matkaa viimeiseltä nuotiolta. Ja vasta nyt seistessään
-tähtien tuikkeessa kasvotusten Labiskween kanssa Kit huomasi,
-että tytöllä oli suuri kantamus sylissään, siinä näkyivät hänen
-lumikenkänsä, pyssy, kaksi patruunavyötä ja hänen makuusäkkinsä.
-
-— Minulla on kaikki järjestyksessä — sanoi Labiskwee iloisesti
-naurahtaen. — Olen kaksi päivää kerännyt varastoja. Täällä on lihaa,
-jauhoja, tulitikkuja ja erikoiset lumikengät, jotka ovat tarkoitetut
-kantamaan hangella. Minä olen kyllä tottunut liikkumaan lumessa, ja me
-kykenemme nopeasti etenemään, rakkaani. —
-
-Kit olisi tahtonut sanoa jotakin, mutta ei tiennyt mitä vastata.
-Että Labiskwee oli järjestänyt kaiken hänen pakoaan varten, se
-itsessään oli jo kyllin hämmästyttävää, mutta että hän sen lisäksi oli
-suunnitellut seurata mukana, se meni yli hänen odotuksensa. Hän ei
-todella siinä hetkessä osannut päättää mitä hänen olisi tehtävä, ja
-niin hän varovaisesti ryhtyi keventämään Labiskween kantamusta, tavaran
-kerrallaan. Sitten hän kiersi käsivartensa tytön vyötäröjen ympäri ja
-veti hänet puoleensa, mutta vieläkään hän ei osannut päätellä mitä
-tekisi.
-
-— Jumala on hyvä — kuiskasi Labiskwee. — Hän on minulle lähettänyt
-rakastavan miehen. —
-
-Mutta Kitillä ei ollut tarpeeksi voimaa ehdottaa, että tyttö antaisi
-hänen paeta yksin, ja ennenkuin hän vielä oli sanonut mitään, hän näki
-entisten valoisien ulkomaailmallisien muistojensa sammuvan ja katoavan.
-
-— Palatkaamme takaisin leiriin, Labiskwee — hän sanoi. — Sinä tulet
-vaimokseni ja me jäämme ainiaaksi elämään peurakansan pariin. —
-
-— Ei, ei! — Labiskwee pudisti päätään, ja Kit tunsi pitäessään tyttöä
-syleilyssään, että koko hänen olemuksensa vastusti moista ehdotusta.
-— Kyllä minä tiedän. Olen ajatellut paljon. Ikävöimisesi maailmaan
-palaisi jälleen ja pitkinä öinä kalvaisi se sydäntäsi. Nelisilmä kuoli
-maailma-ikäväänsä. Ja niin kuolisit sinäkin. Kaikki suuresta maailmasta
-tulleet miehet tuntevat täällä ikävää... Ja minä en tahdo, että sinä
-kuolisit. Me kuljemme lumivuorten yli ja seuraamme sitten etelää kohti
-johtavaa tietä. —
-
-— Rakas tyttöseni, kuule minua! — sanoi hän kiihkeästi. — Meidän täytyy
-palata takaisin. — Labiskwee painoi kintaansa hänen huulilleen, niin
-että hän ei voinut puhua. — Sinä rakastat minua. Sano, että rakastat
-minua. —
-
-— Minä rakastan sinua, Labiskwee. Sinä olet minun oma ihmeellinen
-armaani. —
-
-Taasen kinnas sulki hyväillen hänen suunsa. — Menkäämme ruokatarpeiden
-varastolle — sanoi tyttö päättävällä äänenpainolla. — Sinne on kolmisen
-mailia. Tule! —
-
-Kit ei hievahtanut paikaltaan ja vaikka Labiskwee veti Kitiä
-käsipuolesta, niin ei hän saanut Kitia edes liikahtamaan. Kit tunsi
-äkkiä kuin kiusaannusta kertoa tuosta toisesta naisesta etelään
-johtavan tien toisella puolella.
-
-— Kääntyminen takaisin olisi suurin vääryys sinua kohtaan — sanoi
-Labiskwee. — Minä — minä olen vain pieni villi tyttö ja minä pelkään
-maailmaa, mutta vielä enemmän minua peloittaa sinun tähtesi. Tuo
-mistä minulle kerroit, on tapahtunut. Minä rakastan sinua enemmän
-kuin mitään muuta maailmassa. Minä rakastan sinua enemmän kuin
-itseäni. Intiaanikieli on sanoista köyhää. Eikä siihen riitä
-englannintaitonikaan. Sydämeni ajatukset leijailevat sinun ympärilläsi
-ja ne ovat niin säteileviä ja niitä on yhtä paljon kuin taivaalla
-tähtiä — minä en kykene niitä selittämään millään kielellä. Kuinka
-voisinkaan ne sinulle ilmaista? Ne ovat täällä, minussa — ymmärräthän? —
-
-Ja samalla kuin Labiskwee näin puheli veti hän kintaan Kitin kädestä
-ja ohjasi hänen paljaan kätensä lämpimän turkkinsa sisälle asettaen
-sen suoraan sydämellensä. Ja pitkäaikaisessa äänettömyydessä Kit tunsi
-nuoren naisen sydämen lyönnit, ja hän tiesi, että jokaikinen lyönti
-uhkui rakkautta. Ja hitaasti, melkein huomaamatta ja pitäen lujasti
-Kitin kädestä kiinni Labiskwee alkoi taivuttaa yläruumistaan poispäin
-Kitistä sitä suuntaa kohti, jossa varasto sijaitsi. Näytti siltä kuin
-olisi tytön sydän suorastaan ohjannut Kitia, tuo sydän, joka nyt lepäsi
-hänen kämmenessään.
-
-Eilisen suojailman jälkeen muodostunut hankiainen oli hyvin kiinteää ja
-niinpä he saattoivat antaa suksiensa kiitää hyvää vauhtia.
-
-— Tässä puitten välissä on salainen varastopaikkani, — sanoi
-Labiskwee. Mutta jo seuraavassa hetkessä hän pelästyneenä tarttui
-Kitin käsivarteen. Heidän lähellään paloi pieni, iloinen nuotio ja
-nuotion ääressä istui McCan. Labiskweelta pääsi hiljainen huudahdus
-ja se muistutti niin suuresti vingahtavaa piiskaniskua, että Kitille
-johtui mieleen _Cheetah_, tiikerikissa, nimi, jonka Nelisilmä oli
-aikoinaan Labiskweelle antanut.— Minulla oli salainen aavistus siitä,
-että tahdoit lähteä ilman minua — selitti McCan heidän lähestyessään
-häntä ja hänen silmänsä kiiluivat kavalasti. — Sentähden pidin tyttöä
-silmällä ja kun näin hänen varastoivan tänne muonaa, niin silloin olin
-asiasta selvillä. Minulla on muassani sukset, lumikengät ja evästä.
-Tuliko? Siitä ei ole vaaraa. Koko leiri nukkuu sikeästi ja kovin oli
-minulla kylmä odottaessani. Lähdemmekö nyt samalla? —
-
-Labiskwee heitti Kitiin nopean, hämmästyneen katseen, mutta melkein
-siinä samassa silmänräpäyksessä hän jo oli tehnyt päätöksensä asiassa.
-Ja hän osoitti pian esiintymisellään, niin lapsellinen kuin hän
-rakkaudessaan olikin, omaavansa erikoisen tarmokkaan luonteen päättää
-ja toimia.
-
-— McCan, sinä olet lurjus! — sähisi hän ja hänen silmänsä salamoivat
-vihaa. — Tiedän, että herättäisit koko leirin, ellemme ottaisi sinua
-mukaamme. No hyvä! Olemme siis pakoitetut myöntymään. Mutta sinä tunnet
-isäni. Minä olen isäni kaltainen. Sinun on suoritettava osa työstä.
-Sinun täytyy totella. Ja jos kerrankaan koettelet meitä petellä,
-silloin olisi sinulle ollut paljon parempi olla lähtemättä tiehesi. –
-
-McCan vilkuili pienillä porsaansilmillään tyttöä ja hänen katseensa
-ilmaisi sekä vihaa että pelonsekaista alistuvaisuutta, mutta Labiskween
-silmistä vaihtui viha säteileväksi rakkaudeksi heti hänen kääntyessään
-Kitin puoleen.
-
-— Enkö ollut oikeassa siinä mitä sanoin? —hän kysyi.
-
-Kun päivä alkoi valjeta olivat he yhä matkanteossa pitkin alavaa
-kukkulasarjaa, joka eroitti vuoriston kumputasangosta. McCan ehdotti,
-että he pysähtyisivät aterioimaan, mutta Labiskwee ja Kit eivät
-ottaneet ehdotusta edes kuuleviin korviin ja vasta iltapuoleen,
-hankiaisen muuttuessa pehmeäksi, he sallivat ruuasta puhuttavan.
-
-Alavat kukkulat korkenivat vähitellen ja joki, jonka jäätynyttä pintaa
-he seurasivat, mutkitteli yhä jylhenevempiä laaksoja kohti. Lähenevän
-kevään merkit kävivät harvemmiksi, mutta erään joen mutkauksessa he
-tapasivat avovettä ja kaksi kertaa he näkivät vaivaispajupensaita,
-joitten nuput olivat puhkeamaisillaan.
-
-Labiskwee selitti Kitille, miten hyvin hän tunsi nämä seudut ja millä
-tapaa hän aikoi eksyttää takaa-ajajat. Paeta saattoi vain kahta tietä,
-toinen vei länteen, toinen etelään. Tietysti Snass heti lähettäisi
-joukottain nuoria miehiä kumpaankin tietä tutkimaan. Mutta sitäpaitsi
-oli olemassa vielä kolmaskin tie ja sekin suuntautui etelään. Se
-erkani korkean vuoristoketjun puolitiessä länttä kohti, kulki kolmen
-harjanteen yli ja yhtyi jälleen tavalliseen tiehen. Kun nuoret miehet
-eivät tavanneet jälkiä tavalliselta tieltä, tulisivat he kääntymään
-takaisin arvellen pakolaisten valinneen läntisen tien, sillä heille ei
-edes johtuisi mieleen se, että joku voisi paeta tätä vaivaloisempaa ja
-pitempää kiertotietä.
-
-Silmäiltyään taaempana astelevaan McCaniin Labiskwee kuiskasi Kitille:
-— Hän syö. Siitä ei seuraa hyvää.
-
-Kit katsahti irlantilaiseen ja huomasi kuinka tämä salaa syödä
-maksutteli peurantalia, jota hänellä näkyi olevan taskussaan.
-— Syöminen ruoka-aikojen välillä on kiellettyä, McCan — huusi
-hän käskevällä äänellä. — Seuduissa, joihin nyt tulemme, ei ole
-metsänriistaa, ja kaikki muonamme on jaettava määräannoksiin. Teidän
-täytyy käyttäytyä rehellisesti, jos seurassamme pysyä tahdotte. —
-
-Kello yhden ajoissa hanki kävi niin pehmeäksi, että suksilla ei voinut
-kulkea ja jo ennen kahta lumikengätkin upposivat. He pysähtyivät
-lepäämään ja söivät ensimäisen ateriansa. Kit tarkasti muonavarat,
-McCanin varasto tuotti pettymyksen. Hän oli kätkenyt lihasäkkinsä
-pohjalle niin paljon hopeaketunnahkoja, että peuranlihalle oli jäänyt
-varsin vähän tilaa.
-
-— Enpä todellakaan huomannut niitä tulleen mukaan noin monta — hän
-selitti. — Sulloin matkasäkkini pimeässä. Mutta niiden rahallinen
-arvo on suuri. Ja kaikilla näillä ampumatarpeillamme voimme ampua
-tavattomasti riistaa. —
-
-— Susia me kaipaamme — varmasti ne sinut kernaasti ahmisivat — kuului
-Kitin lohtuisa selitys, ja Labiskween silmät säihkyivät vihaa.
-
-Kit ja Labiskwee laskivat muonan riittävän kuukaudeksi ehdolla, että
-he eivät kertaakaan söisi itseään täysin kylläisiksi. Kit määräsi
-kantamusten koon ja painon ja suostui lopulta Labiskween itsepintaiseen
-tahtoon saada itse kantaa kantamuksensa.
-
-Seuraavana päivänä joki laajeni yli leveän vuorilaakson, ja jo sen
-alkupäässä he olivat takertua jalkojen alla vajoavaan lumisohjuun.
-Kun he ponnistuksista hengästyneinä viimein saavuttivat lähimmän
-vuorenharjanteen, jolle pysähtyivät hetkiseksi hengähtämään, sanoi
-Kit: — Jos olisimme myöhästyneet kymmenisen minuuttia, niin yli emme
-enää olisi päässeet. Tällä vuorenharjanteella olemme tuhat jalkaa
-korkeammalla. —
-
-Mutta sanomatta sanaakaan Labiskwee osoitti puitten välitse näkyvälle
-avonaiselle kentälle. Sen keskellä saattoi eroittaa viisi perättäistä
-mustaa pilkkua, jotka tuskin liikkuivat eteenpäin.
-
-— Nuoret miehet! — huomautti Labiskwee.
-
-— He ovat vajonneet vyötäisiään myöten — lisäsi Kit. — Ja he eivät
-tämän päivän kuluessa saavuta tukevaa jalansijaa. Meillä on monen
-tunnin etumatka. Koettakaa kiirehtiä, McCan! Joutukaa! Me emme syö
-niin, ettemme jaksa matkaa jatkaa. —
-
-McCan murisi jotain, mutta hänellä ei enää ollut peuranlihaa
-taskuissaan ja tavallisuuden mukaisesti vihaisena hän jättäytyi
-jälkimäiseksi.
-
-Ylänkölaaksossa, jossa he nyt olivat, kannatti hanki kello kolmeen
-saakka ja siihen mennessä he olivat ehtineet vuoren varjoon, jossa
-hankiainen oli parahiksi jäätynyt jälleen. Vain kerran he pysähtyivät
-jakaakseen tasan McCanilta takavarikoidun peurantalin ja sitä he sitten
-söivät kulkiessaan. Liha oli jäätynyt kovaksi, eikä sitä voinut syödä
-kuin tulella sulatettuna, mutta tali suli suussa ja täytti edes osaksi
-vatsan vaatimukset.
-
-Kello yhdeksältä seurasi pitkäaikaista hämärää, pilkkosenpimeä —
-taivaskin oli paksujen pilvien peitossa, ja he leiriytyivät yöksi
-muutamien vaivaiskuusien suojaan. McCan ontui ja oli sairas.
-Päivämarssi oli ollut hyvin rasittava; ja huolimatta yhdeksänvuotisesta
-napaseutukokemuksestaan oli McCan syönyt lunta niin että hänen
-suutaan nyt kuivasi ja poltti ja hän oli kovissa tuskissa. Hän istua
-kyyrötti tulen ääressä ja valitti sillä aikaa kuin toiset toimittivat
-välttämättömät askareet.
-
-Labiskwee oli uupumaton, ja Kit ei voinut olla ihmettelemättä hänen
-tavatonta elämäntarmokkuuttaan ja kestävyyttään. Ja hänen hilpeytensä
-ei milloinkaan ollut teeskenneltyä. Aina hän jaksoi hymyillä Kitille,
-hänen naurunsa helähti lakkaamatta ja hänen kätensä viivähti Kitin
-kädessä hyväillen, kun tämä milloin sattui sitä koskettamaan. Mutta
-sen sijaan Labiskwee kasvot kovenivat ja synkistyivät heti kun hän
-katsahti McCaniin, ja hänen silmänsä säihkyivät tällöin kylmästi.
-Yöllä alkoi tuulla, sitten nousi ankara lumipyry ja koko seuraavan
-päivän heidän täytyi ponnistella eteenpäin lumen sokaisemina, niin että
-he huomaamattaan sivuuttivat pienen joen, jonka uomaa pitkin heidän
-olisi täytynyt kulkea päästäkseen sitten yli vuoriharjanteitten länttä
-kohden. Niin jatkoivat he harhailuaan kaksi päivää, kulkivat monien
-väärien harjanteitten yli, ja näiden kahden päivän kuluessa he jättivät
-taakseen kevään ja olivat tulleet talven valtakuntaan.
-
-— Nuoret miehet ovat kadottaneet jälkemme. Emmekö siis voi ottaa
-yhtä lepopäivää? — rukoili McCan. Mutta Kit ja Labiskwee eivät
-suoneet itselleen lepoa. He käsittivät tilanteen vaarallisuuden. He
-olivat eksyneet korkealle vuoristoon ja he eivät olleet tavanneet
-metsänriistaa, ei edes jälkiä sellaisesta. Päivän toisensa jälkeen he
-raivasivat itselleen tietä kivikovassa ja mitä vaikeakulkuisimmassa
-maastossa. Umpimähkään he olivat pakoitetut seuraamaan vastaantulevia
-joenuomia, jotka ani harvoin suuntautuivat länttä kohti, sillä
-heillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin edetä pitkin näitä jokia,
-joitten kupeilla jääpeitteiset vuorienhuiput ja harjanteet olivat
-luoksepääsemättömät. Kauheat ponnistukset ja pakkanen kuluttivat
-heidän voimiaan ja kuitenkin he olivat pakoitetut pienentämään
-ruoka-annoksiaan.
-
-Eräänä yönä Kit heräsi tappelun nujakkaan. Verrattain selvästi hän
-kuuli ähkymistä McCanin makuusijalta. Hän potkaisi nuotiota niin että
-tuli leimahti ilmiliekkiin ja nyt hän saattoi nähdä kuinka Labiskwee
-kuristamalla irlantilaista kurkusta pakoitti tämän sylkemään suustaan
-puoleksi pureskelemansa lihan. Sitten Labiskwee vei kätensä vyötäisille
-ja pian välkkyi paljas puukko hänen kädessään.
-
-— Labiskwee! — huudahti Kit käskevästi.
-
-Käsi epäröi.
-
-— Älä tee tuota! — sanoi Kit astuen samalla hänen luokseen.
-
-Labiskwee vapisi vihasta, mutta epäröityään hetkisen hän painoi
-puukon takaisin tuppeen. Ja ikäänkuin peläten, ettei kykenisi itseään
-hillitsemään, hän meni nuotiolle ja heitti siihen lisää puita. McCan
-nousi istualleen, voihkien ja sähisten ja änkytti puoleksi kauhun,
-puolittain vihan vallassa käsittämättömän selityksen.
-
-— Mistä olet tuon kaiken saanut? — kysyi Kit.
-
-— Toimita ruumiintarkastus — sanoi Labiskwee. Ne olivat hänen
-ensimmäiset sanansa, ja hänen äänensä värisi vihasta, jota hän ei
-voinut hillitä.
-
-McCan koetti tehdä vastarintaa, mutta Kit tarttui häneen lujin ottein,
-tarkasti hänet ja veti peuranlihakimpaleen hänen kainalostaan, jossa se
-oli sulannut ruumiinlämmöstä. Samassa Kit kuuli Labiskween huudahtavan.
-Hän oli kiirehtinyt tarkastamaan McCanin kantamusta ja lihan asemasta
-hän nyt veti sieltä esiin sammalia, kuusenhavuja, risuja — ja muuta
-sen tapaista roskaa, jolla mies oli täyttänyt kantamuksensa, jotta se
-näyttäisi oikean kokoiselta ollen kuitenkin painoltaan keveämpi.
-
-Jälleen vei Labiskwee salamannopeasti kätensä vyötäisilleen ja hän
-hyökkäsi roistoa kohti, mutta osuikin Kitin syliin, jossa hän antautui
-voimattomaan raivoonsa.
-
-— Voi, oma rakkaani, en minä ruokaa ajattele! — nyyhkytti Labiskwee —
-sinun elämäsi tähden minä! Tuo koira, hän syö sinua, hän elää sinun
-elämäsi kustannuksella! —
-
-— Kyllä me kaikesta vielä selviydymme — lohdutti Kit. — Tästä lähtien
-annamme hänen kantaa vain jauhoja. Niitä hän ei voi syödä raakana,
-mutta jos hän senkin tekee, silloin minä surmaan hänet, sillä hän
-syö yhtä paljon sinun elämääsi kuin minunkin. — Hän veti Labiskween
-lähemmäksi itseänsä. — Rakkaani, surmaaminen kuuluu miesten tehtäviin.
-Naiset eivät surmaa. —
-
-— Etkö siis rakastaisi minua, jos surmaisin tuon koiran? — kysyi
-Labiskwee hämmästyneenä.
-
-— En niin paljon kuin nyt — vastasi Kit vältellen. Labiskwee huokasi
-alistuvasti. — Hyvä — hän sanoi — minä en surmaa häntä. —
-
-Nuoret miehet ajoivat hellittämättä heitä takaa. Sattumalta ja
-seututuntemuksensa perusteella laskien, mikä tie pakolaisten oli
-valittava, nuoret miehet löysivät lumen puolittain peittämät jäljet ja
-alkoivat seurata niitä.
-
-Lumipyryn sattuessa kokeilivat Kit ja Labiskwee kaikkein
-mahdottomimmilla teillä, kääntyivät itään, vaikkakin parempi tie
-kulki etelää tai länttä kohden ja kiersivät matalat harjanteet
-kiivetäkseen korkeammille. Olivathan he eksyksissä ja sen tähden
-heistä oli samantekevää mihin suuntaan tie vei, mutta tästä huolimatta
-he eivät päässeet eroon nuorista miehistä. Useat kerrat he jo olivat
-päivämatkojen päässä vainoojistaan, mutta sitten nämä jälleen äkkiä
-ilmaantuivat heidän lähettyvilleen. Jos intiaanit lumipyryssä olivat
-kadottaneet kaikki jäljet, niin hajaantuivat he heti ajokoiralauman
-tavoin eri suunnille ja se, joka löysi tuoreimmat jäljet, kutsui
-savumerkeillä toverit luokseen.
-
-Kit ei enää voinut määritellä aikaa. Yöt ja päivät, levähdykset
-ja lumipyryt vain tulivat ja menivät. Kärsimysten ja rasitusten
-synnyttämien järjettömien haavekuvien vallassa hän ja Labiskwee
-ponnistelivat eteenpäin, ja McCan hoiperteli heidän kintereillään
-alituisesti höperöiden San Franciscosta, tuosta ikuisesta unelmastaan.
-
-Heidän ympärillään kohosivat korkeat, säälimättömät vuorenhuiput. He
-pakenivat synkkiä rotkosolia pitkin, joitten seinämät olivat niin
-äkkijyrkät, ettei edes lumi niillä pysynyt, tahi samosivat poikki
-jääpettoisten laaksojen, joissa jäätyneet järvet lepäsivät syvällä
-heidän jalkainsa alla. Ja eräänä yönä kahden lumimyrskyn väliajalla
-he näkivät loisteen kaukasesta tulivuorenpurkauksesta. Mutta näky
-ei sittemmin toistunut, ja niinpä he aika-ajoin arvelivat kenties
-nähneensä vain unta.
-
-Hankiainen oli peittynyt uuteen, monien metrien paksuiseen lumeen, mikä
-vuorostaan pinnalta kovettui ja peittyi uuteen lumeen. Paikotellen
-he jokilaaksoissa ja rotkoissa kulkivat jopa useamman sadan metrin
-paksuisessa lumessa, kun sitävastoin tuulisilla vuorenharjanteilla,
-joitten yli heidän täytyi samota, ei ollut edes lumenhiventäkään.
-
-He hiipivät kuin haamut uhkaavien lumivyöryjen yli aina silloin tällöin
-painostavasta uneliaisuudestaan havahtuen, kun jokin lumivyöry heidän
-lähettyvillään irtaantui syöksyen syvyyteen. He lepuuttivat itseään
-metsärajan yläpuolella, ja tulta he eivät uskaltaneet tehdä ja niin
-heidän täytyi ruumiinlämmöllään sulattaa liha-annoksensa, ennekuin
-saattoivat ne syödä. Mutta Labiskwee kesti tämän kaiken samanlaisena
-kuin ennenkin. Hänen hyvätuulisuutensa pysyi entisen säteilevänä,
-paitsi kun hän katseli McCania, ja vaikka hän olisi ollut kuinka
-väsynyt ja kylmissään, niin aina hän rakkaudessaan Kitiin oli yhtä
-kaunopuheinen kuin ennenkin.
-
-Kissan tavoin Labiskwee seurasi jokaista laihojen annosten jakoa, ja
-Kit huomasi kuinka hän oli harmissaan niistäkin vähistä paloista, mitkä
-McCan pisti poskeensa. Kerran Labiskwee jakeli ruokaosuudet, ja heti
-seuraavassa hetkessä Kit kuuli McCanin raivoisan vastalauseen. Mutta
-ei vain hänelle vaan samalla itselleenkin oli hän antanut pienemmän
-osuuden kuin Kitille. Tämän tapahtuman jälkeen Kit itse jakoi lihan.
-Eräänä aamuna he öisen lumimyrskyn jäljiltä joutuivat vähäiseen
-lumivyöryyn, mikä kiidätti heidät parisen sataa metriä vuorenrinnettä
-alas. Tästä he selviytyivät puoleksi paleltuneina, mutta muuten
-vahingoittumattomina. Sensijaan oli McCan kadottanut kantamuksensa
-ja siinä olivat kaikki heidän jauhonsa. Kun sitten uusi, vieläkin
-suurempi lumivyöry täytti paikan, oli heidän jätettävä kaikki toivo sen
-löytämisestä. McCan tosin oli syytön onnettomuuteen, mutta Labiskwee ei
-siitä huolimatta enää milloinkaan katsonut häneen, ja Kit tiesi, että
-se oli itsensä vuoksi, kun Labiskwee ei uskaltanut sitä tehdä.
-
-Oli tyynen tyyni ammu, taivas kuulakan sininen ja sokaiseva hohde
-valkoisella lumella. Tie kohosi pitkin loivaa rinnettä, jota kattoi
-hankiainen. He laahustivat eteenpäin ikäänkuin väsyneet haamut
-kuolleitten valtakunnassa. Ei pienintä tuulenhengähdystä loputtomassa,
-valkoisessa hiljaisuudessa. Kaukaiset vuorenhuiput, jotka muodostivat
-Kalliovuorten selkärangan, eroittautuivat sadan mailin etäisyydestä
-niin selvinä kuin olisivat olleet vain viitisen mailin päässä.
