diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/68977-0.txt | 17491 | ||||
| -rw-r--r-- | old/68977-0.zip | bin | 387852 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 17491 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..3f10565 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #68977 (https://www.gutenberg.org/ebooks/68977) diff --git a/old/68977-0.txt b/old/68977-0.txt deleted file mode 100644 index 8c9c970..0000000 --- a/old/68977-0.txt +++ /dev/null @@ -1,17491 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Maantiede ja löytöretket I, by I. K. -Inha - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Maantiede ja löytöretket I - Vanha aika ja keski aika - -Author: I. K. Inha - -Release Date: September 12, 2022 [eBook #68977] - -Language: Finnish - -Produced by: Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MAANTIEDE JA LÖYTÖRETKET -I *** - - - - - -MAANTIEDE JA LÖYTÖRETKET I - -Kertomus siitä miten maa on tullut tunnetuksi ja maantiede kehittynyt - - -Vanha aika ja Keski aika - - -Beazleyn, v. Schwerinin, Tozerin, Weulen y.m. teosten mukaan kirjottanut - -I. K. INHA - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1912. - - - - - - - - - - - -SISÄLLYS: - -Alkusanat. -Johdanto. - -Maantieto Vanhalla ajalla. -Eufratin ja Tigriin laakson muinaiset sivistyskansat. - Babylonia. — Assyria. — Elam. -Vanha Egypti. - Punt. -Välimerenmaitten esihistorialliset kansat. -Foinikit. - Foinikkien merenkulku. — Kaupankäynti. — Foinikian kauppa Raamatun - todistuksen mukaan. — Purppuran valmistaminen ja vuoriteollisuus. - — Foinikialaiset siirtokunnat. — Foinikkien löytöretket. — - Karthagolaisen Kannon retki. — Himilkon retki. — Idän väylät. — - Missä oli Ofir? — Afrikan ympäri purjehtiminen. - -Kreikkalaiset. -Iliadin ja Odysseian maantuntemus. -Kreikkalaiset siirtokunnat. - Siirtokunnat Mustan meren rannoilla. — Kreikkalaiset Italiassa. - — Massilla. -Herodotos. - Joonilaiset filosofit. — Tunnettu maailma ja maanosat. — Skyytit ja - heidän maansa. — Pohjoisia kansoja. — Persialainen kuninkaantie. - — Babylon. — Suurkuninkaan armeija. — Massagetit. — Herodotos - Intiasta. — Arabia. — Kreikkalaiset Egyptissä. — Herodotoksen - tiedot Egyptistä. — Niilin tulvat. — Niilin lähteet. — Libyan - pohjoisrannikko. — Nasamoni-nuorukaisten matka. -Xenofon ja kymmenentuhannen paluumatka. - Armenia. — Ktesias. -Aleksanteri Suuren sotaretki Itämaille. - Sotaretki Vähässä Aasiassa. — Foinikian ja Egyptin valtaus. — - Persian vallotus. — Iraanin vallotus. — Pohjoisilla aroilla. — - Intian retki. — Paluumatka erämaan kautta. — Nearkhoksen merimatka. - — Megastheneen kertomus Intiasta. -Pytheaan retki Thuuleen. - Europan länsiranta. — Thuule. -Kreikkalaiset maantieteen perustajina. - Vanhimmat kosmografiset käsitykset. — Kreikkalaisten mietteet maan - pallonmuodosta. — Ensimäiset astemittaukset. — Asutun maailman - laajuus. — Asteverkko. — Vyöhykkeet. — Fyysillisen maantieteen - alkeet. - -Roomalaiset ja heidän aikansa. -Rooman valtakunnan laajeneminen. -Maantiede sodissa, retkillä ja kauppateillä. - Roomalaiset Espanjassa. — Caesar Galliassa. — Roomalaisten - sotaretket Germaniaan. — Vanha Germania. — Alppimaiden vallotus. - — Balkanin niemimaa. — Pompeijus Kolkhiissä. — Uusia löytöjä - Afrikassa. — Onnelan saaret. — Erythrean meren ympäripurjehdus. - — Taprobane. — Rooma ja Kiina. -Roomalaiset tiet. - Via Aurelia. — Via Flaminia. — Via Appia. — Roomalaiset tiekartat. - — Matkaoppaat. - -Maantiede Vanhan ajan lopulla. - Strabon.— Mela. — Plinius. — Pliniuksen kuvaus Palestinasta. — - Tigriin lähteet. — Marinos Tyyrolainen. -Ptolemaioksen maantiedeteos. - -Keskiaika. - -Pimeiden aikain matkoja ja yhteyksiä. -Pyhiinvaeltajia. - Theodosios. — Antoninus. — Arculf. - - Willibald. — Bernard. -Kauppa Keskiajan alkupuoliskolla. - Zemarkhos. — Sopater. — Kosmas Indikopleustes. -Kristillinen lähetystoimi Afrikassa, Etu-Aasiassa, Intiassa ja Kiinassa. - Abessinian kirkko. — Nestoriolainen lähetystoimi. — Nestoriolaisuus - Intiassa ja Keski-Aasiassa. — Nestriolaisten lähetystoimi Kiinassa. - Pyhän Brandanuksen retket. -Pohjoismaiden tunnetuiksi tuleminen. - Varhaisimmat tiedot Pohjoismaisia. — Pohjanmiehet idän teillä. — - Itämeri. — Bremenin Adam. — Nestor. — Tanskalainen väyläopas. -Pohjanmiesten retket Vienaan. - Ottar. — Karli ja Thorir Hund. -Pohjanmiehet lännen ja etelän vesillä. - Harald Haardraade. — Sigurd Jorsalfare. -Amerikan ensimäiset löytäjät. - Islannin asutus. — Grönlannin löytö ja asutus. — Amerikan löytö. - — Thorfinn Karlsefnin retki — Tosiasiat. -Keskiajan maantieteelliset käsitykset. - Maan muoto. — Kosmas. — Kartat. — Paratiisi. - Gog ja Magog. — Hirviöt. — Pyöräkartta. -Arabit maantieteen elvyttäjinä. - Arabit Intian väylillä. — Ibn Vahab Kiinassa. — Sinbad Purjehtija. - — Arabien karavanireitit. — Arabien maantiede. — Edrisi. — Arabien - oppi maailman rakennuksesta. — Luonnonmaantiede. — Kansatiede. - — Arabien kartat. - -Ristiretkien aika. - Abessinia. — Italian kauppakaupungit. — Kauppatavarat. — Purjehdus - ja sen apuneuvot. -Eräs 12:nnen vuosisadan juutalainen matkustaja. - Tudelan Benjamin. - -Mongolit. - Suur-Tataria. -Kristikunnan lähetystöt suurkaanien hoviin. - Johannes de Piano Carpini. — Tataarit ja heidän maansa. — Carpinin - matka. Kojukin hovissa. — Wilhelm Rubruckin matka. Keski-Aasian - uskonnoista. — Rubruck Mangu kaanin vieraana. — Rubruckin - paluumatka. — Vähän Armenian kuningas Haithon. - -Marco Polon malka Kiinaan. - Eräs merkillinen päivä Veneziassa. — Vanhempien Polojen matka. - — Marco Polon matka Kiinaan. — Marco Polon kertomus Kiinasta. — - Kambaluk. — Kublai kaani. — Marco Polo Kiinan sisäosissa ja - Tibetissä. — Kinsai. — Polojen paluumatka. — Marco Polon merkitys - tutkimusretkeilijänä. -Latinalainen lähetystoimi Itämailla. - Corvino Kiinassa. — Odorik. — Lähetystoimi Persiassa, Intiassa ja - Keski-Aasiassa. — Marignolli. — Kauppiaat. — Marino Sanuto. — - Mandeville. — Pappikuningas Johannes. — Ibn Batuta. -Aasian matkoja 15:llä vuosisadalla. - Clavijon matka. — Timurin hovissa. — Schiltberger. - -Väljemmille vesille. -Ensimäiset löytöretket Atlantin merellä. - Vivaldo. — Malocello. — Laurentin portolano. — Portugalilaiset - Canarian saarilla. -Jean de Béthencourt ja Canarian saarien vallotus. - Onnelan saaret. — Béthencourt ja Gadifer. — Béthencourt saa Canarian - saaret. — Siirtolaisia saarille. — Guanchit. - -Maantiede Keskiajan jälkipuoliskolla. - Roger Bacon ja Albertus Magnus. — Purjehduskartat eli portolanet. - — Pyöräkartan kehitys. - -Uuden ajan kynnyksellä. -Prinssi Henrik Purjehtija ja. Afrikan länsirannikon tutkiminen. - Portugal Keskiajalla. — Madeiran löytö. — Kap Bojador. — Azorien - asutus. — Orjastuksen alku. — Joan Fernandez. — Viheriä niemi. — - Cadamoston retket. — Diego Gomez. — Prinssi Henrikin kuolema. — - Prinssi Henrikin merkitys. -Hyvän toivon niemelle. - Guinean rannikko. — Diogo do Cão. — Barlholomeu Diaz ja Hyvän toivon - niemi. - - - - -ALKUSANAT. - - -Vanhaa aikaa käsittävää osaa kirjottaessani olen noudattanut Weulen -teosta: Die Erforschung der Erdoberfläche (Maanpinnan tutkiminen) ja -Tozerin teosta: A History of Ancient Geography (Vanhan maantieteen -historia). Keskiajan löytöretkien ja maantieteen esitys taas perustuu -Beazleyn teoksiin: The Dawn of Modern Geography (Nykyaikaisen -maantieteen aamunkoitto) ja Prince Henry the Navigator (Prinssi Henrik -Purjehtija), ynnä Weulen yllä mainittuun teokseen. Suurena apuna -on kumpaakin osaa varten ollut v. Schwerinin löytöretkihistoria. -Pohjoismaita koskevia lukuja varten olen käyttänyt Fridtjof Nansenin -uutta teosta: Pohjolan sumuissa. Suomen tunnetuksi tuleminen on -enimmäkseen kerrottu Ignatiuksen Suomen maantiedon mukaan. Muita -apulähteitä mainittakoon Websterin A General History of Commerce -(Yleinen kaupan historia), Jules Vernen ja Thomasin löytöretkiä -käsittelevät kirjat, y. m. - -Nimien ja vieraskielisten sanain kirjotuksessa en ole valitettavasti -voinut olla johdonmukainen. Milloin saatänee pätevältä taholta ohje, -joka venyttelyt hylkäisi? Hakemistossa on huomioon otettu etupäässä -maantieteelliset seikat, historiallisia nimiä vain tärkeimpiä. - -_1 K. Inha_. - - - - -JOHDANTO. - - -Maapallon pinta alkaa olla kauttaaltaan tunnettu. Yhä pienemmiksi -ovat kartoilla käyneet valkoiset alat, joihin ei tiedetä mitään -piirtää. Lauhkeissa ilmanaloissa tuskin on enää ainoatakaan seutua, -jonka rantoja, vesistöjä ja vuoria ei olisi tarkalleen paikalleen -pantu, ja kuumissakin maissa, joihin on ollut vaikeampi tunkeutua, on -enää harvassa laajempia aloja, joitten yleisistä maantieteellisistä -seikoista ei oltaisi selvillä. Yksinpä molemmilla navoillakin kuljetaan -luonnon ankarasta vastarinnasta huolimatta askel askelelta lähemmäksi -keskustaa. Toinen napa on jo vallotettu, toista on joukko rohkeita -retkeilijöitä lähestynyt niin lyhyen matkan päähän, että voimme sanoa -senkin jo olevan nähtynä. Tosin on vielä aukkoja täytettävänä, mutta ne -on verraten ahtaiksi rajotettu. - -Niinkuin suuren työn päätyttyä voi nykyaika katsella taapäin, kuinka -vanhimpain ihmisten ahdas näköpiiri on lukemattomien vaiheitten -kautta vähitellen laajentunut, kunnes se meidän aikanamme on likimain -saavuttanut ne rajat, jotka iankaikkisesti estävät ihmisiä ulomma -yrittämästä. Uusia maita ja kansoja, meille tuntemattomia luonnonoloja -tuskin enää sanottavasti löytynee. Voimme sanoa tuntevamme Maan kasvot. -Olemme saaneet yleiskäsityksen niistä mahdollisuuksista, joita pallomme -voi tarjota ihmisen toimeentuloksi. - -Tieto maista ja kansoista on kehittynyt monella tavalla. Tehokkaasti -sitä on edistänyt rauhallinen kaupankäynti. Usein ovat sotaretket -tuntemattomiin maihin olleet sen välittäjinä. Mutta etäimmälle se on -aina rajojaan ulottanut varsinaisten löytöretkien kautta. - -Vanhalla ajalla sitä enimmäkseen edisti kaupankäynti ja vallotussodat. -Varsinaiset löytöretket ja tutkimusmatkat olivat silloin harvinaisia, -ainakin on meille hyvin harvoista säilynyt tietoa. Samat vaikuttimet -Keskiajallakin etupäässä laajensivat maantuntemusta, mutta vielä -enemmän kristinuskon levittäminen. Ristiretket avasivat Länsimaille -sekä idässä että pohjoisessa laajoja aloja, joista siihen saakka -oli ollut peräti vaillinaisia tietoja. Uusi aika on varsinaisten -löytöretkien aika, Uuden ajan tiedot ovat laajenneet etupäässä niitten -kautta. Enimmäkseen nämä löytöretket vielä Uudellakin ajalla kuitenkin -tapahtuivat käytännöllisiä päämääriä varten. Niitten tarkotus oli -löytää uusia kauppateitä, arvokkaita luonnontuotteita, asuttavia maita, -ja niitten kautta joutuikin valkoisen rodun haltuun suunnattoman laajat -alueet ja valtamerien taa syntyi uusia voimallisia keskustoita, jotka -vähitellen uhkaavat siirtää pois edistyksen painopisteen vanhasta -Europasta. - -Tieteellinen maantuntemus edistyi vanhempien löytöretkien kautta vasta -toisessa sijassa. Tieteiden kanta ei ollutkaan vielä niin kehittynyt, -että ne olisivat voineet hyväkseen käyttää kaikkia tarjoutuvia uusia -aineksia. Vasta uusimmalla ajalla löytöretket ovat voineet ruveta -tavottelemaan puhtaasti tieteellisiä päämääriä, ja kuta enemmän aika -kuluu, sitä enemmän niitten tieteellisyys syvenee. Maan ulkopiirteitten -selville saamisen sijasta on päähuomio kääntynyt eri maitten sisällisen -rakenteen ja esiaikaisten muodostusvaiheitten, niitten ilmastollisten -ilmiöitten ja kaikkien elämänmuotojen selvittämiseen. Tältä kannalta -katsoen on monikin jo vuosisatoja takaperin löydetty ja vallattu maa -yhä vielä uusi. - -Varsinkin alemmalla kannalla olevain kansain tuntemista on vielä -suuressa määrin edistänyt kristillinen lähetystoimi, joka on ulottanut -vaikutuksensa maailman pimeimpiinkin kolkkiin, koettaen kohottaa -korkeampaan henkiseen ja aineelliseenkin elämään niitä luonnonkansoja, -jotka vähitellen ovat tulleet kultuurin näköpiiriin. Uuden ajan -alkupuolella merentakainen yritteliäisyys säälimättä sorti ja turmeli -löydettyjen maitten luonnontilassa eläviä turvattomia kansoja. Nämä -lehdet löytöretkien historiaa ovat sen surullisimmat; ne usein -saattavat epäilemään korkeampia ihanteita noudattavaa Kaitselmusta -sivistyksen kehityksessä ja leviämisessä. Niin monen säälimättä -tuhotun kansan haudat puhuvat näiltä lehdiltä tuskallista kieltään. -Kristillinen lähetystoimi on muodostunut vastapainoksi noille julmille, -säälimättä musertaville, ihmiskuntaa ja ihmisyyttä raiskaaville, vaikka -usein kristinuskon nimissä toimiville vallottajille ja anastajille. -Kärsivällisen työn kautta se koettaa saattaa alemmat kansat osallisiksi -tiedosta, uskonnosta ja valistuksesta. Vallottajat ovat toimineet -samalla tylyydellä, joka on itsetiedottomalle luonnolle ominaista, kun -se hävittää alempia elämänmuotoja valmistaakseen korkeammille sijaa. -Lähetystoimi sitä vastoin on koettanut ulottaa kaikkiin kansoihin -samain ihmisoikeuksien turvan, joita sivistyskansat omissa oloissaan -pitävät sitovina. Väkivaltaisten viettien sijasta se on maitten ja -merien taa vienyt sivistyksen omantunnon. - -Löytöretkien vaiheitten muisteleminen ei ole ainoastaan ajantietoa, -tapauksien, maitten ja kansain kertomista, vaan se kuvailee myös -eri aikain käsityksiä niistä. Se vielä osottaa, kuinka laajenevan -maantuntemuksen perustuksella käsitys Maapallon muodosta, -maailmanrakennuksesta ja luonnonilmiöistä on kehittynyt. - -Karttuneita tietoja ruvettiin vähitellen kirjallisuuden kautta -säilyttämään myöhemmille polville. Maantieteellisen kirjallisuuden -laajetessa niitä ruvettiin järjestämään kokonaisuutta silmällä pitäen, -sitten selittämään ja yhdistämään tieteelliseksi järjestelmäksi. -Niin kehittyi maantiede. Se onkin vanhimpia tieteistä ja käsitti -nuoruudessaan useita muitakin luonnontieteitä, jotka sittemmin ovat -siitä eronneet itsenäisiksi. Historian ja tähtitieteen kanssa se -kulki läheisessä liitossa. Maantiede on melkein yhtä vanha kuin -kirjainkirjotuskin. Vanhimmilla sivistyskansoilla tosin oli jo -melkoinen kirjotustaito, mutta se oli vielä niin hankala, että -ainoastaan tärkeimmät, uskontoa ja valtiota sekä käytännöllisen elämän -tarpeita koskevat vaatimukset voitiin sen kautta tyydyttää. Vasta -Kreikkalaisilla tietojen säilytyskeino kehittyi siksi mukavaksi, että -sitä voitiin käyttää puhtaasti tutkimuksellisiinkin tarkotuksiin, ja -sen vuoksi voidaan heitä pitää maantieteen, samoin kuin monen muunkin -tieteen varsinaisina perustajina. Vasta kirjallisen maantiedon kautta -tulivat maantuntemuksen tulokset sillä tavalla säilytetyiksi, että -ennen saatuihin voitiin lisätä uudet ja siten perustusta yhä kehittää. - -Löytöretkien historia valaisee monella tavalla yleistä historiaa, -josta se onkin tärkeä osa. Se meille melkeinpä joka lehdellä -osottaa, kuinka kansainvälisen yhdysliikkeen laajeneminen aina on -vaikuttanut elähyttävästi aikoihin ja kansoihin ja suuntaillut -seuraavaa kehitystä. Kun jonkun suuren tapauksen kautta näköpiiri on -äkkiä laajentunut, niin ei kauaa kulu, ennenkun vaikutukset tulevat -selvästi näkyviin seuraavain aikain ajatuksissa ja vaiheissa. Kun -sivistyskansoja on joutunut yhteyteen jonkun vieraan sivistyksen -kanssa, niin uudet vaikutukset hedelmöittävät puolella ja toisella. -Kun taas kultuurin toimialat ovat laajentuneet rohkeitten retkien -kautta uusiin, luonnontilassa oleviin maihin, kun on avautunut suuria -luonnonrikkauksia tai otollisia aloja siirtolaisuudelle, niin on -sekin usein vaikuttanut kerrassaan käänteen tekevästi seuraaviin -aikoihin, luonut uusia aavistamattomia kehityksiä, jopa rakentanut -uusia maailmoja. Kaikki nämä historian ilmiöt liittyvät läheisesti -aineeseemme. Ne ovat löytöretkien jälkiseurauksia, ja esityksemme olisi -vaillinainen, ellemme niitäkin muistelisi. - -Laajenneen maantuntemuksen vaikutukset ovat alati olleet niin ilmeisiä, -että sen merkitystä helposti voidaan liiotellakin. Muistakaamme sen -vuoksi, etteivät korkeimmat henkiset saavutukset kuitenkaan perustu -laajoihin yhteyksiin, vaan että ne on voitettu verraten suppeilla -aloilla. Henkisen viljelyksen laita on suuressa määrin samanlainen kuin -aineellisenkin. Laajat kauppasuhteet vaikuttavat aina virkistävästi -kaikkiin toimeliaisuuden haaroihin, mutta siitä huolimatta jokaisen -maan vakavaraisuuden perustus kuitenkin on sen luonnollisissa -apulähteissä ja niiden kehittämisessä. Vanhimman ajan sivistykset -kehittyivät aloilla, joitten yhteydet ulospäin olivat verraten -pienet. Niin oli Egyptin laita, samoin Babylonin, ja kaikkein pysyvin -henkinen omaisuus on varttunut siinä pienessä maassa, joka on Jordanin -ja Välimeren välillä ja jonka kansa ei liikkunut kaukanakaan omain -rajainsa ulkopuolella. - -Ja yhtä väärin olisi arvostella aikakausien merkitystä ihmiskunnan -elämässä yksinomaan sen kautta, kuinka suuri niitten maantuntemus -on ollut, kuinka edistynyt niitten käsitys maan ja avaruuksien -luonnonseikoista. Kokonainen vuosituhannen kestävä ajanjakso, -Keskiaika, omisti hämmästyttävän alkuperäiset tiedot sekä maailman -rakenteesta, että vieraista maista ja kansoista. Se unohti Vanhan ajan -tieteelliset saavutukset, hylkäsi sen arvostelevan, ennakkoluulottoman -tutkimuksen ja hyväksyi Raamatusta jälleen samat käsitykset, jotka -kreikkalaiset olivat vanhentuneina hylänneet monta vuosisataa ennen -ajanlaskumme alkua. Jos siis maantiedon kannalta arvostelisimme -Keskiaikaa, niin sen merkitys ihmiskunnan elämässä tosiaan olisi -arvattava hyvin pieneksi, jopa kerrassaan taka-askeleeksi. Mutta juuri -samainen levoton ja pimeä aika on kuin onkin laskenut perustuksen Uuden -ajan suurenmoiselle kehitykselle, ja se on myös kehittänyt toisenlaisia -henkisiä arvoja, jotka kuuluvat ihmiskunnan kauneimpiin saavutuksiin. - -Löytöretkien historialla on oma reipas luonteensa. Se käsittelee -toisilleen vieraitten kansain ja kultuurien ensimäisiä yhtymyksiä ja -näkee sen vuoksi oloja aina uutuuden valossa. Ja vielä se enimmäkseen -käsittelee semmoisten miesten työtä, joita rohkea yritteliäisyys, -tiedonhalu, seikkailukiihko on saanut vaaroista huolimatta kuljettamaan -maantuntemuksen rajapaaluja kauemmaksi outoihin maihin. Tämä historia -on sen vuoksi täynnään tarmoa ja rientoa, rohkeita yrityksiä, -miehuullisia taisteluita, kestettyjä ja voiton vieneitäkin vaaroja. -Lukemattomat ovat näillä teillä sortuneet, mutta suurempi on niitten -luku, jotka ovat palanneet kotimaahan löydöistään kertomaan. Näemme -ensimäiset tienraivaajat monessa semmoisessa maassa, jonka sivistys on -sen jälkeen kauttaaltaan verhonnut lauhkeaan vaippaansa. Emme suinkaan -aina voi antaa myötätuntoamme näille uusien urien aukaisijoille, -mutta mielenkiintomme he enimmäkseen voittavat. Monta jaloakin -luonnetta tapaamme, ja lukemattomien seikkailijoitten ohessa ovat -monet ylevämielisetkin ja itsensä uhraavat miehet saaneet hautansa -tuntemattomissa merissä, oudoilla rannoilla, ennen kokemattomissa -vaaroissa, taikka onnellisen matkan jälkeen palanneet kotimaahansa -vastaan ottamaan ansaitun voitonseppeleen. - - - - -MAANTIETO VANHALLA AJALLA. - - -Jos kirjottaisimme maantuntemuksen vaiheista vain säilyneitten -kirjallisten lähteitten nojalla, niin tulisi meidän alkaa Helleeneistä, -sillä he ovat ensimäinen kansa, jolta on säilynyt maantieteellistä -kirjallisuutta. Muinaismuistojen ja historiallisten tapausten johdolla -voimme kuitenkin luoda silmäyksen kauemmaksikin taapäin. - -Jo paljon ennen kreikkalaisen kultuurin aikoja eli kauempana Idässä -suuria kansoja, jotka olivat kehittäneet korkean sivistyksen. Kuta -enemmän sitä aljetaan tuntea, sitä varmemmaksi käy, että saamme -hakea monta sekä Kreikkalaisten, että samalla omankin kultuurimme -juurta Eufratin ja Tigriin sekä Niilin laaksoista. Mesopotamian -ja Niilin laakson suurten kansain maantuntemuksen arvioiminen on -sitäkin tärkeämpi, kun niitten luomat olot varmaan kauan vaikuttivat -ratkaisevasti Välimeren maitten itämaisiin yhteyksiin. Mutta lisäksi -Babylonin ja Egyptin luoma sivistys avasi Välimeren maat historialle. - -Vanhan maailman ensimäiset historialliset löytöretkeilijät olivat -Foinikit, ja nämä juuri pienestä maastaan Libanonin juurelta -kuljettivat Itämaiden kehittyneen viljelyksen kaikkialle Välimeren -rannoille vilkkaan laivaliikkeensä ja kauppansa kautta. Foinikeista -varmaan tiedämme, että heillä on ollut erinomaisen laaja maantuntemus -ja että he ovat tehokkaasti edistäneet sen leviämistä muittenkin -kansain kesken, mutta heiltä ei ole säilynyt mitään kirjallisuutta. -Heidänkin maantuntemuksensa tulee meidän sen vuoksi koettaa saada -selville kehityksen yleisestä kulusta ja muinaismuistoista. - -Vasta Kreikkalaiset alkoivat koota tietoja vieraista maista ja -kansoista teoksiin. He olivat laajoilla kauppamatkoillaan ja -varsinaisilla tutkimusretkilläkin tutustuneet kaikkiin niihin maihin, -joitten liike kallistui Välimerelle, tai joihin oli tältä mereltä -helppo päästä. Saadakseen selvemmän yleiskuvan maantiedoistaan he -laativat ensimäiset kartat. He aavistivat, että maa on pallonmuotoinen, -ja suorittivat ensimäiset astemittaukset. Näin he loivat maailman -rakennuksesta käsityksen, joka kokonaan rikkoi vanhemmat alkuperäiset -uskot ja paljon ennen Copernicusta ja Kepleriä olisi johtanut -aurinkokunnan, maan ja tähtien keskinäisten asentojen ymmärtämiseen, -jos Keskiaika olisi heidän jälkiään seurannut. Kreikkalaiset asettivat -maantieteen, samoin kuin muutkin tieteet, tutkimuksen pohjalle ja -käsittelivät luonnon ilmiöitä niin uudenaikaisessa hengessä, että vasta -viime vuosisatoina on voitu kohota sille kannalle, jolle he tieteen -jättivät. - -Roomalaiset laajensivat melkoisesti maantuntemusta varsinkin pohjoiseen -päin ja edistivät sivistyksen tasaantumista Välimeren maissa -yhdistämällä ne yhdeksi valtakunnaksi ja rakentamalla kaikkialle -oivallisia teitä. Niin kehittyi vilkkaat maayhteydetkin. Mutta -varsinaista maantiedettä he vähän viljelivät. Roomalaisellakin ajalla -olivat etevimmät tutkijat kreikkalaisia, ja sillä kannalla, jolle -Eratosthenes, Strabon ja Ptolemaios maantieteen jättivät, se pysyi -Keskiajan lopulle saakka. Vasta silloin aljettiin uudelleen lukea -luostareissa säilynyttä klassillista kirjallisuutta ja huomattiin, -kuinka paljon kauemmaksi vanhat tutkijat jo olivat ennättäneet. -Maattuaan vuosituhannen unohduksessa kantoi siten vanha kreikkalainen -maantiede myöhäiset, mutta sitä kauniimmat tulokset. - - - - -EUFRATIN JA TIGRIIN LAAKSON MUINAISET SIVISTYSKANSAT. - - -Jo monta vuosituhatta ennen ajanlaskumme alkua oli Eufratin ja Tigriin -laaksossa, varsinkin virtain suupuolessa, erinomaisen toimelias ja -taaja asutus. Kaksoisvirtain maassa muodostui suuria valtakuntia ja -kehittyi monipuolinen kultuuri, jonka sisällys on vuosituhansia ollut -unohduksissa. Puolentoista vuosituhannen aikana eivät Länsimaat ole -Babyloniasta, Assyriasta ja Elamista tienneet sanottavasti muuta, kuin -mitä Raamatussa on niistä kerrottu, tai mitä paljon myöhemmin eläneet -kreikkalaiset oppineet kertovat puoleksi tarun muodossa. Kuta enemmän -kaksoisvirtain maan lukuisia rauniokumpuja nykyään kaivetaan, sitä -enemmän niistä löytyy todistuskappaleita, jotka valaisevat kultuurimme -vanhimpia juuria. Babyloniasta ja Niilin laaksosta Kreikkalaiset saivat -tiedon alkeita, vaikka tosin suureksi osaksi merta kulkevien Foinikkien -välityksellä. Tiedämme nyt, että esim. tähtitiede on saanut alkunsa -Babylonian kirkkaan taivaan alla ja että siellä ensiksi kehittyi -se ajanjako, joka vielä tänäpäivänä on käytännössä. Lukemattomat -esihistorialliset löydöt kautta Europan viittaavat siihen, että -Babylonian vaikutus on jo niin varhaisina aikoina ulottunut laajalle -pohjoiseen ja luoteeseenkin, vaikka ehkä suoranaista yhteyttä ei -ollutkaan olemassa. - - - -Babylonia. - - -Babylonia oli oikeastaan enemmän maantieteellinen ja historiallinen -kuin kansallinen mahti. Monet kansat ovat aikain kuluessa toimineet -sillä alueella, jonka muinoinen Babylonia käsitti; kansoja katosi, -mutta asutus ja sivistys elivät aina ajanlaskumme alkuun saakka. - -Jo neljännellä vuosituhannella e Kr. asui kiilakirjotusten todistuksen -mukaan Babyloniassa seemiläisiä kansoja. Nämä eivät kuitenkaan olleet -maan alkuväestöä, vaan vielä ennen heitä, harmaimmassa muinaisuudessa, -siellä oli elänyt ja vallinnut älykäs muinaiskansa, Sumerit, joka -oli itse kiilakirjotuksenkin keksinyt. Sumerit, jotka eivät olleet -seemiläisiä, olivat jo neljännellä vuosituhannella ennen ajanlaskumme -alkua menettäneet kansallisuutensa. Heidän kielensä vain säilyi vielä -kauan seemiläisessäkin Babyloniassa samalla tavalla kuin Keskiajalla -latina, s.o. uskonnon ja kirjallisuuden kielenä. Niin vanha oli tässä -laaksossa korkeampi viljelys. - -Kiilakirjotuksista saamme tietää, että jo noin vuoden 3000 vaiheilla -e.Kr. Babylonin kuningas Sargon oli valtansa alle laskenut kaiken -kaksoisvirtain maan ja Syyrian, niin että hänen valtansa ulottui -Välimerelle saakka. Vieläpä voidaan melkein varmasti päättää, että jo -Sargonin laivat purjehtivat Välimerellä. Arabia näyttää niinikään jo -silloin olleen Babylonilaisille kauttaaltaan tunnettu; sen länsipuolta -he sanoivat Meluhaksi, itäosaa Makaniksi. - -Mutta muutoin ovat tietomme siitä, kuinka laajalle Babylonian vaikutus -ja maantuntemus ulottui, hyvin vaillinaiset. Elam, Anzan ja Suri, s.o. -nykyisen Iraanin länsireuna, joka jyrkästi viettää Tigriin laaksoon, -kävivät Babylonian kanssa ainaisia sotia ja olivat siis arvatenkin -myös Babylonian sivistyksen vaikutuksen alaisina. Mainitut maat -lienevät sen vuoksi olleet kaksoisvirtain laakson asukkaille hyvin -tunnetut. Mutta paljoakaan kauemmaksi Babylonialaisten maantieto -ei näytä ulottuneen. Nykyistä Armeniaa he sanoivat Gutien maaksi -ja kaikkia Armenian itäpuolella olevia seutuja yhteisellä nimellä -»Umman-Mandaksi». Tämä nimitys ei näy tarkottaneen mitään erikoista -kansaa, vaan yleensä kaikkia raakalaiskansoja, jotka sillä puolella -asuivat — samoin kuin Kreikkalaiset myöhemmin nimittivät yhteisellä -nimellä Skyyteiksi kaikkia sillä puolella asuvia paimentolaiskansoja. -Luoteessa tunsivat Babylonialaiset varmaan Vähän-Aasian Hethalaiset, ja -Palestinan pohjoisosaa jo vanhastaan sanottiin »Lännen maaksi». Tokko -vanhat Babylonialaiset harjottivat laivaliikettä Persian lahdella, sitä -ei varmaan tiedetä. Helmenpyynnistään tunnetuilla Bahrein-saarilla on -säilynyt muinaismuistoja, jotka osottavat Foinikkien asuneen siellä jo -ehkä ikivanhain Sumerilaisten aikana. Siitä päättäen oli Persian lahden -laivaliike varhaisimpina aikoina Foinikkien käsissä. - -Ainakin näin laajalle ulottui siis Babylonian maantuntemus jo -neljännellä vuosituhannella ennen ajanlaskumme alkua. Mutta sen jälkeen -ei se kahden ja puolen vuosituhannen kuluessa näytä siitä paljoakaan -laajenneen. Ehkä se päin vastoin ainakin muutamalle suunnalle -supistui. Babylonian pääsy Persian lahdelle näyttää, omituista kyllä, -moneksi ajaksi kokonaan katkenneen, sille puolelle kun syntyi uusi -valtakunta, jota kiilakirjotuksissa sanotaan »Merimaaksi». Mutta -Egyptin faaraoitten kanssa Babylonian hallitsijat olivat tällä ajalla -kirjeenvaihdossa. - - - -Assyria. - - -Samoin kuin Babylon tuli erotetuksi Persian lahdesta, samoin sen -Assyria 11. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua erotti Välimerestä. -Kiilakirjotukset kertovat, että jo assyrialainen kuningas Tiglat -Pileser retkeili Välimerelle saakka, jossa hän oli näkemässä suurien -merieläinten pyyntiä. Jo pari vuosisataa ennen hänen hallitusaikaansa -Assyria oli ruvennut lähettämään siirtolaisia Armeniaan, laajentaen -sille puolelle kaksoisvirtain laakson vaikutusvaltaa ja maantuntemusta. -Tätä siirtolaisuutta todistavat lukuisat kiilakirjotukset, joita on -nykyaikoina löydetty Armeniasta ja Kappadokiasta. - -Muilla tahoilla Assyrialaiset eivät sitä vastoin ulottaneet -maantieteellisiä tietojaan edemmäksi kuin Babylon. Tosin assyrialaiset -armeijat samoilivat kautta Arabian moneen kertaan, mutta saman olivat -jo kaksituhatta vuotta aikaisemmin Sargonin ja muitten babylonilaisten -hallitsijain sotajoukot tehneet. Assyrialaisten kuningas Asarhaddon -aikoi saattaa valtansa alaiseksi koko Lounais-Arabian, voidakseen -sieltä hallita Intian kauppaa, josta Babylon ja Assyria olivat tulleet -osattomiksi edellisen valtakunnan menettäessä pääsyn Persian lahdelle. -Jemenin kautta kulkeva Intian kauppa taas poikkesi Punaisen meren -länsirannalle ja maataipaleen poikki Niilin taakse. Nämä sotatoimet -puhuvat kylläkin selvää kieltä siitä vilkkaasta liikkeestä, joka jo -niin vanhoina aikoina suuntautui Intiaan, vaikk'ei sen vanhimmista -vaiheista olekaan säilynyt suoranaisia tietoja. - - - -Elam. - - -Elämin valtakunta, joka rajotti Babyloniaa itäpuolella, ei ollut yhtä -korkealle kehittynyt kuin tämä maa, vaikka se epäilemättä olikin saanut -Babyloniasta koko joukon sivistysaiheita. Se pysyi puoliraakalaisena, -sotaisena vuorimaana, jonka maantiedollinen merkitys oli pikemmin -kielteistä laatua, sillä Elam näyttää kautta aikain estäneen -Babyloniaa levittelemästä valtaansa itään päin ja pääsemästä maisin -kauppayhteyteen Intian kanssa. Mahdollista on, että Elam on välittänyt -maisin kulkevaa karavanikauppaa, samoin kuin niin monet myöhemmät -puoliraakalaiskansat samoilla seuduilla. Mutta se piti kaupan niin -tiukasti omissa käsissään, ettei kaksoisvirtain laakson väestö koskaan -saanut sille puolelle aikaan laajempaa välitöntä kauppayhteyttä. -Ainoastaan yhdeksännellä vuosisadalla e.Kr. näyttää Elam jonkun aikaa -olleen heikkouden tilassa, sillä siihen aikaan sai Assyrian kuningas -Salmanasar II Baktriasta ja Intiasta lahjoja, kaksikyttyräisiä kameleja -ja Intian elefantteja. Pian näyttää yhteys kuitenkin uudelleen -katkenneen, kunnes Persialaiset, perustettuaan Iraaniin suuren -valtakunnan ja vallotettuaan kaksoisvirtainkin maan, tällä puolella -saivat aikaan avoimen maayhteyden Intian kanssa. - - - - -Vanha Egypti. - - -Yhtä kauas muinaisuuteen kuin Eufratin ja Tigriin välisessä maassa -ulottuu sivistys Niilin laaksossa, ja samoin kuin Babyloniasta ja -Assyriasta, samoin olemme Egyptinkin muinaisuudesta saaneet luotettavia -tietoja vasta viime vuosisadalla, jolloin vanhain Egyptiläisten -kuvakirjotusta opittiin lukemaan. Hieroglyyfeistä tiedämme, kuinka -monipuolisesti Egyptin sivistys oli kehittynyt jo vuosituhansia ennen -kuin Herodotos matkusti Niilin laaksossa. Ne valaisevat, vaikka tosin -niukasti, vanhan Egyptin maantieteellisiäkin suhteita. Kaikki niistä -saatavat tiedot ovat sitä mieltäkiinnittävämpiä, kun ne seudut, jotka -olivat Egyptin länsi- ja eteläpuolella, myöhemmin tulivat kokonaan -erotetuiksi muun maailman yhteydestä, niin että ne vasta aivan -nykyaikoina ovat tulleet osapuilleen tunnetuiksi. - -Vanhimmassa Egyptissä, jonka lähempi rajapaalu on asetettu toisen -vuosituhannen keskivaiheille e.Kr., Niilin laaksoa viljeli rauhallinen, -alallaan pysyvä maanviljelysväestö, joka muun maailman kanssa -ylläpiti kauppasuhteita ainoastaan sen verran, että sai hankituksi -ruumiitten balsamoimiseen tarvittavia savusteita, eräitä hyvänhajuisia -kummilajeja. Rajamaittensa asioihin ei Egypti muutoin paljoa puuttunut. -Sitä estivät maantieteellisetkin syyt, sillä heti Niilin kapean -laakson molemmin puolin alkoivat nuo autiot päivänarinat, joilla ei -mikään viljelys menesty, ja jotka lisäksi estivät suurempia sotavoimia -tunkeutumasta vedettömäin aavikoitten poikki harvassa oleviin -keitaisiin. Eteläänpäin taas vaikeutti tunkeutumista yhä kuumeneva -ilmasto ja Niilin keskijuoksulla kuohuvat lukuisat kosket. Alimmilta -koskilta jättiläisjoki virtaa niin korkeitten rantain välissä, ettei -tulvavesi voi niille nousta. Viljelyksen täytyi seisahtua Assuanin -koskille: siitä ylöspäin erämaat kahden puolen pitkillä matkoilla -lähestyivät aivan jokeen saakka. Koko Egypti onkin oikeastaan vain -suuri keidas, joka luonnostaan on muusta maailmasta erotettu, kapeata -meririntaa lukuunottamatta. - -Elefantinen saarella, joka on Assuanin koskien kohdalla, tapahtui -tavaranvaihto vanhan Egyptin ja siitä alkavan Nubian välillä. Tämän -kaupan laatua todistavat mainitun saaren ja Syenen kaupungin nimet; ne -merkitsevät »norsunluusaarta» ja »kauppaa». Näissä raja-alueissa elävät -kansat luonnollisesti olivat Egyptiläisille jo vanhastaan tunnetut. Ne -olivat tummanruskeata rotua, vaikka luultavasti samaa alkujuurta kuin -Egyptiläiset itsekin. Mutta Egyptiläiset lukivat heidät, samoin kuin -heidän eteläpuolellaan asuvat »Nehetkin», neekereihin. - -Laajimmillaan ollessaan Egyptin valta etelässä ulottui aina kolmansille -koskille, lähelle nykyistä Dongolaa, jossa Arkon saarella on jonkun -Egyptin kuninkaan ikivanha kuvapatsas. Nykyisen Wadi Haitan luona on -niinikään säilynyt vanhain egyptiläisten kuninkaitten kirjotuksia ja -linnanpohjia. Kuningas Usertesen eräässä rajakirjotuksessa sääti: »Tämä -on eteläraja. Älköön ainoakaan neekeri kulkeko tämän rajan poikki -pohjoista kohti, ei jalan eikä vesitse, älköönkä myöskään heidän -karjansa. Jos he tahtovat tulla Akentin maahan kauppaa tekemään, niin -älköön kukaan heitä siitä estäkö, mutta Hehiä kauemmaksi ei pidä -koskaan ainoankaan heidän laivansa yrittää.» - -Mutta egyptiläinen sivistys levisi kuitenkin tähän maahan, joka -näin oli tullut sen kanssa kosketuksiin. Sitä vielä tänä päivänä -todistavat Nubiassa tavatut suurenmoiset rakennusjäännökset. Vanhoista -kuvista näkyy, miten raakalaiskannalla elävä neekerikansa muutti -vaatepartensakin ja hiusmuotinsa egyptiläisen mallin mukaiseksi. Viime -aikoina on näissä maissa, jotka Englantilaisten toimesta on rauhotettu, -ryhdytty muinaistutkimuksiin, jotka lupaavat suuria tuloksia. - -Egyptiläisten tunkeutuminen etelää kohti ja sivistyksen kohoaminen -sikäläisissä maissa vaikutti, että Nubiassa muodostui Napata niminen -valtakunta, joka voimistui siksi, että se saattoi pari vuosisataa itse -Egyptiäkin hallita. Mutta kun Napatan täytyi ylivallastaan luopua ja se -vähitellen tuli kokonaan erotetuksi Egyptistä, niin se raaistumistaan -raaistui ja vaipui ympärillä asuvain neekeriheimojen tasalle. - - - -Punt. - - -Jo näinä vanhoina aikoina käytiin Niilin laaksosta kauppaa Punt -nimiseen maahan, jonka arvellaan olleen Punaisen meren rannalla, ehkä -Adenin seuduilla. Kauppatavarat nousivat ensin Niiliä ja kulkivat -sitten maan poikki Punaiselle merelle, jonka rantoja pitkin niitä -vietiin edelleen laivoilla etelään päin. - -Toisen vuosituhannen keskivaiheilla eräs Egyptin kuningatar lähetti -suuren retkikunnan Puntiin, jonka asukkaita, kyliä, kasveja ja eläimiä -hän sitten kuvautti rakennuttamaansa suureen kuolintemppeliin. Nämä -vanhat kuvat, joitten esineet, pyöreät, mehiläispesän muotoiset, osasta -paaluille rakennetut majat ovat aivan samanlaisia kuin nykyisetkin -neekerimajat, todistavat erinomaisen sattuvasti, kuinka samalla -kannalla luonnonkansat, kultuurivaikutuksista erillään, voivat säilyä -vuosituhansia. Tämä vanhoillisuus, joka on Afrikan alkuasukkaille -ominainen piirre, ilmenee myös kuvattujen ihmisten vaateparressa, tukan -somistuksessa ja koristeitten käyttämisessä. Ne ovat syrjäisemmissä -seuduissa vielä tänä päivänä aivan samanlaiset kuin 3500 vuotta -takaperin. Yksin afrikkalainen naisihannekin on pysynyt kolme ja -puoli vuosituhatta ennallaan. Egyptiläiset taiteilijat kuvasivat -neekerikaunottaren niin lihavaksi, pyöreäksi ja muodottomaksi, että -miehen täytyi kuljettaa vaimoaan aasilla. Samanlaisia ovat vielä tänä -päivänä neekeripäälliköitten suosikkivaimot, kuten monetkin matkustajat -tietävät kertoa. Egyptin kuningattaren maalauttamista kuvista näkyy, -että Egyptiläiset oman maansa tuotteita, kuten puukkoja, kirveitä -ja muita valmisteita vastaan vaihtoivat Puntin asukkailta pihkoja, -norsunluuta, myrrhapuuta, eebenholtsia, kultaa ja silmäkoristeita, -pavianeja, merikissoja ja koiria, pantterin nahkoja ja orjia. Tämäkin -kauppa pysyi kautta vuosituhansien melkein samana. - -Paljon tärkeämpi oli egyptiläisen kultuurin vaikutus pohjoisessa», -vaikka Egyptiläiset myöhänlaiseen ryhtyivätkin laajentamaan valtaansa -sille puolelle. Merellä he eivät tosin itse liikkuneet laajalta, mutta -jo hyvin vanhoina aikoina olivat Välimeren kansat oppineet purjehtimaan -Niilin suistamoon kauppaa tekemään ja arvatenkin ryöstämäänkin. -Vanhoissa hieroglyfeissä puhutaan »merimaiden kansoista», jotka usein -tekivät rosvoretkiä Egyptin rannalle. - -Palestinaan ja Syyriaan Egyptin hallitsijat sitä vastoin tekivät -useinkin sotaretkiä. Palestinaa nimitetään kuvakirjotuksissa -»Ylä-Retenuksi»; sen toista puolta sanottiin »Kenanaksi» (Kaanaaksi).. -toista »Amariksi»(Amorittien maaksi). Syyrian alanko oli »Ala-Retenu». -Kreeta oli »Keft» ja Foinikit »Fenekhejä«. - -Hieroglyfit kertovat Egyptin hallitsijain käyneen sotia aina Eufratin -ja Tigriin maahan saakka, »jossa vesi juoksee nurinpäin» (s.o. -päinvastaiseen suuntaan kuin Niili), »jossa kuljetaan pohjoiseen, -kun kuljetaan vastavirtaan». Egyptiläisistä näytti luonnottomalta, -että mikään virta juoksi toiseen suuntaan kuin heidän pyhä Niilinsä. -Vanhoista kirjotuksista käy selville, että Egyptin ja kaksoisvirtain -maitten hallitsijat toisin ajoin olivat keskenään kirjeenvaihdossakin. - -Syyrian maihin kävi Egyptistä vilkas kauppa, ja vaikka Egyptillä -itsellään oli kehittynyt teollisuus, niin osti se vielä teollisemmasta -Syyriasta kaikenlaisia valmisteita, laivoja, vaunuja, aseita, -monenlaisia astioita ja soittokoneita, vieläpä uusia leipälajejakin, -kaloja, karjaa ja varsinkin viiniä, jonka maustamisessa Syyrian -asukkaat olivat kaikkia muita etevämmät. Syyrialaiset tavat, -rakennusmalli, vieläpä jumalatkin levisivät toisella vuosituhannella -e.Kr. Egyptiin. Silloin valtasi seemiläisyys ikivanhan Egyptin samalla -tavalla, kuin myöhemmin Aleksanteri Suuren ja Ptolemaioksien ajalla -kreikkalaisuus. - - - - -Välimerenmaitten esihistorialliset kansat. - - -Kun Niilin laakson ja kaksoisvirtain maitten ikivanhat valtiot ja -yhteiskunnat alkoivat menettää elinvoimansa, niin haki edistys -toimialoja uusissa maissa ja uusien kansain keskuudessa. Se siirtyi -jokien ahtaista laaksoista meren rannalle, joka oli siksi maitten -piirittämä, että se pikemmin vaikutti yhdistävästi kuin erottuvasti. - -Egyptin, Babylonian ja Assyrian vanha historia on näitten maitten -vanhan kirjallisuuden tutuksi tultua astunut niin lähelle, käynyt niin -eläväksi ja monivaiheiseksi ja me huomaamme niitten sivistyksen niin -kehittyneeksi, yhteiskunnat niin järjestyneiksi, että näitten tietojen -valossa mielestämme tulemme kuin alkuasteilla olevaan uuteen maailmaan, -kun noina ammoisina aikoina mielessämme siirrymme Välimeren rannoille. -Nämä näyttävät olleen Babylonian ja Egyptin kansoille melkein yhtä -tuntemattomia kuin Amerikan rannat Lännen kansoille Uuden ajan alussa. - -Siitä syystä onkin jo oltu taipuvaisia arvaamaan liiankin suureksi -Itämaitten vaikutusta kultuurin viriämiseen Välimeren reunoilla. Aivan -viime vuosikymmenien muinaistutkimukset ovat nimittäin osottaneet, -että ainakin tuon meren itäosissa on vallinnut itsenäinen korkealle -kehittynyt sivistys, joka on yhtä vanha kuin Egyptin tai Babylonian. - -Schliemann kaivoi Hissarlikin (Troijan) raunioista esiin ikivanhoja -kaupunginpohjia ja esineitä, jotka todistavat edistyneitä oloja -ja sisältävät aivan itsenäisesti kehittyneitä koristemuotoja. Hän -jatkoi löytöjään Peloponnesossa, jossa Mykenan vanhat kalmistot -luovuttivat tutkimukselle aavistamattoman rikkauden helleeniläisaikaa -vanhemman ajan kultuuriesineitä ja rakennuksia. Mutta kaikkia näitä -löytöjä rikkaammat ja tärkeämmät ovat ne, joita Evans on Kretan -saarella tehnyt. Hän on kaivanut esiin Knossos kaupungin pohjat -saaren pohjoisella rannalla ja huomannut Minoksen tarumaisen palatsin -todellisuudeksi, paljastanut kehityksen ja kultuurin, joka ulottuu niin -kauas taapäin, kuin yleensä voidaan edellyttää ihmisen muodostaneen -suurempia ja korkeammissa muodoissa eläviä yhteiskuntia. - -Mikäli näihin muinaisjäännöksiin jo on ennätetty syventyä, voidaan -niistä tehdä se johtopäätös, että Kretassa aina myöhemmältä -kivikaudelta saakka on elänyt samoilla paikoilla alati kehittyvä kansa, -jonka loistoaika oli pronssikausi, mutta jonka rautakauden alussa -voitti pohjoisesta tuleva raakalaiskansa — arvatenkin vanhat Helleenit -— niin että se menetti koko kansallisen olemuksensa ja luultavasti suli -vallottajain kanssa samaksi kansaksi. Vielä voidaan päättää, että tämä -sivistys on ollut yhteinen koko Egean meren ympäristölle, josta syystä -sitä sanotaankin egeiseksi, vaikka se näyttää kehittyneen korkeimmalle -ja yhtäjaksoisimmin juuri Kretassa, jossa saariasema suojeli sitä -häiriöiltä. Kaikesta päättäen harjotti tämä kivikauden ja pronssikauden -kehittynyt kansa laajaa laivaliikettä sekä Egean meren saaristossa, -että Syyrian rannikolle ja varsinkin Egyptiin, jonka kanssa Kretalla on -ollut ikivanhat yhteydet. Egyptiläisissä hieroglyfeissä mainittu Keft -tarkotti juuri Kretaa. Kirjotustaitokin oli tälle kansalle tunnettu — -sillä oli kahdenlainen kirjotus, vanhempi kuvakirjotus, joka kuitenkin -kokonaan poikkeaa egyptiläisestä, ja nuorempi viivakirjotus, joka -vähän muistuttanee vanhempaa arabialaista; mutta ei kumpaakaan ole -vielä osattu lukea, kun ei ole mitään johtoa siihen, mitä kieltä tuo -esihistoriallinen sivistyskansa on puhunut. Mutta ehkä ihmeteltävin -oli sen taide, joka todistaa samalla sekä erinomaisen kehittynyttä -tekotapaa, että sen kansan ruumiillista kauneutta, joka tuon taiteen -kehitti. - -Mitä kansoja varhaisimpina aikoina asui Syyrian rannoilla, siitä ei ole -mitään tietoa. Foinikit saapuivat sinne Persian lahden etelärannalta, -jossa nykyisten Bahrein saarien seudut olivat heidän asuntoalueensa -keskusta. Foinikit luultavasti alkuaikoina välittivät Babylonian -sumerilaisten kaupunkien laivaliikettä. He siitä päättäen olivat -jo tottuneet merillä purjehtimaan muuttaessaan Libanonin juurelle, -Välimeren rannalle, ja rakentaessaan sinne kaupunkinsa ja laivastonsa. -Jotkut tutkijat luulevat, että Foinikit ehkä olivat samaa kansaa, -jota alkuaan myös asui Egyptin hieroglyfeissä mainitussa Punt maassa -Punaisen meren suulla, ja joka siis olisi hallinnut molempien itäisten -väyläin laivaliikettä jo hämärimmästä muinaisuudesta saakka. - -Monet vaiheensa oli varmaan Välimeren länsiosankin mailla ja -kansoilla ollut, ennenkuin historian ensimäinen sarastus niille -lankeaa. Mutta niistä emme paljoa tiedä. On tosin säilynyt joku verta -muinaisjäännöksiä, joitten nojalla ehkä tutkimus tulevaisuudessa -voi tehdä sitovia johtopäätöksiä, mutta toistaiseksi saamme tyytyä -vertailevan rotututkimuksen viittauksiin. Niitten mukaan on Välimeren -rannoilla jo ikivanhoista ajoista tapahtunut kansainvaelluksia, jotka -ovat monella tavoin muuttaneet niitten rotuoloja. Kieliä ja kansoja -on kadonnut, toisia tullut sijaan, ja kadonneet ovat vain jättäneet -ihonsa, hiusvärinsä tai muita rotumerkkejään kummittelemaan niitten -kansain ruumiinrakennuksessa, joitten kieliin ne hautaantuivat. - -Vertailevan pääkallotutkimuksen johdolla koettaa anthropologia -päästä vanhimpien rotujen perille, joitten vaiheitten selvittämiseen -kielitiede ei tarjoa johtoa, koska nuo kielet jo ovat kuolleet. - -Uusimmat ihmistieteen tutkijat ovat etupäässä pääkallojen muodon -johdolla tulleet siihen johtopäätökseen, että kaikki ne valkoiset -kansat, joita vanhempina aikoina on asunut Europassa, Länsi-Aasiassa -ja Pohjois-Afrikassa, ovat kehittyneet yhteisessä alkukodissa -Pohjois-Afrikassa, Saharan vielä ollessa viljelyskelpoista, hyvin -kasteltua maata, niinkuin vanhat esiaikaiset jokilaaksot todistavat. -Tämä arvatenkin tapahtui samoihin aikoihin, jolloin Europpa vielä -suureksi osaksi oli mannerjäätiköitten peitossa. Afrikasta sai siis -Europpa asukkaansa, Afrikasta lähtivät seemiläiset kansat itää kohti, -vallaten Länsi-Aasian, ja samaa alkujuurta ovat nekin kansat, jotka -sinne jäivät ja jotka berberien nimellä ovat näihin saakka harvinaisen -puhtaina säilyttäneet sekä kielensä että rotuominaisuutensa. Uusissa -asuinpaikoissaan pohjois-afrikkalaiset siirtolaiskansat aikain kuluessa -erilaistuivat. Mutta Välimeren rannoilla ne hyvin myöhään, aina -historiallisen ajan alkuun saakka, pysyivät jotenkin samoina, kunnes -aarialaiset tulivat ja laskivat Välimeren pohjoisrannoilla olevat -liibyalaiskieliset kansat valtansa alle, pakottaen niitä omaksumaan -aarialaisen kielensä, mutta sen sijaan itse omistaen paljon niitten -rotuominaisuuksia. Tästä sekotuksesta ovat syntyneet ne kansat, jotka -nykyään elävät Etelä-Europassa. - -Siihen aikaan kun Foinikit alkoivat Välimerellä purjehtia, asui sen -pohjoisrannoillakin siis etupäässä hamilaissukuisia kansoja, vaikka -ne jo olivatkin melkoisesti eronneet varsinaisista libyalaisista. -Kielentutkimuskin osaksi tukee tätä mielipidettä, sillä baskin kielen -ja nykyisen berberin kielen välillä on huomattu selvää sukulaisuutta, -joka kuitenkin on niin vanhaa, että kielet jo historiallisen ajan -alussa varmaan olivat toisilleen aivan vieraat. Näitä libyalaisia -kansoja olivat Italiassa Ligurit, joitten nimikin johdetaan samasta -juuresta kuin Libya, Sardit, Sisilialaiset ja toisten luulon mukaan -useimmat niemimaankin heimot, lukuunottamatta Etruskeja; näitten -luullaan tulleen Egean mereltä ja tuoneen sieltä mukanaan ne -sivistysainekset, joitten jäännöksiä heidän haudoistaan on löydetty. -Hamilaissukuisten »Välimeren kansain» sekaan saapui sitten varhaisia -aarialaisia kansoja, kuten lllyrikot, nykyisten Albasien esi-isät, -Keltiläisiä ynnä vihdoin Latinalaiset, jotka lopulta vallottivat koko -Italian ja antoivat sille kielensä. - -Balkanin niemelle saapuivat illyrialais-thraakialaiset kansat ennen -Helleenejä, mutta näistä tuli niemimaan johtava kansallisuus, vaikka -varhaisemmat kansa-ainekset kauan, osasta tähän päivään saakka, heidän -rinnallaan pitivät puoliaan. Samoja kansoja oli Vähän Aasian puolella, -ja niihin ehkä kuuluivat Hethalaisetkin, joita luullaan nykyisten -Armenialaisten esi-isiksi. Hethalaisilla kansoilla oli melkoinen -sivistys ja oma kuvakirjotuksensa, joka jossain määrin muistuttaa -Kretasta löydettyä. Niillä oli ajoittain melkoisia valtakuntia, jotka -olivat yhteyksissä sekä Egyptin että kaksoisvirtain maitten kanssa, -mutta myöhemmin joutuivat Assyrian ylivallan alaisiksi. - -Se sivistys, joka oli elänyt Egean meren saarilla ja rannoilla samaan -aikaan, jolloin Egypti ja Babylonia parhaimmillaan kukoistivat, hävisi -HelleeniIäisten tullessa niin jäljettömiin, että sen olemassa olokin -vasta äsken on käynyt ilmeiseksi. Helleenit näyttävät saapuessaan -hävittäneen ja surmanneen vielä perinpohjaisemmin kuin germanilaiset -kansat Rooman kukistaessaan, ja sen kautta tapahtui koko Egean meren -piirissä niin yleinen taantumus, että nuo maat toisen vuosituhannen -keskivaiheilla e.Kr. jälleen olivat puoliraakalaiskannalla. Foinikeilta -sen vuoksi Helleenit oppivat sekä ammattitaitonsa että taiteensa -alkeet, jopa kirjotuksenkin. Foinikit esiintyivät tällä vanhalla -pohjalla kuin löytöretkeilijät uusissa maissa. Egealaista kultuuria -seurasi pitkällinen väliaika, jonka kuluessa itämaiset vaikutukset -vähitellen levisivät kautta Arkipelagin ja Kreikan ja edemmäksi -länteenkin päin, ja vasta tällä pohjalla kehittyi ja kasvoi. - - - - -Foinikit. - - -Foinikit asuivat Syyrian rannalla sillä kapealla kaistaleella., joka -on Libanonin vuoriston ja meren välillä. Ei tosin ole säilynyt -kirjallisia tietoja siitä, kuinka varhain tämä vilkas ja yritteliäs -kansa alkoi Välimerta kyntää, mutta varmaan se tapahtuu piankin sen -jälkeen, kun Foinikit olivat Persian lahdelta uuteen kotimaahansa -muuttaneet, koska he jo v. 1500:n vaiheilla e.Kr. olivat yhteydessä -Kyproksen, Rhodoksen, Vähän Aasian rannikon ja Egean meren saarien -kanssa ja kaikkialle olivat perustaneet kauppapaikkojaan ja -siirtokuntaan. Epätietoista on, tokko he jo silloin purjehtivat -Välimeren länsiosiinkin. Mutta se on varmaan toteen näytetty, että -Foinikit jo ainakin 12:lta vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua olivat -saapuneet Gibraltarin salmeen »Melkartin patsaille» saakka, vieläpä -käyneet sitäkin edempänä Atlantin merellä. - -Nämä laajat merimatkat ehkä aiheutuivat siitä, että Foinikian täytyi -etsiä edempää raaka-aineita vilkasta teollisuuttaan, purppuran, -lasin ja metalliteoksien valmistusta varten. Ja luultavasti heidän -täytyi etsiä uusia alueita kaupalleenkin, kun Kreikkalaiset jo -toisen vuosituhannen lopulla alkoivat heidän kanssaan kilpailla -kaupan, merirosvouksen ja siirtokuntien perustamisen alalla. Jo -kahdennellatoista vuosisadalla e.Kr. Kreikkalaiset karkottivat Foinikit -Egean meren saarilta ja Vähän Aasian rannikollakin kilpailu kävi yhä -kiinteämmäksi. - -Valitettavasti tietomme Foinikeista ovat vaillinaiset, sillä heiltä -itseltään ei ole säilynyt jälkimaailmalle kirjallisia todistuksia, -vaikka he tunsivatkin kirjotustaidon, vieläpä sitä kehittivät ja -arvatenkin omistivat jommoisenkin kirjallisuuden. Tunnemme heidät -ainoastaan Raamatun ynnä kreikkalaisten ja roomalaisten kirjailijain -tietojen perustuksella. - - - -Foinikkien merenkulku. - - -Ennen oli yleisenä käsityksenä, että Foinikit olivat koko merenkulun -varsinaiset »keksijät», mutta se on huomattu liian rajotetuksi. Jo -paljon ennen Foinikkeja on varmaan Välimerta ja paljon suurempiakin -meriä aluksilla kuljettu. Monet seikat viittaavat siihen, että -merenkulku on milt'ei yhtä vanha kuin ihmiskuntakin. Mutta Vanhan ajan -etevin merikansa Foinikit epäilemättä olivat. He ehkä ensimäiseksi -rakensivat niin tilavia ja merikuntoisia aluksia, että voitiin -kuljettaa suurempiakin tavaramääriä merien poikki. Tiedämme heidän -keksineen montakin laivamallia eri tarpeita varten. Heillä oli -nopeat solakat sotalaivat, jotka olivat varustetut monenlaisilla -hävitysaseilla, varsinkin semmoisilla koneilla, jotka heittivät suuria -kiviä ja nuolia vihollislaivan päälle. Toisia laivoja rakennettiin -yksinomaan kuormia viemään; ne olivat kömpelöitä, mutta vetäviä. Ne -laivat taas, joilla kuljettiin aina Tarsikseen, nykyiseen Espanjaan -saakka, olivat yhdistettyjä sota- ja kauppalaivoja. Ne olivat -nopeakulkuiset ja asestetut, mutta olivat samalla niin tilavia, että -kantoivat melkoisia kuormia. Liikevoimana käytettiin purjeita ja -airoja yhdessä, joten ohjauskyky ahtaissakin vesissä oli hyvä. Aluksi -arvatenkin kuljettiin rantoja seuraillen, mutta sitä myöten kun laivat -paranivat ja maitten asemain tunteminen lisääntyi, laskettiin yhä -rohkeammin merien halki tähtien johdolla, jotka Välimerellä, paitsi -talvisateitten aikana, palavatkin harva se yö. Tarsis-laivoihin -mahtui helposti puolentuhatta miestä, ne olivat siis melkoisia -aluksia. Jo Foinikeilla oli se tapa, että laivan keula kaunistettiin -»kaljunakuvalla», jota ilman ei meidänkään aikanamme purjelaiva ole -täydellinen; milloin oli kuva hevonpää, milloin pieni miehenkuva. - - - - -Kaupankäynti. - - -Foinikit olivat ensi sijassa kauppakansaa: vallotuksiin he eivät -ryhtyneet muuta kuin sen verran, että saivat kaupalleen tukikohtia. -Mutta rosvoutta he epäilemättä harjottivat, milloin vain sopi. Sen -kautta hankittiin varsinkin orjia, jotka olivatkin Vanhalla ajalla — -ja vielä paljon myöhemminkin — arvokkain kauppatavara. Ensin tehtiin -kaupat ja sitten hyökkäys, milloin tilaisuus oli suotuisa. Toisilla -rannoilla olivat asukkaat kuitenkin niin arkoja, että heidän kanssaan -täytyi tyytyä »mykkään» kauppaan. Herodotoksen kuvauksen mukaan tämä -tapahtui siten, että foinikialaisesta laivasta kannettiin rannalle -tavaroita, joita alkuasukkaat laivamiesten poistuttua etäämmälle -saapuivat katselemaan. Jos ne miellyttivät, niin he toivat maansa -tuotteita sen verran, kuin arvelivat kannattavan tavaroista maksaa, ja -poistuivat sitten vuorostaan, jotta laivaväki sai verrata, oliko hinta -riittävä. Näin vuoron perää käytiin tavaroita katselemassa ja hintaa -lisäämässä, kunnes kumpikin puoli oli kauppaan tyytyväinen. Samanlainen -kaupankäynti on yhä vielä eräitten raakalaiskansain kesken vallalla. - -Foinikialaiset eivät suotta olleet seemiläisiä — he osasivat hyötyä -suunnattomasti kaupoissaan vähemmän kehittyneitten kansain kanssa. He -antoivat niille halpaa korutavaraa ja teollisuus-rihkamaa ja ottivat -hinnaksi sadoin kerroin semmoisia maan tuotteita, joilla oli Itämailla -suuri arvo ja joitten arvo heidän työpajoissaan vielä kasvoi monin -verroin. — Samalla tavalla yhä vielä alkuasukkaitten kanssa kauppaa -tehdään. - - - -Foinikian kauppa Raamatun todistuksen mukaan. - - -Foinikia olikin siihen aikaan kaupan luonnollinen välittäjä. Toisella -puolen olivat sen ajan kehitttyneimmät sivistysmaat, Babylonia, -Assyria ja Egypti, toisella puolen Välimeren rannoilla asuvat vähemmän -kehittyneet kansat. Foinikian markkinoilla kohtasivat toisensa toiselta -puolen kaikenlaiset ainejalostuksen kautta syntyneet valmisteet, -toiselta puolen raaka-aineet. Hehkuvin sanoin profeetta Hesekiel -kuvaakin saarelle rakennetun Tyroksen mahtia — ennustaen kuitenkin -samalla sen läheistä kukistumista (prof. Hesekiel, 27 luku): - - »Sinun rajasi ovat keskellä merta; ja sinun rakentajasi ovat - valmistaneet sinut kaikkein kauniimmaksi. - - Kaikki sinun lautasi ovat Senirin hongasta, ja olet antanut tuoda - seetripuita Libanonista, tehdäkses sinulle haahden pielen. - - Sinun airosi olivat tehdyt Basanin tammesta, sinun piittas elefantin - luista, Kittimin (Kyproksen) luodoista. - - Sinun purjeesi oli Egyptin kalliista liinasta neulottu, sinulle - merkiksi; sinun peitteesi oli siniviitoista ja Elisain luotoin - purppurasta. - - Sidonista ja Arvidista olivat sinun haaksimiehes, ja sinulla olivat - toimelliset miehet Tyyristä, haahden haltiat. - - Vanhimmat ja taitavat Gebalista paransivat sinun laivas. Kaikki laivat - meressä ja haaksimiehet löyttiin sinun tykönäs; he tekivät kauppaa - sinussa. - - Persiasta, Lydiasta ja Libyasta olivat urhoolliset miehet sinun - sotajoukossas; jotka heidän kilpensä ja otansa sinussa ripustivat, ne - sinun kaunistivat. - - Arvadin lapset olivat sinun sotajoukossas, kaikki ympäri sinun - muurias, ja vartiat sinun tornissas. He ripustivat kilpensä sinun - muuris päälle kaikki ympäri: ne tekivät sinun niin ihanaksi. - - Tarsis teki kauppaa sinun kanssas kaikkinaisen kalun paljoudella: - hopialla, raudalla, tinalla ja plyijyllä, joita he toivat sinun - markkinoilles. - - Javan (Hellas), Tubal ja Mesekh teki kauppaa sinun kanssas, ja toivat - ihmisiä ja vaskiastioita sinun kaupalles. - - Thogarmasta (Armeniasta) toivat he hevoisia ja vaunuja ja muuleja - sinun markkinoilles. - - Dedanin lapset olivat sinun kauppamiehes ja sinä teit kauppaa joka - paikassa luotokunnissa; he antoivat sinulle elefantinluita ja - hebenpuita hinnaksi. - - Syyrialaiset noutivat sinun töitäsi, joitas teit, toivat rubineja, - purppurata, tapeteja, silkkiä ja samettia ja kristalleja sinun - markkinoilles. - - Juda ja Israelin maa teki myös kauppaa sinun kanssas, ja toivat sinun - markkinoilles nisuja Minnitilistä, ja balsamia ja hunajata ja öljyä ja - mastiksia. - - Nouti myös Damasko sinun töitäs sinusta paljoudessas, ja paljon - kaikkinaisia kaluja, väkevän viinan ja kalliin villan edestä. - - Dan ja Javan Mehosal toivat myös sinun markkinoilles rautakalua, kasia - ja kalmusyrttejä, sinun kauppaa tehdäkses. - - Dedan osti sinulta kalliita vaatteita, joitten päällä ajossa istutaan. - - Arabia ja kaikki Kedarin ruhtinaat kaupitsivat sinulle lampaita, - oinaita ja kauriita; niillä he tekivät sinun kanssas kauppaa. - - Saban ja Raeman kauppamiehet tekivät sinun kanssas kauppaa ja toivat - sinun markkinoilles kaikkinaisia kalliita yrttejä, kalleita kiviä ja - kultaa. - - Haran ja Kanne, ja Eden ynnä Seban kauppamiesten kanssa Assur ja - Kilmad olivat myös sinun kauppamiehes. - - Kaikki nämät kaupitsivat sinulle kalleita vaatteita, silkkiä ja - neulotulta hameita, jotka he kalleissa seetriarkuissa hyvin tallelle - pantuina toivat sinun markkinoilles. - - Mutta Tarsiksen laivat olivat ylinnä sinun kaupassas; niin sinä olet - peräti rikkaaksi ja jaloksi tullut keskellä merta. - - Ja sinun haaksimiehes toivat sinun suurilla vesillä; mutta itätuulen - pitää sinun musertaman rikki keskellä merta.» - - »Koska sinä kauppaa teit merellä, ravitsit sinä monta kansaa; ja sinun - monella tavarallas ja kaupallas teit sinä maan kuninkaat äverjäiksi. - - Mutta nyt sinä olet mereltä sysätty, juuri syvään veteen, niin että - sinun kauppas ja kaikki sinun kanssas sinussa on hukkunut. - - Kaikki jotka luodoissa ovat, hämmästyvät sinua, ja heidän kuninkaansa - tyhmistyvät ja katsovat murheellisesti. - - Kansain kauppamiehet viheltävät sinua, että sinä niin äkisti hävinnyt - olet, ja et silleen taida tulla ylös ijankaikkisesti.» - -Profeetta Hesekielin sanat ovat kaunopuhelias todistus Foinikian -mahtavimman kaupungin laajoista kauppasuhteista kuudennen ja -seitsemännen vuosisadan vaiheessa e.Kr. ja yleensäkin Itämaitten -silloisesta vilkkaasta teollisuudesta ja tavaranvaihdosta. - - - -Purppuran valmistaminen ja vuoriteollisuus. - - -Foinikian teollisuuksista oli purppuran värjäys kuuluimpia ja -tuottavimpia. Foinikit itse pitivät tätä taitoa niin korkeassa arvossa, -että luulivat sitä itse Melkart-jumalansa keksinnöksi. He perustivat -kauppapaikkoja ja siirtokuntia etäisiin maihin yksinomaan purppuran -vuoksi. - -Vanhain kirjailijain tietojen mukaan Foinikit tämän kalliin väriaineen -valmistamiseen käyttivät erästä simpukkaa, joka on Välimeressä yleinen; -aallot vielä tänä päivänä vierittävät sen kuoria joukottain rannoille. -Simpukat otettiin kuorestaan ja keitettiin lyijyisissä astioissa ja -siitä saatuun liemeen kastettiin kankaat. Kasteltu vaate levitettiin -päivänpaisteeseen, jossa se valon vaikutuksesta tummeni ja sai -purppuran värin. Moinen auringon itsensä synnyttämä väri ei ajan mukana -virttynyt, ja siitäkin syystä purppuraa pidettiin Vanhalla ajalla -arvokkaimpana kaikista väreistä. Paras purppura oli mustansinistä, -mutta hohti kaikenlaisin vivahduksin, sen mukaan miten valo lankesi; -varsinkin siinä näkyi veripunaisia vivahduksia, mutta kankaan -varsinainen väri ei ollut punainen. - -Vielä Roomalaisten aikana oli Tyroksen purppura niin suuressa arvossa, -että keisari Augustuksen sanotaan kerran, tavallista kauniimpaa -purppuraa saatuaan, luvanneen lähteä näyttämään itseään kansalle, -kuinka kauniit vaatteet hänellä oli. - -Purppuraväriä varten oli koottava suunnattomat määrät kuoria, siinä -yksi syy sen kalleuteen. Vielä tänäpäivänä on Tyroksen ja Sidonin -läheisyydessä kivikoviksi muuttuneita riuttoja, joitten on huomattu -kauttaaltaan olevan värjäykseen käytettyjen purppurasimpukkain kuoria. -Toisia syitä purppurakankaitten kalleuteen olivat valmistuksen -hienoudet ja salaisuudet. Väriainetta eri tavoin käsittelemällä saatiin -kankaille hyvin vaihtelevia värivivahduksia. Niin suuressa voimassa oli -tämä teollisuus Tyroksessa, että muukalaiset valittivat koko kaupungin -siitä haisevan kynsilaukalle. Purppurakankaihin käytettiin enimmäkseen -kaikkein hienointa villaa. Hienoin villa taas saatiin Vanhalla -ajalla Espanjasta, ja siinäkin yksi syy, joka kiinnitti Foinikkeja -tähän maahan. Mutta hienointa liinavaatettakin ja myöhemmin silkkiä -värjättiin purppuralla. Näitä kallisarvoisia kankaita käytettiin -temppelien esiripuiksi ja ylhäisten vaatteiksi. Babylonian, Assyrian -ja Persian hallitsijat kokosivat aarrehuoneihinsa suunnattomat pinot -purppurakankaita. - -Yhtä tärkeä kuin purppuran valmistus oli vuoriteollisuus. Sitä -harjotettiin Foinikian rajavuorissa ja niitten tyhjennyttyä laajalti -muissakin maissa. Varsinkin Tarsiksesta Foinikit löysivät suunnattoman -rikkaita metallisuonia, joita he vuosisatoja käyttivät hyväkseen, -hyötyen niistä valtavasti. Metalleista taottiin kotimaassa kaikenlaisia -aseita, jaloimmista valmistettiin astioita ja koristeita. - -Foinikian vuoriteollisuus näyttääkin olleen jo korkealle kehittynyt. -Siihen viittaa eräs kuvaus, joka on säilynyt Jobin kirjassa, ja -joka hämäryydestään huolimatta käy aivan selväksi, kun ajattelemme -sen tarkottavan sen aikuista vuorikaivosta. Se käy merkillisellä -tavalla yhteen joku vuosisata myöhempäin kreikkalaisten kuvausten -kanssa, joitten selvyys ei jätä sijaa epäilykselle. Koska tämä kohta -suomalaisessa Raamatussa on hämärästi käännetty, niin julkaisemme sen -englantilaisen raamatunkäännöksen johdolla korjatussa muodossa (Jobin -kirja, 28 luku, 1—11): - - »Hopialla on kaivantonsa, ja kullalla sija, jossa se puhdistetaan. - - Rauta otetaan maasta, ja kivistä vaski valetaan. - - Pimeydelle asettaa ihminen lopun, ja etsii viimeisiin rajoihin saakka - kalliot, jotka ovat vahvassa pimeydessä ja kuoleman varjossa. - - Hän avaa kaivoksen kaukana sieltä missä ihmiset asuvat; niitä ei tiedä - jalka, joka ylitse kulkee. Ne riippuvat kaukana ihmisistä ja heiluvat - puoleen ja toiseen. - - Vilja kasvaa maan päällä, mutta samalla maa mylleröidään, ikäänkuin - tulella. - - Siellä on kallioissa sopivin paikka, ja kulta on mullan seassa. - - Sitä polkua ei ole yksikään petolintu tuntenut, eikä haukan silmä - nähnyt. - - Ylpeät pedot eivät ole sitä tallanneet, eikä raju jalopeura käynyt. - - Kädellään hän rupeaa kovaan kallioon ja kukistaa vuoret juurineen. - - Hän leikkaa ojia kallioon ja hänen silmänsä näkee kaikki kalleudet. - - Hän sitoo joet, etteivät ne juokse; ja salatut hän saattaa päivän - valkeuteen.» - -Nämä merkilliset värssyt sattuvasti muistuttavat nykyaikaistakin -vuorimiestä, joka louhii tiensä kallioitten uumeniin ja tukkii tai -johtaa pois vastaan sattuvia vesisuonia. Varmaan oli siis malmien -louhimisen taito jo hyvin pitkälle kehittynyt Vanhalla ajalla, vaikkei -sen käytettävänä ollutkaan nykyisiä voimakkaita räjähdysaineita. - - - -Foinikialaiset siirtokunnat. - - -Metallien ehtyminen Välimeren itärannikon vuorikaivoksista ja -purppurasimpukan väheneminen sikäläisillä rannoilla lieneekin -alkuaan saanut Foinikit ulottamaan retkiään yhä laajemmalle Kreikan -etelärannatse, Jooniansaarien sivu, he purjehtivat Etelä-Italiaan -ja Sisiliaan ja ehkä sieltä edelleen Sardiniaan, jonka rikkaita -metallisuonia on ikivanhoista ajoista louhittu. Sisilian rannoille -he niemille ja rantasaarille rakensivat kehän asemia, joista tehtiin -kauppaa saaren asukkaitten kanssa. Sisiliasta oli lyhyt purjehdus -meren poikki Afrikan puolelle, jonne jo hyvin varhaisina aikoina -perustettiin Utika niminen siirtokunta ja myöhemmin lähelle tätä -Karthago. Karthagosta paisui kauppavalta, joka vallitsi Välimeren -länsipuolta, kunnes Roomalaiset sen vallottivat ja maan tasalle -hävittivät. Purjehduksen turvaamiseksi Foinikit muun muassa valtasivat -ja linnottivat Maltan, joka oivallisine satamineen nykyään on -Englannin vallan tärkein tukipaikka Välimerellä. Sardiniasta taas, -jonka muinaismuistot vielä tänäpäivänä viittaavat Foinikkien taajoihin -retkiin, oli lyhyt taival Balearien saarille ja sieltä edelleen -Tarsikseen, josta tuli Foinikkien kaupan päämaita. - -Tarsis nimellä tarkotettiin laajemmassa merkityksessä koko -Etelä-Espanjaa, suppeammassa merkityksessä taas Andalusiaa, -Tartessos-joen eli nykyisen Guadalquivirin laaksoa. Jokea noustiin -pitkät matkat sisämaahan seutuihin, »joissa joen juuret olivat -puhtaassa hopeassa». Siellä näyttävät siis Tarsiksen rikkaimmat -hopeakaivokset olleen. Tarun mukaan sikäläisten vuorien hopeapitoisuus -oli tullut ilmi suuren metsävalkean kautta, jonka sammuttua maan -pinnalla huomattiin sulaneesta hopeasta syntyneitä juomuja. Iberiläiset -alkuasukkaat, jotka eivät tunteneet hopean arvoa, möivät sitä -viekkaille Foinikeille pilahinnasta, ja pian Foinikkeja alkoi saapua -niin runsaasti, että he saattoivat vallata itse suonialueet ja perustaa -sinne erinomaisen tuottavia hopeakaivoksia. Etelä-Espanjan rannikolle -rakennettiin pieniä kauppa-asemia ja lähelle Tartessos-joen suuta Gades -(Cadiz), josta kasvoi suuri ja mahtava, kauas Atlantin merellekin -toimiaan ulottava kaupunki. Näin saatettiin kaikella tarmolla etsiä -hopeata, joka löytöpaikkojen harvinaisuuden vuoksi oli Vanhalla ajalla -melkein yhtä suuressa arvossa kuin kulta. Laivanlastittain kuljetettiin -jaloa saalista kotimaahan Foinikiaan, josta se edelleen valui kaupan -mukana itäänpäin. Siitä valmistettiin kaikenlaisia koristeita ja -talousastioita. Paitsi Tarsiksesta sitä ei saatu mainittavampia määriä -muuta kuin Baktriasta ja Mustanmeren kaakkoiskulmalla olevista vuorista. - -Gibraltarin salmen etelärannalle perustivat Foinikit Tingis nimisen -kaupungin, jonka paikalla nykyinen Tanger on. Tässä kaupungissa oli -tarun mukaan ikivanha, Melkartin kunniaksi rakennettu temppeli. Melkart -jumala (kreikkalaisten Herakles) oli muka sotaretkellä auringonlaskun -maahan murtanut tässä kannaksen, joka erotti Välimeren valtamerestä. -Salmen etelärannalla, nykyisen Ceutan luona olevaa vuorenmöykkyä ja sen -pohjoisrannalla olevaa Gibraltarin kalliota sanottiin siitä »Melkartin -patsaiksi», koska ne, kauas mereen pistäen ja etäälle näkyen, -vartioivat Välimerta ja valtamerta yhdistävää salmea. Kreikkalaiset -muuttivat nimen »Herakleen patsaiksi» oman sankarinsa mukaan, jolla -muutoinkin on niin paljon yhteisiä piirteitä tyrolaisten jumalan -kanssa, että Kreikkalaiset luultavasti ovat itse jumal'sankarinkin -Foinikeilta lainanneet. Herkuleen patsaitten nimen nämä kalliot sitten -ovat saaneet pitää kautta aikain, nimen Roomalaisilta perityssä -muodossa. - -Gades ei kuitenkaan kauaksikaan jäänyt Foinikkien meriretkien -etäisimmäksi päätteeksi. He jatkoivat matkojaan sekä etelää kohti, -pitkin Marokon rantoja, että luultavasti pohjoiseenkin päin, ensinnä -ympäri Iberian niemimaan ja pitkin Ranskan rantoja Bretagneen saakka, -jonka edustalla oleva Ouessantin saari oli tärkeä kauppapaikka. Siihen -nimittäin saapui Kanaalin poikki tina. Vanhimpina aikoina näyttävät -näitten rantain asukkaat, jotka olivat rohkeita merenkulkijoita, -itse välittäneen tinan kuljetusta. Tosin mainitaan Foinikkien tällä -suunnalla purjehtineen sekä Englantiin, että vielä kauemmaksikin, -Pohjanmerelle ja Itämerelle saakka, joka oli vanhastaan kuulu -meripihkan saantipaikkana, mutta siihen viittaavat tiedot ovat -epävarmat. Ei ole Iberian niemimaan länsirannalta, sen enempää kuin -pohjoisempaakaan löydetty foinikialaisten siirtokuntain merkkejä. -Yhdestä asutusyrityksestä on kuitenkin säilynyt tieto. Sen teki -karthagolainen Himilko samaan aikaan, kun Hanno purjehti pitkin Marokon -rannikkoa eteläänpäin. Gibraltarin eteläpuolella näyttävät Foinikit -jo aikaisin saaneen varmemman jalansijan. Nykyisessä Marokossa oli -varmaan heidän kauppa-asemiaan. Siitä eteenpäin ei kuitenkaan moneen -aikaan purjehdittu, koska rannikko on enimmäkseen autiota ja lisäksi -matalaa, vedetöntä hiekkaerämaata. Vasta Karthago yritti tunkeutua -vielä etemmäksi. Tämä siirtokunta aikain kuluessa erosi kokonaan -emäkaupungistaan Tyroksesta ja voimistui itsenäiseksi suurvallaksi, -säilytti tosin foinikialaisen kielensä, mutta sekaantui vähitellen -ympärillä asuvain kansain kanssa, niin etteivät Karthagon Puunilaiset -enää olleet puhtaita Foinikkeja. - - - -Foinikkien löytöretket. - - -Tarmokkaasti Karthago jatkoi Foinikkien vanhaa merenkulkua ja kauppaa -ja esiintyi suurilla voimilla, minne se yrityksensä suuntasikin. -Merkillisimpiä Karthagon yrityksistä on eräs retki, joka tapahtui -Afrikan luoteisrannikolle ja jonka tarkotus oli voittaa Saharan -vaikea rantakaistale ja tunkeutua etelää kohti tuntemattomiin maihin. -Retkeä johti Hanno niminen karthagolainen päällikkö. Palattuaan -hän ripusti siitä kertomuksen johonkin Karthagon temppeliin, niin -tärkeänä sitä pidettiin, ja sen kautta retki tuli kreikkalaisille -kirjailijoille tunnetuksi. Roomalaisen Pliniuksen teoksissa tieto -säilyi jälkimaailmalle. Hannon retki on ensimäisiä suurisuuntaisia -siirtolais- ja löytöretkiä, josta on säilynyt varma tieto, kertomus -siitä löytöretkien historian merkillisimpiä asiakirjoja. - - - -Karthagolaisen Hannon retki. - - -Siihen aikaan kun Karthagon mahti oli ylimmillään (5:nnen vuosisadan -keskivaiheilla e.Kr.), kertoo Plinius, antoivat Karthagon -vallanpitäjät Hannon johdettavaksi meriretkikunnan, johon kuului 60 -viiskymmensoutuista alusta ja 30,000 siirtolaista, sekä miehiä että -naisia. Hän sai toimekseen perustaa niistä siirtokuntia Herkuleen -patsaitten ulkopuolelle Afrikan luoteisrannalle. Kun laivue oli -kulkenut salmen kautta, niin se purjehti rannikkoa (nykyisen Marokon -rantaa) seuraten lounaita kohti ja perusti kahden päivämatkan päähän -Thymiaterion nimisen siirtokunnan. Sitten laivat jatkoivat matkaa -länttä kohti Soloeiksen metsäiseen niemeen (nykyiseen Kap Kantiniin -saakka), johon rakennettiin merenjumalan temppeli. Tästä niemestä, -jota vanhaan aikaan yleensä pidettiin Pohjois-Afrikan eli Libyan -läntisimpänä niemenä, retkikunta laski edelleen itää kohti. Puolen -päivämatkan jälkeen kuljettiin meren ääressä olevan järven ohi, jonka -rannoilla kasvoi taajaa korkeata kaislikkoa ja oli paljon elefantteja -ja muita eläimiä. Kun oli vielä purjehdittu päivä, niin perustettiin -viisi uudisasutusta rannikolle. Sen tapahduttua jatkettiin matkaa ja -saavuttiin Liksos nimiselle, Libyasta tulevalle suurelle joelle. Tämän -virran suistamossa asui karjanhoidolla elävää kansaa, jonka kanssa -Hanno ryhtyi ystävälliseen seurusteluun. Joen lähteitten sanottiin -olevan vuorimaassa, joka oli täynnään petoja ja riistaa. Siellä myös -oli ihmeellisiä ihmisiä, jotka asuivat luolissa ja juoksivat vielä -hevostakin nopeammin. - -Saatuaan Liksolaisilta tulkkeja Hanno purjehti edelleen kaksitoista -päivää pitkin autiota rannikkoa, joka kulki etelää kohti, sitten -päivämatkan itää kohti syvälle maan sisään pistävään lahteen, jossa -oli Kerne niminen saari, ja tähän saareen jätettiin asukkaat. Suurin -osa mukana olevista siirtolaisista oli jo ennen viety. Hanno päätteli, -että tämä paikka oli yhtä kaukana Herkuleen patsaista kuin ne olivat -Karthagosta. Matkaa jatkettiin sitten edelleen ja tultiin virralle -ja sen jälkeen järvelle, jossa oli kolme saarta. Järvi, josta laski -mereen suuri joki, oli niin laaja, että kului kokonainen päivä sen -toiseen päähän soudettaessa, ja toisessa päässä oli korkeita vuoria. -Vuorilla asui villejä, eläimennahkoihin puettuja ihmisiä, jotka kiviä -heitellen estivät laivaväkeä nousemasta maihin. Karthagolaisten -laivain täytyi sen vuoksi lähteä tästä vihamielisestä seudusta, jonka -jälkeen ne saapuivat toiselle suurelle joelle, jossa oli runsaasti -virtahepoja ja krokodileja. Tuntemattomasta syystä retkikunta kuitenkin -tässä keskeytti matkansa ja palasi Kernen saarelle. Mutta pian -lähdettiin uudelleen etelää kohti. Purjehdittiin kaksitoista päivää -pitkin rannikkoa, jolla asui etioppialaisia. Nämä olivat kuitenkin -niin arkoja, että heti pakenivat, kun muukalaiset astuivat maihin. -Kahdentenatoista päivänä nähtiin korkea vuori, niemi, jolla kasvoi -suuria metsiä, ja näissä metsissä oli hyvänhajuisia puita. Kului kaksi -päivää, ennenkuin oli päästy tämän niemen ympäri. Sitten tultiin -paikkaan, jossa oli rannassa aukko. Aukon ympärillä oli lakeus, jolla -yöllä paloi paljon tulia, sekä isoja että pieniä. Kun oli tästä saatu -raitista vettä, niin purjehdittiin eteenpäin viisi päivää ja saavuttiin -suureen merenlahteen, jota liksolaiset tulkit sanoivat Lännen sarveksi. -Tässä lahdessa oli suurenlainen saari ja sen keskellä järvi, jossa -jälleen oli saari. He astuivat maihin, mutta eivät nähneet ihmisiä; -päivänvalossa he näkivät ainoastaan valtavaa metsää, jossa vallitsi -synkkä hiljaisuus. Mutta heti kun oli tullut pimeä, niin näkyi -lukemattomia liekkejä ja Hannon väki kuuli suuren metelin, ikäänkuin -suuren väkijoukon elämöidessä ja pauhatessa huiluilla, rummuilla ja -symbaleilla. Karthagolaiset siitä ylenmäärin kauhistuivat, poistuivat -kiiruumman kautta kamalalta saarelta ja purjehtivat edelleen rannikkoa -pitkin, joka kaikkialla näytti palavan tulessa. Maan korkealla olevista -paikoista valui leveitä tulivirtoja alas mereen. Kauhistuneina -he riensivät edelleen ja saapuivat neljäntenä vuorokautena yön -aikaan maahan, joka myös oli tulessa. Keskellä oli valkea, joka -oli kaikkia muita suurempi ja näytti ulottuvan tähtiin saakka. -Päivällä se huomattiin ylen korkeaksi vuoreksi, joka nimitettiin -»Jumalten vaunuksi». Kun oli purjehdittu vielä kolme päivää palavaa -rannikkoa pitkin, niin saavuttiin merenlahteen, jota nimitettiin -»Etelän sarveksi». Tässäkin lahdessa oli saari, saaressa oli järvi ja -järvessä taas pienempi saari. Saarella asui villi-ihmisiä, joilla oli -ylt'yleensä karvainen ruumis, ja varsinkin oli vaimonpuolisia paljon -enemmän kuin miehiä. Tulkit sanoivat Karthagolaisille, että niitä -nimitettiin »gorilloiksi» (eli gorgadeiksi). Koetettiin saada kiinni -muutamia miehistä, mutta siitä ei tullut mitään, koska ne juoksivat -nopeaan ja puolustivat itseään urhoollisesti, kiviä nakellen. Vaimoista -saatiin kuitenkin kolme kiinni, mutta koska ne raivoissaan purivat -ja kynsivät, niin ne täytyi tappaa. Nahkat vietiin Karthagoon ja -ripustettiin jumalatar Astarten temppeliin. Tästä saaresta käännyttiin -paluumatkalle, koska ruokavarat alkoivat olla lopussa. - -Tämän ensimäisen tunnetun löytöretken paikkoja on vertaamalla -nykyoloihin koetettu saada selville. Se onkin likimain onnistunut, -vaikka selitysyritykset tekstin turmeltumisen vuoksi monessa kohden -ovat ristiriitaiset. Hanno mainitsee erityisesti näkemiään saaria ja -järviä, joihin hän näyttää kiinnittäneen erityistä huomiota siitä -syystä, että Foinikkien oli tapana perustaa asemansa saarille, -jotta niitä oli helpompi puolustaa. Kernen asemaa ei ole voitu -varmasti määrätä, koska tämä osa Afrikan rannikkoa laakeutensa -ja hiekkaisuutensa vuoksi on historiallisellakin ajalla ollut -melkoisten muutosten alainen aallokon ja merenvirtain vaikutuksesta. -Todennäköisesti oli Kerne sama kuin nykyinen Hernen saari, joka -on Saharan rannalla käännepiirin kohdalla, Rio de Oron mutkassa. -Liksolaisten suuri joki epäilemättä on Wadi Draa, jonka enimmäkseen -vedetön uoma päättyy mereen vastapäätä Kanarian saaria. Metsäin -peittämä laaja vuoriniemi taas varmaankin oli Afrikan läntisin nokka, -Kap Verde eli Viheriäniemi, joka juuri on saanut nimensä vihannasta -kasvistostaan. Joki, jossa nähtiin krokodileja ja virtahepoja, -on Senegal ja lakeuden ympäröimä aukko Gambiajoen suistamosuppu. -Vaikeampi on sitävastoin ollut saada selville, mitkä ovat ne molemmat -pitkät lahdet, »Lännen sarvi» ja »Etelän sarvi», jotka Hanno -mainitsee. Varmasti ei sitäkään tiedetä, mikä hänen mainitsemansa -korkea vuori, »Jumalten vaunu» oli. Yöllä nähdyt tulivirrat sitä -vastoin näyttävät saavan selityksen eräästä tavasta, joka on näitten -seutujen alkuasukkaitten kesken yleinen vielä tänä päivänä. Sadeajan -päätyttyä he polttavat kuivuneen, miehenkorkuisen heinän, jonka kautta -hävitetään paljon vahingollisia pikkueläimiä ja maa samalla tuhkalla -väkevöidään. Usein nämä palot kestävät monta päivää ja ovat yöllä -mereltä nähden valtava näytelmä. Meteli taas, jota karthagolaiset -merimiehet öisin kuulivat, saa niinikään selityksensä nykyisistä -tavoista. Keski-Afrikan neekerien on tapana loikoa päiväsydämen -polttavan helteen aikana majoissaan ja vasta auringon laskettua ja -ilman vilvastuttua kokoontua iltaa viettämään laululla, tanssilla ja -meluavalla soitolla. Samalla viritetään suuria tulia, jotta petoeläimet -ja sääsket pysyvät loitompana. Ehkä Kannon väki kuuli juuri semmoista -yöllistä elämöimistä. Mutta mahdollista on sekin, että rannikkolaiset, -nähdessään merellä outoja kulkijoita, päristelivät sotarumpujaan. -Kaikkein suurinta huomiota on Kannon kertomuksessa kuitenkin herättänyt -gorillain mainitseminen. Juuri siitä on luonnontieteeseen periytynyt -»gorillan» nimi suurimmalle apinalle. Toiset arvelevat Kannon tavanneen -suuria apinoita ja niitä ihmisiksi luulleen, toiset taas Länsi-Afrikan -kääpiökansoja, jotka matkustajain kertomuksien mukaan tosiaan ovat -tavallista karvaisempia. - -Yhdenmukaisuus Kannon ja uudempain matkustajain kokemuksien välillä -Afrikan alkuasukkaitten kesken on erittäin sattuva. Tämä koruton -totuuden leima niin ikivanhassa kertomuksessa vaikuttaa erinomaisen -virkistävästi, sillä tavallisesti on vanhain matkustajain jutuissa -lisänä niin paljon tarua, että totuutta usein on vaikea erottaa -mielikuvittelemista. - - - -Himilkon retki. - - -Samaan aikaan, kun Hanno purjehti tutkimaan ja asuttamaan Afrikan -luoteisrannikkoa, sai Pliniuksen kertomuksen mukaan toinen -karthagolainen päällikkö, Himilko nimeltään, toimekseen suunnata -Melkartin patsailta pohjoiseen. Himilkon retkestä ei kuitenkaan ole -säilynyt luotettavia tietoja. Plinius vain mainitsee, että se tapahtui -yksin ajoin kuin Hannonkin, ja että sen tarkotuksena oli Europan -länsirantain tutkiminen. Vasta Avenius niminen roomalainen kirjailija -antaa siitä tietoja eräässä runossa neljänneltä vuosisadalta j.Kr. Kun -hän nimenomaan mainitsee Himilkon ja tietonsa hänen kertomikseen, niin -voitanee siitä päättää, että Himilkon kertomus oli samalla tavalla -temppeliin ripustettu kuin Hannonkin; mutta minkä välikäsien kautta se -vihdoin niin monen vuosisadan kuluttua Aveniukselle joutui, siitä ei -tämä kirjailija mitään mainitse. Kertomus onkin niin paljon muuttunut -ja sekaantunut, että Aveniuksen runosta on mahdoton saada täyttä selvää -punilaisen päällikön rohkeista purjehduksista. Mutta eräät piirteet -viittaavat siihen, että hän sai käyneeksi hämmästyttävän kaukana -valtamerellä. - -Himilko näyttää purjehtineen Gadeksesta pitkin Iberien niemimaan -länsirantaa pohjoiseen päin ja saapuneen vihdoin »Oestrymnidien -saarille», jotka olivat saman nimisen niemen edustalla. Tämä seutu -luultavasti oli nykyisen Bretagnen nokka. Saariston asukkaat olivat -olleet rohkeita purjehtijoita ja kulkivat meren poikki Irlantiin -ja Englantiin vuodista neulotuilla veneillä. Samanlaisia tietoja -heistä kertoi myöhemmin Caesar. Himilko oli maininnut, että sekä -Karthagolaiset että Gadeslaiset usein purjehtivat Oestrymnidien niemeen -saakka, arvatenkin tinaa ostamaan. - -Sieltä näyttävät punilaiset laivat, joko tuulien ajamina taikka -tahallaan, purjehtineen kauas Atlantin merelle ja tulleen seutuihin, -joissa ei ollut yksikään käynyt. Merellä oli ollut sankkoja sumuja -ja se oli ollut aivan tyyni. Avenius kertoo sitten seikkoja, jotka -viittaavat siihen, että keskellä Atlantin merta oleva Sargassomeri -ehkä oli tämän retken kautta tullut tunnetuksi. Sargassomeri on saanut -nimensä uiskentelevista leväkasveista, joita meren pinta on täynnään. -Ennen luultiin tämän levän kasvavan vapaasti meren pinnalla, mutta -nykyään tiedetään sen olevan Länsi-Intiasta kotoisin, jossa myrskyt -sitä pohjasta repivät ja merivirrat sitten kuljettavat kauas ulapoille. -Keskellä Atlantin merta on eräs alue, jota merivirrat laajana pyörteenä -kiertävät, ja tälle alueelle, joka on jonkun verran pohjoiseen -päiväntasaajasta, kokoontuu uiskentelevaa sargassolevää niin viljalti, -että Columbus aikanaan siihen tullessaan pelkäsi laivansa takertuvan. -Pitkälliset tyynet ovat alueelle niinikään ominaisia. Avenius mainitsee -runoissaan, että merivirtain keskellä oli runsaasti meriruohoa, joka -esti laivain kulkua, ja että meren mataluuden vuoksi ainoastaan -vaivalla päästiin läpi. Ja merihirviöitä siellä oli joka puolella. -»Nämä seikat karthagolainen Himilko sanoo omin silmin nähneensä.» - -Eräässä toisessa Vanhan ajan teoksessa, jonka kirjottajaa ei tunneta, -mainitaan seuraavaa: »Sanotaan, että kun Gadeksen foinikit itätuulella -purjehtivat Herkuleen patsailta, niin he neljän päivän kuluttua tulevat -autioon paikkaan, joka on täynnään merilevää ja ruohoa. Vuoksiveden -aikana tämä uppoo ja luodeveden tullessa kelluu veden pinnalla, -ja sillä paikalla on suunnattomat määrät uskomattoman suuria ja -lihavia tynnyskaloja.» Nämä leväkentät kuitenkin ovat selvästi olleet -pohjassa kiinni, eikä kuvaus sen vuoksi sovi Sargassomereen, jossa -on kilometrejä vahvalti vettä. Mutta tämäkin maine viittaa siihen, -että Foinikit mahtoivat jo aikaisin tehdä laajoja meriretkiä Atlantin -ulapallekin. - -Azorien saarilta, jotka jo ovat kaukana meressä Amerikan tiellä, onkin -löydetty punilaisia rahoja. Saaret lienevät siis olleet tunnetut -Karthagon rohkeille purjehtijoille. Varmaa on, että he jo olivat -saaneet jalansijan Kanarian saarilla. - - - -Idän väylät. - - -Foinikian valtiollinen mahti oli suppearajainen. Sen asukkaat -hallitsivat ainoastaan kapeata rantakaistaletta, jota Libanonin -vuoristo tosin suojeli, mutta myös esti laajentamasta valtaansa -sisämaahan päin. Päin vastoin Foinikkien, huolimatta mahtavasta -vuorimuuristaan ja osaksi merenluodoille rakennetuista, linnotetuista -ja laivastoilla suojelluista kaupungeistaan, monet kerrat täytyi -alistua vieraitten vallottajain alamaisuuteen, ja lopulta he kokonaan -menettivät itsenäisyytensä. - -Välimerelle heillä oli kaikkina aikoina vapaa pääsy, mutta sitä vastoin -sulkivat vieraat välillä olevat maat heiltä kaiken yhteyden Intian -meren kanssa, jolle Välimeren itäosista ikivanhoista ajoista kävi -tärkeä kauppa. - -Voidakseen päästä Intian merelle Foinikkien sen vuoksi täytyi liittyä -niihin valtoihin, jotka hallitsivat välisiä maita. Siitä aiheutuivat -ystävälliset välit Foinikian ja Juudan valtakunnan välillä, siitä -syystä olivat myös sovinnolliset suhteet Egyptiin Foinikeille aina -tähdelliset. - -Heprealaisten hallitsijat olivat ensimäisen ja toisen vuosituhannen -vaiheessa vallottaneet Kuolleen meren eteläpuolella olevan maan -Punaisen meren rannoille saakka. Sillä puolella asui heimolainen, -Raamatun mukaan Esausta polveutuva Edomilaisten kansa, joka kuitenkin -oli elänyt Heprealaisten kanssa ainaisissa riidoissa. Saul ja David -kukistivat Edomilaiset, Salomo alkoi käydä heidän maansa kautta ylen -tuottavaa Ofirin kauppaa. Tämän kaupan välittäjinä olivat Foinikit. -Maamatka Kuolleen meren eteläpäästä Akaban lahteen, joka pistää Sinain -niemimaan itäpuolitse kauas koillista kohti ja on Kuolleen meren syvän -laakson suoranainen jatko, on ainoastaan 180 kilometriä. Kuljettava -maataival ei siis tuotteiden suureen kauppa-arvoon nähden ollut suuri. -Tämä kauppatie oli niin tärkeä, että Juudan hallitsijat seuraavinakin -vuosisatoina ponnistivat kaikki voimansa pitääkseen sen avoinna. -Vihdoin kuitenkin Edomilaiset voittivat takaisin itsenäisyytensä ja -samalla kauppayhteys sulkeutui. - -Kuuluimmat Idän kaupparetkistä ovat Raamatun kertomuksen kautta ne, -jotka Salomonin aikana tapahtuivat Ofiriin. Sieltä tuotiin niin -paljon kultaa, että Salomo saattoi teettää pöytäastiansakin kullasta. -Raamatussa kerrotaan, että Tyroksen kuninkaan Hiramin laivat toivat -Salomolle kultaa, ebenpuuta ja norsunluuta Ofirista ja Sabasta; -Tarsiksen merellä hänellä sitä vastoin oli omia laivoja, jotka -purjehtivat liitossa Hiramin laivain kanssa. Yhteistyö Foinikkien ja -Juutalaisten välillä siis suuresti hyödytti kumpiakin. Juutalaiset -hankkivat vapaan pääsyn Idän vesille, Tyros heille toi tavaroita -ja opetti maanviljelyksestä ja karjoistaan eläviä Juutalaisia -purjehtimaan. Juudan vaikutus Ofirin väylillä kasvoi niin, että Saban -kuningatar tuli Jerusalemiin nimenomaan ihailemaan Salomon rikkautta ja -viisautta. - - - -Missä oli Ofir? - - -Mikä oli tuo ihmemaa, josta Salomo ja monet muut ruhtinaat saivat -niin ylellisiä rikkauksia? Siitä on paljon arveltu, mutta varmaa -vastausta ei voida vieläkään antaa. Toisten luulojen mukaan ei Ofir -ollut Arabian eteläpäätä kauempana, toiset arvelevat sen tarkottaneen -Intiaa, jossa, Indos virran suulla, vielä elää »Abhiraksi» itseään -nimittävä kansa. Uusimmat tutkijat taas kallistuvat siihen luuloon, -että se oli Afrikan itärannikolla, Sofalassa saakka. Joku vuosikymmen -takaperin löydettiin siellä maan sisässä kehittynyttä kansaa todistavia -ikivanhoja kaivoksia ja linnakaupunkien pohjia. Mahdollista on sekin, -että Ofirin nimi yleensä käsitti kaikkia niitä itäisiä kauppateitä, -joitten reitit yhtyivät Punaisen meren pohjukkaan. Saba varmaan -tarkottaa Etelä-Arabiaa, jolla tässä kaupassa oli välittävä asema ja -siis hyötymisenkin tilaisuus. Savusteet ja hajuyrtit arvatenkin tulivat -kuivasta Arabiasta ja Somalimaan rannikolta, muut kuuman ilmanalan -tuotteet Intiasta, kulta sitä vastoin Etelä-Afrikasta, sillä Intia ei -koskaan ole ollut rikasta luonnonkullasta. - -Noin 300 kilometriä Sofalan rannikolta maan sisään on Mashonamaasta -löydetty rauniokaupunkeja — kuuluisin on Simbabye, — jotka monesta -merkistä päättäen ovat jonkun seemiläisen kansan muinaisrakennuksia. -Simbabyen rauniot, jotka ovat 60 m. korkealla linnavuorella, sisältävät -linnotusten, temppelien, verstaitten ja asuinrakennusten pohjia, ja -koko paikkaa kierii viittä metriä vahva, hakatuista kivistä ilman -savea valmistettu muuri. Rakennusten sijotuksesta on päätetty, että ne -olivat aurinkoa palvelevan kansan tekoa. Raunioitten läheisyydessä on -huomattu jäännöksiä samanlaisista pengerviljelyksistä kuin vielä tänä -päivänä käytetään Etelä-Arabiassa. Näyttää sen vuoksi todenmukaiselta, -että Foinikit yhdessä Sabalaisten kanssa jo hyvin vanhoina aikoina -olivat tunkeutuneet Afrikan eteläosiin saakka, ja että se arabialainen -kauppiasasutus, jonka Portugalilaiset, etsiessään meritietä Intiaan, -tapasivat Sofalassa ja siitä pohjoiseen, juurtuu niin etäiseen -muinaisuuteen. Sofalassa ehkä kaivettiin Salomon kulta. Löydetyt -lukuisat kaivosjäännökset viittaavat varmasti siihen, että näitten -outojen kaupunkiyhteiskuntain tehtävä on ollut nimenomaan metallien -kaivaminen. Tavatut esineet ovat kuitenkin niin harvalukuiset, -etteivät ne suurta johtoa tarjoa tuon muinaiskansan määräämiseksi, -säilyneet kirjotukset ovat niin huonossa kunnossa, ettei niitä ole -voitu lukea. Kaikki merkit kuitenkin viittaavat siihen, että se kansa, -joka Mashonamaassa kerran rakensi ja kaivoi, asui outona vihamielisen -kansan keskuudessa, joka sitten näyttää äkkiä vallottaneen ja -hävittäneen kaikki nuo kaupungit. Löydetyistä Bushmanien alkuperäisiä -kivipiirroksia muistuttavista kuvista on arveltu, että seudussa siihen -aikaan myös asui tätä pientä, alhaisella kannalla olevaa kansaa, jota -korkeammat vallottajat pakottivat orjan työhön kullansulattimoissaan. -Siitä ovat ehkä saaneet alkunsa nuo vanhat itämaiset tarut kultaa -kaivavista muurahaisista. Joku matkustaja on luullut huomaavansa -niissä Kaffereissa, jotka nykyään asuvat Simbabyen ympäristössä, -selviä merkkejä seemiläisestä verensekotuksesta. Ja Sabi virran, joka -juoksee tärkeimpien rauniokaupunkien lähitse, luulevat toiset nimellään -muistuttavan muinoisia Sabalaisia. Tämä selittäisi, kuinka Salomon -ja hänen liittolaistensa oli niin helppo hankkia suunnattomat määrät -kultaa. Intia, joka luonnostaan on kullasta köyhä, multa jossa kullan -kysyntä aina on ollut suuri, olisi varmaan osannut jalolle metallille -määrätä kalliimman hinnan kuin Raamatun kertoma runsaus edellyttää. -Salomon kulta kaivettiin ja sulatettiin samanlaisessa uudismaassa kuin -Tarsiksessa hopea. Sama Mashonamaa on jälleen, vuosituhansien kuluttua, -maailman tärkeimpiä kultamaita. - -Kun Heprealaisten yhteys Akaban lahteen katkesi, niin Foinikit -rupesivat Egyptiläisten ystäviksi, lujentaen siten ikivanhoja -yhteyksiä, jotka heillä oli Niilin laaksoon. Egyptin faraot näyttävät -paljon käyttäneen heidän välitystään kaupoissaan merentakaisten maitten -kanssa. Jo 14:llä vuosisadalla e.Kr. olivat faraot kaivattaneet -Niilin suistamosta Punaiseen mereen kanavan, jota Foinikit varmaan -käyttivät. He pääsivät siis jo aikaisin laivalla omista satamistaan -Punaiselle merelle ja Ofiriin maataipaleen estämättä. Kanava kuitenkin -meni, arvatenkin huonon korjauksen vuoksi, aikain kuluessa tukkoon. -Farao Neko (619—604 e.Kr.) ryhtyi kaivamaan uutta kanavaa, mutta -työ heitettiin orakelilauseen vaatimuksesta kesken, koska se olisi -etupäässä hyödyttänyt ulkomaalaisia, siis Foinikkeja. Vasta seuraavalla -vuosisadalla persialaiset kuninkaat Egyptin vallotettuaan rakensivat -Nekon alkaman kanavan valmiiksi. Foinikialaisilla, jotka Persian vallan -alle jouduttuaan olivat sen merimahdin päätuki, oli siten vapaa pääsy -Intian merelle. - - - -Afrikan ympäri purjehtiminen. - - -Farao Nekon toimesta Foinikit suorittivat loistavimman kaikista -meriretkistään: he purjehtivat Afrikan ympäri. Korvaamaton vahinko -on, ettei kertomusta tästä matkasta ole säilynyt, mutta niillä -tiedoilla, joita Herodotos Egyptissä ollessaan siitä sai, on siihen -määrään nähtyjen seikkain luonne, että purjehdusta nykyään pidetään -tapahtuneena totena. Herodotoksen käydessä Egyptissä, tutkimassa -tämän vanhan maan oloja ja tapoja, oli tapauksesta kulunut vasta -sataviisikymmentä vuotta ja tieto matkasta oli sen vuoksi voinut -hyvinkin säilyä, vaikkei hieroglyfeistä olekaan löydetty sille -vahvistusta. - -Herodotos kirjottaa historiateoksessaan: - -»Sillä Libya (Afrika) on selvästi meren ympäröimä, paitsi sitä osaa, -mikä rajottuu Aasiaan, kuten Egyptiläinen kuningas Neko ensimäisenä, -mikäli minä tiedän, on näyttänyt. Sen jälkeen nimittäin, kun hän -lakkasi kaivamasta Niilistä Arabian lahteen ulottuvaa kanavaa, hän -lähetti foinikialaisia miehiä laivoissa matkalle, käskien heitä -paluumatkallaan purjehtimaan Herakleen patsaitten kautta, kunnes -tulisivat Pohjoiseen mereen (Välimereen) ja sen kautta saapuisivat -Egyptiin. Foinikit läksivät matkaan Punaisesta merestä ja purjehtivat -pitkin Etelän merta. Ja aina kun tuli syysmyöhä, laskivat he maihin -ja kylvivät viljaa maahan, missä osassa Libyaa kulloinkin olivat -purjehtimassa, sekä odottivat leikkuuaikaa. Korjattuaan viljan he -purjehtivat pois, niin että he kahden vuoden kuluttua kolmantena -vuotena kiersivät Herakleen patsaitten ohi ja saapuivat Egyptiin. Ja -kertoivat, mitä minä tosin en saata uskoa, mutta mahdollisesti joku -toinen, että heillä purjehtiessaan Libyan ympäri oli aurinko oikealla -kädellä.» - -Juuri tämä seikka, joka Herodotoksen mielestä tuntui uskomattomalta, -on paras todistus siitä, että matka todella tapahtui. Se nimittäin -osottaa, että foinikialaiset olivat purjehtineet päiväntasaajan -poikki eteläiselle pallonpuoliskolle, niin että he näkivät auringon -puolenpäivän aikaan pohjoisessa. Kun moinen ilmiö oli kokonaan -ristiriidassa sen ajan käsityksen kanssa maailman rakenteesta, niin oli -se selkeästi luonnosta tehty havainto. - -Herodotos mainitsee, että Karthagolaiset, omain puheittensa mukaan, -olivat tehneet saman matkan. Ja eräs persialainen ylimys oli sitä -yrittänyt Xerxeen langettamaa kuolemantuomiota välttääkseen, vaikka -päinvastaiseen suuntaan. Hän ei kuitenkaan saavuttanut Hyvän toivon -nientä, josta matka olisi kääntynyt, vaan palasi aavan meren poikki -purjehdittuaan takaisin, koska muka laivat eivät enää uineet. Xerxes -silloin antoi panna kuolemantuomion täytäntöön, vaikka retki, -joka näyttää ulottuneen paljon etäämmälle kuin Hannon tekemä, -semmoisenaankin oli merkillinen saavutus. - -Jos Foinikkien kauppasuhteista ja retkistä olisi säilynyt tietoja, niin -loisivat ne siis varmaan paljon valoa semmoisten seutujen muinaisiin -oloihin, jotka sitten vuosituhansiksi melkein kokonaan katosivat -Länsimaitten näköpiiristä. Mutta melkein kaikki, mitä he ovat voineet -muistoon kirjottaa, on hävinnyt, ja hyvin vähän toiveita on siitä, että -kaivauksienkaan kautta mitään enää päivänvaloon saadaan. - -On kuitenkin luultavaa, etteivät he paljoa kirjottaneet. Foinikit -olivat itsekästä kauppakansaa, joka ehkä piti omana salaisuutenaan -laajan maantuntemuksensa, mikäli se oli mahdollista. He suojelivat -itseään siten kilpailulta. Vielä Roomalaisten merille ilmestyessä -Gadeksen laivurit koettivat salata heiltä tien Tinasaarille -(Kassiterideille, s.o. Bretagnen edustalla olevaan tinakauppapaikkaan). -Eräs roomalainen kirjailija kertoo kerran gadeslaisen laivan tahallaan -ohjanneen karille, eksyttääkseen vanavedessään purjehtivan roomalaisen -laivan samaan turmioon. Ja hänen kotikaupunkinsa vallanpitäjät -korvasivat laivurin kärsimän vahingon, pitäen hänen tekoansa -yhteishyvää suojelevana isänmaallisena tekona. - -Laajemmalta kuin yksikään toinen Vanhan ajan kansa Foinikit merellä -retkeilivät, sen voimme pitää varmana. Vaikka he aina hakivat vain omaa -etuaan, mahtavia palvelivat ja säälimättä sortivat heikompia kansoja, -ryöstäen orjia sekä omiin tarpeihinsa että myytäväksi, milloin vain -uskalsivat, niin välittivät he kuitenkin toimeliaisuutensa kautta -Babylonin ja Egyptin sivistyksen leviämistä Välimeren rantamaihin ja -antoivat virikettä niissä asuvain lahjakkaiden kansain omintakeiseen -edistykseen. Kreikkalaisetkin auliisti tunnustivat heidän kauttaan -saaneensa tietonsa ja taitonsa, jopa uskonsakin alkeita. Foinikkien -laskemalla pohjalla Kreikkalaiset jatkoivat kultuurityötä, mutta -antoivat sille paljon korkeamman henkisen sisällyksen. Helleenit -eivät ainoastaan oppineet Foinikkien vertaisiksi merenkulkijoiksi -ja kauppiaiksi, vaan sulattivat heiltä saamansa ja egealaiselta -muinaiskansalta perimänsä ainekset aivan uudeksi, sekä käsitykseltään -että laajuudeltaan korkeammaksi kultuuriksi, joka jalosti ja -rikastutti Itämailta saadut alkeet ja laski perustukset Länsimaitten -nykyiselle sivistykselle. Mitä erittäin maantietoon tulee, eivät -tosin Kreikkalaiset merillä päässeet joka suunnalle yhtä kauaksi kuin -Foinikit, mutta he kartuttivat maantuntemusta muilla tahoilla monta -vertaa laajemmiksi kuin nämä. He eivät tietojaan salanneet, vaan päin -vastoin järjestivät ja säilyttivät ne kirjallisuuden kautta, yhdistivät -ne maantiedoksi. Ja niitten pohjalle he loivat maailman rakennuksesta -uuden käsityksen, joka rikkoi vanhat lapselliset uskon. Vihdoin he -määrittelivät maantieteelle suunnat ja tehtävät, jotka se vielä -tänäpäivänä hyväksyy. - - - - - -KREIKKALAISET. - - - -Iliadin ja Odysseian maantuntemus. - - -Vanhimmat tiedot Kreikkalaisten maantuntemuksesta saamme -Homeroksen runoista, jotka yleensäkin käsittävät kaikki tiedot, -mitä Kreikkalaisilla itsellään oli esiajoistaan. Mutta Homeroksen -runoissakin mainitaan löytöretkiä, jotka olivat vielä Iliadin -ja Odysseian tapauksiakin varhaisemmat. Semmoinen oli varsinkin -Argonautain retki, jota Odysseia mainitsee maailman kuuluksi. -Kertomukseen tuosta retkestä liittyi vähitellen paljon tarumaisia -aineksia, jotka sekottivat pois sen alkuperäistä sisällystä; mutta -kuitenkin siitä käy selville, että Kreikkalaiset jo esiaikoinaan -retkeilivät Mustanmeren rannoille, Kolkhiiseen. Toiset Kreikkalaisten -vanhoista retkeilytaruista näyttävät olevan foinikkilaista juurta, -ainakin Herakleen matkat Välimeren länsiosiin. Herakles itse oli -alkuaan foinikialainen jumala Melkart, niinkuin jo mainitsimme. -Välimeren länsiosista Kreikkalaiset siis näyttävät saaneen varhaisimmat -tietonsa Foinikeilta. Hyvin tunnettu oli heille sitä vastoin jo -vanhastaan ainakin se osa Vähän Aasian rannikosta, jossa Troia oli. -Iliadi siitä sisältää tarkkoja, nykyisiin paikkoihin sopivia kuvauksia. -Samoin tunnettiin Egean meren pohjoisrannikko, sitä todistaa kuvaus -Hera jumalattaren lennosta, kun hän saapui Ida vuorelle kohtaamaan -ylijumalaa Zeuta. Troian eteläpuoleltakin mainitaan Vähän Aasian -rannikosta useita paikkoja, mutta ei sitä vastoin ole viittauksia -siitä, että Vähän Aasian puolella jo silloin olisi ollut kreikkalaisia -siirtokuntia. Troialaiset kuuluivat thraakialaisiin kansoihin, jotka -melkoisesti erosivat Kreikkalaisista, vaikka luultavasti olivat heidän -heimolaisiaan. - -Kreikasta itsestään sisältävät runot tietoja, joista päättäen maan -ulkopiirteistä oli saatu yleiskäsitys. Yhteistä nimeä ei maalla -kuitenkaan silloin vielä ollut, nimi Hellas, jonka Kreikkalaiset -myöhemmin sille antoivat, nimittäen sen mukaan itseään Helleeneiksi, -tarkotti Homeroksen runoissa vain pientä aluetta Thessaliassa. -Länsi-Kreikasta kuitenkin saamme vain hyvin vaillinaisia tietoja. -Pientä Akhelous jokea mainitaan eepoksessa maan mahtavimmaksi joeksi, -josta ainoastaan maailmaa kiertävä Okeano vei voiton. Ristiriitaisia -nykyolojen kanssa ovat tiedot Joonian saarista, varsinkin Ithakasta, -josta Odysseus oli kotoisin. Luultavasti on nimiä sen jälkeen -vaihtunut. Odysseian kuvaukset sankarin kodista eivät mitenkään sovellu -nykyiseen pieneen Ithakaan, yleensä otaksutaan nimen eepoksessa -tarkottavan nykyistä Leukasta eli Santa Mauraa. Pohjoisimpana -mainitaan Thraakian puolessa jo arokansoja, jotka joivat tamman -maitoa. Etelässä oli Sidon ja arvatenkin muukin Foinikia tunnettu; -Egyptin rikkaudesta ja suurenmoisista rakennuksista mainitaan -niinikään, mutta Babyloniaa ja Assyriaa ei Iliadi tunne. Välimeren -etelärannalla asuivat Etioppialaiset, joitten iho oli musta ja jotka -olivat jumalain suosiossa, niin että he istuivat näitten keralla -aterioimaankin. Odysseiassa, joka on Iliadia nuorempi, mainitaan Egypti -useammin, ja siinä yleensäkin on Itämaista enemmän tietoja. Mutta -lännessä ei Odysseiankaan näköpiiri ulotu Sisiliaa kauemmaksi; saarta -mainitaan ikivanhalla Sikanian nimellä. Niitä maita, joissa Odysseus -harhaillessaan kävi, ei voida varmuudella määrätä, ne näyttävät -ainakin osaksi olleen kansan mielikuvituksia tai ehkä saaneen aiheensa -Foinikkien kertomuksista. Ainoastaan kuvaukset lootoksen syöjäin maasta -ja Skyllasta ja Kharybdiista perustuvat kaikesta päättäen tosiolojen -tuntemiseen. Lootoksen syöjäin maahan Odysseus ajautui myrskyssä -Peloponnesson eteläpäästä, Malcan niemestä. Kuvauksesta päättäen se oli -Afrikan pohjoisrannalla, ja siellä tosiaan vielä roomalaisajallakin -lootospensaan marjoja syötiin. Skylla ja Kharybdis taas selvään -tarkettavat Messinan salmea ja sen virtauksia, sillä muualla ei -Välimeren rannoilla ole seutua, joka olisi voinut antaa kuvaukseen -aihetta. - -Mutta vaikka Kreikkalaisten varhaisin maantuntemus olikin näin ahdas, -niin näyttää heille kuitenkin saapuneen hämäriä maineita paljon -etäisemmistäkin seuduista. Libyassa luultiin asuvan hyvin pientä -kansaa, jota sanottiin Pygmeiksi. Nämä ihmiset eivät olleet kuin -nyrkin kokoisia ja niitten vaarallisimpia vihollisia olivat kurjet, -jotka syksyin etelään muuttaessaan hyökkäsivät Pygmeitten kimppuun -ja söivät heitä kosolta. Mahdollista on, että tämä ikivanha tieto -jo perustui tosioloihin, sillä myöhemmätkin kirjailijat puhuvat -Libyan kääpiökansoista, ja viime vuosisadalla niitten ehkä viimeisiä -jäännöksiä on tosiaan löydetty Keski-Afrikan aarniometsistä. Ehkä -saapui tieto heistä Kreikkalaisille Egyptiläisten kautta, sillä -Egyptiläiset saattoivat helpommin tutustua aarniometsäin omituisiin -pieniin asukkaihin. - -Muutamat kohdat Homeroksen runoelmissa viittaavat siihen, että -Kreikkalaisilla jo oli jonkinlaisia hämäriä tietoja pohjolan -ilmastollisista oloista. Odysseiassa kuvaillaan Laistrygonien maata, -jossa aamu ja ilta melkein liittyivät yhteen, niin että siellä valon -puolelta olisi voinut työskennellä lähes vuorokauden umpeensa. - -Kimmerien maassa taas, joka muka oli uloinna Okeanon rannalla, -vallitsi ainainen sumu ja pimeys. Runoissa mainitaan kaksi ikivanhaa -kauppatavaraakin, jotka varmaan olivat pohjolasta kotoisin ja jo Troian -sodan aikana olivat hyvin tunnetut Välimeren rannoilla, meripihka ja -tina. Ne kulkivat vanhimpana aikana Välimeren rannalle maan poikki, -ehkä kahtakin reittiä. Toinen kulki Saksan ja Pannonian kautta -Adrian meren pohjukkaan, toinen Gallian kautta pitkin Rhônen laaksoa -nykyisen Marseillen seuduille. Molemmatkin tiet lienevät ikivanhat. -Itäistä tietä tuleva meripihka näyttää saapuneen Pon suussa olevaan -kauppapaikkaan, josta se levisi edelleen. - -Tähän viittaa kaunis satu, jonka Kreikkalaiset liittivät Eridanos -virtaan, jolla nimellä he juuri Pota mainitsivat. Sadun mukaan oli -Faeton, auringonjumalan poika, saanut eräänä päivänä ajaa aurinkovaunua -taivaan poikki, mutta hän ei kyennytkään hillitsemään hevosia, vaan -sytytti ensiksi taivaan tuleen ja häätyi sitten liian lähelle maata. -Zeus julmistuneena iski häntä salamalla ja Faeton sortui lähelle -Eridanoksen suuta. Hänen sisarensa, jotka siellä itkivät veljensä -varhaista surmaa, muuttuivat poppeleiksi ja heidän kyyneleensä -meripihkaksi. Sadusta näkyy, että Kreikkalaiset aivan oikein käsittivät -meripihkan olevan puunpihkaa, vaikka he eivät osanneetkaan aavistaa sen -oikeata luonnonhistoriaa. Meripihka on, kuten tiedämme, ennen jääkautta -kasvaneissa suurissa havumetsissä vuotanutta pihkaa, joka lietteitten -peitossa kovettui. - -Kreikkalaisten vanhoja suhteita Itämaihin todistaa Homeroksen -eepoksessa muun muassa kertomus palmusta, joka oli saatu Foinikkien -kautta ja Kreikan saarille istutettu. Siitä palmun kreikkalainen -nimikin oli »foinix». Ensimäinen palmu oli Delos saarella, ja siihen -vertaa Odysseus Nausikaata. Foinikeilta olivat Kreikkalaiset niinikään -saaneet granatin ja kypressin, joista varsinkin jälkimäinen nykyään -on Välimerenmaitten varsinaisia luonnepuita. Molemmatkin olivat jo -homerisella ajalla Kreikkalaisille tutut. - - - - -Kreikkalaiset siirtokunnat. - - -Noin kahdeksannella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua Kreikkalaiset -alkoivat perustaa siirtokuntia Mustanmeren ja Välimeren rannoille. Tämä -siirtolaisuus ja sen kanssa yhdessä elpyvä kauppa laajensi valtavasti -heidän näköpiiriään, saattoipa koko heidän kultuurinsakin laajemmalle -pohjalle. Se teki tuosta pienestä kansasta maailmankansan. - -Tuohon suurisuuntaiseen siirtolaisuuteen oli useitakin syitä. Sen -kautta vallattiin uusia aloja Kreikan kaupunkien nopeaan kasvavalle -väestölle. Usein saivat kaupunkien sisälliset puolueriidat osan -asukkaista lähtemään meren poikki etsimään uusia asunta-aloja. Vielä -tehokkaampana syynä oli elpyvä kauppainto. Ei monta vuosisataa kulunut, -ennenkuin Kreikkalaiset tunkivat tieltään Foinikit kaikilta pohjoisilta -rannoilta. Siirtokuntien paikat valittiinkin etupäässä sitä silmällä -pitäen, kuinka hyvin ne soveltuivat kauppakeskustoiksi. Ne rakennettiin -semmoiselle rannalle, missä oli suojattu satama ja kaupungin vieressä -jyrkkä linnavuori, jota helposti voitiin puolustaa. Lisäksi seudun tuli -olla hedelmällisen ja tuli siitä olla helppo pääsy sisämaahan. Useimmat -näistä siirtokunnista vaurastuivatkin nopeaan ja toiset kasvoivat -mahtavammiksi yhteiskunniksi kuin emäkaupunki olikaan. Taiteitten -ja loistavien rakennuksienkin kautta useat siirtokunnat veivät -kotikaupungistaan voiton. - -Kun siirtokunnat perustivat toimeentulonsa etupäässä kaupalle, niin -kehotti niitä oma etu ylläpitämään hyviä suhteita maanasukkaitten -kanssa. Tavallista oli, että maankansain kanssa solmittiin -avioliittoja; siitä syntyi sekasukuja, jotka yhä lujittivat -ystävällisiä suhteita. Helleeniläinen sivistys sen kautta helpommin -levisi alemmalla kannalla olevien maanasukkaitten keskuuteen. -Siirtokunnissa hankittiin yhä laajempia tietoja oudoista maista ja -kansoista. Näitä tietoja keräytyi siten joka taholta emämaahan, koska -siirtokuntain ja emämaan suhteet varsinkin alkuaikoina olivat läheiset. -Tapana oli, että uutta siirtokuntaa perustettaissa kotikaupungista -vietiin valkea uuden siirtokunnan kotiliesiin. Varsinkin Joonilaiset -levittelivät tällä tavalla vaikutusalojaan, mutta heidän rinnallaan -muutkin helleeniläiset heimot purjehtivat ja asettuivat vieraille -rannoille. - - - -Siirtokunnat Mustanmeren rannoilla. - - -Kreikkalaisten vanhimpia siirtokuntia olivat ne, joita perustettiin -Mustanmeren rannoille. Jo Foinikit olivat purjehtineet tälle merelle, -mutta vasta joonilainen Miletos sinne perusti pysyviä siirtokuntia. -Yritys oli rohkea, sillä Mustameri on aina ollut purjehtijalle -vaarallinen. Mutta kun alku oli tehty, niin saapui pian toisia -jatkamaan, koska Mustameri tarjosi arvokkaita etuja kaupalle. -Kalastukset olivat erinomaisen tuottavat. Tynnuskala, joka sikisi -varsinkin Asovin meressä, ilmestyi vuosittain, meren poikki uituaan, -Vähän Aasian rannoille, jossa sitä saatiin suunnattomat määrät. -Arvokkaita olivat niinikään jo Vanhalla ajalla Mustanmeren rannoilla -kasvavat laajat metsät. Vähän Aasian ylängöillä taas kasvatettiin -lukemattomia lammaskarjoja, joitten villa oli mitä parasta, — vielä -tänä päivänä on Angoran villa maineessa. Villat ja vuodat vaihdettiin -rannikolla helleeniläisissä siirtokunnissa jalostettuihin tuotteihin. - -Sille niemelle, joka pistää Vähän Aasian pohjoisrannasta uloimmaksi -mereen, Miletos noin v. 770 e.Kr. perusti Sinopen, joka oli vanhin -Mustanmeren siirtokunnista. Kaupungin läheisyydessä Vähän Aasian suurin -joki Halys laskee mereen ja joen laakso oli luonnollinen kulkureitti -sisämaahan. Sinope vaurastui niin nopeaan, että se jo muutaman -vuosikymmenen kuluttua saattoi perustaa tytärkaupungin Trapezoksen -(Trapezunt) kauemmaksi itään samalle rannikolle. Trapezoksen kohdalla -saapui Persiasta Armenian ylämaan kautta tärkeä kauppatie meren -rantaan. Hellesponton rannalle rakennettiin Abydos ja Propontiin -(Marmarameren) rannalle Kyzikos turvaamaan pääsöä Egean merelle. - -Jonkun vuosisadan olivat sitten Kreikkalaisten yritykset Mustanmeren -rannoilla keskeytyksessä kansainliikkeitten johdosta, jotka varsinkin -estivät saamasta jalansijaa pohjoisrannalla. Mutta kauaa ei keskeytystä -kestänyt, pian alkoi siirtokuntain perustaminen uudelleen ja vähitellen -ympäröi koko Mustaamerta kiehkura helleeniläisiä kaupungeita. Niitä -syntyi varsinkin suurien jokien suistamoihin, joihin sisämaan liike -helpoimmin pääsi. Tonavan suulla oli Istros, Dnjestrin suulla Tyras, -Donin suulla Tanais, Rionin suulla (Kaukasiassa) Fasis. Samat olivat -Vanhalla ajalla näitten jokienkin nimet. Mahtavin kaikista oli Olbia, -joka perustettiin v. 645 lähelle Hypaniin (Bugin) suuta, ei kauaksi -siitä paikasta, missä Borysthenes (Dnjepr) laski mereen. Epäilemättä -Kreikkalaiset kammosivat tämän verraten pohjoisen rannikon ilmastoa, -joka vastakohtainsa vuoksi on paljon ankarampaa kuin Egean meren -rannoilla; mutta heitä houkutteli enemmän edullinen kauppa kuin -talven ankaruus pelotti. Krimin niemellä ja Maiotiin (Asovin meren) -itärannalla tosin asui vihamielisiä kansoja, mutta siitä huolimatta -perustettiin Kertshin salmenkin kahden puolen kaupungit, Pantikapaion -(Kertsh) ja Fanagoria. Tunkeuduttiinpa Asovin meren pohjukkaan saakka, -vaikka tämä meryt on jäässä monta kuukautta vuodessa; Tanaiin (Donin) -suuhun rakennettiin siirtokunta, jonka kauppa ulottui kauas aroille. -Kaukasian rannalle, sotaisten Iberien maahan, rakennettiin paitsi -Fasista Dioskurias. Kaikki nämä kaupungit olivat Miletoslaisten tai -heidän siirtokuntainsa perustamat. Parin vuosisadan kuluessa oli -Miletos siten saanut kahdeksankymmentä tytärkaupunkia etäisille -rannoille. Khalkis, joka oli Euboian ja maan välisen salmen rannalla, -perusti siirtokuntaan Thraakian rannikolle, doorilainen Megara -Propontiin rannoille, mutta Miletos esti siitä Mustallemerelle -pääsemästä. Byzantion (Konstantinoppli) oli megaralainen siirtokunta. -Myöhemmin Megaralaiset kuitenkin rakensivat Herakleian Mustanmeren -etelärannalle ja vastapäätä Krimin niemelle Khersonnesoksen lähelle -nykyistä Sevastopolia. Syystä saattoivat siis Kreikkalaiset sanoa -myrskyistä Mustaamerta »Pontos Euxeinokseksi», vierasvaraiseksi mereksi. - - - -Kreikkalaiset Italiassa. - - -Läntisillä vesillä Khalkis oli ensimäinen valtaansa levittämään. -Se perusti vähän pohjoiseen Napolin lahdesta korkealle jyrkälle -vuorenkeilalle Kymen (Cumaen) kaupungin. Tämäkin yritys oli uhkarohkea, -sillä ensinnäkin oli purjehdittava petollisen Joonian meren poikki, -kautta Messinan salmen, jota Skyllan ja Kharybdiin vuoksi pelättiin, -ja sitten merelle, jota Tyrrhenit hallitsivat. Tyrrhenien mahti -vesillä oli niin suuri, että he saattoivat menestyksellä taistella -itse Karthagoakin vastaan. Siitä huolimatta Kyme vaurastui ja -saattoi levitellä sivistävää vaikutustaan laajalti sisämaahan. Vielä -paremmin menestyi sen tytärkaupunki Neapolis, joka vielä Rooman -vallan aikoina oli helleeniläisen sivistyksen keskustoita näillä -rannoilla. Se oli ainoa Italian kaupungeista, joka vielä Keskiajallakin -pysyi kreikkalaisena. Molemmilla siirtokunnilla oli erinomaiset -luonnonedut, hyvät suojaiset satamat, hedelmällinen tuliperäinen -maanlaatu, jossa kasvoi hyvää viiniä, ynnä varakas sisämaa, jonka -kanssa käytiin vilkasta kauppaa. Suojellakseen yhteyttään emäkaupungin -kanssa Khalkislaiset rakensivat Messinan salmen kahden puolen lujat -linnotukset, Italian puolelle Rhegionin ja Sisilian rannalle Messanan. - -Muut Etelä-Italian siirtokunnat perustettiin muista kreikkalaisista -kaupungeista. Akhaialaiset perustivat Sybariin ja Krotonin, joita -myöhemmin mainittiin varsinkin hekkumallisesta elämästään. Nämäkin -kaupungit rakensivat tytärkaupungeita, joista kuuluin oli Posidonia -(Paestum) lähellä Napolin lahtea. Toinen akhaialaisten perustama -siirtola oli Metapontion, jonka kauneihin hopearahoihin oli tähkä -kuvattu. Metapontion rakennettiin, samoin kuin Sybaris ja Posidoniakin, -keskelle hedelmällistä tasankoa. Lakedaimonilaisten siirtokunta oli -Taras (lat. Tarentum) samannimisen merenpoukaman pohjukassa. - -Etelä-Italiaan perustetut kaupungit menestyivät niin hyvin epäilemättä -senkin vuoksi, että niemimaan eteläosassa asukkaat olivat läheisempää -heimoa Kreikkalaisille kuin pohjoisemmat kansat ja sen kautta helpommin -omistivat helleeniläisen sivistyksenkin. - -Jo ennen Sybariin perustamista syntyivät Sisiliaan ensimäiset -kreikkalaiset siirtokunnat. V. 735 e.Kr. Khalkislaiset perustivat -Naxos nimisen kaupungin Etnan juurelle, lähelle sitä paikkaa, -johon myöhemmin Tauromenion, nykyään raunioistaan kuulu Taormina, -rakennettiin. Seuraavana vuonna Korinthoslaiset perustivat Syrakusan -Ortygian saarelle lähelle rantaa. Syrakusa oli oivallisen satamansa -vuoksi mitä soveliain kauppapaikaksi. Sekä Naxos että Syrakusa -perustivat tytärkaupungeita. Vasta toista sataa vuotta myöhemmin -levisi kreikkalainen siirtolaisuus Sisilian länsiosiin, jossa -asukkaat näyttävät olleen vihamieliset ja Karthagon vaikutuksen alla. -Karthago yritti kaikin voimin estää Kreikkalaisia saamasta etelä- ja -länsirannalla jalansijaa. Etelärannalle rakennettiin kuitenkin Gela, -Selinos ja Akragas (Agrigentum), joitten muinaista suuruutta vielä -tänä päivänä rauniot todistavat. Sisilian pohjoisrannalle rakennettiin -Himera, jonka edustalla Syrakusalaiset v. 480 e.Kr. saivat ratkaisevan -voiton Karthagon laivastosta, mutta foinikialaisessa Panormoksessakin -(nyk. Palermossa) oli kreikkalainen vaikutus tuntuva. - -Kreikkalaisuus sai Etelä-Italiassa ja Sisiliassa niin suuren vallan, -että näitä maita aljettiin sanoa »Suur-Kreikaksi». - - - -Massilia. - - -Saatuaan jalansijan Sisiliassa ja Etelä-Italiassa Kreikkalaiset -uskalsivat lähteä yhä edemmäksi länteen. Fookislaiset, jotka -Herodotoksen todistuksen mukaan Kreikkalaisista ensimäisinä tekivät -laajempia merimatkoja, purjehtivat pitkillä viisikymmensoutuisilla -laivoillaan Etrurian ja Espanjan rantoja pitkin Tartessokseen saakka, -jossa Foinikit niin kauan olivat kauppaa hallinneet. He perustivat -noin v. 600 e.Kr. Massilian (Marseillen), joka oli etäisin kaikista -kreikkalaisista siirtokunnista. Massilia oivallisine satamineen, -luonnon suojaamassa asemassaan vaurastui kaikkia muita Välimeren -länsiosassa olevia kaupungeita mahtavammaksi. Se hyötyi varsinkin -ylämaan kaupasta, joka Rhônen laaksoa pitkin kulki alas Välimerelle. -Massilian tytärkaupungeita olivat Antipolis (n. Antibes) ja Nikaia (n. -Nizza). Merialppien kohdalla olevalle rantakaistaleelle, joka nykyään -on täynnään huviloita ja terveyspaikkoja, eivät Kreikkalaiset sitä -vastoin saaneet jalansijaa. Sitä vallitsivat sotaiset Ligurit. Mutta -Massiliasta etemmä länteenpäin rakennettiin Emporiai, siihen missä -Pyreneet päättyvät mereen, ja etelämmäksi, Balearien saariston kohdalle -Iberian niemimaan rannikolle Hemeroskopeion. - -Afrikan rannat pysyivät Karthagon hallussa, mutta aivan sijattomiksi -eivät Kreikkalaiset sielläkään jääneet. Pieni Thera, eteläisin -Kykladien saarista, perusti seitsemännellä vuosisadalla Kyrenen -nykyiselle Barkan niemimaalle, joka osa Afrikan rannikosta on lähinnä -Peloponnesoa ja Kreetaa. Kun rannikolla ei ollut satamaa, niin tämä -siirtokunta rakennettiin melkoisen matkan päähän sisämaahan erään -oivallisen lähteen ympärille. Kyrenen tytärkaupungeista tuli Barka -tunnetuimmaksi. Kyrenaikasta käsin Kreikkalaiset saivat entistä enemmän -tietoja Libyan tummaihoisista kansoista, joitten kanssa aljettiin käydä -vilkasta kauppaa. - -Näin olivat Kreikkalaiset vähitellen levittäneet valtaansa kautta -Välimeren ja pohjoista kohti aina Mustallemerelle. Kaikilla näillä -rannoilla tapaamme muistoja ja jäännöksiä, jotka viittaavat heidän -suureen sivistävään vaikutukseensa. Rooman on kultuurinsa alkeista -varmaan suuressa määrin kiittäminen Etelä-Italian helleeniläisiä -siirtokuntia. Ne vielä Rooman mahtavuudenkin aikana pysyivät -kirjallisen ja taiteellisen elämän keskustoina, vaikka menettivätkin -valtiollisen itsenäisyytensä. Hyvin valitun asemansa vuoksi on -monikin niistä kautta aikain pysynyt ympäristönsä keskustana, vaikka -kreikkalaisuus niistä onkin aikoja sitten hävinnyt. - -Kreikkalainen siirtolaisuus Välimerellä on jossain määrin verrattava -Pohjois-Amerikan asutukseen Uudella ajalla. Sen vaikutus oli vielä -välittömämpi. Se herätti juuri ne maat, jotka sitten vuosituhansia -olivat historiallisen elämän polttopisteenä. Mutta Kreikkalaisten -kohtalo oli toinen kuin niitten pohjoisten kansain, jotka etsivät uusia -asuinsijoja Atlantin takaa. Viimeksi mainitut joutuivat yhteyteen -paljon alhaisemmalla kannalla olevien maanasukkaitten kanssa, nämä -vähitellen väistyivät ja sortuivat uuden kultuurin edetessä ja sen -tuojat jäivät yksin kansottamaan äärettömiä maa-aloja. Kreikkalaiset -sitä vastoin tapasivat uutismaillaan kansoja, jotka olivat yhtä -kehityskykyisiä kuin he, jotka omistettuaan heidän tietonsa ja taitonsa -päin vastoin sulattivat siirtokunnat itseensä. Kreikkalaiset tekivät -edistykselle arvaamattoman palveluksen, mutta heidän kansalliset -vellotuksensa eivät olleet pysyväisiä. Aikain pyörteistä he pelastivat -ainoastaan saman pienen maan, jossa heidät historian aamunkoitossakin -tapasimme. Tuhoisimman kohtalon alaisiksi joutuivat ne siirtokunnat, -joita perustettiin Mustanmeren rannoille. Pohjoisrannikolla olevat -joutuivat aikaisin häviöön, koska ne olivat seuduissa, jotka -luonnostaan oli tuomittu myöhäisiin aikoihin saakka olemaan arokansojen -temmellyskenttänä. Ne eivät voineet sivistää takamaataan, jossa toinen -aroltansa toisensa jälkeen esiintyi vallottajana ja hävittäjänä. Yhtä -surulliseen häviöön joutui, vaikka myöhemmin, kreikkalainen asutus -Vähän Aasian rannoilla. Sekin käsitti ainoastaan rantamaat. Sisämaan -kansat tosin omistivat kreikkalaisen sivistyksen, mutta myöhemmin -kaikki joutuivat Aasian sisäosista tulevain paimentolaiskansain ja -samalla raakalaisuuden uhriksi. - -Seuraavassa käymme tekemään selvää siitä, mitä maita ja kansoja -Kreikkalaisten näin laajentunut maantuntemus käsitti. Tiedot ovat tosin -vaillinaiset, sillä paljon on klassillisesta kirjallisuudesta kaikiksi -ajoiksi hukkunut. Mutta ne ovat kuitenkin runsaammat ja monipuolisemmat -kuin mitkään aikaisemmat kirjalliset muistomerkit ja sisältävät mitä -arvokkaimpia tietoja laajain alueitten entisistä maantieteellisistä ja -kansallisista oloista. - - - -Herodotos. - - -Laajennettuaan asunta- ja vaikutusalojaan Kreikkalaiset ripein -askelin edistyivät. He kehittivät monenlaisia ammatteja ja taiteita. -Kuta enemmän heidän varallisuutensa kaupan kautta lisääntyi, -sitä uljaammiksi he rakensivat kaupunkinsa. Kilvan kaunistettiin -temppelikartanoita ja toreja veistoksilla; runous, joka vanhastaan -oli ollut kansan helmalapsi, kasvoi monihaaraiseksi puuksi, jonka -jaloutta, aatteitten ylevyyttä, tunteitten inhimillisyyttä vielä -ihailemme. Valtiolaitoksessa toteutettiin kansanvaltaisuuden aate, joka -ehkä jyrkemmin kuin mikään muu erotti Kreikan sivistyksen Itämaitten -despotialle perustuvista valtiokäsitteistä. Ja Kreikassa vihdoin -sai alkunsa vapaa tutkimus, joka tavotteli puhtaasti tietopuolisia -päämääriä; Itämaitten tiede oli palvellut vain käytännön vaatimuksia. -Läpikäyvänä piirteenä helleeniläisessä kirjallisuudessa on tiedonhalu -ja pyrkimys tutkimuksen kautta luomaan yleispäteviä käsityksiä kaikesta -olevaisesta ja olemisesta itsestään. - -Vieraitten maitten ja kansain kuvaaminen oli Kreikkalaisten -suosituimpia kirjallisuuden haaroja. Heidän laajat ja monipuoliset, -enimmäkseen rauhalliseen kaupankäyntiin perustuvat suhteensa -antoivatkin moiselle tutkimukselle sekä aihetta että runsaita aineksia. -Siten syntyi maantiede, joka varsinkin alussa kulki läheisessä liitossa -historian kanssa. Nämä tutkimukset herättivät jo varhain niin yleistä -mielenkiintoa, ne tunnustettiin niin tärkeiksi kansalaissivistykselle, -että Herodotos sai Atheenan kaupungilta 10 talenttia (57,300 -markkaa) palkkioksi historiateoksestaan, siis todella ruhtinaallisen -tekijäpalkkion sen ajan oloihin nähden. - - - -Joonilaiset filosofit. - - -Tieteitten vanhimpia keskustoita olivat joonilaiset siirtokunnat Vähän -Aasian rannoilla, ennen muita rikas Miletos. Siellä eli seitsemännen ja -kuudennen vuosisadan vaiheilla e.Kr. Thales, joka perusti joonilaisten -filosofien koulun. Hän lausui julki syvämielisiä mietteitä maailman -rakennuksesta ja kiinnitti nimenomaan huomiotaan maantieteellisiin -ilmiöihin, kuten Niilin tulviin. Hänen kosmografisia aatteitaan kehitti -Anaximander, joka oli Thaleen oppilas. - -Mutta kuuluin maantieteilijänä oli Hekataios, miletoslainen hänkin, -joka eli 520:n vaiheilla e.Kr. Hekataios kirjotti »Periodos» -(kiertomatka) nimisen teoksen, joka on ensimäinen tunnettu yritys -varsinaisen maantiedon kirjottamiseen. Siitä on säilynyt vain lyhyitä -otteita. Mutta niistäkin näkyy, että hänen tietonsa ulottuivat -kautta Välimeren maitten ja Itämaille Intiaa ja Kaspian merta -myöten, vaikkeivät ne olleetkaan likimainkaan niin täydellisiä kuin -Herodotoksen. Hekataios kannatti vielä joonilaisen koulun käsityksiä, -että maa oli pyöreä kiekko, jonka ympäri Okeano virtasi. Hän erotteli -toisistaan maanosat. Vanhat kirjailijat väittävät Herodotoksen -lainailleen osia hänen teoksestaan. - -Herodotos oli niinikään joonilaisen koulun jäsen. Häntä sanottiin -»historian isäksi», ja historiallinen on etupäässä se laaja teos, -jonka hän on jälkimaailmalle jättänyt. Mutta se sisältää samalla niin -paljon maantietoa, että voimme sanoa hänen tätä tiedettä hyödyttäneen -enemmän kuin kukaan ennen häntä. Herodotoksen teos käsittelee -Helleenien taistelua Itämaita, varsinkin Persialaisia vastaan. Aineensa -valaisemiseksi on hän kuitenkin koonnut kaikki saatavat tiedot niistä -maista ja kansoista, joissa tapaukset liikkuvat, ja samalla luonut -katseen laajemmallekin, mikäli maailmaa tunnettiin, koettanut johtaa -tapauksia maantieteellisistä seikoista, jopa keksiä selityksiä -luonnonilmiöillekin, joista hän tulee puhuneeksi. Herodotoksen teos -siten on erinomaisen monipuolinen ja ennakkoluuloton esitys Vanhan ajan -sivistyneimmän kansan suhteista laajempaan ympäristöönsä. Siitä saamme -ensimäiset tiedot monestakin kansasta, joka sittemmin on näytellyt -tärkeätä osaa historiassa. - -Tiedot Herodotoksen elämänvaiheista ovat aivan vaillinaiset. Hän -syntyi Halikarnassoksessa, Kaariassa, ehkä v. 484 e.Kr. Asuttuaan -jonkun aikaa maanpakolaisena Samoksen saarella ja otettuaan osaa -tirannin kukistamiseen kotikaupungissaan hän muutti Atheenaan. Siellä -hän v. 445 e.Kr. julkisesti luki osan historiastaan, ja se miellytti -Atheenalaisia siihen määrään, että nämä hänelle antoivat mainitun -suuren palkinnon. Mutta jo seuraavana vuonna hän lähti Ateenalaisten -kanssa Etelä-Italiaan perustamaan hävitetyn Sybariin sijaan Thurioin -kaupunkia, jossa hän asui loput elämäänsä. Epäilemättä hän kuitenkin -myöhemminkin kävi Ateenassa, jonka huomattavimpien miesten, Perikleen, -Sofokleen y m. ystäviä hän oli. Herodotoksen luullaan kuolleen v:n 425 -vaiheilla, ei varmaan tiedetä, Ateenassako vaiko Thurioissa. - -Herodotoksen teoksesta kuitenkin näkyy, ettei hänen elämäkertansa -ollut näin ahdasrajainen, vaan että hän oli aikaansa nähden -matkustanut erinomaisen laajalti. Luultavasti hän matkusteli -nimenomaan kootakseen aineksia teostaan varten. Näistä matkoista ei -kuitenkaan ole säilynyt suoranaisia tietoja; ainoastaan siitä, mitä -hän teoksessaan mainitsee, voimme tehdä johtopäätöksiä. Hän tunsi -näkemänsä mukaan Vähän Aasian rannikon kaikki kolme sivua. Egean -meren saaret olivat hänelle kauttaaltaan tutut, Kreikan mantere -niinikään ja niemimaan rannat pohjoiseenkin päin, koska hän oli -käynyt niin etäällä toisistaan olevissa paikoissa kuin Dodonassa ja -Byzantionissa. Mustanmeren pohjoisrannikolla hän lienee oleskellut -enemmänkin aikaa, pääasiallisesti Olbiassa, kävipä jonkun päivämatkan -päässä sisämaassakin. Hänen kertomuksensa Kolkhiista ja sen asukkaista -viittaavat siihen, että hän oli senkin maan käynyt. Sieltä käsin hän -sai oikeat tietonsa Kaspian merestä ja sen takana olevista aroista. -Babylonia hän kuvaa silmänäön mukaan, Tyroksessa hän hankki tietoja -Herakleen temppelin paikasta, Egyptissä matkusteli laajalti kautta -maan, etelässä aina Syeneen, Niilin ensimäisille koskille saakka. -Kyrenaikankin hän omasta kokemuksestaan tunsi, ja luultavaa on, että -hänen matkansa käsittivät vielä paljon enemmänkin maita, vakk'ei -hänellä ollut aihetta siitä mainita. - - - -Tunnettu maailma ja maanosat. - - -Herodotos oli käynyt suurimman osan hänen ajallaan tunnetusta -maailmasta ja lisäksi joka taholla saanut ensi kädestä tietoja vielä -etäisemmistä seuduista. Hän saattoi siis mielestään hyvällä syyllä -oikoa maanmiestensä maantieteellisiä käsityksiä, jotka hän matkoillaan -oli huomannut monessa kohden ahtaiksi ja vääriksi. - -»Minun täytyy nauraa», hän sanoo, »nähdessäni, kuinka monet kyllä -piirustavat maan karttoja, mutta ei kukaan ole järkevällä tavalla sitä -kuvannut. Ne piirustavat nimittäin Okeanon virtaavaksi maan ympäri, -joka taas laitetaan niin pyöreäksi, kuin jos se olisi harpilla vedetty, -ja tekevät Aasian yhtä suureksi kuin Europan. Minä tahdon sen vuoksi -muutamin sanoin osottaa näiden kumpaisenkin suuruuden sekä millaiseksi -kumpikin on piirrettävä. - -»Aasiassa asuvat Persialaiset, jotka ulottuvat eteläiseen, noin -kutsuttuun Punaiseen (Intian) mereen saakka. Näitten tuolla puolella -asuvat pohjoiseen päin Meedialaiset, Meedialaisten takana Saspeirit, -Saspeirien takana Kolkhislaiset, jotka ulottuvat pohjoiseen mereen -saakka, mihin Fasis joki laskee. Nämä neljä kansaa asuvat merestä -mereen. - -»Siitä jatkuu Aasia kahtena niemekkeenä länteen päin, ja näitä minä -nyt aion kuvata. Toinen niemeke, alkaen yhdeltä puolelta pohjoisessa -Fasis joesta, ulottuu Egean mereen pitkin Pöntöstä ja Hellespontosta -troialaisen Sigeionin kohdalle. Etelässä taas tämä sama niemeke ulottuu -Foinikian ääressä sijaitsevasta Myriandros lahdesta mereen Triopionin -kärkeen saakka. Tällä niemekkeellä asuu kolmekymmentä kansakuntaa. - -»Tämä on nyt toinen näistä niemekkeistä. Toinen alkaa Persiasta ja -jatkuu Punaiseen (Intian) mereen; sen muodostavat Persia, siitä -alkava Assyria ja Arabia. Se päättyy, jos kohta ainoastaan tavallisen -kielenkäytön mukaan, Arabian lahteen (n. Punaiseen mereen), johon -Dareios johti Niilistä kanavan. Persiasta aina Foinikiaan saakka on -maa leveä ja laaja; mutta Foinikiasta tämä niemeke jatkuu pitkin -palestinalaista Syriaa ja Egyptiä, mihin se päättyy. Siinä on -ainoastaan kolme kansaa. - -»Tämä on se osa Aasiaa, joka ulottuu Persiasta länteen päin. Mutta -Persialaisten, Meedialaisten, Saspeirien ja Kolkhislaisten tuolla -puolen itäänpäin olevaa maata rajottaa yhtäältä Punainen meri (nyk. -Intian meri), pohjoisessa taas Kaspian meri ja Araxes joki, joka virtaa -itään päin. Aina Intiaan saakka on Aasia asuttu, mutta siitä pitäen on -maa autio itään päin, eikä yksikään saata ilmottaa, minkälainen se on. - -»Semmoinen ja niin suuri on Aasia. Mutta Libya (Afrika) liittyy toiseen -niemekkeeseen. Sillä Egyptin jäljestä alkaa jo Libya. - -»Minä siis ihmettelen niitä, jotka ovat rajottaneet ja erottaneet -toisistaan Libyan, Aasian ja Europan. Sillä erotus niitten suuruudessa -on melkoinen. Europpa nimittäin (joka Herodotoksen mielestä oli suurin) -ulottuu pituudelleen pitkin molempia, mutta leveydeltään niitä ei -voi verratakaan keskenään. Sillä Libya