diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/69695-0.txt | 10420 | ||||
| -rw-r--r-- | old/69695-0.zip | bin | 184750 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 10420 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..194b037 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #69695 (https://www.gutenberg.org/ebooks/69695) diff --git a/old/69695-0.txt b/old/69695-0.txt deleted file mode 100644 index 5a843b5..0000000 --- a/old/69695-0.txt +++ /dev/null @@ -1,10420 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Suudelma rakkaimmalle, by Berta Ruck - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Suudelma rakkaimmalle - -Author: Berta Ruck - -Translator: Alpo Kupiainen - -Release Date: January 3, 2023 [eBook #69695] - -Language: Finnish - -Produced by: Sirpa Helminen and Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUUDELMA RAKKAIMMALLE *** - - - - - -SUUDELMA RAKKAIMMALLE - -Kirj. - -Berta Ruck - - -Suomentanut ["Kneel to the Prettiest"] - -Alpo Kupiainen - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto Oy, -1927. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Oikkuilijan esitys - II. Kauneudenpalvoja - III. Rauhattomuuden päivä - IV. Maanantainen mieliala - V. Soidinhöyhenet - VI. Vaaleaverisen lumousvoima - VII. Filmitähti-ilta - VIII. Luonteva seuramies - IX. Dianan puutarha - X. Nuori Venus - XI. Kalnostelematonta keimailua - XII. Väärä hälytys - XIII. Tanssiaiskutsut - XIV. Syntymäpäiväjuhla - XV. Haaveilijan vetoomus - XVI. Öinen säikähdys - XVII. Tuhkimon ilta - XVIII. Columbinen voitto - - - - -I luku - -Oikkuilijan esitys - - -1 - -»Polvistus sievimmälle, kumarrus sukkelimmalle ja suudelma -rakkaimmalle» on vanhanaikainen panttileikin ehto. - -Huolettava määräys! Kaikkien ei ole helppo noudattaa sitä aina -tarvittaessa. Sillä jotkut meistä ovat syntyneet rakkautta varten; -toiset saavuttavat rakkauden; vain muutamille rakkaus työnnetään. Tässä -esimerkiksi on kertomus nuoresta miehestä, jolle rakkaus työnnettiin, -pakotettiin, suorastaan tungettiin kurkkuun. - -Kenties ette pidä hänestä ettekä hänen tavoistaan... En minäkään niitä -puolusta enkä pyydä teitä pitämään tästä nuoresta miehestä. Sallikaa -minun vain kertoa teille, miten hänen kävi. - -Hänen aikansa ei vielä ole esiintyä tässä kertomuksessa. Esiripun -kohotessa on näyttämöllä (kodikkaassa arkihuoneessa eräässä Oxfordin -vuokrakasarmi-alueen huoneistossa Lontoossa lähellä Thamesin rantaa) -toisarvoisia naispuolisia henkilöitä. - -Ikkunakomeron istuimella kyyrötti nuori tyttö, katsellen ulos, -tähyillen, pälyillen — ikäänkuin odottaen jonkun juhlakulkueen ohimenoa. - - -2 - -Hänen toinen pitkä, hoikka säärensä ja toinen kaareva, hieman -rapistuneen suèddkengän peittämä jalkansa lepäsivät matolla hänen -aitansa. Toinen kyynärpää nojasi ikkunalautaan; toinen käsi oli -hautautunut hänen tuuheaan, ruskeaan tukkaansa, toinen painettuna hänen -pehmeitä huuliansa vasten. Hänen kirkkaat silmänsä tuijottivat ulos -ikkunasta kellertävään hämyyn, alas kadun litistyneiltä näyttäviin -plataaneihin, huojuvien, täyteen sullottujen linja-autojen kattoihin, -kotiansa kohti kiiruhtavien jokapäiväisten uurastajien hattuihin. - -Ei suinkaan riemastuttava linnunsilmillä katseltu näky. - -Mutta sittenkin Helen Mundy, joka oli juuri äsken täyttänyt -kahdeksantoista, katseli sitä silmiä väräyttämättä ikäänkuin olisi -odottanut jonkun juhlakulkueen tulevan sitä tietä. - -Millaista juhlakulkuetta hän saattoi varrota? - - -3 - -»Top on myöhästynyt», lausui hänen äitinsä ääni hänen takanaan. - -Vilkkaasti Helen pyörähti valaistuun huoneeseen päin. Sen seiniä -verhosivat hyllyt, jotka olivat täynnä nuhrautuneita kirjoja -— rivittäin punakantisia seitsemän pennyn romaaneja; sen matot -olivat haalistuneet, mutta värikkäät, sen nojatuolit nukkavierut, mutta -houkuttelevan näköiset, sen lumivalkeaan, ommelkoristeisen liinan -peittämälle pöydälle oli järjestetty miellyttävä posliinikalusto. Sen -uuninmatolla lepäsi kirjava, kiemuraan sykertynyt, karvaista toukkaa -muistuttava kissanpoika, kehräten, yhä vain kehräten — ja koko sisustus -tuntui pikemminkin sopivan vanhanaikaisen, onnellisen maalaispappilan -koulusaliin kuin lontoolaisen, halvan vuokra-asunnon arkihuoneeseen. -Se johtui siitä, että rouva Mundy —lukuisan perheen leskiäiti, jonka -lapsista enää ainoastaan Helen oli hänen siipiensä suojassa — että -rouva Mundy oli sellainen nainen, joka osasi tehdä majakan tornista, -linnan vankiholvista tai lainsuojattoman luolasta tuon hymyilevän -turvapaikan — kodin. - -Mutta mikään ei olisi voinut tehdä kirjavampaa vaikutusta kuin -Mundy-perheen kalusto. Minkään merkitys ei olisi saattanut olla -selvempi. Se kuvasi perhettä. - -Lattian välkkyvä, tumma vahakangas oli jäänyt perinnöksi edelliseltä -asukkaalta. Kirjahyllyt olivat kotitekoiset. Bamburuokoinen -sivupöytä, jossa oli kaksi lautaa — toinen perheen ompelukonetta, -toinen käytettynä ostettua gramofonia ja sen levyjä varten — oli -mahdollisimman halpaa tekoa. - -Tähän olivat Mundyt johtuneet. Mistä he olivat lähtöisin, sen -osoittivat uuninreunuksen kohdalla ristikkäin olevat meriväenmiekat -ja sarja mustapuitteisia, pienoiskokoisia muotokuvia, uljaita, -soturipukuisia miehiä ja kauniita, kiharatukkaisia naisia, joiden puvut -olivat korkeauumenisia. - -Rouva Mundyn miesvainaja oli palvellut laivastossa, Samoin oli hänen -isänsä. Hänen äitinsä oli työskennellyt tupakkamyymälässä. Hänen -puolisonsa iso-isä, joka vieläkin oli elossa ja uskomattoman vanha, oli -harjoittanut teekauppaa. Hänen lapsensa olivat avioliittojen kautta -joutuneet erilaisiin yhteiskunnallisiin kerroksiin; kaikissa heissä -kävi halpa koulutus epätoivoista taistelua ihailtavaa kotikasvatusta -vastaan. Heillä oli ystäviä kaikista piireistä, ja yhteiskunnallisesti -he olivat kahdennenkymmenennen vuosisadan tyypillistä sekaluokkaa. -Pian tutustumme heihin kaikkiin; ikävä, jos he teistäkin ovat liian -»sekalaisia». Tämä on jazzisekoituksen aikakautta; miksipä emme -katselisi jazzin hilpeätä puolta? Jopa rouva Mundykin, vaikka hän oli -Viktorian ajan loppupuolen luonteenomainen edustaja, teki niin. _Hän_ -ei vähääkään pyrkinyt olemaan »uudelleen nuortunut», ei millään tavoin -tekeytymään tyttärensä sisareksi. Hän oli _äiti_, siitä ei voinut -erehtyä. - -Tämä pieni, hintelä, viidenkuudetta ikäinen nainen, jolla oli -lempeät, ruskeat silmät ja tuuhea, harmaa tukka, hyöri huoneessa, -pyyhki kaakeleilla päällystettyä uuma, otti kuihtuneen kehäkukan -uuninreunuksella olevasta kristallimaljakosta, kohotti liedelle -sijoitetun teeleipäastian kantta. Sitten hän vilkaisi isoon kelloon, -joka oli kaksikymmentä minuuttia vaille kuusi. - -»Mikähän Topia viivyttää?» - -»Sinä!» tokaisi ikkunalla istuva tyttö, kiertyen kissan tavoin -sykkyrään. Helen näytti viehkeältä jopa kömpelötekoisessa, kotona -valmistetussa, tummassa leningissäänkin, vaikka hänen pieniä, kalpeita, -suippoja kasvojansa painoikin ruskeata kanervamätästä muistuttava -tukka, joka teki hänen päänsä suhteettoman isoksi hänen hentoon -vartaloonsa verrattuna, »Syy on sinun, äiti.» Puolittain nauraen hän -kääntyi rouva Mundyyn päin. »Kuka pitää Topille ateriat valmiina mihin -aikaan tahansa ja rohkaisee häntä tulemaan ja menemään, milloin itse -hyväksi näkee? Kuka hemmoittelee hänet piloille? Kuka varaa hänelle -kuivat sukat? Kuka lämmittää häntä varten pyyhinliinat? Kuka hankkii -hänelle torttuja teetä varten -» - -»Etkö sinä itse tänään juossut teeleipiä noutamassa.» - -»Vain säästääkseni sinua! Juuri sinä, äiti, menettelet ikäänkuin -Top olisi ainakin Walesin prinssi. Minkä tähden. Koska hän on mies. -_Minua miehet ellottavat_. Ja täällä me asumme tähän vuokrakasarmiin -sullottuina seurassamme heitä kaksi kappaletta. Toisen heistä tarvitsee -vain kolkuttaa kepillään lattiaan» — tällöin hänen äitinsä loi -hermostuneen katseen vaaleanpunertavan hohteen valaisemaan laipioon, -jossa oli kyyhkysenharmaita kuvioita —»ja sinä kiidät tanssiaskelin -yläkertaan häntä palvelemaan. Toinen taas — no niin! Mitä tulee siihen -olentoon, _Topiin_ — - -Pelkästään tämä nimikin tuntui kannustavan Heleniä sättimään, mutta -sittenkin kuului hänen puolittaisen naurunsa värähtely. - -»Top tekee asuntomme sietämättömäksi inhoittavilla piipuillaan ja -savisilla kengillään ja korjaamista kaipaavilla potkupallopuseroillaan -ja konerakennusta käsittelevillä oppikirjoillaan ja -autoilulehti-läjillään ja inhoittavan moottoripyöränsä varakappaleilla! -Sulloo arkihuoneemme —meidän huoneemme! — niin täyteen, ettei -täällä näe mitään muuta kuin Topin tavaroita. Niin, älä katselekaan -ympärillesi osoittaaksesi minulle; ettei mitään ole näkyvissä. Sehän -johtuu vain siitä, että sinä juuri äsken siivosit sen kookkaan, -rojoluisen raakalaisen jäljet. Miksi hän ei pysynyt erämaissaan muiden -villien ja maorien ja muun kansan seassa. Miksi tulla pesiytymään -meille?» - -»Minne muualle hän sitten pesiytyisi?» pani rouva Mundy herttainen -äitinsä pyysi minua suomaan hänelle täällä kodin siihen saakka, kunnes hän -suorittaa tutkintonsa. Me olemme hänen ainoat sukulaisensa Englannissa. -Veri on vettä sakeampaa —» - -»Ja paljoa siivottomampaa», keskeytti Helen. »Minkä tähden hän sitten -joka lauantai saapuu kotiin yltäpäältä veressä, ikäänkuin sinulla ei -olisi yllinkyllin tehtävää sitomatta hänen inhoittavia haavojaan ja -paikkailematta laastarilla hänen kammottavia ruhjevammojaan?» - -»En minä siitä pahastu.» - -»Mutta niinä pahastun. Ja jos Top olisi edes huvittava, äiti — mutta -hän ei puhu koskaan mitään!» - -»Kyllä hän puhelee minun kanssani.» - -»Röhkimällä. Ihan kuin mikäkin karju. Yksitavuisia urahduksia. Oletko -milloinkaan kuullut Topilta mitään muuta? Typerää. Jumi sentähden -hänen on sillä tavoin lukea päntättävä tutkintojansa varten, istuttava -kirjojen ääressä myöhäiseen yöhön. Kaikki muut opistolaiset käyvät -tanssiaisissa, vievät tyttöjä teattereihin! Mutta niin ei Top. Ei osaa. -Ei uskalla. Pässinpää!» - -»St! Eikö hän juuri tulekin?» - -»Kyllä!» - - -4 - -Ovi avautui; rauhallisesti astui sisään pitkä, vankkarintainen, -vaaleaverinen nuori mies. - -Hänen mukanaan tuli huoneeseen toisenlaisen ilmakehän henkäys, uutteran -ulkoilmaelämän virkeä, alkuperäinen, miesmäinen tuntu! Silminnähtävästi -hän oli juuri palannut lauantai-iltapäiväisestä potkupallo-ottelusta, -tämä atleettirakenteinen nuorukainen. Hänen kasvonsa, hieman -pienipiirteiset hänen muuhun olemukseenpa verrattuina, olivat sileiksi -ajellut, poikamaiset, niiden ilme sopuisa, mutta pidättyvä. Hän oli -senlaatuinen kotiintulija, jollaisen kuka taloutta hoitava nainen -tahansa ilomielin näkisi väsyttävän päivän päättyessä. - -»Heikel!» äänsi nuori Helen-tyttö välinpitämättömästi, kääntyi sitten -jälleen, kyyristyen kasvot ikkunaan, selkä huoneessa olevaan mieheen -päin. - -»Kas niin, Top», virkkoi rouva Mundy ystävällisesti tälle nuorelle -pikkuserkulleen. Top tuntui hänestä kuin omalta pojalta, jollaista -hän itse ei ollut saanut. Hän oli tullut Australiasta opiskelemaan -konerakennusta South Kensingtonissa, ja hänen täydellinen nimensä oli -Harry Morse Tophampton, joka, kuten tunnettua, lausutaan »Toppain»; -siitä hänen lyhennetty hyväilynimensä. »Siinähän olet.» - -»Niin olen», vastasi Topin lempeä, syväsointuinen ääni. »Istuhan, -poika-kulta; tässä on teetä. Teeleivät on pidetty lämpiminä sinua -varten. Ruskeata leipää ja voita, jollaisesta pidät. Kierrä valo -palamaan, ole hyvä.» - -Liikahtamatta tuoliltaan nuori mies nosti kättänsä ja kiersi -palamaan pöydän kohdalla olevan lampun. Sitä varjosti ruusunvärinen -silkkireunus, jonka rouva Mundy oli laittanut vanhasta jumperista. - -»Oliko iltapäiväsi hauska, Top? Eihän sinussa näy olevan ainoatakaan -haavaa sidottavaksi tällä kertaa. Jätitkö reppusi eteishalliin? Mary -purkaa sen. Kummat voittivat ottelussa?» - -»Me», sanoi Top koruttoman ylpeästi. Olipa hänen ylpeytensä niin suuri, -että se houkutteli hänet käyttämään kuitakin kuin yksitavuisia sanoja. -»Viisitoista — yksitoista. Se oli tiukalla ajan puolivälissä. Voitimme -viimeisten kahdeksan minuutin aikana. Hieno ottelu. Sivumiehemme vältti -vaaran ihan viime hetkellä.» - -»Ihmeellistä joukkoa, ettekö olekin?» pilkkasi nuori tyttö, kiertäen -päätänsä taaksepäin. - -Top hymyili hänelle. Mutta Helenin hiuspensas oli taaskin kääntynyt -olkapäillä entiseen asentoonsa. Vain silloin, kun Top ahmiessaan -ruskeata leipää ja voita vastaili emäntänsä hiljaiseen puheluun -syvä-äänisillä: »Kyllä!... Niin!... Ahaa!... Oh!... Kiitos!» — vain -jokaisen tällaisen lyhyen sanan jälkeen Helen loi veitikkamaisen -vilkaisun olkansa ylitse, koettaen nähdä äitinsä katseen ja tarkoittaen -»_urahduksia_». - -Pahankurisesta lapsesta välittämättä rouva Mundy kehoitti: - -»Ota lisää voileipää, Top!» - -»Kiitos, ei enää; olen jo kylläinen.» - -»No, ota viimeinen viipale! Otathan? Se merkitsee kymmentätuhatta -puntaa vuodessa ja sievää vaimoa.» - -Top otti viimeisen viipaleen. - -»Lisää teetä?» - -»Neljäs kuppi», mutisi nuori potkupallonpelaaja. Pannessaan sokeria -ammeenkokoiseen teekuppiinsa hän tiedusti: »Miten on _hän_ ollut?» -Samalla hän katsahti punertavakaihtimisen lampun ylitse laipioon. - -»Me emme ole käyneet yläkerrassa koko päivänä, vaikka lähetinkin -Hendersonin välityksellä hänelle pikku lahjani», vastasi rouva Mundy. -»Nyt on hänen syntymäpäivänsä, kuten tiedät, mutta hän ei halua meidän -menevän sinne, jollei meitä pyydetä... Hän ei ole kutsunut; mutta -luulisin —» - - -5 - -Samassa kajahti ylhäältä laipiosta kolme koputusta, jotka panivat -lampun värisemään. Kops, kops, KOPS! - -»Kas siinä se! Minua.» Hätäisesti rouva Mundy juoksi pois teepöydastä. - -Ennenkuin hän ennätti ovelle, kuului ylhäältä vielä kaksi kovaa -kolausta. KOPS, KOPS! - -Kääntäen vaaleatukkaisen päänsä ja harmaat silmänsä ikkunakomeroon päin -nuori Tophampton huomautti. »Se on sinulle.» Helen oli jo solahtanut -istuimeltaan ja juoksi ovelle. Hänen ehdittyään sinne kajahti huoneessa -vielä yksi kolahdus, joka pani tee vehkeet kilisemään. KOPS! - -»Ahaa! Hän tahtoo sinne minutkin.» Nopealla harppauksella Top oli -toisten jälessä. - -Kuinka meluttomasti hän liikkuikaan, tämä yli sadankahdeksankymmenen -sentimetrin mittainen, kahdeksankymmenenkolmen kilon painoinen -nuori mies, joka oli opistonsa potkupallo joukkueen kapteeni ja -jota pidettiin käyttökelpoisena urheilun monilla muilla haaroilla. -Hän aiheutti esimerkiksi vähemmän melua kuin kömpelö Mary, joka nyt -tuli korjaamaan pois teeastioita; hän vaati vähemmän tilaa kuin -keijukaismainen Helen. Kuka muuten olisi uskonut, että tyttö kompastui -Topin jalkoihin kaikkialla heidän pienessä asunnossaan; minne ikinä -hän halusi mennä, siellä oli tuo olento vastassa. Nytkin oli Topin -päästääksensä tytön edelleen painettava iso, komeanmuotoinen vartalonsa -litteäksi kirjakaappia vasten. - -Portaiden yläpäässä rouva Mundy pysähtyi yläkerran huoneiston -suklaanväriseksi maalatun oven eteen; pelokkaasti hän katsahti -molempien nuorten kasvoihin. - -»Käy sisälle!» jupisi Top. »Täällä on onni tarjolla. Hän saattaa olla -hyvällä tuulellaan.» - -»Mikä toive!» huudahti Helen yleensä koko maailmalle. - -Ovi lennähti auki, ja aukossa näkyi mustapukuinen mies, Henderson, -palvelija. - -»Suvaitsetteko ystävällisesti mennä suoraan sisälle?» kysyi hän -hillityllä, nöyrän kohteliaalla ja perin kolealla äänellä. - -Samassa kuului asunnon (ainoastaan portaista tihkuvan valon valaiseman) -käytävän lävitse kolme kovaa koputusta, rouva Mundyä kutsuva merkki. - -Sisällä huusi ääni, valittava ja tyytymätön — huusi käskevästä »NAINEN!» - -»Kyliä, isoisänisä, olen juuri tulossa.» - -Kuin kaniini juoksi rouva Mundy käytävässä raollaan olevaa ovea kohti. - - -6 - -Huone, johon hän joutui, tuntui painostavan kylmältä. - -Sillä vaikka oltiin lokakuun lopulla ja seudun täytti joen -viluinen usva, oli isoisänisä mieluummin valmis värisemään kuin -sallimaan huonetta lämmitettävän. Isoisänisä (herra Horace Mundy) -oli muuten Helenin eikä hänen äitinsä isoisänisä. Hän oli hyvin -vanha, ennakkoluuloinen, omituinen, ja monet seikat olivat hänestä -vastenmielisiä. Enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa hän kammosi -rahan tuhlausta. Senvuoksi hänellä ei ollut valoa. Tätä Oxfordin -vuokrakasarmialueen yläkerran asunnon kolkkoa arkihuonetta valaisi vain -heijastus hevosenkengänmuotoiseen kaareen sijoitetuista (vuorotellen -punaisista ja valkeista) lampuista, jotka oli sytytetty palamaan -vastapäätä sijaitsevan elävienkuvien teatterin oven yläpuolelle. -Niiden hohteessa näkyi pitkä, alaston, niukasti kalustettu huone. -Yhdessä nurkassa välkkyi valkoisena joku korkea esine maljakko, -veistos? ilma huoneessa tuntui kolealta kuin holvissa, se tuoksahti -kylmältä korkkimatolta, joen usvalta, joka tunkeutuu kaikkien Thamesin -rannalla olevien talojen jokaiseen rakoon; tähän hajuun sekaantui -häive jostakin miellyttävämmästä... Heleniltä, joka rakasti tuoksuja, -pääsi hiljainen, vaistomainen nuuhkaisu; se häipyi, se tuoksahdus... -Nyt olivat vieraiden silmät paremmin perehtyneet pimeään, ja he -kääntyivät kaukaisempaan soppeen ja siellä olevaan nojatuoliin päin. -Siinä he tiesivät olevan mytyn mattoja ja peitehuopia sekä ikivanhan -höyhenpeitteen, jonka takaa kohosi näkyviin pieni pää, ihan kalju, ja -pari haparoivia, laihoja käsiä. - -Jos isoisänisä näytti miltään maalliselta olennolta, niin ennen kaikkea -hän näytti joltakin häijyltä kilpikonnalta. - -Hän puhutteli heitä valittavaan, komentavaan sävyynsä »Te olette -kaikki tulleet, oletteko? Tarvitsitte siihen jonkun verran aikaa. Etkö -kuullut kolkutustani, NAINEN?» - -»Kyllä kuulin, isoisänisä; olen pahoillani, jos annoin sinun odottaa», -sopersi rouva Mundy-poloinen. - -Hän oli viisikuudettavuotias ja toimellinen ihminen. Hän oli ollut hyvä -aviovaimo, oli aina ollut mainio taloudenhoitaja ja oli ollut seitsemän -vallattoman lapsen altis äiti. Mutta tn isoisänisän läheisyydessä -nämä ominaisuudet jättivät hänet pulaan, ja hänestä tuli änkyttävä -koulutyttö, jonka polvet pyrkivät pettämään. - -»No niin», pitkitti isoisänisä, »kutsuin teidät tänne, ihmiset, koska -tänään täytän yhdeksänkymmentäviisi vuotta ja mielestäni teidän on aika -nähdä jotakin, mitä haluan teille näyttää». - -Top aloitti: »Minä kierrän siis valon palamaan, sir —» »Ei -sinnepäinkään, sir!» ärähti isoisänisä. »Tuhlataan sähköä! Tuhlataan -kaikkea. Tuhlataan. Tuhlataan. Tuhlataan. Enpä ihmettelisi, vaikka -olisitte jättäneet alakertaan kaikki valot palamaan, kun olette -tuollaisia.» (Niin he olivatkin tehneet.) »NAINEN! Kuinka suuri oli -sähkölaskusi viime neljännekseltä?» - -Tämä pistoolinlaukauksen tavoin tullut kysymys pani nais-paran -haukkomaan henkeään tavoitellessaan vastausta. - -»Etkö tiedä sitä? Mitä oikein tarkoitat? Etkö sitä tiedä?» »Saan sen -selville yhdessä minuutissa, isoisänisä», vikisi emäntä-rukka. »Olen -pannut ne kaikki nippuun —» - -»Nippuun? Mitä niiden niputtaminen hyödyttää? Miksi et ole painanut -niitä mieleesi? Sinun olisi pidettävä ne päässäsi, sormenpäissäsi! -Tyttö! Minä arvaan, mitä ajattelit.» Tämä syytös oli suunnattu Helenin -pientä, tummaa hahmoa kohti, joka pörrötukkaisena kuvastui valaistua -ikkunaa vasten. »Älä olekaan olevinasi ikäänkuin et olisi ajatellut, -että 'äitisi on mahdotonta pitää asioita samalla kertaa päässänsä ja -sormenpäissään’. Ahaa! Joko oivallat, että olen liian älykäs teihin -kaikkiin verrattuna. Ihan liian älykäs!» Viimeiset sanat suhteellisesti -ystävälliseen sävyyn. Melkein kuuluvasti rouva Mundy huoahti -helpotuksesta. - -Mutta jos hän toivoi isoisänisän aikovan näyttää harvinaista hyvää -tultaan, oli se toive ollut ennenaikainen. - -Entistä pahasisuisemmin hän alkoi uudelleen syytää syytöksiä -tämän perheen jäseniä vastaan, soimasi heidän rikollisen kehnoa -rahojenhoitoaan, heidän välinpitämättömyyttään pikku kuluista — -vuodosta, joka upottaa millaisen laivan hyvänsä. Kuinka usein he -olivatkaan kuulleet sen jo ennen. Mutta näissä tuhlaavaisuuden ja -mielettömän huolimattomuuden syytöksissä oli nyt toisenlainen sävy. -Tuntui silta kuin isoisänisällä olisi yhdeksäntenäkymrnentenäviidentenä -syntymäpäivänään ollut jotakin erikoista kaunaa sukulaisiansa kohtaan. -Mitä he olivat tehneet? - -»Pikku seikka toisensa jälkeen, ja ennenkuin aavistattekaan, olette -vararikko-oikeudessa. Juuri sinne te kaikki joudutte.» Sitten taaskin -pistoolinlaukaus: »Kuuletko sen, POIKA?» - -»Kyllä», vastasi nuoren Tophamptonin ääni pimeästä. - -»Hyvä. Sillä joskin äskeiset sanani kohdistuvat teihin koko -joukkoon, kohdistuvat ne erityisesti sinuun. Toivon sinun ymmärtävän -tarkoitukseni, POIKA.» - -Äänettömyys. - - -7 - -Pimeydessä kääntyivät rouva Mundyn ja hänen nuoren tyttärensä päät -sukulaisensa ja maksavan vieraansa kookkaaseen ruhoon päin. - -Mitä ihmettä oli Top tehnyt? Ja juuri Top! Jos isoisänisä oli -milloinkaan osoittanut muita mieluummin haluavansa jonkun ihmisolennon -seuraa, niin se olento oli juuri tämä verrattain vieras henkilö. Top, -suosikki, epäsuosiossa. - -Huolestuttavan hiljaisuuden rikkoi isoisänisä pamauttamalla äkkiä: -»Tahdon tietää — _kuinka paljon maksoit niistä?_ Häh? Älä koetakaan -torjua kysymystäni. Suu puhtaaksi! Ja puhukin totta! Kuinka paljon -ne _maksoivat_?» Taaskin äänettömyys kuten useinkin Topin lausunnon -edellä. Kuten Helen oli pannut merkille, »oli aina pitkähkö äänettömyys -edellä, kun oli tulossa enemmän kuin yksi tavu». Vaitiolon jälkeen -kuului Topin tyyni vastaus: »Lasken sen, sir... Isot maksoivat -kaksitoista shillingiä kuusi pennyä ja toiset kuusi shillingiä kuusi -pennyä tusina. Ostin tusinan toisia ja puoli tusinaa —» - -»Hyvä Jumala, POIKA! Onko sinun se laskettava? Etkö jaksa muistaa -moista tuhlattua erää? Etkö edes tiedä, kuinka paljon olet päivässä -menettänyt? Hävytöntä! En ikinä ole kuullut mistään niin kauheasta. -Anteeksiantamatonta! Hävytöntä! Marraskuussa. Ostaa _ruusuja_ — -RUUSUJA!» - -Top sanattomana. - -»Teitkö sen, Top?» huohotti rouva Mundy liikutettuna. - -»Lähetitkö isoisänisälle ruusuja syntymäpäivälahjaksi.» - -»Kyllä.» Top tunnusti rikoksensa. - -Heleniltä pääsi: »Tunsin ruusujen tuoksun tullessani tänne.» - -»Hän ei voi väittää vastaan», ärisi isoisänisä. »Kelvotonta hulluutta; -mutta minä arvasin niiden olevan häneltä! Ei minkäänlaista korttia; -mutta olen liian älykäs koko teidän joukkonne petettäväksi. - -— _Katsokaahan_ niitä! Ei; älkää sytyttäkö sähköjä, ennenkuin käsken. -MIES! Henderson! Kynttilä makuukamaristani... Sytyttäkää se, te pöllö! -Kas niin. Pankaa se tuonne nurkkapöydälle.» - - -8 - -Nurkka, tuon synkän onkalon pimein soppi, muuttui äkkiä sen kirkkaimmin -valaistuksi kohdaksi. - -Ruusuliekkinen, lyhyessä, nelitahkoisella kannalla varustetussa -hopeisessa jalassa palava kynttilä paljasti omituisen näyn, joka -muistutti pakanallista alttaria! Pöydällä seisoi kuolemattoman -milolaisen Venuksen jäljennös, lähes metrin korkuinen, ja maljakko -ruusuja, tumman punaisia ja meheviä. Kaunis kukkakimppu ulottui -jumalattaren polventaipeeseen saakka. Ne näyttivät uhrilta... - -»Niinpä niin. Arvasin kyllä, kuka ne oli lähettänyt otaksuttavasti -osaamatta tehdä mitään parempaa käyttövaroillaan. Niiden piti saapua -tänä aamuna, eikö niin?» - -»Niin.» - -»Ja ostit ne kukkakaupasta, jonka ohitse menet kävellessäsi opistoon? -En koskaan ole kuullut sellaisesta hulluudesta. Mitä sinä oikein -ajattelit?» - -»Arvelin teidän pitävän niistä, sir.» - -»Miksi ihmeessä ajattelit sellaista?» - -»Niin... Minä arvelin», vastasi yksikantainen Top, - -»Pyh! Juuri sen tähden, koska kerran kuulit minun sanovan, että -rakastan intohimoisesti kauneutta ja että toivoisin saavani elää -loppupäiväni lainkaan näkemättä ihmisiä, ympärilläni vain kreikkalaisia -veistoksia ja punaisia ruusuja Se oli syy, eikö ollutkin?» - -»Oli.» - -»Nuori hupsu!» ärjäisi omituinen vanhus. - -Äänettömyys. - -»Ajattelit, niin, ajattelit minun unohtaneen sanoneeni sinunikäisesi -kuullessasi silloin kerran viime kesänä. Olen liian älykäs, ihan -liian älykäs teille, koko joukolle! Te höyhenpäiset, heikkojärkiset -tuhlarit... Te ette tiedä, kuinka suuri on sähkölaskunne tai kuinka -paljon olette maksaneet kukista samana aamuna. Toivoton kokoelma -tylsämielisiä. Viimeinen kolikko taskussanne; mutta sittenkään, -_sittenkään_ ette pane talteen jokaista penniä pahojen päivien varalle, -mikä olisi ainoa toivonne, vaan tuhlaatte ne; ja mihin? Katkottuihin -kukkiin; teeleipiin! (Enkö tuntenut niiden hajua? Enkö nähnyt tämän -tytön juoksevan kadulle, heti kun se tomppeli tuli kohdalle ja kilisti -kelloaan?) Herkkuja ja ylellisyyttä, ikäänkuin kieriskelisitte rahoissa -— ja nyt olet ymmällä — NAINEN. Enkö arvaa, että olet usein pahoillasi, -koska et voi lähettää mitään tyttäriesi mies-houkkioille, jotka -menivät naimisiin ryysyläisten kanssa vain sodan vuoksi. Hyvin sinun -sopii huoata. Entä sinä — TYTTÖ?» Sieltä, missä Helen seisoi, kuului -kärsimättömän liikahduksen ääni. »Etkö olisi valmis antamaan mitä -hyvänsä rahasta?» - -»Jotakin olisin valmis antamaan. Mutta en mitä hyvänsä. Raha», päätteli -Helenin kirkas, nuorekas ääni, hieman väristen, »raha ei ole kaikki -kaikessa». - -»Happamia pihlajanmarjoja, happamia pihlajanmarjoja! Juuri senvuoksi -ei ainoallakaan teistä ole rahaa. Te ette ole säästäneet. (Säästäneet? -Te?) Te ette ole käsittäneet asioiden arvoa. Minä olen; käsitin sen -jo elämäni alkutaipaleella — niin, ennenkuin useimmat teistä olivat -syntyneet. Minä olen ollut viisas siinä, missä te ette ole edes -järkeviä. Olen osannut tulla toimeen ilman sellaista, mikä ei ole ollut -tärkeätä, jotta myöhemmin minun kannattaisi hankkia sellaista, mikä on -oivallisempaa.» - - -10 - -»Totisesti en tiedä, mitä se _on_», mietti rouva Mundy. »Mitähän se -saattaa olla, se hänen 'oivallisensa'? Sillä miten hän elääkään nyt, -kovaosainen vanhus-raukka! Surkean epämukavasti. Pitkän elämänsä -lopussa vailla kaikkea! Viluisena, huonosti ravittuna, yksinäisenä; -ei edes mattoa jalkojen alla; oleksii pimeässä kuin lepakko eikä syö -voitakaan... Kuitenkin hänellä on se elinkorkonsa. Kun hän maksaa -vuokransa ja Hendersonin palkan, täytyy hänelle jäädä jotakin jälelle. -Varmastikin hän voisi suoda itselleen joitakuita mukavuuksia. Mutta hän -kuluttaa vain —» - -Hän aprikoi, kuinka paljon. Tuntui tosiaankin tuskin mahdolliselta -arvioida tämän itsepäisen vanhuksen niukkoja menoja liian vähäisiksi. - -Hänen palvelijansa Henderson teki työtä viidestätoista shillingistä -viikon. Asunnon vuokra oli kuusikymmentä puntaa vuodessa. - -Vanhus ei koskaan juonut ja söi vähemmän kuin Mundyjen -kilpikonnanvärinen kissa. Vaatteita hän ei ostanut milloinkaan; tuo -vanha, ikivanha, tippuneesta kastikkeesta jäykkä, munatahrainen -päällystakki, nuo ennen vedenpaisumusta teetetyt housut, tuo -höyhenpeite, josta levisi untuvia kaikkialle huoneeseen, kun hän -vain liikahti —kas siinä isoisänisän pukuvarasto! Hänen ainoa -minkäänarvoinen omaisuutensa oli tuo mustapuinen, käyräkahvainen -keppi, jolla hän takoi lattiaa suvaitessansa kutsua luokseen -aristelevia sukulaisiaan. - -Mutta niin suuri oli hänen persoonallisuutensa voima, niin hellät -heidän sydämensä, että he varoivat pahoittamasta hänen mieltään ihan -yhtä tarkoin kuin olisivat eläneet jälkisäädöslahjojen toivossa. - - -11 - -Äkkiä hän rajusti kysyi: «Kuinka suuret tulot otaksutte minulla olevan? -Arvatkaa! NAINEN?» - -Rouva Mundy pudisti päätänsä. - -»TYTTÖ?» - -»En tiedä, isoisänisä», virkkoi tyttö äänessänsä sävy, joka merkitsee: -»En siitä välitä.» - -»Entä sinä, POIKA? Mikä on sinun arvauksesi? Kuinka paljon arvelet -minulla olevan tuloja tässä istuessani?» - -»En osaa arvata, sir.» - -Viehättyneenä isoisänisä ilmoitti: »_Hyvä joukko toistakymmentä tuhatta -puntaa vuodessa_.» - - -12 - -Syntyi pitkä, pitkä äänettömyys, ikäänkuin tämä ilmoitus olisi -vaikuttanut kuulijoihin tavattoman voimakkaasti. Mutta kuinka vähäisen -vaikutuksen se olikaan tehnyt sukulaisiin! - -Isoisänisä oli väittänyt hänellä olevan tuloja kymmenentuhatta puntaa -vuodessa! Se oli todistus yhdestä seikasta, nimittäin siitä, että nyt -taaskin oli isoisänisän »paha» päivä, tuumi rouva Mundy. - -Helen ajatteli karkeasti: »Hullu!» - -Top mietti: »Sekaisin, vanhus-raukka!» - -»Kas vain; te ette näy välittävän siitä sen enempää kuin jos olisin -sanonut kymmenen _pennyä_, niinkö? Te ette tietenkään usko minua. Mutta -on ihan yhtä hyvä teille, että tiedän sen! Sillä tajuan kyllä, ettette -te olisi juosseet portaita ylös ja alas useammin ettekä hoppuisemmin -huolehtineet minusta, jos olisittekin tienneet minut rikkaaksi. — Te -olette pitäneet minua köyhänä, koska olen ollut itara. Yhä typerämpää. -MIES, Henderson! Enemmän valoa nyt!» - -»Sähkövaloko, sir?» - -»Niin, te apina. Arvelitteko minun tarkoittavan revontulia? Tahdon -heidän näkevän —» - -Sähkövalo syttyi, paljastaen huoneen alastomuuden sillä sisustusta -ei mikään varjostanut. Tuli hehkut räikeänä paljaassa lampussa. -Ainoastaan yhdessä nurkkauksessa oli edelleenkin pehmeän ruusuinen -valaistus. Kynttilän liekki levitti yhäti hohdettaan vanhanaikaiselta -hopeajalaltaan kauniita ruusuja sisältävään posliinimaljakkoon ja -kauneuden jumalattaren pitkiin, verhottuihin raajoihin, verrattomaan -vartaloon, kädettömiin olkapäihin ja pieneen, hymyilevään, -klassilliseen päähän. - -Vastaisessa nurkassa — mikä vastakohta! — kyyhötti kilpikonnamainen, -iäkäs vanhus. - -Häntä verhoavan höyhenpeitteen alta kuului kahinaa ja ratinaa. - -»Näissä papereissa», virkkoi hän, »on se kaikki. POIKA! Ota ne ja -silmäile niitä. Jollet sinä niitä ymmärrä, niin ajattelevat ihmiset -kyllä ymmärtävät. Olen kirjoittanut käyttämääni lakiasiaintoimistoon. -Sieltä tulee tänne mies huomenna... Ei, se ei käy päinsä — -sunnuntaina. Hän tulee maanantaina. NAINEN! Sinä tunnet sen liikkeen. -Vävysi oli työskentelemässä sen konttorissa. Mutta hän ei tiedä -tästä mitään. Siitä ei ole hajuakaan kellään muulla kuin liikkeen -päämiehellä. Hän se tänne tulee. Teidän on tuiki hyödytöntä uskotella -itsellenne, että tämä on sekavia harhaluulojani. POIKA, oletko lukenut -sen kirjeen?» - -»Kyllä.» - -»Alkuperäinen, eikö niin? Kirjoitettu eilen, vai mitä? Antaa varmuuden, -eikö totta? Ja sen lisäksi — nämä pikku tavarat —» - -Taaskin kahinaa höyhenpeitteen alla. Luisevat kädet toivat esille -ison, mustan, lakeeratun lippaan ja kilistivät avainnippua. Hän -avasi lippaan, sysäsi syrjään tukuittain papereita, joiden laatua -hänen sukulaisensa eivät tunteneet — ne olivat haltijalle asetettuja -arvopapereita. Näkyviin tuli vanha, punainen nenäliina, nelikulmaisesti -laskostettu. Sen sisältä vetivät petolinnun kynsiä muistuttavat sormet -jotakin, mikä lipui ja välkkyi pehmeästi, maitomaisesti. - -»Tässä helminauha», äänsi vanhus ja riiputti kaulaketjun kimaltelevia -pallerolta ilmassa. »Tämän korun väitetään olleen keisarinna -Josephinen omaisuutta. Helmisiä korvarenkaita... Tässä timantteja.» -Hän aukaisi sametilla sisustetun kotelon ja käänteli sormusta, josta -säihkyi häntä vastaan äkäistä, vihreän ruusuista valoa. »Houkkamaiset -timanttikauppiaat väittivät näitä liian vanhanaikaiseen tapaan -hioituiksi. Ne on muka hiottava uudelleen muodikkaasti, upotettava -platinaan tai mikä nyt muodissa lieneekään. Ne muka muutoin menettivät -puolet arvostaan. Paksupäät! Tämä sormus timanttineen... TYTTÖ, nämä -jalokivet saat sinä...» - -»Kiitos, isoisänisä», sanoi Helen hillityn vastahakoisesti. - -»Nämä saat sinä, rakas neiti Ynseä, kun minä olen kuollut. Missään -tapauksessa en ole kuollut vielä nyt, joten sinun ei olisi tarvinnut -vastata niin ihastuneen innokkaasti! Hyvin kaukana kuolemasta vielä. -Mutta kuoltuani epäilemättä saat jotakin, mikä turvaa sinua joutumasta -vaivaistaloon, jossa sinun tuhlaavaisuutesi tähden pitäisi päiväsi -päättää, sinun ja äitisi!» - -»Isoisänisä», sekaantui puheeseen ääni, rouva Mundyn kiihtynyt, hellän -surullinen ääni. »Olette kovin hyvä, mutta —» - -»Olet kovin vilpillinen, NAINEN, saneessasi sellaista. Missään nimessä -en ole ollut kyllin 'hyvä’ jättääkseni rahojeni pääosaa sinulle tai -tuolle huonosti esiintyvälle tyttärellesi. Omaisuuteni sattuu olemaan -häntä varten.» (Kilpikonnanpää käännähti.) »POIKA. Kuulitko sen? -Kymmenentuhatta puntaa vuodessa odottamassa, että sinä otat ne.» - - -13 - -Tällä tavoin puhuteltu Harry Morse Tophampton seisoi häikäisevässä -valossa liikkumattomana kuin patsas, kuin nuori poliisi, kuin -liikenteen pysäyttämä vanttera autonohjaaja. Topissa olikin sillä -hetkellä jotakin niistä kaikista, niin kookas, niin kalpean vaalea -verinen, niin hiljainen hän oli. - -Hän oli kuin heittoansa arvioiva nuori kiekonheittäjä taidekoulun -antiikkisten teosten huoneessa. Hän oli kuin hyvännäköinen nuori -konstaapeli, joka avatakseen kävelijöille tien Strandin poikki ojentaa -ison, valkean puuvillakäsineen peittämää kättä tavattoman laajan -öljykangasverhon liepeessä. Hän oli kuin matkanne ahdinkoisella -pääteasemalla luoksenne rientänyt, miellyttäväpiirteinen, nuori -kantaja, jonka lakin lipan alta tuikahtava harmaa katse lupaa: »Hankin -sen teille tuossa tuokiossa, neiti!» Hänessä oli myöskin jonkun verran -nuorta prinssiä, jota on kiidätetty valtakunnan äärestä toiseen ja joka -väsyneenä, mutta hienotunteisena hymyilee väkijoukolle avuttomasti, -vastustamattomasti. - -Toisin sanoen Top oli järkkymätön nuori anglosaksilainen, hieman -vaiteliaampi ja soreakasvuisempi kuin ikätoverinsa, mutta suuresti -monia heistä muistuttava. - -Kuten huomautin, ette kenties pidä hänestä. Salaa, torjuvasti, peittäen -tunteensa sättimiseen, isoisänisä (omituinen oikkuilija) oli aina -pitänyt hänestä. - - -14 - -»Sinä siis saat kymmenentuhannen punnan tulot vuodessa, POIKA; eikä -sinun tarvitsekaan odottaa kuolemaani saakka, vaan ainoastaan siihen -asti, kunnes —» - -Hän keskeytti lauseensa silmäilläksensä Topia, joka seisoi odottavana, -tarkkaavana. - -»Rahaan liittyy ehto. Ymmärrätkö? - -»En», virkkoi Top. - -»Mitä tarkoitat? Etkö tiedä, mitä 'ehto’ merkitsee?» - -»Kyllä; mutta en tiedä teidän ehtoanne, sir.» - -»Sen kyllä selitän. (Te toiset — te naiset! Jääkää kuuntelemaan, jos -haluatte; oikeastaan se ei vähääkään koske teihin, ja olen teille -kiitollinen, jos pidätte asian omina tietoinanne. Siihen nähden minun -on luotettava teihin.) No niin, POIKA, kuinka vanha olet?» - -»Kaksikymmentäyksi vuotta ensi kuussa.» - -»Kaksikymmentäyksi vuotta. Niinkö todellakin?» Äkkiä kuin -pistoolinpamaus singahti taaskin kysymys: »Onko sinulla jo tyttö?» - -»Mikä, sir? - -»Tyttö, Tunneliitto.» - -»Ei», vastasi Top entistä vilkkaammin, jopa levottomasti. - -»Ei tyttöä? Ah! Mitäs se on! Kummallista; kummallista! Sinunkaltaisesi -nuorukainen. — Mutta minä uskon sinua. - -Oikeastaan olinkin jo edeltäpäin varma, ettei sinulla ole. Mistä se -johtuu?» - -Tätä suorasukaista kysymystä seurasi vaitiolo. Rouva Mundy ei -hievahtanutkaan; Helen ei kääntänyt päätänsä. Mutta kylläpä he -kuuntelivat! Naisellinen uteliaisuus näytti äkkiä tehneen heidät -molemmat samanikäisiksi naisiksi. - -Sitten puhkesi nuori mies puhumaan. »Asian laita on se, sir, että minä -en taida tuntea — ainoatakaan tyttöä —» - -»Perin harvinaista, eikö olekin?» - -»En tiedä, sir. En kai ole sitä ajatellut. Hm — minä nähtävästi haluan -vain —» - -»Tällä hetkellä merkitsee sangen vähän, mitä _sinä_ haluat. Kuuntele, -mitä minä toivon. Sinun on etsittävä tyttö, seurusteltava hänen -kanssansa, taivutettava hänet suvaitsemaan huomaavaisuuttasi, mentävä -hänen kanssaan kihloihin ja naimisiin. Sillä ehdolla sinä saat rahani. -Ymmärrätkö, POIKA? Varmastikin olen käyttänyt kyllin alkeellisen selvää -kieltä sinunkin tajuttavaksesi. Tyttö. Eikä tyttö saa olla minkälainen -tahansa, muista se. Ei, ei. Hänen on oltava —» - -Vaikutusta tehostava pysähdys. Sitten omituinen vanhus lausui -ultimaattuminsa. - -»Hänen on oltava moitteeton tyttö. Nimittäin moitteettoman, -virheettömän kaunis. Etsi hänet ja rahat ovat sinun!» - - - - -II luku - -Kauneudenpalvoja - - -1 - -Pysähtymättä kuuntelemaan, mitä hänen kuulijoillaan olisi sanomista -tästä eriskummaisesta ehdotuksesta, jatkoi vanha herra Mundy (saituri, -oikkuilija, teoreetikko) dogmaattista, narisevaa saarnaansa. - -»Kauneus on hallitseva intohimoni. Sellaiset ihmiset, joilla on joku -hallitseva intohimo, ovat myöskin lujasti takertuneet elämään. Juuri -sentähden olen minäkin tänään yhdeksänkymmentäviisivuotias. Aina on -minulla ollut intohimo pitämässä minua hengissä. Minkä luulette sen -olleen? Rahanko?» - -»Isoisänisä —» - -»NAINEN, hillitse kieltäsi ja kuuntele — jos nainen yleensä kykenee -sellaiseen. POIKA, kierrä nuo valot sammuksiin! Oletteko luulleet, -että intohimonani on ollut raha? Onnelliset sijoitukseni viisikymmentä -vuotta takaperin? Jatkuneet keinotteluni neljäkymmentä vuotta sitten, -joiden nojalla nyt olen —mikä? Neljännesmiljoonan omistaja. Se on -sivuharrastukseni. Olemukseltani olen kauneudenpalvoja. Kauneus on -määräävä tekijä elämässäni.» - -Epäuskoisina toiset kuuntelivat. Mitä hän nyt sanoisi? Tuossa -kammottavan epämukavassa, pimeässä ja kylmässä huoneessa pitkitti -vanhuksen sortunut ääni: - -»Tähän maailmaan on ahdettu liian paljon rumaa.» - -Mitä oli siihen vastattava? - -Vilpittömän katkerasti isoisänisä täydensi ajatustaan: »Minun on ihan -tuskallista katsella ympärilleni ja nähdä sellaista kauneuden puutetta! -Nyt en pääse liikkeelle, kuten tiedätte. Mutta silloin kun pääsin -— niinä viimeisinä vuosina, jolloin liikuskelin kaupungilla — mitä -näinkään kaikkialla ympärilläni! Niin paljon inhimillistä rumuutta kuin -jos olisin kuluttanut päiväni tähyilemällä omaan parranajopeiliini! -Maailma, varsinkin Lontoo, muuttuu yhä rumemmaksi joka päivä. -Katsokaahan sitä!» - -Tällöin vanhus täräytti keppinsä paljaisiin lattialautoihin ikäänkuin -olisi taaskin kutsunut Topia. - -»Katsokaahan totisesti sen ihmisiä. Normaalista kehnompia! -Elinvoimiltaan heikkoja! Katsokaa kaduilla tungeksivia ihmisiä, jotka -sohivat sateenvarjoillaan toistensa vastenmielisiä kasvoja. Katsokaa -heitä parvissa, kun he tyytymättöminä sysivät toisiansa koettaessaan -päästä omnibusvaunuihin! Katsokaa heitä, kun he matkustavat -maanalaisilla radoilla! Niin. Siellä luullakseni voi heidät nähdä -heidän huonoimmalta puoleltaan — ihmiset. Menkäähän istumaan jollekin -maanalaisen radan asemalle; tarkkailkaa matkustajia, jotka kapuavat -täyteen sullottuihin juniin, yksi kerrallaan, loputtomana virtana! -Heitä on liian paljon, ihan liian paljon ja ihan, ihan liian rumia.» - -Hän selvitti kurkkuaan; mutta hän ei ollut vielä lopettanut. -»Turmeltuneita olentoja kaikki järjestään, toinen toistansa -surkeampia. Vääntyneitä vartaloita, pöhöttyneitä tai kuivettuneita, -inhoittavimmissa, muodottomimmissa puvuissa mitä vuosisatoihin on -nähty», valitti isoisänisä, kiertäen peitettä tiukemmin luittensa -ympärille. »Raajat roikkuvat miten sattuvat; päät pistävät esiin -rinnasta. Piirteet nähtävästi kutistuneina vetäytyneet sellaisiksi, -joita ihmiset nimittävät 'alempien eläinten’ ilmeeksi. Verikoiramiehiä, -turskanaisia — apinamaisia lapsia... Heidän muotonsa on kamala — entä -sitten heidän värinsä! Hipiä kuin säilykeliha tai kylmä kaurapuuro —» - -Tällöin pääsi Heleniltä heikko, hermostunut, miltei hillitty -naurahdus... - -»Se ei ole mikään naurunasia, TYTTÖ. Näitä värittömiä naamareita näkee -nuorillakin naisilla. Tytöillä! Minkä tähden?» - -Mitä oli taas tähän vastattava? Tuossa pimeässä huoneessa, jossa oli -yksi ainoa ruusuisen hohteen valaisema soppi, ruusujen koristama -Venuksen alttari, vallitsi tiukka hiljaisuus. - -»Kaikkialla rumuutta! Sivistyksemme vika, niinkö väitätte?» huudahti -isoisänisä kolmelle kuulijalleen, jotka eivät olleet hiiskahtaneetkaan. -»Sitä pahempi sitten sivistyksellemme. Perustuuko se valheeseen? -'Kaunis on totta, tosi kaunista.’ Eikä ainoatakaan penniä», lisäsi -hän, laskeutuen ylevästä sävystä asialliseen, »ei penniäkään minun -rahoistani säilyttämään asioita ennallaan. Ei ropoakaan rumuuden -jatkamista varten. Ei! Se on pisara meressä —» - -»Missä meressä?» aprikoi rouva Mundy. - -»Pisara meressä, mutta minä panen vastalauseeni. Jos lasken pohjan -yhden ainoankaan terveen ja kauniin perheen onnelle, niin enkö silloin -ole tehnyt jotakin?» - -Äänettömyys. - -Ehkäpä hänen pojanpoikansa vainio, seitsemän lapsen altis äiti, -ajatteli myöskin tehneensä jotakin. - -Kenties me kaikki arvelemme tehneemme jotakin. - -Otaksuttavasti isoisänisän työn kaltainen teko työntäisi syrjään -kaikki, mihin me voisimme viitata. - -Hänen äänensä värähti. »Maailmassa täytyy olla viehättävääkin. Siellä -täällä keidas tässä kelvottomuuden erämaassa. Totisesti täytyy olla -olemassa joku nuori nykyajan tyttö, joka voisi pitää tuota» —hänen -petolinnunkynttä muistuttava sormensa sujahti kipsistä jumalatarta -kohti — _luuta_ kylpyhuoneensa pöydällä tarvitsematta joka aamu -punastua verratessaan sitä itseensä. Täytyy olla olemassa joku -sellainen tyttö, nykyisinkin. Tuo hänet tänne, POIKA!» - - -2 - -Top avasi suunsa. - -Ei Topin suu ollut suinkaan mikään ruusunnuppu. Tällä nuorella -miehellä oli joidenkuiden vaaleaveristen henkilöiden kiinteä iho, joka -sileänä, tasaisen kalpeana kuin marmoripinta peittää syvällä sen alla -kuohuvaa verta. Hänen Kaunismuotoisten, lujapiirteisten huuliensa -väri oli mahdollisimman vaalea, terveen punertava. Muodoltaan hänen -suunsa muuten aika paljon muistutti nurkassa seisovan patsaan suuta Hänen -raottuneiden huuliensa välistä lähti henkäys, eräänlainen huokaisu. -Ei ainoatakaan sanaa. - -Hän sulki suunsa jälleen. - - -3 - -»Vaikka saattaisitkin näyttää kuuromykältä ja vähäjärkiseltä», jatkoi -isoisänisä kohteliaasti Topille, »olet sinä koko sukuni ainoa jäsen, -jolla on hämärintäkään aavistusta siitä, mikä minua miellyttää.» -Häneltä pääsi äkäinen tirskahdus ja hän loi nurkkaan päin katseen, -joka olisi saattanut kuihduttaa siellä olevien ruusujen terälehdet. -»Tarkkaile makuani, ja sinä saa palkkiosi. Poika, etsi ja tuo tänne -moitteeton tyttö!» - -Top pysyi vaiti. - -Lempeällä äänellään virkkoi rouva Mundy empivästi: - -»Isoisänisä, kuka olisi — kuka on tuomarina ratkaisemassa, onko tyttö, -jos hänet löydetäänkin, kuten sanot, moitteettoman kaunis?» - -»Asiantuntijoita luonnollisesti. Lääkäri, kuvanveistäjä, maalari ja -minä. Me olemme neljä suurmiestä —» - -Jollakulla selittämättömällä naisellisella tavalla rouva Mundy sai sen -vakaumuksen, että hänen opettavainen sukulaisensa oli ajatellut noita -kolmea muuta arvostelijaa vasta sillä hetkellä... - -»Ja jolleivät muut kolme olisi yhtä mieltä minun kanssani, niin heidän -arvostelunsa tietysti syrjäytettäisiin», lisäsi isoisänisä kuivasti. -»Kauneuden laatu taas jää tytön kosijan mieskohtaisen maun varaan.» -Kilpikonnanpää kiertyi yhäti ilmeettömänä ja äänettömänä seisovaan -Topiin päin. »Emme välitä siitä, onko hän tumma vaiko vaalea, pitkä -vaiko lyhyt, Juno vaiko Hehe, germaanilais- vaiko latinalaisverinen. -Mutta hänen täytyy olla virheetön laatuaan.» - -Hiljaisuus. - -»Varmastikin voidaan Englannista — näyttämöiltä, korumyymälöistä, -opistoista — varmastikin sieltä löytyy joku määrä tyttöjä, joiden -vartalo, kasvot ja iho ovat virheettömät. Minä haluan vain yhtä», -selitti isoisänisä kaihoisesti. »Vain yhtä, joka on kyllin hyvä -saamaan rahani, jotta minä ollessani vielä tässä maailmassa, joka -on minusta niin huono, saisin siitä vähän lohtua. Hanki minulle se -lohdutus, POIKA; se merkitsee sinulle viehättävää morsianta ja samalla -omaisuutta.» (Taaskin hän nopeasti muuttui ärtyneeksi.) »Onko se -selvinnyt paksussa päässäsi?» - - -4 - -Hitaasti, hyvin hitaasti tuli nuoren miehen vastaus. - -»Kyllä. Käsitän sen, sir. Mutta —» (Pysähdys.) »Se ei hyödytä mitään. -Älkää luottako minuun, pyydän. Siitä ei tule mitään. Jollette pahastu -—tarkoitan —minä en voi tehdä sitä.» - -»Mitä? Et voi tehdä sitä? Mitä tuo nuori tomppeli tarkoittaa sillä, -ettei hän voi sitä tehdä? Etkö osaa löytää tyttöä, joka on kyllin -kaunis —» - -»Ei, en talkoita sitä», vastasi Top, jolta jokainen tavu näytti -vaativan ponnistusta. - -Sivusta kuunteleva rouva Mundy saattoi melkein tuntea 'kuinka tuskainen -poika oli loukatussa kainoudessaan. Helen seisoi hiljaa kuin nurkassa -välkkyvä Venus. - -Höyhenpeitteen verhoama, inhimillinen kilpikonna käänteli pientä, -kaljua päätänsä puolelta toiselle ikäänkuin tähyillen jonkunlaista -järjen välähdystä. Hän toisti: - -»Mitä tarkoitat väittäessäsi, ettet voi sitä tehdä? Taivaan nimessä, -miksi et?» - -»En tahdo, sir», sanoi Top koruttomasti. - -»Et tahdo, sir? Mitä tarkoitat: et tahdo? Oletko sinä vaistoiltasi -normaalinen nuorukainen vai etkö ole? Vai oletko pähkähullu, POIKA? -Mielipuoli, järjetön? Mitä minä pyydän sinua tekemään? Sellaista, -mihin kenen hyvänsä sinunikäisesi ja sinunnäköisesi pojan uskottaisiin -ryhtyvän omasta aloitteestaan. Rahanuolta huomioonottamatta. Mutta -asiain näin ollen — etkö tajua, että tämä on tarjous, jonka saadakseen -kuka opistokumppanisi tahansa antaisi vaikka korvansa? Kuka järjillään -oleva nuori mies tahansa hypähtäisi ilosta, jos saisi vaihtaa paikkaa -kanssasi.» - -»Kyllä, tiedän sen.» - -»Mutta sinä et tahdo?» - -»Minä — minä en voi.» - -»Etkö, vaikka saat kymmenentuhatta puntaa vuodessa?» - -»En —luullakseni en, vaikka saisin kaiken maailman kullan.» - -»Mitä tulimmaista sinä sitten haluat?» - -»En halua _sitä_, sir», vastasi Top äärimmäisen koruttomaan tapaansa. -»En tahdo tyttöä. En tahdo vaimoa. Enkä — hm —» - -»No?» - -»En tahdo käydä —» - -Hän ei täydentänyt lausettaan. - -Ne sanat, joita hän ei lausunut — karkeat sanat »kauppaa itsestäni» — -häilyivät ilmassa. - - -5 - -Hiljaisuus häiriytyi äkkiä. - -Hätkähtäen kuin säikähtynyt kissanpoikanen Helen syöksähti liikkeelle -ja juoksi ovelle. Se avautui ja sulkeutui nuoren tytön jälkeen. Toiset -kuulivat hänen askeleensa, kun hän pakeni kerrosta alemmaksi. - -Mitä se merkitsi? Mahdotonta sanoa’. Vaikea on sanoa, minkä tähden kuka -nuori tyttö tahansa suorittaa kolmannen osan päiväisistä teoistaan! -Mutta tämä ei enää ollut pilaa! Syöksyä pois huoneesta pyytämättä -sanallakaan anteeksi! Tämä oli majesteettirikos. - -Säikähtyneenä tytön äiti odotti isoisänisän purkausta. - -Sitä ei kuulunut. Nähtävästi ei vanhus ollut huomannut Helenin pakoa. -Nähtävästi ei myöskään se uskomaton seikka, että Top oli asettunut -vastustamaan hänen toiveitaan, ollut nostattanut hänessä odotettua -raivonpuuskaa. - -Hän virkkoi vain: »Sinä et tahdo, niinkö? Olet nuorukainen. Et tiedä, -mitä tahdot. Tänään toista, huomenna toista. Mutta minä tiedän, mitä -tahdon, ja tiedänpä vielä senkin, että minä sen saavutan! Saavutan -sen aina. Mitä sinuun tulee, punnitse asiaa, POIKA. En välitä siitä, -kuinka kauan tarvitset pohtiaksesi. Kulje omaa tietäsi. Kuluta aikasi -insinöörinopinnoissasi ja potkupallo-otteluissasi Twickenhamissa ja -missä tahansa — sitä ei kestä ikuisesti. Kutsun sinut luokseni joka -päivä tiedustaakseni, miten ajatuksesi edistyvät. Nyt saat mennä.» -Isoisänisä kohotti koukkukeppiään. »MIES! Henderson! Minun on aika -saada kuppi sitä törkyä, jota te minua varten valmistatte — Cowlickin -mallasjuomaa vai miksi te sitä nimitätte.» - -Pimeästä riensi Henderson aavemaisena esiin. - -»Hyvästi siis, isoisänisä.» - -»Hyvästi, sir.» - -Isoisänisä nähtävästi vaipui aatoksiinsa kiinnittämättä enää vähääkään -huomiota poistuviin vieraisiinsa. - - - - -III luku - -Rauhattomuuden päivä - - -1 - -Seuraava päivä oli sunnuntai, rouva Mundyn puuhaisin viikonpäivä! -Sinä päivänä hänen naimisissa olevat tyttärensä — joskus yksi, joskus -useampia, toisinaan kaikki puolitusinaa puolisoineen ja perillisineen -— aina lehahtivat hänen luoksensa kotiin palaavan lintuparven lailla. -Usein tämä hellä nainen lievästi aprikoi, mitä Englannin lait sanoivat -liian täyteen sullotuista asunnoista. Sillä sunnuntaiaamuisin tämä -perhe, jolle kaksi miespolvea aikaisemmin eläneiden Mundyjen koti, -laajatiluksinen, avara maalaiskartano, olisi tarjonnut sopivat -puitteet, täytti hänen ahtaan, neljännessä kerroksessa olevan -vuokra-asuntonsa, niin että seinät tuntuivat pullistuvan ulospäin. - - -2 - -Alhaalla eteishallissa (koska näissä taloissa ei ollut hissiä) -seisoivat isot, kaksipuoliset lastenvaunut, joissa Tossien kaksoset -nukkuivat. - -»He eivät liikahda kahteen tuntiin, ja jos joku heidät varastaa, niin -lyönpä vetoa, että hän tuo hyvin kiireesti heidät takaisin», oli Tossie -sanonut. Tossie, ei vielä yhdenkolmatta-ikäinen, oli naimisissa erään -pankinkonttoristin kanssa. He molemmat ynnä lapset olivat melkein -joka sunnuntai päivällisellä Oxfordin vuokrakasarmialueella. Tulinen, -sydämellinen, raukea Tossie oli huono keittäjätär ja vielä huonompi -taloudenhoitajatar. - -Rouva Mundyn sunnuntaipäivällisen suunnitteli ja valmisti tavallisesti -hänen ainoa käytännöllinen tyttärensä Joan, ammattimainen -vierailukeittäjätär, joka oli mennyt naimisiin nuoren taiteilijan -kanssa. Mies piirteli ruokalistoihin tushilla viehättäviä, omaperäisiä -pikku otsikkkoja, siroitellen niihin perin uudenaikaisia väriläikkiä. -Joanin puolisolla oli kyllä lahjoja. Onneksi Joanilla oli yllinkyllin -työtä. Tällä viikolla (kovaksi onneksi hänen sisarilleen ja äidilleen) -hänen oli järjestettävä suuret puoliskutsut Mayfairissa. Tänään -senvuoksi myöskin Tossie oli äidin apuna kuorimassa perunoita ja -valmistamassa vihanneksia vähäisessä keittiössä. - -Mieltäni pahoittaa, että minun on vietävä teidät tällaiseen -ympäristöön; kenties teistä Mundyjen asunto, yksi tuhansista -samanlaisista, on halpa. - -Mutta onko mikään sellainen asunto halpa, jossa vilisee kukoistavia, -hilpeitä, nuorekkaita kasvoja ja kajahtelee iloisia ääniä? - - -3 - -Arkihuoneeseen oli rouva Mundyn tytär Gertrude, joka kirjoitteli -kertomuksia kuvalukemistoihin, tuonut kirjoitussalkkunsa ja veti sieltä -esiin käsikirjoituksia. - -Gertrudin puoliso - (boheemi, hilpeä entinen upseeri, sellainen mies, -joka on valmis menemään minne tahansa ja tekemään mitä tahansa ja josta -oli tullut jotakin epämääräistä jossakin teatteritoimistossa) oli -täksi pyhänseuduksi ottanut heidän huoneisiinsa näyttämöystäviä, jotka -oli häädetty asunnoistaan ja olivat »lepäämässä», mutta jääneet ilman -suojaa, johon olisivat päänsä kallistaneet. Heidän luonaan ei Gertrude -senvuoksi saanut tilaa eikä rauhaa lopettaakseen kertomuksen, jonka oli -maanantaina oltava valmiina toimituksessa. Niinpä hän oli tuonut työnsä -äidin asuntoon. - -Gertrudia ympäröivät hajallaan olevat paperiliuskat kuten -syreenipensasta varisseet kukat. - -Hänen vastassaan istui pöydän ääressä hänen seuraava sisarensa Phyllis, -ommellen harsomaisen ohuita, aprikoosinpunertavia alusvaatteita, joilla -hän toivoi voivansa lisätä (»jonakin» moottorimaailmassa toimivan) -nuoren puolisonsa tuloja. - -Eikö Phyllis olisi muka voinut suorittaa ompelustansa kotonaan? -Mutta Phyllis oli samanlainen kuin monet nuoret, laajasta, eloisasta -perhepiiristä lähteneet aviovaimot; häntä painoi raskaasti verrattain -yksinäinen avioelämä. Oltuaan vuoden naimisissa hän yhäti väitti, -että hänestä oli _kaameata_ olla makuuhuoneessa seuranaan vain yksi -mies, lanaan oli eräs autoilijaystävä vienyt hänen nuoren puolisonsa -pelaamaan golfia; mielihyvin Phyllis palasi sisarellisen kumppanuuden -pyörteeseen tänne muiden tyttöjen täyttämiin huoneisiin. - - -4 - -»Älä rohkenekaan puhella!» varoitti kirjailijatar häntä, itse -edelleenkin puhuen ja kirjoittaen melkein yhtä aikaa. »Mihin -kummaan olen pistänyt yhdeksännen liuskan? Ahaa! Tässähän se on. -Tämä kertomukseni kuvailee poliisitarkastusta jossakin hämärässä -yökerhossa.... Kunpa minun kannattaisi kerran käydä sellaisessa -kerhossa, jollaisissa tarkastuksia pidetään, saadakseni kertomukseeni -paikallista väritystä!» - -Ompeleva sisko virkkoi: »Ennenkuin menimme naimisiin, kutsuttiin Guy -usein tanssiaisiin johonkin paikkaan, jossa solisi ihana hopeinen -suihkukaivo palmujen ja saniaisten keskellä, jotta poliisien saapuessa -tarkastamaan, juojinko kerhossa määrätuntien jälkeen, kulein saattoi -hätäisesti kaataa luvattoman samppanjansa suihkulähteeseen —» - -»Mikä mainio piirre!» riemuitsi Gertrude, pyyhkäisten otsaltaan suvulle -ominaisen, tuuhean, tumman tukan ja tarttuen uuteen paperiliuskaan. -»Sen sovitan heti kertomukseeni. Tämän himmeästi valaistun, -ruusuhohteisen, epäillyn paikan keskellä solisi suihkulähde' — oliko se -neliskulmainen vai pyöreä, Phyl?» - -»Osaanko minä sen sanoa? Olenko minä ollut siellä? Sopiiko meidän -suoda itsellemme epäiltäviä huvituksia? Minä kuvaisin suihkulähteen -jonkunlaiseksi vanhanmalliseksi, millaiseksi hyvänsä, kunhan siinä vain -on 'lirinää’ ja 'hopeista'.» - -»Ja ahdan sen täyteen humaltuneita, pyrstö edellä uivia kultakaloja», -ehdotti Gertrude kirjoittaessaan. »Mitähän jos kirjoittaisi tämän -kappaleen uudelleen, ottaen lähtökohdaksi kultakalojen katselemisen? -Olen jo kuvannut paksulti maalattua vampyyriä ja pappilan raikasta -ruusunnuppua —» - -»Mitä tekemistä hänellä on yökerhossa?» - -»Hän on vastakohtana vampyyrille. Toivoisin sinun pysyvän vaiti ja -sallivan minun jatkaa... (Kymmenes liuska, yhdestoista liuska.) Tämä -viaton tyttö on tullut erään seurueen mukana — tosiasiallisesti hän ei -olekaan kirkkoherran tytär —» - -»He eivät koskaan ole sinun kertomuksissasi. Sankarittaresi esiintyvät -aina vieraassa naamiossa.» - -»Mielestäni riittää hyvin olla oma itsensä tosielämässä... Tämä -tyttö on oikeastaan pieni kamaripalvelijatar, joka kaihoisasti toivoo -vaikka yhden tunnin kestävää loistavaa elämää ja muuta sellaista. -Niinpä hän onkin sujauttanut yllensä nuoren emäntänsä leningin ja -tullut. Emäntä itse on tanssiaisissa jossakin muualla epävirallisen -sulhasensa seurassa. Valepukuinen kamarineito on tosioloissa rakastunut -raikashipiäiseen nuoreen poliisiin, joka sattuu olemaan kerhoa -tarkastamaan lähetettyjen siviilipukuisten poliisimiesten joukossa. Ja -siellä, paheen pesässä, maalattujen ja avorintaisten tuntemattomien -keskellä hän tapaa — lemmittynsä... Kauhistus, kohtaus ja hirveä -hälinä.» - -»Miten kertomus loppuu?» kysyi Phyllis, pujottaen lankaa neulansilmään. -»Onnellisesti kaiketi.» - -»Miten sinä ehdotat? Sopiiko minun käyttää ylpeän kyynillistä -kieltä vai — Kas vain!» huudahti hän, kun ovi äkkiä avautui. »Sisälle -astui komea serkku puettuna villapaitaan ja polvihousuihin... Minkä -tähden olet noin ällistyneen näköinen. Top?» - - -5 - -Top oli nähtävästi palannut kotiin suoritettuaan aamuisen juoksunsa -puiston ympäri, aikoen pari tuntia tutkia hydrauliikan teoriaa -makuuhuoneessaan. Siellä — kummako, että hän näytti ällistyneeltä? — -siellä hän oli nähnyt pieluksellaan uinumassa oudon lapsen — ajatteles! -— pitkämekkoisen pienokaisen. - -»Niin, kyllä. Se on minun. Se on vain Bubbles», selitti Phyllis, -ommellen rauhallisesti edelleen. »Laskin hänet sinne, Top; en löytänyt -mitään muuta sopivaa paikkaa, koska Madge on sovittamassa Helenin ylle -ruskeata leninkiään äidin huoneen pitkän peilin edessä, ja Helenin -oma vuode on pukutarpeiden peitossa. Ethän pahastu siitä, Top, ethän? -Muuta vaatteesi kylpyhuoneessa; siellä ei ole ketään muita kuin Rex -uittamassa moottorivenettään. Ja tule sitten lukemaan tänne; kukaan ei -virka mitään. Gertrude työskentelee.» - - -6 - -Gertrude, samoin kuin muutkin Mundyn tyttäret (paitsi Heleniä) tunnusti -suoraan pitävänsä kookkaasta, suoramielisestä siirtomaaserkusta. - -Topin jälleen näyttäytyessä pyhäasussaan Gertrude tervehti häntä -ystävällisesti: »Top, etkö vielä ole naimapuuhissa?» - -»En vielä.» Vanhan Mundyn edellisenä iltana tekemän hurjan, -eriskummaisen tarjouksen muisto sai Topin harmaat silmät välähtämään -hänen istuutuessaan takan viereen sijoitetun notkoselkäisen tuolin -käsinojalle. Tänä aamuna hänen ei maksanut ajatellakaan työntekoa, -arvasi hän. - -»Sallitteko minun polttaa piipullisen?... Kiitos. Mitäs muuten kuuluu?» - -Gertrude kertoi, että hänellä oli ollut huono onni, mutta että hän -toivoi pääsevänsä köyhäinkotiin ensi viikolla. - -»Hm!» äänsi Top myötätuntoisesti. - -Hän tiesi, mitä tämän tyttömäisen pilan takana piili. Vaikka hänen -serkkujensa avioliitot olivatkin onnellisia ja he olivat nuoria -ja uljasmielisiä, olivat he kuitenkin kaikki ihan umpikujassa -rahahuolien tähden. »On suvunmukaisia avio liittoja, ihan samoin kuin -on sukupiirteitä», sanoi Gertrude. »Me kaikki siskokset olemme olleet -samaa maata ja menneet naimisiin miellyttävien köyhien miesten kanssa. -Enää °n vain Helenin vuoro tehdä samoin.» - -»Pikku Helen-parka on liian allapäin kovasta onnestaan, ajatellakseen -minkään tekemistä tänä päivänä», jupisi Phyllis ommellessaan. »Lapsi on -murheissaan!» - -Sen kuullessaan Top vilkaisi toisiin päin, otti ruman, vanhan, mustan -piippunsa raikkaiden, nuorekkaiden, vaaleanpunaisten huuliensa välistä -ja kysyi: »Murehtiiko hän? Minkä tähden?» - -»Oi, eikö Top tiedä? Poika-kulta, poloinen pienokainen tahtoisi niin -_kovin_ mielellään saavuttaa menestystä omalla alallaan —» - -»No niin, eikö hän saavuta?» - -»Ei, jollei hän saa edelleen harjoitella, ja äiti vakuuttaa että se -on mahdollisesti lopetettava, koska hänellä ei ole kylliksi rahaa -edes maksaakseen Helenin oppitunneista.» - -Helen oli näet kolmen viime vuoden aikana käynyt balettikoulua. Joka -päivä hän oli, kantaen pienessä käsilaukussaan eväspalojaan puolista -varten, liittynyt siltaa myöten Cityyn virtaavaan palkkatyöläisten -joukkoon. Helenin koulun, jota pidettiin tilavassa atelierissa -Chelseassa, oli alunperin perustanut kuuluisa venakko — yksi -taiteellisen baletin uranuurtajia! — tanssijatar, joka tunnettiin -nimellä Madame itse. - -»Kuinka hävytöntä, jollei Helen saa jatkaa», pahoitteli Gertrude. -»Eric vakuuttaa» — Eric oli hänen teatteritoimistossa työskentelevä -puolisonsa — »Eric vakuuttaa, että kun Helen on saanut täydellisen -harjoituksen ja hieman kokemusta, hänestä sukeutuu yhtä etevä kuin -June tai Ripple tai kuka kuuluisa tanssijatar tahansa. Helenillä on -taipumuksia. Ja sitten vielä — Helen on synnynnäinen ilmehtijä. Ihan -vilpittömästi luulin lapsen valittavan viime sunnuntaina, kun Helen -parkui. Entä ettekö ole nähnyt hänen matkivan —» - -Tässä Gertrude katkaisi puheensa, visusti varoen katsahtamasta -sisareensa. - -Yhtä aikaa olivat sisarukset muistaneet, mitä Helen parhaiten -jäljitteli, juuri Topin ominaista tapaa, kun hän aina avasi suunsa -ikäänkuin lausuakseen jonkun huomautuksen ja sulki sen sitten jälleen, -jättäen huomautuksensa iäksi lausumatta. - -»Hävytöntä, jos Helenin taipumus menee hukkaan! Lapsi-raukka, hänen -sydämensä pakahtuu murheesta... Hän on niin kunnianhimoinen... Tuntee, -että hänessä on kykyä tulla tähdeksi —mutta mitä toiveita hänellä on, -kun hänen hyväkseen ei voida uhrata varoja? Ajatella karvasta totuutta -— näyttämöllä ei kukaan saavuta varsin suurta menestystä, jollei hänen -käytettävissään ole runsaasti _rahaa_! Kova onni, ettei kukaan meistä -voi tehdä mitään hänen hyväkseen.» - - -7 - -»'Köyhä köyhää auttaa’», lausui Gertrude. »Siispä, Top, mitä sinä -osaat minua auttaaksesi kertoa nykyisin muodissa olevista, hienoista -tanssikerhoista.» - -»En paljoakaan. En ole ollut ainoassakaan niistä.» - -»En myöskään minä. Se minua juuri vaivaa», valitti lyhyiden kertomusten -kirjoittaja. »Miten, kysyn sinulta, osaan kuvata poliisitarkastusta -vakuuttavasti? Kuulehan. Top, jos sinä olisit poliisi, niin etkö -olisi tuntevinasi tyttöä! Vai huudahtaisitko: '_Mary! Sinä! Täällä!