NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 1500 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..79f3769
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #68851 (https://www.gutenberg.org/ebooks/68851)
diff --git a/old/68851-0.txt b/old/68851-0.txt
deleted file mode 100644
index 6073911..0000000
--- a/old/68851-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,1500 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook of Mangorin kokkikirja, by Carit Etlar
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you
-will have to check the laws of the country where you are located before
-using this eBook.
-
-Title: Mangorin kokkikirja
-       Jutelma korkeimman diplomatian alalta
-
-Author: Carit Etlar
-
-Release Date: August 27, 2022 [eBook #68851]
-
-Language: Finnish
-
-Produced by: Tapio Riikonen
-
-*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MANGORIN KOKKIKIRJA ***
-
-
-
-
-
-MANGOKIN KOKKIKIRJA
-
-Jutelma korkeamman diplomatiian alalta
-
-
-Kirj.
-
-CARIT ETLAR
-
-
-Suomennos
-
-
-
-
-
-Jyväskylässä,
-Jyväskylän kirjapainossa,
-1894.
-
-
-
-
-
-Tunnetteko Henningiä, vanhaa kirjuria, joka vuodesta vuoteen joka
-päivä kello 1/2 11 kulki Kristiansborgin katuvierustaa matkallansa
-kansliarakennukseen? Varmaankin tunnette hänet ulkonäöltä, ajatelkaahan
-hiukan! Pieni, laiha mies, vähän kumarassa, harmaat hivukset, ohuet
-sääret, suuri paperikääry kainalossa. Niin pitkälle ajassa taaksepäin
-kuin muistettiin, oli hän aina ollut samassa mustassa nutussa, joka,
-samoinkuin hattu, vähitellen oli alkanut vivahtaa keltaseen. Ja sitten
-hänen naamansa — eivätkö koskaan nuo rehelliset, uskollisuudesta
-puhuvat, valkosiniset silmät ole vetäneet teidän huomiotanne puoleensa,
-ja tuo lempeä, hyvänsävyinen hymy, joka ilmaisi jokaiselle, joka vain
-tahtoi sitä ymmärtää, kuinka hyvää hän soi kaikille? — Niitä nähdessä
-ei voinut erehtyä.
-
-Jos hän huomasi pojan, joka heitteli kivillä varpusia tahi ajoi takaa
-koiraa linnan edustalla, seisahtui hän ja alkoi nuhdella kovasydämistä.
-
-"Älä, poikaseni, tee pahaa pikkulinnuille", sanoi hän; "älä revi
-koiralta karvoja; siitä suuttuu meidän Herramme. Näet sinä kuinka
-ystävällisesti koiraparka heiluttaa häntäänsä. Eläimetkin ovat Jumalan
-luotuja olentoja; ole hyvä niille, niin käy sinulle hyvin maailmassa.
-Sano tovereillesi, etteivät nyki koiraa hännästä, niin kyllä he
-keksivät muuta huvitusta. Olethan ymmärtävä, pieni, kiltti poika!"
-
-Poika nauroi ja irmasteli; mutta siinä oli jotakin niin lempeää ja
-tunteellista vanhuksen sanoissa, että hänen täytyi vastustamattomasti
-jäädä niitä kuulemaan, ja koira ja linnut saivat olla rauhassa. Henning
-katsahti Nikolai-tornin kelloa, otti pitempiä askeleita voittaakseen
-takaisin hukattua aikaa ja ehtiäkseen säntilleen määrä-hetkenään
-virkahuoneeseensa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-"Älä ota, ukkoseni, niin paljon sokuria teehen! Meidän täytyy tulla
-toimeen sillä, mitä sokuriastiassa on, maanantaihin asti. Mutta kuinka
-se käy päinsä, jollemme ole tarkempia?"
-
-Niin puhui vanha vaimo eräänä aamuna Henningille, kun tämä pienessä
-asunnossaan istui aamiaispöydässä. Vaimo oli hänen puolisonsa, joka
-hyvin mielellään neuvoi ja nuhteli ukkoaan, milloin vain tilaisuutta
-sai. Vanha kirjuri piteli molemmin käsin kuppiaan, katsoi vaimoonsa,
-mutta ei sanonut mitään. Sitten tarttui hän hänen käteensä ja suuteli
-sitä, ikäänkuin tunnustaen, että vaimolla oli syytä torua häntä. Eukko
-hymyili, nyykähytti päätään ja meni pienen pöydän luo, missä teepannu
-seisoi, kaataakseen ukolleen vielä kupillisen. Mutta hänen nuhteensa
-eivät näyttäneet kantavan niin hyviä hedelmiä,, kuin Henningin omat,
-sillä samassa kun vaimo kääntyi, pisti ukko kätensä sokuriastiaan ja
-kaappasi sieltä useita palasia, eukon sitä huomaamatta.
-
-"Tänään tulee kova päivä", tuumaili ukko sitten ja asettui peilin
-eteen järjestämään valkoista kaulahuiviaan; "mutta pahemmin ei toki
-voine käydä, kuin että saan kieltävän vastauksen. Ja tuota 'ei' sanaa
-olen nyt jo kuullut monta vuotta... Mutta mitä sanoi mies eilen tuolla
-alaalla?"
-
-"Hänkö? Hän oli oikein ilkeä, ukkoseni; ja hänen kasvonsa sitten! Hyi
-kuinka rumat! — Nyt olen hypännyt ylös ja alas näitä rappusia monta
-kymmentä kertaa, saadakseni vuokrani — sanoi hän. Tahdotteko tehdä
-pilkkaa kunnollisista ihmisistä, rouva Henning? Sanokaa miehellenne,
-että saapuu luokseni huomenna kello 12 ja tuo rahat, jollei hän tahdo
-tulla kampsuinensa ajetuksi pihalle. Nyt tiedätte sen! — Niin kuuluivat
-hänen sanansa, ja sitten meni hän ja paiskasi kiinni oven että jyrähti."
-
-"Niin, niin!" tuumasi Henning; "se on hänen tapansa sillä tavalla
-puhua. Talon isännällä on paljon harmia, ja sitä paitsi on hän aivan
-oikeassa, sitä emme myöskään saa unhottaa. Minä toivon jotakin, pikku
-Miiaseni, en tiedä oikein, mihin se perustuu, mutta minusta on kuin
-kuiskaisi joku korvaani, että tämä päivä on onnellinen päivä... Ole
-hyvä ja katso, miten on takkini laita; se varmaan ei ottanut hyväkseen
-eilistä sadetta."
-
-Näitä lausuessaan pyyhkieli Henning saappaitaan ja Miia rouva puhdisti
-ja siistieli hänen takkiansa, jonka palteet olivat märkyydestä
-kurtistuneet.
-
-"Miten tulee minun alkaa puhettani ministerille?... Annas kuulla: mitä
-lausuisit sinä, jos olisit minun asemassani? Sinä osaat niin mainiosti
-sovitella sanojasi, Miia."
-
-"Mitä minusta! Kyllä sinä itse sanat keksit; olethan sinä usein
-ennenkin puhutellut ylhäisiä."
-
-"Olen kyllä. Kun on asia selitettävänä tahi kun tulee puhua toisen
-puolesta, niin kyllä minulta ei silloin sanoja puutu; mutta jos minun
-pitää puhua omasta puolestani, ja hän asettuu eteeni peukalo pöytää
-vastaan niinkuin Napoleon ja katsoo ja tirkistää minua silmiin, silloin
-joudun aivan pyörälle, änkytän, kerron uudestaan, mitä jo olen sanonut,
-ja puhun, mitä en koskaan ollut aikonut."
-
-"Johdata hänen mieleensä että olette olleet koulutovereita."
-
-"Mitä ajatteletkaan, Miia! Yhtä hyvin voisin sanoa hänelle, että hän
-on minulle velkaa riksin siitä saakka, kun kerran heitimme keilaa
-Pienen Kuningaskadun varrella. Semmoista pitää unohtaa. Ennen muinen
-seisahduimme aina juttelemaan, kun tapasimme toisemme. Kun hän pääsi
-virkamieheksi kollegioon, nyykähytti hän päätä, kun näki minun; — kun
-hän kohosi toimituspäälliköksi ei hän ollut näkevinänsä minua, ja sehän
-oli aivan luonnollista. Hän nousi nousemistaan ja minä jäin alailmoihin
-seisomaan. Kun hän lopulta tuli ministeriksi, ei hän enää muistanut
-nimeänikään. Mutta onhan sekin luonnollista, hänellä kun on niin
-hirveän paljon muuta muistamista. No niin! Nyt otaksumme, että sinä
-olet ministeri. Minä astun sisään — sinä et saa nauraa, kuule; asia on
-kovin vakavaa laatua."
-
-Henning otti hattunsa, meni ovelle, kääntyi ja teki syvän kumarruksen.
-"Pyydän anteeksi, teidän ylhäisyytenne, että anastan teidän
-kallista aikaanne; en olisi sitä ensinkään uskaltanut, jos ei kovin
-välttämättömyys olisi minua siihen pakoittanut."
-
-"Ei, ukkoseni, ei kelpaa! Oikeinhan sinä deklamoit, ja sitä paitse
-puhut sinä liian pitkän veteisesti. Minä ainakaan en pidä siitä. Sano
-suoraan ja kujeilematta, että olet köyhä mies, että jo olet ollut
-kaksineljättä vuotta viraston palveluksessa, ettei sinulla ole rahaa
-vuokraan ja että sinä huomenna olet kadulla, jos ei hän armahda meitä
-ja anna meidän saada vähän palkastasi etukynteen."
