diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-24 23:12:25 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-24 23:12:25 -0800 |
| commit | 14aeb2184e93628a1db41c077182bd282fb3818a (patch) | |
| tree | ffc74f600de05607a4f438787d69b85b4397d9ca | |
| parent | eff7a679d4c3285f2ad27e809729479f370974a3 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/69003-0.txt | 6362 | ||||
| -rw-r--r-- | old/69003-0.zip | bin | 138491 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 6362 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..c9f84a0 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #69003 (https://www.gutenberg.org/ebooks/69003) diff --git a/old/69003-0.txt b/old/69003-0.txt deleted file mode 100644 index 79b1b21..0000000 --- a/old/69003-0.txt +++ /dev/null @@ -1,6362 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Petsamhon valaskaloja onkimhan, by -Jaakko O. Ikola - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Petsamhon valaskaloja onkimhan - Matkakuvaus - -Author: Jaakko O. Ikola - -Release Date: September 17, 2022 [eBook #69003] - -Language: Finnish - -Produced by: Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PETSAMHON VALASKALOJA -ONKIMHAN *** - - - - - -PETSAMHON VALASKALOJA ONKIMHAN - -Matkakuvaus - - -Kirj. - -VAASAN JAAKKOO [Jaakko Ikola] - - - - - -Jyväskylässä, -K. J. Gummerus Osakeyhtiö, -1924. - - - - -SISÄLLYS: - -Petsamhon valaskaloja onkimhan. -Ei siinä kauan noukka tuhissu ku Jaakkoo lähti. -Tuttuja miähiä. — Joukkue järjestyy ja matka alkaa. -Kemijärveltä Pelkosenniämelle. -Tukkikämpällä. -Vesikevarista seljällänsä Askahan. -Lapin kuningas ja Saukosken keisari. -Viälä vähä Kaalepista ja sitte autolla Sorankylähän. -Retkue saapuu Sorankylhän. -Karhuntappajia ja lappalaasia. -Lapin kultajoella. -Mettästäjään ja kalastajaan paratiisi. -Inarista Patsjoelle. -Patsjoen hotelli. -Höyhenjärveltä Salmijärvelle. -Koltta-lappalaisia. -Salmijärveltä Kolttakönkäälle. -»Lapin lumoissa.» — Kolttakönkähällä. -Kirkkoniämes ja Jäämerellä. -Katsaus ylös histoorian kulkuhun. -Petsamon alue ja asukkahat. -Suutaria tarvitaas. — Klondeikin kauppias. — Petsamon hotelli - ja mailmansoran siunaukset. -Petsamon pääkylä. — Sotilaselämää. — Kaks kuukautta pitkä päivä. — -Valaskaloja ja lipiäkaloja. -Kalastusta ja muuta mekastusta. -Petsamon luosteri. -Munkkien vierahana. -Munkkilaulua ja lusikkakauppoja. — Syntinyppylöötä ja väärinkäsityksiä. -Kalastajasaarennolla. -Lintusaarilla. -Matka Norjan ympäri. -Norjan suomalaisten oloista. -Sähköjunalla Ruattin poikki. — Ruattin suamalaasten oloosta. -Rautatie Petsamhon. - - - - -PETSAMHON VALASKALOJA ONKIMHAN! - - -Siitä asti ku Suami sai Petsamon on mun miälesnäni pyäriny ajatus, -jotta minkhänlaane maalipaikka sekin on? Ku siäl’ on kuulemma -valaskalojaki — —- Ja nii jumalattoman kaukana ku se on, jott’ oikee -Jäämeren rannalla likillä pohjoosnapaa. - -— Olis se mukavaa nährä sekin napa! — tuumasin ittekseni ku -menny-kesänä istuun Ahvensaaren rannas Juppe-koirani kans salakoota -ongella. - -Juppe on hianosti sivistyny koira, silkkikarvaane musta -kääpiöpintsheri, ja s’oon yhtä innokas ongella istuja ku mäkin. Ja -intua siinä pitääki totisesti olla eri lailla, ku meinaa Vaasan -rannasta kalakeiton saara. Marot on tyyrihiä ja salakat syäävät nii -räävittömästi, jottei siinä tahro piisata piikivekkää. Paklunnin -matopuarista me ostimma uskollisesti joka päivä uusia kastematoja -viirellä markalla ja taas lährimmä yrittämhän. Kamppehet meill’ oli -kaikki priima sorttia ja ongenkoukun tutkaanta mä fiilalla terootin -joka päivä jotta s’oli niin terävä n’ott’oikee ittiäki hirvitti -kattella. Mutta vaikka sen tuhat olis ollu ja maron päälle kuinkaki -sylkeny ja noitunu, nii yhtäkää oikiaa kalaa m’ei saanu. Ei muuta -ku joitaki vihliääsiä sirriääsiä. Kerraasti mä jo luulin, jotta nyt -tuli kala, ja verin aivan niska sangalla ja ku rannalle nykääsin, -niin oli siinä nii ruakottoman ruma ja vihaasennäkööne rökäs, jotta -Juppe painoo peljästyksis häntä koipien välis suaraa kotia, ja oikee -muakin yäkötti. Nii pökkine oli, jottei sitä saanu eres irtikää. Mä jo -ajattelin, jotta pitääkhän mun päästää se menemhän ongenvapoonensa, -mutta onneksi hoksasinkin konstin jotta katkaasin puukoolla siiman -poikki, jottei sille jääny ku koukku ja mato. — Jos satutta saamahan -sellaasen rökkähän (kiiskin), jolla on koukku leuvvas, niin s’oon se -sama saamari, joka tuli munki onkeheni. - -Kotia tulles käyyn taas kalahallin kautta ja ostin pari kilua komeeta -ahvenia, jokka toin sille frouvalle, jonka tykönä mä ja Juppe asumma. -Kyllähän se frouva aina pakkas vähä epäälevästi kattelemhan niitä mun -kalojani, mutta täyrestä menivät, ku kovasti kehuu jotta: - -— Aina miäs saa, kun ei s’oo kovin noloo — —-, mutta kovasti siinä piti -matohon sylkiä, jotta aiva on suu kuivana ja posket litus — — plaasin -trossata. - -Sitä peliä mä pirin kaiken kevättä, vaikka tyyrihiksi se pakkas -tulemhan, ku piti ostaa kalat ja marot eriksensä. Mutta mit’ ei tekisi -nainen kauneutensa ja kalamiäs kunniansa tähre? - -Yhtenä päivänä sitte ku mä taas tuara kiikutin vaihtehen vuaksi -mahtavaa kilon painoosta maresta, ottiki ohraleipä valkian. - -Frouvaa nauratti kovasti ja sanoo jotta: - -— Jahas, vai siinä se nyt tuloo — — - -— Mutta kovasti piti sylkiä maron päälle — — koitin mä. - -— Tervhyysiä Penkteskulta! — nauroo se frouva. - -— Mitäh? Miltä Penkteskulta? — imehtelin mä. - -— No siltä meirän yhteeseltä kalamuijalta hallis — Minä niäleskelin ja -haukoon ilmaa kauan aikaa, enkä käsittäny yhtää mitää. - -— Mehän ostamma kalaa samalta kalamuijalta, Penkteskulta hallis — — -nauraa helisti frouva ja Juppe peijakaski huiskutti häntää jotta: ähäh -Jaakkoo, nyt m'oomma kiikis. - -— Ei ikänä, eikä koskaa! Kuinka frouva voi sellaasta ajatellakaa! Itte -oon tämänki kalan Ahvensaarelta onkinu, mutta kovasti siinä piti sylkiä -n’otta aiva on — — - -— Älä koitakkaa Jaakkoo narrata — kiusas se frouva. - -— No tuasta saa heti panna poikki! — vannoon mä ja näytin kurkkuani, -mutta s’ei ottanu uskuaksensa. Nauraa pihisti vai jotta: - -— No pian se nährähän. — Aukaasesta nyt tuan mathen suu ja katto sen -kitahan — sanoo frouva. - -No mä aukaasin ja kattoon. Nii siäl oli rullalle kääritty paperinpala! -Verin sen pois, otin auki ja — — siin’ oli kirjootusta! - -— Mitä siinä seisoo? — kysyy frouva ja nauroo aiva katketaksensa. - -Min’olin ku puulla päähän lyöty. Siinä seisoo jotta: »Päivää Jaakkoo»! -— — Perhana viä, nii siinä seisoo!! - -— Ooohohohoh — hohotti se frouva ja piteli hyllyviä lonkkiansa. — Jopas -nyt jouruut satimhen, ähäh, mitäs nyt sanot? — — Ku mä eileen ollu -hallis, nii Penkteska kysyy multa jotta, joko ne Jaakoon eileen ostamat -ahvenet nyt on syäty? - -— Vai täältä se Jaakkoo niitä kaloja kulkooki onkimas, sanoon mä. -No min’ oonkin imehrelly, jotta kuinka kumminki jee se niitä kaloja -nii kovasti saa, vaikkei sill’oo ollu koukkuakaa onges enää pitkähän -aikahan — — - -— Häh, mitäh, eikö mull’ oo koukkua — — - -— Silloo mä sanoon Penkteskalle jotta: tehrähän nyt sille Jaakoolle -sellaane jutku, jotta se sen muistaaki kauan aikaa. Ja me soviimma -sitte sen Penkteskan kans nii jotta mä kirjootin tuan paperinlapon ja -se lupas pistää sen salaa sen kalan suuhun, jonka sä ensi kerralla -ostat. Ja eikös ollukki! — äikitteli frouva. - -Hyi tuhannen riivattua ku siin’ oli ilkiä olla! Ei tiänny mit’ olis -sanonu ja mihkä kattellu. - -Mutta sitte mä hoksasinkin antaa takaasi samalla mitalla. Lyärä sitä -yhtä arkahan paikkahan, ku se mua kalamiäskunniahani. Mä sanoon jotta: - -— Jutkua se frouvaki harjoottaa ja koittaa mua joka päivä narrata — — - -Silloo ei se enää nauranukkaa. Oikee säikähti ja kalpiaksi valahti. -Kysyy jotta: - -— Hyi sua, mitäh, kuinka mä koitan narrata? - -— Jaa, jaa, kyllä mä tiärän! Nua frouvan korjat kiharat — — Teill’ on -piippirauta! - -Silloo se meni! Paiskas oven kiinni ja huuti jotta: - -— Hyi ku t'ootta ilkiä! - -Lopuksi me soviimma asian sillä lailla, jotta jos ei se puhu kellekkää -siitä mun mathestani, nii en mäkää kerro sen piippiraurasta. Ja yhren -silkkipuseron mun piti viälä ostaa varmemmaksi vakuureksi. - -Mutta tua riivatun juttu harmitti mua ja toi aina miälehen ne Petsamon -kalarikkauret. Sinne sitä pitääs päästä, ku siäl ei oo kuulemma -pikkukaloja ollenkaa. Kun koukun merhen paiskaa, nii ei muuta ku -sen ku vetää kalaa ku karvaköyttä rannalle. Vaikka kuinka paljo! Ja -valaskaloja — — saamari sentähre! - -Mä sain suaraa sanojen kuumehen. Makasin toista voorokautta -sängyn-omana ja horniin. Yks ainua ajatus jyskytti päässäni: Petsamhon -valaskaloja onkiinhan! - - - - -EI SIINÄ KAUAN NOUKKA TUHISSU KU JAAKKOO LÄHTI. - - -Yhtenä päivänä sitte vähää ennen juhannusta mä luin sanomalehrestä, -jotta Suamen kansan korkiasti kunniootettava eruskunta on päättäny -pistää pillit pussihi ja lähtiä reisiin päälle Perä-Pohjolahan. Ja -jotta yks porukka siitä sakista meinaa sitte jatkaa matkaa Petsamhon -asti. Ja sanomalehtimiähiä haastettiin joukkoho! - -Mä pomppasin pystyhy ku ammuttu jotta: - -— No perttana, minä kans! - -Ja s’oli sillä selvä ja päätetty asia. - -Siinä tuli tuhannemmoone pouket ja töpinä laittaa ittensä -matkareilahan, ku ei olla ku päivää aikaa, jos meinas samhan sakkihi -keriitä ku toiset. Ja ku m’oon ennenki tresunnu Lapis, niin mä hyvin -tiäsin, jottei sinne pirä ottaa kapsäkkiä vaivooksensa eikä kaleeria -kaulaha. Eik’oo paljo väliä nästyykistäkää, ku on vain viispiikkine -följys. Ei siäl oo nii nuukaa, vaikkei nii kovasti usee nenäänsä -pyhiikkää ku täälä alamais ja herraasis oloos, john’ei paljo muuta -tehräkkää ku nenää niistethän. Siälä Lapinmaas on sama meininki ku -Pohjanmaalla jotta: tuanne mä sen nakkaan, jota herrat plakkariisnansa -kantaavat. - -Mutta ilman piaksusaappahia ei pirä Lappihi lähtiä. Jos ei niit’oo, nii -mihkäs miäs noukkas niistät? — Saat totisesti jättää niistämättä, sillä -sormet pitää pyhkiä saapasvarthe. Maas maan tavalla eli maasta pois. - -Siinä tuli kova paikka saara äkkiää oikiat Lapin piaksusaappahat. Mutta -ku asiansa järjestää, nii aina hyvin pärjää. — Että tairakkaa tiätää, -jotta Isooskyröös asuu yks oikee erinomaane piaksusuutari, jok’on -Rovaniemestä tulin? Se on siinä meijärin viäres piänes punaanes tuvas -ja sinne mä soitin langat punaasena jotta: - -— Mä lähren huamen illalla Petsamhon valaskaloja onkimhan ja tarvitten -roimasaaphat. Kerkiättekö tekemhä n’otta saan följyhyni huamen -iltajunalla Orismalan asemalla? — - -— Hojaa, no s’ei oo konsti eikä mikää — hihkaasi suutari. - -Sillä lailla sitä oikia nahkasuutari puhuu. Ja nii kans kutinsa piti, -jotta tuliterä piaksusaaphat paiskas junhan Orismalas, kun juna vihelti. - -Nahkatakin, suuren puukoon, filtin, valokuvauskonhen, rahamassikan, -piipun, pikiöljypotun ja piänen pluntin otin följyhy, eikä sitte muuta -ku Jupelle suuta, ja nii painoon suaraa asemalle n’otta katu notkuu. -Portahilta vai huuti se frouva perhän, joka musta hualta pitää ja ylhä -ajaa jotta: - -— Mihkä herrahallikkohon sua Jaakkoo-paakales tuallaasella töminällä ny -viippoottaa? - -— Petsamhon valaskaloja onkiimhan! - -— Voivoi, oikeeko totta, jotta sinne sua ny viärähä jääkarhujen -syätäväksi! — rupes se frouva käsiänsä lyämhän. — Koska sä tuut takaasi -ja kuka sua ylhä nostaa, ku mua ei oo ajamas? - -— Mhyh! Kyllä s’oon tua naisväki! Jotta kuka meistä hualta pitää, jos -niit'ei olsi! — Ja kysyy viälä, jotta koska mä takaasi tulin! Niinku ei -se olsi selvä asia, jotta vasta sitte ku rahat loppuu. Mitäs sitä ennen -kotona teköö? - -— Niin koska sa tuut sitte? — huuti frouva. - -— Sitte ku massikka komentaa jotta krukom ja piekom mars mars!! - -— No sitte sä tuut pian — — nauraa helähytti frouva perhän ja heilutti -nästyykiä. Huikkas vielä jotta: - -— Älä vai munkiksi rupia siälä Petsamos. Ja katto kans ethes, jottes -plumpsahra merhen! - -— Turhaa siin’on silloo enää ethensä kattella, jos ottaa mennäksensä. -Ja perä erellä mä meen tiätysti heti pohjahan asti jos kerran menemhän -rupiaa n’ottei siin’oo epäilystäkää. — No ajöö ny para so mykky, o moo -nu so gudaa! — - -Ja nii mä lährin. - -Junamatka Seinäjoelta Ouluhun on niin yksitoikkoone ja ikävä, jotta -murheellisempaa taivalta en tiärä koko Suomenmaas. Yhren ainuan kerran -m’oon poikaasena Oulun reisiin tehny päivällä ja viäläki sitä karun. -Nevoja, räkämäntyjä, ruasthen polttamia lätäköötä, pajupuskia, tyhjiä -asemia — siinä kaikki mitä pitää kakstoista tiimaa kattella pölyysestä -vaununklasista. - -Eikä eres pilettiä kysytä. - -Sillä matkalla tuloo ihmine tylsäksi ku nuukkoo. Toiset ovat kuulemma -tullehet synnintuntohonki, eikä kummakaa, sillä siinä ykstoikkooses -jytinäs joutuu väkisinki ajattelemhan ja muistelemhan syntisen elämänsä -prikusta prikkuhun. Onneksi menöö tuan erämaan halki yönaikahan -makuuvaunu, johna sopii reissata lanteellansa. Sitä neuvon hartahasti -jokahista käyttämhän, jonka pitää reissata Ouluhu. Ennen sitä maksaa 20 -markkaa ku hulluksi tuloo. - -Mutta heti kun pääsöö Ouluhu, nii miäli virkistyy. Ei trenkää muuta -ku aseman oven auvaasta, nii siin’ on suurella präntillä ensimmääseen -taloon seinäs, jotta Olli Piiparin matkustajakoti. Se saa mun heti -hyvälle tuulelle, ku Ouluhun tuun. Ja Oulun susiteetti. Mä jään aina -kattomhan ja funteeraamhan sitä, jotta »Olli piiparin matkustajakoti». -— Mitä varte s’oon Piipari? Eikö se pitääsi olla Pillipiipari? - -Kun Oulun mulkkerokivisiä katuja on sitte muutaman tiiman kulukenu, -hyppiny kiveltä kivelle, pökkiny varpahansa kengännenistä pihalle, -nyrjähyttäny kinttunsa eree poikki n’otta tuntuu ku pärinätömpillä -kulkis, niin uskoo vissisti jokahinen, jotta totisesti on ku onkin -maapallo ympyriääne, ainaki Oulun kobralta. Jos ei silloo viälä oo -kypsä Oulusta lähtemhän, nii ei trenkää muuta ku ottaa oululaasen -vosikan ja käskiä ajamhan asemalle. Kyllä vissisti silloo onki -herra parka koluutettu nii veteläksi liämeksi, jotta taluttaa pitää -pualipökerryksis vaunuhu. Sellaasia n’oon Oulun kivikarut muiren -ihmisten kävellä. Mutta itte ne lippaavat nua oululaaset kauheeta -katujansa pitki ku västäräkit n’otta hännät vai heilahteloo! - -Oulusta pohjoosehe käy matka mukavasti. Tuntuu oikein ihanalta riisua -kengät jaloostansa vaunus, oikaasta porottavat säärensä topatulle -soffalle, sortteerata varpahansa Luajan järjestykshen ja kääntää -kantapää taas taakseppäi. - -Nyt vois jokin houkka ottaa pahaksensa ja sanua, jotta mä vain -ilkeyksisnäni morkkaan oululaasia, mutta kyllä s’oon erehrys ja suuri. -Matkustavan yleesön pualesta mä pyyrän saara vakuuttaa, jotta s’oon -oikee Luajan lykky ku ne Oulun karut on sellaasia. Sillä niistä piisaa -juttua ja yksmiälistä manaamista vaikka kuinka pitkältä, ku Oulusta -taas lährethän ethenpäi jurraamahan. - - - - -TUTTUJA MIÄHIÄ. — JOUKKUE JÄRJESTYY JA MATKA ALKAA. - - -Oulun asemalla rupes jo näkymhän sellaasia reppuselkääsiä ja -joutilhan näköösiä miähiä, jotta mä arvasin niiren olevan ny niitä -kansanerustajia, joonka följys mun oli meininki ruveta tälsimhän -ensiksi vähä Perä-Pohjolas, ennenkö oikee Lappihi lährethän ja -Petsamhon painethan. - -Kun siinä sitte parahillani varpahiani sortteeraalin, pökäthin mua -kylkehen jotta: - -— Kah päivää Jaakkoo, ooksä kans täälä! - -S’oli Pojaalluaman Hermanni Ilimajoelta, kansanerustaja ja 120 kiina. -Min’en keriinny päivää sanomhan ku se jo tukkii istumhan siihe mun -viäreheni penkille, vaikka siin’oli nii aharasta, jotta sen olis pitäny -hyvi nährä, jottei meitä kahta sellaasta fläskikasaa ku se ja mä siihe -mahru krussaamata. Mutta se tukkii vai ja sanoo jotta: - -— Mukaa ny vähä sinneppäi. Ku min’en meinannu olleskaa lähtiä, mutta -ajattelin sitte, jotta jos kumminki lähtis. Tuuk’sä Petsamhon asti, ku -s’oot nua varustaapunu, ja piaksusaaphat ja kaikki, vaikka on mullaki -kapsäkis — —. - -— No niin m’oon kotua lähties tuumannu, jotta ny mennähän kerranki niin -pitkälle ku tiätä piisaa, vaikka navalle asti. — Lähtöökhän niitä paljo -kansanerustajia sille Petsamon reisuile? - -— Kylhän n’oon puhunu vähä yks ja toine, jotta pitääs lähtiä, mutta saa -sitte nährä syääkhän sika evähät. - -Samas tuli siihe yks miäs ja kysyy jotta: - -— Onko herrat kansanerustajia? - -— Joo, kyllä m’oon — sanoo Hermanni, jok’ oli varma asiasta. - -— Jahas — sanoo miäs. — Min'oon Kemin kaupungin majootustoimikunnan -jäsen, jotta saatta frii ruaan ja kortteerin Kemis. Täs oli teille -majootuspiletti. - -— Oottakos te kans kansanerustaja — kysyy sitte multa. — Mä kuulin -miähen puheen sortista heti, jotta s’oon Etelä-Pohjanmaita kotoosi ja -tokaasin vastahan jotta: - -— Oon mä kans jonkillaane kansan edustaja, vaikken mä valtiopäivillä -istu. - -Miäs kätteli silmät pyäriääsnä hyvän aikaa, eikä käsittäny mitää. Kysyy -viimmee jotta: - -— No kuuluttakos te sitte tähän samhan eruskuntaroikkaha? - -— Joo kyllä mä kuulun. Mä följään niinku perhänkattojana. - -— S’oon sanomalehtimiäs tämä Jaakkoo ja seuraa meitä erustajia retkellä -— seliitti Hermanni. - -— Vai tämä se ny on sitte se Jaakkoo — haikaasi miäs. — Kyllä m’oon -kuullu, m’oon kans siältä EteläPohjammaalta kotoosi, Kauhavalta. - -— Jassoo, vai ootta te kans siältä rukhisen leivän maasta? — - -— Joo, Näykkihän mu nimeni on, vaikka m’oon jo neljänäkymmentä vuatta -asustanu täälä Kemis. - -Siitä repes pitkät jutut ja loppu oli se, jotta mä sain kans -kansanerustajaan piletin ja kovasti nostin noukkaani. - -Asemall' oli meitä vastas koko Kemin kaupunki. Työväenyhristyksen -soittokunta pelas posket pullolla marssia meirän kansanerustajaan -kunniaksi. Poliisilla oli valkooset rasat käsis ja saappahat plankattu -jotta kuvansa näki. Neliipyärääsillä trilloolla viäthin muaki ja -Hermanniaki jotta pää täräji kortteeripaikkahan ja akat tiän viäres -niiaali ku rippikouluflikat. Kovasti meitä Kemis kunniootettihin ja -syätethin lohenlihalla. Ja kyllä me poijat pistelimmäki liivihi eri -tarikollisia. - -— S’oon hyvää tämä — kehuttihin toisillensa, ja taas paasattihin n’otta -henkiä salpas. - -Hissuksensa rupes sitte leuanloukutus harvenemhan ja toisten ahristuu -jo pualisyämääsis kattelemhan pihalle kesäyön aurinkuaki, vaikka -kyllähän sen klasistaki näki. - -Kortteeripaikas meinas meille Hermannin kans tulla pikkuune sekaannus. -Se kattoo klasista pihalle ja mä kysyyn jotta: - -— Mitäs siälä näkyy? - -— Ei mitää. Nuaran pää vain toises klasis — — - -— Mikä nuaranpää siäl'on? — imehtelin mä. - -— Nuara. S’oon meirän pualen miähiä. - -— Jassoo! Kansanerustaja Nuoran pääkö siältä näkyy. - -— Ne näyttää olovan täs samas raris kortteeria Hiirenheimon kaas — -jatkoo Hermanni. - -— Hiirenheimo? — Jaa jaa, niin Hiidenheimo pehmoosella r’eellä. On se -kans kamala nimi. Vaikka samallaane kuuluu olovan yhrellä miähellä -Piatasaares. S’oli päättäny ottaa uuren nimen ja muutti jonkin -ruattalaasen Pörkvistin Hiidenuhmaksi. Ja ny sitä miäsparkaa sanoovat -kaikki Hiirenuhmaksi. - -Saman tiän kerroon sitte Hermannille yhren toisenki onnettoman -nimenmuutoksen, joka kans meni pahoon plöröksi. Oli yks äijä, joll'oli -ruattalaane nimi Örnberg. Ku s’oli kova trönäämhän olutta, elikkä -ööliä, niinku olut on ruattinkiälellä, nii sitä kuttuthin yleesesti -Öölpäriksi eli Olutvuoreksi. Ja se sitä sapetti nii, jotta se päätti -suamentaa nimensä Örnberg ja silloo siitä tuliki komja suamalaane nimi, -Kotkavuari. — Ähä, tuumas tämä herra Kotkavuari, ettäpäs ny käännäkkää! - -Mutta samoohi aikoohi lopetti herra Kotkavuori oluenjuannin ja rupes -litkimhän vain viinaa eli votkaa. Ja sitä veti herra Kotkavuari -nii mälyttömästi nahkahansa, jotta ihmiset rupesivat sanomhan sitä -Votkakuareksi. - -Kauan aikaa nytkyy Hermannin vatta toises sängys, kun se tykkäs jotta -sepä ny vasta oli kova paikka sillä miähellä, mutta mua ei paljo -naurattanu, ku s’oli nii jumalattoman vanha vitsi. Vaikka tosi s’oon. - -Kemistä alkas sitte seuraavana päivänä se eruskunnan viikon kestäny -kiartomatka Tornion, Aavasaksan, Turtolan, Raanujärven, Matinlompolon, -nevojen, vaarojen ja sen seittemien mettänperukkaan kautta ennenku -päästiin taas ihmisten ilmoolla Rovaniämelle. Siälä Virkkune -puheesnansa kehuu, kuinka tervheelline ja opettavaane tua mettäreisu -oli ollu. Sanoo jotta ehjin nahoon siält on selvitty, mutta jos vai -olis käsketty Paavon vetää patiinit jaloostansa ja kattottu, nii -kantapäistä oli nahka pois herra puheenjohtajalta niinku multa ja -Hermannilta ja monelta muultaki Johannekselta jokka sen sata kilometriä -talsiimma. Ja oli se opettavaanenki matka niinku Virkkune sanoo, -sillä Suamen kansan eruskunnan mettäretkue sai olla yhren kokonaasen -päivän syämätäkki sillä välillä. Mäkin oon Ampujan-Mikolle koko -elämäni kiitollisuuren velaas siitä kuivasta leivänpalasta, jonka se -pokkaristansa antoo mulle Autiolompolon torpan pihalla. - -Passas siinä sosialisti erustaja Ampujan kiusootella meitä sarankilon -kokoomuksia jotta: - -— Täs sen ny näjettä, kuka teitä porvaria elättää! - -Rovaniämellä rupes sitte tulhon selville, kukka sinne Petsamhon -lähtöövät. Meit'oli yhthensä vai yhreksän henkiä: viis kansanerustajaa, -kaks lehtimiästä ja kaks flikkaihmistä. - -Ja kaikhen merkillisint’ oli se, jotta jokahinen oli arvoltansa -jonkillaane neuvos. Retkikunnan päämiäheksi valithin itte professori -Antti Lakineuvos Helsingistä; retkikunnan terveyrestä hualehtii -Oskari Lääkintöneuvos Keuruulta; kaupallista näkemystä ja varovaasta -finanssipolitiikkaa erusti tohtori Frans Kauppaneuvos Porista, -asianymmärystä ja kunnallispolitiikkaa valvoo Otto Kunnallisneuvos -Pirkkalasta; lehmiä, navetoota ja ihmiste yleestä toimhentulua -perääli Hermanni Maaneuvos Ilmajoelta, imhellist’ oli kuulla jotta -toinen matkalle lähtevistä flikoosta oli arvoltansa Neitineuvos. -Sellaasta arvonimiä me emmä kyllä ollu kukaa ennen kuullu, mutta ku -se itte sen sanoo, nii pitihän meirän uskua. Ja ku se toinen neiti -oli ruattalaane, nii se ristittiin ilman muuta Fröökenneuvokseksi. Me -sanomalehtineekerit olimma tiätysti lehtineuvoksia, mutta ku meit’ -oli kaks, jotta neuvokset pakkasivat menhön sekaasinsa nii me jätimmä -tittelit pois, ja nii meitä sanottiin vain Helsingin Heikiksi ja Vaasan -Jaakooksi. - -No nii s’oli sitte sitä myäri selvä. Onni potkaasi meitä Petsamon -matkalaasia heti nii jotta Antti Lakineuvos teki Rovaniämellä hianon -tuttavuuren. Se tutustuu Lapin kaikiista suurimpahan herrahan, -nimittään Kemi-yhtiön mettä- ja lauttauspäällikköhön, horsmestari Aarne -Snellmannihin, joka tiätysti on arvoltansa vähintänsä Tukkineuvos. -Tämä titteli vastaa Lapis oikiastansa enkeli Kaaprielin virka-asemaa -taivahas. Sillä kattokaas Lapis ja koko pohjoos-Suames on Kemi-yhtiö -kaikki kaikes. Siäl’ onki sananpartena jotta: »Lapis on esti -Kemi-yhtiö, sitte jumala ja sitte ei oo pitkähän pitkähän aikaha yhtää -mitää, ennenku vasta aikaan päästä ku tullahan Rovaniämelle.» - -No tämän mahtavan yhtiön kaikkivaltias käskynhaltija on Aarne -Tukkineuvos, jolla on valta pohjooses pirättää ja päästää. Kymmenenkin -tuhatta tukkilasta ja satojen miljoonien massikka on sen miähen -hoiros... Sen tiätää, jotta tiä aukee taivasta myäre sen miähen -eres. S’oon viälä nuari miäs, tuas pualivälis neljääkymmentä. -Jokaikinen tukkimiäs tuntoo Aarne Tukkineuvoksen, ja Aarneksi sitä -vain kuttuthankin koko Perä-Pohjolas. Se on oikeen miästen miäs, -monet tuulet ja tuiskut purru. Ei se hätääle, eikä liioon komentele. -Se sanoo vai, ja se tapahtuu. Ja ottaa kiinni ittekki, ja näyttää -kuinka kukin tyä tehrähän, jos tukkilaane epäälöö elikkei jaksa. -Sillä tukkilaasen souvis ei tätä Aarne poikaa pysty ykskää tukkilaane -lyämähän sormille. Sen tunnustaa lentojätkäkki kaikki. Niin on eläytyny -se miäs tukkilaasihinsa ja Lapin erämaihin, jotta pois ei sano koskaa -lähtevänsä. Rakovalkian ääres makaa yänsä miästen joukos ja suarat ja -hyvät on välit. Tukkilaaset kunnioottavat Aarnea pualijumalanansa ja -kyllä vai kannattaakin. - -No tälle miähelle sanoo se meirän Antti Lakineuvoksemma jotta: - -— Tuata kuinkahan se olis, kun m'oomma meinannu lähtiä Petsamhon, -mutt'ei me tahtoosi viittiä lähtiä autoolla ajaa koluuttamhan tuata -pitkää matkaa Rovaniämeltä Sorankylhän. Käysköhän se jollakin lailla -päinsä päästä tätä Kemijokea ja sen sivujokia pitki venehillä ylhäppäi, -jotta näkis oikee Lapin syränmaita. - -— No se käyy erinomaasesti päinsä! Koska haluttaa lähtiä? — kysyy -Aarne Tukkineuvos. Minä järjestän teille matkan niin mukavasti kun se -Kemi-yhtiölle vain on mahrollista. - -Kun muu eruskuntaretkue sitte tukkii ittensä suurihi kuarma-autoohi -Rovaniämellä ja lähti Kemijärviä kohri koluuttamhan, ajoo Kemi-yhtiön -kaks loistoautoa meirän Petsamon sakin ethen. Ei muuta ku istua -fiinihi piilihi ja nostaa noukkaa taivahalle. Ja nii viäthin meitä -petsamolaasia ku pumpulitukulla komjasti toisten sivutitte Kemijärvelle. - -Emmäkä me ollu näkevinämmäkää niitä, jotka ajoovat körökärryyllä. - - - - -KEMIJÄRVELTÄ PELKOSENNIÄMELLE. - - -Kemijärveltä on Pelkosenniämehen jokimatkaa nuan 50 kilomeeteriä -Kemijokia ylhäppäi. Sillä välillä kulkoo pari piäntä -matkustajahöyrylaivaa. Matka maksaa kolmannes luakas 20 ja toises 40 -mk. Joki on leviää, mutta suupualelta matalaa, nii jotta useen saattaa -laiva kraapia pohjaa ja välihin on se kuulemma tarttunu kiinnikki. — -Kemijoki tua tullesnansa paljo hiataa ja mutaa, nii että sen laskukohta -Kemijärvehen on kovin matalavetistä. Siinä syntyy hiakkasärkkiä ja -piäniä saaria keskelle jokiakin aiva orottamata. Ja yhtä pia ne taas -katuaavat eli siirtyvät toisihi paikkoohin. Vesi vaihteloo suuresti -joes. Sanottiin jotta toisin paikoon se voi nousta välistä viiski -meeteriä. Silloo syää joki suuria rantakaistaiehia töyristä ja viä -mukanansa. Se voi kasata isoja saaria ja puhkaasta uusia uamiaki -ittellensä. - -Laivamatka Kemijärveltä Pelkosenniämelle on kevätkesästä hyvin hauska. -Näköalat on avaroota ja taivahanrannalla siintää sinisenhohtoosia -tunturia toinen toisensa viäres. Komjalta näyttää kuuluusa Pyhätunturi, -joka on 540 meeteriä korkia. Pian senjälkhen rupiaa näkymhän toinen -mahtava tunturiryhmä, Luostotunturi, jonka laella viälä juhannuksen -jälkhenki on lunta. Tuntuu omituuselta matkata täälä koskemattomas -erämaas tunturien keskellä, uurenaikaisella höyrylaivalla, johna sopii -pistäytyä salonkiin' kaffille ja kelliskellä sametilla topatuulla -tyynyyllä. Voipa sattua, jotta ku vilkaasoo salongin klasista uloos, -nii vastapäisellä jokirannalla näköö porolauman kulkevan laituumella ja -ihmeesnänsä töllistelövän tätä valkialaivaa, outua ilmestystä, erämaan -keskellä. - -Pelkosenniämi on jo varsinaasta Lappia. Se on niinku sanotlian -napapiirin pohjoospualella. Jos ootta sattunu silmäälemhän karttaa, nii -siinä näköö, jotta napapiiri on merkitty kartaski viivalla. - -Vähää ennen ku tullahan Pelkosenniämen kansakoulun kobralle, näkyy -napapiirin nauha ilmas. S’oon siinä nii alhaalla, jotta ku tullahan -höyrylaivalla, nii pitää yhren laivamiähen passata päälle ja nostaa -sitä napapiirinarua keksillä ylhä, jottei se kraavi tornihi ja -katkee. Mä satuun istumhan justhin silloo yhren toisen miähen kans -laivankatolla kiikaroomas tunturia ku tultihin sen narun kehrälle, -emmäkä yhtää huamannehet sitä, ennenkö s’oli vähältä pyhkäästä -meirän jokhen siältä katolta. Parahiksi kerkesimmä kumartaa, mutta -kampraatilta se kraappas aiva uuren lakin. - -Siälä Pelkosenniäinellä pirethin meille kansanerustajille hyvät -kalaassit monellaasen leivän kans ja kunnanmiähet valittivat sitte, -jottei Pelkosenniämellä oo kirkkua, ei pappia, ei lukkaria, eikä mistää -tahrota saara kansakouluhun opettajaakaan. Eikä oo tiän palaakaa koko -kunnas. - -Ja kun siäl oli hyvä pöytä katettu ja meillä kansanerustajilla oikee -suren nälkä, nii me poijat ku pistelimmä poskehemma ja lupasimma, jotta -kyllä Pelkosenniäntä nyt muistethan. - -Kesken kaiken ku me syärä tuhrasimma, nousi yks miäs puhumahan ja -pärpöttikin aika lailla. Minä koitin kuunnella ja pyhkiä korviani -jotta, mitä se oikee laskettaa, ku sitä tuloo nua kovasti sakiaa. Mutta -mitää tolkkua en saanu. Viimme se lopetti ja nii äkkiää, jotta meiltä -kansanerustajilta jäi suu auki ja kaffeli pystyhyn. - -— Mikä sen ny tuli, ku nuan jäi seisomhan? - -Miäs kaivoo plakkariansa, takin taskut sisältä ja päältä, koitti -housunplakkaria ja liivin plakkaria ja imehteli. — Me orotimma -lihampala kaffelin nenäs henkiä pirätellen, jotta mitä se meinaa. Ja -miäs kaivaa taskujansa ja nupajaa itteksensä jotta: - -— Mihkä kummaha se tuli —? - -Viimmee se sanoo jotta: - -— Orottakaa ny vähä — - -Ja lähti toisehe huanehesehe. Me huakaasimma ja pistimmä palan poskehen. - -Mutta hetken päästä se tuli ilosta loistavana takaasi kirja käres, otti -juhlallisen asennon, rykääsi ja sanoo: - -— Tääl olis viälä pikkuune pätkä — — - -Ja rupes lausumhan rumia jotta silmät sätii. - -Jäliistäpäi yks isäntä vähä noloona seliitti meille, jottei se kuulunu -olleskaa ohjelmaha. - -Sillä miähell' oli vai nii kova halu saara kans esiintyä. Sit’ oli -kiällettyki, jottei se saa tulla sotkemhan Pelkosenniämeläästen -arvokasta esiintymistä tänä merkkihetkenä mutta: - -— Tuan se ny otti ja teki! Rupes lotisemhan — — - -— No mitäpäs tuall'on väliä; vähäkös täs mailmas plötisthän — koitin mä -lohruttaa. - -— Onneksi se ei eres kumminkaa laulanu, vaikka s’oli uhaannu esittää -sitäki — — - -* * * * * - -Pelkosenniämellä tuli meille Petsamhon lähtijöölle ero muusta -retkikunnasta. Heitettihin kärestä pitään hyvästit toisille jokka -lähtivät samalla laivalla takaasi Kemijärvelle. Me astelimma vähä -juhlallisin miälin Aarne Tukkineuvoksen peräs rantahan, johna -meitä orotti Kemi-yhtiön kaks nopeakulkuista moottorivenestä, -neljä-viisi tukkilaasta ja kolme pitkää jokivenestä, jokka sirottihin -moottorivenesten perhän. Kello oli 1/2 2 yällä kun lährettihin tualle -pitkälle veneesmatkalle ja aurinko loisti korkialla taivahalla. Joukko -jaettihin tasan kumpahankin veneesehen, tukkilaaset istuuvat perää -pitämhän ja nii lährethin painamahan Kemijokea ylhäppäin. Joitaki -kilomeeteriä ajettua, tultihin Keminjoen suuren haarajoen Kitisen -suulle. Jos on Keminjoes pituutta, 425 km, pisin joki Suames, nii ei oo -pikkuune sen haarajoki Kitinenkään. Se on leviä ja mahtava virta, lähes -200 km. pitkä. Jonkun matkaa Kitistä ylöspäi, laskoo siihen taas sen -sivujoki, Luirojoki, jok’on vain vähä Kitistä lyhempi. Sellaasia suuria -jokia siäl’ Lapis on. - -Mutta ennenkun lährethän Kitisen jokia soutamhan ja sauvomhan, on siinä -joemnutkas suuri Tallavaaran taloo, johka kannattaa pistäytyä sisälle. -Ei oo taloos isäntää, mutta onpas puuhakka emäntä, leski-ihminen, joka -jäntevällä kärellä ylläpitää hyvää järjestystä ja komentaa taloonväkiä. -Taloo on pinta-alaltansa piänenpualoosen pitäjän kokoone ja siin’on -tukkimettä, johkei oo koskaa kirves purru, vaikka yhtiöt ovat -koitellehet markanvoimaa. Miljoonan tarjoukselle Tallavaaran emäntä vai -nauraa. Sanoo jottei oo pikkurahan tarvesta. - -Tallavaaran taloo sijaattoo korkian vaaran laella. Navetan takana -parinkymmenen meeterin pääs on Tallavaaran korkeen kukkula. Siältä -vaaran laelta saa matkamiäs ensimmääsen suuren silmäyksen Lapin -rannattomhin maisemihin. Mihkäpäi vai päänsä kääntää, näkyy joka -pualella niin kauas ku taivas kaartuu, aina vai mettää, joko -sitte syvänsinistä tukkimettää, eli näiverööstä harvaa ja matalaa -männikkyä. Se on nevaa. Mahtavia tunturia kohuaa joka pualella. Eteläs -aurinkopaistees kimalteloo viälä lumiläikät Luostotunturin harjalla. - -Siälä seisoomma me kaks Kyröönmaan mahakasta erustajaa, mä ja Hermanni -Tallavaaran huipulla kesääsenä yänä, kun aurinko syränyön hetkelläkin -loisti taivahan laella. Imehrellen kattelimma laajaa näköalaa. - -Puhkes siinä Hermanni hiljaa tunnustamhan jotta - -— Kuule Jaakkoo, kyllä meirän pitää näin kahren kesken ku ei oo -sivullisia kuulemas myäntää, jotta ei se meirän Etelä-Pohjanmaan lakeus -oo mitään näihin seutuuhi verraten. Voi herra nuata suamaita, ku ne -kerran viälä otethan ylhä ja pannahan kasvamhan heinää! Sitä pitää -tulla nii vahvalta ja paljo, jotta mistä jee ne lehmät tulookaa, jokka -kaiken sen heinän söisivät. — — Vaikkei silloo maailmas enää vissihin -tarvita lehmiäkää välikäsinä. Tairethan ajaa heinät suaraa pellolta -meijärihi — — - -Ystävällises taloos pirethin meirän retkikuntaa kovasti viarahana. -Monet kotooset herkut kantoo emäntä pöytähän ja varsinki menivät -kototekooset juustonpalat kaffin kans kaupan. Meirän fröökenneuvoksemma -ei ollu ikänä nähny tavallista taloonpoijan juustua ja imehteli -suuresti, kun mä paasasin sitä kaksin käsin suuhuni ja kovasti kehuun, -itte se ei saattanu pistää sitä suukkuhunsa. - -— No kas kun ei täs taloos oo isäntää? — paukahutti kunnallisneuvos -kesken kaiken. Se tuli ku tykinsuusta. - -Porin kauppaneuvoksen ja mun löi aivan kylmäksi. - -— Ei oo, eikä näytä olevan tulijootakaa — nauroo emäntä. - -— Meill'olis tuas kaks joutilasta vanhaa poikaa — seliitti -kunnallisneuvos ja viisas meitä käkipoikia, jokka istuumma noukka -punaasena ku alastomiksi riisuttuna. - -— Ottakaa vai emäntä kumman tykkäättä — liukutteli kunnallisneuvos. — - -Meille tuli hätä käthen. - -Mä koitin eres kattua ristihi ja tottaviä, se auttooki nii paljo, jotta -emäntä rupes silmäälemhän kauppaneuvosta ja tykkäs viimmee jotta: - -— Taitaas se olla tua mullikka koko lailla passeli isäntä tähä taloohi -— — - -Kauppaneuvos meinas saara laakin. Se hätääntyy kysymhän multa neuvua ja -mä sopotin korvahan jotta: rupia kuurooksi. - -— M’oon kuuroo! — pääsi siltä hätähuuto. - -— Herrenjee, onko se kuuroo — siunas emäntä ja löi kättä reithen. - -Mutta pelastaakseni oman nahkani, myin mä onnettomuusveljeni -kauppaneuvoksen ja seliitin emännälle jotta: - -Ei s’oo vaarallista! S’oon kuuroo vai vasimelta olkapäiltä — — - -Kauppaneuvos istuu tuhkanharmaana ja huahotti jotta nyt s’oon mennyttä -kalua, mutta emäntä taputteli olkapäälle ja lohrutteli jotta: - -— Ota ny vai sulhaaspoika tuasta lisää kaffia, äläkä oo nua nuukkoo — — - -Rempsiä emäntä s’oon Tallavaaras. Kyllä sinne olis tulijoota, muttei -taira kelvata. - -Kaffin juatua saatteli emäntä meirät takaasi jokiranthan, heilutteli -liinaa hyvästiksi ja nii jatkettiin matkaa Kitisen jokia ylhä kohti -oikeeta korpimaita. - - - - -TUKKIKÄMPÄLLÄ. - - -Tallavaarasta jatkethin viälä jonkun matkaa moottorivenehillä Kitisen -jokia ylhäppäi. Mutta pian tuli vasthan niin suuria ja virtavia -koskia, jotta moottorivenehiä ei yritettykään vetää koskista ylhä. Ne -jätettihin parin tukkimiähen haltuhun ja matkakapistukset siirettihin -sourettavihin jokivenehisihi, jokka meill'oli ollu moottorien peräs. -Siälä Lapis on kahrellaasia koskia: oikeeta koskia, john’on purotesta -enemmältä ja sitte niin sanottuja nivoja. Nivalla tarkootethan -väkevästi virtaavaa paikkaa joes, johna kumminkaa ei oo äkkipurotesta. -Outo sana oli »luusuakin». Se merkittöö joen niskaa, ennenku joki -laskon järvhen elikkä suvantoho. — Joet teköö siälä pohjooses samaa -virkaa ku meillä täälä eteläs maantiät. Niitä pitkin siälä erämais -liikuthan kesällä venehillä ja talvisin hevoospelillä. Venes onkin -Lapinmaan hoijakka. Eikä oikeeta eteläpohjalaasia hoijakoota siälä -ookkaa. - -Myätä virtahan luistaa venes hyvi, mutta ylhäppäi mennes on monta -vaivaa. Nivapaikoos pitää venestä sauvoa, se on, pitkillä seipähillä -lykkiä pohjasta ethempäi. Koskipaikoos taas verethän venestä köyrestä -rantaa pitkin ja toinen miäs pitelöö sitä seipähällä ulompana rannasta. -Se on kovaa souvia se sauvominen. Ei se taitamattomalta käy. - -Meirän kuljettajamma olivat kokenehia ja taitavia tukkijunnia, jolta -se sauvominen ja venhen veto luisti ku leikki, vaikka hiki siinä -ottasta nokkuu. Ja eikhän ne koittanhekki oikee parastansa, ku oli -sellaasia puntiäijiä ja suuria herroja matkas ku itte Tukkineuvos, -kansanerustajia, lehtimiähiä ja kaks korjaa flikkaihmistäki. - -Koskipaikoos piti nousta aina venehistä pois ja kulkia joentörmää, -johka oli poljettu siäviä kinttupolkuja. Kyllä niistä poluista näki, -jotta liikes on suuri siäläki syränmailla, ku sellaasia syviä juntuja -oli joka paikas pitkin jokirantoja. - -Suvantopaikoos saathin taas lepuuttaa jalkoja venehis ja venehet -soutivat kilpaa. Aamupualella yätä saavuthin Kitisen joen varrella -olevhan syränmaan taloohi, jok’oli kevari. Minä imehtelin kovasti -jotta, kuinka tämä kevari on, ku ei oo tiätä mihkää päin taloosta. -Mutta mulle seliitethin, jotta se on »vesikevari», josta tehrähän -kesääsehen aikhan vai veneskyytiä taksan mukahan. Olipa siinä -kevaritaloos oikee uurenaikaaset meiningikki: kaks pitkää jokivenestä, -jokka kulkivat pikkuusilla peräprätkillä eli ulkolaitamoottoriilla, -jok’on ku kaffimyllyjä. - -Tähän vesikevarihi asti toivat meitä Kemi-yhtiön tukkimiähet. Hauska -niiren kans oli jutella ja kysellä tukkilaasten syntisestä elämästä -siälä syränmaan mettis suurten jokien äärillä. Matkan varrella me -tulimma aamuyästä yhthen suurehe tukkikämppähän, jota sanothin -»Isänmaaksi». Se oli jokitöyrällä hirsistä koppulootu pitkä ja matala -»kämppä», jok’oli kurkihirren kobralta auki pitkin pituuttansa, jotta -kaiken yätä palavasta rakovalkiasta pääsi savu nousemhan suaraa -ilmahan. Rakovalkia tehrähän sillä lailla, jotta kaks kuivaa honkaa -pannahan pääletyste, n’otta välihin jää vai vähääne rako, johka valkia -sytytethän. Siinä syntyy silloon ittestänsä hyvä veto tulelle, n’otta -valkia palaa hiljallensa hirsien välis kaiken yätä. - -Ku me tulimma tälle Kitisenjoen »Isänmaan» suurelle tukkikämpälle, -kuuluu siältä harras hornoo. Koko kämppä nukkuu syvintä erämaan -unta, vaikka aurinko paistoo täyreltä terältä. Oli yä, Pohjolan -yhtämittaane päivä. Aukaasimma kämpän oven ja kurkistimma sisälle. -Siälä makas 20—30 miästä kuusenoksista tehryyllä petiillä mones vääräs -ja vintturas. Nenät vai tutisi, ku tukkipoijat hornaten haukkoovat -ja ploosasivat ilmaa. Ei siinä tyynyjä eikä lakanoota ollu. Ei -eres muuta peittua päällä ku pikkuune, pihkaane tyätakki. Joku oli -»vetäny rullakarteeninsa ethen yöksi», se on, tällänny hattureuhkan -silmillensä. — Reppu siälä, takki täälä, joitaki nahkalaukkuja ja -eväskonttia siinä kämpän sisusta. - -Kämpän erustalla oli hirsistä halkaastuja sarvijalkapenkkiä, kantoja -ja juurakoota istumasijoona ja pöytänä lauroosta naulattu pitkä -soppapyötä, jolla tukkilaasten »Maija» pitää hotellia. Seinustalla -seisoo kymmeniittään tukkipoikaan keksiä, ku keihäsmettää. Ja monen -keksin nenäs oli omistajan piaksusaaphat kuivamas. - -Rupes siinä hiljallensa heräämhän jätkä toisen jälkhen ja hiaromhan -silmiänsä jotta: - -— Mitä kummaa sakkia, oikee krakikaulaasia, ja isoomahaasia herroja -tänne on tullu keskellä yötä? - -Tukka takus, housujansa nosteskellen tuloo »mörskästä», — niinku -kämppää kans sanothan — miästä imehtelemhän meitä. Ja pian ilmestyy -jostakin »Maijakin» piänes aluushamhes sukien tukkaansa toisella -käreilä ja toises roikottaan pualen tynnörin kokoosta pikimustaa -kaffipannuansa. - -Mutta meill'ei ollu aikaa ruveta kaffittelemhan. Pian jatkethin matkaa -taas ethenpäin tukkilaasten jääres unenpöpperös rannalle seisomhan ja -kattomhan suu seljällä sellaasia harvinaasia otuksia ku kansanerustajia -jot'ei täälä Lapin mettis oo ennen nähty. - -Mahtoovat luulla unta näkevänsä. - -Oikiastansa meirän olis tehny miäli saara kaffia siitä Maijan pannusta, -mutta Aarne Tukkineuvos hoputti vai matkahan. Istuttihin vähä -happamina, ku ei saatu lämmitestä. Mutta pualen tunnin päästä tultihin -toiselle tukkikämpälle ja me hiaroomma silmiämmä jo kaukaa jotta: - -— Mikä kumma tuala rannalla seisoo? — Nuari