_ -Ja arveletko, että hän enää koskaan olisi ihan samanlainen sinulle? -Tarkoitan, olisitko sinä enää milloinkaan ihan samanlainen häntä -kohtaan?» - -»Ketä kohtaan?» tiedusti Top luonnollisesti hämmennyksissä. - -»No, tietysti sievää, hienostunutta, pikku kamaripalvelijatarta -kohtaan, jota olet aina rakastanut —» - -Piippu kädessä Top avasi suunsa, mutta aiheeseensa viehättyneenä -Gertrude jatkoi: »Se on ihan paikallaan, ymmärräthän, mutta minun -käsittääkseni ei sinulla ole yhtään enempää syytä ylpeillä itsestäsi -kuin hänelläkään. Jos minään paljoa. Onhan joka tapauksessa -likaista mennä pukeutumaan kerhon vieraiden tapaan, syödä mainio -illallinen kuohuvine maljoineen, tanssia muotitansseja kaikkien -kiehtovimpien vampyyrien kanssa ja sitten — sitten mennä oikeussaliin -todistamaan, että ‘_kerhossa oli elämä perin säädytöntä... Samppanjaa -ja konjakkia valui kuin vettä kello neljä aamulla!... Maudien nimellä -tunnettu tyttö istuutui polvellani_', kerroit, ‘_ja suuteli minua -useita kertoja_ —'» - -»Mitä kaikki tämä merkitsee?» - -»Se on vain Gertruden juttu kuvalukemistoon», vastasi Phyllis nauraen. - - -8 - -Sata kertaa kirjailijatar yhtyi omaan työhönsä kohdistuvaan nauruun; -kenties kerran kahdestasadasta kerrasta hän punastui loukkaantuneena. - -Nyt hän äkkiä pahastuneena tokaisi: - -»'Vain juttu’? Kyllä se on enemmän kuin juttu, jos sinun täytyy -se tietää. Se on vain puolet Ericin takaamasta vekselistä, jonka -tunnustaja, joku vintiö, on jättänyt hänet pulaan ja joka eräytyy -maksettavaksi tiistaina. Siinä kaikki ... mihin olen pistänyt -kahdennenkymmenennen liuskan? - -Tietääkö kukaan?» - -Katuvaisena Phyllis otti kadonneen liuskan takan ristikolta ja ojensi -sen sisarensa puolelle pöytää. - -»Olen pahoillani, sisko-kulta!» supatti hän toisen tuuheaan -tukkaan. »En tarkoittanut sanoa ‘_vain_’. Ja useinhan puhun '_vain_ -Bubblesista'.» - -»Ei mitään, Phyl. Ikävä, että ärähdin. Rahan puute on kaiken huonon -tuulen juuri! Joka tapauksessa tämä» — hän järjesti paperejansa — -»merkitsee kahtasataakymmentä shillingiä, kun vien sen toimitukseen; -ja ne tulevat eh-dotto-masti kuin Jumalan lähettäminä. Sääli vain, -että tulee vielä kalliimmaksi hankkia minulle juhlaleninki, pari -hopeakudoksisia tanssikenkiä ja liput kullatun paheen näyttämölle, jota -minua on pyydetty kuvaamaan '_luonnollisesti_'. Gertrude syrjäytti koko -asian nauraen. - - -9 - -Sekä vähäisellä purkauksella että sitä verhoamaan tarkoitetulla -naurulla oli ollut vaikutuksensa Gertruden poika serkkuun, joka -kopisteli piippuansa tyhjäksi, naputtaen sitä uuninreunukseen, eikä -näyttänyt huomaavan mitään, mutta kätki kaikki sydämeensä. - -Koko ajan oli nuori Tophampton tuntenut surua näiden englantilaisten -serkkujensa tähden, jotka olivat hyvin tiukalla ja huolestuneita, -ponnistelivat saadakseen jalansijan tässä liian täydessä kaupungissa, -tarttuen jokaiseen oljenkorteen tässä muuttuvien olosuhteiden -sodanjälkeisessä Pyörteessä, mutta olivat aina valmiit auttamaan niitä, -jotka kykenivät pysymään pinnalla huonommin kuin he. - -Top oli tuntenut myötätuntoa heitä kohtaan, mutta ei samalla tavoin -kuin tänä sunnuntaina. Tänään hänen poikamaisen, heidän puolestaan -surevan sydämensä pohjalla heräsi myöskin omituinen vastuunalaisuuden -tunne, siellä ruiski vaivaava ajatus: »Minä saattaisin auttaa heitä! -Voisin — jos —» - -Saman sunnuntaipäivän kuluessa se ajatus syöpyi hänen mieleensä. - - -10 - -Sunnuntaipuoiiselle istuutui perhe yhdeksänhenkisenä huoneessa, jossa -olisi ollut mukavasti tilaa kolmelle. - -Mukana oli myöskin Madge, jonka puoliso oli Cityssä »jokin» (ei -suinkaan »joku»), vanhin serkku, jota kysyi keinoista ja varoista -nähtävästi pahimmin kiusasi. Kaikilla muilla, myöskin Tossien -kaksosilla ja Phyllisin Bublesilla oli aseenaan Mundyjen vankka -rakenne. Vain Madgen pikku poika Rex ei ollut lujatekoinen. - -Pojan nuori äiti näytti kalpealta, ja hänen tumman tukan varjostamissa -silmissään oli hajamielinen ilme; mutta hänellä riitti hilpeä sana -jokaiselle, kun huoneeseen tunkeutuva lauma sommittelutehtävän -kappaleiden lailla sovittautui vanhan ristijalkaisen pöydän ympärille, -jolta ensin oli korjattava pois käsikirjoituskasat ja puolivalmiit -liinavaatteet, ennenkuin se voitiin kattaa puolista varten. - -Topille Madge sinkautti välttämättömän pilan: »Etkö vieläkään ole -kihloissa?» - -Top ravisti vaaleaa päätänsä. »En; en vielä, Madge.» »Jotakin on tässä -asiassa tehtävä. Minkä tähden hän ei ole joutunut kiinni? Etkö edes ole -rakastunut, Top?» - -Taaskin Top pudisti päätänsä, samalla kun heikko punerrus alkoi -(hyvin hitaasti) levitä hänen poskiinsa, syventäen hänen kiinteän, -kermankarvaisen ihonsa väriä. - -»Älä mene istuttamaan ajatuksia mies-paran päähän!» virnaili John, -Tossien pankinkonttoristi-puoliso. »Topin aika tulee kyllin pian, kuten -hän surukseen saa huomata.» - -»Niin totisesti. Kuta kauemmin hän voi pysytellä rakastumatta, sitä -parempi», myönsi Tossie juhlallisesti. »Sitä kauemmin hän säästyy siltä -pulmalta — (Ei; he saavat pullon ensi kerralla, äiti.) — mistä hänen -olisi etsittävä ruokaa perheensä suihin ja kenkiä perheensä jalkoihin.» - -»Ja alppeja lastensa rintaa varten», lisäsi Madge. »Koska lääkärit -väittävät, ettei Englannin talvi ole suotuisa Rexille (ikäänkuin -Englannin talvi olisi suotuisa kenellekään muille kuin vesilinnuille), -aion mennä kamarineidoksi johonkin sveitsiläiseen hotelliin, pannen -ehdoksi, että poikaani siellä hoidetaan ja ruokitaan talvisella -urheilukaudella.» - -»Se ei ole huono suunnitelma, Madge.» - -»On aina huono suunnitelma _tehdä työtä_ rahasta», vastusti - -Phyllis suu täynnä. - -»Ansaitsemattomat lisät ovat pääasia, tyttöseni!» - -»Tai testamenttilahjat!» - -»Mikä toive! Testamenttilahjat! Tässä suvussa ei ole yhtään sielua, -joka jättäisi meille ropoakaan! Ainakin on meillä kovin huonot tiedot -isoisänisän elinkorosta.» - -»Entäpä avioliitto ansion kannalta? Niin, hankkikoon Helen» (Helen -rypisti koomillisesti otsaansa) »itselleen rikkaan puolison!» - -»Tai Top!» - -»Niin; miksi ei Top?» - -»Nuoret miehet ovat tässä maassa harvinaisia. Tytöt ovat markkinakamaa!» - -»Luotetaan siis kaikki Topiin. Top ei olekaan niin kovin vastenmielisen -näköinen, rauhallisessa valaistuksessa! Joidenkuiden mielestä -siirtomaalaisilla on ulkolaisten viehätysvoima —» - -»Jossakin kertomuksessani tulee Topista, sitten kun hän on nainut -biljoona vaimonsa, tarukummi, ja hän laskee pohjan meidän onnellemme.» - -»Top, rakas — (Ojenna kastiketta, ole hyvä; minä kikkaan hänelle!) — -Top rakas, vähällä vaivalla luulisin sinun pystyvän lumoamaan jonkun -perijättären — vanhanlaisen!» - -»Sinun tapaisesi», jupisi australialainen. - -Heikko puna, joka oli levinnyt hänen poskiinsa Marjonen kysyttyä, oliko -hän rakastunut, oli vasta nyt ehtinyt haihtua. - -Nyt se alkoi uudelleen näkyä. - -»Oi, jättäkää poika rauhaan!» kehoitti Tossie. »Älkää häiritkö hänen -kandidaattimahdollisuusmietteitänsä!» - -Mutta Top ajatteli kokonaan toista. - - -11 - -He laskivat pilaa, nämä nuoret naiset ja heidän nuoret puolisonsa, -ovella vaanivasta sudesta. Mutta leikinlaskusta huolimatta, susi _oli_ -ovella. - -Heidän äitinsä tiesi sen istuessaan pöydän päässä ja leikatessaan -viipaleita raavaspaistista, jonka paistamiseen hän oli kuluttanut -aamun ja josta tämän perheaterian jälkeen ei jäisi jälelle muuta kuin -paistinpuikko. Myöskin Top tiesi sen. - -»Kuuromykkä ja vähä-älyinen» — sellaisen arvostelun oli isoisänisä -lausunut hänen luonteestaan, itse hyvin tietäen, kuinka väärä se -oli. Top, joka istui pöydässä, uurtaen lumiauran tavoin vakoja kelpo -paahtopihvin, vihannesten, pasternakan, piparjuurikastikkeen ja -yorkshireläisen muhennoksen muodostamiin nietoksiin — Top, joka -yksitavuisilla äännähdyksillään lisäsi keskustelun hälinää — Top, -ulkoisesti yhtä tunteeton kuin se ainoa kylmä peruna, joka ehkä jäisi -jälelle tästä juhla-ateriasta, oli yhtä herkkä kuin kuka nainen hyvänsä -tuntemaan, mitä ilmassa liikkui. - -Hän tarkkasi Marjorien huolien ja Gertruden ajatusten kaikkia -heilahduksia. Hän oivalsi, että tämä oli ensimmäinen kunnollinen -ateria, jonka ystävällisen rattoisa Tossie ja hänen yhtä ystävällisen -rattoisa Johninsa olivat kokonaiseen viikkoon nauttineet. Hänen -mieltänsä kalvoi, että nuori Phyllis istui ompelemassa liinavaatteita -muutamista shillingeistä eikä saanut mennä reippaalle kävelylle -ulko-ilmaan. Vielä kovempi osa oli Madge-paralla, jolla oli tuo -poika... Entä Helen sitten? Pikku Helen istui toisten joukossa -äänettömänä, hautoen aatoksiaan tuuheiden hiuksien peittämässä -päässänsä. Hän ei ollut suonut Topille ainoatakaan katsetta eikä -sanaa; perin lamassa oli Helen tänään. Surkeata, jos hän koko -sydämestään halusi saavuttaa mainetta näyttämöllä eikä siitä -tulisi mitään. Mitä Helenistä myöhemmin tulisi? Mitä tulisi heistä -kaikista muista? Hänellä, Topilla, ei ollut mitään heikkoa. Hänen -queenslandilaiset omaisensa eivät tosin olleet varakkaita, jollaisiksi -englantilaiset tuntuivat kaikkia »siirtomaalaisia» kuvittele van, -mutta heidän kannatti hyvin lähettää hänen määrärahansa. Jos toiveet -konealalla pettäisivät, sopisi heidän poikansa aina palata hyvään -kotiin ja työhönsä maatilalle; kovaa työtä, mutta paljon hauskaakin, -ulkoilmaelämää, auringonpaistetta... - -Mutta hänen serkkunsa? Heillä näytti kaikki olevan sattuman varassa, -epävakaista. Kuinka huonosti olikaan tämä maallinen varallisuus jaettu! -Kaikilla näillä nuorilla, iloluontoisilla, rohkeilla ihmisillä ei -kerrassaan mitään, ei yhdelläkään, ainoastaan taakka kannettavana, -vekselit, vuokrat, korot ja verot, lääkärinpalkkiot, liha-, leipä- ja -kaasulaskut, rautatie- ja omnibuspiletit, kengät... - -Seuraavassa kerroksessa kyyhötti vanha, hyvin vanha ukko, jolla oli -neljännesmiljoona ja joka ei tehnyt sillä mitään muuta kuin hautoi -oikullisia suunnitelmiaan ja kohteli omaisiaan hirmuvaltaisesti — - -Tuttu merkki kajahti voimakkaasti Topin pään kohdalla. - - -13 - -Baabelimainen perhehälinä vaimeni. Ensimmäisen kerran aterian aikana -Helen loi nopean silmäyksen Topiin, kääntäen sitten taas katseensa heti -toisaalle. Päivällispöydän ympärille ahtautuneet henkilöt huudahtivat -toinen toisensa jälkeen: - -»Isoisänisä!» - -»Saanko mennä ylös?» mutisi Top selvitellessään pitkiä raajojaan -huonekalujen jalkojen seasta. - -Rouva Mundy nyökkäsi, ja hän meni. - -»Minkälaisen», tiedusti Gertrude, »otaksutte isoisänisän olleen, -ennenkuin hänestä tuli tämä 'Ääni minaretista’? Mitä kuvittelet hänen -puuhanneen nuorena ollessaan, John?» - -Punatukkainen John virkkoi: »Olen kuullut hänen olleen teekauppiaan, -niitä vanhojen, hyvien tee-aikojen miehiä, jotka lahjoivat -merikapteeneja kiidättämään teelasteja purjealuksilla valtamerien -ylitse Englantiin vallatakseen markkinat —» - -»Nähtävästi hän ei ole pystynyt niitä kovinkaan suuresti valtaamaan, -sillä muutoin hän ei olisi niin huonoissa varoissa kuin hän näyttää -aina olleen. Hän olisi tehnyt 'leikkauksia', keinotellut ja kasannut -tuhansia», tuumi Gertrude viattoman tietämättömänä siitä, kuinka -likipitäen hän arvasi isoisänisänsä yksityisasiain oikean laidan. -»Sitä en kuitenkaan tarkoittanut, vaan sitä, minkä _näköinen_ hän oli. -Onkohan isoisänäiti, minkänäköinen hän lieneekään ollut, saattanut -olla milloinkaan rakastunut tuohon olentoon? Saattoiko hän, äiti? Ei, -ei! Älä väitä: '_Tietysti, rakas, eikö hän mennyt avioliittoon hänen -kanssaan_?’ Tiedän sen. Mutta hän kuoli yhdeksäntoistavuotiaana, joten -ukko _kenties_ vielä oli ihan järjellisen inhimillinen —» - -»Gertrude —» - -Kyynärpäät pöydän varassa Gertrude liikahti, syrjäyttäen rouva -Mundyn lievät vastalauseet. »Minusta on viehättävän hupaista -arvailla, millaisia omien esi-isien rakkausasiat ovat olleet, -_jonkunlaisia_ rakkausjuttuja heillä on täytynyt olla; muutoinhan -ei olisi olemassa _meitä_. Ja aprikoinevathan Bubblesin lapset -vuonna tuhatyhdeksänsataaseitsemänkymmentäviisi: 'Vanha isoäiti -Gertrude-poloinen, onkohan kukaan noista oudon sievistä, -vanhanaikaisista urheiluhousuisista nuorista miehistä koskaan pitänyt -_hänestä_ vähääkään?» - -»Tosiaankin, Gertrude!» - -»Niin he _tekevät_, äiti! Haluaisin vain tietää, minkälaisen nuoren -miehen te kaikki arvelette isoisänisän mahdollisesti olleen Ericin -ikäisenä.» - -»Älä kysy minulta, tyttö-kulta!» torjui kahdeksankolmatta-ikäinen Eric. -»En kärsi ajatella semmoista. (Lisää vanukasta, äiti, ole hyvä.) Minä -kunnioitan liian paljon Ikää!» - -Madge kummasteli: »Entä minkätähden — (Syö se kaikki, Rex, armaani! -Enää vain _hiukkanen_!) — minkätähden isoisänisä kutsui Topia kesken -päivällistä?» - -»Hän kai vaatii Topia kertaamaan itselleen joitakuita säihkyviä -pöytäpuheitaan. Mitä tahansa, kunhan se vain häiritsee», äkäili Tossie. -»Niin isoisänisän tapaista!» - -Vähemmässä kuin viidessä minuutissa Töppäiäsi hälisevän puolisseurueen -keskuuteen. Hänen ilmeensä oli muuttumaton, jollei oteta lukuun -tuikahtelevaa väikettä — harmin, huvituksen aiheuttamaa? — jonka nyt -saattoi havaita pojan harmaissa silmissä, kun hän siirsi taaksepäin -(keittiö-)tuoliansa ja sulloutui jälleen istumaan, melkein ihan rouva -Mundyn syliin. - -Hänen vastassaan istuva Helen katseli värähtämättä poispäin hänestä. - -»Miten hänen Kärtyisyytensä jaksaa?» kysyi John. »Miltä kannalta hän -ottaa elämän tänään?» - -»Ihan kuin ennenkin.» - -»Kas vain! Eikö Top selitä oivallisesti?» ihasteli Gertrude»Top, -rakas, kuinka sulavia ovatkaan sanakuvasi, kuinka mestarillisia -luonnekuvauksesi! Niinpä niin, jos sinä minun sijastani kirjoittaisit —» - -»Top on hieman taipuvainen sanahelinään —» - -»Niin, mutta jos Top opettelisi _karsimaan_ tyyliään —» Tämän -lörpöttelyn suojassa rouva Mundy tiedusti _sotto voce_: »Eikö hän -tahtonut meitä tai — mitään muuta, Top?» - -»Ei», vastasi nuori Tophampton yhtä hiljaa. »Hän vain sanoi: 'Oletko -vielä samaa mieltä kuin eilenillalla, POIKA:'’ Vastasin: 'Olen, sir.' -Hän virkkoi: 'Hyvä. Näkemiin, sitten. Nyt saat mennä.’ Niinpä lähdin.» - - -13 - -Rouva Mundy ei enää kysellyt mitään. - -Hän, epäitsekäs sielu, olisi mieluummin hakannut poikki oikean kätensä -kuin suonut nuoren serkkunsa alistuvan mokoman vanhuksen nurinkurisiin -suunnitelmiin. - -Vielä, yhä vielä, piti hän tiukasti kiinni siitä uskosta — jota -varmasti eivät kaikki hänen aikalaisensa hyväksy — että puolison -valinnassa on noudatettava yhtä ainoata ohjetta. - -Olipa hänellä vaikka kuinka paljon huolia naineista tyttäristään, se ei -jaksanut muuttaa hänen uskoaan. Koska hänen tyttärensä olivat saaneet -mieluisensa puolisot, oli kaikki pohjaltaan oikein. Hän olisi kyllä -toivonut rakkaillansa olevan kylliksi rahaa, samoin kuin rakkauttakin. -Mutta ei tullut kysymykseenkään, että hän olisi toivonut heillä ole van -— pelkkää rahaa. - -Heidän osansa oli parempi! - - -14 - -Vaikka Top olikin vaistomaisesti asettunut vastahankaan, vaikka -hänessä olikin aluksi herännyt lausumatta jäänyt vastalause — -_itsensäkauppaamista!_ eivät hänen tunteensa tässä asiassa kuitenkaan -olleet niin voimakkaat kuin rouva Mundyn. - -Tämä yhdenkolmatta-ikäinen atleetti, jonka luonne oli sävyisä ja -terve ja rakenne kuin veistoksen, oli toistaiseksi mieleltäänkin kuin -veistos; hän tunsi lemmen käytännöllisiä juonia vähemmän kuin useat -kaksitoistavuotiset tytöt. - -Hänen vaistonsa nukkuivat. - -Hän oli, kuten rouva Mundy oli kerran romanttisesti kuvannut -häntä Gertrudelle (joka oli heti sovittanut sen lauseen -kuvalukemistokertomukseen), yhtä puhdas kuin neitseellinen helmi. - -Hän ei ollut turhaluuioinen eikä tekokaino. Eikä se hänen puoleltaan -ollut periaatteellinen kysymys. - -Vain hänen vaistonsa nukkuivat. - -Mutta hänen kiintymyksensä, myötätuntonsa ja sydämenhyvyytensä eivät -nukkuneet. - -Rouva Mundy oli sanonut: »Sen pojan huomaavaisuus toisia kohtaan on -suorastaan ihmeellinen.» - - -15 - -Niin, koko sen sunnuntain, tuon rauhattomuuden päivän, Top oli -ajatellut muita! - -Nurja onni! Nurja onni näillä tytöillä, niin uljaan kiipeillä, mutta -niin varattomilla! Vaikka he naljailivat Topille, kiusoitellen -kehoittamalla häntä perustamaan heidän varallisuutensa, olisivat he -mieluummin purreet poikki kielensä kuin tehneet sen, jos olisivat -aavistaneet oikean asianlaidan. - -Topin vallassa olisi auttaa heitä. Hän voisi laskea heidän -varallisuutensa pohjan. Hän saattaisi poistaa huolten taakan rouva -Mundylta, joka oli ollut hänelle niin suuriarvoinen hänen ollessaan -outona vieraassa maassa. Hän voisi hankkia kaikki, mitä Madge pikku -poikineen kaipasi. - -»Hyvä Jumala!» mietti Top, tuntien mielessään varoittavan pistoksen. -»Jos tänään sattuu vielä jotakin, niin minusta ehkä tuntuu -mahdottomalta sitä kiertää.» - -Päivä oli miltei lopussa. - - -16 - -Mundyn perheen naimisissa olevat tyttäret poistuivat sinä iltana -aikaisin kukin omaan asuntoonsa. Heidän naurunsa ja lörpöttelynsä oli -lakannut kaikumasta tuon neljännessä kerroksessa olevan huoneiston -komeroissa, jota he nimittivät kodikseen — sanontatapa, joka olisi -saattanut ärsyttää heidän nuoria aviomiehiään, jolleivät myöskin -kaikki rouva Mundyn vävyt olisi nimittäneet hänen asuntoaan kodiksi. -He olivat menneet — Tossie kaksipuolisina lastenvaunuineen, Gertrude -käsikirjoituksineen, jotka pitäisivät häntä kirjoituskoneen ääressä -keskiyöhön saakka, Madge pienine, peitteisiin käärittyine poikineen, -jolle hänen oli kustannettava autokyyti, Phyllis ompelukoreineen ja -sylilapsineen. Sitten laskettiin viimeinen korsi vastuunalaisuuden -taakkaan, jonka Top oli koko päivän tuntenut rasittavan leveitä -hartioitaan. - -Syynä oli lapsi, Helen... Jos hän olikin kahdeksantoistavuotias, näytti -hän paljoa nuoremmalta, hän näytti niin lapselliselta. Top ei osannut -kuvitellakaan häntä minään muuna kuin »lapsena». - -Koko päivän Helen oli ollut, kuten hänen äitinsä sanoi, »kuningas -Saulin tuulellaan». Hän ei ollut puhellut mitään, ei edes -sisariileenkaan. - -Topille hän ei ollut hiiskunut mitään ennenkuin teeaikana, jolloin hän -oli alkanut moitiskella nuorukaista, alkaen hänen uudesta, sinisestä, -sarssisesta pyhätakistaan (joka Helenin selityksen mukaan olisi -saattanut olla lähtöisin maalaissepän isoista, jäntevistä kourista -eikä räätälin hyppysistä) ja lopettaen siihen, että hän oli lukenut -vuoteessaan kello puolikolmeen asti edellisenä yönä. Eikö Helen ollut -nähnyt valoa hänen ovensa alitse? »Valvottaa kaikkia!» oli tyttö -valittanut. - -Oikeastaan ei mikään ollut paikallaan Helenistä... - - -17 - -Tähän mielialaan rouva Mundy tiesi yhden parannuskeinon. - -»Soitahan, Top!» pyysi hän, kun illallinen oli korjattu pois. Sillä -nuori Tophampton, joka ei ollut oppinut tuntemaan ainoatakaan nuottia, -oli musikaalinen sormenpäitänsä myöten Ja kun hän otti esille -huilunsa ja puhalsi siitä säveliä tai kun hänen pillinsä värähdytti -ilmaa sulavilla, sydäntävihlovilla valituksillaan, oli sillä -kapinalliseen ja alakuloiseen nuoreen tyttöön samanlainen vaikutus -kuin Davidin, harpulla oli äkäiseen kuninkaaseen. - -»Laula meille, Top!» kehoitti rouva Mundy. »Se on —» Hän vilkaisi -nuorimpaan lapseensa — Heleniin, joka oli heittäytynyt uuninmatolle -kotinsa rapistuneessa arkihuoneessa, jonka lämmintä tuntua kuitenkin -monen kartanon harkitun mukavat tupakkasalongit ja useat tarkoin -uudistetut Jaakko-kuninkaan aikaiset maatalot kaipaavat. - -Kyyröttäen matolla kissa sylissään Helen luki kirjastosta lainattua -_Carnivalia_. Tai näytti sitä lukevan. Hänen tuuheat, tummat hiuksensa -piilottivat hänen silmänsä; lehteä hän käänsi harvoin. - -Ikäänkuin ei olisi huomannut Helenin olevan huoneessa äiti täydensi: -»Laula minulle, Top!» - -»Olkoon menneeksi, kyllä minä laulan.» - -Muuan omituinen seikka on teidän Top-pojasta tiedettävä. Hän oli -puhellessaan ihan kuolemakseen ujo ja harvasanainen, mutta oli valmis -laulamaan kelle tahansa, joka vain pyysi, vähääkään kainostelematta ja -vaivattomasti. Se oli hänestä kokonaan toista. - -»Kyllä laulan, jos sinä haluat; käyn vain noutamassa ukuleleni.» - -Hän nouti ukulelensa makuuhuoneesta; se samoin kuin myöskin hänen -pillinsä, kirjansa ja muut kapineensa, jotka tavallisesti olivat -sikinsokin arkihuoneessa, oli viety sinne syrjään, kun arkihuonetta -siistittiin sunnuntaisen rynnistyksen varalle. Hän istuutui -näppäilemään soittimensa neljää kieltä virittäessään niitä. Sen -kädensijasta riippui nippu kultanauhoja, jotka tulenhohteessa välkkyen -valuivat alaspäin kimaltelevina kaarina, korostaen niitä kannattavan -reiden muodonkauneutta. - -Helen heilautti hiukset silmiltään ja katseli nauhoja silmissään -selvästi harmistunut ilme. - -»Minusta on kummallista», pilkkasi hän, »että Topin kaltainen voimakas, -hiljainen mies kehtaa näyttäytyä käsissään niin naisellinen vehje -kuin nauhakoristeinen ukulele, joka muistuttaa jonkun laulu-ilveilyn -näyttelijättären intialaista taikakalua’» (Niinpä niin; totisesti Helen -oli sinä iltana kuningas Saulin tuulella.) »Mistä olet saanut tuon -käsiisi, Top?» »Ostin sen eräältä opistolaiselta.» - -»Niinkö!» - - -18 - -Topin sormet koskettelivat kieliä, liikkuen edestakaisin ja loitsien -ilmoille pohjennollista hyrinää. - -Topin suppea, vastakoinen puheääni sulautui hänen laulutenorikseen. - -Sen kuullessanne olisitte kenties hämmästynyt. - -Mutta asianlaita on sellainen, että varovaisinkin, tiukimmin -sovinnaisuutta noudattava, tavallinen englantilainen, joka osaa puhua -vierasta kieltä, ei ole sitä käyttäessään niin pidättyväinen kuin omaa -kieltänsä puhuessaan. Hänen äidinkielensä pysyy sinä välineenä, jolla -hän ilmaisee jokapäiväiset karttelunsa, _»ehkä»-, »en tiedä»-, vaikea -sanoa»_-verukkeensa. - -Mutta jos joku ihme on opettanut tämän anglosaksilaisen puhumaan -sujuvasti ranskaa, päästää hän sillä kielellä itsensä jotensakin -Valloilleen. Ranskankielellä hän tuo esiin mielipiteitä ja -lausuu ajatuksia, joita hänen puhuessaan englantia ei millään -voimalla saataisi hänestä puristetuksi. Ranskankielellä tiedetään -tällaisten henkilöiden jopa tunnustaneen rakkautensa romanttisesti, -laveasanaisesti. - -Laulu oli sellainen vieras kieli, jota Harry Tophampton paljon -osasi. Hän, joka puhui niin vähän, ei välittänyt siitä, kuinka -paljon hän lauloi. Hän ei tiennyt paljastavansa laulaessaan itsenään, -näyttäytyvänsä kokonaan toisenlaisena luonteena eikä enää ujona, -vaiteliaana, nukkuvavaistoisena nuorukaisena. Kuuluvathan jotkut -laulavan unissaan; kenties kävi Harry Tophamptonille juuri niin. Hänen -laulaessaan purkautui hänen alitajunnastaan äänekkäästi ilmoille sitä -syvää kiihkoa, antaumusta, kauneudenrakkautta, hekumallista intoa, -jota hän olisi saattanut tuntea, jos hän olisi herännyt tietoisesti -tajuamaan intohimon. Kenties se olisi saattanut olla harhaluuloa, -mutta kuullessaan hänen laulavan, vaikkapa vain muodissa olevaa -rakkauslaulua, olisi kuka tahansa saattanut ajatella: »_Kuinka suloinen -ja kiihkeä rakastaja tuon pojan täytyy olla_!» - -Vaikea oli (hänen laulaessaan) käsittää, ettei Top ollut vielä -kertaakaan rakastunut ja että, kun otetaan huomioon hänen elintapansa, -harrastuksensa, ajatussuuntansa, hän ei ehkä milloinkaan rakastuisi! - -Mutta nyt hän lauloi. Sen seurustelukauden muotilaulun oli Lontooseen -tuonut nainen, mutta se vaati miehenääntä. Kuinka hyvin se sopikaan -Topin vilpittömälle, sydäntä tavoittavalle äänelle! - -Vienosti hän murehti; - - »Poissa on unelma, toiveikas, - on särkynyt, ijäksi mennyt. - Tieltäsi loittonen kauemmas —» - -Top lauloi ja teki laulajan ihmeen, loitsi kuulijat pois siitä -paikasta, jossa he olivat kuuntelemassa. - -Viihtyisä huone, kulunut kalusto, verhot, jotka erottivat heidät -Lontoon sumuisesta yöstä, kaikki ne hävisivät kauas hänen kuulijoistaan. - -Heidän läheisyydessään oli sireenien kallio.... Huojuvia -smaragdilaineita, fosforihohteisia vaahtopäitä paiskautui kallion -juurta vasten. Sen yläpuolella kaartui keskiyön samettinen, korkea -taivas, tähtien täyttämä, kajahdellen kultaisen, hyväilevän äänen -tenhoa. Se valoi lumousta halpoihin varieteesanoihin. Topin suusta -lähteneinä ne tulkitsivat kaikkien aikojen erossa olevien rakastuneiden -valitusta. - - »Mistä lohdun saanen, armahani, - ikävä kun syöntä pakottaa? - Millä lievitän ma murhettani, - toiset sinua kun armastaa?» - -»Kaunista», supatti rouva Mundy liikutettuna, »eikö olekin, Helen?» - -Helenin silmät ja korvat olivat tukan peitossa. Kenties hän ei ollut -kuullut. - -Top lauloi: - - »Mistä lohdun saan, kun surujani - kuulemassa kuva yksin on? - Kun yksin oon ja sinä —» - -Keskeytys. - -Äänekkäänä, äkillisenä se särki viimeiseen säveleeseen liittyvän äänen; -se oli tytön huokaus. - - -19 - -»Helen, rakas, Helen!» Äiti siirtyi nuoren tytön luokse, jolla peräytyi -sulavasti ja kiivaasti kuin kissanpoika, joka ei suvaitse hyväilyä. - -»Rakas lapsi, mikä sinua vaivaa?» - -»Ei mikään, äiti, ei mikään. Minkätähden luulet sellaista?» »Mutta — » -virkkoi Top. Hän oli jälleen palannut tavalliseen puhetapaansa. Poissa -olivat laulajan alttiit tunnetulkinnat. Taaskin hän oli jokapäiväinen, -hillitty Top, mutta levoton maltistaan huolimatta. Hän pudotti -soittokojeen notkoselkäiseen tuoliin, jonka käsinojalla hän istui, -kumartui eteenpäin ja loi kirkkaan, huolekkaan katseen tyttöön, jolta -oli päässyt äskeinen vihlova huokaus. - -Tämä oli kauheaa, mietti Top. Hän ei jaksanut nähdä tuota lasta -noin tuskaisena. Vain senvuoksi, ettei Helen voinut pyrkiä -eteenpäin urallaan... Vain sentähden, että hän pelkäsi menettävänsä -mahdollisuutensa... Hänen pitäisi saada tilaisuus jatkaa. Oli julman -kovaa, jos se häneltä riistettäisiin! - -»Kuulehan, Helen —» - -»Mitä niin? En käsitä, mitä te molemmat höpisette!» Päästäen -päättäväisen, hiljaisen naurahduksen Helen ravisti tukkaansa, kuten -siivoojatar pyörittää märkää riepua. »Kas vain! Te taisitte luulla — -Arvelitteko _todella_, että minä itkin? Kuinka hullunkurista! Ettekö -kuule, milloin ihmistä nikottaa? Minä nipistän pikku sormeani. Se -lopettaa nikotuksen. Kas noin! Nyt on kaikki hyvin. Jätkähän sitä -verrattoman mietoa liverrystäsi, Top —» - - -20 - -Mutta Top ei jatkanut. - -Kevyesti hän oli noussut isojen jalkojensa varaan. Meluttomasti hän nyt -poistui huoneesta, meni käytävään, sulkien huoneiston oven jälkeensä, -ja nousi seuraavaan kerrokseen. - -Hetkisen hän seisoi käytävälampun kohdalla, joka valaisi hänen pientä, -vaaleata päätänsä ja hänen komeita hartioitaan; vain hetkisen hän -seisoi isoisänisän ovella. - - - - -IV luku - -Maanantainen mieliala - - -1 - -Jos kävelette leveällä, rauhallisella Cromwell-tiellä puolikymmenen -ja kymmenen välillä aamulla, pannette merkille South Kensington-aseman -ja Prinssin portin välillä ryhmittäin ja parvittani astelevia varsin -nuoria, koko laiha muhkeita miehiä. Heillä on päässänsä pehmeät, -harmaat, mustanauhaiset hatut ja kädessään nahkaiset salkut. Heidän -housunlahkeensa ovat jotensakin epäsäännöllisesti käännetyt. Heidän -asunsa on niin sanoaksemme pikemminkin urheilumiesten kuin keikarien. -Liiallinen huolehtiminen puvusta ei koskaan näy sopivan yhteen -näiden nuorukaisten ammatin kanssa. He ovat melkein aina iloisia, ja -tavallisesti heillä on kiire. Otaksuttavasti oli nuori lophampton siinä -joukossa, jonka sinä aamuna kohtasitte. - -Myöhemmin päivällä lienette toistamiseen nähnyt joitakuita näistä -nuorista miehistä, tällä kertaa Hyde-puistossa, jossa he liikkuvat -poljetussa, lyhyessä ruohikossa, harppailevat rautalanka-aitojen -ylitse poluilta nurmikoille, vilahtelevat plataanien huojuvien -varjojen lomissa, kumartuvat sillan kaiteen ylitse luikatakseen -alhaalla vedenrajassa puuhaileville opintokumppaneilleen. Nyt he -ovat paljain päin, ja te näette heidän ominaiset, pörröiset, tiheät -hiuksensa (runsaat kenties sentähden, että heidän sormissaan, joilla -he usein haraavat tukkaansa, on paksu kerros konerasvaa). Nyt heillä -on muassaan ammattinsa työvälineitä, kompasseja, teodoliitteja, pitkiä -mittausketjuja, joiden toisessa jäässä polvistuva nuorukainen kenties -huutaa toista päätä Pitelevälle työtoverilleen: »Hei! _Tup_!» - -Silloin tällöin polkevat lapset ketjuja; hoitajattaret juoksevat -torumaan, komppania kaartilaisia marssii ohitse, erottaen ryhmät -toisistaan. Puisto (jossa vallitsee hälinä, sillä pojat kiljuvat, -vesilinnut kirkuvat ja airot loiskivat Serpentinellä) on täynnä -ihmisiä, jotka kiinnittämättä heihin huomiota liikkuvat sinne tänne -näiden nuorten miesten työskentelyalueella; siellä on koiraneitoja -harjoittamassa hoidokkejaan, Rowilta saapuneita ratsastajia, -vetelehtijöitä, rakastuneita pareja — jotka kaikki sivuuttavat nämä -maanmittauspuuhissa olevat nuorukaiset vilkaisemattakaan heihin. -Uutterina ja onnellisina omassa yhdyskunnassaan ja syventyneinä -työhönsä nämä nuoret miehet sekaantuvat puistossa liikkuviin -lontoolaisiin, pysyen kuitenkin heistä erillään. Heidän vartaloihinsa, -heidän avoimiin kasvoihinsa on heidän tuleva uransa jo painanut jonkun -verran leimaansa. Jo alkavat heidän pyrkimyksensä suuntautua omalle -ladulleen, kannustaen heitä mittelemään voimiansa luonnonvoimien -kanssa, heidän ajatuksensa noudattavat jo omia teitänsä — »Jos -fyysilliset olosuhteet ovat sellaiset ja sellaiset, täytyy seurausten -olla sellaiset ja sellaiset, kuten yön täytyy seurata päivää.» - -Nuori Tophampton kuului tähän veljeskuntaan. - -Myöhemmin — mitä heistä tulisikaan? Edistyksen luojia ja ohjaajia, -tienraivaajia, sillanrakentajia, valtakunnanmuovaajia, Marthan poikia — -lyhyesti sanoen: insinöörejä. - -Se tulisi olemaan Topin toimiala. - -Oxfordin vuokrakasarmialueella vietetyn tapausrikkaan sunnuntain -jälkeisenä maanantaina hän suoritti päiväntehtävänsä tavalliseen tapaan. - -Mitään tavatonta ei sattunut eikä ehkä sattuisikaan. - -Palattuaan sinä iltana kotiin hän heti vaistosi, että jotakin oli -tapahtunut. - -Rouva Mundy lausui hänet tervetulleeksi huulillaan tavallinen -rauhallinen, herttainen hymynsä. - -Topia ei pettänyt se, eikä myöskään Helenin huolettomuus. - -Helen, jonka tummien hiusten varjostamat kasvot olivat vain hieman -punehtuneet, ei näyttänyt itkeneeltä (kahdeksantoistavuotiaalta -haihtuvat kyynelten jäljet nopeasti). - -Mutta kodikkaassa, valaistussa huoneessa leijaili sellainen mieliala, -jota jotkut nimittävät maanantaiseksi masennukseksi. Vielä enemmänkin. -Herkkävaistoinen Top oli varma, että oli tapahtunut joku todellinen -mullistus. - -Hän otti sanomalehden, jonka Helen oli nakannut pöydälle poistuessaan -huoneesta viisi minuuttia Topin tulon jälkeen. - -Sanomalehti oli taivutettu merkityn ilmoituksen kohdalta. - -»Nuori tyttö (hyvästä kodista) halutaan auttamaan lapsenhoidossa...» - - -2 - -Pelkkä korsi, joka ilmaisi Topille, minne päin tuuli oli täällä -puhaltanut. - -»Mitä tämä on?» - -»Mikä? Ah, niin. Helen silmäili lehteä, katsellen, olisiko -ilmoituksista joku ehkä hänelle sopiva. Hän on aina tullut hyvin -toimeen pienten lapsien parissa. Hänen sopisi koettaa tuota», puheli -rouva Mundy, selvittäen kurkkuansa. »Luultavasti hän on parhaillaan -kirjoittamassa siihen vastausta.» - -Oltuaan tavallisen aikansa vaiti virkkoi Top: »Entä hänen opiskelunsa?» - -»Hänen opiskelunsa — tanssinsako? Pelkäänpä, että sille ei mahdeta -mitään. Hän aikoo luopua siitä. Sille ei mitään voi», hoki rouva Mundy -kerkeästi, ja hänen sanansa kuulostivat sellaisilta kuin hän olisi -toistanut ne jo monta kertaa sinä päivänä. - - -3 - -Niin hän olikin — mutta kuinka toisenlaiseen sävyyn. - -»Rakas, lapsi-rukka, ei sille mahda mitään», oli hän hokenut -hokemistaan tämän synkän maanantain kuluessa. »Tiedäthän, että minäkin -olen kauhean pahoillani. Meillä ei yksinkertaisesti ole rahaa. En -ymmärrä, miten meidän on meneteltävä näinkin. Onhan Top — niin kovin -mielelläni pitäisin poika-kultaa ilmaiseksi, kuten hän tietää, mutta -Jumalan kiitos, että saan hänen elatusmaksunsa! On suuri asia, että hän -on täällä.» - -»Niin kai. Mutta viisi Topista. Entä minä ja balettikouluni?» - -»Rakas lapsi, meidän on ilmoitettava erostasi puoli lukukautta -etukäteen. Se on tehtävä nyt.» - -»Emmekö voi tehdä mitään muuta?» - -»Ethän toki arvele, etten olisi valmis, jos minulla olisi enää mitään -myytävää? Koko pöytäkalusto meni silloin, kun Tossien kaksoset -syntyivät. Ei ole mitään, armaani —» - -»Voisin maksaa kaikki takaisin alettuani työskennellä.» - -»Mutta käsitäthän, ettei sekään ole varma heti harjoitusaikasi -päätyttyä. Saattaisit saada työtä, mutta saattaisit olla saamattakin.» - -»Niin, kuten Eric sanoo, tärkein asia tässä maailmassa on syntyä jonkun -porhon veljen- tai sisarentyttäreksi, jollainen kukaan meistä ei ole; -voi, äiti, minkä tähden emme ole!» - -»Eihän se ole kaikki kaikessa —» - -»Se merkitsee, että minun on erottava Madamen koulusta nyt.» - -»Tai jouluna, Helen.» - -»Minä eroan nyt. Mitä hyödyttää tuskan pidentäminen?» nyyhkytti -tanssijattareksi mielivä tyttö. »Menen työskentelemään lastentarhassa -— niin, siihenkin on valmistauduttava! No niin, minä menen hoitamaan -jonkun lapsia; se ei vaadi koulutusta. On samantekevää, mitä teen, kun -kerran en saa tehdä sitä ainoaa, mitä haluan! Minä —» - -Avain kalahti ulko-ovessa. - -»Top tulee kotiin.» - - -4 - -Juuri silloin, kun heidän talonsa mies raikasposkisena ja -kirkassilmäisenä ilmestyi käveltyänsä ripeästi kotiin sillan kautta, -omaksuivat tyttö ja nainen uljaasti reipastuulisen ulkonäön. Sen -lävitse oli Top heti nähnyt, vaikka vähemmän koruton ja suoramielinen -henkilö olisi siitä pettynyt. - - -5 - -Nyt, kun Helen oli pujahtanut pois huoneesta, virkkoi Top: »Onko hänen -heitettävä näyttämö mielestään?» »Olemme päättäneet, että niin on -parempi.» »Mutta totisesti — hänhän oli niin innostunut!» »Niin, kyllä, -hän on — sille ei voi mitään. Aiotko mennä ulkosalle tänä iltana, Top? -Kylpyvesi on parhaiksi lämmintä —» - -»Kuulehan. Älä salli tuon lapsen luopua tanssiopinnoistaan.» - -Hänen äänensä outo soinnahdus sai rouva Mundyn katsahtamaan tähän -kookkaaseen, nuoreen sukulaiseensa. Hänkin katsoi, liikkuen äänettömän -nopeasti, mikä johtuu ison, lihaksikkaan ruumiin täydellisestä -hallinnasta. - -Nuori mies tuntui palaavan melkein heti kädessään kuminauhan ympäröimä -setelinippu. Hän ojensi sen rouva Mundylle. - -»Mitäs tämä on, Top? Kuukausirahasi, jotka aioit viime lauantaina -luovuttaa minulle pankkiin vietäviksi?» - -»Älä vie niitä pankkiin!» kielsi Top vakavasti. - -»Eikö pankkiin; miksi ei?» - -»Sinun on ne pidettävä; ole hyvä. Tarkoitan sitä.» Rouva Mundy katseli -häntä pöydän ylitse ihmeissään. »Minun pidettävä? Omaistesi sinulle -lähettämät kuukausirahat?» - -»Ja myöskin muut, kun ne saapuvat —» - -Tällöin avautui hänen takanaan oleva ovi. Helen seisoi siellä -tummien hiusten reunustamat kasvot jälleen helmenkalpeina, kädessä -postimerkkikirja, jonka hän oli käynyt noutamassa. - -Top kääntyi; hänen katsahtaessaan tyttöön levisi hänen -pienipiirteisille, vaaleille kasvoilleen iloinen hohde, jonka »tuon -lapsen» läheisyys näytti tavallisesti niille nostattavan. Hän hymyili -Helenille ja kääntyi sitten jälleen äidin puoleen. - -»Ja muutkin», toisti hän. »Haluaisin sinun pitävän ne joka kuukausi. -Otathan... Hän — niiden pitäisi olla sinun. Se olisi oikein ja -kohtuullista.» - -Hänen merenharmaat silmänsä, joissa oli huolestunut, vilpitön -kiintymyksen katse, kääntyivät toisen kasvoista toisen kasvoihin. - - -6 - -Äkkiä Helenin pienet kasvot näyttivät hyytyvän, jäykistyvän, käyvän -ilmeettömiksi, ikäänkuin joku ajatus olisi äkkiä pistänyt häntä. - - -7 - -Suu naurussa rouva Mundy huudahti: »Top, rakas — tosiaankin, -ymmärräthän! — Miten voisin?» - -»Ota ne maksuksi ruoastani! Se on kyllä niiden arvoinen ja enemmänkin; -olet sellainen emäntä. Ota ne ruokani ja vuokrani maksuksi — tai, jos -se on välttämätöntä, lainaksi. Lainaksi, jos niin haluat. Maksa minulle -takaisin —» - -Topin puhuessa osui hänen katseensa pieneen, tylppäpäiseen, -vaaleanpunaiseen esineeseen, joka virui rouva Mundyn työkopan kannella -ja josta riippuva nauha oli valahtanut pöydän reunalta lattialle -saakka. Helenin balettikenkä. Se teki liikuttavan vaikutuksen. Ja -kaiken sen jälkeen, mitä tytön sisaret olivat kertoneet hänelle, -Topille, eilen. Täytyikö sen edustaa rauenneita toiveita, romahtaneita -unelmia? Tuijottaen pieneen silkkikenkään Top kehoitti: - -»Maksa minulle takaisin sitten, kun Helenistä tulee tanssitähti. -Teethän niin. Tähän saakka en ole pyytänyt sinua tekemään mitään minun -tähteni.» - -Nainen, joka viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana oli ollut hänen -äitinään, valmistanut hänen ruokansa, parsinut hänen sukkansa, -sullonut hänen potkupalloreppunsa, sitonut hänen vammansa — mitä -kaikkea hän olikaan pyytämättä tehnyt hänen hyväkseen! — vastasi tähän -avosydämiseen vetoomukseen: - -»Mutta, poika-kulta! Top! Kuinka jalomielinen — mutta kuinka järjetön -olet. Vaikka syrjäyttäisimmekin kaiken muun, on tässä sinun kaikki -taskurahasi, puolisrahasi, matkarahasi ja pukujesi hinta. Siinä on -kaikki, mitä saat —» - -»Ei; ei ole. Nyt saan enemmän.» - -»Ahaa!» pääsi Heleniltä terävästi. Melkein kuin Topin ominaista -liikettä jäljitellen hänen suunsa avautui ja sulkeutui sitten jälleen, -samalla kun hän painoi käden huulilleen. - -Top ilmoitti rouva Mundylle: »Tästä lähtien saan kasoittain käteisrahaa -käytettäväkseni.» - -»Kuinka loistavaa; mutta — mistä?» - -»Minä — minä olen saanut työtä.» - -»Tosiaanko, Top? Nyt jo? Toimenko?» - -»Hm — sentapaisen.» - -»Insinööriopistosta — niinkö? Viran? Onko sinulle annettu -opetustehtäviä tai jotakin siihen suuntaan?» - -»Kyllä.» Top terästäytyi lausumaan tämän vastauksen, samalla kun -hänen hunajanvaalea ihonsa lehahti helakan punaiseksi hiusrajasta -leuankuoppaan saakka. - -»Äiti! Etkö huomaa, että Top valehtelee kuin mustalainen?» puhkesi -Helen puhumaan. »Topillako opetustehtäviä? Miten se olisi mahdollista? -Top aikoo noudattaa isoisänisän tahtoa; niin on asia!» - -»Oi, eihän toki. Niin ei voi olla. Top —?» - -»Kyllä; niin se on», tunnusti Top, katsoen suoraan eteensä. »Koska -lapsi on arvannut —» - -»Eikä se vaatinutkaan paljoa älyä.» - -»Saattanen yhtä hyvin ilmaista teille» — Topin vaalea pää kallistui, -joten ylhäältä tuleva valo loi paksun, kultaisen viirun hänen -jakauksensa kummallekin puolelle, kun hän katsahti laipioon, joka esti -isoisänisän näkymästä »että olen luvannut suostua». - - -8 - -Mahdotonta olisi ollut Topilta lypsää — joskin rouva Mundy olisi ollut -uteleva nainen — yksityiskohtaisia tietoja siitä, mitä oli tapahtunut -hänen puhellessaan isoisänisän kanssa edellisenä iltana. - -Helen kuunteli silmät pyöreinä. Rouva Mundyn hienopiirteiset -kulmakarvat vetäytyivät lähemmäksi toisiaan. Jäykästi poika kertoi: - -»Niin, ilmoitin vanhukselle suostuvani. Hän sanoi arvelleensa, että -johtuisin ajattelemaan asiasta siten. Hän sanoi, että kaikki kävisi -hyvin. Hän sanoi myöskin huolehtivansa minusta.» - -»No niin!» mutisi rouva Mundy tyrmistyneenä. »En uneksinutkaan —» - -»Minä olin siitä varma», lausui Helen perin asiallisena. »Eilen -arvasin, että Top aikoi hyväksyä esityksen.» Puolustavasti, melkein -kiivaasti hän lisäsi: »Miksi hänen ei olisi pitänyt sitä tehdä? Miksi -olet noin ällistyneen näköinen, äiti? Näytät siltä kuin hän olisi -tehnyt jotakin hirveää! Minusta hän olisi ollut typerä, jollei olisi -siihen suostunut, jollei olisi yrittänyt!» - -»Ajattelutko tosiaankin niin?» virkkoi Top, silmäillen tyttöä. Ja -ovelta, jota Helen ei ollut sulkenut jälkeensä, 'kuului samassa ääni — -Gertruden ääni — uteliaisuutta uhkuen kysyvän: »Typerä, jollei olisi -yrittänyt — mitä?» - - -9 - -Gertrude oli tänä iltana pistäytynyt hetkiseksi sisälle noutamaan -tavaroitaan, jotka edellisenä päivänä olivat häneltä unohduksessa -jääneet. Aina häneltä jäi äidin luokse jotakin, milloin täytekynä, -milloin sateenvarjo, milloin käsikirjoituksenliuska. Tällä kertaa -rouva Mundy oli ymmällä nähdessään naimisissa olevan tyttärensä; hän -olisi mielellään ollut selittämättä Gertrudelle, mistä kieltäytyessään -Top olisi ollut typerä. Ihan uteliaisuuden ruumiillistumana -Gertrude tiukkasi: »Kertokaa toki. Oi, teidän täytyy. Ettekö kerro, -jos lupaan ja vakuutan, ettette ikinä näe sitä painettuna?» Niin -rukoili kuvalukemisto-kertomusten kirjoittaja. »Sitäpaitsi olen -Topin lempiserkku. Hän tietää, että olen hyvä kumppani. Aina hän -juttelee minulle pikku salaisuutensa, aina lörpöttelee minulle -rakkausasioistaan; eikö totta, Top? Kertokaa minulle! Ei Top pahastu.» - -»En pahastu», myönsi Top mutkattomasti. »Kertokaa hänelle. Mitäpä -siitä?» - - -10 - -Kaikki olivat hetkisen hiljaa, sitten rouva Mundy puolustelevasti -jupisten kertoi Gertrudelle isoisänisän hämmästyttävästä oikusta. -Sitten taaskin äänettömyys. - -Top katsoi suoraan eteenpäin. Helen ravisti hiukset silmilleen, laski -suipon leukansa molempien kämmeniensä varaan ja odotti. Gertrude -huohotti; hän ei oikein tiennyt, miten tuoda julki sekavina tulvivat -huomautuksensa. - -»Sallitteko minun hetkiseksi istahtaa ja sulkea silmäni koettaakseni -sopeutua siihen ajatukseen, että jollakulla meidän sukumme jäsenellä -on rahaa käytettävissään?» sai hän vihdoin sanotuksi. »Meidän olisi -kai sopinut epäillä isoisänisää. Vain rikkaudessa kieriskelevät -ihmisethän pitävät tarkan vaarin siitä, menevätkö puolipennyset -hukkaan vai eivätkö. Juuri sen vuoksi he pääsevätkin kieriskelemään. -Hyväinen aika — Mallikelpoinen tyttö!... Mikä _vahinko_, että satun -olemaan naimisissa», lisäsi Ericin vaimo, vääntäen eloisat kasvonsa -lohikäärmemäiseen virnistykseen. »Muussa tapauksessa tietysti — -Isoisänisä on silminnähtävästi hullumpi kuin olemme luulleet, mutta -hänen hulluutensa olisi voinut pukeutua pahempaankin muotoon. Oliko hän -kovin riemuissaan, Top, kun hänen komea pojanpojanpoikansa ilmoitti -koottavansa toteuttaa hänen rakkaimman toiveensa? Mutta miten hän on -suunnitellut sinun alkavan? Mistä hän arvelee sinun löytävän tämän -kauneuspalkinnon saajan? Lähettääkö hän sinut Amerikkaan? Ajatteleeko -hän, että 'kaikki ovat persikoita Georgiassa’? Vai Wieniinkö? Vai onko -sinun ensiksi käytävä omassa maassasi?» - -»En tiedä, en tosiaankaan», vakuutti Top. - -»Kuinka ihana tästä syksystä tuleekaan!» huudahti Gertrude, -lämmeten tilanteen mukaisesti. »Totisesti minä nautin. Top, älä ole -tuonnäköinen, ikäänkuin sinulla ei olisikaan hauskaa. Onhan sinun, -ystävä kallis, 'polvistuttava kauneimman eteen’ eikä etsittävä ruminta -naista taivaan kannen alla. Sinun on otettava puolisoksesi _joku -joskus_ — miksi sitten nureksia siitä, että vaimosi pitää olla kaunis? -Miten käyneekin, se on joka tapauksessa kiintoisia.» - -»Niinkö arvelet?» - -»Etkö sinä sitten sitä usko, Top? Muuten, onko sinulla minkäänlaista -_suunnitelmaa_? Eikö? Onko isoisänisällä suunnitelmaa? Haahmoitteliko -hän mitään ohjelmaa? Tarjosiko hän neuvoja nuorelle —? Älä karkaa!» -(Top oli meluttomasti koettanut paeta.) »Kerrohan! Mitä isoisänisä -— niin, varmastikin hän puhui jotakin siitä, miten hän toivoi -neljännesmiljoonansa tavoittelijan _menettelevän_.» - -»No niin —» - -»No?» - -»Hän sanoi, että ennen kaikkea minun on —» - -»Niin, niin; jatka vain! Että sinun on —?» - -Ovelta Top pamautti: »Että minun on hankittava vaatteita.» - -Sitten hän katosi, ja hänen perässään kaikui Gertruden riemuisa -huudahdus: »Vaatteita? Kuinka verratonta! Hän tarkoittaa -_soidinhöyheniä_!» - - - - -V luku - -Soidinhöyhenet - - -1 - -Tässä samassa uusien vaatteiden, kosioasun eli soidinhöyhenten -kysymyksessä valmisti isoisänisä Mundyjen perheelle vielä yhden -yllätyksen. - -Hän, joka kitsasteli jokaisen puolipennysen menoa, osoittautui tässä -tapauksessa valmiiksi tuhlaamaan lukemattomia seteleitä! Hän, joka -itse pukeutui linnunpelättimen tapaan ja rääsyihin verhoutuneena -kyyhötteli tuon eltaantuneen, sanoinkuvaamattoman höyhenpeitteensä -suojassa, päätti, ettei pojalla ollut ainoatakaan käyttökelpoista -vaatekappaletta. Insinöörien huolimaton pukeutuminen oli sananpartena; -Top oli heistä kaikkein pahin. - -Palvelija, Henderson, veisi nyt Topin kaupungille ja tilaisi hänelle -kunnollisen pukuvaraston. - - -2 - -Sananen Hendersonista, jonka puhetapa oli hillittyä ja joka ilmeestä -päättäen ajatteli: »_Minun on mentävä kohtaamaan kuolemaa_.» Tämä -Henderson ei ollut aina oleskellut vuokrakasarmien neljännen kerroksen -asumuksissa Thamesin demokraattisella puolella. Hän ei ollut omistanut -koko elämäänsä valmistaakseen vuoteita ja terveysjuomia iäkkäille, -omituisille vanhuksille, jotka supistivat talousmenonsa mahdollisimman -vähäisiksi. - -Kaukana siitä! Henderson oli ollut suurten, vaativaisten herrojen -kamaripalvelijana. Hän oli kiilloittanut saappaita, valmistanut -kylpyjä, tuonut varhain aamulla soodavettä sellaisille miehille, joita -on nimitetty Burken maanomistajavetelehtijöiksi. - -Mutta senjälkeen kun Henderson oli lähtenyt viimeisen isäntänsä -(johon silloin tällöin vedotessaan hän puhui »loordivainajasta») -palveluksesta, oli kulunut hämyinen aika, ennen kuin hänestä tuli -herra Horace Mundyn miespuolinen hoitaja, ruoanlaittaja, pullonpesijä -ja peitteenravistaja. Tänä väliaikana oli sattunut joku salaperäinen -juttu... Tärkeintä oli se, että Henderson joka tuli palvelukseen ilman -suosituksia työskenteli hyvin ja rehellisesti, täyttäen isoisänisän -vähäisimmätkin toiveet pienestä palkastaan ilman minkäänlaisia -sivutuloja. - - -3 - -Murheellinen Henderson, päässänsä »knalli» ja yllänsä tarkoin harjattu, -musta puku, valmistautui saattamaan Topin, joka oli kömpelötekoisessa -sinisessä sarssipuvussaan, loordivainajansa entisille ostospaikoille. - -Siellä täytyisi kuluttaa tuntikausia, jotka olisi pitänyt olla -opistolla. - -Top oli kalvennut, kun isoisänisä oli ilmoittanut, että niitä -tunteja ja luentoja, joilta hän olisi poissa, ei laskettaisi hänen -huolimattomuutensa syyksi, koska hän, isoisänisä, oli kirjoittanut ja -selvittänyt asian opiston johtajalle. - -»Millainenhan se kirje oli?» oli Top levottomana aprikoinut. - -Kun nuori mies ei ollut vielä perehtynyt isoisän menettelytapoihin, ei -hän aavistanut, että vanhan herran laatima anteeksipyyntökirje oli -ollut ehdottoman mallikelpoinen kahdeksannentoista sataluvun aikaisessa -muodollisuudessaan ja kohteliaisuudessaan. - -Katselkaamme siis Topia, insinööriä ja siirtomaalaista, Lontoon -vaatturien pakeilla. - -Loistavan hienouden pieniin, himmeihin, eristettyihin sopukkoihin, -joiden esimiesten profiilit olivat puhdaspiirteiset ja esiintyminen -huokui kylmää kuin jäävuorien läheisyys, vei Top klassillisen -vartalonsa ja avosydämiset kasvonsa. Ne eivät pystyneet jäävuorien -jäähän. (Onko nimenne kirjoissamme, sir?) Vasta nähtyään -loordi-vainajan kamaripalvelijan ja kuultuaan hänen lyhyen jupistun -selityksensä, muuttuivat nämä ylhäisen eristäytyneet henkilöt -sydämellisen läheisiksi liittolaisiksi. - - -4 - -»Aletaan ilta-asusta», määräsi Henderson. »Smoking. Ja frakki. Kolmet -tai neljät valkeat liivit aluksi, arvelen.» - -(»Soitan tänne herra Harrisin ottamaan herrasta mittoja.») »Olisi -parempi kutsua herra Craven, eikö olisi», ehdotti Henderson. »Herra -Craven otti aina mitat — tiedättehän —» - -»Juuri niin; hän se oli. (Soittakaa Cravenille ja pyytäkää häntä -tänne!)» - -»Voitte luottaa heidän herra Craveniinsa, herra Tophampton, sir», -vakuutti Henderson suopeasti. »Teillä on hyvin samanlainen vartalo kuin -eräällä loordi-vainajan läheisellä mieskohtaisella ystävällä, jonka -vaatteet herra Craven aina ennen leikkasi.» - -»Ja hänen vaatteittensa leikkaaminen olikin todellinen nautinto», -huomautti herra Craven, sijoittaessaan mittanauhansa Topin -vuorimaiselle rinnalle. »(Satayksi ja puoli satakaksi, sanokaamme.) -Joskin hän oli hiukan sanoisinko muistopatsaan mallinen? — oli nautinto -leikata pukuja miehelle, jolla oli sellainen vartalo... Mutta siinä se -nautinto olikin», lisäsi hän synkemmin, »viime vuosina; siinä se oli -_kaikki_». - -»Mitä tarkoitatte?» kysäisi Top. - -Herra Craven ja Henderson vilkaisivat toisiinsa tuikeasti ja olisivat -olleet valmiit lyömään vetoa, ettei se herrasmies, jonka pukuja -leikkasi nautinnokseen, käsittänyt, mitä puvun maksaminen merkitsi; hän -siirtyi räätäliliikkeestä toiseen kautta koko West Endin. Ei koskaan -vähääkään rahaa hänen laskunsa maksuksi. Ei milloinkaan. Maailman -huonoin epävarma saatava. - -Avomielinen Top virkkoi: »Minua kummastuttaa, miten jotkut sellaiset -miekkoset elävät.» - -»Oh! He _elävät_ kyllä, sir; _he_ elävät. (Vyötäiset -seitsemänkymmentäkuusi — ei, vaan ne seitsemäänkymmeneenkolmeen ja -puoleen.)» - -»Vyötäiset seitsemänkymmentäkolme ja puoli», mutisi mittakirjaa -hoiteleva apulainen. - -»Ja nyt ne liivit —» - - -5 - -Aina vain »ne» liivit, »ne» housut, »se» frakki, ikäänkuin muita -samanlaatuisia ei olisikaan koko tällä taivaankappaleella; ja -huippusaavutus oli Topin kuulema, leikkaajan apulaisen hänen oppaalleen -kuiskaama tervehdys: »Miten on sen vanhan terveyden laita?» - - -6 - -»Entä ne napit?» - -Nappi kuin nappi Topista; pyöreä esine, joka piti koossa -vaatekappaleita, kun se tungettiin puolittain kimmoisen, napinläveksi -nimitetyn raon lävitse. - -Näistä asiantuntijoista »ne» napit merkitsivät hartautta, taidetta, -elämäntyötä. - -Solahti puoli tuntia, ennenkuin saatiin ratkaistuksi, että tällä kertaa -olivat helmiäisnapit sopivat. - - -7 - -Sitten: - -»Herra kai tarvitsee sieviä kalvosimia?» - -»Ei, kiitos; minulla on», vastasi Top. Mutta samassa Henderson -keskeytti: - -»Hän tarvitsee kalvosimia.» - -»Juuri sellaisia, joihin tällä hetkellä mielihyvin työntää kätensä», -jupisi muuan asiantuntija. »Aivan samoja, joita Cartierilta teille -tarjottaisiin — Hävytöntä, kuinka paljon jotkut heidänlaisensa -hyötyvät. Kaskenko —» - -»Näyttäkäähän niitä minulle», sanoi Henderson yksikantaisesti, - -»Olette oikeassa; soitan heti ylös... (Käskekää herra Lewinskyä!)