-
-Henning ei saanut aikaa vastaukseen, sillä toinen huoneeseen vievä ovi
-aukeni ja sisään hyppäsi nuori tyttö, reipas, punaposkinen ja hymyvä.
-Hän katseli ympärilleen ja näytti pettyneeltä, kun huoneessa vain näki
-vanhempansa.
-
-"Luulin kuulleeni Frankin äänen. Eikö hän tulekaan tänne tänään? Olen
-järjestänyt teitä varten isän huoneen."
-
-"Kyllä hän ehkä tulee", vastasi Henning; "mutta tänään emme me tee
-työtä yhdessä. Minun täytyy lähteä ministerin luo. Tule ja solmia
-paremmin huivini, sinä teet niin somia ruususolmuja. Varovasti,
-lapseni! Kas, kuinka hän repii huivia."
-
-"Vai tulee hän; sepä hyvä; nyt ainakin saan pitää hänet luonani",
-sanoi nuori tyttö. "Kyllä minä nyt otan selvän salaisuudestanne, ole
-varma siitä, isä, kun sinä olet poissa. Tahdon saada selville, mitä
-salavehkeitä teillä oikeastaan on, kahden kesken kun olette. Eihän
-kukaan ihminen saa tulla sisään, kun te istutte ja kirjoitatte. Äiti
-ei ole siitä tietävinänsä mitään, ja kun minä kysyn Frankilta, mitä
-tämä kaikki merkitsee, pudistaa hän vaan päätään. Mutta tänään minä
-kyllä pakotan häntä totta puhumaan. Eihän ole oikein salata asioita
-armaaltaan, äiti?"
-
-Henning hymyili ja katseli ympärilleen. "Voitteko pitää suunne kiinni?"
-— kysyi hän kuiskaten — "oikein niin kiinni, ettei mitään tule ilmi,
-ja tahdotteko tietää, mitä minä ja Frank toimimme, kun istumme kahden
-kesken?"
-
-"Tietysti me sitä tahdomme", huudahtivat äiti ja tytär yht'aikaa.
-"Sitäpä juuri haluammekin tietää."
-
-"Ettekä puhu sitä kellekään, ette ilmaise ainoallekaan elävälle
-olennolle?"
-
-"Tiedäthän, että voit luottaa meihin."
-
-"Tiedän, ja luotan... No, nyt saatte kuulla: Me kirjoitamme — uutta
-kokkikirjaa, ja se on kohta valmis."
-
-"Uutta kokkikirjaa! Häpeä toki, Henning, tehdä pilkkaa meistä. Mitä
-sinä kokkikirjoja ymmärrät?"
-
-"Mutta minä oikein vakuuttamalla vakuutan, että me kirjoitamme uutta
-kokkikirjaa — matamini Mangorin kokkikirjaa... parannettua painosta
-tietysti! Anna nyt minulle hattuni, kello on jo paljo. Muistakaa minua,
-kun olen poissa..." Hän suuteli vaimonsa harmaita hivuksia. "Kas, nyt
-paistaa aurinko huoneeseen; se merkitsee, että minulle tänään tulee
-olemaan onnea."
-
-"Jos sinulle käy hyvin, isä, niin saanhan minä sen kokonaulan
-kokoladea, minkä olet minulle velkaa viimeiseltä syntymäpäivältäni?"
-
-"Naulan kokoladea! Mitä ajattelet, lapsi! Kakun ehkä tuo isä sinulle,
-jos käy hyvin — se on toisinsanoen: jos käy oikein hyvin!"
-
-"Niin, mutta oikein suuren kakun. Ei, kaksi: toisen minulle, toisen
-äidille. Älä suinkaan sitä unohda."
-
-Henning nauroi ja lähti matkaan. Rouva siirsi kukkaruukun syrjään,
-avasi akkunan ja nyykähytti miehelleen, kuten hänellä oli tapana.
-
-"Kokkikirjaa!" sanoi hän, kun Henning katosi näkyvistä. "Se ei ole
-mahdollista; mitä ymmärtää hän kyökkiasioita! Hän vain tekee pilaa
-meistä."
-
-"Minä kyllä urkin salaisuuden Frankilta; saat nähdä sen, äiti. Saat
-nähdä että Frank tunnustaa."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Henning saapui ministerin asuntoon noin tuntia ennen kuin vastaanotto
-alkoi — hän oli mielellään aikaisin liikkeellä, ukko Henning. "Silloin
-eivät ole muut vielä ehtineet väsyttää häntä puheillaan ja silloin
-tulee paremmin toimeen hänen kanssaan", oli ukko selittänyt vaimolleen.
-
-Vanha vahtimestari oli ministerin huoneistossa. Hän ja Henning olivat
-hyviä ystäviä.
-
-"Saako olla tuoretta nuuskaa hiukkasen näin aamunaikaisella?"
-kysyi hän ja oijensi Henningille nuuskatoosansa. "Kas vaan! Vai
-paraatiin teitäkin tänään viedään, herra Henning; jotakin se
-varmaan tarkoittanee... Älkää laahatko jaloillanne kasaan mattoa,
-herra Henning: mutta mitäpä siitä, sillä meillä on täällä juoksua
-aikaisimmasta aamusta myöhään iltaan... aivan niinkuin pitäisimme
-markkinapuotia. Ihmettäkö, että oppineet ja syvämietteiset herrat
-folketingessä haukkuvat meitä ja huutavat: 'emme ole oikein tyytyväiset
-nykyisiin ministereihin; me tahdomme uusia sijaan!'"
-
-"Mutta, hyvä Petersen, ajatelkaahan toki..."
-
-"Niin aivan, herra Henning, oikein sanottu! Heidän tulisi todellakin
-paremmin ajatella, mitä tekevät. Siinä meni hän tuonoin — minä
-tarkoitan ministeriä — ja teki hääjuhlallisuuksissa Örumin ja
-Raskesenin ja Jaakko Langhalsin dannebroginritariksi, mutta mitä
-minä sain? — mitä minä sain, herra Henning? Ymmärtävätkö he
-todellisesta ansiosta rahtuakaan? Saammehan niitä suoraan tänne
-torilta, saarnatuolista ja rekryytikasarmista, aivan kuin virkoja
-vaihdettaisiin. Majesteetti sanoo vain: 'nyt pyörähdys ympäri, nyt olet
-ministeri', ja asia on päätetty. Olen nahjustellut täällä kuusikolmatta
-vuotta, ja yhä vaan vielä on minulla sittenkin oppimista. Tuollainen
-uusi tulokas taasen — mitä ymmärtää hän meidän asioitamme, ennenkuin
-toimituspäällikkö on saanut häntä vähän siistiä ja neuvoa ja opettaa.
-Ja kunpa hän vain sitä saisi; mutta siihenpä vain ei tahdo olla aikaa
-noiden juoksiain ja onnea etsiäin takia, jotka alati meitä vaivaavat.
-Viime maanantaina esimerkiksi samosi tänne otus, kaksi miestä
-mukanaan, ja ruumisarkku — tietysti ei oikeastaan mikään tavallinen
-ruumisarkku... mitä se kello nyt löi? Vai niin, puoli! Tänään ei hän
-ole täsmällinen, se on varma; hänellä olikin eilen myöhään luonansa
-vieraita.... no niin, se ei ollut mikään oikea ruumisarkku, mutta siitä
-otti mies esiin tuulimylly-kummituksen ja veti sitä, aivan niinkuin
-minä vedän seinäkelloa tuolla etehisessä, ja sekös — nimittäin tuo
-tuulimylly-kummitus — alkoi liikkua ja päristä, ja siitä tahtoi hän
-rahaa. Se olisi muka asetettava joka huoneen katolle, ja siitä voisi se
-panna liikkeeseen kaikenmoisia koneita, jauhaa jyviä, kirnuta voita,
-näyttää, mitä kello on — tietysti sillä edellytyksellä, että Herramme
-siihen tuulta puhaltaa — ja siten säästyisi polttopuita ja kivihiiliä,
-ja tulisipa koko höyryvoimakin tarpeettomaksi. Eilen kävi täällä
-toinen, joka oli keksinyt uuden maailmanrakennuksen — mutta onneksi
-ei hänellä ollut aurinkoa mukanansa arkussaan. Ja — haistakaahan!" —
-jatkoi kunnon vahtimestari ja kohotti nokkansa ilmaan — "ettekö huomaa
-omituista tuoksua? En ole mies saamaan pois tuota myrkyllistä hajua.
-Sen hän toi tänne tuo pieni rouva teaatterista. Hän on näppärä kyllä,
-ja täällä hän juoksee joka toinen päivä eläkerahaa. Mutta minusta ei
-tarvitse mitään eläkerahaa nuori, joka kykenee hoitamaan virkaansa, ja
-samaa sanovat herrat folketingessä; mutta rouva saa sitä sittenkin,
-saattepa nähdä — — saattepa nähdä, sillä hän osaa roolinsa ja tietää
-ihan kerrassaan, mitä on sanottavaa... Mutta nyt täytyy minun mennä
-lakkaamaan ja leimaamaan ja panemaan sinettejä... Jääkää te vaan tänne,
-herra Henning, siellä on kylmä etehisessä."