-
-— Varmasti pian jotakin tapahtuu! — Labiskwee kuiskasi. — Etkö
-sinäkin sitä tunne? Tässä — tuolla, joka paikassa. Kaikki tuntuu niin
-kummalliselta. —
-
-— Minua ikäänkuin värisyttää, mutta se ei johdu kylmästä — vastasi Kit.
-— Eikä nälästäkään. — — Se johtuu sinun päästäsi, sinun sydämestäsi —
-sanoi Labiskwee kiihkeästi. — Niin minä sen tunnen. —
-
-— Aistimieni kanssa sillä ei ole mitään tekemistä — määritteli Kit.
-— Minä tunnen itsessäni jotain ulkoapäin tullutta, kuin jääneulojen
-pistoksia; ja tämänlainen kylmyys herpaannuttaa hermoni. —
-
-Neljännestunnin kuluttua he pysähtyivät hengähtämään.
-
-— En näe enää kaukaisia vuorenhuippuja — sanoi Kit.
-
-— Ilma käy sakeaksi ja raskaaksi — jatkoi Labiskwee. — On niin vaikeata
-hengittää. —
-
-— Näen kolme aurinkoa — mutisi McCan käheästi hoippuroidessaan sauvansa
-turvin.
-
-Auringon kangastus näkyi molemmin puolin todellista aurinkoa.
-
-— Niitähän on viisi aurinkoa — huomautti Labiskwee, ja sillävälin kuin
-he siinä seisoivat ja katselivat syttyi yhä uusia ja uusia säteileviä
-aurinkoja taivaankannelle.
-
-— Hyvä Jumala, taivashan on täynnä aurinkoja — niitten lukumäärä on
-mahdoton laskea — huudahti McCan kauhun valtaamana.
-
-Ja se oli totta, sillä minne he vain katsoivatkin, aina hulmahti
-taivaankaarelle uusia, häikäiseviä aurinkoja.
-
-McCan huudahti hämmästyksestä ja tuskasta. — Minua on joku pistänyt! —
-hän huusi ja jatkoi vanhoja valitusvirsiään.
-
-Sitten Labiskwee päästi äänekkään huudahduksen, ja Kit tunsi polttoa
-poskellaan ikäänkuin sille olisi heitetty syövyttävää happoa.
-Vaistomaisesti hän tapaili kädellään poskeaan, mutta sillä ei ollutkaan
-mitään. Pamahti laukaus, niin kummallisen äänettömästi kuin olisi se
-ammuttu jossain hyvin kaukana. Rinteen alapäässä näkyivät nuoret miehet
-suksillaan, ja toinen toisensa jälkeen antoi tulta.
-
-— Hajaantukaa sivuille! — huusi Kit — ja pitäkää kiirettä, olemme pian
-huipulla. Ne ovat neljännesmailin jäljessämme ja se merkitsee parin
-mailin etumatkaa tuolle puolen alamäkeen päästyämme. —
-
-Kirpeä ilma pisti ja kirveli heidän ihoaan, kun he parhaansa mukaan
-toisistaan eroten kapusivat vuorenrinnettä ylös. Rihlapyssyjen
-pamahdukset kuulostivat niin oudon kummallisilta heidän korvissaan.
-
-— Jumalan kiitos! — sanoi Kit Labiskweelle. — Neljällä heistä on
-muskettipyssyt ja vain yhdellä winchesteri. Senlisäksi eivät he
-noitten aurinkojen valossa kykene kunnolla tähtäämään. He eivät ole
-tavoittaneet meitä edes sataa metriä.
-
-— Näkyy kuinka julmistunut isä on — Labiskwee sanoi. — Hän on käskenyt
-surmata meidät. —
-
-— Kuinka kummallisesti sinä puhut! — sanoi Kit. — Äänesi kuulostaa kuin
-olisit sinä hyvin kaukana minusta. —
-
-— Suu peittoon! — huusi Labiskwee äkkiä. — Ja älä puhele. Tiedän hyvin
-mitä tämä on. Peitä suusi hihalla, tällä tavoin, äläkä puhele enää. —
-
-McCan kaatui ensimäisenä ja hänen täytyi pinnistää kaikki voimansa
-päästäkseen jälleen pystyyn. Ja senjälkeen he kaatuilivat vuoronperään
-ennenkuin pääsivät huipulle. Heidän tahtonsa oli lihaksia voimakkaampi,
-ja he eivät, käsittäneet mistä johtui, että ruumiinsa olivat kuin
-halvautuneet ja vailla liikuntokykyä. Päästyään harjalle he katsoivat
-taakseen ja näkivät nuorten miesten ehtimiseen kaatuilevan kiivetessään
-rinnettä ylöspäin.
-
-He eivät koskaan saavuta huippua! — sanoi Labiskwee. — Se on valkoinen
-kuolema. Minä tiedän sen, vaikkakaan en ole koskaan sitä nähnyt. Olen
-kuullut vanhojen ihmisten siitä puhuvan. Aivan äkkiä tulee hetki, mikä
-ei ole ennen elettyjen tapainen. Silmiisi nousee huurretta, jonka läpi
-et voi nähdä. Harvat ne, jotka ovat sen nähneet ja jääneet eloon. —
-
-McCan haukotteli niin että olisi luullut hänen tukehtuvan.
-
-— Peittäkää suunne! — komensi Kit.
-
-Kirkas hohde, joka pani kaiken heidän ympärillään kimeltämään, sai
-Kitin katsahtamaan moniin aurinkoihin. Ne loistivat ikäänkuin hunnun
-takaa. Ilma oli täynnä pieniä valokipinöitä. Läheiset vuorenhuiput
-häipyivät omituiseen sumuun; nuoret miehet, jotka urhoollisesti
-ponnistelivat eteenpäin, kietoi sumu näkymättömiin. McCan oli
-lyyhistynyt suksilleen, suu ja silmät hihaan painettuina.
-
-— Tule, meidän täytyy jatkaa matkaa! – komensi Kit.
-
-— En pääse paikaltani — vaikeroi McCan.
-
-Hän aivan lysähti kokoon ja hänen ruumiinsa alkoi huojua puoleen ja
-toiseen. Kit läheni häntä hitaasti, myös hänkin oli uupumuksesta niin
-lamaantunut, että hänellä tuskin riitti tahdonvoimaa liikahtamaan
-paikoiltaan. Ajatuskykynsä hän tunsi terveeksi. Se oli vain ruumis,
-joka oli sorruksissa.
-
-— Anna hänen olla — mutisi Labiskwee tylysti.
-
-Mutta Kit piti päänsä ja hänen onnistui saada irlantilainen jaloilleen
-sekä hänen kasvonsa käännettyä kohti rinnettä, jota heidän oli
-laskeuduttava alas. Sitten Kit sysäsi hänet liikkeelle, ja ohjaten ja
-hilliten vauhtia sauvallaan McCan katosi välkkyvään timanttipölyyn.
-
-Kit huomasi Labiskween hymyilevän, vaikkakin tyttö töin tuskin jaksoi
-pysyä pystyssä. Hän nyökkäsi päällään lähtömerkin, mutta Labiskwee tuli
-hänen luokseen, ja lähetysten he sitten kiisivät paksun, purevan ilman
-halki, joka löi heitä vastaan kuin kylmät liekit.
-
-Suuremman ruumiinpainonsa vuoksi Kit ei jaksanut pysytellä Labiskween
-rinnalla, vaan kiisi edelle hirvittävällä vauhdilla, mikä hiljeni vasta
-hänen päästyä kauas tasaisemmalle maalle. Hän pysähtyi odottamaan,
-kunnes Labiskwee saavutti hänet, ja sitten he jälleen jatkoivat
-vieretysten alamäkeä yhä pienenevällä vauhdilla, joka sekin pian
-loppui. Heidän uupumuksensa oli lisääntynyt vastustamattomaksi.
-Ankarimmatkaan tahdonponnistukset eivät saaneet heitä etanaa nopeammin
-etenemään. He saavuttivat McCanin, joka taasen torkkui suksilleen
-lyyhistyneenä, ja Kit survaisi miestä ohimennen sauvallaan.
-
-— Meidän on pysähdyttävä — kuiskasi Labiskwee vaivaloisesti — tai
-muuten me kuolemme. Meidän täytyy peittää itsemme — niin sanovat
-vanhat. —
-
-Hän ei tuhlannut aikaa solmujen aukomiseen, vaan leikkasi poikki
-kantamuksensa hihnat. Samoin teki Kitkin ja katsahdettuaan vielä
-kerran hehkuvaan surmansumuun ja ilvehtiviin aurinkoihin he pujottivat
-makuusäkit ylleen ja ryömivät mahdollisimman lähetysten. He
-tunsivat kuinka raskas ruumis kompastui heidän päällensä; sitten he
-eroittivat heikkoa voihkinaa ja kirouksia, jotka tukahtuivat rajuun
-yskäkohtaukseen, ja he tiesivät, että se oli McCan, joka koetti asettua
-heidän kupeelleen makuusäkkiinsä kietouduttuaan.
-
-Sitten heitä itseänsä alkoi hengenahdistaa ja heitä puistatti
-suonenvedontapainen, sietämättömän kuiva yskä. Kit tunsi
-ruumiinlämpönsä nopeasti kohoavan polttavaksi kuumeeksi, ja Labiskwee
-kärsi samat vaivat. Jokaiselta tunnilta yskäkohtaukset tihenivät ja
-kävivät ankarimmiksi ja myöhään iltapäivällä näytti siltä kuin ne
-olisivat saavuttaneet huippukohtansa. Senjälkeen he tunsivat hitaasti
-toipuvansa ja vaipuivat pelkästä väsymyksestä yskäänsä väliajoin uneen.
-
-Mutta McCanin yskä vain paheni ja hänen tuskanhuudoistaan ja
-ulvonnastaan he päättelivät hänen hourivan. Kit aikoi jo kerran
-tempaista makuusäkin yltänsä, mutta Labiskwee esti hänet siitä.
-
-— Ei — sanoi Labiskwee rukoilevasti — sinä et saa antautua kylmälle
-alttiiksi, se olisi samaa kuin kuolema. Paina kasvosi minun parkaani ja
-hengitä hitaasti, äläkä juttele sanaakaan — aivan kuten minäkin teen. —
-
-Niin torkkuivat he pimeässä ja toisen yhä heikkenevät yskänkohtaukset
-herättivät toisen. Kitin luuleman mukaan McCan oli keskiyöllä yskinyt
-viimeisen kerran. Sen jälkeen he kuulivat vain heikkoja, eläimellisiä
-äänähdyksiä, joista ei tuntunut loppua tulevan.
-
-Kit heräsi huulien kosketuksesta omilleen. Hän lepäsi puolittain
-Labiskween käsivarsilla, pää painuneena hänen rinnoilleen. Tytön ääni
-soi reippaana kuten tavallisesti. Kaikki uneliaisuus oli siitä kadonnut.
-
-— On päivä — hän sanoi ja kohoitti hieman makuusäkkinsä reunaa. — Katso
-armaani. On päivä, me elämme vielä, eikä meitä enää yskitä. Lähtekäämme
-katsomaan maailmaa — vaikka minä sitten jäisinkin tähän lepäämään
-ainiaaksi. Viimeinen tunti on ollut ihana. Olen maannut valveilla ja
-olen rakastanut sinua. —
-
-— McCan ei liikahdakkaan — sanoi Kit. — Ja mitenkähän on käynyt nuorten
-miesten, koska he eivät ole meitä saavuttaneet?
-
-Kit tyrkkäsi makuusäkin sivulle ja näki yhden ainoan, säännöllisen
-auringon taivaalla. Tuulen henkäys oli hiljaista, pakkasen
-läpitunkemaa, mutta se ennusti lämpöisempiä päiviä. Koko luonto oli
-muuttunut tavallisensa näköiseksi. McCan makasi selällään. Hänen
-nuotionsavun mustaamat kasvonsa olivat kovat kuin marmori. Labiskweehen
-näky ei tehnyt vähäisintäkään vaikutusta.
-
-— Katso! — hän huudahti. — Lumikyyhky! Se on hyvä merkki. —
-
-Nuorista miehistä ei näkynyt jälkeäkään. Joko he olivat nääntyneet
-kuoliaiksi harjanteen toisella puolella tai kääntyneet takaisin.
-
-Ruokavarat olivat niin vähissä, etteivät he uskaltaneet syödä
-kymmenettä osaa siitä, mitä tarvitsivat, eivätkä sadatta osaa mitä
-olisivat halunneet, ja vaeltaessaan seuraavina päivinä yksinäisessä
-vuoristossa täytyi heidän yhä niukentaa ruoka-annoksiaan. He
-jatkoivatkin nyttemmin kulkuaan puolittaisessa horrostilassa. Mutta
-sitten Kit äkkiä saattoi havahtua tietoisuuteen ja tavata itsensä
-tuijottamasta noihin loppumattomiin, kirottuihin lumihuippuihin samalla
-kuin hänen oma järjetön loruilemisensa jatkuvasti soi hänen korvissaan.
-Ja nyt, pitkän väliajan kuluttua, mikä hänen mielestään vaikutti
-vuosisadoilta, hän jälleen tunsi jäykistyneen ruumiinsa olemassaolon.
-Myös Labiskwee oli kuin tunnoton, eikä hänkään pysynyt järjellisesti
-ajattelemaan. Melkein kaikki ponnistuksensa tapahtuivat koneellisesti.
-Yhä he pyrkivät länttä kohden ja aina he painautuivat pohjoiseen
-tai eteläiseen suuntaan lumihuippujen ja luoksepääsemättömien
-vuorenharjanteitten pakoittamina.
-
-— Etelään päin ei ole mitään tietä — sanoi Labiskwee — Vanhat tietävät
-sen. Länteen, vain länteen johtaa tie. —
-
-Nuoret miehet eivät heitä enää seuranneet, mutta heitä uhkasi nälkä ja
-se ei suonut heille tarpeellista lepoa.
-
-Tuli sitten päivä, jolloin alkoi pakastaa ja sadella lunta, mutta
-se ei ollut tavallista lunta vaan hiekkajyviä suurempia jääkiteitä.
-Koko päivän ja yön ja lisäksi kolme vuorokautta kesti lumentuloa.
-Matkanjatkaminen oli mahdotonta ennen hankiaisen muodostumista, ja
-sentähden pysyivät he makuusäkeissään ja lepuuttivat itseään. Ja
-nyt levätessään he söivät vieläkin vähemmän. Heidän itselleen suoma
-ruoka-annos oli niin pieni, ettei se läheskään kyennyt tyydyttämään
-kalvavaa näläntunnetta, jonka aiheuttajana olivat pikemmin aivot kuin
-vatsa. Ja Labiskwee, joka kuumetilansa johdosta ei kyennyt itseänsä
-hillitsemiseen tuli aivan raivoihinsa syödessään vähäistä annostaan ja
-nyyhkyttäen hän sokelsi käsittämättömiä sanoja sekä tarttui seuraavan
-päivän ruokaosuuteensa pistäen sen yhdellä siemauksella suuhunsa.
-
-Mutta nyt Kit sai nähdä ihmeen. Kun Labiskwee tunsi ruuan maun
-suussaan, heräsi hän tietoisuuteen. Hän sylkäisi sen ulos ja vihansa
-valloissa iski nyrkillään suulleen, joka oli ollut pahan aiheuttaja.
-
-Seuraavina päivinä Kit koki monta merkillistä seikkaa. Pitkällisen
-lumentulon jälkeen seurasi ankara tuuli, joka kiidätti noita pieniä,
-kuivia jääkiteitä kuten erämaan myrsky hiekkaa. Koko yön kesti
-tätä jäistä myrskyä, ja seuraavan purevankylmän päivän valossa Kit
-turvottunein silmin ja sekavin aivoin näki näyn, jota hän piti unena.
-Kaikilla puolin kohosi korkeita vuorenhuippuja, jotka hänen mielestään
-olivat vahtisotilaita, sotajoukkoja ja mahtavia jättiläisiä. Ja
-jokaisen vuoren harjanteella hulmusi suuria, valkoisia sotaviirejä
-ja ne aaltoilivat edestakaisin heleänsinistä taivasta vasten ollen
-mailinpituisia, maidon valkeita ja välkkyen niin eriskummallisesti
-auringossa.
-
-— Minun silmäni ovat nähneet Jumalan kirkkauden — ylisti Kit
-katsellessaan ohikiitäviä lumipilviä, joita tuuli kiidätti ilmoille
-ikäänkuin silkkisiä huntuja.
-
-Hän jäi yhä tähyilemään, mutta vuorenhuiput liehuvine viireineen eivät
-kadonneet hänen näköpiiristään ja sentähden luuli hän uneksivansa,
-kunnes Labiskwee kohosi makuusäkissään istumaan.
-
-— Näen unta, Labiskwee — hän sanoi. — Katso! Uneksitko myös sinä minun
-untani? —
-
-— Ei se ole unennäköä — vastasi tyttö. — Myös tästä ovat vanhat ihmiset
-minulle kertoneet. Nyt tulevat lämpöisät tuulet, ja me saamme elää ja
-löydämme tien länteen. —
-
-— Kit ampui lumikyyhkyn, ja he jakoivat sen. Kerran eräässä laaksossa,
-jossa vaivaispaju keskellä hankea oli nupulla, Kit sai ammutuksi
-jäniksen. Siinä kaikki se riistä, minkä he vaelluksensa aikana
-tapasivat lukuunottamatta villisorsaparvea, minkä he näkivät lentävän
-hyvin korkealla Yukonin suuntaan.
-
-— Tuolla alempana laaksossa on kesä — Labiskwee sanoi. — Pian se saapuu
-tänne ylöskin. —
-
-Labiskween kasvot olivat laihtuneet. Hänen suuret, säteilevät silmänsä
-olivat muuttuneet suuremmiksi ja yhä kirkkaammiksi ja kun hän katsoi
-Kitiä loistivat hänen kasvonsa yliluonnollisen joskin samalla villin
-kauniina.
-
-Päivät pitenivät ja lumi alkoi aleta. Joka päivä hanki pehmeni ja joka
-yö se jälleen jäätyi, niin että heidän täytyi olla kulussa aamuin ja
-illoin, mutta sensijaan keskipäivän tunnit levätä, koska hanki silloin
-ei kannattanut heidän painoaan. Kun Kit tuli lumisokeaksi, sitoi
-Labiskwee vyötäisilleen hihnan, josta hän ohjasi Kitiä eteenpäin. Ja
-niin he nälästä puolikuolleina yhä toivottomammassa horrostilassa
-ponnistelivat halki kesään heräävien seutujen, joitten ainoat elolliset
-olennot he olivat.
-
-Vaikkakin Kit tunsi itsensä niin äärettömän uupuneeksi, ei hän silti
-saanut rauhallisesti nukutuksi, sillä niin hirvittävät olivat hänen
-unennäkönsä tässä kamalassa synkeyden maassa. Ne keskittyivät aina
-ruokaan, minkä pahansuopa unenantaja tempaisi joka kerralta hänen
-suustaan. Hän järjesteli entisaikaisia päivällisiä tovereilleen San
-Franciscossa ja itse hän silmiähivelevää, huikeaa nälkää nähden valvoi
-kaikki valmistelut ja koristeli päivällispöydän syksyn verenpunaisilla
-villiviinin lehdillä. Kesti kauan ennenkuin vieraat kokoontuivat, ja
-kun hän sitten tervehti heitä, ja he alkoivat kilpailla keskenään
-sukkeluuksilla, poltti häntä, sisäinen raivo päästä käsiksi pöydän
-antimiin. Muiden huomaamatta hän hiipi pöydän luo ja sieppasi
-kourallisen mehukkaita, kypsiä oliiveja ja kääntyi senjälkeen takaisin
-vastaanottamaan viimeisen myöhästyneen vieraan. Ja vieraat piirittivät
-hänet ja heidän naurunsa ja juttelunsa jatkui hänen piiloitellessaan
-suljetussa kämmenessään kypsiä oliiveja, jotka olivat tehdä hänet
-mielipuoleksi.
-
-Hän piti monta sen tapaista päivällistä, mutta kaikki ne
-päättyivät yhtä toivottomasti. Hän otti osaa suuriin pitoihin,
-joissa lukemattomat kutsuvieraat ahmivat kokonaisia härkiä,
-jotka vedettiin esiin hehkuvalta hiillokselta, minkä jälkeen
-vieraat terävillä veitsillä viilsivät itselleen suuria viipaleita
-vielä höyryävistä eläimenruhoista. Hän seisoi aukonaisin suin
-katselemassa kalkkunalaumoja, joita valkoesiliinaiset kaupustelijat
-myyskentelivät, ja kaikki ostivat niitä paitsi hän itse, joka vain
-seisoi suu aukonaisena, sillä hänen lyijynraskaat jäsenensä eivät
-suostuneet liikahtamaan paikoiltaan. Välistä hän uneksi olevansa
-jälleen lapsi ja istuvansa käsi koholla ison vellivadin ääressä. Hän
-ajoi myös takaa pelästyneitä lehmiä ylänkölaitumille ja hän koki
-ankarat tuskat turhaan koettaessaan anastaa niitten maitoa. Hän eli
-inhoittavissa vankiluolissa, joissa hänen täytyi tapella rottien kanssa
-ruuantähteistä. Ei löytynyt mitään syötäväntapaista, mikä ei olisi
-hullaannuttanut häntä, ja hän kuljeskeli suurissa talleissa, joissa
-mailien pituudelta näkyi lihavia hevosia seisovan pilttuissaan ja hän
-haki mutta ei löytänyt hinkaloita, joista ne söivät ruokansa.
-
-Ainoastaan kerran hän näki toisenlaista unta. Nälän uuvuttamana
-haaksirikkoisena tai karkulaisena hän tapasi itsensä autiolta saarelta
-Tyynenmeren rantamilla. Hän pyydysti kallioille ajautuneita simpukoita,
-jotka kantoi ylemmä rannalle, missä oli kevätmyrskyjen tuomia
-polttoaineksia. Niistä hän keräsi nuotion, jonka hiillokselle hän
-asetti kallisarvoisen löytönsä. Hän näki höyryn nousevan simpukoista
-niitten auetessa niin että lohenvärinen liha tuli esiin. Nyt hän
-tiesi niitten olevan kypsiä syötäviksi ja tällä kertaa ei pahansuopa
-ilmaantunut ryöstämään ateriaa häneltä. Siis vihdoinkin — näin ajatteli
-hän unessaan — tulisi hänen toivomuksensa toteutumaan. Tällä erää
-tahtoi hän todella syödä... Ja kuitenkin, huolimatta varmuudestaan, hän
-epäili ollen täysin valmistunut näkynsä välttämättömästä katoamisesta,
-ja näissä ajatuksissa hän pysyi kunnes lohenvärinen, lämmin liha oli
-hänen suussaan. Hänen hampaansa iskeytyivät siihen. Hän söi! Ihme oli
-tapahtunut! Se tuntui niin kummalliselta, että hän heräsi siihen.
-Oli pimeä ja hän makasi selällään ja päästeli lyhyitä, tyytyväisiä
-röhähtelyjä ikäänkuin porsas. Hänen poskipielensä liikkuivat ja liha
-narskui hänen hampaissaan. Hän ei liikahtanut ja pian hän tunsi kuinka
-pienet sormet koskettivat hänen huuhaan ja työnsivät pienen lihapalan
-hänen suuhunsa. Ja ei niin paljon syystä, että Kit vihastui, vaan
-sentähden, että Kit ei tahtonut syödä enempää, Labiskwee itki itsensä
-uuvuksiin hänen käsivarrellaan. Mutta Kit jäi valveille ja miettimään
-naisen rakkautta ja tuota ihmeellistä arvoitusta — nainen.
-
-Valkeni sitten päivä, jolloin ruokavarat loppuivat. Korkeat
-vuorenharjanteet häipyivät etäisyyteen. He olivat nyt kuluttaneet
-voimansa tyystin loppuun ja kun heillä senlisäksi ei ollut mitään
-syötävää, niin koitti pian se levolle käynnin päivä, jota seuraavana
-aamuna he eivät jaksaneet nousta jalkeille. Päästyään jotenkuten
-pystyyn Kit lyyhistyi heti takaisin maahan ja nelinryömin hänen
-täytyi tehdä nuotio. Labiskwee taasen horjahti joka yrityksellä yhä
-uupuneempana takaisin. Niin vajosi Kit hänen vierelleen ja hänen
-huulillaan väikkyi katkera hymy miltei koneellisesti koettaessaan
-tulentekoa. Sillä eihän ollut mitään tulella keitettävää ja päiväkin
-oli verrattain lämmin. Hiljainen tuulenhenki huojutti kuusenoksia
-ja nopeasti sulavan lumen synnyttämät lukuisat purot solisivat
-hiljaisuudessa kuin vieno musiikki.
-
-Labiskwee makasi täydellisessä horrostilassa ja hengitti niin heikosti,
-että Kit vähän väliä luuli hänen kuolleen. Iltapäivällä Kit heräsi
-oravan kuherteluun. Hän koetti edetä nuoskeassa lumessa vetäen raskasta
-pyssyä perässään. Hän ryömi käsin ja polvin tai horjui joka askeleella
-kaatuen kohti oravaa, joka tästä närkästyen lakkasi karahtelemasta
-paeten hänen edellään hitaasti ja viekottelevasti. Yhteen menoon hän ei
-jaksanut ampua, ja orava ei ottanut pysyäkseen hetkeäkään paikoillaan.
-Ajottain Kit kiemurteli lumisohjussa ja itki ääneensä voimattomuuttaan.
