diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/68793-0.txt | 5742 | ||||
| -rw-r--r-- | old/68793-0.zip | bin | 113483 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5742 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..a2436a4 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #68793 (https://www.gutenberg.org/ebooks/68793) diff --git a/old/68793-0.txt b/old/68793-0.txt deleted file mode 100644 index 9a03cf6..0000000 --- a/old/68793-0.txt +++ /dev/null @@ -1,5742 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Tulevaisuudenunelmia, by Emilie -Flygare-Carlén - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Tulevaisuudenunelmia - -Author: Emilie Flygare-Carlén - -Translator: Tuovi Halla - -Release Date: August 20, 2022 [eBook #68793] - -Language: Finnish - -Produced by: Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TULEVAISUUDENUNELMIA *** - - - - - - -TULEVAISUUDENUNELMIA - -Kirj. - -Emilie Flygare-Carlén - - -Suomentanut - -Tuovi Halla - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto Oy, -1917. - - - - - - -SISÄLLYS: - - I. Vanhempien kesken. - II. Mitä aviopari saa nähdä kävellessään pihlajametsikköön. - III. Konny. - IV. Rahankeräys kansakoulun hyväksi. - V. Miten eri tavoin saman asian voi käsittää. - VI. Kohtalo kiirehtimässä. - VII. Mitä sattui oikeaan aikaan. - VIII. Häämatkalla. - IX. Appivanhempien luona. - X. Edelleen samoissa oloissa. - Xl. Sigesbergissä oleskelu loppuu. - XII. Jäähyväiset ja kotiintulo. - XIII. Kotoista järjestelyä. - XIV. Miten vaimon onnistuu miellyttää miestään, miellyttämättä häntä - liiaksi. - XV. Miten Konny sovittaa yksityiset ja perheelliset tunnonvaivat. - XVI. Halveksitulle ruustinnalle tunnustetaan suuri pätevyys. - XVII. Onnellisen miehen onnettomuus. - XVIII. Jälleen Sigesbergissä. - XIX. Ensimäiset vastaanottavaiset. - XX. Parooni Sigesmundin kirje puolisolleen. - XXI. Suuren päivän aattona ja sen jälkeen. - XXII. Menneisyys ja mitä tuleva oli. - XXIII. Yksinäisellä saarella. - XXIV. Oikealla tolalla. - - - - -I. - -Vanhempien kesken. - - -— Kuulehan, Louise, olenpa, totta vieköön, lopen väsynyt tähän -ilveeseen! Jätinhän valtion palveluksen ja tärkeät toimeni siinä -uskossa, että jo ansaitsisin lepoa. Asetuin vanhoilla päivilläni -perintötilalleni nauttimaan siitä pikku tyydytyksestä, että saan -ystävilleni ja matkustavaisille näyttää kokoelmiani ja esi-isieni -muotokuvia. Heistä ei yksikään olisi uneksinutkaan totella omaa -lastansa, mutta minuapa ei kohdellakaan heidän poikanaan, ei, minut -_tilataan_ tänne pieneen, epämukavaan Kronebyhyn, missä ei ole -puhettakaan tavallisista mukavuuksistani. Ja _miksi?_ Nuoren naisen -katselmusta toimittamaan! Nuorena pyysin ystäviäni tarkastamaan -hevosta, jonka aioin ostaa, mutta silmät olisin hävennyt päästäni, -jos olisin pyytänyt vanhempiani tulemaan tänne tarkastamaan _sinut_, -ennenkuin kosin. - -Vaimolleen vanha parooni Sigesmund von Z. uskoi nämä ajatuksensa. Mutta -kun hän näki rouvan vielä hienolle ja sileälle poskelle nousevan ruusut -niin kauniit, kuin nuorena neitona ennen, riensi hän parhaansa mukaan -siloittamaan närkästystänsä siitä, että hänen ei annettu rauhassa -huolehtia velvollisuuksistansa komeassa Sigesbergissä, vaan että hänet -oli pyydetty tänne täyttämään velvollisuutta, joka hänestä näytti -aivan tarpeettomalta. Hänen mielestään ei näet Muhammedin ollenkaan -tarvinnut tulla vuoren luo, kun kerran pikku tyttölapsi vuorelta voi -tulla Muhammedin luokse! Mutta siinähän juuri onnettomuus onkin, että -on poikia, joilla on suurempi valta isänsä suhteen kuin kaikilla -esi-isillä kautta viiden sukupolven yhteensä. - -— Vaimo rakkaani, — jatkoi parooni, ääni nuorekkaan liehittelevänä, -— olen epäkohtelias kuin karhu; vakuutan sinulle, — hän suuteli -sydämellisesti puolisonsa kättä, — että kadun, kun en heti muistanut, -että tämä on _sinun_ tilasi. Heti kun vaan olemme syöneet päivällistä, -lähdemme kävelylle ja etsimme sen ihastuttavan pihlajalehdon, missä -annoit minulle kätesi, — mistä hetkestä olet minulle ollut paljon -suurempana onnena kuin kaikki se, mitä sittemmin olen saavuttanut. - -— Kiitos, kallis Sigesmund, — vastasi vaimo, joka oli miestään paljon -nuorempi ja vielä kaunis ja viehkeä. — Olin aivan varma siitä, että -pian mieltyisit matkaan. Täällä on muuten kaikki niin hyvässä kunnossa -sekä ulkona että sisällä. Autuaasti nukkunut isäni ei koskaan päästänyt -mitään rappeutumaan, ja senjälkeen kun Konny on ottanut hoitaakseen -tämän vanhan, rakkaan, luonnonkauniin paikan, on... - -— On tietenkin mahdotonta minkään rappeutua, — keskeytti aviomies -hymyillen, — Niinkuin sinä yhä kutsut poikaamme hyväilynimellään -Konnyksi Konstantinin asemasta, niin olet sinä myöskin hamasta hänen -lapsuudestaan pitänyt uskosi, että kaikki mihin hän ryhtyy, ansaitsee -sinun äidillisen ihailusi. - -— Sigesmund rakas, jos joku vieras kuulisi puheesi, niin saisipa hän -merkillisen käsityksen tavasta, jolla arvostelet poikaasi, miestä, -joka kuitenkin nauttii kaikkien kunnioitusta. En väitä, että hän -olisi tyydyttänyt kaikki ne toiveet, mitä sinulla hänen elämänuraansa -nähden on ollut; sinunhan mielestäsi miehen täytyisi käyttää elämänsä -noustakseen virka-arvoissa valtion palveluksessa. Mutta hänellähän on -toinen tie palvella maataan: palvella sitä kirjallisella toiminnallaan, -etkä sinäkään _voi_ väittää, ettei hän sillä alalla olisi saavuttanut -hyvinansaittua kuuluisuutta. Sitäpaitsi on hänellä maatalousasioissa -sellaiset tiedot, että sinun itsesikin täytyy tunnustaa ne mainioiksi. - -— No niin, mutta voinpa sittenkin miltei vannoa, että alaiseni -Sigesbergissä rakastavat _minua_ enemmän kuin häntä, vaikka en aina -oikein voikaan ihastua heidän harrastuksiinsa... Hiljattain juuri muuan -pojanvekara huusi tien vieressä leikkiville tovereilleen, kun ratsastin -tilani ulkoäärille: "Tulkaa, pojat, kattomaan, se on vaan _vanha_ -palooni. Päivää, vanha palooni!"... Tekipä, totta vieköön, se tervehdys -sydämelleni niin hyvää, että heitin poikaparveen kokonaisen taalarin -hopealantteja. — Mitä sanot sellaisesta mielipiteen ilmaisusta? - -— Sanonpa vain, — vastasi vaimo nauraen, — että sinä julkisen -elämäsi varrella olet niin tottunut suosionosoituksiin, että -nyt iloitset siitäkin suosiosta, minkä voit saavuttaa maatilasi -pellonpientareilta... Ei... ei, älä näytä niin vakavalta! Ymmärrän -sydämesi hyvyyden, eikä voi olla kauniimpaa kadehtimista isän ja pojan -kesken kuin se, että he haluaisivat alaistensa pitävän heistä. Mutta -nyt, Sigesmund hyvä, sinut on saattanut hiukan ärtyiseksi matka ja tomu -ja poikasi halu, että niin heti paikalla tulisimme tänne. Tämä halu -todistaa kuitenkin kunnioitusta, jota niin harvat pojat osoittavat -vanhemmilleen. - -— Ei, Louise hyvä, ei kannata koreilla asiaa! Hänhän on jo seitsemän -vuotta etsinyt vaimoa itselleen, eikä sen löytämisestä kai vielä -nytkään tule mitään. Hänen iankaikkinen luottamattomuutensa ei ole -muuta kuin sairaalloisuutta, ja sairaalloisuutta on myöskin tämä halu -käyttää useampia silmiä kuin omiaan. Hän on tässä asiassa, huolimatta -lujasta ja rauhallisesta luonteestaan, vallan naurettava. Muistatko -vielä, mitä hän kahdentenakymmenentenä syntymäpäivänään selitti -minulle, että hän oli päättänyt etsiä itselleen vaimon heti kun tulee -täyttäneeksi yksikolmatta, koska nuoren miehen sekä ulkonaista että -siveellistä asemaa lujittaa se, että hän suorittaa elämänsä tärkeimmän -asian silloin, kun hänen katseensa vielä on selkeä? - -— Kyllä, muistan sen yhtä hyvin kuin sinun arvokkaan vastauksesikin: -"Eikö olisi viisainta, poika rakkani", sanoit sinä, «odottaa siinä -asiassa niin kauan, kunnes saat lopetetuiksi opintosi, pääset johonkin -virkaan ja saat viranylennystä? - -— Aivan niin, Louise rakas, siten sanoin. Mutta mitä vastasi poika -minulle? Vastasipa, että hän ensin ottaisi filosofisen oppiarvon, mutta -että hän ei antaisi sitoa itseään jokapäiväisillä orjamarkkinoilla -jälkeläistensä kustannuksella! "Kuinka lukemattomat miehet", sanoi hän, -"juuttuvatkaan niin oloihinsa, että he sitten pelkästä väsymyksestä -eivät enää jaksa edes ajatella avioliittoa, ja kun he vihdoin sitte -kuitenkin avioliittoon menevät, saa kaikki jäädä riippumaan sattumasta. -He eivät erikoisesti tutki millaiselle naiselle uskovat puolison ja -äidin tärkeän tehtävän... Miten epätyydyttävä olotila syntyykään sitten -usein!" Tarvitsipa siinä itsensähillitsemistä, kun ei purskahtanut -nauramaan kuullessaan kaksikymmenvuotiaan poikasen puhuvan tuollaista -itse asiassa viisauden kieltä! Mutta en ole silloin enkä näinä monina -vuosina sittemminkään nauranut muille kuin itselleni. Konny-raukka, -ennen häneltä menee nuoruus kuin hän löytää etsimänsä aarteen, enkä -tiedä että ainakaan näillä seuduin olisi mitään perhettä, mistä hän -olisi voinut tavata tulevan miniäni. - -— En käsitä minäkään, kuka on kysymyksessä, enkä myöskään ymmärrä, -miten hän on voinut lähteä lyhyellekään matkalle juuri nyt, kun meidän -piti tulla... Mutta se hyvä puoli asialla on, että pääsen tänä vuonna -matkustamasta kylpy- ja vesiparannuslaitoksiin... Olen aina elänyt -siinä toivossa, että hän ulkomaanmatkoillaan sattuisi joutumaan -elämänsä romaaniin. — Mutta mitä vielä! Ainakaan loppuluvusta ei ole -mitään tietoa! - -— Niin, se on hullua, se. Ja mies on niin kaunis, miehekäs ja komea, -ettei moista! Mutta hän on liian totinen ja epäröivä. Hän itse -peloittaa rakkauden ilmestymästä. Millainen tuon naisen oikeastaan -pitäisi olla? - -Sitä on vaikea sanoa, mutta sen kyllä voin sanoa, millainen hän _ei_ -saa olla. - -— Hyvä sekin. Sittenhän pääsen jonkun verran tilanteesta selville, -ennenkuin nuori herra huomenna tulee. Odottaessamme tässä päivällistä, -kuuntelen mielelläni mitä tiedät. Mutta on totta, että on vielä yksi -tärkeä asia, missä hän, ikävä kyllä, on ollut paremmin puheensa -mittainen kuin edellisessä. "En antaudu toistaiseksi"., niin selitti -hän, "millekään virkauralle, _sitte_ saamme nähdä". Mutta, Louise, -siinä suhteessa emme pääse koskaan mitään näkemään. Ja kumminkin -oli minulla häntä varten niin valoisia ja varmoja mahdollisuuksia -valtiomies-alalla... - -— Olehan nyt, ystävä rakas, ja anna noitten vanhojen huolien nyt pysyä -poissa mielestäsi! Sinun suvussasi on ollut kokonainen sarja ylemmän -ja alemman arvoisia sotilashenkilöltä ja monia valtiomiehiä, mutta ei -ainoatakaan kirjailijaa, ja kaiken kaikkiaan saat olla tyytyväinen. - -— Saapa nähdä. Toivon ainakin, ettei hän koskaan rupea romaaneita -kirjoittamaan. Toistaiseksi on hän, yhtä ja toista matkakuvausta -lukuunottamatta, julaissut teoksia, jotka osoittavat hyvää -ymmärrystä ja vakavaa opiskelua valtiollisten, taloudellisten ja -yhteiskunnallisten kysymysten alalla, käsitystä suuren yleisön -valistuksentarpeesta, mutta jos hän... - -— Vaiti, vaiti, vannomatta paras! - -— Niin kyllä sanotaan. Mutta minä voin olla varma siinä suhteessa, kun -näen, että hän ei saa valmista _omastakaan_ romaanistaan. Tiedätkö, -Louise rakas, minä pelkään, etteivät hänen tunteensa koskaan pysty -kohoamaan tavalliselta, tyyneltä tasoltaan. — Mutta miten olikaan -noitten vaatimusten laita? - -— Niin, kuulehan! Ensinnäkään tuo valittu ei saa olla mikään kaunotar. - -— Todellakin, hävetä hänen pitäisi! Tahtooko hän minulle rumia -jälkeläisiä? Ja meidän sukumme kun aina on ollut kaunista! - -— Sitä hän ei vaadi, että nainen ei saisi olla miellyttävä ja viehkeä, -mutta kauneutta hän pelkää, koska sen seuralaisina niin usein on -turhamaisuus, ylpeys ja vaativaisuus. - -— No, noita ominaisuuksia voi niilläkin olla, jotka eivät ole muuta -kuin _miellyttäviä_... Ehkä ei nainenkaan saa huomata, että Konny -sattuu olemaan harvinaisen komea ja kaunis mies? - -— Siinä arvaat aivan oikein. Hän ei, mikäli uskon, tahtoisi kosia -naista, joka ei sivuuttaisi sitä seikkaa ja osaisi löytää hänestä -parempia ominaisuuksia, niihin kiintyäkseen... Vihdoin ei tuolla hänen -valikoidullaan saisi olla mitään erikoiskykyä, koska se johtaisi -hänen mielensä ja aatteensa yksipuolisesti siihen yhteen suuntaan. -Hän ei saa olla oppineita naisia, mutta millään muotoa ei hän saa -olla sivistymätönkään. Luonnollisestikaan hänessä ei saa olla mitään -ylpeyttä muistuttavaa, koska ylpeyden rinnalla tavallisesti esiintyy -sydämettömyys, mutta hänen täytyy osata jalosti säilyttää naisellinen -arvokkuutensa. Hänen luonteensa täytyy olla selvä kuin päivä, hänen -terveytensä hyvä, ja täysin selvitettynä täytyy olla sen, että hänen -suvussaan ei ole ollut perinnöllisiä tauteja. Nyt luulen likipitäen -selostaneeni koko ohjelman alusta loppuun. - -Vanha, kunnon parooni alkoi nauraa täydestä sydämestään. - -— Mutta, rakkahin Louise, näin ollenhan suvun täytyy kuolla -sukupuuttoon... ellei hän rakastu... Mutta luulenpa, että joku -maalaissulottarista tulla loksuttelee tännepäin. Käsketään ruualle! -Sepä hauskaa! Juon aimo maljan sen naisen kunniaksi, joka on pelastava -sukupuun... - - - - -II. - -Mitä aviopari saa nähdä kävellessään pihlajametsikköön. - - -Päivällinen oli syöty, ja täysin tyytyväisenä tunnusti parooni, että -hänen huolensa niin tässä kuin muissakin suhteissa olivat olleet -tarpeettomia. Sitäpaitsi olivat huoneet vilpoisia, kaikki niissä oli -hyvässä järjestyksessä, kahvi mainiota, päivällisuni rauhallista, ja -lisäksi riittävästi sanomalehtiä ja kirjoja, tahtoipa niitten ääreen -sitten nukkua tai niitä lukien valvoa. Kun lisäksi ottaa huomioon -viinit, jotka olivat niin mainioita kuin appi vaan ikinä voi toivoa -niillä tulevan miniänsä maljan juodakseen, ja että vihdoin oli mitä -kaunein kesäkuinen iltapäivä kävelläkseen sille paikalle, missä parooni -itse oli vetänyt onnellisen avioarpansa, niin käsittää hyvin, että -hän eloisin ja reippain mielin tarjosi vaimolleen käsivartensa häntä -kävelylle viedäkseen. - -— Louise rakas, tiedätkö että niinä kymmenenä viime vuonna, joina en -ole täällä ollut, olen kokonaan unohtanut paikan kauneuden. Täällä -on luonto aivan yhtä kaunista kuin Sigesbergissä, ja jos Konny on -niin mainiosti sisustanut ne kolme huonetta, joihin sattumalta tulin, -viettääkseen tulemattoman kuherruskuukautensa täällä, niin on Kroneby -hyvin valittu... Täällähän on elämä kuin runoa... Voi, entisiä -aikoja, suloisia muistoja! Täällä olen huokaissut useamman kuin yhden -huokauksen rakkauden tähden... - -— Niin minäkin, Sigesmund hyvä, täällä johdun ajattelemaan kaunista, -onnellista menneisyyttä... Harvat naiset voinevat samoin tuntein kuin -minä muistella vaiheita, jotka ovat seuranneet sitä aikaa, jolloin -ensi kerran jättivät kotinsa, siihen saakka, kunnes sen taas näkevät. -Useimmille on pelkäksi sydämen kidutukseksi hyvä muisti, mutta minä -olen ollut niin onnellinen, että olen vain vähän saanut kokea _sitä_, -mistä useilla, ikävä kyllä, on muistoja liiaksikin. - -— Olen onnellinen siitä, että näin sanot, ystäväni, ja olen ylpeä -siitä, että voin olla varma sinun niin myöskin ajattelevan... -Mutta onpa meidän varottava, ettemme eksy kaikkien näitten uusien, -aistikkaitten laitteitten keskellä... Annahan kun katson; eikö tästä -poikennut käytävä oikealle?... - -— Kauempana se vasta poikkesi. Mutta yksin minäkin, joka kuitenkin olen -ollut täällä paljon myöhemmin kuin sinä, tunnen täällä olevani hiukan -oudoksissani. Tästä menee tie oikealle. Ellei sinulla ole mitään sitä -vastaan, voimme poiketa tälle käytävälle, joka varmaan tekee mutkan -maantielle päin ja kääntyy sitten rannalle. — Sitte meillä ei enää -olekaan pitkältä metsikköön. - -— Minua miellyttävät herra poikamme toimeenpanemat uudistukset, ja -kun oikein pääsen asian perille, niin huomaan, että kannatti hyvinkin -matkustaa tänne vain jo senkin huvin vuoksi, että sai taas nähdä -_sinun_ maatilasi, ellei muita erikoisia syitä matkaan olisi ollutkaan. -Aiotko sinä toteuttaa ajatuksesi, että täällä ollessasi lahjoitat -Kronebyn sen nykyiselle haltijalle? Hänen työhuoneensa osoittaa, -että hän todella on asettunut vakinaisesti tänne asumaan. Hänellä ei -ole niin monta kirjahyllyä eikä niin suuria käsikirjoituspinkkoja -Sigesbergissä olevassa työhuoneessaan. - -— Et saa käydä kadehtimaan, ystäväni. Sigesbergissähän hänellä on -kirjasto käytettävänään. Mutta vastatakseni kysymykseesi, niin, koska -olet ollut kyllin jalomielinen antaaksesi minun määrätä Kronebystä -omana, pikku tilanani, on aikomuksenani valita tämä aika toimittaakseni -siirron... Mutta mitä menoa nyt kuuluu? On kuin kokonainen -ratsastusseurue olisi lähestymässä. Vetäytykäämme hiukan syrjään, niin -näemme puitten lomitse... - -— Tosiaan, pieni ratsastusseurue sieltä on tulossa... Voi, voi, -tuossa on köyhä vaimo-raukka lapsi käsivarrellaan... Toivon, että he -hillitsevät hevosiaan!... No, ystäväni, mitä tuumit tuosta: kaksi -valkolakkista ylioppilasta, yksi kummallakin puolella amatsonia, joka -sitten varmastikaan ©i ole aiottu pitentämään sukupuutani, sillä eipä -hän juuri näytä sopivan ohjelman puitteisiin? Mistä voi _hän_ tulla? -Hänhän on suorastaan jumalatar muodoltaan ja ryhdiltään. - -— Niin, _hän_ se ei ole varmastikaan. Katso, nyt pudotti hän -ratsupiiskansa, kun hän jyrkästi ohjasi hevosen päästäkseen puhumaan -vaimon kanssa, nyt näyttää hän nostavan harsoaan... Aivan niin! Miten -hurmaavat kasvot! Miten ystävällisesti hän kumartuu ja antaa roponsa. -Kuka hän lienee? - -— Mutta katsohan noita ylioppilaita, rakas Louise! Hehän melkein -puskevat toisiaan, saadakseen käsiinsä piiskan... Poika-parat, eipä -tullut paljon iloa siitä voittosaaliista! Miten lyhyen nyökkäyksen -saakaan tuo pitempi! Ne eivät voi olla hänen veljiään — veljille ei -tule niin kiirettä eikä heitä palkita kohteliaisuuksista tuollaisella -armollisella nyökkäyksellä, joka sopisi ruhtinattarelle — ja sellainen -sentään samalla toki hymyileekin... - -— Nyt ratsastavat he pois. Mutta joskin hän ynseästi kohteli nuoria -herroja, niin kumartui hän sitä ystävällisemmin auttamaan vaimoa, jolle -myöskin ylioppilaat antoivat roponsa... Älkäämme puhuko, Sigesmund -hyvä, tästä pikku seikkailusta mitään Konnylle, ennenkuin hän itse -on meille ilmoittanut mitä aikeita hänellä on. En minä kuitenkaan -ollenkaan usko, että voisi olla kysymys tästä naisesta, joka vain -yhdessä ainoassa suhteessa voisi täyttää hänen toiveensa. - -— Missä suhteessa sitte? - -— Siinä, ettei tämä nainen ainakaan ole käynyt puoliväliin tietä häntä -vastaan... Niin monet tytöt ovat senvuoksi menettäneet hänet. - -— Niin, sellainen ei kelpaa! Konny on kait vangittava täysin -näkymättömin pauloin... Tai ehkäpä hän tahtoo välttää kaikki paulat... -Hän pelännee, ettei hän siinä tapauksessa näe kyllin selvästi! Mutta -käykäämmepä nyt vanhaan lehtoomme. Ehkäpä jäämme tänne Kronebyhyn -siksi, kunnes pihlajamarjatertut kypsyvät täydellä hehkullaan -muistuttamaan meille nuoruutemme hehkuvia päiviä. Sitä odottaessamme -juomme teemme ja pelaamme shakki-erämme illalla. - -— Olipa poikamme siinäkin huomaavainen, että varasi meille niin kauniin -shakkipelin. Sitten voin vielä soittaa sinulle vanhaa pianoa, ehkäpä -laulaa vanhoja tyttölaulujanikin. - -— Mainiota, rakkahin ystäväni! Minulta ei tule mitään puuttumaan. - - - - -III. - -Konny. - - -Aviopari nukkui vielä aamusella, kun kevyet matkavaunut pysähtyivät -ulkopihalle, ja vain kaksi unenpöpperöistä metsästyskoiraa, jotka -tunsivat herransa, tulivat karaten paikalle ja olivat niin innokkaita -tervehdyshyväilyissään, että melkein estivät isäntänsä pääsemästä -mihinkään. - -Nyt on kumminkin sanottava, että mikäli isäntä pystyi tuntemaan -voimakkaampaa myötätuntoisuutta, niin oli se tähän asti kohdistunut -hevosiin ja koiriin. Viimemainitut saivat käyttäytyä niin -vapaasti, että katsoja ei voinut käsittää, miten koirat voivat -niin tuttavallisesti seurustella miehen kanssa, joka itsestään -antamansa käsityksen mukaan ei ollenkaan ollut omiaan herättämään -tuttavallisuutta. Mutta oli miten oli, kaikki eläimet rakastivat häntä, -ja hänen äänensä tuntui niistä musiikilta, niin tarkkaavaisina ne -kuuntelivat, kun hän puhui niille omaa kieltään. - -Konnylla ei ollut siinä suhteessa onnea osallaan, että hänen -vanhempansa olisivat häntä oikein ymmärtäneet. Niin lämpimästi kuin -he ainoata poikaansa rakastivatkin, niin tunsivat he häntä kohtaan -kuitenkin ihmeellistä tunnetta, joka salavihkaa muistutti jonkinlaista -kunnioitusta. Isä olisi mieluummin tahtonut tehdä kenet hyvänsä -tyytymättömäksi kuin saattanut kevyenkään pilven nousemaan Konnyn -otsalle, sillä pojan oli tapana vaieten salata tyytymättömyytensä, -mikä teki hänet jonkun verran kärtyisäksi, jolloin samanlainen -mieliala sitten tarttui isänkin hermoihin. Suhteet kävivät silloin -epämieluisiksi kummallekin. Äiti taasen olisi tuntenut itsensä aivan -lohduttomaksi, jos hänen poikansa kertaakaan olisi luonut häneen -muuta kuin kirkkaan katseen. Äiti jumaloi poikaansa. Poika taas -vuorostaan rakasti sekä isäänsä että äitiänsä paljon enemmän kuin -nämä käsittivätkään, ja niin suuren arvon antoi hän käskylle, joka -käskee rakastamaan isää ja äitiä, että hän katsoi vanhemmillaan olevan -täyden oikeuden ennakolta saada arvostella sitä naista, jonka hän ehkä -valitsisi omakseen. - -Voi sen vuoksi olla varma siitä, että parooni Sigesmund, huolimatta -niistä pikku pistosanoista, jotka hän kahdenkeskisessä keskustelussa -vaimonsa kanssa oli tullut lausuneeksi, tunsi erikoista tyytyväisyyttä -Kronebyhyn saamastaan kutsusta. Hän oli halukas hyväksymään minkä -valinnan tahansa, minkä poika itse vaan hyväksyisi, niin tärkeätä -hänestä oli se, että kerran tulisi loppu nuoren miehen hapuilusta -ja epäröimisestä, sillä joskaan tämä ei ollut laadultaan juuri -naurettavaa, vaikka vapaaherrattaren kuvailemasta ohjelmasta siten -ilmeni, niin oli joka tapauksessa kohta kahdeksan vuotta tarvittu -löytääkseen tulevan puolison. Mutta jo kauan ennen vuoden 1862 kevättä, -jolloin tässä kerrotut seikat tapahtuivat, oli nuorissa neitosissa -ilmennyt niin ylenpalttinen ylellisyyden, hienostelun ja huvittelun -määrä, että vakavasti ajattelevan miehen, joka ajatteli avioliittoa -sen juhlaliisimmalta ja tärkeimmältä puolelta, täytyi hyvinkin pelätä -joutuvansa tekemään erehdyksen, jota sitten myöhemmin enää olisi -mahdoton korjata. Sitä paitsi voi olla syytä heti alusta alkaen -tunnustaa, että sankarimme oli kovin taipuisa epäilemään _kaikkia_ omia -vaikutelmiaan. - -Mainitaksemme nyt muutamia sanoja Konnyn ulkomuodosta, niin oli -hän todella kauniimpi kuin miehen ollenkaan tarvitsisi olla, mutta -se seikka merkitsi sittenkin vähän sen verrattoman sielunvoiman ja -kehitetyn, voittamattoman tahdonlujuuden ohella, joka ei vain ilmennyt -koko hänen ulkomuodossaan, vaan ikäänkuin löi leimansa jokaiseen -hänen piirteeseensä. Varsinkin ilmaisi hänen suurien, tummanruskeiden -silmiensä syvä katse näitä ominaisuuksia. Ja kun hänen katseensa -läpitunkeutuvana kiintyi johonkuhun, tuntui siltä kuin hän olisi voinut -lukea toisen jokaisen ajatuksenkin. Hänen pitkä, solakka vartalonsa oli -pehmeä liikkeissään, mutta hänen kävelytavassaan oli jotakin uneksuvaa, -mikä osoitti taipumusta, ei hajamielisyyteen, vaan mietiskelyyn. - -Joku toinen poika kuin Konny olisi luonnollisesti toimittanut -vanhemmilleen suuren yllätyksen aamiaista syömään tultaessa, mutta -Konny ei tietenkään kieltänyt puhumasta kotiatulostaan, vaan pidättäysi -ainoastaan kaikesta hätäilystä, joka vain olisi häirinnyt hänen -vanhempiaan. - -Hän oli matkustanut läpi yön, ollakseen ajoissa kotona, ja heti kun -hän oli tunnin levähtänyt ja pukenut toiset vaatteet ylleen, nousi -hän portaat toiseen kerrokseen ja koputti vanhan avioparin ulommaisen -huoneen ovelle. - -He olivat juuri valmiina käymään alas; pari lämmintä syleilyä kuin -sivumennen sekä muutama ystävällinen anteeksipyyntö pojan puolelta, ja -poika tarjosi käsivartensa äidilleen, minkä jälkeen he kaikki kolme -pian kokoontuivat aamiaispöydän ympärille, mikä oli salista puutarhaan -johtavien lasiovien edessä; ovesta näkyi puutarhassa jo nyt kesäkuun -alussa, muutamia ruusuja, jotka aikaisessa auringonlämmössä levittivät -ihanaa tuoksuaan. - -— Tiedätkö, rakas poikani, että oli aivan mainiosti ajateltua sinun -kutsua meidät tänne katsomaan sinun laitelmiasi ja uudistuksiasi tässä -minulle niin sydämellisen rakkaassa, pikku Kronebyssä. Teimme eilen -iltapuolella laajan kävelymatkan, minä ja äitisi, ja olimme ihastuneita -kaikkeen. Varsinkin on miellyttävä tuo uusi, leveä, varjoisa käytävä, -joka mennä mutkittelee rantaan. - -Luonnollisesti oli parooni Sigesmund liian hienosti sivistynyt mies -ilmaistakseen matkalla olleen mitään erikoista tarkotusta. - -— Voi, rakas Konny, — lausui väliin äiti, — me olimme tällä matkalla -niin onnellisia, isäsi ja minä, ja, eikö niin, kallis poikani, sinähän -rakastat tätä paikkaa? - -— Kyllä, voin vakuuttaa äidille, että teen niin kaikesta sydämestäni. -Johtuupa se sitten siitä rakkaudesta, jota tunsin äidinisää kohtaan, -tai sitten siitä keväisestä nuorekkuudesta, mikä täällä Kronebyssä -kaikella on ja minkä isä ja äiti luultavasti itse ovat tänne jättäneet, -sanalla sanoen, viihdyn täällä melkein _paremmin_ kuin hyvin. - -— Sitten sinä, oma Konnyseni, otat tyytyväisenä vastaan nämä paperit -— Kronebyn omistusoikeuspaperit. Isäsi ja minä olemme arvelleet, -että sinä tuntisit itsesi vielä vapaammaksi ja onnellisemmaksi, kun -tietäisit olevasi _omalla_ maaperälläsi. — Hän ojensi kimpun papereja -pojalleen, ja iämpimämpää onnellisuutta kuin se, mikä tällöin säteili -hänen kauneista silmistään, on vaikea joutua näkemään. - -Konnyn luonteen mukaista ei ensinkään ollut ilmaista tunteittensa -kuohuntaa, mutta nyt ei ollut vaikea havaita, että häntä -liikuttivat kaikkein iloisimmat tunteet. Yllätys oli sitä paitsi -tullut niin _yksinkertaisesti_, niin ilman kaikkea suuremmoisen -vaikutuksen tavottelua, että se jo sen vuoksi herätti hänen kaiken -kiitollisuutensa, kiitollisuuden, joka oli sitä todellisempi, kun hän -juuri tähän aikaan erikoisesti oli halunnut, että hänellä olisi vapaat -kädet tehdä tilalla mitä tahtoisi. - -Tämän vuoksi oli hänen kasvoillaan ja hänen äänessään mitä kaunein -ilme, kun hän melkein kiivaasti nousi, sysäsi syrjään tuolin ja -kiirehti ojentamaan toisen kätensä äidilleen, toisen isälleen. -Edellisen kättä hän suuteli täynnä kunnioittavaa rakkautta, isänsä -kättä puristi hän sillä merkitsevällä voimalla, joka miesten kesken -ilmaisee kaikkia vaikutelmien eri asteita. - -— En ole milloinkaan, — lausui hän, — tuntenut itseäni niin kokonaan -onnelliseksi ihmiseksi kuin nyt! Hellä, ylevämielinen äitini, kallis -isäni, sidettä välillämme ei tee entistäkin lujemmaksi itse maatilan -saaminen, vaan se _ajatus_, joka 011 ollut yhteinen teille molemmille, -se nimittäin, että saatte oman täydellisimmän tyydytyksenne siitä, -minkä valmistatte pojallenne. - -Sellaiset sanat hiljaisen, päältäpäin kylmän Konnyn puolelta -lämmittivät ihastuneita vanhempia siinä määrin, että ei enää tiedetty -syötiinkö vai juotiinko, ja vasta kun aamiainen oli korjattu ja -siirrytty yhteen puutarhan miellyttävämmistä lehtimajoista, palasivat -mielet taas tyyneen tasapainoonsa, Konnyn ottaessa itsestään -puheenaiheeksi mahdollisen avioliittonsa. - -— Ei tosin ole ensinkään varmaa, että tässä tilaisuudessa ollenkaan -saan mielipiteitäni sopusointuun, — lausui nuori parooni, samalla kun, -kevyesti nojaten koivunrunkoa vastaan, pudotti tuhan sikaarista, jota -tuskia oli tullut käyttäneeksi, — mutta kysymyksessä olevalla nuorella -naisella näyttää minusta olevan monia kauniita ominaisuuksia, ja -todellisuudessa on hänellä niitä ehkäpä vieläkin useampia. - -— Onko hän myöskin kaunis? — kysyi äiti. — Sillä luonnollisestihan sinä -toki jotakin huomiota kiinnität siihenkin puoleen? - -— Häntä pidetään hyvin kauniina, mutta minun mielestäni hän ei ole sen -kauniimpi kuin monet muut, joista auliisti olen luopunut. - -— No, mitkä onnelliset ominaisuudet hänessä sinua sitten ovat -erikoisesti miellyttäneet? - -— Hänen rauhallinen olemuksensa ennen kaikkea. Hän käyttäytyy -mainion arvokkaasti ollakseen vasta yhdeksäntoista vuotias — eikä -tätä arvokkuutta ole saavutettu peilin edessä harjoittelemalla, se -johtuu ilmeisesti oman arvon tunnosta. Hän on opiskellut melkoisesti, -omaa hyvän arvostelukyvyn, on varsin luja aatteissaan eikä koskaan -tavoittele huomiota. Kaikenlainen leikki ja riehakkuus, jollaisena -nuorten tyttöjen mielen vilkkaus niin usein ilmenee, on hänestä -kaukana. Hän on saanut kasvatuksen jumalaapelkäävältä äidiltä, sen -huomaa selvästi hänen jaloista periaatteistaan... Muuten hän on lempeä, -älykäs ja kohtelias, mutta hyvin vaatimaton. - -— Jos hänellä on tuota kaikkea tarjottavana, niin ei tarvita muuta kuin -että olet tarpeeksi rakastunut häneen, — keskeytti isä, — sillä minä en -välitä muusta kuin siitä, että hän on sopivaa säätyä. - -— Vastatakseni viimemainittuun seikkaan, huomautan, että hän, samoin -kuin rakas äitinikin, on eläkkeelläolevan kapteenin tytär — en muista -mihin rykmenttiin hänen isänsä on kuulunut —, mutta hänellä ei tule -olemaan pojalleen lahjoitettavaksi, mikäli hän pojan saa, tällaista -ihanaa pikku tilaa. Mitä vihdoin tulee isän edellyttämään rakkauteen, -en sitä pidä vallan välttämättömänä, ja jos sitä sopimattomaan aikaan -ilmenisi, niin koettaisin taltuttaa sitä. - -— Silloin sinulla on taito, jota ei ole kaikille suotu, — sanoi parooni -Sigesmund nauraen, — ja olisipa hauska tietää, mikä se sopimaton aika -olisi. - -— Se on _se_, — sanoi Konny, heittäen pois sikaarinsa, — jolloin ei -vielä ole päättänyt koettaa saavuttaa toivomaansa päämäärää. Mutta -sallikaa minun nyt mainita, mikä mainion onnellinen tilaisuus rakkaille -vanhemmilleni tarjoutuu, heidän voidakseen nähdä hänet ja tutustua -häneen, hänen tai kenenkään muun aavistamatta mitään. - -— Sepä hyvä, — selitti vapaaherratar, — sillä minä olen tosiaan -pelännyt, että tämä ei voisi käydä päinsä niin luonnollisesti kuin -toivottavaa olisi. - -— Kyllä, kuulkaahan, täällä on monessa kuntakokouksessa vilkkaasti -keskusteltu siitä, että rakennettaisiin uusi koulutalo, missä olisi -paikka ylemmän luokan opettajalle, koska niistä tiedoista, mitä -nykyisessä kansakoulussa jaetaan, ei oppilaille ole suurtakaan hyötyä. -Asiasta olivat keskustelut parhaillaan jo täyttä vauhtia käymässä, kun -keväällä tänne saavuin. Ja puuhan innokkaimpia kannattajia oli neiti -Hermine von Stein, joka vanhempiensa kuoltua jo puolitoista vuotta on -oleskellut rovasti Dannerstedtin perheessä. Ruustinna on hänen tätinsä -äidin puolelta, ja neiti Hermineä pidetään tässä kunnioitettavassa -perheessä rakkaimpana tyttärenä. Heti kun tutustuin pappilalaisiin — -en ollut täällä ollut sen jälkeen kun Dannerstedt viime vuonna tuli -seurakuntaan — tuli nuoren neidon ja minun kesken puhe koulusta. Hän -harrastaa niin lämpimästi kaikkea hyödyllistä kehitystä, ja tekee tätä, -vaikka hänellä ei olekaan päässään hyörimässä kaikkia mahdollisia -ja mahdottomia nykyaikaisia teorioja. Hänen luonteessaan näyttää -kaikkea olevan _parahiksi_, ja niitten monien keskustelujen kuluessa, -joita meillä on ollut, on välillemme vähitellen syntynyt eräänlainen -tuttavallinen suhde, vaikka kukaan hänen sukulaisensa tai kukaan -muukaan ei voi otaksua minulla olevan mitään erikoista harrastusta -hänen suhteensa. Jos neiti Herminellä itsellään on ollut siitä -aavistustakaan, niin on hän niitä naisia, jotka osaavat olla tietämättä -jotakin silloin kun se mahdollisesti ei olisi hienotuntoista... - -— Kaikki tämä on kovin selvää, — myönsi äiti, — mutta ei minulla -vieläkään ole aavistusta tuosta sopivasta tilaisuudesta, mistä puhuit. - -— Jos äiti sallii minun puhua loppuun, — sanoi Konny, hiukan -vilkastuneena puheestaan ja niistä mieluisista muistoista, joita -se oli kosketellut, — niin pääsee äiti pian asiasta selville. Jo -ennen minun tänne tuloani oli pidetty nuo tällaisessa tapauksessa -tavalliset käsitöitten myyjäiset, niin että niistä onneksi pääsemme, -mutta huomenna on pari tai kolme nuorta tyttöä kirkonovien edessä -ottamassa vastaan lahjoja uuden koulurakennuksen hyväksi, ja hän on -yhtenä heistä. Tätä tilaisuutta tahdon käyttää sitä mieluummin, kun -isän ja äidin, Kronebyn papinnimitysoikeuden omaajina, pitäisi aivan -erikoisesti harrastaa tätä asiaa, joka on niin tärkeä seurakunnan -kasvavan sukupolven kannalta — joten, eikö niin, neiti Herminen -lahjoina kokoonsaama summa on tuleva melkoiseksi? - -— En kylläkään, — vastasi vanha parooni sydämellisen hyväntahtoisena, -— voi väittää, että varasin mukaani erikoisen suuren matkakassan, -mutta uskon että näin kaksin kerroin hyvän tarkoitusperän hyväksi voin -kassastani löytää sadan taalarin setelin. - -— Tai kaksi. - -— Innostuksesi yltyy, rakas poikani! Olen varma, että äitisi ei tule -olemaan vähemmän antelias kuin minä, vai miten, Louise? - -— Autan kyllä sinua lompakkosi tarkastamisessa, sillä sinä -likinäköisyydessäsi et varmaankaan ole nähnyt mitä kaikkea siellä on. -Mies ei missään suhteessa saa olla vaimoaan huonompi, ja kun me nyt -viimeistä kertaa täällä esiinnymme papinnimitysoikeuden haltijoina, -niin emme voi antaa vähempää kuin kaksi sataa taalaria kumpainenkin. - -— No niin, olkoon menneeksi sitten! Mutta mitä antaa uusi omistaja? - -— Äkkiä tapahtuneen matkani kaupunkiin aiheutti juuri tämä kysymys. -Olen tilannut kaiken sisustuksen koulusaleihin. Ja käsityöläisten -sitoumus laittaa kaikki valmiiksi uudeksi vuodeksi on oleva minun -lahjanani. - -— Mainiota, odotamme ikävöiden huomispäivää. Mutta tänään tarkastamme, -millä kannalla viljelyksesi tilalla ovat. - - - - -IV. - -Rahankeräys