-
-Vahtimestari meni. Kirjuri oli koko hänen pitkän puheensa kestäessä
-seisonut akkunan edessä. Hän silitteli siinä hyvin varovasti vanhaa
-hattuansa ja kertasi ajatuksissaan, mitä hän sanoisi ministerille,
-kuuntelematta tarkemmin herra Petersenin pakinaa.
-
-Siinä oli hänen edessänsä pitkä kirjoituspöytä täynnä papereita:
-ehdotuksia, joita ei koskaan luettu, lähetettyjä kirjoja, joita ei
-koskaan avattu. Henningin silmä kohtasi sattumalta arkin kokoista
-kirjoitusta, joka makasi keskellä pöytää. Se veti hänen mielensä
-puoleensa, uteliaisuus kiusasi häntä, hän luki siitä rivin — se oli
-silmänräpäyksen työ — ja veri nousi hänen kasvoihinsa, ikäänkuin olisi
-hän punastunut tekoaan; sitten katsahti hän vilahdukselta ovelle päin,
-tarttui kirjoitukseen ja käänsi sen niin, että kirjoitettu puoli tuli
-alaspäin ja arkin puhtaat sivut ylöspäin.
-
-"Kuinka ihmiset saattavat olla varomattomia!" sanoi hän itselleen.
-"Tässä makaa tämä paperi jokaisen luettavana vahtimestarien ja
-kirjurien kulkiessa sisään ja ulos."
-
-Kello löi kolme neljännestä. Henning vetäysi takaisin ulkohuoneeseen.
-Kohta sen jälkeen avasi eräs herra oven ja nyykähytti päätään merkiksi
-että vastaanotto-tunti oli alkanut.
-
-Henning oli tullut ensimäiseksi, hän meni sentähden ensimäisenä sisään.
-Hän pudotti hattunsa, kun hän tahtoi sulkea oven, ja tuli siitä yhä
-enemmän hämilleen. Mutta eihän siihen mitään voinut. Aivan niin,
-ministeri seisoi siinä oikein imperaattori-asennossa, toinen käsi
-liivin sisäpuolelle pistettynä, toisen käden peukalo pöytää vasten.
-
-Kirjuri otti lattialta hattunsa. Hän oli luvannut itselleen olla
-ällistymättä, ja kumminkin vapisi käsi ja ääni tärisi, kun hän alkoi
-esittää asiaansa tuolla samalla puheella, jonka hän oli lukenut
-vaimolleen.
-
-"Pyydän anteeksi, teidän ylhäisyytenne, että anastan teidän kallista
-aikaanne..."
-
-Ministerin kasvot olivat kylmät, liikkumattomat, kuten kiveen
-veistetyt. "Olette siis jo kuulleet sen?" keskeytti hän, antamatta
-kirjurin jatkaa; "niin, minun käy todellakin teitä sääliksi... onhan
-teidän nimenne Henning?"
-
-Tämän kysymyksen johdosta loi kirjuri kirkkaat, rehelliset silmänsä
-ministeriin ja vastasi nöyrästi: "On, minun nimeni on Henning."
-
-Ministeri taasen loi maahan silmänsä kun jatkoi: "Olen nähnyt
-tarpeenvaatimaksi uudestaan järjestää koko työkonehiston kaikissa
-niissä eri toimistoissa, jotka kuuluvat minun piiriini. Te olette jo
-vanha mies, herra Henning, ja töitten yhä karttuva paljous vaatii
-uusia ja nuorempia voimia. Tätä kaikkia ajateltuani olen nähnyt
-välttämättömäksi — kaikesta säälistäni huolimatta — erottaa teidät
-ministeristön palveluksesta."
-
-Henning seisoi siinä suu auki ja tuijottavin silmin. Hän kumartui
-eteenpäin, ikäänkuin ei hän olisi ymmärtänyt, mitä kuuli, ja puristi
-armotta aivan litteäksi vanhan hattunsa kainalonsa alla.
-
-"Erotettu!" änkytti hän vihdoin, ja suuri kyynele vieri alas hänen
-poskeansa myöten.
-
-Ministeri ei ymmärtänyt tätä surua, tätä syvää onnettomuutta, vaikka se
-oli hänen edessänsä. Hän seisoi siinä yhä liikkumattomana, veistokuvan
-kaltaisena, ja kylmällä, mallikelpoisella kansliatavalla jatkoi hän,
-erityistä painoa joka sanaan pannen:
-
-"Tätä seikkaa koskeva asiakirja on kirjoitettu ja allekirjoitettu. Jo
-viime kuussa olisitte sen sisällyksestä tietoa saaneet, jollei teidän
-intoonne ja nuhteettomuuteenne ministeristön palveluksessa katsoen
-olisi vähän viivähdetty, jotta, jos mahdollista, teille olisi voitu
-hankkia jotakin toista, teille paremmin soveltuvaa toimialaa, joka
-kumminkin, minun suureksi mielipahakseni, ei ole onnistunut."
-
-Kuinka Henning pääsi ulos kadulle, ei hän jälestäpäin oikein selvään
-muistanut. Hänen päätänsä särki ja hänen pieni, laiha ruumiinsa oli
-tavallista enemmän kumarassa, kun hän muurin vieritse kulki linnapaikan
-poikki. Kyyneleet sokaisivat hänen silmänsä, joita kihelmöitsi ja
-poltti, ja hänen kuivat huulensa liikkuivat yhä vain samoja sanoja
-soperrellen:
-
-"Kasseerattu! — kasseerattu! — raukat tuolla kotona!"
-
-Miksi kiirehti hän kulkuaan? Mihin pyrki hän? Hän ei sitä itse tiennyt;
-hän kulki vain kulkiakseen, kiireemmin, kiireemmin, ikäänkuin olisi
-hän tahtonut juosta onnettomuutta pakoon, päästä erilleen omista
-ajatuksistaan.
-
-Tuolla yläällä ministerin luona kävi kaikki tavallista menoaan, se
-vain erotuksena, että siellä tänään jaettiin tavallista enemmän
-hyväntahtoisia hymyjä ja lohduttavia lupauksia asiain hyvin
-huolellisesta silmälläpidosta... Noista erimuotoisista kasvoista
-voi lukea ja oppia paljon, jos niitä tutkii, juuri kun ne tulevat
-ulos vastaanotto-huoneesta. Niissä on toisissa iloisien, toisissa
-pettyneiden toiveiden ilmeitä — ennenkuin ne ehtivät uudelleen
-pukeutua jokapäiväiseen asuunsa, joka joko salaa tahi pettää. Ilma on
-jokaisena vastaanottopäivänä alati vaihtelevassa liikkeessä, siinä
-puhaltaa noiden vastaanotto-huoneiden läpi omituinen henki, milloin
-huolellisuuden ja surun, milloin pelon ja epäilyksen.
-
-Kun viimeinen vihdoin oli mennyt, kokosi ministeri kaikki
-vastaanottamansa paperit suureen yhteiseen kasaan, heitti ne
-välinpitämättömästi pöydälle, ja heittäysi haukotellen nojatuoliinsa.
-
-Siinä istui hän ison aikaa eteensä tirkistellen ja väsyneenä siitä
-tavattoman paljosta tyhjää, jota oli hänelle tarjottu ja jota hänen oli
-täytynyt kuulla. Hän oli jo kauan sitten unhottanut Henningin. Vanhan
-kirjurin surulliset kasvot olivat silmänräpäykseksi tunkeuneet muitten
-muotojen joukkoon, mutta vain tullaksensa kohta syrjäytetyksi noiden
-muitten tieltä. Tällaiseen draamaan tottuu pian; onnettomuus, kuu se
-joka päivä astuu näkyviin, vaikuttaa lopulta välinpitämättömyyttä.
-
-Yht'äkkiä kävivät ministerin kasvot iloisemmiksi; jokin ajatus oli
-hänessä herännyt, ajatus, jolla ei ollut mitään tekemistä niiden
-toimien kanssa, joista hän vasta oli päässyt. Hän hymyili ja loi
-silmänsä pöydälle; sitten nousi hän, katseli papereita ja alkoi
-hakea, hakea yhä enenevällä kiireellä ja kärsimättömyydellä. Kun
-hän ei löytänyt, mitä hän haki, soitti hän ja kysyi sisäänastuvalta
-vahtimestarilta, oliko kukaan käynyt huoneessa tänään ennen
-vastaanotto-tuntia.
-
-"Ei kissakaan", vastasi Petersen sillä suoruudella, johon monivuotinen
-palvelus ja ehkä liikanainen suvaitsevaisuus isännän puolelta oikeuttaa
-vanhaa palveliaa. "Teidän ylhäisyytenne tulee vasta kello kahtatoista
-käydessä virkahuoneeseen, ja minä olen paikallani aikaisesta aamusta.
-Kaipaatteko jotakin?"
-
-Ministeri oli taasen täydessä hakuhommassa. "Täällä oli vielä eilen
-illalla, kun minä lähdin, hyvin tärkeä asiapaperi, ja nyt on minun
-mahdotonta sitä löytää. Eihän täällä ole käynyt kukaan muu kuin te?"