on selvästi meren ympäröimä, -paitsi sitä osaa, mikä rajoitun Aasiaan, kuten Egyptiläisten kuningas -Neko ensimäiseksi, mikäli me tiedämme, on näyttänyt.» Herodotos -sitten kertoo Foinikkien matkasta Afrikan ympäri, ynnä Persialaisten -yrityksestä suorittaa uudelleen sama matka ja Karthagolaisten -maineesta, että muka hekin olivat sen tehneet. - -»... Mitä Europpaan tulee, ei kukaan ole selvästi huomannut, onko se -idässä ja pohjoisessa meren ympäröimä, mutta pituudeltaan tiedetään -sen ulottuvan pitkin molempia toisia maanosia. Enkä minä myöskään -voi ymmärtää, miksi maalla, joka kuitenkin on yksi, on kolme eri -nimitystä, jotka ovat naisten nimiä... Niinpä väittävät useimmat -Helleenit, että Libya on saanut nimensä eräästä kotimaisesta naisesta, -Libyasta, ja Aasia taas Prometheun vaimon nimen mukaan. Tämän nimen -omaksuvat myös Lyydialaiset, väittäen, että Aasia on saanut nimensä -Asieen, Kotyksen pojan ja Maneen pojanpojan, eikä Prometheun Aasian -mukaan... Mutta mitä Europpaan tulee, niin ei yksikään ihminen tiedä, -onko se meren ympäröimä, eikä mistä se on tämän nimen saanut. Ei -myöskään ole tunnettua, kuka sen on antanut, jollemme tahdo väittää, -että maa on saanut nimensä tyroslaisesta Europasta, jolloin se siis -olisi aikaisemmin ollut nimetön, niinkuin toisetkin maanosat. Mutta -nytpä onkin ilmeistä, että tämä oli kotoisin Aasiasta (Europpa oli -tyroslaisen kuninkaan tytär, jonka Zeus tarun mukaan ryösti) eikä -saapunut tähän maahan, jota Helleenit nykyään kutsuvat Europaksi, vaan -ainoastaan Foinikiasta Kreetaan ja Kreetasta Lyykiaan... Me puolestamme -tulemme käyttämään maanosien käytäntöön otettuja nimiä.» - -Herodotoksen aikana oli siis yleisessä käytännössä jo tapahtunut jako -maanosiin. Mutta »historian isän» ja hänen aikalaistensa käsitykset -maanosien laajuudesta olivat vielä hyvin hämärät. Silloin tunnettujakin -aloja huomioon ottaen ne olivat väärät. Maitten ja merien yleisistä -piirteistä tosin oli tietoa, mutta ulottuvaisuuksista olivat käsitykset -aivan nurjat. - - - -Skyytit ja heidän maansa. - - -Pohjoismaalaisille ovat Herodotoksen kuvauksista mieltäkiinnittävät -varsinkin ne tiedot, joita hän antaa Mustanmeren pohjoisrannikon ja -etäämmän sisämaankin silloisista kansoista. Mustanmeren rantue oli -osaksi kreikkalaisten siirtokuntien hallussa, mutta sisämaan aroilla -asui paimentolaiskansoja, joita Helleenit yhteisellä nimityksellä -sanoivat Skyyteiksi. Nimitys ei luultavasti ollut kansatieteellinen, -vaan käsitti se sekä indo-europpalaisia, että suomensukuisia, -turkkilaisia ja mongolilaisia arokansoja. Mustanmeren pohjoispuolella -asuvat Skyytit, joihin Herodotos Olbiassa tutustui, nimittivät itseään -Skoloteiksi, ja he olivat sekä säilyneistä astiakuvista että nimistä -päättäen indoeuroppalaista kansaa. Kreikkalaiset kävivät heidän -kanssaan kauppaa, ja suhteet näyttävät olleen jotenkin hyvät, vaikka -Skyytit puolestaan pitivät ankarasti kiinni omista tavoistaan ja -rankaisivat hallitsijoitaankin, jotka niistä luopuivat. Se tapahtui -vaistosta, sillä kaupunkilaissivistyksen omistaminen olisi vain -veltostuttanut arolaisia, joitten säilymisen ehtona oli sotainen kunto -ja karkaiseva elämänlaatu. - -Skyyttien maa alkoi Istros joesta (Tonavasta), jota Herodotos -mainitsee suurimmaksi siihen aikaan tunnetuista joista, koska se -Kelttien maasta alkaen juoksi koko Europan halki lännestä itään; -Niilin hän tosin myöntää vetevämmäksi. Herodotos tietää luetella -Tonavan tärkeämmät syrjäjoetkin Balkanin niemimaalla. Sitten hän -mainitsee joet, joita siitä eteenkäsin laski Mustaanmereen. Hypaniin -(Bugin) hän sanoo alkavan järvestä, jonka rannoilla oli valkoisia -villihevosia. Borysthenestä (Dnjepriä) hän kiittää hyvästä vedestään -ja oivista kaloistaan, sen rantoja taas erinomaisista laitumistaan ja -karjoistaan. Borysthenestä varmaan kulki ylämaahan melkoinen kauppa, -koska sen juoksu oli tunnettu neljänkymmenen päivämatkan päähän Gerrien -maahan saakka. Mutta joen lähteistä ei Herodotos sano kenelläkään -olleen tietoa. Borystheneen syrjäjokiakin hän mainitsee. Nähtävästi -oli Olbiasta hankittu kaikki tiedot, mitä suinkin voitiin saada; -ne ulottuivat niin kauas pohjoiseen kuin ranta-aroja hallitsevien -Skyyttienkin valta. Maiotis järven (Asovin meren) ja Tanaiksen -(Donin) hän tuntee, vieläpä Donin lisäjoenkin, mutta kauemmaksi itään -päin hänen maantuntemuksensa ei sille puolen ulottunut, vaikka hän -kuulopuheitten mukaan nimitteleekin kansoja. Suuri Volgakin, jonka -nimi vanhalla ajalla oli Rha — nimi on vielä käytännössä Volgan -suomensukuisilla kansoilla — tuli vasta myöhemmin tunnetuksi. - -Ilmaston ankaruutta näillä kulmilla Herodotos vasten tapaani suuresti -liiottelee. Talvea muka kestää kahdeksan kuukautta ja pakkanen on -silloin niin ankara, että merikin jäätyy ja Kimmeriläisen Bosporon -(Kertshin salmen) poikki saatettiin ajaa hevosilla. Mutta siinä hän -varsinkin erehtyi, kun sanoi kesiäkin viileiksi, sillä aroilla kesä -päin vastoin on erinomaisen helteinen. - -Herodotos kertoo Skyyttien jakautuneen moneen heimoon. Kauimpana -idässä asuivat Maiotiin rannoilla »kuninkaalliset Skyytit», jotka -olivat kaikkia muita urhoollisemmat ja lukuisammat ja pitivät muita -Skyyttejä orjinaan. Heidän länsipuolellaan asuivat paimen-Skyytit, -Borystheneen hedelmällisessä suistamossa taas »maata viljelevät -Skyytit». »Varsinaisilla Skyyteillä ei ole kaupungeita eikä linnoja, -eikä muitakaan asunnoita kuin vaununsa, joita he mukanaan kuljettavat. -Sillä he eivät elä maanviljelyksestä, vaan karjoistaan», lausuu -Herodotos ja lisää siihen, että »semmoista kansaa on mahdoton sodassa -voittaa». Herodotos ylistää heidän urhoollisuuttaan ja viekkauttaan -ja erinomaista ratsastustaitoaan; he ampuivat taitavasti hevosenkin -selästä. Kreikkalainen lääkäri Hippokrates antoi heistä myöhemmin vielä -tarkempiakin tietoja, hän kertoi heidän vaununsa olleen niin tiiviisti -rakennetut, että ne hyvin suojelivat sekä sadetta että pakkasta -vastaan. Niitä vetivät härät; naiset ja lapset kulkivat vaunuissa, -miehet ratsain. Samoilla seuduin viivyttiin niin kauan kuin laidunta -riitti, ja lähdettiin sitten toiseen paikkaan. Nämä Skyytit söivät -keitettyä lihaa ja joivat tamman maitoa. Jo puolenkolmattatuhatta -vuotta takaperin oli siis arokansain elämänlaatu kehittynyt -samanlaiseksi, jommoisena sen nykyään tapaamme. Tavat ovat pysyneet, -vaikka kansakunnat ovat vaihtuneet. Kaikki ne indoeuroppalaiset -kansat, jotka paimensivat aroilla karjojaan, ovat joko sortuneet -taikka vakautuneet maata viljelemään. Ainoastaan keltainen rotu ja osa -turkkilaisista heimoista on pysynyt vanhalle elämänlaadulle uskollisena. - -Herodotos kertoo Skyyttien palvelleen monta jumalaa. Uhrieläimet -kuristettiin nuoralla ja paloteltiin. Liha suljettiin eläimen -mahalaukkuun ja keitettiin sitten eläimen omista luista tehdyllä -valkealla. Monta piirrettä hän mainitsee heidän julmista -sotatavoistaan. Kerran vuodessa päälliköt panivat toimeen suuren -juhlan, jossa jokainen, joka oli vihollisen surmannut, sai viiniä -juodakseen, ja parhaille sankareille annettiin aina kaksi maljaa siinä -kun toisille yksi. Mutta ne, jotka eivät olleet vielä ketään tappaneet, -eivät saaneet mitään. Varsinkin orjiaan Skyytit kohtelivat julmasti. -Heidän tuli lypsää tammat ja valmistaa maidosta juomaa; »kumishi» -on vielä tänä päivänä Keski-Aasian paimentolaisten mielijuoma. Kun -kuningas kuoli, niin hänet haudattiin suurilla menoilla. Skyytit -ilmaisivat suruaan siten, että leikkasivat korvastaan pienen palan, -ajelivat tukkansa, viilsivät käsivarsiinsa verisiä naarmuja, kynsivät -nenänsä ja otsansa verille, pistivät nuolen vasemman kätensä läpi. -Haudalla uhrattiin sekä ihmisiä että hevosia ja sille luotiin suuri -kumpu. Siten syntyivät nuo suuret »kurganit», joita aroilla on niin -paljon säilynyt. Kumpuihin pantiin vielä kaikenlaisia vainajan -kalleuksia ja näistä esineistä on uudenaikainen tutkimus saanut paljon -lisävalaistusta arojen entiseen historiaan ja Kreikkalaisten ja -arokansojen suhteihin. - - - -Pohjoisia kansoja. - - -Herodotos koetti Olbiassa saada kaikki tiedot, mitä sikäläisillä -kreikkalaisilla ja skyyteillä oli arovyöhykkeen pohjoispuolella -olevista maista ja kansoista. Se mitä hän sai kuulla, on puoleksi -tarumaista, mutta vanhimpana tietona Sisä-Venäjän esihistoriallisista -oloista kuitenkin mieltäkiinnittävää. Skyytit puolustivat -tietämättömyyttään pohjoisista seuduista sillä, että sinne muka oli -mahdoton tunkeutua, koska ilma ja maa oli sakeana höyhenistä. Herodotos -uskoo juttua sikäli, että koettaa selittää sen luonnollisella ja -arvatenkin oikealla tavalla. Hän luulee, että se mitä he sanoivat -höyheniksi, olikin vain lunta, ja että tuolla etäällä pohjoisessa -niin ollen satoi lunta sekä talvella että kesällä. Tai ehkä Skyytit -tarkottivat pohjoisia metsäseutuja, joihin heidän oli ollut mahdoton -karjoineen tunkeutua ja jotka niin ollen olivat luonnollisena rajana -heidän vallotuksilleen. - -Herodotos arvelee, että nuo pohjoiset maat ainaisen lumen vuoksi -olivat asumattomat. Hän sen vuoksi epää aikalaistensa mielipiteen, -että »pohjatuulen takana» muka asui kansa, joka oli erinomaisen -ystävällistä ja eli hyvin korkeaan ikään. Eihän kuitenkaan ole -mahdotonta, että huhu »Hyperboreista» sittenkin perustui tosioloihin ja -että Välimeren rannoille silloin jo oli saapunut kulkupuheita Jäämeren -ranta-asukkaista, joitten yhteisiä ominaisuuksia kautta maapallon on -luontainen suopeus. Juttua pohjatuulen takaisesta Abariista, joka muka -oli lentävällä nuolella kulkenut maan ympäri, Herodotos piti niin -naurettavana, ettei sitä edes kannattanut ruveta vääräksi todistamaan. - -Käsitykset onnellisista Hyperborealaisista pysyivät Herodotoksen -epäilyistä huolimatta voimassa kauan hänen jälkeensäkin ja niihin -kutoutui kaikenlaisia ihmetarinoita äärimäisen pohjoisen asukkaista. - -Herodotos luettelee koko joukon muita kansoja, jotka asuivat Skyyttien -pohjoispuolella. Kauimpana lännessä asuivat Agathyrsit, jotka -käyttivät kultakoristeita, olivat peräti veltostuneita ja pitivät -yhteisiä vaimoja. Toiset kirjottajat mainitsevat, että tämän kansan -tapana oli maalailla itseään sinivärillä. He luultavasti asuivat -nykyisessä Transsilvaniassa, jonka kultasuonia jo hyvin varhain -kaivettiin. Sen mukaan he olisivat olleet samaa rotua kuin Daakit, -nykyisten Rumanialaisten esi-isät, ehkä sama thraakialainen kansa, jota -myöhemmät kirjailijat mainitsivat Trausoin nimellä. Koilliseen heistä -asuivat Neurit, joitten maahan miespolvea ennen Dareioksen retkeä -muka oli tullut niin tulvimalla käärmeitä, että heidän täytyi muuttaa -Budinien maahan asumaan. Neurien luultiin olevan noitia. Skyytit -kertoivat, että jokainen neuri kerran vuodessa muuttihe sudeksi, mutta -muutaman päivän päästä jälleen muuttui ennalleen. Skyytiassa asuvat -helleenit tätä tarua tosin uskoivat, mutta Herodotos ei puolestaan -siihen luottanut. Neureilla ehkä tarkotettiin nykyisten Slovenien -esi-isiä; usko »susi-ihmisiin» on, merkillistä kyllä, vielä tänä -päivänä eteläslaavien kesken yleinen. Se on nykyään yleinen Kreikankin -kansassa, jonka luullaan perineen sen kansainvaelluksien aikakaudella -maahan tuhranneilta slaaveilta. - -Neurien naapureita olivat Androfagit, s.o. »ihmissyöjät»; näitten -itäpuolella taas ja »kuninkaallisten Skyyttien» pohjoispuolella asuivat -»mustamekot», Melankhlainit. Molempiakin näitä kansoja on arveltu sekä -suomalaisiksi että slaavilaisiksi. »Mustamekot» olivat paimentolaisia, -samoin kuin Skyytitkin, ja valmistivat vaatteensa mustien lampaittensa -villoista. Tämä villa oli kauppatavaraa, sitä tuotiin varsinkin -Tanaiksen suulla olevaan kreikkalaiseen siirtokuntaan. - -Idempänä yhä asui Budinien suuri ja lukuisa kansa, joka vietti -vaeltavaa elämänlaatua. Heidän maassaan kasvoi kaikenlaisia puita. -Siellä oli myös suuri järvi ja suo ja järvestä saatiin saukkoja, -majavia, ynnä eläimiä, joilla oli »neliskulmaiset kasvot». Budineilla -oli järjestään siniset silmät ja punainen tukka ja he olivat ainoa -kansa, joka söi kuusenkäpyjä — luultavasti sembramännyn siemeniä, joita -yhä vieläkin yleiseen syödään Pohjois-Venäjällä. Toiset arvelevat -Budineja suomalaiseksi metsästäjäkansaksi, toiset venäläisiksi. -Herodotos mainitsee, että Budinien maassa oli Gelonos niminen kaupunki, -jolla oli avarat puumuurit ja puiset kreikkalaiseen malliin rakennetut -huoneet ja pyhätöt. Tämä kaupunki nimittäin olikin kreikkalainen -siirtokunta, joka oli perustettu keskelle Budinien maata. Gelonien -kieli oli skyytin kielen ja kreikan sekotusta. Mutta Budineilla oli oma -kielensä ja elintapansa. Gelonien siirtokunta lienee ollut kauppapaikka -Volgan rannalla. - -Tanaiksen toisella puolella ja Budinien eteläpuolella asuivat -Sauromatit, joita Herodotos luulee skyyttlIäisten nuorukaisten ja -amatsonivaimojen jälkeläisiksi. He olivat luultavasti turanilaista -kansaa. Myöhemmin, Ptolemaioksen aikana, Sarmatian nimi kuitenkin -ulotettiin käsittämään koko sitä maata, joka oli Veikselin ja Volgan -välillä ja jolla asui etupäässä slaavilaisia ja liettualaisia kansoja. -Budinien pohjoispuolella oli asumaton erämaa, jonka laajuus oli -seitsemän päivämatkaa. Sen toisella puolella ja melkein luoteiseen -suuntaan asui Thyssagetien metsästäjäkansa. Näitten naapureina asuivat -Jyrkit, jotka niinikään elivät metsästyksestä, menetellen siinä -seuraavalla tavalla: - -Koska heidän maassaan kasvoi tiheässä puita, niin erämiehet nousivat -puuhun, vakoillakseen saalista. Kullakin metsästäjällä oli hevonen, -joka oli opetettu panemaan maata, ettei sitä näkyisi. Kun metsästäjä -puusta näki otuksen, niin hän ampui nuolensa, nousi sitten hevosen -selkään ja koirineen ajoi takaa haavotettua eläintä. Tämä kuvaus ehkä -tarkottaa Uralin metsäseuduissa asuvia suomalaisia kansoja. Herodotos -lopuksi lisää: Jos Jyrkkien luota mennään itäänpäin, niin tullaan -toisien Skyyttien luo, jotka ovat luopuneet kuninkaallisista Skyyteistä -ja sen vuoksi sinne muuttaneet. Näitten Skyyttien maa on tasaista, -syvämultaista ja hedelmällistä, mutta vielä kauempana maa on kivistä -ja karua. Jos sitten matkaa edelleen jatketaan tämän yhä kohoavan -kallioisen maan kautta, niin tavataan korkeitten vuorien juurella -kansaa, joka on aivan kaljupäistä, sekä miehet että naiset, aina -syntymästään saakka. Heillä on tylppänenät ja ulkonevat poskipäät. He -elävät pontilaisen puun hedelmistä: tuo puu on viikunapuun kokoinen ja -kantaa pavunkaltaisen hedelmän, jolla on sydän. Tästä hedelmästä vuotaa -paksua mustaa nestettä, jota sanotaan »askhyksi». Heitä kutsuttiin -Argippilaisiksi. Vuoristo oli ehkä Altai ja kansa kalmukkeja, jotka -vieläkin syövät samaisen puun hedelmiä ja joiden pappissääty ajaa -päänsä paljaaksi. - -Argippilaisia mainittiin rauhallisiksi ja oikeamielisiksi. He asuivat -puitten alla, jotka talveksi peitettiin paksulla valkoisella huovalla. -Aina näihin kaljupäihin saakka maa ja kansat jotenkin hyvin tunnettiin, -sillä sekä Skyytit että siirtokuntien kreikkalaiset kauppiaat kävivät -heidän luonaan. Skyyttien täytyi kuitenkin heidän luo matkatessaan -käyttää seitsemää tulkkia ymmärtääkseen seitsemää kieltä. Kaljupäitten -itäpuolella tiedettiin varmaan asuvan Issedoneja, mutta siitä, mitä oli -Kaljupäitten ja Issedonien takana ja pohjoispuolella, ei muuta tiedetty -kuin mitä nämä kertoivat. - -Argippilaiset kertoivat siellä olevan korkeita vuoria, joitten yli oli -mahdoton kulkea, ja vuorilla ihmisiä, joilla oli vuohensorkat. Vuorien -takana taas oli ihmisiä, jotka makasivat kuusi kuukautta vuodessa. -Mainittu vuoristo tarkotti ehkä Altaita, jonka asukkaat aina ovat -olleet taitavia kiipeilijöitä, ja puhe kuuden kuukauden unesta viittaa -siihen, että Välimeren kansoilla oli hämärää tietoa napamaitten yöstä. -Valitettava asia on, ettei Herodotos nimitä kaikkia näitä kansoja -niitten omilla nimillä, vaan Kreikkalaisten antamilla. Siinä syy, miksi -hänen kansaluettelonsa ei ole niin valaiseva, kuin se muutoin voisi -olla. Arvatenkin Mustanmeren rannalla asuvat Kreikkalaiset myöhemmin -saivat paljon tarkempiakin tietoja Sisä-Venäjän kansoista, mutta ne -valitettavasti eivät sen koommin tulleet kirjallisuuden omiksi. - -Aasiasta kertoessaan Herodotos liikkuu varmemmalla pohjalla, niinkuin -luonnollista onkin, koska Kreikkalaiset olivat niin kauan olleet -tekemisissä Itämaitten suurien valtakuntien kanssa. Vähän Aasian -rannikolla olevat kreikkalaiset siirtokunnat sitä paitsi jo aikaisin -menettivät itsenäisyytensä ja joutuivat ensin Lyydian, sitten Persian -vallan alle. - -Kuitenkin saamme Herodotoksen teoksesta enemmän tietoja Aasian -kansoista kuin maantieteellisistä seikoista. Kun teos ei ole -varsinaisesti maantieteellinen, niin emme siitä kuitenkaan saa päättää, -etteikö Aasian länsiosia olisi hänen aikanaan tarkemmin tunnettu. Vähän -Aasian Herodotos sanoo olevan niin leveän, että hyvä kävelijä astui -sen poikki viidessä päivässä. Matkaa on kuitenkin 500 kilometriä. -Vähän Aasian sisäosien huomattavista luonnonoloista, ylängöistä, -suolaerämaista, laavaseuduista, hän ei mitään mainitse, vaikka ne -varmaan lienevät olleet tunnetut. Etäisemmistä vuoristoista on Kaukaso -ainoa, jonka hän Aasiassa nimittää. Tarkempia tietoja hän antaa joista, -varsinkin niistä, joitten yli oli kuljettava matkalla Persiaan. Halys -oli hänelle tunnettu, Eufratin ja Tigriin hän tiesi tulevan Armenian -ylämaasta, niinikään luettelee hän Tigriin syrjäjokia. - - - -Persialainen kuninkaantie. - - -Arvokkain niistä maantieteellisistä tiedoista, joita Herodotos -Etu-Aasiasta mainitsee, on selonteko Persian kuninkaitten rakentamista -teistä. Näitten teitten tarkotus oli sotilaallinen, ne helpottivat -vallotettujen maitten kurissa pitämistä. Tärkein niistä oli -»Kuninkaantie», joka kulki Sardeesta, siis Egean meren läheisyydestä, -pääkaupunkiin Susaan, joka oli ylämaassa lähellä Persian lahtea. -Rakennuksiltaan ei tosin Kuninkaantiekään näytä olleen kovin etevä, -koska esim. silloista ei ole säilynyt nykyaikoihin jäännöksiä, niinkuin -Roomalaisten silloista kaikissa Europan maissa, jotka he laskivat -valtansa alle. Mutta niitten varsilla oli kuitenkin säännölliset -asemapaikat, »kestikievarit», joitten velvollisuus oli nopeimmilla -hevosilla kuljettaa seuraavaan asemaan kuninkaan viestejä. Kaikkiaan -oli Sardeen ja Susan välillä 111 asemaa. Kuninkaantie karttoi -Mesopotamian lakeita, missä suottuvia, missä aromaisia seutuja ja -seurasi sen itäisiä reunavuoria. Juuri tätä tietä Xerxes lähetti Susaan -pikasanoman Atheenan vallotuksesta ja Salamiin meritappelusta, ja ne -saapuivat niin nopeaan perille, ettei Herodotoksen mielestä ollut -mitään, mikä voisi kulkea nopeammin kuin nämä sanomat. Sanansaattaja -viipyi Sardeesta Susaan kymmenen päivää, kulki siis noin 240 kilometriä -vuorokaudessa. Myöhemmin samalla tiellä käytettiin sananlennätystä -tulimajakoilla. Kukkuloille oli koottu polttoaineita, jotka sytytettiin -palamaan, heti kun puolelta tai toiselta näkyi lähenevä merkkituli. -Siten voitiin odotetusta tärkeästä tapauksesta lähettää tieto ennen -tehdyn sopimuksen mukaan, tai esim. varottaa vihollisen lähestymisestä. -Luultavasti Herodotos oman näkemänsä mukaan tekee selkoa -kuninkaantiestä, sillä kaikesta päättäen hän kävi sekä Babylonissa -että Susassa, vaikkei hän sitä erityisesti mainitse. Hän kuvaa muun -muassa jokiliikettä Eufratilla ja Tigriillä, joka on puolenkolmatta -vuosituhatta säilynyt samanlaisena ja arvatenkin oli ainakin toisen -verran vanhempi. »Alukset ovat pyöreät ja niitten runko, joka on tehty -Armeniassa taipuvista puista ja pajunoksista, on nahkoilla päällystetty -vettä pitäväksi. Näillä aluksilla lasketaan jokea pitkin Babyloniin, -jossa tuodut tavarat myydään — enimmäkseen kuljetetaan palmuviiniä — -ja myydään aluksen puinen runkokin. Mutta nahkat sälytetään aasien -selkään, joita on aluksessa mukana, ja palataan maisin kotimaahan. -Virta on nimittäin niin kova, että sitä myöten on mahdoton nousta -ylöspäin.» Tämä koskee varsinkin Tigristä, joka juuri nopeudestaan on -saanut nuolen nimen. - - - -Babylon. - - -Babylonista, sen suunnattomista muureista ja rakennuksista Herodotos -antaa erittäin värikkään kuvauksen. Semiramiin riippuvat puutarhat -mainittiin maailman seitsemän ihmeen joukossa. Muut ihmeet olivat -Artemiin temppeli Efesoksessa, Alexandrian tulimajakka eli Faros, -Rhodoksen kolossi, Zeun kuvapatsas Olympiassa ja Mausolos kuninkaan -hauta. Babylonin suuruuden aika oli kuitenkin jo ollut ja mennyt -Herodotoksen siellä käydessä, eikä monta vuosisataa kulunut, ennenkuin -se joutui kokonaan autioksi ja osaksi purettiin, osaksi sai sortua maan -tasalle. - - - -Suurkuninkaan armeija. - - -Jos Herodotos olisi voinut aavistaa, kuinka tärkeä lähdeteos hänen -historiastaan tulisi vielä tuhansien vuosien kuluttua, niin hän -epäilemättä olisi kertonut enemmän Persian valtakunnasta ja sen -sisällisestä järjestyksestä. Mutta ehkä edellytti hän useimmat seikat -maanmiehilleen tunnetuiksi ja kertoi etupäässä semmoisia, jotka olivat -heille uusia, jotka olivat tarpeen historian valaisemiseksi tai muutoin -heitä huvittivat. - -Maantieteenkin kannalta on kuitenkin valaiseva se kuvaus, jonka -hän antaa Persian armeijassa edustetuista kansoista ja niitten -asestukscsta. Armeijan ytimenä olivat Persialaiset. Heidän pukunaan oli -korkea suippolakki, »tiaara», pitkät housut, ruumiinmukainen kirjava -takki ja sen päällä suomuinen rautapanssari, joka oli kalannahkan -näköä. Aseina oli lyhyet keihäät, suuret kilvet, viinissä ruokonuolet -ja oikealla puolella vyössä tikari. Assyrialaisilla oli, paitsi -muita aseita, pellavaiset panssarit, vaskikypärit ja rautapiikkiset -nuijat, Baktrien pääaseina olivat ruokojouset. Heidän naapureillaan -Skyyteillä oli korkeat suipot kypärit ja kaksiteräiset kirveet. -Intialaiset, joilla vaatetuksena oli puuvillaiset takit, taistelivat -ruokojousilla ja nuolilla. Kaspialaisilla oli karvakauhtanat ja -omituiset tikarit. Sarangit oli helppo tuntea kirjavasta puvustaan ja -korkeista, vettä pitävistä saappaistaan. Erikoista huomiota herättivät -Niilin yläjuoksulta tuodut kähärätukkaiset Etioppialaiset, joilla -oli toisella olallaan jalopeuran tai pantterin nahka. Ruumiinsa he -värittivät punaisella ja valkoisella. Aseina oli suuret jouset, -jotka oli valmistettu palmun oksista, keihäät, joitten kärjessä -oli antiloopin sarvi teränä, ynnä puunuijat. Aasian Etioppialaiset -taas olivat sileätukkaisia, he erosivat kaikista muista varsinkin -kypärinsä puolesta. Tämä oli nimittäin valmistettu hevosen päänahkasta, -johon oli jätetty sekä korvat että harja. Ruumistaan he suojelivat -kurjennahkaisella kilvellä. Moskeilla ja Kolkhislaisilla oli -puukypärit, Thraakien kypäröissä oli ketunpää. Libyalaisilla oli -vaatteina eläimennahkoja ja aseina puukeihäät, joitten kärki oli -polttamalla karkaistu. — Monta muuta etäistä kansaa mainitaan siinä -suunnattomassa armeijassa, jonka Xerxes oli koonnut ja jonka pieni -Hellas eripuraisuudestaan huolimatta voitti ja tuhosi. Tämä armeija -sinään todistaa, kuinka laajalle Persian valta ulottui sekä Aasiassa -että Afrikassa, kuinka aina Keski-Aasian aroilta, etäisestä Intiasta -ja Afrikan kuumista osista koottiin sotavoimia Europan kukistamiseksi. -Monta omituisuutta huomaamme sekä vaatteissa että aseissa, jotka -kultuurista etäisemmissä seuduissa ovat nykyaikoihin saakka säilyneet -jotenkin samanlaisina. - -Persia oli valtansa alle laskenut koko Etu-Aasian Mesopotamiasta -Välimereen ja Egean mereen saakka ynnä lisäksi Egyptin. Se oli sitä -paitsi valtavasti laajentanut näitten maitten yhteyksiä vallottamalla -maat itään ja pohjoiseen päin aina Intiaa ja Keski-Aasian aroja myöten. -Kyyros, valtakunnan varsinainen perustaja ja järjestäjä, kukisti -lyhytikäisen Meedian ja laski valtansa alle koko nykyisen Iraanin. -Kambyses vallotti Egyptin, Dareios Luoteis-Intian ja hän ynnä Xerxes -yrittivät liittää Europankin valtakuntaansa. Vanha Persia oli laajin -valtakunta, mitä historia siihen saakka tunsi. - -Se oli sivistynytkin valtakunta, vaikka hallitsevan rodun sivistys -oli enemmän lainattua kuin itse kehitettyä. Itämaisen despotismin -nojalla oli koko valtiorakennus, itämaiset olivat Persialaisten -katsantokannat, vaikka he, samoin kuin Meedialaisetkin, olivat -aarialaista kansaa. Valtakunnan sisällinen järjestys oli hyvä, -tehokkaana ulottui suurkuninkaan valta etäisimpiinkin osiin saakka, ja -siinä siis saattoi kehittyä laaja yhdysliike. Persia vihdoin toteutti -maayhteyden Intian kanssa, jota Assyria ja Babylonia turhaan olivat -koettaneet. Suurkuninkaat rakensivat pääkaupunkeihinsa palatseja ja -temppeleitä ja koristivat niitä kukilla ja veistoksilla Babyloniasta -opittujen esikuvain johdolla. Kaksoisvirtain maasta Persialaiset -saivat kiilakirjotuksenkin, jonka he muodostivat oman kielensä -mukaiseksi. Mutta Vanhan Persian mahtiaika oli liian lyhyt, voidakseen -runsaampaa kirjallisuutta luoda. Persialaiset eivät kehittäneet oppia -eikä tiedettä, joka olisi ollut verrattava Kreikan tutkimukseen. -Vähän sen vuoksi tiedämme tästä suuresta valtakunnasta Persialaisten -omain kirjallisten muinaismuistojen kautta; niitä on vain säilynyt -kuninkaitten muistotauluja. Kreikkalaisilta olemme saaneet siitä -enimmät tietomme. Vähän on sen vuoksi maantietokin hyötynyt Persian -valtakunnan laajuudesta. Vasta kun Aleksanteri Suuri sen maakunta -maakunnalta vallotti, lankesi runsaammin valoa semmoisiinkin Aasian -maihin, joista ei siihen saakka tiedetty muuta kuin hämäriä taruja. - - - -Massagetit. - - -Herodotos kokosi kuitenkin, mitä tietoonsa sai. Hän koetti muun -muassa saada selkoa Massageteista, jotka Kyyroksen voittamalla olivat -saaneet niin paljon mainetta. Hän kertoo heidän olleen auringon -palvelijoita, eläneen vaimoyhteydessä ja noudattaneen naisoikeutta -(naisilla arvatenkin oli heidän kesken perintöoikeus). Massagetit -olivat tunkeneet Skyytit edeltään länteen päin, Skyytit vuorostaan -Kimmeriläiset Mustanmeren pohjoispuolisilta aroilta. Arvellaan -Massagettien olleen turanilaista kansaa; nimi merkitsee »kalan -syöjiä Gettejä». Kultaa ja vaskea Herodotos kertoo heidän omistaneen -runsaasti, mutta ei rautaa eikä hopeaa ensinkään. Ehkä heidän -metallinsa olivat kotoisin Altaista, jossa jo on hyvin ammoin malmia -louhittu, niinkuin vanhat, toisin paikoin kolmeakinkymmentä metriä -syvät kaivokset todistavat. Massagettien naapureina olivat Herodotoksen -tietojen mukaan Issedonit. Missä näitten kansain asuinsijat olivat, ei -käy Herodotoksen kuvauksesta täysin selville. Hän kertoo Kyyroksen ja -Massagettien välisen taistelun tapahtuneen Araxes joen seuduilla. Tällä -joella tarkotettiin Vanhalla ajalla Armeniasta Araratin sivu juoksevaa -jokea, joka laskee Kaspian mereen länsipuolelta. Yleinen peritty -käsitys sitä vastoin on, että taistelu tapahtui kaukana koillisessa, -ehkä Jaxartes (Syr Darja) joen seuduilla, ja että Herodotos oli -nämä molemmat nimet sekottanut. Mutta silläkin käsityksellä on -hankaluutensa. Koska Massagetit olivat kalansyöjää kansaa ja yksi -heidän jokensa suuhaaroista laski Kaspian mereen, niin lienevät he -asuneet tämän meren rannoilla ja ehkä hallinneet sen etelärantaakin. - - - -Herodotos Intiasta. - - -Herodotoksen mieltä näyttävät suuressa määrin kiinnittäneen ne tiedot, -joita hän Persialaisten kautta sai Intiasta. Hän ylistää Intian -rikkautta ja arvelee Intialaisten olleen lukuisin kaikista maailman -kansoista. He maksoivat Persian suurkuninkaalle, jonka mahti ei -kuitenkaan ulottunut paljon kauemmas Indos virtaa, verona suunnattoman -määrän kultahiekkaa. Paljon edemmäksi Indosta eivät Herodotoksenkaan -tiedot ulottuneet. Maata sen itäpuolella hän sanoo hiekkaerämaaksi, -niinkuin se enimmäkseen onkin, ja asumattomaksi. Hän luettelee -useita Intian kansoja, jotka puhuivat eri kieliä ja osaksi olivat -paimentolaisia. Toisilla kansoilla hän sanoo olleen peräti raa'at -tavat, ja tosiaan Intiassa yhä vieläkin on sivistyneitten Hindujen -rinnalla mitä alimmalla kannalla eläviä luonnonkansoja. Toiset kansat -söivät vain kasviaineita, eivätkä ottaneet mitään elävää hengeltä — se -käy yhteen braamanoitten, Hindujen pappissäädyn vanhastaan noudattamien -tapojen kanssa. Paitsi kultaa hän mainitsee maan tuottavan eräänlaista -villaa (pumpulia), jota muka kasvoi puissa ja joka oli kauniimpaa ja -parempaa vaatteiksi kuin lampaan villa. Hän oli niinikään kuullut, -että Indos joessa oli krokotiileja, ja arveleekin sitä Niilin ohella -ainoaksi joeksi, jossa niitä on. Mutta elefanteista hän, kumma kyllä, -ei mainitse mitään. Herodotos luuli Intialaisia itäisimmäksi kansaksi. -Heidän maansa oli niin kuuma, että ihmisten iho siellä paloi tummaksi. - -Intian Paktyike, joka oli Turkestanissa asuvain Baktrien naapurimaa, -ehkä tarkotti nykyistä Afghanistania. Paktyiken asukkaitten Herodotos -kertoo koonneen arolta kultaa suurien muurahaisien luomista keoista -ja paenneen sitten nopeilla kameleilla muurahaisten hyökätessä. -Juttu oli nähtävästi vanha intialainen taru, joka oli tullut -Herodotoksen korviin. Nämä muurahaiset kummittelivat kauan Länsimaitten -mielikuvituksessa, samoin kuin Intiasta yleensä vielä Keskiajallakin -kerrottiin jos minkälaisia ihmejuttuja. Myöhemmät kirjailijat -kuvittelivat muurahaisten sijasta kamalia nelijalkaisia aarneja, joilla -oli siivet ja jalopeuran kynnet. Vielä 16:nnen vuosisadan kertomuksissa -Intian aarnit ja kultamuurahaiset kummittelivat. Alkuaan ne ehkä olivat -vain aron vaarattomia murmeleita, jotka kaivavat maan pinnan täyteen -kuoppia. Englantilaiset matkustajat kertovat, että kultaa Tibetissä -sanotaan »pippilikaksi», joka sanan mukaan merkinnee muurahaisikultaa. -Nimellä siis olisi vanhat juuret ja taru ollut laajalle levinnyt. - -Intian vallotus oli Herodotoksen tietojen mukaan seuraus eräästä -tutkimusretkestä, joka oli tapahtunut Persian kuninkaan käskystä. -Dareios oli lähettänyt kreikkalaisen Skylaxin yhdessä muitten miesten -kanssa laskemaan laivoilla Indos jokea pitkin mereen, ja matkan -suoritettuaan laivat olivat palanneet Punaisen meren pohjukkaan samaan -paikkaan, josta Foinikit olivat farao Nekon toimesta lähteneet matkaan -purjehtiessaan Afrikan ympäri. Muuta tietoa ei kuitenkaan ole säilynyt -Skylaxin matkasta kuin Herodotoksen lyhyt maininta. - - - -Arabia. - - -Arabian sanoo Herodotos olevan etelässä viimeisen kaikista asutuista -maista ja ainoan maan, jossa libanoto, mirhami, kasia, kaneli ja -ledanon kasvavat. Muuta todenperäistä tietoa ei hänellä ollutkaan -Arabiasta. Hän kertoo satuja totena. Libanotoa kootessa muka poltettiin -styrax-puuta, sillä ainoastaan sen avulla voitiin karkottaa pienet -kirjavat lentokäärmeet, jotka libanotoa vartioivat. Kasiaa hakiessaan -Arabit sitoivat vuotia ja nahkoja ruumiinsa ympärille ja kasvoilleen, -paitsi silmiensä eteen. Kasiaruoho muka kasvoi eräässä järvessä, joka -ei ollut varsin syvä; sen ympärillä ja sisässä asusti siivellisiä -eläimiä, jotka muistuttivat yökköjä, vikisivät kovasti ja pitivät -urhoollisesti puoliaan. Niitä täytyi torjua silmiltään ja samalla -niittää kasiaa. Mutta kaneelin he keräsivät vielä ihmeellisemmällä -tavalla. »Missä se kasvaa ja mikä maa sen tuottaa, sitä he eivät saa -mainita, muuta kuin että toiset sanovat sen luultavasti kasvavan -niillä seuduin, missä Dionysos (viinin jumala) kasvatettiin.» Näitä -puikkoja, joita Herodotoksen mukaan Kreikkalaiset sanoivat Foinikeilta -saamallaan nimellä kinamomoniksi, toivat suuret linnut, jotka -kantoivat niitä pesiinsä. Kokoojat veivät suuria lihankappaleita -pesien luo, jotka olivat korkeilla vuorilla, linnut lensivät alas, -kantoivat lihankappaleita pesiinsä, mutta pesät eivät kestäneet -niin suurta painoa, vaan hajosivat ja putosivat maahan, ja maasta -koottiin niissä ollut kaneli. Ledanonin taas sanottiin syntyvän mitä -pahanhajuisimmasta aineesta, vaikka se itse oli hyvänhajuinen. Sitä -nimittäin kasvoi pukkien parrassa samalla tavalla kuin pihkaa puussa. -Sitä käytettiin useitten voiteitten tekoon ja Arabit siitä valmistivat -suitsutuksia. Arabian maassa vallitsikin sanomattoman suloinen tuoksu. -Herodotos vielä kertoo siellä olleen lampaita, joilla oli niin raskaat -rasvahännät, että paimenet rakensivat niitten alle pieniä vankkureita. -Tämän jutun voimme arvata todenperäiseksi, sillä onhan vieläkin -lampaita, joitten rasvahäntiä paimenet samoin kannattavat. Useimmat -muut Herodotoksen kuulemista jutuista lienevät olleet semmoisia -merimieskaskuja, joita Foinikit levittelivät pelottaakseen muita -lähtemästä heidän vesilleen. Foinikeilla epäilemättä oli Arabiasta ja -sen tuotteitten alkuperästä tarkemmat tiedot. - - - -Kreikkalaiset Egyptissä. - - -Suuremmassa määrässä kuin mikään muu maa kiinnitti Egypti Herodotoksen -huomiota. Siellä hän laajimmalti matkusti, Egyptin oloihin hän koetti -enimmän syventyä. Häntä viehätti maan rikkaus, sen vanha historia, -korkealle kehittynyt kulttuuri ja monenlaiset tuotteet, tavat ja -uskonto. Niinpä hän sanookin: »Lähden nyt puhumaan Egyptistä, koska se -omistaa enimmät ihmeet ja tarjoaa suurempia muistomerkkejä kuin koko -muu maa.» - -Kreikkalaiset olivat saaneet Egyptissä jalansijan ja vaikutusvaltaa -jo joku vuosisata ennen Herodotoksen käyntiä. Seitsemännen vuosisadan -keskivaiheilla e.Kr. saapui Niilin suistamoon »pronssipukuisia meren -miehiä», joitten apua orakeli oli luvannut Psammetikholle hänen -kapinaan noustessaan. Nämä meren miehet näyttivät olleen joonialaisia -ja kaarialaisia merenkulkijoita, joilla oli pronssihaarniskat. Kun -Psammetikho oli saanut maan valtansa alle, niin hän sijotti nämä -auttajansa Dafneen, Niilin itäisimmän suuhaaran rannalle. Samaan aikaan -hän näyttää antaneen Miletoslaisille luvan perustaa kauppapaikan -läntisen, Kanobisen suuhaaran varrelle. Siitä kasvoi Naukratiin -kaupunki, jonka pohjat onkin löydetty. Seuraavan vuosisadan alussa -kreikkalaiset palkkasoturit kuningas Psammetikho II:sen palveluksessa -tunkeutuivat kauas etelää kohti Etioppian rajoille saakka. Abu -Simbelissä, lähellä nykyistä Wadi Hallaa, on löydetty faraoitten -rakentamista muistomerkeistä kreikkalaisten ja foinikialaisten -palkkasoturien kirjotuksia, jotka todistavat heidän sinne saakka -saapuneen faraon sotaretkillä. Viisikymmentä vuotta myöhemmin -myönnettiin Naukratiille Amasiin aikana erikoisia kauppaoikeuksia, -niin että siitä kehittyi tärkeä kauppakaupunki. Egyptiläisten ja -Kreikkalaisten suhteet näyttävät yhä enemmän kehittyneen, niin että -farao Amasis otti kreikkalaisen puolisonkin ja muutti joonialaiset -palkkasoturit Dafnesta Memfiiseen henkivartijoikseen. Hän suosi -kreikkalaisia oppineitakin, sekä Pythagoraan että Thaleen sanotaan -oleskelleen hänen hovissaan. - - - -Herodotoksen tiedot Egyptistä. - - -Herodotoksen aikana olivat siis Helleenit tuttuja ja suvaittuja Niilin -laaksossa. Hän käyttikin hyväkseen tilaisuutta täysin määrin ja hänen -tietonsa täydentävät monella tavalla hieroglyfien todistusta ja -valaisevat varsinkin Egyptin maantieteellisiä oloja. Mainitsemme niistä -tärkeimpiä. - -Herodotoksella oli aivan oikea käsitys Egyptin -luonnonmaantieteellisistä oloista. Hän ylistää jokilaakson -hedelmällisyyttä molemmin puolin oleviin erämaihin verraten ja lausuu, -että »Egypti on Niilin lahja», sillä Egyptin tilalla oli ilmeisesti -ollut pitkä Välimeren lahti, jonka Niili oli vähitellen täyttänyt -lietteillään. Herodotos arveli, että jos Niilin vesi voitaisiin -johtaa Punaiseen mereen, niin tämäkin vähitellen täyttyisi; 10,000 -vuodessa siitä tulisi samanlainen maa kuin Egypti. Nämä mielipiteet -ovat aivan oikeat; aika, jonka Niili on tarvinnut suorittaakseen -työnsä, on vain ollut hyvin paljon pitempi. Punaisen meren Herodotos -hyvin tiesi ja mainitsee sen vuorovedet, jotka varmaan jo aikaisin -herättivät Foinikkien ja Kreikkalaisten huomiota, koska tätä -ilmiötä ei ole Välimeressä sanottavassa määrässä. Punaisen meren -omituisista tuulioloista hänellä niinikään oli oikeat tiedot; -lokakuusta toukokuuhun olivat pohjatuulet vallalla tämän kapean -meren pohjoisosassa, meren eteläosassa taas etelätuulet. Toisena -vuosipuoliskona vallitsivat koko merellä pohjatuulet. Tämä tuulien -tuntemus puolestaan todistaa, että merellä käytiin kauppaa. Tuuliolot -ja koralliriuttain runsaus vaikeuttivat kuitenkin purjehdusta niin -suuresti, että suurin osa tavaroista pysähtyi meren keskivaiheille ja -kulki maan poikki Niilille. N.s. Arabian erämaan kautta, joka on Niilin -ja Punaisen meren välillä, kulki montakin tärkeätä karavanitietä. - - - -Niilin tulvat. - - -Egyptin suurin luonnonihme on Niili ja sen tulvat. Se viehätti -Ilerodotosta, samoin kuin muitakin kreikkalaisia ajattelijoita ennen -ja jälkeen syvämietteisiin selitysyrityksiin. Herodotos kertoo, ettei -hän Egyptissä ollessaan voinut saada Niilin luonnosta mitään tietoa -papeilta eikä muiltakaan ja tekee sen vuoksi johtopäätöksensä sen -mukaan, mitä hän itse näki. - -»Olin kuitenkin halukas saamaan heiltä tietoa, minkä vuoksi Niili -paisuu ja on tulvillaan sata päivää, alkaen kesäpäivän seisauksesta, -mutta saavutettuaan tämän päiväluvun jälleen vetäytyy takaisin ja -vähenee uomassaan, niin että se pysyy matalana koko talven ajan aina -seuraavaan kesäpäivän seisaukseen asti. Kaikesta tästä en voinut saada -keltään egyptiläiseltä mitään tietoa tutkiskelussani heiltä, mikä kyky -Niilillä on olla päinvastaista luontoa kuin muut joet. Näitä seikkoja -tahdoin tietää, kuin myös, minkä vuoksi Niili yksin kaikista joista ei -aikaan saa tuulenpuuskia. - -»Muutamat Helleeneistä, jotka ovat tahtoneet tulla kuuluiksi -viisaudestaan, ovat esittäneet tästä vedestä kolmea mahdollisuutta», -joista Herodotos kuitenkin pitää kahta niin mahdottomana, että hän -ne vain mainitsee. Toinen on Thaleksen, vaikkei kirjailija filosofia -nimitä, ja sen mukaan Niilin tulvan aiheuttaisivat pohjatuulet, -»etesiat», jotka kesällä puhaltavat Välimerellä ja Egyptin rannalla -ovat kovat ja vakaat. Ne muka estäisivät Niilin vettä juoksemasta -mereen. Herodotos sitä vastaan huomauttaa, etteivät nämä tuulet aina -puhalla, eivät ainakaan yhtä kiihkeästi, ja eivätpä muutkaan joet, -jotka niitä vastaan virtaavat, siitä paisu. Toinen selitys, jonka -voimme arvata olevan miletoslaisen Hekataioksen, on hänen mielestään -vielä ymmärtämättömämpi. Sen mukaan Niili alkaisi Okeanosta ja siten -saisi aikaan tulvan, ja Okeano virtaisi koko maan ympäri. Tätä -selitystä hänen mielestään on suotta vääräksikään todistaa, koska -se perustuu Okeanoon, siis aivan tuntemattomaan seikkaan. Herodotos -pitää Okeanoa vain Homeroksen ja muitten runoilijani mielikuvitelmana. -»Kolmas selitys on kyllä todenmukaisin, mutta itse asiassa enimmän -väärä.» Sen voimme arvata Anaxagoraan esittämäksi. Sen mukaan Niili -saisi vetensä sulavasta lumesta. Mutta »kuinka se voisi saada vetensä -sulavasta lumesta, se kun enimmäkseen virtaa mitä lämpöisimmistä maista -kylmempiin?» Etelästä päin Egyptiin puhaltavat tuulet ovat muka niin -lämpöiset, ettei se selitys ole mahdollinen. Tuo maa on alati sateeton -ja jäätön ja »lumentulon jälkeen täytyy pakostakin seurata sadetta -viisi päivää, niin että jos Niilin lähteillä sataisi lunta, niin siellä -sataisi myös vettä. Kolmanneksi ihmiset ovat kuumuudesta mustia. Ja -ilmahaukat ja pääskyset pysyvät siellä vuoden umpeensa, kurjet taas, -jotka pakenevat talven tullessa Skyyttien maahan, matkaavat niihin -paikkoihin talvehtimaan.» Tämä kaikki muka todistaa, ettei Niilin -lähteillä voi sataa lunta. - -Herodotos puolestaan esittää seuraavan selityksen »näistä hämäristä -seikoista»: »Talvisin ajavat talvimyrskyt auringon pois sen vanhalta -radalta ja se saapuu Libyan yläosiin.» Ja sillä muka onkin kaikki -sanottu. »Sillä on luonnollista, että se maa, jota lähimpänä ja jossa -tämä jumala (aurinko) juuri oleskelee, enimmän janoo vettä, ja että -siinä joen omaperäiset lähteet ehtyvät.» - -Hän todistelee sitten mielipidettään laveammalti. »Silloin kun aurinko -kulkee Etelä-Libyan yli, se aikaansaa seuraavan ilmiön. Koska ilma -näissä seuduin on alati selkeä ja maa lämmin, siellä kun ei ole kylmiä -tuulia, niin aurinko kulkiessaan vaikuttaa saman kuin sillä on tapana -tehdä kesällä kulkiessaan keskitaivaalla. Se vetää nimittäin puoleensa -vettä ja sen tehtyään työntää veden pois pohjoisiin seutuihin, jolloin -tuulet ottavat vastaan, hajottavat ja sulattavat sen. Luonnollisesti -siis tuosta maasta puhaltavat tuulet, etelä ja lounas, ovat kaikista -tuulista ne, jotka ovat sateisimmat. Mutta minusta näyttää siltä, -että aurinko ei joka kerta laske luotaan kaikkea sitä vettä, minkä se -vuotuisesti Niilistä saa, vaan että se myös jättää ympärilleen osan. -Vaan kevään tullen aurinko jälleen nousee keskelle taivasta ja siitä -perin se taas tasaisesti vetää vettä kaikista joista. Siihen saakka -toiset joet virtaavat suurina, niihin kun yhtyy paljon rankkasadevettä, -ja koko maa on sade- ja tulvapurojen vallassa. Mutta kesällä, jolloin -rankkasateet lakkaavat vuotamasta jokiin ja aurinko vetää vettä -niistä, ne ovat voimattomat. Niili taas, joka ei saa rankkasadetta, -mutta jota aurinko vetää puoleensa, on luonnollisesti ainoa joki, joka -talvella virtaa paljon matalampana kuin kesällä. Sillä kesällä sitä -vedetään yhtä paljon kuin kaikkia muitakin vesiä, mutta talvella sitä -yksin ahdistetaan.» Herodotos toisin sanoen luulee, ettei auringolla -talvella, sen ollessa kaukana etelän kuivissa erämaissa, ole muuta apua -janoonsa kuin Niili, jonka vuoksi se vetää tämän melkein kuiville; -mutta kesällä sitä vastoin, kun se on kohonnut korkeammalle Välimeren -taivaalle, on paljon muitakin jokia, ja Niili silloin pääsee vähemmällä -vesiverolla. Hänen selityksensä mukaan Niilin tulva siis olisi joen -luonnollinen vedenkorkeus, sen luontainen vesimäärä taas luonnotonta, -auringon aikaansaamaa ehtymistä. - -Keksittyään tämän selityksen, jossa on aavistuksia todellisesta -luonnonlaista, vaikka päätelmät käyvät harhaan, Herodotos ikäänkuin -johtopäätöksiään vahvistaakseen lausuu: »Aurinko on niinikään minun -mielipiteeni mukaan syynä siihen, että ilma siellä päin on kuivaa, -koska aurinko radallaan polttaa kaikki. Niinpä Libyan etäisimmässä -osassa vallitsee ainainen kesä. Jos nyt vuodenaikojen asema muuttuisi -ja siinä osassa taivasta, missä nyt pohjoinen ja talvi sijaitsevat, -olisi etelätuulen ja suven paikka, ja pohjoinen siis sijaitsisi siinä, -missä nyt etelä on, — jos niin olisi, niin aurinko, talvimyrskyn ja -pohjatuulen karkottamana keskitaivaalta, menisi Europan etäisimpiin -osiin, samoin kuin se menee Libyaan, tai kulkiessaan sitten koko -Europan läpi se luullakseni vaikuttaisi Istroksessa saman ilmiön kuin -nyt Niilissä.» - -Vasta Aristoteles ja Eratosthenes arvasivat oikean syyn Niilin -tulvaan, nimittäin troopilliset rankkasateet, joita keväällä ja -alkukesästä sataa molempien lähdehaarain latvoilla. Agatharkhides -myöhemmin vahvisti oikeaksi tämän arvelun, saatuaan siitä Sisä-Afrikan -alkuasukkailta nimenomaisen tiedon. - -»Mitä taas siihen tulee», sanoo Herodotos, »että Niilin luona -ei puhalla tuulia, on minulla tämä mielipide: ei ole ollenkaan -todenmukaista, että tuuli puhaltaa kovin lämpimistä seuduista, koska -se tavallisesti puhaltaa jostain kylmästä.» Se onkin tosiaan yleinen -tuulilaki, koska korkeat ilmapaineet sijaitsevat kylmillä, alhaiset -lämpöisillä alueilla. - - - -Niilin lähteet. - - -Niilin lähteet ovat vanhastaan olleet maantieteen mieltäkiinnittävimpiä -kysymyksiä. Herodotos luonnollisesti koetti saada niistäkin selkoa. -Mutta Egyptiläisiltä hän ei saanut suurtakaan valaistusta. Eräs Saisin -kaupungin temppelikirjuri kertoi Niilin lähteitten olevan Syenen ja -Elefantinen välillä, jossa oli Mofi ja Krofi nimiset vuoret. Vuorien -välissä muka oli pohjattomia suonia, joista Niili kumpusi. Toinen puoli -vedestä virtasi pohjoiseen päin Egyptiin, toinen taas etelään päin -Etioppiaan. Farao Psammetikho oli muka pitkällä köydellä mitatessaan -huomannut lähteet pohjattomiksi. Mutta Herodotos arveli kirjurin -laskeneen leikkiä ja mainittujen lähteitten olevan vain pyörteitä, -jotka estivät luotilankaa pohjaan painumasta. - -Käydessään itse Elefantinessa hän näki, että Niili sen kohdalla -muodosti melkoisen kosken. Siitä eteläänpäin hän kuuli maan kohoavan -neljä päivämatkaa, mutta sitten alkoi lakea tasanko, jolla jo -asui Etioppialaisia. Yhä kauempana etelässä täytyi astua maisin -neljäkymmentä päivämatkaa; toisin sanoen, Herodotokselle kerrottiin -siitä mutkasta, jonka Niili ylempänä tekee ja jossa useimmat kosket -ovat. Nykyinen karavanitie sen katkaisee, ja samoin Herodotoksen ajalla -tapahtui. Kun joki jälleen tavattiin, niin astuttiin muka toisiin -laivoihin matkaa jatkettaessa. Kun on kuljettu edelleen kaksitoista -päivää laivalla, niin saavutaan Meroe nimiseen kaupunkiin, jota -sanottiin Etioppialaisten emäkaupungiksi. Sen raunioita on löydetty -Khartumin ja Berberin väliltä. Mutta siitä eteenpäin ovat Herodotoksen -saamat tiedot häälyväiset. Valkoisen ja Sinisen Niilin yhtymisestä -nykyisen Khartumin seuduilla hän ei mitään mainitse. Huhun mukaan -asui vielä Meroen tuolla puolen Automolien kansa. Tämä oli oikeastaan -Egyptistä karanneita sotilaita, joille Etioppian kuningas oli antanut -asuinpaikat. Myöhempien kirjailijain tiedoista käy selville, että -Automolit asuivat Sennaarin seuduilla molempien Niilien välissä. Heidän -eteläpuolellaan oli jälleen kuumaa erämaata. Mutta kaikkein etäimpänä, -eteläisen meren rannalla, eli puoleksi tarumainen kansa, jota Herodotos -nimittää Makrobeiksi, koska he elivät tavattoman korkeaan ikään. -Heidän maassaan oli ylenmäärin kultaa ja »auringon pöytä», kaupungin -ulkopuolella oleva niitty, joka oli aina täynnään nelijalkaisten -eläinten lihoja. Herodotoksen kuvaus on satumainen, mutta luultavasti -se kuitenkin lepäsi tosipohjalla. Hän sanoo Makrobeja mitä kauneimmaksi -kansaksi, eivätkä he siis olleet neekereitä. Mutta nimi voi tarkottaa -Arabeja, joita arvatenkin asui jo silloin Sansibarin rannikolla ja -jotka luulon mukaan toivat kultaa Simbabyen seuduilta Mashonamaasta. -Itä-Afrikan arot lukemattomine antilooppikarjoineen taas saattoivat -hyvällä syyllä antaa aihetta taruun »auringon pöydästä», niin täynnään -ne ovat riistaa. [Etelä-Arabian etelärannikon keskiosan nimi on Mahra -ja sieltä ehkä olivat lähteneet Kreikkalaisten »Makrobit».] - -Kambyses, hurja itsepäinen tyranni, päätti vallottaa Makrobienkin -maan. Hän päätti kulkea sinne maata pitkin, oppainaan Elefantinessa -olevia Iktyofageja (kalansyöjiä), jotka nimestä päättäen olivat -merenrantalaisia. Retki kuitenkin epäonnistui, Kambyseen armeijaa -ahdisti erämaassa niin ankara nälänhätä, että sotamiehet jo arpoivat ja -söivät toisiaan, ja siitä suurkuningas vihdoin näki välttämättömäksi -palata Egyptiin. Jos yritys olisi ollut mahdollinen toteuttaa, niin -hän luultavasti olisi löytänyt Keski-Afrikan järvet ja Niilin lähteet, -ennenkuin olisi saapunut »pitkäikäisten» maahan. - -Toiselta taholta, Amnionin keitaasta, Herodotos sai tietoa Libyan -sisäosissa virtaavasta joesta, jota on arveltu ehkä hämäräksi huhuksi -Nigeristä. Tämän kuulopuheen nojalla hän arveli Niilin lähteitten -olevan Libyan länsirannikon läheisyydessä ja joen virtaavan itää kohti, -kunnes se Egyptin kohdalla kääntyy pohjoiseen. Mielipiteensä tueksi -hän huomauttaa sitä, että Istros Europan puolella alkaa melkein yhtä -kaukaa lännestä ja niinikään virtaa itää kohti koko maanosan halki. -Johtopäätökset »ex analogia» olivat kreikkalaisen filosofian vahvoja -puolia. Mutta se, mikä piti paikkansa abstraktisissa tieteissä, ei -käynyt laatuun maantieteessä. - - - -Libyan pohjoisrannikko. - - -Välimeren eteläranta Herkuleen patsaille saakka oli jo ikivanhoista -ajoista tunnettu. Herodotos sanoo Libyan pohjoisrannikon jääneen -joka suhteessa huonommalle osalle kuin muut maat, koska siellä niin -niukasti sataa. Hän jakoi Pohjois-Libyan kolmeen vyöhykkeeseen. Lähinnä -Välimeren rantaa oli asuttava rannikko, sen takana oli petoeläinten -vyöhyke, joka petoeläinten runsauden vuoksi ei kelvannut asuttavaksi, -ynnä tämän eteläpuolella kolmas eli erämaavyöhyke, jota peitti hiekka, -ja josta vesi ja kasvullisuus puuttui. Sama jako pitää yhä vieläkin -paikkansa. Petovyöhyke vastaa sitä keidasvyöhykettä, joka on rannikon -ja varsinaisen erämaan välillä ja jota Arabit sanovat »Taatelien -maaksi», koska juuri näissä keitaissa kasvaa parhaat taatelit ja -mainittu hedelmäpuu oikeastaan onkin keitaissa toimeentulon perusehto. -Näitä keitaita myöten kulki maan sisätse yhtä suuntaa meren kanssa -karavanitie, jossa aina kymmenen päivämatkan päässä oli keidas. -Herodotokselle oli kerrottu keitaissa olevan suolaa niin runsaasti, -että asukkaat siitä rakensivat talonsa, ja hän päättää tästä, ettei -niissä voi paljoakaan sataa, sillä muutoinhan suolahuoneet sulaisivat. -Nämäkin olot ovat yhä vielä ennallaan. Aivan sateettomia eivät keitaat -kuitenkaan ole. Joka talvi sataa joku rankanlainen sadekuuro ja silloin -tosiaan tapahtuukin, että asukkaitten suolataloja sortuu. - -Monet Herodotoksen mainitsemista paikoista voimme kartalla varmaan -määrätä. Ensimäinen Egyptistä lähtien oli Ammonin keidas, nykyinen -Siwah, joka onkin Egyptistä kymmenen päivämatkan päässä. Herodotos -sanoo keitaan väestön olleen Etioppialaisten ja Egyptiläisten -sekarotua. Keidas oli laajalta kuulu jumalankuvastaan, Ammonista, -joka oli muutoin ihmisen muotoinen, mutta pää oli oinaan. Siellä oli -myös »auringon lähde», jonka veden Herodotos mainitsee päiväsydännä -olevan kylmimmillään, mutta sitä enemmän lämpiävän, kuta enemmän ilta -lähestyy, niin että se puoliyön aikana kiehuu, mutta sitten jälleen -alkaa viiletä. Lähteen lämpötila todellisuudessa on alati sama, -29°C, koska se kuohuu syvemmistä maakerroksista, joitten lämpötila -ei tunne ilman lämmön jokapäiväisiä vaihteluja. Siitä syystä vesi -tulikuumalla keskipäivällä tuntui jääkylmältä, illalla ja yöllä sitä -vastoin, jolloin ilma erämaassa jäähtyy tavattomasti helpon säteilyn -vuoksi, vesi tuntuu lämpiämistään lämpiävän. Tälläkin tarulla oli siis -tosipohja, taru vaan aina liiottelee tosioloja. - -Seuraava karavaniasema oli Augila, ja sekin on kymmenen päivämatkaa -Ammonin keitaasta länteen päin. Tämä keidas oli, kertoo Herodotos, -kuulu erinomaisista taateleistaan, jonka vuoksi rannikolla asuvat -Nasamonit kävivät siellä taatelien kaupalla. Sama on laita nykyäänkin; -kolmisenkymmentä vuotta takaperin Augilassa oli noin 200,000 -taatelipalmua, joitten hedelmiä ympärillä asuvat Beduiniheimot pitävät -muita parempina. Garamanttien keidas, nykyinen Fezzan, oli kuitenkin -paljon kauempana lännessä Augilasta kuin kymmenen päivämatkaa. -Herodotos kertoo Garamanttien, joita oli melkoinen kansa, ylläpitäneen -Välimeren kanssa säännöllistä yhteyttä, ja oli matka meren rannalle 30 -päivämatkaa. Garamanttien tapana oli myös muka sotavaunuilla retkeillä -etelässä asuvain Etioppialaisten luo, arvatenkin orjia hakemaan. Nämä -Etioppialaiset Herodotoksen kuvauksesta päättäen — hän sanoo niitten -asuneen luolissa ja juosseen nopeammin kuin hevosetkin — ehkä olivat -samaa Tibbu kansaa, jota asuu Saharan keskellä Tibesti vuoristossa. - - - -Nasamoninuorukaisten matka. - - -Jo vanhalla ajalla kulki Välimeren rannalta epäilemättä karavanitie -erämaan poikki Sudaniin saakka, ja olojen pakosta samoja seutuja kuin -nykyisetkin karavanitiet. Herodotoksen kertomus Nasamoninuorukaisten -matkasta antaa tukea tälle oletukselle. »Heidän mahtavilla miehillään -oli ollut ylimielisiä poikia, jotka miehiksi vartuttuaan olivat muitten -toimeen panemiensa vallattomuuksien muassa kerran arvalla määränneet -viisi joukostaan lähtemään Libyan erämaahan katsomaan, voisivatko he -mahdollisesti nähdä jotain enempää, kuin mitä oli nähty, silloin kun -oli pisimmälle päästy. Sillä pitkin sitä osaa Libyasta, joka koskettaa -pohjoista merta, Egyptistä alkaen aina Soleis niemeen saakka, missä -Libyan rannikko päättyy, asuu Libyalaisia ja näitä useita eri kansoja, -paitsi missä Helleenit ja Foinikit asuvat. Mutta ylempänä, loitompana -merestä ja meren ääressä asuvista ihmisistä, Libya on täynnään -petoeläimiä. Ja tuolla puolen petoeläinten alueen on hiekkaa ja -kauhean vedetöntä ja vallan autiota maata. Sittenkun siis nuorukaiset -ikätoveriensa toimesta olivat lähteneet liikkeelle, he varustettuaan -mukaansa runsaasti vettä ja ruokatavaroita ensin kulkivat asutun -seudun kautta, sen tehtyään he saapuivat petoeläinten alueeseen, siitä -he kulkivat erämaan halki länsituulta kohti. Tultuaan sitten laajan -hiekkaisen maan poikki, he vihdoin näkivät tasangolla kasvavia puita, -joita he lähestyivät ja joitten hedelmiä he poimivat. Mutta heidän -poimiessaan ilmestyi pieniä, keskikokoa vähempiä miehiä, jotka ottivat -ja veivät heidät pois. Ja Nasamonit ymmärsivät yhtä vähän viejäin -kieltä kuin nämä Nasamonien. Mutta he veivät Nasamonit ylen suurien -soitten halki, ja tultuaan niitten poikki he saapuivat kaupunkiin, -jossa kaikki olivat saman kokoisia kuin viejät ja iholtaan mustia. -Ja kaupungin ohi virtasi suuri joki ja siinä näkyi krokotiileja.» -Nasamoninuorukaiset olivat kuitenkin päässeet palaamaan kotimaalleen, -kertomaan löytöretkestään. Herodotos päättelee, että heidän näkemänsä -joki oli Niili, joka muka yläjuoksullaan siis virtasi lännestä itään, -halki koko Libyan. Mahdollista on, että kertomus tästä matkasta oli -Nasamoneilla säilynyt taruna ja että Herodotos» sen semmoisena kuuli, -mutta että liike hänen aikanaan jo oli yleisempikin. Luultavaa on, -että Nasamoninuorukaisten retki oli todellisuudessa tapahtunut, siinä -kerrotut maantieteelliset seikat pitävät siksi hyvin yhtä todellisten -olojen kanssa. Joki, jonka he näkivät, oli ehkä Niger, ja kaupunki -Timbuktu, joka on sekä vanha että vanhastaan suurikin keskusta. -Mainittakoon kuitenkin, ettei kameeli, tuo »erämaan laiva», vielä -siihen aikaan ollut tunnettu Libyan erämaassa. Matkat sen vuoksi olivat -suoritettavat hevosella. - -Molemmissa viimeisissä keitaissa, jotka Herodotos mainitsee etäimpänä -lännessä, asuivat Atarantit ja Atlantit. Edellisistä hän kertoo, että -heidän oli tapana kirota aurinkoa ja sättiä sitä kaikella tavalla, -silloin kun se oli keskellä taivasta, koska se poltti heitä ja heidän -maataan. Atlantilaisten hän taas sanoo ei syöneen mitään, jolla oli -ollut henki, eikä milloinkaan nähneen unia. He olivat saaneet nimensä -maassaan olevasta Atlas-vuoresta, »joka on kapea ja joka puolelta -ympyriäinen, ja niin korkea, ettei ole mahdollista nähdä sen huippua. -Sillä kesät talvet niitä peittää pilvet. Tämän vuoren väittävät -maanasukkaat olevan taivaan kannatuspylvään.» Tuo oli epäilemättä tieto -Atlas-vuoristosta, vaikka se todellisuudessa on aivan toisenlainen kuin -Herodotos olettaa; se on monenkertainen laaja vuorimaa, joka täyttää -koko Luoteis-Afrikan. - -Niistä kansoista, jotka asuivat merenrannalla Karthagon ja Egyptin -välillä, Herodotoksella oli tarkempia tietoja. Hän mainitsee niitten -kaikkien kuuluvan Libyalaisiin, nykyisten Berberien esi-isiin. Lähinnä -Egyptiä asuivat Adymarkhidit, joitten naisten runsasta tukankasvua -Herodotos kiittelee. Kyrenaikan kreikkalaisten siirtokuntien takana -taas olivat Giligammit ja Asbystit, jotka olivat mainittavan taitavia -ohjaamaan nelivaljakkoa. Giligammien maassa kasvoi silfionkasvi, -joka Vanhalla ajalla oli suuressa maineessa, koska sen luultiin -parantavan kaikkia tauteja. Kasvi, jota ei muualla ollut, kävi -kuitenkin vähitellen niin harvinaiseksi, ettei keisari Neron ajalla -ollut muuta kuin yksi ainoa jäljellä, ja senkin Nero tuotti Roomaan, -kuten Plinius kertoo. Edelleen länteen päin asuivat Psyllit, Makit, -Lotofagit ynnä muita puoliraakalaisia kansoja, joilla oli kaikenlaisia -omituisia tapoja. Niitten kaikkien yhteisenä omituisuutena Herodotos -mainitsee korkean iän, ja kokemus onkin osottanut, että erämaan kuiva -ilmasto on maailman terveellisimpiä. Heidän pääelinkeinonsa oli -karjanhoito, niinkuin olikin luonnollista, koska heidän maansa olivat -aroa. Ainoastaan rannikolla, jossa oli kreikkalaisia ja foinikialaisia -siirtokuntia, harjotettiin maanviljelystä ja hedelmäpuiden hoitoa. - -Yhä lännempänä, arvatenkin nykyisessä Tunisiassa, asui -maanviljelyskansoja. Mutta lisäksi oli sikäläisissä vuorissa -runsaasti kaikenlaista suurta riistaa, muun muassa elefantteja, -jotka kuitenkin ovat näiltä mailta kokonaan hävinneet. Maksy-kansan -nimi muistuttaa nimitystä »Amazigh», jolla Tuaregit nykyään -kutsuvat itseään. Maksyt väittivät polveutuvansa Troijalaisista. -Herodotos mainitsee kamelikurjenkin, joka siihen aikaan vielä oli -yleinen Välimeren rannalla, nykyään sitä harvoin tavataan Saharan -pohjoispuolella. Kreikkalainen kirjailija saamainsa tietojen mukaan -erottelee arojen ja vuorimaitten eläimistöt toisistaan ja tekee selkoa -kummankin omituisista lajeista. Kaiken kaikkiaan oli Herodotoksella -Pohjois-Afrikan maantieteellisistä oloista sangen monipuoliset ja -oikeat tiedot. Ne ulottuivat erämaan poikki Sudaniin saakka, hämärtyen -kuitenkin sen mukaan kuin seutujen matka Välimerestä piteni. Marokon -länsirannastakin hän oli kuullut kerrottavan. Hän mainitsee mykästä -kaupasta, jota Foinikit sillä rannalla kävivät alkuasukkaitten kanssa. - -Herodotoksen teos on tärkeimpiä lähteitä Vanhan ajan maantiedon -tuntemiselle. Mutta kun Kreikkalaisten maantuntemus ja arvosteleva -tutkimus seuraavina vuosisatoina vielä melkoisesti kehittyi, niin -aljettiin »historian isää» pitää kovin epäluotettavana, koska hän -kertoi monia asioita selvässä tarun muodossa. Siitä aljettiin koko -teostakin pitää ala-arvoisena ja tämä hylkäävä käsitys pysyi voimassa -kauan Uudelle ajalle saakka. Mutta nykyisin on Herodotokselle ruvettu -antamaan yhä enemmän arvoa. On huomattu, että kaikki, mitä hän oman -näkemänsä mukaan kertoo, on luotettavaa ja tarkkaan havaittua. Missä -hän taruja kertoo, siinä hän samalla mainitsee tietonsa muilta -kuulluiksi ja ilmi lausuu niitten ohella epäilyksensä. Mutta tarut -semmoisinaankin ovat arvokkaat Vanhan maailman käsityksien ilmauksena. -Eikä niitten arvoa suinkaan vähennä se seikka, että monenkin -ihmeellisen, mielikuvitukselta näyttävän jutun takaa hohtaa tosipohja, -josta se ehkä on alkuaan versonut. - -Mutta Herodotoksen teoksesta lisäksi huokuu sama ennakkoluuloton, -totuuden perille pyrkivä tutkijahenki, joka sitten kohotti Helleenien -tieteen niin korkealle. Hänen käsityskantansa muodostaa sillan -vanhemman lapsellisen, jumal’uskoon ja sankaritaruihin perustuvan -maailmankäsityksen ja myöhemmän valistuneen tutkimuksen välillä. -Toiselta puolen hän vielä vakaasti luotti vanhoihin jumaliin ja heidän -ihmeitä tekevään voimaansa, toiselta taas koetti kaikkialla riistää -ilmiöiltä ihmeen verhon ja löytää niille luonnollisen selityksen. - - - - -Xenofon ja kymmenentuhannen paluumatka. - - -Torjuttuaan Persian suurkuninkaitten hyökkäykset Kreikka pääsi idän -puolelta rauhaan. Xerxeen suunnattoman yrityksen kärsittyä niin -surkean haaksirikon, ei Persian hallitsijoita enää haluttanut jatkaa -vallotussotaa. Ainoastaan Vähän-Aasian kreikkalaiset siirtokunnat -jäivät edelleenkin Persian vallan alle; maayhteys esti niitä, samoin -kuin Foinikkejakin, enää omin voimin vapautumasta. - -Mutta tutustuttuaan Persialaisiin Europan puoleisetkin Helleenit -alkoivat yhä enemmän retkeillä Aasian puolelle. He alkoivat -palkkasotureina palvella verivihollisiaan, jotka kovan kokemuksen -opettamina osasivat antaa täyden arvon heidän urheudelleen ja -sotataidolleen. Luultavasti Kreikkalaiset näillä sotaretkillään -vähitellen oppivat tuntemaan, kuinka hatara Persian sisällinen -yhteys oli ja kuinka jättiläisvaltakunta ehkä voitaisiin hajottaa. -Palkkasoturien kokemuksien pohjalla alkoi kehittyä käsitys, joka -vihdoin sai Aleksanteri Suuren kulkemaan Hellesponton poikki. - -Tunnetuin kreikkalaisten palkkasoturien seikkailuista Persiassa on -»kymmenentuhannen retki», jota Xenofon »Anabasis» teoksessaan kuvaa. -Mesopotamiasta palatessaan nuo kymmenentuhatta, muitten teitten ollessa -tukossa, tunkeutuivat Mustanmeren rannalle melkein tuntemattomien -vuorimaitten kautta. Heidän seikkailukas ja vaarallinen retkensä on sen -vuoksi maantieteen kannalta tärkein seuraavan ajan tapauksista. - -Persian kuninkaan Artaxerxes Mnemonin nuorin veli Kyyros oli koonnut -armeijan, syöstäkseen veljensä valtaistumelta, ja tässä armeijassa -taistelivat nuo 10,000 kreikkalaista palkkasoturia. Kyyroksen -hävittyä Kunaxan tappelussa ja saatua surmansa (401 e.Kr.) täytyi -Kreikkalaisten, vaikka he olivatkin omalla sivustallaan voittaneet, -nopean paon kautta välttää suurkuninkaan kosto. Ainoa tie, joka oli -heille avoinna, johti Armenian vuoriston kautta Mustallemerelle. -Vaaroista ja vaikeuksista huolimatta retki onnistuikin. Xenofon, -joka Klearkhoksen kaaduttua oli saanut ylijohdon, kirjotti siitä -matkakertomuksen, joka sisältää ensimäiset luotettavat tiedot -Armeniasta. Kymmenentuhannen matka on huolellisten tutkimusten kautta -voitu nykyisillä kartoilla merkitä, vaikka Xenofonin ilmottamat -matkanmäärät ovatkin erehdyttävät, koska ne melkoisesti riippuivat -siitä, mimmoisia vastuksia kulloinkin kohdattiin ja mimmoisessa -matkakunnossa armeija kulloinkin oli. Armenian maitten vuorimuodot ovat -siksi luonteikkaita, etteivät aivan suuret erehdykset ole mahdollisia. - - - -Armenia. - - -Armeniaa, josta Etu-Aasian virrat laskevat eri suunnille, on -korkeutensa vuoksi sanottu Etu-Aasian katoksi. Se täyttää suuren osan -Mustanmeren, Välimeren ja Kaspian meren välisestä kolmikulmaisesta -alueesta. Araratin ja Erzerumin välillä on Armenian ylänkö keskimäärin -2000 metriä korkea, ilmanala on sen vuoksi suuren osan vuodesta -jotenkin ankaraa. Vielä ylänköä paljon korkeammalle kohoavat -vuorijonot, joista tärkeimmät ovat Tauro, rajana Mesopotamiaa vastaan, -ja Anti-Tauro, joka kulkee sen kanssa rinnan pohjoisempana. Muista -vuorista on tunnetuin Ararat, Van järven koillispuolella. - -Araratin pohjoispuolitse virtaa Araxes (Aras) Kaspianmereen; samoilla -seuduilla ovat Eufratin ja Tigriin lähteet. Eufratin läntinen -lähdehaara, jonka nimi Armeniassa yhä vielä on Frat, sama kuin -Raamatussa, saa alkunsa Erzerumin läheisyydestä ja erottaa toisistaan -Suur-Armenian ja Vähän-Armenian; itäinen lähdehaara, Muradsu, alkaa -Araratin lähiseuduilta, seurailee Tauron pohjoista lievettä ja yhtyy -läntiseen lähdehaaraan, ennenkuin molemmat yhtyneinä murtautuvat -vuoristosta Mesopotamian lakeille. Tigriin lähteet ovat Armenian -eteläosassa, itäisen lähdehaaran lähellä Bitliin kaupunkia Tauron -korkeilla kukkuloilla. Tämä lähdehaara laskee sieltä nopeasti alemmille -maille, yhtyäkseen tuota pikaa läntiseen. Bitliin itäpuolella on -korkeitten vuorien välissä melkoinen Van-järvi, jonka vesi on heikosti -suolaista. Järvellä ei ole ainoatakaan maanpäällistä laskujokea, mutta -luultavaa on, että se osan vedestään menettää maanalaisten suonien -kautta. - -Kymmenentuhannen Kreikkalaisen matka oli vaikea varsinkin siitä syystä, -että se sattui talven ajaksi, joka tässä ylänkömaassa on sangen ankara. -He kulkivat ensin Tigriin poikki ja alkoivat sitten marssia ylöspäin -pitkin joen itärantaa, kunnes saapuivat sille paikalle, missä Meedian -vuorista laskeva Sab yhtyy Tigriiseen. Siellä Tissafernes petoksen -kautta anasti haltuunsa Klearkhoksen ja Helleenien muut päälliköt -ja surmautti heidät, vaikka kuningas Artaxerxes oli vakuuttanut -palkkasoturijoukolle vapaan paluumatkan. Päällikkönsä menettäneet -sotilaat valitsivat silloin atheenalaisen Xenofonin johtajakseen, -ja tämä sitten taidolla ja tarmolla johti heidät vuoriston poikki -Mustanmeren rannalle. - -Kreikkalaiset kulkivat Sabin poikki ja jatkoivat edelleen matkaa, -Persialaisten alinomaa ahdistaessa. Kreikkalaiset olivat valinneet -tämän vuorisen tien siinä toivossa, ettei persialainen ratsuväki voisi -heitä ahdistaa vuorimaassa niinkuin niillä aroilla, joitten poikki -lyhyin tie meren rannalle olisi käynyt. Vuorimaassa he saattoivat -helpommin torjua sen hyökkäyksen. Marssittuaan Niniven ohi he saapuivat -siihen vuoristoon, jossa asuivat Kardukhit, nykyisten Kurdien esi-isät, -erinomaisen sotainen kansa, joka urhoollisesti puolusti vuorisoliaan -kreikkalaista armeijaa vastaan. Kreikkalaiset piankin huomasivat heidät -vaarallisemmiksi vihollisiksi kuin Persialaiset olivatkaan. Vähitellen -he kuitenkin tunkeutuivat Kardukhien maan kautta Armeniaan. Kuljettuaan -Tigriin latvajokien poikki he tapasivat Eufratin latvajoet, kulkivat -niittenkin pohjoispuolelle Van-järven länsisivua, näkemättä kuitenkaan -järveä. Xenofon kuvaa sotamiesten kärsimyksiä keskellä ankaraa talvea, -lunta ja pakkasta; toiset tulivat sokeiksi lumen hohteesta, toiset -palelluttivat jalkansa. Mutta Armenian asukkaat sitä vastoin kohtelivat -heitä ystävällisesti, kun he lupasivat karttaa kaikkea väkivaltaa, -ja antoivat heille runsaasti ruokatavaroita. Xenofon kertoo heidän -puoleksi maanalaisista rakennuksistaan, jommoisia Armeniassa on vielä -tänä päivänä. Erzerumin pohjoispuolella olevassa vuorimaassa alkoivat -taistelut maanasukkaita vastaan uudelleen; mutta sotaan tottunutta, -henkensä edestä ponnistelevaa kreikkalaista armeijaa ei voitu pidättää. - -Millä kohdalla väsyneet Helleenit vihdoin näkivät meren, missä kajahti -tuo kaikiksi ajoiksi mainioksi tullut huuto: thalatta! thalatta! -sitä emme voi varmuudella sanoa; mutta monessakin paikassa tällä -rannalla on näköala niin suuremmoinen, että se on omiaan herättämään -samanlaisia tunteita tavallisessakin matkustajassa, saatikka sitten -näännyksiin väsyneessä armeijassa. Parintuhannen metrin korkuisesta -solasta silmä, joka sitä ennen on väsynyt Armenian puuttomien ylänköjen -yksitoikkoisuuteen, näkee allaan metsäin peittämiä kukkuloita ja -jalopiirteisiä harjanteita, joita syvät rotkolaaksot toisistaan -erottavat. Koilliseen päin näkyy rannikkoa niemi niemen takaa ja -vuorijonoja, jotka merestä vähitellen kohoovat takamaan lumihuippuihin -saakka. Mutta koko etäisen taivaanrannan täyttää veden rannaton sininen -pinta. Kauniin rakenteensa, väriensä ja vivahdustensa puolesta tämä -rannikko suuressa määrin muistuttaa Kreikan rantamaisemia. Sen vuoksi -tuo näköala niin riemastutti kreikkalaisia sotureita, kun se äkkiä -avautui heidän eteensä. Mutta lisäksi olivat Kreikkalaiset, Mustanmeren -rannalle päästyään, heimolaisten luona, joilla oli samat tavat ja -kieli kuin heilläkin. Niin saapuivat he vihdoin Trapezos nimiseen -miletoslaiseen siirtokuntaan. - -Emme voi yksityiskohtaisesti tarkastella niitä seikkoja, joita Xenofon -kertoo matkasta. Mainittakoon vain, että ne ovat siksi luonteenomaisia -maalle ja kansalle, että ne yhä vieläkin samanlaisina tavataan. -Kerromme vain erään piirteen esimerkiksi. Xenofon mainitsee sotamiesten -vuorimaassa nauttineen hunajaa, joka oli niin myrkyllistä, että he -siitä saivat raivokohtauksia. Hunaja ei kuitenkaan ollut asukkaitten -myrkyttämää, vaan olivat mehiläiset sen koonneet Azalea pontica -nimisestä kasvista, jota vieläkin kasvaa Trapezuntin takamaassa. Myrkky -siirtyy mehiläisten kautta kasvista hunajaan ja myrkyllinen hunaja niin -ollen on nykyisinkin siinä maassa tavallinen ilmiö. - -Helleeniläisen armeijan vaikeudet eivät päättyneet vielä -Trapezoksessakaan. Heidän täytyi tunkeutua edelleen marssien -pitkin rannikkoa länteen päin, kestäen tuon tuostakin taisteluita -asukkaitten kanssa, joitten maan kautta heidän tiensä kulki. Xenofon -antaa mielenkiintoisia tietoja niistä vanhoista puoliraakalaisista -kansoista, joita tällä rannikolla asui. Khalybien maan hän kertoo -olleen erinomaisen rikasta raudasta. Kreikkalaiset pitivät tätä kansaa -teräksen keksijöinä, sillä he osasivat valmistaa raudasta erinomaista -terästä. Teräs onkin kreikan kielellä »khalybs». Mosynoikien maassa -sotilaat söivät kastanjoja, joita he kutsuivat »litteiksi pähkinöiksi». -Kastanjapuu ei näytä vielä Vanhalla ajalla olleen yleinen Välimeren -maissa. Vasta Kotyoia nimisestä kreikkalaisesta siirtokunnasta sai -Xenofonin johtama armeija laivoja, joilla se pääsi purjehtimaan omille -mailleen. - - - -Ktesias. - - -Xenofonin aikalainen, vieläpä entinen sotatoveri, oli Ktesias niminen -kreikkalainen lääkäri, joka oli Artaxerxes Mnemonin palveluksessa. -Ktesias vietti seitsemäntoista vuotta Persian kuninkaan hovissa. -Palattuaan Kreikkaan hän julkaisi useita maantieteellisiä kirjotuksia -Persian valtakunnan eri osista, varsinkin Intiasta. Ainoastaan Intiasta -kirjotettu kirja on jälkimaailmalle säilynyt. Se on ensimäinen -laajempi selonteko tästä etäisestä maasta ja sen kansoista. Ktesias ei -kuitenkaan itse käynyt Intiassa, vaan kertoo niitä tietoja, joita hän -Persiassa oleskellessaan sai, yrittämättä niitä seuloa tai arvostella; -päin vastoin hän mieluummin kertoo juuri kaikenlaisia ihmeitä. -Kreikkalaiset jo varhain huomasivatkin Ktesiaan arvostelukyvyn puutteen -ja teoksen epäluotettavuuden. Siitä huolimatta hänen kirjaansa luettiin -ja se se oli varsinainen lähde niille monenlaisille ihmetaruille, -joita vielä myöhään Keskiajalla kerrottiin Intian ihmemaailmasta. -Ne kummitukset, joilla Aleksanteri Suurenkin Intian retki myöhemmin -koristettiin, olivat kotoisin juuri Ktesiaan kirjasta. Hän kertoi -Intian »koirankuonolaisista», »koiranlypsäjistä», »kahdeksisormisista», -kääpiökansoista ja ihmeellisistä lähteistä, joiden vesi astiassa -paikalla muuttui juustoksi, ja monesta muusta samanlaisesta kummasta. - - - - -Aleksanteri Suuren sotaretki Itämaille. - - -Helleenien kansa ei korkeasta sivistyksestään ja laajoista suhteistaan -huolimatta saanut suurta vaikutusvaltaa muuta kuin merenrannoilla, -koska sen kansanvaltaiset, vapaat laitokset eivät suosineet suuren -valtakunnan perustamista. Jos olot olisivat sille kannalle jääneet, -niin kreikkalaisuus tuskin olisi saavuttanut sitä johtavaa asemaa, joka -sillä myöhemmin oli Itämailla. Yhdistyksen toteutti vasta ulkopuolinen -mahti, väkipakolla ja vasten Helleenien tahtoa. - -Eräs varsinainen Kreikan ulkopuolella oleva sukulaisheimo, -Makedonialaiset, yhdisti vallotussotain kautta Balkanin niemimaalla -asuvat kreikkalaiset heimot valtakunnaksi, jonka päämies oli Makedonian -kuningas. Tuskin oli tämä suurtyö tehty, niin käännettiin aseet -yhteisin voimin Persiaa vastaan. Jo kuningas Filippos lähetti armeijan -Vähän Aasian puolelle ja hänen kuoltuaan ryhtyi nuori Aleksanteri -isänsä tuumia toteuttamaan. - -Aleksanteri Suuren vallotusretki Länsi-Aasiassa on loistavin -sotilaallinen suurtyö, mitä historia tuntee. Päällikön erinomaiset -lahjat, hänen uljuutensa ja alttiutensa rohkaisemaan esimerkillään -sotilaitaan kaikkialla, missä vaara oli suurin, hänen neronsa sekä -suurien sotatoimien suunnittelussa että taistelun johdossa, hänen -kaukonäköisyytensä ja valistunut suvaitsevaisuutensa, kaikki nämä -ominaisuudet myötävaikuttivat Etu-Aasian vallotukseen ja Helleenien -johtaman valtakunnan perustamiseen sen ikivanhalle kultuuripohjalle. -Vasta Aleksanteri Suuren kautta Kreikkalaiset ja kreikkalainen sivistys -syvälle juurtuivat Itämaitten oloihin ja painoivat niihin moniksi -ajoiksi leimansa. - -Persian valtakunnan, vanhan maailman suurimman mahdin hän mursi, -laski kahdessatoista vuodessa valtansa alle alueen, joka oli yhtä -laaja kuin koko Europpa, ja järjesti pääpiirteissään sen hallituksen. -Hänen säädöksiensä etevää suunnittelua todistaa se seikka, että -vaikka vallottaja itse niin aikaisin kuoli, niin hänen seuraajansa, -valtakunnan jaettuaankin, sen pääasiassa toteuttivat kukin omassa -valtakunnassaan. Vallotettuihin maihin perustettiin kaikkialle -kreikkalaisia siirtokuntia, joista helleeniläisiä aatteita, -helleeniläistä sivistystä levitettiin varsinaisten asukkaitten -keskuuteen. Mutta Aleksanteri Suuri ei menetellyt siten kuin suuret -vallottajat yleensä; hän ei sortanut vallotettuja kansoja, vaan osotti -mitä suurinta suvaitsevaisuutta heidän laitoksiaan, käsityksiään ja -uskontoaan kohtaan. Kreikkalaisia vallottajia sen vuoksi paremmin -suvaittiin ja heistä otettiin auliimmin oppia. Tällä pohjalla -kehittyivät edelleen Etu-Aasian olot, vieläpä senkin jälkeen, kun -Rooma oli sinne valtansa ulottanut. Vasta muhamettilaisuus sai aikaan -käänteen, tuhosi helleeniläisyyden ja samalla sulki Etu-Aasian Lännen -vaikutuksilta. - -Aleksanteri Suuren vallotusretkillä Etu-Aasiassa oli kerrassaan uraa -aukaiseva merkitys Vanhan ajan maantuntemukselle ja sen perustuksella -kehittyvälle nuorelle tieteelle. - -Vasta niitten kautta saivat Kreikkalaiset oikeita ja perusteellisia -tietoja Etu-Aasian maista, joitten kanssa he olivat olleet niin kauan -tekemisissä. Heidän maantieteellinen näköpiirinsä laajeni toista vertaa -laajemmaksi entistään. Moneen kertaan samoilivat kreikkalaiset armeijat -Intian meren, Jaxarteen (Syr Darjan), Kaksoisvirtain ja Indoksen -välisen laajan maan kautta ristiin rastiin. Tutustuttiin omin silmin -Intiaan, josta oli niin paljon ihmeitä kuultu. Kaspianmeren eteläranta -ja Persian lahden rannikko vasta nyt tarkemmin tutkittiin. Tutustuttiin -monenlaisiin uusiin luonnonmaantieteellisiin oloihin, suola-aroihin -ja erämaihin, joitten lomassa aina oli vehmaita viljelysseutujakin, -nähtiin lumivuoria niin valtavia, että Kaukasokin niitten rinnalla -joutui häpeään. Maitten vaihtelevainen rakenne, monenlaiset uudet -kasvit ja eläimet, oudot ilmastolliset olot, kaikki kehotti vertauksiin -vastaaviin oloihin Europassa ja siten laajensi Helleenien tietoa. -Ja kaikki nämä seikat tutkittiin ja kirjotettiin muistiin tarkasti, -sillä Aleksanteri, joka Aristoteleen oppilaana oli oppinut tieteitä -rakastamaan, oli ottanut mukaansa Kreikan etevimpiä tiedemiehiä. Niinpä -hänen sotaretkensä oli samalla tutkimusretkikin. Valitettavasti ei -ainoakaan näistä kertomuksista ja tutkimuksista ole meidän aikaamme -säilynyt, ainoastaan kirjottajain nimiä tunnetaan. Mutta tunnemme -pääpiirteet niitten sisällyksestä myöhempäin historiankirjottajain -poiminnoista. - -Aleksanterin vallotusretki ei alkuaan ollut hänen suunnittelemansa; -sen oli alkuun pannut jo hänen isänsä, Makedonian Filippos, joka -Kreikkalaiset valtansa alle laskettuaan päätti yhdistää heidät suureen -yritykseen yhteistä perintövihollista vastaan. Hän oli jo ryhtynyt -valmistuksiin ja koonnut sotavoimia, kun hänet v. 336 e.Kr. murhattiin -kesken aikeitaan. - -Aleksanteri Suuri oli isänsä kuollessa ainoastaan kahdenkymmenen vanha. -Khaironeian taistelussa hän kuitenkin oli osottautunut rohkeaksi -sotilaaksi, ja jo kahtena ensimäisenä hallitusvuotena ilmenivät hänen -erinomaiset hallitsijalahjansa. Ensi työkseen hän kukisti Makedonian -sotaiset naapurikansat ja tukahutti nopeaan kapinayrityksen, jonka -useat Kreikan kaupungit tekivät, vapautuakseen Makedonian ylivallasta. -Keväällä v. 334 e.Kr. hän saattoi ryhtyä toteuttamaan isänsä suurta -tuumaa, murtamaan Persian valtakuntaa. Siihen hän olikin isäänsä -etevämpi sotilaana, eikä valtiomiehenäkään häntä huonompi. - - - -Sotaretki Vähässä Aasiassa. - - -Persian puolelta ei ollut ryhdytty suuriinkaan valmistuksiin vaaran -torjumiseksi. Vastustusta tapaamatta hyökkääjä saattoi kuljettaa -sotaväkensä Hellesponton poikki. Pian oli Makedonian armeija Troijan -lakeudella, jonka muistot rohkaisivat nuoren ruhtinaan mieltä ja -kiihottivat häntä ponnistuksiin. Hän uhrasi Atheene jumalattarelle -Ilionin raunioilla ja vietti Akhilleen haudalla muistojuhlan. -Graneikoksen luona hän voitti armeijan, jonka Vähän Aasian persialaiset -satraapit olivat häntä vastaan koonneet. Aleksanteri itse johti -ratsuväkeään joen poikki suoraan vihollisen rintamaa vastaan ja -ratkaisi siten taistelun. Voiton kautta hän sai koko Vähän Aasian -valtoihinsa. Ainoastaan muutamissa kohissa yritettiin vastarintaa. -Länsirannalla vallottajaa pidättelivät jonkun aikaa Miletos ja -Halikarnassos, jota puolusti kreikkalainen palkkasoturijoukko -Mnemonin johdolla ja foinikialainen laivasto. Efesos sitä vastoin ja -muut samain rantain kaupungit antautuivat ja saivat kauan kaivatun -sisällisen vapautensa takaisin. Seuraavan talven kuluessa Aleksanteri -valiojoukolla samoili Vähän Aasian eteläisten maakuntain, Kaarian, -Lyykian ja Pamfilian kautta, joissa väestö alistui, ja kulki Tauron -solan kautta Fryygiaan. Tällä retkellä hän muun muassa kiersi Lyykian -rannalla olevan Klimax vuoren, vaikka jyrkän vuoriseinän ja meren -välinen sola oli niin ahdas, että vettä toisin paikoin oli sotamiesten -suolivöihin saakka. - -Fryygiassa Aleksanteri keväällä v. 333 e.Kr. kohtasi armeijansa -pääosan, joka oli viettänyt talvea Efesoksessa. Hän marssi edelleen -Kappadokian kautta »Kilikian porteille», vuorisoliin, joitten kautta -tie kulkee Tarson poikki Kilikiaan. Nämä solat ovat niin vaikeat, että -niitä pienelläkin voimalla olisi ollut helppo puolustaa, mutta Kilikian -satraapi oli paennut ja jättänyt maakuntansa oman onnensa nojaan, -ja siten makedonialainen armeija saattoi miekan lyömättä laskeutua -Tarsokseen, joka on meren rannalla, vastapäätä Kyproksen saarta. -Tarsoksesta Aleksanteri marssi edelleen Issos lahden pohjukkaan, -jonne Dareios oli tulossa vastakkaiselta puolelta, suunnaton armeija -mukanaan. Issoksen tappelu, toinen niistä kolmesta suuresta tappelusta, -joitten kautta Persian voima murrettiin, taisteltiin meren ja Amanos -vuoren välisellä kapealla tasangolla. Dareios oli itse valinnut -tämän paikan, vaikka se olikin paljon edullisempi Makedonialaisille, -koska tilan ahtaus esti Persian armeijaa saamasta etua suuresta -ylivoimastaan. Persialaisten tappiota joudutti Dareioksen pelkuruus, -sillä huomattuaan Aleksanterin makedonialaisen falangin etupäässä -murtaneen hänen vasemman siipensä ja kääntyvän keskustaa kohti, Dareios -suin päin lähti pakoon, hänen armeijansa joutui epäjärjestykseen ja -kärsi musertavan tappion. - - - -Foinikian ja Egyptin valtaus. - - -Vaikka tie Persian pääkaupunkiin olisi ollut avoinna, niin ei -vallottaja kuitenkaan lähtenyt suurkuningasta takaa ajamaan, ennenkun -oli vallottanut selkänsä taa jäävät maat. Sekä Syyriassa että -Foinikiassa useimmat kaupungit antautuivat vastarintaa tekemättä, -mutta mahtava Tyyros, luottaen saariasemaansa, päätti puolustautua. -Aleksanteri rakennutti mannermaalta saarelle sillan, kokosi Foinikian -muista kaupungeista melkoisen laivaston, ja yhtäaikaa maalta ja -mereltä ahdistaen vallotti kaupungin ja möi sen asukkaat orjiksi. -Silta on vielä tänä päivänä olemassa. Näin olivat Helleenit saaneet -valtaansa sen kansan maan, joka vanhoista ajoista saakka oli heidän -kanssaan merellä kilpaillut ja Xerxeen auttajana ollut vähällä tuhota -Kreikan vapauden. Mutta Tyyrosta lukuun ottamatta Foinikiaa kohdeltiin -leppeästi. - -Tämän jälkeen Aleksanteri kohtasi vastarintaa vasta Gazan luona, joka -kolme kuukautta piti puoliaan. Sieltä hän marssi edelleen Egyptiin. -Memfiissä Egyptiläiset häntä riemulla tervehtivät, sillä Aleksanteri -vihdoinkin vapautti heidät Persialaisten vihatusta sorrosta. Levättyään -jonkun aikaa Egyptin pääkaupungissa Aleksanteri kävi Niilin Kanopos -nimisellä suuhaaralla nähdäkseen erään paikan, josta Homeros kertoi. -Paikka näytti hänestä niin soveliaalta merisatamaksi, että hän -siihen perusti kaupungin, josta piankin kehittyi maailman tärkeimpiä -kauppakaupungeita. Se sai Aleksandrian nimen, niinkuin myöhemmin -useimmat muutkin vallottajan perustamat kaupungit. - -Ennenkuin Aleksanteri kääntyi itää kohti, kävi hän vielä Zeus Ammonin -keitaalla keskellä Libyan erämaata, saadakseen sieltä orakelilauseen -vallotuksensa vahvistukseksi. Vaikka Aleksanterin historian kirjottajat -epäilemättä ovatkin liiotelleet matkan vaikeuksia, niin olivat ne -siitä huolimatta kylläkin suuret, koska vallottaja kuljetti mukanaan -erämaahan melkoisen sotavoiman. Orakeli antoikin vallottajalle sen -vakuutuksen, että Zeus itse tunnusti hänet pojakseen ja oli hänelle -luvannut yhtämittaisia voittoja. Tämä vastaus kautta maailman kuulusta -pyhätöstä oli Aleksanterille suureksi avuksi, sillä ennuslauseita -uskottiin vielä yleiseen. Hänen kunnioituksensa Egyptiläisten -kansallisia jumalia kohtaan lisäksi vahvisti sitä luottavaisuutta, jota -hänen toimensa olivat heissä herättäneet. - -Keväällä v. 331 e.Kr. Aleksanteri lähti Egyptistä ja marssi takaisin -Foinikiaan ja sieltä erämaata kiertäen Thapsakokseen, jonka kohdalla -siihen aikaan tavallisesti kuljettiin Eufratin yli. Aleksanterin -toimesta oli joen poikki jo ennakolta rakennettu kaksi siltaa. -Vallottajain tie kulki sitten edelleen Mesopotamian poikki Tigriin -rannoille ja Tigriin länsirantaa aina Niniven seuduille saakka, jossa -kuljettiin joen yli. Täällä, lähellä Ison Sabin laskupaikkaa, Dareios -uuden suunnattoman armeijan keralla odotti vallottajaa. Hän oli nyt, -Issoksen tappelusta oppia ottaen, valinnut taistelupaikaksi laajan -tasangon, voidakseen käyttää hyökkääjiä vastaan koko ylivoimansa. -Paikan nimi oli Gaugamela, mutta tappelu on nimitetty Arbelan -tappeluksi kaupungin mukaan, joka oli lähistössä. Aleksanteri käsitti -hyvin, että itämaalaisen armeijan taistelukunto suuressa määrin riippui -siitä, oliko hallitsija itse läsnä johtamassa, ja sen vuoksi hän -suunnitteli hyökkäyksensä sen mukaan. Vahvistettuaan siipiään, niin -ettei niitä voitu kiertää, hän itse valiojoukkojensa kerällä hyökkäsi -Persialaisten keskustaa vastaan, tavatakseen Dareioksen itsensä. Vaikka -keskustassa olivatkin Persialaisten parhaat joukot ja nämä taistelivat -urhoollisesti, tunkeutui Aleksanteri kuitenkin niin lähelle keskustaa, -että Dareios alkoi pelätä vangiksi joutuvansa ja kääntyi pakoon. -Samalla oli taistelukin voitettu, persialainen armeija hajotettiin ja -Persian kohtalo oli ratkaistu. - -Sota kääntyi nyt uudelle tolalle, ja tästä lähtien se alkaa käydä -maantieteellisesti mieltäkiinnittäväksi, sillä makedonialainen armeija -nyt marssi seutuihin, joista siihen saakka oli hyvin vähän tiedetty, -vaikkeivät ne olleetkaan aivan tuntemattomat. - -Ensi työkseen Aleksanteri nyt pyrki saamaan haltuunsa ne suuret -kaupungit, joissa Persian kuninkaitten suunnattomat aarteet olivat. -Hänen voittonsa vaikutus oli niin valtava, että sekä Babylon että Susa -avasivat porttinsa, vastarintaa tekemättä. Babyloniassakin Aleksanteri -uhrasi maan jumalille, suostutellen siten asukkaitten mieliä. -Susasta, joka oli suurkuninkaitten talvi- ja kevätasunto, saatiin -paljasta kultaa ja hopeata noin 50,000 talenttia — lähes kolmesataa -miljoonaa markkaa — ja määrättömät varat purppuraa, savusteita ja -jalokiviä, joita Persian kuninkaat olivat vuosisatain kuluessa -koonneet aarreaittoihinsa. Sitten ei enää varain niukkuus haitannut -sodankäyntiä, niinkuin alussa. - -Susasta samottiin Persepoliihin, joka on Persian lahden luoteispään -kohdalla ylempänä vuoristossa. Solissa yrittivät sekä vuorikansat -että Persialaiset tehdä vastarintaa, mutta kaikki esteet voitettiin -ja pian marssi Aleksanteri Persepoliihin, jossa vietettiin talvea. -Sieltä saatiin vielä suurempi saalis kultaa ja hopeaa, kalliita -kankaita ja kaikenlaisia muita aarteita. Saaliin arvo nousi noin -120,000 talenttiin. Aikaisin keväällä jatkettiin sotaretkeä, ensinnä -Meedian pääkaupunkiin Ekbatanaan. Aleksanteri tahtoi välttämättä -saada haltuunsa Dareioksen, pitäen tätä välttämättömänä Etu-Aasian -vallitsemiselle. Ekbatanan hän sen vuoksi varusti tulopaikaksi -sotaretken jatkamiselle. Käsittääksemme paremmin seuraavat tapaukset -luomme lyhyen silmäyksen maahan, jonka kautta Aleksanteri nyt lähti -tunkeutumaan. - - - -Iraanin vallotus. - - -Ekbatana on Zagros vuoristossa, joka alkaa Araratista ja kulkee -sieltä kaakkoa kohti Mesopotamian itärajana Persian lahdelle. Tässä -vuoristossa olivat sekä Meedialaisten että Persialaisten varsinaiset -kantamaat. Itään päin tästä korkeasta vuoristosta on ylänkömaa, noin -1300 metriä korkea meren pinnasta, joka on nykyisen Persian päämaa. -Ylänköä, jonka yleisnimi on Iraan, rajottavat idässä Afghanistanin -ja Baludshistanin jylhät vuoristot, erottaen Iraanin Indos-virran -laaksosta. Tämä laaja alue, jota myös sanotaan Arianaksi, on -enimmäkseen aroa ja erämaata, jolla lukuisat vuorimaista alkavat virrat -riutuvat hiekkaan, jaksamatta niin kauas juosta, että ne löytäisivät -tien mereen. Afghanistanin ja Persian rajalla, Seistanin maakunnassa, -tunkeutuu erämaahan useita melkoisia virtoja, jotka eivät kokonaan -katoo hiekkaan, vaan muodostavat arolle melkoisia umpijärviä. - -Näissä vesi nopean haihtumisen ja laskuväylän puutteen vuoksi käy -suolaiseksi. Traanin ylängön eteläpuolella ovat Karmanian ja Gedrosian -vuoret, jotka erottavat sen Intian merestä ja ovat Zagros vuoriston -jatkoa. Pohjoispuolella taas, Traanin ja Kaspian meren välillä, kohoo -Elbrusin mahtava vuorijono, jonka keskipalkoilla on 5670 metriä korkea -Demavend. Elbrus vuoriston itäosaa sanottiin vanhaan aikaan Hyrkanian -vuoristoksi; sen eteläpuolella oleva maa, Parthia, joka roomalaisajalla -oli niin tärkeä, oli Aleksanterin aikana vielä vähän tunnettu, vaikka -se kuuluikin Persian valtakuntaan. Hiekkaerämaitten vuoksi on näitten -seutujen kautta kulkevien teitten aina täytynyt seurailla jotenkin -samoja reittejä. - -Dareios oli toivonut, että Aleksanteri tyytyisi, vallotettuaan Persian -tärkeimmät kaupungit ja niissä olevat aarteet ja antaisi hänen pitää -loput valtakunnastaan. Siinä toivossa hän oli viettänyt talven 331 -Ekbatanassa. Mutta huomatessaan vallottajan ajavankin häntä yhä -edelleen takaa, hän lähti Ekbatanasta ja pakeni »Kaspian porttien» -kautta Parthiaan. Tämä sola ei johtanut, niinkuin nimestä luulisi, -Kaspian merelle, vaan se kulki Elbrusin syrjäselänteen poikki, -joka Demavendin eteläpuolella eroo päävuoristosta, poiketen siitä -suorakulmaisesti etelää kohti. Sen nykyinen nimi on Sirdar sola, ja -sen kautta kulkee tie Teheranista Heratiin. Heti kun Aleksanteri oli -järjestänyt Ekbatanassa asiat, niin hän pienen ratsumiesjoukon keralla -lähti Dareiosta takaa ajamaan. Mutta vaikka hän ratsasti niin nopeaan, -etteivät kaikki voineet mukanakaan seurata, niin ei hän kuitenkaan -saapunut Parthiaan siksi ajoissa, että olisi tavannut Dareioksen vielä -elossa. Bessos, Baktrian satraappi, oli tehnyt suurkuningasta vastaan -salaliiton ja murhannut heikon ja epäröivän hallitsijan. Bessos ja -muut johtavat Persialaiset toivoivat voivansa pelastaa itselleen ne -tähteet, mitä vielä oli Persian valtakunnasta jäljellä. Aleksanterille -tämä tapaus oli suuri pettymys, koska se pakotti jatkamaan sotaa ja -suuressa määrin lisäsi hänen vaikeuksiaan. Mutta hänellä ei ollut -muuta neuvoa kuin odottaa Parthian pääkaupungissa, Hekatompyloksessa, -armeijansa saapumista. Hekatompylos oli Kaspianmerestä kaakkoon päin -Iraanin ylängöllä. Bessos oli paennut vuoriston poikki Baktriaan ja -sinne Aleksanteri lähti häntä takaa ajamaan. Sitä ennen hän kuitenkin -vallotti maat, jotka jäivät hänen selkänsä taa. Hän samoili Traanissa -ristiin rastiin ja joutui näillä retkillä seutuihin, jotka vielä meidän -aikanakin ovat melkein tuntemattomat. - -Ensimäisellä retkellä hän yritti lannistaa vuoristokansat, jotka -asuivat Hekatompyloksen ja Kaspian meren välillä. Jäykintä vastarintaa -tekivät Mardit, jotka asuivat erinomaisen vaikeissa vuoriseuduissa. -Roomalainen historiankirjottaja Curtius, joka kirjotti Aleksanteri -Suuren historian nyt kadoksiin joutuneitten lähteitten mukaan, kuvaa -tätä sankkain metsäin peittämää vuorimaata sillä tavalla, että -melkein varmaan voimme päättää Mardien asuneen siinä osassa Elbrus -vuoristoa, joka on mainitun meren eteläpuolella. Kreikkalaiset näkivät -tällä sotaretkellä Kaspian meren, josta heillä oli ollut aivan -väärät käsitykset, ja Aleksanteri Suurikin luuli sen olevan Asovan -meren jatkoa. Herodotoksen tietoja siitä joko ei tunnettu tai ei -uskottu. Palattuaan sotaretkeltä Mardeja vastaan Aleksanteri marssi -Pohjois-Parthian kautta itään päin ja olisi kulkenut vuoriston poikki -Baktriaan, ellei Aarian satraappi, joka vähän ennen oli alistunut, -olisi tehnyt kapinaa. Aleksanteri siitä syystä äkkiä kääntyi etelään -ja yllätti Satibarzaneen Artakoanassa, lähellä nykyistä Heratia. -Tämän jälkeen hän vallotti Drangianan, nykyisen Seistanin, joka on -kauempana etelää kohti. Makedonialaiset luultavasti kulkivat pitkin -näitten seutujen suurimman joen, Hilmendin, laaksoa. Vuosi oli kulunut -pitkälle, ennenkun nämä maat oli vallotettu, mutta Aleksanteri siitä -huolimatta kulki eteenpäin vuorimaan kautta, jossa jokilaakso oli -ainoa tie. Sama laakso on nykyäänkin tärkein tie Kandaharin ja Kabulin -välillä. Maakunnan nimi oli vanhalla ajalla Arakhosia. Hilmendin -lähteillä oli kuitenkin kuljettava korkean vuorisolan poikki, jossa -armeija kärsi paljon vaivoja pakkasen ja paksun lumen vuoksi. Kabulin -laaksossa oli vihdoin saavutettu Paropamisos, nykyinen Hindukush, joka -valtavana lumisena muurina sulki tien pohjoista kohti. Vuoriston poikki -tosin kulkee solia, mutta ne ovat niin korkeita, että yleensä kuuluvat -vaikeimmin kuljettaviin. Aleksanterin aikana Kreikkalaiset nimittivät -tätäkin vuoristoa Kaukasoksi, ja sen vuoksi kaupunki, joka sinne -perustettiin, sai nimekseen »Kaukason viereinen Aleksandria». - - - -Pohjoisilla aroilla. - - -Seuraavana keväänä (v. 329 e.Kr.) kuljettiin Paropamisoksen poikki, -heti kun vuodenaika myöten antoi. Retki oli erinomaisen vaikea, vaikka -asukkaat olivatkin rauhallisia; se suoritettiin seitsemässätoista -päivässä. Saavuttuaan vuoriston pohjoispuolelle, Baktriaan, -Aleksanteri ensi työkseen vallotti maakunnan pääkaupungin, Baktran. -Curtius antaa seudusta aivan oikean kuvauksen; hän sanoo sen olevan -enimmäkseen hiekkaista erämaata, jossa kuitenkin on semmoisiakin -seutuja, jotka ovat erinomaisen hedelmällisiä. Sitten saavuttiin Oxos -joelle, nykyiselle Amudarjalle, johon Kreikkalaiset nyt ensi kerran -tutustuivat. Se näyttää tehneen heihin suuremman vaikutuksen kuin -sekä Eufrat että Tigris. Amudarja, joka alkaa Pamirin jäätiköistä, -laskee nykyään, samoin kuin pohjoisempi Syrdarjakin (Jaxartes), Aral -järveen. Vanhan ajan kirjailijat, jotka eivät tienneet Aral järveä -olevankaan, luulivat molempien laskevan Kaspian mereen. Vielä meidän -aikanakin on vanhoista kuivaneista uomista päätetty, että Amudarja -muka onkin laskenut Kaspian mereen, ehkä niinkin myöhäisenä aikana -kuin Aleksanterin sotaretki tapahtui. Jos niin tosiaan oli asian -laita, niin Araljärveä ei silloin olisi ollut olemassakaan, sillä -vähävetisempi Syrdarja tuskin olisi voinut kuljettaa siihen niin -paljon vettä, että siitä olisi järveä syntynyt. Syrdarja olisi ehkä -kadonnut erämaahan, samoin kuin monet muut joet näillä seuduilla, ja -siitä saisi luonnollisen selityksensä, mikseivät Kreikkalaiset saaneet -mitään tietoa Araljärvestä. Uusimmat venäläiset tutkimukset kuitenkin -viittaavat siihen, ettei Amudarja ole voinut ennen laskea Kaspian -mereen, vaan että notko, jota on pidetty sen entisenä uomana, onkin -Kaspian merestä pistävä kuivunut lahti. - -Oxoksen poikki kuljettuaan Aleksanteri eteni Marakandaan, nykyiseen -Samarkandiin, mutta sitä ennen oli Bessos, jota hän oli lähtenyt -takaa ajamaan, joutunut hänen käsiinsä ja saanut julman kuoleman. -Seuraava joki, joka matkalla kohdattiin, oli Polytimetos. Kreikkalaiset -historiankirjottajat sanovat sen juosseen seudun läpi, jonka se -kostutti hedelmälliseksi, mutta sitten hiekkaan kadonneen. Tämä joki -luultavasti oli nykyinen Saravshan. Sogdianan läpi marssittuaan -makedonialainen armeija vihdoin saapui retkensä pohjoiseen -päätekohtaan, Jaxarteen eli Syrdarjan rannoille. Sinnekin Aleksanteri -perusti kaupungin, joka nimekseen sai »Alexandria Eskhata», s.o. -äärimäinen Aleksandria, koska se oli etäimpänä sillä suunnalla. -Kreikkalaiset luulivat Jaxarteen olevan saman virran kuin Tanais, -nykyinen Don, ja siis saapuneensa Europan ja Aasian rajalle. Vähitellen -tämä erehdys kuitenkin selvisi. - -Arrianos, joka kirjotti Aleksanteri Suuren historian toisella -vuosisadalla j.Kr., huomauttaakin, ettei tämä Tanais saattanut olla -Herodotoksen Tanais. Mainitsimme jo erään toisen väärinkäsityksen, joka -Aleksanterin ajalla oli yleinen ja joka oli taantumus Herodotoksen -tiedoista, ettei nimittäin Kaspian meri ollutkaan sisämeri. -Aleksanterin aikomus oli lähettää laivasto tutkimaan, oliko siitä -väylää Mustaan mereen taikka valtamereen, mutta aie jäi sikseen. Vasta -Roomalaisten ajalla päästiin täysin selville siitä, että Kaspian meri -on sisämeri, josta ei ole väylää millekään suunnalle. - - - -Intian retki. - - -Aleksanteri oli tosin suurempia vaikeuksia kohtaamatta vallannut -Sogdianan ja Baktrian tasangot; mutta kokonainen vuosi kului, ennenkun -hän sai maakuntain rajavuoristoissa asuvat heimot lannistetuiksi. Kevät -(v. 327) oli jo ennättänyt pitkälle, ennenkun hän ennätti uudelleen -kulkea Hindukushin poikki hyökätäkseen Intiaan. Viivyttyään jonkun -aikaa perustamassaan »Kaukason Aleksandriassa» hän marssi Kofenin, -nykyisen Kabul joen rannoille. Siellä hän jakoi armeijansa kahteen -osaan ja lähetti toisen puoliskon kulkemaan mainitun joen laaksoa -Intiaan, epäilemättä Khaibar solan kautta, joka on Englantilaisten -sotahistoriasta niin tunnettu. Indoksen rannoille saavuttuaan tämä -osasto rakensi virran poikki sillan, jotta pääarmeija helpommin -pääsisi joen poikki. Silta luultavasti oli vähän alapuolella nykyistä -Atakia, jossa joki on kaikkina aikoina ollut siksi kapea, että sen -poikki on verraten helposti päästy. Aleksanteri itse lannisti ne -urhoolliset vuorikansat, jotka asuvat nykyisessä Kafiristanissa ja -Tshitralissa. Tavattoman korkeitten vuoriensa ja ahtaitten rotkojensa -vuoksi ovat nämä maat siitä huolimatta pysyneet melkein tuntemattomina, -kunnes Englantilaiset vallottivat Tshitralin. Siellä oli muun muassa -vallotettava Aornos niminen vuorilinna; se oli koko sotaretken -vaikeimpia urotöitä ja Aleksanteri oli itse siinä vähällä henkensä -menettää. Vihdoin pääarmeijakin saapui Indoksen rannalle, jossa sille -suotiin kuukauden lepo. - -Indoksen rannoilta Aleksanteri marssi Punjabiin, »Viiden virran -maahan», jonka kautta Indoksen suuret, Himalajasta alkavat syrjäjoet -laskevat päävirtaan; ne ovat Hydaspes (nykyinen Jhelum), Akesines -(Chinab), Hydraotes (Ravi), Hyphasis (Bias) ja Zaradros (Sutlej). -Näillä vanhoilla nimillä on kreikkalaistunut muoto, mutta siitä -huolimatta niissä on paikallinen juuri; Kreikkalaisten hankkimien -tietojen tarkkuutta todistaa, että ne ovat samat, joita käytettiin -vanhassa sanskrittilaisessa kirjallisuudessa. Lähellä Hydaspesta, -luultavasti nykyisen Jelalpurin seuduilla, taisteltiin se kuulu -tappelu, jossa makedonialainen vallottaja voitti Poros nimisen -intialaisen ruhtinaan. Joen kummallekin rannalle perustettiin kaupunki, -toiselle puolelle Bukefala, toiselle Nikaia; edellinen sai nimensä -Aleksanterin kuulusta sotaratsusta Bukefaloksesta, joka siellä kuoli, -jälkimäinen nimitettiin voiton muistoksi. Mutta yhä eteenpäin piti -vallottajan matka. Kuljettiin vielä kahden seuraavankin joen yli -Hylasiin rannalle saakka, mutta Zaradrosta (Sutlejta) ei Aleksanteri -saavuttanut, sillä armeijassa oli tyytymättömyys kasvanut niin -suureksi, että hänen täytyi kääntyä takaisin. - -Paluumatkalla Aleksanteri Suuri päätti tutkia Erythrean meren, nykyisen -Arabian mutkan rantoja. Indoksen rannoille jälleen saavuttuaan hän -sen vuoksi rakennutti niin suuren laivaston, että osa armeijaa -saattoi kulkea aluksilla jokea pitkin alaspäin, toisten osastojen -marssiessa pitkin kumpaakin rantaa. Kaiken matkaa oli taisteltava -ympärillä olevia heimoja vastaan, jonka vuoksi jokimatkaan kului -yhdeksän kuukautta. Vihdoin saavuttiin Pattalaan, josta Indoksen -suistamo haarautui, ja siihen perustettiin sotilas- ja laivastoasema. -Tämä paikka lienee nykyinen Hyderabad, jonka kohdalla yhä vielä eroo -päävirrasta haara; se kuitenkin on enimmäkseen kuivilla. Ehkä se -Aleksanterin ajalla oli laivoin kuljettava, sillä Indoksen suupuoli on -aikain kuluessa paljon muuttunut. Nykyään joen päähaarautuma on lähes -sata kilometriä alempana, Tattan luona, mutta Tatta on liian lähellä -merta soveltuakseen yhteen sen kuvauksen kanssa, jonka Aleksanterin -historiankirjottajat paikasta antavat. Aleksanteri itse laski jokea -pitkin edelleen Intian merelle ja näki kauvan pitämänsä toivon vihdoin -toteutuvan, purjehtiessaan sen aalloilla. Kreikkalaisten sotamiesten -kerrotaan kovin pelästyneen, kun he näkivät vuorovesien hyökyvän. -Arrianoksen kuvauksesta päättäen ei kuitenkaan ilmiö, joka heidän -huomiotaan herätti, ollut paljas vuorovesi, vaan n.s. »boore», korkea -hyökyaalto, joka vuoksiveden kohotessa syöksyy mereltä Indokseen. Se on -valtamereen juoksevain jokien suussa yleinen ilmiö, missä rantain muoto -sen syntymistä suosii. Vuoksiaalto suurella pauhulla ja edestä aivan -jyrkkänä syöksyy joen virtausta vastaan ja on varsinkin pienemmille -aluksille vaarallinen. - -Kreikkalaisten uteliaisuutta oli vielä suuressa määrin herättänyt -Intian ihmeellinen kasvisto, varsinkin hunajapuu (Borassus -flabelliformis), banjanipuu (Ficus indica), joka leviää suunnattoman -laajaksi ja oksikkonsa tueksi laskee maahan ilmajuuria, ja pumpulipuu -(Bombax malabricum), joka tuottaa puuvillaa. Banjanipuusta annettiin -seuraava kuvaus: - -»Onesikritos kertoo eräistä suurista puista, joitten oksat, kasvettuaan -kaksitoista kyynärää korkealle maasta, sitten kasvavat alaspäin, -ikäänkuin ne olisivat taivutetut alas; ne kasvavat maahan saakka ja -juurtuvat siihen niinkuin istukkaat, versovat sitten jälleen ylöspäin -ja kasvavat varsiksi. Sitten ne edelleen kasvettuaan jälleen taipuvat -alas maata kohti ja muodostavat ensinnä yhden ja sitten toisen -istukkaan ja yhä jatkavat samaan laatuun, kunnes yhdestä puusta on -kasvanut laaja varjostava katos, niinkuin teltta, jota monet patsaat -kannattavat. Hän niinikään puhuu puista, jotka ovat niin vahvoja, että -tuskin viiden miehen sylimitta ulottuu niitten ympäri.» - - - -Paluumatka erämaan kautta. - - -Aleksanteri suoriutui vihdoinkin paluumatkalle. Hän oli lähettänyt -suuren osan armeijastaan jo siltä kohdalta, missä Punjabin virrat -laskevat Indokseen, kulkemaan Karmaniaan pohjoisempaa tietä. Tämä -osasto luultavasti eteni vaikean Bolansolan kautta Arakhosiaan ja -Drangianaan, jonka jälkeen sen arvatenkin täytyi kulkea erämaan -poikki. Historikot eivät kuitenkaan mainitse niitä vastuksia, joita -sen luultavasti täytyi matkalla voittaa. Toinen osa armeijasta astui -laivastoon, jonka piti Nearkhoksen johdolla kulkea Erythrean meren -rantaa Indoksen suusta aina Persian lahden perukkaan. Aleksanteri -hartaasti halusi tietoja tästä rannikosta, jota pitkin hän arvatenkin -aikoi järjestää kaupankäynnin Intiaan. Muuta osaa armeijasta hän itse -johti Pattalasta länttä kohti tuntemattomia teitä. - -Matka kävi Gedrosian ja Karmanian kautta noin kymmenen penikulman -päässä merenrannasta. Aleksanteri epäilemättä tahtoi olla niin lähellä -Nearkhosta kuin suinkin, voidakseen häntä tarpeen tullen auttaa. -Gedrosia, nykyinen Mekran, muodostaa Iraanin ylängön etelärajan; sen -kautta juoksee vuorijono rinnan merenrannan kanssa. Mekran on kesällä -kuumimpia ja kuivimpia maita, mitä tunnetaan, puuton, hiekkainen ja -kivinen, melkein tyhjä kaikesta kasvistosta. Armeija lähti matkaan -elokuussa ja joutui sen vuoksi kokemaan kaikki nämä rasitukset. -Sotamiehet kärsivät matkalla sanomattomia tuskia ja puutetta, suuri -osa miehistä ja juhdista sortui tielle, ja vain viimeisetkin voimansa -ponnistaen saattoivat eloon jääneet kulkea eteenpäin. Karmaniassa -Aleksanteri vihdoin yhtyi pohjoiseen armeijaan, ja viimein ilokseen -sai tietoja Nearkhoksestakin ja tapasi laivaston. Nearkhos sai käskyn -jatkaa matkaa laivastolla aina Eufratin suistamoon saakka. Aleksanteris -taas marssi maa-armeijan keralla edelleen Persepoliihin. Siihen voimme -sanoa tämän suuren itämaisen vallotusretken päättyneen. - -Puolenatoista vuotena, jotka kuluivat Aleksanteri Suuren kuolemaan (323 -e.Kr.), ei enää tapahtunut semmoista, joka olisi maantieteelliseltä -kannalta mainittavaa. Tällä ajalla hän uudelleen kävi Susassa ja -Ekbatanassa ja kohtasi viimeksi mainitussa kaupungissa Babyloniin -matkustaessaan lähettiläitä, joita oli saapunut etäisistä maista häntä -onnittelemaan. Laajalle oli maine hänen voittoretkistään jo levinnyt. -Lähettiläitä oli tullut Karthagosta ja Italiasta, vieläpä Etioppiasta, -Iberian niemimaalta ja Skyyttejä Mustanmeren aroilta saakka. - -Aleksanteri aikoi tämän jälkeen purjehtia Arabian ympäri ja saattaa -senkin valtansa alle. Sitä varten hän jo oli käskenyt rakentaa -Foinikiassa laivoja, jotka aiottiin kappaleina kuljettaa maan poikki -Eufratiin ja sitten koota Persian lahdella. Mutta tämä suunnitelma, -samoin kuin muutkin, joita hän ehkä oli miettinyt, raukesi tyhjiin -samalla kuin sammui nerokin, joka oli ne laatinut. Hänen kuoltuaan -laaja maailmanvaltakunta jaettiin ja ihmisten ajatukset kääntyivät -toisiin asioihin. - -Mutta kauan muistettiin Aleksanteri Suurta. Häntä muistettiin -ihailtavana sankarina, jonka mainetyöt ja jalous saivat vihatkin -vaikenemaan. Missä hän oli taistellut, siellä kautta sukupolvien -hänestä kerrottiin. Etäiset, Keski-Aasian arojen reunoilla elävät -ruhtinaat, voitettujen jälkeläiset, johtivat vuosisatain kuluttua -hänestä sukujuurensa. Kuta kauemmaksi taapäin ajassa hänen historiansa -pakeni, sitä enemmän siihen lisättiin ihmetaruja. Egyptissä syntyi -kolmannella vuosisadalla j.Kr. ihmeitä uhkuva »Aleksanterin satu», -jonka Kallisthenes niminen kreikkalainen kirjotti muistoon. Se -käännettiin aramean, Syyrian y.m. kielille ja levisi Itämailla -laajalti. Valerius sen julkaisi latinaksi (v:n 300 vaiheilla), ja -siten se tuli Länsimaillakin tunnetuksi. Se oli monessa maassa vielä -Keskiajallakin eeposten aiheena ja ritarit ihailivat Vanhan ajan -suurinta historiallista sankaria urheuden esikuvana. Persialaisetkin -runoilivat hänen kunniakseen, omistivat hänet itselleen ja tekivät -hänestä Dareioksen pojan. Egyptiläiset väittivät häntä egyptiläisen -Nektanabon pojaksi. Mohamediläiset pitivät häntä Koraanin -»kaksisarvekkaana», Dsulkarneinina, ja heiltä hänet oppi ihmeolentona -tuntemaan Intia, jossa hän oli niin monta kuumaa taistelua taistellut. - -Jos Aleksanteri Suuri olisi saanut elää ja myös toteuttaa suuret -hallitsija-aikeensa, niin olisi kansain historia muodostunut toiseksi. - - - -Nearkhoksen merimatka. - - -Ennenkun Aleksanteri Suuren vallotukset jätämme, muistelkaamme -kuitenkin hänen päällikkönsä Nearkhoksen purjehdusmatkaa Indoksen -suistamosta Persian lahden pohjukkaan. Nearkhoksen alkuperäinen -matkakertomus on tosin joutunut hukkaan, samoin kuin muutkin -Aleksanterin retkeä käsittelevät alkuperäiset historiateokset, mutta -Arrianos »India» nimisessä teoksessaan antaa siitä jotenkin täydellisen -selonteon. Nearkhoksen kertomus on nykyoloihin verrattaissa huomattu -kaikin puolin todenmukaiseksi. Useimmat niistä paikoista, joissa hän -kävi, voidaan nykyisiltä kartoilta löytää. - -Vähän sen jälkeen kun laivasto oli lähtenyt Indoksen suistamosta, -sen täytyi pyrkiä suojaan lounaismonsuunilta, joka siihen aikaan -puhalsi täydellä voimallaan. Nearkhos löysikin sataman ja nimitti -sen hallitsijansa nimellä — aivan samoin kuin nykyaikaistenkin -tutkimusretkeilijäin on tapana tehdä. Tuo »Aleksanterin satama» lienee -ollut nykyinen Karachi, Brittiläisen Intian läntisin ja samalla sen -tärkeimpiäkin satamia. Kun tuuli oli asettunut, niin matkaa jatkettiin -pitkin Ikthyofagien, »Kalansyöjäin» rantaa, joka oli vuoriston ja meren -välinen kapea rantakaistale. Maan karuuden vuoksi sekä asukkaitten että -heidän karjainsakin täytyi elää melkein yksinomaan kaloista, joita -jauhettiin jauhoksi ja leivottiin leiväksi. Sama pitää paikkansa seudun -nykyisistäkin asukkaista, samoin kuin vastapäätä Arabiankin rannalla -asuvista ihmisistä. Karmanian rannikolla Nearkhos lepäsi laivastoineen -Harmozia nimisessä hedelmällisessä seudussa, jossa miehistö sai -virkistää voimiaan vaarallisen ja rasittavan merimatkan jälkeen. Tämä -sama paikka kohosi Keskiajalla suureen maineeseen Ormuzin nimellä. -Nykyään Ormuz on jälleen vähäpätöinen paikka. Harmoziassa Nearkhoksen -saavutti Aleksanterin lähettämä kreikkalainen, joka ilmotti hänelle -pääarmeijan olevan lähellä ja suuressa puutteessa, ja sen johdosta -Nearkhos sitten lähti Aleksanteria tapaamaan. Nearkhos muun muassa -mainitsee Persian lahdessa harjotetusta helmenpyynnistä, jonka tiedämme -yhä vieläkin olevan erittäin tuottavaa. Mutta suurempaa kummastusta ja -kauhua herätti Kreikkalaisissa joukko valaita, joita silloin tällöin -saapuu näille rannoille saakka. He luulivat niitä merihirviöiksi ja -koettivat pelastua vaarasta pitämällä pahaa elämää. Kertomus tästä -tapauksesta on seuraava: - -»Nearkhos kertoo, että kun he olivat matkalla Kyizasta, niin näkivät he -päivän noustessa vettä suihkuavan merestä, ikäänkuin olisivat ankarat -pyörteet sitä nostaneet. Miehet kauhistuneina kysyivät kapteeneiltaan, -mitä se mahtoi olla ja mikä siihen mahtoi olla syynä. Nämä vastasivat -niitten olevan valaita, jotka meren halki uidessaan suihkuttivat ilmaan -vettä. Mutta merimiehet pelästyivät niin, että he pudottivat airot -käsistään. Nearkhos meni silloin miesten luo ja rohkaisi heitä, ja -sitä myöten kun hän laivallaan kulki toisten laivain sivu, niin hän -käski näitä asettumaan linjaan, niinkuin tappelua varten, ja soutamaan -eteenpäin taajassa rivissä ja suurta ääntä pitäen, äänekkäästi huutaen -ja airoillaan läiskien. Siitä he kävivät rohkeammiksi ja soutivat -kaikki merkin saatuaan eteenpäin. Tultuaan lähelle näitä syvyyden -hirviöitä he huutivat voimainsa takaa ja pitivät airoillaan kaikkea -mahdollista melua. Ja siitä valaat, jotka olivat tulleet aivan lähelle, -keulan eteen, pelästyivät ja sukelsivat syvyyteen, mutta nousivat pian -jälleen pinnalle laivain peräpuolella ja suihkuttivat jälleen ilmaan -suuria vesisuihkuja. Merimiehet silloin ääneensä riemuitsivat, kun niin -onnellisesti ja odottamatta olivat vaarasta päässeet, ja kiittivät -suuresti Nearkhoksen rohkeutta ja hyvää ymmärrystä.» - -Nearkhos vihdoin saapui Persian lahden päähän ja nousi Pasitigriiseen, -joka yhtyy Tigriiseen lähellä sitä paikkaa, jossa se laskee mereen, -sekä kohtasi Aleksanterin ja armeijan, vähän ennenkun he Susaan -saapuivat. Koko matkaan oli kulunut viisi kuukautta. - -Aleksanteri Suuren kuoltua hänen maailmanvaltakuntansa hajaantui -moneen osaan, mutta nämä osat pysyivät edelleenkin muutaman vuosisadan -kreikkalaisten hallitsijain vallassa, ja kreikkalainen sivistys -levisi tällä ajalla laajalti. Kreikkalaisille oppineille avautui -laajat alat tutkimuksiin, joita sekä Seleukokset, jotka hallitsivat -Aasiaa, että Egyptiä hallitsevat Ptolemaiokset kaikin tavoin -edistivät. Varsinkin Egyptistä tuli tieteen keskusta. Aleksandriaan -perustettiin laaja museo ja kirjasto, jota on suuressa määrin -kiittäminen siitä, että on niinkin paljon säilynyt kreikkalaisen -kirjallisuuden aarteita. Nämä tieteelliset laitokset olivat varsinkin -maantieteen edistykselle suuriarvoiset. Aleksandriassa maantiede -ensimäiseksi kehittyi tieteelliselle pohjalle. Mutta maantuntemustakin -sieltä käsin melkoisesti laajennettiin, koska Aleksandriasta tuli -etevä kauppakaupunki. Niili yhdistettiin uudelleen Punaiseen mereen -kanavan kautta, jota jo farao Neko oli alkanut kaivattaa ja jonka -Dareios Hystaspes korjautti, mutta joka sitten oli saanut rappeutua. -Tämä kanava oli sen ajan aluksille riittävän laaja. Egyptin valtaa -ulotettiin etelässä käsin aina Bab-el-Mandebin salmelle, jonne -perustettiin kaupungeita. Kreikkalaiset kauppiaat purjehtivat -vielä etemmäksikin, ainakin Kap Guardafuihin saakka. He sanoivat -tätä rannikkoa Kinnamonimaaksi, koska sieltä saatiin runsaasti -tätä arvokasta maustetta. Mutta mainitun niemen ohi he eivät näy -uskaltaneen kulkea, eikä ole varmaa, tekivätkö he Aasiankaan puolelle -vielä laajempia merimatkoja. He noutivat Intian tavarat enimmäkseen -Etelä-Arabian satamista. Niiliä tutkittiin etelää kohti ainakin siihen -saakka, missä Sininen ja Valkoinen Niili yhtyvät. Saatiin tietoja -Sembrittien maasta, joka oli vielä kauempana etelässä ja lienee ollut -sama kuin Herodotoksen mainitsema Automolien maa. - - - -Megastheneen kertomus Intiasta. - - -Mutta toista tietä saatiin Intiasta piankin entistä täydellisempiä -tietoja. Gangeksen laaksossa syntyi Seleukoksien aikana voimallinen -valtakunta, joka laajensi aluettaan länttä kohti niin tarmokkaasti, -että Babylonissa hallitsevan Seleukos Nikatorin täytyi sen ruhtinaalle -Tshangdraguptalle luovuttaa koko Indoksen laakso Paropamisos vuoristoa -myöten, saaden korvaukseksi viisisataa elefanttia. Molempien -naapurivaltakuntain välit kävivät sitten niin hyviksi, että Seleukos -lähetti intialaisen hallitsijan hoviin valtiollisen asiamiehen. -Lähettiläs oli Megasthenes nimeltään. Toimensa mukaisesti hän hankki -erittäin tarkat ja luotettavat tiedot Intian silloisista oloista. -Vertaus sanskrittilaiseen kirjallisuuteen on osottanut, että nämä -tiedot melkein kauttaaltaan ovat oikeat. Megastheneen kirjottamasta -teoksesta on tärkein osa säilynyt muitten kirjottajain, varsinkin -Strabonin ja Arrianoksen teoksissa. - -Intiasta Megasthenes tuntee etupäässä Gangeen laakson, mutta hänen -käsityksensä maan muodosta ovat muutoin vaillinaiset. Hän sanoo -rannan juoksevan Gangeen suistamosta suorana Persian lahdelle, ja -niin se sitten piirrettiinkin Vanhan ajan karttoihin. Taprobanesta -(Ceylonista) hän oli kuullut, että se oli suuri saari, joka oli -seitsemän päivämatkan päässä rannikosta, ja että sieltä saatiin -elefantteja, sekä runsaasti kultaa ja helmiä. Intian pohjoiseksi -rajaksi hän mainitsee korkean vuoriston, jonka nimenä eri osissa -olivat Paropamisos, Emodos ja Imaos. Molemmat jälkimäiset nimet -ovat väännöksiä maanasukkaitten käyttämästä nimityksestä Haimavata -tai Hemota, jotka merkitsevät »lumista» ja ovat samaa juurta kuin -Himalajakin. Megasthenes antoi niinikään oikeita tietoja maan -ilmastosta, teistä, tulvista, maanviljelyksestä ja maan kastelusta, -sekä hallinnosta, kastilaitoksesta y.m. seikoista ja sotalaitoksesta. -Intialaisten elämänlaatua hän suuresti kiittää, koska hän huomasi -sen yksinkertaiseksi ja rehelliseksi, hyveen saavuttamista -tarkottavaksi. Kuvaus käy hyvin yhteen Intian vanhan kirjallisuuden -todistuksien kanssa. Intian siveellinen elämä on epäilemättä niinä -parina vuosituhansina, jotka ovat Megastheneen ajoista kuluneet, -suunnattomasti rappeutunut. Tutkijain luulon mukaan rappeutuminen alkoi -siitä, kun mohamediläisyys maahan tunkeutui. Mieltäkiinnittäviä tietoja -Megasthenes niinikään antaa braamaneista ja heidän pyrkimyksestään yhä -täydellisempään pyhyyteen. - -Megastheneksen teos Intiasta olikin Vanhan ajan etevin lähde tämän -ihmemaan tuntemiseen. Mutta kautta Keskiajan luettiin — ja uskottiin — -mieluummin Ktesiaan ennen mainittua kertomusta, jonka ihmeet ja hirviöt -paremmin miellyttivät ritariajan haaveellista mielenlaatua. - - - - -Pytheaan retki Thuuleen. - - -Käännämme nyt katseemme länteen päin muistellaksemme matkaa, joka -avasi Kreikkalaisille näköaloja kauemmaksi Pohjois-Europpaan kuin -kukaan siihen saakka oli päässyt. Ne löytöretket, joista olemme edellä -selkoa tehneet, tapahtuivat pääasiallisesti Välimeren itäpuolella -oleviin maihin. Luonnollista olikin, että sivistyksen ja varallisuuden -ikivanhat maat ensi sijassa houkuttelivat sekä vallottajia että -kauppaa. Vähälukuiset olivat ne kauppatavarat, joita kaukaa Pohjolasta -saatiin, ja sekä kauppa että tieto niistä maista, joista tavarat -tulivat, olivat vanhastaan Foinikkien käsissä. Massilialainen -Pytheas oli se mies, joka ensimäiseksi mursi tämän yksinoikeuden -ja toi Kreikkalaisille tietoja valtamerestä ja Pohjois-Europan -ihmeistä. Hänen matkansa tapahtui samoihin aikoihin kuin Aleksanteri -Suuren vallotusretki Aasiaan. Pytheaan kertomat tiedot kuitenkin -tuntuivat sen ajan oppineimmistakin miehistä niin oudoilta, etteivät -he häntä uskoneet; vielä Polybios ja Strabonkin, vaikka elivät -paljon myöhemmin, pitivät häntä valheen isänä. Nykyaika antaa hänen -matkakertomukselleen paremman arvon. Se on huomattu kauttaaltaan -todenmukaiseksi, ja Pytheas on saanut kunniasijan aikansa etevimpäin -tutkijain joukossa. Valitettavasti ei kuitenkaan teos, jossa hän teki -matkastaan selkoa, ole meidän aikoihimme säilynyt. Ainoat tiedot, -joita siitä on jäänyt, ovat säilyneet hänen vastustajainsa teoksissa. -He lainasivat hänen kertomuksestaan otteita, todistellakseen niissä -mainittuja seikkoja vääriksi. Siellä täällä on muissakin klassillisissa -teoksissa hajanaisia lainauksia, ja kaikki nämä on myöhempi tutkimus -niin huolellisesti yhteen liittänyt, että nykyään voimme saada -jotenkin selvän käsityksen tästä ensimäisestä pohjan perille saakka -ulottuvasta tutkimusretkestä. Samalla huomaamme, että suuri osa niistä -tiedoista Luoteis-Europan maista, joita myöhemmin kierteli vanhain -kirjallisuudessa, oli juuri Pytheaan teoksesta saatu. - - - -Europan länsiranta. - - -Pytheaan matkalla näyttää olleen kahtalainen tarkotus. Massilia -epäilemättä kadehti Foinikkeja siitä, että sekä Intian että Itämereltä -tulevan meripihkan kauppa oli heidän hallussaan, sillä maatie ei voinut -meritien kanssa kilpailla, vaikka näitä tuotteita olikin jo vanhastaan -saapunut Välimerelle juuri maan päällitse. Arvatenkin Massilialaiset -sen vuoksi lähettivät Pytheaan etsimään meritietä näitten haluttujen -kauppatavarain kotiseuduille. Toiselta puolen lienee Pytheasta -viehättänyt tutkija-intokin, sillä kaikesta päättäen hän oli aikansa -etevimpiä oppineita. Hän oli perehtynyt tähtitieteeseen ja määräsi -muun muassa yksinkertaisella aurinkokellolla melkein aivan tarkalleen -Massilian maantieteellisen aseman. Hipparkhos, vanhan ajan etevin -tähtitieteilijä, luottikin niin täydelleen Pytheaan mittaukseen, että -otti sen yhdeksi lähtökohdaksi maantieteellisille paikanmääräyksilleen. -Pytheas niinikään oli ensimäinen, joka mainitsee kuun vaikutuksen -luoteeseen ja vuokseen. Mahdollista on, että Gadeen Foinikit -kiinnittivät hänen huomiotaan siihen, sillä nämä, valtameren rannalla -asuen, saattoivat aikaisemmin päästä ilmiön perille. Muullakin tavalla -hän matkansa kautta edisti fyysillistä maantiedettä. - -Lähdettyään Massiliasta Pytheas seuralaisineen purjehti Gadekseen -ja jatkoi sieltä matkaa Pyhäniemen, nykyisen Kap St. Vincentin -ohi, seuraili sitten Iberian niemimaan länsi- ja pohjoisrantaa -ynnä Gallian länsirantaa aina Armorican, nykyisen Bretagnen niemen -nokkaan. Tällä matkalla huomattiin, että Biscayan lahti mutkasikin -syvälle maitten väliin ja että sen sivuna pohjoisessa oli Armorican -niemi. Mutta tätäkin seikkaa Strabon piti todistuksena Pytheaan -epäluotettavaisuudesta, sillä hänen käsityksensä mukaan ranta kulki -melkein suoraan Pyreneistä aina Rheinin suistamoon saakka. Pytheas -kertoo Armoricassa asuneen Ostimiain kansan, joka nähtävästi oli -sama kuin Caesarin myöhemmin mainitsemat Osismii. Hän niinikään -mainitsee Uxisaman saaren, joka näyttää olleen sama, kuin Himilkon -käymä Oestrymnidien saari. Nähtävästi Pytheas siis saapui tuolle -saarelle juuri tinaa noutamaan, jota sinne tuotiin kaidan poikki -Britanniasta. Mutta Pytheas ei siihen tyytynyt, vaan purjehti meren -poikki Etelä-Englantiin, nähdäkseen tinan kotimaan. Hän kertoo niitten -brittiläisten, jotka tinaa kalvoivat, olleen sivistyneempiä kuin muut -heimolaisensa. Louhitun tinan he valoivat ja kuljettivat rannikolla -olevaan Iktis saareen, joka oli heidän kauppapaikkansa. Saari oli -matalalla vedellä niemi, niin että metallia luodevedellä voitiin ajaa -sinne vaunuilla. - -Pytheas tutustui Britanniaan ja sen asukkaihin tarkemminkin. Hän -kertoi maan olevan saaren ja kolmikulmaisen muodoltaan. Hän nimittää -sen niemet — pohjoisimman, Orkaan nimi on säilynyt Orkneyn saarissa, -— mainitsee Calaisin salmen, jossa meri päättyy, vieläpä arvioi -Britannian sivujen pituudenkin, vaikka hänen mittansa ovatkin -melkoisesti liiotellut. Hän kävi sisämaassakin ja kertoi asukkaitten -juoneen simaa, sekä ihmetteli sitä, että heidän täytyi puida viljansa -suurissa ladoissa, koska ilmanala oli niin sateista, ettei voitu puida -taivasalla, kuten Välimeren sateettomissa maissa. Viljelyksen hän -kertoi heikontuvan, kuta kauemmaksi pohjoista kohti kuljettiin. Kaikki -nämä seikat viittaavat siihen, että Pytheas todella saavutti Britannian -pohjoisimman niemen. - -Pytheaan matkan suunnasta siitä eteenpäin ei ole säilynyt selviä -tietoja. Paljon on pohdittu sitä, tokko hän kävi Itämerellä saakka. -Tiedot, joita hän antaa meripihkan kaupasta, siihen viittaavat; -mutta todennäköisempää on, että se meripihkamaa, jossa hän kävi, ei -ollut niin kaukana. Hän luultavasti saapui Friislantiin, Pohjanmeren -etelärannalle, josta niinikään saadaan samaa tuotetta. - - - -Thuule. - - -Pytheas toi matkaltaan ensimäiset tiedot vielä paljon pohjoisemmistakin -seuduista, mutta ne hän ehkä kertoi kuulopuheitten mukaan. Hän -mainitsee ensimäisenä Thuule nimisen saaren, joka oli kaukana -pohjoisessa, ja siitä pitäen tämä nimi on säilynyt historiallisessa -maantieteessä, vaikka on selvittämättömäksi jäänyt, mitä seutua se -oikeastaan tarkotti. Pytheas kertoi Thuulen olevan kuuden päivämatkan -päässä Britannian pohjoiskärjestä, mutta vielä kuuluvan Britanniaan. -Sen läheisyydessä oli jäätynyt meri. Toiset tämän johdolla selittävät -Thuulen suurimmaksi Shetlannin saarista, vaikka välimatka ei sovikaan -Pytheaan antamaan. Toiset luulevat nimen tarkottaneen Islantia, toiset -Norjaa, vieläpä Ruijaa. Strabonin huomautuksesta saamme tietää, että -Pytheas ilmotti Thuulen olevan napapiirin kohdalla, »siinä missä -napapiiri kohtaa kesän käännepiirin». Geminus mainitsee Pytheaan -kertoneen, että raakalaiset olivat hänelle näyttäneet auringon -makuupaikan ja maininneet, että niissä seuduin yöt olivat sangen -lyhyet, toisin paikoin vain kaksi, toisin kolme tuntia, ja että aurinko -jälleen nousi pian sen jälkeen, kun se oli levolle mennyt. Tämä tieto -viittaa siihen, että Pytheas kuitenkin lienee käynyt koko joukon -pohjoisempana Shetlannin saaria. - -Strabonin teoksesta saamme vielä tietää, että Pytheas matkallaan -määräsi useitten paikkain maantieteellisen leveyden Britannian -rannikolla, ja että Hipparkhos ne merkitsi tauluihinsa. Ensimäisessä -päivän pituus ilmotettiin 16, toisessa 17 ja kolmannessa 18 tunniksi, -mutta sitä, mitä paikkoja nämä määräykset vastaavat, ei mainita. -Luultavasti Pytheas sai tietonsa päivän pituudesta maanasukkailta, -eivätkä ne siis voineet olla muuta kuin osapuilleen oikeat. Mutta -sinäänkin ne olivat tärkeät matematiselle maantieteelle. - -Ihmeellisempi on Pytheaan kuvaus peräpohjan merestä. Siellä ei -muka maa, ei meri eikä ilma enää ollut erikseen, vaan kaikki kolme -kuin yhteen sekaantuneina »meren keuhkoiksi», jossa aineessa maa -ja meri näyttivät uivan. Hän oli itse nähnyt näön, joka oli tämän -»meren keuhkon» kaltainen, loput hän kertoi kuulemansa mukaan. Tälle -omituiselle ilmiölle on turhaan mietitty selitystä. Toiset luulevat -sen vain olevan kaikuja niistä taikaluuloista, joita liittyi sumuiseen -pohjolan mereen, sen jäävuoriin, sumuihin ja valaskaloihin, ja se -tuntuukin todenmukaisimmalta. - -Tiedot Pytheaan käynnistä meripihkarannalla ovat säilyneet Pliniuksen -teoksissa. Saaria, joilta meripihkaa löydettiin, hän nimitti Glaisiain -saariksi, ja roomalaiset kirjailijat huomauttavat, että se sana -merkitsi maanasukkaitten kielellä meripihkaa. »Glaer» (hohtava) tosiaan -oli meripihkan nimi anglosaksin kielellä. Nykyään meripihkaa tosin -saadaan etupäässä Itämeren etelärannalta, mutta jonkun verran sitä yhä -löydetään Slesvigin länsirannaltakin, ja ennen on saanti epäilemättä -ollut runsaampi. Näistä seikoista päätetään, että Glaisiain saaret -olivat Pohjanmeren eteläosassa, ehkä Elben suistamossa. - - - -Kreikkalaiset maantieteen perustajina. - - -Olemme tottuneet siihen ajatukseen, että nykyinen käsityksemme maan -pallonmuodosta ja aurinkokunnan rakenteesta on uuden ajan luoma. -Copernicus, Kepler ja Galilei vihdoin mursivat ne ennakkoluulot ja -harhakäsitykset, joita kirkko oli uskonnollisista syistä ylläpitänyt -koko Keskiajan. Mutta syventyminen Vanhan ajan kreikkalaisiin -kirjailijoihin on osottanut, että samoja ajatuksia oli lausuttu jo -paljon ennen, vaikka ne olivat joutuneet unohduksiin. Jo vuosisatoja -ennen ajanlaskumme alkua oli päästy selville siitä, että maan täytyy -olla pallon muotoinen, ja samalla matematinen maantiede saatettu -pätevälle tieteelliselle pohjalle. - -Välimeren rannoilla olikin helpompi kuin pohjoisissa maissa -päästä oikeaan käsitykseen maailman rakennuksesta. Pohjoismaissa -tähtitaivas näkyy verraten harvoin, enimmäkseen talvella, jolloin -ihminen ei ulkoilmassakaan oleskellessaan voi antautua sitä vapaasti -tarkastelemaan pakkasen vuoksi. Toisin on Välimeren maissa laita. -Siellä tähtitaivas näkyy melkein vuoden umpeensa ja lisäksi ihmiset -varsinkin kesäkuumalla viettävät suuren osan viileätä yötä ulkona ja -siten joutuvat itsestään kiinnittämään enemmän huomiota taivaan ihanaan -kirjokanteen. Ajattelevimmat syventyivät sitä tutkimaan ja oppivat -vähitellen erottamaan paikkojaan vaihtelevat planetit kiintotähdistä -ja johtuivat siitä miettimään maailman rakennusta, etsimään ratkaisua -sille ongelmalle, jonka Luoja maan ylle on levittänyt. - -Luonnollisista syistä siis tähtitiede kehittyi Itämailla ja Kreikassa -jo varhain niin korkealle. Tähtitieteestä saivat kreikkalaiset oppineet -ensimäisen aiheen käsittää maankin taivaankappaleeksi, tähtimaailman -jäseneksi. Siitä vähitellen muodostui oikea tieto maan muodosta ja -asemasta avaruudessa. - -Vanhallakin ajalla oikea käsitys kuitenkin vain vähitellen kehittyi -yksinkertaisemmasta, ja samoin kuin myöhemmin, samoin silloinkin täytyi -voittaa ennakkoluuloja, ennenkun päästiin totuuden perille ja se tuli -tunnustetuksi. - - - -Vanhimmat kosmografiset käsitykset. - - -Kaikkien vanhain kansain varhaisimmat käsitykset maan muodosta -näyttävät olleen samanlaiset. Asuttua maailmaa pidettiin suuren -maailmanmeren saarena. Homerisen maailmankäsityksen mukaan maa oli -pyöreä kiekko, jonka ympäri Okeano ainiaan virtasi. Joonilaiset -filosofit myöhemmin, kun oli meriä laajemmalti kuljettu, luopuivat -siitä käsityksestä, että muka Okeano oli joki, mutta uskoivat -edelleenkin maata suureksi saareksi, jota maailmanmeri ympäröi. -Tätä käsitystä suuressa määrin tukikin se seikka, että kaikkialla, -missä oli pisimmälle kuljettu, aina tuli valtameri vastaan luode- ja -vuoksivirtauksineen. Foinikit, Karthagolaiset ja kreikkalainen Pytheas -olivat tavanneet rannattoman ulapan Herakleen patsaitten tuolla puolen, -Nearkhos Intian puolessa, Patroklos Kaspian meren, jota pidettiin -Okeanon lahtena. Afrikan ympäri purjehtiminen farao Nekon toimesta tuki -niinikään samaa luuloa. - -Jotenkin samanlainen, vaikka hiukan yksinkertaisempi, oli ollut -Babylonialaisten ja Egyptiläisten maailmankäsitys; sen voimme päättää -viime vuosisadan muinaislöydöistä. Egyptin vanhimmalla ajalla näyttiin -Niilin laaksossa eletyn siinä luulossa, ettei maailmaa sen pitemmälle -ollutkaan. Taivasta pidettiin tasaisena kattona, joka oli juuri saman -kokoinen kuin maakin, peittäen sen tarkalleen, taivas muka lepäsi -neljällä patsaalla, joitten haarukkamuoto on hieroglyfeissä säilynyt. -Ja tähdet riippuivat taivaan kannesta ikäänkuin lamput. Mutta aurinko -muka souteli taivaan poikki veneellä, samoin kuin egyptiläinenkin pyhän -jokensa pintaa aluksellaan. - -Babylonialaisten käsityksen mukaan maa oli pyöreä ja jaettu -muureilla seitsemään kehään, jotka olivat toinen toisensa sisässä. -Samansuuntaiset olivat Intialaisten ja Persialaisten vanhat käsitykset. -Tutkijat ovatkin tulleet siihen päätökseen, että nämä molemmat kansat -saivat mielipiteensä maailman rakennuksesta Babylonialaisilta. Mutta -kulkiessaan länteen päin tämä maailmankäsitys Kreikkalaisten kesken -melkoisesti muuttui. He hylkäsivät nuo seitsemän kehää ja piirsivät -niitten sijaan suoria viivoja, joilla maailma jaettiin vyöhykkeihin; -se tapahtui siinä tarkotuksessa, että paikkain asemaa olisi helpompi -määritellä. Sama periaate on, niinkuin tiedämme, yhä vielä karttain -pohjana. - -Karttoja piirrettiin jo vanhimpinakin aikoina: jälkimaailmalle on -säilynyt sekä egyptiläinen että babylonialainen kartta. Egyptiläinen -papyro, joka on aina Ramses II:n ajoilta, esittää kultakaivoksen -pohjakaavaa; mutta se on samalla tavallinen maisemakuva vuoristosta, -jossa kultasuonet olivat. Myöhäisempi, noin 9:nneltä vuosisadalta -e.Kr., on babylonialainen kartta, joka kuvaa kaksoisvirtain laaksoa. -Babylonia on piirretty