kansakoulun hyväksi. - - -Jumalaisen ihana sunnuntai-aamu säteili valoa seudulle. -Majesteetillisen kaunis sopusointu vallitsi kirkkaan sinisen taivaan ja -tuoreitten, kastehelmistä kimaltelevien, vihreitten niittyjen välillä. -Kielot, lintujen liverrysten herättäminä unestaan, alkoivat kohottaa -pieniä päitään ja levittää tuoksua, joka täytti ilman hyvänhajulla. - -Alakerrassa oli yksi akkuna auki, niin aikaista kuin olikin, ja tästä -akkunasta tulvi sisään ei vain kirkas, lämmin auringonpaiste ja -sireeni- ja jasmiinipensaitten suloinen tuoksu, vaan sävelten aallot -kantoivat myöskin ilman laulajien liverrykset huoneeseen, missä niihin -vastasivat monet muut äänet, jotka olivat peräisin huoneessa olevasta -pienestä kanarialintu-siirtolasta. - -Mitään tästä aamuelämästä, niin runollisesta ja mieltäylentävästä, -ei jäänyt havaitsematta huoneen yksinäiseltä asukkaalta. Hän heräsi -siihen, siinä istuessaan työpöytänsä ääressä syventyneenä lukemaan -raamattua. Hän sulki kirjan, kuunnellakseen ympäriltään kuuluvia -suuren luonnon kuiskauksia. Mitä kuiskikaan luonnon mahtava henki? -Ehkäpä sitä, että olisi aika vapauttaa inhimilliset mielen ja sielun -vaikutelmat siitä orjamaisesta hirmuvallasta, minkä alaisina niitä oli -itsepäisesti pidetty niin kauan, että ne miltei jo olivat alkaneet -kivettyä. - -Olipa nyt, että nuori mies tunsi itsensä voimattomaksi enää -vastustamaan tuota mahtavaa ääntä tai että hän jo aikaisemmin oli -alkanut ymmärtää, että ihmistä eivät tule koskaan tyydyttämään -ne voitot, olivatpa ne miten lukuisia tahansa, mitä hänen ylpeä -tahdonvoimansa saa hänen sydämensä tarpeitten kustannuksella, no -niin, ehkä ensi kerran elämässään hän jätti tylysti tukahuttamatta -ilonhytkähdyksen, joka saattoi sydämen lyömään taajemmin, kun hän -irroitti pakkositeitä, ja parasta tänä aamuna oli se, että yksinpä -hänen kasvonsakin kauniisti kirkastuivat kaikesta siitä, minkä hän -ikäänkuin kainoutta tuntien huomasi liikkuvan mielessään. - -Hänen jäinen käsityksensä suuresta elämänkysymyksestä suli. — Aurinko, -kukkien tuoksu ja lintujen laulu, kaikki tapasivat tänä aamuna hänen -mielensä herkkänä. Hän rukoili rakkauden onnea. Hän oli lukenut -Paavalin kuvauksen rakkauden laadusta. - - * * * * * - -Kun Kronebyn vaunut pysähtyivät kirkon edustalle, oli pienen, kauniin -temppelin juhlarauha jo lyönyt leimansa koko ympäristöön. Kirkkoväki -oli mennyt sisään, ja ensimäisen virren säveleet, urkujen täyteläisen -äänen säestäminä, kuuluivat kauaksi. - -— Miten ikävää, että tulimme näin myöhään, — sanoi vapaaherratar -Louise, luoden katseensa miehestään poikaansa. — Vika on varmaan minun. - -— Niin kyllä, niin kyllä, niin, — selitti parooni Sigesmund hymyillen, -— luulen, että meidän ei tarvitse siitä väitellä... Mutta joka -tapauksessa voit lohduttautua sillä, että kukaan ei _meitä_ epäile -siitä, että myöhästymisellämme tahtoisimme herättää huomiota, vai -miten, Konny? - -— Eipä varmaankaan, — vastasi poika ilmeisen hajamielisenä — mikä -hänessä oli niin outoa, että äiti, joka koko aamun oli huomannut -samaa, usein jäi tutkivasti poikaansa katselemaan tarkastellen sitä -huomaamatta. Konny eli ja uneksi yhä vielä aamuisessa salaperäisessä -mielentilassaan... Hän oli kuin ymmällä sen jälkeen kun hän oli -rauhalliseen sieluunsa päästänyt niin suuren seuran uusia tuttavuuksia -sekä tunteitten että ajatusten alalla. - -Tulijat kävivät ylös leveätä käytävää lähelle alttaria, sinne missä -Kronebylle varattu penkki oli. - -— Käyn sakaristossa, — kuiskasi Konny äidilleen, — pari henkilöä -odottaa minua siellä. - -Alttarijumalanpalvelus alkoi. Mutta miten olikaan sen kohtauksen laita, -mistä nuori parooni oli maininnut, niin ei vapaaherratar uskonut -siihen. Hän päinvastoin huomasi, että Konny seisoi puoliavoimella -ovella, katse miltei taukoamatta suunnattuna urkuparvekkeelle. - -Kun virrenveisuu taasen alkoi, sanoi vanha parooni, joka asetettuaan -silmälasit nenälleen melkein taukoamatta oli katsellut kaikkiin -mahdollisiin suuntiin, aivan hiljaa vaimolleen: — En kykene keksimään -kaunotarta, jonka eilen näimme hän oli luultavasti joku matkustavainen, -vai näetkö sinä häntä? - -— En näe... Mutta kuulehan, miten kauniisti soitetaankaan urkuja; -niissä on varsin puhdas ääni. En kadu niitä kustannuksia, mitä -osaltamme niihin uhrasimme... kas niin... nyt soitto loppui. -Saarnaamaan nousee rovasti — kunnianarvoisa ja kelpo mies. - -Konnya ei näkynyt enää ennenkuin saarna ja muu jumalanpalvelus oli -loppunut... Silloin saattoi hän vanhempansa, joitten mielenkiinto -ja uteliaisuus on helppo ymmärtää, ulos kirkon edessä olevalle -tasanteelle, missä kaksi nuorta tyttöä, valkeat puvut yllään ja -kissankellohatut päässään seisoi kumpikin maljansa ääressä ja niiasi -ylen kauniisti aina setelin saadessaan. - -— Rakas poikani, onko hän jompikumpi _näistä_ neitosista? — kysyi -vapaaherratar, äänessään vakavan ihmettelyn sävy. - -— Ei, eipä toki! Neiti Stein on tänään, kuten joskus ennenkin, toiminut -kivulloisen urkuri-raukan sijaisena. Hän ei ole vielä ehtinyt tulla -alas parvekkeelta. Joka tapauksessa täytyy lahjat jakaa. Ei sovi jättää -kaikkea hänelle. Kas, tuolla hän tuleekin, — ja ensi kertaa huomasivat -sekä isä että äiti, että Konnyn veri _voi_ yhtä hyvin pettää isäntänsä, -kuin monen muunkin veri. - -Sillävälin oli kirkonvartija työntänyt esiin varatun tuolin ja -järjestänyt kuntoon kolmannen maljakon kolmannelle kokoojalle, joka -nyt heti saapui. Mitä tyytyväisimpänä havaitsi aviopari, että heillä -nyt oli edessään sama mainio ilmestys, mitä he jo aikaisemmin olivat -ihailleet ratsastajattarena, ja joka oli niin lempeästi kohdellut -köyhää vaimoa, niin välinpitämättömästi nuoria ylioppilaita, ja -eivätkö nämä nytkin tulleet tuossa hänen kintereillään, asettuen kuin -kunniavahdeiksi vähän matkan päähän hänen paikaltaan! Jokin sellainen -toimenpide oli melkein tarpeenkin, sillä kirkkovieraita alkoi kohta -tulvehtia uuden lahjankerääjän ympärillä. - -— Mutta hänhän on loistava kaunotar, — mutisi vanha parooni, — -millaiset silmät, millaiset silmät, tummansiniset kuin taivas, -säteilevät kuin tähdet! Ja niin yksinkertaisen maukas kuin hänen -pukunsa on! _Hänkin_ on valkeissa vaatteissa, mutta sen sijaan, että -nuo toiset liinahiuksiset, punaposkiset neitokaiset näyttävät siltä -kuin he hyvinkin voisivat auttaa kirkonkattoon maalattuja vantteroita -kerubeja puhaltamaan pasuunaa vuosikaupalla, niin näyttää tämä jalo -ja erikoinen tyttö, musta pitsiharso vaaleanruskeilla hiuksillaan ja -yksi ainoa valkea ruusu tukassa koristeenaan, todelliselta ylhäisön -naiselta. Hän on mainio. - -— Mitä sanoo äiti? — kuiskasi Konny lyhyesti. - -— Me ihailimme häntä jo eilen, kun hän ratsasti uuden käytävän ohi, -mutta emme maininneet tästä mitään, ennenkuin näimme, oliko valittusi -mahdollisesti juuri hän. En sitä uskonut, kun sinä olet niin tunteeton -kauneuteen ihastumaan. - -Konny piti suurena onnena sitä, että äiti noin uskoi. Omasta -puolestaan tuli hän kuitenkin, kuta kauemmin hän katseli tuota -ihastuttavaa, viehättävää olentoa, yhä enemmän vakuutetuksi siitä, -että tunteettomuuden aika oli ainaiseksi mennyttä. Mutta kuta -vakuutetummaksi hän siitä tuli, sitä vaivautuneemmaksi tunsi hän -itsensä siitä, että hänen kohta täytyisi astua tämän neitosen eteen. -Tämä oli kuitenkin nyt välttämätöntä... Ja miltei yhtä välttämätöntä -oli, että neitonen oli aavistava, mitä hänellä oli mielessään. - -Parooni ja hänen vaimonsa olivat jo täyttäneet velvollisuutensa -seppelöittyjä neitsykäisiä kohtaan, jotka, ihastuneina niin -anteliaasta saaliista, tuskin ehtivät tarkata taalareja, ainakaan -niin kunnioittavasti kuin aikaisemmin olivat näitä keltaisia lappuja -katselleet. Heidänhän piti ehdottomasti katsoa, annettiinko enemmän -toiselle kuin toiselle, lausuiko vanha parooni toiselle enemmän -kohteliaisuuksia kuin toiselle, ja vihdoin, oliko vapaaherrattaren -puku kaikkein muodinmukaisin. Ihmeellistä kyllä, kiinnittivät nämä -huolekkaat nuoret naiset vähimmin huomiota parooni Konnyyn. Tämä oli -aina niin hiljainen, hidas ja melkein ikävä, että ylioppilaat ja -muutkin herrat olivat melkoista mielenkiintoisempia. Kuitenkin kävi nyt -niin, että hän pani viisikymmentaalarisen kummankin maljaan; häntä ei -voinut olla pitämättä tavattoman "hienona miehenä", ja tämä arvostelu -löysi esineessään vieläkin enemmän ansioita, kun nuo rakkaat lapset -hyvin silminsä selvästi huomasivat, että hän ei antanut neiti Steinille -pienintäkään rahamäärää, vaan vain aivan jäykästi jätti hänelle -karkean, kokoontaitetun paperin, jossa ilmeisestikään ei ollut rahoja. -Ja _niitähän_ nyt kukaan kait ei olisi ruvennut kätkemään. - -Ja totta olikin, että Konny näytti jäykältä, jopa niin jäykältä kuin -olisivat häntä ympäröineet ja hänen mukanaan tulleet pohjoisnavan -jäätävät tuulet. Kaikki aamuinen aurinko ja lämpö olivat poissa, hänen -siinä nähdessään, miten rakastettavasti, kohteliaasti ja lempeästi -neiti Stein vastasi hänen vanhempainsa puhutteluun. - -— Saanko vaivata neitiä jättämään tämän mitättömän paperin koulun -tulevan hallinnon huostaan? - -Siinä kaikki mitä Konny sanoi, ja hän näytti tuskin kiinnittävän -huomiota siihen hienoon värinmuutokseen, joka oli havaittavana neiti -Steinin poskilla, kuu hän vain taivutti päätään ja heti kääntyi -lähinnätulevan puoleen, jolloin tuli sekä sanoja että hymyilyä. Heti -kun neiti Stein sai hetkisen vapautta lahjanantajista, viittasi hän -luokseen toisen ylioppilaista, jolle hän ojensi äsken saamansa paperin. - -Tällä välin oli nyt rovasti tullut ja esitellyt itsensä parooni -Sigesmund von Z:lle ja hänen vaimolleen, ja pian kehkeytyi keskustelu -sellainen kuin näin kirkkomäellä sopii, kunnes esitettiin nöyrä pyyntö, -että "herrasväki tekisi pappilalle sen kunnian, että kävisi sinne -nauttimaan päivällistä" — pappila oli lähempänä kuin Kroneby. - -Aviopari otti vastaan kutsun, kun rovasti oli vakuuttanut, että -siitä ei tulisi ollenkaan vaivaa hänen vaimolleen, joka oli kotona -ja päinvastoin mitä mieluisimmin ottaisi vieraat vastaan... Mutta -yhteiseksi mielipahaksi Konny tehtäviinsä vedoten selitti, ettei hän -voinut kutsua noudattaa. - -Hän ei tullut mukaan. - - - - -V. - -Miten eri tavoin saman asian voi käsittää. - - -Kello seitsemän aikaan illalla lähti Konny vanhempiaan vastaan. - -Mutta hän oli jo paljon ehtinyt suorittaa sen jälkeen, kun oli heistä -eronnut kirkkomäellä. Hänellä oli kuluneitten pitkien tuntien aikana -ollut kokonaan toisenlaatuinen kohtaus. Se oli eilen vielä varman, -itsenäisen Konnyn ja sen Konnyn välinen kohtaus, joka tämänaamuisesta -auringonnoususta asti oli ollut mielentilassa niin oudossa, että -hänen oli mahdoton käsittää, miten hän oli joutunut siihen, miten hän -selviäisi siitä ja kuitenkin säilyttäisi entisen rauhansa. - -Hän itse oli toivonut, että vanhemmat tulisivat Kronebyhyn katsomaan -tuota, ei tosin valittua, mutta ehdolle asetettua. Ja mikä oli ollut -seurauksena? Niin, juuri sellainen odottamaton, että hän, tehdessään -vanhemmilleen selkoa asiasta, alkoi havaita jonkinlaista kaksinaispeliä -omassa sydämessään. Hän ei nimittäin tahtonut luopua vanhasta -ohjelmastaan, mutta hän _tunsi_, että hän monessa suhteessa ajatteli -aivan toisin kuin puhui, jopa alkoi hänestä itsestään tuntua siltä kuin -olisi hän tehnyt suuren virheen tällä tavoin tilatessaan vanhempansa -Kronebyhyn. Ensinnäkin sen vuoksi, että heidän läsnäolonsa varmastikin -estäisi hänen pyrkimyksiään, kun hän näki heidän niitä tarkkaavan, ja -sitten siksi, että hänestä koko sunnuntain vastaisen levottoman yön -oli tuntunut siltä kuin olisi jonkinlainen, joskin salainen, niin joka -tapauksessa todellinen loukkaus tuota kuvaamattoman hienotunteista -nuorta naista kohtaan se, että tällä tavoin antoi muitten arvostella -asemaa, josta neiti Hermine mahdollisesti ei huolisikaan. - -Viimeksiviitattu pelko, jota aikaisemmin ei ollut ilmennyt, vaikutti -kuin kipinä ruutiastiassa. Ja kipinä oli jo saanut räjähdyksen aikaan -hänen sydämessään, kun hän alkoi lukea rakkauden hintaa ja laatua -koskevaa Paavalin selitystä korinttilaisille: "Rakkaus ei pöyhkeile, ei -käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroitu". Mutta eikö -hänen rakkautensa juuri ollut syypää kaikkeen tällaiseen? Sillä nyt hän -käsitti, että se _oli_ rakkautta, ja kun alkoi koko ihana aamuhymni, -kun aurinko, tuuli, linnut, kukat ja luonnon oma ääni kuiskivat -kaikesta kauniista, niin tiedämmehän, että hän taipui noitten salaisten -voimien edessä. - -Mutta vanhempien tutkivat katseet painoivat hänen mieltään, ja hänelle -olisi ollut mahdottomin asia maailmassa matkustaa heidän kanssaan -nyt pappilaan ja alkaa heidän suojeluksensa alaisena jonkinlainen -järjestelmällinen, vastenmielinen piiritys, saadakseen itselleen vaimon. - -"Oh, miten naurettava olen ollut, miten yksinkertaisesti, miten -suorastaan tyhmästi olen käyttäytynyt!" tunnusti hän itsekseen... -"Miten nyt voisin sopivasti taas lähettää kotiin nuo rakkaat vanhukset? -Siinä kysymys!" - -Tätä kysymystä oli hän kääntänyt ja vääntänyt vähintään -kahdellakymmenellä eri tavalla, silti vielä keksimättä sille -minkäänlaisia ratkaisua, mennessään vanhempiaan vastaan. Ja hänen -koko olemustaan puistatti, kun hän ajatteli, miten hänen vanhempansa -häntä miellyttääkseen alkaisivat esittää pitkiä kuvauksia _hänestä_ ja -kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut. Hän epäilemättä tulisi tuntemaan -olevansa kidutuspenkissä, mutta oli vain osattava maata siinä hiljaa, -päästämättä mitään epäsointuisia ääniä. Ja niin kiittämätön hän oli, -että hän tunsi olevansa varma siitä, että koko hänen kankeutensa tai, -oikeammin sanoen, kömpelyytensä, kun hän antoi paperin neiti Steinille, -johtui katseista, joiden hän huomasi seuraavan hänen liikkeitään. -Vain yksi seikka oli lohduttamassa. Neiti Stein oli punastunut eikä -ollut vastannut muuten kuin päätään nyökäyttämällä. Se voi olla -tyytymättömyyttä, mutta se voi osottaa myöskin jonkinlaista sisäistä -kykenemättömyyttä sanoa juuri sillä hetkellä mitään. Oli miten oli, -sellaista hämilleenjoutumista ei neiti Steinissä milloinkaan muuten -ollut voinut havaita. Olisiko neiti Stein hänen kasvoistaan saanut -aavistuksen siitä _uudesta_, mikä hänessä oli herännyt? - -Milloin saisi hän vastauksen näihin kysymyksiin? - - * * * * * - -Parooni Konny sai kävellä kauan, ennenkuin hän kohtasi kotiinpalaavat, -ja tämä tapahtui juuri kun vanha herra lausui puolisolleen: - -— Rakas Louise, Jumala tietää, että koko tämä seutu on minulle kovin -kallisarvoinen, mutta kun nyt se tehtävä, mitä varten olemme tänne -tulleet, on suoritettu niin että sekä me että rakas poikamme voimme -olla tyytyväisiä, niin pelkään, että kävisi kovin pitkäveteiseksi, jos -nyt jäisimme seuraamaan romaanin hiljaista edistymistä. Sitä paitsi -saan sanomalehdet tänne vasta sitten, kun koko maailma jo tietää -mitä niissä on. Myöskään en voi unohtaa galleriaani, joka kaipaa -järjestämistä. Ja sukulaisemmekin, presidentin väki, voi tulla koska -tahansa! Sinun velvollisuutesi, Louise kiltti, hellänä ja viisaana -aviopuolisona on keksiä sopiva syy, minkä nojalla pääsemme täältä -lähtemään. Sigesberg tarvitsee vanhan isäntänsä, ja suoraan sanoen, -minäkin tarvitsen Sigesbergiä, joka on vaan neljän penikulman päässä -Tukholmasta, maan yleisten asioitten keskustasta. - -— Kaikki oikein puhuttua, ystäväni! Ellen kovin erehdy, on Konny -paljon enemmän ihastunut ja kiintynyt kuin hän luuleekaan, ja siinä -tapauksessa on parasta, että hän tekee niinkuin haluaa. Jos jäisimme -tänne, ei hän voisi milloin tahansa jättää meitä yksin. - -— Niin oikein, niin oikein, viisas aviopuolisoni!... Ja katsos, -tuollahan poikamme tulee... Huomautan seikasta, josta tähän asti, ehkä -ylpeyden vuoksi en ole mitään virkkanut. En ole varma siitä, että neiti -von Stein, niin komea mies kuin Konny onkin, vastaa hänen rakkauteensa. -Hän käyttäytyi niin ujostelemattomasti! - -— Olet taaskin oikeassa. Lahjainkeräys-tilaisuudessa hän kyllä -punastui, kun Konny häntä lähestyi, mutta kotona pappilassa ei ollut -jälkeäkään hämilleen joutumisesta, puhelinpa miten hyvänsä. Toivon -kuitenkin, että olemme erehtyneet, sillä kauniimpaa ja järkevämpää -vaimoa pojallemme emme voi saada. - -— Se on totta, hän käyttäytyy niin mainiosti ja sopisi juuri parahiksi -Sigesbergiin. - -Tämän vanhempien kesken tapahtuneen keskustelun ja Konnyssa itsessään -liikkuneiden ajatusten vuoksi oli aluksi havaittavana jonkinlaista -kankeutta senjälkeen kun Konny oli noussut vaunuihin. Puhuttiin -rovastista ja ruustinnasta, ylioppilaista, pappilan pojista, jotka -molemmat varmaan olivat rakastuneita kauniiseen serkkuunsa, — joka -kuitenkin, — lisäsi vanha parooni hymyillen, — näyttää kohtelevan heitä -vallan kuin koulupoikia... Ja kun on tunnustettua, että kauniit jutut -eivät koskaan ole pitkiä, niin sanon, että sen, mitä sinulle sanoin -kirkkomäellä, sen vakuutan nyt, kun olen lähempää katsellut tuota -miellyttävää olentoa. - -— Samaa on minun sanottava, — lausui äiti. — Hän ei ensinkään -ole kaino, mutta kuitenkin niin miellyttävän vaatimaton, että on -kiusauksessa uskomaan, että se, mikä muita nuoria naisia ihastuttaa, ei -suuriakaan vaikuta häneen. Se mies, jota hän rakkaudellaan kunnioittaa, -voi luottaa siihen, että saa siitä kiittää itseään. Ja nyt äänestän -sen puolesta, että emme puhu asiasta enää mitään ennenkuin Konny saa -jotakin meille kerrottavaa, _jos_ hän nimittäin todella asiaan ryhtyy. - -— Oikein puhuttu, äiti rakas... Tässä on minulla muutamia kirjeitä -isälle. - -— Kas vaan, sepä oli hyvä... katsotaanpahan... Rakas pikku Louise, -tässä on kirje presidentiltä. He tulevat Sigesbergiin, koko perhe, -kahdeksan päivän kuluttua. Ja sinulla kun vastikään korjatut -vierashuoneet eivät vielä ole järjestettyinä!... Konny hyvä, saat -tosiaan suoda anteeksi meille, että huomenna säälimme tavaramme matkaa -varten kokoon... En tahdo loukata lankoani enkä sisartani enemmän -kuin niin monasti ennen on tapahtunut, kun heidän viittailunsa sinun -sokeuteesi, mitä tulee serkkusi Amalian loistaviin ominaisuuksiin, -ovat tuottaneet minulle kaikenlaisia pulmia — tai ehkä sinäkin tulet -mukanamme kotiin ja osotat parantuneesi kovuudestasi? - -— Sitä kyllä varon tekemästä, — vastasi Konny nauraen. — Isän ja äidin -täytyy pian tulla tänne hiukan pitemmäksi aikaa. Ja syksyllä käyn -vanhassa kodissani. En kiirehdi mitään. - - - - -VI. - -Kohtalo kiirehtimässä. - - -Kolme päivää oli kulunut vanhempien matkustamisesta, mutta näinä -kolmena päivänä ei Kronebyn nuori herra ollut joutunut sen pitemmälle -kuin vähintään kaksi kertaa tunnissa siunaamaan sitä hyötyä, mikä -hänen setänsä, presidentin, kirjeestä oli ollut. Ja kuitenkin kiusasi -häntä tieto siitä, että pikku Amalia serkku, joka niin kauan oli -viritellyt hienon hienoja ansojaan saadakseen Sigesbergin perijän -pauloihinsa, turhaan saisi etsiä häntä katseillaan. Tämän tunteen -vallassa hän, kuin tahtomattaan tekemänsä rikoksen sovittamiseksi, -päivästä toiseen viivytti ikävöimäänsä matkaa pappilaan. Näin hän -ainakin itse uskoi joka kerta kun hän kävi tallin ohi antamatta käskyä -valjastaa hevonen... Hän ei kiinnittänyt mieltään siihen epäileväiseen -levottomuuteen, joka itse asiassa pidätti häntä matkasta ja minkä -aiheuttamisessa hänen viehättävällä pikku serkullaan oli kovin vähäinen -osa. - -Neljännen päivän iltapuolella oli Konny ollut yhdessä etäisimmistä -torpista katsomassa torpparia, joka oli sattunut loukkaamaan jalkansa. -Ja vaikkakaan Konny pikkulasten keskuudessa tosin yleensä ei ollut -sellainen suosikki kuin "vanha palooni", olivat Kronebyn torpparien -jälkeläiset kuitenkin varsin tyytyväisiä, kun hän, kuten nyt, tuli -käymään torpilla valkean helletakin taskut täynnä piparpähkinöitä. -Mitä mieheen ja vaimoon tuli, niin ymmärsivät he varsin hyvin, että -tunnontarkempaa ja rehdimpää isäntää ei voinut olla, vaikka Konny hyvin -vähän puhuikin niistä uudistuksista, mitä hänellä oli mielessä. - -Mutta tänä iltapuolena oli hänen sydämensä ja mielensä kuitenkin -melkoisesti pehmennyt, kun hän akkunasta sattumalta näki, miten -teeskentelemättömän hellänä nuori vaimo oli polvillaan ja muutti -lämpimiä puurohauteita miehen jalkaan, ja kuuli miehen sanovan: — -Ei, Anna Leena hyvä, ei käy ollenkaan laatuun, että väsytät itseäsi -tällaisilla askareilla, ei niitä ollenkaan tarvitse niin usein vaihtaa. - -Kun parooni tuli siistiin tupaan, istuutui hän tyytyväisenä, lähetti -makeiset lapsille, otti toisesta taskustaan voidetta, jota hän oli -saanut kaupungista, ja lupasi nuorelle äidille lähettävänsä kartanosta -yhden palvelustytöistä auttamaan askareissa. Kun hän lisäksi vielä -antoi pienen rahalahjan, sai hän osakseen niin lämpimiä ja vilpittömiä -kiitollisuudenosotuksia, että hän mitä parhaassa mielentilassa lähti -kotimatkalle, ajatellen itsekseen, miten kaunista yksinkertaisinkin -kotielämä voi olla. - -Tarkemmin ajattelematta, minne matkansa ohjasi, tuli Konny metsäpolulta -alas maantielle ja oli kävellessään vaipuneena niin syviin mietteisiin, -että havahtui vasta kun jonkun vastaantulevan henkilön kevyt ja -joustava varjo näkyi hänen edessään tiellä. - -Miten hän silloin säpsähtikään, miten nopeasti hän otti pyöreän -olkihatun päästään ja ojensi kätensä vastaantulijalle! Nyt ei -ollut ketään tarkkaamassa häntä, ei vanhempien silmiä, kateitten -iahjankerääjäin katseita eikä koko kirkkomäellistä ihmisiä. Herra -tietäköön, että hän tällä hetkellä tunsi päätänsä melkein huimaavaa -kiitollisuutta kohtaloa kohtaan, joka oli saattanut hänet sinne ja -mistä hänen yksinomaan oli kiittäminen harrastustaan, joka niin kauan -oli pysyttänyt hänet torpassa. - -"Tahdon ruveta kummiksi lapselle, jota nuori vaimo odottaa, ja -huolehdin sitten siitä". Siten hän ajatteli, mutta sitä hän ei -luonnollisestikaan voinut selittää naiselle, jonka onni nyt, tosiaan -parahiksi, oli tuonut hänen tielleen. - -— Neiti Hermine hyvä, tunnen itseni tavattoman iloiseksi teidät näin -tavatessani ja täten saadessani tilaisuuden selittää teille, että olen -ollut kovin tyytymätön itseeni, kun rohkenin teidän huollettavaksenne -antaa tuon tehtävän. Mutta te näytätte väsyneeltä. Voi, olkaa niin hyvä -ja istukaa ja levähtäkää hetkinen tällä ystävällisellä ruohotöyräällä -tässä tien vieressä! Se on kuin laitettu sohvaksi teille. - -Konny ei ollut koskaan elämässään puhunut kenellekään naiselle näin -avomielisen ihastuneena. - -Kaunis, nuori tyttö istuutui aivan yksinkertaisesti. Hän oli tosiaan -väsynyt ja oli aikonutkin levähtää tässä mäellä. Hänen hienoilla -kasvonpiirteillään oli havaittavana tavallista suurempi vakavuus, hän -näytti kuin uneksuvan, ei mitenkään hellästi ja haaveilevasti, vaan -pikemminkin oli ilme hänen kasvoillaan surumielinen. Ilmaisematta -käytöksessään vähintäkään pyrkimystä miellyttämään, viittasi hän -arvokkaalla kädenliikkeellä Konnya istumaan viereensä puitten -siimekseen. - -— Tiedättekö, herra parooni, — vastasi hän, — että minäkin olen -halunnut tavata teitä, saadakseni tilaisuuden seurakunnan puolesta -kiittää suuresta ja arvokkaasta lahjastanne, joka tulee melkoisesti -jouduttamaan puuhiemme menestystä... Suokaa anteeksi minulle kaikin -mokomin! - -— Teillekö anteeksi! Mitäpä olisi, mitä en tahtoisi antaa teille -anteeksi. Ja mitä erikoisesti tähän asiaan tulee, niin olin -tyytyväinen, että juuri silloin jouduin poistumaan. Se todisti minulle, -että neiti Hermine kohteli minua ystävänä. - -— Se oli aivan oikea johtopäätös, — vastasi hän aukaisten hattunsa -nauhan ja laskien hatun vierelleen ruohikolle, niin että kevyet -tuulenhengähdykset vapaasti pääsivät leikkimään hänen vaaleitten -hiuskiharoittensa runsaissa joukoissa. — Tuttavuutemme aikana on -meillä ollut niin monia yhteisiä harrastuksia seutumme yhteiseksi -hyväksi, että vain vaivoin olisimme voineet välttää tulemasta ystäviksi -keskenämme. - -— Saatte olla vakuutettu siitä, että pidän sitä suurena onnena, -mutta... en _suurimpana_, — lisäsi Konny hiljaa. - -— Ette, ette luonnollisestikaan! Miten paljon joku harrastaneekin -yhteiskunnallisia, tässä oikeastaan kunnallisia asioita, ja mitä -myötätunnonsuhteita siinä syntyneekin samoinajattelevia henkilöitä -kohtaan, niin eivät nämä harrastukset saa liiaksi anastaa sellaisen -aikaa, joka teidän laillanne, herra parooni, voi kokonaisesta kolmesta -urasta valita minkä tahtoo. - -— _Kolmesta_ urasta! Mitkä urat ne sitte olisivat? - -— Kirjailijan, maanviljelijän ja — jos saan olla kyllin rohkea sen -sanoakseni — kansalaisen kutsumuksen sillä suurella alueella jota -sanotaan valtioksi, jolle, mikäli uskon, moni saa katsoa, aina -yhteiskunnallisesta asemastaan riippuen, olevansa pienemmässä tai -suuremmassa kiitollisuudenvelassa, katsomatta erikoisiin toimialoihin, -valtiolliseen myötätuntoon ja pyrkimyksiin. - -— Se, mitä te nyt lausutte, on vallan ihmeteltävä muunnos samaa, mitä -isäni minulle usein on puhunut ja minkä kerran myöskin aion toteuttaa. -Mutta muuten arvelen, että en tähänkään asti ole haaskannut aikaani, — -lisäsi hän, ehkäpä vähän harmistuneena siitä käänteestä, minkä neiti -Hermine äkkiä oli antanut keskustelulle. - -— Olen pahoillani, — vastasi neiti torjuvan lempeästi, — että olen -saattanut teidät tyytymättömäksi. Mutta te olette itse totuttanut minut -siihen, että vapaasti lausun mitä ajattelen. - -— Siitä ei ole kysymys. Kuulen aina mielelläni teidän sanovan -mitä ajattelette. Mutta käytitte nyt salatietä, jollaista teidän -luonteisenne naisen ei pitäisi käyttää. Tai sanokaa, luulitteko -todellakin vastaavanne siihen, mitä kysyin. Sanoin, että pidän -ystävyyttänne suurena onnena, mutta en suurimpana. - -Hermine katsahti Konnyyn avoimesti, mutta surumielisenä. Hänen poskensa -vaalenivat ja hänen kätensä tuntui hiukan vapisevan, hänen siinä -vetäessään muutamia ruohonkorsia hienojen sormiensa lomitse. - -— Tarvitseeko meidän, — sanoi hän, yhä koettaen vältellä, — niin -tarkata joka sanaa? Onnihan on niin suhteellinen käsite. Sen suhteen -voi erehtyäkin. - -— Onni voi pettää, mutta mahdotonta on erehtyä tietämästä millaiseksi -onnensa toivoisi. Saanko sanoa teille, millaiseksi minä onneni -toivoisin? - -— Voi ei, älkää puhuko siitä!... Minua ette saa tehdä uskotuksenne -siinä suhteessa. Olen lukenut eräästä teidän filosofisesta -kirjoituksestanne, joita pidän niin suuressa arvossa, nämä sanat: -"Ajatelkoon jokainen, ollessaan ratkaisemassa tärkeätä periaatetta, -joka voidaan ymmärtää kahdella tavalla, ainakin kahteen kertaan, -ennenkuin astuu tielle, joka voi tuottaa epäsointua hänen elämäänsä". - -— Voi, huomaan nyt, että työnnätte luotanne rukoilijan, jopa ennenkuin -olette kuullut mitä hän pyytää!... En ollut aikonut niin pian, -ennenkuin olisitte paremmin tullut minut tuntemaan, lausua sanoja, -joita ette pidä kuulemisen arvoisina, mutta tunsin itseni niin ilon -valtaamaksi, kun tapasin teidät, että päästin sydämeni kiirehtimään -nopeammin kuin malttavaisuus olisi sallinut. Ettekö välitä minusta edes -sen verran, että tahtoisitte oppia tuntemaan minut? - -— Paras tai ainakin rehellinen vastaus, minkä voin antaa teille, kun -ehdottomasti pakotatte minut vastaamaan, on tämä: Minulla ei ole -oikeutta kuunnella sellaista, mitä haluatte minulle sanoa, sillä... -olen kihloissa. - -— Hyvä Jumala — mutta teillähän ei ole sormusta, jota jokainen nainen -asiain niin ollen pitää? _Tekö_ olisitte salakihloissa, sukulaistenne -tietämättä? Sitä en usko! - -Nyt alkoivat Herminen posket hehkua, ja hänen sielukkaisiin silmiinsä, -jotka olivat tummat kuin taivaan tummin sini, tuli ilme, josta näkyi, -että hän oli loukkaantunut. — Siinä tapauksessa, — vastasi hän, — että -olisi mies, joka voisi syyttää minua siitä, että vähimmälläkään tavalla -olen antanut tukea hänen tunteilleen, olisi hänellä oikeus käyttää -noin kovia sanoja. Mutta sanokaa, herra parooni, onko teillä sellaista -oikeutta? - -— Ei, ei vähääkään! Olen ollut mieletön, — siinä kaikki. Mutta ei kait -minun tarvitse peruuttaa ihmettelyäni, minkä ilmaisin siitä, että te -voitte olla salakihloissa. Siihen täytyy olla tärkeät syynsä. - -Hermine tuntui taistelevan naisellisen ylpeytensä ja jonkin muun -mielensä tarpeen välillä. Ja taistelussa voitti viimemainittu. - -— En voi juuri nyt määritellä, — sanoi hän, — kunnioitusko, jota aina -olen tuntenut teidän luonnettanne ja niitä monia pyrkimyksiä kohtaan, -joita kirjailijatoimenne ilmaisee, vaiko vain suorastaan naisen -loukattu tunne, joka ei salli väärinymmärtämistä, on vaikuttamassa -menettelyyni, — ehkäpä ovat vaikuttamassa molemmat yhdessä. Olipa miten -oli, haluan ettette ala ajatella nyt minusta aivan toisin kuin tähän -asti. Tietäkää siis, että kihlaukseni on _ehdollinen_ ja että sen -miehen tavaton hienotuntoisuus, jonka vaimoksi vanhempamme minut jo -kehdossa määräsivät, on _minun_ tähteni vaatinut suhteemme pitämistä -salaisena, mitä suhdetta en ole voinut mennä rikkomaan, koska se on -äitini viimeinen ja hartain toivomus kuusitoistavuotiaalle tyttärelleen. - -— Tiesinhän, että seikalle täytyy olla jokin syy! Ja syynä on siis -se, että mainitsemanne mies on liian ylevämielinen käyttääkseen -etuja, joitten hän tietää riippuvan teidän rakkaudestanne ja -kunniantunnostanne äitiänne kohtaan, mutta ei rakkaudestanne häntä -kohtaan? - -— En voisi hyväksyä johtopäätöksiänne, ellen mielisi menettää jotakin -siitä arvonannosta, jota tahdon nauttia. Sulhaseni on samalla -sukulaiseni; tämän kahtanaisen suhteen vuoksi olen totellut häntä, kun -hän on pyytänyt minun olemaan ilmaisematta suhdettamme, jolle hän, -huolimatta siitä että äitini sen kuolinvuoteellaan siunasi, katsoo -tarvitsevansa lähemmän vahvistuksen sitte kun hän saa toimen, mikä -hänelle on luvattu. Kun nyt alan uskoa, että olen ollut väärässä kaksi -vuotta salatessani asiaa vain vieraitten taholta tulevien tarpeettomien -selittelyjen välttämiseksi, niin tahdon tehdä lopun tästä salaamisesta -ja vielä tänä iltana ilmoittaa asian täkäläisille sukulaisilleni. - -— Siten on epäilemättä oikein tehdä, sillä sukulaisenne ovat tietenkin -liian hienotuntoisia ollakseen noudattamatta tuon henkilön toiveita, -joka niin suuressa määrässä näyttää olevan äitinne antaman luottamuksen -arvoinen ja joka ehkä, tehdessään uudestaan kysymyksensä, saakin siihen -täysin tyydyttävän vastauksen. - -— Kiitos siitä, että niin ystävällisesti ja oikeamielisesti -arvostelette häntä! Sellainen puhuu parhaiten puolestanne. Ja minä -rohkenen sanoa, että, ellei sukuperään ja rikkauteen kiinnitetä -huomiota, hän luonteeltaan ja lahjoiltaan ei ole paljonkaan teitä -huonompi. - -Hermine naisellisen hienotuntoisesti vältti kiinnittämästä huomiota -paroonin edellytykseen. - -— Hän on luonnollisesti vielä nuori, niin että hän ei ehkä kovinkaan -pian saa toivomaansa paikkaa? - -— Niin, hän on vielä nuori, mutta olen juuri saanut tiedon, että virka -luultavasti... — Hermine keskeytti lauseen, ilmeisestikin pelästyen -mitä aikoi sanoa. - -Konny ei voinut mitään sille, että sydän hänen rinnassaan alkoi lyödä -niin, että veri kuohuen virtasi hänen suonissaan. Hän oli saanut tietää -kaiken, mitä uskalsi pyytääkin saavansa tietää, niin, eipä hän olisi -hetki hetkeltä yhä enemmän voinut jumaloida tätä jumaloimisen arvoista -olentoa, jos tämä olisi ollut avomielisempi. Ja päästääkseen hänet nyt -kiusallisesta tilanteesta, kysyi hän, minne Hermine oikeastaan oli -aikonut. - -— Postiin, — vastasi Hermine; — jätän joskus kirjeeni irtolaukkuun, -mutta nyt otan sen kotiin ja panen sen muitten kirjeitten joukkoon. -Ja nyt, herra parooni, saanen sanoa hyvästi. Älkää murehtiko itsenne -eikä minun tähteni! Kaikki käy niinkuin Jumala tahtoo — ja niin käy -parhaiten. - -— Haluatteko, että lähden seudulta? - -— Se teidän täytyy parhaiten itse päättää... - -— Siinä tapauksessa matkustan, — lausui Konny. Sitten hän kumarsi -syvään ja lähti. - - - - -VII. - -Mitä sattui oikeaan aikaan. - - -Kahdeksan päivää, kahdeksan iankaikkisuutta, oli kulunut siitä, kun -Konny ensi kerran elämässään todenteolla oli kosinut — saman tekevä -sitten, montako kertaa hän aikaisemmin seitsemänä viime vuonna -oli tehnyt sen mielikuvituksissaan, koska yksikään ainoa näistä -mielikuvituksissa suoritetuista kosimisista ei ollut rukkasten muodossa -rikastuttanut hänen kokemuksiaan. Vasta horjumaton todellisuus oli -päässyt antamaan hänelle tämän opetuksen, joka, ihme kyllä, verraten -vähän vaivasi häntä nyt alussa, kun häneen vielä valtavasti vaikutti -Herminen tunnollinen menettely hänen antaessaan selitystään. Mutta -toiseksi muuttui asia, kuta enemmän hänestä häipyi tämä vaikutus ja -hänessä samalla sammui myöskin toive, minkä aluksi kovin säteilevänä -oli herättänyt Herminen puhe "ehdollisesta kihlautumisesta". - -Mutta päivä päivältä jäivät ajatukset yhä yksipuolisemmiksi. Hänen -mielialansa kävi kylmäksi. Lintujen laulu, auringon kesäinen säteily, -ilman viehkeät tuulahdukset ja kukkien tuoksu eivät häntä enää -pystyneet ilahuttamaan. Hän laski kierrekaihtimet alas, verhosi -itsensä sikaarinsavupilviin ja istui aamusta iltaan liikkumattomana -työhuoneessaan. Hän näytti jättäytyvän sellaiseen haluttomuuden tilaan, -että hän tuskin sai ryhtyneeksi nostamaan vihreätä sohvapielusta, kun -se luisui hänen päänsä alta. Lyhyesti sanoen, kaikki vähäkin ponnistus -oli hänestä kidutusta. - -Suruko sillä tavoin voi ilmetä? - -Ei aivan surukaan, sellaisena kuin hylätty rakkaus sen masentuneessa -sydämessä synnyttää, vaan kyllä toisenlaatuinen suru: suru -sellainen, jonka täytyy kovasti koskea Konnyn laatuiseen omituiseen, -ajattelevaiseen ja pohjaltaan