... Ne -ovat täällä, ennenkuin olemme suoriutuneet aamupuvuista.» - -Niin ne olivat. - - -8 - -»Mustaa kangasta shakettipuvuksi?» - -»Tumman harmaata, arvelen. Reunustus, tietysti», määräili isoisänisän -orja, joka nyt ilmeisesti jälleen oli omalla maaperällään -ja oikealla alallaan vietettyänsä kuolettavan ikävän vuoden -Oxfordin vuokrakasarmialueella. Kuinka innokkaasti hän keskusteli -kashmirikankaisista housuista ja pahoitteli valkeita rusetteja, joiden -kiinnittäminen oli usein niin vaivaloista! _Con amore_ hän otti esille -pienen muistikirjan merkitäksensä siihen, millaisia kauluksia oli -piakkoin tilattava. »Niin, kolmenlaisia ensi tilassa. Pystykauluksia -illaksi; ei saa unohtaa myöskään kaulanauhoja, muutamia tusinoita», -mutisi Henderson. »Kääntökauluksia aamupukua varten. Pehmeitä -kävelypuvun kanssa käytettäviksi —» - - -9 - -»Kuusi kävelypukua hän tarvitsee, vähintään.» - -»Kuusi?» luiskahti kauhistuneelta Topilta. - -Hänestä ei kukaan näyttänyt rahtuakaan välittävän. (»Keneksi ja miksi», -aprikoi Top ohimennen, »saattavat kaikki nämä miekkoset minua luulla?») -Nyt kiskottiin hyllyiltä kangaspakkoja, ne laskettiin pöydälle, kangas -levitettiin, asiantuntijat katselivat ja hypistelivät sitä, pohtivat. - -Ja jos te, joka olette tyttö, kuvittelette miesten pukujen vaativan -vähemmän aikaa ja päänvaivaa kuin herttuallisen perheen hoviesittelyä -varten valmistettavan ensikertalaistyttären asuun uhrataan, niin ette -ole liikkunut niissä Piireissä, joissa loordien kamaripalvelijat -oleksivat. - -»Ensiksi tulee yhden olla merensininen —» - -»Sitten tuollainen vaalean hopeanharmaa, melkein aluminiuminvärinen. -Niin. Tehkää se oikein sirosti, se puku.» - -»Hieman liian vaalea herralle, eikö teistäkin?» - -»No, enpä tiedä — Tämä vivahdus on parempi. Niin, tätä.» - -»Sitten tumman harmaa. Juuri niin. Ukkospilven vaikutus; se sopii -sangen hyvin.» - -»Herralle ei sovi nuuskanvärinen, vai mitä? Liian vaalea. Vahinko! -Ihan liian vaalea. Mutta nyt sen keksin. Mitä arvelette melkein -luumunvärisestä?» - -Kaikkia asiantuntijoita miellytti melkein luumun värinen tavattomasti. - -»Siinä se... kahdet housut jokaiseen pukuun, muistattehan.» - -»Entä mitä arvelette tällaisesta mustasta takista, jota hän voisi -käyttää minkä kanssa hyvänsä? Näyttäkäähän minulle lisää malleja.» - -»Minä» oli »Henderson». - - -10 - -»Meidän sopisi hyvin valita myöskin urheilutamineet, kun kerran olemme -täällä.» - -»Pari retkeilytakkia hän tietysti tarvitsee. Kahdet tai kolmet -polvihousut. Neljät tai viidet harmaat», valui Hendersonin suusta -hänen joka minuutti yhä enemmän lämmetessään, »ja kuudet valkeat -flanellihousut sopii meidän samalla tilata. Ne hän tarvitsee Rivieralla -oleskellessaan.» - -Huuliaan kostuttaen Top suoritti luonteenomaisen liikkeensä, avasi -suunsa ja sulki sen jälleen. - - -11 - -»Nyt paitoja. Kuka sitä puolta hoitaa?» - -Mutta tästä puolesta ei Henderson keskustellut herra Cravenin ja hänen -— olin vähällä sanoa: joukkueensa kanssa. Määrättyään ensimmäisen -sovittamisen ajan ja sanottuaan jäähyväiset herra Cravenille ja -hänen taiteilijakumppaneilleen lähti Henderson Topin kanssa kolean -usvan täyttämälle Jermyn-kadulle ja mainitsi, että _hän_ kyllä tunsi -paitaväen. - -»Tänne, sir... Kas, hyvää huomenta, herra Battl... Niin; ei liene -nurisemista... Suvaitsetteko katsoa, joutaako herra Smithson luoksemme?» - -»Kaikki nämä ihmiset näkyvät tuntevan teidät, Henderson», huomautti Top. - -»Tuntevan, minut, sir? Niin, sir, minulla on aina ollut koko joukko -tuttavia West Endissä», myönsi Henderson, joka onnettoman kuningas -Henrik ensimmäisen lailla ei koskaan hymyillyt, vaikka eräänlainen väre -joskus väänsi hänen Alfred Lesterin kaltaisia piirteitään. Nyt ei sitä -näkynyt. - -Taaskin Henderson syventyi mässäilevään määräilyyn; tämä tapahtui -alakerroksessa, eräänlaisessa kirjastossa, jonka hyllyt olivat täynnä -paitakoteloita. - -Tähän saakka oli nuori Top paitoja ostaessaan vain maininnut -patsasmaisen kaulansa paksuuden ja ottanut sen, mitä hänelle annettiin. - -Kuinka räikeän vastakohtaista oli Hendersonin menettely. - - -12 - -Hekumoiden Henderson antautui tähän tehtävään. »Kokosilkkisiä -alusvaatteita... kohtalaista... Muodikkaita sukkia hän myöskin -tarvitsee... silkkisiä. Eikö teillä ole hienompaa lajia kuin nuo? -Niin, noita, joiden varret ovat _à jour_. Färsaarelaisia villapaitoja -on kai yläkerrassa?... Joitakuita yksinkertaisia päällysvaippoja -myöskin... Noita, joissa on ylöspäin kierrettävä kaulus, pidän ... -ei, ei... en pidä noista halvoista, joissa on ainoastaan reunus -mallikas... Skotlannin matkalaisia... jos kerran färsaarelaista, -niin färsaarelaista. Uskotteko, että sivuutin Ivyyn menevän -herrasmiehen, jolla oli kalastajan villapaita kävelypuvun alla? En -_pidä_ sellaisista», puhui Henderson itsevarmasti. »Niin, en pidä -siitä; teatterimaista tai ei, oikein se _ei_ ole... Värillisiä -käsineitä sitten. '_Yksi käytettäväksi, toinen näytettäväksi_, oli -loordi-vainajan tapana sanoa kaikkiin pukuihin nähden. Käsineet —» - -»En käytä käsineitä; inhoan niitä!» kivahti Top. (Siitä ei välitetty.) - -»Hän tarvitsee useita pareja... Juhlapukua —» - -»Totisesti aika räikeitä!» moitti Top sävyisesti räpytellessään -silmiänsä, kun hänen eteensä levitettiin loistava, futuristinen -silkkikasa. - -»Hän tarvitsee jotakin, missä on hiukan väriä. Kas noin, noita himmeitä -paisleylaisia ei enää valmisteta... Eivät ne näytäkään miltään.» - -»Pyjamia... Housunkannattimia...» - -»Sukkanauhoja...» - -»Osoiteko? Kyllä. Annan teille osoitteen», virkkoi Henderson — ja se -oli hänen tehtävänsä ainoa kohta, jota hän ei suorittanut innokkaasti. - - -13 - -Päivät kuluivat; ja koko tämän ylettömän ostelun ja sovittelun aikana -kaikki nämä housumaailman taiteilijat, nämä paitamiehet, takkimiehet, -hattumiehet ja kenkämiehet — kenkämiehille sopisi omistaa kokonainen -luku, mutta ei tässä kirjassa! — kaikki nämä asiantuntijat kohtelivat -nuorta Harry Morse Tophamptonia ikäänkuin hän olisi ollut lyijyinen -Apollon patsas, joka heidän oli pystytettävä jalustalle jonkun upean -englantilaisen talon alueelle. - -Persoonattoman riemuisesti he puhuivat hänen uuden asunsa sopimisesta. - -»Kaunis», kehuivat he häntä katsellessaan, »kaunis», Mutta he -eivät tarkoittaneet hänen herkulesmaista vartaloaan eivätkä hänen -Venuksen-suutansa, vaan hänen sinistä sarssitakkiaan. - -»Eiköhän pitäisi olla hiukkasen väljempi täältä kainaloista, herra -Craven?» (Räätälinliidun terävä särmä jätti valkean viirun kankaaseen. -Krip —) - -»Selkä on moitteeton, kaiketi? Moitteeton. Voisikohan parantaa -tuosta...» - -»Malttakaahan, jahka näette harmaan...» - -»Ahaa! _Tuo_ saisi olla hieman tilavampi vyötäisiltä.» (Herra Cravenin -kädet nykivät molemmin puolin rinnushepeitä, nykivät nykimistään, -lempeän pakottavasti muovaten Topin vartaloa harmaaseen takkiin.) »Kas -niin, _siinä_ se on... Muistanpa, että kerran kun hän, tiedättehän, -Henderson, poistui täältä yllänsä minun valmistamani puku, astui -sisälle herrasmies — hän oli hyvin nuori herrasmies, palveli silloin -lento voimissa. Hän sanoi minulle-. Täälläkö valmistetaan puvut sille -miehelle, joka juuri lähti täältä?’ Minä sanoin: 'Täällä.’ Hän sanoi: -'Täälläkö on tehty se puku, joka oli hänen yllään?’ Minä sanoin: -'Täällä.’ Hän sanoi: 'Käyttääkö hän kureliivejä?’ Minä sanoin: 'Ei, -sir; hän _ei_ käytä kureliivejä.’ Hän sanoi: 'Voisitteko saada minut -näyttämään sellaiselta ilman kureliivejä?’ Minä sanoin: 'Varmasti, sir, -voisimme saada teidät näyttämään sellaiselta ilman kureliivejä.' Hän -käski meidän ottaa mitat itsestään heti paikalla; eikä hän ole meistä -luopunut. Hämmästyisitte, jos mainitsisin teille hänen nimensä —» - -Hendersonin kasvot olivat järkkymättömän ilmeettömät, kun hän virkkoi -vain: »Hihat rahtusen liian pitkät!» - -»Pitkätkö?... Puoli sentimetriä siis.» (Nips.) - -»Ja sitten, malttakaahan!... Niin! Enkö puhunut teille siitä -luumunvärisestä? Siitä melkein luumunvärisestä? Puhujahan -teille!»... Kuiskaten: - -»Se on viehättävä.» - - -14 - -»Top, vähäisin, mitä voit tehdä hyväkseni», selitti hänen serkkunsa -Phyllis muutamia päiviä myöhemmin, »on se, että annat minulle -yhden noista pahvirasioista, joissa ne tulivat, ompeluvehkeitteni -säilytyskopaksi. Niin, se isoin, jonka kannessa on leijona ja -sarvikuono ja se nimi. Ajattele hän, kuinka hienon leiman se antaa -meidän halvalle arki huoneellemme! Vieraat kuvittelevat Guyn hankkivan -Pukunsa sieltä.» - -Gertrude lisäsi: »Vähin, mitä voit tehdä minun hyväkseni, on se, -että lainaat tuollaiset — ne kai ovat pyjamat? — ylleni seuraaviin -naamiaisiin. Myöskin lainaan sulhasmiehen juhlapukuasi. Minun -suorastaan täytyy. Aion kirjoittaa lyhyen kertomuksen», jatkoi hän, -»lyhyen kertomuksen Topin uusista vaatteista ja panna sen nimeksi: -Kirkkaammat höyhenet’. Mottona on säkeistö: - - Keväällä - -(Tässä tapauksessa kyllä on marraskuu!) - - Keväällä kyyhkyn puhdistuneen - kirkkaammin hohtaa höyhenet - -(Kuvitella herra Tophamptonia puhdistuneena kyyhkysenä!) - - Keväällä miehen rakastuneen — - -Älä työnnä meitä ulos huoneesta, Top! Emmehän ole vielä _nähneet_ -puoliakaan.» - -Tämä tapahtui seuraavana sunnuntaina, sittenkun Topinkin kaikki uudet -vaatteet olivat saapuneet kotiin, ja kokoontuneet serkut tahtoivat -välttämättä tehdä kotivierailustaan kapiojuhlan. - -Yllänsä uusi melkein luumunvärinen kävelypukunsa Top seisoi tai pyri -nähtävänä pienessä makuuhuoneessaan. Sen luostarimaiseen yhden hengen -sänkyyn oli kasattu valtava läjä Jermyn-kadulta, Bond-kadulta ja -Piccadillystä koottua saalista. Laudoituksen piilottivat kiiltävät ja -välkkyvät saapas- ja kenkärivit. Kuinka intohimoisesti Henderson niitä -kenkiä rakastikaan! Kuinka vitkallisesti hän liikkuikaan poistaessaan -niistä nauhat, ennenkuin puhdisti ne, kiilloittaessaan niitä, -pingoittaessaan ne lestille. Hatut koristivat Topin lipaston kantta. -Itse uhrin ympärille olivat ryhmittyneet Gertrude, Gertruden Eric, -Phyllis, Tossie, Joan, Madge, Madgen John, Madgen pikku poika Rex, -Phyllisin Guy, joka piteli Bubblesia, rouva Mundy ja Helen. - -Ja nyt Helen, joka oli aina laskenut pilaa Topin kömpelötekoisesta, -jäykästä sarssipuvusta, Topin vanhasta, sammalenvärisestä, -vanhasta norfolkilaisesta villapaidasta, Topin laatikkomaisista -kengäntölkeröistä, oli ainoa serkku, joka ei purkanut ihastustaan -Topin uusien vaatteiden johdosta. - -Toiset tekivät sen hänenkin puolestaan. - -Vihdoin Madgen John kysäisi: »Mutta mies, eikö mieltäsi kalva halu -päästä entisiin tamineihisi?» - -Voi, siinä murhe! Hänen työssä käytettyjä pitkiä mekkojaan, -opistotakkiaan ja potkupalloasuaan lukuunottamatta ei hänelle oltu -jätetty ainoatakaan riepua vanhoista vaatteistaan. - -Hylätty asu (jota hänen pukujansa sovitelleet asiantuntijat olivat aina -käsitelleet niin ivallisen varovasti) oli myyty. - -Isoisänisän toivomuksen mukaan oli sillä tavoin kaupustelijoilta -saaduilla rahoilla lyhennetty räätälien laskujen kokonaismäärää. - -»Kuinka kuvaavaa!» huudahti Gertrude. »Katsoen siihen, hyvät ystävät, -että yksistään kaulusvehkeiden» —' hän heilutti oranssin- ja -kermankirjavien pyjamien lahkeita kuin silkkistä viiriä — »katsoen -siihen, että pelkkien kaulusvehkeiden on täytynyt maksaa runsas -satanen! Ja otaksutko sitäpaitsi, että hylättyjen vaatteittesi hinta -kokonaisuudessaan joutuu takaisin isoisänisälle? Kuka ne myy?» - -»Hänen palvelijansa.» - -Eric, hoikka, tummasilmäinen, teatteritoimistossa työskentelevä nuori -mies, joka oli palvellut rintamalla, virkkoi: »Uskaltaisin lyödä vetoa, -että se lurjusmainen Henderson» entinen vankilanasukas, on saanut koko -hyvin paikatuksi laskujaan tässä hommassa.» - -»Joka tapauksessa hän on hankkinut herra Tophamptonillemme komeat -höyhenet», kehui Gertrude. »Talla pikku kasalla» — hän viittasi -vuodetta peittävään ylelliseen vaatteusläjään — »pojan pitäisi päästä -kiinni tai irti!» - -Top kalpeni. - - -15 - -Sinä yönä vaivasi Topia kammottava painajainen. Hän näki unta, että -hänen yllään olivat hänen kaikki uudet vaatteensa, kaikki yhtä aikaa. - -Kokosilkkiset alusvaatteet. Kuusi kävelypukua. Musta takki, jota sopi -käyttää kaikkien kanssa — Topilla oli sen lisäksi shaketti, smoking, -frakki ja viidet valkeat liivit. Niiden päälle hän oli kiskonut -molemmat päällystakit ja paksun autoilunutun. Hänen päässään huojui -kyhäys, jossa olivat »silkkipytty», oopperahattu, »knallit», pehmeä, -harmaa huopahattu ja monet lakit. Parhaillaan Top nyki, tuskaisesti -nyki käsiinsä seitsemättätoista säämyskänahkaista käsinepariaan, kun -hän alaspäin vilkaistessaan huomasi jalkansa. - -Hänen jalkansa olivat kuin norsun jalat; niissä oli lukematon määrä -erilaisia sukkia ja pitkiä sekä polvihousuja. - -»Millä vietävän tavalla», tuskaili hän unissaan, »minä käyn polvilleni -_tällaisena_?» - - -16 - -Hiessä kylpien hän heräsi. - -»Ah!» huoahti hän. - -Mutta hänen mielensä, joka oli keventynyt hänen huomatessaan, että -hänen yllänsä olivat vain yhdet uudet pyjamat, masentui uudelleen hänen -muistellessaan. - -Soidinhöyhenet (Gertrudin kamala sana vaivasi häntä) olivat nyt täysin -valmiina. Ja se merkitsi, että morsiamen etsinnän piti nyt alkaa. - -»Apua!» ähkyi Top. - - - - -VI luku - -Vaaleaverisen lumousvoima - - -1 - -Pian senjälkeen oli Harry Morse Tophamptonilla, joka oli -lähetetty etsimään sievintä tyttöä, onni kohdata hänet, joka koko -kuningaskunnassa tunnetaan Britannian kauneimmaksi vaalea veriseksi -naiseksi. - - -2 - -Vaalea verinen! - -Se sana loitsii mieleen kaunottarien kuvia. - -Tämän huomautuksen lausui tietenkin Gertrude, jolla, samoin kuin -kaikilla muillakin Mundyn perheen jäsenillä, oli tuuhea, tumma tukka, -syvän harmaat silmät ja sysimustat kulmakarvat. - -»Jokainen kohtalaisen soma vaaleaverinen tyttö», jatkoi tämä -tummaverinen, »on hauskemman näköinen kuin sievinkin tumma kaunotar. -Hurmautuneina ja ihmetellen ihmiset sanovat: 'Hän on _hyvin_ -vaaleaverinen.' Sävy on kokonaan toinen, kun huomautetaan: 'Hän on -hyvin tumma!' (ja aprikoidaan, onkohan tyttöä pyyhkäisty tervasudilla). -Jos minun milloin on puristettava kuvalukemistokertomukseni -mahdollisimman vähäsanaiseksi, kirjoitan aina, että sankarittareni on -vaalea. Siten säästyy sana. Minun ei tarvitse lisätä, että hän on -viehättävä vaaleaverinen. Se on itsestään selvää, ainakin miehistä.» - -»Vaaleaverisillä alkaa olla harvinaisuuden arvo» niin on asia», selitti -nuori Eric, jonka joskus epäiltiin lueskelevan. »Sivistyksen väitetään -vähitellen tummentavan eurooppalaista rotua. Sinikeltaiset ja puna -vaaleat sekaantuvat muihin väreihin! Ruskeat silmät ja musta tukka -tummentavat puhdasta pohjoista laatua. Ja niinpä keskinkertaisessa, -kohtalaisessa, sekavärisessä ihmisessä kehittyy uusi kaipaus — -vaaleaveristen ihailu!» - -»Sen mainitseminen todistaa huonoa makua, kun ajatellaan, kuinka -perin mustasta _variksenpoikueesta_ te kaikki miehet olette ottaneet -vaimonne», huomautti Phyllis. »Mutta minä puolestani ihailen -täydestä sielustani vaaleaverisiä. Pidän heitä kaikkia korkeampaan -rotuun kuuluvina, itseäni ylempinä, ihan samoin kuin minä itse olen -neekerinaista ylempi. Ajatella vain vaaleaverisen pukeutumista! -Hän on hauskemman näköinen kuin tummaverinen kaikissa tummaverisen -omissa väreissä; sitten hän näyttää taivaalliselta kaikissa sinisen -vivahduksissa. Minä suunnittelun sinisiä ja esikon värisiä -morsiuslahjoja Topin mallikelpoiselle tytölle.» - -Top näytti niin äreältä kuin hänen piirteensä suinkin saattoivat -näyttää. - -Tällaista ja paljon muuta puheltiin vaaleaverisistä, kun jotkut -serkut olivat elävistä kuvista palatessaan poikennet illan kuluksi -juomaan kupin äidin suklaata, tavanneet Topin otsa rypyissä istumassa -hydrauliikkaa käsittelevän teoksen ääressä ja puhelleet hänelle -elävienkuvien tähdestä, oka oli esiintynyt _Lapsivampyyrin_ -nimiosassa.»Hänen ihonsa», selitti Gertrude, »täytyi näyttää, sen -saattoi erottaa, ihan kuin kermalta, johon on sekoitettu pisara -klaret-viiniä!» - -»Ja valkealla kankaallakin näki, että hänen silmänsä olivat kuin kaksi -huhtikuisen taivaan värisinä heloittavaa lautasta!» - -»Ja hänen ihanan kultaiset kiharansa loistivat kuin takaapäin valaistut -pilvet auringon laskiessa.» - -»Millaiset mahdollisuudet on surkealla tummaverisellä tyttö-pahasella, -kun sellaisia keijuja käyskentelee maan pinnalla?» surkutteli Phyllis -nauraen. »Onhan tosin laulu: - - Jollet tumman lempeä tunne, - et lempeä tunnekaan! - -Mutta kukaan ei ota sitä vakavalta kannalta. Jopa Shakespearekin, -silloinkin kun hän kiihkeimmin rakasti sydämensä tummaa valtiatarta — -niin, hänenkin oli kirjoitettava _kilometrittäin_ puolustelusonetteja -tämän hairahduksensa selitykseksi! '_Musta kuin manala, tumma kuin -yö_', niin hän naista kuvasi.» - -»Se vain on surullista, että Top itse on ihan vaalea.» - -»Ei se haittaa. Minusta on värien sopusointu ihmisissä aina paljoa -parempi kuin värien vastakohtaisuus! Taivaan tähden siis, Top, valitse -vaaleaverinen tyttö, teethän niin?» - -»Hm!» Se oli Topin antama lisä keskusteluun. - -Hän ei aavistanut, mikä häntä odotti vielä samalla viikolla. - - -3 - -Se — etsivän Topin ja hänen ensimmäisen mahdollisen morsiamensa välinen -kohtaus — sattui kirkkaana aamuna Hyde-puistossa. - -Tophampton, mukanaan toinen Jones-niminen insinöörinkokelas (niin, -hän oli walesilainen), oli hilpeässä touhussa hyvin loitolla meidän -tyhjänpäiväisestä naismaailmastamme, jonkinlaisissa niin sanotuissa -»punnitsemis»-puuhissa, kun hän kohtasi — - -Voidaanko puhua tytön »kohtaamisesta», kun tyttö äkkiä singahtaa -aurinkoisesta syysilmasta hevosen kaulan ylitse miehen syliin ja hautaa -hänen kasvonsa pehmeään, kiharaan tukkaan, joten toinen ei vähään -aikaan tajua, mitä on tapahtunut? - -Tapaturma tietysti; se olisi saattanut olla erittäin ilkeä tapaturma. -Tytön ratsu oli pillastunut ja laukkasi hillittömästi tallirengin ja -parin ratsupoliisin ajaessa sitä kiihkeästi takaa; Varisseiden lehtien -peittämällä ruohikolla rauhallisesti työskentelevät insinöörinkokelaat -yllätti häiriö, kavioiden töminä, häly, luikkaukset ja kirkaisu, kuin -susi lammaskatraan. - -Topin kumppani huusi: - -»Varo — Top!» - -Mutta Top oli jo ponnahtanut pystyyn, oivaltanut tilanteen ja tarttunut -ison, korskuvan, kastanjanruskean hevosen suitsiin. Tallirenki saapui -paikalle; ratsupoliisit saapuivat; uuteen, muodikkaaseen asuun puettu -hentorakenteinen nuori nainen, joka oli kyyröttänyt ratsun niskassa, -pudota tupsahti Topin rinnalle, huohottaen, hatuttomin päin, syksyisen -auringon takaapäin valaistessa hänen runsashiuksista tukkalaitettaan, -joka ei ollut muodikas, mutta kyllä vaikuttava, ja joka oli osunut -Topin silmille. »Ooh», ähkäisi tyttö, soluttautuen pienten, saappaiden -verhoamien jalkojensa varaan. »Olette pelastanut henkeni —» - -»Niin», virkkoi Top ankarasti. »Teidän ei pitäisi sahata hevosen -suupieliä tuolla tavoin; ettekö sitä tiedä?» - -»En ole ratsastanut paljon — vielä», selitti tyttö kasvoillaan hymy, -joka tarttui nopeasti keräytyneeseen väkijoukkoon, Topin kumppaneihin, -ratsupoliiseihin, lapsenhoitajattariin, kahta koiraa opettavaan -kookkaaseen tyttöön ja Topiin. »Mutta olen teille _niin_ kiitollinen... -Oi, hattuni — kiitos... Teidän — teidän on tultava käymään luonani», -lisäsi hän kuninkaallisesti. - -Tämä tuntui Topista »rohkealta». Minkä ihmeen tähden hänen pitäisi -mennä käymään tytön luona? Kuka oli tämä pörröpäinen heilakka, jonka -ratsastusasu oli ihan uusimman kuosin mukainen ja joka selvästikään -ei erottanut hevosen suupieliä käsisahasta? Hän oli estänyt tytön -katkaisemasta hupakonkaulaansa; minkä tähden tyttö otaksui, että heidän -oli uudelleen tavattava toisensa? - -»Tulkaa tapaamaan minua harjoitusten jälkeen jonakin päivänä -tällä viikolla», lisäsi hän lapsellisen tärkeänä, mikä teki -vastustamisen mahdottomaksi, painaen samalla hatun kiharoilleen kuten -tulentukahduttajan kultaisen liekin peitteeksi. Tavattoman suurien, -sinisten silmien tähyillessä Topin kasvoja hän sitten jatkoi: »Te kai -tiedätte, kuka _olen_ — tiedättehän?» - -»En», vastasi Top. - -»Oi, ettekö? Todellako? Arvelin — no niin! Tietysti olen toisennäköinen -tässä asussa. Tämä minä oikeastaan _olen_», ilmoitti pelastettu tyttö. -Hän kaivoi hienosti valmistetun takkinsa taskusta käyntikortin. - -»Nyt otaksun teidän kuulleen puhuttavan minusta», virkkoi hän hymyillen. - -»_Neiti Bébé St. Clair_.» Sen nimen Top luki. - -Missä hän oli nähnyt sen aikaisemmin? Hän oli sen nähnyt. Hän oli varma -siitä, että oli sen nähnyt. Hän oli lukenut sen... niin, tuonneittain -suunnattomasta ilmoitustaulusta Beai-kadun varrella. Niin, ja -Oxfordin vuokra-alueen kohdalla pysähtyvien omnibus-vaunujen seinistä... -ja, tulimmainen! ohjelmasta, jonka serkut olivat näyttäneet hänelle -eilenillalla tultuaan elävienkuvien teatterista. Niin. Tämäkö oli se -tyttö? Hän ei näyttänyt lainkaan _siltä!_ Hän oli ihan tavallisen -näköinen, jollei oteta lukuun hänen pöyheätä, vaaleata tukkaansa ja -ällistyttävää ratsastustapaansa... mutta nyt hän, Top, oli selvillä -siitä, kuka tyttö oli. - -Mutkattomasti Top virkkoi: »Olette filminäyttelijätär, eikö niin?» - -Niin hän sanoi — juuri siten! — neiti Bébé St. Clairille! Kuten -Helen myöhemmin huomautti, olisi hän yhtä hyvin voinut sanoa sen -Felix-kissalle. - - -4 - -Neiti Bébé St. Clair ei tällöin ollut paljoakaan yli seitsemäntoista -vuoden. - -Nuorempana kuin Helen Mundy hän oli äkkiä saavuttanut maineen -voittamalla tuhannen punnan kauneuspalkinnon, jollaisia viimeisen -vuosikymmenen aikana on käytetty jokapäiväisten kuvalehtien levikin -enentämiseksi. Senjälkeen oli haastateltu nuorta neitoa itseään -(»_Ei kukaan ollut sen hämmästyneempi kuin minä_») ja hänen -vanhempiaan (»_Oli kokonaan isän keksintöä lähettää lehdelle Babystä -peräpuutarhassa otettu pikakuva_»). - -Baby oli sitten kääntänyt nimensä ranskankieliseksi ja eronnut -kauppakoulusta ottaaksensa vastaan hänelle operettinäyttämöllä tarjotun -paikan. - -Täällä ei tuhannen punnan kaunottaren menestys ollut sukeutunut varsin -loistavaksi. Pian senjälkeen hän oli siirtynyt äänettömälle näyttämölle. - -Siellä hän oli löytänyt alansa —tuntenut kutsumuksensa! Hänellä oli -se etu, että hänet voitiin suoranaisesti luokittaa. »_Toinen Mary -Pickford_», oli hänen liikanimensä, ja pian lause »_Britannian viehkein -vaaleaverinen kaunotar_» kiteytti hänen menestyksensä. - -Se nimi oli kaikkialla. Ei ainoastaan valkealla kankaalla ja -ilmoitustauluissa. Silloin, isoisänisän oikullisen suunnitelman aikana, -ei voinut avata seuraelämän kiiltosivuisia viikkolehtiä näkemättä -niissä koko sivun täyteistä, huolellisesti valotettua ja retusheerattua -valokuvaa, jonka täydennyksenä oli silkkivaippa, helminauha ja Keatsin -säe. Eikä voinut lukea tarua kauneus voiteen, hammasvoiteen tai -hiusveden aikaansaamista ihmeistä saamatta samalla tietää, että näitä -aineita suositteli _kuuluisa näyttelijätär ja filmitähti, neiti Bébé -St. Clair, Britannian kiehtovin vaaleaverinen kaunotar_, joka myöskin -»_hoiti työskentelyn kuluttamia ja väsyttämiä hermojaan säännöllisesti -käyttämällä sitä ja sitä virkistysainetta»_. - -Kaikkialla oli tuo huolekkaasti valaistujen kiharoiden muodostama -sädekehä — nuo levällään olevat, tyttömäisen avoimesti tuijottavat -silmät —tuo sydämenmuotoinen suu. - -Ja Top kysyi häneltä, _oliko_ hän filminäyttelijätär! - -Se rikkoi jopa sen miellyttävän, sateenkaaren väreissä kimaltelevan -kuplan, jossa tämä lapsi oli elänyt kuukausi määriä. Mikä uutuus! - -Kummako, että hän tähysti tätä kookasta nuorukaista, niin että hänkin -tuntisi Topin myöhemmin (hän, joka »ei pannut merkille kasvoja»)? -Kummako, että hän lausui sen suunnattoman filmiatelierin nimen ja -osoitteen, jossa hän huomisesta alkaen työskentelisi eli, kuten hän -itse sanoi, »tekisi kuvia», mainitsi Topille, mikä omnibusvaunu veisi -hänet sinne, ja lupasi, että Top saisi tiedustaa häntä. - - -5 - -Topia ei haluttanut mennä. - -Velvollisuus ajoi häntä menemään... Kaikki oli niinkuin olla pitikin, -mutta siihen asti hän ei ollut tehnyt muuta kuin sallinut Hendersonin -(kuten hän lausui) »pukea hänet tällaiseksi nukeksi»... Jonkinlaisiin -toimenpiteisiin hänen olisi ryhdyttävä. Jollakin tavoin hänen oli -alettava. Entä jos alkaisi tästä tytöstä? Hän, Top, ei pitänyt häntä -haaveita herättävän ihastuttavana. Monen monet muut ihmiset varmastikin -pitivät. Muutoin hän ei olisi saanut sitä palkintoa. Esittiköhän hän -yli-inhimillisen kauniiden sankarittarien osia? Sitäpaitsi, jos -kävisi kaikkein pahimmin (millä Top tarkoitti tämän tytön valitsemista -virheettömäksi tarjokkaaksi), vapauttaisi se hänet paljosta -vastuunalaisuudesta. - -Kukaan (sillä sanalla Top tarkoitti isoisänisää) ei voisi väittää: »No -niin, sinä et ole kauneuden _tuomari_!» Hänen sopisi vastata: »Katsokaa -tätä tyttöä! Hän on _palkittu_ vaaleaverinen kaunotar!» - -Luonnollisesti ei asia ollut niin pitkällä. Eikä sinne saakka tarvittu -joutuakaan, rohkaisi Top mieltään. - -Mutta hänen oli oltava rehellinen ja pantava asia alkuun! Hän luopuikin -päätetystä jalkapallo-ottelusta; hän oli päästänyt Jones-nuorukaisen -sijaisekseen, kun hän eräänä iltapäivänä yllään melkein luumunvärinen -pukunsa (joka nyt oli melkein mukava, koska hän piti sitä päivät -pääksytysten vilkaisemattakaan herttuallisen puvustonsa muihin -vaatteuksiin) käveli filmiatelierille. - - -6 - -Leuka tiukkana hän astui halliin, jonka seinillä oli huomautuksia: -»Liikkukaa hiljaa», »Tupakanpoltto kielletty» ja »Joukkoesityksiin -pyrkivät tarjokkaat kaiteen tälle puolelle». »Joukkoesitys» tuntui -hänestä pahanenteiseltä sanalta. - -Vahtimestari, jonka puoleen hän kääntyi, silmäili häntä kummastuneena. -Samassa meni ohitse valppaan näköinen, harmaapukuinen herrasmies, joka -katsahti sinnepäin, seisahtui ja puhutteli tätä rotevaa, kukoistavan -näköistä nuorukaista. - -»Ahaa! Tekö olette neiti Bébé St. Clairin ystävä?» - -»Niin», tuntui ainoalta mahdolliselta vastaukselta. - -»Herra Tophampton, sama herrasmies, joka pelasti hänet puistossa? Niin, -tunnemme tapauksen kulun hyvin! Mikä vahinko, ettei siellä ollut ketään -meikäläistä ampumassa —» - -»Ampumassa?» kertasi Top, joka ei ollut perehtynyt tähän ammattisanaan. - -»Kuinka mainio yleisökuva siitä olisikaan tullut!» huoahti valpas -herrasmies. »Meidän onnistui kuitenkin saada useita kohtia... Kovin -hauska tutustua teihin, herra Tophampton. Tulkaa sisälle... Opastan -teidät neiti St. Clairin puheille. Hän on ihmeellinen tyttö, kuten -tiedätte! Hänellä on loistava ura edessään! Tulkaa sisälle.» - - -7 - -Talon koko hämmästytti Topia aluksi. Hänen insinöörivaistonsa oli sekin -varsin avara. Liki puoli kilometriä käytävän päästä vastaiselle ovelle. -Mutta tämä! Hänelle kerrottiin että se oli ollut lentokonetehdas. -Se näytti pikemminkin Paddingtonin asemalta, viimemainittu kun -katsottiin suurentavasta peilikatteesta. Se näytti siltä kuin olisi -kymmenen Olympia-teatteria rakennettu siihen yhdeksi. - -Top katseli ympärilleen näissä tilavissa, kajahtelevissa saleissa, -silmäili niiden sokkeloisia laipioita ja lattioita, joilla virui -kiemuroissa ja koukeroissa paksuja köysiä — eristysaineella -päällystettyjä sähköjohtoja, kuten Top arvasi. - -Tämä kiinnosti häntä. Elävienkuvien teollisuuden tämä puoli olisi -olisi saattanut kiehtoa nuoren insinöörinkokelaan tuntikausiksi. Hän -olisi mielellään tutkinut koko laitoksen, tunkeutunut salaperäisiin -tarkastushuoneisiin, katkomishuoneisiin, pimeihin huoneisiin, -huuhteluhuoneisiin. Hän olisi toivonut, että hänelle olisi näytetty -tämän ihmeellisen koneiston sisäisin toiminta. - -Turha toivo. - -Häntä odotti ankarampi työ. - -Tämä tyttö — - - -8 - -»Hän on harjoituksissa, täälläpäin», puheli Topia opastava -valpas, harmaapukuinen herrasmies. »Tähän nähkääs oi järjestetty -_Yhdennentoista hetken_ pienen maalaistalon ulkopuoli, sen talon, jossa -raju sademyrsky pidätti tyttöä. Näittekö sen kuvan, herra Tophampton? -Ettekö? Mikä vahinko! Se oli ihmeellinen näytös. Luonnollisesti -meillä oli oikeaa sadetta. Suoraan tuolta katosta, suihkustamme. -Oli muka valtava myrsky: rankkasade pieksi noita majan ikkunoita. -Niistä näkyivät tytön viattomat kasvot, joista kuvastui kauhua — -'_On myöhäistä! Mitä minun on tehtävä? Mitä esimieheni sanovat, jos -he saavat tietää minun olevan täällä, tämän miehen huoneessa_?’ -Bébé St. Clair esitti Liliania, tyttöä. Hän oli ihastuttava! Hänen -ilmehtimisensä on ihmeellinen; ja olimme tiivistyttäneet koko lattian; -vettä oli pari desimetriä. Perin onnistunut. Saadaksemme sitten sen -vaikutuksen, että oli hirveä myrsky», jatkoi innostunut kertoja, -»hankimme tuulta panemalla tämän lentokoneenpotkurin pyörimään. -Avasimme nämä ovet ja ohjasimme ilmavirran suoraan suihkuun... Mutta te -kai haluatte joutua näkemään tähtemme kuvaa tekemässä.» - -Viivytellen Top tiedusti: »Miten pääsitte eroon parin desimetrin -paksuisesta sadevedestänne?» - -»Niin, me vain ajoimme sen pois, ajoimme sen pois. Ja nyt vien teidät -majan lävitse. Kaikki kirvesmiestemmc työtä. Ja tätä kautta; tässä, -nähkääs, on miljoonamiehen kirjasto. Sekin kaikki puuseppiemme -käsialaa. Ette uskoisi, kuinka paljon työtä täällä on; kaikkia -yksityiskohtia on mietittävä. Kas niin, olemme täällä. Uskotteko, -että tänä aamuna ei kaikesta tästä näkynyt merkkiäkään. Tämä ympäristö -—» - -»Hattuni!» ähkäisi Top kääntyessään miljoonamiehen kirjaston takaisesta -nurkkauksesta ja huomasi nähtävästi joutuneensa kirkkoon, jossa -parhaillaan oli vihkimätoimitus käynnissä! - - -9 - -Tämäpä oli täydellinen painajainen, min samanlainen ja kuitenkin niin -erilainen kuin ne näyt, jotka viime aikoma olivat häirinneet tämän -morsianta etsimään tuomitun nuoren miehen unta. - -Kuinka aristuttavasti kaikki tämä muistutti häitä. - -Kirkon sisusta ja siinä hämärästi näkyjä, jotka muistuttivat -Regent-kadun jäljennöstä: niin täynnä ne olivat tikkaita, -rakennustelineitä, ulkonemia ja puolittain näkyviä, paitahihasillaan -uurastavia työmiehiä. - -Maalatut ikkunat — paperia vaiko musliinia? Patsaat! Palmut! -Saarnastuoli! Penkit täynnä väkeä — ja millaista väkeä! Top ei ollut -milloinkaan ennen joutunut kosketuksiin filmivalaistuksen kanssa. -Outo hehku, jollaista ei koskaan ole ollut maalla eikä merellä, -valaisi filmi seurakunnan kasvoja. Jos Top olisi innokkaasti käynyt -taulukokoelmissa, olisi hänen mieleensä saattanut muistua loordi -Leightcnin maalaus »Ja meri antaa kuolleensa takaisin». Näyttelijöiden -kasvot näyttivät tuhkanharmailta kuin ruumiiden kasvot, tuhkanharmaat -olivat vihkimistä suorittavan papin kasvot; tuhkanharmaat olivat myöskin -vaippaan verhotun urkurin kasvot, joka urkujen ääressä istuen pani -Vihkiäishymnin säveleet värähtelemään tämän taikanäyn yllä. - - -10 - -»Harjoituksissa me käytämme aika paljon musiikkia», selitti innostunut -saattaja. »Se lisää oikeata tuntua ilmakehään.» - -»Ymmärrän», jupisi Top. Hän mietti: »Hyvä Jumala, SE olisi ihan -tällaista.» - - -11 - -Voimakkaammin kuin tämän pahaenteisen hautajaisveisun (jollaisena Top -sitä piti) pauhu kuului äkkiä potkupallokilpailujen erotuomarin pillin -kimeä vihellys. - -»Väliaika?» ajatteli Top. - -Hän muisti sitruunia, muisti usein viruneensa selällään savisella -kentällä, jotta hengitys tasaantuisi! Kalpean marraskuisen iltapäivän -ilma, jalkapallokentän huudot, poljetun ruohon, ponnistaneiden ihmisten -haju! Veri kuumana, innostus ylimmillään hänen lempiurheilussaan... -Kuinka Top kaikkea sitä kaipasikaan! - -Mutta pian hän malttoi mielensä, palasi näiden ventovieraiden -harrastusten näyttämölle. - -Tämä, niin, tämä kuvanvalmistaminen, kuten he sitä nimittivät, oli -joistakuista näistä ihmisistä todellista elämää. (Topin Jumala!) - -Filmikirkon päässä olevasta uima-altaalta näyttävästä paikasta -syöksähti nyt esille muuan henkilö, joka tosiaankin oli omassa -elementissään, pitkä, ruskeapukuinen mies, jolla oli innostuneen, -henkevän näköiset kasvot, päässä leveä hellehattu ja ääni kuin -sumutorven toitotus. - -Se mylvi: »Rahvas!» - -»Tuo», selitti Topin opas, »on taitavin näyttämöohjaajamme — herra -Frederick Peters». - -Herra Peters päästeli raikuvia karjauksia. - -»Nyt! Rahvas! Kaikki penkeissä olevat ihmiset alkavat hälistä -kiihtyneesti!» - -Kaikki penkeissä istuvat ruumiit joutuivat kuin sähkövirran -vaikutuksesta peloittavaan, elämää muistuttavaan liikkeeseen. - -»Katseet morsiameen päin nyt! Kaikkien katseet morsiameen päin!» -kajautti sumutorvi. »Eteenpäin nyt! Eteenpäin; ei liian ripeästi; -tasaisesti! Tulkaa, Bébé!» - -»Kas niin! Tuolla hän on, herra Tophampton.» - -Niin, siellä hän oli, pääosan tyttömäinen esittäjä filminäytelmässä, -jota Top sai myöhemmin katsella elävissäkuvissa viimeistellyn upeassa -asussa, jonka te otaksuttavasi kaikki olette nähneet ja jota olette -ihailleet — - - - RAKKAUSAVIOLIITTO - Pääosassa - NEITI BÉBÉ ST. CLAIR - (Britannian viehkein vaaleaverinen kaunotar) - -Kuinka liikuttava kappale se olikaan! _Rakkausavioliitto!_ - -Myöhemmin helIytti morsiamen nuorekas kauneus rouva Mundyn kyyneliin. -Se kirkkokohtaus oli niin vakuuttavan hyvästi esitetty, että se osui -sydämeen... Se osui — se oli järjestettykin osumaan — moniin sydämiin. - -Kuinka monet ihan nuoret tytöt kuvittelivatkaan itseään tuon -harvinaisen kauniin pikku olennon sijalle, joka näytti avuttomalta, -Paquinilta tilatun morsiuspuvun yllä häilyvään pitsiverkkoon -takertuneelta perhoselta! Juuri sellaiselta pitäisi heidän -ihannemorsiamensa näyttää, levittää vaaleaverisen lumousvoimaa -kaikkiin, jotka hänet näkevät. - -Kuinka monet nuoret miehet ovatkaan (otaksuttavasti itsetiedottomasti) -ottaneet sen — tai sentapaisen — kuvan unelmiensa esineeksi! (Joskus, -jossakin sellainen tyttö.) - -Ja kuinka monet nuoret miehet, jotka myöntävät olevansa haaveilijoita, -ovat suorastaan kuvitelleet sellaista ihmettä, että he kohtaavat -suosikkinsa, tämän neiti Bébé St. Clairin, henkilökohtaisesti! - -Jos hän kerran oli niin säteilevän kaunis valkealla kankaalla (jossa -kuitenkin on ainoastaan mustaa ja valkoista), niin millaiselta hänen -täytyisikään näyttää niistä, jotka saivat nähdä hänen kullalle -kimeltävät hiuksensa — kapinalliset kiharat, jotka kerrankin painettiin -sileiksi tuon appelsiininkukista sommitellun suippopäisen kiehkuran -sisälle — hänen suurisilmäisten, soikeiden kasvojensa rusottavat ja -valkeat vivahdukset? Kuinka hänen ihailijansa olisivatkaan kadehtineet -(jos olisivat tietäneet) Harry Tophamptonia, joka nyt sai nähdä hänet -sellaisena kuin hän oli! - - -12 - -Tuolta autovajastako? — jossa hän näytti olleen odottamassa, tämä -nuorekas tähti tuli esiin. - -Morsian kaikessa komeudessaan. - -Hän näytti upeaksi puetulta vahanukelta; se on alaston totuus. Nukelta, -jonka vaha oli jätetty haalistumaan päivänpaisteessa. - -Sillä paahtavien säteiden häikäisevässä valossa näytti tämä onnellinen -morsian yhtä kaamealta kuin kirkkoväkikin. Hänen kasvonsa, jotka -olivat paksulti peitetyt ensinnäkin ihomaalilla numero viisi (jotta -ei näkyisi jälkeäkään luonnollisesta, kuvassa mustalta näyttävästä -punasta) ja sitten keltaisella jauheella, olivat tasaisesti savenvihreä -naamio. Siihen oli hyvin tummalla ruskealla maalattu sydämenmuotoinen -suu. Isoja, tyttömäisesti tähyäviä silmiä ympäröivät vihreän siniset -varjot. Saven väriset olivat myöskin pitkät, välkkyvillä orjanrenkailla -koristetut käsivarret. - -»Hymyilkää nyt, hymyilkää!» jymisi näyttämöohjaajan sumutorvenääni. -»Suloinen hymy morsiamen huulille!» - -Smaragdinvihreinä välähtivät hampaat ruskeiden huulien välitse -Britannian palkitun vaaleaverisen kaunottaren lyijynharmaissa kasvoissa. - -Kauhun lumoissa Top katseli kammottavaa näkyä. - -»Hyvä Jumala!» ajatteli hän. »Tämä on yhäkin pahempaa. Hän näyttää -Thamesista ongitulta... Tällaistako hänen on kestettävä, lapsi-raukan?» - - -13 - -Niin luontevasti se kaikki kävi valkealla kankaalla. Mutta sellainen ei -synny itsestään. - -Jos tämä kuoleman morsian, jonka tyttomäisen herttainen ilme oli -räikeässä ristiriidassa hänen sienimäisen kalpeutensa kanssa — jos -tämä pieni morsian käveli yhden kerran kuoria myöten alttarille -taluttajanaan filmiäitinsä (komeamuotoinen viidenkolmatta ikäinen -tyttö, jonka valkea peruukki teki ihojauheisen vahanuken näköiseksi) -palataksensa sieltä filmisulhaseensa nojaten, teki hän sen ainakin -neljäkolmatta kertaa. Ja sitä säestivät urut, joiden äänen seasta -kuului erotuomarin pillin vihlovia vihellyksiä, ja näyttämöohjaajan -jymisevät komennukset. - -»Yrittäkää uudelleen, Bébé. Käsi ylemmäksi Dudleyn käsivarrelle. Nyt -te, Cartwright, Cartwright tulee esille kädessään kukkavihko — tulee -esille —» - -(Pillin vihellys.) - -»Seis, seis, seis! Kehnoa! Uudelleen alusta alkaen! Kirkkoväki. -Morsiamen äiti. Morsian. Ensi kerralla, Bébé, hymyilkää ja katsokaa -sulhasen silmiin! Katsokaa Dudieyn silmiin, rakas —» - -Sitten ärtymyksen puuskassa: »Tuoleistako on miehelle hymyileminen? -Bébé! Mitä te tähyilette?» - -Unohtaen hetkeksi osansa Bébé St. Clair katseli seurakunnan päiden -ylitse valopiirin ulkopuolelle, katsahti Topiin, jonka hän oli -vihdoinkin osunut näkemään. - -Kiljaisten ja tehden äkkiä hillittömän liikkeen sieppasi -näyttämöohjaaja mustan sombreron päästänsä. Raivokkaasti hän paiskasi -sen atelierin lattialle; ja morsiamen, sulhasen, seurakunnan, -valokuvaajien, työmiesten ja Topin katsellessa hän hyppäsi kolmasti -hattunsa päälle. - -Tämä purkaus näytti palauttavan hänet ennalleen. Täysin hyväntuulisesti -hän alkoi uudelleen. »Yrittäkää uudelleen, hyvä neiti! Kaikki penkeissä -istuvat ihmiset tarkkailevat morsianta. Kaikkien katseet morsiameen -nyt! Hurmaannusta! Hymyilkää!» - -Vähääkään välittämättä tästä häneen kohdistetusta kiihkeästä huomiosta -katsoi lapsellinen morsian (ottaen kasvoilleen hurmaannuksen ilmeen) -tottelevaisesti filmi puolisonsa kasvoihin. Viimemainittu oli -piirteiltänsä moitteeton miesmannekiini; hänellä oli patenttinahkainen -pää, ja hänen yllänsä oli kureeton sakettipuku, joka olisi saavuttanut -herra Cravenin hyväksymisen. - -Top mietti: »Miltähän hänestä tuntunee? Mitähän he kaikki ajattelevat?» - - -14 - -»_Eikö hän näytä viehättävältä?_ hokekaa!» siten neuvo sumutorvi. -»Hieman pakinaa penkeissä, tehkää hyvin! Ei liian paljon! Nyt kaikki -hymyilevinä ja iloisina! _Eikö morsian ole kaunis — eikö sulhanen -ole onnellinen — eikö kaikki käynytkin ilman kommelluksitta_», -sepitteli näyttämöohjaaja, joka viehättyi tämän aiheen inhimilliseen -todellisuuteen. - -»Loppunäytös nyt! Morsiamen äidin jäähyväiset! Margaret, tänne -näin!» (Ihojauheinen tyttö siirtyi eteenpäin.) «Nyt kyyneliä, -paistinpannukannen kokoisia, Margaret —» - - -15 - -»Kappale loppuu yhdessä minuutissa, herra Tophampton», lohdutti Topin -ystävä. »Sitten saamme kaikki yhdessä juoda kupin teetä taiteilijoiden -tarjoiluhuoneessa.» - - -16 - -Ne olivat omituisimmat teekekkerit, missä Top oli milloinkaan ollut — -tämä ateria tavattoman ison keittiön takana olevassa tarjoiluhuoneessa, -johon nämä uurastajat harjoitusten päätyttyä kokoontuivat. - -Tyttö, joka viisi minuuttia aikaisemmin oli ollut morsian — jonka yllä -vielä oli kalliit hepenet, joka yhä vielä oli täydellinen, välkkyvä -tähti appelsiininkukkakiehkurasta hopealla kirjailtuihin kenkiin -saakka! — näytti (jollei hänellä olisi ollut kammottavaa filminaamiota) -siltä kuin olisi juuri tullut hääaamiaiseltaan jostakin Park Lanen -ravintolasta, jossa hän ympärillään uhkeita vieraita, mahdollisesti -Hendersonin loordi-vainajan läheisiä mieskohtaisia ystäviä, oli -puolisonsa miekalla leikannut pyramidinmuotoista hääkakkua... Mutta -tässä hän nyt istui puisen keittiöpöydän ääressä, jota peitti karkea, -valkoinen liina, edessään kuppi ja lautanen, joita olisi pidetty -»ihmeesti hyvinä koululaisateriaa varten». Istuen puuselkämyksisellä -keittiötuolilla hän nälkäisesti ahmi voileipää, paksumpaa kuin -koululaisateriaa varten on koskaan tehty. - -Hänen vastassaan istui hänen filmipuolisonsa (jonka kasvoilla oli -perinpohjaisen väsymyksen ja haluttomuuden ilme). - -»Onnittelen», virkkoi harmaapukuinen mies, joka oli pujotellut Topin -kanssa heidän luokseen täysien pöytien lomitse. »Vihdoinkin kiinni, -niinkö, Bébé? Vaatii vietävän paljon aikaa, ennenkuin filmissä päästään -avioliittoon, eikö vaadikin? Toivon teidän olevan erittäin onnelliset!» - -Kaino Top punehtui sen kuullessaan, niin että hänen kasvonsa olisivat -varmaankin näyttäneet helakoilta, vaikka häneen olisikin sillä hetkellä -suunnattu näyttämön vihreä valo. - -Mutta pieni, kultakutrinen näytelmämorsian ei ollut millänsäkään. Hänen -sydämenmuotoinen, tummaksi maalattu suunsa raottui hymyyn, kun hän -kääntyi poispäin väliaikaisesta sulhasestaan (jota läheisille kuvattiin -maailman dudleymaisimmaksi Dudleyksi) ja ojensi kätensä Topille. - -»Kuinka voitte? Löysitte tänne. Mitä piditte kappaleesta? Kaikki kai -ihan outoa teistä! Äiti, tässä on herra Tophampton, joka seisautti -ratsuni puistossa. Tässä on äitini —» Ei tietenkään ihojauheinen, -viidenkolmatta ikäinen tyttö, vaan säteileväkasvoinen, turkisvaippainen -matroona, joka tervehti Topia lämpimästi. - -»Kuinka voitte? Oi, kuulin teistä _niin_ paljon tuonnoittain, herra -Tophampton. Juuri tehän ponnahditte pystyyn ja pelastitte pikku -tyttäreni uhkaavasta, hirveästä tapaturmasta... Olen ikävöinyt tavata -teitä saadakseni kiittää teitä sydämellisesti... Istukaahan tänne -viereeni... Miltä kappale teistä tuntui?» - -»Mainiolta», vastasi Top, joka ei tiennyt, mitä sanoa. - -»Niin inhimillinen, eikö olekin? Niin mielelläni näen tyttäreni -näyttelevän suurissa kappaleissa. Se herätti mielessäni oudon, -tukahduttavan tunteen», puheli Bébén äiti. Hän on, tuumi Top, aika -hyvä ihminen, paljoa »inhimillisempi» kuin tämä näytelmä. Top huomasi -kääntyvänsä hänen puoleensa, poispäin seurueen nuoremmista jäsenistä, -kun hän jatkoi: - -»Tosiaankin minusta tuntui siltä kuin jo todenperään menettäisin -pikku tyttäreni. Oletteko jo nähnyt hänet _Lapsivampyyrissä_, herra -Tophampton?» - -»En.» - -»Oi, ettekö? Ettekä _Yhdennessätoista hetkessä?_ Ettekä...» Ylpeänä hän -luetteli kuvia, joissa Bébélla oli ollut osa, samalla kun kuunteleva -Top ikävöi kotiin. - -»Tanssitteko?» kysyi Bébé alentuvasti. - -Top kyllä osasi tanssia, mutta itsesäilytysvaisto sai hänet hätäisesti -vastaamaan: »En.» - -»Oi, mutta teidän täytyy. Teidän on opittava», määräsi Bébé. »Aioin -ehdottaa, että menisimme kaikki yhdessä tanssiaisiin Piccadillyyn.» - -Top avasi ja sulki suunsa. Hänen mieleensä välähti kuvia erinäisistä -opistokumppaneistaan —siitä, miltä he näyttäisivät ja miltä heistä -tuntuisi, jos heitä kutsuttaisiin tanssiaisiin Piccadillyyn kuuluisan, -taruihin kiedotun neiti Bébé St. Clairin seurassa. Totta vie! -Esimerkiksi Jones, heidän walesilainen tukimiehensä. Jones olisi ollut -valmis luopumaan kaikesta, mitä hän piti rakkaana (palloa kenties -lukuunottamatta!) saadaksensa tämän kutsun tämän saman kutsun, joka -upotti Topin sielun vastahakoisuuden viluiseen hyökyaaltoon! - -Tomppelimaista. Top olisi saattanut potkia itseänsä. Minkä tähden -hänestä tuntui sellaiselta? Oliko tämä oikea tapa aloittaa, jos hänen -oli mieli saada kymmenentuhannen punnan vuositulot? - -Hän aikoi ne saada. Päättävästi hän ajatteli Madgen pikku poikaa, -Phyllisiä, Tossieta, Joania — kaikkia serkkujaan, joita hän -voisi auttaa! (Kaikkia serkkujaan, jotka muuten eivät taipuneet -ottamaan ehdotusta vakavalta kannalta, jotka kirkuivat isoisänisän -suunnitelmasta puhuttaessa ja jotka entistä ytimekkäämmin -sinkauttelivat hänelle kokkapuheitaan: »Joko Top on kihloissa? Onko Top -löytänyt SEN tytön?») - -Top oli ajatellut: »Kyllä!» Topin mielessä oli kytenyt epämääräinen -toive, että Britannian kauneimman vaaleaverisen naisen seura saattaisi -— jollei se tekisikään mitään muuta — ainakin totuttaa hänet tuohon -kummalliseen makuun — pitämään tyttöseurasta. - -Muut nuorukaiset näyttivät siitä kylläkin nauttivan. Se oli esimerkiksi -Jonesin suurin mielihalu, potkupallon jälkeen. Kutsuja, joissa -saattaisi tavata vielä miellyttävämpiä tyttöjä... - -Mutta jos Top kaipasi jotakin seuraa, piti siinä seurassa olla -pelkkiä miespuolisia. Muutoin hän jäisi ihan yhtä mielellään kotiin -tehtyänsä päivän työtä tai oltuansa iltapäivän ankarasti pelaamassa — -jäisi mukavasti istumaan takkatulen ääreen Oxfordin vuokra-alueelle, -lueksimaan... tarkkailemaan rouva Mundyn hyörinää... vaihtamaan jonkun -pistosanan Helen-lapsen kanssa... soittelemaan pennynpillillään... - -Top, jolla oli tällainen maku, sai filmitähden kutsun. »Pähkinöitä», -mietti hän synkästi, »niiden purtavaksi, joilla ei ole hampaita». - -Mutta siitä ei ollut kerrassaan mitään hyötyä. Hänen oli selviydyttävä -tästä, puheltava tytölle. - -Hän terästäytyi pohtimaan, mitä hän sanoisi. Hän avasi suunsa. Hän ei -keksinyt mitään. - -Hän sulki suunsa. - - -17 - -Taaskin oli Bébén aloitettava puhelu. Hänen tärkein keskustelunaiheensa -oli hän itse. Siinä hän oli tottunut saamaan tukea kaikilta -kohtaamiltaan nuorilta miehiltä, elävienkuvien nuoria näyttelijöitä -tietysti lukuunottamatta. Heitä ei voinut pitää miehinä. He eivät -ajatelleet mitään muuta kuin itseään, palkkojaan, ulkonäköään, -vaatteitaan, silkkiliinojaan ja ilmehtimistään. Entä mitä ajatteli -tämä nuori mies, joka aluksi oli näyttänyt niin miellyttävältä? Mikä -ihmeellinen unitauti häntä oikein vaivasi? Oliko hän vain ujo? Vai eikö -hän ollut koko elämänsä aikana koskaan ollut missään? - -Hieman tuskastuneena filmitähti kysyi: - -»Pidättekö maaseudusta?» - -»Kyllä», vakuutti Top innokkaasti, osittain koska se oli totta, -osittain koska hänen ei maaseudulla tarvitsisi pelätä kohtaavansa -mitään niin kaupunkilaismaista ja teennäistä kuin hän nyt näki -vieressään. - -Hänen vilpittömiin, merenharmaihin silmiinsä osui tytön katse. Mutta -miten hän olisi saattanut sietää toisen silmien vihertävän sinistä -loistetta ja niitä reunustavia jäykkiä, mustia ripsiä? Hänen katseensa -kääntyi alaspäin. Hän katseli tytön utuista harsoa, huikaisevan valkeata -silkkileninkiä ja pieniä, appelsiininkukka-ruusukkeiden koristamia -kenkiä. - -»Hyvä Jumala», mietti hän kauhuissaan, »jos hän olisi se morsian! -Minun!!!» - -Vilunväreet puistattivat hänen selkäänsä, ja hänen kämmenensä kävivät -äkkiä kosteiksi hänen sitä kuvitellessaan. - -Tällävälin morsian ja hänen äitinsä vilkaisivat toisiinsa, loivat -toisiinsa sukulaisten välisiä, sähkösanoman tapaisia katseita, joilla -sisar voi kehoittaa veljeään: »Pyydä sinä häntä!» ja äiti ilmoittaa -lapselleen: »Ei mitään heikkoa, hän on vain kaino. Ei pidä tästä -paikasta. Hän olisi perin iloinen, jos olisi meidän luonamme kotosalla! -Entä jos kutsumme hänet sinne?» - -Bébén katse ilmaisi: »No hyvä, äiti, jätän sen sinun huoleksesi! Koeta, -miten käy!» - -Niinpä rouva St. Clair, hyvänsävyinen, vieraanvarainen sielu, puhkesi -sitten ensiksi puhumaan: »Oi, jos herra Tophampton pitää maaseudusta, -on hänen joskus tultava luoksemme Grotteen pyhänseuduksi.» - -Heidän luokseen? Pyhänseuduksi? Taaskin kauhun nostattamat vilunväreet -kiitivät pitkin Topin selkää. - -Huonosti verhoten pelkoaan hän tokaisi: »Ette kai asu siellä?» - -»Niin, emme, mutta meillä on perin hupaisa sunnuntaimaja», virkkoi -rouva St. Clair lohduttavasti, »lähellä niin, Thamesin varrella. -Tudorissa; mutta nyt kun olemme saaneet sinne sähkövalon ja kaikki on -uudelleen koristettu Bébén värisuunnitelman mukaan, on siellä todella -viehättävää. Eihän kyllä ole juuri sopiva vuodenaika, kuten aina olen -sanonut, jolloin se olisi parhaimmillaan, mutta me riennämme sinne -joka lauantai, ja muassamme on aina joukko nuorta väkeä, joten saamme -virkistävää vaihtelua. Koska te siis pidätte maaseudusta - määrätään -heti päivä. Minkä voi tehdä tanaan, sitä ei pidä jättää huomiseksi. -Mitä arvelette ensi lauantaista, herra Tophampton?» - - - - -VII luku - -Filmitähti-ilta - - -1 - -Tietysti hänen oli mentävä. - -Vaikka Top sitä inhosi, kammosi ja pelkäsi, oli hänen mentävä. - -Hänen ensimmäinen raju Vastalauseensa: »Mutta _kilpailu_?» oli -tukahtunut hänen kurkkuunsa. Oli tuiki tarpeetonta ajatellakaan mitään -sellaista mullistusta... - -Lauantain jalkapallokilpailua ei tietenkään voinut syrjäyttää; -Topin opiston joukkue pelasi »scallywageja» vastaan. Viime vuonna -oli scallywagien joukkue ainoa, joka heidät voitti. Ja lisäksi -kahdellatoista pisteellä. Melkein kuin kriketissä. - -Inhimillisellä uhrautumisella on rajansa, ja kuka olisi hetkeäkään -uskonut Tophamptonin jäävän pois kilpailuista, hankkivan sijaisen -paikalleen? Vaikka häntä olisi pyytänyt kokonainen hunajansuloisten, -vaaleaveristen kaunotarten täyttämä Hollywood, ei Topin mieleenkään -olisi pälkähtänyt, että hänen joukkueensa olisi hankittava toinen mies -hänen sijalleen, kun hän hyväksyi filmitähden kutsun. Hän lausui -tytölle ehdottoman ehdottoman selvästi, ettei hän mitenkään voinut -lähteä vierailulle ennenkuin kilpailun jälkeen. - - -2 - -Tässä järjestelyssä oli omat vaikeutensa. - -Ensinnäkin hänen tavaransa. Uusi matkalaukku oli noudettava isoisänisän -asunnon tyhjästä huoneesta. Siinä säilytettiin nyt Topin kaikkea -uutta omaisuutta, jota ei sopinut jättää sinne tänne potkittavaksi -hänen pienessä komerossaan ja jota varten ei ollut tilaa missään -muualla rouvan Mundyn asunnossa. Matkalaukku oli nyt täytettävä -vaatetustarpeilla, kengillä, uusilla harjoilla ja pukeutumisvehkeillä, -joita Top intohimoisesti vihasi. Sittenkin hänen oli sallittava -Hendersonin laittaa ne matkaan, mokomatkin Bond-kadun helyt. Eipä -silti, että ne olisi ostettu Bond-kadun varrelta. Paitaliikkeen herra -Batt oli osannut neuvoa miehen... Kun Top nyt johtui sitä ajattelemaan, -oli se kylläkin hyvä; miehen ei sopinut mennessään kestävälle -vierailulle kaunottaren kotiin ottaa mukaansa kaikennäköisiä vanhoja -luukampoja, joiden piit olivat suureksi osaksi karisseet. - -»Henderson sulloo tavarasi, POIKA», oli isoisänisä luvannut; mitään -muuta hän ei ollut virkkanut, mutta koko hänen kilpikonnankasvonsa -hehkuivat ivallisesta harrastuksesta, hauskuudesta. - -Henderson sulloi Topin tavarat. Henderson vei laukun Paddington-aseman -säilytystoimistoon sieltä noudettavaksi. - -Topilla oli sellainen tunne, että hän oli hädintuskin pelastunut -saamasta Hendersonia mukaansa kamaripalvelijakseen. - - -3 - -Ensimmäisen pyhänseudun Englantiin tulonsa jälkeen Top nyt vietti -poissa rouva Mundyn luota. - -Hän ilmoitti rouva Mundylle, minne hän oli lähdössä, ja kertoi, kuten -tavallisesti, hyvin lyhyin sanoin, miten hän oli tuonnoittain kohdannut -tytön ratsastamassa puistossa. - -Rouva Mundy sanoi vain, että he toivoivat kilpailun sukeutuvan -loistavaksi — tarkoittaen kilpailua scallywageja vastaan. - - -4 - -Scallywagit kärsivät oikein perinpohjaisen tappion ja kilpailun aikana, -elämän kunniakkaina, joskin mutaisina hetkinä, Top unohti huolensa, -unohti, että maailmassa oli muutakin kuin miesten pyrkimyksiä, unohti, -että Britanniassa oli vaaleaverisiä sulottaria. - -Paddington-asemalla odotti häntä uusi ikävyys. - -Jones, heidän joukkueensa tukimies, jolla oli kilpailujen muistona -ihana mustelma silmän alla, oli myöskin lähdössä maaseudulle -pyhänseuduksi. Hän tuli samaan junaan, kuin Top, jolla oli vain päästä -jalkoihin asti helläksi kolhittu ruumis, venähtänyt nilkka ja pahasti -potkitut sääret. He matkustivat yhdessä; ja jos teidät, joka olette -tyttö, on kasvatettu siihen uskoon, etteivät nuoret miehet utele -toistensa asioita, etteivät he pane merkille kumppaneittensa äkillisiä -pukuni muutoksia, ettei heidän mieleensäkään johdu lausua nenäkkäitä -kysymyksiä ja että he kammoavat henkilökohtaista juoruilua yhtä paljon -kuin ruttoa — no niin, silloin teistä ehkä tuntuu, että huomiota -herättävänä poikkeuksena tästä säännöstä oli nuori walesilaisemme, -Jones. - -»Minne oikeastaan olet matkalla, Top? Sukulaisten luokse? Et, et noissa -housuissa. Iloisempaan seuraan?» - -»Melkein luumun värisen» oli Henderson, joka aikoi silittää sen, -kiskonut pois Topilta. Pyhäistä retkeä varten oli Top puettu -urheilutakkiin, polvihousuihin, pitkiin sukkiin ja lakkiin. - -»Aiotko tapaamaan mielitiettyäsi? 