NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 1427 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..6bf2a1b
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #69195 (https://www.gutenberg.org/ebooks/69195)
diff --git a/old/69195-0.txt b/old/69195-0.txt
deleted file mode 100644
index ede0bf6..0000000
--- a/old/69195-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,1427 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook of Matti Pohto, by A. H. Virkkunen
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you
-will have to check the laws of the country where you are located before
-using this eBook.
-
-Title: Matti Pohto
-       Vanhojen suomalaisten kirjain pelastaja
-
-Author: A. H. Virkkunen
-
-Release Date: October 21, 2022 [eBook #69195]
-
-Language: Finnish
-
-Produced by: Tapio Riikonen
-
-*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MATTI POHTO ***
-
-
-
-
-
-MATTI POHTO
-
-Vanhojen suomalaisten kirjojen pelastaja
-
-
-Kirj.
-
-A. H. VIRKKUNEN
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava,
-1924.
-
-
-
-
-Seuraaville sivuille on koottu säilyneet vähäiset tiedot elämäntyöstä,
-joka tuloksissaan ja suorittajansa henkilöön nähden meidän ja
-luultavasti muidenkin kansain sivistyshistoriassa on ainutlaatuinen.
-Se suurtyö, minkä Matti Pohto suomalaisten kirjain ystävänä ja
-kerääjänä vaatimattomassa elämässään suoritti, herätti kyllä jo
-tekijänsä eläessä, vaikka tosin vähäisessä asiantuntijapiirissä,
-ansaittua huomiota. Myöhempinä aikoina on hänen elämästään ja työstään
-tämäntästäkin julkaistu kirjoituksia eri sanomalehdissä. Sittenkin
-lienee suurimmalle osalle kansalaisiansa jotenkin vähän tunnettu tuo
-merkillinen mies, joka omalla harrastuksellaan ja työllään, edes
-kaikkein alkeellisinta oppia saamatta, on kohonnut yhdeksi maamme
-huomattavimpia henkilöitä ja joka on loistavana todistuksena siitä,
-mitä kykyä ja harrastuksen suuruutta Suomen kansan syvissä riveissä
-löytyy. On sen vuoksi näyttänyt vaivanarvoiselta sen vähän erityisessä
-julkaisussa esittäminen, mitä tuosta harvinaisesta rahvaanmiehestä
-kirjallisuudessa ja muissa lähteissä sekä aikalaisten muistotiedossa on
-säilynyt.[1]
-
-Matti Pohto oli syntynyt kahdeksantena yhdestätoista sisaruksesta
-7 p:nä maalisk. 1817 Lahden kylässä Isonkyrön pitäjään kuuluvassa
-silloisessa Ylistaron kappelissa. Yli-Pohtolan talosta, joka oli
-hänen syntymäkotinsa ja nykyisin nimeltään Keski-Pohtola, hän otti
-sukunimensä. Vanhemmat olivat Iisakki Jaakonpoika (s. 1775, k. 1851)
-ja Helena Antintytär (s. 1778, k. 1841). Matin suku oli kotoisin
-Ilmajoella, josta hänen isänisänsä Jaakko Matinpoika Kuivi tuli
-kotivävyksi Yli-Pohtolaan, naiden Maria Matintyttären.
-
-Lukuisan sisaruspiirin keskuudessa kasvaen Matti Pohto kaikesta
-päättäen eli jo aikuisimmat vuotensa niukoissa oloissa. Isä ei ollut
-elämässään säännöllinen. Monien muiden silloisten pohjalaisten tavoin
-hän vietti hurjaa elämää; kirkonkirjoissa olevan merkinnän mukaan häntä
-kaksi kertaa sakotettiinkin juopumuksesta ja tappelusta. Isän säännötön
-elämä luonnollisesti vaikeutti hänen lukuisan perheensä toimeentuloa.
-Talo oli isonpuoleinen, lähes puolen manttaalin tila. Sen rakennuksista
-mainitaan tuohikattoinen, laudoittamaton harmaa päärakennus, jossa oli
-eteinen, tupa ja kamari. Huonon hoidon vuoksi talo meni rappiolle,
-isäntä joutui suuriin velkoihin, ja hänen talonsa myytiin v. 1825
-ilmajokelaisen Yli-Könnin saatavista, Matin ollessa 8-vuotiaana. Perhe
-joutui luonnollisesti kotitalostaan pois. Vanhemmat elivät sen jälkeen
-loisina eli itsellisinä eri paikoissa, ensin Lahden kylän Hölsölässä
-ja vuodesta 1835 Topparlan kylän Plökissä, missä Matin veli Iisakki
-(s. 1806) oli tullut talon omistajaksi. Mutta Iisakkikin myi talonsa
-1841, ja Matin isä muutti itselliseksi jälleen Pohtolaan. Siellä hän
-sitten eleli köyhissä oloissa kuolemaansa saakka, ja Mattikin on
-kirkonkirjoihin merkitty isänsä perheeseen kuuluvaksi. Isän kuoltua hän
-on kirjoissa itsellisenä Pohtolassa.[2]
-
-Matin aikaisemmasta lapsuudesta kerrotaan joitakin piirteitä,
-jotka osottavat, että ne ominaisuudet, jotka hänessä miehenä ovat
-huomattavissa, kehittyivät jo sangen aikaisin. Joku halu nähdä
-maailmaa laajemmalta ilmaantui hänessä jo sangen varhain. Kirjaan
-on pantu, että Matti-poikanen jo viisivuotiaana lähti ominpäinsä
-kotoaan nähdäkseen, miltä maailma ulompana näytti. Pieni karkulainen,
-kuinka etäälle lieneekään matkallaan ehtinyt, palautettiin kotiinsa
-peräänkuuluttamalla. Pienen poikasen karkuunpääsy jo semmoisenaan voi
-olla todistuksena siitäkin, että kodissa ei aivan paljon ehditty pitää
-lasten puuhia silmällä. Toinenkin piirre lapsessa kuvaa ominaisuutta,
-joka osaltaan teki mahdolliseksi miehen elämäntyön, nim. Pohdossa jo
-aikaisin ilmenevä erityinen säästäväisyys. Kerrotaan, että hän nuorena
-päiväkaudet saattoi seisoa kotitalon lähellä olevan maantieportin
-luona odotellen matkustavia, joilta toisinaan sai jonkun lantin portin
-aukaisemisesta. Kun vanhemmat eivät tätä Matin ajanvietettä hyväksyneet
-ja sen kielsivät, jatkoi poika salaa entistä lystiänsä ja säilytti
-saamansa ansion maantien viereen kaivamassaan kuopassa.
-
-Kodissa Pohdolle, käyttääkseni Wareliuksen sanoja, »ei enempää opetettu
-mitään kuin muillekaan köyhien lapsille». Blomstedt, joka Jalasjärvellä
-kasvaneena ja ylioppilaana Ilmajoella oleskellen oli Pohtoon tutustunut
-ja sanoo kirjoittaneensa hänen elämänsä kuvauksen »esikuvaksi ja
-kehoitukseksi muille halvimmassa kutsumuksessaankin yhteistä parasta
-edesauttamaan» ja sitä varten käyttäneensä paitsi Pippingin esitystä
-»muualta saamiansa luotettavia tietoja», kertoo, että »pikkuruisna
-poikasena olivat vanhemmat, ollenkin äiti, sekä pari heidän vanhemmista
-lapsistaan rahvaassa tavallisella lavalla opettaneet hänen lukemaan, ja
-hän olikin niin mieltynyt lukuun, että kernaasti kävi lukukinkereillä
-taitoansa näyttämässä, jota huonolukuiset lapset tavallisesti pelkäävät
-kuni kuolemaa. Ei siinä kyllä. Hän vähäksyi kuulustusta oman kylänsä
-kinkereillä ja hypäten pappein reen-kannoille seurasi hän usein heitä
-muihinki lukusioihin, joissa välisiä raha-äyriäki pistivät tämän
-lystillisen pojan pivohon». Lapsena saavuttamaansa lukutaitoa Pohto
-myöhemmin, yksinomaan kirjain parissa eläen, varmaan kehitti niin,
-että hän myöhemmällä iällään moitteettomasti pystyi kirjaa lukemaan.
-Sitä vastoin jäi kirjoitustaito hänellä ainiaaksi saavuttamatta.
-Warelius, joka tutustui Pohtoon v. 1846, sanoo, ettei hän enempää osaa
-kirjoitusta »kun juur hiukan lukea, mitä vasta vanhempana omin päinsä
-on opetellut». Se, mihin hän kirjoitustaidon alalla vielä vanhempanakin
-pystyi, rajoittui latinalaisten painokirjaimien jäljittelemiseen, joita
-piirtelemällä hän on etupäässä kirjain nimiä paperille merkinnyt.[3]
-
-Kotitalon jouduttua loisiin käsiin, sai Matti, melkeinpä heti kun
-kynnelle kykeni, ruveta omin päin toimeentulostansa huolehtimaan. Hän
-elätti itseänsä kesäisin paimenena, talvet mieron kiertäen. Hänen
-kerjuumatkansa lienevät aluksi rajoittuneet kotitienoolle. Vuosien
-kuluessa hän ulotutti kiertelynsä laajemmalle, kuljeksi Turun läänin
-eteläosiin saakka, joutuen siellä Perniön pitäjässä passittomana
-kiinni v. 1833. Pohto lähetettiin nyt Turun linnaan. Siellä hän
-sairastui vaikeaan tautiin ja siirrettiin tervehdyttyään Helsinkiin.
-Seuraavana talvena häntä pidettiin vankina Helsingissä, sillä ei ollut
-tietoa siitä, mistä Matti oli kotoisin. Kuljeskellessaan oli hän näet
-heittäytynyt kuuromykäksi nähtävästi siten paremmin herättääkseen
-ihmisten sääliä ja helpommin apua saadakseen. Jollakin tavalla saatiin
-kuitenkin selville pojan kotipaikka ja hänet kuljetettiin keväällä 1834
-kotiseurakuntaan. Tällä matkalla kerrotaan Matin unohtaneen mykkää
-näyttelemisen, hän kun kerran epähuomiossa tuli sanoneeksi jotakin.
-Poika joutui nyt pahaan pulaan, mutta koetti siitä leikkiä lyöden
-selviytyä. Hänen kerrotaan näet selittäneen, että niinkuin »kevään
-lempi lintujen talven alla jähmettyneet kielet sulattaa suloisiin
-sirkutuksiin, niin oli hänenkin nyt käynyt».[4]
-
-Kotia palattuaan rippikoulun käynti oli Matin ensimmäisiä tehtäviä.