sorja flikka, valkoone -kaati (esiliina) vyällä ja heiluttaa vitivalkoosta liinaa — — - -Tultihin rannalle ja astuthin kämppähän. Siäl'oli kaikki puhrasta, -lakaastu ja koivunlehtiä ovipiälis. Ja laattialla seisoo suuri -kaffipöytä, valkooset posliinikupit ja komeeta leivoksia suuri kasa -prikalla. Ja pöyrän ääres touhus nuari punaposkine luannontuares flikka -ku omena valkoosis kaariis kullankirkkahan kaffipannun kans ja pyyti -juamhan. - -Aarne Tukkineuvos hymyyli ja me kummastelimma jotta: - -— Mistä tänne erämaahan tällääset herkut on saatu? - -Kun ei se sitä seliittäny, nii kyselin flikalta itteltä ja se sanoo, -jotta Tukkineuvos oli jo ennakolta tilannu Rovaniämeitä leivoksia -ja kaffivehkehet Sorankylän tiän varthen, josta yks tukkilaane oli -kuljettanu ne kontilla jalkapatikas halki syränmairen nevojen sinne -kämpälle. Ja se flikka oli yhren mettänvahrin tytär, jok’oli tullu -kaffia keittämhän meille. - -Ku tämä syränmaan kämppä näytti aivan autiolta, kysyyn siltä flikalta -jotta: - -— Eksä pelkää täälä yksin olla? - -— Eee, mitäs mä pelkääsin. — Tuas toises kämpäs on sotamiäs — — - -Silloo mä vihellin pitkähänsä. Menin kattomhan kämppää. Ja siäl oliki -sotamiäs, Lapin rajavartioston relefoonisotilas ja nuari ja pulska -poika oliki: pyhäputsus, kengät plankattu, knapit xäki ja hiukset -kammattu nii jakookseile ku linjaalilla veretty. Nätti poika! - -Kyllä kai se nii on, jott Suamen kansan syntisin sakki on tukkipoijat, -"jokkei hualta tunne, ne koskia ja laulaa" -- niinku laulus sanothan. -Ja niitä siäl'on Kemijoella ja sen sivujokien varsilla kesät ja talvet -paljo. Miljoonia tukkipuita ku kaarethan joka vuasi, nii tiätää sen -jotta siinä pitääsi olla poikaa sahan päästä nykimäs. Yhtiöt ovat -ostanhet taloja kivijalkoonensa ja sitte hakkauttaavat mettät pois. -Lopputaloolla ei yhtiö sitte tee mitään. Ennen vanhaan ne kenkättiin -ilmaaseksi sille, joka vai otti taloon ulosteoosta vastatakseen. Eik -halukkahia taloon hualijoota tahtonu löytyäkkää. Monta talua on sillä -lailla jääny aivan kylmille. - -Aarne Tukkineuvos kertooki, että ennen oli yhtiö aiva helisemäs -talojensa kans, kun niist'ei tahtonu päästä lahjoottamallakaa irti -ja verot vai piti maksaa. Yhrestä yhtiön taloosta se kertoo, jotta -siitä saathin myyres kokonaasta 1,000 markkaa. Tämä hyvä hinta johtuu -siitä erinomaasen erullisesta asiasta, jotta — virta vei joka kevät -tulvan aikana siitä taloosta tunkion. Ja se oli ennen aikhan suuri -etu taloolle, ku ei tarvinnu ruveta kustantamhan uutta navettaa kovin -useen. — Muun Suamen maanviljelijät eivät tätä asiaa ny ymmärrä -olleskaa, siitä m’oon aiva vissi. Mutta mä seliitän: Kattokaas siälä -Lapis ei juuri olleskaa viljellä maata ja sitä varte siäl’ei tarvita -lannootustakaan. Mutta karjaa siälä kyllä pirethän ja siitähän sitä -juuri tulooki sitä »maamiähen kultaa». Lanta paiskithan navetasta -pihalle ovista ja ikkunoosta ja ku sitä vuaresta vuathen ennen vanhaan -tehtihin, nii ei kestäny ku pari kolme vuotta ku navetan ympärillä -oli sellaaset tunkiot, jottei sinne päässehet lehmät eikä ihmisekkää -sisälle. Ja silloo ei auttanu muu ku ruveta pykäämhän uutta navettaa -toisehe paikkaha. Ja se maksoo rahaa. — No ajatella ny sitte sellaasta -ihanne-talua, josta virta pyhkääsi kevääsin tunkion mennessänsä, kyllä -vain kannattiki maksaa sellaasesta taloosta tuhannen markkaa! - -Tukki ja Lappi, ne kuuluu yhthen. Ja kyllä niitä tukkia vai onki siälä -Lapis erilailla. Talvisin kaarethan puita kaukaasilla syränmailla, -verätethän hevoosilla jokirantoohi ja ku joet aukee kevääsin, niin -uitethan lautta lautan perhän jokia alha Kemin suuhun. Miljoonia tukkia -tulla huilaa alha joka kesä. Uittaminen on mukavaa souvia. Ei se liikaa -krupin päälle käy ja palkat on korkeeta, jos ruakaki maksaa. Mutta -talvisaikhan on tyä sitä kovempaa. Urakkatöitä tehrähän ja kovaski -pakkaases hääräthän nii kiukkuusta jottei kärsi takkia eikä liiviä -yllä. Höyryää siinä paita ja hiki nokkuu ku tukkimettäs oikee heiluthan. - -Yät maathan hirsistä tehryys ja sammalilla tukituus kämpis johna -rakovalkia palaa 'kaiken yätä. Toinen puali siinä pakkaa paistumhan -ja toinen puali jäätymhän. Tiätää sen, jottei se mitää tervheellistä -ammattia oo eikä siinä heikot miähet kestäkkää. Mutta palkka on hyvä, -eikä »kirjoja» kysytä. Mistä ja ketä nämä tukkimiähet ovat, on vaikia -ottaa selvää ja mitäpä sillä tiarolla tekiskää; pääasia on jotta saha -puroo ja kirves pystyy. - -Kun tukkilaaset ovat kuukausia asunehet mettis, on monellaki tuhansia -markkoja säästös. Toiset osaavat rahansa pitää, toiset sen hummaavat -heti menemhän. Ei oo yks se tukkipoika, jok’on tarkasti säästäny -tilinsä kuukausimääriä, tullu sitte Kemijärvelle eli Rovaniämelle, ja -pyhistä ja lujista meiningiistä hualimata ratkennu riamuhu, pelannu -korttia, ryypänny yhren yän, laulaa rojahuttanu, lyärä mojahuttanu ja -aamulla heränny pennitöönnä putkasta eli maantiän ojasta. Ja kummasta -sitä silloon herää, sehän on samantekevää. - -Aarne Tukkineuvos kertoo meille yhrestä Kemijärven taloollisen -poijasta, jotta, ku s’oli saanu isänsä perinnön parikymmentätuhatta -kourahansa, nii oli pitäny piänet kekkerit, pistouvannu niinku Alaskas -pruukathan koko saluunalle ja päälle lyäny vähä korttia — ja aamull’ -oli ollu valmis lähtemhän tukkitöihin. Mutta hyvin se siinäki pärjäs. -Pian osti hevoosen ja pani toisen sillä ajamhan, itte kaateli tukkia -ja iltaasin pelas korttia kämpällä. Kun kevät tuli, oli miähellä taas -parikymmentä tuhatta rahaa koos. Silloo se päätti ottaa akan, eikös -se oo selvä meininki? Nii lähti kotopualehen ja kihlas morsiamen -ittellensä. Ja sitte pirethin kihlajaaset, jokka kesti kolme päivää. -Oli siinä vissihin vähä ryypätty ja annettu viarahillekki tavallista -suuremmalla sangoolla, ku rahat meni heti alkaappäältä kaikki. Mutta -hankkimalupa jäi! Ja tukkitöihin tuli taas kiirus. - -Kortinpeloo on siälä pohjooses suures määräs ja suuria summia siälä -pelathan. Siälä pannahan koko omaasuuski yhrelle kortille. Moni sen -menettää, mutta yhtä moni aina voittaaki. Siältä s’oon kotoosi seki -sananparsi jotta: kortti viä ja kortti tua, mutta maanviljelys on -onnenpeliä. - -Kerrothin yhrestäki miähestä, joka nyt frahtia ajoo, jotta se kerraasti -kuarmansa päällä maatesnansa Kemin ja Rovaniämen välillä viisas yhtä -suurta talua maantiän viäres kaverillensa ja sanoo jotta: - -— Tua taloo oli ennen mun, ja olis viäläki, jos en olsi yhtenä yänä -vetäny patafrouvaa! - -Nyt ajoo miäs frahtia huanolla kopukalla ja sen perintötaloon isäntänä -keikkuu yks entine tukkilaane. Se sama, jok’oli käskystä kääntäny -»yhren viälä». Ja se oli se patafrouva, joka vei taloon. - -Moni miäs on siälä menettäny kortilla omaasuutensa ja moni kymmeniä -tuhansia kääriny helpolla taskhunsa. Mutta useemmite on nua helpolla -saarut tuhannet mennehet yhtä helposti ku ovat tullehekki. - -Paljo on tukkilaaste elämä kumminki muuttunu entisaijoosta. Nykki kyllä -kulkoo mettäkämpillä viinakauppiahia kuarminensa ja joukolla tuloovat -tukkilaaset viäläki Rovaniämelle remmastelemhan, muttei se kumminkaa -enää oo sellaasta elämä ku ennen vanhaan hyvähän aikahan. - -— Silloo ku lystiä ruvettiin pithön nii heti »aluuksi korkathin -kolmesataa pottua konjakkia ja kahreksan paria aina yhtaikaa laattialla -tappeli» — niinku yks vanha tukkijätkä mulle vesissilmin vakuutteli. - -Tukkilaasten ruakapualesta pitäävät tukkipuulaakit hualen, muutoonhan -ei siitä tulsikkaa initää, sillä ruaankuljetus sinne kauas erämaihin -satojen kilometrien päähän, johk’ei oo eres teitäkää, olis yksityysille -melkeen mahrotoonta. Yhtiöt verättävät saroolla hevoosilla suuret -ruakavarastot hyvis aijoos päävarastoohin, josta sitte jaethan -työmaille »Maijoolle». Yhtiöt ottaavat jonkin topakan naisihmisen ruaan -ja kaffin keittäjäksi, joka sitte pitää ruakakomennosta hualta, myy -ruakaa ja kaffia yhtiön määräämästä hinnasta. Kaffi maksaa nykyään 50 -penniä »tikki», niinku siälä sanothan. Ruaka pitää tukkilaasille olla -tukeva ja rasvaane. Mutta tukevan välihin pistethän makoostaki, ja se -pitääki olla makoosta se herelmäsoppa, jota tukkimettis syärähän. Sinne -kuuluu uppoavan aiva tavattoman suuret määrät sekaherelmiä vuasittaan. - -Muutoon on tukkilaasten kesken hyvä järjestys ja kuri. Petosta ja -varkautta ei siälä kärsitä ollenkaa. Jos sattuu varkauksia, niin on -siitä leikki kaukana. Syylline ettithän ylhä ja korpilaki pannahan -käytänthön. Miäsparka päntäthän nii pehmooseksi jotta varmasti -muistaaki, mik’on sun ja mik’on muiren. Ja lopuksi ajethan sellaane -miäs pois koko tyämaalta. - - - - -VESIKEVARISTA SELJÄLLÄNSÄ ASKAHAN. - - -Siitä vesikevarista Kitisenjoella, jok’on pualivälis Keminjokia ja -Rovaniämen—Sorankylän maantiätä, alkoo ihanin vesimatka, mitä m’oon -koskaan tehny. Kevaritaloohi tultihin tuas kuuren seittemän paikkeella -aamulla. Aurinko paistoo korkialla taivahalla ja päivästä näytti -tulevan oikia kaunis ja kuuma Lapin syränpäivä, jolloon aurinko paahtaa -täyreltä terältä n’otta pihka hongan kyljestä norona nokkuu. Ei käy -tuulen henkäystä, koko erämaa seisoo hiljaa kun jotaki kuunnellen ja -joet ja järvet makaavat rasvatyyninä. Auringon hehku suloosen raukiasti -polttaa hartioota. Sääskiäkään ei myähääsen kesän takia ollu kiusana -korvis pinisemäs. Kun Lapis paistaa oikia keskikesän aurinko, siälä -kaukaasilla syränmailla, niin se onkin vasta eri roisketta. - -M’olimma kulkenhet kaiken yätä sauvojen ja aina välhin rantoja -kävellen. Kovasti olthin väsynehiä ja nukkumhan olis tehny miäli, mutta -ei passannu, ku oli tilattu Rovaniämeltä kaks henkilöautua tulemhan -Askan majatalohon samaksi päivää. Nyt oli myöhästytty jo aika lailla ja -sitä varte piti yrittää ethenpäi vaikka unisnansa. Vesikevarista oli -Askahan matkaa viis kuus tiimaa. - -Tilattihin »pysty kaffit», niinku se Aarne Tukkineuvos sanoo ja käski -emännän panna »höystöt keskelle pannua.» — Paksua, mustaa ja väkevää se -oli siinä taloos kaffi, jotta suuta vintturahan veti, mutta unen kans -vei silmistä. - -Mutta sitte nousi tiä pysthyn. Vesikevaris oli kyllä kaks -peräpräiskällä käypää moottorivenestä, mutta toinen miähistä, jonk’oli -puhet tulla kyytihin, teki tenän. Sanoo jotta sen oli vatta siinä lais, -jotta s’ei uskalla tulla nii korkiaan ja fiinien herraan kans samhan -paattihi, ei vaikka mikä. - -Me matkalaaset kattelimma toisiamma jotta: - -— Mitäs ny tehrähän? Tähänkö meirän ny pitää jäärä orottamhan tuan -masunistin vattan paranemista? - -Mutta Aarne Tukkineuvos sanoo jotta: - -— Orottakaas vähä, mulla sattuu olemhan passeli tappi joukos! - -Se meni sen itteppäisen miähen tyä ja en tiärä sitte kumpaa se sille -näytti, nyrkkiä vai markanrahaa, mutta heti parani miähen vatta ja -sanoo jotta: - -— Herrasväki on vain hyvä ja istuu paattihin, nii lährethän. - -— Pianpa se paraniki teirän vattarustinki — sanoon mähelle, ja se -tykkäs vai jotta: - -— On se sellaane kronkeli värkki. - -— Kestääkhän ny lopun matkaa? - -— Hojaa, kyllä vai kestääki — tuumas miäs ja nii lährethin. - -Mutta kyllä mä kattelin ittelleni kumminki paikan siitä toisesta -venehestä. Ajattelin jottei sitä tiärä pyssyä taata, vaikk’ei s’olsi -laringiskaa. - -Ne Lapin venhet on sellaasia mataloota ja pitkiä paattia, jotta n’oon -aiva toista soorttia ku Laiturin färikaran vanha purri, jolla ennen -Härmäs seilathin joen yli. — Ku meil’ oli paatis kolme sarankilon -kokoomusta, Hermanni, Otto ja mä ja se piäneet fröökynä ja masunisti, -nii knahristi oli pari tuumaa venhen laita veren päällä. - -Otto ja mä, m’oomma ennenki veren päällä liikkunu, mutta Hermanni astoo -paattihi ku taloon tuphan, jotta me muut olimma mennä seljällemmä -jokhen. Ja olsimma visshin mennehekki, jos ei Hermanni olsi sattunu -putuamhan toiselle lairalle ja me toiselle. - -— Hohhoh ku kiikkuu! — tuumas Hermanni vai ja mä manasin toiselta -lairalta jotta: - -— Älä sintta viäkhön vai huiskahrakkaa ny siitä, muutoon meemmä me esti -tältä pualelta pohjaha ja sä tuut sitte siltä pualelta peräs. - -— Kuinka se näin keikku on tämä paatti? — imehteli Hermanni. — Tohtiiko -tällä lähtiäkkää? - -— Oikiastansa pitääs täs olla proomu — tuumas Otto Kunnallisneuvos -— mutta eikhän tällä ny päästä ku pirethän kiäli keskellä suuta ja -tälläthän ittemmä kaikki lameellensa. Mutta huiskua ei saa. - -Ja kova paikka siin’ oliki, ennenkö saimma ittemmä sopimhan paattihin. -Piti vetää puali paattia rannalle ja siinä tälläsimmä ittemmä makuulle -veneheshe. Hermanni panthin keulaha maata ja se täytti siälä koko -paatin leveyren. Mä ja kunnallisneuvos mahruumma justhin viäretyste -keskipaattihi seljällensä maata ku kaks sillitynnyriä. Fröökynä panthin -jalkoopäähän ja peräs istuu konhenkäyttäjä. Ku kaikki sitte makasivat -paikoollansa ja kiäli keskellä suuta, nii toiset lykkäs venhen joelle -ja nii lährethin taas Petsamoa kohti. - -Se oli ihana matka. Aurinko paistoo ku tulipallo taivahalla, venes -kulki tasaasta nukuttavaa tahtia joen pintaa ja mettääset rannat -vilajivat sivuullä. Se fröökynä nukkuu heti ku mytty ku veneheshe -pääsi, n’otta me saimma Oton kans jutella kaikellaasia mukavia juttuja -siinä seljällämmä kellies. Ja pian kuuluu aika jyrinää fööristäki ku -Hermanni rupes vetelemhän unia. - -Siinä me kelliimmä pehmoosilla filtiillä Oton kans, vetelimmä haikuja, -kerroomma mukavia kaskuja ja nauroomma jotta vattat pomppii. Viimmee -masiinisti rupes pyythän, jottei me nauraasi koko mahalla, ku poskilla -vai, jottei venes kaatuusi. - -Mikäs siinä auttoo, ku kapteeni käski. Me koitimma nauraa sitte vai -poskilla, mutta nii ahrast'oli, jottei poskekkaa päässehet oikee -levjälle, niinku olis pitäny vetää parahis paikoos, ku oikee pakkas -pyrskyttämhän. - -Ku mä justhin kerroon yhrestä papista, jok’oli saarnastualis, nii samas -rytkähti ja heilahti paatti n’otta vettä ryyppäs lairasta sisälle ja -kasteli perinpohjin mun ja Oton perävainion. Ja ennenku mä kerkesin -krääkäästäkkää, lenti raskas piaksusaapas mun nenänkatolleni ja samas -kiljaasi Ottoki jotta: - -— Kuka peijakas potkii mua päähän! - -Ku siitä rytäkästä selvithin, nii huamathin jotta Hermanni se siälä -fööris oli unisnansa vai kääntäny vähä kroppia ja oikaassu kinttujansa. -Eikä eres heränny, vaikk’olthin pohjahan menos. - -Veti vai sulooses unes ilmaa sisällensä jotta nenä täräji ja kuusikko -kumaji! - -Siinä makasimma me Kunnallisneuvoksen kans hellemmät tuntehet kamalasti -kastunehina venehen pohjalla ja sarattelimma jotta: - -— Mitäs ny tehrähän? - -Mutta hätä keinon keksii. Päätethin antaa saman jumalan kuivata joka -kasteliki. - -— Käännethän kukkulat nurin, muu ei täs ny auta. Käänny sä varovaasesti -vastapäivähä, mä käännyn näinpäi, mutta hiljoollensa, jottei venes -kaaru. - -— Puuh huu äää hää phuu — siinä kuuluu ku kaks sellaasta onkapannua -hiljoollensa hinkkas ittiänsä ympäri. Viimmee saathin käännytyksi nii, -jotta pärinämaa tuli taivasta kohri. - -Aurinko paistoo ja kuumotti suloosesti n’otta höyry vai perävainiosta -nousi. - -Pian ne siinä kuivi eikä kärsiny kovin kauan paistattaakkaa, ennenku -saathin taas kääntyä oikeeppäi. — Mutta se kääntyylemine oli nii -raskasta, jotta mun puhekampraattini pia nukahti paperossi suus. - -Oli siinä ihana maata seljällänsä ja kattella taivallan sinehe. Joitaki -valkoosia pilviä kulki ku harvoja hahtuvoota korkialla taivahalla. -Kirkas kuuma päivä poltti poskia ja hauskasti kohaji venhen kokas -vahtuava vesi, jota kokka nostatti rauthan juakseviksi lainehiksi. -Suoraa takaa, kaukana yli sinehtävän mettän, kohos taivahan rannalla -korkia, komia Luostotunturi, jonka laella ja kuphella kimalteli -suuria valkoosia lumiläikkiä. Alempana rinthellä loisti pitkien -tuuhialatvaasten mäntyjen rungot kuparinkarvaasina auringonpaistees. -Silloo tällöö kulki tumma juava vaaran laella peittään sitä varjolla, -joka lankes pilvistä. Hauska oli kattella, kuinka nua pilvien varjot -liikkuuvat Hiljallensa ethenpäin vaaran kuvesta pitkin ikäänku -leikkimällä juaksuttaan kultaasta päivän-paistetta pitkin mettää. -Syvä hiljaisuus oli ympärillä; välistä vai kuuli käen kukkuvan -johnaki kaukana; mutta ihmisääniä ei kuulunu. Ei eres koiran -haukuntaa. Hiljaane joki rauhallisesti virtas suurten mettien ja -silmänkantamattomien nevojen halki. Enimmäksi kasvoo joen rannalla -korkeeta tummia kuusia, mutta silloo tällöö tultihin iloosehe -koivumettähänki, johna näki tuamia ja pihlajoota. Ja välistä leves -ranta alavaksi vehriääseksi luannonniityksi, johna orotti näkevänsä -lehmiä kulkevan syämäs. Mutta niit'ei näkyny. - -Päivä paistoo korkialta, raukaasi ja ajatus hävis olemattomihin. Rupes -nukuttamhan, moottori jyskytti nii ykstoikkoosesti. Lopuksi painuu -silmät kiinni. — - -Niin mennä huilathan nukkujen tuntikausia, kunnes äkkiää venes törmäs -ranthan ja oltihin perillä, Askan majataloon rannas, parikymmentä -kilomeetriä Sorankylästä etelähän. - - - - -LAPIN KUNINGAS JA SAUKOSKEN KEISARI. - - -Niin oli tultu mukavasti loikojen ja vähän väliä nukkujen venhen -pohjalla Askan kevaritaloohi Rovaniämen—Sorankylän maantiän varres. -Oli kuljettu ku Venetsian porhot kontoolis. Aurink’oli polttanu -nukkues meirän Heisingis pleikaantunhen fröökynämmä toisen posken -kuparin punaaseksi. Toinen oli mairon valkoone. Kun meitä pakkas vähä -naurattamhan jotta: - -— Tämä maalaasaurinko näyttää vähä paikkuloottaan kruusannehen neirin -horisontin, nii kiirus tuli flikalle kattomhan peilihi. Koitti nopiaa -hiarua toistaki poskia punaaseksi ja hätääli jotta: - -— Voivoi kuinka minä voi nyt ollenka tulla sinne Sodankylä kun minä on -näin kauhia näköne? - -— No mitäs siinä — koitin mä lohruttaa. — Neitin pitää vai kulkia -sivuuttaan. — — - -— Ei jei, minä ei voi tulla, minun pitä lähtiä heti takasi? - -— Mutta kuinkas neiti sitte takaasi voi lähtiä Rovaniämelle ja -Helsinkihi? Sillä matkalla vasta paljo ihmisiä on — — - -— Kun toine poski on aiva valkoine ja toine nii puuaine — nyyhkytti se -meirän pikkuune fröökynä ja oli itkuhu pillahtaa. — Eikä minä ottanu -edes fluuri mukana. - -Me koitimma lohruttaa sitä silläki lailla jotta: - -— Mutta neiti hyvä, nythän se vasta hyvin passaakin. Toiset nuaret -miähet tykkää punaasista poskista, toiset valkoosista. Ny sopii näyttää -kumpaa tykkää, punaast’ eli valkoosta. - -Mutta sitten tuli sille avuuksi aina neuvokas ja käytännöllinen Otto -Kunnallisneuvos, joka itte oli nukkujes polttanu naamansa nii kaffin -pruuniksi jottei koko miästä tuntenukkaa ilman uutta esittelyä. Se -neuvoo hyvän konstin: - -— Nyt ei auta muu ku neitin pitää voirella pikiöljyllä koko naama ja -sitte aurinkopaisteehi maata, valkoone poski ylhäppäi, nii molemmat -tuloo yhtä pruuniiksi. - -Kovasti s’oli sille vastahakoosta, ku pakkas se pikiöljy haisemhanki -aiva toisellaaselta ku atteekin otekloonit ja oli nii mustanfäristäki. -Mutta sanokaa, mit’ei tekisi nuari naisihmine ollaksensa nätti? Vaikka -piellä ne ittensä tuhraavat, ku vai on toivo tulla kaunihiksi. Mäkin -muistan yhren nuaren ja syntymästä korjan ja puhtahan muatoosen flikan, -jok’oli saanti jostaki romaanista päähänsä, jotta sillä pitääs olla -toises poskes jonkillaane pikkuune musta syntymämerkki, nii olis niinku -komjempaa. Mä koetin sille seliittää ja vakuuttaa jotta: - -— S’oon aiva hullua sellaasia syntymämerkkiä ittellensä laittaa. -Kyllähän purkis siloone on aina paree ku huanosti kruusattu. Ja -sitteppähän näköö jott'on puhrasta tekua. - -Mutta ei! Siinäpä sen justhin näkiki sen naisen luannon. Sen piti saara -ittellensä syntymämerkki toishe poskhe millä ilvehellä hyvänsä. Ja nii -hommas ittellensä jotaki tulikiviä elikkä laapista niinku se sanoo sen -olevan ja sillä peijakas poltti poskellensa aikamoosen mustan plätyn. -Vesi vai silmistä juaksi ja oikohonsa voivootti, mutta aina vai painoo -sillä kivellä n’otta käry vai nousi. - -Mutta kyllä kans sai kauan aikaa plaastaroora ja tuhrata puuteria ja -monellaasi tomuja naamallansa ja seliittää ja koittaa hianoosesti -valehrellakki toisille flikoolle kaikellaasia vahinkoja, jota sille -oli muka tullu. Ja ajetuksis oli poskiki esti monta päivää jott'ei -se pääsny viikkoho Espikselle kävelemhän olleskaa. Piti istua vai -kotona, mutta kyllä kans tuli läksyt lujetuksi. Ja sai ku saiki -loppujen lopuksi piänen mustan plätyn poskehensa. Mä kyllä koitin sitä -kiusootella ja uskottaa jotta ny meni pilalle koko poski ja tuli vai -rumee, mutta sepäs ei uskonukkaa. Sanoo vai ja uskoo kans, jotta paljo -nätimmäksi tuli. Ja siitä sitte levis toishi flikkoohi ku kulovalkia -se näpyntekokonsti, jotta viimmee sen koulun johtajatar jyrkästi -kiälti koko syntymämerkkien teon, Ja ku sekää ei auttanu, nii antoo -muistutuksen ja jälkhinistumista, mutta sittekki niitä merkkiä aina vai -ilmesttyy koulun flikkaan poskihi, n’otta lopuksi niill’ oli kaikilla. -Ja ku kaikill’ oli, nii sitte se jo oli muarista pois. Parhuuset rupes -yrittamhän kraapia pois — — - -Kun täs joitaki vuasia sitte kerraasti reissasin Helsingis, nii -näin samas vaunus istuvan yhren nuaren frouvan poskes sellaasen -syntymämerkin. Sill'oli siinä jo kolme penskaa sylis ja penkillä ja -miäs nukkua retkotti vai pää seinää vasthan. En tuntenu frouvaa, mutta -kysyyn kumminkin jotta: - -— Eikös frouv’oo käyny koulua siinä ja siinä tyttökoulus Helsingis? - -— Olen minä, mutta mistä ihmeestä te sen tiedätte? — hämmästyy se. - -— Frouvallahan on toises poskes merkki. - -— Se on syntymämerkki — - -— Joo, niitä tehtihin silloo yhtenä vuatena vähä erilailla. Hyvin -näyttää vetänhen ja vaikuttanhen se plaasteri — — - -Frouvan poskia kovasti kuumotti, mutta iloone nauru kumminkin pääsi. - -No nii. Niinipä se nyt meiränki helsinkilääsfröökynä kovasti vai möträs -pikiöljyä naamahansa, hiaroo ympärinsä ja katteli peilihi. Mustaksi -tuli ku patakettu naamasta ja rupes auringonpaistees paistattamhan -poskiansa. - -Siinä autoja orottaes Askan kevaritaloon pihalla rupes Tukkineuvos -kertomhan Lapin kuninkahasta ja Saukosken keisarista. Kaukana siälä -Lapin perukoolla, Kualajärven pitäjän pohjoospualella, on Savukosken -elikkä niinku sitä siälä sanothan Saukosken, keisarikunta, joka tosin -vain tavallisena pitäjänä kuuluu Suamen tasavaltahan. Saukosken -keisarikunnas hallittoo täysivaltaane keisari nimeltä Kaaleppi, -jota myäskin kuttuthan Lapin kuninkahaksi. Koko Lappi tunnustaa ja -tuntoo kuninkahansa, Kaalepin, vaikka keisarivaltuuret sill’on vai -perintövaltakunnasnansa Saukoskella. - -Kaalepin isäkin oli jo Lapin kuningas. Hän omisti ja hallitti -rajattomalla vallalla suunnattoman suuria aloja Lapin syränmaita ja -mettiä. Ja porolaumat oli lukemattomat. - -Perintoruhtinahansa, tämän Kaalepin, lähretti isä Oulun kouluhun siältä -satojen peninkulmien takaa Lapin perimmääsiltä perukoolta. Kaaleppi -kasvoo ja eristyy koulus erinomaasesti. Tuli ylioppilahaksi ja rupes -lukemhan lakia. Hän otti opinnot perinpohjaasesti ja sitä varte jo -toisena opintovuatena Helsingis ollesnansa osti ensimmääsen juritiikan -oppikirjan niinittään: Serlok Holmesin yhren salapoliisiromaanin. - -Tämä kirja jäi samalla hänen ainuaksi ja viimmeeseksi -lainlukukirjaksensa. Eikä Kaaleppi jaksanu, eikä viittiny sitäkään eres -loppuhu lukia, sillä senaikaasen lakitiäthen ylioppilahan alustavhin -toimenpiteesihi kuuluu kovasti laaja käytännöllinen ja kokeellinen -harjoottelu Kämpin, Kleinen, Katanin ja Oopperakellarin klinikoos -ja instituutiis. Ja kovasti tyyrist’ oli siihe aikhan ahkera ja -perinpohjaane opiskelu Helsingis, varsinki juuri juritiikka ja varsinki -juuri Kaalepille, tunnustetulle ja juhlitulle Lapin kuninkahalle, jonka -isän porolaumas oli enempi sarvia ku kaikenmailman lakikirjoos pykäliä -ja parakraafia. Kaaleppi syätti nälkääsiä, vaatetti alastomia, (jok’ -olivat viänhet vaattehensa panttiin kuivamhan) ja juatti janoovaasia. -Ja varsinkin niit'oli paljo. - -Nii janottavaa aikaa ku Kaalepin opintoaika, ei Helsingin yliopiston -aikakirjat tiärä toista kertua. Kaaleppi koitti parhaansa tehrä -ystäviensä ja tuttaviensa virkistämiseksi, juattaan ja syättään niitä. -Lopuksi ei Kaaleppi keriinny muuta tekhönkää ku maksamhan. Porokarja -vähäni, vuaret kuluu ja lopuuksi Kaaleppi tykkäs jotta kyllä se ny saa -jo hänen pualestansa piisata, kun niitä iakikirjojaki kuuluu olovan -kyynäräkaupalla ja monellaasia. Kaalepin tuli ikävä takaasi isäänsä -maalle ja siksi toiseksi oli isäki jo jättäny pulkkansa, poronsa ja -kinthansa poijalle. Nii rupes poika Kaaleppi Saukosken keisariksi ja -Lapin porokuninkahaksi. - -Kerraasti sai Kaaleppi päähänsä, jotta rakentaa ittellensä uuren -taloon. Mutta mistäs siälä erämaas otti naulat? Ja nii lähti Kaaleppi -porovaljakolla ajamhan yli lumisten tunturien kolmesataa kilometriä -Ouluhu. - -Istuu ja tuumas Oulun susiteetis, jotta taitaas olla parasta hakia ne -naulat Helsingistä. Kaks hevooskuarmaa niitä piti olla. Ja nii lähti -yhtenä aamuna Helsinkiin. - -Siälä rookas tiätysti paljo vanhoja tuttuja ja viikon päästä päätti -Kaaleppi hakia ne naulat Berliinistä. Mutta ku pari viikkua oli -Perliinis naulojaki kattellu ja funteerannu, nii otti ja ajoo suaraa -Roomahan asti. Siältä osti kokonaasen vaunulastin suuria ja piäniä -nauloja ja hyvän kaupan päälle passas vähä ryypätäkki. Pari viikkua -siinä meni, ennenku sai kaikki siihe laihi, jotta passas lähtiä -Suamehen taas Saukoskelle päi. Sen naulalastin kans sitte lähti. Esti -Perliinihi ja ku sinne asti oli onnellisesti pääsny, nii pitihän sitä -vähä juhlia. Viikon päästä olivat Kaaleppi ja sen Roomasta tuama -naulavaunu Tallinnan satamas, mutta sitte tuli toppi. Kaaleppi räknäs -jotta se’ei kannata. Tahtoovat ryäkälehet nii paljo sen rautatiävaunun -kuljettajaasta lahren poikki Helsinkiin, niinku Kaalepill’ oli -tarkootus, jotta Kaaleppi sanooki jotta: - -— Se’ei kannata! Sillä rahalla mä saan Helsingis kaks lastia nauloja, -jott'en sunkaa mä ny hullu oo — — - -Se laski jotta ku se jättää sen naulavaunun niille virolaasille -ja ostaa Helsingis vai yhren vaunun nauloja, kun ei se enempää -tarvittekkaa, nii se voittaa siinä kaupas pualet. Ja olihan se -selvääki, ku kerran vaunun ylituaminen olis maksanu yhtä paljo ku kaks -vaunulastia Helsingis. - -Ja nii kans teki. Sanoo virolaasille jotta: saatta pitää. - -Ku Kaaleppi sitte pääsi Helsinkihin, nii kannattihan sen vähä juhlia ku -tianas siinä kaupas vaunulastin nauloja. Ja ku se sitte viälä Kämpis -sitä asiaa ajatteli, nii se sai toisen loistavan ajatuksen jotta: - -— No saamari! Min’en ostakkaa niitä nauloja täältä Helsingistä, m’ostan -ne Oulusta ja säästän frahrin! Sen sijahan, jotta täältä Helsingistä -maksaasin vaunun frahrin Ouluhu, nii saan sillä rahalla hyvinki ne -kaks kuarmaa nauloja, jokka mä oikiastansa sitä tupaa varten vai -tarvittenkin — — —. Ja ku tarkasti räknää, nii silloohan ne naulat ei -maksa mulle mitää, n’otta täs tianaa ne naulat aiva ilmaaseksi. - -Ja sen päälle ny ainaki kannatti ryypätä, ku sai ne naulat lopuksi aiva -ilma. N’otta s’oli purkista tulua koko reisu. - -Sellaane oli Kaalepin kuulunsa naulanhakumatka. - -Täs sotavuasina joutuu Kaaleppi hoitamhan Saukosken kunnan sotkuusia -elintarves-asioota ja teki sen kunnollisesti ja tunnollisesti. Antoo -kimpalhen sokuria aina sille joka tarvitti. Toisille ei antanu mitää, -ku ei sitä kaikille räkänny, eikä kaikki sitä tarvinnukkaa. Kaaleppi -tunti nii kuntalaasensa, jottei siinä tarvinnu mitää kirjaakaa pitää. -Ja kaikki saukoskelaaset olivat tyytyvääsiä osahansa, oli se sitte vähä -väheet eli eneet. - -Mutta sitte ne elintarvesherrat Helsingistä kirjoottivat Kaalepille -jotta pitääs saara tilit. - -— Mitä tuhannen tiliä siinä tarvithin, ku kaikki on menny jämttisti, -eik’oo millää tahtonu piisatakkaa! — kirjootti Kaaleppi vasthan. - -Mutta tilit ne ryäkälhet vai vaatiivat. Ja lährettivät yhren herran -Saukoskelle tiliä tarkastamhan. - -No mikäs siinä auttoo. Ku tiliä kerran vaarithin, nii Kaaleppi otti ja -teki ne. Eikä siinä kauaa viipynykkää, sillä se Kaaleppi on terävä ku -puukkoo, ku se sen pään panoo. - -Kaaleppi oli itte elintarveslautakunta ja joskus kesällä s’oli pari -vuatta sitte valinnu kaks tuttua miästä tilintarkastajooksi. Mutta -niinkus muistatta, nii raivos samhan aikhan se kauhia espanjantauti, ja -melkee kohta kun ne miähet olivat tarkastanhet ja hyväksynhet Kaalepin -tilit, nii ne kualivat siihe kauhiaha tautihi jotta naskahti. Aiva -hengettömiksi menivät. - -Ku sitte se tarkastaja tuli ja pyyti puhutella niitä tilintarkastajia -ja kysyy mihnä n’oon, nii mikäs siinä muukaa tuli, ku sanua niinku se -surullinen asia oli jotta: - -— N’oon kuallehet! - -Tarkastaja oli horvin aikaa nykiny nääveliänsä ja viimmee haikaassu -jotta: - -— Kumma ku että teki kuallu! - -Nii sanoo Kaalepille, mithän sitte tarkootti. - -Mutta Kaaleppi sanoo jotta: - -— Vai olis munkin peijakas viäkhön pitäny kualla? Jos mäkin öisin -koikahtanu, nii kuka teille olis eres tällääsekkää tilit tehny? - -Tukkuhu oli tarkastajan suukku menny ja kärestä pitään oli pois lähties -Kaaleppia kiitelly. - - - - -VIÄLÄ VÄHÄ KAALEPISTA JA SITTE AUTOLLA SORANKYLÄHÄN. - - -Paljo siit’ olis kertomista siitä Saukosken Kaalepista, »Sauherrasta» -ja Saukosken tasavallan monarkista, niinku sitä nyt kans on ruvettu -nimittämhän ja onhan täs aikaaki, ku ei niitä autojakaa rupia kuulumhan. - -Juristi ja lakimiäs siitä Sau-herrasta kumminki tuli, vaikkei se siälä -Helsingis tutkintoja suarittanukkaa. Ja kova juristi tuliki, ja siitä -merkilline, jotta s’oon aina oikialla pualella. Monet suuret ja sekavat -asiat s’oon ajanu; paljo kiitosta ja mainesta saanu. Mutta yhres jutus -se joutuu nii kovaha pimpamppihi, ku se ajoo yhtä tappelujupakkaa, -jotta sen ei auttanu muu, ku piti ottaa syy omhan niskahan. Kaks -taloollist’ oli lyäny mökyyttäny piänes pöhnäs yhtä kolmatta, ja sekös -rakkari otti ja haastoo ne vastaamhan oikee lain ethen, ku s’ei niille -itte käsirysys pärjänny. - -No nyt oli asiat menny jo nii pahoon vilsaha, jotta lyäjät käsittivät -saavansa sakkua sen kolmannen kaverin möksimisestä. Niille tuli hätä -käthen ja menivät hakhon apua itte kuululta Kaalepilta. Ja ku sitte -taas käräjihi tultihin, Kaaleppi asiamiehenä, nii pöytäkirjoosta -selves, jotta äijäparaat olivat jo erellises oikeuren istunnos -hätääntynhet tunnustamhan, jotta n’oon sitä kolmatta tuffaa lyänhet. - -Siin olis silloo kaikki muut tavalliset juristit huitaassehet kärelle -ja sanonehet vai jotta: - -— Tjaa, ku t’ootta ollu nii hulluja ja tunnustanu itte, nii mitäs mä -sille ny enää voin? — — S’olis sitte asiamiähenpalkkio niinku 500 ja -matkakulut päälle, 700 — — - -Ja tuamari olis sanonu, jotta astukaa uloos. - -Mutta Kaaleppi ei ookkaa mikää tavallinen aasinajaja. Se ottaaki -toisen asian oikee omantunnon kannalta ja käräjööttöö puhtahasta -lakitiäthellisestä nautinnosta ja asianharrastuksesta vaikka omalla -kustannuksella sinaattia myäri. - -Ja niinipä kääntikin Kaaleppi koko riitajutun aiva väärinpäi. Seliitti -jotta: - -— Kyllä asia nii o, ku on toristettu, jotta näm’on tätä miästä vähä -kovakouraasesti käpäällehet, mutta n’oon tehnehet sen mun käskystäni, -ja minä siis vastaan täs asias. Niinku korkia laki ja oikeus sen hyvin -tiätää, nii min’oon Saukosken suajeluskunnan päällikkö, ja nämä, -vastaajat samoonku päällekantajaki kuuluvat suajeluskunthan ja ovat mun -käskynalaasia. - -Kaaleppi rykääsi, pullisti rintaa ja seliitti jotta: - -— No tämä selkhänsä saanu miäs on aina rasvannu kivääriänsä nii -huanosti ja vastoo lakia ja asetuksia, jotta sen pyssy on aina ollu -suuta myäri tukus. M’oon antanu sille monta kovaa varootusta, jotta sen -pitää krassata pyssynsä puhtahaksi, siltä varalta jotta jos sattuus -sota tuteiman, mutta aina s’oon vai siltä jääny tekemätä. Viimmee mä -käskin näiren vastaajien menemhän sen kotia ja panemhan sen vaikka -vängällä purkistamhan pyssynsä, jos ei se hyvällä tottele. Ja ku muu -ei auttanu, nii miähet oli sitä vähä kärestä pitään neuvonhet ja -opettanhet ja huanojalkaane ku on, nii kuinkhan oli siinä koikkaroonu, -jott'oli kaatunu ja vähä kolhinu ittiänsä. Tämä kaikki on siis -tapahtunu esivallan nimes yhteeseksi hyväksi ja maan puallustuksen -tarkootukses ja kuuluu sotilasvallan kurinpito-oikeuthen, nii jottei -sitä voira tällääses maallises oikeures ottaa eres käsiteltäväksikää. - -Kaalepin puheesta meni koko oikeus sakeesinsa. Vastaajat ja kantaja -seisoovat suu auki ja haukkoovat ilmaa. Nuari tuamarikaan ei ymmärtäny -muuta, ku käski valittaa korkiampahan oikeuthen ku Saukosken käräjihi. - -Nii se juttu kans päättyy ja kaikki tytyyvät tuamiohon. Kulut -kuitattihin tasan ja harjalliset maksettiin pualiksi. Ja vaikka -sivullisenki pitää tunnustaa, jotta Kaalepille kaikki kunnia lankes -tästä erinomaasesta asianajotairon mestarinäyttehestä, niin tuamari -sai kumminkin yksin koko kiitoksen. Kaikki kiittivät ja sanoovat, -jotta s’oli oikia Salomonin tuomio. Ja Vaasan hovioikeuski antoo sille -nuarelle tuamarille oikee varatuamarin arvonimen. - -Papillista säätyä kohtahan tuntoo Saukosken Kaaleppi aiva erityystä -kunniootusta ja arvonantua. Aina ku se tuloo pappilaha voinkantohon -ja muihi kirkollisiin toimituksiin, nii s’ei puhu muuta ku purkista -latinaa. - -Ja niin on Kaaleppi luvannu, jotta jos se joskus mailmas akan ottaas, -nii siitä imhellisestä asiasta se tuloo tekemhän papille ilmootuksen -raamatun alkukielellä. - -Tukkineuvos rupes justhin kertomhan uutta juttua Kaalepista, ku meirän -Neitineuvoksemma hyppäs pystyhyn ja huuti jotta: - -— Nyt tuloo! Kuuletteko? — Kuuletteko jyrinää? - -Me poukahrimma jokainen kans pystyhyn ja Hermannikin heräs, hiaroo -silmiänsä ja hätääli jotta: - -— Joko ne autot ny meni? - -Rupesimma kuuntelemhan ja eikös vai kuulunukki kankaasta hiljaasta -tärinää ku auton jyrinää. Se tuli aina vai kovemmaksi ja selvemmäksi. -Höröskorvin sitä kuunneltihin ja ruvettihin jo reppuja kokoomahan. -Mutta merkillistä s’oli jotta, vaikka tiätä pitkin näki pari kilometriä -ja jyrinä kuuluu aiva selvästi, nii autoja vai ei näkyny mihnää. - -Viimmee Otto Kunnallisneuvos Pirkkalasta haikaasi jotta: - -— No mutta tua Helsingin-Heikkihän s’oon joka tuala pihan perällä -nukkuu ja vetää seinähirsiä jotta tanner täräjää! — - -Ja Heikkihän s’oli, joka makas suullansa, filtti niskas ja veteli -suloosia unia, jotta kangas kaikuu. - -Sitä käythin vähä kepillä koputtamas Piäksänmäjen aseman plassille, -jotta piisaas se ny vähä väheetki. Muttei aikaakaan, nii jo taas rupes -kuulumhan jyrinää — ja samas ajoo pihahan kaks komjaa autua, jokka -m’olimma tilannehet Rovaniämeltä. - -Ne olivat aiva keltaases pölys ympärinsä. Niin oli tomottanu tulles. -Välill' oli menny kummi puhki ja sit’ oli pitäny korjata. - -Rovaniämelt’ on Sorankylhän matkaa 136 km ja siältä Inarinjärven -rantahan 165 km. Siältä sitte Venäjän vanhalle rajalle Patsjoen -mutkahan Nautsin majataloohi, johka asti Petsamon uusi maantiä nyt -on valmis, lähes 100 km. Koko automatka oli siis nuan 400 km. Meit’ -oli kymmenen henkiä ja maksettiin kyytistä 500 mk pekkaa päälle, -n’ottei se mitää tyyristä kyyttiä ollu, ku autot saivat tullu tyhjinä -saman tiän takaasi. Kyllähän sinne olis pääsny postiautollakin, jokka -kulkoovat kolmaasti viikos erestakaasi Rovaniämelta Nautsihi asti, -mutta n’oon sellaasia kuarma-autoja ja tavallisesti niin täynnä, jottei -niihi olsi mahtunukkaa koko meirän sakki. Ja mukavampaa s’oli ajaa -omilla autoolla, joita sai seisottaa, koska tykkäs. Viis henkiä meni -kumpahankin autoho ja ku niis on kovasti pehmooset istuumet, nii passas -siinä nojata rötköttää ja kattella mahtavia maisemia. Eikä se tullu -oikiastansa paljo tyyrihimmäksi meille ku postiautokkaa, ku niis maksaa -markan ja kilometri. Ja eihän s’olsi passannukkaa, ku oikee suarahan -sanoo, jotta Suamen kansan eduskunnan laajaperääsimmät jäsenet olsivat -körökyyrillä ajaa koluuttanhet. Vaikka totta s’oon, jotta kovasti hyvi -niillä postiautoollaki pääsöö kulkohon. - -Meille sattuu sitte viälä Rovaniäinen parahat autonkuljettajat. N’oon -hurjia poikia ajaa karahuttamhan ne Rovaniämen saföörit. Päästäävät ku -viimmeestä päivää ja moni niist'on ajanukki päänsä puuhu. Useemmite on -puu menny poikki, mutta välist’ on sattunu niinki hullusti jotta pää on -menny puhki. Nämä meirän saföörit olivat kans lyänhet monta ilmavolttia -suurempien kivien ylitte ja pikkukivien päälle n’ei viittinhet -kattuakkaa. Monta konesta on kuulemma niiren käsis heittäny henkensä, -mutta omansa ovat miähet pitänhet. Mutta kyllä ne kans konhensa -tuntivat. Meirän saföörin nimi oli Lipponen ja sill' oli komja musta -parta. Sitä miästä mä kunniootan elämänikäni saföörien samppioonina ja -oikiana autonkesyttäjänä. Se osas hypittääkki konesta ku orista. Ja -olis laskettanu takajaloollaki — — tuata nuan, takapyärilläki pystyä, -mutta me pyyrirnmä jotta: - -— Mennähän ny vai maata myäri — —. - -Eikä s’ollu ku yks tuhahros ku m’olimma jo Sorankylän rannas. - -Siinä viis kilometriä ennen Sorankylää mä havaattin tiänviitan johna -seisoo »Tähtelä». - -Kysyyn Lipposelta jotta: - -— Mihkäs se tua tiä viä? - -— Se viä Tähtelähän, Suamen ilmatiätheelliselle havaantoasemalle, -john’on paljo kaikellaasia merkillisiä konehia, jokka osoottaavat -makneettivirtoja ja maanjäristyksiä. Ku oli se Messinan kauhia -maanjäristys, nii täälä kaukana Lapis heti huiskuu monet tärpäntikkelit -ja näyttivät, jotta nyt pullisteloo maapallo pahoon joltakin kantilta -mailmaa. — S’oon siitä kumma taloo, jotta sitä pykätes ei oo käytetty -yhtäkää rautanaulaa eikä muutakaa rautaa. Kaikki naulakki pitää olla -vaskesta, jottei rauta häirittisi niitä fiiniä makneettisia konehia. -Ennenku sinne sisälle päästöthän, pitää kaikki rautaesinehet jättää -päältänsä pois. Ei saa olla yhtää palaa rautaa eikä terästä, muutoon -menöö konhet prilleehi. — Ei eres housunknappiakaa, ku niis on rautaa -sisällä — — seliitti Lipponen, joka sen asian tiätää. - -— Sehän nyt on kamalaa! — imehtelin mä. — Pitääkö siinä ottaa housukki -pois ku käyy siälä sisällä kattornas? Ja millä konstin niiren hoitajaan -pöksyt sitte pysyy ylhällä? — — - -— Puuknapiilla, puuknapiilla tiätysti — seliitti Lipponen. - -En tiärä sitte, mahtookahan lykätä lompuskaa, mutta kovasti s’oli -totisen näkööne, ku mä sivultapäi peräsin ja koitin kattella silmihin, -jos se rakkari narraa. - - - - -RETKUE SAAPUU SORANKYLHÄN. - - -Sorankylä, s’oon jo Lappia. Itte kylä on Kitisen ja sen sivujoen -Jesiönjoen mutkas tasaasella mataasella kankahalla, johna kasvaa -harvaksensa matalaa mäntymettää. Taloot ja asumukset ovat uusia, -hyvin rakennettuja ja sijaattoovat kaukana toisistansa, nii että -kylä on kovin laaja. Joitaki taloja ja kylän kansakoulu on Kitisen -joen itäpuolella. Joen yli kuljethan pukkisiltaa myäri, mutta sillan -oli viäny vesi ja Kemi-yhtiön tukit, n’otta siitä kuljettihin ylitte -venehillä. Kun Kemi-yhtiön tukit olivat sillan särkenhet, niin piti -yhtiön pitää yätä päivää muutamia tukkimiähiä jokirannas kuljettamas -ihmisiä ilman erestä ylitte. Ja sillankin sai yhtiö sitte korjata -jällen entisehe kuntohon. Parempaa siltaa ei siihe kannata rakentaakkaa -sitä varte, ku Kitisen joki aina kevääsin tulvii niin korkiaatte, -jotta välistä tuloo vesi huanehisihi asti ja viää kiviä talojen -kivijaloostaki. - -Vesi nousoo monta metriä. Sorankylän rannas kuljethan suurella lautalla -Jesiönjoen poikki. Meiränki autot viäthin lautalla yhrellä kertaa -molemmat ylitte. - -Sorankylä on Lapin pääkaupunki. Siäl'on uusi kaunis kivikirkko ja sen -viäres hautuumaan lairas kyyhöttää vanha pikkuune ränstyny puukirkko, -vanhan Lapin emäkirkko. S’oon ainaki kolmesataa vuatta vanha. -Sorankyläs on valtion ylläpitämä Lapin sairaala, johna lappalaasekki -kulkoovat