-Toisin ajoin oli kuin olisi hänen elämänliekkinsä kokonaan sammunut, ja
-pimeys laskeutunut hänen ylitseen. Hän ei voinut sanoa kuinka kauan hän
-oli ollut pyörryksissä, mutta kun hän heräsi olivat hänen vaatteensa
-iltakylmässä jäätyneet vastamuodostuneeseen jääriitteeseen. Orava oli
-mennyt menojaan ja uuvuksiin asti kamppailtuaan pääsi Kit jälleen
-Labiskween luo. Niin hirveän heikontunut hän oli, että hän makasi kuin
-kuollut mies koko yön, eivätkä unet vaivanneet häntä.
-
-Aurinko loisti taivaalla ja tuo samainen orava kurahteli puissa, kun
-Kit heräsi Labiskween koskettaessa kädellään hänen poskeaan.
-
-— Pane kätesi sydäntäni vastaan, rakkaani! —sanoi Labiskwee ja hänen
-äänensä soi kirkkaana joskin hiljaisena, kuin hyvin kaukaa tulleena. —
-Minun sydämeni on minun rakkauteni ja se on nyt sinulla kädessäsi. —
-
-Kului sitten pitkä aika, ennenkuin hän jälleen aukaisi suunsa. — Pidä
-aina mielessäsi, ettei etelään ole mitään tietä. Peurakansa tietää sen
-hyvin. Länteen — sinne on tie — sinä olet jo melkein siellä — ja sinä
-saavut perille. —
-
-Kit makasi kuolemantapaisessa horrostilassa, kunnes Labiskwee hänet
-jälleen herätti.
-
-— Paina huulesi minun huulilleni — sanoi tyttö. — Minä tahdon kuolla
-sillä tavoin. —
-
-— Me kuolemme yhdessä, rakas tyttöseni — kuului Kitin vastaus.
-
-— Ei! — Labiskwee vaiensi Kitin heikolla, vapisevalla kädenliikkeellä
-ja hänen äänensä oli niin äärimmäisen hiljainen, että sitä tuskin
-kuuli ja kuitenkin eroitti Kit jokaisen sanan. Labiskwee haki jotakin
-huppukauluksensa sisästä ja veti sitten esiin pienen pussin, jonka
-painoi Kitin käteen. — Ja nyt sinun huulesi rakastettuni. Sinun huulesi
-minun huulilleni ja sinun sydämesi minun sydäntäni vastaan. —
-
-Ja tämän pitkän suudelman aikana valtasi pimeys jälleen Kitin ja
-tultuaan tuntoihinsa hän tiesi olevansa yksin ja että hänenkin täytyisi
-kuolla.
-
-Hän huomasi kätensä lepäävän pussilla. Hän hymyili uteliaisuudelle,
-mikä sai hänet tarttumaan sidehihnoihin ja avaamaan sen. Pussista
-valui ulos ruokavaroja. Kit tunsi jokaisen palan ja kaiken oli
-Labiskwee varastanut Labiskweelta — leivänpaloja, jo kauan sitten
-säästöönpantuja, jo sitä ennen kuin McCan oli kadottanut jauhopussin;
-pienen pieniä peuranlihanokareita ja — viiluja, joissa useassa näkyi
-hampaitten jälkiä; talipyörylöitä; koskematon jäniksen takajalka;
-valkean portimon takajalka ja hieman etujalkaa, jossa näkyvistä
-merkeistä saattoi päättää hänen hampaittensa vastahakoisesti luopuneen
-niistä. Säälittäviä jätteitä, traagillisia kieltäymyksiä. Pieniä
-muruja, jotka Labiskween uskomaton rakkaus oli varastanut hänen
-kauheasti nälkiintyneeltä ruumiiltaan. Hurjasti nauraen sinkautti
-Kit pussin sisällön puoleksi jäätyneelle hangelle ja vajosi takaisin
-pimeyteen.
-
-Hän uneksi. Yukon juoksi kuiville. Hän kuljeskeli uoman pohjaa
-vältellen liejuisia lätäköitä ja kallionkupeita, jotka vesi oli hionnut
-sileiksi, ja hän poimi kultakimpaleita. Niitten paino kävi hänelle
-taakaksi, kunnes hän havaitsi, että niitä saattoi syödä. Ja hän söi
-niitä ahmien. Sillä itse asiassa mitä arvoa olisi kullalla, jota
-ihmiset niin suuresti kunnioittivat, ellei se kelpaisi syötäväksi?
-
-Niin heräsi hän uuden auringon paisteeseen. Hänen aivonsa olivat
-ihmeteltävän selvät ja hänen silmänsä eivät enää nähneet mahdottomia
-asioita. Eikä hänen ruumiinsakaan enää vapissut. Tuntui siltä kuin
-joka veripisara olisi riemuinnut, kuin olisi kevät tunkeutunut häneen.
-Suopea hyvinvointi oli laskeutunut hänen ylitseen. Hän kääntyi
-herättämään Labiskweeta, mutta nyt hän näki ja muisti, mitä oli
-tapahtunut.
-
-Hän päätti koota ruuanrippeet, jotka hän oli heittänyt hangelle
-mutta ne olivat poissa. Ja hän tiesi, että juuri ne olivat olleet
-kultakimpaleita, joita hän kuumeisessa unessaan oli luullut Yukonin
-kullaksi. Niistä hän tietämättään oli ammentanut uutta elämänvoimaa,
-uhrista, jonka Labiskwee kuolemallaan oli kruunannut; Labiskwee, joka
-oli asettanut sydämensä hänen käteensä ja avannut hänen silmänsä
-näkemään suuren arvoituksen — naisen.
-
-Häntä hämmästytti liikkeittensä helppous ja että hän jaksoi laahata
-Labiskween turkiksiin verhotun ruumiin sulaneelle hiekkavieremälle,
-johon hän kirveellä kaivoi hänelle haudan ja peitti sen hiekalla umpeen.
-
-Kolme päivää hän syömättä kamppaili länttä kohden. Puolenpäivän
-tienoissa hän sortui muuan yksinäisen kuusen juurelle leveän, avoimena
-virtaavan joen partaalla, jonka hän varmasti luuli tuntevansa
-Yukoniksi. Ennen täydellisen pimeän tuloa hän irroitti kantamuksensa,
-sanoi hyvästit ihanalle elämälle ja kietoutui makuusäkkiinsä.
-
-Hän heräsi uneliaaseen piipitykseen. Pitkä hämäränaika oli alkanut.
-Kuusessa hänen yläpuolellaan istui riekkoja. Nälkä ajoi hänet heti
-toimintaan, vaikkakin se tapahtui loputtoman hitaasti. Kului viitisen
-minuuttia, ennenkuin hän voi nostaa pyssyn maasta ja toiset viisi
-ennenkuin hän selällään maaten ja tähtäillen uskalsi hipaista, paukaus
-ei osunut. Yksikään linnuista ei pudonnut, mutta eivät ne poiskaan
-lentäneet. Ne pudistelivat vain siipiään, rapisuttivat kuusenoksia
-ja olivat velttoja ja uneliaita. Kit tunsi pakoitusta olkapäässään.
-Toinenkin laukaus meni ohi, sillä liipaistessaan oli hän tuskasta
-värähtänyt. Todennäköisesti hän oli viimeisten kolmen päivän kuluessa
-pudonnut, vaikkakin hän ei muistanut tapahtumasta mitään.
-
-Riekot eivät olleet lentäneet pakoon. Hän taittoi makuuturkkinsa
-nelinkerroin ja asetti sen vasemman käsivartensa ja kylkensä väliseen
-aukkoon. Sitten hän kohotti pyssynperän poskelleen, tähtäsi ja
-laukaisi. Yksi lintu putosi, ja hän kurottautui kiihkeästi sitä
-ottamaan ja huomasikin ampuneensa siltä melkein kaiken lihan. Iso
-kuula ei ollut säästänyt muuta kuin kämmenellisen siekaleisia sulkia.
-Mutta yhäti riekot istuivat kuusessa, ja hän päätteli itsekseen, että
-niitä tuli ampua päähän. Hän latasi pyssynsä kerran toisensa jälkeen.
-Hän ampui sekä ohi että sai myös osumaan, ja riekkolaiskurit, jotka
-eivät lähteneet lentoon, putoilivat hänen päälleen kuin ruokasade —
-riekot, joitten elämä sammui, jotta hänen elämänsä säästyisi. Kaikkiaan
-niitä oli yhdeksän ja vihoviimein oli hän saanut murskatuksi pään
-yhdeksänneltäkin, minkä jälkeen hän yhä selällään maaten vuorotellen
-itki ja nauroi tietämättä miksi.
-
-Ensimäisen riekon hän söi raakana. Sen jälkeen hän nukkui sillä aikaa
-kuin linnussa ollut elämä sulautui hänen elämänsä ylläpidoksi. Hän
-heräsi sitten pimeässä nälkäisenä, mutta kyllin voimakkaana jaksaakseen
-tehdä tulen. Ja päivän valkenemiseen saakka hän paistoi ja söi
-murskaten luita hampaillaan, jotka niin kauan olivat saaneet pysyä
-toimettomina. Tämän jälkeen hän nukahti heräten uuden yön pimeässä ja
-nukkui jälleen seuraavan päivän auringonpaisteeseen saakka. Ihmeekseen
-hän huomasi, että uusista puista sytytetty nuotio räiskyi ja että
-mustunut kahvipannu sihisi nuotion äärimäisillä hiilillä. Tulen
-vieressä tuskin käsivarren ulottuvilla hänestä istui Shorty poltellen
-kartuusipaperista kiertämäänsä savuketta ja mielenkiintoisesti
-tähyillen häneen. Kitin huulet liikkuivat, mutta hänen kurkkunsa
-oli kuin lamautunut ja rinnassaan hän tunsi kuin olisivat kyyneleet
-tulossa. Sitten kuroitti hän kätensä savuketta kohti ja nielaisi suurin
-siemauksin savua keuhkonsa täyteen.
-
-— Minä en ole tupakoinut pitkiin aikoihin — hän viimein sanoi matalalla
-ja levollisella äänellä — hyvin, hyvin pitkiin aikoihin. —
-
-— Etkä myöskään syönyt ulkonäöstäsi päättäen —
-
-lisäsi Shorty.
-
-Kit nyökkäsi ja osoitti kädellään ympärillä olevia riekonhöyheniä.
-
-— En ennenkuin vasta viimeisinä päivinä — hän vastasi. — Tiedätkö, minä
-joisin kovin mielelläni kupposen kahvia. Se maistuisi mainiolta! Ja
-sitten pannukakku ja sianlihakimpale. —
-
-— Ja pavut? — virkahti Shorty houkuttelevasti.
-
-— Ne maistuisivat taivaallisilta. Huomaanpa jälleen olevani nälkäinen. —
-
-Toisen valmistaessa ruokaa ja toisen syödessä kertoivat he lyhyesti
-elämyksistään sitten viimeisen tapaamisen.
-
-— Klondykessä oli jäittenlähdön aika — lopetti Shorty kertomuksensa
-— ja meidän täytyi odottaa avovettä. Kaksi sauvoinvenettä ja paitsi
-minua kuusi miestä — sinä tunnet heidät kaikki, sukkelia veitikoita,
-ja lisäksi kaikenlaisia varusteita. Ja olemme saaneet ponnistella
-aikalailla päästäksemme perille — olemme sauvoneet, nousseet joen
-rannoille ja kulkeneet maitse. Mutta nyt putoukset heitä viivyttävät
-viikon verran. Siellä minä heistä erosin—he jäivät raivaamaan tietä,
-jota pitkin voivat vetää venheet. Minusta tuntui siltä kuin olisi
-minun jatkettava matkaani ja niin sulloin reppuuni evästä ja lähdin
-taipaleelle. Tiesinhän, että tapaisin sinut harhailemassa täällä ja
-kaiken tämän.
-
-Kit nyökkäsi, tarttui Shortyn käteen ja puristi sitä lujasti. — Mutta
-nyt meidän on lähdettävä taivaltamaan — hän sanoi.
-
-— Tuhat tulimmaista, sitä me emme tee! huudahti Shorty kiihkeästi. — Me
-jäämme muutamiksi päiviksi tänne, niin että saat kunnollisesti syödä ja
-levätä. —
-
-Kit pudisti päätään.
-
-— Kunhan tietäisit minkä näköinen olet — tenäsi Shorty.
-
-Ja mikään houkutteleva näky Kit todella ei ollut. Hänen kasvonsa,
-mikäli iho oli ollut paljaana, olivat mustansinervät ja ruvessa
-monenmonista paleltumisista. Posket olivat sisäänpainuneet ja yläleuan
-hammasrivi törrötti kuin kampa parrasta huolimatta hyvän matkaa
-kutistuneen suun ulkopuolella. Otsalla ja syvällä päässä olevien
-silmien ympärillä iho oli kovasti pingoittunut ja vapaasti tuhertunut
-parta, joka luonnostaan oli kullankeltainen, oli tulen kärventämä ja
-nuotiosavun mustaama.
-
-— Parasta, että pistät tavarat reppuun — sanoi Kit — Tahdon lähteä. —
-— Mutta sinähän olet heikko kuin vastasyntynyt lapsi. Sinä et kykene
-matkantekoon. Ja mihin kummalla sinulla on kiire? —
-
-— Shorty, minä etsin Klondyken kalleinta aarretta, enkä saata
-viivytellä. Siinä koko juttu. Kokoa kantamukset. Se on ylevintä
-maailmassa. Se on paljon arvokkaampaa kuin kultajärvet ja kultavuoret,
-ihanampaa kuin seikkailut ja karhunliha ja karhunmetsästykset. —
-
-Shorty istui ja tuijotti häneen silmät selkoselällään.
-
-— Taivaan nimessä, mitä se sitten on? — kysyi hän käheällä äänellä. —
-Tai oletko tullut ihkasten hulluksi?
-
-— Ei minua mikään vaivaa. Kaiketi ihmisen on nähtävä nälkää, jotta
-hänen silmänsä avautuisivat näkemään kaiken sellaisena kuin mitä se
-todella on. Minä olen kaikissa tapauksissa kokenut asioita, joita en
-luullut maailmassa olevankaan. Minä tiedän, mitä nainen on — niin, nyt
-minä sen tiedän. —
-
-Shorty aikoi sanoa jotakin ja hänen suupielistään ja silmiensä ilmeestä
-saattoi huomata sen olevan jotakin kujeellista.
-
-— Ei, parempi ettet sano mitään — huokasi Kit sävyisästi. — Siitä
-asiasta et sinä ole perillä, mutta minä olen. —
-
-Shorty antoi ajatuksilleen uuden suunnan. — Hm! Minun ei tarvitse olla
-profeetta arvatakseni naisen nimen. Toiset ovat menneet kuivattamaan
-Surprise laakea, mutta Joy Gastell sanoi, ettei hän halunnut mukaan
-retkelle. Nyt hän samoilee Dawsonin ympäristössä ja odottaa tuonko
-sinut palatessani mukanani. Ja hän on vannonut, että ellen sinua
-tuo, niin myy hän kaiken omaisuutensa ja pestaa kokonaisen armeijan
-aseellista väkeä ja marssii suoraa päätä Peuramaahan antaakseen
-vanhalle Snassille ja koko hänen joukolleen oikein perinpohjaisen
-opetuksen. Ja kunhan sinä nyt vain taltuttelet käpäliäsi muutaman
-sekunnin ajan, niin kokoan minä kantamukset ja selviydyn kanssasi
-matkaa jatkamaan. —
-
-
-
-
-HÄNEN ISIENSÄ JUMALA
-
-
-Aarniometsä, mieluisten huvitelmien ja hiljaisten murhenäytelmien
-temmellyspaikka, jatkui joka suuntaan. Täällä käytiin olemassaolon
-taistelua yhäti alkuperäisellä raakuudella. Englantilaiset ja
-venäläiset eivät näihin aikoihin olleet täyttäneet Sateenkaaren maata
-eikä Pohjois-Amerikan kultakaan ollut vallannut sen suuria lakeuksia.
-Susilaumat seurasivat vapaudessa eläviä hirvilaumoja saalistaen niistä
-heikoimmat ja kantavat eläimet, jotka ne iskivät hengiltä samalla
-säälimättömyydellä kuin tuhansia sukupolvia takaperin. Harvalukuiset
-alkuasukkaat tottelivat päälliköitään ja poppamiehiään; he karkoittivat
-pahoja henkiä, polttivat noitia, taistelivat naapureittensa kanssa
-ja söivät vihollisensa mielihyvällä, mikä asiantila todisti heidän
-vatsojensa erinomaisen kunnon. Mutta näihin aikoihin maan kivikausi
-läheni loppuaan. Tuntemattomien erämaitten raivaamattomilla teillä
-lähenivät teräksen tuojat — vaaleaveriset, sinisilmäiset ja
-tarmokkaat miehet, lannistumattoman rotunsa edustajat. Sattumalta
-tai tarkoituksellisesti, yksittäin, kaksittain tahi kolmekin
-yhteenliittyneinä, he saapuivat — kukaan ei voinut sanoa mistä —
-taistelivat, kaatuivat tai kulkivat edelleen — tietämätöntä minne.
-Papit raivosivat heitä vastaan, päälliköt kokosivat sotilaansa, kivi
-törmäsi teräkseen, mutta turhaan. Samoin kuin vesi tihruu ääriään
-myöten täydestä vesialtaasta, samoin hekin ilmaantuivat läpi synkkien
-metsien ja vuorensolien, sousivat kanooteissa yli vesialueitten tahi
-tasoittivat mokkasiineillaan ladun susikoirilleen. He polveutuivat
-suuren suuresta suvusta, mutta turkiksiin puetut Pohjolan asukkaat
-eivät siitä vielä olleet tietoisia. Usea nimeämätön kulkija taisteli
-täällä viimeisen kamppailunsa heittäen henkensä revontulien kylmässä
-loisteessa samoinkuin hänen veljensä tekivät troopillisten maanosien
-hiekka-aavikoilla: ja kuten he tulevat vastaisuudessakin tekemään,
-kunnes heidän rodulleen asetettu päämäärä on saavutettu.
-
-Keskiyö läheni. Pohjoisella taivaanrannalla näkyi ruusunpunainen hohde,
-joka vaaleni länttä kohden ja tummeni itään, muistuttaen näkymättömän
-keskiyön auringon olemassaoloa. Häviävä päivä ja aamunsarastus
-seurasivat niin lähi toisiaan, että mitään yötä ei ollut — päivä vaan
-yhtyi uuteen päivään tuskin huomattavan auringonkierroksen kautta.
-Sadelintu piipitti hiljaisen "hyvää yötä" ja punarinta-satakieli
-kuulutti täydellä kurkulla "hyviä huomenia". Yukonin keskeltä olevalta
-saarelta päästeli lauma villilintuja loppumattomia valituksia ja
-kauempaa joelta kuului jääkuikan ivallinen vastaus.
-
-Etualalla rantaa, joka tällä kohdin oli muodostunut niemekkeeksi,
-seisoi useammassa perättäisessä rivissä puunkuoresta valmistettuja
-kanootteja. Norsunluupäiset keihäät, luukärkiset viinet, pukinnahkaiset
-jousenjänteet ja yksinkertaiset vitsasverkot osoittivat, että lahnalla
-joessa parhaillaan oli kutuaikansa. Taaempaa, kuivatustelineitten
-ja eläinten nahoilla päällystettyjen telttojen luota kuului
-kalapyydystäjien ääniä. Vallattomat pojat temmeskelivät keskenään tahi
-kujeilivat tyttöjen kanssa, kun sitä vastoin vanhemmat naiset, jotka
-sukua lisäämällä jo olivat täyttäneet tarkoitusperänsä, eivät ottaneet
-osaa toisten leikinlyöntiin, vaan jutellen keskenään punoivat köyttä
-viiniköynnöksien vihreistä juurista... Heidän jalkojensa juuressa
-leikkivät ja torailivat heidän alastomat jälkeläisensä kieriskellen
-liassa ruskeankeltaisten susikoirien kanssa.
-
-Leiripaikan toisella puolella, täysin erillään siitä seisoi toinen
-leiri, jossa oli kaksi telttaa. Tämä leiri kuulut valkoiselle miehelle.
-Ja ellei muu, niin jo yksistään paikan valinta oli omansa ilmaisemaan
-tämän seikan. Hyökkäyksen sattuessa hallitsi se intiaanien asemapaikkaa
-sadan yardin alalta: puolustuksen tullessa kysymykseen oli "sillä
-etuna, että se sijaitsi korkealla mäellä, josta"oli vapaa näköala; jos
-vihdoin tappio sattuisi oli kahdenkymmenen yardin päässä jyrkkä mäki,
-jota pitkin tie johti suoraan kanooteille alhaalla.
-
-Toisesta teltasta kuului sairaan lapsen oikukasta itkua ja äidin
-rauhoittavaa laulua. Ulkona, sammuvan nuotion ääressä istui kaksi
-miestä keskustellen keskenään.
-
-— Mitä? Minäkö rakastaisin kirkkoa kuin uskollinen lapsi? Hyvä!
-Rakkauteni siihen on niin suuri, että päiväni ovat menneet sitä
-paetessani ja yöt raskaissa unelmissa tehdessäni itselleni tiliä
-tästä rakkaudestani. Kuulkaa! — Puoliverisen ääni muuttui vihaiseksi
-murinaksi. — Olen syntynyt Red Riverillä. Isäni oli valkoihoinen,
-yhtä valkoinen kuin te. Mutta te olette jenkki, hän oli syntyään
-englantilainen ja sivistyneen miehen poika. Äitini taasen oli päällikön
-tytär ja minä olin mies. Niin, helppoa ei ollut määritellä minkälainen
-veri suonissani virtasi, sillä asuinhan valkoisten parissa, lukeuduin
-heihin ja isäni sydän sykki minussa. Ja sitten sattui niin, että siellä
-oli tyttö — valkoinen — joka katseli minua suopein silmin. Hänen isänsä
-omisti suuria maa-aloja, paljon hevosia, ja hän oli mahtava henkilö
-omiensa keskuudessa ja ranskalainen alkuperältään. Hän sanoi, että
-tyttö ei ollut selvillä siitä mitä todella tahtoi, hän keskusteli
-paljon tyttärensä kanssa ja oli kovin vihastunut tapahtuneesta.
-
-Mutta tyttö tiesi mitä tahtoi, sillä pian me seisoimme papin edessä.
-Mutta tytön isä oli ollut meitä nopeampi ja pettävin lupauksin oli hän
-saanut kirkonpalvelijan kieltämällä meiltä siunauksensa asettamaan
-niin, ettemme voisi elää yhdessä. Kuten kirkko ensi aluksi ei ollut
-tahtonut siunata syntymistäni, samoin se nyt kielsi avioliittoni
-ja tahri käteni ihmisverellä. Hyvä! Tällä tavoin on minulla siis
-syytä rakastaa kirkkoa. Sentähden minä iskin pappia vasten hänen
-juorusuutaan, ja me otimme pari nopeata hevosta, tyttö ja minä, ja
-ratsastimme Port Pierreen, jonka papin tiesimme olevan hyväsydämisen
-ihmisen. Mutta aivan kintereillämme seurasivat tytön isä ja veljet ja
-hyvät ystävät.
-
-Ja me taistelimme hevosten kiitäessä täyttä laukkaa, kunnes olin lyönyt
-kolme alas satulasta, ja ne toiset jatkoivat Port Pierreen. Mutta me,
-tyttö ja minä, käännyimme vuorille itään ja metsiin, ja me elimme
-yhdessä, mutta meitä ei oltu vihitty — ja se oli hyvän kirkon ansio,
-kirkon, jota rakastin niinkuin uskollinen poika. —
-
-— Mutta pankaa nyt merkille, sillä tässä tulee esiin tuo naisen
-kummallisuus, jota yksikään mies ei voi käsittää. Yhdessä satuloista,
-jotka tyhjensin, oli hänen isänsä, ja hevoset, jotka tulivat
-jäleltäpäin, musersivat hänet kavioillaan. Tämän me näimme, tyttö ja
-minä, mutta minä olisin sen unohtanut, ellei hän olisi sitä muistanut.
-Ja hiljaisina iltoina, kun päivän metsästys oli päättynyt, nousi se
-meidän välillemme, samoin yön äänettömyydessä nukkuessamme tähtien
-alla, juuri nyt kun meidän olisi täytynyt olla yksi. Se seurasi meitä
-kaikkialle. Hän ei siitä koskaan puhunut, mutta se istui tulemme
-ääressä ja vieraannutti meidät toisistamme. Tyttö koetti työntää sen
-luotaan, mutta silloin se juuri kiihdyttikin hänen mieltänsä, niin
-että saatoin lukea sen hänen silmistään ja kuulla hänen epätasaisesta
-hengityksestään. —
-
-— Sitten synnytti hän minulle lopuksi lapsen — tytön — ja kuoli. Minä
-palasin äitini heimon luo hankkiakseni lapselleni mahdollisuuden
-elää. Mutta käteni olivat tahratut ihmisvereen, niin, huomatkaa,
-ne olivat kirkon ansiosta ihmisveren tahraamat. Ja pohjoisesta
-saapuneet ratsastajat etsiskelivät minua, mutta äitini veli, joka
-siihen aikaan oli päällikkönä isänsä jälkeen, piiloitti minut ja
-antoi minulle hevosia ja ruokaa. Ja me lähdimme, tyttäreni ja minä,
-kauas Hudsonlahden rannalle, jossa asusti vähän valkoisia miehiä, ja
-kysymykset, joita he tekivät, eivät olleet monet. Minä työskentelin
-yhtiön metsästäjänä, oppaana, ja koirienajajana, kunnes tyttäreni
-oli varttunut naiseksi, pitkäksi; ja solakaksi sekä kauniiksi
-katsannoltaan. —
-
-— Te tiedätte, että talvi täällä on pitkä ja yksinäinen, ja että se
-helposti synnyttää huonoja ajatuksia ja rumia tekoja. Varastonhoitaja
-oli kovasydäminen mies ja rohkea. Mitään sellaista hänessä ei ollut,
-että naiset olisivat kiintyneet häneen. Mutta hän kiinnitti katseensa
-tyttäreeni, josta oli tullut nainen. Jumalan Äiti! Hän lähetti minut
-koirineni pitkälle matkalle, jotta sillä aikaa voisi — te ymmärrätte,
-hän oli kova mies, mies ilman sydäntä. Tyttäreni oli, voimmehan sanoa,
-kokonaan valkoinen ja hänen sielunsa oli valkoinen, ja hän oli kelpo
-nainen — no niin, hän kuoli.