jäykkään, ylpeään luonteeseen... -nimittäin suru siitä, että äkkinäisyydessä on joutunut tekoon, jota -koskaan ei saa peruutetuksi, vaan jonka ainiaaksi täytyy jäädä muistiin -nöyryyttävänä tosiasiana. - -Sairaalloisen tuskan vallassa hän nyt käänsi ja väänsi mielessään -kysymystä, olisiko hän voinut joutua hankkimaan itselleen tämän -kiduttavan muiston, ellei hän olisi saanut kerrassaan _minkäänlaista_ -yllykettä. Konny olisi tuntenut tyydytystä, jos olisi voinut syyttää -tämän kiduttavan muiston tuottajaa; mutta rehellisesti ajatellen hän -ei voinut muistaa ainoatakaan tilaisuutta, jolloin hän todella olisi -saanut yllykettä. Pikemmin oli Hermine — joka arvatenkin aavisti hänen -tunteensa jo paljon aikaisemmin kuin ne hänelle itselleen olivat selvät -— pyrkinyt saattamaan heidän suhdettaan sellaiselle pohjalle, että -yksinkertaisen, ystävällisen lähentymisen olisi pitänyt estää kaikki -muu. Yksinpä tuon onnettoman kohtauksenkin aikana oli Hermine selvästi -koettanut välttää asian kehittymistä sellaiseksi, miksi se sitten -kehittyi. - -Toinen kysymys oli, eikö Hermine sittenkin pitänyt hänestä, -vaikka tukahuttikin tunteensa. Mutta tämä kylläkään ei kelvannut -lohdutukseksi. Uskalsipa hän moittiakin sellaista heikkoutta, koska -se loukkasi tuota miestä, joka merkillistä kyllä ei tahtonut sitoa -Hermineä. Mahdoton oli kuitenkin ajatella, että _kukaan_ mies voisi -saattaa itsensä niin mahdottomaan asemaan, ellei otaksunut, että -vaikuttamassa oli jalomielisyyden ohella varovaisuus, joka ehkä oli -saattanut miehen aavistamaan tuossa nuoressa naisessa taipumusta -hetkellisyyteen! - -Tehdessään tällaisen johtopäätöksen ei Konny kuitenkaan voinut olla -punastumatta. Oliko mitään osottamassa, että tämä johtopäätös oli muuta -kuin kömpelö todistus hänen halustaan kannustaa epäluuloisuuttaan? - -Kaiken lisäksi kävi häntä kiduttamaan se, että muisti vanhempiensa -odottavan selitystä. Joka ilta teki hän päätöksen, että seuraavana -aamuna matkustaa Sigesbergiin. - -Kun sitten aamu tuli ja hän kaiken lisäksi muisti serkkunsa Amalian, -pettivät hänen voimansa. Hän ei jaksanut käydä vastaamaan kaikkeen -siihen, mitä häneltä tultaisiin kysymään. Ja jos hän matkustaisi -suoraan ulkomaille, voitaisiin ruveta epäilemään asiata juuri -sellaiseksi kuin se nyt todellisuudessa oli. Miten hän nyt kaksin -kerroin katuikaan nimenomaan kutsuneensa vanhempiaan käymään -Kronebyssä! Miten perin typerälle tolalle olikaan hän ylpeässä -levollisuudessaan kaiken saattanut! Jospa ruvettaisiin häntä vielä -nauramaan — häntä nauramaan! _Se_ tosiaan vielä puuttui! - -Tästä umpikujasta pääsi hän lopulta mahdollisimman onnellisesti, kun -yhdeksännen päiviin iltana tuli kirje hänen isältään. - -Kirje, kiireisesti kirjoitettu, sisälsi seuraavaa: - - "Konny rakas! - - Tänä iltana on tapahtunut jotakin, josta minun heti on ilmoitettava - sinulle. Presidentti rouvineen ja tyttärineen saapui toissapäivänä - tänne. Meillä on jo ollut pienet tervetuliaisjuhlat ja tulee myöhemmin - suuremmat. Amalia, joka monet kerrat on kysellyt sinua, näyttää - mielestäni tällä kerralla huolivan sinun poissaolostasi vähemmän kuin - ennen. Hän on nyt kovassa touhussa tullakseen oppineeksi naiseksi, ja - asiain niin ollen tutkii hän luonnollisesti sanomalehtiä, joihin hän - ennen ei ole vilkaissutkaan. No niin, illalla huudahtaa hän yht'äkkiä, - kääntyen isänsä puoleen: 'Kas tässä, isä, sanotaan että varatuomari - Albert Ellers on nimitetty A:n kaupungin pormestariksi. Hän sai siis - sittenkin tuon viran.' - - 'Onko hän joku tuttaviasi — ehkä ihailijoitasi?' kysyin minä, - ollenkaan aavistamatta millaisen vaikutuksen vastaus tulisi tekemään. - - 'Ihailija — eipä sitä, mutta kunnon tuttava, muuten meidän - paikkakunnan tuomarin apulainen. Kas, muistuupa nyt mieleeni jotakin! - Olen kuullut, että hän on kihloissa erään nuoren naisen kanssa, joka - parhaillaan kait oleskelee siinä seurakunnassa, missä Kroneby on... - muuan rovastin sukulainen. Setä on ehkä nähnyt hänet? Hän kuuluu - olevan tavattoman kaunis ja kyvykäs... muuan neiti von Stein.' - - 'Hänet näimme kirkossa, missä hän parin muun neitosen kera kokosi - lahjoja uuden koulutalon rakentamiseksi', vastasi äitisi, jonka - naisille ominaisella tahdikkuudella onnistui peittää hämmästyksensä. - - 'Sitten näimme hänet pappilassa, minne meidät kutsuttiin - päivälliselle', lisäsin minä. Vanha valtiomies ei luonnollisestikaan - koskaan joudu ymmälle, mutta muuten oli asia kylläkin omiaan - häiritsemään mielenrauhaani. Onneksi tiedän, että sinä et ollut kovin - kiintynyt häneen. - - 'No, mitä Konny-serkku piti hänestä?' oli seuraavana kysymyksenä. - 'Eikö neiti Stein saanut armoa hänen silmissään?' - - 'Sinä kait parhaiten tiennet', sanoin minä nauraen, 'että Konny on - tavallaan tylsämielinen mitä tulee kykyyn hurmautua miellyttävään - naiseen. Hän ei välittänyt edes tulla mukanamme päivälliskutsulle, - vaan ajoi kaikessa rauhassa kotiin...' Asian näin selvitettyäni - riensin pois, muistaen että posti lähtisi tunnin kuluttua ja että - minun joka tapauksessa oli tänään kirjoitettava. - - En käy valittamaan asiaa. Tunnen sinut ja tiedän, että se olisi - tarpeetonta, mutta en kuitenkaan voi muuta kuin pahoitella, että minun - toiveeni sukupuun kasvamisesta eivät koskaan käy luonnistumaan. - - Toinenkin seikka antaa parhaillaan minulle aihetta huolestumiseen ja, - suoraan sanoen, myöskin jonkun verran mielipahaan. Sinun kummisi, - kreivi L., joka tänä syksynä siirtyy lähettilääksi ————iim, sanoi - minulle muutama päivä sitten, ollessaan täällä, että hän kovin - mielellään antaisi sinulle paikan lähetystössä. Hän tiesi, että - olit osottanut mainioita taipumuksia toimiessasi tilapäisesti isäsi - yksityissihteerinä. Mutta vaikka vanha sydämeni sykki ihastuksesta - ajatellessani, että sinä ryhtyisit johonkin, joka oikein olisi - sukusi arvon mukaista, en uskaltanut muuta luvata kuin kirjoittaa ja - ilmoittaa sinulle tästä imartelevasta tarjouksesta. Luonnollisestikaan - en jaksa toivoa, että sinä suostuisit tarjoukseen. Riennä kuitenkin - vastaamaan uutisiini. - - Hellin tervehdyksin isäsi - - _Sigesmund von Z._" - -Tämä kirje synnytti voimakkaan vastavaikutuksen nuoren miehen koko sekä -ruumiillisessa että henkisessä olemuksessa. Mikä odottamaton onni oli, -että nyt, joutumatta väärien selitysten ja kiusallisten kysymysten -esineeksi, sai tilaisuuden osottaa tavallista välinpitämättömyyttään. - -Tämä juttu ei olisi hänen esiintyessään kotonaan, minne hän nyt heti -päätti matkustaa, ollenkaan hullumpi opinnäyte hänen diplomaattisen -uransa alkajaisiksi, sillä olihan tämän tarjouksen saaminen tällä -hetkellä, jolloin hän ei tiennyt mitä tehdä, tosiaan kuin _kohtalon_ -viittausta. Miten hän ilahuttaisikaan vanhempiaan, ja vaikka hän aivan -hyvin tiesi, että hän ajanpitkään ei jäisi tätä tietä vaeltamaan, -niin olisihan hän kuitenkin _osottanut_ ainakin yrittävänsä. Kun -hän sitten, yhden tai parin vuoden kuluttua palaisi, täytyisi tämän -onnettomuudenkin olla häipynyt hänen mielestään. Niin, se olisi -varmaakin, sillä eipä hänen luonteensa mukaista ollut tunnehaaveilu -tai epäjohdonmukaisuudet, ja ainoa epäjohdonmukaisuus hänen elämässään -olisi, ellei hän saisi häipymään mielestään sellaista, miltä halveksien -kieltää paikan muistissaan. - -Mies _sanansa takana_ — mies, tietoinen tahto! - -Samana iltana kirjoitti hän vastaukseksi saamaansa kirjeeseen: - - "Rakas, kallis isä! - - Enhän aina voi _kieltäen_ vastata siihen, mitä isä ja äiti niin - hartaasti haluavat. Aion ottaa vastaan toimen, jota minulle on - tarjottu, ja tehdä parhaani osottaakseni olevani niitten hyvien - ajatusten arvoinen, joita toisilla on minusta. Mutta pyydän - muistamaan, että näin teen vain _kokeeksi_. Ellen todellisesti - mielly tällaiseen kaksoiselämään, niin käännyn takaisin. Mutta sen - tapauksen varalta lupaan isälle, että valtiomiesuran asemasta antaudun - silloin uralle, jolla uskon toimivani kunniaksi. Odottakaahan! Uusi - eduskuntamuutosehdotus kiinnittää mieltäni. Minullahan on tilaisuus - tulla valituksi valtiopäiville, joltakin niistä seuduista, missä - meillä on maatilojamme. - - Uutinen, minkä isä kertoi eräästä kihlauksesta, tuli sopivaan aikaan. - En ole ollut pappilassa teidän täältä lähtemisenne jälkeen. Tämä kirje - tulee vähäistä aikaisemmin kuin minä itse. - - Isän kunnioittava poika - - _Konny_. - - J.K. On tarpeetonta sanoa, että haluan unohdettavaksi asian, josta oli - kysymys täällä Kronebyssä... Se kuuluu menneisyyteen." - - - - -VIII. - -Häämatkalla. - - -Kaunis aviopari oli se, joka kauneissa ja mukavissa vaunuissa ajaen -eräänä mitä kauneimpana alkukesän päivänä oli lähtenyt ensimäiselle -matkalleen. Aika: kaksi vuotta sen jälkeen kuin edellisessä kerrotut -tapaukset päättyivät siihen, että kertomuksen sankari ainaiseksi päätti -haudata niitten muistonkin. - -Mutta moni sellainen seikka, jonka arvellaan olevan haudattuna sydämen -hautausmaahan, lepää siellä niin levottomasti, että sen on _pakko_ -nousta jälleen ylös, elääkseen elämäänsä uusissa muodoissa... - -Maisemat maantien kummallakin puolella olivat erittäin ihastuttavia, ja -tämä ehkä oli syynä siihen että vastanaineet katselivat ulos kumpikin -akkunastaan. Vihdoin menettivät seudut kuitenkin kaiken komeutensa -ja muuttuivat niin tyhjiksi, että ketään ei voinut huvittaa niitten -katseleminen. - -Nuori morsian veti ensin päänsä akkunasta ja kääntyi puolisonsa -puoleen, joka hiukan hermostuneena naputteli pois tuhkaa sikaaristaan, -joka ei oikein ottanut palaakseen. - -— Ehkä sinä, Hermine, — lausui edellisenä päivänä avioliittonsa -solminut aviomies, hänkin puolestaan kääntyessään akkunasta, jolloin -saattoi havaita, ettei hänen kasvoillaan ollenkaan säteillyt mikään -sulhasmiehen ihastus, — vaivaudut tupakansavusta? - -— Myönnän, että niin tosiaan on, — vastasi kaunis Hermine hymyillen. -— Näin ahtaassa asunnossa kuin vaunussa savu tosiaankin vaikeuttaa -hengitystä. - -Konny heitti sikaarin alasvedetystä akkunasta ulos, sanomatta -sanaakaan. Savu ei ollut hänen polttaessaan tullut sisään. - -— Kiitos, rakkaani! Ja nyt puhelkaamme hiukan. Sinä et ole hyvällä -mielellä? - -— Olen sillä mielellä, mikä on luonteeni mukaista. - -— Sitä en usko. Uskon päinvastoin, että kun sinä nyt jo esiinnyt -vaimollesi ritarina, jolla kypärin silmikko on silmillä, niin sinä -mielessäsi suunnittelet avioliittoturnajaisia, missä aiot uudella -tavalla käyttää aseitasi, kunnes olet saanut vastustajattaresi, ellei -juuri heitettyä satulasta, niin kuitenkin niin pahasti horjautetuksi, -että voit tuntea itsesi turvalliseksi. - -Nuori vaimo lausui tämän kaiken kuvaamattoman iloisa sävy äänessään, -mutta kuitenkin niin hieno ilve samalla ilmenevänä, että mies tunsi -joutuvansa hämilleen, varsinkin kun hänen vaimonsa silmät, säteilevinä -ja täynnä toista vakavampaa kieltä, kohdistuivat häneen. - -— Jos sanon, että sinä hämmästytät minua, Hermine, niin ilmaisen sillä -mahdollisimman lievästi, mitä ajattelen, ja jos lisään olleeni aina -vakuutettu siitä, että vasta vihkimisen _jälkeen_ oikein alkaa tuntea -sen naisen, jonka on voittanut, mutta ei suoriutuakseen hänestä, niin -luulen, että siitä saat selityksen umpimielisyyteeni. - -— Ei, Konny, miten voisin niin tehdä, sinä kun lausut nyt kaksi aivan -vastakkaista ajatusta. Hämmästyksen sanot olevan mahdollisimman -_lievän_ nimityksen sille mielentilalle, minkä vastaukseni sinussa -herätti, ja kuitenkin selität olleesi valmis siihen, että vasta -vihkimisen jälkeen opit tuntemaan sen naisen, jonka olet valinnut. Jos -olit niin hyvin valmistautunut, miksi sitten hämmästyt, sanopa se? - -— Olen hämmästyksissäni siitä, että kokemukseni voi alkaa näin aikaisin. - -— Entä _minun_ sitten? Eilen illalla, kun veit minut pappilasta -ihastuttavaan kotiin Kronebyssä, olimme molemmat niin onnellisia, niin -yksimielisiä, niin toivehikkaita. Mutta olimmeko ennättäneet muuta -kuin suloisessa rauhassa juoda kahvimme aamulla, kun sinä ilmoitit -minulle muuttaneesi matkasuunnitelmaamme? Meidän oli ollut määrä vasta -ylihuomenna lähteä Sigesbergiin, mutta nyt oli meidän matkustettava -_heti_, ja rakkaiden sukulaisteni ynnä koko suuren päivällisseuran oli -annettava pappilassa turhaan odottaa meitä. - -— Eiväthän he voineet joutua ensinkään meitä odottamaan, kun meidän -jäähyväiskirjeemme saapui ajoissa heille. - -— Mutta tällä tavoin saatoit heille heidän odottamattaan -ansaitsematonta surua, melkeinpä loukkauksen. - -— Mitä sinä vastustit niin vakavasti, että minä melkein aloin pelätä, -että... - -— ... että olit kiirehtinyt liikaa käydessäsi kosimaan. Sellaisen, -ystäväni, ymmärrän sitä paremmin, kun minäkin puolestani pelkäsin -liiallista kiirettä pidetyn, havaitessani että mielipiteeni, jopa -rukoukseni jäi aivan vaikutuksetta. Kuka vastikään naimisiin mennyt -nuorimies, jos hän olisi sattunut saamaan päähänpiston, olisikaan -(mikäli häntä eivät ole nuorenamiehenä aivan kokonaan piloille -liehitelleet nuo naiset, jotka hienoilla silkkiverkoillaan kalastelevat -rikkaita ja kuuluisia miehiä) ensimäisenä aamuna tahtonut pahoittaa -morsiamensa mieltä? - -— Tahdoin koetella sinua. Olin kyllin yksinkertainen uskoakseni, -että sinä, antaen arvoa toivomukselleni, mielelläsi olisit luopunut -yhdestä päivälliskutsusta tansseineen, vieläpä silläkin uhalla, -että sukulaisesi olisivat joutuneet hiukan pettymään. Minuun koski -kovasti, että niin ei käynyt. Mutta sen ei suinkaan tarvinnut merkitä -heikkoutta. Ja heikkoutta olisi ollut, jos olisin käynyt muuttamaan -päätöstäni. - -— Minä, Konny hyvä, — Herminen äänessä oli nyt sydämellisen hellyttävä -ja lumoava sävy, — rohkenen uskoa, että sellainen myönnytys olisi -ollut sinulle suurempi voitto kuin se, mitä odotit. Kiitollisuudesta -olisin minä silloin luultavasti uhrannut _oman_ toiveeni ja joka -tapauksessa tuntenut itseni onnelliseksi. Usko minua, ettet noudata -jalointa viisautta, jos ennakolta lasket voittosi ja määräät ne -tottelevaisuussääntöjä silmälläpitäen... Kas niin, älä nyt valittele -itseksesi, että äkkinäisyydessäsi vedit avioliittouurnasta arvan, joka -olisi voinut olla parempikin, sillä, ankara ritarini, se olisi myöskin -voinut olla huonompi. Nyt olet ainakin saanut vaimon, joka, vaikkapa -hän ei tahdokaan hemmotella sinua (mikä varmaankaan ei edistäisi -onneamme), myöskään ei ole laiminlyövä huolekkaasti hoitaa jokaista -pientä silmua, josta voi odottaa kukkaa kasvavaksi meidän polullemme. - -Aviomies oli sillä kertaa voitettu. Hän sulki vaimonsa syliinsä -ja kuiskasi hänen korvaansa jotakin piintyneistä aatteista ja -yksipuolisista mielipiteistä. Hän oli niin kauan etsinyt seuraajatarta -itselleen, eikä ollut koskaan ollut varma löytävänsä sellaista, joka -vastaisi hänen toiveitaan. - -— Mutta sanohan minulle nyt, — sanoi Hermine hellästi, — miten niin -äkkiä, lähes kaksi vuotta vaiettuasi, sait päähäsi sen ajatuksen, että -— ollessasi vielä, vaikkakin jo lähetystöstä eronneena, Venäjällä -— kirjoitit minulle omituisen kosimakirjeesi, pyytäen ratkaisua ja -kuulutusta milt'ei samassa tapahtuviksi? - -— Oliko se sitten niin omituinen? — kysyi Konny punastuen. - -— Olipa kyllä! Kas tässä, lue itse, — ja nyt punastui vuorostaan -Hermine siitä, että hänellä kirje tosiaan oli niin nopeasti -näytettävänä. Se oli nimittäin yksinään pienessä kilpikonnankuoresta -tehdyillä kansilla somistetussa muistikirjassa, joka oli ollut -morsiuslahjojen joukossa. - -Tämä pieni kirja, joka vedettiin hameentaskusta, kulki kädestä käteen, -jolloin kaksi paria silmiä arasti tapasi toisensa ja kääntyi taas pois. - -Konny avasi kirjeen, ei juuri lukeakseen sitä, koskapa hän hyvin tiesi -mitä se sisälsi, vaan nähdäkseen, oliko sitä luettu useampaan kuin -ensimäiseen kertaan. Ja kyllä hän tuli tyytyväiseksi _siinä_ suhteessa! -Sitä oli käännetty kokoon monin eri tavoin, ikäänkuin lukija usein -olisi yllätetty. - -Konnyn pitäessä kirjettä avoinna, käy kuitenkin hyvin laatuun, että -mekin tutustumme sen sisällykseen: - - "Hyvä neiti Hermine! - - Vuosi on nyt kulunut siitä, kun sain tiedon pormestari Ellersin - kihlautumisesta serkkuni Amalia H:n kanssa. Ja enemmän kuin puoli - vuotta on kulunut siitä, kun sanomalehtiuutisesta näin että heidät oli - vihitty. On kulunut miltei kaksi vuotta siitä, kun teidän omituinen - ja ehdollinen kihlauksenne tuli puretuksi. Minulla oli siitä tieto jo - ennen kuin matkustin ulkomaille. - - Teidän mieleenne lienee joskus johtunut, että meillä hiukan sitä - ennen oli keskenämme muuan keskustelu, jonka suhteen hartaasti olisin - halunnut, että olisitte karkoittanut sen johonkin niin kaukaiseen - muistinne soppeen, että vain vaivoin olette sen tavannut. Jos niin - kuitenkin on käynyt, olette te varmaan samoin kuin minäkin koettanut - kätkeä sen seitsenkertaisen unohduksen huomaan. - - Kaikki eivät voi suoda itselleen anteeksi jotakin hullua tekoa, ja - luulen, että minun on koko elämässäni vaikea antaa itselleni anteeksi - ajattelemattomuutta, liikaa kiirehtimistä, joka loukkaa ylpeyttäni ja - hienotunteisuuttani, sillä minun olisi _pitänyt_ käsittää se, mitä - käsittämään te selvästi jo ennen olitte tahtonut minut johtaa. - - Kertaakaan koko kuluneena aikana en ole kuvitellut mielessäni - sellaista mahdottomuutta, että teidän tunteenne olisi vähääkään - vastannut minun tunteeseeni. Siinä tapauksessa, sen tietää Jumala, - en olisi milloinkaan kirjoittanut tätä kirjettä, sillä ennen kaikkea - täytyy minun kunnioittaa sitä naista, jota tavoittelen omakseni. - Mutta olen vakuutettu siitä, että te, ollen kiinni aroissa suhteissa - ja niin lämpimästi harrastaen seudun yleistä parasta tarkoittavien - pyrkimystenne edistämistä, ette koskaan ole antanut minulle - kipenenkään verran kehotetta, ette julkisesti ettekä edes salaisesti. - - Mutta aikaisemmin oli välillemme syntynyt ystävyyssuhde, jolla lujana - pohjana olivat eräät sympatiat, ennenkaikkea kummankinpuolinen - kunnioitus. Me olimme keskenämme melkein tuttavallisia ja varmaan, - eikö niin, luotimme toisiimme? _Näitä_ todistuksia sympatiasta en - kauan ponnistellenkaan ole onnistunut unohtamaan, mistä teen sen - johtopäätöksen, että en saa kauemmin hangoitella niitä vastaan. Kysyn - senvuoksi, työntäen syrjään muiston, jota ette saa, sitä pyydän, - pitää, ja vain perustaen vanhalle tuttavuudellemme ja mahdollisesti - niille mielipiteille, joita te minun ajatuksinani olette voinut - teoksissani hyväksyä, tätä edellyttäen kysyn, uskallatteko te ottaa - vastaan suorasukaisen tarjouksen, jonka nyt teen, ja tulla jaloksi ja - uskolliseksi seuraajattarekseni kautta elämän? - - Vallan varmasti tunnette te omat ajatuksenne riittävästi, ollaksenne - antamatta minun kauan odottaa vastausta. Jos vastauksenne on suotuisa, - tulen heti, jotta meidät kuulutettaisiin ja vihittäisiin, minkä - jälkeen heti veisin teidät Sigesbergiin — vietettyämme pari päivää - Kronebyssä. - - Teitä kunnioittaen - - _Konny von Z._ - - J.K. Olen väsynyt nykyiseen matkaelämään ja ikävöin rauhaa uudessa... - Tahdotteko te auttaa minua tämän rauhan löytämään?" - -Konny oli lukenut kirjeensä ja antoi sitä pitävän käden nyt velttona -vaipua alas. Hän näytti niin vaipuneen mietteisiinsä, että nuoren -aviovaimon mieli alkoi voimakkaasti liikehtiä. - -— Mitä pidit sinä, — kysyi hän jyrkästi, — tässä _nyt_ niin omituisena? -Kun sinä kirjoitit vastauksesi, ei se ilmaissut, että sinä olit tehnyt -tuollaisen havainnon. - -— Mutta, — vastasi Hermine, rohkeasti kohdaten tutkivan silmäyksen, — -mutta eihän siinä ollutkaan mitään, mikä olisi ristiriidassa tänään -lausumani arvostelun kanssa, mikä kyllä selviäisi, jos minulla tässä -olisi myöskin _se_ kirje... - -— Kas tässä se on. Olen pitänyt sitä mukanani aina siitä asti, kun -sen sain, enkä häpeä sitä, että se jo on kulunut. Olen tutkinut -sen useampaan kuin yhteen kertaan ja tutkin luultavasti vielä -vastaisuudessakin. Miehelle, joka etsii aivan kokonaan muuta -kuin rakkauden huumausta liitosta, jonka toisen sielun kanssa -tekee eliniäkseen, hänelle on hänen pyyntöönsä tullut kirjallinen -vastaus erittäin tärkeä asiakirja. Hänen täytyy voida luottaa sen -totuudellisuuteen, ja minä luotan sinun... - -Hermine sai Konnylta kirjeensä, mutta hän otti sen vastaan vavisten, -sillä hän tiesi, että hänen miehensä silmät olivat suunnattuina häneen, -ja hän tiesi samalla, että ehdottomasti tulisi punastumaan lukiessaan -kirjeen toista kohtaa ja että viisasta ei olisi koettaa kääntyä -poispäinkään. - -— Hevosten käydessä näin hiljakseen ylös mäkeä, voisin hyvin kuulla, -jos lukisit sen ääneesi, — lausui aviomies. - -— Miten vaan tahdot, mutta on niin hirvittävän kuuma. - -— Jos käyt levottomaksi... - -— Minäkö levottomaksi? — Enpä toki... - -Hermine avasi kirjeen ja alotti: - - "Hyvä parooni Konny! - - Vanha tyhmä ennakkoluulo saattaa naimattomat naiset kuvittelemaan, - että heidän, vastatessaan tärkeimpään kysymykseen, mitä heille voidaan - tehdä, täytyy peitellä tunteitaan, koska sellaisissa tapauksissa - välttämättömäksi katsottu kainous sitä vaatii. - - Pitäen varmana, että totuus teille on kallisarvoisempi, vastaan - kiertelemättä. Sydämeni on vapaa, mutta se on säilyttänyt kyllin - monta arvokasta muistoa teidän luonteestanne, teidän etevästä - älykkyydestänne ja jaloista pyrkimyksistänne ihmisrakkauden - palveluksessa, voidakseen vapaasti sanoa teille: 'Olen uskollisesti - säilyttänyt teidän kuvanne'. - -— Hermine, sinähän punastut! — Näin sanoen Konny keskeytti lukemisen. - -— Mutta hyvä ystävä, onhan aivan toista lukea ääneensä sellainen -tunnustus — vaimon, joka ei vielä ole ollut täyttä vuorokauttakaan -naimisissa — kuin kirjoittaa se. - -— Mutta mitä punastumista on jalossa ystävyydessä! Eikä sinun kasvojesi -väri siinä kohden muuttunutkaan. Se muuttui sinun lukiessasi sanoja: -"Sydämeni on vapaa". - -— Voi, Konny! Et saa näin ruveta tutkistelemaan minua. Olihan tunnettu -asia, että ensimäinen kihlaukseni oli tapahtunut vain äitini vuoksi. En -ollut koskaan rakastanut ketään, kun opimme tuntemaan toisemme. Ja sinä -tiedät itse, että pidätin sinua, sillä pelkäsin kiusausta. Sen jälkeen -on minulle tehty kaksi tarjousta, mutta näissä tapauksissa minulla ei -ollut niitä takeita, mitä sinulla oli minun syvän kunnioitukseni ja — -ystävyyteni muodossa. - -— Tuota selitystä, rakkaani, — ensi kerran käytti Konny niin hellää -sanontatapaa, eikä se varmastikaan tulisi hänen huulillaan kulumaan, -— en oikein tarkalleen käsitä, mutta en tahdo kiusata sinua. Lue nyt -kirje loppuun. - -— Mielelläni! Se on helppo jatkaa ja sisältää täyden sydämen pohjasta -seuraavaa: - - "Pidän velvollisuutenani ilmoittaa teille kuulleeni puhuttavan, että - teillä on monia ja suuria vaatimuksia siihen naiseen nähden, jonka - valitsette, ja olen ankarasti kysynyt itseltäni, onko minussa kyllin - vakavuutta, lempeyttä ja ymmärrystä uskaltaakseni ottaa kantaakseni - nämä kalliit velvollisuudet miestä kohtaan, jolla on niin suuret - vaatimukset ja joka eräissä tapauksissa", — tässä Hermine pani painoa - sanoille — "vaatii _vähimmän_ siinä missä muut vaativat _enimmän_" — - Senjälkeen luki hän lopun hyvin nopeasti. — Uskallan kuitenkin ottaa - tämän vakavan, edesvastuullisen askeleen ja pyydän teidän uskomaan, - että niin teen hartaasti rukoillen Jumalaa, että voisin osoittautua - sen kunniata tuottavan luottamuksen arvoiseksi, mitä olette minulle - osoittanut. - - Sydämellisesti tervetulleeksi toivottaa teidät teidän uskollinen - - _Hermine Stein_." - -— Oletko nyt ymmärtänyt sen, mitä ennen pidit omituisena? — kysyi hän -hiljaa. - -— Kyllä, nyt olen sen ymmärtänyt, sinun korostaessasi sanoja, mutta -sinä et ole ymmärtänyt minua. - -— Olen sittenkin. Sinä olisit luultavasti pitänyt hyvänäsi, mitä -tahansa olisit saanut _liiasta_ (mikä ehkä ei olisikaan edes ollut -liikaa), jos olisi ollut kysymys naisesta, joka ei koskaan olisi ollut -kihloissa. - -— Jään sinulle vastauksen velkaa pitkäksi aikaa tulevaisuuteen. Nyt -tulee juuri hevostenvaihto. - -— Ja se estää sinua vastaamasta kysymykseeni, mikä sinut niin pitkän -ajan kuluttua taas saattoi ajattelemaan minua, kun kerran tahdoit -unohtaa? - -— Siihen kysymykseen et tarvitse vastausta. Toimintani on siinä -suhteessa puhunut kylliksi. - - - - -IX. - -Appivanhempien luona. - - -Sigesbergiä pidettiin hyvin komeana herrastilana. Siellä tosin ei ollut -mitään muistettavia raunioita eikä sillä ollut mitään perimätaruja, -joista olisi voinut kerskua. Linnamaisessa rakennuksessakaan ei -ollut mitään oikein kunnioitusta herättävää, se synnytti sensijaan -miellyttävän viihtymyksen, turvallisuuden ja iloisen levon tunteen. -Sitä eivät ympäröineet mitkään suurenmoiset maisemat yllättävin© -näköaloineen. Ympäristön muodostivat pääasiassa vuoret ja vedet, -joita molempia reunustivat vuolaitten purojen siellä täällä halkomat -metsät ja vainiot, joilta purot sitten etsivät kimaltelevan tiensä -vihreisiin laaksoihin, mitkä korvasivat silmille sen kauneuden, minkä -kukkulaisempi maa yleensä omaa. - -Suuri rakennus oli vain osittain sisustettu antiikkiseen tapaan. Siinä -kerroksessa, missä perhe asui, oli paljon enemmän pidetty silmällä -mukavuutta ja hauskuutta kuin sitä, että olisi voitu kerskata niin -ja niin monien sukupolvien istuneen sen tuoleilla ja sohvilla tai -nojailleen muinaisaikaisiin marmoriliesiin. Näitä viimemainittuja -kätkemässä oli verhot, joihin monet kauniit kädet, jotka nyt lepäävät -hautakappelien holveissa, olivat ommelleet silkki- ja kultaneuloksin -sekä ritareja että paimenia, sekä karhuja että lampaita. - -Tämän rakkaan turvapaikan oli kotiin järjestänyt vapaaherratar -Louise, jolla oli tunnustetusti kehittynyt maku. Mutta hän salli -miehensä järjestää eräät ylhäiskuosisen yläkerroksen huoneet -eräänlaiseksi museoksi, jopa tunsi kiitollisuuttakin niistä ihailevista -huudahduksista, jotka ilahuttivat _hänen miehensä_ mieltä ja makua. -Arvokkaimpia huoneita oli taulugalleria, ja siellä tapaamme juuri nyt -parooni Sigesmundin innokkaasti tutustuttamassa miniäänsä kaikkiin -perhesuhteisiin, joista puhumiseen muotokuvarivit vaan voivat aihetta -antaa, ja sitäpaitsi kaikkiin niihin muihin mielenkiintoisiin -tietoihin, joita muuten oli annettavana tämän suuren ja kalliin, -arvossapidettyjen mestarien käsialaa olevan taulukokoelman johdolla. - -Vanhan herran mieleenkään ei juolahtanut, että joku kuolevainen -nainen tai mies voisi väsyä näihin selittelyihin ja asiallisiin -esitelmiin, ja mitä tulee Hermineen, joka edellisenä iltana miehineen -oli saapunut tänne, osoittautuivat hänen sielunsa ja aistinsa olevan -täysin hereillä, mitä myöskin hänen kysymyksensä ja johtopäätöksensä -todistivat hänen appiukkonsa niin suureksi mielihyväksi, että hän tuon -tuostakin keskeytti puheensa taputtaakseen Hermineä vapaalle kädelle, -Herminen toisen käden jatkuvasti liikuttaessa lornettia, ja samalla -sanoi appiukko mitä tyytyväisimmällä äänellä: - -— Sinä olet nainen, jolla on mainio ymmärrys ja aivan tavaton -käsityskyky. En tahdo mitään sanoa sinun koko olemuksestasi, sen saa -maalari, jolle uskotaan sinun muotokuvasi valmistaminen, esittää -oikeassa värisävyssään. - -Mutta jos oli Hermine kaikin' puolin tarkkaavainen kuuntelija -ja katsoja, niin oli hänen vieressään toinen nuori nainen, joka -monin tavoin ilmaisi täydellistä tarkkaavaisuuden puutetta. Niinpä -sitten, heti kun vanha parooni oli miniälleen lausunut yllämainitun -kohteliaisuuden ja lisännyt, viitaten yhteen muotokuvista: — Vai niin, -sinä herttainen tyttöseni, sinä huomaat isoisäni ja herra poikani -välisen yhtäläisyyden, mutta rakastettavana puolisona pidät miestäsi -kauniimpana, — tuo toinen nainen aivan epäkohteliaasti purskahti -nauramaan, huudahtaen äänekkäästi: - -— On kerrassaan naurettavaa, että vaimon aina täytyy olla -puolueellinen. Ja puolueellinenhan täytyy Herminen olla, ellei hän -huomaa, ettei Konnya ulkomuodoltaan eikä edes vartaloltaan voi verrata -hänen isänsä isoisään! - -Hermine punastui, mutta ei vastannut mitään. Vanha herra sensijaan -punastui ja vastasi, vaikka hänen äänessään, joskin se ilmaisi harmia, -kuitenkin oli tuo maltin sävy, mikä ei milloinkaan jätä henkilöä, joka -paroonin tavoin suuresti kunnioittaa sitä käsitettä, mikä sisältyy -sanaan sopivaisuus. - -— Amalia rakas, — sanoi hän, — saanen kait huomauttaa sinulle, että jos -meidän seuraamisemme on vaivaksi sinulle, minkä seikan jo hyvän aikaa -olen huomannut, niin tekisit paremmin, jos hakisit muuta ajankulua. - -— Niin, siten juuri aionkin tehdä. Keksin pienen viattoman ilkeyden -—- siitä aion hankkia iloa itselleni. Menen tapaamaan Konnya, joka on -ulkona puistossa, ja aion kertoa hänelle, että epäilen jonkun henkilön -täällä olemista syyksi siihen, että minun pormestarini on kieltäytynyt -tulemasta mukanani tänne ja että hän vain _puolittain_ lupasi edes -hakea minut täältä... Voi miten soma juttu siitä tulee; arvaan, että -Konny tulee mustasukkaiseksi, sillä mustasukkaisiahan ovat itserakkaat -miehet aina. - -— Toivon, että et tarkoita totta sillä, mitä sanot, — lausui Hermine -niin arvokkaasti, että se täysin salasi hänessä heräävän levottomuuden. - -— Sitä älä usko, — lausui joukkoon appi, — pikku pormestarinnamme -on luonteeltaan kevyt, mutta hän on pohjaltaan liian hyväsydäminen -leikkiäkseen tulenaroilla aineilla. - -— Sepä oli kaunis kohteliaisuus, mutta nyt minun on ikävä, eikä kait -mitenkään ole vakavaa vaaraa siitä, että hiukan ilveilen arvoisan herra -serkkuni kanssa. — Näin sanoen hän kuin salama leimusi pois. - -Hermine loi Amalia-rouvan jälkeen katseen, joka vanhalle herralle -ilmaisi, että nuori vaimo jo oli selvillä miehensä luonteen -epäluuloisuudesta ja merkillisyyksistä. - -— Herttainen tyttöseni, — sanoi hän, — aavistan mikä sinua -huolestuttaa, mutta ole aivan rauhassa. Vaimoni lähti juuri puhumaan -hiukkasen kahden kesken Konnyn kanssa, ja jos Amalia tosiaan on kyllin -narrimainen yrittääkseen tehdä mitä uhkasi, niin ei hän toki uskalla -vaimoni läsnäollessa, niin paljon kunnioittaa hän tätiään. Sitäpaitsi -poikani kyllä huomaa, että serkku pyrkii ilveilemään hänen kanssansa. - -— Niin kyllä, jos kysymys olisi jostakin muusta. - -— Ei, Hermine hyvä, sinä et saa tulla pahoillesi... Sinä tiedät, että -kielessämme on käsite sellainen kuin sovinnainen tasapaino. No niin, -minä, sinun vanha appesi, joka jo pidän sinusta, vakuutan sinulle, -että saan aikaan sellaisen sen varjopuolen ja valopuolen välillä, mikä -Konnyn luonteessa on. Mutta heitä pois nyt tuo kaikki mielestäsi! -Istukaamme sensijaan ja puhelkaamme hetkinen. Huomenna ja myöhemmin -voimme jatkaa kiertoamme täällä galleriassa ja antiikkisissa huoneissa. - -— Niin, kiitoksia vaan, tarkkaavaisuuteni ei olisikaan nyt aivan -vireillä. - -— Se on selvää, tyttäreni... No, näissä vanhoissa nojatuoleissahan on -oikein mukava istua. Ne kehoittavat kahta liittolaista luottamukseen. -Sanohan minulle sitten, miten luulet miehesi tulevan toimialallaan -menestymään. - -— Olisiko kysymys hänen valtiollisista vaiko yhteiskunnallisista -pyrkimyksistään? — kysyi Hermine hiukan ujona siitä, että häneltä -tällaista kysyttiin. - -—- Kysymys voi olla kummastakin. Hän voi muuten antautua -diplomaattisellekin uralle. Antautumista hovielämään olisi -hänenlaiseltaan mieheltä naurettavaa odottaakaan. Mahtaneeko hän aikoa -päästä yhdeksi maan edusmiehistä valtiopäiville? Hän kykenee kyllä -puhumaan, se on varmaa, mutta arvatenkaan minun puolueeseeni hän ei -tulisi kuulumaan? - -— Niin luulen minäkin, — vastasi Hermine hiukan hymysuin. — -Luonnollisesti hän, jos sille uralle antautuu, tulee vaikuttamaan -vapaamielisen puolueen riveissä. Mutta ellen ole pettynyt — tunnenhan -mieheni aikomuksia ja aatteita vielä niin vähän —, niin työskennellee -hän vielä pari vuotta yksinomaan kirjallisuuden ja maanviljelyksen -hyväksi. Hän sanoo olleensa aivan liian kauan poissa viimemainitun -parista... Mutta kas, tuossahan Amalia jo tulee takaisin. — Herminelle -se näytti olevan suureksi helpotukseksi. - -— Niin, kiitos vaan kohtalolle siitä! — Amalia piti kirjettä ylhäällä -kädessään. — Tässä raportti herra mieheltäni. Siinä taas uusi -päiväjärjestys. - -Eivät nuo mahdottomat ja yksinkertaiset miehet tiedä mitä oikein -tahtoisivat. Nyt ikävöi hän jo vaimoaan ja tulee hakemaan minua -muutaman päivän kuluttua. No, silloinpa tulee hänelle hauskaa! Saapa -hän minusta härnäilevimmän pikku noidan kimppuunsa, mikä aviomiehellä -on ollut kestettävänään. Mutta mitä näenkään?... Tuossahan tulee täti -itse... Eikö täti mennytkään tapaamaan Konnya?... - -— Se oli kyllä aikomukseni, — vastasi täti ja istuutui miniänsä -viereen, — mutta puistossa kuulin, että hän oli tavannut pehtoorin, -eikä tapaaminen niin ollen käynyt päinsä. Menemmekö ajelemaan -avovaunussa nyt aamupäivällä, hyvät nuoret naiset? - -— Mennään vaan, ainakin minä tulen kovin mielelläni, — riensi Amalia -vastaamaan. — Mutta Herminehän punastuu niin kauniisti, että tekee -miltei mieli uskoa, ettei hän ole varma siitä, mitä hän tahtoo tai mitä -hänen valtiaansa tahtoo. - -— Miten sinulla aina onkaan selvät mielipiteet kaikesta, — vastasi -vapaaherratar ja loi rouva pormestarinnaan nuhtelevan katseen. - -— Rakas täti hyvä, olen niin auttavainen mieleltäni, tahdoin vahvistaa -Hermineä hänen uudessa horjuvassa asemassaan, eikö _se_ ole kaunista? — -Hän katsahti parooni Sigesmundiin. - -— Jos minun kannatustani pyydät, sinä pikku viipperä, niin voit säästää -koreita kissantapojasi. Ehkä Herminellämme on työtä matkatavaroittensa -purkamisessa? - -— Niin tosiaan on asianlaita, — vastasi nuori rouva, — ei omieni, mutta -Konny on antanut minulle kunniakkaan tehtävän ottaa hänen kirjansa ja -käsikirjoituksensa matka-arkuista ja järjestää ne. Laitan kuntoon hänen -kirjoituspöytänsä. Sitten hän on luvannut hetkistä ennen päivällistä -koetella käsialaani. Hän on sanonut mieluummin joskus tahtovansa -sanella minun kirjoitettavakseni kuin itse kirjoittaa. - -— Ja tuollaiseen tehtävään sinä aiot lainautua, — huudahti Amalia. — -Tahtoisinpa nähdä, että herra pormestarini pyytäisi minulta jotakin -sentapaista! - -— Amalia rakas, — lausui vapaaherratar Louise äänellä, joka ilmaisi, -että hän tunsi olevansa jonkun verran huolissaan rohkeapuheisen, -nuoren sukulaisensa lausuntovapaudesta. — Tiedätkö, että vielä -nykyisinkin tunnen itseni ylpeäksi siitä, että mieheni sanelee -minun kirjoitettavakseni tuttavallisemmat kirjeensä. Olen myöskin -puhtaaksikirjoittanut yhtä ja toista. Eikö niin, Sigesmund rakkaani? - -— Kyllä, sinä olet aina osoittautunut sekä viisaimmaksi että -miellyttävimmäksi vaimoksi mitä olla saattaa. Ja huomaan, että rakas -pikku Herminemme aikoo käsittää asemansa yhtä kauniisti. - -— No, onnea vaan!... Mutta sen sanon, — nyt osoitti Amalia aika lailla -närkästyneensä saamastaan ojennuksesta, — että jos _minusta_ olisi -tullut Konnyn puoliso, niin en koskaan olisi päästänyt aviomiestäni -muovailemaan minua miten hän kaikessa itsekkyydessään vaan olisi -halunnut. Olen kyllä, luullakseni, varsin pehmeätä savea, mutta vain -sille, joka osaa muovailla minua. Toistaiseksi ei kukaan kuitenkaan -ole osoittanut osaavansa sitä taiteellista tapaa, mikä sitä varten -ymmärtääkseni olisi tarpeen. Nyt juoksen pukeutumaan, täti hyvä. - -Ja poissa oli hän kuin puhallettu. - -Parooni Sigesmund vaihtoi merkitsevän katseen vaimonsa kanssa ja nousi -ylös lähteäkseen ratsain tavalliseen tapaansa peltoja tarkastamaan. Hän -suuteli Herminen otsaa, vaimonsa kättä ja lähti sitten niin nopeasti -ulos, että hän käytävässä saavutti Amalian. - -— Pikku ystäväni, — sanoi vanha herra hiljaa, laskien kätensä Amalian -olalle. — Miksi tahdot näyttää huonoimmat puolesi? Onko aikomuksesi -saada jotakin pahennusta aikaan? Varo silloin! Miten mukautuvainen -miehesi lieneekin, niin kävisi sinulle ehkä epämieluisaksi, jos hän -alkaisi epäillä, että sinussa vaikuttavat muut tunteet kuin leikkivä -lapsellisuus! - -— Mitä! — huudahti Amalia lentäen tulipunaiseksi - -— Vaiti, vaiti! Mitä tulee suhtautumiseesi Hermineen, niin ajattele -käytöstapasi muuttamista. - - - - -X. - -Edelleen samoissa oloissa. - - -Hermine oli nyt järjestänyt yhden niistä kolmesta huoneesta, mitkä -oli jätetty vastanaineitten käytettäväksi, miehensä työhuoneeksi. -Kirjoituspöytä, kaikkine salkkuineen, oli täydessä järjestyksessä, -sohvan lähellä oleva kirjahylly valmiina käytettäväksi lepohetkinä; -pienellä pöydällä oli vesikarahvi ynnä jäätä ja soodavettä; siinä -olivat näkysällä myöskin sikaarikotelo ja tulitikut. Akkunaverhot -olivat parahiksi alhaalla, ja ikkunoitten alaosassa olivat vihreät -ruukkukasvit luonnollisina kaihtimina. - -Hermine seisoi kynnyksellä ja tarkasteli työtänsä. Hänen silmistään -säteili sisäinen ilo, joka lisäsi hänen kukkeuttaan. Mutta mistä -johtui, että näitten silmien teeskentelemätön ilme ikäänkuin verhoutui, -kun hän tunsi miehensä askeleet? Hän loi nopean katseen kuvastimeen ja -kävi kasvonilmeeltään hiukan kuin mielipahaiseksi huomatessaan kuvansa -säteilevämmäksi kuin sen oikeastaan hänen mielestään olisi tullut olla. -Hänen miehensähän ei _tahtonut_ hurmautua hänen kauneudestaan. Sitä -ominaisuutta ei hänen vaimonsa mitenkään saisi tavotella. Niinpä oli -aamupuku, mikä Herminellä vielä oli yllään, tavattoman yksinkertainen -ja vaatimaton, vaaleanharmaa väriltään ja kuosia, joka ei verhoamiseen -nähden jättänyt toivomukselle mitään sijaa. Se erosi niin paljon, -kuin vaan mahdollista on, Amalian liehuvasta puvusta, jossa oli -nauharuusuja, pitsejä, nappeja ja koristuskaistoja. - -Konny astui sisään. - -Hermine kääntyi miehensä puoleen ystävällisesti hymyillen. Konny ojensi -hänelle kätensä ja ystävällisesti pudistaen hänen kättään lausui vallan -liikutettuna: - -— Kas vaan, sellaista se on kun on nainut mies ja vaimolla on makua ja -ymmärrystä! Ellet sinä olisi järjestänyt tätä miellyttävää huonetta -minulle ja saanut sitä niin mukavaksi kuin väsynyt matkamies ikinä vaan -saattaa toivoa, niin olisin nyt saanut ruveta hakemaan kaikkea tätä -matka-arkuista. Kiitos, Hermine! Heittäydyn aluksi sohvalle. Sanelu -täytyy lykätä toistaiseksi, sillä lörpötellessäni pehtoorin kanssa ovat -kaikki aatokset haihtuneet mielestäni. - -— Enkö saa tarjota sinulle soodavettä? - -— Kyllä, kiitos! Ja istuudu sitten tähän viereeni ja kerro mitä pidät -isästä ja äidistä — ja pikku rouva Amaliasta. Olen varma siitä, että -galleriassa olet hyvin suoriutunut. - -— Kyllä, sinun isäsi — rakastan jo hellästi ja lämpimästi -appivanhempiani! — sinun isäsi oli luullakseni varsin tyytyväinen -siihen taideaistln vähään, mitä osoitin. Mutta meitä häiritsi serkkusi, -jota en oikein ymmärrä. - -— Millä tavoin? Sanopa se minulle suoraan! Näytät epäröivän; älä tee -sitä, Hermine! Miksi ei Amalia ole miellyttänyt sinua? - -— Olisin kiitollinen, jos tahtoisit kysyä sitä äidiltäsi. - -— Ei, en luule kiertoteistä olevan apua. - -— Olkoon menneeksi: hän näyttää hautovan joitakin pikku ilkeyksiä sen -vuoksi, että minä kieltäydyin seuraamasta anoppiani ja häntä ajelulle. -Minä sanoin että järjestäisin kirjasi ja käsikirjoituksesi, koska sinä -olit luvannut antaa minun kirjoittaa sanelun mukaan. - -— Vai niin, no sitten ymmärrän asian! Hän luonnollisesti kerskasi -omalla vapaalla asemallaan ja koetti pistellä sinua? No, se ei merkitse -mitään! Vaimot voivat eri tavoin osottaa rakastettavuuttaan. Oletko -varma siitä, että mitään muuta ei ollut kysymyksessä? - -— Mutta oletko _sinä_, Konny hyvä, varma siitä, että on oikein sinun -vaatia, että toistan tässä kaikki serkkusi pikku ajattelemattomuudet? - -— Kyllä, siitä olen varma ja uskon ettei hänen lörpöttelyssään, -tolkuttomassa kuten tavallista, se myönnettäköön, voi olla mitään -salattavaa tai tärkeätä. - -— Olkoon sitten. Kun hän väsyi katselemaan maalauksia, sanoi hän, että -hänellä ei ollut hauskaa ja että hänen senvuoksi täytyi keksiä jokin -pikku ilkeys. Hän lupasi hakea sinut, kertoakseen että hän _luuli_ -miehensä minun tähteni kieltäytyneen seuraamasta häntä tänne ja että -hänen miehensä tuskin oli luvannut noutaakaan häntä. Mutta hän tuli -heti takaisin, kädessään avoin kirje, joka oli tullut hänen mieheltään -ja jossa juuri ilmoitettiin, että herra pormestari aikoi muutaman -päivän kuluttua saapua tänne. - -— Vai niin, hän tulee siis todellakin. — Veri hiukan nousi Konnyn -kasvoille. — Ja tuo pikku lepakko todella arveli voivansa joillakin -viattomilla salaviittauksilla herättää minun mustasukkaisuuteni! -Mutta ole siinä tapauksessa aivan rauhassa, Hermine hyvä. Kun sinä et -tuota miestä rakastanut teidän ollessanne kihloissa, olet sinä oleva -viimeinen nainen maailmassa saattamaan levottomaksi miestä, jonka -kanssa kaiken tuon jälkeen vapaan valintasi perusteella olet mennyt -avioliittoon. - --— Mistä syystä lienenkin mennyt avioliittoon, — vastasi Hermine, — -niin on varmaa, että koskaan en ole miehelleni noin loukkaavasta syystä -antanut aihetta levottomuuteen. Mutta sitä tapaa, millä Amalia tahtoi -hankkia itselleen ajankulua, pidin kylläkin sopimattomana, koska se -sinussa olisi voinut herättää, jolleikaan juuri levottomuutta, niin -ainakin ärtymystä, sillä hän käyttelee pikku aseitaan tavalla, johon -kyllä ainakin jonkun verran sietää huomiota kiinnittää. Sinun on syytä -muistaa tämä, jos hän joskus taas joutuu ikävystymään. Hän ei ole -niinkään ajattelematon, enkä tahdo salata sinulta, että hänen mentyään -sinun äitisi saattoi minut ymmärtämään, että Amalia tuntenee hiukkasen -kateutta jonkin kokemansa pettymyksen vuoksi. - -— Sellainen on vain äidillistä kuvittelua. Mutta miten lieneekin -asianlaita ollut, niin luulin sinun, Hermine, olevan liian -ylevämielinen katkerasti arvostellaksesi kilpailijaa, jonka olet -voittanut. - -— Konny, ammut sanoillasi tahallisesti sivu maalin. Olen yhtä -vähän voittanut mitään kilpailijaa, jota sinä et ole koskaan -ajatellutkaan, kuin minä olen osottanut katkeruutta Amaliaa, entistä -muka kilpailijaani kohtaan. Olen huomannut sinut luonteeltasi -epäluuloiseksi, ja yhtenä aviovaimon velvollisuuksista olen pitänyt -sitä, että välttää huonojen vaistojen herättämistä. Mutta sinä taidat -koettaa pidättää haukottelua, aiot ehkä nukahtaa hetkiseksi ennen -päivällistä. Minä menen sillä välin pukeutumaan. - -— Tee niin, Hermine hyvä. Taitaa tulla vieraita, kuten tavallista. -En ymmärrä, miten vanhempani yhä jaksavat pitää kotinsa avoinna niin -paljoille vieraille. Tahtoisitko sinä, että me eläisimme samaan tapaan? - -— En, jos sitä vaan voi välttää. - -— Se käy kyllä laatuun, kun vaan _tahtoo_. - -— Sitä en usko. - -— Mutta sinussahan on oikea vastustushalu. Miksi ei voisi järjestää -elämäänsä makunsa mukaisesti? - -— Sen vuoksi että niin monet henkilöt, tarkoitan varsinkin miehiä, ovat -ennen avioliittoon menemistään muodostaneet kokonaisen joukon suhteita, -jotka pakottavat heidät elämään aivan toiseen tapaan kuin elää -sellainen, joka sinun laillasi katsoo henkiset harrastukset kaikkea -muuta tärkeämmiksi. - -— Ja joka on saanut seuraajattaren, joka... - -— ... on samaa mieltä miehensä kanssa. Voin hyvin ymmärtää vanhempiesi -elämän. Mutta kiitän Jumalaa, Konny rakas, siitä että meidän elämämme -ei ole tulemassa samanlaiseksi. - -— Ja minä kiitän Jumalaa siitä, että olen saanut vaimon, joka ajattelee -sillä tavalla. - - * * * * * - -Neljätoista päivää oli kulunut siitä kun vastanaineet tulivat -Sigesbergiin, ja kahdeksan päivää siitä kun seuraa lisäämään oli tullut -Herminen entinen sulhanen, herra pormestari Albert Ellers. - -Tämä nuori mies, vaikkakaan hän ei ulkonaiselta olemukseltaan ollut -aivan niin ylväs kuin parooni Konny, oli kuitenkin kieltämättä -sekä arvokas ja hieno että miellyttävä ulkomuodoltaan. Ja hänen -esiintymisessään ilmenevä huoleton sulavuus teki edullisen vaikutuksen; -siitä ei vähimmässäkään määrässä ilmennyt, että hän olisi tuntenut -itsensä huonommaksi vaimonsa rikkaita, ylhäisiä sukulaisia. Mitä tuli -hänen suhteeseensa tähän levottomaan, liehuvaan vaimoonsa, niin ei -hän näyttänyt ottavan pahakseen vaimonsa pikku yrityksiä osottautua -pisteliääksi itsevaltiaaksi; pikemmin kohteli herra Ellers vaimoaan -kuin pientä lasta, jota joskus täytyy hiukkasen hillitä. - -Vanha isäntäväki osotti kiintynyttä kunnioitusta ja hyväntahtoisuutta -tätä kunniallista ja rakastettavaa nuorta miestä kohtaan, joka -näytti olevan kuin luotu Amaliasta huolehtimaan ja jota tämä pikku -naishenkilö, huolimatta kaikesta emansipatsionistaan, kuitenkin kaiken -kaikkiaan ilmeisesti kunnioitti. - -Miten sitte suhtautuivat Konny ja hänen vaimonsa tähän mieheen, jonka -Konny havaitsi olleen hänelle paljon merkitsevämpänä kilpailijana -kuin hän oli uskonutkaan? Koko olemukseltaan oli Ellers kuitenkin -niin veljellisen avomielinen ja silti myös niin kunnioittava Hermineä -kohtaan, niin ystävällinen ja myötämielinen hänen miehelleen, kuin ei -koskaan olisi ollut muuta suhdetta heidän välillään kuin nykyinen. -Siitä huolimatta Konny ei ollut aivan tyytyväinen... Ja Amalia, -pyydystellen aina itselleen tilaisuutta pieneen ylimääräiseen hupiin, -heitteli yhtämittaisesti pieniä viattomia ilkeyksiään. - -— Rakkahin pormestari, enhän toki minä kaiketikaan ole niin vaativainen -vaimo, että sinun aina meidän kävelyllä ollessamme tarvitsee tarjota -_minulle_ käsivarttasi. Ajattele toki serkkuasikin ja anna minun joskus -saada osalleni Konny. _Minä_ en ole ollenkaan mustasukkainen, eikä -Konnykaan... Mutta miten lörpöttelenkään turhia! Konnyn otsalla on -uhkaavammat pilvet kuin taivaalla onkaan, niin harmaa kuin sekin on... -Hyi, Konny, miten huolimattomasti tarjoat minulle käsivartesi. Katso -minun miestäni, hän on paljon huolekkaampi; niinpä näyttääkin Hermine -tyytyväisemmältä kuin minä. - -Tähän suuntaan oli Amalia-rouva väsymätön, ja jos hänen miehensä joskus -loi häneen nuhtelevan silmäyksen, näytti hän tavattoman hämmästyneeltä, -alkoi katsella oikealle ja vasemmalle pukuaan, nosteli sen ilmavimpia -osia (hän oli aina puettu jonkinlaisiin liehuviin pukuihin) ja kysyi -sitten rakastettavan lapsen ilme kasvoillaan: — Huomasitko jotakin, -ystäväni, sano? Näitkö jotakin olevan epäjärjestyksessä? - -Aviomies ei silloin luonnollisestikaan voinut antaa minkäänlaista -selitystä, mutta onnettomuudeksi kuuli Konny kerran, kulkiessaan -erään huvimajan ohi, missä pormestarin ja hänen rouvansa piti hoitaa -kirjeenvaihtoaan, edellisen kutakuinkin vakavasti lausuvan vaimolleen: - -— Kuulehan, Amalia hyvä, en pidä sinun viittailuistasi meidän -ollessamme yhdessä Konnyn ja hänen vaimonsa kanssa. Sinun -lörpöttelylläsi on kai jokin tarkotus, ja sinun vaikutteesi eivät -_voi_ olla puhtaat. Mitä oikein tarkotat? Tahdotko saattaa Konnyn -mielipahoilleen? - -— Mikä minut sellaista saattaisi tahtomaan? vastasi Amalia-rouva -nauraen. — Serkkuni tietää kovin hyvin, että leikki ja pila kuuluvat -luonteeseeni, kun sellaiselle päälle satun. Mutta sen sanon sinulle, -sinä viisas lainoppinut, että juuri se vastenmielisyys, mitä _sinä_ -tunnet minun pikku lörpöttelyäni kohtaan, näyttää epäilyttävältä. Olen -puolestani vakuutettu siitä, että sinä olet päässyt rakkaudestasi -Hermineen, jos koskaan olet häntä rakastanutkaan, mutta eikö voi -viattomanakin joutua epäillyksi, jos näyttää niin vaivautuneelta kuin -sinä joskus, kun minä kehoitan sinua tarjoamaan hänelle käsivartesi? - -— Sinä et ole hyvä vaimo, Amalia, kuu keksit kaikenlaisia -hyttysenpistoja. — Herra pormestari sysäsi tuolin kolisten loitolle -pöydästä ja otti hattunsa. - -Konny ehti töintuskin välttää kohtausta, joka siinä hetkessä olisi -tuntunut varsin tukalalta. - -Puiston perimmäisessä, synkimmässä osassa heittäytyi hän nurmikolle -ja alkoi lukea taskustaan ottamaansa vihkoa. Mutta mitä hän lieneekin -lukenut vihkostaan, ei hän ainakaan saanut mieltään pakottamallakaan -kiintymään siihen, mitä siinä puhuttiin _kansantaloustieteestä_, sillä -hänessä oli jotakin, joka ikäänkuin väkisin työnsi hänen silmiensä -eteen toisen tekstin, ja tämä teksti sisälsi seuraavaa: - -— Tuo toinen mies rakastaa häntä vielä, aivan varmasti on asia siten! -Ja vaimoni ei ainakaan vastenmielisesti ole hänen seurassaan! - -Harmistuneena käänsi Konny kuitenkin pian katseensa tästä väärästä -tekstistä. Hän muisti että Amalian mies eräänä iltana, kun he molemmat -kahden polttelivat sikaarejaan puistokäytävässä, avomielisesti oli -kertonut hänelle syyn sekä kihlaukseen että sen purkautumiseen. - -— Se oli, — sanoi hän suoraan tapaansa, — hyvä opetus minulle, ja olen -siinä käsityksessä, että tuollaiset lastenkeskiset kihlaukset, joita -määräämässä ovat vanhempien halut, ovat aina luonnottomia. Olisin -epäilemättä voinut, kuten sanotaan, mielettömästi rakastaa serkkuani, -joka on kerrassaan hämmästyttävän kaunis, älykäs ja kykenevä tulemaan -miehelle mitä jaloimmaksi seuraksi. Mutta onneksi meille molemmille -rakastin häntä enemmän ylpeänä, saavuttamattomana serkkunani, jonka -sydän ilmeisestikään ei vapaaehtoisesti ollut minun, kuin omana -vapaasti valitsemanani morsiamena. Olimme kuitenkin molemmat sitä -mieltä, että meidän ainakin pitäisi koettaa sopeutua yhteen, kun -Herminen äiti kuolinvuoteellaan selitti, että hän ei voi kuolla -rauhassa, ellei näe meidän käsiämme yhtyneinä. Koetimmekin aluksi -käsittää suhteemme kauniin velvollisuuden määräämäksi, ja, toistan sen, -Hermine olisi helposti voinut käydä minulle sanomattoman rakkaaksi, jos -hän vaan olisi antanut minulle vähintäkään toivetta. Mutta heti kun -aloin kyetä häntä täysin käsittämään, päätin ehdottomasti, että annan -hänelle takaisin vapauden, jota hänen ylevämielinen luja luonteensa -esti hänet pyytämästä. Se aika, jolloin voin tarjota vaimolle kodin, -oli vihdoin tullut, ja vapautin hänet silloin, samalla kun tein -vapautuksen täydelliseksi sillä tavoin, että pian sitten kosin _sinun_ -serkkuasi — joka, se on ilmeistä, on kovin erilainen kuin Hermine, -mutta kuitenkin hyvin sopii minulle, joka ehkä olen hiukan hidas -mieleltäni. - -Kaikki nämä selitykset, joiden pyytämiseen Konnylla ei ollut -minkäänlaista oikeutta, mutta jotka hänelle jalomielisesti oli annettu, -tulivat nyt hänen mieleensä, ja hän häpesi niitä outoja tunteita, joita -Amalian hillitön kieli hänessä ajoittain herätti. Samalla vaivasi hänen -omaatuntoaan se, että hän ei suoramielisesti puhunut vaimonsa kanssa -asiasta. Mutta arka, pelonalainen tunne, mikä hänessä syntyi aina kun -hän luuli voivansa liiaksi antautua aistinvaikutteiden valtaan, oli -hänessä vallitsevana nytkin. - -Tulisiko Konnysta koskaan onnellinen? Sitä hän ei ollut koskaan ollut, -ja hänen sielussaan oli jotakin, joka näytti kieltävän häntä edes -pyrkimästä sellaista tilaa saavuttamaan. - - - - -XI. - -Sigesbergissä oleskelu loppuu. - - -Oli pormestarin ja hänen rouvansa lähdön edellinen päivä. - -Parooni Konny seisoi akkunan ääressä työhuoneessaan ja katseli -ikkunankaihtimien vihreitten säleiden välitse, miten hänen vaimonsa -kauniilla pihamaalla hieno siro puku yllään (tänään olivat tulossa -suuret jäähyväispäivälliset) näytti olevan mielenkiintoisessa -keskustelussa serkkunsa kanssa. - -Vastikään naimisiin mennyt aviomies ei koskaan ollut niin -todellisesti kykenemättä koettanut kääntää katsettaan valitsemastaan -seuraajattaresta. Vaikkapa hän ummisti silmänsäkin, näki hän vaimonsa -syvät, tutkimattomat silmät, näki miten niitten syvyyden yli -säihkyvä kimppu auringonsäteitä jäi luomaan valoaan tummansiniselle -silmäterälle. Voivatpa tosiaan tuollaiset silmät hurmata miehen, ja -tuo muodonkaunis vartalo, kuin taiteellinen uni, kauttaaltaan niin -miellyttävä, ja koko tuo hieno naisellisen ihastuttavuuden, kainouden -ja ylevyyden kokoomus, kaikki se oli kuin vartavasten luotu kiusaamaan -ja vetämään aviomiestä kaikista terveistä ja sekä filosofian että -moraalin avustuksella omaksutuista, jo aikoja sitten vakiintuneista -periaatteista. - -Tällä epäotollisella hetkellä sattui käymään niin hullusti, että -hänet, vaikkei hän ollut mitään kuullut, yllätti kevyt kädenlyönti -olkapäälle. Häntä puistatti ajatus, että se olisi voinut olla Amalia, -joka täten olisi päässyt näkemään hänet kaiken ylvään arvokkuutensa -täysin menettäneenä. Millainen aihe pienten, myrkyllisten nuolten -heittelemiseen! Onneksi puhutteli häntä toinen ääni; tulija oli hänen -äitinsä, mutta sittenkään hänestä ei ollenkaan ollut mieluista kuulla -tämän iloisella leikillisellä äänellä huudahtavan: - -— No, mutta onpa odottamatonta nähdä herra poikaani noin innostuneena! -No, no, esineen vuoksi kyllä kannattaakin poiketa vanhoilta raiteilta. -En kykene sanomaan sinulle, miten onnelliseksi tunnen itseni nähdessäni -Konnyni vihdoinkin joutuneen uudelle tolalle. - -Mutta nyt kutsui nuori parooni kaikki apujoukot lippujen alle -avukseen, ja ylpeyden, itserakkauden, stoalaisen tyyneyden ja kai -puolueettomuutensa jättäneen valtiaskylmyyden johtajana oli syvästi -haavoittunut miehekkyyden tunne. - -Äiti aivan hämmästyi poikansa äkkiä muuttunutta kasvonilmettä. - -— Äiti hyvä, minun pitäisi melkein tuntea itseni lohduttomaksi siitä, -että äiti saa havaita pettyneensä. Mutta jos jotakin outoa näkyi -kasvoillani, niin pelkäänpä, että se ei johtunut sen kauniimmasta -syystä kuin mielipahasta. Onko tosiaan nähtävissä tarkemman harkinnan -perusteella valmistettua pukua kuin se, mikä rakkaan vaimoni yllä nyt -on? Hän tietää kovin hyvin, että pidän tummista väreistä, ja kuitenkin -on hänellä vaaleankeltainen silkkipuku, ja pitsien sekä rusettien -määrässä kilpailee hän jopa itsensä Amalian kanssa. - -— Poika hyväni, pitsit ovat mustia, ja onhan hän sitäpaitsi -kauttaaltaan mustan silkkishaalin Verhoama. Juuri siitä saa hän niin -vakavan arvokkuuden koko olemukseensa. - -— Niin, shaalin, joka täydelleen läpinäkyvästi peittää hänen kaulansa -ja hartiansa. - -— Sinä olet mieletön! Ei kait hän suurilla päivällisillä voi tehdä -itseään naurettavaksi esiintymällä korkeakauluksinen puku yllään. - -— Entä _minun_ makuni ja minun horjumaton mielipiteeni... - -•— Ne _täytyy_ hänen jättää huomioonottamatta kunnioituksesta appeansa -kohtaan, joka tulisi aivan tyytymättömäksi, ellei Hermine olisi -huolehtinut ulkomuodostaan, jota appi ei halua miellyttävyydessä -voitettavan. Hän kerskaa sitäpaitsi niin mielellään kauniilla -miniällään, jonka tämänpäiväisen puvun hän itse on tilannut. Muuten on -sinulle lohdutukseksi se, että sinä lyhyenä aikana, minkä tällä kertaa -vielä täällä olette, ei muita kutsuja enää ole. - -— No olisipa se edes hyvä! En pääse käsiksi mihinkään vakavaan työhön -enkä perusteelliseen ajatteluun, niin kauan kuin tätä pintapuolista -elämää jatkuu. - -— Mutta, rakas ystävä, sinähän olet vast'ikään mennyt naimisiin! -Silloinhan on kuherruskuukausi! - -— Tosin siitä perittyyn tapaan puhutaan, mutta minusta tuntuu -siltä kuin avioliiton ensimäistä kuukautta tulisi nimittää -orjantappurakuukaudeksi — silloinhan vasta aletaan sovitella -yhteen erilaisia mielipiteitään, vaatimuksiaan, pieniä ja suuria -tottumuksiaan. Tässä on ratkaistavana hienotuntoisuuskysymys, -tässä sovinnaisuuskysymys, tässä siveydellinen, uskonnollinen, -yhteiskunnallinen kysymys. Lyhyesti sanoen, omassakin mielessä on -kaikki sikin sokin, eikä tiedä oikein, onko maanpäällä vaiko kuussa. -Arvelen, että koko ensimäinen vuosi menee asioitten järjestämiseen ja -yhteisen elämän saamiseen oikeille perusteille. - -— Konny rakas, jos arvoisa pormestarimme, joka on saanut erään -pikku Amalian kumppanikseen, pitäisi tuollaisen esitelmän, niin -voisi siinä olla tottakin joukossa; mutta sinä, joka olet saanut -sekä ulkomuodoltaan että avuiltaan niin mainion vaimon, sinä olet -kiittämätön Jumalaa kohtaan noin puhuessasi. Pelkään, että sinä et -kykene tuntemaan kotoista onnea. - -— Onni, äiti hyvä, on kovin epämääräinen sana ja ennen kaikkea aivan -horjuvainen käsite. Ihminen ei ole maailmaan tullut onnen vuoksi, vaan -tutkiakseen ja työtä tehdäkseen. Elämä on liian vakava asia antaakseen -suurta sijaa haavemielisyydelle. - -— Mutta siinä tapauksessa haluaisin tietää, mikä voima se saattoi sinut -ensin jättämään edullisen paikkasi lähetystössä ja sitten, ollessasi -matkoilla, äkkiä kuin salama tulemaan Ruotsiin, ei meidän luoksemme, -vaan toiseen kotiisi, minne et kuitenkaan tullut ennen kuin postin -välityksellä olit kosinut ja määrännyt sekä kihlauksen että hääpäivän. -Eikö tämä johtunut rakkauden ja onnen halusta? - -— Se johtui halusta saada itselleni rauhallinen ja järjestetty koti, -missä hyvä ja viisas vaimo hallitsisi ja olisi tuottamassa perhe-elämän -luonnollista iloa. Tätähän olin niin kauan halunnut ja kun sain kuulla -että Hermine rikottuaan aikaisemman suhteensa yhä eli vapaana, päätin -minä, kauan harkittuani asiaa, viedä sen päätökseen. Mutta kas, nyt -tulee rouvani sisään antaakseen appensa liehakoida häntä, ja tuossa -tulevat ensimäiset vaunut. - -— Hyvästi sitten, herra filosofi! Sinä kait pian alat harkita valmiiksi -järjestelmää tulevan perillisesi kasvattamiseksi. - -Äidin lausuessa viimeisiä sanojaan tuli Konnyn kasvoille kaunis -vivahdus: niistä katosi kaikki kankea ja teennäinen, ja hänen -huulillaan viivähti hetkisen lempeä hymyily. - -Mutta nyt avautui äkkiä ovi, ja Amalian ääni kaikui läpi huoneitten. -— Oletko sinä valmis, Hermine? Siunatkoon, onko Hermine jo alhaalla! -Sitten varmaan _toiset_ serkukset ovat tapaamassa toisiaan. Se on aivan -hirvittävää, mutta sanohan, Konny, enkö ole mielestäsi soma, tämä -ruusunpunainen silkkiharsopuku päälläni! Huolimatta pormestarinrouvan -arvokkaasta asemasta, pukeudun mieluummin tällaisiin ilmaviin pukuihin. -Katsos minua, sinä jörri, vai eikö minussa ole mitään katsomisen -arvoista? - -— Kyllä, mutta pelkään, että lennät pian pois monine liehuvine -hameinesi. Miten voi kunniallinen nainen esiintyä tuolla tavoin -pyntättynä? Sinähän olisit omiasi pikku prinsessaksi johonkin -teatteriin. Mitä sanovat raatihuoneen herrat kaikesta tästä harsojen, -nauhojen ja kukkien hetalejoukosta? - -— He sanovat, että pormestarin rouva on ihastuttava. Hyvästi siksi, -sinusta on entistä vähemmän mihinkään. - - * * * * * - -Suurten päivällisten päivä oli joutumassa iltaan, ja kun elokuu -varjoineen juuri oli alkamassa, oli parooni Sigesmund, tehdäkseen -juhlan kylliksi niitten nuorten parien arvoiseksi, joitten kunniaksi se -annettiin, pannut toimeen komean ilotulituksen siinä osassa puistoa, -mikä oli lähinnä: näky, jota aremmat vieraat katselivat parvekkeelta, -mutta muut kävellen puistossa nauttimassa rauhaisasta, kauniista illasta. - -Hermineä oli koko ajan niin ihailtu ja vieraat olivat niin häärineet -hänen ympärillään, että hänen miehensä oli saanut katsella häntä vain -kaukaa, puhuessaan paikkakunnan mahtimiesten kanssa politiikasta ja -maataloudellisista asioista. Mutta kaikkein enimmin liehitteli Herminen -ympärillä ihastunut appiukko. Hän, joka muuten oli mitä huomaavaisin -_kaikkia_ naisia kohtaan, asetti tällä kertaa miniänsä mitä ilmeisimmin -etualalle ja nauroi vain, kun Amalia, liidellessään toiselta ryhmältä -toiselle, väitti tuntevansa itsensä hirvittävän loukatuksi isännän -huomaamattomuuden vuoksi. - -Kävellessä täytyi kuitenkin vanhan herran, joka oli saanut osalleen -paikkakunnan parhaimman naispuolisen huomattavuuden, jättää pojalleen -oikeus saattaa vaimoaan. Ja Konny hämmästytti aika tavalla vaimoaan -tuomalla käsivarrellaan lämpimän shaalin, jonka suvaitsi kietoa -vaimonsa ympärille, minkä jälkeen aivan rauhallisesti otti hänen -käsivartensa kainaloonsa. - -Kaikki vieraat kehuskellen riemuitsivat parooni Sigesmundin -kohteliaisuutta osoittavista menestyksellisistä laitteista, mutta -kun suosionhuudot ja kohteliaisuudet hiukan hiljenivät, hajaantuivat -kävelijät joka taholle, jolloin myöskin niille käytäville, joita muu ei -valaissut kuin kalpea kuu, tuli yksinäisiä pareja. Liikkuminen olikin -kyllä tarpeen, ennenkuin käytiin illallista nauttimaan. - -Yhdelle käytävistä, joilla ei juuri ketään muita ollut, oli Konny -vienyt vaimonsa. - -— No, — sanoi hän, oltuansa ääneti verraten kauan, — sinun täytyy -todellakin olla tyytyväinen saavuttamaasi huomioon! Miten erilaisin -ovatkaan ne kevyet ja vilkkaat keskustelut, joihin tänään olet ottanut -osaa, niihin verraten, joita _meillä_ oli keskenämme ensimäisen -tuttavuutemme aikana! - -— Konny hyvä, sinä sanot tätä sillä äänellä kuin olisi sinusta ollut -mieluisampaa, etten olisi herättänyt vähintäkään huomiota. - -— Minunlaatuiseni aviomies ei suuresta seuraelämästä löydä mitään, -mikä voisi häntä miellyttää, ei edes siinä tapauksessa, että hänellä -on kunnia nähdä vaimollensa uhrattavan suitsutusta, josta korvaukseksi -vaimo heittää ympärilleen rakastettavuutta, hymyilyjä, ajatuksia ja -vaikutteita. - -— Tuossa kaikessa, ystäväni, on niin vähän totuutta, että minä -päinvastoin koko ajan, päivällisten alusta aina siihen asti, kunnes -pääsimme kävelylle, elin todellista kaksoiselämää. Pintapuolista -huomaavaisuutta ja kevyitä sanoja olen suonut niille, jotka minua -ovat puhutelleet, mutta mieleni ja todelliset ajatukseni ovat olleet -sinun luonasi. Eikö Konny kertaakaan tule luokseni, enkö edes saa -sydämellistä silmäystä häneltä osakseni? - -— Tuopa kuulostaa varsin kauniilta. Onnettomuudeksi on tunnettu asia, -että huomiota osakseen saavat aviovaimot mielellään antavat ihmisten -nähdä, että myöskin heidän miehensä osoittavat heille kunnioitustaan; -mutta sitä sinä saat turhaan _minulta_ odottaa. - -— Niinkö väärin, ja nähtävästi tahallasi, ymmärrät minun tarkoitukseni! -Minä en ole turhamainen enkä keikaile, ja kuu ikävöin sinua, tein sen -sinun itsesi tähden, enkä siinä halpamaisessa mielessä, mihin sinun ei -olisi pitänyt viitatakaan. - -— Suo anteeksi minulle siinä tapauksessa, Hermine! Kaikki tämä touhu -on tehnyt minut ärtyisäksi, ja kiitos sinulle siitä, että et osottanut -olevasi loukkaantunut. Mutta _yhdessä_ innostuneessa keskustelussa sinä -toki tänään olit, jolloin varmasti olit kaukana minusta. - -— Tarkoitat sitä keskustelua, missä ennen vieraitten saapumista olin -serkkuni kanssa. Mutta siinäkin taas erehdyt. Puhuimme sinusta ja -siitä, miten hyvä Jumala oli ollut, antaessaan minulle juuri _sen_ -miehen, jonka seuraajattareksi uskoin parhaiten sopivani. - -— Ja mitä vastasi hän sinulle? - -— Hän sanoi olevansa vakuutettu siitä, että minun valintani olisi -osoittautuva sitä onnellisemmaksi, kuta kauemmin olisin naimisissa, ja -että hän oli Jumalalle kiitollinen siitä, että tämä onni oli tullut -osakseni. - -— Se oli jalosti sanottu, ja kauniisti sinäkin teit, kun ilmoitit sen -minulle. Ole varma siitä, että hän on oikeassa; mutta voiko _hän_ olla -onnellinen? - -— Hän vakuutti minulle olevansa onnellinen. Mutta nyt alkavat kaikki -poistua puistosta. Illallisaika lähestyy, meidän täytyy seurata virran -mukana. - -— Viivähdä vielä vain vastataksesi erääseen muistoon. Kun alotimme -häämatkamme, eivät sinun ajatuksesi avioliittosuhteesta nähdäkseni -olleet aivan samat kuin nyt? - -— Ne olivat samat, muita arvostelen nyt ehkä asioita vähemmän -puolueellisesti. - - - - -XII. - -Jäähyväiset ja kotiintulo. - - -Vanhemmilta otettavat jäähyväiset koskivat paljon enemmän Hermineen -kuin Konnyyn, joka — huolimatta siitä, että mitä syvällisimmin rakasti -vanhempiaan — ei kuitenkaan täysin hyvin viihtynyt lapsuudenkodissaan. -Tämä johtui ilmeisesti siitä, että Konnyn ja hänen isänsä mielipiteet -tuskin missään yleisissä kysymyksissä soveltuivat kunnolla yhteen, ja -muuten myöskin siitä, että alituinen vieraitten tulva tuntui hänestä -samassa määrin vastenmieliseltä, kuin se pitkäaikaisen tottumuksen -vuoksi oli luonnollinen ja mieluisa hänen vanhempiensa mielestä. - -Kun hän oli keskellä syväaatteisinta työtä, häirittiin häntä -pyytämällä tulemaan alas jonkun vieraan vuoksi, ja jos hän silloin -vastasi kieltäytyen, tuli parooni Sigesmund itse ovelle, selittäen -aivan välttämättömäksi pojan tulemisen alas. Jos Konny sitten -oli tottelemattoman pojan kaltainen, joka lupasi tulla, mutta ei -tullutkaan, silloin astui sisään hänen hyvä, rakastettava äitinsä ja -hyväili häntä, kunnes sai hänet lähtemään työpöydän äärestä. - -Hermineä sekä appi että anoppi rakastivat lämpimästi. Mutta kyllä -olivat heidän hänelle antamansa neuvot erilaisia, osoittaen heidän -erilaista käsitystään siitä vaikutusvallasta, mikä miniällä olisi -poikaan. Ehkä olisi oikeampaa puhua miniän tulevasta vaikutusvallasta, -sillä tavallisista silmistä oli omiaan näyttämään siltä kuin -Hermine koskaan ei tulisi kuulumaan sen luokkaisiin naisiin, jotka -voivat vaikuttaa miehensä tunteisiin paljon vähemmän kuin hänen -mielipiteisiinsä. - -— Herttainen Hermine rakkaani, — sanoi parooni Sigesmund muutamia -päiviä senjälkeen kun pormestari ja hänen puolisonsa olivat -matkustaneet, heidän usein uudistuneeseen tapaan kävellessään -taulugalleriassa, — olen vanha valtiomies, jota mitkään -välinpitämättömät kasvonilmeet tai jäykkä käytös ei voi erehdyttää. -Poikani on, avoimesti puhuakseni, hiukan umpimielinen ja luonteeltaan -melkoisen pulmallinen. Voi näyttää siltä, että hän on kylmä mies, joka -kaikessa menettelee varman harkitun ajatuksensa mukaan. Mutta usko -minua, koettakoonpa hän miten tiukasti tahansa pysyä siinä mielestään -onnellisessa vakaumuksessa, että hänellä ei ole mitään intohimoja, -niin ei asia sittenkään ole niin, sillä muuten, totta vieköön, ei hän -olisi melkein kaksi vuotta poissaoltuaan tullut kuin tuulispää tänne -kotimaahan ja suoraa päätä kosinut. Kaikki riippuu nyt vain siltä, -miten viisaasti käytät valtaasi! _Viisaasti_, siinä pääasia! - -Kovin tarkkaavaisena oli Hermine kuullut, mitä oli sanottavaa hänen -miehensä isällä, jota hän niin kunnioitti. — Siinä tapauksessa, -— vastasi hän kainosti, — että uskaltaisin uskoa viimemainittuun -mahdollisuuteen, niin mikä on silloin mielestänne _paras_ päämäärä, -minkä saavuttamiseksi minun tätä vaikutusvaltaa pitäisi käyttää? - -— Rakas tyttöseni, minä en koskaan koeta saattaa sinua sellaiseen, -mitä ei rakkautesi, ennen kaikkea omatuntosi, hyväksy. Mutta eikö -sinusta näyttäisi olevan kyllin arvokas päämäärä vaimolle saattaa -niin lahjakas ja älykäs mies, kuin Konny on, luopumaan aatteittensa -yksipuolisuudesta? Konny jättää kokonaan käyttämättä kaikki -mahdollisuudet tehdä itsensä sopivaksi siihen, minkä tulee olla -jokainoan kunnon kansalaisen velvollisuutena, nimittäin valtion -palveluksen, valtion ehdottomia vaatimuksia noudattaen. Ajattele sitä, -lapseni! - -Punastuvana ja levottomana ymmärsi Hermine liiankin hyvin, mihin hänen -appensa häntä velvoitti, ja hän tunsi itsensä kovin onnelliseksi -päästessään vastaamasta, kun anoppi samassa astui sisään. - -— Hyvä on, ystäväni, että tulit, — lausui vanha aatelisherra, — -Sillä välin kun minä ratsastan Konnyn kanssa maita katselemaan ja -saan häneltä joitakin hyviä neuvoja, niin saat sinä täällä jatkaa -keskustelua rakkaan tyttäremme kanssa. Tiedät, mitä tarkoitan. - -— Kyllä, — sanoi paroonitar, — tiedän kyllä, mitä _minun_ mieheni -ajattelee ja myöskin miten _sinun_ miehesi suhtautuu asioihin, -mutta tahtoisin mielelläni tietää, mitä _sinä_ ajattelet Konnyn -suhtautumisesta hänen isänsä niin oikeutettuihin toiveisiin? - -— Voi, on aivan liian aikaista pyytää minulta sellaista arvostelua! -Mitä määrättyjä