-Sen suorittamiseen olikin jo aika, sillä hänellä oli kahdeksastoista
-ikävuotensa kulumassa. Rippikoulunsa — ainoa koulu, jota hän kävi —
-Matti suoritti hyvin ja laskettiin syyskuussa 1835 ensi kerran Herran
-ehtoolliselle. Kirkonkirjoihin on merkitty, että Matin, samoinkuin
-hänen useampien sisarustensakin, lukutaito oli kiitettävä, mutta
-luetun käsityksessä Matti on saanut paremman merkinnän kuin yksikään
-hänen sisaruksistaan. Ripillä hän käy myöhemminkin Ylistarossa melkein
-vuosittain, joinakin vuosina parikin kertaa.
-
-Matin vaellushalu ei laimentunut hänen edellisillä retkillään
-saamistaan ikävistä kokemuksista. Pian hän on jälleen retkeilemässä,
-tällä kertaa ei kuitenkaan enää pelkkänä kerjäläisenä. Hän alkoi nyt
-kaupitella arkkiviisuja ja muita pienempiä painotuotteita. Matka ei
-tullut tällä kertaa pitkäksi. Matti ei päässyt Ikaalisten pitäjään
-kuuluvaa Karvian kappelia kauvemmaksi ennenkuin hän taas passittomana
-joutui kruununmiesten käsiin ja lähetettiin Vaasaan. Siellä sanotaan
-hänen kärsineen ruumiillisen rangaistuksen irtolaisuudesta ja sitten
-lähetetyn kotiseudulleen.[5]
-
-Olipa näiden Pohdon nuoruudenseikkailujen laita miten tahansa, varmaa
-on, että hän 1830-luvun loppupuolella, parinkymmenen vuoden ikäiseksi
-ehdittyään, aloitti varsinaisen elämäntyönsä, asuen, niinkuin Blomstedt
-kirjoittaa, »kesät laukku selässä, talvet kelkka perässä» kuolemaansa
-saakka pääasiallisesti maantiellä. Hänen hyvä maineensa ja nuhteeton
-askartelunsa olivat nähtävästi jo tulleet yleensä tunnetuiksi ja
-kokemuksestaan lienee hän tullut tuntemaan passinkin tarpeellisuuden.
-Kirkonkirjoissa olevan merkinnän mukaan on hän ensi kerran Ylistaron
-papistolta ottanut todistuksen v. 1836. Ainakin hän tästälähin sai
-vapaasti liikkua, missä tahtoi. Kirjojen myynti ei liene tuottanut
-riittävästi toimeentuloa. Enemmän ansaitakseen Pohto kauppaliikkeensä
-lisäksi alkoi harjoittaa myöskin kirjansitojan tointa. Tätä työtään
-hänen sanotaan tehneen »suuremmalla tarkkuudella ja varovaisuudella
-kuin kaupungin mestarit, jos kohta ulkonäkö hänellä ei tullut
-semmoinen, jotta näiden nitomille olisi tainnut vertaa vetää».
-Kirjansitomisen taidosta Pohdolla oli varmaan paljon etua kirjojen
-keräämisessä, johon hän antautui v. 1838. Tämän taitonsa avulla hän
-helposti sai tilaisuutta tarkastaa kansan säilöissä talletettuja
-vanhoja kirjoja ja niiden osia, joista hän itse pystyi sitomaan
-täydellisiä kappaleita.
-
-Kirjojen kerääjänä Pohto pääsi varsinaiselle alalleen. Siitä tuli
-hänelle suorastaan intohimo. Uupumatta hän kuolemaansa saakka kulki
-toisesta maan äärestä toiseen, etsien hänelle rakkaiksi käyneitä
-kirjoja. Hänen intonsa tässä pyrkimyksessään oli, käyttääkseni
-Blomstedtin sanoja, »niin sanomattoman suuri, että hän tavataksensa
-harvinaista kirjaa, vähäpätöisimpääkin, jota hänellä ei ollut, taikka
-vain ainoata lehteä, jota joku hänen omistamansa kirjansa oli vailla,
-samosi sangen pitkät matkat, vieläpä viimeisen äyrinsäkin pani
-liikkeelle, jos niiksi tuli».
-
-Pohdon matkoja on mahdoton yksityiskohtaisesti enää seurata. Jotakin
-todistaisivat tässä suhteessa passit, joita hän ainakin kaupunkien
-poliisiviranomaisille näytti. Niistä on kuitenkin vain jokunen
-säilynyt. Eräs Helsingin yliopiston kirjastossa Pippingin kokoelmassa
-säilynyt, nähtävästi rahvaanmiehen kädestä lähtenyt ja erinäisistä
-puheenparsista päättäen Etelä-Pohjanmaalla syntynyt runontekele
-mainitsee, miten
-
-    »Matti Pohto jäitä potkii»,
-    kuinka hän on »aina kulkeileva»,
-    »Tietää tien Turkuhunkin,
-    Sieltä tormaa Tornioonkin;
-    Ei laiska kelpaa laulamahan
-    Eikä nilkku tanssimahan,
-    Mut se kuin jalo jalvoistansa
-
-    -- -- --
-
-    Sepä kelpaa kiertämähän,
-    Pitkät maikat mittaamahan,
-    Sepä suhtaa Suomen saaren,
-    Arvaa poikki Pohjanlahden,
-    Sepä kokoo konttihinsa,
-    Vanhat kirjat kirstuhunsa,
-    Parhaat laulut laukkuhunsa,
-    Tavarat taskuhunsa».
-
-Warelius, joka on tietonsa saanut nähtävästi Pohdolta itseltään,
-kertoo, että hän monet kerrat, paitsi Pohjanmaalla, oli kulkenut Turun
-läänissäkin, »josta sanoo useimman perivanhan kirjan saaneensa, Savon
-ja Karjalat tietää hän myös tyystemmin kun moni muu matkustaja». Useat
-kerrat Pohto matkoillaan kävi myös Helsingissä. Aikuisimmat jäljet
-hänen pääkaupungissa käynnistään, sittenkun alkoi kirjoja kerätä, olen
-tavannut vuodella 1842. Silloin hän näkyy joutuneen ainakin Gottlundin
-tuttavuuteen ja käsiin. Gottlund, joka oli kaiken vanhan kerääjä ja
-talteenpanija hänkin, näkyy varsin hyvin käsittäneen, mikä etevä
-apumies Pohto oli hänen tarkoituksilleen. Hän näyttää ottaneen Pohdon
-suorastaan palvelukseensa, lähetti hänet Venäjän Lappiin ja Karjalaan
-sekä suunnitteli laajan ohjelman tällä matkalla suoritettavalle
-keräystoiminnalle. Tämä käy selville siitä suosituskirjasta, minkä
-Gottlund Pohdolle matkaa varten laati. Tämä asiakirja on Gottlundin
-siksi kuvaava, etten malta olla sitä tähän ottamatta, sitä suuremmalla
-syyllä kun Pohdon tämänaikaista Helsingissä käyntiä ei tietääkseni ole
-muualla mainittu. Gottlundin suosituskirja, joka on päivätty 28 p:nä
-tammikuuta, kuuluu näin:
-
- »Matti Isakinpoika Pohto, kotoisin Ylistaron Kappelista Iso-Kyrön
- pitäjässä, Pohjanmaalta, joka omasta mieli-tahostaan ja
- rakkauestaan Suomen kielen kirjallisiin laitoksihin on ruvennut
- ympärin-matkustamaan Suomen maata, kuulustellaksensa, ylös-hakeaksensa
- ja koottaksensa niitä vanhanaikaisia, nykyisin harvoin nähtäviä,
- Suomalaisia kirjoja, mitkä vielä jossakussa ehkä meillä löytynnöön, ja
- joista hään on jo suurella kiivauella ja ahkeruuella kokoon hakenut
- ja tännek tallellen tuottanut monta varsin outoa ja äkkinäistä,
- ennen tuntematointa kirjoa, pelastaksensa heitä sillä häviämästä,
- hajoamasta ja katoamasta, heijän säilyttämisellä kielemme kunniaksi
- ja hyväksi tulevillenkin ajoillan — on nyt peällensäk ottanut,
- samassa luvallisessa peällen-tarkoituksessa, kulkeaksensa minun
- asioilleni aina Suomen ja Venäjän Lappiin, tiiustella, kuulustella
- ja kokoella vanhanaikuisia Suomalaisia kirjoja, niin myös ikivanhoja
- käsi-kirjoituksia ja nahka-kirjoja, jotka jolla-kulla tavalla
- koskoovat meijän historiaan, tahi tuottaavat meillen valaistusta
- ja selitystä vanhoista maan-laitoksistamme, tavoistamme ja
- esivanhemmistamme. Ja koska hään nyt tällaisissa tarkoissa asioissa,
- varuistettu Kuvernörin passilla, lähtööpi pohjoisehen päin, niin soan
- minä tämän kautta kehoittamisellani, hyvin sanoin puoltamisellani
- ja toivotuksillani hänen tiehen saattamiseksensa johtattaa häntä,
- rukoellen jokaisia, liijoitenkin moamme ystäviämme, kielemme
- rakastajoitamme ja Suomalaiseen kirjallisuuteen halullisiamme, että
- olisivat hänellen avullisia ei ainoastaan hyvillä neuvoillaan ja
- ylösvalaistuksillaan, mutta että myös antaisivatten hänellen semmoisia
- vanhantapaisia kirjoja ja kirjoituksia, joista on tässä puhuttu, niin
- myös kuin mitä löytynnöön muita vanhoin jäännöksiä ja iki-muistoja,
- niin kuin e.m. kivi-nuijia (joita _ukkoisen voajoiksikin_ kututaan),
- Riimikeppiä (joita _poalikoiksikin_ mainitaan), rauta-jousia ja
- muitaik muinosaikaisia sota-aseita, talon kapineita, työn kaluja ja
- puvun kappaleita m.m., joita kaikkia hään tänne tuotaisi korjuhun ja
- talteisehen iäksi säilyttämiseksi.
-
- Anon vielä viimmeisellä niitä moamiehiämme, jotka jossa kussa
- varsinaisessa asiassa hyövyttäävät häntä näissä tarkoituksissa, jotta
- erinäisehen tässä myöten seuraavaisille paperille kirjuttaisivat
- nimiänsä ja antimiansa, muistoksi ja kunniaksi muillenkin,
- liijoitenkin minullen.
-
- Helsinkin kaupunnista annettunna 28:na päivänä Tammi-kuuta,
-vuonna 1842.