-
-— Yö oli jääkylmä kun palasin; olin ollut poissa muutamia kuukausia
-ja koirat ontuivat saapuessani perille. Intiaanit ja puoliveriset
-katselivat minua vaieten, ja; minä en sanonut sanaakaan, ennenkuin
-koirat olivat ruokitut ja minä itse olin syönyt navakasti kuten ainakin
-mies, jota työnteko odottaa. Sitten minä puhuin, pyysin selvitystä,
-mutta he ikäänkuin karttoivat minua peläten vihaani ja sen seurauksia.
-Sana sanalta tuli asia kuitenkin kerrotuksi, surkea asia, ja he
-ihmettelivät, että saatoin olla niin rauhallinen. —
-
-— Kun he olivat lopettaneet, menin varastonhoitajan taloon
-rauhallisempana kuin nyt siitä kertoessani. Hän oli pelästynyt ja
-pyytänyt puoliverisiä auttamaan itseään, mutta nämä eivät hyväksyneet
-hänen tekoaan, vaan jättivät hänet yksin selviytymään asiasta. Silloin
-oli hän juossut papin taloon. Minä seurasin sinne. Mutta tullessani
-perille oli pappi ovella vastassani ja alkoi ladella lempeitä sanoja,
-että vihastunut mies ei saa mennä oikeaan eikä vasempaan, vaan on hänen
-käännyttävä suoraan Jumalan puoleen. Rukoilin häntä isän oikeutetun
-vihan nimessä päästämään minut edelleen, mutta hän vastasi, että voisin
-sen tehdä vain hänen ruumiinsa yli, ja sitten hän vannotti minua
-rukoilemaan. Nähkääs, se oli kirkko, jälleen kirkko, sillä minä menin
-hänen ruumiinsa yli ja lähetin varastonhoitajan tapaamaan tyttäreni
-oman jumalansa luo, joka on huono jumala ja valkoisten miesten jumala. —
-
-— Niin jouduin peräänkuulutettavien luetteloon, alempana olevaan
-asemaan lähetettiin sana, ja minulle tuli kiire eteen. Katosin
-Suuren Orjajärven alueen kautta, Mackenzie-laaksoa alas pitkin
-ikuisia jäätiköitä, poikki Valkoisten Vuorien, ohi Yukonin suuren
-mutkan ja aina tänne saakka. Ja tähän päivään saakka ovat teidän
-kasvonne ensimäiset, mitkä sen jälkeen näen valkoisella miehellä. Ja
-toivottavasti viimeisetkin! Täällä oleva kansa, joka on minun kansaani,
-on yksinkertaista väkeä, ja se on nostanut minut kunniaan. Minun
-sanani on heidän lakinsa ja heidän pappinsa tottelevat käskyjäni,
-sillä muuten en minä heitä sietäisi. Kun puhun heidän nimissään, puhun
-omasta puolestani. Me vaadimme saada elää rauhassa. Teidän kansaanne
-me emme tarvitse. Jos me sallimme teidän istua tuliemme ääressä, niin
-teidän jäljessänne tulevat kirkkonne, pappinne ja jumalanne. Siis
-tietäkää: jokaisen valkoisen miehen, joka saapuu kylääni, minä pakoitan
-kieltämään jumalansa. Te olette ensimäinen, ja minä tahdon olla teille
-suopeamielinen. Mutta parasta olisi, että täältä poistuisitte ja mitä
-pikemmin, sen parempi itsellenne. —
-
-— En ole vastuussa veljieni teoista — sanoi toinen merkityksellisesti
-hymyillen ja täyttäen piippunsa. Hay Stockard oli joskus yhtä
-ajattelevainen sanoissa kuin hän oli rohkea teoissa, mutta vain joskus.
-
-— Mutta minä tunnen teidän rotunne — vastasi toinen. — Teillä on paljon
-veljiä ja te väkenne kanssa kuljette vain toisten edellä. Aikaa myöten
-he tulevat valtaamaan tämän maan, mutta ei minun aikanani Olen kuullut
-heidän jo saapuneen Suuren joen pääjuoksulle, ja hyvän matkaa alempana
-joella ovat venäläiset. —
-
-Hay Stockard nosti päänsä yhdellä nykäyksellä. Tämähän oli yllättävä
-maantieteellinen paljastus. Hudson Bay-yhtiön asemalla Fort Yukonissa
-oltiin toista mielipidettä joen suunnasta; siellä otaksuttiin joen
-päättyvän Jäämereen.
-
-— Yukon laskee siis Beringin mereen? — hän kysyi.
-
-— Sitä en tiedä, mutta alempana ovat venäläiset, paljon venäläisiä. Ja
-sellaisia ei ole täällä eikä siellä. Voittehan mennä itse, niin näette
-omin silmin, mutta Koyukukia ylöspäin teidän ei pidä mennä, niinkauan
-kuin sotilaat ja papit tottelevat minun määräyksiäni. Niin kuuluu minun
-käskyni, Punaisen Babtisten, jonka sana on laki, ja joka on tämän
-kansan päällikkö. —
-
-— Mutta jos en menisikään alas venäläisten, enkä takaisin veljieni
-luo? —
-
-— Silloin joudutte te nopeasti jumalanne luo, joka on huono jumala ja
-valkoisten miesten jumala. —
-
-Aurinko nousi veripunaisena pohjoiselle taivaanrannalle. Punainen
-Babtiste nyökkäsi kevyesti ja asteli: takaisin leiriinsä
-punarinta-satakielen liverrellessä.
-
-Hay Stockard poltti piippunsa tyhjäksi tulen ääressä. Tuijottaessaan
-heikkenevään hiillokseen hän koetti ajatuksissaan seurata
-Koyukuk-joen tuntematonta yläjuoksua, tuon ihmeellisen joen, jonka
-pohjoisnavanpuoleinen retkeily päättyi täällä, missä se liitti vetensä
-liejuiseen Yukon-virtaan. Jos erään haaksirikkoutuneen merimiehen
-viimeisiin sanoihin oli luottamista, hän kun oli tehnyt tämän kamalan
-matkan maitse, ja jos hänen nahkaliiveistään tavattu pullo, joka
-sisälsi kultahiekkaa, jotain merkitsi, niin silloin olisi Pohjolan
-aarreaitta tuolla ylhäällä ikuisen talven maassa. Ja sinne johtavan
-portin kaitsijana seisoi Punainen Baptiste, tämä puolienglantilainen
-sekasikiö ja luopio, ja hän sulki tien.
-
-— Haa! — Hay Stockard potkaisi hiilloksen sammuksiin. Sitten ojentautui
-hän laiskasti seisomaan ja kääntyi huolettomin ilmein katselemaan
-hohdetta pohjoisella taivaanrannalla.
-
-
-
-
-2.
-
-
-Hay Stockard sinkautti muutamia äidinkielensä karkeita, yksitavuisia
-kirosanoja. Hänen vaimonsa kohoitti katseensa padoista ja pannuista
-katsahtaen hänkin terävästi joelle. Vaimo oli kotoisin Taslinin maasta,
-ja hän oli oppinut määrittelemään miehensä kiihtyneet mielentilat.
-Koskipa kysymys taittunutta kengänhihnaa tai äkkinäistä hengenvaaraa,
-heti hän saattoi kuulemistaan kirouksista päätellä minkä arvoinen asia
-oli. Ja sentähden ymmärsi hän nyt, että kysymyksessä oli sellaista,
-mikä ansaitsi huomiota. Pitkä kanootti, jonka airoissa mailleen menevä
-aurinko välkehti, läheni joen yläjuoksulta käsin ohjautuen kohti
-maihinnousupaikkaa. Hay Stockard seurasi veneen kulkua jännittynein
-ilmein. Kolme miestä kohottautui ja kumartui, kumartui ja kohottautui
-säännöllisessä tahdissa; mutta punainen huivi, joka oli kierretty yhden
-miehen pään ympäri, veti hänen huomion puoleensa.
-
-— Bill! — hän huusi. — Bill hei! —
-
-Veltto jättiläinen kompuroi huojuvin; askelin toisesta teltasta ulos
-haukotellen ja hieroen unisia silmiään. Mutta uni karkkosi hänestä heti
-nähdessään vieraan kanootin.
-
-— Tuhat tulimmaista! Tätä vielä puuttui! Senkin kirottu taivaaseen
-kaitsija! —
-
-Hay Stockard kurottautui ottamaan pyssynsä, mutta ei sitä sitten
-ottanutkaan, hymähti vain katkerasti.
-
-— Lähettäkää luoti hänen niskaansa — ehdotti Bill. — Siten hänestä
-helpoiten pääsemme. Varmasti hän turmelee meiltä kaiken jos päästämme
-hänet tänne. — Mutta Stockard hylkäsi tämän äärimmäisen ehdotuksen ja
-kääntyi käskemään vaimonsa palaamaan askareihinsa. Sitten huusi hän
-Billin pois rannasta. Kaksi kanooteissa seurannutta intiaania kiinnitti
-aluksen rantateloihin, ja kirkaspäähineinen matkustaja lähti astelemaan
-mäkeä ylös.
-
-— Paavali Tarsolaisen lailla tervehdin minä teitä. Olkoon rauha ja
-Jumalan armo teidän kanssanne! —
-
-Tervehdys vastaanotettiin nyrpeällä vaiteliaisuudella.
-
-— Hay Stockard, jumalankieltäjä ja filistealainen, tervehdykseni!
-Teidän sydäntänne hallitsee mammona, ilkeät henget raatelevat sieluanne
-ja teltassanne on nainen, jonka kanssa te elätte luvattomassa
-rakkaussuhteessa. Ja kaikkien näitten syntienne tähden olen minä,
-Sturges Owen, Jumalan lähetti, saapunut teidän luoksenne erämaahan
-kehoittamaan ja käskemään teitä ajoissa kääntymään ja katumaan pahoja
-tekojanne. —
-
-— Säästäkää nuo lörpötyksenne, säästäkää! — keskeytti Hay Stockard
-suuttuneena. — Pian te tarvitsette kaiken taitonne, jos riittääkään,
-Punaista Baptistea vastaan, joka asuu tuolla. —
-
-Hän osoitti kädellään intiaanileiriä, jossa Punainen Baptiste koetti
-saada selvyyttä vastatulleesta. Sturges Owen, valistaja ja Herran
-apostoli, meni jyrkänteen reunalle ja käski miehensä noutamaan
-leiritarpeet. Stockard seurasi häntä.
-
-— Kuulkaa — tämä sanoi tarttuen lähetyssaarnaajaa olkapäähän. — Onko
-elämänne teille jonkin arvoinen? —
-
-— Elämäni on Herran huomassa, minä olen vain mitätön työmies Hänen
-viinitarhassaan. —
-
-— Voi, jättäkää jo tuo! Haluatteko, että teitä kidutetaan? —
-
-— Jos se on Herran tahto. —
-
-— No, sen päämäärän te täällä saavutatte millon tahansa, mutta sitä
-ennen tahtoisin teille antaa hyvän neuvon. Ottakaa se varteen tai ei —
-miten haluatte. Jäädessänne tänne keskeytyy työnne. Ja samainen kohtalo
-kohtaa ei vain teitä vaan niinikään seuralaisianne, Billiä,
-vaimoani — — —
-
-— — — joka on Belialin tytär, eikä usko pyhään evankeliumiin — —
-
-— ja minuakin. Paitsi kärsimyksiä itsellenne, tuotatte te niitä,
-myös meille. Paleltuani viime talvena yhdessä kanssanne, kuten hyvin
-muistanette, tiedän teidän olevan hyvän miehen ja hullun. Jos te
-pidätte velvollisuutenanne työskennellä pakanoitten hyväksi, niin
-pahaa siitä ei voine sanoa, mutta työnne mahdollisia seurauksia älkää
-unohtako. Tuo mies, Punainen Baptiste, ei ole intiaani. Hän on samaa
-rotua kuin mekin, hän on minunlaiseni visakallo ja yhtä mieletön
-mielipiteittensä kiihkoilija kuin tekin. Kun te molemmat kohtaatte,
-nousee helvetillinen melu, ja minulla ei ole vähäisintäkään halua
-sotkeutua selvittelyihinne. Ymmärrättekö? Noudattakaa neuvoani
-ja matkustakaa pois täältä. Seuratessanne jokea alas te tulette
-venäläisten luo. Heidän joukossaan on varmasti kreikkalaiskatolilaisia
-pappeja, ja he auttavat teitä pääsemään onnellisesti Beringin merelle
-— Yukon-virran suulle — ja sieltä ei sitten ole vaikeata palata
-sivistyneisiin oloihin. Luottakaa sanoihini ja lähtekää täältä niin
-pian kuin Herramme sen myöntää. —
-
-— Se, jonka sydämessä Herra asustaa ja jonka kädessä on evankeliumi,
-ei pelkää ihmisiä eikä saatanaa — vastasi lähetyssaarnaaja
-järkähtämättömästi. — Tahdon tavata tuon miehen ja kamppailla hänen
-kanssansa. Yhdenkin luopion palauttaminen lammaslaumaan on suurempi
-arvoinen kuin tuhannen pakanan käännyttäminen. Se, joka on voimakas
-pahassa, saattaa tulla suureksi hyvänteossa, siitä on meillä
-esimerkkinä Saul, joka lähti Pamaskukseen saattaakseen kristittyjä
-vankeja Jerusalemiin. Tiellä kuuli hän Vapahtajan äänen, joka sanoi:
-Saul, Saul — miksi vainoot minua? Siitä lähtien Paavali muuttui
-Herran palvelijaksi ja hänestä tuli yksi kaikkein suurimpia sielujen
-pelastajia. Ja niinkuin tämä Paavali Tarsolainen, niin työskentelen
-minäkin Herran viinimäessä; tahdon kärsiä koettelemuksia ja tuskia,
-loukkauksia ja pilkkaa, lyöntejä ja kidutuksia Herrani nimessä. —
-
-— Tuokaa tänne ylös se pieni teepussi sekä kattilallinen vettä — huusi
-hän seuraavassa silmänräpäyksessä seuralaisilleen. — Ja älkää unohtako
-hirvenlihaa ja paistinpannua. —
-
-Kun hänen miehensä, jotka hän itse oli käännyttänyt, saapuivat
-rantaäyräälle, polvistuivat he kaikki kolme, kädet ja selkä lastattuina
-leiritarpeilla, ja kiittivät Jumalaa erämaan halki suorittamansa
-onnellisen matkan johdosta. Hay Stockard katseli heitä ivansekaisella
-tyytymättömyydellä; heidän liikkeittensä romantillisuus ja juhlallisuus
-ei liikuttanut hänen kovaa sydäntään. Punainen Baptiste seurasi
-yhä tapahtumia avonaisen paikan tuolta puolen; hän pani merkille
-rukoilevien tutunomaiset asenteet, ja hän muisteli nuorta naista,
-joka oli jakanut vuoteen hänen kanssaan tähtitaivaan alla vuorilla
-ja metsissä sekä tytärtään, joka lepäsi jossain synkän Hudson lahden
-rantamalla.
-
-
-3.
-
-
-— Hitto vie, Baptiste — en olisi saattanut edes ajatella sellaista.
-En hetkeäkään. Myönnän miehen olevan hullun ja suurtakaan hyötyä
-hänestä ei ole, mutta kaikissa tapauksissa en voi häntä luovuttaa,
-ymmärrättehän! —
-
-Hay Stockard vaikeni ja koetti senjälkeen ilmaista sydämensä
-synnynnäisen siveysopin seuraavalla tavalla:
-
-— Tuo mies on suututtanut minua, Baptiste, sekä nyt että
-aikaisemminkin, ja monet kerrat on hän tuottanut minulle kaikenlaisia
-ikävyyksiä. Mutta te ymmärrätte minua kun sanon — hän on samaa rotua
-kuin minä — valkoinen mies — ja — ja — niin, minä en voisi koskaan
-ostaa elämääni hänen elämällään, en vaikkapa hän olisi neekeri. —
-
-— Olkoon niin — kuului Punaisen Baptisten vastaus. — Olen antanut
-teidän vapaasti valita. Palaan takaisin pappieni ja sotilaitteni
-kanssa, ja teidän on kiellettävä jumalanne tai muuten minä tapan
-teidät. Luovuttakaa pappi minulle, niin saatte itse lähteä rauhassa
-täältä. Muussa tapauksessa päättyy kulkunne tähän. Minun kansassani
-kytee vihamielisyys teitä kohtaan, jopa lapsissakin. Katsokaa tuonne —
-ne ovat nyt juuri varastaneet kanoottinne. —
-
-Hän osoitti kädellään joelle. Joukko alastomia poikia oli
-vastakkaisella niemeltä uinut virran mukana kanooteille, joita he nyt
-kuljettivat poispäin ja edettyään rihlapyssyn kantaman ulottuvilta he
-kiipesivät veneenlaitojen yli ja sousivat maihin.
-
-— Jättäkää pappi minulle ja te saatte kanoottinne takaisin. Niin.
-Sanokaa mielipiteenne, mutta älkää hätäilkö. —
-
-Stockard pudisti päätään. Hänen katseensa osui vaimoon Taslinin
-mailta, vaimoon, joka istui lähettyvillä pitäen hänen omaa lastaan
-rinnoillaan ja hän olisi epäröinnyt päätöksessään, ellei olisi tullut
-katsahtaneeksi edessä seisoviin miehiin.
-
-— Minä en pelkää — huomautti Sturges Owen. — Herra suojelee minua
-voimakkaalla kädellään, ja minä olen valmis menemään yksin tämän
-uskottoman leiriin. Vielä ei ole liian myöhäistä. Usko siirtää vuoria.
-Yhdennellätoista hetkellä voin käännyttää hänen sielunsa oikealle
-tielle. —
-
-— Töytäiskää tuo Baptiste lurjus kumoon ja otamme hänet kiinni —
-kuiskasi Bill käheästi herransa korvaan lähetyssaarnaajan jatkaessa
-puhettaan pakanalle. — Pidämme hänet panttivankina ja kidutamme häntä,
-jos nuo toiset käyvät sietämättömiksi. —
-
-— Ei — vastasi Stockard. — Annoin hänelle sanani, että hän voisi tulla
-rauhassa keskustelemaan kanssamme. Tavanmukaiset sodansäännöt, Bill —
-vain sodansäännöt. Ja hän on käyttäytynyt rehellisesti, on varoittanut
-meitä ja muutakin sentapaista, ja — niin enhän, hitto vie, voi rikkoa
-sanaani, mies! —
-
-— Voitte joka tapauksessa luottaa siihen, että hän kyllä panee
-uhkauksensa täytäntöön. —
-
-— Siitä ei ole epäilystäkään, mutta en tahdo, että puoliverinen voisi
-kerskua olevansa minun kunniallisempi. Mutta miksi emme suostuisi hänen
-pyyntöönsä — antamalla hänelle lähetyssaarnaajan teemme lopun koko
-jutusta? —
-
-— Ee-ei — venytteli Bill epäröiden.
-
-— Puristaako varpaitasi — mitä? —
-
-Bill hieman punastui, mutta ei vastannut. Punainen Baptiste odotti yhä
-lopullista päätöstä. Stockard meni hänen luokseen.
-
-— Asianlaita on kuin kerroin. Saavuin teidän kyläänne, Baptiste,
-aikomuksella edetä Koyukukia ylöspäin. Tarkoitukseni eivät olleet
-pahat. Sydämeni oli vapaa pahasta. Ja on sitä nytkin. Niin ilmestyi
-tämä pappi kuten te häntä nimitätte. Minä en ole tuonut häntä tänne.
-Hän olisi tullut olinpa täällä tahi en. Mutta koska hän nyt on täällä
-ja hän kuuluu minun kansaani, niin olen minä velvollinen auttamaan
-häntä. Ja tässä sanassani aion pysyä. Ja mitään lastenleikittelyä
-siitä ei ole tuleva. Sillä kun leikki jälleen hiljenee, on kylänne
-oleva autio ja tyhjä ja teidän kansanne tuhoutunut aivan kuin suuren
-nälänhädän sattuessa. Tosin mekin häviämme samoin kuin useimmat
-sotureistanne — Mutta ne, jotka jäävät elämään, saavuttavat rauhan;
-outojen jumalien ja vieraitten pappien porina ei sitten enää tule
-surisemaan heidän korvissaan. —
-
-Molemmat miehet kohottivat olkapäitään ja erkanivat; puoli-intiaani
-palasi takaisin leirilleen. Lähetyssaarnaaja kutsui molemmat
-seuralaisensa luokseen ja kolmisin he syventyivät rukoukseen. Stockard
-ja Bill hakkasivat kirveillään lähellä seisovat, harvalukuiset petäjät
-maahan ja laittoivat niistä sopivan varusteen. Lapsi oli nukahtanut
-ja vaimo asetti sen nahkakasan päälle, minkä jälkeen hänkin ryhtyi
-auttamaan leirin linnoittamisessa. Kun valmistukset olivat saatetut
-loppuun menivät molemmat miehet avonaiselle paikalle ja hakkasivat
-parista kohden pensaikon pois. Vastakkaiselta leiriltä kajahti
-sotarumpujen pärinä ja pappien äänet, näiden lietsoessa kansassa vihaa.
-
-— Pahinta on että ne tulevat hyökkäämään joukottain — valitti Bill
-heidän palatessaan kirveet olalla takaisin.
-
-— Ja että he odottavat keskiyön tuloa, jolloin on vaikea tähdätä. —
-
-— Siis parhainta alkaa leikki heti. — Bill sieppasi kirveen asemesta
-rihlapyssynsä ja valikoi huolellisesti tuen itselleen. Eräs poppamies,
-joka oli heimolaisiansa pitempi, erottautui hyvin muusta joukosta. Bill
-tähtäsi häneen. — Onko kaikki kunnossa? — hän kysyi.
-
-Stockard avasi ampumatarvelaatikon, osoitti vaimolle turvallisen
-paikan ja antoi merkin ampua. Poppamies kaatui. Hetken verran vallitsi
-täydellinen hiljaisuus, mutta sitten kuului raivokasta ulvontaa ja
-luunuolisade viilsi ilmaa.
-
-— Haluaisinpa nähdä kaatamani lurjuksen — selitti Bill ladatessaan
-pyssynsä uudelleen. — Voisin vannoa ampuneeni häntä silmien väliin. —
-
-— Mitäpä apua siitä olisi. — Stockard pudisti päätään alakuloisesti
-hymyillen. Baptiste oli kaikesta päättäen saanut tyynnytettyä
-sotaisimmat miehensä, sillä intiaanit eivät ryhtyneetkään laukauksen
-johdosta hyökkäykseen päivänvalossa, vaan peräytyivät nopeasti kylästä
-luodin kantaman ulkopuolelle.
-
-Käännytysinnon kiihkeimmillään ollessa, kun Sturges Owen tunsi itsensä
-Jumalan käden suojelemaksi, olisi hän ilman pelkoa yksin uskaltautunut
-uskottomien leiriin yhtä valmiina ihmeen tapahtumiseen kuin marttyyri
-kuolemaan. Mutta sitä seuranneella odotusajalla hänen uskonvimmansa
-heikkeni ja luonnollinen itsesäilytysvaisto astui etualalle.
-Ruumiillinen kauhu voitti haltioituneen toivehikkuuden, rakkaus elämään
-kävi suuremmaksi kuin rakkaus Jumalaan. Mitään uutta tämä ei ollut.
-Hän tunsi uskonsa heikkenevän, kuten monasti aikaisemminkin. Olihan
-hän ennenkin taistellut sitä vastaan, mutta turhaan. Hänelle muistui
-mieleen, kuinka hän kerran keskellä vuolasta virtaa seuralaistensa
-mielipuolten tavoin taistellessa hirmuisia jäävuoria vastaan
-vaarallisimmilla hetkellä oli heittänyt airon kädestään ja alkanut
-hädissään huutaa Jumalalta armoa. Ja sentapaista oli hänelle sattunut
-muulloinkin. Tämänlaiset muistot eivät olleet mieluisia. Hän tunsi
-häpeävänsä sielunsa heikkoutta, sitä, että ruumis niin helposti anasti
-ylivallan. Mutta — rakkaus elämään, rakkaus elämään! Sitä hän ei
-voinut tukahduttaa. Se se oli saanut hänen esi-isänsä jo ammoisista
-ajoista saakka jatkamaan sukua ja se häntäkin velvoitti tekemään
-samoin kuin he. Hänen urhoollisuutensa, jos sitä siksi voi nimittää,
-oli uskonkiihkon tuotetta, kun sitä vastoin Stockard ja Billin rohkeus
-johtui syvälle juurtuneesta ihanteellisuudesta. Heidän rakkautensa
-elämään ei ollut sen vähäisempi, mutta rakkaus rodun perintätapoihin
-oli paljon voimakkaampi — hekin pelkäsivät kuolemaa, mutta silti he
-eivät halunneet häpeän hinnalla ostaa omaa elämäänsä.
-
-Lähetyssaarnaaja nousi hetkellisen uhrautumishalun innoittamana. Hän
-puolittain ryömi rintavarustuksen yli mennäkseen vastakkaiseen leiriin,
-mutta pian hän vaipui voihkien maahan. Koko hänen ruumiinsa vapisi ja
-hän alkoi ääneensä valittaa: — Henki on voimakas! Henki on voimakas!
-Kuka minä olen vastustaakseni Herran tahtoa? Jo ennen maailman luomista
-oli kaikki elämä kirjaan kirjoitettu. Minä vaivainen mato — kuinka
-voisin minä muuttaa sivua, edes yhtäkään sanaa siitä? tapahtukoon
-Herran tahto. —
-
-Bill kurottautui rintavarustuksen yli, nosti papin ylös ja pudisti
-häntä rajusti sanaakaan sanomatta. Sitten jätti hän tämän värisevän
-hermoläjän ja käänsi huomionsa molempiin puoliverisiin. He eivät
-näyttäneet tuntevan pelkoa, vaan valmistautuivat innokkaasti lähenevään
-taisteluun.