'En, en’, väittää mies, punastuen -kuin iltarusko. Olen sitä aavistellut. Aha! Olen epäillyt sitä -viikkokausia. Onpa hyvä, että silmänalus on mustana minulla eikä -sinulla, eikö olekin? Minä olen menossa vain naineen sisareni luokse... -mutta kukapa osaa etukäteen arvata, vai mitä?» lisäsi hän toiveikkaasti. - -»Tuleeko hän sinua vastaan asemalle, Top?» - -»Siitä saat panna vetoon armaan elämäsi», tokaisi Top muka ivallisesti. -»Tokihan _hän_ tulee.» - -»Mainiota. Silloin näen hänet edes vilahdukselta», riemuitsi nuori -walesilainen eloisat kasvot säteilevinä. - -Hän oli Harry Tophamptonin suoranainen vastakohta, ja ehkä juuri -senvuoksi nämä nuorukaiset sopivat hyvin yhteen. Todennäköisemmin ei -se ollut oikea syy. Kuta enemmän tätä ystävyyden, mieltymyksen ja -rakkauden kysymystä pohtii, sitä vähemmän osuutta tuntuu järjellä -niissä asioissa olevan. - -Niin oli myöskin Jonesiin, Topin ystävään, nähden. Hänellä oli samat -ristimänimet kuin lukemattomilla walesilaisilla — William Richard. -Hänen isänsä oli baptisti pappi, hänen äitinsä toisen baptistipapin -tytär. He asui vai Cardiganshiressä kivisessä, liuskekattoisessa -talossa, j°n vierashuoneessa oli keittiönliesi, liuskakivestä -kaiverrettu pyörylä uuninkoristuksena, arkihuoneen ikkunalla useita -kurjenpolvi- ja käenkaaliruukkuja ja keskuspöydällä suunnattoman iso, -walesilainen perheraamattu; _sellainen_ oli se talo. Talon pojasta -oli myöskin aiottu pappia. Tämän onnettomuuden (pappissäädylle) oli -torjunut se seikka, että hänessä jo nuorena huomattiin erikoisia -taipumuksia sähköalaan. - -Hän oli päässyt opistoon. - -Jones oli pienenpuoieinen; hän saikin uutterasti ponnistellen -estää painoansa vähentymästä säilyttääkseen paikkansa Topin -jalkapallojoukkueessa; ja ehkä hänen ei olisi onnistunut pitää -paikkaansa, jollei häntä olisi pidetty huvittavana — hänellä oli -ehtymätön varasto juttuja, lauluja ja kepposia, joilla hän lyhensi -rautatiematkojen ikävyyttä joukkueen käydessä muilla paikkakunnilla -kilpailemassa. - -Jones oli älykäs, notkea; sukkela kuin musta kissa. Jotakin mustaa -kissaa muistuttavaa oli myöskin hänen sileässä, tummassa päässänsä ja -hänen katseessaan. Hänen vahingoittumaton silmänsä välkkyi vihertävän -keltaisena, pahankurisesti, liukkaasti. - -Sillä Jonesin luonne ei ollut läpikotaisin rehti. Luotettavuus ei ollut -hänen vahva puolensa eikä vilpittömyys hänen sielunsa pääsävel. - -Arvelette kaiketi, ettei Top sitä tietänyt? Top tiesi sen hyvin. Eräissä -suhteissa Top ei olisi luottanut W.R. Jonesiin, papinpoikaan, -vähääkään yli varmojen tietojensa rajojen. Top piti hänestä; älkää kysykö -minulta, minkätähden? Top piti hänestä. - -Mutta sillä hetkellä olisi Top taivaan nimessä toivonut, että Jones -olisi matkustanut hänen seurassaan sille asemalle saakka, jolla hänen -oli poistuttava junasta lähteäkseen autolla St. Clair-perheen Thamesin -rannalla sijaitsevaan huvilaan. - - -5 - -Nurja onni (nimittäin Topin mielestä nurja) järjesti niin, että -Britannian viehkeimmän vaalean kaunottaren itsensä piti tulla asemalle -Topia vastaan. - -Lamppujen puolittain valaisemalla, hämyisellä asemasillalla hän -seisoi, suoraryhtinen, hentorakenteinen tyttö hieman teatterimaisessa -maaseutuasussa, päässänsä huopahattu, yllänsä smaragdinvihreä, -juovaisesta suèdestä tehty autoilutakki ja lyhyt, poimutettu hame ja -jalassaan pienet, napakat kengät. - -Hänen ympärillään oli useita muita hauskan näköisiä tyttöjä, mutta hän -oli silmäänpistävästi kaunein! Yksi vilkaisu häneen selvitti Topille, -että muualla kuin rumentavassa filmivalaistuksessa tyttö oli vaalean -punertava kuin kukka, raikas, säteilevä. - -»Oi, katsos tuota!» huudahti nuori Jones heti. - -Hän oikaisihe istumaan suorana nurkkapaikallaan ja avasi terveen, -vihertävän silmänsä levälleen junan pysähtyessä. »Katsohan, Top, katso! -Mies hoi, eikö tuo ole —» - -Neiti Bébé St. Clair, joka samassa erotti odotetun vieraansa -vaununosaston toisessa ikkunassa, hymyili iloisesti tervetuliaisiksi ja -heilutti korupaarteista käsinettään. - -»Suuri kuningas!» pääsi Jonesilta walesinkielellä. »Heidän luoksensako -aiot, Top?» - -»Hm — niin», myönsi Top. »Näkemiin!» - -Hän kiskoi siannahkaisen laukkunsa telineeltä ja juoksi pois junasta, -ja heti riensivät häntä tervehtimään neiti St. Clair, rouva St. Clair -ja seurueen muut jäsenet, joille hänet nyt esiteltiin. »Serkkuni -Maud... Winnie... Herra Smith... Herra Robinson... Kapteeni Hallett... -rouva Seymour ja Bonzo. Tulkaa, herra Tophampton, auto on odottamassa!» - -Tämän joukon nielemänä Top katsahti taaksensa ikäänkuin olisi -matkalippujen kokoojassa menettänyt viimeisen ystävänsä. - - -6 - -»Kas vain, sepä jotakin!» äänsi Jones junan lähtiessä kiidättämään -häntä sille asemalle, jonka läheisyydessä hänen naineen sisarensa koti -oli. - - -7 - -Grotte, joen rannalla oleva pyhähuvila, johon Top autolla vietiin, oli -oikeastaan kolmesta huvilasta yhdistetty, perin mukava asumus. Neiti -Bébé St. Clairin omaisilla, joiden apuna olivat tyttären varat, oli -näytettävänään paljoa parempi kalusto kuin Mundyillä. Mutta se oli -kaikki uudenuutukaista. Siellä ei ollut bamburuokoisia pöytiä, mutta -ei myöskään suvun jäsenten pienoiskuvia. Heidän hyvästi sisustetussa -virkistyskodissaan oli tavanmukaiset vanhat tammipalkit ja tavaton, -avoin takka ja samalla myöskin uudenaikaiset parannukset, sähkö -valaistus, radiolaitteet, Pompadour-hameisten nukkien peittämät -puhelimet, korkeita gramofoneja ja »Bébén värisuunnitelman» mukaisia -jazzisitsejä, kyyhkysenharmaita, ruusuisen sinipunervia, seassa -kermanvärinen läiskä ja tasaannuttava, kiiltävän musta juova. - -Seinät ja laudoitukset oli maalattu samanvärisiksi — jos seinät -olisivat näkyneet, kuten Top myöhemmin lausui. Kaikkia seiniä peittivät -— kuten elävienkuvien maailmassa sanotaan — »liikkumattomat», -suunnattoman isot, kehystetyt valokuvat, jotka esittivät filmitähteä -hänen eri osissaan. Ne verhosivat avaraa, pielusten täyttämää -odotushallia; niitä oli sijoitettu pitkin matkaa portaisiin; ne -piilottivat Topille varatun, varsin mukavan, matalan makuuhuoneen -seinät. - -Kun hän veti yllensä päivällispuvun, kiskoi kravattia kohdalleen ja -silitti vaaleata tukkaansa uusilla harjoillaan, jotka eivät olleet yhtä -ottavia eikä käytännön kypsyttämiä kuin hänen hylätyt harjansa, tuntui -hänestä siltä kuin olisivat neiti St. Clairin tavattoman isot silmät -tarkkailleet häntä, minnepäin hän kääntyikään. - - -8 - -Kaikkialla tuo tyttö, mihin hyvänsä hän katsoikaan. Kaikkialla nuo -kasvot, hymyilevinä tai mietteisinä, avosilmäinen, viaton, tyttömäinen -tuijotus, sydämenmuotoinen suu, takaa valaistujen kiharoiden muodostama -sädekehä. Niiden alla oli milloin juhlapuku, milloin kesäleninki, -milloin ratsastusasu. (Voi, ettei hän hennonut luopua ratsastusasusta, -joka puki häntä ja siten viekoitteli hänet usko maan joskus oppivansa -ratsastamaan!) Hänen takanaan kohosi milloin minkinlainen tausta, -puutarha, merenranta, laudoitettu kirjasto. Ja hänen (kuten sanotaan) -»vastapelaajinaan» olivat ne eri näyttelijät, jotka olivat esittäneet -Britannian kiehtovimman vaaleaverisen kaunottaren nlmirakastajain osia. - -Top tunsi »Dudleyn» (kammottavan miekkosen), joka oli näytellyt -sulhasta äskeisissä harjoituksissa. Hän oli ainoastaan yksi — kuinka -suuresta joukosta! Siellä oli keikari päässänsä Yrjö-kuninkaan aikuinen -peruukki. Siellä oli khakiasuun pyntätty mies. Siellä oli mulkoileva -meriupseeri kuvattuna Bébén seurassa _joka satamassa_. - -He kumartuivat, nämä erilaiset miehet, suutelemaan hänen pientä -kättänsä. He tähyilivät hänen pitkäripsisiin silmiinsä. Heidän kätensä -olivat kiertyneet hänen hentojen vyötäistensä ympärille. Kaksi tai -kolme heistä — yksi kerrallaan tietysti — oli polvistunut hänen pienten -jalkojensa juureen. - -Se oli heidän työtänsä, kuten Top vakuutti itselleen. - -Mutta, tuumi hän, millaista työtä! Millaista työtä oli miehen tai -naisen lakkaamatta näytellä tätä teennäisen kiihkeätä armastelua! - -Eikä se kaikki merkinnyt kerrassaan mitään — ei jättänyt jälkeensä -minkäänlaista vaikutelmaa. - -Millaisia täytyi niiden ihmisten olla, jotka saattoivat viettää -sellaista elämää? Palatessaan alakertaan Top puri hampaansa tiukasti -yhteen, otaksuen heidän — ja kaiken heihin liittyvän — olevan -myrkyllisen turmeltuneita. - - -9 - -Mikä erehdys! - -He olivat samanlaisia kuin kaikki muutkin. He olivat ihan tavallista, -hilpeätä, kukoistavaa, kaupungin laidalla asuvaa englantilaista -väkeä. Kaikki nämä ihmiset »serkkuni Maud», herra Brown, herra Smith, -herra Robinson osoittautuivat St. Clairien läheisiksi tuttaviksi -jo niiltä ajoilta, jolloin Bébé oli vielä Baby ja jolloin hän ei -vielä tiennyt, miltä tuntui laastaroida raikkaaseen ihoonsa numero -viittä ja oleskella vetoisessa atelierissa täydelliseen juhlapukuun -puettuna kello puolikymmenestä aamulla kello kuuteen illalla. -Ainoastaan Winnie ja kapteeni Hallet olivat »näyttämöväkeä»; mutta -nykyaikana, jolloin kaikki käyttävät melkein samanlaisia puheentapoja -ja samanlaista huulisalvaa, olisivat he yhtä hyvin saattaneet -työskennellä saarnatuolissa tai moottoriteollisuudessa. Rouva Seymour -ja Bonzo olivat atelierissa Topia opastaneen harmaapukuisen, valppaan -herrasmiehen vaimo ja foxterrieri. - -Mitä tulee Britannian palkittuun vaaleaveriseen kaunottareen joka -oli puettu paljaiden, pyöristyneiden käsivarsiensa vaaleanpunertavan -värin kanssa täysin sopusointuiseen, ihonväriseen georgetteasuun — -on meidän, ollaksemme häntä kohtaan oikeudenmukaisia, myönnettävä, -ettei hänen olisi välttämättä tarvinnut olla tähti, ei kuuluisuus -eikä lainkaan erikoinen, vaan hän olisi saattanut olla minkä tahansa -hyvinvoivan perheen ainoa, palvottu tytär; hänessä ei ollut mitään -muuta merkillistä kuin kauneus, vaalea, lapsellinen ja todellinen. - -Topin mielestä oli alkanut haihtua se kauhea muisto, kirkkokohtaus -ja Bébé morsiamena, joka näyttämövalaistuksessa näytti eltaantuneen -sienen väriseltä. Nyt olivat hänen poskensa rusottavat kuin »Tanskan -kuningas»-kuijenpolven, ja niille oli valahtanut suoristuneita -kullanvärisiä, todella kullanvärisiä hiuskiehkuroita — joiden -jäljitteleminen on vaikeinta (vaikka niitä alituisesti jäljitellään!) -Ruusunpunaiset (joka väri on tuhoisa elävissäkuvissa, koska se -välttämättömästi! aina näyttää kuvassa mustalta) olivat nuo huulet, -jotka nyt näyttivät huulilta eivätkä pelkältä pahvista leikatulta -sydämeltä. - -Top, joka tähysti häntä yhtä tarkoin kuin olisi tarkastanut opiston -mustalle taululle piirrettyä luonnosta, päätteli, ettei hän ollut -lainkaan pahannäköinen lapsi. Mitä siihen tuli, että hän oli -kaunein - no niin, eikö siinä niin vakuutettu? Itsepintaisesti Top hoki -mielessään pyhänä pidettyä lausetta, joka kerta kaikkiaan julisti hänet -»Britannian viehkeimmäksi vaaleaveriseksi kaunottareksi». Hän oli ihan -varma, että isoisänisän täytyi ihailla Bébéä, pitää häntä ulkonäköön -nähden moitteettomana. - -Tyttö taputti pehmeätä sohvaa, jossa hän istui. - -»Ettekö suvaitse tulla istumaan viereeni?» - -Lammasmaisesti Top meni hänen viereensä istumaan. - -Bébé käänsi häneen päin sievät kasvonsa valmiina hymyilemään kaikelle, -mitä hän vain sanoisikin. - -Hänellä ei ollut mitään virkkamista. Hän, joka muiden nuorten miesten -parissa ei ollut suinkaan typerä, ei nyt keksinyt mitään. Kaihoisesti -hän silmäili takkatulen ääreen sijoittunutta miesryhmää; siitä hänet -erottivat Bébé ja hänen äitinsä. - -Tytön äiti alkoi puhella hänelle rohkaisevasti. - -»Mistä osasta maata olette kotoisin, herra Tophampton?» Top ilmaisi sen -yhdellä sanalla. - -Rouva St. Clair kertoi aina kuulleensa Australiaa kehuttavan ihanaksi. -Niin se varmaankin oli. Ja eikö siellä Sydneyssä ollut satama tai -jotakin sentapaista? - -»On», myönsi Top nyreästi; myöhemmin hän toivoi, ettei hän tosiaankaan -olisi osoittanut halveksivansa näitä englantilaisia, jotka tuntevat -vain Englannin. Rouva St. Cllair, lohdullinen sielu, rupatteli edelleen -ja ihasteli, kuinka erinomaiselta täytyi tuntua, kun aurinko paistaa -kirkkaasti joulupäivänä! - -»Kuinka erinomaista olisi lämmin auringonpaiste minä Päivänä tahansa, -ainakin kaikista meistä», sekaantui puheeseen Maud-serkku, hieman -väristen ja ojentaen käsiään takkatulen hehkua kohti. »Eikö teistä, -tämä Englannin ilmasto tunnu liian kamalalta sanoin kuvattavaksi, herra -Tophampton?» - -»Kyllä», virkkoi Top. - -Omituista, kuinka yksi ainoa vilpitön sana tuntui tyrehdyttävän koko -enemmän puhelun. Painostavan äänettömyyden vallitessa lausui sievä, -pieni palvelijatar vapauttavan tervetulleen ilmoituksen: »Päivällinen -on pöydässä!» - - -10 - -Top oli sijoitettu istumaan rusottavan ja kultahohteisen Bébén viereen. - -Tyttö, joka omassa kodissaan esiintyi parhaassa valossa, pani parhaansa -Topiin nähden. - -Topille oli käynyt onnettomasti. Hän oli harvapuheisempi kuin -konsanaan; ja se oli jo jotakin. - -Top ei hiiskunut mitään. Taaskin hän koetti keksiä jotakin. Hän ei -jaksanut muistaa mitään muuta kuin tyrmistyttävät kuvat seinällä, nuo -kuvatut syleilyt. - -Kuvitella, että olisi todella armasteltava tyttöä, joka joka päivä -näytteli tällaisia osia! - -»Te ette kai ole koskaan itse näytellyt, herra Tophampton?» - -»En.» - -Ajatustensa aterian kestäessä pyöriessä edelleen hän oletti, että -sellaista »oli tapahtunut». Monen monet näistä filmitaiteilijoista -olivat naimisissa. Top kuvitteli, että he erottivat, tietoisesti -erottivat elämässään näyttelyn todellisesta. He omaksuivat tuon -kiihkeän suojelevan ryhdin, intohimoisen hyväilevän katseen ihan -samalla tavoin kuin he pukivat ylleen pukunsa, naamionsa. Niitä he -käyttivät vain kuvattaessa; sitten he panivat ne syrjään, pukeutuivat -omiin asuihinsa, poistuivat eivätkä enää sitä ajatelleet, kuten ei -tämäkään tyttö silminnähtävästi sitä ajatellut. - -»Mitä aprikoitte, herra Tophampton, noin aatoksessanne?» »Niin, en -tiedä», vastasi Top. - -Hän ei voinut tiedustaa tytöltä, eikö hänestä ollut »tuntunut -vaikealta» — aluksi? — hieman? kun hänen oli pitänyt olla — -vaikkapa vain filmiä varten — kaikkien noiden outojen miekkosten -rakastettavana. Eikä myöskään, suutelivatko he häntä, todellisesti, -kun vastanäyttelijäin huulet kuvan päättyessä (nimitettiinkö sitä -loppukohtaukseksi?) hyvästikin torttuparin kokoisiksi suurennettuina -näyttivät osuvan vastakkain ja takertuvan toisiinsa loputtomalta -neljännestunnilta tuntuvaksi ajaksi. Miltä kaiken hirveän nimessä se -saattoi tuntua? - -Hänen ei sopinut kysyä sitä tytöltä. - -Mahdollisesti olisi ollut parempi, jos hän olisi voinut kysyä. Olisi -ollut huojentavaa, jos hän olisi voinut tiedustaa, pitikö Bébé jostakin -näistä miekkosista enemmän kuin toisista. Vai oliko hän alkanut inhota -noiden kuvien näkemistä? Ei, jos niin olisi, ei hän sietäisi niiden -peittävän talon seiniä. Jos hän menisi avioliittoon, pitäisikö hän -niitä edelleenkin kaikkialla kodissaan? Top ei voinut kysyä häneltä -sitä... eikä mitään muutakaan. - - -11 - -Topin sanattomuuskohan se teki koko keskustelun raukeaksi? - -Raukeaksi se kävi, ennenkuin kalaruoka oli syöty. - -He puhelivat puistossa sattuneesta tapahtumasta ja ihastelivat herra -Tophomptonin suurenmoista esiintymistä ja niin edelleen. Se lamaantui. -He tiedustivat, mitä hän piti insinöörinurasta, oliko sillä alalla -suuret mahdollisuudet ja niin edelleen, oliko kilpailu kovin kireä ja -niin edelleen. Se lamaantui. - -He valittivat sitä, ettei hän osannut tanssia, ja vakuuttivat, että -heidän pitäisi opettaa häntä. Se lamaantui. - -He käänsivät puheen Wembleyn näyttelyyn, teattereihin, eläimiin, -urheiluun. - -Niistäkin puhelu lamaantui. - -He tiesivät, ettei enää kannattanut yrittää elävistä kuvista. He -turvautuivat murhajuttuun, politiikkaan, parlamentin jäseniä koskeviin -mieskohtaisiin juoruihin. - -Kaikki raukesi. Ei kriketistäkään tullut mitään. - -»Tämä», mietti tuskainen Top, »on turkasen kehno alku». - -Hän joi klaretviiniä, kaivaten olutta. Hän kaipasi myöskin serkkujansa. -Gertrude olisi osannut puhella näiden ihmisten kanssa; he olivat -ystävällistä, vierasvaraista väkeä ja tarkoittivat hyvää (vaikka -olivatkin tiedustaneet häneltä, eikö Sydneyssä ollut satama, mistä -ei maksanut kirjoittaa hänen omaisilleen, koska hän oli varma siitä, -etteivät he missään nimessä sitä uskoisi). Hänen isäntäväkensä -tarkoitus oli hyvä; vain hän, Top, oli ehkäisijänä, vaivana. Sen hän -tunsi. Minkä tähden hän oli? Hän ei mahtanut sille mitään. Hän oli -edelleenkin samanlainen. Lempo vieköön, hänen täytyi puhua! - -Hän avasi suunsa alkaakseen puhua uudesta aiheesta, mutta sitten -hän vain työnsi suunsa täyteen sorsanlihaa ja appelsiinikastiketta — -inhoittavaa yhdistelmää Topista, jolla oli kehittymätön maku. Mutta hän -tuskin huomasi, mitä hän sinä iltana söi. Kaikki muu oli niin kauheata. - -Tuntui ihan siltä kuin hän olisi ollut noiduttu, kuten se _Tuhannen ja -yhden yön_ miekkonen, jonka alaruumis vyö täisiä myöten oli muuttunut -marmoriksi. Topista tuntui kuin hän olisi muuttunut jäähtyneeksi -munuaismuhennokseksi, ei ainoastaan alaruumis, vaan koko mies. - -Kaikki muutkin alkoivat käydä yhä enemmän samantapaisiksi. Tämä tauti -on tarttuvaa. Se tieto, että syy oli juuri hänen, teki Topin olon -sitäkin tukalammaksi. Hänen sisällään kuohui raivo, tämän kookkaan, -tyynen näköisen nuorukaisen. Hän hoki mielessään: »Mistä se johtuu? -Johtuuko se — johtuuko se siitä, etten ole liikkunut kylliksi -ulkosalla?»... Kun ennätettiin suklaahyytelöön, olisi hänen tehnyt -mieli potkia itseään. Näillä muilla olisi saattanut olla vaikka kuinka -hauskaa, jollei häntä olisi kutsuttu. Asiain näin ollen Top oli varma -siitä, että he puhelisivat siitä kuukausia — vuosia. »Muistatko -sitä pyhäseutua, jolloin olimme kutsuneet luoksemme sen kuuromykän -australialaisen, Bébén ystävän; muistatko sitä kaameata iltaa... - -Kalanmätiä ja paahdettuja voileipiä, eikä hän ollut vieläkään lausunut -ainoatakaan huomautusta. - - -12 - -Sitä iltaa jälkeenpäin muistellessaan Top tajusi, että se jakaantui -kahteen toisistaan jyrkästi eroavaan osaan. Ensimmäinen osa oli -tympäisevä, toivottoman, auttamattoman, kuolettavan tympäisevä. - -Jälkimäinen osa oli toisen luontoinen. Sen opasti seurueeseen pikku -palvelijatar, astuen saliin, jossa seurue uljaasti koetti pakista -kahvikuppien ääressä, ja ilmoittaen: »Rouva Peacock!» - -Vielä yksi tällainen nuori ihminen oli siis pistäytynyt tänne? - -»Haloo! Gwyneth! Hei vain, Gwyneth, rakas!» huutelivat kaikki yhteen -ääneen teeskentelemättömästi mielissään, jopa yhtä repäisevän -riemastuneina kuin olisivat haaksirikosta pelastuneet, kun heidän -vietettyään kuukausimääriä aution saaren yksinäisyydessä heidän -luoksensa saapuu pelastajia, joiden joukossa on kauan kaivattuja ja -rakkaita sukulaisia! Kaikki Topin tähden... »Kuinka hauska, että -tulit!... Outoako? Olethan ollut läheisemme niin pitkät, pitkät ajat, -Gwyneth, sinä syntinen!» - -Gwyneth eli rouva Peacock oli pieni, nuori, turkiskauluksiseen -autoiluvaippaan puettu nainen; tulipunainen hattu reunusti hänen -tummia, eloisia, vallattoman näköisiä kasvojaan. Kirkkain silmin hän -vilkuili ympärilleen ja huudahti: »Hyvää päivää, kaikki! Tunnenhan -teidät kaikki, eikö niin —?» - -Top oli muuten jo kohdannut hänet — mutta se ei ollut syynä siihen, -että Top jäi töllistelemään, kun hän ilmestyi näkyviin laajan, paksun -kiiltokerroksen peittämän irtoseinän takaa. Hän todisteli, koska -tulijan takana samassa näyttäytyi laiha, joustava vartalo, sileä musta -pää, soikeat, eloisat kasvot, joiden toista silmää peitti laastarilappu -hänen ystävänsä Jones. _»Kukapa osaa etukäteen arvata, mitä voi -sattua»_, oli nuori walesilainen niin toiveikkaasti sanonut junassa. -Niinpä hän oli ilmestynyt — tänne! - - - - -VIII luku - -Luotettava seuramies - - -1 - -»Heti kun veljeni sai tietää, että tunnemme teidät, tiukkasi hän minua -kiidättämään hänet tänne esiteltäväksi!» selitti nuori rouva Peacock -rouva St. Clairille, kun tämä vintiö - tämä tungettelija — joka työntyi -vaikka kenen seuraan halutessaan heidän tuttavakseen — oli esitelty -seurueelle. »Eikö hän jäisi istumaan ja pelaamaan bridgeä? Eipä vain. -Hän yksinkertaisesti vaati, että kahden hengen automme oli reudottava -esiin ja huimaa vauhtia ajettava tänne vierailulle. Kuusikymmentä viisi -kilometriä tunnissa koko ajan, vaikka tie oli ihan näkymättömissä joen -usvan peitossa!» - -Herttaisesti hymyillen huomautti kiihkeä Jones’. »Arvasin ystäväni -olevan huolissaan.» - -Top avasi suunsa ja ehti parhaiksi aprikoida, minkä tähden hänen -otaksuttiin olevan huolissaan, kun hänen opistokumppaninsa, katsoen -häneen tiukasti, jatkoi kielevästi: »Ymmärrättehän, se on arvokas -esine! Arvasin hänen huolissaan miettivän, mihin hän oli sen unohtanut. -Kas tässä Top —» - -»Se» oli komea mustapuinen kävelykeppi, kauniimpi kuin se, jolla -isoisänisä jyrisytti lattiaa. Sen hopeinen nuppi, josta Jones ojensi -sitä Topille, oli hienosti kaiverrettu. - -Topia, joka ei ollut koskaan ennen sitä nähnyt, pidätti hänen ystävänsä -Jonesin vahingoittumattoman vihertävän keltaisen silmän vetoava katse. - -Se rukoili häntä: »Älä jätä minua pulaan!» - -Topin harmaa katse vastasi vakaasti: »Olkoon menneeksi! Mutta — -maitahan!» - -»Olipa hyvä, että huomasin sinun unohtaneen sen vaunun hyllylle, Top.» - -»Pyh!» äänsi Top. - - -2 - -Ennenkuin keskustelu oli ennättänyt päästä alkuunkaan, oli -koko seurueen yllä lepäävä tuntu tässä avarassa, kirkkaassa, -lämminvaloisessa, tammilaipioisessa, sitsipäällyksisessä salissa -muuttunut, eroten äskeisestä yhtä paljon kuin — olin sanomaisillani -heinäkuu joulukuusta, mutta koska näiden kahden kuukauden ilmat ovat -käyneet samanlaisiksi, sanonkin: kuin yö päivästä. - -Kaikki alkoivat heti lörpötellä — jää oli murrettu. Jopa Topkin — -äänetön, surkea, onneton — alkoi tuntea olonsa kotoiseksi. Top liittyi -puhelemaan jalkapallosta — sillä Dickie Robinson oli tavannut Jonesin -kerran hänen ollessaan sijaisena pelaamassa rautatievirkailijain kanssa. - -Jones oli myöskin muistuttanut itsestään neiti St. Clairille -tiedustamalla, miten hän voi tuonnoittain puistossa sattuneen tapauksen -jälkeen, jossa olisi saattanut käydä onnettomasti. - -»Niin, tehän olitte siellä, herra Tophamptonin _seurassa_. Minä näin -teidät», myönsi Bébé. - -»Niin, mutta onni osui kokonaan toisen veikon kohdalle», valitti Jones, -katsahtaen Topiin, joka seisoi paikallaan, yhä pidellen vierasta -kävelykeppiä ikäänkuin se olisi ollut virkasauva. - -Hän laski sen kädestään vasta sitten, kun isot, pehmeät -sitsipäällyksiset tuolit — ei tarvinne kysyä, kenen aloitteesta — -työnnettiin syrjään, jotta lattialle jäi hyvästi tilaa. Radiolaitetta -hoiteli Top. - -»Kello yhdeksän Savoy-hotellin Havana-orkesteri», riemuitsi Jones ja -ojensi muitta mutkitta kätensä nostaaksensa Britannian viehättävimmän -vaalea verisen kaunottaren pienille, punaisten kenkien verhoamille -jaloille. - -Seuraavalla hetkellä he tanssivat. - -Jonesin käyttäytyminen johti Topin mieleen limericksäkeistön, jonka -Jones itse oli hänelle lausunut: - - Tään miekkosen on luonto hyvä, - ei loukkauksen tuntu syvä. - Hän seuraan tulee. - juo ja mässää, - lyö kutsukortiksi pöytään ässää. - -Kukaan muu ei näyttänyt ajattelevan asiasta sillä tavoin. He kaikki -tanssivat Lontoosta radioteitse tulleen musiikin tahdissa. - -Myöskin Top tanssi. - -Eräs henkilö oli alkanut sääliä poikaa. Hän oli rouva Peacock, -walesilaisen papin naimisissa oleva tytär, kokonaan toisenlaiseksi -kehittynyt nuori nainen kuin olisi otaksunut tulevan kivisestä -maalaistalosta, joka sijaitsee itkevässä walesilaisessa seudussa ja -jossa on viiden leiviskän painoinen walesilainen perheraamattu ja -Parch-Evan Thomasin kehystetty kuva. - -Tästä ympäristöstä hän oli karannut opiskelemaan viulunsoittoa Lontoon -musiikkiopistossa. Hän oli mennyt naimisiin erään toisen viuluniekan -kanssa, joka nyt oli kiertueella Amerikassa. - -Hän tiedusti Topilta: »Emmekö tavanneet toisiamme kerran opistonne -illanvietossa, kun olin siellä veljeni vieraana? Tanssitte minun -kanssani silloin, herra Tophampton!» - - -3 - -Tanssiessaan nyt hänen kanssansa Top vilkaisi alistuvasta ihailevasta, -kateellisesti tuohon luontevaan seuramieheen, ystäväänsä Jonesiin. - -Jos mieli tulla toimeen ihmisten parissa, niin juuri sellainen pitäisi -miehen olla! Sellainen on onnellinen mies — onnellinen elämässä, -onnellinen rakkaudessa! — joka ei aikaile, aprikoiden, mitä on »tehty», -vaan yksinkertaisesti tehden sen, mikä on tarpeen. - -Jones tanssi viehättävästi kuin ainakin huvinhaluinen, -kahdenkolmatta-ikäinen urheilumies, ikäänkuin häntä ei olisikaan -samana iltapäivänä pyöritelty ja poljettu pyörteisessä temmellyksessä, -ikäänkuin hänen käsivartensa, hartiansa ja pohkeensa eivät olisikaan -siellä kolhiutuneet ja hellät huimien hyökkääjien tyrkkäyksistä, -ikäänkuin hän ei olisi pariakymmentä kertaa pelastaakseen maalinsa -heittäytynyt pitkin pituuttaan voitonriemuisen lauman jalkoihin, -tarttuen puutunein sormin likaiseen palloon ja saaden ankaria -tärähdyksiä kaatuvilta hyökkääjiltä, noustakseen sitten mylläkän -selviytyessä huumautuneena ja huojuvana jälleen pystyyn. - -Siitä ei näkynyt jälkeäkään Jonesin tanssissa, ja hänen poljennollisiin -askeliinsa sulautuivat Bébé St. Clairin askeleet samoin kuin kalan -liikkeet mukautuvat niiden väreiden mukaan, jotka kuljettavat sitä -virrassa. Rusettavan ja kullan värinen tyttö hymyili katsoessaan -nuorukaisen kasvoihin (joissa oli väritön, kolmiomainen läikkä) -ikäänkuin olisi tuntenut hänet koko ikänsä. Niin, tyttöpä nautti! Nyt -hänen ilmeensä kuvasti todellista iloa. He tanssivat tanssimistaan; -Jones _näytteli_ uusia askelia toisten tarkkaillessa. - -»Top, vanha veikko, suo anteeksi», puolustihe veijari vihdoin, »tuntuu -siltä kuin anastaisin hänet yksin itselleni. Et ole vielä tanssinut -yhtään tanssia hänen kanssaan, vai oletko? Suokaa seuraava tanssi -Tophamptonille, neiti Bébé!» - -»Minä muistelen hänen väittäneen, ettei hän tanssi.» - -»Nilkkani oli venähtänyt», selitti Top, hieman punastuen. »Nyt se on jo -hyvä.» Hän sai seuraa van tanssin. - -Herkkätuntoisena australialainen vaistosi, että kaikki sikäläiset, -Bébé, hänen äitinsä, Hallettit, katselivat nyt häntä toisin silmin. -He olivat hänelle kiitollisia siitä, että hän oli ollut osallisena -tuomassa seuraan rouva Peacockin miellyttävää veljeä. Ja nyt he olivat -alkaneet pitää hänestä. - -Painostava tuntu kaikkosi hänestä nyt. Opiskelu- ja urheilukumppaninsa -tukemana Top oli taaskin oma itsensä, hillitty, harvapuheinen, mutta -herttainen, mukiinmenevä seuramies. - - -4 - -Kun he tuntia myöhemmin istuivat takan ympärillä, paahtaen kastanjia -lapiossa ja poltellen tupakkaa, ehdotti Jones, joka halusi näyttää -ystävänsä hyviä puolia, että Top laulaisi. - -»Laulaisi?» kertasi Bébé St. Clair. »_Osaako_ hän?» - -Ehättäen sitten haihduttamaan sanojensa epäkohteliaalta kummastelulta -tuntuvaa vaikutusta hän lisäsi: »Herra Tophampton laulaa; kuinka -mainiota! Pyytäkää häntä, herra Jones.» - -Istuuduttuaan pianon ääreen Jones soitti (hyvin virheellisesti, mutta -vauhdikkaasti) laulun »Mistä lohdun saanen» säestystä. Top kajautti -sointuvan, tunteikkaan lauluäänensä, ja kuuntelijat vetäisivät melkein -kuuluvasti henkeään hämmästyksestä. - -Varmasti oli tässä herra Tophamptonissa jotakin suositeltavaa (muutakin -kuin hänen vaatteensa ja miellyttävä ystävänsä). Kapteeni Hallet jupisi -nuorelle vaimolleen, että hänestä tämä muistutti laulua oopperalaulajan -hääyöstä — »_Laula, nainen, laula! Jumalan tähden, laula_!» - -Yhtä ujostelematta, kuin häntä kuuntelemassa olisivat olleet ainoastaan -rouva Mundy ja Helen-pienokainen, Top lauloi murheelliset sanat: - - Mistä lohdun saan, kun surujani - kuulemassa kuva yksin on... - -Kovan onnen säe! - -Se toi taaskin Topin mieleen kaikki sen huoneen seiniä verhonneet -valokuvat, jossa hän oli muuttanut pukuaan. Taaskin hän näki ne, tämän -sangen viehättävän, kaikkien muiden vastenmielisten miekkosten kanssa -lemmenhurmiota näyttelevän tytön kuvat. - -Mitäpä Jones olisi välittänyt sellaisesta seikasta. Hän olisi joko -hyvin kevyesti sopeutunut siihen, että yksistään pianon kohdalla -olevassa seinässä riippui neljä isoa, kehystettyä valokuvaa tästä -tytöstä, jolla oli »moitteettomat kuvakasvot» ja joka katseli silmiin -neljää eri miestä samalla tavoin kuin oli katsellut hänenkin silmiinsä, -tai sitten hän pystyisi sanomaan: »Kas niin, nyt loppuu kaikki tuo. -Me teemme rovion noista kuvista ja unohdamme koko elävätkuvat. Tästä -lähtien esität rakkauskohtauksia ainoastaan yhden miehen kanssa — minun -kanssani.» - -Kesken laulunsa Top pahoitteli, mikä vahinko oli, ettei Jones, jolla oli -uskallusta, ollut tavoittelemassa kymmenentuhannen punnan vuosituloja. - -Jones olisi kyennyt hankkimaan ne yhdessä illassa, mietti Top, juuri -sinä iltana. - - -5 - -Pian Jones oli vetäissyt esille pienen muistikirjansa. Sen täyteen -kirjoitetuille sivuille hän merkitsi eri tanssiaisten päivämääriä, -joihin häntä kutsuivat »serkkuni Maud», nuori rouva Hallett ja Bébé -itse. - -(Nyt Jones jo nimitti häntä Bébéksi.) - -»Ja tietysti teidän on tuotava herra Tophampton mukaan», virkkoi Bébé -kohteliaasti. »Tulettehan hänen muassaan, tulettehan?» - -»Kiitoksia paljon, hyvin mielelläni», vastasi Top niin sydämellisesti, -että se ihmetytti häntä itseään yhtä paljon kuin kaikkia muitakin. - -Vilpittömästi hän ajatteli: »Se on paremmin kohdallaan. Jos Jones olisi -koko ajan seurassani, saisin asiat luistamaan... mutta hyvä Jumala, ne -valokuvat!» - - -6 - -»Kun te miehet tulette joulutanssiaisiimme», puuttui puheeseen rouva -Seymour, joka hyväntahtoisena häämötti lämpimässä, hajuvedelle, -suklaalle, juomalle ja hehkuviinille tuoksahtavassa ilmassa, -väikkyvien, himmeän sinisten tupakansavupilvien takaa, »on minun -esitettävä teille mitä kaunein tanssitettava —» - -»Jouluun? Miksi odottaa jouluun saakka?» - -»Koska hän ei sitä ennen pääse tanssiaisiin. Hän on opistossa —» -(Hiljaisin ähkäisyjä miehiltä.) »Ei, ei, en tarkoita Oxfordia enkä -mitään muuta korkeaoppista laitosta. Hänen alansa on ruumiinhoito. -Hän on vielä nuori, hyvin nuori. Hän aikoo leikkien ja voimistelun -opettajattareksi, kertoi hänen äitinsä, mutta minä en jaksa käsittää, -minkä tähden häntä, kun hänellä on sellainen ulkonäkö, ei lähetetä -näyttämölle, sillä hän on kuin elävä veistos. Varmasti häntä -onnistaisi.» - -Rouva Peacock pisti väliin: »Kaikki vakuuttavat niin jokaisesta, joka -menee näyttämölle, paitsi niitä henkilöitä, jotka työskentelevät -näyttämöllä!» - -»Kuulkaahan sitä!» virkkoi pieni rouva Hallett. - -Rouva Seymour väitti itsepintaisesti: »Mutta tämä tyttö. Hän on -todentotta ihastuttava. Hän oli luonamme kerran pyhänseudun. Kaikki -taiteilijaystävämme suorastaan hurmaantuivat häneen ja jälkeenpäin -puhelivat hänestä haaveilevasti minulle. He nimittivät häntä -hengittäväksi Miloksi.» - -»Miksi?» kysyi Jones. - -»Hengittäväksi Miloksi; lapsen kaikkien mittojen otaksutaan olevan -samat kuin milolaisen Venuksen.» - -»Niin, mutta minä en pidä sellaisista käsivarrettomista tytöistä», -valitti kapteeni Hallett wiskylasinsa äärestä»Niin, en; minulle ei -maksa suositella raajattomia luonnonoikkujanne!» - -»Luonnonoikkuja? Hänen käsivartensa ovat viimeistellyn kauniit. Sanon -teille, että Marjonen joka kohta on virheetön», tokaisi rouva Seymour -harmistuneena. »Muuan kuvanveistäjä, ystävämme, sanoi minulle, että -sellaisia ihmisolentoja syntyy tässä maassa vain yksi miespolvessa. -Kerran — (anna minulle tulta, Charlie!) — kerran hänen oli maamme -pohjoisosassa oltava palkintotuomarina kauneus kilpailussa, joissa -etsittiin moitteetonta vartaloa. Hän löysikin virheettömän kauniin -miehen. Viehättävän nuoren kreikkalaisen jumalan, leopardintaljaisen ja -kultasandaalisen.» - -»Kuinka äitelää!» äänsi kapteeni Hallett— keskitason miesten tapaan -heidän joutuessaan arvostelemaan miehistä kauneutta. - -»No niin, ystävämme kuvanveistäjä vakuutti, ettei hän ollut milloinkaan -muulloin nähnyt niin komeata miestä. Ei pienintäkään virhettä! Ainoan -karvaan pillerin hän sai niellä puhutellessaan tätä palkinnonsaajaa, -tiedustaessaan hänen ammattiaan. Olento ei osannut muuta kuin sekavasti -hihittää, jyskyttää hetkisen rintaansa ja tylsämielisen äänellä -sopertaa: ‘Minä olen hämmentäjä!‘ Hän oli jonkinlainen apuri, roskaisen -työn tekijä, sulan metallin tai saven tai jonkin semmoisen hämmentäjä. -Joka tapauksessa hän oli melkein järjetön.» - -»Niin, kauneus ei aina ole älyn merkkinä!» Jonesin hunajainen hymy -vakuutti neiti St. Clairille, että viimemainitussa ne ominaisuudet -kyllä olivat yhtyneet. - -Rouva Hallett, nuori ja inhimillinen, halusi kenties muistuttaa -filmitähdelle, ettei hän sittenkään ollut Britannian ainoa -kaunotar; hän sijoittui rouva Seymourin jalkojen juuressa olevalle -lattiapielukselie ja alkoi kysellä lisätietoja hänen ystävättärestään, -ruumiillisen kulttuurin opistossa opiskelevasta hengittävästä Milosta. - -»Hänen oikea nimensä on Marjorie Hannan. Kaikki sikäläiset tuntevat -hänet nimellä täydellinen tyttö.» - -»Niinkö?» sekaantui puheeseen Top, avaten suunsa ensimmäisen kerran -kahteenkymmeneen minuuttiin ja lausuen tuon sanan todellisesti — jopa -kiihkeästi — innostuneena. - -Mistäpä olisivat toiset — nämä hilpeät ihmiset, joilla ei ollut -aavistustakaan asiasta — osanneet arvata, mikä nuorta miestä kannusti? -Miten he olisivat osanneet lukea hänen salaista ajatustaan: »Se tyttö -kuulostaa juuri sellaiselta, jollaista vanhus tarkoitti!» - -He purskahtivat raikuvaan nauruun, kaikki takkatulen ääressä -puoliympyrässä istuvat ihmiset. Yleisestä naurusta erottui Jonesin -ääni: »Top, Top, sinä ovela veitikka! Ajatella, ettei kukaan meistä ole -tiennyt sinun olevan sellaisen naisleijonan!» - - -7 - -Topin puolustukseksi on sanottava seuraavaa. - -Teitä kummastuttanee samoin kuin rouva Mundyä oli kummastuttanut -se, kuinka alistuvasti hän antautui ajamaan omituisen vanhuksen -nurinkurista suunnitelmaa. - -Totta on, että Topia nyt mutkattomasti ja yksinomaan ohjasi toive saada -pian käsiinsä se omaisuus. Hän aikoi sen saavuttaa samoin kuin hän -ammattialallaan aikoi rakentaa rautateitä, viemäreitä ja jokien yli -vieviä siltoja. - -Hän piti sitä käsillä olevana tehtävänä. - -Topille sitä tehtävää helpotti se seikka, joka aluksi olisi saattanut -näyttää tekevän sen vaikeammaksi, se, että nuoren miehen vaistot vielä -yhäti nukkuivat. - -Britannian vaaleanverisen palkintokaunottaren päärynänkaltainen -sievyys, joka oli kiihoittanut Jonesin niin yritteliääksi ja -vilkkaaksi, oli jättänyt nuoren Tophamptonin rauhalliseksi, ikäänkuin -se olisi ollut uusimallisen sitsipäällyksen kuvio. Hän näki sen. Jopa -hän ihailikin sitä. Se ei kuohuttanut häntä. Se ei merkinnyt hänelle -kerrassaan mitään. Se jätti hänet kylmäksi. - -Hän vain piti vahinkona, että nuo taikasanat »viehkein kaunotar» -menisivät hukkaan, kun niitä voitaisiin käyttää todistus välineenä, -kun ne voitaisiin vetoavasti esittää isoisänisälle ja niille muille -palkintotuomareille — lääkärille, kuvanveistäjälle, taidemaalarille — -joiden neuvoa isoisänisä saattoi kysyä (tai olla kysymättä). - -Samalla kertaa oli Topin vapaassa vallassa aprikoida — entä tämä -toinen, entä tämä ruumiillisen kulttuurin edustaja, jonka nimi oli -mainittu? (Top oli mitään hiiskumatta painanut nimen ja opiston -muistiinsa.) - -Luonnollisesti hän ei ollut vielä pohtinut, mitä nämä nuoret naiset -ajattelivat. Asia kerrallaan. Ensin toiset tehtävät; oli löydettävä -tytöt ja ratkaistava, täyttivätkö he vaatimukset. Ne ensin. Ja kun hän -kerran oli siinä puuhassa, jäi kaikki muu syrjään. - -Hän oli järkkymätön, kun hänen ystävänsä Jones toivotti hänelle hyvää -yötä. »Tapaan sinut taaskin huomenna, sinä australialainen jääpuikko!» - - -8 - -Sunnuntaiaamuna Jones ilmestyi St. Clairien aamiaispöytään, kun toiset -kupit kahvia juuri tuotiin sisälle. - -Hyvä niinkin. - -Jonesin poissa ollessa vaipui toinen insinööriopistolaisvieras jälleen -päivällisaikaiseen äänettömyyteensä. Jonesista erotettuna Top ei -taaskaan osannut virkkaa mitään. - -Aamiaisen jälkeen lähti seurue englantilaisten karkaisevan tavan mukaan -kävelemään lokaiselle rantapolulle. - - Oli ruskea kuin paistinliemi - vesi vuolaan Thamesin. - -Autioita ja kukattomia, nuo patopuutarhat, jotka kesäisin ovat niin -loistavan kukoistavia! Lehdettöminä huokailevien pajujen yllä kaartui -taivas ilmeettömän harmaana; koko maisema oli omiaan hyydyttämään -sellaisen nuorukaisen sielua, jonka ensimmäiset ikävuodet olivat -kuluneet etelämaan auringonpaisteessa, ja Englannin ilma oli niin -purevan koleata ja raakaa, että Bébén soma nenä muuttui yhtä siniseksi -kuin hänen silmänsä olivat. - -Ensimmäisen kilometrin tyttö velvollisuudentuntoisesti tarpoi Topin, -pelastajansa, rinnalla. Parhaansa mukaan hän sirkutti nuorukaiselle, -koettaen keksiä puheenaiheita, joihin edellisenä iltana ei vielä oltu -kajottu. - -»Onko teillä sisaria, herra Tophampton? - -»Ei», vastasi Top. - -»Oi, eikö? Toivoisitteko, että teillä olisi? - -Totisesti Top toivoi. Hän toivoi, että hänellä olisi kymmenen -sisarta ja että ne kaikki olisivat täällä tallustelemassa mudassa -ja puhelemassa tälle tytölle, ottamassa hänet pian pois veljensä -niskoilta. Koirat saivat rähistä keskenään, mietti hän harmissaan. -Tytöt saivat lirputella tyttöjen kanssa sekoittamatta siihen touhuun -miespuolisia omaisiaan. Mutta hän ei saanut sanotuksi muuta kuin »No, -enpä tiedä. En ole taitanut sitä _ajatella_.» Samalla hän käänsi -päällystakkinsa kauluksen pystyyn. Hyvä Jumala, kuinka vilu Topin alkoi -olla. Jos hän olisi saanut olla yksin tämän pyhäajan tässä heidän -Thamesinsa kammottavassa laaksossa, olisi hän kyllä osannut jotenkuten -selviytyä. Hän olisi vetänyt ylleen villapaitansa ja polvihousunsa -ja juossut vinhan, hilpeän pikakierron Maidenheadin tiellä, tullut -takaisin varpaista kulmakarvoihin saakka loan ja petrolin tahraamana, -riisuutunut, ottanut kuuman kylvyn ja kylmän suihkun, pukeutunut -jälleen vanhimpiin vaatteisiinsa (haikeasti kaivattuun flanelliasuunsa, -joka oli myyty, korvaamattomaan norfolkilaiseensa). Sitten hän olisi -voinut vajota pehmoiseen, nahkapäällyksiseen nojatuoliin, ottanut -jonkun kirjan, nostanut jalkansa pystyyn, nukkunut taivaallisen -uinahduksen ja herännyt parhaiksi lähteäkseen Belliin tai Stonor -Armsiin tai johonkin muuhun ravintolaan syömään päivällistä muutamien -kumppaniensa seurassa, joiden hän tiesi menneen Oxfordiin. - -Kyllä hän olisi osannut viettää aikansa hupaisesti! - -Asiain näin ollen pakkanen puri Topia luita myöten ja hyydytti -hänen ytimiään, kun hänen oli pakko sovittaa käyntinsä tämän pienen -filmihupakon sipsuttelun mukaan, joka tarpoi Berkshiren loassa -jalassaan naurettavat pähkinänkuoren kokoiset kengät. - -»Onko teillä veljiä, herra Tophampton?» - -»Kyllä», virkkoi Top, »kaksi». - -»Ovatko _he_ elossa?» - -Top sai ajoissa hillityksi pärskäyksen ja niisti sitten nenäänsä -äänekkäästi. - -Senjälkeen hän vastasi: »Tietysti he ovat!» - -»No, enpä tiedä, minkä tähden sanotte '_tietysti_'», tokaisi tähti -närkästyneenä. Ja kun hänestä tuntui samantekevältä, mitä virkkaisi -tälle nuorukaiselle, joka ilmeisesti ei ymmärtänyt muita sanoja kuin -»kyllä» ja »ei», lisäsi hän: »Jotkut eläviltä näyttävät ihmiset ovat -usein melkein kuin kuolleita!» - -Top mieli huomauttaa: »Tarkoitatteko minua?» Bébé tarkoitti häntä, siitä -hän oli varma. Olisi ollut asialle eduksi, jos hän olisi sen lausunut. -Se olisi särkenyt uudelleen jäätyvän riitteen. - -Mutta hän ei voinut. Taaskin he jäivät äänettömiksi. He kuulivat -ainoastaan padon ylitse virtaavan veden kohinan, jälempänä tulevien -naurun ja vesilintujen käreät huudot. - -Uudelleen Bébé tiedusti: »Laulavatko myöskin veljenne?» - -»Eivät», vastasi Top, »eivät laula». - -»Hyväinen aika! Kuinka surullista! _Mitä_ he sitten tekevät?» -kummeksi Bébé. Mutta kohtalo oli määrännyt, ettei hän saisi vastausta -siihen kysymykseensä, sillä samassa työntyi Jones, joka taempana -oli nauratellut rouva Hallettia, heidän väliinsä, tarttui Topin -käsipuoleen, ilmoitti hänelle, että hän oli pitänyt neiti Bébéä -yksinomaisena seuranaan kyllin kauan, että neiti Bébé oli saanut -hänelle tulevan osuuden Topin säihkyvästä keskustelusta ja että hänen, -Topin, olisi paras nyt lähteä suomaan samaa hyvää jollekulle muulle -naiselle. - -»Olet oikeassa!» myönsi Top empimättä. - -Edelleen astellessaan hän liittyi rouva St. Clairin seuraan ja kuunteli -hänen huvittavia kuvittelujaan Australiasta, kunnes oli aika palata -puoliselle. - -Sunnuntaisella puolisella istui Jones Bébén vieressä. Saman päivän -iltapuolella hän lähti sisarensa kahden hengen autossa viemään Bébéä — -kuten hän ilmoitti katsomaan Geoffrey Chaucerin pojan hautaa. - -Jones ja Bébé katselivat vuorellekapuajain näytteitä, joivat -teetä ulkosalla eräässä ravintolassa maantien ohessa ja palasivat -illalliselle myöhään, mutta hyvällä tuulella. - -Sinä iltana tanssittiin uudelleen; Jones poistui vasta kello kaksi. - -Maanantaina Jones matkusti takaisin kaupunkiin seitsemän ja -kolmenkymmenen junalla Topin seurassa. - -»Aiotko lähteä sinne ensi pyhänseuduksi, Top?» - -»En tiedä. Luultavasti en.» - -»Etkö; Minä lähden joka tapauksessa», vakuutti walesilainen. -»Ensinnäkin minun on palattava noutamaan sitä vanhaa miekkakeppiä -tai mikä se lienee. Se on lankoni oma; hän tappaisi minut, jos sen -kadottaisin.» - - -9 - -»Onnistiko, Top?» ivasivat serkut, kun Top palasi. - -Kovin vaikeaksi kävi hänen selviytyä Helen-lapsukaisesta, joka aina -oli valmiina iskemään silmää ja irvistämään, kun vain mainittiin -mitään tästä hornamaisesta suunnitelmasta. Helen oli mielissään, jos -sai kiusoitelluksi Topia siinä määrin, että puna — josta mies-parka ei -päässyt eroon - levisi hänen kasvoilleen tuuhean, vaalean tukan rajasta -aina uudenuutukaisen, Hendersonin ostaman, pehmeän kauluksen verhoamaan -kaulaan saakka. Ja Topista se niissä oloissa tuntui turkasen kovalta. - -Eikö se kuitenkin ollut juuri Helenin tähden? - -Heidän kaikkien tähtensä luonnollisesti; mutta lapsukaisen näyttämöura -oli Topista ollut viimeinen pisara. Juuri senvuoksi hän oli esittänyt -tytön äidille kuukausirahoja koskevan uhkavaatimuksensa. - -»Jollet ota niini vastaan», oli Top uhannut, »menen heti suoraa päätä -vanhuksen luokse ja ilmoitan hänelle hylkääväni koko suunnitelman. Ja -niin se sitten on; koko juttu sotkentuu häneltä — ja minulta.» - -Rouva Mundya peloitti isoisänisän suuttumisen mahdollisuus, eikä hän -missään nimessä tahtonut olla Topin tiellä, koska kerran poika-kulta -(niin kummallista kuin se hänestä olikin) näytti todenteolla haluavan -niitä kymmenentuhannen punnan vuosituloja, ja niinpä hän mukautui. - -Enää ei ollut hiiskuttu mitään siitä, että Helenin olisi lähdettävä -tiedustamaan lapsenhoitajan toimia. Hän oli kuten ennenkin sullonut -joka päivä laukkuunsa eväspalat ja tanssikengät sekä lähtenyt -balettikouluunsa Chelseaan. Helen näytti kokonaan syventyneeltä tähän -työhön ja uhkuvan toiveikkaalta. Ja uhkuvan hänestä myöskin tuntui -juoruja muista tanssijoista; se ja se tyttö oli lähtenyt tiehensä, -toinen taas oli otettu Coliseumiin. Se kaikki oli paikallaan, mietti -Top, mutta hieman tylyä oli, että Helen kiusasi häntä pahemmin kuin -muut. - -Lapsi ei luonnollisestikaan, kuten Top vakuutti itselleen, käsittänyt -sitä ensinkään. - -Kujeellisempana kuin vanhemmat sisarensa Helen tiedusti, oliko Top -vierailullaan niittänyt paljon menestystä. Ja osasiko kukaan sanoa -hänelle, mitä ihana, kultahiuksinen tyttö oli ajatellut Topista? - -»En tiedä», vastasi Top hänelle. - -»Sinä kaiketi tarkoitat, ettei hän ilmaissut sitä?» - -»Ei sanaakaan siitä.» - -»Ei sanaakaan! Kuka puhuu sanoista? Osaathan toki päättää, -_miellytitkö_ sinä häntä?» - -»Mistä sen voi päättää?» - -»Minkäs sille voi? Luulin nimittäin joka ihmisen osaavan sen päättää. -Miehet ovat niin kummallisia- Millainen vaisto heillä onkaan! Luulin, -että jos mies on tytön kanssa samassa huoneessa minuutin ajan, hän -jo ilmakehästä vaistoaisi, vetääkö hän tyttöä puoleensa. Kuinka -toivoisinkaan, että täällä olisi joku ihminen, joka osaisi kertoa, onko -vaalea kaunotar mieltynyt Topiin! Oikeuden ja kohtuuden mukaan hänen -pitäisi olla mieltynyt.» - -»Minkä tähden?» kysyi Top. Päästyään jälleen omaistensa tuttuun piiriin -hän tunsi taaskin olonsa kotoiseksi ja mukavaksi. Huvitettuna hän -katseli tätä pientä serkkuaan, joka oli hilpeän eloisa kuin kämmenelle -muruja noukkimaan lentänyt lintu. Helenin kuningas Saulin tuuli oli -haihtunut. Nyt hän oli jo täydelleen saanut takaisin nenäkkään, -nauravan, huolettoman mielialansa. - -Hän kertasi: »Minkä tähden? Etkö sinä estänyt häntä taittamasta -niskaansa? Etkö sinä ollut hänen romantillinen suojelijansa? Hänen -olisi vähintäänkin pitänyt lausua: 'Pelastajani! Sinulle olen -kiitollinen hengestäni! Tästä lähtien olen sinun, ainoastaan sinun — -(Toinen osa seuraa heti.)» - -»Pyh!» äänsi Top. - -»Mutta eikö tämä kaunis nainen edes lähtiessäsi pyytänyt sinua -uudelleen käymään luonansa?» - -»Kyllä hän pyysi. Minun on se muka tehtävä.» - -»Milloin, Top?» - -»Hän sanoi: 'Näinä päivinä'», vastasi Top hymyillen. - -»Oh! Millaisella äänellä?» - -Topilta ei tullut vastausta; hän vain raapaisi tulta sytyttääkseen -piippunsa. - -»Totisesti, rakas Top», virkkoi Helen veitikkamaisesti, jäljitellen -äitinsä ääntä. »Totisesti, rakas poikaseni, on luonnollista, että -me kaikki tunnemme harrastusta omaa lihaamme ja vertamme kohtaan. -Tarkoitan vain sitä, tuntuiko tämä viehkein vaaleaverinen kaunotar -innokkaasti haluavan tavata sinua pian?» - -Nauraen Top myöskin korotti nuorekasta ääntänsä ja vastasi: »En tiedä — -vielä!» - - -10 - -Hän syrjäytti asian nauraen, mutta ei silti ollut oikein tyytyväinen -itseensä. - -Hän tunsi, ettei hänen pyhänaikaista vierailuaan voitu (hänen -tarkoitukseensa katsoen) pitää kovinkaan onnistuneena. Mutta loppujen -lopuksi oli Top ainakin yhtä tavaraa rikkaampi. Jollei hän siitä -hyötynytkään mitään muuta, oli hän saanut kauniin kävelykepin. Kukapa -järjissään oleva mies enää luopuisi sellaisesta kepistä, kun se kerran -oli niin julkisesti hänelle annettu? - -Onneksi ei Jones ollut lainkaan huomannut, että mustapuinen korukeppi -oli kotimatkalla ollut pistettynä Topin matkalaukun hihnojen väliin. - -Top ei mielinyt ikinä luopua siitä. Tulipa tyttö tai ei, siitä kepistä -hän pitäisi kiinni! - - - - -IX luku - -Dianan puutarha - - -1 - -Ennen »näinä päivinä» määrättyä vierailua —ennenkuin oli sattunut -mitään uutta, mikä olisi edistänyt Tophamptonin ja viehättävän -filmitähden välistä tuttavuutta — oli insinöörikokelas, joka -tunnollisesti hoiti tätä toista käsillä olevaa puuhaansa, sallinut -viekoitella itsensä tekemään tuttavuutta toisen mahdollisesti -kysymykseen tulevan tytön kanssa. Hengittävän Milon, voimisteluopiston -muka täydellisen tytön kanssa. - -Topin ja isoisänisän välisessä, St. Clairien luona vietetyn sunnuntain -jälkeisessä, kiusallisessa keskustelussa oli vanhus pakottanut Topin -pala palalta ja yksitavuisin sanoin kertomaan, mitä siellä oli tehty ja -puhuttu, ja lypsänyt häneltä myöskin tiedon rouva Seymourin kauniista -tyttöystävästä. - -Se oli antanut vanhukselle aloitteen lähteä omalle ladulleen. -Malttamatta millään ehdolla odottaa, että Top esiteltäisiin tälle -täydellisille kaunottarelle vasta jouluhuvien aikana, selitti iäkäs -herra Mundy, että käynti tässä opistossa tarjoaisi varsin riittävän -perusteen. Jollei pojalla sitten olisi älyä laittautua tytön seuraan -ja puhella heidän yhteisistä ystävistään, ei hän ansaitsisi päästä -pitemmälle. - -Pian Top sai tietää, että isoisänisä oli aloittanut kirjeenvaihdon -opiston johtajattaren kanssa. - -Pahempaa oli tulossa. - - -2 - -»Me lähdemme käymään siellä huomenna iltapäivällä», ilmoitti isoisänisä -piakkoin. - -»M«, sir?» - -»Sinä. Sinä, POIKA, ja Henderson ja minä.» - -Kuinka koko Mundy-perhe kauhistui ja ällistyi! Isoisänisä aikoi Topin -seurassa kosiskeluretkelle! - -»Minä», toisti isoisänisä lopullisen päättävästi, »lähden. Tämä -naisten ruumiillisen kultuurin opisto — tämä koko ajatus kiinnittää -mieltäni. Haluan nähdä, millaisia he ovat ja millaisia heistä tulee... -Sen paikan pitäisi olla jonkunlainen Dianan puutarha. Ruumiillisesti -voimakkaita jumalattapa ja nymfejä! Niin, ruumiillisesti voimakkaita... -Rotuhygienisesti tärkeätä. Eikö se juuri olekin suuri pyrkimykseni? -Eikö tämän ja sen pitäisi olla varsin läheisessä yhteydessä keskenään? -Teidän ei tarvitse virkkaa enää mitään. Minä menen.» - -Hän lähtisi. - - -3 - -Hän ottaisi mukaan Hendersonin; mutta autoa, sitä hän ei ottaisi. - -Hillittömän, anteeksiantamattoman tuhlaavaiseksi koettivat ihmiset -häntä pakottaa. Isoisänisää, joka nurisematta oli hyväksynyt Topin -valtavat pukulaskut, kiusasivat vähäiset menot perin aavistamattomina -hetkinä. - -Hendersonin oli ostettava lippuluukusta kolme kolmannen luokan -matkalippua — otettuaan ensiksi selville, miten halvimmalla voitaisiin -päiväseltään pistäytyä opistolla. - -Näiden kolmen matka alkoi. - - -4 - -Onnettomana Top kummasteli, minkä tähden kaikki lontoolaiset näyttivät -olevan matkalla samaan paikkaan tänä samana päivänä. Vai oliko -pelkästään hänen kuvitteluaan, että tämä kylä juuri tänä päivänä oli -tullut suositummaksi kuin autonäyttely Olympiassa? - -Epämukavat, ahtaat, puu-istuimiset vaunut olivat täpötäynnä sellaisia -reheviä emäntiä, jotka ahtavat maallisen omaisuutensa koppiin, -ennenkuin lähtevät matkustelemaan maapallon avaralla pinnalla. - -Tunti ja kaksikymmentä minuuttia oli puolellakymmenellä tällaisella -emännällä tilaisuus katsella harvinaista näkyä, isoisänisän -pahansuopaa, kilpikonnamaista päätä, jota tavalliseen tapaan pisti -esiin välttämättömän höyhenpeiton kääreistä. - -Minkätähden, oli hän kummeksinut, pitäisi hänen ottaa rouva Mundyn -matkapeitto, joka ei ollut läheskään kyllin paksu? Siihen nähden taas, -että hänen olisi pitänyt tuhlata varoja ostamalla uusi, paksu peite -NAINEN! - -Hän otti höyhenpeitteensä; se tuntui korostavan Hendersonin -kunnioittavan nöyryyden ja Topin osan erikoisuutta. - -Tänään oli Topin yllä se indigon värinen sulhaspuku, joka teki -ukkospilven vaikutuksen ja jossa oli ohut valkoinen reunus, ja hänen -kravattinauhansa kirkkaan siniset ja purppuraiset kuviot muistuttivat -käärmeen suomuja. - -Henderson oli varannut hänelle sen, valinnut nenäliinan (se oli -crèpe-de-Chineä) ja sukat, puhdistanut kengät itse ja sijoittanut -pehmeän, harmaan hatun moitteettomasti kallelleen Topin vaivautuneeseen -päähän. - -Top oli tosiaankin loistava ulkoisesti; hänen vieressään istuva -mustahattuinen matroona, joka laski eläviä kanoja sisältävän koppansa -pään hänen moitteettomasti silitettyjen housujensa varaan, ei -vaivautunut kiskomaan pois katsettaan hänen upeasta olemuksestaan. - -Eipä silti, että Top-rukka olisi siitä välittänyt tai edes sitä -huomannut, sillä hänen ajatuksiansa askarrutti yksinmaan se, mitä -isoisänisä nyt järjestäisi. - - -5 - -Isoisänisä järjesti kiihkeän kinan autonohjaajan kanssa, jonka hän oli -käskenyt kyyditä heidät neljän kilometrin Päässä olevalle opistolle. - -Kaksi ja puoli shillingiä, vakuutti isoisänisä, oli naurettavaa -kiskomista, maantierosvousta, ryöstöä, kiristystä. Kaksi ja puoli -shillingiä? Puoli _kruunua_? - -»Minä maksan sen teille», virkkoi Top lyhyesti ohjaajalle. »Nouskaa -vaunuun, sir, tehkää hyvin.» - -Isoisänisäpä ei totisesti suostunutkaan astumaan autoon. Eikä -isoisänisä sallisi pojan maksaa’ se oli pelkkää siveellistä -raukkamaisuutta Topilta. Pelkkää siveellistä raukkamaisuutta. Asian -periaatteellinen puoli se isoisänisää juuri harmitti; tulla tänne, -tähän syrjäiseen loukkoon ja sitten muka maksaa viheliäisestä -kyyti-pahasesta ravistaneen näköisessä autossa enemmän kuin hänen -rautatielippunsa Lontoosta tänne oli maksanut! - -Topin harmaiden silmien mykkä, epätoivoinen katse vaiko Hendersonin -kasvojen ilme lienee lopullisesti ratkaissut kysymyksen kyytimaksusta? - -»Kyyditsen herrat kahdesta shillingistä», myöntyi ohjaaja vihdoin. - - -6 - -Auton kiidättäessä heitä maaseuturaitteja pitkin metsiköiden lomitse, -jotka syksy oli pukenut upeaan, fasaaninrinnan värisenä heloittavaan -asuun, piti isoisänisä (mahdotonta sanoa, tekikö hän sen enemmän -itsekseen vaiko alakuloisen Topin virkistykseksi) esitelmän ihmissuvun -naispuolisten jäsenten ihanteellisesta kasvatuksesta. - -Kenenkään ei pitänyt kuvitella, että hän (isoisänisä) oli sellaisia -ihmisiä, joiden mielestä on turhaa opettaa tyttöjä lukemaan ja -kirjoittamaan. Monet tietenkin menivät niin pitkälle; ei isoisänisä! -Tietysti naisen piti osata kirjoittaa; miten muutoin hän selviytyisi -ostosluetteloistaan. Mutta tärkein oli ruumiillinen puoli. Sitä oli -hoidettava ja kehitettävä... Myöskin hänen makuaan oli koulutettava, -jotta hän säilyisi siitä valitettavasta erehdyksestä, jonka yhdeksän -kymmenesosaa tytöistä puolisoa valitessaan tekee. - -(»Työntäkää tuo ikkuna alas, MIES!») - -Jos isoisänisä saisi määrätä, jaettaisiin ihmiset esimerkiksi koulusta -päästessään avioliittotarkoituksiin