-
-                                        Carl Axel Gottlund,
-                                      Suomen kielinen Lehtori
-                              Keisarillisessa Aleksanderin Akademiassa,
-                                     Helsinkin kaupunnissa.»[6]
-
-Niinkuin suosituksesta näkyy, oli Gottlundin tarkoituksena ottaa
-Pohto jonkunlaiseksi yksityiseksi asiamiehekseen. Lähettäähän
-hän Pohdon »minun asioilleni» sekä kehoittaa yleisöä lähettämään
-Helsinkiin ne Pohdon saaliit, joita tämä Gottlundin varten johonkin
-talteen sijoittaisi. Gottlundin Pohdolle suunnittelema ohjelma oli
-paljon laajempi kuin mitä Pohto siihen saakka oli keräysmatkoillaan
-toteuttanut. Hänen piti paitsi kirjoja koota käsikirjoituksia eli
-»nahkakirjoja», kiviaseita, riimusauvoja, jousia ja muita sota-aseita,
-talonkapineita, työkaluja, puvun kappaleita y.m. Tällainen laaja
-keräystoiminta oli tietysti Pohdon varoilla ja voimilla mahdoton
-toteuttaa. Silloinen 25-vuotias Pohto nähtävästi ei kuitenkaan
-pitänyt tehtävää ylivoimaisena. Hänelle annettiin passi Uudenmaan
-lääninhallituksesta 21 p:nä tammikuuta 1842 kuudeksi kuukaudeksi matkaa
-varten »Venäjän Lappiin Arkangelin lääniin», niinkuin yliopiston
-kirjastossa säilytetyssä passissa sanotaan. Ja niin Pohto lähti
-pyrkimään maikan päämäärää kohden Venäjän Karjalaan ja Lappiin. Lähes
-pari kuukautta hän samoili nähtävästi Itä-Suomen kautta pohjoiseen
-ja saapui Hyrynsalmelle, josta hänen Gottlundin ruotsinkieliseen
-suosituskirjaan tekemän merkinnän mukaan oli pakko lähteä paluumatkalle
-18 päivänä maaliskuuta. Syyksi matkan keskeyttämiseen Gottlund
-mainitsee, ettei Pohto uskaltanut jatkaa matkaansa »osaksi kun
-hänen olisi ollut kuljettava suksilla, mitä hän raskasta taakkaa
-kantaessaan ei voinut, osaksi siitä syystä, että hänen pitkillä
-taipaleilla nyt olisi ollut pakko käyttää opasta, jotka olivat niin
-kalliisti palkattavia, etteivät hänen varansa siihen riittäneet, sitä
-vähemmän kun hän nyt ei voinut mitään ansaita suomalaisilla kirjoilla,
-joita hän kaupitteli». Paluumatka kävi Oulun kautta, jossa passi on
-näytetty lääninhallituksessa 2 p:nä huhtikuuta. Raahen kautta edelleen
-kulkien Pohto saapui Isoonkyröön 5 p:nä toukokuuta. Pari kuukautta
-oleskeli hän nyt kotipaikallaan, jossa nimismies Matias Liljeqvist
-on passiin merkinnyt 4 p:nä heinäkuuta kiittävän todistuksen hänen
-askartelemisestaan kirjojensa parissa. Mainittuna päivänä Pohto jälleen
-lähti matkalle Helsinkiin, johon saapui 24 p:nä heinäkuuta, oltuaan
-siten matkalla Isostakyröstä 20 päivää. Tästä Helsingin-matkasta en ole
-tavannut muita tietoja kuin että Gottlund sanoo hankkivansa Pohdolle
-uuden passin Suomessa liikkumista varten.
-
-Mihin ne monet »varsin oudot ja äkkinäiset, ennen tuntemattomat kirjat»
-ovat joutuneet, jotka Gottlund tietää Pohdon »tännek laitellen»
-tuottaneen, on tietämätöntä. Ainakaan Pohto ei vielä tähän aikaan
-joutunut Pippingin yhteyteen, joten kirjat eivät liene yliopiston
-kirjastoon tulleet. Lieneekö Gottlund niillä lisännyt omia kokoelmiansa?
-
-Näiden Gottlundin kokoelmissa v:lla 1842 säilyneiden tietojen
-jälkeen kuluu useampia vuosia, ennenkuin Pohdosta mitään mainitaan.
-Keräysmatkojaan hän varmaan edelleen teki ja sangen hyvällä
-menestyksellä, sillä kesällä 1846, jolloin Warelius tuli Pohdon
-tuttavaksi, hän kävikin »Kirja-Matin» luona Isossakyrössä syyskuulla
-1847 — hänen kirjastonsa käsitti kaikkiaan noin 2,000 kirjatuotetta.
-Ensimmäiset viestit Pohdon toiminnasta julkisuudessa tavataan
-tietääkseni Borgå Tidningissä syyskuussa 1847. Kirjoittaja, joka sanoo
-tietävänsä Pohdosta vain kuuleman mukaan, lausuu ihmettelynsä siitä,
-»etteivät meidän sanomalehtimiehemme ole lausuneet sanaakaan tästä
-laatuaan merkillisestä miehestä»; hän on ottanut asian puheeksi vain
-siinä mielessä, että joku asiantuntija antaisi tarkempia tietoja.
-Hänkin tietää, että Pohdolla lienee runsaampi kokoelma suomalaisia
-painotuotteita kuin kenelläkään toisella, että hän kerää muitakin
-kuin suomenkielisiä kirjoja sekä että hän vaeltaa ympäri maata
-kartuttaakseen kirjastoansa, »ja jos hän löytää jotakin kelvollista,
-käyttää kaiken kykynsä sen saadakseen». »Hän ei osaa kirjoittaa, mutta
-kuljettaa muistikirjaa, johon kirjoitustaitoisilla merkityttää, minkä
-huomaa tärkeäksi.» Pohdon muistia kehuu tämäkin kirjoittaja niinkuin
-yleensä kaikki, jotka hänestä mainitsevat. »Hänen muistinsa kuuluu
-olevan niin tarkka, että hän osaa kirjojen nimet ulkoa sanasta sanaan
-sekä tietää myöskin sellaisista kirjoista, joita hän on nähnyt taikka
-jotka hän omistaa, kun paino ja teksti hänelle näytetään, kirjan
-painoksen ja painatusvuoden».[7]
-
-Samoihin aikoihin kuin tämä kirjoitus julaistiin, tuli Pohto
-tunnetuksi toisellakin tavalla. Kerätessään aineksia suomalaisista
-kirjoista tehtävää luetteloansa varten, Pipping lähetti kiertokirjeitä
-ja kirjeitä maan papistolle, tiedustellen kirkkojen arkistoissa
-ja muuallakin säilyneitä vanhoja suomalaisia kirjoja ja myöskin
-seurakuntain asiakirjoja. Suurimman osan Pippingille saapuneista
-kirjeistä, jotka säilytetään valtion arkistossa ja osaksi myöskin
-yliopiston kirjastossa, muodostavat näihin tiedusteluihin saapuneet
-vastaukset. Tällaisen tiedustelu kirjelmän sai myöskin Isonkyrön
-silloinen kirkkoherra Karl Hällfors. Vastatessaan siihen huhtikuun
-24 p:nä 1847 Hällfors tekee selkoa seurakuntansa kirkon arkiston
-sisällyksestä, mikäli siinä on kirjallisuutta, jota ei ole Keckmanin
-luettelossa, sekä jatkaa sitten: »Isonkyrön seurakunnassa on
-entinen talonpojan poika Matti Pohto taikka, niinkuin häntä täällä
-yleisesti nimitetään, Kirja- taikka Veisu-Matti, jolla on huomattava
-kokoelma tähän asti painettuja suomalaisia kirjoja, virsiä sekä
-esivallan julistuksia, joiden keräämistä varten hän on tehnyt
-laajoja matkustuksia ympäri Suomen.» Kirjoittaja ei sano voineensa
-Pohtoa vielä tavata, koska tämä edellisessä kuussa oli jälleen
-lähtenyt Etelä-Suomeen, mutta lupasi, jahka Pohto koteutuu, teettää
-mahdollisimman tarkan luettelon hänen kirjavaroistaan sekä lähettää
-sen Pippingille. Tämän kirkkoherra Hällforsin tiedonannon kautta tuli
-Pohto tunnetuksi Pippingille, joka omien sanojensa mukaan kutsui Matin
-Helsinkiin. Sinne Pohto kirjoja muassaan saapuikin elokuussa 1847.
-Pippingin paperien joukossa on laajahko luettelo yliopiston kirjastoon
-vuosina 1847—61 tehdyistä kirjalahjoista. Siitä näkyy, että Pohto 9
-p:nä elokuuta 1847 lahjoitti kirjastolle 161 painotuotetta. Näiden
-kirjojen joukossa lienevät olleet nekin teokset, jotka Hällfors samana
-kesänä sanoo Pohdon puolesta lähettäneensä yliopiston kirjastoon ja
-joiden joukossa oli m.m. »useita vanhempia suomalaisia almanakkoja».
-Samana vuonna ja luultavasti samalla matkallaan Pohto on Suomalaisen
-Kirj. Seuralle lahjoittanut 7 suomalaista vanhaa kirjaa.
-
-Hällfors ryhtyikin toimeen lupaamansa luettelon aikaansaamiseksi,
-käyttäen työssä apulaistaan maisteri Liliusta, ja oli, niinkuin hän
-Pippingille kirjoittaa joulukuun 8 p:nä 1847, niin pitkälle ehtinyt,
-»että itse kirjat ja monet suomalaiset viisut, joista useimmissa ei
-ole nimeä eikä painatusvuotta, ovat kahteen erilliseen luetteloon
-merkityt». Nämä luettelot, jotka täyttävät noin 13—14 arkkia, sanoo
-Hällfors olevan valmiit lähetettäviksi, mutta lisää, että »Pohto
-tahtoo tuoda ne itse, kun hän tämän kuun lopussa lähtee etelään päin
-ja luulee saapuvansa Helsinkiin tulevan helmikuun alussa». Paitsi sitä
-Pohto oli luullut tarvitsevansa noita luetteloita matkalla. Vielä
-olivat luetteloimatta Pohdon omistamat asetukset, joita hänellä oli
-»runsas kokoelma» sellaisia, joita ei mainita Keckmanin luettelossa.
-Pohto toivoo yliopiston kirjastosta saavansa tietoja, mitä asetuksia
-siellä ennestään oli; siten luuli hän luetteloimisen voitavan
-suorittaa helpommin, kun ei tarvitsisi luetella kaksoiskappaleita.
-Paitse näitä painotuotteita oli Pohdolla Isossakyrössä vielä muutakin
-kirjallisuutta, josta ei vielä oltu luetteloa laadittu. Hällfors sanoo
-Pohdon olevan erittäin huvitetun Pippingin työstä, »ja olisi hänen
-ainoa toivonsa, että hänestäkin julaistavassa suomalaisten kirjain
-luettelossa muutamalla sanalla mainittaisiin, että hänkin omalta
-osaltaan on avustanut sen täydellisentymistä».
-
-Niinkuin tästä kirjeestä näkyy, oli Pohdon Isoonkyröön keräämä kirjasto
-sangen runsas. Paitsi Hällforsin mainitsemia kirjoja ja viisuja, joista
-luettelo jo käsitti 13—14 arkkia, olivat asetukset ja osaksi muukin
-kirjallisuus vielä luetteloimatta. Tuo laaja luettelo, jota Pohto itse
-lähti viemään Helsinkiin, on hävinnyt. Epätietoista on, jättikö Pohto
-sitä ensinkään Pippingille heidän Helsingissä tavatessaan toisensa.