-
-Stockard oli puhellut hiljaisella äänellä Taslinin maalta olevan
-vaimon kanssa, ja nyt hän kääntyi katsomaan mihin lähetyssaarnaaja oli
-joutunut.
-
-— Tuokaa hänet tänne — komensi hän Billiä.
-
-Kun Sturges Owen oli asianmukaisesti asetettu hänen eteensä, sanoi
-hän käskevällä äänellä: — No niin — nyt teidän on tehtävä meidät
-mieheksi ja vaimoksi, mutta pian. — Senjälkeen kääntyi hän Billin
-puoleen ja jatkoi selittääkseen käytöstään: — Mahdotonta on edeltäkäsin
-tietää miten tämä jupakka päättyy ja senpä vuoksi parasta saada asiat
-järjestykseen. —
-
-Nainen alistui empimättä valkoisen herransa käskyyn. Hänelle vihkiminen
-ei ollut mistään merkityksestä. Katsantokantansa mukaisesti hän
-piti itseänsä Stockardin vaimona jo siitä lähtien kuin he olivat
-asettautuneet yhteen. Molemmat soutajat olivat todistajina. Bill
-seisoi lähetyssaarnaajan vieressä ja piti varansa, ja kun sormuksen
-antamisen aika tuli, niin tarttui Stockard paremman puutteessa etu- ja
-keskisormellaan naisen sormeen.
-
-— Ja nyt — suudelkaa morsianta! — komensi Bill. Ja Sturgen Owen oli
-liiaksi masennuksissa ollakseen tottelematta.
-
-— Ja nyt ristikää lapsi! —
-
-— Nopeasti ja kunnollisesti! —pauhasi Bill.
-
-— Meidän on valmistauduttava pitkälle matkalle — selitti isä ottaessaan
-lapsen äidin sylistä. — Erään kerran ollessani pitkällä matkalla oli
-minulla muassani kaikkea, paitsi ei suoloja. Ja sitä matkaa en voi
-unohtaa. Jos nyt vaimo ja lapsi on yöllä saatettava yli virran, niin
-kaikkea on pantava mukaan. Ymmärräthän Bill — varovaisuus ei ole
-vahingoksi. —
-
-Tuotiin astiallinen vettä ja kastetoimituksen loputtua kannettiin lapsi
-vaarattomaan nurkkaukseen rintavarustuksen suojaan. Nuo kaksi miestä
-sytyttivät tulen illallisen valmistamista varten.
-
-Aurinko kiisi pohjoista taivaanrantaa. Sen puoleiset pilvet muuttuivat
-verenpunaisiksi. Varjot pitenivät, ilma hämärtyi ja metsän pimennoissa
-elämä vähinerin kuoleutui. Vieläpä villilintujen joelta kuuluva käheä
-katkatus harveni ja hiljeni. Mutta vastakkaisen leirin alkuasukkaitten
-aikaansaama melu sitä vastoin kasvoi kasvamistaan, rummut pärisivät ja
-hurjat sotalaulut halkaisivat ilmaa. Mutta kun aurinko laski, lakkasi
-melu.
-
-Keskiyön aikana oli kaikki hiljaista. Stockard kohottautui polviensa
-varaan ja alkoi tähyillä hirsien välitse. Lapsi vaikeroi unissaan ja se
-hermostutti häntä. Äiti kumartui pienokaisen puoleen, mutta tämä olikin
-jälleen nukahtanut. Hiljaisuus oli aivan täydellinen. Silloin äkkiä
-punarinta-satakielet alkoivat laulaa täydellä kurkulla. Yö oli loppunut.
-
-Leirien välisellä avonaisella paikalla läheni joukottain tummia
-haamuja. Nuolet suhisivat, kaarijänteet vingahtelivät. Rihlapyssyt
-vastasivat kumeammassa äänilajissa. Voimakkaan käsivarren heittämä
-keihäs lävisti Taslinin mailta olevan naisen kumartuneena lapsen
-yli. Ja toinen keihäs sukeltautui puunrunkojen väliin pysähtyen
-lähetyssaarnaajan käsivarteen.
-
-Hyökkäystä oli mahdoton torjua. Avonaisen paikan keskellä makasi
-läjittäin ruumiita, mutta jäljelle jääneet hyökkäsivät yhä edelleen
-ja paiskautuivat rintavarustuksia vastaan tai niitten yli aivankuin
-mahtavat merenaallot. Sturges Owen pakeni telttaan, ja nuo toiset kolme
-miestä hautautuivat pian eteenpäin vyörivan ihmismeren jalkoihin.
-Vain Hay Stockardin onnistui jälleen kohota pinnalle. Hän käsitteli
-päällekarkaavia alkuasukkaita kuin vikiseviä koiranpenikoita. Hän
-oli saanut siepatuksi käteensä kirveen. Tumma käsi tarttui lapsen
-paljaaseen jalkaan, veti pienokaisen äitinsä ruumiin alta ja heitti
-murskaksi läheisintä kantoa vastaan. Stockard halkaisi pahantekijän
-kallon aina niskaan myöten ja teki sitten parempaa tilaa itselleen.
-Mutta villien rengas vain tiukkeni hänen ympärillään, keihäitä ja
-nuolia lensi häntä kohti aivan satamalla. Aurinko pilkisti esiin
-valaisten punertavilla säteillään taistelijat. Kaksi kertaa hänen
-kirveensä takertui kiinni liian syvän osuman vuoksi, ja vihamiehet
-pääsivät häneen käsiksi. Mutta jälleen hän työnsi heidät syrjään.
-Kaatuneita punanahkoja kasaantui hänen ympärilleen, hänen jalkansa
-polkivat kuolleita ja kuolevia, maa muuttui liukkaaksi verestä. Ja
-päivä valkeni ja linnut lauloivat — — — Äkisti intiaanit perääntyivät
-kauhun valtaamina hänen luotaan, ja hän nojautui hengästyneenä
-kirveeseensä.
-
-— Kautta sieluni! — huusi Punainen Baptiste.— Sinä olet todella mies.
-Kiellä Jumalasi, niin saat elää. —
-
-Stockard vannoi levollisesti, ettei hän tulisi sitä tekemään.
-
-— Katsokaa! Katsokaa! Pelkää kuin nainen! — Se oli Sturges Owen, joka
-vietiin puoli-intiaanin luo.
-
-Lukuunottamatta naarmua käsivarressa oli lähetyssaarnaaja säilynyt
-haavoitta. Täynnä mieletöntä kauhua tähyilivät hänen silmänsä joka
-suuntaan. Stockardherjaajan sankarivartalo, haavojen ja nuolien
-viileskelemänä, uhmaten nojautuneena kirveeseensä, välinpitämättömänä,
-lannistumattomana ja ylpeänä, kiinnitti hänen harhailevan katseensa.
-Ja hän tunsi suurta kateutta tätä miestä kohtaan, joka näin
-rauhallisena saattoi katsoa kuolemaa silmiin. Varmasti oli Kristus
-ollut samaa laatua — mutta ei hän, Sturges Owen. Ja minkätähden ei
-hän? Epämääräisesti hän tunsi esi-isiltään perimänsä hengen heikkouden
-ja hänet valtasi viha sitä kaiken määräävää voimaa kohtaan, joka
-oli tehnyt hänet, palvelijansa, näin heikoksi. Voimakkaampikin mies
-kuin hän olisi näin suuren vihan vallassa ja moisissa olosuhteissa
-joutunut kiusaukseen kieltää uskonsa, ja Sturges Owella ei ollut muita
-mahdollisuuksia valittavana. Peläten ihmisten vihaa hän voi pettää
-jumalan. Hänet oli kasvatettu palvelemaan Herraa ja tullakseen maahan
-lyödyksi. Hänelle oli annettu usko, mutta ei uskon voimaa. Ja se oli
-väärin.
-
-— Missä on nyt sinun jumalasi? — kysyi puoli-intiaani.
-
-— En tiedä. — Hän seisoi suorana ja jäykkänä kuin lapsi, joka vastaa
-ulkoa oppimansa katkismusläksyn.
-
-— Onko sinulla mitään jumalaa? —
-
-— On ollut. —
-
-— Ja nyt? —
-
-— Ei ole. —
-
-Hay Stockard kuivasi veren silmistään ja nauroi.
-
-Lähetyssaarnaaja katseli uteliaana häneen ollen kuin unessa. Hänet
-valtasi poissaolemisen tunne, ikäänkuin hänet olisi siirretty jonnekin
-kauas. Hän ei ottanut osaa siihen mitä oli tapahtunut tai tulisi
-tapahtumaan. Hän esiintyi vain kauempaa katselijana, niin, hyvin
-kaukaa. Baptisten sanat tuskin saavuttivat hänet.
-
-— Hyvin sanottu. Pitäkää silmällä, että tämä mies vapautetaan ja ettei
-hänelle mitään pahaa tapahdu. Lähteköön rauhassa täältä. Antakaa
-hänelle kanootti ja ruokatarpeita. Menköön venäläisten luo, niin että
-voi kertoa näiden papeille Punaisesta Baptistesta, jonka maassa ei ole
-mitään jumalaa. —
-
-He taluttivat lähetyssaarnaajan jyrkänteen reunalle, mutta tässä he
-pysähtyivät nähdäkseen murhenäytelmän loppuosan. Puoli-intiaani kääntyi
-nyt Hay Stockardin puoleen.
-
-— Jumalaa ei ole olemassa — saneli hän. Stockard nauroi vastaukseksi.
-Eräs nuori alkuasukas kohotti keihäänsä iskuasentoon.
-
-— Onko sinulla jumala? —
-
-— On! Minun isieni Jumala. —
-
-Stockard tarttui lujemmin kirveensä varteen. Punainen Baptiste antoi
-merkin ja keihäs lensi suoraan kohti Stockardin rintaa. Sturges Owen
-huomasi keihäänkärjen pistävän esiin selästä — hän näki Stockardin
-naurussa suin horjuvan, ja kuinka keihäänvarsi tunkeutui yhä syvemmälle
-miehen kaatuessa. Sitten hän meni alas joelle ja lähti venäläisten luo
-kertomaan Punaisesta Baptistesta, jonka maassa ei ole mitään jumalaa. —
-
-
-
-
-SIWASH-NAINEN.
-
-
-— Jos minä olisin —
-
-Naisen sanat sinänsä eivät olleet niin räikeät, mutta se musertava
-ylenkatse, joka kiilui hänen mustissa silmissään, ei jäänyt huomaamatta
-molemmilta teltassa olevilta miehiltä.
-
-Tommy, englantilainen merimies, väänteli itseään, mutta vanha,
-ritarillinen Dick Humphries, kalastaja Cornwallista ja entinen
-amerikkalainen lohikapitalisti, hymyili naiselle yhtä hyvänsuopeasti
-kuin konsanaan. Hän oli antanut naisille niin lavean tilan
-parkkiintuneessa sydämessään, ettei hän osannut harmistua heidän
-nyreillä olostaan, kuten hänellä oli tapana sanoa, tai kun heidän
-rajoitettu näköpiirinsä esti heitä tarkkaamasta asiaa joka puolelta.
-Ja sentähden he eivät sanoneet mitään, nämä kaksi miestä, jotka
-kolme päivää sitten olivat ottaneet naisen puoleksi paleltuneena
-telttaansa, jossa hän oli lämminnyt, ja antaneet hänelle ruokaa sekä
-pelastaneet hänen tavaransa intiaanikantajain käsistä. Sitäpaitsi oli
-viimeksimainittu teko vaatinut heiltä joukon dollareita, puhumattakaan
-siitä, että heidän oli täytynyt käyttää väkivaltaa — Dick Humphriesin
-oli koko ajan pitänyt seistä silmä pyssyntähtäimellä Tommyn jaellessa
-intiaaneille kantopalkkiot oman arviointinsa mukaan. Sinänsä koko
-tapahtuma oli vähästä merkityksestä, mutta sitä suurempiarvoinen se oli
-naiselle, joka epätoivoisen yksinäisenä oli mukana yhtä epätoivoisella
-Klondyke-ryntäyksellä vuonna 1897. Miehet yleensä olivat sidotut omiin
-pakoittaviin tehtäviinsä, ja he eivät hyväksyneet sitä, että naiset
-yksinpäin olivat lähteneet uhmaamaan napaseudun vaikeuksia.
-
-— Jos minä olisin mies, niin varmasti tietäisin mitä tehdä — toisti
-Molly, nainen, jonka silmät säkenöivät, tuoden sen kautta ilmi viideltä
-perättäiseltä amerikkalaispolvelta perimänsä karskiuden.
-
-Seuranneen hiljaisuuden vallitessa asetti Tommy pannullisen korppuja
-Yukon-liedelle ja lisäsi polttoaineksia. Hänen auringonpaahtama ihonsa
-oli saanut punertavan hohteen, ja hänen kumartuessa alas voi huomata
-hänen niskansa olevan aivan tulipunaisen. Dick työnteli taukoamatta
-kolmikulmaista purjeneulaa repaleisten solkihihnojen läpi, eikä antanut
-hyväntahtoisuutensa vähimmässäkään määrin häiriytyä rajuilmasta, joka
-uhkasi purkautua heidän häväistyssä teltassaan.
-
-— Niin — jos te siis olisitte mies? — hän kysyi ystävällisyyttä
-ilmaisevalla äänellä. Kolmikulmainen neula juuttui kosteaan nahkaan, ja
-hän lakkasi hetkiseksi työskentelemästä.
-
-— Silloin minä myös _olisin_ mies. Minä kiinnittäisin kantamukset
-selkääni ja lähtisin eteenpäin. Minä en kuluttaisi aikaa leirissä
-täällä, kun Yukon voi jäätyä minä päivänä tahansa, ja kun tavarat eivät
-ole edes kannettavan matkan puolitiessä. Ja te — te olette miehiä,
-ja te istutte täällä kädet ristissä ja pelkäätte vähäistä tuulta ja
-sadetta! Tahdonpa todella sanoa teille, että meidän jenkkimme ovat
-toisenlaista tekoa. _He_ lähtisivät Dawsoniin, vaikka heidän olisi
-kuljettava helvetin liekkien läpi. Ja te, te — — — Kunpa olisin mies! —
-
-— Minä iloitsen siitä, ettette ole mies, rakas lapsi — Dick Humphries
-kietaisi rihman neulan ympärille ja veti sen sitten parilla näppärällä
-väännöllä ja kerran nykäisemällä nahan läpi.
-
-Ankara tuulenpuuska antoi teltalle ohimennen aimo korvapuustin, ja
-jäänsekainen sade rytisi hirveällä voimalla ohutta telttakangasta
-vasten. Savu, joka ei päässyt kohoamaan ylöspäin, löi sensijaan alas
-täyttäen teltan tuoreen kitkerällä kuusipuuntuoksulla.
-
-— Hyvä Jumala! Minkätähden nainen ei pysty käsittämään järkisyitä? —
-Tommy kohotti päänsä savusta ja silmäili tyttöä kirvelevin ja vuotavin
-silmin.
-
-— Ja miksei mies kykene osoittamaan miehuutta? — Tommy hypähti pystyyn
-päästäen kirouksen, mikä olisi saattanut vähemmän arkaluontoisen naisen
-kauhun valtaan. Hän riuhtaisi lujat köysisolmut auki niin että teltan
-ovi avautui.
-
-Kaikki kolme katselivat ulos. Näky ei ollut rohkaiseva. Surkean
-näköisen etualan muodostivat muutamat läpimärät teltat, joitten
-takaiseen alaspäin viettävään maastoon kaikkialla tulvehtiva vesi
-oli syönyt syvän uoman yhtyen alempana kuohuvaan vuoristokoskeen.
-Siellä täällä näkyi vaivaiskuusia, jotka olivat juurtuneet ohueeseen,
-liettyneeseen maahan ja osoittivat oikeata metsää olevan lähistöllä.
-Taaempana, vastakkaisella rinteellä, häämöittivät sadekuurojen
-läpi valkoisen, aavemaisen jäätikön epämääräiset piirteet. Heidän
-parhaillaan katsellessa ulos irtautui sen mahtavalta etusivulta suuri
-lohkare syöksyen alas laaksoon, jossa se osui kohtaan, missä maa pinnan
-alta osui olemaan onttoa, niin että syntyi pauhina, joka hetkeksi
-yritti myrskyn äänen. Molly vetäytyi tahtomattaan kauemmaksi ovelta.
-
-— Katsokaa tuonne, nainen! Katsokaa silmät suurina! Kolme mailia
-myrskyssä Crater Lake'en — kahden jäätikön yli — yli jäähuurteesta
-liukkaiden kalliokielekkeiden — kahlata polvia myöten tulvan
-kuohuttamissa koskissa. Katsokaa, te jenkkinainen, minä sanon —
-katsokaa. Tuolta tapaatte rakkaita maamiehiänne! — Tommy viittoi
-intohimoisesti vapisevalla kädellään kohti huojuvia telttoja. — Ne ovat
-jenkkejä jokaikinen. Ja ovatko _he_ taipaleella? Onko siellä edes yhtä
-ainoata naisesta syntynyttä, joka olisi kiinnittänyt taakan selkäänsä?
-Ja te ryhdytte opettamaan meille miehille mitä tehdä? Katsokaa,
-sanon minä! — Uusi hirvittävän suuri lumivyöry syöksyi jäätiköltä
-alas laaksoon. Tuuli työntyi oviaukosta sisään ja pullistutti teltan
-seinämät niin, että koko teltta huojui kuin suuri, maahan kiinnitetty
-ilmapallo. Savu tunkeutui joka paikkaan ja jääkiteet pieksivät heidän
-kasvojaan ja käsiään. Tommy kiskaisi äkisti ovisuojuksen alas ja ryhtyi
-jälleen kyyneliä kysyvään askarteluunsa lieden ääressä. Dick Humphries
-paiskasi korjaamansa hihnat nurkkaan ja sytytti piippunsa. Molly oli
-joksikin aikaa mykistetty.
-
-— Minun vaatteeni! — huudahti hän äkkiä puolittain itkien —
-naisellisuus oli saanut hänessä ylivallan.
-
-— Ne jäivät varastoteittaan aivan päällimmäisiksi ja tietysti ne nyt
-menevät piloille! Kokonaan piloille! —
-
-— Malttakaahan toki! — virkahti Dick viimeisen valittavan sanan
-päästyä tytön huulilta. — Älkää niitten vuoksi olko huolissanne, pikku
-ystäväiseni. Ikäni Ikäni perusteella soveltuisin hyvin teille sedäksi
-ja minulla on teitä vanhempi tytär, ja minä hankin teille uudet rimssut
-ja rämssyt Dawsoniin tultuamme, vaikka se minulle maksaisi viimeiset
-dollarini. —
-
-— Dawsoniin tultuamme! — Tytön ääni ilmaisi jälleen mitä syvintä
-halveksumista. — Kyllä te lahoatte matkan varrelle, te hukutte johonkin
-pieneen lätäkköön — te — englantilaiset! —
-
-Näillä räjähdyksentapaisen kiivaasti lausumillaan sanoilla hän oli
-ilmaissut keksimänsä pahimman herjauksen. Ellei _siitäkään_ olisi apua,
-niin mikä sitten tepsisi noihin miehiin? Tommyn niska muuttui jälleen
-tulipunaiseksi, mutta hän puri vain hammasta sanomatta sanaakaan.
-Dickin silmät kävivät entistä lempeämmiksi. Hänellä oli Tommyyn nähden
-se etu, että hänellä aikoinaan oli ollut valkoinen vaimo.
-
-Viiden amerikkalaissyntyisen sukupolven veri voi määrätyissä
-olosuhteissa koitua sangen kiusalliseksi perinnöksi, ja niin
-saattaa esimerkiksi käydä, kun on joutunut lähimmän sukulaiskansan
-jäsenten vieraanvaraisuutta nauttimaan. Molemmat miehet olivat
-englantilaisia. Maalla ja merellä olivat tytön esi-isät ja heidän
-jälkeläisensä voittaneet englantilaiset. Ja samoin tulisivat he
-vastedeskin tekemään. Hänen rotunsa perintätavat puolustivat hänessä
-entisyyttä. Hän tosin oli nykyajan nainen, mutta mahtava menneisyys
-kiehui hänen veressään. Ei yksistään Molly Travis käyttänyt kumisia
-saappaita, kuttaperkka-takkia ja solkihihnoja; kymmenien tuhansien
-manalle menneiden sisarien varjokädet kiristivät lujemmiksi hänen
-solkihihnojaan ja saivat aikaan sen, että hänen yhteenpuristettujen
-huultensa ja silmiensä ilme kävi niin päättäväiseksi. Hän, Molly
-Travis, tahtoi saattaa häpeään nämä englantilaiset, ja nuo lukemattomat
-varjot tulisivat häntä tehtävässään auttamaan.
-
-Kumpikaan mies ei millään tavalla estellyt tyttöä. Kerran Dick
-ehdotti, että tyttö ottaisi päällensä hänen öljytakkinsa, koska
-hänen omansa oli tuskin paperia kestävämpi moisessa myrskyssä. Mutta
-tyttö ilmaisi omapäisyytensä niin pontevasti, että Dick senjälkeen
-keskitti kaiken huomionsa vain piippuunsa, kunnes tyttö ulkoapäin oli
-sitonut teltansiekaleet kiinni ja lähtenyt astelemaan poispäin vettä
-tulvehtivassa maassa.
-
-— Luuletko, että hän selviytyy? — Dickin kasvojen ilme ei ollut yhtä
-rauhallinen kuin hänen äänensä.
-
-— Ettäkö selviytyy? Jos hän pysyy pystyssä varastohuoneelle saakka,
-niin voit olla varma siitä, että hän tulee pähkähulluksi pakkasesta
-ja kärsimyksistä. Vai selviytyisi? Halpaantunut ja sekapäinen hänestä
-tulee. Kyllähän sinä sen tiedät, Dick, sinä, joka olet ollut myrskyn
-kynsissä Cap Hornin ympärillä. Sinä tiedät, miltä tuntuu maata
-märssypurjeen raa'alla tällaisessa ilmassa ja kamppailla jääkiteitä ja
-lunta vastaan seilien ollessa jäästä kankeat. Lopulta sitä on valmis
-heittämään kaiken oman onnensa nojaan ja itkemään kuin sylivauva.
-Vaatteitako noutamaan? Hän ei kykenisi eroittamaan hametta teekannusta
-tai huuhtelukattilasta. —
-
-— Oli kai väärin, että päästimme hänet menemään?
-
-— Mitä vielä. Jumala minua auttakoon, Dick, mutta varmasti hän olisi
-tehnyt tämän teltan pieneksi helvetiksi meille koko loppumatkan
-ajaksi, ellemme olisi päästäneet häntä lähtemään. Vika on siinä, että
-hänelle on suotu liiaksi intoa. Mutta tämä retki sitä kaiketi hieman
-jäähdyttää. —
-
-— Niin, tyttö on aivan liian karski — myönsi Dick. — Mutta kunnon
-tyttö hän on joka tapauksessa. Hemmetin hullua oli hänen lähteä
-moiselle retkelle, mutta pidän hänestä kuitenkin paljon enemmän kuin
-senkaltaisista naisista, jotka koko ajan kuin haluaisivat sanoa: ota
-minut syliini ja kanna minua! Hän muistuttaa meidän äitejämme, Tommy,
-niin että kyllä sinun on annettava anteeksi hänen karskiutensa. Kunnon
-miehen synnyttäjäksi vaaditaan kelpo naista. Lapsi ei ime miehuutta
-hentomielisen äidin rinnoilta. Ei lehmä milloinkaan kykene tiikeriä
-synnyttämään. —
-
-— Ja kun naisväki käy tolkuttomaksi, pitääkö meidän muitta mutkitta
-tyytyä siihen, niinkö? —
-
-— Se olisi kyllä parasta. Terävä puukko lyö syvemmän haava kuin tylsä —
-mutta sehän ei lainkaan edellytä takomaan terää tylsäksi. —
-
-— Lienet hyvinkin oikeassa, mutta mitä erikoisesti naisväkeen tulee,
-niin tuntuu minusta siltä kuin olisi kohtalainen terävyys paikallaan. —
-
-— Mitäpä sinä siitä tietäisit? — kysyi Dick.
-
-— Vähän sentään. — Tommy kurottautui ottamaan käteensä parin Mollyn
-märkiä sukkia ja levitti ne polvilleen kuivamaan.
-
-Dick katsoi häneen ärtyisästi ja meni sitten kaivelemaan Mollyn
-yösäkkiin, josta hän veti esille muutamia kastuneita vaatekappaleita ja
-levitti ne kuivamaan liedestä säteilevään lämpöön.
-
-— Muistaakseni olet sanonut, ettet ole ollut naimisissa?— sanoi hän.
-
-— Olenko sanonut? No, enhän olekaan — tahtoo sanoa — niin, totta
-pulmakseni olen ollut. Ja sellaisen kelpo naisen kanssa, että
-vertaistaan tuskin tapaa. —
-
-— Pettikö ankkuri ja myrsky vei mennessään? —
-
-— Tavallaan — — — Lapsivuode — lisäsi Tommy hetken vaitiolon jälkeen
-
-Pavut kiehuivat liian rajusti, niin että hänen oli ne siirrettävä
-kauemmaksi liedelle. Sitten silmäili hän korppujaan, koetteli niitä
-puutikulla ja nosti ne sivulle heittäen samalla kostean pyyhenliinan
-niitten päälle. Kuten Dickin laisilla miehillä oli tapana, niin hänkin
-hillitsi heränneen mielenkiintonsa ja odotti vaitiollen.
-
-— Naiseni oli aivan toista maata kuin Molly — Siwash-heimoa, näetkös.
-
-Dick nyökkäsi merkiksi, että oli ymmärtänyt.