käsityksiä niin arassa asiassa olisin vielä ehtinyt -muodostaa itselleni? Hänen tarkat tietonsa, hänen parempi ajatuksen- -ja tahdonvoimansa ovat minulle kuin vallituksena. Tarvitaan paljon -aikaa, suurta kärsivällisyyttä ja kestävää rakkautta — rakkautta, -joka ei perustu aistihuumaan eikä kiehtovaan keimailuun, vaan -ylevään siveelliseen periaatteeseen ja _henkisessä_ merkityksessä -korkeaan havaintokykyyn — ennenkuin vallitukseen voi saada mitään -sisäänpääsymahdollisuutta. - -— Sinä puhut juuri niin, kuin toivoisin Konnyn vaimon käsittävänkin -hänet. Mutta sanopa, etkö halua, että hän antautuisi valtiolliselle -uralle? - -— Sillähän hän kaikkein parhaassa ja todellisimmassa merkityksessä -jo on. Mutta virkaan, valtiomiesuralle tai johonkin muuhun, missä -hänen henkensä ei saa vapaasti liikkua, luulen... — Hermine vapisi ja -keskeytti lauseen. - -— Riittää, tyttöseni! Käytä sitten parhaalla tavalla valtasi tehdäksesi -hänet onnelliseksi ja itseesi tyytyväiseksi, niin olet saavuttanut -_minun_ kiitollisuuteni. - - * * * * * - -Runsaan tunnin olivat vastanaineet olleet kotonaan. Kuusi viikkoa -kestänyt häämatka oli nyt lopussa. - -Menomatkalle kuvaavia olivat olleet kaikenlaiset pienet, hiukan -epäromanttiset tuulenpuuskaukset, jotka yleensä eivät ole tavallisia -päivää jälkeen häitten; sitävastoin oli paluumatkalla ollut vallalla -toimettomuuden tyven, jolloin kumpikin aviopuolisoista harrasti — ei -kahden rakastuneen tavoin tulevaisuuden maalaamista auringon ja taivaan -kirkkain värivivahduksin — vaan pikemmin toinen toisensa hiljaista -tutkimista kuin kahdesta eri leirien vartiopaikasta. - -Konny tunsi itsensä tyytymättömäksi. Tähän vaikuttivat jo muistot -menomatkaltakin; olihan hän silloin —- aivan satunnaisen oikun vallassa -— osoittautunut eräänlaiseksi tyranniksi, joka tyhmän itsevaltaisesti -oli nuorelle vaimolleen osoittanut, että tämän sukulaissuhteet eivät -miellyttäneet häntä. Mutta vielä enemmän, jopa niin että hän tunsi -suoranaista inhoa, kiusasi häntä tyytymättömyys siihen käytökseen, -jota hän kuluneina viikkoina oli osoittanut. Kaikki oli ollut kieroa -kauttaaltaan, mikä johtui siitä, että hän, sen sijaan että olisi -päässyt rauhassa ja vakavasti alkamaan avioelämänsä, johtui noihin -iankaikkisiin seuraelämän suhteisiin, missä hän ei ollut päässyt -kertaakaan kunnollisesti ja vakavasti keskustelemaan vaimonsa kanssa. - -Yleensä (se on hyvä sanoa) oli Konnylla elämässään ollut vain harvoja -päiviä, jolloin hänessä jokin epäilys ei ollut pyrkimässä saamaan -maaperää. Hän oli tuollainen ulkonaisesti voimakas ja realistinen -luonne, joka kuitenkin sisäisesti oli mieleltään herkkä kuin -mimosa. Hän vaati ihmistä olemaan täydellinen tai ainakin pyrkimään -täydellisyyteen. Tämä sai aikaan sen, että hän katui melkein jokaista -tekoaan, pelkäsi hätäilemisellä pilaavansa asiansa ja oli paljon -epävarmempi jonkun tekonsa oikeutuksesta sen tehtyään kuin sitä ennen. - -Erikoisesti vaivasi hänen mieltään se käsittämätön seikka, että he -menomatkalla olivat joutuneet vertaamaan kosimakirjettä ja siihen -annettua vastausta. Siihen oli syy varmastikin hänen vaimossaan, -mutta aikaisemmin oli hän itse antanut aiheen siihen, että Hermine -oli käsittämättömän rohkeasti alkanut laskea leikkiä "_avioliiton -turnajaisisia_". Nyt oli kysymys siitä, miten kaikki tällainen -parhaiten korjattaisiin heti kotiin päästyä. - -Säälittä työnsi hän mielestään kaikki hempeäajatukselliset -rakkaushaaveet, kun ne viekkaasti pyrkivät kuiskuttelemaan elämästä, -joka ei oikein soveltunut hänen muodostamiinsa teorioihin kotoisesta -onnesta. - -Samaan aikaan teki Hermine havalnnoitaan, mutta ne eivät johtaneet -häntä ollenkaan valoisiin toiveisiin. Päinvastoin kuin hänen miehensä, -hän pelkäsi sitä, että uusi, yhtämittainen oleminen kahden kesken -tarjoisi vähemmän kuin vastakuluneet viikot. Hänellä ei ollut nyt -käytettävänään niitä pikku aseita kuin Sigesbergin seuraelämässä, ja -hän pelkäsi olevan paljon vaikeampaa ja arkaluontoisempaa nyt löytää -oikeita kosketuskohtia. Kuta enemmän hän koetti oppia tuntemaan -miestään, sitä saavuttamattomammalta tämä hänestä näytti. - - * * * * * - -Tällä hetkellä seisoi nuori rouva, joka miehensä kanssa juuri oli -pikaisesti tehnyt kiertomatkan läpi huoneitten, suuren peilin edessä -makuuhuoneessa ja järjesteli hiuksiaan. Mutta kaukana siitä, että -olisi tässä pyrkinyt käyttämään sitä hyvää makuaan, mitä tähän asti -oli osoittanut (vallankin oltaessa appivanhempien luona), tuntui hän -päinvastoin tekevän parhaansa niin paljon kuin suinkin kätkeäkseen -komeat hiukset, jotka luonto auliisti oli hänelle antanut. Hän suori ne -sileiksi otsan kummaltakin puolelta ja peitti niskaan kootut palmikot -parilla mustalla samettinauharuusukkeella Vaikea on sanoa tapahtuiko -tämä tahallaan vaiko hajamielisyydestä, mikä johtui siitä, että hänen -miehensä — syleiltyään häntä niin laimeasti, ettei sellainen kunnolla -sopisi hopeahäittenkään jälkeen — oli kuiskannut hänelle, että he -kahvin juotuaan menisivät kävelylle. Mutta huolimatta siitä, että hän -tunsi kuin jonkunlaista pelkoa ajatellessaan tuota kävelymatkaa, ei hän -kuitenkaan ollut niin perin hajamielinen. Senvuoksi on mahdollista, -että hän tahallisesti noin järjesteli ulkoasuaan. - -— Liina! — huusi hän kamarineitsyelle, joka oli lähetetty pappilasta -ja nyt makuuhuoneen viereisessä vaatekammiossa purki matka-arkuista -vaatteita; — tuo tänne harmaa merinopukuni! - -— Vapaaherratar kait tarkoittaa vaaleanharmaata silkkipukua? - -— Tarkoitan sitä, mitä pyysinkin. - -— Ei, herra varjelkoon, sopiiko _se_ näin aamupäivällä, ja vielä -ensimäisenä päivänä! - -— Kiirehdi, ja salli minun sanoa sinulle muuan asia, Liina hyvä. En -pitänyt, kuten muistanet, koskaan neuvoista enkä liiasta lörpöttelystä, -kun olit minua palvelemassa pappilassa. Nyt pidän vielä vähemmän siitä, -mutta ei sinun silti tarvitse pelätä, että minusta et saa hyvää emäntää. - -Liina seisoi hiljaa, merinopuku käsivarrellaan, ja kun Hermine oli -saanut tämän ynnä kapean, valkean kauluksen ja kalvosimet ylleen -sekä, koristeeksi, kaulaansa pitkän kapean samettinauhan, joka oli -kiinnitetty soljella, missä ei ollut muuta kiveä kuin yksi granaatti, -muistutti hän pikemmin kveekaria kuin nuorta naista, jonka tulee -esiintyä edukseen ensi kertaa käydessään uuden kotinsa aamiaispöytään. - - - - -XIII. - -Kotoista järjestelyä. - - -Tultuaan valmiiksi meni Hermine kauniin ja hyvinjärjestetyn työhuoneen -läpi etuhuoneeseen, missä versoi kokonainen kukkakokoelma ja missä -hänen herransa otti hänet vastaan hymyillen kovin aurinkoisesti, -mikä ilmeisesti johtui siitä, että hän näki vaimonsa olevan niin -koruttomasti puettuna. - -— Tuo puku on hyvin aistikas, lausui Konny — Vaimon ei koskaan pidä -esiintyä keimailuhalua ilmaisevassa puvussa. Pukusi osoittaa, että -hienotuntoisesti osaat löytää oikean tien. - -— Ole vakuutettu siitä, — vastasi Hermine hymyillen, — että teen -voitavani arvatakseni, mistä pidät. - -Ääni kuulosti kuitenkin pikemmin velvollisuudentuntoiselta kuin -lämpimältä. - -— Päivällinen on valmis, — muistutti Konny. — Meillä ei ole mitään -pitkiä kuhnuksia palvelemaan syötäessä, vain käskyläispoika, joka -auttaa sisäkköä. - -Päivällinen oli syöty ja kahvi juotu. Hermine, joka verrattoman -rauhaisana ja arvokkaana oli aloittanut perheenemännän tehtävät, -tuli nyt, hetkisen neuvoteltuaan taloudenhoitajattaren kanssa -illallisohjelmasta, valmiiksi puettuna,, hattu päässään ja harso -silmillään seuratakseen miestään kävelylle. Hän oli pysähtynyt -avaraan, lehvillä koristettuun eteishuoneeseen, josta ovi johti mitä -kauneimpaan maalaispihaan, jossa oli nurmikoita, kukkia, mummonaikuisia -sireenipensaikkoja. - -Tästä eteishuoneesta johti ovi Konnyn yksityishuoneeseen; siellä ei -Hermine vielä ollut ollut. Hän naputti ovelle, joka samassa avattiin -sisäpuolelta. - -— Tuletko sinä käymään luonani? — kysyi Konny ystävällisesti. - -— Enpä tiedä, olisinko uskaltanut. Mutta minua miellyttää tavattomasti -tämä huone viheriöitsevine hämärineen, arvokkaine kirjahyllyineen -ja koreine käsikirjoitusten peittämine kirjotuspöytineen, jolla -auringonsäteet nyt leikkivät. Voi, annahan minun hetkiseksi istuutua -sohvaasi! Kuulepas, ystäväni! Sinun kanarialintujesi laulu merkitsee — -tervetuloa! - -— Minäkin sanon sinut tervetulleeksi tälle omalle, tavallisesti -rauhoitetulle alueelleni. Sinun pitää aina joskus tulla tänne minua -auttamaan, ei vain siten että sanelun mukaan kirjoitat, mistä jutusta -ei Sigesbergissä koskaan tullut oikein selvää, vaan sinä saat ottaa -osaa työhöni vaihtamalla ajatuksia kanssani ja antamalla neuvoja. - -— Voi, Konny, miten onnelliseksi tämä minut tekee! Sinä arvelet siis -minulla olevan kyllin älyä, ymmärtääkseni sinua ja sinun aatteitasi? - -— Olisinko muuten pyytänyt sinua vaimokseni? Mutta ei ole samaa -ymmärtää kiusallista työtä koskevia ajatuksia ja aatteita kuin ymmärtää -kirjailijaa itseään ja hänen maailmankatsomustaan. - -— Siinä olet varsin oikeassa, mutta täten tulen sinua lähemmäksi, -samoin kuin sinäkin meidän vakavasti ja rehellisesti keskustellessamme -olet oppiva oikeammin arvostelemaan minua. Vanhempiesi luona teki elämä -joskus meidät vieraiksi toisillemme, ja kuitenkin olen ollut miltei -levoton siitä, että kodissamme joutuisin vielä kauemmaksi sinusta. - -— Sinä olet tosiaan oikeassa, mutta toisaalta olet väärässäkin. -Lapsuudenkotini, missä kaikki on järjestetty suuren maailman tyyliin, -ei koskaan ole tahtonut oikein sopeutua makuuni — kaikkein vähimmin -nyt, jolloin meidän, sinun ja minun, yhteiselämä on alkamassa. Ja se -teennäinen ilmakehä, minne siellä jouduimme, olisi ehkä heittänyt -varjoaan tähänkin rauhaisaan pikku kotiimme, ellet sinä ensi hetkestä -alkaen niin yksinkertaisesti, viisaasti, miellyttävästi ja näennäisen -vaivattomasti olisi mukautunut. Älä käy ääneen lausumaan, mitä -minun nyt sanomastani ajattelet. Jatka vain samaan tapaan kuin olet -alkanutkin — ja lähde nyt kävelemään. - -Hermine varoi lausumasta ihastustaan. Hän alkoi tuntea ikäänkuin -varmuutta, mutta ymmärsi täydelleen, että hän saisi kulkea monia eri -teitä, ennenkuin saavuttaisi ikävöimänsä päämäärän. Tämä päämäärä -ei ollut sen kaltainen, mihin hänen appensa oli viitannut. Oi ei! -Tämä päämäärä oli vaimon, joka — sydän täynnä lämmintä, puhdasta ja -jaloa rakkautta — tahtoo saavuttaa oikeuden saada näyttää aarteitaan, -samalla kun hän vastavuoroon saisi ottaa vastaan ne, jotka, ikäänkuin -salaperäisesti sinetöittyinä, olivat löydettävissä hänen miehensä -sydämestä. - -He eivät nyt istuneet haavikossa, vanhempien nuoruuden temppelissä, -vaan omituisessa luolassa järven rannalla, ja siellä kaikui Konnyn ääni -täyteläisenä, sointuisana, vakaana sävyltään. - -— Se mitä nyt aion esittää sinulle, Hermine, voisi ehkä useammasta -kuin yhdestä nuoresta vaimosta ja perheenemännästä näyttää melkoista -vähemmän tärkeältä kuin kaikki muu, mutta tiedän että sinä et ajattele -samoin — vaikka enempää en tiedäkään. - -— Mitä oikein tarkoitat? - -— Paljon riippuu siitä, miltä kannalta ottaa asiat itse talouden -piirissä alusta alkaen, ja siinä maailmassa on isäntäväen ja -palkollisten suhteella melkoinen merkitys. Minun ajatukseni mukaan -tulee tämän suhteen olla avoin ja suora kummaltakin puolelta. Se ei saa -palkollisten puolelta olla kunnioittavaa orjanelämää, missä kärsityt -vahingot salaisesti korvataan jossakin muussa muodossa, eikä isäntäväen -puolelta niin järjestelmällistä ylemmyyttä kuin eläisi isäntäväki -saavuttamattomalla tasolla. Mitä arvelet asiasta? - -— Arvelen, että järjestelmäsi täysin sopii taloon missä _sinä_ olet -isäntänä. Sinun olemuksessasi ilmenevä todellinen, lempeä ja kuitenkin -ankara arvokkuus on tekevä, millaisen vapauden palvelijoille suonetkin, -jokaiselle mahdottomaksi astua yli näkymättömän rajamerkin. - -Konny punastui huomattavasti. - -— Se, mitä minä esitin mielipiteeni mukaan oikeaksi, ei siis sopisi -muuta kuin poikkeustapauksissa? Luonnollisesti tulee sinun aina -vapaasti lausua ajatuksesi, mutta minuun koskee, että varmastikaan et -hyväksy minun teoriaani. - -— Konny, minä hyväksyn sen ja pidän sen toteuttamista tavoittelemisen -arvoisena _meidän_ oloissamme, mutta minä olen vakuutettu siitä, että -monissa tapauksissa tämä palautuminen patriarkallisiin oloihin ei -kelpaisi. Tarvitaan paljon henkistä voimaa ja suurta ihmisrakkautta -osatakseen tällä alalla käydä _oikeata_ tietä. Järjestelmäsi ei -menesty, elleivät palkolliset suuresti kunnioita isäntäväkeään. Mutta -minunkin vakaumukseni on se, että meillä tuollainen järjestely kyllä -käy päinsä, ja tahdon tehdä kaikkeni auttaakseni sinua jaloissa -pyrkimyksissäsi. - -— Kiitos, Hermine. Me autamme toisiamme. - -— Mutta ethän sinä vaan ole pahoillasi puheestani? Harkitsin, -lausunko ajatukseni, mutta sitte ajattelin, että suhteemme muuttuisi -sentapaiseksi pahaksi, jota tahtoisit välttää suhteessamme -palvelusväkeenkin, ellen vapaasti lausuisi ajatustani, vaan olisin aina -samaa mieltä kuin sinäkin. Sinullekin kävisi sellainen lopen ikäväksi. - -— Niin, ehkä, luulenpa että sinä olet oikeassa. — Konny tähysti -vaimoaan tarkkaavaisena, ja hänen kauneista, tummista silmistään välähti -nopeasti salama, joka sattui suoraan Herminen sydämeen, saattaen sen -nopeasti sykkimään. Mutta Herminellä ei ollut aikaa tutkia mitään niin -nopeasti häviävää kuin salama on. Sitäpaitsi jatkoi Konny puhettaan: - -— Nyt tulen toiseen, erittäin tärkeään kysymykseen, kotihartauteen! -Tämän tulee olla joko _oikea_ hartaushetki tai sitten jäädä kokonaan -käytännöstä. Tiedät, että Sigesbergissä isäni on koettanut harrastaa -kotihartauden kaunista aatetta, mikäli se nimittäin yhä todella on -kaunis. Mutta sano, eikö tuntunut tuskaiselta, Sigesbergissä, niinä -epämääräisinä iltoina, jolloin vieraat vaunut yksi toisensa jälkeen -täynnä vieraita olivat juuri ajaneet pois ja keittiössä täydessä -askareitten touhussa olevien palkollisten täytyi päätä pahkaa, ja -luultavasti vain varsin vastentahtoisesti, tulla saliin kuulemaan -isäni lukevan raamattua ja sitte veisaamaan virttä? Hän oli niin -onnellinen, tuo minun vanha, hyvä isäni, siinä uskossaan, että hän -siten oli rauhassa päättänyt päivän työn. En mistään hinnasta olisi -tahtonut sanoa hänelle, että kun kerran aioin mennä keittiöön, siellä -sivumennen sytyttääkseni sikaarini, niin kuulin keittäjättären, kaikkea -muuta kuin hartaana, kiivaasti huutavan eräälle kamarineitsyelle, -jonka piti ottaa silitysrauta tulesta: "Onko nähty mokomaa ilveilyä! -Tulen aivan onnettomaksi, kun en koskaan ehdi ajoissa pestä herrasväen -astioita ja sitten saan nuhteita emännöitsijättäreltä." — "Entä minä -sitten", huusi toinen, "eikös nyt olekin kylmänä rauta, jolla minun -juuri piti silittää esiliinani? Ukko voisi kernaasti lukea herrasväelle -siellä sisällä ja antaa tällaisen raukan, jolla ei ole muuta kuin ilta -käytettävänään, olla rauhassa." Mitä sanot sellaisesta, Hermine hyvä? - -— Yhteinen kotihartaus on mielestäni tapa, jota voi suositella, -mutta sen aika täytyy olla määrätty — lauantai- tai sunnuntai-ilta, -ellei joku vieras käännä tapoja ylös alaisin. Sitäpaitsi täytyy -palvelijattarilla olla, paitsi aivan hätätilassa, keskiviikko- ja -lauvantai-iltapäivä vapaina, voidakseen tehdä omia töitään. - -— Nytpä sinä olet kaksin verroin yllättänyt minut. Juuri samaa olin -aikonut sanoa. Mutta hartaushetkinä en aio vain lukea lukua raamatusta, -jota _me_ muuten yhdessä joka ilta tulemme lukemaan. Tahdon samalla -muutamin sanoin selvittää sellaisia kohtia, jotka muuten jäisivät -heille hämäriksi... Niin, siten on asia järjestettävä... Mutta mikähän -nyt tulee puheluamme keskeyttämään — mitä ääniä...? - -— Voi, pappilan ylioppilaat siinä tulevat meitä hakemaan! Konny rakas, -he ovat serkkujani! - -— Ole rauhassa, Hermine. Menen heitä vastaan. - - - - -XIV. - -Miten vaimon onnistuu miellyttää miestään, miellyttämättä häntä liiaksi. - - -Neljä kuukautta oli kulunut siitä kauniista kesäpäivästä -(kotiintulopäivästä), jolloin pappilan ylioppilaat tulivat -keskeyttämään Konnyn puuhia elämän järjestämiseksi kotoisessa, -siveellisessä ja kristillisessä suhteessa. Mutta siitä huolimatta -otettiin nuorukaisten iloiset äänet, vapaa leikillisyys ja lämmin -kehoitus tulla seuraavana päivänä pappilaan päivällisille paljon -lämpimämmän vastaan kuin Hermine oli uskaltanut odottaa. - -Vakavissa asioissa oli päästy kohtaan, mihin ne helposti voitiin -jättää, ja vaikka Konnyssa itsessään ei milloinkaan koko -ylioppilasaikanaan ollut havaittavana hiventäkään tuollaista noitten -nuorten herrain vapaata käytöstä ja rohkeata reippautta, niin ymmärsi -hän kuitenkin sellaisen ja sieti sitä, tietäen että nuorukaiset piankin -saisivat vaihtaa onnellisen kotielämän kuivahkoon opiskeluun. Eivätkä -he aikoneet tulla kotiin edes jouluksi, vaan heidän piti viettää joulu -sukulaisten luona, missä oli tarjolla nuoria, iloisia, kihlaamattomia -tyttöserkkuja. - -Mitä tuli rovastiin ja ruustinnaan itseensä, niin oli Konny aikaisemmin -(kun Hermine oli ollut häntä heidän luokseen vetämässä) viihtynyt -varsin hyvin heidän seurassaan, mutta sen jälkeen kun Herminestä -oli tullut hänen vaimonsa, ei hän oikein hyvin voinut sietää sitä -välttämätöntä _tuttavallisuutta_, mikä silloin tuli kysymykseen. -Hänen mielestään ei rovasti uskonnonopettajana ollut kyllin ylevä -eikä kyllin yksinkertainen. Rovasti ei ehkä ollut tahtonut saada -vaikutuksia niistä filosofis-uskonnollisista teoksista, jotka täyttivät -hänen kirjahyllynsä, mutta häneen _olivat_ ne sittenkin vaikuttaneet, -vaikka hänessä ei ollut sitä järjen ja sydämen suurta salaisuutta, -mikä on tarpeen voidakseen eroittaa akanat nisuista. Vähän saivatkin -hänen seurakuntalaisensa mielenylennystä kirkossa, huolimatta siitä, -että rehellisesti koettivat pitää unta loitolla. Mutta kaikissa -kunnallisissa asioissa rovasti oli mainio, eikä vähimmässäkään määrässä -omasta hyvästään huolehtiakseen, päinvastoin. Ja sen vuoksi oli -seurakunta joka tapauksessa tyytyväinen. - -Ruustinna miellytti Konnya kaikkein vähimmin. Ajateltakoon _hänen_ -saamaansa vaikutusta, kun ruustinna tuon ensimäisen päivällisen jälkeen -suvaitsi muitta mutkitta lausua: — Ei teidän täällä sukulaisissa -ollenkaan tarvitse olla niin vieraita toisillenne ja pidättyväisiä, -hyvät nuoret. Tiedetään kyllä, kuinka vastanaineet kuhertelevat -keskenään! - -— Ihmettelen, — lausui Konny kotimatkalla, — että tätisi, rakas -Hermine, voi pystyä olemaan niin suorastaan mauttoman epähieno. Hän -saattoi sinutkin aivan punastumaan. - -— Ja sinut kalpenemaan, — vastasi Hermine naurahtaen. - -— Me jouduimme kumpikin hämillemme — ja ehkä hän kyselikin sinulta -jotakin? - -— Ei kerrassaan mitään — ("mistä uskaltaisin mainita", olisi hän voinut -lisätä). - -Ei, kuhertavia kyyhkysiä ei tässä kodissa ollut muualla kuin -kyyhkyslakassa. Suutelo aamutervehdykseksi, toinen toivotettaessa hyvää -yötä, sekä kädenpuristus aterialta päästyä, siinä koko armastelu. - -Mutta muuten oli näitten neljän kuukauden kuluessa kaikki mennyt -mainiosti. Hermine oli ehtinyt varsin pitkälle kirjurintehtävässään, ja -Konny oikein näytti olevan onnellinen noin loikoessaan sohvalla sikaari -suussaan ja matkoilla tehdyt muistiinpanot kädessään, sanellen milloin -niistä, milloin vaikutelmiensa nojalla muististaan; silloin tällöin, -Herminen katseen ollessa kohdistuneena käsikirjoitukseen, tarkkasi -Konny häntä, sensijaan että olisi katsellut muistiinpanojaan. Juuri -sellaisena Hermine häntä tavattomasti miellytti, mutta jos Hermine -innoissaan sattui työntämään komeita kiharoitaan, niin että ne vierivät -hänen valkealle niskalleen, tai huomaamattaan heilautteli niitä sinne -tänne, silloin Konny vuorostaan lämpeni ja kävi purppuranpunaiseksi, -varsinkin kun Herminen avarat hihat työntyivät ylös ja kaunismuotoinen -käsivarsi jäi vapaasti lepäämään kirjoituspöydän vihreälle veralle. - -— Vaivaako sinua jokin, kun pysähdyt niin usein? — kysyi Hermine kerran -aivan viattomasti ja hiukan malttamattomana. - -— No, ei tämä aina niin helppoakaan ole. Epäröin eräässä kohdassa, jota -en oikein muista. - -— Enkö mitenkään voi auttaa sinua? - -— Et vähääkään. Sinun täytyy käyttää tilaisuutta ja mennä hiukan -lepäämään. Hermine-rukka, sinähän olet aivan kuuma! - -— Kuuma, niin tosiaan, mutta innosta... Seuraan niin mielenkiintoisena, -unohdan kaiken ja elän mukana. No mutta katsohan, hiuksenihan ovat -käyneet elämään niin vapaasti, että minun täytyy korjata niitä. Hyvästi -niin kauaksi. Näet, että olen asettanut mehun ja soodaveden pöydälle -viereesi. - -— Niin, sen juuri huomasin, kiitos vaan! Oletpa sinä huomaavainen vaimo! - -Lyhyen aikaa tämän keskustelun jälkeen ilmestyi kuitenkin pilvi kodin -kirkkaalle taivaalle. - -Erääseen naapuritaloon oli tullut uusi omistaja, jolla oli suuri -loistava perhe, täysikasvuisia poikia ja tyttöjä. Neitejä, suoria ja -koreiksi laittautuneita kuin ranskalaisten muotilehtien mallikuvat, -ja poikia: luutnantti, hovioikeudennotaari sekä ylhäinen kamariherra -kaiken lisäksi, mikä ylevä henkilö oli oleskeleva sukulaisissa uudelle -vuodelle saakka. - -Jo heti paikkakunnalle saavuttuaan oli tämä perhekaravaani, joka -täytti kahdet vaunut, käynyt vieraisilla parooni Konnyn ja hänen -vaimonsa luona. Mutta vierailu tai oikeammin sanoen vierailijat eivät -miellyttäneetkään Konnya, joka luontonsa koko voimalla inhosi kaikkea -kevyttä painolastia, jollaista tässä oli melkein kaikissa perheen -jäsenissä. - -Vierailuun täytyi vastata, ja Konny oli jo silloin huomaavinaan, -vaikka hän sitä ei sanonutkaan, että hänen vaimonsa uhrasi kovin -kauan aikaa pukeutumiseen ja että tulos oli parempi kuin olisi -ollut tarpeen. Palatessa oli hän vielä huonommalla tuulella, sillä -luutnantti ja hovioikeudennotaari olivat olleet niin itsepintaisia -huomaavaisuudessaan Hermineä kohtaan, että heidät pystyi voittamaan -vain se ylimielisyys, jota osoittaen kamariherra suorastaan sysäsi -heidät syrjään kuin itseoikeutettuna ottamaan lähimmän tuolin ja aivan -viemään sanansijan äidiltään, sävyisältä naisihmiseltä, joka oli -kovin ihastunut poikiinsa, joista tämä yksi nyt pian saattoi hänet -vaikenemaan. - -Isäntä puhui Konnyn kanssa, ja neidit muitten vieraitten kanssa. - -Kotimatkalla puhui nuori aviomies tuskin sanaakaan, ja Hermine koetti -turhaan huvittaa häntä, kunnes ilmoitti, että uusi tilanomistaja -puolisoineen viikon kuluttua aikoi toimeenpanna suuret päivälliset koko -seurakunnan säätyhenkilöille. - -— Ja sinun tekee mielesi sinne, — lausui Konny hiukan kavalan -ystävällisesti. - -— Niin, jos se on sinun mieleesi. - -Konny ei vastannut, mutta ei tehnyt mitään vastaväitteitä, kun kutsu -tuli. Kutsupäivänä hän vaan tarkkasi vaimoaan enemmän kuin tavallista. -Ja kun Hermine tuli etehiseen, puettuna päivällisille lähteäkseen, otti -Konny tahtomattaankin kolme askelta taaksepäin. - -Hän oli jo niin pitkät ajat nähnyt Herminen, harvaa poikkeusta -lukuunottamatta, jolloin Herminellä oli ollut yllään musta silkkipuku, -pukeutuvan ruskeaan tai harmaaseen kveekaripukuun, että häntä aivan -häikäisi Herminen komea kauneus, jota hän ei tänään ollenkaan ollut -koettanut keinotekoisesti peitellä tai estää näkymästä. - -— Mitä tämä on, hyvä ystävä? — Hermine katseli miestään aivan -levottomana. - -— Aiotko sinä, minun vaimoni, joka niin häveliäästi pukeudut minun -katseltavakseni, nyt tulla tämä ärsyttävä puku päälläsi päivällisille, -esiintymään kokonaiselle joukolle töllisteleviä vieraita? Hermine, -_ketä_ on naimisissa olevan naisen pyrittävä ennen muita miellyttämään? - -— Luonnollisesti miestään! Mutta voinko lähteä suurille päivällisille -ylläni tumma, kaulaan asti kiinni oleva villapuku? - -— Eikö minua muu puku miellytä kuin sellainen? Vai olenko minä -tekopyhä? En pidä siitä, että aistimiani kiihotetaan, mutta vielä -vähemmän voin hyväksyä sitä, että nainen, jonka minä olen luullut -elävän vain minua varten, antaa kauneutensa kaikessa loistossaan -toisten katseltavaksi. Älä kuitenkaan luule, että olen mustasukkainen! - -— Et, et luonnollisestikaan! Mutta siveellinen tunteesi on _niin_ -ankara, että vaadit kieltäytymään mitä viattomimmista koristeista. En -pysty miellyttämään sinua tällaisena. - -— Kauhistun vaan sitä mahdollisuutta, että joutuisit vaikuttamaan -pelkän kauneutesi voimalla. Hermine, rakkaani, jää kotiin! - -— Voi, niin mielelläni! - - - - -XV. - -Miten Konny sovittaa yksityiset ja perheenisälliset tunnonvaivat. Kirje -Sigesbergistä. - - -Tämän päivän ilta tuli aivan toisenlaiseksi kuin tavallisesti. - -Mutta aluksi se oli kaikkea muuta kuin miellyttävä, sillä juuri kun -Hermine oli lausunut ylläkerrotut sanansa mielellään kotiinjäämisestä, -kuului rakennuksen edustalle saapuvien vaunujen ratina, mikä sai Konnyn -odottamatta hämilleen. - -— Mitä teemme, — puhkesi hän sanomaan. — Ensinnäkin voi palvelusväki -saada aihetta juorujuttuihin, jos ilmaisen jonkin tekosyyn (mitä -missään tapauksessa en tahdo) aiheeksi kotiinjäämiseemme, kun jo -olemme valmiiksi pukeutuneet. Ja mitä voi _kirjoittaa_ sopivaksi -anteeksipyynnöksi? Enhän voi sanoa, että katsoin vaimoni olevan liian -kauniin epäpyhien silmien katseltavaksi. No, nyt puhun tyhmyyksiä. Niin -joutuu tekemään aina, kun on tehtävä jäykkä päätös. Seikka on, Hermine -hyvä, se, että seuraelämä on minulle vastenmielistä ja että minun olisi -kovin mieleeni, jos _sinä_ joskus olisit samaa mieltä kanssani. - -— Niinhän olenkin, Konny rakas, eikä sinun ennenaikainen leikinlaskusi -ollenkaan herätä minussa itserakkautta. — Herminen äänessä oli mitä -kaunein uskottavuuden sävy. — Ja enemmänkin, — lisäsi hän, — annan -sinulle syyn, joka on omiaan käytettäväksi sekä poisjäämisemme vuoksi -lähetettävään anteeksipyyntöön että palkollisille. - -— Mikä syy se on? — kysyi Konny innokkaasti. - -— Niin, katsos, juuri pukeutuessani tunsin niin pitkällistä huimausta, -että pelkäsin pyörtyväni, ja kun Liina riensi keittiöön hakemaan kylmää -vettä, tietävät toisetkin tytöt jo asian. Emännöitsijä oli silloin -ihmetellyt, voisinko ollenkaan lähteä. - -— Ja tästä et ole minulle puhunut sanaakaan, yhtä vähän kuin kukaan -muukaan! — Näkyi, että Konny nyt pelästyi, sillä hän aivan kalpeni. - -— Minä luulin, että sinä mielelläsi halusit mennä näille päivällisille. - -— _Minä!_ Mutta sano toki, mikä sinun sitte oikein tuli? - -— En tiedä. Ehkä istun joskus liian kauan paikoillani? - -Muutamaa minuuttia myöhemmin olivat vaunut ajaneet pois, ja ratsastava -lähetti kiirehti viemään paroonilta kohteliasta kirjelippua, missä -pyydettiin anteeksi, että vapaaherrattaren äkillisen pahoinvoinnin -vuoksi ei voitu kutsua noudattaa. - -Tämän jälkeen ja sitten kun Hermine oli vaihtanut komean pukunsa -valkeaan aamunuttuun ja istuutunut sohvaan, mihin hänen herransa oli -määrännyt hänen asettumaan, alkoi edellä viitattu kaunis ilta. Konny -luki ääneensä muuatta äskenilmestynyttä romaania, mutta ei siinä -kyllin, hän kumartui tavan takaa hellästi ja levottomana huolehtimaan -vaimostaan, korjasi usein pieluksia, jopa kerran suuteli vaimonsa -poskeakin ja näytti kovin tyytyväiseltä. Mitä Hermineen tulee, tuntui -hänestä siltä kuin olisi joutunut taivaan esikartanoihin. - -Mutta mikään ei ole pysyväistä. - -Seuraavana päivänä, kun Hermine taas oli pukeutunut harmaaseen -pukuunsa ja siveästi pyyhkinyt otsaltaan kaikki kauniitten hiuksiensa -muodostamat komeat kutrit ja aaltoisat kiehkurat, alkoi jälleen -tavallinen kotielämä, ainoana poikkeuksena se, että Konny vielä -tarkemmin piti silmällä, kun Hermine puhtaaksikirjoitustyössään kovin -lämpeni ja kävi punaiseksi. Silloin täytyi Herminen lähteä kävelemään -Konnyn saattamana. Mutta mitään muita hellyydenosoituksia ei ollut -havaittavana. - -Eräänä iltana lopulla viikkoa tuli Konnyn vanhemmilta tavallista -paksumpi kirje, kuten näytti. Paitsi kirjettä isältä pojalle, oli -lähetyksessä kirje miniälle ja edelleen, tämän sisällä, täti Louiselle -osoitettu kirje Amalialta, nuorelta pormestarinnalta. - -Kummankin aviopuolison lukiessa postiaan Konnyn työhuoneessa (Konnylla -oli useita kirjeitä ja sanomalehtiä läpikäytävänä), tapahtui jotakin, -jollaista ei kertaakaan ollut tapahtunut heidän naimisissa ollessaan; -Hermine nimittäin puhkesi äkkiä itkemään, vieläpä varsin rajusti ja -hermostuneesti. - -— Hyvä Jumala, mistä on kysymys, Hermine, rakas vaimoni? — Konny, -joka tällaisten yllätysten kohdatessa avioliittoelämässä ei ehtinyt -kiinnittää huomiota ohjelmaan, hypähti ylös ja sulki syliinsä -vapisevan, nuoren vaimonsa, joka nyyhkytti kuin lapsi siinä hänen -olkaansa vasten. - -— Mutta koetahan nyt toki puhua! Isän kirjeestä en huomannut, että -kotona jotakin olisi hullusti. - -— Amalian kirje... Voi, Amalian kirje! - -— Mitä herran nimessä _hän_ sitte kirjoittaakaan? Onko hänen miehensä -vaarallisesti sairaana? — Konnyn lämpimässä äänessä oli aivan -rauhallinen sävy. - -— Kysymys ei ole hänestä. Odota, rakas Konny, ja suo anteeksi, että -en tälle mitään voinut. Kaikki on kohta ohi, nyt voin paremmin. Mutta -Amalian luottamuksellisuus äitiäsi kohtaan liikutti minua kauheasti. - -— Miten voi Amalian luottamuksellisuus tehdä sellaisen vaikutuksen? - -— Lue nyt kirje. - -Hermine ojensi kirjeen Konnylle ja katseli häntä tarkkaan. - -Konny otti ensin äitinsä kirjeen, joka oli vieressä. Se sisälsi -seuraavaa: - - "Rakas tyttäreni! - - Tänään kirjoitan vain muutaman rivin, koska posti pian lähtee ja isä - sitäpaitsi kirjoittaa kaikesta, mikä teidän mieltänne voi kiinnittää. - Hänen ajatuksensa askartelevat kokonaan ensi vuoden valtiopäivissä - ja viimeksi tänä aamuna kysyi hän minulta, luulenko että sinä - kunnollisesti palkitset sen luottamuksen, mitä hän on sinulle - osoittanut. - - Sain äsken mukanaseuraavan kirjeen rakkaalta Amalia-raukaltamme. En - koskaan epäillyt, kun hän oli täällä ja lentää lepatteli paikasta - toiseen kuin oikea rasavilli, että hän oli tilassa, joka tavallisesti - saattaa kevytmielisimmänkin naisen vakavaksi. Jumala auttakoon häntä, - lapsi-raukkaa. Nyt on hän kaikkea muuta kuin hauskalla mielellä. Hän - on oikein tehnyt minut levottomaksi. - - Lähetä kirje minulle takaisin. Kun sinä ja hän ette olleet niin - tuttavallisia keskenämme kuin olisin halunnut teidän olevan, tahtoisin - että hiukan alkaisit tuntea myötätuntoa häntä kohtaan, ja olen - vakuutettu että niin tulee käymäänkin. - - Sinua hellästi rakastava äiti - - _Louise von Z._" - -Sanaakaan sanomatta otti Konny toisen kirjeen. - - "Rakas, aina anteeksiantava täti! - - Kirjoitan tässä aivan toisin kuin tavallisesti. Miksi salaisin tädiltä - sitä, mitä muut vaimot pitävät kunniana ja onnena. Vasta palatessamme - kotiin voin miehellenikin ilmoittaa asian, ja hänen täytyi luvata, - ettei kirjoita siitä. Mielettömänä, kuten aina, tahdoin että kaikki - tulisi yllätyksenä - - Nyt olen kuitenkin niin kokonaan muuttunut, että minä, joka olin niin - rohkea, nyt olen kuin pelästynyt lapsi. Luulen että en jää elämään - senjälkeen, täti. Niin, uskon varmasti siten. Miten väärin on mennä - naimisiin... Ei, se oli synnillinen ajatus! En paljon tiedä, mitä - sanon, mutta tulen sitä onnettomammaksi, mitä lähemmäksi aika tulee — - ja nyt se on lähellä. Jos jään elämään, tulee minusta toinen ihminen; - mutta jos tämä kirje on _viimeinen_, niin suokaa anteeksi - ymmärtämättömälle - - _Amalialle_. - - J.K. En uskalla näyttää tätä kirjettä miehelleni. Hän tulisi - tavattoman huolestuneeksi. Hän vaalii minua mitä hellimmin." - -— Niin, — sanoi Konny syvästi myötätuntoisena, — hänellä, tuolla -mies-raukalla, olisi tosiaan syytä käydä vähän _enemmän_ kuin -huolestuneeksi. Niin kevytmieliseksi olennoksi, kuin on ollut, ei -Amalia enää tule, ja tuollaiset aavistukset johtuvat vain heikkoudesta -ja puuttuvasta luottamuksesta _Häneen_, joka yksin voi auttaa. - -— On vaikea päättää, kun mieli on sairas, — tuumi Hermine puoliääneen. - -— Ei, täytyy otaksua, että vaimo, joka on joutumassa äidin pyhään -asemaan, rauhallisesti voi luottaa siihen, että kaikki käy hyvin. -Minusta on paljon käsittämättömämpää se vaikutus, minkä kirje teki -sinuun. En voi ymmärtää, miten Amalian kirje, Amalian, joka minun -silmissäni tämän jälkeen on paljon paremmassa valossa, on vaikuttanut -niin voimakkaasti. Sano minulle asia suoraan! Sinä varmaankaan et ole -oikein terve? - -— Ehkäpä en ole. Älä kiusaa minua nyt juuri kysymyksilläsi. Huomenna -ehkä voin vastata. - -Jos sanomme, että Konny oli aivan kokonaan hämmästynyt, ei se olisi -liiaksi sanottu. Tämä ärtyisyys, varsinkin äänessä, ja _häntä_, Konnya, -kohtaan! - -Konny lähti, sanomatta sanaakaan. Hän oli hämmennyksissään, ja -hämmennys ilmeni, ensi kertaa hänen elämässään, niissä käskyissäkin, -joita hän antoi. Tämä saattoi hänet yhä pahemmalle tuulelle. - - - - -XVI. - -Halveksitulle ruustinnalle tunnustetaan suuri pätevyys. - - -Seuraavana päivänä päätti aviomies osoittaa, että hän ei aio sietää -enempiä kärsivällisyyden kokeita. Hän ei pyytänyt enempiä selityksiä, -hän näytti kokonaan unohtaneen heidän keskustelunsa, oli koko -aamupäivän metsästämässä ja otti iltapäivällä mitä kohteliaimmin -vastaan pappilalaiset, jotka kovin sopivaan aikaan tulivat vierailulle. -Rovasti vietiin kahvia juotua isännän omaan huoneeseen, missä -käsiteltiin kirjallisia väittelyitä ja eräitä seurakunnan asioita. -Rovasti oli, kuten aikaisemmin sanottu, tavallinen maailmanmies. -Ruuslinnalla, joka oli pieni, hyvä ja jumalaapelkääväinen nainen, -hiukan juoruileva ja hiukan ikävä, oli nyt aivan mainio tilaisuus ottaa -Hermine viattoman tutkimuksen alaiseksi. Ruustinna