kehän muotoiseksi, molemmat virrat juoksevat -sen läpi suoraan. Muun maailman muoto on jo melkoisesti muuttunut -vanhimmasta käsityksestä; se on kuvattu kolmioiksi Babylonian -ympärille, josta sen erottaa Okeano virta. Moisia ikivanhoja -kuvaesityksiä katseltaissa on kuitenkin muistettava, etteivät -aikalaisten käsitykset ehkä aina olleet niin lapsellisia kuin kuvista -saattaisi päättää, vaan että karttain puutteellisuuteen on ehkä -enemmän syynä kuvaamistaidon perinnäinen kaavamaisuus. Varsinaiset -luonnonkansat usein piirtävät karttoja hämmästyttävän sattuvasti, kun -tarkotuksen oivaltavat. - -Kreikkalaisten vanhoista kartoista ei valitettavasti ole säilynyt -ainoatakaan. Mutta kirjallisuudesta tiedämme, että heidän -karttaustaitonsa oli kehittynyt monta vertaa pitemmälle, jopa -lähennellen Uuden ajan saavutuksia. Silloinen maantuntemus oli -vain paljon suppeampi. Pääasiassa Kreikkalaiset ratkaisivat koko -karttakysymyksen. Säilyneitten maantieteellisten teosten avulla voimme -jotenkin tyydyttävästi piirtää heidän karttansa uudelleen. Heidän -työnsä tällä alalla on niin perustavaa laatua, että omistamme sille -vähän enemmän huomiota. - - - -Kreikkalaisten mietteet maan pallonmuodosta. - - -Kreikkalainen maantiede alkoi edistyä varsinkin sen jälkeen, kun se -oli saanut matematiselle maantieteelle varman pohjan. Tämä tapahtui -jo kolmannella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. Vanhemmat -käsitykset maan muodosta eivät enää tyydyttäneet sen ajan edistyneitä -ajattelijoita. Jo Pythagoraan koulu oli lausunut julki sen mielipiteen, -että maa oli pallo. Pythagoralaiset eivät tosin voineet aatettaan -perustella havainnoilla, vaan johtivat sen filosofisista syistä. Pallo -oli täydellisin kaikista suureellisista muodoista, ja sen vuoksi oli -todenmukaista, että maa oli pallo. Päätelmä olikin tavallaan oikea, -sillä molekylivoimat ovat pallossa täydellisimmin tasapainossa. - -Myöhemmät filosofit, varsinkin Aristoteles, tulivat samoihin -johtopäätöksiin havainnoinen kautta. Aristoteles ensinnäkin johtaa -maanpallon muodon siitä, että kaikki aine pyrkii samaa keskustaa kohti, -siis yleisestä painolaista! Toiseksi hänen mielestään kuun pimennykset -osottavat samaa, sillä maan varjo kuun pinnalla on pyöreä. - -Jo ennen Aristotelesta oli Herakleides lausunut julki sen mielipiteen, -että maa pyörii akselinsa ympäri, vaikka hän pitikin maapalloa koko -maailman keskustana. - -Arkhimedes piti maan pallonmuotoa todistettuna asiana ja päätti siitä, -että merenpinnan täytyy olla kuperan. - -Sitä seikkaa, että laivoista merellä ensinnä näkyvät mastot, ja mereltä -tullen taas rannoista vuorien kukkulat, mainitsee vasta Strabon, joka -eli roomalaisajalla, todistuksena maan pallonmuodosta. Strabon lausuu: -»On selvää, että kun laivalla olevat henkilöt eivät voi nähdä valoja, -jotka ovat yhtä korkealla kuin heidän silmänsä, niin siihen täytyy olla -syynä merenpinnan kuperuus. Sillä jos valot nousevat korkeammalle, -niin ne alkavat näkyä, vaikkapa matka pitenisi. Ja samoin katsoja, -korkeammalle noustessaan, näkee semmoisia esineitä, jotka ennen -olivat häneltä salattuja. Kun taas rantaa mereltä lähestytään, niin -vesirajan läheisyydessä olevat esineet alkavat yhä selvemmin näkyä, ja -semmoiset esineet, jotka kaukaa katsoen olivat matalalla, nousevat yhä -korkeammalle.» - -Kreikkalaiset tiedemiehet siis yleiseen hyväksyivät sen käsityksen, -että maa oli pallo. Herodotos oli vielä vanhemmalla kannalla, kuten -näimme. Mutta kaikki nämä ajattelijat pitivät vielä maata universumin -keskustana. - - - -Ensimäiset astemittaukset. - - -Mutta maata ruvettiin jo aikaisin mittaamaankin aivan tieteellisiä -menetelmiä noudattaen. Ensimäiset astemittaukset, joista meille -on tietoja säilynyt, suoritti luultavasti Aristoteleen oppilas -Dikaiarkhos, jonka Strabon mainitsee Vanhan ajan etevimpien -maantieteilijäin joukossa. - -Ensimäiset astemittaukset tapahtuivat seuraavalla tavalla: Valittiin -maan pinnalla kaksi paikkaa, joitten luultiin olevan samalla -puolipäiväpiirillä — taivaan karttoihin oli jo aikaisemmin piirretty -sekä puolipäiväpiirit että leveysasteet — ja näitten välisestä -etäisyydestä hankittiin niin tarkka tieto kuin siihen aikaan oli -mahdollista. Sitten tarkastettiin, mitkä tähtitaivaan kohdat olivat -tarkalleen näitten paikkain päällä, jonka jälkeen mitattiin havaittujen -taivaankohtain välisen kaaren pituus. Siitä oli helppo laskea, kuinka -suuri osa tuo kaari oli taivaan koko ympäryskehästä, tästä taas -johtaa molempien maan pinnalla valittujen paikkain kaariväli ja siitä -vihdoin laskea koko maan ympärysmitta. Valitut paikat olivat Syene -Ylä-Egyptissä ja Lysimakhia Hellesponton rannalla, joitten otaksuttiin -olevan samalla puolipäiväpiirillä ja 20,000 stadionin päässä -toisistaan (1 stadioni noin 184 metriä). Syene oli Kravun, Lysimakhia -Louhikäärmeen tähtitarhan alla, ja näitten taivaanpaikkain välinen -kaari huomattiin viidenneksitoista osaksi koko taivaan kehästä. Siitä -laskettiin, että maan ympärysmitta oli 300,000 stadionia eli 55,200 -kilometriä. Tulos oli menetelmän vaillinaisuuteen nähden suurenmoinen. -Maan ympärystän todellinen pituus on vähän päälle 40,000 kilometriä. - -Toisen, paljon tarkemman astemittauksen toimitti Aleksandrian museon -virkamies Eratosthenes (275—195 e.Kr.), toisenlaista menetelmääkin -käyttäen. Hän määräsi paikkain pohjois-eteläaseman aurinkokellolla eli -gnoomonilla. Tämä gnoomoni, joka Uudelle ajalle saakka oli tärkein -välikappale paikkain määräämiseen, oli sauva, joka oli asetettu -pystyyn puolipallon muotoiseen kuppiin, kuppi edusti taivasta ja -oli jaettu asteihin, s.o. puolipäiväpiireihin ja leveyspiireihin. -Tällä koneella hän huomasi, että sauvan varjo Aleksandriassa oli -kesäpäivän seisauksen aikana viideskymmenes osa puolipäiväpiiristä. -Syenessä sitä vastoin, jonka Eratosthenes otaksui olevan samalla -puolipäiväpiirillä kuin Aleksandria, oli aurinko kesäpäivän seisauksen -aikana aivan keskitaivaalla. Näitten molempain paikkain välimatka oli -siis viideskymmenes osa maan ympärystästä (7 1/5°). Ja kun niitten -etäisyys mitoissa oli 5000 stadionia, niin sai hän siitä koko maapallon -ympärysmitaksi 250,000 stadionia eli 46,000 kilometriä. Tässä mitassa -ei enää ollut kuin 6000 kilometriä liikaa. Virheeseen vaikutti, paitsi -koneitten puutteellisuutta, se seikka, ettei Syene ole tarkalleen -käännepiirin alla, niinkuin Eratosthenes oli otaksunut, ja vielä -enemmän se, että hän otaksui Syenen ja Aleksandrian välimatkan viidettä -osaa pitemmäksi kuin se todella on. - -Vanhan ajan oppineet pitivät tätä mittausta erinomaisen suurena tieteen -voittona, käsittäen täydelleen sen arvon; ja se tosiaan osottaakin -hämmästyttävän kehittynyttä tieteellistä tutkimustapaa niin varhaisina -aikoina. - - - -Asutun maailman laajuus. - - -Eratosthenes niinikään koetti mitata asutun maailman laajuuden. -Pytheaan matkan tulokset huomioon ottaen hän määräsi asutun maailman -pohjoisrajaksi Thuulen, jonka hän otaksui olevan napapiirin kohdalla. -Etelässä hän otaksui Sembrittien maan (Sennaarin) äärimäiseksi, -luopuen siten aikaisemmasta käsityksestä, että muka kuuma vyöhyke -päiväntasaajan kahden puolen oli asumatonta. Tämän maan kanssa samalla -tasalla hän arveli Kinnamonimaan (Somalimaan) olevan, niinkuin se -todella onkin, ja vielä Taprobanenkin (Ceylonin), joka niinikään -piti paikkansa. Pohjoisen ja eteläisen rajaleveyspiirin välimatkan -hän arvosteli 38,000 stadioniksi. Asutun alueen länsi-itäpituutta -arvostellessaan hän saattoi käyttää hyväkseen niitä tietoja, joita -oli saatu Aleksanteri Suuren sotaretkellä Intiaan ja hänen jälkeensä -Megastheneen ynnä muitten kautta, vaikka nämä ynnä merimiestenkin -välimatka-arviot luonnollisesti olivat aivan epämääräiset. Ottaen -sitten läntiseksi lähtökohdaksi Armorikan niemen (Bretagnen), jonka -hän luuli ulottuvan kauemmaksi länteen kuin Iberian niemimaan, ja -itäiseksi Intian äärimäisen tunnetun maan, hän sai asutun maailman -itä-länsipituudeksi 77,800 stadionia, kolmasosaa enemmän kuin mainitut -välimatkat todella ovat. Eratostheneen laskujen mukaan asuttu -maailma siis oli noin kaksi vertaa leveyttään pitempi. Koko tätä -aluetta hän luuli meren kiertävän, tukien mielipidettään muun muassa -vuorovesiliikkeellä, joka oli samanlainen kaikilla merenrannoilla, -missä se oli huomattu. - - - -Asteverkko. - - -Eratostheneen kartan ensimäinen leveyspiiri kulki siis Iberian -niemimaan Pyhäniemestä (Kap St. Vincentistä) Herakleen patsaitten -kautta Intiaan ja ensimäinen puolipäiväpiiri Etiopian Meroesta -Borystheneen (Dnjeprin) suulle. Ensimäisen leveyspiirin luultiin -käyvän Messinan salmen kautta ja Peloponneson eteläpäitse Rhodos -saarelle, jonka leveyden Eratosthenes oli itse gnoomonillaan mitannut. -Melkoisempi erehdys tapahtui ainoastaan Messinan salmen suhteen, -jonka luultiin olevan yhtä kaukana etelässä kuin Malta; mutta sitä -ei ole ihmettelemistä, kun leveysasteen määrääminen enimmäkseen -saattoi tapahtua vain merimiesten antamain purjehdustietojen nojalla. -Muutoin olivat leveys- ja pituusmääräykset ajan apuneuvoihin nähden -huomattavan tarkat; ne olivat oivallinen perustus ensimäisten -astekarttain laatimiselle. Enemmän leveyspiirit poikkesivat oikeista -paikoistaan kauempana Aasiassa, niinkuin olikin luonnollista. Meroen -leveyspiirin oli eräs kreikkalainen matkustaja gnoomonilla määrännyt. -Muita paikkoja, joitten leveyspiirit tunnettiin, olivat Syene, jonka -otaksuttiin olevan tarkkaan käännepiirin kohdalla, Aleksandria, -jonka leveyden Eratosthenes oli laskenut, ja Massilia, jonka aseman -Pytheas oli määrännyt huomattavan tarkkaan. Mutta kun gnoomonikin oli -siihen aikaan hyvin harvinainen kone, niin oli mittauksien kautta -määrättyjen paikkain luku pieni. Useimpain paikkain maantieteellinen -leveys arvioitiin päivän ja yön pituuden mukaan. Tunnettujen leveys- -ja puolipäiväpiirien välimatkat niinikään melkoisesti vaihtelivat, -koska tietoja oli niukalti ja ainoastaan tunnetut piirit piirrettiin -karttoihin. - -Eratosthenes julkaisi tutkimuksiensa tulokset laajassa -maantiedeteoksessa. Hän oli muutoin mitä monipuolisin tiedemies, -muun muassa kirjotti arvokkaan tutkimuksen vanhasta kreikkalaisesta -näytelmäkirjallisuudesta. - -Asteverkkoa kehitti edelleen, taivaankartan mukaisesti, kuulu -tähtitieteilijä Hipparkhos (140 e.Kr.). Hän jakoi maan ympäri kulkevan -puolipäiväpiirin 360 asteeseen ja piirsi jokaisesta asteleikkauksesta -keskenään yhdensuuntaisia leveyspiirejä (paralleleja), jotka -suorakulmaisesti leikkasivat pituuspiirejä (meridianeja), sekä -määräsi tähtitaivaan kuvioiden näkyväisyyden kullakin leveysasteella. -Suurempia vaikeuksia kuin parallelien, tuotti meridianien määrääminen, -kun paikkain puolipäiväpiirin mittaamiseksi ei ollut koneita, — -gnoomonista ei siihen tarkotukseen ollut mitään hyötyä. Hipparkhos -ehdotti, että puolipäiväpiirit määrättäisiin havaitsemalla taivaalla -näkyviä pimennyksiä eri paikoissa samalla haavaa. Mutta ei ole säilynyt -tietoa, tuliko tämä nerokas ajatus toteutetuksi. Uudella ajalla sitä on -yleiseen käytetty. - - - -Vyöhykkeet. - - -Jo aikaisemmin oli aljettu jakaa maata ilmastollisiin vyöhykkeihin -leveyspiirien mukaan; mutta nämä määräykset luonnollisesti kävivät -hyvinkin harhaan, kun maantuntemus oli niin suppea ja suuret -hiekka-aavikot päiväntasaajan puolella antoivat aihetta siihen -luuloon, että erämaaluonto oli yleinen seuraus eteläasemasta ja että -päiväntasaajan seuduilla niin ollen mahtoi olla aivan asumattomat -kuivat maat. Sekä Sahara että Arabia ja Intian erämaa antoivat tukea -moiselle käsitykselle. Aristoteles määräsi lauhkean vyöhykkeen -napapiirin ja käännepiirin väliseksi alaksi, mutta tämä määritelmä oli -häilyvä, niinkauan kun ei napapiirin asemasta oltu tarkalleen selvillä; -se selviytyi vasta Pytheaan matkan kautta. - - - -Fyysillisen maantieteen alkeet. - - -Kreikkalaisten tutkimukset eivät rajottuneet vain matematiseen -ja topografiseen maantietoon, vaan he koettivat myös selittää -huomattavampia maantieteellisiä ilmiöitä, toisin sanoen laskea -fyysillisenkin maantieteen perustukset. Siinäkin he työskentelivät -menestyksellä. He tutkivat maankuoren rakennetta, jokien työtä, -vuorovesiä, tuulia, tulivuorenpurkauksia, maanjäristyksiä, hankkivat -sekä kasvitieteellisiä että eläinmaantieteellisiä havainneita eri -maista, niinkuin näimme jo Herodotoksen tehneen. Jos yleisten -luonnonlakien tunteminen olisi pitemmälle kehittynyt, niin he -epäilemättä olisivat saavuttaneet suurenmoisia tuloksia. - -Kaivosteollisuus oli jo siksi edistynyt, ettei maankuoren rakenteeseen -nähden oltukaan vailla aineksia. Olemme jo ennen nähneet, kuinka jo -Foinikit olivat keksineet keinoja metallien louhimiseksi vuorista. -Jobin kirjan kuvausta tuskin voi muulla tavalla selittää, kuin vanhain -kaivosten kuvaukseksi, vaikka se runollisen muotonsa vuoksi onkin -hämärä. Epäilemättä tämä taito yhä kehittyi. - -Mieltäkiinnittävä, samalla kun järisyttäväkin, on sen vuoksi tässä -yhteydessä Agatharkhideen kuvaus Punaisen meren rannalla olevista -kultakaivoksista, joissa orjia, sotavankeja tai panettelun kautta -vallanpitäjien vihoihin joutuneita ihmisiä ja heidän perheitään -pakotettiin louhimaan kultasuonia ja sangen kehittynyttä menetelmää -käyttäen saatua metallia puhdistamaan. - -»Niitä, jotka on siten tuomittu pakkotyöhön», kertoo Agatharkhides, »on -sangen paljon, ja kaikki he ovat kahleissa ja heidän täytyy tehdä työtä -yhtä mittaa yöt ja päivät ilman vähintäkään lepoa, ja heitä ankarasti -vartioidaan, etteivät he pääse karkaamaan. Sillä heitä vartioi -suuret joukot raakalaissotaväkeä, joka ei ymmärrä heidän kieltään, -ja tämä on siitä syystä niin järjestetty, etteivät pakkotyöläiset -voisi voittaa sotamiesten hyväntahtoisuutta, eivätkä vedota heidän -inhimillisyyteensä... Heidän täytyy olla sukimatta, siivoamatta, ilman -vaatteita, ilman riepua häpynsäkään peittämiseksi, jonka vuoksi näitten -kurjain kärsimykset ovatkin omiaan liikuttamaan kovimmankin sydäntä. -Mutta ei kukaan heistä, eivät edes sairaat, raajarikkoiset, eivätkä -vanhat, saa osakseen vähintäkään sääliä eikä armoa, eivät edes heikot -vaimot. Kaikkia pakotetaan ruoskien tekemään uupumatonta työtä, kunnes -he tämän julman kohtelun johdosta heittävät henkensä. Niin kova oli -heidän kohtalonsa, että he ainiaan pelkäsivät vielä pahempaa tulevan ja -tervehtivät kuolemaa siunattuna vapautuksena.» - -Työ oli jaettu seuraavalla tavalla: »Kovimpia kultaa sisältäviä -kerroksia kuumennetaan ankaralla tulella, siten irrotetaan niitten -liitoksia, ennenkuin ryhdytään louhimaan aseilla; tässä työssä oli -näitä onnettomia kymmeniätuhansia. Kaivosten päällysmies tutkii -kiven ja johtaa työtä. Ja voimallisimmat niistä, jotka ovat tuomitut -tähän kovaan työhön, murtavat kimaltelevaa marmoria rautavasaroilla -— ja he tekevät sen koko voimallaan, taidon puuttuessa — ja louhivat -maanalaisia käytäviä — eivät suoriin suuntiin, vaan seuraten kiiltävän -kallion halkeamia. Koska työmiehet oleskelevat pimeässä käytäväin -mutkailemisen vuoksi, niin heillä on otsassaan lamput. Ja samalla kun -he eri tavoin milloin mihinkin suuntaan seuraavat kallion mutkia, he -pudottavat maahan kalliosta irrottamansa lohkareet. Tässä työssä he -herkeämättä puuhaavat, tylyn työnjohtajan hoputtaessa heitä ruoskalla. -Sitten ajetaan alaikäisiä lapsia näitä käytäviä pitkin kallioihin -louhittuihin luoliin, ja suurella vaivalla nakattuaan ylös pudonneet -palaset, kuljettavat he ne ulos taivas’alle ja asettavat ne kaivoksen -suun viereen sitä varten määrätylle paikalle. Siellä ne vangit, jotka -ovat kolmeakymmentä vuotta vanhemmat, vuorostaan saavat louhitusta -kivestä määrätyn osansa ja murtavat sen rautasurvimilla kivisissä -huhmarissa, kunnes palaset ovat papujen kokoisia. Nämä palaset annetaan -vaimoille ja vanhoille miehille, jotka heittävät ne riviin asetettuihin -käsimyllyihin ja, kaksin kolmin kunkin jauhinkiven kammissa, jauhavat -niitä. Siten heille annetut palat pienennetään niin hienoiksi kuin -jauho. Lopuksi näin hienonnettu kivi annetaan taitavien työmiesten -käsiin, jotka suorittavat työn loppuun. Tämä tapahtuu sillä tavalla, -että jauhoa hämmennetään leveällä, hieman kaltevalla pöydällä, jonka -päälle samalla kaadetaan vettä. Vesi huuhtoo pois ne osat, jotka ovat -maata, kallellaan olevalta pöydältä, jota vastoin semmoiset osat, -joissa on kultaa, painonsa vuoksi jäävät paikoilleen. Näin tehdään -moneen kertaan. Ensinnä he käsillään keveästi hierovat ja sen jälkeen -hienoilla sienillä poistavat ohuen maakerroksen, hieroen nokareita -niillä keveästi, kunnes kultahiekka on aivan puhdasta. Kun se on -tapahtunut, niin toiset työmiehet taas panevat hiekan saviruukkuihin, -määrätyn mitan ja painon kuhunkin, lisäten niihin määrän mukaan suola- -ja lyijypalasia, vähän tinaa ja ohran leseitä. Kun sitten astia on -peitetty tiiviisti sopivalla kannella ja ylt'yleensä huolellisesti -savella silattu, niin tavara saa paistua uunissa viisi päivää yhteen -mittaan. Tämän ajan kuluttua, kun astiat otetaan pois uunista, he eivät -niistä löydä jälkeäkään muista aineista, vaan saavat kullan puhtaana ja -vähän vain vähentyneenä hukkaan menemisen kautta.» - -Vanhan ajan huomattavimpia matkustajoita ja maantieteen tutkijoita oli -Posidonios (135—50 e.Kr.), joka rikastutti maantiedettä tiedoilla ja -havainnoilla monelta eri taholta. Gadeksessa hän kolmekymmentä päivää -tutki vuorovesiä ja kävi sitten Espanjan kuuluissa vuorikaivoksissa, -joista hän antaa tarkkoja kuvauksia. Pytheas oli jo saanut selville, -että vuorovedet olivat kuun aiheuttamat; Posidonios lisäksi huomasi -auringonkin vaikutuksen niihin — auringon nostama vuoksiaalto on, -niinkuin tiedämme, noin puolet kuun aiheuttamasta. Hän huomasi, että -uudenkuun aikana, jolloin molemmat taivaankappaleet olivat samalla -puolella maata, s.o. »konjunktsiossa», vuorovedet olivat korkeimmat, ja -samoin taas täyden kuun aikana. Niin tiedämme asian laidan olevankin, -koska aurinko ja kuu silloin vetävät yhteisin voimin, jota vastoin -vuorovesien erotus ensimäisellä ja viimeisellä neljänneksellä, jolloin -voimat vaikuttavat ristiin, on pienin. - -Aristoteles oli ensimäinen, joka tarkemmin määritteli tuulien suunnat, -erottaen kahdeksan pääsuuntaa ja näitten välillä vielä välisuuntia. -Hän määritteli tuulien nimet. Aristoteles niinikään huomautti, kuinka -joet yleensä alkavat korkeilta vuorilta, luetellen monta esimerkkiä. -Hän vertasi maanpinnan korkeampia osia huokoiseen sieneen; ne muka -pidättävät sadeveden ja luovuttavat sen lähteitten kautta jokiin. -Aristoteles koetti niinikään keksiä selityksen sille Kreikassa -tavalliselle ilmiölle, että toiset joet katosivat maan sisään ja vasta -jonkun vuoren toisella puolella uudelleen kuohuivat esiin. Niilin -suistamon liettymisestä kreikkalaiset tutkijat tulivat ajatelleeksi, -että se on ilmiö, joka huomataan monessakin joessa. Aristoteles ja -Polybios arvelivat sen johdosta, että Asovin meri oli liettymässä -umpeen. Polybios oli havainnut saman ilmiön Mustanmerenkin rannoilla, -vaikka paljon vähemmässä määrässä. Maanjäristyksillä luultiin olevan -suuren vaikutuksen maanpinnan muotoiluun. Niinpä jo hyvin varhain -luultiin Sisilian eronneen Italiasta maanjäristyksen vaikutuksesta. -Toiset ajattelijat luulivat maanjäristyksen syntyvän siitä, kun -maanpinta kuivaa ja sitten halkeilee. Toiset taas arvelivat niitten -syyksi tulista eetteriä, jota oli tunkeutunut maan sisään ja joka -pyrki pois pinnistyksestä. Aristoteles luuli sekä maanjäristysten että -tulivuorenpurkausten aiheutuvan siitä, kun maanalaiset tuulet — toisin -sanoen kaasut — pyrkivät vapauteen. Nämä »tuulet» muka syntyivät siitä, -että vettä tunkeutui maan kuumaan sisustaan. Tulivuorenpurkausten -kautta ne pääsivät poistumaan, ja myöhemmät tutkijat, varsinkin -Strabon, luettelivat useita esimerkkejä siitä, kuinka maanjäristykset -olivat lakanneet, kun oli tapahtunut tulivuorenpurkauksia, vaikkapa -usein pitkäin matkain päässä. Tulivuorenpurkauksiin nähden pitää -Aristoteleen selitys merkillisesti yhtä sen kanssa, mitä ilmiöstä -nykyään tiedämme; mutta maanjäristyksien yhteys tulivuorenpurkauksien -kanssa ei ole vieläkään kaikin puolin selvillä. Tapahtuu paljon -maanjäristyksiä ilman tulivuorenpurkauksia; mutta toiselta puolen -tapahtuu kuitenkin purkauksien yhteydessäkin maanjäristyksiä. -Posidonios tekee seikkaperäisesti selkoa tulivuorenpurkauksista, joita -oli tapahtunut Liparin saarilla ja Therassa, Egean meressä. - -Kreikkalaisten käsitykset luonnonmaantieteestä todistavat sattuvasti, -kuinka syvällä ymmärryksellä ja oikein Vanhan ajan valistuneimmat -oppineet jo selittivät luonnon ilmiöitä. Nykyisen tieteen kannalta -ei heidän oppinsa tosin ollut aivan suuri, mutta se on omiaan -ihmetyttämään näkökantansa ja pyrkimyksensä melkeinpä nykyaikaisen -selvyyden kautta. Sillä on enimmäkseen vain historiallinen arvo. Mutta -sitä tärkeämmät ovat nykyisellekin tieteelle ne runsaat ainekset, -joita Kreikkalaiset kokosivat Vanhan ajan kansoista, kaupungeista ja -viljelyksistä. Ilman heidän kirjotuksiaan — ja Roomalaisten lainauksia -niistä — olisivat tietomme Vanhan ajan elämästä ja asutuksesta tosiaan -rajotetut. Yksi suuri aukko niihin on jäänyt kaikiksi ajoiksi: he eivät -syventyneet niiden kansain kieliin, joiden kanssa tulivat tekemisiin, -ja siitä syystä on moni mitä mieltäkiinnittävin kansallinen kysymys -ehkä kaikiksi ajoiksi jäänyt ratkaisematta. - - - - - -ROOMALAISET JA HEIDÄN AIKANSA. - - -Siihen aikaan, kun Etelä-Italiassa kreikkalaiset siirtokunnat -parhaillaan kukoistivat, eli Rooman kansa vielä nuoruutensa aikoja. -Roomalaiset, joitten tehtäväksi tuli perustaa vanhan maailman laajin -valtakunta, astuivat historian näyttämölle muutamia vuosisatoja sen -jälkeen, kun Kreikkalaiset olivat ennättäneet kehityksensä korkeimmalle -asteelle. Mutta alkuun päästyään he hämmästyttävän lyhyessä ajassa -laskivat valtansa alle ensinnä Italian ja sitten melkein koko tunnetun -maailman, vieläpä vallottivat lisäksi tuntemattomiakin maita. -Roomalaiset olivat ensi sijassa käytännöllistä valtiollista kansaa. -Tieteessä ja taiteessa he kulkivat Kreikkalaisten jälkiä. Kreikkalaiset -olivat kehittäneet korkealle yhteiskunnallisen elämän, tutkimuksen -ja taiteen, Roomalaisten kautta mitä laajimmat piirit tulivat näistä -tuloksista osallisiksi. - - - - -Rooman valtakunnan laajeneminen. - - -Apenninien niemimaa oli Rooman nuoruuden aikana kansallisuuksiensa -puolesta paljon hajanaisempi kuin Kreikka. Siellä asui monta eri -kansaa, jotka keskenään olivat vain etäistä sukua, jopa osaksi -toisilleen aivan vieraatkin. - -Pääkansoina olivat Rooman historian alussa latinalaiset ja niille -heimolaiset umbrilais-sabellilaiset kansat, joitten hallussa oli -suurin osa Keski- ja Etelä-Italiaa. Ainoastaan Etruriassa asui -kokonaan vierassukuinen kansa, jonka alkuperäisestä heimoudesta ja -kielestä ei olla selvillä. Etruskien pohjoispuolella, Pon laaksossa, -asui niin vahva keltiläinen väestö, että tätä maata latinaksi -sanottiin Gallia Cisalpinaksi. Genovan rannikolla ja Merialpeissa -olivat Ligurit, jotka niinikään olivat itsenäinen kansa, vaikka -luultavasti indo-europpalaista sukujuurta, niemimaan koillisosissa oli -illyriläisiä kansoja, joitten heimous Kreikkalaisten ja Roomalaisten -esi-isäin kanssa vielä on hämärä. Sangen kirjava oli siis niemimaan -kansallinen kartta Rooman alkaessa vallotuksensa. Mutta Italia oli -maantieteellisesti yhtenäisempi maa kuin Kreikka, ja sen vuoksi yksi -vallottava kansa saattoi sen verraten helposti yhdistää yhdeksi -valtakunnaksi ja lopulta sulattaa yhdeksi kansaksikin. - -Roomalaisten kunnianhimo ei kuitenkaan alussa tavotellut sen enempää -kuin vapautumista naapurien, varsinkin Etruskien ylivallasta. Etruria, -joka toisin ajoin oli alkavaa Roomaa hallinnutkin, vaihtelevien sotien -jälkeen vallotettiin ja sai suureksi osaksi latinalaiset asukkaat. -Etruskien jälkeen kukistettiin urhoolliset Samnilaiset. Alkupuolella -kolmatta vuosisataa e.Kr. Rooma oli päässyt Keski-Italian valtiaaksi. -Tämän jälkeen vallotettiin Etelä-Italia ja »Graecia Magnan» rikkaat -kreikkalaiset kaupungit pakotettiin tunnustamaan Rooman ylivalta. -Mahtava Tarentum kukistui v. 272 e.Kr. - -Saatuaan valtansa alle niemimaan aina nykyisessä Lombardiassa -asuvia Gallialaisia myöten Roomalaiset törmäsivät yhteen Karthagon -kanssa. Sisilian Kreikkalaiset turvautuivat taistelussaan mahtavaa -afrikalaista kauppavaltaa vastaan Roomalaisten apuun. Taistelu tapahtui -osaksi maalla, osaksi merellä. Omituista on, että Karthago ensinnä -voitettiin merellä, vaikka se oli merivalta. Siitä Roomalaisten oli -arvatenkin suureksi osaksi kiittäminen kreikkalaisia liittolaisiaan, -sillä Roomalaiset itse olivat siihen saakka vähän liikkuneet merellä. -Ensimöisessä puunilaissodassa (264—241 e.Kr.) vallotettiin koko Sisilia -ja myöhemmin vielä Sardinia ja Corsikakin. Kun raja pari vuosikymmentä -myöhemmin uusien vallotuksien kautta siirrettiin pohjoisessa Alppeihin -saakka, niin oli koko niemimaa saarineen Rooman vallassa ja luja pohja -oli laskettu vastaiselle maailmanvaltakunnalle, sillä toisin kuin -Kreikkalaiset Roomalaiset jo alun pitäen tasottivat kaikki tiellään. -Italiasta tuli kansallisesti ja valtiollisesti yhtä yhtenäinen maa, -kuin se oli maantieteellisestikin. - -Toisen puunilaissodan kautta (218—201 e.Kr.) nuori valtakunta kuitenkin -joutui mitä suurimpaan vaaraan. Vaara tuli pohjoisesta päin, maan -puolelta, vaikka vihollinen asui etelässä, Välimeren takana, ja oli -merimahti. Karthagolaiset olivat kuitenkin sitä ennen vallottaneet -suuren osan Espanjasta, jossa heillä vanhastaankin oli luja jalansija, -ja saattoivat käyttää tätä maata sotatoimiensa tukena. Hannibal -Espanjasta tullen kuljetti ensimäisenä, mikäli tiedämme, sotajoukon -silloin vielä tiettömäin Alppien poikki ja vallotti melkein koko -Italian. Monen loistavan voiton jälkeen, jotka järkyttivät Rooman -valtaa perustuksiaan myöten, Hannibal kuitenkin sortui kotikaupunkinsa -huonon kannatuksen vuoksi ja Rooma pelastui. Vieläpä Roomalaiset -saattoivat siirtää sodan meren poikki Afrikaan ja pakottaa Karthagon -nöyryyttävään rauhaan. Karthagon täytyi luopua kaikista Afrikan -ulkopuolella olevista alusmaistaan ja luovuttaa Roomalaisille melkein -koko sotalaivastonsa. Foinikkien vanha mahti Välimeren länsiosissa -oli siten lopullisesti murrettu, Roomalaiset hallitsivat nyt rantoja -aina Herkuleen patsaille saakka. Karthago tosin pääsi uudelleen -voimistumaan, mutta Roomalaiset olivat jo saaneet niin ratkaisevan -ylivallan, että he, kolmannessa puunilaissodassa (149—146 e.Kr.) -vallotettuaan Karthagon, saattoivat repiä sen kerrassaan maan tasalle. -Siten oli vanha kauppamahti pyyhkäisty pois maan päältä ja Rooma -saanut Afrikassakin vallitsevan aseman. Karthagon takana sijaitseva -Numidia, joka oli auttanut Roomalaisia sodassa, jäi tosin toistaiseksi -itsenäiseksi, mutta myöhemmin tuli senkin vuoro alistua. - -Suurena syynä Roomalaisten jatkuviin vallotuksiin oli heidän vapaa -tasavaltainen hallitusmuotonsa, joka kehotti kunnianhimoisia -kansalaisia vallotuksien ja sotasaaliin kautta kilpailemaan tasavallan -johdosta. - -Karthagon voitettuaan Rooma käänsi aseensa itää kohti. Itämailla olivat -Aleksanteri Suuren kuoltua perustetut helleeniläiset valtakunnat jo -eläneet vahvuutensa ajan, eivätkä kyenneet vastustamaan tarmokasta, -elinvoimaista Roomaa. Vaihtelevalla menestyksellä käytyjen sotien -jälkeen vallotettiin Makedonia ja sen vallan alla oleva Kreikka, jota -Roomalaiset, kunnioituksesta maan jaloa sivistystä kohtaan, kohtelivat -verraten leppeästi, kapinayrityksistäkin huolimatta. Osa Vähää-Aasiaa -riistettiin Syyrialta, jossa Seleukoksen jälkeläiset hallitsivat. -Lännessä vallotettiin samaan aikaan länsiosiakin Pyreneitten -niemimaata, jonka itä- ja eteläosa oli Karthagolta anastettu. -Merialpeissa asuvain sotaisten Ligurien täytyi alistua. Afrikassa -liitettiin osa Numidiaa Jugurtan sotain jälkeen Rooman alueihin. - -Toisen vuosisadan lopulla e.Kr. Roomalaiset kulkivat Alppien poikki ja -tekivät Etelä-Galliasta roomalaisen maakunnan. Samaan aikaan heidän oli -kestettävä ensimäinen hyökkäys Germanien puolelta. Kimbrit ja Teutonit, -jotka, nykyisestä Tanskasta liikkeelle lähdettyään, olivat hävitellen -samoilleet kautta Gallian ja Espanjan, jopa itse Italiaan saakka, -voitti kuitenkin Marius kahdessa tappelussa, torjuen siten vaaran, -johon Rooma oli kerran sortuva. - -Rooman valtakunta oli nyt paisunut niin laajaksi, ettei sen ahtaissa -oloissa kehittynyt kansanvaltainen hallitusmuoto enää tyydyttänyt -vaatimuksia. Syntyi tiheään sisällisiä rettelöitä ja kansalaissotia -ja vanha uljas roomalainen henki suuressa määrin rappeutui. Rooma -kuitenkin kesti nämä sisälliset koettelemukset ja saattoi niitten -aikana yhä jatkaa leviämistään ulos päin. Mustanmeren etelärannalle oli -muodostunut Pontoksen mahtava valtakunta, joka oli alleen saattanut -saman meren itäpuoliset ja pohjoispuolisetkin maat kreikkalaisine -siirtokuntineen. Mithridates, Pontoksen kuningas, pyrki saamaan koko -Länsi-Aasian valtaansa. Hän sai apua Kreikkalaisilta, jotka koettivat -käyttää tilaisuutta vapautuakseen Rooman vallan alta, mutta Mithridates -voitettiin ja pakotettiin aluksi luopumaan Vähästä-Aasiasta. - -Kilpailevat roomalaiset valtiomiehet jatkoivat yhä uupumatta -vallotuksia. Pompeijus puhdisti lyhyessä ajassa meren merirosvoista, -joilla oli varsinkin Kreetassa jalansija. Heidän lukunsa oli ylenmäärin -karttunut sen tylyyden vuoksi, jota Roomalaiset osottivat voittamiansa -kansoja kohtaan. V. 66 Pompeijus täydelleen voitti Mithridateen, -joka pakeni Mustanmeren taa Taurian (Krimin) niemimaalle ja siellä -surmasi itsensä, sekä vallotti Armenian ja Kolkhiin. Koko Vähä-Aasia, -Armenia ja Syyria yhdistettiin Roomaan ja Palestinaan asetettiin -vasallikuninkaita. Rooman valta ulottui siten idässä Eufratiin saakka. - -Caesar oli saanut Etelä-Gallian maaherrakunnakseen ja ryhtyi -viipymättä sitä vallotuksien kautta suurentamaan. Hän vähitellen -saattoi Rooman vallan alle koko nykyisen Ranskan, Belgian, Sveitsin -ja osan Saksaakin. Caesarin sotaretket luovat valoa siihen saakka -melkein tuntemattomiin maihin ja kansoihin. Gallian ja sen rajamaat -vallotettuaan Caesar retkeili meren poikki Britanniaan, pannen alulle -Britanniankin vallotuksen. Crassus taisteli itärajalla, vaikka huonolla -menestyksellä, Parthiaa vastaan, joka Seleukolaisten kukistuttua oli -muodostunut valtakunnaksi vanhan Persian kantamaissa. Ajaessaan takaa -Pompeijusta Caesar sai valtaansa Egyptin, mutta ei vielä yhdistänyt -tätä maata Rooman alueihin, vaan antoi sen Kleopatran hallittavaksi. -Afrikassa hän anasti loputkin Numidiasta. - -Vahvistettuaan näin Rooman valtaa kaikilla rajoilla ja kilpailijansa -voitettuaan Caesar julisti itsensä elinkautiseksi diktatoriksi, ja -siitä alkaa Rooman keisarivallan aika. - -Octavianus, itsevaltiaana Augustus, vallotti uudelleen Egyptin ja -teki siitä roomalaisen maakunnan (30 e.Kr.). Vaikka Augustuksen -hallitus tarkottikin etupäässä valtakunnan rajain turvaamista ja -sisällistä järjestystä, niin jatkettiin kuitenkin vallotuksiakin, -etenkin pohjoisessa. Tiberius ja Drusus alistivat Alppimaat, Rhaetian, -Vindelician, Noricumin ja Pannonian (osan nykyistä Unkaria) ja Balkanin -niemimaalla Moesian (nykyisen Bulgarian). Samat päälliköt koettivat -kuljettaa Rooman rajapaalut pohjoisessa aina Elben rannoille saakka, -mutta germanilaiset heimot Arminin johdolla torjuivat yrityksen -ja Rheinin ja Tonavan jokilaaksot jäivät sillä puolella Rooman, -valtakunnan rajoiksi. Regensburgin seuduilta rakennettiin maan poikki -Main joelle ja vielä sen sivukin varustus, kuulu »Limes», jonka tuli -suojella näitä rajamaita itsenäisiä germanilaisia kansoja vastaan. -Keisari Claudiuksen aikana vallotettiin Britannian eteläosa, ja -Mauretania ja Palestina tehtiin Kooman maakunniksi. Tituksen lyhyellä -hallitusajalla ei tapahtunut uusia vallotuksia, mutta silloin sattui -eräs maantieteellinen merkkitapaus. Vesuvion purkaus, jonka kautta -Herculaneum ja Pompeii tuhoutuivat ja »museoituivat» tuhkan ja laavan -alle ja Vesuvio sai vakaantuneen maineen. Keisari Domitianuksen ajalla -vallotettiin loput Britanniasta, vaikka Skotlanti piankin jätettiin -rajan ulkopuolelle. Mutta varsinkin Trajanus jatkoi tarmolla ja -menestyksellä valtakunnan laajennusta. Daakiasta, joka käsitti nykyisen -Valakian ja Transsilvanian, tehtiin tuimain sotain jälkeen roomalainen -maakunta. Parthialta otettiin Mesopotamia ja Assyria. - -Rooman valtakunta oli näin levinnyt laajimmilleen. Jo Trajanuksen -seuraaja Hadrianus luovutti Parthialle takaisin Eufratin itäpuolella -olevat maat, saadakseen valtakunnalle helpommin puolustettavan -rajan. Seuraavain hallitsijain aikana valtakunta alkoi yhä enemmän -supistua. Parthialaisen valtakunnan tilalle perustettu Uusi Persia -vallotti maakunnan toisensa jälkeen. Pohjoisessa kehittyi vielä monta -vertaa suurempi vaara, kun germanilaiset kansat alkoivat uhata Rooman -vanhimpia kantamaitakin. Aika ajoin kunnolliset keisarit kuitenkin -joksikin aikaa palauttivat rajat melkein entiselleen. Näistä on -mainittava varsinkin Aurelianus (270—275), joka muun muassa vallotti -Palmyran, uljaan, Syyrian erämaahan rakennetun keidaskaupungin. - -Yhä lisääntyvät sisälliset ja ulkonaiset vaikeudet pakottivat -sitten jakamaan valtakunnan. Aluksi jako tapahtui vain joksikin -ajaksi, mutta lopulta siitä tuli pysyväinen. Constantinus Suuri -muutti ajaksi koko valtakunnan hallituksen Byzantioniin, jonka -erinomaisen aseman edut olivat käyneet yhä ilmeisemmiksi. Byzantion, -joka keisarista sai Konstantinopolin nimen, kasvoi ja kaunistui -loistavaksi maailmankaupungiksi, jonka ei rakennuksiensa puolesta -tarvinnut hävetä itse Roomaakaan. Keisari Theodosiuksen kuoltua Rooman -valtakunta vakinaisesti jakaantui kahteen puoliskoon, joista läntinen, -latinalainen, oli verraten lyhytaikainen, itäinen, kreikkalainen osa, -sitä vastoin kauan, aina Uuden ajan sarastukseen saakka, piti puoliaan -mitä vaikeimmissa oloissa. - -Olemme näin johtaneet muistoon pääpiirteitä Rooman aluevaiheista, -saadaksemme pohjaa maantuntemuksen laajenemisen selvitykselle. -Luokaamme vielä silmäys olojen yleisiin muutoksiin, joita -roomalaisvalta aiheutti kaikissa alaisissaan maissa. - -Kreikkalaiset olivat lähennelleet kansoja toisiinsa etupäässä kaupan ja -rauhallisen edistyksen välittäjinä. Roomalaiset vaikuttivat varsinkin -alussa väkivaltaisilla pakkokeinoilla. He hävittivät kokonaan monta -semmoista kansaa, jotka ehkäisivät heidän toimiaan. Vallottamistaan -maista he usein möivät orjiksi tai telottivat koko väestön ja jakoivat -maat roomalaisille ylimyksille ja siirtolaisille. Italiasta sen -kautta muutti paljon kansaa valtakunnan ulko-osiin ja sijaan tuotiin -ulkomaalaisia orjia. Mitä laajimmilla aloilla harjotettiin siis -väkivaltaista kansansekotusta. Vallitsevana luokkana maakunnissa -oli roomalainen virkaylimystö, Italiassa taas alemmat luokat olivat -kirjava sekotus kaikista Välimeren maista ja vielä Alppien takanakin -asuvista kansoista. Suuren valtakunnan hallitseminen vei Italiasta -varsinaista latinalaista ainesta paljon enemmänkin kuin maan voimat -olisivat kannattaneet, ja keisarikunnan myöhemmillä ajoilla täytyi sen -vuoksi sotaväkeenkin ja valtion virkoihin laskea yhä enemmän vieraita -aineksia. Rooman valtakunta sen kautta sai yhä enemmän kansainvälisen -luonteen, mutta sen kantamaa heikontui arveluttavassa määrässä. Kuinka -paljon roomalaisia muutti varsinkin Galliaan, Espanjaan ja Rumaniaan, -sitä todistaa parhaiten se seikka, että näissä maissa nykyään puhutaan -romanilaisia kieliä. - -Mutta ei ainoastaan väkivallan kautta Rooma lähentänyt kansoja -toisiinsa; saavutettuaan sisällisen järjestyksen se vielä paljon -enemmän kehitti liikettä ja edistystä rauhallisilla keinoilla. Tosin -roomalaiset viranomaiset sortivat maakuntia ja kiskoivat niistä -säälimättä veroja luvallisilla ja luvattomilla keinoilla, mutta -maakunnat sittenkin tulivat osallisiksi paljon suuremmasta lain -turvasta, kuin ne olivat koskaan ennen nauttineet, Kreikkaa lukuun -ottamatta. Ne sisälliset selkkaukset, jotka »Pax Romanaa», roomalaista -maailmanrauhaakin usein häiritsivät, eivät olleet likimainkaan -verrattavat entisiin ainaisiin sotiin ja melskeihin. Elinkeinot -nauttivat entistä suurempaa turvallisuutta ja saivat edistyneestä -Italiasta monenlaisia virikkeitä. Niiden kehittymistä sekä pohjoisessa -että etelässä edistivät Rooman suunnattomat tarpeet ja niistä johtuva -tavaranvaihto. Rooma oli kehittynyt niin väkirikkaaksi, ettei sen -ympäristö enää voinut likimainkaan tyydyttää maailmankaupungin -kulutusta, vaan tavaroita tuotiin etäisistäkin maista, sekä maisin -että varsinkin vesitse. Tiber joen suussa oli niin vilkas liike, että -satamassa keisarivallan ajalla täytyi olla 7000 miestä öisin tavaroita -vartioimassa. Viljaa tuotiin Egyptistä ja Afrikasta, sillä Rooma oli -ruokatavaroihin nähden jotenkin samassa asemassa kuin meidän aikoinamme -suurimmat teollisuusmaat, jotka eivät sinnepäinkään tule toimeen oman -maan tuotteilla. Lihan tuonti oli niin suuri, että Rooman teurastajat -ostivat kaikista Välimeren maista kokonaisia karjoja, jotka laivoilla -tuotiin Tiberin suuhun. Sinne saapui kalaa varsinkin pohjoisesta ja -Mustaltamereltä, hunajaa, vahaa, hedelmiä Aasiasta ja Afrikasta, -oliviöljyä, suolaa, Kreikan ja Vähän-Aasian viinejä, rakennusaineita, -sekä puutavaraa että marmoria, villoja, Foinikian purppuraa, vuotia -Mustanmeren rannoilta, hienoa savea, kultaa, hopeaa ja rautaa, sekä -kuparia ja tinaa Espanjasta. Jalokiviä tuotiin Itämailta, norsunluuta -Intiasta ja Afrikasta, Espanjasta aseita, miekkoja, tikareita ja -haarniskoita, jotka olivat maankuulut. Sinne tuotiin orjia monesta -maasta ja Välimeren takaa petoeläimiä eläintaisteluja varten, Intiasta -papukaioja. Löysi sinne vihdoin Kiinan silkkikin, joka oli vielä -purppuraakin kalliimpaa. - -Kauppakaupunkina vei Aleksandria vielä Roomastakin voiton. Se oli -valtakunnan suurin kauppa- ja teollisuuskaupunki. Aleksandriasta -sanottiin saatavan kaikkea muuta paitsi ei lunta. Siellä kohtasivat -toisensa Egyptiläiset, Juutalaiset, Kreikkalaiset, Italialaiset. -Araabit ja Foinikit, sinne saapuivat sekä Afrikan sisäosain että -Intian tuotteet. Tämä »tunnetun maailman suurin tavarakeskusta», joksi -sitä Strabon sanoi, valmisti kankaita ja muita teollisuustuotteita -sekä Britanniaa että Arabiaa ja Intiaa varten, Aleksandrian lasi- ja -papyroteollisuus ja rohtovalmisteet vallitsivat maailmanmarkkinoita -Intian merestä Atlantinmereen saakka. Intian kanssa kehittyi kauppa -niin vilkkaaksi, että Pliniuksen todistuksen mukaan itämaisista -ylellisyystavaroista (silkistä, jalokivistä ja savusteista y m) -vuosittain maksettiin ulkomaille päälle 100 miljoonaa sestertsiä. - -Rooman valtakunnan valtavan sivistävän merkityksen oivalsivat nekin -kansat, jotka sen kautta olivat itsenäisyytensä menettäneet, ja -tuskinpa sitä voi kaunopuheliaammin lausua kuin smyrnalainen Aristides -ylistyspuheessa, jonka hän piti Marcus Aureliukselle ja hänen -hallitukselleen: - -»Voitetut eivät enää kadehdi eivätkä vihaa voittajaa Roomaa. Ne ovat -unohtaneet olleensa kerran vapaat, koska ne saavat nauttia kaikkia -rauhan siunauksia. Valtakunnan kaupungit loistavat ihanuudessa ja -kauneudessa. Eivätkö kaikki voi häiritsemättä mennä, kunne heitä -milloinkin haluttaa? Eivätkö kaikki satamat ole täynnä toimeliaisuutta? -Eikö vaeltaja voi yhtä huoletta kulkea vuorilla kuin kaupunkilaiset -kaduillaan? Missä on jokia, joitten poikki ei päästäisi, missä -merensalmia, jotka olisivat kiinni? Kaikki maa on luopunut vanhasta -puvustaan, raudasta, ja esiintyy nyt juhlavaatteissa. On kylliksi olla -roomalainen ollakseen turvassa. Te olette toteuttaneet Homeroksen -sanan: '»maa on kaikille yhteinen'». Te olette mitanneet maan, -rakentaneet jokiin sillat, louhineet vuoriin teitä, saattaneet erämaat -asuttaviksi ja jalostaneet kaikki järjestyksen ja kurin kautta. -Liittämällä kansat toisiinsa te olette saattaneet maailman kuin yhdeksi -perheeksi.» - -Ja ankara kirkkoisä Tertullianuskin, joka oli kotoisin Uudesta -Karthagosta, antoi Roomalaisille empimättä tunnustuksensa toisen -vuosisadan lopulla: - -»Kaikki on tunnetuksi tullut, kaikkialle päästään, kaikki paikat ovat -liikettä täynnään. Kamalain erämaitten sijaan on tullut hymyileviä -viljelyksiä, viljavainiot ovat tunkeneet tieltään metsät, karjat ovat -petojen asuinsijoilla. Hiekkaerämaihin istutetaan, kallioita murretaan, -soita kuivataan. Kaupungeita on jo enemmän kuin ennen oli majoja. -Saaret eivät enää pelota autioina, kalliot eivät säikytä. Kaikkialla on -viljelystä, asutusta, valtiojärjestystä, elämää.» - - - - -Maantiede sodissa, retkillä ja kauppateillä. - - - -Roomalaiset Espanjassa. - - -Espanja oli jo Foinikeille hyvin tunnettu maa ja osaksi he olivat -sen valtansakin alle saattaneet. Puunilaissotien kautta länsi- ja -etelärannikko joutui Roomalaisille, ja vähitellen he vallottivat maan -kokonaan. Kauimmin säilyttivät pohjoisosissa asuvat vuoristokansat -vapautensa. - -Iberian niemimaalla asui siihen aikaan kauttaaltaan vanhoja -iberiläisiä kansoja, joista nykyiset Baskit polveutuvat. He kuuluivat -esihistorialliseen valkoiseen rotuun, joka mainittua pientä tähdettä -lukuun ottamatta on kokonaan sammunut. He menettivät kielensä, mutta -monet heidän kansallisista piirteistään ovat epäilemättä säilyneet -nykyisissä Espanjalaisissa. - -Kreikkalaiset kirjailijat, jotka matkustivat maassa sen jouduttua -Roomalaisten haltuun, kuvaavat silloisten Iberien tapoja ja oloja. -Posidonios kertoo varsinkin pohjoisissa vuoristossa asuvista heimoista, -heidän elintavoistaan, vilkkaista tansseistaan, miesten mustista -viitoista ja naisten kirjavista puvuista ja omituisista pääkoristeista. -He tekivät vaihtokauppaa rahakaupan asemesta ja naisilla oli -perintöoikeus. Nämä tiedot ovat suuriarvoiset historialliselle -kansatieteelle, sen koettaessa luoda kokonaiskuvaa niistä kansoista, -jotka luulon mukaan hallitsivat Europpaa ennen aarialaisia. Iberejä -asui Etelä-Galliassakin, Garonnen laaksossa, mutta toiselta puolen -oli Galliasta käsin tullut Iberien keskuuteen paljon keltiläistä -ainesta. Pyreneet eivät olleet erottavana, vaan pikemmin yhdistävänä -aineksena kansallisuuteen nähden. Gallialaisten Posidonios kertoo -olleen yksinkertaisia, avomielisiä, teräviä oppimaan, loisteliaita -ja rajuuteen saakka urhoollisia. He käyttivät leveitä housuja ja -liiallisia viittoja. Monta näistä ominaisuuksista tapaamme nykyisissä -Ranskalaisissa, mutta vanhat Gallialaiset olivat kookasta kansaa, jota -vastoin Ranskalaiset yleensä ovat vähäläntiä. - -Myöhemmin kuin Posidonios matkusteli historioitsija Polybios -Espanjassa tutustuen tarkkaan sen maantieteeseen. Hän muun muassa -jo mainitsee Atlantin mereen laskevat joet ja koettaa määritellä -niitten pituudenkin. Voimme siis sanoa, että Pyreneitten niemimaa -puunilaissotien jälkeen oli kauttaaltaan tunnettu. - - - -Caesar Galliassa. - - -Roomalaiset olivat jo ennen Caesaria saaneet jalansijan Gallian etelä- -ja itäosissa ja olivat arvatenkin saaneet käsityksen maan pääpiirteistä -ja kansoista. Caesar vallotti Gallian kokonaan ja tutustui näillä -sotaretkillään perinpohjin maahan ja sen asukkaihin. Onneksi Caesar, -toisin kuin roomalaiset sotapäälliköt yleensä, oli etevä kirjailijakin, -ja hänen kynästään on sen vuoksi säilynyt harvinaisen monipuolinen ja -luotettava kuvaus silloisten keltiläisten päämaasta. - -Gallian eteläosassa asuivat Akvitanit, keskellä maata varsinaiset -Gallialaiset, pohjoisessa Belgit. Näitten kansain rajoina olivat -Garumna (Garonne), Sequana (Seine) ja Matrona (Marne) joet. Caesar -mainitsee maan tärkeimmät vuoristot. Hän tekee selkoa sen monista eri -heimoista, joiden keskenäinen riitaisuus — se oli kelttien yleinen -kansallisheikkous — helpotti roomalaista vallotusta. Suurin osa -Caesarin mainitsemista heimoista on tasaantunut olemattomiin, mutta -moni paikka on säilyttänyt niistä perintönä nykyisen nimensä. - -Mieltä kiinnittävimpiä on Caesarin kuvaus Armorican (Bretagnen) -niemimaalla asuvista Veneteistä. Tämä kansa oli vanhastaan harjottanut -vilkasta merenkulkua, sillä sen välityksellä tapahtui tinan kauppa -Britanniasta mannermaalle. Veneteillä oli melkein laakapohjaiset, -korkeakeulaiset alukset, joissa oli nahkapurjeet. Caesar ei voinut -heitä voittaa muulla tavalla, kuin että itsekin rakennutti laivaston. -Venettien laivoissa ei ollut airoja, kuten Roomalaisten, ja sen -vuoksi he merisodassa joutuivat tappiolle. Roomalaiset repivät -pitkillä kekseillä rikki Venettien purjeet, niin etteivät heidän -laivansa voineet vapaasti liikkua, vaan ne voitiin helpommin vallata. -Urhoollisesti puoliaan pidettyään tämän reippaan kansan täytyi -alistua, ja aito roomalaisella julmuudella Caesar säälimättä sen -hävitti, surmauttaen osan, myyden loput orjiksi. Näin tuhottiin kansa, -joka esihistoriallisena aikana oli ollut tärkeä kaupanvälittäjä, -jolta Foinikit luultavasti kävivät noutamassa pohjoismaisten harvoja -haluttuja tuotteita. - -Galliasta käsin Caesar teki kaksi sotaretkeä Kanaalin poikki -Britanniaan mutta ei tunkeutunut pitkällekään maan sisäosiin. Hän -tutustui ainoastaan etelärannikkoon ja sen asukkaihin, jotka olivat -Belgiasta muuttaneita kelttejä ja sivistyneempiä kuin sisämaan raa’at -paimentolaiskansat. - -Caesar oli niinikään ensimäinen roomalainen sotapäällikkö, joka -yritti tunkeutua Germaniaan. Hän oli sotavangeilta hankkinut tietoja -Germanian asukkaista ja tärkeimmistä luonnonpiirteistä sen lisäksi, -mitä hän oli Kreikkalaisten maantieteellisistä teoksista lukenut. -Caesar kertoo, että näiden mainitsema Hercynian metsä oli yhdeksää -päivämatkaa leveä ja ulottui Tonavan pohjoisrantaa pitkin aina Dakiaan -saakka idässä. Tämä metsä vastaa pääasiallisesti nykyistä Keski-Saksan -vuoristokynnystä ja Karpatteja, jotka siihen aikaan vielä olivat -kauttaaltaan suunnatonta asumatonta saloa. Mutta Pohjois-Saksan joista -ei vielä Caesarin aikana kulkenut Roomalaisille maineita. - -Gallian kukistettuaan Roomalaiset hämmästyttävän nopeaan -roomalaistuttivat sen. He rakensivat teitä ja kaupunkeja, julkisia -rakennuksia, temppeleitä, kylpylaitoksia ja kasarmeja, joitten -raunioita on kautta maan runsaasti säilynyt näihin aikoihin saakka. -Toiset Gallian kaupungeista vetivät vertoja Italian kauneimmille. -Roomalaisten aikomus oli, asemaansa vahvistettuaan, kukistaa Galliasta -käsin sotaiset Germanitkin. Jos he olisivat aikeessaan onnistuneet, -niin Keskiajan historia luultavasti olisi muodostunut aivan -toisenlaiseksi. Mutta Germanien sotakunto ja heidän maansa etäisyys -pysäyttivät Rooman vallan leviämisen pohjoista kohti. - - - -Roomalaisten sotaretket Germaniaan. - - -Caesarin jälkeen tapahtui kuitenkin muutamia yrityksiä ja saatiinkin -Rheinin rannalla luja jalansija. Keisari Augustuksen poikapuoli Drusus -teki Germaniaan kolme sotaretkeä. Hän vallotti ensiksi Batavien maan, -joka oli Rheinin ja Maasin suistamoitten välillä (v. 12 e.Kr.). -Seuraavana vuonna hän eteni Visurgis (Weser) joelle ja rakensi -linnotetun sotilasaseman Hattien maahan, Weserin lähteille. Kolmannella -retkellään hän sieltä tunkeutui Kheruskien maan kautta aina Albis -(Elbe) joelle. - -Suurimman maineen Drusus Roomalaisten kesken saavutti varsinkin sen -kautta, että rakennutti laivaston ja purjehti sillä Pohjanmerelle, -jota ei sitä ennen yksikään roomalainen alus ollut kyntänyt. Retki -oli merkillinen siitäkin syystä, että se tapahtui näitten seutujen -maantieteellisten olojen vielä ollessa melkoisesti toiset kuin nykyään. -Se osa Pohjois-Hollannista, jonka nykyään Zuydersee täyttää, oli -Drusuksen aikana vielä suureksi osaksi maata. Nykyinen merenlahti oli -sisäjärvi, jota Roomalaiset nimittivät Lacus Flevukseksi. Keskiajalla -suuret tulvavuokset ja myrskyt hävittivät maakannaksen, joka erotti -järven merestä, vieläpä repivät ja hautasivat aaltoihin leveältä -Friisien rannikkoa aina Jyllantia myöten. Drusus rakennutti laivastonsa -Rheinillä ja kaivatti sitten kanavan Rheinistä Flevus järveen, josta -oli salmi mereen. Pohjanmeren etelärantaa hän sitten purjehti aina -Amisian (Emsin) suulle, pakottaen tällä rannikolla asuvat Friisit -tunnustamaan Rooman ylivallan. Emsin oikealla rannalla asuvat Haukit -sitä vastoin torjuivat Roomalaisten hyökkäyksen. - -Drusuksen jälkeen jatkoi sotaa Germaneja vastaan Tiberius, josta -myöhemmin tuli Rooman keisari. Tiberius lähetti laivastonsa Albis joen -(Elben) suulle saakka, josta se nousi kappaleen ylämaahankin, kunnes -kohtasi joen oikealle rannalle saapuneen maa-armeijan, jota Tiberius -itse johti. Tiberius pakotti Haukit alistumaan ja voitti Langobardit, -jotka asuivat kauempana maan sisässä, Weserin ja Elben välillä. Mutta -kun kheruskilainen Armin myöhemmin tuhosi Varuksen johtamat roomalaiset -legionat Teutoburgin metsässä, niin nämä etäiset vallotukset -menetettiin. Keisari Augustus ja hänen jälkeensä Tiberius piti -edullisempana tyytyä rajaan, joka kulki Rheinin laakson itäsivua ja -Tonavan laakson pohjoissivua. Tosin vielä Drusuksen poika Germanicuskin -menestyksellä taisteli koillisrajalla, mutta hänen voittonsa eivät -johtaneet uusiin anastuksiin. - - - -Vanha Germania. - - -Roomalaiset olivat näitten sotien kautta saaneet entistä paremman -käsityksen Germanian maan tieteellisistä ja kansallisista oloista. -Ne eivät juuri houkutelleetkaan heitä jatkamaan vellotusta. Maan -ilmasto, joka siihen aikaan epäilemättä oli nykyistään kolkompi, -oli Roomalaisten mielestä ylen ankara. Germania oli täynnään soita -ja sankkoja metsiä, sen taivas oli synkkä, sateet ainaiset, sumut -eksyttävät. Kesää, joka Roomalaisten mielestä oli lyhyt, seurasi -kova talvi rajuine myrskyineen, lumituiskuineen ja pakkasineen, -jotka jäädyttivät joet pitkiksi ajoiksi. Koko Saksaa peittivät -siihen aikaan valtavat pyökki- ja tammimetsät ja maan pohjoisosissa -myös havumetsät. Vanhempi Plinius ihaili näitten metsien valtavia -tammia, joihin hän tutustui Haukkien maassa, nykyisessä Westfalissa -oleskellessaan. Hedelmäpuita, joita nykyään kasvaa kauttaaltaan koko -maassa, ei Tacituksen tietojen mukaan ollut ensinkään, ei ainakaan -jalompia. Viljoja tunnettiin ohra, kaura ja hirssi, vehnän toivat -vasta Roomalaiset maahan. Germaneilla oli suuret karjat, mutta karja -oli pienikasvuista, vaikka karkaistua. Hevoset olivat vähäisiä -eivätkä nopeita, mutta kestäviä ja vähään tyytyväiset. Metsät olivat -täynnään riistaeläimiä ja metsästys olikin Germanien pääelinkeinoja. -Roomalaisten kummastusta herättivät varsinkin hirvi ja bisonihärkä: -näitä paitsi oli viljalta karhuja, susia, ilveksiä, villikissoja, -metsäsikoja, kauriita y.m. Joet olivat erittäin kalaiset. Kivennäisiä -saatiin vähän hopeaa ja rautaa, runsaammin sitä vastoin arvokasta -meripihkaa ja suolaa. - -Germanien silloisesta elämänlaadusta ja tavoista antaa varsinkin -kuulu historiankirjottaja Tacitus tietoja teoksessaan »Germania». -Tacituksen kertomukset heidän sukujuurestaan ja heimojaostaan -perustuivat kuitenkin enemmän vanhoihin taruihin kuin tosioloihin. -Vähitellen opittiin erottamaan yhä enemmän heimoja, jotka olivat -toisiinsa nähden itsenäiset, ilman lujempaa yhdyssidettä. Caesar -tunsi noin 20 germanilaista kansaa, Strabon ja Plinius niitä -luetteleval kolmisenkymmentä, Tacitus yli 60, Ptolemaios toista sataa. -Kansainvaelluksien aikana monet niistä tulivat liiankin tunnetuiksi -Rooman valtakunnan etäisimmissäkin osissa. - -Tacitus »Germaniassaan», joka kirjotettiin v. 98 j.Kr., ylistää -Germanien kookasta, voimakasta ruumiinrakennusta, valkoista ihoa, -vaaleata tukkaa ja loistavia sinisiä silmiä. Hän ihailee heidän -tapainsa puhtautta ja varsinkin heidän uskollisuuttaan, ja nämä avut -tosiaan olivatkin jyrkässä ristiriidassa Roomassa vallitsevalle -turmelukselle. Naiset olivat muutoin alhaisessa asemassa, saivat -toimittaa raskaimmat työt, mutta heille kuului jumalten tahdon -ennustaminen ja siitä he saivat melkoisen vaikutuksen kansan -kohtaloihin. Maanviljelystä harjotettiin kaikkialla ja aura oli -vanhastaan tunnettu. Kaupunkeja oli vähän. Ammattitaitoa ei ollut sen -enempää, kuin että se tyydytti vain vaatimattomammat kotoiset tarpeet. - -Germanien luku ei maan harvaan asutukseen nähden voinut yhteensäkään -olla suuri. Sitä ihmeellisempää on, että nämä harvalukuiset ja -keskenään riitaiset heimot kansainvaelluksien aikana saattoivat -kukistaa Rooman valtakunnan ja mielinmäärin sitä palotella ja vallita. -Tosin heidän alueensa Vanhan ajan lopulla olivat laajenneet etelää -kohti Alppeihin saakka, kun Tonavan eteläpuolella asuvat keltit -muuttivat pois vanhoilta asuinsijoiltaan, mutta sittenkin olivat -germanilaiset kansat verraten vähälukuiset, ja heistäkin jäi suuri -osa paikoilleen, ottamatta osaa sotaretkiin Rooman rintamaihin. -Kansainvaellusten alkaessa Germanit kuitenkin olivat koko joukon -edistyneet siitä, mitä he olivat Roomalaisiin ensiksi tutustuessaan. -Palveltuaan palkkasotureina Rooman armeijassa he olivat oppineet -edistyneempää sotataitoa ja arvatenkin parempien aseitten ja -ruumiinsuojusten valmistamisen. - - - -Alppimaitten vallotus. - - -Drusus ja Tiberius vallottivat niinikään ne maat, jotka olivat -Italiasta koilliseen. Ne olivat tärkeät siitä syystä, että niitten -kautta kulki solateitä vuorien poikki Tonavan rannoille. Tälle -puolelle syntyivät roomalaiset maakunnat Rhaetia, Vindelicia, Noricum -ja Pannonia, jotka pääasiallisesti vastaavat nykyistä Tirolia, -Baijerin eteläosaa, molempia Itävaltoja ja osaa Unkarista. Drusus -tunkeutui Tiroliin etelästä pitkin Adigen laaksoa, Tiberius taas -pohjoisesta Rheinin laakson kautta. Tiberius muun muassa rakensi -laivaston Boden järvelle. Tämän järven rannoilta hän eteni Innin -laaksoon. Roomalaisten vallotusten turvaksi rakennettiin Augusta -Vindelicorum, nykyinen Augsburg. 'Tonavan laaksossa ja Alppimaissa sen -yläpuolella asui vallotuksen aikana keltiläisiä kansoja, joilla oli -melkoinen määrä sivistystä, koska ne vanhastaan olivat välittäneet -kauppaa pohjanpuoleisten seutujen ja Italian välillä. Roomalaisten -vallanalaisuudessa he yhä kehittyivät, maahan syntyi paljon kaupunkeja, -samoin kuin Rheininkin laaksoon, jonka asukkaat kuitenkin olivat -Germaneja. Kansainvaelluksien aikoina Germanit sitten anastivat koko -Etelä-Saksan ja suuren osan Alppimaistakin, ja Germanien hallussa ne -ovat pysyneet siitä pitäen. - -Pannonialaiset vastustivat tuimemmin Roomalaisten vallotusta. Heidänkin -maansa kautta kävi vanha tärkeä kauppatie Itämerelle, josta meripihka -tuotiin. Useitten sotaretkien kautta vallotettiin nämä maat ja -Tonavasta tuli Mustaanmereen saakka Rooman valtakunnan raja. - - - -Balkanin niemimaa. - - -Balkanin niemimaan maantieteellisistä oloista on Vanhan ajan -kirjallisuudessa verraten niukasti tietoja. Suurena syynä siihen -epäilemättä oli, että nuo maat enimmäkseen ovat niin vuorisia ja -pääsemättömiä. Vasta Roomalaiset yhdistivät koko niemimaan samaksi -valtakunnaksi. He vallottivat Epeiron ja nykyisen Albanian ja tiesivät -sen maan oloista luultavasti enemmän kuin nykyään tiedetään. Jylhäin -vuoristoitten poikki rakennettiin eräs Rooman tärkeimmistä sotateistä, -Via Egnatia, joka Dyrrakhionista, Adrian meren rannalta, kulki -suoraan Thessalonikaan Egean meren rannalle. Sekä Bulgariassa että -Serbiassa todistavat vielä tänä päivänä monet vanhat rauniot, teiden ja -siltain jäännökset Roomalaisten tarmokasta toimintaa. Mutta tietomme -näitten maitten mieltäkiinnittävistä kansoista eivät heidän kauttaan -suurestikaan laajentuneet. Vähän tiedämme vanhoista Daakeistakaan, -jotka keisari Trajanus kukisti. He asuivat nykyisessä Rumaniassa -ja Siebenbyrgissä. Näitten maitten nykyiset asukkaat puhuvat tosin -romanilaista kieltä, mutta alkuaan he eivät olleet romanilaisia, vaan -nimistään ja muista tunnetuista seikoista päättäen samoja thraakilaisia -kansoja, joita asui etelämpänäkin sekä Balkanin niemellä että -Vähässä-Aasiassa. Daakit olivat, samoin kuin muutkin thraakilaiset -ja varsinkin samaan kansanhaaraan kuuluvat illyriläiset, erittäin -sotaista kansaa. Kauempana Välimerestä asuen he eivät voineet kohota -yhtä korkeaan sivistykseen kuin Kreikkalaiset ja Roomalaiset, mutta oli -heillä kuitenkin kehittyneet olot ja melkoisia kaupunkeja. Pääkaupunki -oli Sarmisegetusa nykyisessä Siebenbyrgissä. - -Alussa Daakit hyvällä menestyksellä pitivät puoliaan Roomalaisia -vastaan, kunnes keisari Trajanus rakennutti Tonavan poikki, nykyisen -Rautaportin seuduille, kivisillan ja sitä pitkin vei legionansa -heidän maahansa. Sillasta on osia säilynyt näihin saakka. Trajanus -vallotti Daakien maan ja pääkaupungin ja teki siitä Rooman maakunnan. -Sodassa väestö hävisi niin vähiin, että sijaan tuotiin suuret määrät -roomalaisia siirtolaisia, ja siitä maan kielikin roomalaistui ja on -sinä pysynyt. - -Näin omistivat Balkanin niemimaalla, samoin kuin Italiassakin, vanhat -esihistorialliset kansat vallitsevan kansallisuuden kielen. Balkanin -niemimaalla useimmat kansat kuitenkin kreikkalaistuivat, sillä Rooman -ylivallasta huolimatta piti kreikkalaisuus korkeamman sivistyksen ja -liike-elämän kielenä niin hyvin puoliaan, että Rooman valtakunnan -jaon jälkeen koko itäpuoli tuota pikaa tunnusti kreikan kielen -pääkielekseen. Ainoastaan Illyrian vuorissa on näihin aikoihin saakka -säilynyt Balkanin niemimaan vanhaa alkuväestöä. Albaanit luultavasti -yhä puhuvat vanhaa kieltään ja ovat rotunsa muutkin ominaisuudet -säilyttäneet. - -Roomalaisten vallotukset Tonavan pohjoispuolella eivät olleet -pitkäikäiset. Sekä Unkari että Rumania ovat jatkoa Etelä-Venäjän ja -Keski-Aasian aroille, ja kun näitten arojen sotaiset paimentolaiskansat -alkoivat suuret ja tuhoiset vallotusretkensä, niin eivät mitkään -muut kansat voineet säilyä semmoisilla seuduilla, jotka soveltuivat -laitumiksi, taikka olivat niistä sotaretken kantomatkan päässä. -Aluksi Daakia keisari Aurelianuksen käskystä luovutettiin Gooteille, -ja myöhemmin se enemmän kuin mikään muu Europan maa oli ainaisten -kansanliikkeitten ja lyhytaikaisten valtakuntamuodostusten jaloissa. -Mutta niin pysyvän vaikutuksen jättivät kuitenkin Roomalaisten ja -varsinkin keisari Trajanuksen toimet Tonavan pohjoispuolella, että -vielä tänä päivänä rumanilaiset kansantarinat mainitsevat Trajanusta -puolijumalana ja nimittävät hänen mukaansa sekä luonnonihmeitä että -taivaan ilmiöitä. - -Roomalaisten monista sodista Itämailla hyödyttivät maantietoa enimmän -Pontoksen kuningasta Mithridatesta vastaan käydyt. Niitten kautta -tulivat varsinkin Armenia ja Kaukasia, vanhain Kolkhis, entistä -paremmin tunnetuiksi. - -Mithridates, joka viimeiseen saakka oli Rooman vihollinen, oli koonnut -suunnattomia rikkauksia ja suuren, hyvin harjotetun armeijan, sekä -laskenut valtansa alle melkoisen osan Vähästä Aasiasta. Hän oli -asemaansa vahvistanut antamalla tyttärensä Armenian kuninkaan Tigraneen -puolisoksi. Aikoessaan anastaa Bithyniankin, jonka kuningas oli -testamentissa jättänyt maansa Roomalaisille, Mithridates joutui näitten -kanssa sotaan. Maantieto hyötyi enimmän kolmannessa sodassa, jossa -Roomalaisia ensiksi johti Lucullus. Voitettuaan Mithridateen Kabeiran -luona (v. 72 e.Kr.) Lucullus tunkeutui Armeniaan, pakottaakseen -Tigraneen luovuttamaan sinne paenneen Mithridateen. Siten tämä maa, -joka aina Xenofonin retkestä saakka oli pysynyt syrjässä tapauksista, -joutui sodan jalkoihin ja siitä saatiin entistä täydellisempiä tietoja. - -Tämä oli ensi kerta, kun Roomalaiset kulkivat Anti-Tauro vuoriston -poikki ja tunkeutuivat siihen jylhään ylämaahan, josta Eufrat ja Tigris -saavat alkunsa. Siellä he, samoin kuin aikoinaan Xenofon joukkoineen, -saivat kärsiä paljon kurjuutta ilmaston ankaruuden vuoksi. Armeniasta -käsin he ensi kerran kulkivat Tauron poikki eteläpuolella olevaan -Mesopotamiaan, jossa myöhemmin niin kauan taistelivat Parthialaisia -vastaan. Lucullus vallotti Tigraneen pääkaupungin, Tigranokertan, joka -oli vasta perustettu. Kaupungin paikkaa ei varmuudella tiedetä, mutta -luullaan sen olleen nykyisen Mardinin seuduilla, josta on löydetty -vanhoja kaupungin pohjia. Arsanias joki, jonka rannoilla Lucullus -voitti Mithridateen ja Tigraneen yhtyneet armeijat, oli epäilemättä -nykyinen Murad, Eufrateen itäinen latvahaara, jonka poikki Xenofonkin -oli kulkenut. Lucullus sen jälkeen vallotti Mesopotamiassa Nisibiin -vahvan linnan, mutta sotajoukkonsa kapinoimisen vuoksi hänen sitten -täytyi luopua johdosta ja Pompeijus ryhtyi sotaa jatkamaan. - - - -Pompeijus Kolkhiissa. - - -Pompeijuksen sotaretken maantieteelliset tulokset olivat paljon -tärkeämmät. Sen kautta saatiin ensimäiset varmat tiedot Mustan meren -ja Kaspian meren välisistä seuduista. Pakotettuaan Mithridateen -pakenemaan Vähästä Aasiasta ja Tigraneen antautumaan hän alkoi -ajaa takaa Mithridatesta, joka oli paennut ensinnä Kolkhiihin ja -sieltä edelleen vaikeita teitä pitkin Pantikapaioniin (Kertshiin), -joka oli Kimmeriläisen Bosporon (Kertshin salmen) länsirannalla. -Taurian niemimaalla hän sitten, epätoivoisena vastarinnan -mahdollisuudesta, surmasi itsensä. Ajaessaan häntä takaa Pompeijus -huomasi välttämättömäksi kukistaa ne kansat, jotka olivat Armenian -pohjoispuolella ja jotka olivat Kreikkalaisille tunnetut Iberien -nimellä. Iberit asuivat Kaukason eteläpuolella olevassa vuorimaassa, -josta Kyros (Kur) joki saa alkunsa. Joen alajuoksulla taas, Kaspian -meren puolessa, asui kansa, jota sanottiin Albaneiksi; sekin ryhtyi -sotaan Roomalaisia vastaan. Pompeijus kulki Kyroksen poikki ja -lähestyi Kaspian merta kolmen päivämatkan päähän, taistellen siten -maassa, joka siihen saakka oli aivan tuntematonta. Plutarkhos kertoo, -että häntä estivät Kaspian merelle saakka etenemästä käärmeet. Tämä -epäilemättä oli liiottelua, mutta tosiasia on, että Moganin aro, jolta -hän lienee takaisin kääntynyt, vielä tänä päivänä on pahassa maineessa -myrkyllisten käärmeitten runsaudesta. - -Tarkemman kertomuksen näistä seuduista antoi mytileneläinen Theofanes, -Pompeijuksen läheinen ystävä, joka oli mukana sotaretkellä, kirjottaen -sen historiankin. Theofanes huomauttaa Kaukason muistuttavan -Pyreneitten vuorimaata varman suuntansa ja harjanteittensa -yhtäjaksoisuuden kautta, mainitsee muutamia sen solista ja sen alempien -liepeitten erinomaisen rehevästä kasvullisuudesta. Kaikki nämä -piirteet ovatkin tälle vuoristolle ominaisia. Theofanes mainitsee myös -vuoriston, joka kulkee Kaukasosta etelään, yhdistäen sen Kholkiin ja -Armenian vuorimaihin ja muodostaen Mustaan ja Kaspian mereen laskevien -jokien välillä vedenjakajan. Nykyisestä Kaukasiasta, ainakin sen -eteläosasta, oli siten saatu oikeat maantieteelliset käsitykset. - -Iberit olivat Theofaneen mukaan sivistynein tämän maan kansoista. -Heillä oli kaupunkeja ja markkinapaikkoja, hyvin rakennetut talot ja -tiilikatot. Väestö oli jaettu neljään kastiin; ylimpään kuuluivat -kuninkaallisen suvun jäsenet, jotka johtivat kansaa sekä sodassa -että rauhan aikana. Toiseen kuuluivat papit, jotka samalla olivat -tuomareita, milloin nousi riitoja naapuriheimojen kesken, kolmanteen -soturit ja maanviljelijät, neljänteen yhteinen kansa, joka teki -alemmat työt ja oli kuninkaan orjia. Kotiolot olivat patriarkallisella -kannalla, omaisuus oli perheen yhteistä ja perheen vanhin sitä hoiti. - -Albanien olot olivat paljon alkuperäisemmät. He eivät käyttäneet -rahaa kaupassa, vaan kävivät vaihtokauppaa, mitat ja painot olivat -heille tuntemattomat. Ihmisuhri oli yleinen, ja uhrien ruumiista -ennustettiin. Albanien pääelinkeino oli karjanhoito; maanviljelys ja -maanviljelysneuvot olivat alkuperäisintä laatua. Mutta siitä huolimatta -he maan hedelmällisyyden vuoksi saivat erinomaisen runsaita satoja. -Vielä tänä päivänä tämä pitää paikkansa, varsinkin Shirvanin (Bakun) -alueesta, joka on Kurin, Kaspian meren ja Kaukason itäpään välillä. -Vaikka Albanit olivat luonnostaan rauhallista kansaa, niin saivat he -kuitenkin Pompeijusta vastaan kokoon sotajoukon, jossa oli 60,000 -miestä jalkaväkeä ja 12,000 miestä ratsuväkeä. Siinä maassa, joka oli -Mustan meren rannalla Fasis joesta pohjoiseen päin, oli taas tavattoman -paljon eri kansoja: Dioskuriaan (Sukhum Kalehin) kreikkalaisessa -siirtokunnassa sanottiin seitsemänkymmenen eri heimon käyvän kauppaa. -Niillä oli kaikilla oma kielensä. Se olikin luonnollinen seuraus -tämän vuorimaan rakenteesta; se on täynnään ahtaita laaksoja, joitten -asukkaat ovat lähimmistä naapureistaankin eristetyt. Heniokhien nimi on -säilynyt nykyisessä Hainukhissa. Toiset näistä heimoista harjottivat -Mustalla merellä merirosvoutta, taikka ryöstelivät rannikoita. Heidän -aluksensa eivät kuitenkaan olleet sen suurempia, kuin että kantoivat -noin kolmisenkymmentä miestä. Tacitus myöhemmin kertoo samoista -kansoista, että he Vitelliuksen aikana tapahtuneessa kapinassa -parveilivat merellä hätä pikaa kyhäämissään aluksissa, jotka olivat -kapeita, laakapohjaisia ja kootut ilman vaski- tai rautasiteitä. Meren -noustessa aaltoihin he jatkoivat laitoja varalaidoilla, niin että -veneissä oli »seinät kuin huoneessa». Aluksia voitiin soutaa kumpi pää -edellä tahansa. Kuvaus heti jokaisen mieleen johtaa Pohjois-Suomen -jokiveneet, jotka niinikään ennen olivat rakennetut ilman nauloja, -»katajalla ommellut», kuten Vienan Karjalan rannikolla yhä vieläkin. - -Roomalaisten myöhemmillä sotatoimilla Afrikassa oli enemmän -partioretkien luonne. Laaja kuiva erämaavyöhyke Välimeren rantain -eteläpuolella rajotti ylipääsemättömyytensä kautta suuremmat sotaiset -toimet, mutta yrityksiä kulkea sen poikki tapahtui kuitenkin -useampiakin. Niihin ehkä kehotti maine Libyan erämaan eteläpuolella -olevista riistaseuduista. - - - -Uusia löytöjä Afrikassa. - - -Garamanttien maahan, nykyiseen Fezzaniin, josta jo Herodotos kertoi, -tehtiin kuitenkin suurempikin sotaretki ja tuo laaja keidasalue joutui -joksikin aikaa Rooman vallan alle. - -V. 20 e.Kr. Cornelius Balbus, joka silloin oli rannikon roomalaisena -maaherrana, tunkeutui erämaan poikki sotajoukkoineen ja voitti -Garamantit. Tapaus herätti Roomassa niin suurta huomiota, että -Balbukselle suotiin triumfi. Retkestä valitettavasti on säilynyt vain -vähän tietoja. Garamanttien pääkaupunki Garama vallotettiin. Nimi -on säilynyt nykyisessä Germassa, joka on noin 100 kilometrin päässä -Murzukista, Fezzanin nykyisestä pääkaupungista. Germassa tavattavat -muinaisjäännöksetkin vahvistavat sitä luuloa, että paikka juuri on -sama, jossa kerran oli vanhan keidaskansan pääkaupunki. - -Melkein samaan aikaan retkeili Petronius Etiopiaan, josta Candace -niminen kuningatar oli hyökännyt Syenen kaupungin kimppuun. Petronius -vallotti Syenen takaisin ja ajoi Candacea takaa Etiopiaan, voittaen -hänen sotajoukkonsa. Petronius tunkeutui vallottaen Napataan saakka, -joka oli Candacen pääkaupunki. Napatan pohjia, temppelin raunioita ja -pyramiideja on löydetty läheltä nykyistä Merawia, Niilin neljänsien -koskien alapuolelta. - -Roomalaiset vähitellen laskivat valtansa alle koko Pohjois-Afrikan, -josta tuli Rooman valtakunnan kukoistavimpia maakuntia. He rakensivat -kaupunkeja ja upeita julkisia rakennuksia kauas erämaahan saakka, jossa -niiden rauniot hämmästyttävät keskellä autioimpia hiekka-aavikoita. Ei -ole varmaa, onko Saharan pohjoisreunan ilmasto sen jälkeen kuivunut, -vai olivatko Roomalaisten vesijohdot nykyisiä niin paljon etevämmät, -mutta epäilemättä tämän maan viljelys siitä pitäen on laadulleenkin, -ei vain laajuudelleen rappeutunut entisestään. Länteen päin -Roomalaiset ulottivat valtaansa aina Marokkoon saakka, jossa säilyneet -siltarakennukset ja muut muinaismuistot kertovat, kuinka tarmokkaasti -he pitivät huolta alistamainsa maitten hallinnosta ja liikeneuvoista. -Pohjois-Afrikassa olivat maakunnat Mauretania Tingitana (Marokko), -Mauretania Caesarensis ja Numidia (Algeria) ynnä Afrika proconsularis, -joka vastaa nykyistä Tunesiaa. Lisäksi kuuluivat heille rannat -itäänpäin aina Egyptiä myöten. - -Paitsi Petroniuksen retkeä ja sotaretkeä Garamantteja vastaan tapahtui -muitakin yrityksiä tunkeutua kauemmaksi etelää kohti. Ne jäivät vaille -valtiollisia seurauksia, mutta ovat tutkimusretkinä merkillisiä, vaikka -tietomme niistä ovatkin vaillinaiset. - -Keisari Nero halusi kerrankin saada selvää Niilin lähteistä, joista -oli niin kauan väitelty. Tyranni, jolla niin monen huonon ominaisuuden -rinnalla oli hyviäkin, oli siis ensimäisiä, joka lähetti liikkeelle -oikean maantieteellisen tutkimusretkikunnan. Siihen kuului sotilaita, -mutta arvatenkaan ei ylempiä sotilaita haluttanut antautua seikkailuun, -koska molemmat johtajat olivat vain centurioneja, sadanpäämiehiä. -Retkikunta kulki ensinnä Egyptin kautta pitkin Niilin rantoja aina -Napataan saakka, jonne roomalainen vaikutusvalta ulottui, ja Napatasta -eteenpäin Etiopian kuninkaan suojeluksen ja suosituksen turvissa. -Retken tuloksista ei kuitenkaan ole säilynyt muita tietoja kuin -Neron opettajan ja hallitushoitajan Senecan lyhyt maininta. Seneca -kertoo kuulustelleensa centurioneja, heidän palattuaan retkeltään, -ja saaneensa heiltä seuraavat tiedot: »Saavuimme», niin kertoivat -sadanpäämiehet, »vihdoin suunnattomiin soihin, joitten loppua -maanasukkaat eivät tienneet, eikä yksikään kuolevainen saattanut -aavistaa. Niin täynnään on vesi ruohoa, ettei ole mahdollista -kulkea eteenpäin veneellä eikä jalkaisinkaan, sillä mutainen suo ei -kannattanut kuin korkeintain yhden hengen kantavan pienen veneen. -Siellä näimme kaksi kalliota, joista lähti joen suunnaton runsaus.» - -Sadanpäämiesten kuvaus osottaa heidän tosiaan käyneen noin -700 kilometriä Khartumin eteläpuolella siinä seudussa, jossa -oikealta puolelta Sobat laskee Niiliin ja vasemmalta puolelta -Bahr-el-Ghazalin vetevät soiset syrjäjoet. Nämä seudut ovat tosiaan -niin läpipääsemättömät, että ne vielä yhdeksännelläkintoista -vuosisadalla ehkäisivät kaikki yritykset tunkeutua sen kautta Niilin -lähteille. Mutta tositietojaan sadanpäämiehet jatkoivat vanhalla -sadulla. He eivät luultavasti uskaltaneet palata itsevaltiaan eteen -sillä tiedolla, etteivät päässeet perille saakka, vaan turvautuivat -vanhaan, Herodotoksen mainitsemaan taruun, jonka mukaan Niili -alkaa Krofin ja Mofin kallioitten välissä olevasta lähteestä. -Kallioitten paikan he vain olivat siirtäneet niin kauas etelään, kuin -heidän maantuntemuksensa nyt ulottui. Saapuakseen Niilin suurille -lähdejärville centurionien olisi tullut vielä kulkea noin 500 -kilometriä soitten poikki ja sitten kuivempia maita 600—700 kilometriä -Ukerewe järvelle. Niin suureen yritykseen ei Rooman suojeluksessa -matkustavilla sotilaillakaan ollut voimia. - -Garamanttien maasta, jonka Balbus oli vallottanut, tunkeutui Septimius -Flaccus kolme kuukautta kestäneen matkan jälkeen etelässä asuvain -Etioppialaisten maahan. Tästä matkasta emme tiedä sen enempää. Mutta -myöhemmin kulki samaa tietä Julius Maternus, roomalainen päällikkö -hänkin. Liitossa Garamanttien kuninkaan kanssa hän, arvatenkin -jommoinenkin armeija mukanaan, eteni neljä kuukautta etelään päin ja -saapui Agisymba nimiseen maahan, jossa oli runsaasti sarvikuonoja. -Ilmeisesti hän siis kulki koko Saharan poikki ja saapui Sudaniin. -Tästäkään retkestä ei valitettavasti ole sen enempää tietoja. -Roomalaisilla nähtävästi oli hyvä halu ulottaa valtaansa kauemmaksi -etelää kohti, mutta huomasivat sen näillä retkillä luonnonesteiden -vuoksi mahdottomaksi. - -Vielä neljännestä merkillisestä yrityksestä on säilynyt lyhyt tieto. -Suetonius Paullinus, etevä sotilas, joka myöhemmin vallotti suuren osan -Britanniaa, yritti Mauretania Tingitanan propraetorina ollessaan kulkea -Atlas vuoriston poikki. Vuoriston solat tosin olivat talvella lumen -peitossa, mutta roomalainen armeija pääsi kuitenkin sen yli ja kulki -edelleen vuoriston toisella puolella olevan polttavan erämaan poikki, -kunnes saavuttiin Ger nimiselle virralle, jonka läheisyydessä oli -runsaasti elefantteja ja muita villieläimiä. Toiset ovat luulleet joen -tarkottaneen Nigeriä, mutta luultavasti Ger'oli vain joku Atlaksesta -alkavista vuorijoista, jotka erämaassa pian katoovat hiekkaan, sillä -sana »gir» berberin kielessä merkitsee yleensä juoksevaa vettä. Sitä -käytetään vielä tänä päivänä sen seudun joista. - -Roomalaiset eivät olleet varsinaista merikansaa, vaikka oppivatkin -Välimerellä purjehtimaan. Mutta he hallitsivat kansoja, jotka -vanhastaan olivat liikkunee; vesillä, ja saattoivat sen kautta pitää -laajoja kauppayhteyksiä sekä länteen että itään. Rooman aikana tulivat -muun muassa tunnetuiksi Canarian saaret, joilla jo Foinikit olivat -käyneet, mutta joista tieto näyttää sen jälkeen unohtuneen. Madeirassa -näytään niinikään käydyn. - - - -Onnelan saaret. - - -Kreikkalaiset olivat näistä saarista kuulleet vain häälyviä huhuja. -He kuvittelivat, että kaukana Atlantin meressä oli »Onnelan -saaret», joilla ei myrskynnyt, ei satanut lunta. Jo Homeroksen -runoissa kuvitellaan »Elyseitten kenttäin» olleen kaukana lännen ja -auringonlaskun meressä. - -Numidian kuninkaalta Jubalta, joka oli keisari Augustuksen ystävä -ja Roomassa kasvatettu, saatiin näistä saarista varmapiirteisempiä -tietoja. Hän kertoi »Onnelan saarien» olevan Saharan rannikon edustalla -valtameressä. Niiden täytyi tarkottaa Canarian saaria. Juban käyttämät -latinalaiset nimet olivatkin osaksi samat kuin nykyiset. Canaria vastaa -nykyistä Gran Canaria-saarta. Nivaria (luminen) sitä vastoin lienee -tarkottanut nykyistä Teneriffaa, jonka tulivuorikeila kohoo lumirajan -yläpuolelle. Ombrios saarella hän kertoo olleen järven vuorien -keskellä, ja se taas sopii nykyiseen Palma saareen, jossa on veden -täyttämä suuri vulkaanikita, »Caldera». korkeiden vuorien keskellä. - -Jo aikaisemmin oli roomalainen sotapäällikkö Sertorius, Sullan -vaarallinen kilpailija, kuullut »Onnelan saarista» siksi varmoja -maineita, että hän, sotaan ja vastoinkäymisiin väsyneenä, päätti -muuttaa niihin asumaan. Sertorius oli kuullut kreikkalaisilta -merimiehiltä, että »Onnelan saaria» oli kaksi. Niitten välillä oli muka -kapea salmi; etäisyyden Afrikan rannasta oli ilmotettu olevan 10,000 -stadionia, siis lähes 2000 kilometriä. Saarien ilmasto oli muka niin -kosteata ja leutoa, että siellä itsestään kasvoi kaikenlaisia hedelmiä. -Sertoriuksen aie meni kuitenkin myttyyn, koska hänen laivamiehensä, -Kilikian pahamaineisia merirosvoja, eivät uskaltaneet retkelle -lähteä. Matka niille saarille, joita tässä epäilemättä tarkotetaan, -ei kuitenkaan ollut likimainkaan niin pitkä, kuin Sertoriukselle -oli ilmotettu. Paikkain kuvauksesta ja ilmanalaa ja kasvullisuutta -koskevista ilmotuksista voidaan jotenkin varmaan päättää, että nämä -»Onnelan saaret» olivat Madeira ja sen lähellä oleva pieni saari. -Moneksi vuosisadaksi jäivät nämä saaret sitten unohduksiin, kun -Sertorius pian sen jälkeen murhattiin. Arabialaiset maantieteilijät -vielä 13:lla vuosisadalla mainitsivat, että »Onnelan saaret» olivat -aaltoihin vaipuneet ja kaikiksi ajoiksi kadonneet. - -Vallotuksiensa kautta olivat Roomalaiset saaneet haltuunsa sen vanhan -kauppatien lähtökohdat, joka vei Välimeren itäpäästä Intiaan. He -koettivat sitä paremmin turvata vallottamalla Etelä-Arabian, mutta -Aelius Galluksen v. 24 e.Kr. sinne tekemä sotaretki epäonnistui -maanlaadun ja olojen tuntemattomuuden vuoksi. Eräs jälkimaailmalle -säilynyt kertomus Erythrean meren (Intian meren) rannoista kuitenkin -todistaa, että reitti oli edelleenkin tunnettu ja käytännössä. - - - -Erythrean meren ympäripurjehdus. - - -»Periplus maris Erythraei», s.o. Erythrean meren ympäripurjehdus, on -vanhan maantieteen merkillisimpiä asiakirjoja. Se lienee kirjotettu -noin v. 80 j.Kr. ja olleen aiottu sekä merenkulkijain että kauppiaitten -oppaaksi. Siinä tehdään selkoa sekä väylistä, että satamista ja -kauppapaikoista, ja mainitaan myös tarkalleen tavarat, joita niihin -tuotiin taikka niistä vietiin. Kertomuksen laatijasta ei ole mitään -tietoa. Mutta sen kirjottaja oli tarkka luonnon havaitsija ja antaa -kauttaaltaan oikeita ja seikkaperäisiä tietoja. - -»Periplus» lähtee alkuun Myos Hormos nimisestä kaupungista nykyisen -Punaisen meren rannalta. Se seuraa tämän meren Afrikan puoleista -rantaa Bab-el-Mandebin salmeen saakka, mainiten ne paikat, joita -oli Ptolemaioksien toimesta perustettu kauppaa ja elefanttien -metsästämistä varten. Niiden joukossa oli Axumin satamakaupunki -Adulis; Etiopian pääkaupunki Axum oli kauempana maan sisässä. Tarkkaan -luetellaan niinikään poikkeuspaikat sillä rannikolla, joka ulottui -Bab-el-Mandebista itään päin Aromata (Kap Guardafui) niemeen saakka -ja sikäläisten maitten luonnontuotteet, norsunluu, kilpikonnankuori, -kinnamoni ja monenlaiset kummit. Tämän jälkeen annetaan ensimäiset -varmat tiedot rannikosta, joka jatkui mainitusta niemestä lounatta -kohti. Sillä rannalla oli Opone niminen tärkeä kauppapaikka, jonne -tuotiin Intiasta saakka tavaroita. Helppo on nykyisillä kartoilla vielä -tuntea tämä nimi (Ras Hafun). Oponea etelämpänä kertoja ei näytä itse -käyneen, mutta hän on saanut muilta luotettavia tietoja. Kauimpana -etelässä oli tunnettu paikka eräs matala, Menuthias niminen saari, -jossa kasvoi runsaasti puita. Matkoista päättäen tämä saari oli joko -Sansibar taikka sitä pohjoisempi Pemba, jotka kautta aikain ovat olleet -tärkeitä kauppapaikkoja. - -Menuthiaan takana kertoja mainitsee tutkimattoman meren kääntyvän -länteen päin ja lopulta yhtyvän siihen mereen, joka on Afrikan toisella -puolella. Hänellä oli siis Afrikan ulottuvaisuudesta oikeampi käsitys -kuin Strabonilla, joka luuli sen etelärannan kääntyvän Kap Guardafuista -suoraan länteen, yhtyäkseen Guinean rannikkoon. - -Palattuaan lähtökohtaansa kertoja Punaisen meren vasenta rantaa -seuraten tekee selkoa Arabian ja Intian rannikoista. Bab-el-Mandebin -takana hän mainitsee sataman, joka vastaa nykyistä Adenia. Vähän -kauempana tätä paikkaa oli Syagros niemi, jota hän sanoo maailman -mahtavimmaksi (nykyinen Kap Fartak). Siitä lähdettiin oikaisemaan meren -poikki Intian rannoille. Samassa yhteydessä mainitaan vielä Sokotran -saari, vanhain Dioskorides, koska se kuului Arabian ruhtinaitten vallan -alle. Syagros niemen takana oli Mosba tärkein kauppapaikka; sen takana -asui vuoristossa luolaihmisiä. Sekin tieto on oikea, sillä yhä vielä -niiden seutujen asukkaat karjoineen asuvat vuoriluolissa. - -Rannikon selittäminen jatkuu edelleen aina Indos virran suistamoon -saakka; siitä eteenpäin selonteko käy vielä täydellisemmäksi, antaen -samalla hyödyllisiä ohjeita purjehtijoille. Indon suistamon takana oli -Eirinon niminen lahti, joka merivirtainsa ja särkkäinsä vuoksi oli -erittäin vaarallinen; sen takana oli toinen syvälle maahan pistävä -lahti Baraces nimeltään (nykyinen Cutch lahti). Tämän jälkeen seurasi -Cambay lahti, jota noustiin Namnadios (Nerbudda) joen suistamoon. Joen -rannalla oli muutaman kymmenen kilometrin päässä rannikosta Barygaza -(Baroche) niminen kaupunki, joka oli Etu-lntian länsirannikon tärkein -kauppakeskusta. Sieltä tuotiin hajusteita, kalliita kiviä, norsunluuta, -musliinia ja silkkiä. Mieltäkiinnittävä on niin vanha vilkas -kuvaus Nerbuddan suulla tavallisesta boore-ilmiöstä, samanlaisesta -vuoksiaallosta, joka Indon suulla niin suuresti pelästytti Aleksanteri -Suuren sotilaita. - -»Koko Intiassa on paljon virtoja, ja vuorovesi vaihtelee huomattavalla -tavalla, lisääntyen kolmena päivänä sekä uuden kuun että täysikuun -lähestyessä, mutta alentuen väliajoilla. Näin tapahtuu varsinkin -Barygazan seuduilla, jossa silloin meren syvyydet äkkiä paljastuvat; -ja siten toisin ajoin vesi peittää manterenkin osia, toisin ajoin -taas on pohja kuivilla semmoisissakin paikoissa, joilla vähän ennen -laivat purjehtivat. Vuoksen hyökkäyksen kautta läheinen meri pusertuu -ahtaaseen ja joet alkavat siitä virrata taakse päin monta stadionia, -luonnollista juoksuaan vastaan. Sen vuoksi purjehtijat, jotka -ovat tottumattomia näihin vesiin ja käyvät Barygazassa ensimäistä -kertaa, ovat suuressa vaarassa satamaa lähestyessään, taikka sieltä -lähtiessään. Sillä koska vuoksiaalto ei hellitä voimaansa, niin -ankkurit eivät pidä; ja siten laivat, joita tulvaveden hyökkäys tempaa -mukaansa, joutuvat virran raivon kautta pois oikeasta suunnastaan, -tarttuvat hiekkasärkkiin ja särkyvät hylyiksi ja pienemmät alukset -kantavatkin. Toiset taas, jotka ovat vuoksiaaltoa välttääkseen menneet -läheisiin salmiin, uppoavat tulvan ensi hyökkäyksessä, ellei niitä -vedetä maalle, sillä niin äkkiä tulva ne yllättää. Niin rajulla -voimalla vuoksiaalto tosiaan hyökkää mereltä uuden kuun aikana, -varsinkin yöllä, että vähän ennen sen saapumista kuuluu niitten -korviin, jotka ovat suistamossa, kuin etäisen sotajoukon huutoa ja pian -sen jälkeen meri itse suurella pauhulla syöksyy matalille.» - -Barygazan takana oli Nelcynda äärimäinen paikka, jossa Peripluksen -kirjottaja oli käynyt. Nelcynda arvatenkin oli Malabarin rannikolla; -se kävi laajaa pippurikauppaa. Etu-Intian muodosta hänellä näyttää -olleen oikeampi käsitys kuin edellisillä maantieteen tutkijoilla, -sillä hän huomauttaa, että rannikko jatkuu etelää kohti, ja nimittää -maata siitä eteenpäin Dakhinabadeeksi, joka vastaa nykyistä Dekkania. -Hänen mainitsemansa nimi merkitsee nykyisellä maan kielellä »etelän -tietä». Periplus tällä kohdalla mainitsee, että muka Hippalos niminen -kreikkalainen oli ensimäisenä kulkenut meren poikki Arabian rannalta -suoraan Intiaan, määräaikaista monsuunituulta hyväkseen käyttäen. -Hippaloksen retki näyttää tapahtuneen myöhemmin kuin Strabon kirjotti -maantieteensä. Lounaismonsuunia nimitettiin sen jälkeen Hippaloksen -tuuleksi, kuten Pliniuskin tietää. Sen jälkeen aljettiin muka yleisesti -purjehtia suoraan meren poikki. Plinius kertoo, että purjehtijoilla -kuitenkin täytyi olla joukko jousimiehiä mukanaan, koska noilla merillä -liikkui paljon merirosvoja. Takaisin palattiin talvella, jolloin -monsuuni kääntyi maatuuleksi. - -Nelcyndan takana olevista maista Periplus ei tiedä muuta kuin -maanasukkaitten häälyviä maineita. Hän mainitsee Komari nimisen -paikan, joka luultavasti on sama kuin nykyinen Kap Komorin, Etu-Intian -eteläkärki. Vastapäätä Taprobane-saarta (Ceylonia) hän sanoo rannikon -kääntyvän itää kohti, jonka jälkeen se kulkee jonkun matkaa pohjoiseen -ja sitten uudelleen kääntyy itään päin Gangeen suistamoon. Hämäränä -huhuna mainitaan maa, joka ehkä oli sama kuin Ptolemaioksen »Kultainen -Khersonnesos», s.o. Malakan niemi, ynnä siitä pohjoiseen oleva This -maa, joka arvatenkin tarkotti Kiinaa. - - - -Taprobane. - - -Plinius saattoi jo ennen Periplusta julkaista tietoja Taprobanesta, -josta oli saapunut Roomaan lähetystö. Tämän lähetystön alkuvaiheet -olivat olleet omituisen seikkailurikkaat: - -Keisari Claudiuksen hallitusajalla oli Punaisen meren tullikokoojan -Annius Plocamuksen vapautettu orja Arabian rannikkoa pitkin -purjehtiessaan joutunut myrskyyn, joka viidessätoista päivässä ajoi -hänen laivansa Taprobanen saarelle Hippuriin kaupunkiin. Saaren -kuningas otti hänet ystävällisesti vastaan ja kuudessa kuukaudessa -muukalainen oppi maan kieltä, niin että saattoi keskustella asukkaitten -kanssa. Kuninkaaseen teki syvän vaikutuksen se seikka, että muukalaisen -rahat, roomalaiset denarit, kaikki olivat saman painoisia, vaikka ne -oli leimattu eri hallitsijain aikana, niinkuin muotokuvista näkyi. -Siitä hän päätti, että Rooman hallinto mahtoi olla järjestetty -ihmeteltävän oikeudenmukaiselle kannalle, ja se sai hänet lähettämään -Roomaan lähetystön, johon kuului neljä etevää saarelaista. Nämä -kertoivat ne seikat, jotka Plinius mainitsee. Mutta he näyttävät -liiotelleen koko joukon, koska sen aikuiset maantieteen tutkijat -sitten piirsivät Taprobanen kartoilleen monta vertaa suuremmaksi, -kuin se todella on. Saaren muista oloista he sitä vastoin antoivat -oikeita tietoja, sen ovat myöhemmät tutkimukset osottaneet. Orjuus -oli Taprobanessa tuntematon, rakennukset olivat vaatimattomia, -viljan hintaa pidettiin aina samalla tasalla, eikä oikeusriitoja -ollut ensinkään. Kuningas valittiin, ja oli ryhdytty tarkkoihin -varokeinoihin, ettei kuninkuus voinut muuttua perinnölliseksi. Hänen -valtaansa rajotti neuvosto. Maa oli hyvin viljeltyä ja erinomaisen -tuotteliasta, mutta viiniä ei siellä kasvanut. Asukkaat olivat -maineessa siitä, että elivät hyvin kauan, usein satavuotiaiksi. Mutta -vaikka he muutoin elivät vaatimattomasti, niin ahnehtivat he sitä -kiihkeämmin kultaa ja jalokiviä, varsinkin helmiä, joitten pyynti -yhä vieläkin on tuottava Ceylonin rannoilla. Lähettiläät arvelivat, -että vaikka heidän maansa oli rikkaampi kuin Rooma, niin osasivat -Roomalaiset sitä vastoin käyttää varallisuuttaan paremmin hyödykseen. - - - -Rooma ja Kiina. - - -Myöhemmin Roomalaiset saivat Kiinastakin ensimäiset viestit, mitä -tiedämme Länsimaihin saapuneen. - -Kiinan silkki alkoi esiintyä maailmanmarkkinoilla yhä halutumpana -tavarana ja tämä kauppa sai Roomalaiset yrittämään, eikö voitaisi -päästä Kiinan kanssa suoranaiseen kauppayhteyteen. Tavara kulki -nimittäin monien välikäsien kautta ja siitä sen hinta kohosi -suunnattoman kalliiksi, ennenkun se oli Välimeren maissa. -Pohjois-Kiinaan kulki kauppa maisin Keski-Aasian karavaniteitä -ja sitä osaa Kiinasta sanottiin Sericaksi, joka samalla merkitsi -silkkiäkin. Kiinan eteläosaa taas, josta tiedot saatiin meritse, -mainittiin This nimellä. Thinai oli muuan suuri Kiinan kaupunki, ja -siitä länsimaiset kansat saivat maan nykyisen nimen. Plinius kertoo -Serien maan olevan idän äärimäisen meren rannalla. Kiinalaisilla -puolestaan oli, sen näemme heidän vanhoista aikakirjoistaan, niinikään -tieto Rooman valtakunnasta, jota he nimittivät Ta-Tsiniksi. Kiinan -hovin aikakirjoissa mainitaan, että eräänä vuonna, joka vastaa -vuotta 166 j.Kr., oli Kiinaan saapunut lähettiläitä Ta-Tsinin -kuninkaan An-tu-nun, s.o. keisari Marcus Aurelius Antoninuksen -toimesta. Mahdollista kuitenkin on, että nämä lähettiläät vain olivat -yritteliäitä kauppiaita. Kiinan oloista saatiin nyt sen verran -käsitystä, että tiedettiin silkin ei kasvavan puissa, vaan olevan -pienien eläimien kehräämää lanka-ainetta. Silkki oli Vanhalla ajalla -monin verroin kalliimpaa kuin nykyään, ja kun sitä ei valmistettu -muualla kuin Kiinassa, niin sitä oli usein vaikea rahallakaan -saada. Sen hankkimiseksi tehtiin mitä suurimpia ponnistuksia ja -suunnattomia summia roomalaiset ylimykset kuluttivat, voidakseen tämän -ylellisyystarpeensa tyydyttää. - - - -Roomalaisten tiet. - - -Yhdysliikettä ja maitten tuntemista edistivät mitä tehokkaimmin -tiet, joita Roomalaiset rakensivat maailmanvaltakuntansa eri osiin. -Niitten varsinainen tarkotus oli sotilaallinen, vallotettujen maitten -lujempi kiinnittäminen. Mutta samalla ne palvelivat muutakin liikettä, -jonka siihen saakka oli täytynyt tyytyä jokireitteihin ja polkuihin. -Roomalaiset rakensivat tiensä mitä kunnollisimmin, ne tyydyttivät -nykyistenkin käsitysten mukaan suuria vaatimuksia. Tiet tarkalleen -mitattiin ja varustettiin penikulmapaaluilla. Siten Roomalaiset -teittensä pituudesta saivat varman käsityksen maittenkin laajuudesta. -Etäisyyksien mittaaminen alkoi kullakin tiellä siitä kohdasta, missä -se lähti Rooman kaupunginportista. Keisari Augustuksen toimesta -pystytettiin Rooman Forumille »Kultainen penikulmapatsas», johon kaikki -tärkeimmät välimatkat merkittiin. Tiet rakennettiin maata korkeammalle -erityiselle tiepengermälle ja laskettiin niin huolellisesti -tahoilluilla kivillä, että niitä on monessa maassa säilynyt -nykyaikoihin saakka. Kolmesta maanosasta on löydetty Roomalaisten -vanhoja penikulmapatsaita. - - - -Via Aurelia. - - -Lännen valtatie oli Via Aurelia, joka kulki Etrurian kautta Roomasta -Pisaan. V. 109 e.Kr. sitä jatkettiin pitkin meren rannikkoa mitä -vaikeimman ja epätasaisimman maan kautta Genovan lahden pohjaan ja -tätä osaa nimitettiin rakentajansa mukaan Via Aemilia Scauriksi. -Augustuksen ajalla se piteni pitkin merenrantaa lähelle nykyistä -Nizzaa; tämä osa oli Via Julia. Gallian rajalla se liittyi niihin -teihin, joita oli Alppien länsipuolelle rakennettu. Provencen valtatie -kulki Aquae Sextiaen (Aixin) kautta Arelateen (Arlesiin), joka oli -Rhônen suistamon yläpäässä. Arelatesta oli tie Pyreneitten juurelle. -Sieltä se kulki vuoriston poikki lähellä nykyistä Roussillonia ja -jatkui Espanjan puolella Tarragonaan, joka on meren rannalla pohjoiseen -päin Barcelonasta. Kuljettuaan Iberus (Ebro) joen poikki tämä valtatie -edelleen kävi Valencian kautta nykyisen Jucar joen suuhun ja kääntyi -sieltä sisämaahan, kulkien sen vedenjakajan poikki, joka erottaa -Välimereen laskevat vedet Atlantin mereen laskevista, ja jatkuen -Baetiin (Guadalquivirin) laakson Corduban (Cordovan) ja Hispaliin -(Sevillan) kautta meren rannalle. - - - -Via Flaminia. - - -Roomasta pohjoiseen kulkeva valtatie, Via Flaminia, rakennettiin -v:n 220 vaiheilla e.Kr. Sen määrä oli helpottaa liikettä nykyiseen -Lombardiaan. Via Flaminia kulki Apenninien poikki Fanum Fortunataehen, -Adrian merelle, ja seurasi sitten meren rantaa Arinunimiin (Riminiin) -saakka. Puolen vuosisataa myöhemmin sitä jatkettiin Placentiaan -(Piacenzaan) pitkin Apenniinien koillisliepeitä. Placentian luona se -kulki Pon poikki ja jatkui siitä Mediolanumiin (Milanoon). Tieltä -rakennettiin nykyiseen Piemontiin haaroja ja niitä jatkettiin edelleen -Alppien poikki Galliaan. Yksi tie kulki Cottilaisten Alppien poikki -pitkin nykyistä Genèvre solaa ja päättyi Alppien toisella puolella -Arelateen. Mediolanumista kulki toinen alppitie Augusta Praetorian -(Aostan) kautta Graijisten Alppien poikki Pienen Bernhardin solaa -pitkin Isaran (Iseren) laaksoon ja edelleen Lugdunumiin (Lyoniin). -Toinen haara kulki Mont Blancin itäpuolitse Suuren Bernhardin solan -kautta Ylä-Rhônen laaksoon ja Geneven järvelle. Tätä tietä jatkettiin -edelleen Helvetian kautta ja Juran poikki Augusta Rauracorum nimiseen -kaupunkiin, joka oli lähellä nykyistä Baselia. - -Gallian tiet haarautuivat Lugdanumista (Lyonista), jota pidettiin -maan tärkeimpänä kaupunkina, neljälle taholle, kolme niistä kolmelle -eri merelle. Yksi tie kulki suoraan etelään pitkin Rhônen laaksoa -Välimerelle, toinen Arvernien maan (Auvergnen) kautta Garonnen suuhun -ja edelleen Aqvitaniaan. Kolmas taas johti pohjoista kohti Ararin -(Saônen) laakson kautta Cabillonumiin (Châlonsiin), sekä edelleen -Yonnen, Seinen ja Marnen poikki Reinien kaupunkiin Durocortorumiin -(Reimsiin) ja Gesoriacumiin, joka vastasi nykyistä Boulognea Kanaalin -rannalla. Tästä paikasta tavallisesti kuljettiin meren poikki -Britanniaan. Muuan tie kulki Doubsinlaaksoa pitkin ja vedenjakajan -poikki Rheinin rannoille. Rheinin laaksossa oli kuulu Plataea Montana -(Bergstrasse), joka johti Mogontiarumiin (Mainziin). Sama tie jatkui, -jokea seuraten, aina Pohjanmerelle saakka Colonia Agrippinan (Cölnin) -ja Lugdunum Batavorumin (Leydenin) kautta. - -Muuan Lontoon merkillisimpiä muinaismuistoja on Cityssä säilynyt -roomalainen penikulmapatsas. Roomalaisten maantieverkko nimittäin -ulotettiin etäiseen Britanniaankin. Yksi tie kulki halki maan aina -Forthin vuonon rannalle, toinen poikittain Lontoosta Bristolin -kanavalle, kolmas luodetta kohti nykyisen Liverpoolin seuduille -ja siitä vielä meren rantaa pohjoista kohti Skotlannin rajalle, -jossa vahva muuri kulki maan poikki Pohjanmeren rannalle, erottaen -roomalaisen maakunnan Piktien vapaasta maasta. - -Pon laaksossa haarautui Via Aemiliasta toisiakin tärkeitä teitä -pohjoiseen ja itään. Milanosta kulki tie Veronaan ja sieltä Atesis -(Adige) joen laaksoa ja Brennerin solan poikki Augusta Vindelicorumiin -(Augsburgiin). Toinen tie kulki Veronasta itäänpäin Aquilegiaan, Adrian -meren pohjukkaan, ja Julisten Alppien poikki Pannoniaan. Aemonassa -(Laibachissä) se haarautui kahtaanne, toinen haara kulki Itämeren -kaupan vanhaa tietä Carnuntumiin, jossa Tonavalla oleva roomalainen -laivasto majaili; kaupungin, joka oli Wienistä itään, hävittivät -myöhemmin Madjaarit pohjiaan myöten. Toinen haara kulki Saven laaksoa -Singidunumiin, nykyiseen Belgradiin. Seurattuaan jonkun matkaa Tonavan -laaksoa se poikkesi ylämaahan Nishin kautta, kulki Serdican (Sofian) -seuduilla Balkanin poikki ja päättyi Byzantioniin. - - - -Via Appia. - - -Roomasta oli kuitenkin Bosporon rannalle vanhempikin ja oikoisempi tie. -Sen alkuosa, joka johti Roomasta Etelä-Italiaan, oli kuulu Via Appia, -joka on suureksi osaksi säilynyt. Alkuosan Capuaan saakka rakensi -Appius Claudius Caecus jo v. 312 e.Kr.; se olikin vanhin Roomalaisten -teistä. Capuasta se jatkettiin Beneventumiin ja sieltä kahtakin suuntaa -Brundisiumiin, Adrian meren rannalle, joka nykyisinkin on tärkeä satama -Itämaille kulkevaa pikaliikettä varten. Brundisiumista kuljettiin meren -poikki joko Dyrrakhioniin tai Apolloniaan, joista Via Egnatia lähti -maan poikki nykyisen Albanian kautta Egean merelle. Molemmat alkuhaarat -yhtyivät maan sisässä Clodiana nimisessä paikassa; sieltä tie kulki -edelleen vuoriston poikki Lykhnitis (Okhrida) järvelle, Herakleian -(Monastirin), Edessan ja Pellan kautta Thessalonikaan, nykyiseen -Salonikiin. Loppuosa Egnatisesta tiestä kulki Amfipoliin ja Philippin -kautta Byzantioniin. - -Vähässä Aasiassa valtatie kulki Bosporon rannoilta Nikomedian kautta -Ankyraan (Angoraan), sieltä Kappadokian ja Kilikian porttien kautta -Tauros vuoriston poikki Tarsos nimiseen kaupunkiin Kilikian rannikolle. -Kiertäen Issoksen lahden ja kulkien Amanos vuoriston poikki se johti -Antiokhiaan. Antiokhiasta pääsi kahtakin tietä Seleukiaan Tigriin -rannalle. Toinen tie kulki Zeugman kohdalla venesiltaa Eufratin poikki -ja edelleen Mesopotamian poikki, toinen suorempi, mutta vaikeampi, -Palmyran kautta Arabian erämaan poikki. Syyrian ja Palestinan kautta -kulkivat ne tiet, jotka veivät Antiokhiasta Egyptiin. Egyptissä -rakennettiin tie pitkin Niilin laaksoa aina Theben läheisyyteen ja -Koptos nimiseen kauppapaikkaan, josta karavanitie kulki maan poikki -ennen mainittuun Myos Hormokseen ja Berenikeen Punaisen meren rannalle. -Pohjois-Afrikassa olevat maakunnat taas yhdistettiin toisiinsa -yhtämittaisen tien kautta, joka seuraili Välimeren etelärantaa. -Luoteis-Afrikassa, jossa viljeltävää maata oli leveämmältä, -rakennettiin sisämaahankin teitä. - -Kautta koko laajan valtakuntansa olivat Roomalaiset siis pitäneet -hyvää huolta armeijainsa liikunnosta ja kaupan ja yhdysliikkeen -helpottamisesta. Mutta tieverkko ei tullut paljoakaan maksamaan -Rooman valtiolle, sillä maanasukkaat pakotettiin ne rakentamaan. -Tientekorasitus oli niin suuri, että kansat, joiden oli täytynyt niitä -rakentaa, monessa maassa niitä vihasivat. Rooman valtakunnan hajotessa -ne toisin paikoin ehdon tahdon revittiin, jotta voitaisiin helpommin -estää vallottajia maahan tulemasta. - - - -Roomalaiset tiekartat. - - -Kreikkalaisten ja Roomalaisten luonteen erilaisuus kuvastuu -heidän kartoistaankin. Kreikkalaiset perustivat maailmankarttansa -tähtitieteelle ja saivat sen kautta maiden ja merien suhteet alun -pitäen pätevälle pohjalle. Roomalaisten kartat sitä vastoin perustuivat -teiden mittauksiin ja ne laadittiin kokonaan tuolle tierungolle, -pitämättä suurta lukua maitten ja merien oikeasta paikasta leveys- ja -pituusasteilla. - -Tärkein Roomalaisten kartoista oli Agripan laatima. Se käsitti -koko Rooman valtakunnan, vieläpä naapurimaatkin. Agripan kuoleman -jälkeen se keisari Augustuksen toimesta ripustettiin Porta Octaviaan -Roomassa. Karttaan liittyi selitys, jossa mainittiin eri maakuntien -laajuus ja tärkeimpien paikkain keskinäiset etäisyydet. Agripan -kartta lienee koottu juuri tiekartoista, »itinerarioista», joissa -paitsi itse tietä oli sen kahden puolen merkitty tärkeimpiä seikkoja -selittävillä piirustuksilla. Agripan kartasta vuorostaan valmistettiin -virallisia tien- ja maanselityksiä roomalaisille sotilaille ja -hallintovirkamiehille, joita lähetettiin valtakunnan eri osiin. -Yksi semmoinen on säilynyt jälkimaailmalle, kuulu »Peutingerin -taulu». Nimen, jolla se nykyään yleisesti tunnetaan, se on saanut -saksalaisesta Conrad Peutingeristä, joka eli kuudennentoista vuosisadan -alkupuoliskolla. Peutingerin haltuun tullut tiekartta oli erään -Colmarin munkin v. 1265 valmistama jäljennös vanhemmasta kartasta, -johon hän vain oli lisäillyt sinne tänne jonkun nimen, varsinkin -Palestinan pyhiä paikkoja, joita pakanallinen roomalainen ei ollut -huomannut tarpeelliseksi karttaansa merkitä. Luulon mukaan alkuperäinen -kartta piirrettiin alkupuolella kolmatta vuosisataa j.Kr., Aleksanteri -Severuksen ollessa Rooman keisarina. - -»Tabula Peutingeriana» esittää koko sitä maailmaa, joka oli -Roomalaisille tunnettu, Gangeen suusta aina Pyreneitten niemimaan -itärannalle saakka. Se on noin 7 metriä pitkä, mutta ainoastaan -kolmekymmentä sentimetriä leveä, siis suhteettoman pitkä ja kapea -kaistale. Luonnollisesti ovat maat ja meret vääntyneet aivan -muodottomiksi, Välimeri esim. on kuin pitkä kapea kanava. Mutta kun -kartan tekijän tarkotus olikin etupäässä tarkka tiekartta, niin pituus- -ja leveysasteet jätettiin kokonaan huomioon ottamatta. Matkanpituudet -ja »kestikievarit» on sitä vastoin tarkkaan merkitty. Tarpeen mukaan -mainitaan jokia, järviä ja vuoristoita, tavottelematta kuitenkaan -niiden suhteen minkäänlaista tarkkuutta. Erilaisilla sovinnaisilla -merkeillä ilmaistaan eri keskustain tärkeyttä. Tavalliset kaupungit -on merkitty pienillä huoneilla, tärkeimmät taas, kuten Aquilegia, -Thessalonika ja Nikomedia, kehämuureilla ja torneilla. Huolellisesti -on eri maanosissa merkitty kaikki vesiparannuspaikat; niiden kohdalle -on piirretty kylpyhuone ja keskelle allikko. Niinikään on merkitty -tärkeimpiä yleisiä rakennuksia, esim. se kanava, jonka Marius kaivatti -Rhônen suistamoa kiertämään, Augustuksen satama Ostiassa ja Alexandrian -majakka. Suurin kunnia on tullut Rooman, Konstantinopolin ja Antiokhian -osaksi, sillä niitä esittää valtaistuimella istuva henkilö, Roomalla -ja Antiokhialla kruunu päässään, Konstantinopolilla sulitettu kypäri. -Pääkaupunkien kuvat on myös runsaasti väritetty. Luultavasti nuo -kruunupäiset kuvat lisättiin karttaan Constantinus Suuren kuoleman -jälkeen, kun valtakunta joksikin aikaa jaettiin kolmia. - - - -Matkaoppaat. - - -Näitten karttain täydennykseksi ja arvatenkin vähempivaraisia -varten, jotka eivät voineet maalauttaa karttaa, oli myös olemassa -varsinaisia matkaoppaita, s.o. kirjotettuja tieselityksiä. Niitä -on säilynyt useitakin eri osista valtakuntaa ja eri tarkotuksia -varten kirjotettuja. Toiset antoivat tarkkoja tietoja välimatkain -etäisyyksistä pitkin teitä ja viivähdyspaikoista, toiset meriväylistä, -rantakaupungeista ja niitten etäisyyksistä ja satamista. - -Oli semmoisia, jotka nimenomaan palvelivat matkailijoita, varsinkin -Kreikan maasta, jonka klassillisille paikoille Roomalaiset -matkustelivat samaan tapaan kuin nykyaika matkustaa Italiaan. -Laajin tämänsuuntainen matkaopas on Pausanias nimisen Vähän Aasian -kreikkalaisen kirjottama selitys Kreikan merkillisyyksistä, -varsinkin temppeleistä ja taideteoksista ja niihin liittyvistä -muistoista. Pausaniaan kertomus, joka on kokonaan säilynyt, on mitä -arvokkain lähde vanhan Kreikan tuntemiselle, muinaistutkijoille ja -kaivaustöitten johtajille korvaamaton apu. Sivistyneet Roomalaiset -pitivät velvollisuutenaan käydä ainakin kerran eläissään Kreikan -merkkipaikoilla, ja Kreikkalaiset itsekin niillä matkustelivat. -Kuuluimpiin paikkoihin, kuten Delfoihin ja Atheenaan, oli syntynyt -erikoinen ihmisluokka, jonka tehtävänä oli opastaa matkustajia ja -näytellä heille paikan nähtävyyksiä sekä kertoa niihin liittyvät -muistot. Näiden selitysten johdolla Pausanias kirjotti matkakirjansa. - -Eräs yhtä merkillinen, vaikka tosin niukka opas oli selonteko matkasta -Etelä-Galliasta Jerusalemiin. Se oli kristityn kirjottama kristittyjä -pyhiinvaeltajia varten ja julkaistiin v. 333 j.Kr. Jo niin aikaisin -oli siis Palestinaan suuntautunut siksi suuri pyhiinvaellusliike, että -säännöllisen matkaoppaan kirjottaminen oli tarpeen. - -Opas lähtee alkuun Burdigalan kaupungista (nykyisestä Bordeauxista). -Matka kulkee Arlesin, Torinon ja Milanon kautta Aquilegiaan, Adrian -meren pohjukkaan, ja sieltä edelleen Sirmiumin ja Serdican kautta -Konstantinopoliin. Bosporon toisella puolella se opastaa Vähän -Aasian poikki Ankyran kautta Tarsokseen ja vihdoin Antiokhian kautta -Jerusalemiin. Paluumatkaa varten selitetään kaksi muutakin reittiä, -joista toinen kulkee ensinnä Herakleiaan Propontiin (Marmarameren) -rannalle ja sieltä Thessalonikan kautta Via Egnatiaa pitkin Adrian -meren rannalle, sitten meren poikki ja edelleen Roomaan. Toinen reitti -kulkee Roomasta Ariminumin kautta Milanoon. Paikoista annetaan siellä -täällä joku lyhyt historiallinen tieto. Palestinasta näitä tietoja on -runsaamminkin. Kertomus Jerusalemista ja sikäläisistä pyhistä paikoista -on sangen mieltäkiinnittävä, se kun on varhaisin selonteko, mitä niistä -on olemassa. - -Constantinus Suuren äiti, Helena, oli Jerusalemissa käydessään -hankkinut osaksi muistotietojen, osaksi ihmenäköjen kautta, ja jotkut -sanovat juutalaisia uhkaamallakin, tiedon Vapahtajan piinahistoriaan -liittyvistä paikoista, joille sitten keisari Constantinuksen -toimesta rakennettiin komeat kirkot. Nämä tietysti olivat etupäässä -pyhiinvaeltajien päämäärinä, mutta niitten lisäksi käytiin -lukemattomilla muilla paikoilla, joihin liittyi pyhiä muistoja. -Näitä oli säilynyt vielä enemmän Vanhan testamentin henkilöistä ja -tapauksista. - - - - - -MAANTIEDE VANHAN AJAN LOPULLA. - - -Vaikka maantuntemus Roomalaisten ajalla laajeni näin paljon, niin -eivät Roomalaiset itse sitä sanottavassa määrin käyttäneet maantieteen -hyväksi, vaan karttuneitten aineksien kirjallinen käsittely jäi -edelleenkin Kreikkalaisten asiaksi. Kreikkalaiset oppineet niillä -jatkoivat kaunista opinrakennelmaa, jonka ensimäiset perustukset -joonilaisen koulun filosofit olivat laskeneet. Roomalaisajalla -syntyivät Strabonin ja Ptolemaioksen laajat maantiedeteokset, jotka -kehykseensä kokosivat kaiken tiedon, mitä Vanha aika oli tällä alalla -hankkinut. - - - -Keskiaikainen koristettu nimitesivu. - - - -Strabon. - - -Strabon oli kotoisin Mustan meren etelärannikolta; hänen -syntymäkaupunkinsa Amasia oli jonkun matkan päässä sisämaassa Iris -joen (Jeshil Irmakin laaksossa). Amasia, jossa Pontoksen kuninkaat -hallitsivat, oli aikanaan kreikkalaisen sivistyksen keskustoita. -Strabon syntyi v. 63 e.Kr., sai huolellisen kasvatuksen ja matkusti -myöhemmin Roomaan opinnoitaan jatkamaan. Tiedetään saman miehen -Strabonia opettaneen kuin Ciceron molempia poikiakin. Loput ikäänsä — -hän näyttää eläneen 84 vuotta vanhaksi — Strabon enimmäkseen vietti -milloin Roomassa milloin Vähässä Aasiassa. Jonkun aikaa hän oleskeli -Aleksandriassa, matkustellen Egyptissä laajalti roomalaisen maaherran -kanssa, joka oli hänen ystävänsä. Mutta laajaa teostaan hän ei niinkään -kirjottanut omien matkahavaintojensa nojalla, vaan kokosi yhteen -kaikki ne tiedot, joita parhaitten edellisten kirjottajain teokset -sisälsivät. Aleksandrian erinomaisessa kirjastossa hänellä oli siihen -hyvä tilaisuus. Strabonin teoksen kautta on jälkimaailmalle säilynyt -paljon semmoisia tietoja, jotka muutoin olisivat auttamattomasti -joutuneet hukkaan. Valtiollisilta mielipiteiltään Strabon oli Rooman -harras kannattaja, sillä hän piti roomalaisvaltaa etuna maailman -rauhalle, hengen ja omaisuuden turvalle. Häntä ei suuresti surettanut -sekään, että Roomalaiset valtasivat hänen oman isänmaansa Pontoksen. -Roomalaisten ankaruutta ja julmuuttakin vallotetuissa maakunnissa hän -puolustaa sillä, että se muka oli kurinpidon vuoksi tarpeellista. -Yksinvallan kannattaja hän oli sillä perustuksella, että laajaa -maailmanvaltakuntaa oli mahdoton muulla tavalla enää hallita. Hän sanoo -kirjottaneensa »Geografiansa» roomalaisia sotapäälliköitä ja maaherroja -varten, mutta samalla hän aikansa koko sivistyneelle maailmalle antoi -mitä arvokkaimman opintokeinon. - -Strabonin teos todistaa kaikkia edeltäjiään selvemmin, kuinka -monipuoliseksi ja perusteelliseksi tieteeksi maantiede jo oli -kehittynyt. Hän ottaa huomioon sekä matematisen ja fyysillisen, että -kertovan ja historiallisen maantieteen kaikki näkökannat, seuduista -selvää tehdessään. Hän koettaa maitten luonnonsuhteista käsittää -niiden asutuksen ja historian ja ymmärtää niiden tulevan kehityksen -mahdollisuudet. Ilmastoon hän erikoisesti kiinnittää huomiota, -kuvaillen sekä Brittein saarien pilvistä, päivänpaisteetonta taivasta, -että Intian monsuuneja ja sadeaikoja. Hänen silmänsä on jo terottunut -vaarinottamaan niinkin hyvää havaintokykyä osottavia seikkoja, kuin -että vuorien pohjoisrinteillä yleensä sataa enemmän lunta kuin -eteläisillä ja lumirajakin sen vuoksi on niillä matalammalla. Tämä -pitää sekä Pontoksen vuorista että Alpeista paikkansa; nykyään tosin -tiedämme olevan paljon semmoisiakin vuoria, joissa asianlaita on -aivan päinvastoin, mainitaksemme vain Himalajan. Mielellään Strabon -kertoelee kaikenlaisia merkillisyyksiä, samoin kuin Herodotoskin, -sillä ne etupäässä huvittavat yleisöä. Eri maiden puista ja kasveista -hän antaa paljon tietoja, kuvailee Jerikhon palmulehtoja ja -balsamitarhoja, Egyptin papyroa, tekee selkoa arvokkaista puulajeista, -joita Roomalaiset käyttivät huonekaluihinsa. Hän kiinnitti niinikään -huomionsa puolisivistyneitten kansain elämänlaatuun, pukuihin, -asuntoihin ja perimätietoihin. Eri uskonnot hän lyhyesti selittää, -Vähän Aasian komanot, Gallian druidit ja Intian braamanat, vieläpä -mainitsee filosofisista kouluista, taideteoksista, tieteellisistä -keksinnöistä ja Heliopoliin egyptiläisten pappien kalenterista. - -Suurimman huomion Strabon kuitenkin omistaa historialliselle -maantieteelle, koettaen kaikkialla osottaa historian ja maan -luonnonolojen läheistä keskenäistä yhteyttä, niiden vaikutusta kansain -luonteeseen ja vaiheisiin. Hän muun muassa huomauttaa, kuinka Italian -niemiasema edisti Rooman vallan kasvamista, se kun alussa suojeli -sitä hyökkäyksiltä, myöhemmin taas oivallisine satamineen suosi -laajentumista ja maailmankaupan kehitystä. Italian vuorisuudesta -hän taas huomasi koituneen etua sen kautta, että vaihteleva maaperä -tarjosi asukkaille mitä vaihtelevimpia luonnontuotteita tarpeihinsa. Ja -vihdoin hän huomauttaa Italian edullista asemaa Vanhan maailman suurien -rotujen keskellä. Nämä esimerkit osottavat, kuinka syvämielisessä -hengessä Strabonin teos oli kirjotettu. Sama on maantieteen pohja ja -tarkotus vielä meidän aikanakin, vaikka aineisto ja menetelmät ovatkin -sanomattoman paljon kehittyneet. - -Kreikkalaisena Strabon antoi laajalle maantietoteokselleen -mahdollisimman taiteellisen muodon. Esitys on suppeata, mutta -ytimekästä ja sujuvaa. Liikojen nimien mainitsemista kartetaan, -varsinkin puoliraakalaisista maista selvää tehtäessä, koska -raakalaisnimillä Strabonin mielestä oli niin ruma sointu. Yleisen -maantiedon kirjottaminen lisäksi oli hänen mielestään silloin jo niin -suunnaton työ, että liiallista seikkaperäisyyttä oli kartettava. -Viehättääkseen lukijaa hän sitä vastoin höystää esitystään kuvauksilla, -kertoo retkistä korkeille vuorille, kuten Etnalle ja Kappadokian -Argaios vuorelle ja retkeilijäin havainnoista. Niinikään kerrotaan -urheiluista, metsästyksistä y.m. seikoista. Missä vain on tilaisuutta, -kerrotaan hauska kaskukin. Vertauksien kautta koetetaan antaa lukijalle -selvempi yleiskäsitys eri maista. Peloponnesoa verrataan platanin -lehteen, Libyan erämaan keitaita leopardin täpliin, Troijan Idavuoren -pitkää selännettä monine kukkuloineen tuhatjalkaiseen. - -Strabon käsittelee teoksessaan koko sitä tunnettua maailmaa, jonka -laajuuden Eratosthenes koetti arviolaskun mukaan kartallaan määrätä. -Matematinen osa on heikompi kuin Eratostheneen ja Hipparkhoksen, mutta -sitä huomattavammat’ ovat edistykset fyysillisen maantieteen alalla. -Strabon määritteli kaksi yleistä periaatetta, joista on tullut koko -uudenaikaisen fyysillisen maantieteen perusta. Ne olivat: suurempien -luonnonilmiöitten selittäminen vähemmistä, joita voimme helposti -havaita — kuten esim. jokisuistamoiden muodostumisessa, — ja oppi -laajain maa-alain vuorottaisesta kohoomisesta ja vajoomisesta. Hänen -syvämietteisyyttään osottavat myös johtopäätökset kolmen silloin -tunnetun maanosan muotojen vaikutuksesta niitten kultuuriin. Europpa on -Strabonin mielestä muita soveliaampi ihmisen asuttavaksi vaihtelevan -muotonsa vuoksi, Afrikka sopimattomin rannikkonsa ja pintansa -yksitoikkoisuuden vuoksi; Aasia on välittävällä kannalla. Muodon -vaihtelevaisuus hänen mielestään helpottaa yhdysliikettä ja edellyttää -rikkaampaa historiallista kehitystä. Europpa on parhaiten omiaan -kansaluonteita kehittämään lauhkean ilmastonsa, vuoriensa ja lakeitten -maittensa vaihtelun kautta. Nämä seikat nimittäin vaikuttavat, että -Europassa asuu sekä sotaisia että rauhallisia kansoja. Se pitää -lapsiaan virkeämpinä, koska se heille tosin antaa riittävät elämän -tarpeet, mutta vähemmän ylellisyys- ja nautintoaineita, jotka -veltostuttaisivat. - -Emme ryhdy seikkaperäisemmin puhumaan Strabonin maantuntemuksesta, -koska se pääpiirteissään oli sama, kuin pari vuosisataa myöhemmin -eläneen Ptolemaioksen. Vaillinaisin osa hänen teoksestaan on Kreikan -maantiede, vaikka Strabon itse oli kreikkalainen kansallisuudeltaan. -Syynä tähän lienee ollut se melkein uskonnollinen kunnioitus, jolla -Strabon, samoin kuin monet muut vanhat maantieteilijät, piti kiinni -Homeroksen eeposten maantieteellisistä käsityksistä. Ainoastaan -Eratosthenes aikanaan uskalsi näitä ennakkoluuloja vastustaa, mutta hän -joutuikin siitä yleisen moitteen alaiseksi. Arvokkaimpia osia Strabonin -maantieteestä on hänen kuvauksensa varsinaisesta isänmaastaan, -Pontosta, ja koko Vähästä Aasiastakin. Hän muun muassa tekee selkoa -Vähän Aasian sisäosissa olevista tulivuorista, jotka nykyään ovat -sammuneet, mutta Strabonin ajalla vielä olivat toimessa. - -Strabonin teos ei Vanhalla ajalla herättänyt niin suurta huomiota, -kuin se olisi ansainnut. Moni arvosteli häntä samalla tavalla kuin -hän arvosteli Herodotosta ja Pytheasta, pitäen kumpaakin perättömäin -juttujen kertojana. Uusi aika on oivaltanut heidän kunkin arvon. - - - -Mela. - - -Pomponius Mela ja Plinius Vanhempi ovat ainoat mainittavat roomalaiset -maantieteilijät, joitten teoksia on säilynyt. - -Mela kirjotti ainoastaan yleistajuisen käsikirjan, joka tuskin -olisi suurtakaan huomiota herättänyt, ellei se olisi ollut laatuaan -ensimäinen latinan kielellä kirjotettu maantieto. Mela eli keisari -Claudiuksen ajalla. Mielipiteensä ja tietonsa hän sai Kreikkalaisilta. -Hänen omintakeinen käsityksensä oli se, että lauhkean vyöhykkeen -eteläpuolella oli toinen maailma, jossa eli toisia ihmisiä, -»antikhtoneja»; heidän asuinsijojaan muka valtameri ja kuuma hedelmätön -vyöhyke erottivat tunnetusta maailmasta. Hän näyttää luulleen, että -Taprobane oli osa tästä etelämaasta. Mela oli Espanjasta kotoisin, ja -kirjasessaan hän sen vuoksi antaakin Iberian niemimaasta tarkimmat -tiedot. Hänen synnyinkaupunkinsa Tingitera oli Gibraltarin salmen -läheisyydessä. Mela mainitsee salmen saaneen Herkuleen patsaitten -nimen kahdesta korkeasta vuoresta, Abylasta (Ceutasta) ja Calpesta -(Gibraltarista), jotka olivat vastapäätä sen kahden puolen. - - - -Plinius. - - -Paljon tärkeämpi teos on Plinius vanhemman »Luonnonhistoria». - -Plinius oli syntynyt Pohjois-Italiassa v. 23 j Kr., mutta tuli jo -nuorena Roomaan. Hän palveli nuorella iällään Rooman armeijassa -Germaniassa ja tutustui siellä Vespasianukseen; Plinius kirjottikin -myöhemmin Germaniassa käytyjen sotain historian. Neron hallituksen -lopulla hänet lähetettiin Espanjaan prokuratoriksi. Vespasianus -valtaistuimelle noustuaan kutsui ystävänsä Roomaan, ja samoin hän -pysyi keisari Tituksen suosiossa, jolle hän omistikin pääteoksensa. -Plinius sai kuolemansa Vesuvion suuressa purkauksessa v. 79 j.Kr. -Oppineen sotilaan viimeisiä hetkiä kuvaa Plinius nuorempi elävästi -historioitsija Tacitukselle kirjottamassaan kirjeessä. Plinius nuorempi -kertoo muun muassa enonsa erinomaisen hartaista opinnoista, kuinka hän -kaikkina lomahetkinään, vieläpä ateriainsa aikanakin ja matkoillaan -luki tai antoi esilukijain lukea itselleen teoksia, tehden kaiken -aikaa muistiinpanoja ja kirjottaen luetusta otteita. Sillä tavalla hän -kokosi laajat tietonsa, joista sitten elämänsä loppupuolella kokosi -suuren teoksensa. Sen kautta on säilynyt arvokkaita otteita semmoisista -vanhain kirjailijain teoksista, jotka itse ovat hukkaan joutuneet. -Valitettavasti Pliniuksella ei ollut aikaa eikä oppia käsitelläkseen -aineksiaan järjestelmällisesti ja arvostellen, ja sen vuoksi hänen -kokoomateoksessaan on paljon erehdyksiä ja ristiriitoja. - -Pliniuksen »Historia Naturalis» käsittelee kaikkia hänen ajallaan -tunnettuja luonnontieteitä, näiden joukossa maantiedettäkin, jolle -on omistettu kuudetta kirjaa. Kreikkalaisten esikuvainsa tasalle hän -ei kohoo aineen käsittelyn, sen enempää kuin laajanäköisyydenkään -puolesta. Mutta hän rikastutti maantiedettä uudella puolella, jota -Kreikkalaiset eivät sanottavasti tunteneet. Pliniuksen käytettävinä -olivat nimittäin roomalaiset viralliset lähteet, ja niiden kautta hän -saattoi varsinkin asutusoloja valaista uusilta puolilta. - -Mieltäkiinnittävin osa Pliniuksen maantieteestä on se, joka käsittelee -Aasiaa. Hän antaa Palestinasta kuvauksen, joka on huomattava senkin -vuoksi, että se on kirjotettu niin hiljattain sen jälkeen, kun -Vapahtaja eli. - - - -Pliniuksen kuvaus Palestinasta. - - -»Jordan joki alkaa», hän kertoo, Palestinasta. »Paneaan lähteestä, -josta Caesareian kaupunki (Caesareia Paneas) on saanut erottavan -nimensä. Se on kaunis joki, joka mutkailee maan luonteen mukaan, ja se -on siunaus kaikille niille, jotka sen rannoilla asuvat. Vastahakoisesti -se näyttää matkaavan Asfalttimerta (Kuollutta merta) kohti, kamalan -näköiseen seutuun, johon se lopulta katoo, sekotettuaan vuolteensa -noihin turman vesiin. Siitä syystä se, heti maasyvänteen kohdatessaan, -purkautuu järveen, jota tavallisesti sanotaan Genesaran järveksi. Tämä -on kuuttatoista penikulmaa pitkä ja kuutta leveä, sen rannoilla on -joka puolella viehättäviä kaupunkeja, itäpuolella Julias ja Hippus, -etelässä Tarichaea, jolla nimellä toiset mainitsevat järveäkin, ja -lännessä Tiberias, joka kuumain lähteittensä vuoksi on terveyspaikka.» -Aito roomalaisena ylimyksenä Plinius kaikkialla kiinnittää huomionsa -vesiparantoloihin. - -»Asfalttijärvi synnyttää ainoastaan maapihkaa, josta se on nimensäkin -saanut. Eläinten ruumiit uivat sen pinnalla, se pitää paikkansa häristä -ja kameleistakin. Siitä on syntynyt tuo juttu, ettei siihen järveen -mikään voi upota. Se on enemmän kuin sataa penikulmaa pitkä, leveys -on leveimmältä kohdalta seitsemänkymmentäviisi ja kapeimmalta kuusi -penikulmaa. Itäpuolella on paimentolaisten Arabia, etelässä Machaerus, -joka ennen aikaan oli Judaean lujin linnotus Jerusalemin jälkeen. -Silläkin puolella on kuuma lähde, jonka vedellä on parantava vaikutus, -ja sen nimikin, Kallirhoe eli kauniit vedet, julistaa vetten mainetta.» - -»Länsirannalla, epäterveellisen rantakaistaleen takana, asuvat Essenit. -[Essenit olivat juutalainen munkkikunta, joka ensi kerran esiintyi -historiassa toisella vuosisadalla e.Kr., makkabealaisen Jonathanin -ajalla.] Tämä erakkokansa on ihmeellisin kaikista maailman kansoista, -sillä he eivät pidä ensinkään vaimoja, vaan ovat luopuneet kaikista -sukupuolinautinnoista, eivät omista rahaa, asuvat palmulehdoissa. -Joka päivä näitten pakolaisten luku lisääntyy, sillä niihin liittyy -runsaasti semmoisia ihmisiä, joita vastoinkäymiset, väsymys elämään, -pakottaa omaksumaan heidän tapansa. Sillä tavalla, ihmeellistä kyllä, -pysyy elossa kansa, jonka keskuudessa ei ketään synny, sillä se -lisääntyy ainoastaan muitten ihmisten väsymisestä elämään.» - -Nämä ja muut tietonsa Palestinan oloista Plinius ehkä sai -Vespasianukselta ja Titukselta. Hän ylistää Palmyran omituisuutta, sen -viljavuutta ja lähteitten runsautta hietaerämaan keskellä, ikäänkuin -luonto olisi tahtonut sen muusta maailmasta erottaa, ja huomauttaa -kuinka se näin saattoi menestyksellä puolustaa itsenäisyyttään kahden -niin mahtavan valtakunnan rajoilla kuin Rooma ja Parthia olivat, vaikka -oli ainiaan tarjona vaara, että se sekaantuisi niitten riitoihin. -Palmyraa ei vielä Pliniuksen aikana oltu vallotettu. - -Plinius mainitsee myös Mustasta merestä Kaspian meren kautta ja Oxuksen -laaksoa pitkin Intiaan kulkevan kauppatien, josta jo Strabonillakin -oli tietoja. Hän tiesi Margianan (Mervin) kaupunginkin, joka oli -hedelmällisessä keitaassa erämaan keskellä samoin kuin Palmyrakin, ja -tuotti hyviä viinejä. - - - -Tigriin lähteet. - - -Vanhan ajan maantieteilijät kiinnittivät erikoista huomiota Tigriin -lähteihin, ja Pliniuskin koetti kerätä niistä kaikki saatavina olevat -tiedot. Nimensä, joka meedian kielellä merkitsi nuoli, Tigris oli -saanut nopeudestaan. Sen lähdejoki juoksi Aretissan järven kautta, -jonka pinnalla muka myös uivat kaikenlaiset raskaat esineet ja joka -huokui natronipilviä. Siinä oli vain yhdenlaisia kaloja, jotka -välttivät virtavettä, ja samoin Tigriin kalat eivät uineet järveen. -Virta selvään näkyi järvessäkin värinsä vuoksi; järven läpi virrattuaan -Tigris muka katosi rotkoon Tauro vuoreen, juoksi sen alitse ja tuli -näkyviin vasta toisella puolella Zoaranda nimisessä paikassa. Että -Zoarandan joki oli sama, joka järven rannalla katosi, kävi muka -selville siitä, että jokeen pudotetut esineet nousivat lähteestä esiin. -Joki muka sitten juoksi toisen Thospitis nimisen järven kautta ja sen -jälkeen jälleen katosi maanalaiseen rotkoon, tullen kaksikymmentäkaksi -penikulmaa siinä virrattuaan uudelleen näkyviin Nympheum nimisessä -paikassa. - -Strabon kertoi Arsenen (Aretissan) järven sisältäneen potaskaa, -jota käytettiin vaatteitten puhdistamiseksi; mutta juotavaksi ei -vesi kelvannut. Thospitis epäilemättä oli nykyinen Van järvi, jota -Armenilaiset sanovat Dosp järveksi, koska se on Dospin maakunnassa. -Järvi on kakssonainen, ja siitä luultavasti johtui Pliniuksen -erehdys, että muka järviä oli kaksi. Järven itäpään nykyinen nimi -on Ardjish, joka vastannee Aretissa nimeä. Mutta Tigriin ja järven -välillä ei ainakaan nykyään ole huomattu minkäänlaista yhteyttä. Siinä -vanhat kirjailijat siis lienevät erehtyneet, joka olikin helposti -ymmärrettävää, kun Van järvestä ei lähde jokea ja Tigris virtaa läheltä -sen sivu. Kreikassa lisäksi on paljon semmoisia jokia, jotka virtaavat -vuorien läpi maanalaisten rotkojen kautta. Se nimi, jonka Plinius -antaa Araratista tulevalle joelle, Diglito, on kuitenkin Tigriin -vanha nimi; se on sama sana kuin Hid-dekel, jolla Tigristä mainitaan -Raamatussa Paratiisin kertomuksessa, ja Djileh, joka nimi yhä vielä on -Mesopotamiassa käytännössä. - -Paikkansa pitää yhä vieläkin se, että tämän korkean vuorijärven vesi on -potaskapitoista; yhä vieläkin puhdistetaan vaatteita järven pinnalla -uivalla vaahdolla. Järven suolaisuudesta arvatenkin johtui taru, ettei -siihen mikään uponnut, mutta Van järven vesi ei ole sinnepäinkään -niin suolaista kuin Kuolleen meren. Kauan Uudelle ajalle saakka pysyi -voimassa käsitys, että yksi Paratiisin neljästä joesta juoksi tämän -järven läpi ja sen päästä maan alitse vuoriston toiselle puolelle. - -Erään Dionysioksen kirjottama maantieteellinen runoelma sisältää -lyhyydestään huolimatta eräitä huomattavia kohtia. Se luultavasti -kirjotettiin keisari Domitianuksen aikana, koska siinä ylistellään -tämän keisarin sotaretkeä Afrikassa asuvia, Herodotoksellekin tuttuja -Nasamoneja vastaan, joka kansa Domitianuksen käskystä tuhottiin, -niin että hän saattoi senaatille ylpeillä »kieltäneensä Nasamoneja -enää olemassa olemasta». Tämän lyhyen maantiedon runomuoto viittaa -siihen, että se oli aiottu koulussa ulkoa luettavaksi. Siinä mainitaan -pohjoinen Jäämeri yhtenä maailman meristä. Dionysios ensimäiseksi -mainitsee Etelä-Venäjän kansain joukossa Alaanit ja Kaspian meren -seuduilla Hunnit, jotka myöhemmin tulivat niin tunnetuiksi. -Dionysioksen runoelma, joka oli kirjotettu sujuvalla heksametrillä, -tuli niin suosituksi, että siitä julkaistiin latinaksi kaksikin -käännöstä ja toista vielä Keskiajallakin luettiin kouluissa, vaikkei -se likimainkaan käsittänyt kaikkea omankaan aikansa maantuntemusta ja -sisälsi koko joukon erehdyksiä. - - - -Marinos Tyyrolainen. - - -Ajanlaskumme toisella vuosisadalla eli kaksi oppinutta maantieteilijää, -jotka vihdoin saivat päätökseen Vanhan ajan maantiederakennuksen. -Toisesta, Marinos Tyyrolaisesta, tietomme ovat hyvin vaillinaiset, -sillä hänen kirjotuksensa ovat kaikki hävinneet. Emme hänestä muuta -tiedä, kuin mitä hänen jälkeläisensä Ptolemaios teoksessaan mainitsee. -Mutta Ptolemaios empimättä tunnustaa, että hänen oma suuri teoksensa -perustui Marinoksen työlle, jota hän vain koetti tarpeen mukaan -täydentää ja oikoa. - -Marinoksen tarkotus oli maailmankartan parantaminen. Hipparkhoksen ja -Eratostheneen luoma kartta oli laskenut työlle pätevän perustuksen, -luonut kartan yleispiirteet, Marinos tahtoi oikoa ja tarkemmin -käsitellä kartan yksityiskohdat. Niinä kolmena vuosisatana, jotka -olivat Hipparklioksen ajoista kuluneet, oli karttunut paljon tietoja -paikkain ilmansuunnista ja etäisyyksistä toisiinsa verraten ja maat -ja meret voitiin sen vuoksi entistä tarkemmin sovittaa kohdalleen -Hipparkhoksen täydentämään asteverkkoon. Marinos tosin piirsi -karttaansa suoraviivaiset pituus- ja leveyspiirit, mutta hän tunnusti, -että semmoinen asteverkko maan pallonmuodon vuoksi oli puutteellinen. -Ptolemaioksen tehtäväksi jäi tämänkin puutteen korjaaminen. - - - - -Ptolemaioksen maantiedeteos. - - -Koko Vanhan ajan tiedon yhdisti Claudius Ptolemaios suureen -maantiedeteokseensa ja karttaansa. Ptolemaios olikin enemmän kokooja ja -järjestäjä kuin itsenäinen tutkija. Mutta kun tiede ei hänen jälkeensä -enää kehittynyt, vaan päin vastoin rappeutui, kun hänen teoksensa siis -tosiaan oli koko vanhan maantieteen loppusana, niin sai hän siitä -kuolemattoman maineen, jonka rinnalla aikaisemmat tutkijat ja heidän -suuret ansionsa unohtuivat. Ptolemaiosta pidettiin Uudelle ajalle -saakka maantieteen erehtymättömänä suurmiehenä. - -Tämän mainion miehen elämänvaiheista tuskin tiedämme mitään. Luultavaa -on, että hän sekä eli että kirjotti Alexandriassa, jossa Egyptin -kreikkalaisten hallitsijain perustama kuulu tiedekoulu yhä kukoisti. -Maantiedeteoksensa hän arvion mukaan julkaisi v:n 150 vaiheilla j.Kr. - -Ptolemaios oli aikansa etevin tähtitieteilijäkin, ja siitä syystä -hänen teoksensa matematinen osa onkin perusteellinen ja varsinkin -asteverkko kehitetty suuri askele eteenpäin. Ptolemaios piirsi -asteverkon entistä taajemmaksi ja keksi kohdistelman eli projektsion, -joka käyrine paralleleineen ja meridianeineen paremmin vastasi oikeita -laajuussuhteita. - -Ptolemaios ei kuitenkaan osannut välttää erästä erehdystä, jolla -oli myöhemmin oleva löytöretkien historiassa kerrassaan mullistava -merkitys. Oppineeseen Posidoniokseen luottaen hän otaksui maapallon -ympärystän noin kuudetta osaa pienemmäksi kuin se todellisuudessa -on. Kun hän sen mukaan laadittuun asteverkkoon sovitti todelliset -välimatkat, niin ne luonnollisesti täyttivät asteverkosta paljon -enemmän ruutuja kuin olisi pitänyt. Kun hän toisin sanoen asetti liian -pitkät välimatkat ja sen mukaan liian laajat maansa liian pienelle -pallokartalle, niin täytti silloin tunnettu maailma siitä liian suuren -osan. Tästä taas seurasi, että hän arvosteli Aasian itäreunan ja -Europan länsireunan välimatkan maapallon taitse niin lyhyeksi, että -Tyyni meri olisi jäänyt pois. Tämä erehdys pysyi voimassa Uuden ajan -alkuun saakka, ja se se sai Columbuksen rohkeasti laskemaan valtameren -poikki siinä varmassa vakuutuksessa, että lännen kautta kulki lyhyin -tie Intiaan ja Kiinaan. - -Ptolemaios sai siten tunnetun maailman pituudeksi Canarian saarilta -Kiinaan 180°, vaikka se todellisuudessa on vain 130°. - -Karttaansa Ptolemaios liitti maantieteellisen selityksen, jossa -etupäässä käsitellään juuri matematista maantiedettä ja määritellään -palkkain asemat toisiinsa nähden. Teos on jaettu kahdeksaan kirjaan, -joista ensimäisessä selvitellään matematisen maantieteen perusteet ja -asteverkon piirtäminen, sekä