plaastaroottemas kroppiansa. Mutta vähä siälä kulkoo -sairahia. Ne syränmairen ihmiset koittaavat huusata itte ittiänsä -ja luattaavat enempi noita-akkoohi ku tohtuuriihi. Jos ei tauti -noitumisella erkane, niin s’oon kualemaksi, eikä siinä silloo auta -vastahan harraaminen. - -Sorankyläs on viälä sähkölennätinasemakin, postikonttuuri ja apteekki -ja pari suurta kauppiasta, faltesmanni ja poliisi, n’otta se hyvinkin -vastaa pikkuusta kaupunkia. Ja Lapin oloos s’oon sama ku Helsinki. -Talvisaikhan hakoovat erämaan asukkahat poroolla kaikki kesän -tarpehensa Sorankylästä. Silloo näköö siälä suuria pororaitoja, niinku -ne sanoo porolaumoja, joilla verätethän kuarmia. Monta kymmentä porua -kulkoo perätysten vetään pulkkaa eli ahkiota, jok’on ku poikkisahattu -venes. - -Soränkylän kunta on Suamen suurin kunta alaltansa. S’oon melkeen -pualet Vaasan läänistä ja asukkaita on vain 7,000, n’otta kyllä -siin’on lääniä jokahittelle käännyskellä vaikka vähä leviämmäättekki. -Maanviljelystä siälä ei juuri olleskaa harjooteta. Vähä ohraa ja -perunaa viljellähän. Karjaa pirethän vain omiksi tarpehiksi ja heinää -niitethän luannonluhrilta. Rahat tianathan tukkitöistä, frahrinajosta, -mettistä ja mistähän kukin mahtaakaan saara. Jois on runsahasti siikaa, -taimenta ja muuta hyvää kalaa. Mettis on lintuja ja muita mettän -eläviä, joita ihmiset pyyrystävät pakosta hengenpitimiksensä eikä -niinku täälä alamais vain jouteksensa ja lystiksensä,. Saaraksensa -ryypätä ja valehrella toisille, kuinka erinomaasia mettämiähiä n’oon — -vaikka osteloovat jänikset torilta. Ainaki Vaasan herrat. - -Mutta siälä Lapis, siäl’on viälä nykkin oikeeta eläviä karvaasia -karhuja ja susia suuris laumoos. - -Sorankyläs oltihin kovas töpinäs meirän tulon tähre. Tiätäähän sen ny, -ku ensi kerran tuloo sinne Lapin perukoolle oikee kansanerustajia. -Tiato tästä suuresta asiasta oli levinny kauas korpihin ja pitkien -matkojen takaa oli tullu ihmisiä kattomhan näitä merkillisiä -nähtävyyksiä. Kaks lappalaasakkaaki siinä seisoo pyhäputsus ja kirjavis -pukimis imehtelemäs meitä ja me tiätysti koitimma olla kovasti tyrmää -ja viisahan näköösiä. - -Sorankyläs on nuarisoseuratalookin ja sen koivunvesoolla koristellus -salis tarjottihin tulijaaskaffit monellaaste pikkuleipään kans. Oli -siinä mahtanu olla kova häärinä ja pouket ennenku kaikki kryyterit, -kartemummat ja kaneelipurkit oli saatu sinne syränmaahan hommatuksi -ja fiinit nisuleivät leivotuksi kansanerustajaan maisteltaviksi. -Hyvästi meitä pirettihin, syätettihin ja kaffitethin ja vakuuttavasti -kans tuathin ilmi Lapin kansan elinehrot ja avuntoivehet. Merkillistä -oli kumminki havaata, kuinka nua kaukaasen, kylmän ja pimiän Lapin -asukkahat ennen talourellisia etuja toivoovat henkisen valistuksen -apua. Yhteene ja yksimiälinen oli kaikilla toivo, jotta Sorankyläs v. -1922 perustettu kansanopisto otetaas valtion erikoosehen suajeluksehen, -niin että sinne saataasihin palkatuksi hyviä opettajia ja voitaasihin -antaa monipualista opetusta. Kansanopiston yhteytehen toivottihi -isäntä- ja emäntäkoulua, opetusta karjanhoiros ja kotitaloures. -Lapin kansanopistolla ei ollu viälä omaa talua. Sitä varte pyyrethin -kansanerustajaan myätävaikutusta riittävän suuren valtionavun -saamiseksi. (Sille onkin jo myännetty 500,000 mk.) - -Toinen suuri asia oli Petsamon rautatiä. Siitä asiasta puhuu -vanha harmaahapsinen opettaja-vanhus Kena sellaasella innolla ja -vakaumuksella, jotta sai musta ja muista matkalaasista Petsamon raran -innokkahia kannattajia. - -Sorankylä säilyy retkelääsillä sulooses muistos varsinki siitä, jotta -siälä saimma nukkua henkemmä hyväksi kolmatta voorokautta kestänehien -ponnistusten perästä. Rovaniämeltä asti oli matka ollu yhtämittaasta -menua yätä päivää. Oli torkuttu venehis, maattu pihamailla ja väsytty -niin, jotta monen rupes jo muistumhan äitee miälehen. Kun sitte -päästihin Sorankylhän iltamyähääsellä ja ohjattihin sairaalahan, -johna saimma kukin pehmoosen vuatehen maataksemma, nii jo tuntuu taas -ihanalta elämä. Pestihin matkapölyt naamasta ja uni maistuu! Kuus -tukevaa tuffaa siinä veti kilvan jyriseviä unia n’otta seinät täräji -ja katto kohooli. Sellaane konsertti siinä käyy, jotta tuskin saivat -muut koko kihlakunnas unta silmihinsä sinä yänä. Ja sarankilon äijiä ku -kaikki oltihin, nii tiätäähän sen jotta kontrapassua siinä pelattihin -n’otta kastrullit köökin pualell’ olivat seiniltä puroollehet. Aivan -oli aamulla kaikkien nenät paisuksis ja turtana sen hornoon päälle, ku -oli nii nenää tutisuttanu. Ei tahtonu saattaa niistääkää. Mutta kyllä -kans olimma virkeetä poikia aamulla. Vaattehia tomotettihin, kenkiä -plankattihin, partaa ajettihin ja putsattihin erestä ja takaa n’otta -m'olimma ku uusia miähiä. - -Sitte lährettihin kauppapuariihin tekemhän viimmeeset ostokset, ennenku -ihmisten ilmoolta lährethin painumhan Perä-Lappihin, kohre isoon -Inarinjärven rantaa. Mikä tarvitti mitäkin, mutta yks oli yhtööstä ja -kaikille välttämätöntä. S’oli pikiöljy. Ja sitä sai siälä ostaa oikee -puhristettua ja valmihiksi pulloohi pantuna. - -Kesä 1923 oli Lapis niinku muallaki kovasti myähääne ja sitä varte -olivat hyttyysekki myähästynhet, jottei meill'oIlu niistä juuri -mitää vaivaa alkumatkalla. Mutta sitte tuli kuumemmat poutapäivät ja -Sorankyläs pakkas jo silloo talloo ruveta vähä manoottamhan, ku puri -siältä ja täältä ja ympärinsäkki, n’otta kaikki käsittivät hyvin, -jotta ny oli pikiöljyn aika tullu. Ja sitä varte osti jokahinen potun -ja suurinaamaasimmat kaks. Mikä tarvitti viälä villakaulahitten, -vesitakin, mikä pläkkilaatikollisen keksiä, mutta Kunnallisneuvos osti -toista syltä nahkahihnaa, jolla vyätti hyllyvän vattaruutinkiinsa -kaiken varalta lujasti kiinni, ku nii kauas lährettiin. Ja paperossia -varattihin moneksi viikoksi, n’otta niit'oli viälä takaasitulleski. -Sorankyläs on penssiiniasemakin, josta säiliöt täytettihin, ja nii -lährettihin hyrräämähän pualenpäivän aijoos Sorankylän hiatakangasta -pohjoosta kohri. Eres oli 12 tiiman ajo halki asumattomien erämairen. -Koko tualla taipalehella ei oo tiän varres muita ihmisasumuksia ku -mitätöön Sattasen kylä parikymmentä kilometriä Sorankylästä pohjoosehen -ja valtion rakennuttamat kevaritaloot nuan kahren peninkulman pääs -toisistansa. Mutta maisemat on mahtavia ja suuremmoosen suuria, laajoja -ja yksinääsiä. Erämaan rauha ja erämaan henki lepää kaiken yllä. Tuntoo -jotta liikkuu suuren koskemattoman luannon keskellä, rannattomat mettät -ja suat, elikkä »jängät» niinku siälä sanothan, ovat joka pualella -ympärillä. Siälä täälä vilahtaa silmhän kiamurteleva joki elikkä -yksinääne mettälampi, jonka seljällä näköö sorsaparven soutelevan -kaikes rauhas. Taivahan rannalla siintää sinihohtooset tunturit, -aurinko helottaa kuumana ja paahtavana. - -Hyttyyset seuraavat surisevana parvena peräs. Hyvältä maistaa siinä -tuprutella tupakkia pehmooses autos ja pikiöljy, jota pitää tuan -tuastakin uurestansa hiarua naamahan, kirvelöö suloosesti poskipäis ja -nenäs tuntuu ihana tervan tuaksu. - -Kelpaa sitä sillä lailla laskettaa pohjoisnapaa kohri! - - - - -KARHUNTAPPAJIA JA LAPPALAASIA. - - -Sorankylästä Inarinjärvelle ja siitä uutta maantiätä Petsamhon asti on -valtio rakennuttanu tiän vartehen siistiä majataloja matkustavaasille. -N’oon uusia ja kaiken pualesta mukavasti järjestettyjä kolmen -huanehen taloja, jotta niis lystiksensä majaaloo vaikka pitemmänkin -aikaa. Eik’oo kovin tyyrihiäkää, kun niis on vahvistetut taksat. -Kun taipalehet on aiva asumattomia, nii on majatalojen hoitajiksi -pitäny erityysesti palkata väkiä. Akka pitää paria lehmää, jotta saa -kaffimaittilan ja maitua, ja miäs kalasteloo ja mettästelöö aikansa -kuluksi, ku palkka juaksoo kruunulta. Mutta niin on yksinäästä elämä -siälä syränmaan kevaritaloos, ja ei taira se palkkakaa nii häävine -olla, jottei tahro kruunu saara sellaasia ihmisiä, jokka asettuusivat -palkankaan erestä nuahi komeehi kevaritaloohi hoitajiksi. Mekki -rookasimma majataloja, jokka seisoovat aivan kylmillä, kun ei ketää -oltu asumha saatu. - -Kyllä siinä tuli ajatelleheksi, jotta tänne sitä pitääski siirtyä -suurehe rauhaha mettästelemhän ja kalastelemhan mailman rähinästä, ku -sais niin hyvät huanehekki asuaksensa ja palkkaa kaupanpäälliseksi. -Ovet seisoovat nykki paris paikas seljällänsä. Sinne sai mennä ja -tulla kukin halunsa mukhan, keittää hyväs hellas omasta pussistansa ja -oikaasta laattialle levolle. Eikä poislähties tarvinnu kysyä maksua -eikä ketää kiitellä. — Niitä kylmillä olevia majataloja on varsinkin -Patsjoen ja Petsamon välillä, johna maantiätä ei viäl oo ku vähä -ainoottu. - -Se mahtoo olla siinä Suvannon ja Lohijoen kevarien välillä ku asuu -se kuuluusa karhuntappaja Torpan-Paavo. Sen uuresta pykätty tupa on -justihi maantiän viäres ja satoo ku saavista kaataan, ku tultihin -sinne. Meit oli kehootettu pirättöhön siinä Torpan-Paavon tuvan -kobralla ja käymhän kattomas oikiaa karhuntappajaa, josta puhuttihin -koko Lapis. Se sattuukin olohon kotona, jotta me sen rookasimma. -Kovasti oli laatumiäs, hiljaane ja harvapuheene, mutta pituut' oli -hyvän joukon neljättä kyynärää, krouviluinen ja rontti miäs. 15 karhua -on Paavo jo kaatanu, eik’ oo ku vähä päälle neljänkymmenen. S’oon -valtion mettänvartija ja on periny sen viraan isältänsä, jok’ oli kans -kuuluusa karhuntappaja. Ja kovastihan se passaa mettänvartijan homma -sellaaselle mettän eläjälle ja mettämiähelle, ku se Paavo. Mettästys -s’oonkin sen pääelinkeino, vaikka samalla katteloo kruunun mettienkin -perähän. - -Siälä Lapis on karhu viälä aiva yleene kotoelään. Joka kesä se repii -jonkun lehmän eli lampahan. Ja s’oon sellaane peto, jottei sitä vastaha -kaikki lökäpöksyt, niinku Luteerus sanoo, meekkää. Mutta Paavolle on -karhu tuttu kaveri. On oikee iloonenki, ku sen rookaa, sillä kattokaas -siinä tuloo silloon Paavolle raha oikee kahrella jalaaila vastahan. - -Kertoo se ollehensa mones kovaski ottelus karhun kans, mutta aina -on selvän tehny. Isä-vainaansakki kerkes jo kerran nuarena poikana -pelastamhan karhun kynsistä keihästämällä. - -Erellistalvena s'oli tianannu aika lailla rahaa, ku myi -enklantilaasille loortiille, elikkä mithän misteriä olvat, yhren -karhunpesän. Paavolla on tuttuja helsinkilääsiä herroja, jokka käyyvät -siälä välistä mettästämäs, ja niille se ilmootti, jotta sill’on -kiarrokses suuri naaras-karhu, jonka se myiis. - -No siitä tuli eri pouket Helsingis. Enklannin lähetystön kautta osti -kaks enkelsmannia sen karhunpesän Paavolta ja maksoovat nii ruakottoman -paljo, jottei sitä tavalliset ihmiset ymmärräkkää — kakskymmentätuhatta -markkaa! — Kyllä n'oon hulluja ne enklantilaaset, mutta hyvä se vai oli -Paavolle, ku sai. Ja mitäs niiren enkelsmannien rahan on sitte väliä? - -Kevättalvella oli sitte tullu suuri trusa herroja Helsingistä ja -niill'oli ollu paljo passarimiähiä följys, monet turkit ja kaulahittet -yllä. - -— Kyllä s'oli eri touhua se karhun tappo — sanoo Paavo — kun mun piti -olla siinä aina varoolla, jottei se karhu vai käy niiren herraan -kimppuhu. Mutta sattuu se yks pihtikinttu ja isoonoukkaane herra -osaamhan kumminkin nii, jotta karhu kuali, ku lähti pesästä. Suuret -pivot ja kovat puheenplotinat oli sitte päälle piretty ja viäl’ oli -pyyretty, jotta kun vain löytää uuren tappamattoaman karhun makooksen, -nii heti pitää ilmoottaa Helsinkihi ja siältä tuloo karhun tappajia -vaikka kuinka pitkältä ja maksaavat hyvin. Ja hyvinhän se niin -passaaki, jotta antaa herraan vai hurrata ja maksaa, minä pistän rahat -plakkarihi — tuumas Paavo. - -Torpan Paavon huushollist’ on 30—40 kilometriä Vuotson -lappalaaskylähän, johna majataloa hoitaa yks lappalaasperhe. Majataloo -on rakennettu lappalaastuvan viärehe aiva tian vartehen. Pyssynhollin -pääs on kolme neljä muuta lappalaasasumusta. Näill’ on oikiat puusta -tehryt suamalaasmalliset tuvat, mutta muotoonhan lappalaaset asustaavat -vain seipähistä pystyttään kokhonpannus koras, john’ on kivi keskellä -hynttyä ja taivas paistaa katon reijästä sisälle. - -Lappalaaset on pikkuusia äijänkänttyröötä, joll' on heikot sääret -ku hyttyysillä. Niiren miälest’ on komiaa, ku miähell’ on ohkaaset -ja väärät fletkusääret ku piipunvarret. Ääni on lappalaasilla ku -lampahilla lauhkia ja inisevä. Ne kävellä flessukoovat ku olis vahinko -aina housuus. — Lappalaasakat on piäniä vääräsäärisiä tylleröötä, -kaikki samannäköösiä, eikä korjaksi voi sanua yhtäkää. Verhat niill’ -on kovasti räikiänfärisiä, nii miähillä ku akoolla. Pääfärit on -sininen, punaane ja keltaane, jokk’ on Lapin kansallisfärit. Miähill’ -on pääs niin sanottu »neljän tuulen lakki», jok’ on ku lapsen tyyny -neliskanttinen ja paksusti topattu. Se on tavallisesti sinistä verkaa -ja joka nurkkahan menöö keskeltä päätä keltaane eli punaane rantu. -Ja keskipääs on korja tupsu. Akooll’on kans komia ja tairokkahasti -neulottu myssy. Miähill’ on päällä jonkillaane möhliä mekkoo, siinä -vyä ja suuri poronluusta tehty tuppihoito vyällä. Kaulas on pyhääsehe -aikaha jonkillaane hilkku kiaroottu niinku merimiähillä. Ja kintut -on pauloottu aiva ihomyätääsiksi. Jaloos on poronkoivista kursitut -karvakengät eli kallokkahat, niinku siälä sanothan. - -Huanosti on lappalaasten asiat. Ennen n’oli rikkahia ja hyvin -toimhentulevia; nyt n’oon köyhiä ja surkeeta ihmisiä. Ennen oli niillä -tuhansia poroja, joita söivät ja möivät. Soran aikana ovat lappalaaset -huushollannehet nii, jotta nyt on porot hävinnehet aiva olemattomiin. -Kuuluu olevan enää koko Lapis vain 15 lappalaasperhettä, jokka -viättäävät entistä kiärtävää elämää. Toiset ovat asettunhet asumhan -puuhuanehisihi niinku muukki »lantalaaset» (suomalaiset), ja siin’ on -syy lappalaasten kurjuutehe ja perikatohon. Se on tämän »siunatun» -sivistyksen ansio, jotta se viää perikathon luannonkansat. Se -viaroottaa ne pois vuasisataasista esi-isiltä perityystä elintavoosta. - -Lappalaaset yrittäävät nyt siirtyä tupaihmisiksi ja koittaavat hankkia -toimhentulonsa samalla lailla ku sinne asettunhet suamalaaset. -Mutta siinä ne pahoon pettyvät. Ei oo lappalaasen kruppi kovas -tyäs harjaantunu kestämhän siinä ku tavallinen tukkijätkä. Eikä oo -lappalaane knuppinsakkaa pualesta suamalaasen tasalla. Lappalaasista -saa sanua, jotta ei jaksa kruppi, eikä kestä knuppi. - -Viälä kaiken kurjuuren lisäksi ovat lappalaaset miähet ruti -laiskoja. Akat on ahkeroota ja hoitaavat koko huushollia, passaavat -äijänkänttyräänsä n’otta häjyä teköö kattua. Ku lappalaasell’ on suinki -rahaa, nii trengin se ottaa ittellensä suamalaasesta jätkästä, vaikkei -olsi mitää tekemistäkää. Trenki narraa ja jutkuttaa lappalaasta aikansa -ja nylköö siltä kovaa palkkaa. Ei kelpaa lappalaane rakentamhan omaa -mökkiänsäkkää. Suamaiaasen pitää palkata timpermanniksi. Viinahan on -Lapin äijä persoo. Juara lillittää vaikka viimmeesen killinkinsä. -Tupakkia polttaavat nii miähet ku naiset ja kaffia trönätähän -yhtämittaa. - -Lappalaaset on kualeva suku. Uusia ei tahro tulla ja vanahat konttii -maan rakohon. - - - - -LAPIN KULTAJOELLA. - - -Sorankyläst’ on 130 km Lapin kultajoelle, Hangasojalle, jonka viäres on -Laanilan majataloo. Rovaniämeltä asti on sinne kokonaasta 266 km. On -siinä matkaa, mutta autolla sen huristaa yhres voorokaures. - -Laanilan tianoot on tullu kuuluusiksi siitä, jotta siäl’ on suuret alat -kultapitoosta hiatamaata. Vuanna 1868 oli siälä tutkimas jokkin valtion -vuari-insinöörit ja huamasivat, jotta Ivalonjoen varsilla, nuan 700 -neliökilometrin alalla, oli maaperäs runsahasti hianua kultahiataa. -Löyröstä leves heti tiato ympärinsä ja sinne lähti paljo ihmisiä -kultaa kaivamhan. Kulta on siälä hiaran joukos piäninä kryyninä joen -pohjis ja ranta-töyris. Ja se huhtominen tapahtuu sillä lailla jotta -tavallisehen pläkkifathin otethan maata ja kaarethan vettä päälle. -Fatia huiskutetaan sitte varovaasesti jotta hiata ja rapa fläiskyy -lairan yli pois. Farin pohjalle jää lopuksi raskahammat ainekset ja -kullan murut. Huhtomista jatkethan aina vai mones veres ja viimmee -ruvethan syynäämhän, jotta tuliko siitä mitää. Lopuksi kaarethan sakka -farin pohjasta paperin päälle, kuivathan ja puhaltamalla peraathan -loput roskista pois. Silloo on siihen jääny piäniä ruskahtavan -färisiä kultajyviä, joista toiset saattaa huamata kullaksi paljakalla -silmälläki. Ku ne kokenhet kullankaivajat kaatavat sakan fatinsa -pohjalta kämmenelle, nii painosta jo tuntoovat, onko se oikiaa tavaraa. - -Tätä fatikonstia käytethän etupääs vain ku ettithän ja tutkitaan, -onko maas kultaa. Mutta ku suurempihin töihin ruvethan, niin -rakennethan puusta ränni ja johrethan siihe jostaki ylempää vesi -virtaamhan. Rännihin sitte lapioorahan maata ja vesi virutteloo ja -viää ravat mennesnänsä. Rännin pohjahan tarttuuvat kultajyvät, jokk’on -raskahammat. Ne tiätysti kravathan ja putsathan tarkasti, ku tyät -illall’on päättyny. — Aina silloo tällöön, ja sitähän kullankaivaja -vavistuksella orottaaki, sattuu farin pohjahan jäämähän vähä tavallista -suureet kultaklimppi. Mutta siälä meirän Lapis on kulta murennu nii -riivatun piäniksi palooksi, jottei tahro löytää eres kriiskryyninkään -kokoosta jyvää. Suurin kullanpala, mitä siäl’on koskaa löyretty, — -nii seliitti mulle yks vanha kullankaivaja — oli 450 krammaa painava. -Se onki jo aikamoonen kimpales; lähes puali kiina. Mutta sitä -piäntä kullan-murenoosta on sitä enempi. Sit’on siälä joka paikas. -Kaikkiastansa on Ivalojoelta löyretty kultaa tähän asti yks hyvä -hevooskuarma, nuan 500—600 kilua. - -Kullan huhtominen siälä Lapis on ollu välistä hyvinki kiivasta -hommaa. Miäst’on lappanu sinne ku paremmanpualoosta karvaköyttä -onniansa koittamhan, mutta sitte s’oon se tuhina taas tasaapunu. -Toiset on mennehet ja toiset tullehet, mutta aina siälä on jokin -kumminki ettimän päällä. Suurin kullankaivaja on ollut Henry Kerkelä -Kemijärveltä. Vuanna 1902 se perusti Prospeetor osakeyhtiön, joka rupes -oikee suuremmasti kultaa kaivamhan. Sinne rakennethin monia suuria -taloorakennuksia ja piänempiä kämppiä ympärinsä kullankaivajia varten; -hankittihin uurenaikaasia konehia ja runnattihin kovasti. Kaivettihin -60 meeterin syvhän kaivoksiaki ja ettittihin vuaristaki kultaa. Mutta -huanosti se luannisti, n’otta yhtiö lopetti pian toimintansa ja silloon -taas tuli hiljaasta Laanilan saloolle. Sinne jäivät taloot ja monet -rakennukset tyhjille seisomhan. - -Mutta aina ilmestyy uusia ettijöötä. Meille kerrottihin, jotta -parastaikaa ollahan taas puuhas saara uusi yhtiö toimimhan. Sen -etunenäs on tunnettu helsinkilääne liikemies ja mestariampuja Toivonen. -— Kaks vaasalaastaki miästä on kultaa siälä kaivanu, nimittään -rakennusmestarit Kivekäs ja Kurikka. Näistä on Kivekäs sitkiästi -työskennelly Ivalojoella kultahommis ainaki kakskyrnmentä vuatta. - -Lujas istuu kullankaivajas toivo kerran löytää oikia valtasuani, josta -passaa vai moukarilla paukutella parhaan suuruusia kullanpaloja. -Viäl'ei sit’oo löyretty, mutta kukapa tiätää, vaikka viälä löytyyski. -Jostaki kallioosta se täytyy olla lähtöösin tua kultajauho, jota -Ivalojoen rannooll'on joka lapiollises maata. Niin uskoovat lujasti -kullankaivajat, ettiivät ja toivovat. - -Siinä Laanilan majataloos puhuttelin yhtä vanhaa miästä, jok’on 18 -vuatta niillä mailla kultaa huhtonu. - -Kun sattuu muita tyänansioota olemhan, nii teköö se niitä, mutta muut -aijat kaivaa kultaa omhan laskuhunsa. Se sanoo, jotta kyllä siin’ aina -tavallisille päiväpalkoolle tuloo; mutta tyä on raskasta. Pari krammaa -päiväs kuuluu olevan keskiarvoone kullan tulo. - -Siin’ oli Laanilas, ku me sinne tulimma, justhin yks miässakki valtion -maantiätä korjaamas. Ku iltaasin tyät oli lopetettu, niin miähet -huviksensa huhtoovat kultahiataa ja aina väliinsä olivat saanehekki. -Yhrellä poijall’ oli piänes klasipotus hyvä joukko kultamurenoota, -jotta saimma omin silmin nährä Suamen kultaa, joka muutoon kuuluu -olovanki parasta sorttia laarultansa koko mailmas. - -Laanilan majataloo on rakennettu Prospeetori yhtiön entisen päätaloon -pihamaalle. Siinä seisoo yhtiön makasiinit ja tallit viäläki -paikoollansa. Yhres huanehes on viäläki kullanhuhronta-ränniä ja muita -kamppehia. Majataloon emännältä sopii vai pyytää laihnaksi huhtomafatia -ja kävellä parikymmentä syltä pihalta uaman rantahan, joka on aivan -siinä ääres. Ei muuta ku kalunaasta hiataa ja vettä fatihi ja sitte -huhtomhan. Kyllä siitä aina jokin murena farin pohjahan jää, vaikka -se maa onki möyritty kymmenihin kertoohi. Jokirannat on tongittu aiva -ylösalaasin. - -Käythin me siälä jokirannas kans kattomas ja oli toisilla fatiki -kainalos, mutta satuumma olemhan nii isoomahaasia ja takakenoosia -miähiä, jottei se kyykkimine, ku siin’olis pitäny olla pää alhappäinki, -tahtonu oikee luannistua. Ja mitäs sillä kullalla ny tekiskää, ku -Suames on paperimarkka? - - - - -METTÄSTÄJÄÄN JA KALASTAJAAN PARATIISI. - - -Laanilan kevaritaloo on tunturin juurella. Parin kilometrin pääs -siitä alkaa Saariseljän tunturiharjanne, joka kulkoo Lapin poikki ja -jakaa joet kahtahalle, toiset etelähän Keminjoen vesistöhön, toiset -pohjoosehe päin Inarinjärven vesihin. Siinä on tunturi toisensa perähän -yhres jonos, ku katonharja, joka kaataa kahtahalle. Muttei se mitää -eri korkiaa vuaristua oo. Maa nousoo hitahasti pitkän matkaa ja itte -ne tunturit on tasaasia ja silooseksi leivotuita ku limput. Ei niinku -ryssänlimput, mutta sellaasia ku vanhaa laija suamalaaset varileivät. -Siitä sen hyvi ymmärtää, ku autolla saattaa laskettaa korkeemmalle -kukkulalle asti. - -Mutta ennenku me jätämmä sen Laanilan majataloon, nii mun pitää -muistaa sanua, jotta siälä s’oon mettästäjään paratiisi siinä Laanilan -ympäristööllä. Maisemat on kerrassa komeeta ja suuremmoosia, korkeeta -tunturia, harjuja ja vaaroja joka pualella; lintuja ja jäniksiä joka -puskan juures. Kuivat, laajat hiatakankahat joka pualella. Passaa -siälä pyssy seljäs pasteeraalla. Ei siälä henkiä salpaa. Ilma tuntuu -köykääseltä hengittää ja aurinko paistaa mollottaa taivahalta yätä -päivää. Ja on siälä siksi toiseksi suurempiakin otuksia. On kettuja, -näätiä, ahmoja. On susia ja karhujakin. Ja jois ja järvis, joit'on -joka pualella, on kalaa jos jonkin sorttista. Kelpaa siälä mettämiähen -elellä ulkoilmaelämää viikon kaks ja tulla parantunehena ja parempana -ihmisenä takaasi tänne sunnuntai-mettästäjään valtakuntahan, johna -pitää jänikset ostaa torilta tyyrihistä hinnasta ja valehrella -sellaasia juttuja jotta ittiäkin hävettää. - -Sinne Laanilahan kehoottaasin mettästäjiä lähtemhän kesälomaansa -viättämhän. Eikä vissisti kukaa karu sitä kesää. Jos ei haluttaasi aiva -taivasalla maata, nii siinä Laanilan kevaris sopii olla kortteeria. - -Laanilasta alkaan rupiaa tiä hiljallensa nousemhan. Eres näkyy -siniseltä hohtava korkia Kaunispään tunturi, joka sitä mukaa kumminki -alenoo ku likemmäksi tullahan. Ku ollahan maantiän korkeemmalla -kobralla, nii imehtölöö, jotta tuallaane nyppyläkö se ny oliki vai, -joka näytti nii kovasti korkialta kauempaa. Tiä kulkoo melkeen keskeltä -tunturin ylitte. Kaunispään huipulle nousu on nii loivaa, jotta autolla -voi ajaa kukkulan harjalle. Me nousimma kumminki pois ja kävelimmä -ylhä. Mutta pitee sinne oli ku silmähän näytti. Ainaki kilometrin -verran on sinne tiältä matkaa. - -Tunturit on aivan alastomia ja patjahan näköösiä kallioota. Vai jäkälää -ja marjanvarpuja kasvaa niillä. Jota kauemmas pohjoosehe ja jota -korkiammalle tullahan, sitä matalammaksi ja kitukasvuusemmaksi puut -käyvät. Se johtuu tiätysti ilmanalasta, kylmyyrestä, märkyyrestä ja -misthän kaikista riippuukin, mutta nii se vai on, jotta ku tunturin -rinnettä nousthan ylhäppäi, nii äkkiää tulooki ethen paikka elikkä -raja, jota ylemmäs ei ykskää puu nosta latvaansa. Tunturin ympärillä -saattaa kasvaa hyvinkin tihiää mettää, varsinki koivua ja mäntyä, -mutta koko mettä on vissillä korkeurella ku saksilla klumpattu -yhtätasaaseksi. Tästä mettän rajasta nousoo sitte harmaa tunturi, -puuttomana ja alastomana, suurena, hiljaasena ja tasaasena kaarena. - -Mutta siältä korkialta kummulta, tunturin huipulta aukee -satakilometrinen unohtumattoman valtava ja hurmaava näköala. Varsinkin -ilta-auringon valaastukses on siälä silmiä hivelöövä färiloisto, joka -aiva häikääsöö. - -Me satuumma tulemhän Kaunispään tunturille keskiyön aikhan, ku kesäyön -aurinko seisoo paikoollansa nuan korennon mitan taivhan rannan, elikkä -paremmin sanojen toisen tunturin yläpuolella. Seliaasia kultapilviä, -punaniskoja ja teräksen sinihehkua en oo koskaan nähny taivahalla -palavan ku siälä. Eikä niitä mualla ookkaa ku Lapin tunturiilla! - -Ja maa taivahankannen alla, mikä färien moninaasuus ja väreely siälä -onkaa! Tunturien rintehis on mustan sametin kaltaasia juavia; siäl' -on varjua, joka vähitellen kirkastuu auringon pualella tuareheksi -syvänvehriääseksi mäntymettäksi. Siinä viäres nuari viälä täythen -lehtehe puhkeematoon koivikko kuultaa keltaasenvehriääseltä. Tuala -paistaa aurinko harvahan männikköhön, josta yksinääsiä männynrunkoja -välkkyy ku kultaloimia vehriääses kankahas. - -Ja kun kattot jalkoohis, mihnä seisot, nii totisesti säikährät. Näet -pölyyset kenkäs ihanalla punaasella purppuramatolla. Siinä kasvaa -ympärillä joka paikas piäntä punaasta tunturikukkaa, niin tihjäs, -jotta näyttää siltä ku koko tunturin ylle olis levitetty punaanen -kukkaasmatto — mokomankin viarahan poljettavaksi! Tunnet ittes -syntiseksi ja piäneksi. Ja sitä sä ootkin, oo sitte kukas tahrot, joka -tunturille tuut. Kärpäänen sinä oot, oikia navettakärpäänen Luajan -suuren kaunihin kaarevan katoksen alla. Kärpäänen oot, elikkä et eres -kärpäänenkään, kärpääsen jälki vai, hajutoon ja mautoon näppylä sinä -siälä tunturin huipull’oot, vaikkas täälä ihmisten ilmoolla kuinkaki -mahtava, mahakas ja rahakas pontsari olsit. - -Oon mä nähny monenki tairemaalarin suuria färiläjiä kankahillensa -fläiskivän, harjakset pystys seliittävän ja vannovan, jotta mitää -sen kaunihimpaa, väkevämpää, hurmaavampaa ei mailmas oo ennen nähty -ku hänen töherryksensä. Mutta niille sanon mä, jotta menkää klopit -sinne Lapin tunturiille kattelemhan ja imehtelemhän färiä ja kaunista. -Siälä rookaatta kaikkien aikojen suurimman färimestarin ja saatta -tyhminä kananpoikina ihaallen töllistellä sen käsialaa. Mutta tukkikaa -syntinen suunna ja katkaaskaa kurjat pensselinnä, sillä että te pysty -sen mestarin tauluja eres kopioottemhankaa. Niitä pitää vain kattella, -hiljaases miäles kiitellä ja siunata, ku on saanu hetken nährä Lapin -färiloistoa. - -Juhlallisin miälin, niinku jokin salaane kaipaus olis rinnas täyttyny, -asteloo matkamiäs tunturin kuvesta alha tiälle, joka johtaa taas -takaasi maailman turulle, ihmisten ilmoolle. Mutta silmhän on jääny -kuva, miälehe muisto, joka lämmittää viälä vuasien takaa. - -Kaunispään tunturilta rupiaa tiä läskemhan Inarinjärven laaksohon. Pari -kevaritalua siin’on välillä ja matkaa neljättäkymmentä kilometriä. -Mutta se on hauska ja vaihteleva taival. Kasvullisuus on siälä -rehevämpää ja iloosempaa ku Sorankylän ja Laanilan välillä. Tuamia -kasvaa tiän varres suuria puskikoota ja ne kukkiivat väkevästi -tuaksuten viälä heinäkuun 1 p:nä, kun Inarinjärvelle saavuumma. Ja -samahan aikahan oli viälä toinen puali Inarinjärvestä jääs'. Mutta -kevät oliki sinä kesänä kovin myähä. Lehtipuu ja mänty on sillä -pualella tunturia vallalla. Kuusi on jääny kokonansa tunturijonon -eteläpualelle. Sitä ei tapaa Inarin alueella muuta ku ylen harvas, nii -että niistä imehenä kerrothan ja mainithan, mihnä sellaane kasvaa. -Niimpä on Inarinjärven saroosta saarista vain yks ainua, nimeltä -Mahlatti-Roiro, jolla kasvaa jokin kuusipuu. - -On se Inarinjärvi eri präiskäles järveksi. S’oon yli 2,500 -neliökilometriä. »Maammekirjashan» laulethan, jotta yks äijä meinas -kerraasti mitata, kuinka syvä s’oon, mutta äijän naru katkeski. Ja -eikös s’ollu nii, jotta järvi muka lauloo, »oon niin syvä kun oon -pitkäkin. Eikä sen syvyytt’oo mitattu sittemmin»? Mutta kyllä se -Topelius laulaa lurahutti silloo vähä lompuskaa joukkohon. Kaunis s’oon -kyliä Inarinjärvi ja kovasti kirkasta vettä, muttei s’oo kumminkaa -pohjatoon. 60 metriä on syvimmältä kohtaa. Neljäkymmentä Lapin äijää -sais siinä seisua toistensa olkapäillä ennenkö ylimmääsen noukka -verestä nousis. Itte järvi on kovasti monihaaraane ja sokkeloone. -Ja saaria ja niämiä on jos kuinka paljo. Kalaa on runsahasti ja -monellaasta. Haukia ei piretä siälä eres kalanakaa. Sitä halveksuthan -ja haukuthan »jängän koiraksi». Siikoja, taimenia, harria ja muita -sellaasia lohensukuusia fiiniä kaloja siälä vai ongithan. - -Kun neuvoon mettästäjiä menemhän Laanilahan, nii täälä Inaris s’oon -kalamiästen paratiisi. Ei trenkää särkiä, salakoota ja muuta roskakalaa -onkia, passaa vai verellä kyynärän mittaasia »tammukoota». Mainio -majapaikka on Virtaniämen majataloo, jok’on nyt Matkaaluyhristyksen -hoiros. - -Inarinjärven eteläpääs on Ivalon kylä, jok’on Inarin pääpaikka, vaikka -Inarin kirkonkylä onkin järven länsilairalla. Ivalosta menöö vai huano -kinttupolku kirkolle maata myäri. Sinne kuljethan moottorivenehillä -järviä pitki. Ivalos on Lapin rajavartioston yks pääkortteeriista. -Rajasotilahat olivat siälä melkeen järjestänsä Etelä-Pohjanmaan -poikia Härmästä, Lapualta, Kauhavalta ja Lappajärveltä. Itte olivat -rakentanhet ittellensä hauskan kasarmin. Pulloposkisia ja hyvinsyänehen -näköösiä olivat. Ja tervhyysiä lährettivät kaikille, jotta kyllä siälä -hyvin voitahan. - -Matka Sorankylästä Ivalohon on 165 kilometriä. Sillä välillä on -usiampia kertoja kuljetettava auto lossilla elikkä färillä jokien -ylitte. Kuljetuksesta menöö tiätysti maksu färikaralle, joka kuljettaa -ylitte. N’ei ota maksua pohjoosehen mennes ollenkaa. Sanoovat vain, -jotta kerkiääpä tuan saara. Äkkiouto tykkääs pian, jotta taisit jäärä -miäs nyt omaas paitti, ku nii vain päästät auton menemähän. Mutta asia -on kattokaas sillä lailla, jotta joka sinne pohjoosehen menöö, nii -kyllä se kans vissisti takaasi tuloo ja käunihisti saakin lossirahan -maksaa, joka muutoon ei ookkaa aiva piäni. - -Ei auta muu, ku ei kerran oo, ku yks tiä, joka Lappihi via! - - - - -INARISTA PATSJOELLE. - - -Ivalos otettihin meirät vastahan juhlallisesti. Tiätäähän sen jotta -ihmiset siäl’ oli töpinäs, ku nii suuria herroja tuli oikee kaks -autokuarmallista. Me olimma kumminki myähästynhet nii paljo, että -kerkesimmä perille vasta jälkhen pualen yän eiväkkä kaikki kattomhan -tullehet ollehet jaksanhet orottaa. Lapin rajavartioston Ivalon -komppania seisoo kasarmin eres mirnaarivis jääkäriluutnantti Sunkvistin -komennos, joka lausuu meirän tervetulleheksi sinne Perä-Lappihi. -Sotapoijat seisoovat tikkusuaras niinku olsivat pranstakat niällehet; -ei silmäkää räpähtäny. Me tiätysti kans koitimma oikaasta kroppia ja -olla sotaasen näköösiä. Ivalon frouvat olivat järjestänhet meille -fiinit voileipäpöyrät ja kaffitukset. Kaikki me pistimmä armollisesti -poskehe ja sitte suoraa sänkyhy. Kyllä kelpaa kansanerustajaan joukos -reissaalla! Mäkin menin aiva täyrestä ku väärä raha. — Ja oikee -ministeriksi ykski äijä karahteeras! - -Ivalos tuntoo viälä olevansa ihmisten ilmoolla, mutta ku siitä -lährethän painumhan Petsamoa kohri, nii alkaa uusi maailma. Saa sanoa -hyvästit pitkiksi aijooksi pehmoosille sängyylle, talterikkikomennolle, -ja muille mukavuuksille. Alkaa asumattomat erämaat. - -Ennen pökkäs Rovaniämeltä tuleva maantiä Ivaloho ja Inarin kirkolle, -mutta senjälkehen ku Suami sai Petsamon alueen, on valtio pannu aluulle -hyvän maantiän rakentamisen Ivalosta Petsamhon asti. S’oon parastaikaa -rakentehen alla ja tuloo siitä 212 km. pitkä tiä. Siitä on jo valmihina -nyt osa, Ivalosta Patsjoelle Nautsin majataloohi, joka väli on lähes -90 km. Kesällä 1924 valmistuu tiä jo Höyhenjärvelle asti. Ja se tiä -on parasta, mitä min oon Suames nähny. S’oon muistaakseni kahreksan -meeteriä leviää ja nii siloosta ku pöytä. Monis paikoos on suuria -ja syviä leikkauksia; toisin paikoon on tiätä pitäny kovasti nostaa -kivivalliilla. Jyrkkiä mäkiä on marallettu sillä lailla, jotta tiä -on pantu nousemhan kiamurrellen mäkiä ylhä. Monia suuria puusiltoja -on rakennettu jokien poikki. Kun tiä kulkoo asumattomien erämairen -halki, on sen rakentaminen tullu kovasti kallihiksi, nuan 160,000 mk -kilometri. Tyäväkiä on vaikia sinne saara ja palkat kauhian korkeeta. -Hevoosmiähelle on pitäny maksaa neljäkin sataa markkaa päiväs. Luulis -jotta siinä tuloo kovastikki tyäpalkoolle, mutta yhtehe tyhjän kans se -pakkaa vetämhän, ku maan kuljetus tuloo niin tyyrihiksi. Monta markkaa -maksaa ajopalkka joka kilolta, joka sinne verethän. Mutta sitä mukaa ku -saarahan tiätä, jotta voirahan hevoosella ja jo autoollaki tavaroota -kuljettaa, tuloo elämisen puali kans halvemmaks. Ennenkun tiätä ei ollu -ollenkaa, piti ihmisten kuljettaa tavaransa joko venehis elikkä seljäs -kantamalla, jos ei talvisaikaan oltu porokyytillä kesän tarvestansa -varannu. Kovasti hyvä asia on, ku valtio sitä tiätä siälä rakennuttaa, -vaikka se tulooki paljo maksamhan, mutta sitte se kans on ikuusiksi -aijooksi tehty ja vuasikymmenien kulues se lopuksi kyllä maksaa -ittensä, ku ihmisten elämä pääsöö siäläkin alkuhun. - -Vaikka Ivalon ja Nautsin väli on niin asumatoonta, jotta vain -Virtaniämen majataloon paikalla, siinä kohras, johna Patsjoki lähtöö -Inarin järvestä, on pari piänenlaasta huushollia, niin on maamatka -kovasti vaihteleva ja hauska sitä uutta tiätä myäri. Tiä on komiaa ja -sellaases kunnes, jotta sitä ajaa aivan lystiksensä autolla. Siälä saa -kerrankin päästää penssiinikärryystänsä koko voiman fyrräämähän ja -laskettaa n’otta syränalaa huikaasoo. Ei tarvitte peljätä jotta ketää -vastahan tuloo. Ei oo lehmiä, eikä ihmisiä eres. Tiä on ku pöytä, -painaa päälle vai sen ku pää kestää. - -Näköalat on suuria ja mahtavia. Korkeeta vuaria ja tunturia näköö joka -pualella. Monaasti ajethan jokien poikki ja kaunihien järvien sivun. -Jäniksiä saattaa istua kököttää keskellä tiätä. Ne nousoo pystyhyn, -räpöttäävät silmiä ja vipottaavat korvia jotta, mikä merkillinen -pörötes se tualta tuloo? — ku näköövät auton tulla huhkivan keskellä -erämaata. Tiän viäres puunlarvas kurkotteloo koppelo päätänsä, eikä -käsitä mikä rusamasiina siinä mennä präiskäs? Häjyn käryn vain lykkäs -ja pölyä nostatti noukkahan. Olis se hauska tiätää, mitä koppelo siitä -fyrrystä sitte kullallensa luritteli, ku kahrenkesken jäivät puun -oksalle imehtelemhän. - -Nautsin majataloohi toppas meirän tiä. Siinä maksettihin autonajajille -ja ruvettihin matkaa tekemhän veneskyytillä Patsjokia alha. Nautsin -ympäristö on kaunista seutua. Sillä kohtaa laskoo Nautsijoki suurehen -Patsjokehen ja muarostaa komian suvantopaikan. Norjan raja tuloo siinä -Patsjoen mutkahan ja kulkoo sitte Jäämerehen asti Patsjokia pitki, nii -että länsiranta kuuluu Norjalle ja itäpuali Suamelle. Mutta likillä -joen suuta Jäämeren rannas, on norjalaasilla harmin paikka. Siälä on -Patsjoen viimmeene ja suurin koski, mahtava Kolttaköngäs, ja se kuuluu -kokonansa Suamelle, molemmat rannat. Norjan pualeesella rannalla on -vanha ryssälääne luastari, johna ennen on asunu venälääsiä munkkia. Ku -Venäjä ja Norja aikoonansa sopiivat rajasta, nii ryssät eivät millää -jättänehet jumalansa kirkkua norjalaasille. Sitä varte sovittihin nii, -jotta ryssä kahmaasi Norjan rannasta nuan neliökilometrin suuruusen -kappalehen ja sanoo, jotta täm’ on mun. Ja ku Suami sitte sai Petsamon -aluehen, nii siinä kaupas följäs kans se Kolttakönkähän ryssänkirkko, -munkit molinoonensa, kosket, rannat ja kaikki tyynni. Siltä kohtaa on -Patsjoki poikki ja norjalaaset saavat pyyrellä, jos läpipäästetääs. -Ovat koittanhet sitä toista rantaa ja koskia ryssiltä ostaakki, -mutteivät oo saanehet. Siihe koskhe tulis erinomaane vesivoimalaitos, -ku siin’ on 30,000 hevoosvoimaa. Norjalaaset koittavat nyt meiltä -jos jollakin lailla puijata sitä toista rantaa. Ovat keksinhet -vastavaatimuksenkin, jolla yrittäävät pullikoora ja politikoora. -Sanoovat, jotta heirän rajansa kans menöö yhres paikas Patsjoen poikki! -Siälä Nautsin suvannos, jost'oli äsköön puhet. Suamen ja Norjan raja -kulkoo koko matkan keskeltä Patsjokia, mutta ku ei kivipyykkiä oo -tiätystikkää passannu panna keskelle järviä elikkä suvantua, nii on se -kaikes sovinnos pistetty vesirajalla Suamen pualella. Nyt väittäävät -norjalaaset jotta, jaa jaa ku kerran kivi seisoo tuas, nii raja on joen -poikki! Ei ne ota kuulevhin korvihinsakkaa sitä, jotta eihän sitä kiviä -oo voitu keski järvehen panna. Ne koittaavat vain vängätä jotta — - -— Joki on siitä poikki, eikä suamalaasill’ oo siitä läpikulkua, mutta -tuata, tuata, saatta sovitella siitä Kolttakönkähästä —. Me luavumma, -jos tekin! — koittaavat norjalaaset meitä narrata. - -Kovasti meitä nauratti, ku rajasotilahat kertoovat tästä rajariirasta. -Yks Lapualta kotoosi olova rajasotilas jahkaasi jotta:: - -— Kyllähän me tämän rajariiran täälä helposti ja yksinkertaasesti -selvittääsimmä, mutta taitaas ne Helsingin herrat nostaa aika jyrinän, -jos me jonaki päivänä hairaasimma tuan kivenmulkkeron kainalohomma ja -mossaasimma tilalle toiselle rannalle. Sillä s’olis selvä — — - -Nautsista lähti meitä sotilahat kyyttimhän kahrella venehellä jokia -alhappäi 20 kilometrin päähän Höyhenjärvelle. Sillä välillä oli -pari niin kovaa koskia, jotta piti nousta rannalle kävelemhän ja -venesmiäs vain yksin laski alha. Siin’oli miäs henkensä kaupalla, -mutta onnellisesti se kumminkin pääsi. Oli niinkin kovia koskia, jotta -venehen piti laskia köyrellä alha ja toisin paikoon piti venestä -vetää maata myäri kosken paitti. Aamuyällä tultihin Höyhenjärvelle ja -ajettihin yäksi Patsjoen hotelliin, Jakolan Mikin mökille, johna kaikki -Petsamhon reissaavat poikkeevat. Itte prisitäntti Toolpärikki on maannu -yänsä siälä Mikin mökin ullakolla. - - - - -PATSJOEN HOTELLI. - - -Patsjoen hotelli! — sehän kuuiustaa suurenmooselta. Vai on siälä -pohjan perukoolla oikee hotelliki? — Ompa vai ja hyvä onki, vaikkei se -sellaane oo ku täälä alamais hotelliksi kuttuthan. - -S’oon vai pikkuune miähenkorkuune mökki, john'on pikkuune tupa ja -kapanmittaane kamari. Ullakkokin on niin korkia, jotta friskisti mahtuu -kurkiharjan kobralla lyhkääne miäs kontillansa seisomhan. Päärys on -iikkuna ku uuninluukku, mutta siin'on oikee klasista klasi. Ullakkoa -käytöthän reissaavaasten makuukamarina ja siälä meiränkin sakkimma, -yhtehensä 13 henkiä, kahtehe suaraha rivihi larottuna ku silakat -viäretyste nukuumma suloosesti yämmä, lakki pääs ja saappahat jaloos. -Kovaa kuria ja komentua siinä tarvittihin, jotta kaikki mahruumma -lameellensa järjestykses makuulle. Ku toista kylkiä rupes puulla -porottamhan, niin komennuksen mukhan piti koko rivin kääntyä. - -Ja vaikka Jakolan-Mikon akka kehahteli jotta: - -On niitä herroja meillä ennenki nähty — nii sanon mä vaa sen, jottei -Patsjoen hotellin ullakolla oo ennen eikä taireta koskaa vastakaa -nährä yhtähaavaa nii tukevaa reissupoikaan sakkia ku se meirän joukko -oli. Siin’oli kaikki tiäthet ja asiantuntemukset erustettuuna. Oli -maanviljelys-, kauppa-, kunnallis-, lääkintä-, mettä- ja sotaneuvoksia, -sanomalehtimiähiä ja hianompaaki sukupuulta. Ja rikosoikeuren -professoriaki oli toista sataa kiina — — - -Itte tämä hotelli, Jakolan-Mikon huusholli, sijaattoo kaunihin -Höyhenjärven rannalla, niämen kukkulalla, jost'on komja näköala -järvelle. - -Kyselin Mikolta sen elämänvaiheeta ja kuinka s’oon tänne kauvas -erämaihin tullu asunahan. - -— Nälkä ajoo! — vastas Mikko, jok’on jo yli 70 vuaren, mutta -suaraselkääne ja luja miäs. - -Pyyrin