-Ainakaan sitä ei ole Pippingin papereissa. Sen sijaan tavataan hänen
-kokoelmissaan laajahko 17:lle nelitaitteiselle lehdelle laadittu
-asetuksia ja säätyjen päätöksiä, enimmäkseen 1600- ja 1700-luvuilta,
-viimeiset vuodelta 1808. Niitä on yhteensä 454 kappaletta. Luetteloa
-tekemässä on ollut useampia henkilöitä. Suurin osa siitä on kirjoitettu
-hyvällä käsialalla, ja joihinkin kohtiin Pohto itse on merkinnyt
-lisäyksiä. Tämäkin luettelo lienee tehty Isossakyrössä siitä osasta
-Pohdon kirjastoa, jonka Hällfors mainitsee vielä olevan luetteloimatta,
-ja jonka sisällykseen merkityt kirjat hyvin soveltuvat. Kentiesi on
-maisteri Lilius ollut mukana luetteloa tekemässä.
-
-Kirjojaan ja muuta omaisuuttaan Pohto Isossakyrössä säilytti Palon
-kylässä lähellä kirkkoa olevassa Penttalan talossa, Wareliuksen
-tiedonannon mukaan »eräässä ullakkokamarissa». Siellä sanotaan hänen
-asuneen »pitemmän aikaa», ja kuolemansakin jälkeen oli melkoinen osa
-hänen omaisuuttaan mainitussa talossa. Sen ohessa hänellä näyttää
-olleen varastopaikkoja muuallakin Isossakyrössä.
-
-Pohdon maine pian levisi sanomalehtimiestenkin kuuluville ja hänestä
-alkaa tästälähin ilmaantua kirjoituksia eri lehtiin. Pipping antoi
-hänelle erityisen suosituskirjan, jota hän matkoillaan näytti
-papeille ja muille asiaa harrastaville. Åbo Tidningar julkaisi
-hänestä helmikuussa 1848 kirjoituksen, jossa mainitaan, että Pohto
-hiljakkoin oli saapunut Turkuun. Kirjoittaja tietää m.m., että hän on
-tarjoutunut yliopiston kirjastoon antamaan kaikki suomalaiset kirjat
-ja julkaisut, joita hän vielä saisi käsiinsä ja joita siellä ei ole.
-»Mies, joka on harrastanut vähän numismatiikkaakin, maksaa ruplaan
-saakka täydentääkseen yhdellä ainoalla lehdellä vanhaa käyttökelvotonta
-kirjaa, jota anteliaisuutta ei ainoastaan rahvas, vaan myöskin
-säätyläiset ovat osanneet asianmukaisesti käyttää hyväkseen»».[8]
-
-Pari kuukautta myöhemmin seurasi Wareliuksen kirjoitus Suomettaressa.
-Se on ensimmäinen laajempi kuvaus Pohdosta ja ansaitsee jo semmoisena
-huomiota, varsinkin kun sillä, nähtävästi Pohdon itsensä antamia
-tietoja sisältäen, on melkeinpä alkulähteen arvo.
-
-Kirjoittaja sanoo, että hän jo aikaisemmin olisi Pohdosta »jotakin
-jutellut, sillä hän ansaitsee kyllä yleisemmin tunnettaa, jos hän
-itse — — — ei olisi kieltänyt hänestänsä mitään virkkaamasta — — —;
-mutta nyt maan ruotsalaisien lehtien hänestä kerran puhuttua, en luule
-hänen pahaksuvan, jos suomalaisellekin yleisölle teen häntä tutuksi,
-olletikkin kosken muuta hänestä taida sanoa kun hyvää».
-
-Tehtyään selkoa Pohdon harrastuksista ja hänen suuresta kirjastostaan
-mainitsee Warelius, että hän on pelastanut »monta vanhaa ja vanhuuden
-lähden kallisarvoista kirjaa, jotka muuten ijäksi päivää olisivat
-lasten koreeksi annetut tai muulla tavalla pilatut olleet». — —
-»Häntä kutsutaanki sentähden tavallisesti Kirja-Matiksi; ja koska
-hän kirjojensa tähden enemmän kuin kukaan kansollisistansa on
-kulkenut ja nähnyt maailmaa, on hän paikon tunnettu toisellakin vähän
-herjaus-nimimäiseltä kuuluvalla nimellä, joka on Maailman-Matti.»
-Kun ei ole oppinut kirjoitustaitoa, ei Pohto ole voinut koota
-käsikirjoituksia, »vaikka halunsa kyllä olisi kaikkeen, mitä
-muinais-aika säilytettävää on jälkeensä jättänyt». Edelleen kertoo
-Warelius, että »ne muinaiskirjat, joita joutuu saamaan enemmän kun
-yhden kutakin, taritsee hän yleisiin kirjastoihin tai yksiköille, jotka
-haluavat niitä; mutta omasta kirjastostansa ei antaisi, vaikka kultaa
-saisi». — — — »Kallis kirjastonsa on hänelle kuin ystävä eli kumppani,
-jota paitsi ei voisi olla, ja hän tuntee sen niin perinpohjin, että
-nähtyänsä jonkun lehden Agrikolan tai Erikuksen aikasesta kirjasta,
-taitaa sanoa mihin kirjaan ja minä vuonna präntättyyn se kuuluu.»
-Kirjansitomistyössään »ja paikatessaan revittyjä kirjojansa katsoo
-erittäin tyystin, ettei yksikään kirjain katoisi eikä peittyisi.
-Vaillinaisia kirjojaan säästää, kunnes saa mitä puuttuu taikka toisen
-täysinäisen kappaleen. Millä hartaudella hän pyytää kirjojansa
-täysinäisiksi, näkyy siitäkin, että eräästä Kristiina Kuningattaren
-kuvasta, joka on ollut 1642-vuoden Piplian alvussa mutta puuttui siitä
-kappaleesta, joka hänellä oli, maksoi koko hopiaruplan, vaikka kuva
-itsessään ei olisi kopeekankaan arvoinen».
-
-Jatkuvasti Pohdon elämä seuraavinakin vuosina on samaa kirjojen
-perässä kuljeskelemista kuin ennenkin. Vain joitakin vähäisiä hänen
-vaatimatonta askarteluansa valaisevia tietoja on jälkimaailmalle
-säilynyt. Kirjojansa ja muutakin omaisuuttansa alkoi hän noin vuoden
-1850 paikoilla kelkassa niitä perässään vetäen siirtää Penttalasta
-Kanajärven taloon Kaivolaan. Tämän talon omistaja, hänkin tunnettu
-suomalaisten kirjojen kerääjä, Emanuel Kanajärvi antoi Pohdon
-käytettäväksi talossaan ullakkokamarin,jossa tämä oleskeli matkojensa
-loma-aikoina viimeiset elämänsä vuodet kuin kotonaan ainakin, pitäen
-monasti huoneensa avaintakin mukanaan maata kierrellessään. Samanlaiset
-harrastukset lienevät vieneet nämä kirjain ystävät yhteen. Tavarain
-kuljettamista kesti useina vuosina itämaisen sodan aikana ja sitä
-ennen. Penttalan isäntä Juho Juhonpoika sanoo kirjeessään Pippingille 8
-p:ltä joulukuuta 1858 sen tapahtuneen siitä syystä, että Pohto pelkäsi
-Isonkyrön seutujen sodan aikana mahdollisesti joutuvan vihollisen
-hävitettäviksi.
-
-Kirjaston siirtäminen on liikuttava todistus siitä, miten Pohto koetti
-keräämiänsä kirja-aarteita sattuvilta vaurioilta turvata. Tarvittiin
-totisesti hänen hartautensa ja tehtäväänsä antautuminen suuren
-kirjamäärän kelkalla kuljettamiseen Isostakyröstä Kaivolaan, jota
-matkaa on noin 30 penikulmaa!
-
-Samaan aikaan kuin Pohto tavaroitaan kuljetti Penttalasta sisämaahan,
-hän teki testamenttinsa. Se on ruotsinkielellä Isossakyrössä laadittu
-ja Pohdon puumerkillä varustettu 2 p:nä kesäkuuta 1851. Siinä Pohto
-määräsi sitä tapausta varten, että hän kuolisi rintaperillisittä, että
-kaikista kirjoista, jotka ovat painetut ennen Turun paloa, yksi kappale
-oli tuleva yliopistolle, jollei sillä ennestään niitä ollut, »ynnä se
-side, johon kirja on nidottu»; muut kirjat ovat jaettavat Kuopion ja
-Turun tuomiokapitulien ja Vaasan kimnaasin kesken siten, että jokaisen
-laitoksen kirjastolle oli tässä järjestyksessä anneltava ne kirjat,
-jotka siltä puuttuivat. Sen lisäksi Pohto määräsi, että »se isäntä,
-jonka luona minä asun ja säilytän omaisuuttani sekä vanhempia ja
-uudempia kirjoja, on saapa kaiken muun omaisuuden sekä uudemmat kirjat,
-jotka kuolemani hetkellä ovat hänen talossaan. Paitsi sitä oikeutetaan
-jokainen tässä pitäjässä pitämään omanaan kaikki, minkä minä olen
-heille säilytettäväksi jättänyt, tarvitsematta siitä tehdä kenellekään
-tiliä, eikä kukaan lähemmistä tai etäisemmistä sukulaisistani voi siitä
-tehdä mitään perintövaatimusta».
-
-Useissa Pohdon elämää käsittelevissä esityksissä — kumma kyllä
-myöskin Pippingin — sanotaan Pohdon määränneen kirjastonsa,
-paitsi yliopistolle, Kuopion ja Turun kimnaaseille. Testamentin
-jäljennöksestä, joka on Pippingin kädellä kirjoitettu ja säilytetään
-yliopiston kirjastossa, näkyy kuitenkin, että asianomaiset
-tuomiokapitulit on määrätty kirjaston perillisiksi, ja ovat kirjat
-sitten tuomiokapitulien suostumuksella luovutetut kimnaaseille.
-Testamentin valvojinakin esiintyvät asiamiesten kautta tuomiokapitulit.
-
-Testamentin päiväämisaika on aivan lähellä isän kuolemaa. Pohdon isän
-elämä päättyi näet neljä päivää myöhemmin, kesäk. 6 p:nä. Lieneekö
-isän riutuminen — hän oli jo yli 75 vuoden vanha — ollut syynä siihen,
-että Pohto juuri tähän aikaan järjesti rakkaiden kirjojensa säilymisen
-senkin ajan varalla, jolloin hän itse ei enää olisi niitä vaalimassa.