-
-"Ei! Suokaa anteeksi, teidän ylhäisyytenne; minä en ole niitä,
-jotka tunkeuvat ministeristön papereihin. Ei! Semmoisiin en minä
-pistä nokkaani. Eikä ole kadonnut tikkuakaan kaikkien niiden
-ylhäisyyksien aikoina, joina minä täällä olen palvellut, se täytyy
-jokaisen tunnustaa. Minä hoidan virkaani yhtä hyvästi kuin nuo koreat
-keikarit muissa toimituskunnissa, jotka ylvästelevät dannebroogilla
-napinlävessä; minä puhdistan, lakaisen, tomutan ja siistin, mutta
-päästää tänne ketään vierasta — siitä ei tule mitään." Tämän pakinansa
-kestäessä kulki kunnon vahtimestari ympäri huoneessa ja kokoili pienet
-paperipalaset, jotka lattialla näki. "Nyt pyörähdämme ympäri, saa
-sanoa", mumisi hän; "onhan se huvitusta sekin", lisäsi hän sitten
-tuskin kuultavasti, samalla kun hän huudahti: "Tämähän on ihmeellistä,
-oikein ihmeellistä! Mihin maailmassa on paperi joutunut?"
-
-Petersen muisti aivan hyvin, että hän oli laskenut vanhan Henningin
-sisään vastaanottohuoneeseen, mutta kun saattaisi näyttää
-virkavirheeltä, jos hän sen kertoisi, ja kun Henning sitä paitse monta
-vuotta oli tottunut kulkemaan ministeristön huoneissa, missä tahtoi, ei
-siitä vahtimestarin mielestä kannattanut puhuakaan.
-
-Joku noputti ovelle, joku, jolla oli asiaa ministerille.
-
-"Poliisimestari", ilmoitti Petersen; "ottaako teidän ylhäisyytenne
-vastaan?"
-
-"Anna hänen astua sisään."
-
-Petersen katosi, ja ministerin nurpeus salautui ystävällisen hymyn
-taakse, kun hän tervehti poliisimestaria. Mutta keskustellessaan hänen
-kanssaan kulki hänen silmänsä aina vähän väliä kirjoituspöydälle,
-näyttäen että hän yhä vaan ajatteli kadonnutta paperia. Kun
-poliisimestari oli toimittanut asiansa ja nousi lähteäksensä, kysyi
-ministeri:
-
-"Mitä uutta muuten tänä päivänä?"
-
-"Ei mitään", vastasi poliisimestari ja kohotti olkapäitään; "ei tapahdu
-mitään, kaikki on yksitoikkoista ja ikävää.
-
-"Ja kumminkin sanotaan että poliisi, pappi ja lääkäri aina tietävät,
-jos mitä tapahtuu."
-
-"Olen lukenut tuollaista. Te taasen, herra ministeri, muistanette,
-oppinut kun olette, noita muinaisaikoja ja arvostelette nykyaikaa
-niiden mukaan. Muinoin tunnustivat ihmiset salaisuutensa papille,
-uskoivat lääkäriä ja antoivat tuomareille tekemistä; mutta nyt ei enää
-ole niin. Meidän aikamme on röyhkeä ja älytön. Joku sepänsälli pieksää
-vaimoansa, joku löysäläinen varastaa emäntänsä makuuvaatteita, joku
-puukhollari pettää isäntäänsä — tuollaisia pikkutapauksia on meillä
-joka päivä, mutta suuret asiat ovat loppuneet, eikä neroja ole enää
-konnien ja pettäjien joukossa. Näpistelemisiä ja pikkuvarkauksia —
-siinä kaikki näinä surullisina aikoina."
-
-"Vai niin! Ja minä taasen olen tullut siihen päätökseen, että tästä
-päivästä lähtein pidän oveni lukittuina, kun olen poissa kotoa. Olenpa
-taipuvainen uskomaan, että varkaus ulettuu aina tänne ministeristöön."
-
-Poliisimestari heristi korviansa. "Mitä tarkoittaa teidän
-ylhäisyytenne?"
-
-"Mitäkö tarkoitan?... Niin, en tiedä todellakaan, miten muulla tavalla
-voisin sitä selvittää. Kun eilen illalla lähdin täältä, laskin
-kädestäni paperin — hyvin tärkeän paperin päälliseksi — ja nyt, kun
-tahdon ottaa sen esille, on se poissa, kadonnut. Täällä ei ole käynyt
-kukaan, vakuuttaa vanha, kunnon vahtimestarimme, — ja minä olen
-hakenut, mutta turhaan. Paperia ei löydy. Eikö se ole ihmeellistä?"
-
-Poliisimestari ei vastannut mitään tähän viime kysymykseen, mutta hän
-oli hyvin miettiväisen näköinen.
-
-"Oletteko aivan varma siitä, että kaipaamanne paperi oli täällä
-pöydällä eilen, kun lähditte? Ehkä olette hajamielisyydessä sen panneet
-johonkuhun muualle — toisien paperien joukkoon esimerkiksi?"
-
-"Mahdotonta! Kaikki muut paperit ovat paikoillansa; tämä ainoa puuttuu."
-
-"Eikä täällä ole kukaan käynyt? Teidän poissaollessanne on pääsy
-kaikilta kielletty — paitse vahtimestarilta?"
-
-"Niin aivan; ja vahtimestari on, kuten jo sanoin, vanha ja uskollinen.
-Hän on puolen ikäänsä ollut ministeristön palveluksessa."
-
-Poliisimestari nousi tavattomalla arvoisuudella, teki kumarruksen ja
-sanoi:
-
-"Huomenna on minun kunnia antaa teidän ylhäisyydellenne tietoja tuosta
-kaivatusta paperista."
-
-Sen sanottuaan lähti poliisimestari. Hän oli saavuttanut tarkoituksensa
-ja oli todellakin nyt kunnioitusta herättävä.
-
-Tosin ei hän vielä tiennyt itsekään, mihin se perustui tuo hänen
-voitosta varma, itsetietoinen vakuutuksensa; mutta hän näki valoisan
-aatteen — tosin vielä hämärästi — kaukaa häämöittävän, ja se useinkin
-riittää sille, joka tietää käyttää asianhaarat hyväksensä.
-
-"Paperi on ministerille kallis", ajatteli poliisimestari; "hän on kovin
-pahassa pulassa, miesparka — näinhän sen hänen katseestansa. Saakaamme
-selville, mitä tuo paperi sisältää."
-
-Etehisessä seisoi Petersen, joka oli sinettinyt koko joukon kirjeitä.
-Hän ei ollut oikein hyvillään: ensinnä tuo kadonnut paperi ja sitten
-poliisimestarin pitkällinen olo ministerin luona.
-
-"Oletteko tämän toimituskunnan vahtimestari?" kysyi poliisimestari
-kiivaasti.
-
-"Kyllä, olen kyllä, tietysti! Kaksikymmentä kuus vuotta neljä ja puoli
-kuukautta olen — —"
-
-"Minulla olisi vähän juteltavaa teidän kanssa", keskeytti häntä
-poliisimestari ja meni sisään vahtimestarin huoneeseen, jonka oven hän
-huolellisesti sulki.
-
-"Ministeri tuli maininneeksi, että hänen pöydältään on kadonnut
-asiapaperi; mihinkähän se on saattanut joutua?... Olen kuullut, että
-teihin voi luottaa."
-
-Petersen nyykähytti päätään osotteeksi että poliisimestari kyllä oli
-oikeassa.
-
-"Ja nyt ei mitään verukkeita! Kertokaa, mitä tiedätte; älkää salatko
-mitään, muuten voitte itse joutua pulaan — kuka on ollut tuolla sisällä
-sen jälkeen kuin ministeri sieltä lähti eilen illalla?"
-
-"Siellä ei ole ollut elävää sielua; sen jo äsken selitin ministerille.
-Minä kyllä siksi tiedän velvollisuuteni, etten salli vierasten ihmisten
-käydä virkahuoneissa nuuskimassa. Täällähän minä istun varhaisesta
-aamusta kuin vahtikoira."
-
-"Siis ei ole kukaan ollut tuolla sisällä — oletteko ihan varma siitä?"
-
-"No niin, kävihän vanha Henning luonani vähää ennen vastaanotto-tuntia
-ja sai hyppysen nuuskaa nokkaansa, mutta kulkeehan hän täällä joka
-päivä aivan kuin kotonaan."
-
-"Vasta ikään sanoitte, ettei siellä ole käynyt kukaan, ja nyt taasen,
-että Henning siellä kävi. Punnitkaa sanojanne! — Kuka on Henning?"
-
-"Vanha kirjuri, joka on täällä toiminut koko sen aikaa kuin minä olen
-ollut ministeristön palveluksessa; vanha kunnon elukka. Hänestä minä
-vastaan."
-
-"Vai vastaatte. — No, sepä oivallista. Mutta mitä oli hänellä tekemistä
-ministerin huoneessa?
-
-"Hän seisoi ja jutteli kanssani, sillaikaa kuin lämmitin ja siivosin
-huonetta."
-
-"Ja sitten meni hän tiehensä?"
-
-"Ei, tietysti hän sitä ennen puhutteli ministeriä."
-
-"Tämä Henning on siis vanha kirjuri. Tiedättekö mitään muuta hänestä ja
-hänen olosuhteistaan?"