saara ottaa valokuvan Mikosta ja sen emännästä. Naurahtelivat -siinä molemmat jotta: - -— Mitäs meistä ny, vanhasta äijästä ja muarista valokuvaa — — mutta -tulivat kumminkin tuvan portahille ja siinä knäpähytin. Mikko pisti -oikee sikaarin suuhunsa jotta näyttääs komjammalta. Ja muari vai -muutoon muhooli. - -Jakolan-Mikko on tomeran muarinsa kans, joltei sanat lopu eikä -turhia kruusaale, syntyysin Kittilän pitäjästä. Siältä ovat suurten -nälkävuasien jälkhen siirtynhet yli Lapin tunturien Patsjoelle -nykyyselle Petsamon aluehelle, joka silloo kuuluu Venäjälle. Samoon -tekivät siihen aikahan monet muukki, ku elämisen mahrollisuuret -kotopaikalla loppuuvat. Jäämeren rannoolla, jois ja järvis oli silloon, -niinku nykki, eres kalaa, jota sai helposti pyyretyksi. Ja paljahalla -kalallaki pysyy ihminen hätätilas hengis. Mettis on lintuja, maas -marjoja ja — puis kuarta. Pettua pitää viälä tänä päivänäkin Lapin -erämaan monen asukkahan purra henkikullan pitimiksi. - -Nälkää pakhon lähti Jakolan-Mikkokin akkoonensa viirettäkymmentä vuatta -sitte, kirves ainuana aseena. Sinne Höyhenjärven rannalle asettuuvat, -risuusta ja puunrungoosta koppuloovat ittellensä katoksen pään päälle. -Talveksi se hautautuu lumihin ja oli lämpöönenkin. Järvestä pyyrystivät -kalaa, mettästä pauloolla lintuja. Ei ollu silloon likilläkää muita -ihmisiä ku porolaumoonensa kiärtävät lappalaaset ja koltat. Nyt on -tullu jo naapuriakin Höyhenjärvelle, oikee selviä suamalaasia. - -Ryssän vallan aikana ei ollu Mikonkaan nimi kirjoos ei kansis. Eleli -vain omin luvin ku mettän peto. Joskus ilmestyy Mikon mökille siihen -aikhan jokin venälääne tsinovnikka, piisari eli mikhän mahtiherra -mahtookaan olla, tiuskas nimiä ja kysyy lupaa, millä Mikko on asettunu -Venäjän kruunun maille. - -Mikko ei ymmärrä ryssää, mutta oppii kumminkin pian puhumhan venälääsen -virkamiähen kans ruplan rahalla. Ei tarvinnu muuta ku töytätä herran -käthen jonkin ruplan, nii selvä tuli ja ryssä posmitti jotta: - -— Nitsevoo, hjuva mjees, soronnoo ja harassoo. - -Sillä lailla joutuu Mikko samoon ku muukki sinne muuttanhet suamalaaset -maksamhan verua vai ryssälääsille nurkkasihteeriille, jokka rupesivat -käymhän joka vuasi ja välistä usiemmaastikki. - -Parikymmentä vuatta sitten tuli Petsamoskin Venäjän vallan aikana -jo päreet komento, nii jotta näitä kirjattomia erämaan asukkaina -ruvettihin panemhan hengille ja väliinsä sortteeramhan verollekki. -Pitkiä riitoja ja neuvotteluja käythin, mutta suamalaaset pysyyvät -sitkiästi mökiisnänsä, jonka olivat luvatta rakentanhet, vaikka monekki -häätötuamiot tuathin. — Ny, ku Petsamon alue on joutunu Suamelle, -järjestöthän siälä asioota parastaikaa sillä lailla, jotta ihmiset -saavat pitää mökkinsä ja maansa omanansa. Mutta hitahia n’oon nämä -Suamen herraanki kiiruhut, valitteloovat Lapin ihmiset. - -Kovas kamppaalus ja puuttehes kuhnivat ensimmääset vuaret siinä -Jakolan-Mikon risumajas. Vähitellen elämisen puali vahvistuu, tuli -lapsiaki ja Mikko miälistyy niin niämehensä Höyhenjärven rannalla, -jotta rakenti oikian tuvan. Teki kamarinkin niinkun herrasväjes -pruukahtan ja haki pitkän matkan takaa Norjasta oikee klasiset klasit -mökkihinsä. - -Siälä Jäämeren rannalla ja Perä-Lapis on tapana, jotta liuskakivistä -rakennettu leivinuuni seisoo pihalla. Niin oli Jakolan-Mikoskin. -Uuni on niin pikkuune n’otta sinne mahtuu vain pari piäntä kyrsää, -mutta siäläpäi leivothankin joka päivä. Tehrähän riaska-leipää, kyrsä -kerrallansa. Johki kuppihin eli fatihi akat vai pyärähyttävät taikinan -ja sitte uunihin ja suuhu. Hätäriaskaksi meirän puales sellaasta leipää -sanathan. - -Ei oo siälä tiiliskiviä, mistä takan ja tornin rakentaas. Sitä varte -onki takkarustinki ja torni tehty valikoorusta liuskakivistä ja savia -pantu välihin. Puusta on uuninpellikki. Ja mätäs lyärähän tornin -nenähän. - -Täälä erämaas sen vasta huamaa, kuinka kovasti mukavaa on ihmisten -elämä rintamais, john’on käytettävis kaikellaaset konehet ja pälehet. -Sahattu lauranpala seki on jo merkillinen ja kaunis kapines. Rupias -hongan kyljestä veistämhän kirvehellä tuuman lautoja! Laita ikkunapuut, -ovet, laattiat, kattolaurat, vesikatonkin, pöyrät ja lavittat -kirvehellä niinkun Jakolan-Mikko on saanu tehrä! — Nyt on jo olot -muuttunhet vähä paremmiksi, ku alempana Patsjoella on yhres paikas -pianoone tuulella käypä sahaki. - -Tyätä ja ahkeruutt’ on siinä tarvittu. Sen niämen, jolla mökki seisoo, -on Mikko akkoonensa mettiköstä raivannu tasaaseksi nurmikoksi, josta -nyt niittelöövät kesääsin talvenheiniä kolmelle, neljälle lehmällensä. -Mökin erustalla on aika suuri perunamaa, jok’on hirsikehällä ympärööty -ja multa tuatu kantamalla. Lanta otethan siinä mökis navetasta tarkoon -taltehen, säilytethän katosalla ja hoirethan paremmin ku mualla Suames -mones palkitus puuställis. - -Sellaane on Jakolan Mikon huusholli. - -Se on paras taloo koko Patsjoen jokilaaksos ja hyvin kannattaaki vai -Patsjoen hotelliksi nimittää, ku siältä saa reissaavane aina ruakaa, -hyvää fiiliä, leipää, kaffia, paperrossiakin ja ystävällisen yäsijan, -vaikk’onkin ahtahat paikat. - -Ja mökki on pesty ja puhras ku klasipottu jotta kuvansa näköö. Mikon -puuhakka tytär passaa matkamiähiä ku paras pufetsikka. Kyllä vai -miälellänsä sinne Mikon mökkihin pistäytyykin. Siäl'oli Petsamon -matkallansa yätä prisitäntti Toolpäriki, joka antoo Mikolle oman -valokuvansa ja kirjootti kiitokset päälle. Kuva seisoo nyt piirongin -päällä siälä tuvas ja Mikon muija viittaa vai kärellä jotta: - -— Ompahan meillä käyny yks ja toine. — Tuaki oli täälä. - -Seinällä on Sakari Pälsin ja Pakana-Lamppeeninkin kuvat. N’oon kans -ollu yätä siälä ja lährettänhet kuvansa muistoksi. S’oon se sama -humoristi Lamppeeni, jok’on kirjoottanu monta hauskaa matkakirjaa ja -täs vuasi sitte julkaasi lentokirjaasen, johna se suurella äänellä -kysyy Suamen kansalta jotta: »Kuka on pakana?» - -Ja Suamen huumorintajuune kansa veti suupiälet korvihi ja heti arvas -jotta: - -— Larnppeeni! - -Muita pakanoota ei meillä vissihin ookkaa. - - - - -HÖYHENJÄRVELTÄ SALMIJÄRVELLE. - - -Aharasta siäl'oli nukkua Jakolan Mikon ullakolla, mutta meni se. -Väsynehiä oltihin ja kukin koitti haukkoja ilmaa sen ku kerkes. -Sellaane jyrinä siälä ullakolla käyy, jotta kovasti oli taloonväki -peljänny tornin hajuavan. Mutta kyllä kans olimma hyvin nukkunhet. -Järvenrantahan marssittihin hantuuki kainalos silmäpyykille. Aurinko -paistoo korkialla, leppoone tuulenhenki hiveli poskipäitä ja loiskutti -lainehia rantakivillä. Miäli oli yhtä raitis ku aamu raikas. - -Kun oli saatu aamukaffit ja tyhjennetty muutamia fiilipunkkia nii -oltihin taas valmihia jatkamhan matkaa Patsjokia alhappäi. Suamen -Matkaaluyhristys on hualehtinu siitä, jotta Petsamhon menijöötä varte -on järjestetty säännöllinen moottorilaivaliike Nautsista Jäämeren -rantahan, Kolttakönkähälle, josta sitte pääsöö toisella laivalla -Petsamhon. Tätä veneskyytiä moottorilla ylläpitää yks kauhavalaane -Lammi niminen miäs, joka asuu Salmijärvellä ja harjoottaa siälä samalla -kauppaa. Sen oli puhet tulla meirän joukkua vastahan Näutsihin, mutta -moottori oli menny prilleehi, n’ottei se joutunukkaa aikanansa. Meirän -oppahaksemma matkalle oli liittyny jykevä jääkärikapteeni Autti -Lapin rajavartiostosta ja se hommas meille venehiä ja rajasotilahia -soutamhan. Pualivälis Höyhenjärviä tuliki sitte Lammi vastooksille -ja Jakolan Mikosta asti saatihin istua moottoripaatis. Veneskyyti -Nautsista Kolttakönkähälle maksoo 200 markkaa hengeltä ja matka kestää -toista voorokautta. - -Mä utelin siltä Lammilta, kuinka s’oon tänne Peisamhon kulkeepunu ja -mitä se tykkää olostansa. Sanoo vai jotta: - -— Tulipahan lährettyä siältä tuppi-Kauhavalta Sippoolan kylästä vähä -levjemmille markinoolle. Kaupooll'oon kulkenu ja tänneppähän on tullu -jäätyä. Kolmatta vuatta mull’on pikkuune kauppa ja asumus tuala -Salmijärvellä. Ku tuli ruvettua Matkaaluyhristyksen kans kauppoohi -matkustajaan kuljettamisesta Kolttakönkähän ja Nautsin välillä, ja ku -mä samalla kuljetan Petsamon postia, nii onhan täs tulettavaa hommaa. -Tänä kesänä tilasin tämän 5 hevoosvoiman moottorin ja nythän se käy -mukavasti kuljettaa postia, matkustajia ja tavaroota, ku on näin tilava -veneski. - -Se Lammi on viälä nuari miäs, ja kaikesta näki, jotta kyllä se miäs -rahaa kasaa. Sellaasia siälä pitääs olla Petsamon puales enemmältä. -Kyllä siäl'olis monellaasia mahrollisuuksia yritteliähille ja -tarmokkahille miähille. - -Justhin ku m’olimma lährös Jakolan-Mikosta, nii ranthan tuli suuri -veneslasti ulkomaalaasia huvimatkaalijoota elikkä turistia, niinku -fiinisti sanothan. Siin’oli herroja ja frouvia kymmenkunta. Toiset -puhua honottivat enkelskaa, toiset tolittivat norjankiältä. N’oli tulos -Kolttakönkähältä ja reissasivat Rovaniämelle ja siältä Helsinkiin. -Kovasti olivat herraasis matkapukimis. Yhrelläki frouvall'oli -miähenpuku yllä, housut vai vähä tavallista möhliämmät, ja kukoonhöyhen -lakis. Tämän nuaren housufrouvan miäs oli kovasti paksu ja lyhyt vanha -äijänkänttyrä, joll'oli niin suuret ympyriääset ja mustasankaaset -klasisilmät pääs jotta se kätteli ku kaffikupiilla. Mutta frouv’oli -nuari ja nätti. Ja eikhän s’ollu vähä lapsellinenki. Ainaki se hypellä -primputteli heti ku venehestä pääsi. Ku mä satuun seisomhan siinä -keskellä pihaa, nii tuli ja kysyy multa jotta: - -— Tu ju spiik inklis söör? - -— Jees mai köörl, ai spiik inkliskaa jotta pritaa. Hau du ju duu? - -— Veri veli! — tuumas se ja päästi aika naurun. - -Siihe tuli jo Jakolan Mikon emäntäki kattomhan uusia tulijoota. Ku mä -sanoon sille jotta: - -— Nyt teille vasta kamala sakki tuli. Kuinkas te näiren enklantilaasten -kans pärjäättä? — nii tuumas vai jotta: - -— On nuata ennenki nähty tuallaasia! - -Ei se muari sumeele! - -Ei m’ollu pääsny Jakolan Mikosta jos kilometrin verran Höyhenjärvelle, -nii moottori toppas. Tiätysti! Sellaasia n’oon moottorit. Sitä -väännettihin ja pyäritettihin monin miähin, mutta s’ei lähteny enää -itte liikkeelle. Ei auttanu silloo muu ku soutaa rantahan ja lähtiä -häkemhän yhtä mestarimiästä, joka asuu parin virstan pääs. Siinä -likill'oli kolttalappalaaskylä ja ku oli hyvää aikaa, nii lährin -mä kattomhan, minkälaasia ihmisiä n’oon. Ja Hermanni tuli tiätysti -joukkoho, sillä yhres me aina kuljimma ja kattelimma tarkasti kaikki -paikat. Mutta ku niistä koltista olis nii paljo kerrottavaa, ja kun -mä rookasin niitä muallaki nii mä juttelen niistä vähä enemmältä -tuannempana jotta pysythän träillä. - -Moottori saatihin jonkun tiiman päästä taas kuntohon ja matkaa -jatkettihin ethenpäi monen kosken ja komjan järven kautta -Salmijärvelle, joka on n. 50 km Jakolan Mikosta. Sillä välill'oli -Joortanin nivat eli kosket ja 15 km pitkä Vouvatusjärvi. Sitte tuli -Vetokoski ja 11 km pitkä Pitkäjärvi. Ennen Salmijärviä oli viälä -mahtava Menikkakoski ja kaunis Maitokoski, johna vesi kuahuu aiva -tasaasena valkoosena vahtima. Siitä s’oon saanu nimensäkki. - -Salmijärvi on Patsjoen suurin järvi. Se on 17 km pitkä ja kaunis soukka -salmi yhristää sen sisarjärvehensä jylhän mahtavahan Kuotsjärvehen, -jota korkiat tunturit reunustaavat. Salmijärven rannalla on Patsjoen -suurin kylä, Salmijärvi, joka on muistettava siitä, että siälä tapahtuu -1 p:nä huhtik. 1920 verinen Salmijärven taistelu, johna kaatuu m.m. -jääkäriluutnantti Koivisto. Suamen hallitus oli lährettäny satakunta -sotilasta käsittävän joukko-osaston ottamhan haltuhunsa Suamelle -luvatun Petsamon, mutta polseviikit söivät sanansa ja tulivakkin -kahrella sotalaivalla Petsamhon, josta vähälukuusten suamalaasten -piti lähtiä perääntymhän ylivoiman erestä takaasi Suamea kohri. -Salmijärvellä suamalaaset salakavalasti yllätettihin. Paikkakunnan -punaaset opastivat ryssät kiartoteitä suamalaasten niskahan, -piirittivät Salmijärven koulun, johna sotilahat viättävät yätä, ja -alkoovat murhaavan kivääritulen joka taholta. Luutnantti Koiviston -ampuu yks salakyttä lähimmän taloon navetasta koulun pihalla. Ampuja -oli naapuritaloon poika, joka nyt oleskeloo Norjan pualella. Taistelus -kaatuu joitaki sotilahia, kolmisenkymmentä miästä ahristuu pakenemhan -Norjan pualelle, rajan yli Salmijärven toiselle rannalle, ja loput -perääntyyvät taistellen ja kuljettaan haavoottunehet ja kaatunhet -mukanansa Suamen rajan yli. Salmijärvellä taistellehet sotilahat -olivat vapaaehtoosia Kaartin Jääkäripataljoonasta ja lähtivät matkahan -Vaasasta. Ne olivat Etelä-Pohjanmaalta ja Kalajokilaaksosta kotoosin. -Norjahan joutunhet riisuttihin siälä aseesta ja pirettihin monta -kuukautta sotafankeures Norjas Kirkkoniämen kaupungis. - -Salmijärven kansakoulun opettajana toimii nykyänsä kirjaalija ja -entinen sanomalehtimiäs Samppa Luoma Kokkolasta. M’oomma Sampan kans -vanhoja tuttuja ja kovasti sen leves silmät, ku näki mun astovan -venehestä koulun rantahan. Kättä siinä fläiskättihin tukevasti ja -kyseltihin vointia ja kuulumisia. Omahan olohonsa s’oli kovasti -tyytyvääne, mutta koulu oli kurja. S’oon entinen venälääne kyläkoulu, -joka ny on muutettu suamalaaseksi kansakouluksi. Yksi piäni ja hatara -siin’on luakkahuanes ja toinen samallaane pöksä, jota käytethän -halkoliiverinä, perunakellarina, oppilasruakalana, sisäoppilasten -asuntona, voimistelu- ja käsityäsalina, puiren hakkuusehe y.m. -y.m. Oppivelvollisuutta pitääs siäläki Salamijärvellä nourattaa. -Kouluikääsiä lapsia oli ympäristös 91 ja tukkimalla sai niitä luakkahan -mahtumhan 31 kappalesta. Koulumatkat on kymmeniä kilometriä ja niin -pitkämatkaasia lapsia pitääs koulus ruakkia, vaatettaa ja antaa -asunto. Päin pyttyä on koko oppivelvollisuuslaki siälä pohjooses. -Suamen hallitus ei oo rakentanu yhtä ainutta koulua Petsamhon, ei -korjannu, ei pykänny mitää. Kaikki on rempallansa ja siinä kunnos ku -ryssät jättivät. Toisis kouluus ei oo eres sisusklasia. Silmät jäätyy -päähän talvella nii lapsilla ku opettajilla, jokk’ei voi huanehisnansa -asuakkaa kylmän aikana. Niin on asiat esim. Pummangin koululla. -Hävettää siälä suamalaasta ku näköö, jotta ryssät saivat eres jotaki -aikahan, mutta Suamen pualesta ei oo mitää yritettykää. - - - - -KOLTTA-LAPPALAASIA. - - -On tämä Suanii jo aikamoone valtakunta, kun meirän maas asuu -sellaanenki kansa, kolttalappalaaset, jost'ei muu Suami tiärä -oikiastansa paljo mitää, jotta sellaasta kansaa mailmas onkaa, joko -sitte jotta meirän maas. Mitäs tiärättä koltta-kansasta? - -En mäkää tiänny paljo muuta, ku jotta kolttia pitääs asua Kuallan -niämimaalla, joka kuuluu Venäjälle. Mutta niitä asuu meiränki puolella, -siälä Petsamon aluehella. - -Kolttien kansallisuurest' ei oo tiäremiähekkää oikee selvillä. Jokku -pitää kolttia aiva erityysenä kansana, toiset taas sanoovat, jotta -n’oon lappalaasia sukujuurelta, ku niiren kiäliki on lappalaasten -kiälen kaltaasta. Mutta ulkomuaroltansa on koitat toisennäköösiä ku -lappalaaset. Kirjaalija Lamppeeni sanoo, jotta koltat on venäläästen -munkkien ja lappalaasten syntipalleroota, äpäriä. Ja kyllä mäkin -tykkäsin, ku istuun yhres kolttamökis ja kattelin niitä, jotta -ryssännaamoja siin’oli pualilappalaases krupis. Petsamon suurin -kauppamiäs, Ludvik Munsterhjelm, jok’on kiärtäny Kiinat, Japanit, -Sahalinin saaret, Beringin salmet, Kamtshatkat ja Huippuvuaret -(sellaaneki merkilline miäs siälä Petsamos elelöö) väitti, jotta koltat -on samaa kansaa ku ainokansa Pohjoos-Jaapanis. Sanoo, jotta n’oon aiva -saman näköösiä. Mutta kyllä se nii kumminki taitaa olla, jotta koltat -on venäläästen ja lappalaasten sekarotua. Niistä sopii sanua, jotta -käret on Esaun käret, mutta ääni on Jaakopin ääni; s’oon sitä paljo, -jotta kolttaan kruppi on ryssien perua, mutta kiäli on lapinkiältä, -joskin sen kaukaasta murretta ja venäjänkiälen sekootusta. - -Koltat asuuvat suurimmaksi osaksi Venäjän pualella, Kuallan -niämimaalla. Niit'on nuan parituhatta ihmistä yhtehensä, ja Suamen -pualella asustaa niistä 300—400 henkiä. Patsjoella niitä asuu -Vouvatusjärvellä, Höyhenjärvellä ja Kolttakönkähällä, likillä -Salmijärviä on sisämaas suuri Pasretskin kolttakylä. Sitten niit'on -Petsamon luastarin likillä ja kankaases Suanikyläs, jok’on aiva -Suamen ja Venäjän rajalla. Koltat eläävät kiartolaas-elämää niinku -lappalaasekki. Neljä kertaa vuares ne kokuaavat kamppehensa, kipponsa -ja kapponsa, akan, kersat, lampahansa (jota ne lypsääki!), koiransa ja -välistä koko mökkinsäkki poron pulkkihinsa ja siirtyyvät paremmille -kalastus- ja mettästysmaille. Niill'on rakennettuna erityyset -talvi-, kevät-, kesä- ja syysasumukset, johka ne muutteloovat -vuarenaikaan mukhan. Kesät ne kalasteloovat syränmairen järvis ja -jois, kokuaavat syätävää talven varaksi ja paimenteloovat porojansa -tunturiilla. Talveksi ne kokoontuvat yhteesihi suurempihin talvikylihin -pääasiallisesti syämähän kesän saalista ja juhlimahan. Talvisin ne -käyvät poroollansa pitkät matkat hakemas Muurmannilta, Petsamosta eli -Norjasta jauhot, tupakit, viinat ja tarvestavarat. Mutta jos ei oo -millä mällää, nii puroo kolttaparka vai paljasta kalaaki. Kesää on -kolme kuukautta ja sinä aikana pitää pohjan perukkaan ihmisten saara -kokhon yhreksänkuukautisen muanan ittellensä, sillä talvella lumen ja -jään keskeltä ei löyrä paljoakaa suuhun pantavaa. Kun talvi on kylmä, -pitkä ja pimiä, eläävät ihmiset monia kuukausia lumehen hautaantunehis -pöksissänsä. Meikälääne miäs imehtelöö kolttaan huanoja ja hataria -asumuksia, jotta kuinka niis kovalla pakkaasella tarkenoo, ku täälä -etelämpänäki tahtoo vilu hampahia louskuttaa hyvin rakennetuus ja -tulpatuus huanehis. Mutta siinäpä s’oonki juttu, jotta talvella lumi -peittää siälä mökin nii tivihisti joka pualelta, jotta harvaki tupa on -lämpööne. Ja mitäs kesäll'on väliä, ku aurinko paistaa lekottaa yätä -päivää. Kesällä ne asuuvakki parhaasta päästä paljahan taivahan alla. - -Siälä Höyhenjärvellä, ku se moottori toppas, pistäännyymmä me Hermannin -kans kolttakyläs. Aurinko oli silloo jo pualipäiväs ku me kontiimma -yhtehe kolttamökkihi, mutta väki oli siälä vasta ylhänousus. Toiset -viälä makasivat. Kesääsin on siälä Jäämeren rannalla ihmisten päivä -käännetty nurin, lltaasin ja öisin kalastethan ja valvothan yli pualen -yän ja aamupäivä tiätysti nukuthan. Niinpä oli tämänkin huushollin väki -ollu yällä kalas ja justhin ylhä nousivat, ku kolkutimma ovelle. - -Kolttien mökit ovat sen kokoosia ja näköösiä ku meirän puales -siantiiut. N’oon pyäreestä laronhirsistä tölöösesti koppulootuja -neliiskanttisia ja miähenkorkuusia »pikkupuaria», lauta- ja -mätäskattoosia mökkiä, john'on kahres seinäs pikkuuset ikkunat. - -Mitättömän näköösiä n’oon kolttaan asumukset ja ovi on nii piäni, jotta -kumaras konttimalla ja tukkimalla sinne sisälle mahtuu. Pahoon muakin -ahristi ku tukiin sisälle, ja ku Hermanni rupes samasta lävestä sisälle -yrittämhän, tarttuu se nii hartioosta kiinni ovehe, jotta mä huurinki -sille jotta: - -— Jätä helkkaris Hermanni se loppu kropastas sinne pihalle, ei se tänne -mahru! - -Mutta se vai puski ja punnasti, ja hinkkas ku hinkkaski viimmee ittensä -kans sisälle. - -Koltan tupa on yhtä yksinkertaane sisältä ku päältäki. Tavallisen -miähen pää kolajaa kattohon, mutta koltat ovakkin lyhkäästä väkiä. -N’oon heikkoja ja hintelöötä miähiä. Ku takaapäi katteloo kolttaa, nii -luulis jotta siin’on jokin poikaane sun eresnäs, mutta ku se kääntyy -ympäri jotta näet naamataulunki, nii jäät suu auki kattomhan: Siin'on -vanhan äijän naama nuares varres! - -N’oon ouron ja hullunkurisen näköösiä, piäniä vanhoja kääpiöötä. Mä -kattelin kauan aikaa yhtä niistä kolttaäijistä ja sanoonki Hermannille -jotta: - -— Mihnähän kumminki m'oon tuan naaman ennen nähny? - -Sitte muistin jotta: - -— Voi armas jee, tuall'on justhin sen saman pussiryssän naama, joka -ennen vanhaan pruukas kulkia meirän köökis kaupalla. Heti ku se oven -aukaasi, nii rupes hokemhan jotta: hjyve emintä, oshtaka nestuuki, -huivi, burlugari, kalsongi. — Sama naama, silmät, nenä, musta parta ja -kaikki tyynni, mutta päätä vai on piänennetty! - -Kyllä mä tulin lujasti siihe uskoho, jotta koltat on ryssien ja -lappalaasten sekarotua. Eikä ne tartte suinkaa olla kaikki munkkienkaa -jälkelääsiä; asuuhan siälä Jäämeren rannalla ja Kuallan niämimaalla -paljo muitaki ryssiä ku munkkia. Ja syntisäkkiä n’oon muukki ku -»munkat», niinku siälä Petsamos munkkia nimitethän. - -Koltat ovat ryssänuskoosia. Venäjän vallan alla ovat ne vuasisatojen -kulues oppinhet niin paljo venäjänkiältä, jotta kaikkien kolttamiästen -kans tuloo sillä kiälellä puhees toimhen. Vaimoväjestä vain harvemmat -ymmärtäävät ryssää. Kolttien oma kiäli, jota ne keskenänsä puhuuvat, -eruaa läpinkiälestä siksi paljo, jottei lappalaanen ja koltta kaikin -aijoon pääse tolkulle toistensa puheesta. Mutta paljo on kolttien -kiäles, samoon kun lapinkiäleski suamalaasia sanoja, jotta aina siitä -vähä ymmärtääki. Ja helposti oppii koltta suamia. Täs vähä näytteheksi -koltankiälestä: Suomakiil ja saamekiil (lapinkieli) sama kiil, a ei -samoin sarnuta. Sie srnut venes, a mie sarnum voonas, ja sie korrat -perkele, a mie korram pärgalak. (»Korrat» sana on myös vironkiäles, -»kurat», ja merkittöö kiroamista.) - -Koltan tuvas on ovinurkas liuskakivistä larottu avonaane takka, josta -menöö suara savuaukko katolle. Kolmella seinällä on matala penkki, jota -käytethän istumishen ja makaamishen. Keskellä huanesta on piäni pöytä -ja siinä viäres jokin juurakosta veistetty oksajalkaane istumakränkky. -Muurin viäreesellä ikkunattomalla seinällä olevalla penkillä on -muutamia fatia, pata ja kaffipannu, teekeittiö, kauhoja ja lusikoota. -S’oon niinku astiahylly. Mitää sänkyjä ei oo. Maatahan vain niillä -klasinaluspenkiillä, jotaki riapuja ja täkkirauska alla ja päällä. -Sellaases piänes pöksäs, jok’on 4 eli 5 metriä kanttihinsa, asustaa -välistä perhe, johna voi olla kymmenkuntaki henkiä. - -Ei oo koltilla liikaa maallista kapistusta vaivoona. Akooll'on -joku fati, pata, pannu ja pari kaffikuppia. Miähillä kirveskrapa, -poronpulkka, venesrähjä ja vähä verkkoresuja. Koltill'on viälä -sellaasiakin venehiä, johna pohjalaurat on poronsualilla -kiinnineulottu, ku ei oo nauloja. Koltta-akat kehräävät villalankaa -värttinällä, jok’ei suinkaa oo häävinen rukkirustinki. Kesääsin -pukoovat kolttanaiset ittensä kirjavankoreehin ostokankahisi. Pääs -niill'on omitekoone kovasti kruusattu korkia päähines, jok’on -kamman-muatoone, ja sirothan hiusrajahan ottalle kiinni. - -Kolttanaiset ovat arkoja ja ihmisvauhkoja, jotta lähtöövät pakhon, -ku näköövät viarahan tulevan. Mä pyyrin saara valokuvata yhren mökin -emännän, mutta se pelkäs konesta n’otta lähti karkuhun ja jätti äijän -yksin kuvahan. Miähet on pujettu ku mikkäkin resu-Pekat. Niill'on -kaikellaasia vanhoja sekalaasia vaattehia päällä ja vetäävät ylensä -mitä vai, n’otta n’oon kerrassa kummallisen näköösiä lunttuäijiä. -Saattaa olla sotamiähen housut, ryssän karttuunipaita, isoo takkireuhka -ja haljennu knalli pääs. Talvella koltat käyttäävät poronnahoosta -tehtyjä turkkia. - -Sivistyksehen ja älykultahan nähren on koltat kovasti alhaasella -asteella. Niiren joukos on paljo sellaasiakin, jokk’ei taira -räknätäkkää ku kymmenehen asti sormilla. Mitä siitä menöö ylitti, s’oon -paljo. Mä kysyyn yhreltä äijältä sen ikää, muttei se tiänny kuinka -vanha s’oon. Sanoo vai jotta: - -— Oon mä jo vanha, mutta äitee on viälä muakin vanhee. - -Kolttien yksinkertaasuuresta kerrothan paljo hauskoja juttuja. Kun -koltalta kysyy jotaki matkaa, jotta kuinka pitkä sinne on, niin se -saattaa sanoa jotta: - -— Pitkä sinne on. - -Jos taas kysyy samaa matkaa, jotta kuinka lyhyt sinne on, nii se voi -yhtä tyynehesti vastata jotta: - -— Lyhyt sinne on. - -Ja kun hämmästyny kysyjä imehtölöö jotta: - -— Onko sinne pitkä ja lyhyt yht'aikaa? — nii koltta sanoo jotta: - -— On sinne pitkä ja lyhyt. - -— Kuinka nii? - -— Ka, hyvä veli, jos on hyvä ilma, niin on lyhyt matka, jos paha ilma, -nii on pitkä matka! - -Salmijärven kansakoulunopettaja kertoo, jotta kolttalasten opetus on -epätoivoosta tyätä. Kotona ei lapsia kasvateta minkäänlaasille tavoolle -ja syränmaan mettis ku ovat kasvanhet, nii ei niill’oo minkäälaasta -käsitystä mailmasta. Kaksikerroksine taloo on kolttalapselle sula -mahrottomuus. Harva on niistä nähny hevoosta, eikä tiärä minkälaane -itikka on lehmäkää, elääkö se puus vai maas. - -Sama opettaja kertoo jotta hän kerran näytti kolttalapsille junan -kuvaa, ja seliitti, jotta sillä kuljetethan ihmisiä ja tavaroota. - -— Vetääkö, opettaja, porot junaa? — kysyy kolttalapset. - -»Velvollisuus», »kunniootus», »sivistys», »rakkaus» ja muut sellaaset -korjat sanat on niille purkista hepriaa. Sellaasia asioota ei oo nähty, -ei kuultu. Lapset ovat ku puusta puronnehia, eiväkkä jaksa ymmärtää, -merkittöökö nua sanat syätävää vai juatavaa. Kostaa siinä olla opettaja -sellaasten alkuperäästen ihmislasten keskellä. - -Munsterhjelm Petsamos kertoo jotta hänen puarihinsa tapaa tulla kolttia -ostoksille sillä lailla, jotta ne levittäävät kaikki rahansa tiskille -ja kysyyvät, jotta: - -— Mitä sä näillä annat? - -Koltta viisooloo sitte puaris ympärillensä sormella jotta: - -— Saanko tuan kankhan, tuan puukoon, tuan karamällitöntterön, tuan -peilin, tuan huivin, tuan silkkinauhan, tuan nahkaremmin, nua -paperossit, tuan villapairan j.n.e. - -Kauppias lupaa ottaa nii kauan ku kärsii ja sitte karjaasoo jotta: - -— Top, nyt piisaa! - -Niin on kaupat tehty ja hantesmanni huitaassu suuret ja piänet lantit -tiskinlootahansa. — Koltat on ku piänet lapset persoja makoosehe, -kaikellaasehe joutavaha rihkamhan ja turhanpäivääsihi kapistuksihi. Ja -viinahan! Siitä antaa koltta-äijä vaikka viimmeesen poronsa. Sitä juaa -miähet, naiset ja pikkulapsellekki annothan ryyppy. - -Koltat on häviävä suku, samoon ku lappalaaset. N’oon ruti köyhiä -ja lisäksi laiskaa ja heikkua väkiä, jokka eivät pärjää enää -elämän taistelus, ku niiren kalavesillen on tullu väkevämpiä ja -sivistynehempiä ihmisiä. Tukkijätkä ei suinkaa oo erityysemmin -sivistyny, mutta koltan rinnalla s’oon vähintäänsä professori ja -insinööri. Sellaasena koltta pitää lentojätkää, samoonku jätkä ittekki. - -Luannontilas elävän ihmisen täytyy väistyä syrjähän vähästäki -sivistyksestä osalliseksi tullehen tiältä. Se on mailman säälimätöön -meno, ja siälä pohjolan syränmais kolttaan ja lappalaasten paris -tuloo matkamiäs vasta näkemhän ja ymmärtämhän aineellisen ja henkisen -sivistyksen merkityksen ihmisten ja kansojen elämäs. - -Puisella ongenkoukulla kalaa narraava koltta on säälittävä olento. - - - - -SALMIJÄRVELTÄ KOLTTAKÖNKÄÄLLE. - - -Salmijärvelt’ on matkaa Patsjokia alha Jäämeren rantahan viälä nuan 30 -km. Salmijärvelle asti tuntuu maisema viälä Lapilta ja Suameltakin, -mutta siitä lähtien rupiaa jo näyttämhän jotta tullahan uurelle -pualelle mailmaa. Ympäristö rupiaa muuttumhan korkiaksi ylänkömaaksi, -jylhäksi vuaristoksi, johna kohuaa toine toistansa mahtaveet harmaa -paljaslaki-tunturi. Vain laaksopaikoos ja jokien varsis on vihantaa -matalaa vehriäästä koivikkua ja niittyläikkiä, harmajaan kalliooren -välis. Vuarilla näköö porolaumoja jäkälää ettimäs. - -Ilmaki tuntuu viiliämmältä; mahtaakohan sitte jo Jäämeren tuulahrukset -tuntua jokilaaksoa pitki tänne asti. Jota alemmas joensuuta kohri -tullahan sitä mahtavammaksi muuttuuvat maisemat. Toisin paikoon juaksoo -joki parin kolmen saran metrin korkuusten rantakalliooren välis. Joskus -se leviää kaunihiksi järveksi, johna korkiat kalliosaaret tuavat -miälehen Böcklinin kuvan »Manalan saaresta». Järvi makaa peilityynnä, -taivahan sini ja harmaat tunturit kuvastuuvat sen pinnasta. Tälläänen -suuremmoosen jylhä ja samalla kaunis on Töllevinjärvi, kaunihin paikka -koko Patsjoen laaksos. - -Töllevistä kääntyy Petsamon rakenteella oleva maantiä Patsjoen -laaksosta yli tunturien Petsamonjoen laaksohon. Matkaa on Töllevistä -Petsamon Yläluasterihin nuan 50 km. Sillä välillä on maa korkiaa -tunturi- ja tundraylänkyä. S’oon aivan asumatoonta, vain uuren tiän -vartehen on rakennettu valtion majataloja, jokka seisoovat tyhjillä. -Talvisehen aikahan riahuu tällä ylängöllä hirmuusia lumimyrskyjä, jokka -voi haurata ihmisiä kinoksihi. - -Töllevistä on viälä 17 km Kolttakönkähälle, jok’ on melkeen Patsjoen -suus Jäämeren rannalla. Sillä välillä on kaks Patsjoen mahtavinta -koskia Jäniskoski ja Kolttaköngäs. N’oon molemmat niin kovia ja pitkiä -koskia, jotta lohekkaan eivät pääse niistä nousemhan. Eikä niistä -pääse venehilläkää ylhä ei alha. Sitä varte pitää niis vetää venehet -maata pitkin kosken paitti. Valtion kustannuksell’ on koskien sivuhu -rakennettu kapiaraiteeset rarat, jota pitki rullavaunulla kuljetethan -veneillä. Rautaanen rullavaunu laskethan rannasta vethen, siihe päälle -sourethan venes ja vintturilla elikkä vai miäsvoimalla verethän ylhä. -Näitä ratoja sanothan siälä »rallapaanooksi» ja on niis erityyne miäs -hoitajana. Kaikki tavarankuljetus kesääsehen aikahan tapahtuu Patsjokia -ylhä Norjan Kirkkoniämestä, ja on siinä kuormat useen siksi raskahia, -jotta vintturi eli vorokki tarvithan vetämhän. Samoon on alhamennes. -Rata laskoo toisis paikoos nii jyrkästi jokehe kosken ala, jotta -jos raskas venes pääsis siitä omalla painolla menemhän, nii taitaas -haukata friskisti vettä ja mennä senveeken. Toiset rallapaanat on -hyvin kilometriäki pitkiä. N’oon rakennettu vähä tasan Masan kans: -toisis koskis on rata Suamen pualella, toisis s’oon Norjan rannalla. Ja -vapahasti saavat kummankin pualen asukkahat käyttää. Mutta näytti siltä -jotta Norjan omat olivat paremmin laitettuja ja paremmas kunnoski ku -meirän. Norjan pnalelle on lisäksi valtion kustannuksella rakennettu -monia hauskannäköösiä erätupia, johna kulkijat saavat ilmaaseksi yäpyä -ja majaalla. - -Suamen ja Norjan raja kulkoo pitkin leviää Patsjokia ja matkalaaset -käyttäävät kumpaa rantaa tykkäävät. Tuntuu se vähä juhlalliselta läskiä -jalkansa ensi kertaa Norjan maalle, vaikka samannäkööstä s’oli ku tämä -meiränki puali ja vanhaa suomalaasta maatahan se onki. Norjalaasekki -nimittäävät Finnmarkkeniksi koko Jäämeren rannikkoansa. Yhtäkää -norjalaasta rajasotilasta emmä sattunhet näkemähän Patsjoella. - -Me poikkesimma yhres paikas Norjan pnalelle mettänvartijan asumukselle -vähä ruakaa saamahan ja kaffille. Taloo oli rakennettu korkialle -niämelle, jotta siit oli hyvä näköala Suamen pnalelle. Isänt’ oli -kovasti suuri ja friski miäs, aiva ummikko norjalaane. Me puhua -pohtimma sille ruattia ja meinasimma emännälleki sanua, mutta se -rupeski puhumahan selvää suamia jotta: - -— Kyllä minä suamia osaan! - -— Oottako te suamalaane? - -— Ei kyllä m’oon syntyperänne norjalaane. — - -— No tääläkös ootta suamia oppinu? - -— Ei toki! — Amerikas min'oon suamen oppinu. Me oomma menny tämän -miäheni kans Amerikas yhtehe ja siälä mä olin suamalaasten kans -flikkana oiles paljo yhres. Mun tuttuni olivat kaikki suamalaasia, -yhres kuljettihin haalilla ja monet lystit pirettihin. — - -— Taisi olla suamalaane heilaki silloo tällöö? — piti mun kysyä. - -— Taisipa ollaki — nauroo tua hyvätuuline norjalaane emäntä. - -Sattuu sitä merkillisiä asioota täs mailmas, ku norjalaane flikkaki -oppii Amerikas puhtahasti suamenkiälen. — Vaikka oon mä kuullu -kummempiaki. Misikaanin valtios yhres kolimainis tyäskenteli yks -neekeri monet vuaret aivan suamalaasten joukos ja oppii nii selvästi -suamenkiälen, jotta yhtää ei sen puheesta eroottanu mitää feiliä. Se -puhuu nii purkista Härmän murretta, ku oli härmäläästen sakis aiva -ollukki, jotta mistää muust’ ei tiänny, jottei s’oo suamalaane — ku -naamasta. Ja suamalaasten tyätoveriensa puheesta s’oli oppinu ja kuulin -kaikki härmäläästen tappelujutut, Isoon-Antin, Rannanjärven ja kaikki -muut puntimiähet. Ja ku jokku olivat leikillänsä sanonhet, jotta s’oon -vähä Rannanjärven näköönenki, niin siitä se nii riamastuu jotta rupes -nimittämhänki ittiänsä Rannanjärveksi, Jimmi Rannanjärvi! - -Ei taira moni täälä kotomaas tiätääkkää, jotta Amerikaski on -rikuneerannu yks Rannanjärven Jukka, Jimmi Rannanjärvi, jok’ oli -naamasta aiva musta. Ja hyvin se vai Rannanjärven housut täyttiki. Kova -oli tappelemhan ja monta saluunaa oli tyhjentäny. - -Oli se ollu vähä kamalaa kattella, ku saluunan laattialla hyppii ja -keikisteli mustanaamaane, villatukkaane neekeri paljas suamalaane -puukkoo kouras ja kirrasti jotta: - -— Hih, min’oonki Jukka-poika Rannanjärvestä, iloone ja nuari! — - -Ja sivupöyrän ääres istuu sen suamalaane kaveri viskiklasi nenän eres -ja pyyteli jotta: - -— Älä ny viitti Rannanjärvi tuata sisuas nuan näyttää. — - -— Mä vai vähä nuata toiskiälisiä peljätän! — oli se musta Rannanjärvi -hihkaassu. - -Niin, mutta mehän olimma siälä norjalaasen rajavartijan mökis, ja mä -ku lennin jo Amerikkahan asti! No me syäthin siälä, saatihin kaffia, -maksettihin ja lährettihin pois. - -Venehes sitte kertoo meille yks rajavartioston kapteeni, jotta -norjalaaset ovat järjestänhet kovasti tarkasti rajavartioontinsa. -Ei niillä paljo sotamiähiä oo, mutta mettänvartijat ovat kans -rajavartijoota. Ja niit’ on aika tihjäs. Joka mettänvartijalla on -asumuksessansa puhelin ja sähkölennätin n’otta ne pääsöö vaikka -Kristiaaniahan asti. Ja samoon on joka vartijan seinällä valtion -pualesta komia kello, jonka taulus on 24 tuntia. Palkkaki kuuluu olevan -hyvä ja monia etuuksia niill’ on muutoonkin. Jos siälä vai jotaki -rajalla sattuu, nii pian kans kellot kauempanaki kilajaa. Ja pakkaavat -kilajamahan vähä ennen aikojaki. Mennykki kesänä oli jokin rajasotilas -Suamen pualella ampua mojahuttanu koppeloa puunlarvas ja siit’ oli -krannin poika nii peljästyny perättömäksi jotta heti soitti henki -kurkus kauemmas jotta: - -— Nyt ne hyäkkää! - -Suamenkin lehris oli parin päivän päästä sähkösanomia luettavana -Kristiaaniasta jotta: mitä tekeillä? Ammuntaa Suamen rajalta! - -Ja sitte tuli nootti. - -Ja sitte hetken päästä toinen jotta: anteeksi, me vai luulimma — —. - - - - -»LAPIN LUMOISSA.» — KOLTTAKÖNKÄHÄLLÄ. - - -Se taisi olla Saarikosken rallapaanasta ku meirän sakkihimma liittyy -venesmiäheksi yks nuari vähäläntä laihankälppä miäs, joka puhuu kovasti -kimiällä äänellä ja oli niin heikon ja hintelän näköönen, jotta mä -luulin sitä ensin koltaksi. Mutta selvää suamia se puhuu ja kova oliki -toimittamhan. Puheesta kuuli, ku tarkemmin peräs, jotta s’oon jostaki -Turun pualesta kotoosi. Ku se tuan tuastaki sanoo jotta »kuis sitt», -nii viiinmee kysyyn jotta: - -— Ettäkös t’oo Loimaalta syntyysin? - -Se hämmästyy kovasti ja sanoo jotta: - -— Sielthän min’oon. Aiva oikee, mutta mistä te sen arvasitte? - -— Siitä vai jotta: »kuis sitt, sano Loimaan likk». - -Otin vähä tarkempaa selkoa, mikä se oikee on miähiänsä, ja sainkin -kuulla, jotta merkilline on miäs. S’oon talokkahan poika Loimaalta, -Nikolai Oja nimeltänsä. Entisenä Petsamon sotilahana s’oon nii ihastunu -vapaasehe ulkoilma-elämhän Lapis, jottei malta lähtiä poiskaa. S’oon -»Lapin lumoos», niinku siälä sanothan. Jo kolmatta vuatta viättää -se siälä hualetoonta mettälääs-elämää. Nyt s’oon yhren rallapaanan -hoitajana, ja innokas maanviljelijä ku on, niin on kivikkomäkehen -kaivertanu perunamaan, john’ oli pärnänvarret päällä jo silloo ku me -siälä olimma, ja s’oli kovasti varhaasta Lapis. Se seliitti jotta hän -vain tahtoo näyttää näille petsamolaasille, jotta kyllä siälä peruna -menestyy ja sopivaa maat’ on kans, ku vai viittithän punnastaa. Ja -korja se sen perunamaa kivikkomäjes oliki justhin rallapaanan viäres. -Sama miäs oli leikkispäältä ruvennu trengiksi yhtehe taloohi Ivalos ja -samana vuanna se perusti Ivalon maamiässeuran. S’oon kasvissyäjä ja -vissihin tolstoilaane, joka tahtoo uhrata elämänsä opettaaksensa ja -ollaksensa toisille avuuksi. Itte se hankkii ruakansa, syä marjoja, -kalaa ja on välhin pitkät äijät syämätäkki. Terveyreksensä paastoaa. - -Nii ne sanoo siäläpäi kaikki, jotta kummalline miäs se on. Paljo on -lukenu ja paljotiätävääne. On kuulemma tutkiini koko Tiatosanakirjanki -kannesta kantehen. — Kroppiansa s’oon karaassu nii, jottei se tartte -paljo verhojakaa. N’oon sillä muutoo vai, näön vuaksi päällä. Ja -vaikka s’oon piäni ja heikonnäkööne, nii niin sitkiä ja väkevä on, -jottei tahro suuremmakkaa miähet pärjätä. Talvis-aikhan, ku kaikkiin -kovimmilla pakkaasilla ja myrskyilmoolla ei kukaa töhri lähtiä -poroollakaa viämhän postia tunturien ylitte Salmijärveltä Petsamhon, -nii silloo lyää Oja neljäkymmentä kiloa painavan postisäkin selkähänsä -ja lähtöö jalkaasin taivaltamhan yli vuarten 50 kilometrin matkan. Sen -s’oon tehny monta kertaa. Siinä tarvithanki sisua, voimaa ja uskallusta. - -Siälä pohjooses eivät ihmiset harrasta olleskaa uimista. Vesi on -kesälläki siksi kylmää, jottei siihen oikee miälellänsä mee, jos ei -tarvitte. Ja Jäämeres ei huvita ketää muita uira ku tätä Loimaan -poikaa. Talvisyrännäkin se ottaa Jäämeres virkistyskylvyn, ku muiren -lyää leuvat loukkua ja sääret vyhtiä poronnahkasaappahis. On sillä -miähellä rautaane terveys. Ja hyvin kehuu voivansa. - -Mutta niistä Patsjoen komjista koskista viälä pari sanaa. Kyllähän tua -Imatraki on aikamoone ryäppy, mutta komiempia koskia n’oon sitteki -siälä Patsjoella. Suurin koski on Kolttaköngäs, mutta s’ei ollu -mun miälestäni nii juhlallinen ku Jäniskoski, eli Njoammelguoikka -lapinkiälellä, jok’on vähää ennen Kolttaköngästä. Jäniskoskes -puristuuvat rantakalliot nii liki toistansa, jottei siin’ oo jos -25 metriä väliä. Vesi painuu hirviän väkevänä nialuna koskenniskan -kallioportista alha, teköö äkkikäännöksen silooseksi sorvaamallansa -rantakalliolla ja putuaa sitte korvia huomaavalla kohinalla viis kuus -meteriä korkialta suurehe suvantoho, joka kiahuu ku pata. Vesi oli -uurtanu suuret kuapat, koskenkirnut, rantakallioon, ja ympyriääsiä -kosken sorvaamia »muistokiviä» siäl oli hevooskuarmia. Itte koski teköö -siinä äkkinääsen ässänväärän, nii että korkia kallionnupukka pistää -keskelle kosken kuahuja. Siltä kalliolta oli mukava kattella pauhaavaa -vettä, joka virtas nii vinhaa vauhtia jotta päätä pakkas viämistää ja -koskehen vetää. Koskenniskas, justhin siinä paikas, johna joen pinta -taittuu, on vesi nii kovas puserrukses kallioseinien välis, jotta siin’ -on ku silta. - -Se meirän jääkärikapteeni sanooki, ku siinä istuttiin kalliolla ja -imehreltihin jotta: - -— Tukkilaaset pruukaavat juasta tuasta koskenniskasta ylitte — - -— Oikeekko totta? — haikaasivat meirän fröökynämmä. — Kuinka ne -siitä — —? - -— Siin’ on vesi nii kovas puristukses, jotta kyllä se miähen -kannattaa — — - -— Mutta kyllä siinä pitää koko lailla tihijää jalkojansa liikutella — -toristi yks toine totisennäkööne pappa viäres. - -Ja se olikin suurin imes, mitä ne meirän fröökynät koko matkalla -näkivät. - -Kolttaköngäs on kesääsehe aikahan oikia pikkuune paratiisi Jäämeren -rannalla. Se on pari kolme kilometriä Patsjoen suusta, joka kuuluu -Norjalle ja jota nimitethän Elvenesiksi. Joki teköö Kolttakönkähän -alapualella piänen mutkan ja siinä mutkan pohjukas korkian tunturin -suajas Jäämeren tuulilta sijaattoo kaunihilla viättävällä rantatörmällä -matalan koivikon ympäröömänä Kolttakönkähän kylä. - -Siin’on kymmenkunta piäntä matalaa kolttamökkiä yhres rypähäs -nurmikkoosella rantakummulla ja vähä ylempänä seisoo piäni siävä -venälääne luasterikirkko, joka nyt on kylmillä senjälkehe ku venälääne -pappi on siältä poistunu. - -Taru kertoo, jotta yks Trifon niminen munkki on perustanu tälle -paikalle v. 1579 kappelin, jonka se pyhitti kahrelle venälääselle -pyhimykselle nimeltä Boris ja Gleb. Siitä asti on siälä ollu luasteri -ja kirkko. Venälääset nimittäävät paikkaa viäläki luasterinsa -pyhimysten