nähden henkisen ja ruumiillisen -kunnon mukaan neljään luokkaan. - -Ruumiilliset luokat olisivat (a), (b), (c) ja (d). - -Henkiset luokat olisivat (1), (2), (3) ja (4). - -(a):t ja (1):t olisivat ihmisten keskitason yläpuolella — kuten (niin -isoisänisä toivoi) nämä tytöt, joita tarkastamaan he olivat menossa. - -(b):t ja (2):t olisivat keskitason yksilöitä, (c):t ja (3):t keskitason -alapuolella, (d):t ja (4):t olisivat kelvottomat. Ne olisi hävitettävä, -heidät olisi pyyhkäistävä pois maailmasta, tuhottava, jos mahdollista, -jo syntyessään! - -Top aprikoi, miten kävisi ihmisille, jotka kuuluvat samalla kertaa -ryhmiin (a) ja (4) — ovat ruumiillisesti erinomaisia, mutta henkisesti -alamittaisia. Samoin kuin se kauneuspalkinnon saanut »hämmentäjä», josta -hänelle oli kerrottu. - -Äkkiä hän huomasi entistä rauhattomammin pohtivansa, aikoikohan -isoisänisä luennoida tästä aiheesta laitoksen oppilaille. - -Jos hän sen tekee, niin tempo vieköön, minä livistän heti. Minä lähden -silloin» päätti Top. »Jätän hänet siihen paikkaan. Minä en sitä -kestäisi.» - -Sillä nuorukainen oli jo tuskakseen kuullut osan vanhuksen -fotohygienisestä teoriasta‘ Se oli ärsyttänyt häntä ihan -suhdatttomasti. Sen syytä hän ei käsittänyt. Hän sieti vanhukselta min -paljon muuta. Mutta jollakin tavoin sai tämä hornamainen ajatus Topin -oikaisemaan selkäänsä. Se kiihoitti häntä, kuohutti häntä. Niin, se oli -liian paksua. Hän puri hammasta sitä kuunnellessaan. - -»Luokkiin (a) ja (i) kuuluvia pitäisi rohkaista menemään avioliittoon -keskenään», jatkoi isoisänisä. »Jos heidän keskuudestaan sattumalta -löytyisi joku, joka olisi niidenkin luokkien yläpuolella, pitäisi hänen -sallia merkitä tähti nimensä jälkeen käyntikorttiinsa —» - -»Apua!» ajatteli Top. - -»Ja kenties voitaisiin heidän tuloverojaan vähentää yhdellä -shillingillä. Mitä tahansa — mitä tahansa, kunhan vain saataisiin -parempi ihmisolento kuin tämän epätäydellisen sivistystason edustajat -ovat. Ahaa! Nyt olemme perillä sellaisessa paikassa, jossa otaksun -toimittavan tällaisten periaatteiden mukaisesti.» - -Nuoren Tophamptonin äänetön tuska paheni heidän saapuessaan opiston -takorautaiselle portille ja lähtiessään ajamaan lehtokujaa myöten, jota -reunustavien pyökkien lehvät kilpailivat väriloistossa hänen muutamien, -Hendersonin valitsemien nenäliinojensa kanssa. - -»Tässä sitä nyt ollaan», tuumi hän. - -Se ilmeettömyys, jolla hän verhosi hämminkiään, oli omiansa korostamaan -isoisänisän kiivasta, pirullista intoa hänen valmistautuessaan -tutustumaan koulun kaikkiin yksityiskohtiin — tarkastaen sen mahtavaa, -punatiilistä julkisivua, vilahdukselta näkyviä, laajoja hockey- ja -krikettikenttiä ja myöskin heidän soitettuaan kelloa ovea avaamaan tulleen -soman palvelijattaren hämmästyneitä kasvoja. Tuskinpa saattaa ihmetellä, -että kaikki näyttivät kummastuneilta ensi kerran katsellessaan -tätä eriskummaista kolmikkoa: murheellista, rappeutuneennäköistä -miespalvelijaa, nuorta Herkulesta, jonka moitteeton puku teki -ukkospilven vaikutuksen, ja ällistyttävää vaatemyttyä, joka edusti -isoisänisää. Sillä viimemainitun verhona tai pikemminkin hänen -asumuksenaan oli edelleenkin likainen, punainen, vaippamainen, laaja, -juoma-ilmoitusta muistuttava höyhenpeite, jonka toisesta päästä -näkyi linnunpelättimen hattu, toisesta linnunpelättimen kengät ja -jonka keskeltä pisti esiin tuo ihmeellinen mustapuinen kävelykeppi. -Kummako siis, että parhaitenkin koulutettu palvelijatar tarvitsi -tointumisaikaa, ennenkuin kykeni pyytämään herroja odottamaan hallissa -hänen käydessään noutamassa johtajatarta. - -Johtajattaren ilmestyminen avaraan halliin rauhoitti Topin pelkoa -suuresti. Hän (Top) oli levottomana aprikoinut, minkä vaikutuksen -isoisänisä tekisi johtajattareen, mutta tämä kyllä, mietti poika, -selviytyisi vanhuksestakin. - -Iltapäivä pian kehittyikin sarjaksi isoisänisän ja johtajattaren -välisiä miekkailunäytöksiä. - -Viimemainittu oli kookas ja miellyttävännäköinen, hänen harmaat -hiuksensa oli koottu jykeväksi nutturaksi, ja hänen villakudoksisen -puvun verhoama vartalonsa oli hyvin suora. Hänen katseestaan kuvastui -filosofista malttia, myötätuntoisuutta ja huumorintajua. Niitä hän -epäilemättä oli oppinut koulussa, jossa hän niitä tarvitsisi. - -Hän tarvitsi niitä tänäkin iltana toimiessaan oppaana ja vastaillessaan -tämän oikullisen, iäkkään herran kyselyihin ja huomautuksiin. - -Hän saatteli vanhusta ensiksi verkkaisesti ympäri koko rakennuksen, -isoisänisän raskaasti nojatessa seurassaan olevan voimakkaan -nuorukaisen tukevaan käsivarteen; AIfred Lester-mainen palvelija -seurasi jälessä, kantaen höyhenpeitettä, heidän käydessään -luokkahuoneissa, luentosalissa, kirjastossa. - -»Täällä harrastetaan ihan liian paljon teoriaa», oli isoisänisän -ensimmäinen huomautus. »Mitä varten kirjasto? Mitä varten oppikirjoja? -Minkä tähden lainkaan työskentelyä sisällä? Mikä merkitys sillä on? -Mikä on tämän laitoksen tarkoitus? Mallikelpoisten nuorten naisten -kehittäminen, niin toivoin. Mitä muuta varten se on olemassa?» - -Rauhallisesti puhkesi johtajatar puhumaan: - -»Sen tarkoitus on ensi kädessä tyydyttää voimistelun eli ruumiin -kultuurin opettajain tarvetta tyttökouluissa.» - -»Opettajain? Minusta tuntuu, että he tuhlaavat aikaansa. (Älä kävele -niin kovasti, POIKA!) Kouluissa? Liian paljon kouluja kaikkialla tässä -meidän kurjassa maassamme.» - -»Olen taipuvainen olemaan yhtä mieltä kanssanne», vastasi -harmaatukkainen nainen odottamattomasta »Mutta myöskin tyttöjä on liian -paljon. Tämä on heille yhtä hyvä ammatti kuin mikä muu hyvänsä, -vaikka minun onkin myönnettävä, etteivät leikkien opettajattarien -mahdollisuudet ole yhtä hyvät kuin ne olivat hiukan aikaisemmin.» - -»Käyttämänne nimitys on sisällykseltään ristiriitainen», tokaisi -isoisänisä ja seisahtui, kiskoen _Topin käsivartta_, taustanaan -porraskäytävän ikkunan tahrautuneet ruudut, vihreä seinä ja Botticellin -»Kevään» kehystetty jäljennös. »Sisällöltään ristiriitainen! Leikki on -vapaaehtoista puuhaa, alkuisin omasta halusta. Järjestäkää leikkiminen, -ja miten käy? Silloin katoaa sen ominainen henki tyyten.» - -»Toivottavasti ei kokonaan», jupisi harmaahapsinen nainen. - -Top oivalsi, että johtajatar tuli vanhuksen kanssa toimeen paremmin -kuin hän, Henderson ja rouva Mundy olivat koskaan tulleet. Hänen -mielensä rauhoittui, sillä hän oli todenperään pelännyt isoisänisän -heti aloittavan lausumalla: »No niin, missä on se hengittävä Milo, -josta olemme niin paljon kuulleet?» - - -7 - -Jumalan kiitos, vanhus jätti johtajattaren asiaksi ehdottaa: - -»Kun nyt luullakseni olen näyttänyt teille kaikki huoneemme, -haluaisitteko nähdä tyttöjämme työssä? Ikävä vain, että tämän päivän -iltapuolella on ainoastaan sangen vähän katsottavaa. Tavallisesti -sattuu niin, milloin haluaa näyttää opistoa. Täällä» — hän kosketti -erästä ovea »pidetään ryhtiharjoituksia; jotkut oppilaamme nähkääs -antavat terveysvoimistelua alempien koulujen lapsille, joita lähetetään -luoksemme köyryniskaisina, kieroselkäisinä ja lättäjalkaisina». - -»Anteeksiantamatonta», tuomitsi isoisänisä, seisahtuen ovelle. -»Luokkiin (c) ja (4) kuuluvat — kyvyttömät, alamittaiset tyttölapset -pitäisi tuskattomasti nukuttaa kuolemanuneen syntymähetkellä. Näitä -asioita hoidettiin paremmin Spartassa.» - -»Mahdollisesti», myönsi harmaahapsinen nainen sangen rauhallisesti. -»Mutta meidän maatamme olisi vaikea hallita sellaisten periaatteiden -mukaan. Nykyisin ovatkin monet heikot pikkutytöt paljoa paremmassa -asemassa kuin aikaisemmin —» - -»Sen pahempi», mutisi isoisänisä, samalla kun hänet saatettiin avaraan -valoisaan huoneeseen, jonka seiniä reunustivat tikapuut, mustataulu, -hyppypukki. Keppiinsä nojaten isoisänisä tarkkaili huoneessaolijoiden -puuhia. - -Nämä ruumiillisen kultuurin opiskelijat olivat toisen kymmenen -viimeisillä tai kolmannen kymmenen ensimmäisillä ikävuosilla olevia -tyttöjä, jotka asunsa tähden näyttivät nuoremmilta. Heidän yllänsä -oli vapaakaulainen, tummansininen, polviin saakka ulottuva mekko, -voimisteluhousut ja pitkät, mustat kashmirisukat. Se muistutti hieman -vangitun pikku prinsessan näyttämöpukua. - -Mutta ainoatakaan näistä tytöistä ei voitu pitää hengittävänä Milona -eikä minkään muun jumalattaren jäljennöksenä, vaikka he olivatkin -kyllin sieviä ollakseen ainakin Dianan seuralaisnaisia. - -Rusoposkisina, suorajäsenisinä ja pirteän näköisinä he hyörivät, -lausuen ohjeitaan hiljaisella, tärkeältä kuulostavalla äänellä. -He kumartuivat hoidokkiensa, kymmenvuotisten, villapaitoihin ja -väljälahkeisiin polvihousuihin puettujen lapsien puoleen, jotka milloin -olivat pitkanään lattialla, milloin hyppivät vuoron perään, milloin -riippuivat seinän varaan sijoitetuissa tikapuissa tai kävelivät -komennussanojen mukaan. - -»En minä tullut tätä katsomaan», valitti isoisänisä. »Missä on -täydellisen kasvatuksen täydellinen laitos?» - -»Missä», kertasi harmaahiuksinen nainen lempeästi, »_on_ -täydellisyyttä?» - -»Ilmeisestikään ei täällä. Nämä tytöt» — vanhus silmäili kuutta -tai seitsemää vangittua prinsessaa, jotka nähtävästi olivat perin -hyvin tietoisia harvinaisista vieraistaan ja ihan halkeamaisillaan -uteliaisuudesta, mutta tarkoituksellisesti varoivat vilkaisemastakaan -kolmikkoon, »nämä tytöt ovat hyviä keskitason näytteitä. Odotin -näkeväni — jollen suorastaan nuoria jumalattaria — ainakin komeita, -nuoria amatsoneja —» - -»Hän on vauhdissa», ajat teli Top. »Nyt se alkaa. Hän aikoo kysyä sitä -tyttöä.» - - -8 - -Johtajatar pudisti päätänsä ja hymyili. - -»Me muokkaamme parhaan kykymme mukaan sitä aineistoa, jota saamme. -Useita pyrkijöitä me hylkäämme. Ne tytöt, jotka otamme, saavat viettää -täällä kolme vuotta uutterassa, mutta terveellisessä elämässä. Sen -pitäisi säilyttää heidät hyvässä kunnossa läpi koko elämän. Mutta -jumalattaria ei voida tehdä, kuten tunnetussa näytelmässä tehtiin.» - -»Harmillista», murisi isoisänisä, »eikö olekin, POIKA?» - - -9 - -Huojennuksekseen huomattuaan, ettei häntä vaadittu puhuttelemaan näitä -nuoria naisia, tarkkaili nuori Tophampton innostuneena heidän puuhiaan. -Ne olivat omalla tavallaan hänestä yhtä outoja kuin Bébén ja hänen -filmiäitinsä harjoitukset elävienkuvien atelierissa olivat olleet -viikkoa aikaisemmin. - -Nyt hänen mieleensä välähti, että naisten toimialat ovat -nykyisin melkein yhtä moninaiset kuin miestenkin. Hän ajatteli -filminäyttelijättäriä ja näitä ruumiillisen kultuurin -opiskelijoita, rouva Mundyä, uurasta taloudenhoitajaa, serkkuansa -Gertrudea, kuvalukemistokertomuksien tunnollista kyhääjää, -Phyllistä, kukkasmaisten vaatekappaleiden taitavaa sommittelijaa, -Helen-lapsukaista ja hänen niin uutterasti harjoittamiaan -balettiopintoja, jotka veivät hänen aikansa, merkitsivät vapaahetkien -uhraamista, täsmällisyyttä, kuria, ruumiillista väsymystä, altista -tottelemista, ehtymätöntä harrastusta ja joiden avaaman mahdollisen -uran hylkäämistä tyttö ei voinut kuvitellakaan sydämensä pakahtumatta. - -Ja nämä tytöt, jotka eivät pyrkineet olemaan sieviä, näyttivät omalla -tavallaan hänestä ihan yhtä somilta kuin Britannian viehättävin vaalea -verinen kaunotar oli omalla tavallaan hänestä näyttänyt. - -Mistä johtui, että hän pysyi heidän kaikkien läheisyydessään yhtä -kylmänä? - -Kenties täydellinen tyttö osoittautuisi jollakin tavoin toisenlaiseksi -kuin he olivat. - - -10 - -Vihdoin he löysivät sen tytön, jonka tähden he olivat alunperin, -tulleet tähän opistoon. - -He tapasivat hänet leikkikentällä, johon johtajatar oli heidät ohjannut -katselemaan lacrosse-peliä (isoisänisän taaskin höyhenpeittoonsa -verhottuna käydä köpyttäessä polulla yhtä nopeasti kuin kilpikonna, -jota hän niin läheisesti muistutti). - -»Miesten leikkiä», oli isoisänisä moittinut. - -»Meidän tyttömme pelaavat sitä.» - -»Tyttöjen Iacrossea. Pahasti miedonnettua», lisäsi isoisänisä. -»Kunnollisesti sitä pelaavat ainoastaan Pohjois-Amerikan intiaanit. No, -POIKA — sinä, jota pidetään urheilumiehenä — miltä se sinusta tuntuu?» - -»Peli ei ole huonoa, sir, tyttöjen pelaamaksi», arveli Top, jonka -harmaat silmät tarkoin seurasivat nopeasti liikkuvia hahmoja. - -He muodostivat kauniin kuvan, nämä mustan ja valkean kirjaviin asuihin -puetut tytöt, jotka kiemuroina hyörivät edestakaisin laajalla, -vihreällä, kultalehväisten puiden reunustamalla kentällä... - -Eräs tyttö kohosi koko muun joukon yläpuolet'-. kyistään pituutensa -vuoksi hän pisti heti siimaan. Lähes viidenkymmenen metrin päästä -tarkkaileva Top päätteli, että tyttö oli vain vähän, jos lainkaan, -lyhyempi kuin hän itse. - -»Hän on iso kuin talo», aprikoi hän, »mutta ei osaa pelata -kunnollisesti. Ainoa tyttö, jonka pelitapa hänen mielestään oli todella -ensiluokkainen, oli pieni, jäntevä, mustatukkainen, ruskeakasvoinen -olento, vikkelä kuin orava. - -Mutta sadankahdeksankymmenen sentimetrin mittainen tyttö, joka hyppien -heilutteli verkkokudoksista mailaansa, oli naisurheilijan esikuva. -Hänestä olisi saanut ihastuttavan, värillisen kuvan minkä hyvänsä -ruumiillista kultuuria edustavan aikakauslehden kanteen, niin hyvin -muodostunut, suoravartaloinen, sopusuhtainen ja sorearyhtinen hän oli -ja niin sirosti hän liikutteli pitkiä, jotakuinkin täyteläisiä, mutta -kauniita raajojaan. - -»Hidas. Mutta hän se on», tuumi Top, jonka mieli jäähtyi hänen -katsellessaan tyttöä. »Hän se on ihan varmasti.» Samassa isoisänisä -tiedusti: »Kuka on tuo hyvin pitkä tyttö? Niin, tuo, joka on selin -meihin päin ja joka juuri ponnahti ylöspäin.» - -»Hän on palkkio-oppilaamme, nimeltä Marjorie Hannan; ehkä hän on -jumalatarkäsitteenne mukainen, herra Mundy», vastasi johtajatar -hymyillen. »Olin unohtanut Marjorien. - -Hän on tosiaankin aika komea. Hän tulee puheillenne heti, kun -he ovat lopettaneet pelin. Se päättyykin melkein heti. Jollette -pelkää vilustuvanne» — hän katsahti aaltoilevaan nuhraantuneeseen -höyhenpeitteeseen, jossa näkyi hämähäkinseittiäkin iltapäiväauringon -valossa — »niin odotamme ja katselemme heitä». - - -11 - -Heidän katsellessaan kuunteli johtajatar järkkymättömän kärsivällisesti -isoisänisän esittämiä opinkappaleita ja rotuhygienisiä sääntöjä. - -»Kertokaapa minulle, annetaanko näille nuorille tytöille ohjausta, -millaisten miesten kanssa heidän olisi paras mennä naimisiin.» - -»Tuskinpa juuri sitä —» - -»Arvasin sen. Jos minä olisin tällaisen laitoksen johtaja, oppisivat -nämä nuoret naiset yhdessä viikossa enemmän sellaista, mikä on heidän -ja koko rodun vastaiselle hyvinvoinnille olennaisen tärkeätä, kuin -he teidän hoivassanne oppivat koko kolmivuotisena opintoaikanaan. -Otaksuttavasti ei lainkaan vaivauduta etsimään heille sopivia, heitä -täydentäviä puolisoita.» - -»Minusta tuntuu», jupisi johtajatar, »että jos sellainen etsiminen -tulee kysymykseen —» - -»On se heidän itsensä tehtävä? Aivan niin. Juuri sitä _minä -valitan_. Perin ikävää. Tyttöjen ei pitäisi sallia mennä naimisiin -umpimähkäisesti. Eikä liioin myöskään nuorten miesten pitäisi sallia -sitä tehdä», lisäsi hän, terävästi vilkaisten huolestuneeseen -Topiin, joka nyt valmistautui kuulemaan isoisänisän esittävän -avioliitto-ohjelmansa (a)-, (b)- ja (c)-kohdat. »Kuten tänne -tullessamme nuorelle sukulaiselleni puhuin — pitäisi meidän ne asiat -_järjestää_!» - -»Ihmisten avioliittoko?» kysyi harmaahapsinen johtajatar sangen -tyynesti. »Ihmisten tunteet? Selluistako te, herra Mundy, joka ette -hyväksy leikkien järjestämistä? Te, joka väititte sen riistävän hengen -koko leikistä?» - -Kun itsevaltaisen vanhuksen lempihaaveita näin rohkeasti vastustettiin, -vilkaisivat Top ja palvelija hermostuneina vaistomaisesti toisiinsa. - -Mutta isoisänisä vain nauraa hihitti ja virkkoi perin hyväntuulisesti: - -»Niin, siinä saitte minut pussiin!» - -Ja sitten päättyi leikki, ja hengittäväksi Miloksi nimitetty tyttö -esiteltiin vieraille. - - - - -X luku - -Nuori Venus - - -I - -Hengittävä Milo — joka muuten hengitti hieman rajusti — ansaitsi -tosiaankin liikanimensä. - -Hän oli kaunismuotoinen kuin eläväksi muuttunut marmoripatsas, hänen -poskillaan hehkui liikunnon ja terveyden lämmin puna, ja hän oli -mallikelpoinen, hyvin muodostunut, rusoposkinen, rohkeakatseinen, -yhdeksäntoistavuotinen nymfi — jumalatartyttö, mutta pikemminkin -omituisen naisellinen kuin tyttömäinen. - -Oli marraskuu vuonna tuhat yhdeksänsataa kaksikymmentäneljä. Jos -silmäilette mitä muotilehteä tahansa, niin havaitsette, että hän -tuskin oli sen ajan mallityttö. Sellaisena aikana, jolloin naisihanne -tuntui vaativan, että vartalo oli mahdollisimman ohuen paperiveitsen -kaltainen, ilman ainoatakaan taivetta eteen tai taaksepäin, ei -muodikas leninki ehkä olisi sopinut hengittävälle Milolle; mutta hänen -kainostelemattomasti kaartuvat viivansa näyttivät viehättävän sopivilta -hänen yllään olevassa paksussa, valkeassa villapaidassa, polvihousuissa -ja pitkissä sukissa. Hänen tuuheat, kullanruskeat hiuksensa oli -palmikoitu kiemuralle pään ympärille. Johtajatar oli jo maininnut, että -koulujen yliopettajattaret eivät suvainneet voimistelunopettajattarien -pitävän lyhyttä tukkaa, olipa se »bobattu» tai »shinglattu», koska -he siten näyttäisivät liian nuorilta asemaansa varten. Senmukaisesti -nämä voimistelun opiskelijat antoivat kiharoittensa kasvaa ja -pitivät ne palmikolla — mikä lisäsi neiti Hannanin ulkonäön yleistä -klassillisuutta. Tuntuu vaikealta kuvitella »shinglattua» Venusta. - -Mutta vaikeaa on myöskin kuvitella Venusta muutoin kuin melkein -sanattomana, puhuja hänessä kenties on silmien haaveellinen katse -(milolaisessa Venuksessa) tai elottoman hymnin viekoitteleva houkutus -(Medicin Venuksessa.) - -Mutta sellainen ei ollut peloton Hannanin - -Syvällä alttoäänellään hän lasketteli suustaan englanninkielistä -puhetta, kahdennenkymmenennen vuosisadan mallista, viisitoistavuotisen koulupojan -tapaan. - -»Nirhaisin vain hieman käpälääni, kiitos!» oli hänen vastauksensa, -kun johtajatar tiedusti, oliko hän loukkaantunut. Sillä hänen toisen -kauniin nilkkansa ympärille oli sukan alle sidottu nenäliina. »Luissa ei -ole vikaa!» - -Venus. - - -2 - -Heti kun hän puhkesi puhumaan, tajusi kuulija, että vaikka hän -muodoltaan olikin rehevästi kehittynyt viidenkolmatta-ikäinen nainen, -oli hän luonteeltaan vielä lapsi. Hän tuntui kymmentä tai viittätoista -vuotta nuoremmalta kuin ainoakaan Topin serkuista, kymmentä tai -viittätoista vuotta lapsellisemmalta kuin lapsivampyyriä näytellyt, -sievä filmitähti. - -Uteliaana kuin koululapsi hän katseli näitä vieraita, joille hänet -nyt esiteltiin. Hänen kaikista piirteistään saattoi lukea, mitä hän -ajatteli tästä eriskummaisesta, vanhasta peitteestä, joka pyyhkäisi -variksenpelättimenhattunsa ankanmunan kaltaisesta päästänsä. Entä tämä -toinen, tämä vanhuksen seurassa oleva nuori mies? Kuinka hieno'. Hänen -kaulanauhansa... hattu pois päästä! - -Häntä tarkoin silmäilevä isoisänisä katsahti ylöspäin ja mainitsi, -että hänen nuorella sukulaisellaan ja neiti Hannanilla oli nähtävästi -yhteisiä ystäviä, Seymour-nimisiä ihmisiä. - -Syvällä alttoäänellään jumalatar suvaitsi lausua, että Seymourit olivat -hänestä kauhean hupaista väkeä. - -Hän lisäsi Topille: »Tunnetteko heidät hyvin?» - -»En», vastasi Top. »Olen tavannut heidät kerran.» - -Jumalatar purskahti syvään, raikuvaan nauruun. »Hohoo! Nimitättekö -te sellaisia 'ystäviksi'?... Minä olen tuntenut heidät siitä asti, -kun olin tuonkorkuinen.» Hän nosti jalomuotoisen kätensä suunnilleen -isoisänisän hatun tasalle. - -Top punastui, tuntien olevansa typerä. - -Isoisänisä katseli Topin punaa ja näytti pitävän -sitä kauneudenihailun nostattamana. Täysin hyväksyvästi -isoisänisä sitten silmäili vuorotellen näitä hyvin muodostuneita ja -mainiosti kehittyneitä nuoria olentoja. Hänen luokittelunsa mukaan he -kuuluivat ryhmään (a), molemmat ryhmään (a), jolleivät ryhmään (i). - -Totisesti he näyttivät muistuttavan jonkun klassillisen -rakkauskertomuksen kuvaa enemmän kuin mikään muu, mitä tämä vanha herra -oli milloinkaan nähnyt muulloin kuin unissaan. - - -3 - -Kun he pian senjälkeen kävelivät takaisin opistorakennukselle, nähtiin -isoisänisän astelevan toisten edellä jumalattaren rinnalla. Tämän -nuoren olennon ja tuon kuihtuneen vanhuksen vastakohtaisuus oli -draamallinen. Se pisti jälessäpäin Topin vierellä tulevan johtajattaren -silmään. Myöskin Topin silmät olivat levällään — mutta toisesta syystä; -ensimmäisen kerran hän kuuli vanhuksen kohteliaasti puhuttelevan sangen -nuorta henkilöä. - -»Näyttää siltä — oi, vaippani!» — peite oli valahtanut irti. -»Suvaitsetteko —» Jumalatar sieppasi sen ja kietoi sen hänen kaulansa -ympärille. »Kiitos, rakas, nuori neiti, kiitos. Näyttää siltä, että te -neitoset vietätte täällä perin hupaista elämää. Onko se teistä hauskaa?» - -Innostuneena jumalatar vakuutti: »Oi, hyvin hauskaa. - -Niin, kyllä! Täällä on mainiota.» - -»Epäilemättä; epäilemättä. Pelaatteko hockeytä?» - -»Kyllä toki!» - -»Tennistä?» - -»Oi, tietysti! Olen kovin innostunut siihen.» - -»Krikettiä?» - -»Pelaan sitäkin.» - -»Tyttöjen krikettiä luonnollisesti?» - -»Mitä? Samaa kuin miehetkin. Pelaan sitä poikien kanssa; olen aina -pelannut, hyvin nuoresta pitäen.» - -»Poikien kanssa? Kenen poikien?» - -»Meidän poikien, kotosalla — veljieni kanssa. He», kertoi jumalatar -tuttavallisesti, »aikovat kumpikin pyrkiä armeijaan. Liian typeriä -mihinkään muuhun, väittää isä. Hoo! Mutta aika hyvin he kuitenkin -ovat selviytyneet koulussa. He ovat molemmat jalkapallojoukkueessa, -ja toinen on rugby-joukkueessakin. Kaikki ovat väittäneet, ettei -heillä ole koskaan ollut niin loistavaa maalivahtia kuin Clive on. -Hän on vanhempi veljeni. Ensi kerralla on hänen kaikkein viimeinen -mahdollisuutensa päästä Sandhurstin sotaopistoon. Opettaja sanoi: -'Jumalan kiitos, Hannan, tämän jälkeen minun ei enää tarvitse nähdä -kasvojasi.» - -»Sanoiko hän tosiaan niin? Niinkö tosiaan? Entä te itse? -Urheiluharrastukset taitavat olla teillä suvussa, näyttää siltä. -Osaatte tietysti uida?» - -»Aika hyvin!» - -»Entä juoksetteko? Hyppäättekö? Harrastatteko estejuoksua?» (Sama -vastaus tuli kaikkiin näihin kysymyksiin.) - -»Kaikki perin oivallista. Teidät olisi lähetettävä olympialaisiin -kisoihin... Jalkapalloon ette kaiketi sekaannu?» - -»Kyllä. Miksikä en? Olen pelannut sitä», vastasi jumalatar täydellisesti -terveen ja tuiki kokemattoman ihmisen rauhallisen hyvänsävyiseen tapaan. - -Hänestä tämä kummallinen, vanha, noin satavuotinen kävelevä -höyhenpeite oli sellainen olento, jonka puheisiin oli vastattava yhtä -kainostelematta kuin hän vastailisi veljilleen, opiston johtajattarelle -tai vähän matkan päässä kentällä hyvin tarkkaavina ja uteliaina -slaaville tyttökumppaneilleen. - -Noilla tytöillä olisi piakkoin paljon kyseltävää, siitä oli Marjone -varma, aina he utelivat kaikenlaista, jokainen heistä! Marjorie -ei koskaan kysellyt mitään. Hänestä ei minkään tähden kannattanut -olla niin hullun utelias. Nauttia elämästä ilman sitä, se oli hänen -tunnuslauseensa. - -Tämä tavaton, liikkuva muumio — - -»Vai niin? Vai olette te pelannut jalkapalloa?» - -»Kyllä. Minkä ihmeen vuoksi ei minun pitäisi sitä pelata?» - -»Koska se ei mielestäni ole soveliasta tai sopivaa siihen nähden, -mitä varten teidät on biologisesti sovellettu ja luotu epäilemättä -sopivaksi.» - -Käsittämättä kerrassaan mitään jumalatar tokaisi: »Mitä tuo kaikki on?» - -»Koska se on miesten leikkiä», selitti isoisänisä itsepintaisesti. - -»Minkä ihmeen tähden sen pitäisi olla? Kovin siivoa leikkiä. Minä -pidän siitä.» - -»Mahdollisesti pidätte nyt itseänne kenen tahansa nuoren miehen -vertaisena?» - -»Uh!» äänsi jumalatar sävyisen halveksivasti. »Olisipa surullista, -jollen olisi paljon parempi kuin jotkut heistä.» - -Perässä asteleva ja kuunteleva Top silmäili häntä kiireestä -kantapäähän. Häntä katsellessaan Top ajatteli koruttoman varmasti -ja lievän välinpitämättömästi, kuten kaikki rugby-pallon miehet -ajattelevat tavallisen jalkapallon pelaajista: »Jalkapalloa! Tuo tyttö -musertuisi vanuksi todellisessa hyökkäyksessä!» - -»Entä mitä», tiedusti isoisänisä heidän saavuttuaan halliin, »aiotte -tehdä kaiken tämän jälkeen?» - -Silloin näytti jumalattaren silmistä säihkyvän todellista, hyvin -viehättävää innostusta. Ihastus värähdytti hänen syvää alttoääntänsä. - -Hän vastasi: »Niin, nytkö? Nyt saamme teetä.» Nälkäisesti hänen -silmänsä suuntautuivat ravintolahuoneen - -Johtajatar pisti kuivasti väliin: »Vielä hetkinen! Herra Mundy -tarkoittaa, mitä aiot tehdä ammattinasi, Marjorie.» - -»Hm, en tiedä», vastasi jumalatar, kääntyen ympäri ja jääden seisomaan -kädet uhkeilla lanteilla. »Minun on kai hankittava elatukseni jollakin -tavoin samoin kuin kaikkien muidenkin.» - -Tähän uuteen tahdikkuuden näytteeseen isoisänisä huomautti: »Rakas, -nuori neiti, todennäköisesti teidän ei sallita kauan noudattaa _sitä_ -suunnitelmaa.» - -»Hyvä Jumala! Ettehän _te_ toki arvele, että minut pannaan kouluun», -pääsi säikähdyksen huudahdus hengittävältä Mitoita. »Äiti aina väittää, -että olen ihan liian karkea olemaan sisällä. Minun pitäisi muka -pysytellä pihalla koirien luona.» - -»Tarkoitin todennäköisempää mahdollisuutta», vastasi isoisänisä -hymyillen. (Top vapisi pelosta.) »Otaksuttavasti osuu tiellenne joku -mies, joku _embarras de richesse_, joka kovin mielellään ansaitsisi -elatuksen puolestanne.» - -»Mieskö?» - -»Minkä tähden lausutte sen niin hämmästyneen tapaisesti? Ettekö pidä -miehistä, saanko kysyä?» - -»Oi, ei niin. Ei minulla ole mitään heitä vastaan. Miksipä minulla -olisi? He ovat ihan niinkuin pitääkin», vakuutti hän, samalla kun hänen -sävynsä ilmoitti: »Ihan niinkuin pitääkin omalla paikallaan», joka -saattoi olla koirien seassa pihalla tai jossakin muualla. - -»Ihan niinkuin pitääkin? Entä avioliittoon?» - -»Avioliittoon», kertasi jumalatar. »Kuka? Minäkö?» - -»Niin, varmasti», vahvisti isoisänisä, katsoen hievahtamatta häneen. - -»Oi, hyvä Jumala!» huudahti jumalatar, päästäen homerisen naurunsa. -»Avioliittoon? En minä!» - - -4 - -Johtajatar ja Top kuuntelivat tätä kukkean kaunottaren ja pelkäksi -saloksi kuivettuneen iäkkään vanhuksen välistä keskustelua, ikäänkuin -se olisi ollut varieteenäytös, ja hieman sentapaiselta se tuntuikin. - -»Miksi ette te, rakas neiti?» - -»Hm! Koska kukaan ei katsoisi minuun päinkään.» - -»Kuka sellaista väittää?» - -»Pojat kotosalla.» - -»Veljenne! Mitä he siitä tietäisivät? Miten he pystyisivät sitä -arvostelemaan?» - -»No, en tiedä! Heidän pitäisi! Ovathan he miehiä!» - -»Mutta he väittävät, ettei kukaan mies katsoisi teihin - -»No niin; siltä minustakin tuntuu.» - -»Mutta minkä ihmeen nimessä —?» - -»Koska muistutan liian paljon työhevosta», selitti jumalatar yhtä -hyväntuulisesti ja luontevasti. - -Pilkallisesti ja epäilevästi isoisänisä nyökytti kilpikonnanpäätänsä -samalla tavoin kuin omituiset, pienikantaiset, japanilaiset lamppua -kannattavat olennot työntämättä kuitenkaan kieltänsä näkyviin. - -Sitten hän alkoi uudelleen: »Entä jos joku mies katsoisi?» - -»Minä purskahtaisin, se on varma», vastasi jumalatar. »Jos joku alkaisi -leperrellä minulle joutavia ja muuta semmoista, purskahtaisin nauramaan -kesken kaiken, ja siinä se olisi.» - -»Totisesti», lausui isoisänisä lumouksen ja innostuksen valaistessa -hänen kuihtuneita piirteitään. »Tämä on totisesti—» Hän kääntyi -rauhalliseen, huvitettuun johtajattareen päin. »Niin, tällaisia -mielipiteitä olisin tuskin osannut kuvitella kuulevani — sanokaahan, -lapsi», — hän pyörähti jälleen urheilijattaren puoleen —»sanokaahan, -tanssitteko?» - -»Enpä huonosti.» - -»Ette —?» - -»Enpä huonosti. Tarkoitan, niin, aika hyvin Olen innokas tanssija.» - -»Ahaa! Oivallista. Päähäni pälkähti äsken — pelkäsin, ettei tanssi -kenties mielestänne vaatisi kylliksi ponnistusta, neiti Hannan. Mutta -koska tanssitte, toivon teidän suovan meille kaikille sen kunnian, -että sulostutatte läsnäolollanne nuoren sukulaiseni yhdennenkolmatta -syntymäpäivän kutsuja.» - -»Mitä? Onko teillä nuori sukulainen, joka aikoo juhlia yhdettäkolmatta -syntymäpäiväänsä? Loistavaa!» huudahti jumalatar. »Minä tulen, siitä -saatte olla varma, jos vain saan kiristetyksi lähtöluvan», lisäsi -hän, luoden masentavan katseen johtajattareen. »Kiitos! Mersi bokuu! -Otaksuttavasti pyöräytätte minulle lippusen, jotta saan tietää, milloin -kemut pidetään ja mihin minun on pyrähdettävä ja mitä muuta siinä -lieneekään.» - -»Varmasti teen sen. Kysymyksessä oleva sukulaiseni», jatkoi -isoisänisä, katsahtaen uhriin käskevästi, »on tämä nuorukainen, Harry -Tophampton». - -Topin klassillinen suu oli jo raottunut hiukan. »Onko minun pidettävä -tanssiaiset?» oli vähällä luiskahtaa hänen huuliltaan. - -Mutta hän nielaisi sen kysymyksen. Tanssiaiset? Hänen? Oli menneeksi! -Mitäpä siitä. — Hän sopeutui kovaan tilanteeseen. Hän sulki suunsa. - - -5 - -»Niin. Hän aikoo järjestää aika suuret kutsut piakkoin.» Isoisänisä -kertoi järkkymättömänä tästä suunnitelmasta. »Oikeastaan ne ehkä -pidetään ensi kuussa, vähän hänen syntymäpäivänsä jälkeen; järjestelyt -eivät vielä ole ihan täydelliset. Nyt hän tuntee paljon nuorta väkeä -Lontoossa, riittävästi tanssiaisiin kutsuttaviksi. Hän toivoo näkevänsä -teidät siellä —» Vanhuksen uhkaava sävy sai taaskin heikon punan -kohoamaan äänettömänä kuuntelevan Topin kasvoille. - -»Ja nyt, rakas, nuori neiti», virkkoi isoisänisä lopuksi nymfille, -joka oli alkanut siirtää painoansa vuoroin toiselle, vuoroin toiselle -matalan kengän verhoamalle jalalleen, »älkää enää salliko meidän -pidättää teitä poissa teepöydästä —» »Niin, kiitos! _Pelin jälkeen_ -hiukan hiukaisee», myönsi hengittävä Milo nälkäisesti huulillaan hymy, -joka toi näkyviin rivin tasaisia moitteettoman valkeita hampaita -ja kaksi syvää, rusottavaa poskikuoppaa, samalla kun hän kääntyi -poistumaan ruokailuhuoneeseen. »Hyvästi!» - - -6 - -Sen iltapäivän viimeinen yllätys sattui silloin, kun isoisänisä sanoi -jäähyväiset johtajattarelle. - -Kun viimemainittu tuli ulos saattamaan heitä autoon, kumartui vanhus -hänen kätensä ylitse kohteliaasti kuin kahdeksannentoista vuosisadan -markiisi. - -»Suvaitkaa ottaa vastaan kiitokseni siitä vaivasta, jonka olette -nähnyt tehdäksenne tämän iltapäivän minulle ja nuorelle sukulaiselleni -erittäin mielenkiintoiseksi. Parhaat kiitoksemme! Ja — ettehän -kieltäydy? Haluaisin osaltani panna tämän sitä uimalammikkoa varten, -jonka laittamisesta opiston alueelle puhuitte.» - -»Tämä» oli sellainen seteli, että harmaahiuksisen johtajattaren pää -oli sekaisin vielä sittenkin, kun ylimielisesti kohdeltu autonohjaaja -ajaa turisti asemalle vievällä tiellä kahden shillingin kyytimatkan -viimeistä kilometriä. - - -7 - -Junassa — jossa tällä kertaa ei kaikeksi onneksi ollut niin paljon -väkeä — isoisänisä kääntyi Topin puoleen. - -»Kuinka komea ja pysty nuori olento se sinun Venustyttösi onkaan!» - -»Niin, sir, sellainen hän oli.» - -»Kas vain! Sinä tajusit niin paljon, POIKA, niinkö? Minua hän -miellytti.» - -Sitä Top oli pelännytkin. »Niinkö, sir?» - -»Niin, minä pidän siitä tytöstä, jopa hänen henkisestäkin puolestaan. -Kun hän on sivistynyt tai ainakin puolittain sivistynyt, kun hän on -oppinut puhumaan edes muutamia lauseita englanninkieltä, sukeutuu -hänestä harvinaisen hieno nainen. Hänen puhe- ja esiintymisvirheensä -— sillä sellaisia tunnustan hänessä olevan — ovat helposti karsitut. -Pikku seikkoja.» Kättänsä heilauttamalla hän pyyhkäisi syrjään koko -kysymyksen Hannanien älyllisestä puolesta. »Pikku seikkoja. Niiden -sulattaminen, hiominen, muovaaminen ja kiilloittaminen olisi kiintoisa -ja sopiva tehtävä kenelle miehelle tahansa; vai mitä arvelet, POIKA?» - -Top ei osannut virkkaa mitään ja pysyi ääneti. - -»Ihastuttavaa ainesta», mietti isoisänisä ääneen junan kiitäessä -eteenpäin. »Vilpitön ja joustava. Kasvattamisen arvoinen, POIKA. Kun -puhun kasvattamisesta, en tarkoita lainkaan kirjatietoja. Tarkoitan, -että hänet kannattaa opettaa tuntemaan itsensä, ottamaan hänelle -määrätty paikka luonnon järjestyksessä.» - -Taaskaan Topilla ei ollut mitään sanomista ja hän pysyi edelleenkin -vaiti. - -»Mitä taas ulkonäköön tulee, POIKA — oi, se tuo mieleen Tennysonin -säkeen: - - »Häntä katsellessaan vanhus nuortuu.» - - -8 - -Topin mielestä pysyi nuori mies häntä katsellessaan kylmänä. - - - - -XI luku - -Kainostelematonta keimailua - - -1 - -Kylmänä kuin kivi oli Top pysynyt jumalattaren läheisyydessä! - -Ja niissä oloissa se ei ollut onneksi. Isoisänisä ei ollut suinkaan -kylmä kuin kivi ajatellessaan tätä tyttöä perillisensä morsiamena. -Hän oli jo pannut pojan kalpenemaan viittauksillaan, että Topin olisi -nyt oltava valmis piakkoin lähtemään vierailulle hengittävän Milon -vanhempien luokse! Mennä käymään majuri ja rouva Hannanin luona! -Lähteä komennettuna jonnekin Surreyhin, näiden ihmisten asuinpaikkaan, -suosituskirje taskussaan! Pyytää heiltä lupaa lähettää tälle tytölle -kutsu syntymäpäivätanssiaisiin! - -Top alkoi miltei kammoten ajatella tätä kuolevaista Miloa, joka -alunperin oli jättänyt hänet kylmäksi. - -Sillä välin lähestyi kohtaus erään toisen henkilön kanssa, naisellisen -olennon, joka ei jättäisi ihan kylmäksi häntä, tätä nukkuvavaistoista -nuorukaista. - - -2 - -Meistä kaikista on sangen mielenkiintoista pysähtyä ajattelemaan: -»Juuri tälläkin hetkellä liikkuu maailmassa ihmisiä, joita en vielä -ole nähnyt, mutta jotka kohtalon määräyksestä osuvat tielleni ennemmin -tai myöhemmin. Jotkut heistä ovat ikäviä, harmillisia tai pelkästään -yhdentekeviä. - -— Mutta toiset —he ovat minulle suuriarvoisia ystävinä, jopa -mahdollisesti rakastajinakin. - -— Nämä tulevaisuuden minulle varaamat lahjat ovat tällä hetkellä -kenties vielä kehdossaan. Tai ehkä he jo ovat samannäköisiä kuin -silloin, kun minä heidät kohtaan. Kentiespä he ovat jo niin lähellä, -että heidän yllään on ihan samat vaatteet kuin silloin, kun kohtaamme -toisemme — vaikka vielä en ole heitä nähnytkään!» - -Tällaisia mahdollisuuksia on kaikkien meidän elämässämme. - -Sellainen oli Harry Tophamptonin elämässä. - -Tällainen varsin mahdollinen nainen oli olemassa. - -Tämä nainen, jonka piti tulla hänen elämäänsä, oli ollut olemassa, -jossakin paikassa, sinäkin iltana, jona hän oli alistuvasti tanssinut -filmitähden kanssa, ja sinäkin iltapäivänä, jona hän oli — ihastumatta! -—katsellut, kun tyttöurheilija heilutteli kookkaita, viimeistellyn -kaunismuotoisia raajojaan leikkikentällä. - -Taaskin yhden tytön oli aika ilmestyä Topille, niin vahan kuin hän sitä -aavistikaan. - - -3 - -Hänen serkkunsa Gertruden parantumaton tapa oli unohtaa koko joukko -pikku esineitä jälkeensä, ja juuri siitä johtui tämän uuden tekijän -joutuminen Topin nuoreen elämään. - -Gertruden taaskin pikipäin pistäydyttyä äidin luona, oli rouva Mundyn -sateenvarjotelinettä koristamassa esine, joka ei suinkaan näyttänyt -Gertruden omaisuudelta, nimittäin näädännahkainen kappa, tuuhea kuin -pensaikko. Sen vuori oli Poiret-silkkiä, ja siitä lehahti heikko kuuman -hunajan ja gardenioiden tuoksu. - -»Mistä ihmeestä lapsi lienee tämän lainannut?» huudahti rouva Mundy -illallisen jälkeen eräänä lauantai-iltana. »Top, rakas, Helen paneutui -aikaisin levolle, joten —» - -»Minä menen», tarjoutui Top; ja hän lähti ja käveli melkein koko -matkan Batterseasta Strandin kohdalla olevalle kadulle, Dickensin -aikaiselta näyttävälle, isolle liiketalolle, jonka ullakkohuoneistoon -nuo rakastuneet boheemilintuset Gertrude ja Eric olivat sijoittuneet ja -rakentaneet epävarman pesänsä. - - -4 - -Nuoren miehen soitettua ovikelloa ei kukaan tullut avaamaan. - -Siivoojatar, joka samassa ilmestyi liikehuoneistoista, päästi hänet -sisälle. Hän juoksi ylös kolmet portaikot, jotka kävivät sitä -kehnommiksi, mitä lähempänä ne olivat kattoa. - -Kaasuliekit, ainoat valot, oli kierretty pienelle. - -Hämärästi Top erotti tumman hahmon, joka oli kyyristynyt hänen -naimisisssaolevan serkkunsa suljetun oven eteen. Ja melkein ennen -kuin hän havaitsi olennon, hän tunsi tuoksahduksen koleassa, kaasun -ja korkkimaton hajun täyttämässä ilmassa. Hajuveden tuoksua, joka -muistutti lämpimällä hunajalla valeltuja gardenioita. - -Top seisahtui. - -Hahmolta pääsi riemuinen, naisellinen huudahdus: »Eric'» Sitten -pettyneestä »Oi, luulin teitä Ericiksi. Olen istunut täällä tuntikausia -odottamassa, että he palaisivat —» - -»Eikö rouva Blake ole kotona?» kysyi Top säyseästi. - -Rouva Blake oli Gertruden avionimi. - -»Kotona? Onko hän koskaan kotona?» kivahti hahmo ärtyneesti. Nyt Top -erotti olennon, jonka paksun vaipan kaulus ylettyi himmeästi näkyvien -naisenkasvojen nenään saakka ja jonka silmät olivat melkein piilossa -Topin mielestä »hullunkurisen» hatun varjossa. - -»Milloin ja missä se nainen milloinkaan saa tehdyksi lainkaan työtä -ja ansaituksi rahaa, sitä en jaksa käsittää», jatkoi ääni, kaunis, -tuskastunut tytönääni. »Hänen on tultava takaisin johonkin aikaan tänä -iltana; ja minun täytyy tavata hänet, vaikka minun pitäisi istua tässä, -kunnes juurrun. Nyt on henki kysymyksessä!» - -»Kova onni!» pahoitteli Top myötätuntoisesti (aprikoiden, niitähän tämä -saattoi merkitä). - -»Niin onkin. Ja siitä johtuu mieleeni: onko teillä savukkeita?» - -»Kyllä», virkkoi Top. »Kyllä minulla on.» - -Hän otti esille ohuen, siannahkaisen mestariteoksen, jossa oli -kultaiset kehykset ja nimikirjaimet — niin, se ei ollut lainkaan -Topin makuinen. Henderson oli määrännyt, että hänen oli käytettävä -sitä koteloa; Hendersonin ystävän herra Crouchin ystävän herra -Levinskyn ystävä herra Cohen oli tuntenut erään herrasmiehen, joka oli -luovuttanut sen herra Tophamptonille melkeinpä »tukkuhinnasta» kolmesta -punnasta seitsemästätoista shillingistä kuudesta pennystä. - -»Armias taivas, rakas ihminen, ettekö voisi antaa minulle savuja?» - -»Kas tässä», tarjosi Top. »Minä poltan tällaisia.» - -»Kuinka odottamatonta, ja tuollaisesta kotelosta! Mistä hän olette -sen saanut? Juuri tuollaisen _saattaisi_ nainen antaa», rupatti -tyttömäinen ääni. »No niin, taivaalle kiitos seurasta ja tupakasta! -Istukaa! En minä osaa p e valotornille. Onko teille tulitikkuja, -kumppani?» - -Hauska ääni oli tällä tytöllä; ja hänestä uhkui hauskaa, herttaista, -ystävällistä tuntua. - -»Kyllä», vastasi Top. - - -5 - -Hän raapaisi tikun palamaan ja ojensi sitä savuketta kohti; pimeästä -lähestyivät kultaista hehkua kohti kasvot — suuret, laajat silmät, -pieni, suippo, pysty nenä, leveä, kaareva, tulipunainen suu — -peittelemättömästi! maalattu! - -Top, Australian saloseutujen kasvatti, joka inhosi kasvojen maalaamista -— pitäen sitä englantilaisten vastenmielisenä tapana! — pani merkille -hanhen kaarevuuden, niiden omituisen kiehtovan hymyn ja niiden takaa -pilkottavien hampaiden helmimäisen väikkeen. - -(Todentotta tekee mieli uskoa, että ihomaalia vihaavat miehet eivät -huomaa sitä sellaisissa kasvoissa, jotka heitä miellyttävät!) - -Silmäripsien takaa, joiden pituuden hän havaitsi, mutta joita -jäykistävää voidetta hän ei huomannut, tarkastivat loistavat, kirkkaat -silmät Topia, hänen vartaloaan, piirteitään, vaatteustaan. - -Ruumiinrakenne uhkea, piirteet miellyttävät. Vaatteet ohoi! -Päällystakki sopi hyvin hänen kauniiseen vartaloonsa. Toisella -käsivarrella riippui se vaatekappale, jonka tähden Top muuten oli tänne -tullutkin — se tuuhea, unohtunut kappa. - -Myöskin sen tyttö näki. Ihan äkkiä hän huudahti: »Hyväinen aika! Tuo -mieshän on siepannut turkisvaippani!» Pieni käsi sujahti esiin ja -kiskasi vaipan Topilta. - -»Teidän vaippanne? Onko se teidän?» - -(Senvuoksi siis kappa oli koko matkan Topin kävellessä tuoksunut -samalta kuin tämä tyttö tuoksusi. Oi!) - -»Gertrude-vintiö lainasi sen tehdäkseen juhlallisemman vaikutuksen -johonkin kustantajaan. Otaksuttavasti hän unohti sen konttoriin. Kuinka -hänen kaltaistaan tosiaankin. Enää se ei ikinä lähde kynsistäni. -Kuudenkymmenen guinean kappa! Annoin itsekin siitä seitsemän puntaa -eräälle pukuliikkeessä palvelevalle neitoselle, joka möi sen, koska -hänellä on ennestään niin paljon turkiksia, ettei hän jaksa hengittää. -Mihinkähän Gertrude sen tällä kertaa unohti? - -Kävittekö noutamassa sen etsi vastaosastosta?» - -»En», sanoi Top, joka olisi saattanut lisätä vielä jotakin. -Mutta samassa tämä pikku nainen, jolla oli turkisvaippa, savuke, -hullunkurinen hattu ja jota ympäröi lämmin, ystävällinen ilmakehä, -ponnahti pystyyn, kiljaisten ilosta: »Gertrude! Tuossa hän on -vihdoinkin. Ilkimys! Miksi et tullut aikaisemmin?» - -»Hei vain! _Sinäkö_ siinä, niinkö?» huohotti Gertrude, joka nousi -viimeisiä porrasaskelmia. Hän oli juoksujalkaa rientänyt tänne äidin -luota, jonne hän oli syöksynyt takaisin noutamaan kappaa, mutta -saapunut perille viisi minuttia Topin lähdettyä ja josta hän oli -kiitänyt takaisin omaan asuntoonsa. - -»Kas vain, Top! Näin kaideristikon lävitse Topin suunnattoman kalliit -kengät ja sinun hameesi, joten varmasi uskoin hänen tuoneen jonkun -sievän morsiamen tarkastettavakseni. Tulkaa sisälle, tulettahan. Voi -turkanen! Olenko taaskin unohtanut avaimeni jonnekin? En sentään. -Pelastettu! Kaikki astuvat sisään!» - - -6 - -He menivät sisälle, mutta vähään aikaan ei Top saanut tietää, kuka tämä -loistelias ja sujuvapuheinen vieras oli ja mikä hengentähdellinen asia -oli tuonut hänet Gertruden luokse. - -Varmasti, kuten pienikokoinen nainen aina käsittelee rotevaa miestä, -tarttui Gertrude Topin leveän hihan olkapäähän ja juoksutti häntä -käytävässä. »Tuonne noin!» komensi hän, työntäen Topin sekavaan, -karhunpesää muistuttavaan keittiöönsä. »Sinä valmistat kahvia kuten -enkeli.» - -Useimpien siirtomaalaisten tavoin Top oli yhtä taitava kaasukeittiön -ääressä kuin jalkapallokentällä tai lampaita kerittäessä; hän keitti -mainiota kahvia. - -Kahvi oli saanut selvitä viisi minuuttia toisen kiehahtamisen jälkeen. -Kuitenkin Top viivytteli. - -Arkihuoneesta kuului puheensorinaa ja sitten vinhaa kirjoituskoneen -naksetta. - -»Pitäisikö minun mennä sisälle?» mietti hän. - -No niin, he olivat _vaatineet_ kahvia. - -Hän otti tarjottimen ja meni sisälle arkihuoneen ovesta. - -Gertrude oli nyt ottanut hatun päästänsä ja työskenteli tulisesti. -Hänen ystävänsä, jolla oli turkiskappa ja hullunkurinen hattu (kuluisi -vuosia, ennenkuin Top oppisi erottamaan hullunkurisen muodikkaasta), -seisoi selin Topiin hänen astuessaan huoneeseen. Viimemainittu melkein -hätkähti kuullessaan hänen draamallisesti lausuvan: - -»_Ja jos olenkin ollut petollinen, niin ovatko tunteeni sinua kohtaan -silti olleet vähääkään laimeammat_?» - -»Vähääkään laimeammat», jupisi Gertrude, joka ajatuksiinsa vaipuneena -istui koneensa ääressä. »Ahaa! Kun tunteista on puhe, tässähän on nuori -Topimme taaskin.» - - -7 - -»Pane kahvitarjotin tuonne, Top, ja kaada kuppeihin; teethän sen? Saat -istua ja polttaa tupakkaa, mutta jos häiritset, kuolet kuin — Ei —tämä -ei ole minun kertomuksiani, koska aiot kysyä; tämä on neiti Lilith -Mournen osa, jos tiedät, mikä osa on. Tietenkään hänen puolestaan -ei sitä tee kukaan muu kuin lauhkea Gertrude-parka, jota pidetään -ammattimaisena kertomusten kirjoittajana... No niin, naisten täytyy -tehdä työtä... Saat lähteä tai jäädä tänne.» - -Nähtävästi hän piti varmana, että Top poistuisi. - -Top jäi. - - -8 - -Rumaa, mustaa piippuansa poltellen Top istui chesterfieldiläisen -sohvan nurkassa työnnettyään syrjään kasan _The Era_-lehtiä, Ericin -nyrkkeilykintaat, sifoonin, Gertruden kapan, seitsemän tyhjää -tupakkarasiaa ja Gertruden salkun, joka oli täynnä käsikirjoituksia. - -Top tarkkaili perin huvitettuna. - -Naisista toinen kirjoitti, toinen saneli. - -Nyt oli Top oivaltanut, mikä se oli. Näytelmä. Tämä oli siis näytelmä. -Tyttöjen välisen keskustelun katkelmista hänelle oli selvinnyt, -minkä vuoksi asia oli niin hengellekäypä. Neiti Lilith Mourne, joka -ilmeisesti oli jo saavuttanut jonkun verran menestystä laulajattarena -ja lausujattarena, aikoi nyt luopua siltä ammattialalta heti, kun -hänelle oli tarjoutunut tilaisuus päästä niin sanotulle laillistetulle -näyttämölle. Tuo hänen kädessään oleva käsikirjoitus oli alkuperäisen -tshekkiläisen näytelmän englanninkielisen käännöksen ainoa kappale. Se -oli palautettava kääntäjälle seuraavana aamuna. Ja neiti Mourne halusi -pyhänseutuna lukea osansa ulkoa ja tutkia siitä. Senvuoksi hän oli -tullut Gertruden luokse. - -Hyvä ihminen tuo Gertrude, tuumi Top. - -Myöskin tuo toinen tyttö oli hyvä. Hyväntahtoinen, koska oli lainannut -kappansa. Hilpeä ja reipas, vaikka sillä hetkellä silminnähtävästi -nääntymäisillään uupumuksesta. Sen Top saattoi päättää siitä, että -hänen olkapäänsä silloin tällöin lysähtivät kasaan. Se soinnahti hänen -äänestään, kun hän hiljaa saneli, selvitti kurkkuaan ja saneli yhä. -Top mietti — naiset, työ? Nämä tytöt, jotka ansaitsivat elatuksensa -huvittamalla yleisöä, näyttivät työskentelevän ankarammin kuin kukaan -muu. He tekivät työtä kaksin kerroin, kerran yleisön näkyvissä ja -toisen kerran valmistaessaan osaansa yleisön nähtäväksi. Näin paljon -uurastusta näytelmän vuoksi. - -Top, jonka mielikuvitus oli vilkkaampi kuin kukaan aavisti, kuvitteli -harjoituksia tyhjässä teatterissa, tavallisiin asuihin puettuja naisia -ja miehiä, nurisevaa kirjailijaa, kärttyistä näyttämöohjaajaa. - -Sitten hän kuvitteli, miltä kohtaus näyttäisi katsottuna salin -etupuolelta, punaisella sametilla päällystetyiltä tuoleilta, joissa -jäi niin vähän tilaa sellaisia jalkoja varten kuin Topin olivat. Neiti -Mournen lukemien ohjeiden mukaan oli näyttämöllä »_pukeutumiskammio, -josta ovi vei parvekkeelle; kuutamoinen näköala merelle; puiden -lehviä_». Kuinka suuresti siitä näyttämöstä erosikaan tämä Gertruden -siistimätön, kodikas, onnekas boheemionkalo! - -»_Sisälle astuu jälleen kreivitär L. negligée-puvussa_», saneli Lilith -Mourne kuin henkensä edestä. Kuin henkensä edestä naputti Gertrude -puolestaan. Liuskaa vaihtaessaan hän tiedusti uteliaana: - -»Millaisessa puvussa sinä sitä näyttelet, Lil?» - -»Oi rakas, minulle aiotaan antaa haaveellinen puku. Maltahan, kunnes -sen näet. Se on leikattu ihan vampyyrien malliin! Ohutta, _ohutta_ -ninonkangasta, joka välkkyy perin loistavana, delfiniuminsinisenä ja -ihonpunertavana. Se laahautuu kilometrien pituisena jälessäni lattialla -— onhan samantekevä, minkä päällä se on, kunhan se vain on _jollakin!_ -Etupuolelta sitä on pelkästään persoonallisuuteni voiman kannatettava, -ja toisella Olallani on ketju pienen pieniä safiireja. Jätkähän nyt... -_Rakastanutko häntä_?» Hänen äänensä muuttui hämmästyttävän äkkiä, kun -hän taaskin alkoi sanella. »_Rakastanutko häntä? Olisin voinut tappaa -hänet; olisin voinut kuristaa hänet omilla käsilläni, rakastin häntä, -palvoin häntä niin_!» - - -9 - -»Tämä», mutisi Gertrude heidän lähestyessään toisen kohtauksen loppua, -»ei ole sopiva paikka Topille». - -»Oi, älä aja miestä pois; hän lisää tuntua», pyysi näyttelijätär. -»Siten on helpompi koettaa esittää sitä ymmärtävälle kuulijakunnalle. -Sitäpaitsi hän saattaa minut kotiin, kun saamme; tämän tulimmaisen työn -valmiiksi. Ettekö saatakin, Tommy Douglas — Top, oli tarkoitukseni -sanoa?» - -»Kyllä», vastasi Top rauhallisesti. »Jos saan.» - -Gertrude näytti luovan kirjoituskoneeseensa merkitsevän katseen. - - -10 - -Tunnin kuluttua työntyi Gertruden Eric — kookas, hoikka, mustatukkainen -mies — savukkeen- ja piipunsavun — tupakansavun sekä kahvin- ja -hajuvedentuoksun — täyttämään arkihuoneeseen, jossa Gertrude yhäti -naputteli kirjoituskoneen näppäimiä näyttelijätärystävättärensä yhä -astellessa edestakaisin ja sanellessa kreivittären synkkiä lauseita -ja Topin yhä polttaessa ja kuunnellessa puolittain huvitettuna ja — -kummallista sanoa — vähääkään ujostelematta. - -Vihdoinkin: - -»Kas niin! Se on valmis. Sinä olet enkeli. Annan sinulle anteeksi sen, -että olin vähällä menettää kallisarvoisen turkiskappani», huudahti -tuleva kuuluisuus. »Ei, Eric; en tahdo enää toista ryyppyä, kiitos. Nyt -minun on kiiruhdettava asuntooni, hätäisesti peseydyttävä ja vedettävä -uusi leninki ylleni.» - -»Aiotko taaskin tänä iltana tanssimaan, sinä kainostelematon -keimailija?» - -»Menen tänä iltana taaskin tanssimaan.» - -»Samanko miehen seurassa?» - -»En.» - -»Lilith, sinä olet hullu. Sinun pitäisi paneutua levolle ja nukkua -yhdeksän tuntia yhteen menoon, lapsi.» - -»Mikä toive. On yllin kyllin aikaa nukkua, kun olen haudassani — tai -pikemminkin uurnassani. Ruumiini tietysti poltetaan. Ei siivottomia, -likaisia hautoja minulle, joka eläissäni olen pitänyt niin tarkan -huolen molemmista jokapäiväisistä kylvyistäni. Vain kourallinen -kaunista, puhdasta, valkoista tuhkaa, jonka joku mainio croydonilainen -miekkonen vie lentokoneessa ilmaan ja hajoittaa taivaan vapaiden -tuulien vietäväksi. Sievimpiä kohteliaisuuksia, mitä minulle on koskaan -lausuttu, on se, että minä olen sekoitus, jossa on yhtä viehättävät -määrät teennäisyyttä ja raitista ilmaa.» - -»Kuka niin sanoi?» - -»En muista. Joku se oli. Hyvää yötä, Gertrude rakas!» Gertrude suuteli -häntä hellästi molemmille poskille. - -»Hyvää yötä, Eric-kulta!» - -Molemmille poskille suuteli myöskin Eric häntä hellästi. - -No niin... - -Kuten Top itselleen vakuutti, näyttämö-ihmiset eivät pitäneet sitä sen -kummempana kuin kädenpudistusta, Gertrude oli kerran maininnut Topille, -että Ericillä tuntui naisystäviinsä nähden olevan sama tunnuslause kuin -oli ollut Henrik kahdeksannella, joka käveltyään jonkun matkan Anne -Boleynin kanssa oli sanonut: - -_»Armas, käyttäytyisin epäkohteliaasti, jos veisin sinut ulos enkä -suutelisi sinua.» (Suutelee häntä.)