-
-"Tiedänpä niinkin, herra konferenssineuvos. Kun on tallustellut
-täällä rappusia ylös ja alas vuodesta vuoteen, niinkuin minä, niin
-oppii tuntemaan väkensä. Esimiestensä edessä ovat he olevinansa,
-toveriensa edessä kainostelevat — mutta vahtimestarien, kukapa niistä
-välittäisi? Me kyllä sittenkin otamme heistä selon sekä ulkoa että
-sisältä. Voisiko Petersen lunastaa kirjeeni postiljoonilta? Tahtoisiko
-Petersen juosta noutamaan neljä voileipää ja panna etukäteen maksun
-— huomiseksi?... Se on toisin sanoen: tulevan kuun ensi päivään.
-Ottaisiko Petersen vastaan pienen kirjeen, jonka serkkuni tuo tänne
-huomenna? Petersen ymmärtää — minun serkkuni! No niin; nuoriso on nyt
-kerta semmoinen, herra konferenssineuvos, sen täytyy saada riehua
-loppuun. Mutta Henningin laita on toinen. Hän purisi mieluummin omaa
-sormeansa kuin lainaisi; hän hoitaa tehtävänsä — ensimäinen täällä
-aamulla, viimeinen illalla, ja sitten suoraa päätä kotiin vaimonsa luo,
-jonka kanssa hän seurustelee koko ehtoon. Olenhan asunut vastapäätä
-häntä neljä ja puoli vuotta — aina siihen päivään, jona isäntäni,
-se ryökäle, hirtti itsensä ihan oveni takana. Siitä lähtein en enää
-viihtynyt vanhassa asunnossani; muutin pois toisen kadun varrelle. Ja
-koko tällä ajalla ei ollut Henning ainoanakaan iltana kaupungilla,
-jollei hänellä ollut seurassaan vaimonsa ja tyttärensä."
-
-"Mutta mistä te tuon kaiken niin tarkoin tiedätte?"
-
-"Mistäkö? Miksen tietäisi? Olihan minulla omat merkkini. Niin pian kuin
-Henning oli ehtinyt kotiin, saanut yltään päällysnuttunsa ja syönyt,
-asettausi hän istumaan akkunan viereen, kädessään vanha harmonikkarämä,
-josta pinnisti laulukappaleita toisen toisensa jälkeen loppumattomiin.
-Tyttäreen on herra Frank, ministerin sihteeri, rakastunut — luulen ma
-— mutta varmaan ovat heidän varansa hyvin vähissä näin muuton aikana,
-semminkin kun nyt tehdään supistuksia ministeristössä, jos saa uskoa
-valtiopäiviä, ja herra Henning on mustalla listalla. Hän kyllä saa
-eronsa, arvaan; mutta, herra konferenssineuvos, älkää ilmaisko sitä
-kelienkään."
-
-Oikeinhan oli hupaista keskustella poliisimestarin kanssa. Sisällä
-ministerin luona ei Petersen koskaan saanut puhua puhuttavaansa
-loppuun, ja usein sai hän toriakin, kun rupesi liian kieleväksi.
-Poliisimestari sitä vastoin antoi hänen mielin määrin pakista,
-vieläpä hymyilikin väliin ja kuunteli koko ajan suurimmalla
-tarkkaavaisuudella. Jos vaan poliisimestarin silmät eivät olisi olleet
-niin läpitunkeevat... niiden teräviä luonteja ei ukko Petersen oikein
-voinut kestää.
-
-"Olette siis tänään siivonneet ministerin kammarin?"
-
-"Olen; joka päivähän minä sitä siivoan. En suvaitse epäjärjestystä enkä
-likaa."
-
-"Tietysti ette, tänään yhtä vähän kuin muulloin", sanoi poliisimestari
-osottaen päännyykähdyksellä hyväksymisensä. "Ja mihin menitte sitten?"
-
-"Tänne ulos vahtimestarihuoneeseen sinetittämään kirjeitä, jotka tänään
-ovat postiin lähetettävät."
-
-"Ja koko sen aikaa istui Henning etehisessä ja odotti
-vastaanotto-tuntia?"
-
-"Ei, hän sai odottaa ministerin huoneessa. Etehisessä oli niin kylmä."
-
-"Punnitkaa sanojanne, sanon vieläkin kerran, herra Petersen! Äsken
-sanoitte, että Henning lähti ulos ministerin huoneesta, ja nyt taasen
-sanotte, että hän jäi sinne. Puhutte taaskin ristiin. Menkää paikalla
-tuomaan herra Henning tänne. Sanokaa, että täällä on joku, joka tahtoo
-häntä puhutella. Ette mainitse nimeäni ettekä mitään keskustelustamme,
-muuten joudutte minun kanssani tekemiseen. Ymmärrättekö — marsch?"
-
-Petersen meni, mutta palasi kohta — yksin.
-
-"Henning ei ole virkahuoneessa, ei ole ollutkaan siellä tänään. En
-muista semmoista ennen tapahtuneen... Nyt johtuu mieleeni, että seisoin
-tuolla ulkona, kun hän tuli ministerin tyköä; ja kun hän lähti,
-hoiperteli hän kuin juopunut, se nahjus. Lasioven vieressä otti hän
-taskustansa esiin paperin ja loi siihen pikaisen silmänluonnin. — Mutta
-sittenkin sanon naurettavaksi, että häntä epäillään; hän on yhtä vähän
-varas kuin minä, sen uskallan pääni uhalla vakuuttaa."
-
-"Missä hän asuu?"
-
-"Viulukadun varrella N:o 19, kolmannessa kerrassa."
-
-"Hyvä! Te pidätte suunne, ettekä pakise sanaakaan siitä, mitä olemme
-puhuneet — ei puoltakaan sanaa, mies; se voisi tehdä teidät paikalla
-virattomaksi."
-
-Ja tämän kehottavan loppupäätöksen julistettuansa lähti poliisimestari.
-Petersen jäi suu auki tirkistelemään hänen jälkeensä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vähän aikaa sen jälkeen tuli poliisipalvelia Henningin asuntoon ja
-kysyi kirjuria. Tämä ei ollut vielä saapunut kotiin, mutta varmaan
-tulisi hän kello neljän tienoilla, sillä silloin oli hänellä tapana
-syödä puolisensa. Poliisimies kohotteli olkapäitään, teki rouvalta
-ja tyttäreltä koko joukon kysymyksiä ja kirjoitti huolellisesti
-muistikirjaansa heidän vastauksensa.
-
-Kello neljä esiintyi hän uudelleen. Henning ei ollut vielä nytkään
-kotona. Poliisimies meni talonisännän luo ja sieltä rihkamakauppiaan,
-joka asui vastapäätä, kadun toisella puolella; mutta kirjuria ei
-näkynyt.
-
-Mihin oli hän joutunut tuo vanha rehellinen mies, joka iltaan saakka
-antoi Petersenille aihetta miettimisiin, joka ensikerran eläissään
-laiminlöi tehtäväänsä, joka pani liikkeelle poliisin ja sai vaimonsa ja
-tyttärensä vuodattamaan kyyneleitä ja alituiseen kurkistelemaan ulos
-akkunasta, samalla kun heidän huolensa ja tuskansa yhä kiihtyi?
-
-Kumarassa, läähöttäen, alla päin oli hän jatkanut kiireistä kulkuaan
-Vesterbron sillalle, torin poikki, kauemmaksi, kauemmaksi, ilman
-tarkoitusta, ilman määrää. Hän seisahtui vasta yksinäiselle paikalle
-Frederiksbergin puistossa. Mitä varten oli hän sinne kulkenut? Hän
-ei sitä tiennyt; mutta kauemmaksi- oli hänen mahdotonta kiitää. Hän
-istuutui siinä olevalle penkille, hän otti hatun päästään, avasi
-takkinsa ja antoi raittiin ilman jäähdyttää kasvoja ja rintaa.
-Tirkistellen eteensä istui hän siinä. Harmaa tukka oli valunut alas
-hänen silmilleen. Koko hänen ulkoihmisensä puhui sanomattomasta
-sieluntuskasta.
-
-"Olen kadotettu!" voihki hän. "Ei ole mitään jälellä. Vuokra, isäntä,
-huomispäivä, ylihuominen, tulevaisuus!... Mitä sanoo vaimoparkani?
-Nyt istuvat ne kotona ja odottavat minua; nyt kattavat he pöytää. —
-Pitihän minun tuoda kotiin kokonainen kokoladekakkukin lapselle?...
-Me tulimme kuitenkin niin hyvin toimeen kaikessa köyhyydessämme; me
-olimme niin onnellisia. Nyt täytyy minun alkaa alusta, mutta mihin on
-minun ryhtyminen, vanha ja kulunut kun olen? Tässä käteni; kuihtunut
-on se; väsynyt on pääni ajattelemaan. Mihin kelpaan minä enää? Kun on
-nuori ja väkevä, on pelko arkamaisuutta; mutta kun käsi vapisee ja
-silmä himmentyy, silloin kysytään, voiko pystyssä pysyä..."
-
-"Olette jo vanha mies, herra Henning!"
-
-"Niin, teidän ylhäisyytenne, vanha... vanhentunut toimitusosastonne
-palvelussa, eikä minulla enää ole jälellä muuta kuin — kuolema... Mutta
-ne toiset, ne siellä kotona!"
-
-Niihin palasi alati hänen ajatuksensa. Hänen päänsä vaipui alas.