mukahan Borisglebiksi, mutta paikkakunnan yleesesti -käytetty nimi on Kolttaköngäs, sen kolttakylän mukhan, joka siin’ -on. Niinku sanottu, ei siälä enää oo munkkia, ei pappia, ja Suamen -hallitus on määränny tuan kylmille joutunhen luasterikirkon museona -säilytettäväksi. Venälääsen kirkkoherran erinomaasen hyvin ja -hauskasti rakennettu asunto on luovutettu Suamen Matkaaluyhristyksen -turistihotelliksi. Huanehet on hyväs kunnos ja siististi kalustettu. -Kirkon entinen, pyhiinvajeltajille rakennettu suuri viarastaloo, on -myäs matkustajaan käytettävänä. Ja samalla asuu siinä yks Suamen -rajavartijavääpeli, joka Matkaaluyhristyksen puolesta hoitaa hotellia. - -Kolttaköngäs turistipaikkana onkin paljo käytetty sitä varte jotta -siin’ on erinomaane lohenkalastuspaikka. Siälä kulkoo Enklannista -asti huvikalastajia ja varsinkin käyy niitä paljo Norjan pualelta. -Mutta sitä mukaa ku meirän omas maas leviää tiato tästä hauskasta ja -tilattavasta lohikalastuspaikasta, rupiaavat oman maan lohikalastajakki -sinne kulkunsa ohjaamahan. Menny kesänä kalasteli siälä jo pari -lääkäriä etelä-Suamesta viikon päivät lohia ja saivat aikamoosia -rötkälehiä. - -S’oon sellaasta herraan hupia se lohenkalastus, kovasti hauskaa ja -jännittävää. - - - - -KIRKKONIÄMES JA JÄÄMERELLÄ. - - -Kolttakönkähälle tulimma myähään illalla kovasti väsyksis, ku ei oltu -reilusti nukuttu sitte ku Ivalos. Kaks voorokautta oli yätä päivää -tehty matkaa venehis, ja vaikka isthaltansa reissaamme ei pitääsikkää -kovasti kroppia krossata, niin yhres tilas ku istuskeloo, nii jo pakkaa -ruveta koomoottamhan ja hellemmät tuntehet höltymähä. Hyvältä tuntuu -silloo päästä Kolttakönkähän eurooppalaasehen turistihotellihi, hörpätä -viälä iltamyähällä pari klasia kuumaa teetä maaruhunsa ja lykätä -kovalle knäkkileivälle tehtyä voileipää aika kasa poskehensa. Ja sitte -oikaasta väsynhen kroppansa pehmooselle vuatehelle oikee kahren lakanan -välihi maata. - -— Ohoh! — pääsi siinä poijalta suloone hoakaos. — Kyllähän tua -erämaan elämä ja talsimine on kovasti tervhellistä ja virkistävää, -yksinkertaasta, opettavaa ja hyäryllistä ja kaikille kovasti -suasiteltavaa, mutta väsyy siinä raakulehesti — — - -Enempää en jaksanu ajatellakkaa, ku toisis hoanehis jyristivät -reisukampraatit jo seinähirsiä, jotta klasit heläji. Tartuun nuattihin -kööris ja rupesin vetämhän kontrapassua, jota huilua mä plaan puhaltaa. - -Aamulla olthin varahin pystys. Meitä vasthan oli tullu itte Petsmon -kupernööri, kruununfouri Gråsten, (Saki Hevonpään tukeva veliimiäs) -ja Petsamon sotavoimien ylipäällikkö, jääkärimajuuri Heikel. N’oli -tullehet meitä häkemhän Petsamon sotavoimien amiraalilaiva »Suamella». -— Ei se häävinen purkki oo se meirän linjalaivamma »Suami», siälä -Jäämerellä. Norjalaaset pakkaavat sille nauramhan ja sanoovat jotta se -on meirän vanha »Emma», niinku onki. S’oon ostettu Norjasta ja uuresti -kastettu »Suameksi». S’oon pikkoone pukseeripaatti, vanhanaikaane -vaappero ja nii korkia pianuutehensa verraten, jotta sitä pahasti -heittelöö, ku vähäki tuuloo. Entinen kapteeni, jok’ei tohtino -pahemmalla säällä lähtiä sillä Kirkkoniämestä merellekkää, otti eron -koko kalapurkista, mutta nyt siin’on kapteenina yks Sjöberg niminen -vaasalaane merikarhu, jokei pelkää vaikka Jäämeri kuinka möyryääs. -Se ajeloo sillä vaikka pohja ylhäppäi kääntyylöö. — Petsamolaasten -hartahin toivo olis, jotta valtio antaas sinne vähä paremman paatin -erustamhan Suamen tasavallan Jäämeren laivastoa. - -»Suami» laiva oli juhlaliputettu, kuurattu ja plankattu nii hyväksi -ku ikin’ oli saatu. Patsjoen suus se seisoo ja orotti meitä. Parilla -piänellä moottorivenhellä pääsimmä Kolttakönkähältä sitte laivalle, -joka sitte ilman kanuonanlaukauksia, ku ei pyssyjä oo, heti nosti -ankkurin ja lähti mahtavasti savuamhan 8 kilometrin pääs olevhan -Kirkkoniämen kaupunkihin Norjan pualelle. - -Ajoomma siinä Patsjoen suus norjalaasen piänen sahalaitoksen sivun. Se -on yksraamine saha, ja siinä norjalaaset sahaavat Patsjokia uittamansa -tukit. — Meirän matkas oli yks mettähallituksen ylimettänhoitaja, -joll’ oli tehtävänä kattella soveliasta sahanpaikkaa valtion -sahalaitosta varte, mutta siihe tuloksehe se tuli, jottei Suamen -kannata sahaa rakentaa ainakaa Patsjoen suuhu Norjan pualelle. Sen -sijahan tuumittihin, jotta paras olis rakentaa saha johonki koskehe -Salmijärvellä, uittaa sinne tukit suurista Inarin mettistä Patsjokia -myäri, sahata siinä ja rakentaa tulevasta Petsamon rautatiestä osa jo -etukäthen, nimittään Salmijärveltä Petsamon Liinahamarihin, jok’on -meirän tuleva Jäämeren-satama. Se matka on nuau 50 km. Kun Petsamos on -kova puute kaikesta polttopuusta, rakennuspuista puhumatakkaa, jot’ei -oo ollenkaa, nii olis tästä ratapätkästä suuri hyäty asukkahille ja -koko Petsamon kehittymiselle, paitti sitä, että se tukkiratana olis -ainua keino Inarin mettien käyttämiseksi. Rakennuspuut on Petsamhon -tuotava laivoolla joko Venäjältä Arkankelista asti, elikkä sitte -Norjasta, ja ovat ne tiätysti kovasti tyyrihiä. Sitä varte ovat -asumukset Petsamos niin huanoja. Ja polttoainehena käytethän makkaran -paksuusia vaivaaskoivuja, joit’ ei niitäkää tahro olla, ku ei parempaa -mettää kasva. Kontua eli turvesta siälä poltethan. - -Olishan meirän passannu lähtiä suaraa Kolttakönkähältä Petsamhon, mutta -poikkesimma Kirkkoniämehen vähä ostoksille ja kattelemhan, minkälaane -kaupunki se on. Eikä se häävine ollukkaa, pari tuhatta ihmistä -siälä asuu. Mutta outo se on heti suamalaasen silmähän ja nenähän. -Rakennukset on toisentyylistä ku meillä. N’oon rakennettu melkeen -järjestänsä neljäntuuman flankuusta, ovat korkeeta ja pystykattoosia, -veistetyystä liuskakivistä katto. Muurattuja muuria ei näe ollenkaa, -rautakamiinoota vai joka huanehes ja kivihiiliä polttoaineena. -Taloot on likaasia ja synkännäköösiä, kivihiilen savuttamia. Samoon -on kanit mustia ja huanos kunnos ja nenähän pistää kalanhaju, joka -nurkasta. Ilma on sumuinme, raaka ja kolia. Kyllä tuntoo, jott'on tultu -Jäämerelle ja kalamaille! - -Kirkkoniämi eli Kirkenäs, niinku norjalaaset sitä nimittäävät, on aivan -nuari kaupunki. Viistoista vuatta sitte ei sillä paikalla ollu ku -pualikymmentä ihmisasumusta; mutta sitte löyrettihin siältä rautamalmia -vähän matkan päästä Kolttakönkähältä aiva Suamen rajan viärestä. -Sinne perustettihin heti kaivosyhtiö nimeltä Syd-Varanger ja se rupes -oikee amerikkalaasesti runnaamahan. Pian tuli entisestä rauhallisesta -Kirkkoniämen kylärähjästä vilkas kaivoskaupunki, johka ihmisiä tuli -tulvimalla. Itte kaupungista rakennettihin 8 km pitkä rautatiä -kaivokselle, josta rautamalmi, sitte ku s’oon vähä puhristettu kuonasta -kaupungis olevas rautatehtahas, kuljetethan satamahan ja lastathan -suurihin kuljetuslaivoohin, jokka viävät sitä Saksan rautatehtahishi. -Kirkkoniämen malmin rautapitoosuus on n. 37 %. - -Suurin nähtävyys Kirkkoniämes on malmin lastaus laivoohi. Rantakallio -on pari sataa metriä korkia ja nousoo äkkijyrkästi merestä. Laivat -uivat aiva kallionkylkehe. Mutta norjalaaset insinöörit ovat -ratkaassehet asian hyvin yksinkertaasesti. Kun ei pääse junalla yli -eikä ympäri, nii on puskettu suaraa läpi suuren vuaren. Kallion läpi -on puhkaastu syvä tunneli, josta juna lykkää malmivaunut rautaasille -kaarisilloolle korkialle ilmaha, ja vaunut kumaastahan suaraa -allaolevihi laivoohi. - -Kirkkoniämes tuloo hyvin suamella toimhen. Siälä asuu 300—400 -suamalaasta ja melkeen kaikki muukki asukkahat osaavat suamia. Paljo -on suamalaasia jo sekaantunu norjalaasihi nii, jotteivät tiärä enää -ittekkää, mitä ovat. Lapset omaksuuvat kiäleksensä norjan, ku kaikki -opetus kouluus käyy sillä kiälellä, eikä minkäällaasia suamalaasia -kouluja oo. Virkamiähet, opettajat ja muut sellaaset knupit samoon -kun suurimmat kauppiahat ovat norjalaasia. Suamalaaset ovat pääasias -tyämiähiä ja kalastajia. N’oon muuttanhet Jäämeren rannalle, elikkä -Ruijahan, niinku Norjan pohjoosta rannikkoa nimitethän, nuan 60—70 -vuatta sitte Suamesta ja asustaavat nyt Norjan kansalaasina siälä jo -toises ja kolmannes polves. Monet ovat ottanhet norjalaaset sukunimekki -eli vääntänhet vanhan suamalaasen nimensä vähä norjanmalliseksi. Sillä -lailla on esim. suamalaasesta Palosta tullu norjalaane Ballo. - -Kirkkoniämes on Suamella erustaja eli konsuli. Näimmä yhren taloon -seinäs suuren emaljikilven, john’ oli valkoone ympärys, Suamen vaakuna -keskellä ja kirjootus: Suamen konsuli. Oikee rintaa nostatti, jotta -ei täs enää ollakkaa mitää »russenfinniä», niinku meit’ on ennen -karahteerattu ulkomailla, jos ei oo suarastansa ryssiksi haukuttu. Nyt -onki plari kääntyny nii, jotta »Venäjä on rajamaa ja Suami valtakunta!» - -Kun siinä rintaa röyhistelin ja meirän konsulaattikilpiä kattelin, -nii tuli konsulin pihasta neliijalkaane, kovasti vakavannäkööne pukki -köpötellen, asettuu mun etheni, käänti päätä vinoho, suu käyrä mutaji -ja pitkä parta tutaji. S’oli konsulin pukki ja se katteli mua ku ainaki -äkääne komisarjus jotta: - -— Tairat olla kulkuri ja tullu pyytämhän ruakarahaa ja friipilettiä -kotias. Mutta älä luulekkaa, juatsä ne kumminki, kyllä mä teirät -tunnen. — — Mistä laivast’ oot karaannu — —? - -Siltä se aiva näytti, jotta sellaasta rippiä se mulle piti. - -Mutta kyllä siinä pihkanoukka sen kerran erehtyy. Oikee flaatiksi meni -pukin naama, ku verin plakkarista karamällin ja annoon sille. Ja ku -muistin jotta pukki on persoo tupakkihin, niinku muukki parrankantajat -luamakunnas, nii pistin kaks suamalaasta Fennian paperossia sen -poskehen, ja se kelpas! Syärä maiskutteli ja aina välihi nyäkähytti -päätä niinku olis itteksensä päivitelly jotta: - -— Tuapa hamppari vasta herra oliki — — - -Meirän matkamma Kirkkoniämestä Petsamhon on merkkitapaus ja -ikimuistettava jo siitäki, jotta samas laivas tuathin Petsamon -apteekkihi pillerikaapit ja hyllyt. Ne on tehty Tamperehella ja -lähretetty junalla Tornion kautta Ruattin poikki Norjahan, Lastattu -siälä laivahan, tuatu Nordkapin ympäri Kirkkoniämehen ja siältä -taas laivalla Petsamohon. Sitä tiätä pitää kaiken muuttotavaran ny -Petsamohon kiärtää — kahren viarahan valtakunnan poikki! — ku kotomaas -muuttaa. - -Ja sillä matkalla voi saara pahempiakin jälkiä muuttotavaroohinsa -ku se, mitä Petsamon apteekin uusi pillerikaappi oli saarni. Siihen -oli yhren laatikon kantehen kirjootettu sinikynällä jotta »Lysfrö» -(täinsiämeniä). Kyllä mahtoo Petsamon apteekkari, Jaakko Eerikäinen, -kattua rumasti sitä päällekirjootusta. Rusakanmyrkkyä vissisti pistääs -sen kriivarin koliikintroppipottuhu, jos vai tiätääs. - -Meille sattuu paha ilma ku Jäämerelle lährettihin. Käyy aika lailla -kova myrsky, joka heitteli ja kallisteli laivaa n’otta kiinni piti -pirellä, ettei kannelta paiskannu. Kylmä raaka tuuli kirveli naamaa ja -aallot loiskahuttelivat tuan tuastaki vettä silmille. Oli kerrassa ruma -päivä. Harmaa sumu lepäs raskahana merellä, ilma henkii hyisen kylmää, -niin että piti käyrä konehuanehen ovella lämmittelemäs. Olihan siälä -laivas matkustajille salonkiki, mutta siäl’ ei meikälääsen keuhkoolla -saattanu hengittää. Kalan elikkä traanin haju oli niin väkevä, -jotta heti pani juaksemhan takaasi kannelle saamhan ulkoilmaa. Eikä -siltäkää kestänhet sisusvärkit. Laiva keikkuu ja kiärti ku kaarnanpala -lainehilla, pleikiksi veti niin yhren ku toisenki noukan ja jutustelu -loppuu jo alkumatkas. Vain yks’ meistä, yliluannolline ihmine Hermanni, -makas kajuutan softalla seljällänsä ku kotonsa peräkamaris ja veteli -suloosia unia Jäämeren möyryäväs myrkys. Kun viimmee monen tiiman -kirutuksen jälkhen päästihin Petsamon vuanon suuhun ja tuulen suajahan, -heräs tua autuas Hermanniki, haukotteli ihanasti ja imehteli jotta: - -— Joko m'oomma ny perillä — ku mä tuas vähä nukuun, enkä havaannu tulla -kattomhan maisemia olleskaa — — - -Ei siinä vahinkoa Hermannille tullukkaa, sillä kyllä täytyy sanua, -jotta kylmä, kolkko ja ilotoon on Jäämeren ranta. Kirkkoniämestä -Petsamon vuanon suulle tulles näkyy yhtämittaane pari-kolme sataa -metriä korkia kutakuinki tasaane harmaa tunturijono, joka jyrkkänä -kallionseinänä laskoo merehen. Tunturiilla loistaa keskikesän -aurinkopäivinäki suuria lumisia huippuja ja valkoosia lumiläikkiä siälä -täälä. Yhtäkää puuta eikä pensasta näy. Vain paris paikas koko välillä -erootti laakson pohjalta vähä vihertävää kasvullisuutta. Mereltä käsin -rupiaa rantaviiva pian tuntumhan ykstoikkooselta. Näköala on suurta, -mutta kylmää ja elotoonta. Jäämeri on oikia nimi sille, vaikkei siälä -ookkaa jäätä eikä se koskaan jäärykkää. Mutta sen henki on jäätävä. - -Tuntuu se vähä juhlalliselta kattella siältä pohjoosesta niinku -ulkopualelta tämän riitaasen ja rähisevän Euroopan maanosan pohjoosinta -kanttia. - -Että mitäkö sinne navallepäi näkyy? — No sinne ei näkyny muuta ku -mustaa merta, raskahasti vellovaa vettä. Ja napaa, sitä pohjoosnapaa, -sit' ei näkyny oleskaa. Mä koitin oikee kiikarillaki siikaroota, mutta -mitää siäl’ ei ollu. Eikhän s’oo turhaa puhetta koko napajuttu. Ei sit’ -ookkaa — — — - - - - -KATSAUS YLÖS HISTOORIAN KULKUHUN. - - -Ennenku me ny ajamma Petsamonvuanon suusta sisälle tuanne vuanon -perukkahan, josta loistaa jo muutamia asumuksia vastahan, nii vaatii -hyvä tapa, jotta luarahan silmäys ylös histoorian kulkhun, jotta kuinka -ja koska tämä Petsamon uusi aines on Suamelle oikee saatu. — Pitäähän -olla selvillä sekin puali asiasta. - -Yleensä n’oon kuivia juttuja sellaaset historiajutut, mutta mä vai -parilla sanalla mainaasen nuan sivumennen, eikä se kauaa päällä -seiso — sanoo entinenki äijä ku tylsällä puukoolla toiselta kurkkuja -poikkinirhas ja toinen pröökööli vastahan, jott’ ottaa kipiää. - -Kattokaas ei siit’ oo viälä oikee jämttisti sataakaa vuatta sitte, ku -Jäämeren rannikko Suamen kohralla oli viälä jakamatoonta yhteesmaata -Venäjän ja Norjan kesken. Ja sitä ennen olivat norjalaaset ja ryssät -yhteesesti kakistanhet ruattalaaset siältä pois, ku nekin olivat -koittanhet olla häsyys jotta: - -— Meille kans pala tätä raavaasta rantaa! - -S’ oli jo sen vanhan Kustaa Vaasan aikana, jok’on aikoja sitte kuallu. -No nii, mutta vasta v:na 1826 jakoovat Venäjä ja Norja siihenastisen -yhteesmaansa ja raja pantihin siihen paikkahan, josta sen voi viäläki -nährä kaikis kansakoulujen seinäkartoos ainaki viiskymmentä vuatta -ethenpäi, sillä ei niitä karttoja kumminkaa uusia hankita kouluuhi -sitä ennen. Ja silloo n’oon taas vanhoja, ku Itä-Karjala on taas sillä -välin Suamehe liitetty. Mutta kyllä mä neuvoosin, jotta koulujen -opettajat ottaasivat nyt jo viivoottimen ja sinistä kliitua, jolla -vetääsivät siihe vanhaan karttariapuhunsa salin seinällä uuren rajan -siälä pohjooses, jotta kakarakki äkkäävät, jotta meirän isänmaamma -ja valtakuntamma Suami leviää ja paisuu niinku ainaki jästillä käypä -kansakunta. - -Siinä rajankäynnis tuli Venäjän ja Norjan rajaksi Patsjoki Nautsin -suvannosta alkaan, mutta ku se yks munkki, josta jo ennen on ollu -puhetta oli 300 vuatta jo sitä ennen pystyttäny Patsjoen suuhun -ryssälääsen luasterin Kolttakönkähälle, nii siinä sanoo ryssä jotta: - -— Niatu prat, ei se passa anta kirkku ja pappi, sinä pagana! - -Ja sitä varte piti norjalaasten jättää omalta rannalta ryssille sen -kirkon paikan ja kosken, nuan neliökilometrin aluehen. Mutta ei ryssä -ollu muutoon nuuka poika, se antoo norjalaasilie kirkkoa vastahan -aika kimpalehen jäämeren kalliorantaa Patsjoen itäpualelta, aina -Vuaremajokehen asti, johna nykki viälä on Norjan ja Suamen raja. - -Siinä jaos jäivät suamalaaset aiva osattomiksi koko Jäämeren -rasvarannasta ja Suamesta tuli sellaasen vasikannahaan näköönee nuukkoo -valtakunta ku seinäkartasta näkyy. Yks pitkä sorkka verettihin Ruattin -Lapin taitte melkee Norjan poikki Atlannin rantahan — muttei tiätysti -rantahan asti! Samalla ku Suami sillä lailla erootettihin Jäämerestä, -menettivät vuasisatoja Jäämerellä kalastanhet Suamen pualen asukkahat -kalastusoikeutensaakki siälä. - -Tästä vääryydestä on sitte valituksia jatkunu läpi koko vuasisaran, nii -että ryssät viimmeen, ku ensiksi anastivat v. 1863 Rajajoelta Suamen -pualelta Venäjän valtion asetehtahalle maa-aluehen, lupasivat sen -vastineheksi eroottaa meille palan Jäämeren rantaa. Mutta siihen se -kuivi ku Myntän piki ja niinku muukki ryssän lupaukset. Suamen pualesta -pirettihin kumminkin lujasti tuasta lupauksesta kiinni ja aina vähän -päästä muistutettihin isäntä-Iivanaa, joll’ oli paksut korvat ja huono -muisto jotta: - -— Kuinkas se oikee oli sen Jäämeren aluehen kans? - -Viimeeteksi pirettihin siitä ryssänvallan aikana kovaa kolinaa ja -krateeria vuanna 1913, jos muistatta, mutta sitte tuli sota ja -naurislamput n’otta siihe tuhinahan se hukkuu Petsamon juttuki. - -Ku keisari sitte kovalla rytinällä kaarettihin ja Suamiki sanoo -kontrahtinsa ylös entiselle huspuntillensa joulukuun huminoos 1917, -tuli Petsamon asia kans heti esille. Niinkus muistatta nii kuskas -päästä sekaantunu Mannerin ja Kuusisen sakki kaikki muut seränpoijat -hallitusnööriistä pellolle ja siitä tuli tupenkrapinat. Ryssään avuulla -meinasivat kääntää täälä kaikki ylösalaasi, kumminki nii jotta sakki -itte jäis päällimmääseksi. Mutta kiirus siinä tuli poijille pyhkäästä -korkian veren aikana kaplikkohon ryssän kaalimaahan. Siälä ovat viälä -nykki ja nyrkkiä tänne putiivat. Tykkäsivät jotta tuli liika lipoone -lähtö. - -Mutta kummallist’ oli — eikä taira sitä moni tiätääkkää — jotta se sama -Mannerin sakki, joka nimitti ittiänsä kansanvaltuuskunnaksi, vaikka -ihmiset sanoovat sitä »kansankavalluskunnaksi», kesken tuhinootansa -teki polsevikki-tavaarissiensa kans sopimuksen, jotta Suami saa -Jäämeren rannalta Petsamon aluehen. Tämä tapahtuu helmikuus 1918, -samhan aikhan ku Vilppulas tapeltihin. - -Mutta samat oli meiningit tälläki pualen. Maaliskuus lähti -Vaasasta Petsamoa valloottamhan n.s. »Renvallin retkikunta», jonka -eresottamiset, »taistelut» ja seikkaalut muarostaavat Suamen kansan -historias aivan oman lukunsa. Pyhän innostuksen vallas kokos yks -hyttyystiätheen tohtori ympärillensä sotaasen »armeijan», oikian -klapinasakin, jolla lähti maata valloottamhan. Siin’ oli toistasataa -miästä, joista vai harvat käsittivät kuinkapäi pyssyllä ammuthan. -Oli siinä merkillistä sotamiästä »reikärautaa» kantamas; kaikki -tiäthet ja taithet, paitti sotataito erustettuna. Tairemaalariaki -oli koko plutuuna. Jotta siälä Lapin perukooll’ on talvella vähä -kylmä ja taipalehet siksi pitkiä, jotta pitää olla sapuskaaki enempi -ku plakkarihi mahtuu, sitä ei tämä pyhän innostuksen sotajoukko, -ensimmääne lasten ristiretki Suamehen historias, tullu ajatelleheksi. -Mutta retkikunnan hyvälle tahrolle ja tarkootukselle annettakohon täysi -tunnustus. - -Kuinka kauas tämä retkikunta loppujen lopuksi Lapin perukoolla pääsi, -sitä en oo sattunu kuutemhan, mutta yks mukana ollu uhkarohkia -tairemaalari kertoo mulle jotta: - -— Ku armeija oli aikansa erenny, nii yhtäkkiää ampua präiskähytti -vihoolline retkikunnan ensimmäästä hevoosta nii päisilmiä, jotta -koko armeija meni sekaasinsa ja kukin painoo harjakset sojos takaasi -Rovaniemelle sen kun kerkes. - -Sellaane oli retkikunnan surullinen loppu. - -Kun Suamen ja Venäjän välillä sitte hiarottihin rauhaa pari vuatta, oli -Petsamon luavuttaminen kans aina esillä, mutta ku rauhaakaa ei tullu -ennenku v:n 1920 lokakuus, nii venyy se Petsamonkin saanti. - -Sillä välillä, vuanna 1919, olivat valkoryssät enklantilaasten avulla -ja kentraali Millerin johrolla perustanhet jonkillaasen Pohjoos-Venäjän -valtakunnan Arkkankelihin. Jonkin aikaa se pysyyki pystys. Suamen -hallitus teki sopimuksen kentraali Millerin kans, jonka hallus oli -silloo Petsamokin, jotta Suami ottaa sille kuuluvan Petsamon aluehen -hoitohonsa. Hallitus lähretti joulun aikoohi v. 1919 Vaasasta satakunta -sotilasta jääkärimajuri Martti Valleniuksen johrolla Petsamhon. Mutta -sitte hajoski Millerin valtakunta jo helmikuus 1920, eikä Suamen joukko -keriinny olla Petsamos montakaa viikkua, ennenkun sen ahristuu jättää -asemansa ja lähtiä pyrkimhän takaasi Suamehe. Polsevikit lährettivät -suuria joukkoja merta ja maata myäri Petsamhon 22 p:nä maaliskuuta, -eikä hajalle vartijooksi sijootetut sotilahat voinehet tehrä -ylivoimaaselle vihoolliselle vastarintaa. Perääntymismatkalla sattuu -sitte Salmijärven vääjytys ja tuima taistelu huhtik. 1 p:nä 1920, josta -on jo ennen kerrottu. - -Sillä lailla oli menny toinen yritys Petsamon saamiseksi tyhjihin. -Vasta kun Suamen ja Venäjän väline rauha tehtihin Tartos 14 p:nä lokak. -1920, luavutti Venäjä Suamen erottamattomaksi osaksi nykyysen -Petsamon aluehen, joka liitettihin meirän maahan virallisesti 1 -päivästä tammik. 1921 ja vastahanotettihin saman vuaren helmikuun 14 -p:nä. - -Suurella touhulla alaattihin sitten järjestämhän Petsamon oloja. -Mutta siinä tehtihin sellaane erehrys, että maata kovasti asuttihin -Helsingin kamarisoffilta, eikä hommaajilla, ikävä kyllä, öllu -minkäänlaasta käsitystä oloosta ja elämästä tuala kaukaasilla -pohjan perukoolla. Uuresta aluehesta tehtihin erityyne lääni, sinne -lähretettihin oikee maaherra ja joukkohon pantihin lääninhallitukset, -ränttärit ja kaikki virkaherrat ja kapistukset, mitä paremmanpualeesen -läänin hallituskamppeehin kuuluu. Koko laivalasti pantihin menemhän -kiluunensa kaluunensa. Mutta pian tuli maaherran ja muiren virkaherraan -ja varsinkin niiren frouvaan ikävä, n’otta ne pian pakkasivat -kapsäkkinsä ja lähtivät hissunkissun takaasi Helsinkihin, jost’ olivat -tullehekki. Samalla tultihin näkemhän, jotta koko tua komeus oli aivan -liikaa Petsamon alkuperääsihi ja piänihin oloohin. Maaherranvirka -lopetettihin, korkeemmaksi hallitus- ja järjestysviranomaaseksi -asetettihin kruununvouti, joka hyvin riittääkin hallittemhan ja -hoitamhan Petsamon ainesta. Ensimmääseksi kruununvouriksi onnistuttihin -saamahan vakaumuksellinen Lapin eläjä Inarin piirin nimismiäs Otto -Johannes Gråsten, joka pari vuatta hoiti tunnollisesti tehtäväänsä. -Nyt s’oon kuulemma eronnu sekin. Hän oli tyyni, rauhalline ja -kaiken muun hyvän päälliseksi kropiltansa jykevä miäs, joka ei -turhia rehkiny, mutta teki sen sijahan hiljaasta ja tuloksellista -olojen järjestelytyätä rakentaaksensa perustuksen järjestynehelle -yhteeskuntaelämälle uurella alueella, johna kaikki oli aljettava -aluusta ja olosuhtehet lisäksi olivat kokonansa toisellaaset ku muis -osis maata; maa perin köyhää, kansa sivistymätöntä ja hajaantunehena -laajalle alueelle tiättömien taipalehien taa. - -Niis oloos tyäskentely on kokonansa toisellaasta, kun täälä -sivistynehes mailmas kamariherrojen yksinkertaaset funteeringit -rajaseutupolitiikasta, josta pystyy pullikoomahan ja ohjeeta antamhan -äijä ku äijä, vaikkei oo eres Lapin porstuas käyny eikä nähny turskaa, -Petsamon »leipää, lihaa ja kalaa», niinku siälä sanothan — muuta ku -lipiäkalana mamman joulupöyrällä ennen vanhaan, ku sitä viälä herroos -syäthin. - -Tämä sanottuna vai sitä varte, jotta erinääsis piiriis meirän maas -on tullu oikee uskonkappaleheksi ja viisuksi leimata kaikkia, mitä -Petsamon nostattamiseksi vai tehrähän, fuskupeliksi ja turhaksi -tuhinaksi. Ompa saanu kuulla sellaastaki päätööntä puhetta, jotta koko -Petsamon aluehesta ei oo muuta ku menoja ja vahinkoa Suamelle. — Niin -puhuuvat vain sellaaset, joill’ ei oo minkäänlaasta käsitystä asioosta. -Tämä haikia valitus ja väärä virsi on yleene varsinkin ruattalaasten -keskuures, ja niiren sanomalehret koittaavat sitä levittää ja -juurruttaa suamaalaastenkin sekahan. Ruattalaasten kannan, jonka -takana on se siunattu »skantinaavisuus», hyvin käsittää, sillä Suamen -voimistuminen, alueen laajeneminen ja jalansijan saanti jäätymättömän -valtameren partahalla, josta aukee monet mahrollisuuret, on pelkkää -kateutta ja pelkoa, mutta jotta suamalaasekki rupiaavat epäälemhän ja -halveksumhan suurilla ponnistuksilla hankittua pääsyä Jäämerelle, jota -on kokonaane vuasisata toivottu — se on käsittämätööntä ja surullista. - -Jos ei muu aukaase suamalaasten silmiä, jotta Petsamon alue on meille -erinomaasen tärkiä ja suuresta merkityksestä tulevaasuures, niin -pitääs sen selvitä jokahittelle jo ainaki siitä, jotta joku aika sitte -päätti Norjan eruskunta, kommunistit ensimmääsinä, ryhtyä pikimmite -rakentamhan satoohin miljoonihin nousevan rautatiän Tromsööstä -pohjoosehen nimenomaan pelkästä peloosta, että Suami rakentaa Petsamon -raran ja ottaa Jäämeren kaupan haltuhunsa. - -Siitä se kenkä pusertaa! - - - - -PETSAMON ALUE JA ASUKKAHAT. - - -Kun nyt on se historianpualiki selvillä, nii luarahan samalla pikaane -yleeskattahrus Petsamon alueesehen ja väjestöhö kokonaasuures, ennenkö -käyrähän kylihin ja tupihi sisälle ja ruvethan ihmisiä puhuttelohon -muun elämän ja toimhentulon pualesta. - -Ensiksiki on muistettava kumminki, jotta Petsamo nimiä käytethän kahres -merkitykses. Petsamoksi sanothan ensiksi koko sitä uutta maa-aluetta, -jonka Suami on nyt Jäämeren rannalla saanu, ja toiseksi tämän aluehen -pääpaikkaa, elikkä sanothan oikee pääkaupunkia, Petsamon kylää, johna -aluehen hallintopaikka sijaattoo. - -Petsamo sana tuloo lappalaasten tälle paikalle antamasta nimestä, -Betsenn eli Betzam, joka suameksi merkittöö »mäntymettä». Ryssät -ovat siitä lappalaasten Betsam’ista vääntänhet nimen Petsenga. Ja -meirän itäruattalaasemma rakastaavat ryssää enempi ku suamia ja sitä -varte käyttäävät mialuummin ryssäläästä Petsenga-nimiä ku suamalaasta -Petsamua. — Mutta mitäs me niistä! - -Petsamon aines on pinta-alaltansa 10,150 neliökilometriä eli melkeen -yhtä suuri ku Uurenmaan lääni. Pituutta on 240 km. ja leveyttä 65 -km. levjimmältä kohtaa. — Venäjän pualohoone raja on ku puukoolla -veretty suara viiva, joka alkaa Korvatunturilta ja kulkoo halki -suurten syränmairen Jäämeren rantahan asti. Siitä jatkuu raja soukkaa -kannasta pitki Kalastajasaarennolle Pummangin vuanon perukkahan, -kääntyy siitä vähä itähän ja jatkuu sitte taas suaraa pohjoosehen -pualivälihi toista saarentua, johna kääntyy Vaitolahren pohjukkahan. -Raja jakaa Vaitolahren ja sen perukas olevan vanhan suuren suamalaasen -kalastajakylän kahtia. Toinen ranta kuuluu Suamelle ja toisella -ryssäsoltut paitojansa peseskelöövät. - -Oli kovin onnetoonta, jotta toinen puali Kalastajasaarentua jäi -Venäjälle, sillä kaikki asukkahat koko saarennolla ovat syntyperääsiä -suamalaasia. Ryssiä on siälä vai ne, mitä sinne nyt on sotilahiksi -tuatu. Saarennon asukkahat ovat toistensa kans sukulaasia, ja kun -raja nyt on suljettu, tuattaa se tiätysti omaasille rajan kummallakin -pualelle paljon harmia ja kaikellaasia vaikeuksia. Sattuu häitä, -ristiääsiä ja hautajaasia, mutta likimmät omaaset eivät pääse toistensa -tyä. Salateitä joskus saa sanan kulkemhan. - -Venäjän pualelle jäivät rajankäynnis saarennon suamalaaskylät: -Tuovila, Supuska, Tsyp-Navolok, Muotsi, Eina ja Muotka. Meille jäivät -Vähä-Muotka, Pummanki, Kervanto ja suurin osa Vaitolahtea. - -Viälä toinenkin huano puali on tualla ryssänrajalla. Se, jotta pitkä -ja uittokelpoone Luttojoki, joka alkaa Laanilan paikoolta ja kulkoo -Petsamon suuren mettäalueen läpi, laskoo Venäjän pualelle. Se laskoo -suurehen Nuortijärvehen, josta sitten mahtavana Tuulomajokena virtaa -Kuallanvuanohon. - -Luttojoen varsilla Petsamon aluehella on laskettu mäntymettää olevan n. -500,000 tynnyrin alaa ja arviolta 5 milj. tukkipuuta. Se on rahaa se, -vai mitä? - -Luttojoesta on viälä muistettava yks merkilline seikka. Se on siitä -imhelline ja harvinaane joki, jotta se virtaa kahtahalle. Se alkaa -lähtehestä josta toinen joki juaksoo Jäämerehen ja toinen Kemijoen -kautta Pohjanlahtehen. Luttojoen yks sivujoki, Suomujoki, saa nimittään -alkunsa samasta paikasta, josta Kemijoen Luirojoen Kopsusjokihaara -alkaa. - -Ihmisasutus on Petsamon aluehella levinny pääasiallisesti kolmen -vesitiän vartehen. Vanhin asutus on Patsjoki-varres. Sitte tuloo -Petsamon vuano ja Kalastajasaarennon vuanot. Niiren asukkahat ovat -melkee yksinomaan kalastajia. Kolmas asutusalues on Luttojoki, mutta -siälä asuu pääasias kolttia ja vain harvas joku yksinääne suamalaane -mettäneläjä. - -Voi sanoa, jotta Petsamon aluehen sisäosat on melkee asumattomia. -Samoon on Petsamonjoen varsi asumatoon. Se on 110 km pitkä mutta sen -varrella ei oo muuta ku yläluastari ja yks pahaane kolttakylä. Jos tua -kylä on kurja ja piäni, nii on sillä eres mahtava nimi. Sen nimi on -Moskova! ja sijaattoo n. 8 k. Yläluastarista jokivartta ylöspäi. - -Asukkaina on Petsamon alueheila nykyänsä tuas 1,700 henkeä. Oikee -henkikirjoos ei niit’oo niinkää paljo, sitä varte ku ei eres tiäretä -viälä mitä kaikkia siälä erämais elääkää. Vuanna 1921 laskettihin -Petsamon väki 1,423 hengeksi, mutta mettis arveltihin elävän nuan -kolmisen sataa, jokk’ei oo kirjoos ei kansis, enempää papin ku -nimismiähenkää. - -Ja kuinkas nuasta »mettän elävistä» nii helpolla selvän ottaa ja -kirjaa pitää? Saa vain kuulla, jotta johnaki kymmenen peninkulman pääs -pohjattomien soiren ja monien tunturien takana kuuluu asustavan jokin -Ontrei, Illep, Kärppä, Huotari, Kiuril, Ann-Evvan, Mitri, Oskari tai -Jussa tai paljas »leski» piänes turvemajas. Se pyyrystelöö lintuja, -onkii kalaa ja elättää ittensä herratiätää millä konstilla. Akkaki -kuuluu olevan ja joitaki kastamattomia lapsia. Ei tiärä tällääne -»Jussa» mihkä valtakuntahan hän kuuluukaan. Eikä välitäkkää. Se on -sille yhrentekevää. Se onkii kalaa, koittaa elättää ittensä ja kualoo -ku aika tuloo joko jumalan tautihi, tapaturmaasesti eli nälkähän tai -viluhu — ilman enempää melua. - -Ei »Jussa» syytä maailmaa, eikä muilta ihmisiltä mitää apua vaari. -Niin, mitä mailmalla sitte on oikiastansa Jussan elämisen kans -tekemistä? Mailma, ja nua valtion virkamiähet, ei ne mitää Jussalle -anna, mutta ottamas ovat perhanat heti jos ei muuta, nii »henkirahaa». - -Muuta vuarovaikutusta ei näiren erämaan ihmisten ja »hallituksen» -välill’oo, ku se mitä esivalta yrittää havertaa mettän »Jussaa» tukasta -kiinni jonkin »lain» rikkomisesta, poronvarkauresta, »kruunun» mettän -kaatamisesta, Jussan oman viinan kuljetuksesta (!), kahren ihmisen -välisestä rehellisestä tappelusta, johna kellää muull’ei pitääsi olla -mitää sanomista j.n.e. Ku laki ja esivalta tällä lailla kaikes vain -sortaa Jussaa, niin Jussa pualestansa ei liijoo välitä tukkia ittiänsä -tuallaasten herrojen kirjoohin. - -Jos virkamiäs tahtoo haastaa Jussaa käräjille, pitää siinä tämmimiähen -varata ittellensä kahren viikon eväskontin selkähän, venehen ja -apumiähen soutamhan ja sauvomhan. Ku on sitte viikko taivallettu ja -ehkä viimme osuttukin Jussan mökille, nii saattaa se olla kylmillä -ja Jussa muuttanu aikoja sitte jonnekin mualle. Ota selvä! — Taikka -on mökis vai akka ja lapset, mutta Jussa itte on lähteny Venäjän -pualelle Kaariahan jauhoja ostamahan ketun ja oravan nahoolla. Sopii -istua alha tämmimiäs, ja orottaa. Ei se siälä viivy jos kolme viikkua -jos ei oo sattunu samalla tyätä saamahan. Näin paljo vaivaa ja kuluja -on korkialla kruunulla esim. Jussan piänestä pöhnästä, josta laki -määrää Jussalle ehkä 50 mk ryyppysakon. Joka koko sakkotuamiokaa ei -merkitte mitää muuta ku lisää kuluja valtiolle. Kas näin: Oulusta -pitää lähtiä tuamarin kiärtämhän Ruattin ja Norjan kautta laivalla -Petsamhon pitämähän käräjiä, jonkin juapumuksen, tappelujupakan eli -muun joutavan takia. Tuamarin matka tuloo nykyään maksamhan lähes pari -kymmentätuhatta markkaa. Kansa on köyhää, ei oo sakkorahoja. Pitääs -siis lähtiä linnahan esim. 10 päivän rangaastusta istumhan. Oulus on -linna. Kannattaa sinne kiikuttaa miästä, vaatettaa ja syättää välillä -— ja tuara takaasi taas korjasti friikyytillä Petsamhon! S’oon tämä -tällääne muarollisuus ja kankeus, joka niälöö suuria summia Petsamon -hoiros. Syy on virkakoneestos ja sen kaavamaasuures. - -Kerrompa täs piänenä esimerkkinä meirän virkakomennosta yhä viäläki -meillä käytetystä virkämiähen matkalaskun teosta, johna on yhtenä -vakinaasena tulopualena »matkatavaran siirto asemalle». Ennenvanhaan ku -mäkin kuuluun läänin virkakuntahan ja jouruun silloon tällöön tekhön -juhlallisia virkamatkojaki läänis, opiin tuan olemattoman »matkatavaran -siirron», joka tapahtuu 4 kertaa joka matkalla, à 2 mk kerta, 8 mk yht. -Nyt on taksaa vissihi nostettuki. Mun oli vähä noukka punaasna, ku ensi -laskua kirjootin, jotta paanko mä tuan matkatavaran siirron tuahon vai -en, ku ei mulla kerran mitää matkatavaraa ollu? - -Kysyyn neuvua vanhemmalta virkaveljeltä jotta: - -— Passaako se, ja eihän siitä vai tuu krateeria perästä päi, ku ei -mulla kapsäkkiä ollukkaa, ja jos oliki, nii ku mä itte kannoon. - -Vanheet kaveri sanoo, jotta: - -— Saapas! Ota nii tyyni ku saat ja laki sallii. Siit’ ei kukaa -kronklaa. Ja sullahan on oikeus lain mukhan kannattaa — — vaikka toista -kalossias kahren markan erestä, jos ei muut’oo. Kanna eli et, s’oon sun -asias mutta rahat pois — - -No nii, se siitä. Niin tein mä ja niin teköö virkamiäs meillä viälä -tänä päivänä. Mutta se oikeurenhoitokin siälä Petsamos pitääs saara -vähä halvemmaksi ja nopiemmaksi. Petsamo olismionis asioos pantava -erikoos-asemahan muuhun maahan nähren, nii oikeushoironkin alalla. -Kruununvouti kelpaas hyvin lukhon siälä lakia. - -Petsamon väestö on sekalaista. Suamalaaset ovat suurena -enemmistönä. Niit’on n. 700 ja asuvat ne pääasias Patsjoki-varres -ja Kaiastajasaarennella. Petsamon vuanos asuu Vienan karjalaasia, -suamalaasia ja venälääsiä sekaasinsa, joitaki norjalaasia ja joku -koltta. Karjalaasia on laskettu olevan n. 300 ja venälääsiä 225. Yks -kylä, Kagarkka, Petsamonjoen itärannalla on aivan venälääne. - -Petsamon vuano on samallaanen näöltänsä ku kehutut Norjan vuanot. Sen -suu on n. 1—1 1/2 km leviä, kummallakin rannalla kohuaa jylhän korkiat -tunturit. Vuanon itääses niämes seisoo pikkuune vilkkuloisto, joka -kovasti iski silmää meille tulijaasiksi, vaikkei sumua ollukkaa. - -Petsamon vuano on 16 1/2 km pitkä. Sen leveys vaihteloo 1—1 1/2 km, ja -syvyytt’ on aina 70 sylehen asti. Nuan 5—6 km suusta teköö vuano syvän -polven länsirantahan, joten siihen on muarostunu kaikilta tuulilta -suajattu mutka. Siinä on se Liinahamarin satama, meirän Jäämeren satama -ja Petsamon tulevan rautatiän päätepiste. Aivan rannas on 44 syltä -vettä ja ainaanen avovesi! Talvella jäätyy Petsamon vuanon perukka, -mutta Liinahamari ei ikänä. - -Kummallakin vuanon rannalla rupiaa nyt näkymhän harmaita piäniä -asumuksia. Länsirannalla on ensin Heikinpaikka, sitte Trifoonanniämi, -john’on valtion majataloo ja n. 80 asukasta. Itärannalla näkyy -Iivananmutka ja Peuravaaran kylä. - -Mutta vuano maraltuu hiljoollensa sen perukkahan päi nii, että, jos -meinaa päästä venehellä, nii pitää orottaa nousuvettä ja jatkaa matkaa -piänemmällä paatilla. Mekin muutimma Trifoonas Suami-laivasta parihin -moottorivenehesehen, ja niillä hyristettihin Petsamon Parkkinan kylän -rantahan. - -Rannas oli meitä vastas paljo väkiä, puvultansa ja muaroltansa vähä -ouronnäkööstä, ryssän nuttuja, furaskoja ja rupaskoja melkee joka -miähellä; naisilla roikkuvia kirjavia karttuuna-hamehia. Joukos seisoa -kökötti killisilmääne ja takkupartaane munkkiki topattu musta patalakki -pääs. Kovasti kumartivat ja olivat kunnioottavaasen näköösiä. Mutta -suuria, isoomahaasia ja korkeeta hallitusherroja siinä kans tuliki -pulska trusa. Ja paljo valituksia oli väellä hampahankolos. - -Ehjinä ja tervehinä oli ny perille päästy Petsamhon. Vai -Kunnallisneuvokselle oli tapahtunu yks harmillinen vahinko. Sillä ku -oli mammaltansa kovat tervehyyset tuatava jollekin vanhalle tuttavalle -Petsamos, mutta kelle se oli — sit’ei meirän kunnon Kunnallineuvoksemma -enää muistanu eikä saanu päähänsä, vaikka kuinka muistutteli. — Kysyy -multaki jotta: - -— Oliko se ny lääkärille vai sen frouvalle, vai tiakonissalle, vai -kätilölle, ku se muija niitä tervehyysiä lähretti? - -— En mä vaa tiärä — piti mun sanua. - -Mutta viimmee Kunnallisneuvos jahkaa jotta: - -— Mä sanon kaikille muijalta tervhyyset, nii vissihi tuloovakki -perille — —. - - - - -SUUTARIA TARVITAAS. — KLONDEIKIN KAUPPIAS. — PETSAMON HOTELLI JA -MAILMANSORAN SIUNAUKSET. - - -Kun me siinä venhen pohjalta matkareppujamma valikoottimma -Kunnallisneuvoksen kans, ennenku maihi astuttiin Parkkinan rannas, -äkkäs se jotta sen housunpultut olivat mennehet matkan varrella pahoo -kruttuuhi. Olivat nii mones kiärtees koipien ympärillä, jotta hra -Kunnallisneuvoksen mahtava ja arvovaltaane kruppi näytti seisovan -kahren tukevan korkkikruuvin päällä. - -— Kuinkas mä, kansani erustaja voin tällääses putsus astua kansan -nähtäväksi — — haikaasi Kunnallisneuvos. — Mun pitää ensi töiksi heti -rantahan päästyä mennä johki kräätärinliikkeesehe ja prässööttää nämä -housut. - -Mutta suuri oli hra Kunnallisneuvoksen ällistys, ku laivamieheltä sai -kuulla jotta: - -— Prässirautaa ei oo Petsamos muilla ku kruununfoorin frouvalla! - -— Mitä?! — Eikö tääl’oo kräätäriä koko Petsamos? - -— Ei oo! Eik’oo suutariakaa. Eikä nikkaria, eikä muitakaa käsityälääsiä -— seliitti miäs. - -Niin on hullusti asiat Petsamos. Mitä uutta vaatetta hankithan, se -tuarahan valmihina Norjasta. Samoon on kenkien laita. Ku repeemähän eli -ratkeemahan rupiaa, nii sellaasta hantvärkkäriä ei oo koko Petsamos, -joka pystyys vähä ihmiste laihi korjaamaha. Sitä varte ei verhoja paljo -paikkaallakkaa, pirethän vai sellaasina riapuuna päällä nii kauan -ku pysyyvät. Nikkarinpuuttehen tähre on sellaasten ihmisten, jokka -voisivat varojensa puolesta jotaki teettää, niinku virkamiesten ja -kauppiasten huanekalut — pakkalaatikoota, kolmijalkaasia lavittoota ja -jos jotaki Aatamin-aikaasta tyyliä. Katkerasti ihmiset valittelivat, -jotta lavittanki pitää tilata Tamperehelta eli Etelä-Norjasta asti, -ja ku perille viimmee tuloo, nii on luajan lykkyy, jos siin’on kolme -tervestä jalkaa jäljellä. - -Suutaria, kräätäriä, nikkaria ja muita sellaasia hantvärkkiä -siälä tarvitaas. Samoon on Pohjoos-Norjas aiva yhtä suuri puutos -käsityölääsistä. Tavailine rajasuutari otetaas siälä suurellä riamulla -vastahan. Sitä kannetaas pönttöönsä päällä riamusaatos taloosta taloohi. - -Rannasta ohjattihin meirät kauppias Ludvik Munsterhjelmin asuntohon, -johna kauppiahan iloone ja hauskannäkööne norjalaane frouva otti meirät -lämpöösellä kaffikullalla vastahan. Frouv’ on suuren mailman naine, -tohtorin tytär Tromsööstä, kirjallisesti sivistyny ja herttaane ihmine. -Isäntä itte oli pitkä solakka hiano miäs, josta heti huamas olevansa -tekemisis tavallisuuresta poikkiavan kauppiahan kans. Kaffipöyräs -keskusteltihin jo Hamsunista ja Ibsenistä. — Tääläpä vasta fiiniä -kauppamiähiä on! — imehtelimmä me. - -Koitin ottaa vähä tarkempaa selvää tästä merkillisestä miähestä ja -sainkin kuulla imhellisiä asioota. - -Tämä »Klondyken kauppias» Munsterhjelm, on varsinaaselta ammatiltansa -eläin- ja kasvistiäteelijä, joka tutkimusmatkoolla on kiärtäny Kiinat, -Jaapanit ja Huippuvuaret. Paljo merta ja maata on se miäs nähny. Ja -nyt s’oon ruvennu kauppamiäheksi Petsamoho ja lyä rahaa ku roskaa. -Myy niiskua, tupakkia, kaffia, sokuria, paitoja, housuja, fläskiä, -karamälliä, valeskelloja ja mitä vai. Ja ostaa kans mitä Petsamon -kalastaja ja syränmaan kolttaäijä vai kiinni verestä, ilmasta ja maasta -saa. Sille tuarahan kalaa, nahkoja, villoja, heiniä j.n.e. - -Ku mäkin tein kauppaa sen puaris ja ostin poronnahaasta tehryt -toffelit, tuli sinne yks äijänkänttyrä, joll’ oli kainalos nii suuri -kuallu krapu, jott’ oikee hirvitti. Paperossilooran ja markan antoo -kauppias siitäki. Se oli Jäämeres elävä kuariaane nimeltä krevetti, -joka muutoon koiviltansa