pohditaan asutun maailman, »ekumenin», -pituutta ja leveyttä. Kuusi seuraavaa kirjaa sisältää tauluja, joissa -nimitellään eri maitten karttoihin merkityt paikat ja ilmotetaan kunkin -paikan asema asteverkossa, longitudi ja latitudi, annetaan selityksiä -maitten rajoista ja muitakin tietoja, jotka olivat tarpeen kartan -ymmärtämiselle. Nämä taulut olivat erittäin käytännölliset, niitten -avulla oppija saattoi itsekin piirtää kartan. Kahdeksannessa kirjassa -Ptolemaios tekee kartastaan kaikenlaisia yleisiä johtopäätöksiä päivän -pituudesta ja muista ilmiöistä eri leveyksillä. - -On vaikea sanoa, onko se Ptolemaioksen oma kartta, joka on -jälkimaailmalle säilynyt. Ne kartat, joita on hänen maantiedeteoksensa -säilyneissä käsikirjotuksissa, mainitaan Agathodaimon nimisen -Alexandrian miehen piirtämiksi. Mutta kun mainitusta henkilöstä ei -tiedetä sen enempää, niin on mahdoton sanoa, oliko hän Ptolemaioksen -aikalainen, ja piirsikö hän kartat tämän oppineen johdolla, vai -piirrettiinkö ne vuosisatoja myöhemmin tekstin johdolla. Tämä kysymys -ei kuitenkaan ole aivan tärkeä, koska Ptolemaioksen kartta on helppo -uudelleen piirtää hänen paikanmääräystensä mukaan. Skolastikot Uuden -ajan alussa tämän työn suorittivatkin. - -Jos tarkastamme Ptolemaioksen maailmankarttaa, niin huomaamme hänen -korjanneen monta edeltäjäinsä virhettä. Afrikan etelärantaa hän ei enää -piirtänyt kääntymään länteen päin Kap Guardafuista, niinkuin Strabon, -ja Kaspian meren, jota Aleksanteri Suuren ajoista saakka oli pidetty -pohjoisen meren lahtena, hän piirsi sisämereksi, joksi sen jo Herodotos -otaksui. Mutta paljon suuria erehdyksiä siihen vielä jäi. Palus Maeotis -(Asovan meri) on kuvattu niin laajaksi pohjoista kohti, että se melkein -ulottuu Itämeren etelärannalle. Intiasta Ptolemaios ei tuntenut niitä -löytöjä, jotka mainitaan» »Erythrean meren ympäripurjehduksessa», vaan -merkitsi eteläisimmäksi tunnetuksi paikaksi Barygazan. Taprobanen -(Ceylonin) hän piirsi neljäätoista kertaa suuremmaksi, kuin se todella -on. Suurin kaikista oli se erehdys, joka johtui tunnetun maailman -länsi-itä pituuden liiottelemisesta. Itä-Aasian ulkopuolella Ptolemaios -ei luullut merta olevan, koska päätteli sen ulottuvan niin paljon -kauemmaksi itään päin, kuin oli ennen otaksuttu. Mutta Kultaisesta -Khersonnesosta (Malakan niemestä) hänellä oli tieto, vieläpä suuresta -merenpoukamastakin, joka oli sen takana ja joka luultavasti vastasi -Siamin lahtea. Hän oli kuullut maineita, että Aasian ranta siitä -eteenpäin kääntyikin etelää kohti, eikä pohjoista kohti, niinkuin -oli ennen otaksuttu. Siitä Ptolemaios sai aihetta piirtää Intian -meren itärannan suljetuksi ja vielä kaartaa saman rannan meren -eteläpuolitsekin Afrikaan saakka. Intian merestä siten tuli samanlainen -sisämeri, jommoiseksi tiedettiin Välimeri, ainoa kauttaaltaan tunnettu -meri. Jo Hipparkhos oli arvellut samaa, mutta hänen luulonsa oli -myöhemmin aiheettomana hylätty. - -Pohjois-Europassa Ptolemaios ensi kerran piirsi Brittein saarien kartan -osapuilleen, Tanskan niemimaan ja Itämeren etelärannan niinikään, -mutta Skandinaviasta hänellä oli se käsitys, että se oli vain pieni -saari — joka käsitys vielä myöhemminkin pysyi voimassa. Itä-Europassa -Ptolemaios ensi kerran mainitsee Karpattien vuoriston, joka oli tullut -Roomalaisten tietoon Trajanuksen vallottaessa Dakian. Ja ensi kerran -mainitaan nyt Rha nimellä Volga, ja ilmotetaan sen purkavan vetensä -Kaspian mereen. Aasiassa Ptolemaios ensi kerran mainitsee ne vuoristot, -jotka lännessä rajottavat Tarimin erämaata ja Mongoliaa, piirtäen ne -Imaosta (Himalajasta) pohjoiseen kulkevaksi haaraksi, joka on molempien -Skyytiain rajana. Ptolemaios nimittää tätä haaraakin Imaoksi. Hän -niinikään mainitsee sen ikivanhan kauppatien, joka kulkee Aasian -poikki, Kuenlun vuoriston pohjoispuolitse Soraan (Kiinaan). Muuan -makedonialainen kauppias oli asiamiestensä kautta hankkinut tietoja -näiden matkain etäisyyksistä. Samaa tietä nykyiset Kiinalaiset vanhain -perimätietojansa mukaan saapuivat lännestä Kiinaan, sitä matkusti -niinikään Keskiajan kuuluisin matkustaja Marco Polo. - -Ptolemaioksen kertomus Afrikasta on uusimman tutkimuksen valossa -erinomaisen mieltäkiinnittävä, sillä hän näyttää saaneen Niilin -lähteistä tosioloihin perustuvia tietoja. Ptolemaios nimittäin -mainitsee Niilin päähaaran lähtevän kahdesta järvestä, jotka olivat -kaukana etelässä, ja näitten järvien taas saavan vetensä korkeilta -lumipeitteisiltä vuorilta, lumen niillä sulaessa. Vuoria hän nimittää -»Kuun vuoriksi», ja tämä nimitys on sittemmin tuottanut paljon -päänvaivaa kaikille matkustajille aina viime aikoihin saakka. - -Kun tiedot Afrikan sisäosista alkoivat karttua, niin aljettiin yhä -enemmän luulla, että Ptolemaioksen mainitsemat seikat perustuivat vain -kuvitelmiin. Vasta viime aikoina ovat mielipiteet jälleen muuttuneet. -Mahdollista on, ettei tieto näistä lähdevesistä ja vuorista saapunut -Egyptiin Niiliä pitkin, vaan Afrikan itärannalta Sansibarista, jossa -oli Rhapta niminen kauppapaikka. Siellä luultavasti tunnettiin sekä -Ukerewe ja Albert Njansa järvet, että Kilimandjaro ja Kenia vuoret, -ehkäpä Stanleyn löytämä Ruvenzorikin. Unjamwesi maa, joka on Ukerewen -eteläpuolella, merkitsee neekerikielessä »Kuumaata». Siitä ehkä -Ptolemaios sai »Kuuvuorien» nimen. Luoteis-Afrikaan hän piirsi Libyan -sisäosiin Nigir nimisen joen; se ei kuitenkaan näytä tarkottaneen -nykyistä Nigeriä, vaan ehkä niitä Atlaasta laskevia vuorijokia, jotka -vuoriston eteläpuolella katoovat erämaihin. - -Ptolemaioksen ajoista alkaa maantieteen, samoin kuin Kreikkalaisten -viljelemäin muidenkin tieteiden rappeutuminen. Ptolemaioksen teoksetkin -joutuivat hukkaan, niin että ne Keskiajalla vasta Arabien kautta -ja arabilaisina käännöksinä tulivat Länsimailla tunnetuiksi. Vasta -Keskiajan viimeisinä vuosisatoina ne alkoivat uudelleen vaikuttaa -tutkimukseen ja — erehdyksiensä kautta kehottivat Columbusta löytämään -uuden maailman. - - * * * * * - -Jos lopuksi luomme yleissilmäyksen Vanhan ajan maantietoon, niin -muistamme ensinnäkin, ettei vanhimpiin tunnettujen kultuurikansain, -Egyptiläisten ja Babylonialaisten näköpiiri ulottunut paljoakaan -laajemmalle Niilin ja Kaksoisvirtain jokilaaksoja. - -Foinikit olivat ensimäinen kansa, joka näki maailmaa laajemmaltakin. -He tutustuivat ensimäisinä kaikkiin Välimeren maihin, ylläpitivät -liikkeitä idänkin vesillä, mutta kauppaetujansa turvatakseen he pitivät -tietonsa omana salaisuutenaan, eivätkä ne tulleet maantieteen hyväksi -kuin välillisesti. Vasta Kreikkalaiset saattoivat maantuntemuksen -kirjallisuuden kautta yhteiseksi omaisuudeksi. - -Kreikkalaisten vanhimmat tiedot maista ja kansoista tapasimme -Homeroksen runoissa. Laajan siirtolaisuuden kautta kahdeksannella -ja seitsemännellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua tulivat -Egean meren ja Mustan meren seudut heille tunnetuiksi, lännessä -Etelä-Italian, Sisilian ja Gallian rannikot. Persialaissotien kautta -he entistä paremmin tutustuivat Itämaihin. Kaikkein suurimman ja -vaikutuksiltaan tuntuvimman laajennuksen sai vanhan ajan maantuntemus -neljännellä vuosisadalla e.Kr., jolloin Aleksanteri Suuri johti -voitokkaat armeijansa koillisessa aina aina Baktriaan, idässä Intiaan -saakka. Näköpiirin laajennusta seurasi pysyvä kultuurinkin leveneminen, -kreikkalainen sivistys juurtui Itämaihin moneksi ajaksi ja sai siellä -vallitsevan aseman. Karthagolaisen Hannon matka Luoteis-Afrikan -rannikolle ja Pytheaan matka kohti hyistä Thulea olivat löytöretkinä -merkillisiä, edistivät maantiedettä, mutta aikansa elämälle ne jäivät -merkityksettömiksi. - -Rooma astui näyttämölle. Roomalaiset sotilaat avasivat Armenian ja -Kolkhiin, Pohjois-Afrika, Iberian niemimaa, Gallia ja Britannia -vallotettiin ja liitettiin sivistysmaihin, Germanian kansoihin -tutustuttiin sotain, Alppimaihin myös suurenmoisten tierakennusten -kautta. Etäisistä pohjoismaista ja Kiinasta saakka saapuivat ensimäiset -tiedot silloisen kultuurin polttopisteeseen. - -Rinnan maitten laajenevan tuntemisen kanssa kehittyi tietojen -järjestäminen ja aatteellinen käsitteleminen. Kreikkalaiset -filosofit koettivat keksiä selityksiä luonnonilmiöille ja niitten -johdolla laatia järjestelmiä maailmanrakennuksen selittämiseksi. -Toisiin, kuten vuorovesi-ilmiöön, keksittiin oikeat syyt, toiset -kuitenkin luonnontieteitten alkeellisuuden vuoksi olivat tuomitut -pysymään vielä monia vuosisatoja selittämättä. Vähitellen huomattiin -välttämättömäksi luopua vanhasta homerisesta maailmankäsityksestä, -vaikka se Kreikkalaisille olikin niin rakas, ja tultiin siihen -oikeaan johtopäätökseen, että maan täytyy olla pallon muotoinen. -Tähtitieteilijät, jotka olivat keksineet keinoja paikkain määräämiseksi -tai vaalia, siirsivät sieltä määräämiskeinonsa maan pinnalle ja -miettivät ensimäiset asteverkot. Keksittiin aurinkokello, jonka avulla -voitiin määritellä paikkain maantieteellinen pohjois-eteläasema, ja -ryhdyttiin ensimäisiin kokeihin karttain piirtämiseksi. Eratosthenes -mittasi havaintojen nojalla maapallon ympärystänkin ja arvioi siihen -aikaan tunnetun asutun maailman laajuuden. Strabon kirjotti laajan, -monipuolisen maantietoteoksensa. Ptolemaios vihdoin Vanhan ajan -lopulla keksi entistä oikeamman asteverkon ja määräsi tarkemmin -lukuisien paikkain asemat, sekä kokosi karttaansa ja siihen liittyvään -selitykseen kaikki ne tiedot, mitä Vanha aika oli eri tahoilta saanut. - - - - - -KESKIAIKA. - - -Tuskin historia tuntee toista niin valtavaa kultuurin sortumista -kuin se, joka kansainvaelluksien kautta tapahtui. Roomalainen -maailmanvaltakunta, jonka voimme sanoa perustuneen meriyhteyksille, -joutui joka taholla vallotuksien ja anastuksien alaiseksi sen -kautta, että laajat, raakalaisten hallussa olevat takamaat anastivat -sivistyneet merenrannikot. - -Germanilaiset heimot olivat kansainvaelluksien alkaessa melkoisesti -edistyneet siitä, kun ne ensiksi joutuivat Roomalaisten kanssa -tekemisiin, ja olivat laajalti tutustuneet Rooman valtakunnan eri -osiin, palveltuaan loppuaikoina suurin joukoin palkkasotureina Rooman -legiooneissa. Epäilemättä oli niiden mieslukukin Vanhan ajan viimeisinä -vuosisatoina melkoisesti lisääntynyt, koska ne saattoivat tulvallaan -peittää koko Länsi-Rooman ja perustaa uusia germanilaisia valtakuntia -sen kaikkiin osiin. - -Germanit valtasivat Gallian, Espanjan, Afrikan, Italian ja osia -Balkanin niemimaastakin, vihdoin kauimpana pohjoisessa olevan -Britanniankin. He anastivat näitten maitten varsinaisilta asukkailta -kolmannen osan maasta ja asettuivat heidän keskuuteensa asumaan -ylimyskuntana, joka oli alamaisiaan raaemmalla sivistyskannalla. -Uusien germanilaisvaltakuntien rajat tosin alkuaikoina alituiseen -vaihtelivat, mutta vähitellen ne kuitenkin alkoivat vakautua -luonnollisiin maantieteellisiin puitteihin, ja Keskiajan kuluessa -nykyiset kansalliset valtakunnat ja uudet kansat vähitellen kehittyivät -vallottajain ja maanasukkaitten yhteen sulaessa. Ainoastaan Italiassa -ja Afrikassa olivat germanien valtakunnat lyhytikäiset; näissä -maissa Itä-Rooman sotapäälliköt kumosivat heidän perustamansa uudet -valtiolliset olot. Mutta seurauksena siitä oli, että Afrika kokonaan -menetettiin Arabeille ja Italia vuosituhanneksi jäi hajanaiseksi, -pohjoisien naapurien riitamaaksi. - -Kansainvaelluksia seuraavina »pimeinä aikoina» kuohui nuoria raakoja -voimia kaikkialla ja niitten siveellinen hillitseminen ja ohjaaminen -joutui niinikään nuoren voiman, kristillisen kirkon tehtäväksi. Ne -vallottajat, jotka olivat asettuneet latinalaisiin ja keltiläisiin -maihin, olivat jo osasta tullessaan kristittyjä, ja toiset nopeaan -omistivat sen uskonnon, joka oli maanasukkaitten kesken jo Vanhan ajan -lopulla vakaantunut koko Rooman valtakunnassa. Germanien kantamaihinkin -kristinusko vähitellen levisi, vaikka pohjoisosiin ja metsäisiin -vuorimaihin tosin hitaasti. Vasta Kaarlo Suuren aikana kaadettiin -Pohjois-Saksan Saksilaisten pyhät tammet, kirkkoja rakennettiin, munkit -perustivat erakkoloitaan ja luostareitaan yhä kauemmaksi sydänmaihin. - -Nuo pimeät vuosisadat olivat ainaisten sotien, vainojen, hävityksen -ja sorron aikoja, mutta kesken melskeitä alkoi kuitenkin uusi kehitys -vähitellen päästä ladulleen, sillä germanilaiset vallottajat eivät -vain hävittäneet, he myös osasivat rakentaa, päästyään sivistyksessä -alulle, ja siellä missä he kansallisuutensa kadottivatkin, vuodattivat -he kuitenkin entisiin kansoihin uusia voimia. - -Valtiolliseen elämään oli tullut runsaasti aivan uusia aineksia. -Vuosisatoja kului, ennenkun olot jälleen vakautuivat ja kirkko alkoi -saada kaikissa Keski-Europankin maissa vahvat juuret, läänitys- ja -ritarilaitos haahmoutua, ja siten muodostua ne molemmat mahdit, -jotka olivat Keskiajan varsinainen tunnuspiirre ja hallitsivat sen -elämää. Tämä kehitys sitoi Länsi-Europan voimia siihen määrään, -ettei sen huomio kääntynyt ulospäin muuta kuin silloin, milloin joku -ulkonainen vallottaja pakottamalla pakotti yhteistoimiin kotiliesien -pelastamiseksi. - -Itä-Rooma tosin valtakuntana säilyi, olipa jotenkin kauan verraten -mahtavakin, mutta ei sekään voinut estää hävityksen aaltoja kerta -toisensa jälkeen vyörymästä maittensa yli. Suurimman osan alueistaan -se tosin säilytti, mutta ne olivat joutuneet perinpohjaisen hävityksen -alaisiksi ja osasta saaneet aivan uusia asukkaita Balkanin niemimaasta, -jonka vanhat illyrialais-thraakialaiset kansat jo olivat enimmäkseen -kreikkalaistuneet, oli tullut melkein slaavilainen maa. Yksin -Peloponnesokin, vanhan Spartan maa, oli siihen määrään slaavilaistunut, -että sitä Keskiajan alkupuolella sanottiin »Slaviniaksi». Vaikeimmissa -vuorimaissa vain olivat vanhat kansat pitäneet puoliaan ja sieltä ne -myöhemmin taas valtasivat takaisin aluettaan. Kirkon ja kultuurinsa -turvissa Kreikkalaiset saattoivat sen verran sulattaa itseensä uusia -kansanaineksia, että ainakin Kreikka taas kreikkalaistui. - -Vähitellen Itä-Rooma kuitenkin menetti maan toisensa jälkeen -valtiollisestakin yhteydestään. Balkanin niemimaalla slaavilaiset -kansat erosivat itsenäisiksi valtakunniksi, sen pohjois-osissa -mellasti toinen paimentolaiskansa toisensa jälkeen, hävittäen sekä -lyhytikäiset valtiot että niiden asukkaat. Aasian puolella Arabit, -Turkkilaiset ja Mongoolit anastivat maan toisensa jälkeen ja suureksi -osaksi surmasivat niiden asukkaat, niin että siellä sekä kansalliset -että valtiolliset olot muodostuivat kokonaan uudelle pohjalle. Ja -lisäksi uusi uskonto, Muhammedin perustama ja hänestä nimensä saanut, -tulella ja miekalla hävitti kristinuskonkin melkein sukupuuttoon -niistä maista, joissa se oli syntynyt ja joista se oli lähtenyt -maailmaa vallottamaan siveellisillä voimillaan. Lopulta ei Byzantionin -keisarikunnalle kuulunut juuri muuta kuin sen oma lähin ympäristö, -mutta pääkaupunkinsa muurien suojassa se säilyi melkein Uuden ajan -alkuun saakka, kunnes Turkkilaiset saivat senkin valtaansa ja Hagia -Sofia, Justinianuksen kuulu kirkko, Itämaiden kristikunnan ylpeys, -muutettiin muhamedilaiseksi moskeaksi. - -Perinpohjaiset olivat siis ne mullistukset, joitten alaiseksi -sivistynyt maailma Keskiajan kuluessa joutui. Uusia valtakuntia -muodostui, nuoria kansoja tuli näyttämölle, sulautumisen kautta syntyi -semmoisia kansoja ja kieliä, joita ei ollut ennen olemassakaan, -ja kirkkojen määräävän vallan kautta muuttuivat sivistysolot sekä -Itämailla että Länsimailla aivan toisiksi, kuin ne olivat olleet Vanhan -ajan lopulla valtaan päässeen tieteellisen valistuksen vaikutuksesta. - -Uskonnolla oli sekä Itämailla että Länsimailla kautta Keskiajan -ratkaiseva vaikutusvalta tieteelliseen elämään, myöskin maantieteeseen. -Kristityissä maissa kirkollinen ja maallinen mahti olivat toisistaan -erotetut ja alkuaikoinaan keskenään ristiriidassakin, kunnes kirkko sai -määräävän vallan, ja sen vuoksi tieteellinen elämä Länsimailla joutui -rappiolle, kun kirkko oli sitä kohtaan vihamielinen. Muhamedilaisissa -maissa oli asianlaita toinen. Kalifit yhdistivät käsiinsä sekä -maallisen että hengellisen vallan ja maallisella vallalla oli sen -vuoksi vapaammat kädet edistää tieteellistäkin valistusta. Kun islamin -vallotusaikain suvaitsemattomuus oli jonkun verran asettunut, niin -alkoi tiede valistuneitten hallitsijain suosimana erinomaisesti -elpyä. Klassillisten tutkijain teokset kaivettiin esiin kätköistään, -se mikä niitä oli säilynyt, niitä käännettiin arabian kielelle ja -niitten pohjalla aljettiin työtä jatkaa. Arabit olivat sen vuoksi -ennen ristiretkiä paljon edellä Länsimaista varsinkin tähtitieteen ja -maantieteen aloilla ja heiltä saadun yllykkeen kautta nämä tieteet -uudelleen elpyivät Länsimaillakin. Vasta Turkkilaisten aikana -valistuselämä Itämailla joutui täydelliseen rappioon. - -Länsimainen kirkko oli tieteellistä tutkimusta kohtaan suvaitsematon. -Viisastuneena niistä ankarista opinriidoista, jotka alkuaikoina olivat -raadelleet kristittyä kirkkoa, se oli koonnut voimansa niin kiinteihin -muotoihin kuin mahdollista, eikä suvainnut mitään poikkeusta Raamatun -kirjaimesta eikä kirkkoisien opista. Se oli kirkolle tarpeen, jotta se -saattoi paremmin ylläpitää järjestystä pimeiden vuosisatain kuohuvassa -elämässä. Kirkko ylläpiti ankaraa »isällistä kuria ja tukahutti -säälimättä kaikki semmoiset opetukset, jotka uhkasivat käydä sen -rauhalle vaarallisiksi. Ainoastaan vanhan kirjallisuuden säilyttäjänä -se palveli vastaista tietopuolista valistusta. Kristinuskon perustavat -kirjat ja sen alkuaikain dogmatiset teokset olivat kirjotetut vanhoilla -klassillisilla kielillä ja näiden viljeleminen oli sen vuoksi jokaisen -kirkonmiehen ensimäinen velvollisuus. Luostarien vahvojen seinien -turvissa, munkkien uutteran jäljennystyön varassa säilyi suuri osa -kreikkalaisten ja roomalaisten oppineitten ja kirjailijain teoksista, -kunnes niistä ruvettiin muutakin hyötyä hakemaan ja kunnes keksittiin -kirjapaino, joka runsaan monistuksen kautta pysyväisestä turvasi ne -häviöltä. - -Maantiede ja maailmanoppi muodostettiin siis Keskiajan alussa kirkon -näköalojen mukaisiksi, s.o. palattiin niihin alkuperäisiin käsityksiin, -jotka Juutalaisilla oli ollut Vanhan testamentin syntymäaikoina. -Kovin verkalleen siitä jälleen edistyttiin. Lähes vuosituhannen -luultiin maata litteäksi kiekoksi, jonka keskellä Jerusalem oli. Vasta -ristiretkien jälkeen aljettiin vapautua näistä jäykistä kehyksistä. -Vasta silloin alkoi Ptolemaioksen maantiede kantaa hedelmiä. Se -mullisti käsitykset maan muodosta ja johti siihen ajatukseen, että maan -ympäri ehkä oli mahdollinen purjehtia. - -Mutta vaikka Keskiajan maantiede olikin palannut yhtä lapselliselle -kannalle, kuin se oli ollut ennen Kreikkalaisia, vaikka se piirsi -kartoilleen kaikenlaisia ihmeitä ja kummituksia semmoisille aloille, -joista tietoja puuttui, niin ei Keskiaika kuitenkaan ollut tulokseton -maantieteenkään kannalta katsoen. Se keräsi aineksia, vaikk’ei osannut -niitä käsitellä. Näköpiiri sen kuluessa levisi suuresti joka suunnalle. - -Etu-Aasiassa tosin aluksi palattiin melkein samalle kannalle, jolla -sen tunteminen oli ennen Aleksanteri Suuren vallotuksia. Etu-Aasian -kukoistava hellenistinen sivistys tuhottiin ja hävitetyn kultuurin -raunioille perustetut muhamedilaiset valtakunnat asettuivat Länsimaita -kohtaan niin leppymättömälle sotakannalle, että Lännen pääsö niihin -melkein kokonaan suljettiin. Sitä myöten tiedot niistä ehtyivät. -Sama oli Afrikan laita, jossa olot kävivät sitäkin vaikeammiksi, -kun Välimeren pitkällä etelärannikolla merirosvous pääsi valtaan ja -lopetti kaiken rauhallisen yhteyden näiden maiden kanssa, jotka Vanhan -ajan lopulla olivat Rooman valtakunnan edistyneimpiä ja parhaiten -järjestettyjä. Mutta vaikka Länsimaiden tieto Itämaista ehtyikin, niin -Arabien kautta niiden tuntemus suuresti laajeni. Ristiretkien kautta -Länsimaatkin pääsivät osallisiksi Arabien näköpiirin laajennuksesta. -Ristiretkien kautta saadut vaikutukset olivat suurena syynä loistavaan -renessansiaikaan, jonka kuluessa aljettiin jälleen entistä uutterammin -tutkia klassillista kirjallisuutta ja tiedettä. Europan kauppakin -niitten kautta suuresti vilkastui. Italian kaupungit, jotka vaikeissa -oloissa olivat ylläpitäneet kauppaa Itämaiden kanssa, saivat siellä -entistä varmemman jalansijan, jopa Mustanmeren rannikolla saakka, jossa -ne asettuivat jo aikoja ennen hävitettyjen kreikkalaisten siirtokuntain -tiloille. Pohjoista ja itää kohti tehdyt ristiretket saattoivat muun -maailman yhteyteen Itämeren itäpuolella ja pohjoispuolella olevat -maat, Suomen niitten mukana. Jonkun vuosisadan aikaisemmin olivat -Skandinavian kansat heittäneet rosvoretkensä, suostuneet kasteeseen ja -ruvenneet kristikunnan perheenjäseniksi. Byzantilainen keisarikunta -oli välittänyt kristinuskoa ja sivistyksen alkeitten vientiä Venäjän -sisäosiin. - -Ne suuret, vaikkei pysyväiset, järkytykset, joitten alaisiksi Europan -olot vielä Keskiajalla joutuivat, johtuivat suureksi osaksi eräästä -niin sanoaksemme maantieteellisestä heikkoudesta sen rakenteessa. -Keski-Aasiasta pistää Mustanmeren pohjoispuolitse, pitkin Tonavan -laaksoa, yhtämittainen aroalue syvälle Europan sisäosiin saakka. -Nämä arot ovat vanhastaan olleet sotaisien paimentolaiskansain -temmellysaloina. Arojen paimentolaiselämä on itsessään sivistykselle -vihamielistä, sen elinehtona kun on muuttelevainen elämä ja -ainainen taistelu sekä luontoa että ihmisiä vastaan. Aroilta sen -vuoksi saapuikin yhä uusia kansanaaltoja, jotka kiilan tavoin -tunkeutuivat Europan sisäosiin saakka ja usean kerran uhkasivat -kokonaan tuhota maanosamme aikoina, jolloin sen olot olivat ylen -hajanaiset, puolustuskunto huono. Monen monta kansaa saapui sitä -tietä vallottaen ja hävittäen Europpaan, indo-europpalaisten jälkeen -turkkilais-tatarilaisia ja suomalaisia kansoja. Indo-europpalaiset -olivat vakautuneet mikä mihinkin pysyväisiksi asujamiksi, jotkut -suomensukuiset ja turkkilaisetkin kansat seurasivat Keskiajalla -esimerkkiä, mutta varsinaiset Mongoolit pysyivät aroille uskollisina -ja hallitsivat niitä ja niitten ympäristöjä kautta vuosisatain, kunnes -Europan valtiot kehittyivät niin pitkälle, että saattoivat tehdä tästä -hirmuvallasta lopun. - -Länsimaat elivät koko Keskiajan tämän ainaisen vaaran alaisina -ja niillä oli siten montakin kertaa tilaisuus tutustua arojen -paimentolaisiin ja oppia lähemmin tuntemaan heidän elämänlaatuaan. -Kun heitä ei voitu asevoimalla torjua, niin koetettiin muita keinoja. -Heitä koetettiin kääntää kristinuskoon ja paavien toimesta lähetettiin -sitä varten lähettiläitä tatarilaisten suurkaanin hoviin. Näitten -lähetystöjen matkat ovat merkillisimpiä varsinaisia matkoja, mitä -siihen saakka oli tapahtunut. Niitten kautta laajeni maantuntemus -pitkin aroja kauas Aasian sydänosiin saakka. Samaa tietä sitten -venezialaiset Polo veljekset kulkivat koko Aasian poikki Kiinaan, jonka -ihmeteltävistä kehittyneistä oloista he toivat Länsimaille ensimäiset -luotettavat tiedot. Heitä ennen oli siellä tosin käynyt nestoriolaisia -lähetyssaarnaajoita, mutta tämän kirkon harjottama lähetystoimi -ei sanottavassa määrin tullut Länsimailla tunnetuksi, eikä niiden -maantietoa rikastuttanut. - -Vaikka Itämaat vihamielisten valtiollisten ja uskonnollisten mahtien -vaikutuksesta suljettiinkin kristikunnalta, niin tuli sieltä kuitenkin -edelleenkin kauppatavaroita Intiasta saakka, vaikka ne matkalla -välikäsien kautta kulkiessaan suuressa määrin kallistuivat. Vapaan -meriyhteyden aikaan saaminen Intian kanssa kävi yhä tärkeämmäksi, kuta -enemmän välillä olevat muhamedilaiset valtiot harjottivat kauppasortoa, -ja sen toteuttaminen vihdoin sai aikaan ne suuret merimatkat, jotka -avarsivat Europpalaisille koko maan piirin, tekivät kaikki meret heidän -töikseen ja niitten varressa olevat maat heille alamaisiksi. Tietä -Intiaan haettiin ensin Afrikan ympäri, sitten Lännen meren poikki. -Edellisen tehtävän suorittivat Portugalilaiset. Jälkimäisen, paljon -rohkeamman ja suuripiirteisemmän suunnitelman esitti ja toteutti -Espanjan palvelukseen siirtynyt genovalainen Columbus, joka ei tosin -itse ennättänyt Intiaan saakka, mutta sen sijaan löysi Lännen merestä -Uuden maailman, tarujen kadotetun Atlantiin. - -Kokonaan ei meidän kuitenkaan tule halveksia Keskiajan oppineitakaan -maantieteellisiä saavutuksia. Uskonto tosin sitoi ajatuksen, mutta -käytännöllisen maantutkimuksen alalla suoritettiin erittäin tärkeä -lyö, kun merenkulkuohjeitten mukaan laadittiin Välimeren rantamaista -kartat, joiden tarkkuus ja luotettavuus on omiaan hämmästyttämään. Ne -jättivät kauas taakseen Ptolemaioksen kartan, vaikka tämä perustuikin -yleispätöisemmälle tähtitieteelliselle paikanmääräykselle. - - - - - -PIMEIDEN AIKAIN MATKOJA JA YHTEYKSIÄ. - - - -Pyhiinvaeltajia. - - -Ne matkakertomukset, joita on Keskiajan »pimeiltä ajoilta» säilynyt, -ovat enimmäkseen pyhiinvaeltajien selontekoja käynneistään -Palestiinassa ja Idän pyhillä paikoilla. - -Elämä jatkui Välimeren itäosissa yhtäjaksoisemmin kuin Länsimailla, -niin kauan kun Byzantilainen keisarikunta kykeni maitaan koossa -pitämään ja vihollisia päältään torjumaan. Kuudennella vuosisadalla -Byzantilainen valtakunta melkoisesti vaurastuikin entisestään -taitavain hallitsijain johdolla. Keisari Justinianukscn aikana elpyi -kauppa Itämaitten kanssa melkoisesti. Abessinian kristittyjen kanssa -ylläpidettiin vilkasta yhteyttä ja »roomalaiset» kauppiaat tunkeutuivat -päiväntasaajalle saakka yhdessä abessinialaisten kanssa, hakemaan -kultaa, smaragdeja ja maustimia. Matkustaminen oli silloin Itämailla -vielä vapaata, joskaan ei aina turvallista, ja varsinkin Palestinassa -kävi ahkerasti pyhiinvaeltajia kaikista nuoren kristikunnan maista. -Kuta enemmän tämä pyhiinvaellus kehittyi, sitä enemmän lisääntyi -niitten raamatullisten merkkipaikkain luku, joita siellä oli -nähtävänä, ja niihin liittyi monenlaisia ihmetaruja, jotka näyttävät -välittömästi versoneen uskon perustamisen ensi aikoina tapahtuneista -ihmeistä. Kuudennen vuosisadan ensimäiseltä neljännekseltä on -säilynyt eräs lyhyt selonteko, jossa muun muassa kerrotaan pyhästä -ristinpuusta valmistetusta keihäästä, joka yöllä loisti niinkuin -aurinko keskipäivällä, sarvesta, jolla David ja Salomo voideltiin, -ambrasormuksesta, jota Salomo sinettinään käytti. Siinä vielä mainitaan -nähtävyyksien joukossa multa, josta Aatami oli luotu, keihäs ja sieni, -kuppi, josta Vapahtaja söi viimeisen illallisen, kivi, jolla Tapani -kivitettiin, ruoska, jolla Vapahtaja ruoskittiin ja joka oli hopeiseen -patsaaseen talletettu. - - - -Theodosios. - - -Eräs Theodosios niminen kirkonmies julkaisi samaan aikaan kertomuksen -Pyhästä maasta, arvatenkin pyhiinvaeltajain opastamiseksi. Se -käsittää laajemmaltakin itämaisen kristikunnan maita. Se osottaa, -että pyhiinvaelluspaikkain luku lisääntymistään lisääntyi. Vähitellen -löytyi uskon kotiseuduilta kaikki, johon vain tavalla tai toisella -liittyi joku raamatullinen muisto. Muun muassa tämä pyhiinvaeltaja -kertoo Jordanin takana olevasta Liviada nimisestä paikasta, samasta, -jossa Mooses löi sauvallaan kalliota ja jossa hän sitten kuoli. Siellä -oli lämpöisiä lähteitä, joissa Mooses oli kylpenyt ja jotka vielä -sinä päivänä paransivat pitaalitautia. Sodomin lakeudella oli Lotin -emäntää esittävä suolapatsas, joka kasvoi ja hupeni sen mukaan, kun -kuukin kasvoi ja väheni. Öljyvuorella voitiin nähdä eräässä paikassa -kalliossa Vapahtajan hartiain painalmus, joka oli kiveen kuvautunut -kuin pehmeään vahaan. Vielä merkillisempiä olivat ne pienet kukkulat, -joita oli Jordanin suupuolessa, samat kukkulat, jotka Herran astuessa -jokeen kastettavaksi »riemuiten astelivat hänen edellään», kuten David -ennusti. »Vuoret hyppivät kuin oinaat ja pienet mäet kuin karitsaiset.» -Ja vielä sinä päivänä ne pyhiinvaeltajan mielestä näyttivät siltä, -»kuin olisivat juuri aikoneet hypätä». - - - -Antoninus. - - -Samoihin aikoihin saapui Syyriaan paljon ihmisiä eri maista näkemään -pylväspyhimystä, Simon Stylitestä. V. 553 tapahtui koko Foinikian -rannikolla ja sisämaassa kauhea maanjäristys. Antoninus niminen -pyhiinvaeltaja kävi Pyhässä maassa kymmenkunta vuotta myöhemmin ja -antaa kaikista Idän pyhistä paikoista tavallista täydellisemmän -selonteon. Hänen matkansa olikin viimeinen huomattavampi -pyhiinvaelluskertomus ennen muhammedilaisteri tuloa. Hän matkusti -Italiasta maata pitkin Konstantinopoliin, vaikka pohjoiset tiet -epäilemättä olivat hyvin vaaralliset Langobardien, Avarien ja Gepidien -rosvoretkien vuoksi. Foinikian kaupungeissa, varsinkin Beiruthissa, -hän kaikkialla näki mainitun maanjäristyksen tuhoja, joita ei oltu -vielä voitu korjata. Komeassa Beiruthissa oli maanjäristys muun muassa -hävittänyt »koulun» ja »yliopiston» ja kolmekymmentätuhatta ihmistä -oli saanut surmansa. Sidonissa Antoninus kertoo tavanneensa kehnoimmat -kaikista ihmisistä. Sareptassa hän näki Eliaan pyhäinjäännöksiä, -Tyyrosta hän moitti kovin syntiseksi ja niin ylelliseksi, että -sitä oli mahdoton sanoin kertoakaan. Siellä käytiin silkissä ja -kaikenlaisissa kalleissa vaatteissa, mutta mitä muuta voikaan odottaa -kaupungilta, joka oli Venuksen palvelukselle pyhitetty. Ptolemais eli -Acre sitä vastoin oli siivo kaupunki, jossa oli hyviä luostareita. -Nazaretissa näytettiin sitä kirjaa, josta Jesus oli oppinut lukemaan, -ja penkkiä, jolla hän oli istunut yhdessä muitten koululasten kanssa -ja jota ainoastaan kristitty saattoi liikuttaa. Neitsyt Maarian -talossa olivat Vapahtajan vaatteet säilyneet, ja ne tekivät monta -ihmettä. Ja niin suuri oli paikan tenho, että viha, jota Juutalaiset -tunsivat kaikkia kristittyjä kohtaan, siellä muuttui rakkaudeksi, ja -Nazaretin vaimot olivat kaikkia muita kauniimmat, koska he väittivät -polveutuvansa Pyhästä Maariasta. Mutta sitä kiukkuisempia olivat -Sebasten juutalaiset. »Kautta avoimen maan ja Samarialaisten kylissä -ja kaupungeissa juutalaiset seurasivat meitä, polttaen jalkamme -jäljet oljilla. Ja niin suuresti he kristittyjä vihaavat, että tuskin -vastaavat kristittyjen kysymykseen. Eivät edes rahaa he ota kädestänne, -viskaamatta sitä ensin veteen likoomaan. Ja varokaa, ettette siinä -maassa sylje, jos tahdotte heitä välttää.» Mutta mahdoton on luetella -kaikkia niitä pyhiä muistopaikkoja ja ihmeitä, joita placentialainen -pyhiinvaeltaja näki. Hän kävi Egyptissäkin, jossa Israelin lapset -olivat olleet orjuudessa, ja näki muun muassa Suezin kannaksella -Klysman kaupungissa Intiasta tulleita laivoja, täynnään Intian -kauppatavaroita. - -Valtiolliset tapaukset sitten sulkivat pyhiinvaeltajilta tiet, tai -ainakin tekivät heidän matkansa entistä paljon vaarallisemmiksi ja -vaikeammiksi. V. 615 j.Kr. Persian hallitsija Khosroes vallotti -Jerusalemin ja persialaiset tulenpalvelijat silloin hävittivät -suurimman osan niistä kauneista rakennuksista, joita Itä-Rooman -kristityt keisarit olivat Pyhään kaupunkiin rakentaneet. Oikea -risti vietiin kauas Tigriin taa. V. 627 keisari Heraclius vallotti -Jerusalemin takaisin, mutta ainoastaan kymmenen vuotta sen enää oli -suotu olla kristityn Itä-Rooman vallassa. V. 637 patriarkka Sofronius -avasi Jerusalemin portit kalifi Omarille, ja muhamedilaisten hallussa -Jerusalem sitten pysyi aina ristiretkiin saakka. - -Seitsemännen vuosisadan lopulla, pahimpain sota-aikain päätyttyä, alkoi -Jerusalemiin saapua pyhiinvaeltajia niitten germanilaistenkin kansojen -keskuudesta, jotka olivat Länsi-Rooman provinsseihin asettuneet ja -vähitellen ennättäneet sivistyä ja vakaantua kristillisyydessä. -Tunnetuimmat näistä pyhiinvaeltajista olivat Englannista ja Ranskasta. -Ensimäinen, josta on tietoja, oli Arculf. - - - -Arculf. - - -Arculfin saapuessa Pyhään maahan v:n 680 vaiheilla olivat olot siellä -perin pohjin muuttuneet. Muhamedin uskolaiset olivat anastaneet kaikki -raamatulliset maat, pyhiinvaeltajat eivät enää kulkeneet viranomaisten -suojeluksessa, vaan vieraan vihamielisen uskon tunnustajat hallitsivat -niissä maissa, joissa kristinuskon kaikki juuret olivat. Koko -Pohjois-Afrika oli joutunut sen valtoihin, Itä-Rooman rajat olivat -taantuneet Vähään Aasiaan Tauro vuoriston rinteille, ja milloin -tahansa oli pelättävä, että muhamedilaiset vallottajat ne murtaisivat -ja etenisivät aina Bosporon rannoille. Italiaan heidän pelättiin -hyökkäävän meren poikki Tunisiasta, Espanjaan Gibraltarin salmen poikki -Mauretaniasta. Espanjan he saivatkin moneksi vuosisadaksi valtaansa -ja siitä tuli yksi maurilaisen sivistyksen päämaita. Länsi-Europan -valloista ainoastaan Frankkien perustama valtakunta osotti siksi suurta -sisällistä vahvuutta, että se kykeni antamaan tukea laajemmaltakin. - -Niin olivat olot muuttuneet, kun ranskalainen piispa Arculf teki -pyhiinvaellusmatkansa Pyhälle maalle. Hänen kertomuksensa olisi ehkä -jäänyt unohduksiin, ellei myrsky olisi paluumatkalla ajanut laivaa -mukanaan aina Britannian pohjoisille rannoille, jossa Hebridien -saarilla oli Iona niminen kuulu luostari. Tämän luostarin johtaja -kirjotti muistoon Arculfin matkakertomuksen ja lyhennetty ote siitä -säilyi Bedan kirjottamassa Englannin kirkkohistoriassa. - -Arculfin tullessa Jerusalemiin seisoi Salomon temppelin tilalla jo -Sarasenien rakentama moskea. Pyhiinvaeltajia siellä kävi edelleenkin, -mutta ne olivat nyt muhamedilaisia, koska varhaisemmat kalifit -kehottivat moslemilaisia käymään Jerusalemissa pyhiinvaelluksella. -Syyskuun puolivälissä vietettiin suuret markkinat, joihin saapui -suunnattomasti kansaa kamelineen, hevosineen ja aasineen. Markkinoita -aina seurasivat rankat sateet, jotka sitten puhdistivat kadut, ja -Arculf piti sitä Jumalan ihmeenä. Arculf kiittää Jerusalemia hyvin -rakennetuksi ja tekee tarkkaan selkoa sen pyhistä paikoista. Hän -piirusti niitten pohjakaavat vahatauluille, ja näitten pohjakaavain -vuoksi matkakertomus on arvokkaimpia lähteitä Jerusalemin vanhain -kristillisten rakennusten tuntemiseen. Arculf niinikään ensimäisenä -mainitsee keskellä Jerusalemia olleen pylvään, joka muka samalla -oli koko maailmankin keskusta, koska psalmissa sanotaan: »Mutta -Jumala on vanhastaan meidän kuninkaamme, joka meidät vapahtaa maan -keskellä». Kautta Keskiajan Jerusalem sen vuoksi piirrettiin kaikkien -maailmankarttojen keskustaksi. - -Jerusalemista Arculf matkusti Jordanille ja Galileaan, käyden muun -muassa Genezaretin järven rannoilla, joilla kasvoi metsiä — nykyisin -ne ovat aivan puutonta erämaanluontoista seutua. Taborin vuorella -hän näki suuren luostarin ja kolme kirkkoa. Damaskon kautta kiertäen -Arculf matkusti edelleen Tyyrokseen meren rannalle ja sieltä laivalla -Egyptiin. Aleksandrian kauppa kukoisti silloin yhä vielä mitä -vilkkaimmillaan ja majakassa sytytettiin joka ilta tuli merenkulkijoita -opastamaan. Muhamedilainen valta ei siis vielä ollut saattanut -Aleksandriaa rappiolle, eikä se ollut kristityille matkustajoillekaan -niin vihamielinen kuin myöhemmin, koska Arculf näyttää saaneen jotenkin -vapaasti liikkua kaikkialla, jota vastoin myöhemmät pyhiinvaeltajat -joutuivat ainaisten rettelöitten alaisiksi. Niilin suistamossa oli -hänen käydessään vielä vilisemällä krokotileja, joitten raatelevaisuus -häntä kammotti. - -Mutta kaikkia Itämaitten ja Länsimaittenkin kaupunkeja komeampi oli -Konstantinopoli, johon Arculf sitten ohjasi matkansa. Hän palasi kotia -Rooman kautta, kulkien Liparin saarien ohi, joista Volkano purki -päivällä savua ja yöllä tulta niin suurella jyryllä, että vastapäätä -oleva Sisilian ranta tärisi. - - - -Willibald. - - -Seuraava pyhiinvaeltaja, jonka käynnistä on säilynyt kertomus, oli -ylhäissukuinen englantilainen munkki Willibald, jonka isä lienee ollut -joku maan silloisista pikkukuninkaista. Hänen matkansa päämäärä oli -aluksi vain Rooma, mutta tie sinnekin oli vaarallinen. Maailman asiat -olivat vielä huonommalla kannalla kuin Arculfin aikoina. Kristikunta -oli heikompi, islam voimakkaampi. Sarasenit olivat toiselta puolen -edenneet Bosporolle, toiselta puolen Espanjan kautta Garonne virralle -Etelä-Ranskaan. Koko Välimeri oli täynnään muhamedilaisia merirosvoja. -Kristikunnan asema näytti tosiaan vaaran alaiselta, kun samaan aikaan -pakanalliset paimentolaisheimot pitkin aroja etenivät aina Tonavan -ja Rheinin laaksoon saakka. Itä-Rooman pelastivat Isaurilaiset -keisarit, jotka hallitsivat sitä voimallisesti ja torjuivat pahimman -vaaran. Länsimaat alkoivat saada jonkun verran suojaa vahvistuvalta -frankkilaiselta valtakunnalta, jota Kaarlo Martel jälkeläisineen -järjesteli voimallisella kädellä. - -Onnellisesti nuori englantilainen munkki isänsä ja veljensä kanssa -pääsi Alppien poikki, joitten solat rosvojen vuoksi olivat vaaralliset. -Niitä pitivät pyydyspaikkoinaan varsinkin Lombardian langobardilaiset -ruhtinaat. Matkalla kuoli Willibaldin isä, mutta siitä huolimatta -poika jatkoi matkaansa. Rooman piispa oli vielä Ravennan eksarkin -ylivallan alainen, mutta Itä-Rooman vastustuksesta huolimatta hän alkoi -vähitellen saada yhä enemmän valtaa ja muuttua siksi mahdiksi, jonka -käskyjä Italiassa etupäässä toteltiin — milloin siellä ketään toteltiin. - -Roomassa Willibald päätti ulottaa matkansa Pyhälle maalle saakka. -V. 722 lähdettiin laivalla matkaan Syyriaan ja purjehdittiin -ensinnä Moreaan, jota silloin sanottiin Slaviniaksi, koska sen -olivat anastaneet Bulgaarit, autettuaan ensin Leo Isaurilaisen -Konstantinopolin valtaistuimelle. Sieltä matka piti Khiokseen, -Samokseen ja Efesokseen, jossa käytiin katsomassa varsinkin »seitsemän -unikeon luolaa». Puutetta ja vilua kärsien jatkoivat pyhiinvaeltajat -sieltä matkaa pitkin rannikkoa Lykiaan ja purjehtivat Kypron kautta -Syyriaan. Täällä heidät vangittiin muka vakoojina, mutta erään -espanjalaisen uskonluopion toimesta kalifi laski heidät vapaaksi, -kuultuaan heidän tulleen »siitä maasta, joka on etäimpänä lännessä, -jonka takana ei ole muuta kuin valtameri». Kalifin luvalla he sitten -saivat matkustaa Pyhässä maassa niihin paikkoihin, jotka vielä olivat -kristityille avoinna. Jerusalemissa oli Arculfin käynnin jälkeen -keksitty useita uusia paikkoja, jotka liittyivät Vapahtajan ja -pyhien miesten elämään. Mutta Taborin vuorella oli enää vain yksi -kirkko, kaksi olivat arvatenkin Sarasenit hävittäneet. Pyhä maa ja -sen lähimaat vaellettiin moneen kertaan ristiin rastiin ja vasta v. -726 Willibald näyttää lähteneen paluumatkalle. Paluumatkalla oli -hänelle käydä huonosti. Hän oli ostanut Jerusalemissa kallisarvoista -balsamia viedäkseen sitä salaa maasta pois. Sitä varten hän otti -ruo’on, joka oli ontto ja pohjalla varustettu, täytti sen petrolilla, -pisti sen kalebassipulloon, jossa balsami oli, ja leikkasi kalebassin -suun ja ruovon poikki aivan tasan, niin että sitä mitä ruo'ossa -oli, näytti koko kalebassikin sisältävän. Acren tullipaikassa ei -petosta huomattukaan, mutta Tyyroksessa kansa otti pyhiinvaeltajat -kiinni ja sitoi heidät ja alkoi etsiä, eivätkö he vieneet maasta -kiellettyä tavaraa. Jos olisi jotain löydetty, »niin meistä olisi -tehty marttyyrejä». Mutta kun etsijät avasivat kalebassin, niin pullon -sisusta haisi vain petrolille, eivätkä he balsamia löytäneetkään. -Sen vuoksi he antoivat heidän mennä. Tyyroksesta matkustettiin -Konstantinopoliin, jossa viivyttiin kaksi vuotta. Paluumatkalla -poikettiin Sisiliaan ja nähtiin Liparin saarien suitsuva tulivuori. -Siihen oli Arculfin jälkeen liittynyt tarukin, sillä itse paavi -Gregorius Suuri oli sanonut Itä-Goottien kuninkaan Theoderikin siellä -kituvan tulisessa pätsissä, jonka vuoksi Volkanoa oli ruvettu yleiseen -sanomaan »Theoderikin helvetiksi». - -Willibaldin matkakertomus säilyi erään nunnan muistoon kirjottamana. -Pyhiinvaeltaja itse matkalta palattuaan kutsua noudattaen lähti -pakanallisten Germanien maahan auttamaan setäänsä Bonifaciusta -käännytystyössä. Hän kuoli siellä Eichstättin piispana. - -Pian sen jälkeen kun Willibald oli palannut matkaltaan, tapahtui -Länsimaitten elämässä käänne, joka pysyvästi vaikutti seuraavien -vuosisatain oloihin. Kaarlo Martel voitti v. 732 Sarasenit -Länsi-Ranskassa Toursin tappelussa ja seisautti siten Espanjasta käsin -uhkaavan muhamedilaisvaaran. Ennenkun muhamedin uskon levittäjät -ennättivät hyökkäyksensä uudistaa, oli Pyreneitten pohjoispuolelle -syntynyt valtakunta, joka kaikiksi ajoiksi pysäytti heidän etenemisensä -ja pian uhkasi riistää heiltä Espanjankin. Frankkien kuningas Pipin oli -vallottanut Lombardian ja Kaarlo Suuri vahvisti valtaansa Italiassa -siihen määrään, että hän v. 800 saattoi Tiberin rannalla kruunauttaa -itsensä Rooman keisariksi. Länsimaat olivat sen kautta saaneet -uuden keskusmahdin, jolla oli Rooman yhä vielä mieliä hallitsevan -valtioaatteen yhdistävä laillistus. Sarasenit ajettiin Pyreneitten -niemimaalla Ebron taa, idästä tavan takaa hyökkäävät paimentolaiskansat -voitettiin monessa verisessä taistelussa ja Tonavan laakso aina -Unkaria myöten pakotettiin tottelemaan uuden Rooman keisarin käskyjä. -Pohjoisessa pakanallisten Saksilaistenkin täytyi vihdoin kaataa pyhät -puunsa ja tunnustaa Kaarlo Suuren ylivalta. Byzantilainen keisarikunta -oli tähän uuteen valtakuntaan verraten heikko. Sen valta Balkanin -niemellä ja Vähässä Aasiassa oli supistumistaan supistunut, Välimerellä -se oli kokonaan mennyttä. - -Karolingien ajalla tapahtuneista pyhiinvaelluksista on säilynyt tietoja -ainakin kolmesta. Muuan Fidelis niminen munkki kävi kahdeksannen -vuosisadan keskivaiheilla Palestinassa, poiketen matkalla Egyptiin, -jossa pyramideja hänelle näytettiin »Joosepin vilja-aittoina». Hän -kulki laivalla Hadrianuksen korjauttaman kanavaa Niilistä Punaiseen -mereen. Amru nimisen kalifin sanotaan avauttaneen kanava uudelleen, -voidakseen paremmin hallita Egyptiä. Mutta vuosikymmen myöhemmin se -jälleen tukittiin, kun aljettiin pelätä, että päin vastoin kapinan -tehneet Arabialaiset voisivat sitä myöten hyökätä Egyptin kimppuun. - - - -Bernard. - - -Enemmän kuin sata vuotta myöhemmin, v. 868, lähti eräs Bernard niminen -bretagnelainen, kaikesta päättäen ylhäinen mies ja ehkä Frankkien -kuninkaan salainen asiamieskin, Pyhälle maalle. Hänen matkastaan on -mieltäkiinnittävin osa menomatka, koska se osottaa Sarasenien silloista -valtaa. Lähtö nimittäin tapahtui sarasenilaiselta alueelta, sillä -muhamedilaiset olivat jo vallottaneet suuren osan. Etelä-Italiasta, -Sisilian, Sardinian ja Korsihan ja Etelä-Ranskassakin saaneet -jalansijaa. Näihin menestyksiin oli syynä Kaarlo Suuren valtakunnan -jakaminen ja heikontuminen hänen kuoltuaan. Sarasenit olivat jo kaksi -kertaa laskeneet itse Tiberinkin suuhun ja uhanneet Roomaa, jonka paavi -sen jälkeen oli linnottanut. Laivaan Bernard astui Tarentossa, saatuaan -sarasenilaiselta maaherralta passin. Tarenton satamasta lähti juuri -yhdeksän laivaa, jotka veivät Aleksandriaan 9000 kristittyä orjaa. Niin -surkeiksi olivat olot Länsimailla muodostuneet. Mutta ennenkun hän -pääsi Aleksandriassa maihin, hänen täytyi maksaa suuret juomarahat, -satoja markkoja, ja samoin edelleenkin, missä hän vain Egyptissä -matkusti. Muuta vahinkoa ei hänelle kuitenkaan tapahtunut. Hänkin kävi -katsomassa »Joosepin viljamakasineja» — pyramideja — ja kulki sitten -Ala-Egyptistä erämaan kautta Palestinaan, tavaten pitkin matkaa, ja -varsinkin Egyptissä, kristittyjä, jotka suurimmalla vierasvaraisuudella -häntä kohtelivat. - -Jerusalemissa Bernard sai asunnon majatalossa, joka Kaarlo Suuren -toimesta oli sinne rakennettu. Tämä voimallinen ja ylevä hallitsija -oli nimittäin saanut yhtä valistuneen kalifin Harun-al-Rashidin kanssa -aikaan sopimuksen, joka takasi pyhiinvaeltajille paremman kohtelun -Pyhässä maassa. Kalifi oli muun muassa lähettänyt Kaarlo Suurelle Pyhän -haudan ja Jerusalemin avaimet ja Kaarlo Suuri oli tämän johdosta voinut -rakennuttaa Jerusalemiin majatalon kaikkia latinalaisia pyhiinvaeltajia -varten ja varustaa majatalonsa kirjastolla. Meritse palasi Bernard -sitten Italiaan, josta hän valitellen mainitsee, että turvallisuus -siellä oli paljon huonompi kuin voimakkaasti hallituissa Itämaissa. -Roomaa tuskin saattoi rosvojen vuoksi lähestyä muuta kuin suuressa -asestetussa seurassa. Sarasenien pelosta oli »ikuisen kaupungin» -avaimet joka ilta tuotava paaville itselleen, niinkuin huolellisessa -talossa perheenisälle. Mutta paavien valta vähitellen vahvistui, ja -tarmokkaasti he ylläpitivät järjestystä, niin pitkältä kuin heidän -sananvaltansa ulottui. - -Samaan aikaan kun Bernard, kävi Pyhällä maalla pyhiinvaeltajana -myös Frotmund niminen bretagnelainen, joka oli tehnyt veririkoksen -ja sen vuoksi tuomittu erinomaiseen katumukseen. Avojaloin, tuhkaa -päälaellaan, katumuksentekijän karkeaan pukuun puettuna, käsissään -ja jaloissaan raskaat kahleet, hän v. 870 lähti pyhiinvaellukselle, -josta ei ollut tulla koskaan loppua. Hänen tuli kulkea toisesta -pyhästä paikasta toiseen, kunnes Jumala antaisi hänen syntinsä -anteeksi ja hän sen kautta saisi heittää pois kahleensa ja katujan -vaatteet. Frotmund kulki ensin Syyriaan ja oleskeli sitten jonkun -aikaa Jerusalemissa. Egyptissä hän eli Theben munkkien parissa, sen -jälkeen hänet tavattiin rukoilemassa Cyprianuksen haudalla Karthagossa. -Sieltä hän palasi Roomaan ja koetti saada paavi Benedictus III:lta -anteeksi annon, mutta tämä tuomitsi hänet jatkamaan katumuksen tekoa. -Frotmund lähti uudelleen vaeltamaan, kävi Jerusalemissa, Galilean -Kaanaassa, Punaisella merellä, Sinain vuorella, vieläpä Armeniassakin -sillä paikalla, johon Noan arkki oli pysähtynyt, kärsien matkalla -sanomattomia tuskia, milloin nääntymäisillään puutteesta, milloin -uskottomien ruoskimana, milloin itse kiduttaen itseään melkein -hengettömäksi. Vaelluksensa neljäntenä vuotena hän vihdoin Pyhän -Marcellinuksen haudalla Redonin luostarissa Länsi-Ranskassa pääsi -synneistään ja kahleistaan. - - - -Kauppa Keskiajan alkupuoliskolla. - - -Itämaitten kauppatiet olivat »pimeinä aikoina» jotenkin samat kuin -Vanhan ajan lopulla. Joitakuita uusiakin tuli kuitenkin lisäksi. -Vaikeissa oloissa käytiin kauppaa. Erämaassa rosvoheimot hyökkäsivät -karavanien kimppuun, jokiloilla kauppiaitten veneitä upposi, -vuorisolissa heitä paleltui, kaupunkien likaisissa markkinasuojissa -he saattoivat sairastua ja kuolla tauteihin. Kauppa tuskin nautti -mitään järjestettyä suojaa, ennenkun Italian kauppatasavallat pääsivät -vahvistumaan ja itse saattoivat kauppansa turvata. - -Rooman vallan aikana useimmat kauppatiet kulkivat idästä länteen, -Intiasta Espanjaan saakka. Verraten vähäarvoisia olivat reitit -pohjoisesta etelään, kuten meripihkakauppa Itämereltä ja kullan, -norsunluun ja orjain kauppa Sansibarin rannikolta. Eräs maanpäällinen -kauppatie kulki Konstantinopolista Trapetsuntiin, sieltä maan -poikki Kaspian merelle ja edelleen Oxus joen laaksoa Bokharaan ja -Samarkandiin, jossa se jakautui kahtia, toinen haara kulkien Kiinaan, -toinen poiketen etelää kohti Intiaan. Syyriasta kuljettiin maan -poikki Eufratin rannalle ja laskeuduttiin tätä jokea pitkin Persian -lahdelle, josta kauppiaat rantoja seuraillen purjehtivat Intiaan. -Yksi valtareitti kulki Eufratilta Persiaan ja edelleen Oxus joelle. -Tonavan suulta kulki eräs kauppatie Mustanmeren pohjoispuolitse Krimin -siirtokuntiin, ja siihen yhtyivät pohjoisesta Venäjän jokia pitkin -tulevat turkisreitit. - -Kuudennella vuosisadalla tehtiin Konstantinopolissa yritys saada aikaan -uusi kauppareitti silkin kotimaahan, Kiinaan, koska Persialaiset -koettivat ylenmäärin hyötyä siitä, että silkinkaupan täytyi kulkea -heidän maansa kautta. Samoin koetettiin turvata liike Arabian kautta -Intiaan liiton kautta kristityn Abessinian kanssa. - - - -Zemarkhos. - - -Yrityksestä kiertää pohjoisen kautta Persia tiedetään seuraavaa: V. -568 saapui Justinianuksen seuraajan hoviin turkkilainen lähetystö, -»viljelemään Roomalaisten ystävyyttä ja siirtämään heille silkin -kaupan». Ehdotukseen mielihyvällä suostuttiin ja jo samana vuonna -lähetettiin Zemarkhos niminen ylhäinen hallintovirkamies Kertshin -ja Astrakhanin kautta Samarkandiin, Dizabul nimisen turkkilaisen -ruhtinaan hoviin. Sogdianan rajalla pakanallisten turkkilaisten -oppaat juhlallisilla menoilla puhdistivat lähetystön kristillisyyden -saastasta. Zemarkhoksen täytyi kävellä tulen läpi ja tavaratkin -olivat puhdistettavat siten, että niitten päällä soitettiin kelloja -ja päristettiin rumpuja, toisten juostessa niitten ympäri, käsissään -palavia räiskyviä savustelehtiä, raivoten kuin hullut ja huitoen -käsillään, ikäänkuin he olisivat mananneet pois pahoja henkiä. -Dizabulin lähetystö löysi Issyk Kulin läheisyydestä, jossa hänen -leirinsä oli. Hän istui teltassaan kultaisella valtaistuimella, -kalliitten silkkiverhojen keskellä. Toista hänen valtaistuimistaan -kannatti neljä kultaista riikinkukkoa — tuo valtaistuin siis oli -alkumuoto sille kuululle riikinkukko-valtaistuimelle, joka Intiaa -hallitsevilla Moguleilla myöhemmin oli. Turkkilaisen hallitsijan -kulta- ja hopea-astiat, kukalliset silkkivaatteet, hänen ja hänen -hovinsa ylenmääräinen juoppous ihmetyttivät kovasti lähettiläitä. -Paluumatka tapahtui vielä pohjoisempaa tietä, Aral järven ohi, Uralin -poikki, pitkin Volgan laaksoa Kaspian merelle ja Kaukason poikki. -Toistakymmentä vuotta, niinkauan kun liittoa Turkkilaisten kanssa -kesti, tätä tietä sitten karavanit kulkivat, mutta jo seitsemännellä -vuosisadalla tuli vanha kauppatie Persian kautta jälleen yleiseksi. - -Justinianuksen ajalla tuotiin Europpaan ensimäiset silkkimadot, ja -siitä pitäen aljettiin Välimeren rantamaissa itsessäänkin valmistaa -tätä haluttua tavaraa. Muutamat Intiasta tulleet persialaiset munkit, -kuultuaan keisarin olevan silkin vuoksi huolissaan, tulivat hänelle -kertomaan, ettei silkki kasvanut puussa, niinkuin vanhat kirjailijat -olivat luulleet, vaan että sitä kehräsi erään perhosen toukka, ja että -tämän perhosen munia voitaisiin tuoda länsimaillekin. Justinianuksen -kehotuksesta he sitten matkustivat takaisin Khotaniin, taikka ehkäpä -aina Kiinaan saakka, ja toivat ontoissa sauvoissaan silkkiäismadon -toukkia, jotka matkalla olivat munista kehittyneet ja joita he olivat -ruokkineet silkkiäispuun lehdillä. Uuden teollisuuden kehitystä -kuitenkin alussa vaikeutti se seikka, että silkinviljelystä pidettiin -hallituksen yksinoikeutena. - -Näiden aikain huomattavin matkustaja oli Kosmas niminen kreikkalainen, -joka sitten esiintyi, tieteellisenäkin maantieteilijänä, munkiksi -ruvettuaan. Kosmas kirjotti seikkaperäisen kuvauksen aikansa kaupasta -Intiaan ja Itä-Afrikaan. - - - -Sopater. - - -Ennenkun kerromme Kosimasta, on meidän mainittava Sopater niminen -roomalais-kreikkalainen kauppias, jonka matkoista Kosmas on säilyttänyt -tietoja. Sopater teki säännöllisiä kauppamatkoja Punaiselta mereltä -Ceyloniin, jota Kreikkalaiset sanoivat Taprobaneksi, maanasukkaat taas -Sieledivaksi. Tätä kauppaa näytään käydyn ainakin siitä pitäen, kun -Roomalaiset tekivät tuttavuutta Ceylonin kanssa ja saaresta lähetettiin -Roomaan lähetystökin. Ceylon oli tärkeä kauppapaikka, sillä siellä -kohtasivat toisensa lännen merenkulkijat ja idän kauppiaat, joita -tuli aina Kiinasta saakka. Sopaterin kerran ollessa maan kuninkaan -puheilla oli muuan persialainen kauppias tahtonut saattaa hänet -häpeään väittämällä, että Persian kuningas oli mahtavampi kuin Rooman -hallitsija. »Näytä kuninkaas», oli Sopater jonkun aikaa vaiettuaan -sanonut. »Teillä on kädessänne molempien hallitsijain kuvat», hän -lausui ceylonilaiselle ruhtinaalle, »verratkaa niitä.» Itäroomalainen -kultabysantti pantiin persialaisen hopeadirhamin rinnalle ja edellinen -luonnollisesti helposti voitti. Sopater oli Ceyloniin tullut -abessinialaisessa laivassa. - - - -Kosmas Indikopleustes. - - -Kosmas itse oli epäilemättä laajalti matkustanut sekä Intiassa että -Afrikan puolella; siitä hän sai mainenimensä »Indikopleustes», Intian -purjehtija. - -Hän antaa tietoja kristityistä seurakunnista, joita jo oli Ceylonissa -ja Malabarin rannalla saakka Etu-Intiassa. Mutta Taka-Intiankin -maantieteellisestä asemasta hänellä oli oikeampi käsitys kuin -Ptolemaioksella. Ceylonista hän kertoi, että sillä oli keskellinen -asema Intian, Persian, Etioppian ja Tsinistan (ehkä Etelä-Kiinan) -välillä, niin että sinne saapui laivoja kaikista näistä maista. Mutta -samalla hänelle oli selvää, että maatie oli Kiinaan paljon oikoisempi -ja sen ajan laivaliikkeeseen nähden varmempikin. Ceylonin ja Tsinistan -välisestä maasta Kosmas ei sano mitään muuta tietävänsä, kuin että -siitä saatiin mausteneilikoita, eikä hän näy sillä taholla käyneen -Ceylonia kauempana. Afrikan itärannalta hän sanoo tuodun savusteita -ja tämäkin kauppa tapahtui meritse. Tuotteita vietiin sekä Abessinian -satamakaupunkiin Aduleen, joka oli lähellä nykyistä Mashonaa, ja -Etelä-Arabiaan, että Persiaan ja Intiaan. Mutta sitä paitsi saatiin -Afrikan itärannalta paljon kultaa, jota hakemaan Axumin kuningas — Axum -oli Abessinian pääkaupungin nimi — joka vuosi lähetti kauppiaita. - -Nämä taas tekivät kauppansa tavalla, joka suuresti muistuttaa sitä -»mykkää kauppaa», jota Herodotos kertoi käydyn Marokon rannikolla ja -joka oli yleinen Länsi-Saharassa ja Sudanissa vielä tuhannen vuotta -myöhemminkin. Kultakaravaniin Kosmas sanoo tavallisesti kuuluneen -noin viisisataa kauppiasta. He veivät mukanaan suuren joukon karjaa, -suolaa ja rautaa. Tultuaan kultamaan rajalle he leiriytyivät ja -rakensivat okaisen aidan. Sitten karja teurastettiin ja leikeltiin -kappaleiksi, kappaleet kiinnitettiin oka-aitaan riippumaan ja suola -ja rauta asetettiin sen juurelle. Kun tämä oli tapahtunut, niin -peräydyttiin jonkun matkan päähän. Sitten saapuivat maanasukkaat, -tuoden kultanokareita. Jokainen asetti mielestään kohtuullisen hinnan -sen lihan, suolan ja raudan ääreen, jonka hän halusi ostaa, jonka -jälkeen he poistuivat. Sitten palasivat kauppiaat ja tarkastivat, -oliko tarjottu hinta riittävä. Jos he tyytyivät, niin he jättivät -lihan, suolan ja raudan, mutta ottivat kullan pois. Ellei taas hinta -ollut riittävä, niin he jättivät sekä kullan että tavaran paikoilleen -ja peräytyivät uudelleen. Mustat silloin saapuivat toisen kerran -katsomaan. Joko he sitten lisäsivät enemmän kultaa, taikka ottivat -ennenkin panemansa pois, jos heistä kauppa ei näyttänyt edulliselta, ja -lähtivät sitten matkoihinsa. »Ja siten he kokonaan välttivät kielien ja -tulkkien hankaluuden», huudahtaa Kosmas tämän kerrottuaan. Karavanit -tavallisesti jäivät seutuun viideksi päiväksi. Suurimmat vaarat -uhkasivat paluumatkalla, jolloin rosvot kävivät niiden kimppuun. Sen -vuoksi oli joka mies asestettu. Koko matkaan kului kuusi kuukautta, -koska karja liikkui hitaasti; paluumatkalla taas oli nopeus ainoa -turva. Ja se maa oli niin etäällä, kertoo Kosmas, että Niilin lähteet -olivat sen läheisyydessä. Ja talvella kauppiaita usein pysäyttivät -tulvat. »Mutta se, mikä on talvi tuolla rannalla, se on meillä kesä.» - -Luullaan tämän maan tarkottavan jotain seutua Somali-niemimaalla, mutta -viimeisestä lauseesta päättäen kultamaan täytyi olla niin kaukana -päiväntasaajan eteläpuolella, että eteläisen pallonpuoliskon vuodenajat -jo olivat ilmeiset. - -Abessinian Adulessa Kosmas kertoo nähneensä marmorisen valtaistuimen, -johon oli kaiverrettu kirjotuksia Ptolemaios Euergeteen ja erään -axumilaisen kuninkaan urhotöistä. Elämänsä lopulla tämä laajalti -maailmaa kulkenut kauppias rupesi munkiksi ja kirjotti Siinain -luostarissa teoksen, jossa hän koetti kumota kreikkalaisten oppineitten -maantieteen ja saattaa maantieteen Raamatun opin kanssa sopusointuun. - -Länsi-Europan kauppa kärsi kansainvaelluksien kautta vielä paljon -suurempia vaurioita kuin Itämaitten. Useimmissa maissa oli kauppa -melkein kokonaan tyrehtynyt. Ja paljon enemmän tuli kauppiaita ja -kauppatavaroita idästä länteen, kuin päinvastaiseen suuntaan kulki. -Ranskan satamakaupungeissa oli syyrialaisia kauppiassiirtokuntia, -Gazan viinit, Egyptin papyro löysivät vielä kuudennella vuosisadalla -Marseilleen. Tämä kaupunki, Kreikkalaisten vanha Massilla, oli -Länsimailla tärkein kauppasatama. Venezian laguneissa elävät -merenkulkijat alkoivat kuitenkin jo saada mainetta, mutta heidän -varhaisimmista matkoistaan emme mitään varmaa tiedä. Länsimailla -ei ollut muuta antaa Itämaitten tavarain hinnaksi kuin rahaa ja -turkiksia. Kauppa vilkastui vasta sitten, kun Itämaiden olot Arabien -vallotuksien jälkeen olivat uudelleen asettuneet ja Italian kaupungit -alkaneet voimistua ja saada käsiinsä Alppien pohjoispuolelle menevän -kaupan. Byzantilainen valtakunta, kumma kyllä, osotti kauttaaltaan -huonoa huolta kaupasta, rajottaen sitä kaikenlaisilla rasituksilla -ja kielloilla. Se epäilemättä olikin yksi tärkeä syy siihen, että -italialaiset kaupungit pääsivät vaurastumaan. - -Tämä tapahtui seitsemännellä ja sitä seuraavilla vuosisadoilla. Se -olisi tapahtunut nopeamminkin, elleivät Sarasenit olisi häirinneet -merenkulkua ja alkaneet saada jalansijaa itse Italian niemimaallakin. -Tätä vaaraa peläten Etelä-Italian vaurastuvat kaupungit, koko -kristikunnalle häpeäksi, liittyivät Saraseneihin, kuten Salerno, -Amalfi, Napoli ja Gaieta. Ne toivoivat voivansa siten paremmassa -turvassa liikkua merillä ja välttää hävityksen, jos niemimaa -valitettaisiin. Niitä syytettiin siitäkin, ja luultavasti hyvällä -syyllä, että ne avustivat afrikalaisten orjarosvojen ryöstöretkiä, -saaden osan heidän voitoistaan. Itä-Frankkien kuningas Ludvig -Saksalainen v. 870 huudahti, että Napolista oli tullut toinen Palermo, -islamin etuvartioita, sen rosvosaaliin varastopaikkoja. Paavi v. 875 -uudisti tämän syytöksen kaikkia näitä kaupunkeja vastaan, koska ne -mainittuna vuonna olivat liittyneet Saraseneihin tuodakseen tulen -ja miekan Keski-Italiaan. Mutta suotta olivat hänen kehotuksensa ja -varotuksensa; vasta kymmenennellä vuosisadalla Etelä-Italian kaupungit -pakotettiin luopumaan häpeällisestä liitostaan. - -Venezia sitä vastoin vaurastui hyvän kristillisen mielen turvissa. -Kaarlo Suuren suosiota sen oli kiittäminen siitä, että sen kauppa -aikaisin sai niin lujan jalansijan Alppien pohjoispuolella. Hän myönsi -Venezialle täydet kauppaoikeudet kaikissa laajan valtakuntansa maissa. -Sarasenit eivät kyenneet ehkäisemään lagunikaupungin merenkulkua ja -kauppaa yhä laajenemasta. - - - - -Kristillinen lähetystoimi Afrikassa, Etu-Aasiassa, Intiassa ja Kiinassa. - - -Jo kristinuskon varhaisimpina aikoina kerrotaan sen levittäjäin tehneen -laajoja matkoja lähetyssaarnaajina. Vanha muistotieto mainitsee -apostolien Tuomaan ja Bartholomeuksen saarnanneen Intiassa. Varmempaa -on, että Aleksandrian presbyteri Pantainos toisella vuosisadalla -(v. 189) kävi Intiassa ja että evankeliumia saarnattiin laajalti -sekä Arabiassa että Afrikassa ennen Rooman valtakunnan kukistumista. -Gregorius Illuminator matkusti Valerianus keisarin aikana Armeniassa -(v. 257). Jerusalemin piispa Hermon lähetti v. 311 tienoilla Efraimin -saarnaamaan kristinuskoa Skyyteille ja Basilioksen Krimiin. Nämä ovat -ainoastaan esimerkkejä kristillisen kirkon innokkaasta lähetystoimesta -ensi aikoina. Mutta vasta kun Constantinus Suuri oli kohottanut -kristinuskon valtionuskonnoksi, sai se merkillisimmät voittonsa -etelässä ja idässä. - - - -Abessinian kirkko. - - -Abessinian kirkko perustettiin neljännellä vuosisadalla egyptiläisten -lähetyssaarnaajain toimesta. - -Perustaja oli Frumentinus, joka oli matkalla Intiaan, mutta Punaisella -merellä joutui rosvojen käsiin ja sitten kristittyjen kauppiaitten -seurassa matkusti Abessiniaan. Siellä hän perusti seurakunnan, jonka -piispaksi kirkkoisä Athanasios hänet vahvisti. - -Mutta vähän myöhemmin koettivat areiolaiset keisari Constantiuksen -käskystä käännyttää Abessinian areiolaiseen harhaoppiin ja saada -Frumentius kukistetuksi. Theofilos niminen pappi, joka ehkä oli -kotoisin Sokotran saarelta, lähetettiin Axumiin, Abessinialaisten -pyhään kaupunkiin, viemään ruhtinaalle keisarin kirjettä ja ehdottamaan -hänelle liittoa areiolaisuuden hyväksi. Tämä oli osa paljon laajemmista -suunnitelmista areiolaisuuden levittämiseksi, mutta yritys raukesi -tyhjiin. Paremmalla menestyksellä Theofilos toimi Etelä-Arabiassa, -»vanhain Saabalaisten, silloisten Homerittien kesken». Hänen sanotaan -rakentaneen kirkkoja Adeniin, Saabalaisten pääkaupunkiin Sanaan ja -Persian lahden suulle. Abessinian ja Egyptin kristityt sitten erosivat -kokonaan omaksi kirkoksi Khalkedonin kirkonkokouksen jälkeen, koska he -jyrkästi pitivät kiinni siitä, että Jeesukse Kristuksenn luontoja oli -yksi, eikä kaksi, niinkuin Khalkedonin kokous oli päättänyt. - -Kuudennen vuosisadan alussa Abessinian kristitty kuningas lähti -Bab-el-Mandebin salmen poikki sotaretkelle Homerittien maahan vainon -vuoksi, jonka eräs sikäläinen mooseksen uskoinen tiranni oli alkanut -kristittyjä vastaan. 120,000 miehen armeijalla hän vallotti Jemenin, -joka sitten oli puolen vuosisataa abessinialainen maakunta. Abessinian -kuninkaan pyynnöstä lähetettiin Konstantinopelistä kirkonmiehiä -järjestämään kristinuskon oloja vasta vallotetussa maassa. - -Keisari Justinianuksen lähettiläs Nonnosus on säilyttänyt hauskoja -huomioita tästä kristinuskon silloisesta esitaistelijasta. Nonnosus -matkusti Axumiin Adulen satamasta ja muun muassa näki matkalla karjan, -jossa oli tuhannen elefanttia. Axumissa hallitsija eli negus otti -lähettilään vastaan taivas'alla. Negus istui korkeissa nelipyöräisissä -vaunuissa, jotka olivat kuitulevyillä päällystetyt ja joita veti -neljä elefanttia. Hän oli puettu helmillä ja jalokivillä koristettuun -tunikaan, alusvaatteet olivat palttinasta, kultalangalla kirjaillut. -Diademi oli palttinainen, kullalla koristettu, ja siitä riippui neljät -kultavitjat. Käsivarsissaan hänellä oli kultaisia renkaita ja vitjoja, -käsissään kaksi keihästä ja kullattu kilpi. Samaan tapaan olivat hänen -ylimyksensä puetut, vaikka eivät niin ylellisesti. Soittokunta soitteli -neguksen käskystä vieraitten kunniaksi. Roomalaiset kirjeet otettiin -vastaan suurimmilla kunnianosotuksilla ja Justinianuksen ehdotuksiin -paikalla suostuttiin. Negus heilutti aseitaan ja vannoi sammumattoman -vihan Persian epäjumalanpalvelijoita vastaan. — Abessiniasta ja -Egyptistä käsin käännytettiin puoliväkisin Niilin laaksossa Khartumin -seuduilla olevia haamilaisia kansoja, ja vielä kahdeksannella -vuosisadalla, sen jälkeen kun islam jo oli kauan pitänyt hallussaan -Egyptiä, olivat nämä syrjäiset seudut kristittyjä. - - - -Nestoriolainen lähetystoimi. - - -Keski-Aasiassa oli ruvettu saarnaamaan kristinuskoa jo satakunta -vuotta ennen Nestoriosta, samaan aikaan jolloin Länsimailta aljettiin -pyhiinvaellukset Pyhälle maalle. Nikaian kirkonkokouksessa v. 325 oli -läsnä eräs Johannes niminen kirkonmies, joka oli »Persian ja Suuren -Intian piispa». V. 334 eräs Barsabas niminen kirkonmies matkusteli -Khorassanissa Merwin piispan nimellä. Kristinusko oli silloin jo -levinnyt Persiassa niin laajalti, että se joutui kuningas Saporin ja -hänen maagiensa ankaran vainon alaiseksi. Ainakin vuosisadan näyttävät -nämä oikeauskoiset seurakunnat pysyneen voimassa, kunnes ne kukisti -Nestorioksen harhaoppi, joka voitti Persiassa vielä paljon enemmän -alaa ja ulotti lähetystointaan itäänpäin, niin kauas kuin maata -oli. Nestorios, joka oli Konstantinopolin patriarkka, tuomittiin -harhaopista kirkon kiroukseen, koska hän erotti Kristuksen jumalallisen -ja inhimillisen luonnon toisistaan, niin että niistä, kuten Kyrillos -lausui, tuli kaksi aivan eri persoonaa. Nestorios kuoli sitten -maanpaossa suuressa kurjuudessa, mutta hänen oppinsa levisi laajalle, -varsinkin itäänpäin. Nestoriolaisuutta suvaittiin Persiassa paremmin -kuin kreikkalaista kirkkoa, koska se oli kokonaan eronnut tämän -yhteydestä, eikä nestoriolaisia siis tarvinnut epäillä Konstantinopolin -kätyreiksi ja vakoojiksi. Kahdeksannella vuosisadalla tuon uskonlahkon -keskusta muutettiin Persiasta Bagdadiin. Tosin nestoriolaisia vieläkin -ajoittain vainottiin, mutta se tunne, että nuoren eronneen kirkon oli -luottaminen omiin voimiinsa, sai sen erinomaisella innolla toimimaan, -varsinkin lähetystoimen kautta. Kuudennella vuosisadalla oli sekä -Heratissa että Samarkandissa nestoriolaisia hiippakuntia. V. 635 -tehtiin ensimäinen yritys Kiinan käännyttämiseksi. V. 650 patriarkka -Jesu Jabus kirjotti katkeran valituskirjeen Farsiin piispalle siitä, -että tämä laiminlöi tehtävänsä; tämän leväperäisyyden seuraus muka -oli, että Khorassanin kristityt olivat luopuneet uskostaan, ja ettei -Intialla, Persian rannikolta aina Travancoreen saakka (Etelä-Intiassa), -ollut riittävästi pappeja. Samoin hän kirjotti kirjeitä Sokotran -ja Balkhin piispoille (Balkh oli Pohjois-Afghanistanissa), luvaten -lähettää piispoja Oxuksen laaksossa oleville kristityille. - - - -Nestoriolaisuus Intiassa ja Keski-Aasiassa. - - -Kahdeksannella vuosisadalla sai Malabarin rannikon vanha kristitty -kirkko paljon vereksiä voimia. V. 745 saapui sinne Intiassa -säilyneen muistotiedon mukaan Bagdadista, Ninivestä ja Jerusalemista -EEdessan arkkipiispan toimesta kristittyjä, Tuomas niminen kauppias -seurassaan. Ja v. 774 Malabarin rannikon hindulainen hallitsija -antoi ristin palvelijoille kuparille piirretyn lupakirjan vapaaseen -uskonharjotukseen hänen alueissaan. V. 824 saapui Persiasta kaksi -lähetyssaarnaajaa, Mar Sapor ja Mar Peroz, ja kristityt saivat silloin -uuden lupakirjan. - -Balkash-järven etelä puolelta on löydetty hautakirjotuksia, joista -aikaisimmat ovat kuudennelta vuosisadalta. Niistä näkyy, että -Keski-Aasian arojenkin äärillä oli silloin jo kristittyjä seurakuntia. -Eräässä kirjotuksessa puhutaan papista, joka oli lähetetty seurakuntia -tarkastamaan, toisessa mainitaan eräs kuulu raamatun selittäjä ja -saarnamies, joka »valaisi kaikki luostarit valollaan», kolmas oli -apupiispan vaimo, j.n.e. - - - -Nestoriolaisten lähetystoimi Kiinassa. - - -Mutta merkillisimmät ovat nestoriolaisen lähetystoimen saavutukset -Kiinassa. V. 1625 löydettiin Singanfussa, Kiinan vanhassa -pääkaupungissa, muistopatsas, jonka nestoriolaiset olivat aikanaan -pystyttäneet ja jossa tehdään selkoa kristityn kirkon alkuvaiheista -Keskustan valtakunnassa. Muistopatsas on tummaa marmoria, 2 metriä -korkea, vähän päälle metriä leveä ja sisältää noin 1780 kiinalaista -kirjainta. Alla on syyrialaisilla kirjaimilla ilmaistu patriarkan, -ynnä niitten pappien ja diakonien nimet, jotka olivat osallisina -muistopatsaan pystyttämisessä. Rooman jesuittatalolla on jo kauan ollut -siitä piirustuksia; tähän otettu kuva on paperipainalmuksesta, jonka -tunnettu saksalainen matkustaja ja maantieteilijä v. Richthofen viime -vuosisadan keskivaiheilla otti kivestä. - -Kirjotus ensinnä alkaa selonteolla kristinopista, täydelleen -nestoriolaiseen henkeen, mainitsematta Jeesuksen kuolemaa ja -ylösnousemusta, vaikka hänen syntymisensä ja taivaaseen astumisensa -kyllä kerrotaan. Kirjotuksessa sitten tehdään selkoa siitä, kuinka -»valoisaa oppia» (evankeliumia) levitettiin Keskustan valtakunnassa. -Siinä kerrotaan, kuinka keisari Taitsungin yhdeksännellä -hallitusvuodella (635—6) oli ollut ylevän hyveen elähyttämä mies, -Olopan nimeltään, joka tuli Suur-Kiinasta (Roomasta) »seuraten -sinipilvien opastusta, havaiten tuulien merkit ja kulkien vaarallisten -maitten läpi». Olopan saapui, niin kerrotaan muistokivessä, hyvässä -turvassa Singanfuhun, joka silloin oli valtakunnan pääkaupunki. Hänet -otettiin vastaan suosiolla, hänen oppinsa tutkittiin ja hyväksyttiin, -hänen kirjotuksensa käännettiin kiinan kielelle keisarillista kirjastoa -varten ja kolmen vuoden kuluttua kristinusko »Taivaan pojan» päätöksen -kautta julistettiin suvaituksi uskonnoksi. V. 638 annetussa Taitsungin -asetuksessa sanotaan, että hallitsija mielihyvällä suvaitsi jokaista -uskontoa, jonka henki oli »hyveellinen, salaperäinen ja rauhallinen». -Hänen mielestään »uuden uskonnon ydinopit olivat omiaan edistämään -ihmisen täydellistymistä ja vahvistamaan hänen tahtoaan. Se ei ollut -tyhjän puhuja ja otti huomioon ainoastaan hyviä tuloksia». Sen -vuoksi se oli »ihmiselle hyödyllinen ja oli julkaistava kaikkialla -taivaan alla». »Ja minä käsken viranomaisia», lausuu keisari -lopuksi, »rakentamaan tätä uskontoa varten temppelin oikeuden ja -armon kortteeriin Keisarilliseen kaupunkiin, ja siihen on asetettava -yksikolmatta hengellistä miestä.» - -Kirjotuksessa edelleen selitetään, kuinka kristinusko Kiinassa levisi -seuraavan puolivuosisadan kuluessa ja kuinka sitten buddhalaisuus -oli sitä jonkun aikaa sortanut. Mutta jälleen oli vuodesta 740 aina -muistopatsaan aikaan saakka (781) tullut uusi virkeyden aika, kun uusi -Kiho niminen lähetyssaarnaaja oli saapunut Lännestä. - -Taitsungin seuraaja oli ollut, niin lausutaan kivessä, vielä -ystävällisempi kristittyjä kohtaan, »hän hedelmöitsi totuuden ja -rakennutti valoisia temppeleitä (kirkkoja) kaikkiin maakuntiin», kunnes -ne täyttivät »satoja kaupunkeja». »Uskon taloudet rikastutettiin -ihmeteltävällä ilolla», Olopanista itsestään tuli »valtakunnan vartija -ja Suuren lain herra». Mutta sitten alkoi vuodesta 683 epäsuosion -ja sorron aika. Ne molemmat hallitsijat, jotka olivat tehneet niin -paljon kristinuskon hyväksi, olivat samoin kuin myöhemmin Kublai kaan -tai Intian Akbar, sydämessään uskottomia. Järki oli yksi, uskoja oli -monta, kutakin rotua, ilmanalaa ja aikaa varten omansa. Jokaisessa -niistä oli osa totuutta, mutta ei ainoakaan sisältänyt koko totuutta. -Taitsung luultavasti pysyi hyvänä buddhalaisena, samalla kun hän -rakennutti valoisia temppeleitä, ja hänen seuraajansa kunnioitti vielä -enemmän Olopanin jälkeläistä, kuin Olopania oli kunnioitettukaan. -Mutta hänen kuoltuaan kiinalainen vanhoillisuus nousi uutta uskoa -vastaan. »Chen lapset (buddhalaiset) turvautuivat väkivaltaan ja -levittelivät panetteluitaan, halpamieliset kirjottajat alkoivat syytää -pilkkaansa ristiä vastaan.» Jonkun ajan kuluttua nestoriolainen kirkko -Kiinassa samoin kuin Intiassakin kuitenkin virkistyi uudelleen ja sai -luultavasti uusia tunnustajiakin. Heti kun Kiho oli saapunut, niin -»yhtyi kuuluisia miehiä pystyttämään uudelleen kumotun lain.» V- 747 -keisari Hiuentseng toi takaisin 'Onnen temppelin' kunnioitettavat -kuvat ja rakensi vahvoiksi niitten alttarit». Omalla kädellään hän -kirjotti taulun, arvatenkin pääkaupungin suurta kirkkoa varten, Ja -aina muistokiven pystytykseen saakka olivat seuraavatkin hallitsijat -»kunnioittaneet Valoisaa joukkoa». Eräs keisari pyhitti kristityn -joulun uhreilla, toinen saatti voimaan yhdeksän sääntöä kristinopin -levittämistä varten, monet korkeat virkamiehet heidän hoveissaan, -eräs sotaneuvoston jäsen ja monet maakuntien maaherrat kävivät -»säännöllisesti palvelemassa Valoisaa porttia». - -Muistokirjotus päättyy kiitokset ja ylistyksen sanoilla: Ei koskaan -ennen ollut lähetystyö ollut onnellisempi kuin kreikkalaisten v. -1092 (v. 781 j.Kr.), jolloin isien isän, nestoriolaisen patriarkan -Anan-Jeshoahin aikana tämä taulu pystytettiin ja siinä selkoa tehtiin -»isiemme saarnaamisesta Kiinalaisten kuninkaitten edessä». - -»Eräs Balkhin papin poika», Singanfun piispa ja eräs »palatsin -neuvosmies» olivat muun muassa osallisina kirjotuksen laatimisessa ja -kiven pystyttämisessä. Se on ehkä merkillisin muistomerkki kristinuskon -levittämisestä Keskiajan alkupuolella ja ammoin unhotetusta yhteydestä -Kiinan ja Lännen maailman välillä. - -Varsinaisissa kiinalaisissa aikakirjoissakin puhutaan tästä varhaisesta -kristillisestä seurakunnasta, jonka temppeleitä sanotaan »Rooman -temppeleiksi», ja nestoriolaisen patriarkkaviraston aikakirjoista -näkyy, että patriarkat moneen kertaan lähettivät lähetyssaarnaajia, -pappeja ja korkeampia kirkonmiehiä Kaspianmeren rantamaihin, Tataarien -maahan ja Kiinaan. Arabialaiset matkustajat kertovat, että vielä -yhdeksännellä vuosisadalla oli varsinkin Khanfun maakunnassa runsaasti -»natsarealaisia», ja toiselle arabialaiselle matkustajalle oli eräs -Kiinan keisari näyttänyt kuvaa, jossa olivat »Jeesus, Maarian poika, -ja hänen apostolinsa». Arabialainen oli keskustellut Kiinan keisarin -kanssa kaikista profeetoista Noasta aina Muhammediin saakka ja keisari -näytti hyvin tietävän, että. Kristuksen opetusaika oli ollut lyhyt. -»Kaiken mitä hän teki, hän teki kolmessakymmenessä kuukaudessa.» - -Yhdeksännellä vuosisadalla nestoriolaisuus ehkä oli parhaissa -voimissaan. Sitten alkoi islam kaikkialla tunkea sitä tieltään, -varsinkin kun arojen ruhtinaat omaksuivat muhammedin opin. Bagdadin -abbassidilaiset kalifit nestoriolaisia suosivat, koska he opettivat -arabeille kreikkalaisen klassillisen kirjallisuuden tuntemista ja -käänsivät vanhain teoksia. Tosin heitä oli kielletty kääntämästä -uskoonsa muhamedilaisia, mutta vallotetun Persian tulenpalvelijoita he -saivat käännyttää ja yleensä pakanoita. Kiinassa, Intiassa, Mervissä -ja Arabiassa oli vielä v. 850 nestoriolaiset metropolitat, joitten ei -kuitenkaan tarvinnut käydä kirkonkokouksissa Mesopotamiassa, koska -matkat olivat pitkät ja vaikeat. - -Seuraavan vuosisadan kuluessa alkoi Kiinassa vihamielisyys kaikkea -muukalaista kohtaan päästä valtaan, ja kristityt seurakunnatkin -hävisivät melkein sukupuuttoon. Ensimäiseksi kiellettiin -munkkilaisuus, sekä kristitty että buddhalainen, — vaikka kielto -sitten peruutettiinkin ainakin buddhalaisiin nähden, — »koska se -oli elämänjärjestyksen nurin kääntämistä». Eräs kuulu arabialainen -oppinut, tunnettu liikanimellä Abulfaragius, kertoo v. 987 tavanneensa -Najranista, Bagdadin pääkirkon takaa, kotoisin olevan kristityn munkin, -joka oli seitsemän vuotta aikaisemmin lähetetty Taivaan valtakuntaan, -mutta oli palannut takaisin epätoivoissaan, kun siinä maassa ei enää -ollut muuta kuin yksi ihminen, jolla oli sama usko kuin hänellä. - -Eufratin ja Gobin erämaan välisellä laajalla alueella oli kuitenkin -vielä yhdennelläkintoista vuosisadalla nestoriolaisia seurakuntia -ja tuon kirkon palvelijat varmaan edelleenkin matkustelivat uskon -asioissa. Suvaitsevien mongolilaisten hallitsijain aikana näytti -nestoriolaisuudelle jälleen koittavan parempi aika, kuten saamme -myöhemmin nähdä sen ajan matkakertomuksista, mutta tuo elpyminen -oli vain lyhytaikaista. Mahtavuutensa aikana kahdeksannen ja -yhdeksännen vuosisadan vaihteessa nestoriolaisella kirkolla oli neljä -metropolittaa Kiinassa ja Mongoliassa, joista yksi asui Pekingissä ja -yksi Singanfussa, Malabarissa yksi, Keski-Aasiassa, Oxus virran ja -Gobin erämaan välillä neljä, viisi tai kuusi lähemmissä Itämaissa, -s.o. Zagros vuoriston ja Tigris virran länsipuolella, yksitoista -tai kaksitoista Persiassa ja ainakin yksi Afrikan itärannikolla, -Sokotrassa. Varmaan nestoriolaisten luku Kaarlo Suuren aikana nousi -miljoneihin, se ehkä oli siihen aikaan lukuisin kaikista kristillisistä -kirkoista. Ainakin oli se ulottanut toimintansa laajemmalle kuin sekä -Rooman että Konstantinopolin kirkot. - -Jos nestoriolaiset lähetyssaarnaajat olisivat keränneet tietoja -niistä maista, joissa he vaikuttivat, ja ne kirjallisuuden kautta -säilyttäneet, niin siitä olisi koitunut maantieteelle erinomainen -voitto. - -Lännessäkin kristillinen lähetystöinä avasi paljon uusia maita -sivistykselle. Ulfilaan raamatunkäännöksen kautta tulivat eräät -germanilaiset heimot, etupäässä Gootit, jo varhain kristinuskon -tuntemaan, ja sitä on epäilemättä suureksi osaksi kiittäminen siitä, -etteivät ne sitten, vallottaessaan roomalaisen sivistyksen rintamaat, -esiintyneet niin armottomina hävittäjöinä, kuin ehkä olisi muutoin -tapahtunut. Pyhän Patrikin toimesta käännettiin kristinuskoon Irlanti, -joka ei ollut koskaan kuulunut Rooman valtakunnan alueisiin, ja -kristinusko juurtui siellä niin nopeaan, että iiriläisistä munkeista -tuli sen innokkaimpia levittäjöitä niiden germanilaisten heimojen -kesken, jotka vielä olivat pakanoita. Irlannista käsin vasta -käännettiin sekä Englanti että Skotlanti kristinuskoon. Uskaliaat -munkit purjehtivat Orkney saarille, Färsaarille ja aina Islantiin -saakka. He perustivat luostareitaan Italiaan, Burgundiin, Sveitsiin -ja Baieriin saakka, sanalla sanoen, jokaisessa kristityssäkin ja -puolikristityssä maassa he vaikuttivat, samalla kun pakanain kesken -vallottivat kirkolle uusia alueita. - - - -Pyhän Brandanuksen retket. - - -Hämärää kaikua, monenlaisilla ihmejutuilla sekotettua, on legenda -Pyhän Brandanuksen laivaretkestä valtamerellä munkkiensa kanssa. -Yhdennellätoista vuosisadalla keksitty pyhäintaru kertoo tämän matkan -tapahtuneen sen johdosta; että Brandanus oli ollut epäuskoinen, eikä -uskonut todeksi eräässä kirjassa kerrottuja monenlaisia ihmeitä, -vieläpä oli kirjan hävittänyt. Hän sen vuoksi tuomittiin vaeltamaan, -kunnes oli omin silmin nähnyt kaikki kirjassa kerrotut kummat, ja -hyväksi lopuksi hän velvotettiin itse kirjottamaan kirja siitä, mitä -oli matkallaan nähnyt. Juttu on kuvaava sille kunnioitukselle, joka -kirjallisuutta kohtaan vallitsi luostareissa, vaikkapa Brandanuksen -hävittämä kirja ehkä olikin vain kertomus arabialaisen Sinbadin -merkillisistä harharetkistä, joista hänen legendassaan on säilynyt -useita piirteitä. - -Kuudennella vuosisadalla asui Irlannissa Brandanus niminen luostarin -apotti, joka erään munkin kertomuksesta innostuneena päätti lähteä -etsimään valtameren keskellä olevaa luvattua maata. Mukanaan -seitsemäntoista munkkia hän astui laivaan, joka oli pajuista punottu, -nahkoilla päällystetty ja piellä silattu. Samanlaisia laivoja tiedetään -vanhain keltiläisten yleiseen käyttäneen. Matka suunnattiin alussa -etelään, käännepiiriä kohti. Pian joutui laiva kuitenkin tyventöön, -josta se ei mihinkään päässyt. Munkit alkoivat jo menettää rohkeutensa, -mutta retkikunnan pyhä johtaja silloin antoi kohottaa peräsimen pois -sijoiltaan ja jätti laivan Jumalan johtoon. Ajelehdittuaan merellä 40 -päivää, kaikkien ruokatavarani jo loputtua, purjehtijat näkivät korkean -saaren, jonka jyrkiltä rannoilta mereen virtasi paljon raikkaita -puroja. Kun oli kolme päivää purjehdittu saaren ympäri, niin löydettiin -vihdoin mukava maallenousupaikka, ja rannassa oli vastassa ystävällinen -koira, joka näytti munkeille tietä saaren sisäosiin. He löysivät sieltä -aution linnan, jossa oli kukkuroilleen katettu pöytä kalaruokineen -ja vehnäleipineen, niin että nälkiintyneet merenkulkijat saattoivat -tyydyttää nälkänsä. Kolme päivää oleskeltuaan saarella munkit -lähtivät jatkamaan matkaansa; tuntematon nuorukainen varusti heille -mukaan eväitä ja vettä. Tuuli kuljetti pyhäin miesten laivaa pitkin -valtamerta toiseen saareen, joka oli aivan lakea ja täynnään kalaisia -puroja. Laitumilla oli lukemattomat laumat valkoisia lampaita, jotka -olivat tavallisten raavaitten kokoisia, ja saaren ainoa asukas osotti -munkeille mitä suurinta vieraanvaraisuutta, antaen heille muun muassa -pääsiäislampaankin. - -Pääsiäistä lähdettiin viettämään lähellä olevalle puuttomalle saarelle. -Mutta kun laiva oli saareen kiinnitetty ja munkit olivat sille nousseet -messua lukemaan sekä valkean tehneet, niin saari alkoi liikkua ja maa -heidän jalkainsa alla elää. Pelästyen munkit pakenivat laivaan, johon -Brandanus itse oli jäänyt, ja kertoivat hänelle ihmeen, ja Brandanus -silloin ilmotti ilmestyksessä nähneensä, ettei saari ollutkaan saari, -vaan Jasconius kala, joka ainiaan yrittää kidallaan tavottaa pyrstöään, -mutta suunnattoman kokonsa vuoksi ei sitä voi. - -Brandanus seuralaisineen kävi sitten eräällä läheisellä metsäisellä -saarella, joka vehmaine niittyineen ja kukkakenttineen oli -»laululintujen paratiisi». Siellä oli suunnattoman paljon lintuja, -jotka hartaasti yhtyivät munkkien ylistyslauluihin Jumalan kunniaksi. -Tällä saarella purjehtijat viipyivät helluntaihin saakka, jonka jälkeen -he lähtivät matkaansa jatkamaan. Kolme kuukautta purjehdittuaan he -saapuivat saarelle, jolla asui kaksitoista pyhää miestä. Nämä ottivat -vieraat mitä ystävällisimmin vastaan ja kertoivat eläneensä 80 vuotta -saarelle rakentamassaan luostarissa. Luostarikirkon astiat olivat -kristallia, kynttilöitä sytytti taivaasta lentävä vasama, eivätkä ne -kuluneet, vaikka olisivat kuinka kauan palaneet. Täällä Brandanus -vietti joulun, jonka jälkeen taas lähdettiin matkaan. Kaikkiaan oli -silloin purjehdittu yksi vuosi. - -Seuraavan kuuden vuoden kuluessa — oli ennakolta määrätty, että matka -niin kauan kestäisi — hurskaat miehet kokivat monta pöyristyttävää -seikkailua. Muun muassa laivan kimppuun hyökkäsi merihirviöitä, -aarnilintuja ja ilkeämielisiä kykloppeja. Eräässä kohdassa meri oli -ollut liikkumaton kuin hyytelö, niin että laiva oli pitkän aikaa ollut -aivan alallaan. Keskiajan kertomuksissa tämä hyytynyt meri muutoin -usein kummittelee. Ehkä se on jäännös Vanhalla ajalla vallinneista -käsityksistä, jotka näyttävät sisältäneen aavistuksen Jäämeren -jääsohjoista. Pitkällä kiertoretkellään Brandanus munkkineen oli -oppinut tuntemaan suuren määrän saaria, joista toiset olivat aivan -autiot ja paljaat, toisilla taas oli mitä ihanin kasvullisuus. Niinpä -oli kerrankin saavuttu saarelle, jonka puut olivat olleet täynnään mitä -ihanimpia viinirypäleitä. Toisella saarella oli ollut tulta syöksyvä -korkea vuori, josta arveltiin menevän helvettiin tien. Kerran Brandanus -tapasi keskellä merta pienellä luodolla kurjan ukon. Lakkaamatta -huuhtoivat aallot kallion ja vanhan miehen yli, ja kun aalto oli -mennyt, niin pieksi ukon eteen ripustettu liina hänen kasvojaan. Tämä -kurja mies ilmotti olevansa »Jerusalemin vaeltava suutari», jolle tämä -oleskelu yksinäisellä luodolla oli Paratiisin nautintoa. - -Seitsemän vuotta harhailtuaan pyhät merenkulkijat vihdoin saapuivat -»luvattuun maahan», jossa vallitsi ainainen auringonpaiste, he -saapuivat kauan toivottuun matkan määrään. Vähän ennen oli laiva ollut -tiheässä sumussa, jonka läpi se vain vaivoin pääsi. Maa huomattiin -suureksi saareksi, jonka ääriä matkustajat eivät kuitenkaan tavanneet. -Sen valoisilla kedoilla vallitsi ainainen päivä, ne olivat täynnään -kimaltelevia jalokiviä ja puut olivat täynnään hedelmiä. Vihdoin -vaeltajat saapuivat leveälle joelle, joka kulki saaren halki. Siellä -heille ilmestyi enkeli, joka kielsi kauemmaksi kulkemasta, sekä käski -Brandanusta miehineen palaamaan kotiin. Vasta kun maan kaikki kansat -oli kristinuskoon käännetty, vasta silloin luvattu maa täydelleen -avattaisiin ja valitut pääsisivät sinne. Matkustajat palasivat -laivaansa, jonka he saivat kantaa täyteen tavaroita, jalokiviä ja -hedelmiä. Sitten he vihdoin purjehtivat suorinta tietä takaisin -Irlantiin. - -Mahdotonta on sanoa, minkä verran tosipohjaa tällä kertomuksella on. -Toiset ovat luulleet, että Brandanus harharetkillään kävi aina Amerikan -rannoilla saakka, mutta se tuskin oli mahdollista. Luultavasti on -legenda saanut aiheensa niistä matkoista, joita tapahtui pohjoiseen -päin aina Islantiin saakka ja joita sitten lisäiltiin kaikenlaisilla -ihmejutuilla. Mutta Keskiajan maantieteilijät ja kartanpiirtäjät -tietysti pitivät pyhäin miesten matkaa tositapauksena ja koettivat -matkakertomuksen mukaan määrätä valtamerellä niitten saarien paikat, -joissa he kävivät matkallaan. Siten näemme aina Uuden ajan alkuun -saakka Atlantin meressä joukoittain tarusaaria, joitten nimiä sitten -annettiin todellisille saarille, kun Länsi-Intia löydettiin. - -Samanlaisia retkiä olivat tarujen mukaan tehneet muutkin. Antiglia -niminen saari, josta Antillit sitten saivat nimensä, oli legendan -mukaan eräitten espanjalaisten piispain löytämä. V. 1492, samana -vuonna, jona Columbus löysi Amerikan, tunnettu maantieteilijä -Martin Behaim kirjotti Nürnbergin kaupunkia varten valmistamaansa -pallokarttaan: »V. 734 j.Kr., kun Afrikasta tulleet vääräuskoiset -tulvasivat Espanjan yli, kansotti tämän Antiglia saaren, jota myös -sanotaan seitsemän kaupungin saareksi, Oporton arkkipiispa kuuden muun -piispan kanssa. Heillä oli mukanaan miehiä ja naisia, jotka olivat -Espanjasta paenneet tavaroineen, karjoineen. V. 1414 eräs espanjalainen -laiva pääsi hyvin lähelle tätä saarta.» - - - - -Pohjoismaiden tunnetuksi tuleminen. - - -Pohjola oli epäilemättä laajemmaltakin tunnettu siellä asuville -kansoille jo monia aikoja ennen, kuin tietoja siitä eksyi -kirjallisuuteen. Klassillisen maantieteen tiedot pohjoismaista olivat -erinomaisen niukat vielä Roomalaistenkin aikana, vaikka Roomalaiset -kävivät sotaretkillään aina Pohjois-Saksassa saakka. Hämäryys -niitä verhoo suurimman osan Keskiaikaakin, vaikka Skandinavian -vanhoista saduista varmaan tiedämme, että Itämeren pohjois-osissa -kuljettiin laivoilla ja että saaliinhaluiset pohjanmiehet ulottivat -vallotusretkiään kauas itään päin, perustellen valtakuntia syrjäisten -suomensukuisten ja slaavilaisten kansain keskuuteen. Kaikuja noista -sotaisista taruajoista ovat ehkä Kalevalan kuvaukset Pohjolan ja -Väinölän taisteluista. - - - -Varhaisimmat tiedot Pohjoismaista. - - -Skandinavian maat tulivat sitten tunnetuiksi etupäässä niiden omien -asukkaitten laajojen ryöstöretkien kautta Länsi-Europan nuoriin -sivistysmaihin. Niin ei ollut meidän maamme laita. Suomi pysyi kauemmin -kuin melkein mikään muu Europan osa tuntemattomana. Se oli siksi -syrjässä kauppateistä ja historiallisten tapausten kulusta, että se -vielä enimmän osan Keskiaikaakin oli ajan maantuntemuksen ulkopuolella. - -Ensimäinen vanha kirjailija, joka täällä Pohjolassa mainitsee -suomalaisia kansoja, oli roomalainen Tacitus siinä suuressa teoksessa, -jonka hän kirjotti »Germaniasta». Saamiensa vaillinaisten tietojen -mukaan hän puhuu Germanien naapurikansoistakin, mainiten muun muassa -Svealaiset, joitten maa jo silloin oli »mahtava miehistä, aseista ja -laivastoista». Tämän maan toisella puolella oli muka »toinen hidas -ja melkein liikkumaton meri, jonka luullaan ympäröivän koko maan -piiriä, koska siellä laskevan auringon hohto kestää nousuun saakka -niin kirkkaana, että se tähdetkin hämmentää. Kansan usko sanoo, että -siellä kuullaan ääniä ja että näkyy jumalia, joilla on sädekehä päänsä -ympärillä.» Svealaisten (Suionien) maa oli muka äärimäisin pohjoisessa. -Mutta heidän maataan jatkoi tarumainen Sitonien maa (sana on ehkä -sama kuin suomalainen »Hiitola»), jossa muutoin asui samanlaista -kansaa, mutta jota nainen hallitsi. Toiset luulevat Sitonien olleen -Suomalaisia. Merkillinen on tässä lausuttu käsitys, joka paljon -myöhemminkin pysyi voimassa, että muka tätä pohjoista kansaa hallitsi -nainen. Tämän sadun Tacitus epäilemättä kuuli Germaneilta. Mutta -se käy merkillisen hyvin yhteen niiden vanhain käsitysten kanssa, -jotka kalevaisissa runoissa ovat säilyneet. Sitonien eli Hiitolan -naishallitsija ei ehkä ollut muu kuin »Pohjan akka harvahammas», -»Louhi, Pohjolan emäntä». Myöhemmin, kun oikeastaan jo olisi pitänyt -olla oikeampia tietoja, tämä taru ehkä piti puoliaan sen kautta, että -Pohjois-Skandinavian asukkaita, Kainulaisia, sanottiin Qveneiksi, -joka sana oli niin lähellä ruotsin »qvinna» sanaa. Anglosaksilaisessa -»Beowulf»-eepoksessakin tapaamme samanlaisen tarun pohjolan -voimallisesta, julmasta eukosta, joka muistuttaa suomalaisen runon -tietoja »Pohjan akasta». Eräät muutkin Beowulfin piirteet viittaavat -siihen, että taru on sama. - -Tacitus on ensimäinen, joka mainitsee Suomalaisten yleiseuroppalaisen -nimen, »Fenni», vaikkei ole varmaa, tarkottiko hän nimellä Suomalaisia. -Hänen kuvauksensa mukaan tämä kansa, joka asui Germanian itärajalla, -pohjoiseen Veneteistä, oli erinomaisen alhaisella sivistyskannalla, -eläen kurjimpain raakalaiskansain elämää. Kreikkalainen maantieteilijä -Strabon mainitsee samoilla seuduilla »Zumien» kansan, ja tämä nimi -kieltämättä muistuttaa »Suomea». Ptolemaios mainitsee keski-Veikselin -varsilla »Finnoi» nimisen kansan. - -Mutta jospa Vanhalla ajalla suomalaiset kansat tosiaan asuivatkin -näin kaukana etelässä — vertaileva kielitutkimus on osottanut heidän -olleen Goottien ja Liettualaisten naapureita, ennenkun tulivat -slaavilaisten kansain naapureiksi, — niin vaikuttivat kansainvaellukset -arvatenkin heidänkin asunta-aloihinsa suuria muutoksia. Slaavilaiset -kansat tunkeutuivat länteen päin, vallaten koko Pohjois-Saksan, ja -suomensukuiset kansat peräytyivät kauemmaksi pohjoista kohti. - -Kreikkalainen kirjailija Prokopios, joka eli kuudennella vuosisadalla -j Kr., mainitsee Thuulen (Skandinavian) pohjoisimpana kansana -»Skrithifinnit». Nimi on nähtävästi skandinavien antama ja merkitsisi -suomeksi »Hiihtolappalaisia», ja kuvaus, jonka kirjailija antaa tämän -luonnonkansan oloista, sopii täydellisesti Lappalaisten elämänlaatuun. -Jornandes, joka oli goottilainen sukuperältään, vaikka roomalaistunut, -luettelee samoihin aikoihin Goottien historiaa esittäessään useita -Skanziassa (Skandinaviassa) asuvia kansoja, joista ainakin muutamat -ovat suomensukuisia, kuten »Refennit» (Porolappalaiset), ja -»Finni mitissimi», jotka olivat sävyisimmät kaikista Skandinavian -asukkaista, ynnä »Vinoviloth», jossa ehkä tapaamme Vienan nimen -kaikua. [Norjalaiset luulevat nimen olevan saman kuin nykyinen -»Vingulmark», seutu Kristiania-vuonon perukassa; hekin pitävät kansaa -suomensukuisena.] Yleensä vanhat kirjailijat luulivat Skandinaviaa -suureksi saareksi, taikka saaristoksi, ja Itämeren siis olevan -yhteydessä Jäämeren kanssa, mutta Jornandeella näyttää kuitenkin -olleen aavistus siitä, että maayhteys oli olemassa, vaikka hänkin -sanoo Skandinaviaa saareksi. Langobardilaisen historiankirjottaja n -Paul Warnefriedin teoksessa, joka on kahdeksannen vuosisadan lopulta, -kuvataan Skritofinnien (Refinnien) hiihtäminen ja poronhoito niin -selvästi ettei saata olla epäilystäkään siitä, että molemmilla -nimillä tarkotetaan Lappalaisia. Mainittu kirjailija kertoo nähneensä -poronnahkaisen peskinkin. Skrithfinnien nimi olikin germanien kesken -kauan ja laajalti Lappalaisten varsinainen nimitys. Mahdollista on -myös, että Jornandeen mainitsemat »säyseätkin Finnit» ovat juuri -Lappalaisia, sillä Kainulaisista skandinaveilla tuskin oli syytä -käyttää semmoista mainelausetta. - -Oikeiden tietojen vakautumista ehkäisi se seikka, että Keskiajalla -niin sokeasti uskottiin klassillisten maantieteilijäin tietoihin -ja uudet hankitut koetettiin niiden mukaisiksi vääntää. Teoksessa, -jonka Englannin kuningas Alfred kirjotti, esim. mainitaan Itämeren -itäpuolella Sermenden kansa, joka oli sama kuin vanhain Sarmatit, ja -tarunomaiset Riphaeilaiset vuoretkin, jotka muka olivat maan pohjoisin -raja. Vaikka oppinut kuningas saikin lähettiläittänsä kautta aivan -oikeita tietoja, niin yhdisti hän niihin kuitenkin klassillisten -kirjailijain kertomia hämäriä maineita, ja tämä sekoitus esti kauan -oikeitten käsitysten valtaan pääsemistä Pohjois- ja Itä-Europan -maantieteellisistä ja kansallisista oloista. - - - -Pohjanmiehet idän teillä. - - -Vaikka Svean ja Göötanmaan, Norjan ja Tanskan viikingit epäilemättä -matkustivat Suomenlahden pohjaan ja edelleen Laatokalle rannikkomme -saaristoreittiä, joka tarjosi sen ajan milloin soudettaville, milloin -myötätuulta purjehtiville aluksille suojaiset väylät, niin ei -kuitenkaan ole säilynyt maineita siitä, että Suomen niemelle olisi -perustettu valtakuntia, taikka että täällä olisi ollut mainittavia -kauppapaikkoja. Siihen ehkä on vain syynä tietojen puutteellisuus. -Voimme kuitenkin otaksua, että pohjanmiehillä pitkin laivareittiään -oli asemia, joissa oli samanrotuista väestöä, ja että Etelä-Suomen -ruotsalainen asutus jo silloin sai alkunsa. Suomen rannikko oli heille -kuitenkin ainoastaan valtatie, jota pitkin he kulkivat laajempaan ja -rikkaampaan itään. - -Tutkimus paraillaan koettaa luoda valoa Laatokan ympärystäin vaiheisiin -näinä hämärinä aikoina. Se luulee voivansa jo varmana päättää, että -Laatokan itäpuolella, nykyisen Aunuksen seuduilla, oli valtakunta, -jolla oli viikinkiläisruhtinaat, ja järven eteläpuolella toinen. -Edellinen, Alnborg, oli muka saanut nimensä siitä vanhasta Alueen -järven nimestä, joka esiintyy tulen synnyn runossa ja jonka luullaan -tarkottaneen juuri Laatokkaa. Laatokalta oltiin yhteydessä Vienan -meren kanssa, jonne Syväriä ja Äänisen latvajokia pitkin kävi melkein -yhtämittainen pienemmillä aluksilla kuljettava vesireitti. - -Myöhemmin perustettiin kauemmaksi Laatokan eteläpuolelle, llmajärven -rannalle, ehkäpä sielläkin suomalaisen asutuksen keskuuteen, Uusi linna -eli Novgorod, joka Holmgårdin eli Östragårdin nimellä oli niin tunnettu -pohjanmiehille. Velhojokea he saattoivat aluksillaan nousta Laatokasta -sinne saakka. He saivat siellä niin lujan jalansijan, että Novgorod -monet ajat oli Skandinavian merikuninkaitten paras liittolainen. -Novgorodin liitoissa pohjanmiehet vallottivat suurimman osan Venäjää ja -perustivat sinne valtakuntia, joista nykyisen Venäjän synty luetaan. -Venäjän jokia pitkin he retkeilivät yhdessä venäläisten liittolaistensa -keralla Mustalle merelle ja ahdistelivat Konstantinopoliakin, kiristäen -siltä lunnaita, kunnes Byzantion palkkasi heidät liittolaisikseen -muhamedilaisia vastaan taistelemaan. Sen kautta pakanalliset -pohjanmiehet saivat kristikunnan kanssa samat yhteiset valtaedut ja -vähitellen kallistuivat itsekin kristinuskoon. Heidän retkensä Venäjän -jokia pitkin Mustalle merelle olivat usein tavattoman suuria yrityksiä, -joihin otti osaa satoja laivoja ja kymmeniätuhansia miehiä, ja -suottapa olisikaan ollut pienemmällä joukolla käydä ahdistamassa itse -Miklagardia. - -Novgorodista kehittyi mahtavin kauppakeskusta Itämeren koilliskulmilla. -Sen kauppiaat alkoivat retkeillä yhä laajemmalta, Vienan merelle, -Lapin rannoille ja Petshoran varsille, ehkäpä jo Uralin poikki -Siperiaankin. Mutta Novgorodin valtiollinen vaikutusvalta ei silloin -vielä ulottunut yhtä laajalle, suomensukuiset heimot, joitten kanssa se -noilla kulmilla teki kauppaa, olivat silloin vielä itsenäiset. Mutta -tämä kauppaliike valmisti alaa Moskovan valtiolliselle ylivallalle. Jo -kymmenennen vuosisadan alulla olivat Novgorodin miehet tunkeutuneet -Vienan latvoille. Kauppiasten jälkeen tulivat vallottajat, eivätkä -ainoastaan tällä suunnalla, vaan idässäkin, jossa Keskiajan lopulla -alkoi Siperian valtaus. Yhdennellä- ja kahdennellatoista vuosisadalla -oli jo novgorodilaisia siirtokuntia Vienan, Syvärin, Mesenin ja sekä -Vienan meren että Jäämeren rannoilla. Omin päin toimivat rosvojoukot -ryöstelivät näitä hajanaisia pohjoisia suomalaisia heimoja, -pakottaen ne Novgorodin vallanalaisuuteen. Näistä seikkailijoista, -»ushkuinikeista», polveutuvat nykyiset venäläiset asukkaat Kuolan -rannikolla. Kuola mainitaan jo v. 1264 venäläisissä aikakirjoissa. -V. 1324 Novgorodin ruhtinas Juri Danilovitsh teki Ruotsin kuninkaan -Maunon kanssa sopimuksen, jonka kautta mainittu kuningas tunnusti -Varangin vuonosta itään päin olevan rannikon Novgorodin vaikutuspiiriin -kuuluvaksi. Jo paljon sitä ennen oli Norjan kuningas Olavi Pyhä -myöntänyt kaiken maan Lyykeän vuonon (Lyngenfjordin) itäpuolella -kuuluvaksi Novgorodille, joten siis venäläinen vaikutusvalta näillä -rannoilla jonkun verran peräytyi. - -Skandinavian jälkeen sai kolmannellatoista vuosisadalla saksalainen -Hansaliitto tärkeimmän sijan Novgorodin kaupassa, samoin Suomenkin -rannikolla. Hansan määräävä sananvalta Novgorodin markkinoilla oli -yhtenä syynä siihen, että Moskova sitten niin perinpohjin hävitti tämän -puoleksi ulkomaalaisen kauppavaltion. - - - -Itämeri. - - -Itämeren etelärannikko oli vielä Alfred Suuren aikana niin -tuntematonta, että tämä tiedonhaluinen kuningas lähetti purjehtijan -selkoa ottamaan sen maista ja kansoista. Kertomus tästä matkasta on -hänen teoksessaan säilynyt. - -Wulfstan niminen purjehtija, jonka kansallisuutta ei varmaan tunneta, -lähti Haethumista, nykyisestä Slesvigistä, ja purjehti seitsemän päivää -Vendien maan, s.o. nykyisen Preussin pohjoisrannikkoa pitkin, kunnes -saapui Weikselin suulle, jossa »Eestit», arvatenkin Liettualaiset, -asuivat. Tanskan saarista ja Etelä-Ruotsista, vieläpä Ölannista ja -Gotlannistakin hän toi tietoja kuninkaalle. Pohjois-Saksa oli silloin -vielä slaavilaisten kansain hallussa, jotka kansainvaelluksien -jälkeen olivat siirtyneet germanien jättämille tyhjille tiloille. -Väinäjoen pohjoispuolella ja osasta sen eteläpuolellakin asui -suomalaisia kansoja, näitten ja slaavien välillä Liettualaisia, -suomalaisia kuitenkin nykyistä paljon laajemmalla alalla. Itämeren -itäiset rantamaat tulivat tarkemmin tunnetuiksi vasta silloin, kun -Pohjois-Saksa oli uudelleen saksalaistunut, kristinusko vakaantunut, ja -sitä ruvettu vielä idemmäksikin asevoimalla levittämään. Kalpaveljistön -saksalainen ritarikunta ja Tanskalaiset vallottivat Itämeren rannikon -aina Suomenlahtea myöten, pakottaen Liiviläiset ja Virolaiset -kääntymään kristinuskoon ja luopumaan vapaudestaan. Venäjälle -kristinusko ja sen mukana kultuurin alkeet tulivat etelästäpäin, ja sen -vuoksi Venäläiset joutuivat kreikkalaisen kirkon yhteyteen. - - - -Bremenin Adam. - - -Bremen oli piispa Adalbertin aikoina (k. 1072) kristillisen kirkon -keskusta Pohjois-Saksassa ja koetti levittää kirkollista valtaansa yli -kaikkien Pohjoismaidenkin. Adalbertin loistavaan hoviin keräytyi miehiä -sekä pohjoisesta että lännestä ja idästä ja siellä sen vuoksi oli -tavallista laajempi tieto sekä Skandinaviasta että idän puolen maista, -jopa sinne saatiin viestejä Islannista, Grönlannista ja pohjanmiesten -löytämästä Viinimaasta saakka. Näitä tietoja säilytti kaniikki Adam, -piispa Adalbertin luottamusmies, historiateoksessaan. Lisiä hän sai -oleskellessaan Tanskan kuninkaan Sven Estridinpojan hovissa. Adam -Bremeniläisen teos on sen vuoksi tärkeä lähdeteos Pohjoismaiden olojen -tuntemiseen toisen vuosituhannen alussa. - -Adam Bremeniläinen mainitsee muun muassa, että kaksi rohkeata -tanskalaista purjehtijaa oli käynyt tutkimassa, kuinka kauas Itämeri -ulottui itään päin. Myrskyt ja merirosvot olivat tosin estäneet heitä -saavuttamasta matkansa määrää, mutta Tanskalaiset tiesivät kuitenkin, -että suotuisella tuulella voitiin kuukaudessa purjehtia Venäjällä -olevaan Ostrogradiin saakka. Itämeren pohjoispuolella Adam luettelee -skandinavialaisia, etelärannoilla taas slaavilaisia kansoja. Näitten -päärotujen välillä hän mainitsee useitten pienien kansain nimiä, -joitten alkumuoto kuitenkin on niin vääntynyt, ettei niistä voi -varmaa selkoa saada. Viimeisenä Itämeren suvipuolella hän mainitsee -»Vinulien» suuren maakunnan, jossa ehkä taas tapaamme väännöksen Vienan -nimestä. Germanien ja slaavien välillä olevista kansoista mainitaan -Vilzit, Mirrit (Merjalaiset), Lamit, Skuutit ja Turkkilaiset. Hänen -käsityksensä Venäjän maantieteellisestä ulottuvaisuudesta epäilemättä -olivat hyvin vaillinaiset. Muutoin Adam Bremeniläisen tiedot näistä -seuduista vielä olivat täynnään kaikenlaisia tarunomaisia kummia. -Itämeren saareksi hän luulee Kuurinmaata, joka muka oli kahdeksan -päivänmatkaa pitkä, epäjumalanpalvelijain asuma ja kuulu tietäjistään, -joita haettiin aina Espanjaan ja Kreikkaan saakka. Toinen melkein -yhtä suuri saari oli muka Eestien maa, jonka asukkaat palvelivat -siivekkäitä käärmeitä, uhraten heille eläviä ihmisiä, joita ostivat -orjakauppiailta. Tämä saari muka oli lähinnä »naisten maata», -eikä kaukana Birka nimisestä Ruotsin kaupungista. »Naisten eli -amatsonien maa» niinikään oli Baltian meren rannalla. Nämä amatsonit -Adamin vakuutuksen mukaan karttoivat yhteyttä miesten kanssa ja -karkottivat rohkeasti kaikki, jotka yrittivät heidän maahansa tulla. -Mutta kaikenlaisten maankulkurien kanssa he pitivät yhteyttä ja -synnyttivät lapsia, tytöistä tuli mitä ihanimpia naisia, pojista taas -»koirankuonolaisia», joilla oli pää keskellä rintaa ja jotka puhuivat -haukkuen. Venäjällä heitä muka usein näki vankina. Tämä merkillinen -maa aseman määrittelyn mukaan olisi ollut nykyinen Suomi, taikka ehkä -paremminkin sen pohjoinen osa, Kainuunmaa. Nähtävästi antoi ennen -mainittu vanha pohjoismainen taru aihetta siihen, että Kaukasian -amatsonitaru kytkettiin suomalaiseen Pohjolaan, josta ei muuta tiedetty -kuin hämäriä huhuja. Mutta tuossa Skandinavian itäisessä naapurimaassa, -jonka rajat ulotettiin aina Riphaeilaisiin vuoriin saakka, oli paljon -muitakin kummituksia, »yksijalkaisia», jotka hyppivät yhdellä jalalla, -»kyklooppeja», joilla oli vain yksi silmä otsassaan, ihmissyöjiä ja -muita, joita ei hurskas kirkon mies tahtonut ruveta luettelemaankaan. - - - -Nestor. - - -Vanhimpia varmoja historiallisia tietoja, mitä Suomen ja sen -naapurimaiden suomensukuisista asukkaista on säilynyt, sisältää -Nestorin kronikka. Venäjä oli Vladimir Suuren aikana (v. 988) -kääntynyt kristinuskoon ja maa joutui sen kautta entistä enemmän -yhteyteen kirjallisen Itä-Rooman kanssa. »Uuteen linnaan» eli -Novgorodiin perustettiin v. 992 piispanistuin, jonka ensimäinen -piispa jo alkoi kirjottaa muistiin tietoja aikansa tapauksista. Mutta -Venäjän ensimäinen historiankirjottaja oli Nestor niminen Kievin -munkki (1056—1116). Hänen kertomuksessaan Pohjoismaista ei enää ole -samanlaisia kummitusjuttuja kuin Adam Bremeniläisen teoksessa, vaikka -Nestorinkin tiedot ovat kylläkin niukat. Itämerta hän sanoo Varjaagien -mereksi. Sen rannalla muka asui, muitten kansain keralla, Tshuudeja, -s.o. Suomalaisia, taikka oikeammin Virolaisia, joitten maahan Jaroslav -(v. 1070) perusti Jurjevin (Tarton) kaupungin. Toisessa paikassa -Nestor mainitsee seuraavat kansat, jotka maksoivat Venäläisille -veroa: Tshuudit, Wessit, Merjalaiset, Muromit, Tsheremissit, Jäämit, -Mordvalaiset, Permalaiset, y.m. - -Jonkun verran valoa Koillis-Europan kansallisiin oloihin loivat -arabialaisetkin maantieteilijät, sillä Arabialaiset kävivät Mustanmeren -rannikolta sinne melkoista kauppaa. Kuuluin arabialainen maantieteilijä -Idrisi, joka eli Sisilian normannilaisen kuninkaan hovissa, sai -Pohjolan maista, sekä Skandinaviasta että Suomesta, Virosta ja -Vienastakin tietoja normannilaisilta ritareilta, joitten esi-isät -olivat Skandinaviasta ja jotka siis verraten hyvin tunsivat sikäläisiä -oloja. Idrisi mainitsee monta tärkeää kaupunkia ja niitten väliset -matkat, mutta melkein kaikki nimet ovat niin vääntyneessä muodossa, -että niistä on mahdoton saada selkoa. Erästä maata, nähtävästi -Etelä-Suomea, hän kuitenkin nimittää Tabastiksi, Hämeeksi. - -Kristinuskon maahan tuomisen kautta Suomen eteläosat tulivat paremmin -tunnetuiksi, mutta maantieto oli silloin vielä Ruotsissakin niin -alhaisella kannalla, etteivät karttuneet tiedot moneen vuosisataan -tulleet kirjallisuuden omiksi. Vielä Mercatorin julkaisemassa -Ptolemaios-kartassa kuudennentoista vuosisadan alulta oli koko -Skandinavia piirretty jotenkin samanlaiseksi, muutamaksi epämääräiseksi -saareksi, jommoinen se oli kuulun kreikkalaisen maantieteilijän -maailmankartassa. - - - -Tanskalainen väyläopas. - - -Mutta varmaan oli ainakin Suomen etelärannikko jo vanhastaan -Skandinavian merenkulkijoille tunnettu. Siihen viittaa eräs -tanskalainen purjehdusopas vuoden 1270 vaiheilta, joka on vanhin Suomen -rannikkoa selittelevä kirjallinen muistomerkki ja siitä merkillinen, -että se on säilyttänyt joukon eteläsaaristomme nimistä alkuperäisessä -suomalaisessa muodossaan. Seurattuaan Ruotsin itärantaa Arnholmiin -saakka tämä purjehdusopas jatkaa: »Arnholmista Alandin meren poikki -Lynaebetheen (Lemböte Ahvenanmaalla) 6 meripenikulmaa, sieltä -Thiyckekarliin (Kökariin) 8. Näitten paikkain välillä on kuitenkin -monta saarta, joita sanotaan Fygelhedeksi (Föglö). Matkaa on edelleen 6 -merip. Aspaesundiin, jossa on kolme saarta, yksi Aspö, toinen Relholm, -kolmas Malmö; Ucrima (ehkä Uhrimaa, Jurmo) on niistä etelään etäimpänä -meressä. Aspöstä Örsundiin 6, sieltä Hangetheen (Hangöuddiin) 3, ja -huomattavaa on, että Arnholmista Lynaebetaeen kuljetaan koillista -kohti, mutta jos on suotuisa länsituuli, niin voidaan purjehtia -Arnholmista suoraan Hangetheen, ja Hangethesta, jota suomeksi sanotaan -Cumiupeksi (Kumiopää), Lovicsundiin 2. Sieltä Karienkaskaehen -(Karjankaskiin) 1, sieltä Juxaraehen 2, sieltä Horinsaareen, jonka -tanskalainen nimi on Hestö, 2, sieltä Purkajiin (Porkkalaan) 3, ja -tähän saareen matkataan Hangethesta itää kohti, tosin vähän pohjoiseen -poikkeamalla. Porkkalasta selitetään matka Suomenlahden poikki Viron -rannalle, jonka Tanskalaiset olivat ristiretkillään vallottaneet. Vielä -tänä päivänä Viron alukset tästä kulkevat meren poikki, koska Suomen -lahti on Porkkalan ja Narinsaaren välillä kapein. - -Kun lukee tämän tanskalaisten merenkulkijain laatiman tarkan -kertomuksen Suomen etelärannikon purjehdusväylistä, niin ei voi olla -ihmettelemättä, että Ruotsalaisten kirjalliset tiedot näistä väylistä -olivat niin vaillinaiset vielä kuudennellatoista vuosisadalla, jolloin -ensimäiset yritykset Pohjoismaiden, Suomenkin kartottamiseen tehtiin. -Vielä vaillinaisempi kuin rannikoista, oli tieto sisämaasta. Vanhin -jonkinlaista kokonaiskuvausta tarkottava, vaikka harhatietoja täynnään -oleva kertomus Pohjolan maista on Olaus Magnuksen historia Pohjolan -kansoista. Mutta kun hänen teoksensa jo kuuluu Uuden ajan tuotteisiin, -niin jätämme selonteon siitä tuonnemmaksi. - - - - -Pohjanmiesten retket Vienaan. - - -Skandinavian sotaiset merirosvot ja vallottajat eivät olleet -kirjallista kansaa, siksi alkuperäisellä kannalla olivat sivistysolot -vielä Pohjolassa, mutta he ovat säilyttäneet paljon tietoja entisistä -teoistaan historiallisissa saduissaan, jotka onneksi myöhemmin, -kristinuskon ja varsinaisen kirjotustaidon Pohjolaan levittyä, muistoon -kirjotettiin. Vaikka heidän »saagansa» sisältävätkin paljon tarua, niin -ovat ne kuitenkin Pohjolan muinaisuuden tuntemiselle arvokkain, usein -ainoa lähde. Näissä saduissa on säilynyt tietoja muinaisesta Bjarmien -eli Permalaistenkin maasta Vienan meren rannoilla, maasta, jota jotkut -ovat arvelleet Sammon ja Väinön laulujen syntymäsijoiksi. Ne retket, -joita Norjasta tehtiin Vienan merelle, ovat sen vuoksi varsinkin meille -Suomalaisille erinomaisen mieltäkiinnittävät, vaikkapa tiedot ovatkin -niin niukat. Ne ovat milt'ei ainoa sanamuotoinen historiallinen valo, -joka lankeaa tuohon rikkaudestaan ja kaupastaan kuuluun suomalaiseen -muinaismaahan. Tosin ei norjalaisissa saduissa tarkalleen osoteta, -mitä juurta Bjarmien kansa oli, mutta muinaismuistoista ja muista -johdoista päättäen se mahtoi olla samaa karjalaista kansaa, joka vielä -asuu Vienan meren länsipuolella olevia maita, joka on ennen omistanut -rannatkin, — Vienan meren länsirantaa vieläkin sanotaan »Karjalan -rannaksi», — jonka alue luultavasti on kerran ulottunut itää kohti aina -Vienaan saakka. - -Ehkäpä tuohon maahan retkeiltiin jo aikaisemminkin, kuin on tietoja -säilynyt. Mutta tietommekin ulottuvat ensimäisen vuosituhannen -jälkipuoliskolle saakka. Muinaistutkijat arvelevat mahdolliseksi, että -Viena kuului itägootilaisen Hermanarikin valtakuntaan ja että ehkä -niiltä ajoilta olisivat säilyneet germanilaiset nimet, joita sadut -kertovat sen kuninkailla olleen. Islantilaisen sadun mukaan käytiin -jo Harald Hildetandin aikana, siis jo ennen vuotta 730, jolloin -tämä kuningas kuoli, sotaretkellä Vienan suussa, jolloin sikäläinen -jumalanpyhättö ryöstettiin. Jumalankuva oli silloin erikoisessa -temppelissä, josta se myöhemmin siirrettiin avoimelle pihamaalle. - - - -Ottar. - - -Mainittu retki ehkä tapahtui maan poikki. Ensimäinen meriretki, -josta on säilynyt varma tieto, vieläpä seikkaperäinen kertomus, -oli norjalaisen Ottarin tekemä. Englannin valistunut kuningas -Alfred Suuri liitti Ottarin selonteon erääseen toimittamaansa -historiallis-maantieteelliseen teokseen. Kun Alfred kuoli v. 900, -hallittuaan puolen vuosisataa, niin tapahtui tämä retki yhdeksännen -vuosisadan jälkipuoliskolla. Ottarin kertomuksesta päättäen se -oli ensimäinen retki, joka meritse tehtiin Vienaan. Se oli siis -oikea löytöretki, vaikka arvatenkin jo ennalta tunnetun päämäärän -saavuttamiseksi. - -Ottar asui pohjoisimmassa osassa siihen aikaan asuttua Norjaa, -Haalogalannin maakunnassa (65—70 leveysasteen välillä), ja näyttää -jonkun aikaa olleen Alfred kuninkaan palveluksessa. Viikingin kertomus -merkillisestä matkastaan on (Ahlqvistin suomennoksen mukaan) seuraava: - -»Ottar sanoi herrallensa kuningas Alfredille, että hän asui -kaikista Norjalaisista pohjoisimpana. Hän kertoi asuvansa sen maan -pohjoisosassa, Länsimeren rannalla. Kuitenkin hän sanoi tämän maan -ulottuvan siitä vielä kauas pohjoiseen, mutta maan siellä olevan -asumattoman, paitse mitä muutamissa paikoissa silloin tällöin oleskelee -Finnejä (s.o. Lappalaisia), jotka talvella pyytävät metsää ja -kalastavat heidän meressään.» - -»Hän sanoi kerran halunneensa tulla tietämään, kuinka kauas tämä maa -ulottuisi pohjoiseen, taikka asuisiko ketään ihmisiä tämän autiomaan -pohjoispuolella. Hän läksi siis ja purjehti aluksellaan pitkin rantaa -pohjoiseen päin, pitäen koko ajan aution maan oikealla kädellänsä -ja aukean meren vasemmallansa. Kolmen päivän kuluttua tuli hän niin -kauas pohjoiseen, kuin valaskalan pyytäjät tavallisesti kauemmaksi -menevät. Sitten kulki hän vielä pohjoista kohti niin kauas, kuin -toisten kolmen päivän kuluessa voi purjehtia. Sen jälkeen kääntyi maa -itäänpäin, taikka meri antautui maahan päin, kumminko oikein, ei hän -tietänyt, sen hän vaan tiesi, että hän siellä odotti länsituulta, tai -vähän pohjaisempaa, ja laski sitten itää kohti, pitkin maata, niin -pitkälle kuin neljässä päivässä voi purjehtia. Tällöin piti hänen -taas odottaa tuulta, täyttä pohjaista, siitä syystä, että maa siellä -kääntyi etelään, taikka meri antautui maahan päin, kumminko oikein, ei -hän tietänyt. Sitten laski hän etelää kohti pitkin maata, niin kauas -kuin viidessä päivässä voi purjehtia. Silloin tuli hänelle siellä -lahdessa suuri joki vastaan. He kääntyivät joella takaperin, sillä he -eivät uskaltaneet joella purjehtia ylemmäksi, peläten vihollisuutta, -koska maa joen toisella puolella oli sangen asuttua. Ja hän ei ollut -tavannut asuttua maata sitten kotoa lähdettyänsä, vaan oli hänellä -kaikkialla asumaton maa oikealla kädellään, paitsi muutamia kalastajia -ja linnunpyytäjiä ja metsästäjiä, jotka kaikki olivat Finnejä (s.o. -Lappalaisia). Ja vasemmalla kädellänsä oli hänellä aava meri.» - -»Bjarmalaiset olivat varsin hyvin viljelleet maansa, mutta he (Ottar -väkineen) eivät uskaltaneet nousta maalle. Vaan Terfinnein (Turjan eli -nykyisten Kuolan Lappalaisten) maa oli kaikkialla autiota, paitsi missä -metsästäjiä oleskeli, tahi kalastajia taikka linnunpyytäjiä.» - -»Paljonkin kertoivat Bjarmalaiset hänelle sekä omasta maastaan että -niistä maista, jotka olivat heidän ympärillänsä. Mutta hän ei tietänyt, -mikä kerrotusta oli totta, kun hän ei itse ollut sitä nähnyt. Hänestä -tuntui, että Finnit (Lappalaiset) ja Bjarmalaiset puhuivat jokseenkin -yhtäläistä kieltä. Hän matkusti sinne pääasiallisesti, paitsi halusta -tullakseen tuntemaan maan luonteen, mursujen tähden, sillä näillä on -sangen jaloa luuta hampaissaan, joita matkustajat toivat mukanaan -muutamia kuninkaalle. Ja niiden nahka sopii hyvästi laivantouviksi...» - -»Hän (Ottar) oli sangen varakas mies, hänellä oli semmoista omaisuutta, -jota heillä pidettiin rikkautena, s.o. metsän eläimiä. Hänellä oli -siihen aikaan, jolloin hän kävi kuninkaan luona, kesyjä ostamattomia -eläimiä kuusisataa; he kutsuivat näitä eläimiä poroiksi... Hän oli -sen maan ensimäisiä miehiä. Kuitenkaan ei hänellä ollut enemmän -kuin kaksikymmentä lehmää, kaksikymmentä lammasta ja kaksikymmentä -sikaa. Ja sen vähäisen, minkä hän kynti, kynti hän hevosilla. Mutta -heidän varallisuutensa riippuu enimmästi siitä verosta, jonka Finnit -(Lappalaiset) heille suorittavat. Tämä vero on enimmäkseen otusten -nahkoja ja linnunhöyheniä, ja mursunluuta ja sellaista laivaköyttä, -joka on tehty mursun ja hylkeen nahkasta. Kukin maksaa varojensa -mukaan. Rikkaimman pitää suorittaa viisitoista näädän nahkaa, -viisi porontaljaa, yksi karhuntalja, kymmenen vasua höyheniä, yksi -karhun- tai saukonnahkainen peski ja kaksi laivanköyttä, kumpikin -kuuttakymmentä kyynärää pitkä, toinen mursun ja toinen hylkeennahkasta.» - -»Hän sanoi, että Pohjanmiesten maa (Norja) on sangen pitkä ja kapea... -Asumaton vuorenselänne on itäpuolella, ulottuen yhtä pitkältä kuin -asuttu maa. Tällä selänteellä oleskelee Finnejä (Lappalaisia)...» - -»Tämän maan (Norjan) eteläisen osan rinnalla, vuorten toisella -puolella, on Sveoland (Ruotsi), ja saman maan pohjoisen puolen rinnalla -on Kvenland (Kainuunmaa). Kvenit (Kainulaiset) käyvät toisinaan vuorien -yli hävittämässä Norjalaisia; ja Norjalaiset toisinaan hävittämässä -heitä. Siellä on vuorien välissä sangen suuria järviä, joissa on -suolaton vesi; Kainulaiset kantavat maata myöden aluksensa näihin -järviin ja ryöstävät sitten Norjalaisia: heidän aluksensa ovat hyvin -pienet ja hyvin kevyet.» - -»Ottar sanoi, että sen maan nimi, jossa hän asui, oli Haalogaland. Hän -kertoi, ettei yksikään ihminen asunut häntä pohjoisempana.» - -Useista muistakin retkistä on maineita säilynyt. V. 897 eräs -Thorolf niminen viikinki yhdessä Kainuun kuninkaan Faravidin kanssa -teki retken Kirialamaahan, joka luultavasti tarkotti Vienan meren -länsipuolella olevaa Karjalan maata. V. 918—19 Eerikki Verikirves teki -Vienan suuhun suuren ryöstöretken, voittaen Bjarmein miehet suuressa -taistelussa. Harald Kaunotukan poika purjehti v:n 930 vaiheilla Norjan -pohjoispuolitse Permaan. V. 970 vaiheilla siellä kävi kuningas Harald -Harmaanahka, joka sai tavattoman rikkaan saaliin. Vuosisadan lopulta -on maine matkoista, joita eräs Kristianian vuonosta kotoisin oleva -Hallvard niminen kauppias sinne teki. - -Mainehikkain oli kuitenkin se retki, jonka Karli ja Thorir Hund tekivät -Vienaan. Kertomus siitä kuuluu: - - - -Karli ja Thorir Hund. - - -Eräänä talvena, arvatenkin vuonna 1023 tai 1024, kuningas Olavi Pyhä -lähetti pohjoiseen luotettavan miehen, Haalogalannin Karlin, kokoomaan -verorahoja ja purjehtimaan sitten edelleen Vienan merelle ja Bjarmien -maahan. Retki oli kaupparetki, ja laivasta ja sen kuormasta omisti -kuningas toisen puolen. Karli toisen. Veljensä Gunsteinin kanssa Karli -siis purjehti Haalogalantiin aikaisin keväällä ja kulki Thorir Hundin -talon ohi. Thorir, jolla oli verivelka suoritettava Karlin kanssa, -lähettikin hänelle ystävällisen sanoman, ilmottaen samalla haluavansa -matkustaa samana kesänä Bjarmien maahan ja mielellään rupeavansa -heidän osamiehekseen ja jakavansa kaikki tasan. Karli kehotti häntä -tulemaan matkaan, ottamaan yhden laivan ja viisikolmatta miestä, -niinkuin heilläkin oli. Mutta Thorir otti sangen suuren pyyntilaivan -ja kahdeksankymmentä miestä omia huonemiehiään. Gunstein häntä epäili -ja olisi mielellään palannut takaisin, mutta Karli vaati, että matkaa -jatkettaisiin, vaikkei Thorir suostunutkaan vähentämään miehiään — niin -vaarallisella retkellä ei muka saattanut olla liiaksi hyviä miehiä. - -Kaiken matkaa purjehdittiin yhdessä, milloin oli toinen alus edellä, -milloin toinen, pitkin Ruijan rantaa, Nordkapin ympäri ja edelleen -pitkin Kuolan rantaa ja Vienan meren poikki Bjarmien maahan, jossa -tehtiin hyvät kaupat. Thorir kauppapaikallaan osti turkiksia, -majavannahkoja ja soopelin nahkoja ja Karli, jolla oli paljon rahoja, -osti niinikään kaikenlaisia turkiksia. Kun kaupat oli tehty, niin -pohjanmiehet laskivat takaisin Vienanjoen suuhun ja aikoivat lähteä -paluumatkalle. Kauppapaikka ei nimittäin ollut virran suussa, vaan -kappaleen matkaa maan sisässä, ehkä Holmogori nimisessä paikassa, -joka myöhemmin oli niin kuulu, venäläisten saatua Vienan suistamossa -jalansijaa. Sen ajan kun kauppaa tehtiin, vallitsi rauha, mutta kun -asiat oli päätetty, niin oli väkivaltaan turvauduttava, jos mieli -hankkia enemmän saalista. Kun siis oli tultu merelle, niin laivat -laskivat rinnan ja Thorir kysyi, haluttiko ketään lähteä hänen -kerallaan enemmän rikkautta hankkimaan. Sillä aarteita siellä oli, -metsään kätkettyinä taikka kummuissa, niinkuin maan tapa oli. Thorir -oli hyvin perehtynyt sen maan kalmistoihin ja tapoihin, arvatenkin -hän oli siellä käynyt jo useankin kerran. Ja kaikki olivat valmiit -lähtemään retkelle, jos oli saalista tiedossa. Thorir käski heitä -olemaan valmiina yöllä. Ainoastaan muutamia miehiä jätettiin laivoihin, -loput souti maihin ja lähti retkelle. - -Ensin kuljettiin lakeata niittyä ja sitten taajan metsän läpi. Thorir -astui edellä ja käski seuralaisiaan kulkemaan ääneti, veistäen itse -matkalla puihin pilkat. Vihdoin tultiin suurelle metsässä olevalle -aukiolle, jossa oli korkealla aidalla ympäröity aarrekumpu. Portti -oli lujasti salvattu, mutta Thorir oli valinnut ajan viisaasti. -Yhdet vartijat olivat juuri lähteneet, eivätkä toiset vielä tulleet. -Norjalainen päällikkö iski kirveensä aidan yläreunaan ja kohotti -itsensä sillä aidan päälle, jonka jälkeen hän sisäpuolelta avasi -portin. Mutta hän varotti miehiään vain kaivamaan kultaa ja hopeaa ja -jättämään rauhaan Bjarmien jumalankuvan, joka oli keskellä aukiota. -Mutta kun kaikki olivat ottaneet kantamuksen saalista, niin Thorir -juoksi jumalankuvan luo, otti hopeisen maljan, joka sen sylissä oli, -kaatoi siitä kaikki hopearahat viittansa poimuun ja otti käsivarrelleen -jousen, joka oli maljan päällä. Mutta Karli oli ulkopuolella huomannut, -että Thorir olikin jäänyt jäljelle, kääntyi takaisin ja näki, että -Thorir oli ottanut hopeamaljan. Karli silloin itsekin juoksi kuvan luo -ja kirveellään iski sen niskaan katkaistakseen koristenauhan, joka -kuvalla oli kaulassaan. Mutta isku olikin niin kova, että jumalan -pää putosi maahan suurella ryskeellä. Ja paikalla kun tämä oli -tapahtunut, tulivat uudet vartijat aukioon ja puhalsivat torviinsa. -Ja samalla alkoi kuulua torventoitotusta joka puolelta. Pohjanmiehet -pakenivat metsään, mutta kaiken aikaa he kuulivat takaa ajavien -Bjarmien huutoja kintereillään. Rosvot olisivat olleet hukassa ilman -Thoririn neuvokkuutta. Tämä suojeli joukon jälkipäätä erinomaisella -taikataidollaan. Hänen edellään kulki kaksi miestä kantaen suurta -laukkua, jossa näytti olevan tuhkaa. Siitä Thorir kylvi tielle ja -joukonkin päälle, josta nämä kävivät näkymättömiksi. Näin riennettiin -metsästä ulos niityille. Vaikka Bjarmeja oli takana ja sivuilla, niin -eivät he voineet nähdä pohjanmiehiä. Karli miehineen ensin pääsi -laivoihinsa ja lähti matkaan, sitten Thorir vuorostaan, ohjaten hänkin -Vienan meren ulapalle. - -Yöt olivat vielä valoisat ja pohjanmiehet purjehtivat vuorokaudet -umpeensa, kunnes he eräänä iltana tulivat muutamille saarille. Siellä -he kiinnittivät purjeet, laskivat ankkurit pohjaan ja odottivat -luodevettä, koska edessä oli kova virtaus. Thorir silloin vaati Karlia -antamaan hänelle jumalan kaulakoristeen, väittäen, että Karli oli -saattanut kaikki vaaraan ja ettei siitä olisi ilman hänen avuttaan -suoriuduttu. Mutta Karli vastasi, että koriste oli Olavi kuninkaan. -Karli koetti päästä pakoon Thorirista, purjehtien niin nopeaan kuin -mahdollista, mutta hän ei päässytkään, vaan molemmat tulivat samalla -haavaa Geirsveriin, joka oli ensimäinen paikka pohjoisesta tullen, -jossa oli rantasilta. Thorir laski satamaan ja Karli jäi ulkopuolelle. -Vielä viimeisen kerran Thorir vaati, että saalis jaettaisiin, ja kun -vastaus oli kieltävä, niin hän tappoi vastustajansa ja anasti kalliin -kaulakoristeen. Hän olisi mielellään hukuttanut Gunsteininkin, mutta -tämä pääsi miehineen pakoon, jätettyään laivansa tavaroineen Thoririn -saaliiksi, ja tuli Olavi kuninkaan luo tapauksesta kertomaan. Ja siitä -Thorirista tuli kuninkaan pahimpia vihamiehiä. - -Myöhemmin Olavi kuningas lähetti miehiä käännyttämään Haalogalantia -kristinuskoon ja silloin täytyi Thoririnkin luopua kaulakoristeesta ja -maksaa sakkoa Karlin surmasta, mutta muut Vienasta saadut rikkaudet -hän piti ja pakeni Tanskan kuninkaan luo, joka paraillaan juoni Olavi -kuningasta vastaan, syöstäkseen hänet valtaistuimelta. Pian Thorir -kuitenkin palasi takaisin entisille sijoilleen ja kokosi suunnattomat -rikkaudet kaupallaan Lappalaisten kanssa. Kun myöhemmin Olavi -sotajoukon kanssa tuli Thoriria vastaan, niin oli tämä niin voimakas, -että hän muiden kapinallisten keralla Stiklestadin tappelussa voitti -Olavin, etupäässä taikavoimallaan, kuten satu kertoo. Olavi kuningas -kaatui tappelussa, ja Thorir oli sitten ensimäisiä vaatimaan, että -hänet oli pyhäksi julistettava. Kun Olavin poika Maunu Hyvä tuli Norjan -kuninkaaksi, niin lähti Thorir Hund pyhiinvaellusretkelle Pyhälle -maalle, kuten satu mainitsee kerrotun, eikä hän liene siltä matkalta -sen koommin palannut. - -Jo yhdeksännen vuosisadan lopulla oli Novgorod levitellyt valtaansa -Vienanjoen latvoille, ja pian se anasti kokomaan ja Holmogorista tuli -rikas venäläinen kauppapaikka. - - - -Pohjanmiehet lännen ja etelän vesillä. - - -Olemme tulleet niihin aikoihin, joina Skandinavian viikinkien eli -»pohjanmiesten» ryöstöretket ja hävitykset pitivät Länsi-Europan -rantamaita ainaisen turvattomuuden ja pelon alaisina. He saapuivat -oivilla aluksillaan suurissa joukoissa, hävittivät kaupungit, -tappoivat asukkaat, ryöstivät varsinkin kirkot ja luostarit, joista -paras saalis oli saatavana, ja asettuivat vähitellen pysyväisestä -semmoisiin seutuihin, joista heidän oli mukavin tätä hirmuvaltaa -harjottaa. Lopulta he rupesivat vakinaisiksi asukkaiksi niihin -maihin, joissa olivat jalansijaa saaneet, kääntyivät kristinuskoon ja -sivistyivät, sulivat maanasukkaihin ja terästivät sen verta uudella -tarmon ja yritteliäisyyden hengellä. He esiintyivät myös valtakuntien -perustajina, sekä pohjoisessa, varsinkin Brittein saarilla, että -etelässäkin Välimerellä, jossa he kristinuskoon käännyttyään saivat -uutta alaa toimeliaisuudelleen taistelussa muhamedilaisia vastaan. - -Seinen rannoille, nykyiseen Normandiaan, perustettiin pohjanmiesten -yhteiskunta, joka tosin ranskalaistui, mutta kauan säilytti vanhana -veriperintönään sotaista tarmoaan. Normandiasta käsin Gange Rolfin -jälkeläiset sitten vallottivat Englannin valtaistuimen, josta -pohjanmiehet jo häntä ennen olivat niin kauan taistelleet vaihtelevalla -menestyksellä. Normandiasta käsin olivat sitä ennen lähteneet ne -seikkailijat, jotka karkottivat Sarasenit sekä Etelä-Italiasta että -Sisiliasta ja perustivat sinne normandilaisen valtakunnan, vieläpä -joksikin aikaa saivat jalansijaa meren toisellakin puolella, Tunisiassa. - -Britannian pohjoispuolella oleville saarille olivat viikingit jo -varhaisemmin asettuneet ja perustaneet sinne itsenäisiä keskustoita, -joista he hallitsivat alueita Skotlannissa ja Irlannissa. Näiltä -teiltä he joutuivat Islantiin, asuttivat sen, purjehtivat edelleen -Grönlantiin, perustivat sinne siirtokuntia ja löysivät vihdoin -Pohjois-Amerikan puolta vuosituhatta ennen kuin Columbus, voimatta -kuitenkaan saada jalansijaa tässä luonnonrikkaassa maassa, joka -pohjoismaiselle siirtolaisuudelle olisi tarjonnut niin verrattoman -toimialan. - -Itäänpäin kuljettiin Itämeren poikki Suomen lahteen ja perustettiin -Venäjän valtakunta, sekä Venäjän halki Mustalle merelle ja -Konstantinopoliin saakka, jonne ensin saavuttiin rosvoina, sitten -apusotureina. Ruijan pohjoispuolitse purjehdittiin Valkoiseen mereen, -jossa tehtiin kauppaa ja taisteltiin Bjarmien kanssa. - -Pohjanmiesten toimiala oli siis tavattoman laaja, mutta hämmästyttävän -nopeaan he sen valtasivat. Kaarlo Suuren viime vuosina saapuivat -viikingien alukset ensinnä Ranskan rannoille, v. 797 he tekivät -ensimäiset retkensä Englantiin, 840 perustivat ensimäisen -kuningaskunnan Irlantiin, 860 ryhtyivät Islantia asuttamaan. 