-
-Viimeisien kymmenen elämänvuotensa aikana Pohto vuosittain kävi
-Helsingissä, ajoittain parikin kertaa vuodessa, aina tuoden uusia
-kirjoja, niinkuin Pipping kertoo, »etenkin pieniä kirjasia sitä lajia,
-jota harvoin tavataan muualla kuin rahvaan ja vähemmän sivistyneiden
-kansanluokkain käsissä. Niitä hän myöskin lahjoitti yliopiston
-kirjastolle ajan mittaan useampia satoja, sekä aivan pienestä
-rahamaksusta taikka vaihtaen joitakin tarpeettomia kaksoiskappaleita
-vastaan jätti kirjastolle useita suurempiakin teoksia ja vanhempia
-kirjoja, joita kirjastossa ei ollut, mutta joita hänellä oli kaksi
-tai useampia kappaleita. Joka kerta hän toi myöskin useita ainoita
-kappaleitansa käytettäviksi laatiessani luetteloteosta, josta hän oli
-erittäin huvitettu, valittaen vain, ettei ennen painatuksen alkamista
-ollut tietoonsa saanut kaikkea, mitä minun oli tarpeellista nähdä.
-Mahdollisuuden mukaan poistaakseen tästä johtuneita puutteita, pyysi
-ja sai hän luettelon arkit sitä myöten kuin niitä painosta valmistui,
-minkä johdosta hän sitten muutamia kertoja ja vielä viimeisellä
-käynnillään toi tänne niin suuren määrän kirjoja ja pieniä vihkosia,
-joita minä en ollut ennen nähnyt enkä tuntenut, että luettelon vaatimat
-korjaukset ja lisäykset sen johdosta ovat paisuneet paljon laajemmiksi
-kuin oli voitu suunnitella».
-
-Näitä Pippingin sanoja täydentää hänen laatimansa jo mainitsemani
-yliopiston kirjastoon saapuneiden kirjalahjojen luettelo. Siitäkin
-näkyy, että Pohto on viime aikoinaan Helsingissä käynyt vuosittain
-ja aina lahjoillaan kartuttanut kirjaston kokoelmia. Vuosina 1849
-ja 1850 on lahjoituksia tapahtunut kaksi kertaa. Pohdon antamien
-painotuotteiden lukumäärä on sangen suuri. Vuonna 1848 esimerkiksi
-hän samalla kertaa antoi 222 painotuotetta, vuonna 1857, viimeisellä
-käynnillään, 125 kirjaa ja puupiirrosta. Muina vuosina lahjoituksia
-oli vähempi määrä. Yhteensä Pohto on jo eläessään kartuttanut
-yliopiston kirjastoa noin 800 painotuotteella. Niiden joukossa on,
-paitsi isompia ja pienempiä kirjoja, alku- ja loppulehtiä erinäisiin
-vanhempiin kirjoihin, m.m. Agricolan teoksiin, raamatullisia aiheita
-esittäviä puupiirroksia, paljon almanakkoja, rukouspäivien tekstejä
-y.m. Pippingin esityksestä ja myöskin tästä luettelosta käy selville,
-että toisinaan Pohto kirjoistaan sai jotakin rahallistakin korvausta.
-Ettei tässä aivan suuria summia liikuteltu, ilmenee siitä, että vuonna
-1857 Pohto sai Pippingin merkinnän mukaan »muutamista harvoista ennen
-antamistaan kirjoista, jotka hän itse on yliopiston kirjaston laskuun
-ostanut», 29 kopeekkaa.
-
-Helsingissä käyntinsä Pohto suoritti muiden matkojensa varrella.
-Hänen kahdelta viime vuodeltaan on tallella pari todistusta, jotka
-osottavat hänen kiertelyänsä. Niiden sanamuodosta kuultaa myöskin
-se arvonanto, jota Pohto kotiseudullansa nautti. Niinpä Ylistaron
-kappalainen Henrik Reinhold Aspelin 7 p:nä joulukuuta 1855, mainiten
-Pohtoa nimellä muinaiskerääjä (antiqvariesamlaren), todistaa, että
-hän »kiitettävillä kirjatiedoilla sekä hiljaista ja rauhallista
-elämää viettäen on nauttinut autuuden välikappaleita. Aikoen lähteä
-kotipaikaltaan etsiäkseen ja kootakseen vanhoja suomalaisia kirjoja
-ja kirjoituksia, joilla on muinais- ja kirjastotieteellistä arvoa,
-suositellaan häntä asianomaisten luona parahimman mukaan». Isonkyrön
-nimismies Liljeqvist on 15 p:nä samaa joulukuuta tähän todistukseen
-merkinnyt, että kotiseudulla, jossa hän on manttaalikirjoissa, ei ole
-mitään, joka estäisi Pohtoa mainitussa tarkoituksessa liikkumasta,
-»minkä vuoksi häntä suositellaan vapaata meno- ja paluumatkaa varten».
-Tämän todistuksen Pohto on näyttänyt Helsingin poliisikamarissa
-22 p:nä helmikuuta 1856. Todistus on Isossakyrössä uudistettu 2
-p:nä ja näytelty Turussa 14 p:nä huhtikuuta. Sanamuodollaan aivan
-yhtäläinen papintodistus kuin edellämainittu, päivätty Ylistarossa
-ja nimismies Liljeqvistin merkinnällä varustettu lokakuussa 1856,
-oli Pohdolla kuolinhetkellään. Jaakonpäivän aikana 1856 Pohto saapui
-takaisin Isoonkyröön ja oleskeli siellä kolmatta kuukautta. Siellä
-hän kirjoitutti hyvän käsialan omistavalla henkilöllä Pippingille
-kirjeen 16 p:nä syyskuuta 1856 — ainoan, minkä Pohdon nimessä olen
-tavannut kirjoitetun. Tässä kirjeessä Pohto pyytää, että Pipping
-»lähdättäis tänne minullen siitä suomalaisten kirjaan luettelosta
-eli förtekningistä alkain 10:stä arkista, ja se myös, ja kaikki mitä
-siitä on präntistä ulostullut, että minä saisin katsella, jos minulla
-vielä olis lisää tuoda kirjoja, ja jos minulta jotakin valistusta
-vaaditaan, niin minä olen sen antava». Kerrottuaan, että hän lokakuun
-6 päivänä aikoo lähteä Etelä-Suomeen, hän lausuu, että hän sitä ennen
-»nöyrimmästi toivoo saada mainitun förlekningin eli, jos se on mahdoton
-sitä saada, niin pyydän edes vastausta». Kirjeen alle on merkitty
-»nöyrin palvelia Matti Pohto, vanhan kirjaan kokoja».[9]
-
-Tietämätöntä on, lieneekö Pohto lokakuussa Isostakyröstä lähdettyään
-enää kotiseudulleen palannut. Mikäli ruukinpatruuna Georg Nordensvan
-Pippingille kirjoittaa Kalvolan Kutilasta 11 p. heinäkuuta 1858, lähti
-Pohto 8 p. huhtik. 1857 Kanajärvestä Pohjanmaalle, kuljettaen kelkalla
-erästä arkkua, johon hän oli koonnut tavaroitansa. Missä hän oli
-kierrellyt ja mihin kelkkansa ja arkkunsa jättänyt, sitä ei tiedetty.
-Kanajärveen hän palasi 6 päivänä kesäkuuta Pälkäneen kautta. Nordensvan
-arvelee hänen jättäneen tavaransa mahdollisesti Kangasalle, Orivedelle
-tai Ruovedelle. Juhannuksen aattona 1857 Pohto jälleen lähti Kanajärven
-talosta Helsinkiin, ottaen tavaroitaan silloinkin mukaansa, eikä enää
-tullut takaisin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Olen siten säilyneiden niukkojen tietojen nojalla koettanut seurata
-Matti Pohdon vaiheita hänen elämänsä viimeiseen vuoteen. On jo aika
-tehdä selkoa siitäkin, mitä hän uupumattomalla ahkeroimisellansa sai
-aikaan. Niinkuin Pipping ja muut aikalaiset todistavat, ei Pohto
-eläessään luovuttanut kirjakokoelmansa ainoita kappaleita, vaan
-säilytti niitä kuolemaansa saakka. Pippingin luettelo käsittää 4,066
-numeroa. Niistä oli Pohdon kirjastossa, paitsi muutamia muulla kuin
-suomenkielellä kirjoitettuja kirjoja, »kolmetuhatta ja muutamia
-satoja». Näistä kirjoista oli 1,500 Ruotsinvallan aikana painettua,
-joita Pippingin luettelossa on noin 1,900. »Lähes puolet Pohdon koko
-kirjakokoelmasta», sanoo Pipping, »oli siten kirjoja, joita ei enää
-ole kirjakaupassa ja joita yksityisilläkin harvoin nyttemmin tavataan,
-paitsi uudempia, niinkuin luonnollista on; lisäksi tulee, että muutamat
-ensinmainituista ovat kaikkein harvinaisimpia, joista maksetaan korkeat
-hinnat, kun niitä joskus huutokaupoissa tarjotaan». Kirjoitusta
-taitamaton itsellismies oli siten kerännyt verrattomasti suurimman osan
-sitä suomalaista kirjallisuutta, mitä hänen aikanansa oli olemassa.
-Myöskin käsikirjoituksia mainitaan Pohdolla olleen.
-
-Kirjojen ohella Pohto keräsi muutakin vanhanaikaista, mitä vähillä
-varoillaan saattoi kokoelmaansa hankkia. Hänellä oli myöskin
-rahakokoelma, »tosin ei suuri eikä huomattavammalta osallaan
-jaloa metallia, mutta ei myöskään aivan vähäarvoinen», niinkuin
-Pipping sanoo. Wareliuskin mainitsee, että Pohdolla oli »kaunis
-myntistö enimmiltäin kuparirahoista». Vanhimmat rahat olivat Eerik
-Pommerilaisen ja Sten Stuuren ajoilta. Pohdon jälkeen Penttalassa
-pidetyssä pesäkirjoitusluettelossa mainitaan 27 vanhaa hopearahaa,
-vaskirahoja eräässä lippaassa sekä lisäksi kahden talarin raha
-vuodella 1729, painava 3 1/4 naulaa, yhden talarin raha vuodella 1716
-sekä kaksi puolen talarin rahaa vuosilla 1720 ja 1725. Suurimman
-osan rahakokoelmaansa Pohto säilytti Kanajärvessä. Sieltä löytyi
-»63 isompaa ja pienempää hopearahaa», 2 hopeamitalia, 9 nl vanhoja
-vaskirahoja, mitaleja sekä palkintorahoja (jelloner), lisäksi pieni
-rasia sisältävä vanhoja hopea- ja vaskirahoja ynnä 14 kappaletta
-»kompositionsmedaljer». Osan omistamistaan rahoista lienee Pohto
-myynyt. Ainakaan niitä kaikkia ei mainita pesäkirjoitusluetteloissa.
-Juho Juhonpoika Penttalan tiedonannon mukaan jo mainitsemassani
-kirjeessä Pippingille 8 p:ltä joulukuuta 1858 oli Pohto omistanut m.m.