_ - -Niin; heistä se ei ollut kädenpudistusta kummempi... Mutta Top ei -milloinkaan suudellut edes serkkujaan. - -Vielä. - - -11 - -Heidän saavuttuaan Strandille huusi Top vuokra-auton. - -»Minne?» - -Gertruden näyttämöystävätär ilmoitti osoitteen; hän asui puiston -toisella puolen. - -»Olette kauhean kiltti, kun saatatte minut kotiin, Top», kiitteli -tuoksuava tyttö sijoittuessaan vaunun nurkkaan. »Minusta on -vastenmielistä ajaa autoissa yksin; ne ovat niin vetoisia ja tyhjiä ja -isoja, eivätkö olekin?» - -»Kyllä», myönsi Top. - -Se ei ollut hänen tavallinen, hänen ujo »kyllä»-sanansa. - -Nyt Top ei kainostellut. - -Hänen tämäniltainen mielialansa oli merkillinen. - -Hän, joka Britannian viehkeimmän vaaJeaverisen kaunottaren seurassa -oli ollut sanattomana, hämillään ja ikävissään, hän, joka oli ollut -hyytävän välinpitämätön kiehtovan urheilijattaren, hengittävän Milon -seurassa — hän, Top, oli nyt ihan luontevan hilpeä, nautti olostaan, -hänestä tuntui kuin hän ja tämä Gertruden ystävä, nuori näyttelijätär, -jonka hän oli kohdannut vasta vähän yli kolme tuntia sitten, olisivat -olleet ystävyksiä jo vuosikausia! - -Hän piti tästä tytöstä. - -Häntä miellytti tämä tyttö, paljoa enemmän kuin kukaan muu hänen -kohtaamansa tyttö, ja se oli ihan yhtä selittämätöntä kuin se, -että hän oli mieltynyt nuoreen Jonesiin enemmän kuin muihin -opistokumppaneihinsa. Neiti Monine oli näyttelijättären näköinen; Top -oli varma, ettei häntä mitenkään voinut nimittää kiltiksi, hiljaiseksi, -kotoiseksi tytöksi ja ettei hän pystyisi mihinkään askareihin kotosalla -eikä lammasnavetassa... Top piti hänestä; älkää kysykö minulta, minkä -tähden. Top piti hänestä. - -Siivo, ajatteli hän. Perin hyvänlaatuinen, vaikka lepertelikin niin -paljon turhuuksia. Ja myöskin rohkea. Älykäs; huvittava. Esiintyminen -niin herttaisen ystävällistä. Toverillista. Ja mitä siihen tulee, hän -oli niin sievä. Paljoa sievempi kuin Bébé St. Clair. - -Tämä mielipide olisi huvittanut neiti Mournea, sillä kukaan ei ollut -herkempi kuin hän selittämään, ettei hän ollut sievä, ei ainakaan -luonnostaan. Hänen piirteensä olivat yhtä epäsäännölliset kuin -keskeneräinen Mah-Jong-peli; hänen yvinhoidettu ihonsa oli ihan -väritön. Mutta hänen kaunistuskeinonsa olivat mainiot; tavallisissa -oloissa hän oli tyylikäs ja pikantti, näyttämöllä huimaava kaunotar. -Ja hänen tunnuslauseensa oli. »_Tyttö, joka hyvin tuntee keinonsa, ei -tarvitse koko tätä kauneutta_.» - -Tuossa hän nyt istui, ikäänkuin odottaen nuoren Tophamptonin lausuvan -jonkun lisähuomautuksen Lontoon vuokra-autojen koosta. - -Tophampton ei hiiskunut mitään. Hän valtasi autosta ihan yhtä paljon -tilaa kuin hänen kookas, kaunismuotoinen ruumiinsa aina vaati. Ei -enempää. Ei vähempää... Pienestä vihreänahkaisesta, hellimästään -kotelosta neiti Mourne pian otti esille huulipuikon ja peilin. - -»Hieron kasvoihini mielelläni kaikkea muuta paitsi en paistinrasvaa; -tunnen muutoin olevani niin tökerö», tunnusti hän avomielisesti -Topille. »Ettekö pahastu?» - -»En laisinkaan», vakuutti Top. »Minkätähden pahastuisin?» - -(Johtuu olettamaan, että maali ei _harmita_ miehiä miellyttävillä -kasvoilla, vaikka he sen huomaavatkin.) - -Nähdessään hänen koettavan toisella Rayne-kenkäisellä, -korkeakorkoisella jalallaan painaa alas vastassaan olevaa laskettavaa -istuinta Top ojensi kätensä ja piti sitä paikallaan häntä varten. - -»Kiitos!» virkkoi hän, nostaen istuimelle molemmat jalkansa, -jotka, kuten Top pani merkille, olivat harvinaisen pienet »Penny -ajatuksistanne», lupasi tyttö hyväntuulisesti ja kääntyi Topiin päin -heidän ajaessaan katulyhdyn ohitse. - -»Mitä ajattelette, Top? Kuulin Gertruden puhuttelevan teitä, sillä -nimellä; olette hänen serkkunsa, ettekö olekin? Niin, tiedän teistä -hyvin paljon.» - -»Hyvää toivottavasti.» - -»_Enimmäkseen_ hyvää, Top. Saarihan muuten nimittää teitä Topiksi, enkö -saa?» - -»Tehkää niin hyvin», kehoitti Top. - -»No niin, mitä ajattelitte?» - -Arkailematta ja totuudenmukaisesti Top ilmaisi ajatuksen, joka yhä -pyöri hänen mielessään. »Totisesti, kuinka pienet teidän jalkanne ovat! -En ole koskaan nähnyt noin pieniä jalkoja.» - -»Ettekö?» Tyttö päästi vähäisen, sointuvan naurahduksen ja taivutteli -varpaitaan tarpeettomilta näyttävissä kengissään. »Te olette rohkaiseva -mies; _te_ tiedätte, kuinka Viikistä via kohteliaisuudet ovat -hermoille! Ne tekevät ihan yhtä elähdyttävän vaikutuksen kuin ilmaiset -fosferinepullot köyhälle, ankarasti työskentelevälle taiteilijalle. -Ajatteletteko todenperään, että jalkani ovat niin pienet kuin väititte, -Top?» - -»Kyllä, niin ajattelen», vakuutti Top. »Ne ovat pienet. Molemmat -jalkanne yhdessä vastaisivat parhaiksi yhtä miehen jalkaa.» - -»Eihän!» - -»Niin varmasti, Lil —» - -Samassa auto pysähtyi. - - -12 - -Top laskeutui kadulle ja tarttui tytön käteen, pieneen, lämpimään, -pehmeään, rusentuvaan. Se tuntui häviävän olemattomiin, se käsi. Tuntui -samanlaiselta kuin olisi ottanut käteensä pienen, sametinpehmoisen, -lämpimän nokkahiiren. (»Kiitos, mylord», sanoi autonohjaaja, kohauttaen -lakkiaan.) - -Neiti Mourne kiitti: »Kas niin! Kiitoksia hyvin paljon siitä, että -olette tällä tavoin huolehtinut minusta ja tuonut minut kommelluksitta -kotiin. Ettekö tule hetkiseksi sisälle kaupunkiasuntoomme? Gertrude ja -minä poltimme kaikki savukkeenne, tiedän sen. Tulkaa sisälle täyttämään -kotelonne, kumppani, tulettehan?» - -»Kiitos», vastasi Top, »tulen». - - -13 - -Kun Top astui tytön asuntoon, joka oli pohjakerroksessa, lehahti häntä -vastaan tytölle ominainen tuoksu, joka oli syöpynyt kaikkeen, niitä hän -käytti tai mihin hän koski, gardenian, hierontaspriin ja ihojauheen -haju. - -Asunto oli täyteen sullottu, mutta silti siron naisellinen komero. -Kaikesta huokui eräänlaista väriaistia, »tehoa». Siellä oli hilpeän -värisiä, paperisia lampunvarjostimia, räikeän koreita pieluksia, -omituisia, täytettyjä tai posliinisia eläintonttuja. Vihreä, -espanjalainen, ruusukuvioinen shaali oli nakattu puolittain peittämään -lattialla viruvaa isoa kasaa repaleisia nuottivihkoja. Oikeastaan oli -kaiken verhoksi viskattu jotakin. Eikä yksistään se antanut huoneelle -köyhyyden ja väliaikaisuuden leimaa. Kaikki tuolit olivat »parittomia». -Tuo kirkas maalaus oli amatöörin käsialaa. Samoin oli laipion syvän -sininen liimaväritys, kuten Top huomasi. Nuo mustan ja kellan kirjavat -silkkiset pieluspeitteet, epäili hän, pitivät koossa laajassa sohvassa -olevia pieluksia. Iltavaippa, kultakudoksinen puoli ulospäin, oli -kylpyhuoneeseen vievän oven verhona. Se oli luonteenomainen sillä -ammattialalla toimivan tytön huone, jonka jäsenet pitävät kiinni -pienistä ylellisyysesineistä, usein ollen vailla välttämättömiä -tarpeita. - -Silminnähtävästi ei tämä tyttö ollut laulamalla ansainnut niin paljoa -kuin onnellisempi Bébé oli ansainnut äänettömällä näyttämönä. -Mutta Lilithin tuoksuava huone oli melkein yhtä täynnä hänen omia -valokuviaan kuin filmitähden huvila oli ollut; muotokuvia oli -uuninreunustalla, pianolla ja vanhanaikaisella sivupöydällä. Siellä oli -myöskin näyttamöystävien valokuvia, isoja, taitavasti retushoituja, -pahvikehyksisiä, ja niihin oli kirjoitettu: »Kaikkea hyvää, armas», -»Kokonaan Sinun», »Sydämellisesti». - -»Miltä nämä onkalot teistä tuntuvat, Top?» »Suurenmoisilta», kehui Top. - -»Asun täällä erään Hippodromessa työskentelevän tytön kanssa. Hän ei -ole vielä tullut kotiin; hän menee suoraan tanssimaan, vanha yöpöllö», -puheli Lilith, pitäen yllään turkiksensa ja tilavan päällysvaippansa -(huone tuntui kolealta), mutta ottaen hullunkurisen hattunsa pois -päästänsä. - -Hatuttomana hänen pieni, lyhyttukkainen päänsä oli kiiltävän ruskea, -ylt’yleensä teennäisten kiharoiden peitossa. - -Hän ojensi kättänsä, jonka kynnet olivat suipot ja rusottavat kuin -kaunokin terälehdet. Top luuli sitä poistumiskäskyksi ja tarttui käteen. - -»Mitä nyt, te rohkea, ilkeä mies?» virkkoi toinen nauraen. - -»Kuka lupasi teidän pitää kättäni?» - -»No, mutta tehän ojensitte sen minulle.» - -»Luonnollisesti! Minähän ojensin sen saadakseni kotelonne, jotta voisin -täyttää sen.» - -»Ahaa!» äänsi Top. »Vain sitäkö se oli?» Top ei ollut vähääkään -hämillään. - - -14 - -Mutta erään seikan tähden hän tunsi suurta ja yhä lisääntyvää -harmia. - -Se oli se, ettei Jones ollut mukana. - -Kuinka mielellään Top olisikaan suonut Jonesin näkevän hänet täällä, -tämän näyttelijättären asunnossa tällä hetkellä! Jones, sen hän -tiesi, piti häntä typeränä! Ei ainoastaan jääkalikkana, vaan myöskin -koko maailman pahimpana tomppelina naisseurassa. Jones ja hänen -kirkassilmäinen sisarensa, rouva Peacock, olivat keskustelleet siitä -Thamesin rannalla vietetyn, surkean kurjan pyhänseudun aikana. Siitä -Top oli varma. Häntä vaivasi niiden huomautusten arvaileminen, joita he -olivat varsin hyvin saattaneet lausua. - -»Kelpo poika, tuo Top... Kerrassaan mainio jalkapallo-ottelussa, -ihmeellinen työhevonen... Mutta tyttöseurassa! Poika-rukka! Puhutaan -hitaista. Etanan vauhdilla häh liikkuisi kuherrellessaan.» (Top tunsi, -että niin oli saatettu sanoa.) »Ei osaa virkkaa sanaakaan ja punastelee -kuin tyttö!» - -Viime aikoina Top oli tosin pannut merkille, etteivät tytöt enää -punastelleet. Punastumista ei siihen aikaan kukaan käyttänyt. Ei kukaan -muu kuin Top. Eikä hänkään punastellut nyt. Top oli tuskin punastunut -koko sinä iltana muuta kuin sen ainoan kerran, jolloin Gertrude oli -ilveillyt hänelle morsiamista. Tämä tyttö oli ihan liian siivo -pannakseen häntä punehtumaan. Jones ihailisi tätä tyttöä — hän, joka -osasi niin hyvin arvostella tyttöjä — tai luuli osaavansa. - -Top ei suinkaan ollut varma, että Jones osasi. - -Jonesilla oli tapana sanoa, että tytöt olivat »pieniä aivoituksia». - -Pyh! - -Jones väitti, että jopa vilpittömimmässä, yksinkertaisimmassa, -nuorimmassakin tytössä oli vähän sfinksiä. - -Hölynpölyä! - -Ei tässä tytössä. Kiltti, avoin pieni sielu. Hänen käyttäytymisensä oli -hupaista. Puhelutapa luontevaa, ystävällistä. »Te rohkea, ilkeä mies», -oli hän nauraen virkkanut. Kuka oli koskaan ennen sanonut häntä, Topia, -sellaiseksi? Kaikki muut olivat nimittäneet häntä »pojaksi». Eikö tämä -tyttö ollut useita kertoja puhunut »miehestä»? - -Niin, Top tunsi menestyvänsä, suoriutuvansa hyvin, onnellisesti. - -Tytöt eivät olleet niin varsin pahoja. Mitä vikaa heissä oli? Hän osasi -tulla toimeen heidän seurassaan yhtä hyvin kuin Joneskin. Nimittäin jos -hänen seurassaan oli tyttö, jonka hän sai itse valita — siinä pykälä. -Ei sellainen tyttö, joka hänelle tungettaisiin, kuten se filmitähti, -joka ei osannut ratsastaa, tai se huohottava Milo. Tämä tyttö kyllä. - -Ja kun hän täysin huolettomasti otti esille kotelonsa, ojensi sen -Lil-tytölle ja tarkkaili toisen täyttäessä sitä omilla, mustan ja -oranssin kirjavasta lasilippaasta otetuilla savukkeillaan, oli Harry -Tophamptonilla se epämääräinen, epäjohdonmukainen, miellyttävä tunne, -että hän tosiaankin oli maailmanmies. Usein hänestä ei tuntunut -sellaiselta. Hän ei muistanut tunteneensa sellaista koskaan ennen. - -»Kas niin!» virkkoi Lil (sievä nimi), napsauttaen kotelon kiinni -ja antaen sen takaisin. »Ikävä, että minun täytyy häätää teidät -kadulle, Top, mutta karvasta totuutta on katsottava silmiin. Tämä -on ainoa huoneeni; tavarani ovat tuossa kaapissa, ja jollette te -lähde nyt vilkkaasti, en ehdi pukeutua siksi, kun saattajani tulee -minua noutamaan.» »Niin! Olette oikeassa!» vastasi rauhallinen, -hillitty maailmanmies Harry Tophampton. »Minä poistun siis. Hauskaa -iltaa!» »Näkemiin!» toivotti tyttö. Taaskin sujahti rusentuva käsi -Topin kouraan. Äkkiä Topista alkoi tuntua surkealta että hänen oli nyt -lähdettävä! Hän olisi osannut puhua tälle tytölle; hänellä olisi ollut -hyvin paljon sanottavaa —hänelle! - -Samalla hetkellä näytti sama ajatus välähtävän myöskin neiti Mournen -mieleen. - -»Sääli, että minun on tällä tavoin ajettava teidät pois, Top, koska -olisin mielelläni suonut teidän näkevän minut uudessa, liekinvärisessä -tanssileningissäni, johon aion pukeutua. Se on minusta hyvin -onnistunut. Eräs harhautunut mies vakuuttikin minun näyttävän siinä -'jumalallisen viehkeältä’ — älkää naurako! Mutta —» - -»Kuulkaahan! Tiedättekö mitä?» pääsi Harry Tophamptonilta äkkiä ja -odottamatta. »Tahtoisin mainita teille — minäkin aion tässä kuussa -pitää tanssiaiset.» - -»Niinkö?» ihasteli Lil. »Tanssiaiset omasta kohdastanne. Kuinka -viehättävästi tehty! Tanssiaiset? Tuleeko niistä suuret kutsut?» - -»Kyllä. Nimittäin — niin arvelen», vastasi Top. (Vielä hän ei ollut -kuullut yksityiskohtia isoisänisältä, joka oli määrännyt nämä -tanssiaiset järjestettäviksi.) »Tuletteko te sinne, Lil?» - -»Teidän tanssiaisiinneko? Oi! Onko tarkoituksenne ilmoittaa aikovanne -pyytää minua?» - -»Olen jo pyytänyt teitä», vakuutti Top. »Tuletteko.» - -»Milloin ne ovat?» - -»Yhdeksäntenä päivänä.» - -»Minun onnenlukuni. Kuinka kiltisti tehty. Kyllä... Niin kovin -mielelläni, Top... Merkitsen sen muistiin.» - -»Hyvä!» huudahti Top niin innostuneesti, että kaikilta niiltä, jotka -olivat nähneet hänet St. Clairien luona, olisi mennyt silmät levälleen -ällistyksestä. »Olen kovin mielissäni siitä, että teidän sopii -tulla. Mikä onni! Kirjoitan teille, missä ne pidetään» (sitäkään ei -tanssiaisten isäntä vielä tiennyt), »ja kaikesta muusta sellaisesta». - -»Kiitoksia _hyvin_ paljon!» sanoi tyttö hilpeästi. »Odotan Sitä.» - -Hän kallisti tekoaaltojen kaunistamaa päätänsä sivulle ja silmäili -Topin poikamaista kouraa, joka yhäti piti hänen pehmeitä sormiaan -lujassa otteessaan. - -Top oli unohtanut sen! Tytön sorrmien vähäinen liikahdus hänen kädessään -muistutti hänelle siitä. Hän hellitti heti otteensa ja sanoi reippaasti -uudelleen jäähyväiset. - -Ripeästi hän kääntyi ovea kohti. - - -15 - -Tyttö oli seisonut Topin takana, ja hänen vapaa kätensä oli ollut -uuninreunustalla vähäisten maljakkojen, pienten norsujen ja -posliinikissojen seassa. - -Samassa Top odottamatta näki, että — vaikka hän ei ollut huomannut -tytön liikkuvan — Lilith seisoi hänen ja oven välissä. - -Tyttö oli siinä katsoen Topia silmiin. Hänen pieni päänsä oli -kallellaan, hänen tavattoman isoissa silmissään väikkyi hymy tahmeiden, -mustien ripsien lomitse. - -Hänen silmänsä nauroivat, mutta hänen äänensä oli juhlallinen, -pilkallisen juhlallinen, kun hän lausui ponnekkaasti: »Oletteko varma, -ettette unohda kutsua minua, Top?» - -Top aikoi vastata: »En tietenkään! Mitä ihmettä tarkoitatte tuolla -puheella? Varmasti en unohda.» Tai jotakin sentapaista. - -Silloin se tapahtui, se ytimiä värähdyttävä, henkeäsalpaava -yllätys. Hän oli juuri puhkeamaisillaan puhumaan. Hän oli jo avannut -klassillisen Venuksensuunsa. - -Mutta heti hän tunsi, että se sulkeutui jälleen, ja sen sulkivat tytön -pehmeät huulet. - -Hyvin tähdätyllä, hätäilemättömällä ja lämpimällä suudelmalla tuo -tyttö, tuo sfinksi, sulki hänen suunsa. - -Sitten hän sulki ovensa työnnettyään nuoren Topin lempeästi siitä ulos. - - - - -XII luku - -Väärä hälytys - - -1 - -Portailla Top seisoi — tai pikemminkin pyöri. - -Hänen silmiensä edessä häämötti Lontoon katuiamppuja sadepisaroiden -muodostaman helmiverhon lävitse. Hänen korvissaan kaikui tuon -nuoren naisen kuiskaus: »Hyvää yötä, te herttainen olento!» Hänen -huulillaan tuntui kestävä lämpö, tiukasti takertuva gardeniantuoksu, -tytön hyväilyn yhäti värähdyttävä hurma. Ja hänen sydämessään tulvi -sekavana myllerryksenä ennen tuntemattomia ajatuksia. Hänen vaistonsa -nukkuivat vieläkin; mutta liikutaanhan unissakin. Ajatukset olivat -ristiriitaisia, kiistelivät ja kirkuivat. - -Kääntäessään päällystakkinsa kaulusta pystyyn Top taaskin palautti -mieleensä, ettei suuteleminen ole näyttämöväestä sen kummempi kuin -kädenpuristus. - -Hän päätti, ettei hänkään pitäisi sitä sen enempänä. - -Mutta sittenkin.... - -Ensimmäinen - - -2 - -Top ajatteli sitä pikku tunneille saakka. - -Hän ajatteli sitä herättyään. Useita kertoja sen yön kuluessa hän kysyi -itseltään: »Minkä tähden se tyttö suuteli minua?» - -No niin, minkä tähden hänen ei olisi pitänyt sitä tehdä, jos hän -piti hänestä, Topista? Hän oli luonnollinen pikku olento.... Hän -oli näyttelijätär.... Top oli ollut koko illan hänen seurassaan.... -Saattanut hänet kotiin.... Hän oli hyvästellessään suudellut Ericiä, -Gertruden puolisoa. - -Vaikka Top olikin kokematon, käsitti hän kuitenkin, ettei se suudelma -ollut samanlainen. - -Mitä tyttö oli sillä tarkoittanut? - -Äkkiä hänen mieleensä johtui — niin — oliko hän luullut Topin mielivän -—? - -Minkä tähden hän ei sitten sitä mielisi? - -Eikö hän ollut etsimässä tyttöä? Eikö hän nimenomaan etsinyt sievää -tyttöä? Avioliiton tarkoituksessa? - -Entä sitten? Mitä vikaa tässä tytössä oli? - -Mieltyneenä, hurmaantuneena Top taaskin näki tytön kasvot huoneensa -pimeydessä. Isot, kirkkaat silmät, kaarevat, tulipunaiset huulet, jotka -olivat suudelleet häntä. - -Niin, Lilith oli hyvin sievä. Hän ja Top olivat joutuneet yhteen kuin -tulipalossa. Sitten hän oli suudellut Topia. - -Se oli kovin yksinkertaista. Ihan selvää. He menisivät kihloihin. Hän -kertoisi isoisänisälle, saisi rahat haltuunsa, järjestäisi serkkujensa -asiat — sijoittaisi tämän tytön itsensä jonnekin, johonkin taloon, -otaksui hän (koko tämä osa oli hyvin hämärää), ja niin se sitten olisi, -ja Jumalalle kiitos sitten! Top voisi rauhallisin mielin jälleen -syventyä insinöörintutkintoihinsa ja silloin tällöin tyynesti ja -levollisesti pelata jalkapalloa. Hieman rauhaa, juuri sitä Top kaipasi. -Rauhaa ja hiljaisuutta. Niin, nyt hän nukkuisi. - - -3 - -Hätkähtäen herättyään hän huomasi aatoksiensa pyörivän tämän -Lilith-tytön ympärillä. - -Rauha ja hiljaisuus tuntuivat tuskin olevan Tilin luonteen pääsävel. - -Mutta sittenkin! Kaikki epäilemättä muuttuisi hänen jouduttuaan -avioliittoon. - -Vihdoin Top nukkui. - - -4 - -Seuraavana päivänä tuli jo varhain aamulla keskeytys hoppuiluun (jos -Harry Tophamptoniin nähden voidaan puhua hoppuilusta). Ei tullut -kysymykseenkään mennä vieraisille kenenkään nuoren naisen luokse, ei -hänen oman makunsa eikä isoisän maun mukaisen. - -Topilla oli toinen, pitkäaikainen sopimus; hänen oli mentävä -viettämään sunnuntaipäivä eräiden ihmisten luona Newhavenin -lähistöllä. He olivat Topin omaisten vanhoja perheystäviä. He olivat -tunteneet Topin jo hänen poikavuosinaan, ennenkuin lähtivät pois -Australiasta. Heidän nimensä oli Morse. Perheen isä oli Topin kummi. -Topin äiti oli kirjoittanut pojalleen ja kehoittanut häntä käymään -kummiansa katsomassa. Siten oli asia. Sellaisia suhteita ei sopinut -rikkoa tyttöjen eikä muun sellaisen vuoksi. Missään nimessä Top ei -voinut sitä tehdä eikä tehnyt. - -Hän nousi Victoria-asemalta lähtevään yhdeksän ja kolmenkymmenen -junaan, matkusti tuulisella etelärannikolla olevalle isolle talolle ja -nautti täysin siemauksin lyhyestä vierailustaan Morse-ystaviensä luona. - -Sana »ystäviensä» tarkoittaa _miespuolisia_ ystäviä. - -Sillä siellä ei ollut ainoatakaan naista. Ei hameenlievettakään koko -talossa. Ei siskoa. Ei äitiä. Ei tätejä. Ei naispuolisia serkkuja. Ei -edes palvelijattaria. Entisiä sotilaita taloustöissä. Isä oli ollut -maanviljelijänä Australiassa ja halusi nyt kokeilla, millaisia tuloksia -voitaisiin saavuttaa meijeritalouden alalla Englannissa. Molemmat -pojat olivat koko joukon vanhempia kuin Top ja olivat olleet mukana -sodassa. Australialaisen armeijan upseereista on väärin selostettu -lauselma; nämä Topin ystävät hokivat sitä yhtenään, sovittaen sitä -itseensä. He väittivät jonkun brittiläisen aliupseerin — yksikään -brittiläinen aliupseeri ei myönnä juttua todeksi, mutta itsepintaisesti -sitä kerrotaan — uljaita merentakaisia upseereitamme arvostellessaan -lausuneen: »_Kelpo kumppaneita, muita mahdottomia seuramiehiä_.» - -»Kelpo kumppaneita», huudahtivat Topin ystävät nytkin rientäessään -portille häntä vastaan. He olivat paitahihasillaan ja kädet kyynärpäitä -myöten mullassa. »Mutta seuraelämässä mahdottomia, eivät voi edes -pudistaa kättä!» - -»Mitäs te nyt hommaatte?» tiedusti Top kehuvasti. Vilkaistuaan toisten -olkapäiden ylitse hän oli jo oivaltanut, mistä oli kysymys. Kelpo -kumppanit ja heidän isänsä olivat uutterassa työssä, raivaten uutta -tenniskenttää rakennuksen kupeelle. - - -5 - -Top riisui takkinsa, kiskoi irti kauluksensa, hellitti -housunkannattimensa, kiersi paidanhihansa ylös, lainasi pitemmaltä -kelpo kumppanilta vyön ja parin vanhoja kenkiä ja ryhtyi innokkaasti -tekemään »hiukan ruumiillista työtä» kuten isäntäväki sanoi. - -Top raatoi ja kaivoi useampia tunteja kuin yksikään ammattiliitto olisi -sallinut; hän mätti tonnimääriä etelärannikon multaa toiseen paikkaan. - -Kylpien kunniallisessa hiessä, hengittäen keuhkojensa pohjasta, -huohottaen ja virnistellen Top pyyhki otsaansa; hän upotti vaaleat -kasvonsa isoon, hopeiseen maljaan (jonka isännän toinen poika oli -saanut palkinnoksi kuulantyönnöstä), ja elämä tuntui hänestä hyvältä, -paremmalta kuin hän muisti sen milloinkaan tuntuneen. - -»Asia on niin, että kaupungissa muuttuu niin vietävän veltoksi», -valitti uurastava vieras katkerasti australialaisille ystävilleen. - -Harmistuneena Top silmäili kämmeniään, joihin työ oli nostattanut -rakot. »Totisesti minua kiukuttaa tällainen veltostuminen. Olen -muuttunut ihan vennoksi.» - -»Maltahan toki; minä en niin sanoisi, Top; pian saamme nähdä.» - - -6 - -Kun pimeä kattoi heidän työmaansa, siirtyivät kelpo kumppanit -vieraineen ladosta tehtyyn, tilavaan, miesmäisesti kalustettuun -arkihuoneeseen. He työnsivät isot, kolhiutuneet, nahkapäällyksiset -nojatuolit seinämille ja käärivät matot kokoon. Sitten Top otteli -nyrkkeilykintaat käsissä ensin toisen, sitten toisen pojan kanssa. - -Ei; Morset _eivät_ totisesti olisi väittäneet, että Top oli käynyt -vennoksi. - - -7 - -Eivätkä he olisi myöntäneet Topin menettäneen ruokahaluaan hänen -syödessään illallispöydässä liharuokia ja juodessaan teetä monta -ammeenkokoista kuppia. Tällainen oli hänestä ihanteellisen hauska -sunnuntai eikä suinkaan sellainen kuin hänen vierailunsa St. Clairien -luona. - - -8 - -Erinomaisesti vietetty päivä päättyi soittoon ja lauluun. - -Talon toisella pojalla oli banjo. Toinen kelpo kumppani soitti hyvin -pianoa korvakuulon mukaan. - -Paitsi kaikkia laulujaan oli Top tuonut pillinsä taskussaan. -Kajautettiin repäisevä laulu toisensa jälkeen. _»Mitä eversti sanoi -adjutantille?» »Tuhka tuhkaksi, tomu tomuksi», »Kun kuolen, älkää mua -haudatko», »Pitkä, pitkä polku», »Picardien ruusut», »Torvensoittaja, -mitä puhallat nyt?» »Poissaoleva», »Kunnes»_. - -Mitään ei puuttunut. Keskustelu oli tarpeeton. Eikä mitään puheltukaan. -Myöhään, hyvin myöhään kajahteli soitto huoneessa. Kauan se kaikui -näiden kolmen miellyttävästi väsyneen, perin tyytyväisen nuoren miehen -korvissa. - - -9 - -Vasta sitten, kun tuhka oli kopistettu viimeisestä piipusta ja kun -he kaikki marssivat yläkertaan makuulle, muistivat kelpo kumppanit, -että iänikuinen leikkisä kysymys oli vielä jäänyt tekemättä nuoren -Tophamptonin härnäämiseksi. - -»Oletko jo suunnitellut avioliittoa, Top?» »Kenties», urahti Top. - -Sinä yönä hän nukkui sikeästi kuin kaimansa. - - -10 - -Seuraavana päivänä Top lähti varhaisella junalla takaisin Lontooseen ja -meni suoraa päätä South Kensingtoniin opistoonsa. Siellä hän huomasi -tekevänsä koko opiskeluaikansa parhaan työpäivän. Hän tunsi olevansa -kaikin puolin parhaassa kunnossaan, vastaavansa kokonaista joukkuetta -Joneseja. - -Kun Top näki nuoren Jonesin — muuten Jonesin, joka juuri äsken oli -palannut vietettyään taaskin pyhänseudun St. Clairien luona, Jonesin, -jonka napinlävessa oli myöhäinen ruusu ja kasvoilla samanlainen ilme -kuin kissalla sen äsken syötyä kanarianlinnun — työntyi hänen mielensä -etualalle jälleen asia, joka puuhaisan sunnuntaipäivän ajan oli ollut -tungettuna kauas takalistolle. Ajatus siitä tytöstä, joka oli suudellut -häntä kahta päivää aikaisemmin. - -Niin, kyllä... - -»_Hän_», tuumi Top. - - -11 - -Hänen mieleensä tulvahtivat muistot’ Lilith Mournea’ nuorta -näyttelijätärtä ympäröivä lämmin, ystävällinen ilmakehä. Hullunkurinen -hattu teennäisten kihara-aaltojen verhona. Suuret silmät. Pysty -nypykkänenä. Pehmeät, kaarevat, tulipunaiset huulet. Lämpimän hunajan -ja gardenioiden tuoksu, jota oli huokunut sen tytön turkiksista, -käsistä, hiuksista ja pehmeistä huulista, kun tyttö oli suudellut häntä. - -Ne eivät olleet epämieluisia, ne muistot. Päinvastoin. - -Topin, kokemattoman, mieleenkään ei johtunut ajatella suutelemista -minään taiteena. Soittoa on luonnollisesti harjoitettava, ennenkuin -nekään, »joilla on korva», pystyvät tarjoamaan toisille nautintoa -soitollaan. Maalaamista on opiskeltava niidenkin, »joilla on -värisilmää». Runoilu, kuvanveisto, hienojen koruompelujen sommittelu -kaikki ne vaativat taipumuksia. Ja vaikka aloittelijalla onkin -taipumuksia, ei hän silti vielä ole taiteilija. - -Mutta sittenkin — sittenkin monet ihmiset luulevat, ettei tämä lainkaan -sovellu armasteluun. Sen saa »suorittaa miten tahansa». Siitä kyllä -selviytyy. Ajattelemista se ei kaipaa. Ajattelua tässä asiassa on -pidettävä moitittavana, halpana, alentavana, henkisen alamittaisuuden -merkkinä, puutteellisen sivistyksen jätteenä. On parempi, paljoa -parempi (joidenkuiden mielestä) olla lainkaan välittämättä elämän siitä -puolesta. - -Me emme tunnu olevan samanlaisia kuin muinaiset kreikkalaiset, pakanat, -jotka nähtävästi jakoivat aikansa tasan uimakylpyihin ja armasteluun. -Missä he ovat nyt? Otaksuttavasti juuri kaikki ne kylvyt tuottivat -turmion Kreikalle ja Roomalle. _Miksi_ peseytyä usein, jollei tunneta -sen tarvetta? _Miksi_ muuttaa puhtaat vaatteet yllensä useammin kuin -kerran viikossa? Miksi vaivautua huuhtelemaan jauhetta pois kasvoista -iltaisin? Kaksi kylpyä päivässä? Heikontava tapa! Tuoksuista hiusvettä -ja tiheää tukanpesua... Miksi huolehtia? Mitä tulee hyväilyjen -tutkimiseen... pois se! Nämä puritaanit ovat sellaisen yläpuolella! Sopii -_syödä_ sipulia, jos mieli tekee, hetkistä aikaisemmin vaikka Ranskan -taitavin kemisti uhrasi kuukausimääriä keksiäkseen sen hajuveden -oikeat sekoitussuhteet, jolle on annettu tuo suloinen nimi »Le Moment -Aprés» Ranskalainenko? Tietysti! _Vain_ turhamaiset ihmiset saattavat -ajatella, että on otettava kaikki, mikä kukkien tuoksussa on suloista, -kudoksessa hienoa, sävelessä pehmeää ja rytmillistä, kaikki, mikä -on lämmintä, raikasta, ja liitettävä kaikkien niiden suoma nautinto -ihmishyväilyn hurmaan... Niin nämä muut ihmiset ajattelevat. - -Ja siitä syystä Englanti, tämä meidän Englantimme on niin paljoa -proosallisempi, kolkompi, ummehtuneempi, niin paljoa ikävämpi kuin -se on tarkoitettu olemaan. Täällähän ilmestyy vain silloin tällöin, -siellä täällä joku synnynnäinen rakastaja tai joku järkevä nuori nainen -panemaan vastalauseensa — ja heti ovat ihmiset heidän »niskassaan»! - -Tätä omalaatuista teoriaa kannatti Lilith Mourne, tyttö, jonka -koko elämänsuunnitelma oli yhtämittaista peseytymistä, ihonhoitoa, -pukeutumisoikkuja, äänen hiveleviä soinnahduksia. Se oli hänen -teoriansa, mahdollisesti tuiki väärä ja hylättävä. Älkää sitten -välittäkö siitä mitään, pitäkää sitä vain eräänlaisten tyttöjen -kuvaavana piirteenä. Minä vain esitän sen teille sellaisenaan. - -Palatkaamme siihen nuoreen mieheen, jonka elämään hän viimeksi oli -osunut. - -Top aprikoi (ei ensimmäistä kertaa): »Mutta minkä tähden se tyttö -suuteli minua?... Minkä tähden hän ei odottanut, että minä olisin -suudellut häntä?» - -Sitä olisi tyttö kyllä saanut odottaa!... Odottaa odottamistaan, kuten -Top, rehellinen sielu, suoraan tunnusti Mutta nyt olikin tyttö katsonut -parhaaksi itse hoitaa tämän asian. Hyvä juttu. Se säästi paljon aikaa, -joka muutoin olisi tuhlautunut. Kenties kuukausia. Joka tapauksessa -viikkoja. Epäilemättä tanssiaisiin saakka. - -No niin, ja nyt hän ajatteli sen toistakin hyvää puolta — tämä työnsi -syrjään isoisänisän lempitytön, voimisteluopistossa opiskelevan nuoren -Venuksen. - -»_Hän_», mietti Top. »Hyvä Jumala!» - -Äärettömän paljoa hauskemman näköinen oli se tyttö, jonka Top oli itse -valinnut. (Nyt hän jo kuvitteli, että Lilith oli hänen oma valitsemansa -tyttö.) Ja myöskin vartalo paljoa kauniimpi. Ei niin _roteva!_ Top -muisti tarinan amerikkalaisesta matkailijasta, joka Louvressa oli -huudahtanut: »Jos tuo on Milon Venus, niin suokaa anteeksi!» - -Jos se tyttö oli hengittävä Milo, niin Top pyysi anteeksi ja vetäytyi -loitolle. Eikä hän nyt myöskään mielinyt lähteä käymään Hannanien luona. - -»Hyvä juttu», ajatteli Top. - -Varmasti voisi hän taivuttaa isoisänisän yhtymään mielipiteeseensä -tässä asiassa, tuumi Top (optimisti). Vanhus olisi hyvillään siitä, -että pojassa alkaisi näkyä hieman aloitekykyä; niin, juuri sitä -tarvittiin. Niin, hän oli puhunut Topille sensuuntaista. - -No niin, tämä olisi hänelle mieleen. - -Opistosta lähdettyään Top aikoi tyhjentää matkalaukkunsa, peseytyä, -sukia tukkansa ja mennä isoisänisän puheille heti ja voitonriemuisesti. - -»No mm, sir», sanoisi hän. »Luulenpa, että minulla on uutisia teille. -Luulenpa voivani vakuuttaa löytäneeni tytön!» - - -12 - -Rouva Mundyn asunnon ovella hän seisahtui avain kädessään. - -Sillä hän oli kuullut takaansa portailta kiireisiä askelia ja -huudahduksen: »Odota minua!» Ääni oli Gertruden, joka taaskin saapui -äidin luokse jollekin asialle. - -»Kas vain, Top! Yksinkö? Ilman turkiksia? Ilman ihania ystävättäriä? -Oi, enkä minä ole nähnyt sinua lauantain jälkeen kyselläkseni sinulta -siitä. Kerrohan», pyysi serkku, »miten tulit toimeen Lilithin kanssa -saattaessasi häntä kotiin». - -»No, sangen hyvin», vastasi Top empimättä. »Minä pidän Lilistä.» - -Nyt avasi Gertrude suunsa. Mutta Top kävi arkailematta asiaan käsiksi -ja jatkoi: »Hän on minusta ensiluokkainen tyttö.» - -»Niin. Ole sinä turvallisella puolella, Top; kulje virran mukana», -virkkoi Gertrude, tointuen nopeasti. »Kaikki pitävät häntä -ensiluokkaisena, ja niinpä hän on, Jumala häntä siunatkoon! Satutko -ehkä pitämään häntä sievänä, Top?» - -»Kyllä, kyllä pidän. Miten niin? Etkö sinä pidä?» - -»Minusta se tyttö on ihmeellinen», vastasi Gertrude kaksimielisesti. -»Entä mitä muuta? Kerrohan!» - -»Mitä minun pitäisi kertoa?» - -»No niin, oliko hän sinusta — epävarma tyttö?» - -Top pysähtyi avain lukkoon pistettynä. - -»Ei. Minkä tähden sellaista kyselet?» (Epävarma Top olisi pikemminkin -nimittänyt häntä varmaksi.) »Kuinka kummallista puhetta!». - -»Niinkö?» Huvitettuna Gertrude silmäili kookasta miestä. »Kaikki muut -väittävät niin.» - -»Ketkä kaikki?» - -»No kaikki miehet, jotka ovat hänet kohdanneet. _Minun_ puolisoni -väittää niin; Eric aina sanoo, että Lil on 'niin epävarma pikku pahus’. -Ja kuitenkin Eric tunsi hänet, ennenkuin hän meni teatterikouluun. John -ajattelee niin; kaikki lankomme ajattelevat niin. Henry ajattelee niin. -No niin, Henryllä on täysi syy ajatella niin!» - -»Kuka on Henry?» tiedusteli Top. - -»Mitä? Eikö hän puhunut sinulle Henrystä?» - -»Ei. Luultavasti ei. Kuka hän on?» - -»Henri on se mies, jonka kanssa hän aikoo mennä avioliittoon.» - - -13 - -Top seisoi liikkumattomana kuin Belvederen Apollo ja hiuksia ja -vaatteita lukuunottamatta hyvin samannäköisenäkin. - -»Etkö tiennyt hänen aikovan naimisiin, Top?» - -»En... Millainen hän on, se mies?» - -»Kauhea. Voi, hyväinen aika, kauhea! Minusta nimittäin, mutta 'mikä -mistäkin pitää' tietystikin.» - -»No niin», virkkoi Top hyvin hitaasti. »Jos hän on niin perin paha —» - -Gertrude katsahti häneen nopeasti. Tällä kertaa hänen suunsa oli vain -puolittain naurussa. »Top. Tarkoitatko: Jos hän on niin perin paha, -niin minkä tähden ei minun sopisi yrittää syrjäyttää häntä?’ Sitäkö -tarkoitat, Top?» »Miksi en voisi tarkoittaa?» vastasi Top. Hän puhui -jurosti ja lehahti sitten niin punaiseksi, että se näkyi selvästi, -vaikka hän seisoikin selin valoon päin. - -»Voi karitsa-parkaani, kuinka huonosti sinä tunnet meidän Lihamme!» -pahoitteli Gertrude sydämensä pohjasta. »Hän on hurjasti rakastunut -Henryynsä, hurjasti rakastunut, silmittömästi! Yhtä hyvin voisit -koettaa erottaa Romeota ja Julieta toisistaan. Ikävä, poika-rukka, jos -tunteesi ovat sellaiset, mutta niin on asia! Top, maitahan, kunnes -tapaat Henryn; sitten oivallat, kuinka tuiki toivotonta on yrittääkään -saada hajalleen sitä liittoa... Menemmekö sisälle tänä iltana?» - -Väistyen syrjään Top päästi Gertruden astumaan huoneistoon, rouva -Mundyn makuukamariin, ja tapansa mukaan huudahtamaan: »Äiti, kuulehan! -Unohdinko tänne —» - - -14 - -Tyhjentäessään matkalaukkuaan (ei uutta, siannahkaista mestariteosta, -vaan hyvin vanhaa laukkua, jonka hän oli ottanut mukaansa -etelärannikolle) Top pohti ymmällä. »Mutta minkä tähden tyttö sitten -suuteli minua? Haluaisin tietää, minkä tähden tyttö tuli ja suuteli -minua — jos — jos hän ei tarkoittanut sen jatkuvan sen pitemmälle.» -Kuvitelkaa, kuinka sekavina tunteet myllersivät pojan sydämessä, -kuinka tärisyttävää se oli! Hän oli loukkaantunut ja hämmentynyt; -hänen mielensä oli hämmentynyt, ymmällä ja hellä. Hän oli myöskin -kiukuissaan. Vasta nyt hän 'voi tajuta, kuinka paljon hän oli pitänyt -itsestään selvänä. - -Kenen vika se oli ollut? - -Minkä tähden Lil oli suudellut häntä? - -Minkä tähden hän ei ollut ennen tiennyt, mitä ai tytöt miehille tekevät? - -Nuoresta Tophamptonista tuntui ikäänkuin hän olisi ollut syvässä -unessa ja joku olisi huutanut hänelle: »Top Top, herää!» Huutanut -hänelle, tarttunut hänen olkapäihinsä ja saanut hänet, jos kohta ei -‘täysin valveille, ainakin liikkumaan, ainakin tajuamaan, missä hän oli -(jossakin lämpimässä, ystävällisessä ympäristössä, jossa tuntui hunajan -ja gardenioiden tuoksu.) Saanut hänet valmiiksi ponnahtamaan pystyyn ja -ryhtymään minkäänlaiseen uuteen seikkailuun tahansa. Sitten, kaiken sen -jälkeen, tuntui ääni sanoneen: »Ei. Paneudu uudelleen nukkumaan, sinä -poika-hupakko! Väärä hälytys. Kaikki erehdystä. Sinua ei tarvita, Top.» - -Se pisti. Se jäyti ja pisti. - -Hänellä oli ollut oma miehensä koko ajan, sillä tytöllä. Kuitenkin — - -»Hyvää yötä, sinä herttainen olento!» oli hän kuiskannut. Juuri siten. -Topille! - -Oliko se rehellistä, kysyi hän itseltään. - -Tietysti, jolleivät nämä näytäntö-ihmiset pidä suutelemista sen -kummempana kuin kädenpuristusta. Mutta ei. Se suukko — hyvin suunnattu, -hätäilemätön ja tuoksuava, joten hän aina muistaisi sen tuoksun, -aina liittäisi sen sellaiseen — se suukko ei ollut kädenpuristuksen -tapainen. Topin sai peitota, jos se oli. Ihan toisenlainen... Top ei ehkä -tiennyt paljoa, mutta sen hän tiesi. Se ei ollut rehellistä. Se ei -ollut oikein! - -Kuta enemmän hän sitä aprikoi, sitä voimakkaammaksi muuttui hänen -harminsa. Syvällä hänen sydämessään oli tunne, että hän oli aikonut -mennä uudelleen käymään sen tytön asunnossa heti tavattuaan isoisänsä. - -Nyt hän ei voinut. Mitä varten hän olisi mennyt? Myöskin se toinen -miekkonen saattaisi olla siellä. - -Entä _hän_? Oliko tyttö ollut rehellinen häntä kohtaan? Se ei ollut -oikein; se oli kokonaan väärin... Koneellisesti hän purki laukusta -pyhäiset matkatavaransa, yhäti hautoen harmiaan — joka siihen saakka -oli ollut melkein tuntematon tunne tälle kookkaalle, hyväluontoiselle -nuorukaiselle. - -Aikonut mennä tytön luokse — hän oli aikonut mennä. Olipa hänen tehnyt -mielensäkin sinne, tämän Lilithin luokse. Sen hän tajusi. (Mutta hän -ei käsittänyt sitä, minkä hänen nuori ystävänsä Jones, papinpoika, -olisi osannut hänelle ilmaista — nimittäin sitä, ettei tytön nimi -ollut pelkästään Lilith, vaan myöskin nainen, villikissa, herättäjä, -sytyttäjä!) - -Hän tajusi ajatelleensa Lilithiä, jopa ajatelleensa, että hän taaskin, -kohottaisi kasvojaan samoin kuin oli tehnyt sinä iltana. - -»Suuteli minua», äänsi hän nyt perin rajusti — »ja sai minut pitämään -siitä.» - - -15 - -Nöyryytettynä, ärtyneenä ja äkeissään poika mietti: _»Jos tytöt ovat -sellaisia, pysyn minä_ heistä erossa —» Sillä nyt Topista tuntui, että -ihanteellisin tapa elää olisi olla enää virkkamatta mitään ainoallekaan -tytölle koko elämänsä aikana. Topista tuntui, että hänen teki -mielensä suoraapäätä palata ystäviensä luokse Newhaveniin ja siellä, -talossa, jossa ei näkynyt edes palvelijattaren esiliinan lievettä, -pelkästään miesten joukossa, tenniskentän valmistajain ja nyrkkeilijäin -miesseurassa, unohtaa, että koko maailmassa oli tyttöjä. Selkkausten -kutojia he olivat. Epävarmoja, sfinksejä. Olentoja, joiden sanat ja -teot viekoittelivat miehen ajattelemaan. Oliko se rehellistä? Oliko se? -Se oli perinpohjin väärin, sen hän tunsi. Mitä he sillä tarkoittivat? -Mitä hyvänsä he tarkoittivat, se oli perin luihua, niin Topista tuntui. - -Toiseksi Topista tuntui, että nyt ei ollut paljon väliä sillä, kenen -kanssa hän menisi naimisiin ja miten hän kohtelisi vaimoaan. Siihen -saakka hän oli (hämärästi) ajatellut, että kun hän löytäisi täydellisen -tytön, olisi hiukan karkeata häntä kohtaan mennä avioliittoon sillä -tavoin, vain kymmenentuhannen punnan vuositulojen, Gertruden velkojen, -Marjonen pikku pojan tähden, Helenin tanssiharjoitusten ja kaiken muun -semmoisen vuoksi... Hieman karkeata ketä tyttöä kohtaan tahansa! Mutta -nyt Topista tuntui: vähät tytöistä; mikään ei olisi liian karkeata -heitä kohtaan! »_Valtaa heidät nuorina, kohtele heitä karkeasti ja ime -heidät pian kuiviin_!» Siltä tuntui Topista. Hänestä tuntui, että se -oli heille oikein, tytöille! - -Toisin sanoen, Topilla oli _tunteita_. - -Ja se oli alku. - - -16 - -Yhäti pettyneenä ja ärtyneenä poika tuskin tiesi, minne meni. - -Jalat veivät hänet arkihuoneeseen. - -Ja siellä Top tapasi Helen-lapsosen istumassa pöydän ääressä, tuuhea -tukka kallistuneena loputtoman pitkän, vaaleanpunaisen silkkisukan -puoleen — sukiksi Top niitä luuli, mutta itse asiassa ne olivat -Helenin ihonväriset tanssitrikoot, joihin ilmestynyttä reiän alkua hän -huolellisesti parsi. - -Ennenkuin Top aavistikaan, huomasi hän ensi kerran Mundyillä asuessaan -äkkiä joutuneensa riitaan tuon lapsukaisen kanssa. - -Se alkoi seuraavasti. - -Hän tuli arkihuoneeseen, ja ennenkuin tiesi, mitä aikoi virkkaa -— ehtimättä sanoa »Hyvää iltaa» tai »Hei vain Helen» tai jotakin -sensuuntaista — hän kohotti vaaleata päätänsä ja nuuhkaisi kuin hirvi. -Ihan vaistomaisesti hän nuuhkaisi. - -Terävästi hän kysyi: »Mitä hajua sinä nyt olet hankkinut?» - -»Hajua?» Nostaen tuuheata tukkaansa Helen katsahti Topiin ikäänkuin -olisi luullut hänen olevan hiukan sekaisin. Kenties hän sillä hetkellä -olikin. »Hajuako, Top?» - -»Niin.» - -Ihan selvästi oli hänen sieraimiinsa osunut näkymätön, lämmin -tuoksahdus, josta ei voinut erehtyä ja joka leijaili huoneen ilmassa -hänen ja hänen nuoren serkkunsa välillä. Ja sen tuoksun hän muisti eikä -voinut sitä ikinä unohtaa. - -»Minussa ei ole mitään hajua, Top», vastasi Helen, liikahtaen ja -oikaisten joustavaa vartaloaan. Tänä iltana hänen yllään ei ollut -se puku, jota Top nimitti »nauha-asuksi» — tarkoittaen verrattain -kömpelötekoista leninkiä. Hän oli puettu lyhyeen, tyttömäiseen, -ruskeaan silkkileninkiin, jossa oli aistikas poimuhame, ja kapea, siron -suorana riippuva pusero. Hänen rinnassaan, lähellä olkapäätä, oli -neulalla kiinnitetty kukkakimppu. Siinä kuussa oli muodikasta käyttää -olkapään kohdalla tekokukkia, viiruista kameliaa, oranssinväristä -kehäkukkaa, jonka ylöspäin käännetty varsi oli kierretty hopeapaperiin, -litteää, punaista samettiruusua. - -Mutta Helenin rinnassa oli oikea gardenia. - - -17 - -Gardenia! Yksi Euroopan neljästä voimakastuoksuisimmasta kukasta. -Valkoinen hyasintti, valkoinen nikotinia, hajuruusu — niiden tuoksu -on väkevämpi, huumaavampi, suloisempi kuin lukemattomien frangien -arvoiset, pulloihin pannut tuoksuvalmisteet. Suloisemmin kuin mikään -muu tuoksuaa viekas gardenia — kuten Lilith Mourne otaksuttavasti tiesi -sekoittaessaan Cotyn _»Gardeniaa» »Chypre»_hajuveteen, jonka lemu -muistuttaa lämmintä hunajaa. Gardeniantuoksu leijaili huoneessa kuten -ilmaan viskattu tuoksuserpentiini. - -Ja ajatella, että niin vähäinen seikka oli kuin heinäsuovaan pistetty -tulitikku. Kuka olisi uskonut Topin (joka tavallisesti oli perin -hyväsävyinen) äkkiä puhuttelevan Heleniä niin töykeästi? Heleniä, joka -ei edes ollut kiusoitellut häntä! Heleniä, joka istui tuossa niin -kultaisena, sangen kotoisesti parsien tanssitrikootaan! Heleniä, joka -ei ollut millään tavoin ärsyttänyt häntä! - - -18 - -Gertrudehan aina viittaili olevansa Topin lempiserkku. Itse asiassa Top -piti Mundy-perheen jäsenistä eniten Helenistä, nuorimmasta lapsesta. - -Kukaan ei olisi aavistanut sitä sillä hetkellä, jolloin Top tiedusti: - -»Mistä olet tuon saanut?» - -»Minkä?» Tyttö vilkaisi gardeniaan, valkeaan, pehmeäteräiseen tähteen, -jonka varsi oli vaarallisen lyhyt ja joka ei näyttänyt kovinkaan -suurenmoiselta muratinvihreitä lehviänsä vasten, mutta oli suloinen, -suiolsempi kuin yksikään ruusu. Tuon kukanko? Sitäkö tarkoitat? - -»Niin.» - -Helen katsahti serkkuunsa, näytti siltä kuin hän olisi tuntenut -muutoksen. Jos huoneessa olisi ohut joku tarkkailemassa, olisi hän -nähnyt, että Helenin kasvonilmeet vaihtuivat nopeasti kuin lepattavat -liekit. - -Niistä kuvastui hämmästystä. Niistä säihkyi hilpeätä vallattomuutta. -Sitten näytti siltä kuin hänen kirkkaat silmänsä tähyilevinä, yhä -tähyilevinä... olisivat nähneet kaukaa ensimmäisen vilahduksen jostakin -häntä kohti tulevasta juhlakulkueesta. - -Epäillen hän levitti silmiään. Ihan äkkiä hän sitten muuttui perin -sävyisäksi. - -Yhäti hän istui pienen, ruskean kissan tavoin lyhyessä, ruskeassa -silkkileningissään gardenia rinnassaan. - -Veikeästi kuin seitsenvuotinen tyttölapsi hän virkkoi isolle -serkulleen: »Oikeastaan, jos sinun _täytyy_ tietää kaikki, sain tuon -kukkasen tänään iltapäivällä ollessani huveissa.» - -»Oletko ollut huveissa?» - -»Kyllä, olen... Mutta kuulehan! Miksi puhelet, ikäänkuin olisi rikos -minun olla ulkosalla?» kummasteli Helen lievään, järkevään vastustavaan -sävyyn (johon oli sekoittunut veitikkamaisuutta samoin kuin huoneen -ilmaan oli sekoittunut tuoksua). »Enkö minä saa silloin tällöin -käydä kaupungilla?... Etkö sinä itse ole aina ulkona, Top? Olet aina -juoksussa, tapaamassa uusia nuoria naisia, joiden kanssa menisit -kihloihin.... Minkä tähden en minä saisi kohdata ihmisiä? Enkö saisi -koskaan nauttia edes teekutsuista, koska työskentelen hirveän ankarasti -balettikoulussa?» - -»Kuulehan — kuka sellaista on väittänyt?» - -»Niin, sinun sävysi.» - -Ikäänkuin ei olisi kuullut hänen sanojaan Top nyökäytti klassillista -päätänsä tytön rinnassa olevaan kukkaan päin ja toisti: »Kuka sinulle -tuon antoi?» - -Hitaasti pujottaen neulansilmään ihonväristä silkkilankaa nuori tyttö -ajatteli ääneen: »Minkä tähden minun pitäisi kertoa Topille, jollen -halua?» Heti hän lisäsi: »Sain sen eräältä mieheltä, jos sinun täytyy -se tietää.» - -»Mieheltä?» Topin sävystä soinnahti maailman kaikkien vanhempien -veljien suuttumus heidän puhutellessaan nuorempia sisariaan, joiden he -epäilevät rohkenevan kasvaa täysi-ikäisiksi. Tähän miesäänten kuoroon -liittyi vielä yksi ääni — Top ei tuntenut, mahdollisesti Helenkään ei -tuntenut sitä ääntä, jolla Top kertasi: »Sait sen eräältä _mieheltä_?» -(Topilla oli ihan järjetön tunne, ettei sekään ollut rehellistä. Mikään -ei ollut rehellistä.) »Mikä on sen miehen nimi?» - -»Smith», vastasi Helen enkelimäisen suloisesti, »herra Smith». - -Yhäti samaan harvinaiseen, käskevään tapaan Top tiedusti: »Entä mikä -mies hän on?» - - -19 - -»Hän on hyvin kiltti mies», vakuutti Helen, sujautellen neulaansa. -»Käyttäytyy niin kiltisti.» Hän loi neulannopean vilkaisun Topin -ukkoskasvoihin. »Tämä oli hänen napinlävessään. Ja kun minä sanoin -pitäväni gardenioista, irroitti hän sen siitä ja antoi sen minulle. -Herttaisesti tehty, eikö ollutkin? Hänen sisarensa Poppy Smith on -balettikoulussa. Nyt on Poppyn syntymäpäivä, ja hän järjesti kutsut -tilavaan atelieriin, jossa tanssimme. Kemut oli pidettävä -iltapäivällä, ja senvuoksi hän piti teetanssiaiset. Madame -itse, venäläinen tanssijatar, koulun perustaja, oli siellä puoli -tuntia! Kaikki tytöt olivat saapuvilla ja myöskin joitakuita heidän -poikiaan', kuten he nimittävät heitä. Ja heidän veljiään. Siellä oli -hyvin hauska. Minusta se oli viehättävää.» - -Osaako kukaan kuvitella, minkä tähden nämä viattomat ja hupaiset pikku -kutsut harmittivat Topia? - -Topia ne harmittivat. Nämä kekkerit, siltä Topista tuntui, eivät olleet -rehellistä peliä. Helenin lievät huomautukset... jostakin syystä eivät -nekään olleet ihan paikallaan. Jostakin syystä ei mikään ollut oikein. - -Top nähkääs oli äkäinen, kuten mies, joka on kolhaissut päänsä liian -matalaan ovenkamanaan ja jonka tekee mieli paiskata ovea. - -»Etkö sano olevasi hyvilläsi, koska minulla on ollut hauska, Top?» - -»Mitä se minuun kuuluu?» - -»Oi, ei kerrassaan mitään, ei tietenkään. Minusta vain tuntui siltä.» - -»Haluaisin ainoastaan tietää —» - -»No niin, mitä?» - -»Niin, tietävätkö _h&_?» kysyi Top, nyökäyttäen päätänsä rouva Mundyn -makuuhuoneen seinään päin. - -»Äitiäkö tarkoitat?» tokaisi Helen, avaten kirkkaat silmänsä levälleen. -Jostakin syystä Helen tuntui tänä iltana paljoa vanhemmalta kuin -tavallisesti. Tuossa uudessa leningissään hän näytti täysikasvuiselta -tytöltä — mikä oli ihan väärin - ja hänen äänensäkin soinnahti -varttuneemmalta. »Luonnollisesti äiti tietää!» - -»Minkä tähden 'hm’... ja — niin, minkä tähden mulkoilet kukkaani, -ikäänkuin se oli voihin lentänyt hyttynen?» - -»Tietääkö hän _senkin_?» tiedusti Top, yhäti tähystäen kukka-pahaa. - -Ärsyttävästi Helen virkkoi: »Väliäkö sillä?... Miksi minun pitäisi -vastailla uteluihisi, kun sinä olet noin —» - -»Noin millainen?» - -»Mahdoton; olet mahdoton tänä iltana, Top. Puhelet minulle ikäänkuin -olisin pieni lapsi ——» - -»No, sinähän olet lapsi», keskeytti yksikolmattavuotias. - -»Miksi muuksi sinua voisi sanoa?» - - -20 - -Helenin pehmeille kasvoille levisi puna, ja hänen äänes tään soinnahti -kiukun häive. - -»Lapsiko? Eivät kaikki niin ajattele. Vain sinä ajattelut niin, koska -olet serkku — etkä ole edes serkkukaan. Pikku serkku, etäinen — vaikka -miksi sotkea sanaa _etäinen_, koska et koskaan tunnu pysyvän etäällä», -kiivasteli nuori tyttö, jonka sisu äkkiä kuohahti kuin kiehuva maito -ja jota halutti olla karkea, »eikä sinun tarvitse esiintyä minulle -ankarana veljenä. Top, vaikka minulla ei olekaan veljeä... ei se, -missä käyn ja kenen seurassa olen, koske rahtuakaan _sinuun_.... Minkä -tähden juuri tänä iltana olet saanut sellaisia ajatuksia päähäsi, -sitä en totisesti käsitä! Ja», lisäsi hän äänensä äkkiä tukahtuneesti -värähtäessä, »jos sinun täytyy tietää kaikki asiani, kerron sinulle -vielä muutakin, sen, että menen viidentenä päivänä teatteriin saman -kiltin miehen seurassa, Top.» - -»Niinkö, vai menet?» - -»Kyllä, menen. Ja jos se minua huvittaa, ripustan ylleni -gardeniakiehkuroita, jotta muistutan Nelsonin patsasta ja sallin hänen -viedä minut huveihin kuudentena, seitsemäntenä, kahdeksantena ja -yhdeksäntenä päivänä.» - -»Et», pisti Top väliin hieman kostonhimoisesti, »yhdeksäntenä». - -»Niinkö? Miksi en yhdeksäntenä? Miksi tehdä ero yhdeksäntenä, sanohan?» - -»Sinä iltana», selitti Top, yhäti yhtä kostonhimoisesti, »ovat minun -tanssiaiseni». - -»Vai niin? Arveletko siis, että siinä on pykälä. No, mutta minä en niin -arvele; en usko tulevani sinun tanssiaisiisi, Top.» - -Top tuijotti hölmistyneenä nuoreen tyttöön, joka uudelleen kumartui -työnsä puoleen. Mika Heleniin oli äkkiä mennyt? Miksi hän äkkiä -alkoi vihoitella hänelle, Topille? Minkä tähden hän äkkiä kieltäytyi -tulemasta hänen tanssiaisiinsa, joihin hänen kaikki serkkunsa -luonnollisesti saapuisivat? Helenkö ei? Helen, joka oli juuri äsken -ilmaissut, kuinka suuresti hän nautti sellaisista?? Helenkö ei tulisi -_hänen_ tanssiaisiinsa? - -Hän pamautti: »Sinun on tultava!» - -»'On tultava’? Kuinka viehättävä sanontatapa! Ihan kuin hovikutsuissa -tai jotakin sentapaista. Mutta enpä taida tulla sittenkään.» - -Hän puhui nopeasti... mutta epävarmasti ikäänkuin olisi lukenut -lauseita kirjasta, jonka sisältö hänestä tuntui epäilyttävältä. »Olen -melkein varma, etten voi tulla... Oikeastaan alkaakin minusta nyt -tuntua ihan varmalta», lopetti Helen, ääni hiukan värisevänä, mutta -hyvin lujaan, »että _minä en ole siellä_. Siellä on yllin kyllin väkeä -ilman minuakin. Olen pahoillani, Top, kovin pahoillani, mutta niin on -asia, etten voi tulla niihin sinun tanssiaisiisi » - -»Tee, kuten haluat», vastasi Top, ja seuraavalla hetkellä palasivat -rouva Mundy ja Gertrude huoneeseen ja näkivät Topin valitsemassa -kirjoja hyllyltä leveät hartiat käännettyinä Heleniin päin, joka -istui ison ompelukopan ääressä, hilpeästi hyräillen jotakin säveltä -parsiessaan tanssitrikootansa, samalla kun takkatuli loi huoneeseen -lepattavaa hohdetta. - - -21 - -»Pieni, onnellinen perheryhmä; miellyttävä, kotoinen kohtaus», -huomautti Gertrude »Mutta kuulkaahan, ihmiset! Ennenkuin lähden, on -minun lausuttava teille pieni verraton, ranskankielinen Laulu, jonka -Eric eilen kuuli; Topin se on suorastaan opittava. Niin sopiva! Se -alkaa: - - Oh prenez pour mari_ - un joueur de RR Roogbee — - -Sinun sopii kääntää se: - - Kullakses, kenties, - kaappaa Rugbyn mies — - -Me arvelimme, että Topin olisi _ihan_ paikallaan laulaa sitä omalle — -Hei! Mihin Top on pujahtanut? - -»Ulos!» jyräytti asunnon ovi. - - - - -XIII luku - -Tanssiaiskutsut - - -1 - -Enää oli tanssiaisiin ainoastaan kolme päivää» mainioihin, -suurenmoisiin tanssiaisiin, joilla juhlittaisiin Harry Tophamptonin -yhdettäkolmatta syntymäpäivää. - -Nämä tanssiaiset olivat myöskin isoisänisän puuhailun päävaikutin. - -Ei ainoakaan värähtelevä, krinoliinipukuinen, ensi kertaa seuraelämään -valmistautuva neito, ei yksikään Thackerayn aikainen, tyttärelleen -puolisoa etsivä äiti ole omistanut niin paljon huolta, ajattelua ja -intoa tanssiaisten valmisteluihin. - -Ei kukaan tuhlari, joka ei erota toisistaan kahdenkymmenen -shillingin seteliä ja puolen pennyn postimerkkiä, ole milloinkaan -ollut avokätisempi kuin tämä iäkäs saituri, herra Horace Mundy, kun -alettiin neuvotella westendiläisen hotellin johtajan kanssa. Hotellin -tanssisali, Ludvig neljännentoista kuosinen, vastaanottosali ja -illallissali tilattiin yhdeksännen päivän illaksi, eikä isoisänisä -vähääkään nurkunut hintaa. - - -2 - -Valmisteluihin ottivat osaa hänen perheensä kaikki jäsenet, muiden -muassa tai onko meidän sanottava: ensi kädessä? loordi-vainajan -melankolinen, mutta moniystäväinen palvelija. - -Sen lisäksi, että Hendersonilla oli lukemattomia »ystäviä» vaatetuksen, -kudosteosten, jalokivien tukkumyynnin ja hienojen nahkateosten aloilla, -kävi nyt selville, että hänellä oli ystävä myöskin viinikaupan alalla. - -Viinit eivät luonnollisestikaan sisältyneet kolmekymmentäviisi -shillingiä henkeä kohti maksavaan illalliseen, ja sen vuoksi -Hendersonin «ystävä» huolehti viineistä. - -Hendersonin »viineistä huolehtivalla» ystävällä oli ystävä hienojen -helyjen alalla. Tämä ystävä se hankki päähineet, paperiset hirvenpäät -ja kukonheltat, sateenkaaren värisen pallorykelmän, pienet torvet, -viheltimet, kirskuttimet ja viirit, kaikenkarvaiset, silkkipaperiset -liput ja serpentiinit, kaikki moniväriset, meluisat lastenlelut, joita -nyt pidetään sopivina täysikasvuisten tanssiaisia varten. - -Vielä löytyi eräs Hendersonin ystävä, joka oli tärkeä henkilö hienojen -kirjepaperien alalla. Tämä ystävä se hankki kortit, joihin painettiin -kutsu (Tanssiaiset klo 9.30 — 3. Pyydetään vastausta.) ja niihin -sopivat kuoret. - - -3 - -Gertrude sommitteli vierasluetteloja, kirjoitti sisariensa avustamana -kortteja ja osoitteita ja lähetti kirjeet runsaasti kolmellesadalle -henkilölle, joiden seuran suomaa huvia herra H. M. Tophampton »pyysi». - -Joan, ammattimainen vierailukeittäjätär, olisi kiihkeästi halunnut -olla mukana juhlan keittiöpuolessa. Hän oli kirjoittanut hotellin -johtajalle useita tuiki kohteliaita kirjeitä — saamatta vastausta — -mutta sittenkin hän olisi halunnut olla mukana. - -Phyllis, neulankäyttelijä, touhusi uutterasti, tehden kaikenlaisia -korjauksia ihan huimaavan kalleihin pukuihin, joita hän ja hänen -sisarensa juhla-iltana käyttäisivät. Niin, kerrankin nuoren elämänsä -aikana he olisivat kauniisti, jopa ylellisesti puetut — kukaan ei olisi -kyllin tyly moittiakseen heidän pukujansa liiallisiksi. Sillä siitä -huolimatta, ettei isoisänisä ollut hiiskunut mitään Mundyn tyttärien -tanssileningeistä, vaatetettaisiin heidät silti kuin kedon liljat. -Mutta lainattuihin terälehtiin. Tämän suruttomien parven jäsenet, -joiden kanssa Gertruden Eric oli ihan yhtä maata, olivat äskettäin -pukeutuneet uusiin asuihinsa. - -Ennenkuin heidän vanhat tanssiaisleninkinsä pantiin syrjään, arveltiin, -ettei olisi pahaksi viettää vielä yksi ilta kaupungilla. He kävivät -herra Bruce Winstonin ja madame Ospovatin »luona»; kaunista väkeä! -— ja yhä riemuisia ihojauhekuoresta ja pitkään ikään viittaavista, -teatterimaisista maaliläikistä huolimatta. Vaivaloisen runsas valikoima -Gertrudelle, Tossielle, Marjorielle, Phyllisille ja Joanille. (Ei -Helenille. Helenillä oli jo uusi leninki, se vaalean harmaa, poimutettu -georgettensa, jossa hän oli ollut teatterissa Poppy Smithin ja Poppyn -veljen kanssa.) - -Rouva Mundyn olisi oltava virallisena emäntänä. Mustaan puettuna, -pehmeä, harmaa tukka muovattuna korkeaksi, espanjalaisella kammalla -kiinnitetyksi laitteeksi, olisi rouva Mundyn kädessään vanhanaikainen -viuhka seisottava vastaanottohuoneessa Topin rinnalla lausumassa -vieraat tervetulleiksi sitä mukaa kuin hotellin hovimestari heidät -ilmoittaisi. - -(Niin ja niin monta guineaa vaati hovimestari siitä työstä. Mutta koska -isoisänisä ei olisi ollut oma itsensä, jollei hän kuluihin nähden -olisi ollut valmis nielemään kameleja siivilöidäkseen tällaisia pieniä -hyttysiä, oli hän heti kivenkovaan vastustanut tätä menoerää, vaatien -miestä tyytymään yhteen guineaan.) - -Teatteritoimistossa työskentelevälle Gertruden Ericille oli annettu -mieluinen tehtävä valita molemmat jazzisoittokunnat; hän oli päättänyt -tilata »Kakofoni»-joukkueen ja »Tornado»-kymmenikön. - -Mary, Mundyjen pieni palvelijatar, kulutti kenkiensä pohjat juostessaan -asioilla. - -Rex, Marjonen pikku poika, liimasi postimerkit kirjekuoriin. - -Lyhyesti sanoen, kaikki Topin sukuun liittyvät henkilöt olivat osaltaan -mukana. - -Vielä yhdellä henkilöllä oli osansa — josta kukaan ei uneksinutkaan. - -Hau oli ainoa henkilö, joka ei puhunut tanssiaisista mitään. - - -4 - -Entä puhuivatko — muut? Eivätkö he puhuneet! Vaikka nuori Tophampton -eläisi paljoa vanhemmaksi kuin isoisänsä oli, ei hän ikinä unohtaisi -lörpöttelytulvaa rouva Mundyn huoneistossa sinä sunnuntaina — -tanssiaisten edellisenä sunnuntaina. - -Rouva Mundyn kodikas, joskin ahdas arkihuone suorastaan uhkui -tanssisalin tuntua; nauru oli hilpeämpää, äänet kimeämmät, sutkaukset -kerkeämmät ja keskustelu kaikin puolin vuolaampaa kuin tavallisesti, -kun serkukset tavattoman innostuneina lyijykynineen, ja papereineen -hyörivät tanssiaiskutsujen vastausluettelojen kimpussa. - -»Tuskin ainoatakaan epäystä!» riemuitsi Tossie, silmäillen laatimaansa -nimiluetteloa. »Tuletteko, ettekö, tuletteko, ettekö, tuletteko -tanssiaisiin? Kaikki, jotka olemme pyytäneet, ovat mielihyvin valmiit -saapumaan! '_Majuri, rouva ja neiti Hannan ovat riemukseen saaneet -kutsun_.' Mitä väkeähän _he_ lienevät?» - -»Hengittävän Milon perhe!» - -»Hattu pois päästä, niin! En muistanut. Suosittu vieras. Mutta hänestä -ei ole käytetty liikanimeä. Tuleeko hänestä Venus Tophampton? Isä ja -äiti tulevat otaksuttavasti tarkastamaan? Minkälaisiahan he lienevät? -Oletko nähnyt heitä, Top?» - -»En», urahti Top sopestaan. jossa hän istui, poltellen piippuaan, -puolittain selin näihin uutteriin ja suriseviin mehiläisiin päin. - -Marjonen John ilmoitti tietävänsä jotakin Hannaneista, jotka olivat -tehneet kauppoja hänen esimiehensä liikkeen kanssa. Hannan-vanhus -oli palvellut Intian armeijassa, ja hänellä oli liikanimenä -»Kurppa». Ei välittänyt koko maailmassa muusta kuin cairnilaisista -ja airedalelaisista koiristaan; kumma, että oli malttanut suostua -lähtemään niiden luota kokonaiseksi illaksi; olisi onni, jollei hän -toisi niitä kaikkia muassaan tanssiaisiin! - -»_Herra R.W. Jonesilla on ilo saapua»_, luki Tossie. »Samoin myös -'_herra Smithillä’, ‘herra Robinsonilla, 'herra Brownilla’, ‘herra -IVhitellä’, ‘herra Greylla_ — mitä miehiä nämä koreat herrat ovat?» - -»Opistokumppaneitani», mutisi Top. - -Luetteloaan tarkasteleva Gertrude oli alkanut laulaa: - - »Kainous vikani on, - ja sen syy, se on tutkimaton. - Olin eilen kutsuilla, - naisien seurassa —» - -»_Joitakuita_ naisia, joiden kanssa saamme seurustella, meillä _on_», -keskeytti Gertruden Eric. »Tuohan Lilith Mourne kaksi kokonaista -kaunotarkuoroa —» - -»'_Neiti Bébé St. Clair saapuu_’ — tuokohan hän mukaansa sen -valonheittäjämiehen?» - -»Entä elävä veistos —» - -»Järjestystä, järjestystä! Reistraattorilla ja hänen vaimollansa ’_on -ilo saapua_' — viisikymmentäyksi, viisikymmentäkaksi —» - -»‘_Herra Tom, herra Dick ja herra Robert Morse saapuvat_ — ahaa, nämäkö -ovat ne Topin newhavenilaiset jörriäiset?» - -»'_Herra Henry Allerton_ — tietysti! Hän on Lilithin ainoa rakastettu. -Mitä hän puuhaa, Gertrude?» - -»Mitäkö puuhaa, rakas? Hän pitää Lilithiä aisoissa, ainoa mies, joka on -koskaan pitänyt ja pystynyt siihen. Hirveän oppinut! Täynnä kirjoja! -Ei romaaneja, sellaisia kuin _Huono hattu_, eikä mitään huvilukemista, -vaan kirjoja kirjoista. Juuri se on tehonnut Lil-ystävättärcemme. Hän -ei luullut saavansa sitä miestä. Hän itse puhui siitä minulle. Vielä -nytkin, kun he ovat jo varmasti kihloissa, antaa Henry hänen olla -arvailujen varassa. Sillä tavoin hän pitää Lilithiä aisoissa. Niin se -käy, hyvät siskot. Hän _pitää_ aisoissa.» - -»Varmaankin hän tekee jotakin muutakin elääkseen?» virkkoi Joan. - -»Niin, tietysti. Kirjoittaa teatteriarvosteluja _The Watcheriin, The -Sunday Splashiin ja The Logiin_. Ensi-illassa on mahdotonta olla -osumatta vastakkain Henryn kanssa, joka murhaavasti pälyilee katsomoon -Lontoon isoimpien silmälasien lävitse. - - Miksi silmäsi ihanat piilotat - luureunaisten kuiden taa? - -Minä ihan läähätän odottaessani näkeväni Henryn tanssiaisissamme —» - - -5 - -»Tanssiaisissamme?» mietti Top, äänettömänä hoputtaen tuhkaa -piipustaan. »Heidän tanssiaisissaan?» - -Olivathan kutsut joka tapauksessa Topin! - -Topiahan pidettiin isäntänä, vaikka kestityksen maksoikin isoisänisä. - -Oliko Top isäntä? - -Minkä tähden? - -No niin, senvuoksi, otaksui hän, että se oli hänen syntymäpäivänsä — -että hän yksikolmatta vuotta takaperin oli ollut pieni, parkuva olento, -vastasyntynyt lapsi, pienempi kuin Phyllisin Bubbles. - -Mokoma ajatus! - -Nyt Phyllis luki ääneen vielä puoli tusinaa nimiä, kaikki ihan outoja -tälle täysi-ikäiseksi tulevalle nuorelle miehelle, joka aikoi pitää -nämä tanssiaiset. - -»_Rouva Peacock_'», lisäsi Phyllis. »'_Neiti Maud St. Clair_' — onko -hän viehkeimmän vaaleaverisen kaunottaren sisar?» - -»Serkku.» Top muisti hänet taannoisen pyhänseudun ajalta. - -Alistuvasti Top ajatteli: »No niin, koska Liliä ei voi kosia, mitähän -jos yrittäisin filmitähteä?»