-
-— Ei niin ylpeä ja tahdonluja, mutta peräti uskollinen myötä- ja
-vastoinkäymisessä. Hän hoiti airoa yhtä hyvin kuin kuka tahansa ja
-kesti nälkää kärsivällisesti kuin Job. Meni keulaan, kun se useammin
-oli veden alla kuin päällä ja kokosi purjeet yhtä rivakasti kuin
-mies. Kerran otin hänet mukaan kullanetsintäretkelle ylämaahan Teslin
-taholle, ohi Surprise Daken ja Little Yellow-Headin. Muona loppui,
-ja me söimme koiramme. Koirat loppuivat, ja me söimme valjaat,
-mokkasiinit ja turkikset. Mutta hän ei päästänyt pienintäkään
-valitusta, ei vähäisintäkään ilmettä, mikä oli sanonut: 'ota minut
-syliisi ja kanna minua!' Ennen lähtöämme oli hän ehdottanut, että
-ottaisin enemmän ruokavaroja mukaan, mutta kun ne sitten loppuivat,
-niin ei hän kertaakaan kiusoitellut minua sanomalla: 'mitä minä
-sanoin lähtiessämme?' 'Ei se mitään merkitse, Tommy', sanoi hän päivä
-päivältä, vaikka olikin niin heikko, että tuskin kykeni lumikenkiä
-nostamaan, ja vaikka jalkansa olivat ponnistuksista pahasti hiertyneet.
-'Ei se merkitse kerrassaan mitään. Tahdon mieluummin kuihtua nälkään
-sinun omanasi, Tommy, kuin olla George-päällikön _kloochina_, hänen,
-joka viettää _potlachia_ joka päivä. George oli chilcatkansan
-päällikkö, näetkös, ja hän olisi kauhean mielellään ottanut naiseni. —
-
-— Suuria päiviä ne silloiset. Olin todella pulska poika saapuessani
-rannikolle. Karkasin eräästä valaanpyyntilaivasta, _Pole Starista_,
-Unalaskassa, ja kuljin alas Sitkaan muuan saukonpyytäjän matkassa.
-Siellä yhdyin Onnen-Jackin seuraan — tunnetko hänet? —
-
-— Oli loukkujeni peräänkatsojana Columbiassa — vastasi Dick. — Melko
-hurjapäinen velikulta, eikö niin? Ja kiintynyt wiskyyn ja naisiin? —
-
-— Juuri hän. Pidin kauppaa hänen kanssaan pari myyntikautta —
-hooch-juomia ja huopia ja sentapaista.
-
-Sitten hankin oman aluksen ja etten olisi hänen tiellään, siirryin
-minä Juneaun taholle. Ja siellä se oli kuin minä tapasin Killisnoon
-— lyhykäisyyden vuoksi aloin häntä nimetä Billyksi. Kohtasin hänet
-intiaanien järjestämässä tanssitilaisuudessa rannalla. George-päällikkö
-oli siltä vuodelta päättänyt kauppa-asiansa stickskansan kanssa,
-joka asui solan toisella puolella, ja hän oli Dyeasta saapunut
-juhlaan puoli heimoa mukanaan. Tanssipaikka kiehui siwasheja, ja minä
-olin ainoa valkoinen. Kukaan ei tuntenut minua paria nuorta miestä
-lukuunottamatta, jotka olin tavannut Sitkan seuduilla, mutta Onnen-Jack
-oli minulle jutellut paljon heistä. —
-
-— He puhuivat kaikki chinookkieltä, mutta heillä ei ollut
-aavistustakaan siitä, että minä osasin papattaa sitä paremmin kuin
-monet heistä — ainakin paremmin kuin pari tyttöstä, jotka olivat
-tulleet Haines Missionsista Lynn Canalia ylöspäin. Mainitut tytöt
-olivat näppärän näköisiä, kauniita katsella ja vähältä piti, etten
-käynyt heitä lemmiskelemään, luonteeltaan he olivat terhakoita kuten
-äsken syntyneet turskanpoikaset — ja aivan liian suulaita, käsitäthän.
-Senjohdosta, että olin uusi tulokas alkoivat he tehdä pilaa minusta
-tietämättä, että ymmärsin jokaikisen sanan, minkä he lausuivat. –
-
-— En ollut asioista tietääkseni, vaan aloin tanssia Tillyn kanssa, ja
-mitä kauemmin tanssimme, sitä enemmän sydämemme lämpenivät. 'Varmasti
-hän katselee itselleen tyttöä', sanoi toinen Missionsin tytöistä, ja
-toinen heilahutti niskojaan ja vastasi: 'Ihmekkös hänen on saadessa,
-kun tytöt kilvan heittäytyvät poikien syliin'. Kaikki ympärillä
-seisovat nuoret miehet ja naiset alkoivat nauraa hihittää kuultuaan
-tytön vastauksen. 'Hän on kaunis poika', sanoi edellinen tyttö. En
-tahdo kieltää näyttäneeni poikamaiselta ja ihonikin oli sileä, mutta
-itse asiassa olin jo monet vuodet käynyt täydestä miehestä, niin että
-tytön sanat suututtivat minua. 'Tanssii päällikön tyttären kanssa',
-hihitti toinen, luulen, että George pian iskee häntä airon lavalla ja
-lähettää hänet sinne, missä hänen oikea paikkansa on'. Päällikkö oli
-tähän asti ollut surkean näköinen, mutta nyt hän alkoi nauraa polviaan
-pidellen. Hän oli pitkä roikale ja olisi kyllä voinut lyödä airolla. —
-
-— Mistä nuo tytöt ovat? — kysyin Tillyltä tanssissa pyöriessämme. Ja
-heti kun hän oli maininnut heidän nimensä, muistui mieleeni kaikki
-mitä Onnen-Jack oli heistä kertonut. Hän oli kuvannut koko heidän
-elämänsä yksityisseikkoja myöten — sellaisiakin tapahtumia, joista
-heidän omaisillaan ei ollut aavistustakaan. Mutta minä pysyin yhä vaiti
-ja seurastelin vain Tillyn kanssa Missionsin tyttöjen silloin tällöin
-päästellessä suustaan kirpeitä huomautuksiaan, joille kaikki toiset
-nauroivat. 'Odota hetkinen, Tommy', sanoin itselleni, 'odota vielä
-vähän!' —
-
-— Ja minä maltoin mieleni siihen asti, kunnes seura alkoi hajaantua ja
-huomasin, että George oli hankkinut airon minua varten. Kaikki pitivät
-varmana, että tanssin loputtua syntyisi meteli. Mutta minä astuin
-joukon keskelle yhtä huolettomana kuin nyt tässä istun. Missionsin
-tytöt sinkauttivat vasten kasvojani sukkeluuden ja vaikka olinkin
-sangen kiukuissani piti minun purra huuliani pysyäkseni totisena.
-Sitten käännyin äkkiä heidän puoleensa. —
-
-— Oletteko jo kaiken sanonut? — kysyin heidän omalla kielellään.
-Olisitpa nähnyt heidän ilmeensä, kun kuulivat minun puhuvan
-chinoockkieltä. Ja minä päästin koko kaunopuheisuuteni valloilleen.
-Kuvasin kaiken minkä tiesin heistä itsestään ja koko heidän
-suvustaan, heidän isistään ja äideistään, sisaristaan ja veljistään
-— kerroin tarkalleen, mitä kustakin tiesin. Vedin esille kaikki
-heidän kolttosensa, pälkähät, joissa he olivat olleet ja kaikki ne
-häpeätahrat, joihin he olivat syyssä. Pelkäämättä seurauksia löylyytin
-minä heitä oikein olan takaa, ilman armoa. Kaikki kokoontuivat
-ympärillemme. He eivät olleet tähän mennessä tavanneet valkoista
-miestä, joka olisi osannut niin näppärästi käytellä heidän papatustaan
-kuin minä. Kaikki nauroivat paitsi molemmat Missionsin tytöt. Päällikkö
-Georgekin unohti aironsa tai liekö hänessä herännyt niin suuri
-kunnioitus minua kohtaan, ettei hän ryhtynyt sitä käyttämään. —
-
-— Ja tytöt sitten! 'Ole vaiti, Tommy!' he huusivat ja kyyneleet
-valuivat pitkin heidän poskiaan. 'Oi, ole niin kiltti ja vaikene.
-Tahdomme olla oikein kilttejä. Aivan varmasti, Tommy, siihen voit
-luottaa'. Mutta olinhan selvillä heistä, ja minä en säälinyt heidän
-ainoatakaan heikkoa kohtaansa. Enkä hellittänyt, ennenkuin he langeten
-polvilleen rukoilivat minua vaikenemaan. Pidin koko ajan silmällä
-George-päällikköä, mutta tämä näytti epäröivän uskaltaako vai ei käydä
-kimppuuni ja nauroi lopuksi pois mielestään koko jutun. —
-
-— Niin se oli. Ja ennenkuin sinä iltana erosin Tillystä, annoin hänelle
-lupauksen, että palaisin suunnilleen viikon kuluttua ja että silloin
-halusin tavata häntä. Hänen sukunsa ei ole järin paksunahkaista
-myötä- ja vastenmielisyyden osoittamisessa, ja hän itse näytti kovin
-tyytyväiseltä, tuo rehellinen sielu. Niin, hän oli kelpo tyttö, enkä
-laisinkaan ihmettele sitä, että päällikkö oli häneen ihastunut. —
-
-— Minua onnisti mainiosti. Riistin tuulen päällikön purjeista jo
-ensi luovailulla. Aikomukseni oli ottaa tyttö mukaani ja purjehtia
-alas Wrangelin seuduille, kunnes pahin myrsky olisi ohi ja George
-tyyntynyt, mutta minun ei ollut sallittu saada häntä niin helpolla.
-Hän asui setänsä luona — holhoojansa — ja tämä sairasti keuhkotautia
-tai jotain sentapaista pitkällistä vaivaa. Setänsä oli milloin parempi
-milloin huonompi, ja tyttö ei halunnut jättää häntä ennen lopun tuloa.
-Poikkesin heidän luokseen juuri ennen lähtöäni nähdäkseni miten
-kauan sairautta voi kestää. Mutta tuo vanha veitikka oli luvannut
-tytön päällikölle ja nähdessään minut raivostui hän niin että sai
-verensyöksyn keuhkoihin. —
-
-— 'Tule noutamaan minut, Tommy, sanoi tyttö hyvästellessämme toisiamme
-rannalla. 'Saatuani sanan sinulta tulen heti paikalla', vastasin. Ja
-suutelin häntä valkoisen miehen lailla, niinkuin rakastaja ainakin,
-kunnes hän alkoi väristä kuin haavanlehti ja itsekin jouduin siinä
-määrin pois suunniltani, että vähältä piti, etten mennyt auttamaan
-ukkorähjää pikemmin maailman rajan tuolle puolelle. —
-
-— Suuntasin kulkuni Wrangelin puoleen, ohi S:t Maryn aina Kuningatar
-Charlottan maahan saakka, ja kävin kauppaa ja kuljetin wiskyä ja
-käytin alustani sen ohella muihinkin puuhiin. Sitten tuli talvi, kova
-ja kireä, ja minä olin jälleen Juneaussa, kun sana saapui. 'Tule',
-ilmoitti lähettinsä, Killisnoo sanoo: 'Tule heti!' — 'Mitä uutta?'
-kysyin minä. 'Päällikkö George', vastasi mies. _'Potlach._ Hän tehdä
-Killisnoo omansa _klooch.'_ —
-
-— Niin, oli tuima talvinen sää. Pohjoismyrsky ulvoi, suolavesi jäätyi
-heti kannelle ajauduttuaan, ja vanha purteni ja minä ponnistelimme
-siitä huolimatta eteenpäin nuo sata mailia Dyeaan. Minulla oli
-lähtiessäni laivamiehenä muuan Douglass-saarelainen, mutta puolitiessä
-pyyhkäisivät aallot hänet mereen. Kolmeen kertaan risteilin
-edestakaisin paikalla, mutta en hänestä nähnyt vilahdustakaan. —
-
-— Kohmettui tietysti heti kylmästä — keskeytti Dick ripustaessaan
-Mollyn hameen kuivamaan — ja silloin hän vajosi, luonnollisesti, suoraa
-päätä pohjaan kuin lyijymöhkäle. —
-
-— Niin juuri. Lopun matkaa purjehdin sitten yksinäni, mutta olin
-melkein puolikuollut saapuessani Dyeaan eräänä pimeänä iltana.
-Vuorovesi osui onnekseni ja niin ohjasin purteni aivan joen suulle.
-Mutta tuumaakaan pitemmälle en päässyt, sillä suolaton jokivesi oli
-kovassa jäässä. Köydet ja väkipyörät olivat kauttaaltaan jäänpeittämät,
-niin etten uskaltanut laskea suurpurjetta enkä liian klyyvariakaan.
-Jätin siis kaiken niinkuin se oli, matkavalmiiksi, heitin huovan
-ympärilleni ja suuntasin kulkuni poikki lakeuden leiriä kohti.
-Ajatteles — siellä oli suuret kestit. Kaikki Chileetistä olivat
-kerääntyneet sinne kuin yhteispäätöksestä — mukana koirat, pienet
-lapset ja kanootit — puhumattakaan Hundöronilaisista ja Little
-Salmonsin ja Missionsin väestöä. Ainakin puolisen tuhatta alkuasukasta
-oli kokoontunut viettämään Tillyn häitä ja ketään toista valkoista
-miestä ei ollut kahtakymmentä mailia lähempänä. —
-
-— Minuun ei kukaan tullut kiinnittäneeksi huomiota, sillä olin
-kietaissut huovan pääni ympärille, niin että kasvojani ei voinut nähdä,
-ja kahlasin polviani myöten koira- ja lapsilaumassa, kunnes pääsin
-etualalle. Juhlaa vietettiin puitten ympäröimällä, suurella avonaisella
-kentällä; oli sytytetty valtavia nuotioita ja lumi oli tallattu
-mokkasiineilla kovaksi kuin sementti.
-
-— Lähinnä minua seisoi Tilly, punaisenhelakka puku yllään ja helmillä
-koristeltuna ja vastapäätä häntä päällikkö mahtavimpain miestensä
-kanssa. Shamanilla oli apunaan toisten heimojen suurimmat poppamiehet,
-ja minä värisin ytimiäni myöten seuratessani heidän saatanallisia
-edesottamisiaan. Kesken kaiken juolahti mieleeni: mitähän tuttavani
-Liverpoolissa sanoisivat, jos näkisivät minut tällä hetkellä?
-Ja mieleeni johtui vaaleaverinen Gossie, jonka veljen löylyytin
-aikalailla ensimäiseltä retkeltä palattuani syystä, että poika ei
-pitänyt siitä, että pelkkä merimies hakkaili hänen sisartaan. Ja
-Gossie ajatuksissani katselin Tillyä. Kummallista tämä maailman meno,
-mietiskelin ajatuksissani, ei ollut äitini uneksinut imettäessään minua
-rinnoillaan, että poikansa joutuisi tällaisia kohtaloja kokemaan. —
-
-— Niin, sellaista se oli. Ja kun juhla oli ylimmillään, kun
-valaannahkarummut pärisivät ja papit lauloivat, sanoin Tillylle:
-'Oletko valmis?' Ja voi hyvä Jumala! Hän ei värähtänyt, eikä edes
-katsahtanut minuun! Mutta hän vastasi, 'tiesin että tulisit', vastasi
-hitaasti ja rauhallisesti ja hänen hiljainen äänensä muistutti
-kevätpurojen solinaa. 'Missä?' — 'Joenrannalla korkean rantatörmän
-alla' kuiskasin. 'Lähdet täältä kun sanon.'
-
-— Olenko tullut maininneeksi, että siellä oli susikoiria laumoittain?
-Siellä ja täällä — joka askeleella niitä kohtasi, ja ne olivat kesyjä
-susia, ei muuta. Kun suku käy liian harvalukuiseksi, parittuvat ne
-villien metsäsukulaistensa kanssa, ja jälkeläisistä tulee hurjia
-tappelupukareita. Aivan mokkasiinieni edessä loikoi muuan tällainen iso
-peto ja kantapäitteni takana toinen samanlainen. Nykäisin voimakkaasti
-edessä olevan hännästä, ja kun susikoira kääntyi puraistaakseen
-paikkaan, missä käteni oli ollut, paiskasin takana olleen eläimen
-suoraan sen kitaan. 'Nyt!' huudahdin Tillylle. —
-
-— Sinä tiedät miten hurjasti tuollaiset koirat tappelevat. Muutamassa
-silmänräpäyksessä oli ainakin satakunta koiraa ilmitappelussa
-keskenään. Naiset ja lapset sotkeutuivat toisiinsa, ja koko leirissä
-vallitsi pian kuvaamaton sekasorto. Tilly oli lähtenyt ja minä seurasin
-perästä. Mutta päästyäni jonkun matkaa tulin katsahtaneeksi taakseni ja
-minut valtasi paha henki: heitin huovan ja käännyin takaisin leiriin. —
-
-— Koirat olivat nyt piiskatut eroon toisistaan ja ihmisvilinä oli
-asettumaisillaan. Mutta kukaan ei ollut oikealla paikallaan ja siitä
-johtui, ettei oltu pantu merkille Tillyn poissaoloa. 'Halloo!' sanoin
-minä ja tartuin päällikön käteen. 'Kohotkoon _potlachisi_ savu useasti
-taivaalle ja suokoon _Sticks_ sinulle runsaasti turkiksia ensi
-keväänä!' —
-
-— Et voi kuvitella, Dick, kuinka tyytyväinen hän oli nähdessään minut
-siellä. Hänhän nyt oli yläkynnessä ja vietti häitään Tillyn kanssa.
-Hänellä olisi nyt tilaisuus aimolailla pöyhistellä edessäni. Leirissä
-oli yleisesti kerrottu, että halusin tytön itselleni ja sentähden
-läsnäoloni saattoi miehen ylpeäksi. Kaikki tunsivat minut nyt, kun olin
-ilman huopaa, ja kaikki alkoivat hihittää ja kuiskailla keskenään.
-Olihan moinen "sattuma hemmetin hupaisa, ja minä lisäsin sen hauskuutta
-teeskentelemällä olevani asiasta tietämätön. —
-
-— 'Mistä täällä on kysymys?' tiedustelin. — 'Kuka täällä häitä
-viettää?' —
-
-— 'George-päällikkö', vastasi shamani ja kumarsi syvään päällikölle.
-
-— "Tietämäni mukaan pitäisi hänellä olla jo kaksi _kloochia_
-ennestään?" —
-
-— "Mutta hän ottamas lisää — kolmansi!" Jälleen kumarrus päällikölle. —
-
-— "Vai niin". Käännyin poispäin, ikäänkuin asia ei minua laisinkaan
-huvittaisi. Mutta se ei auttanut, sillä nyt kaikki alkoivat huutaa kuin
-yhdestä suusta: "Killisnoo! Killisnoo!" —
-
-— "Killisnoo — no, mitä hänestä?" — kysyin.
-
-— "Killisnoo George-päällikön _klooch_" — papattivat intiaanit.
-"Killisnoo _klooch_." —
-
-— Minä säpsähdin ja käännyin George-päällikön puoleen. Hän nyökkäsi
-päällään ja pöyhisteli itseään.
-
-— "Ei hänestä tule sinun _kloochiasi_" — ilmoitin juhlallisesti.
-"Hänestä ei ikipäivinä tule sinun _kloochiasi_ — toistin hänen käydessä
-aivan mustaksi muodoltaan ja alkaessa hapuilla metsästyspuukkoaan.
-
-— "Katsokaa tänne!" — huusin minä käyden vaikuttavaan asentoon. "Suuria
-taikatemppuja. Katsokaa!" — Riisuin kintaat käsistäni, käärin hihansuut
-ylös ja tein kaikenmoisia taikaliikkeitä ilmassa.
-
-"Killisnoo!" huusin. "Killisnoo! Killisnoo!"
-
-— Intiaanit arvelivat minun osaavan taikoa ja alkoivat tuntea pelkoa.
-Kaikki silmät kohdistuivat minuun; kenelläkään ei ollut aikaa huomata,
-että Tilly oli poissa. Sitten huusin Killisnoon nimen vielä kolmasti,
-odotin hieman ja huusin jälleen kolme kertaa. Kaiken tämän tein sen
-tähden, että saisin kaiken näyttämään salaperäiseltä ja kuulijani
-hermostumaan. George-päällikkö joutui aivan ymmälle ja tahtoi
-keskeyttää hullutteluni. Mutta shamanit olivat sitä mieltä, että tuli
-odottaa ja että he kyllä pitäisivät silmänsä auki ja minut aisoissa tai
-jotain sentapaista. Ja lisäksi päällikkö oli taikauskoinen retkale ja
-luullakseni hän hieman pelkäsi valkoisen miehen taikamahtia. —
-
-— Sitten huudahdin "Killisnoo!" niin pitkäveteisesti ja laulavalla
-äänellä, että huutoni muistutti suden ulvontaa — ja kaikki naiset
-alkoivat väristä ja miesten ulkomuoto muuttui vakavaksi.
-
-— "Katsokaa!" Hypähdin pari askelta eteenpäin ja viittasin eräälle
-ryhmälle squav-naisia — tiedäthän, että helpompi on pettää naisia kuin
-miehiä. "Katsokaa!" Kohotin ylös sormeni ja osoitin ilmaan ikäänkuin
-lennossa olevaa lintua näyttääkseni. Ylös — yhä ylemmäksi — korkealla
-pääni yläpuolella olin seuraavinani sitä silmilläni, kunnes se katosi
-pilviin.
-
-— "Killisnoo" sanoin katsahtaen George-päällikköön ja samalla osoitin
-yläilmoja kohti. "Killisnoo."
-
-— Ja Herra minua varjelkoon, Dick, eikös hullutukseni tehnytkin
-toivomaani vaikutusta. Vähintäin puolet heistä näki Tillyn katoavan
-korkeuteen. He olivat juoneet wiskyäni Janeaussa, ja rohkenenpa
-väittää, että he silloin olivat nähneet vieläkin merkillisempiä
-näkyjä. Miksikä minä en olisi kyennyt aikaansaamaan moista, minä,
-joka myin pulloihin teljettyjä pahoja henkiä? Osa naisista kirkui.
-Kaikki kuiskailivat keskenään. Minä asetin käsivarteni ristiin
-rintani päälle, ja he vetäytyivät loitommalle minusta. Nyt oli minun
-lähdettävä. "Ottakaa hänet kiinni! huusi George, Kolme tai neljä
-miestä lähestyivät minua, mutta minä pyörähdin äkisti heitä kohden
-ja tein muutamia taikaliikkeitä ja osoitin samalla ylös ilmaan
-ikäänkuin aikomukseni olisi lähettää heidät samaa tietä kuin Tillyn.
-Tarttuako minuun? Ei, sitä he eivät olisi uskaltaneet tehdä. Päällikkö
-piti heille nuhdesaarnan, mutta sekään ei saanut heitä liikahtamaan
-paikoiltaan. Silloin yritti George itse hyökätä kimppuuni — mutta minä
-uudistin taikani ja hän pelkäsi yhtä suuresti kuin nuo muutkin.
-
-— "Käske shamanisi tekemään yhtä suuria ihmeitä kuin minä olen
-tehnyt tänä iltana", sanoin minä. "Kutsukoot he Killisnoon takaisin
-pilvistä jonne hänet lähetin!" Mutta papit kyllä tiesivät, mihin he
-taikuuksillaan pystyivät. "Synnyttäkööt _kloochisi_ sinulle yhtä monta
-poikalasta kuin joessa keväisin on lahnanpoikasia", lisäsin ja käännyin
-poislähteäkseni — "ja älköön leirisavusi milloinkaan lakatko kohoamasta
-kohti korkeuksia."
-
-— Mutta jos ne elukat olisivat huomanneet millaisia hyppyjä tein heti
-päästyäni heidän näkyvistään pikemmin purrelle joutuakseni, niin
-kaiketi he olisivat luulleet, että taikavoimani oli vaikuttanut myös
-minuun itseenikin. Tilly oli sillä välin pysyäkseen lämpimän hakannut
-jäätä pois aluksesta, ja niin me lähdimme heti paikalla purjehtimaan.
-Ja voinet kuvitella matkaamme, kun sanon, että myrsky puski täysin
-voimin purjeisiimme ja jäiset hyökyaallot löivät yli laidan joka
-minuutti. Moisessa kirotussa säässä saimme olla puolen yötä — minä
-peräsimessä ja Tilly hakkasi jäätä pois — kunnes ohjasin Porcupine
-Islandin rantaan. Huopamme olivat läpimärät, samoin tulitikut, jotka
-Tilly kuivatti rinnoillaan.
-
-— Luulenpa siis oppineeni tuntemaan naisia, Dick. Seitsemän vuotta me
-elimme miehenä ja vaimona, purjehdimme yhdessä sekä hyvät että huonot
-säät, mutta sitten hän kuoli, keskellä talvea, kuoli synnytykseen
-kaukana Chilcat-asemalla. Viimeiseen hetkeen asti piteli hän minua
-kädestä; ja jää oven sisäpuolella kohosi kohoamistaan ja valkoinen
-huurre täytti ikkunaruudut; ja luoksemme läheni kuolema ja hiljaisuus.
-Sinä et ole kuunnellut tuollaista hiljaisuutta, Dick, ja suokoon
-Jumala, ettei sinun sitä koskaan tarvitsisi kuulla istuessasi
-kuolinvuoteen ääressä. Niin, kuunnellako sitä? Kuunnella, kuunnella,
-kunnes tuntuu siltä kuin oma hengitys ulvoisi sumusireenin voimalla, ja
-sydän lyö ja pauhaa aivan kuin suuret meren mainingit rantaa vastaan. —
-— —
-
-— Killisnoo oli siwashi, Dick, mutta oi, mikä verraton nainen!
-Valkoinen, ihan valkoinen, Dick, kauttaaltaan valkoinen ja
-läpikuultava. Loppunsa lähetessä sanoi hän minulle: "Säilytä
-höyhenpatjani, Tommy, säilytä se aina". Minä lupasin niin tehdä. Ja
-sitten hän avasi silmänsä ja ne olivat täynnä tuskaa. "Minä olen ollut
-sinulle hyvä vaimo, Tommy, ja sentähden tahdon — sinun täytyy luvata
-— sanat tuskin erkanivat hänen huuliltaan — että ensi kerralla otat
-valkoisen vaimoksesi. Ei toistamiseen siwashia, Tommy-. Minä tiedän.