voi niin harvoin -päästä käsiksi nuoreen rouvaan, omaan lihalliseen sisarentyttäreensä. - -Ensinnäkin kertoi ruustinna, ikäänkuin johdannoksi, miten -käsittämättömän epämiellyttävää oli ollut, että vastikään pitäjään -tulleen herrasväen, majuri von Halensin, Annebyn herran, piti olla -suurille päivällisilleen saamatta pitäjän kerrassaan hienointa perhettä. - -— Vakuutan sinulle, rakas lapsi, että majuri oli puolittain -loukkaantunut, majurinrouva pahoillaan, neidit harmissaan ja kolme -poikaa, kamariherra, luutnantti ja hovioikeudennotaari, vallan -lohduttomina. Epäilen että miehesi on mustasukkainen kuin turkkilainen. -Miten rumaa se on! Eivät kai nuo kiltit herrat sinua syö. Sano suoraan, -miten asia on, Hermine. Sinä tiedät, että en asioitasi muille puhu. - -— Mutta, täti hyvä! En salli, että Konnya niin väärin ymmärretään. -Seikka oli se, että minua pukeutuessani alkoi siinä määrin pyörryttää, -että lysähdin tuolille istumaan, ja ellei Liina olisi kiireisesti -tuonut kylmää vettä, en tiedä koska olisin tointunut. Asioitten niin -ollen oli vaikea lähteä matkalle, ja kun mieheni näki tilani, oli hän -kyllin ystävällinen lähettääkseen sanan ja jäädäkseen itsekin kotiin. - -— Sitä hän varmaankaan ei tehnyt mielellään, — tuumasi ruustinna -viekkaan näköisenä. — Oletko muuten tyytyväinen Liinaan? Se pikku -heilakka piti pappilassa aina puolensa, enkä luullut sinun tulevan -olemaan häneen oikein tyytyväinen. - -— Liina on oikein hyvä ja uskollinen palvelijatar. - -— Hän tietenkin pelkää isäntää. Konnyhan herättää niin kunnioitusta! - -— Se on totta, mutta sekä palkolliset että tilan kaikki alustalaiset -pitävät hänestä hänen ystävällisyytensä ja oikeudentuntoisuutensa -vuoksi. - -— No niin, mitä palkollisiin ja heidän oikeuksiinsa tulee, huolinee hän -vähän ajan tavoista. Hän lienee varsin myöntyväinen joissakin asioissa, -mutta joissakin taas tavattoman ankara. - -— Ankara hän ei ole muussa kuin siveyssuhteiden ja muuten siveellisten -tai uskonnollisten velvollisuuksien ollessa kysymyksessä. Hän on aina -ollut ankara itseään kohtaan ja vaatii hyviä tapoja ja kunniallisia -mielipiteitä kaikilta, jotka ovat hänen alaisiaan. - -— No, jätämme hänet nyt rauhaan. Pidän hänestä joka tapauksessa, koska -hän oli ystävällinen ylioppilaitani kohtaan. No, jumalan kiitos, ne -vasta ovatkin poikia, ja kyllä hän voi tehdä paljon heidän hyväkseen, -tulevaisuudessa luonnollisestikin. Sanohan, pitäähän hän paljon heistä? - -— Ole varma, täti hyvä, siitä, että Konny ei koskaan unohda uusia -sukulaisuussiteitään; hän sekä hänen isänsä varmaan tekevät kaiken, -mitä voivat, ollakseen pojille avuksi. - -— Kiitos, ystäväni, sinä lupaat varmaan myöskin, että naapurisovun -vuoksi käytte Annebyssä majuriiaisten luona. Kun sinä nyt tulet -terveeksi, täytyy rauha pitäjään palauttaa täydelleen siinäkin -suhteessa. - -— Niin kovin terve en ole vieläkään... Tiedän, että täti... - -— Älä sano mitään, lapseni. Ymmärrän kaiken! - -Nyt johtui keskustelu uudelle uralle ja sen keskeytti vasta tiedonanto, -että pöytä oli katettu, ja herrojen saapuminen. - - * * * * * - -Vieraitten lähdettyä tuntui Hermine odottavan, että hänen miehensä -siirtäisi keskustelun koskemaan sitä vaikutusta, minkä Amalian kirje -oli tehnyt, mutta niin ei käynyt. Konny ei huomannut, että Hermine -näytti jonkun verran liikutetulta, ja jos hän sen huomasikin, niin -otaksui hän sen olevan luonnollista seurausta Herminen edellisenä -päivänä antamasta ärtyisestä vastauksesta. Katumus oli terveellistä! -Hermine ei saanut tottua menettelemään sillä tavalla. - -Käveltyään ääneti muutamia askeleita edestakaisin vierashuoneessa, -missä he olivat, lausui Konny aivan äkkiarvaamatta: — Millaisen -tehtävän on isä sinulle antanut, mikä tehtävä sinun olisi tullut ottaa -niin vakavalta kannalta? - -— Tehtävä oli sellainen, että sitä ei olisi pitänyt antaa _minulle_, — -sanoi Hermine surullisena. — Isän, niin hyvän kuin sinun isäsi on, niin -viisaan, pitäisi toki tuntea poikansa kylliksi ymmärtääkseen, että tämä -ei koskaan antaisi vaimonsa vähimmässäkään määrässä vaikuttaa itseensä. -Hänen toiveensa tunnet sinä, sen toiveen, että sinun _valittuna_ -valtiopäivämiehenä pitäisi edustaa maatasi, Sinä olet ennen syntyperäsi -oikeuttamana aatelismiehenä ollut mukana valtiopäivillä, mutta siihen -hän ei ole tyytyväinen. Mutta naurettavaahan oli puhua asiasta minulle, -jolle ei tunnusteta minkäänlaista arvostelukykyä sellaisissa asioissa. - -— Niin, siten näytät sinä itse tosiaan arvelleen, kun et ole minulle -puhunut mitään asiasta. Mutta sanohan — jos jaksat käyttää sitä -rauhallista ja sopivaa puhetapaa, jota eiliseen saakka aina olet -käyttänyt — miksi, mielestäsi, isä kääntyi sinun puoleesi? - -— Miksikö? - -— Niin, olehan hyvä ja sano! - -— Siksi kaiketikin, että hän arveli minun mahdollisesti tulevan saamaan -hiukkasen vaikutusvaltaa mieheeni. - -— Ja sinä et ole katsonut ansaitsevan vaivaa yrittää? - -— Mitä hyötyä siitä olisi ollut? Onko yritettävä mahdotonta? Emme -tosin ole vielä olleet naimisissa puoltakaan vuotta, mutta se on -riittänyt osoittamaan minulle, että sinä kyllä sallit minun olla mukana -kantamassa sinun kirjallista työtaakkaasi ja myöskin perehdytät minua -maataloustöihin, mutta olet sitä mieltä, että kaikki valtiolliset -mielipiteet ja niistä tehdyt johtopäätökset ovat kerrassaan minun -käsityskykyni ulkopuolella. Ja jos sinusta tulisi valtiomies ja -joutuisit jonkinlaiseen virkaan, niin katsoisit _kaikkien_ siitä -johtuvien kysymysten myöskin olevan minun käsityskykyni ulkopuolella. -Kirjallisuus, eräiltä osiltaan, karjatalouden hoito ja, tietysti, -siveelliset periaatteet, mikäli kotoisen elämän tasapainossapitäminen -sitä vaatii, kas siinä se, mitä ymmärtämään täydellisen miehen kanssa -avioliitossa olevan vaimon on tarkalleen rajotuttava! Ei, se on totta, -myllylaitos ja uuden tiilitehtaan hyöty ovat myöskin aloja, joita voin -tutkia, — jos huvittaa! - -Konny tarkasti vaimoaan samanlaisin silmin kuin katsellaan -luonnonilmiötä, jota ei ole luullut koskaan pääsevänsä näkemään. - -— Hermine, — sanoi hän vihdoin, hyvin lempeästi, — mikä sinua vaivaa? - -— Minäkö sen tietäisin! Mutta kun sinä kysyit minulta, _miksi_ en -käytä vaikutusvaltaa, jota minulla ei ole, jouduin minä, sen myönnän, -kuohuksiini. Niin oikein, minä olen kuohuksissani! Mitä muuta tahdot? - -— Niin, jos sallit, niin sanoisin alkavani käsittää, että sinä et voi -hillitä malttamatonta luontoasi. _Eilen_ illalla pyysit, etten sinua -_kiusaisi_ kysymyksilläni, ja tänä iltana näytät olevan mielentilassa, -joka kehoittamalla kehoittaa minua kysymään, mikä sinut oikein on -muuttanut. Tiedä, että sen sijaan että sinulla muka ei ole mitään -vaikutusvaltaa mieheesi, miehesi päinvastoin, jos se todenteolla -voi sinua ilahuttaa, tosiaan antautuu valtiolliselle uralle. Mutta -muista, Hermine, että minun isälläni on vanhanaikuiset, ylimykselliset -periaatteensa ja niitten mukaiset tarkoitusperät. Minun periaatteeni -ja tarkoitusperäni ovat toiset, mutta hän ei usko sitä, vaikka asian -niin pelkääkin olevan. Ja kun tämä asia nyt on ratkaistu (Konny katsoi -tarpeettomaksi selittää, että hän mielessään oli asian jo aikaisemmin -ratkaissut) eikä sinun tarvitse valittaa luottamuksen puutetta miehesi -puolelta, niin osoita nyt sinäkin puolestasi hänelle luottamusta ja -sano, miksi olet niin muuttunut. - -— Kallis, rakas Konny, salli minun ensin kiittää sinua odottamattomasta -kärsivällisyydestäsi. Olen aina koettava hillitä itseäni, mutta on -kuitenkin mahdollista, että minä toistaiseksi, silloin tällöin, tulen -koettelemaan sinun kärsivällisyyttäsi. Mutta ole vain yhtä hyvä minua -kohtaan kuin nytkin olet, niin kaikki ärtyisyys tukahtuu. - -Konny ei ollut aivan varma siitä, että käsitti vaimonsa oikein. Hän -heittäytyi sohvalle ja puristi nopeasti, mitään sanomatta, vaimoaan -sydäntään vasten; eräät kysymykset, joita hänen silmänsä tekivät, -puhuivat kuitenkin selvää kieltänsä. - -— Täti, kuten ymmärrät, on niin kokenut joka suhteessa. Voi, Konny, -puhuin muutamia sanoja hänen kanssansa, ja hän selitti minulle, että -aavistukseni oli oikea. Mutta kun aavistus ei kuitenkaan ole samaa kuin -täysi _varmuus_, niin pelkäsin, kun Amalian kirje niin voimakkaasti -vaikutti minuun, pettäväni sinua. Voi, Konny, Konny, näen miten tämä -koskee sinuun, ja kuitenkin näen selvästi miten onnellinen sinä olet. - -Niin, Konny oli tosiaan siinä määrin onnellinen, että hän hellästi -kuiskaten hartaasti vaikutti, että hän uskoisi olevansa arvoton -vaatimaan osakseen tullutta suurta armoa, ellei hän nyt avoimesti -tunnustaisi rakkaalle vaimolleen sekä sitä, että hän oli ollut -mustasukkainen uskomattomassa, jopa naurettavassakin määrässä, kuin -myöskin sitä, että hän jo ennakolla oli päättänyt antautua julkiseen -elämään. — Mutta tiedä, Hermine, että nyt saisivat koko maailman -miehet katsella sinua, eikä silti mielessäni saisi sijaa ainoakaan -arvoton tunne. Sinä olet minusta nyt pyhä! Ja jos olet ollut siinä -käsityksessä, että sinulla aviopuolisona ei ole ollut kylliksi -vaikutusvaltaa, niin tulee sitä lapseni äidillä olemaan sitä enemmän. -Älä kadehdi _häntä_, jota minä niin suuresti rakastan! - -Syvät, kauniit silmänsä täynnä ilonkyyneleitä vastasi Hermine: — Miten -jaloa, miten luonteesi ja sydämesi arvoista onkaan että, sensijaan että -lausuisit ylpeitä, riemuitsevia sanoja nimesi ja tulevien rikkauksiesi -perillisestä, ryhdyt uusiin velvollisuuksiisi rohkeasti tunnustamalla -sellaisia vikoja, joita moni mies ei ollenkaan pitäisikään vikoina. -Mutta sinä, kallis mieheni, et julista pyhiä totuuksia minulle, -ennenkuin itse olet eläytynyt niihin. Ja sittenkin on minulla yksi -arveluni. - -— Sano, mikä se on! - -— En rohkene. - -— Tällä hetkellä, — vastasi Konny punastuen, — rohkenet kysyä mitä -tahansa. En uskalla vastata tulevaisuudesta, sillä tunnen luonteeni -epäluuloisuuden, mutta nyt sinun on puhuttava! - -— No, luottaen lupaukseesi, kysyn sitten sinulta, mikä voima sinussa -on melkein pakottamassa sinua tukahuttamaan _oman_ todellisen tunteesi -(uskon että rakastat minua) niin vähiin, että tuskin itsekään olet -siitä selvillä, samoin kuin minunkin täytyy tukahuttaa rakkauteni -uskolliseksi, hiljaiseksi kiintymyksen tunteeksi? - -— Aviopuolisoitten on rakastettava toisiaan myötä- ja vastoinkäymisen -sattuessa, mutta käsitän tällä tarkoitettavan hillittyä, rauhallista -tunnetta, ei ensinkään silti väritöntä, mutta ei myöskään kovin -hehkuvaa väriltään, sillä sellainen helposti saattaa rehellisen sydämen -harhateille. Tarkoitan sitä, että tunne muuttuisi intohimoksi ja -pyrkisi viemään vallan jo järjeltäkin. - -Hermine pudisti päätään. — Miten tuollainen mielipide tuntuukaan -rajoitetulta ja pelkkään mietiskelyyn perustuvalta! - -— Miksi sanoa niin, Hermine rakkaani. Joka-ainoa ihminen voi langeta -kiusaukseen, ja minä pelkään, — Konny katsoi vaimoaan, silmissään niin -rukoileva ilme, että Herminen sydän riemuitsi, — pelkään tätä valtaa -sielun yli. Anna minun omata, anna minun pitää varmuus siitä, että en -tule uskottomaksi nuoruuteni ja miesikäni käsitykselle pyhimmästä, -mutta samalla arimmasta suhteesta, mitä ihmisillä keskenään saattaa -olla. Olen nyt niin onnellinen, että... että, sanalla sanoen, sinäkin -voit olla tyytyväinen. - -— Tyytyväinen olenkin, Konny omani, mutta näyttäisin sinusta ehkä -armottomalta, jos sanoisin, että jos selityksesi olisi ollut -kirjeellinen, niin olisin luullut voivani lukea rivien välistä... No, -älä hämmästy, en ehkä lue mitään muuta kuin omia mielikuvittelujani. -Olenhan vain nainen, ja jos joudun sellaisiin surullisiin aavisteluihin -kuin Amalia, niin _tahdon_ uskoa enemmän omiin mielikuvitteluihini kuin -sinuun. - -— Älä puhu niin, Hermine, et saa olla julma, et saa väärinkäyttää -katumustani ja onneani! - - - - -XVII. - -Onnellisen miehen onnettomuus. - - -Miten kauan kykeni tämän tässä kerrotun _elämästä otetun näytelmän_ -sankari pysymään vapaana tyytymättömyydestä ja epäluuloisuudesta, -nauttimaan sen vakaumuksensa tuulahduksesta, että hän nyt vihdoinkin -tunsi täydellistä tyytyväisyyttä? Tosiaan, tasan kahdeksan päivää! - -— _Tunne_ totuus — se on ainoa keino sen käsittämiseksi, — sanoo muuan -englantilainen uskonnollinen kirjailija. - -Tunsikohan Konny, hän, joka oli niin hartaasti tutkinut ja yhä -tutki itseään ja tahtoi säännöstellä kaiken, _sitä_ totuutta, että -hänen pyrkimyksensä ei voisi saavuttaa tavoittamaansa päämäärää, — -että hän ei koskaan kykenisi saamaan elämänsä suhteita sopusointuun -sisäisten vaatimustensa ja yhä uudistuvan epäilynsä kanssa siitä, -että hän oli kykenemätön tuntemaan itseään onnelliseksi onnellisuuden -ylenpalttisuudessakaan! - -Ei, hän ei tuntenut tätä totuutta, eikä siis sitä käsittänytkään, -vaan etsi yhä etsimistään sydämensä sameitten ja koskaan oikein -selkiämättömien syvyyksien pohjaa. Ja miten ne olisivatkaan voineet -selitä, kun hän, sen sijaan että olisi puhdistanut ne pohjia myöten, -yhä enemmän täytti niitä elämän jokapäiväisellä muralla? - -On melkein käsittämätöntä, miten voi sattua, että lahjakkailla -luonteilla, luonteilla, jotka itsepintaisesti pitävät luulotautien -aaveet sopivan etäisyyden päässä itsestään, luonteilla, joitten elämä -on täynnä lakkaamatonta, hyödyllistä toimeliaisuutta ja jotka samalla -ottavat kaiken opin, mikä kirjoista voidaan saada, kuitenkin voi olla -erikoinen, rajaton aikansa käytettäväksi sisäisiä tutkisteluja ja -kokeita varten. - -Mikä aiheutti nyt sen, että Konnyn niin hartaasti tavoittelema -onni löytää isänkutsumuksessa oma kutsumuksensa ei enää pystynyt -tyydyttämään häntä? Niin, vain se seikka, että ruustinna seuraavan -kerran käydessään vieraisilla siekailematta puhui siitä, että hän -rakkaudesta sisarensa tyttäreen tulisi niin paljon kuin suinkin -oleskelemaan Kronebyssä, missä hän toivoi saavansa kantaa uuden -Herminen kastettavaksi. - -Siitä hetkestä tuli ruustinna, jonka osakkeet viimeisen käynnin jälkeen -olivat nousseet, Konnylle paljon enemmän kuin sietämättömäksi. Miten -voikaan hän noin arvottoman varmana puhua _tyttären_ saamisesta, kun -Konny ei koskaan, ei hetkeäkään, ollut epäillyt, että uusi tulokas oli -oleva _poika_, jonka kasvattamisen saattamiseksi tarkoituksenmukaiseksi -hän oli aikonut tutkia kokonaiset joukot erilaisia järjestelmiä. - -Kun sitten samana iltana Hermine, joka näki pilven, mutta ei ollenkaan -voinut käsittää, mistä se tuli, sillä hän ei ollut sisällä tädin -selittäessä aikomuksiaan, tahtoi ilahuttaa Konnya puhumalla hänelle -heidän lapsestaan, niin sanoi Konny, koettaen tukahuttaa kiivauttaan — -sillä hän pelkäsi tavattomasti saattaa vaimoaan vähänkään levottomaksi: - -— En käsitä, Hermine armaani, miksi sinä puhut "lapsesta". Ethän toki -ole epätietoinen siitä, mitä sukupuolta se on! - -— Otan kiitollisena vastaan kohtalon siinä suhteessa, millaiseksi se -sitten muodostuukin. En luule, että rukoukset ja toivomukset siinä -suhteessa olisivat todisteena kiitollisuudesta. - -— Luulen kuitenkin, että liioittelet, ja toivon, että Jumala ei huonona -hylkää sitä harrasta toivetta, mikä minulla tähän asti on ollut. - -— Toivetta saada poika, tarkoitat, rakas Konny! - -— Niin, ja kun tulee vastaus vanhemmilta, niin saat nähdä, että isäni -ajattelee aivan samoin. Mutta nyt minun pitikin joutua tällaisiin -epäilyksiin. - -— En ensinkään ymmärrä sinua, kallis ystäväni. Tällainen asiahan on -aina epätietoinen. - -— Olkoon niin, mutta liikaa on toki, että ruustinna vastikään piti -aivan selvänä, että _hän_ saisi kantaa kastettavaksi uuden Herminen. Ja -tiedätkö, Hermine hyvä, että minun on vaikea tämän jälkeen sietää häntä. - -— Sepä oli, — vastasi Hermine huolestuneen näköisenä, — tavattoman -ikävää. Sinä et ymmärrä, Konny, miten tärkeätä vanhemman, kokeneen -naisen seura ja neuvot juuri tällaiseen aikaan ovat minulle. - -— Rakas vaimoni, en huomaa muuta kuin yhden mahdollisuuden -järjestää viimemainitussa suhteessa kaikkia tyydyttävästi asia, sen -mahdollisuuden nimittäin, että otamme vastaan tarjouksen, minkä nyt -aivan varmasti tiedän isäni ja äitini tekevän, sen kutsun, että -asetumme muutamaksi kuukaudeksi asumaan Sigesbergiin. Voikin olla -oikeampaa, että poikamme juuri siellä pääsee elämänsä ensi päiviä -tervehtimään. Mitä sanot tästä? - -— Sanon, että paljon mieluummin tahtoisin tämän ajan olla täällä -meidän hiljaisessa rakkaassa kodissamme, missä sinä olet paljon -tuttavallisemmassa suhteessa minuun, kuin komeassa Sigesbergissä, missä -usein olit mieleltäsi käsittämättömämpi kuin täällä. - -— No niin, _sinä_ luonnollisesti määräät, mutta sitten täytyy äitini -joka tapauksessa tulla tänne. Arvelen, että hänellä on yhtä suuri -kokemus kuin ruustinnallakin, jonka suhteen ei iki päivinä tule -kysymykseenkään, että hän kantaisi _minun_ poikani kasteelle. - -— Konny, Konny, tämä ei ole hyvä minulle, eikä sopiva aika tällaisesta -puhuttavaksi. — Hermine nojasi huolestuneena sohvanpielusta vasten. -Sigesberg oli hänen muistissaan sarjana kuvia ensimäisen, hapuilevan -avioliittoelämänsä ajalta, kaikki siellä oli niin suurta, niin helliä -kuin vanhemmat siellä olivatkin. - -— Voi, miten onneton olenkaan! En käsitä, miten arkaluontoista on puhua -sinun tilassasi olevan naisen kanssa. Rakas Hermine, ole rohkea, siitä -riippuu paljon. - -— Niin, niin, minä olen rohkea, ja jos sinä vaan olet luonnollinen -minua kohtaan, etkä taas käy jäykän juhlalliseksi, mitä esiintymistäsi -vuorottelevat vain jotkin minulle käsittämättömät keskeytykset, niin -matkustan mielelläni minne tahansa. Oletko sitten tyytyväinen? - -— Tyytyväinen ja kiitollinen, — vastasi Konny sydämellisesti, mutta -kuitenkin sisäisesti epäsointuisena. Itse olisi hän vaimonsa tavoin -mieluimmin nähnyt, että he olisivat päässeet saamaan "lapsen" -nykyisessä, rakkaimmaksi käyneessä kodissaan. Mutta naapuristo oli -sietämätöntä, ja hänestä oli mahdotonta nähdä äitinsä ja ruustinnan -esiintyvän miltei yhtä oikeutettuina ja ohjaamassa asioita kumpikin -taholleen. - -— Ei, — sanoi hän varsin jyrkästi, — olkoon kylliksi sellaisesta -huolesta, jota ei _voi_ auttaa, mutta tämä asia on järjestettävä. - -Ja kun sitte vastaus tuli Sigesbergistä, sisältäen mitä lämpimimmän -onnentoivotuksen ja samansävyisen kutsumuksen, jossa katsottiin täysin -selväksi asiaksi, että perijän tulisi syntyä tulevassa kodissaan, oli -Konny vielä jyrkempi. Hänen silmänsä säihkyivät toivoa ja iloa, kun hän -laski kirjeen Herminen käteen. - -— Sinä näet, rakas ystäväni, että yksinpä isäkin vakuuttaa, että -häiritsemässä ei ole oleva mitään vieraitten joukkoa, vaan että saamme -elää rauhallista perhe-elämää. Ja minuun tulet olemaan tyytyväinen! - -— Olen jo rauhoittunut, Konny hyvä. He kirjoittavat niin kauniisti. -Kunhan sinä nyt vaan toistaiseksi olisit kärsivällinen minun ainoata -sukulaistani kohtaan. - -— Kyllä, _nyt_ voit luottaa minuun, — vakuutti Konny ja uskoi itsekin, -että häneen voi luottaa. Mutta joka kerta kun ruustinna tuli ja -lateli hänelle kaikenlaisia ennustelujaan, jotka perustuivat laajaan -kokemukseen, tuli hän onnettomaksi ja toivoi, että tuo iankaikkinen -lavertelija saisi sellaisen reumatisminkohtauksen, että se kerrassaan -pidättäisi hänet pappilaan. - - - - -XVIII. - -Jälleen Sigesbergissä. - - -Oli alkukesä. - -Koskaan ei tämä maan piiri tuntunut heränneen elämään kauniimpaa ja -komeampaa elämää. Milloinkaan ei ollut ruoholla ollut vehreämpää -tuoreutta, milloinkaan eivät ruusut olleet olleet niin hehkuvan -punaisia, milloinkaan eivät pikku laineet sisäjärvellä olleet -leikkineet iloisammin ja milloinkaan ei ilmojen kööreissä ollut ollut -niin iloisaa sopusointua. Kaikki maan ja taivaan välillä riemuitsi, ja -suuressa kartanossa ja joka mökissä oli rattoa, sillä nyt oli päivä, -jolloin tämän kaiken ihanuuden perillinen oli kastettava. Hän oli nyt -viiden viikon vanha nuorimies. - -Mutta aikeemme ei ole käydä puhumaan tämän päivän juhlasta eikä edes -siitä Konnyn vakaumuksesta, että taivainen rauha _nyt_ oli muuttanut -hänen sieluunsa, mikä ei estänyt häntä päivän päättyessä, kun nuori -äiti ehkä jonkun verran liiaksi oli rasittanut itseään seurassa ja -tunsi heikkoutta, alkamasta sisimmässään valittaa kaiken maallisen -ilon häipyväisyyttä. Ja kun hän, lohduttautuakseen, tarkkaan katseli -poikaansa, voimakasta ja komeata poikaansa, ja luulotteli havaitsevansa -kaikenlaisia älykkyyden merkkejä pojan pikku kasvoissa, ei edes -silloinkaan hän tuntenut olevansa tyytyväinen, sillä jos Hermine -jättäisi hänet, tietäisi hän varmasti elämäänsä jäävän aukon, jota -mikään ei voisi täyttää. Hän rakasti Hermineä yhä enemmän ja olisi -varmaan antautunut puhtaasti nauttimaan täyttä onnea, ellei olisi -sairaalloisesti pelännyt, että tämä tunne _voisi_ kehittyä todelliseksi -mahdiksi, niin että hän ei joka suhteessa enää olisi oma herransa. Hän -tiesi parhaiten itse, että hänen tuskansa Herminen sairauden aikana -oli ollut niin tavaton, että sekä isä että äiti hämmästyivät hänen -voimakkaita tunteitaan. - -Mutta kun vaara oli onnellisesti ohi ja ensimäinen ilonhuumaus hiukan -haihtunut, riensi hän, ikäänkuin salaisesti kauhistuen ja kainostellen -itseään, valtaamaan takaisin menettämänsä edut. Mutta hänen äitinsä ja -hänen vaimonsa, jotka niin sydämellisen hyvin ymmärsivät toisiaan, he -riemuitsivat sydämessään, sillä he tiesivät nyt varmasti, että Konnyn -voimakkuus tässä tapauksessa oli salattua heikkoutta. Ja Hermine näytti -täysin tyytyväiseltä, kun hän varpaillaan tuli huoneeseen ja mitä -rauhallisimmalla äänellä lausui: - -— Olethan sinä hyvä ja annat anteeksi, ystäväni, etten kovin usein käy -tervehtimässä sinua ja "pikku herra Siggeä". Mutta isäukko tahtoo niin -monia neuvoja, että saan rahjustaa tiluksilta tiluksille. Sitäpaitsi on -minulle valtiopäiväasioissa hoidettavana laaja kirjeenvaihto. - -— Niin, rakas Konny, — vastasi nuori rouva yhtä rauhallisena, — missään -tapauksessa ei ole syytä sinun haaskata aikaasi täällä sisällä. Minä ja -poika voimme kovin hyvin ja saamme kaikkea mahdollista hoitoa. - -Mutta kymmenen minuuttia myöhemmin voi tuo niin monipuuhainen mies taas -olla ovella nähdäkseen, oliko unohtanut tänne hattunsa, käsineensä tai -nenäliinansa, tai kertoakseen, mitä jossakin saapuneessa kirjeessä -sanottiin, ja kun hän sitten _joka tapauksessa_ oli sisällä, voi hän -samalla istua ja katsella heitä hetkisen. - - * * * * * - -On kulunut suunnilleen kahdeksan päivää ristiäisistä, siis kuusi -viikkoa perillisen tulosta, kun nähdään kaksi nuorta naista istumassa -eräällä niistä mukavista puutarhasohvista, joita on kukkaryhmien joka -puolella. - -Toinen heistä, pormestarinna Amalia, joka on tullut Sigesbergiin -ollakseen kummina, keinuttaa äidillisen arvokkaana puolivuotiasta -tytärtään polvellaan. Samaan aikaan pitää hän Herminelle puhetta -aviovaimon pyhistä velvollisuuksista. - -— Kuten jo olet havainnut, rakas ystäväni, en enää ole entinen Amalia, -tuulihattu, joksi Konny nuorenamiehenä minua usein liikkuvaisuuteni -tähden nimitti. Siitä alkaen kun olin tullut täysin vakuutetuksi -siitä, että saisin lapsen kasvatettavakseni, s.o. niiltä ajoilta -alkaen, jolloin viimeksi lähdimme täältä, päätin että lopettaisin -täydelleen entisen kevytmielisyyteni, minkä myöskin ensimäistä uutista -ilmoittaessani sanoin miehelleni. Miesrukka, hän tuli niin iloiseksi ja -kiitolliseksi niin toisesta kuin toisestakin, että vain puolin sanoin -ilmaisi epäilyksensä siitä, tulisiko minusta vakava ja perusteellinen -nainen, ajatteleva vaimo, sitte tullakseni ajattelevaksi äidiksi. - -— Ja millaisen vaikutuksen teki tuo puolittainen viittaus? — kysyi -Hermine kovin mielenkiintoisena. - -— Suhtauduin siihen verrattoman rauhallisesti "Rakas mieheni", sanoin -minä, "sinulla, jos kenelläkään, on tosiaan aihetta hienotuntoisesti, -ja vaikkapa vähemmänkin hienotuntoisesti, lausua epäilyksesi, ja kun -et sokeasti ole käynyt uskomaan selitystäni, niin saat iloksesi joutua -yllätetyksi. Ja minä johdun saamaan ottaa vastaan sinun katumusuhrisi". - -— Mainiota! Saitko ottaa vastaan sellaisen uhrin? - -— Kyllä, moniakin... ainakin yhden viikossa; silloin mieheni lausui: -"Amalia rakkaani, sinusta tulee pian oikea enkeli. En käsitä, miten -onnistut pysyttäytymään niin täydellisenä. Mutta ei kai toki ole -tarpeen", lisäsi hän joskus, "että pukeudut kerrassaan säkkiin ja -tuhkaan; nuo kotikutoisesta kankaasta tehdyt puserosi ovat ehkä liian -kovin vastakkaisia entisille komeille puvuillesi. Pidän hyvinpuetuista -naisista, vaikkapa olisi kysymys vain perheenkin piirissä -esiintymisestä. Silloin näkyy että vaimo tahtoo miellyttää miestään, -ja tuollaiset pienet helyt ja koristukset, joita naiset käyttävät, -miellyttävät silmää." - -— Siinä suhteessa, — lausui Hermine, kääntyen puolittain toisaalle, — -on aviomiehillä toisenlaatuisiakin ajatuksia. Mutta miten menettelit? - -— Selitin hänelle, että tunsin iloa nähdessäni omassa ulkonaisessa -asussani todistuksen tapahtuneesta muutoksesta, mutta ollakseni -laiminlyömättä velvollisuuttani pukeuduin sunnuntaisin ruskeaan -silkkipukuuni ja koristauduin jollakin iloisenvärisellä nauhalla. - -— Mutta nyt, Amalia, kun sinulla jo on tytär, jonka vielä ei tarvitse -kadehtia sinua, miksi yhäkin pukeudut niin vaatimattomasti, että -aamuisin jopa _täälläkin_ käytät kotikutoisia puseroita valkeitten -pitsireunuksisten aamunuttujen asemasta? - -— Kun itse imettää ja hoitaa lastansa, rakas Hermine, on pukeuduttava -siten, että pikkuinen voi elämöidä äidin pukujen kanssa ilman että -tarvitsee pelätä pitsien repeytyvän. Sitä paitsi en ole vapaaherratar, -minä, enkä koskaan olisi taipunut siihen, että olisin ottanut -lapselleni imettäjättären. - -— Amalia hyvä, nyt sinä olet kova, tiedäthän miten taistelin, -saadakseni itse imettää poikani, mutta tohtori selitti Konnylle, ja -isä ja äiti olivat samaa mieltä, että minulla oli liian vähän voimia -siihen, ja että sekä minä että lapsi olisimme joutuneet kärsimään. -Tiedät kuinka kadehdin sinulta tätä kunniata ja onnea, varsinkin -kun uskon että Konny mielellään olisi nähnyt minun täyttävän saman -velvollisuuden kuin sinäkin suoritat, mutta hän hellän vakavasti -kuitenkin kielsi minua edes ajattelemasta sitä. Ja toivon että -poikani aina on viihtyvä niin hyvin luonani, että hän ei kovin kiinny -imettäjäänsä. - -— Suo anteeksi, hyvä, rakas Hermine, että lausuin tuon tyhmyyden, -mutta puhupa nyt minulle hiukan luottamuksellisesti. Onko totta, että -muutitte pieneen naapurikaupunkiinne sen vuoksi, että Konny ei voinut -sietää ruustinnan puuttumista asioihin? Täti Louise luuli niin. - -— Ei, ainakaan mieheni ei sitä syyksi sanonut. Seikka oli se, että -hänellä oli sijoitettavana rahasumma, jonka hän häämatkallamme täällä -sai isältään, ja kun Kroneby on vain kuuden virstan päässä kaupungista, -tuumi Konny, jonka usein on käytävä liikeasioilla kaupungissa, että hän -voisi sijoittaa rahat erääseen varsin kauniiseen ja hyvällä paikalla -olevaan taloon, joka syksyllä oli myytävänä, ja pidätti silloin -muutamia huoneita meidän itsemme käytettäviksi. Sitä paitsi pääsi hän -siten varmaksi siitä, että lääkäri, joka on hänen hyvä ystävänsä, usein -tulisi katsomaan minua. - -— Se oli hyvä toisestakin syystä. Etkö luule tiedettävän, että -parooni tahtoi päästä kiinteimistönomistajaksi, tullakseen -valituksi edustajaksi porvarissäätyyn nyt juuri alkamassa oleville -valtiopäiville, joista tullee hyvin tärkeät, kun on kysymyksessä -eduskuntalaitoksen uudistus? Minun pormestarinikin valitaan edustajaksi. - -— Sitä varten ei ollut tarpeen juuri talon ostaminen, mutta voi olla -hyvä siten kuin on. Muutimme kaupunkiin tammikuun alussa ja asuimme -siellä kolme kuukautta, joitten kuluessa Konnylla yhtämittaa oli -komiteoitten istuntoja ja kaikenlaisia neuvotteluja. Hän sai jo -silloin paljon hyvää aikaan kaupungin hyväksi, ja minä tein parhaani -miellyttääkseni rouvia. Olimme monissa pienissä kutsuissa, ja -itsellämme oli meillä suurenpuoleiset kutsut kaupunginravintolassa. - -— Mainiota, ja nuori vapaaherratar oli komeimpana kanana joukossa, -muitten rouvien kursaillessa hänen kanssaan ovissa. - -— Hyi, miten ilkeä olet. Tiesin, milloin minun nimeni vuoksi oli -käyttäydyttävä arvokkaasti. Mutta saat olla varma siitä, että koskaan -en mennyt ovesta ennen pormestarinnaa, sillä hän oli vanha ja sitä -paitsi kaupungin kunnia. Mutta kas tuossahan ovat herra mieheni ynnä -imettäjätär ja poikani. - -Hermine juoksi tulossaolevia vastaan ja otti säteilevin silmin -_junkkeri Siggen_ isältä, joka vähän aikaisemmin oli ottanut hänet -imettäjättäreltä. Olipa nyt miellyttävää katsella nuorten äitien -leikkivän noitten pikku olentojen kanssa. Amalia oli varsin ylpeä, kun -hänen tyttärensä voimakkailla käsillään suorastaan oli kuristaa "pikku -paloonin" vetämällä liian lujaa myssyn hänen päästään. - -Konny oli muutaman askeleen päässä; koko hänen ulkonäkönsä ilmaisi -vilpitöntä ihastusta. - -— Mikä kirje sinulla on kädessäsi, arvatenkin tulevilta -valitsijoiltasi? — sanoi Hermine, samalla kun kietoi pienen punaisen -huopapeitteen kiinteämmin lapsen ympärille ja nauroi, kun Amalia näytti -miten valkea aamuleninki oli rypistynyt. Mutta Konny näki vain, miten -kauniisiin poimuihin punainen peite laskeutui nuoren, kauniin äidin -hameelle. - -— Niin, — sanoi hän vihdoin, — tästä kirjeestä sinä et tule pitämään. - -— Miten niin, koskeeko se liikeasioita? - -— Koskeepa niinkin, mutta se kutsuu minut uusiin toimiin elokuussa, ja -oikeastaan olisi minun kuitenkin ollut pakko käydä tarkastamaan omia -monia viljelyksiäni Kronebyssä. - -— No, parin kolmen viikon kuluttua voin kyllä matkustaa kanssasi. - -— Sitä et tee, — kuultiin vanhan parooni Sigesmundin jyrkästi -selittävän, tullessaan siinä puolisoaan taluttaen. — Kiitä Jumalaa, -rouva miniäni, jos minä jätän talon perillisen suojaa vaille edes -syksyksi, jolloin Konny kai tahtoo aarteensa mukaansa Tukholmaan. - -— Ei ole varmaa, että hänet valitaan porvarissäätyyn. - -— Kyllä, luota siihen että hänet valitaan. _Häntä_ eivät vaivaa -vanhoilliset periaatteet, ja porvaristo on yleensä hampaisiin asti -varustautunut liberaalisilla uudistuksilla. Mitä sanovat naiset tästä? - -— Minä puolestani, vastasi Amalia nopeasti, — kuulun nyt porvaristoon, -ja pormestarinnana on velvollisuutenani olla liberaali. Mutta -sydämessäni pelkään tuntevani myötätuntoa aatelia kohtaan, ja minua -harmittaa, jos _se_ lakkaa olemasta _erikoisena_ säätynä. - -— Hyvä, Amalia, — nauroi vanha parooni. — Mutta mitä sanoo meidän -Herminemme? - -— Voi, rakas isä, vaikka olisin syntynyt tämän maan vanhoillisimmassa -ilmakehässä, niin ei se auttaisi, sillä vaimo joutuu huomaamattaankin -miehensä ajatusmaailmaan, ja minä seuraan miestäni, en heikkoudesta, -sillä politiikka on meillä yleensä puolueetonta alaa. Mutta _meidän_ -kaupunkimme rouvat viettelivät minut uudella isänmaallisuudellaan. Se -höyrysi sekä kahvi- että teekeittiöistä. - -— Kas siinä, — sanoi Konny ja loi vaimoonsa kaunopuheisen silmäyksen, -— kas siinä näet nyt, isä, että _aika_ on ottanut jalkaansa -Lunkentus-saappaansa, kun jo naisetkin käyttävät niitä mallina. - -— Niin, minun on kiittäminen Louisea, — parooni suuteli valtavan -loisteliaasti vaimonsa kättä. — Sinä et koskaan jätä vanhaa lippua, -sinä. - -— En koskaan, — vastasi Louise, tehden ylevän miellyttävän liikkeen -miestään kohti. — Taistelen ja kaadun sinun ynnä neljän säädyn mukana. - -— No, _sinä_ ja _minä_, rakas Louise, toki kuitenkin jäämme kaatumatta, -vaikka nuo neljä kaikkikin kaatuisivat. Mutta emme ole vielä nähneet -sitä. Emme ole nähneet sitä vielä, herra poikani. Eduskuntauudistuksen -täytynee vielä nukkua aikansa, ennenkuin se saa unen silmistään. - - - - -XIX. - -Ensimäiset vastaanottajaiset. - - -Oli syksy ja lokakuun keskivaihe, ja parooni Konny oli juuri vaimoineen -ja lapsineen muuttanut Blasieholmenilla olevaan upeaan asuntoon. -He olivat sinne täysin kotiutuneet, huolimatta siitä, että Hermine -tuskin oli tahtonut uskoa että tämä _neljäs_ koti tulisi heitä oikein -miellyttämään. - -— Vain Kroneby, — sanoi Konny, — on meidän _oikea_ kotimme, sen -jälkeen pidin eniten kaupungissa olevasta porvariskodistamme. Koko -vierashuoneemme siellä oli mitä miellyttävin muratinlehväsali. Tulee -sitten suuri Sigesberg, jota minä _nyt_ joka tapauksessa ehkä enimmin -rakastan, jos vaan pääsen asumasta siellä, mutta mitä muuta minä -voisinkaan kuin lämpimästi rakastaa asuntoa, missä poikani on syntynyt, -missä itse olen syntynyt ja missä isäni, isoisäni ja isoisäni isä ovat -syntyneet ja mistä sarja rehellisiä ja kunnon miehiä on lähtöisin. Koko -juttu, Hermine hyvä, on vain siinä, että pidän yksinkertaisesta ja -siitä, mikä omaa mieltäni paraiten tyydyttää. Täällä, tässä vuokratussa -huoneustossa, hengitän täysin kevyesti, täällä ei onneksi ole mitään, -mikä vaatii ihailua, kuten joukko esineitä Sigesbergissä. Mutta miksi -mennä niin pitkälle. Saahan tästä huoneustosta ihailla näköalaa ja — -läsnäolevaa emäntää. - -— Vakuutan sinulle, ystäväni, — vastasi Hermine (seisoessaan siinä -salissa olevan pöydän ääressä, järjestellen aistikkaasti maljakkoihin -Sigesbergistä tulleita kukkia), — että aina siitä alkaen kun sinä sait -kunnian tulla valituksi paikkakuntamme edustajaksi, sykkii nyt koko -elämäjärjestelmässäsi aivan uusi valtimo. Miten voimakkaasti ja jalosti -oletkaan puhuva valtiopäivillä; äänessäsi on kaunis, syvä, väräjävä -sointu, joka tekee niin hyvän vaikutuksen ollessaan lämpimästä sielusta -lähtevän kaunopuheisuuden kannattajana. - -— No mutta, Hermine, sinähän alat oikein