... - - -6 - -Serkut lörpöttelivät edelleen. - -»Samppanjaa? Luottamusvanki numero yhdeksänkymmentäyhdeksän. Tarkoitan -Hendersonia.» - -»Tuleeko isoisänisä tanssiaisiimme vai eikö?» - -»Ihan hänen tapaistaan tietenkin tulla ja kilpikonnan tavoin laahustaa -huoneessa —» - -»Hänhän sittenkin kaikki maksaa!» - -»Tossie, lainaa minulle kynääsi!... Kaksisataa kaksikymmentäneljä — -kaksisataa kaksikymmentäviisi... St!» - -»Enemmän isoisänisän tapaista olisi pysyä poissa! Yhtä ominaista -hänelle olisi istua jääkylmässä huoneessaan yhden ainoan -kynttilänpätkän valossa ja lähettää Henderson joka minuutti tänne -soittamaan hotelliin. Mihin saakka pääsin? Kaksisataa kolmekymmentä —» - -»Vieläkin enemmän isoisänisän tapaista on pitää koko perhettä -jännittyneenä odottamassa, mitä hän nyt tekee! Totisesti toivoisin -Gertruden pysyvän hiljaa ja -» - -Gertrude kajautti vanhan balladin: - - »Oli juhlijat hilpeitä, kauniita, - sali valoa tulvillaan —» - -»Missä on se liuska? — kuusikymmentäneljä.» - - »Ja joukossa nainen värjötti — - hän kaunehin kaiken maan!» - -«— maailman huonoimpia tanssijoita, mutta meidän täytyy —» - - »On elo hällä kova ja ankara - tuon vanhuksen vaimona. - Myi kauneutensa kullasta —» - -»Gertrude, etkö voi lopettaa ja laskea, kuinka monta sinulla nyt on?» - -»— no niin, ja sitten tulee Esme, Enid —» - -»Vieläkö postimerkkejä?» - -»— Doris, Pam —» - -»Kaksisataa neljäkymmentä —» - -»Ja kaikki Graysonin tytöt.» - -»Neljäkymmentäviisi — neliäkymmentäkuusi —» - - -7 - -Toisten lavertaessa alkoi Top (äänettömänä polttaessaan) ihan -vakavasti ja tunnollisesti keskittää ajatuksiaan siihen tyttöön, neiti -Bébé St. Clairiin. - -»Niinpä niin, mitä hänestä on sanomista? Eikö hän, Top, saattaisi osua -huonompaankin kuin palvomaan Bébéä?» - -Top ei tietysti ollut nähnyt häntä taannoisen pyhäseudun jälkeen; mutta -eikö suhteita sopisi uudelleen solmita? - -Bébé oli kiltti lapsi, olipa hän vaikka millainen tähti ja olipa -valokuvia vaikka kuinka paljon. Hän oli kiltti lapsi — ja hänellä oli -yllin kyllin puuhaa omissa tehtävissään, joten hän ei olisi Topin -vastuksina. Se olisi mainio asia; _hän ei olisi läheisyydessä_ puolta -aikaa. Ja se oli Topista suuri hyvä puoli vaimossa. Ja lisäksi kaikkiin -näihin Doriseihin, Enideihin, Pameihin, Maudeihin, Doreeneihin ja -Esméihin verrattuna, joiden nimiä nyt rapisi huoneessa kuin konfetteja, -mutta joista hän ei ollut ennen kuullut mitään, tämä Bébé tuntui -Topista ihan vanhalta, hyvältä tutulta. Top tunsi olevansa jo ihan -tottunut häneen. Olihan hän estänyt tytön katkaisemasta niskaansa; se -oli murtanut jään. Hän oli ollut siellä — Bébén kotona. - -Koska kerran tämä isoisänisän vietävänmoinen suunnitelma oli -toteutettava, niin — - -»_Polvistus sievimmälle_!» Taivaan kiitos, yksi vastuunalaisuus -otettaisiin pois Topin hartioilta, jos hän kosisi neiti St. Clairia. -Hänen ei tarvitsisi arvostella kuka _oli_ kaunein. Se oli jo tehty -hänen puolestaan. Top saattaisi astua maailman eteen vierellään tyttö, -jolle virallisesti oli annettu nimitys »Kaunein»! - - -8 - -Puheensorinaa: »kaksisataa yhdeksänkymmentäkahdeksan —» - -»Enemmän tyttöjä kuin miehiä.» - -»Turkanen! Se ei kelpaa... Ericin on hankittava lisää.» - -»Olet oikeassa. Meidän on saatava tanssiaisemme onnistuneiksi tai -sorruttava huimaaviin ponnistuksiimme!» - -»Kolmesataa —» - - -9 - -»Oi, rakkaat ystävät! Minä ihan elän sitä varten!» huoahti Gertrude -sydämensä pohjasta. Kallistaen tuoliaan taaksepäin hän ojensi kätensä -tumman, tuuheahiuksisen päänsä yläpuolelle ja lausui viehättyneenä: -»Mitä puuhaisan, työteliään elämämme varrella muuta vielä sattuneekaan, -olemme saaneet pitää yhdet, jumalalliset, kalliit kutsut. Sitä ei -kukaan voi meiltä riistää! Oi kuinka minä odotan yhdeksättä päivää!» - -Kaikki he (paitsi Topia) odottivat yhdeksättä päivää. - - - - -XIV luku - -Syntymäpäiväjuhla - - -1 - -Ja vihdoin — mutta sittenkin ihan liian pian! oli yhdeksäs päivä, -tanssiaisten päivä, päivä, jonka merkiksi nuori Tophampton olisi -halunnut pystyttää mustan hautakiven. - -Koko päivän Top teki työtä tiukasti, mutta innottomasti opistossa. -Aikaisin hän palasi kotiin Oxfordin alueelle. Hän salli Hendersonin -palvella itseään, pukea hänet hännystakkiin, sitoa hänen kaulanauhansa, -tehdä hänen jakauksensa, järjestää hänen ulkoasunsa. Top söi aikaisen -päivällisen eräässä rauhallisessa ravintolassa South Kensington-aseman -läheisyydessä erään opistolaiskumppaninsa seurassa, joka ei voinut -saapua Topin tanssiaisiin, koska hänellä oli aikaisempi sopimus mennä -teatteriin. - -Top kadehti sitä miestä. - -Hyvissä ajoin Top lähti hotelliin. Hän astui eteiskatokseen, asteli -loivia, paksumattoisia portaita myöten marmorihalliin, jonka seinät -välkkyivät; tuikeasti hän tähyili virkapukuisia palvelijoita, ikäänkuin -he olisivat olleet vartijoita vankilassa, jossa hänen olisi kärsittävä -kuritushuonerangaistus. - -Sitten hänen oli, kuten hänestä tuntui, tuntikausia hermostuneena -vetelehdittävä käytävissä, pukuhallissa, tupakkahuoneessa, -seurustelusalissa, ennenkuin koitti se kohtalokas hetki, jolloin hänen -vierautensa piti saapua. - - -2 - -Arvokkaan näköinen, pieni, mustiin puettu rouvashenkilö, jolla oli -pehmeä, harmaa tukka, tuli Topin luokse, hymyili ja sanoi arkaillen: -»Oletko valmis, poika-kulta?» Top hätkähti ja silmäili tulijaa tuokion, -ennenkuin oivalsi, että puhuja oli hänen virallinen emäntänsä. Hän ei -ollut aavistanut rouva Mundyn voivan näyttää niin komealta. - -»Haluatko cocktailin?» ehdotti hän epätoivoissaan. - -»Kyllä. Kiitos», vastasi rouva Mundy yhtä epätoivoisena. »Minun lienee -se juotava. Tue minua. Top! Me taidamme molemmat olla sen tarpeessa.» - -He nauttivat cocktailinsa. - -Ja sitten —se tuntui käyvän yhdessä minuutissa —olivat tanssiaiset -alkaneet, huoneet olivat muuttuneet valoisiksi ja välkkyviksi -kultaluoliksi, Tornado-kymmenikkö puhalsi ja paukutti ensimmäisen -foxtrotin säveltä. Tanssiaiset olivat alkaneet; vieraita saapui. - - -3 - -Heitä tulvi pataljoonittain portaista; he pudistivat kättä Topin -kanssa, joka seisoi paikallaan, liian naurettavasti muistuttaen Denis -Bradleyn ilmoituksen juhla-asuun puettua, nuorta, kreikkalaista jumalaa -Tattler-lehdessä. - -»Kuinka voitte?» - -»Terve vain, vanha veikko!» - -»Miten hurisee, Top?» - -»Hyvää iltaa, herra Tophampton!» - -»Vielä monta onnellista syntymäpäivää!» lisäsi joku humoristi -ihmisvirrasta, joka pyörteinä solui Topin ohitse hänen kykenemättä -sitä pidättämään sen enempää kuin nauttimaan juhlasta, kuten nämä muut -näyttivät nauttivan. - -Yhäti heitä tuli. Parvittain outoja nuoria naisia ja vielä oudompia -nuoria miehiä. Sitten tuttuja kasvoja tuntemattomien leninkien -tai juhlapukujen yläpuolella työntyi esille Tornado-soittokunnan -rämistäessä säveliään. - -»Haloo, Top! — - - »Voi, lienen ollut kalpea, - hymyillen vaikka katsoin. - Onko osani jo unhola —» - -Gertrude! Kaulassaan isoja helmiä ja yllään perin epägertrudemainen -leninki sitruunanvärisistä strutsinsulista. Top ei ollut tiennyt, että -Gertrudella oli sellaiset polvet ja kuopat lapaluiden kohdalla. - -Hän ei ollut aavistanutkaan, että Phyllis, Bubblesin kärsivällisesti -ompeleva äiti, saattoi näyttää tuollaiselta varieteevampyyriltä! Hyvä -Jumala, millaisen erotuksen leninki ja tanssiaiset saattavat tehdä! - -Juhlallisesti, ikäänkuin olisi kohdannut heidät ensimmäisen kerran, -Top tervehti vuorotellen kutakin serkkuaan. Ihmeellisten, lainattujen -näyttämöleninkien yläpuolella heidän terveet, säteilevät, tyttömäiset -kasvonsa eivät näyttäneet kuuluvan heidän vartaloihinsa; he -muistuttivat Brightonin aallonmurtajalla otettuja valokuvia, joissa -kuvattavien päät työntyvät esiin realistiseen, pahviseen lentokoneeseen -tehdyistä aukoista ja istujat näyttävät leijailevan korkealla pilvien -yläpuolella. - -Muodollisen juhlallisesti Top tilasi tanssit Gertrudelta, Marjorielta, -Tossielta, Phyllisiltä ja Joanilta. - -Ei Heleniltä. - - -4 - -Muodollisesti hän yhdessä heidän kanssaan pahoitteli sitä, ettei -Helen-Iapsonen ollut voinut saapua, koska oli balettikoulussa -venähdyttänyt nilkkajänteensä. - -Helen oli ottanut lainakirjan ja muka paneutunut makuulle; hän näytti -kovin väsyneeltä. Aika paljon olikin Helen viime aikoina ollut -huvittelemassa. - -Syvällä Topin mielessä väikkyi muisto, että Helen oli jo aikaisemmin -ilmoittanut hänelle »luulevansa», ettei hän voisi tulla näihin -tanssiaisiin. - -Oliko tämä kenties sitä? Mutta ehkä se ei ollut. - -Joka tapauksessa Topilla oli yllin kyllin muuta ajattelemista, -katsomista, ihmettelemistä, kuulemista. - -»Felix käydä sipsutti». Soittokunta soitti Viulut värisivät, sello -sykähteli; kiihkeästi — miten inhimillisesti — valitti saksofoni. - - -5 - -Pian Top tanssisaliin astuessaan huomasi, että tähän hänen -täysikäisyysjuhlaansa oli ilmaantunut uusi tekijä, jonka vaikutuksen -selvästi tunsi siitä huolimatta, että kirkkaasti valaistun salin -täyttivät musiikki, puheensorina, loistavat värit, sinne tänne -vilahtelevat tutut kasvot ja ohitse lipuvat oudot hahmot. Se vaikutus -tuntui tarttuneen yli kolmisatahenkisen seuran ja pitävän sitä koossa, -ja vaikka nyt ei ollutkaan Harry Tophamptonin vihkimätilaisuus, -havaitsi hän, että hänellä kuitenkin oli puhemies. - -Hänellä oli puhemies, joka tuntui järjestävän hänen puolestaan kaikki, -esltteievän nämä tytöt noille miehille, tervehtien näitä toisia, -valavan soittokuntaan lisää innostusta, kehoittelevan tarjoiluhuoneessa -hyöriviä tarjoilijoita (käyttäen heidän ristimänimiään), näyttelevän -pareille tupakkasalonkia ja tarjoilupaikkaa, nauravan, kertoilevan -miehille »viimeisiä pörssikaskuja», päästelevän sopivia ihastuksen -huudahduksia nähdessään tyttöjen uusia leninkejä, innokkaasti antautuen -esiintymään Topin kutsujen sieluna. - -Eikö hän ollut menetellyt siten ennenkin? Eikö se ollut hänen osansa -elämässä? - -Tämä mies oli tietysti Topin ystävä Jones. - -»Näiden pitäisi olla Jonesin tanssiaiset», mietti Top tarkkaillessaan -Jonesin hiipivää hahmoa ja kiiltävää päätä kun viimemainittu, -käyttääksemme Gertruden laulun sanoja, liikkui »naisien seurassa». -Totisesti pitäisi näiden olla hänen kutsunsa.» - -Sello sykähteli, piano liritteli naurua; saksofonin soittaja sieppasi -megafonin ja ilmoitti, että »Felix käydä sipsutti vieläkin» - ja kaiken -sen keskellä nuori Jones ihan silminnähtävästi ajatteli, että nämä -_olivat_ hänen kutsunsa. - -Tanssiessaan ei Top malttanut kääntää katsettaan pois ystävästään. -Jones oli ihme. Hyödytöntä oli koettaa olla hänen kaltaisensa. -Ihminen joko on tai ei ole sellainen. Top ei ollut. Top saattoi vain -tarkkailla, kuinka Jones oli. Äkkiä Top huomasi toisen vilkkaiden -walesilaiskasvojen kirkastuvan vielä jonesmaistakin eloisammiksi. - -Hänen suunsa avautui lausumaan nimen — koko tämän ajan oli Top itse -vakavana pyörinyt erään tyyten tuntemattoman neitosen kanssa, joka -näytti unohtaneen ottaa leninkiä unikonpunaisten liiviensä ylle. - -No niin, jollei kaikki tämä tanssiminen merkinnytkään Topille mitään -muuta, oli se ainakin koko hyvää ruumiinharjoitusta, tuumi hän -hajamielisesti, piti miehen kunnossa. Ainakin hän koettaisi sillä -tavoin nähdä siitä valoisan puolen, koettaisi olla olematta liian yrmeä. - -Heti soiton loputtua ilmestyi hänen luokseen se vieras, josta tanssilla -oli niin tyyten toisenlainen merkitys. - -»Top, Top! Oi! Minulla on sinulle kertomista! Ja näyttämistä», huudahti -ylenmäärin riemastunut Jones. »Kuulehan! Etkö aio toivottaa meille -onnea, sinä vanha vei kulta?» - -»Onnea —» - -»Heräähän toki. Etkö tajua, että ilmoitan sinulle suuren uutiseni -heti asian tapahduttua? Keskellä tätä äskeistä foxtrotia hän hyväksyi -kosintani. Olen kihloissa, mies. Kihloissa!» - -Seinään nojautuneena Top avasi ja sulki suunsa. Hämmentyneenä hän -kysyi: »Kenen kanssa?» - -»Mitä sinä tarkoitat, kenen kanssa?» ivasi Jones. »Suuri erehdys -nimittää häntä puhemieheksi; hänhän oli itse sulhanen. Säteilevänä, -toiveikkaana, elämää, aloitekykyä, varmuutta ja intoa pursuavana Jones -oli juuri sellainen, jollainen sulhasen pitäisi olla (mutta jollainen -sulhanen min harvoin on). »Kenen kanssa saattaisin todennäköisesti olla -kihloissa kolmen viimeisen pyhänseudun jälkeen?» - -Ilkkuvasti nauraen hän kääntyi tanssikumppaninsa puoleen. Hän veti -kädestä esille tämän vaaleaverisen, välkkyvän ja kahisevan kaunottaren, -jonka kasvot »kuvastivat» todellista tyttömäistä kainoutta ja -hurmaannusta ja jonka vanhanaikaisiin, mutta viehättäviin kiharoihin -takana palavat seinälamput loivat sädekehän. - -»Herra Tophampton... morsiameni!... Mitä arvelet _siitä_? Miltä sinusta -näytämme?» - -Sinä iltana hän, Bébé St. Clair, näytti erittäin kauniilta! - -Hänessä yhtyivät hänen parhaat filmimuotonsa omassa kodissaan olevan -Bébén näköön. Niin, hän oli sellainen tyttö, jota rakkaus kirkastaa, -ja nyt oli rakkaus tullut hänelle. Vilpittömästi oli tämä lapsimainen -filmitähti rakastunut tuohon sulavaan, mustatukkaiseen, valehtelevaan -keltiläiseen, jonka hänelle oli esittänyt Top — ei, ei edes niinkään! -— joka oli käyttänyt Topia välikappaleena esittääkseen itse itsensä. -William Richard Jones, joka nuoreen Tophamptoniin verrattuna oli -mitätön sekä vartaloltaan että kasvoiltaan (luonteesta puhumattakaan), -näytti morsiamesta miellyttävän miehekkyyden esikuvalta. Bébé näki -hänet sellaisessa valossa — älkää kysykö minulta minkä tähden — hän -näki hänet siinä valossa. - -Top, jolle Bébé soi lempeän säälivän katseen, sai häneltä yhden -tanssin. Mitäpä Top välitti siitä, että hän sai ainoastaan yhden! -Mitäpä hän siitä, että hänen paras ystävänsä oli sotkenut hänen -kosintansa ja siepannut hänen nenänsä edestä kuningaskunnan -ihmeellisimmän, hurmaavimman kaunottaren — kuten nuoren Jonesin -toisinto tästä asiasta kuului! - -Siihenkö se päättyi? Bébé oli levittänyt vaaleaverisen lumous voimansa -muualle? Se kelpasi. Bébéstä ei ollut Topille. Hyvä. - -Tai paha... nyt oli etsittävä joku toinen... joku näistä muista -tytöistä; täällä oli heitä yllin kyllin pyörimässä välkkyvinä, -kultaisina, hopeisen vihreinä, ruusuisen valkeina ja tulipunaisina -hahmoina... Runsas valikoima... - -Kenties, kuiskutti Topin mielessä heikko toive, kenties he _kaikki_ -osoittautuisivat tilatuiksi! - - -6 - -Seuraavan tanssin hän tanssi tuoksuvan Lilithin kanssa. - -Hilpeästi piano liritti, rummut pärisivät, saksofoni ujelsi, ja koko -Tomado-kymmenikkö aloitti myrskyisesti: »Miksi tyttöä suutelin, oi -niin, oi niin, oi niin?» - -Ihan äsken oli Top ollut hyvin äkeissään tälle tanssikumppanilleen. - -Mutta nähtyään hänen seisovan (hentona kuin norsunluinen paperiveitsi, -jonka ympärille on kietaistu harsomaista, liekinväristä, -turkisreunaista ninonkangasta — ympärillään kaikkien niiden miesten -selät, jotka Top salissa tunsi) vastattuaan tämän villikissan hänelle -suomaan säteilevään hymyyn, oivalsi Topkin heti, että tavallisen miehen -oli mahdoton kovinkaan pitkää aikaa tuntea harmia Lilith Mournea -kohtaan. - -Hänessä oli jotakin — hänen miellyttävä, lämmin, ystävällinen -tuntunsa, Helenin gardeniaa muistuttava tuoksu mikä riisti Topilta -aseet. Viimemainittu tunsi antaneensa anteeksi harhauttavan suukon ja -kuiskauksen, jotka yöksi, päiväksi ja vielä yhdeksi päiväksi olivat -panneet hänen nukkuvat vaistonsa myllerryksiin. Hän oli antanut -anteeksi. Lilith ei ollut tahtonut sinä iltana olla epärehellinen. - -Näistä teatterilaisista ei se kaikki merkitse sen enempää kuin -kädenpuristus, vakuutti Top itsekseen, ja tällä kertaa hän uskoi niin. -Poissa oli sytyttävän Lilithin lumoushohde... - -Vai oliko se ihan mennyttä? Eikö se aivan tyyten katoaisikaan, niin -kauan kuin tuo lämpimän hunajan ja gardenioiden tuoksu Topin mielessä -liittyi hyväilyn hempeyteen? - -Lil ei ollut häntä varten, jollei hän pystyisi syrjäyttämään toista -miestä. Nyt se tuntui Topista merkityksettömältä pikku seikalta; mutta -sittenkin —. Miellyttävän ystävällisesti Lil hymyili hänelle, katsellen -häntä pitkien silmäripsiinsä lomitse, teki hänen olonsa huolettoman -keveäksi, joten hän osasi keskustella! - -»Minun on siis onniteltava teitä, olen kuullut.» Top silmäili tyttöä -hymyillen, tarttui hänen hentoon käteensä ja solui hänen kanssaan -valssin pyörteisiin. »Toitteko nuoren sulhasenne tänne, Lil?» - -Ihan sellaiseksi, täysin huolettomaksi maailmanmieheksi Lil saattoi -hänet tuntemaan itsensä. Hän kehui, kuinka herttainen »Top-kulta» oli -muistaessaan onnitella häntä. Hän osoitti Henryään. »_Tuo_ on Henry — -tuolia, ovella —» - -Top katsoi huoneen poikki isoa, kömpelötekoista, piirteiltään -epäsäännöllistä, terävän näköistä, noin kahdeksanneljättä-ikäistä -miestä, jonka pää alkoi olla kalju ja jolla oli kilpikonnanluisilla -reunuksilla varustetut, tanssijoihin päin satiirisesti välähtelevät -silmälasit. - -Kamala, oli Gertrude arvostellut; Top oli yhtä mieltä Gertruden kanssa. - -Mutta Topin kainalossa Lilith tanssiessaan leperteli Henryn -ihmeellisyydestä, hänen persoonallisuutensa syklooneista. - -Niin se siis oli, taaskin; se asia oli selvä! - -»Olette hyvin ihastunut, ettekö olekin?» kiusoitteli Top. - -»Oi, Top! Ette tiedä, mitä rakkaus _on_! Te ette —» - -»Enkö? Selittäkää te se minulle!» - -Ikäänkuin troopillisten seutujen hämärässä valaistus äkkiä himmeni -rusottavaksi, hämyiseksi hohteeksi; piano äänteli nyyhkyttävästä viulut -valittivat vihlovasti; saksofoni pysyi äänettömänä sävelen pehmeästi -kohotessa. Soiton seasta kuului Lilithin kuiske: - -»Oi, Top-kulta, rakkaus on ihmeellisintä maailmassa!... Kaikki muuttuu -niin toisenlaiseksi, kun se on tullut ihmisen elämään. Silloin on -hänen ja kaiken muun välissä taikakehä. Hän ei välitä mistään muusta, -tapahtuipa mitä tahansa, ei edes teatterista, kunhan _hän_ vain on -maailmassa!» jupisi Topin tanssikumppani kiihkeästi — puhuessaan -mahdollisesti (melkein) huomaamattaan silmäillen juuri Topia lämpimästi. - -Se velho! Jos hänet olisi keskiajalla tuomittu roviolla poltettavaksi, -ei hän olisi voinut pidättyä hellästi silmäilemästä hänen ympärilleen -sytykkeitä kasaavaa pyöveliä. Kaikkina aikoina on ollut sellaisia -naisia. Sellaisia naisia on aina vastakin. Sellainen tyttö oli Lilith -Mourne - Ja sellaisena hänen täytyi pysyä. - -Mutta silti hän oli järkkymättömästi kiintynyt ainoa rakastettuunsa, -Henryyn! - -»Hyvä!» virkkoi Top, tarkoittaen kaiken olevan parhain päin. - -Mahdotonta on saada tyttöjä luopumaan kiintyneistä rakastajista, joita -kohtaan heillä on sellaiset mielipuoliset tunteet... - -Säteilevänä Lilith liiteli takaisin Henrynsä luokse. - -Top ei ohut kateellinen eikä mustasukkainen. - -Niin, tanssittuaan Lilin kanssa nuori isäntä tunsi todella olevansa -valmis pitämään hauskaa. Hän — mitä se tyttö olikaan tehnyt? Lil? -Ikäänkuin reipastanut ja rohkaissut häntä, ajatteli Top, hypistellen -Hendersonin niin taidokkaasti solmiamaa kaulanauhaansa. Hänen -kauluksensa ympärille oli kiertynyt smaragdinvihreä, silkkipaperinen -serpentiini... Näistä sukeutui aika hupaiset kutsut.... Valot -leimahtivat palamaan. Soittokunta alkoi lämmetä. Kakofonijoukkue soitti -nyt: »Nyt vien mä tyttöselle kaunihin meloonin.» (Se oli muotisäveliä -— unhotettu tämän kirjan ilmestyessä — mutta se oli vuoden tuhat -yhdeksänsataa kaksikymmentäneljä syksyisiä säveliä.) Neekerit soittivat -haltioituneina, rummut jymisivät miellyttävästi, ja symbalit kalisivat. -Kaikki kävi vauhdikkaasti. Kaikki perin onnistunutta, tuntui Topista... - -Kunnes — - - -7 - -_Sisälle astui_ — se ainoa tyttö, jota Top ei ollut ollenkaan muistanut. - -Hän saapui hyvin myöhään pienen, ketunnäköisen miehen ja lyhyen, -pyylevän rouvasihmisen seurassa. - -Heidän välissään kohosi hän kirkaspäisenä ja kauniina. Hän oli pitempi -kaikkia muita tyttöjä ja pitempi kuin varsin moni salissa oleva mies. -Klassillinen, yksinkertainen vaatteus toi esiin hänen vartalonsa kaikki -kaarevat, veistoksen kaltaiset muodot; valkea, pehmeiksi laskoksiksi -taipuva kreikkalainen asu sopi hyvin hengittävän Milon verhoksi. - -»Hän on kasvanut!» mietti tyrmistynyt Top. »Sitä ei olisi hevin uskonut -mahdolliseksi... Hän _on_, tulimmainen... Tyttö on kasvanut!» - -Velvollisuutensa mukaisesti Top eteni sinnepäin pitkin seinänvierustaa. -Hänen tanssitettavansa oli kadonnut; omituista, kuinka monet hänen -tanssitettavistaan olivat jättäneet isäntänsä yksin! — Phyllis ei -ollut tanssinut hänen kanssansa... Velvollisuutensa mukaisesti Top -meni tämän sadankahdeksankymmenen sentimetrin mittaisen tytön luokse, -tarttui hänen isoon käteensä ja hymyili väkinäisesti vastaukseksi hänen -sydämelliseen, syväsointuiseen tervehdykseensä: »_Kas_ näin! Tuntui -siltä kuin emme ikinä pääsisi perille. Ensin juna-vintiö myöhästyi -tuntikausia, ja sitten sai auto-kekkula seistä —» Top esiteltiin hänen -äidilleen ja isälleen. - -Isoisänisä oli muuten kuvitellut, että Hannanit olivat mallikelpoinen -pari, ruumiillisesti moitteeton. - -Mikä harhaluulo! - -Marjorien isä, majuri, oli englantilais-intialainen, vieläkin -ruskeamman keltainen kuin näyttämöillä esitetyt Intian englantilaiset. -Laihan vartalonsa ja pitkän nenänsä nojalla hän oli saanut -rykmentissään tosiaankin sopivan liikanimen! _Kurppa_. Kuinka osuva! - -Ja hänen vaimonsa — pullea, lyhytjalkainen — mikä omenapulla! Se, että -nämä kaksi olivat antaneet elämän klassillismuotoiselle tyttärelle -ja kahdelle komealle pojalle (jotka juuri äsken olivat hädintuskin -suorittaneet pääsytutkinnon Sandhurstin kadettikouluun), oli yksi -niitä salaperäisiä arvoituksia, jotka sotkevat isoisänisän tapaisten -rotuhygienikkojen laskelmia. - -Nämä kolme nuorta Hannania olivat perineet joltakin jo unohdetulta -esivanhemmalta ulkonäkönsä ja piirteensä, jotka olivat »harpanneet» -heidän kurppa-isänsä ja omenapullamaisen äitinsä sekä heidän perin -tavallisten tai mitättömän näköisten setiensä, enojensa ja tätiensä -ylitse, tai sitten he olivat syntyneet jonkun onnentähden vaikutuksen -alaisina — kukapa tietää? - -»On kovin hausta tutustua teihin, herra Tophampton; teitte perin -ystävällisesti, kun kutsuitte meitä», kiitti rouva Hannan rattoisasti. -Hän pani silmälasit nenälleen ja tarkasteli Topia pienillä, valppaan -näköisillä silmillään. »Tehän kävitte opistolla katsomassa pikku -Marjorietamme, ettekö käynytkin?» - -(Tarpeetonta on selostaa Topin vastausta.) - -»Tytöillä tuntuu kaikilla olevan sangen hupaista koulussa», jatkoi -rouva Hannan, koettaen saada pakinaa vireille tämän (tavattoman -kankean!) nuoren isännän kanssa. Seinään nojaten Top vastasi, että -siellä näytti aika mukavalta hänen mielestään.... - -»Lienee ihan paikallaan», huomautti Marjorien isä happamesti, »että -on sellaisiakin paikkoja ja että sellaisiakin ammatteja opetetaan -tytöille, jotka eivät ole kyllin järkeviä ansaitakseen elatustaan -millään muulla tavoin». - -»Ha ha!» nauroi tytär äänekkäästi, hämmentymättömän hyväntuulisesti. -»Isä etsii nuorista vain älyä; hm, hän ei löydä sitä paljoa suvustaan!» - -»Totisesti ei löydäkään», myönsi isä, perin äkäisen näköisenä. - -Sen seikan nurjuus, että kohtalo syytää eräitä lahjojaan sellaisille, -jotka mieluummin olisivat halunneet ihan toisenlaisia lahjoa, oli -vieläkin tuntuvampi sen tähden, ettei hyvä ulkonako vähääkään tehonnut -majuriin ja hänen puolisoonsa. Heistä ei heidän Marjoriensa ulkomuoto -ollut kerrassaan mitään. Eikä heistä ollut mitään myöskään tämän nuoren -Tophamptonin ulkonäkö, joka heistä tuntui vielä yhdeltä aivottomalta -nuorukaiselta. - -Mutta Top alkoi kohota tilanteen tasalle. - -Soiton lakattua ja tanssijoiden hajaannuttua hän ehätti kutsumaan -luokseen kelpo kumppaninsa, Newhavenin australialaiset ystävänsä. Hän -kutsui useita muitakin tuttaviaan esittääkseen heidät neiti Hannanille, -koska tämä tuntui olevan innokas tanssija. - -»Innokas!» ärähti majuri, katsahtaen ympärilleen, ikäänkuin kaikki -saapuvillaolijat olisivat hänen velallisiaan. »Nykyisten nuorten koko -äly on keskitetty heidän jalkoihinsa. Tuossa Marjorie menee —» - -(Siinä hän meni.) - -Rouva Mundyn hupaisesti pakistessa rouva Hannanille, vei Top ärtyisen -pikku majurin, miehekkäästi tupakkasalonkiin ja tilasi hänelle ryypyn. -Tosissaan nuori mies toivoi keksivänsä jotakin, mistä olisi voinut -puhua vanhemmalle. Komean olemuksensa jokaisessa solussa Top tunsi, -minkä vaikutuksen majuri oli saanut: »Tämä nuorukainen on tomppeli! -Elää vaatteitansa varten, mokomakin nuori pässinpää!» - -»Oletteko koirien ystävä?» tiedusti majuri laskiessaan lasinsa -pöydälle. »Pidättekö airedalelaisista?» - -(Kuvaannollisesti hän _oli_ tuonut ne muassaan tanssiaisiin.) - -»Tunnetteko lainkaan cairnilaisia, Tophampton.» - -Tophamptonista tuntui painostavalta ja ilkeältä, eikä hän osannut -vastata muuta kuin sen, ettei hän välittänyt koirista. - -Mitä majuri olisi virkkanut (jos hän olisi hiiskunut mitään), kukapa -voisi sen arvata? - -Sillä hetkellä astui tupakkasalonkiin ainutlaatuinen pari, näöltään -kummallisempi kuin naamiaisissa on konsanaan nähty. - - -9 - -Se oli isoisänisä ja Henderson. - -Yrmeänä ja onnettoman näköisenä, muistuttaen hautajaispuolisilla -hovimestarin osaa esittävää Alfred Lesteriä, Henderson hiipi avaraan, -raskaan loisteliaaseen huoneeseen tietoisena siitä, ettei hänen -käsivarrellaan ollut tarjoilijan liina, vaan sen eltaantuneen, -kuluneen, punaisen peitteen liiankin tutut laskokset, jota -neljännesmiljoonan omistaja piti parempana kuin mitään vaippaa, -peitettä tai runsasturkiksista kappaa, minkä Lontoo saattoi tarjota. - -Isoisänisä, jonka toinen käsi oli Hendersonin käsivarren taipeessa, -toinen kepin käyrässä kädensijassa, näytti juhlallisemman kohteliaiden -aikojen herrasmieheltä. Vaikka isoisänisä olikin puettu kuluneeseen -juhlapukuunsa ja — niin, todentotta! — vanhanaikaiseen röyhelöön, -näytti hän arvokkaalta; isoisänisä oli laiha, kumarainen, hänellä -oli hämähäkin jalat ja kilpikonnan pää, mutta sittenkin hänen -olemuksensa oli sopusoinnussa hänen rypistyneen paidanrintansa kauniiden -helminappien ja hänen vyötäisillään mustassa moirénauhassa riippuvien -sievien, vanhojen sinettien kanssa. - -Hänen kaljun päänsä laesta patenttinahkaisten kenkien kärkiin saakka — -sellaiset kengät olivat varmasti jo viimeistä paria myöten kadonneet -kaupasta — isoisänisän koko olennosta säteili sardonista voitonriemua. -Hän oli tullut! Tässä hän oli! Hän ei ollut käynyt tanssiaisissa -kolmeenkyrnmeneenviiteen vuoteen. Nyt hän oli täällä. Ulkosalla -sellaiseen aikaan, jolloin hänen olisi pitänyt olla jo muutamia -tunteja maannut vuoteessaan, tuon höyhenpeitteen _alla_. Tässä hän oli -valmiina lausumaan sanansa kaikesta, mitä hänen nuoren sukulaisensa -tanssiaisissa tapahtui! - -Chesterfieldiläiseen tapaan hän tervehti majuri Hannania, johon -tutustuminen oli hänestä »ihastuttavaa». - -»Minulla on jo ollut onni —sangen suuri onni ja nautinto, jos niin -saan sanoa — tutustua teidän — teidän viehättävään tyttäreenne, sir. -Tanssiaisten tähti nousi hänen näyttäytyessään. Totisesti, niin. Emmekö -mene takaisin saliin ihailemaan hänen säihkyään?» - -Jättäen paikoilleen Hendersonin (joka oli luonut vanhan kumppanuuden -silmäyksen erääseen lähellä hyörivään tarjoilijaan) he palasivat -tanssisaliin katselemaan. - - -10 - -Tanssivaa Miloa saattoi tarkkailla kilometrin päästä, ja -kaunis katseltava hän olikin. Sillä jos milloinkaan on viehkeä -yhdeksäntoistavuotinen neito ollut huvittelemassa tanssiaisissa, niin -sellainen oli Marjorie Hannan Harry Tophamptonin täysikäisyysjuhlassa. - -Hän piti hurmaantuneesti tanssista, mutta ei sellaisesta riehakkaasta -kuin jotkut muut; hän, joka heilutteli vartaloaan hockey-kentällä -ja hyppivien ratsujen selässä, asteli tanssiessaan huvittavan -rauhallisesti. Hän oli tanssilattialla hillitty kuin kuka Elisabetin -aikainen vallasnainen tahansa. Mutta hän oli rattoisa seura-ihminen. -Hän piti näitä »kekkereitä» ja niiden kaikkia outoja ihmisiä -sanomattoman hupaisina. - -Kaikki ihmiset olivat hänestä perin tavallisia. Jopa miehetkin! -ajatteli hän silmäillessään milloin minkin Topin ystävän pään ylitse. -Ainoa, jota hän ei hevin voinut pitää pienempänään, oli isäntä, tuo -Tophampton-kolho itse. Hän oli aasi, mietti Marjone. Huu, millainen -aasi! Päässä ei ainoatakaan ajatusta muusta kuin siitä, mitä hän pani -ylleen; sellaisen vaikutuksen oli Top tehnyt häneen. Eli vaatteitansa -varten, mokoma kolho. Ihan kuin tytöt. Enemmän kuin jotkut tytöt. - -Tänä iltana oli Marjoriekin, joka ei elänyt vaatteita varten, -mielissään uudesta, valkeasta leningistään; aika paljon päänvaivaa -hänellä oli siitä ollutkin. Hän ei ollut ehtinyt teettää uutta; -senvuoksi oli hänen ollut etsittävä äidin pieneksi jäänyt lepomekko, -joka oli mainio, kun sitä oli hiukan levitetty rinnan kohdalta. -Hieman kreikkalaismallinen, samoin kuin siiloin, kun hän oli -esittänyt Afroditeä — älkää naurako! — opiston illanvietossa. -Hirveän mukava myöskin. Kyllin väljä hengittämistä varten. Kuinka -hän pitikään _väljyydestä_! Ainoa ikävä puoli olikin ollut -kenkäkysymys. Niin lyhyessä ajassa hän ei ollut ennättänyt mistään -saada ranskalaiskorkoisia silkkikenkiä, yhdeksännumeroisia isompia. -Eikä niissä ollut kultasolkia, madam. Kultaiset soljet olisivat -näyttäneet sievemmiltä, mutta nyt hänen oli turvauduttava korottomiin -tanssilipokkaisiin, joita opistossa käytettiin — hyvin pehmeästä, -mustasta nahkasta valmistettuihin, tasakärkisiin - ja joustaviin, hänen -korkeiden, virheettömästi kaareutuvien jalkapöytiensä ylitse kulkeviin -ristihihnoihin. Ne näyttivät olevan paikallaan ja olivatkin tanssiessa. - -Tanssiminen tällaisella välkkyvällä parkettilattialla upeassa -lontoolaisessa hotellissa oli ihanaa sen jälkeen, kun oli tanssinut -opiston voimistelusalissa. - -Mitä virvokkeihin tuli — - -»Hjuu!» hengähti Milo hurmioissaan löytämättä sopivampaa sanaa -suppeahkosta sanastostaan. - -Mansikkajäätelöä suli möhkäle toisensa jälkeen tämän jumalattaren -suussa; sinne oli kadonnut muna- ja lohivoileipä ja useita muita -voileipiä — litteitä kuorettomiksi kolmioiksi leikattuja, mureketta -sisältäviä samoin kuin sellaisia, joita tehdään pehmeistä, -pitkulaisista ranskanleivistä, halki leikatuista, joten välistä -pilkottaa esiin krassia, kun puolikkaat on pantu vastakkain ja väliin -sijoitettu aikamoinen silava viipale — runsaasti silavaa; ja syöjän -odottaessa leikkasi niitä yhä lisää pitkän pöydän takana seisova pullea -ranskalainen, jolla oli keittiömestarin valkea lakki ja esiliina. -Sitten olivat virvoitusjuomat, sekä kahvia että kermasuklaata ja -mehevät, höyryävät kahvileivät kuten _Pekka Poikasessa_. Ja tortut -ja leivokset, kirsikkahyytelöllä päällystetyt, ja nuo toiset, jotka -ulkoapäin näyttivät niin kovilta, mutta joita syödessä piti olla -varovainen, jollei mielinyt tyyten ryvettyä valkeaan vaahtoon, -samanlaiseen kuin poikien parranajovaahto oli ainoa keino työntää ne -kokonaisina suuhunsa, kuten tämä nuori Venus oli maininnut useille -tanssilajilleen. Hedelmäsalaatti oli perin maukasta, ja — ajatella — -nämä olivat ainoastaan virvokkeita, tarjoilupöydän ääressä, seisoalta -nautittavia! - -Pian tarjottaisiin oikein kunnollinen ateria, jolloin saisi istualtaan -syödä tosikylläiseksi asti; ja ruokalista olisi hyvä, tyyten -ranskalainen, nimittäin mayonnelaisia hummereita, kananpaistia, -kalkkunaa ja tryffeleitä ja kaikenlaisia muhennoksia ja salaatteja; ja -sitten olisi lisää jäätelöä, ei ainoastaan tuollaisia mitättömiä, pikku -hiukkasia lasilautasilla, vaan kokonainen vuori todellista jäähyytelöä -ja sen päälle sirotettuja manteleja — oi, herkullista! - -Top tarkkaili hänen säteilyään. - - -11 - -Äkkiä hän jupisi anteeksipyynnön ja aikoi poistua ja jättää isoisänisän -ja majuri Hannanin ovensuuhun katselemaan. - -Isoisänisän laiha käsi sujahti esiin ja tarttui nuoren miehen -karaistuneeseen hauislihakseen. - -»Minne kiire. _Poika_?» - -»Minun on tanssittava tämä tanssi, sir?» - -»Kenen kanssa aiot sen tanssia?» - -»Joanin.» - -»Serkkusi, niinkö? Hän luopui sinusta. Minun on puheltava kanssasi -tämän tanssin aikana.... Majuri, suonette anteeksi vanhukselle? -Toivottavasti tapaamme taaskin toisemme pian, sangen pian. Nyt minun -on neuvoteltava eräästä asiasta tämän nuoren sukulaiseni kanssa!... -Käsivartesi, _Poika_.» - - - - -XV luku - -Haaveilijan vetoomus - - -1 - -»Mitä tulimmaista lienee ukolla nyt minulle sanottavaa?» aprikoi Top -alistuvasta saattaessaan verkkaisesti käydä köpyttelevää isoisänisää -liukkaalla parkettilattialla hälisevän, värikkään, hetkestä nauttivan -nuorisojoukon halki. - - -2 - -Heidän päästyään pois tanssisalista — pois kirjavasta vilinästa, -kirkkaasta valaistuksesta, pois värähtelevien viulujen, sykähtelevän -sellon, kiihkeästi valittavan saksofonin, naurun ja liukuvien jalkojen -suhinan kuuluvilta — kuinka viehättävän hiljaiselta, hämärältä, -yksinäiseltä tupakkasalonki tuntuikaan! - -Se olikin jäänyt miltei tyhjäksi isoisänisän ja Topin välistä -keskustelua varten. Vain tanssin lomassa tänne pujahtanut pari koetti -pysytellä piilosalla ikkunakomerossa; huoneessa hääräili tarjoilija -tai pari. Henderson, joka oli kadonnut, ilmestyi jälleen isoisänisän -kolkutettua koukkukepillään. - -Kuten kuivattu rusina uppoaa ja katoaa taikinaan, niin vaipui -isoisänisän kuihtunut hahmo pehmeän, nahkapäällyksisen sohvan nurkkaan. -Huolellisesti Henderson kiersi hänen luisevien polviensa ympärille -tyranninsa korvaamattoman apuvälineen. (Samoin kuin lohikäärme on -Pyhän Yrjänän, oli tämä herra Horace Mundyn vaakunamerkki. Joulu ja -joulukuusi, Englanti ja _Union Jack, velho_ ja noita sauva, isoisänisä -ja hänen peitteensä.) - -»Se on hyvin, _Mies_, se on hyvin. Älkää hyörikö, älkää hoppuilko!... -Lähden kotiin piakkoin. Niin, en vielä, en vielä. Mihin aikaan? Mitä -se teihin kuuluu? Kun haluan lähteä kotiin, kutsun teitä, mutta en -ennen.... Nyt suvainnette poistua?» - -Henderson poistui. Kun tuntee Hendersonin, saattaa otaksua hänellä -olleen siinäkin hotellissa ystäviä, joiden seurassa hän sai välihetken -edullisesti kulumaan. - -»Nyt, POIKA —» - - -3 - -Top oli istuutunut leveän takkatuolin laidalle vastapäätä isoisänisää -ja odotti valmistautuneena kuulemaan mitä pahinta — mutta kuinka totta -onkaan, että se, mihin ihminen valmistautuu, ei koskaan tapahdu! - -Isoisänisän laiha käsi oli sukeltanut kilisevien sinettien alitse -taskuun. - -Ihan odottamattomasti isoisänisä alkoi: - -»POIKA, nyt on sinun syntymäpäiväjuhlasi, mutta sinä et ole saanut -lahjaa — et varsinaista lahjaa — » Kädestä kuului kahinaa. »Tässä on -viitonen — ei, pari. Tässä on kymppi sinun käytettäväksesi, POIKA.» - -Top — varsin luonnollisesti — olisi saattanut kaatua selälleen -takanansa loimuavaan takkaan. - -Tuo hämmästyttävä vanha oikkuili ja syrjäytti käden heilauksella -Topin sopertamat kiitokset. Muuten ne kaksi viitosta tulivat kuin -Jumalan lahjana tälle nuorelle insinöörinkokelaalle. Olihan hän -luovuttanut kaikki kuukausirahansa rouva MundyIle. Ja kuinka hartaasti -hän olisi halunnutkaan muuttaa puhtaaksi rahaksi »ne» kalvosinnapit -ja «sen» komean savukekotelon, ei sellainen menettely toki tullut -kysymykseenkään. Vähän, kovin vähän oli Top saanut hankituksi vanhoilla -napeillaan, kolhiutuneella hopeakotelollaan, vanhanaikaisella -kellollaan ja perillään sekä parilla harvinaisella postimerkillä! - -»Oi, kiitos teille, sir!» vakuutti Top sydämensä pohjasta. - -»Pyh! Ei se ole mitään. Kun hoitaa talouttaan järkevästi» isoisänisä -nykäisi kulunutta peitettään ylöspäin — »saattaa joskus panna rahaa -menemään, jos haluttaa. Havainnollinen opetus sinulle, POIKA. Ja -nyt—nyt— Haluan kysyä sinulta jotakin. Mitä arvelet — mitä arvelet -tästä kokoelmasta, näistä lumoavista neitosista, joista yhden ja toisen -kanssa olen nähnyt sinut lattialla?» - -Top tyrmistyi. Hänen rohkeutensa oli elpynyt setelien hilpeästi, -rauhoittavasti kahistessa hänen kädessään, mutta nyt se painui -jälleen hänen tanssikenkiinsä saakka. Kas niin, mietti hän, nyt -aikoi vanhus panna puukon hänen kurkulleen. Vielä pahempi! Hän aikoi -tunkea sinne tyttöjä. Hylättyhän säädyllisen, chesterfieldiläisen, -arvokkaan esiintymistapansa hän aikoi taaskin muuttua pahanilkiseksi, -käärmeenkieliseksi kilpikonnaksi. - -Top terästäytyi... - -»Hän aloittaa», tuumi Top, »siitä isosta, möhkälemäises - -Hannanin tytöstä». - -Sellaiselta Milo näytti Topista. Hän ei Topin mielestä muistuttanut -mitään muuta niin paljon kuin Victorian muistomerkin ympärille -järjestettyjä jyhkeitä, kookkaita kivipatsaita, kuvaannollisia -jättiläisnaisia, jotka edustivat kauppaa, edistystä, Afrikkaa ja mitä -kaikkea.... - -»Hän aikoo _aloittaa_ hänestä.» - - -4 - -Isoisänisä ei alkanut hänestä. - -Hän alkoi perin miellyttävästi puhua kauneuden eri vivahduksista, joita -saattoi havaita tämän seurueen nuorissa naisissa. - -He olivat hyvin viehättäviä täysin nykyaikaisella tavalla! - -Isoisänisä ei hyväksynyt kaikkien katkerien, keski-ikäisten -arvostelijain lausuntoja nykyaikaisista tytöistä. Isoisänisän mielestä -heidän viehätysvoimansa oli toisenlainen, mutta ei rahtuakaan -vähäisempi kuin heidän äitiensä, isoäitiensä ja esiäitiensä. Poissa -olivat tietenkin pienet jalat ja kädet, upeat hiuspalmikot.... Mutta ne -oli korvattu! Tytöt olivat terveempiä, raikkaampia, parempi-ihoisia. Se -johtui raittiista ilmasta ja ruumiinharjoituksista, joskin leikit ja -urheilu olivat numerolla tai kahdella — tai enemmällä — suurentaneet -naisten kenkiä Poissa olivat uhkean kaarevat muodot, kolmenviidettä -sentimetrin mittaiset vyötäiset, rehevät lanteet.... - -Isoisänisä (kumma kyllä) ei surrut näitä piirteitä. Hänestä oli -jäykkien kureliivien katoaminen erinomainen asia. Hän — joka oli -aina rakastanut kauneutta — oli kyllin laajamielinen rakastaja -ihaillakseen sen nykyisiä ilmaisumuotoja, kiristämättömiä, poikamaisia, -yksinkertaisten liinaisten leninkien verhoamia vartaloja, somia, -sileitä päitä — ja avointa hilpeyttä. Niillä oli hyvät puolensa, jos -puutteensakin. Sitäpaitsi oli otettava huomioon nykyajan nuoret miehet, -joita tämänlaatuisten tyttöjen oli täydennettävä. - -»Jos» - jatkoi isoisänisä (punehtuen ja lämmeten omasta esitelmästään) -— »jos joku minun nuoruuteni aikainen kaunotar ilmestyisi tänään ja -jos hänen ruumiillinen puolensa, muotinsa, hiuksensa, käytöksensä, -keskustelunsa ja muut sulonsa olisivat sellaiset, jollaiset niin -kovasti miellyttivät minun aikalaistani vuonna tuhat kahdeksansataa -neljäkymmentäyhdeksän, niin luuletko —luuletko _sinä_, että hän -saavuttaisi paljon menestystä ystäviesi ja opistotovereittesi -keskuudessa, POIKA?» - -Top ei tiennyt, sir. Eikä Top siitä välittänyt. Top vain terästäytyi -siltä varalta, että isoisänisä muuttuisi jälleen entiseksi.... - -Nähtävästi ei sen aika ollut vielä tullut. - - -5 - -»Esimerkiksi, POIKA. Tuo viehättävä dresdeniläinen posliiniteos, sinun -neiti St. Clairisi. Kuinka voidaan väittää, ettei tänä aikana ole -naisellisuutta? Se pikku neiti näytti minusta sievältä kuin —» - -»Hän on jo toisen», keskeytti Top hätäisesti, karkeasti. »Hän menee -naimisiin erään läheisen ystäväni kanssa — Jonesin kanssa. Jones kosi tänä iltana, näissä -tanssiaisissa; he ovat kihloissa!» - -»Niinkö tosiaan? Onnellinen nuorukainen.... Mutta vielä on runsaasti kaunottaria, -_Poika_, joista sinä saat valita. - -— Ota huomioon, että vaikka sanoinkin 'Etsi mallikelpoinen tyttö', en sitonut -sinua kehenkään erikoisesti. Sinun asiaksesi jätin valinnan. _Sillä en -ole_ niin järjetön enkä niin epäinhimillinen kuin te kaikki mielellänne -uskotte», lisäsi isoisänisä, näyttäen vilahduksen tavallisista -tavoistaan. »Lienen sortumaisillani vanhuudenheikkouteen, ruumiini -pettää; mutta — silmäni ovat yhtä hyvät kuin konsanaan.» - -Hän väläytti niitä Topiin päin; ne olivat kirkkaat kuin timantit, -terävät kuin lasiveitsi. - - -6 - -»Enkö muuten nähnyt sinun tanssivan erään lumoojattaren kanssa, -jolla oli liekinvärinen puku — jollen erehdy, liekinvärinen, -turkiskoristeinen — kullanväriset kengät ja mitä sievimmät nilkat? -Miellyttämistaidon harrastaja, luulisin. Joka kohta kultivoitua; joka -katse puhuva. Kaunis hiuslaite, kauniit kengät, kiehtova hajuvesi —» - -»Neiti Mourne.» - -»Ahaa! Gertrude-serkkusi kaunis ystävätär, näyttelijätär?» huudahti -isoisänisä. Eikö mikään ollut jäänyt tuolta vanhukselta huomaamatta? -Oliko hän (epäilemättä loordi-vainajan entisen oikean käden tehokkaalla -avulla) pitänyt silmällä Topin elämän kaikkia yksityiskohtia etsinnän -alusta saakka? - -Vanhus selitti, että neiti Mourne oli »kuten ranskalaiset sanovat, _une -belle laide_! Yksinkertainen, mutta kiehtova. Magneettinen. Eikö hän -viehätä sinua, POIKA?» - -Top liikahteli rauhattomasti, toivo saavansa tupakoida... Isoisänisä ei -suvainnut savukkeiden sytyttämistä hänen puhuessaan... - -»Eipä hyödyttäisi paljoakaan, jos hän viehättäisikin minua», virkkoi -Top oltuaan tuokion vaiti. »Hänkin on varattu. Tarkoitan, että -hänelläkin on sulhanen.» - -»Se tuskin minua hämmästyttää», sanoi isoisänisä sulavasti. »Mutta -ottaaksemme vielä toisenlaisen esimerkin —» »Nyt se tulee», tuumi Top. -Hammasta purren hän sijoittui vankasti pehmeälle tuolilleen. »Nyt se -tulee!» - - -7 - -»Jos saisin nuorentavaa juomaa, joka 'palauttaisi kahdennenkymmenennen -kevääni’», haastoi isoisänisä vakavasti, »on täällä neitonen, jolle -koettaisin heti osoittaa huomaavaisuutta. - - Jumalten tytär, ihailtavan kookas - ja jumalaisen valkoverinen! - -— Arvannet, ketä tarkoitan, POIKA? Majuri Hannanin tytärtä.» - -»Arvasin teidän tarkoittavan häntä, sir», vastasi Top nyreästi, »kun -lausuitte sanan '_kookas_'». - -»Totisesti, niin. Turmeltumaton, uhkea nuori olento! Ihmeellisen -sopusuhtainen! Uhkuvan terveyden esikuva! Eikö hän olekin, POIKA?» - -»Siltä näyttää, sir», myönsi Top vastahakoisesti. »Ei ole paljoa vikaa, -sir — hänen terveydessään.» - -»Mitä on terveys muuta kuin se kallio, jolle kauneuden temppeli on -rakennettu? Jos terveys on täydellinen, seuraa kaikki muu itsestään. -Kaunis muoto, väri, raikkaus, taivaasta tullut terveellinen tuli. -Terveys! Jos ruusun juuret ovat terveet, niin siinä on kukka. Mitä -arvelet, _Poika_?» - -Äänettömästi Top taaskin ajatteli, kuinka tarkalleen tämä isoisänisän -»ihmeolento» muistutti Buckingham-palatsin kaiteiden edustalla -olevia jättiläismäisiä kolosseja, kävelyasentoisia, isoja, valtavia, -aaltoilevia naishahmoja, joista yksi pitää pelottavan isolla kädellään -kiinni leijonan harjasta, taluttaen tavatonta otusta, ikäänkuin se -olisi pommerilainen hevonen. - -Mutta ainoakaan elävä patsas ei saisi talutella Harry Morse -Tophamptonia. Ei todennäköisesti. Se päätös kuvastui hänen vaaleiden, -itsepäisen päättävien kasvojensa jokaisesta piirteestä. - -Sijoittuen yhä syvemmälle pieluksien ja peitteen suojaan vanhus kehitti -edelleen pahaa taktillista virhettään, koettaen väkisin tykyttää neitoa -nuorelle miehelle. - -Kuunteleva Top kammosi sillä hetkellä kaikkia tyttöjä, mitä oli -ikinä nähnyt. Hän inhosi filmitähteä ja hänen seurapiiriään; hänellä -oli erikoisesti kaunaa Britannian viehkeimmälle vaalea veriselle -kaunottarelle, Jonesin ihanalle morsiamelle. Eikö läähättävää Miloa -ollut ensiksi mainittu juuri hänen luonaan? Top kammosi kaikkia -ruumiillisen kultuurin opiston mekkoihin ja polvihousuihin puettuja -tyttöjä. Kammosi — nyt, ollessaan hänestä loitolla! — tuoksuista, -viekoittelevaa Lilithiä. Kammosi kaikkia niitä outoja tyttöjä, joiden -kanssa hän isäntänä oli sinä iltana tanssinut. Kaikkia näkemiään -hän kammosi, vaikka ei kenties niin hyisen kiihkeästi kuin tuota -Venus-tyttöä, johon isoisänisä oli ihastunut. Hän muisti, mitä se -tyttö oli vastannut eräälle tanssittajalleen, joka oli kysynyt, pitikö -hän vanilja- vaiko mansikkajäätelöstä — »_Parasta on pyytää niitä -molempia ja panettaa ne samalle lautaselle_!» Niin, se tyttö oli ruokaa -varten. Jollei mitään muuta otettaisikaan huomioon, se kuvottava -nuori herkkusuu, hameihin puettu ahmatti, eli yksinomaan syödäkseen, -ruokkiakseen isoja, laajoja, typeriä patsaankasvojaan. Vimmastuneena -Top ajatteli: »Häntä saattaisi hyvinkin nimittää syöväksi Miloksi!» - -»Nuori jumal'olento», ihasteli isoisänisä, »Olympoksesta laskeutunut». - -Topin oli kuunneltava. Ulkoisesti hän oli perin tarkkaavainen, mutta -hänen sisällään kuohui synkkää vastustushenkeä, jäytävää harmia, -voittamatonta, jäätävää, kasvavaa kiukkua, mikä tuntuu riittävän -vastaukseksi niille idealisteille, jotka uskovat sellaisiin teorioihin, -että puolison valinnassa määräävää vaistoa voidaan ohjata. - -Mutta isoisänisä kehitti edelleen lempihaavettaan. - -»Siinä, POIKA, on sellainen sydämenvaltiatar, joka toisi takaisin -kultaisen ajan. Toivoisin», intoili yhdeksänkymmentä viisi -vuotias, »itse olevani siinä iässä, että voisin osoittaa hänelle -huomaavaisuuttani». - -Ärsytetty Top pamautti: »Minäkin toivoisin teidän olevan, sir!» Kas -siten! Niin! Äkkiä lausuen, miettimättä, ensin edes avaamatta ja -sulkematta suutansa ei loukkaavasti, mutta päättävästi: »Minäkin -toivoisin teidän olevan, sir!» - - -8 - -Syntyi äänettömyys, jonka aikana hiki kihosi Topin leveälle, matalalle -otsalle. - -Mitähän isoisänisä sanoisi? - -Ikäänkuin ei olisi oikein käsittänyt vanhus virkkoi: - -»Tarkoitatko sillä, Poika, ettet sinä itse halua yrittää siihen -suuntaan?» - -»Sitä tarkoitin», vastasi Top varmasti, mutta sisäisesti vapisten. -Mitenhän isoisänisä siihen suhtaantuisi? Voi sitä räjähdystä, joka -oli tulossa!... Mutta sittenkin! Mitä muuta hyvänsä mieluummin kuin -taipua isoisänisän tähän toivomukseen... Se tyttö! Ylettömän iso, -runsautta kuvaava olento, hirvittävän näköinen —ja huonokäytöksinen, -niin, tyrmistyttävän huonokäytöksinen — suorastaan elukkamainen. -Top muisteli, millainen hän oli ollut opistossa, marssinut -palloilukengissään polulla kuin talonpojan renki — typerryttänyt Topin -lausumalla: »Hoo! Minusta eivät sellaiset ole ystäviä.» Osoittaa -huomaavaisuutta sellaiselle. - -Hyvä Jumala!... Jonesin oli tapana lausua kaikista tytöistä, jotka -eivät olleet hänestä vastenmielisiä: »_No niin, taitaisinpa mieluummin -suudella häntä kuin poliisia_!» Topista tuntui, että huomaavaisuuden -osoittaminen tälle tytölle olisi _samanlaista_ kuin poliisin -suuteleminen, prrr! - -»Neiti Hannanin kaltaisen tytön tavoitteleminen ei mieillytä sinua?» - -»Ei, sir», vahvisti Top, »ei miellytä». - -Jyräystä ei kuulunut. - -»Sellaisen ihanan tytön? Kankaalla ja marmorissa ei voida näyttää -mitään kauniimpaa.» - -»Tiedän sen, sir. Jotkut saattaisivat. Mutta» — häneltä pääsivät -karkean koruttomat sanat — »minä en pidä sellaisesta. Minusta tuntuu, -etten voi.» - -Taaskin pitkä, peloittava hiljaisuus, jonka aikana Top odotti purkausta. - - -9 - -Nuori mies valmistautui kuulemaan purevia syytöksiä. Hän valmistautui -kuulemaan raivoisaa kolkutusta tupakkasalongin lattiaan, ärjäisyjä, -joiden tarkoitus olisi säikyttää tarjoilijoita, seuraavanlaisia -salamaniskuja: - -»_Et pidä sellaisesta? Mitä sinä sitten tahdot, POIKA, haluaisin -tietää? Mitä tahdot, sinä vihoviimeinen tomppeli, mitä tahdot?... 'En -häntä', väität. Ketä sitten? Sinulla ei ole muita esitettäviä, niinkö? -Siispä minä esitän valittavaksesi. Ja sinun on valittava, sir. Kuuletko -minua? Sanon: joko tämä jumalainen tyttö tai ei ketään. Kuta pikemmin, -sen parempi. Kosi häntä tänä iltana pannaksesi asian alkuun. Jos menet -naimisiin hänen kanssansa, saat kymmenentuhannen punnan vuositulot. -Jos teet vastoin toiveitani, et saa puolta Jennyäkään. Et puolta -Jennyäkään. Siis valitse nyt!»