-Epätoivo valtasi häntä. Hän näki kauas, kauas onnettomuuden sisään, kun
-hän ajatteli niitä siellä kotona.
-
-Kirkontornin kello löi; kellastuneita lehtiä putosi maahan hänen
-ympärillään. Hän nousi, kulki vähän aikaa sinne tänne, istuutui taasen
-ja lähti uudelleen kävelemään.
-
-Puisto oli autio, linnutkin äänettömiä ja suruisia. Kaukana maantiellä
-haukkui koira; etäinen jytinä ilmaisi, että siellä ajettiin. Henning
-oli tullut linnanmäelle. Taasen löi kello. Oli jo aikaa kulunut
-pitkälle yli puolisen. Hän nojautui puuta vastaan ja katseli
-ympärilleen. Hänen tulevaisuutensa oli utukuvan kaltainen. Sisäinen
-mielialammehan antaa sille väriä ja loistoa. Päivän hohde nousi yhä
-korkeammalle; se kimalteli pienen kirkon ylimmäisiä akkunaruutuja
-kohdatessaan, sitten kattoa ja viimein tornin huippua, jonka viirin
-alle joukko lintuja oli asettunut.
-
-Mutta kun aurinko vielä kerran tunkeusi kellertävän usvan läpi, joka
-oli laskeunut kaupungin yli, ja kirkon kello samalla rupesi soimaan,
-purskahti Henning itkuun. Hohde huikaisi hänen silmiään; kellon äänessä
-oli jotakin rauhoittavaa, lohduttavaa. Ja vanha mies kohotti päänsä, ja
-hänen kuivat, vapisevat huulensa liikkuivat.
-
-"En tahdo kuolla. Jumala on sen sanonut, ja hän näkee minun. Tahdon
-alkaa alusta! Enhän minä suurta alaa maailmassa tarvitse; voinhan
-semmoisen löytää. Vaimoni ja lapseni kutsuvat minua. Tässä olen; nyt
-tiedän, mitä minun tulee tehdä."
-
-Hän painoi hatun syvemmälle päähän ja kääntyi miehuullisesti kaupunkia
-kohden — yhtä kiireisillä askelilla kuin hän aamulla oli lähtenyt
-sieltä.
-
-Kaduilla oli jo pimeä. Joistakuista kansliahuoneen akkunoista näkyi
-himmeää valoa. Siellä siis vielä työtä tehtiin.
-
-Vasta seuraavana aamuna oli poliisimestari luvannut antaa tietoja
-kadonneista asiapapereista: hän oli juuri tuona hetkenä ministerin
-luona ja kulki hänen rinnallaan edestakaisin huonehessa, kertoen mitä
-hän jo asiassa oli tehnyt, ja selittäen, että epäluulo jo oli kääntynyt
-tiettyä henkilöä kohden; samassa teki hän sivumennen pieniä kysymyksiä
-paperien sisällyksestä, vahtimestarista ja kirjurista, saadaksensa
-selville, mihin hänen oli nyt ryhtyminen.
-
-"Henning on varas", sanoi hän päättävästi; "hän on kadonnut kodistaan;
-aamusta saakka ei häntä siellä ole nähty. Hän on velkaantunut, häviöön
-mennyt mies; — kaikki riippuu siitä, että saamme tietää, mitä hyötyä
-hänellä on noiden kadonneiden paperien varastamisesta. Mutta sen
-ymmärtää teidän ylhäisyytenne yhtä hyvin kuin minä."
-
-"Tietysti", vastasi ministeri yksitoikkoisesti.
-
-Poliisimestari odotti. "Nyt ollaan kun ollaankin perillä", ajatteli
-hän; "nyt saan vihdoinkin tietää, mitä nuo kadonneet paperit
-sisälsivät." Mutta hän ei sitä saanut; ministeri jatkoi yhä kulkuaan
-edestakaisin, sanaakaan lausumatta.
-
-"Voisiko teidän ylhäisyytenne ilmaista minulle, mitä nuo kadonneet
-paperit sisälsivät?" kysyi äkkiä poliisimestari.
-
-Ministeri kohotti päätään ja hymyili. Hän oli jo kauan sitten
-huomannut, mitä toinen ajoi takaa. Nyt oli yllätys tekevä asian
-selväksi.
-
-"Ne sisälsivät minun muistiinpanojani erään asian johdosta, joka tulee
-esitettäväksi hänen majesteetilleen ministerien istunnoissa tulevana
-torstaina; on, näette, tehty uusi suunnitelma Länsi-Intian saarien
-myymisestä j.n.e."
-
-"Mutta sehän ei voi ollenkaan hyödyttää ulkopuolella seisovaa."
-
-"Niin sitä luulisi, ja sepä se juuri tekeekin asian niin
-salaperäiseksi."
-
-"Mitä ihmettä tässä piileekään?" ajatteli poliisimestari; "mitä varten
-on hän niin salaperäinen? Nuo paperit sisältävät aivan varmaan jotakin
-muuta kuin mietintöjä muutamista tuhmista saarista."
-
-Keskustelu raukesi taasen, mutta yhä kävelivät herrat edestakaisin.
-Tuli rätisi rautauunissa ja steariinikynttiläin liekit liekuttivat, kun
-he kulkivat niiden ohitse. Äkkiä kuului askeleita ulkoa. Noputettiin
-hiljaa ovelle, ikäänkuin olisi sitä joku raappinut.
-
-"Noputtiko kukaan? Kuka näin myöhään tulee?"
-
-Ministeri avasi oven. Etehisen puolihämärässä seisoi pieni, laiha
-mies, joka kumarsi monta kertaa, ennenkuin uskalsi astua sisään. Kun
-valo valaisi hänen kasvojansa, huudahtivat ministeri ja poliisimestari
-yhteen ääneen:
-
-"Henning!"
-
-"Niin", sanoi kirjuri häädetyllä ja aralla äänellä; "tahtoisin niin
-mielelläni puhua pari sanaa teidän ylhäisyytenne kanssa."
-
-"Nyt on hän kiinni!" kuiskasi poliisimestari; — "paha omatunto... kyllä
-tuollaista tunnetaan! Suvaitsettehan, että minä jään tänne?"
-
-Ministeri teki myöntävän päännyykähdyksen. "Mitä on teillä sanomista
-minulle, herra Henning?"
-
-Henning yski ja kumarsi taasen. Hän oli peräti hämillään ja näytti
-kovin alakuloiselta. Hän näkyi tavoittelevan sanoja, saamatta
-kumminkaan mitään lausutuksi.
-
-"No, puhukaa toki", sanoi poliisimestari kiivaasti ja kylmästi.
-
-Henning kääntyi ja katsoi häneen kummastuneena. "Minä tahtoisin puhua
-herra ministerin kanssa", sanoi hän.
-
-"Mutta kun hän suvaitsee käskeä, että te puhutte minun läsnäollessani,
-niin sanokaa, mitä teillä on sanottavana."
-
-"Teidän läsnäollessa ei minulla ole mitään sanottavaa, ei mitään;
-mieluummin lähden ja tulen takaisin toiste. Pyydän vain anteeksi, että
-olen valinnut sopimattoman ajan."
-
-Poliisimestari katsahti ministeriin ja oli juuri ryhtymäisillänsä
-valtaansa käyttämään, kun ministeri sanoi:
-
-"Olkaa niin hyvä — odottakaa vähän aikaa tuolla sisähuoneessa, herra
-konferenssineuvos", ja sitten lisäsi hän kuiskaten: "hän pelkää teitä."
-
-Samaa mieltä oli poliisimestarikin. Niissä piireissä, missä hän
-liikkui, oli aivan tavallista, että ihmiset häntä pelkäsivät. Hän
-poistui viereiseen huoneeseen, ja ministeri oli niin kohtelias, että
-sulki oven hänen jälkeensä. —
-
-"Mitä tahdotte? Miksi häiritsette minua näin tavattomalla ajalla?"
-kysyi hän sitten kääntyen kirjuriin.
-
-"Älkää ottako pahaksi, teidän ylhäisyytenne. Minä tulen tuon
-kirjoituksen johdosta, jonka annoitte minulle aamulla, kun ajoitte
-minut pois." Hän vaikeni, hapuili taskuansa ja veti siitä viimein esiin
-paperiarkin.
-
-"Miksette ole käyneet toimituspäällikön luona, kuten käskin?" huudahti
-ministeri. "Hän olisi antanut teille rahamääräyksen tuon paperin
-nojalla... Sanokaa pian ja suoraan, mitä tämä kaikki tietää?"
-
-"Minä en voinut antaa kirjoitustanne toimituspäällikölle", vastasi
-Henning ja hänen perin rehelliset silmänsä olivat kiinnitetyt
-ministeriin. "Minä en voinut jättää sitä kenellekään, sillä kaikeksi
-onneksi huomasin ajoissa, mitä siinä on. Olkaa hyvä, heittäkää silmäily
-siihen — siinä on suunnitelma Länsi-Intiassa olevien saarien myymiseen
-— teidän omalla käsialallanne, ja tässä, paperin toisella puolella",
-lisäsi hän hiukan epävarmalla äänellä, "tässä on luonnos eli konsehti
-kirjeeseen, joka varmaan ei koske ketään toimituskunnassa."
-
-Ministeri otti paperiarkin Henningin kädestä ja luki:
-
- "Arvoisa rouva!