-kahdeksan talarin vaskirahan vuodelta 1662. Sitä lienee talossa jonakin
-kummana tarkoin katseltu, koskapa Penttala tiesi, että se painoi 28
-nl, oli 22 tuumaa pitkä ja 13 tuumaa leveä. Samassa kirjeessä hän
-mainitsee, että Pohdolla oli, »mikäli täällä voitiin huomata, sievä
-ja kallisarvoinen kokoelma hopearahoja, useamman kymmenen ruplan
-arvoinen». Mihin Pohdon rahakokoelma on joutunut, en ole saanut
-tietooni. Erään tiedonannon mukaan lähetettiin Penttalassa olevat
-hopearahat Helsinkiin.
-
-Myöskin oli Pohdon perussa kaikenlaista muuta vanhaa tavaraa,
-talouskapineita y.m., jota hän itse ei tarvinnut ja jonka hän lienee
-hankkinut ja tallettanut vain asianharrastuksesta. Niinpä tavattiin
-Penttalassa: vaskihinkki, 2 tinatuoppia, tinapikari (bägare), 6
-tinalautasta, 3 kynttilänjalkaa samaa ainetta, pieni tinainen
-»ruuvipullo», lisäksi sapeli, pajunetti y.m. Kanajärvestä löytyi
-myöskin tinavati ja 5 tinalautasta. Tällaista vanhaa perua Pohto
-kokoili m.m. huutokaupoista ostelemalla, mitä vähillä varoillaan
-saattoi saada irti. Joitakin luetteloita hänen täten hankkimistaan
-esineistä on säilynyt.
-
-Kun ajattelee Pohdon suurta kirjastoa, hänen rahakokoelmaansa ja
-muinaisesineitänsä, niin tulee ehdottomasti kysyneeksi, kuinka oli
-mahdollista niiden hankkiminen ja mistä Pohto sai ne varat, jotka
-hän keräilytyöhönsä, kirjojen ja muiden esineiden ostoon, tarvitsi.
-Sillä vaikka otetaankin huomioon, että monet kirjat maksoivat
-hänelle vähän, hän kun niitä sai kirjansitomistyönsä korvaukseksi ja
-epäilemättä myöskin vaihtokaupassa myytävistä painotuotteista, joita
-hän osti tukuttain ja jotka siten eivät hänelle maksaneet paljoa, niin
-tarvittiin sittenkin kirjaston vuotuiseen kartuttamiseen varoja, jotka
-Pohdon oloissa elävälle miehelle eivät voineet olla aivan vähäisiä.
-
-Pipping on löytänyt selvityksen tähän Pohdon suuressa säästäväisyydessä
-ja erinomaisen yksinkertaisissa ja vaatimattomissa elämäntavoissa.
-»Lapsuudesta tottuneena kieltäytymään paljosta ja kokemaan kovaa»,
-kirjoittaa Pipping, »tuli hän vaikeuksitta toimeen sangen vähällä.
-Leipäpalanen taskussa riitti hänelle kierrellessään niissä
-paikoissa, joissa hän toivoi saavansa jotakin tyydytystä palavalle
-kirjojenhalullensa ja enimmäkseen lienee hän vähäisellä lantilla, jos
-maksu tuli kysymykseen, saanut sen, mitä ruumis ravinnokseen tarvitsi.
-Asunto rahvaan kanssa sen asuintuvissa tai yhdessä säätyläisten
-palvelijain kanssa sekä kaupungeissa milloin jossakin ullakolla tai
-ulkohuoneessa tai lämmittämättömässä suojassa ei siihen aikaan liene
-mitään maksanut». Eikä joku hänen käytettäväkseen annettu pieni
-kamari niissä taloissa, joissa hänellä oli päämajansa, voinut paljon
-maksaa. »Vaatteet olivat halvinta ainetta, talvisin tuskin vastaten
-meidän ilmanalamme vaatimuksia, usein hyvin kuluneet ja paikatut.
-Todistuksena siitä, ettei hänellä ollut alusvaatteita, mitä muuttaa,
-täytyy minun pitää sitä pesemisen puutetta, mikä enimmäkseen näkyi
-hänen käyttämistään vaatteista; sillä kädet ja kasvot olivat aina
-puhtaat eikä hänessä muutenkaan huomannut mitään likaisuutta. Vesi oli
-hänen päivittäinen juomansa, ja sahtia hän nautti kun sitä hänelle
-tarjottiin, multa ei milloinkaan maistanut viinaa taikka viiniä.
-Myöskin kahvista ja teestä hän kieltäytyi, selittäen ettei tahtonut
-nauttia mitään, vaikkapa kuinkakin vahingotointa, mihin hänen ei
-sopinut itseänsä totuttaa, kun varojen puutteessa ei voinut sitä
-itsellensä kustantaa. Myytäviksi ja vaihdettaviksi aijotut kirjansa --
-samoin kuin nekin, joita hän matkoilla oli saanut, hän kantoi selässään
-tai kuljetti kelkalla, huolellisesti käärittyään ne useampaan arkkiin
-kartuusipaperia ja asettaen päällimmäiseksi suojelemaan kosteudelta
-palasen ruskeata nahkaa. Omaa henkilöänsä varten tarvitsi hän siten
-sangen vähän.»
-
-Täydennykseksi Pippingin esitykseen Pohdon ulkonaisista varustuksista
-olkoon mainittu, että hän näyttää pitäneen päällään melkeinpä
-kaikkine vähät vaatteensa, mitä hänellä oli. Kuoleman hetkenä oli
-hänellä, niinkuin ruumiinavauspöytäkirjassa mainitaan, kaksi lakkia,
-päällimmäinen purjekangasta, sen alla toinen puuvillakangasta, sekä
-kaksinkertaiset alusvaatteet.
-
-Ulkomuodoltaan oli Pohto — mitään muotokuvaa ei ole hänestä olemassa
-— niinkuin Blomstedt kirjoittaa, »joksikin kookas, köyryniskainen
-mies, typerämäisellä katsannolla, joka kuitenkin virkistyi ja
-selkeni, kun kirjastoista eli muista hänelle mieluisista seikoista
-tuli puhe». Pipping lausuu myöskin, että hänen kasvonsa, jotka »eivät
-yleensä ilmaisseet mitään sielunelämää, vaan kernaammin päinvastoin,
-huomattavasti kirkastuivat», kun tulivat puheeksi asiat, jotka olivat
-hänen sydäntänsä lähellä.
-
-On väitetty, että Pohto ei yleensä paljon lukenut keräämiänsä kirjoja.
-Elmgren esimerkiksi lausuu, ettei hän »oikeastaan välittänyt kirjain
-lukemisesta, vaan pyrki ainoastaan tuntemaan niiden ulkomuodon, painon,
-paperin, nimilehden j.n.e.» On mielestäni kuitenkin syylä epäillä,
-onko tämä arvostelu aivan kohdallaan. Pipping kertoo, että kun hän ei
-tahtonut myöntää jonkun kappaleen samaa kirjaa olevan eri painosta,
-Pohto erinomaisen muistinsa avulla saattoi hänelle, kokeneelle
-kirjastomiehelle näyttää sivun ja rivin, jossa kirjat erosivat
-toisistaan. Tällaisen tuntemuksen saavuttaminen on ymmärtääkseni
-mahdollinen vain sille, joka on kirjat tarkoin lukenut, vieläpä niitä
-verrannutkin toisiinsa.
-
-Niinkuin jo mainitsin, lähti Pohto Kanajärvestä Helsinkiin
-Juhannusaattona 1857. Hän saapui perille Juhannuksen jälkeen ja
-oleskeli pääkaupungissa pari viikkoa. Täällä, niin kertoo Pipping,
-heräsi hänessä ajatus lähteä Viipurin lääniin, jonka eteläosassa hän ei
-vielä ollut käynyt, »vaikka usein oli lausunut toivomuksen saadakseen
-siellä ja mahdollisesti Inkerinmaallakin jatkaa tutkimuksiansa,
-varsinkin sellaisten suomalaisten kirjain, jotka luultavasti niillä
-seuduilla ovat yleisempiä kuin uudessa Suomessa». Matkasuunnitelma
-ulotettiin sitten Pietariin saakka, ja Pohto varustettiin
-suosituskirjeillä, joiden toivottiin hänelle avaavan pääsyn
-keisarilliseen kirjastoonkin. Pohdolla oli itse kenraalikuvernööri
-Bergin 7 p:nä heinäkuuta antama suosituskirja, jossa hänet oikeutettiin
-Pietarin ja Itämeren kuvernementeissä kokoamaan vanhoja suomalaisia
-kirjoja ja käsikirjoituksia.
-
-Näin varustettuna Pohto heinäkuun alkupuolella lähti matkalle,
-nytkin jalkaisin niinkuin aina. Hän oli jo sivuuttanut Viipurin, kun
-torstaipäivänä, 30 p:nä heinäkuuta, saapui Viipurin eteläpuolella
-noin 8 kilometrin päässä olevaan Nuoran kylään, poiketen kello 9
-aikaan aamulla Tuomas Tetrin taloon. Pohto ilmoitti nimensä ja sanoi
-olevansa matkalla Kokkolan tehtaalle sekä paneusi tuvan penkille maata,
-kun talonväki lähti askareillensa. Taloon oli jo edellisenä iltana
-saapunut Napuen kylässä Isossakyrössä v. 1823 syntynyt, siihen aikaan
-renkinä Nuoran kylässä elävä Johan Niilonpoika Rein eli Löfgren niminen
-mies. Tämä oli talossa yötä ja lähti ennen Pohdon saapumista erääseen
-pihassa olevaan heinälatoon, asettuen sinne nukkumaan. Mies oli
-huonomaineinen, yrittänyt sotamieheksi Suomen kaartiin, mutta maineensa
-vuoksi hylätty; oli oleskellut Hämeenlinnassa ja Saimaan kanavalla sekä
-sitten renkimiehenä Nuoran kylässä. Herättyään tuli Löfgren noin puolen
-päivän aikana tupaan, jolloin hän kertoi Pohdon heränneen, pyytäneen ja
-saaneen juodaksensa sahtia, jota Löfgren oli tuonut jossakin astiassa,
-sekä asettuneen jälleen maata kääntyen seinään päin. Löfgren kertoo
-edelleen, että kun hän oli kumartunut ottaakseen lattialla olevan
-kirveen, Pohto oli sylkäissyt häntä kasvoihin. Siitä suuttui Löfgren
-ja enempää ajattelematta iski Pohtoa kirveellä päähän, pakeni sitten
-läheiseen metsään ja pari päivää harhailtuaan joutui kiinni.[10] Hän
-tunnusti rikoksensa heti. Minkä vuoksi oli taloon tullut, sitä Löfgren
-ei kihlakunnanoikeudessa voinut selittää. Viipurin hovioikeudessa,
-jossa häntä myöskin kuulusteltiin, hän selitti tulleensa hakemaan
-tuvasta saappaita niitä korjatakseen. Kihlakunnanoikeus tuomiisi
-Löfgrenin 3 p:nä lokakuuta 1857 kuolemaan, minkä tuomion hovioikeus
-vahvisti päätöksellään seuraavan marraskuun 13 p:ltä. Lopullisen
-tuomion langetti Senaatin oikeusosasto 4 p. huhtikuuta 1858, muuttaen
-kuolemanrangaistuksen 40 pariksi raippoja, kirkonrangaistukseksi ja
-elinkautiseksi pakkotyöksi Siperiassa.[11]
-
-Useissa sanomalehdissä esitetään Pohdon murha kostotyöksi siitä, että
-hän tuntien Löfgrenin huonomaineiseksi mieheksi olisi paljastanut
-hänen entisyytensä, lausuen yöpaikkansa emännälle ihmettelynsä siitä,
-että niin huonoa miestä pidettiin talossa. Tämä juttu tavataan
-Viborg-lehdessä jo 5 päivänä murhan jälkeen. Oikeuden pöytäkirjoissa
-siitä ei mitään mainita, mutta ei niissä myöskään mainita, missä Pohto
-oli yönsä viettänyt. Omituista on, että murhaaja jo edellisenä iltana
-tuli taloon, osaamatta selittää, mitä varten, poistui aamulla ennen
-Pohdon tuloa ja ilmaantui jälleen silloin, kun joutui kahdenkesken
-murhatun kanssa. Näyttää melkein siltä, kuin olisi hän sopivaa
-tilaisuutta vaaninut päästäkseen Pohdon kimppuun.