ja saksiltansa muistuttaa krapua, mutt’ on -kropiltansa aiva ympyriääne ku fiilipunkki ja sen kokoonenki, punane -färiltänsä. Kun oikaasi sen koivet, nii kyynärää pitkät olivat! S’ -oli ku mikäki pyykkilavitta ku sen tälläs laattialle seisomhan. Sanoo -se kauppias, jotta sitä voi syäräkki, mutta nurkkaha mä sylkääsin ja -sanoon, jotta ainaki multa se jää vissisti maistamata. - -Suamen Matkaaluyhristys on huvimatkaalijoota varte majatalooksi -hyyränny Petsamos yhrestä karjalaasesta tuvasta toisen pään, joh’ on -kaks pikkuusta ja matalaa kamaria. Tätä viarastalua hoitaa kaupp. -Munsterhjelmi ja neljä paksuunta äijää meistä sijootettihin sinne. Ne -oli nii mataloota huanehia ja soukat ovet, jotta hätinä me mahruumma -sisälle. Klasit oli ku flikkaan lutis pikkuuset. Niis oli kuus kämmenen -kokoosta kruutua, n’otta ku mä ja Hermanni koitimma yhtaikaa klasista -kattella, nii ei kummankaa mahtunu ku toinen silmä klasihin. Nenä otti -foorilautaha ja toisella silmällä sai vai kattella. — Mutta me soviimma -sitte Hermannin kans niin jotta kattothin vooron perähän. - -Mutta puhrasta ja kaikin pualin piäntä ja siävää niis huanehis oli. -Ja oikee rautasängyt. Mutta laattialaurat kiikkuuvat ja notkuuvat -melkee ku olis Jäämerellä kulkenu. Vaikka ovet ja laattiat oli hiaralla -ja verellä nii purkkihiksi hinkattu jotta puu loisti valkoosena, ja -seiniski oli aiva uuret kuvaaset tapeetit, nii joka paikasta pisti -väkevä sualan haju nenähä ja muistutti, jotta ollahan kalamaiimas ja -Jäämeren rannalla. - -Nämä karjalaaset tuvat, johna tämä majatalooki sijaatti, ovat -rakennetut sillä lailla, jotta kaikki ihmisten ja eläänten huanehet -ovat saman katon alla. Siin’ on väentupa, navetta, talli, heinälarot -ja muut tarveshuanehet viäretyste ja ovi vai välis. Kukoot ja kanat -asustaavat parhaasta päästä väentuvas. - -Ei tarvitte talvella mennä ulkoilmalla ollenkaa. — Ulkuapäi on tällääne -Petsamon »taloo» matala, harmaa, vino ja väärä hökkeli. Se muistuttaa -meirän puales jotakin torpan vanhaa ulkokartanua. Katto on mättähistä. -Tälläästä nutukylää on koko Näsykän kylä, jok’ on Parkkinan kylästä -nuan kilometrin pääs jokia ylhäppäi. Parkkinan kyläs on kumminki -joitaki parempiaki rakennuksia, jokk’on siltä aijalta ku Petsamo viälä -kuuluu Venäjälle. Parkkina oli silloon Petsamon hallintakeskus. Siäl’ -on suurellaane kansakoulu, pari luasterille kuuluvaa pyhiinvaeltajia -varte rakennettua rakennusta, nykyyne Petsamon apteekkitaloo ja ent. -venäläänen pappila, johna nyt asuu Petsamon lääkäri. Samas rakennukses -on piäni sairaala. Lääkärinhoiron ja lääkkehet maksaa Petsamos -kokonansa valtio. Apteeki saatihin vasta kesällä 1922. Ilmaasta apuansa -tarjoo ihmisille viälä sairahanhoitaja ja kätilö. - -Kylän toimeliahin ja kätevin miäs on yks ryssä, joka kymmenkunta vuatta -sitten tuli Petsamhon niis meiningiis jotta rupiaa munkiksi. Mutta hyvä -jumala johtiki asiat sillä lailla, jotta tämä kunnon miäs rakastuuki -luasterin ylimmääsellä portahalla yhtehe karjalaasehe flikkaihmisehe. -Siit’ oli se seuraus jotta miäs paiskas luasterin portin vähä äkkiää -kiinni, nai sen flikan ja rupes tavalliseksi ihmiseksi. Kaks paljasta -kättä oli alkaes, mutta tyällä ja tarmolla on nii pärjänny, jotta -on rakentanu jo kaks oikiaa ihmismoosta talua, joista toisen on nyt -hyyränny Munsterhjelmille. Kaikkia on miähelle siunaapunu: lehmiä, -lampahia ja lapsia, n’otta s’oon ny Parkkinan kylän suurin ja rikkakin -taloolline. Muuta vikaa ei täs ryssäs oo ku se, jottei se osaa suamen -sanaa. Kaikki kylälääset kunnioottaavat sitä ja panoovat aina erestänsä -puhumhan, ku on jotaki yhtehöösiä asioota ajettavana. Eikä se tyhmä -miäs ookkaa. Ei nauti väkijuamia, eikä polttele. Se saa kirvehellä -muutaki tehtyä ku kiälehensä haavoja. - -Omituust’ oli nährä jotta kyläs oli kaikki airat tehty monikertaasesta -piikkilangasta, jot’ oli nii pitkältä ja vahvalta, jotta joka taloo -näytti olevan varustettu piikkilanka-esteellä. Se johtuu siitä, jotta -mailmansoran aikana tälläki mailman kantilla oli vilkasta sotaelämää. -Enklantilaaset, m.m. se Millerin armeija majaali Petsamoski, kaivoo -kylien ympäri vallihautoja ja rakenti pitkiä piikkilankaestehiä ja -vallituksia kilometrikaupalla tunturiille. Näistä riittää asukkahilla -nyt hyvää aitavärkkiä ilmaaseksi nii paljo ku kukin vai viittii irti -keriä. - -Sota-aikana oli monia meritaisteluja saksalaasten, ryssien ja -enklantilaaste välillä Jäämerellä. Monta niitä suaritettihin -Petsamon ja varsinkin Kalastajasaarennon erustalla. Saksalaaset -upottivat satoja purje- ja höyrylaivoja enklantilaasilta ja ryssiltä. -Näistä hävityksistä oli rannikon asukahille paljasta hyätyä. -Haaksirikkoontunehet laivat ajalehtiivat rantahan ja niistä repiivät -ihmiset ittellensä puuta, lautoja, ovia ja ikkunoota minkä irti -saivat. Ja kaikellaasta muutaki hyvää tavaraa niistä saatihin. Niin -paljo puuta saivat ihmiset hävitetyystä laivoosta sota-aikana, jotta -niist’ on rakennettu monia uusia tupia, joita näköö ny valmihina ja -pualivalmihina varsinki Kalastajasaarennolla. - - - - -PETSAMON PÄÄKYLÄ. — SOTILASELÄMÄÄ. — KAKS KUUKAUTTA PITKÄ PÄIVÄ. — - - -Parkkinan kylä sijaattoo kaunihilla tasaasella hiatakankahalla, jolla -kasvaa vain kanervikkua ja piäniä miähenkorkuusia koivunvesakoota. -Tuskin kilometrin pääs on vähä suurempi Näsykän kylä kuivunhes -joenuamas n’otta sitä tuskin huamaakaa ennenku äärehe pääsöö. Ja taas -parin kilometrin pääs Näsykästä on n.s. Alaluasterin paikka. Nämä kolme -kylää ovat siksi likillä toisiansa, jotta voi sanua niiren yhtehensä -muarostavan varsinaasen Petsamonkylän, eli Petsamon pääkaupungin, johna -aluehen hallinto, virastot ja laitokset sijaattoovat. Kruununfoorin -virkataloksi ja asunnoksi on otettu ennen luasterille kuulunu -kakskerroksine majataloo, johna on runsahasti huanehia. Toisehen -samallaasehe mutta viälä suurempaha rakennuksehe on sijootettu Petsamon -rajavartioston kasarmi. Ja upseeriille on saatu jokirannasta tilava -rakennus, johka on sijootettu postitoimisto ja sähkölennätinkonttori. -Alaluasterin venälääsestä kirkosta on tehty Petsamon luterilaane -kirkko. Kirkko on alballa laaksos, mutta tapuli on rakennettu aiva tiän -viärehe. Se on vain avonaane kellokatos, johna riippuu 6—7 suurempaa ja -piänempää kaunisäänistä kirkonkelloa. Kellojen soitto vuarilaaksos on -erinomaasen kaunista kuulla. Ääni kulkoo pitkääsenä kaikuna vuarelta -toiselle, toistuen ja sulaen kaunihiksi monikertaasiksi soinnuuksi. - -Petsamon kasarmilla on vissihin paras harjootuskenttä koko Suames. -Kasarmi seisoo lähes neliökilometrin laajuusella aivan tasaasella -ja kovalla hiatakankahalla. Se on kun tulitikkulaatikko tyhjällä -pöyrällä. On siinä sotapojilla lääniä marssia ja temppuja tehrä. -Poijat harjootteloovakki innokkahasti urheeluja ja potkupalloa. Monia -kilpaaluja on siälä toimhenpantu. - -Mutta ykstoikkooseksi tahtoo tulla sotilahien elämä tualla komjalla -kasarminkentällä. Poijat heittölöövät kaipaavia silmäyksiä Näsykän -kylän matalihin mökkiihin. Siäl’ on ilo ja sinne miäli palaa. Siäl’ -on flikkoja ja siäl’ on oikee kaffilaki, johka pruukathan iltaasin -kokoontua. Tuvan emäntä myy teetä ja kaffia, pian rupiaa haitari -laulamhan jotta syräntä riipoo ja ovensuuhun ilmestyy kylän nutipäitä. -Kohta on tanssintöminä käynnis ja sitä mennähän halulla hartahalla. -Ja puserrethan lujaa. Petsamon tukevatekooset flikat ovat kovia -hyppelemhän ja sotapoijat on aika väättyriä. Karttuunihamehet kahajaa, -silkkinauhat liahuu ja hanuri huutaa haikiaa — — Aamupualehe kuluu -aika, eikä tahrota malttaa tanssista lähtiä, vaikka poijill’ on -aamuhuuto ankara ja ylhänousu hirviä. - -Mutta kesä onkin Petsamos lyhyt ilon aika, talvi pitkä ja pimiä. — -Aavasaksalle matkustaavat ihmiset nähräksensä kesäyön auringon ja suuri -imeshän se onki, ku aurinko ei ollenkaa laske yäksi taivhanrannan taa. -Mutta jota kauemmas pohjoosehe tullahan, sitä pitemmän aikaa pysyy -aurinko yätä päivää näkyvis. Ja täälä Petsamos ei aurinko laske kesällä -ollenkaa. Se paistaa 65 voorokautta yhtämittaa taivahalla. Päivä on -siis yli kaks kuukautta pitkä. On siinä einehenväliä aamusta iltahan! -Kun Petsamon aurinko 26 p:nä toukokuuta nousoo taivahalle, nii vasta -heinäk. 18 p:nä se ensi kerran laskoo taas taivhanrannan taa. - -Mutta jos on kesäpäivä Petsamos pitkä ja valoosa, nii ompa yätäkin eri -lailla. Kokonaasta 60 voorokautta yhtehe painoho yätä! Kun aurinko -laskoo marraskuun 27 p:nä, nii ei se iloosta silmäänsä näytä ennenku -vasta tammik. 17 p:nä. Kakskuukautt’ on yhtämittaane yä. - -Talviyät on silloo Petsamos samallaasia ku meilläki. Se vain jotta yätä -piisaa kaks kuukautta. Mutta ei pirä luulla jotta siälä sentäs on nii -pimiä ku korannoki. Paistaa siälä valojaki: kirkas kuu ja roihuavat -revontulet, jokk’ on niin mahtavia, jotta meillä tämänpualen ihmisill’ -ei oo aavistustakaa. Valomerenä saattaa räiskyä ja säteellä koko -taivas ku ilotulitukses. Mutta on niitä aiva mustiaki päiviä, varsinki -pilvisäällä ja myrskyn aikana. Sanoovat jotta ihmisen miäli silloon -pitkän pimeyren tähre käy siälä kovi raskahaksi ja olo tuskalliseksi. -On paljo sellaasiaki, jokk’ eivät monta talvia kestäkkää. Tuloovat -raskasmiälisiksi. Ja miälisairahia onkin Petsamos suhtehellisesti -enempi ku mualla. - -Useen riahuu Petsamos talvella hirmuusia lumimyrskyjä, jokka -hautaavat tupatönöt kokonansa niatoksihi, jotta ihmiset joutuuvat -elämhän viikkokausia tuvisnansa. Syyskuun pualivälin aikhan raivuaa -säännöllisesti kolme voorokautta kestävä pohjoosmyrsky, joka on nii -kova, jotta silloon ei kukaan tahro pistää nenäänsä pihalle. Eik’ -oo hyvä mennäkkää, sillä myrsky paiskii ihmisiä ku tuahiropehia -menemhän. Tuulta vastahan ei kärsi naamaansa kääntää ollenkaa. Lyä heti -hengityksen tukkuhu. - -Mutta muutoon ei Petsamos kuitenkaa oo talvet niin kylmiä ku luulis. -Sattuuhan kyllä joskus koviaki pakkaasia, mutta esimerkiksi tammikuun -keskilämpö on siälä vain 6—7 astetta kylmää. Se on samallaasta talvia -ku Haminan paikkeella, ja lauhkiampaa ku esim. Etelä-Pohjanmaalla. -Talven lauhkeus johtuu avonaasesta Jäämerestä, joka lämmittää. — Mutta -Petsamon sisämais on oikeeta tulipalopakkaasia, jokka puristaavat veren -juaksemhan nenästä. - -Petsamon kesä ei oo suinkaa lämmin. Ilmanhenki mereltä on kylmänkostia -ja pitää ilman kalsiana. Heinäkuun keskilämpö on 8—9 lämpöastetta. -Kesän pilaavat viälä ainaaset sakiat sumut, joit’ on harva se päivä. -Useen on sumu nii sakiaa, jottei näe syltä ethensä. Tiätää sen, mikkä -vaarat ja vastukset siit’ on kalastajille ja merenkulkijoolle. - -Kevät tuloo Petsamos toukokuus ja se tuloo äkkiä ja aika rytinällä. -Jäät sulaavat nopiaa, syntyy kovia tulvia tunturiilta — ja yäksi -jäätyyvät lammet ja purot uurestansa, sulaaksensa taas päivällä. - -Syyskuus on taas tultu syksyhyn, lehret putuaavat puista, muuttolinnut -jättäävät pohjolan ja lokakuus on jo täysi talvi. Lyhyt on siis -Petsamon kesä. - -Kesä on tyän ja toimen aika. Silloon on menua ja liikettä joka paikas. -Kolmen kesäkuukauren kulues pitää Jäämeren rannan asukkahan saara koko -talven elantonsa, sillä talvi on kuallutta aikaa. Silloo ei tehrä -juuri mitää muuta kun maatahan ja syärähän mitä kesällä on kokohon -saatu. Elämän järjestys on siälä toine ku mualla maailmas. Meistä -etelänmiähistä tuntuu ourolta ku yks Petsamon äijä valiteli jotta: - -— Huanot on aijat sitte ku Suami tänne tuli. Kolme kuukautta min’ oon -kovaa tyätä tehny, eikä siltäkää tahro tulla talvia toimhen. - -Ne pitäävät siälä luannollisena, jotta ku miäs on kolme kuukautta tehny -tyätä, nii lopun vuatta pitää sen saara maata. Sellaasehe lojumisehen -ollahan siälä osaksi pakotettujaki, mutta johtuu tämä käsitys -pääasiallisesti kumminki entisestä helposta toimhentulosta ryssävallan -aikana, ku Petsamon kalastajat olivat tottunhet myymähän kalansa -sualaturskana Venäjälle, josta sitte saatihin halvalla viljaa ja muita -tarpehia. Mutta kun nyt on kaupankäynti Venäjälle kokonansa tukus, -eikä kalakauppaa oo saatu viälä järjestetyksi mualleppäi, niin on -petsamolaasten elämäki joutunu aivan pois raiteeltansa. Petsamolaaset -ovat tottunhet valmistamhan kalansa vain Venäjälle viäntiä varte, joka -on ainua maa, mihnä turskaa syärähän sualakalana. Kun Venäjälle viänti -loppuu, nii jäivät Petsamon ihmiset aivan avuttomiksi. - -Kun tämä maankolkka nyt on tullu Suamelle nii lankee siitä -luannollisesti, jotta Suamen pitää koittaa nostaa Petsamon asukkahat -jaloollensa ja auttaa niitä elämisen alkuhun. Tätä varte perustettihin -kuuluusaksi tullu Petsamo-yhtiö, jonka piti ottaa hoitohonsa Petsamon -kalakauppa ja välittää kalastajille kalastusvälinehiä verkkoja, -venehiä ja muuta selasasia. Mutta tämän yhtiön johtohon satuttihin -saamahan kykenemättömiä ja kunnottomiaki miähiä, jokka tekivät jos -jonkillaasia rötöksiä ja väärinkäytöksiä. Mutta suurimpana syynä -epäonnistumisehen oli kumminkin epäälemätä miästen kykenemättömyys nii -suurisuuntaasehe ja vaikiaha tehtävähän. Ei oo suinkaa mikää pikkuasia -lähtiä perustamhan ilman kokemusta suurta kalastusliikettä, jonka -pitääs olla toiselta pualen hyväntekevääsyyslaitos ja samalla tuattaa -suuria voittoja. On muistettava, jotta Norjan pualell’ on monta vanhaa -suurta ja vakavaraasta kalakauppiasta ja yhtiötä, joiren hallus on -jo kauan ollu Eurooppahan suunnattu Jäämeren kalakauppa. Niill’ on -suuret kalakuivaamot, mahtavat varastomakasiinit, tarkootuksenmukaaset -kuljetuslaivat ja ennen kaikkia pitkäaikaane kokemus tällä alalla. Kun -meillä nyt valtio koittaa ottaa Petsamon kalakauppaa hoitaaksensa, -ja valtion liikehommat muutoonkin pakkaavat olemahan vähä niin ja -näin, nii ei tartte kovinkaan kummastella, jotta se Petsamopuulaakin -menestyminen on ollu vähä huanonpualeesta. Mutta on siälä saatu jo -jotaki aikahanki. Vähitellen rupiaa asiat järjestymhän, mutta oppirahat -pitää aina maksaa. - -Yhtiöllä on kolme kauppapuaria eri kylis ja ne oli aika hyväs kunnos. -Petsamos on pari kolme yksityyskauppiasta ja niille on yhtiön liike -paha tikku silmäs. Jos ei siäl’ olsi yhtiön kauppoja, nii yksityyset -voisivat kiskua tavarasta kuinka kohtuuttomia hintoja tahansa. Mutta -nyt pitää yhtiö niitä vähä kuris. - -Se on huanolla tällillä tämä Petsamon kalajuttu. Lipiäkaloona -syärähän meirän maas joka vuasi nuan 600,000 kilua kuivattua -turskaa, joka ostethan Norjasta. Petsamon kalastajat laskoovat oman -turskankalastuksensa tuattavan nykyään vain 60—70,000 kilua, mutta -sitäkää ei saara tulenahan meirän omhan maahan. Koko tarvittava -lipiäkala saataas kyllä Petsamonkin vesiltä, mutta ei pystytä asioota -järjestömhän! Tarvitaas kalakuivaamo, parempia vehkehiä ja miähiä, -jokka pystyysivät asioota hoitamhan. Jos vain saataasihin asiat -järjestetyksi nii, jotta Suames syätääs Petsamon lipiäkalaa, nii -Petsamos tulis kulta-aijat. - -Vika ei oo sysis, se on sepis. Mutta kaippa ne asiat siitä lutviutuu, -ku keriithän. Tallellapa on meillä siälä pohjooses pohjatoon -lipiäkalatiinu, kun vai keksithän keinot, millä ne kalat kuljetethan -tänne alamaihin väen purtaviksi. - - - - -VALASKALOJA JA LIPIÄKALOJA. - - -Jäämeren loppumattomat kalarikkauret ovat houkutellehet ihmisiä -asettumhan asumahan nualle kaukaasille ja ilottomille rannoolle. -Kalastus onkin ihmisten pääelinkeino Petsamos. Kala leipänä, kala -lihana ja kala kalana, sanothan siälä. Se on kaikki kaikes. Ja -suunnattoman paljo kalaa kaikellaasta, suurta ja piäntä, siälä sakiana -kuhajaa. Ei muuta ku nostaa ja lappaa venheshen sen ku kerkiää. Meirän -pualen miäs, jok' on tottunu näkemhän vai parin korttelin mittaasia -ahvenia, silakoota ja salakoota ja joskus imehiksensä parin kolmen -kilon painoosen hauen, lentääs vissisti seljällensä, jos sen onkehen -näppaas Suamen valtakunnan uusimmat ja suurimmat kalat, esimerkiksi yks -700 kilon painoone holkeri. Elikkä vaikka vai tuallaane piäntälaija -valaskalanpoika, jok’ ei oo ku 5—6 meeterin pituune. Elikkä merikissa, -eli meripantteri, eli jokin muu Jäämeren kumma kala. Meillä kattokaas -ku on ny omastatakaa sellaasia merieläviä ku paremmillaki kansoolla ja -valtakunnilla. - -Itte en herraparakkohon trengänny nährä kaikkia nuata meirän maan uusia -merihirviöötä matkallani; ei muita ku siistiä ja kilttiä valaskaloja -ja pyäriääsiä. Ja niitäki vai parhultaasen hollin päästä. Valaskaloja -näköö Petsamon vuanon suulla harva se päivä, n’ottei n’oo eres -harvinaasiakaa. N’oon rauhootettuja, eikä niitä saa pyyrystääkkää. -Kalastajat sanoovat, jotta valaskala on niille hyäryllinen elään sillä -lailla, jotta se karhaa kalaparvia erellänsä rannalle. Laivasta näköö -Petsamon vesillä useen kuinka hiljoollensa nousoo merestä valaskalan -musta selkä, jok’on ku nurinkääntynhen venhen pohja. Valaskalat -liikkuuvat parvis, n’otta niitä näköö tavallisesti usiempia yhtaikaa. - -Pyöriääset ovat tuas sylen pituusia ympyriääsiä mossikoota, ku -jaloottomia sikoja, jokka halusti rupiaavat seuraamhan laivaa ja -asettuuvat useen leikkimhän höyrylaivan kohisevhan keulavethen. Siinä -ne uiva molskiivat justhin laivan eres, jotta luulis ala jäävän, mutta -nekös vasta ovakki vikkeliä ja ilooosia venkalehia, jokka hyppiivät ja -puikkelehtivat siinä ku salakat. Helposti sellaane parin saran kilon -painoone rötkäles pompahuttaa ittensä yhrellä iskulla korkialle ilmahan -ja purota puljahuttaa taas ku sukkula takaasi vethen. Meirän laivaa -följäs yhtenä päivänä suuri joukko pyäriääsiä, parikymmentä luvultansa, -tehren hauskoja temppujansa. Mutta Hermanni nukkuu silloonki n’otta -s’ei nähny koko lystiä olleskaa. Ja kyllä sitä harmitti sitte ku heräs -ja pyäriääset olivat jo mennehet. - -Mutta se holkeri se se vasta kauhia peto on. Pahin susikala, mikä -Jäämeren pohjia möyrii. Se syä kaikellaasia elukoota, mitä vasthan -tuloo. Ja ittiänsäkki. Ei ny itte ittiänsä, mutta toisia samallaasia. -S’oon niin raatelevaane ja siivotoon peto, jotta jos vai vois, -nii kyllä se liiat rasvat puris omasta hännästänsäkki. Kalastajat -kertoovat, jotta monaasti ku ne nostaavat tukevat koukkupyyrystimensä -merestä, nii johnaki koukus riippuu vai paljas holkerin pää. Ku yks -holkeri on tarttunu leuvastansa nii lujasti kiinni, jottei irti pääse, -nii jo ovat toiset joka puolelta elävältä syämäs, — tuata, tuata, -vaikka niinhän se pakkaa olemhan meirän kaksjalkaastenkin holkerien -joukos. - -Holkeria pyyrystethän vain sen maksan takia. Sen lihaa ei syärä. -Holkerin maksasta keitethän jotaki öljyä. Sanoovat jotta holkerin maksa -on seittemäs osa koko kalan painosta. Ku holkeri on tarttunu kiinni, -eikä sitä toiset viäl'oo keriinnehet koukus syärä, nostethan sitä vai -nii paljo merestä ylhä laivan viärehen jotta maksa irtileikattuna -saarahan veneshe ja loppu kroppaa purotethan takaasi merehen. -Sellaasten suurten kalaan nostamine merestä tapahtuu laivamoottorin -avulla. Eikä sitä sellaasta 7—8 meeterin pituusta ja monen saran kilon -painoosta kalarössikkää hyväkää miäs jaksaasi korvista paattihin -kinnata, se on selvää. S’oon yhtä mahrotoonta ku holkerin korvista -vetäminenki, ku ei sillä korvia ookkaa. - -Varsinaane leipäkala on Petsamos kumminki turska; se sama päätöön -kalaparka, joka ilmestyy meiränkin puales säännöllisesti joka -kauppapuarihi joulun erellä kuivina halaaspualina rautalangalla yhtehe -kniputtuna ja jota sanothan kuivaksi- eli lipiäkalaksi. Ja merkillist’ -on jotta meirän puales puhuthan »lipiäkalan äänellä puhumisesta», -vaikkei s’oo täälä koskaa suutansa aukaassu siitä yksinkertaasesta -syystä, jottei sill’ oo koskaa enää päätä ollukkaa, ku s’oon tänne -jouluksi tullu. - -Turskaa pyyrethän varahin keväällä, ku se tuloo Petsamon erustalle -suurina parvina lännestä päi. Sitä pyyrethän pitkälläsiimalla, -john'on 2—3000 koukkua aina yhres köyres. Köysi upotethan pohjahan ja -pirethän siälä 2—3 tiimaa, jolloon siitä Saarahan noukkia keskimäärin -nuan 2,000 kilua kalaa. Yhtehe veneskuntaha kuuluu tavallisesti -4—5 miästä, joill'on kolme-neljä sellaasta pitkäsiimaa ja niillä -nostaavat pyyntikerralla veneslastin kalaa, n. 25,000 kilua kerralla. -Tiätää sen, jotta siin'on silloo tyätä kalojen perkaamiseksi. -Kuivia-kaloja tehrähän sillä lailla, jota ku pää ja sisälmykset on -parilla puukoonverolla poispurotettu ja selkä halkaastu, nii sitte -pannahan halaastut kalat samankaltaasille orsille ku heinähaasioolle -ulkoilmahan kuivamahan, johna ne saavat olla viikkokausia, jott’ -ovat aiva koviksi kuivettuneina. Venäjälle ennen viäty sualaturska -valmistethan sillä lailla, jotta kala raamastethan halaaspualiksi ja -lyörähän suurihin makasiiniihin laattialle sylenkorkuusiksi pinooksi -paksujen sualakerrosten välihin. — Olimma kattomas Petsamo yhtiön -suures kalamakasiinis Vaitolahres sillä lailla sualattua turskaa ja oli -se ouron näkööstä nährä puali makasiinia riitattuna kalaa päälletyste. - -Turskaa pyyrethän myäs juksaamalla ja väliinsä nuatillaki, mutta meirän -Petsamon kalastajamma ovat siksi köyhiä, jottei niil’oo varaa hankkia -kalliina paremmin kalastavia pyyryksiä. Juksaaminen on yksinkertaane, -helppo ja kätevä kalastuskonsti. Siihen ei tarvita muuta ku venes, -jolla pääsöö vähä kauemmas merelle, parikymmentä syltä nuaraa, ja -siihen aikamoone terävä ja suuri koukku sekä lähes kilon painoone -rautapunnus, joka sirothan painoksi likille koukkua, jotta se menis -nopiasti ja suaraa pohjahan. »Juksan» koukku on n. 6—7 senttiä pitkä. -Niis on tinasta valettu jonkillaane kalankuva syättinä. Muuta syättiä -ei siinä juuri käytetäkkää. Paljakalla koukulla vai pyyrethän. Ja -itte kalastaminen tapahtuu sillä lailla, jotta venhen lairas on -oksahaarukka, jonka välis on pyäriä puurulla. Sen ylitte laskethan -siima rautapainoonensa ja koukkuunensa merehen likille pohjaa. Sitte -nykäästähän narunpäästä äkkiä kerran pari — ja silloo on kans jo kala -koukus. Ei muuta ku lappaa siimaa rullan ylitte nopiaa ja nostaa -parinkolmen kilon painoone turskanvonkales venheshe. - -— Että kuinkako se kala nii vai koukkuhu tarttuu? - -— Siinä se justhin onkin, mutta nii vai tarttuu ja vissisti tarttuuki -sen tiärän toristaa, ku itte oon koittanu ja viires minuutis nostanu -neljä mahtavaa parin kilon painoosta turskaa Jäämerestä. Ja samoon -tekivät toisekki reisukampraatit jokahinen. Mutta suurimman turskan sai -kumminkin se meirän Neitineuvoksemma. Sen kala painoo ainaki viirettä -kilua, mutta kyllä se kans oli mahtavaa ja kehuskeli koko lopun matkaa. -Musta tuntuu siltä, jotta sen neirin kala rupes heti kasvamhan niinku -Palomäjen-Matin hauki. - -Me istuumma kerran sen Matin kans ongella Ahvensaaren erustalla ja ku -Matti oli laiska onkimiäs, nii lauleskeli vai eikä kattonu olleskaan -korkkinsa perähä. Viimmee se nukahti venhen perhän ja samas kans hairas -yhtäkkiää sen korkin veren ala ja mä krääkääsin jotta: verä nyt! - -Ja se ku unenpöpperös säikähti ja rupes vethön ylhä — nii sen onkehe -oli tarttunu tuas tupenmittaane hauenpoika! Ja Matti ku riamastuu ja -rupes trossaamahan, jotta hän se vasta onki kalamiäs. - -— Mitäs s’oot saanu? — rupes multa kysymhän. Sattuu niin harmillisesti, -jotta suaraa sanojen min’en olin saanu oikiastansa viälä yhtää mitää. — -Siit'on ny jo lähes kakskymmentä vuatta, mutta aina vai viäläki Matti -muistaa haukiansa ja ku se ny näyttää, kuinka pitkä se hauki oli, nii -on se jo kasuanu toiselle kyynärälle. - -Niin, niitä kaloja on siälä Jäämeres nii sakialta, jotta ku sinne -kalaparvehen purottaa kiiltävän juksakoukun, nii on siinä heti monta -kalaa ympärillä kattornas, jotta mikäs siinä tuli? Ovat uteliaina, -koittavat vissihin haistaa ja vähä maistaakki sitä koukkua, jota -samalla riipaastahan ylhäppäi. Ja silloo tarttuu koukkuhan aina jokin -kala, jok’ei kerkiä tiältä pois. Kala riippuu koukus kiinni mistä -paikasta sattuu, leuvasta, vattasta, seljästä ja usee hännästäki. - -Hetken aikaa mekin koittelimma sitä juksookonstia ja parikymmentä kilua -kalaa kans nostimma. Laivas kokki sitte paistoo pari kalaa, jotta -saimma maistaakki. Ja hyvää s’oon tuarehelta laitettu turska, ei voi -moittia. - -Kerraasti mä pistin juksan koukkuhu tyhjän tulitikkulooran, laskin -pohjahan jotta saas nährä tulooko tuallaki kala. Ja nii nousi ku häkää -vai! Juksaamalla voi miäs päivän mittahan nostaa satoja kiloja kalaa. - -Jos lukijasta tuntuu kummalta tällääne kalastus, nii ei se ny vielä -mitää oo. Mutta mäkin hämmästyyn ja epäälin jotta eikhän täs meinata -meitä rumasti jutkuttaa, ku näin Parkkinan kylän rannas miähen -noukkivan kuivalla maalla verkosta kaloja koppahansa. - -Aivan totta, omin silmin näin! Ja paljo kaunihia ja eläviä kaloja siinä -verkos olikin. - -Asia oli kattokaas sillä lailla, jottei siin’oo mitää imhellistäkää, -vaikka se nii kummalta kuuluu. Petsamon vuanos on nousu- ja laskuvesi, -joka säännöllisesti tapahtuu päivittään, nii että veren korkeus -vaihteloo pari kolme metriä. Ku on laskuvesi, nii paljastuu matala -vuanon perukka Parkkinan kylän rannas aiva kuiville pitkän matkaa, -n’otta hiataane lahrenpohja vai on näkyvis. Silloon sopii siihen -kuivalle maalle pystyttää verkkoaitaa ja lähtiä kotia orottamhan -nousuvettä. Jonkun tiiman päästä rupiaaki vesi taas nousemhan ja sen -mukana tuloo kalakki ja tarttuuvat verkkohon. Laskuveren aikana saa -ukko sitte saapastella kuivin jaloon verkkonsa äärehen ja noukkia kalat -koppahansa. - -Ei se sen kummeet konsti oo! - - - - -KALASTUSTA JA MUUTA MEKASTUSTA. - - -Pruukathan sanua, jotta elämä on taistelua ja sitä s’oon ainaki -Jäämeres. Siälä karhaa toinen elukka toista aina suu auki takaa. Mutta -järjestys s’oon siinäki, niinku kaikes muuski homnias täs mailmas. -Ja s’oon sillä lailla jotta piäneet saa aina plyniä henkensä erestä -suurempansa erellä. Eikä se muutoon passaasikkaa, sillä kuinkas piänet -suurempansa söis? Sen repees maha, ja sitä varte sen on tiätysti -ponkiminen pois tiältä. Mutta herra s’oon herrallaki. Tuskin on vähä -suureet keriinny piänempänsä nialaasta, n’otta häntä suus viälä -lipajaa, ku jo on ittekki menos parempansa kitaha. Ja ku tuas tuuman -mittaasesta kalanpoijasta alkaavat toisiansa niälemhän, nii ennenku on -tultu 700 kilon painoosehe holkerihi, on siinä sisätyste kala toisensa -vattas jo kymmenettä kertaa. Ja kalojen joukos huseeraavat viälä -tuhannet merilinnut ja satapäiset hyljeslaumat. Ja niiren niskas häärii -ihminen pyssyynensä, paukkuunensa. - -Samoohin aikoohin ku turskaparvet tuloo Petsamon vesille lännestä, -ilmestyy rantavesihin irästäpäi tuhansia hylkehiä, jokka prissaavat -turskaa ku koirat lammaslaumaa. Mutta pian siihen tuloo sellaasiaki -herroja, jokka pistelöövät poskehensa kokonaasia hylkehiä. Ja s’oon yks -lai valaskaloja, jota sanothan miakkavalahiksi, ku niill'on nii pitkä -ja terävä noukka ku miakka. Silloo saavat hylkehet voorostansa panna -propellit käynthin n’otta vesi prisajaa. Kalastajat sanoovat, jotta -s’oon mahtavaa kattella ku valaskalat ajaavat eteliänsä hyljeslaumoja. -Siinä käy kuulemma eri kohu. - -Jäänieres on monellaasia hylkehiä, joita sanothan eri nimillä, mutta -siitä ne tuntoo kumminki kaikki, jotta niill' on parta, oikee pitkät -näävelit. Ja naamastansa on hyljes nii vanhan tummanverisen klanipää -äijän näkööne, jotta kun sen näköö meres, nii helposti erehtyy, niinku -on monaasti sattunukki. - -Kerraasti meinattihin täälä Vaasan saaristos vahingos ampua hylkehenä -yks lyysionkoulun opettaja, nimeltä Kröömpäri. S’oli kesää viättämäs -merikyläs ja meni yhtenä päivänä uimahan jottei siitä näkyny verestä -muuta ku pää ja näävelit. Samalla saarell’oli kaks hylkehenampujaa -hylkehiä vahtaamas ja ku ne näkivät Kröömpärin äijän pään kelluvan -veres, nii heti oikaasi toine pyssynsä ja rupes sihtaamhan. Mutta -onneksi huamas Kröömpäri pyssynpiipun ja sekös huuthon jotta: - -— Älkää herrantähre ampuko, tääl’on Kröömpäri! - -Tuli syvä hiljaasuus ja Kröömpäri kuuli ku miähet keskenänsä hiljaa -neuvotelivat rannalla. Viimee kuiskas toinen miäs jotta: - -— Se valehteloo! — ja oikaasi pyssynsä. - -Mutta silloo tuli Kröömpärille hätä ja sekös huuti hengen erestä jotta: - -— Oikee totta m’oon Kröömpäri, älkää herrinjee ampuko!! - -Mutta vasta sitte ku se nosti molemmat kätensä ylhä ja puali kruppia -näkyy, miähet uskoovat eiväkkä ampunhet. - -Niin oli Kröömpäri hylkhen ja hyljes Kröömpärin näkööne. - -Hylkehiä pyyrethän Petsamos paljo. Niitä Saarahan erityysillä verkoolla -ja ampumalla. Tuhansia hylkehiä siälä tapethan vuasittaan. Hylkhen -rasvasta keitethän öljyä ja samoon otethan nahka talthen. Mualla Suames -maksethan hylkehestä tapporaha, muttei Petsamos, ku niit'on siälä nii -paljo. - -Paitti turskaa pyyrethän Petsamos monia muita syämäkaloja. Silliäki -saarahan jotta hyvästi piisaas oman maan tarpeheksi, jos vai -järjestetääs pyynti ja hommataas tulemhän. Samoon saarahan paljo lohia, -josta sanothan, jotta »lohi on kala, mutta hauki vai vesielään». - -Mutta paras kala mitä me matkalla maistoomma, oli kumminki pallas-kala. -S’oon samallaane kala ku kampela eli maariankala, leviä ku lahna. -Sellaane suuri flatuskaane laiska kalarössikkä, joka makaa aina -lameellansa pohjas, eikä viitti kääntää kylkiäkää n’otta s’oon -toiselta pualelta aiva suamutoon ja nahka paljas valkoone. Toinen -puali, jok’on päälläpäi, on niin sekaasen färine, jottei sitä tahro -pohjasta eroottaa, ja niin on rutilaiska kala, jottei viitti siälä -pohjas maatesnansa päätänsä eres sen vertaa kääntää, jotta kattelis -molemmilla silmillä, niinku luaja on tällänny ja tarkootus ollu. Koko -pää on menny aiva vinhon, jotta silmäkki on vääntyny samalle pualen -päätä. Siälä pohjas se vai maata mollottaa ja mäihää mitä sattuu suuhun -tulemhän. Mutta hyvä liha siin’on. S’oon aiva valkoosta ja paksua ku -fläski, eik’oo ruatojakaa olleskaa, ainakaa niis paloos, jokka mä -satuun saamhan. Ja s’oon sitte suuri kala; keskikokooset painaavat -60—70 kilua, mutta on saatu kuulemma 200 kilonki painoosia. Sellaane -pallaskala on tiätysti tavallisen kahrenhengen maattavan polsterin -näkööne ja kokoone. — - -Alutta s’oon harmin paikka ku siälä meirän Petsamon kalavesillä rupiaa -kulkemhan varkahia. Kalastus kauempana Jäämerellä on vapaa kaikille -kansoolle, mutta rantavesi kuuluu yksin sille valtakunnalle, jonka -erustalla se on. Enklantilaaset harjoottaavat oikee suurkalastusta -Jäämerellä. Niill’ on paljo erityysesti Jäämeren pyyntiä varte -pykätyytä suuria höyrylaivoja, jokka kolmes, neljäs voorokaures -ajaavat Lontoosta Petsamon vesille ja sitä väliä tyäksensä hyppäävät. -Ne harjoottavat ryästökalastusta »troolaamalla». S’oon sellaasta, -jotta laivasta laskethan merehe suuri rautaane nuatta, jonka alaosas -on rautavannas ja se kraapii niinku lapio pohjia myäri irti kaikki -kalat ja kasvullisuuren. Rautakettingiillä vetää laiva tuata suurta -nuattaharaa peräsnänsä ja yhrellä verolla nostaavat kymmeniätuhansia -kiloja kalaa ylhä. Pian sillä lailla on suuriki laivan lastiruuma -täytetty ja sitte lährethän takaasi Enklantihi. Mutta sillä lailla -möyrimällä kaikki pohjia myäri pilathan ja hävitethän kalakantaa. Siitä -enkesmanni kumminki viis veisaa ja mitäs me sille voimma? S’oon siinäki -se sama juttu suuresta ja piänestä kalasta Jäämerellä. Mutta s’oon jo -hävitööntä, ku nua enklantilaaset troolarilaivat rupiavat kulkemhan -varkahis meirän aluevesillä. Monta kertaa niit’ on rookattu varsinki -yän aikhan, niinku ainaki varkahia, Suamen aluerajan sisältä. Suamelle -kuuluu parahat kalastuspaikat niillä vesillä, niinku Vaitolahren -erusta ja Heinäsaarten ympäristöt. — Toiset kansat ampuuvat varkahin -kalastavat laivat pohjahan, mutta milläs me ammumma, ku Petsamos ei -oo yhtäkää tykkiä? Meirän täytyy vai valittaa, prostesteerata, kattua -päältä ja puristaa nyrkkiä housunplakkaris. - -Paitti kalastusta harjottavat petsamolaaset väliinsä karjanhoitua. -Maanviljelystä siäl'ei juuri voi harjoottaa ollenkaa; korkiastansa vähä -pärinää kasvattaa. Mutta heinää kasvaa joinki ja enempiki rupiaavat -saamahan, ku oppiivat hoitohon maatansa. Nykkin saavat siältä täältä -laaksoosta ja jokien varsilta kohuamalla sen verran heiniä tehryksi -talven varaksi, jotta voivat huushollis pitää lehmän pari ja joitaki -lampahia. Tätä nykyä on Petsamon aluehella tuas 500 lehmää, nuan 700 -lammasta ja hevoosia vai kolmisenkymmentä. Tästä karjast’ on suurin -osa Patsjokilaaksos, johna karjanpito vois viäläki paremmin menestyä. -Petsamos syätethänlehmillä talvella paljo kuivatuita kalanpäitä. Ja -kuuluuki olevan oikee himoruakaa lehmille. Näsykän kyläs mä satuun -näkemhän joka seipään nenäs ja airalla suuria kasoja turskanpäitä -kuivamas lehmänruuaaksi. Oli kuuma aurinkopaistet ja nua kalanpäät -haisivat nii tuhannen erestä häjyltä jotta hätinä pääsi kylän läpi -kulkemhan. Ku mä pakkasin liikaa löyhkää moittimhan, nii kehoottivat -menhön paluumatkalla Norjan kautta kattomhan ja haistamhan johki -tehtahasehe johna valmistethan kalanperkooksista apulantaa. Kuuluu -olevan nii peräti paksua ja myrkyllistä se katku, jottei mailmas -pahempaa. — Siitä tulin ajatelleheksi jotta pitääs meilläki ottaa ne -sarattuhannet kilot kalanperkooksia taltehe, jokka siälä ny heitethän -merehe, ja valmistaa omaa maata varte apulantaa niinku norjalaaset -teköövät. Tulis siitä monia laivalastia hyvää pellonhöystettä, joka ny -menöö aiva hukkaha. Ja rahat jäis omhan maahan. - -Heikkua ja huanua s’oon ihmisten toimhentulo Petsamos ennenku kerithän -oloja ja asioota auttamhan ja aluullepanemhan. Sitä varte nauttiivakki -petsamolaaset tulli- ja verovapautta. Norjan pualelta Saarahan ilman -tullia tuara monellaasta tavaraa, niinku jauhoja, kaffia, sokuria -ja paljo muuta. Kaffit oliki Petsamos kymmentä markkaa halvempia ku -inualla Suames. Samoon moni muu kauppatavara. Erinomaane helpootus -on petsamolaasille se, jotta ne voivat halvalla postimaksulla -tuattaa kaikellasta tavaraa eteiä-Saumesta kolmen kilon painoosina -postipakettiina. Postimaksuhan on sama koko maas, oli matka pireet eli -lyheet. Sopii Helsingistä vai tilata voitaki pari kilua postipaketis ja -tuloo jotta ketajaa. Ne etuuret mitä Petsamon asukkahille on myännetty, -ne hyvin tarvittoovakki, jotta pääsisivät vähä elämisen alkhun. - -Maanomistusolot on Petsamos viälä kokonansa järjestämätä. Lairunmaata -on vuakrattu vai kesäksi kerrallansa. Ne tullahan pian erityysellä -lailla järjestämhän. Maa kuuluu siälä nyt kaikki valtiolle, paitti se -mitä jo on annettu luasterille, mutta tulevas lais tullahan määräämhän, -jotta petsamolaaset saavat maata täyrellä omistusoikeurella. - -Pitääs täs viälä tehrä selkua Petsamon sivistys- ja -siveellisyysoloostaki, mutta ku n’oon nii kuivia asioota ja vähä nii ja -näi, nii jääkhön. Mainittakhon kuitenki, jotta eristystä on havaattavis -nii aineen ku hengenviljelyksen alalla, sillä hiljan on Petsamhon -perustettu sikaosuuskunta ja lauluseura. - - - - -PETSAMON LUASTERI. - - -Petsamon aluehen kans sai Suami kaiken muun tavaran joukos yhren kaikin -pualin kunnos ja täyres käynnis olevan luasterinkin, nimittään Petsamon -luasterin, joka sijaattoo 19 kilometrin pääs Petsamonjoen suusta, juuri -siinä jokimutkas, johna pikkuune Mannajoki laskoo Petsamonjokehe. -Tavallisesti nimitethän tätä luasteria vai »yläluasteriksi» -erootukseksi »alaluasterin» paikasta, johna sanothan ennen kans ollehen -luasterin. Alaluasterin paikka on 3 km. pääs joen suusta. Sillä -paikalla olevat nykyyselle luasterille kuulunehet suuret rakennukset on -otettu valtion haltuhun ja on niihin sijootettu Petsamon rajavartiosto -ja hallitusvirastot. Kun puhutahan Petsamon luasterista tarkootethan -sillä aina n.s. yläluasteria, eli yksinkertaasesti Petsamon luasteria, -kun ei Petsamos muuta luasteria ookkaa. - -Historiat kertoo, jotta Petsamon luasterin on perustanu vuaren 1550:n -paikoolla Venäjältä lappalaasia kääntämhän lähteny venälääne munkki -nimeltä Trifon. Lappalaaset ja vähääset karjalaasheimon pirstalhet, -jokka niihin aikoohi asustivat Jäämeren rannalla, olivat siihen asti -pakanoona ja palvelivat kiviä ja kantoja epäjumalinansa. Mutta munkki -Trifon oli kovakouraane tuffa, joka hakkas kumhon pakanaan uhripuut -ja pakotti ne kääntymhän kreikkalaaskatolishen uskon. Hän perusti -tuan luasterin ja pian kokos ympärillensä monia muita uskonmiähiä, -jokka rupesivat munkiiksi hänen luasterihinsa. Venäjän silloone -tsaari, kuuluusa Iivana Julma antoo tälle munkille luvan laskia -alustalaasiksensa kaikki tuan kaukaasen ja tuntemattoman rannikon -asukkaat, jokka vain sai siihen pakotetuksi. Trifon onnistuuki -hommissansa nii hyvin, jotta pian oli Petsamon luasteri kasvanu -suureksi ja rikkahaksi. - -Tämän käännytystyän kautta laski kaukaane Venäjä valtansa alle Kuallan -niämen ja Muurmannin rannikon, josta meirän Petsamo on vai piäni osa. -Petsamon luasteri oli venälääsvallan äärimmäänen länsi-Eurooppahan -tungettu etuvartioasema. Jo Tritonin aikana oli luasteris 50 munkkia ja -200 luasterin tyäjäsentä. - -Niihin aikoohin käythin tuimia hävitysretkiä Vianan-Karjalan ja -Oulun pualen miästen kesken. Ryästöretkiä tehtihin vooron perhän ja -yks verisin ja kuuluusin oli se retki, jonka teki Pekka Vesainen -joulupäivänä v. 1589 Petsamon luasterihin. Vesaisen ristimänimi on -Ivalon romaanis saanu väärän nimen, sitä ku sanothan Juhoksi, vaikka -sen nimi olikin Pekka. — Vesaanen hävitti silloo Petsamon luasterin -aivan perin pohjin, poltti kaikki rakennukset, jotta vai yhren -sauna-pahaasen sanothan paikalle jäänehen. Samalla sai silloon surmansa -melkeen kaikki munkit. Suuren ryästösaalihin vei Vesaanen mennesnänsä. -Luasteri rakennettihin kyllä uurestansa, mutta entisensä verooseksi -s’ei oo koskaa sen jälkehen päässy. - -Tämän venälääsen luasterin merkitys Petsamon aluehella on -tunnustettava erikoosen suureksi. Tästä luasterista on perääsin -kaikki ainehellinen ja se vähäänenki sivistys, joka näillä mailla on -versonu. Luasterin munkit ovat ensimmääset maanraivaajat Jäämeren -äärillä. Niiren vuasisataasen tyän tuloksina nährähän luasterin -ympärillä laajoja raivatuita heinämaita. Ne on munkit, jok’on tänne -tuanhet karjanhoironki. Ne on ojittanhet ja kuivannehet suuria aloja -Petsamonjoen rantanevoosta. Heitän tyätänsä on myäskin se parinkymmenen -kilometrin pitunne tiä, joka viä Petsamon vuanon perukasta yli -hyllyvien nevamairen luasterille. Samoon on kaikki suuremmat ja parhaat -rakennukset niiren tekemiä. Kun Petsamo kuuluu Venäjälle oli luasterin -hallus suuret alat Petsamon jokilaaksosta, mutta Suamen tultua -isännäksi siälä, on siltä otettu pois paljo maata ja jätetty vai kahta -kilometriä leviä ja neljää pitkä sorko luasterin ympärille. - -Nykyysin on Petsamon Iuasteris 45 munkkia, eli »munkkaa», niinku -siälä sanothan. Niist' on 7 pappismunkkia, kymmenkunta tyämunkkia, -ja loput tavallisia munkkia. Luasterin nykyyne päämiäs, eli igumeni, -on nimeltänsä Jankif, jok’ on siirtyny sinne pari vuatta sitte -Valamon luasterista. Hän on oppinu ja sivistyny miäs, ystävällinen -ja huamaavaane. Muut tavalliset munkit sensijahan tuntuuvat -karkiatekoosilta sisältä ja päältä. Kaikki Petsamon munkit ovat -ummikkovenälääsiä, n’ottei niiren kans tuu suamenkiälellä toimhen. -N’oon kaikki jo vanhoja miähiä, tuas 50—70 vuaren ikääsiä. Uusia -munkkia, ei Petsamon luasterihin saa ottaa, nii jotta jonkun vuaren -perästä, ku munkkien luku on Iuasteris siksi vähentyny n’ottei ne -voi enää sitä hoitaa, siirrethän loput Valamon luasterihin. Petsamon -luasteri ei siis oo kovin pitkäaikaane. - -Polseviikkiaikana huseerasivat tavaarissit kamalasti kaukaases Petsamon -luasteriski. Olivat ryästänhet ja viänehet mennessänsä luasterin kaiken -karjan, 25 nautaa ja kolme-neljä hevoosta. Luasterin kirjastosta -olivat viänehet kaiken muun kirjallisuuren, mutta uskonnolliset kirjat -olivat jättänhet. »Ja mitäs ne niillä olsivat tehnehekkää», selitti -luasterinpäämiäs. Kirkosta olivat ryästänhet joitaki kalleuksia, mutta -suurimmat aartehet oli jollakin imhellisellä lailla saatu viimmeeses -tingas pelastetuksi. Ryästön jälkehen ovat munkit tehnehet parahansa -saaraksensa huushollinsa taas pystyhyn. Karjaa on kasvatettu n’otta nyt -on taas 15 lehmää ja hevoosiakin 5. - -Luasteris vallittoo ankara kuri. Jokaikisen munkin on tehtävä -säännöllisesti tyätä ja toimitettava jumalanpalveluksia -luasterisääntöjen mukhan. Kullakin on omat tyänsä. Toiset kalastaavat -joesta ja merestä, toiset hoitaavat karjaa, toiset teköövät askaresta. -Mik’ on suutari, mikä kräätäri, seppä, pakari eli karjapiika. -Kesän mittahan teköövät munkit paljo heinää, jota omilla laivoolla -kuljettaavat Norjahan myytäväksi. Sinne viävät myäs kasvattamiansa -härkämullia ja lehmiä, joista saavat rahaa. Kun munkin uskontohon -kuuluu, jotta s’ei saa tappaa muita eläviä ku kärpääsiä, hyttyysiä -ja omia syäpälääsiä, nii teurastuksehen käytethän jotakin tavallista -syntistä. - -Ny kysyy lukija vissihin, jotta eikös kala ookkaa elään? - -— Joo, joo, mutta munkit vai pyyrystäävät kalan, ja se kualoo -ittestänsä, n’ottei sitä trenkää tappaa. - -Laki on kattokaas niinku se lujethan ja seliitykset on tavallisesti -viisahampia ku itte laki. - -Munkit ovat Petsamon kätevimpiä ja yritteliähimpiä miähiä. Niill’ on -oikee sahalaitoski omia tarpehia varte ja samoo polttaavat ne kivistä -suuria määriä kalkkia, jota myivät. Omat tarpehensa ne valmistaavat -kaikki mitä vai voivat itte. Niill’ oli parast’ aikaa tekeellä oikee -riippusiltaki luasterin kobralla Petsamonjoen yli, kun niill’ on -heinämaita toisella pualella. - -Mailmansoran aikana ku enklantilaasia sotalaivoja risteeli -Petsamon erustalla, uppos yhrestä sotalaivasta suuri nopiakulkuune -moottorivenes. Sen nostivat munkit meren pohjasta ja enklantilaaset -kenkkäsivät sen luasterille. Tämä komia sarantuhannen markan -moottorivenes, john’ on kuulemma parinsaran hevoosvoiman moottori, -makaa Parkkinan kylän rannas maalle verettynä. Munkit saivat suuren -lahjan, muttei ne tee siilä mitää, ku niiren ei kannata sitä käyttää. -Se ku syä penssiiniä tunnis nuan 250 markan erestä. Se on oikia veren -päällä lentäjä, mutta mihkäs munkiilla sellaane kiirus olis? Kovasti -halusta myisivät koko paatin, muttei oo tullu ostajaa. Luasterin omat -paatit, joilla Norjas kuljethan, ovat tavallisia Jäämeren purjelaivoja -30—40 jalaan pituusia, john’ on yks masto. Sellaasella munkki seilaa -topattu patalakki pääs heinäkuarmansa päällä Norjahan niinku muukki -miähet kaupoolle ja tua jauhopussia tullesnansa. - -Pääasia luasteris on kumminkin uskontopuali, vaikka pitäähän sitä -munkinkin hualehtia tästä maallisesta toimhentulosta sen verran jotta -henki riapu kulkoo. Luasterin kirkos pirethän jumalanpalvelusta -voorokauret umpehensa. Kello kolmelta aamulla jo aljethan ja -juhlapäivinä viäläki varemmin. - -Luasterin perustajan Tritonin kunniaksi viätethän suuret juhlat -helniik. 