-
- En ole vielä onnistunut saamaan eläkeasiaanne päätökseen
- valtiopäivillä, mutta te tunnette minun ja tiedätte, millä tavalla
- minun on tapa täyttää lupauksiani. Kun asia on ratkaistu, on minulla
- kunnia se teille ilmoittaa — tän'iltana kello 8."
-
-Eihän siinä ollut mitään merkillistä tuossa kirjeessä, mutta kumminkin
-punastui ministeri ja huudahti, astuen kiivaasti ihan kirjurin eteen.
-
-"Mistä olette saaneet tämän paperin? Olette varastanut sen pöydältäni."
-
-"Minä varastanut!" huudahti Henning ja hymyili, ikäänkuin pilana pitäen
-ministerin syytöksen. "Ei! Jos vain teidän ylhäisyytenne kääntää
-neljännen sivun näkyviin, niin on siinä kirjoitus, jonka aamulla
-annoitte minulle."
-
-"Kuinka se on mahdollista!?" Ministeri oli aivan ymmällään.
-
-"Siinä ei ole ollenkaan mitään kummaa, teidän ylhäisyytenne", selvitti
-Henning; "minä tulin tänne aamulla, ennenkuin vastaanottotuntinne
-alkoi. Sillaikaa kun vahtimestari siisti ja puhdisti huonetta, satuin
-näkemään pöydällä nuo tärkeät muistiinpanot, ja jotteivät ne joutuisi
-semmoisten luettaviksi, joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä,
-käänsin minä paperin niin, että kirjoitettu puoli tuli pöytää vasten.
-En luullut teidän ylhäisyytenne huomaavan sitä, kun te sittemmin
-astuitte huoneeseen, enkä minäkään huomannut kirjettä, ennenkuin olin
-kaukana kansliasta."
-
-"Te olette kunnon mies, Henning!" sanoi ministeri ja laski kätensä
-vanhan kirjurin olalle.
-
-"Niin, jos se voisi minua auttaa, niin olisi minulla hyvin suuri pyyntö
-teidän ylhäisyydelle."
-
-"Ja mikä? Sanokaa se!"
-
-"Muistiinpanoissanne olette unhottaneet erään asian, jonka minä
-uskallan pitää hyvinkin tärkeänä — niin, minä pyydän tuhannen kertaa
-anteeksi, mutta esitykseen oli liitetty pieni määräys, joka melkein
-katosi kahden myönnytyksen väliin; sen olette jättäneet pois, mutta
-minusta — niin, älkää ottako pahaksi, teidän ylhäisyytenne — minusta
-oli se niin hyvä siinä olemassa, ja minä uskallan olla sitä mieltä,
-että siitä olisi etua ja turvallisuutta itse asialle."
-
-"Oletteko hullu, mies! Mistä voitte tietää mitään esityksestäni ja mitä
-minä olen siihen pannut tahi siitä jättänyt?"
-
-"Kyllä, teidän ylhäisyytenne, sillä minähän sen olen kokonaisuudessansa
-kyhännyt. Teillä tietysti on niin paljon muuta ajattelemista ja
-tekemistä, ettette kaikkea ehdi toimittaa ja sentähden uskoitte te
-mietintönne paperille panemisen sihteerillenne, herra Frankille, eli
-toisin sanoen: te käskitte hänen sommitella yhteen ajatuksenne, jotka
-hänelle suvaitsitte lausua. Mutta nyt on asia semmoinen, että herra
-Frank on minun tuleva vävyni ja että minä istun ja autan häntä sen
-vähän, minkä minä voin. Ja minä olin niin tyytyväinen, kun tällä kertaa
-luulin oikein oivallisesti onnistuneeni — oman mielipiteeni mukaan,
-näette, — jotta nyt uskallan nöyrimmästi pyytää teidän ylhäisyytenne
-ottamaan viisaan tutkimuksenne alaiseksi, eikö tuo pieni määräys
-sittenkin voisi päästä entiselle paikalleen, kun asia tulee esille."
-
-Ministeri ei vastannut pitkään aikaan. Hän kulki edestakaisin lattialla
-ja katseli saappaitaan.
-
-"Esitys on siis teidän kirjoittamanne?" kysyi hän viimein.
-
-Kirjuri seisoi siinä kumarruksissa ja hämillään. "Minä autan Frankia
-tavallisesti ennen kun menemme virkahuoneeseen; minullahan on hyvää
-aikaa, ja sitten... tunnenhan minä hiukan paremmin muodollisuutta kuin
-hän — kentiesi itse kysymyksessä olevia asioitakin. Hän on vielä niin
-nuori. Minä ja hän... me koetimme molemmat parastamme."
-
-"Entäs tuo toinen asia... te tiedätte, se, joka kävi niin erittäin
-hyvin — onko teillä ollut sen kanssa mitään tekemistä?"
-
-"Onpa niinkin... se on: aina vähin", vastasi Henning
-päännyykähdyksellä. "Neljänä viimeisenä vuonna olemme auttaneet
-toisiamme, missä olemme voineet, Fritz ja minä; hän kirjoitti puhtaaksi
-ja minä sepitin ja sanelin, ja sentähden kävi kaikki niin nopeaan."
-
-"Ja tuota ette ole antaneet tulla kenenkään tietoon! — Eikö siitä
-kukaan tiedä?"
-
-"Ei, teidän ylhäisyytenne, kuinka voitte sitä ajatellakaan? Sehän
-oli virkasalaisuus, eikä siitä vaimonikaan aavista mitään. Ette voi
-arvata, teidän ylhäisyytenne, mitä minä uskotan hänelle, kun hän rupeaa
-liian uteliaaksi ja kysyy ja tiedustelee, mitä salaisuuksia meillä
-on, Fritzillä ja minulla?... Kyllä kaiketi nyt uskallan sen teille
-sanoa, koska näytätte niin lempeältä ja ystävälliseltä — minä koetan
-saada häntä uskomaan, että me istumme ja kirjoitamme matammi Mangorin
-kokkikirjaa uutta parannettua varten. Niin juuri, teidän ylhäisyytenne."
-
-Vanhan kirjurin kasvot olivat, kun hän tätä kaikkia kertoi, ikäänkuin
-kirkastetut. Hänen katseessaan oli avomielisyyttä ja samalla
-vaatimattomuutta, joka näkyi tahtovan pyytää anteeksi hänen suuruuttaan.
-
-"Siis ei tiedä kukaan teidän salaisuuttanne", sanoi ministeri ja
-astui vanhaa kirjuria vieläkin lähemmä. "No, palkinnoksi siitä, mitä
-nyt olette minulle ilmoittaneet, tahdon minäkin puolestani kertoa
-teille jotakin, Henning — sen, että olen erehtynyt teidän suhteen ja
-ettei teidän eroittamisenne täältä tule kysymykseenkään, vaan että
-päinvastoin otan hankkiakseni teille pysyvän ja paremman viran —
-huomispäivästä aikain... Astukaa vaan luoksemme, herra poliisimestari,
-asia on selvillä. Olen pahoillani siitä, että tahtomattani itse olen
-matkaansaattanut vaivan, mikä teillä on tänään minun tähteni ollut.
-Minä, näette, kirjoitin käskyn palkintorahan määräämisestä epähuomiossa
-sen paperin takapuolelle, jonka aamulla annoin tälle miehelle ja sitten
-kaipasin. Tässä se nyt on, se kadonnut paperi.
-
-"Nyt täytyy minun kirjoittaa teille toinen määräys, Henning, mutta se
-on pian tehty; kaiketi tahdotte saada sen mukaanne täältä."
-
-"En sitä kiellä, teidän ylhäisyytenne. Ne tulevat niin iloisiksi siitä
-kotonani."
-
-"No, odottakaa vähän!" Ministeri meni pöydän luo, kirjoitti muutamia
-riviä ja antoi paperin Henningille.
-
-Vanha kirjuri loi silmänsä siihen. "Mutta, teidän ylhäisyytenne!"
-huudahti hän; "tässä on 200 riksiä, edellisessä määräyksessä oli vain
-100."
-
-"Vai niin; no, nythän on erehdys korjattu. — Antakaa määräys
-toimituspäällikölle huomenna", lisäsi hän ja oijensi kirjurille
-kätensä. "Hyvästi, Henning, oikein on iloista olla tekemisessä
-senlaisten ihmisten kanssa kuin te olette. Saatte pian kuulla enemmän."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Oli jo iltaa kulunut koko joukon. Henning on kotonaan. Hän on
-juuri lopettanut päivällis-ateriansa, jonka ruoan hänen vaimonsa
-oli uudelleen lämmittänyt. Vanha kirjuri on syönyt tavattomalla
-ruoanhalulla ja vaimonsa ja tyttärensä uteliaisiin kysymyksiin,
-missä hän niin kauan oli ollut, vakuuttanut viipyneensä kokkikirjan
-kustantajan luona, joka oli ottanut rettelöidäkseen. Sitten oli
-hän heille näyttänyt ministerin rahamääräyksen, ja kun tytär kysyi
-kokolade-kakkuansa, vetänyt esiin taskustansa suuren, kullatulla
-paperilla ympäröidyn kääreen.
-
-"Ole niin hyvä, tässä on jotakin sinulle."
-
-"Kokoladea! Naulan mytty!" riemuitsi tyttö.