-
-Näin surullisen lopun sai parhaassa miehuuden ijässä, 40 vuoden
-vanhana, Matti Pohto, joka kerjäläismunkin hartaudella pari
-vuosikymmentä oli vaeltanut ympäri maata pelastaakseen häviöstä
-suomalaisen kirjallisuuden kalliita aarteita — työstään ja
-uhrauksistaan mitään palkkaa pyytämättä ja saamalla. Jäljellä oli nyt
-tämän liikuttavan uhraavaisuuden kautta kertyneen runsaan saaliin jako
-niiden laitosten kesken, joille vainaja jalon työnsä hedelmät oli
-määrännyt.
-
-Pohdon omaisuudesta toimitettiin asianomaiset pesänkirjoitukset.
-Mukanaan oli hänellä viime matkallaan vanha hylkeennahkainen
-matkalaukku, kantohihnoilla, »sisältävä kirjoja ja kirjoituksia»,
-säkki, jossa oli »kaikenlaista irtainta omaisuutta», kolme kukkaroa,
-niissä käypää rahaa 6 ruplaa 66 ja 1/4 kopeekkaa sekä yhdessä
-kukkarossa 7 vanhaa vaskirahaa. — Ei ollut matkakassa suuri isänmaan
-rajojen ulkopuolelle pyrkivällä vaeltajalla.
-
-Marraskuun 9 p:nä luetteloitiin ja arvioitiin Kanajärven talossa oleva
-peru. Saapuvilla oli m.m. ruukinpatruuna Georg Nordensvan yliopiston
-valtuutettuna. Koko täällä olevan omaisuutensa Pohto oli antanut
-Kanajärvelle pantiksi tältä saamastansa 80 hopearuplan lainasta.
-Yliopisto oli sitoutunut suorittamaan tämän velan, jollei maksuksi
-riittäisi Pohdon muu omaisuus. Tätä sitoumusta vastaan Kanajärvi
-suostui luovuttamaan kirjat Nordensvanille. Omaisuus arvioitiin
-yhteensä 72 ruplaksi 50 kopeekaksi, siihen luettuna täällä säilytetty
-kirjastokin, jolle, käsittäen »vanhoja kirjoja, plakaatteja ja
-käsikirjoituksia», pantiin hinnaksi 35 ruplaa, sekä rahakokoelma ja
-muinaisesineet, joista ennen olen maininnut. Myöskin löytyi pesässä
-»kirjansitomaverstas tarpeineen», arvioitu 3 ruplaksi.
-
-Penttalassa säilytetty omaisuus luetteloitiin ja arvioitiin vasta
-7 päivänä huhtikuuta 1858. Toimituksessa oli läsnä yliopiston
-sekä Kuopion ja Turun tuomiokapitulien ynnä Vaasan kimnaasin
-valtuuttamana tunnettu herännäisyysmies, silloinen pitäjänapulainen
-Isossakyrössä, Frans Oskar Durchman. Koko omaisuus arvioitiin 32
-rupl. 16 kop.; kirjat merkittiin 10 ruplan arvoisiksi. Täälläkin
-oli Pohdolla »kirjansitomatarpeet», joita kuitenkaan ei katsottu 6
-kopeekkaa kalliimmiksi. Durchman lähetti kirjat ja käsikirjoitukset
-laatikkoihin pakattuina huhtikuussa 1858 Helsinkiin. Samoin lähetti
-Nordensvan useammissa erissä yliopiston kirjastoon vuosina 1857—58
-Kanajärvessä olevat Pohdon kirjat, jotka Kanajärvi sopimuksen mukaan
-oli luovuttanut. Lähetykset kustansi yliopisto. Lieneekö epäilty,
-että Kanajärvi, joka itsekin keräsi vanhoja kirjoja, jotakin
-Pohdolle kuuluvaa salasi. Sen luulon torjuu Nordensvan kirjoittaen
-Pippingille 11 päivänä heinäkuuta 1858: »Ettei Kanajärvi mitään ole
-salannut, sen luulen voivani vakuuttaa, varsinkin kun mies on aivan
-harvinainen persoonallisuus.» Tämä ei kuitenkaan tiedä sitä, ettei
-Pohdon kirjoja jäänyt Kanajärven kirjastoon, joka nyt on yliopiston
-suomalaisen seminaarin hallussa. Tässä kokoelmassa lienee useita
-Pohdon keräämiä kirjoja, m.m. ainakin meidän maassamme ainoa sellainen
-kappale 1642-vuoden raamattua, jossa, niinkuin Warelius kertoo, Pohdon
-ruplan hinnasta ostama Kristiina kuningattaren kuva on paikoillaan.
-Nämä kirjansa Pohto lienee eläessään luovuttanut Kanajärvelle.
-Kirjaston mukana tulivat Kanajärvestä Helsinkiin myöskin Pohdon
-kirjansitomiskapineel, jotka ilmoituksen mukaan on tehnyt Kanajärven
-veli, sepän työtä taitava mies. Ne säilytetään Kansallismuseossa.
-
-Pohto oli jäänyt velkaa, paitsi Kanajärvelle, myöskin Pippingille 15
-ruplaa. Pipping näkyy ainakin tiedustelleen Penttalalla, voisiko tämä
-velan maksaa. Penttala vastaa useinmainitussa kirjeessään 8 p. jouluk.
-1858, ettei hän mitenkään ota velkaa suorittaakseen, jollei saa myydä
-Pohdon irtaimistoa, jota ei enää paljoa olekaan jäljellä, sittenkuin
-kirjat ja hopearahat oli lähetetty Helsinkiin. Sanoo muuten tahtovansa
-saada huoneensa tyhjäksi »paljosta arvottomasta rojusta, mikä niissä
-säilytetään». Miten Pohdon täällä olevan jäämistön sittemmin kävi, en
-ole saanut tietooni. Jo mainitsemani tinaesineet pesässä olivat vielä
-rahallisestikin jonkunarvoisia.
-
-Useita vuosia kului ennenkuin Pohdon kirjat saapuivat niihin
-laitoksiin, joihin niiden testamentin mukaan piti tulla. Kirjasto näkyy
-kokonaisuudessaan jääneen yliopistoon pitemmäksi aikaa. Tammikuussa
-1861 tiedusteli Kuopion tuomiokapituli asiaa Durchmanilta, joka,
-jo v. 1858 hoidettuaan pesänkirjoituksen, testamentin valvonnan
-ja muut järjestelytoimet, samana vuonna oli muuttanut Koivulahden
-kirkkoherraksi. Durchmanin vastaus osottaa, että hän oli jo kauvan
-luullut olevansa erillään koko jutusta. Hänen painostuksestaan alkoi
-asia sittemmin kulkea oikeata latuaan. Pipping laati luettelon niistä
-Pohdon kirjoista, joita yliopiston kirjasto ei tarvinnut, ja joista
-Kuopion tuomiokapituli ensin oli oikeutettu ottamaan tarvitsemansa
-kappaleet. Luettelo käsitti joitakin vaille 3,000 painotuotetta, niiden
-joukossa myöskin nimilehtiä sekä muita kirjan osia. Se lähetettiin
-tuomiokapitulille 6 päivänä kesäkuuta 1861, mutta vasta toukokuussa
-1863 tuomiokapituli pyytää yliopiston rehtoria toimittamaan kirjat
-Kuopioon. Kuinka paljon Kuopion tuomiokapituli kirjastoonsa Pohdon
-perua otti, en voi varmuudella sanoa, mutta sangen paljon näistä
-kirjoista nähtävästi Kuopioon jäi. Tuomiokapitulin välityksellä ovat
-kirjat joutuneet kimnaasin ja sittemmin lyseon kirjastoon, jossa on
-Pohdon testamentin kautta saatuja yksin runopukuisia painotuotteita
-J.M. Saleniuksen julkaiseman luettelon mukaan yli 500. Turun
-tuomiokapitulin välityksellä entiselle kimnaasille luovutetut Pohdon
-kirjat omistaa Turun ruotsalaisen lyseon kirjasto. Niitä on yhteensä
-1,129 nidosta, jotka kimnaasin kirjastoon on merkitty saapuneen
-lukuvuonna 1864—65. Vaasan kimnaasi sai myöskin osuutensa Pohdon
-kirjoista, mutta luettelo niistä on luultavasti hävinnyt. Pohto näkyy
-jo eläessäänkin lahjoittaneen tälle kirjastolle joukon almanakkoja
-viime vuosisadan alkupuolelta.
-
-Matti Pohto on saanut leposijansa Ristimäen hautausmaalla Viipurissa.
-Hänen haudalleen pystytettävää muistokiveä varten alettiin jo heti
-kuoleman jälkeen ahtaammassa piirissä Helsingissä kerätä varoja.[12]
-Keräys tapahtui ylioppilasten toimesta. Muistokivi paljasteltiin 24
-p:nä elokuuta 1858. Suometar kertoo, että »tähän tilaisuuteen oli paljo
-väkeä kaupungista ja Viipurin maakylistäki kokoontunut. Juhlallisuuden
-ulottivat ja lopettivat yliopistolaiset juhlallisilla, isänmaisilla
-lauluilla, joiden väliin ylioppilas Krohn lämpimästi ja korottavasti
-puheli tämän vainaan ansioista, jonka ajalliseksi muistoksi kiitollinen
-isänmaan nuoriso oli tahtonut korottaa muistokiven -- -- --. Muistokivi
-kun sitten paljastettiin, nähtiin se olevan summattoman suuren
-kirjan näköiseksi tehdyn ja sen kannelle hakatun kulta-kirjaimin
-seuraavat sanat: »Matti Pohto, synt. 1817, kuollut 1857. Suomen
-yliopistolaisilta». Juhlallisuutta hautakiven paljastamisessa
-lisäsivät siihen aikaan Viipurissa ylioppilastalon rakentamista varten
-laulajaisia antavat ylioppilaslaulajat. Ne olivat haudalla läsnä
-ja päättivät juhlallisuuden laulamalla Maammelaulun suomalaisilla
-sanoilla.[13]
-
-Matti Pohdon elämäntyön merkitystä kuvaavat hänen aikalaistensa sanat.