-Juneaussa tapaat paljon valkoisia naisia. Tiedän miten asia on. Kansasi
-nimittää sinua squaw-mieheksi, sinun heimosi naiset kääntävät päänsä
-toisaalle kohdatessaan sinut kadulla ja heidän luoksensa sinä et
-voi mennä kuten toiset miehet. Minkätähden? Syystä, että vaimosi on
-siwashi. Eikö olekin niin? Ja se ei ole hyväksi. Sentähden minä kuolen.
-Lupaa minulle! Suutele minua merkiksi, että lupaat."
-
-— Suutelin häntä, ja hän nukahti kuiskaten: "Se on hyvä". Mutta noina
-viimeisinä silmänräpäyksinä, kun kumarruin hänen puoleensa painaakseni
-korvani hänen huulilleen, havahtui hän vielä kerran ja sanoi: "Muista
-lupauksesi, Tommy." Ja niin hän kuoli lapsivuoteeseen kaukana
-Chilcat-asemalla. —
-
-Teltta huojui ja painui miltei litteäksi myrskyn kynsissä. Dick täytti
-piippunsa sillä välin kuin Tommy valmisti teen ja asetti sen lieden
-syrjälle Mollyn paluuta odottamaan.
-
-Niin, miten kävi naisen, jonka silmät iskivät tulta ja jonka suonissa
-amerikkalaisveri kuohahteli? Hän oli parhaillaan paluumatkalla
-teltalle, jääsateen ja myrskyn sokaisemana, horjuen ja kaatuillen,
-tuulen tunkeutuessa hänen kurkkuunsa niin että hän oli vähältä
-tukehtua, hän saapui miltei nelinkontin teltalle. Myrsky riuhtoi
-raivoisasti hänen selkäänsä kiinnitettyä suurta kantamusta. Väsyneesti
-hän koetti sormillaan aukoa yhteensidottuja oviverhoja, mitkä Tommyn
-ja Dickin piti päästää hänelle auki. Sitten pinnisti hän viimeiset
-voimansa, hoippui sisälle ja lysähti umpi uuvuksissa lattialle.
-
-Tommy irroitti kantohihnat ja sieppasi kantamuksen tytön hartioilta.
-Sitä nostaessaan kuului sisältä kattiloiden ja pannujen kolinaa. Dick,
-joka parhaillaan oli kaatamassa wiskyä mukiin, vilkuili tytön toisella
-puolella seisovalle toverilleen. Tommy iski silmää takaisin. Hänen
-huulensa muodostivat sanan: "Vaatteet!" mutta Dick pudisti nuhtelevasti
-päätään.
-
-— Tässä olisi, pikku ystävä — hän sanoi Mollyn juotua wiskyn ja
-hiukkasen virkistyttyä — vähän kuivia vaatteita. Sulkeutukaa niihin.
-Me pujahdamme siksi aikaa ulos lujittamaan teltan kiinnitysköysiä. Ja
-pukeuduttuanne voitte huutaa meille, niin tulemme sisälle ja syömme
-yhdessä päivällisen. Huutakaakin lujasti, kun olette valmis! —
-
-— Herra suokoon, Dick, arveluni oikeaksi, että tämä läksytys olisi
-loppumatkan ajaksi taltuttanut hänen liiallisen terävyytensä — läähätti
-Tommy heidän päästessä suojaisemmalle puolelle telttaa.
-
-— Mutta onhan tuo terävyys itse asiassa parasta hänessä — vastasi
-Dick ja koetti suojella päätään jääkidekuurolta, joka tuiskahti
-teltannurkkauksen takaa. — Mollyssä on samaa ydintä kuin mitä on
-sinussa ja minussa, Tommy — sitkeyttä, jota oli äideissämmekin.
-
-
-
-
-
-SUURI KYSYMYS.
-
-I.
-
-Rouva Saytherin menestys Dawsonissa muistutti tähdenlentoa. Hän saapui
-sinne keväällä koiravaljakoilla ranskalais-kanadalaisen saattueen
-mukana, häikäisi ja loisti paikkakunnalla lyhyen kuukauden ja
-jatkoi sitten matkaansa jokea ylöspäin niin pian kuin jäät sulivat.
-Naisista köyhä Dawson ei voinut koskaan oikein käsittää tätä pikaista
-poislähtöä, ja sen merkittävimmät miehet tunsivat kaipuuta ja ikävää,
-kunnes löydöt Nomen seuduilla saivat vanhat asiat unohtumaan. Sillä
-Dawson oli ollut kovin ihastunut rouva Saytheriin ja ottanut hänet
-avosylin vastaan. Hän oli kaunis, ihastuttava ja kaiken hyvän
-lisäksi leski. Tästä johtui, että hän sai ihailijoikseen joukon
-eldoradolaispohattoja, virkamiehiä ja seikkailuhaluisia nuorukaisia,
-jotka kaikki olivat kauan ikävöineet hienohelmojen läheisyyttä.
-
-Kaivosinsinöörit tunsivat syvää kunnioitusta hänen miehensä, eversti
-Saytherin muistoa kohtaan, ja syndikaatin jäsenet ja kaupungin
-edustajat puhuivat ihailevasti miehen toiminnasta, sillä Valtioissa
-tämä oli tunnettu etevänä kaivosmiehenä ja Lontoossa oli hänen
-maineensa kenties vieläkin suurempi. Mutta miksi hänen leskensä —
-juuri hänen leskensä — oli tullut Pohjan perille, kas siinä päivän
-suuri kysymys. Miehet näillä seuduilla olivat kuitenkin käytännöllistä
-väkeä, he eivät välittäneet arveluista, vaan tyytyivät tosiseikkoihin.
-Ja suurelle osalle heistä oli Karen Sayther ylen tärkeä tosiseikka.
-Ettei rouva Sayther katsonut asiaa samalta kannalta, kävi selville
-siitä nopeasta ja sukkelasta tavasta, jolla hän noina neljänä viikkona
-jakeli rukkasia ihailijoilleen. Hänen kadotessaan näyttämöltä katosi
-myös tosiasia, mikä oli hurmannut heidät, mutta suuri kysymys jäi yhä
-ratkaisematta.
-
-Sattuma toi pienen mahdollisuuden arvoituksen selvittämiseksi. Kun
-rouva Saytherin viimeinen uhri, Jack Coughran, turhaan oli laskenut
-sydämensä ja viisisataa jalkaa pitkän valtauksensa hänen jalkojensa
-juureen, juhli mies kärsimäänsä tappiota remuamalla kokonaisen yön.
-Keskiyön seuduilla hän sattui tapaamaan Pierre Fontainen, joka ei
-ollut enempää eikä vähempää kuin rouva Saytherin saattueen johtaja.
-Uudistettiin vanha tuttavuus, juotiin ja oltiin lopuksi melko hutikassa.
-
-— Mitä sanoitte? — sopersi Pierre. — Miksikö madame Sayther tuli
-tänne? Voitte kysyä häneltä itseltään. Minä en tiedä yhtään mitään —
-sen verran vain, että hän lakkaamatta kyselee erästä miestä. "Pierre",
-sanoi hän minulle "teidän on hankittava se mies käsiinne, niin saatte
-paljon rahaa — saatte tuhannen dollaria". Ja sen miehen nimi kuuluu
-olevan David Payne, niinhän te sen lausutte. Kaiken aikaa hän puhui
-tuosta nimestä, ja minä haeskelin miestä kaikkialta, ponnistelin
-hemmetisti, mutta turhaan, ja niin jäivät tuhat dollariani saamatta.
-Lempo soikoon! —
-
-— Kuinka? _Ah oui_. Kerran tuli miehiä Circle Citystä ja he tunsivat
-tuon miehen. Hän asui Birch Creekissä, niin he kertoivat. Ja madame?
-Hän sanoi: "Hyvä!" — ja hän näytti hyvin onnelliselta. Ja sitten hän
-jatkoi: "Pankaa valjakot kuntoon, ja jos me löydämme hänet, niin saatte
-tuhat dollaria lisää". Minä vastasin: "Kyllä — heti paikallako? —
-lähtekäämme, madame!" —
-
-Ja silloin olin tietysti vakuutettu siitä, että nuo kaksi tuhatta
-dollaria olivat varmasti minun. Mutta mitä vielä! Tuli useampia miehiä
-Circle Citystä, ja he sanoivat, että se David Payne oli lähtenyt
-Dawsoniin jonkun aikaa sitten. Siten ei madamen ja minun matkasta Birch
-Creekiin tullut mitään. —
-
-— _Ah, m'sieu_. Sinä päivänä madame sanoi: "Pierre", sanoi hän antaen
-minulle viisisataa dollaria, "menkää ostamaan vene. Huomenna lähdemme
-jokea ylös". _Ah oui_, huomenna, jokea ylöspäin — ja se kirottu Sitka
-Charley pani minut maksamaan nuo viisisataa dollaria veneestä. Lempo
-soikoon! —
-
-Kun siis Jack Coughran seuraavana päivänä oli levittänyt saamiaan
-tietoja, joutui Dawson pohtimaan, kuka kumma tuo David Payne mahtoi
-olla miehiään ja minkätähden hänen olemassaolollaan oli niin suuri
-merkitys Karen Saytheriin. Mutta samana päivänä, yhtäpitävästi Pierre
-Fontainen kertomuksen kanssa, sauvoivat rouva Sayther barbaarisine
-saattajineen venettä vastavirtaan pitkin itäistä rantamaa Klondyke
-Cityyn, poikkesivat länsirannalle väistääkseen kalliojyrkänteet ja
-katosivat saarten sokkeloihin etelää kohti.
-
-II.
-
-— _Oui, madame_, juuri tässä se on. Ensimäinen, toinen, kolmas saari
-Stuart Piveriä laskettaessa. Ja tämä saari on numero kolme. —
-
-Sanottuaan tämän Pierre Fontaine iski sauvoimensa rantatörmään niin
-että veneen perä kääntyi virtaan ja keula läheni maata. Eräs ketterä
-nuorukainen hyppäsi siinä samassa rannalle kiinnitysköysi kädessä ja
-sitoi veneen kiinni.
-
-— Hetkinen, madame, minä käyn katsomassa. — Tuskin oli mies kadonnut
-rantapenkereen taa, kun alkoi kuulua kovaa koiranhaukuntaa, ja minuutin
-kuluttua hän palasi takaisin.
-
-— Kyllä, madame, siellä on maja. Tutkin sitä. Ketään ei ollut kotona.
-Mutta omistaja ei voi olla kaukana, sillä muuten hän ei olisi jättänyt
-koiria. Hän tulee pian, siitä olen varma. —
-
-— Auttakaa minua veneestä, Pierre. Minä olen niin hirveän uupunut
-matkasta. Mielestäni teidän olisi pitänyt valmistaa venesijani hieman
-mukavammaksi. —
-
-Karen Sayther nousi ylös veneen keskelle turkiksista tehdyltä
-istuimeltaan. Kovin hän näytti joustavalta ja kauniilta. Mutta joskin
-hän muistutti hentoa liljaa keskellä tätä alkuperäistä luontoa, niin
-päinvastaisia ominaisuuksia hänessä osoitti se luja ote, jolla hän
-tarttui Pierren käteen ja jota seurasi hänen käsivarsilihaksiensa
-jännittyminen koko ruumiinpainonsa joutuessa käsien varaan, ja lisäksi
-tarmo, jolla hän kiipesi rantaäyrästä ylös. Vaikkakin hänen hintelää
-luustoaan ympäröivä liha oli pehmeän kaunista, kätkeytyi hänen
-ruumiiseensa paljon voimaa.
-
-Vaivattoman kevyesti oli hän noussut maihin, mutta siitä huolimatta
-hehkui hänen poskillaan tavallisuutta lämpöisempi väri ja hänen
-sydämensä löi huomattavasti nopeammin. Ja hän lähestyi majaa
-vapisevalla uteliaisuudella ja samalla hänen hehkuvat kasvonsa
-muuttuivat vieläkin tummemmiksi.
-
-— Kas tässä! — Pierre osoitti puupinon ympärille sinkautuneita lastuja.
-— Ollut äskettäin täällä — kaksi, kolme päivää sitten, ei enempää. —
-
-Rouva Sayther nyökkäsi. Hän koetti katsahtaa sisälle pienestä
-ikkunasta, mutta ruutuna oli öljyttyä pergamenttiä, mikä kyllä päästi
-valoa sisälle, mutta esti sinne näkemästä. Kun tämä siis epäonnistui,
-kiersi hän majan ympäri ovelle, nosti jo puoleksi kömpelön säpin,
-mutta muuttikin mieltään, veti kätensä pois, ja säppi putosi takaisin
-paikoilleen. Sitten hän äkkiä lankesi polvilleen ja suuteli karkeasti
-veistettyä kynnystä. Jos Pierre Fontaine lie nähnytkin tämän, ainakaan
-hän ei vastaisina aikoina kertonut kenellekään tästä muistostaan. Mutta
-eräs venemiehistä, joka täysin rauhallisena sytytteli piippuaan, sai
-samassa aiheen säpsähtää esimiehensä tavallista ankarampaa äänensävyä.
-
-— Hei! Le Goire! Pitäkää huolta madamen vuoteesta — komensi Pierre. —
-Enemmän karhunnahkoja! Lisätkää huopia? Kuulitteko, hemmetissä! —
-
-Mutta pian sen jälkeen vuode purettiin ja suurin osa taljoja ja huopia
-heitettiin rantaäyräälle, mihin rouva Sayther mukavasti sijoittautui
-lepäämään ja alkoi odottaa. Hän asettautui kyljelleen ja katsoi
-edessään olevaa laajaa Yukonia. Vastarannan puolella olevien vuorten
-yläpuolella taivas, oli himmeämpi kaukaisten metsäpalojen savusta
-ja tämän verhon läpi kuulsi iltapäiväaurinko heikosti heittäen
-ympäristöön epämääräistä valoa ja aavemaisesti häilyviä varjoja.
-Joka ilmansuunnalle taivaanrantoja myöten jatkuivat erämaat, joita
-ihmisjalka ei milloinkaan ollut polkenut — hongikkojen peittämiä
-saaria, synkkiä vesistöjä ja jään uurtamia vuorenharjanteita.
-Mikään ei tässä yksinäisyydessä todistanut inhimillisestä elämästä,
-ainoakaan ääni ei häirinnyt hiiskumatonta hiljaisuutta. Maa näytti
-vaipuneen tuntemattomaan epätodellisuuteen, se oli kietoutunut samaan
-selittämättömään salaperäisyyteen kuin mikä väreilee suurten aavikkojen
-yllä. Kenties rouva Saytherin hermostuneisuus johtui tästä; alituisesti
-hän muutti asentoa. Hän tähyili vuoroin ylös, vuoroin alas jokea tai
-heitti jännittyneitä katseita pitkin synkkiä rantamia keksiäkseen
-kaikki puoleksi kätkössä olevatkin sivujokiuomat. Kului tunnin verran
-ja venemiehet lähetettiin maihin yöleiriä pystyttämään, mutta Pierre
-jäi auttamaan rouva Saytheriä tähyilemisessä.
-
-— Katsokaa, tuolta hän tulee kuin tuleekin — kuiskasi Pierre pitkän
-vaitiolon jälkeen, katse suunnattuna joen yläjuoksulle päin saaren
-pohjoiskärkeä.
-
-Kanootti välähtelevine airoineen lähestyi nopeasti myötävirtaa.
-Perässä näkyi mieshenkilö, keulassa nainen; molemmat työskentelivät
-tottuneesti ja tarkassa tahdissa. Rouva Sayther ei välittänyt katsoa
-naiseen, mutta kun vene tuli rantaan, kiintyi hänen huomionsa
-pakostakin tämän ainutlaatuiseen kauneuteen. Tiukasti vartalonmukainen
-hirvennahkapusero mielikuvituksellisesti helmillä koristeltuna noudatti
-uskollisesti vartalon kauniskaarteisia muotoja, ja loistavanvärinen
-silkkiliina, maalauksellisesti sidottuna, peitti osaksi hänen hyvin
-runsaat sinimustat hiuksensa. Mutta ne olivat naisen kasvot, jotka
-— ollen kuin pronssiin valetut — vangitsivat ja pysähdyttivät rouva
-Saytherin ohikiitävän katseen. Silmät, läpitunkevan mustat ja suuret,
-huomattavasti perinnäisen vinot, katsoivat rohkeasti kauniskaarteisen
-otsan alta. Poskipäät tosin olivat korkeat ja ulkonevat, mutta ne eivät
-muistuttaneet pääkallonkuvaa, ja posket kapenivat ja yhtyivät vihdoin
-suun luona, jonka ohuet huulet ilmaisivat hellyyttä ja voimaa. Nämä
-kasvot viittasivat heikosti mongolilaisvereen — paluusta alkuperäisiin
-rotuominaisuuksiin vuosisataisten vaellusten jälkeen. Vaikutusta
-vahvisti hienokaarteinen nenä ohuine, värisevine sieraimineen ja se
-kotkan viileyttä muistuttava yleissävy, mikä näytti antavan leiman ei
-yksistään hänen kasvoilleen vaan koko hänen olemukselleen. Hän oli
-todella tyyppinsä täydellisimmän kauneuden tuote, ja punaisen miehen
-suku voi ylistää itseään onnelliseksi, jos se kahdenkymmenen sukupolven
-aikana saa luoduksi yhdenkin näin ainutlaatuisen olennon.
-
-Pitkin ja voimakkain aironvedoin tyttö yhdessä miehen kanssa sukkelasti
-käänsi pienen aluksen vasten virtaa ja ohjasi varovasti rantaan.
-Seuraavassa hetkessä hän jo oli rantaäyräällä ja veti köyden avulla
-ote otteelta veneestä neljänneksen vastasurmattua hirveä. Sitten mies
-hypähti maihin, ja kiivaalla yhteisvedolla he tempaisivat kanootin ylös
-maalle. Koirat ympäröivät heidät heti, ja kun tyttö lempeästi kumartui
-niitä hyväilemään, sattui miehen katse rouva Saytlieriin, joka oli
-noussut paikaltaan. Hän katseli naista, hieroi vaistomaisesti silmiään,
-ikäänkuin epäillen silmiensä pettäneen, ja katsoi uudemman kerran.
-
-— Mutta sittenkin, tehän se olette Karen — sanoi hän levollisesti
-lähestyen tätä ja ojentaen kätensä — ensi hetkessä luulin näköhäiriön
-itseäni kohdanneen. Yhteen aikaan keväällä olin lumisokea ja sen
-jälkeen ovat silmäni monasti tehneet minulle jos jonkinlaisia
-kepposia. —
-
-Rouva Saytherin poskien puna oli käynyt yhä tummemmaksi ja hänen
-sydämensä löi tuskallisen kiivaasti. Hän oli odottanut mitä muuta
-mahdollista tahansa paitsi että mies näin rauhallisesti ojentaisi
-hänelle kätensä. Mutta hän ei kadottanut itsehillintäänsä ja puristi
-siis sydämellisesti miehen kättä.
-
-— Tiedättehän, Dave, että useasti uhkailin seurata jäljestänne.
-Ja sen olisinkin tehnyt, jos vain — — — jos vain — — — Jos vain
-olisin kehoittanut teitä siihen — David Payne nauroi ja katsoi
-intiaanityttöön, joka meni sisälle majaan.
-
-— Oi, minä käsitän, Dave — ja teidän sijassanne olisin varmasti tehnyt
-samoin. Mutta joka tapauksessa olen minä tullut — _nyt_. —
-
-— Jatkakaa siis hieman vielä matkaanne — menkäämme majaan, niin että
-saatte hiukan syödäksenne — sanoi mies iloisesti kiinnittämättä
-huomiota naisen äänessä ilmenevään rukoilevaan sävyyn. — Ja te olette
-luonnollisesti hyvin väsyksissä. Mitä tietä te tulitte? Ylhäältä
-käsinkö? Te olette siis viettänyt talven Dawsonissa tai sitten
-saavuitte viimeisellä rekikelillä. Onko tämä teidän leirinne? — Hän
-katseli venemiessaattuetta, joka oli leiriytynyt taivasalle nuotion
-ympärille, ja samalla hän piteli ovea auki, jotta nainen voisi astua
-sisälle.
-
-— Minä saavuin tänne jäitse Circle Citystä viime talvena — jatkoi mies
-— ja asettauduin toistaiseksi tänne. Olen suorittanut kullanetsiskely
-retkiä Henderson Creekiin ja jos epäonnistun, niin aion syksyllä
-koettaa onneani Stuart Riverillä. —
-
-— Te ette ole paljoakaan muuttunut, vai kuinka? — huomautti nainen
-ei järin asiaankuuluvasti, mutta koettaen johtaa keskustelun
-henkilökohtaisemmalle pohjalle.
-
-— Hiukan laihtunut kenties, mutta sen enempi lihaksia. Niinkö
-tarkoitatte? —
-
-Mutta rouva Sayther kohautti olkapäitään ja alkoi majan heikossa
-valossa katsoa intiaanityttöä, joka oli virittänyt tulen lieteen ja
-paistoi suuria hirvenlihapaloja ohuiden silavaviilujen kanssa.
-
-— Viivyittekö kauankin Dawsonissa? — Mies kiinnitti innokkaasti uutta
-koivuista vartta kirveenterään ja teki kysymyksensä päätään nostamatta.
-
-— Muutamia päiviä — vastasi nainen seuraten yhä silmillään tyttöä ja
-tuskin kuullen toisen sanoja. — Mitä kysyittekään, Dave? Dawsonissako?
-Kuukauden ja olin hyvin iloinen päästessäni sieltä. Äärimmäisen
-Pohjolan miehet ovat hyvin lapsekkaita, kuten tiedätte, ja liiallisen
-voimakas on heidän tapansa ilmaista tunteitaan. –
-
-— He eivät voi olla toisenlaisia, sillä he ovat siksi läheisessä
-yhteydessä maakamaraan. Jättäessään kotinsa mukavuuksineen he luopuvat
-samalla kaikista muodollisuuksista. Mutta te valitsitte hyvin viisaasti
-matkustamisenne ajan. Te olette täältä pois ennen moskiittojen tuloa.
-Ja se on todella onni, jota puuttuvan kokemuksenne perusteella ette
-kykene kyllin korkealle arvioimaan. —
-
-— Sitä en usko. Mutta kertokaa minulle itsestänne, omasta elämästänne.
-Ketä teillä on naapureina? Tai eikö ole ketään? —
-
-Näitä kysymyksiä tehdessään rouva Sayther ei hellittänyt katsettaan
-intiaanitytöstä, joka lieden kulmauksella rouhi jauhosäkin
-nurkkaukseen panemiaan kahvipapuja. Tyttö käytti survaisimena raskasta
-kvartsikappaletta ja voima ja taito, millä hän työnsä suoritti,
-osoittivat hänen hermojensa olevan yhtä alkuperäistä laatua kuin tämän
-hänen menettelyntapansa. David Payne pani merkille vieraansa kiinteän
-katseen ja tuskin huomattava hymy väreili hänen huulillaan.
-
-— Minulla on kyllä ollut joitakin — hän vastasi— muutamia Missourin
-miehiä ja pari Cornwallista, mutta he lähtivät Eldoradoon
-päiväpalkkalaisiksi erääseen kaivokseen. —
-
-Rouva Sayther heitti tutkivan katseen tyttöön. — Mutta ympäristöllä on
-luultavasti runsaasti intiaaneja?
-
-— Joka ikinen niistä on jo aikoja sitten muuttanut Dawsoniin. Koko
-maassa ei ole ainuttakaan alkuasukasta, lukuunottamatta Winapieta
-täällä ja hänkin on kotoisin Koyukukista — noin tuhat mailia täältä
-vastavirtaa. —
-
-Rouva Saytheristä tuntui äkkiä kuin olisi hän pyörtymäisillään. Tosin
-hymy ei kadonnut hänen huuliltaan, mutta hänestä tuntui siltä kuin
-olisivat David Paynen kasvot yhtäkkiä häipyneet loppumattoman kauas ja
-kuin olisivat tuvanhirret liikahtaneet alassortuakseen. Mutta nyt häntä
-pyydettiin siirtymään ruokapöydän ääreen ja aterian aikana hänellä
-oli aikaa ja tilaisuutta tointua. Hän puhui vähän ja pääasiallisesti
-hänen sanansa koskettivat maanoloja ja ilmastoa, kun sitävastoin Payne
-syventyi laajasti kuvailemaan eroavaisuuksia, mitkä ovat vallalla
-kesällä alavissa seuduissa tehtyjen matalain ja talvella ylevimmillä
-paikkakunnilla toimeenpantujen syvien kaivausten välillä.
-
-— Te ette ole kysynyt minkätähden minä olen tullut tänne pohjoiseen
-— sanoi rouva Sayther. — Mutta aivan varmasti te sen tiedätte. — He
-olivat nousseet pöydästä, ja David Payne oli jälleen ryhtynyt äskeiseen
-työhönsä. — Oletteko saanut minun kirjeeni? —
-
-— Viimeisenkö? En luule saaneeni. Luultavasti se kuljeksii jossakin
-ympäri Birch Greek Countryä tai voi se myös lojua jonkun kaupustelijan
-luona Dower Riverin varrella. Niitten tapa huolehtia postista on
-suorastaan häpeällistä. Ei järjestystä, ei minkäänlaista järjestelmää,
-ei — — —
-
-— Älkää olko noin ikävystyttävä, Dave! Auttakaa minua! — Hän sanoi nämä
-sanat jyrkästi, käyttäen menneisiin suhteisiin perustuvaa oikeutta.
-— Minkätähden te ette kysele mitään minusta itsestäni? Ette mitään
-entisajoistamme? Eikö teissä enää ole minkäänlaista mielenkiintoa
-ulkomaailmaa kohtaan? Tiedättekö, että mieheni on kuollut. —
-
-— David! — Hän tahtoi huudahtaa suuttumuksesta, mutta äänensä sai
-nuhtelevan sävyn ja hän tyytyi siihen.