hemmottelullasi pilata minua. -Se ei juuri ole entisen umpimielisyytesi kanssa sopusoinnussa. - -— Voi siten olla, Konny, mutta nyt, kun olen sekä vaimon että äidin -arvossa, tunnen itseni aivan toisin tavoin varmaksi kuin alussa. -Minähän pelkäsin niin jokaisen lausumani sanan suhteen, että tuskin -sinulle puhtaaksikirjoittaessani uskalsin ilmaista, miten ihastunut -olin kuvauksiisi, ja miten silloin väänsin ja käänsin sanoja, kun -oikeudentuntoisuuteni pakotti minut huomauttamaan jostakin perustelun -tai ajatuskulun seikasta. - -— Niin, mutta se oli kuitenkin, elleikään varsin ehjää, niin joka -tapauksessa ihanaa aikaa, vaikka me molemmat olimme miltei kuin pari -metsään eksynyttä lasta. Tarkoitan tietysti mitä tulee toisemme -tutkimiseen... Mutta tuon ajan puheenaollen! Sinä olet miltei -kokonaan jättänyt ne vaatimattomat pukusi, jotka minua silloin -niin miellyttivät. Tuo niin kainosti verhottu kuva antoi silmälle -tilaisuuden levätä. Minä tutkin sitä. - -— Konny, mitä sanot? — puhkesi nuori rouva punastuen lausumaan, — -käytänkö _minä_ pukuja, jotka häiritsevät silmiesi rauhaa? Ole hyvä -ja tarkasta minua, päästä jalkoihin asti. Huomaatko paljasta paikkaa, -kasvoja lukuunottamatta? Mutta jos saat siitä enemmän lepoa, niin -vedän kyllä yhtä huolellisesti kuin silloinkin hiukseni pitkälle yli -poskieni. Koko ero on vain siinä, että nyt käytän tummaa silkkipukua -harmaitten villapukujeni asemasta. Mutta, jos se vaan on sinun -mieleesi, pyydän kyllä lähettämään ne tänne. - -Ja siinä seisoi Hermine miehensä edessä vastustamattoman kauniina, -hehkuva harmin puna poskillaan ja molemmat kädet kukkia täynnä -ojentuneina miestään kohti. - -— Kas vain tätä taas, nyt ei tosiaan ole kysymys pelkäämisestä vapaata -lausunto-oikeutta käyttäessä! Ja _sinä_, joka kuitenkin sanoit minulle, -että vaimo vain eräinä arveluttavina ajankohtina saa ilmaista hiukkasen -ärtyneisyyttä. - -— Rakas Konny, minä en nyt ole ärtynyt, mutta seikka on se, että en -voi rauhallisena kuulla, miten sinä viittaat minussa olevan puutteita, -joita minussa todenteolla ei ole. Ja nyt on niin hyvä käyttää -tilaisuutta ja ehdottaa sinulle, että aina menet yksin kutsuihin, -tarkoitan suurempiin, sillä miellyttää _sinua_ tahdon ennen kaikkea, -mutta sitähän en voisi, jos näyttäytyisin puettuna siten kuin suuria -kutsuja tai päivällisiä varten pukeudutaan., - -— Sinä tiedät, Hermine, että en enää ole mustasukkainen. Mutta minulla -on oma käsitykseni. Koeta sen vuoksi kaikessa mitä naisellinen aistisi -voipi... - -— Tehdäkseni itseni rumaksi? - -— _Sitä_ sinä et voisi. Se olisikin viimeistä mitä tahtoisin. Kun -kuitenkin on kysymys sellaisista tilaisuuksista, missä naiset ovat -välttämättömiä, niin en niihin milloinkaan lähde ilman vaimoani, -mutta hänellä on kyllin sekä makua, häveliäisyyttä, älyä että -kunnioitusta miehensä mielipidettä kohtaan, soveltaakseen pukunsa sen -mukaiseksi kuin naimisissa olevalle naiselle sopii. Muuten olet sinä -luonnollisesti liian heikko tänä talvena ottaaksesi osaa tanssiin. - -— Niin, luonnollisestikin, — vastasi Hermine naurahtaen, — ja vaikka en -olisikaan ruumiillisesti heikko, niin en tule milloinkaan tanssimaan, -se on varmaa. - -— Todellakin, rakas Hermineni, niin nuori kuin olet, voisitko luopua -tuosta huvista? - -— Minä, Konny hyvä, en halua muita huveja kuin sellaisia, jotka ovat -sinun makusi mukaisia. Älkäämme puhuko siitä. Tahdon mieluummin elää -paljon kotona poikamme ja sinun seurassasi, kun sinulla on aikaa olla -meidän kanssamme. - -— Siihen käytän kaikki hetkeni, mitä yleiset asiat eivät vaadi -osakseen. Sitä paitsi kysyn mielelläni monessa asiassa neuvoasi. - -— Voi, mitä sanot? - -— Että Jumala oli armollinen minulle, kun minä, maultani niin vaatelias -mies, sain vaimon, jonka kanssa voin puhua muustakin kuin siitä mikä -koskee kotoamme tai seuraelämää. Muunlaiseen naiseen olisin pian -väsynyt, eikä koko sinun häikäisevä kauneutesi olisi voinut pidättää -minua, jos olisit koettanut vähääkään keimailla tai ellet olisi kyennyt -komeilematta osoittamaan minulle, että sinun sivistyksesi, älysi -ja terävä käsityskykysi riittävät opiskelujen ja vielä korkeamman -kehityksen kautta asettamaan sinut arvoisaksi seuratoveriksi -miehellesi. Sinussa liittyy vakavuus naisen miellyttävyyteen. Nythän ei -olekaan mitään, mistä en ilmoita sinulle. Ja sinä olet luvannut olla -rakastettavana emäntänä, kun kutsun säätytovereitani tänne. Meillä on, -kuten olemme sopineet, vastaanotto kerran viikossa. - -— Katson kunnia-asiakseni osoittautua kyllin arvoisaksi vaimoksi niin -etevälle säädyn jäsenelle. Mutta sinullahan ei ole mitään sitä vastaan, -että Amalia, jos hän miehensä mukana todella tulee tänne, on apunani? - -— Ei, päinvastoin tulee siitä mainiota. Amalia kyllä hieman liioittelee -arvokkuuttaan, mutta se kyllä tasaantuu. On niin kodikasta nähdä, -herrojen silloin tällöin pistäytyessä sisään, pari nuoria naisia -käsitöineen sohvapöydän ääressä. - -— Ja sitä paitsi, ystäväni, teetä juotaessa. Herrojen on aina tultava -sisään, juotava teensä ja puheltava hieman vierashuoneessa, missä tulen -järjestämään kaiken hyvin juhlalliseksi ja hauskaksi. Pääset kyllä -näkemään, että uudet ystäväsi täällä meidän kanssamme eivät joudu -ikävöimään hotellihuoneisiin. - -— Oi, miten rakastettava olet! Muutaman päivän kuluttua alkavat -valtiopäivävastaanottosi. Ei tarvitse kauan odottaa. - - * * * * * - -Nuoren herrasväen asunto säteili kauniina, ei liiallisesti, kynttiläin, -lamppujen ja miellyttäväin takkatulien levittäessä valoaan huoneisiin, -missä nojatuoleja oli siellä täällä vieraitten tarpeeksi Näky oli mitä -miellyttävin sellaiselle, joka tuli ulkoa kylmästä, sateisesta ilmasta. -Varsinkin oli vierashuone miellyttävä, tuoksuvine teepöytineen siinä -valojen keskellä, kukkineen, mainioine porsliineineen ja hopeakoreissa -olevine oivallisine teeleipineen; mutta vielä parempaakin oli -loistamassa, nimittäin emäntä niin hurmaava, että monet herroista eivät -tahtoneet jättää teepöytää, vaan hattu polviensa välissä ihastuneina -ottivat vastaan sekä teekuppeja että kaikkea muuta, mitä hän tarjosi. -Emännän vierellä loisti ja puhui toinen nuori nainen, myöskin erään -säätyveljen vaimo, mutta miten paljon suosionosoitusta tulikin hänen -osalleen, niin ei sitä voi verratakaan siihen, mitä Herminelle -tarjottiin. - -Hermine tarkasteli arvokkaana ja miellyttävänä suurta seurapiiriä; -milloin esitteli Konny jonkun tehtailijan, milloin pormestarin, -milloin kirjailijan, milloin sanomalehtimiehen, milloin neuvosmiehen, -milloin kauppiaan, talonpojan tai entisen soturin. Kaikki oli suurta -ja kirjavaa sekasortoa. Ja Konny koki todella kovaa ennenkuin sai -_oman_ seuransa salin vieressä olevaan työhuoneeseensa, jossa kuitenkin -oli tarjolla sekä takkavalkea että sikaareja ja muuta nautittavaa, -paitsi suurenmoisia keskusteluja, joissa rohkeasti otettiin esille ja -tuomittiin kaikki "mädännyt". Mutta jos saa uskoa uskomatonta, niin -nautti isäntä joka tapauksessa siitä, että monet vieraista jättivät -_hänen_ temppelinsä aivan ihastuneina palatakseen nauttimaan hänen -vaimonsa seurasta. - -Mutta yht'äkkiä valtasi kuitenkin ikäänkuin jonkinmoinen aran apea -mieliala salin kummallakin puolella olevissa huoneissa joukkokunnat, -kun äänekkään ovikellonsoiton kuuluttua näyttäytyi suuri ja komea -olemus, joka totisesti ei tuntunut "mädänneeltä". Tulija oli itse -parooni Sigesmund. Hän oli, ilman aviopuolisoaan, muutaman päivän -ollut kaupungissa, mutta vaikka hänet oli kutsuttu Konnyn luona -kokoontuneeseen joukkoon, mitä tietenkään ei voitu välttää, oli hän -kieltäytynyt tulemasta, koska häntä aikaisemmin oli kutsuttu muualle. -Mutta niin innostunut kuin hän olikin whistipeliinsä, jätti hän sen -kuitenkin mennäkseen, kuten hän sanoi, puolituntiseksi tervehtimään -miniäänsä. Tuo vanha ylimys oli hyvin tunnettu ja arvossapidetty, ja -lyhyen vierailun aikana osoitti poika hänelle tavallista suurempaa -huomiota, mikä myöskin tarttui koko seurapiiriin, kun parooni, juotuaan -teetä Herminen luona, siirtyi poikansa huoneeseen ja diplomaatin -tahdikkuudella kävi keskustelemaan kaikista päivänkysymyksistä. - -— Siinä sitten on tavattoman miellyttävä ja mitä mielenkiintoisin -kunnon vanha aatelismies, — sanottiin. Mutta kun vanha parooni sitten -katosi kuin tähdenlento valaisemaan muita maailmoja, tuntui joka -tapauksessa kevyemmältä, sillä nyt voi keskustelu reippaammin kuin -koskaan siirtyä aloille, joita kokouksessa käsiteltäviksi oli aiottu. -Ja keskustelu oli juuri päässyt parhaaseen vauhtiinsa, kun kutsuttiin -illalliselle ja naisten valta taas alkoi. - -— No, eikö mennyt mainiosti, ystäväni? — kysyi Hermine, kun viimeinen -vieras oli lähtenyt. Ja viimeisenä vieraana sattui olemaan juuri -pormestari-serkku, joka oli viipynyt eräässä yksityisessä kokouksessa -niin kauan, että ehti vain käydä noutamassa vaimonsa. - -— Kyllä, kerrassaan mainiosti. Sinä olet siinä määrin valloittanut -kaikki herrat, että minä sen kautta saan kaksinkertaisen -vaikutusvallan, minut on jo valittu erään valiokunnan -puheenjohtajaksi... Mutta sinä, Hermine hyvä, saat yhä -suuremmassa määrässä kätesi työtä täyteen. Sinun täytyy tarkastaa -matkamuistiinpanoni ennenkuin luovutamme ne pois. Ja sinähän olet niin -herttainen, että autat minua myöskin korehtuuria luettaessa? Ellen -_minä_ vaan vaatimuksineni loukkaa junkkeri Siggen oikeuksia. - -— Älä pelkää, minä kyllä joudan kaikkeen. - -— Se on totta. Käykäämme nyt sisään sanomaan hyvää yötä pojalle. - - - - -XX. - -Parooni Sigesmundin kirje puolisolleen. - - - "Vanha, uskollinen puolisoni! - - Sanoin sinulle, kun lähdin kotoa, että kävisin Konnyn - vastaanottajaisissa (hän tahtoo pidettäväksi kokouksia luonaan, sen - sijaan että niitä aina pidettäisiin hotellissa, eikä se ole ollenkaan - hullumpaa). Mutta tiedätkö, sitten kun minä vihdoin, pidettyäni - kelvottoman huonoa pelionnea osallani kreivi H:n luona, minne olin - saanut kutsun, pääsin vähän paremmalle puolelle (minulle sattui - neljä kyllin korkeata korttia), päätin jättää pelin toisen miehen - hoidettavaksi ja lähdin hetkeksi huvittelemaan herra poikani uuteen - huvitarhaan. - - Älä luule, armollisin Louiseni, että olen vähintäkään harmissani - rakkaalle Konnyllemme siitä, että hän kulkee toista tietä kuin minä! - En voi koskaan unohtaa sitä auliutta, jota hän osoitti käydessään - koettamaan voimiaan diplomaattisella uralla. Hän tosin varsin pian - jätti sen uran, mutta minä annan vieläkin tunnustuksen yritykselle, - vaikka melkein (kun näen hänen syvän, joskin peitetyn rakkautensa - Hermineä kohtaan) alan epäillä, että Konny, joka ei tietänyt Herminen - tavallaan jo olleen silloin kihloissa Amalian nykyisen miehen kanssa, - ehkä oli kosinut ja saanut rukkaset. - - Mutta, hyvä ystävä, älä millään muotoa loukkaannu Hermineen siinä - asiassa. Niin luottamuksellinen kuin suhteenne onkin, olisi hänestä - epäilemättä varsin tukalaa, jos olisin arvannut oikein. Mutta - toisaalta oli siinä tapauksessa todellinen ihme, että Konny tuli - takaisin. Minun on aivan mahdotonta keksiä, miten hän voi malttaa - ylpeytensä ja ennen kaikkea aran ärtyisyytensä niin paljon, että - kirjeellisesti teki toisen yrityksen. Konny-raukka, hän on tavallaan - erikoisluonne, mutta hän on niin komea mies kuin isä vaan konsanaan - saattaa pojakseen toivoa. - - Sinä luulit, Louise rakas, että minuun koskisi, kun näkisin hänet - liberaalien riveissä. Ei ensinkään! Mutta siitä olin huolissani, - että hän ei kiintyisi _mihinkään_ muuhun kuin maanviljelykseen - ja kirjallisuuteensa. No, tulee olemaan hauska lukea hänen - matkaseikkailujaan. Mutta jos hän kunnostautuu valtiopäivillä, - niin olen vielä tyytyväisempi. Ja saat nähdä, että hän niin tulee - tekemään... Mutta kerran saavat kyllä sekä hän että monet muut - tunnustaa, että _jos_ uusien luutien onnistuu lakaista säätyeduskunta - pois, niin käy niille ehkä sitä vaikeammaksi lakaista omien oviensa - edustoilta joukko romua, mikä estää uutta täydellisyysmallia - täyttämästä kaikkia niitä monia vaatimuksia, mitä siihen nähden - tullaan asettamaan. - - Menin siis rouva miniäni vastaanottajaisiin, sillä Konny oli - aamupäivällä sanonut minulle, että ensin juotaisiin teetä emännän - luona. Kuitenkin huomasin, kun vahtimestari — Konnylla ei ole - palvelijoita — oli päästänyt minut saliin, että neuvottelut ja - muut keskustelut olivat jo alkaneet isännän yksityishuoneessa. Ja - kun saliin johtavat ovet olivat auki, kuulin minä Konnyn komealla - äänellään, varsin lämmenneenä, mutta ei kiivastuneena, puhuvan - jotakin, mikä saavutti suosiota, sillä heti muuan suuri voimakas - tehtailija, kelpo mies, jolle minut sitten esiteltiin, kuten koko - seurallekin, jyrisi vahvistukseksi ikivanhoista laitoksista. - - Minä hiivin nuoren vapaaherrattaren luo, jolla myöskin oli ryhmänsä, - missä Amalia häntä auttoi, vaikkei ollutkaan oikein hyvällä tuulella. - Amalia ajattelee nyt vain äidinvelvollisuuksiaan ja laski varmaan - minuutteja, kunnes pääsi lähtemään kotiin. Minä ehdin kuitenkin - tuskin muuta kuin tervehtiä ihastuttavaa Hermineämme ja kuiskata - hänen korvaansa: 'No, missä kveekaripukusi ovat? Konnyn silmät - varmaan kärsivät sinun kauniin sinisen pukusi loistavista väreistä', - ja hän hymyillen vastata: 'Olen tarjoutunut pyytämään niitä tänne - lähetettäväksi, mutta Konny ei ole sitä tahtonut', — kun poikani, - kädet ojennettuina, riensi luokseni ja, kuten minusta näytti, varsin - tyytyväisenä vei minut suureen piiriin, missä minä, suoraan sanoen, - rakas Louiseni, viihdyin niin hyvin, että tunsin itseni melkein - tyytymättömäksi, kun olin luvannut ehtiä illalliseksi takaisin - ensimäiseen vierailupaikkaani. Minun oli kuitenkin pakko joka - tapauksessa suorittaa loppuun pelihommani. - - Tänään aikaisin aamupäivällä olin minä kuitenkin siellä uudestaan - ja lupasin syödä päivällistä heidän luonaan, mutta sanoin, että - aamuvisiitti oli omistettu nuorelle perilliselle, joka muuten - voi sanomattoman hyvin. Jos elämme, saat nähdä, että _hän_ - tulee edelliseen sukupolveen. Konnykin on asettanut pyhäksi - velvollisuudekseni tarkkaan varoa jättämästä tätä maailmaa, ennenkuin - junkkeri Sigge on päässyt täysi-ikäiseksi, niin että hän, jos - Sigesberg menettäisi vanhan herransa, voisi ryhtyä sen hoitoon, ja - epäaristokraattinen maanviljelijä ja kirjailija Konny saisi ainaiseksi - jäädä asumaan rakkaaseen Kronebyhynsä. - - No niin, olen vasta kuusikymmentäkaksi-vuotias, minä kykenen kyllä - vielä elämään kaksikymmentäyksi vuotta, jos Jumala niin tahtoo. - Mutta ellei, niin tapahtukoon hänen tahtonsa, enkä hetkeäkään pelkää - että poikani silloin ei käsittäisi velvollisuuttaan täyttää täällä - paikkani. Tunnen hänen hienotunteisen, tavattomasti tunnontarkan - sydämensä. Hän rakastaa meitä kumpaakin, jopa enemmän kuin itse - käsittääkään. Ja kaiken, mitä minä oikeudenmukaisesti puolestani - voin toivoa (enkä toivo mitään, mikä olisi vastoin hänen ankaria - mielipiteitään ja periaatteitaan), sen hän on tekevä, ja tekevä hyvin. - - Konnyn täytyi lähteä johonkin kokoukseen ennenkuin minä lähdin - Herminen luota, joka, voitko uskoa, järjestää Konnyn käsikirjoituksia. - Se on suorastaan hämmästyttävää. Tunne, jota hän tuntee vaimoaan - kohtaan, on kovin erilainen kuin yleensä nuorten miesten; hän on - kerran sanonut minulle, että hän tahtoo seuraajattaressaan löytää - henkistä sympaattista rakkautta, jollaista hänen nyt ei tarvitsekaan - kaivata. Luonnollisesti hän kuitenkin pelkää itsenäisyytensä - joutumista jonkin sellaisen vallan alaiseksi, mikä ei ole - _henkistä_... No, Hermine on onneksi lahjakas nainen. - - En voi olla mainitsematta, että Herminen kirjoituspöydällä oli - paketti, ja kun se oli avattu, avasin minäkin sen vuorostani, kun - nuori rouva saattoi miestään ulos. - - 'Ahaa', lausuin minä naurahtaen itsekseni, kun sain nähdä - mukiinmenevän, soman teräsharmaan villarepsin. - - 'No, mutta isähän toimittaa kotitarkastusta', huudahti rakas miniäni - palatessaan sisään ja hän kävi punaiseksi kuin ruusu ja hymyili - ihastuttavasti. - - 'Onko tämäkin niitten mallien mukainen, joita sinulla on kotona - vaatesäiliössäsi?' - - 'Tosiaan, isä rakas! Juuri nyt aamulla on mieheni, joka luultavasti - eilen osti sen, yllättänyt minut lahjoittamalla sellaisen minulle, ja - nyt aion minä yllättää hänet pukeutumalla hänen mieliväriinsä jo parin - päivän kuluttua. Aion pian juuri lähteä ompelijattareni luo.' - - Sitten lähdimme yhdessä, ja nyt, rakas Louise, lopetan tähän, sillä - kolmen päivän kuluttua saat minut kotiin, ja joulun viettävät he - täällä. - - Sinun oma, sinua lämpimästi rakastava vanha - - _Sigesmundisi_." - -Vapaaherratar Louisen kirje miehelleen. - - "Rakas Sigesmund! - - Miten olet voinut tällä tavalla peijata aviopuolisoasi, joka aina - on luottanut sinuun? Neljästä päivästä on nyt tullut seitsemän! - No, en ihmettele, vaikka syrjästä halusit kuulla poikasi puhuvan - porvarissäädyssä valtiopäivien tärkeästä asiasta. Sama halu olisi - ollut minulla, ja siksi, kun oli kysymys juuri _siitä_ asiasta, - suon sinulle anteeksi, että viime kerralla sain vain muutaman - rivin sinun itsesi asemasta. Tiedätkö, olin saanut hartaan halun - matkustaa pääkaupunkiin yllättämään sinut ja lapset, sillä uskon - täydellisesti vakuutukseesi, että Konny piti loistavan ja paljon - tunnustusta saavuttaneen puheen; mutta tiedätkö, että samalla - kertaa, kuin sinunkin kirjeesi, sain kirjeen myöskin sisareltani, - presidentinrouvalta. He tulevat tänne ylihuomenna, ja siksi pyydän - että kaikin mokomin riennät kotiin. Miten suoriutuisin presidentistä - sinun avuttasi? - - Mainiota olisi, jos samalla saisit mukaasi Amalian, niin jäisi hän - tänne siksi aikaa kuin hänen vanhempansakin. Ja herra pormestarikin - saanee luvan hankkia itselleen aikaa tullakseen osottamaan - arvonantoaan. - - Herminen kirjeestä saan sen käsityksen, että Amalia tuskin tahtoo - kuulla puhuttavan muusta kuin kalleista äidinvelvollisuuksistaan, - joista hän kuitenkin huolehtii jotenkin yksipuolisesti. Hän on kyllä - täydellisesti muuttunut, mutta kun äärimäisyydet koskettavat toisiaan, - tulee joskus liikaakin. Ihmettelen, onko hänen pormestarinsa nyt - onnellisempi? Amalia ei ole, lukuunottamatta yhtä iltaa, jolloin - oli Herminen luona, ollenkaan jättänyt kotiaan. Kokonaisen illan - uhraaminen konserttiin tai muuhun huviin olisi hänestä synnillistä. - Arvaan senvuoksi, että hän tahtoisi tulla tänne, missä hänen ei - tarvitse pelätä kiusauksia. - - Miten aivan toisin käyttäytyykään meidän Herminemme! Hän ei unohda - vaimon, ei miniän, ei emännän eikä joka suhteessa huolekkaan naisen - velvollisuuksia äidin vuoksi. Ja kuitenkin on hän äiti viimeistä - tunnettaan ja veripisaraansa myöten. Hän on yksi noita harvinaisen - onnellisia, joka käsittää maailmansa _oikein_, tultuaan siihen, - eikä Konny koskaan olisi voinut saada vaimoa, joka paremmin - olisi ymmärtänyt ja arvokkaammin käyttänyt sydämensä ja älynsä - mahdollisuuksia. - - Kiirehdi nyt kotiin, rakas mieheni, sinua ikävöi kovin - - _Louisesi_." - - - - -XXI. - -Suuren päivän aattona ja sen jälkeen. - - -Oli 6. päivä joulukuuta. - -Hermine istui kirjoituspöydän ääressä tarkastellen miehensä -korrehtuureja, mutta samassa jalallaan liekuttaen viereensä siirrettyä -kehtoa, missä nuori Sigge hyvinvoivana uinaili, imettäjättären mentyä -omille asioilleen. - -Herminellä ei ollut mitään aihetta odottaa miestään kotiin tähän aikaan -aamupäivällä. Konnyhan oli niin toimelias jäsen valtiopäivillä, ja -miten voisi hän juuri nyt tulla? Hänen askeleensa ne kuitenkin olivat, -jotka lujina ja joustavina kuuluivat yli salin, ja Konny oli huoneessa -jo ennen kuin Hermine ehti nousta tuoliltaan. - -— Tunsin itseni niin kiihtyneeksi, niin rasittuneeksi, niin -levottomaksi ja väsyneeksi, että minun täytyi lähteä kotiin -levähtämään puolituntiseksi. Mutta niin väsyneeksi kuin tunsinkin -itseni, elvytti minut ilmestys, minkä täällä sain nähtäväkseni... -Nukkuuko pikkunen niin hyvin, että uskallan puhua täällä sisällä, -levätessäni tässä sohvalla? Luulen melkein, että olen ottanut liikaa -työtä suoritettavakseni; hanki minulle lasi viiniä, rakkaani, ja tule -istumaan tähän minun luokseni, siten tunnen oloni parhaimmaksi. - -Vaivaamatta miestään kysymyksillä kiirehti Hermine noutamaan, mitä mies -oli pyytänyt, ja istuutui sitten tuolille sohvan viereen viileällä -kädellään sivellen miehensä kuumaa otsaa ja puhaltaen sille muutaman -pisaran hajuvettä. - -— Hermine, miten virkistävää onkaan olo täällä sinun luonasi! Sinä -olet minulle kalliina ystävänä, jota aina ikävöin... No, mitä arvelet -nyt? Kaikki on tosin parhaalla tavalla suunniteltu niin pitkälle kuin -mahdollista, loistavan tuloksen saavuttamiseksi. Mutta tuulenpuuska voi -kääntää kaikki äkkiä... Huomenna! — Miten käy huomenna? Voitko luoda -profeetallisen silmäyksen äänestysuurnaan? - -— Sitä en voi, se olisi röyhkeyttä. Minä vain _uskon_ että kaikki käy -hyvin. Mutta voin sen sijaan luoda katseen sinun olemukseesi ja sanoa, -miten _sen_ käy, jos sinua ja ystäviäsi kohtaa vaikea vastoinkäyminen. - -— No, olen utelias kuulemaan, millaista mielentilaa odotat siinä -tapauksessa. - -— Sellaista, joka kovin hämmästyttäisi sinua... Tavattoman jännityksen, -uskomattoman sekä tulevaisuutta että menneisyyttä tarkkaavan ajattelun, -innokkaitten, kiduttavien, myöhään yöhön kestäneitten kokousten -ja keskustelujen jälkeen, tulet sinä, kun taistelu on suoritettu -ja äänestyksen tulos on tullut tunnetuksi, jos se on vastakkainen -toiveillesi, tuntemaan itsesi aivan täysin levolliseksi. Vastavaikutus -saa tämän aikaan, ja sinun on aina tiedettävä, että joskin ratkaisu -vielä jäisi vuoden viipymään, niin kysymys kuitenkin enää on vain -ajasta. Myrskyinen aika on takana, ja nämä viimeiset tuskalliset tunnit -enää ovat vaarallisia. Tuli ratkaisu millainen tahansa, sinussa on se -tapaava miehen. - -— Hermine, oma rakas vaimoni... Miten uskosi, ennustuksesi, syvä -luottamuksesi tekeekään minulle hyvää. Tulin ulos, keskustelusta -aivan kiihtyneenä, mutta sen sijaan että monien muitten tavoin olisin -maksavista paikoista etsinyt lepoani, riensin kotiin sinun luoksesi. -Niin, _sellainen_ tulee vaimon olla, jos mieli hänen saavuttaa miehensä -kunnioitusta ja hellää tunnustusta — aivan toisenlaisia vaikutelmia -kuin liekistä, joka leimahtaa, valaisee hetkisen ja sammuu! Luuletko, -että Amalia ja hänen miehensä voisivat saada tällaisen hetken -nautittavakseen? - -— En, sitä en usko, koska heidän välillään ei ole sitä sympatian -sidettä, mikä pitää meidät niin lähellä toisiamme. Hartaitten -toiveitteni mukaisesti olen vihdoinkin oppinut käsittämään, mitä sinun -ylevä luontosi rakkaudesta pelkäsi ja rakkaudesta aavisti. - -— Kiitos, kiitos, nyt on mieleni rohkaistunut! Olet vihdoinkin osannut -löytää todellisen olemukseni, mutta ellet siihen olisi kyennyt, olisi -avioliittomme tullut onnettomaksi, sillä jos kerran olisin tullut -vakuutetuksi siitä, että sinä olit onnesi löytänyt vain tietäessäsi -kauneuttasi ihailtavan ja tuntiessasi sen voiman, mihin seikkoihin -_minä_ viimeksi kiinnitän huomiota, olisin tullut kylmäksi ja lopulta -kovaksi. Mutta nyt jätän sinut. Voi, jospa jo oltaisiin ylihuomenessa! - -— Entä ensimäinen korehtuuri teoksestasi?... - -— Se saa odottaa, kunnes ehdin sen tarkastamaan. Lähetä sinä -anteeksipyytävä kirjelappunen. - - * * * * * - -Sen päivän yli, jolloin tärkeä uudistuskysymys ratkaistiin, on parasta -hypätä. Sinä päivänä kaikkien suonet kuumeisina sykkivät — kuumeisina, -tuskaisina ja riemuitsevina. - -Loistavan tuloksen saavuttamista seuranneena aamuna Konny selitti, että -hän ei mitenkään voinut päästä kotiin päivälliseksi, sillä oli suuret -päivälliset Phoenixissa. Mutta illalla tulisi hän kotiinsa, mukanaan -muutamia erikoisen läheisiä tovereita. - -— Riemu-illallisille siis? — kysyi vaimo hymyillen. - -— Niin, tietystikin, ja sinun on päivän kunniaksi pukeuduttava -pukuun, joka parhaiten on omiaan miellyttämään. Niin, sallin sekä -tebtailijoitten, pormestarien, kauppiaitten, pappien että talonpoikien -hurmaantua, sillä tänään nautin todella onnesta ja siitä iloisesta -luottamuksesta, että mikään sisäinen tyytymättömyys ei sitä pian taas -karkoita. Onhan poika terve? - -— Täysin. Mutta etkö kirjoita isällesi? - -— Kyllä, aion juuri kirjoittaa, ennenkuin lähden. Millainen voitto -se olikaan! Mutta se minua huolestuttaa, että rakas isäni, Herra -siunatkoon hänen jaloa vanhaa ritarisydäntään, ei ehkä katsele voittoa -kovin tyytyväisenä. - -— Kyllä, sen hän tekee sinun tähtesi... Mutta mitä asiaa on -palvelijattarella? Sähkösanoma? Luultavasti onnentoivotus, ystäväni. - -Aavistelun kolkkoutta sekaantui miehen iloon... hänen äsken -ilmaisemansa toiveen kauniiseen luottavaisuuteen! - -— Onnentoivotus, — toisti hän äänellä, jossa ei ollut hiukkaakaan sen -tavallista varmuutta, nähtyään että sähkösanoma oli Sigesbergistä. Heti -kun hän oli paperin lukenut, putosi se hänen kädestään, ja hän syöksyi -sellaista vauhtia ovelle, että oli melkein juosta nurin hoitajattaren, -joka poika mukanaan juuri tuli sisään. - -— Rientäkää, joku sieltä, pika-ajuria hakemaan! Vaunut muutaman -minuutin kuluttua! Rientäkää! - -— Voi, mikä hirvittävä sanoma! Anna minun tulla mukaan! - -— Sinä tulet perässä, lapsi mukanasi. Minun ei auta sekuntiakaan -viivytellä. Isäni, isäni! - -Sähkösanoma oli Konnyn äidiltä ja siinä ilmoitettiin, että parooni -Sigesmund aamulla oli saanut halvauksen, mutta että hän vielä oli -tajullaan. - -Ja hän oli täysin tajullaan, kun poika, ajettuaan tulista vauhtia neljä -penikulmaa, tuli hänen vuoteensa ääreen. Konny oli niin liikutettuna, -ettei hän milloinkaan ollut ollut sellaisessa mielentilassa, sillä -väkinäisesti tukahutettua tuskaa oli sekä siinä hellässä kysymyksessä -että siinä hartaassa rukouksessa, jotka hän kuiskasi isänsä korvaan. - -Sairas pudisti lempeästi kunnianarvoisaa päätään. — Rauhoitu, -rauhoitu... — sanoi hän selvästi. — Sekä _poikana_ että _miehenä_ olet -käyttäytynyt arvokkaasti. Sigesberg on oleva sinulle pyhä minun tähteni -ja sinun äiti-raukkasi tähden. - -— Mutta _koska_ voin rauhoittua sen tietäen, että olen täyttänyt ne -oikeutetut toiveet, mitä isällä on ollut ainoan poikansa suhteen! Enkö -aina ole noudattanut vain omaa mielipidettäni? - -— Jos olisit toisin menetellyt, olisi se ollut pelkkää heikkoutta, -jolle en olisi antanut arvoa, vaan olisin sellaista pahoitellut. -Täysikasvuinen poika, vaikkapa hänen aatteensa paljonkin eroavat isänsä -aatteista, tuottaa tälle parhaimman kunnian, jos johdonmukaisesti -pyrkii päämääräänsä, mikäli se vaan muuten on arvokas. Sinun urasi on -nyt selvä. Mutta enkö saa nähdä tytärtäni ja pikku Siggeä? - -Vain tuntia myöhemmin, kuin hänen miehensä, saapui Hermine. Mutta vasta -illalla pääsi hän sisään, sillä keskustelu oli niin rasittanut isää, -että hänen täytyi jäädä kahden kesken vaimonsa ja lääkärin kanssa... - -Samoissa huoneissa, missä nuori pari oli asunut häämatkallaan, käveli -Konny nyt kiivaasti edes takaisin. - -— Tämä Sigesberg, tämä onneton Sigesberg!... Voi, Hermine, minun -sieluni janoo rauhaa, miten arvelet minun _nyt_ koskaan saavuttavan -sen? Vain kerran elämässäni tein isälleni mieliksi, ja silloinkin petin -häntä. - -— Sinä, rakas Konny? Epätoivo hämärtää arvostelukykysi, _sinäkö_ olisit -pettänyt isääsi! - -— Niin, — vastasi Konny hurjasti, — ja sen tein _sinun_ tähtesi! - -— Konny, Konny, tuska varmaan polttaa sinua sietämättömästi, kun sinä... - -— ... voin tunnustaa suoran totuuden. Muistatko ehkä keskustelua, jossa -olimme keskenämme eräänä päivänä, kun tapasimme metsämäellä, missä -sinä... sinä _tiedät_, mitä tapahtui... ja olet ehkä _aavistanut_ sen -vaikutuksia. Neljänä pitkänä päivänä sen jälkeen en voinut päästä -siitä kiduttavasta varmuudesta, että olin menetellyt kuin mielipuoli, -enkä ensinkään voinut käsittää, _miten_ voisin isälle ja äidille, -jotka tunsivat aikeeni, selittää lopputuloksen. Olisin mieluummin -antanut raastaa ruumiini kappaleiksi kuin ilmaista, mitä mielessäni -liikkui. Silloin tuli isältäni sydämellinen kirje, missä viitattiin -sopivaan tilaisuuteen päästä lähetystöön jäseneksi. Ja hän kertoi -samalla kuulleensa puhuttavan sinun kihlauksestasi. No niin, enkö ollut -jalo poika, antaessani armollisen suostumukseni, kun en tietänyt, -mitä minun oli yritettävä, vaan olin siinä asemassa, että minun -oli pidettävä erikoisena onnena, että niin mukava tie oli minulle -avoinna...? Annoin vanhusten iloita poikansa myöntyväisyydestä, enkä -heille kummallekaan uskonut sitä, mihin kunniantunnon olisi pitänyt -velvoittaa. Jalomielisyys on ollut kokonaan heidän tahollaan, sillä -joskin he sittemmin lienevät jotakin aavistaneet, eivät he milloinkaan -ole koskeneet haavaan, jonka tähän asti olen salannut sekä sinulta -että heiltä... Voit väittää (näen sen kyllin katseestasi), että vain -ylpeyteni oli kärsinyt. Mutta olipa se mitä tahansa, niin tiedä, -että en koskaan unohda noita neljää päivää enkä niitä epäluuloja ja -pettymyksiä, jotka niitten kuluessa imivät verta sydämestäni... No, -miksi et sano mitään, onko minun aina kärsittävä yksin, onko minun -yksin kaduttava? Onko minun yksin kannettava taakka? - -— Konny, jos voisin ottaa kaiken kärsimyksesi sinulta, niin vakuutan, -että tekisin sen ilomielin. Mutta sinun kiihtymyksesi johtuu siitä, -että hermosi ovat joutuneet tavallisesta tilastaan. En tahdo eikä minun -pidäkään puhua tuosta hetkestä, joka sinun muistissasi on niin kipeänä -kohtana, se on sinun suotava minulle anteeksi. Mutta omalta osaltani -sanon, että minä... - -— Ei, älä sano; mikään _sinun_ tekosi ei loukannut minua, se oli -onnettomuuteni... Mutta vaietkaamme, tuossa tulee tohtori... - -Lääkäri ilmoitti, että sairas ensin tahtoi nähdä miniänsä ja sitten -pienen pojanpoikansa; siksi aikaa jäisi tohtori herra paroonin luo. - -Kun Hermine, lapsi käsivarrellaan, oli mennyt alas, sanoi Konny, -katsoen lääkäriin silmät täynnä kyyneleitä: - -— Ymmärrän... On vain vähän toiveen sijaa? - -— Voi, paha kyllä, vähän... - -— Ehkä... vähemmänkin kuin vähän? - -— Sitä pelkään, sillä ennen huomispäivää tullee uusi kohtaus, ja siitä -on vaikea seuraus. - -Konny jatkoi kävelemistään edes takaisin. Milloinkaan ei hänen -mielessään ollut ollut sellaista kapinaa. Hän ei voinut kauemmaksi -jäädä sisään. Hän riensi ulos. Mutta ulkonakaan hän ei voinut viipyä, -sillä rauha pakeni häntä kaikkialla, aina siihen asti kuin äiti, hänen -palatessaan, hoiperteli häntä vastaan, sulki hänet syliinsä ja painoi -hänen päänsä, kuten hänen ollessaan vielä pikku poikana, olkaansa -vasten. Silloin tuntui hyvältä. Nyt tuli Hermine ja ojensi hänelle -pojan. - -— Katso, — sanoi Hermine sydämellisen osaaottavaisena, — isäsi siunaus -on lapsen otsalla. _Hänhän_ on viaton... — Hermine silmäsi rukoilevasti -puolisoonsa. — Mene sinä nyt sisään! Isäsi toivoo, että istuisit hänen -luonaan. Mutta minä saan silloin tällöin pistäytyä sisällä ja auttaa -äitiä hänen hoitamisessaan. - -— Hermine, — vastasi Konny vältellen, — minä «n ole nyt oma itseni. - - - - -XXII. - -Menneisyys ja mitä tuleva oli. - - -Oli ollut suuri pimeys! Jos kerran oli tuleva täysi ja kirkas päivä, ei -siitä vielä ollut kajastustakaan toivoa ylläpitämässä. - -Viimeiset sanat, jotka Konnyn kuulimme lausuvan, olivat _ne_, jotka hän -sanoi vaimolleen: "Minä en ole nyt oma itseni". - -Siitä hetkestä oli kulunut raskaita tunteja, päiviä, viikkoja, -kuukausia ja vihdoin vuosiakin, eikä hän kuitenkaan ollut päässyt -olemaan omaa itseään. Ennenkuin kerrottu suuri järkytys tuli, oli tämä -kunnian ja rehtiyden mies aina, niin pitkälti kuin muisti, potenut -sairaaloista tyytymättömyyttä koko elämäänsä ja kaikkiin tekoihinsa, -niin kovin kuin hän koettikin työskennellä lähimäistensä parhaaksi, -niin liberaalisia kuin hänen mielipiteensä olivat olleetkin ja niin -paljon kuin hän olikin koettanut vastustaa kaikkea ahdasmielisyyttä. - -Hänen avioliittoelämänsä toinen jakso ja vuosien 1865—1866 -valtiopäivien alku, odotettuine tuloksineen, olivat olleet hänen -elämänsä loistokohtia; silloin hän tunsi olevansa jännityksessä, joka -ei häntä väsyttänyt, ja asemassa, joka ei kahlehtinut häntä muulla -tavoin kuin hän itse vapaaehtoisesti ja ilomielin halusi. Ja jos -silloin tällöin tuli vieras ääni kuiskaamaan hänen korvaansa, että -mihinkään, mikä kuuluu tähän maailmaan, ei ole liiaksi kiinnitettävä -mieltänsä, niin koetti hän sittenkin tukahuttaa sitä tarpeettomana -ennusteluna. - -Mutta kun sitten surusanoma tuli, avautuivat kaikki sisäiset sulut -ja niistä tulvi hillitön katumus, ahdistus ja epätoivo. Konnyn koko -sielunelämä oli aivan kuin omiaan joutuakseen vakavaan koettelemukseen. -Hän tarvitsi koettelemusta oppiakseen tuntemaan itsensä sellaisena -kuin oli. Eikä häntä kukaan voinut voittaa, mitä tuli kykyyn kiduttaa -itseään, kykyyn vastustelematta antautua luulotaudin valtaan. - -Vanha parooni Sigesmund eli kuitenkin useita kuukausia, ja Konny riensi -sanoutumaan, kokonaan vasten isänsä tahtoa, irti edusmiestehtävistään, -kokonaan omistautuakseen isälle ja perehtyäkseen hänen ajatuksiinsa -Sigesbergin hoidossa ynnä paljoon muuhun. Mutta isä, joka ymmärsi pojan -verta ahdistavan salaisen kuumeen, antoi kaikki ohjeensa siten, että ne -olivat tarkoitettuja tuottamaan sopusointua heidän mielipiteisiinsä. -Hän puhui yhtä mittaa, mitä suurimmalla kunnioituksella ja rakkaudella, -myöskin Herminelle ja Herminestä. - -Ja sitten kun Konny avoimesti oli tunnustanut syyn osoittamaansa -taipuvaisuuteen diplomaattiselle