862 Rurik -perusti Venäjän valtakunnan, osaksi suomalaisien kansojen keskuuteen, -922 sai Gange Rolf Kaarlo Tuhmalta Normandian. Näitten retkien kautta -laajeni Länsimaiden maantieto pohjoista kohti passivisella tavalla, -Pohjoismaista ei hankittu tietoja, vaan pohjoismaiset sotilaat toivat -ne itse miekkansa kärjessä. He olivat siihen saakka olleet niin -tuntemattomia, että parhaiten tunnetuilla vanhoilla vesillä liikkuivat -mielestään löytöretkeilijöinä, joilla oli oikeus antaa uusia nimiä -vanhoille historiallisille maille ja merille. Espanjan Galiciaa he -sanoivat »Jaakon maaksi» Compostellan pyhimyksen mukaan, Espanjaa -»Spanlandiksi» ja kaikkia muhamedilaisia maita sen ulkopuolella -yhteiseen »Serk- eli Sarasenlandiksi». Neekerien ja Maurilaisten -maa oli »Sinimiesten maa», Pohjois- ja Länsi-Frankki »Vaalland», -Pohjois-Saksa »Saxland», (josta Saksanmaan suomalainen nimi juurtuu), -Venäjä »Gardariki», Konstantinopoli »Suurkaupunki» eli »Miklagarth», -Novgorod »Holmgarth». Varsinaisina löytöretkeilijöinä pohjanmiehet -toimivat vain pohjoisilla vesillä, joilla ei ennen heitä kukaan ollut -käynyt. Kaakossa he eivät ulottaneet maantuntemusta sen edemmäksi kuin -klassillinenkaan maantiede, mutta perustivat siellä kuitenkin oloja, -joiden kautta laajat maat uudelleen tulivat Länsimaille tutuiksi ja -Europan yhteiskunnan jäseniksi. - -Pohjanmiesten näitten sotaretkien kautta saavuttamaa maantuntemusta -kuvaa Eddan »Heimskringlassa» seuraava kappale »maitten paikoista»: -»Noin sanotaan, että maan piiri, jossa ihmiset asuvat, on monessa -kohden lahtien ja poukamien rikkoma ja että ulkomerestä maan sisään -kulkee suuria meriä. Varmaan tiedetään, että Norvan salmesta -(Gibraltarin salmesta, joka sai tämän nimensä siitä norjalaisesta, joka -sen ensiksi keksi kymmenennellä vuosisadalla) on merta aina Jerusalemin -maahan saakka; ja tästä merestä taas pistää pitkä lahti, jota sanotaan -Mustaksi mereksi, koillista kohti, ja se erottaa maan molemmat osat -toisistaan, Aasian, joka on itäpuolella, ja Europan, joka on tuon meren -länsipuolella. Mustan meren pohjoispuolella on Suur-Ruotsi ja sitä -pitävät toiset yhtä suurena alaltaan kuin suurta Sarasenimaata, vieläpä -kuin Sinimiestenkin suurta maata. Ja tämän Suur-Ruotsin pohjoisosat -ovat asumattomat pakkasen ja vilun vuoksi, aivan samoin kuin Sinimaan -eteläosat ovat asumattomat siitä syystä, että aurinko siellä on niin -polttava. Mahtavia ruhtinaskuntia on tuossa Ruotsissa ja monenlaisia -ja monenkielisiä kansakuntia. Siellä on kääpiöitä, on jättiläisiä, -niin, ja vieläpä sinimiehiäkin, ja monenlaista ja ihmeellistä kansaa ja -villieläimiä ja hirmuisen suuria louhikäärmeitä. Pohjoisesta, niiltä -vuorilta, jotka ovat kaukana asuttujen maitten ulkopuolella, tulee -joki, jonka oikea nimi on Tanais (Don), ja se laskee Mustaan mereen, -erottaen Aasian Europasta.» - -Pohjanmiesten sotaretket lännen, etelän ja idän maissa eivät kuulu -varsinaisesti aineeseemme, mutta ne ovat kuitenkin siksi kuvaavia -meriliikkeen kehitykselle, että mainitsemme niistä pari niiltä -myöhäisemmiltä ajoilta, jolloin he jo olivat osaksi kääntyneet -kristinuskoon ja olivat uudeksi tehtäväkseen ottaneet kristikuntaa -uhkaavan sarasenivaaran torjumisen. - - - -Harald Haardraade. - - -Norjan kuningas Harald Haardraade on parhaita esimerkkejä norjalaisista -merirosvoista, sotureista ja vallottajista. Hän taisteli melkein -kaikissa kristityissä maissa ja niitten pakana naapureissa ja -kaiken päälliseksi aikoi lopuksi purjehtia niihin uusiin maihin, -joita oli »navan alta» löydetty. Hän taisteli villipetoja vastaan -Konstantinopolin hippodromolla, ui Jordanissa ja puhdisti Syyrian -teitä rosvoista. Hän vallotti lujia linnoja Afrikassa, oli yhtä -pelätty Venäjällä kuin Englannissakin, etäiseen Islantiin hän -sikäläisen nälänhädän aikana toimitti apua. Hän oleskeli kuninkaitten -ja ruhtinaitten vieraana Norjassa, Novgorodissa, Sisiliassa ja -Englannissa, nousi lopulta itsekin valtaistuimelle ja lauluissaan -kehui, että hän oli purjehtinut Europan ympäri. - -Harald Haardraade haavottui Stiklestadin tappelussa (v. 1030), jossa -Olavi Pyhä kaatui, mutta ystävät pelastivat viidentoista vuotiaan -nuorukaisen tanterelta ja salasivat hänet, kunnes hänen haavansa olivat -parantuneet ja hänet voitiin lähettää Ruotsin kautta Gardarikiin. -Novgorodissa hän oleskeli muutamia vuosia kuningas Jaroslavin vieraana -ja retkeili laajalti Idän teillä, kunnes lähti lopulta onneaan etsimään -itse Miklagarthiin, jossa niin moni hänen maamiehensä hyvillä palkoilla -palveli. Ensiksi hän taisteli Byzantilaisen valtakunnan palveluksessa -»Kreikan merellä» ja kukisti sarasenilaiset merirosvot, jotka siellä -ryöstivät. Sitten hän suoritti urotöitä vielä etäisemmissä maissa, -jonka jälkeen kaikki Konstantinopolin varangit annettiin hänen -johdettavikseen — tähän sotajoukkoon kuului paitsi pohjanmiehiä paljon -muitakin onnen etsijöitä, slaaveja, englantilaisia, saksalaisia ja -latinalaisiakin, mutta Harald armeijoineen ei totellut kreikkalaisia -sotapäälliköitä, vaan otti ohjeensa ainoastaan hallitsijalta. - -Yhteinen toiminta sen vuoksi kävikin mahdottomaksi ja suurin osa -byzantilaisesta sotaväestä palasi takaisin pääkaupunkiin. Mutta -Harald miehineen lähti vallotusretkelle Pohjois-Afrikaan, jota -pohjanmiehet luulivat maailman rikkaimmaksi maaksi. Siellä sodittiin ja -ryöstettiin monta vuotta ja Harald kokosi »suunnattoman paljon kultaa -ja kaikenlaisia kalleuksia». Mutta kaikki nämä aarteet hän lähetti -Novgorodiin luotettavien miesten keralla, koska hän ei niitä sodassa -tarvinnut. »Sitten hän lähti Sisiliaan — ennenkun Normandit vielä -olivat sitä vallottaneet — ja anasti siellä monta linnaa neuvokkailla -keinoilla. Ja tämän jälkeen hän palasi takaisin Konstantinopoliin -joukkoineen ja varustautui lähtemään Jerusalemiin. Kaiken -palkkakultansa hän jätti Konstantinopoliin kuninkaan talteen, ja samoin -tekivät kaikki muutkin varangit, jotka lähtivät hänen kerallaan Pyhälle -maalle. Sitten hän tuli Jerusalem-maahan, ja siellä kaikki kaupungit -ja linnat, niin, ja koko maa, joutuivat polttamatta ja hävittämättä -hänen käsiinsä. Ja hän kulki Jordanille ja ui siinä ja lahjotti paljon -rikkautta Herran haudalle ja Pyhälle ristille ja Jerusalem-maan muille -pyhille jäännöksille. Lisäksi hän turvasi tien Jordanille ja tappoi -ihmiset, jotka siellä hävittivät ja ryöstivät.» - -Mutta palattuaan takaisin Konstantinopoliin hän kuuli, että Magnus -Olavinpojasta oli tullut Norjan ja Tanskan kuningas, jonka vuoksi -hän erosi »Kreikkalaisten kuninkaan» palveluksesta. Mutta Zoe, joka -hallitsi alaikäisen Konstantinoksen nimessä, syytti Haraldia siitä, -että hän oli pitänyt osan keisarillekin kuuluvasta sotasaaliista, -Harald vangittiin ja oli vähällä päänsä menettää. Mutta Pyhän Olavin -avulla ja oman neuvokkaisuutensa kautta hän pääsi vankeudesta ja kosti -julmasti, ennenkun pakeni. Miestensä keralla hän tunkeutui keisarin -makuuhuoneeseen ja sokaisi hänet ja vei mukanaan prinsessa Marian, -jota hän oli turhaan kosinut ja jonka vuoksi hän olikin riitaantunut -Zoen kanssa. Kahdella aluksella hän sitten purjehti Bosporon kautta -Mustaan mereen, kulkien taidolla kahleen poikki, jolla salmi oli -suljettu, ja palasi Dnjeprin ja Kievin kautta Novgorodiin, josta hän -otti aarteensa ja Jaroslavin tyttären puolisokseen. »Ja hänellä oli -niin paljon aarteita, ettei koskaan ennen oltu nähty niin paljoa yhden -miehen hallussa Pohjolassa.» Sillä lukuun ottamatta sitä, mitä hän oli -taisteluissa voittanut, oli Haraldilla ollut siitä hyvä onni, että »hän -oli kolmasti saanut palatsisaalista. Tapa oli nimittäin semmoinen, että -aina kun Kreikan kuningas kuoli, niin hänen varankivartijastollaan -oli oikeus käydä kautta koko kuninkaanpalatsin ja ottaa, mitä -jaksoivat mukanaan viedä.» Ilmaiseksi he eivät siis palvelleet, mutta -olivat omankäden oikeudestaan huolimatta luotettavinta sotaväkeä, -mitä Byzantionin hovilla oli. Novgorodista Harald Haardraade kulki -Laatokalle ja varusti sen rannalla laivaston, jolla hän purjehti -Ruotsin kautta Norjaan, päästen monen vaiheen jälkeen sen kuninkaaksi. -Surmansa hän sai v. 1066 sotaretkellä Englantiin, jonka kruunun hän -aikoi anastaa, vähäistä ennen kun Wilhelm Vallottaja saapui Kanaalin -poikki ja anasti Englannin valtaistuimen. - - - -Sigurd Jorsalfare. - - -Puolta vuosisataa myöhempi oli Norjan kuninkaan Sigurd Jorsalfaren -sotaretki Pyhälle maalle, johon tällä väliajalla ensimäinen ristiretki -jo oli tapahtunut. Sigurd matkasi meritse Lännen tietä, samoja -vanavesiä, joita edellisinä vuosisatoina pakanalliset viikingit olivat -viillettäneet ryöstämään kristittyjä rantoja. Nyt he purjehtivat ristin -tunnusmerkeillä ja taisteluhimoaan he saivat sammuttaa otteluissa -Saraseneja vastaan. Kertomus tästä viimeisestä suuresta sotaretkestä, -mitä Pohjolasta tehtiin meritse Välimeren maihin, on säilynyt »Sigurdin -sadussa». - -V. 1107 Sigurd, joka oli Irlannin norjalaisen kuninkaan Maunon poika, -lähti matkaan. Hän purjehti ensinnä kuudellakymmenellä laivalla -Englantiin, viettäen siellä talvea normandilaisen Henrik kuninkaan -hovissa. Seuraavana kevännä purjehdittiin pitkin Ranskan länsirannikkoa -ja saavuttiin elonleikkuun aikaan Espanjan Galitsiaan, »Jaakopin -maahan», jossa pohjanmiehet olivat ennen usein ryöstäneet. Siellä -käytiin pyhiinvaelluksella Compostellan Pyhän Jaakon kirkolla, joka -jo silloin oli suuressa maineessa. Pohjanmiehet viettivät Galitsiassa -seuraavan talven, mutta vanhaan viikinkitapaan he pian riitaantuivat -maakunnan hallitsijan eli »jaarlin» kanssa, joka muka ei antanut -heille riittävää elatusta, »sillä se oli köyhä ja hedelmätön maa». -Norjalaisten ristiretkeläisten ja pyhiinvaeltajain vierailu näytti siis -olleen kylläkin pakkovierailua, vaikka he epäilemättä olivat maakunnan -haltijalle hyvänä apuna Maureja vastaan. Täyttääkseen varastojaan -he ryöstivät erään jaarlin linnoista ja lähtivät sitten Iberian -niemimaan länsirantaa pitkin edelleen purjehtimaan, hakemaan parempia -majapaikkoja. Lähellä Tajon suuta, nykyisen Lissabonin seuduilla, -Sigurd kohtasi laivaston »pakanallisia viikinkejä» — luultavasti -Maureja — ja anasti heiltä kahdeksan alusta. Pohjanmiehet olivatkin -nyt tulleet sille rintamalle, jolla kristikunnan ja Maurien välillä -siihen aikaan taisteltiin, ja rannoille, joilla tuon tuostakin kävi -maurilaisia merirosvoja. Pohjois-Portugal oli vasta aivan hiljattain -heidän ylivallastaan vapautettu. Henrik Burgundilainen, josta sittemmin -tuli Portugalin hallitsijasuvun kantaisä, hallitsi Oportossa Castilian -kuninkaan vasallina. Jotkut linnat ja maan eteläosa vielä olivat -Maurien hallussa, varsinkin suuri Lissabon ja vahva Cintra, Portugalin -kuninkaitten kuulu ulkolinna. Sigurd tarjosi apuaan Henrikille, -vallotti Maureilta tämän lujan linnan kaikkine aarteineen ja hakkasi -maahan kaikki sen puolustajat. Sitten hän hyökkäsi Lissabonin kimppuun, -jossa silloin jo oli parisataatuhatta asukasta, puolet kristittyjä, -puolet pakanoita, kuten norjalainen satu sanoo. Mutta vaikka Sigurd -koko voimallaan sitä mereltä ahdisti ja »Portugal» maan puolelta, -niin oli Lissabonia mahdoton vallottaa; neljäkymmentä vuotta vielä -kului, ennenkun sen Portugal sai haltuunsa, tosin pohjanmiesten avulla -silloinkin. Paremmalla menestyksellä taisteltiin etelämpänä Alcacer do -Salin luona, joka vallotettiin. - -Täältä kuningas Sigurd purjehti suoraan Norvan salmeen ja Välimereen, -vaikka suuri maurilainen laivasto yritti häneltä tien sulkea. Sadussa -vihollisia tosin sanotaan vain »pakanallisiksi viikingeiksi», mutta -varmana voitanee pitää, että he olivat maurilaisia merirosvoja, taikka -ehkä Andalusian maurilaisen hallitsijan säännöllistä sotaväkeä. -Pohjanmiehet lähtivät nyt omin päin taistelemaan, alkaen tavanmukaisen -viikinkirosvoilun, vaikka nyt ristin suojassa ja autuuttavana tekona -uskottomain maassa. Pakanallinen usko oli heille ennen opettanut, että -»soma oli sotahan kuolla», nyt sitä opetti kristinusko ainoastaan -rajottaen toiminta-alueita. Hyökättiin Balearien saarille, jotka olivat -Maurien eli Sinimiesten rosvolaivastojen pakopaikkoja. Pohjanmiehet -vallottivat Minorcan. Ivican ja Forminterran, ajoivat asukkaat -vuoriston luoliin, ryöstivät, polttivat, surmasivat, mitä eteen -sattui. Forminterrassa oli suuri joukko vääräuskoisia paennut luolaan, -jonka suun he olivat varustaneet kahdella kivimuurilla, ulommalla ja -sisemmällä, niin että sitä oli tavattoman vaikea vallottaa taikka edes -lähestyä. Sillä tämä luola oli, kuten satu sanoo, »sangen korkean ja -jyrkän kallion syrjässä, mutta kallio luolan yläpuolella kallistui kuin -räystääksi sen yli». Pakanat vartioivat sitä visusti eivätkä pelänneet -pohjanmiehiä, vaan härnäsivät heitä ja sanoivat heitä pelkureiksi. -Sigurd silloin kannatti maihin pari laivavenettä ja vei ne kalliolle, -luolan suun yläpuolelle, ja kiinnitti vankat köydet kummankin veneen -kokan, keskustan ja perän ympärille. Veneisiin sitten astui niin monta -miestä, kuin suinkin mahtui, jonka jälkeen ne laskettiin köysillä alas -luolan suulle. »Ja sitten pakanat lingoilla ja nuolilla karkotettiin -muurilta. Sigurd miehineen kiipesi luolalle ja tunkeutui sen sisään, -mutta vääräuskoiset pakenivat sisimmän varustuksensa taa. Ja tämän -jälkeen kuningas kannatti suuria puita ja rakensi luolan suulle rovion, -joka sytytettiin palamaan. Ja sitten hän joko surmasi taikka poltti -kaikki, jotka luolassa olivat.» Maurilaisia kohdeltiin yhtä säälimättä, -kuin hekin olivat kristittyjä kohdelleet ryöstäessään Välimeren -pohjoisrantoja ja raastaessaan niitten asukkaita orjuuteen. - -Seuraavana kevännä norjalainen laivasto saapui Sisiliaan, jossa -oltiin enemmänkin aikaa vieraissa normandilaisen herttuan Roger II:n -hovissa. Sadun mukaan Sigurd siellä suuressa juhlassa nimitti Rogerin -kuninkaaksi. Historian mukaan kuitenkin vasta paavi parikymmentä vuotta -myöhemmin antoi Sisilian normandilaiselle ruhtinaalle kuninkaan nimen. -Roger oli Sigurdin käydessä vasta kolmentoista vuotias poika. - -Kesällä pohjanmiehet jatkoivat matkaansa »Kreikan meren» poikki -Palestinaan ja nousivat maihin joko Akressa tai Beirutissa, sekä -jatkoivat sieltä matkaa Jerusalemiin, joka ensimäisen ristiretken -jälkeen oli kristittyjen hallussa. Balduin kuningas otti heidät hyvin -vastaan. Pohjanmiehistä oli hyvä apu taistelussa Saraseneja vastaan -ja Balduin itse saatteli vierastaan muun muassa Jordan-virralle ja -takaisin, pani hänen kunniakseen toimeen suuret pidot ja antoi hänelle -monta pyhäinjäännöstä, vieläpä kappaleen oikeasta rististä. Mutta -Sigurd ei ollut aivan unohtanut kansansa pakanallisiakaan peruja. -Tultuaan pyhän virran rannalle hän ui sen poikki ja toisella rannalla -köytti solmun ja puhui sen yli loitsun ja sanoi, ettei onni häntä -hylkäisi, ennenkun se solmu avattaisiin. Samalla hän kuitenkin lupasi -levittää kristinuskoa Norjaan, mikäli mahtoi, maksaa kymmenykset -ja perustaa arkkihippakunnan, jos se olisi mahdollista. Ja pyhään -sotaan hän miehineen otti urheasti osaa, ollen laivastoineen muun -muassa avullisena Sidonin vallottamisessa (joulukuussa 1110). Koko -syksyn ja talven viikingit yhdessä Frankkien kanssa taistelivat -Saraseneja vastaan. Mutta seuraavan vuoden alussa, v. 1111, Sigurd -lähti Palestinasta ja purjehti Kyproksen kautta Konstantinopoliin. -Dardanelleissa odotettiin pari viikkoa suotuisaa tuulta. Kun se vihdoin -saatiin, niin purjehdittiin juhlallisesti Kultaisen sarven satamaan. -Pohjanmiehetkin, jotka olivat niin paljon nähneet, ihmettelivät -Marmarameren rantojen taajaa asutusta ja rikkautta ja pääkaupungin -suuruutta ja komeutta. »Kautta maan siellä oli kaupunkeja ja linnoja -ja kyliä, ne seurasivat välittömästi toisiaan.» Ristiretkeläisten -täydet purjeet olivat niin taajassa rintamassa, että näytti siltä, -kuin ne olisivat olleet yksi seinä, taikka yksi alus. Ja kaikki seudun -ihmiset tulivat katselemaan, kun Sigurd kuningas purjehti ohi. Alexios -Komnenos vieraansa kunniaksi avasi »Kultaisen portin», jonka kautta hän -itse kulki ainoastaan kauan poissa oltuaan, taikka voiton saatuaan. -Kaupungin kaduille oli levitetty silkkikankaita »Kultaisesta portista» -keisarin hienoimpaan palatsiin saakka ja hippodromolla pantiin toimeen -juhlaleikkejä pohjanmiesten kunniaksi. Nämä olivatkin innokkaita -urheilijoita, eikä heitä olisi voinut paremmin juhlia, kuin moisten -juhlanäytännöitten kautta taiteilijain mestariteoksia, joista suurin -osa kolmannellatoista ja viidennellätoista vuosisadalla kaupungin -hävityksessä joutui tuhon omaksi. Pohjanmiehet niitä katselivat omalta -kannaltaan, nimitellen vanhaan kreikkalaiseen mytologiaan kuuluvia -kuvia oman pakanallisen jumaluustarustonsa nimillä. Heidän käsityksensä -mukaan vanhat jumalat ja uroot ja Troijan sankarit olivat vain aasoja, -giukingeja ja volsungeja. Mutta niiden taiteellisuus teki heihin syvän -vaikutuksen; pronssista ja muista metalleista valetut kuvapatsaat -»näyttivät kerrassaan elävän ja olevan juhlaleikeissä läsnä». Itse -leikit olivat niin taidokkaasti järjestetyt, että miehet näyttivät -kuin ilmassa ratsastavan. Saatiin nähdä »ampuvia tulia» — arvatenkin -ilotulitusta — kuulla harpun soittoa, kaikenlaisia muita soittokoneita -ja lauluja. - -Kun nämä juhlat olivat päättyneet, niin pohjanmiehet kuninkaineen -lähtivät paluumatkalle. Laivansa Sigurd lahjotti keisarille, ja tämä -vastalahjaksi antoi hänelle hevosia, joilla ristiretkeläiset pääsivät -maisin matkaa jatkamaan, ynnä oppaita Byzantionin maitten läpi. -Mutta pohjanmiehet olivat niin ihastuneet Konstantinopoliin ja sen -hallitsijaan ja kansaan, että moni erosi Sigurdin joukosta ja jäi sinne -keisarin palvelukseen. Loput kuninkaan keralla marssi kotia Bulgarian, -Unkarin, Itävallan ja Baijerin kautta Schwabiin, jossa »Rooman keisari -Lothar» tuli palaavaa ristiretkeläistä vastaanottamaan ja tervehtimään. -Juhannuksen aikaan saavuttiin Slesvigiin ja sieltä Tanskan kautta -Norjaan. »Ja semmoinen puhe kävi miesten kesken, ettei koskaan ollut -Norjasta tapahtunut komeampaa matkaa, kuin Sigurd kuninkaan matka -oli.» Sigurd Jorsalfare (Jerusalemin kävijä) hallitsi sitten Norjassa -kuninkaana aina vuoteen 1130. - - - -Amerikan ensimäiset löytäjät. - - -Pohjanmiesten retket Lännen merellä alkoivat sen jälkeen, kun Harald -Kaunotukka Norjassa ja Gorm Vanha Tanskassa olivat kukistaneet -entisten seutupäälliköitten itsenäisyyden. Omavaltaiset, vapaan -vaino-oikeutensa puolesta kateet viikingit lähtivät laivoineen, -tavaroineen, asemiehineen merelle vallottamaan uusia maita pysyviksi -asuinsijoiksi ja tulopaikoiksi ryöstöretkilleen. Färsaaret, Shetlannin -saaret, Orkney-saaret, Hebridit ja Islanti saivat silloin norjalaisen -asutuksen ja ainakin hallitsevan luokan. Talven nämä viikingit -viettivät kotonaan, kesän vallottivat ja ryöstivät. Kävivätpä he -Norjankin rannoilla ryöstämässä. Harald muutaman vuoden kuluttua -vihastui näistä retkistä niin, että lähti heitä heidän uusissakin -asuinpaikoissaan masentamaan. Hän karkotti heidät ajaksi Shetlannin -saarilta, Orkney-saarilta ja Hebrideiltä, hävitti Skottlannin rantoja, -sekä asetti näitä maita hallitsemaan jaarlin. Siten perustettiin -v:n 920 vaiheilla Orkneyn norjalainen ruhtinaskunta, joka aina -viidennelletoista vuosisadalle saakka pysyi voimassa, vaikka ainaisten -taisteluitten ja vainojen temmellyskenttänä. - - - -Islannin asutus. - - -Islannin löysi Nadodd niminen norjalainen viikinki, jonka myrsky oli -ajanut merelle Fär-saarien seuduilta. Tuulen ajelemana hän vihdoin tuli -suureen tuntemattomaan maahan ja nousi korkealle vuorelle katsomaan, -näkyisikö miltään suunnalta savua, toisin sanoen, olisiko maa asuttu. -Mutta ei mitään näkynyt. Ainoastaan pieneltä saarelta tämän suuren -maan edustalta löydettiin kelloja, papinsauvoja ja muita merkkejä, -joista saattoi päättää, että siellä ennen oli käynyt kristittyjä -pappeja — irlantilaisia munkkeja — ja siitä saari nimitettiin Pappien -saareksi, joka nimi sillä on vielä tänä päivänä. Se on Islannin -lounaisrannikolla. Syksyllä Nadodd miehineen purjehti takaisin. Kun -oli ulonnuttu kauemmaksi merelle, niin näkyi vuorilla paljon lunta, ja -siitä kutsuttiin maa »Lumimaaksi». - -Seuraava Islannin kävijä oli Gardar, ruotsalainen viikinki. Hän -purjehti maan ympäri ja huomasi, että se oli suuri saari. Talven hän -oleskeli eräässä vuonossa, johon rakensi majan, ja paikkaa yhä vielä -sanotaan Husavikiksi (Majalahdeksi). Silloin oli tunturien ja rannan -välillä vielä metsääkin. - -Lounais-Norjassa eli Floke Vilgerdinpoika niminen suuri viikinki. -Hän päätti lähteä tuohon nähtyyn lumimaahan. Sitä varten hän ensin -toimitti suuren veriuhrin kolmelle korpille, jotka otettiin laivaan -oppaiksi. Fär-saarien kautta purjehdittiin, ja kun nämä saaret -olivat taakse jääneet, niin yksi korpeista päästettiin lentämään. Se -kohosi ilmaan, mutta palasi takaisin Fär-saarille. Kun oli kotvanen -purjehdittu, päästettiin toinen korppi lentämään, mutta se palasi -takaisin laivaan. Vihdoin laskettiin kolmas korppi valloilleen ja se -ilmaan kohottuaan lensi suoraan eteenpäin eikä enää palannut, ja sen -perästä viilletti Floke. Lintu oli korkeammalla ilmassa nähnyt maan ja -lensi suoraa päätä sinne. Floke saapui pian Islannin kaakkoisrannalle -ja purjehti etelärantaa pitkin saaren läntiseen nokkaan, jonka jälkeen -kuljettiin sen ympäri ja tultiin siihen lahteen, jossa nykyinen -Reykjavik on. Faxavuono sai nimensä eräästä Floken miehestä. Sitten -laskettiin edelleen pohjoista kohti ja tultiin Breidivuonoon, jossa -oli paljon hylkeitä ja kaloja. Mutta pyydystyksessä kului sitten aika -niin tarkoin, ettei muistettukaan heiniä korjata, jonka vuoksi Floken -tuoma karja talvella nääntyi. Kun talvi oli kylmä ja vuonot olivat -täynnään jykeätä ajojäätä, niin Floke kutsui saaren Islanniksi, jonka -nimen se on saanut pitää. Sitten hän palasi Norjaan ja moitti kovasti -löytämäänsä maata, mutta toiset mukana olleet sitä kiittivät, ja sen -vuoksi saari pian sai runsaasti asukkaita, kun kuningasvalta sorti -vanhaa viikinkivapautta. - -Islannin asutuksesta on säilynyt seikkaperäinen kertomus -islantilaisessa »Landnamabokissa» (maanottokirjassa), joka toisen -vuosituhannen alkupuolella kirjotettiin muistoon säilyneitten -perintätietojen mukaan. Siinä on seikkaperäisesti kerrottu, kuinka -vähitellen kaikki Islannin vuonot ja rantamaat saivat asukkaansa -— sisämaa on korkeutensa ja kylmyytensä vuoksi aivan asumatonta -vielä tänä päivänä — ja maa siirtolaisten kesken jaettiin ja olot -järjestettiin vanhalle viikinkiläispohjalle. Ne olivat rohkeita, -vaaroihin tottuneita miehiä, jotka Islantiin tulivat, ja varakkaitakin, -sillä useimmalla heistä oli aitat täynnä sotaretkillä ryöstettyä -tavaraa. He olivat nähneet paljon maailmaa, omistivat suuria aluksia, -joilla tuotiin kotoa Norjasta kaikki tavarat, karjat, jopa talotkin, -koska Islannissa ei silloinkaan liene ollut kookasta metsää, vaikka -saari olikin nykyistä metsäisempi. Tulella kiersivät ensiksi tulleet -itselleen uudessa maassa laajan läänin, josta sitten jakelivat -myöhemmin tulleille, saaden heistä aluekunnat, joita he itse -päällikköinä hallitsivat. Hyvässä turvassa ulkonaisilta vaaroilta -vaurastui tämä aito viikinkiläisyhteiskunta. Tosin riehui saarella -ainaisia verikoston aiheuttamia sukutaisteluila, mutta tavallaan -ylläpidettiin kuitenkin samalla jonkinlaista järjestystäkin ja -kokoonnuttiin käräjiin ratkaisemaan riitoja ja määräämään verisakkoja. -Mutta ellei tuomio ollut mieleen, niin otti omaa oikeutta, ken uskalsi. -Kauan sen jälkeen, kun Norjassa kuningasvalta oli vakaantunut, -elettiin Islannissa vielä vanhaan tapaan ja maan valionuorukaiset -seuralaisineen kuljeskelivat Pohjoismainen ja Brittein saarien -skandinavilaisten kuninkaitten ja jaarlien hoveissa, kuuluen heidän -pöytäkuntiinsa asemiehinä ja runolaulajina. Toiset retkeilivät -aina Konstantinopoliin saakka, jossa he aina olivat tervetulleita -varangien joukkoon. Vihdoin kuitenkin muuttuivat olot Islannissakin, -kristinusko kaikista vastusteluista huolimatta sai saarella jalansijan -ja pian kuningasvaltakin. Islannista tuli Norjan alusmaa. Mutta yksi -hyöty oli ollut siitä, että saarella niin kauan, ohi muun Pohjolan, -oli säilynyt pakanallinen uskonto ja perimätieto. Kirjotustaito ja -kirjalliset harrastukset ennättivät siellä kohdata vanhan muistotiedon -ja pelastaa se unhotuksesta. Islantilaiset päälliköt, joista tuli -pappeja ja piispoja, koska uhrintoimittajan virka ikivanhastaan kuului -päälliköille, kirjottivat Eddan ja nuo monet merkilliset historialliset -»sadut», joissa on säilynyt tietoja Pohjolan vanhoista toimista ja -tavoista. - -Islantiin saakka tultuaan pohjanmiehet halusivat nähdä, eikö olisi -maita vielä kauempana samassa suunnassa. Melkoisilla aluksillaan, jotka -olivat nopeakulkuiset ja merikuntoiset, vaikka enimmäkseen kannettomat, -he myrskyisen, sumuisen Perä-Pohjan meren poikki purjehtivat -Grönlantiin ja yhä edemmä haluten Amerikkaan. - -Kalevalassa sanotaan Pohjan purtta satakaareksi ja satalaudaksi, jossa -oli »sata miestä soutimilla, tuhat ilman istumassa», ja semmoinen -olikin viikinkilaiva. Se oli noin 25 metriä pitkä, 5 metriä leveä ja -kulki 1,5 metriä syvässä. Keulassa seisoivat taistelussa parhaat uroot -lyhyellä keulakannella, perässä oli päällikköä varten kajuutta. Masto, -jossa oli suuri nelikulmainen raakapurje, oli keskellä venettä, melkein -kuin Oulujoen tervaveneissä, vaikka suhteellisesti suurempi. Senlaisia -olivat ne alukset, joilla he purjehtivat sekä Lännen meret hamaan -Amerikkaan, että Etelän meret Palestinaan saakka. Väinämöisen vene -ei tosin kyennyt moisen kanssa kilpaa kulkemaan, mutta kun se kulki -matalammassa, niin se saattoi eksyttää Pohjan purren perässään karille, -jonka yli se itse luisti. - - - - -Grönlannin löytö ja asutus. - - -Pari miesikää Islannin löydön jälkeen eli Lounais-islannissa Eerikki -Punainen niminen ylhäissukuinen norjanmies, joka oli useitten muitten -maanmiestensä keralla sinne paennut, tyytymättömänä kotimaan oloihin. -Eerikki oli tarmokas, mutta huonossa maineessa väkivaltaisuudestaan. -Kun hän murhain vuoksi oli ajettu Islannista maanpakoon kolmeksi -vuodeksi, niin hän päätti etsiä etäämpää lännestä saaret, joihin oli -kerrottu erään Gunnbjörn nimisen islantilaisen kerran ajautuneen; -saarien takaa oli näkynyt vielä korkeampaa maata, jolla Gunnbjörn ei -kuitenkaan käynyt. - -V. 982 Eerikki lähti merelle ja laski aluksi suoraan länteen. Pian -hän näkikin uutta maata, mutta sen rannoilla oli paljon ajojäitä. -Grönlannin itärantaa kulkee eteläänpäin Jäämereltä tuleva virtaus, -joka kuljettaa mukanaan niin paljon ajojäitä, että rantaa on aluksella -melkein mahdoton lähestyä. Eerikki sen vuoksi purjehti etelää kohti ja -saapui Grönlannin eteläkärkeen, jonka ohi kuljettuaan hän länsirantaa -pitkin jatkoi matkaa pohjoiseen päin. Ensimäisen talven hän vietti -Eerikin saarella ja teki sieltä useita rohkeita partioretkiä yhä -kauemmaksi pohjoista kohti. Kolme vuotta tutkittuaan Grönlannin -länsirantaa Eerikki palasi takaisin Islantiin, kertoen siellä -merkillisestä löydöstään. Maan hän kutsui Grönlanniksi, »sillä ei -mikään houkuttele siirtolaisia niin kuin hyvä nimi». - -Jo v. 986 Eerikki lähtikin takaisin, kerallaan 25 laivaa. Näistä -kuitenkin sanotaan ainoastaan 14 perille päässeen. Toiset vei Islännin -ja Grönlannin välinen kova merivirta valtamerelle, taikka kärsivät ne -ajojäissä haaksirikon. - -Useimmat uutisasukkaat asettuivat länsirannan eteläisimpään osaan, -n.s. österbygdiin (nykyisen Julianehaabin seuduille), toiset vähän -pohjoisemmaksi Vesterbygdiin, nykyisen Godhaabin luo. Itse oli Eerikki -jo ennen valinnut asuinpaikalleen Brattalidin Eerikin vuonon varrella, -jossa luonto olikin vehmaampaa kuin muualla Grönlannin rannikolla, eikä -ole vieläkään laitumiaan eikä karjojaan menettänyt. - -Uusien siirtokuntien oli taisteltava kaikenlaisia vaikeuksia vastaan. -Islannin vanhoissa saduissa valitetaan, etteivät asukkaat edes -tienneet, oliko maa suuri, vaiko pieni, koska kaikki vuoret ja laaksot -olivat jäätä täynnä. Grönlannin ilmasto ei siis liene silloin ollut -paljoakaan suotuisempi nykyistään, vaikka sitä on luultu. Mutta -Eerikin seuralaiset arvatenkin olivat Islannin levottomimpia aineksia, -joitten minkä mistäkin syystä täytyi pysytellä seikkailuteillä. -Grönlannin vanhan norjalaisasutuksen ollessa mahtavimmillaan lienee -siirtokunnissa ollut noin 300 taloa ja ehkä enemmän kuin kymmenen sen -vertaa asukkaita. Maine tästä pohjoisesta maasta levisi Europassa -laajalti, varsinkin ihmeteltiin sen valkoisia karhuja, joita silloin -tällöin lähetettiin ruhtinaille arvokkaina lahjoina. Kun kristinusko -oli sielläkin saanut jalansijaa, niin maksettiin pietarinraha Rooman -paaville mursunhampailla, jotka olivat vielä kalliimmassa hinnassa kuin -norsunluu. - -Norjalaiset viikingit eivät Grönlantiin tullessaan tavanneet siellä -asukkaita, mutta he tapasivat asumuksien pohjia, kiviaseita ja -nahkaveneitten jäännöksiä, jotka osottivat siellä asuneen heille -tuntematonta kansaa. Nämä asukkaat luultavasti olivat peräytyneet -pohjoista kohti. - -Pian he huomasivat välttämättömäksi päästä yhteyteen emämaan Norjan -kanssa, jos mieli siirtokunnan menestyä. Eerikin poika Leif suoritti -onnellisesti rohkean matkan valtameren poikki ja saapui Norjaan v. -999, ruveten kuningas Olavi Tryggvenpojan asemieheksi. Käännyttyään -kristinuskoon hän v. 1000 lähetettiin palaamaan uuteen kotimaahansa, -saatuaan kuninkaalta toimekseen käännyttää sekin kristinuskoon. -Kun Eerikki Punainen vihdoin siihen suostui, niin se tapahtuikin. -Islantilaisten ja Norjalaisten tiedot Grönlannin vanhain siirtokuntain -vaiheista ovat kuitenkin hyvin vaillinaiset ja ristiriitaiset ja -pelkkää taruakin on seassa paljon; mutta niiden tosipohja ei ole -epäiltävissä. On säilynyt sekä raunioita että riimukirjotuksia. V. -1824 löydettiin Upernivikin kohdalta pieneltä saarelta riimukivi, -joka osottaa heidän ulottaneen pyyntiretkiään siirtokunnistaan -vielä kauemmaksikin pohjoiseen päin: »Erling Sigvathson ja Bjarni -Thordarson ja Endride Oddson pystyttivät tämän merkin ja lähtivät pois -lauantaina ennen pääsiäisviikkoa.» Monta sataa vuotta kului, ennenkun -europpalainen sen jälkeen kävi samoilla paikoilla. - -Kertomukset Viinimaamatkoista ovat niinikään ristiriitaiset ja -myöhempien lisäysten kautta osasta vieraantuneetkin oikeasta -pohjastaan, mutta niitten yhtäpitäväisyys suurien luonnonseikkain -kanssa on kuitenkin niin ilmeinen ja sattuva, ettei voi olla -vähintäkään epäilystä siitä, etteivätkö norjalaiset viikingit olisi -Grönlannista käsin löytäneet Pohjois-Amerikkaa ja tehneet sinne useita -retkiä. - -Kertomukset Grönlannin eteläpuolella olevien maitten löytämisestä ovat -säilyneet kahdessa islantilaisessa sadussa. Toinen näistä, »Eerikki -Punaisen satu», on vanhempi ja yleisen luulon mukaan luotettavampikin. -Se lienee muistoon kirjotettu vuosien 1270 ja 1380 välillä. Toinen on -Islannin pohjoisrannalla syntynyt »Flateyarbok», joka lienee kirjotettu -v:n 1387 vaiheilla. Nämä sadut eroavat koko joukon toisistaan. -Edellisessä kerrotaan vaan kahdesta Viinimaan matkasta, jälkimäisessä -taas viidestä. Edellisen mukaan oli Leif Amerikan ensimäinen löytäjä, -jälkimäisen mukaan Bjarni. Vaikka Flateyarbok sisältääkin paljon -tarupiirteitä ja on sekavampi, niin ei sitä kuitenkaan voi pitää -arvottomana, vaan täytyy meidän koettaa molempien satujen mukaan -muodostaa kuva näistä merkillisistä merimatkoista. - -»Flateyarbokin» mukaan tapahtui Amerikan löytö seuraavalla tavalla: - - - -Amerikan löytö. - - -V. 989 eräs Bjarni Herjulfson, seuratessaan isäänsä Islannista Eerikin -vuonoon Grönlantiin, joutui myrskyn ajelemana kauas länteen ensin -lakealle metsäiselle rannalle ja sitten saareen, joka oli täynnään -jäätiköitä. Mutta sitten hän sai hyvän tuulen paremmalta puolelta ja -tuli sillä neljässä päivässä kotia Eerikin vuonoon. - -Bjarnin löytö herätti suurta huomiota noina Pohjolan varhaisina -siirtolaisaikoina, varsinkin kun kuultiin tuossa maassa olevan -puita. Norjassa, jonne Bjarni sitten matkusti, häntä moitittiin -leväperäisyydestä, kun hän oli jättänyt tutkimatta löytämänsä maan. -Kun hän palasi takaisin Grönlantiin, niin »puhuttiin siellä paljon -siitä, että piti lähdettämän etsimään tuota uutta maata». V. 1000 -Eerik Punaisen poika Leif lähti nimenomaiselle löytöretkelle. Hän osti -Bjarnin laivan, otti siihen viisikolmatta miestä ja lähti matkaan. -Ensin tultiin siihen maahan, jonka Bjarni oli viimeiseksi nähnyt ja -mentiin maihin. Siellä ei ollut ensinkään ruohoa, vaan suuria lumen -peittämiä vuorenselänteitä maan sisässä, »ja koko matka rannalta näille -vuorille oli yhtä samaa kivikenttää, ja heistä näytti, että se oli -vallan hyödytön maa». Ja sen vuoksi he lähtivät pois ja nimittivät -seudun Hellulandiksi, s.o. Kivimaaksi, — se luultavasti oli joku kohta -Labradorin rannikkoa. - -He lähtivät sitten uudelleen merelle ja löysivät toisen maan, -joka oli lakea ja metsäinen, edessään valkoinen mereen kallistuva -hiekkaranta. »Tämän maan me luontonsa mukaan nimitämme Markmaaksi, -s o. Metsämaaksi», sanoi Leif. Purjehtien sieltä kaksi päivää -koillistuulella he saapuivat saareen, johon astuivat maihin odottamaan -hyvää tuulta. He maistoivat ruohon kastetta, eivätkä mielestään olleet -koskaan maistaneet mitään niin makeata. Sitten he purjehtivat edelleen -salmeen, joka oli tämän saaren ja erään niemen välissä ja saapuivat -paikkaan, jossa järvestä laski mereen virta. He vetivät purtensa -järveen ja laskivat ankkurin, kantaen vuoteensa maihin, rakensivat -majan ja pystyttivät telttansa sen ympärille, sekä valmistautuivat -olemaan siinä talvea. - -Kalaruoasta ei ollut puutetta, sillä järvessä oli »suurimpia lohia, -mitä he olivat milloinkaan nähneet», ja maa heistä näytti niin hyvältä, -ettei siinä tarvinnut talvella ruokkia karjoja. Pakkasta ei ollut -ensinkään. Ruoho näytti pysyvän tuoreena vuoden umpeensa ja yö ja päivä -olivat taas pitemmät kuin Islannissa ja Grönlannissa. Väki jaettiin -kahteen osastoon, toinen puoli rakensi majoja ja toinen tutki maata, -palaten joka yö leiriin. Metsäviiniköynnöksestä, jota rehun etsijät -löysivät, koko seutu nimitettiin Viinimaaksi, ja niistä otettiin -näytteitä niin paljon kuin peräveneeseen mahtui, ja puuta niinikään, -ja »itse kylväytynyttä vehnää», jota kasvoi nurmikoilla, koottiin -niinikään vietäväksi kotia Eerikin vuonoon. Leif sai nimen »Onnellinen» -ja paljon mainetta ja rikkautta, mutta hänen veljensä Thorvald -Eerikinpoika arveli, ettei hän ollut riittävästi etsinyt, ja »päätti, -että hänestä puhuttaisiin vielä enemmän kuin Viinimaan ensimäisestä -asukkaasta». - -Thorvald lähti matkaan, mukanaan kolmekymmentä miestä, ja purjehti -suoraa tietä Leifin majoille Viinimaahan, viipyen siellä talven. Heti -kun kevät alkoi tehdä tuloaan, hän käski varustaa purtensa ja lähetti -ison veneensä edeltä rantaa tutkimaan. - -Kaikki olivat yksimieliset siitä, että maa oli kaunis ja metsät -hyvät. He huomasivat, ettei metsästä ollut mereen pitkä matka, että -ranta kaikkialla oli valkoista hiekkaa ja että sen edessä oli monta -saarta ja hyvin matalaa vettä; mutta ihmisistä tai karjasta he eivät -nähneet merkkiäkään, paitsi kaukana lännessä eräällä niemellä puisen -vilja-ämpärin. Kun he olivat kaiken kesää kulkeneet rantaa pitkin, niin -he syksyllä palasivat Leifin majoille. - -Seuraavana kevännä Thorvald laski itäänpäin. »Pohjoista kohti maan -reunassa he ajoivat erääseen niemeen ja laivan emäpuu murtui ja he -viipyivät siinä kauan sitä korjatessaan ja nimittivät siitä paikan -Emäpuuniemeksi (Kjalarnes).» Sitten he purjehtivat itään päin pitkin -maan rantaa, jossa oli kaikkialla taajaa metsää, kunnes eräässä kohden -Thorvald vei purtensa maan rantaan ja asetti rantaan lankut ja sanoi: -»Tähän mielelläni rakentaisin taloni.» - -Mutta nyt he tapasivat ensimäiset merkit muista ihmisistä. Kaukana -valkoisella hiekkaisella rannalla huomattiin kolme pilkkua, kolme -nahkavenettä, kunkin alla kolme »skrälinkiä» piilossa. Thorvaldin -miehet saivat heistä kahdeksan kiinni ja surmasivat heidät, mutta -yksi pääsi pakenemaan »vuonon pohjaan, jossa oli useita asumuksia, -niinkuin pieniä kekoja maalla». Satu sitten sanoo, että pohjanmiehet -valtasi raskas uneliaisuus, kunnes äkkiä »kuului huuto ja vuonosta tuli -lukematon joukko nahkaveneillään, asetuen heidän laivansa ympärille». - -Retkeilijät asettivat laivan reunoille kilpikehänsä suojakseen ja -niihin kilpistyivät skrälinkien nuolet; kun he olivat kaikki ampuneet, -niin he »pakenivat niin nopeaan kuin taisivat». Mutta Thorvald oli -saanut tappelussa kuolettavan haavan kainaloonsa. Hän ennätti vain -sanoa miehilleen, että he kantaisivat hänet siihen niemeen, johon hän -oli halunnut talonsa rakentaa, sillä totta oli, että hän oli tahtonut -jäädä siihen joksikin aikaa; mutta risti oli pantava sekä päänpuoleen -että jalkopäähän. »Ja sitten hän kuoli ja haudattiin,, niinkuin -hän oli sanonut.» Paikka nimitettiin vainajan päällikön muistoksi -Ristiniemeksi. Retkeilijät jäivät siihen koko talveksi, ja kuormasivat -laivaansa viiniä ja rypäleitä ja keväällä he palasivat Eerikin luo -Grönlantiin. - -Tämän ensimäisen vastoinkäymisen jälkeen ryhdyttiin uutta maata -suuremmalla voimalla tutkimaan ja asuttamaan. - -Kahdelle puolelle tapahtuneita matkoja huomioon ottaen olisivat -Leifin majat olleet Laurentin lahdessa Prinssi Edwardin saaren -pohjoisrannalla. Kjalarnes vastaisi nykyisen Breton-saaren, Uuden -Skotlannin pohjoisosan pohjoiskärkeä. - -»Eerikki Punaisen sadussa» mainitaan Leif Amerikan löytäjänä; hänen -retkestään kerrotaan lyhyesti, mutta sitä laajemmin Thorfinn Karlsefnin -retkestä, jonka taas »Flateyarbok» kertoo aivan niukasti. Seuraava -kertomus siitä on »Eerikki Punaisen sadun» mukaan. - - - -Thorfinn Karlsefnin retki. - - -Ensinnä Eerikki Punaisen kolmas poika Thorstein päätti lähteä -Viinimaahan noutamaan veljensä Thorvaldin ruumista. Hän ohjasi -ulapoille, mutta menetti näkyvistään kaiken maan ja ajelehti koko kesän -merellä, palaten vasta talven alussa takaisin Grönlantiin (v. 1005). -Tämän jälkeen teki Thorfinn Karlsefni, kuuluin kaikista Viinimaan -kulkijoista, suurisuuntaisemman yrityksen. - -Thorfinn Karlsefni oli rikas kauppias ja ylhäistä sukua, polveutuen -äidinpuolelta Irlannin norjalaisista kuninkaista. Hän oli tuonut -Norjasta Grönlantiin neljäkymmentä miestä ja kolme valioystävää, -jotka sitten lähtivät mukaan Viinimaa-retkellekin. Eerikki Punaisen -talossa otettiin ylhäinen rikas vieras ystävällisesti vastaan, hän -meni tuota pikaa naimisiin Eerikin pojan Thorsteinin lesken Gudridin -kanssa, joka oli jalo ja etevä nainen ja elämänsä loppupuolella eli -Roomassa nunnana. Mutta Thorfinn päätti hakea paremmat asuinpaikat kuin -Grönlannissa oli. Snorre ystävänsä keralla hän varusti oman laivansa -Viinimaan matkaa varten, molemmat toiset ystävät, Bjarni ja Thorhall -varustivat toisen laivan. Kolmannella laivalla lähti samaan matkaan -Eerikin tytär eräästä jalkavaimosta, Freydis nimeltään, ja hänen -miehensä. Freydis oli perinyt isänsä rajun luonnon, ja hänen syynsä -osaksi oli, että matka sitten huonosti päättyi. Freydiin laivassa oli -myös Thorhall niminen köyhä mies, joka »tunsi hyvin erämaat». Hän oli -mustaverinen, kookas kuin jättiläinen, mutta riitainen ja juonikas, -aina valmiina pahaa sopua virittämään. Hän julkisesti kerskui, että -hänen jumalansa Thor oli paljon voimallisempi kuin Kristus, koetti -tehdä tyhjäksi kaikki Karlsefnin toimet ja teki pilkkalauluja yrityksen -huonosta menestyksestä ja Viinimaasta, jossa ei viiniä kasvanutkaan. -Retkikunnassa oli kaiken kaikkiaan satakuusikymmentä henkeä, joista -viisi, kuusi oli naista. - -Eerikin vuonosta purjehdittiin ensin pohjoista kohti Lännen lahteen -ja edelleen Bjarne-saareen. Vasta sieltä lähdettiin meren poikki. -Kun oli purjehdittu kaksi vuorokautta etelää kohti, niin saavuttiin -Hellulandiin, jossa oli paljon napakettuja ja suuria kivilaakoja, -toiset kaksikintoista kyynärää pitkiä. Purjehdittuaan edelleen kaksi -vuorokautta etelää kohti retkikunta saapui Marklandiin, jossa oli -paljon metsää ja eläimiä. Sitten kuljettiin pitkät matkat edelleen, -maa oikealla kädellä, ja tultiin vihdoin niemeen, jossa oli laivan -emäpuu, ja joka siitä nimitettiin Kjalarnesiksi. Siellä oli laajat -rantavedet ja leveät hiekkarannat, jotka he nimittivät Ihmerannoiksi -(Furdustrandir), koska niitä kesti niin kauan purjehtia. Sen jälkeen -rannikossa oli paljon vuonoja ja he laskivat maihin kaksi nopeintansa -maata tutkimaan. Nämä olivat Haki ja Hekia, kaksi Skottlannin gaelia, -jotka Olavi Tryggvenpoika oli aikanaan lahjottanut Leifille. Kolmen -päivän kuluttua gaelit palasivat etelästä, tuoden mukanaan rypäleitä -ja vehnän tähkiä. Retkikunta siis purjehti edelleen, kunnes tultiin -toisien vuonojen suulle, ja erääseen maahan menevään vuonoon ohjattiin. -Sen suulla oli saari, joka oli täynnä haahkoja, ja saaren ympärillä -ja syvällä vuonossa oli voimallisia virtoja. Näistä virroista saari -nimitettiin Rauman saareksi (Straumeye) ja vuono Rauman vuonoksi. -Karlsefni asettui siihen talveksi, sillä »kaunis mäkimaa sen ympärillä -häntä miellytti». Keväällä hän jakoi väkensä. Pohjoista kohti -lähetettiin Thorhall ja kahdeksan miestä etsimään Leifin Viinimaata -ja hänen majojaan Ihmerantain takaa, mutta itse Karlsefni, mukanaan -sataviisikymmentä henkeä, laski yhä kauemmaksi etelää kohti. Thorhallin -joukko kulki sekä Furdustrandin että Kjalarnesin ohi, aikoen purjehtia -niemen ympäri länteen päin, mutta kovat länsituulet ajoivat heidät pois -rannasta ulos merelle. Ja viho viimein he ajautuivat Irlannin rannalle, -jossa pohjanmiehiä vihaavat asukkaat ottivat heidät orjikseen, -Thorhallin kaaduttua tappelussa. Mutta mahdollista on, että Thorhall -lähti kotomatkalle ehdollaan, sillä hän oli uuteen maahan tyytymätön ja -teki ennen lähtöä seuraavan runon: - - »Läkkäämm' pois kotihin, - Näkkäämm’ maamiehemme, - Laivoin laskekaamme - Meren aavan teitä, - Toivorikkahien - Päällikköin (ket maata - Kiitti) Furdurannoill' - Keittäissä valaanlihaa». - -Ivapuhe valaanlihan keittämisestä johtui siitä, että Karlsefnin -retkikunta oli talven kuluessa nähnyt nälkää, jonka vuoksi sen täytyi -syödä maalle ajautuneen valaan lihaa. Siihen Grönlannin norjalaiset -uutisasukkaat useinkin saivat hätätilassa turvautua. - -Thorfinn Karlsefni laivoineen purjehti sitten kauan etelää kohti, -kunnes tultiin joelle, joka ylämaasta juoksi järveen ja sitten -mereen. Tämän joen suussa oli suuria särkkiä ja siihen saattoi laskea -laivalla ainoastaan vuoksivedellä. He sanoivat paikan »Hopiksi», -joka merkitsi pientä särkän erottamaa soikiota, ja alamaalta sen -ympäriltä he löysivät itse kylväytynyttä vehnää ja korkeammilta -mailta viiniköynnöstä. Joka puro oli täynnään kaloja ja siirtolaiset -pyysivät kampeloita rannalla olevista allikoista. Metsissä oli paljon -monenlaisia metsäneläimiä. He viipyivät siellä neljätoista päivää ja -karja viihtyi erinomaisesti. Mutta kun he eivät nähneet ihmisiä, niin -he eivät tienneet olla varuillaan. Niinpä tuli siihen eräänä aamuna -aikaisin koko liuta nahkaveneitä, joissa oli paljon keltanahkaisia, -suurisilmäisiä, leveäposkisia ja rumatukkaisia ihmisiä. Nämä katselivat -muukalaisia jonkun aikaa ja meloivat sitten edelleen etelää kohti ja -katosivat niemen taa. - -Thorfinn Karlsefni päätti olla talvea Hopissa ja rakensi lahden -lähettyville majoja väelleen. Ilmat olivat leudot, eikä kertaakaan -satanut lunta, ja karja saattoi koko talven käydä laitumella. - -Keväällä nahkaveneet palasivat niin suurella joukolla, että koko Hopin -edusta oli niitä täynnään, niinkuin olisi veden pinnalle viskattu -kekäleitä, ja ne tulivat aivan lähelle siirtolaisten majoja. Ensin he -möivät kalliita nahkoja, joista annettiin maitoa, »niin että skrälingit -veivät tavaransa hinnan vatsassaan», kuten satu huomauttaa. Mutta -punaista kangastakin heille annettiin. Sitten he alkoivat tahtoa -nahkoistaan aseita, varsinkin keihäitä ja miekkoja, mutta Thorfinn -ja Snorre estivät sen kaupan. Kuta enemmän kauppaa jatkettiin, sitä -enemmän nahkoja maanasukkaat antoivat samasta määrästä punaista -kangasta, jonka he kietoivat päänsä ympärille. Mutta äkkiä hyökkäsi -metsästä pohjanmiesten sonni, joka mylvinällään pelotti Skrälingit, -niin että he pakenivat ja meloivat takaisin rantaa pitkin etelään päin. -Kolmeen viikkoon heitä ei sitten näkynyt, mutta tämän ajan kuluttua -he palasivat takaisin niin suurella joukolla, että se oli kuin yhtä -virtaa, ja uhkailivat sauvoilla ja kiljuivat. Thorfinn Karlsefni, joka -piti kaikkia näitä elkeitä vihamielisyyden merkkinä, nosti puolestaan -punaisen kilven — ennen oli näytetty valkoista — ja varustautui -tappeluun. Skrälingit juoksivat veneistään ja heittelivät kiviä hänen -miestensä päälle. Mutta tämän jälkeen tapahtui ihmeitä. Maanasukkaat -kohottivat tangon nenään jonkun mustan esineen ja heittivät sen -pohjanmiesten eteen. Se putosi kamalalla ryskeellä ja pelotti -siirtolaiset niin, että he juoksivat pitkin joen rantoja korkeille -kallioille, ryhtyen vasta siellä taistelemaan. Turhaan Eerikki Punaisen -tytär Freydis koetti heitä koota ja rohkaista, kaikki pakenivat -metsään. Mutta Skrälingit vuorostaan säikähtivät Freydistä, joka heidän -mielestään oli kuin ylenluonnollinen olento. Thorbrand Snorrenpoika -makasi kuolleena maassa, kallo litteän kiven ruhjomana, mutta Freydis -tempasi käteensä hänen miekkansa ja löi sillä paljaaseen rintaansa, -ja maanasukkaat siitä niin kauhistuivat, että he syöksyivät takaisin -veneihinsä ja soutivat pois. - -Taistelun perästä Karlsefnin väki palasi majoihinsa ja he alkoivat -»tarkkaan punnita, mitä väkeä se väki mahtoi olla, joka oli näyttänyt -hyökkäävän heidän kimppuunsa maan puolelta». He tulivat siihen kummaan -päätökseen, että maan puolelta hyökänneet mahtoivat olla vain heidän -omia mielikuvitelmiansa, noituutta tietysti, ja että oikea hyökkäys -oli tullut nahkaveneistä. Nähtävästi oli tuo maanpuolinen hyökkäys -samanlainen sotajuoni, joita intiaanisodista niin paljon tunnetaan. -»Skrälingit löysivät myös kuolleen miehen, ja hänen vieressään oli -kirves. Yksi heistä otti kirveen ja löi sen puuhun, ja sitten kaikki -muutkin, toinen toisensa perästä. Ja se näytti heistä erinomaiselta -kapineelta, koska se oli niin terävä. Sitten otti sen muuan ja iski -sen kiveen; mutta kirves meni lommoihin ja kun se ei kiveä vastaan -kestänyt, niin ei se hänestä ollut minkään arvoinen, ja hän heitti sen -pois.» - -Siirtolaiset olivat niin masennuksissaan tämän hyökkäyksen johdosta, -että he päättivät hylätä Hopin. He purjehtivat rantaa seuraillen -takaisin pohjoiseen päin ja tappoivat viisi skrälinkiä, jotka nukkuivat -nahkavaatteet yllään. He olivat muka pannahisten näköisiä, eväinään -astioissa veren sekaista ydintä. Thorfinn miehineen tuli sitten -niemelle, joka näytti lautakasalta, koska siinä yöllä makasi niin -paljon eläimiä. Rauma-vuonossa he taas löysivät runsaasti kaikkea, mitä -tarvitsivat. Sinne olivat toisten kertomuksen mukaan Bjarni ja Gudrid -jääneet, mukanaan sata miestä, Thorfinn ja Snorre vain neljänkymmenen -miehen kanssa purjehtineet Hopiin eivätkä siellä viipyneet kuin pari -kuukautta, jonka jälkeen he olivat vielä samana kesänä palanneet. - -Thorfinn Karlsefni lähti sitten hakemaan Thorhallia. Hän purjehti ohi -ensin pohjoiseen ja sitten länteen, mutta ei löytänyt ketään. Koko ajan -oli maa vasemmalla kädellä, sankkain metsäin peittämä vuorinen maa, ja -nämä vuoret näyttivät kaikki olevan samaa jonoa kuin Hopinkin korkea -maa. Rauma-vuono näytti olevan molempien paikkain välissä puolitiessä. - -Karlsefni miehineen purjehti tätä rannikkoa pitkin, kunnes tultiin -joelle, joka virtasi idästä länteen. Sen suuhun he laskivat ja nousivat -maihin etelärannalle. Mutta siellä sattui ihmeellinen tapaus. Eräs -»yksijalkainen» tuli aivan laivain luo ja tappoi Thorvald Eerikinpojan, -ampuen nuolen hänen sisälmyksiinsä, juuri kun hän asetti kypäriä -päähänsä. Thorvald veti nuolen ulos, ennenkun kuoli, ja virkkoi: -»Rasvaa on vatsani päällä! Olemme tulleet hyvään maahan, mutta emme näy -siitä hyötyvän.» - -Retkeilijät sitten purjehtivat pois yksijalkaisten hirviöitten maasta -ja viettivät vielä kolmannen talven Rauma-vuonossa. Mutta siellä -syntyi siirtolaisten kesken riita naisista ja keväällä he palasivat -Grönlantiin. Etelätuulella tultiin ensin Marklandiin ja löydettiin -siellä viisi skrälinkiä, joista otettiin kaksi poikaa mukaan ja -opetettiin nämä »puhumaan». Heiltä saatiin enemmänkin tietoja -skrälingeistä — esim. että poikain isän nimi oli Vaegi ja äidin -Vaetilldi, skrälinkien kuninkaitten nimet taas Avaldamon ja Valdidada, -ettei skrälingeillä ollut taloja, vaan että he elivät rotkoissa ja -kuopissa ja että he tiesivät »toisella puolella» maansa kohdalla -olevan maan, jossa asui valkopukuisia ihmisiä. Nämä muka kiljuivat -kovasti ja kantoivat usein edessään sauvoja, joista riippui riepuja. -Pohjanmiehet luulivat, että se maa mahtoi olla »Valkoisten ihmisten -maa», »Hvitramannaland» eli »Suur-Irlanti». Matkalla oli Thorfinnille -syntynyt Snorre niminen poika, joka oli ensimäinen Amerikassa syntynyt -europpalainen. Palattaissa hän oli kolmen vuoden vanha. - -Niin päättyy kertomus tästä rohkeasti suunnitellusta ja tarmolla -johdetusta yrityksestä asuttaa Viinimaata. Jos se olisi onnistunut, -siirtokunta kasvanut ja voimistunut — mikä olisikaan ollut seurauksena? -Kokonaisen maanosan kohtalot olisivat muuttuneet toisiksi. Mutta -tuo suurin voitto ei ollut Pohjolalle suotu. Viikinkejä viehättivät -enemmän rikkaat sivistysmaat kuin uudismaa, joka oli niin vaikeitten -matkain takana. Luonnonvastuksetkin olivat niin suuret, miehiä oli -niin vähän Grönlannin kaukaisissa siirtokunnissa, että heikkokin -vihollinen saattoi pelottaa yrityksiä jatkamasta, vaikkeivät -Amerikan alkuasukkaat olekaan missään osassa laajaa mannermaataan -pysyvämmin voineet vastustaa europpalaisten etenemistä. Viinimaan -etäisyys kantasiirtokunnista, toimeentulon ensi hankaluudet uudessa -maassa olivat siksi suuret, etteivät vielä vuosisatoja myöhemminkään -asutusyritykset tahtoneet menestyä, vaikka samat miehet, jotka niitä -silloin tekivät, paljon vähemmällä vaivalla vallottivat ja hallitsivat -valtakuntia Intian meressä. Jos Norjan kuningas Harald Haardraade olisi -ennättänyt toteuttaa aikomuksensa ja matkustaa Viinimaahan, josta hän -oli kuullut, niin olisivat asutusyritykset ehkä päässeet pysyvälle -pohjalle. - -Vaikka siis Thorfinn Karlsefnin palattua taas »aljettiin puhua siitä, -että palattaisiin Viinimaahan, koska nuo matkat olivat sekä kannattavia -että kunniakkaita», niin ei sinne syntynyt vakinaista siirtokuntaa. -Tarumainen on kertomus retkestä, jolle muka Freydis houkutteli miehiä -ja varsinkin kahta Helge ja Finnboge nimistä veljeä, »siihen maahan, -jossa koko Eerikin huone oli turhaan yrittänyt». Se on toisesta -sadusta ja kuuluu ehkä oikeastaan edelliseen retkeen. Sadun mukaan -lähti Freydiin kera kuusikymmentä täyspätöistä miestä matkaan, naisia -mainitsematta. V. 1011 saavuttiin siirtokuntaan, joka nyt kolmannen -kerran sai asukkaita, ja vietettiin siellä talvi. Mutta kateus ja riita -rikkoi sovun, Helge ja Finnboge kaikkine miehineen murhattiin ja loput -palasi Grönlantiin v. 1013, »jossa Thorfinn Karlsefni oli valmiina -purjehtimaan takaisin Norjaan, ja se oli yleinen puhe, ettei koskaan -lähtenyt Eerikin vuonosta rikkaampaa laivaa kuin se, jota hän ohjasi.» - -Mahdollista on, että muitakin yrityksiä tehtiin, sillä Eerikin satu -kertoo ainoastaan niistä miehistä, jotka kuuluivat Punaisen Eerikin -huoneeseen. V. 983—4 oli islantilainen Are Marson myrskyjen ajamana -joutunut kovin kauas länteen »Valkoisen miehen maahan», jonne häntä -v. 999 seurasi Bjarni Asbrandson ja v. 1029 Gudleif Gudlaugson. Niin -kertoi hänen ystävänsä Rafn, Limerickin kauppias, ja Are Frode, joka -oli tämän pojanpojan-pojanpoika, kirjotti tarun muistoon. Ja he -sanoivat tuota tuntematonta maata Suur-Irlanniksi. Mutta nämä maineet -ovat siksi hämärät, että ne ehkä ovat myöhempiä keksinnöitä. - -Myöhempien retkien todenmukaisuuden puolella on se seikka että -Viinimaasta oli saatavana niin paljon arvokkaita tuotteita, varsinkin -puutavaraa, jota Grönlannissa tarvittiin. Voimme otaksua, että yhteys -pysyi voimassa yhtä kauan kuin Grönlannin siirtokunnatkin. V. 1121 -Eerikki niminen piispa lähti Eerikin vuonosta Viinimaahan. Seuraavan -vuosisadan keskivaiheilla purjehti sieltä papistoa maihin, jotka -olivat Viinimaata paljon pohjoisempana. V. 1347 kävi Marklandissa -seitsemäntoista Grönlannin miestä. Laiva saapui sitten tuulen ajamana -Islantiin. Tieto matkasta perustuu varmaan kirjotettuun lähteeseen. - - - -Tosiasiat. - - -On luultu useita raunioita ja muuatta kuvilla kirjailtua kiveä -muistoksi näistä pohjanmiesten retkistä. Mutta myöhempi tutkimus on -osottanut, että nämä jäännökset ovat joko paljon myöhempiä, taikka -intianien kuvapiirroksia. Ei ainoatakaan skandinavista riimukiveä ole -Pohjois-Amerikan rannalta löydetty. - -Vaikka ollaan yksimielisiä siitä, että pohjanmiehet tosiaan saapuivat -Pohjois-Amerikan rannalle, niin sitä ristiriitaisemmat ovat mielipiteet -siitä, kuinka kauas etelää kohti heidän matkansa ulottuivat. Niillä -purjehdusaika-ilmotuksilla, joita sadut mainitsevat, pääsi ehkä -hyvinkin Grönlannista Labradorin rannikolle, sillä pohjanmiesten oli -tapana lähteä merelle ja varsinkin pitkille taipaleille ainoastaan -siinä tapauksessa, että saivat vetävän tuulen hyvältä puolelta. -Myötätuulta he usein odottivat viikkokausia jossain suojaisessa -paikassa. Siitä että he löysivät viiniköynnöksiä, ovat toiset -päättäneet heidän käyneen hyvinkin etelässä. Toiset taas luulevat viini -sanan tässä tarkettavan viinimarjoja, joita kasvaa pohjoisemmassakin. -Ja on niitäkin, jotka luulevat vinlandin tässä yhteydessä alkuaan ei -tarkottaneen viinimaata, vaan laidunmaata (muinaisskandinavinen sana -»vinland», ehkä vesijättö), vaikka muka käsitykset sitten sekaantuivat. -Freydiin uskottu mies ei siis suotta olisi ivannut maata, jossa ei -ensinkään kasvanut viiniä. Villivehnä luultavasti tarkottaa erästä -vehnän näköistä ruohoa, jota tällä rannikolla kasvaa. Helluland ehkä -oli nykyäänkin autio Labrador, Markland Laurentin lahden rannalla, -Viinimaa joko Uuden Skotlannin rannikko, tai maa siitä eteläänpäin, -»Hvitramannaland» eli »Suur Irlanti» Newfoundland. Skrälingit — nimi -merkitsee muinaisnorjassa »hylkyihmistä» — kaikesta päättäen olivat -näillä rannoilla ennen eläneitä, sukupuuttoon kuolleita intianikansoja, -vaikka pohjanmiehet sitten siirsivät nimen eskimoillekin, joita -luultavasti tapasivat pohjoisempana. - -Viimeksi on Fridtjof Nansen Pohjoismaiden tunnetuksi tulemista -käsittelevässä laajassa teoksessa perusteellisesti tutkinut -Viinimaa-matkojakin. Hän on tullut aivan uusiin johtopäätöksiin. - -Vaikka Nansen pitääkin varmana asiana, että Grönlannista käsin -löydettiin Amerikan rannat ja sinne tehtiin useita matkoja, niin ei hän -kuitenkaan luule matkain ulottuneen niin kauas etelää kohti, että Leif -ja Thorfinn Karlsefni todella olisivat löytäneet metsäviiniköynnöstä. -Nansen luulee koko Viinimaa-sadun syntyneen vanhoista Irlannista -käsin kulkeneista taruista, Pyhän Brandanuksen ja Imran Maelduinin -meriretkistä ja kaiken kaikkiaan juurtuvan aina Vanhan ajan -»Onnellisten saarista». Nansenin perustelut eivät kuitenkaan tunnu -vakuuttavilta. Korkeintain ovat mainitut vanhat tarut vaikuttaneet -Islannin Viinimaa-saagain muotoon. Mahdollista on, että Leif maita -nimitellessään ajatteli noita taruperäisiä Onnellisten saaria ja -niiden mukaan antoi nimiä. Ehkäpä hän muisti isänsä menetelmää, kun -tämä oli antanut »Grönlannille» nykyisen nimensä sillä perustuksella, -ettei mikään niin houkuttele siirtolaisia kuin hyvä nimi. »Viinimaa» -kieltämättä oli nimi, joka oli omiaan viehättämään. Mutta muutoin ne -ranskalaiset purjehtijat, jotka 16:lla vuosisadalla tutkivat Laurentin -lahden ja joen, kertomuksessaan niinikään mainitsevat, että rannoilla -kasvoi sekä viiniköynnöstä että itsekylväytyvää viljaa. Todistuksena -pohjanmiesten käynneistä Amerikassa Nansen mainitsee, että siellä -intianien kesken oli laajalti levinnyt muuan pallokisa, jota hän luulee -pohjanmiehiltä opituksi. Saman pallokisan olivat Grönlannin eskimot -heiltä oppineet. - -Saagan kertomus Thorfinn Karlsefnin retkestä on niin kauttaaltaan -tosisävyinen, että sen tosipohjaa tuskin käy epäileminen, vaikkapa se -olisikin aikain kuluessa sekaantunut, niin ettemme voi varmaan määrätä -hänen näkemiään maita. - -Myöhemmin, noin 1300-luvun keskivaiheilla, Grönlannin uudisasukkaat -kylläkin oppivat tuntemaan Eskimot. Nämä hävittivät ensinnä -Vesterbygdin siirtokunnan ja uhkasivat eteläisempää Österbygdiäkin. -Norja, jonka alaiseksi Grönlanti oli ruvennut kolmannentoista -vuosisadan alussa, ei voinut pitää huolta etäisestä tytärmaasta, -vaan 1400-luvun alussa kaikki yhteys lakkasi, kun saksalaiset -»Vitali-veljekset» olivat hävittäneet Bergenin, Grönlannin kaupan -keskustan. Samana vuonna, jona Columbus löysi Amerikan, yritettiin -aikaan saada uusi yhteys, mutta lähetetty laiva ei päässyt perille. -Grönlannista ei enää kuulunut mitään. Norjalaiset siirtokunnat, -tautien ja puutteen heikontamina, joko kokonaan sortuivat Eskimoitten -hyökkäyksissä, tai sulivat vähitellen varsinaisiin maanasukkaihin. Kun -norjalainen lähetyssaarnaaja Hans Egede, »Grönlannin apostoli», v. 1721 -alkoi Grönlannissa lähetystoimensa, ei siellä enää elänyt ainoatakaan -norjalaista. - -Pohjanmiesten Viinimaa-matkoista levisi tieto laajemmallekin. Ainakin -Pohjoismaiden historian kirjottajalle Bremenin Adamille ne olivat -tunnetut, [Adamin mainitseman »Vinulan» arvelimme ehkä tarkettavan -»Vienaa». Tätä tukee seuraava seikka. Sadussa, joka kertoo Norjan -kuninkaan Harald Graafeldin sotaretkestä Bjarmien maahan, sanotaan -tappelun paikaksi »Vinu bakka». Tämä retki tapahtui v. 965, ja -käytetään tässä siis Bjarmien suurimmasta kauppapaikasta vanhaa -karjalaista »Vienan» nimeä. Tämä tekee kylläkin todennäköiseksi, että -Adamin »Vinula» juuri tarkotti »Vienaa», vaikk'ei bremeniläisellä -kanikilla ollutkaan käsitystä maakunnan oikeasta maantieteellisestä -asemasta.] Rooman paaville niinikään. Bremenin Adam kertoo myös -erään saksalaisen retkikunnan tunkeutuneen niin pohjoiseen kuin oli -mahdollista päästä. Muutamat friisiläiset nuorukaiset olivat muka -päättäneet tutkia, kauaksiko meri ulottuisi pohjoista kohti. He -tulivat ensinnä laivoillaan Islantiin ja purjehtivat sieltä edelleen -pohjoiseen, kunnes oltiin pimeän ja jään meressä, jossa useimmat -laivoista kärsivät miehineen päivineen haaksirikon. Ainoastaan osa -pääsi monta kovaa koettuaan palaamaan takaisin maahansa, jossa he -kertoivat seikkailunsa, höystäen niitä vahvasti kaikenlaisilla -ihmejutuilla. Tämäkin matka lienee tapahtunut vuosituhansien vaihteessa. - - - - -Keskiajan maantieteelliset käsitykset. - - -Keskiaika oli tieteelliselle tutkimukselle epäsuotuisa aika. -Sen henkinen elämä lepäsi kokonaan uskonnollisella pohjalla, ja -uskonnollisen tiedon perustuksena oli kirkon oppi, joka ei edes -Raamatun selittämisessä suonut yksityiselle ajatukselle vapautta. -Kirkko tukahutti kaiken tutkimuksen, joka tavalla tai toisella oli -omiaan järkyttämään kirkon luomia pappisvaltaisia uskonkäsityksiä. -Ainoastaan jotkut kirjalliset, klassikoitten teoksien selittämiseen -perustuvat tutkimusalat saattoivat tämmöisissä oloissa viihtyä -ja kehittyä. Semmoisissa elinehdoissa oli tietysti varsinkin -luonnontieteellinen tutkimus ennakolta määrätty pysymään alhaisella -kannalla. Niin oli maantieteenkin laita. Se ei pystynyt edes enää -nousemaan sille asteelle, jolle sen olivat Kreikkalaiset kohottaneet, -ja varsinkin näitten luoma käsitys maan pallonmuodosta ja sen ilmiöistä -taantui ja jäykistyi yhtä lapselliseksi ja alkuperäiseksi, jommoisena -näimme sen Homeroksen runoissa kuvastuvan Kreikkalaisten vanhimmalla -ajalla. - - - -Maan muoto. - - -Vaikka jo kahdeksannella vuosisadalla j.Kr. vanhain kirjailijain -teoksien johdolla aljettiin uudelleen puhua maan pallonmuodosta, niin -piti siitä huolimatta oppi sen litteydestä kautta Keskiajan sitkeästi -puoliaan, sillä niin opetti Raamattu. Raamatullisten käsitysten mukaan -maa on litteä pyöreä kiekko, jota meri joka puolella piirittää, ja -maailmanmeren takana on ikuinen pimeys. Palestina muka on kaikkien -maitten keskusta, Jerusalem! keskellä Palestinaa. Samanlaiseksi -kaikki vanhat kansat, Kreikkalaisetkin varhaisina aikoinaan, olivat -käsittäneet maan muodon. Samaa uskoi uudelleen Keskiaika, ja tuo -oppihan tosiaan näyttääkin olevan parhaiten sopusoinnussa sen kanssa, -mitä ympärillämme näemme. Maan pallonmuodon älyäminen kysyy jo -melkoisen kehittynyttä havainto- ja ajatustyötä. - -Mutta vielä paljon enemmän kuin maan muodon oivaltamisessa jäi -Keskiaika Kreikkalaisista jäljelle maailmankaikkeuden rakenteen -käsittämisessä. Jo vanha pythagoralainen koulu oli katsonut -maailmaa laajemmalla silmällä kuvaillessaan auringon kaiken elämän -keskustaksi ja käsittämällä siten maan ainoastaan pieneksi osaksi -maailmankaikkeudesta. Myöhemmin olivat useat muut ajattelijat, kuten -Plato ja varsinkin samoslainen Aristarkhos ynnä Seleukos (v:n 250 -vaiheilla e.Kr.) kehittäneet tätä oppia. Aristarkhos lisäksi opetti, -että maa kiertää aurinkoa, ja koetti kuun asemasta laskea auringon -etäisyyden maasta. Ainoastaan havaintojen puutteellisuus vaikutti, että -tulos tuli väärä — mainittu tähtitieteilijä sai auringon etäisyyden -maasta vaan 20 kertaa suuremmaksi, kuin kuun etäisyys on. Samoin -kuin Galilei, samoin hänkin oppinsa vuoksi julistettiin uskonnon -pilkkaajaksi. Eikä hänen selvänäköinen ajatuksensa saavuttanut -kreikkalaisessa tieteessäkään kannatusta. Siksi voimallisesti sitoi -auringon näennäinen kiertoliike ajatuksen. - -Yksin Hipparkhoskin, Vanhan ajan etevin tähtitieteilijä, pysyi -Aristarkhoksen opille vieraana ja koetti toisella tavalla selittää -aurinkokunnan ilmiöt. Hänen oppinsa mukaan oli maa kaikkeuden -keskusta, ja maata kiersivät aurinkokunnan muut jäsenet seuraavassa -järjestyksessä: Kuu, Merkurius, Venus, Aurinko, Mars, Jupiter ja -Saturnus. Uloimpain planettien hän otaksui liikkuvan ihmeellisiä -lenkkiratoja, voidakseen havaintoja selittää. Ptolemaios kehitti -Hipparkhoksen ajatusta, ja hänen nimellään on tämä oppi säilynyt ja -Uuden ajan alkuun saakka ollut »tieteen viimeinen sana». - -Keskiaika ei ainoastaan käsittänyt maata koko maailman keskustaksi, -vaan myös ihmistä koko luomakunnan huipuksi ja aurinkoa, planetteja ja -tähtiä häntä varten luoduiksi. - -Kirkkoisä Augustinuksen ajalla tosin vielä jotkut valistuneet henget -uskalsivat puolustaa maan pallonmuotoa, mutta oppineet kirkkoisät -julistivat sen harhaopiksi. Kirkkoisä Lactantius kirjotti: »Onko -mahdollista, voiko vielä olla niin nurjamielisiä, että he luulevat -olevan ihmisiä, jotka kävelevät jalat ilmassa ja pää alaspäin? Että -puut ja pensaat kasvaisivat juuret ilmassa? Että lumi, rakeet, ja -sade putoisivat ylöspäin? Ja vaikka riippuvat puutarhat mainitaankin -maailman seitsemän ihmeen joukossa, niin miten olisi mahdollista, -että pellot ja meret ja kaupungit voisivat pysyä tasapainossa, jos -ne häälyisivät ilmassa?» Kreikkalaisten filosofien esittämiä syitä, -että painovoima saa kaikki kappaleet järjestymään vyöhykkeittäin ja -että siis maan täytyy olla pallonmuotoinen, hän piti nurinkurisen -ajattelemisen epäsikiöinä, ellei vain huonona pilana. Kuitenkin -koetti joku kirkonmieskin vielä pitää kiinni Kreikkalaisten opista -maan pallonmuodosta ja vastajalkaisista, esim. Salzburgin piispa -Virgilius; mutta hän joutui tämän valistuneen mielipiteensä vuoksi v. -741 julkiseen riitaan kirkon kanssa. Paavi Zacharias, joka muutoin -oli valistunut mies, tuomitsi ankarasti hänen harhaoppinsa. Piispaa -vastaan oli paaville kannellut Saksalaisten apostoli Bonifacius. Paavin -mielestä oppi vastajalkaisista pakottaisi otaksumaan, että oli olemassa -sieluja, jotka olivat osattomia sekä Aatamin syntiinlankeemuksesta, -että Kristuksen uhrikuolemasta. - -Aikaisemman Keskiajan Raamattuun perustuvat käsitykset maailman -rakenteesta ovat selvimmin julki lausutut Antiokhiassa sijaitsevan -syyrialaisen koulun kirjotuksissa. Näihin kirkkoisiin kuului muitten -mukana Johannes Khrysostomos (347—407). Tarkimmin tunnemme nämä -käsitykset ennen mainitun Kosmas Indikopleusteen kirjotuksista, jotka -hän kyhäsi eräässä Sinain luostarissa, erottuaan kauppa-alalta ja -ruvettuaan munkiksi. Kosmas eli kuudennella vuosisadalla. - - - -Kosmas. - - -Syyrialaiset kirkonmiehet ajattelivat maailman suuren huoneen -kaltaiseksi, nojaten Jesaiaan sanoihin: »Hän istuu maan piirin päällä, -ja ne kuin sen päällä asuvat, ovat niinkuin heinäsirkat; joka taivaan -venyttää niinkuin ohukaisen nahkan ja levittää sen niinkuin majan -asuttavaksi.» Kosmaksen mielestä tämä maailmanhuoneen muoto oli -pienoiskoossa toteutettu Liiton arkissa, jonka mitat ja muodon hän siis -otaksui koko maailmanhuoneen suhteiksi. - -Maa oli Kosmaksen käsityksen mukaan latuska ja neliskulmainen, ja sen -ympärillä oli Okeano. Tämän ympärillä oli toinen manner, jolla idässä -ensimäiset ihmiset asuivat, ennenkun Noakin aikana Vedenpaisumus -tapahtui. Siellä oli niinikään Paratiisi. Vedenpaisumuksen jälkeen -ihmiset ihmeellisellä tavalla pääsivät Okeanon poikki nykyisen -maan puolelle, eikä tuota toista maata ole sen jälkeen mahdollinen -saavuttaa. Koko maailman ympärillä on korkea muuri, jolla taivas lepää, -ja se on pitkän ja kapean laatikon muotoinen, jonka suhteet ovat kuin -1:2. Huoneen päällä on sen pituussuuntaan kulkeva holvikatto, joka -kuitenkin on tasaisella laipiolla jaettu kahteen kerrokseen. Laipion -alla, nelisnurkkaisessa maailmanhuoneessa oli muka maa, vesi ja -tähdet, laipion päällä taas oli Kristuksen ja autuaitten taivaallinen -valtakunta. Enkelit kuljettavat tähtiä pitkin kiertoratojaan, niinkuin -Luoja maailman alusta on määrännyt. - -Tietysti tuotti Keskiajan oppineille auringon näennäisen liikunnon -sopusointuun saattaminen maan litteän muodon kanssa suuria vaikeuksia. -Koska maalla ja taivaalla oli joka puolella varmat rajansa, eikä -maan alle enää mitään mahtunut, niin ei tietysti voitu otaksua, että -aurinko yöksi katosi maan alle, koska siellä ei ollut tilaa. Luultiin -auringon laskukohdaltaan palaavan nousumailleen pohjoisen kautta -pitkin maan ja taivaan rajaa ja lymyävän meren takana. Kosmas sitä -vastoin otaksui, samoin kuin vanhemmat kreikkalaisetkin oppineet, maan -kohoavan pohjoista kohti valtavaksi vuoreksi, jonka taitse aurinko -kiersi nousumailleen, ja tästä vuoresta hän niinikään luuli saavansa -selityksen päivän ja yön pituuden vaihtelulle. Kosmas todistaa -otaksumaansa, että maa muka pohjoista kohti kohoo, sillä, että laivain -paluumatka tavallisesti on paljon vaikeampi kuin menomatka ja että -melkein kaikki joet muka tulevat pohjoisesta. Tämä pitää vain Välimeren -piirissä johonkin määrään paikkansa. Ainoastaan Niili tulee etelästä, -mutta sepä muka juokseekin paljon hitaammin kuin Eufrat ja Tigris, -jotka tulevat pohjoisesta. - -Mieltäkiinnittävä on yön ja päivän pituuden vaihteluiden selitys. -Severianus Gabalasta oli syyksi selittänyt sen, että aurinko -vuoden kuluessa milloin lähestyy etelää enemmän, milloin jää siitä -kauemmaksi. Kun se lähestyy etelää paljon, niin se ei kohoakaan taivaan -korkeimmalle kohdalle, vaan kulkee sen poikki sangen kaltevaa rataa. -Sen mukaan on päivän mittakin lyhyt. Tällä kaltevalla vaelluksellaan -se lisäksi laskee sangen lähellä lännen eteläkohtaa. Palatessaan -takaisin nousukohdalleen sen täytyy kiertää koko länsi, pohjoinen ja -itä, ja siihen kuluu paljon enemmän aikaa kuin toisina aikoina, jolloin -se nousee suoraan idästä ja kautta keskitaivaan kaartaa länteen. Nuo -pitkät yöt ovat talviyöt ja lyhyet päivät talvipäivät. - -Kosmas koettaa korkean pohjolanvuorensa avulla selittää saman ilmiön. -Vuori on muka yhtä korkea kuin maailma leveä, nimittäin 1,000 -penikulmaa. Se verkalleen kohoo lännestä ja idästä, mutta suistuu -jyrkkään asumattomaan pohjoiseen. Sen taitse aurinko joka yö palaa -laskupaikaltaan takaisin nousukohtaansa itään. Pysytellessään talvella -matalammalla, aurinko kulkee vuoren tyven taitse, joka on leveämpi, -ja sen täytyy siis kulkea silloin paljon kauemman aikaa kateissa kuin -kesällä, jolloin se kulkee vain vuoren kukkulan taitse ja siis pian -tulee uudelleen näkyviin. - -Kosmas Indikopleusteen maailmanjärjestys on siis sekä henkensä että -tuloksiensa puolesta täydellinen taantumus kreikkalaisten tutkijain -terävistä ja todella tieteellisistä päätelmistä. Mutta suotta olisi -siitä lausua tuomiota, niinkuin useinkin tapahtuu, suotta valittaa -sitä, että tieteen yhtäjaksoisuus tuli enemmäksi kuin vuosituhanneksi -keskeytetyksi. Tuo vuosituhat on sen jatkumista valmistellut toisella -tavalla. Sen kuluessa vähitellen sivistyivät ne pohjoiset kansakunnat, -jotka ajanlaskumme alussa vielä elivät puoliraakalaisuudessa, mutta -jotka sitten ovat Kreikkalaisten työtä jatkaneet sen nykyiseen -korkeuteen. Keskiajalla nämä voimat vielä olivat ensimäisessä -käymistilassaan ja huomio kääntyi etupäässä siveellisiin ja -sielullisiin asioihin. Länsimaiden elämä sai sen terveen pohjan, -johon parhaat jäännökset klassillisen sivistyksen haaksirikosta on -voitu pelastaa ja uudelleen istuttaa. Vasta tällä uudella pohjalla, -laajemmalla inhimillisellä alustalla, on Uusi aika voinut kehittyä ja -kasvaa. Keskiaika kasvoi samanlaisessa luottavassa uskossa kuin lapsi, -ja vaikka sen tiedot olivatkin vaillinaiset, vaikka se vielä tarkkaan -noudatti sitä, mitä oli luvallista uskoa ja tutkia, niin valmisti -se kuitenkin itsetiedottomasti rientoisempaa tulevaisuutta. Uuden -ajan kynnyksellä se jo oli sen verran henkisesti vahvistunut, että -nuorukaisena saattoi luoda katseensa kotinurkkia laajemmallekin, nähdä -maailman suuruuden ja moninaisuuden ja nuoren mielen seikkailuhalua -täynnään lähteä sitä valtansa alaiseksi saattamaan. - -Jo kahdeksannella vuosisadalla alkoi oppi maan litteydestä uudelleen -menettää viehätystään ja siellä täällä joku valistunut mies uskalsi -ruveta opettamaan sen pallonmuotoa. Mutta vallitsevaksi mielipiteeksi -ei tämä käsitys päässyt vielä moniin aikoihin, ei edes kaikkein -edistyneimmissä piireissä; kirkko edelleenkin sitä vastusti koko -ankaruudellaan, ja vielä uskonpuhdistuksenkin esitaistelijat, Luther -ja Melankton, luulivat oikean käsityksen maailman rakenteesta olevan -ristiriidassa kristinuskon perustotuuksien kanssa. Kaikki tiedämme, -että sama vielä tänäpäivänäkin on asianlaita, vaikkapa tutkimuksen -ja uskonnon riitarajat ovatkin siirtyneet toisten luonnontieteitten -aloille. Vielä viime vuosisadan loppupuolella julkaistiin sentään -Englannissa semmoistakin aikakausilehteä, jonka toimittaja täydellä -todella väitti, että maa on litteä ja että aurinko kaartelee sen päällä -1000 engl. penikulmaa korkealla. - - - -Kartat. - - -Maantieteellinen tieto saa kartassa suppeimman ja täsmällisimmän -ilmauksensa. Kaikki ne seikat ja tosiasiat, joita matkustajat ja -tutkijat ovat vaivaloisen työn kautta keränneet ja seuloneet, -yhdistyvät kartassa selväksi yleiskuvaksi, jolta tosin puuttuu -kirjotetun sanan elähyttävä henki, mutta jolla sen sijaan on se etu, -ettei sitä ole mahdollinen väärin käsittää eikä tulkita. Maitten -ulkopiirteet, vuorien, jokien suunnat, järvien ja kaupunkien asemat -ilmenevät kartalla ajan käsityskannan mukaisesti. - -Jos tältä kannalta tarkastamme Keskiajan maantuntemusta, niin näkyy -paikalla, kuinka odottamattoman vaillinainen se oli. Ptolemaioksen, -Vanhan ajan kuuluimman kartanpiirtäjän nimi tosin tunnettiin -Keskiajalla, mutta hänen oivallinen karttansa näyttää moneksi ajaksi -jääneen unohdukseen. Varhaisempi Keskiaika koetti luoda karttansakin -kokonaan raamatulliselle pohjalle. - -Vanhan testamentin mukaisen maailmankäsityksen mukaan Palestina oli, -kuten näimme, maailman keskusta ja Jerusalem Palestinan keskipiste. -Jerusalem oli siis koko maailmankin keskusta. Sen mukaan siis -piirrettiin kartta. Keskiajan aikaisemmissa suunnikaskartoissa ja -myöhemmissä kehäkartoissa ovat Pyhä maa ja Jerusalem aina keskellä. - -Ainoastaan maan ympärystä käsitettiin alussa toisenlaiseksi kuin -Heprealaisten kesken. Syyrialainen koulu oli tullut Raamatusta siihen -johtopäätökseen, että maailma oli nelinurkkainen, ja sen muotoiseksi -sen kuvasi Kosmaskin karttaansa. Suorakaiteen muotoiseen maahan pistää -valtamerestä neljä merenlahtea: pitkäveteinen Välimeri, Kaspian meri, -Arabian meri eli Punainen meri ja Persian lahti. Kosmas laskee maan -pituuden Kiinasta, Tzinizasta, joka hänen teoksessaan ensi kerran -esiintyi länsimaisella nimellään, asutun maan länsirantaan 400:ksi -päivämatkaksi ja pohjois-eteläleveyden puoleksi siitä. Maan ympäri -kiersi Okeano, ja tämän takana oli tuo toinen manner, josta jo -puhuimme. Kosmas, samoin kuin koko syyrialainen koulukin, otaksui -Paratiisin olevan maailman itäpäässä, ja hän luuli sen siellä säilyneen -vielä sen jälkeenkin, kun Noak arkillaan pelastui Araratin vuorelle. -Paratiisin takana oli suuri saarekas järvi, ja järvestä lähtivät nuo -Raamatun neljä virtaa, jotka Paratiisin manteren läpi virrattuaan -laskivat valtamereen. Tämä järvi oli Edenin joki ja siitä lähtivät -neljä virtaa Pison, Gihon, Hiddekel ja Frat. Pisonia Kosmas luuli -samaksi virraksi kuin Ganges ja otaksui sen virtaavan Okeanon läpi -taikka alatse Persian lahteen. Gihon oli Niilin ylijuoksu; se muka -virtasi ensinnä pitkät matkat Okeanon takaisessa maassa, ennenkun pääsi -kostuttamaan Egyptin maata. Vaikeampi oli Kosmaksen saada Eufrat ja -Tigris juoksemaan Paratiisista, sillä niitten juoksu jotenkin tarkkaan -tunnettiin sekä Vanhalla että Keskiajallakin ja niitten lähteetkin oli -löydetty. Kosmas ja hänen aikalaisensa pääsivät pulasta sillä tavalla, -että antoivat näitten jokien virrata Okeanon kautta samoin kuin -Pisonin ja Gihoninkin, jonka jälkeen otaksuttiin niitten jonkun ajan -kulkevan maan alla ja jälleen kumpuavan esiin Armenian vuorimaassa. -Nämä otaksumat eivät olleet juuri niin luonnottomia, kuin miltä ne ensi -katsannolta näyttävät, sillä moinen jokien katoaminen vuorien alle ja -taas esiin ilmestyminen pitkäin matkain päässä on jotenkin tavallinen -ilmiö sekä Kreikassa että Länsi-Aasiassa ja yleensä kaikkiallakin, -missä on kalkkivuoria. Tigriistä luultiin Vanhallakin ajalla, että -sen alkujuoksu oli maanalainen, lähtien Van-järvestä, mutta luulo on -myöhemmin huomattu aiheettomaksi. - - - -Paratiisi. - - -Kautta Keskiajan kysymys Paratiisin paikasta tosiaan kiinnittikin -mieliä enemmän kuin mikään muu »maantieteellinen» kysymys — lukuun -ottamatta ehkä Gog ja Magog kansoja, joiden piti viimeisinä päivinä -tulla maailmaa hävittämään. Mutta silti ei tehty sanottavia yrityksiä -Paratiisin saavuttamiseksi, vaikka se olikin maan päällä, sillä siihen -paikkaan oli ihmisen mahdoton päästä. Yleensä luultiin Paratiisin -olevan kaukana Itämailla, koska Genesiksessä sanotaan, että »Herra -Jumala istutti Paratiisin Edenistä itään päin»... Mutta muuta kuin -suunnan eivät vanhat kirkkoisät tienneet, he eivät osanneet sanoa, -kuinka kaukana taikka lähellä se oli, eikä sitäkään, oliko se Okeanon -takana, vaiko tällä puolella. Kosmas Tndikopleustes luuli sen olevan -valtameren takaisella manterella, toiset taas itse asutun maan päällä, -mutta vuorella, joka oli kaikkia muita vuoria korkeampi. Siellä -korkeudessaan se oli erillään maailman liasta ja saastasta ja sitä -paitsi lähempänä taivastakin. Vuoren täytyi olla kaikkia muita vuoria -korkeampi, koska se ei muutoin olisi säilynyt vedenpaisumukselta, joka -peitti koko maan. Ihmeusko ja yksinkertainen järkeily kävivät aina -Keskiajan käsityksissä rinnan. Tämä käsitys Paratiisin korkeudesta -ei ollut ainoastaan yleisempi, vaan se myös kauemmin säilyi, aina -Uuden ajan alkuun saakka. Vielä hurskas Columbuskin, joka uskoi maan -pallonmuotoon, oli tämän käsityksen varma kannattaja. - -14:llä vuosisadalla Calabrian Bysinian piispa Juhana Marignolli -koetti laatia Paratiisista maantieteellisesti oikean kuvan. Paavi -Benedictus XII oli lähettänyt hänet Tataarien suurkaanin hoviin -Kambalukiin (Pekingiin), ja hän tuli näin matkustaneeksi laajalti -Keski-Aasiassa. Oleskellessaan myöhemmin Saksan keisarin Kaarlo -IV:nnen hovissa Böhmissä ja valmistellessaan keisarin käskystä Böhmin -historiaa, hän myös kirjotti muistoon matkahavainnoitaan, lausuen -samalla arvelultaan Paratiisin paikasta. Hän kuvaa Paratiisin puita, -sen jokia ja kertoo jalansijasta, jonka Aatami potkasi maahan, kun -enkeli syntiinlankeemuksen jälkeen kantoi hänet Paratiisista 40 italian -penikulman päässä olevalle korkealle vuorelle Ceylonin saarelle. -Eeva vietiin toiselle vuorelle, ja vasta neljäkymmentä päivää erossa -oltuaan tämä ensimäinen parikuuta jälleen yhtyi. Paratiisi oli muka -niin lähellä Ceylonia, että Paratiisin lähteistä kuohuvan veden kohina -kuului saarelle. Se ei muka ollutkaan mikään kumma, sillä Juhana Scotus -oli laskenut Paratiisin vuoren olevan niin korkean, että se ulottui -kuun sakaraan saakka. - -Columbuksen mielipide Paratiisin asemasta mainittakoon tämän -yhteydessä. Hän esitti sen Espanjan kuninkaalle ja kuningattarelle -Haitista kirjottamassaan kirjeessä (v. 1498). Columbus oli kolmannella -matkallaan, 100 leaguaa Azoreista länteen päin, huomannut kompassin -odottamatta poikkeavan melkoisesti luoteeseen. Tämän omituisen ilmiön -hän ensinnä selitti siten, että päin vastoin Pohjantähti mahtoi tehdä -omituisia liikkeitä, mutta arveli sitten, että se osottikin maan -muodon epäsäännöllisyyttä. Kompassineulan poikkeus muka osotti, ettei -maa ollut pallonmuotoinen, vaan paremmin suureen, vaikka kylläkin -täydelliseen päärynään verrattava. [Kaikkein uusin tutkimus on tullut -siihen johtopäätökseen, että maa tosiaan on hieman päärynän muotoinen, -kapeampi pää Etelänavan puolella, mutta poikkeukset ellipsoidin -muodosta ovat niin vähäiset, että ne vasta tarkimpain mittausten kautta -voidaan varmaan määrätä. Columbus taas luuli epäsäännöllisyyden olevan -päiväntasaajan suunnassa.] Päärynän kannan puolessa, siinä missä -lehtivarsi on kiinni, oli muka pieni kohennus, ikäänkuin naisen rinnan -näppylä, Columbuksen omia sanoja käyttääksemme, ja tätä kohennusta hän -luuli kulkeneensa lähestyessään matkallaan Etelä-Amerikan mannerta. -Laivan kohoaminen maapallon yleispinnasta oli muka aiheuttanut -kompassin ihmeellisen poikkeuman. - -Mutta vielä eräs toinen seikka sai Columbuksen otaksumaan, että -maan pinnassa oli tämmöinen pahka. Hän oli Afrikan länsirannalla -huomannut ihmisten mustumistaan mustuvan, kuta kauemmaksi kuljettiin -pohjoisesta etelää kohti. Sierra Leonessa, joka oli vain 50° pohjoiseen -päiväntasaajasta, piti siis hänen käsityksensä mukaan kaikkein -mustimpain ihmisten olla. Mutta kun hän, melkein samaa leveyspiiriä -länteen päin kulkien, huomasi ilman lännempänä olevan paljon leudompaa -kuin Afrikan rannalla (siellä vallitsi meri-ilmasto), ja kun sitä -paitsi hänen löytämässään maassa kasvisto oli ihmeteltävän runsasta -(vastapäätä Afrikan puolella se on vähemmän kehittynyt erämaan -läheisyyden vuoksi) eivätkä ihmisetkään olleet niin tummaihoisia, kuin -maantieteellinen leveys muka edellytti, niin hän päätti kaiken tämänkin -johtuvan otaksutusta maanpinnan pullistuksesta. - -Kolmannen todistuksen pahkalleen Columbus luuli saavansa otaksutusta -Paratiisin vuoresta. Hän oli Orinocon suistamossa ensi kerran -tavannut Etelä-Amerikan mannermaan. Orinocon valtavat vesimäärät, -jotka tunkeutuvat mereen suurella voimalla, ja rannikon voimalliset -merivirrat synnyttävät Parian lahdessa ja Louhikäärmeen kidassa (Bocas -de Dragos) Trinidadin ja mannermaan välillä rajuja ja vaarallisia -vuolteita. Merivirtauksen nopeudesta Columbus päätti, että sillä -paikalla merenpinta mahtoi olla hyvin kalteva; se taas johtui tuosta -mainitusta paisumisesta, joka muka oli maan kaikkia vuoria korkeampi. -Paratiisivuori ei siis mahtanut olla sieltä kaukana. Tässä luulossa -häntä vielä vahvisti sekin seikka, että seutu oli äärimäinen maa -idässä, jos sitä katsottiin idän kautta, maapallon ympäri, joten -sen paikkakin oli täydelleen yhtäpitävä Raamatun ja kirkkoisäin -opetuksien kanssa. On muistettava, että Columbus kuolemaansa saakka -luuli tulleensa, ei uuteen maanosaan, vaan Itä-Aasian rannoille. »Minä -olen sitä mieltä», Columbus kirjotti, »ettei maallinen Paratiisi ole -jyrkällä vuorella, niinkuin yleensä luullaan, vaan kohennuksella, -sillä paikalla, johon, niinkuin sanoin, päärynän kara on kiinnitetty, -ja että jo pitkän matkan päästä vähitellen kohotaan Paratiisia kohti, -vaan ettei kukaan voi itse kukkulalle päästä. Mutta kuitenkin luulen, -että juuri sieltä lähtee tämä vesi (Orinoco), tullen siihen kohtaan, -johon saavuin, ja muodostaen siellä meren. Kaikki nämä ovat huomattavia -merkkejä Paratiisin läheisyydestä, koska sen paikka kokonaan sopii -yhteen pyhien miesten ja jumaluusoppineitten mielipiteitten kanssa, -ja merkit ovat sitäkin huomattavammat, kun en ole milloinkaan kuullut -enkä lukenut, että missään muualla olisi niin paljon suolatonta -vettä suolaveden läheisyydessä ja seassa, ja lisäksi niin lauhkeassa -ilmanalassa. Ellei tämä tule Paratiisista, niin on ihme sitäkin -suurempi, sillä en luule, että missään muualla maailmassa on niin -suurta ja leveätä jokea.» - -Suuri merkitys oli Keskiajan maantieteessä Paratiisin neljällä -joella. Mutta ne tuottivat oppineille paljon päänvaivaa, koska -Raamatun tietoja oli hyvin vaikea saada sopusointuun sen kanssa, -mitä ihmiset todella tiesivät luonnonmaantieteellisistä oloista. -Genesiksen toisessa luvussa, kymmenennessä värsyssä, sanotaan: »Ja -Edenistä kävi virta kastamaan Paratiisia, ja jakoi sieltä itsensä -neljäksi pääviraksi.» Sitten mainitaan näitten neljän virran nimet ja -niitten suunta pääpiirteissään. Näitten virtojen luultiin tarkettavan -Itämaitten huomattavimpia tunnettuja virtoja. Että Eufrat ja Tigris -niihin kuuluivat, siitä olivat kaikki samaa mieltä, Pisonia ja -Gihonia taas toiset luulivat, milloin Gangeeksi ja Niiliksi, milloin -Niiliksi ja Tonavaksi. Mutta kun Edenin luultiin olevan maailmanmeren -takana, ja nämä joet taas olivat asutun maan päällä, niin kävi hyvin -vaikeaksi selittää niitten kulkua, ja toiset sitä varten otaksuivat -niitten joko juoksevan Okeanon alitse, taikka sen poikin, niinkuin -jo olemme maininneet. Toiset kirjottajat taas eivät luulleet Edenin -olevankaan Okeanon takana, niinkuin Kosmas oli otaksunut, vaan kuka -ylipääsemättömien vuorien, kuka suunnattomien erämaitten takana, -taikka keksittiin korkeita tulisia muureja, joitten määrä oli -ainiaan estää syntisiä ihmislapsia pääsemästä Jumalan istuttamaan -yrttitarhaan. Paratiisin neljän joen ja maan jokien välisen yhteyden -aikaan saamiseksi ei näiden siis tarvinnut otaksua, että ne meren -alitse virtasivat, mutta hekään eivät pulasta muulla tavalla päässeet -kuin otaksumalla, että ne osan matkastaan juoksivat maan alla. Niinpä -Syyrian Gabbalan Severinus luuli, että Edenin suuri joki Paratiisista -lähtiessään syöksyi syvään kuiluun, jossa se maan alitse juoksi pitkät -matkat, noustakseen sitten neljässä eri paikassa uudelleen maan -pinnalle. Toiset kirkkoisät luulivat virtain jakautuvan jo Edenissä, -mutta kaikki päättivät niitten juoksevan alkumatkansa maan alitse. -Tämä syöpyi siihen määrään Keskiajan hurskaiden maantieteilijäin -käsityksiin, että he lopulta luulivat maan sisustan olevan täynnään -rotkokanavia, joista maan kaikki joet saivat vetensä. - -Paitsi Paratiisin vuorta pohdittiin Keskiajalla varsinkin sitä seikkaa, -miksi sen paikka oli juuri idässä. Tosin saatettiin vedota Raamatun -sanoihin, mutta asiaa koetettiin vielä toisellakin tavalla perustella. -Pyhä Athanasios ja hänen jälkeensä eräs Ravennan maantieteilijä, jonka -nimeä ei tiedetä, luulivat Paratiisin sijotetun itään sen vuoksi, että -sillä puolella oli niin runsaasti kallisarvoisia maustimia. »Samoin -kuin urospalmuista siitepöly tuulen kantamana kulkee naaraspalmuihin», -kirjottaa Ravennan maantieteilijä, »samoin Paratiisista kulkee -siunausta tuottava henkäys, hedelmöitsevä tuoksu hajuaineista rikkaan -Intian kasveille.» Vastoin tätä mielipidettä luulee Gabbalan Severinus -idän nauttivan niin suurta etua siitä syystä, että sieltä taivaan valo -alkaa, tuoden maan päälle kaiken elämän. »Jumala tiesi tulevaisuuden ja -asetti ensimäiset ihmiset siihen paikkaan huomauttaakseen heille, että -samoin kuin taivaan valot kulkevat länteen, samoin ihmiskunta kulkee -kuolemaa kohti, vaan että sen on odottaminen tulevaa ylösnousemusta, -aivan samalla tavalla kuin tähdetkin uudelleen kohoavat idässä.» -Luonnollisesti tämmöiset värikkäät ja runolliset vertaukset syvään -vaikuttivat silloisten ihmisten ja matkustajain mielikuvitukseen, mutta -toiselta puolen ne olivat kylläkin omiaan johtamaan ajattelijoita -harhaan oikealta tieltä, niinkuin Columbuksenkin esimerkki osottaa. - - - -Gog ja Magog. - - -Raamatullinen alkujuuri on niinikään toisella Keskiajan maantieteen -valtakysymyksellä, joka koski Gogin ja Magogin maata ja sen sekä -Israelille että koko maaillalle turmiota tuottavia asukkaita. Tämä -tarina liittyy profeetta Hesekielin ja Ilmestyskirjan sanoihin, -joissa näitten kansain tuhoisaa hyökkäystä ennustetaan vähän ennen -maailman loppua. Keskiajan kirkkoisät ja tiedemiehet käsittivät näitten -molempien hirmukansain asuinsijain selville saamisen tärkeimmäksi -tehtäväkseen. Ensimäisinä vuosisatoina kristillisen ajanlaskun jälkeen -etsittiin Gogia ja Magogia vielä Välimeren läheisyydestä, milloin -luultiin niiksi Skyyttejä, milloin Gootteja, Gettejä, Massagettejä -taikka Hunnejakin, taikka otaksuttiin niitten asuvan Palestinan -pohjoispuolella aroilla. Myöhemmin sitä vastoin, kun kysymykseen -oli sekaantunut syyrialaisia ja persialaisia taruja, asetettiin Gog -ja Magog paljon kauemmaksi koillista kohti, vielä Keski-Aasiankin -taa. Aleksanterin sankaritarukin yhdistettiin Gogiin ja Magogiin. Jo -aikaisin oli tuo kuulu väli ottaja- ja sankarihaamu Itämaitten kansain -käsityksissä yhdistänyt itseensä Helleeniläisten kaikki sankarityöt. -Missä vain taru oli säilyttänyt muiston jostain urhotyöstä, missä -vain oli säilynyt joku muinaisrakennus, jonka alkua ei tiedetty, -kaikkialla se liitettiin voittamattomaan suosittuun sankariin, joka -niin suvaitsevasti ja jalomielisesti oli kohdellut vallottamiaan maita. -Itämaiden taruja jatkoivat hurskaat mietiskelijät omilla arveluillaan. -Muun muassa otaksuttiin Aleksanteri Suuren työksi niitä varustuksia, -joita Uus-Persian valtakunnan aikana oli rakennettu Kaukaso-vuoristoon -suojaksi arokansain hyökkäyksiä vastaan. Aleksanteri oli muka ne -varustanut Gogin ja Magogin saastaisia kansoja vastaan, joita Keskiajan -oppineet halusta olivat taipuvaisia luulemaan niiksi kymmeneksi -Israelin heimoksi, jotka jo Assyrian kuninkaat olivat maasta vieneet. -Vasta kun tuomiopäivän pasuuna kaikuu, saattaisivat nuo kansat muka -murtaa varustukset ja rautaiset portit. Kaukason itäpäässä Rautaportin -hajonneet muinaisjäännökset muistuttavat tätä tarua. - -Keskiajan kartoissa ja kosmografioissa olivat Gog ja Magog sen -vuoksi pysyvä ilmiö. Ne on muun muassa kuvattu tunnettuun, 10:llä -vuosisadalla laadittuun anglosaksilaiseen karttaan, jota säilytetään -British Museumissa, ja asuinpaikaksi on merkitty Kaspian meren ja -Mustan meren välinen kannas. Sekä Albertus Magnus että Marco Polo -mainitsevat ne teoksissaan 13:lla vuosisadalla, ja ne elivät edelleen -kartanpiirustajain mielikuvituksessa vielä sittenkin, kun Columbuksen -löytämä Uusi maailma jo karttoja kaunisti. Niin sitkeä oli tämä taru, -että sen tapaa vielä 17:nnen vuosisadan loppupuolella kirjotetuissa -teoksissa. - - - -Hirviöt. - - -Paratiisi, Gog ja Magog ovat kuvaavia esimerkkejä Keskiajan -maantieteellisestä katsantokannasta. Niillä oli edes Raamatun -auktoritetti puolellaan, mutta lisäksi keksittiin kaikenlaisia -kummituksia, joihin uskottiin melkein yhtä lujasti kuin Raamattuunkin. -Yksisilmäisiä ja yksijalkaisia, suuttomia, kolmikätisiä ihmisiä, -kentaureja, koirankuonolaisia, kykloppeja, kolmen ja viidenkin metrin -mittaisia jättiläisiä ja taas pienen pieniä kääpiöitä, amatsoneja ja -muita ihmeellisiä olennoita vilisee Keskiajan kartoissa. Suurimmaksi -osaksi kaikki nämä hirviöt kuitenkin ovat pakanuuden perintöä. - -Pimeinä vuosisatoina olivat maineessa varsinkin yksijalkaiset -(monosceli, skiapodit), joiden luultiin juoksevan ihmeteltävän -nopeasti, vaikkei niillä ollutkaan muuta kuin yksi jalka. Tämä -tosin oli tavallista ihmisjalkaa paljon suurempi. Kun päivä paistoi -liian kuumasti, niin ei niitten tarvinnut muuta kun istua maahan ja -kohottaa tämä leveä latuskajalka ilmaan auringonvarjostimeksi. Se -täydelleen riitti varjostamaan koko miehen. Yksijalkaisia luultiin -asuvan Intiassa. Norjalaisille viikingeillekin ne olivat tutut, he -luulivat tavanneensa semmoisen Viinimaassa. Arabialaiset, jotka -pikemmin liiottelivat kuin vähensivät kaikkea ihmeellistä, karsivat -yksijalkaisilta vielä toisen käden ja toisen silmän. Siten jäi vain -puolet ihmistä, ja näiden kummitusten he luulivat juoksentelevan -varsinkin soitten reunoilla. - -Eräällä Kaspian meren saarella luultiin Fanesien asuvan. Ne muka olivat -viittäkin metriä pitkiä, ruumis oli marmorivalkoinen, mutta korvat -niin suuret, että fanesi saattoi yöksi kääriytyä niihin. Blemmyit tai -Lemnit, joitten Strabon ja Plinius luulivat asuvan jossain Afrikassa, -olivat päättömiä, silmät ja suu keskellä rintaa. Kirkkoisätkin -uskoivat niihin kiven kovaan ja ne piirrettiin kaikille kartoille. -Suuttomat eli Astomit vaelsivat Gangeen rannoilla. Kun he eivät voineet -syödä, niin he sen sijaan haistelivat kukkien, juurien ja hedelmien -tuoksua. Poistuessaan kauemmaksi kotoaan he ottivat metsäomenan -eväikseen, haistellen sitä, aina kun tuli nälkä. Väkevämmästä hajusta -he olisivat kuolleet. Mutta varsinkin koirankuonolaisilla on tärkeä -sija Keskiajan kansatieteessä, joka otti ne vastaan kreikkalaisena -perintönä. Koirankuonolaisten keksijä tai ainakin tunnetuksi tekijä -oli kreikkalainen lääkäri Ktesias, joka viidennen vuosisadan lopulla -oleskeli niin pitkät ajat Persian hovissa. Hän ja hänen mukaan -myöhemmätkin kirjailijat luulivat koirankuonolaisten asuvan Intiassa. -Keskiajan maantieteilijät piirtelivät niitä sinne tänne. »Intiassa -kuuluu olevan», kirjottaa Plinius, »semmoisia ihmisiä, joilla on -koiran pää. He vaatettavat itsensä eläinten nahkoilla, haukkuvat -kuin koirat ja tällä tavalla keskustelevat toistensa kanssa. Hampaat -ovat koiranhampaita kookkaammat, kynnet samanlaiset kuin koiralla, -suuremmat vain ja tylsemmät. He asuvat vuoriston kaltailla aina -Indos joelle saakka. Mutta vaikka heidän ihovärinsä on musta, niin -eivät he kuitenkaan ole ensinkään pahaluontoisia. Varsin hyvin he -ymmärtävät muitten Intialaisten kieltä, joitten kanssa keskustelevat, -mutta itse he eivät voi vastata, ainoastaan haukkuvat, viittovat -kädellään, osottelevat sormillaan, samaan laatuun kuin kuuromykät. -Ja he syövät raakaa lihaa.» Paljon on vielä uudempinakin aikoina -väitelty tästä merkillisestä kansasta. Mikä on sitä pitänyt apinoina, -mikä Hindustanin paarioina, mikä Australialaisina, joita muka oli -Intiaan eksynyt. Yleiseksi mielipiteeksi on kuitenkin vakaantunut, -että Ktesiaan koirankuonolaiset mahtoivat olla Intian varhaisimpia -alkuasukkaita, joista on nykyisiin saakka säilynyt tähteitä Dekanin -epäterveellisimmissä kuumeviidakoissa. Keskiajalla luultiin -koirankuonolaisia olevan monessakin maassa. Marco Polo esim. oli -löytävinään heitä Sumatran pohjoispuolella olevista saarista. Mutta -varsinkin Afrikaa luultiin niitten kotimaaksi, ja sinne saattoikin -huoletta sijottaa vaikka mitä hirviöitä, sillä Afrikan sisäosat -pysyivät aina uusimpaan aikaan saakka melkein kokonaan tuntemattomina. - -Vanhoilta Keskiaika niinikään peri tarun kääpiökansasta, »Pygmeistä». -Helleenien vanhassa kirjallisuudessa voimme seurata niitten jälkiä -taapäin aina Homeroksen runoihin saakka. Iliadissa muun muassa kuvataan -Pygmeitten hullunkurista tappelua kurkien kanssa. Aristoteles luuli -kääpiöitten asuvan Niilin latvoilla, ja sieltä ne viime vuosisadalla -todella löytyivätkin. Useat matkustajat löysivät sieltä syvimpäin -aarniometsäin kätköistä tavattoman pieniä ihmisiä. Paljon on pohdittu, -kuinka jo muinaisuudessa saattoi olla Välimeren rannoilla tietoja -näistä pimeimmistä seuduista, jotka vasta miespolvi takaperin ovat -meidän aikamme maantieteen näköpiiriin tulleet. Luultavaa on, että -taru kääpiöihmisistä vähitellen kulki sisämaasta Niilin varsia pitkin -alaspäin. Vielä viime vuosisadalla kertoivat Khartumin tuolla puolen -nuubialaiset venemiehet Schweinfurtille kaikenlaisia kummia juttuja -maan sisäosissa asuvista kummista ihmisistä, joita ei siihen saakka -vielä kukaan europpalainen ollut nähnyt. Keskiajan kääpiökansat -perustuivat kokonaan noihin vanhoihin taruihin. Se haaveili Pygmeitten -asuvan milloin Afrikan rannoilla, milloin Intian vuoristossa, taikka -Tibetissä, Kiinan rajoilla. Katalonialaisessa maailmankartassa vuodelta -1375, joka on Keskiajan maantieteen parhaita varhaisia asiakirjoja, on -mainittuun seutuun kuvattu kolme pienikasvuista miestä, jotka täysissä -tamineissa taistelevat viittä kurkea vastaan. Viereen on kirjotettu: -»Tässä nähdään pieniä ihmisiä, jotka tuskin ovat viiden kämmenen -korkuisia, mutta urhoollisesti puolustavat itseään kurkia vastaan. -Tähän rajottuu Chatain (Kiinan) ruhtinaan valtakunta.» - -Nämä esimerkit Keskiajan kansatieteestä osottavat, että käsitykset -ihmisistä ja kansoista ovat Uuden ajan kuluessa käyneet yhtä -perinpohjaisen kehityksen kautta, kuin tiedot maailman rakennuksesta -ja maan luonnon ilmiöistä. Keskiajan puolustukseksi kuitenkin -mainittakoon, että kansatieteen alalla hyvin alkuperäiset ja nurjat -käsitykset pysyivät vallalla kauan Uudellakin ajalla, paljon sen -jälkeenkin, kun maan pallonmuodosta, maan asemasta aurinkokunnassa ja -painovoimasta oltiin selvillä. Vasta kahdeksannellatoista vuosisadalla -alkoi kansaintuntemuskin vakautua tieteelliselle pohjalle. - -Kosmas Indikopleusteen käsitys nelikulmaisesta maailmanhuoneesta oli -kauan yleiseen vallalla Länsimaillakin. Niinpä on Albyn luostarissa -säilynyt 8:lla vuosisadalla laadittu suunnikkaan muotoinen kartta. -Ainoastaan kartan itäpää on jonkun verran pyöristetty. Samansuuntainen -lienee ollut Kaarlo Suuren hopeinen maailmankartta, — toiset kuitenkin -luulevat sen olleen ympyriäisen. Suuri vahinko historiallisen -maantiedon tutkimukselle on, että Kaarlo Suuren kuulu kartta on hukkaan -joutunut. Hän itse määräsi sen jaettavaksi köyhille almuina, koska -siinä oli paljon hopeaa. Hänen poikansa Ludvig ei tosin noudattanut -käskyä, vaan säilytti kartan rakkaana muistona, mutta v. 842 se -hävitettiin palkkain maksamiseksi Lotharin, Kaarlo Suuren pojanpojan -hurjille palkkasotureille. - - - -Pyöräkartta. - - -Nelikulmaisten maailmankarttain ohella piirrettiin pyöreitäkin. -Ensimäiseltä vuosituhannelta on vain monias meidän aikoihimme säilynyt. -Mutta 10:llä vuosisadalla alkoi pyöräkartta yhä enemmän tunkea tieltään -suunnikkaan, ja Keskiajan lopulla se oli yleiseen vallalla. Pyöräkartat -olivat melkein yhtä lapselliset ja vajanaiset kuin suunnikaskartatkin. -Apuviivoina käytettiin ympyrän säteitä, jotka kartan keskipisteestä -säteilivät joka suunnalle, ikäänkuin pyörän puolat. Piirustus oli -niissäkin kokonaan kaavamainen. Kartta halkaisijalla jaettiin kahteen -osaan, ja toinen puoliskoista taas kahteen osaan säteellä, joka oli -halkaisijaa kohtaan kohtisuorassa. Jakamaton itäpuolisko oli Aasia, -molemmat länsipuoliskot neljännekset toinen Europpa, toinen Afrikka. -Tämän, jaon aiheutti se luulo, että muka Niili ja Tanais (Don), jota -pidettiin Aasian rajana, juoksivat mereen tarkkaan toistensa kohdalla -samalla puolipäiväpiirillä, vaikka vastakkaiseen suuntaan. Nämä -joet sen vuoksi parhaiten soveltuivat erottamaan Aasiaa molemmista -toisista maanosista. Europan ja Afrikan erottajaksi luonnollisesti -otettiin Välimeri, jonka suunta onkin idästä länteen. Se että Aasialle -myönnettiin niin paljon alaa, johtui silloisten raamatunselittäjäin -käsityksestä Noan perhesuhteista. Noa nimittäin jakoi maan kolmen -poikansa, Semin, Hamin ja Jafetin kesken. Mutta koska Sem oli vanhin -ja hänen siemenestään piti syntyä Herran valitun kansan, niin hän sai -koko itäpuoliskon, länsipuolisko taas jaettiin kahtia Jafetin ja Hamin -kesken. Kartoissa taas asetettiin yläsyrjään maailman itäkohta, — eikä -pohjoisnapa, kuten sekä kreikkalaisten että nykyajan kartoissa, — koska -Aasia oli kristinuskon kehto ja Paratiisi Raamatun mukaan oli idässä. -Idälle oli sen vuoksi kartassa annettava kunniasija. - -Pyöräkartta lienee saanut alkunsa silloin, kun maailmaa aljettiin pitää -uivana pallona, joka suurimmaksi osaksi oli veteen uponnut. Veden -päällä oleva osa luonnollisesti oli ympyriäiseksi kuvattava. Mutta -Jerusalem edelIeenkin piirrettiin kartan keskipisteeseen. Myöhemmin -kun Aasiaa ruvettiin laajemmalti tuntemaan ja se kartoilla valtasi -yhä enemmän tilaa, siirtyi Jerusalem jonkun verran keskustasta lännen -puolelle. - - - - -Arabit maantieteen elvyttäjinä. - - -Kaikki suuret uskonnolliset liikkeet ovat melkoisesti laajentaneet -ihmiskunnan maantuntemusta. Braamalaisuuden levenemisen kautta -Etu-Intia tutustui Taka-Intiaan ja Malaiji-saaristoon, buddalaisuus -laajensi Intian maantuntemusta Tibetin ja Kiinan kautta Japaniin -saakka, kristinusko taas saattoi koko Pohjois- ja Itä- Europan -maantiedon piiriin. Nestoriolaiset lähetyssaarnaajat ensimäisellä -vuosituhannella matkustivat aina Kiinaan saakka. Mutta kaikkein enimmän -islam, Muhamedin perustama uskonto, on vaikuttanut maantuntemuksen -laajentumiseen. Muhamedilaisuus hämmästyttävän lyhyessä ajassa levitti -vaikutuksensa Herkuleen patsaista hamaan Kiinaan saakka. - -Islamin keskustoihin keräytyi pimeinäkin vuosisatoina, jolloin -Länsimailla vallitsi yleinen sekasorto ja tietämättömyys, paljon -tietoja mitä etäimpänä toisistaan olevista maista ja kansoista. -Arabit kehittivät vilkkaan kaupan niihin maihin, jotka he alaisikseen -lannistivat, ja vielä etäämmällekin. Kaikista muhamedilaisista maista -kokoontui pyhiinvaeltajia Arabian pyhiin paikkoihin. Matkustaminen -oli verraten helppoa, kun arabeja oli uskonnon keralla levinnyt -niin laajalle ja kaikkialle Itämaille oli samalla perustettu -kauppasiirtokuntia. Lisäksi koraani velvotti tunnustajiaan suoraan -mitä laajimman vieraanvaraisuuden matkustavaisille, tarpeen tullen -varustamaan heille matkarahatkin. Saatuaan valtoihinsa Mesopotamian ja -Niilin laakson Arabit hallitsivat molempia Intiaan vieviä kauppateitä -ja saivat sen kautta tämän vanhan ja tärkeän kaupan haltuunsa. -Arabialaiset kauppiaat saivat niin vankan jalansijan Intiassa, että -Portugalilaiset Uuden ajan alussa saivat panna kaikki voimansa -liikkeelle, murtaakseen asevoimalla heidän kauppa-yksinvaltansa. - - - -Arabit Intian väylillä. - - -Ennen muhamedin uskon perustamista ja leviämistä oli etäisempien -Itämaitten kauppa muutamia vuosisatoja ollut suureksi osaksi -Kiinalaisten käsissä. Kiinan valtakunta oli Keskiajan alkupuolella -kukkeimmillaan. Se ylläpiti lännen kanssa yhteyttä sekä vanhoja maan -poikki kulkevia karavaniteitä pitkin, että meritsekin. Kiinalaiset -tunsivat jo silloin kompassin ja purjehtivat sen johdolla aavainkin -merien poikki. Kiinalaisia aluksia saapui Intian satamiin ja -arabialaisten kirjottajain tietojen mukaan aina Ormukseen, Persian -lahden suulle, ja joskus Kaksoisvirtainkin suistamoon saakka. Mutta kun -Arabit alkoivat näillä merillä purjehtia, niin kiinalainen laivakulku -sitä myöten taantui. Arabit vuorostaan alkoivat Intiasta ulottaa -retkiään aina etäiseen silkkimaahan saakka. - -Arabien kauppa Kiinaan näyttää alkaneen kahdeksannella vuosisadalla. -Alussa oli nykyinen Kanton tärkein kauppapaikka, myöhemmin siltä vei -voiton Khanfu, nykyinen Hongtshoufu. Mutta yhdeksännen vuosisadan -lopulla syntyi Kiinassa suuri kapina, jonka kautta muun muassa -silkkiteollisuus kärsi suuria vaurioita. Maassa olevat ulkomaalaiset -surmattiin ja heidän siirtokuntansa hävitettiin. Tämän kapinan -jälkeen arabialaiset laivat eivät enää uskaltaneet lähteä Kiinaan, -eivätkä kiinalaisetkaan saapua Intiaan. Tavaranvaihtoa kuitenkin -jatkettiin, mutta sen pääpaikaksi tuli nyt Ptolemaioksenkin tuntema -»Kultainen Khersonnesos», nykyinen Malakan niemi, jossa oli Kaleh -niminen tärkeä kauppapaikka. Tähän satamaan varmaan saapui aluksia -Malaiji-saaristostakin, jonka asukkaat vanhastaan ovat olleet maailman -rohkeimpia merenkulkijoita — hehän ovat kansoittaneet Tyynen meren -saaretkin pienine mutta merikuntoisine pursineen. Malaiji-saaristosta, -Sundasaarilta, Molukeilta, Filippineiltä, tuotiin nuo mausteet, jotka -olivat sekä Itämailla että Länsimailla niin haluttua tavaraa. Kaleh -oli niin ollen ensimäisen vuosituhannen lopulla Intian tärkeimpiä -kauppapaikkoja. Se oli vielä Portugalilaisten saapuessa varsinkin -maustekaupan keskusta. - -Arabialaisilla aluksilla Intian ja Kiinan tavarat sitten saapuivat -Punaiseen mereen, joko Kholsum nimiseen kauppapaikkaan, joka oli -nykyisen Suezin seuduilla, taikka etelämmäksi rannikolle, josta ne -karavaniteitä kulkivat joko Arabian rannikkoa Syyriaan, taikka Punaisen -meren länsirannalta maan poikki Niilin laaksoon. - -Abu Zeyd niminen arabialainen kirjailija, maantieteilijä Massudin -ystävä, on säilyttänyt seuraavan kertomuksen erään tuttavansa käynnistä -Kiinan keisarin hovissa. Tämä matkakertomus on omiaan kuvaamaan tuota -Arabien aikaista yritteliäisyyttä ja samalla niitä käsityksiäkin, jotka -siihen aikaan vallitsivat kaukaisessa idässä. - - - -Ibn Vahab Kiinassa. - - -Bassoran kaupungissa asui, kertoo Abu Zeyd, Ibn Vahab niminen mies, -joka v. 870, Sansibarin rannikolta tulleitten rosvojen hävitettyä -kaupungin, pakeni Sirafiin ja siellä astui laivaan, joka juuri oli -valmiina purjehtimaan Kiinaan. Häntä halutti käydä Kiinan keisarin -hovissa. Onnellisesti hän saapuikin Khanfuun ja matkusti siellä -Kumdamiin (Siganfuhun, silloiseen pääkaupunkiin) ja tällä matkalla -hän viipyi kaksi kuukautta. Kumdamissa hän oleskeli kauan aikaa ja -kirjotti keisarille useita anomuksia, joissa hän ilmotti olevansa -Arabialaisten profeetan sukua. Vihdoin hän pääsikin keisarin puheille. -Tämä häneltä kysyi monta kysymystä Arabeista ja varsinkin siitä, -kuinka he olivat hävittäneet Persialaisten valtakunnan. Ibn Vahab -vastasi, että he olivat sen tehneet Jumalan avulla, koska Persialaiset -olivat epäjumalanpalvelijoita, rukoillen tähtiä, aurinkoa ja kuuta, -eikä oikeata Jumalaa. Siihen keisari vastasi, että Arabit olivat -vallottaneet maailman kaikkein kuuluimman, parhaiten viljellyn, -rikkaimman, hienoimmasta puheenparresta tunnetun ja laajimmin kiitetyn -valtakunnan. Sitten hän kysyi: »Mitäpä teidän maassanne puhutaan -maan muista kuninkaista?» Arabialainen siihen vastasi, ettei hän -tiennyt. Keisari silloin sanoi tulkille: »Sano, että me pidämme -arvossa ainoastaan viittä kuningasta ja että se sama kuningas, jonka -valtakunta on laajin, on se joka hallitsee Irakia (Babylonia); sillä -se on maailman keskellä ja muitten kuninkaitten maan piirittämä ja me -olemme huomanneet, että häntä sanotaan 'kuninkaitten kuninkaaksi'. -Hänen jälkeensä on ensimäinen sija meidän keisarillamme, joka on tässä -läsnä, ja me olemme huomanneet, että häntä sanotaan 'ihmiskunnan -kuninkaaksi'. Sillä ei ole ainoatakaan toista kuningasta, jolla olisi -alamaistensa yli täydellisempi valta. Eikä ole auringon alla kansaa, -joka olisi hallitsijalleen uskollisempi ja alamaisempi kuin tämän maan -kansa. Me olemme sen vuoksi tässä suhteessa 'ihmiskunnan kuningas'. -Hänen jälkeensä on Turkkilaisten kuningas, jonka valtakunta rajottuu -meidän maahamme, ja häntä me sanomme 'jalopeurain kuninkaaksi'. Sitten -tulee 'elefanttien kuningas', joka hallitsee Intiaa, ja häntä me myös -sanomme 'viisauden kuninkaaksi’, koska hän Intialaisista polveutuu. -Ja viimeinen heistä on Kreikkalaisten kuningas, jota sanomme 'miesten -kuninkaaksi'. Sillä ei ole missään maan päällä parempia tapoja eikä -hienompaa ulkonäköä, kuin hänen alamaisillaan. Nämä ovat», hän sanoi, -»kuuluimmat kaikista kuninkaista, eikä ketään voida heihin verrata.» -Sitten, sanoi Ibn Vahab, hän käski tulkin kysyä minulta, tunsinko -minä herraani ja mestariani, tarkottaen profeettaa, ja olinko minä -hänet nähnyt? Minä siihen vastasin: »Kuinka olisin nähnyt häntä, -joka on Jumalan luona?» Hän sanoi: »Sitä minä en tarkottanut, vaan -sitä kysyn, minkä laatuinen mies hän oli muodoltaan?» Minä vastasin, -että hän oli ylen kaunis. Sitten hän käski tuoda suuren lippaan ja -sen avattuaan otti siitä toisen, jonka hän asetti eteensä ja sanoi -tulkilleen: »Näytä hänelle hänen herransa ja mestarinsa.» Ja minä -näin lippaassa profeettain kuvat, jonka vuoksi liikutin huuliani, -rukoillen itsekseni heidän kunniakseen. Keisari ei luullut minun niitä -tuntevan ja sanoi tulkille: »Kysy, miksi hän liikuttaa huuliaan?» -Minä vastasin rukoilevani profeettain kunniaksi. »Mistä tunnet -heidät?» Minä vastasin tuntevani heidät heidän elämästään. »Siellä -on», minä sanoin, »lippaassa Noa, joka pelastui, kun Jumala lähetti -maan päälle vedenpaisumuksen. Ja minä tavalliseen tapaan tervehdin -Noaa ja hänen seuralaisiaan.» Keisari silloin nauroi ja sanoi: -»Etpä erehtynytkään Noasta, ja oikein sanoit hänen nimensä. Mutta -suuresta vedenpaisumuksesta me emme mitään tiedä. On kyllä totta, -että vedenpaisumus peitti osan maasta, mutta se ei ulottunut meidän -maahamme, eikä edes Intiaan saakka.» Minä vastasin tähän, jonka jälkeen -taas sanoin hänelle: »Siellä on Mooses sauvoineen ja Israelin lapset, -ja siellä on Jeesus, joka ratsastaa aasilla ja hänen apostolinsa hänen -kanssaan.» »Ah», sanoi keisari, »hän (Jeesus) ei ollut kauaa maan -päällä, sillä kaikki mitä hän teki, hän teki vähän enemmässä kuin -kolmessakymmenessä kuukaudessa.» Sen jälkeen Ibn Vahab näki muitten -profeettain vaiheet, jotka oli ilmaistu samalla tavalla, kuin olemme -lyhyesti tässä selittäneet. - -Sitten, kertoo edelleen Ibn Vahab, näin Muhamedin kuvan, ja profeetta -ratsasti kamelilla, ja hänen ympärillään hänen seuralaisensa myös -ratsastivat kameleilla, jaloissaan arabialaismalliset kengät ja vyötäys -nahkavöillä vyötettynä. Silloin minä itkin ja keisari käski tulkkia -kysymään, mikä oli syynä siihen, että vuodatin kyyneleitä? »Siinä on -profeettamme ja herramme, joka myös on minun serkkuni.» Hän sanoi, -että olin oikeassa ja huomautti, että hän ja hänen kansansa olivat -anastaneet parhaan kaikista valtakunnista. Mutta hän (profeetta) ei -itse saanut sitä tyydytystä, että olisi sen nähnyt, vaan vasta hänen -seuraajansa. Myöhemmin näin suuren joukon muita profeettoja, joitten -tulkki luuli olevan heidän omasta maastaan (Kiinasta) ja Intiasta. - -Keisari sitten kysyi Ibn Vahabilta monta kysymystä kalifeista ja -heidän vaateparrestaan ja monesta muhamedin uskon määräyksestä, ja -arabialainen vastasi parhaan taitonsa mukaan. Sitten keisari sanoi: -»Mikä on sinun mielipiteesi maailman iästä?» Minä vastasin, että -mielipiteet siitä olivat erilaiset, että jotkut luulivat kuuttatuhatta -vuotta, toiset enemmän tai vähemmän. Tämän kuultuaan keisari ja hänen -ensimäinen ministerinsä, joka myös oli läsnä, alkoivat nauraa ja -keisari keksi monta vastaväitettä siihen, mitä minä olin sanonut. -Lopulta hän sanoi: »Mitä teidän profeettanne siitä asiasta opettaa? -Sanooko hän samaa kuin sinä?» Minun muistoni petti ja minä vakuutin -hänelle, että hän sanoi samaa. Mutta silloin huomasin pahottaneeni -hänen mieltään, ja hänen mielipahansa näkyi hänen kasvoistaan. Hän -käski sitten tulkin puhua minulle seuraavaan laatuun: »Pidä varasi, -mitä puhut, sillä kuninkaat eivät milloinkaan puhu muutoin, kuin -saadakseen kuulla totuuden siitä, mitä he tahtovat tietää. Miten voi -teidän kesken olla eri mieliä maailman iästä? Jos niin on, niin olette -myös eri mieltä siitä, mitä profeetta on sanonut, vaikkei saa olla -mitään erimielisyyttä profeettain opetuksista, vaan on niitä kaikkia -kunnioitettava varmoina ja erehtymättöminä. Varo sen vuoksi, kuinka -tämän jälkeen puhut.» Lopuksi hän lausui: »Mistäs se tulee, että olet -hylännyt kuninkaasi, jota lähempänä et ole ainoastaan asuinsijasi, -vaan myös veresikin kautta, kuin meitä?» Vastaukseksi ilmotin hänelle -Bassorassa tapahtuneesta melskeestä ja kuinka olin tullut Sirafiin ja -siellä tavannut laivan, joka oli valmiina purjehtimaan Kiinaan, ja -että minä, kuultuani hänen valtakuntansa maineesta ja rikkaudesta, -olin ollut utelias tulemaan tähän maahan ja näkemään kaikki omin -silmin. Ja minä sanoin, että piankin palaisin omaan maahani ja serkkuni -kuningaskuntaan ja että minä uskollisesti kertoisin, mitä olin nähnyt -Kiinan mahtavasta valtakunnasta ja sen laajoista maakunnista, ja -että minä kiitollisesti ilmottaisin, kuinka hyvin minua oli siellä -kohdeltu, kuinka suuret hyvät työt olivat osakseni tulleet.