-Oskar Blomstedt lausuu, että palava halunsa kirjoihin oli se, joka teki
-Pohdon niin kummalliseksi mieheksi, »ettei mointa mainitse historia.
-Sillä että joku, jolle luonto erittäin runsaalla kädellä on jakanut
-lahjojansa, omin päinsä, ilman muitten opetuksetta, on kiivennyt tiedon
-korkeimmille kunnahille, siitä tietävät meille aikakirjat kertoella,
-vaan että kukaan oppimatoin, kaikelle tiedollisuudelle outo äkkinäinen,
-niin olisi mieltynyt kirjoihin, että hän Pohdon lavoin olisi tehnyt
-niitten kokoamisen enemmän kuin tiedon ammentamisen niistä elämänsä
-päätarkoitukseksi, se oli näihin asti kumma kuulumatoin. Näyttääpä
-ikäänkuin erinomaisesta sallimuksesta tämä mies olisi ilmaantunut
-meille keräämään ja ikihäviöstä säilyttämään kansallisuudellemme
-kalliita muistomerkkejä esivanhempaimme hengellisestä elannosta;
-sillä toden-totta tarvittiinki Pohdon kiivas kiihkoisuus maamme
-kaukaisemmista ja kaiheimmista sopeista esiin etsimään kirjapainomme
-muinoisia tuotteita, joita isosta osasta ei enää löytynyt enempää
-yhteisissä kuin erityisissäkään kirjastoissa». Ja Sven Gabriel
-Elmgren, joka saatuansa tiedon Pohdon kuolemasta, on piirtänyt
-päiväkirjaansa 9 päivänä elokuuta 1857 muistosanat hänestä ja hänen
-elämäntyöstänsä, kirjoittaa m.m.: »Matti Pohto, tuo erinomaisen
-uuttera suomalaisien painotuotteiden kerääjä, on murhattu lähellä
-Viipuria. Hän oli aivan harvinainen mies, samainen Pohto. Alkuaan
-torppari ja jo pitkiä aikoja sitten toimien kirjojen kaupustelijana,
-vaelsi hän lakkaamatta kautta koko Suomen, myi elääkseen viisuja ja
-pieniä kirjasia, mutta varsinaisena työnään etsi vanhoja suomalaisia
-kirjoja kaikista mahdollisista säilyistä. Siten olikin hän saattanut
-päivän valoon uskomattoman paljon harvinaisia painotuotteita kaikkein
-vanhimmista ajoista alkaen, koonnut niitä itse suuren määrän, jotka hän
-myöskin sitoi, ja lahjoittanut yliopiston kirjastoon, Suomalaiselle
-Kirjallisuuden Seuralle ja useille yksityisille erittäin kallisarvoisia
-harvinaisuuksia. Pohdon ahkeroimisella on suureksi osaksi tullut
-korvatuksi se vahinko, minkä Turun palo suomalaisiin kirjoihin nähden
-aiheutti, siinä kun Porthanin rikas Fennica-kokoelma hävisi.»
-
-Samaan arvosteluun on meidän aikamme yhtynyt. Henkilö, jonka
-elämäntyöstä näin voidaan sanoa, on yksi isänmaan sivistyshistorian
-huomattavia merkkimiehiä.
-
-
-
-
-Viiteselitykset:
-
-
-[1] Tässä esitetty Pohdon elämäkerta on pääasiassa sama, minkä tekijä
-piti esitelmänä Suomen Historiallisen Seuran vuosipäivänä, 9 p:nä
-marraskuuta 1921.
-
-Aikaisemmista Pohdon elämän kuvauksista ansaitsevat ennen muita
-mainitsemista se lämmin tunnustus ja ne tiedot, jotka _Fr. Wilh.
-Pipping_ »suomeksi präntättyjen kirjain» luettelonsa esipuheessa
-on tästä ansiokkaimmasta apumiehestään antanut. Näiden tietojen
-ohella ovat mainittavat nimimerkillä A.W. (_Antero Warelius_)
-varustettu kirjoitus Suomettaressa 14 p:ltä huhtik. 1848 sekä O.B:n
-(_Oskar Blomstedtin_) kuvaus samassa lehdessä 23 peitä lokak. 1857
-(lisälehti). Myöhempinä aikoina ovat Pohtoa ja hänen työtänsä
-käsitelleet laajemmissa esityksissä m.m. _E.N. Setälä_, Matti
-Pohto. Satavuotismuisto (Suomen Kuvalehti 1917), _Georg Schauman_
-(Hufvudstadsbladet, 7 p:nä maalisk. 1917), _Samuli Paulaharju_,
-Muistelmia Matti Pohdosta (Kaiku, 3 p:nä marrask. 1921).
-
-[2] Ylistaron kirkonkirjat; Samuli Paulaharju, Muistelmia Matti
-Pohdosta 1921.
-
-[3] Pohto näkyy yrittäneen tehdä luetteloa sitomistansa kirjoista.
-Pieni vihkonen, johon hän on merkinnyt parikymmentä nidettä yhteen
-sidottuja pieniä kirjasia, on yliopiston kirjastossa. Luetteloiminen on
-jäänyt alkuunsa. Myöskin on hän irtonaiselle paperipalaselle piirtänyt
-Agricolan teosten nimet. Muita hänen kynänsä tuotteita en ole tavannut,
-lukuunottamatta vähäisiä merkinnöitä hänen kirjastoansa koskevissa
-luetteloissa.
-
-[4] O.B., m.p.
-
-[5] Olen tässä seurannut Blomstedtin esitystä. Tiedot Pohdon toisesta
-vangitsemisesta ovat ristiriitaisia. Blomstedt kertoo vangitsemisen
-Karvialla tapahtuneen v. 1834 sekä tietää, että Pohto suoraan
-lähetettiin Vaasaan. Pippingin esityksen mukaan tapahtui vangitseminen
-tammikuussa 1836 ja vanki lähetettiin Turun kautta Vaasaan. Blomstedtin
-tiedonannot lienevät oikeat, sillä vaikea on olettaa, että hän, joka
-kirjoitti myöhemmin kuin Pipping ja käytti hyväkseen tämän esitystä,
-olisi siitä aikamääräyksissä poikennut ilman varsinaista syytä.
-Pohdosta kirjoittaessaan sekä sitä ennen ja myöhemminkin Blomstedt
-oleskeli Ilmajoella. Siten oli hän tilaisuudessa saamaan Pohdosta
-tarkempia tietoja. Hänen kirjoituksessaan onkin yhtä ja toista
-muutakin sellaista, jota Pipping ei mainitse. Valitettavasti en ole
-Turun- enkä Vaasanlääninkään lääninhallituksesta voinut saada mitään
-tietoja, jotka valaisisivat edelläkerrottuja Pohdon kohtaloita.
-Vaasan lääninhallituksen arkisto on hävinnyt kaupungin palossa eikä
-Turun arkistoistakaan ole mitään Pohtoa koskevaa löytynyt. Lieneekö
-irtolaisuudesta vangitsemista pidetty niin vähäpätöisenä asiana, että
-sen johdosta syntyneitä asiakirjoja ei ole säilytetty? Ettei Pohto
-matkoillansa ollut joutunut syypääksi mihinkään varsinaiseen rikokseen,
-osoittaa se, että hän myöhempien todistusten mukaan oli kaikin puolin
-hyvämaineinen mies.
-
-[6] Asiakirja löytyy parina sekä suomen- että ruotsinkielisenä
-kappaleena Gottlundin kokoelmassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran
-arkistossa (Kl. nro 3503). Ruotsinkielisen laitoksen lopussa kehoittaa
-Gottlund niitä, joiden haltuun Pohto hänen laskuunsa mahdollisesti
-jättää matkalla keräämiänsä esineitä, lähettämään ne hänelle Helsinkiin.
-
-Omituisuutena mainittakoon, että Gottlundin nimikirjoituksen alla on
-sinetti, jossa on ylhäällä lyyry, keskellä erityisessä kilvessä hänen
-nimensä alkukirjaimet C.A.G. sekä alareunassa: »Otavat osoitteloovat.
-Kanteleet kehoitteloovat».
-
-[7] Borgå Tidning, 25 päivänä syyskuuta 1847 (N:o 76).
-
-[8] Åbo Tidningar, 12 p. helmik. 1848.
-
-[9] Ystävälleen Emanuel Kanajärvelle Pohto myöskin hankki valmistuneet
-arkit Pippingin luetteloa. Kirjeessä 18 p:ltä huhtikuuta 1859 Kalvolan
-pitäjänapulainen J.G. Wikman pyytää Kanajärven puolesta, että Pipping
-lähettäisi luettelonsa loppupuolen Kanajärvelle. — Pippingin kirjeet
-valtionarkistossa.
-
-[10] Murha tapahtui puolenpäivän aikana. Isku oli niin voimakas,
-että kirveen terä upposi kokonaan murhatun oikeaan ohimoon. Ase jäi
-päähän varsineen. Vasta kello 6:n aikana iltapäivällä sen paikkakunnan
-jahtivouti irroitti ja kuljetti ruumiin pois.
-
-[11] Pohdon murhaa koskevista Rannan tuomiokunnan arkistossa
-säilytetyistä asiakirjoista jäljennökset on minulle erinomaisella
-auliudella toimittanut kihlakunnan tuomari, asessori Vilho Krogerus.
-
-[12] Viborg, 10 p:nä marrask. 1857; Sanan-Lennätin, 14 p:nä marrask.
-1857.
-
-[13] Viborg, 25 p:nä elok. 1858; Suometar, 22 p:na lokak. 1858.
-
-
-
-
-*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MATTI POHTO ***
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the
-United States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for an eBook, except by following
-the terms of the trademark license, including paying royalties for use
-of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
-copies of this eBook, complying with the trademark license is very
-easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
-of derivative works, reports, performances and research. Project
-Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may
-do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
-by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
-license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country other than the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you will have to check the laws of the country where
-  you are located before using this eBook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm website
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that:
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
-the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set
-forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West,
-Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
-to date contact information can be found at the Foundation's website
-and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without
-widespread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our website which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This website includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/69195-0.zip b/old/69195-0.zip
deleted file mode 100644
index c6841fd..0000000
--- a/old/69195-0.zip
+++ /dev/null