_ - -Top olisi vastannut: »Onko se lopullinen sananne, sir? No, hyvä -sitten; minä luovun rahoista.» Top olisi tuntenut menetelleensä ihan -oikein. Mitä varten nämä tanssiaiset oikeastaan oli järjestetty? -Sitäkö varten, että hän saisi vapaasti valita, vai sitäkö varten, -että häntä pakotettaisiin? Se ei ollut sopiva tapa kenenkään -miehen käyttäytyä, olipa hän sitten yhdeksänkymmentäviisi- tai -satayhdeksänkymmentäviisivuotias. Mutta jos vanhus oli menetellyt -siten, oli Top valmistautunut pahimpaankin ja pitäisi kyllä puolensa -isoisänisälle. - -Taaskin isoisänisä esiintyi odottamattomasti. - -Hän virkkoi kaihoisesti, murheellisesti, jopa valittavaan: »Siitäkö -sinusta tuntuu, POIKA? Vahinko, erehdys.» - - -10 - -Miten arvelette Topin, kookkaan, lämminsydämisen, yksinkertaisen -olennon pystyneen pitämään puoliaan tällaista vastaan? - -Ällistyneenä Top silmäili isoisänisää, tuota kuihtunutta, iäkästä -olentoa, joka oli melkein hautautunut sohvan nurkan ja höyhenpeitteen -väliin. - -Mundyn tytöistä oli isoisänisä jo kuinka kauan ollut hullunkurinen -painajaisolento! Hän oli puolittain variksenpelätin, puolittain perheen -kauhu, tarumainen pilahenkilö sättimisineen, juustonkuoritalouksineen, -vankilankarkuripalvelijoineen, peitteineen, avioliittoja koskevine, -haaveellisine ohjeineen. Koko hänen suvussaan kenties ainoastaan kaksi -henkilöä käsitti isoisänisässä olevan jotakin muutakin. - -Lempeä rouva Mundy säälitteli (isoisänisän »pahoinakin» päivinä): -»Yksinäinen vanhus-raukka!» - -Alusta alkaen oli Top ajatellut: »Vanhus-poloinen; hänen osansa on -kova!» - -Nuori mies ei olisi osannut selittää, mikä isoisänisän osassa oli -kovaa. Ei ainoastaan ikä. Elämä yleensä ehkä. Top, jolla, kuten -tiedämme, ei ollut taipumuksia pukea asioita liian moni- tai liian -pitkäsanaisiin muotoihin, oivalsi kummallisesti, sanattomasti, että -isoisänisästä, joka ei ollut muiden ihmisten kaltainen, olivat muut -ihmiset aivan yhtä kiusallisia kuin hän heistä. - -Hän ei kuulunut tähän jazziaikaan. Hän ei ollut chesterfieldiläisen -ajan ihminen, ryppyisen paidanetumuksensa ja sinettinippunsa mukainen. -Hän ei ollut minkään menneen ajan ihminen, mutta kaikkina aikoina on -ollut hänen kaltaisiaan. Hän oli yksinäinen, sopeutumaton, hyljeksitty, -utopisti, sellainen henkilö, jonka juuret eivät ole kiinni maassa, joka -ei kykene irtaantumaan haaveistaan. Unelmissaan utopisti elää jotakin -tulevaa aikakautta. Se saattaa olla kolmaskymmenes, ehkä viideskymmenes -vuosisata; kenpä tietää? Ainakaan se ei ole tämä kahdeskymmenes; -sillä silloin ei ole tylyyttä eikä sairautta, ei köyhyyttä, ei sotaa -eikä muita rikoksia; ja silloin eivät enää kuolema ja ero katkeroita -ihmisten elämää. Sitä he kaipaavat, nämä utopistit, jotka eivät aina -puhu samaa kieltä — mutta pääsisällöltään kuitenkin samaa. - -Kuunnelkaa hetkinen näitä hartaan vetoavia säkeitä: - - Luvattu rauhan aikaansa, - oi, jospa koittais - ja himon, vainon, kiistan - iäks voittais! - -Nämä ihmiset ovat vasta tieteen alkuasteella... Näiden ihmisten mieliä -kalvavat pelko ja kiellot... On parempia unelmia!» - - Missä, äiti, on onnen ihana maa? - Etsiä tahdon, se huoleni karkoittaa! - - On meillä toivo, että hyvään - lopulta johtaa pahakin. - -Lukemattomilla tavoin he elävät toivoansa varten. Kuollessaan he -huutavat ääneen: - - Valoa, enemmän valoa! - -Niistä, jotka odottavat sitä aikakautta, saattaa tämä nykymaailma -hyvinkin näyttää liian synkältä heidän voidakseen nurkumatta sitä -katsella. Nämä utopistit, jotka ovat matkalla sitä aikaa kohti, pitävät -tätä nykyistä maailmaa pelkästään risteysaseman odotussalina — ja -törkyisenä, likaisena, vetoisena, kehnosti hoidettuna sen lisäksi. -Ihmekö sitten, että utopisti tiuskii matkustajakumppaneilleen, -rähisee asemamiehille, sadattelee rautatieyhtiötä?... Ihmekö, jos -utopisti, joka vaatii terveyttä ja kauneutta, herkeää tavoittelemasta -toisarvoista ja pyrkii suorastaan mahdottomiin! - -Mundyjen isoisänisän paikka oli mahdollisesti jollakulla toisella -taivaankappaleella. Jos hänet olisi voitu siirtää omalle tähdelleen, -ei häntä mahdollisesti olisi pidetty eriskummaisena oikkuilijana, vaan -tavallisena järkimiehenä, joka arvosteli asioita oikean mittapuun -mukaan, koska hänestä oli »_kaunis totia, tosi kaunista_». Ja toinen -ajatus. Mahdollisesti me — me, jotka nurisematta sopeudumme rakkauden -kaikenlaisiin rumiin vivahduksiin, jotka pidämme luonnollisina -sellaisia piirteitä kuin syrjäkujien asumuksia, oikeusistuimia, -mielisairaidenhoitoloita, tavallisia lihamyymälöitä, keskinkertaisia -ravintoloita, rujomuotoisia lapsia, — mahdollisesti juuri _me_ olemme -todenperäisiä, eriskummaisia oikkuilijoita. - -Tällaiset olivat Topin tunteet, joita hän ei tosin pukenut niin -moniin sanoihin, Topin, joka oli tullut aurinkoisesta, avarammasta, -nuoremmasta ja (toivottavasti) puhtaammasta maasta. - -Top, joka ei osannut sopeutua katselemaan Lontoon lapsia Lontoon -takakujilla Lontoon sumussa, käsitti jossakin määrin isoisänisän -kauneudenkaipuuta. Juuri senvuoksi Top isoisänisän täyttäessä -yhdeksänkymmentäviisi vuotta ei valinnut lahjaksi mitään sopivaa, -käyttökelpoista esinettä (sellaista kuin olivat makuusukat tai -vuoteenkuumennuspullon päällinen, jotka rouva Mundy oli lahjoittanut -tälle lähes satavuotiselle miehelle), vaan hyödytöntä, tuoksuavaa -ja kaunista. Top oli tilannut kimpun punaisia ruusuja vanhuksen -lempipatsaan eteen. Sen lahjan aiheuttama ymmärtämyksen välähdys -selvitti Topille, ettei isoisänisä ollut niin naurettava, hullunkurinen -eikä eriskummainen kuin — liikuttava. - -Ja liikuttavan, hirveän tyytymätön. - - -11 - -«Vahinko. Totisesti ikävä erehdys», hoki isoisänisä, kaihoisasti -silmäillen tämän mallikelpoisen nuorukaisen Herkules vartaloa ja -Venus-suuta, jolle hän kypsyneenä arvostelijana toivoi löytäneensä -mallikelpoisen puolison. Jospa nuoret olisivat käsittäneet! - -«Vastaisuudessa sinä vielä ajattelet toisin! Sitten ymmärrät, kuten -minä nyt ymmärrän —» - -»Mutta en _nyt_, sir», tokaisi Top masentuneena, mutta taipumattomana. - -»Et nyt; ehkä hiukan tuonnempana?... Punnitse tarkemmin!.... -Mieti vielä; mieti!» kehoitteli utopisti. »Eikö ole toivoakaan -siitä, _Poika_, että opit näkemään sen, mitä on edessäsi? Eikö ole -mahdollista, että muutat mieltäsi?» - -Ennenkuin kovaonninen Top ehti vastata, astui tupakkasalonkiin -virkapukuinen hotellinpalvelija, vilkaisi nopeasti ympärilleen ja -riensi hänen luokseen. - -»Oletteko herra Tophampton, sir?» - -»Kyllä.» - -»Teitä pyydetään puhelimeen, sir. Hyvin tärkeä asia.» - - -12 - -Saatuaan sillä hetkellä armonaikaa Top katsahti isoisänisään, jonka -kalju kilpikonnanpää oli nyt vaipunut niin syvälle olkapäiden väliin, -että se näytti niin sanoaksemme kuorien sisälle vedetyltä. - -»Sallitteko minun poistua, sir?» - -»Kyllä, mitä sinä aikailet? Älä seiso siinä koko iltaa töllistelemässä -minua kuin täytetty porsas!» ärähti isoisänisä tavalliseen kärttyiseen -tapaansa. »Mene ja lähetä mennessäsi luokseni se toinen tomppeli, -Henderson! Sano hänelle, että olen valmis, vartoamassa häntä! Käske -hänen tilata ajuri — auto ja tulla heti! Ja sinä mene, _Poika —_ mene!» - -Top meni. - - - - -XVI luku - -Öinen säikähdys - - -1 - -Puhelimeen ehdittyhän Top aluksi kuuli vain sen tuttua, katkonaista -surinaa. - -»Selvittäkää linja, tehkää hyvin! En erota sanaakaan!» - -Miten tämä pyyntö yleensä tehonneekaan, nyt se jossakin määrin tehosi. - -Top erotti sanan — nimensä, Tophampton. - -»Kyllä, puhelimessa. Haloo! Kuka puhuu?» - -Ääni, jota Top ei tuntenut — miehenääni — lausui sanan »Helen», ja -sitten taaskin surinaa. - -»Haloo, haloo!» huusi Top levottomana. »Helen?» - -Äkkiä hän tajusi, että vaikka hän ei ollut luullut lainkaan -ajattelevansa Helen-lapsukaista, oli hän kuitenkin ollut sangen -huolissaan tämän nuorimman serkkunsa tähden, joka ei ollut tahtonut -— tai voinut — tulla ja joka ei ainakaan ollut tullut hänen -tanssiaisiinsa... - -Mitä tämä nyt merkitsi, ja miehenääni? - -»Haloo! Mistä kysymys? Kuka puhuu?» tiedusti Top. »Mistä puhutaan?» - -Ei vastausta. Sekavia ääniä. Sotkuisia, epäselviä sanoja samalla -oudolla äänellä. - -Sitten Top erotti kolme sanaa, jotka muistuttivat kolmea tulimerkkiä. - -»... Helen... kuolemaisillaan!... tulkaa...» - - -2 - -Top ei kuullut enempää; oikeastaan hän ei jäänyt enää kuuntelemaankaan. -Paljain päin, sieppaamatta päällystakkiaan tai kaulaliinaansa Top -riensi silatun marmorihallin läpi, loivia portaita alas, ulos -lasiovesta eteiskatokseen ja Lontoon sydänöiselle kadulle. Hän huusi -autonsa, ennenkuin järjestäjä ennätti liikahtaakaan. Kiihkeästi Top -ilmoitti Oxfordin alueen osoitteen ja käski lyhyesti: »Ajakaa niinkuin -ikinä pystytte!» - -Ohjaaja tuntui ajavan niin raatelemalla kuin suinkin osasi. - -Miehen vika ei tietenkään ollut, jos koko Knightsbridgen ja Battersean -välinen Lontoo näytti olevan jalkeilla ja jos yövahteja oli -joukkueittain punalyhtyisten katosten suojassa vahtimassa sokkeloisia -juoksuhautoja ja graniittionkaloita. - -Tuskaisena Top hoki itsekseen, huomaamattaan puhuen ääneen: -»Kuolemaisillaan... Helen kuolemaisillaan...» - - -3 - -Mitä se saattoi merkitä? Minkä tähden? - -Lapsi oli ollut ihan pirteä. Top oli nähnyt hänet aamiaispöydässä, -nähnyt hänen lähtevän Chelseassa olevaan balettikouluunsa kädessään -laukku, jossa oli hänen tanssikenkänsä ja puoliseväänsä. Senjälkeen -Top ei ollut nähnyt Heleniä koko tänä sekavana päivänä... Hyvä Jumala, -aikoiko tämä ohjaaja kiertää Hamsteadin kautta?... Kuolemaisillaan?... -Miten olisi mahdollista ajatella sellaista Helenin kaltaisen tytön -yhteydessä? Hänen lemmikkiserkkunsa... Helen! Tyttö oli kaihtanut -häntä koko viime viikon... mutta silti pysynyt hänen lemmikkinään. -Juuri sentähdenkö häntä oli pyydetty puhelimeen? Eikö hänen olisi -pitänyt olla maltillisempi, tuoda rouva Mundy muassaan? Pitäisikö hänen -_kääntyä nyt takaisin? Ei... Kirottu_ vintiö, salli taaskin seisauttaa -auton... Nyt käännös oikealle... OIKEALLE, tolvana... Vihdoinkin -viimeinen käänne; auto pysähtyi ison vuokratalon kivioven edustalle. - - -4 - -»Odotanko, sir?» virkkoi ohjaaja tälle kiihtyneen näköiselle -nuorukaiselle, joka oli hatuttomin päin kiiruhtanut tänne -vuokrakasarmille, jossa sellaisen nuoren herrasmiehen ei juuri -otaksuisi käyvän — - -Top sysäsi kaikki taskussaan olevat pikku rahat miehen käteen ja lähti -sanaakaan lausumatta juoksujalkaa kiitämään päämääräänsä, harppaillen -rouva Mundyn asunnon kivisiä portaita vinhemmin kuin koskaan ennen. - - -5 - -Suinpäin hän syöksyi sisälle avattuaan oven avaimellaan ja huuteli -hiljaa, mutta kiihkeästi Maryä, Mundyjen pientä palvelijatarta. - -Mary, joka nukkui kuin murmeli, paneutui aina aikaisin levolle; mutta -varmaankin hän nyt oli valveilla. Entä se miehenääni, mitähän se -merkitsi? Lääkärikö? Top hoki itsekseen kysymyksiään koneellisesti, -kuten oli hokenut koko matkan autossa, mutta torjui yhä mielestään -kaikki vastaukset, jotka muistuttivat hänelle joen tämän puolen -vuokrakasarmeissa sattuneista murhenäytelmistä... Niistä olivat -sanomalehdet kertoneet... Ei! »Mary! Helen —» - -Ei vastausta. - -Top eteni käytävää pitkin, aikoen sen toisessa päässä olevalle ovelle. -Sivuuttaessaan arkihuoneen oven hän seisahtui. Sen takaa kuului -hiljaista liikettä. Oven alitse näkyi ruusuinen valoviiru. He — hän oli -siellä. - -Melkein suunniltaan levottomuudesta nuori mies kiersi ovenripaa, työnsi -oven auki ja syöksähti arkihuoneeseen. »Helen —» - -Helen oli siellä. - - - - -XVII luku - -Tuhkimon ilta - - -1 - -Helen oli siellä ja kääntyi häneen päin... Nousi seisomaan ja katsoi -häneen hymyillen! - -Niin, aluksi ei Top tajunnut mitään muuta kuin sen, että Helen seisoi -tuossa ja hymyili. Hänellä ei ollut mitään hätää! - -Sanat »Sinä olet siis terve?» olivat varmaankin luiskahtaneet hänen -huuliltaan, vaikka hän itse tuskin huomasi niitä lausuneensa, koskapa -Helen naurusta värähtelevällä äänellä vastasi: »'Tervekö’? Ihan terve, -kiitos. Enkö siltä näytä, Top?» - -Häntä silmäillessään Top sitten sai jonkunlaisen kuvan ympäristöstä -omituisesta, näyttämömäisestä, koristeellisesta, suppeasta ympäristöstä. - -Kuinka suuresti se erosikaan siitä, mitä nuori mies oli tuskissaan -kuvitellut näkevänsä! - -Alkaaksemme Helenistä — hän oli sellaisessa asussa, jollaisessa -Top ei ollut milloinkaan ennen häntä nähnyt; hänen yllään oli -balettitanssijattaren tiukat, vaaleanpunaiset, kukannuppua muistuttavat -liivit, pullottava, valkea röyhelöhame, pitkät, vaaleanpunaiset -balettitrikoot, jotka päättyivät ristihihnaisiin kenkiin — ja hän -seisoi huoneessa, joka oli alaston kuin pieni näyttämö ja yhtä -kirkkaasti valaistu. - - -2 - -Huoneessa paloivat kaikki valot: seinälamput, pienemmälle -uuninreunustalle sijoitetut kynttilät, oven yläpuolella oleva lamppu ja -keskuspöydän kohdalle laipioon kiinnitetyissä ketjuissa riippuva iso, -punakaihtiminen lamppu. - -Mutta keskuspöytä oli viety pois huoneesta, pantu kai kokoon ja -siirretty jonnekin muualle. - -Tuolit oli työnnetty yhteen nurkkaan ja kasattu päällekkäin. Matot oli -kierretty pois tummalta, kiilloitetuita korkkimatolta. Näytti siltä -kuin huoneesta olisi tyhjennetty kaikki huonekalut. Ainoastaan yksi -esine oli sinne tuotu. Se oli pitkä, valkopuitteinen peili rouva Mundyn -huoneesta. Joka viikko äidin luona käydessään oli tyttöjen tapana, sen -Top tiesi, sovittaa eri pukukappaleitaan saman peilin edessä, jonka -edessä Helen nyt seisoi. - -Peili, joka oli kuvastanut tuota somaa, ruusuisen ja valkean kirjavaa -näyttämö-Columbinea, näytti nyt myöskin tytön yläpuolelle kohoavan -Topin kuvan. Kookkaana ja sopusuhtaisena, himmentäen toisen ruusuista -ja valkeaa väriä miesmäisellä mustalla ja valkeallaan, vaaleana kuin -hunaja hän seisoi valon hohteessa, lujapiirteiset, heikosti punertavat -huulet luonteenomaisesti raollaan. - -Hän odotti, että Helen virkkaisi jotakin. - -Myöskin Helen odotti jäykkänä, mutta vain sekunnin ajan, hän liikahti, -ikäänkuin olisi kohentanut itseään, kooten itseensä koko ilmakehänsä -sähkön, kaiken varavoimansa. - -Sitten hän huojennuksekseen ja tyytyväisyydekseen tunsi olevassa -jokapäiväisten tanssituntien Helen; hän teki toisen liikkeen, -sellaisen, jonka hän teki joka päivä. Se oli naamio, jonka suojaan -hän saattoi kätkeä myrskyn. Kohottaen käsivarsiaan hän kiinnitti -tiukemmalle pientä, sileätä päätänsä ympäröivän valkean nauhan, joka -sitoi tuuheat hiukset kokoon ja teki pään niin viehättävän pieneksi. - -Sitten hän laski käsivartensa jälleen alas, niin että kädet -riippuivat hameen kupeilla, ja katsoi nuoren miehen kasvoihin. Ne -olivat ällistyksestä ilmeettömät, yhtä ilmeettömät kuin hänen oma -paidanrintansa. - -Helen hymyili hänelle. - -»No, Top.» Tyttö puhui huolettomasti, hillityn hilpeästi. Top ei -osannut muuta kuin tuijottaa häneen, kun hän lisäsi. - -»Sinä tulit, niinkö? Kuinka kiltisti tehty!» - - -3 - -Topin suu avautui ja sulkeutui kokonaista neljä kertaa, ennenkuin hän -sai sanotuksi: »Kuka sitten oli se mies?» - -»Mikä mies?» kummasteli Helen muka iloisen, tyttömäisen uteliaana. - -»Se mies, joka soitti minulle. Se oli miehenään!. Missä hän on?» - -Ja kääntyen poispäin Helenistä Top vilkuili ympärilleen, tähysti oveen -ja ikkunakomeroa piilottaviin verhoihin. - -»Vai oli se miehenään!?» lausui miesääni hänen takanaan. Äkkiä Top -pyörähti jälleen ympäri nähdäkseen — - -Ei ketään!... Ainakaan ei näkyvissä ollut ainoatakaan miestä. Siellä -oli vain tanssijatar Helen, joka seisoi vaaleanpunaisten kenkiensä -kärjillä ja nauroi. Siinä hän seisoi, näyttäen niin yllättävän -toisennäköiseltä. Vanhemmalta. Sievemmältä. Paljoa pitemmältä. -Tavallisissa pukimissa — kudotuissa vaatteissaan ja ruskeassa -juhlaleningissään, jonka rinnassa gardenia oli ollut — Helen oli -näyttänyt keijukaismaiselta, milteipä mitättömältä. Mutta ammattipuku -toi esille nuoren tanssijattaren siron voimakkaan ja viimeistellyn -kauniin rakenteen, hänen olkapäittensä, käsivarsiensa ja raajojensa -muodot, jotka olivat hennot, mutta samalla lihaksikkaat ja täyteläiset, -täydelliset piirteiltään, jolleivät mitoiltaan; ne olivat sulavat ja -jalot, jalot ja lupaavat, kuten ovat puolittain puhjenneen ruusun ja -kypsyvän hedelmän puolinaiset piirteet. Puolinaiset piirteet, sanoin. -Tämä nuori tyttö ei luonnollisestikaan ollut niin naisellisesti, -Pheidiaan mittojen mukaisesti rehevä kuin hengittävä Milo. - -Mutta ei tämä pikku Helen myöskään ollut mikään nykyajan pukutaiturien -ihanne, muodissa oleva, rinnaton poikatyttö, ei mikään mannekini -(valitan, että minun on sanottava tämä teille, jos tiukasti väitätte, -ettei naisen vartalo voi olla viehättävä, jollei se muistuta -roomalaista ykköstä), vaan kukoistava Hebe, joka tähän saakka oli -tehokkaasti käyttänyt englantilaisen koulutytön valepukua. - -Mikä voisikaan olla pettävämpi kuin ovat piilotetun ja vaatteihin -kiedotun ihmisruumiin mittasuhteet! Kun on kysymyksessä kaunistaminen -tai rumentaminen, sentimetrien vähentäminen tai lisääminen, mikä voi -tehdä sellaisia ihmeitä kuin puku tekee? Tämä puku kaunisti Heleniä ja -antoi hänelle lisää mittaa, tälle kotiin jääneelle Helenille, pienelle -Tuhkimolle, joka nyt seisoi tuossa muuttuneena, nauraen, koko raikkaat -kasvot naurussa, ja yhäti riemuisesti nauraen tyrmistyneelle Topille. - -Viimemainittu tiukkasi: »Eikö täällä ollut mies?» »Minkä tähden», -vastasi Helen nauraen, »pitäisi täällä olla mies?» - -»Minulle soitti mies puhelimella.» - -Helenin silmät säikkyivät, hänen poskissaan oli syvät kuopat, ja -silminnähtävästi hän nautti. »Kuvitella sitä! Topille soitti mies -keskellä hänen kutsujaan. Mutta — pulmallinen tehtävä: etsi mies!» - -»Eikö täällä ole ketään miestä? Kuka sitten soitti?» - -»Parasta, kun otat selkoa», kehoitti Helen — vekkulimainen -jäljittelijä, joka ei turhaan ollut matkinut Gertruden Ericin, Tossien -Johnin ja Topin itsensä ääntä, _basso profundo_ — »Ota selkoa!» - -»Sinä olet vetänyt minua nenästä», murahti Top, jolle asia selvisi -kenties hieman myöhään, mutta sitten perinpohjaisesti. »Niinkö se -olikin? Luulin — olin niin hirveässä tilassa — ja sinä teit sen -minua narrataksesi?» - -»No, älä ole siitä noin nyreissäsi! Nyt, kun sinä _olet_ täällä - -Se kävi nopeasti; miten tulit? Autollako? Äänettömyys merkitsee -'kyllä', otaksuttavasti. Nyt, kun olet täällä —» Hän pyörähti ympäri -kenkänsä kärjellä, otti tuolin toisen päältä, sijoitti molemmat seinän -viereen ja istuutui. Hänen hameensa levisi hänen ympärilleen kuin -sekaisin menneet joutsenensulat; hänen pitkät, hoikat, vaaleanpunaiset -jalkansa olivat ojennetut eteenpäin ja kuvastuivat himmeästi tummasta, -kiilloitetusta korkkimatosta, kuten luistelijan jalat kuvastuvat -jäästä. Helen lisäsi hilpeästi: »Kun nyt olet täällä, etkö istu -seurassani tämän tanssin aikaa, Top?» - -Top tuijotti häneen ikäänkuin hän olisi ollut vieras. Niin hän olikin. - -»Minkä tähden olet tuollaisessa nukenasussa, Helen?» »Etkö pidä siitä?» -Tyttö, tilanteen hallitsija, nosti nilkkansa ristiin, tehden vähäisen -heilahduksen, joten puku paremmin näkyi. - -Sitä pukua ovat sadat taiteilijat Degasista Laura Knightiin saakka -hellien kuvanneet! Sen yläpuolella hiusside ja puhkeamatonta nuppua -muistuttavat liivit. Tuo äkkiä leviävä hamekiehkura saattaa arvoonsa -pitkät, hoikat, lihaksikkaat jalat, jotka ovat trikooseen verhotut -ja päättyvät balettikenkiin, vaaleanpunaisiin, tylppäkärkisiin, -lapsenkasvojen lailla viehättäviin. Oliko kuvittelua, että ilmassa -värähteli kuulumattomia säveliä, Chopinin, Lisztin, Straussin -kuolemattomia sointuja... _Faustin_ ja _Coppelian_ balettimusiikin -kaikua? Muistot lisäsivät vanhan, vanhan lumouksen taikavoimaa... - -Tämä merkityksellinen puku, joka tekee naisesta osittain kukan, -osittain perhosen —lyhytaikaisen, mutta kuolemattoman — selvitti -Topille tämän tuntemattoman Helenin. - -»Kaikki muut pukeutuivat mennäkseen tanssiaisiin», puhui Helen. »Minkä -tähden en minä olisi saanut pukeutua istuakseni kotona? Juuri niin -tein. _Koska_ en voinut tulla sinun tanssiaisiisi, Top — muistathan, -että minun _ei_ pitänyt tulla — arvelin, että sinun oli ainakin -tultava—minun tanssiaisiini!» Hilpeästi hän viittasi pienillä käsillään -tyhjennettyyn huoneeseen ja taputti vieressään olevaa tuolia. »Etkö -tule istumaan?» - - -4 - -Itsepäisesti Top seisoi. - -Helen nauroi hänelle. Top tuntui unohtavan, että koko ajan hänen -asuessaan Mundyjen luona oli koko perheen ollut tapana nauraa hänelle -hänen siitä lainkaan pahastumatta. Koskaan ennen ei hän ollut siitä -harmistunut. Mutta nyt alkoi synkkä raivo hiljaa, hitaasti, varmasti -kiehua tavallisesti tyynen Topin rinnassa. - -Hän ei uskonut sitä, mitä Helen oli hänelle kertonut. Istumassa -kotosalla? Eikö mitä! Ennenkuin itsekään aavisti, mitä aikoi sanoa, hän -huomasi karjaisevansa: »Tuollaisessa nukenasussa tähän aikaan yöstä?» - -»Kello on tuskin kahlatuista. Sinun tanssiaisiasi jatkuu kolmeen -saakka. Arvelin —» - -Hänestä välittämättä Top jatkoi: »Tähän aikaan yöstä! Täysin puettuna —» - -»'Eikä muka menossa minnekään?'» täydensi Helen vallattomasti. - -Happamesti Top kysäisi: »Mitä varten olet pukeutunut?» - - -5 - -Sadasta eri syystä, jotka sekavina olivat tulvahtaneet hänen -mieleensä, kun toiset olivat jättäneet hänet yksin. Ja yhdestä -syystä. Sillä kaiken sen taustana, mitä nainen tekee, on aina -enemmän kuin yksi syy. Juuri senvuoksi kai miehet pitävät meitä -käsittämättöminä — koska miesten mieli on suoraviivainen (kuten he -meille vakuuttavat). Mahdotonta oli Helenin olla hautomatta jotakin -kepposta, niin pian kuin hänen sisarensa olivat suostuneet poistumaan -hänen luotansa. Otaksuttiinko hänen kesysti pysyvän kylmässä, -yksinäisessä makuuhuoneessaan, haudattuna pieneen, luostarimaiseen, -valkeaan sänkyynsä? Maata siellä? Hän, yksinkertaisessa, -vaatimattomassa yöasussaan, kuvitellen toisten ihania leninkejä? Sitä -teennäistä filmityttöä jossakin »taideluomassa»? Tuota kuvottavaa -Miloa, mikä _hänellä_ lieneekään ollut yllään, tanssimassa Topin -kanssa, kun soitettiin »_Sinunhan juuri piti tulla_»? Olisiko Helenin -kaikkea sitä kuvitellen pitänyt maata rauhallisesti vuoteessaan, -kunnes olisi vaipunut uneen? Oliko se todennäköistä? Hän nousisi -ylös. (Hän nousi ylös.) Hän pukeutuisi siihen ainoaan pukuun, joka -yksin, sen hän tunsi, oli todella Heleniä. (Hän pukeutui siihen.) Ja -kauniisti hän olikin pukenut sen yllensä, musliinihame oli juuri tuotu -pesulaitoksesta, ja se oli tahrattoman valkoinen kuin äsken auennut, -valkea kaksoisnuppu! Ja niin somannäköiseksi hän oli tasoittanut -tuuhean tukkansa! - -Huiman vallattoman koululapsen tavoin hän sitten oli sipsuttanut -puhelimen ääreen, soittanut hotellin numeroon ja kysynyt herra -Tophamptonia (»Asia on tärkeä!») Henkeä pidätellen hän oli, kuten oli -pyydetty, odottanut hetkisen?... Kuinka vähällä olikaan hän ollut -juosta tiehensä pelkästään kuullessaan torvesta Topin »haloon»! Mutta -hän oli koonnut kaiken sisunsa pystyäkseen toteuttamaan suunnitelmansa -joka, kuten hänen sydämensä vakuutti, ei ollut pelkkä kepponen. Niin -vastustamattomasti hän oli kaivannut Topia luoksensa kotiin... vain -kymmeneksi lyhyeksi minuutiksi. - -Puhelin oli ollut mahdoton... Puhelin on aina mahdoton, kun on -tärkeätä saada asia pian selväksi! Harmikseen hän oli erottanut Topin -huudon; »_En kuule sanaakaan_. Harmissaan hän oli jäljitellyt karheata -miehen ääntä: »_Otaksuttavasti ette kuulisi, vaikka Helen olisi -kuolemaisillaan ja lähettäisi teille sanan_: tulkaa?» Harmistuneena -hän oli pannut kuulotorven paikalleen varmana siitä, että Top tulisi -Rauhattomasti! hän oli ajatellut »Kymmenen minuuttia ei ole paljon, -elinajasta!» - -Odottaessaan hän oli sitten lohdukseen turvautunut rakkaaseen -tanssiinsa. Hän oli harjoitellut askelia ja käsivarsien liikkeitä; -ja hyvin se oli käynyt, joten oli vahinko, ettei Madame itse ollut -näkemässä, kuinka Helen Mundy työskenteli Topia odottaessaan. - -Kymmenen minuuttia Topin seuraa hän oli luvannut itselleen. - -Se oli ilkeätä. Se oli juoni. Mutta vain hänen ja Topin välien -selvittämiseksi. Tuskaisia olivat olleet nämä muutamat viimeiset -päivät, kun Top ja hän olivat olleet — niin kohteliaita! -»kylmäkiskoisia» toisilleen, kun oli valmistettu noita kiusoittavia -tanssiaisia, joihin pääsyn Helen itse oli itseltään evännyt. Puuhaisia -päiviä, eikä lainkaan tilaisuutta asian selvittämiseen. - -Nyt oli ollut hänen ainoa tilaisuutensa. - -Kuultuaan auton pysähtyvän kadulle heidän asuntonsa kohdalle oli hän -henkeä pidätellen vakuuttanut itselleen, että nyt vihdoin hän kenenkään -muun kuulematta voisi sanoa: »Top, olen pahoillani siitä, että olin -äreä silloin sinä iltana, jolloin sinä kysyit, kuka minulle oli antanut -gardenian, ja jolloin minä vastasin, ettei se kuulunut sinuun, ja -sanoin, etten tulisi sinun tanssiaisiisi. Olen pahoillani siitä. Sinä -sanoit.- 'Tee, kuten haluat!» Oletko sinä pahoillasi siitä, että olit -sellainen peto?» Sitten Top sanoisi: »Kyllä. Kumppanuksia jälleen?» Ja -Top hymyilisi hänelle jälleen kiltillä, herttaisella tavallaan, joka -tekisi hänet min kovin onnelliseksi ja rauhalliseksi. - -Sellaista oli Helen kuvitellut. - -Suuri erehdys! Suuri erehdys! - -Sillä tässä Top nyt oli. Taaskin peto, pahempi kuin koskaan. _Voi_, -millainen hairahdus koko temppu oli! - -Erehtyneenä luulemaan väärin ja kiukkuisena Top ärähti: »Minun ei -tarvinne kysyä, aiotko lähteä joihinkin muihin tanssiaisiin?» - -Ja silloin Helen, joka oli ollut niin varma, niin tyytyväinen itseensä, -tyrmistyi ja meni sekaisin. - -»Top —» - -Silmät levällään hän katseli Topia. Lapsellisesti hän koetti saada -heidän katseensa vastakkain. Hän ei halunnut muuta kuin houkutella -toiselta hymyilyn, Topin oman hymyn, Topin oman toverillisen, -jokapäiväisen äänen. Mutta Topin suusta lähti vain oudon tyyntä ääntä, -jota ei tuntenut hän eikä Top. - -»Ymmärrän. Sehän on selvä. Olet lupautunut joihinkin muihin -tanssiaisiin. Et minun. Niin, ei. Pukutanssiaisiin.» Muistaen käyntinsä -Lilith Mournen asunnossa hän jatkoi: »Ja joku mies kai tulee pian sinua -noutamaan?» - -Pikku Helen, joka ei ollut ikinä kuullut mitään niin kauheata kuin tämä -syytös oli, ähkäisi; naurahti sitten, mutta värähti kesken naurunsa. - -»Kuinka paljon sinä tiedätkään, Top! Lähdössä tanssiaisiin? Kenen -kanssa?» - -»Mistä minä sen tietäisin? En tunne niitä miehiä, joiden kanssa -seurustelet. Olen niistä vain kuullut», vastasi toisen rauhallinen, -jääkylmä ääni. - -Se lannisti pahasti Helenin rohkeata uhmaa. Hän oli järjestänyt -kaiken tämän tyttömäisen päähänpiston kannustamana, ja kaikki oli -näyttänyt sujuvan hyvin. Hän oli kutsunut Topin luokseen — siepannut -hänet — joskin ehkä vain muutamiksi minuuteiksi — pois noiden toisten -seurasta. Mutta voi, jatko ei kehittynytkään sellaiseksi kuin hän -oli tarkoittanut. Kaikki oli toisenlaista, peloittavaa. Helen oli -kyllä tiennyt panevansa paljon alttiiksi. Hyvin uskaliaasti hän oli -ajatellut, mitä koko perhe sanoisi. Hän oli punninnut vaaroja. Tämä -ei ollut kuulunut niihin. Että Topin itsensä piti ottaa kaikki tältä -kannalta!... - -Teennäisen hilpeä ja liikuttava oli hänen julkeutensa kun hän lausui: -»Kuinka epämiellyttävästi sinä puheetkaan kumppanillesi —» - -»Totisesti sinusta tuntunee keskusteluni erittäin vajavaiselta.» -Tällaiset harvinaiset, monitavuiset sanat valahtivat tämän oudon Topin -suusta. »Se kai tuntuu vajavaiselta esimerkiksi oltuasi ystäväsi herra -Smithin seurassa?» - -»Herra Smithin?» - -»Älä väitäkään, ettet tiedä, ketä tarkoitan! Sinä tiedät -yhtä hyvin kuin minäkin. Se herra Smith, jonka kansaa käyt huveissa ja -joka lahjoittelee sinulle gardenioita!» - -»Tarkoitatko — voitko tarkoittaa Poppy Smithin veljeä Ralphia?» - -Kiukku äityi Topin kylmän kohteliaan pinnan alla. »Hänen nimensä on -Ralph, niinkö? Ja juuri hänkö on tulossa sinua noutamaan? Käsitän.» - -»Sinä et käsitä mitään; et ole koskaan käsittänyt!» huudahti Helen. -Samoin kuin isolle tanskalaiselle verikoiralle sähähtävä kissa -ponnahtaa äkkiä taaksepäin, oikaisihe hänkin suoraan istumaan ja -tuijotti Topiin. Sitten hän koetti uudelleen nauraa. »Sanon sinulle: -en lainkaan ajatellut pukutanssiaisia enkä noutajiani, vaan ainoastaan -sitä, että sinä tulisit (tavallisen kohteliaana miehenä) — istumaan -kanssani yhden tanssin ajan. Odotin sinua. Pukeuduttuani olin -parhaillani harjoittelemassa peilin edessä —» - -»Mitä tekemässä?» - -»Tätä.» Keveästi Helen nousi pystyyn. »Katso!» Ja Topin katsellessa -pikku tanssijatar täysin viattomasti ja ammatillisesti suoritti -liikkeet, jotka hän suorittaisi Madamen itsensä ja balettikoulussa -olevien kumppaneittensa näkyvissä. Sillä — käsittäkää se! — tyttö piti -tanssiaan yhtä vakavana hommana kuin Top insinöörinpuuhiaan. Hetkiseksi -hän unohti Topinkin. - - -6 - -Ojentaen toisen mallikelpoisen paljaan käsivartensa Helen tuki -itseään uuninreunustaan, kohotti sitten toisen pitkän, ihonvärisen -trikoon verhoaman jalkansa suoraksi eteenpäin, niin että se muistutti -etsivän etanan tunnustelevaa sarvea, ja piirsi sillä ympyrän ilmaan. -Käännyttyään ympäri hän vaihtoi jalkaa, kääntyi sitten uudelleen ja -siirtyi hitaasti eteenpäin, hitaasti eteenpäin ja alaspäin tässä -klassillisessa asennossa, pää ja kasvot ja tiukkaliivinen rinta -eteenpäin taivutettuina, muistuttaen oksalla olevaa ruusua. - -Hitaasti eteenpäin, hitaasti ylös ja taaksepäin, ikäänkuin laimea -tuuli olisi keinuttanut ruusua kannattavaa oksaa, hän jälleen kohosi -pystyyn; ja hänen silmissään oli hehkuva katse, joka muutti Topin koko -kasvot. Top ei ollut aavistanut hänen osaavan sellaista, voivan näyttää -sellaiselta. - -Se ei ollut rehellistä... - - -7 - -Top murahti: »Entä nilkkasi? Sinähän et muka voinut tulla -tanssiaisiini, koska olit venähdyttänyt nilkkasi; ja nyt olet -pyöritellyt sitä kuin tuulimyllyä —» - -»Pieni harjoitus on toki tehnyt sille hyvää - -»Nilkkasi ei ole venähtänyt sen enempää kuin niskasikaan on katkennut», -syytti Top häntä. Miehen rinta nousi ja laski, ikäänkuin hän olisi -juossut. »Sinä teeskentelit. Sinä et aikonutkaan tulla tanssiaisiini.» - -»No, sanoinhan sen sinulle jo viime viikolla!» kivahti Helen nyt -puolustautuvasta kohoten ja laskeutuen vaaleanpunaisten, silkkikenkien -peittämien varpaittensa varassa niin sulavasti, että se olisi ollut -mahdotonta, jos hänen nilkkansa olisi vähääkään venähtänyt. »On -kohteliaampaa, etkö ymmärrä, esittää muille säädyllinen tekosyy?... -Kun kerran sanoin, etten aio jotakin tehdä, miten voisin tehdä sen -myöhemmin? Mutta arvelin suoda sinulle yhden tanssin —» - -Yltyvää raivoa uhkuva Top virkkoi: »Sinä soitit minulle, jäljittelit -puhelimessa miehenääntä» — hänestä tuntui, ettei hän ikinä antaisi sitä -anteeksi — »ja kerroit minulle Nevasi kuolemaisillasi». - -»Niin minä olinkin!» - -»Mitä?» - -»Kuolemaisillani naurusta», selitti Helen nenäkkään hilpeänä, mutta -tuntien lisääntyvää, omituista levottomuutta, »kun vain ajattelin -tanssiaisiasi. En mahtanut sille mitään. Kun ajattelin kokonaista -haaremillista tyttöjä, joiden joukosta sinun oli valittava, ja -isoisänisää jonkunlaisena suurvisiirinä ja Hendersonia mykkänä -palvelijana ja sinua punastelevana sulhasena —» - -»Älä härnää minua!» keskeytti Top. Häneen katsahtaessaan Helen -näki, kuinka kalpea hän oli. Kaikki väri oli äkkiä kaikonnut -hänen klassillisista huulistaankin. Hänen vilpittömät, harmaat -silmänsä olivat ssoukenneet indigonvärisiksi raoiksi, ja hänen kasvonsa -— kuinka toisenlaiset ne olivatkaan kuin Topin tavalliset, herttaiset, -poikamaiset kasvot! — olivat äkkiä muuttuneet uhkaaviksi. - - -8 - -Sen nähdessään Helen tunsi kauhua, samanlaista pakottavaa tunnetta, -jollainen valtaa jyrkänteen reunalta katselevat ihmiset, pakottaen -heitä heittäytymään syvyyteen. - -»Minkä tähden en saisi ärsyttää sinua, jos mieleni tekee?» ilvehti hän -hengähtämättä. Hänen sydämensä, joka oli sykkinyt hyvin tavallisessa -tahdissa tavallisella paikallaan, takoi nyt hänen kurkussaan. »Minkä -tähden kaikki muut saisivat puhua mitä haluavat, mutta en minä, koska -satun olemaan nuorin? Minkä tähden en minä kerrankin saisi puhua -sinulle totta, Top? Sinusta tulee sulhanen, eikö tulekin?» Värähtelevä, -tyttömäinen ääni särähti, sitä tärisytti himmeä, kauan tukahdutettu -kiukku. »Isoisänisän määräyksestä, eikö niin?» - -He katselivat toisiaan silmiin, nämä kaksi nuorta olentoa, kummallakin -nimetön, ikivanha ilme, joka teki heidät toisenlaisiksi, nuoremmiksi, -mutta samalla vanhemmiksi, kuin he oikeastaan olivat. - -Topin vaaleat pojankasvot olivat hurjistuneen, kiihtyneen, uhkaavan -miehen kasvot. Hänen silmänsä olivat tähdätyt kukkaansa puhkeavaan, -viehättävään, kiusoittelevaan naiseen — Heleniin. - -»Sinusta _tulee_ 'sulhanen'? Ja koska sinä _aina_ 'punastelet'», -sinkautti tyttö vasten toisen kalmankalpeita kasvoja, »otaksun sinun -varmasti punastuvan vihkimätilaisuudessakin —» - -»Älä toki höpise joutavia!» sai Top hieman vaivoin puristetuksi -hampaittensa lomitse. Tuossa kirjoitettuna se näyttää kohteliaalta? -Mutta Harry Morse Tophampton ei suinkaan vaikuttanut kohteliaalta -lausuessaan nuo kaksi korutonta lyhyttä sanaa — »älä» (kasvot -liikkumattomina, kalpeina, uhkaavina), ja »toki». - -»Minä», intti Helen, heikosti ähkäisten, »puhun niinkuin tahdon —» - -»Varo sitten itseäsi!» tokaisi Top mitä tuimimman, hilliyimmän ja -voimakkaimman vimman vahassa. »Sillä jollet herkeä, vannon sieppaavani -sinut syliini ja —» Hän aikoi sanoa: »ja pudistavan! sinua». - -Joku tuntematon ääni sai hänet muuttamaan lauseen, joten se hänen -huuliltaan lähtiessään kuului: »Sieppaan sinut syliini ja suutelen -sinua — suutelen sinua, kunnes olet niin hengästynyt, ettet voi puhua — -ja se on sinulle niin turkasen parhaiksi!» - -Pingoittunut hiljaisuus. Silloin romahti Helenin uhmaileva rohkeus -lopullisesti. Levottomuus lehahti hänen pehmeille, kiihtyneille -kasvoilleen, se valtasi hänen joustavan vartalonsa. Hän oli -säikähtyneempi kuin milloinkaan ennen. Sitten värähtelevä sopraanoääni -vetosi: - -»Älä — Ethän —» - - -9 - -»Olisi sinulle parhaiksi, jos sen tekisin», jupisi nuori Tophampton -uhkaavasti. Seisten jännittyneenä, pää ja hartiat eteenpäin -työnnettyinä ja hieman kumarassa, hyökkäystä mielivän härän -asennossa, korkean rinnan yhä noustessa ja laskiessa ikäänkuin -juoksun aiheuttamasta ponnistuksesta, nuori mies tähysti soukenneilla -silmillään tyttöä silmiin. »Hyvä Jumala, tytöt tuntuvat luulevan -saavansa sanoa ja tehdä miehelle mitä tahansa. Olisi sinulle oikein —» - -Helen peräytyi peiliä vasten. Hänen pyöreä hameensa painui sitä vastaan -litteäksi kuin verho lasilevyyn. Hänen peilinlasia vasten painetut -käsivartensa liittyivät kuvaiseensa, kuten joutsenen kaula liittyy -vedestä kuvastuneen joutsenen kaulaan. - -Häntä jäyti pelko, että Top kiukustuneena, peloittavan, hillityn, -hehkuvan raivonsa vallassa sieppaisi hänet syliinsä ja suutelisi -häntä karkeasti, äkäisesti, turmelisi sen, mikä olisi niin hurmaava -nautinto.... Saattoiko hän väittää, ettei hän ollut tuhannesti siitä -uneksinut? Mutta nyt häntä hyyti pelko, kun hän näki Topin — niin -toisenlaisena kuin hänen haaveillessaan — seisovan pää ja hartiat -eteenpäin työnnettyinä, uhkaavana, jonkun rajun, ahnaan, hurjan tunteen -vallassa! — silmät, jotka eivät näyttäneet Topin silmiltä, häneen -tähdättyinä. - -Vavahtaen hän pyysi: »Älä pilaa kaikkea —» - -Se pelko, että Top ei ehkä ymmärtäisi, sitoi hänet liikkumattomaksi. - -Hän näki miehen peräytyvän askeleen. Top kohotti vaaleata päätänsä. -Hurja ja raju näkyi hetkisen kamppailevan hänessä lempeän, voimakkaan ja -herttaisen kanssa. Se horjui, se hurja. - -»Top», äänsi Helen nyt varmemmin, ja tuntui siltä kuin hän olisi -kutsunut Topia turvakseen jotakuta outoa vastaan. »Top!» - -»Älä hätäile, lapsi!» huudahti nuorukainen — ja nyt oli ääni Topin -hänen omansa! »Älä hätäile! En minä tee mitään.» (Sitten hän ymmärsi.) -»Älä ole niin pelästyneen näköinen — en minä!» - -Heleniltä pääsi hiljainen, väräjävä huokaus. »Tiesin kyllä, ettet niin -tekisi.» - -Kuulostiko se iloiselta? Vaiko surulliselta? Vai molemmiltako? - - - - -XVIII luku - -Columbinen voitto - - -1 - -Heti Top taaskin liikahti. - -Mutta tuntui melkein siltä, kuin se ei olisikaan tapahtunut hänen -omasta tahdostaan, ikäänkuin hän itse ei olisikaan astunut tuota -joustavaa, melutonta askelta. Tuntui siltä kuin olisi Helenin ääni -vetänyt häntä — vetänyt häntä vetänyt häntä tuonne, missä tyttö seisoi -niin vetoavana, niin hentona — eikä enää säikähtyneenä. - -Äkkiä Top näki hänet liikuttavimpana olentona, mitä oli milloinkaan -nähnyt. Hän ulottui tuskin Topin sydäntä korkeammalle, pieni armas.... - -Top laskeutui toisen polvensa varaan kiiltävälle korkkimatolle hänen -pienten, tylppäkärkisten tanssikenkien verhoamien jalkainsa juureen ja -katsoi hänen pieniin kasvoihinsa. - -»Olen pahoillani, Helen.... Pahoillani äskeisestä.... Mutta kuitenkin -—? Arveletko —?» - -Jos Helen Mundy sillä hetkellä ajatteli mitään, niin hän ajatteli -tällaista rukousta: »Hyvä Jumala, suo hänen pysyä noin kuin hän nyt on! -Älä salli tämän koskaan päättyä!» - -Polvistunut Top vei isot kätensä kevyesti hänen soukille, -silkkiverhoisille vyötäisilleen. Ne olivat kuin vyö hänen ympärillään... - -Pidellen häntä, katsoen hänen silmiinsä Top lausui: »Arveletko sitten -voivasi sallia minun tehdä näin, ihan näin.» - - -2 - -Yhäti polvillaan hän taivutti päätänsä, johon valot loivat kaksi -leveätä, kultaista juovaa, yhden kummallekin puolelle jakausta. -Hän taivutti päätänsä. Hyvin hellästi hän painoi suudelman Helenin -kummallekin silkkiverhoiselle polvelle, ensin toiselle, sitten toiselle -harjaantuneen tanssijattaren pehmeälle, lihaksikkaalle polvelle. - -Sitten hän nosti päänsä jälleen pystyyn ja katsoi Heleniä silmiin. - -Hän polvistui, sievimmän eteen. - -Sillä nyt hän tunsi, hyvä Jumala, hän tunsi kuinka hän rakasti Heleniä. -Top rakasti häntä - - älkää kysykö minulta, minkä tähden! Top rakasti -häntä. - -Lämpimänä, lohdullisena se varmuus tulvahti hänen mieleensä; kuinka -toisenlainen olikaan tämä tyttö kuin kaikki nuo toiset, joita olisi -tahdottu hänelle tyrkyttää ja joiden pelkkä ajatteleminenkin herätti -Topissa hiipivää, hyytävää, ellottavaa vastenmielisyyttä. Tämän tytön -ajatteleminen lämmitti häntä; se huimasi, nostatti, kannusti häntä -enemmän kuin mikään muu oli häntä koskaan kannustanut. Vain kerran -olivat hänen vaistonsa häntä kiihoittaneet, ja silloinkin ne olivat -nukkuneet; nyt ne olivat täysin valveilla, hivelevästi, äänekkäästi -ylistäen tätä tyttöä, tätä ainoata. - -Luotu häntä varten! Minkä tähden hän ei ollut ennen sitä tiennyt? -Miksi hän ei ollut sitä aavistanut eikä nähnyt, hän, tomppeli, sokea? -Hän oli antautunut muiden heiteltäväksi etsiessään tyttöä; hän oli -sallinut itsessään herätä inhon koko tyttöajatusta kohtaan; hän oli -uskonut, ettei kaikessa tässä, mistä niin paljon touhuttiin, ollut -kerrassaan mitään. Nyt hän oivalsi, mitä sillä tarkoitettiin — tai -koetettiin tarkoittaa. Ketään muuta ei Topin tarvinnut kiittää siitä, -että hän vihdoinkin tajusi, mihin ihmiset tähtäsivät lörpötellessään -avioliitosta ja muusta sellaisesta. He olivat olleet vähällä tehdä -Topin hulluksi — määräämällä ohjeen — lähettämällä hänet _etsimään_ -tyttöä, totisesti, kun — - -Huumaantuneena Top virkkoi tavalliseen lyhytsanaiseen tapaansa: »Sinä -olet ollut täällä koko ajan!» - -Se ei ollut kysymys. Se oli yksinkertaista, väärentämätöntä Topia, -tosiasian suora toteaminen. - -Hän hellitti kätensä tytön vyötäisiltä, nousi pystyyn ja kertasi: »Sinä -olet ollut koko ajan täällä!» - -Säteilevänä Helen kuiskasi: »Missä koko ajan?» - -»Täällä tietysti.» Ja yhdellä pyyhkäisyllä pojan kädet kietoutuivat -hänen ympärilleen ja painoivat häntä riemuista ja huojentunutta nuorta -sydäntä vasten. »Täällä! Ei, älä liikahda!» (Helen oli vain nostanut -omat kätensä ylöspäin kiertääkseen ne hänen kaulaansa.) »Älä liikahda! -Nyt en päästä sinua.» - -»Oi, luuletko, että minä _tahtoisin_?» puhkesi Helen sekavasti -puhumaan. »Sen jälkeen, kun olen niin pelännyt, ettet sinä _koskaan_? -Kaiken tämän ajan jälkeen? Kaikkien näiden monennonituisten kuukausien -jälkeen, joina olen rakastanut sinua niin hirveän kovasti, että olen -ohut vahalla _haljeta_, Harry?» - - -3 - -Top hellitti hänet hetkiseksi, jättäen hänet toisen käsivartensa -varaan, otti hänen leukansa toiseen leveään kämmeneensä ja katsoi hänen -kasvoihinsa. Hieman levottomana tyttö aprikoi: »Aikookohan hän kysyä, -minkä tähden nimitin häntä 'Harryksi' enkä 'Topiksi'?» Hän ei kysynyt; -värähtävällä äänellä Helen kuiskasi uudelleen: »Harry!» - -»Niin; ymmärrän. Sano niin!» kehoitti toinen koruttomasti. »Pidän siitä.» - -Ja sitten Helen tiesi hänen ymmärtävän. Miksi hän vaivautuisi -monisanaisesti selittämään: »Tietenkään et nimitä minua Topiksi, -koska toiset niin tekevät, kaikki muut. Heille olen Top. Äidillesi, -sisarillesi, heidän puolisoilleen, muille tytöille, kaikille -opistokumppaneilleni, koko jalkapallo joukkueelle, venemiehistölle, -uimakerholle — koko joukolle olen Top. 'Harry' sinulle, koska sinä olet -minun. Sinulle toisenlainen kuin muille. Sinulle kokonaan toinen mies, -jota heistä kukaan ei tunne, jota kukaan heistä ei ole koskaan nähnyt, -mies, jolla on uusi, käyttämätön nimi — ainoastaan sinua varten!... -Niin se on, eikö olekin? On.» - -Harry ei puhunut niin. Hyväillen hän jupisi: »_Katso minuun_!» - - -4 - -»Katso?» Kuinka olisi Helen jaksanut kiskoa katsettaan hänestä. - -Silmät levällään hän katseli Harrya ikäänkuin hänen niin lähellä -hymyilevät kasvonsa olisivat olleet juhlakulkue, jota hän tarkkaili. -Eikö se ollut ihmeellinen juhlakulkue? Ja kuinka kauan, oi, kuinka -kauan Helen olikaan odottanut, että se joutuisi hänen kohdalleen! Nyt, -vihdoin.... - -»Tahtoisin sinun suutelevan minua, suutelothan?» virkkoi poika, -hyväillen häntä, houkutellen hänet taaskin nostamaan pehmeän -suunsa ylöspäin. Taaskin nuorukainen painoi huulensa niitä vasten -hätäilemättömään, hyvin suunnattuun, lämpimään suudelmaan. Koskaan ei -tämä tyttö saisi tietää, kuinka paljosta hän sai kiittää toista naista, -joka empimisen hetkellä oli opettanut Topin suutelemaan. Koskaan ei Top -tietoisesti sitä käsittäisi. Suudeltuaan hän sopersi: »Sinä suloinen -olento, sinä!... Helen — Helen — Helen! Tiedätkö, minusta tuntuu siltä -kuin olisin ollut kihloissa monen monta armasta _viikkoa_ eikä vain -kellon viimeisestä lyönnistä asti!» - -»Niin, ja sinun on lähdettävä, ennenkuin se lyö uudelleen —» - -»Lähdettävä? En kuolemaksenikaan! Mihin?» - -»Sinun on palattava kutsuihisi.» - -»Siellä on yllin kyllin väkeä ilman minuakin, kuten sinä sanoit -itsestäsi, neiti. Sitäpaitsi voin puhelimitse ilmoittaa... kohdakkoin, -ei vielä... kuten sinäkin teit —» - -»Mutta mitä sinä voisit —» - -»Väitän olevan! kuolemankielissä. Minun vuoroni. Ainoakaan sielu siellä -ei ole tietääkseenkään; he ovat kaikki illallispöydässä. (Se tyttö! Se -ahmiva Milo, suu täpötäynnä sokeroituja hedelmiä; laupiaat jumalat...) -Tai sanon, että sinusta on tarttunut minuun venähtänyt nilkka», -lasketteli Top, sydän keveänä tämän gardeniansuloisen tytön tuottamasta -riemusta, tytön, jota hän tuntui kantavan sydämensä kohdalla kuin -kukkaa. »Samahan se on, mitä sanon. Vai palaanko sinne tanssimaan yhden -ainoan tanssin?» - -»Kenen kanssa?» - -»Sinun kanssasi. Minkä tähden kysyit sitä niin rajusti, armas? (»Armas» -hän sanoi ihan luonnollisesti.) Tiedänpä mitä teen; vien sinut mukaani; -pyöräytän sinua yhden kerran salin ympäri, ja sitten tulemme takaisin -tänne. Teemmekö niin?» - -»Harry! Minäkö tässä puvussa?» - -»Miksikä ei?» - -»Katsohan sitä!» - -»Niin katsonkin. Se on kovin kaunis.» Ensunmaisen kerran elämässään löytäen -sopivan sanan Top ylisti: »Se on romantillinen. Ja, armas, sinä näytät -siinä jumalallisen viehkeältä.» Top ei lainkaan muistanut kuulleensa -tätä lausetta toiselta tytöltä, herättäjältä, joka oli häntä ensiksi -suudellut. »Helen, armas, armas. Niin mielelläni tahtoisin näyttää -sinua kaikille. Kaikille, jotka ovat tanssiaisissa. Erittäinkin — niin, -kyllä. Siellä on muuan ystäväni, jolle erikoisesti haluaisin sinua -näyttää! Hyvin läheinen ystävä. Jones-niminen mies. Mutta sinä et saa -tanssia hänen kanssaan, muista!» pakisi tämä uusi, tämä sujuvapuheinen -Top, pitäen sivuttain tyttöä, joka ei saanut suunvuoroa. Useita -muutoksia, väitetään, saa rakkaus aikaan; sen osoittavat todeksi tämä -kielevä Top ja tämä hänen sylissään oleva puhumaton Helen! »Jonesilla -on oma tyttönsä; hänen sopii sangen hyvin tanssitella omaansa. Sinun on -tanssittava vain minun kanssani; kerran.» - -»Mutta mitä, mitä muut ajattelevat —» - -»Ajatelkoot, että me olemme antamassa tanssinäytöstä! Ajatelkoot, että -olemme juuri tulleet baletista Coliseumista. Tai ei; sinun ei tarvitse -tulla, jos sinusta on todella vastenmielistä. Minä pistäydyn sinne -pariksi silmänräpäykseksi ja tulen sitten takaisin. Sitten voimme olla -täällä, kunnes toiset tulevat takaisin ja voimme ilmoittaa heille», -suunnitteli Top onnellisena. »Me olemme täällä vähän aikaa kaikessa -rauhassa —» - -»St! Kuuntele!» huudahti Helen, äkkiä vetäytyen pois hänen rinnaltaan. -»Kuuntele! Eikö se ollut —» - -»Mitä?» - -»Joku koputtaa.» - - -5 - -Kenties vasta sitten he tajusivat, että joku koputti silloin ja että -jo useita minuutteja — joiden aikana maailman kaksi uutta nuorta -rakastunutta oli kinastellen, pilaillen ja suudellen sovittanut -toisiaan oikealle paikalle luonnon järjestyksessä — oli jatkunut kepin -kolkutusta laipioon ikäänkuin pilkallisena, jymisevänä säestyksenä. - -KOPS! (»Kerran — äitiä.») - -KOPS —KOPS! (»Kahdesti — minua — oi, Harry!») - -KOPS — KOPS — KOPS! - -(»_Minua_ hän tahtoo nyt — POIKA, varmasti.») - -Sitten: KOPS, KOPS, KOPS, KOPS, KOPS, KOPS, KOPS, KOPS, KOPS — - -Kuulosti siltä kuin olisi yläkerrassa ollut joukko villejä, -puukenkäjalkaisia, puna-ihoisia intiaaneja tanssimassa sotatanssia. - -Ähkyen Helen, joka oli jälleen temmattu maan pinnalle, olisi -kiskoutunut pois sulhonsa käsivarsista. Mutta ne sulkeutuivat hänen -ympärilleen tiukasti kuin hissinovet. »Ei!» »Voi, minun täytyy... -Isoisänisä! Voi, Harry, miten saatoimmekaan niin tyyten unohtaa hänet? -Hän on varmaankin jo tullut takaisin tanssiaisista. Mutta ainahan -kuulemme kun autot pysähtyvät kohdallemme; kuulitko sinä mitään?» - -»En; en kuullut mitään.» - -»Enkä minäkään; en kuullut risahdustakaan —!» - -Nyt he kuulivat. - -KOPS — KOPS — KOPS — KOPS! - -»Mene ylös, Harry! Sinun on suorastaan mentävä!» - -»Niin — » - -»Mene sitten heti!» - -»Vain sinun kanssasi. Tule mukaan!» - -»Minäkö? En; en mitenkään voi tulla isoisänisän näkyviin.» - -»Mutta sinun pitää tulla mukaani.» - -KOPS — KOPS — KOPS — KOPS — KOPS — KOPS — KOPS — KOPS. - -»Kas niin!» huohotti Helen. »Rakas, rakkain, hän tulee tänne alas -laipion lävitse. Voi, katso, miten rappausta tippuu lattialle! Harry, -jos rakastat minua — jos sittenkään rakastat minua rahtustakaan, niin -menet —» - -»Sinun kanssasi.» - -Siispä rakastuneet riensivät yhdessä käsikkäin hämäriä portaita myöten -viidenteen kerrokseen isoisänisän ovelle. - - -6 - -Ovesta ilmestyivät jo Hendersonin kasvot kalpeina ja pitkinä pelosta. - -»Herra Tophampton, sir — olin juuri tulossa, sillä herra Mundy sai sen -vaikutelman, että alapuolella olevassa huoneistossa oli joku, että -joku liikkui siellä; ja teidät oli kutsuttu pois hotellista ja muuta -sellaista. Sitten hän tuli rauhattomaksi, sir, kun ei saanut ketään -kuulemaan itseään... Ehkä teidän olisi parasta —» - -»Kiiruhtaa» oli mahdollisesti se sana, jota Henderson aikoi käyttää. -Toiset eivät kuulleet. Puristaen rakastettunsa kättä Harry Tophampton -oli jo kiitänyt käytävää pitkin isoisänisän luokse — valaisemattomaan -kellarimaiseen huoneeseen, jota lämmitettiin ainoastaan pienellä, -vanhain tavarain kaupasta King's Roadin varrelta ostetulla primuksella; -ja siitäkin lähti mahdollisimman vähän lämpöä ja mahdollisimman paljon -katkua. - -Nurkassa olevasta tummasta mytystä kajahti kova ääni, joka muistutti -auton renkaan puhjetessa kuuluvaa pamausta. - -»POIKA!» - -Kerkeämmin kuin koskaan ennen Top vastasi: »Tässä olen, sir.» - -»Siinä olet — ja minkä tähden olet siinä? Minkä tähden olet täällä -lainkaan — juuri sen tahtoisin tietää. Vastaa minulle, sir, vastaa -minulle, vastaa, vastaa minulle — minkä tähden et ole tanssiaisissasi? -Minkä tähden et ilmoittanut edes rouva Mundylle, mitä se puhelinsanoma -koski? Mitä on tapahtunut? Miksi et ole mennyt takaisin? Miksi et -sinä, isäntä, ole huolehtimassa vieraistasi? Minä järjestän puolestasi -kutsut; näitä ihmisiä on pyydetty tulemaan, sinä pujahdat — pujahdat -tiehesi niistä. Mitä merkitsee kaikki —» - -»Kuulkaahan —» - -»Niin, kyllä minä kuulen, Mitä sinulla on puhuttavaa puolustukseksesi?» - -»Kerron teille kaikki», alkoi Top miellyttävällä äänellään, »niin pian -kuin ehdin. Erikoisesti tahtoisin ilmoittaa teille erään asian, sir; -erikoisesti haluaisin saattaa tietoonne —» - -Lupaa kysymättä nuori mies ojensi kätensä seinään, kiellettyyn -sähkönappulaan. - - -7 - -»Oi, hyvä Jumala; oi, hyvä Jumala», rukoili pieni Helen poloinen, -»älä salli isoisänisän kuolla suuttumuksesta, koska Harry _rakastaa_ -minua eikä isoisänisän tahdon mukaan mene naimisiin Milon kanssa. -Älä salli isoisänisän vaipua lattiaan taudinkouristuksissa ja sortua -sydänhalvaukseen kauhistuksesta, mikä olisi niin hänen tapaistaan. Älä -salli sitä nyt, älä! Voi, ei _nyt_, kun kaikki on käynyt niin hirveän -onnellisesti. Ei nyt, oi, hyvä Jumala, _ei_ nyt —» - -Valo syttyi. - - -8 - -Kolkkoon huoneeseen tulvahtanut valo osui Heleniin pieniin, ylöspäin -käännettyihin kasvoihin, joista kuvastui kiihkeätä mielenliikutusta ja -vielä säteili rakastetun suutelojen aiheuttamaa kirkastusta. - -Valossa tuli näkyviin koko hänen kiehtova olemuksensa, kuolematon, -kaukaisilta ajoilta periytynyt tanssijatar — esikuvallinen nainen, -joustava, notkea, sopusuhtainen, rytmillinen, ryhdikäs. Utuisen valkea -ja ruusuiselle hohtava puku korosti hänen columbinemaista kauneuttaan. - -Häntä kohti työntyi isoisänisän kiukkuinen kilpikonnanpää -höyhenpeitteen punaisten laskoksien välistä. - -Vanhus kohotti timantinteräviä silmiä varjostavia kulmakarvojaan. - -»Häh! Kuka on tämä, joka on muassasi, POIKA?... Kenet olet tuonut -tänne?... Kuka tämä on?» - -»Minä vain, isoisänisä», huohotti tyttö. »Helen!» - -»TYTTÖ?» - -»Sir», alkoi Top sellaisen miehen äänellä, joka tietää, mitä tahtoo, -ja pysyy päätöksessään, vaikka saisi kaikki maailman voimat vastaansa. -»Sir, pelkään teidän hyvin kovasti pahastuvan meihin, mutta asia on -niin —» - -»Hillitse kieltäsi, Poika! Puhu silloin, kun sinua puhutellaan, -muistatko? Ja sinä, TYTTÖ» (tyynempään sävyyn) »tule tänne! Seiso niin, -että näen sinut; tule tänne —» - - -9 - -Tiukasti puristaen Topin kättä, valkeasiteinen pää vapisemisesta -huolimatta pystyssä, Helen astui eteenpäin. - -Timantinterävät silmät tarkastivat häntä. Hiljaisuus. - -Pureva, kimeä ääni virkkoi: »Ahaa! Asia on niin, niinkö?... Odotahan -sitten —» - -Timantinterävät silmät yhäti tähystivät Heleniä, vielä sittenkin, kun -luiseva käsi hapuili sanoinkuvaamattoman peitteen ja tuolipielusten -alla, löysi, veti esille ja avasi lippaan, jonka nämä molemmat nuoret -olivat nähneet. He olivat nähneet sen isoisänisän syntymäpäivänä, -sinä iltana, jona tuo iäkäs rotuhygienian harrastaja oli esittänyt -vaatimuksensa. (»POIKA, jos tuot tänne mallikelpoisen tytön, saat -rahat.») - -Rohkenematta uskoa silmiään ja korviaan pikku Helen aprikoi, -saattoiko olla totta, että hän kuuli isoisänisän jupisevan jotakin -morsiuslahjasta... näki hänen ojentavan tuota nauhaa, kauniita, -välkkyviä helmiä... maitomaisia, hohtavia...» - -»No, _tyttö_, no? Kieltäydytkö ottamasta helmiä, nyt?» - -»Oi — minulleko?» - -»Enkö maininnut sinulle, että sinä saisit ne minun kuoltuani. Eipä -silti, että olisin kuollut», lisäsi isoisänisä kammottavasti hihittäen. -»Se, mitä olen tänä iltana nähnyt, saattaa pidättää minua täällä vielä -hyvän ajan... Ota helmet! Käytä niitä, lapsi — käytä niitä! Pane ne -hänen kaulaansa, POIKA — jollet ole liian kömpelö!» - -»Sir», sopersi Harry Morse Tophampton. »Totisesti, sir, te olette liian -hyväntahtoinen meitä kohtaan — kovin hyväntahtoinen.» - -»Ensi kerran kuulen kenenkään valittavan sitä», ärähti utopisti. »En -käsitä, mitä tarkoitat? Tässä ei ole kysymys hyväntahtoisuudesta. -Hyväntahtoisuus olkoon kirottu! Se tukee sairaaloita, rakentaa -hourujenhoitoloita, hellii heikkoja, säilyttää hengissä sellaisia, -joiden olisi parempi kuolla. Hyväntahtoisuus syöksee maailman turmioon. -En siedä hyväntahtoisuutta. Minä tahdon vain pitää sanani. Sopimus on -sopimus. Sinä olet täyttänyt toiveeni, POIKA.» - -Helenin kuoppaisen olan ylitse — hän oli seisonut tytön takana -kiinnittämässä hänen kaulaansa helmiä, joiden lämpimän valkoinen -väri tuskin erottui tytön ihosta — näkyi Top (viimeisen kerran tässä -kertomuksessa) avaavan ja sulkevan suunsa. - -»Niin. Olet täyttänyt toivomukseni, etkö olekin? Olet löytänyt hänet — -harhailtuasi ensin väärillä poluilla!» ivasi isoisänisä ystävällisen -unohtavasti. Eikö hän enää muistanut hengittävää Miloaan, jota hän oli -pitänyt mallikelpoisena puolisona, kultaisen ajan palauttajana? Eikö -hän muistanut? Vai oliko hän oivaltanut, ettei kultaista aikaa voitu -tarkoituksellisesti «järjestää», kuten näytelmä saatettiin tehdä? -Sellaista ei saada rukoilemalla eikä paastoamalla; ne asiat tapahtuvat -jonkun sellaisen sattumantähden vaikutuksesta, jonka rataa taivaalla ei -kukaan kuolevainen astronomi pysty laskemaan. Oivalsiko isoisänisä sen? -Koettiko hän kääntää kaikki parhain päin? Ajatteliko hän, että _näin_ -oli sittenkin parasta? Kukapa sen tietäisi? - -Ei ainakaan hänen edessään seisova kiihtynyt, punehtunut, kirkastunut -pari. Ei värähtelevä tyttö; ei ylpeä, hurmaantunut poika, johon tyttö -nojasi. »Vihdoinkin olet löytänyt hänet, sattumalta, nenäsi edestä, -jossa hän on ollut koko ajan, josta jokainen hitusenkaan järkevä mies -olisi nähnyt hänet jo viikkokausia sitten. Vihdoinkin olet tuonut hänet -tänne näyttääksesi minulle häntä, mallikelpoista tyttöäsi.» (Helenistä -timantinterävät silmät kääntyivät kauneuden jumalattaren aavemaisesti, -elottomasti välkkyvään kuvaan. Vertasiko vanhus ruusuisen valkeata, -elävää olentoa kipsiin?) »Niin!... Valintasi ei ollut huono, Paris... -Epäilemättä otaksutte, että 'Paris on se paikka, mihin lähdette -viettämään kuherruskuukauttanne?... Nyt tiehenne! Olen saanut teistä -kyllältäni täksi illaksi. Menkää!... MIES! Henderson!» - -Henderson astui esille. - - -10 - -Edessään olevaan ryhmään — peitteeseen kiedottuun, kuvatusmaiseen, -eriskummaiseen oikkuillaan, ihastuttavaan, punaisen ja valkean -kirjavaan balettitanssijattareen ja kookkaaseen, juhlapukuiseen -nuorukaiseen (joka niin suuresti muistutti loordi-vainajan komeata, -hyvin läheistä mieskohtaista ystävää) — Henderson loi nopean, -arvostelevan, kaikkikäsittävän, ovelan, mutta ystävällisen silmäyksen. - -Ensimmäisen kerran hänen ollessaan palveluksessa täällä Oxfordin alueen -vuokrahuoneistossa Hendersonin pitkille, yrmeille kasvoille levisi -inhimillinen hymy. - -Avatessaan ovea tälle sangen nuorelle parille Henderson (myöskin -ensimmäisen kerran asuessaan tässä paikassa) puhkesi hilpeästi puhumaan. - -»Varmaankin», mutisi Henderson, »te, neiti Helen ja herra Tophampton, -suotte minulle anteeksi, jos otan vapauden toivottaa teille molemmille -kaikkea parhainta». - -»Kyllä suomme anteeksi. Kiitos, Henderson!» - -»Kiitos, Henderson!» Tunnepuuskassa pikku Helen ojensi pienen, pehmeän, -lämpimän kätensä ja puristi mustan hihan verhoamaa luisevaa kättä. - -»Kiitos _teille_, miss. Ja —» Salaperäisesti Henderson astahti -sivuttain askeleen käytävään. »Suokaa anteeksi, että mainitsen -sellaista, mutta jos joskus sattuisitte tarvitsemaan vaatteuksia, -neiti, mitä parhaita laatuja ja perin kohtuullisiin hintoihin, -erikoisesti morsiuskapioita, niin minulla on ystävä —» - -(Hendersonin ystävät —1) - - -11 - -Nauraen rakastuneet riensivät käsi kädessä takaisin rouva Mundyn -turvaiseen arkihuoneeseen. - -Ajatella niitä tunteja, jotka he olivat istuneet siellä yhdessä — Helen -parsien, Top muistamatta häntä, syventyneenä oppikirjoihinsa. - -Nyt Top piteli Heleniä ikäänkuin korvatakseen ne hukatut tunnit. - -»Mutta, Harry — nyt sinun täytyy mennä takaisin, sinun täytyy!» - -»Pois _sinun_ luotasi?» - -»Niin, kaikkien parhaiden tyttöjesi luokse», laski Helen leikkiä -säteilevänä, varmana. »Lähde jo! He kaikki varmasti odottavat.» - -»Odottakoot! Odottakoot iät kaiket minun puolestani! Ymmärrätkö sen? - -»Olenhan aina sen tietänyt», riemuitsi toinen. »Luuletko minun koskaan -olleen peloissani heidän tähtensä?»»Etkö ollut?» - -»En! En koskaan.» - -Top oli rypistävinään otsaansa. »Etkö hiukkasen mustasukkainen?» - -»En, sen jätin sinun asiaksesi. Ikävä, jos olet pettynyt. Mutta mitä -mahdan sille, että tiesin (paitsi kenties ihan alussa, paitsi sinä -kauheana sunnuntaina, sen kamalan hetken jälkeen, jolloin isoisänisä -puhui meille) —mitä mahdan, jos liesinkin, ettet sinä lähestyisi, ettet -suorastaan voisi lähestyä ainoatakaan noista tytöistä kosiaksesi häntä?» - -»Tiesitkö sen, Helen?» - -»Miten muuten olisin jaksanut elää? Enkö pitänyt sinua silmällä? Joka -kerta, kun tulit takaisin ja kun olit lähdössä? Vain yhdessä ainoassa -muussa tytössä sinä näit vähääkään tyttöä —» - -Viimeisen kerran tässä kertomuksessa Top punastui — ja sulki sitten -Helenin suun, samoin kun Lilith oli sulkenut hänen suunsa. - -Hänen hyväilemänään Helen pitkitti: _»Minä_ olin sinulle tarkoitettu; -sitä sinä et voinut kiertää. Olin varma, ettet voisi — ja vähät niistä -ohjeistasi, Harry.» - -»Mutta enkö minä ole täyttänyt niitä? Kaikki niinkuin pitääkin, eikö -ole? Polvistus sievimmälle! (Minä tein sen.) Kumarrus henkevimmälle! -(Teen sen; sinulla on enemmän älyä kuin niillä kaikilla muilla -yhteensä!) Ja (kuka vois minua estää?) suukko rakkaimmalle!» - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUUDELMA RAKKAIMMALLE *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/69695-0.zip b/old/69695-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index c1a8fff..0000000 --- a/old/69695-0.zip +++ /dev/null |