—ja tämä -näytti häntä suuresti miellyttävän. Hän sitten antoi minulle runsaat -lahjat ja määräsi, että minut vietäisiin Khanfuun postihevosilla. -Kaupungin kuvernöörille hän kirjotti, käskien kohdella minua suurella -kunnialla ja varustaa minulle samanlaisia suosituksia maakuntien muille -maaherroille. Siten minua kaikkialla hyvin kohdeltiin ja sain runsaasti -kaikkea, mitä ylläpidokseni tarvitsin, ja minua kunnioitettiin monilla -lahjoilla, kunnes lähdin Kiinasta. - -Ensimäisiä Arabien anastuksista Intian meressä lienee ollut Sokotran -saari, Kap Guardafuin edustalla. Saari oli muhamedilaisten anastaessa -vielä kristitty, sen asukkaat tunnustivat Nestorioksen oppia. Arabien -vallassa saari muuttui muhamedilaiseksi ja vaaralliseksi rosvopesäksi. -Sokotrasta edettiin etelää kohti Sansibarin rannikolle, jossa Arabeilla -arvatenkin oli jo hyvin vanhoista ajoista siirtokuntia. Nyt toimia -tällä puolella melkoisesti laajennettiin. Noin v. 742, jälkeen Toursin -tappelun, jossa Kaarlo Martel voitti Espanjan Sarasenit, koettivat -profeetan serkun ja vävyn Alin jälkeläiset, Emosaidien heimo, kohottaa -päällikkönsä Saidin Damaskon valtaistuimelle, mutta yritys meni -myttyyn ja koko heimo pakeni. Punaisella merellä hankittiin laivoja -ja purjehdittiin pitkin Afrikan rannikkoa etelään päin. Ensinnä -näyttää Sokotra olleen heimon pääpaikkana, mutta sieltä perustettiin -siirtokuntia kauas etelään, aina Melindeen, Mombasaan ja Mosambikiin -saakka. Luultavasti Emosaidit kävivät Madagaskarissakin, vaikkei tästä -ole säilynyt selvää tietoa Arabien maantieteellisissä teoksissa. -Sansibarin rannikosta niissä sanotaan, että neekerimaa, joka siitä -alkoi, oli laaja. »Mutta sydämessään he kunnioittivat Arabeja, ja -nähdessään yhden näistä lankesivat hänen edessään kasvoilleen ja -huutivat: 'Tässä tulee yksi Taatelien maasta' — sillä he olivat hyvin -ahnaat taateleille.» - -Kuinka tutut nämä Idän väylät olivat Arabeille aina kaukaiseen Kiinaan -ja Japaniin saakka, käy täysin selville heidän kirjallisuudestaan -ja saduistaan. Intian merestä, sen ilmiöistä ja eläimistä kerrotaan -niin sattuvia havainnoita, että kertojat selvään olivat tuohon mereen -hyvin perehtyneet. Kerrotaan sen delfineistä, haikaloista ja näitten -leppymättömistä vihollisista imukaloista, kaloista, jotka osasivat -lentää, ja semmoisista, jotka kykenivät kiipeämään puissa. Mutta -kaikkein enimmän merenkulkijoita pelotti »allokhan» hirviö, joka -nieli ihmisiä. »Allokhan» lienee tarkottanut vasarahaita, joka noissa -vesissä on yleinen ja sekä ahneutensa että kamalan rumuutensa vuoksi on -yhä pelätty. Kuvaillaan vesipatsaita ja pyörremyrskyjä, jotka Intian -vesillä ovat niin tavallisia ilmiöitä, vaikka tietysti liiotellen, -itämaalaiseen tapaan. Ceylonista, Malediveistä, Andamaneista, -kaikkialta kerrotaan seikkoja, jotka yhä ovat noille seuduille -luonteenomaisia. - -Näiden tosiasiain valossa on huomattu, että »Tuhannen ja yksi yötä» -nimiseen satukokoelmaan kuuluvat Sinbad Purjehtijan matkatkin -perustuvat tositapauksiin, vaikka ne eivät olleetkaan yhden miehen, -vaan useitten matkoja ja vaikka toteen sekotettiin vielä enemmän tarua -kotolaisten huvittamiseksi kahvilain hämyhetkinä. - - - -Sinbad Purjehtija. - - -Sinbad Purjehtijasta» kaikkiaan kerrotaan seitsemän matkaa. -Ensimäisessä kerrotaan hänen lähteneen Wak-Wak saarille kauppaa -tekemään. Nämä saaret luultavasti tarkottivat Japania. Hän purjehti -sinne lukemattomien saarien välitse, jotka kuvauksesta päättäen -tarkottivat Intian lounaisrannikon edustalla olevia Lakkadiveja. -Vihdoin hän joutui eräälle, joka oli ihana kuin Paratiisin yrttitarha, -mutta olikin valaan selkä. Valas heräsi, kun tuli sytytettiin sen -selälle ja sukelsi mereen. Sinbad joutui veteen ja ajautui »Tammain -saareen», joka luultavasti oli nykyinen »Hevossaari» lähellä Ceylonia. -Kristityssä Pyhän Brandanin legendassa tapasimme samanlaisen -valasjutun, sillä erotuksella vain, että Sinbadin valaan selässä -kasvoi suuria metsiä ja juoksi puroja — niinkuin saattoi odottaakin -päiväntasaajan seutujen sekä henkisesti että aineellisesti rehottavassa -ilmanalassa. Kuningas Mihrajn palvelijat pelastivat Sinbadin toiseen -saareen, jossa oli ylenpalttisesti kamferia ja pippuria — ehkä -Molukeille, vanhain »Maustesaariin». Nimi Mihraj taas lienee sama -sana kuin intialaisten ruhtinaitten yleinen nimi »maharaja». Mihrajn -valtakunnassa Sinbad tapasi vanhan pursimiehensä, sai takaisin -omaisuutensa ja lähti palaamaan Bassoraan. Matkalla hän tapasi Kasil -nimisen ihmesaaren, josta kuului öisin ainaista rumpujen pärinää. -Meressä oli kolmeasataa jalkaa pitkiä kaloja, jotka kuitenkin olivat -niin arkoja, että ne pakenivat, kun löi kahta keppiä yhteen. Siinä -uiskenteli linnun kaltaisia olennoita, joilla oli pöllön pää. Ne -tietenkin olivat lentokaloja. Juttu »rumpusaaresta» oli Keskiajalla -Länsimaillakin yleinen taru. Jättiläiskalat olivat valaita, joita -Nearkhoskin niin vähällä vaivalla pelotteli pakoon. - -Toisella matkallaan Sinbad näyttää olleen tiellä Sansibarin rannikolle, -kun petolliset merimiehet jättävätkin hänet »saarelle nimettömälle». -Siellä hän yksinäisenä ja hyljättynä löysi rokki linnun valtavan -suuren munan. Hän asettui sen viereen odottamaan, kunnes lintu itse -saapuisi. Eikä aikaakaan, ilma pimeni ja tuli lintu, joka ei tosin -ollut »suuren suuri», mutta ei »pienen pienikään», kohottihan elefantin -kummallakin kourallaan. Kun lintu oli nukkunut, niin Sinbad sitoi -itsensä sen jalkaan kiinni, ja lintu kantoi hänet ilmojen halki -Timanttilaaksoon, toisin sanoen Madagaskarista Intiaan. Kun rokki -laskeutui laakson pohjalle poimiakseen käärmeen suupalakseen, niin -Sinbad äkkiä päästi siteensä ja oli taas onnellisesti maassa. Mutta -siitä ei ollut pitkää iloa, sillä laakso oli täynnään suuria käärmeitä -ja sen reunat olivat summattoman korkeat ja äkkijyrkät. Istuessaan ja -tilaansa aprikoidessaan hän äkkiä havahtui, kun hänen eteensä pudota -tömähti suuri lihakappale. Hänen mieleensä välähti, että vanha taru -Timanttilaaksosta (josta olemme Herodotoksen mukaan ennen kertoneet) -perältäkin mahtoi olla totta, ja paikalla hän päätti käyttää hyväkseen -älyämäänsä pelastuksen mahdollisuutta. Hän köytti itsensä lihapalaan -kiinni. Tuli kokko, kohotti palan miehineen päivineen ilmaan ja kantoi -pesäänsä. Timanttikauppiaat, jotka olivat lihakappaleen heittäneet, -olivat siellä varalla, säikähyttivät kokon pois pesästä ja hyökkäsivät -katsomaan, oliko liha tuonut mukanaan timantteja. Timantteja he eivät -tosin löytäneet, mutta löysivät Sinbadin sen sijaan. He tietysti -pettyivät pahasti, mutta Sinbad oli laaksossa täyttänyt kaikki -vaatteensa timanteilla ja saattoi helposti lohduttaa heitä. Näin -pelastuttuaan Sinbad teki kauppaa »Kamferisaarilla», joista hän aivan -asian mukaisesti kertoo, kuinka maanasukkaat kalvoivat puuhun reiän ja -antoivat kamferipihkan siitä valua astioihin. — Näissäkin seikkailuissa -on keksitty tosipohjaa. Rokki lintu lienee tarkottanut Aepyornis -lintua, jonka munankuoria ja luita on löydetty Madagaskarista. Lintu -on jo ammoin sukupuuttoon kuollut, mutta sitä ehkä oli vielä Vanhalla -ajalla jäljellä, samoin kuin Uudessa Seelannissa moa lintua, jonka -maorit hävittivät sukupuuttoon. Aepyornis ei kuitenkaan ollut kotkan -näköinen lintu, jommoiseksi sitä tavallisesti kuviteltiin, vaan -samanlainen kuin kamelikurki, vaikka kuutta kertaa suurempi. Semmoinen -lintu helpostikin saattoi antaa aihetta rokki-taruun, vaikka toiselta -puolen tarut suurista kotkista ovat ikivanhaa mielikuvitelmaperua, -joka on elänyt kautta aikain kaikkien kansain mielikuvituksessa. -Kalevalassakin on semmoinen ihmelintu mitä komeimmin kuvattu. Ehkä -se alkuaan perustuu hyvin vanhoihin muistoihin ihmiskunnan lapsuuden -ajoilla vallinneista oloista. Timanttilaaksollakin luulevat jotkut -olevan tosipohjaa, mutta varmaan tämä pohja oli hyvin paljon vanhempi -Arabien keskiaikaisia purjehdusretkiä Intian vesillä. Yleiseen -otaksutaan, että laakso tarkotti jotain Intian seutua, sillä Intia oli -Vanhalla ajalla kuuluin jalokivimaa. - -Kolmannella matkallaan Sinbad pyrki Kiinaan, mutta hänen laivansa -ajautui Apinavuoren rannalle — ehkä Sumatraan, — ja siellä hän -laivamiehineen joutui mustan hirviön valtaan, joka söi ihmislihaa. -Kummituksella oli vain yksi silmä, ja samanlaisilla keinoilla kuin -muinoin Odysseus Sinbadkin miehineen pelastui sen kynsistä. He -joutuivat sitten maahan, jossa kasvoi runsaasti sandali-puuta — -ehkä nykyiseen Timoriin. Sieltä ja Molukeilta taas otettiin suuri -maustekuorma, nähtiin paljon uusia merikummituksia ja palattiin »rauhan -majaan», Bagdadiin. - -Paha himo tutkistella Luojan salattuja asioita sai Sinbadin yhä -uudelleen merelle lähtemään. Hän kärsi nyt haaksirikon ihmissyöjäin -saarilla, joilla kasvoi pippuria ja kookospähkinää — ehkä Andamaneilla. -Siellä haaksirikkoutuneille syötettiin ruohoa, joka heitä lihotti, -mutta vei järjen. Kun he olivat kylläksi lihoneet, niin heidät -teurastettiin ja syötiin. Sinbad yksin vältti surman, sillä hän älysi -vaaran eikä syönyt tuota ruohoa. Hän pääsi pakenemaan merenrannalle, -josta pippuria keräävät valkoiset ihmiset hänet pelastivat ja veivät -maahansa. Mentyään siellä naimisiin ja asetuttuaan sinne asumaan hän -kuitenkin sai kokea sen kumman, että hänet maan tavan mukaan elävänä -haudattiin vaimonsa kanssa tämän kuollessa. Mutta Sinbad ei olisi ollut -Sinbad, ellei olisi nytkin pelastunut. Eräs eläin opasti hänet ulos -vainajien luolasta. - -Viidennellä matkallaan Sinbad joutui jumalattomien kumppanien seuraan. -Nämä löysivät nimettömältä saarelta rokki linnun munan, mursivat -sen ja söivät sisältä poikasen. Mutta heille kävi yhtä huonosti -kuin Odysseun seuralaisille, kun nämä teurastivat ja söivät Apollon -pyhän härän. Emorokki uroon keralla ajoi laivaa takaa pudotellen sen -päälle niin suuria kiviä, että se hajosi ja upposi. Sinbad yksin taas -pelastui saarelle, joka oli ihana kuin ihanin yrttitarha. Siellä hän -tapasi »meren vanhuksen», jonka luullaan tarkottaneen erästä Sumatran -suurta apinaa. Siihen viittaa kaikki, mitä Sinbad »meren vanhuksesta» -kertoo: hän ei puhunut mitään, söi hedelmiä, iho oli karkeata kuin -puhvelihärän ja vanhuksen sääret ja kiipeämiskyky olivat verrattomat. -Ja hän matki kaikkea, samoin kuin apinatkin. Nähtyään kerran Sinbadin -viinistä ilostuvan hänkin sitä joi, juopui, vaipui uneen ja Sinbad -pääsi livistämään tiehensä. Sinbad lähti nyt tekemään pippurikauppaa -Kamaree rannikolle, joka luultavasti oli sama kuin Etu-Intian nykyinen -Koromandel rannikko. Siellä hän palkkasi helmenpyytäjiä, jotka nostivat -merestä suunnattoman kalliita helmiä — Kap Komorinin ja Ceylonin -helmisärkät ovat yhä vielä maineessa. - -Kuudes matka liikkuu kokonaan tosipohjalla. Se varsinkin kuvailee -Ceylonin saarta, jonka tiedetään olevan päiväntasaajan alla. Saaren -koosta annetaan osapuilleen oikeita tietoja, kuvataan Aadamin vuorta, -kiitetään saaren rubineja ja jalokiviä. Sinbad vei sen kuninkaalta -kalliita lahjoja kalifi Harun-al-Rashidille, rubinimaljan, aloeta, -kamferia y.m. Ceylonin tuotteita ja keltaiselle nahkalle kirjotetun -kirjeen. - -Seitsemäs ja viimeinen matka eroaa eräissä suhteissa kaikista -edellisistä. Matka piti taas Ceyloniin ja onnellisesti Sinbad tällä -kertaa sinne saapuikin. Hän tuli nyt kalifin lähettiläänä ja otettiin -vastaan suurella kunnialla; mutta paluumatkalla hän joutui rosvojen -käsiin. Oltuaan jonkun aikaa orjana hän joutui villielefanttien -valtoihin, mutta nämä säästivät hänen henkensä ja vielä näyttivät -hänelle suunnattoman salaisen norsunluuvarastonkin. Ne nimittäin -älysivät, että jos Sinbadin surmaisivat, niin tulisi paljon muita -miehiä niitä tappamaan ja ottamaan niitten hampaita. Paras keino -ihmisten murhanhimon tyynnyttämiseksi oli muka hankkia heille -riittävästi norsunluuta. Siitä syystä Sinbad tietoineen päästettiin -menemään. Sinbad vakavana kuin ainakin kertoi salaisuuden kalifille ja -tämä vastasi, että hän ehkei olisi uskonut juttua, jos sen olisi joku -muu kertonut, mutta Sinbadia oli mahdoton olla uskomatta. Hän toisin -sanoin leikillisesti huomautti, ettei kuulu seikkailija ensi kertaa -lasketellut merimiesjuttuja. - -Atlantin merelle eivät Arabit uskaltaneet lähteä, vaikka olivatkin -idässä niin laajalti liikkuneet. Massudi sanoo, että oli mahdoton -kulkea laivoilla sitä merta, joka oli »kuparijumalien salmen» -(Herkuleen patsaitten) takana. »Sillä ei ainoakaan laiva purjehdi -tuolla merellä, se on ilman viljelystä ja asukkaita ja tuntematon on -sekä sen päättymys että syvyys.» Eräät seikkailijat olivat kerran -yrittäneet kulkea sen yli, mutta purjehdittuaan itätuulella jonkun -aikaa he tulivat niin pimeään, matalaan ja vaikeaan mereen, että -kääntyivätkin etelään ja tulivat saarelle, jossa oli kookkaita miehiä -ja erinomaisen kauniita naisia. Täältä heidät kuitenkin lähetettiin -kotia ja kehotettiin, etteivät toista kertaa yrittäisi. Saaren kuningas -kertoi, että hänen isänsä oli kerran lähettänyt orjia yrittämään meren -poikki, mutta kun he olivat purjehtineet kuukauden, niin valo loppui -ja heidän täytyi palata takaisin. Vielä neljännentoista vuosisadan -lopulla, vähää ennen kuin Portugalilaiset alkoivat Henrik Purjehtijan -johdolla tutkia Afrikan länsirannikkoa, kirjotti eräs etevin silloin -elävistä arabialaisista maantieteen tutkijoista: »Lännen meri on -loppumaton, niin etteivät laivat uskalla sille lähteä sen etäämmäksi -kuin rantoja näkyy, sillä vaikka purjehtijat olisivatkin tunteneet -tuulien suunnan, niin he eivät olisi tienneet, minne nuo tuulet heitä -veisivät, ja kun ei takana ole mitään asuttua maata, niin voisivat he -menehtyä sumuihin, höyryihin ja autereihin. Lännen raja on Atlantin -meri.» - -Valtansa mahtavuuden ajalla, kahdeksannesta kolmanteentoista -vuosisataan saakka, Arabit kaikella voimallaan jatkoivat vallotuksia, -maitten tutkimista ja kauppaa. Maalla varsinkin moslemilaiset -matkustajat ja kauppiaat laajensivat yhteyksiä ja maantuntemusta. -Varhaisemmat kalifit uusia maita vallottaessaan samalla hankkivat -niistä tietoja. Kun Tarik ja Musa olivat anastaneet Espanjan, niin -Damaskon kalifi Valid käski heitä keräämään tietoja maasta ja sen -varoista. Kalifien valta laajimmillaan ollessaan ulottui Intian -rajoilta Pyreneihin saakka, ja niin saattoivat arabialaiset matkustajat -esteettä kulkea idästä länteen melkein halki koko siihen saakka -tunnetun maailman. Gangeen ja Jaxarteenkin tuonpuoliset, Bolortagin -takaiset maat, joissa ei siihen saakka ollut kukaan käynyt, tulivat -nyt Arabeille tunnetuiksi. Keski-Aasian ja Etelä-Venäjän aroilla -he ensimäiseksi liikkuivat laajemmalta kauppiaina. Etelään päin -tunkeuduttiin Saharan poikki Sudaniin ja saatettiin tämä tuntematon maa -arabialaisen vaikutuksen alaiseksi. - - - -Arabien karavaanireitit. - - -Kalifikunnan tärkeimmät kauppatiet kulkivat tietenkin Mesopotamian -molempien virtain laaksoja, haaroen niistä eri suunnille. Valtakunnan -kauppa samoin kuin valtiollinen mahtikin keskittyi Bagdadiin ja -Bassraan. - -Kaupan mukana muhamedin usko sai jalansijan monessakin paikoin -Etu-Intian rannikolla, mutta lisäksi koettivat Arabit asevoimalla -lannistaa ja käännyttää koko Intian, vieläpä Kiinankin. Kahdeksannen -vuosisadan alussa kalifi lähetti kaksi sotapäällikköä, joitten piti eri -teitä pyrkiä Kiinaa vallottamaan ja kilpailla, kumpi ennen ennättäisi -perille. Voittajan piti saada silkkimaa hallitakseen. Pohjoinen armeija -valtasi Bokharan ja Samarkandin ja samosi Jaxarteen yli Ferghanan -kautta Kashgariin. Eteläinen armeija oli jo saapunut Intian Multaniin, -kun kalifi äkkiä kuoli, ja molemmat yritykset jäivät kesken. »Taivaan -poika» oli jo koettanut lahjoilla ja kauniilla lupauksilla torjua -lännestä uhkaavaa myrskyä. Sen jälkeen ei yrityksiä uudistettu, -muhamedilaisten vallotushimo lauhtui, ja eteneminen seuraavina aikoina -tapahtui etupäässä rauhallisen kaupan kautta. Hindustanin sisäosat sen -vuoksi pysyivät Arabeillekin jotenkin tuntemattomina. Pohjoisia teitä -kuljettiin Tarimin syvänteen ja Mongolian kautta karavaneilla Kiinaan, -mutta Arabien vallotukset eivät olleet niin pysyväisiä, että he niillä -kulmilla olisivat kyenneet tätä maanpäällistä reittiä hallitsemaan. -Turkkilaiset paimentolaisheimot tuon tuostakin sulkivat tien ja -ryöstivät karavanit. Intiaan kuljettiin maisin kahtakin tietä, joko -etelämpää Baludshistanin kautta Indos joen suuhun, tai pohjoisempaa -Kabuliin ja sieltä Punjabiin. Mutta useimpia niistä tavaroista, -joita idästä saatiin, tuottivat kalifikunnan maat itsekin. Mervissä -ja Bokharassa oli silkinviljelys päässyt hyvään voimaan, helmiä ja -kalliita kiviä saatiin Arabian rannoilta ja Persian vuorista, pumpulia, -sokeriruokoa, myrrhaa ja savusteita, kudottuja ja kirjailtuja kankaita, -kalliita ja hyvänhajuisia puita, norsunluuta ja kaikenlaisia metalleja -varten ei myöskään tarvinnut lähteä valtakunnan rajan poikki, ei edes -Harun-al-Rashidinkaan aikana, vaikka valtakunnan rajat silloin jo -olivat suvenneet. - -Pohjoista kohti kulki kalifikunnan rajoilta kauppa, jonka suuruus -ajan oloihin nähden oli kerrassaan hämmästyttävä. Samarkandista ja -Bokharasta kulki karavanireitti Asovin järven sivu, jonka Arabit -ensiksi karttoihin piirsivät, Kaspian merelle ja Derbendin kautta -Volgan laaksoon. Etelä-Venäjällä vallitsivat siihen aikaan Khazarit, -jotka suvaitsivat muhamedilaisia, kristittyjä, juutalaisia ja -pakanoita, kaikkia samalla tavalla. Tätä tietä saapuivat Pohjoismaihin -ne arabialaiset rahat, joita täällä on niin paljon löydetty aina Vienan -rannoilta saakka. Saksassa oli eräässä Mainzista löydetyssä aarteessa -kokonaista 15,000 arabialaista rahaa. Näitä kauppateitä matkusti muun -muassa kalifi Moktaderin lähettiläs Ibn Fozzlan Bulgarien pääkaupunkiin -Volgan rannalle, ja hän on ensimäinen, joka antaa laajemman kuvauksen -Venäjästä Keskiajan keskivaiheilla. Massudi maantietoteoksessaan kertoo -näitten seutujen maantieteestä ja kansatieteellisistä oloista vielä -tarkemmin. Kuvaavaa on, että Arabialaisten tiedot Keski-Europan maista -olivat paljon vaillinaisemmat, niin että esim. Tonavan luultiin alkavan -suuresta järvestä. - - - -Arabien maantiede. - - -Arabeilla oli siis koolla aineksia maantiedon kirjottamiseksi -runsaammin kuin ainoallakaan kansalla ennen heitä. Ja heillä oli -työlleen kunnollinen perustakin, sillä Ptolemaioksen ja Strabonin -maantiedeteokset olivat heille tunnetut vuosisatoja ennen kuin -Länsimailla, he käsittivät niiden arvon ja koettivat rakentaa edelleen -samalle pohjalle. Arabeissa vaan ei ollut Kreikkalaisten laajanäköistä -nerokasta henkeä, ja siinä syy, miksi he eivät voineet runsaita -aineksiaan paremmin eduksi käyttää. - -Arabit olivat kuitenkin etevä sivistyskansa, vaikkei heidän -perustamansa uskonto olekaan sivistykselle suosiollinen. He eivät -saattaneet hallitsemiansa kehittyneitä maita rappiolle, niinkuin -myöhemmin Turkkilaiset, vaan päin vastoin kohottivat ne uuteen -kukoistukseen. Kalifit ensimäisen vallotuskiihkon asetuttua suosivat -tieteitä ja taiteita ja varsinkin maantiedettä. Kalifi Almamun -(813—833) varsinkin harrasti tätä tiedettä. Hän kutsui hoviinsa -islamin etevimmät »matematikot» eli filosofit ja rakennutti kaksi -tähtihavaintoasemaa, toisen Bagdadiin, toisen Damaskoon. Laadittiin -kartta, johon piirrettiin Ptolemaioksen pituus- ja leveyspiirit ja -kaikkien siihen aikaan tunnettujen paikkain maantieteellinen pituus -ja leveys koetettiin määrätä. Ptolemaioksen maantiedettä lisättiin -sanskritilaisilla tiedoilla ja käytettiin Intian trigonometrisiä -menetelmiä. Alfergany niminen oppinut kirjotti ensimäisen arabialaisen -teoksen astrolabista, koneesta, jonka avulla paikkain tähtitieteellinen -asema määrättiin. Almamunin toimesta vielä suoritettiin uusi -astemittaus, jotta saatiin tarkempi arvo asteen pituudelle. Hänen -seuraajainsa aikana kirjotettiin useita teoksia, joissa Arabien -maantuntemus, heidän laajat yhteytensä Itämaitten kanssa muistoon -säilytettiin. Kymmenennen vuosisadan keskivaiheilla eli Massudi, -joka oli matkustanut tavattoman laajalti ja samalla oli etevin -varhaisemmista maantieteilijöistä. - - - -Edrisi. - - -Mutta etevin arabialaisen maantieteen tutkijoista oli Edrisi, joka -eli Sisilian normandilaisen kuninkaan Rogerin hovissa (1099—1154). -Hän oli kotoisin Ceutasta, Marokon rannalta, oli matkustanut laajalti -sekä Länsi-Europassa, että Pohjois-Afrikassa, ennenkun asettui -Palermoon, jossa hän joutui niin suureen kunniaan, että tieteellisten -ansioittensa vuoksi korotettiin paroniksi. Kuningas Roger lähetti -miehiä kaikkiin maan ääriin kokoamaan aineksia hänen teostaan varten. -Normandilaisessa hovissa oleskelevilta pohjoismaalaisilta hän sai -tietoja Skandinaviasta, Suomesta ja Vienasta, ynnä pohjanmiesten -retkistä Pohjois-Atlantilla. Maantiedeteoksensa hän omisti kuninkaalle, -korotettiin kreivin arvoon ja valmisti sitten hopeisen taivaanpallonsa -ja maakiekkonsa, johon oli piirretty »koko tunnetun maan piiri ja -kaikki sen joet». - -Arabialaisissa maissa ei Edrisin aikana ketään sanottu oppineeksi, joka -ei ollut matkustanut ainakin kaikkien islamilaisten maitten kautta -pitkin ja poikki. Arabialainen tiede herätti kaikkialla Länsimailla -niin suurta huomiota, että aljettiin oppia arabian kieltä ja tutkia sen -kirjallisuutta ja sitä tietä uudelleen tutustuttiin kreikkalaiseenkin -maantieteeseen. - -Edrisi ei ollut ainoa arabialainen oppinut, joka uskonnolliset -ennakkoluulot syrjäyttäen viihtyi kristittyjen seurassa, vieläpä -aikana, jolloin parhaillaan käytiin kiihkeintä uskonsotaa Pyhän -maan omistamisesta. Heratista kotoperäinen Al Heravy (k. 1215) -oli Byzantionin keisarin Manuel Komnenoksen ystävä. Hänen oppiaan -kunnioitettiin niin suuresti, että ristiretkeläiset v. 1192 soivat -hänelle suojeluksensa, saatuaan hänet vangiksi. Mutta Al Heravykin -oli puolestaan niin ylpeä arvostaan, ettei hän ottanut vastaan Rikard -Leijonamieltä, kun tämä halusi häntä puhutella. Hän oli juuri palannut -eräältä pitkältä tutkimusretkeltään ja kieltäytyi suuttuneena vastaan -ottamasta ruhtinasta, jonka miehet olivat häirinneet hänen rauhaansa ja -turmelleet hänen matkansa tulokset. Sanottiin hänen ennen kuolemaansa -matkustaneen kautta maailman Pyreneistä Kiinaan ja Abessiniasta -Tonavaan saakka. Hänen kertomuksensa »Idän valtakunnasta» oli ainoa -teos, jota sekä kristityt että arabit ja turkkilaiset yhtä hartaasti -tutkivat. - -Ibn Batuta oli kuuluin kaikista arabialaisista matkustajoista, mutta -hänestä kerromme myöhemmin. Varsinaisena maantieteilijänä saavutti -mainetta oppinut ruhtinas Abulfeda (1273—1331), synnyltään Ejubin -huoneen prinssejä. Taisteltuaan monta tuimaa kahakkaa ristiretkeläisiä -vastaan hän sai Egyptin sulttaanilta läänikseen Hamahin pienen -sulttaanikunnan pohjoiseen Damaskosta ja hallitsi siellä yli -kaksikymmentä vuotta rauhassa ja loistossa, omistaen aikansa tieteille. -Hän auttoi auliisti kaikkia oppineita, joita hänen hoviinsa kokoontui. -Abulfeda kirjotti paitsi historiallisia teoksia laajan, tietosanakirjan -muotoon laaditun maantiedeteoksen, joka kuitenkin etupäässä perustui -Strabonin maantietoon. - -Arabien maantieteen suurimpia ansioita on se, että he kokosivat -runsaita tietoja eri kansoista, eikä näitä ansioita himmennä sekään -seikka, että he niin mielellään kaikkeen yhdistivät ihmeitäkin; se oli -koko Keski ajalle ominaista. - - - -Arabien oppi maailman rakennuksesta. - - -Ollen hartaita tähtitieteen tutkijoita, Arabit luonnollisesti -muodostivat mielipiteen maailman rakennuksestakin. He luulivat maailman -olevan kootun yhdeksästä toisensa sisällä olevasta pallosta, jotka -yhteensä muodostivat maailmanpallon. Heidän oppinsa oli siis jotenkin -sama kuin Pythagoraan koulun, joka luuli »avaruuksien ihanan soiton» -syntyvän siitä, kun nämä pallot kiertäessään hankasivat toisiaan -vastaan. Sisimmän pallon sisällä on muka maa, tämän ulkopuolella se -pallo, jossa kuu on, sen päällä Merkuriuksen pallo, sitten Venuksen, -Auringon, Marsin, Jupiterin, Saturnuksen ja kiintotähtien pallot ja -ylinnä kaikista on pallojen pallo, »sfeerien sfeeri». Kaikki nämä -pallot liikkuvat, toiset, esim. kaikkein korkein, idästä länteen, -toiset taas, kuten kiintotähtien ja planettien pallot, lännestä itään. -Ja vielä toiset kiertävät näihin nähden suorakulmaisesti. Toiset -palloista eivät kuitenkaan pyöri saman keskipisteen ympäri kuin toiset, -vaan niitten keskipiste on syrjässä. Pyörimisnopeus oli toisilla -suurempi, toisilla pienempi, mutta yleensä ne kaikki pyörivät sangen -nopeaan. Korkeimmat pyörivät niin nopeaan, että ne muka sillä ajalla, -jolla hevonen kohottaa etujalkansa ja sen jälleen maahan laskee, -pyörivät eteenpäin 3,000 parasangia (noin 18,000 kilom.). - -Massudi otaksui olevan seitsemän taivasta, jotka luotiin samalla kuin -maakin, sunnuntaina ja maanantaina. Ensimäinen taivas oli viheriäisestä -smaragdista, toinen hopeasta, kolmas punaisesta rubinista, neljäs -helmiäisestä, viides puhtaasta kullasta, kuudes topasista, seitsemäs -vihdoin tulesta. Seitsemännessä enkelit seisoivat, toinen jalka -ilmassa, ja lauloivat Herran ylistystä. Kaswini luuli enkelien olevan -eri kokoisia ja täyttävän koko taivaan avaruuden. Yhdessä Jumalan -majestettisuuden kanssa ne painoivat niin paljon, että siitä taivaan -liitokset natisivat. »Niin on sen Jumala säätänyt», arvelee Kaswini -hurskaasti. Itse maan Kaswini luuli olevan kalan selkään kiinnitetyn. -Vesi, jossa tämä kala ui, lepäsi kallioilla, nämä taas enkelin selässä, -enkeli vuorostaan lepäsi alemmalla kalliolla ja tätä kannatti tuuli. - -Mieltäkiinnittävämmät olivat Arabien mielipiteet maan ilmakehän ja -vesien ilmiöistä. Kaswini luuli ilman ulottuvan kuuhun saakka ja -jakautuvan kolmeen kehään. Lähinnä kuuta muka oli uloin kehä, tulinen -ja äärettömän kuuma, keskimäinen kehä taas oli tavattoman kylmä ja se -kehä, joka maata lähinnä ympäröi, lauhkea. Tämän ilmakehän lauhkeuden -Arabit aivan oikein käsittivät johtuvan siitä, että maanpinta heijasti -auringon säteitä. Sen korkeuden he arvostelivat 16,000 kyynäräksi, -vähän suuremmaksi siis, kuin maan korkeimpien vuorien korkeus on. -Sateen runsaus ja jakautuminen eri seuduille muhamedilaisen käsityksen -mukaan riippui yksinomaan Allahin tahdosta. Allah kaikkiviisaudessaan -antaa sadetta ainoastaan semmoisille seuduille, joissa ihmisiä asuu, -mutta hedelmättömät erämaat hän jättää satamatta. Maan ja meren -keskinäiset suhteet ovat niinikään Luojan säätämät. Oikeastaan -vesipallon pitäisi olla semmoisen, että vesi peittää maata tasan -kaikkialla, ja ettei maata siis näkyisi missään veden päällä. Mutta -maalla oleskelevain eläväin hyväksi, joista ihminen on etevin, on -Kaikkivaltias luonut ryhmyjä, jotka saarina kohoavat suuren vesipallon -sisästä. Ja veden on Luoja jakanut kahtia, niin että osa on suolaista, -osa suolatonta, jotta kullakin eläinlajilla olisi missä asua, sillä -jollei meren vesi olisi suolaista, niin se voisi ruveta mätänemään ja -levittämään pahoja löyhkiä, joista vihdoin kaikki luomakunta kuolisi. -Tämän estämiseksi jumalallinen kaitselmus on tehnyt veden suolaiseksi -sillä tavalla, että se on antanut maan suolaisten ainesten syttyä -auringonvalon vaikutuksesta ja sekaantua veteen. »Kiitetty olkoon -siis Herra, jonka olemus on korkea ja jonka selvät todistukset ovat -ilmeisinä silmiemme edessä.» - - - -Luonnonmaantiede. - - -Kerrassaan suuripiirteinen on Arabien käsitys merien synnystä. -Maailmanoppinsa kannalta he pitävät sitä seikkaa, että maata yleensä -on kuivilla merenpinnan yläpuolella, yhtenä Luojan suurimmista -ihmeteoista. Maan paljastumisen veden peitosta luulee Kaswini johtuvan -siitä, ettei maanpallokehällä ja aurinkokehällä ole aivan sama -keskipiste. Tästä muka seuraa, että aurinko maata kiertäessään sivuaa -toisia paikkoja lähempää kuin toisia. Vesi lämpiää enemmän niissä -kohdissa, jotka ovat aurinkoa lähinnä, ja »veden luontoon kuuluu, että -se lämmetessään pakenee niihin meren osiin, joissa se on varmassa -turvassa, missä oi ole jäätymisestä pelkoa. Kun se sinne pakenee, niin -paljastuu maa pallon vastakkaiselta puolelta, s.o. siinä suunnassa, -joka on auringosta etäimpänä.» Mutta etelän puoli on lähempänä -aurinkoa, pohjan puoli siitä etäimpänä. Sen vuoksi on etelän puoli -tullut mereksi, pohjan puoli kuivaksi maaksi. - -Samalla teologisella tavalla selitetään kaikki muutkin maantieteelliset -ilmiöt, mikäli ne olivat Arabeille tunnettuja. Kaswini esim. -aivan oikein selittää luoteen ja vuoksen vaihtelun johtuvan kuun -vaikutuksesta, mutta sitä hän ei kuitenkaan älyä, että se on kuun -vetovoima, joka on tuohon säännölliseen aaltoilemiseen syynä. Hän -arveli kuuvalon tunkeutuvan meriveden läpi aina meren pohjaan saakka -ja heijastuessaan takaisin pohjakallioista samalla lämmittävän päällä -olevaa merivettä, niin että se kuumeni ja samalla oheni ja pyrki -laajenemaan. Mutta laajeneminen tapahtuu ainoastaan pinnalla, merivesi -siitä paisuu ja lainehtii rantoja vastaan ja osaksi peittää niitä -tulvallaan, kunnes kuu on kulkenut taivaalla korkeimman kohtansa -ohi, jonka jälkeen vesi jälleen jäähtyy ja palaa alkuperäiseen -tilaansa. Profeetta oli Kaswinin mielestä lausunut julki tämän syvän -luonnontotuuden seuraavilla runollisilla sanoilla: »Maata vartioiva -enkeli pistää mereen jalkansa, ja siitä syntyy vuoksi, ja kun se nostaa -sen merestä, niin siitä syntyy luode.» - -Näitten mielikuvituksen luomien ihmekäsityksien keralla on arabien -luonnonmaantieteessä kuitenkin monta oikeatakin havaintoa. Albiruni -esim. sattuvasti nimittää maailman selkärangaksi sitä mahtavaa -vuorijonoa, joka Pyreneittcn ja Alppien kautta kulkee Iraanin ylängön -reunaa Turkestaniin ja Sisä-Aasiaan. Tämmöinen vertauskin jo osottaa -laajempaa näköpiiriä, mutta lisäksi on huomio oikeakin. Niinikään -hän kertoo merenpinnan toisin paikoin vaihtelevan, Lakkadivien ja -Maledivien saarilla kun koralliriutat toisin ajoin olivat kuivilla, -toisin ajoin meren peitossa. Jotenkin yleiseen käsitettiin n.s. -denudatsion, eli paljastavien voimien vaikutus maan muotoiluun, kuten -vuorien ja kukkulain kuluminen veden, tuulen ja ilman vaikutuksesta, -siitä syntyväin lietteitten kasaantuminen taas maanpinnan syvennyksiin. -Kaswini kirjottaa melkoisella ymmärryksellä näistä ilmiöistä, joitten -kautta maantiede nykyään enimmäkseen selittää koko maanpinnan -muotoilun. Massudi taas täydellä ymmärryksellä, vaikka samalla -ihmetyksellä, lausuu julki sen tosiasian, että Eufrat ja Tigris -vähitellen täyttävät Persian lahtea; liettyminen oli muka tapahtunut -niin nopeaan, että Hira niminen satamapaikka, jossa kiinalaiset alukset -usein kävivät ensimäisen vuosituhannen keskivaiheilla, vähitellen oli -maattumisen kautta siirtynyt kauas maan sisään, ja tämä kaikki oli -tapahtunut kolmensadan vuoden kuluessa. Albiruni taas arvelee, ehkä -kreikkalaisten mestariensa vaikutuksesta, että Bengal oikeastaan on -vanha merenlahti, joka on Gangeen ja sen syrjäjokien kuljettamasta -lietteestä maattunut. - -Kasvimaantieteen alalla Arabit ovat tehneet joukon arvokkaita -havainnolta. He kiinnittivät huomiota varsinkin taatelipalmun -levenemiseen, tämä puu kun on heidän kotimaansa varsinainen -leipäkasvi. He ottivat tarkan selon sen kasvupaikoista Espanjasta -ja Marokosta aina Kiinaan saakka. Mutta sitä paitsi he tarkalla -silmällä tutustuivat kaikkiinkin kasvistoilmiöihin niissä maissa, -jotka tulivat heidän vaikutusvaltansa ja kauppansa piiriin. Verraten -harvoin he tulivat vääriin johtopäätöksiin. Tämmöisistä mainittakoon, -että he luulivat jalokivien, kivennäisten ja vuorien runsaimmin -kehittyneen päiväntasaajan seuduilla, ihmisten ja eläinten lauhkeilla -keskileveyksillä, etäisen pohjoisen taas parhaiten soveltuvan -kasvistoa, mutta ei sitä vastoin muita luonnonvaltakuntia varten. -Tämä harhakäsitys, joka näkyy perustuvan tietoon pohjolan laajoista, -harvaan asutuista metsäseuduista, periytyi Länsimaitten skolastikoille -ja heiltä Columbukselle, joka sen vuoksi luuli kuuman ilmanalan maissa -tavattavan runsaimmat aarteet jalokiviä ja kultaa. Siitä syystä hän -Guanahanista pyrki yhä etelään päin, toivoen siellä tulevansa yhä -rikkaampiin maihin. - -Oikeammat ovat monet erikoishavainnot, joita Arabit tekivät -kasvimaantieteen alalla. Iztahri oli huomannut, ettei palmuja kasva -siellä, missä lumi pysyy maassa jonkin aikaa sulamatta. Abulfeda tiesi, -että Englanti sateisine, kesällä viileine säineen on viininviljelyksen -pohjoisrajan takana. Mutta varsinkin mausteista, inkivääristä, -pippurista ja mausteneilikasta oli kaikillakin näillä arabialaisilla -maantieteilijöillä tarkka tieto. Aina 17:teen vuosisataan mausteet ynnä -muutamat ylellisyystuotteet ja jalot metallit olivatkin maailmankaupan -tärkeimmät tavarat, vasta sen jälkeen alkoivat sokeri, kahvi, tee, -indigo ja puuvilla voittaa maailmankaupassa yhä enemmän alaa. Mutta -Arabit hallitsivatkin kaikkia Itämaitten kauppateitä Keskiajan lopulle -saakka, ja luonnollista sen vuoksi oli, että heillä oli tarkat tiedot -kauppatavarain syntyperästäkin. Heidän tietonsa kasvupaikoista ovat -nykyajan tutkimukselle tärkeänä johtona Europan viljelyskasvien -kotimaan ja levenemisen selville saamiseksi. Mainittakoon esimerkiksi -sitrona, pomeranssi ja oranssi, jotka nykyään ovat Etelä-Europassa -niin tärkeitä viljelyskasveja. Etelä-Europpa ei ole niiden kotimaa. -Massudi niistä antaa »Kultaisissa niityissään» muutamia vaihetietoja, -jotka ovatkin ainoat mitä on jälkimaailmalle säilynyt. Jo Aleksanteri -Suuren Intian retkellä Kreikkalaiset olivat kuulleet, että Persiassa ja -Meediassa kasvoi ihmepuu, jolla oli kauniit kultaiset hedelmät. Pian -tuo »Meedian omenapuu», sitrona, sitten siirrettiin Kreikkaan, ynnä -Vähään Aasiaan ja arvatenkin Etelä-Italiaankin, mutta sitä viljeltiin -vain koristepuuna, koska sen hedelmiä ei voitu happamuutensa vuoksi -syödä. Vasta 10:llä vuosisadalla Etelä-Europpa sai arvokkaimmat -»etelähedelmänsä», sillä vasta silloin siirrettiin sinne, Massudin -tietojen mukaan, limoni ja pomeranssi kotimaastaan Intiasta. Oranssi -saapui Europpaan vasta 15:llä vuosisadalla, lähdettyään sekin alkuaan -Intiasta länttä kohti vaeltamaan. - - - -Kansatiede. - - -Arabien kansatieteellisistä havainnoista ovat tärkeimmät ne, joita -he tekivät Kiinassa ja Länsi-Aasiassa ja varsinkin Itä-Venäjällä. -He olivat oppineet tuntemaan useimmat idän maat ja kansat, ja -näkemistään he tekivät tarkkoja muistiinpanoja. Kiinaankin he olivat -sangen hyvin tutustuneet jo ennen mainittujen kaupparetkiensä kautta. -Kiptshak-tataarien valtakunnasta, joka oli Kaspian pohjoisilla -aroilla, kertovat useat arabialaiset maantieteilijät erinomaisen -seikkaperäisesti, etupäässä Ibn Fozzlan, Massudi ja Ibn Batuta, jotka -siellä laajalti matkustivat. Vieläpä he tietävät kertoa yhtä ja toista -Itä-Venäjän pohjoisosissa asuvista suomalaisistakin kansoista, jopa -Jäämeren rannikon Samojedeista. - -Ihmiskunnan jakamisessa Arabit ovat likimain Vanhan testamentin -kannalla. Eräs arabialainen maantieteilijä kertoo, että kun Noan -jälkeläiset lisääntyivät, niin tämä pyysi Herraa jakamaan maan hänen -poikainsa kesken. Herra suostui pyyntöön, jonka jälkeen enkeli astui -alas taivaasta ja antoi Noalle kolme lehteä, käski panna ne uurnaan -ja ottaa siitä kullekin pojalle yhden lehden. Kukin lehti merkitsi -kolmatta osaa maasta. Niin sai Sem maan keskiosan, Jafet pohjan -puolen siihen saakka, kussa Otava alkaa alati näkyä taivaanrannan -yläpuolella, Ham sai maan siitä eteläänpäin. Sama kirjottaja sitten -luettelee, mitä silloin tunnettuja kansoja kuului kuhunkin ryhmään, -tehden kuitenkin suuria erehdyksiä. Jafetin jälkeläisiksi hän muun -muassa lukee Turkkilaiset, Slaavit, Gogin ja Magogin, joilla hän -lienee tarkottanut Kiinalaisia, Hamin jälkeläisiksi taas yhdistää -Koptit, Berberit ja neekerit. Semin jälkeläisiä muka ovat Arabit, -Persialaiset ja Kreikkalaiset, joitten kaikkien vanhat asuinsijat -muka olivat olleet Etelä-Arabiassa. Kreikkalaiset olivat vähitellen -unohtaneet vanhan kielensä ja muodostaneet uuden frankkien ja muitten -länsimaitten kansain kielestä. Kreikkalaisten jälkeläisiä muka olivat -Frankit ja Germanit, Ruumit eli Byzantilaiset, jotka ajelivat partansa, -ja Armenialaiset, jotka eivät saaneet ajella partaansa rangaistukseksi -siitä, että he kerran olivat pilkanneet apostoli Pietarin suurta partaa. - -Arabien kuvaukset yksityisten kansain tavoista ja elämänlaaduista -ovat tosin jotenkin pintapuoliset, mutta niillä on kuitenkin suuri -historiallinen arvo. Monet heidän säilyttäneistään tiedoista ovat -koituneet kansatieteelle hyödyksi, kuten kertomukset Turkkilaisten -ennustustavoista. Paitsi jalkapohjista he nimittäin kertovat -Turkkilaisten ennustaneen eläinten, etenkin vuohen ja lampaan -olkaluista. Tämä sama ennustustapa on yleinen Itä-Aasiankin -mongolilaisten kansain kesken, — sitä sanotaan »skapulamantikaksi». Sen -esiintyminen Japanissa on ollut tärkeänä apuna Japanilaisten sukuperän -määräämisessä, sillä se selvään viittaa siihen, että Japanilaiset ovat -mannermaalta tulleet ja ovat tataarilaista sukuperää. Sama tapa oli -ennen vanhaan yleinen Kiinalaistenkin kesken, jotka muistotietojensa -mukaan ovatkin nykyiseen maahansa muuttaneet Keski-Aasian aroilta, -kulkien samaa tietä, Kuenlun vuoriston pohjoispuolitse, jota aikoinaan -Marco Polo matkusti Kiinan suurkaanin hoviin. - -Arabialaisten kirjottajain käsityksiä ilmanalan vaikutuksesta -asukkaitten ulkomuotoon ja lahjoihin kuvaavat seuraavat Kaswinin -mietteet: »Tiedämmehän kaikki, kuinka aurinko päivällä rataansa -kiertäessään vaikuttaa kasveihin, kuten nipukkaan, päivänkakkaraan ja -risinikukkaan. Ne kaikki kasvavat ja voimistuvat, kun aurinko alkaa -kohota taivaalle. Mutta kun se alkaa laskea, niin ne herpaantuvat -ja ovat auringon laskiessa ikäänkuin lakastuneet. Samoin aurinko -vaikuttaa luontokappaleihin. Me näemme, kuinka Kaikkivaltias kevään -alkaessa ikäänkuin antaa uutta voimaa eläville olennoille, kuinka -ne alkavat varttua, reipastua ja kuinka eläinten voimat yhä enemmän -karttuvat siksi, kunnes aurinko on noussut korkeimmalle kohdalleen -taivaan laelle, joka niitten ylitse kaartuu. Mutta kun se alkaa siitä -laskea, niin näitten voimatkin vähenemistään vähenevät aina talvipäivän -seisaukseen saakka.» - - - -Arabien kartat. - - -Vaikka Ptolemaioksen kartta tähtitieteellisine perusteineen olikin -Arabialaisille hyvin tunnettu monta vuosisataa, niin eivät he -kuitenkaan oppimestariaan täysin ymmärtäneet, eivätkä kyenneet karttaa -edelleen kehittämään hänen hengessään. Edrisin kuulussa kartassa, joka -oli syntynyt osaksi länsimaisten vaikutusten johdolla, ovat maanosat -muuttuneet aivan muodottomiksi, saarien sijotus mielivaltaiseksi, -entisen tieteellisen käsityksen sijaan näyttää kartan laatijaa -hallinneen sama kaavaileva mielivaltaisuus, jonka huomasimme -Länsimaittenkin kartanlaatijoissa Keskiajalla. - -Mutta samat puutteet haittaavat semmoisiakin arabialaisia -karttoja, jotka ovat syntyneet aivan vapaasti, länsimaalaisten -vaikutusten ulkopuolella. Maa piirrettiin ympyriäiseksi, samoin kuin -länsimaalaisissa pyöräkartoissa, ja samoin kuin kristityt olivat -piirtäneet Jerusalemin kartan keskipisteeksi, samoin Arabit sijottivat -siihen Mekan. Arabialaisissakin kartoissa kiertää valtameri koko maata. - -Luopumalla näin Ptolemaioksen luomasta pohjasta Arabit samalla -luopuivat mahdollisuudesta kehittää karttaa täydellisemmäksi laajan -maantuntemuksensa avulla. Vaikka he kykenivät korjaamaan Ptolemaioksen -pituus- ja leveysastemääräyksiä, niin ei heillä kuitenkaan ollut älyä -piirtää karttaansa asteverkkoa, eikä näistä oikaisuista siis ollut -kartalle hyötyä. Maantuntemuksen laajuus pikemmin oli omiaan vielä -entistä enemmän seisottamaan karttaa, he kun piirsivät sen niin täyteen -uusia paikkoja ja nimiä, että niitä oli sijotettava, missä vain tilaa -oli, koska eivät olisi muutoin mahtuneet. Helppo on käsittää, kuinka -nurjaksi kaikkien rantain ja jokien juoksu sen kautta kävi. - -Arabien suosiollisuus yksinkertaisia geometrisiä kuvioita kohtaan -oli niinikään suuressa määrin omiaan muuttamaan heidän karttaansa. -Rakennuksissaan he osasivat käyristä ja suorista viivoista luoda -kerrassaan ihmeteltäviä uusia koristemuotoja, mutta kartoilla ei -tulos ollut yhtä hyvä. He piirsivät kaikki viivottimella, harpilla ja -käyräviivaimella, olipa Välimeri, Musia meri, taikka Niili kuvattavana. -Luonnollisesti semmoisen kartanpiirtämisen täytyi johtaa aivan nurjiin -tuloksiin, sillä kartassa ei mittausopillisilla säännöllisillä -viivoilla ole paikkaa muuta kuin apuviivoina, s.o. asteverkkona. - -Edrisin kartta, joka oli länsimaisten vaikutusten alaisena syntynyt, -oli sittenkin tavallisiin arabialaisiin karttoihin verraten suuri -edistys, ja suurista puutteista huolimatta sillä on ollut melkoinen -vaikutus seuraaviin tutkimusretkiin. - - - - - -RISTIRETKIEN AIKA. - - -Olemme edellisessä nähneet, kuinka suuri se vaara oli, joka Afrikasta -ja Vähästä Aasiasta uhkasi Europpaa, ja kuinka jo todella Sarasenit -saivat jalansijaa sekä Sisiliassa ja Etelä-Italiassa että varsinkin -Espanjassa. Itsesäilytyksen pakko käski Europan kansoja valmistautumaan -taisteluun yhteistä vihollista vastaan ja hetkeksi unhottamaan -ainaiset keskinäiset riitansa. Jo yhdeksännellä vuosisadalla Rooman -paavi julisti, että kaikki, jotka kaatuivat taistelussa vääräuskoisia -ja pakanoita vastaan, pääsisivät taivaaseen. Kristikunta sen kautta -omaksui saman sotaisen hengen, joka oli saanut muhamedilaisuuden -lähtemään vallotuksille. Pohjanmiesten rohkeat retket Välimerelle, -heidän kristinuskoon kääntymisensä ja aseittensa kääntäminen -Saraseneja vastaan valoivat uutta toimeliaisuuden ja rohkeuden henkeä -kristittyihin maihin. Sisilian ja Etelä-Italian vallotuksen kautta he -olivat torjuneet sen vaaran, joka uhkasi Italiaa Sarasenien puolelta, -retkillään Pyhään maahan ja Airikaan he olivat paljon karsineet sitä -voittamattomuuden mainetta, jonka Sarasenit olivat saamaisillaan. -Pohjanmiesten esimerkki kypsytti vähitellen sitä ajatusta, että -kristityt kansat ehkä uskaltaisivat siirtää taistelun omilta -rannoiltaan vihollisen maahan ja ennen kaikkea vallottaa takaisini -Pyhän maan ja Vapahtajan haudan, jonka menetys Keskiajan hurskaille -ihmisille oli polttava häpeä ja ainaisen surun syy. - -Sitä paitsi olivat kauppaolot muhamedilaisten harjottaman kauppasorron -vuoksi käyneet niin sietämättömiksi, että käytännöllisetkin syyt -kehottivat lännen kansoja taisteluun. - -Sitä myöten kun kristittyjen ja Sarasenien vihat olivat kehittyneet, -oli kristittyjen kohtelu Jerusalemissa ja Palestinan pyhillä paikoilla -käynyt yhä huonommaksi, pyhiinvaellusmatkat vaarallisemmiksi. Kerrotaan -Anjoun pelätystä »Mustasta kreivistä», Fulk Nerrasta, joka kävi -Palestinassa kolme kertaa, että hänen toisella matkallaan täytyi maksaa -suuret lunnaat, ennenkun pääsi Jerusalemiin, ja Pyhälle haudalle -hänet päästettiin vain sillä ehdolla, että suostui sitä pilkkaamaan. -Pilkkaamisen hän suoritti sillä tavalla, että oli Vapahtajan ristiä -sylkevinään, mutta samalla hän rautaisilla hampaillaan purikin -siitä pois kappaleen. Tuota kappaletta palveltiin sitten Ranskassa -kalleimpana ihmeitä tekevänä pyhäinjäännöksenä. - -Tämmöinen kohtelu sytytti katkeruutta ja vihaa sekä ylhäisten -että alhaisten povessa, ja vielä enemmän kristikunta tunsi -tuskaa, kun Palestinan väliaikainen hallitsija, kalifi Hakim, v. -1010 uskonvimmassaan hävitti Pyhän haudan rakennukset. Ne tosin -vuosikymmenen kuluttua rakennettiin uudelleen, mutta hurja koston -tunne syttyi kristikunnassa ja tapaus yhä valmisti maata sille -liikkeelle, joka vihdoin vuosisadan lopulla sai Länsimaat yhteisin -voimin hyökkäämään Itämaitten kimppuun. Mutta ennenkun ristiretkistä -tuli täyttä totta, tarvittiin kuitenkin paljon enemmän kärsimyksiä -pyhiinvaelluksien teillä. V. 1064 neljä saksalaista kirkkoruhtinasta -lähti pyhiinvaellukselle Syyriaan 7,000 pyhiinvaeltajan keralla. -Lähellä Jaffaa sarasenilaiset rosvot hyökkäsivät heidän kimppuunsa ja -piirittivät heidät erääseen linnaan, jossa heitä pahoin pideltiin. -Mutta vaikka pyhiinvaeltajat sitten kunnialla pelastuivatkin tästä -pälkäästä, niin pääsi kuitenkin ainoastaan kaksituhatta seitsemästä -tuhannesta palaamaan takaisin omalle maalleen. Tämmöisten tapausten -kautta lopulta sai voimia kristikunnassa virinnyt liike, jonka päämäärä -oli muhamedilaisuuden ja pakanuuden kutomain siteitten murtaminen. - -Itämaille oli ilmestynyt uusi vihollinenkin, joka yhteistointa joudutti -uuden yhteisen vaaran kautta. Turkkilaiset kansat, jotka siihen saakka -olivat olleet loitolla Keski-Aasian aroilla, alkoivat kymmenennellä -vuosisadalla saada yhä enemmän valtaa Etu-Aasiassa. Bagdadin -kalifikunta rappeutuessaan alkoi vihdoin käyttää palvelukseensa -muhamedin uskoon kääntyneitä sotaisia Turkkilaisia, ja vähitellen -kalifi oli kokonaan näitten apuriensa käsissä. V. 1055 Seldshukit -pakottivat abbassidilaisen kalifin kokonaan luovuttamaan itselleen -vallan. Tämän uuden vihollisen kautta Byzantionilainen keisarikunta, -joka muutaman vuosisadan heikkoudentilan jälkeen jälleen oli alkanut -vallata takaisin entisiä maitaan ja vaikutusvaltaansa Vähässä Aasiassa, -kaikiksi ajoiksi menetti tulevaisuutensa. Seldshukit vallottivat -Armenian ja Georgian ja pian sen jälkeen koko Vähän Aasian, kapeata -rannikkokaistaletta lukuun ottamatta. Konstantinopolikin oli joutunut -vaaraan. Milloin hyvänsä saattoivat Seldshukit tulla Europpaan, toisin -sanoen, jo yhdennellätoista vuosisadalla uhkasi se vaara, joka vihdoin -neljännellä- ja viidennellätoista toteutui. - -Seldshukit saivat Palestinankin käsiinsä. Turkmenilainen vartijasto -vartioi nyt Pyhää hautaa ja pyhiinvaeltajia kohdeltiin yhä tylymmin -ja halventavammin. Pyhiinvaeltajia palasi alinomaan Pyhältä maalta -kertomaan siitä julmuudesta ja sorrosta, jonka alaisina olivat matkalla -olleet. - -Maaperä oli siis kaikin puolin valmistettu, kun Amiensin Pietari alkoi -hehkuvilla puheillaan vaatia Länsimaitten ritaristoa valiottamaan -takaisin Pyhän maan. Iberian niemimaalla oli taistelu jo sitä ennen -alkanut muhamedilaisten valtakuntain rappeuduttua. Kaikkialta -Europasta saapuneitten vapaaehtoisten ritarien avulla Pyreneitten -suojissa säilyneet pienet kristityt kuningaskunnat vähitellen alkoivat -niemimaata takaisin vallottaa. Luultavasti olisivat Kastilia, Aragonia -ja Portugali jo silloin voineet lopullisesti karkottaa maurit koko -niemimaalta, elleivät nämä olisi saaneet apua Marokosta. Paavi lienee -sen vuoksi aikonut suunnata ensimäisen ristiretken Espanjaan, tämän -taistelun loppuun saattamiseksi, mutta Byzantionin vaaranalainen asema -ja pyhiinvaeltajain kärsimykset pakottivat kääntymään itää kohti. -Pyreneitten niemimaan eteläosa pysyi sen vuoksi aina Uuden ajan alkuun -saakka muhamedilaisena. - -Ensimäisen kerran uusi nuori Europpa esiintyi suuressa yhteisessä -yrityksessä, lähtiessään ensimäiselle ristiretkelle. Mitkä lienevätkin -olleet monen yksityisen syyt, mitä syrjävaikuttimia lieneekin ollut -kansain ja hallitsijain päätöksiin vaikuttamassa, empimättä on -myönnettävä, että se henkinen liike, joka sai nämä sodat aikaan, oli -kantava ja vilpitön ja vaikutti arvaamattoman lujittavasti Europan -oloihin vuosisadoiksi. - -Läänityslaitos oli silloin kehittynyt kukkaansa, länsimainen ritarista -tunsi voimansa ja oli nyt saanut korkean ihanteellisen päämäärän. -Uskoninnostus oli suuri ja riemastuksella ritaristo riensi tarjoomaan -harjaantuneen kätensä ja miekkansa sen asian palvelukseen, joka yhä -uudelleen kohoo kansain ja aikain korkeimmaksi, mihin muotoihin se -kulloinkin pukeutuneekin. Koko nuoressa loistossaan, kiiltävissä -haarniskoissa, raudalla suojeltujen upeitten ratsujen selässä, knaapit -ja asemiehet saattajinaan, ratsastivat urhoollisimmat miehet jokaisesta -kristitystä maasta, kokoontuen matkalla suuremmiksi joukoiksi, niinkuin -purot joiksi, paisuen vähitellen armeijoiksi, joitten raskaitten -varustuksien alla kentät vapisivat, kun ne eri tahoilta suuntasivat -kulkuaan kohti yhteistä päämäärää. Kuinka moni sille matkalle jäi! -Mutta vaikka jääneillä oli surijansa, vaikka lukemattomat lesket ja -orvot itkivät heidän puolestaan kyynelensä, niin ei heidän kuolemaansa -kuitenkaan säälitty, sillä he olivat perineet taivaan. Semmoisen suuren -ja yhteisen ajanliikkeen edessä vaikenivat kaikki valtiolliset syyt, -sillä tunnesisällyksensä ja siveellisen arvonsa vuoksi se oli kaikkien -valtiollisten syitten yläpuolella. Tältä kannalta on ristiretkiä ensi -sijassa arvosteltava ja vasta toisessa sijassa huomioon otettava -monenlaiset syrjävaikuttimet ja jälkiseuraukset, jotka saavat -selityksensä siitä, että ihminen parhaissakin aikeissaan samalla, ehkä -usein itsetiedotta, ajaa omia itsekkäitä etujaan. - -Ristiretken vaiheet ovat lukijoille siksi tunnetut, ettei meidän -tarvitse niihin tässä puuttua. Johdamme muistoon vain muutamia -päätapauksia. - -Ensin lähti matkaan alhaista kansaa Amiensin Pietarin johdolla, mutta -jo Vähässä Aasiassa nämä huonosti varustetut ja hajanaiset joukot -saivat surkean lopun. V. 1096 lähti sotaan harjaantunut ritaristo -liikkeelle. Eri teitä kokoonnuttiin Konstantinopoliin, josta Aleksios -Komnenos saattoi joukot salmen poikki Vähään Aasiaan. Kun oli -suunnattomia vaikeuksia voittaen marssittu Vähän Aasian poikki, niin -vallotettiin Edessä Eufratin rannalla ja Antiokia, jonka Seldshukit -vasta vuosikymmentä aikaisemmin olivat Byzantionilta anastaneet. Ei -kymmenettä osaa päässyt Jerusalemin edustalle siitä armeijasta, joka -oli viety Konstantinopolista salmen poikki, mutta niin palava oli -ristiretkeläisten innostus, että he ylönluonnollisilla ponnistuksilla -ja ihmenäkyjen kiihottamina vallottivat Pyhän kaupungin. Siellä nyt -verilöylyllä kostettiin pyhiinvaeltajien kärsimykset ja riennettiin -heti verissä käsin pyhiin paikkoihin rukoilemaan. Semmoinen oli noitten -melskeisten aikain henki. Jerusalemista tuli uusi kuningaskunta ja -Bouillonin Gottfriedistä sen ensimäinen hallitsija. Edessä, Antiokia -ja Tripolis kuuluivat siihen läänityskuntina. Johanniittain ja -Temppeliherrain ritarikunnat perustettiin Pyhän haudan pysyväksi -suojelijakunnaksi ja muita myöhemmin. - -Toinen ristiretki (1147—1149) tapahtui sen johdosta, että -muhamedilaiset olivat vallottaneet takaisin Edessan. Mutta tämä -ristiretki jäi melkein tuloksettomaksi. - -Kolmannella ristiretkellä (1189—1192) oli tarkotus Jerusalemin takaisin -vallottaminen, sillä v. 1187 oli Egyptin sulttaani Saladdin anastanut -sen kristityiltä ja uhkasi ajaa heidät pois sekä Palestinasta että -Syyriasta. Tällä retkellä olivat johtajina Saksan keisari Fredrik -Barbarossa, joka hukkui erääseen jokeen Kilikian rannalla, Ranskan -kuningas Filip August ja Englannin kuningas Rikard Leijonamieli. -Saksalaiset olivat kulkeneet maisin, Englantilaiset ja Ranskalaiset -meritse, ja viimeksi mainitut vallottivat yhdessä Akkon. Viimeiseksi -jäi Palestinaan englantilainen joukko, jonka johtaja Rikard -Leijonamieli urhotöillään herätti vastustajainsakin ihailua. Hänen -ansionsa oli, että osa Palestinasta pelastettiin ja kristityille edes -tunnustettiin vapaa oikeus käydä Jerusalemissa pyhiinvaelluksilla. - -Neljännellä ristiretkellä, jonka toimeenpanemisessa Italian -merikaupungit olivat tehokkaimpia auttajoita, jäätiin tielle -ja harhauduttiin maallisempiin toimiin. Vallotettiin kristitty -Konstantinopoli ja Byzantilaisen keisarikunnan raunioille perustettiin -n.s. Latinalainen keisarikunta. Suurin osa Byzantionin maista jaettiin -lääneiksi länsimaalaisille ritareille ja Italian kaupungeille, -ainoastaan Vähän Aasian puolella säilyi pieni alue Byzantionin -hallitsijasuvulle, Nikaia pääkaupunkina. Mutta Latinalainen -keisarikunta oli lyhytikäinen ja sen kukistuttua Konstantinopoli vielä -pari vuosisataa oli kreikkalaisen valtakunnan pääkaupunki. - -Viimeinen itäinen ristiretki oli se, jonka hohenstaufilainen keisari -Fredrik II teki Pyhälle maalle. Enemmän valtiotaitonsa kautta kuin -asevoimalla hän sai Jerusalemin vielä kerran kristittyjen valtaan -(1229), mutta viidentoista vuoden perästä muhamedilaiset sen jälleen -vallottivat, eivätkä kristityt sen koommin ole sitä takaisin saaneet. -Egyptin Mamelukit, voitettuaan Ranskan kuninkaan Ludvig IX:nen -Afrikassa, vallottivat v. 1290 Akkon, joka oli kristittyjen viimeinen -jalansija Palestinan maassa. - -Kauemmin pysyivät pystyssä ne pienet valtakunnat, joita -ristiretkeläiset perustivat Egean meren saarille. Rhodosta puolustivat -Johanniitat aina vuoteen 1522, Kypros joutui lopullisesti Turkkilaisten -haltuun vasta kuudennentoista vuosisadan lopulla, Kreta vuosisataa -sitäkin myöhemmin. Mutta näitä saaria ei vallotettu muhamedilaisilta, -vaan otettiin ne Byzantionilta. Taistelu, jota niistä vielä kauan -varsinaisien ristiretkien päätyttyäkin käytiin Turkkilaisia vastaan, -jätti paljon romantisia vaikutuksia Länsimaitten kirjallisuuteen, — -niihin muistoihin perustuu m.m. Topeliuksen draama »Kypron prinsessa». - -Ristiretkillä oli erinomaisen suuri vaikutus Europan elämän kaikkiin -ilmiöihin. Itämailla tutustuttiin vanhoihin sivistysoloihin, jotka -monessa suhteessa olivat paljon kehittyneemmät ja hienostuneemmat -kuin Länsimaitten, tutustuttiin uusiin elämänvaatimuksiin ja -nautintoaineihin, uusiin teollisiin menetelmiin ja tieteeseen, joka -oli paljon korkeammalla länsimaista tiedettä. Vasta ristiretkien -kautta pääsi maantiedekin Länsimailla laajemmalle pohjalle. Eivätkä -ne ainoastaan laajentaneet, vaan syvensivätkin maantuntemusta. Se -mikä siihen saakka oli tätä tiedettä harjotettu, oli pysynyt hyvin -harvalukuisen oppineen piirin tietona, muitten, ylhäisöönkin kuuluvien -henkilöitten käsitykset Itämaista ja sen luonnonoloista olivat aivan -vaillinaiset ja väärät. Sitä osottaa tuo ensimäinen surkea yritys, -joka tapahtui ennen varsinaista ristiretkeä, ja samaa tietämättömyyttä -osotti vielä ensimäinen ristiretkikin, jolla suurin osa komeasta -rautapukuisesta armeijasta menehtyi suorastaan maantieteellisten -tietojen vaillinaisuuden vuoksi. Nämä pitkälliset taistelut ja niitä -seuraavat maananastukset, länsimaisten ritarikeskustain ylläpitäminen -Palestinassa ja Välimeren saarilla syvensivät valtavasti tietoa -näistä maista, niitten asukkaista ja oloista laajimmissakin kansan -kerroksissa. Sillä ajalla, jonka Jerusalemi oli kristittyjen käsissä, -tulvasi sinne suunnattomat määrät pyhiinvaeltajia. Voimmepa sanoa, että -maantuntemus luultavasti oli paljon yleisempikin ja parempi, kuin sen -ajan kirjallisuudesta saattaisi päättää, sillä kirjallisuus oli vielä -siksi kehittymätön, ettei se suinkaan kyennyt vastaavassa määrässä -käyttämään hyväkseen tilaisuutta. - - - -Abessinia. - - -Ristiretkien yhteydessä voimme muistella erästä etäistä kristittyä -maata, jonka maantieteellinen asema oli semmoinen, että se ainakin -Palestinassa olisi voinut ratkaista kristikunnan taistelun -muhamedilaisuutta vastaan kristikunnalle eduksi, jos tuon maan -silloiset olot olisivat olleet semmoiset, että se olisi voinut -asemataan hyväkseen käyttää. - -Tämä maa oli Abessinia, vanha Axum, jonka vaiheista jo olemme -kertoneet, miten se Keskiajan alkupuolella oli yhteydessä Itä-Rooman -keisarikunnan kanssa ja keisari Justinianuksen kehotuksesta joksikin -aikaa vallotti osan Arabiaakin. Kun muhamedilaisuus levisi Arabiasta ja -valtasi Egyptin, niin tuli tuo maa kokonaan eristetyksi kristikunnasta. -Sen olemassa olostakaan ei ollut muuta tietoa kuin hämärä huhu. -Kerrottiin jossain idässä olevan »Pappi Johanneksen» hallitseman -valtakunnan, jonka kanssa ristiretkeläisten muka olisi ollut edullista -päästä yhteyteen. Tämän yhteyden toteuttaminen oli kuitenkin -mahdotonta, eikä Abessinia sen vuoksi voinut millään tavalla vaikuttaa -Länsimaitten taisteluun. - -Abessinian sivistyksen kehto oli Tigreessä, jossa oli maan vanha -pääkaupunki Axum. Se oli ikivanha paikka, joka jo Egyptin vanhojen -hallitsijasukujen aikana oli yhteydessä Niilin laakson kanssa; Egyptin -ammoista vaikutusta todistavat näihin saakka säilyneet obeliskit -ja patsaat. Ikivanhat olivat niinikään suhteet Heprealaisiin. -Abessinialaisten perimätietojen mukaan Axumin varsinainen perustaja -oli Hamin poika Kush. Kushin pojasta Aitiopsista muka ruvettiin -maata sanomaan Etiopiaksi, joka nimitys muutoin käsitti paljon -laajemmaltakin maata. Erään toisen raamatullisen tarinan mukaan oli -11:llä vuosisadalla e.Kr. Sheban (Saban) kuningatar Maketa Abessinian -hallitsija. Käydessään Juutalaisten kuninkaan Salomonin vieraana, hän -oli mennyt tämän kanssa naimisiin ja avioliitosta synnyttänyt pojan, -joka David I:n nimellä oli astunut Etiopian valtaistuimelle. Hänestä -johtavat Abessinian hallitsijat vielä tänä päivänä sukujuurensa. Mutta -vasta Kreikkalaisten kautta näyttää kultuuri saaneen Abessiniassa -lujemman jalansijan. Kreikan kieli oli hovikieli ja uskontoon sekaantui -paljon kreikkalaisia käsitteitä. Korkeimmillaan oli Abessinian -sivistys ensimäisinä vuosisatoina ajanlaskumme jälkeen, jolloin sinne -kristinuskokin tuotiin. V. 333 kuningas Uizanas oli ulottanut valtansa -Etelä-Arabiaan saakka, halliten siis kaikkia maita Bab-el-Mandebin -salmen kahden puolen. Muistokirjotuksessa hän vielä nimittää itseään -kreikkalaisen sotajumalan Areksen pojaksi, mutta mahdollista on, -että se oli juuri hän, joka kääntyi kristinuskoon. V. 523 pyysi -keisari Justinianus Axumin hallitsijaa Kalebia pakottamaan Arabiassa -mellastavat juutalaiset lakkauttamaan kristittyjen vainot ja Kaleb -täyttikin tämän pyynnön, levittäen siten jälleen valtaansa, joka oli -alkanut rappeutua. Pian kuitenkin Etelä-Arabia uudelleen menetettiin ja -muhamedilaisuuden ensimäiset aallot pian vyöryivät sen ylitse. - -Abessinia sitten kävi mitä omituisimpain vaiheitten kautta. Vanhan -salomonilaisen hallitsijahuoneen syöksi ensimäisen vuosituhannen -loppupuolella valtaistuimelta Judith niminen juutalainen nainen, joka -surmautti sen jäsenet melkein sukupuuttoon. Juutalaisia oli muuttanut -Abessiniaan niin runsaasti, että kruunu maan pohjoisosissa pysyi -enemmän kuin 350 vuotta juutalaisten hallussa. Kolmannellatoista -vuosisadalla kristinusko uudelleen kohosi sorretusta asemastaan, -juutalainen hallitsijahuone kukistui ja vanha salomonilainen nousi -uudelleen valtaistuimelle. Samaan aikaan alkoivat kuitenkin muhamedin -uskon levittäjät ahdistaa maata niin ankarasti, että Abessinian -hallitsijat hädissään pyysivät Länsimaitten kristikunnalta apua. -Mamelukeilla oli siis hyvä syy koettaa estää ristiretkeläisiä -pääsemästä Egyptin kautta Abessinian kanssa yhteyteen. Heidän -maansulkemuksensa oli niin tehokas, että Länsimailla oli vain häälyviä -ja suuresti liioteltuja huhuja koko valtakunnan olemassa olostakaan. -Vasta viidennellätoista vuosisadalla alkoi saapua luotettavia tietoja -ja avunpyyntöjä, jotka aluksi kohdistuivat paaviin. Aseellista apua -eivät Abessinialaiset kuitenkaan saaneet, ennenkun Portugalilaiset -olivat ilmestyneet Intian merelle. Heidän avullaan Abessinialaiset -karkottivat muhamettilaiset, jotka sillä välin olivat maan -vallottaneet, ja Abessinia on siitä pitäen säilyttänyt itsenäisyytensä -ja vanhettuneen kristinuskonsakin, vaikka se ainaisten sisällisten -riitojen vuoksi onkin pysynyt heikkona ja kaikista vanhoista -kristityistä maista enimmän takapajulla. - - - -Italian kauppakaupungit. - - -Ristiretket tuskin olisivat olleet mahdollisia, eivät ainakaan siinä -laajuudessa, kuin ne tapahtuivat, ilman Italian kaupunkien ja niitten -laivastojen apua. Nämä olivat sen jälkeen, kun Sarasenit torjuttiin -Italiasta ja Byzantion oli alkanut toipua masennustilastaan, Välimeren -itäosissa kehittäneet erittäin vilkkaan kaupan. Näillä laivastoilla -myöhempien ristiretkien armeijat kulkivat meren poikki ja niitten apua -oli suuressa määrin kiittäminen siitä, että Syyrian rannikkokaupungit -voitiin vallottaa ja yhteyttä Länsimaitten kanssa ylläpitää. Varsinkin -neljännellä ristiretkellä niitten apu oli tehokas, ja siitä syystä -Italian kaupungit saivat suuren osan Byzantilaisen valtakunnan -merimaista, kun tämä ristiretki päättyikin kreikkalaisen keisarikunnan -jakamiseen. Ristiretkien lopussa Italian kaupungeilla sen vuoksi oli -kerrassaan vallitseva asema Välimeren kaupassa. - -Amalfi, joka Sarasenien Italiaa uhatessa oli omain etujensa hyväksi -ruvennut heidän palvelukseensa, käänsi aseensa yhteistä vihollista -vastaan, kun Normannit olivat Sarasenit meren taa karkottaneet. -Mutta se oli osannut hyvin käyttää välittävää asemaansa. Jo -kymmenennen vuosisadan alussa Amalfilla oli kauppa-asemia kaikkialla -Etelä-Italiassa ja Sisiliassa, Adrian meren itärannalla ja -Konstantinopolissa. Sarasenilaisissakin kaupungeissa amalfilaiset -olivat osanneet hankkia itselleen kauppaetuja. Mutta jo ristiretkien -aikana tämän kaupungin merimahti heikontui, ja neljännen ristiretken -saaliinjaossa se sai tyytyä hyvin vähäpätöiseen osaan. Amalfi vallitsi -mahtinsa aikoina varsinkin silkin kauppaa. Se oli Italian länsirannikon -muitten kaupunkien varsinainen purjehdusopettaja. Sanottiin, että -kompassikin oli amalfilaisen Flavio Giojan keksintö: mutta epäilemättä -kompassi tuotiin Itämailta ja oli Italiassa yleiseen tunnettu jo ennen -Giojaa. - -Sitä myöten kuin Amalfin mahti rappeutui, sitä myöten Venezian -paisui. Tämä kaupunki laguniensa keskellä oli noina levottomina -aikoina tyyssija, johon kaikki vainotut mannermaalta pakenivat, ja se -nopeaan kasvoi ja varttui. Se noudatti kauppapolitiikassaan varmoja -periaatteita ja laajensi toimialojaan järjestelmällisesti. Venezian -mahti sen vuoksi paisuikin tasaisesti ja varmasti. Venezian johtavia -kauppa-aatteita oli, että kaupan etujen tuli kulkea ennen kaikkia -muita, tasavallan itsenäisyyttä lukuun ottamatta. Yleensä se aina -asettui vahvimman puolelle ja taisteli yhtä ennakkoluulottomasti -Byzantionin kuin Länsimaittenkin liitossa, mutta saattoi kuitenkin, -miten etu vaati, esiintyä aivan omin päinkin karttuneen valtansa koko -painolla. Venezia kukisti Dalmatian merirosvot ja anasti sikäläiset -takamaat, joista sitten saatiin mitä oivallisimpia rakennuspuita -paalukaupunkia varten. Sarasenit voitettiin suuressa meritappelussa, -heidän jälleen uhatessa Etelä-Italiaa, ja pidettiin siten Adrian merta -avoinna. Kiitollisena tästä voitosta Byzantion soi Venezialle vapaan -kaupan Mustalla merellä. Venezialaisia palveli Byzantionin armeijassa. -Konstantinopolin satama oli täynnään heidän laivojaan, sen arvokkaimmat -tuotteet kulkivat heidän välityksellään ulkomaille. Venezialaiset -välittivät postinkin kuljetusta Konstantinopolista Länsimaille, kunnes -kymmenennellä vuosisadalla idän ja lännen mahtimiesten välillä tapahtui -niin vihamielinen kirjeenvaihto, että Venezian dogi äkkiä lakkautti -postinkuljetuksen, voidakseen ylläpitää kummallekin taholle hyviä -suhteita. Kahdennentoista vuosisadan keskivaiheilla Venezia kuitenkin -riitaantui Byzantionin kanssa, mutta sen, mitä se silloin menetti, -korvasivat runsaasti ne edut, joita ristiretket sille hankkivat. - -Venezian kanssa kilpailivat Amalfin jälkeen Pisa ja Genova. Mutta -kauan kului, ennenkuin ne saattoivat »Adrian meren morsiolle» -puoliaan pitää. Enimmäkseen Italian kaupungit jakoivat keskenään -»vaikutusalueet» siten, että mahtavin piti niin paljon kuin se hyvin -saattoi hallita ja jätti loput kilpailijoilleen. Mutta Venezian -riitauduttua Byzantionin kanssa alkoi Genovan aika. Genova sai silloin -kauppaoikeuden kaikissa keisarikunnan satamissa, muutamia Mustan meren -satamia lukuun ottamatta, ja muillekin Italian kaupungeille suotiin -sama oikeus, kunnes Byzantionin vallotus ja valtakunnan jako v. 1204 -antoi Venezialle monin verroin takaisin, mitä se oli menettänyt. -Silloin Venezia muun muassa sai suuren osan Peloponnesosta, joka -oli tärkeä silkkiteollisuutensa vuoksi, osan Euboiasta sekä Joonian -saaret, joilla venezialaiset linnanrauniot ja talojen rakennustapa yhä -vielä todistavat Adrian kauppavallan aikoja. Venezia sai muun muassa -käsiinsä pohjolasta tulevan turkiskaupan. Mustaa merta hallitessaan -se hallitsi Välimeren maitten viljantuontia. Mustalta mereltä -solmittiin kauppaliittoja Armenian ja uuden mongolivaltakunnan kanssa -ja perustettiin Donin suulle Tana niminen siirtokunta. Välimeren -itäpäässä taas Venezia avasi vanhan kauppatien Intiasta Egyptiin ja -Aleksandriasta edelleen Välimerelle. Tämä tie oli paljon varmempi kuin -maanpäällinen tie Turkkilaisten alusmaitten kautta. Mutta Intian kauppa -oli tietysti kokonaan riippuvainen Egyptin hallitsijan armosta. - -Venezia ei ainoastaan toiminut kaupan välittäjänä, se kehitti myös -suuren ja arvokkaan teollisuuden. Neljännellätoista vuosisadalla -hienoimmat liinatavarat valmistettiin Veneziassa, silkkikankaita ja -puuvillakankaita kudottiin niinikään. Venezian värjäyslaitokset olivat -ensimäiset koko Europassa. Kemiallinen teollisuus oli kehittynyt -lagunikaupungissa etevämmäksi kuin missään muualla maailmassa ja -väriaineitten valmistuksessa se hallitsi koko kaupan. Nahkaa ei muualla -osattu niin etevästi kullata, ei yhtä hienoja nyörejä valmistaa, -ja Venezian lasiteollisuus kehittyi taiteellisuuteen, joka sille -kautta aikain takasi maailmanmaineen. Metallitavaroita valmistettiin, -kuten pronssiteoksia ja rautatakeita ja varsinkin ampuma-aseita. -Sokeritehtaitakin oli Veneziassa. Mutta samalla edelleenkin -valmistettiin suolaa ja myytiin kaloja, jolla kaupalla Venezia oli -mahtinsa alkuunkin päässyt. - -Kun Venezian kauppa oli laajimmillaan, niin tuo kaupunki joko -suoranaisesti tai välikäsien kautta teki kauppaa Kiinaan ja Intiaan ja -syrjäiseen Pohjois-Europpaan saakka. Viidennentoista vuosisadan lopulla -Venezialla oli kolmetuhatta kauppalaivaa ja näitten suojaksi ainakin -kolmesataa sotalaivaa. Arvion mukaan oli Veneziassa ainakin tuhatkunta -kauppaylimystä, joitten vuositulot nykyaikaisen laskun mukaan nousivat -satoihintuhansiin. - -Venezian kauppalaivat lähtivät aina matkaan suurissa joukoin, oikeina -laivastoina, joitten mukana seurasi joku sotalaiva-osasto suojaksi -rosvoja vastaan. Tasavallan hallitus määräsi reitin, jota laivaston -tuli purjehtia, kuinka kauan matkan piti kestää, milloin oli satamiin -saavuttava, milloin niistä lähdettävä, miesluvun, asestuksen, kunkin -laivan myytävän ja ostettavan tavaran laadun; ja kun määräpaikkaan -saavuttiin, niin hallituksen edustajat määräsivät kauppatavarain hinnat -ja valvoivat koko kaupantekoa. Mutta hallitus ei suinkaan menetellyt -näin umpimähkään, vaan tarkkaan harkitun suunnitelman mukaisesti ja -hankittuaan markkinoista kaikki saatavina olevat tiedot. Tärkeimmät -reitit ja laivastot olivat: Ensinnäkin Flanderin laivasto, joka -teki kauppaa Sisilian rannikolla, Pohjois-Afrikassa, Espanjassa, -Portugalissa, Länsi-Ranskassa, Englannissa ja Flanderissa, poiketen -matkalla määrättyihin satamiin. Toinen oli Egyptin laivasto, joka -samalla tavalla purjehti Aleksandriaan ja Kairoon, kohdaten siellä -maan poikki Punaiselta mereltä tulevat karavanit ja Niiliä pitkin -tulevan jokiliikkeen. Mustan meren laivasto purjehti Kaffaan ja 'Kanaan -ja Mustan meren itärannikkoa Trapezuntiin, poiketen paluumatkallaan -lukuisiin satamiin. Venezian hallitus harjotti kauppaa omaankin -laskuunsa, ja suola varsinkin oli hallituksen yksinoikeus. Moinen -hallituksen holhous oli niihin aikoihin tarpeellinen, koska kauppa oli -ainaisien vaarain alainen merirosvouden, sotien ja muitten syitten -puolesta. Kauppiaat sen kautta saivat kaikkialla mitä parasta tietoa -ja neuvoa, sillä hallitus aina valitsi kokeneimmat ja taitavimmat -asiantuntijat näitä retkiä johtamaan. Kaikissa tärkeimmissä satamissa -oli tasavallalla omat konsulit, jotka säännöllisesti lähettivät tietoja -paikkakuntansa kaupasta, tuotteista ja tarpeista. - -Amalfin, Venezian, Pisan ja Genovan jälkeen alkoi Firenzekin käydä -laajaa kauppaa ja Medicien aikana saada paljon vaikutusvaltaa Välimeren -itäosissa. Niin vallitsevia olivat kauppaedut, että Firenze toisinaan -teki liittoja Turkkilaistenkin kanssa kilpailijaansa Veneziaa vastaan. -Firenze oli pankkiliikkeen alalla aikansa ensimäinen kaupunki. Ja -siellä näitten monipuolisten itämaisten suhteitten vaikuttama herätys -ensinnä kantoi hedelmiä, synnyttäen n.s. renessansiajan, joka tieteen, -taiteen ja valistuksen aloilla oli Uuden ajan aamunkoitto. - - - -Kauppatavarat. - - -Paitsi edellä mainittuja tuotteita olivat varsinkin maustimet tärkeitä -kauppatavaroita. Varsinkin pippuria tarvittiin Keskiajalla liharuokien -maustamiseksi ja ruuansulatuksen edistämiseksi, sillä silloin syötiin -vankasti liharuokia. Pippurin hinta määräsi usein »markkinat». Osa -pippurista tuli Etu-Intiasta Malabarin rannikolta, Sumatrasta ja -Jaavasta. Paitsi pippuria tarvittiin inkivääriä ja kanelia, joita -niinikään saatiin Intiasta, ynnä muskattia ja neilikoita. Itämaan -kaupan muita tärkeitä kasvistuotteita olivat lääkeaineet, kuten -kamfertti, rabarberi, aaloe ja palsami ynnä väriaineet ja savusteet. -Vielä tuotiin eräitä turkiksia ynnä jalokiviä ja helmiä. - -Savusteitten kauppa oli Itämaiden vanhimpia. Jo Egyptin muinaisaikoina -haettiin niitä Puntista, s.o. Etelä-Arabiasta ja Somalimaasta. Kun -Koraani kielsi viiniä juomasta, niin muhamedilaiset sen sijaan -koettivat hyvänhajuisilla savuilla saada aikaan hermokiihotuksia. Kun -kalifit, oppineet ja runoilijat illoin kokoontuivat, niin täytettiin -salit mitä hyvänhajuisimmilla tuoksuilla, jotka vaivuttivat läsnäolijat -suloiseen huumaukseen ja kiihottivat heidän neroaan. Ristiretkeläiset -toivat tämän ylellisyyden Länsimaillekin, mutta jo aikaisemmin oli -kirkko alkanut savusteita käyttää, huumatakseen niillä sanankuulijain -mielet. Uskonnollisissa menoissa käytetyt savusteet tuotiin etupäässä -Arabian etelärannikolta, nykyisestä Hadramautista. Muita savusteaineita -olivat myrrha, eräänlainen harvinainen pihka, ynnä myski ja ambra, -joita saatiin eläinkunnasta. Myskiä saatiin Tibetistä, myskihärän -rauhasista, ambraa eräästä Intian meren valaasta. Ambra oli niin -kallista, että se usein maksoi painonsa kultaa. - -Länsimailla oli ennen ristiretkiä verraten vähän semmoista kaupassa -käyvää tavaraa, jota ne saattoivat näihin hartaasti haluamiinsa -ylellisyysaineihin vaihtaa. Ne möivät Itämaille puutavaroita, hamppua -ja tervaa, joista siellä oli puute, varsinkin Egyptissä. Kupari, -sinkki, lyijy, elohopea ja rauta olivat niinikään Itämailla haluttua -tavaraa. Kun silkinviljelys ensimäisen vuosituhannen lopulla oli -päässyt Etelä-Europassa hyvään alkuun, niin myytiin silkkikankaitakin, -lisäksi varsinkin Pohjois-Italian taideteollisuustuotteita, Venezian -lasitavaroita, villaverhoja ja koralliesineitä, maanviljelyksen -tuotteita taas oliviöljyä, manteleita, hunajaa, sahramia, jopa toisina -vuosina viljaakin, kun Egyptissä sattui tulemaan huono vuosi. Tosin oli -kirkko kieltänyt orjakaupan, mutta siitä huolimatta sitä harjottivat -kristitytkin. Egyptiin tarvittiin varsinkin kristittyjä poikalapsia, -sillä niistä koottiin mamelukkien sotaväki, samoin kuin myöhemmin -Konstantinopolissa janitsharien henkivartiojoukko. Näitä lapsia tuotiin -varsinkin Etelä-Venäjältä ja Kaukasiasta, ja tätä kauppaa, josta oli -hyvä voitto, harjottivat varsinkin genovalaiset kristikunnan häpeäksi -kaikista kielloista huolimatta. - -Mutta kuitenkin oli Länsimaitten kauppatuotteitten arvo paljon -vähäisempi kuin Itämaitten, ja ero oli korvattava jaloilla metalleilla, -kullalla ja hopealla. Aasiasta on yleensä saatu verraten vähän näitä -metalleja, koska monet parhaat suonialueet olivat pääsemättömien -matkain päässä. Seuraus siitä oli, että Länsimailta kulki ainainen -kalliitten metallien virtaus itää kohti, etupäässä Intiaan. Jo -roomalaisajalla oli sen kautta Länsimaitten metallivarasto vähentynyt -niin tuntuvasti, että valitettiin yleistä rahan puutetta. Virtausta -Keskiajalla yhä jatkui. Mutta koska kullan ja hopean tuotanto ei -silloinkaan ollut likimainkaan niin suuri kuin tarve, niin kävi -jalojen metallien puutos jälleen hyvin tuntuvaksi ja niitten arvo -melkoisesti kohosi. Liikkeeseen laskettiin paljon ala-arvoista rahaa. -Siihen sammumattomaan kullan nälkään, joka suurien löytöretkien ajalla -kannusti sekä valtioita että yksityisiä, oli siis, paitsi inhimillistä -saaliinhimoa, myös syynä yleinen kipeä tarve. Europan vuorikaivokset -tosin Keskiajalla vielä olivat nykyistä koko joukon rikkaammat ja -kullan ja hopean saalis alkuperäisistä työtavoista huolimatta sen -vuoksi runsaampi; mutta se ei kuitenkaan voinut yksinään tyydyttää yhä -kasvavaa tarvetta. - - - -Purjehdus ja sen apuneuvot. - - -Purjehdus ei kehittynyt Keskiajalla paljoakaan korkeammalle, kuin -se oli jo Vanhalla ajalla ollut, päin vastoin on epäiltävää, tokko -Venezia ja Genova osasivat alkuaikoina rakentaa niinkään kookkaita -ja merikuntoisia aluksia kuin Foinikit ja Kreikkalaiset. Laivamuoto -oli soudettava, puolikannella ja myöhemmin kokokannellakin varustettu -»kaleri». Purjeena käytettiin alussa raakapurjetta, myöhemmin -useita mastoja ja kolmikulmaisia purjeita. Vasta Keskiajan lopulla -muodostuivat monimutkaisemmilla purjelaitoksilla varustetut korkeat -»kravelit», joissa ei airoja ensinkään käytetty ja jotka oli muutoinkin -varustettu suurempia merimatkoja varten, vaikka olivatkin meidän -aikuisiin laivoihin verraten hämmästyttävän pieniä. - -Mutta vaikka laiva ei sanottavasti parantunut siitä, mitä se oli jo -vuosituhansia ollut, niin kehittyivät sen sijaan eräät muut apuneuvot, -jotka ovat merenkulkijoille tarpeelliset. - -Vanhalla ajalla oli, milloin aavaa merta purjehdittiin, etupäässä -täytynyt seurata tähtien johtoa. - -Kompassi on epäilemättä Itämailta, aina Kiinasta saakka tullut -keksintö, vaikka se Kiinassa vielä olikin puutteellinen rakenteeltaan. -Milloin se tuli Länsimailla tunnetuksi, sitä ei varmaan tiedetä, mutta -vanhin maine, mitä tästä on säilynyt, on seuraava lause englantilaisen -munkin Alexander Neckamin kiihotuksessa »De Utensilibus» (hyödyllisistä -esineistä), joka on kahdennellatoista vuosisadalla kirjotettu. »Kun -pilvet päivällä peittävät auringon taikka yöllä tähdet», hän lausuu, -»eivätkä merimiehet näe, mihin ilmansuuntaan ohjaavat, niin he -koskettavat neulaa magnetilla, ja silloin neula alkaa pyöriä, ja siinä -suunnassa, mihin se asettuu lakattuaan liikkumasta, on pohjoinen». -Varmaan kompassi alkuaikoina oli Välimerelläkin hyvin harvinainen. -Viidennentoista vuosisadan alussa se kuitenkin oli jo parannettu ja -laatikkoon sijotettu. Ehkä oli amalfilainen Flavio Gioja juuri sen -parantaja, josta syystä häntä ruvettiin sen keksijäksi sanomaan. - -Mutta vaikka kompassi olikin tärkeä laivan ohjaamiseen, niin ei se -kuitenkaan ollut ainoa apuneuvo, jota merimies merellä tarvitsi -paikkansa määräämiseksi. Varsinainen paikanmääräys tapahtui koneella, -jota sanottiin astrolabiksi. Astrolabi lienee ollut tunnettu jo -Hipparkhokselle ja Ptolemaiokselle, he luultavasti saivat sen -Kaldeasta. Arabit sitä yhä kehittivät ja alkoivat yleiseen käyttää, -ja heiltä se kulki Välimerelle ja Espanjaan ja joutui italialaisten -merenkulkijain käsiin. Se tavallisesti valmistettiin raudasta taikka -kuparista, mutta käytettiin muitakin metalleja, kuten tinaa ja -pronssia. Se oli muodoltaan pyöreä rengas ja niin raskas, että pysyi -vakavana, kun havainnontekijä sen kohotti peukalonsa nenään. Renkaan -kehä oli jaettu asteihin ja keskusnavan ympäri kiersi viisari, jossa -oli tähystimet. Kun konetta käytettiin, niin astrolabi nostettiin -paraiksi ylös, että havainnontekijä molempia tähtäimiä myöten saattoi -nähdä katsottavan tähden tai auringon. Viisarin asemasta saatettiin -silloin lukea, kuinka korkealla se oli taivaanrannasta. Paitsi -metallisia oli puisiakin astrolabeja, ja ne olivat paljon suuremmat -kooltaan. Semmoisia käyttivät Portugalilaiset löytöretkillään. -Astrolabilla saattoi auringon korkeudesta osapuilleen määrätä, millä -leveyspiirillä eli parallelilla laiva kulki. Uuden ajan alussa -astrolabia koko joukon parannettiin, mutta paljon kummempi ei se ollut -vielä silloinkaan, kun Columbus lähti retkelleen. - -»Ristisauva» oli toinen vanha purjehdus-apuneuvo. Se rakennettiin -kahdesta keveästä puusauvasta, joista pitempään oli merkitty asteita -vastaavat pykälät. Poikkipuu sujui reiässä pitkin sauvaa ja sitä -työnnettiin eteenpäin tai taapäin, sen mukaan oliko havaittava -taivaankappale korkeammalla tai matalammalla. Katsoja tähtäsi sauvan -päästä ja koetti asettaa sen niin, että vaakasuora sauva osotti -taivaanrantaa, mutta pystysauvan ylänenätse taas näkyi taivaankappale. -Asteikosta sitten näki, kuinka korkealla taivaankappale oli. -Poikkisauvain lukua myöhemmin lisättiin, niin että koneella voitiin -mitata pieniäkin kulmia. - -Muista merellä käytetyistä purjehduskoneista olivat tuntilasi, -minuttilasi, aurinkokello ja logi huomattavimmat. Logi oli -kolmikulmainen laudankappale, jonka alasyrjään oli kiinnitetty paino, -niin että se kellui vedessä poikkipäin, kärki ylöspäin. Se oli siis -vastahakoinen kulkemaan eteenpäin ja lappoi sitä myöten laivasta -solmunuoraa, kuin laiva kulki eteenpäin. Solmut oli sidottu määrättyjen -välimatkain päähän toisistaan, ja siitä kuinka monta solmua määrätyssä -ajassa lappoi mereen, saattoi laivan ohjaaja nähdä, kuinka kovaa laiva -kulki. Ei ole varmaa, milloin logi tuli käytäntöön, kuka sen keksi, -mutta kun se jo Uuden ajan alussa oli yleinen purjehdus-apuneuvo, niin -arvatenkin keksintö oli vanhempi. - -Karttoja ei merenkulkijoilla sitä vastoin Keskiajan alkupuolella ollut -ensinkään. Mutta ne vähitellen kehittyivät käytännöllisen purjehduksen -kautta, ja olivat Välimeri ja Länsi-Europan rannat Keskiajan lopulla -huomattavan tarkkaan kartatut. Näihin karttoihin, »portolaneihin», -vielä palaamme. - - - - -Eräs 12:nnen vuosisadan juutalainen matkustaja. - - -Kahdennentoista vuosisadan merkillisin matkustaja oli eräs juutalainen -rabbiini, jonka matkakertomus on tärkeä lähde Israelin kansan historian -tuntemiselle Keskiajalla. - - - -Tudelan Benjamin. - - -Rabbiini Benjamin oli kotoisin Tudela nimisestä pienestä kaupungista -Espanjan Navarrasta. Hän teki laajat matkansa kahdennentoista -vuosisadan keskivaiheilla (1159—1173); niiden tarkotus oli löytää -ja laskea maailman eri osiin hajaantuneet mooseksen uskolaiset. -Samalla hän toimi juutalaisten rahamiesten salaisena valtiollisena -asiamiehenä, paremman yhteistunnon aikaan saamiseksi juutalaisten -seurakuntain välillä. Keskiajan alussa oli mooseksen usko levinnyt -varsin laajalle vieraittenkin kansain keskuuteen. Osa Arabialaisia oli -siihen kääntynyt ja olivatpa alisen Volgan Khazaritkin jonkun aikaa -mooseksen uskolaisia. Juutalaisten kauppa-asema oli silloin jo hyvin -tärkeä, heitä oli kaikissa hoveissa ja tärkeimmillä kauppapaikoilla. -Tiedemiehinäkin he olivat tunnetut, varsinkin lääkäreinä. - -Benjamin matkusti Espanjasta Italian rantakaupunkien ja Rooman kautta -Kreikkaan, jossa siihen aikaan oli paljon juutalaisia, vanhassa -Thebassa muun muassa 2,000 juutalaista käsityöläistä, joitten -ammattitaitavuutta matkustaja kiittää — he valmistivat varsinkin -silkkiä ja purppuraa. Erinomaisen kuvauksen hän antaa silloisesta -Konstantinopolista ja sen rikkaudesta, mutta valittaa huonoa kohtelua, -joka siellä tuli juutalaisten osaksi. Arkipelagin saariston kautta -matka sitten piti Kyproon ja Pyhälle maalle, jossa Benjamin kävi -pyhissä paikoissa, nähden muun muassa suolapatsaan, joksi Lotin vaimo -oli muuttunut, ja ihastui varsinkin Damaskoon niinkuin kaikkikin -matkustajat. Tämän jälkeen hän matkusti Mesopotamiaan ja saapui -Bagdadiin, jossa juutalais-ystävällinen kalifi otti hänet mitä -ystävällisimmin vastaan. Käytyään Babylonin raunioilla hän matkusti -edelleen Persiaan, käyden sielläkin tärkeimmissä paikoissa. Sieltä -piti matka meritse Etu-Intiaan Malabar-rannikolle ja Ceyloniin. Matkan -vaarat estivät häntä Kiinaan saakka lähtemästä. Hän kertoo vain, -miten haaksirikkoutuneita oli tapa pelastaa. Matkustaja kääriytyi -häränvuotaan, joita sitä varten aina oli laivassa mukana, ja vuota -huolellisesti neulottiin kiinni, niin ettei vesi voinut tunkeutua -sisään. Sitten saattoi kääritty huoletta hypätä mereen, pian saapui -aarnikotka, joita niillä seuduin oli paljon, iski vuotaan kyntensä -ja kantoi käärön pesäänsä, jossa matkustaja veitsellään pisti kotkan -kuoliaaksi. Sillä tavalla oli jo moni pelastunut, mainitsee Benjamin, -joka luultavasti uskoi tätä itämaalaista merimiesjuttua; mutta itse hän -kuitenkin piti pelastuskeinoa siksi vaarallisena, että luopui Kiinan -matkasta. Muita paikkoja, joissa Benjamin kävi, mainittakoon Aden, -Abessinia, Assuan sekä Kairo ja Aleksandria. Paluumatkalla hän vielä -kävi Siinain luostareissa ja saapui tämän jälkeen takaisin Europpaan. - - - - - -MONGOLIT. - - -Keskiajan maantuntemuksen huomattavin laajennus tapahtui itään päin. -Pitkin Mustan meren ja Keski-Aasian aroja kuljettivat Keskiajan -suurimmat matkustajat maantiedon rajapaaluja kauemmaksi itään, kuin -Vanhan ajan tieto laajimmallaankaan ollessaan ulottui. Tämä tiedon -eteneminen tapahtui olojen pakosta. - -Jo vanhastaan oli näitä aroja pitkin saapunut paimentolaiskansoja, -jotka vuoron jälkeen olivat vallanneet aavikot niin pitkältä, kuin -niitä Europan puolelle ulottui, ja perustaneet niille enimmäkseen -lyhytikäisiä valtakuntia, jotka sotaisuutensa ja asevoimansa kautta -olivat läheisille sivistysmaille ainaisena vaarana. - -Nykyisin asuu näillä laajoilla aroilla yksinomaan kansoja, -jotka kuuluvat suureen mongolilaiseen rotuun, enimmäkseen sen -turkkilais-tataarilaiseen haaraan. Mutta ne eivät ole olleet arojen -ainaiset, eivätkä ehkä alkuperäisetkään asukkaat. Samain arojen -luullaan olleen koko sen laajan indo-europpalaisenkin eli aarialaisen -kansaryhmän alkuperäinen koti, joka nykyisin asuu Europassa ja on -täällä kehittynyt edistyksen tienraivaajaksi. Vielä historiallisellakin -ajalla eli aroilla näitä aarialaisia kansoja, mutta siirtyen yhä -tasaisesti länteen päin, ehkä mongolilaisten paimentolaiskansojen -pakotuksesta. Ne Skyytit, joihin Herodotos tutustui Mustan meren -aroilla, olivat indo-europpalaista kansaa, vaikkei niitten -kansallisuutta olekaan voitu tarkemmin määritellä. Monet vanhat -germanilaiset heimot olivat paimentolaisia, jotka samoilla laidunmailla -perustivat valtakuntia. Kaspian meren aroilta luultavasti saivat Iraan -ja Intiakin aarialaiset asukkaansa esihistoriallisella ajalla. Sakit, -Sarmatit, Massagetit ja Skolotit todennäköisesti olivat aarialaisia -juurta. Aarialaisia kansoja ehkä levisi kauas pohjoiseenkin, sekaantuen -siellä turkkilaisiin ja suomensukuisiin kansoihin, ja siten ehkä -muodostuivat ne vaaleaveriset paimentolaiskansat, joita siellä vielä -tänä päivänä tavataan. Niiden jäännöksiä ehkä ovat Sahalinin ja Japanin -Ainut. Näiltä aarialaisilta paimentolaisilta arvellaan mongolien -oppineen karjanhoidon, jota kansatiede pitää maanviljelystä nuorempana -elinkeinona, koska muka ensimäisten kotieläinten kesytyksen on täytynyt -tapahtua maanviljelyksen turvissa. - -Esihistoriallisella ajalla tapahtui varmaan Keski-Aasian mongolilaisten -kansain keskellä paljon kansansekotuksia, ja siten syntyivät ne -kansat, jotka ovat tulleet historiassa tunnetuiksi. Ensimäiset -arojen mongolilaisista paimentolaisista, jotka muodostivat -valtakuntia ja esiintyivät historian näyttämöllä, olivat Hunnit, -Kiinalaisten Hiung-nut. [Ei kuitenkaan ole varmaa, olivatko kaikki -ne paimentolaiset vallottajat, jotka eri aikoina Hunnien nimellä -esiintyivät, samaa kansaa. Epäiltävää on sekin, olivatko ne kaikki -mongoleja. On luultavaa, että Madjaarit ja Attilan Hunnit olivat -läheisiä sukulaisia, ja sen mukaan olisivat varsinaiset Hunnit olleet -suomalais-ugrilaista juurta, vaikka heihin varmaan oli sekaantunut -paljon turkkilais-tataarilaisia aineksia. Todistamaton on sekin oletus, -että Hiungnut ja Hunnit olivat samaa kansaa; oletus perustuu etupäässä -nimien yhtäläisyyteen.] Hunnien valtakunta syntyi varsinaisessa -Mongoliassa, Baikal järven eteläpuolella, noin v. 1200 e.Kr. -kiinalaisista aikakirjoista saadun tiedon mukaan. Ehkä valtakunnan -muodostuminen tapahtui kiinalaisten pakolaisten vaikutuksesta. -Hunnit hävittelivät moneen erään vuosisatojen kuluessa Kiinaa, -kunnes Taivaan valtakunta kokoontui ja voimistui ja saattoi itseään -menestyksellä suojella, muun muassa valtavan »Kiinan muurin» kautta. -Ensimäisinä vuosisatoina ennen ajanlaskumme alkua Hunnit Tarimin -keidasalueen kautta kulkivat länteen ja ilmestyivät niille aroille, -jotka ovat Kaspian meren ja Aral-järven itäpuolella. Iraanilaisten -paimentolaisten, jotka ennen olivat näitä aroja hallinneet, täytyi -heidän edestään väistyä. Hunnien eteneminen luultavasti antoi sysäyksen -niihin hyökkäyksiin, joita indo-europpalaiset paimentolaiskansat -Vanhalla ajalla tekivät Etelä-Europpaan ja Vähään-Aasiaan. Hunnit -vähitellen tulivat perässä ja viidennellä vuosisadalla olivat he -jo tunkeutuneet Ranskaan saakka lännessä, kunnes verinen päivä -Katalaunisilla kentillä teki lopun Attilan voittoretkestä. Kuudennella -vuosisadalla j.Kr. Hunnien valtakunta hajaantui useampaan pienempään ja -vähitellen tämä mahti sitten menetti pelätyksensä. - -Hunnien jälkeen saapui Keski-Aasian aroseuduilta etenkin turkkilaisia -vallottaja-kansoja. Ne olivat osaksi paimentolaisia, osaksi myös -viljelivät maata ja harjottivat teollisuutta. Altai-vuoriston -Uigurit louhivat malmeja ja harjottivat metalliteollisuutta, vieläpä -he olivat vanhasta Syyrian kirjotuksesta kehittäneet itsenäisen -kirjotuksenkin — saman, jonka tunnemme Orkhon joelta kootuista, -hiljakkoin selitetyistä kivikirjotuksista. Uigurilaista juuria olivat -varsinaiset turkkilaiset kansat, Seldshukit, Osmanit y.m. Niillä oli -siis muuttaessaan turkmenilaisille aroille Kreikkalaisten Sogdianaan -jo jonkin verran kultuurin alkeita. Hindukushin pohjoispuolella -olevia keitaita halliten he samalla hallitsivat Tarimin laakson -kautta kulkevaa karavanitietä, niinkuin jo olemme Zemarkhos nimisen -byzantilaisen lähettilään matkan yhteydessä kertoneet. Khatsarit, -jotka seitsemännellä vuosisadalla perustivat verraten pitkäikäisen -valtakunnan Etelä-Venäjälle, luultavasti olivat turkkilaista kansaa. -Turkkilaisia olivat niinikään Petshenegit ja Kumanit, jotka jo -aikaisemmin olivat valtakuntia perustaneet samoilla seuduilla, ja -toiset lukevat turkkilaisiin Volgan Bulgaritkin, toiset taas pitävät -heitä suomensukuisena kansana. Turkkilaisten itäinen haara, johon -Seldshukit kuuluivat, sai valtaansa Bagdadin kalifikunnan ja perusti -useita valtakuntia Etu-Aasiaan. Turkkilaiset vallottajat eivät tosin -saapuneet semmoisena kaikkea hävittävänä tulvana kuin varsinaiset -mongolit, mutta paljon pysyvämmin ovat he siitä huolimatta vaikuttaneet -Europan ja Etu-Aasian kohtaloihin. Heidän jälkeen tulivat varsinaiset -Mongolit, joita Keskiajan historiassa myös sanotaan Tataareiksi, -vaikkeivät he kuuluneetkaan turkkilais-tataarilaiseen, vaan -mongolilais-mandshulaiseen rotuhaaraan. - - - -Suur-Tataria. - - -Ne mongolilaiset kansat, jotka toisen vuosituhannen ensimäisinä -vuosisatoina kulovalkean nopeudella etenivät pitkin rannattomia aroja -länttä kohti ja lannistivat tai hävittivät kaikki tiellään olevat -kansat, lienevät alkuaan asuneet Baikal järven eteläpuolella, samoilla -seuduilla, joilta ennen niitä Hunnit olivat lähteneet. Siellä alkoi -kahdennentoista vuosisadan viimeisellä neljänneksellä nuori, vasta -kahdentoista vuotias Temudjin eli Djingis kaan koota ympärilleen -valtakuntaa, voittaen sodissa heimon toisensa jälkeen. Hän perusti sen -valtakunnan, jonka oloihin seuraavissa matkakertomuksissa tutustumme. - -Pian oli Djingis kaan vahvistanut valtaansa siihen määrään, että -hän saattoi vallottaa Pohjois-Kiinankin ja siten saada arvokkaan -apumaan vastaisten tuumainsa toteuttamiseksi. Tataarit muunmuassa -oppivat siellä linnojen piiritystä ja tykkien käyttöä, joka oli -Kiinassa edistynyt jotenkin pitkälle. Sitten käännyttiin länttä kohti -ja vallattiin koko turkmenilainen aro, lannistettiin sikäläiset -turkkilaiset kansat, samottiin Persiaan, vallotettiin tämä maa -ja retkeiltiin ryöstäen aina Luoteis-Intiaan saakka. Ainoastaan -eräs ennusmerkki ja ehkä sotajoukon väsymyskin sai Djingis kaanin -luopumaan sotaretken jatkamisesta ja palaamaan Baikalin eteläpuolelle -pääkaupunkiinsa Karakorumiin, jossa hän kuoli v. 1227, ennenkuin -vielä koko Kiinaa oli ehditty vallottaa. Djingis kaan oli julma ja -väkivaltainen hirmuhallitsija. Hänen luonteessaan oli kuitenkin -parempiakin puolia. Vaikka hän sotaretkillään jätti jälkeensä -suitsuavat rauniot ja sukupuuttoon surmatut väestöt, niin käsitti -hän kuitenkin kultuurin edut. Hän kutsui hoviinsa erään Ilitshutsai -nimisen tungusin, joka oli perehtynyt Kiinan oloihin, ja tämä järjesti -suunnattoman mongolilaisvaltakunnan sisällisen hallinnon kiinalaisen -mallin mukaan. Siinä hän onnistui niin hyvin, että sai tärkeätä -virkaansa hoitaa sekä Djingis kaanin että vielä hänen seuraajainsakin -aikana kuolemaansa saakka. Tämä tungusi, vaikka oikeastaan kuului -viholliskansaan, osasi kokonaan voittaa hirmuhallitsijan luottamuksen. -Hän se oli Djingis kaanin hovissa korkeimman sivistyksen lämmin -puolustaja, joka rohkeasti uskalsi vastustaa itsevaltijaankin julmia -päätöksiä, ottaa vainottuja suojaansa ja suojella taiteellisia -rakennuksia hävitykseltä niissä vanhoissa maissa, joita Tataarit -vallottivat. Hän käytti näihin harrastuksiin koko omaisuutensa, kooten -muun muassa asiakirjoja ja muistokirjotuksia. - -Mongolilaisen valtakunnan laajuutta Djingis kaanin kuollessa ei ole -helppo tarkalleen määrätä. Varsinaisen Mongolian ja Lounais-Siperian -arot olivat sen kantamaat. Lisäksi siihen kuului toisia maita, -kuten Uigurien maa, joitten kotimaiset ruhtinaat olivat suurkaanin -ehdottomassa vallanalaisuudessa. Turkestan lienee kokonaan vallotettu, -mutta Persiassa Mongolien valta vielä oli heikoilla jaloilla ja -Luoteis-Intia oli paremmin hävitetty kuin alamaisuuteen saatettu. -Kiinasta oli pohjoinen osa vallattu, mutta suurin osa Kiinaa vielä piti -puoliaan. Tarimin keidasvaltiot luultavasti olivat vapaaehtoisesti -alistuneet, Tibetiin ei ollut tiettävästi vielä tehty sotaretkeä. - -Djingis kaanin kuoltua hänen poikansa Ogdai valittiin suurkaaniksi. -Hänen aikanaan Ilitshutsai sai vielä vapaammin hoitaa laajan -valtakunnan sisällisiä oloja. Hän järjesti veronkannon, laati -asevelvollisuusluettelot, saattoi koko hallinnon terveelle pohjalle. -Sen kautta mongolilaiset hallitsijat kykenivät hyödykseen verottamaan -vallottamiaan kultuurimaita, niitä kokonaan hävittämättä. Ilitshutsain -ansio oli etupäässä valtakunnan suurenmoinen sisällinen järjestys, jota -myöhemmin Marco Polo ihaili. - -Ogdain aikana vallotuksia jatkettiin väellä ja voimalla. Persia -uudelleen vallattiin. Kiinassa jatkettiin sotaa Ogdain ja hänen -nuoremman veljensä Tulin johdolla. Kaifengu nimistä pääkaupunkia -Kiinalaiset tosin menestyksellä puolustivat ampuma-aseilla, mutta -Etelä-Kiinan valtakunnan avulla Mongolit saivat senkin haltuunsa ja -vallitsivat sen jälkeen Kiinaa aina Hoanghon toiselle puolelle. - -Tämän jälkeen voitiin kääntää kaikki voimat länteen päin. V. 1235 -alkoivat Tataarien lukemattomat ratsumieslaumat tulvia arojen poikki -Europpaa kohti Batu nimisen ruhtinaan johdolla. V. 1237 vallattiin -Rjäsan, seuraavana vuonna Vladimir, v. 1240 hävitettiin Kiev. Puola -ryöstettiin ja hävitettiin, Silesiassa voitettiin suuri kristitty -armeija Liegnitzin luona, mutta sitä edemmä eivät Tataarit kuitenkaan -yrittäneet, koska huomasivat arojen sille suunnalle loppuvan. He -kääntyivät sen sijaan Unkariin, johon Batu itse oli hyökännyt toiselta -taholta. Madjaarit saivat nyt kokea saman hirmukohtalon, jonka -alaiseksi he aikanaan olivat saattaneet saman maan. Tataarien aikomus -näyttää olleen kokonaan vallata Unkarin hyvät laidunmaat ja surmata -kansa sukupuuttoon, mutta sanoman saatuaan Ogdain kuolemasta he -luopuivat yrityksestä ja palasivat Venäjälle. - -Sillä aikaa kun Europpa kauhistuneena näki hävityksen vyöryvän -ylitseen, suuntautui toinen hirmuaalto Vähää Aasiaa kohti. Tataarit -vallottivat Armenian ja ahdistivat sieltä käsin Bagdadia. Samalla alkoi -äärimäisessä idässä sota Etelä-Kiinan valtakuntaa vastaan, joka omaksi -turmiokseen oli ollut apuna Pohjois-Kiinan lannistamisessa. Mutta -silläkin taholla sota Ogdain kuoleman johdosta toistaiseksi keskeytyi. - -Perintöriitain vuoksi oli Mongolien vallotustoimi sitten jonkun aikaa -lamassa. Kujuk suurkaaniksi valittuna ryhtyi sitä jatkamaan ja vallotti -Korean. Hän kuitenkin kuoli jo v. 1248, jonka jälkeen Djingis kaanin -pojanpoika Mangu valittiin suurkaaniksi. Valtakunnan suunnattoman -laajuuden vuoksi hän asetti veljensä Kublain Kiinaa hallitsemaan. -Tibet valtavista vuoristoistaan huolimatta vallotettiin ja hävitettiin -perinpohjin. Hulagu lähetettiin anastamaan Kaksoisvirtain maata ja -Syyriaa. Islamin uskonnollinen pääkaupunki Bagdad vallattiin heikon -puolustuksen jälkeen ja kamalassa verilöylyssä sen asukkaat surmattiin -melkein sukupuuttoon, sillä mongoliruhtinaat olivat siihen aikaan vielä -paljon vihamielisemmät rnuhamedilaisuutta kuin kristinuskoa vastaan. -Kun suuri osa Syyriaa ja Vähää Aasiaa oli hävitetty, niin käännettiin -aseet uudelleen Etelä-Kiinaa vastaan, joka Kublain johdolla suurimmaksi -osaksi vallotettiin. Mongolien armeijat samoilivat aina Tonkiniin ja -Kotshin-Kiinaan saakka, Etelä-Kiina kokonaan piiritettiin ja jonkun -aikaa kestäneen seisauksen jälkeen vallotettiin. - -Tähän voimme päättää katsauksemme suuren mongolilaisvaltakunnan -vaiheisiin. Olemme saaneet pohjaa niitten matkojen käsittämiseen, -joita tapahtui Djingis kaanin jälkiaikoina Länsimailta Karakorumiin ja -Kiinaan saakka. Historiasta tiedämme, ettei valtakunta kauaa pysynyt -koossa niin laajana, vaan hankalain yhteyksiensä vuoksi hajaantui -moneksi itsenäiseksi valtakunnaksi sen mukaan kuin maantieteelliset -olot edellyttivät. - - - - -Kristikunnan lähetystöt suurkaanien hoviin. - - -Tataarit olivat niihin aikoihin, kun he laajan valtakuntansa -perustivat, vielä pakanoita; heidän uskonsa oli yksinkertaista -noituutta ja taikauskoa. Samalla he kuitenkin olivat uskon asioissa -verraten suvaitsevaisia, eivätkä varsinkaan sitten, kun olivat -vallotuksensa vakauttaneet, puuttuneet alamaistensa uskontoon. Mutta -tullessaan yhteyteen kehittyneempien kansojen kanssa he alkoivat -huomata, että jonkun korkeamman uskonnon omaksuminen heille itselleen -oli suotavaa; lopullinen valinta riippui tarjona olevien uskontojen -eduista ja soveliaisuudesta heidän oloihinsa. - -Alkuaikoina Tataarit pikemmin olivat vihamielisempiä muhamedilaisuutta -kuin kristinuskoa kohtaan. Tästä oli Länsimaihin levinnyt tieto -ja huhuja siitäkin, että jotkut tataariruhtinaat muka jo olivat -kääntyneet kristinuskoon nestoriolaisten lähetyssaarnaajain -vaikutuksesta. Kun siis Länsimailla mongolilaisvaara oli suurimmillaan -ja toiselta puolen muhamedilaiset vallottivat takaisin Pyhää maata, -joka niin suurilla ponnistuksilla oli heiltä riistetty, niin heräsi -kristikunnassa se ajatus, että Mongolit, joita ei voitu asevoimalla -kukistaa, ehkä voitaisiin kesyttää kristinuskolla ja samalla saada -heistä tervetulleita liittolaisia taistelussa yhteisiä vihollisia -muhamedilaisia vastaan. - -Jos Tatarian oloja ja sen ruhtinaitten käsityskantaa olisi paremmin -tunnettu, niin nämä yritykset ehkä olisivat jääneet sikseen. Mutta -esitetty ajatus lankesi hyvään maahan ja herätti suuria toiveita. -Parikin lähetystöä lähetettiin kauas Mongolian aroille, Karakorumiin -saakka, asiata esittämään. Nämä kirkonmiesten suorittamat rohkeat -matkat antoivat Länsimaille ensimäisen luotettavan käsityksen -Keski-Aasian aroalueista, niitten sijotuksesta muihin maihin verraten, -niitten kansoista ja oloista. - - - -Johannes de Piano Carpini. - - -Liegnitzin onneton tappelu oli säikähyttänyt koko kristikuntaa, niin -että hohenstaufilainen keisari Fredrik II ehdotti yhteistä ristiretkeä -Tataareja vastaan. Mutta näinäkin vaaran aikoina oli länsimaisten -mahtien keskinäinen riita siksi suuri, että tämä ehdotus raukesi -tyhjiin, koska se sai vain laimeata kannatusta osakseen paavilta, -Innocentius IV:ltä, joka oli Saksan keisarin katkera vihollinen. -Paavi sitä vastoin päätti koettaa toista keinoa, hengen aseita. -Lyonin kirkolliskokouksessa v. 1245 päätettiin lähettää kahta eri -tietä lähetystöjä Mongolien suurkaanin luo. Toisen lähetystön piti -matkustaa Puolan ja Venäjän kautta, toisen Vähän Aasian ja Armenian -teitä. Edellisen lähetystön johto uskottiin Johannes Carpini nimiselle -franciskanimunkille. Jo keväällä v. 1245 Carpini lähti matkaan, vei -paavin kirjeet Kujukille Karakorumiin ja palasi syksyllä v. 1247 -takaisin Lyoniin, tuoden paaville Kujakin vastauksen. Matkastaan -ja varsinkin sen kuluessa tekemistään huomioista Carpini kirjotti -erittäin arvokkaan matkakertomuksen, joka oli ensimäinen luotettava -lähde Keski-Aasian aroseutujen tuntemiseen. Pääosa hänen teoksestaan -on yleisesitys retkellä tehdyistä huomioista, ainoastaan loppuosa -on omistettu varsinaiselle matkakertomukselle. Carpinin tarkotus -oli nimittäin ensi sijassa antaa kristikunnalle selvä käsitys siitä -kamalasta vaarasta, joka sitä uhkasi. - - - -Tataarit ja heidän maansa. - - -Tataarien maan, Mongolian suppeammassa merkityksessä, sanoi Carpini -olevan siinä osassa maailmaa, missä itä ikäänkuin yhtyy pohjoiseen. -Sen itäpuolella oli Kitaia eli Cathaia, Mandshuria ja Korea ynnä Amur -virran kansat. Eteläpuolella oli Sarasenien maa ja lounaassa Uigurien -maa, lännessä Naimanit ja pohjoisessa koko maata kiertävä valtameri. -Tataarien maa oli toisin paikoin hiekkaista savitasankoa, toisin -paikoin korkeita vuoristoja. Siellä täällä oli metsämaita, mutta paljon -enemmän oli laajoja aukeita aloja, joilla ei nähnyt ainoatakaan puuta. -Ei sadas osakaan ollut todella hedelmällistä. Keitaita oli asuttu -siten, että jokien vettä käytettiin niitten kastelemiseksi, mutta -jokivettä riitti siihen tarkotukseen verraten niukalta. Kaupungeitakaan -ei sen vuoksi ollut juuri ensinkään. Karakorumia tosin sanottiin -laajaksi, mutta sitä Carpini ei nähnyt, koska Kujukin leiri oli siitä -puolen päivämatkan päässä. Tataria ei kaiken kaikkiaan ollut soveliasta -muuta kuin laidunmaaksi. - -Ilmanalan tällä alueella hän oli huomannut epävakaiseksi. Lumimyrskyjä, -raemyrskyjä, ukkosmyrskyjä sattui tiheään ja tuulet olivat kamalan -kovat, ajaen edellään suunnattomat määrät pölyä, joka sokaisi silmät. -Kesä oli sadeaika, mutta sade oli niin niukkaa, että se tuskin jaksoi -ruohoa virkistää. Lämmön vaihtelut olivat tavattoman äkilliset ja -rasittavat. Kun ilmanala oli semmoista, niin ei ollut kumma, että -Tataria oli köyhempi ja kurjempi, kuin oli mahdollista sanoin kuvata. - -Ulkomuodoltaan Tataarit olivat toisenlaisia kuin kaikki muut -ihmiset, kasvoi leveät, poskipäät ulkonevat, nenä latuska ja pieni, -silmät pikkuiset, kulmakarvat korkealla. Melkein kaikki olivat -hinterävartaloisia, enimmäkseen lyhytläntiä, jalat pienet. Parrankasvu -oli hatara, päälaki paljaaksi ajettu. Mutta niskan puolella tukka sai -kasvaa pitkäksi kuin naisilla. - -Vaimoja he pitivät niin monta kuin kutakin halutti ja avioliitto oli -luvallinen kaikkien paitsi lähimpien sukulaisten välillä. Kummallakin -sukupuolella oli samanlaiset puvut, puuvillakankaasta, silkistä taikka -sametista valmistettu viitta, joka oli edestä auki leikattu, mutta -käärittiin rinnan päällitse kaksinkerroin. - -Asumukset olivat pyöreitä, saloille pingotettuja telttoja, joitten -katossa olevasta reiästä valo pääsi sisään ja savu ulos. Majan keskellä -paloi ainainen tuli, jonka koko vaihteli omistajan arvon mukaan. Näitä -majoja voitiin mukavasti muuttaa paikasta toiseen — sodassakin. — -toisinaan purkaa kappaleiksi ja kääriä kokoon, toisinaan kuljettaa -sinään härkävaunuilla, mutta niitä ei koskaan jätetty jäljelle. -Tataarien suurin varallisuus olivat karjat — kamelit, nautakarja, -lampaat, vuohet ja hevoset, ja varsinkin viimeksi mainittuja heillä -oli paljon, Carpinin mielestä enemmän kuin kaikilla muilla kansoilla -yhteensä. He uskoivat yhteen Jumalaan, mutta heillä ei ollut -minkäänlaisia uskonnollisia menoja. Huovasta ja silkistä valmistettuja -epäjumalankuvia pidettiin karjan vartijoina. Taivaan eteläkulmaa -palveltiin jalompana kuin muita ilmansuuntia. - -Muukalaiset, jotka tulivat Tataarien luo, puhdistettiin kahden tulen -välillä, olivatpa he vaikka miten ylhäisiä. Tulien vieressä oli kaksi -keihästä ja näitten välillä köysi, jonka alatse puhdistettava kulki, -naisten pirskottaessa vettä ja lukiessa loitsuja. Kun joku tataari -oli saanut surmansa salamasta, niin tuli jokaisen käydä samanlaisen -tulipuhdistuksen kautta. - -Tataarit niinikään palvelivat suuria luonnonvoimia, aurinkoa, -kuuta, vettä, maata ja tulta. Mutta Carpinista näytti, että heidän -aikomuksensa oli pian muuttaa uskoa. - -Mongolit olivat kovin kateellisia hevostensa puolesta, ne kun olivat -heidän sotaisen mahtinsa varsinainen pohja ja perustus. Tshernigowin -ruhtinasta Andreasta, Carpinin siinä maassa ollessa, syytettiin siitä, -että hän muka oli maasta vienyt ja myynyt tataarilaisia hevosia, ja -hänet mestattiin, vaikk'ei syytöstä voitukaan toteen näyttää. Hänen -nuorempi veljensä tuli murhatun lesken keralla Batun leiriin anomaan, -että hän saisi vainajan hallitseman maan. Batu suostuikin, mutta -pakotti hänet menemään vasten tahtoaan lesken kanssa avioliittoon, jota -Carpini hyvänä katolilaisena piti liian läheisen sukulaisuuden vuoksi -kovin törkeänä. - -Vaikk’ei Tataareilla ollutkaan varsinaisia lakeja, niin oli heillä -kuitenkin ennakkoluuloja, jotka kävivät laista. Tulta ei saanut -veitsellä koskea, eikä veitsen kera edes lähestyä. Luuta ei saanut -toisella luulla murtaa, ei hevosta suitsilla lyödä, eikä linnunpoikasia -tappaa. Mutta ei mikään ennakkoluulo kieltänyt rosvoamasta, -kiduttamasta, armotta surmaamasta heidän kynsiinsä joutuneita -onnettomia, eikä haureudestakaan. Heillä ei ollut minkäänlaisia -käsityksiä palkasta ja rangaistuksesta tulevassa elämässä, vaan he -luulivat elämän kuoleman jälkeen jatkuvan aivan samalla tavalla kuin -täällä maankin päällä. Ennustusta ja loitsua suuresti suosittiin, -kaikki uudet yritykset aljettiin joko uudenkuun tai täysikuun aikana. -Tulen luultiin puhdistavan kaikki esineet, ja sen vuoksi sitä -varsinkin kunnioitettiin. Carpini sitten laajemmalta kuvaa Tataarien -hautaustapoja, jotka olivat jotenkin samanlaisia kuin Herodotoksen -kuvaamien Skyyttien. Tataareilla oli kuitenkin Carpinin mielestä -raakuutensa, julmuutensa, ylpeytensä, ahneutensa ja likaisuutensa -ohella hyviäkin ominaisuuksia. He olivat ihmeen kuuliaisia esimiehiänsä -kohtaan. Ja vaikka he olivat koko maailman rosvoja, niin olivat he -kuitenkin keskenään tunnollisen rehellisiä. Muukalaisia kohtaan he -käyttäytyivät kopeasti ja röyhkeästi, mutta olivat sitä vastoin -toisiaan kohtaan tuttavallisia, ystävällisiä ja huomaavaisia. Heidän -kärsivällisyytensä, kestävyytensä ja iloisuutensa oli kaikissa -yrityksissä kerrassaan ihmeteltävä. Tataarien vaimot olivat siveät, -vaikka puhuivatkin tavattoman törkeästi. - -Mutta Tataarien kopeus oli aivan sietämätön. Carpini itse sai sitä -kokea ja monessa tilaisuudessa nähdä, kuinka loukkaavasti he kohtelivat -Vladimirin ruhtinasta Jaroslavia, Georgian kuningasta ja kuningatarta, -Korean ja Mandshurian ruhtinaita ja useaa islamin sulttaania. -Kerrassaan sanoin kuvaamaton oli heidän kavaluutensa muita kansoja -kohtaan. Alussa he olivat liehakoita, koettivat sitten viekkaudella -uhrinsa voittaa, ja ellei se onnistunut, purivat kuin skorppionit. -Tavoissaan he olivat merkillisen likaisia ja törkeitä, ahneita ja -kerjäsivät häpeämättä, väsymättä, kun olivat joukkoonsa saaneet -rikkaan muukalaisen. Samalla he olivat kesti-isäntinä halpamaisia ja -saitoja. Toisinaan nälän ahdistaessa syötiin vaikka ihmisen lihaa, -mutta tavallisesti he tulivat toimeen uskomattoman vähällä, eikä ollut -mitään niin saastaista, ettei se olisi kelvannut heille ravinnoksi. -Niin ahnaita he olivat, etteivät raahtineet heittää koiralleen -luupalastakaan, elleivät sitä ensinnä murtaneet ja itse imeneet ydintä. -Lempijuoma oli tamman maito, kumissi, ja kototekoinen olut. Vedestä ja -jauhosta valmistettiin velliä, ja nautittuaan sitä kupin taikka kaksi -he tulivat sillä toimeen loput päivästä. - -Aviorikoksesta, varkaudesta ja murhasta oli Tataarien itsensä kesken -kuolemanrangaistus. Pettureita ruoskittiin, vaikkapa olisivat olleet -kuinkakin ylhäisiä ja petetty kuinka alhainen, sillä Tataarien kesken -ei ollut suurta arvon erotusta. He todella elivät mitä täydellisimmän -kansanvaltaisuuden pohjalla, vaikka järjestys olikin sotilaallinen. -Joka mies oli oivallinen jousella ampumaan ja ratsastamaan, johon he -jo pienestä oppivat. Naisetkin osasivat sekä ampua että ratsastaa, -käyttäen lyhyitä jalustimia, samoin kuin miehetkin. Mutta naisten -aika enimmäkseen kului kankaitten kutomiseen, huonekalujen ja miesten -nahkaesineitten valmistamiseen. Miehet rauhan aikana eivät muuta -tehneet kuin hoitivat karjoja. He kasvattivat muun muassa kameleja, -joitten nopeus oli niin suuri, että se munkkia hämmästytti. - -Niitä tataareja, jotka taistelusta pakenivat, taikka kieltäytyivät -johtajiaan seuraamasta, rangaistiin kuolemalla, paitsi jos koko -joukko pakeni. Jokaisessa kymmenmiehisessä joukkokunnassa oli kukin -velvollinen pitämään huolta toverin pelastamisesta, jos joku vangiksi -joutui. Aseina käytettiin jousta ja nuolia, keihästä, tapparaa, -suojana nahkaista ja rautaista kilpeä, rintapanssaria ja säärystimiä. -Hevostenkin ruumista suojeltiin kilvillä. Sodassa käytettiin -lukemattomia kepposia. Tiedustelu oli erinomaisen tehokas. Jokien -ylitse kuljettiin äkkipikaa kyhätyillä lautoilla, jotka olivat niin -taidokkaasti kootut, ettei sitä olisi odottanut niin raakamaiselta -kansalta. Milloin he olivat peräytyvinään, vaikkeivät peräytyneetkään, -milloin asettivat hevosen ja miehen kuvia vihollista pettämään, milloin -paetessaan ampuivat nuoleillaan taapäin; vihollisen lähestyminen, -väjytykseen vietteleminen, piirittäminen ja takaa-ajo, kaikki oli -ihmeteltävän taidokkaasti kehitetty. Yhtä huomattava oli heidän -piiritystaitonsa, kuten kaivantojen kaivaminen, jokien patoaminen, -muurinmurtajain käyttäminen, kreikkalainen tuli ja muut semmoiset -keinot. Niitten pettäessä he saartivat kaupungin joka puolelta ja -näännyttävät sen nälällä. Ei missään heidän petollisuutensa niin -ilmennyt, kuin jonkun kaupungin ehdoilla antautuessa, sillä he eivät -mitään ehtoja pitäneet. Lannistetut kansat pakotettiin armotta -maksamaan veroa ja taistelemaan heidän puolellaan. - -Eivätkä Tataarien vasalliruhtinaatkaan, joitten täytyi lähteä tuolle -kamalan pitkälle matkalle suurkaanin hoviin, olleet häväistykseltä -turvassa. Toisinaan heitä myrkytettiin, toisinaan telotettiin väärien -syytöksien perustuksella, heidän poikiaan ja tyttäriään pidettiin -panttivankina. Mongolilaiset maaherrat armotta nylkivät niitä -maita, joita oli heidän haltuunsa uskottu. Eräs kaupunki Venäjällä -oli vähäistä ennen Carpinin matkaa kokonaan hävitetty, kun se oli -kieltäytynyt mongolimaaherraansa tottelemasta. Vasalliruhtinaitten -kaikki riidat ratkaisi suurkaani itse. - -Carpini luettelee neljäkymmentä kansaa, jotka olivat alistuneet -Mongolien vallan alle, ja toisia, jotka vielä silloin urheasti heitä -vastustivat. Mutta matkalla Carpinille selvisi, että tämä »taivaan -vitsaus» epäilemättä aikoi vallottaa koko maailman ja saattaa -täytäntöön kirjotuksen, joka oli Kujukin sinetissä: »Kujuk, Jumalan -voima: Jumala taivaassa, Kujuk maan päällä; kaikkien, ihmisten herran -sinetti.» Kristikunta saattoi siis olla varma siitä, että senkin -aika tulisi. Ken voisi enää epäillä, mikä olisi seuraus Tataarien -vallotuksesta: sanomaton kurjuus, nälkä, häpeä, josta nämä lähettiläät -itse, suurkaanien hovissa käydessään, saivat vähän esimakua. Carpini -näkemänsä perustuksella ennusti, että Liivinmaa ja Preussi ensinnä -saisivat kestää Tataarien hyökkäyksen, ja kehotti kaikkia kristittyjä -kansoja nousemaan yhteisesti »näitä perkeleitä» vastaan. Sitä varten -hän teki niin tarkkaan selkoa heidän sotatavoistaan. - - - -Carpinin matka. - - -Lyonista Carpini ensinnä matkusti Böhmiin, jonka kuningas Venzeslaus -antoi hänelle matkalle apua. Puolan hovissa hän tapasi venäläisen -ruhtinaan, joka varotti lähettilästä odottamasta hyvää kohtelua, -sillä mongoliruhtinaat vaativat rikkaita lahjoja. Tataarien tapana -oli loppumattomalla kerjuulla ahdistaa kaikkia, jotka heidän luokseen -saapuivat. Ilman lahjoja ei heidän maassaan ollut mahdollista mitään -aikaan saada. Krakovassa lähetystö hänen kehotuksestaan osti majavan -nahkoja ja muita turkiksia, jotka matkan varressa olevissa maissa -kävivät rahasta. Erään böhmiläisen ja toisen puolalaisen munkin -seurassa matkaa sitten jatkettiin. - -Kun lähetystö paljon vaivoja koettuaan saapui Dnjeprille, niin -oli siellä koko maa lopen hävitetty, asukkaat joko tapettu tai -viety Mongolien orjiksi; liettualaiset rosvot olivat ryöstäneet, -mitä Tataareilta jäi. Kiev oli kuitenkin jonkun verran toipunut -hävityksestään. Siellä eräs tataarilainen rosvopäällikkö varotti -Carpinia, että hän vain tataarilaisilla hevosilla voisi suorittaa -suunnattoman matkansa, sillä ainoastaan ne kykenivät löytämään lumen -alta ruohoa ja elämään aroilla. Alan niminen tataariruhtinas matkan -jatkuessa ensimäiseksi kiristi lähetystöltä lahjoja, mitä suinkin -irti sai, houkuteltuaan sen ensiksi piirinsä kautta kulkemaan. Samaa -kiristystä jatkoivat sitten kaikki seuraavat. Hämmästyksekseen -lähettiläät huomasivat, etteivät Tataarit rahtustakaan välittäneet -paavista eivätkä hänen suosituskirjeistään. Kurantsha niminen -tataaripäällikkö, joka oli ylipäällikkönä länsirajalla, kiristi -Carpinilta lahjoja ja pakotti hänet kolme kertaa edessään polvistumaan. -Vasta sitten hän antoi oppaita ja hevosia matkan jatkamiseksi Batun -leiriin. Asovin meren rantoja ja Donin poikki retkeiltiin edelleen -itään päin, tultiin Volgalle ja saavuttiin lukemattomien vastuksien ja -harmien jälkeen Batun hoviin, joka näyttää olleen Volgan suupuolessa. -Batu monien mutkien jälkeen otti lähetystön vastaan, mutta piti niin -huonoa huolta sen ruumiillisista tarpeista, että munkit olivat vähällä -nälkään nääntyä sillä ajalla, jonka hänen hovissaan oleskelivat. - -Batu piti loistavaa hovia. Samoin kuin suurkaanilla itsellään -oli hänelläkin ympärillään lukematon palvelijakunta ja hänen -valtaistuimensa oli kaikkia muita istuimia korkeampi. Batun tavarain -joukossa lähettiläät mielihaikeakseen näkivät upeita telttoja, jotka -oli ryöstetty Unkarista, sinne tehdyllä sotaretkellä. Lähettiläät -saivat vastaanotossa sijansa Batun vasemmalla puolella, joka oli -naisten puoli ja ala-arvoisempi. Kun he palasivat suurkaanin luota, -niin he saivat istua oikealla puolella. Lähellä ovea oli pöydällä -hopea- ja kultamaljoja ja monenlaisia juomia, ja aina kun ruhtinas -kohotti maljan huulilleen, niin heläytettiin soitanto ja kajahutettiin -laulu. Kun Batu esiintyi ulkona, niin hänen päällään kannettiin -telttakattoa. Omille miehilleen Batu oli hyvä ja he tottelivat -häntä kuin jumalaansa. Mutta vihollisena hän oli mitä julmin ja -vaarallisin, sillä hän oli nerokas ja sotataitoon tottunut. Batu -lähetti latinalaisen lähetystön jatkamaan matkaa suurkaanin leiriin. -Osa lähetystön jäsenistä aikoi palata takaisin kertomaan, mitä siihen -saakka oli aikaan saatu, mutta Mausi niminen tataaripäällikkö heidät -välillä pidätti ja antoi heidän odottaa, kunnes toiset palasivat -takaisin pitkältä matkaltaan. Batun tylystä kohtelusta masentuneena ja -tataarilaisten oppaittensa hurjuutta peläten Carpini luuli lähtevänsä -viimeiselle matkalleen, kun hän 8. p. huhtik. v. 1246 lähti Saraista -matkaa jatkamaan. - -»Olimme kyynelet silmissä», hän lausuu, »emmekä tienneet, pääsisimmekö -hengissä palaamaan.» He lisäksi olivat kovin väsyneet ravinnon puutteen -vuoksi, kun eivät viime aikoina olleet saaneet muuta syödäkseen kuin -hirssiä ja suolaa. - -Kansoista, jotka asuivat Mustan meren ja Jäämeren välillä, Carpini -mainitsee Venäläiset, Mordvalaiset, Bulgarit ja Bashkirit. Vielä -etäämpänä pohjoisessa hän sanoo Samojedien asuvan ja heidänkin -takanaan, valtameren rannalla, semmoisia ihmisiä, joilla oli koiran -kuono. - -Retkikunnan mongolilaiset oppaat jouduttivat sitä enemmän kulkua, kuta -edemmä ehdittiin. Hevosia vaihdettiin seitsemänkin kertaa päivässä. -Uralin vuoriston ja Kaspian meren välinen aro oli aivan autiona. -Mongolit olivat tappaneet ja myyneet orjiksi kaikki sikäläiset -paimentolaiset, jotka kuuluivat Kangittien heimoon. Ei missään näkynyt -ihmisiä eikä heidän asumuksiaan, mutta pääkalloja ja ihmisruumiin -osia oli maassa kaikkialla. Ainainen vedenpuute lisäsi matkustajain -kärsimyksiä. Toukokuun puolivälissä saavuttiin Aral-järvelle ja -jatkettiin matkaa pitkin Sirdarjan rantoja. Sielläkin vallitsi -ylt'yleensä sama hävityksen kauhistus. Juhannuksen aikana ainainen -lakea aro vihdoin alkoi loppua ja Tianshanin läntiset esivuoret kohota -ilmoille arosta. Kun oli kuljettu vuoriston poikki, jossa muun muassa -oli saarekkaan järven — nykyisen Ala Kulin yli mentävä, niin tultiin -Dsungariaan. Altain syrjäselänteitten poikki sitten edelleen kuljettiin -varsinaiseen Mongoliaan ja sen kautta kolmessa viikossa saavuttiin -lähelle Karakorumia, Kujuk kaanin leiriin. - - - -Kujukin hovissa. - - -Pitkä odotus viivytti siellä lähetystöä. Ogdain jälkeläistä ei -nimittäin ollut vielä valittu, eikä Kujuk, vaikka saattoikin olla varma -vaalistaan, kuitenkaan suostunut munkkeja vastaan ottamaan, ennenkuin -vaali oli tapahtunut. Läheltä ja kaukaa oli saapunut tataariruhtinaita -suurkaania valitsemaan. Vaalia varten oli pystytetty laaja teltta, -joka oli puhdasta valkoista samettia; siihen mahtui enemmän kuin -kaksituhatta henkeä. Teltan ympärillä oli koristeltu puinen aitaus, -aitauksessa kaksi porttia, toinen suurkaania varten, toinen niitä -varten, joita laskettiin vaalitelttaan. Sinne tataarilaisruhtinaat -kokoontuivat. Hovin ulkopuolella he ratsastivat piiriä yli mäkien, -poikki laaksojen. Mutta neuvostoon tullessaan he jättivät hevosensa -noin kahden nuolenkantomatkan päähän teltasta, pitäen kuitenkin -aseensa. Heidän varustuksensa olivat upeat ja joka päivä esiinnyttiin -toisissa tamineissa, milloin valkoisissa, milloin punaisissa tai -sinisissä, milloin silkissä, milloin sametissa. Kun Kujuk itse kävi -teltassa, niin olivat kaikki hänen kunniakseen punaisiin puetut. -Ruhtinaitten hevoset olivat kultasuitsissa, satulat kullan kirjoissa, -aseet, kilvet, panssarit kullalla huolitellut. Jos joku alhaisemmista -heitä lähestyi tai lähestyi telttaakaan, niin vartijat paikalla -pieksivät hänet. Mutta teltassa päälliköt keskustelivat vaalista, -puoleen päivään saakka selvinä, sen jälkeen kumissia juoden ja illalla -niin humalassa, että sitä oli kumma katsella. Turhaan koettivat he -saada latinalaisia lähettiläitä juominkeihin osaa ottamaan. Siitä -huolimatta Carpinia ja hänen seuralaistaan kohdeltiin suurella -kunnioituksella, suuremmalla kuin mitään muuta, kokoukseen saapunutta -lähetystöä. Koko maailma oli lähettänyt tilaisuuteen edustajia. Niitä -oli enemmän kuin neljätuhatta, toiset tuomassa verorahoja, toiset -lahjoja, oli hallitsevia sulttaaneja ja ruhtinaita, jotka olivat -itse saapuneet, oli toisia, jotka maaherroina hallitsivat maakuntia. -Etevimmät näistä vieraista olivat Suzdalin ruhtinas Jaroslav ynnä kaksi -Georgian kuninkaan poikaa; sitä paitsi oli tullut useita Kiinan ja -Korean ruhtinaita, Bagdadin kalifin lähettiläs ja enemmän kuin kymmenen -muhamedilaista sulttaania. Dnjepristä Hoanghohon ja Persian lahdesta -napapiiriin saakka kaikki kansat kilvan tavottelivat Kujukin suosiota. - -Carpini vietti, sen mukaan kun muisti, neljä viikkoa Kujukin leirissä -Ormektuassa, ja tällä ajalla hän luulee Kujukin vaalin tapahtuneen, -vaikka niin salassa, ettei siitä annettu mitään varsinaista tietoa. -Mutta siitä kunnioituksesta, jota Kujukille sitten osotettiin, saattoi -päättää, että asia oli ratkaistu. Aina kun Kujuk astui ulos teltasta, -niin hänelle laulettiin ja hänen edessään laskettiin maahan töyhtöpäitä -sauvoja — kuninkuuden merkkejä, joita ei kukaan muu ruhtinas saanut -käyttää. - -Uusi suurkaani oli kirjottajan mielestä neljänkymmenen tai ehkä -neljänkymmenenviiden vuoden ikäinen, keskikokoa, arvokas ja -harvapuheinen käytökseltään. Häntä sanottiin hyvin viisaaksi ja -suosiolliseksi Jeesuksen oppia kohtaan - niin ainakin luulivat hovissa -olevat kristityt, — jonka vuoksi arveltiin hänen piankin kääntyvän -kristinuskoon. Hänen palveluksessaan oli nestoriolaisia kristityitä, -jotka saivat säännöllisen avustuksen hänen omasta aitastaan. Aivan -hänen telttansa edustalla oli kristitty kappeli, jossa toimitettiin -jumalanpalvelus, — sitä ei kukaan muu mongolilainen ruhtinas hovissaan -sallinut. - -Kolmen tai neljän penikulman päässä suurkaanin teltasta oli toinen -leiri ja teltta — »Kultaisen heimon» teltta — laajalla tasangolla -joen partaalla, ja siellä juhlallinen valtaistuimelle nousu tapahtui. -Sikäläistä telttaa kannattivat kullalla naulatut patsaat, katto ja -seinät olivat silkkiompeluksilla koristellut. Valtaistuimelle nousun -tapahtuessa oli suuri kansajoukko saapuvilla, kaikki kasvot etelää -kohti, lakkaamatta polvistuen sille ilmansuunnalle. Kun valtaistuimelle -nousu tapahtui, niin kaikki lähtivät telttaan ja polvistuivat Kujukin -eteen, joka oli noussut valtaistuimelle. Ensinnä polvistuivat ruhtinaat -ja sitten loput kansasta. Ainoastaan munkit eivät ottaneet osaa -polvistumiseen, vaikka hekin myöhemmin osottivat Kujukille hänen -arvonsa mukaista kunnioitusta. Päivä päättyi suurilla pidoilla, -kokonaisia kuormallisia keitettyä lihaa syötiin, suolattua leipää -särpimenä; tammanmaito, sima ja muut juomat juoksivat virtanaan. Pitoja -kesti monta päivää, kuten niin merkillinen tapaus vaati. - -Kultaisen heimon teltassa Carpini muitten lähettiläitten kanssa pääsi -suurkaanin puheille. Ylimäinen kirjuri kirjotti muistoon kaikkien -lähettiläitten nimet ja niitten nimet, jotka olivat heidät lähettäneet, -ja luki kirjottamansa suurella äänellä suurkaanille ja kokoontuneille -prinsseille ja ylimyksille. Lähettiläät sitten etsittiin, ettei kukaan -saanut astua hallitsijan eteen aseellisena, heitä varotettiin, etteivät -suinkaan kynnykseen koskettaisi jalallaan, että he astuisivat telttaan -vasemman oven kautta ja neljä kertaa polvistuisivat valtaistuimen -edessä. Teltassa olivat nähtävinä lahjat, joita Kujukille oli tuotu, -silkkiä ja samettia, koruompeluksia, korukutomuksia, turkiksia ja -kultakirjauksia ynnä teltta, joka oli jalokivillä kirjailtu ja aiottu -kannettavaksi hallitsijan päällä juhlissa. Eräs maaherra oli lähettänyt -kokonaisen karavanin tuomaan koruompeluksia ynnä parven rauta- ja -nahkapanssareilla suojattuja sotihevosia. Paavin lähettiläät olivat -ainoat, joilla ei ollut lahjoja tarjota. Pohjois-Kiinasta, Kitaista, -oli lähetetty ylellisen upea punainen samettiteltta, ynnä ihmeteltävän -taidokkaasti veistetty norsunluinen valtaistuin, joka oli runsaasti -koristettu kullalla, jalokivillä ja helmillä. Suurkaanin valtaistuimen -ympärillä oli penkkejä, vasemmalla puolella korkeammat kuin oikealla; -vasemmalla puolella istui suurkaanin haaremi, keskellä telttaa -matalammilla istuimilla ruhtinaat. Eräällä mäellä lähellä Kultaisen -heimon telttaa mongolilaisille ruhtinaille jaettiin valtaistuimelle -nousun johdosta enemmän kuin viisisataa vaunullista kultaa, hopeata ja -silkkiä. - -Carpinin vielä ollessa hovissa kuoli siellä Suzdalin ruhtinas Jaroslav -— sanottiin suurkaanin äidin hänet myrkyttäneen pidoissa, jotka pani -toimeen hänen kunniakseen. Ainakin ruhtinas heti pitojen jälkeen -sairastui ja kuoli seitsemän päivän kuluttua, ja jokainen tiesi, -kuinka Tataarit himoitsivat hänen maataan. Siitä huolimatta suurkaanin -äiti koetti houkutella hoviin Jaroslavin pojankin, Aleksanterin, joka -historiassa sitten sai »Nevskin» nimen. Hän sanoi kutsumuksessaan -tahtovansa antaa hänelle isän maat; mutta kaikki uskoivat, että -jos hän olisi tullut, niin olisi hänetkin joko myrkytetty taikka -pidetty elinaikansa vankina. Onneksi Aleksanteri kuitenkin oli siksi -varovainen, ettei kutsumusta noudattanut. - -Saman kavalan äitinsä, Turakinan luo Kujuk valtaistuimelle noustuaan -lähetti joksikin aikaa Carpininkin, munkin luulon mukaan siitä syystä, -että hän väliajalla juuri neuvotteli sodan alkamisesta Länsimaita -vastaan. Turakina ei kuitenkaan munkkeja myrkyttänyt, vaan vieläpä -antoi heille matkalle lämpöiset ketunnahkaturkit. - -Ehkä siitä syystä, ettei latinalaisella lähetystöllä ollut lahjoja -antaa, sitä huonosti kestittiin. Koko ajan se sai elää niin -vähällä ruualla, että oli nälkään menehtyä. Neljälle miehelle oli -keisarillisesta aitasta määrätty sen verran ravintoa, että se juuri -yhdelle riitti. Lähetystö olisi nääntynyt, ellei olisi saanut apua -Kosmas nimiseltä venäläiseltä kultasepältä, joka oli suurkaanin -erikoisessa suosiossa. Tämä Kosmas oli valmistanut keisarillisen -valtaistuimen ja leimasimen, jolla Kujuk leimasi paaville lähettämänsä -kirjeen. Muutamilta venäläisiltä ja unkarilaisilta, jotka puhuivat -latinaa ja ranskaa ja olivat Ormektuaan saapuneet lähetystöjen ja -ruhtinaitten keralla, Carpini sai tietoja kaanin yksityisestä elämästä. -Mutta vielä enemmän hän kuuli semmoisilta europpalaisilta, jotka olivat -olleet Mongoliassa, toiset kymmeniä vuosia, joko vankeina taikka -taidetyöläisinä. - -Vihdoin paavin lähettiläät sitten pääsivät suurkaanin luo -erikoiskeskusteluun ja saivat hänelle juurta jaksain asiansa selittää. -Heiltä kysyttiin kaikenlaista maista ja kansoista ja siitä, osattiinko -paavin hovissa lukea venäjää, sarasenien kieltä taikka tataarien -kieltä. Kun tähän kysymykseen tuli kieltävä vastaus, niin Kujukin -kirje kirjottetiin tataarin kielellä ja oheen liitettiin paikalla -tehty latinalainen käännös. Lähetystölle annettiin paluumatkaa varten -tataarilaiset oppaat ja Kujuk aikoi lisäksi lähettää samaan matkaan -tataarilaisen lähetystönkin paavin ja kristikunnan ruhtinaitten luo. -Tästä ei kuitenkaan tullut mitään munkkien välttelevien vastauksien -vuoksi, Carpini kun pelkäsi, että tataarilaiset lähettiläät -käyttäisivät tilaisuutta vakoillakseen Länsimailla, jotta sitten -voisivat sodassa käyttää hyväkseen tietojaan. - -Paluumatka oli vielä vaikeampi kuin menomatka oli ollutkaan, sillä -aroilla oli silloin talvi. Lokakuun 13:sta päivästä aina seuraavan -kesäkuun 9:nteen päivään saakka Carpini seuralaisineen teki matkaa, -ennenkuin saapui Kieviin. Levähdykset tapahtuivat aroilla semmoisissa -paikoissa, missä voitiin kasata lunta tuulen suojaksi yön ajaksi. -Paluumatkalla poikettiin jälleen Batun leirissä ja Batu varotti -lähettiläitä, että he oikein veisivät perille suurkaanin sanoman. -Mausin luota pelastettiin ne lähetystön jäsenet, jotka menomatkalla -olivat Batun luota palanneet takaisin, mutta jotka Mausi oli -pidättänyt. He olivat viettäneet aikansa ankarassa orjuudessa ja -olivat jo heittäneet kaiken toivon. Tataarilaiset rajavartijat jälleen -kerjäsivät lahjoja, mutta kun lähetystöllä ei mitään ollut, niin se ei -mitään antanutkaan. - -Kievissä koko väestö tuli ulos kaupungista palaavia vastaanottamaan, -iloiten heidän paluustaan, ikäänkuin he olisivat kuolleista nousseet. -Puolan ja Böhmin kautta edelleen matkustaen Carpini kesällä v. 1247 -palasi paavin hoviin. Palkaksi merkillisestä matkastaan hän nimitettiin -Dalmatian Antivarin piispaksi, mutta matkan rasitukset olivat hänet -niin murtaneet, että hän jo v. 1252 kuoli. Se matka olisi ollut vaikka -kenelle ankara koettelemus, mitä sitten munkille, joka jo oli ikämies -ja niin lihava, että kronikka sanoo hänen vastoin franciskanien tapaa -Saksassa lähetystoimessa ollessaan ratsastaneen aasilla, koska hän -oli »vir gravis et corpulentus», raskas ja lihava mies. Tämä iäkäs ja -lihava kirkonmies kulki ratsain mitä vaikeimmissa oloissa, huonolla -ravinnolla, milloin vilussa, milloin polttavassa helteessä, ainaisten -rettelöitten ja kiusain alaisena hyvän asiansa palveluksessa edes -takaisin suorin tein noin 16,000 kilometriä. Varmaan matka mutkineen -oli vielä pitempikin. Muuan sen aikainen munkki Carpinista kirjottaa: -»Hän oli älykäs ja puhelias, perehtynyt kirjallisuuteen, hyvä puhuja, -paljon kokenut mies. Hän kirjotti suuren kirjan Tataareista ja muista -ihmeistä, mitä hän oli nähnyt, ja aina kun hän väsyi Tataareista -puhumaan, niin hän käski lukea ääneensä tätä kirjaa, kuten olen usein -kuullut ja nähnyt.» - -Pari vuotta sen jälkeen kun tämä retkikunta oli palannut, lähetti -Ranskan kuningas Ludvig IX matkaan lähetystön taivuttamaan Mongolien -ruhtinaita kristinuskoon. Tämäkin retkikunta suoritti muutoin -onnellisesti matkansa, mutta Kujuk oli jo ennättänyt sillä välin -kuolla ja leski, joka hänen jälkeensä hallitsi jonkun aikaa, antoi -Ranskan ritarillisen kuninkaan aikomukselle aivan nurjan sisällyksen, -se muka oli tarjoumus ruveta hänen vasallikseen. Lähettiläitä hän sen -mukaan kohteli ylen kopeasti ja kirjotti kuninkaalle kirjeen, jossa -hän uhkaavin sanoin kehotti tätä ajoissa maksamaan vuosiveronsa. -Suuttuneena aikoi hurskas kuningas jo heittää nämä käännytysyritykset -aivan sikseen, mutta kun hänelle myöhemminkin yhä uskoteltiin, että -Mongolilaisten ruhtinaat sittenkin olivat taipuvaisia kääntymään -kristinuskoon, niin lähetti hän vielä kokeeksi matkaan Wilhelm Rubruck -nimisen munkin. Rubruck saapui Konstantinopoliin v. 1252 ja lähti -sieltä seuraavana vuonna pitkälle retkelleen. - - - -Wilhelm Rubruckin matka. - - -Rubruck matkusti vielä vähemmillä varoilla kuin Carpini, sillä -suuttuneena huonosta kohtelusta, joka oli tullut hänen virallisen -lähetystönsä osaksi, Ranskan kuningas vain »yksityisesti» tämän munkin -mukana lähetti kirjeitä Sartash [Sartash oli Batun vanhin poika] -nimiselle tataariruhtinaalle, jota luultiin kristityksi, ynnä Mongolien -suurkaanille. Rubruck ensinnä purjehti Krimin Sudak eli Soldaia -nimiseen satamaan, joka oli Khazarien tärkein kauppasatama. Siellä -hän osti tai lainasi härkävaunuja matkan jatkamiseksi, voidakseen -kulkea mukavammin. Mutta sen kautta matka toiselta puolen edistyi -tavattoman verkalleen. Krimin rannikkoa matkustettaissa tavattiin -kylissä, joilla melkein kaikilla oli eri kieli, vielä jäännöksiä -vanhoista Gootilaisistakin, jotka yhä puhuivat omaa kieltään. Asovin -meren länsirannalla kuljettiin sikäläisten suolapaikkain ohi, joista -Batu ja Sartash saivat paljon tuloja, sillä he olivat anastaneet -koko suolateollisuuden. Kolmantena päivänä siitä kun oli Sudakista -lähdetty kohdattiin ensimäiset tataarit, ja kohtaus teki Rubruckiin -niin kaamean vaikutuksen, että hän mielestään oli tullut kuin toiseen -maailmaan. Kirjassaan hänkin tekee seikkaperäisesti selkoa siitä, mitä -tuli huomanneeksi Tataarien tavoista ja elämänlaadusta. Muun muassa -hän kertoi heidän vaatteuksestaan. Silkkiä, kultakangasta ja pumpulia -he saivat Kiinasta, Persiasta taikka etelästä, turkiksia Venäjältä, -Suur-Bulgariasta ynnä Bashkirien ja Kirgisien maasta, joka oli kaukana -pohjoisessa. Talvella Tataareilla oli ainakin kahdet turkit, alla -kallisarvoiset, päällä halvemmat, ketun, suden tai koiran nahkasta. -Toisilla oli kolmetkin turkit. Nahkahousujakin käytettiin; rikkaat -alustivat kaikki vaatteensa silkkivuorilla, joka oli erinomaisen -pehmeä, kevyt ja lämmin. Köyhemmät käyttivät joko puuvillaa taikka -hienoa lampaanvillaa. Köytensäkin Tataarit punoivat villasta, sekottaen -siihen kolmanneksen hevosen jouhia. Heidän huopaiset satulaloimensa ja -sademekkonsa olivat erinomaisia vaatekappaleita. - -Kun Rubruck tapasi ensimäiset Tataarit, niin nämä paikalla ratsastaen -piirittivät matkueen. Nähdessään sen muonavaraston he vaativat -niistä osansa ja saatuaan pullon viiniä pyysivät heti toista, koska -muka ei kukaan voinut tulla taloon vain yhdellä jalalla. Mutta -munkki oli jyrkkä säästäväisyydessään, ja kun eivät voineet häneltä -muuta kiristää, niin tekivät hänelle harmia. Kun hän ei suostunut -lahjottamaan heille tavaroitaan, niin he sanoivat häntä kerskuriksi, -sillä he pitivät itseään maailman herroina, eikä muka kenelläkään ollut -oikeutta heiltä mitään kieltää. Väkivaltaa he eivät tosin tehneet, -mutta siitä huolimatta Rubruckista tuntui, kuin olisi hän päässyt -paholaisten kynsistä heidän seurastaan päästessään. Pian sen jälkeen -kun oli Tatariaan tullut latinalainen munkki sai opetella viinin -sijasta juomaan tamman maitoa. Alussa se hänessä herätti kauhistusta -ja hämmästystä, mutta vähitellen hän tottui pitämään sitä varsin -hyvänmakuisena. - -Skatai oli ensimäinen tataariruhtinas, joka aroilla tavattiin; hän -oli uloin rajavartijoista. Ruhtinaan leiri oli kuin kokonainen -kaupunki telttoineen, vankkureineen, karjoineen ja miehineen, vaikkei -sotilaitten luku ollutkaan viittäsataa miestä suurempi. Skatai otti -Rubruckin vastaan patjoilla istuen, luuttu kädessä ja vieressä -vaimonsa, joka oli pystynokkaisin nainen, mitä ruhtinas oli voinut -löytää, kasvot töhryiset ja rasvaiset. Sillä välin kun lähetystön -tuomat kirjeet lähetettiin takaisin Soldaiaan käännettäviksi, Rubruck -opetti kristinuskon alkeita eräälle sarasenille, jonka siellä -tapasi; mutta käännytettävä luopui kesken koko aikeesta, kun huomasi -latinalaisen papin juovan tamman maitoa. Sillä semmoinen oli yleinen -usko, ettei kukaan kristitty voinut juoda tamman maitoa ja että -jokaisen, joka tahtoi uskoaan muuttaa, täytyi valita joko kumissi tai -kristinusko. - -Matka piti sitten itää kohti pitkin Mustan meren aroa, Asovin meri -oikealla kädellä. Vasemmalla kädellä oli melkein vedetön aro, jolla -ei ollut metsää, ei mäkeä eikä kiveä, mutta mitä parhaat laitumet. -Heinäkuun keskivaiheilla tultiin Donille, jonka yli kuljettiin -lautalla. Batu ja Sartash olivat tuoneet sinne erikoisen siirtokunnan -venäläisiä talonpoikia hoitamaan lautturien tehtävää. Lauttapaikka -lienee ollut aroalueen pohjoisreunassa, sillä sinne saakka Tataarit -tavallisesti kulkivat pohjoista kohti karjoineen. Donilla matkue viipyi -muutamia päiviä, ennenkuin saatiin uusia hevosia ja härkiä matkan -jatkamiseksi. Sitten lähdettiin hakemaan Sartashin leiriä. Heinäkuun -lopulla sinne saavutuinkin pitkän etsimisen jälkeen, ja lähetystö oli -iloinen kuin haaksirikkoutunut laiva satamaan tullessaan tavatessaan -ruhtinaan, joka muka oli kristitty. Maa Donin takana oli ollut hyvin -kaunista, jokista ja metsäistä. Metsissä eli kaksi suomalaista heimoa, -Moxel ja Merdas (Mokshat ja ehkä Merjat, edellinen mordvalainen -heimo). Näistä kansoista toinen oli puhtaita pakanoita, toinen oli -kääntynyt muhamedin uskoon. Heidän maassaan ei ollut ensinkään -kaupunkeja, ainoastaan pieniä majoja metsäin keskellä. He olivat -taistelleet Mongolien kanssa Saksalaisia vastaan, mutta toivoivat -nyt, että Saksalaiset tulisivat ja pelastaisivat heidät Tataarien -ikeen alta. Mokshat olivat vieraanvaraisia, antoivat ruokaa ja asuntoa -matkustaville kauppiaille, eivätkä olleet kovin mustasukkaisia -vaimojensa puolesta. Heidän turkiksensa olivat maan kuulut. Sitä paitsi -heillä oli hunajaa, vahaa, haukkoja, jotka Tataarien kesken olivat -erinomaisen haluttua tavaraa, koska rikkaat niillä pyydystivät melkein -kaiken riistan, mitä ravinnokseen tarvitsivat, ja suuria sikalaumoja. - -Muhamedinuskoisten Merdain takana oli Etiljoki, jota Carpini -Venäläisten antamalla nimellä oli sanonut Volgaksi. Rubruck ei -milloinkaan ennen ollut nähnyt niin suurta jokea ja hän kummasteli, -mistä pohjan periltä mahtoi tulla niin paljon vettä. Sillä kohdalla, -jossa hän kulki sen poikki, Donin ja Etilin väliä oli vain kymmenen -päivämatkaa. Sartash tavattiin kolmen päivämatkan päässä Volgasta ja -lähetystö pääsi hänen puheilleen. Kuningas Ludvigin kirje teki hyvän -vaikutuksen, lupa matkan jatkamiseen saatiin. Mutta Sartashin väki -ahdisti matkuetta sitä enemmän uteliaisuutensa ja kerjuunsa kautta, -ja eräs Koiak niminen nestoriolainen kristitty anasti retkikunnan -kalliit kirjat ja kirkolliset vaatteet, sanoen ottavansa ne vain -säilyttääkseen. Koiak oli kuullut Ludvig kuninkaasta eräältä Hainaultin -Balduin nimiseltä ranskalaiselta seikkailijalta, joka oli mennyt -naimisiin kumanilaisen prinsessan kanssa. Koiak antoi anastamainsa -tavarain palkaksi latinalaisille munkeille sen neuvon, että olisivat -matkaa jatkaessaan »kärsivälliset ja nöyrät». Mutta Sartashia hän -varotti sanomasta kristityksi, sillä hän oli vain mongoli, eikä mitään -muuta. Rubruckin mielestä Sartash päin vastoin näytti kristityitä -pilkkaavan. - -Sartashin luota lähdettyään Rubruck saapui sille paikalle Volgan -rannalle, jossa joen yli kuljettiin. Joki oli hänen mielestään neljä -kertaa leveämpi kuin Seine ja sangen syvä. Viimeisillä taipaleilla -oli ollut paljon rosvoja, Mongolien orjuudesta paenneita venäläisiä, -unkarilaisia ja alaneja — Alanien kansa asui Kaukasiassa, oli kääntynyt -kristinuskoon ja taisteli yhä urhoollisesti Mongoleja vastaan. Lisäksi -oli retkikunta menehtyä nälkään, sillä Sartashin leirissä he eivät -neljään päivään saaneet mitään syödäkseen, eivätkä matkalle eväitä. -Heidän sen vuoksi täytyi syödä niitä leivoksia, joita olivat ottaneet -matkaan lahjoiksi tataarilaisille ruhtinaille. - -Volgankin rannalla oli lautta-asema sillä paikalla, jonne Batu kesällä -kauimmaksi kulki pohjoista kohti. Batu paraillaan oli siirtymässä -etelää kohti, koska kesän loppupuoli jo oli käsissä. Sen vuoksi -Rubruckin täytyi kääntyä etelään, hän tapasi Batun leirin vasta lähellä -Volgan suistamoa. Näin Rubruck tutustui Kaspian mereenkin ja saattoi -vakuuttaa, »ettei se ollut pohjoisen meren lahti, kuten oli sanottu, -vaan sisämeri». - -Kirkollisen virkapukunsa menetettyään nestoriolaiselle virkaveljelleen -Rubruckin täytyi munkin halvassa puvussa esiintyä pelätyn -tataariruhtinaan edessä, vieläpä avojaloin ja paljain päin. Batu -istui pitkällä kullatulla divanilla, vieressään eräs vaimoistaan. Hän -katsoi pitkään munkkia, ennenkuin mitään puhui. Hänen kasvonsa, jotka -olivat punatäplikkäät, eivät olleet miellyttävät nähdä, mutta vielä -kiusallisempi oli Rubruckin mielestä hänen välinpitämättömyytensä -uskonnosta. Sillä kun Rubruck, puheluvan saatuaan, polvistuen kehotti -häntä etsimään taivasta ja antamaan kastaa itsensä, niin Batu -tyynesti hymyili ja hänen hovimiehensä sen huomatessaan purskahtivat -äänekkääseen nauruun ja paukuttivat käsiään. Kyseltyään retkikunnan -asian ja kuulumiset hän tarjosi kumissia ja ilmotti sitten määräävänsä, -että lähetystö jaettaisiin kahtia. Rubruckin yhden seuralaisen keralla -piti lähteä matkaa jatkamaan, toisten tuli palata Sartashin luo. Mutta -siitä huolimatta lähetystöä pidätettiin Batun leirissä viisi viikkoa. -Heidän kärsimyksensä olivat surkuteltavat. »Toisinaan seuralaiseni -sanoi minulle, melkein kyynelet silmissä, että hänestä näytti siltä, -kuin ei enää koskaan saataisi ruokaa.» Sillä markkinapaikka, joka -heimoa seurasi, oli niin kaukana, ettei sinne voinut päästä, kun olisi -hevosen puutteessa pitänyt kulkea jalan. Unkarilaiset vangit, jotka -olivat olleet aikanaan pappeja, toivat muukalaisille apua, ynnä eräs -kristitty kumani, joka oli Unkarissa ottanut kasteen. Näiltä hyviltä -ystäviltä he saivat ruokaa ja juomaa ja Rubruck kirjotti heille -palkaksi otteita kirkkoliturgiasta, kun heillä ei ollut kirjoja. Batun -joukossa oli kaikkiaan noin viisisataa perheen päämiestä, ei sen -enempää. - -Vasta 14 p. syyskuuta ryhdyttiin toimiin lähetystön eteenpäin -opastamiseksi. Batun määräämä opas halveksivaisesti varotti munkkeja -matkan pituudesta ja kylmyydestä, uhaten hylätä heidät, jos heissä -huomaisi heikkouden merkkejä. Neljä kuukautta muka piti kuljettaman -niin kovassa pakkasessa, että usein kivet ja puut halkeilivat. 