10—12 päivinä. Silloon saapuu sinne juhlihin ympäristön -ryssänuskooset koltat ja paikkakunnan venälääset. Tavallisis oloos on -Petsamon luasteris hyvin hiljaasta, munkit vain yksistänsä lukoovat -lukujansa. - -Ourolta ja viarahalta se tuntuu suamalaasesta tällääne luasterielämä. -Munkiksi rupiavan miähen pitää katkaasta kaikki suhtehensa mailmahan. -Sen jälken ku se on koetusaikansa suarittanu ja munkiksi otethan, -ei sillä saa olla isää, äitejä, veljiä, sisarta, ei sukulaasia, ei -omaasia. Se on kuallu mailmalle ja menettää entisen nimensäkki. -Munkiksi otetulle annethan näet uusi nimikin, tavallisesti jokin -vanha kirkollinen nimi. Sukunimiä ei munkiill’ oo olleskaa. N’oon -vain jotakin Anttoonia, Johanneksia ja Mattiaksia. Kaiken elämänsä -ja aikansa, mitä luasterin yhteesistä töistä jää ylitte, on niiren -omistettava uskonnon harjoottamiselle. Naiset, jokka muiren ihmisten -joukos ovat kaunistuksia, ovat munkille kauhistuksia. Nii ainakin -pitääs olla, vaikka paljohan niistä puhuthan kaikellaasta. Ja monta -jännittävää ja liikuttavaa kertoomusta mäkin oon lukenu ja kuullu -niiren kilvootuksesta ja taistelusta »paholaasen» viättelyksiä vastahan. - -Ku ny näin on etukäthen saatu vähä seliitystä Petsamon luasterista ja -munkiista yleensä, nii ajethan nyt suaraa luasterihi sisälle kattomhan -minkälaasta siäl oikee on. - - - - -MUNKKIEN VIARAHANA. - - -Käynthin Petsamon luasteris meni meiltä kokonaane päivä. M’olimma -tilannehet luasterista meitä hakhon kaks hevoosta ja rajavartiosta -saathin yks lisää. Aamulla varahin oli puhet lähtiä, mutt'eihän niistä -herraan kiiruhista tullu mitää ennenku vasta pualelta päivää. Toinen -meirän fröökynööstä ei tohtinu lähtiä ollenkaa sinne luasterihi. Sen -tuli heti pää kipiäksi ku se vai ajatteliki munkkia. Mutta se toinen -fröökynä oli toista maata. Se hommas ittellensä heti komjan upseerin ja -ratsuhevoosen ja prissas aika lailla kumpaakin. Niin n’oon erillaasia -naiset. Mutta me vanhat vakavat saran kilon painooset kokoomukset, -joonka varta ei sellaasta rytkytystä kestä jotta haarrarreisin hevoosen -seljäs pomppia, me punnastimma ittemmä parittaan kärrypelille ja -istua könötimmä ku isoon taloon meijäriflaskut tyyninä, tukevina ja -täysinääsinä. - -Luasterist’ oli lähretty meitä häkemhan oikee paraattihoijakalla, -neliipyärääsillä puulinjaalikääsiillä, jollaasia ei enää näe muualla ku -museos. Niis’ oli linjaalina kuus leipävarthan pituusta ja paksuusta -pihlajaasta ortta, joonka päällä kruusattu istumapenkki kiikkuu -ku soutumalavitta. Kyllä mä epäälin ja sanoonkin Hermannille ja -Kunnallisneuvokselle jotta: - -— Kuinkhan teirän käyrähän ja kestääkhän nua puufiäterit, jotteivät -prätkährä poikki? — mutta kesti ne ja kovasti hyvin kehuu Hermanni -niiren fietrannehen. - -Tiän varsi luasterihin on ykstoikkoosta nevamaata, johna kasvaa vai -miähenkorkuusta vaivaaskoivua, parhuultaasta vihtamettää. Pari kylmille -jäänyttä munkkien rakentamaa majatalua on vai matkan varrella. Hiljaa -mennä nytkyteltihin, sillä luasterin hevooset olivat kans vissihin -munkkilupauksensa tehnehet, jottei ne mailman kiiruhista liikoja -perusta. Juhlallisen harvaksensa ne kinttujansa liikuttivat ja välistä -jäivät funteeraamhan, jotta kumpaas jalkaa nyt pitikää siirtää. Ja -kauan sai seliittää niille matkahan lähröski, ennenku käsittivät jotta -nyt sais lähtiä. Mutta hyväs lihas vaikka takkukarvaasia olivat, niinku -kuskipukilla istuva musta munkkiki, joka kattoo mahtavuuksisnansa -ristihi ja luuli vissihin ajavansa parihevoosilla. Niin oli äijällä -peukalo keskellä kämmentä ja heikot voimat jotta, ku hevooselta -irtaantuu matkalla kenkä jalaasta ja jäi vai parista naulasta -retajamhan, niin ei saanu sitä irti, vaikka kovasti kinnas. Käsiänsä -vai levitteli ja päätänsä kynsii. Mutta silloo astoo Hermanni alha -kääsiistä, sanoo munkille jotta annas minä, hairas hevoosen koiven ylhä -jotta koko kakku oli pyllähtää isthallensa, ja nyppäs pois ku ei mitää. -Pisti kengän munkin kouraha ja sanoo jotta tuas on! Kovasti oli munkin -silmät pyäriääsnä. - -Toises kuarmas oli kuskina tuas viirentoista vanha poijanmälkki, -joll’oli kans munkin puku yllä: pitkä musta kauhtanatakki polvihi asti, -nuaranpätkä vyällä ja pääs ympyriääne paksu topattu patalakki. Kysyymmä -siltä, onko se kans munkki, mutta sanoo olevansa vai muutoon luasteris, -kun saa siältä ruaan, verhat ja asunnon. Jostaki Venäjältä oli -kulkeepunu sinne, orpoo poika oli. Aika junkkari oli silmistä päättään -ja siitähän sen ihmisen tuntoo. Kuka tiätää vaikka sillä olis olin jo -hilsukin katteltuna Näsykän kylän flikoosta. - -Päästihin siitä kumminkin lopuksi perillekki asti luasterihin. -Tultihin tiänmutkahan ja piänelle mäelle, josta aukes yhtäkkiä ethen -laaja tasaane nurmikkotanner. Siinä seisoo vehriääsellä kerolla joen -partahalla koivikon keskellä Petsamon luasteri, jota joen toiselta -rannalta suajaa mahtava vuari, Pyhitysvaara nimeltä. Piäni, siävä -luasterin kirkko seisoo aukian lairas ja luasterin asuun- ja muut -rakennukset keskempänä kentällä. Varsinaane luasteri eli munkkien -asumus on suuri kakskerroksine rakennus, johna kullaki on oma -kopperonsa. Siinä likill'on luasterin suuri navettarati, talli, sauna -ja muut rakennukset. Navetta niill'oli oikee uurenaikaane, suuri, hyvin -järjestetty ja puhraski. Karjanhoitajamunkkien asunnot on tehty navetan -päälle. Matkustajia varte on erityyne majataloorakennus. Yks luasterin -rakennuksista on otettu rajavartioston majapaikaksi, ja sen portahilla -sotilas justhin veteli aikansa kuluksi hartahasti haitaria, ku me -tulimma. Aika luritusta päästiki, mutta heti loppuu, ku meirät äkkäs. -Sinne porraspäähän pisti käsimasiinansa ja hairas vähä äkkiää kiväärin -olaalle. - -Kun ajoomma luasterin pihalle, tuli meitä vastahan heti luasterin -esimiäs neljän korkiamman munkin kans juhlapukimis ja toivottivat -tervetulleheksi. Esimiähen johrolla lährettihin sitte kattomhan -kirkkua. S’oon pikkuune hauskannäkööne puukirkko, jok’ on rakennettu -sillä lailla, jotta siin’on oikiastansa lyäty kaks kirkkua yhtehe. -Piänen ikivanhan kirkon kans yhtehe on rakennettu uusi ja suureet -n'otta vanhast'on tehty uutehen kirkkohon alttarikuari. Itte kirkko -oli sisältä häikääsevästi koristeltu. Kaikki seinät oli pyhimysten -kuvatauluja täynnä, jokka väläjivät hopialta ja kullalta. Oviseinällä -oli kaks suurikokoosta uurenaikaasta tairemaalausta, venäläästen -maalarien tekua. N’oon kuulemma ennen ollu alaluasterin kirkos, -mutta ku siitä tehtihin Petsamon luteerilaasille kirkko, nii tuathin -taulut tänne. Toises soitti Taavetti harppua Saulille, toises saarnas -Paavali voimallisesti Akripalle. Molemmat olivat hianua taiteellista -tyätä. Yhres kolmannes suurikokooses mutta taithellises suhtees -tökerös taulus oli kuvattuna Vesaisen hävitysretki tähän samahan -luasterihin. Panssaripukuuset ritarit (!) siinä miakoolla surmasivat -munkkivanhuksia. Arvasin mitä taulu kuvaa, mutta kysyyn kumminkin -luasterin esimiäheltä kuullakseni, mitä se sanoo. Mutta näppärästi -se selviytyy ikävästä seliityksestä. Sanoo vai jotta taulu kuvaa -sitä, ku »ruattalaaset» hävittivät luasterin kolmesataa vuatta sitte. -Hianotuntoosena miähenä ei se tahtonu sanua suarahan, jotta suamalaaset -sen tekivät, vaan käytti sanaa »ruotshalaiset», jolla rajantakaaset -karjalaaset tarkoottavat suamalaasia. Tällääne väärä sanankäyttö on -perääkin siltä aijalta, ku Suami kuuluu Ruattin valtakuntahan. Ja -samalla laillahan meilläki nimitethän karjalaasia viälä monin paikoon -pussiryssiksi. - -Mä nyäkkäsin selitykselle päätä, hymyylin ja sanoon vain jotta -ponimaaju. Ymmärrimmä hyvin toisiamma. - -Kirkon suurin kalleus ja nähtävyys on metrin korkuune ja -pualentoista pituune hopiaane hianoolla korkokuvilla kaunistettu -pyhäänjäännös-arkku. Sen on luasterille lahjoottanhet aikoonansa -Arkkankelin kaupungin asukkahat. Samoon on siälä hopiaaset sylen -korkuuset kynttyläjalaat, jokka seisoovat laattialla. Ja kynttylä -on niis käsivarren paksuusta. Kirkos on monia piäniä kuarialttaria, -jokk’on ympärinsä koristeltuja kullatuulla ja hopiaasilla -pyhimystauluulla. - -Meitä tukkii pari miästä kattomhan oikee sisälle yhtehe tuallaasehe -sivualttarihi ja meirän peräs tuli sinne se meirän reima fröökynämmäki -syynäämhän paikkoja. Mutta ku munkki huamas sen, nii sekös vasta -kauhistuu, rupes hosumhan molemmin käsin ja ajoo vähä äkkiää sen -flikan siältä pois. Sanoo jotta sinne ei saa jalallakaa astua ykskää -naisihmine. — Mahtoo siinä tulla munkiille perästäpäi jälkien -lakaaseminen ja loitsujen lukeminen. - -Ku oli kirkko, navetat, tallit, leipomatupa, sauna ja muut paikat -katteltu joka puolelta, haastoo luasterin esimiäs meirät omhan -asuntohonsa murkinalle. Pöyräs tarjottihin teetä, vehnäleipää, voita -ja lohta. Ja munkki heiluu kyypparina! Esimiäs itte ei kumminkaa syäny -muuta ku leipää ja hörppii teetä päälle. Oli paaston aika, eikä munkit -saa silloon syärä lihaa, eikä lehmällistäkää. Kysyyn esimiäheltä, -kuinkas on markariinin laita, passaako se. Sanoo jotta ei saa paaston -aikaan sitäkää syärä, koska markariinia valmistettaas siihe käytethän -vähä piimää. Ja piimä on lehmällistä! Tarkat on paikat. - -— Uskonsa kutaki auttakhon! — huakaasin mä, levitin kahren pualen voita -leivälle, panin lohta päälle ja pistin suukkuhuni, mä syntinen ihminen. - - - - -MUNKKILAULUA JA LUSIKKAKAUPPOJA. — SYNTINYPPYLÖÖTÄ JA VÄÄRINKÄSITYKSIÄ. - - -Aterian kunniaksi pistouvas luasterin esimiäs meille harvinaasta -pöytämusiikkia. Esti kuuluu sivuhuanehesta piäntä krapinaa ja -rykimistä, mutta samas kans rupes kuulumhan nii mahtavaa köörilaulua -ku urvuulla olis pelattu ja paasilla kovaa painettu. Me hämmästyymmä -n’otta jäimmä suu auki kuuntelhon ennenkö hoksasimma lyärä suupellit -kiinni ja panna kaffelin pöyrälle. Kyll'oli nii komjaa laulua jotten -muista koskaa kuulleheni. S’oli luasterin munkkikööri ku lauloo. -Ensimmääne laulu oli juhlalline onnentoivotuslaulu, johna toistuu -monaasti sanat jotta »monet pitkät onnen vuaret». Kun s’oli laulettu -nousi luasterin esimiäs juhlallisesti ylhä ja ilmootti, jotta se -oli omistettu valtakunnan korkiimman hallitusmiähen, prisitäntin, -kunniaksi. Kööri lauloo sitte viälä meille piänemmille herroolle -monia kaunihia katolisia kirkkolauluja. Kaikesta kuuli jotta n’oli -aiva erityysesti harjaantunehia köörilaulajia. Niin soittuuvat äänet -varmasti ja sopusuhtaasesti yhtehe jotta se pani niinku konehella vai -olis veisattu ja eri knapiista paineltu. Emmäkä m’ollu uskua silmiämmä -ku näimmä sitte jotta koko kööris ei ollu eneet ku kolome miästä, jokka -lauloovat ja sellaasen äänen päästivät. - -Ku pöyrästä nousthin, lahjootti esimiäs meille jokahittelle muistoksi -Petsamon luasterista kaks kaunista puulusikkaa, johk’oli maalattu -poronkuvia ja muistokirjootus. Niitä vualeskeloovat munkit ja myyvät -luasteris kävijöölle muistoksi. Sattuu nii mukavasti, jotta m'olimma -jo ennen luasterihin tulua ostanhet Parkkinan kyläs Munsterhjelmin -puarista jokahinen justhin samallaasia lusikoota ittellemmä kuurella -markalla kappalehen. Tuumasimma vai, ku koriasti kiitimmä, jotta -eipähän tua lisä pahoota ja pistimmä lusikat plakkarihi. - -Ku sitte lährethin esimiähen huanehesta pihalle vähä kattelemhan -ympäristyäki, nii porstuas hairas yks munkki mua takinhännästä kiinni -ja pyyti tulemhän koppihihnsa. Ja huamasin mä jotta yks munkki kiikkuu -Hermanninki hännäs ja vouvas sitä joukkohonsa, mutta Hermanni hairas -häntänsä vähä äkkiää pois. - -Minä kumminkin menin sen munkin koppihi kattomhan ja kuulemhan, -mitä sill' olis asiaa. Munkki otti pöyrältä heti koko kourallisen -samallaasia puulusikoota ja rupes kovasti kauppaamhan mulle. Seittämän -markkaa pyyti kappalehesta. Mä siappasin kans ne esimiähen lusikat -plakkarista ja sanoon jotta: - -— Eikhän nämä lusikkapuut jo rupia mulle piisaamhan? M’oon tähän asti -plaannu vellikupilla hyvin aina yhrelläki lusikalla pärjätä, mutta -ku mä nyt rupian huitoomhan kahrella, nii eikhän tuata jo näilläki -pualehensa tuu, ku toisella koolii klimppiä pohjasta ja toisella litkoo -liäntä. - -Ku äijä meni vähä noloonnäkööseksi, nii pistin sille kympin kourahan ja -lährin. Mutt'en keriinny saamhan viälä ovia reiruhu perähäni kiinni, ku -oli jo toinen hännästä kinnaamas ja lusikkaansa näyttämäs. Silloo mä -sanoon jotta: - -— Tairattaki olla kaikki yksiä lusikkamestaria! — - -Ja hairasin häntäni pois niinku Hermanniki. Kovasti tuntuuvat olevan -persoja rahan perähän. Sain sitte jäliistäpäi kuulla, jotta yks -luasterin munkki oli kerraasti myyny yhrelle kolttaäijälle viinaakin -ja ottanu limunaatipullollisesta 700 markkaa. Siitä tullu siihen -ajatuksehen, jott'ei ne tairakkaa olla nii mailmasta pois ja syvis -uskonnollisis funteeringiis ku pitääs. - -— Mikäs se tua tuala on? — kysyyn yhreltä munkilta pihalla, ku siinä -vähäs matkas näkyy ympyriääne mäki ja sen päällä korkia puuristi. - -Sanoo olevan yhren pyhän munkin tekemä multakappeli. Lährettihin -kattomhan oikee joukolla ja haastettihin munkkia tulemhan näyttämhän. -Siin’oli 5—6 meeterin korkuune ympyriääne multakukkula, jonka päälle -meni portahat ja mäen pääll'oli maahan kaivettu montto, jonka keskeltä -nousi se suuri hirsistä tehty venälääsmallinen risti. Ryssän ristis -on kaks poikkipuuta, toinen niinku meirän ristis ja toinen pantuna -vinoottaan sen ala. Ristin juurell'oli kaks mukavaa istumapenkkiä, -johk’oli hyvä täjätä ittensä istumhan ja pistää savuuksi. Siält'oli -kaunis näky ympärinsä. Istuttihin siinä, paistateltihin päivää ja -poltettihin munkin kertojes liikuttavan tarinan tämän multakappelimäen -synnystä. Näin se kertoo: - -— Yks munkki nimeltä Pahoomi on syntijensä sovitukseksi tämän -kappelin rakentanu. Tällä paikalla oli maa yhtä tasaasta ku tuas -ympärillä ennenku pyhä Pahoomi alootti tyänsä. Se suaritti kaikki -uskonnonharjootukset ja tyät luasteris niinku muukki munkit, mutta -öisin ja lepohetkinänsä se rakenti tätä kappelia. Kaiken tämän maan, -joka täs mäes on, on se säkillä kantanu tualta nevalta ja mettästä. Ja -siihen meni siltä kokonaasta 30 vuatta. Tuala mäen alla on sen kaivama -piäni rukousmaja ja siälä pyhä Pahoomi vanhana ukkona viätti elämänsä -loppuvuaret rukouksis. Minä muistan hyvin Pahoomin, eikä siit’oo ku -neljättä vuatta sitte ku se kuali — - -— Mitä kauhiaa syntiä se munkki oli sitte tehny? — kysyy se meirän -fröökynämmä liikutettuna. - -— Se oli tehny suuren synnin, rikkonu munkkilupauksensa. Se oli -tunnustanu luasterin esimiähelle, jotta s’oli nähny kerraasti kaunihin -naisen ja rakastunu siihe — kertoo munkki. - -Ku se meirän fröökynä kuuli sen, nii veret tuli silmhin, n’otta -nästyykin nurkalla piti pyhkiä. - -Mutta mä tykkäsin jotta sen munkki-junkkarin silmät nauroo ja -suupiälestä pakkas vethön suanta. Sitä varte painoon toisen silmäni -kiinni, kattoon toisella munkin nauravhan silmhän ja kysyyn jotta: - -— Aa paapa, kuinka se oikee oli sen Pahoomin synnin laita? Jos sen -Pahoomi-paapan sellaasen synnin tähre piti tällääsen mäen rakentaa, -nii mä luulen jotta näitä mäkiä pitääs olla täälä vähä eri lailla — — --Vai taitaa se tua isoo vuari tuala jojen toisella pualella olla koko -luasterin yhteene syntinyppylä — — - -Koitti se pullikoora vastahan, mutta mä sanoon jotta: - -— Jaa jaa ihmine se on vain munkkiki ja kova paikka se selipaatti. - -— Stotakoi? — kysyy munkki silmät pyöriääsnä. - -— Ettäkös te elä selipaatis? - -— Nietu brat, kakoi tut seilipaatti? Ei minä elä seili-paatis, minä asu -tuala luasteritalos. - -Meirän meni meiningit aiva sekaasinsa. Mutta ku sitte kysyyn suaraha -jotta: - -— No onkos sulla paapakulta sitte akka? — nii levjähän veti suuta ja -tykkäs jotta: - -— Niatu maatuski! - -Ja huakaasi raskahasti. Tiätäähän sen. - -Kun oli luasterin paikat kaikki katteltu, hyvästelty ja kiitelty -kärestä pitään ystävällisyyrestä ja viarahanvaraasuuresta, josta -kumminki näkyvääseksi merkiksi jätimmä joka miäs mikä suuremman mikä -piänemmän kärpännahaan luasterin kassahan, niinku hyvä tapa vaatii, -nii oltihin valmihit taas nousemhan puulinjaalikärryylle ja lähtemhän -takaasi Parkkinan kylhän, johna Munsterhjelmi oli lämmittäny meille -kylän ainuan suamalaasen saunan, john’oli ihanaa vihtua päivän pölyt -krupistansa. - -Siälä saunanlavalla kerrothin mukava juttu yhrestä tuhannen markan -kyytistä, jok’oli tapahtunu menny kesänä. Rajavartioston miähet -olivat tehnehet huvimatkan ja pikamarssin kasarmiltansa luasterille -ja tullehet tuan matkan täysis varustehis juasten yhres tunnis ja 50 -minuutis. Meiltä meni luasterin hevoosilla yli kolme tiimaa. - -Yhren upseerin ja sotamiähen välill'oli tullu sitte kinaa siitä, -kuinka pian sen luasterin välin oikee kulkoo. Ja silloo oli sotamiäs -uhaannu vetää herra upseerin pikkukärryyllä kahres tiimas luasterista -kasarmille. Ku upseeri vänkäs vastahan, nii lopuksi löivät tuhannen -markan veron ja koitettihin. - -Kumpahankin päähän pantihin kellonkattojat, upseeri istuu käsikärryylle -ja sotamiäs hairas aisoosta kiinni. Merkki annettihin ja nii lähti -sotamiäs viärä hyppööttämhä upseeria kärryyllä jotta harjakset soittuu. -Sitä menua oli kattornas ihmisiä pitkin tiän vartta ja pualimatkas oli -sotamiäs jo ennenku tiimaakaa oli kulunu. - -Ja vauhti aina vai petras. - -Upseeri rupes jo räknäämhän vetorahaa, ku samas yhres ylämäjes kolahti -kärrynpyärä kivhen n’otta kärryt hajos siihen paikkahan, upseeri -pyllähti ojahan ja sotamiäs hoksas vasta aikaan päästä, jottei sill'oo -ku tyhjät aisat peräsnänsä. - -Kaikki olivat myäntänhet jotta sotamiäs olis veron rennosti voittanu, -jos ei kärryt olsi hajonnehet. Kärryjen särkymisen tähre sovittiin veto -sitte sillä lailla, jotta toinen sai kunnian ja toinen pitää rahansa. - - - - -KALASTAJASAARENNOLLA. - - -Kolme voorokautta m'olimma kattellehet ja tutkineet Petsamon vuanon -perukas yhres rypähäs olevia Parkkinan, Näsykän ja Alaluasterin kyliä, -jokka yhthensä muarostaavat tulevan Petsamon kaupungin. Neljännen -päivän aamuna koottihin sitte taas kimpsut ja kampsut yhtehe ja -marssittihin Parkkinan kylän laivasillalle, johk’ oli kokoontunu -paljo kylän väkiä kattomhan retkikunnan lähtyä. Astuttiin pikkuusehe -moottorivenheshe, heilutettiin kättä hyvästiksi ja kiitokseksi ja -ajaa hurahutettihin parin kilomeetrin pääs vuanolla orottavhan Suami -laivhan, jolla suunnattihin matka Kalastajasaarennolle. Laskuveren -tähre ei höyrylaiva päässy Parkkinan kylän rantahan asti. - -Muutoon niill’ on siälä Petsamos käytännös paljo sellaasia murresanoja, -jostei tavalline suamalaane käsitä hölynpölyä, jos ei kysele, mitä -se nierkittöö. Mitäs luuletta, jotta sanat »ulli» ja »hiaruva» -merkittöövät? — Ulli tarkoottaa nousuveren aikaa ja hiaruva laskuvettä. -Ne on norjankiälestä laihnattuja ja vähä petrattuja sanoja. Ulli tuloo -norjalaasesta sanasta fullvand, täysvesi; hiaruva sanasta fjärvand, -kaukovesi. - -Ku Pummangis Rekinan taloon emäntä kysyy multa, ku mä popsiin rasvas -paistettua herkullista pallasta jotta: - -— Taitaa olla hurrikas ruaka? — nii »hurrit» tuli heti mun miälhen, -mutta mitää en käsittäny. - -Tuumasin vai jotta: - -— No ei tämä ny kovi hurtilta maistu — — - -Nyt ei emäntä voorostansa käsittäny mua. Kysyy hetken päästä jotta: - -— Oottakos sitä ennen syäny? - -— Kurriako? - -— Tätä pallas-kalaa! - -— En oo syäny kumpiakaa, en hurria enkä pallasta. - -— No mutta siiloonhan se on hurrikas ruaka! — penäs emäntä. - -Ku aikansa oli tulkattu, nii ymmärrin, jotta hurrikas merkittöö samaa -ku »ensikertaane». Hurrikas ruaka on sama ku ruaka, jota ensikertaa -maistaa. Ja meirän puales merkittöö »hurri» ruattalaasta! - -Matkhan lährös oli vuanolla ruma ja tuuline sää. Tuntuu jo etukäthen -häjyltä vattanpohjas ku ajatteli, jotta kuinkhan siälä aavalla merellä -oikee keikuttaakaa, ku täälä vuanolla jo näin paiskii. Oli vähä -sumuaki, jotta meitä maalaasmiähiä oikee peljätti, mikä voihkina täs -taas tulookaa. Sen tähre oltihin hiljaasia ja totisennäköösiä. Mikä -veti sualivyätänsä kolme reikää kireemmä, mikä söi pulveria, kuka -ittiänsä muutoon troppas. Mutta kaikill’ oli sama meininki, jottei -tulsi kovi merikipiäksi. Hyvä konsti kuuluu olevan se, ku panoo ittensä -heti laivhan tulles maata aiva suaraha kannelle eli soffalle, makaa -hiljaa ja ottaa yhren kiintiän paikan, esimerkiksi laivanmaston huipun, -johka tuijottaa. Yks meirän joukosta koitti sitäki konstia, muttei se -auttanu. Ja mä luulen, jotta sitä pikemmin merikipiäksi tuloo, mitä -pahemmin sitä pelkää ja ajatteloo. Konjakki pitääs olla hyvää merikipua -vasthan, mutta mistäs sitä ottaa kialtolakimaas! - -Me olimma jo valmihia uhraamhan Jäämeren jumalille heti ku vuanon -suulle päästhän. Kaulat pitkällä orotimma. Mutta suuri oli hämmästys ja -ilo, ku vuannosta tultaes aavalle merelle siälä paistooki ihana aurinko -ja meri makas aiva tyynehenä. Usee kuulemma sattuuki nii, jotta ku -vuanos käyy lakkapäälainehet, nii Jäämeri on rasvatyyni. - -Siitä matkasta, jota nii pelkäsimmä tuliki mitä ihanin huvimatka -peilikirkkahalla rannattomalla ulapalla auringon helottaas ku heinäkuun -poutapäivänä. - -Matka kulki vuanon suusta pohjoosehe Kalastajasaarennolle, joka -seki on meikälääselle merkilline nähtävyys. Kalastajasaarento on -48 kilometriä pitkä ja 25 km leviä niämisaari, jonka yhristää -mantereesehe vai kilometriä leviä kannas. Sen poikki kalastajat -vetäävät välistä venehensä, ku eivät viitti kiärtää saaren ympäri. -— Suamen ja Venäjän raja kulkoo tämän saaren halki nii, jotta puali -kannasta ja vähempi puali saarta kuuluu Suamelle. Venäjän pualelle -on jääny monta suamalaasta kylää; niistä suurin on nimeltä Muatka. -Kaikki Kalastajasaarennon asukkahat ovat puhtahia suamalaasia. Ne on -siirtynhet Pohjoos-Suamesta, Kuusamosta ja Kittilästä. Niimpä Pummangin -Rekinan taloon vanha isäntäki sanoo lähtenehensä kotopitäjästä -Kittilästä »nöyrinä vuasina»; se on suurina nälkävuosina 1860-luvulla. -Se on sattuva sana »nöyrä vuasi.» — - -Kalastajasaarento on aiva toisellaasta luantonsa pualesta ku Petsamon -ympäristöt. Saari nousoo ku matala limppu merestä ja on aivan puutoon. -Siälä kasvaa vain ruahua, varpuja ja kanervaa. Saaren rannat on -toisinpaikoon suaraa ja äkkijyrkästi halkeellehia korkeeta kallioota, -jotta mereltä näyttää ku tultaas Viaporin fästinkihi. - -Saaren länsipualella, joka meille kuuluu, on syvä lahti, jota sanothan -Pummangin vuanoksi ja sen rannalla sijaattoo satakunta henkiä käsittävä -Pummangin kylä. Petsamosta tulija hämmästyy, ku näköö täälä oikee -ihmismoosia taloja, eikä sellaasia piäniä kurjia töniä ku varsinaases -Petsamos. Pummangis on monta suurta suamalaasmallista talua, -jokk’on sisustettu samhan laihi ku taloonpoikaasasumukset yleensä -pohjoos-Suames. Parhaat taloot on Rekina ja Pesonen. Joitaki tupia -oli tekemäpualis. Niihin oli saatu värkkipuita soran aikana Petsamon -erustalla haasirikkoontunehista ja saksalaasten sukellusvenehien -upottamista puulaivoosta. Mutta näki siälä viälä pari turpehista ja -maasta pykättyä vanhan ajan multamajaakin, joonka seinät ja katto -kasvoo heinää, koreeta kissinkelloja ja keltakukkia n’otta n'oli oikee -kaunihia kattella. - -Kylän ihmisekki oli näöltänsä ja käytökseltänsä toisellaasia ku -Petsamos. Pummankilaaset, samoon ku muukki Kalasaarennon asukkahat, -ovat tarmokasta ja toimeliasta väkiä, ja sitä varte ne ovakki aika -hyväs toimhentulos. Niill’ oli siälä kirjoja taloos, tilaavat -sanomalehtiä ja seuraavat muunkin mailman menua. Ja sitä ei voi sanua -Petsamon alkuasukkaasta. - -Kalastajasaarennolla pistää silmhän suuri puhtaus kaikkialla. Siäl’ -on aika lailla paljo lehmiäki, ja on niillä kesääsin hyvä lehmänvalli -saarella. Me käyymmä kattornas Pummangis paris navetas, jokk’oli niin -pestyjä ja puhtahia, jotta valkoone puu vai loisti joka paikasta. Ja -Rekinan taloon navetas oli oikee matokki laattias! Ei niitä tiätystikää -lehmiä varte piretä, jokk’on kesällä aina ulkona. Mutta sille meirän -fröökynälle me tuphan tulles narrasimma jotta: - -—- Lehmäkki oli nii kilttiä ja hyvin kasvatettuja jotta pyhkiivät -sorkkansa hakoohi ennenku navethan menövät jotteivät tuhraasi mattoja! - -Sen se meirän helsinkilääsfröökynä melkee uskoo, mutta ku mä koitin -viälä vähä petrata jotta: - -— No en oo kummempaa ennen nähny, ku kaikki lehmät istuuvat parres -oikee olkitukun päällä, jotteivät likaasi parttansa — - -— Mitäh, istuuvakko lehmät olkitukulla? — imehteli se -helsinkilääsfröökynä. - -— No oikee istuuvat ku rippikouluflikat korjasti häntä pipparas — — -haikaalin mä. - -Mutta sitä s’ ei enää uskonu ku tiuskaasi takaasi jotta: - -— Fyi teitä ku koitatta narrata mua! - -Siälä Rekinan taloos tarjottihin meille päivällistä peräkamaris, john’ -oli huanekalut ja mööpelit nii fiinit ja komiat, jottei Kyröönmaas oo -mones parhaaskaa puntitaloos. Ja ruaka panthin pöythän oikee monilla -eri veittillä ja kaffeliilla kanelinparkki- ja sinappikupiilla ku -parahis hotellipaikoos. Ei puuttunu taloos mitää, ei tavaroosta eikä -kohtelusta. Kovasti haastettihin yätä olemhan, mutta ei passannu, -ku oli matka muresna. Olis ollu hauska koittaa maata yhren yän -haahkanuntuvaasella patjalla ja silkkitäkin alla, joka sekin on -samoolla höyhenillä topattu. Pummankilaaset on mainehes siitä, jotta -niill’ on viarahillensa tarjota haahkanuntuvaaset sänkyvaattehet -ja silkkitäkit. Haahkanuntuva-patjooll’ ei makaakkaa ku kaikiista -suurimmista herroosta vai knupit. Olkia, ryrinpäitä ja vippuja -saavat tavalliset ihmiset tukkia pussihi lonkkansa pehmikkeheksi, -eikä eres kaikkia morsiamiakaa höyhenpolsteriilla makuuteta. Ja jos -makuutethan, nii silloonki vai kuallehen kukon ja kanan höyhenillä. -Haahkanhöyhenpolsteriilla kannattaa maannuskella vai raharötkälehien -ja Pummangin kalastajaan, jokka itte kokuaavat haahka-linnun höyheniä -läheesiltä Lintusaarilta, johna niitä pesii suuret parvet. - -Pummangista ajoomma laivalla vuanon poikki Kervannon kylhän, jok’on -Puumangin kylää justhin vastapäätä toisella pualella lahtia. Kervannon -erustall’ on muutoon Petsamon paras lohenkalastuspaikka. Täältä -lähretimmä Suami laivan kiärtämhän saaren ympäri Kalastajasaarennon -pohjooskärkehe, Vaitolahren kylhän, johka itte lährimmä oikaasemhan -kolmen kilomeeterin levyysen kannaksen poikki jalkapatikas. Ja yhtaikaa -olimma perillä. - -Vaitolahren kylä sijaattoo pohjoosehen aukeevan lahren perukas. -Valtakunnan raja jakaa kylän ja lahren kahtia. Ku rajaa käythin, oli -siinä kova krapina. Paikall’ oli kaks turskia jääkäriupseeria ja -niillä 60 yhtä hurjaa sotilasta ja yks konekivääri. Tämä joukko tahtoo -rajaa siirrettäväksi kauemmas ja vaatii ryssiä heti lähtemhän kylästä. -Ryssät putiivat kans nyrkkiänsä ja näyttivät pyssyjänsä. Toivat piänen -sotalaivankin lahrelle häthän, mutta suanialaaset käskivät 7 tunnin -sisällä lähtemhän eli paukkuu. Ja tappelu siit’ olis tullukki, jos ei -Helsingistä keriinny hallituksesta ankara käsky jotta: - -— Ei saa poijat! - -— Piti antaa perähän! — kirrasti sama upseeri viäläki hampahia, ku ei -silloo saanu laittaa parempaa rajaa. - -Vaitolahti on muutoon Petsamon suurin kalastuspaikka. Parhaasehen -kalastusaikhan kokoontuu sinne tuhatkin kalastajaa yhtaikaa. -Vaitolahren läntisen niämennenäs on meirän pualella pikkuune -loistomajakka, nimeltä Nurmensätti. Ja kaikkihin uloommaasella -niämenkärjellä makaa lameellansa korkialla maalla suuri höyrylaivan -hylky, jonka Jäämeren aallot on heittäny kuivalle maalle. -Ryssänpualeeses niämes on toinen samallaane suuren venälääsen -postihöyrylaivan hylky. Laivan kapteeni kuuluu pöhnäs ajanehen -täyttä höyryä suaraa maalle, jotta tohjoksi meni koko laivan noukka. -Paikkakuntalaaset ovat sitte hoirellehet loppua n’otta niist'ei oo enää -jälellä muuta riitingit. - - - - -LINTUSAARILLA. - - -Petsamon kaikkihin miälenkiintoosin ja nähtävin paikka on niinsanotut -Lintusaaret elikkä Heinäsaaret niinku niiren viraallinen nimi on. -Nimi sanothan tullehen siitä, jotta näillä kahrella saarella kasvaa -vahvasti heinää. Mutta ei s’oo heinä, josta nämä saaret on kuuluusia -ja merkillisiä, vaa linnuustansa, joita siäl’on kymmeniätuhansia. Sitä -varte oliski asiallisempaa ja oikee nimittää saaria Lintusaariksi. Ja -nii mä teenkin. - -Lintusaaret sijaattoovat Petsamon vuanon suusta suaraa pohjoosehen 17 -kilometrin pääs, Pummangin vuanon kobralla Jääineres. Kolme tiimaa -kesti ajaa laivalla Petsamosta. Saaria on kaks, suuret pohjoosempana -ja piänet siitä pyssynhollin pääs etelämpänä. N’oon verrattaan piäniä -pinta-alaltansa. Suuret taitaa olla tuskin kilometriä kanttihinsa. -Saaret on nii matalia, jotta korkeen kunnas kohuaa vai aluun -toistakymmentä metriä merenpinnasta. Yhtäkää puuta ei kummallakaa -saarella kasva, vain matalaa kanervikkoa, muuramenvarpuja ja -monellaasia koreeta kukkia. Keskikesän aikhan kuuluu saaret olevan -yhtä kukkaaskenttää ylt'yleensä. Monet putkikasvit ovat parhaana -kukinta-aikana nii vehmahia, jotta miästä rinthan. Ja monia harvinaasia -ja kaunihia kukkia siälä kasvaa sellaasiaki, jottei mualla näjekkää. -»Trollius europeuski» on toista kyynärää korkia ja kukka kämmenen -kokoonen ja kaunis ku ruusu. En totisesti olsi tiänny sen nimiäkää, -mutta rookasimma siälä saarella kaks tiäremiästä, joista toine oli -kasvistutkija ja lyysionkoulun opettaja itte Ape Rantaniemi Turuusta, -ja se seliitti meille saaren kasvullisuuren perinpohjin. Se toinen -oli »lintumaisteri» E. Merikallio, joka oli oikee kuukausikaupalla -siälä tutkimas lintuja ja niiren elämää. Meirän ei trengänny muuta ku -kattella, kuunnella ja imehrellä lintu- ja kukkamailman moninaisuutta. - -Lintusaarilla kasvaa suunnattomat määrät muuramia, jokk’on paljo -suurempia ku meirän puales. Muuramen kukkima-aikana, ja me satuummaki -justhin silloo saarille, oli siälä koko maanpinta yhtenä valkoosena -muuramenkukkana. Kukat on paljo suurempia ku mualla Suames, n’otta ei -s’oo imes, jos marjakki on pualta suurempia ku tavalliset. Muuramia -noukithan näiltä saarilta parahina vuasina lähes kymmenentuhatta kilua. -Ja nii erinomaasen hyvänmakuusia ne on, jotta niitä on satoja vuasia -viäty suurimpana herkkuna Venäjän hovihin keisarien ja suuriruhtinasten -popsittavaksi. - -Mutta enempi ku kukat ja marjat ihmetyttää matkustajaa nährä sitä -lintupaljoutta ja sitä mekastusta, jota linnut näillä saarilla -pitäävät. Jo saaria lähestyjes näköö saarten yläpualella ilman -kuhisevan täynnänsä kaikellaasia merilintuja. Niitä lentelöö siälä -ku hyttyysparvia kesäiltaasin, aivan mustana. Se lintumaisteri -seliitti, jotta siäl’on tavattu yli viiskymmentä eri lajia lintua, -mutta tavallisesti niitä oleskeloo siälä kolmattakymmentä eri sorttia. -Siin’ on monenlaasia lokkia, tiiroja, merimettoja, sorssia, allia, -lunnia, haahkoja, räiskiä ja mithän kaikki ovakkaa. Monet olivat -mullekki nii outoja, jotten muista uneskaa nähneheni. Ja pikkulintuja -oli hyttyysestä nyrkinkokoosihi asti. Eikä ne linnut ollehet kovin -arkojakaa, parin-kolmen sylen päästä sai kattella. - -Keskellä suurempaa saarta on pikkuune sisäjärvi, jonka pinta oli -aiva kihisten täynnä kaikenkokoosia ja näköösiä lintuja. Siinä meni -sorssamamma soutaan erellä ja pikkuuset poikaaset noukkapystys peräs. -Valkoosia, suuria lokkia kehuskeli siinä mahtavina ku ankkapoijut. -Tuskin viittiivät päätänsä kääntää eres kattomhan meitä pitkämatkaasia -reissaavaasia ja kansanerustajia, jokka olimma tullehet imehtelemhän. -Ja ympärillä ilmas pitivät allit ja tiirat ja mithän kirkujia olivat -sellaasta krääkymistä ja kirrastusta, jotta korvia porotti. Se lammikko -siinä saaren keskellä näytti olevan linnuulla oikee Kirvun kylpylaitos. -Ja riivatunmoosta mekastusta tämä lintuherrasväki siinä keskenänsä -piti. Siinä ne soutelivat ja paistattivat päivää ku ainaki joutilhat. -Toisia oli trusapäis yhres ja huutivat ja rähisivät ku parahat -politiikkamiähet kansankokouksis. Tappelujaki syntyy ja silloo menthin -peräkanaa jotta vesi vai firras. - -Kaikkihin pahin rähisijä on kumminki se lintu, jota sanothan -räiskäksi. Ja aika präiskä se näytti olovanki. S'oon suurenlaasen -variksen kokoone, mutta vaalianruskia ja haukanmalline lennossansa. -Räiskä on oikia lurjus muiren lintujen joukos, hävitöön roisto. Oikia -polseviikki-komisarjus! Itte s’ei viitti eres omaa ruakaansakkaa -pyyrystää. Se teköö sillä lailla, jotta se lentelöö ylhäällä ilmas ja -katteloo pää vääräs ku jokin toine lintu onnistuu sieppaamhan kalan -merestä. Ja silloo se lentää sen niskhan ku talanpii, fläiskii sitä -siivillä ympäri korvia, knoppii niskhan ja pitää sellaasta rähinää -n’otta toisen on pakko aukaasta suunsa, manata vastahan ja purottaa -kala suustansa. Sitä se räiskä-präiskä vai meinaaki ja pitää tarkasti -varansa, koska kala tipahtaa toisen noukasta. Silloo se suhauttaa -peräs ja nyppää lennosta kalan kiinni ku häkää vai. Piänemmät linnut, -joilta se sillä lailla ryästää saalihin suusta kirrastaavat tiätysti -kamalasti. Välistä ne hakoovat sukulaasia apuhu ja käyvät oikee -joukolla räiskän kimppuhu ja silloon on eri meteli ilmas. Jonkin -höyhenen ne saavakki räiskältä irti revityksi, mutta tavallisesti se -pitää hyvin pualensa, ku s’oon suureet ja hyvä lentäjä. - -S’oon sellaane roisto, jotta se ryästää ja syä suihinsa toisten -lintujen munakki, ku vai pesän löytää. Se lentelöö ilmas ja vaanii, -mihnä näkis linnuttoman pesän ja ku huamaa, nii tuloo ku salasmaa -taivahalta, hakkaa munat rikki ja pistelöö poskehensa. - -Ja on se sellaane poika, jotta käy ihmisenki kimppuhu, jos sattuu sen -omalle pesälle tulemhän. Se lentelöö kiärtään ja kaartaan ihmisen -ympärillä ja ku ei huamaakkaa, nii truiskaa seljän takaa ihmisen -niskahan ja sivaltaa nii ympäri korvia siivillä jotta hattu lentää. -Jos se onnistuu, nii aika rähäkän päästää ilmas ja nauraa krakottaa -jotta vihaksi pistää. Ja on sillä sellaasiaki hävittömiä konstia, jotta -justhin pään päällä lentelöö ja purotteloo niskhan mitä rookaa. Tuli -siinä siunanneheksi, jotta on se hyvä asia, ku ei lehmät lennä. - -Satuumma löytämhän yhren räiskän pesän ja kokeelimma, mitä konstia se -teköö. Kun menthin pesälle päi, niin monta kertaa truivas takaapäi -pään ylitte jotta korvat suhahti. Asettuu sitte jonki sylen päähän -mättähälle, mutta poispäi sialta, mihnä pesä oli. Siinä se röyhisti -rintaa, haukkua räkätti ja huitoo siivillä. Ja oikee oli ku s’olis -trossannu jotta: - -— Tulkaas tänne jos tohritta’ Saatta nii päi pläsiä, jotta tiärättäki! - -Ja ku meni likemmäs, nii sitä kovemman melun se vai piti ja hyppii -vähä kauemmas, mutta aina vai haastoo tulemhan peräsnänsä jotta, tuus -totisesti tänne! - -Oli se nii vetkales lintu ja rento poika, jotta oikee huvitti kattella -sen metkuja. - -Linnut on siälä ottanhet ittellensä lajinsa mukhan kukin oman aluehen, -johna ne asustaavat. Tiiroolla on oma paikkansa, samoon alliilla ja -lunniilla. Lunni on hauskannäkööne lintu. Sen selkä on silkkimusta, -vattanalusta vaalia ja isoo noukka loistavan punaane ku ainaki -juapoolla. Ne elää suuris parvis, ovat kropiltansa nii lihavia ja -rasvaasia, jotteivät pääse ku aiva matalalta lentämhän. Hyvän matkaa -saavat mennä räpäköörä vettä pitki ennenkö saavat perän ylhä. Lunnit -pesiivät syvälle maan alle, johka ne kaivaavat pitkiä käytäviä. Yhrellä -paikkaa onkin saarella joka askelehella maanpinta aivan täynnä lunnien -pesäreikiä. Ja sinne ei räiskäpoijan ookkaa väärtti nenäänsä pistää, -tarttuu pian truutustansa kiinni ja saa nii silmillensä jotta muistaaki. - -Haahka-lintu pesii avonaaselle maalle varpujen sekhan ja ku s’oon -färiltänsä aiva ympäristön näkööne, nii on sitä vaikia maasta eroottaa. -Haahka purottaa pesänsä pehmikkeheksi suuren joukon hianoja höyheniä, -joita sitte ihmiset ja Petsamon luasterin munkit kulkoovat kokuamas. -Luasteri on rakennuttanu lintusaarelle piänen tuvan, johna yks munkki -asuu kaiken kesää kooten haahkan untuvia ja muuramia. Ja kovasti kelpaa -ihmisillekki näiren merilintujen suuret munat, joita ottaavat talthen -ja syäävät. Haahkan muna on nuan kaks kertaa kanan munan kokoone ja -sanoovat sen maistuvan oikee hyvältä. Ja sen roistolinnun, präiskän, -munakin on niin suuri, jottei muuta einestä miäs tarvitte ku sellaasen -pistää poskehensa. - -Ennen vanhaan kulkivat ihmiset likiltä ja kaukaa kokuamas saarilta -suuret määrät linnunmunia, joita käyttivät ravinnoksensa ja pistelöövät -makupaloona viäläki varkahin suuhunsa ku vai paikalle sattuu. Samoon -ne höyheniä korjates harjoottivat sellaasta hävitystä lintumailmas, -jotta saaret on nyt Suamen valtion toimesta rauhootettu ja munien keruu -kiälletty. Petsamon