-
-— Oletteko saanut kirjeitäni? Joitakin niistä te olette varmasti
-vastaanottanut, vaikkakin ette ole kertaakaan vastannut niihin. —
-
-— Missään tapauksessa en ole saanut viimeistä, mikä nähtävästi sisälsi
-tiedon miehenne kuolemasta — ja luultavasti on muitakin kirjeitä
-kadonnut — mutta muutamia olen kyllä saanut. Olen — hm — lukenut ne
-ääneen Winapielle saadakseni hänet käsittämään valkoisten sisartensa
-epäluotettavaisuuden. Ja minä luulen — hm — että hänellä on ollut
-hyötyä niistä.
-
-Mitä te ajattelette? —
-
-Nainen ei ollut huomaavinaan miehen ivaa, vaan jatkoi: — Viimeisessä
-kirjeessäni, jota te siis ette ole saanut, kerroin — aivan kuten
-edellytitte — eversti Saytherin kuolemasta. Se oli kirjoitettu vuosi
-sitten. Kirjoitin myöskin, että ellette te tulisi minun luokseni,
-matkustaisin minä teidän luoksenne. Ja minä tulin — kuten jo niin
-monasti olin luvannut. —
-
-— Minä en tiedä mistään sellaisista lupauksista. —
-
-— Aikaisemmissa kirjeissä. —
-
-— Niin, te lupasitte, mutta minä en ole pyytänyt, enkä vastannut,
-joten lupauksenne ovat muuttuneet merkityksettömiksi. Ja sen tähden en
-myöskään tiedä mistään sellaisista lupauksista. Mutta sitä vastoin minä
-muistan erään toisen lupauksen ja sen tekin muistanette. Se annettiin
-hyvin kauan sitten. — Mies antoi kirveenvarren pudota permannolle ja
-kohotti päätään. — Siitä on jo kulunut paljon aikaa, kun se lupaus
-annettiin, mutta silti muistan selvästi — päivän, tunnin, kaikki
-yksityiskohdatkin. Me olimme kauniissa puutarhassa, te ja minä —
-äitinne ruusutarhassa. Kaikki ympärillämme teki terää ja kukki, ja niin
-myös meissäkin heräsi kevään hehku. Minä vedin teidät puoleeni — se
-tapahtui minulle ensimäistä kertaa — ja suutelin teitä keskelle suuta.
-Muistatteko? —
-
-— Älkää puhuko menneisyydestä, Dave — älkää tehkö sitä! Minä kyllä
-muistan kaiken ja häpeän. Kuinka useasti olenkaan itkenyt sen johdosta?
-Jospa tietäisitte kuinka suuresti minä olen kärsinyt — — —
-
-— Ja silloin lupasitte te minulle — niin, ja sen jälkeen tuhannet
-kerrat sitä seuranneina ihanina aikoina. Jokainen silmistänne
-lähtevä katse, jokainen käsienne kosketus, jokainen huuliltanne
-irtautunut tavu, oli lupaus. Ja sitten — niin, mitenkä minun on
-sanani muovailtava? — ilmestyi toinen mies. Hän oli vanha, niin
-vanha, että olisi voinut olla teidän isänne — eikä hän ollut kaunis
-katsella, mutta yleisen mielipiteen mukaan erinomainen. Hän ei ollut
-tehnyt mitään väärää, hän seurasi aina lainkirjainta ja oli siis
-kunnioitettava. Lisäksi — ja sehän juuri tärkeintä — hän omisti joukon
-kurjia huuhtomoita, tietääkseni parisenkymmentä — suuria maa-aloja,
-kallisarvoisia tontteja — ja hän leikkasi kuponkeja. Hän — — —
-
-— Mutta vaikuttimia oli muitakin — keskeytti nainen. — Sanoin sen
-teille. Pakoittavia asianhaaroja — ahtaat ajat — rahahuolet — omaisteni
-kärsimä puute — heidän oli vaikeata tulla toimeen. Te näitte ja
-käsititte tämän raskaan tilanteen täydellisesti. En voinut sitä auttaa.
-Minut uhrattiin — tai minä uhrasin itseni, niinkuin haluatte. Mutta
-oi hyvä Jumalani! — niin minä hylkäsin teidät, Dave! Mutta oletteko
-koskaan ollut minulle oikeudenmukainen. Ajatelkaa, mitä olen saanut
-kärsiä. —
-
-— Eikö se tapahtunut teidän omasta tahdostanne? Pakoittavat
-asianhaarat? Koko maailmassa ei saattanut olla mitään sellaista, mikä
-olisi pakoittanut teidät jakamaan vuoteenne hänen tai kenenkään muun
-kanssa. —
-
-— Mutta sydämeni kuului koko ajan teille — puolustautui nainen
-rukoilevasti. — En ollut oppinut käsittämään rakkautta teidän
-tavallanne. Ja vieras on se tapa minulle vieläkin. En ymmärrä sitä
-laisinkaan. —
-
-— Mutta nyt — nyt! Mehän puhuimme miehestä, jonka te katsoitte
-sopivaksi aviomieheksenne. Mikä oli tämä mies? Millä hän teidät
-lumosi? Mitä suurenmoisia ominaisuuksia hänellä oli? On totta, että
-hänellä oli ansaitsemiskyky — tavaton kyky ansaita. Hän tunsi kaikki
-rikastumismahdollisuudet. Hän tiesi taidon ansaita sata prosenttia.
-Ovela hän oli ja omasi verrattoman vainun saalistaa yksinkertaista
-väkeä ja sen kautta siirtää rahat lähimmäisensä taskusta omaansa. Eikä
-lailla ollut mitään sitä vastaan muistuttamista. Laki ei tuominnut
-häntä; yleinen mielipide hyväksyi hänen menettelytapansa. Mutta teidän
-mittakaavanne mukaan, ja minun mielestäni — meidän ruusutarhamme
-mielestä, millainen hän oli? —
-
-— Muistakaa, että hän on kuollut. —
-
-— Se ei muuta asiaa. _Mikä_ hän oli? — Iso, karkea, materialistinen
-olento, kuuro laululle, sokea kauneudelle, henkisesti kuollut. Hän oli
-lihonut laiskuudessa, hänen ryppyiset poskensa riippuivat ja hänen
-pyöreä vatsansa todisti, että hän oli ahne. —
-
-— Mutta hän on kuollut, Dave! Me taasen elämme yhä — _yhä!_ Kuuletteko?
-Niinkuin sanoitte, minä olin uskoton. Minä olen rikkonut. Hyvä!
-Mutta eikö teidänkin täydy sanoa: _olen rikkonut_ Jos minä rikoin
-lupaukseni, niin olette tekin tehnyt samoin. Teidän rakkautenne,
-ruusutarhassa tunnustamanne rakkauden tuli kestää ikuisesti. Missä se
-nyt on? —
-
-— Täällä se on nytkin — huudahti mies lyöden intohimoisesti nyrkillä,
-rintaansa. — Ja on aina ollut. —
-
-— Ja teidän rakkautenne oli niin suuri, mikään ei voinut olla sen
-suurempi — jatkoi nainen — niin ainakin sanoitte siellä ruusutarhassa.
-Ja kuitenkaan se ei näy olevan kyllin suuri ja jalo kyetäkseen
-anteeksiantamaan minulle, joka jalkojenne juuressa itkien rukoilen.
-
-David Payne epäröi. Hän avasi suunsa puhuakseen mutta sanat eivät
-irtautuneet hänen huuliltaan. Nainen oli saanut hänet paljastamaan
-sydämensä ja ilmilausumaan totuuksia, joita hän tähän saakka oli
-salannut jopa itseltäänkin. Ja nainen oli ihana katsella seisoessaan
-hänen edessään intohimosta säteilevänä ja palauttaen mieleen vanhoja
-muistoja. Hän käänsi päänsä pois päästäkseen näkemästä naista, mutta
-tämä kiersi hänet ja asettui jälleen katsomaan häntä silmiin.
-
-— Katsele minua, Dave! Katsele minua! Minä olen se sama kuin ennenkin.
-Ja niin olet sinäkin, jos tahdot olla suora. Me emme ole muuttuneet. —
-
-Naisen käsi lepäsi miehen olkapäällä ja miehen käsivarsi ojentautui
-kietoutuakseen naisen vyötäisille, kun samassa tulitikun sähähtävä
-rapsahdus saattoi miehen ennalleen, Winapie, käsittämättä mitä
-tapahtui, pani tulen hitaasti syttyvään rasvalamppuun. Hänen vartalonsa
-erottautui selvästi sysimustaa seinää vastaan, ja kun liekki äkkiä
-leimahti täyteen voimaan, näyttäytyi hänen pronssinvärinen kauneutensa
-täydessä kuninkaallisessa hohteessaan.
-
-— Te näette, että se on mahdotonta! — voihkaisi mies työntäen samalla
-varovasti luotansa valkoisen naisen. — Se on mahdotonta — toisti hän. —
-Mahdotonta. —
-
-— Minä en ole pikku tyttö enää, Dave, eikä minulla ole tyttömäisiä
-haaveita — sanoi nainen lempeästi, mutta ei rohjennut palata miehen
-luo. — Olen täysin kehittynyt nainen ja sentähden ymmärrän tämän.
-
-Miehet ovat aina miehiä — — — Sehän on yleinen tapa tässä maassa — eikä
-se minua loukkaa. Arvasin sen heti alusta. Sehän lienee vain tuollainen
-tämän maan tapainen liitto — eikä mikään todellinen avioliitto? —
-
-— Sen tapaisia kysymyksiä me emme tee täällä Alaskassa — vastasi mies
-tuskin kuuluvalla äänellä.
-
-— Tiedän sen, mutta — — —
-
-— No niin — tämä on täällä tavanmukainen avioliitto, ei muuta. —
-
-— Eikä ole lapsia? —
-
-— Ei ole. —
-
-— Eikä myöskään ole — — —
-
-— Ei, ei, ei laisinkaan — — Mutta sittenkin se on
-
-mahdotonta. —
-
-— Se ei ole _mitään_. — Nainen astui jälleen miehen luo ja hänen
-kätensä kosketti lempeästi miehen ruskettunutta niskaa. — Tunnen
-erittäin hyvin täkäläiset tavat. Sellaista tapahtuu täällä joka päivä.
-Miehet eivät aio jäädä tänne, eroittautua ainaiseksi maailmasta ja niin
-antavat he P.C.C-yhtiölle maksumääräyksen vuoden ylöspidosta ja lisäksi
-käteisiä ja silloin tyttö on tyytyväinen. Jonkun ajan kuluttua voi mies
-— — —
-
-Nainen kohautti olkapäitään. — Siten on tämänkin tytön laita. Teemme
-tilauksen yhtiöltä, ei vain vuodeksi, vaan koko hänen elämänsä
-ajaksi. Mikä hän oli, kun hänet ensi kerran tapasit? Raaka, lihaa
-ahmiva villi, jonka ruokana oli kesällä kala, talvella hirvenliha,
-joka juhlien aikana mässäsi, mutta tavallisesti — näki nälkää. Jos et
-sinä olisi osunut hänen tielleen, olisi hän jäänytkin sellaiseksi.
-Sinun ilmaantumisesi saattoi hänet parempaan asemaan; mutta jos sinä
-nyt lähdet pois, kun hänen elämänsä on ainiaaksi turvattu, tulee hän
-luultavasti onnellisemmaksi kuin olisi ollut, ellette olisi lainkaan
-toisianne tavanneet. —
-
-— Ei, ei — vastusti mies — se ei olisi oikein. —
-
-— Kuulehan, Dave, sinun täytyy käsittää. Hän ei ole sinun vertasi.
-Teidän välillänne ei ole rotuyhteyttä. Hän on täkäläinen alkuasukas,
-kasvanut tässä maassa ja sukua sille ja mahdotonta on häntä siitä
-eroittaa. Hän on syntynyt villiksi ja tulee villinä myös kuolemaan.
-Mutta me — sinä ja minä — me kuulumme hallitsevaan, kehittyvään
-rotuun, joka on maan suola ja valtias. Me olemme luodut toisiamme
-varten. Samaan rotuun kuuluvien olentojen kesken vallitsee vetovoima,
-ja sekä järki että tunne ovat tämän vetovoiman takana. Jo yksistään
-vaistomme sen säätävät. Sitä sinä et voi kieltää. Sinä et voi
-riistäytyä sukupolvilta, jotka ovat eläneet ennen sinua. Sinä polveudut
-esi-isistä, jotka ovat jatkaneet sukuaan tuhannet — niin, sadattuhannet
-vuodet, ja sinuun sukusi ei saa sammua. Niin ei voi käydä. Syntyperäsi
-ei sitä salli. Vaisto on tahtoa voimakkaampi. Rotusi voimakkaampi kuin
-sinä. Tule, lähtekäämme, Dave! Me olemme vielä nuoria ja elämä, on
-ihana. Tule! —
-
-Winapie lähti ulos ruokkimaan koiria. Miehen katse seurasi tyttöä ja
-pudistaen päätään hän hiljaisella äänellä uudisti vastaväitteensä.
-Mutta Karen Sayther vei kätensä miehen kaulalle ja painoi poskensa
-tämän poskea vastaan. Ja koko nykyisen elämän synkkyys valtasi miehen
-mielen — tulokseton kamppailu säälimättömiä luonnonvoimia vastaan,
-monet pitkät vuodet täynnä kylmää ja nälkää, ankarat ja julmat
-yhteenotot villin luonnon kanssa, tuskastuttava tyhjyydentunne, jota
-pelkkä eläimellinen olemassaolo ei voinut tyydyttää. Ja tuossa hänen
-vierellään kuiskaili kiusaus aurinkoisista, lämpimämmistä maista,
-soitosta, valosta ja riemusta ja loihti esille menneitten aikojen
-muistot. Itsetiedottomasti ne nousivat kuvina miehen silmien eteen. Hän
-näki tuttuja kasvoja, sirpaleita elämänsä menneiltä ajoilta, onnellisia
-hetkiä, hän oli kuulevinaan soittoa ja iloista naurua — — —
-
-— Tule, Dave, tule! Minulla on riittävästi varoja meille molemmille.
-Tasainen tie häämöttää edessämme. — Nainen katseli ympärilleen köyhästi
-sisustetussa majassa. — Omaisuuteni riittää meille molemmille. Koko
-maailma on jalkojemme juuressa ja sen riemut kuuluvat meille. Tule,
-tule! —
-
-Nainen värisi miehen käsivarsissa ja tämä puristi häntä lujasti
-itseänsä vastaan. Mutta pian mies nousi seisomaan. Nälkäisten koirien
-murina ja Winapien kimeät huutelut, kun tyttö koetti rauhoittaa
-tappelevia, tunkeutuivat hillittynä hänen korviinsa paksujen
-seinähirsien läpi. Ja äkkiä hänen mieleensä muistui kokemansa
-tapaus. Taistelu metsässä — hirvittävän suurta harmaata karhua oli
-haavoitettu lapaan ja siitä peto oli raivoissaan; koirat ulvoivat
-vimmatusti ja Winapie huusi kimakasti yllyttäessään niitä hyökkäämään;
-hän itse ponnisteli karhun kynsissä viimeiset voimansa välttääkseen
-verisen kuoleman; koiria katkaistuine selkärankoineen ja raadeltuine
-sisuksineen kieriskeli kuolintuskissa hangella; neitseellisen valkoinen
-lumi oli muuttunut tulipunaiseksi ihmisen ja eläimen verestä; raivoava
-karhu ylivoimaisena, valmiina antamaan hänelle kuoliniskun — ja vihdoin
-Winapie keskellä tätä kauhun kuvaa, keskellä kamppailua elämästä
-ja kuolemasta, hiukset hajallaan ja silmät salamoiden — ilmettynä
-raivottarena — kerta, kerran jälkeen iskien pitkällä metsästyspuukolla.
-— — — Hiki nousi hänen otsalleen. Hän työnsi luotaan vaaleaverisen
-naisen ja hoiperteli takaisin seinävierelle. Ja nainen, tietäen että
-ratkaiseva hetki oli lyönyt, mutta aavistamatta mitä miehelle oli
-tapahtunut, tunsi vaistomaisesti, että tähän astiset voitonsaavutukset
-luikuivat pois hänen käsistään.
-
-— Dave, Dave! — hän huudahti — Minä en tahdo luopua sinusta! Minä en
-jätä sinua! Ellet sinä halua lähteä täältä, jäämme tänne. Minä jään
-sinun luoksesi. Maailma on minulle vähemmästä merkityksestä kuin
-sinä. Minusta tulee sinun Pohjolan-vaimosi. Valmistan ruokasi, ruokin
-koirasi, tallon tietä sinulle ja soudan sinun kanssasi. Voin tehdä sen.
-Usko minua: minä olen voimakas. —
-
-Mies ei epäillyt katsellessaan naista ja pitäessään hänet loitolla
-itsestään. Mutta hänen kasvonsa olivat muuttuneet synkiksi ja
-värittömiksi ja hänen silmiensä lämpimä katse oli kadonnut.
-
-— Minä maksan Pierrelle ja venemiehille, he saavat lähteä. Ja jään
-tänne sinun luoksesi papin siunaamana tai siunaamatta, vihittynä tai
-vihkimättömänä — olen valmis seuraamaan sinua kaikkialle. Dave, Dave!
-Kuuntele minua! Sanoit minun tehneen sinulle vääryyttä entisaikoina
-— ja niin teinkin — mutta anna minun nyt hyvittää se, salli minun
-sovittaa syntini! Jos minä muinoin arvostelin rakkautta väärin, niin
-rukoilen sinulta, salli minun näyttää, että nyt tiedän arvostella sitä
-oikein. —
-
-Nainen heittäytyi polvilleen ja kietoi itkien käsivartensa miehen
-polvien ympärille. — Ja sinä _tunnet_ hellyyttä minuun. Sinä _tunnet_
-hellyyttä. Ajattele kaikkia niitä hirveän pitkiä vuosia, joina olen
-odottanut ja kärsinyt! Oi, sinä et voi milloinkaan, et ikinä aavistaa
-kärsimyksieni määrää. — Mies kumartui ja nosti hänet permannolta.
-
-— Kuunnelkaa mitä sanon — sanoi mies käskevällä äänellä, avasi oven
-ja ohjasi naisen sen ulkopuolelle. — Se on mahdotonta. Me emme saa
-ajatella vain itseämme. Teidän täytyy lähteä. Toivon teille onnekasta
-matkaa. Sixty Milen luona matkanteko vaikeutuu, mutta teillä on
-maailman parhaat venemiehet, ja he voittavat kyllä kaikki esteet. Ehkä
-nyt haluatte sanoa hyvästi? —
-
-Vaikka nainen jo oli saanut vallan itsensä yli, katseli hän miestä
-epätoivoisin ilmein. — Jos — jos — jos Winapie — läähätti hän ja
-vaikeni.
-
-Mies ymmärsi ajatuksen ja vastasi: — Niin. — Mutta heti sen sanottuaan
-hän tajusi moisen ajatuksen mahdottomuuden ja lisäsi: — Sellainen ei
-saa tulla kysymykseen. Se ei ole lainkaan todennäköistä. Moisesta
-ajatuksesta meidän täytyy luopua. —
-
-— Suutele minua! — kuiskasi nainen kirkastunein katsein. Ja sitten hän
-kääntyi ja lähti astelemaan poispäin.
-
-— Lähdemme heti, Pierre — sanoi nainen saattajalleen, ainoalle, joka
-valveilla odotti hänen paluutaan.
-
-— Meidän täytyy lähteä. —
-
-Pierren terävät silmät havaitsivat nuotion loisteessa tuskan ilmeen
-naisen kasvoilla, mutta hän suhtautui tähän kummalliseen määräykseen
-kuin olisi se maailman luonnollisin asia. — _Out, madame_ — hän sanoi.
-
-— Mitä tietä? Dawsoniinko? —
-
-— Ei — vastasi rouva Sayther melko rauhallisesti — ei, vaan ylöspäin
-Dyeaan. —
-
-Heti Pierre kääntyi nukkuvien saattomiesten puoleen, potki heidät
-murahteluistaan huolimatta pois huopien sisältä ja ajoi työhön.
-Muutamissa minuuteissa rouva Saytherin pieni teltta oli purettu,
-pannut ja kattilat kootut, huovat kerällä, ja miehet matkalla alas
-veneelle kompastellen raskaitten taakkojensa alla. Rouva Sayther odotti
-rannassa, kunnes matkatavarat olivat sijoitetut veneeseen ja hänen oma
-paikkansa oli laitettu kuntoon.
-
-— Hinaamme veneen saaren ulommaiseen kärkeen — selitti Pierre
-puuhaillen pitkän hinausköyden kimpussa. — Ja sitten soudamme salmen
-läpi, missä virta ei ole niin voimakas kuin muualla, ja luulen, että se
-onnistuu meille hyvin. —
-
-Äkkiä hänen herkät korvansa kuulivat edellisenvuotisessa kuivettuneessa
-ruohossa kahisevia askeleita, ja hän käänsi päätään. Intiaanityttö
-tuli heidän luokseen, seuranaan useampia selkäkarvansa pöyhistäneitä
-susikoiria. Rouva Sayther huomasi, että tytön kasvot, jotka olivat
-olleet välinpitämättömän näköiset kohtauksen aikana majassa, olivat nyt
-hehkuvan vihan punertamat.
-
-— Mitä te teitte hänelle? — kysyi tyttö jyrkästi rouva Saytheriltä.
-— Hän paneutui vuoteeseensa ja on niin huonon näköinen. Ja minä
-kysyin: 'Mikä sinua vaivaa, David? Oletko sairas?' Mutta hän ei vastaa
-kerrassaan mitään. Vähän ajan kuluttua hän sanoo: 'Winapie, hyvä tyttö,
-mene pois. Pian voin minä taasen hyvin.' Mutta _mitä te_ olette tehnyt
-hänelle? Puhukaa! Te olette huono nainen. —
-
-Rouva Sayther silmäili uteliaana villinaista, joka jakoi David Paynen
-elämän, kun sitä vastoin hänen itsensä täytyi yksin lähteä yön pimeään.
-
-— Minun nähdäkseni te olette paha nainen — toisti Winapie hitaasti ja
-täsmällisesti niinkuin yleensä käytettäessä vähän tunnettua vierasta
-kieltä. — Minun mielestä parasta, että te menette pois, ettekä enää
-koskaan tule takaisin. Mitä te itse ajattelette? Minulla on vain yksi
-mies. Minä olen intiaanityttö. Te amerikkalainen nainen. Te olette
-kaunis katsella. Te saatte niin monta miestä kuin vaan tahdotte. Teidän
-silmänne siniset kuin taivas. Teidän ihonne on niin valkea, niin
-pehmeä. —
-
-Tyttö ojensi täysin rauhallisesti ruskean etusormensa ja painoi sen
-vasten toisen pehmeätä poskea. Ja Karen Saytherin ikuiseksi kunniaksi
-on luettava, ettei hän peräytynyt. Pierre oli ottamaisillaan askeleen
-eteenpäin suojellakseen häntä, mutta rouva Sayther antoi hänelle merkin
-poistua samalla tosin tuntien voimakasta kiitollisuutta miestä kohtaan.
-— Ei hätää, Pierre — hän sanoi. — Olkaa hyvä ja siirtykää vähän
-loitommalle meistä. —
-
-Mies meni kunnioittavasti kuulomatkan ulottuvilta, mutta siinä hän heti
-pysähtyi, murahteli itsekseen ja jäi silmillään mittailemaan välimatkaa
-naisten luo.
-
-— Niin valkea — niin pehmoisa — aivan kuin pienellä lapsella — Winapie
-kosketti toistakin poskea ja veti sitten kätensä pois. — Mutta
-moskiitit tulevat pian. Silloin hieno iho käy haavoille ja turpoaa —
-ah, turpoaa niin pahasti. Paljon, paljon moskiittoja — paljon, paljon
-haavoja. Minä luulen, on parempi, että matkustatte nyt heti, ennenkuin
-moskiitit tulevat. Tätä tietä — hän viittasi virtaa alas — te tulette
-St. Michaelsiin. Tätä tietä — hän näytti vastavirran suuntaan — te
-tulette Dyeaan. Paras teidän on matkustaa Dyeaan. Hyvästi. —
-
-Ja se, mitä rouva Sayther nyt teki, saattoi Pierren mitä suurimman
-hämmästyksen valtaan. Sillä hän kietoi käsivartensa intiaanitytön
-ympärille, suuteli tätä ja purskahti itkuun.
-
-— Olkaa hänelle hyvä — hän nyyhkytti — olkaa hyvä Davelle! Sitten
-laskeutui hän puolitiehen rantaäyrästä, ennenkuin katsoi taakseen
-ja huudahti: — Jää hyvästi! — minkä sanottuaan hän nousi veneeseen.
-Pierre seurasi häntä ja päästi kiinnitysköyden irti. Sitten mies asetti
-peräsinairon paikoilleen ja antoi lähtömerkin. Le Goire viritti vanhan
-ranskalaisen laulelman. Ja hinausköyteen perättäisin kumartuneet miehet
-muistuttivat tähtien heikossa valossa vaeltavia haamuja; peräsinairo
-halkoi terävästi mustaa vettä, ja vene häipyi yön pimeyteen.
-
-
-
-
-*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUURI ARVOITUS ***
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the
-United States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for an eBook, except by following
-the terms of the trademark license, including paying royalties for use
-of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
-copies of this eBook, complying with the trademark license is very
-easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
-of derivative works, reports, performances and research. Project
-Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may
-do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
-by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
-license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country other than the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you will have to check the laws of the country where
-  you are located before using this eBook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm website
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that:
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
-the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set
-forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West,
-Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
-to date contact information can be found at the Foundation's website
-and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without
-widespread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our website which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This website includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/69697-0.zip b/old/69697-0.zip
deleted file mode 100644
index 8476c43..0000000
--- a/old/69697-0.zip
+++ /dev/null