15 p. -syyskuuta lähdettiin matkaan. Munkit olivat matkapuvuksi hankkineet -vuohen nahkaiset takit ja housut, tataariiaiset saappaat ja lakit, -huopasukat ja muita välttämättömiä varustuksia. - -Kaspian meren pohjoista rantaa pitkin, jatkui matka. Hitaat -härkävaunut oli nyt jätetty jälkeen ja munkit ratsastivat nopeilla -tataarilaisilla hevosilla. Kahdentoista päivämatkan jälkeen tultiin -Jaik eli Ural-joelle, joka tuli Bashkirien maasta. Bashkirien Rubruck -luuli puhuvan samaa kieltä kuin Unkarilaiset. Nykyisin he puhuvat -tataarilaista kieltä, mutta asuvat yhä vielä samoilla paikoilla. -Päivässä ajettiin noin satakunta kilometriä, toisinaan enemmänkin, -sen mukaan kuin hevosia oli. Hevosia taas vaihdettiin kahdesti ja -kolmastikin päivässä, toisinaan taas täytyi ratsastaa samoilla -hevosilla kaksi ja kolmekin päivää. Valittavina olevista hevosista -latinalaiset lähettiläät aina saivat pahimmat. »Tosin he minulle -antoivat voimakkaan hevosen, koska olin raskas mies, mutta minä en edes -uskaltanut kysyä, oliko sitä helppo ohjata, emmekä yleensä uskaltaneet -mistään valittaa. Niinpä meidän oli kestettävä ankaria rasituksia, -toisinaan ratsastaa kaksikin samalla hevosella. Ja janoissamme, -nälissämme, viluiset ja väsyneet olimme useammin kuin saatoimme -luvussakaan pitää.» Vasta illalla saatiin tavallisesti kunnollista -ruokaa, lampaan kylkeinen, joskus lihakeitostakin; puolinääntyneille -munkeille nämä annokset olivat kuin parhaita herkkuja. Mutta muuta -ruokaa ei saatukaan, aamulla vain hiukan jauhovelliä. Munkkien täytyi -rikkoa perjantaipaastokin ja syödä empimättä lampaanlihaa, jos mieli -satulassa pysyä. Toisinaan oli liha syötävä puoliraakana taikka -melkein raakanakin, sillä arolla ei ollut muuta polttoainetta kuin -eläinten lantaa tai pensaita siellä täällä jokilaaksoissa. Alussa opas -häikäilemättä osotti halveksumistaan rahattomia matkakumppaneitaan -kohtaan, mutta vähitellen hän paremmin tutustui heihin ja alkoi -suvaita heitä ja sitten hän tavallisesti vei heidät »pyytämään» -jonkun rikkaan mongoliruhtinaan leiriin, joka sattui olemaan matkan -varressa. Monet näistä mahtavista paimentolaisista olivat itse Djingis -kaanin jälkeläisiä, joita oli hajallaan pitkin meren kaltaista aavaa -aroa. He eivät paljoa tienneet muusta maailmasta, tunsivat vain omat -lakeutensa, mutta sitä enemmän he kyselivät vierailta: »Oliko paavi -todella viidensadan vuoden vanha, niinkuin sanottiin? Oliko Frankeilla -paljon karjaa, lampaita ja hevosia? Minkä näköinen meri oli, josta -matkustajat niin paljon kertoivat? Kuinka se oli mahdollista, että -se oli rajaton ja rannaton?» Kun oli oltu Uralista matkalla toista -kuukautta, niin saavuttiin Syr Darjan alajuoksulle, sieltä kuljettiin -viikko etelän ilmoille vuorimaata kohti, luultavasti Alatau vuoriston -syrjähaaroille. Kun sinne saavuttiin, niin oli Kaspian aro päättynyt ja -tultiin Keski-Aasian vuorimaahan. Vuoristo nousi vähitellen näkyviin -arosta ja sen juurella oli keidasseutu, joka oli niin hedelmällinen ja -hyvin kasteltu kuin puutarha. Kintshatin kaupungin mongolipäällikkö -tuli opasta vastaan, koska tämä oli ylhäistä sukua ja häntä oli sen -mukaan kunnioituksella kohdeltava. Kintshatissa matkamiehet saivat -ruokaa ja juomaa, muun muassa olutta, ja lyhyt viivähdys tällä -asemalla oli uupuneille munkeille erinomaisen virkistävä. Syyskuun -viimeisinä päivinä oli jo alkanut pakastaa ja tiet olivat jäässä. -Saavuttiin sitten Talaan kaupunkiin, joka niinikään oli saman vuoriston -juurella. Siellä oli ollut siirtokunta saksalaisia orjia, mutta nämä -oli Mangu kaanin käskystä viety vähäistä ennen Bolatin kaupunkiin, -vielä kauemmaksi itään päin, kultaa kaivamaan ja aseita valmistamaan. -Rubruck kulki noin kolmen päivämatkan päässä Bolatin sivu; kaupunki -lienee ollut nykyisen Kuldshan seuduilla. Hän olisi mielellään -sinne poikennut, mutta tätä ei sallittu sen enempää meno- kuin -paluumatkallakaan. - -Yhä itään päin matkustettaissa tultiin siihen vuorimaahan, joka erottaa -itäisen ja läntisen aroalueen toisistaan ja jossa Kara-Kitain kansa -eli. Lautalla kuljettiin Ili virran poikki ja kaupungin kautta, jossa -asui persiankieltä puhuvia muhamedilaisia. Erään vuorenselänteen poikki -tultiin sitten kauniille lakeudelle, jonka oikealla rannalla oli -korkea vuoristo ja vasemmalla puolella laaja järvi (Ala-Kul). Lakeus -oli hedelmällinen, sillä sen läpi juoksi useita jokia, jotka laskivat -vuoristosta järveen. Lakeudella oli ennen ollut useita kaupungeita, -mutta Mongolit olivat hävittäneet ne kaikki, laajentaakseen -laidunmaitaan, sillä seutu oli erinomaista laidunmaata. Yksi suuri -markkinapaikka oli kuitenkin säilynyt, Kailak nimeltään, jossa kävi -paljon kauppiaita. Siellä retkikunta viipyi kaksitoista päivää, -odottaen Batun kirjuria, jonka piti yhdessä lähetystön oppaan kanssa -sovittaa eräitä Tataarien keskinäisiä riitoja. - - - -Keski-Aasian uskonnoista. - - -Tällä maalla oli ennen ollut oma kielensä ja kirjallisuutensa, joka -käsitti nestoriolaisia hengellisiä kirjoja. Mutta nyt siinä asui -ainoastaan Turkmeneja. Siellä Rubruck ensi kerran näki epäjumalia -palvelevat shamanilaiset ja buddhalaiset, joista hän laajalta kertoo. -Sivistyneimmät ja lähimpänä kristinoppia olivat Uigurit, jotka elivät -Ala-Kulin itäpuolella olevilla vuorilla. Heidän oppinsa samoin kuin -rotunsakin oli sekotusta tataarilaisuudesta, nestoriolaisuudesta ja -muhamedilaisuudesta. Epäjumalanpalvelijoilla oli Kailakissa kolme -temppeliä, joissa munkit näkivät »heidän oppinsa hullutuksia». -Rubruck huomasi heidän jumaliaan palvellessaan kääntyvän pohjoista -kohti. Muhamedilaiset kammosivat heidän taikauskoaan niin syvästi, -etteivät edes ruvenneet siitä puhumaan. Karakorumissa Rubruck -myöhemmin näki suuren Buddhan kuvan ja kuuli Kiinassa olevan vielä -suuremman, joka muka näkyi kahden päivämatkan päähän, kuten eräs -sieltä palannut nestoriolainen kertoi. Uigurit käyttivät kelloja, -samoin kuin kristitytkin, heidän pappinsa, jotka ajelivat päänsä, -elivät aviottomina ja käyttivät keltaisia viittoja, olivat Rubruckin -mielestä monessa suhteessa samanlaisia kuin latinalaisetkin papit. -Rukousnauhojakin he käyttivät ja lukivat pyhää rukousta »Om mani -padme hum», joka muistutti »Pater nosteria». Uigurien kirjotus oli -nestoriolaisille hyvin tunnettu; heidän kielensä oli melkein kaikkien -kumanilaisten ja turkkilaisten kielien peruskieli. - -Uigurit kirjottivat samalla tavalla kuin Kiinalaisetkin sivun -yläsyrjästä alasyrjään, rivit seuraten toisiaan vasemmalta oikealle. -Tätä kirjotusta (tunnettua Orkbon-kirjotusta) Mangu kaan sitten -käytti Ranskan kuninkaalle kirjottamassaan kirjeessä. Ne Mongolit, -jotka olivat hyväksyneet Uigurien epäjumalanpalveluksen, pitivät -siitä huolimatta monta piirrettä vanhasta shamanismistaan ja -loitsutaidostaan, palvellen varsinkin vainajiaan, joita esittivät -huopakuvat. Kun leiri oli liikkeellä, niin huopakuvat pantiin -erityisiin vaunuihin ja heimon leiriytyessä järjestettiin kehiin -yhteiseen telttaan. - -Uigurien takana elivät idässä Tangutit, jotka olivat kerran voittaneet -itse Djingis kaaninkin ja olivat tunnetut siitä, että he pitivät -jak-härkää. Rubruck kuvaa tarkkaan Tibetin arvokasta kuorma- ja -kotieläintä. Tanguttien takana asuivat varsinaiset Tibetiläiset, -joitten raakuudesta Rubruck kertoo pöyristyttäviä seikkoja. Siinä -maassa kuului olevan yllin kyllin kultaakin, mutta sitä ei kukaan -uskaltanut kerätä Jumalan koston pelosta. — Solangit, jotka -asuivat Mandshuriassa ja Amurin laaksossa, saapuivat suurkaanin -leiliin vankkureilla, joita vetivät härät. He olivat kasvultaan -pieniä ja tummaihoisia, puetut viittoihin ja suippoihin hattuihin, -jotka muistuttivat dalmatialaisen piispan hiippaa. Hovissa heidän -lähettiläällään aina oli mukanaan norsunluutaulu, josta hän näytti -lukevan, mitä puhui. Näistä ja vielä muistakin silloisista kansoista -ja niitten tavoista Rubruck sai tietoja ja Kaiheistakin, s.o. -Kiinasta, jonka maakunnista silloin vielä monet olivat itsenäisiä. -Karakorumissa tavattiin sitten paljon kiinalaisia, ja ne jotka olivat -joutuneet suurkaanin vallanalaisuuteen, maksoivat hänelle suunnattoman -vuotuisen veron, hopeata viisitoistatuhatta naulaa päivässä ja lisäksi -ruokatavaroita ja silkkiä. - -Arojen valtijaiden joukossa eli hajallaan paljon nestoriolaisia ja -muhamcdilaisia aina Kathaihin saakka. Viimeksi mainitussa maassa -nestoriolaisilla Rubruckin saamain tietojen mukaan oli seurakuntia -viidessätoista kaupungissa, piispa yhdessä ja paljon vaikutusvaltaa -kaikkialla. Mutta kuta vähemmän sanottiin näitten nestoriolaisten -kristillisyydestä, sitä parempi Rubruckin mielestä. He olivat peräti -rappeutuneet, omistaneet pakanallisia ja tataarilaisia tapoja, jotkut -pitivät monta vaimoa, ollen pahempia kuin itse Mongolit. Ei voinut -sanoin kuvata heidän kopeuttaan, juoppouttaan ja tietämättömyyttään. -Toiset harjottivat noituutta miekoilla, tuhkalla, kivillä ja oksilla. -Jumalanpalveluksessaan he käyttivät kristityistä maista ryöstettyjä -kalkkeja. Tosin he olivat saaneet suurkaanin perheen osottamaan -ristille kunnioitusta ja pitämään erästä paastoa, mutta tämä ei -korvannut heidän huonoa elämäänsä ja oppinsa puutteita. Sillä he -söivät lihaa perjantaina niinkuin muhamedilaisetkin, heidän pappinsa -olivat naimisissa ja käyttivät Syyrian kielisiä kirjoja, vaikka olivat -itse kielen unhottaneet ja lukivat ja lauloivat kuin papukaijat. -Tästä kuvauksesta selvään puhuu sen ajan latinalaisen kirkon -suvaitsemattomuus ja ahdasmielisyys, viha vanhaa kristittyä harhaoppia -kohtaan, vaikkapa lieneekin totta, että nestoriolainen kirkko jo -silloin oli perin pohjin rappeutunut. Se ei suinkaan ollut ihmeellistä, -sillä eliväthän he erillään kaikista semmoisista keskuksista, -jotka olisivat kyenneet heidän uskontoaan tehokkaasti tukemaan ja -ylläpitämään korkeampaa oppia ja valistusta. - -30 p. marrask. Rubruck saapui Ala-Kulille, joka oli myrskyinen kuin -meri. Toinenkin järvi nähtiin vuoristossa Ebi nor, josta virtasi joki; -joen laaksossa kävi kammottavan kova tuuli. Tämän laakson poikki he -kulkivat, vaikka tuuli oli niin kova, että oli heidät veteen puhaltaa. -Vuoriston poikki, huonoja laidunmaita, kaksinkertaisia päivämatkoja -tehden, ankarissa pakkasissa, saavuttiin 13 p. joulukuuta rotkoon, joka -oli tunnettu pahoista hengistä. Munkit torjuivat niitä laulaen Nikaian -uskontunnustusta ja kirjottivat tataarilaisten oppaittansa suojaksi -»Credon» ja »Pater nosterin». Joulukuun lopulla tultiin vuoriston -toiselle puolelle varsinaiseen Mongoliaan, joka jälleen oli lakeutta ja -niin tasaista kuin meri. Jo seuraavana päivänä sen jälkeen saavuttiin -suurkaanin leiriin, jossa munkit saivat vähäisessä teltassa kurjan -asunnon. Oppaalle sitä vastoin annettiin suuri teltta, hyvä kestitys ja -viiniäkin, joka Rubruckin mielestä oli yhtä hyvää kuin paras Auxerren -viini. Rubruck oli niin masennuksissaan Mongolien kopeudesta, heidän -osottamastaan halveksumisesta ja itsepintaisesta luulostaan, että muka -Ranskan kuningas oli lähettänyt heidät tarjoamaan alistumustaan, että -hän mielestään iloisesti olisi uhrannut vaikka henkensä saarnatakseen -ristiretkeä moisia röyhkeitä raakalaisia vastaan. - - - -Rubruck Mangu kaanin vieraana. - - -Joulukuun 28 p. Rubruck esitettiin Mangu kaanille. Munkit kulkivat -avojaloin ja tämä herätti niin suurta ihmetystä, että heitä katseltiin -kuin kummituksia. Rahvas ihmetteli, eivätkö he luulleet raajojaan -tarvitsevansakaan, kun niin armotta ne paljastivat. Unkarilainen vanki, -joka oli saapuvilla ja tunsi munkkien puvun, selitti väelle nämä -vieraat niin hyvin kuin taisi. - -Palatessaan hovista Rubruck kävi armenialaisessa kirkossa, jossa hän -tapasi mustan ja repaleisen Jerusalemin maasta tulleen erakon. Tämä oli -saapunut tarjoamaan Mangulle koko kristikunnan alamaisuutta, jos hän -vain kääntyisi kristinuskoon. Suurkaania tapaamaan oli myös saapunut -Nikaian kreikkalaisen keisarin lähettiläitä ynnä eräs kreikkalainen -ritari ja monta lähettilästä läntisistä valloista. Kaikki nämä -todistivat Ranskan kuninkaan lähetystön oikeuden puolesta ja 3 p. -tammik. 1254 munkit pääsivät varsinaiseen puhutteluun. He lähestyivät -suurkaania laulaen latinalaista hymniä; kun he olivat laulunsa -lopettaneet, niin heidät tarkoin tutkittiin, ettei heillä ollut -aseita. Valtaistuinhuone oli ylt'yleensä verhottu kultakirjaisella -vaatteella, sen keskellä paloi saksaul-puista ja pensaista tehty suuri -tuli. Mangu istui sohvalla ja näytti olevan pienehkö, helpohko mies, -noin neljänkymmenenviiden vuoden vanha, yllään turkit, jotka olivat -kirjavat ja kiiltävät kuin hylkeennahka. Monista juomista, joita -tarjottiin, Rubruck maistoi vain hiukan riissiolutta, mutta tulkki joi -niin runsaasti, ettei hän pian voinut tulkita. Mangu itse oli hyvin -»lievästi selvänä», eikä tulkki tahtonut olla herraansa huonompi. -Puheesta ei sen vuoksi tahtonut tulla paljon mitään, ennenkuin Mangu -itse esitti muutamia suoria kysymyksiä Ranskan valtakunnasta, sen -karjoista ja hevosista ja tokko sitä oli mahdollinen vallottaa. Rubruck -tuskin saattoi peittää suuttumustaan, mutta vastasi vältellen ja sai -kaanilta luvan viipyä hänen leirissään kaksi kuukautta. Vieläpä hänelle -annettiin lupa käydä Karakorumissakin. - -Rubruck tapasi suurkaanin leirissä kerrassaan pienen siirtokunnan -europpalaisia. Paitsi lähetystöjä oli siellä useita vankeja, -kuten eräs Metzin nainen, joka oli vangittu Unkarissa ja nyt oli -venäläisen teltanrakentajan vaimona, ja parisilainen kultaseppä, joka -Karakorumissa työskenteli Tataareille. Sotavangit olivat matkalla -kärsineet sanomatonta kurjuutta, mutta nyt heidän olonsa olivat -paremmat ja monet ansaitsivat paljon rahaa. Kultaseppä oli saanut -suurkaanilta suuren määrän hopeaa, valmistaakseen siitä hänelle -taidokkaan puun, josta juoksi monta erilaista juomaa. - -Suurkaanin hovissa Rubruck vielä tapasi erään sukkelan petturin, joka -kulki väärällä nimellä. Hän oli Palestinan Acresta (Akosta) kotoisin -ja kuului hengelliseen säätyyn, mutta oli saapunut Mangulle kertomaan, -että muuan Otho niminen piispa oli saanut taivaasta kultakirjaimilla -kirjotetun kirjeen, jossa oli ennustettu Mongolien vallottavan koko -maailman. Näillä imarteluilla Theodulos — se oli miehen nimi — sai -suurkaanin antamaan itselleen »kultataulut», s.o. passin, jonka -omistaja saattoi kaikissa Mongolien hallitsemissa maissa käskeä -ja tilata itselleen mitä missäkin tarvitsi. Näin varustettuna oli -miehen pitänyt lähteä viemään lahjoja Ranskan kuninkaalle, mukanaan -mongolilainen vakooja, jonka piti ottaa selkoa kaikesta, mitä matkalla -oli nähtävää ja opittavaa, varsinkin kristittyjen maitten teistä, -kaupungeista, miehistä ja aseista. Nikaiassa Theodulos kuitenkin -tunnettiin ja vangittiin ja kultataulut lähetettiin suurkaanille -takaisin. Mangun lahjat Ranskan kuninkaalle olivat olleet: niin -jämeä jousi, että sitä tuskin kaksi miestä sai taipumaan, ynnä -kaksi hopeakärkistä nuolta, joiden varressa oli reikiä, niin että -ne vihelsivät mennessään. Kopein sanoin Mangu oli tarjonnut Ranskan -kuninkaalle rauhaa niin kauaksi kunnes oli vallottanut Sarasenien maan. - -Muuan armenialainen munkki kerskasi pian kastavansa Mangun -kristinuskoon. Mutta sekä muhamedilaiset mollat että buddhalaiset -bonksit olivat yhtä varmoja siitä, että suurkaani kääntyisi heidän -uskoonsa — kaikki olivat harhaluulon alaisia. Mangu ei uskonut -kenenkään uskoon, vaan käytti vain valtiollisiin tarkotuksiin -näitä pappeja, joita parveili hänen hovissaan niinkuin kärpäsiä -voileivällä. Tammik. 12 p., viikkoa Mangun kasteen jälkeen, Rubruck oli -saapuvilla nestoriolaisten jumalanpalveluksessa, johon suurkaani oli -tullut koko huonekuntansa keralla. Mangun pyynnöstä latinalaisetkin -munkit lauloivat hengellisiä lauluja, jonka jälkeen jumalanpalvelus -loppui suuriin juominkeihin. Kaanin vaimot joivat itsensä humalaan, -nestoriolaiset papit lauloivat ja »ulvoivat», latinalaiset munkit taas -katselivat menoa väsyneellä halveksumisella ja söivät minkä ennättivät, -sillä ruokaa he saivat Mangunkin hovissa liian niukasti. - -Jonkun ajan kuluttua suurkaani matkusti varsinaiseen pääkaupunkiinsa, -Karakorumiin, joka oli arolla, Baikal järveen laskevan Orkhonin -latvoilla. Matkalla ei aroilla näkynyt muuta kuin siellä täällä -paimentolaisten telttoja ja pyydystäjiä, jotka lipeillä luukengillä -ajoivat hangella ja jäällä takaa lintuja ja muita riistaeläimiä. -Pohjoisempana kuului asuvan muutamia köyhiä ja kurjia heimoja, -mutta näiden takana oli ijäisen pakkasen maa, joka oli kaikille -ihmisille tuntematon. Kaikista kyselyistään huolimatta munkki ei -kuitenkaan voinut saada mitään luotettavaa tietoa niistä hirviöistä ja -kummituksista, joita piti kirjain mukaan asua näillä seuduin, paitsi -ehkä »tshintshineistä» eli »hyppijöistä», jotka elivät ja hyppivät -vielä Kiinankin takana olevassa maassa. Epäilys näyttää tulleen -Rubruckin mieleen, tokko kirjain kummituksia siis oli olemassakaan. - -29 p. maaliskuuta, Mangun hitaasti edetessä leirineen Karakorumia kohti -vuorisen maan kautta, jossa lumimyrskyt ja katkeran kylmät tuulet -riehuivat, saapui tieto suurkaanin palatsin valmistumisesta, jonka -vuoksi matkaa kiirehdittiin. Aikaisin huhtik. 5 p., palmusunnuntaina, -Mangu joukkoineen saapui kaupungin näkyviin ja samana päivänä -iltapuolella tapahtui perille tulo. Rubruck ystävineen kohotti -ristilipun liehumaan ja kulki Sarasenien kaupunginosan kautta -nestoriolaiseen kirkkoon, jossa nestoriolaiset juhlakulkuein häntä -odottivat. Jumalanpalveluksen jälkeen Ranskan kuninkaan lähetystö söi -päivällistä parisilaisen kultasepän Wilhelmin luona hänen vaimonsa, -erään Unkarissa syntyneen lothringilaisen naisen seurassa. Muuan -englantilainenkin oli tilaisuudessa saapuvilla. Kultaseppä vietti tätä -päivää juhlana, sillä hänen taideteoksensa oli juuri valmistunut ja -sitä olivatkin saapuneet Mangu ja koko hovi ihailemaan. Se oli hopeinen -puu, jonka juurella lepäsi neljä hopeista leijonaa. Puun juuresta -kulki putket oksiin, oksien ympärillä kierteli kullatuita käärmeitä -ja latvassa seisoi enkeli, torvi huulilleen nostettuna. Mutta puun -alla makasi komeroon kätkettynä juomanlaskija, joka saattoi sieltä -putkea myöten puhaltaa enkelin suussa olevaa pasunaa. Samalla käärmeet -suustaan valoivat, mikä viiniä, mikä kumissia, simaa tai riissiolutta, -ja jokainen juoma juoksi erikseen omaan hopeiseen maljaansa. - -Palatsi oli rakennettu kirkon malliin. Keskioven edessä seisoi puu. -Sitä vastapäätä oli palatsin sisällä kaanin valtaistuin. Lännen -puolella olivat miesten, idän puolella naisten asumukset. - -Mutta vaikka Karakorum oli niin suuren valtakunnan pääkaupunki, niin -oli se kuitenkin verraten vähäpätöinen paikka. Tuo kiitetty palatsi -ei Rubruckin mielestä ollut edes kymmenesosaa St. Denysin suuresta -luostarista. Kaupungissa oli kiinalaisilla käsityöläisillä oma -kortteerinsa. Suurkaanin kirjurit asuivat kaupungin ulkopuolella. -Muita huomattavia rakennuksia oli kaksitoista epäjumalan temppeliä, -kaksi muhamedilaista moskeaa ja kristitty kirkko. Kaupungin ympäri -kulki savinen muuri, jossa oli neljä porttia. Jokaisen portin -edessä oli markkinapaikka, kullakin torilla omat tavaransa. Rubruck -vietti enimmän aikansa nestoriolaisten seurassa väittelyissä ja -kinasteluissa ja moitti kovasti heidän kunnottomuuttaan, raakuuttaan ja -tietämättömyyttään. Mutta siitä huolimatta he olivat ainoat kristityt, -jotka olivat tehneet mongolilaisiin kaaneihin jonkinlaisen vaikutuksen, -sillä julma Hulagukin, jonka puoliso oli nestoriolainen, tavallisesti -säästi niitten hengen, jotka kuuluivat tähän kirkkoon, vaikka hän -säälimättä teurastutti kaikki muhamedin uskoiset. Latinalaisia munkkeja -lohdutti se seikka, että nestoriolaiset tunnustivat paavin kaikkien -kirkkojen päämieheksi, niin että he mielellään olisivat ruvenneet hänen -hengelliseen alamaisuuteensa. Mutta se ei muka kuitenkaan estänyt heitä -kiertelemästä suurkaanin käskystä Länsimailla vakoojina. - - - -Rubruckin paluumatka. - - -Lähetystö kärsi toisin ajoin suurta puutetta suurkaanin hovissa, -sillä yhdellä lampaalla munkkien tuli elää kokonainen viikko. Milloin -suurkaanin aitasta saatiin joku lahja, aina saapui koko joukko -kutsumattomia vieraita sitä syömään. Rubruckin ja hänen toveriensa ilo -oli sen vuoksi suuri, kun Mangu toukokuussa valmistautui lähettämään -heidät takaisin Länsimaille, mukanaan hänen vastauksensa Ranskan -kuninkaalle. Sillä aikaa kun vastausta valmistettiin olivat lähettiläät -läsnä teologisissa väittelyissä, joita Mangu oli pannut toimeen -katolilaisten, nestoriolaisten, armenialaisten ja manikhealaisten -välillä, ja joihin vielä muhamedilaiset ja epäjumalanpalvelijatkin -kutsuttiin osamiehiksi. Väittelyissä koetettiin vaikuttaa solvauksilla, -äänekkäällä pilkkanaurulla ja muilla samanlaisilla keinoilla, ja -tavallisesti ne päättyivät suurilla juomingeilla ja laululla. Toukokuun -viimeisenä päivänä Rubruck kutsuttiin viimeisen kerran suurkaanin -puheille. Mangu oli armollinen, vaikka Rubruckia olikin paneteltu, että -hän muka oli syyttänyt suurkaania epäjumalien palvelemisesta. Mangu -mielellään kuuli munkin puolustuksen, ojensi häntä kohti valtikkansa -ja kehotti häntä olemaan pelotta. Turvautuen vähän väliä pulloonsa hän -sitten alkoi puhua munkeille paljon avomielisemmän kuin ennen. Mongolit -uskovat yhteen Jumalaan, hän sanoi, mutta käsittivät, että samoin kuin -Jumala oli käteen luonut viisi sormea, samoin hän oli ihmisille luonut -eri elämänteitä ja uskonnoita. Kristityille hän oli antanut kirjoja, -joita ei noudatettu, ja toisille hän oli antanut toisia. Ei kenenkään -pitäisi riidellä toisensa kanssa, ei kenenkään pitäisi rahan edestä -vääntää oikeutta vääräksi. Rubruck tämän ivapuheen johdosta vakuutti -omaa puhdasta ja rauhallista mielenlaatuaan, jonka jälkeen suurkaani -lupasi ottaa selkoa katolinuskosta. Mutta heidän tuli nyt palata -takaisin Europpaan ja viedä mukanaan hänen kirjeensä. Lähettiläät -olisivat mielellään palanneet Armenian kautta, mutta suurkaani määräsi, -että heidän tuli kulkea Batun leirin kautta, jota tietä olivat -tulleetkin. Kirje, jonka he saivat viedäkseen Ranskan kuninkaalle, oli -seuraava: - -»Tämä on sen Iankaikkisen avulla, kautta Mongolien suuren maailman, -Mangu kaanin sanoma Ranskalaisten herralle. Missä korvat voivat kuulla, -missä hevoset voivat kulkea, siellä se kuultakoon ja tiettäköön: ne -jotka eivät usko vaan vastustavat käskyjämme, eivät tule olemaan -kykeneviä näkemään silmillään, taikka pitämään käsillään, taikka -kävelemään jaloillaan. Sen Iankaikkisen käskyjä ovat ne, jotka teille -tiedoksi saatamme. Jos tahdotte meitä totella, niin lähettäkää -luoksemme lähettiläitä, jotta tietäisimme, tahdotteko rauhaa vaiko -sotaa. Mutta jos te sanotte, että meidän maamme on kaukana, meidän -vuoremme ovat vahvat, ja meidän meremme on aava, niin silloin te -saatte nähdä, mitä me taidamme tehdä. Sillä se Iankaikkinen tekee sen -helpoksi, joka on vaikeata, ja tuo hänelle sen, mikä on kaukana.» - -Joku viikko kuitenkin kului, ennenkuin Rubruck oli valmiina lähtemään. -Tällä ajalla hän näki uusia merkkejä suurkaanin mahdista. Bagdadin -kalifin luota saapui lähettiläs, joka matkusti kantotuolissa kahden -muulin välillä. Intian sulttaanilta tuli lahjaksi ajokoiria ja -metsästysleopardeja, Ikoniumin turkkilaisen sulttaanin luota saapui -lähettiläitä. Eräs munkeista ei kestänyt lähteä paluumatkalle vaan jäi -suurkaanin hoviin, ja Mangu määräsi rahasumman hänen ylläpidokseen. -Rubruckille annettiin matkarahoja ja 6 p. heinäkuuta v. 1254 hän -vihdoin oli valmiina lähtemään. Lahjojakin Rubruckille tarjottiin, ja -hän otti vastaan kolme yksinkertaista pukua, jottei näyttäisi siltä, -kuin olisi hän suurkaanin lahjoja halveksinut. - -Seitsemässäkymmenessä vuorokaudessa kuljettiin nyt Karakorumista -Batun leiriin Volgan varsille, nähtävästi jonkun verran pohjoisempaa -reittiä kuin menomatkalla. Maa oli melkein kauttaaltaan autiona. -Ainoastaan yksi päivä levättiin, silloinkin vain siitä syystä, ettei -hevosia ollut. Omituisen sattuman kautta Rubruck saapui Batun leiriin -samana kuukautena ja samana kuukauden päivänäkin, jona hän oli -edellisenä vuotena sieltä lähtenyt. Siellä hän tapasi jäljelle jääneet -seuralaisensa terveinä, mutta muutoin mitä suurimmassa kurjuudessa, -Tataarit kun olivat aikoneet tehdä heistä orjia ja karjanpaimenia. -Armenian kristitty kuningas Ilaithon, joka oli Mongolien liittolainen -ja nautti heidän luottamustaan, oli pelastanut munkin tästä kurjasta -kohtalosta. Batu ei ruvennut korjaamaan suurkaanin kirjettä, vaikka -tämä oli antanut hänelle siihen täyden vallan. Hän suostui siihen, -että lähetystö sai palata Armenian ja Persian kautta, mutta kuukausi -kului, ennenkuin heille hankittiin oppaita. Ensinnä matkustettiin -pitkin Volgan rantaa virran suistamoon, jossa sen poikki kuljettiin, -nimittäin kolmen pääsuuhaaran ja neljän pienemmän laskuväylän poikki. -Keskellä tätä monihaaraista suistamoa oli eräs Summer Keu niminen -kaupunki pitänyt kahdeksan vuotta puoliaan Tataareja vastaan. Siellä -asui vapaudessa alaneja, saraseneja ja saksalaisiakin, vaikka se ei -näy olleen kaukana Batun valtapaikasta, Saraista. Hyvän onnen kautta -Rubruck sai takaisin suurimman osan sekä kirjoistaan että vaatteistaan. -Joulukuun puolivälissä oltiin Kaukason juurella. Vuoristossa sekä -Alanit että Lesghit sitkeästi pitivät puoliaan Mongoleja vastaan, -kävivätpä joskus lakeudella heidän karjojaankin ryöstämässä. -Rautaporttiin eli Derbentin solaan antoivat Tataarit retkikunnan -suojaksi kaksikymmentä asestettua miestä Rubruckin suureksi iloksi, hän -kun toivoi nyt saavansa nähdä Tataarit täysissä sotatamineissaan. Mutta -ainakin näillä miehillä oli huonot varustukset, ainoastaan kahdella -nahkahaarniskat, eikä muita aseita kuin jousi ja nuolet, ynnä millä -mitäkin. Derbentin takana kuljettiin erään juutalaisen siirtokunnan -ohi, ja kauempana kuului olevan vielä toinen, jossa pidettiin -juutalaisia sotavankeja, mutta siitä ei Rubruck saanut varmempia -tietoja. Tifliin ohi piti matka edelleen Araxeen laaksoa pitkin sen -ja Kurin yhtymäpaikkaan, jossa oli Mongolien suurin leiri Kaukason -takaisessa maassa. Tämä leiri hallitsi Georgiaa, Persiaa ja eräitä -turkkilaisia heimoja. Tataarilainen päällikkö tarjosi munkeille viiniä, -jota he nyt saivat pitkistä ajoista juodakseen kumissin sijasta. -Araratin juurella vietettiin joulua melkein autiossa kaupungissa, -jossa kahdeksastakymmenestä kristitystä armenialaisesta kirkosta -ainoastaan kaksi oli enää pystyssä. Niin kamalasti olivat ensinnä -Turkkilaiset, sitten Mongolit hävittäneet Armeniaa. Muutoin kaupungissa -vielä näytettiin sitä paikkaa, missä Noa oli ensi kerran levännyt -Araratin vuorelta alas tullessaan. Vahvan lumen vuoksi Rubruck viipyi -tässä kaupungissa aina tammikuun 13 päivään saakka ja matkusti sitten -Sahensa nimisen ruhtinaan maahan. Tämä ruhtinas väitti kuuluvansa -roomalaiseen kirkkoon ja toivoi hartaasti, että Ranskan kuningas -tulisi vapauttamaan hänet Mongolien ikeen alta. Hänen pääkaupunkinsa -oli Armenian vahvimpia linnotuksia, kuulu »tuhannesta ja yhdestä», -s.o. lukemattomista kirkoistaan. Siellä munkit kohtasivat viisi -dominikaniveljestä, jotka olivat tulleet suoraan Ranskasta. Heillä -oli paavilta kirjeitä mongolilaisille ruhtinaille, joilta he aikoivat -pyytää lupaa kristinuskon saarnaamiseen Tataarien kesken. Rubruck -tosin varotti heitä, mutta siitä huolimatta he lähtivät jatkamaan -matkaansa aluksi Tiflikseen, jossa oli toisia saman munkkikunnan -jäseniä. Eufratin latvoja seuraillen Rubruck kulki edelleen Kemakhiin, -jossa virta kääntyi etelään, sieltä Aleppoon, vanhaan Kappadokiaan -ja edelleen Kilikian rannikolle, jota vähän aikaisemmin Mongolit ja -ankarat maanjäristykset olivat kilvan hävittäneet. Koko maa Rubruckin -mielestä todisti Esaiahin sanain toteen käymistä: »Jokainen laakso -kohoo ylös ja jokainen kukkula painuu matalaksi.» - -Ikoniumissa Rubruck pääsi kavalasta uigurilaisesta oppaastaan, joka -oli Batun peljätyn nimen avulla pitkin matkaa kiskonut kaupungeilta -lahjoja. Ikoniumissa, joka oli seldshukilaisen sultaanikunnan -pääkaupunki, oli paljon kristittyjä kauppiaita, etevin näistä eräs -genovalainen, joka yhdessä erään venezialaisen kanssa oli saanut -haltuunsa maan alunakaupan. Hänen avullaan Ranskan kuninkaan -lähettiläät vihdoin pääsivät Välimeren rannalle toukokuun alussa v. -1255. Franciskanien veljeskunta ei kuitenkaan päästänyt Rubruckia -lähtemään Ranskaan viemään kuningas Ludvigille Mangun kirjettä ja -kertomusta matkastaan, vaan pidätti tämän paljon kokeneen miehen -Palestinan Acressa, joka silloin vielä oli kristittyjen hallussa. - -Rubruckin matkakertomus ei herättänyt niin suurta huomiota, kuin -se olisi hyvin ansainnut. Carpinin kertomus Tataarien maasta ja -kansasta oli se, jota etupäässä luettiin. Tähän oli syynä se seikka, -että Carpini kirjotti matkakertomuksensa aikaisemmin ja että hän oli -matkustanut itse paavin lähettiläänä, Rubruck sitä vastoin Ranskan -kuninkaan toimesta. Nämä molemmat kertomukset ovat arvokkaimmat -lähteet, mitä niin aikaisilta ajoilta on Keski-Aasian oloista ja -varisinkin Mongoleista ja heidän hallitsijoistaan. Ne loivat ensimäisen -varman valon laajan Tatarian maantieteellisiin ja kansallisiin oloihin, -ja varsinkin kansatieteellisten tietojensa vuoksi ne ovat nykyiselle -tutkimukselle mitä arvokkain lähde. - -Tässä yhteydessä muistelkaamme vielä Vähän Armenian kuninkaan Haithonin -matkaa. Tämä pieni ruhtinas se oli, joka Batun hovissa pelasti -Rubruckin jälkeen jääneet matkatoverit orjiksi joutumasta. Hänen -ansionsa kristikunnan pelastamisesta olivat todellisuudessa ehkä paljon -suuremmatkin, kuin historiasta tiedämme. - - - -Vähän Armenian kuningas Haithon. - - -Armenialaiset pakolaiset olivat perustaneet pienen valtakunnan -Kilikiaan, Vähän Aasian rannikolle, ja vallanpitäjiensä kansallisuuden -mukaan tätä pientä kuningaskuntaa, joka oli turkkilaisien valtakuntien -välissä, sanottiin Vähäksi Armeniaksi. Sen hallitsijat olivat -kristittyjä, vieläpä kuuluivat latinalaiseen kirkkoon. Avioliittonsa -kautta kuninkaan tyttären kanssa oli Haithon niminen valtiomies -päässyt kuninkaaksi, oltuaan sitä ennen hallitsijansa taitavana -neuvonantajana. Erinomaisen valtioviisaasti hän osasi puolustaa pientä -valtakuntaansa vaaroja vastaan, jotka sitä joka puolella ympäröivät. -Kuningas Haithon, »Kristuksen hurskas ystävä», älysi nopeaan Mongolien -suuren ylivoiman, ja uskostaan ja länsimaisista ystävistään huolimatta -hän tarjosi heille liittoaan. Haithon lähetti Sempad nimisen veljensä -Tataarien suurkaanin hoviin lujittamaan liittoa. Sempad hänelle lähetti -Samarkandista päivätyn kirjeen, joka suuressa määrin vahvisti niitä -luuloja, että muka Mongolit olivat taipuvaisia kristinuskoon. »Täällä -kaikki ovat kristittyjä ja uskovat kolmeen kuninkaaseen». Suurkaanin -palatsin edustalla oli kristitty kirkko, ja suurkaani itsekin muka -oli kristinuskoon kääntynyt. Kujakin isoisä, suuri Djingis itse, oli -muka antanut kristityille uskonvapauden ja suojellut heitä Sarasenien -väkivaltaa vastaan. Nyt olivat moslemit vuorostaan halveksitut ja -mitättömät ja kristinusko olisi edistynyt paljon paremminkin, elleivät -sen saarnaajat olisi olleet niin kunnotonta joukkoa. - -Kaksi vuotta sen jälkeen kun Sempad oli palannut, kuningas Haithon -itse lähti mongoliruhtinaitten luo. Päästäkseen välillä olevien -turkkilaisten valtakuntien läpi, joissa häntä kristittynä ja Mongolien -liittolaisena vihattiin, hän matkusti yksinään valepuvussa ja antoi -tuoda runsaat lahjansa perästä päin. Kahdentoista päivän vaarallisen -matkan jälkeen hän saapui Tataarien etuvartijain luo Kaukasiaan ja -matkusti edelleen Sartashin ja Batun hoveihin. Sieltä hän, nautittuaan -jonkun aikaa molempien ruhtinaitten täyttä vieraanvaraisuutta, lähti -Mangun hoviin arojen poikki. Suurkaanin pääkortteerissa otettiin pieni -liittolainen vastaan suurella loistolla ja Haithon viipyi siellä lähes -kaksi kuukautta kunnioitettuna vieraana. Paluumatkalla hän poikkesi -tervehtimässä Hulagua, joka paraillaan valmisteli vallotusretkeä -Bagdadin kalifikuntaa vastaan. Ehkä Haithon hänen kanssaan sopi -osallisuudesta tähän sotaan verivihollistaan vastaan. Luoteis-Persian -kautta hän sitten matkusti Kaukasiaan ja saapui v. 1255 kahdeksan -kuukautta kestäneen matkan jälkeen takaisin omaan valtakuntaansa. -Hänen kirjurinsa kirjotti kertomuksen matkasta. Mahdollista on, että -tämän pienen kristityn hallitsijan vaikutusvalta oli apuna sen kamalan -myrskyn torjumisessa, joka Länsimaita ja kristikuntaa uhkasi. - - - - -Marco Polon matka Kiinaan. - - -Merkillisimmät Keskiajalla tapahtuneista matkoista olivat -venezialaisten Polo veljesten ja Nicolo Polon pojan Marcon matka -Kiinaan, jossa he pääsivät Kublai suurkaanin suosioon, olivat hänen -luottamusmiehinään monessa tärkeässä toimessa ja vihdoin puolet -miesikää näillä retkillä oltuaan palasivat takaisin kotimaahan, -mukanaan kantamukset idän kultaa ja jalokiviä. Heidän seikkailunsa -olivat tosiaan niin merkilliset, ne muistuttivat niin suuressa määrässä -itämaisia taruja, ettei niitä alussa tahdottu ensinkään uskoa, vaikka -kylläkin halusta kuunneltiin. - - - -Eräs merkillinen päivä Veneziassa. - - -V. 1295 sattui Veneziassa tuo kumma tapaus, Polojen paluu. -Lagunikaupunkiin saapui odottamatta kolme ihmeellisiin pukuihin puettua -miestä, jotka kummastelevan rahvaan kesken liikkuivat kuin vanhat -tuttavat ja puhuivat murtaen italiaa. Kaupungin läpi he kulkivat -arvossa pidetyn Polo perheen talolle, jonka ovelle kolkuttivat ja -vaativat päästä sisään. Epäröiden heille avattiin, mutta taloon -tultuaan he ilmottivatkin olevansa sen oikeat omistajat, veljekset -Maffeo ja Nicolo Polo ja jälkimäisen poika Marco, jotka olivat olleet -kateissa neljäkolmatta vuotta, viettäen tämän aikansa enimmäkseen -maailman itäisimmässä maassa, joka siihen aikaan oli Europalle aivan -tuntematon. He kertoivat oleskelleensa itse suurkaanin hovissa. -Sitä ei tahdottu uskoa. Mutta Poloilla oli keinoja osottaa sanansa -todeksi, he saattoivat todistaa, etteivät olleet suotta nauttineet -maailman mahtavimman hallitsijan suosiota. Palanneet matkamiehet -panivat kotitalossaan toimeen pidot, joihin kutsuttiin kaikki -Polo suvun jäsenet. Pidoissa Marco Polo isänsä ja setänsä keralla -esiintyi mitä loistavimmissa itämaisissa silkkipuvuissa, sameteissa -ja damasteissa, muutellen aterian aikana moneen kertaan pukujaan ja -lahjottaen palvelijoille aina sen puvun, jonka kulloinkin päältään -riisuivat. Lopuksi Marco otti esiin ne kuluneet karkeat vaatteet, -jotka matkustajilla oli ollut yllään, kun he Veneziaan saapuivat, ja -terävillä veitsillä he sitten alkoivat ratkoa näitten vaatteitten -saumoja ja poimia niistä mitä kallisarvoisimpia jalokiviä, rubineja, -safireja, karbunkeleita, timantteja ja smaragdeja, jotka kaikki oli -vaatteisiin neulottu niin taidokkaasti, ettei kukaan olisi voinut -aavistaa niin karkeiden vaatteitten sisältävän semmoisia aarteita. - -Näin suuria rikkauksia nähdessään vieraat ihmettelystä mykistyivät, ja -nyt uskottiin matkustajain todella olevan jalon Polo suvun jäseniä, -joitten oli luultu jo aikoja sitten joutuneen perikatoon. Uutinen -levisi nopeaan kautta kaupungin ja koko väestö riensi kilvan osottamaan -palanneille kunnioitustaan. Marco otti kaikki mitä ystävällisimmin -vastaan ja kertoi Mongolien suurkaanin hovista ja valtakunnasta niin -merkillisiä juttuja, että venezialaiset olivat aivan ihmeissään. -Lopulta he rupesivat sanomaan häntä »Messer Millioneksi» (herra -miljonaksi), koska hän kertomuksessaan Kiinan ihmeistä usein käytti -tätä suurta lukua. Vielä tänä päivänä sanotaan Polojen taloa Veneziassa -»miljonataloksi». - -Vähän myöhemmin syntyi Genovan ja Venezian välillä sota, ja tässä -sodassa, jota käytiin merellä, joutui Marco Polo laivoineen -genovalaisten vangiksi. Vankeudessa Marcolla oli huonetoverina -Rusticiano niminen Pisan mies, jolle hän ajan kuluksi kertoili -ihmeellisistä matkoistaan, ja nämä olivat Pisan miehestä niin -merkilliset, että ne ansaitsivat tulla muistoon kirjotetuiksi. Hän sen -vuoksi pyysi Marco Poloa kertomaan ne uudelleen ja kirjotti ne hänen -sanelunsa mukaan muistoon. Teos kirjotettiin alkuaan ranskan kielellä, -joka siihen aikaan oli Italiassakin yleiseen käytetty kirjakieli ja -varsinkin kauppamaailmassa vallalla. Täten syntynyt kirja koristettiin -kallisarvoisilla värillisillä kuvilla. Kaikki säilyneet kappaleet ovat -tietysti käsin kirjotettuja, koska kirjapainotaitoa ei silloin vielä -tunnettu, eikä siitä varmaankaan otettu aivan monta jäljennöstäkään, -koska meidän aikoihin on niin harvoja säilynyt. Vanhin säilynyt -käsikirjotus, joka luultavasti oli Marco Polon itsensä läpi lukema, -on se, jota säilytetään Pariisin Kansalliskirjastossa. Vaikea on -sanoa, miks’ei Marco Polo jo Veneziassa ollessaan kirjottanut muistoon -seikkailujaan, niin että meidän on ainoastaan hänen vankeuttaan -kiittäminen niiden säilymisestä. Marco Polo muutoin pääsi jotenkin pian -vankeudesta pois, ja suurena syynä tähän lienee ollut se mielenkiinto, -jota hänen vaiheensa tunnetuiksi tultuaan herättivät Genovassa. Voisi -ajatella, että Venezian kauppakateus oli velvottanut Marco Poloa -siihen saakka vaikenemaan, sillä sisälsipä hänen tuomansa tieto suuria -mahdollisuuksia. - - - -Vanhempien Polojen matka. - - -Olemme ennen nähneet, kuinka laajaa kauppaa Venezia kävi Itämailla -ja kuinka suurta tarmoa ja yritteliäisyyttä sen kauppiaat osottivat. -Hepä olivatkin kaupunkinsa vallanpitäjät ja kuuluivat sen parhaisiin -sukuihin. Se ei siis ollut mitään tavatonta, että kaksi ylimystä lähti -vielä tavallista pitemmille retkille avaamaan ennen tuntemattomia -maita kotimaan kaupalle ja hyötymään kauppa-alueilla, joilla ei ennen -monikaan ollut käynyt. - -Polot kuuluivat alkuaan Dalmatiasta tulleeseen sukuun, joka kaupalla -hankkimansa varallisuuden kautta oli päässyt Venezian ylimyssukujen -joukkoon. Nicolo ja Maffeo olivat oleskelleet Itämailla jo monet kerrat -kaupparetkillä. V. 1260 he päättivät lähteä Mongolien luo kauppaonneaan -koettamaan. He vaihtoivat venezialaiset tavaransa byzantilaisiin -koruihin, joita Mongolit pitivät suuressa arvossa. Ensinnä he aikoivat -käydä Berkai nimisen tataaripäällikön luona; tämä hallitsi Kiptshak -nimistä valtakuntaa, joka käsitti Volgan seudut ja laajoja osia -Siperiasta ja Keski-Aasian aroista, — samat maat siis, joita Batu oli -hallinnut. - -Matka piti ensin Krimiin ja sieltä arojen poikki Volgan rannoille, -jossa Berkain pääkaupungit olivat, Sarai lähempänä suuta, Bolgar -lähellä Kasania. Berkai, joka oli tunnettu ystävällisimmäksi Mongolien -hallitsijoista, otti molemmat venezialaiset mitä parhaiten vastaan ja -maksoi kaikista jalokivistä kaksi sen vertaa, kuin he pyysivät. Nicolo -ja Maffeo viipyivät kokonaisen vuoden hänen leirissään, kunnes Berkain -ja Persian vallottajan Hulagun välillä syntyi sota. Polot eivät tämän -sodan vuoksi voineet palata takaisin samaa tietä, kuin olivat tulleet, -vaan jatkoivat matkaa Volgan ja arojen poikki Bokharaan, viipyen siellä -kolme vuotta. Bokharassa veljekset saivat luotettavia tietoja Mongolien -suurkaanista Kublaista, ja he päättivät sen vuoksi lähteä käymään itse -suurkaanin hovissa, johon Persiaa hallitsevan Hulagun luota palaavat -suurkaanin lähettiläät heitä kovin kehottivat. Kublai oli muuttanut -hovinsa vakinaisesti Kiinaan, jonka hän kauttaaltaan laski valtansa -alle, mutta hänet tunnustettiin koko valtakunnan suurkaaniksi, vaikka -sekä Hulagu että Kiptshakin ruhtinas hallitsivatkin maitaan melkein -itsenäisesti. - -Kublain lähettiläät sanoivat, ettei suurkaani ollut milloinkaan nähnyt -»latinalaisia», s.o. Länsimaitten miehiä, ja arvelivat, että hän -varmaan ottaisi heidät mitä ystävällisimmin vastaan. - -Turvallisessa seurassa molemmat veljekset sen vuoksi lähtivät matkaan, -ja matkaa kesti kokonaisen vuoden, ennenkuin oltiin Pekingissä. -Kublai ottikin molemmat venezialaiset mitä suosiollisimmin vastaan -ja pani toimeen pidot heidän kunniakseen. Hän tiedusteli heiltä -tarkkaan kaikkia Länsimaitten oloja, varsinkin paavista ja Europan -hallitsijoista. Molemmat Polot, jotka puhuivat mongolin kieltä, -vastasivat kaikkiin näihin kysymyksiin niin hyvällä ymmärryksellä, -että Kublai erinomaisesti mieltyi heihin ja lopulta päätti lähettää -heidät erään ylimyksensä keralla lähetystönä paavin luo. Kublai mietti -siihen aikaan jonkun »ajanmukaisen» uskonnon ottamista ja länsimainen -kristinusko näytti hänen mieltään kiinnittävän. Hän pyysi, että paavi -lähettäisi hänen luokseen satakunnan viisasta kristittyä miestä -todistamaan hänen alamaisilleen, että kristinusko oli kaikkia muita -uskonnoita parempi ja ainoa oikea usko. Jos he voisivat tämän tehdä, -niin Kublai kaikkine alamaisineen kääntyisi kristinuskoon. Lopuksi -lähettiläitten piti tuoda Kublaille sitä pyhää öljyä, jota ainiaan -paloi »Pyhän haudan kirkossa» Jerusalemissa. Suojeluskirjoiksi Kublai -antoi lähettiläilleen kaksi kultataulua, joissa oli käsky kaikille -virkamiehille koko Mongolien laajassa valtakunnassa olla molemmille -kauppiaille joka tavalla avullisia ja varustaa heille kaikki, mitä he -saattoivat matkallaan tarvita. Nämä taulut auttoivatkin erinomaisesti, -ja matka suoritettiin onnellisesti kolmen vuoden kuluessa. Polot -eivät nimittäin näy pitäneen kiirettä, vaan kulkeneen mukavasti ja -kooten tietoja pitkin matkaansa. Mongolilainen ylimys, joka oli heidän -kerallaan, matkalla sairastui eikä seurannut perille saakka. - -Vähän Armenian kautta molemmat venezialaiset saapuivat Akkoon, joka -silloin vielä oli Johanniittain hallussa ja kristittyjen pääsatama -Palestinan rannikolla (se sai ristiretkeläisiltä nimeksi Ste Juhanne -d’Acre). Siellä heitä kohtasi ikävä sanoma, että paavi Clemens IV juuri -oli kuollut. He ajoivat asiansa paavin lähettiläälle ja lähtivät sitten -Veneziaan odottamaan uuden paavin vaalia. Veneziassa he kuulivat, -että Nicolon vaimo jo v. 1254, heti miehensä lähdettyä, oli kuollut, -synnytettyään Marco nimisen pojan. Pari vuotta turhaan odotettuaan -uuden paavin vaalia Polot eivät mielestään voineet kauempaa viivytellä -paluutansa, vaan lähtivät jälleen matkaan, ottaen mukaan nuoren -Marcon, joka silloin oli seitsemäntoista vuoden ikäinen. He palasivat -siis Akkoon ja tapasivat siellä saman paavin lähettilään, joka salli -heidän käydä Jerusalemissa ottamassa Kublain pyytämää pyhää öljyä; -hän myös kirjotti suurkaanille kirjeen, jossa hän vakuutti Polojen -oikein ajaneen asiansa, mutta paavin kuoleman vuoksi ei voineen saada -aikaan kaikkea, mitä heille oli asiaksi annettu. Jo Akosta lähdettyään -Polot kuitenkin kuulivat, että juuri sama lähettiläs olikin valittu -paaviksi ja että hän oli ottanut nimekseen Gregorius X. He sen vuoksi -palasivat kiiruumman kautta ja tapasivat Gregoriuksen vielä Akossa. -Uusi paavi lähetti nyt heidän mukaansa kaksi oppinutta munkkia, -varustaen suurkaanille lahjaksi kalliita kristallimaljoja ja antaen -näille munkeille saman oikeuden synninpäästön jakamiseen, kuin paavilla -itsellään oli. Matkalla kuitenkin kuultiin, että Babylonian sulttaani -oli vallottanut Vähän Armenian, joten tie oli suljettu, ja siitä munkit -ja heidän seurassaan olevat temppeliritarit niin pelästyivät, että -palasivat takaisin ja jättivät Polot yksin matkaa jatkamaan. - - - -Marco Polon matka Kiinaan. - - -Kolmen Polon matkasuunnan tarkka selville saaminen nykyisistä -kartoista on vaikeata, koska Marcon matkakertomuksessa esiintyvät -paikannimet enimmäkseen ovat niin vääntyneet, että niitä on vaikea -nykyisistä nimistä tuntea. Layas nimisestä Kilikian satamasta matka -kävi Vähän Aasian kautta Suureen Armeniaan, joka oli tunnettu kylmästä -ilmanalastaan ja oivallisista laidunmaistaan. Siellä Polot muun muassa -saivat tietoja Georgialaisten maassa, s.o. Kaukasiassa olevista -petrolilähteistä, joista sanottiin vuotavan niin runsaasti öljyä, että -sata laivaa saattoi niistä kerrallaan ottaa kuorman. Asukkaat olivat -kristittyjä ja kauneudestaan kuulut. Genovalaiset kauppiaat olivat -vähän ennen alkaneet purjehtia Kaspian merellä eli Ghilanin merellä, -joksi sitä siihen aikaan nimitettiin, ja Polot tiesivät sen erinomaisen -kalaiseksi. Meren etelärannalla, Ghilanissa, Marco kertoo viljellyn -silkkiä; maakunnan pukspuumetsät ja jalohaukat olivat vanhastaan kuulut. - -Rosvoavain Kurdien vuorimaan kautta Polot matkustivat Mardiniin, -Mosuliin ja Bagdadiin. He tapasivat vielä paljon nestoriolaisia -seurakuntia muhamedilaisten joukossa. Bagdadista, jonka parikymmentä -vuotta ennen Hulagu oli vallottanut ja hävittänyt, piti matka Tabriin -kaupunkiin, joka on Persiassa, Aserbeidshan nimisen maakunnan -suurin kaupunki; se harjotti varsinkin muulien ja erinomaisten -hevosten kauppaa Ormuziin, Persian lahdelle ja sieltä edelleen -Intiaan. Marco Polo kertoo Persian vanhasta uskonnosta, tulen -palvelemisesta, joka sittemmin on kokonaan hävinnyt, mutta säilynyt -Intiassa, jonne tulenpalvelijoita pakeni muhamedilaisuuden tieltä. -Tosin tulenpalvelijoita, parsoja, tuskin on koko Intiassa nykyään -enempää kuin 100,000, mutta heillä on varallisuutensa vuoksi -melkoinen vaikutusvalta. Marco Polo tekee selkoa Persian kahdeksasta -maakunnasta, Kuhistanin oivallisista hevosista, Kirmanin jalokivistä ja -teräksestä, josta valmistettiin parhaat miekanterät, kyttyrälehmistä -ja rasvahäntälampaista. Hän kertoo erämaan rosvoheimoista, jotka -noituudella saattoivat pimittää taivaan karavanien lähestyessä. - -Polot itse hädin tuskin pelastuivat näitten rosvojen käsiin joutumasta. -Vielä tänä päivänä samain erämaitten rosvoheimot käyttävät hyväkseen -pölymyrskyjä hyökätäkseen karavanien kimppuun. - -Persian ylängöltä saavuttiin Ormuziin, joka siihen aikaan oli erittäin -rikas kauppakeskusta. Sinne saapui paljon laivoja Intiasta, tuoden -maustimia ja kalliita kiviä, silkkiä ja kultaa, norsunluuta ja muita -tuotteita. Mutta kaupunki oli suunnattoman kuuma ja epäterveellinen. -Ormuzlaisten laivat olivat heikosti rakennetut, koska rautanaulain -sijasta käytettiin puuvaarnoja, ja sen vuoksi niitä paljon joutui -hukkaan. Laivoissa oli vain yksi masto ja purje. Samanlaisia laivoja -tällä rannikolla käytetään vielä tänä päivänä. Pienempien aluksien -rakenne yleensäkin kaikkialla maailmassa erinomaisen kauan kautta -aikain säilyy samanlaisena. - -On mahdollista, että venezialaisten aikomus oli täältä matkustaa -meritse Itä-Aasiaan, mutta ehkä juuri laivain kehnouden takia he sitten -kuitenkin kääntyivät maitse kulkemaan. He saapuivat ensinnä Kirmaniin -ja matkustivat sieltä Lutin erämaan kautta pohjoiseen päin. Erämaassa -ei tavattu muuta vettä kuin eräässä paikassa maanalainen joki, jonka -katto toisin paikoin oli sortunut; se luultavasti oli vanha maanalainen -vesijohto, joita näissä seuduissa käytetään, kun erämaan kuumuudessa -maanpäälliset vesijohdot pian kuivuisivat. Matkustajat saapuivat -Persian pohjoiseen maakuntaan Khorassaniin, jossa oli paljon kaupunkeja -ja lauhkea ilmasto. Sikäläiset ihmiset, varsinkin naiset, olivat -tavallista kauniimpia. Marco Polo kertoo tässä »Vuoren vanhuksesta», -ristiretkien ajalla kuulusta itämaalaisesta ruhtinaasta tai uskonlahkon -päälliköstä, joka oli kahden vuoren välille rakentanut ihmeen ihanan -muureilla ympäröidyn puiston ja sinne koonnut kaikki kauneimmat naiset. -Tähän puistoon tuotiin nuorukaisia huumautuneina, he saivat siellä -herättyään elää jonkun ajan muhamedilaisten paratiisissa, jonka jälkeen -heidät uudelleen huumattiin ja herätettiin vasta »Vuoren vanhuksen» -linnassa. Tämä lupasi laskea nuorukaisen takaisin paratiisiin -ainoastaan sillä ehdolla, että hän murhasi vanhuksen määräämän -henkilön. Sen kautta vanhus saattoi tuhota kenenkä tahtoi ja kaikki -ruhtinaat pelkäsivät häntä ja maksoivat hänelle veroa, välttääkseen -surman. Mutta Hulagu, vallottaessaan Mongoleilleen Persian, sai -nälkään näännyttämällä haltuunsa tämänkin linnan, mestautti »Vuoren -vanhuksen» kaikkine miehineen ja hävitti hänen linnansa maan tasalle. -Hashishista, s.o Intian hampusta valmistetusta huumaavasta juomasta, -tätä lahkoa sanottiin »assasineiksi», joka sana on moneen länsimaiseen -kieleen periytynyt salamurhaajaa merkitsemään. Ristiretkien ajalla -tämä uskonlahko surmautti länsimaitten ritareita ja ruhtinaita ja oli -sen vuoksi suuresti pelätty. Mutta toisin ajoin näyttävät assasinit -toimineen kristittyjen kanssa yksistä puolinkin. Assasineilla oli -sekä Iraanin että Syyrian vuoristossa kymmenittäin ja sadottain -linnoja. Mutta erotessaan lopulta muhamedilaisuudesta kokonaan -uudeksi uskonnoksi he eristäytyivät, eivätkä sitten voineet kauaakaan -puoliaan pitää. Salassa tämä uskonlahko kuitenkin säilyi, ja vielä -tänä päivänä on Libanonissa ja Kaspian meren eteläpuolella olevissa -vuorissa assasineja, vaikka lahko onkin kokonaan menettänyt vaarallisen -valtiollisen luonteensa. - -Mutta palatkaamme Polojen matkaan. Persian rajakaupungissa Balkissa -kuulivat he asukkaitten kertovan, että siellä aikanaan Aleksanteri -Suuri oli viettänyt häitään Roxaneen kanssa ja että kaupungin vanha -nimi oli Baktra. Sieltä kuljettiin edelleen maan kautta, jossa oli -paljon suolaa — nykyäänkin on maakunta vuorisuolastaan tunnettu — ja -tultiin Badakshanin kuningaskuntaan Amudarjan ja Hindukushin välille. -Maan kuninkaat väittivät polveutuvansa Aleksanterista ja Dareioksen -tyttärestä. Puolentoista vuosituhatta oli siis näissä maissa säilynyt -muisto valtavan makedonialaisen vallottajan urotöistä. Marco Polon -aikaan oli tässä maassa maailman kuuluimmat rubinikaivokset, mutta -niitä ei kukaan muu saanut kaivattaa kuin kuningas. Nykyään ovat -rubinit sieltä loppuneet; niiden nykyiset saantimaat ovat Burma ja -Ceylon. Toisessa saman maan vuoressa oli maailman paras »azuri», -sininen kivennäinen, joka Vanhalla ajalla oli mitä suurimmassa arvossa. -Hopeatakin oli. Badakshanin nopeat hevoset olivat kuulut. Vähää ennen -oli kuitenkin kuollut sukupuuttoon eräs oivallinen vanha rotu, jonka -sanottiin polveutuneen Aleksanteri Suuren kuulusta sotaratsusta -Bukefaloksesta. Tämän saman hevosrodun vuoksi oli maan kuninkaallisessa -perheessä tapahtunut paljon tappeluita. Badakshanin vuorimaa oli -korkealla merenpinnasta ja ilma siellä niin puhdasta ja terveellistä, -että aina kun ihmiset tunsivat itsensä sairaiksi, niin he laaksoistaan -nousivat ylös vuoristoon, ja Marco Polokin sanoo siellä heti saaneensa -takaisin terveytensä. - -Kahdentoista päivämatkan päästä saavuttiin Pamirin vuorimaahan, joka -yhdistää Himalajan ja Kuenlunin päät ja on kauttaaltaan niin korkeata, -että sitä sanotaan »maailman katoksi». Marco Polo oli ensimäinen -europalainen, joka tässä kuulussa vuorimaassa kävi, ja vasta 19:llä -vuosisadalla tultiin hänen löytöjään jatkamaan. Vakhanista noustiin -kolmessa päivässä niin korkealle, että oltiin »maailman korkeimmassa -seudussa». Marco kertoo seudun sarviniekoista villioinaista ja susista. -Seutu oli niin korkea ja kylmä, ettei valkea siellä palanut yhtä -kirkkaasti kuin muualla, eikä lämmittänyt yhtä hyvin. Tämä havainto -varmaan johtui siitä, että veden kiehumapiste niin korkealla on koko -joukon matalammalla 100 astetta, jonka vuoksi ruoka ei kiehuvassakaan -vedessä tahtonut kypsyä. Maa oli aivan autiota, ja matkustajani täytyi -kuljettaa mukanaan kaikki, mitä tarvitsivat. - -Pamirista saavuttiin Bolor vuorimaahan, jossa vallitsi ainainen talvi, -ja jonka kautta kesti matkustaa neljäkymmentä päivää. Asukkaat, jotka -olivat vieraille vihamielisiä, elivät korkealla vuorilla metsästyksestä -ja käyttivät paljaita nahkavaatteita. Sivumennen Marco Polo mainitsee -»Keshimurin», nykyisen Kashmirin, jonka pelättäviä noitia hän tapasi -Kublain hovissa. - -Kun oli vuoriston poikki päästy, niin saavuttiin Tarim virran -vesistösyvänteeseen, nykyiseen Itä-Turkestaniin, jossa oli monta -melkoista kaupunkia, Kashgar, Jarkand, Khotan y. m., ja viljeltiin -paljon puuvillaa. Asukkaat olivat enimmäkseen muhamcdilaisia, mutta -joukossa oli myös paljon nestoriolaisia kristittyjä. Erämaasta, jonka -kautta matka piti edelleen pitkin Kuenlunin juurta, saatiin paljon -jaspista ja kalcedon nimistä arvokasta kivennäistä. Matka kävi sitten -Lopin kaupunkiin, joka oli samannimisen suuren erämaan laidassa. -Siellä matkustajat oleskelivat viikon, ennenkuin lähtivät kulkemaan -erämaan poikki, mukanaan kuukauden eväät. Aavikon poikki kuljettiin -kapeimmalta kohdalta, mutta kokonaisuudessaan tämä erämaa oli niin -pitkä, että Marco Polon arvelun mukaan olisi kulunut kokonainen vuosi, -jos olisi tahtonut sen päästä päähän matkustaa. Se oli, kertoo Polo, -kauttaaltaan hiekkamäkinä, joitten välillä oli laaksoja, eikä siinä -kasvanut mitään. Siellä täällä oli kuitenkin vettä yhden matkueen -tarpeiksi. Erämaassa sanoi Polo kuuluvan salaperäisiä henkiääniä, jotka -eksyttivät matkamiehiä. Toisinaan kuului etäistä jyminää, ikäänkuin -olisi sivulla päin suuri ratsumiesjoukko matkannut. Toisinaan kuului -kuin rumpujen päristyksiä. Sen vuoksi matkustajat pysyivät koossa -niin lähellä kuin suinkin ja kuormajuhdilla oli kellot kaulassaan, -etteivät ne päässeet eksymään. Kun asetuttiin illalla lepäämään, niin -merkittiin seuraavaksi aamuksi matkan suunta valmiiksi, koska ei mitään -maamerkkejä ollut. Polon kertomus erämaan omituisista kummitteluista -perustuu todellisiin ilmiöihin. Samanlaisia ääniä kuulevat nykyisetkin -matkustajat. On selitetty niitten aiheutuvan siitä, kun hiekkajyväset -päivällä kuumentuessaan taikka yöllä nopeaan jäähtyessään hankaavat -toisiaan vastaan. - -Kolmekymmentä päivää kestäneen matkan jälkeen tultiin Satsheuhin, joka -oli Tangutin maakunnassa, nykyisessä Kansussa. Tangutin vuoristossa -kasvoi oikea rabarberi, joka oli Keskiajalla tärkeä lääke. Maakunnan -pääkaupungissa, joka oli kauempana idässä, Polot jollain toisella -käynnillä viipyivät kokonaisen vuoden. Sikäläisillä kristityillä oli -kolme kaunista kirkkoa. Sieltä vihdoin matkustettiin Shangtuun eli -Kaipingfuhun, jossa Kublai kaan silloin oleskeli. Kun Kublai kuuli -vanhain tuttavainsa olevan tulossa, niin lähetti hän heitä vastaan -väkeä jo neljänkymmenen päivämatkan päähän ja otti heidät mitä -sydämellisimmin vastaan. Hovissa pantiin heidän kunniakseen toimeen -suuria juhlia, ja nuoren Marcon suurkaani otti palvelukseensa. Varmaan -venezialaiset kauppiaat saattoivatkin antaa Kublaille paljon tarkkoja -tietoja, joita he olivat matkalla nimenomaan koonneet kunkin maan -tuotteista. Marcosta taas tuli hyödyllinen apulainen sen kautta, -että hänen oli erittäin helppo oppia vieraita kieliä. Kublai piankin -lähetti hänet monelle tärkeälle matkalle etäisiin hoveihin, ja toimensa -hän aina suoritti kaanin tyytyväisyydeksi. Kiinan hovin vanhoissa -aikakirjoissa, jotka hiljattain ovat tulleet tunnetuiksi, mainitaankin -Marco Polo virkamiesten joukossa. Polot viihtyivät hyvin mahtavan -hallitsijan suojeluksessa ja hankkivat itselleen melkoisen omaisuuden. - - - -Marco Polon kertomus Kiinasta. - - -Pitkällä oloajallaan Kublai kaanin palveluksessa Marco Polo hankki -Kiinasta varsin täydelliset tiedot. Hän matkusteli laajalti maassa, -olipa jonkun aikaa erään kiinalaisen kaupungin maaherranakin ja teki -matkoja Kiinan naapurimaihin. - -Kiina hänen tietojensa mukaan jakautui kahteen osaan, Pohjois-Kiinaan -eli Kathaihin ja Etelä-Kiinaan eli Manziin, jonka pääkaupunki oli -Nanking. Yhä vieläkin Pohjois-Kiinan ja Etelä-Kiinan kansalliset -ja maantieteelliset olot melkoisesti eroavat toisistaan. Valta oli -kokonaan Tataarien käsissä, Kiinaa hallittiin kuin vallotettua maata -ainakin, kaikkialla oli mongolilaiset vartioväet, ja varsinaisten -Kiinalaisten kesken kyti siitä paljon tyytymättömyyttä. Palveluksessaan -Kublai käytti yksinomaan tataarilaisia ja muitakin ulkomaalaisia, -kenestä hän vain sai pätevän miehen. - -Kiinan tuotteista oli varsinkin silkki huomattava. Sitä käytettiin -maassa itsessään suunnattomat määrät. Sitä paitsi se oli tärkein -kauppatavara, sitä vietiin varsinkin Intiaan. Kaikkialla Kiinassa oli -laajoja silkkiäispensas-istutuksia. Tärkeä oli niinikään posliinin -valmistus, jota ei muualla kuin Kiinassa osattukaan. Posliinia -valmistettiin kaolinisavesta — tämä nimikin on alkuaan kiinalainen. -Etelä-Kiinassa oli eräs kaupunki, jonka erikoisala posliini oli. -Kivihiiltäkin Marco Polon tietojen mukaan jo silloin käytettiin -Kiinassa polttoaineena, vaikka kivihiilen käytäntö muualla maailmassa -vasta höyryn aikakaudella kävi yleiseksi. Mutta Kiina onkin ehkä -maailman kivihiilirikkain maa. Kiinalaiset olivat jo Marco Polon -aikana peräti rauhallista kansaa ja ylenmäärin kohteliaita. Heidän -suurin paheensa oli uhkapeli. Suurkaani oli kuitenkin kieltänyt -kaiken uhkapelin sillä verukkeella, ettei alamaisten omaisuus -oikeastaan ollut heidän, vaan hänen omaisuuttaan. Mutta teenjuonnista -ja naisten jalkain typistämisestä ahtailla jalkineilla Marco Polo -ei mitään tiedä, sen enempää kuin miesten palmikoistakaan, ja nämä -tavat eivät siis silloin vielä liene olleet vallalla. Palmikkoa -käyttämään pakottivat Kiinalaisia vasta mandshulaiset hallitsijat -useita vuosisatoja myöhemmin. Kiinan jo silloin rikasta kirjallisuutta -venezialainen ei myöskään tuntenut, joten hän ei liene varsinaista -kiinan kieltä osannut, vaikka puhuikin mongolien kieltä. Ei hän -myöskään mainitse siitä, että Kiinassa osattiin kirjoja painaa. -Kiinan uskonnot olivat hänelle tuntemattomat. Muutoin Kiinalaiset -siihen aikaan olivat erittäin suvaitsevia kaikkia uskonnolta kohtaan, -jonka vuoksi nestoriolainen kristinuskokin oli päässyt heidän -maassaan leviämään. Kambalukissa oli kristityillä ja muhamedilaisilla -tähtitieteellinen observatorio. Suurkaanin palveluksessa oli kokonaista -5000 tähtientutkijaa, joitten päämies oli eräs byzantilainen. -Poliisilaitos oli hyvin järjestetty, jonka vuoksi yleinen turvallisuus -oli jotenkin hyvä. Olipa erityisiä toimistoita löydetyn tavaran -vastaanottamiseksikin ja oikealle omistajalleen saattamiseksi. Kublai -oli saattanut koko maassa voimaan metsästyssäännön, joka suojeli -riistaa maaliskuusta lokakuuhun. Tullilaitos oli hyvin järjestetty, -vapaasatamia avattu pitkin rannikkoa. Kiinan kauppa olikin valtava ja -Manzin tärkeimpään kaupunkiin Zaytoniin saapui paljon enemmän laivoja -kuin konsanaan Aleksandriaan. Kian (Jangtsekiang) joella oli enemmän -laivoja ja aluksia kuin millään muulla joella koko keisarikunnassa. -Mainittu joki olikin, niin arveli Polo, suurin joki koko maailmassa. Se -juoksi 16 maakunnan läpi ja sen rannoilla oli enemmän kuin 200 suurta -kaupunkia. Muuan suurkaanin tullivirkamiehistä oli laskenut, että jokea -vuodessa nousi 200,000 kannellista kuorma-alusta. Kiinan sisäisen -kaupan valtavuudesta Polo mainitsee esimerkkinä, että yksin Kambalukiin -tuotiin joka päivä yli 1000 kuormaa silkkiä. - -Mutta ehkä suurinta kummastusta Kiinan kaikista laitoksista herätti -Polossa paperiraha. Suurkaanilla hän arveli olevan »viisaitten kiven», -koska hän osasi tehdä rahaa seuraavalla tavalla: Silkkiäispensaan -kuoresta valmistettiin mustaa paperia, josta leikattiin eri kokoisia -paloja, ja näille määrättiin eri arvo. Virkamiehet kirjottivat -niihin nimensä ja niihin painettiin punaisella värillä suurkaanin -sinetin kuva. Merkkien väärennys rangaistiin kuolemalla. Nämä -rahat olivat sitten saman arvoiset kuin vastaavat määrät kultaa ja -hopeata, ja suurkaani antoi joka vuosi valmistaa niitä suuret määrät -— ne eivät hänelle maksaneet juuri mitään. Paperirahoillaan hän -maksoi kaikki menonsa koko valtakunnassaan, eikä kukaan uskaltanut -kuolemanrangaistuksen uhalla olla niitä vastaanottamatta, jonka vuoksi -ne olivat koko valtakunnassa käypää rahaa. Monta kertaa vuodessa -kehotettiin kaikkia niitä, joilla oli kultaa, hopeata, jalokiviä taikka -helmiä, viemään ne Pekingin rahalaitokseen, jossa niistä maksettiin -erinomainen hinta, vaikka vain paperirahalla. Mutta jos toiselta puolen -aatelismies taikka joku muu tarvitsi jaloja metalleja, jalokiviä -taikka muita semmoisia kalleuksia, niin saattoi hän näillä samoilla -paperirahoilla ostaa niitä rahalaitoksesta niin paljon kuin vain -tarvitsi. Ja siten suurkaanilla oli, lausuu Polo, enemmän aarteita, -kuin ainoallakaan hallitsijalla koko maailmassa. Kiinan rahalaitos oli -toisin sanoen järjestetty jo silloin jotenkin samalle kannalle kuin -nykyisissä sivistysmaissa, vaikkapa ehkä rahalaitos hyötyikin kaupasta, -jota vastoin nykyään seteleitä myydään ja ostetaan tarkkaan määrätystä -hinnasta. - -Kiinan erinomaiset kulkuneuvot herättivät Marco Polon suurta -kummastusta. Niin valtavia kanavia ja teitä ei siihen aikaan ollutkaan -Europassa. Maantiet olivat erinomaiset ja niitten reunoilla oli -lehtokujat, taikka kivipatsaat semmoisissa seuduissa, joissa puut eivät -viihtyneet. Jättiläissiltoja oli rakennettu jokien poikki, monet niistä -rakennustaiteen mestariteoksia. Pekingin eteläpuolella oli Pulisangkin -joen poikki rakennettu silta, joka oli kauttaaltaan hienointa marmoria. -Se oli 1500 jalkaa pitkä, rakennettu 24 siltakaarelle ja niin leveä, -että 10 ratsumiestä saattoi rinnan ratsastaa sen yli. Kahden puolen oli -marmoriset kaiteet, jotka oli jalopeuran kuvilla koristettu. Arkkujen -välissä oli vesimyllyjä. Tämä silta on yhä vielä olemassa ja toimessa, -vaikka Kiinan vanhat loistorakennukset enimmäkseen ovatkin nykyisin -perin pohjin rappeutuneet. - -Kanavista oli suurin 40 päivämatkan mittainen Keisarikanava, jonka -Kublai oli rakennuttanut, taikka oikeammin valmiiksi laittanut. Se -oli 40 päivämatkaa pitkä ja suunnattomaksi hyödyksi Pekingin ja -Jangtsekiangin väliselle liikkeelle. Kanava oli niin suuri ja leveä, -että suurimmatkin laivat helposti saattoivat sitä kulkea. Sen rannat -olivat kivellä lasketut ja kanavaa kaivettaissa oli poisluodusta maasta -kanavan toiselle puolelle rakennettu erinomainen viertotie. Postilaitos -oli järjestetty erinomaisesti. Valtakunnassa oli 10,000 postiasemaa ja -300,000 hevosta, jotka kuljettivat postia. - -Niin suuri ja rikas oli siis maa, jota Kublai kaan hallitsi, ja syystä -se herätti venezialaisten rajatonta ihmettelyä, sillä Länsimaitten olot -olivat siihen aikaan vielä vähäpätöiset ja vähän kehittyneet tämän -jättiläismaan suurisuuntaisten laitosten rinnalla. Mutta Kublailla -ja Mongoleilla ei tästä järjestyksestä ollut suuriakaan ansioita. Ne -olivat Kiinan vanhan sivistyksen luomia. Kublain suurin ansio on, -ettei hän tätä sivistystä hävittänyt, niinkuin Mongolit olivat monessa -muussa maassa tehneet, vaan päin vastoin sen omaksui ja ryhtyi edelleen -rakentamaan samalle pohjalle. - - - -Kambaluk. - - -Länsimaissa ei varsinkaan ollut niin suunnattomia kaupunkeja kuin -Kiinassa. Europan suurimmissakin kaupungeissa oli siihen aikaan -vain joku kymmentuhatta asukasta, jota vastoin Polot Kiinassa -näkivät miljonakaupunkeja. Varsinkin Kambaluk (Kaanpalik, s.o. -kaanin kaupunki), nykyinen Peking, oli mahtava ja Kinsai niinikään. -Kublai oli määrännyt Kambalukin koko Kiinan pääkaupungiksi. Siellä -oli hänen laaja linnansa taikka oikeastaan linnakaupunkinsa, sillä -palatsin ympärysmuuri oli lähes puolentoista kilometriä, neliöön -rakennettu. Muurin sisäpuolella oli kahdeksan palatsia, yksi neliön -joka kulmassa ja yksi kunkin sivun keskellä. Ulkoneliön sisällä oli -toinen neliö, jonka kulmissa ja sivuilla niinikään oli kahdeksan -palatsia, ja keskellä oli suurkaanin yhdenkertainen, mutta sitä -laajempi ja rikkaammin sisustettu palatsi. Ympärysmuurin ääressä -olevissa palatseissa säilytettiin suurkaanin sotavarustuksia, jotka -oli siten järjestetty, että kussakin palatsissa oli jotain erikoista -esinettä, yhdessä paljaita jousia, toisessa satuloita, kolmannessa -suitsia. Muurien välissä oli puistoja, muun muassa eläintarha, jossa -oli kaikenlaisia harvinaisia eläimiä. Oli sinne luotu sata askelta -korkea mäkikin, jolle oli koottu paljaastaan semmoisia puita, jotka -eivät koskaan varistaneet lehtiään. Mäki oli siis alati vihanta. Jos -kaani kuuli, että missä oli joku merkillisempi puu, niin paikalla piti -se tuoda hänen puistoonsa, vaikka olisi ollut kuinka suuri. Suuret puut -tuotiin elefanteilla. Koko mäki oli sitäpaitsi peitetty viheriäisellä -latsurimalmilla ja mäen päällä oli näkötorni, joka oli viheriä sisältä -ja päältä. — Tämä »vihervaara» lienee vielä tänä päivänä olemassa. - -Kambalukin kaupungista itsestään ei Polo kerro yhtä laajasti kuin -Kinsaista. Hän mainitsee, että Kublai oli vanhan kiinalaisen kaupungin -viereen rakennuttanut uuden suunnattoman suuren, jota ympäröi vahva -muuri tornineen. Samanlaiset muurit on Pekingin, samoin kuin yleensäkin -Kiinan kaupunkien ympärillä yhä vielä. Ja vielä tänä päivänä on Peking -erotettu muurilla kahteen kaupunginosaan, »kiinalaiseen kaupunkiin» ja -»tataarilaiseen kaupunkiin». - - - -Kublai kaan. - - -Oleskeltuaan pääkaupungissaan määräkuukaudet keisari tavallisesti lähti -metsästämään merenrannikolle. Hänellä oli suuri määrä kesytettyjä -petoja, leopardeja, ilveksiä, tiikereitä ja kotkia, joita käytettiin -riistan pyytämiseen, ynnä lisäksi paljon ajokoiria. Polo kertoo -ihmetellen tämän metsästyksen suurenmoisuudesta ja keisarin leirin -suunnattomasta komeudesta. Kuumat kesäkuukaudet suurkaani vietti -pohjoisissa vuorimaissa. Hän asui matkalla majassa, jota kantoi neljä -yhteen kytkettyä elefanttia; ulkoa se oli verhottu jalopeurannahkoilla -ja sisältä kultakankaalla. Amurin lisäjoen rannalle pystytettiin -teltta, joka muka oli niin suuri, että siihen mahtui kymmenentuhatta -päällikköä. - -Vaikka Kublai rasittikin alamaisiaan monella tavalla, niin piti hän -kuitenkin isällistä huoltakin heidän tarpeistaan. Jos jossain raesateet -hävittivät viljan, niin väestö vapautettiin veroista ja vieläpä -Kublai varastostaan lähetti sinne viljaa. Samoin hän alamaisilleen -lähetti uutta karjaa, jos tauti oli karjan tappanut. Hyvinä vuosina -koottiin varastoihin suuret määrät vehnää, ohraa, hirssiä, riissiä -ja muita maan tuotteita, niin että viljaa voitiin koko valtakunnassa -myydä määrähinnasta. Köyhiä kohtaan hän osotti mitä suurinta -hyväntekeväisyyttä. Hän oli kirjotuttanut luettelon kaikista kaupungin -köyhistä, joilla ei ollut, mitä syödä. Hän hankki heille runsaasti -vehnää ja muita tarpeita, eikä ketään leivän anojaa koskaan karkotettu -hallitsijan hovista. Siellä kävikin joka päivä kolmekymmentätuhatta -ihmistä almua anomassa, ja suurkaani osotti heitä kohtaan niin suurta -hyväntekeväisyyttä, että he jumaloivat häntä. - -Suoritettuaan monta tärkeätä tointa Kublain tyytyväisyydeksi -Marco Polo, ehkä vuosiksi 1277—1280, nimitettiin Jangtshoun ja -seitsemänkolmatta muun kaupungin maaherraksi ja tuli sen kautta -nähneeksi vielä enemmän maata, vielä paremmin perehtyneeksi sen oloihin. - - - -Marco Polo Kiinan sisäosissa ja Tibetissä. - - -Ensimäisellä matkallaan Kiinan sisäosiin Marco Polo kävi Shansi -maakunnan pääkaupungissa. Hän sanoo koko maakunnan olleen rikasta -viiniköynnöksistä ja silkkiäispensaista. Sen pääkaupungin tärkein -teollisuus oli satulain valmistaminen keisaria varten. Sieltä hän -edelleen matkusti Hoangho-virralle eli Keltaiselle virralle, jota hän -tataarilaisella nimellä sanoo »Karamoraniksi», sekä saapui Shensin -pääkaupunkiin, jossa hallitsi Kublain poika Mangalai, oikeamielinen ja -alamaistensa rakastama ruhtinas. Edelleen Marco Polo matkusti nykyisen -Szhetshuanin maakunnan halki, joka oli vuorista maata, täynnään -kaikenlaista riistaa. Siellä oli kuitenkin suuri lakeuskin, joka oli -niin hedelmällistä maata, että koko Kathai sieltä sai inkeväärinsä. -Maakunnan suuren ja rikkaan pääkaupungin kautta hän sitten kulki -edelleen ylämaahan, nähtyään ensi kerran Jangtsekiangin, joka hänen -mielestään oli leveä kuin meri ja kantoi lukemattomia laivoja. Viisi -päivää matkustettiin sitten metsäin läpi, kunnes saavuttiin Tibetiin, -jonka Mongolit olivat maan vallottaessaan perin hävittäneet. Siellä -oli niin paljon petoeläimiä, että matkustajain oli vaikea pitää niitä -vastaan puoliaan. Heillä oli niitten pelottamiseksi mukanaan pitkiä -ruokoja — arvatenkin bamburuokoja — jotka yöllä sytytettiin palamaan. -Ne palaessaan paukkuivat niin ankarasti, että pedot siitä peljästyivät, -eivätkä uskaltaneet lähestyä. Ruokojen tulee olla tuoreita. Ne -asetetaan palavan nuotion päälle, alkavat kuumetessaan vähän ajan -kuluttua käännellä ja väännellä, kunnes halkeavat niin kovalla -pamauksella, että se kuuluu monen virstan päähän. Semmoiset hevoset, -jotka eivät ole sitä ennen kuulleet, säikähtyvät niin pahanpäiväisesti, -että väkisinkin ryöstäytyvät irti. Samaa keinoa yhä vieläkin käytetään -ja paukut tosiaan ovat yhtä kovat kuin kovimmat ilotulituspamaukset. - -Polo sanoo Tibetin olevan hyvin laajan maakunnan; asukkaat olivat -peljättyjä varkaita. Sen läpi juoksi Kinsha joki — Jangtsekiangin -latvapuoli, — jossa oli kultahiekkaa ja koralleja; koralleista -maanasukkaat valmistivat jumalankuvia. Tibetin oli Mangu vallottanut, -niin että sekin nyt kuului suurkaanin valtakuntaan. Gaindu nimisessä -maassa (ehkä nyk. Simong) oli järvi, josta pyydettiin helmiä -suurkaanille. Sieltä saatiin myös monenlaisia maustimia. Kuljettuaan -erään joen poikki Marco Polo kääntyi kaakkoiseen ja saapui arvatenkin -nykyiseen Junnaniin, jonka asukkaat enimmäkseen söivät raakaa lihaa. -Siellä oli kamalia käärmeitä ja krokodileja — joitten nimeä Polo ei -kuitenkaan tiennyt. Sitten Polo saapui Nocian nimiseen kaupunkiin, -joka arvatenkin oli nykyinen Jungtshang. Sikäläiset asukkaat peittivät -hampaansa irtonaisilla kultalehdillä, jotka he aterian ajaksi ottivat -pois. He olivat hyvin sotaisia ja teettivät naisilla ja orjilla kaikki -työt. Heillä ei ollut jumalankuvia eikä temppeleitä, vaan he jumaloivat -suvun vanhinta. Täältä kuljettiin edelleen Ylä-Burmaan, jossa oli -paljon metsiä ja elefantteja, sarvikuonoja ja muita villieläimiä. -Siellä oli Mienin kaupunki, nykyään arvatenkin raunioina, jossa oli -kaksi ihmetornia, toinen kullalla, toinen hopealla silattu. Mongolit -olivat hiljakkoin vallottaneet kaikki nämä maat. Marco Polo kertoo -tietoja Bangalasta saakka, joka luultavasti oli nykyinen Bengali. Mutta -tuskin hän kuitenkaan kävi Etu-Intiassa. Maa oli rikasta pumpulista, -inkevääristä ja sokeriruo’osta ja härät kuuluivat olevan niin suuria -kuin elefantit. Annamin ja Tonkinin kautta Marco Polo palasi Kiinaan, -Szetshuanin pääkaupunkiin, josta hän oli Tibetiin lähtenyt, ja sieltä -edelleen Kublai kaanin hoviin. - -Pian hänet kuitenkin lähetettiin Kaakkois-Kiinaan, valtakunnan -rikkaimpaan ja uutterimpaan osaan. Ensinnä hän saapui Manzin -valtakuntaan, joka vasta äskettäin oli tullut Kublai kaanin vallan -alle. Song-suvun viimeistä hallitsijaa Marco Polo kiittää rauhaa -rakastavaksi ja hyvää tekeväksi. »Hän jakoi hämmästyttävän paljon -rahoja, ja tahdon hänestä kertoa kaksi jaloa piirrettä. Joka vuosi -hänen tapanaan oli ottaa elättääkseen kaksikymmentätuhatta lasta, -sillä maakunnan köyhäin vaimojen tapa oli asettaa lapsensa kuolemaan, -kun eivät kyenneet niitä elättämään. Keisari otti huostaansa nämä -pienokaiset ja antoi kirjottaa kirjaan, mitenkä taivaan merkkien -vallitessa ne olivat syntyneet, jonka jälkeen hän antoi kasvattaa -niitä eri paikoissa, sillä imettäjistä ei ollut puutetta. Kun jollain -rikkaalla miehellä ei ollut poikaa, niin hän sai kuninkaalta niin -monta kuin halusi ja ne jotka häntä parhaiten miellyttivät. Kun pojat -ja tytöt olivat kasvaneet naimaikään, niin kuningas naitti heitä -keskenään ja antoi sitten kullekin parikunnalle elinkeinon. Kun hän -kerran oli maassa matkoilla, niin hän näki pienen talon kahden suuren -välissä ja kysyi, miks’ei keskimäinen talo ollut saman kokoinen kuin -molemmat suuret, ja hänelle silloin vastattiin, että sen omisti köyhä -mies, joka ei voinut sitä korkeammaksi rakentaa. Kuningas silloin -paikalla rakennutti sen yhtä korkeaksi, kuin molempain rikkaitten -talot olivat. Tämä kuningas antoi alati tuhannen nuorukaisen ja yhtä -monon tytön palvella itseään. Hän hoiti oikeutta niin ankarasti, ettei -hänen valtakunnassaan tapahtunut mitään rikoksia, kauppiaitten puodit -olivat yötkin auki ja yöllä saattoi matkustaa yhtä turvallisesti kuin -päivällä.» - -Marco Polo matkusti edelleen Keltaisen virran rannoille erääseen -kaupunkiin, jonka tärkein teollisuus oli suolan kokoominen läheisistä -järvistä. Kultakankaistaan mainitun Paojuntsienin ohi hän sitten saapui -Jangtshouhun, joka oli Jangtsekiangin pohjoisella rannalla. Siellä hän -hallitsi maakuntaa kolme vuotta, matkustellen sen läpi moneen suuntaan. -Hukuangin (Siangjangin) vallotuksessa olivat kaikki Polot Kublain -apuna, rakentaen hänelle heittokoneita, jotka mursivat kaupungin -vastarinnan. Se oli viimeinen kaupunki, joka Kublaita vastusti; kolme -vuotta puoliaan pidettyään se Polojen koneitten avulla vallotettiin. -Suurkaanilla siis oli kylläkin syytä pitää taitavia venezialaisia -palveluksessaan. Monesta muustakin kaupungista Marco kertoo, muun -muassa eräästä, jossa oli kaksi nestoriolaista kirkkoa. Kaunopuhelias, -joskin monessa suhteessa liiotteleva, on varsinkin Marcon kuvaus -»taivaan kaupungista», Kinsaista, joka varmaan oli nykyinen Hangtshou, -aikoinaan Sung suvun pääkaupunki. - - - -Kinsai. - - -Kinsain ympärysmitta oli 100 penikulmaa (kiinalaista litä, joka oli 575 -metriä). Kaupungissa oli muka 12,000 kivisiltaa, joista monet olivat -niin korkeat, että suuri laivasto saattoi kulkea niitten alatse. - -Marco Polo ammensi tietonsa kirjotuksesta, jonka Kinsain kuningatar -oli laatinut Kublai kaania varten, saadakseen tämän taivutetuksi -säästämään kaupungin hävitykseltä. Siinä olivat kaikki Kinsain komeat -rakennukset luetellut. Ei ollut ihme, että siltain luku oli niin -suuri, lausuu Polo, sillä kaupunki oli melkein veteen rakennettu, -vesi ympäröi sitä joka puolelta. Sen läpi kulki lukemattomia kanavia, -jotka veivät kaiken lian mereen. Kanavat olivat niin leveitä, että -laivat helposti mahtuivat niitä kulkemaan. Kaupungissa oli, niin -mainittiin kuningattaren kirjotuksessa, kaksitoista ammattikuntaa, -kullakin 12,000 taloa. Kussakin talossa asui 12—40 miestä. Kaikilla -näillä käsityöläisillä oli paljon työtä, sillä muitten kaupunkien -oli tapana tuottaa Kinsaista tarvitsemansa työmiehet. Kaikkiaan oli -siellä, muka 1,600,000 taloa, niitten joukossa monta palatsia. Talot -olivat hyvin rakennetut ja kalliisti koristetut. Niissä oli korkeat -kivitornit, joissa kalleuksia säilytettiin tulipalojen varalta. -Useimmat talot olivat nimittäin puusta rakennetut. Kauppiaitten -rikkaudet olivat suunnattomat, eivätkä edes käsityömestarien vaimot -tehneet omin käsin työtä, vaan elivät niin hienosti, kuin olisivat -olleet kuningattaria. Marco Polo kiittääkin Kinsain naisia somiksi, -oikeiksi enkeleiksi. Kaupungin sisällä oli järvi, jossa oli raitista, -erittäin kirkasta vettä, ja järven ympärillä palatseja ja pakanallisia -kirkkoja ja luostareita. Keskellä järveä oli kaksi saarta, niissä -komeat rakennukset. Yksityisten seurueitten tapana oli panna niiden -upeasti sisustetuissa ravintoloissa toimeen komeita juhlia, joihin -kaikki kutsuttiin. Järvessä oli niinikään kaiken kokoisia aluksia, -joista toiset olivat laakapohjaisia, ja niillä soudettiin ja nautittiin -näköaloista. Kaupunkilaisten suurimpia huveja oli päivätyön päätyttyä -viettää ilta näillä järvillä naisien, joko omaan perheeseen kuuluvien -tai muitten kanssa. Asukkaat kävivät tavallisesti silkkivaatteissa, -mutta sen sijaan he söivät epäpuhtaittenkin eläinten, kuten koiran, -lihaa ja kaikenlaisia muita eläimiä, joita kristitty ei koskaan -maistaisikaan. Muutoin he harrastivat puhtautta, joka näkyi siitäkin, -että kaupungissa oli 3000 julkista kylpylaitosta. - -Suurkaanin käskystä oli jokaisella kaupungin 12,000:sta sillasta -vahtisotamiehet, jos ehkä joku olisi niin ymmärtämätön, että yrittäisi -kapinoida. Kublai vartioi Kinsaita niin huolellisesti, koska hänellä -oli sen kauppaliikkeestä suunnattomat tulot. Yöllä vartiomiehet -päristivät rumpuja tai helistivät gongongeja, ilmaistakseen hetkien -kulkua, ja heillä oli sitä varten koneet, jotka mittasivat aikaa -(luultavasti vesikelloja). Nämä järjestyksen valvojat pitivät -myös huolta siitä, että kaikki asukkaat määräaikana sammuttivat -valkeansa. Jos he tapasivat sairaan taikka avuttoman raukan, joka -ei ollut työkykyinen, niin he veivät hänet johonkin niistä monista -sairashuoneista, joita edelliset hallitsijat olivat rakentaneet ja -runsailla varoilla varustaneet. Jos he huomasivat, että jossakin oli -päässyt tuli irti, niin he rummuillaan hätyyttivät lähimpien siltain -vartijat, sillä kaupunkilaiset eivät saaneet itse lähteä taloistaan -yöllä, eikä tulipalopaikalle kokoontua. Kaupungin keskellä oli torni, -siinä vartija nuijalla paukutti puista kiekkoa, kun huomasi tulen -syttyneen, ja siitä syntyi meteli, joka kuului pitkän matkan päähän. - -Kinsain kaikki kadut olivat kivetyt, joka olikin tarpeen, koska -kaupungin perustus oli hyvin soista ja vetelää maata ja lokaa sateen -jälkeen oli paljon. Mutta kadun toiselle puolelle oli jätetty kaistale -kiveämätöntä katua, että keisarin sanansaattajat saattoivat vapaasti -ratsastaa hevosillaan. Leveimmillä kaduilla tämä ratsutie oli keskellä. -Katujen alla oli likaviemäreitä, jotka kuljettivat sadeveden virtoihin. - -Ei aivan kaukana kaupungista oli valtameri ja sen rannalla Kanfu -niminen kaupunki, jolla oli erinomainen satama. Se harjotti laajaa -kauppaa Intiaan ja muihinkin maihin. Sen ja Kinsain välistä jokea -laivat saattoivat purjehtia aina Kinsaihin saakka. Kanfua ei enää ole -olemassakaan, koska meren rannikko, ollen joen pehmeätä lietettä, -on näillä seuduin melkoisesti muuttunut. Vuoksiaalto, »boore», on -Tsientang joen suppilomaisessa suulahdessa niin voimakas, että se saa -aikaan suuria hävityksiä kaikkialla rannoilla. Polo ei, kumma kyllä, -kerro mitään tästä mahtavasta booresta, vaikka Kiinalaiset pitävät sitä -yhtenä maailman kolmesta ihmeestä. - -Kinsaissa oli 10 neliskulmaista päätoria, joitten ympärillä oli -paljon puoteja, täynnään teollisuustuotteita, maustimia, jalokiviä ja -riissiviinaa. Nämä torit olivat kaikki pääkadun varrella, joka kulki -koko kaupungin halki. Kadun toisella puolella oli suuri kanava, jonka -varrella oleviin varastohuoneisiin kauppiaat purkivat etäisistä maista -tulleet tavarat. Jokaisen torin varrella oli hallintorakennuksia -ja tuomareita, jotka paikalla ratkaisivat kaikki riidat ostajain -ja myyjäin välillä, ynnä poliiseja, jotka ylläpitivät järjestystä. -Kullakin torilla pidettiin neljä kertaa viikossa markkinat, joilla -myytiin kaikenlaisia ruokatavaroita ja varsinkin riistaa. Lähellä -olevista teurastuslaitoksista tuotiin kaupan lihaa. Samoin myytiin -kaikenlaisia vihanneksia, muun muassa suunnattomia päärynöitä, jotka -painoivat noin 10 naulaa. Ja suunnattomat määrät kalojakin sinne -tuotiin, sillä kanavain laskupaikalla oli meressä erinomaisen viljalti -lihavia kaloja. Yksistään pippurin kulutus oli niin mahdoton, että -Kinsaihin sitä tuotiin 9589 naulaa joka päivä. Kaupungissa oli yksi -ainoa nestoriolainen kirkko, sillä asukkaat olivat pakanoita. Mutta he -olivat hyvin rauhallisia — niinkuin Kiinalaiset vielä tänä päivänäkin -ovat — eivätkä pitäneet kotonaan ensinkään aseita. Kaikki ne, jotka -asuivat saman kadun varrella, olivat kuin yhtä perhettä. Naisia -kohdeltiin suurimmalla huomiolla ja ulkolaisia kohtaan osotettiin -suurta sydämellisyyttä. Kinsaissa oli kuitenkin niin paljon julkisia -naisia, ettei Marco Polo uskaltanut niitten lukua mainitakaan. He -asuivat oman erikoisen katunsa varrella. - -Kaupunkilaisten mieluisimpia huvituksia oli, paitsi veneellä -soutelemista, vuokravaunuilla ajaminen. Vuokra-ajureita oli hyvin -paljon ja he ajoivat pääkatua edes takaisin. Vaunut olivat katetut, -niissä oli uutimet ja patjat, ja ne olivat niin pitkät, että niihin -hyvin mahtui kuusi henkeä istumaan. Niillä sekä miehet että naiset -alinomaa tekivät huvimatkoja. Tavallisesti ajettiin tunnettuihin -puutarhoihin, joissa pidettiin lystiä, jonka jälkeen myöhään illalla -palattiin samoissa vaunuissa takaisin kaupunkiin. - -Marco Polo antaa lopuksi Kublain tästä maakunnasta saamista tuloista -niin liiallisia tietoja, ettei ole kumma, että hänen maanmiehensä -rupesivat häntä sanomaan »Messer Millioneksi». Suurin tulo saatiin -suolasta, jota koottiin meren rannoilla olevista laguneista. Suuria -tuloja oli kruunulla niinikään maakunnan sokeriteollisuudesta. Kaikista -Intiasta tuoduista tavaroista oli maksettava 10 prosentin tulli. -Niinikään verotettiin riissiviinaa ja kivihiiltä, käsityöläisten -tuli maksaa veroa raakatavaroistaan. Silkistä, jota valmistettiin -suunnattomat määrät, oli viranomaisille suoritettava 10 prosentin -vero. Marcolla lienee kuitenkin ollut näistä seikoista tarkat tiedot, -sillä Kublai antoi hänen toimekseen ottaa selkoa kruunun tuloista -näissä osissa Manzia. Mutta tämä maakunta olikin valtakunnan suurin ja -tuottavin. Suurkaanin tulot nousivat noin 20 miljonaan kultasaggiin, — -saggi oli arvoltaan vähän enemmän kuin yksi kultadukaatti eli florini, -noin 13 markkaa. - -Hangtshou oli aina viime vuosisadalle Taiping-kapinaan saakka Kiinan -kukoistavimpia kaupunkeja. Kapinan aikana se hävitettiin, mutta -asukasluku on yhä vielä puolen miljonan vaiheilla. - - - -Polojen paluumatka. - - -Yhtä seikallinen ja merkillinen kuin Polojen oleskelu Kiinassa ja matka -sinne, oli heidän paluumatkansakin. Kublai kaan ei olisi millään muotoa -tahtonut päästää heitä luotaan, josta voi päättää heidän olleen hänelle -hyödyksi, vaan lupasi lisätä heidän omaisuutensa kahdenkertaiseksi, jos -he jäisivät. Mutta Polot puolestaan pelkäsivät, että suurkaani ehkä -pian kuolisi ja hänen kuoltuaan syntyisi rettelöitä, taikka tulisi -valtaan heille vihamielinen hallitsija, joten he voisivat menettää sekä -henkensä että omaisuutensa. Onnellinen sattuma auttoi heidät kuitenkin -matkaan. - -Arghun, Persiaa hallitseva mongoliruhtinas, oli lähettänyt Kublain luo -lähettiläitä pyytämään vaimokseen keisarillista prinsessaa. Kublai -hänelle antoi Kukatshin nimisen tyttärensä ja aikoi lähettää tämän -suuren seurueen keralla matkaan. Mutta maissa, joitten läpi matka -piti, vallitsi silloin eräs mongolilainen kapinoitsija, jonka vuoksi -prinsessan täytyi saattojoukkoineen palata muutaman kuukauden kuluttua -takaisin. Persialaiset lähettiläät olivat kuulleet, että Polot olivat -kokeneita merimiehiä ja että Marco Polo hyvin tunsi Intian seudut; he -siis pyysivät, että suurkaani uskoisi tyttärensä Polojen huostaan ja -antaisi kuljettaa hänet meritse Persiaan. - -Paljon vastusteltuaan Kublai vihdoin suostui tähän ehdotukseen, ja -venezialaiset pääsivät lähtemään. Suurkaani varusti laivaston, johon -kuului neljätoista laivaa, ja kahden vuoden eväät. Toiset laivoista -olivat niin suuria, että niissä oli 250 mieheen laivaväkeä. Retkikunta -oli siis kerrassaan suurenmoinen ja Kiinan mahtavan hallitsijan arvon -mukainen. - -Kiinalaiset olivatkin niihin aikoihin taitavampia laivanrakentajia ja -ehkä purjehtijoitakin kuin länsimaalaiset. Laivat olivat petäjästä -rakennetut, rautanauloilla naulatut ja kannelliset. Tavallisesti niissä -oli neljä mastoa ja purjetta. Kannen alla oli viisi- tai kuusikymmentä -kajuuttaa, joissa kauppiaat saattoivat järjestää olonsa niin mukavaksi -kuin suinkin. Vielä merkillisempää on, että laivat oli vedenpitävillä -väliseinillä jaettu osastoihin, niin etteivät ne uponneet, vaikka -niihin tulikin reikä, esim. yhteentörmäyksessä valaan kanssa, ja reikä -saatettiin merellä ollessa korjata. Liitokset oli tukittu hampulla ja -kalkin ja puuöljyn sekotuksella. Joka laivassa oli monta erikokoista -pelastusvenettä, jotka purjehdittaissa ripustettiin laivan kyljille, ja -pari kolme hyvin suurta. Kiinalaisten laivat olivat siis kehittyneet -monessa suhteessa yhtä pitkälle kuin Länsimaitten suuret purjelaivat -vasta joku vuosisata myöhemmin. Mutta siitä ne eivät ole sen koommin -parantuneet, vaan ovat yhä vielä jotenkin samalla kannalla kuin Marco -Polon aikana. - -Samanlaisilla laivoilla Kublai kaan oli vähällä vallottaa Japanin eli -Zipangun, jonka kullanrikkaudesta Marco Polo kertoo ihmeitä: mutta tuo -suurisuuntainen yritys raukesi tyhjiin päälliköitten eripuraisuuden ja -hirmumyrskyn vuoksi, joka arvatenkin tuhosi suurimman osan laivastosta. -Marco Polo ei nähtävästi ollut itse mukana sillä retkellä, mutta sen -kautta hän kuitenkin saattoi tuoda Japanista Länsimaille ensimäiset -tiedot. Hän kertoo asukkaitten olevan valkoisia ja hyvin muodostuneita, -mutta saaren olevan niin kaukana valtameressä, että sinne harvoin kulki -kauppiaita. Kultaa kun ei saanut viedä maasta pois, niin sitä muka -kokoontui sinne niin runsaasti, että kuninkaallisen palatsin katto oli -kokonaan kullasta ja lattiat kaksi sormea vahvoista kultalevyistä. -Nämä tarumaiset kertomukset Zipangun rikkauksista tekivät sitten -syvän vaikutuksen Länsimailla. Columbus, joka ei tiennyt Amerikkaa -välillä olevankaan ja luuli maapalloa paljon pienemmäksi, kuin se -todellisuudessa on, saattoi hyvällä syyllä otaksua valtameren poikki -purjehdittuaan tulevansa Zipanguun. Sen huhuttu kultarikkaus oli yhtenä -suurena yllykkeenä hänen matkaansa. - -Polojen johtama laivasto lähti matkaan Zaytonista (luultavasti -nykyisestä Tshangtshousta, Amoy lahdesta), joka oli Etelä-Kiinan -suurin satamakaupunki. Purjehdittiin pitkin Taka-Intian rantoja, mutta -merenkulkijoilta Marco Polo sai tietoja Filippineistä ja Maustesaarista -eli Molukeista, vaikka hän luuli niitten olevan paljon kauempana -meressä kuin ne todellisuudessa ovat. »Näitten saarien rikkaus tosiaan -on ihmeteltävä», hän lausui, »mutta matkaan kuluu kokonainen vuosi, -sillä sinne lähdetään talvella ja palataan vasta seuraavana kesänä.» -Merellä nimittäin vallitsi ainoastaan kaksi tuulta, toinen auttoi -laivoja menomatkalla, toinen paluumatkalla, toinen puhalsi koko -talven, toinen koko kesän. Tämä tieto perustuu tosiasioihin; mainitut -tuulet ovat Itä-Aasian monsuunituulet, jotka puhaltavat, talvimonsuuni -luoteesta, kesämonsuuni vastakkaisesta suunnasta. - -Kotshin-Kiina eli Tshamba, jonka Kublai kaan oli vallottanut, oli -ensimäisiä pysäyspaikkoja matkalla. Sieltä Marco Polo purjehti etelää -tai kaakkoa kohti »maailman suurimman saaren», Jaavan ohi. Jaava oli -laajalti kuulu rikkaudestaan ja kehittyneestä sivistyksestään. Siellä -tehtiin loistavia kauppoja, sillä saaressa oli runsaasti kaikkein -arvokkaimpia tavaroita. Varsinkin siellä oli viljalta kaikenlaisia -maustimia. Suurkaani olisi mielellään vallottanut tämän rikkaan saaren, -ellei se olisi ollut niin kaukana. - -Kiinalainen laivasto purjehti sitten edelleen Sumatraan, jota sanottiin -»Pieneksi Jaavaksi», vaikka se toden teolla on varsinaista Jaavaa -monta vertaa suurempi. Polo sanoo saaren olevan niin kaukana etelässä, -että Pohjantähti siellä katoo taivaanrannan alle, joten merimiehet -siellä helposti joutuivat eksyksiin. Laivasto viipyi, arvatenkin -tuulia odotellen, sillä rannikolla viisi kuukautta ja Pololla oli siis -hyvä tilaisuus tehdä havainnoita. Saaren troopillista kasvullisuutta -hän ihasteli, mutta asukkaat olivat kamalia ihmissyöjiä. Marco Polo -tutustui Sumatrassa kookospähkinään ja sagopalmuun. Sitä paitsi -siellä kasvoi mitä parasta kamferia, joka oli kultaakin kalliimpaa. -Edelleen poikettiin Nikobareilla ja Andamaneilla, joitten asukkaat -olivat erinomaisen raakoja, miehillä pää kuin koiralla. Andamaneilta -tultiin Seilaniin (Ceyloniin), jonka korkealla kukkulalla sanottiin -olevan Aatamin haudan. Niin muhamettilaiset väittivät, jota vastoin -pakanat väittivät sitä Buddhan haudaksi. Seilanissa oli kaikenlaisia -jalokiviä loppumaton rikkaus ja sen kuninkaalla oli maailman kaunein -rubiini, tahraton ja rikas kuin tuli. Kublai oli tahtonut ostaa tämän -valtavan suuren jalokiven, mutta kuningas ei sitä myynyt. Polo ennätti -kerätä mieltäkiinnittäviä tietoja ikivanhasta helmenkalastuksesta, -jota harjotettiin Ceylonin ja mannermaan välillä ja kertomus vastaa -täydelleen nykyaikaisiakin oloja. Ceylonin asukkailta Polo sai tietoja -vastapäätä olevasta Etu-Intian osasta, Maabarista (Malabarista), muun -muassa Hindujen uskonnosta ja kastijaosta. Paariat, jotka olivat alin -kasti, olivat muka joutuneet onnettomaan asemaansa sen kautta, että -olivat murhanneet apostoli Tuomaan, kun hän kävi Intiassa kristinoppia -saarnaamassa. Apostolin hauta oli lähellä Madrasia Intian rannikolla ja -sitä pidettiin suuressa kunniassa. - -Timanttien saannista Polo kuuli tuon vanhan itämaalaisen tarun, jonka -olemme ennen jo usean kerran maininneet. »Eräässä osassa Intiaa on -korkeita vuorenkukkuloita, joille on mahdoton nousta. Mullassa, jota -ankarat rankkasateet viruttavat näitten vuorenhuippujen kyljiltä, on -paljon timantteja, joita sateen lakattua löydetään purojen uomista. -Mutta niiden etsiminen on ylen vaarallista, osasta ankaran kuumuuden, -osasta myrkyllisten käärmeitten vuoksi, joita maa kiehuu täynnään. -Varsinkin eräisiin syviin laaksoihin, joihin on mahdoton päästä, -on timantteja aikain kuluessa keräytynyt. Sen vuoksi menetellään -seuraavalla tavalla. Näihin kalliorotkoihin heitetään lihakappaleita. -Kun vuoristossa elävät valkoiset kotkat näkevät ne, niin ne lentävät -alas ja ottavat lihakappaleet kynsiinsä sekä kantavat jollekin -vuorenkukkulalle, syödäkseen siellä saaliinsa. Mutta väjymässä olevat -pyyntimiehet alkavat silloin elämöidä kovasti, niin että pelottavat -kotkat lihan luota. Miehet rientävät ottamaan lihakappaleet, joihin -on rotkon pohjalta tarttunut runsaasti timantteja. Näitten lintujen -pesistäkin löydetään paljon jalokiviä, ja usein niitä on löydetty -kotkien vatsasta.» Intian timantit olivat muka paljon kauniimpia kuin -Europassa tavatut, sillä kauneimmat jalokivet ja helmet vietiin aina -suurkaanille ja muille itämaisille ruhtinaille, joilla sen vuoksi oli -maailman parhaat aarteet. Ainoastaan hylkytavara tuotiin Europpaan. - -Etu-Intian eteläpään asukkaista Polo kertoo, että he olivat -tummaihoisia, mutta heidän joukossaan oli myös joku määrä juutalaisia -ja nestoriolaisia kristittyjä. Brasilipuuta (erästä väripuuta), -inkevääriä, pippuria ja indigoa oli siellä kosolta. Sinne saapui -kauppiaita sekä Kiinasta että Länsimailta, vaikka satamat olivatkin -huonot, ja ne tekivät siellä hyviä kauppoja. - -Kublai kaanin laivasto sitten purjehti Etu-Intian länsirantaa -seuraillen pohjoiseen päin. Pohjantähti alkoi jälleen kohota yhä -korkeammalle taivaalle. Melibarin ja Gozuratin maat harjottivat -merirosvoutta. Vuosittain kummastakin valtakunnasta lähti liikkeelle -satakunta laivaa, jotka liittyivät yhteen pieniksi laivastoiksi ja -ryöstivät kaikki kauppalaivat, mitä kiinni saivat. Kauppiaat olivat -sen vuoksi ruvenneet käyttämään suuria asestettuja laivoja. Semmoiset -laivat, jotka kärsivät niillä rannoilla haaksirikon, ryöstettiin -armotta, mutta semmoiset, jotka satamiin saapuivat, otettiin -juhlallisesti vastaan. — Indus virran suistamossa olevista maista -tuotiin varsinkin pumpulia, puuvillaa ja savusteita, indigoa, hevosia -ja hyvin valmistettuja nahkoja. Muita Intian merkillisyyksiä olivat -»Miesten saari» ja »Naisten saari», edellisessä asujina paljaita -miehiä, jälkimäisessä naisia. Kaikki asukkaat oli kristinuskoon -kastettu, vaikka elivät Vanhan testamentin mukaan. Heidän ainoa -päämiehensä oli piispa, joka taas oli Sokotran piispan vallan alainen. -Joka vuosi miehet maaliskuun alussa lähtivät kolmenkymmenen penikulman -päässä olevaan naisten saareen ja viipyivät siellä vaimojensa luona -toukokuun loppuun, jolloin he taas palasivat omaan saareensa, eläen -siellä loput vuotta maata viljellen ja kalastaen. Naisilla ei ollut -muuta työtä kuin kasvattaa lapsiaan ja hoitaa saarensa hedelmäpuistoja. -Tämä juttu oli ikivanha satuaihe, joka aikain kuluessa oli saanut uuden -muodon. - -Luultavasti matka kulki edelleen pitkin Mekranin ja Persian rantaa -Ormuziin, mutta sen nojalla, mitä Marco Polo matkalla kuuli, hän kertoo -tietoja etäisistä etelän maista, joissa hän tuskin lienee käynyt. - -Hän kertoo Sokotran saaresta, joka on Afrikan itäisimmän niemen, -Kap Guardafuin edustalla valtameressä. Asukkaat olivat kristittyjä -ja heidän arkkipiispallaan oli melkoinen mahti, hänen allaan kun -oli useita piispoja näissä maailman äärissä. Muhamedilaiset eivät -siis olleet aivan pois juurruttaneet Sokotrasta kristinuskoa; siellä -oli vielä 17:llä vuosisadalla siitä jäännöksiä. Saarella kävi -paljon merirosvoja, jotka siellä möivät tavaroitaan. Asukkaat kyllä -tiesivät, että tavarat olivat rosvottuja, vaan koska ne oli ryöstetty -pakanoilta ja muhamedilaisilta, niin saaren kristityt asukkaat -muka luulivat tekevänsä Jumalalle otollisen työn niitä ostaessaan. -Sokotrassa pyydettiin ambraa seuraavalla tavalla: Valaita — arvatenkin -kaskelotteja — surmattiin suurilla rautaharppunoilla, valas kiskottiin -maalle, mahasta otettiin ambra ja päästä öljyä. — Ambra on vahan -kaltaista, hyvälle hajuavaa ainetta, jota on monessa paikassa Intian -meren rannoilla; sitä luullaan valaitten ruumiissa tapahtuvaksi -sairalloiseksi eritykseksi. Tosiasia on, että sitä niitten ruumiissa -tavataan. Sokotran noitain Marco Polo sanoi voivan mielin määrin -kääntää tuulien suunnan. Tämä usko tietysti perustui siihen, että -Sokotrankin seuduilla tuulet vaihtelivat vuodessa säännöllisesti kahden -vastakkaisen suunnan välillä. Nämä säännölliset tuulet varmaankin jo -hyvin aikaiseen kehittivät laivaliikettä Afrikan itärannalla. Marco -Polon kertomus täydelleen vahvistaa todeksi, että Intian merellä hänen -aikanaan vallitsi vilkas laivaliike, joka ulottui yli koko meren, -etelässä aina Madagaskariin saakka. - -Niinpä Marco Polo saikin Afrikan itärannikosta ja Madagaskarista -useita tietoja, luultavasti arabialaisilta kauppiailta. Madagaskarin -saaressa, joka muka oli Sokotrasta 1000 penikulmaa etelään päin, -asui muhamedilaisia. Se oli maailman upeimpia ja suurimpia saaria. -Ei missään maailmassa ollut niin paljon norsunluuta kuin siellä ja -Zanghibarissa. Nämä saaret harjottivat hämmästyttävän suurta norsunluun -kauppaa. Madagaskar oli niin kaukana etelässä, etteivät laivat voineet -kulkea kauemmaksi siihen suuntaan, koska rannikolla merivirta oli niin -kova, etteivät ne päässeet takaisin palaamaan. — Tämä tieto oli aivan -oikea, sillä Agulhas virta, joka on Golfin virtaan verrattava, tosiaan -juoksee erinomaisen vuolaana Etelä-Afrikan itärannalla. Mutta monet -muut jutut Madagaskarin oloista olivat mielikuvituksen tuotteita, -muistoja Sinbad Purjehtijan valeista. Marco Polokin kuuli kerrottavan -suunnattomasta rokh linnusta, joka eli eräissä saarissa Madagaskarin -eteläpuolella. Olipa muka suurkaanille tuotu rokhin sulkakin, joka oli -ollut 90 korttelia pitkä. - -Zanghibarin asukkaat olivat aivan mustia ja kulkivat melkein alasti. -Heidän tukkansa oli mustaa kuin pippuri ja niin kiharaa, ettei sitä -edes vedellä saanut oikenemaan. Miesten suu oli leveä, nenä pysty, -huulet paksut ja silmät suuret ja veriset, niin että he olivat oikein -pirun näköisiä. Niin kamalan rumia he olivat, ettei maailmassa oltu -ennen nähty heidän vertojaan. Eivätkä naiset olleet kauniimpia. -Zanghibarin eläimistä Marco Polo mainitsee mustat jalopeurat, -mustapääoinaat ja giraffit. - -Mannermaalla taas oli Abash (Habesh — Abessinia) niminen suuri maa, -jota pidettiin Keski-Intiana, koska Intialla siihen aikaan tarkotettiin -Intian meren kaikkia rantamaita. Marco Polo kuuli, että Abashin -kuningas oli kristitty. Adenin valtakunta taas oli muhamedilainen -ja ainaisessa sodassa kristittyjä vastaan. Sieltä oli muun muassa -lähetetty Syyriaan väkeä taistelemaan ristiretkeläisiä vastaan. Adenin -satamaan poikkesi paljon Intiassa kauppaa tekeviä laivoja. Sieltä -tavarat vietiin pienemmillä aluksilla Punaisen meren pohjoisosaan -ja vihdoin maan poikki Niilin rannalle ja laskettiin Niiliä pitkin -Aleksandriaan. Adenista vietiin paljon hevosia Intiaan, jossa hevoset -eivät muka siinneet ja jossa niistä sen vuoksi maksettiin suuret -hinnat. [Kuuman ilmanalan vuoksi hevosrotu Intiassa väleen huononee] -Adenista niinikään saatiin arvokkaita savusteita. - -Kiinalainen laivasto vihdoin saapui Ormuziin, jossa Polot jo -aikaisemmin olivat käyneet. Siellä saatiin kuulla, että Arghun, se -mongolilainen ruhtinas, jonka puolisoksi prinsessa Kukatshin oli -lähetetty, olikin sillä välin kuollut ja hänen veljensä Kaikhatu -noussut valtaistuimelle. Päätettiin sen vuoksi antaa prinsessa Arghunin -pojalle Ghasanille ja vielä se toinenkin nuori prinsessa, joka oli -edellisen seurana. Molemmat nämä Marco Polon mielestä ihmeen kauniit -naiset, jotka olivat oppineet holhoojaansa kunnioittamaan kuin isäänsä, -vietiin sisämaahan siihen kaupunkiin, jossa Ghasan asui. Venezialaiset -olivat siten onnellisesti suorittaneet vaikean tehtävän, jonka Kublai -kaan oli heille uskonut, ja kaunis Kukatshin itki heistä erotessaan. - -Kaikhatukin antoi venezialaisille neljä kultaista taulua, joissa -oli jalohaukkojen ja jalopeurain kuvia, ja näiden taulujen kerällä -he saattoivat turvallisesti matkustaa Trapezuntiin, Mustan meren -rannalle, purjehtiakseen sieltä v. 1295 edelleen Konstantinopolin ja -Kreikan kautta Veneziaan. Sinne saapuessaan he olivat olleet poissa -neljännesvuosisadan. - - - -Marco Polon merkitys tutkimusretkeilijänä. - - -Marco Polon eläissä ja kauan hänen kuolemansakin jälkeen pidettiin -hänen matkakertomustaan enimmäkseen löyhänä juttuna ja liiotteluna. -Tarina kertoo, että ystävät kuolinvuoteella kehottivat häntä -peruuttamaan, mitä oli kertonut, jotta saisi rauhan sielulleen, mutta -Marco Polo jyrkästi kieltäytyi ja sanoi, ettei hän ollut totuudesta -puoliakaan kertonut. Kauan aikaa esiintyi siitä huolimatta Venezian -karnevalissa aina henkilö, joka esitti »Marco ’ Millionea» ja huvitti -kuulijoitaan päättömillä mynkhausen-jutuilla. Mutta uudemman ajan -laaja maailmantuntemus on osottanut, että Marco Polon tiedot aikaan -nähden olivat erinomaisen luotettavat ja oikeat, varsinkin kaikki mitä -hän oman näkemänsä mukaan kertoi. Hänen kirjansa vaikutus Keskiajan -maantieteeseen ei ollut suuri. Länsimaitten oli hyvin vaikea uskoa, -että Kaukaisen idän kansat olivat sivistyksessä ja toimeliaisuudessa -ehkäpä niitä etevämpiä. Mutta sata vuotta myöhemmin Polon tietoja -kuitenkin aljettiin merkitä maailmankarttoihin, muun muassa kuuluun -catalaniseen karttaan, ja Keskiajan lopulla ne vaikuttivat suurena -yllykkeenä meritien etsimiseen Atlantin poikki Zipanguun, Kathaihin ja -Manziin. - -Marco Pololla, joka oli niin nuorena lähtenyt Veneziasta, -luonnollisesti ei voinut olla tieteellistä koulutusta, eivätkä -hänen tiedustelunsa ja havaintonsa sen vuoksi olleet tutkijan, -vaan käytännöllisen kauppiaan. Mutta hänellä oli erittäin tarkka -havaintokyky ja ensimäisenä kertomuksena Kaukaisen idän maista hänen -teoksellaan aina on oleva kunniasija maantieteen historiassa. Marco -Polon laajat matkat maissa, joihin vasta kolmeneljännes-vuosituhatta -myöhemmin on tarkemmin tutustuttu, ovat merkillisimpiä, mitä -löytöretkien historia tuntee. Niinpä voimmekin yhtyä hänen -elämäkertansa kirjottajan Yulen sanoihin: - -»Hän oli ensimäinen matkustaja, joka kulki koko Aasian halki lännestä -itään, nimitellen ja kuvaillen maan toisensa jälkeen sen mukaan, kun -hän omilla silmillään niitä näki: Persian erämaat, Khotanin nefrittiä -kuljettavat virrat, Mongolian arot, joiden paimentolaiskansat olivat -perustaneet niin laajan valtakunnan ja levittäneet vaikutusten kauhua -syvälle kristikunnan rintamaihin saakka, suurkaanin uuden ja loistavan -hovin Kambalukissa. Hän oli ensimäinen matkustaja, joka aikalaisilleen -paljasti Kiinan ja kuvaili tämän valtakunnan rikkauden ja suuruuden, -sen mahtavat joet ja suunnattomat kaupungit, rikkaan teollisuuden -ja kuhisevan asutuksen, ja ne käsittämättömän suuret laivastot, -jotka elähyttivät sen kaikkia jokia ja meriä. Hän ensimäiseksi toi -tietoja Kiinan rajoilla asuvista kansoista, niitten ihmeellisistä -tavoista ja uskonnollisista menoista, Tibetistä ja sen ulkokullatusta -jumalisuudesta, Burmasta ja sen kimaltelevista pagodeista, Laoksesta, -Siamista, Kotshin-kiinasta, Japanista ja sen ruusuisista hedelmistä ja -kullalla silatuista palatseista. Ja ensimäisenä hän kertoi Itä-Intian -saaristosta, tuosta runsauden ja ihmeitten maailmasta, jonka aarteita -vielä tänä päivänä on niin riittämättömästi hyväksi käytetty, josta -Keskiajalla niin suuressa arvossa pidetyt maustimet ja hyvänhajuiset -aineet etupäässä saatiin, vaikkei niiden varsinaisesta kotimaasta -Länsimailla juuri mitään tiedetty. Hän toi tiedon Jaavasta, näitten -saarien helmestä, Sumatrasta ja sen lukuisista kuninkaista, sen -ihmeellisistä kallisarvoisista tuotteista ja ihmissyöjistä asukkaista, -Nikobarien ja Andamanien alastomista asukkaista, jalokivien saaresta, -Ceylonista, sen pyhästä vuoresta ja Aatamin haudasta. Hän kertoi -suuresta Intiasta, mutta ei tarun ja ihmeen silmillä, vaan näkemänsä -mukaan, sen siveellisistä bramanoista, rivosta munkkilaisuudesta, -timanteista ja niitten omituisesta etsinnästä, meren kätkemistä -helmistä ja niitten pyynnistä ja Intian polttavasta auringosta. Hän -oli Keskiajalla ensimäinen, joka »antoi selviä tietoja Abessinian -etäisestä kristitystä valtakunnasta ja puolikristitystä Sokotrasta, -joka, vaikka vain haahmotellen, kertoi Sansibarista, sen neekereistä ja -norsunluusta, etäisestä Madagaskarista, joka rajottui etelän pimeään -valtamereen, rokh-linnusta ja saaren muista kummista. Ja vieläpä hän -oli koonnut tietoja äärimäisen pohjolankin maista, Siperiasta ja -Jäämeren rannikosta, koirareistä, valkoisista karhuista ja poroilla -ajavista Tunguseista.» - - - - -Latinalainen lähetystoimi Itämailla. - - -Olemme nähneet, kuinka Keskiajan alkupuolella nestoriolaiset -lähetyssaarnaajat levittivät kristinuskoa Kiinaan ja Intiaan saakka, -kuinka seitsemännellä ja kahdeksannella vuosisadalla Taivaan -valtakunnassa oli kukoistavia kristittyjä seurakuntia, kuinka aina -ristiretkien lopulle saakka nestoriolaiset seurakunnat olivat melkein -ainoat kristinuskon edustajat Aasiassa, lukuun ottamatta niitä -maita, jotka olivat kuuluneet taikka yhä kuuluivat Byzantilaiseen -keisarikuntaan. - -Olemme niinikään tutustuneet niihin yrityksiin, joita latinalainen -kirkko teki kolmannellatoista vuosisadalla taivuttaakseen kristinuskoon -Mongolit, torjuakseen sen kautta vaaran, joka Länsimaita uhkasi, -ja saadakseen liittolaisen uhkaavaa islamia vastaan. Mongolit -eivät olleetkaan kristinuskoa kohtaan suvaitsemattomia, vaan päin -vastoin näytti siltä, kuin voisi heidän käännyttämisensä menestyä. -Vallottaessaan muhamedilaisia maita he usein säästivät nestoriolaisia -kristittyjä, samalla kun muhamedin uskolaiset säälimättä surmattiin. -Tataarilaisruhtinaitten vaimoista useat olivat kristittyjä, suurkaanin -hovissa oli kristittyjä kirkkoja ja kristittyjä pappeja, jotka saivat -säännöllistä avustusta, ja Kiinaa hallitseva Kublai pyysi nimenomaan -Länsimailta lähetyssaarnaajia uskoa levittämään hänen alamaistensa -kesken. - -Huolimatta niistä masentavista nöyryytyksistä, joita Carpini ja Rubruck -olivat saaneet kokea tataarilaisruhtinaitten raakuuden ja kopeuden -vuoksi, oli sen vuoksi varsin luonnollista, että käännytysyrityksiä -Mongolien kesken jatkettiin. Polojen vielä oleskellessa Kiinassa -lähetti paavi Nikolaus III Tataarien luo kirkollisen lähetystön, jolla -näyttääkin olleen jonkin verran menestystä, vaikkei sen vaiheista sen -koommin tiedetä. Sen jälkeen tapahtui uusi yritys vasta kolmentoista -vuoden kuluttua, v. 1291, vähän sen jälkeen kun Polot olivat lähteneet -paluumatkalle. Juhana de Monte Corvino niminen franciskanimunkki -sai paavilta kirjeitä Tataarien ruhtinaille, Arghunille, Kublaille, -ynnä myös Kaidulle, joka itsenäisenä hallitsi Samarkandissa, -tehtyään Kublaita vastaan kapinan. Corvino matkusti ensinnä Persian -Tabrisiin, jossa häneen liittyi eräs rikas lombardialainen kauppias, -sieltä matkustettiin karavanitietä Ormuziin ja täältä purjehdittiin -hatarilla laivoilla Kiinaan. Välillä viivyttiin vuosikausi Madrasin -Tuomas-kristittyjen luona ja käännettiin satakunta pakanaa. Intian -kristityt seurakunnat kuitenkin elivät niin vaikeissa oloissa, ettei -työ siellä näyttänyt kovinkaan hedelmälliseltä. - - - -Corvino Kiinassa. - - -Corvinon vaikutuksesta Kiinassa on säilynyt tietoja kirjeissä, joita -tämä uuttera, väsymätön ja uhrautuva kirkonmies kirjotti työnsä -vaiheista. Ensimäisen vuosikymmenen hän työskenteli ypö yksinään, -ilman kannatusta, nestoriolaisten vastarinnan masentamana; mutta -sitten alkoi hänen työnsä vähitellen kantaa hedelmiä. Kublai itse -tosin, joka kuoli v. 1294 kahdeksankymmenen vuoden iässä, ei kääntynyt -kristinuskoon, eikä hänen poikansa ja seuraajansakaan, joka päin -vastoin suosi buddhalaisia. Mutta Corvino sai latinalaiseen kirkkoon -liittymään erään Yrjö nimisen nestoriolaisuskoisen prinssin, joka -ennen kuolemaansa rakennutti kahdenkymmenen päivämatkan päähän -Pekingistä komean kristityn kirkon. Monta muutakin nestoriolaista -yhtyi Rooman kirkkoon. Mutta useimmat pysyivät vihamielisinä ja heidän -valtansa Kathaissa oli suuri. Yrjö ruhtinaan kuoltua he jälleen -turmelivat Corvinon työn kaikenlaisilla panetteluilla. Oli kuitenkin -itse Kambalukiinkin mainitun Yrjön toimesta rakennettu latinalainen -kirkko, jossa oli lauluun harjaantunut kuoro, kellotapuli ja kolme -kelloa. Ja vihdoin Corvino juonista huolimatta sai suurkaanin hovissa -niin paljon kannatusta, että hänet otettiin hovipapiksi, vaikka eräs -lombardialainen lääkäri, joka oli saapunut Kiinaan onneaan etsimään, -levitteli latinalaisesta kirkosta mitä kehnoimpia juttuja. Toiveita -oli siitä, että itse hallitsijakin kääntyisi kristinuskoon. Vihdoin -Corvino sai avukseen erään Arnold nimisen, jonka matkavaiheista -ei kuitenkaan mitään tiedetä. Hän ehkä tuli joko Saraista tai -Tabriksesta: molemmissakin paikoissa latinalaisilla munkkikunnilla -jo oli lähetysasemia. V. 1305 aljettiin rakentaa uutta kirkkoa ja -lähetysasemaa ainoastaan kivenheiton päähän itse suurkaanin portista; -sitä varten oli Corvinon mukana tullut lombardialainen kauppias -lahjottanut sekä maan että rahat. Siihenkin harjotettiin kaunis kuoro, -niin että lähetyssaarnaaja mielihyvällä saattoi vakuuttaa suurkaanin -omaan huoneeseensa voivan kuulla heidän hymnejään. Corvino nauttikin -hovissa suurta suosiota. Suurkaani vain hartaasti halusi, että paavi -lähettäisi Kambalukiin oikean lähetystön. Corvino sanoo kastaneensa -5000 ihmistä kristinuskoon, mutta ellei nestoriolaisia olisi ollut, -niin arvelee hän, että yksistään Kambalukissa 30,000 henkeä olisi -kääntynyt. Kambalukissa käynyt etioppialainen lähetystö pyysi häntä -toimittamaan heidänkin vanhaan kristittyyn maahansa lähetyssaarnaajia -verestämään oppia, joka vaikeissa oloissa, erillään muusta maailmasta, -oli vaarassa kokonaan rappeutua. V. 1308 saapui Kiinaan kolme munkkia -Corvinon avuksi. Niitä oli lähetetty matkaan useampiakin, mutta toiset -matkalla kuolivat. Eräs uusista tulokkaista, Zaytonin piispa Andreas, -on antanut tietoja Kiinan kirkon vaiheista seuraavina aikoina. V. 1312 -paavi Clemens lähetti Kiinaan vielä enemmän lähetyssaarnaajia saatuaan -huhuna kuulla, että muka suurkaani itsekin oli vastaanottanut kasteen. -Ainakin osa näistä pääsi perille. - -V. 1327 Andreas kirjotti kirjeen kotikaupunkiinsa Perugiaan, ilmottaen -olevansa viimeinen eloon jäänyt niistä lähetyssaarnaajista, jotka -olivat lähteneet matkaan yhdessä hänen kanssaan. Corvino itse oli -silloin vielä elossa. Zaytoniin, jonka piispa Andreas oli, oli eräs -rikas armenialainen nainen rakennuttanut komean kirkon. Sen yhteyteen -oli rakennettu laaja hyvin varustettu lähetysasema keisarillisen -rahaston varoilla. Samasta rahastosta sai piispa vuotuista apurahaa -nykyisessä rahassa noin 25,000 markkaa. Summan suuruus osottaa, että -hovi tarkotti täyttä totta suosiollaan. Zaytonissa oli europpalainen -kauppa-asemakin, genovalaisten kauppiaitten rakentama, jota -franciskanimunkit hoitivat. - - - -Odorik. - - -Laajimmin matkustaneita neljännentoista vuosisadan katolilaisista -lähetyssaarnaajoista oli Odorik. Hän oli Marco Polon maanmies, kotoisin -Friaulista, läheltä Veneziaa. Odorikin matkat käsittivät melkein kaikki -Itämaat, missä oli käännytystä yritetty, ja matkakertomus, jonka hän -niistä kirjotti, on Marco Polon teoksen jälkeen monipuolisin esitys -Itämaitten maista ja kansoista, mitä niiltä ajoilta on säilynyt. - -Odorik lienee lähtenyt matkalleen v:n 1318 vaiheilla. Hänkin kulki -aluksi Trapezuntin kautta Tabrikseen, sieltä Persian kautta Ormuziin -ja meritse edelleen Etu-Intiaan, josta hän otti mukaansa Jordanuksen -marttyyrikuoleman kuolleitten toverien luut ja vei ne Kiinaan. -Odorikin tiedot Intian oloista monessa kohdassa täydentävät Marco -Polon kertomusta. Laajalti kertoo hän Malaijien saaristostakin, -Sumatrasta, Jaavasta ynnä muista, poikkesi Taka-Intiassakin, mutta -kuitenkin kaikitenkin hän kertoo paljon taruakin, eivätkä hänen -käsityksensä maista ja niitten tuotteista olleet niin selvänäköisiä -kuin kuulun venezialaisen matkustajan. Kiinassa Odorik matkusteli -laajalti ja osaksi samoja teitä kuin Marco Polo ennen häntä, ja yhtä -kaunopuheliaasti hän ylistää maan rikkautta ja edistynyttä asutusta. -Hänen kertomistaan uusista piirteistä mainittakoon naisten tapa -typistää jalkansa. Hän niinikään ensimäiseksi kertoo kesytetystä -kormoranilinnusta, joka sukelsi merestä kaloja ja toi ne kalastajan -koppaan. - -Samoin kuin Marco Polo Odorik ihastelee Cansain (Marco Polon Quinsain) -kaupunkia, nykyistä Hangtshouta. Latinalainen lähetystoimi oli hyvin -menestynyt tässä kuulussa kaupungissa, joka ennen Tataarien tuloa -oli Etelä-Kiinan pääkaupunki. Muun muassa oli neljä franciskania -saanut erään kiinalaisen mahtimiehen suostumaan kasteeseen. Tämä otti -Odorikin ystävällisesti talossaan vastaan ja vei hänet muun muassa -katsomaan erästä suurta ihmettä. Muutamassa pakanallisessa luostarissa -temppelin vartija johdatti Odorikin saattajineen erääseen pensaikkoon, -löi siellä muutamia iskuja suureen gongongiin, ja paikalla läheiseltä -metsäkulmalta juoksi suuri joukko apinoita ja muita eläimiä, jotka -asettuivat järjestykseen ruuan antajan ympärille. Kun tämä oli -niille tyhjentänyt kaksi suurta vasullista aterian tähteitä, niin -hän jälleen paukutti gongongiaan, jolloin eläimet riensivät takaisin -olopaikoilleen. »Nämä jalot eläimet», lausui vartija hymyilevälle -Odorikille, »ovat jalojen miesten sieluja, joita ruokitaan Jumalan -rakkauden nimessä. Tavallisten maamiesten sielut asuvat alhaisempien -eläinten ruumiissa.» Eikä munkki voinut millään todistelulla hänen -uskoaan järkyttää. - -Isoa kanavaa pitkin Odorik matkusti Pekingiin, jossa hän vietti -kolme vuotta. Hänen kertomuksensa tästä suuresta kaupungista ja -suurkaanin hovista käy yleensä yhteen Marco Polon kuvauksien kanssa, -mutta havaitsi Odorik koko joukon kuvaavia lisäpiirteitäkin, jotka -olivat jääneet hänen maamieheltään mainitsematta. Matkalla Pekingistä -Shangtuun piispa Corvinon ja muitten munkkien keralla Odorik tapasi -itse suurkaanin. Latinalaiset hengenmiehet istuivat tien vieressä -häntä odottamassa. Suurkaanin lähestyessä loistavan seurueensa keralla -he alkoivat laulaa hymniä »Veni Creator Spiritus». Kaani kuullessaan -laulun kysyi, mitä se mahtoi olla, jolloin ne neljä paronia, jotka -olivat häntä lähinnä, sanoivat laulajain olevan ranskalaisia munkkeja. -Kaani silloin kutsui heidät luokseen, ja piispa Corvino, joka oli -täydessä virkapuvussaan, otti ristin ja ojensi sen suurkaanille -suudeltavaksi. Ja kun suurkaani sen näki, niin hän makaavasta asennosta -paikalla nousi ylös ja suuteli sitä silminnähtävällä nöyryydellä, -ottaen samalla päästään lakin, joka Odorikin mielestä helmineen ja -jalokivineen varmaan oli Trevison [Treviso on melkoinen kaupunki -Venezian pohjoispuolella] koko kauppatoria kalliimpi. - -Mutta oli semmoinen tapa, ettei kukaan saanut lähestyä suurkaania -tyhjin käsin, jonka vuoksi veli Odorik, jolla oli vasullinen omenia, -tarjosi sen suurkaanille. Ja kaani otti kaksi omenaa ja söi toisesta -palasen. - -Paluumatkallaan Odorik sai ensimäiset tiedot Tibetin pääkaupungista -Lhasasta ja siellä asuvasta Dalailaamasta, Itämaitten paavista. -Kertomuksen seikkaperäisyydestä näyttää siltä, kuin olisi hän itse -siellä käynyt, mutta toiset seikat viittaavat kuitenkin siihen, että -hän sai tietonsa ehkä buddhalaisilta pyhiinvaeltajilta. Jos hän olisi -käynyt Tibetin kolkoissa vuorimaissa, niin hän tuskin olisi voinut -niitä kuvata maailman hedelmällisimmäksi maaksi. Pohjois-Persiaan -saakka voidaan hänen paluumatkaansa seurata, mutta hämärää on, -mitä tietä hän sieltä saapui kotiseuduilleen. Odorik lienee saanut -suurkaanilta toimeksi hankkia Kiinaan uuden joukon saarnamiehiä, mutta -kesken näitä puuhia hän kuoli, eikä voinutkaan palata takaisin. - - - -Lähetystoimi Persiassa, Intiassa ja Keski-Aasiassa. - - -Persiassakin latinalainen kirkko teki uuraita ponnistuksia uskon -levittämiseksi. Jonkun verran nämä yritykset menestyivätkin, sillä -mongolilaiset ruhtinaat niitä sallivat, jopa toiset suorastaan -suosivatkin. Varsinkin Arghun kaani oli kristinuskoa kohtaan niin -suosiollinen, että antoi poikansa kastaa. On säilynyt useitakin -matkakertomuksia kiertäviltä lähetyssaarnaajilta, jotka vaivojaan -säästämättä, vaaroja pelkäämättä uhrasivat voimansa ja elämänsä -tässä työssä. Samalla koetti latinalainen kirkko sulattaa itseensä -nestoriolaisuuden, mutta huonolla menestyksellä. Persian hallitsijat -vihdoin kääntyivät muhamedin uskoon, joka samalla sai koko maassa -vallitsevan aseman, ja siitä pitäen saarnaaminen kävi vielä entistä -vaarallisemmaksi ja vaikeammaksi. Kauimmin Rooman kirkko ylläpiti -vaikutustaan maan luoteisessa kolkassa, Araratin vuoriston seuduilla, -jossa sillä oli hyvänä selkänojana kristitty Armenia, johon sitä -lisäksi kiinnitti kunnianarvoinen raamatullinen taru, vuorenhuippu, -jolle Noa arkkineen tarttui, paikka, jossa hän ensi kerran lepäsi -vuorelta alas laskeutuessaan ja ensimäinen viinamäki, jonka hän -autioksi käyneelle maalle istutti. - -Intiassa koetettiin elvyttää niitä vanhoja kristittyjä seurakuntia, -joita muistotiedon mukaan jo apostoli Tuomas oli perustanut, ja -käännytystoimen kautta niitä laajentaa. V. 1321 saapui Intiaan, lähelle -Bombayn kaupunkia Jordanus Severae niminen ranskalainen munkki useitten -italialaisten veljien seurassa. Retkikunta näyttää kulkeneen samaa -tietä kuin muutkin, ensinnä Persian luoteiskulmassa olevaan Tabrikseen, -sitten karavanitietä Ormuziin ja vihdoin laivalla Etu-Intian rannalle. -Kaikki paitsi retkikunnan johtaja kärsivät kuitenkin martyyrikuoleman -muhamedilaisten yllytyksen vuoksi, ja kun Jordanus palasi matkalta -eräästä nestoriolaisesta seurakunnasta — sillä matkalla hän muun -muassa saarnasi samassa paikassa, jossa muistotiedon mukaan apostoli -Tuomas aikanaan oli saarnannut, — niin olivat hänen toverinsa jo -kaikki saaneet hengellään maksaa käännytysintonsa. Jordanus jatkoi -työtään, vaikka mitä vaikeimmissa oloissa, ypö yksinään, »erehdyksien, -kärsimyksien ja lukemattomien vastoinkäymisten paikoissa». Milloin -rosvojen vankina, milloin Sarasenien kahleissa, kärsien vilua ja -hellettä, nälkää ja janoa, sairautta ja köyhyyttä ja ihmisten -halpamaisuutta, hän saarnasi edelleen ja toivoi paavilta apua työnsä -jatkamiseen. Vieläpä hänellä oli voimia teoksenkin kirjottamiseen -maasta ja kansasta, jonka keskellä hän vaikutti. Mutta syviä eivät -kuitenkaan olleet ne jäljet, joita hänen toimintansa Intiaan jätti. -Itse hän elämänsä loppuun pysyi työlleen uskollisena, mutta arvollista -seuraajaa ei kuulunut, vaikka joku myöhemmin yrittikin herättää henkiin -hänen perustamiansa seurakuntia. - -Katolilaisen lähetystoimen vaiheista Kiptshak nimisen -tataarivaltakunnan pääkaupungissa Saraissa, joka oli Volgan -suistamossa ja jossa lähetyssaarnaajat todella saivat jalansijaa, -heidän matkoistaan ja vaikutuksestaan Kaspian ja Keski-Aasian -aroseuduissa olisi paljonkin kerrottavaa, mutta nämä veisivät -teoksemme kehyksien ulkopuolelle. Parhaiten lupaavalta näytti -lähetystoimi kaukana Keski-Aasian vuoristossa, Dshagataissa, jonka -maan tataarilaiinen ruhtinas kävi suosiolliseksi kristinuskoa -kohtaan, kun lähetyssaarnaajat olivat parantaneet häneltä erään pahan -paiseen. Poikansa hän antoi kastaa »Johannekseksi», lähetyssaarnaajat -saivat maita, saarnaluvan ja ruhtinas näyttää muullakin tavalla -heidän toimintaansa edistäneen, ehkä itsekin kääntyneen; mutta juuri -kun tämä työ oli parhaassa alussaan ja lännestä saapui vereksiä -voimia, myrkytettiin ruhtinas, muhamedilaiset saivat ylivallan ja -pääkaupungissa Armalehissa oleva kristitty kirkko hävitettiin. Piispa -ja monta munkkia kärsi kamalan hirmukuoleman. Tosin lähetystointa -myöhemmin voitiin jatkaa, kun julma kaani vuorostaan surmattiin, tosin -saapui uusia lähetyssaarnaajia ja hävitetty kirkko voitiin rakentaa -uudestaan, mutta siitä huolimatta näittenkin maitten käännytys jäi -alkuunsa. Yhteydet kristikunnan päämaitten kanssa olivat siksi -vaikeat, arokansojen ja niiden naapurimaitten valtiolliset vaiheet -niin melskeiset, ja viho viimein oli kuitenkin muhamedin uskonto -monivaimoisuuksineen ja yksinkertaisine säädöksineen arojen valtijain -käsityskantaa lähempänä. - -V. 1333 saapui Länsimaille tieto siitä, että Corvino, latinalaisen -kirkon perustaja kaukaisessa idässä, oli kuollut. Paavi ei suinkaan -aikonut jättää työtä siltä sikseen, vaan lähetti nyt kolmattakymmentä -munkkia ja kuusi maallikkoa sitä jatkamaan. Tämä lähetystö kulki -arotietä, joka oli paljon nopeampi ja turvallisempikin kuin meritie. -Lähetystö saapui Kambalukiin v. 1342 ja viipyi Kiinassa neljä vuotta, -mutta palasi sitten kotia meritse Ormuzin kautta ja saapui v. 1353 -Avignoniin, jossa paavi siihen aikaan »maanpaossa» eli. - - - -Marignolli. - - -Tämän lähetystön matkasta on säilynyt sen huomatuimman jäsenen -Marignollin seikkaperäinen kertomus. Marignolli oli ylhäistä sukua -Firenzen kaupungista. - -Kesäkuussa v. 1339 lähetystö saapui Krimin niemelle ja matkusti sieltä -maisin Kiptshakin ruhtinaan Uzbekin hoviin. Se toi ruhtinaalle lahjaksi -kalliita kankaita, suuren sotiratsun ja muita esineitä ja vastaanotto -oli mitä sydämellisin. Talven Saraissa viivyttyään lähetystö -matkusti arojen poikki Dshagatain Armalehiin, jossa muhamedilainen -vallananastaja onneksi oli kukistettu, niin että lähetystö saattoi -vapaasti saarnata ja kastaa, kaivaa kaivoja, ostaa maata ja rakentaa -kirkon. Lopulla vuotta 1341 lähdettiin matkaa jatkamaan Pekingiä kohti, -jonne saavuttiin seuraavana vuonna. Suurkaanille tuotiin lahjaksi -muun muassa länsimaisia sotiratsuja, joita hän v. 1336 paaville -kirjottamassaan kirjeessä oli erikoisesti pyytänyt, koska rotu oli -Tataareille tuntematon. Tämä lahja sen vuoksi herätti suurkaanissa -mitä suurinta mielihyvää, lähetystö sai asunnon keisarillisessa -palatsissa ja viipyi Pekingissä enemmän kuin kolme vuotta. Kaksi -tataarilaisruhtinasta määrättiin lähetystön seuraksi ja heidän -viihtymisestään pidettiin kaikin puolin mitä parasta huolta. Marignolli -itse johti juhlakulkuetta, joka esiintyi suurkaanin edessä ja jossa -kannettiin ristiä, savusteita, kynttilöitä ja laulettiin Nikaian -uskontunnustuksia. Kublain seuraaja »kaikella nöyryydellä» otti vastaan -paavin lähettilään siunauksen. Kiinan hovin aikakirjoissa ei tosin itse -lähetystöä mainita, mutta mainitaan molemmat suuret sotiratsut, jotka -tulivat Fulangista (Europasta) ja olivat molemmat täysimustat. Niiden -koko ilmotetaan tarkoin mitoin. Näitten hevosten saapumisesta voimme -päättää, että lähetystö samalla vastaanotettiin suurkaanin hovissa. - -Franciskaneilla oli Pekingissä siihen aikaan, kertoo Marignolli, yksi -tuomiokirkko aivan suurkaanin hovirakennusten vieressä, monta muuta -kirkkoa, arkkipiispan talo, kirkonkelloja ja kaikenlaisia laitoksia. -Keisarin rahastosta roomalainen papisto sai mitä runsaimman avustuksen. -Tataarit ja Alani-ruhtinaat, jotka olivat suurkaanin luottamusmiehiä ja -enimmäkseen kristittyjä, kunnioittivat kuollutta Corvinoa pyhimyksenä. - -Lähetystön paluumatka tapahtui meritse, kuten jo mainitsimme. Maisin -kuljettiin Etelä-Kiinan kautta Zaytoniin ja Kiinan erinomainen -viljelys, taaja asutus ja suuret kaupungit jättivät Marignolliin -unohtumattoman vaikutuksen. Zaytonissa olivat kristityt saaneet luvan -kohottaa kirkkonsa torneihin kelloja, vaikka kirkko oli keskellä -muhamedilaisten kaupunginosaa, ja muhamedilaisten pohjattomaksi -kiukuksi he sitä iloisemmin soittelivat kellojaan. Alkupuolella vuotta -1347 saavuttiin Malabarin rannikolle Intiaan, jossa yhä vielä elivät -Jordanuksen perustamat seurakunnat. Siellä viivyttiin kuusitoista -kuukautta, koristettiin kirkko maalauksilla, ja asetettiin erääseen -paikkaan, jonka luultiin olevan Paratiisia vastapäätä, marmorinen -muistopatsas, johon kaiverrettiin paavin ja lähettilään vaakunakovat -ja kirjotukset intian ja latinan kielellä. Mutta Ceylonissa eräs -pikkuruhtinas ryösti lähetystöltä kaikki ne kalliit lahjat, jotka -se oli saanut suurkaanilta paaville viedäkseen, kullan, hopean, -silkin, helmet, jalokivet, myskin, myrrhan, kultakirjaisen kankaan -ja maustimet. Marignollin havainnoista olisi paljonkin sanottavaa, -mutta mainitsemme tässä vain, että hän, vaikka uskoikin kaikenlaisiin -kristillisperäisiin ihmeisiin, kuitenkin päätti mielikuvituksen -tuotteiksi kaikki ne hirviöt, joita oli luultu näissä maan äärissä -elävän. Tosin ei hän kieltänyt, etteikö voisi löytyä yksityisiä -hirviöitä siellä täällä, mutta kokonaisia rotuja varmaankaan ei ollut -olemassa. Koirankuonolaiset y.m., joista oli niin paljon puhuttu, -olivat vain tavallista rumempia ihmisiä. - -Matkaltaan palattuaan Marignolli nimitettiin piispaksi, pääsi -keisari Kaarlo lV:nnen hovisaarnaajaksi ja kirjotti hänen toimestaan -Böhmin historian, jossa säilyi suuri osa hänen matkalla keräämistään -havainnoista. - -Vielä myöhemminkin lähetettiin kaukaiseen itään lähetyssaarnaajia ja -piispoja, mutta hyvin vähän tiedetään kristityn kirkon myöhemmistä -kohtaloista Kiinassa. Varmaa kuitenkin on, ettei käännytystyötä voitu -menestyksellä jatkaa sen jälkeen, kun tataarilainen hallitsijasuku v. -1368—70 sysättiin valtaistuimelta. Uusi kotimainen hallitsijahuone ei -tahtonut mitään tietää näistä »epäpyhistä ja vieraista uudistuksista» -ja maan laitoksien turmelemisesta »muukalaisten kautta, joitten siveys -oli huonossa järjestyksessä». - -Edellä olevat tosiasiat osottavat, ettei Marco Polon matka Kiinaan -sentään ollut niin yksinäinen ilmiö, kuin saattaisi luulla siitä, että -se oli kaikkia muita retkiä kuulumpi. Varmaan oli Länsimailla Keskiajan -jälkipuolella Itämaiden oloista aina Kiinaa myöten paljon paremmat ja -monipuolisemmat tiedot kuin ajan köyhästä kirjallisuudesta ilmenee. - - - -Kauppiaat. - - -Muutamista harvoista piirteistä voimme päättää, että Europan -kauppiaatkin matkustivat idän teillä ja väylillä usein ja laajalti, -vaikka heidän retkistään on vielä vähemmän kirjallisia tietoja -säilynyt. Huomattavimpia on eräs kauppiaskäsikirja, jonka Pegoletti -niminen firenzeläinen kirjotti neljännentoista vuosisadan alkupuolella. -Kauppiaille osotettujen neuvojen muodossa se sisältää mitä tarkimpia -tietoja sen ajan itämaisesta kaupasta, kauppatavaroista ja teistä. - - - -Marino Sanuto. - - -Erikoista muistamista ansaitsee Marino Sanuto niminen venezialainen, -sillä hänen kirjottamansa teos osottaa, mitä laajakantoisia tuumia jo -alkoi viritä Italian vilkkaissa kauppakaupungeissa. - -Marino Sanuto, joka kirjotti teoksensa neljännentoista vuosisadan -alussa, oli laajalti matkustanut mies. Parhaan osan ikäänsä hän oli -oleskellut Välimeren itäosissa, mutta oli myös liikkunut asioilla -pohjoismaissa, aina itämerellä ja Pohjanmerellä saakka. Hän luultavasti -tunsi näkemänsä mukaan kaikki näillä pohjoisilla rannoilla olevat -Hansa-satamat. Kokemuksiensa nojalla hän koettaa viittoa Länsimaiden -yritteliäisyydelle uusia suurempia tehtäviä. - -Sanuto ensinnäkin osottaa, kuinka kristityt voisivat hankkia Itämaitten -tuotteita, kuten pumpulia ja sokeria, liinaa ja taateleita, maustimia -ja Intian tavaroita muitakin teitä kuin Egyptin kautta, jota Mamelukit -hallitsivat, kiristäen kaikista kauppatavaroista korkeat verot. -Edullisemmin voitaisiin käyttää niitä kauppateitä, jotka kulkivat -Mesopotamian ja Persian kautta. Egypti taas oli lannistettava siten, -että Välimeren kauppa sen satamista kokonaan estettäisiin. Mamelukit -siten menettäisivät sotaisen kuntonsa, sillä heidän armeijansa oli -koottu etupäässä kristityistä lapsista, jotka myytiin Egyptiin -orjuuteen ja siellä kasvatettiin islamin uskoon. - -Mutta lisäksi oli Egyptin vallottamiseksi tehtävä varsinainen -ristiretki, koska Niilin suistamosta oli paljon helpompi vallottaa Pyhä -maa kuin niitä teitä, joita edelliset ristiretket olivat käyttäneet. -Venezian, jolla oli Egyptin suistamoon niin vanhat kauppayhteydet, -tuli koko laivastollaan ja asevoimallaan olla ristiretkessä osallisena -ja merimiehiä oli lisäksi hankittava kaikista pohjoisistakin maista, -aina Norjan rannoilta saakka. Kun Egypti olisi vallotettu, niin -hallittaisiin samalla Intiaan vievää suurta kauppatietä. Kristikunnan -tulisi sitä varten perustaa Intian valtamerelle suuri oma laivastonsa, -joka vallottaisi merenrannalla olevat maat. Tämän suunnitelman -toteuttamiseksi oli tehtävä liitto mongolilaisten ruhtinaitten kanssa. -Jos ristiretket olisi toteutettu tämän suunnitelman mukaisesti, niin ne -ehkä olisivat pysyväisestä muuttaneet Itämaitten ja samalla Europankin -kohtalot. - -Intian meren rannoilta ja saarilta aina Pohjois-Europan satamiin, -Kishistä ja Ormuzista aina Rigaan ja Stettiniin, Nubiasta Norjaan -saakka Marino Sanuto keräsi tietoja yleiskatsaukseensa kristittyjen -maitten kaupasta ja yritteliäisyydestä. Hän huolestuen näki, kuinka -Länsimaitten ja kristikunnan vaikutusvalta idässä vähenemistään väheni -ja tahtoi vielä kerran saada koko kristikunnan suureen yhteiseen -yritykseen entisen vaikutusvallan takaisin saavuttamiseksi. Oliko -kristikunta ahdistettava ahtaaseen maan kolkkaan? hän kysyy. Oliko -islam yhä hallitseva Granadaa, Pohjois-Afrikaa ja Itämaita? Oliko -itämainen kirkko aina vallitseva Kreikassa, Serbiassa, Bosniassa, -Bulgariassa ja Venäjällä? Tuliko kristittyjen kauppiaitten kaikiksi -ajoiksi tyytyä siihen, että heidät oli suljettu pois Egyptin kautta -kulkevalta Intian tieltä? — Vasta yhdeksännentoista vuosisadan oli -suotu nähdä näiden aatteiden toteen käyvän. - -Marino Sanuton suurpolitinen teos ei tosin sisällä paljoakaan -uusia maantieteellisiä tietoja, mutta se valaisee erinomaisesti -neljännentoista vuosisadan kansainyhteyksiä ja alustaa niitä pyrintöjä, -jotka sitten johtivat Intian meritien löytämiseen. - - - -Mandeville. - - -Aikanaan suosituin, vaikka ehkä arvottomin Keskiajan maantieteellisistä -kirjailijoista oli Mandeville. Hän kirjotti teoksen, jota levisi -suunnattomasti, sillä hän oli höystänyt »matkakertomuksensa» -kaikenlaisilla jutuilla hirviöistä, epäsikiöistä ja ihmeistä, jotka -herättivät herkkäuskoisissa ihmisissä paljon suurempaa mielenkiintoa -kuin kuvaukset todellisista oloista. Marco Polokin joutui Mandevillen -rinnalla häpeään. Mutta Mandevillen kirja ei ainoastaan ollut valheita -täysi, se oli myöskin kauttaaltaan lainattua tavaraa vanhempien -matkustajien kertomuksista. Tämän tosiasian on kuitenkin vasta myöhempi -aika paljastanut. Mandevillen kirja kirjotettiin 14:nnen vuosisadan -keskivaiheilla. Kirjottaja ilmotti olevansa englantilainen ritari, -mutta todenmukaisesti nimi oli salanimi ja kirjottaja oikeastaan muuan -Liègen lääkäri. - - - -Pappikuningas Johannes. - - -Länsimaitten mielessä kummitteli kautta Keskiajan eräs Johannes -niminen kristitty hallitsija, jota tavallisesti sanottiin joko -»pappikuninkaaksi» tai »presbyter Johannekseksi». Hänen luultiin -hallitsevan jossain Itämailla, muhamedilaisten maitten takana, suurta -valtakuntaa, ja ankarassa taistelussa vääräuskoisia vastaan toivottiin -häneltä apua ja koetettiin sen vuoksi joka tavalla päästä hänen -kanssaan yhteyteen. Mutta vaikka miten pitkälle matkustettiin itää -kohti, aina tämä tarumainen pappikuningas joko väistyi yhä kauemmaksi -taikka siirtyi syrjään saavuttamattomiin maihin, niin ettei milloinkaan -päästy varmuuteen siitä, ketä taru oikeastaan tarkotti. Milloin hänen -luultiin olevan Keski-Aasiassa, milloin Kiinassa, milloin Intiassa, -milloin taas jossain Afrikassa. Turhaan olivat Rubruck, Marco Polo ja -myöhemmätkin matkustajat koettaneet päästä hänen olinpaikkansa perille. - -Ensimäinen varma tieto tästä kristitystä ruhtinaasta on säilynyt -erään saksalaisen historiankirjottajan Freisingin teoksessa. Freising -kertoo tavanneensa v. 1145 Viterbossa Gabulan syyrialaisen piispan, -joka kyynelsilmin oli kertonut kristityn kirkon vaarasta Itämailla -Edessan kukistumisen jälkeen. Samalla oli piispa maininnut, että -muutamia vuosia aikaisemmin oli kaukana idässä, Armenian ja Persian -takana, erästä nestoriolaisuskoista kansaa hallinnut Johannes niminen -pappikuningas, joka oli vallottanut Meedian Ekbatanan ja sitten -voittanut Persian ja Meedian kuninkaat kolme päivää kestäneessä -tappelussa. Hän oli tämän jälkeen samonnut eteenpäin tullakseen -auttamaan Jerusalemia, mutta Tigriin