-
-Tavallisuuden mukaan illallisen syötyänsä rupesi Henning pelaamaan
-tammia tulevan vävypoikansa kanssa, mutta hän näytti siinä hyvin
-hajamieliseltä. Hän hymyili väliin itsekseen, rummutti sormillaan
-pöytää, ja aina kun hänen vaimonsa katsoi häneen, nyykäytti
-hän päätään, ikäänkuin hän olisi tahtonut sanoa; "jos vaan
-tahtoisin, voisin kertoa suuria uutisia, mutta — en tahdo. Ne ovat
-virkasalaisuuksia."
-
-"Nyt täytyy isän riisua yltään valkoinen huivi ja pukeutua arkitakkiin.
-Mitä ihmettä se tietää, että isä koko illan istuu juhlapuvussa?"
-
-"Mitäkö? Se tietää sen, etten tahdo riisua hienoa, valkoista huivia
-enkä pukeutua vanhaan arkitakkiin. Onhan tänään syntymäpäiväni, ja
-tänään tahdomme pitää juhlaa. — Eihän maksa vaivaa enää pelata, Fritz?
-Kuule, rakas Miia!" purskahti hän sitten sanomaan ja sulki syliinsä
-vanhan vaimonsa, "jos sinä tahtoisit olla oikein kiltti, niin tiedätkö,
-mitä sinun silloin tulisi tehdä? Mennä ja toimittaa tuoppi maitoa ja
-keittää meille kullekin suuri kupillinen kokoladea. Mitä sinä siitä
-arvelet?"
-
-"Luulenpa, että olet kadottanut järkesi tän'iltana, Henning! Haluatko
-sinä nyt kokoladeakin?"
-
-"Niin, äiti, kokoladea, kokoladea! Se oli oiva tuuma, isä!" säesti
-tyttö ja pudotti lattialle virkkauksensa, voidakseen taputtaa käsiänsä.
-
-"Sanoinhan, että tänään on syntymäpäiväni", kertasi Henning. "Ette voi
-aavistaa, kuinka totta se on. — Kokoladea ja tuoretta vehnästä! Minä
-olen nyt tarjoojana."
-
-"Ja minä menen leipurin luo noutamaan vehnäset", sanoi Frank ja tapaili
-hattuansa.
-
-Rouva Henning toi maidon ja keitti sen nurkassa seisovan
-väkiviinalampun lieskassa. Frank palasi, suuri tötterö vehnäsiä
-kädessänsä, ja Henning otti esiin vanhan harmonikkarämän ja alkoi
-soittaa vanhoja laulujaan. Viimein rupesi hän laulamaankin.
-
-"Joku noputtaa ovelle", kuiskasi rouva äkkiä; "kuulehan, Henning,
-varmaankin isäntä!"
-
-"Mitä minä hänestä!" vastasi Henning välinpitämättömästi. "Avaa sinä
-vaan ovi ja anna hänen astua sisään."
-
-Rouva avasi oven ja kookas mies astui huoneeseen. Henning tirkisteli
-häntä; huulilta katosi hymy; yhteen iski hän kätensä ja huudahti:
-
-"Teidän ylhäisyytenne! Te täällä!"
-
-"Niin, miksikä ei", vastasi ministeri iloisesti, "sanoinhan, että kohta
-saisitte kuulla enemmän. Keskustelin teidän mentyänne toimituspäällikön
-kanssa, ja yhdessä pidimme sitten neuvoa teidän hyväksenne, niinkuin te
-minun. Ja kun eräs assistenttivirka kohta tulee avoimeksi, ajattelimme,
-että se ehkä sopisi teille. Sen nykyinen omistaja hakee paraikaa
-pormestarin paikkaa, ja jos hyvin käy, saanen ehkä toiste toivottaa
-teille onnea hänen jälkeläisenään."
-
-"Ah, teidän ylhäisyytenne, teidän ylhäisyytenne!" huudahti Henning
-ja puristi ministerin kättä, "ette voi käsittää, kuinka iloiseksi
-minun teette. Ei, sitä ette voi!... Mikä päivä tänään!" Ja hän painoi
-molemmin käsin ohimoitaan.
-
-"Vai täällä te asutte", sanoi ministeri, jotakin sanoakseen; "ja
-nämä tässä ovat kaiketi teidän vaimonne ja tyttärenne. Ja täällä te
-kirjoittelette mietintöjä — hm... matammi Mangorin kokkikirjan uutta
-painosta."
-
-Henning hymyili, mutta ilonkyynelet vierivät alas hänen poskiansa.
-Ministeri istui sohvaan. Rouva, kun oli saanut kenenkään huomaamatta
-sidotuksi vyötäreelleen tyttärensä valkoisen vyöliinan, meni Henningin
-luo ja kuiskasi jotakin hänen korvaansa. Henning nyykäytti päätään ja
-vastasi:
-
-"Kysy vaan, eihän siinä mitään pahaa."
-
-Rouva yskäisi, meni vähän lähemmäs ja sanoi:
-
-"Kun teidän ylhäisyytenne osottaa meille niin suurta armoa, tahtoisin
-alamaisuudessa kysyä..."
-
-"Mutta, Miia! Mitä tuo luikerteleminen tietää? Sinähän puhut
-kansliakieltä, josta aamulla minua syytit. — Vaimoni tahtoo vain kysyä,
-saako hän tarjota teidän ylhäisyydelle pienen kupin kokoladea. — Me
-vietämme, näette, pientä juhlaa tänään."
-
-"Aivan kernaasti! Mutta älkää ottako nähdäksenne mitään vaivaa minun
-tähteni, rouva Henning; me olemme vanhoja tuttuja, teidän miehenne ja
-minä."
-
-"Tuttuja?" sanoi kirjuri.
-
-"Niin kai, ja koulutovereitakin."
-
-"Etteköhän erehdy?"
-
-"En erehdy. Vai ettekö itse muista, kuinka me ennen olimme yhdessä?
-Ettekö muista jalkamatkojamme pitkän Nissen kanssa Fredensborgiin?"
-
-"En, en oikein muista", vakuutti Henning hymyen, mutta hän ei
-uskaltanut katsoa ministeriä silmiin.
-
-"Älkää uskoko häntä", huudahti rouva; "hän kyllä sen kaiken muistaa.
-Hän on siitä meille monta kertaa puhunut. Viimeksi kertoi hän
-tän'aamuna heittäneensä poikana keilaa teidän kanssanne mummo Luftin
-luona Lille Kongenin kadun varrella."
-
-"Mitä pakisetkaan Miia? Sinähän unohdat kokonaan kunnioituksen ja
-ministerin läsnäolon..."
-
-"Salli hänen puhua, Henning", sanoi ministeri ja laski kätensä vanhan
-kirjurin olkapäälle; "tässä ei ole ministeriä eikä tässä ole mitään
-kunnioituksen tarvista. Tässä on vain toveri, joka tulee vanhan
-toverinsa luo puristamaan hänen kättään ja sanomaan hänelle: astu
-valoon sinä, joka koko elinaikasi olet kätkenyt itsesi ja piilounut
-varjoon; sinä, joka olet kieltänyt itsesi ja vetäynyt viimeisten
-joukkoon, vaikka sinä ansaitset seisoa ensimäisten rivissä."
-
-"Oi Tapani, Tapani! Älä tuolla tavalla puhuttele minua!" huudahti
-Henning kumartuen pöytää vastaan. "Mehän aijoimme viettää ilon juhlaa
-ja sinä saat minut itkemään."
-
-"Hyvää yötä, Henning, hyvää yötä! Ota lamppu ja näytä minulle tie alas
-rappusia; ne ovat jotenkin jyrkät. Me tapaamme toisemme huomenna."
-
-Ministeri lähti. Henning saattoi häntä, lamppu kädessä, rappusia
-alas. Kun hän sitten palasi, seisoivat rouva ja tytär suut ammollaan
-ihmetyksestä.
-
-Vanhan kirjurin arvo oli muutamassa silmänräpäyksessä kohonnut
-kokonaisen kyynärän heidän silmissänsä.
-
-Hän asetti lampun pöydälle ja hieroi käsiänsä. Hänen kasvoistansa ja
-silmistänsä loisti sanomaton onnellisuus. Sitten vetäysivät hänen
-huulensa veitikkamaiseen hymyyn; hän tarttui vaimonsa käteen, suuteli
-sitä ja sanoi:
-
-"No, mitä sinä nyt sanot, Miiaseni? Siinä se nyt on — salaisuus, jota
-en äsken saanut sinulle kertoa. Assistentti Henning! Kuninkaallinen
-virkamies, eläkkeeseen oikeutettu! — Ja tästä kaikesta tulee meidän
-kiittää — matammi Mangorin kokkikirjaa!"
-
-
-
-
-*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MANGORIN KOKKIKIRJA ***
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the
-United States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for an eBook, except by following
-the terms of the trademark license, including paying royalties for use
-of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
-copies of this eBook, complying with the trademark license is very
-easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
-of derivative works, reports, performances and research. Project
-Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may
-do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
-by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
-license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country other than the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you will have to check the laws of the country where
-  you are located before using this eBook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm website
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that:
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
-the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set
-forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West,
-Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
-to date contact information can be found at the Foundation's website
-and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without
-widespread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our website which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This website includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/68851-0.zip b/old/68851-0.zip
deleted file mode 100644
index d281228..0000000
--- a/old/68851-0.zip
+++ /dev/null