munkiille on annettu lupa koota saarilta höyheniä, -mutta sellaasista pesistä vai, jokka jo ovat jäänehet tyhjille. -Munkkiäijä kulkookin siälä kaiket päivät ettimäs haahkanpesiä ja -merkittöö sen piänellä kepillä viälä ku lintu makaa pesäs. Ja houkutus -on monaasti nii suuri, jottei saata äijä-parka aina hillitä himoansa, -vaa sivaltaa silloo tällöö jonkin suuren munankin murkinaksi. - -Lintusaarilla pitää rajavartiosto kaiken kesää kahta rajasotilasta -vahtina, jokka kakistaavat munavarkahat pois. Varkahia pakkaa kuulemma -käymhän saarilla useen. Sotilahilla on oma piäni tupa käytettävänä -saarella ja kissinpäiviä näyttivät viättävän. Saavat kalastella, -kokkaroora ja maannuskella niinku tykkäävät. Vaikka yksinääseltä mahtaa -tuntua pitkän päälle. Lintujen kirjavat parvet ja ainaane mekastus -tuattaa kumminki vaihtelua. Mutta matkalaane, joka sinne vain hetkeksi -saattaa pysähtyä, ei tahro millää malttaa saarelta lähtiä, niin paljo -on siälä merkillistä nähtävää. - -Aikoonansa puhuttihin sanomalehris kovasti siitä, jotta näillä -Lintusaarilla olis suunnattomat määrät apulannaksi sopivaa -linnunlantaa, jota pitääs kuljettaa pellonhöysteeksi. Kuinka sen -asian kans oikee on, sit’ei osannu kukaa siäläkää sanua. Ei oo viälä -tutkittu, mutta saattaa hyvinkin olla nii, jotta koko saaret on yhtä -ja samaa ainetta. Sotilahat eivät ainakaa ollehet havaannehet saarilla -mitää erikoosia varastoja. Taitaa olla vai puheeta. Vaikka toiselta -pualelta jää imehtelemhän, jotta mihkä ne lintujen vuasisataaset -ponnistukset ovat sitte hävinnehet? - -Lintusaarilta lährettihin kotimatkalle, joka tehtihin Norjan kautta. -Ilma oli mitä aurinkoosin ja Jäämeri rasvatyyni. Kirkkahalla ilmalla -näkyy Norjan korkia kallioone ranta selvästi Lintusaarille, vaikka -matkaa on n. 60 kilometriä. Suomi laivalla otettihin kurssi suaraa -meren yli Vuoreijan (Vardö) kaupunkiin, joka on Lintusaaria vastapäätä. -Jos oli tulomatkalla pahoon laivaa heitelly, nii sitä ihanamman -muatonsa näytti matkamiähille ny Jäämeri. Auringon paahtees, tuhansien -lintujen lennelles ympärillä ja iloosten pyäriäästen pulikoores laivan -kuphella jätti tämä merimatka iloosen, päivänpaisteesen muiston -Jäämerestä, jot'ei hevillä unohra. - - - - -MATKA NORJAN YMPÄRI. - - -Laivamatka Lintusaarilta Norjan pualelle Vuoreijan kaupunkiin kesti -4 ja 1/2 tuntia. Vuareija on Jäämeren rannan vilkkahin kalakaupunki. -Asukkahia siäl’ on n. 4000 henkiä, joista viitisen sataa on -suamalaasia. Itte kaupunki on kolkonnäkööne ja väkevä kalanhaju, -joka joka paikasta pistää nenhän, teköö sen vastenmiäliseksi. Tääl’ -on suuria kalamakasiinia, kuivaamoja ja kalanpäitä ja matoja rannat -täynnä. Tuhannet kalalokit kirkuuvat satamas, noukkien merestä -kalanperkooksia, jokka makasiinien rantalaituriilta nakathan suaraa -merehen. Kun Vuareijasta vuasittaan lähretethän mailmalle 27 miljoonaa -kilua kalaa, nii tiätää sen jotta siitä tuloo jo rääsyjäki eri -lailla. Kolmannes kalasta menöö kuulemma perkooksina takaasi merehen. -Meikäläästä miästä kummastutti enite tämän kaukaasen pikkukaupungin -mahtavat, miljoonia Norjan kruunuja maksanhet, suuremmooset -satamalaitokset, jokka sulkoovat kaupungin sataman monen metrin -korkuusilla kivistä rakennetuulla aallonmurtajilla Jäämeren myrskyyltä. -Kuuluuvat rakennetun valtion kustannuksella. Kaupungin paras hotelli -on tiätysti »Grand Hotel», johna kaikki käy kovasti enklantilaasehe -mallihi. Ruakakin tarjoollahan lämminruaka esti ja näperrökset peräs, -mutta sitä pukinjuustua min’ en saattanu syörä. Jos oli hyvää, nii -kyllä maksooki, kaino päivälline n. 6 Norjan kruunua. Huanes samoon -6 Nkr. Suamen markkoja meni silloo kutakuinki 7 aina yhtehe Norjan -kruunuhun. Yks herroosta prässäytti kruttaantunhet pöksynsä ja lasku -oli 10 kruunua, 70 markkaa! Pakkas sitä vähä manoottamhan, muttei -passannu housujakaa kräätärille jättää. - -Vuareijas oli Neuvosto-Venäjällä kauppavaltuuskunta, joka asusti -samas hotellis ja hissas aina päiväksi punaasen vallankumouslippunsa -flakutankoho. Valtuuskuntahan kuuluu 7—8 henkiä ja viättivät ne -aikaansa pääasias ryyppäämällä. Erelliskesänä oli tämän toimiston -porvarillistunu komissari kyllästyny koko hommaha, pistäny lafkan rahat -plakkarihi ja puikkinu muille maille. Toimistolla oli omat urkkijakki. - -Sattuu nii mukavasti, jotta seisoskelin yhren kauppapuarin klasilla -kattelemas tavaroota, ku siihen parin sylen päähän tuli kaks miästä, -jokka juttelivat ryssää keskenänsä. Koristin korviani, jotta ompas se -mukavaa rookata täälä viarahalla maalla vanhoja iivanootaki. Toine miäs -kertoo toiselle henkihapatuksis jotta: - -— Aamulla tuli tänne Petsamosta aika kasa suamalaasia herroja. - -Ja mistähän oliki saarni haravihinsa, mutta tarkasti se kertoo koko -meirän reisumma, ja tiäsi koska lährethänki. Kun lopetti raporttinsa, -nii en saattanu olla tokaasemata joukkoho jotta: - -— Tak totsno! (Justhin nii). - -Kovasti jäivät silmät tapilla kattomhan, ku lährin kävelemhän. - -Matkustus Norjan rannikolla on kovin hyvin järjestetty siälä kaukana -Jäämeren äärelläki. Kuus kertaa viikos kiärtää rannikkua suuret -nopiakulkuuset ja erinomaasen loistavasti sisustetut höyrylaivat, joita -tavallisesti niniitethän vain »hurtigruuteniksi» (pikahöyrylaivooksi). -Ne lähtöövät etelä-Norjasta ja kulkoovat pitkin rannikkua Norkapin -ympäri Vesisaaren kaupunkihin asti. Viikon kestää joka laivalta se -matka. Nämä laivat omistaa Nordenfjelske yhtiö, joka saa valtiolta -vuatuusta apua liikentehen ylläpirosta 8 milj. kruunua. Näillä -hurtigruten-laivoolla pääsöö kerrassa mukavasti matkustamhan Petsamhon. -Lippu Vuareijasta Lödingeniin maksaa 70 kruunua ja hyttipoijalle -5 kruunua lisää. Lödingenistä Narviikihin, josta lähtöö rautatie -Tornioho, maksaa paikallislaivalla 7:60 kr. Päivälline laivas oli 5:50 -ja viiniheela 10—12. Salongit on hianosti sisustettuja ja hytit piäniä -pehmoosia poksia, n’otta matkustaminen näis laivoos on sulaa nautintoa. -Vuareijasta Narviikihin kestää matka kaks ja puali voorokautta. -Hurtigruten-laivat on, samalla kun ne välittäävät päivittäästä -paikallisliikettä, postilaivoja, jokka poikkeevat matkan varrella -kaikis kaupungiis ja suuremmis kylis. - -Ku pikkupoikana istuun kansakoulun penkillä ja kättelin seinällä -Euroopan karttaa, nii mä tykkäsin, jotta Skantinaavian niämimaa -muistutti elävästi merhen paiskattua kissinraatua ja pohjoos-Norjan -nipukka oli katinhäntä. Sitä katinhäntää olin nyt kiärtämäs. Kaikkia -sitä joutuu ihminen koluamhan. — — - -Norjan rannikko siälä kaukana pohjooses, — johna kansakoulukartoos -on tavallisesti suuri reikä, — on paljasta parin-kolmen saran metrin -korkuusta kolkkaa kalliota. Toisin paikoon kohuaa rannalla korkeeta -lumihuippuusia tunturiaki, joonka huipuulta loistaa heinäkuun -päivänpaisteheski ikuune lumi. Vasta etelämpänä Atlannin meren pualella -tuloo iloosemmat ja kaunihimmat näköalat, johna näköö vuanon rannoolla -lehtipuita ja vehriääsiä niittyjä, hauskoja asumuksia ja taustana -yli puolentoista tuhannenki metrin korkuusia vuarenhuippuja. Korkeen -tunturi tällä välill'on Tromsöön kaupungin paikkeella Jäggevarre, jok' -on 1915 metriä korkia. - -Matkan varrella poikettihin m.m. Hoimingsvaagin kauppalas, joka -sijaattoo Magerön saarella. Tämän saaren pohjoosin niämi on se kuuluusa -Nordkap, Euroopan pohjoosin kärki. Nordkap ei oo sen kummemman -näkööne ku monet muukkaa niänaennenät siälä pohjooses. S’oon 300 -m korkia äkkijyrkkä kallioranta, joka pistää merehen. — Euroopan -manterehen pohjoosin kärki on Nordkyn, joka sivuutettihin jo ennen -Honningsvaagihin tulua. - -Honningsvaagin kalastajakylä on siitä huamattava, jotta siälä on lähes -pualet asukkahista suamalaasia. Jonkin kilometrin pääs siitä pohjoosehe -on Kjelviikin kylä, jok’ on melkee aiva suamalaane paikkakunta.. -Puhuttelin monia henkilöötä ja kaikki ne puhuuvat suamia, vaikkaki -toisten kiäles kuuli outoja norjalaasia laihnasanoja. - -Honningsvaagin rannas seisoo suuri joukko kylänmiähiä, jokka ihastellen -kattelivat mun roimia suamalaasia piaksusaappahiani. Ne heräättiväkki -suurta huamiota, kunniootusta ja arvonantua pitkin koko matkaa. Viimmee -tuli yks joukosta puhumahan ja kysyy selvällä suamenkiälellä jotta: - -— Tairatta olla Suamesta kotoosi, ku on nuan komiat piaksusaappahat? - -Siitä se juttu sitte aikoo ja miästä kokoontuu ympärille ku merenmutaa. -Kovasti niiren teki miäli mun kotoosia suamalaasia piaksusaappahiani. -Olsivat maksanhet paljoki, jos öisin jaloostani vetäny. Ei oo siälä -sellaasta suutaria, joka pystyys nikkaroomhan oikian reirun suamalaasen -piaksusaappahan, valittelivat miähet. - -Ja ku näkivät mun kuphellani kiikkuvan kauhavalaasen tuppipuukoon, nii -itku silmihi pakkas. Kotomaa muistuu miälhen — — - -Pualenpäivän matkaa etelämpänä on sitte Hammerfestin kaupunki, john’ -on n. 3,000 asukasta ja niistä satakunta suamalaasta. Hammerfesti -on Euroopan pohjoosin kaupunki, jok’ on sille siitä syystä suureksi -kunniaksi lujettava. Mutta varsinaasen mainehen sille kumminkin -tuattaa se seikka, jotta kaupungin palomestarina on suamalaane miäs -nimeltä Holma, johka mull' oli tilaasuus laivalla tutustua. S’oon -norjansyntyysiä, mutta puhuu puhrasta suamia. — Itte kaupunki oli -siisti ja hauskannäkööne. - -Päivänmatkan pääs etelämpänä tultihin pohjoos-Norjan suurimpahan -kaupunkiin Tromsööhin, john’ on n. 10,000 asukasta. Täski kaupungis -asustaa joitaki kymmeniä suamalaasia. Kaupungin ympäristö on luantonsa -pualesta jylhänmahtavaa. Korkiat tunturit kohuaavat joka pualelta, -mutta rintehet loivenoovat vehriääsiksi niityyksi, johna kulkoo jo -karjaa laituumella. - -Tromsööstä etelähän päin käyvät näköalat yhä leppoosemmiksi, -asumukset lisääntyyvät ja kasvullisuus vehmastuu. Kulkureitti käy -soukkien salmien välistä ja ympärillä nousoovat mahtavat vuaret -pilvien tasalle, joiden yläpualelta loistaa lumihohtooset tunturien -huiput. Lödingenistä, johna oli muutettava piänempähän laivahan -päästäksensä rautatiän päähän Narviikis, alkaa matkan kaunihimmat -maisemat Ofotenvuonon perukkahan, john’on Narviikin kaupunki. Päivä -sattuu olemhan aurinkoone ja lämmin n’otta vuano esiintyy meille koko -loistossansa. - -Eivät norjalaaset syyttä suatta ylistele vuanojen kauneutta, sen -myäntää viaraski, jok’on saanu kerran siälä matkustaa ja nährä niitä -kesääses kukkeures. - - - - -NORJAN SUOMALAASTEN OLOOSTA. - - -Sanothan, jottei ihmine opi ennen omaansa tuntemhan, arvostamhan ja -hyvänä pitämhän ennenku on sen menettäny. Se mit’ on, ja jota saa -jokapäivä hyväksensä käyttää, tuloo ihmiselle nii tavalliseksi ja -luannolliseksi, jotta vasta sitte, kun on sen karottanu, ymmärtääki -antaa arvua omallensa. - -Isänmaa, mitä se on meille tavallisille ihmisille? Koria sana, jota -kuuloo useen juhlapuhujien paukuttavan. Kyllähän me ymmärrämmä, mitä -sillä meinathan, mutta mitä se oikee on ja mitä se merkittöö, sit’ ei -käsitä ihmine ennenkun saa sen kokia oikee krupisnansa. S’oon kattokaas -sillä lailla, jotta isänmaansa oppii ihmine tuntemhan vasta ulkomailla, -toisten ihmisten isänmaas. - -Mitä varte hyppäävät Etelä-Pohjanmaan miähet toistakinkymmentä kertaa -Atlannin rapakon ylitte? Miksei n’oo siälä, ku sinne nii kovasti vetää -ja ku siäl’ on kuulemma nii paljo pareet olla ku täälä köyhäs ja kylmäs -Suames? - -Mitä varte Venäjälle paennehet punikit, jokka rivolla suulla vannoovat, -jotta isänmaa on roskaa ja herraan kenkkuulemisia, jolla tyäväkiä -koitethan kuljettaa porvarien talutusnuaras, mitä varte ne samat miähet -pyytävät armua ja menisivät linnahanki istumhan, ku saisivat vai tulla -takaasi tähän kurjahan maahan? - -Se on isänmaa ku vetää! — Ei oo hyvä siälä, ei oo hyvä täälä, mutta -loppu on kumminki se, jotta paree siltäki täälä ku siälä viarahalla -maalla, vaikka siälä hyväkin ja pareekin olis. - -Se on isänmaanrakkaus, kotomaan ikävä, jonka ihmine tuntoo -krupisnansakki, — mutta vasta sitte kun sen on karottanu. Onnettomia -ne, joonka pitää jättää kotomaansa. - -Siälä kaukana Jäämeren rannalla Norjan pualella asustaa nuan 10,000 -suamalaasta. Tarkkaa tiatua niiren luvusta ei oo, ku ne asuuvat -hajallansa ja ovat paljolta sekaantunhet lappalaasihin ja norjalaasihi -ja monet ovat jo menettänhet oman kiälensäkki. Nuan sata vuatta -sitte olivat Pohjoos-Norjan eli Ruijan rannat niinku senpualen -suamalaaset rannikkoa nimittäävät, melkeen asumattomia. Silloon alkoo -suamalaasten siirtyminen sinne Pohjoos-Suamesta ja Pohjoos-Ruattista -eli Länsi-Pohjasta niinku taas Ruattin suamalaaset maatansa kuttuuvat. - -Suamalaanen on merkillinen korpien ja erämairen asuttaja. Se on -hiljallensa siirtyny aina vai kauvemmas kolkkohon ja kylmähän -Pohjolahan, raivannu viljelykselle viimmeesiä mettän perukoota, -pystyttäny multamajansa Jäämerenki autioolle rantakalliolle, sinne, -johk’ ei muut oo uskaltanu. Kun sen elämä sitte on pääsny alkuhun ja -viaraskin nähny, jotta siäläki on elämän mahrollisuuksia ja tyätäki jo -tehty, silloo on suamalaasten asumasijoolle pian kans ilmestyny viaras -virkaherrakin lukohon lakia ja laskemhan veroja. Niin on käyny Ruattis -ja samoon Norjas. Norjahan veti suamalaasia Jäämeren kalarikkaus -ja saivakkin ne asua siälä melkeen huamaamattomina siihen asti, ku -norjalaaset havaattivat suamalaasten kalastuksen siälä tuattoosaksi ja -ottivat heti isäntävallalla ja varoollansa sen haltuhunsa. Siitä alkoo -Jäämeren suurkalastus ja samalla suamalaasten norjalaastuttaminen, jota -on sittemmisin tehty johronmukaasesti ja tuloksellisesti jo kymmeniä -vuasia. Viimmeesenä vuasikymmenenä on tämä käännytystyä ollu erikoosen -määrätiatoosta ja tehokasta. Kerrottihin jotta viälä kymmenkunta vuatta -sitte opetettuiin siälä täälä norjalaasis kansakouluus uskontua ja vähä -muitaki aineeta suameksi, mutta nyt s’oon aivan loppu. Kaikki opetus -käy vai norjankiälellä, ymmärtäkhöt suamalaaset lapset jos tykkäävät. -Samoon on kaikki virkamiähet ja viraalliset asiat vain norjaksi. Papit -saarnaavat ja tuamarit tuamittoovat vai norjankiälellä. Paitti tätä -kiälikomentua harjootethan siälä suamalaasten kääntämistä norjalaasiksi -talourellisella politiikalla, joka tuattaakin tarkootettua tulosta. -Valtio uhraa vuasittaan suuria summia kouiuopeluksehen, rakentaa -hyviä kouluja, niihin oppilaskotia ja ruakaloota, johna köyhän -suamalaasväestön lapset saavat paitti vapaan koulunkäynnin, ruaan ja -verhat. Samoon rakentaa valtio vuasittaan yhä uusia teitä, ja siitä -saavat paikkakuntalaaset hyvää ansiota. Valtio kustantaa sairaaloota ja -tarjuaa halpaa lääkärinhoitua. Monia talourellisia yrityksiä kannattaa -valtio suurilla summilla. Vuanna 1922 käytti Norjan valtio lähes 40 -miljoonaa kruunua, se on Suamen rahas nuan 250 miljoonaa markkaa, -tämän rajaseutunsa kaikin pualisiksi talourelliseksi kohottamiseksi -ja valtakunnalliseksi lujittamiseksi. Uhrattujen varojen korkua ei -orotettakkaa vuasikymmenihin. Kaikella tällä koittaa Norja tehrä -asukkaillensa elämän ja toimhentulon paremmaksi, jotta ne lujemmin -kiintyysivät maahan ja viaraantuusivat kiälestänsä ja miälestänsä. Se -onkin helppoa kun rajan takana, Suamen pualella, ei mitään tällääsiä -etuuksia oo tarjolla. Pohjoos-Norjas toimii m.m. yks yhristys, joka -valtion varoolla eroottaa 20—30 hehtaarin suuruusia viljelystiloja, -rakentaa asumukset, tallit ja navetat valmihiksi ja panoo sulalle -maataki jonkin hehtaarin — ja sitte luavuttaa halukkahille yksityysille -sellaasenansa koko hoiron. Ei siinä kysytä alkajalta rahoja, ei muuta -ku halua ja ehto, jotta raivaa vissin määrän lisää maata joka vuasi. -Tilan parantaminen laskethan kualetukseksi pääomalle ja muutaman vuaren -perästä saa miäs sen iki omaksensa ilman äyrin lunastusta. Yhristyksen -toimesta erootethan ja rakennethan näitä uutisviljelyksiä kymmenittään -joka vuasi. Tätä tiätä pyrkii Norja luamhan kiintiän ja oloohinsa -tyytyvääsen kanta-asutuksen, tiätysti norjalaasen, mutta kelpaa -suamalaanenki ku rupiaa uskolliseksi alammaaseksi. - -Suamalaasten uusia siirtymisiä ei Norjan pualelle enää haluta. On -täysi tyä entistenkin jurtikkaan sulattamises. Suamalaaset siälä ovat -vähävaraasia kalastajia ja tavallisia tyämiähiä, jokka ovat tiätysti -suuresti riippuvaasia norjalaasista tyänantajistansa. Köyhän pitää olla -nöyrää, sanoo sananlasku ja se pitää katkerasti paikkansa. Sentähren -joutuuvakki suamalaaset opettelemhan käskijänsä kiältä ja koittavat -sitä puhua tyäpaikoosnansa. Mutta kun omas olosnansa ovat, nii -suameksi puhet kääntyy. Näin on laita varsinki vanhemman polven, mutta -nuaremmat, jok’ovat norjalaasta koulua käynhet, rupiaavat unohtamhan — -—. Kaikki erut seuraavat norjan kiältä ja karsahat kattehet ja huanot -paikat suamia puhuvaa. Kun ei oo suamalaasia kouluja, sanomalehtiä, -eikä juuri mitää muutakaa suamenkiälistä kirjallisuutta, nii voi -helposti ymmärtää, jotta vaikiaa on nousevan suamalaasen polven -säilyttää äirinkiälensä sellaases ympäristös. - -Suamalaasten keskuspaikka Pohjoos-Norjas on Vesisaaren kaupunki, -jonka norjalaane nimi on Vadsö. Täs kaupungis on parituhatta -asukasta ja niistä pualet puhtahia suamalaasia. Lisäksi on nuan -kolmannes suamalaas-norjalaas-lappalaasta sekaverta, joka ymmärtää ja -paljolta puhuukin suamia. Koko kylästä löytää tuskin kourallista nii -ummikkonorjalaasta, jok’ ei tulisi suameksikin toimhen. Kaupungilla -kuuloo suamia enempi ku Helsingis tai mones muus Suamen kaupungis. -Vesisaares perusti jo vuanna 1877 suamalaanen ylioppilas J.G. Cajan -Norjan suamalaasia varten sanomalehren nimeltä »Ruijan Suamalainen -Lehti». Se ilmestyy kuiteenkin vai puali vuatta ja kerrothan, jotta -sen oli pakko lakata norjalaasten painostuksesta ja vainosta. Nykyjään -siälä ilmestyy pari norjalaasta lehtiä, joista toinen on turkinpunaanen -kommunisti ja sen toimittajana istuu norjan syntyynen suamalaanen, jok’ -on muuttanu suamalaasen nimensäkki norjalaaseksi. Miäs puhuu purkista -suamia. Muutoon on mainittava, jotta Pohjoos-Norjan tyäväestö on aivan -suurimmalta osalta tulenkiukkuusia kommunistia, ja niiren sanomalehret -haukkuuvat ja räkättäävät sellaasia törkeyksiä ja kourahantuntuvia -valehia Suamesta ja suamalaasesta kansasta, jotta nämä meirän omat -kotooset päästäsekaantunhet ovat pikkuusia valkoosia villakoiria -niihin verrattuna, jokka karjuuvat ku mettäsiat. Sillä lailla nämäkin -väärän lavan huusaajat koittaavat katkoja Norjan suamalaasten -sitehiä kotomaahan ja hävääsemällä Suamen maata ja kansaa viaroottaa -suamalaasia omasta kansallisuuresta. Ja sitä varte ei vallanpitäjät -kattokaa tarphelliseksi suhrittaa eli tukkia niiren suuta. - -Ja kuitenkin kaikitenkin elää suamenkiäli kaikesta yrmimisestä -hualimata sitkiästi polvesta polvehen Ruijan suamalaasten keskuures. -Tämä johtuu pääasiallisesti uskonnosta. Norjan suamalaaset samoonkun -Ruattin suamalaaset, ovat lestaatiolaasia elikkä hihkuria niinku meirän -puales sanothan. Niillä on omat saarnamiähensä niis paikoos, johna -suamalaasia asuu ja saarnoosnansa käyttävät ne vai suamenkiältä. Samat -saarnamiähet kiärtäävät Suames, Ruattis ja Norjas ja yhteesiä suuria -uskontojuhlia pirethän kesän mittahan eri paikoos ollenkaan kattomata -valtakunnan rajoja. Lestaatiolaasten suurjuhlihi kokoontuu uskovaasia -Suamen pualelleki Norjan kaukaasimmilta perukoolta asti. - -Sattumalta tapasin matkalla norjansyntyysen saarnamiähen, joka -teki tarkoon selvää suamalaasten asumasijoosta Norjas. Se oli -saarnamatkalla nykkin Tromsöön eteläpualella, johna suamalaasia asuu -hajallansa Lofoteinkin kalastajasaarilla. Kesällä 1922 pirettihin -Hammerfestis suuret heräätysjuhlat, johka otti osaa tuhansihin -nouseva suamalaasjoukko. Saarnamiähiä oli monia Suamestakin mukana. -Hän mainitti, jotta suamenkiältä pirethän lestaatiolaasten keskuures -ikääskun ainuana oikiana kiälenä, jolla tätä ankaraa uskontua sopii -saarnata. Monet norjalaasekki, jokka ovat uskohon liittynhet, ovat -opetellehet suamia vain uskonnon takia. Se seikka, että suamalaaset -Norjas samoon ku Ruattis ovat omaa uskoansa, onkin se luja panssari, -joka suajaa niitä sortumasta epäkansallisuutehen. Se on se kova -pähkinä, jota ei Ruattin eikä Norjan hallitukset saa rikkipurruksi. Ja -sen sisällä säilyy suamalaanen syrän, miäli ja kiäli. - - - - -SÄHKÖJUNALLA RUATTIN POIKKI. — RUATTIN SUAMALAASTEN OLOOSTA. - - -Laivamatkamma »katinhännän» ympäri päättyy piänehen Narviikin -kaupunkihin kaunihin Ofoten vuanon perukkahan. Siältä alkaa rautatiä -kiipimhän Skantinaavian niämimaan selkärangan, Köölin vuariston, poikki -yli tunturien Pohjanlahren rantaa kohre, tullen Ruattin pualelle -Bodenin linnootuskaupungis, josta kääntyy sitte pohjoosehen ja huippaa -Karungin kautta Haaparannalle ja siitä korkian sillan ylitte meirän -Torniohon. Tämä matka on 607 km ja tiketti maksaa toises luakas 61:80 -Norjan kruunua. Juna lähtöö Narviikista illalla klo 6 ja seuraavana -päivänä pualenpäivän aijoos ollahan Tornios. - -Narviiki on pikkuune ja uusi kaupunki, joh’on n. 7,000 asukasta. S’oon -syntyny vasta poikkiraran rakentamisen jälkhen, joka valmistuu v. 1903. -Piänestä kyläpahaasesta on vähäs aijas pullahtanu kaupunki, joll’on -ny tärkiä merkitys, sillä sen kautta kuljettaa Ruatti Kiirunavaarasta -ja Jellivaarasta vuasittaan miljoonia tonnia rautamalmia ulkomaille. -Narviikin satarnas on mahtavat malminlastoolaitokset. Junat lykkäävät -malmivaunut korkeelle kaarisilloolle, joiren alle uivat suuret -kuljetuslaivat. Siältä telinehiltä kuulaastahan vaunut suaraa -lastiruumihin. Monta junaa on päivittään matkalla erestakaasi -kuljettaan rautamalmia. - -Narviikin-Bodenin raralla kulkoovat junat sähöön voimalla. Veturi on -samannäkööne ku raitiotiän veturi: nuukkoo-vaunu, jonka katoll’ on -rautapömpeli ja se harraa raran päällä kulkevaa sähköjohtoa pitkin, -josta se ottaa voiman. Veivistä miäs vai kääntelöö ja Armiirua -poltteloo! - -Jaa, että taira tiätääkkää, jotta parhat tupakit n’oon Ruattis ja -Norjaski Pietarsaaren Trempärin tehthan paperossit. Trempärill’ oli -ennen omat tehtahat Ruattis ja Norjas ja teki siälä Armiirua ja -Fenniaa niinku täälä Suameski. Nyt s’oon nämä tehtahansa myyny, mutta -Armiirua ja Fenniaa koitethan siälä värkätä ja myyrä viälä niinku -ennenkin. Oikee tuntuu mukavalta nährä Norjan pualella vanhan tutun -Armiiron paperossilooran, jonka kyljes seisoo präntättynä selvällä -suamenkiälellä jotta: »Ph. Strenkperk Osakeyhtiö Piatarsaari» — niinku -oikees Suamen paperossiis! Ja Ruattin pualen Fennia-paperossilooran -kannella komeeloo samallaane Suamen vaakuna, leijona miakka kouras, ku -täälä kotomaaski. Saavat siinä Puns-Juunssonit kattella kylliksensä -Suamen leijonaa! Mutta vaikka onkin kuari sama, nii ero on tupakiis ja -suuri. Kessuulta ne maistuuvat suamalaasen suus ja vähä tärkiää ottaa -ruattalaane ja norjalaane oikian Fennian ja Armiiron, jok’ on Suames -tehty. Paras tupakki s’oon meillä kumminkin, eikä ne Ruattin ja Norjan -Trempärit piisaa kyyttipoijiksi meirän Trempärille. - -Junamatka Narviikista tunturien poikki on suuremmoone nähtävyys. -Rata alkaa kohta asemalta lähties nousemhan korkiaa tunturin kuvesta -ylhäppäi. Jo muutaman kilometrin pääs ollahan jyrkän kallion -rintehellä, josta huimaa päätä kattella alas laaksohon. Aina vai -kapuaa juna kiärtään kaartaan korkiammalle. Jokilaaksos näköö allansa -vehriääsiä niittyjä ja karjaa laituumella. Taloot näyttäävät piäniltä -leikkituvilta ja ympärillä kohuaa korkeeta lumihuippuusia tunturia. -Monin paikoon kulkoo rata niin äkkijyrkkää kallion kuvesta jottei tee -miäli paljo alhappäi kattellakkaa. Lumivyäryjen varalta on mones kohtaa -rakennettu pitkältä lautakatosta raran ylitte. Ja tuhkatihijähän puskoo -juna suaraa kallion sisälle läpi tunnelien, joit’ on tällä matkalla -kuutisenkymmentä, niistä toiset hyvinki pitkiä. Nuan parinkymmenen -kilomeeterin pääs Narviikin kaupungista on jo Norjan ja Ruattin välinen -raja-asema, nimeltä Riksgränsen. Se on 520 metriä yli merenpinnan. -Siin’ on tulliasema ja passien tarkastus eres. Ja ravintola-asema, -johna meitä pakkas pahoon manoottamhan, ku huanonpualeesesta ateriasta, -josta toisen pualen kerkes härintuskin pistää poskehensa, kiskothin yli -40 markkaa. Kaffiklutusta piti kupista maksaa kuivan korpun kans, jonka -mä pyyrin lahjoottaa takaasi, 7:50 mk! - -Meirän helsinkilääsfröökynämmäki, joka ihasteli tullehensa -»muuterlantihin», sanoo selvällä suamenkiälellä jotta: - -— Kyllä se oli hävitöntä kuinka ne nylke! — Ja otti nii pahaksensa, -jotta tingilläki puhuu koko matkan Ruattin pualella vai suamia. - -Mutta heti ku Tornioho päästihin, nii jo pisti taas venskaksi. - -Riksgränseniltä alkaa rata kulkemhan hiljoollensa alhappäi. Maisemat -ovat alkupäästä ykstoikkoosen karuja ja kallioosia, vai korkeeta -paljahia tunturia näkyy siälä täälä. Mitää viljelystä, asutusta, -ei eres mettiä näjy. Kaikki on kolkkua ja kuallutta. Tällä välillä -näkyy junahan Ruattin korkeen vuorikin, Kebnekaise, jok’ on 2133 -meeteriä korkia ja lumihuippunne. Vähitellen tullahan alemmas -ihmisten ilmoolle ja maisemakki elostuuvat. Niin tullahan sitten -luannonkauneurestansa ylistetyn Tornionjärven rantahan, Abiskojoen -asemalle, jok’on Ruattis Lapinmatkaalijooren pääpaikka. Siäl’ on suuria -turistihotellia ja tavallisesti paljo matkaalijoota, jokka retkeelöövät -tunturille ja viättäävät kesää Lapis. Abiskon seurut on rauhootettu -luonnonpuistoksi. — Kumpahan meiränkin Lapis pian päästääsihin junalla -Inarin järvelle asti, nii olis meilläki mainio paikka, mihkä ohjata -matkaalijaliikennettä. - -Abiskosta ei oo enää pitkä matka Ruattin kuuluusille malmikentille -Kiirunavaarahan ja Jellivaarahan, jokka muarostaavat Ruattin -kansallisrikkauren. On laskettu, jotta näis rautamalmivuaris on nuan -1,000 miljoonaa eli yks miljaarti tonnia malmia. Sitä kestää louhia -satoja vuasia. Ja rautapitoosuus on 60—70 pros. Kiirunavaaran ja -sen viäreesen Luassavaaran malmivarat on kolme kertaa nii suuret -ku Jellivaaran. Nämä malmikentät ovat kuulunhet ennen paikkakunnan -supisuamalaaselle taloonpoikaasväjestölle, jolta n’oon aikoonansa -pikkurahoolla ostettu. Rahat on sitte menny ja entiset omistajat ja -niiren jälkelääset saavat nyt olla kiitollisia, jos saavat tyätä -tavallisina mainariina isiensä mailla. Sinne on tulvannu niin paljo -ruattalaasta väkiä, jotta suamaalaaset ovat hukkunhet niiren sekhan; -mutta tapaa siälä viälä nykki paljolta suamalaasia. Louhokset omistaa -suuryhtiö nimeltä Grängesberg-Oxelösund. Asukkahia on Kiirunavaaras n. -10,000 ja Jellivaaras 7,500. Nämä kaivoskaupungit on kasarmimaasia ja -kolkonnäköösiä. - -Bodenihin tullahan klo puali 8 aamulla ja pitää siälä orottaa kaks -tiimaa ennenku pääsöö jatkamhan matkaa tavallisella höyryjunalla -pohjoosehe päi Haaparannalle. Boden on Ruattin lujin linnootus, johna -fästinkiä on porattu kalliooren sisälle. Viarasmaalaasia ei päästetä -Bodenin asemalta ollenkaa kaupungille kattelemhan. Pitää istua vai -asemalla ja hörppiä sitä tyyristä kaffia. Asukkahia kuuluu siälä olevan -pualiviirettä tuhatta. - -Ajattelimma, jotta paras on kiven kiärtää, jos sattuu tulohon sille -pualelle meirän poijille asiaa. - -Bodenista Haaparannalle on maisemat aivan kotoosen suamalaasia. Harmaat -larot, riihet ja taloonpoikaaset asumukset, samoon kun koko luanto on -kun Oulun seuruulla. Ja ihmiset kans suurimmalta osalta suamiapuhuvia. -Viarahan miähen asumuksen tuntoo suamalaane jo päältäpäi. Kun junas -matkustaa, kuuloo Länsi-Pohjas aina suamiakin puhuttavan vaunuus, -vaikka konehtöörit ja fiinimmät ihmiset pakkaavat kattelemhan -karsahasti. Monella asemalla huamasin suamalaasten kansanmiästen -hämmästynhen kattehen ja iloosen pilkahroksen silmis, ku kuulivat ja -näkivät sellaasen krakikaulaasen ja isoomahaasen herrakasan juttelovan -keskenänsä rohkiasti ja selvästi suamenkiältä. Se oli imes ja iloone -asia, joka vissisti pani miähet miättimhän. - -Puhuttelin matkan varrella useeta Ruattin suamalaasia ja nii kuuluu -olovan, jotta penkinala on siälä suamalaasen kansan oma kiäli -julistettu. Virkamiähet, opettajat, papit, tuamarit, hantesmannit, -lukkarit, väkkärit ja kaikki pikkuusimmakki virkaknupit ovat -rutiruattalaasia ja kaikis asioosnansa käyttäävät vai ruattinkiältä. -Ei eres junalippua saa suomenkiälellä, vaikka lipunmyyjä ymmärtääski. -Tiätää sen, jotta s’oon hikinen paikka ku umpisuamalaasen pitää -rippikouluski tankata katkismuksensa ruattiksi, jost’ ei ymmärrä -hölynpölyä. Joka kesä kuljetethan pualipakolla suamalaasten lapsia -etelä-Ruattis valtakunnan kiältä oppimas. - -Sillä lailla se Ruatti huseeraa suamenkielisiä kansalaasiansa kohtahan, -mutta meiltä se vaatii nyrkki pystys, jotta täälä pitääs ruattalaasten -saara pröystäällä ja halveksua valtakunnan kiältä niinku ne itte -tahtoovat. - -Pohjoos-Ruattis asuu suamalaasta kantaväjestöä yhtenääsellä aluehella -yhtehensä nuan 30,000 henkiä. On kokonaasia pitäjehiä, johna -suamalaaset ovat suurena enemmistönä. Mutta suamalaasilla ei Ruattis oo -minkäänlaasia kiälellisiä oikeuksia. Meillä Suames on sen sijahan tehty -sellaane typeryys, jotta oikee kansaanliiton takuulla on myännetty -parillekymmenelle tuhannelle rähisevälle, sotaväkhen kelpaamattomalle -ja ittensä elättämättömälle ahvenanmaalaaselle vakuutus, jotta -suamenkiältä ei tulla opettamhan Ahvenanmaan kouluus, jos ei ne itte -vaari! — Ja samallaasta »kulttuuri-autonomiaa» kirrastaavat Ruattin -suasiollisella avulla nämä meirän maan muukki ruattalaaset. - -Suamalaasten pitääs käyrä kattelemas ja ottamas oppia kansallisuus- ja -kiälipolitiikasta Länsi-Pohjas ja nourattaa samaa taktiikkaa. - -Niinpä onkin nyt tultu Petsamon matkalta takaasi Suamen pualelle -Torniohon. Sinne jäi Haaparannan pnalelle rautatiäsillankorvahan -Ruattin pualen panssaritornien tykinsuut uhkaamhan yhtä piäntä harmaata -mummanmökkiä Suamen pualella. Mutta Ahvenanmaan varustukset käyy Ruatti -aikanansa meiltä räjähyttämäs — — - -Niin oli tultu takaasi Tornioho kotomaan kamaralle pitkältä hauskalta -Petsamon matkalta. Niin paljo uutta ja miälenkiintoosta se matka -tarjos, jotta siitä olis piisannu kriivaroomista vaikka viis vuatta, -mutta ajattelen jott'on paras lopettaa, jotta jäis vähä toisillekki -sanomista. - - - - -RAUTATIE PETSAMHON. - - -Kyllä se nii o, arvoosa Suamen kansa, jotta rautatiä sinne Petsamhon on -rakennettava! - -Siihe käsityksehe tuli meistä Petsamon matkalaasista joka tuffa, jokka -siälä käyymmä itte paikan päällä kattomas. Ja sitä miält'on kaikki -muukki, jokka siäl’on käynhet. - -Matkaa Rovaniämeltä Petsamhon on nuan 500 kilometriä. Yleensä -luullahan, jotta maat siälä pohjooses on kauhiasti korkeeta ja -vuarista, mutta s’oon erehrys. Jos että usko, nii menkää kattomhan, nii -näjettä, jotta se on koko lailla tasaasta. Onhan siälä tunturiakin, -mutteihän sitä nyt tarvitte olla nii hullu, jotta rupiaa pykäämhän -rautatiätä aina kaikista korkiamman vuaren ylitte. Sopii sitä vähä -kaartaakki. Vasta siälä kaukana Inarin järven eteläpualella kulkoo -pitkä vähä korkieet harjanne nimeltä Saariselkä lännestä ithän, -mutta siinäkin tunturien välis on syviä laaksoja, jotta kyllä siitä -voi helposti raran rakentaas. Eikä sitä Petsamon rataa tarvittisi -rakentaakkaa nii kauhian perinpohjaasesti ja tyyrihisti ku meillä -ratoja yleensä pykäthän. Tehtääs ensi häthän niinku Amerikas, -köykääsesti vai ja nopiasti. - -Jokku ovat sanonehet, ku Petsamon rarasta puhutahan, jotta sinnehän ne -hukkuus lumehen koko junat. — Mutta s’oon päätööntä puhesta! Ei siälä -Lapis oo lunta talvisin paljo sen eneet ku täälä muallakaa Suames. -Ja pitäähän tääläki ajaa silloo tällöö lumiauraa, ja on niitä junia -tarttunu lumhen kiinni etelä-Suameski, eikä siit' oo suurtakaa meteliä -piretty. - -Ku rautateitä ruvettihin Suames ensisti rakentamhan, nii ei silloo -kukaa uskonu, ei eres itte Nelmannikaa, jotta junat pääsis talvella -Helsingistä Hämhenlinnahankaan asti. Mutta kas vai ku kulkoovakki ny -nii kauas ku rautatiet’ on pykättu — Rovaniämelle asti, kesät talvet. -Ja voivat aivan hyvi kulkia Petsamhonki asti, ku sinne vai rautatiä -rakennethan. - -— S’ ei kannata! — sanothan. Mutta kuka tietää! Entäs sitte, jos se -kannattaaski? - -— No silloo se tiätysti pykäthän! — Eikös nii? - -— Tuata tuata — — sanoovat epäälijät. - -Ja pian tokaasoovat jotta: - -— Mitä tuanaasia me sillä Petsamon raralla oikee tekisimmä? Mitä siit’ -olis hyätyä? - -Mä koitan seliittää. - -Ensiksi on asian laita sillä lailla, jotta vissihin pualet valtion -mettist’ on siälä Lapis. Siäl’ on kymmeniä miljoonia sellaasia -tukkipuita, jokka täälä alamais ja ulkomaille myitynä maksaasivat -ainakin 100 markkaa kappales. Räknäkkääs ny, eikö siitä tulsi vähä -ruakottomasti rahaa valtiolle, sille samalle kauhialle veronimijälle, -joka meitä ny yrittää nylkiä aiva kuivihi veroollansa. Mutta sinne ne -miljoonat punaaset hongat nyt ja vasta lahoovat pystyhyn ja maahan, -kun niit’ ei kannata lähtiä mihkää kuljettamhan. Se vähä mitä niitä -ny on myyty, on niistä saatu joku kymmenen penniä rungolta. Eikä -tahro kenenkään kannattaa silläkää ruveta niitä poiskuljettamhan. -Mutta jos rata sinne tulis, nii nousis mettän arvo ja tuatto saroolla -miljoonilla. Ja se koituus koko kansan eruksi. Jo yksin tukkiratana -pitääs rautatien Lapin halki kannattaa, kun polttoaineskin junihin -saataasihin aivan raran äärestä ilman. - -Toinen asia! - -Lapis on kaikellaasia metallimalmia suunnattomat määrät. Siäl’ on -samallaasia rautamalmivuaria ku Ruattin pualella Kiirunavaaras ja -Jellivaaras, josta ruattalaasten on kannattani! rakentaa sähkörata -läpi Köölin vuaristoon Atlannin rannalle Norjahan. Se rata on maksanu -hirveetä summia, sillä tiä on puhkaastu kuurellakymmenellä tunnelilla -läpi vuarten. Meil’ on siälä Lapis Suamen tulevaisuus. Siältä löytyy -viälä Suamen kansalle se runolaulajaan aavistelema Sampo, oikia -rahamylly, nim. suunnattomat rautakaivokset. Mutta ennenku niihin -päästähän käsiksi ja ennenku mitään muuta voitahan saara aikahan Lapis -ja Perä-Pohjolas pitää sinne saara rautatiä. - -Ja kolmas asia! - -Petsamon rata aukaasis Suamelle Jäämeren loppumattomat kalarikkauret. -Siäl’ on kalaa, suurta ja rasvaasta Jäämeren kalaa, niin paljo -ku viittithän vain merestä vetää. Mutta nyt ei oo mahrollisuutta -kuljettaa sitä siältä tänne alamaihin, johna ihmiset valittaavat -elämistä ja varsinki syämistä tyyrihiksi. Jos olis rata Petsamhon, nii -kolmes päiväs tulis siältä kalajunat Helsinkihi asti. Kyllä Jäämeres -kalaa piisaas Suamen kansan purtavaksi! Eikä paljo maksaasi. Nyt on -Petsamon kalaa mahrotoonta tänne kuljettaa, ku pitää tuara laivalla -Norjan ympäri, ja se kestää kolme-neljä viikkua. Kuljetus tuloo niin -tyyrihiksi, jottei kannata. - -Mutta heti ku saataasihin rata lähtis kolme suurta ja kovaa tavaraa -sitä Petsamon rataa rullaamahan, niinittään puu, rauta ja kala. Kaikki -hyviä ja hyäryllisiä! - -Ja raran joukos följääs muutaki hyvää ja hyäryllistä. Kun Petsamhon -olis rata rakennettu, nii silloon rupiaas heti muukin elämä siälä -virkuamahan. Raran vartehen asettuus monellaasia yrittäjiä ja eläjiä. -Silloon alkaas Lapis karjanhoitoki kannattamhan. Nyt ei siälä piretä -lehmiä muuta kun omaa tarvesta varte, sentähre jotta, mihkäs siältä -rupiaa voita kuljettamhan satojen kilometrien päähän? Ei kannata, ku -matkalla pitää syärä voipyttynsä evähinä. Mutta jos kulkis rata Lapin -halki, silloon passaas jo kasvattaa karjaaki, sillä siäl’ on hyvät ja -uskomattoman laajat heinämaat. - -Sitte neljäs ja kaikiista suurin asia!! - -Ja se on Petsamon raran strateekinen eli sotilaallinen merkitys. -Ajatelkaas, mihkä tilaha me joutuusimma, jos tulis sota Ruattin kans. -Ruatti sulkis Juutinrauman salmet ja me olsimma pussin peräs. - -Kaikki tuanti ja viänti toppaas siihe paikkaha. Ulkomailt'ei saataasi -mitää. — Taikka jo sekin seikka panis meirät huutavahan hätähän, jos -Ruattin ja Tanskan välit menis poikki eli jokin muu valtakunta tukkis -laivastollansa salmet. Silloo ei Suamenkaan laivat pääsisi kulkohon -Juutinraumasta. Elikkä jos ryssä rupiaas meitä ahristamhan, ja Ruatti -tiätysti tahtoos taas heti »auttaa» Ahvenanmaata, laskis sinne -»suajelusjoukkoja», ja samalla ottaas suajeluksehensa ja omaksensa -koko saariston niinku se on jo kerran yrittäny. Kiristyskeinona se -käyttääs tiätysti salmiansa, joonka kautta Suamen laivakulku käy -ulkomaille. Ruattin salmet on meille ainaane rotankillerö ja nyt -ainua kulkureitti. Mutta hyvis aijoos ja kaiken varalta pitää Suamen -varata ittellensä henkireikä Petsamon kautta väljille vesille. Härän -ja ahristuksen aikana olis meillä siälä koskaan jäätymätöön hyvä ja -syvä satama turvaases paikas, jot’ei kumpikaan krannin poika pystyysi -tukkimhan. Petsamon kautta olis Suamella aina yhteys ulkomairen kans -ja kuljetustiä merta myäre turvattu. Sitä tiätä voirahan Suamehen aina -tuara elintarpehia ja varustuksia. — Mutta kun ei oo rautatietä sinne, -niin nyt on tämä Suamen ainua henkireikä muuhun mailmaha soran syttyjes -tukus, ja me pussinperäs naapurien armoolla. Viisas miäs ja ethenpäi -pyrkivä kansa ajatteloo etukäthen. - -— Mitä se rata Petsamhon sitten maksaa? — kysythän. - -— Sanothan ny miljoona ja kilometri. Siis nuan 500 miljoonaa. - -500 miljoonaa, s’oon pikkuraha, se! Ei s’oo ku yks neljännes valtion -yhren vuaren massikasta. Sotalaitos maksaa meille joka vuasi -kutakuinkin yhtä paljo ku se Petsamon rata tulis maksamhan ikiaijooksi. -Ja Petsamon rata jäis sarooksi vuasiksi auttamhan ja palvelemhan Suamen -kansaa. - -Rautateitä yleensä rakennethan pitkäaikaasilla ulkomaalaasilla -lainoolla, joista maksethan koroot ja kualetukset kymmenien vuasien -kulues, n’otta rataki rupiaa sinä aikana itte tuattamhan ja lopuuksi -maksaa itte ittensä. Jos nyt otetaas Petsamon rataa varten 500 -miljoonan ulkomaalaanen laina, nii siitä menis nuan 50 miljoonaa -korkua vuares. Ja mit’ on 50 miljoonaa nykyysin valtion massikas? Ei -mitään! Sellaasia pikku summia tuhraa ukko-valtio tänä aikana mihkä -rookaa. S’oon ku marja karhun vattas! — Mutta sillä rahalla me saisimma -rautatiän Petsamhon! - -Se on mun luja uskoni, jotta ei kulu miähen ikää, ennenku Suamen kansa -on tulin asian käsittämään ja rakentanu raran Lapin halki Jäämeren -rantahan. Sen raran tarphellisuus tullahan kyllä huamaamahan, mutta -nyt viäl’ ei asiaa ymmärretä, kun ei tunneta Lappia, eikä niitä -mahrollisuuksia, jokka rata aukaasoo, kun tiä tuloo Jäämerelle. -Yhrellä iskulla on silloon Suami ottava Jäämeren kalastuksen ja -kaupan haltuhunsa. Ja sitä pelkää Norja ku kualemaa. Huippuvuarill’ -on kivihiiliä, Jäämeres kalaa ja rasvaa loppumattomihin, Siperian -tuattehet ja kauppa voi rahan keskittää Suamen Petsamhon. - -Juna kulkoo nopiammin kun laiva. Me voisimma vallata Jäämeren kaupan -juuri tällä raralla ja myyrä Norjallekki tavaraa, sensijahan että nyt -ja aina ereskinpäi niin kauan ku rataa ei oo, koko Lappi ja Jäämeren -rannikko ostaa tavaransa Norjasta. - -Kaikellaasia piäniä raranpätkiä sitä rakennethan ja tuhrithan -satoja miljoonia piäntä paikallisliikettä palvelemhan, niinku -Turun—Uurenkaupungin rata ja monta muuta. Mutta eikö Suamen kansa -ymmärrä, vai eikö se uskalla lyärä yhtä suurta ja kauaskantavaa iskua, -Petsamon rataa, joka aukaasis meille oman tiän muuhun mailmahan ja -antaas meille Sammon, joka jauhaas maalle rahaa Lapin aartehista. -Silloon vasta pääsöö päivä paistamhan Pohjolasta. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PETSAMHON VALASKALOJA -ONKIMHAN *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/69003-0.zip b/old/69003-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index e1cbba7..0000000 --- a/old/69003-0.zip +++ /dev/null |