luota hänen oli täytynyt kääntyä -takaisin. - -On koetettu tarkkain tutkimusten kautta saada selville, mitä pohjaa -tässä maineessa mahtoi olla. Toiset ovat luulleet pappikuninkaan -tarkottaneen erästä kristityn Georgian hallitsijaa, Marco Polo luuli -hänen valtakuntansa olevan muutaman kymmenen päivämatkan päässä -Pekingistä, vähän myöhemmät matkustajat, varsinkin Marignolli, -sitä vastoin päättivät nimen tarkottavan Etiopian hallitsijaa. On -lausuttu sekin mielipide, että tarun historiallinen ydin on lähtenyt -Kara-Kitain valtakunnasta, joka kahdennellatoista vuosisadalla -perustettiin Tianshanin seuduille. Kara-Kitain kansa ehkä oli kääntynyt -nestoriolaiseen kristinuskoon ja väännöksen kautta heidän hallitsijansa -nimi muuttunut Johannekseksi. Kara-Kitain hallitsija voitti Persian -vallottaneet muhamedilaiset Seldshukit suuressa tappelussa, ja tämä -kuulu tappelu on tukenut sitä luuloa, että tuo tarumainen voimallinen -kristitty islamin kurittaja juuri oli Kara-Kitain »gur-kaani». - -Mutta kun Portugalilaiset olivat löytäneet tien Abessiniaan ja -tutustuneet sen kristittyyn hallitsijaan, niin tultiin paikalla -vakuutetuiksi siitä, että kauan kaivattu pappikuningas vihdoinkin oli -sieltä löydetty. Vielä seitsemännellätoista vuosisadalla oli Abessinian -nimi Länsimailla »Regnum Presbyteri Johannis». - - - -Ibn Batuta. - - -Muistelkaamme nyt erästä arabialaista, joka Keskiajalla näki maailmaa -laajemmalta kuin yksikään hänen maanmiehensä. Eivätkä edes Marco Polon -matkat olleet yhtä laajat kuin Ibn Batutan, sillä tämä kävi milt'ei -kaikissa maissa, joihin Keskiajan maantuntemus laajimmillaan ollessaan -ulottui. - -Ibn Batuta oli ylhäistä sukua, syntynyt Marokon Tangerissa v. 1304. -Hänen ensimäinen matkansa (1325) oli pyhiinvaellus Medinaan ja Mekkaan, -profetan haudalle. Matka tapahtui maitse pitkin Afrikan pohjoista -rantaa; Egyptissä Ibn Batuta kävi ensimäisillä koskilla saakka. Sitten -hän kävi Syyrian, Persian ja Arabian pyhillä paikoilla ja viipyi -Mekassa kolme vuotta. Mekasta Ibn Batuta matkusti Adeniin, joka oli -tärkeä kauppapaikka, ja purjehti sieltä Afrikan itärantaa Sansibariin -ja Quiloaan (Kilwaan), joissa oli suuret arabialaiset siirtokunnat. -Palattuaan pohjoisempiin seutuihin hän lähti Ormuziin, joka 15 vuotta -aikaisemmin (v. 1315) oli muutettu mantereelta saarelle, ja kulki -sieltä Arabian poikki Mekkaan. Tämän jälkeen hän kävi uudelleen -Egyptissä ja Syyriassa ja matkusteli sitten Vähässä-Aasiassa, jossa -kristittyjen ristiretkien kautta saavuttama vaikutusvalta silloin -oli lopullisesti sortumassa. Käytyään osmanilaisten sulttaanien -pääkaupungissa Brussassa, joka oli Konstantinopolia vastapäätä Vähän -Aasian puolella, hän matkusti Mustan meren etelärannalla olevaan -Sinopeen, jonka komeita rakennuksia, varsinkin moskeoja hän kiittelee, -ja purjehti sieltä kreikkalaisella laivalla Krimiin, jossa Kaffa oli -genovalaisten hallussa kehittynyt niin vilkkaaksi kauppakaupungiksi, -että sen satamassa silloinkin oli parisataa laivaa. Sieltä Ibn Batuta -lähti Donin arojen poikki tataarilaisen Kiptshakin pääkaupunkiin -Saraihin, Volgan suistamoon. Hän kertoo muun muassa suurenmoisesta -hevoskaupasta, jota Tataarit harjottivat Intiaan. Erään muhamedilaisen -kaanin puolison keralla, joka oli kreikkalainen prinsessa, maita nähnyt -arabialainen sitten matkusti Konstantinopoliin; mutta sitä ennen hän -kävi Volgan varrella Bolgarissa omin silmin nähdäkseen, oliko todella -kesäyö siellä niin lyhyt kuin oli kerrottu. Mielellään hän olisi -matkustanut vielä paljon kauemmaksi pohjoiseen, »hämärien maahan», -josta kalleimmat turkikset saatiin, ellei matka olisi ollut niin pitkä. -Maa oli muka siellä niin sileässä jäässä, etteivät hevoset pysyneet -pystyssä, ja sen vuoksi siellä ajettiin koirilla. - -Prinsessan suurilukuisen matkueen keralla Ibn Batuta matkusti -Etelä-Venäjän arojen kautta Konstantinopoliin. Varnaan saakka -saapui prinsessan veli, Byzantionin silloinen perintöruhtinas, -kymmenentuhannen panssaripukuisen ritarin keralla sisartaan vastaan. -Konstantinopolissa oli vastaanotto suurenmoinen ja kaikkia kelloja -soitettiin niin suurella voimalla, »että ilman piirikin siitä tärisi». -Mutta Ibn Batuta lymysi rahvaan vihaa peläten kolme päivää huoneessaan, -ennenkuin hän uskalsi lähteä kaduille. Siihen aikaan kohdeltiin siis -muhamedin uskolsia Konstantinopolissa samalla tavalla kuin myöhemmin -kristityltä. Vihdoin arabialainen matkustaja kuitenkin otettiin vastaan -hovissa, jonka suunnatonta loistoa ja rikkautta hän ei osaa kyllin -kiittää. Juutalaisen tulkin kautta hän sai itse keisarille tehdä selkoa -laajoista matkoistaan, jonka jälkeen hänelle lahjotettiin itämaalaisen -tavan mukaan kunniapuku ja auringon varjostin. Tämän jälkeen häntä -ratsain kuljetettiin pitkin kaupunkia ja julistajat kuuluttivat -kansalle, kuinka suuri kunnia oli tullut tämän muukalaisen osaksi. Ja -kansa sitten kohtelikin häntä mitä parhaiten, etupäässä sen vuoksi, -että hän oli käynyt Pyhän maan paikoissa ja Jerusalemissa. Mutta Sofian -kirkkoon häntä ei päästetty, kun hän ei suostunut kumartamaan ristiä. - -Oleskeltuaan Konstantinopolissa kuukauden päivät Ibn Batuta palasi -Saraihin, josta hän jatkoi matkojaan Khivaan ja Samarkandiin ja sieltä -Afghanistanin kautta Intiaan. Siellä hän viipyi pari vuotta, asuen -Delhissä. Hindustanin silloinen hallitsija, julma Muhammed, mieltyi -matkustajaan niin, että nimitti hänet erään kaupungin tuomariksi. -Useitten seikkailuitten jälkeen Ibn Batuta saman hallitsijan -lähettiläänä matkusti Kiinaan, mutta sekä tämä että seuraava -matkayritys meni jo alussa myttyyn merirosvojen ja myrskyjen vuoksi. -Oleskeltuaan jonkun aikaa Maledivien saarilla, joitten hallitsijatar -niinikään nimitti hänet tuomariksi, hän pakeni ja joutui monen -seikkailun jälkeen Ceyloniin. Sielläkin ruhtinas otti hänet mitä -parhaiten vastaan ja antoi hänen käydä Aatamin vuorellakin katsomassa -sen kukkulalla olevaa Aatamin eli Buddhan pyhää jalanjälkeä. - -Ceylonista Ibn Batuta matkusti Koromandel-rannikoile, sieltä Etu-lntian -niemimaan poikki Kalikutiin ja edelleen monenlaisia seikkailuja kokien -Bengaliin, jonka hedelmällisyys herätti hänen ihmetystään. Täältä matka -piti Nikobarien saaristoon ja Sumatraan, jonka muhamedilaisen kuninkaan -antamilla varoilla Ibn Batuta saattoi matkustaa kiinalaisessa aluksessa -Kiinaan. Kiinassa hän retkeili laajalta, käyden muun muassa Zaitonissa, -mutta ei päässyt »Gogin ja Magogin muurille» saakka, niinkuin olisi -halunnut. Kiinalaisten rikkaus, korkealle kehittynyt sivistys ja -teollisuus tekivät arabialaiseen matkustajaan syvän vaikutuksen. -Valtiolliset levottomuudet pakottivat häntä kuitenkin lähtemään -Keskustan valtakunnasta aikaisemmin, kuin hänen aikomuksensa oli ollut. -Kotimatka kävi Sumatran, Kalikutin ja Ormuzin kautta. V. 1348 Ibn -Batuta saapui Mekkaan ja seuraavana vuonna kotikaupunkiinsa Tangeriin, -josta hän oli ollut poissa neljäkolmatta vuotta. Mutta pitkällistä -lepoa hän ei itselleen suonut. Käytyään ensin Espanjassa ja katseltuaan -varsinkin ihanaa Granadaa, Ibn Batuta Marokon sulttaanin käskystä -matkusti erämaan poikki Sudaniin ja kävi Timbuktussa Nigerin rannalla. -Hänen näistä siihen saakka tuntemattomista seuduista julkaisemansa -kertomus on maantieteen kannalta tärkein osa hänen kokoomastaan -tietovarastosta. - -Marokon sulttaanin käskystä Ibn Batuta sitten saneli sulttaanin -kirjurille matkamuistelmansa, ja kirjuri puolestaan teoksensa lopussa -vakuuttaa, että Ibn Batuta oli sekä aikansa että luultavasti koko -muhamedilaisen maailman suurin matkustaja. - -Lopputuloksena kaikista matkoistaan Ibn Batuta lausui, ettei -maailmassa ollut parempaa maata kuin Marokko. Hän kuoli v. 1378 -seitsemänkymmenenkolmen vuoden iässä. Europassa Ibn Batutan -matkakertomus tuli tunnetuksi vasta yhdeksännellätoista vuosisadalla. - - - - -Aasian matkoja 15:llä vuosisadalla. - - -Siirrymme nyt ajassa vuosisadan eteenpäin. Tapaamme silloin -matkustajan, joka oli viimeisiä niistä Europan miehistä, jotka -laajemmalti matkustelivat Itämailla sisimmän Aasian mannerteitä. Tämä -matkustaja oli Clavijo niminen aatelismies, joka Espanjan kuninkaan -lähettiläänä kävi Timur Lenkin hovissa. - -Olot aroilla olivat silloin kokonaan muuttuneet. Hajottuaan ajaksi -moneksi itsenäiseksi valtakunnaksi olivat Tataarien hallitsemat maat -suureksi osaksi jälleen joutuneet yhden miehen valtikan alle. Tämä -mies oli Timur Lenk, julmimpia hirmuhallitsijoita, mitä historia -tuntee, mutta sen puolesta aivan toisenlainen mies kuin Tataarien -entiset hallitsijat, että hän antoi sivistykselle arvoa, rakennutti -pääkaupunkinsa Samarkandin täyteen mitä suurenmoisimpia rakennuksia, -perusti sinne yliopiston ja muita laitoksia. Tämän miehen yhteyteen -koettivat Länsimaat päästä, ei tosin enää kristinuskoa levittääkseen, -sillä vuosisadan kuluessa olivat läntiset Tataarit kauttaaltaan -kääntyneet muhamedin uskoon, vaan saadakseen hänestä liittolaisen -Ottomaneja vastaan, jotka olivat kokonaan tunkeneet kristityt pois -Vähästä Aasiasta ja paraillaan valmistelivat Konstantinopolin -vellotusta ja sotanäyttämön siirtämistä Europan manterelle. Timur oli -jo löylyyttänyt Ottomaneja moniaassa ankarassa taistelussa ja näytti -olevan taipuvainen Länsimaitten liittotarjouksiin. - - - -Clavijon matka. - - -Clavijo lähti matkalle Sta Marian satamasta läheltä Cadizia toukokuussa -v. 1403 ja purjehti Trebizondiin Mustanmeren etelärannalle, josta -maisin matkustettiin Timurin pääkaupunkiin. Menomatkalla hän poikkesi -Konstantinopoliin, jota Kreikkalaiset sanoivat »Eskonboliksi» -(tästä Turkkilaiset johtivat nimen Stambul), ja sanoo tämän suuren -ja kaikkia muita kuulumman kaupungin jo joka puolelta olleen -rappeutumassa. Turkkilaisia vihollisjoukkoja retkeili sen muureille -saakka. Trebizondista matka piti Armenian poikki; siellä toiset -kaupungit olivat parhaassa kukoistuksessaan, mutta toiset eivät -olleet voineet toipua niistä kovista iskuista, joita olivat saaneet -arojen vallottajien kautta kokea. Espanjalaiset kävivät tervehtimässä -niitä pieniä munkkilähetysasemia, jotka täällä vielä koettivat -jatkaa työtään vaikeissa oloissa. Lähetystoimen edellytykset olivat -paljon muuttuneet sen jälkeen, kun Tataarit olivat muhamedin uskoon -kääntyneet. Tabrisissa, Luoteis-Persiassa, oli suuri Timurin sotaleiri -ja siellä kohdattiin eräs Kairon sulttaanin lähetystö, joka oli -viemässä Timurille lahjoja. Lahjain joukossa oli m.m. eräs »jornufa». -s.o. kirahvi, jota eläintä Clavijo ei ollut ennen nähnyt. Sillä oli -hänen kuvauksensa mukaan härän kaviot, hevosen korvat, puhvelin kyttyrä -ja hirven kaula. Tämä tavattoman korkea eläin täytti espanjalaiset -aatelismiehet suurella kummastuksella. - -Tabrisissa Clavijo sanoo vielä olleen 200,000 asuttua taloa, vaikka -kaupunki muka ennen oli ollut väkirikkaampikin. Se harjotti suunnatonta -kauppaa. Joka päivä sen kautta kulki valtavat määrät silkkiä, pumpulia, -verhoja ja muita kankaita. Tabrisin moskeat olivat maan kuulut, mutta -vielä kuulummat olivat sen kylpylaitokset, joita sanottiin maailman -parhaiksi. Yhdeksän päivää siellä viivyttyään lähetystö kesäkuussa -jatkoi matkaa. Sultanijahissa Timurin vanhin poika oli sitä vastassa. -Sultanijahkin oli suuri kauppapaikka, jonne saapui maan päällitse -Intiasta neilikoita, kanelia, mannaa ja muita maustimia ja kalliita -tavaroita. Sinne myös saapui Ghilanin silkki, jota kudottiin Bakun -seuduilla, Shirazin silkkikankaat ja pumpulilangat, Khorasanin -pumpulikankaat, Ormuzin ja Kathain helmet ja jalokivet. Kaffasta ja -Trebisondista, Turkista ja Syyriasta, jopa Veneziasta ja Genovasta -saakka kokoontui sinne kauppiaita. Kaupungin karavani-majataloissa, -basareissa ja kaduilla vallitsi erinomaisen vilkas liike, vaikka se -olikin joutunut ankaran hirmuhallitsijan valtikan alle. - -Timurin poika kuljetti vieraitaan aito tataarilaisella kiireellä. -Seuraavilla taipaleilla seitsemän lähetystön jäsenistä sairastui, mutta -niitä, jotka satulassa pysyivät, vietiin edelleen säälimättömällä -nopeudella suurkaanin hovin perässä, joka matkusti heidän edellään -Samarkandia kohti. Kyyti oli niin kiivas, että lähettiläät olivat -puolikuolleina uupumuksesta. Heidän tilansa vähän parani, kun -paikalliset vallanpitäjät säälistä antoivat pehmeitä patjoja -satuloihin. Usein kuljettiin yön aikaan, koska helle päivällä oli -ylenmäärin rasittava. Matkalla nähtiin Damaghan ja Timurin rakentamat -molemmat pääkallotornit, joita helvetilliset kuumat tuulet kiehtoivat -ja joilla muka öisin paloi salaperäisiä tulia. Nishapurissa eräs -Clavijon matkatovereista uupumuksesta kuoli. Mutta kesken kurjuuttaan -Clavijo kuitenkin kiittää Tataarien erinomaisesti järjestettyä -postilaitosta. Jokaisen päivämatkan päässä Samarkandiin matkustettaissa -oli majatalo ja hevosia, olipa paikka väkirikas kaupunki taikka -keskellä erämaata. Kaikilla teillä kulki sanansaattajia, jotka toivat -tietoja valtakunnan eri osista. Mervin kuivilla aroilla oli tuho -saavuttaa lähetystön. He olivat ratsastaneet kokonaisen päivän ja -yön tapaamatta ainoatakaan asuttua paikkaa ja turmio olisi heidät -perinyt, ennenkuin saavuttiin Murghab joelle, ellei eräs joukosta -olisi viimeiset voimansa ponnistaen päässyt joelle saakka ja sieltä -kastamissaan vaatteissa tuonut tovereille sen vertaa vettä, että hekin -jaksoivat joelle saakka. - -Tällä nopealla matkalla ennätti espanjalainen lähettiläs kuitenkin -tehdä koko joukon huomioita maasta, kansoista ja elinkeinoista. -Murghabin toisella puolella maa oli hedelmällistä, vettä oli -kaikkialla, puutarhoja ja viiniköynnös-istutuksia. Mutta Mervistä -edelleen oli taas kuljettava arojen poikki, hiekkamyrskyissä ja -tulikuumissa arotuulissa, ennenkuin vihdoin saavuttiin Amudarjan -rannoille elokuussa v. 1404. Tämän mahtavan joen poikki kuljettiin -Timurin rakennuttamaa siltaa pitkin. Sitten ei ollutkaan pitkä matka -Samarkandiin, jonka ympäristöt olivat erittäin taajaan asutut, sillä -Timur kyllä päästi ihmisiä vapaasti saapumaan pääkaupunkiinsa, -mutta ilman hänen antamaansa passia ei sieltä kukaan päässyt pois. -Varsinkin oli Koshin maakunta iloista, vihantaa ja kaunista, täynnä -viljavainioita, puutarhoja, viini-istutuksia, melonivainioita, reheviä -laidunmaita ja varjoisia puita. Joka paikka oli kuin paratiisi, sillä -kaikkialla oli vettä. Ristiin rastiin kulki kanavia, jotka toivat -Saravshan joesta vettä. - - - -Timurin hovissa. - - -Kun lähettiläät saapuivat Samarkandiin, niin he ensinnä saivat -levätä yhdeksän päivää eräässä Timurin huvilinnassa, jonka jälkeen -tiranni otti heidät vastaan. Timurin palatsi oli hieman kaupungin -ulkopuolella. Itsevaltijas istui jalat ristissä silkkisellä matolla, -patjain keskellä, ulkona palatsinsa portilla. Hänen edessään oli -suihkukaivo, jonka vedessä karkeloi punaisia omenia. Puettuna hän oli -silkkivaatteihin, päähinettä eli tiaraa koristi ylinnä komea rubiini. -Itsevaltiaan luokse vievän kujan molemmin puolin oli vartijoina kuusi -tornielefanttia. Kun lähettiläät saapuivat, niin kaksi tataarilaista -ylimystä tarttui kutakin käsivarteen kiinni saattaessaan hänet Timurin -eteen. Se oli hovitapa murhayrityksien estämiseksi. Espanjalaisten -keralla esitettiin itsevaltiaalle myös se tataarilainen lähettiläs, -joka oli käynyt Castilian hovissa ja Clavijon keralla palannut. Hän -saapui herransa eteen puettuna castilialaisen aatelismiehen pukuun, ja -koko hovi purskahti nauruun. - -Timur, joka oli niin vanhuuden heikko, että tuskin jaksoi silmiään auki -pitää, lausui »poikansa» Espanjan kuninkaan lähettiläät mitä parhaiten -tervetulleiksi. Mutta vaikka hänen näkönsä alkoikin pettää, niin oli -se kuitenkin kyllin tarkka huomaamaan, että espanjalaiset lähettiläät -oli vastaanotto-huoneessa sijotettu Kiinan lähettiläiden alapuolelle, -ja paikalla itsevaltijas käski oikaista tämän erehdyksen, huomauttaen -Kiinan lähettiläille, että espanjalaiset olivat tulleet Timurin ystävän -luota, eivätkä semmoisen varkaan ja roiston luota, kuin heidän herransa -oli. Espanjalaiset lähettiläät sitten kulkivat palatsista palatsiin -Samarkandin esikaupungeissa, ihmetellen Timurin hovin suunnatonta -juoppoutta ja kammolla katsellen, millä tavalla hänen pääkaupungissaan -oikeutta hoidettiin. Clavijon osaksi tuli pidoissa se kunnia, että -Timurin suosikkivaimo omalla kädellään väkisin koetti pakottaa hänet -viiniä juomaan, kaikkien hovilaisten jo maatessa puolikuolleina -juopumuksesta. Clavijo ei kuitenkaan juonut, vaikka prinsessan mielestä -ei huvi huvilta tuntunut, elleivät miehet olleet humalassa. Samarkandin -komeista rakennuksista, suunnattomista rikkauksista, Tataarien -ylellisestä elämästä, juoppoudesta ja raakuudesta Clavijon teoksessa on -vilkkaita kuvauksia. - -Timurin terveydentila alkoi kuitenkin olla niin huolestuttava, että -espanjalaiset lähettiläät arvelivat viisaimmaksi lähteä pois, koska he -pelkäsivät hänen kuolemansa aiheuttavan kapinoita, joissa he voisivat -joutua tuhon omiksi. Hovikin puolestaan kiirehti heidän lähtöään, -jottei itsevaltias ennättäisi kuolla heidän ollessa Samarkandissa, -eikä tieto kuolemasta siis leviäisi, ennenkuin vallanperimys oli -järjestetty. Kolme kuukautta ennen itsevaltijaan kuolemaa Clavijo -lähti paluumatkalle. Se kävi Bokharan kautta, jonka silloista komeutta -Clavijo ylistää. Oli keskitalvi ja lunta satoi vahvalta. Sitten -tultiin Persiaan, mutta ennenkuin päästiin Mustalle merelle, levisi -tieto Timurin kuolemasta kautta Aasian, joka taholla syntyi kapinoita, -Georgian kuningas toiselta, Turkmenit toiselta puolen hyökkäsivät -kovan onnen Armeniaan ja espanjalaisten lähettilästen täytyi -viipyä Tabrisissa lähes kuusi kuukautta. Rosvoja peläten he sitten -liittyivät suureen kauppakaravaniin ja monien mutkien jälkeen vihdoin -saapuivat Trebizondiin, kulutettuaan lähes vuoden matkan loppuosalla. -Genovalaisilla laivoilla päästiin ensiksi Konstantinopoliin ja sieltä -edelleen Italiaan, ja maaliskuussa v. 1406 lähetystö saapui takaisin -Espanjaan, jossa Castilian kuningas tavattiin Alcala de Henaresissa. -Clavijo saattoi siellä tehdä tiliä monivaiheisesta matkastaan. - -Timurin kuoltua hajosi ja heikontui hänen suuri valtakuntansa ja -Ottomanit, joitten vallan laajentumista hän, niin muhamedilainen kuin -olikin, oli jonkun aikaa ehkäissyt, pääsivät uudelleen levitteleimään -ja valmistautumaan Konstantinopolia vallottamaan. Vuosisadan -keskivaiheilla, v. 1453, sortui sitten vanha, maineikas, loistava -Byzantion, joka niin kauan oli ollut sivistyksen keskustana Europan ja -Aasian rajalla. - - - -Schiltberger. - - -Clavijon aikalainen oli saksalainen matkustaja Schiltberger, joka -kuitenkin tuli laajat matkansa tehneeksi aivan toisenlaisissa -oloissa. Juhana Schiltberger oli ylhäistä sukua, Baijerista kotoisin. -Jo neljäntoista vuotiaana hän lähti Unkarin kuninkaan Sigismundin -armeijaan taistelemaan Turkkilaisia vastaan, mutta joutui Nikopoliin -onnettomassa tappelussa v. 1396 vangiksi, vältti vain nuoren ikänsä -vuoksi surman ja kasvatettiin turkkilaiseksi paassiksi. Hän joutui sen -kautta paljon matkustamaan, oli mukana sotaretkellä Egyptiin, joutui -sitten, kun sulttaani Bajazet Angoran tappelussa voitettiin, Timurin -sotavangiksi ja vietiin Samarkandiin. Timurin kuoltua hän joutui tämän -pojan palvelukseen taikka oikeammin orjuuteen, kulki sitten kädestä -käteen, oli mukana monella sotaretkellä, joutuipa eräällä Siperiaan -saakka, jonka oloista hän ensimäisenä kertoo. Tällä sotaretkellä -hän näyttää käyneen Tobolskissa ja Tomskissa saakka, koska hän m.m. -kertoo koiravaljakoista, joilla siellä ajettiin. Maata hän nimittää -»Sib uriksi», joka on sama nimi kuin nykyinen Siperia. Kun tämä maa -oli vallotettu, niin tehtiin sotaretki Volgan seuduille. Kun oli -sieltä jälleen palattu etelään, niin Schiltberger siirtyi uudelle -herralle, mutta pääsi vihdoin Batumin seuduilla karkaamaan ja palasi -Konstantinopolin kautta kotimaahansa Baijeriin, jossa hän sai hovissa -viran ja kirjotti aikanaan paljon luetun »Reisebuchin» monivaiheisista -matkoistaan. Hänen matkakertomuksensa on tosin monessa kohden sekava, -kirjottajalla ei ollut sitä sivistystä, että hän olisi voinut saada -paikoista ja tapauksista oikeata käsitystä, mutta semmoisenaankin se on -arvokas lisä Keski-Aasian tataarilais-aikaisen maantieteen ja historian -tuntemiseen. - - - - - -VÄLJEMMILLE VESILLE. - - - - -Ensimäiset löytöretket Atlantin merellä. - - -Vaikka Keskiaika on nykyisyyttä niin paljon lähempänä kuin Kreikan ja -Rooman kukoistusaika, niin tiedämme kuitenkin sen riennoista melkeinpä -vähemmän. Syytä ei tarvitse etsiä kaukaa: Keskiajan kirjallisuus -oli niin paljoa ala-arvoisempi klassillisen ajan kirjallisuutta. -Vanhan ajan riennot, tapaukset ja aatteet tunnemme Kreikan ja Rooman -oivallisien historioitsijain kautta, jotka eivät ainoastaan anna -niistä tietoja, vaan lisäksi monipuolisesti ja syvällisesti tapauksia -valaisevat. Keskiajan niukat ja aukkoiset kronikat hyvin huonosti -pitävät puoliaan Vanhan ajan kuuluille historiateoksille. Kuvaavaa -on, että Marco Polonkin matkat vain sattumain kautta tulivat muiston -kirjotetuiksi. Ellei hän olisi vangiksi joutunut ja ellei vankilassa -olisi sattunut olemaan toverina miestä, joka oli vähän kirjailija, niin -tuskin jälkimaailma tietäisi mitään Messer Millionin merkillisistä -retkistä. - -On sen vuoksi luultavaa, että Keskiajalla sentään ajateltiin paljon -enemmän kuin on meidän tietoomme tullut, ja pohdittiin monia suuria -suunnitelmia, jotka kuitenkin joko jäivät toteuttamatta taikka joista -vasta myöhempi aika sai sekä alotteen että toimen kunnian. Tuntuu -melkein käsittämättömältä, kuinka ei meritien löytäminen Intiaan olisi -ollut Italian toimeliaissa kauppakaupungeissa jo vuosisatoja puheen -alaisena. Ei missään muualla Europassa tunnettu niin laajalta Itämaita, -ei missään muualla ollut niin paljon laivoja ja kokenutta meriväkeä. Ja -lisäksi Intian kauppa Europan kanssa kokonaan kävi Italian kaupunkien -kautta, jotka siitä suunnattomasti hyötyivät. Missäpä siis olisi -niin aikaisin tultu ajatelleeksi, kuinka suuria etuja suoranaisesta -meriyhteydestä olisi? - -Olisi luullut olojen suorastaan pakottaneen etsimään meritietä -etäämmän idän rikkaille markkinoille. Intian kauppahan oli kokonaan -joutunut muhamedilaisten mielivallan alaiseksi, kun välillä olevat -maat olivat heidän hallussaan. He kiskoivat siitä suunnattomat verot, -jotka Europan täytyi maksaa. Miksi Italian kaupungit taipuivat -tätä raskasta veroa yhä maksamaan, tekemättä vakavampaa yritystä -uuden kauppatien löytämiseen? Tuskin tästä pelotti vain yrityksen -rohkeus ja suuruus. Todenmukaisempaa on, että Venezia, Genova ja -niemimaan muut meriliikettä harjottavat kaupungit sittenkin olivat -tyytyväisiä oloihin, sillä sen mitä ne maksoivat maureille liikoja -Intian tuotteista, sen ne lisän kera ottivat takaisin Europan muista -maista. Intian kauppa lisäksi läheisesti liittyi koko siihen suureen -tavaranvaihtoon, jonka ne ankarasta uskon vihasta huolimatta olivat -osanneet kehittää läheisen idän muhamedilaisten maitten kanssa. Niin -tuottava oli tämä kauppa yhä edelleenkin, että Italian kaupungeista -oli paisunut mahdit, jotka sotivat ja tekivät liittoja niinkuin -suuret valtakunnat ainakin. Niiden itsekkäältä kannalta katsoen asiat -tuskin paranisivat, vaikkapa löydettäisiinkin suoranainen meritie -Intiaan ja siten päästäisiin sen arvokkaita tavaroita ostamaan -suoraan tuotantopaikoilta monta vertaa halvemmasta hinnasta. Väljää -valtameritietä olisi paljon vaikeampi hallita kuin Välimerta, etenkin -kun ensin oli kuljettava melkoinen matka poispäin ja Afrikan ympäri -purjehtien usealla Länsi-Europan maalla olisi ollut lyhempikin meritie -Intiaan kuin Italialla. - -Kuitenkin tehtiin Italiasta muutamia yrityksiä paljastaa Atlantin -meren salaisuuksia. Tehtiin merimatkoja Gibraltarin salmesta -eteläänpäin ja näin tapahtui löytöjä, joitten olisi luullut herättävän -yleisempää huomiota. Kun tiedot näistä retkistä kuitenkin ovat sangen -vaillinaiset, niin eivät yritykset näytä herättäneen Italiassa kovin -suurta mielenkiintoa. - - - -Vivaldo. - - -Muutamia löytöretkiä tosiaan tehtiin. V. 1291 lähti Genovasta kaksi -galjottaa, joita johti Vivaldo niminen kapteeni. Näiden tarkotus oli -meritien löytäminen Intiaan. Laivain tiedetään purjehtineen ulos -Gibraltarin salmesta ja sitten kääntyneen etelää kohti, mutta sen -koommin ei niistä mitään kuulunut. V. 1315 Vivaldon poika, suruissaan -isänsä katoamisesta, lähti häntä etsimään ja sanotaan hänen retkillään -käyneen Somalirannalla olevassa Magadoxossa saakka. Mutta kaikki jäljet -Vivaldon retkikunnasta olivat kadonneet, ja tuskin lienee luotettava -sekään tieto, että sen jälkeläisiä olisi joku elänyt vielä 170 vuotta -myöhemmin Gambian rannikolla. - - - -Malocello. - - -Vivaldon matkan oli ehkä aiheuttanut Malocello nimisen purjehtijan -käynti »Onnelan saarilla» eli Canarian saarilla joku vuosikymmen -aikaisemmin. Malocellonkaan matkasta ei sen koommin tiedetä, mutta -varmaan retkikunta palasi takaisin, koska sen löytöjen perustuksella -myöhemmin laadituissa kartoissa jo on merkitty Canarian saaret, ja -koska Lanzaroten päälle, joka nimitettiin retkikunnan johtajan mukaan, -piirrettiin Genovan lippu. Kun Canarian saaristo viidennellätoista -vuosisadalla vallotettiin, niin löydettiin Lanzarotesta genovalaisten -rakentaman linnan raunioita. - - - -Laurentin portolano. - - -Näitä löytöretkiä epäilemättä jatkettiin Italiasta käsin seuraavinakin -vuosikymmeninä, vaikkei siitä ole varmaa tietoa säilynyt. Muutoin -emme voisi selittää, kuinka neljännentoista vuosisadan keskivaiheilla -laadituissa kartoissa ovat sekä Madeira, Canarian saaret että vielä -etäiset Azoritkin oikealla paikallaan. Laurentin portolanokartassa -vuodelta 1351, jopa Dulcin portolanossa vuodelta 1339, ovat sekä -Canarian saaret että melkein kaikki Azorit nimitellyt, osaksi -nykyisillä, osaksi toisilla nimillä, jotka ovat sittemmin muuttuneet, -ja lisäksi jotenkin oikein piirretyt. Omituista on, ettei kertomus -niin merkillisistä löydöistä säilynyt jälkimaailmalle, ja että Italian -vireät merikaupungit luopuivat etusijasta, jonka ne olivat saaneet -Atlantin meren tutkimisessa. - -Atlantin meren rantain tutkiminen, sen valtaväylien avaaminen jäi -kahden kansan asiaksi, jotka eivät siihen saakka olleet merillä -liikkuneet, mutta jotka tämän suurtyön kautta ajaksi saivat merillä -johdon ja maailman kaupan käsiinsä. Italian kaupungeilla joko oli -liian paljon työtä Idän markkinoilla, taikka eivät ne mielestään -saaneet löytämistään saarista kyllin arvokkaita tuotteita, koska -jättivät löytönsä sikseen, niin että ne milt'ei jäivät unohduksiin. -Portugalin ja Espanjan asiaksi jäi kulkea eteenpäin näillä -suurenmoisiin voittoihin vievillä teillä. Mutta välillisesti oli -kuitenkin Italialaisilla siitä suuret ansiot, sillä he opettivat sekä -Espanjalaiset että Portugalilaiset purjehtimaan. Portugalin laivastoon -palkattiin v. 1317 kaksikymmentä genovalaista kapteenia ja luotsia -harjottamaan maan merimiehiä laivain rakentamiseen ja purjehtimiseen, -ja itse pääamiraalikin oli aluksi Genovan mies. Näitten genovalaisten -perustavaa työtä on Portugalin ensi sijassa kiittäminen seuraavien -aikojen suurista löydöistä. - - - -Portugalilaiset Canarian saarilla. - - -Kauaa ei sen jälkeen kulunut, ennenkuin Portugal saattoi lähettää -ensimäisen laivueensa löytöretkelle. V. 1341 purjehti Lissabonista -kolme pientä laivaa etsimään uudelleen Canarian saaria. Niitä -ohjasivat italialaiset kapteenit ja laivaväkikin oli suureksi osaksi -italialaista. Laivueella oli muukin tarkotuksena kuin ainoastaan -tutkiminen, mukana oli hevosia, aseita ja piirityskoneita. Erinomaisen -nopean matkan jälkeen saavuttiin »Onnelan saarille», joiden vesillä -kirjeistä päättäen viivyttiin noin neljä kuukautta. Mutta suuria ei -tämä retkikunta kuitenkaan aikaan saanut, se kartotti löytämiään -saaria ja otti vangiksi muutamia alkuasukkaita, mutta ei muutoin -päässyt heidän kanssaan yhteyteen. Eräässä paikassa vallotettiin -muuan kylä ja ryöstettiin siitä kaikenlaisia vähäpätöisiä esineitä -ja kivinen jumalankuva, jolla oli ihmisen muoto, pallo kädessä ja -palmunlehvistä vyö ympärillään. Mutta retkeilijäin täytyi ihmetellä -alkuasukkaitten taidokkaasti rakennettuja puhtaita majoja ja somia -istutuksia. Teneriffan kuulun tulivuoren he myös näkivät ja nimittivät -sen »helvetin vuoreksi». He arvostelivat sen korkeuden 30,000 jalaksi -ja olivat sen kukkulalla näkevinään kolmikulmaisen latinalaisen purjeen -maston päässä. Purje muka paisui ja väheni ja häälyi tuulessa ja -taikauskoiset merimiehet siitä niin pelästyivät, etteivät uskaltaneet -saarta lähestyäkään. Purjeeksi he luulivat tulivuoren huippua -ympäröiviä pilviä. Muutoin he huomasivat saariston kauniiksi ja -sopivaksi asuttavaksi, mutta siksi köyhäksi tuotteista, ettei siellä -kannattanut kauppaa tehdä. Alkuasukkaitten kauniit muodot, rehellisyys -ja hieno käytös herättivät retkikunnan ihmetystä. - -Siitä huolimatta, että Portugal tämän retken kautta oli hankkinut -itselleen jonkinlaisen etuoikeuden Canarian saariin, määräsi kuitenkin -paavi kolme vuotta myöhemmin ne Espanjalle, joka kehotti kaikkia -Europan kuninkaita olemaan avullisina saariston vallottamisessa ja -asukkaitten kääntämisessä kristinuskoon. Espanjasta ei tosin tehty -tämän luontoista yritystä, mutta sen sijaan lähetettiin laivoja -tutkimaan Afrikan rantoja etelään päin. Kuinka pitkälle nämä laivat -pääsivät ja mitä ne ilmi saivat, siitä ei ole muuta tietoa, kuin että -näitten rannikkojen karttaa mainitun matkan kautta jatkettiin melkoinen -kappale entistä etelämmäksi, Bojador-nokkaan saakka. Myrskyn ajamana -eksyi Canarian saarille v. 1382 eräs laiva, jonka kolmetoista miestä -eli saarilla seitsemän vuotta alkuasukkaitten kanssa mitä parhaassa -sovussa. Mutta syystä tai toisesta heidät sitten kaikki surmattiin, -kun olivat kastaneet paljon alkuasukkaista kristinuskoon ja jättäneet -yhdelle kastetuista kertomuksen toimistaan. Joku pienempi rosvoretkikin -saarille tehtiin, ja erään semmoisen retkikunnan mukana olleilta -ranskalaisilta sai saariston tuleva vallottaja tietoja seuduista ja -kansoista ja laati suunnitelman saariston vallottamiseksi. - - - - -Jean de Béthencourt ja Canarian saarien vallotus. - - - -Onnelan saaret. - - -Ei ole kumma, että Canarian saaristo vanhoilta sai nimekseen »Onnelan -saaret». Sekä Pohjois-Afrikan Numidialaisille, jotka tulivat -sinne autiolta mannerrannalta, että puunilaisille purjehtijoille, -jotka saapuivat sinne pitkin vaarallista merenrannikkoa, nämä -saaret näyttivät maalliselta paratiisilta vastapäätä olevaan -kuivaan ja karuun erämaarannikkoon verraten. Niitten ilmanala on -leutoa, kasvullisuus etelämaista ja ennen, kun metsät vielä olivat -koskemattomassa luonnontilassaan, nykyistä rehevämpää, ja maisemat -ovat verrattoman suuripiirteiset ja kauniit. Kaikki saaret kohoavat -merestä selvinä ja ylävinä, toiset huimaaviin korkeuksiin saakka. -Teneriffalla Pico de Teyden kukkula kohoo 3716 metriä korkealle -merenpinnasta, halliten ulapoita laajalta joka suunnalle. Se on -tulivuori, joka vielä kahdeksannentoista vuosisadan kuluessa -puhkesi purkauksiin. Ilmatieteessä se on tunnettu siitä, että sen -tyvipuoli on pasadituulessa, mutta latvapuoli päinvastaiseen suuntaan -puhaltavassa antipasadissa, jonka vuoksi tulivuoren savu näyttää -kulkevan vastatuuleen. Teneriffa ei ole näistä saarista ainoa, -jossa on tulivuoria. Jotenkin myöhäisinä aikoina on Lanzarotella ja -Palmallakin tapahtunut purkauksia. Koko saaristo on tuliperäinen, sen -kalliot laavoja, maanlaadut tulivuorien tuhkia. Monet laaksot ovat -muinaisten purkausräjähdysten synnyttämiä laajoja kattilasyvänteitä. -Maanjäristysten ja vuoripurojen uurtamat rotkolaaksot vakoilevat -syvälti vuorien kaltaita. - -Näillä saarilla asui Europpalaisten ryhtyessä niitä vallottamaan -kauniskasvoisia, jotenkin vaaleaverisiä heimoja, joita yhteisellä -nimityksellä sanottiin Guancheiksi. He ovat jo ammoin sitten -sukupuuttoon kuolleet tai sekaantuneet Espanjalaisiin, mutta se, -mitä kielestä on säilynyt, osottaa heidän olleen samaa kansaa kuin -mannerrannan Berberit. Jotkut ovat luulleet heitä Pohjois-Afrikasta -paenneitten Vandalien jälkeläisiksi. On nimittäin säilynyt vanha taru, -jonka mukaan kristityitä vandaleja lähti merelle Arabeja pakoon, -perustaen tuntemattomiin saariin siirtokunnan. - - - -Béthencourt ja Gadifer. - - -Canarian saariston vallottamisen päätti eräs Jean de Béthencourt -niminen normandilainen aatelismies ottaa elämäntehtäväkseen, ja koska -hänellä oli Castilian hovissa mahtava sukulainen, niin hän saikin -Castilian kuninkaan, saariston nimellisen herran, suostumaan tuumiinsa. -Yhdessä toisen, Gadifer de la Salle nimisen Normandian ylimyksen -keralla, aluksi omilla varustamillaan laivoilla, hän ryhtyi yritykseen. - -Cadizin satamassa molempain seikkailijain puuhaa kohtasi viivytys, -koska sikäläiset kauppiaat heitä syyttivät merirosvoudesta. -Suojelijansa avulla Béthencourt kuitenkin sai tämän syytöksen -torjutuksi, ja saatuaan vielä laivoillaan syttyneen kapinan -kukistetuksi ja tyytymättömät erotetuiksi, pääsi hän vihdoinkin -lähtemään. Ensimäiseksi laskettiin maihin Lanzarote saarella, joka oli -yli neljäkymmentä kilometriä pitkä, hedelmällinen ja tuore. Asukkaat, -jotka kulkivat melkein alasti, olivat rotevaa ja kaunista kansaa. -Saaren kuningas teki ystävyysliiton vallottajan kanssa, joka ei vielä -todellisia aikeitaan ilmaissut, ja sen nojalla Béthencourt rakennutti -linnotuksen saaren lounaisnokkkaan. Sitten lähti hän vallottamaan -Lanzaroten eteläpuolella olevaa vielä suurempaa Fuerteventura saarta. -Siellä samoiltiin ristiin rastiin, tapaamatta kuitenkaan asukkaita, -sillä nämä olivat pahaa peläten paenneet vuorille. Kun ruokavarat -loppuivat, niin täytyi palata takaisin Lanzaroteen tyhjin toimin. - -Béthencourt sitten purjehti Espanjaan hankkimaan ruokavaroja ja -uutta luotettavaa miehistöä, koska hänen väkensä jälleen kapinoi, ja -Gadifer jäi Lanzaroteen, jossa hän erään alapäällikön petoksen kautta -oli vähällä menettää henkensä. Samaan aikaan syntyi sota Lanzaroten -asukkaitten kanssa, kun mainittu alapäällikkö väkivalloin otti saaren -kuninkaan vangiksi. Gadifer oli tähän rikokseen syytön. Onneksi -kuitenkin petollinen Berneval lähti Espanjaan, syyttääkseen siellä -Gadiferia: Sevillassa hänen petoksensa erään merimiehen tunnustuksen -kautta tulikin tunnetuksi ja Gadifer sai vapaasti toimia saarilla. - -Gadifer oli Lanzarotella sekaantunut vaarallisiin rettelöihin saaren -asukkaitten kanssa ja alkoi juuri ryhtyä kaikkia miespuolisia -saarelaisia sukupuuttoon hävittämään, kun Espanjasta saapui -Béthencourtin lähettämä apulaiva. Vereksiä voimia saatuaan päätti -hän silloin ryhtyä suurempaan yritykseen. Ensinnä purjehdittiin -Fuerteventuraan, jonka kautta jälleen samoiltiin ristiin rastiin, -ihailtiin sen kauniita palmulaaksoja, saatiin kestää taistelu -ylivoimaista vihollisjoukkoa vastaan ja purjehdittiin sitten länteen -päin Gran Canaria saareen. Paljon asukkaita kokoontui rannalle -ja heidän kanssaan aljettiin vaihtokauppa. Ongenkoukuilla ja -rautarihkamalla vaihdettiin saarelaisilta viikunoita ja traakipuun -(_Drasaena dracon_) pihkaa, joka oli arvossa hyvän hajunsa vuoksi. -Puu itse on näitten saarien harvinaisuuksia ja tunnettu omituisesta -muodostaan, vahvuudestaan ja elinvoimastaan. Mutta maihin Gadiferia ei -laskettu, sillä parikymmentä vuotta aikaisemmin olivat europpalaiset -merirosvot käyneet siellä ryöstöretkellä. Purjehdittiin sitten -Ferron ympäri ja tämän jälkeen Gomera saarelle, joka on Teneriffan -länsipuolella, mutta asukkaat olivat varuillaan ja estivät ranskalaisia -maihin nousemasta. Palattiin silloin Ferroon. Siellä päästiin maihin -ja viivyttiin parikymmentä päivää, ihaillen sen kauniita piiniametsiä, -kirkkaita lähteitä, vanhoja outoja traakipuita, jotka haarovat -vahvasta rungosta nurin kääntyneen sateenvarjon näköiseksi puuksi, -laidunmaita ja viljelyspaikkoja, joilla kaikenlaiset etelämaalaiset -kasvit hyvin viihtyvät. Canarian saarilla ei näihin aikoihin ollut -muita nisäkkäitä kuin lampaita, vuohia, sikoja ja koiria. Koirat olivat -hyvin suurikokoisia, mutta rotu kuoli niin varhain sukupuuttoon, että -ainoastaan yksi luuranko on säilynyt. Niistä saaristo sai nykyisen -nimensä. - -Kun oli otettu laivoihin vettä, niin lähdettiin paluumatkalle ja -saavuttiin kolmen kuukauden poissaolon jälkeen Lanzaroteen, jossa -linnaväki oli kaiken aikaa sotinut saaren asukkaitten kanssa ja saanut -heitä koko joukon vangiksi. Vähitellen oli Lanzaroten asukkaitten -rohkeus niin lannistunut, että heitä joka päivä joukottani saapui -linnaan kastattamaan itsensä. Gadifer ei ollut retkellään saanut -mitään muuta aikaan, kuin huomannut saaristokansan kauttaaltaan niin -vihamieliseksi ja sotakuntoiseksikin, ettei saaristoa voitaisi ilman -suuria ponnistuksia vallottaa. - - - -Béthencourt saa Canarian saaret. - - -Vihdoin palasi Béthencourt itse Espanjasta. Hän oli Castilian hovissa -saanut aikaan sen, että koko saaristo annettiin hänelle läänitykseksi. -Mutta tätä piti Gadifer alkuperäisen välipuheen rikkomisena ja -ystävyys raukesi. Gadifer tosin aluksi taipui Béthencourtin -määräyksiin, mutta luopui sitten koko yrityksestä. 20 p. helmik. -1404 Lanzaroten kuningas Guadarfia kaikkine väkineen antoi kastaa -itsensä kristinuskoon. Heitä varten käännettiin guanchikielelle -muutamia lyhyitä selontekoja kristinuskon päätotuuksista. Sitten alkoi -toisien saarien vallottaminen. Fuerteventurassa ensinnä viivyttiin -kolme kuukautta ja lähetettiin sieltä paljon asukkaita Lanzaroteen. -Fuerteventuraan rakennettiin Richeroque niminen linnotus ja asukkaitten -vihamielisyydestä huolimatta samottiin saaren kautta moneen suuntaan. -Gadifer sitten johti sotaretkeä Gran Canariaa vastaan, saamatta -kuitenkaan mitään aikaan. Tämän jälkeen Béthencourtin ja Gadiferin -välit kävivät niin sietämättömiksi, että molemmat päättivät alistaa -riitansa Castilian kuninkaan ratkaistavaksi ja purjehtivat saarelta -pois. Sevillassa riita ratkaistiin kokonaan Béthencourtin eduksi, -eikä Gadifer sen koommin Canarian saarille palannut. Béthencourt sitä -vastoin lähti viipymättä vallotusta jatkamaan. - - - -Siirtolaisia saarille. - - -Taistelua oli aluksi jatkettava Fuerteventurassa, ennenkuin se -oli vallotettu. Siellä muun muassa kaatui yhdeksän jalan pituinen -jättiläinen, jota Béthencourt turhaan yritti saada elävänä käsiinsä. -Lopulta Fuerteventuran asukkaat kuitenkin huomasivat turhaksi enemmän -vastarinnan ja saapuivat Lanzaroteen kastettaviksi. Béthencourt tämän -jälkeen lähti käymään kotimaassaan Ranskassa ja toi sieltä mukanaan -suuren joukon siirtolaisia, joukossa kolmisenkymmentä aatelismiestä -perheineen. Jälleen lähdettiin kolmella laivalla vallottamaan -Gran Canariaa, mutta myrsky vei laivat Afrikan rannalle, jossa -noustiin maihin Bojador nokan luona ja anastettiin karavani, johon -kuului kolmetuhatta kamelia. Näistä Béthencourt toi osan mukanaan -saarilleen. Monen harhailun jälkeen kokoontuivat laivat vihdoin Gran -Canarian luo. Tämä saari on melkein pyöreä muodoltaan, pohjoinen osa -lakeutta, eteläosa vuorimaata. Sen metsissä kasvoi uljaita havupuita, -traakipuita, öljypuita, viikunapuita ja taatelipalmuja, niissä oli -lampaita, vuohia ja villikoiria runsaasti. Maa oli hedelmällistä, -asukkaat väittivät kaikki olevansa aatelismiehiä. Ranskalaiset soturit -olivat kuitenkin arvanneet liian huonoksi vastustajainsa kunnon. -Eräässä tappelussa heistä kolmattakymmentä varomattomuutensa kautta -sai surmansa, muun muassa Gadiferin poika ynnä Courtois, Béthencourtin -paras upseeri. Tämän kovan tappion jälkeen oli yrityksestä luovuttava. -Lähdettiin koettamaan, olisiko Palma helpompi vallottaa. Mutta Palman -asukkaat taas olivat erittäin taitavia kiviä linkoomaan ja vallottajat -menettivät yrityksessä satakunnan miestä. Ferro oli pienuutensa vuoksi -helppo anastaa. Siellä oleskeltiin kolme kuukautta ja palattiin -sitten Fuerteventuraan, jonka Béthencourt jakoi siirtolaisten kesken. -Tämän tehtyään ja hyvästi jätettyään saarelaiset hän lähti Sevillaan -ja sieltä Roomaan pyytämään paavia lähettämään saarelle piispan. -Paavi otti normandilaisen vallottajan mitä armollisimmin vastaan ja -nimitti paikalla Canarian saarille piispan, joka järjesti sikäläiset -kirkolliset olot. Béthencourtin lähtöä saarilta kuvataan erittäin -liikuttavaksi, häntä kaipasivat sekä europpalaiset että vielä enemmän -maan asukkaat. Sillä vaikka hän otti heidän maansa, niin koki hän -kuitenkin kykynsä mukaan suojella heitä julkeinta väkivaltaa vastaan. -Samaa velvollisuutta hän terotti siirtolaistenkin mieleen. Béthencourt -ei sen koommin valtakuntaansa palannut, vaan kuoli linnassaan -Normandiassa v. 1425. - -Ainoa saari, jota ranskalaiset seikkailijat eivät yrittäneetkään -vallottaa, oli Teneriffa. Syynä siihen ei ollut mikään muu kuin -taikauskoinen kammo komeata »Helvetin saarta» ja sen vuorta kohtaan. -Vasta vuosisadan lopulla vallotettiin sekä Teneriffa että Gran Canaria -ja Palma, mutta vallotus tapahtui Espanjan hallituksen toimesta. - - - -Guanchit. - - -Urhoollisen, epätoivoisen vastarinnan jälkeen Guanchien täytyi taipua -ikeen alle ja samalla menettää kansallisuutensa ja kielensäkin, niin -että heidän rotunsa nykyisin on sukupuuttoon kuollut, vaikka suuri osa -Canarian saariston nykyisestä väestöstä polveutuukin tästä vanhasta -kansasta. - -Ne Guanchit, joita saarilla eli Béthencourtin alkaessa vallotuksensa, -eivät kuitenkaan olleet sen varsinaisia alkuasukkaita, vaan luultavasti -sekarotua. Plinius vanhempi aikanaan sai Numidian kuninkaalta Jubalta -tietoja, joiden mukaan »Onnelan saaret» olivat olleet asumattomat, -kun Hannon johtama karthagolainen retkikunta siellä kävi. Mutta Hanno -oli muka kuitenkin nähnyt suurenlaisien rakennuksien raunioita. -Kun toiselta puolen saarella ei Béthencourtin saapuessa ollut -minkäänlaisia jälkiä muhamedilaisesta vaikutuksesta, niin lienevät -ne siis saaneet asukkaansa mantereelta ennen, kuin islamin usko -levisi Pohjois-Airikaan. Vanhimpia asukkaita näyttävät muistuttavan -kalliokirjaukset, joita on saarilta löydetty. Ferron eli Hierron -saarelta on löydetty numidian kielinen kirjotus. Toisilta saarilta -on löydetty selviä seemiläisiä muinaisjäännöksiä. Tästä päättäen -Karthagolaiset, jotka kävivät Canarian saarilla Vanhalla ajalla, jo -olivat siksi sekaantuneet Pohjois-Afrikan Berbereihin, että käyttivät -numidiankin kieltä. - -Guanchien valtiolliset ja yhteiskunnalliset olot olivat eri saarilla -jossain määrin erilaiset. Toisissa saarissa hallitsivat itsevaltiaat -kuninkaat, toisissa kansa kokouksissaan päätti tärkeimmät asiansa. -Teneriffassa kaikki maa oli heimopäälliköitten omaisuutta ja nämä -antoivat sen alamaisilleen vuokralle. Gran Canariassa pidettiin -itsemurhaa kunniallisena ja tapana oli, että päällikön juhlissa joku -hänen alamaisistaan vapaaehtoisesti hyppäsi äkkijyrkänteen partaalta -syvyyteen. Toisissa saarissa oli miehellä yksi vaimo, toisissa taas -yhdellä vaimolla monta miestä. Mutta kaikkialla naista kunnioitettiin -ja aseellinen mies teki suuren rikoksen, jos hän naista loukkasi. -Vaatteet olivat, mikäli niitä käytettiin, vuohennahkaisia tai -säikeistä kudottuja. Puusta, luusta ja simpukankuorista valmistettiin -kaulakoristeita, mutta varsinkin poltetusta savesta valmistetut helmet -olivat suosittuja. Iho maalattiin. Astiat valmistettiin savesta, -mutta olivat melkein ilman koristuksia. Gran Canariassa käytettiin -aseina kiillotettuja kivikirveitä, Teneriffassa aseet olivat pilkottua -lasikiveä. Keihäs oli terotettu kivensirpaleilla, nuijaan upotettiin -pieniä kivenmukuloita, että se paremmin tehosi, ruumista suojeltiin -kilvellä. Asuntoina enimmäkseen käytettiin luolia. Missä niitä ei -ollut, siellä rakennettiin pieniä pyöreitä majoja. Palmassa oli -tapana, että vanhat ihmiset erosivat yksikseen kuolemaan. Kun he -tunsivat hetkensä lähestyvän, niin he ottivat jäähyväiset omaisiltaan -ja lähtivät vainajien luolaan, malja maitoa vain eväinään. Siellä -he odottivat, kunnes kuolema armahti ja tuli vapauttamaan heidät -iän taakasta. Ruumiit pihkalla balsamoitiin. Guanchien uskonnosta -vähän tiedetään, mutta epäilemättä heillä oli kehittynyt jumalusko. -Ylijumalalla oli eri saarissa eri nimi, Gran Canariassa Acoran, -Teneriffassa Achihuran, Ferrossa Eraoranhan, Palmassa Abora. Ferron -naiset palvelivat Moneiba nimistä jumalatarta. Luultiin jumalien -asuvan vuorilla, joilta he laskeutuivat alas kuulemaan palvelijainsa -rukouksia. Toisilla saarilla asukkaat palvelivat aurinkoa, kuuta ja -tähtiä. Yleiseen uskottiin pahaan henkeen. Teneriffan paholaisen -luultiin asuvan Pico de Teiden sisässä. Suurilla poudilla, kun kuivuus -uhkasi viedä kasvut, ajeltiin lammaslaumat pyhitetylle maalle, jossa -karitsat erotettiin emistään siinä uskossa, että niitten valittava -määkiminen sai ylijumalan sydämen heltymään. Uskonnollisten juhlien -ajaksi kaikki riidat, sodatkin lakkasivat. - -Canarian saariston vallotus on siitä merkillinen tapaus löytöretkien -historiassa, että se oli Europan kansojen ensimäinen yritys -luonnontilassa olevan kansan kukistamiseen ja »sivistämiseen» -kristinuskon kautta. Suurin osa tästä urhoollisesta kansasta kaatui -taisteluissa tai myytiin orjiksi. Se viittasi surullisen tien niin -monelle muulle onnettomalle kansalle, jotka seuraavien aikain kuluessa -yhtä säälimättömästi ja vielä säälimättömämminkin nujerrettiin, -raiskattiin ja sukupuuttoon hävitettiin. Mutta ranskalaiset ja -espanjalaiset ylimykset luulivat tekevänsä Jumalalle otollisen -palveluksen, kun pelastivat niin monta sielua, jotka muutoin olisivat -auttamatta joutuneet iankaikkiseen kadotukseen. - - - - - -MAANTIEDE KESKIAJAN JÄLKIPUOLISKOLLA. - - -Tiedot eri maista ja kansoista rikastuivat erinomaisen suuressa määrin -Keskiajan jälkipuoliskolla, mutta maantieteelliseen kirjallisuuteen -eivät nämä saavutukset vaikuttaneet kovinkaan hedelmöittävästi. -Keskiajan tiede oli siksi liian kuollutta. Se piti päätehtävänään -klassillisen kirjallisuuden uudelleen elvyttämisen ja joutui -vähemmän ajattelemaan sitä, millä tavalla se voisi omia tietojaan -seuloa ja yhdistää kokonaisuudeksi. Tieteen elpyminen Keskiajan -viimeisinä vuosisatoina tapahtui sangen epäkiitollisella pohjalla. -Luonnontutkimus oli edellisen vuosituhannen kuluessa alentunut -mahdollisimman alhaalle, fysikalisen maantieteen joka alalla oli -ihmeusko syrjäyttänyt arvostelevan tutkimuksen. Olemme jo ennen -maininneet, kuinka Arabit, käännettyään kielelleen Kreikkalaisten -etevimmät maantieteelliset teokset, olivat päässeet Länsimaista -edelle. Vuosisatoja he olivat saaneet rauhassa nauttia tätä perintöä, -Länsimaitten kansain. Kreikkalaisten luonnollisten perillisten, -voimatta sitä niiltä riidellä, pääsemättä siitä edes kanssaosallisiksi. -Vasta ristiretkien kautta, ja Espanjassa maurilaisen sivistyksen -kohottua siellä kukoistukseen, pääsivät Europan kansat jälleen samoille -vanhoille tiedonlähteille. Sitä tietä skolastikot ensinnä tutustuivat -Aristoteleeseen ja myöhemmin Ptolemaiokseen. - -Aristoteleen filosofian pohjalla alkoivat Keskiajan lopulla etevimmät -oppineet uudelleen kehittää tiedettä. Vanhan tieteen viljelijöinä, -mutta samalla myös uusien urien raivaajina esiintyivät varsinkin -saksalainen Albertus Magnus (1206—1280) ja englantilainen Roger Bacon -(1214—1294). Erinomaisen laajan oppinsa vuoksi on samassa yhteydessä -kolmantena mainittava ranskalainen dominikanimunkki Beauvaisin -Vincentius, joka niinikään eli 13:lla vuosisadalla. - - - -Roger Bacon ja Albertus Magnus. - - -Oppi maan pallonmuodosta alkoi näiden miesten kautta jälleen päästä -kunniaan ja kauan unhotettu tieto avata uusia näköaloja ja muodostaa -kokonaan uuden maailmankäsityksen. Kaukana kömpelön aikansa edellä -kulkien he ryhtyivät perusteellisesti arvostelemaan maan muotoa, -suuruutta ja veden ja maan keskinäistä suhdetta sen pinnalla. Samoin -kuin Ptolemaios otaksuivat hekin maan palloksi, mutta koko joukon -pienemmäksi kuin se todella on, ja arvostelivat sen mukaan Aasian -itärannan ja Europan länsirannan etäisyyden liian lyhyeksi. Albertus -Magnus ei voinut tätä otaksumaa muilla syillä tukea, kuin vetoamalla -Aristoteleen tietoon, että sekä etäisimmässä idässä, että Afrikan -länsiosissa oli elefantteja. Tätä ei hänen mielestään voitu muulla -tavalla selittää, kuin otaksumalla välimatka näitten reunamaitten -välillä hyvin pieneksi. Bacon taas perustaa arvelunsa Senecan sanoihin, -että muka Iberian niemimaan länsirannalta Intiaan länsitietä on -ainoastaan muutaman päivän matka, jos myötätuuli pullistaa purjeita. -Lisäksi hän vetoo siihen, että Tyyroksen kuninkaan Hiramin Ofir-matkat -kestivät niin kauan. Baconin luulon mukaan Ofir oli äärimäisessä -idässä, ja koska Ofirin matkat kestivät kolme vuotta, niin täytyi -Ofirin jo olla lähellä Espanjaa Atlannin meren poikki mitaten. Nämä -Baconin päätelmät Aasian ja Europan välisen meren kapeudesta joutuivat -teokseen, jonka muuan ranskalainen piispa kirjotti, ja siitä Columbus -niihin tutustui. - -Sekä Albertus Magnus että Roger Bacon siis vielä kulkivat -klassikoitten talutusnuorassa. He eivät tosin olleetkaan varsinaisia -maantieteilijöitä, eivätkä edes yrittäneet kirjottaa teosta, johon -Keskiajalla karttuneet tiedot olisi järjestelmällisesti koottu. He -käsittelivät maantiedettä spekulativiselta filosofiselta kannalta muun -opin ohella. Mutta siitä huolimatta he antoivat ajatukselle sysäyksen, -vaikka kuluikin vielä vuosisatoja, ennenkuin edes oppinut maailma -kohosi heidän käsityksensä tasalle. - -Eivät ainoastaan kosmografisista seikoista Roger Bacon ja Albertus -Magnus muodostaneet oppeja, he lausuivat myös mielipiteitä monesta -luonnonmaantieteellisestä seikasta. - -Vuorovesien selityksessä Bacon nojaa Arabien käsityksiin, hyväksymättä -niitä kuitenkaan täydellisesti. Hän huomauttaa niitten kirjailijain, -joitten teoksia hän on lukenut, tosin aivan oikein päätelleen, että kuu -saa toisin paikoin aikaan vuoksen, toisin luoteen, mutta hän kehittää -päätelmiä pitemmälle. Kuun noustessa sen säteet kohtaavat meren pinnan -terävällä kulmalla, eivätkä ne siis voi vaikuttaa muuta kuin heikosti -sen veteen. Ne tosin silloinkin synnyttävät meren syvyyksissä höyryjä, -jotka saavat veden paisumaan, mutta ne eivät voi vetää näitä höyryjä -merestä ulos ja sekottaa niitä ilmaan. Sen vuoksi meri niillä paikoin -paisuu vain niin kauan, kuin höyryjen muodostumista tapahtuu. Mutta kun -kuu nousee korkeammalle, niin samalla sen säteitten vaikutus kasvaa, ne -saavat meren yhä enemmän paisumaan, synnyttämällä siinä höyryjä, mutta -samalla ne vetävät nämä höyryt ilmaan. Siitä muka on seurauksena, että -vuoksi sitä enemmän kohoo, kuta enemmän kuu lähestyy puolipäiväpiiriä, -mutta kuun kuljettua sen ohi ja vaipuessa laskuunsa sitä myöten -jälleen asettuu. Mieltäkiinnittävä on se selitys, jonka Bacon keksi -koko vuorovesi-ilmiön pulmallisimpaan kysymykseen: vuoksiaallon -syntymiseen maapallon takana, toisin sanoen sillä pallon puoliskolla, -joka on poispäin kuusta. Hänen arabialainen auktoritetinsa ei voinut -antaa tähän ilmiöön mitään selitystä, huomautti vain, että kuu saa -aikaan vuoksen silläkin pallonpuoliskolla, joka on siitä poispäin. -Baconin mielestä tämä kaipasi erikoista selitystä. Eihän muka voida -otaksua, että kuun säteet tunkeutuvat maan läpi. Hän keksi toisen -syyn. Taivas muka kaikesta päättäen on kiinteätä ainetta. Kuun säteet -heijastuvat taivaan laesta sillä tavalla, että ne kohtaavat maapallon -varjopuolenkin ja sen kautta voivat sielläkin saada aikaan meren -paisumisen. - -Luovampaa laatua oli Albertus Magnuksen vaikutus fyysilliseen -maantieteeseen. Tosin hänkin, ollen vielä kokonaan aikansa vaikutuksen -alainen, liian paljon luotti vanhoihin kirjailijoihin, usein vastoin -omaa parempaa ymmärrystään, mutta siitä huolimatta voimme pitää -häntä kasvimaantieteen varsinaisena perustajana ja ilmatieteen -tienraivaajana. Hän ensimäiseksi yritti, aikansa tietoihin nähden -kylläkin rohkeasti, määrätä vehnän pohjoisen rajan. Hän oli niinikään -ensimäinen, joka yleisemmin puhuu »ikuisesta lumesta». Albertus Magnus -osotti perättömäksi erään harhaluulon, joka oli koko Keskiajalla -yleinen — sekin Vanhan ajan perintöä, — että nimittäin päiväntasaajan -alla, molempien käännepiirien välillä, kasvullisuus ja elämä auringon -kuumuuden vuoksi on mahdotonta. Hänen ei tarvinnut muuta kuin viitata -siihen seikkaan, että pohjoisen käännepiirin ja päiväntasaajan välillä -todella asui ihmisiä, sekä Etiopialaisia, että varsinkin Intialaisia, -joiden maa oli maailman rikkain. Mutta napaseuduissa hänen mielestään -ei voinut asua ihmisiä, taikka jos asuikin, niin eivät ne voineet -mitenkään tulla tuletta toimeen. - -Vielä mieltäkiinnittävämmät olivat molempain oppineitten -skolastikoitten mielipiteet asutusmaantieteellisistä ilmiöistä. Jo -Bacon oli lausunut julki sen ajatuksen, että eri maitten luonnonolot -määräävästi vaikuttavat asukkaitten kykyihin ja tapoihin. Albertus -Magnus kehitti tätä ajatusta yksityiskohtaisemmin, vaikk'ei nykyaika -enää myönnäkään hänen päätelmiään oikeiksi. Niinpä hän lausui: Itää -kohti antavilla paikoilla on terveellinen ilmanala, elleivät ne ole -liian kaukana pohjoisessa tai etelässä, sillä auringon noustessa -viriää raikas tuuli ja auringonsäteet lauhduttavat kylmyyttä. -Epäedullisemmassa asemassa ovat länteen antavain seutujen asukkaat, -koska aurinko semmoisissa paikoissa saa aikaan kovat yötuulet. Paljon -parempi ei ole semmoistenkaan seutujen asukkaitten elämä, joitten -maa on avoin etelää kohti; he saavat myrskyisiä, kuumia, kosteita, -kuumeellisia tuulia, jotka pakottavat rakentamaan talot vahvoiksi -varsinkin etelää kohti. Syvällä vuoristossa olevain kaupunkien asema -on epäterveellinen maahöyryjen ja alati kuivan ilman vuoksi. Korkeat -ja vapaat paikat taas ovat erittäin terveelliset asua. Mainittakoon -vielä seuraavat esimerkit siitä, millä tavalla Albertus Magnus -arveli ilmanalan vaikuttavan luomakuntaan: Karhut ja jänikset ovat -valkoiset kylmissä maissa, toisissa sitä vastoin mustat tai ruskeat. -Gootit ja Daakit ovat kylmyyden vuoksi valkoihoiset. Kuumissa maissa -vallitsee kuivuus ja musta väri pippurissa samoin kuin ihmisissäkin. -Etiopialaiset (neekerit) esim. ovat jo sikiöinä mustat. Heillä on -turpeat huulet, mutta silmät ja suonet ovat kuumuuden punaamat. Kun he -elävät kuumassa ilmassa, niin he ovat siitä hyvin kuivat ja huokoisia -täynnään ja voivat esteettä hikoilla. Sen vuoksi he ovat hyvin -liikkuvaisetkin, aivan päin vastoin kuin Gootit ja Daakit, joitten -ruumis, kylmyyden kutistamana, pitää koko kosteutensa. - -Maantieteen kehityksessä on siis huomattavana Keskiajan -jälkipuoliskolla selvä kaksinaisuus: oppinut teoretinen ja -käytännöllinen puoli. Sama dualismi tulee ajan kartoissakin erittäin -selvästi näkyviin. Oppineiden kartat pysyivät edelleenkin jäykkinä -ja kaavamaisina, jota vastoin käytännöllisen tarpeen luomat kartat -kehittyivät niistä aivan itsenäisesti ja olivat suuri edistys. Roger -Bacon koetti laatia kartan, jossa paikat oli sijotettu maantieteellisen -pituus- ja leveysaseman mukaan, mutta hänen aikansa ei ollut vielä -kypsynyt semmoista karttaa käsittämään. Vielä Keskiajan lopullakin -laadituissa yleiskartoissa, joita on säilynyt melkoisen paljon, on -maa pyöreäksi kuvattu ja Jerusalem sijotettu sen keskelle. Näin oli -laita siinäkin kolmannentoista vuosisadan lopulla laaditussa kartassa, -jota säilytetään Herefordin tuomiokirkossa Englannissa, jossa kaikki -Keskiajan suositut kummituksetkin vielä ovat paikoillaan. - - - -Purjehduskartat eli portolanot. - - -Keskiajan molempina viimeisinä vuosisatoina karttain laatiminen -kuitenkin astui erinomaisen suuren askeleen eteenpäin ja aivan -omintakeisella pohjalla. Ptolemaios ja hänen edeltäjänsä olivat -perustaneet karttansa tähtitieteelliselle paikanmääräykselle. Se on -tosin tieteen kannalta pätevin menetelmä, mutta havaintokeinojen -puutteellisuuden vuoksi oli sen toteuttaminen vaikeata. Keskiajan -purjehtijat sitä vastoin perustivat paikanmääräyksensä ja sen mukaan -käytännöllistä tarvetta varten laaditut merikarttansakin kompassiin, -tuohon tärkeään apuneuvoon, jota Vanha aika ei vielä tuntenut. Näin -saatiin kaikista niistä rannoista, joilla Italian kaupungit tekivät -kauppaa, niin merkillisen oikeat kartat, että vasta meidän aikamme -kolmiomittaus on ne voittanut. Ptolemaioksen kartan ne rantaviivain -tarkkuuden ja maitten oikeitten asemain ja suhteitten puolesta jättivät -kauas jälkeensä. A.E. Nordenskjöld, jonka tutkimukset tällä alalla -ovat tunnetut, lausuu kompassikartoista eli »portolanoista»: »Näiden -purjehtijain tarkotuksena ei koskaan ollut esittää jonkun klassillisen -auktoritetin tai oppineen kirkonmiehen mielipiteitä, ei ritariston -legendoja eikä urhotöitä jonkun feodalisen ruhtinaan hovipiirille. -Heidän tarkotuksensa oli ainoastaan saada purjehtijoille luotettavat -oppaat Välimeren satamien välillä. Harvoin niitä piirsivät oppineet -miehet ja vähäinen oli se huomio, jota ne sen ajan oppineiden kesken -herättivät.» - -Portolanoissa käytettiin apuviivoina kompassin suuntia määrätyistä -solmuista. Moneen kohtaan kartalle asetettiin keskustoita, joista -suuntaviivat eri tahoille säteilivät, ja paikkain asemat määrättiin eri -solmukohdista säteileville viivoille. 500:stä kompassikartasta, jotka -ovat meidän aikoihimme säilyneet, on vanhin noin vuodelta 1300. - -Etevimpiä niistä on Laurentin portolano vuodelta 1356, josta -Portugalin purjehtijat saivat tärkeitä johtoja etsiessään Atlantin -meren saaria. Se laadittiin Medicien aikana Firenzessä, jossa sitä -yhä säilytetäänkin. Se ulottuu kauas itään, aina Intiaan saakka, ja -lännessä siinä näkyvät sekä Canarian saaret että Azorit niin oikein -ja seikkaperäisesti piirrettyinä, että tiedot epäilemättä perustuivat -purjehtijain laatimiin väyläkarttoihin. Mutta merkillisintä on, että -Afrikan muoto siinä on suunnilleen oikea. Arvaamalla sitä tuskin olisi -voitu piirtää, kartan laatija epäilemättä oli saanut johtoja, joiden -lähteet ovat sittemmin joutuneet kadoksiin. Afrikan itärannikon voitiin -tosin otaksua ulottuvan kauas etelää kohti, olihan jo Marco Polo saanut -tietoja aina Sansibarista ja Madagaskarista saakka, mutta vaikeampi -on selittää, mistä kartan laatija tiesi piirtää Guinean merenpoukaman -suunnilleen oikein, vaikka tosin liian kauas itää kohti ulottuvaksi -ja Afrikan eteläosan ympäri purjehdittavaksi. Voimme otaksua, että -osotukset oli saatu Saharan poikki kulkeneilta karavanikauppiailta. -Samoin oli siinä Etu-Intian muoto ensi kerran suunnilleen oikein -piirretty. Catalanisessa kartassa vuodelta 1375 on Etu-Intian muotoa -yhä parannettu, niin että sillä on selvä niemimaa-muoto. Jonkun -verran ovat jo Marco Polon antamat osotukset vaikuttaneet Itä-Aasian -kuvaamiseen; mutta vasta seuraavan vuosisadan kartoissa hänen ja -latinalaisten lähetyssaarnaajain tiedot pääsivät täysiin oikeuksiinsa. - -Kun portolanot olivat etupäässä merikarttoja, niin niiden tiedot -sisämaita kohti nopeaan huononivat ja kävivät epävarmoiksi. Mutta -sisämaankin karttoina ne voittivat kaikki edelliset. - - - -Pyöräkartan kehitys. - - -Rinnan purjehduskarttain kanssa kehittyi oppineissa piireissä -kirkonmiesten pyöräkartta edelleen. Ptolemaioksen käsitteet alkoivat -viidennentoista vuosisadan kuluessa niihin yhä enemmän vaikuttaa. -Niihin aljettiin piirtää sekä pituus- että leveyspiirit ja määrätä -paikat tähtitieteellisen aseman mukaan. Alussa syntyi välimuotoja, -kuten se kartta, jota säilytettiin Doogepalatsissa Veneziassa. Siinä -oli keskiaikainen pyörämuoto vielä jäljellä, mutta Jerusalemin oli -täytynyt siirtyä keskellisestä asemastaan. Europpa ja Afrika saivat -tyytyä pieneen nurkkaukseensa ja Aasia vallitsi laajoilla maa-aloillaan -melkein koko karttaa. Taistelua eri järjestelmäin välillä kesti melkein -vuosisadan loppuun saakka. Vasta Nürnbergin kansalaisen Martti Behaimin -tunnetussa maailmankartassa oli Ptolemaioksen järjestelmä täydellisesti -toteutettu. Tämä tapahtui v. 1492, samana vuonna, jona Amerikka -löydettiin. Mutta kartasta näkyy, kuinka sitkeästi harhakäsitykset -maapallon pienuudesta ja Atlantin meressä olevista taruperäisistä -saarista vielä Behaiminkin aikana pitivät oppineiden kesken puoliaan. - - - - - -UUDEN AJAN KYNNYKSELLÄ. - - - - -Prinssi Henrik Purjehtija ja Afrikan länsirannikon tutkiminen. - - -Olemme tulleet Uuden ajan kynnykselle. Ensimäiset yritykset Atlantin -meren salaisuuksien selville saamiseksi oli tehty, Canarian saaret -vallotettu, Azorit asutettu, purjehdittu Afrikan luoteisrannikkoa -Bojadorin nokkaan saakka. Rohkeissa mielissä oli herännyt ajatus, eikö -voitaisi Afrikan ympäri purjehtien saavuttaa Intiaa. Mutta ne eivät -olleet Keskiajan taitavimmat purjehtijat, vilkkaimmat kaupankävijät, -Italian kaupungit, jotka tämän merkitsevän suurtyön suorittivat, vaan -pieni Portugal, josta siihen saakka tuskin muuta tiedettiin, kuin että -se menestyksellä oli vihdoinkin luonut päältään maurien ikeen. - - - -Portugal Keskiajalla. - - -Olemme jo tutustuneet muutamiin vaiheisiin Portugalin varsinaisilta -syntymäajoilta kertoessamme Norjan kuninkaan Sigurd Jorsalfaren -taisteluista Lissabonin edustalla. Yritys raukesi silloin tyhjiin, -mutta v. 1147 Lissabon vihdoin vallotettiin ja maurien mahti Iberian -niemimaan länsirannikolla oli samalla murrettu. Nuori kuningaskunta -ryhtyi ripeästi hyväkseen käyttämään vasta saavuttamaansa vapautta, -eivätkä ulkonaiset sodat, eivät sisälliset rettelöt voineet estää -nuorta valtakuntaa kehittymästä ja vahvistumasta. Kolmannentoista -vuosisadan keskivaiheilla alkoivat kirjallisuus, viljelys, -oikeuslaitos ja kauppa yhä enemmän vaurastua, ja samaan aikaan -laskettiin italialaisten merenkulkijain avulla Portugalin merimahdin -perustukset. Mutta voimallisemman lennon kansan yritteliäisyys sai -vasta sen jälkeen, kun Avizin Juhana neljännentoista vuosisadan -lopulla oli noussut Portugalin valtaistuimelle. Sitä myöten kuin -kansalliset voimat olivat vahvistuneet, ryhdyttiin valmistelemaan -kostosotaa maureja vastaan heidän omilla rannoillaan. Toiselta puolen -ylläpidettiin vilkasta kauppaa pohjoisiin maihin, varsinkin Flanderiin, -josta Portugal taistelussaan maureja vastaan oli avukseen saanut -vapaaehtoisia ristiritareita. - -Portugalin merimahdin varsinainen perustaja oli prinssi Henrik -Purjehtija, Juhana Suuren kolmas poika. Hän syntyi v. 1394 ja oli heti -täysi-ikäiseksi tultuaan osallisena Ceutan vallottamisessa v. 1415. -Tämän tapauksen jälkeen hän asettui asumaan lähelle São Vincentin -niemeä, jonka läheisyydessä oli Portugalin laivastosatama Sagres. -Enemmän kuin neljäkymmentä vuotta, aina vuoteen 1460, hän sieltä -johti purjehdusretkiä, joitten tarkotus oli uusien maitten avaaminen -Portugalin yritteliäisyydelle. Niemelle rakentamassaan linnassa hän -vietti enimmän aikansa suunnitellen uusia löytöretkiä, ohjaten karttain -laatimista, tarkistaen purjehduskoneita, vastaanottaen kapteeniensa -kertomuksia retkistään ja näkemistään. Hänen päämääränsä olivat -Portugalin mahtavuus ja rikastuminen, ynnä kristinuskon levittäminen -maurien ja pakanain keskuuteen. - -Ennen kaikkea hänen mielessään paloi meritien löytäminen Intiaan -ja yhteyden aikaan saaminen pappikuninkaan Johanneksen kanssa. -Olemme nähneet, kuinka Länsimaitten tiedot Kaukaisesta idästä olivat -edellisellä ajalla laajentuneet. Lähetyssaarnaajat olivat käyneet -Kiinassa saakka uskoa levittämässä, Marco Polo oli julkaissut kirjansa -sen maan merkillisyyksistä, ja etelästä päin oli saatu tietoja -Madagaskarista saakka. Neljänneltätoista vuosisadalta säilyneistä -kartoista (Laurentin portolanosta) näkyy, että silloin jo oli olemassa -jotenkin oikea käsitys Afrikan muodosta. Guinean rannikosta luultavasti -oli kuultu maan poikki tulevilta karavanikauppiailta, joihin Ceutassa -tutustuttiin. Aika alkoi siis kypsyä varmojen tietojen hankkimiseksi -näistä maista ja niitten mahdollisista meriyhteyksistä. Selvää oli, -että jos löydettiin yhtämittainen meritie rikkaaseen ja teolliseen -Intiaan ja Kiinaan, niin oli samalla Europan kauppa käännetty uudelle -tolalle ja muhamedilaisten kauppavalta murrettu. Mutta yhtä paljon -viehätti yrityksiin kristinuskon levittäminen pakanain keskuudessa. - -Vallottaessaan Ceutan maureilta Portugalilaiset olivat osottaneet -ihmeteltävää urheutta ja kuntoa, ja tämä kunto se avasi heille tien -paljon suurempiin yrityksiin, kuin niin pieneltä kansalta olisi -voinut odottaa. Ceutan vallottaminen oli vain alku Marokon rannan -valtaamiseen, rannan, jonka hallitseminen oli tärkeätä varsinkin -sitten, kun meritie Intiaan oli löydetty. - -Nimitettynä Algarven maaherraksi ja Kristuksen ritarikunnan -suurmestariksi Henrik prinssi saattoi tulojenkin puolesta ryhtyä -mielituumiaan toteuttamaan. Vincentin niemi, jota kolmella puolella -Atlantin aallot huuhtelevat, oli kuin näkötorni, josta nuori prinssi -loi katseensa tuntemattomille vesille. Se oli sama Pyhä vuori, -Sacrum promontorium, joka jo Vanhalla ajalla oli merenkulkijoille -tuttu suunnan muutoksena. Kreikkalaiset maantieteilijät alkoivat -siitä laskunsa, kun arvioivat asutun maailman suuruuden. Prinssi -rakennutti niemelle palatsin, kirkon ja observatorion, joka oli -laatuaan ensimäinen Portugalissa. Apumiehiään ja siirtolaisiaan varten -hän rakennutti kylän. Kaikki ne kapteenit, jotka täältä lähtivät -löytöretkilleen, saivat prinssin observatoriossa aikansa parhaan -opetuksen purjehdustaidossa ja purjehduskoneitten käyttämisessä ynnä -karttain laatimisessa. Laivanrakennusta parannettiin niin hyvällä -menestyksellä, että eräs etevä italialainen purjehtija, joka oli -Henrikin palveluksessa, todisti Portugalin karavelien olevan parhaat -kaikista laivoista, mitä vesillä ui. - - - -Madeiran löytö. - - -Henrik Purjehtijan ensimäinen onnistunut yritys oli Porto Santon -ja Madeiran löytö. Hänellä lienee ollut salainen tieto saarien -olemassa olosta. Tapaturman kautta oli sinne ajautunut Machin niminen -englantilainen, jonka surullisesta kohtalosta on säilynyt seuraava -tieto: - -Kuningas Edward III:nnen aikana pakeni Bristolista Robert Machin -niminen mies, mukanaan erinomaisen kaunis, Anna d’Arfet niminen nainen. -Mutta alus, jolla he yrittivät päästä Ranskaan, joutuikin myrskyn -valtoihin ja ajautui kauas etelään, aina Madeira saarelle saakka, jossa -nainen uupumuksesta kuoli ja rakastaja muutaman päivän perästä surusta -heitti henkensä. Eloon jääneet laivamiehet purjehtivat pois, mutta -kärsivät haaksirikon Afrikan rannalla ja joutuivat maurien vangiksi. -Siellä heidän seikkailunsa kuuli eräs espanjalainen purjehdusluotsi, -joka niinikään oli maurien orjana, mutta pääsi vapaaksi ja prinssi -Henrikin laivureille kertoi jutun. Machin, jonka nimen saarella on -perinyt Machicon kaupunki, ei kuitenkaan ollut ensimäinen, joka -Keskiajallakaan kävi Madeirassa. Italialaisille kartoille oli saari jo -neljännentoista vuosisadan keskivaiheilla piirretty ja »Puusaareksi» -nimitetty. Mutta löytö oli joutunut unhotuksiin. - -V. 1418 purjehti kaksi prinssi Henrikin hoviin kuuluvaa ylimystä, -Zarco ja Vaz, etsimään Guinean rantaa, mutta jo lähellä Lagosta he -joutuivat myrskyyn, joka ajoi laivan Madeiran koillispuolella olevaan -pieneen Porto Santo saareen. Zarco ja Vaz ilomielin palasivat Sagresiin -ja vakuuttivat, että heidän löytämänsä saari hyvin sopi asuttavaksi. -Heidät lähetettiin sen vuoksi takaisin, mukanaan siirtolaisia, viljaa, -mehiläisiä, Sisilian sokeriruokoa ja Kreetan viiniköynnöstä, vieläpä -Portugalin kaniinejakin. Tällä matkalla oli mukana purjehdusluotsi -Morales, jonka Zarco paluumatkallaan oli pelastanut vankeudesta. - -Kun oli palattu Porto Santoon ja ryhdytty saarta asuttamaan, niin -kiintyi huomio tummaan juovaan, joka näkyi lounaassa taivaanrannalla. -Edellisellä matkalla saarelle jätetyt siirtolaiset olivat sitä -katselleet joka päivä, kunnes päättivät varmaksi, ettei se saattanut -olla pilven lonka. Morales paikalla arveli, että se mahtoi olla -Machinin saari. Levättyään Porto Santossa kahdeksan päivää Zarco sen -vuoksi päätti lähteä toisella laivallaan tiedustusmatkalle. Kauaa ei -tarvinnutkaan purjehtia, ennenkuin auer selvisi saareksi ja saavuttiin -Madeiran itäpäähän. Kun oli jonkun matkaa edelleen purjehdittu, niin -löydettiin se ristikin, joka oli Machinin ja hänen lemmittynsä haudalle -pystytetty. Zarco juhlallisesti julisti saaren Portugalin kruunun -omaisuudeksi. - -Lähdettiin sitten tutkimaan saaren rantoja ja tultiin muun muassa -paikkaan, jossa kasvoi runsaasti saksan kuminaa; paikka siitä -nimitettiin Funchaliksi — se on Madeiran nykyisen pääkaupungin nimi. -Madeira on uljasta vuorimaata, jonka vanhat tulivuorikeilat kohoavat -lähes 2000 metriä korkealle; rinteet ovat enimmäkseen jyrkät, -rotkoiset, mutta siellä täällä on erinomaisen hedelmällistäkin maata, -ja Portugalilaisten tullessa saarelle siellä kasvoi koskemattomat -valtavat metsät. Lähetettiin retkikunta saaren sisäosiin tiedustelulle -ja se palasi sillä tiedolla, että vuorille näkyi joka puolelta merta. -Madeira ei olekaan kuuttakaan penikulmaa pitkä, paria leveä. Zarco otti -muutamia näytteitä saaren kasveista ja palasi Portugaliin kertomaan -prinssille uudesta löydöstään. Prinssi Henrik otti hänet suurella -ilolla vastaan ja nimitti hänet Madeiran maaherraksi koko elinajakseen. -Hänen toverinsakin saivat auliita palkinnoita. Zarco v. 1421 palasi -takaisin saarelle ja alkoi rakentaa linnaa, ja neljän vuoden päästä -prinssi Henrik lähetti siirtolaisia, sillä Madeira oli silloin aivan -asumaton. Ensimäiset lapset, jotka saarella syntyivät, saivat kasteessa -nimekseen Aadam ja Eeva. Tuskin oli saarella kauaakaan oltu, niin pääsi -kulovalkea sen suuriin metsiin, ja ne paloivat kertomuksien mukaan -seitsemän vuotta, valaisten kuin tulivuori tietä prinssi Henrikin -laivoille, niiden purjehtiessa uusille löytöretkille. Metsien menetys -oli suuri tappio, sillä kaikilla ympärillä olevilla mannerrannoilla -oli puutavara kalliissa hinnassa. Mutta niitä ennätettiin kuitenkin -sen verran hakatakin, että puutavaran hinta Portugalissa melkoisesti -aleni ja maan koko rakennusmallikin muuttui puutavaran runsauden -vuoksi. Palojen jälkeen oli maata helpompi raivata ja saarelle tuotiin -sokeriruokoa, viiniköynnöstä, viljaa, hedelmiä. Kaikki siellä menestyi -oivallisesti, sillä Madeiran ilmanala on lauhimpia, mitä on olemassa. -Mutta kaniinit lisääntyivät niin tuhottomasti, että niistä pian tuli -oikea maanvaiva. Ne tuhosivat kaikki viljelykset, kunnes siirtokunnat -sen verran vaurastuivat, että saattoivat ruveta niitä hävittämään. - -Henrik Purjehtijan myöhemmille yrityksille oli Madeiran löytö ja -asutus erinomainen virike, sillä se oli omiaan hänen maanmiehilleen -osottamaan, etteivät nuo puuhat suinkaan olleet hyödyttömiä. - - - -Kap Bojador. - - -V. 1428 Prinssi Henrikin veli palasi eräältä ulkomaan matkalta ja toi -mukanaan paljon kirjoja ja karttoja, joitten joukossa lienee ollut eräs -Veneziassa laadittu aikaansa nähden etevä maailman kartta. Tämä kartta -sisälsi seikkoja, jotka kehottivat prinssiä lähettämään laivojaan -löytöretkille sekä länteen päin Atlantin merelle, jossa muka piti olla -suuri saariryhmä, että etelään päin pitkin Afrikan rannikkoa. - -Prinssi koetti ensinnäkin saada kapteenejaan purjehtimaan Bojadorin -niemen ohi, jota kauemmaksi ei yksikään heistä ollut ennen yrittänyt, -koska niemi oli kovin vaarallinen virtauksiensa ja salakariansa vuoksi. -Sen ohi kulkee pohjoisesta tuleva merivirtaus, Golf-virran etelää -kohti kääntyvä jatko. Mutta kauan sai prinssi suotta kehottaa ja -käskeä laivureitaan, ei yksikään uskaltanut laskea pelätyn niemen ohi, -sillä sen kiertäminen vaati ulkonemaan kauas valtamerelle, ja vielä -suurempana syynä oli taikauskoinen pelko. Niemen toisella puolella -pelättiin kuumuuden ja muitten esteitten vuoksi olevan mahdotonta -purjehtia. Vaikka sitä ennen oli löydetty sekä Canarian saaret että -Madeira ja sitä varten purjehdittu paljon ulommaksi merelle, niin ei -vain ollut sitä miestä, joka olisi uskaltanut purjehtia tämän pelätyn -kärjen ohi. Merimiesten kesken puhuttiin, että jokainen kristitty, joka -Bojadorin nokan ohi purjehti, oli muuttuva mustaksi ja elämänsä loppuun -kantava tätä Jumalan kirouksen leimaa. Arabialaisilla kartoilla, -joita paljon käytettiin, oli niemen taa merkitty mereen kaikenlaisia -hirviöitä, yks’sarvisia, käärmekallioita ja paholaisen käsi, joka -uhkasi tuholla, haaksirikolla ja kadotuksella jokaista, joka uskalsi -yrittää niemen ohi. Ja yhtä pelättävä kuin meri oli muka kuuma maakin, -joka oli sen rannalla. Maantieteilijäin luulon mukaan oli ainoastaan -pohjoisosa Afrikasta asuttua: Saharan reunasta alkoi asumaton maa, joka -oli täynnä kaikenlaisia hirmuja, pahoja henkiä ja aaveita. Aurinko muka -valoi maahan sulaa tulta, jonka vaikutuksesta joet ja meri kiehuivat -yöt päivät kuin tulikuuma kattila. Jokainen merimies, joka uskalsi -lähteä tuohon kuivaan vyöhykkeeseen, joka aina Kreikkalaisten ajoista -saakka oli kartoilla pelotellut, oli varmaan menettävä yrityksessä -henkensä. - -Prinssi oli lähettänyt Gil Eannes nimisen kapteeninsa purjehtimaan -Bojadorin nokan ohi, mutta näiden kuvittelujen vuoksi laiva ei -uskaltanut yrittääkään, vaan palasi jotenkin huonoilla verukkeilla -takaisin. Mutta silloin prinssi suuttui ja lähetti samat miehet -oikopäätä uudelleen matkaan, ja tällä kertaa oli menestys parempi. -Eannes teki meren kautta pitkän kierroksen, saapui onnellisesti -niemen toiselle puolelle ja löysi sieltä rantavesiä, joilla hänen -ihmeekseen oli aivan yhtä helppo purjehtia kuin kotovesillä. Ja maa oli -kaunis ja vihanta. Asukkaita ei näkynyt, mutta maan kasveja otettiin -laivoihin näytteiksi ja palattiin sitten takaisin. Näin oli vanha -merimiespeljätys vihdoinkin voitettu. V. 1435 Eannes lähti uudelleen -matkaan suuremmalla laivalla. Onnellisesti kuljettiin nytkin niemen -ohi ja saavuttiin lahteen, jossa oli paljon kalaisia kareja, mutta -palattiin sitten takaisin Lagokseen. Vielä samana vuonna lähetettiin -Baldaya jatkamaan löytöjä ja hän saapui lahteen, joka nimitettiin Rio -d’Ouroksi —samaa nimeä se vieläkin kartoilla kantaa. Siellä nähtiin -ihmisiä, vaikka heitä ei saatukaan kiinni prinssille näytteeksi, kuten -käsketty oli. Vaikka purjehdittiin vielä hyvä matka etelää kohti, niin -ei kuitenkaan saatu kiinni maanasukkaita, vaan Baldayan täytyi sen -puolesta palata takaisin tyhjin toimin. Tangerin vallottaminen ja muut -valtiolliset huolet estivät prinssiä seuraavina vuosina jatkamasta -näitä löytöretkiä. - - - -Azorien asutus. - - -Azorien saaret, vaikka ovatkin Europan manteresta sadan penikulman -päässä, keskellä Atlantin merta, olivat kuitenkin jo Foinikeille -tunnetut. Sitä todistavat puunilaiset rahat, joita niiltä on -löydetty. Heidän jälkeensä niillä lienevät ensimäiseksi käyneet vasta -italialaiset purjehtijat, koska saaristo oli neljännentoista vuosisadan -karttoihin piirretty, niinkuin jo olemme maininneet. Portugalilaiset -löysivät ne uudelleen ja asuttivat ne. V. 1431 lähetettiin Sagresista -Gonzalo Cabral niminen purjehtija kartan osotusten mukaan etsimään -saaristoa. Hän löysikin Formiga-ryhmän eli »Muurahaisryhmän» ja -toisella retkellä Santa Marian. Mutta vasta vuosisadan keskivaiheilla -kaikki saaret vähitellen löydettiin ja asutettiin. Siirtolaiset -enimmäkseen olivat flanderilaisia, mutta myöhemmin tuli paljon muitakin -kansallisuuksia, niin että Azorien väestö on hyvinkin sekarotuista. - -Saaristo oli Portugalilaisten saapuessa kokonaan asumaton. Luontonsa -puolesta Azorit suuressa määrin muistuttavat Canarian saaria ja -Madeiraa. Ilmasto on lauhkeata, mutta usein myrskyistä, jonka vuoksi -purjehtiminen sikäläisillä vesillä on vaarallista. Kunnollisia satamia -ei ole, rannat ovat louhikoita mereen murtuneista rantavuorista. -Saaristo on kauttaaltaan tuliperäinen. Varsinkin suurimmalla saarella, -St. Mikaelilla, on valtavia vanhoja tulivuorenkraatereja, joitten -pohjilla nykyisin on melkoisia järviä, näitten keskellä taas saarina -pienempiä kraatereja. Vielä historiallisella ajalla on saarilla ja -meressä saarien ympärillä tapahtunut purkauksia. Azorien ympärillä on -hyviä tynnuskalan pyyntipaikkoja, ja niitä ehkä tarkottaa kreikkalainen -maine, että Foinikit Gadeksesta purjehdittuaan neljä päivää länteen -päin saapuivat merellä autioon paikkaan, joka oli täynnään merileviä. -Nämä kohosivat ja laskivat sen mukaan kuin luode ja vuoksi vaihtelivat, -ja siellä oli suunnaton joukko tavattoman suuria ja lihavia -tynnuskaloja. - -Azoreista tuli Amerikan löydön jälkeen tärkeä asemapaikka matkalla -Länsi-Intiaan ja monet meritaistelut niitten luona myöhemmin -taisteltiin. - - - -Orjastuksen alku. - - -V. 1441 Antam Gonzales niminen nuori aatelismies sai prinssi Henrikiltä -pienen laivan löytöretkeä varten. Hänen tarkotuksensa oli varsinkin -tuoda prinssille maanasukkaita Afrikan länsirannalta, jotta nähtäisiin, -minkälaisia ihmisiä siellä asui. Gonzalekselle onnistuikin saada kiinni -joku kymmenkunta miestä, naista ja lasta, ja ilo siitä oli niin suuri, -että retkikunnan johtaja paikalla lyötiin ritariksi. Purjehdittiin -edelleen Kap Blancoon eli Valkoiseen niemeen saakka, mutta kun ei -täältä saatu kiinni maanasukkaita, niin palattiin takaisin Portugaliin. -Vangit kuuluivat Saharan berberiheimoihin, ja Portugalilaisten oli -vaikea heidän kanssaan keskustella; mutta joitakin tietoja heiltä -kuitenkin voitiin saada maan luonteesta, jonka jälkeen heidät myytiin -orjiksi ja kastettiin kristinuskoon. Prinssi Henrik viipymättä pyysi -paavilta apua oikean ristiretken alkamiseksi näillä rannoilla, jotta -niin monta pakanasielua kuin suinkin pelastettaisiin kadotuksesta. -Paavi ilolla suostui antamaan hänelle kaikkea mahdollista kannatusta. -Kaikille, jotka ottivat osaa tähän sotaan, luvattiin synninpäästö. -Portugalin kuninkaalta taas prinssi Henrik sai yksinoikeuden purjehtia -näillä vesillä, ilman hänen luvattaan ei sinne saanut kenkään lähteä -laivallaan. - -Seuraavilla retkillä, joitten tarkotus oli vaihtaa osa etevimmistä -vangeista neekereihin, saatiin maanasukkailta joku verta kultahiekkaa, -joka oli tullut Rio de Ouron rannikolle maan poikki Guineasta, ja tämä -löytö se varsinkin muutti Portugalissa yleisön mielen prinssi Henrikin -pyrinnöille suosiolliseksi. - -V. 1443 Nuno Tristam purjehti oikopäätä Kap Blancoon saakka ja saapui -Arguinin mutkaan, jossa nähtiin yhä tummempia ihmisiä. Näistä saatiin -kiinni neljätoista, jonka jälkeen ilomielin palattiin takaisin -Lagokseen. Arguinin lahdesta sitten tuli tärkeä kauppapaikka, mutta -aluksi sitä etupäässä pidettiin orjastusalueena. Lagoksen porvaritkin -nyt päättivät lähteä retkeilemään, koska löydetyistä maista saatiin -orjia ja kultaa ja prinssi mielellään antoi heille luvan lähteä, -vieläpä purjehtia Kristuksen ritarikunnan lipulla. Kuusi alusta lähti -v. 1444 matkaan. Siten alkoivat Afrikan rannalla nuo julmat orja-ajot, -joita sitten jatkui vuosisatoja, joitten kautta niin monet maat -valtameren takanakin sitten saivat mustat maanraatajansa. Prinssi -Henrikin aikomus lienee etupäässä ollut kristinuskon levittäminen, -mutta mitkään jalot aikomukset eivät pitäneet sen edun rinnalla, -joka tästä orja-ajosta oli, sillä orjista maksettiin hyvät hinnat. -Muutamassa vuosikymmenessä hävitettiin asutus tältä rannikolta -melkein sukupuuttoon ja katkera viha kylvettiin maanasukkaihin. -Löytöretket olisivat orjanajon rinnalla jääneet aivan syrjäasiaksi, -ellei prinssi yhä edelleenkin olisi etupäässä niitä harrastanut. -Ennen mainitut kuusi laivaa toivat tältä ensimäiseltä varsinaiselta -orjastusretkeltä kolmattasataa orjaa ja ilo oli suuri, kun ne saapuivat -Lagokseen. Prinssin elämäkerran kirjottaja, Azurara, siitä kertoo: -»Sangen aikaisin aamulla alkoivat merimiehet kuljettaa maihin orjia, -koska silloin oli viileämpi, ja nämä asetettiin kaikki rantasiltain -ääressä olevalle kentälle ja se oli ihmeellinen näky. Sillä heidän -joukossaan oli toisia, jotka olivat melkein valkoisia, kaunismuotoisia, -kauniskasvoisia. Toiset olivat tummempia, toiset taas olivat mustia -kuin myyrät ja niin rumia sekä kasvoiltaan että ruumiiltaan, että ne -tosiaan näyttivät alemman maanpuoliskon asukkailta. - -»Mutta kenellä olisi saattanut olla niin kova sydän», huudahtaa -Azurara, »ettei hän olisi säälistä heltynyt tätä joukkoa nähdessään! -Sillä toisien pää nuokkui ja he itkivät surkeasti, toiset vaihtoivat -murheellisia katseita, toiset vaikeroivat sydäntä särkevästi, -katsellen taivasta ja huutaen tuskasta, ikäänkuin rukoillen Luonnon -isältä apua onnettomuuteensa. Toiset kiemurtelivat maassa, lyöden -käsillään otsaansa, toiset taas ilmaisivat suruaan jonkinlaisilla -hautauslauluilla. Vaikk’ei heidän sanojaan ollutkaan mahdollinen -ymmärtää, niin ymmärrettiin kuitenkin hyvinkin niitten sisällys. - -»Mutta kaikkein kamalin oli tuska, kun jako tapahtui ja jokainen -omistaja otti omansa. Vaimoja erotettiin miehistään, isiä pojistaan, -veljiä veljistään, ja jokaista kehotettiin lähtemään sinne, minne hänet -oli kohtalo määrännyt. Vanhemmat ja lapset silloin syöksyivät toisiaan -syleilemään, ikäänkuin ijäksi päiväksi erotessaan, äidit, joilla oli -käsivarrellaan imeviä lapsia, heittäysivät maahan ja peittivät ne -ruumiillaan.» - -Näitä ensimäisiä orjia kuitenkin kohdeltiin leppeästi, eivät he olleet -huonomman kohtelun alaisia kuin vapaatkaan palvelijat. Nuoremmille -opetettiin kaikenlaisia ammatteja ja ne, joitten huomattiin voivan -hoitaa omaisuutta, laskettiin vapaiksi ja naitettiin. Lesket kohtelivat -ostamiaan tyttöjä kuin omia tyttäriään ja usein määräsivät heille osan -omaisuudestaankin, niin että he voisivat vapaasti mennä naimisiin. -Azurara ei sano huomanneensa, että näitä vankeja olisi milloinkaan -rautoihin pantu, ja kaikki he kääntyivät kristinuskoon. Hän sanoo -usein olleensa saapuvilla, kun heitä naitettiin taikka kastettiin, -ja omistajat tavallisesti viettivät näitä toimituksia juhlallisilla -menoilla, ikäänkuin he olisivat olleet heidän omia lapsiaan. - -Mutta tätä suopeutta osotettiin vain alussa. Pian asiat muuttuivat, -niinkuin kaikki tiedämme orjuuden kamalasta historiasta. - -Vielä paljon syvemmän vaikutuksen kuin orjain saanti teki Portugalissa -se tieto, että näiltä rannoilta oli saatu kultaa. Ensimäinen -kourallinen kultahiekkaa, joka oli Saharan länsirannalta saatu — se -oli sinne tullut maan poikki Guinean rannoilta, — herätti Portugalissa -oikean kultakuumeen, ja kaikki olivat nyt yksimielisiä siitä, että -löytöretkiä oli jatkettava. Saaliinhimo valtasi laivain johtajatkin -siihen määrään, että prinssin oli vaikea saada heitä suorittamaan -antamiaan tehtäviä, vaikka hän oli nimenomaan käskenyt heitä -purjehtimaan niin kauas kuin mahdollista. Usein poikettiin välillä -maihin, ajettiin orjia, ja kun oli saatu niitä riittävästi, niin -palattiin takaisin sillä tiedolla, että matkan jatkaminen oli ollut -mahdotonta. - - - -Joan Fernandez. - - -Näiltä ajoilta on säilynyt kertomus Joan Fernandezista, -portugalilaisesta aatelismiehestä, jota voimme pitää kaikkien -Crusojen perikuvana. Hän tarjoutui jäämään yksikseen Arguinin -lahteen, elääkseen sikäläisten raakain maanasukkaitten seurassa ja -eräs vanha sen paikkakunnan mies vuorostaan lähti laivain keralla -Portugaliin. Myöhemmin lähetettiin laiva tuomaan Fernandezia takaisin, -ja hänet löydettiinkin hyvissä voimissa. Hän oli kerrassaan voittanut -maanasukkaitten suosion ja tiesi heistä paljon. Prinssille hän -sitten kertoi seikkailuistaan. Kun hän oli jäänyt yksinään rannalle, -niin maanasukkaat olivat tulleet hänen luokseen ja riisuneet hänen -vaatteensa, sekä pukeneet hänet uuteen, maassa käytettyyn pukuun. -Sitten he veivät hänet maahansa, joka oli Saharan rannikon kuivaa karua -aroa. Nämäkin maurit olivat muhamedinuskoisia, vaikka puhuivatkin -toista kieltä kuin pohjoisemmat kansat. He pukeutuivat nahkavaatteisiin -ja elivät paimentolaiselämää. Mutta suuria toiveita hyvästä kaupasta -heidän kanssaan ei muka ollut, sillä sekä kultaa että orjia heillä -oli vähän. Enimmät tavaransa he möivät karavaneille, jotka maan -poikki veivät ne Välimeren rannalle. Fernandezia he olivat kohdelleet -ystävällisesti, ja hän taas saattoi tehdä heille sen palveluksen, -että totuuden mukaisesti Portugalissa vakuutti aivan turhaksi lähteä -näitten maurien maahan vallotus- taikka löytöretkille. Fernandez itse -oli vähällä kuolla janoon, matkustaessaan meren rannikolta maan sisään -heimoruhtinaan leiriin. - - - -Viheriä niemi. - - -Merkkitapaus oli rannikon tutkimisessa Nuno Tristamin kolmas matka v. -1445, hän kun tuli arorannan päähän purjehdittuaan seutuun, joka oli -vihanta ja hedelmällinen, jossa kasvoi palmuja ja asui aivan pikimustia -ihmisiä. Huomattiin nyt vääräksi se luulo, että maa muka muuttui yhä -karummaksi, kuivemmaksi ja kuumemmaksi, kuta kauemmaksi etelää kohti -kuljettiin; oli päin vastoin tultu niin uhkuvaan kasvullisuuteen, ettei -kukaan retkikunnan jäsenistä ollut ennen nähnyt sen vertaa. - -Diniz Diaz saapui vihdoin Senegal joen suuhun ja luuli löytäneensä -läntisen Niilin (Nigerin, jonka itäänpäin juoksevasta yläosasta vain -oli tietoa), eikä siis olevansa kaukana Egyptistä ja Intian tiestä. -Diaz rohkeasti purjehti edelleen ja tuli suurelle vihannalle niemelle, -joka pisti kaikkea muuta maata kauemmaksi mereen. Se oli niin täynnään -puita ja vihantaa ruohoa ja kyliä, että hän nimitti sen Cap Verdeksi, -s.o. Viheriäksi niemeksi. Sieltä hän palasi Portugaliin kertomaan -prinssille löydöstään. Maanasukkaat olivat luulleet hänen laivaansa -mikä kalaksi, mikä suureksi linnuksi, mikä merihirviöksi. Henrik -Prinssi oli erinomaisen mielissään siitä, että vihdoinkin oli tultu -varsinaisten neekerien maahan. - -V. 1445 lähetettiin Portugalista näille rannoille laivasto, johon -kuului kaikkiaan seitsemänkolmatta alusta. Se oli suurin laivasto, mitä -oli siihen saakka matkaan lähtenyt. Retkikunnan tarkotus oli ensinnä -käydä Arguinin lahdessa kostamassa erään portugalilaisen murha; kun -tämä oli tapahtunut ja lähes sata mauria saatu vangiksi, niin osa -laivoista palasi kotiin, mutta toiset jatkoivat omin päin matkaa etelää -kohti. Käytiin Senegalin suussa ja tultiin yhä varmemmiksi siitä, ettei -tämä suuri joki, joka sekotti veden mutaiseksi ja suolattomaksi kauas -merelle, voinut olla muu kuin Läntinen Niili. Toiset laivat purjehtivat -Viheriälle niemelle ja kappaleen matkaa sen ohikin, mutta maanasukkaat -sillä puolella olivat niin sotaisia ja tekivät Portugalilaisille niin -paljon hallaa myrkytetyillä nuolillaan, ettei näitten tehnyt mieli -jatkaa matkaa kauemmaksi. V. 1446 urhea Nuno Tristam, joka niin monta -kertaa ennen oli purjehtinut muita kauemmaksi, sai nuolesta kuolettavan -haavan, kaatui yhdessä parhaitten miestensä kanssa, ja laiva töin -tuskin pelastui takaisin Portugaliin kertomaan vahingosta. Yhtä -huonolla menestyksellä tehtiin seuraavina aikoina toisiakin yrityksiä. - -Prinssi Henrikin viimeisinä vuosina kiinnittivät levottomat -valtiolliset olot suuressa määrin hänen huomiotaan, mutta siitä -huolimatta tapahtuivat juuri silloin huomattavimmat löytöretket. - - - -Cadamoston retket. - - -Etevimpiä prinssi Henrikin kapteeneista oli eräs Venezian mies, -Cadamosto nimeltään. Hän oli purjehtinut Välimerellä laajalti ja kerran -matkalla Ranskaan myrskyn ajamana joutunut St. Vincentin niemeen, jossa -hän tutustui prinssiin ja päätti lähteä tämän palveluksessa onneaan -yrittämään. Cadamoston tarkotus oli samalla uusien maitten löytäminen -ja kauppavoitto. V. 1455 hän lähti Lagoksesta, purjehtien ensinnä -Madeiraan, jonka uutisasutuksista hän kertoo. Hän muun muassa mainitsee -saaren suurista metsäpaloista, jotka olivat raivonneet niin suurella -voimalla, että siirtolaisten täytyi paeta jokiin ja olla vedessä -niin kauan, kunnes pahin lieska oli asettunut. Zarco itse, Madeiran -löytäjä, oli vaimonsa ja lastensa kanssa viettänyt kaksi päivää ja -yötä eräässä purossa, ennenkuin uskalsivat taas nousta kuivalle -maalle. Viiniköynnös oli saarella oivallisesti menestynyt, sokeriruoko -niinikään. Madeirasta purjehdittiin Canarian saarille ja sieltä meren -poikki Cap Blancoon, jonka luo Portugalilaiset olivat rakentaneet -linnotuksen kauppansa suojaksi. Tällä paikalla oli nimittäin syntynyt -säännöllinen kaupankäynti, ja aina oleskeli niemen seuduilla Arabeja, -jotka olivat tuoneet myytäväksi hopeata, viljaa, kankaita ja etenkin -kultaa ja orjia. Cadamosto antaa rannikon asukkaista ja heidän -tavoistaan, maan luonteesta ynnä muista seikoista tarkkoja tietoja. -Hänen kertomuksensa oli ensimäinen perusteellinen matkakertomus, mitä -prinssin toimesta suoritetuista retkistä on olemassa. Hän sai tietoja -etäisistä sisämaankin oloista, mainitsee muun muassa Timbuktun, tuon -suuren ja varmaan vanhankin kauppakaupungin Nigerin rannoilla, ynnä sen -harjottaman suuren kulta- ja suolakaupan. Mahtavin valtakunta oli Melli -nimeltään. - -Cadamosto purjehti sitten edelleen Senegalin suistamoon ja päätti -nousta korkeammalle tätä virtaa pitkin kuin kukaan ennen häntä. Hän -saapui Budomel nimiseen valtakuntaan, jota hallitsi samanniminen -kuningas, ja huomasi tämän hallitsijan niin rehelliseksi, että hän -olisi kelvannut vaikka kenelle kristitylle esimerkiksi. Syntyi -vilkas kauppa. Budomelin rehellisyys viehätti Cadamostoa niin -suuresti, että hän uskalsi lähteä hänen veljenpoikansa keralla monta -kymmentä penikulmaa pitkälle maan sisään erääseen markkinapaikkaan, -josta ostettiin mitä parhaita orjia, kaikki kahtatoista vuotta -nuorempia. Onnellisesti Cadamosto palasi takaisin kauppa-asemalleen -tältä rohkealta retkellä. Asemalla »neekerit tyhminä kokoontuivat -ympärilleni, ihmetellen kristittyjä uskonmerkkejämme. Valkoinen -ihovärimme, pukumme ja ruumiinmuotomme, aseemme, mustasta silkistä -ja sinisestä verasta sekä värjätystä villasta kudotut vaatteeni ne -heitä hämmästyttivät. Toiset väittivät kivenkovaan, ettei valkoinen -ihovärimme ollut luonnollinen, vaan että se oli maalattu.» Vasta kun -he saivat sylkeä Cadamoston käsivarteen ja hangata paikkaa rievulla, -vasta silloin he uskoivat, ettei se ollutkaan valkoista maalia, vaan -että se oli ihon luonnollinen väri, ja sitä enemmän he ihmettelivät. -Laivoja ja niitten sotakoneita neekerit arvelivat pirun töiksi, -torven töräystä luulivat kamalan pedon kiljunnaksi. Cadamosto antoi -heille torven, jotta he itse saivat sitä tutkia ja huomata sen vain -ihmiskäden teoksi, ja silloin he muuttivat mielensä ja päättivät, että -Jumala oli itse sen tehnyt. Mutta sitä he enimmän ihmettelivät, että -sillä sai niin monia erilaista ääntä ja huusivat meluten, etteivät -he olleet milleinkään kuulleet mitään niin ihmeellistä. Ja vielä he -ihmettelivät sitäkin, että laivat saattoivat kulkea missä halusivat ja -aavalla merelläkin tiesivät, missä kulloinkin olivat. Se ei muka voinut -tapahtua ilman noituutta. Naiset taas ihmettelivät varsinkin laivaväen -vahakynttilöitä, ja kun Cadamosto käski heille näyttämään, miten heidän -äsken myymästään vahasta valmistettiin kynttilöitä, niin he ihmeissään -huutivat, että vieraat olivat kaikkitietäviä. - -Vihamielisempi oli vastaanotto seuraavan rannikko-joen suistamossa, -jonne Cadamosto sitten lähti. Viisastuneena edellisten purjehtijain -kokemuksesta ei hän kuitenkaan lähtenyt maihin, vaan ensinnä valittiin -muuan laivalla olevista orjista, ja hänet pakotettiin uimaan maalle, -viemään rannalle kokoontuneille alkuasukkaille sanaa, että vieraat -olivat tulleet kauppaa tekemään. Tuskin oli tämä raukka päässyt -rantaan, paikalla alkuasukkaat ottivat hänet kiinni ja hakkasivat -kappaleiksi. Cadamosto silloin purjehti eteläänpäin ja saapui Gambran -eli Gambian suistamoon. Mutta siellä tulivat neekerit monella suurella -sotiveneellä hyökkäämään muukalaisten laivain kimppuun ja syttyi suuri -tappelu. Ampuma-aseillaan Portugalilaiset kuitenkin saivat hyökkäyksen -torjutuksi ja alkuasukkaat menettivät paljon väkeä. Saatuaan voiton -Cadamosto antoi tulkkinsa huutaa rannalla oleville villeille, että -näitten oli paljon parempi ryhtyä rauhalliseen kaupankäyntiin, sillä -muuta varten eivät he olleet tulleetkaan, sekä kehotti Gambran -kuningasta tulemaan ottamaan veljensä Portugalin kuninkaan lähettämiä -lahjoja. Neekerit huutivat takaisin, ettei mokomista vieraista -saattanut olla mitään epäilystä, olivathan he kristittyjä. Mitä -kristityt tekivät Gambran maassa, jossa varsin hyvin tiedettiin, kuinka -he olivat kohdelleet Senegalin kuningasta? Ei kukaan kunnon ihminen -voinut sietää kristittyjä, jotka söivät ihmisen lihaa. Mitä muuta -varten he orjia ostivat? Kristityt sitä paitsi olivat rosvoja, jotka -olivat tulleet heitäkin ryöstämään. - -Nämä »todet totiset» kuultuaan Cadamosto ei muuta voinut kuin palata -takaisin merelle ja purjehtia takaisin Portugaliin. Mutta hän pani -merkille käyneensä niin kaukana etelässä, että vain yhden kerran -Pohjantähti näkyi taivaanrannan yläpuolella, ja silloinkin se melkein -näytti mereen koskevan. Mutta sen sijaan näkyi etelässä kuusi kirkasta -tähteä, jotka muodostivat taivaalla kuin ristin — hän oli nähnyt -eteläisen taivaan kauneimman tähtitarhan, »Etelän ristin». - -Heti Portugaliin palattuaan Cadamosto alkoi valmistella uutta retkeä. -Jo seuraavana vuonna hän sen vuoksi lähti jälleen merelle, purjehtien -nytkin Canarian saarien ja Kap Blancon kautta, mutta Viheriän niemen -niin kaukaa, että löysi lähimmät Viheriän niemen saarista. Niillä ei -ollut asukkaita, ainoastaan villikyyhkysiä, jotka olivat niin kesyjä, -että niitä saattoi ottaa käsin kiinni. Vaikka meren puolella näkyi -etäisyydessä muitakin saaria, niin ei kuitenkaan joudettu lähteä niitä -peräämään, sillä aiottiin koettaa, eikä saataisi gambian vihamielisten -neekerien kanssa kauppaa aikaan. Heillä luultiin olevan paljon kultaa. -Noustiin korkealle joen leveään suulahteen, eivätkä maanasukkaat tällä -kerralla tehneetkään vastarintaa. He päinvastoin olivat taipuvaisia -kauppaa tekemään. Sillä kohdalla, missä joki kapeni noin penikulmaa -leveäksi, hallitsi Battimansa niminen vasalliruhtinas, jolle Cadamosto -antoi lahjoja saaden kultaa ja orjia vastalahjaksi. Mutta huhu, joka -oli kertonut tämän maan olevan erinomaisen rikasta kullasta, olikin -väärä, jaloa metallia heillä oli vähän. Mutta portugalilaisten helyistä -he kuitenkin olivat valmiit maksamaan vaikka mitä ne olivat heille niin -uutukaisia ja ihmeellisiä. Joki oli täynään pitkiä haapioita, joita -neekerit soutivat seisoaltaan, niinkuin heidän tapansa on kaikkialla -Afrikassa. Seutu oli kuitenkin niin epäterveellistä, että Cadamoston -laivaväki sairastui, jonka vuoksi hän jälleen laski joen suupuoleen. -Täällä hän tutustui Gnumi nimiseen kuninkaaseen, joka otti hänet -mukaansa elefantin metsästykseen ja antoi kaadetun otuksen hampaat -ja nahkan Henrik prinssille lahjaksi. Etelään päin purjehdittuaan ja -vaivoin vältettyään haaksirikon Cadamosto saapui Rio Grande nimisen -joen suistamoon, jossa saakka ei vielä kukaan ollut sitä ennen käynyt. -Laivaväki oli kuitenkin niin väsynyt ja tautien heikontama, ettei -uskallettu yrittää kauemmaksi tähän suuntaan, vaan palattiin takaisin -Portugaliin. Cadamosto, joka oli venezialaisena tottunut seurusteluun -alemmalla kehitysasteella olevien kansojen kanssa, näyttää opettaneen -Portugalilaisillekin viisaampaa menetelmää. - - - -Diego Gomez. - - -Viimeisen matkan prinssi Henrikin eläissä suoritti hänen uskollinen -palvelijansa Diego Gomez. Tämä oli saanut prinssiltä saman ohjeen kuin -niin monet muutkin ennen häntä — hänen piti yrittää niin kauas kuin -oli mahdollista päästä. Mutta kun oli tultu suuren joen ohi, joka oli -vielä Rio Grandenkin takana, niin tavattiin meressä niin voimakkaita -virtauksia, etteivät mitkään ankkurit tahtoneet pitää. Toiset kapteenit -ja laivamiehet pelästyivät tästä kovasti. He luulivat meren loppuvan -ja pyysivät Gomezia palaamaan takaisin. Mutta asukkaat soutivat -laivain luo haapioilla ja toivat kaupan pumpulikangasta, norsunluuta -ja pienen erän pippuria, joka herätti portugalilaisten kesken suurta -iloa. Tältä kohdalta palattiin takaisin, mutta poikettiin kuitenkin -Gambian suistamossa, josta saatiin 180 naulan arvo kultaa. Gomezin -seurustelu maanasukkaitten kanssa on siksi kuvaava näille aikaisemmille -yhtymyksille valkoisten ja mustien välillä vasta löydetyissä maissa, -että kerromme siitä hänen omilla sanoillaan: - -»Me nousimme jokea ylöspäin aina Kantoriin saakka, joka on suuri -kaupunki lähellä sen rantaa. Sitä edemmäksi ei laivalla päässyt, -koska metsät ja aluskasvisto ahdistivat jokea, mutta täällä annoin -tiedoksi, että olin tullut tavaroita vaihtamaan, ja maanasukkaat -silloin keräytyivät suurin joukoin paikalle. Kun oli levinnyt -uutinen, että kristityt olivat Kantorissa, niin saapui ihmisiä aina -Tambuktusta saakka, joka on pohjoisessa, Gelu vuorelta etelästä ja -Quioquun nimisestä kaupungista, joka on suuri ja ympäröity savitiilistä -rakennetulla muurilla. Sanottiin siellä olevan runsaasti kultaa ja -kamelikaravanien saapuvan sinne maan poikki Karthagosta, Tunesista, -Fezistä, Kairosta ja kaikista Sarasenien maista. Mutta kulta saadaan -kaivoksista, jotka ovat Sierra Leonen toisella puolen. He sanoivat -Sierra Leone vuoriston kulkevan etelää kohti, joka ilahutti minua -suuresti, koska kaikki sieltä tulevat joet laskivat länttä kohti. Mutta -sanottiin myös, että vuoriston toiselta puolelta juoksi hyvin suuria -jokia vastakkaiseen suuntaan, itää kohti. - -»Ja he sanoivat, että näitten vuorien itäpuolella oli kapea ja -pitkä järvi, jolla kuljettiin laivan kokoisilla haapioilla. Järven -kummallakin rannalla olevat kansat olivat keskenään ainaisessa sodassa. -Ne jotka asuivat itäpuolella, olivat valkoisia. Kun kysyin, ken siinä -osassa maailmaa hallitsi, niin sanottiin hallitsijan olevan neekerin, -mutta idempänä oli vielä suurempi hallitsija, joka oli vähän ennen -vallottanut neekerien maan. - -»Semmoisia asioita sain kuulla Kantorin neekereiltä. Minä tiedustelin -heiltä tietä kultamaahan ja sitä, kuka oli sen maan kuningas. He -vastasivat, että kuningas asui Kukiassa ja vallitsi kaikkia Kantorin -joen oikealla puolella olevia kultakaivoksia, ja että hänellä oli -palatsinsa oven edessä suuri kappale kultaa aivan siinä tilassa, kuin -se oli maasta otettu. Se kultakappale oli niin suuri, että tuskin -kaksikymmentä miestä sai sitä liikkumaan, ja siihen kuningas aina sitoi -hevosensa ja piti kultakappaietta nähtävänä kumman vuoksi, koska se oli -niin suuri ja puhdas. Hovin ylhäisillä oli korvissaan ja sieraimissaan -kultakoristeet. - -»Idän puolessa oli paljon kultakaivoksia, mutta ihmiset, jotka niissä -työskentelivät, eivät huonon ilman vuoksi kauaa eläneet. Kultahiekasta -naiset erottavat kullan. - -»Kysyin sitten tietä Kantorista Kukiaan ja sen sanottiin kulkevan itää -kohti. Ja siellä on paljon kultaa, jonka voinkin hyvin uskoa, sillä -näin sieltä tulevan neekereitä, jotka kantoivat kultataakkoja. - -»Minun näin tehdessä Kantorissa kauppaa neekerien kanssa alkoivat -mieheni helteestä uupua, jonka vuoksi palasimme merelle. Kun olimme -kulkeneet jokea viisitoista penikulmaa alaspäin, niin kertoivat he -minulle eteläpuolella asuvasta suuresta päälliköstä, joka halusi -keskustella kanssani. Kohtasimme toisemme joen rannalla suuressa -metsässä ja hän oli tuonut mukanaan suuren joukon miehiä, joilla oli -aseinaan myrkytetyt nuolet, assegait, miekat ja kilvet. Ja minä menin -hänen luokseen, vieden lahjoja, leivoksia ja vähän meikäläistä viiniä, -sillä heillä ei ole muuta viiniä, kuin mitä palmuista valmistavat, -ja hän oli erinomaisen mielissään ja armollinen, antoi minulle kolme -neekeriä ja vannoi yhden ja ainoan Jumalan nimessä, ettei hän koskaan -sotisi kristittyjä vastaan, vaan saisivat he rauhassa ja turvassa tehdä -kauppaa koko hänen valtakunnassaan. - -»Sikäläiset majat olivat kaikki meriruovoista valmistetut ja siellä -ollessani sain kuulla, että kaikki paha, mikä oli kristityille tehty, -oli tapahtunut erään Nominiansa nimisen kuninkaan toimesta: hän -hallitsi sitä maata, joka oli lähinnä Gambian suuta. Koetin sen vuoksi -kaikin tavoin saada hänen kanssaan aikaan rauhan ja lähetin hänelle -hänen omien miehiensä keralla ja omissa kanoteissaan paljon lahjoja. -Mutta Nominiansa pelkäsi kovasti, että kristityt tulisivat hänelle -kostamaan. Laskin sitten erääseen suureen satamaan, jossa luokseni -tuli paljon neekereitä, jotka Nominiansa oli lähettänyt koetellakseen, -tekisinkö heille mitään, mutta kohtelin heitä alati ystävällisesti. Kun -kuningas tämän kuuli, niin hän saapui joen rannalle suuren miesjoukon -keralla, istui siihen odottamaan ja lähetti minua noutamaan. Ja minä -lähdin ja osotin hänelle täyttä kunnioitusta. Siellä oli eräs hänen -oman uskontonsa piispa, joka minulta kysyi kristittyjen Jumalasta, ja -minä vastasin hänelle, niinkuin Jumalan avulla ymmärsin. Ja sitten minä -kysyin häneltä Mahometista, johon he uskoivat. Kuningas viimein niin -ihastui siihen, mitä olin sanonut, että hän hyppäsi seisomaan ja käski -piispaansa lähtemään maasta kolmen päivän kuluessa ja vannoi tappavansa -jokaisen, joka sen päivän jälkeen mainitsisi Mahometin nimen. Sillä hän -sanoi luottavansa yhteen ainoaan Jumalaan, eikä ollut ketään toista -Jumalaa kuin se, jota hänen veljensä Portugalin Henrik palveli. - -»Sitten hän kutsui veljensä ja käski minua kastamaan hänet ja kaikki -hänen ylhäiset miehensä ja naisensa. Hänelle itselleen ei kelvannut -mikään muu nimi kuin Henrik, mutta hänen ylhäiset miehensä ottivat -semmoisia nimiä kuin Yanez ja Nuno. Jäin sen vuoksi rannalle siksi -yöksi kuninkaan keralla, mutta en häntä kastanut, koska olin maallikko. -Seuraavana päivänä kutsuin kuninkaan ja kaksitoista päällikköä ja -kahdeksan vaimoa syömään kerallani laivassa päivällistä ja he kaikki -saapuivat aseettomina, ja minä annoin heille siipikarjaa ja lihaa ja -viiniä, valkoista ja punaista, niin paljon kuin he jaksoivat juoda, ja -he sanoivat toisilleen, ettei maailmassa ollut parempia ihmisiä kuin -kristityt. - -»Rannalla kuningas sitten jälleen pyysi minua kastamaan itsensä, mutta -minä vastasin, ettei minulla ollut siihen paavin lupaa. Mutta lupasin -kertoa asiasta prinssille, joka sitten lähettäisi papin. Nominiansa -paikalla kirjotti prinssille, pyytäen häntä lähettämään papin ja -jonkun, joka heille opettaisi uskontoa, ja vielä hän pyysi lähettämään -jalohaukan, sillä hän oli ihmeekseen kuullut minulta, kuinka meillä -kuljetettiin kädessä lintua, jolla pyydystettiin toisia. Ja myös -hän pyysi prinssiä lähettämään kaksi oinasta ja lampaita, hanhia ja -porsaan, sekä kaksi miestä rakentamaan taloja ja suunnittelemaan hänen -kaupunkiaan. Ja minä lupasin, että prinssi suostuisi kaikkiin näihin -pyyntöihin. Ja kuningas miehineen nosti suuren melun minun lähtiessäni, -mutta minä jätin kuninkaan Gambiaan ja palasin Portugaliin. Yhden -aluksista lähetin oikopäätä kotiin, mutta muitten keralla purjehdin -Viheriää nientä kohti. - -»Kun tulimme joesta lähelle merta, niin näimme kaksi kanoottia, jotka -paraillaan ulkonivat merelle. Mutta me purjehdimme niitten ja rannan -väliin, niin että suljimme niiltä tien. Tulkki sitten minulle kertoi, -että maan kuningas, joka oli häijy mies, oli toisessa veneessä. Käskin -heitä sen vuoksi nousemaan karaveliini, annoin heille syödä ja juoda -ja kahdenkertaiset lahjat, enkä ollut tietävinänikään, että yksi -heistä oli päällikkö, vaan kysyin, oliko tämä Bezeghichin maa? Hän -vastasi myöntäen. Ja minä, häntä koetellakseni, kysyin: »Miksi hän -on niin vihamielinen kristittyjä vastaan? Hänen olisi paljon parempi -ylläpitää heidän kanssaan rauhaa, niin että he voisivat tehdä kauppaa -hänen maassaan ja tuoda hänelle hevosia ja muita tavaroita, samoin -kuin he muillekin neekeripäälliköille tuovat. Menkää ja kertokaa -kuninkaalle, että otin teidät vangiksi ja että rakkaudesta häntä -kohtaan taas päästin teidät vapauteen.» Siitä hän oli kovin mielissään -ja lähti miehineen kanoottiinsa, niinkuin käskin. Mutta kun he olivat -kaikki veneessään karavelin sivulla, niin minä huusin: »Bezeghichi, -Bezeghichi, elä luulekaan, ettenkö minä sinua tuntenut. Olisin voinut -sinulle tehdä, mitä olisin tahtonut. Mutta niinkuin minä nyt olen -sinulle tehnyt, niin tee sinä myös meidän kristityillemme.» - -Onnellisesti palattiin sen jälkeen Lagokseen, jossa prinssi erinomaisen -iloisesti otti Gomezin vastaan. Mutta kuningas Nomimansalle annettua -lupausta ei voitu täyttää ennenkuin parin vuoden kuluttua, koska -Portugal paraillaan soti Marokossa ja prinssi Henrikkin oli retkellä -mukana, taistellen nuorukaisen innolla ensimäisten joukossa, vaikka -jo olikin kuudenkymmenen vuoden ikäinen. Mutta palattuaan takaisin -tältä sotaretkeltä prinssi lähetti Nomimansalle kaikki, mitä tämä oli -pyytänyt. - -Kaksi vuotta myöhemmin Gomez kävi samoilla rannoilla ahdistamassa -laivoja, jotka Portugalin viranomaisten luvatta siellä möivät aseita -neekereille. Tällä matkalla käytiin uudelleen Viheriän niemen -saarilla ja niitten paikka merkittiin mittauksien mukaan kartalle. -Yksi portugalilainen salakuljettaja saatiin laivoineen kiinni. Hänet -lähetettiin Portugaliin, siellä kidutettiin ja miekkoineen kultineen -elävänä poltettiin. - - - -Prinssi Henrikin kuolema. - - -Palattuaan Alcacerista, Marokosta, onnelliselta ristiretkeltä prinssi -vietti viimeiset vuotensa perintönsä järjestämisessä. Kristuksen -ritarikunnalle, joka oli Temppeliritariston jälkeläinen Portugalissa, -hän määräsi kahdennenkymmenennen osan kaiken sen tavaran, orjain, -kullan ja muitten tuotteitten arvosta, mitä Guineasta saatiin, sillä -prinssillä oli yksinoikeus määrätä kaikkien näitten rantain kaupasta. -Loput hänen oikeuksistaan peri Portugalin kruunu. - -Kun prinssi Henrik oli kuudenkymmenen vuoden vanha, niin hänen voimansa -vihdoin murtuivat. Lopulla vuotta 1460 hän sairastui ja sairaus oli -kuolemaksi. Kuningas Affonso ja koko hovi julisti suuren maan surun, -kun tämä vaikuttava ja kaikkein kunnioittama ruhtinas kuoli. Vainaja -haudattiin Batalhaan Juhana kuninkaan rakentamaan kappeliin, jossa -kuninkaat ja kuninkaallisen huoneen jäsenet olivat haudattuina. -Prinssin haudalle asetettiin makaava muistopatsas, jossa hänen -kasvonpiirteensä ovat säilyneet. - -»Prinssi Henrik oli», sanoo hänen elämäkertansa kirjottuja Azurara, -»tummaverinen ja harteva, voimallinen ruumiinrakennukseltaan. Tosin -hänen ihovärinsä oli luonnostaan vaalea, mutta ankaran työn ja -paastoamisen kautta se oli käynyt aivan tummaksi. Kasvonpiirteet -olivat jyrkät ja hirmuisetkin, kun hän vihastui. Hän oli urhoollinen -ja terävä ja hänen himonsa olivat suurtyöt. Ylellisyys ja saituus -olivat hänelle vieraat. Sillä jo nuoruudesta pitäen hän kieltäytyi -viinin nauttimisesta ja kaiken elämänsä hän, hengellisen ritarikunnan -päämiehenä, myös kieltäytyi yhteydestä naisten kanssa. Hän oli niin -antelias, ettei ainoakaan toinen kruunaamaton ruhtinas koko Europassa -pitänyt niin vieraanvaraista hovia, eikä niin suurta ja oivallista -koulua maansa nuoria ylimyksiä varten. Sillä kaikki kansan parhaat -miehet ja vieläpä nekin, jotka tulivat hänen luokseen vieraista maista, -olivat hänen hoviinsa tervetulleet, niin että siellä toisinaan vallitsi -kerrassaan ihmeellinen kielien, ihmisten ja tapojen kirjavuus. Eikä -kukaan, joka arvollisena saapui hänen luokseen, sieltä lähtenyt ilman -jotain merkkiä hänen anteliaisuudestaan. Ainoastaan itseään kohtaan -hän oli ankara. Kaiket päivänsä hän vietti työssä, eikä ole helppo -uskoa, kuinka usein hän vietti unettomia öitä, joten hän väsymättömällä -uutteruudellaan voitti muitten kykenemättömyyden. Hän oli siveä -ja ajatuksista rikas, hänen tietonsa olivat ihmeteltävän laajat, -käytöksensä rauhallinen, kohtelias ja erinomaisen arvokas, mutta siltä -ei alhaisinkaan kuninkaan alamaisista ollut hallitsijaansa kohtaan -kuuliaampi kuin hän, ei silloinkaan, kun hänen veljenpoikansa, kuningas -Affonso, vielä oli alaikäinen. Vakaana vastoinkäymisessä, nöyränä -myötäkäymisessä hän ei koskaan pitänyt vihaa eikä pahansuopaisuutta -ketään kohtaan, vaikka hänestä olisi pahoin puhuttu ja vaikka häntä -olisi loukattu. Niinpä monet häntä moittivatkin siitä, että hän oli -liian suopea, kun muun muassa antoi anteeksi muutamille sotilailleen, -jotka olivat Tangerin tappelussa hänet hyljänneet keskellä suurinta -vaaraa. Hän omisti kaikki voimansa yhteishyvälle ja ryhtyi aina -ilolla toteuttamaan uusia yrityksiä kuningaskunnan hyväksi omalla -kustannuksellaan. Hänen ylpeytensä oli sota uskottomia vastaan ja rauha -kristittyjen maassa. Senvuoksi häntä kaikki rakastavatkin, samoin -kuin hän oli kaikkia rakastanut, eikä hänen huuliltaan milloinkaan -kuultu pahaa sanaa. Mutta ennen kaikkea hän oli kuuliainen Pyhää -kirkkoa kohtaan, oli läsnä sen kaikissa jumalanpalveluksissa ja piti -niitä omassa kappelissaan yhtä juhlallisesti kuin suinkin missään -katedralissa. Kaikille pyhille esineille hän osotti kunnioitustaan ja -hänen ilonsa oli kunnioittaa ja suosia kaikkia uskon palvelijoita. -Melkein puolet vuotta hän vietti paastoamisessa, eivätkä köyhät -milloinkaan poistuneet tyhjin käsin hänen luotaan. Hänen sydämensä ei -milloinkaan tuntenut muuta pelkoa kuin synnin pelon.» - -Se oli aikalaisen luonnekuva tästä ruhtinaasta, joka oli loistavalla -mieskohtaisella urheudella taistellut Marokon rannikolla monet tuimat -taistelut ja yhtä laajanäköisenä valtiomiehenä kuin urhoollisena -soturina raivannut maallensa tien suuruuteen. Yhtä urhea, -uhrautuvainen, uuttera oli koko se kuningassukukin, johon Henrik -prinssi kuului, ja niinpä hänen elämäntyönsä saikin arvokkaita jatkajia. - - - -Prinssi Henrikin merkitys. - - -Henrik prinssin löytöretkien tarkotus oli alussa vaatimaton. Hän tahtoi -vain löytää uusia maita, joita voitaisiin asuttaa, uusia alueita -Portugalin kaupalle, ynnä levittää kristinuskoa löydettyjen rantain -pakanallisten asukkaitten kesken. Yhdeksi retkikuntain päätehtäväksi -tuli sitten paljon mainitun Presbyter Johanneksen löytäminen, koska -hänestä toivottiin voimallista liittolaista. Kuta kauemmaksi retket -ulotettiin, sitä korkeammalle asetettiin päämäärä, ja vihdoin oli -meritien löytäminen Intiaan se suurtehtävä jonka ratkaisemiseksi -Portugal järjestelmällisesti ja tarmolla työskenteli. - -Henrik prinssin saavutukset olivat suuressa määrin hänen oman -uutteruutensa, laajanäköisyytensä ja monipuolisten tietojensa tuloksia, -vaikka hän ei itse ollutkaan mukana ainoallakaan varsinaisella -löytöretkellä. Hänen alinomaisten kehotustensa kannustamina -portugalilaiset purjehtijat vihdoin mursivat sen ennakkoluulojen ja -taikauskojen muurin, joka oli pelottanut etelää kohti purjehtimasta, -tutkivat ja kartottivat Luoteis-Afrikan rantaa aina Guineaan saakka ja -alkoivat näillä rannoilla kaupankäynnin. Vaikein osa Intian meritiestä -oli tämän kautta tullut tunnetuksi. Mutta vielä tärkeämpää oli se, -että Henrikin elämäntyön kautta oli laskettu varma perustus tämän -työn jatkamiselle. Hänen yritystensä kautta kehittyi Portugalilaisten -purjehdus- ja laivanrakennustaito, tottuivat vieraitten merien -oloihin, tuuliin, merivirtoihin ja rantoihin ne purjehtijat, jotka -sitten johtivat voittoon aljetun työn. Kovien kokemuksien kautta -tutustuttiin luonnon kannalla eläviin kansoihin ja opittiin niitten -kanssa kauppaa tekemään. Koko Portugal ja vielä naapurimaatkin prinssin -väsymättömien ponnistuksien ja suuren vaikutusvallan kautta tottuivat -siihen ajatukseen, että niiden tulevaisuus oli merellä. Tosin Henrikin -oli suotu nähdä vain pienen osan suurista tuumistaan toteen käyvän, -mutta pian hänen kuolemansa jälkeen ne johtivat voittoon, ja ne -miehet, jotka Portugalille avasivat tien Intiaan, olivat juuri hänen -oppinsa käyneitä. Hänen työnsä hedelmiä sai välillisesti nauttia -naapurimaa Espanjakin, sillä sen kautta joutui Columbus suunnittelemaan -muka lyhempää tietä valtameren poikki äärimäiseen itään ja Amerikan -löytämään. - -Henrik Purjehtijaa on ihmiskunnan suuressa määrin kiittäminen niistä -suurenmoisista löytöretkistä, joitten kautta Uuden ajan alussa koko -maan piiri tuli tunnetuksi ja ennen arvaamaton ala avautui kaikkien -kansain yritteliäisyydelle. - - - - -Hyvän toivon niemelle. - - - -Guinean rannikko. - - -Suuren prinssin kuoltua hänen veljenpoikansa, kuningas Affonso V, ensi -vuosina uutterasti jatkoi löytöretkiä. Pedro de Cintra purjehti kaikkia -edellisiä yhä kauemmas ja saapui korkealle vuorelle, jonka huippu oli -ainiaan pilvien peitossa ja ukkosen jyrinän ja salamain keskellä. Se -nimitettiin Sierra Leoneksi, »Jalopeuran vuoreksi», ja oli ehkä sama -kuin karthagolaisen Hannon »Jumalien vaunu». Rannikon asukkailla oli -runsaasti kultakoristeita, mutta rautaa he eivät tunteneet. Sitten -saavuttiin Kap Mesurado nimiselle niemelle, jonka luona asukkaat -laivain lähestyessä sytyttivät pitkin rantaa paljon tulia — niinkuin -Hanno kertoo 2000 vuotta aikaisemmin tapahtuneen. - -Mutta sen pitemmälle ei sillä kertaa purjehdittu ja seuraavina -vuosina valtiotoimet estivät kuningasta jatkamasta löytöretkiä. -Näitten rantain kauppa annettiin aluksi yksityisille urakalle, ja -urakkasopimukseen sisältyi, että heidän joka vuosi tuli purjehtia -määrätty matka entistä edemmäksi. Sen kautta löydettiin Guinean -»Kultarannikko», johon Portugalin kuningas rakennutti linnotuksen, -ja tunkeuduttiin aina Nigerin suistamoon saakka. Fernao do Po löysi -Kamerunin poukamassa saaren, jolla vielä tänä päivänä on hänen nimensä, -ja v. 1484 etelämpänä olevat Guinean saaret, jonne aljettiin lähettää -rikoksentekijöitä maata viljelemään, koska ne saaret, kauempana meressä -ollen, olivat aivan asumattomat. - -Sitä suuremmalla innolla ryhtyi Affonson poika Juhana II löytöretkiä -jatkamaan. Hän oli perinyt Henrik prinssin toimeliaan hengen. Guinean -rannikolta oli alkanut tulla niin runsaasti kultaa, että suoranaiset -kauppaedutkin yhä pakottavammin kehottivat jatkamaan löytöretkiä. -Retkeilijöitä käskettiin jokaiseen uuteen huomattavaan paikkaan -pystyttämään kivinen risti, jossa oli Portugalin kuninkaan vaakuna, -sillä paavi oli antanut hänelle kaikki Afrikan rannat. Ensimäinen, -jolle annettiin mukaan moisia kivipatsaita, oli Diogo do Cão, joka v. -1484 lähti kahdella laivalla matkaan. - - - -Diogo do Cão. - - -Diogolle annettiin kolmen vuoden eväät, paljon kauppatavaroita ja -lahjoiksi »maurien» kuninkaille muun muassa 18 komeata ratsua. -Onnellisesti saavuttiin siihen paikkaan, johon edelliset purjehtijat -olivat etäimmäksi päässeet, ja purjehdittiin siitä pitäen uusia -rantoja. Löydettiin Kongon, Afrikan suurimman joen suistamo ja sen -etelärannalle pystytettiin ensimäinen kivipatsas. Löytäjät ihmettelivät -joen mahtavuutta, se kun kauas mereen sekotti veden suolattomaksi -ja muutti sen värin. Diogo do Cão nousi laivoillaan jonkun matkaa -virtaa ylöspäin ja näki kaikkialla paljon mustia ihmisiä. Koko -rannikko julistettiin Portugalin kuninkaan omaksi. Laivoihin otettiin -maanasukkaita oppimaan portugalin kieltä, jotta heitä sitten voitaisiin -käyttää tulkkina. Kongon kuningas, jonka kanssa Diogo do Cão pääsi -ystävällisiin väleihin, pyysi pappeja, jotka opettaisivat hänen -alamaisilleen. Matkaa jatkettiin vielä melkoinen kappale kauemmaksi -etelää kohti Angolan rannikolle, johon pystytettiin vaakunapatsas. -V. 1484 Cão palasi Portugaliin, jossa kuningas palkitsi hänet mitä -parhaiten, korottaen hänet huonekuntansa ritariksi. - -V. 1485 Diogo do Cão lähti uudelle retkelle, saapui jälleen Kongoon ja -purjehti edelleen aina nykyisen Walfishbain seuduille saakka; mutta -siellä päätettiin kääntyä takaisin, koska rannikosta ei näyttänyt -tulevan loppua, vaikka Kauriin käännepiiri jo oli saavutettu. -Paluumatkalla poikettiin uudelleen Kongoon, jonka kuningas suostui -rupeamaan Portugalin kuninkaan liittolaiseksi ja lähetti Portugaliin -lähettilään, joka siellä antoi kastaa itsensä. Tämän jälkeen palattiin -onnellisesti kotiin. - -Jo v. 1484 oli kuningas Juhana erään afrikalaisen kuninkaan -lähetystöltä kuullut, että maan sisässä muka asui Ogane niminen -kristitty ruhtinas, ja Portugalin hovi silloin päätti, että hän varmaan -oli tuo kauan kaivattu pappikuningas Johannes, jota kristikunta -niin suotta oli kaikkialta idän ääriltä etsinyt. Siitä nousi suuri -innostus ja paikalla päätettiin lähettää uusi laivue jatkamaan löytöjä. -Bartholomeu Diaz niminen kunnon merimies sai tämän retken johtaakseen. -Samaan aikaan lähetettiin Palestinan, Arabian ja Egyptin kautta -Itämaille kaksi lähettilästä, joitten piti koettaa sitä tietä päästä -pappikuninkaan kanssa yhteyteen. Vielä lähetettiin eräs retkikunta, -jonka piti nousta Senegal jokea aina siihen saakka, missä se muka -Niiliin yhtyisi; — tiedot matkoista ja vesien juoksuista sisämaassa -olivat vaillinaiset, niinkuin näkyy. Neljäs retkikunta lähetettiin -etsimään Europan pohjoispuolitse koillisväylää Kiinaan. Juhana -kuninkaan yritteliäisyys oli siis suurisuuntaisempi kuin kenenkään -ennen häntä. - - - -Bartholomeu Diaz ja Hyvän toivon niemi. - - -Bartholomeu Diaz kuului urheaan purjehtijasukuun, joka jo oli tehnyt -maalleen monta palvelusta Intian väylän alkuosain tutkimisessa. -Juhana Diaz oli ollut toinen kapteeni, joka purjehti Kap Bojadorin ohi, -Diniz Diaz oli v. 1445 löytänyt Senegalin ja Viheriän niemen. Nyt, -neljäkymmentä vuotta myöhemmin, Bartholomeu Diaz suoritti loistavimman -meriretken, mitä ennen Columbuksen matkaa kukaan oli tehnyt. - -Hän lähti matkaan elokuussa 1486 kahdella pienellä 50 tonnin -aluksella, jota paitsi retkikuntaa seurasi kolmas laiva, joka kuljetti -ruokatavaroita; tämän päällikkönä oli Diazin veli. Kongon rannikolle -ja rannalle siitä eteläänkin päin vietiin maihin neekerinaisia, -joille annettiin mukaan runsaat lahjat. Heidän piti puhua hyvää -Portugalilaisten puolesta. Toivottiin huhujen heidän tulostaan -leviävän sisämaahan pappikuninkaankin kuuluviin, jotta hän tietäisi -pyrkiä Portugalilaisten kanssa yhteyteen. Ensimäisen vaakunakiven -Diaz pystytti »Serra Parda» nimiseen paikkaan, joka oli Walfishbain -pohjoispuolella. Sitten häntä, matkaa jatkettaissa, monta päivää -pidättelivät vastatuulet, sillä lounaispasaadi ja sen mukana kulkeva -merivirta olivat tällä rannikolla vastaiset. Diaz oli kuitenkin jo -päässyt lähelle Afrikan eteläkärkeä, kun hän joutui ankaran pohjoisen -myrskyn valtoihin. Tämä ajoi hänen pienet aluksensa kauas kaakkoa kohti -aavalle merelle. Sekä meriveden että ilman lämpö nopeaan alenivat sille -suunnalle. Kun myrsky oli jälleen asettunut, niin Diaz laski uudelleen -itää kohti tavatakseen rannan, mutta sitä ei enää löytynytkään, vaikka -hän purjehti siihen suuntaan monta päivää. Siitä hän saattoi arvata -purjehtineensa Afrikan eteläisimmän kärjen ohi ja käänsi sen vuoksi -suunnan pohjoista kohti. Pohjoisesta löytyikin ranta, eräs lahti, jossa -Hottentotit paimensivat karjojaan. - -Laivat huomatessaan he kiiruumman kautta pakenivat maan sisään. Lahti -nimitettiin »Karjanpaimenten lahdeksi»; se oli nykyinen Mosel bai -Kapmaan etelärannalla. Sieltä purjehdittiin itään päin ja tultiin -Algoa lahteen, johon jälleen pystytettiin vaakunakivi. Toinen -pystytettiin Cap Padronelle vielä kauemmaksi itään, mutta näistä ei -ole jäännöksiäkään säilynyt. Laivan upseerit ja miehistö alkoivat nyt -vaatia, että oli lähdettävä paluumatkalle, eikä Diaz saanut heitä -purjehtimaan kauemmaksi kuin Suurelle Kalajoelle, josta rannan suunta -kääntyi selvään luoteeseen. Afrikan itäranta oli saavutettu. Raskaalla -mielellä Diaz kääntyi paluumatkalle. Sanotaan hänen itkien syleilleen -viimeistä vaakunakiveään ja eronneen siitä kuin rakkaasta pojastaan. -Mutta toiselta puolen oli paluu epäilemättä viisainta. Laivat ja -miehistö olivat paljon ränstyneet ainaisissa myrskyissä, ruokavarat -alkoivat loppua, eikä niin vähillä varustuksilla olisi muutoinkaan -ollut viisasta lähteä Intian merelle, jossa olisi täytynyt taistella -muitakin kuin luonnonvoimia vastaan. - -Palattaissa Kapmaan rantaa pitkin länteen päin tavattiin ensiksi -Kap Agulhas, Afrikan eteläisin kärki, ja lännempänä komea Hyvän -toivon niemi, jonka mahtavaa »Pöytävuorta» Diaz syystä piti Afrikan -varsinaisena päätteenä. Sinne hän sen vuoksi pystytti viimeisen -vaakunakivensä ja nimitti niemen »Myrskyjen niemeksi». Tämän nimen se -hyvällä syyllä ansaitseekin, mutta kuningas vielä paremmalla syyllä -muutti nimen »Hyvän toivon niemeksi», koska se näytti olevan Intian -tien eteläisin portinvartija. Toiset vanhat kirjailijat kuitenkin -ilmottavat Diazin itsensä antaneen tämän nimen. - -Kuormalaiva, joka oli jätetty Afrikan länsirannikolle, oli -surkuteltavassa tilassa, kun se kotomatkalla tavattiin. Kuusi sen -miehistä olivat neekerit surmanneet, kolme oli enää elossa, ja laiva -oli niin matojen syömä, ettei se olisi enää kyennyt matkaa jatkamaan. -Se sen vuoksi sytytettiin palamaan. Joulukuussa v. 1487 Diaz palasi -takaisin Lissaboniin, oltuaan matkalla 16 kuukautta 17 päivää. 2000 -kilometriä uutta rannikkoa oli tällä matkalla tutkittu, ja vertaamalla -näin saatuja tietoja niihin, joita lähettiläät Itämailta lähettivät, -voitiin pitää varmana, että Intian meritie vihdoinkin oli löydetty. - -Ei ole säilynyt mitään tietoa siitä, että Diaz olisi saanut ansionsa -mukaista palkintoa; palvelijainsa palkkaamisessa ei Juhana kuningas -ollut verrattava prinssi Henrikiin. Kun vihdoin löydettyä tietä Intiaan -purjehdittiin, niin annettiin laivasto Vasco da Gaman johdettavaksi, -Diaz ainoastaan valvoi sen varustuksia. Cabralin matkalla v. 1500 oli -Diaz mukana ja osallisena Brasilian rannikon tutkimisessa, mutta hän -sai sitten surmansa ankarassa myrskyssä oman »Myrskyjen niemensä» -edustalla. »Hän oli verrattava Moosekseen», sanoo Galvano, »hän sai -nähdä luvatun maan, mutta hänelle ei ollut suotu siihen päästä.» Tuskin -Camõens runoelmassaan, jonka hän kirjotti Portugalin merisankarien -muistoksi, muistaa edes mainita Bartholomeu Diazia. - -Ne laivat, jotka Juhana kuningas lähetti etsimään koillisväylää -Kiinaan, eivät tietystikään saapuneet perille, mutta näyttävät -kuitenkin käyneen aina Novaja Zemljalla saakka, vaikkei matkasta ole -sen tarkempia tietoja. - -Ne retkeilijät taas, joitten määrä oli nousta Senegalia Niilin ja tämän -joen otaksuttuun yhtymäkohtaan, eivät päässeet kauas. Pappikuninkaan -maa jäi heiltäkin saavuttamatta, mutta he saivat kuitenkin tietoja -Saharan karavaniteistä, Timbuktusta ja muista sisämaan seuduista. - - - -Covilham. - - -Parempi menestys oli niillä lähettiläillä, jotka lähetettiin vanhoja -kauppateitä Intian merelle. Toinen tosin matkalla kuoli, mutta -toinen, Covilham niminen ylimys, kävi ensinnä Etu-Intian rannikolla -Kalikutissa, jossa hän hankki tarkkoja tietoja maustekaupasta ja -mausteitten kotiseuduista, purjehti sitten Afrikan rannikolle, -käyden etelässä aina Sofalassa saakka, jossa ennen häntä ei kukaan -valkoinen ollut käynyt. Palattuaan Egyptiin hän siellä tapasi kaksi -Juhana kuninkaan lähettämää juutalaista ja palautti heidän kerallaan -kuninkaalle kirjeen, jossa hän kertoi matkansa tuloksista. Tämän -jälkeen hän lähti suorittamaan tehtävänsä toista osaa, etsimään -pappikuningasta. Covilham oli tullut tiedustelujensa nojalla siihen -päätökseen, että kuulu presbyteri olikin Abessinian kristitty -kuningas. Onnellisesti hän pääsi Abessinian hoviin, otettiin siellä -Portugalin kuninkaan lähettiläänä mitä parhaiten vastaan, mutta ei enää -päässytkään palaamaan. Hänelle lahjotettiin suuret tilukset ja paljon -muuta rikkautta, mutta maastaan ei »pappikuningas» enää päästänyt -harvinaista vierastaan. Kun eräs myöhempi portugalilainen lähetystö -1520 luvulla kävi Abessiniassa, niin eli Covilham vielä ja itki ilosta -maanmiehensä tavatessaan. Maasta hän ei enää lähtenyt, viivyttyään -siellä lähes neljäkymmentä vuotta. - -Siinä kirjeessä, jonka Covilham Kairosta kirjotti Portugalin -kuninkaalle, annettiin Intian väylästä seuraavat tarkat ohjeet: -»Laskekaa etelää kohti. Jos kuljette siihen suuntaan kylliksi kauas, -niin Afrika päättyy. Ja kun laivat saapuvat itäiselle merelle, niin -kysykööt Sofalaa ja Kuusaarta (Madagaskaria). Siellä he saavat -luotseja, jotka ohjaavat Malabariin Intian rannalle.» - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MAANTIEDE JA LÖYTÖRETKET -I *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/68977-0.zip b/old/68977-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 4553ac5..0000000 --- a/old/68977-0.zip +++ /dev/null |