uralle antautuessaan, vastasi parooni -Sigesmund jo kauan aavistaneensa tätä, mutta että ei koskaan ollut -johtunut hänen mieleensäkään pitää Konnyn menettelyä vikana, vaan -ansiona. Ellei Konny silloin ollut tahtonut oleskella Kronebyssä, niin -olihan hänellä vapaa valta lähteä uusille matkoille, sitoutumatta sen -vuoksi mihinkään erikoisiin velvollisuuksiin. Isä selitti, että Konny -oli kokonaan väärinymmärtänyt itsensä, kun oli pakottautunut uskomaan, -ettei päätöksensä pohjana ollut harras halu noudattaa isän toivetta. -Viisaimpana askeleena pojan elämässä piti hän sitä, mitä poika olisi -saattanut vähimmin aavistaa, sitä nimittäin, että Konny oli voittanut -kohtuuttomasti loukkautuneen ylpeytensä ja tullut takaisin Herminen -luo, josta oli onnistunut saamaan sellaisen vaimon, mistä vilpitön ja -rakastava mies ei koskaan voisi kyllin kiittää kohtaloaan. - -Mutta mitä tahansa tuo arvon mies puhuikin, onnistui hänen vain vähässä -määrin estää pojan itsekidutusta. - -Nyt tuli uusi suuri onnettomuus lisäksi, onnettomuus, joka parooni -Sigesmundille merkitsi pikaisempaa loppua kuin viimeksi lääkäritkään -olivat odottaneet. Vapaaherratar Louise, joka vain muutaman kerran -oli saatu taivutettua lähtemään lepäämään puolisonsa sairasvuoteelta, -sairastui itse vuorostaan. Herminestä, joka jakoi rakkautensa ja -hoitonsa molempien kesken, mutta kuitenkin omisti sanomatonta -osanottoa myöskin miehensä mykälle kärsimykselle, tuli nyt kaiken, -sekä sairaanhoidon että koko talon hallinnon keskus. Ja kaikki häntä -jumaloivat. Vain _yksi_ melkein vetäytyi syrjään, se ainoa, jolle hän -olisi tahtonut merkitä niin paljon. - -Emme puhu pitemmälti siitä synkeästä pilvestä, joka oli laskeutumassa -Sigesbergin ja sen nuorten sydämien yli. Äiti antoi lämpimän -kehoituksen ja rohkaisun sanoja pojalleen. Olipa hänellä vielä -rohkeutta sanoa: — Niin paljon, rakas poikani, kuin rakkautesi -vakavasta tahdosta olet löytänyt voimaa, et kuitenkaan milloinkaan ole -löytänyt kykyä olla näinä pyhinä päivinä meille, isällesi ja minulle, -mitä Hermine on ollut... Rakasta senvuoksi häntä kaksin kerroin! — Hän -kuoli onnellisena siinä uskossa, että häntä oli seuraava se, jota hän -niin hellästi oli rakastanut sekä elämässä että kuolemassa. - -Kun kaikki oli lopussa ja vanhan vapaaherrattaren elämän valo oli -sammunut, pani hänen vanha puolisonsa, katse kirkkaana, kätensä -ristiin. — Nyt, rakas poikani, — sanoi hän, — kuolen minä kaksin -verroin rauhallisena, kun tiedän _hänen_ olevan minua vastaanottamassa. - -Levolliset olivatkin sitte hänen viimeiset päivänsä, ja siunattuna -jätti hän elämänsä. - -Koko ensimäiseksi vuodeksi jäivät nuoret Sigesbergiin. - -Hermine ehdotti usein ainakin muutamien viikkojen matkaa pieneen, -rakkaaseen Kronebyhyn. — Älä puhu siitä, — vastasi hänen miehensä, — -sinähän tiedät, että minun velvollisuutenani on nyt olla täällä ja, -mikäli siihen kykenen, olla vainajan edustajana hänen ystävilleen ja -alaisilleen. - -— Mutta minä uskallan luulla, että sinä paremmin palvelisit sekä heitä -että itseäsi, ellet niin itsepintaisesti pysyisi tässä ajatuksessa. -Sinun terveytesi, rakas mieheni, kärsii täällä näissä suurissa, -tyhjissä huoneissa, jotka nyt ovat niin autioina. - -— Voi niin olla, mutta kun suruvuosi on lopussa, avaamme ovet -vieraille. Silloin sinun on huolehdittava siitä, että taulugalleriaa ja -kokoelmahuoneita usein näytetään. Täällä on silloin elettävä niinkuin -ennenkin. - -— Rakas Konny, — vastasi Hermine kerran sellaiseen ehdotukseen, — -voitko sinä, jonka luonne nykyisin on niin synkkänä, olla isäsi -kaltainen, joka oli niin iloinen, niin miellyttävä, niin seuraa ja -auringonpaisteista elämää rakastava? - -— En tiedä, olen koettava. Sinä sitä paremmin sovit sentapaiseen -edustavaan asemaan, ja pikku Sigesmundista kyllä tulee isoisänsä -kaltainen, niin että voimme toivoa isoisän vastaisuudessa taas nousevan -ylös keskuudessamme. Isäni oli liian heikko minua kohtaan; minä aion -olla ankarampi poikaani kohtaan. - -— Kallis ystävä, älä ota sellaista periaatteeksesi! Sinä olet jo pari -kertaa tavalla, jossa ei ole ollut paljonkaan isällistä levollisuutta, -pauhannut pojallemme, kun hän on aikonut ottaa joitakin isoisänsä -esineitä. - -— Mutta millä tavalla on hän vastannut sellaiseen mielenosoitukseen? -Niin, tuo nuori herra on nauranut vasten silmiäni ja näyttänyt niin -urhokkaalta, kuin olisi hän jo tahtonut minulle sanoa: "Ole vaiti sinä, -_minä_ täällä tulen isoisää edustamaan!" - -— Voi, tämä on kovin surullista, pikku poikasi rakastaa sinua niin -suuresti. Hän ei osaa muulla tavoin kuin iloisen rohkeana vastata sinun -nuhteisiisi. Älä tee hänen lapsuuttaan raskaaksi! Sinun oma lapsuutesi -oli niin onnellinen. - -— _Minun_ — minä en ole koskaan ollut onnellinen. Minua ei ole luotu -onnea varten. - -— Tällainen puhe, rakas Konny, on kokonaan arvotonta sinun suustasi! -Ajattele vain, miten monta kirjettä ja tiedonantoa olet saanut ja joka -päivä saat edessä olevia vaaleja koskevissa asioissa. Etkö _sinä_ -ole astuva toiseen kamariin, sinä, joka niin innokkaasti toimit -eduskunta-uudistuksen aikaansaamiseksi? - -— Minä en suostu mihinkään kehoituksiin. Minun aikani on ohi, älä puhu -valtiopäivätouhuista. - -Hermine-raukka ei kohta voinut käsittää, mistä oikein puhuisi. - -— Kuulehan, — sanoi Amalia, kun hän tyttärineen kesällä oli käymässä -vieraisilla Sigesbergissä, — annan sinulle viisaan neuvon. Jätä hänet -omiin oloihinsa joksikin aikaa; usko minua, sinä huolehdit liiaksi -hänestä. - -— Et kai tarkota, että väsyttäisin hänet rakkaudellani? - -— En, silloin väittäisin sellaista, mikä varmastikaan ei ole totta. -Sinun — voimme suoraan sanoa — sinun _loukatun_ rakkautesi kätket sinä -viisaana ja jalona naisena, jollainen olet. Mutta en vain minä, vaan -myöskin minun mieheni, kun hän saattoi minut tänne, sai sen käsityksen, -että sinä, katsoen Konnyn synkkään, sairaaseen mielialaan, kohdistit -häneen liian paljon huomiotasi. - -— Niin, mahdollista kyllä, mutta kun hän alituisesti katsoo minua, -jotta minä ymmärtäisin että hänellä puuttuu milloin sitä, milloin tätä, -niin on vaikeata olla olevinaan käsittämättä tätä mykkää kieltä. - -— Älä salaa, että sen käsität. Anna hänen vaan hoitaa itse itseänsä. - -— Amalia! Tunnustan sinulle, että jo olen koettanut sitäkin. Mutta -tiedätkö, mitä tapahtui? - -— Luulen sen käsittäväni, hän loukkaantui ja kävi kylmäksi. - -— Pahempaa! Hänen katseensa kävi uhkaavaksi, oli kuin olisi hän -tahtonut sanoa minulle: "Varo saattamasta minua äärimmilleni!" Minä -kävin peloksi, enkä yritä enää tukahuttaa halua palvella häntä lempeän -kärsivällisesti. - -— No, ehkäpä sinä olet oikeassa. Mutta etkö milloinkaan, kun hän on -niin muuttunut, tunne itseäsi loukatuksi ja ärtyisäksi? - -— En koskaan! - -Mutta kerran Hermine kuitenkin, ei käynyt ärtyisäksi, vaan päinvastoin -tunsi itsensä mitä syvimmin loukkaantuneeksi sekä puolisona että -naisena. Sen hetken katkera muisto eli kauan, ehkä liiankin kauan hänen -sydämessään. - -Ensimäinen vuosi oli vihdoinkin lopussa. - -Hermine oli koko ajan käyttänyt surupukua, mutta lopetti nyt -_ulkonaisen_ surun ja pukeutui, lähemmin ajattelematta asiaa, erääseen -harmaista puvuistaan — mutta hän _tuli_ kyllä ajattelemaan asiaa. - -— Millaiseen pukuun sinä nyt olet pukeutunut? — sanoi hänen miehensä -katsahtaen häneen aivan kuvaamattoman ivallisesti. - -— Niin, kun surupukua ei enää ollut pidettävä, otin puvun, jonka -värisestä ennen paljon pidit. - -— Niin, muistan tuon naurettavan jutun, jollaisia minulle siihen aikaan -usein sattui, mutta nyt saattaisit minut kiitolliseksi, jos pääsisin -näkemästä noita pukuja, jotka muistuttavat vanhoja mielettömyyksiä. - -— Mitä sillä tarkoitat? — kysyi Hermine epävarmana. - -— Tarkoitan sitä, että tästä lähtien voit olla rauhassa siitä, että -_minä_ en sekaannu sinun pukuasioihisi; käytä mitä värejä tahdot ja -anna neuloa vaatteesi sellaisten mallien ja muotien mukaisiksi, jotka -sinulle parhaiten sopivat, en enää pelkää naisen kaikkivaltaa, olipa -hän sitte pukeutuneena häveliääseen villavaatteeseen tai pöyhistelevään -silkkiin. Aistimeni ovat kuolleita sellaisille vaikutteille. - -— Konny, _olisiko_ sinun pitänyt sanoa tämä minulle? - --- Miksi ei? Ei ole milloinkaan liian myöhäistä sovittaa -naurettavuutta. Voit kernaasti, jos sinua haluttaa, pukeutua keltaiseen -päivällispukuun, joka minut kerran saattoi niin mustasukkaiseksi! - -Hermine lähti miehensä luota sanaakaan virkkamatta. Oudot tunteet -pyrkivät tukahuttamaan hänet. - - - - -XXIII. - -Yksinäisellä saarella. - - -On useampi kuin _yksi_ saari synkän, mutta epäilemättä myöskin -juhlallisen suuremmoisen länsirannikon edustalla, missä milloin matala -valkea vaahto hiljaisin soinnukkain harpunäänin soittaa kaunista -tuudittelevaa kehtolauluaan rannikon paljaille kallioille ja milloin -korkeat, vihreät kuohut pauhaten lyövät yli niitten ja pesevät ne niin -puhtaiksi, että ne sitten auringonpaisteessa loistavat ikäänkuin harmaa -graniitti olisi verhottu himmeällä lehtikullalla. - -Eräille näistä saarista, joka oli kyllin autio ja tyhjä tyydyttääkseen -suurimpiakin eristymisen vaatimuksia, oli tämän kertomuksen -sankari perheineen tullut, saadakseen virkistystä yksinäisyydestä -ja suolaisista terveellisistä kylvyistä. Sillä täytyihän olla -virkistykseksi sen, että pääsi (päinvastoin kuin muitten ihmisten -käyttämillä kylpypaikoilla) näkemästä ja vastaanottamasta vieraita. - -Oli päästy vuoteen 1868, kesäkuun loppupuolelle. Parooni Sigesmund oli -kuollut tammikuussa 1866, siis kaksi ja puoli vuotta sitten. Mutta -Konnyn raskas mieliala ei ollut vähintäkään parantunut. Lisäksi oli hän -tullut niin salamieliseksi vaimoaan kohtaan, että hän ei enää koskaan -puhunut tälle vaikutelmistaan. Ja heidän avioliitollinen elämänsä -olisi vajonnut aina jäätymäpisteeseen asti, ellei Hermine, osoittaen -ihailtavaa, koskaan väsymätöntä huolenpitoa, olisi kyennyt ylläpitämään -sen liehahtelevaa liekkiä. - -Koskaan ei Hermine sanallakaan viitannut tapahtuneeseen muutokseen. -Olematta itsepintaisen hellä, mutta sen sijaan sydämellinen, lempeä -ja aina lämmittävä olemukseltaan, osasi hän pitää yllä keskustelua, -missä Konnyn oli pakko vastailla ja siten vapautua ajatustensa -harhakäytävistä. - -He eivät läheskään koko tätä aikaa olleet eläneet Sigesbergissä. -Ensimäisen vuoden kuluttua (tiedetään, että Konny ei enää ajatellut -mitään valtiopäivävelvollisuuksia tai muita yhteiskunnan asioita) -asuivat he molemmat Kronebyssä, naapurikaupungissa ja myöskin eräässä -kylpylaitoksessa. Mutta juuri tässä paikassa (1867) oli Konny, sitä -kuitenkaan sanallakaan ilmaisematta, tuntenut itsensä levottoman -kiusautuneeksi kaikesta siitä juhlimisesta, mikä tuli hänen vaimonsa -osaksi. Jos Hermine olisi tahtonut, olisi hän saanut osalleen suuren -määrän ritarillista huomaavaisuutta. Mutta hän oli varovainen, väijyi -aina jotakin vanhaa mustasukkaisuuden merkkiä, mutta — mitään ei ollut -havaittavissa. - -Tuli sitten tuohon pikku kaupunkiin uuden edustajan vaali toiseen -kamariin, kun valittu edustaja oli luopunut toimestaan. Konnysta -tuli taas ehdokas, hän sai enimmät äänet ja joutui siis vuoden 1868 -valtiopäiville edustajana. Hermine toivoi parasta tästä muutoksesta. -Mutta vaikka Konny tarmokkaasti hoiti tehtävänsä ja suurta tunnustusta -saaden puhui useissa tilaisuuksissa, ei hänessä kuitenkaan ollut -hivenenkään vertaa jälellä sitä leimuavaa voimaa ja tulta, joka -hänessä oli elänyt vuoden 1865 vilkkaitten taistelujen aikana, jolloin -tehtiin työtä uudistuksen aikaansaamiseksi. Mutta siitä hetkestä, -jolloin uudistus saatiin toteutetuksi, juuri samana päivänä jolloin -hänen isänsä sairastui, oli kaikki eloisa innostus hänestä ainakin -puoliksi sammunut. Kun nyt vaimo hänen edustajakamarista palatessaan -teki hänelle joitakin kysymyksiä, jotka osoittivat asianharrastusta, -oli Konnyn taholta ainoana vastauksena se, että hän väsyneenä -heittäysi sohvalle ja haukotellen mutisi muutaman sanan, joista ilmeni -tyytymättömyyttä sekä itse uudistuksen tuloksiin että paljoon muuhunkin. - -Tämän _paljon muun_, s.o. sanotun ja sanomattoman, joukossa oli -varsinkin jokin sellaista, että se aivan erikoisesti jäyti Konnya, -nimittäin illallis- ja päivälliskutsut. Ne joita kamarien jäsenillä -oli Hasselbackenilla voi hän kestää, mutta sellaisissa perheissä -käyntiä tarkoittavat kutsut, jotka olivat kuuluneet vanhempien -seurapiiriin, _ne_ olivat sekä epämieluisia että inhottavia, sillä -silloin oli Hermine aina esiintyvä hienoissa puvuissa ja tekevä itsensä -miellyttävyydellään niin huomatuksi, että aviomiehelle ei voinut olla -iloksi sitä katsella. Konnya alkoi lopulta harmittaa, että _viisas_ -mies milloinkaan valitsi kaunista vaimoa; tuollaisten loistavien -kaunottarien ei koskaan pitäisi joutua naimisiin. Kellä tahansa oli -vastaansanomaton oikeus ihailla ja töllistellä heitä. - -Sattui kuitenkin niin, että Herminekin väsyi eikä enää ottanut osaa -seuraelämään. Konny alentui silloin yrittämään puheella taivuttaa -vaimoaan, koska hän mieluummin tahtoi käydä mistä tahansa muusta kuin -mustasukkaisesta narrista, mutta Hermine vastasi rauhallisesti: — Jos -olisi kysymys todellisen ilon tuottamisesta sinulle, koettaisin voittaa -haluttomuuteni, mutta me merkitsemme toisillemme niin vähän siellä -seuraelämän keskellä; salli minun senvuoksi noudattaa mielihaluani. -Olen sitä paitsi ollut paljon ulkona, enkä tunne itseäni oikein -terveeksi. - -— Matkustamme merenrannikolle, se tekee meille molemmille ja pikku -pojalle hyvää. — Mutta kun Konny näki, että tämä tuntui miellyttävän -hänen vaimoaan, päätti hän, että matkasta ei saisi tulla sellainen kuin -viimevuotisesta. He asuisivat saarella yksikseen. Ja niin tulivat he -valtiopäivien päätyttyä sinne, missä he nyt olivat ja missä sitäpaitsi -vain muutamia kalastajaperheitä asui. Se pieni soma rakennus, missä -heillä oli kotinsa, oli erään muita varakkaamman kalastajan omaisuutta; -siinä oli kokonaista kolme kunnollista huonetta ynnä keittiö, ja se -oli rakennettu vuokrattavaksi jollekin yksinäiselle perheelle. Edessä -olevalla tasanteella, jonka muodostivat suuret sileät kalliot, oli -kaksi vihreäksi maalattua penkkiä. Voiko pyytää enemmän? - -Ei, sitä ei kunnolla voinut, varsinkin kun tästä oli katselijalle -jumalallinen näky tarjolla auringon noustessa tai laskiessa, -heijastellen mereen purppuraviittaansa... Ja kaiken täydennyksenä oli, -hiukan kauempana, kahden valtavan kallioseinämän välissä, parikymmentä -syltä pitkä notko, missä kasvoi harvaa ruohoa ja, kuin kerskailuksi, -siellä täällä pikku ryhmiä seljapuuta, katajaa, orapihlajaa ja -kaksi tavallista pikku pihlajaa, jotka viimemainitut uskollisten -vahtien tavoin seisoivat kumpikin omalla puolellaan kallionseinämää, -vuodet toisensa perään turhaan ojentaen oksiaan toisiaan kohti kuin -syleilläkseen toisiaan. Tässä, suuren vesierämaan laaksossa, oli -sielläkin puupenkki kummankin pihlajan alla. Ja toisen edessä oli jopa -vaatimaton pöytäkin tarjoilua varten. - -Kello oli kymmenen seuduilla aamulla. Hermine oli sillä hetkellä -yksinään ulommassa huoneessa, jota sanottiin saliksi. Hän seisoi -akkunan edessä ja katseli, miten junkkeri Sigge, joka juuri oli -täyttänyt kolme vuotta, ratsasteli täyttä laukkaa kallioilla, hoitajana -entinen imettäjätär, joka oli jäänyt perheeseen ja nykyisin oli sen -ainoana palvelijattarena — elettiin patriarkalliseen tapaan. Mies -kalasteli ja ampui merilintuja, vaimo huolehti siitä, että kotona -kaikki oli kunnossa. - -Ovatko he nyt onnellisia täällä yksinäisyydessään? Eivät erikoisesti, -päättäen siitä syvästä, surumielisestä ajatuksissaan olosta, mikä -kuvastuu Herminen kauneilla kasvoilla. Hän sulkee akkunan. Häntä tuntuu -paleltavan, vaikka hänellä on päällään tumma, vanulla sisustettu -silkkipusero, joka joutsenen untuvin reunustettuna pehmeästi ja -poimukkaasti verhoo häntä. - -Konny näyttäytyy ovella. - -— Tuletko tänään kalastamaan mukanani? - -— En, ystäväni, minulla on niin paljon askareita. - -— Luonnollisesti! Eikä poikakaan kai tahdo ulos, kun hän ei saa riippua -äitinsä hameissa? - -— Hän olisi varmaan onnellinen sinun seurassasi, mutta tiedätkö, -ystäväni, hän pelkää sitä usein äreätä ääntä, jota käytät nuhdellessasi -häntä hänen pikkuvirheistään. - -— Hänkö _pelkää!_ Ei, hän on uskomattoman rohkea pikku herra -ikäisekseen. Hän antaa minulle paljon ajattelemisen aihetta. - -— Mutta kun sinulla ei ole muuta kuin _yksi_ ainoa poika, Konny rakas, -kestänet toki sen. Et varmaankaan tahtoisi useampaa. - -— En, tämä yksi meille, totisesti, kyllä jo riittää, — vastasi Konny -hajamielisen välinpitämättömänä. - -Mutta kun Hermine samassa meni hänen ohitseen viereiseen huoneeseen, -sai Konny vastaanottaa katseen, merkillisimmän mitä hän vaimoltaan -milloinkaan oli saanut. - -Konny heittäytyi sohvalle, unohti kalastamaan menon ja koetti päästä -selville siitä, mitä tuo katse merkitsi. Mutta ylpeys esti häntä -ratkaisemasta sen arvoitusta, mikäli siinä oli nuhdetta. - -Hetkistä myöhemmin syöksyi sisään junkkeri Sigge, suoraan herra isäänsä -kohti. — Äiti itki eikä tahtonut ottaa minua mukaansa, kun lähti. Oliko -isä paha äidille? - -— Poika, mitä typeryyksiä sinä puhut? Pysähdypäs, mistä johduit -sanomaan tuollaista? - -— Liisa sanoi, että sinä et ole kiltti. - -— Minne äiti meni? - -— En tiedä. - -Seuraavassa silmänräpäyksessä oli parooni Konny ulkona kalliolla. - -— Minne vaimoni meni? — kysyi hän hoitajattarelta. - -— En osaa sanoa. Ehkä laaksoon. Hän kääntyi vasemmalle. - -— Luulen, että hän ei ole oikein terve tänään. - -Tämä voi merkitä sekä mietelmää että alentuvaa kysymystä. - -Liisa käsitti isännän sanat viimemainituksi ja vastasi niin kärkevästi -kuin vain hänellä, imettäjätär-ajalta, oli lupana, kun oli kysymys -ajatuksensa ilmaisemisesta. - -— Oikein terve, sanoo parooni; ihmettelen, onko hän terve ollutkaan -sitte viime talven? Parooni ymmärtää kyllä, että kukaan nainen, sen -paremmin ylhäinen kuin muukaan, ei koskaan ole oikein terve _siinä_ -tilassa. - -Konnyn oli melkein mahdoton niin ponnistaa, että hänen huuliltaan ei -päässyt huudahdus: — _Siinä tilassa!_ - -Valo oli äkkiä noussut paistamaan! Hermine oli, kun Konny ei mitään -ollut ymmärtänyt, tahtonut kainosti kiertotietä valmistaa häntä, ja -_Konny_ — miten oli hän vastannut? - -Ehtimättä ottaa hattua päähänsä, syöksyi hän laaksoon. Siellä olivat -molemmat pihlaja-raukat, penkit edessään, mutta ketään ihmistä niillä -ei näkynyt. - -— Hermine, Hermine! — huusi hän tuskaisena, mutta kukaan ei vastannut. -Eikä Hermineä löytynyt myöskään ylempänä, yhtä vähän kuin alempanakaan, -olevilta kallioilta. Konny tapasi muutamia kalastajain lapsia. Mutta -kukaan ei ollut nähnyt hänen vaimoaan. - -Konny pysähtyi ja loi silmänsä ylös kohti taivasta. - -"Mitä merkitsee kaikki tämä?" tuumi hän vavisten. "Olenko nyt antanut -sairaalloisuuden pimeän hengen saada sellaisen vallan itsessäni, että -olen vajonnut helvetillisen tyrannin surkealle asteelle? _Hänellä_, -tuolla jalolla, vääryyttä kärsivällä, kärsivällisellä ristinsä -kantajalla, on mies, jolle hän ei voi riemuiten, vaan vain levottomana -ja peloissaan ilmoittaa ansaitsemattomasta Jumalan siunauksesta! -Ja sitten tuo mies ei edes ymmärrä häntä. Mies on nähnyt, että hän -pelkää kalastamaan menoa, mies on nähnyt, että hän pukeutuu paljon -epämukavammin kuin tavallista, onpa mies nähnyt hänet monasti -pahoinvoivanakin. Mutta mitään ei hän ole käsittänyt. Kaksi ja puoli -vuotta on mies antanut sijaa vain hedelmättömälle valittelulle. Mutta, -laupias Jumala, nyt on tullut loppu kaikesta tästä kurjuudesta! Nyt -tulee toinen suru, täysin oikeutettu. Hermine, Hermine! Missä olet? -Lapsi oli oikeassa. Ikuinen kaitselmus, miten väärin olenkaan käyttänyt -sinun pitkämielisyyttäsi! Kolmivuotiaan pojan on ohjattava isänsä -oikealle tielle. Mutta _missä_ on Hermine?" - -Kauan etsi ja kuunteli hän turhaan. Vihdoin hän pääsi epätoivostaan. - -Eräästä saaren osasta, missä heillä harvoin oli tapana olla, löysi -Konny vihdoin vaimonsa istumassa kalliosta ulospäin pistäytyvän terävän -paaden alapuolella, aivan lähellä vesirajaa. Hermine oli vaipunut -horroksiin, väsyneenä tavattomasta matkasta, mutta toisella poskella -oli suuri, väräjävä kyynel. - -Tässä hetkessä kävi outo puistatus miehen läpi. Hermine hengitti niin -hiljaa, että mies, jonka hengitys päinvastoin kävi kiivaana, ei voinut -kuulla sen huo'untaa. - -Konny vaipui polvilleen, ojensi kätensä ristissä taivasta kohti ja -kerjäsi vapahdusta raskaista kahleistaan. Hänen ajatuksensa kävivät -tuskaisina. Ellei Hermine enää voisi elää ja antaa anteeksi, mitä -hyödyttäisi silloin kaikki taistelu. Mutta jos Hermine avaisi silmänsä, -ja jos ne vielä voisivat pysähtyä hellästi häntä katselemaan, silloin -olisi hän pelastettu, eikä koskaan, koskaan hän enää päästäisi niitä -voimia valtaan, jotka häntä nyt olivat kahleissaan pitäneet. Konny loi -rakkautta uhkuvan katseen Hermineen. Ja mitä hän silloin näki? Herminen -avoimet silmät, jotka epäröivän onnellisina katselivat häntä, joka ei -koskaan ollut ollut polvillaan hänen vieressään, ei koskaan, kuten nyt, -nyyhkyttänyt kuin lapsi hänen edessään. - -— Voi, Hermine, rakas, pyhä vaimoni! Olen ollut niin kova, niin, -väärämielinen sinua kohtaan. En ole milloinkaan, en milloinkaan -lakannut rakastamasta, niin, jumaloimasta sinua. Mutta en ole voinut -unohtaa, että sinä olit viattomana syynä siihen, että petin isääni. -Mutta sinä et siihen ollut syynä — sinähän menettelit oikein, kun ensi -kerralla vastasit minulle kieltävästi —, vaan syy oli minun kurjassa -ylpeydessäni, joka ei _voinut_ unohtaa haavaa ja joka vanhusten kuoltua -sitten on punonut toisen synkän langan toisensa jälkeen. Tunsin itseni -tyytyväiseksi, kun voin kääntää sinua kohti kylmän, arkipäiväisen -puolen itsestäni. Ja nyt — usko minua, usko minua sittenkin, vannon -että en ole mitään käsittänyt, ennenkuin pari hoitajattaren lausumaa -sanaa ilmaisivat minulle asian. Lapsi, poikamme, saattoi minut -lähtemään ulos... Mutta... vastaa, _annatko_ anteeksi, uskotko, että -palavan kiitollisena otan sinulta vastaan Jumalan uuden lahjan? Viime -tunnin kuluessa olen kärsinyt kaikki syvyyksien tuskat. Ja _parantunut_ -olen sairaaloisuudestani. - -— Ja minä, rakas mieheni, nautin nyt kaikkea maailman autuutta -levätessäni näin tässä sydämelläsi, tuntiessani, käsittäessäni, -_tietäessäni_, että sinä tästä hetkestä kuulut minulle ja että yhdessä -karkoitamme sen vihollisen, joka pyrkii riistämään sinut minulta. Voi, -olemme taivaassa! - -— Niin, Hermine, olemme taivaassa. Ja tällä hetkellä sano minulle yksi -seikka: rakastitko minua silloin, kun kosin sinua ensi kerran? - -— Konny — ajattele, kysyessäsi minulta sellaista! - -— Olen jo ajatellut. - -— Voi, oliko se väärin? En voinut auttaa, että rakastin sinua. - -— Kiitos — siunaan sinua avomielisyydestäsi! Elämämme alkaa nyt -uudestaan. - -— Mutta sinä tiedät, että aina olet vavisten ajatellut varmuuden -saamista tässä kysymyksessä, missä arkuutesi menee yli rajojen. - -— Se _on_ mennyt yli rajojen, kuten niin paljon muutakin, mutta nyt, -niin, jo kauan, rakkaani, olen ollut vakuutettu siitä, että se on -ollut onnellisinta — sillä ihmisen vallassa ei ehkä ole estää sitä, -että tunne _syntyy_ vastoin hienotunteisuutta ja vastoin omaantuntoon -ja kunniantuntoon istutettua velvollisuutta. Ja kun, kuten sinä, -päättävästi ja arvokkaasti torjuit sen — ja teit tämän, vaikka _sinua_ -kiinnittävä side oli vain muodollisesti olemassa — silloin velvollisuus -ei ole kärsinyt. - -— Ei, ja niin on tapahtunut sitä vähemmän, kun minä varmaan tiesin, -että se höllä side, joka minua oli kiinnittämässä, oli ratkeava -muutaman viikon kuluttua. Sitä vastoin olen, muista se, Konny, sitä -mieltä että _koskaan_ tunne, olkoonpa miten salapukuisena tahansa, ei -voi hiipiä sinne, missä side on kiinteä ja sitä lujittamassa rakkaus, -velvollisuudentunto ja kunniantunto. - -— Oi, kiitos, olet puhunut niin kauniisti! Mutta sano, eikö koskaan -ole mieleesi tullut ajatus, että nyt rakastin sinua vähemmän ja että -rakkauteni oli kylmää ja tylsää? - -— Ei, rakas Konny, viimemainitun lainen ajatus ei onneksi koskaan, -koettaessani päästä sinusta selville, ole juolahtanut mieleeni, ja -_jos_ niin olisi tapahtunut, sydämeni ei olisi senvuoksi sykkinyt -puoltakaan sykähdystä vähemmän sinulle. Sinä olet ensimäinen, sinä olet -ainoa rakkauteni. - -— Miten vähän ansaitsenkaan sitä, että jalomielisesti näin, tavatonta -suoruutta ilmaisten, pyyhit viimeisetkin suomukset silmiltäni!... -Mutta miten olet _tuominnut_ minua, sillä usein olet ollut väsynyt ja -huolissasi! - -— Se on totta. Mutta nyt olen lohdutettu. Yhdessä epäilemättä voitamme -tuon sinun luontosi taipumuksen, joka ikäänkuin _vaatii_ sitä, että -aina tuntisit itsesi tyytymättömäksi. - -— Sekin on totta. Kunpa nyt kohtalo ei niin kovaksi kääntyisi, että -menettäisimme sen kalliin lahjan, mikä meille on luvassa. Hermine, -voitko käsittää, millaiseksi mielentilani silloin kävisi? - -— Et saa murehduttaa minua, se on kaikkein vahingollisinta minulle, — -sanoi Hermine mitä suloisimmin hymyillen. — Antakaamme onnemme taivaan -kerrankin pysyä pilvettömänä! En luule, että sinun tarvitsee siinä -suhteessa käydä koettelemaan voimakkuuttasi. Ja jos tahdot, että minä -pysyisin terveenä, niin ole iloinen. Ja ennen kaikkea, koeta kohdella -pikku Siggeämme toisella tavalla. Sinä rakastat häntä sydämellisesti, -mutta arvelet ankaruuden olevan paikallaan. Mitä sanoi poika sinulle? - -— Että isä oli ollut _paha_ äidille, joka oli itkenyt. Hän oli -oikeassa. Mutta pimeys on paennut valkeuden tieltä. Saat nähdä — niin, -saat nähdä! En petä sinua! - - - - -XXIV. - -Oikealla tolalla. - - -Neljä vuotta on kulunut kautta elämän tiimalasin senjälkeen kun olimme -saarella, missä Konny niin sanoaksemme riisui vanhan ihmisensä ja -pukeutui uuteen. Muutos oli ollut melkein täydellinen. Hän ei enää -koskaan joutunut suuren sielunsairautensa valtaan. Mutta siihen -päivään asti, mikä nyt oli, ei hänen ollut onnistunut voittaa salaista -tyytymättömyyttään milloin toiseen, milloin toiseen seikkaan tai -kyennyt keksimään oikeata syytä siihen. Mutta niin paljon oli varmasti -voitettu, että _peruuttamaton menneisyys_ oli vakavilla, varoittavilla -muistoilla terveellisesti vaikuttanut seuraaviin päiviin. Väärät -mielipiteet elämän asettamista velvollisuuksista olivat häipyneet, -ja hyödytön tuska oli synnyttänyt halun käsittää, mikäli se oli -mahdollista, nämä velvollisuudet sellaisiksi, että päivän päättyessä -omatunto voi käydä suorittamaan tutkimustaan, joskaan kirjanpäätös -koskaan ei käynyt täysin tyydyttäväksi. - -Perhe oli nyt heinäkuun alkupäivinä Sigesbergissä, mutta jo elokuussa -oli aikomus muuttaa rakkaassa muistissa aina olevaan Kronebyhyn, -missä Hermine sitten, mikäli se pienokaisilta voi käydä päinsä, olisi -ryhtyvä puhtaaksikirjoittamaan Konnyn _matkamuistelmien_ toista osaa. -Ensimäisen osan valmistamisessa tehty työ oli keskeytynyt ensimäiseen -korjauslukuun, mutta sittemmin tuli osa julkisuuteen, ja sillä oli niin -suuremmoinen menestys, että muuten ei voinut käydä kuin siten, että -Hermine sai Konnyn jatkamaan. Tietysti tapahtui tämä sen _jälkeen_ kun -he olivat olleet yksinäisellä saarella maan länsirannikolla. - -Saman vuoden lopulla sai junkkeri Sigge pikku veljen, jonka hän -heti tahtoi ottaa määräysvaltansa alaiseksi. Ja seuraavina vuosina -oli lisäksi tullut yksi sisar ja yksi veli. Lähinnä Siggeä nuorempi -oli siten nyt pian nelivuotias, tytär, pikku Louise, melkein kolmen -vuotias, ja pienin vähän yli vuoden vanha. - -Tämä moniosainen rikkaus teki Konnyn taloudelliset kyvyt -monenkertaisiksi. Häntä kunnioitettiin ja ihailtiin. Hänen neuvoaan -kysyttiin monien hänen tekemiensä keksintöjensä ja hänen kaikilla -aloilla toimeenpanemiensa viisaitten parannusten vuoksi. - -— Sinä tiedät, Hermine rakkaani, — tuumi hän, — että vanhin poika on -hallitseva Sigesbergissä ja että toinen saa Kronebyn. Mutta minun tulee -hoitaa tulojani niin, että saamme asianmukaiset myötäjäiset isoäidin -pikku tytölle, pikku Louisellemme, ja sitten myöskin osansa nuorimmalle -herralle. Ja jos tulisi vielä useampia, keksinen kyllä yhä uusia -tulolähteitä, ja kirjallisesta työstähän tulee lisätuloja. - -— Mukaan voit laskea, — vastasi vaimo iloisesti, — myöskin -sanomalehtikirjoituksesi, joista saat hyvän maksun! - -— No niin, se on totta. Olen liikemies monella tavalla. - - * * * * * - -Koko perheen piti tänään syödä päivällistä puiston viileimmässä osassa. -Ja pöytää katettaessa voimme luoda silmäyksen eri ryhmiin. - -Puiston perällä harjoittaa junkkeri Sigge innokkaana parhaillaan -nahkapoikia, joina on kokonaista kymmenen leikkitoveria alustalaisten -lasten joukosta. Ja jos he hyvin ja nopeasti tottelevat komentajaansa, -niin tarjoillaan heille lepohetkinä virvokkeita sotaravintola-teltassa, -jota pikku apulaisen avustamana johtaa pormestarinna Amalian tytär, -nuori pikku neitonen, jakaen vierailleen voileipiä, kaljaa ja simaa. -Häntä auttaa myöskin pieni, nelivuotias serkku, Siggen veli, joka -mielellään, jos vain uskaltaisi, olisi mukana harjoituksissa, mutta -iso veli oli selittänyt, että mokomakin pojannaskali saa lyödä rumpua -itsekseen —- sisarelle ja, jos haluttaa, myöskin pikkuveljelle. Mutta -hänen ei ole tulemista rekryyttien joukkoon. - -Mutta nyt tulee Hermine, taluttaen kädestä pikku Louisea, ja mukanaan -pormestarinna, jolla ei ole sisaria eikä veljiä ainoalle, kohta -kahdeksan-vuotiaalle tyttärelleen — sotaravintolan pitäjättärelle. - -— Sigge, — huutaa äiti, — miksi ei veljesi Herman saa olla teidän -mukananne? Hän näyttää olevan niin pahoillaan. - -Ylpeä upseeri ei vastaa, kun komentohuudot kajahtelevat, sapeli välkkyy -auringonpaisteessa ja hatussa oleva töyhtö häilyy tuulessa, mutta -kun hän on komentanut lepoa, kääntyy hän, marssii naisia vastaan, -nostaa kohteliaasti hattuaan ja paljastaa reippaimmat, kauneimmat ja -iloisimmat pojan kasvot, mitä nähdä saattaa. - -— No, mitä vastaat? — kysyi Hermine. - -— Herman on liian pieni, äiti. Tule tänne, Herman, niin kuulen, -rummutatko oikein. - -Herman totteli ja tuli. - -— Kas niin, poikani, sinusta tulee kyllä hyvä, kun tulet suuremmaksi. -Olet vielä liian heikko harjoituksiin. Sitäpaitsi, eihän _sinusta_ tule -upseeria. - -— Mutta _sinusta_ tulee! — huudahti sotaravintolan pitäjätär, joka -apulaistensa auttamana tarjoili joukolle virvokkeita. — Sinusta tulee, -Sigge, muuten en mene naimisiin sinun kanssasi. - -— Siitä vaivasta kyllä pääset, tulipa minusta upseeri tai ei. Sinun on -saatava pormestari, ja minä tahdon hovineidin. Eikö niin, äiti? - -— Tuo pikku herra, — vastasi täti Amalia, puolittain närkästyneenä, — -on sitten jo täysiverinen aristokraatti. - -— Rakas Sigge, saan hävetä sinun epäkohteliaisuuttasi, — sanoi äiti -pudistaen päätään. — Saat toistaiseksi tyytyä siihen, että suutelet -pikku Louisen nuken kättä, minkä hän ojentaa sinulle. - -Herra Sigge ei edes katsonut nukkeen tai sen omistajattareen, mutta -äitinsä antamasta kehoituksesta hän hajoitti joukkonsa ja päästi -rekryytit lomalle, sillä päivällinen oli valmis. - -Naisten ja lasten ollessa huvikävelyllään, loikoivat Konny ja hänen -täysin kunnioittamansa ystävä, pormestari ja valtiopäivämies, -yhdessä pienellä nurmikkoisella rinteellä, missä he keskustelivat -valtiollisista asioista, sikaaria poltellen. Vihdoin katsahti Konny -kelloonsa. - -— Ei, mutta tämähän ei käy laatuun, mehän unohdamme aivan päivällisen -ja, mikä pahempi, naiset. - -— Oh, _ne_, — vastasi pormestari nauraen, — eivät nyt koskaan päästä -itseään unohtumaan. Amaliani on nyt paras, ainakin parhaiten sopiva -vaimo minulle. Mitä Hermineen tulee, niin on hän aina voittanut muut -sekä kauneudessa että älyssä. Sitäpaitsi on sinulla sellainen rikkaus -lapsia — meillä on vain yksi. - -— Niin, — vastasi Konny, — se rikkaus on kaikkea muuta arvokkaampaa. -Sellainen puoliso ja sellaiset lapset ovat miehelle suurimpana onnena, -mutta voitko uskoa, vaikka salaan sen Hermineltä, että minä tuntikausia -öisin valvon, kun huolet heidän menestyksestään painavat mieltäni. - -— Mitä typeryyksiä sinä nyt puhut? Onko vanha kiusanhenkesi taas -päässyt irti? Sinulla on suuri Sigesberg, Kroneby, taloja kaupungissa -ja tuloja joka taholta, joskin edustajatehtäväsi vie enemmän kuin siitä -on tuloa. Mitä sitten tahdot? Eihän Sigesberg ole sukukartano? - -— Ei, ei kyllä, mutta sen, jolla se on, täytyy välttämättä saada kaikki -sen tulot. Minä sain ottaa sen vastaan ilman mitään kiinnityksiä. - -— Koska olit ainoa perillinen. Varo, veli hyvä! Sinussa on synnynnäinen -taipumus olla aina tyytymätön, aina näet sinä jotakin synkkää -taustalla. Mutta tuossa tulee reipas vanhin poikasi. Sellainen komea -nuorimies! - -— Isä, — huusi Sigge ja heittäytyi isänsä syliin. — Olen lähetetty -tuomaan päivälliskutsua, olen lähettänyt rekryytit kotiin. Muutamat -niistä tulevat kai rykmenttiini, kun minusta tulee upseeri? - -— Vai niin, upseeriksiko aiot? — kysyi pormestari. - -— Niin, mikäs minusta sitten tulisi? Muutaman vuoden kuluttua olen -kadetti, eikö niin, isä? - -Myöhään samana iltana, kuu pormestari puolisoineen oli siirtynyt -vierashuoneisiin ja halveksittu pikku sotaravintoloitsijatar, kuten -muutkin lapset, jo nukkui, käveli Konny edestakaisin suuressa salissa. -Hän näytti masentuneelta, mutta ei väsyneeltä. - -Silloin hiipi kesäyön runollisessa puolihämärässä hieno ja kevyt olento -yli lattian ja laski kätensä hänen kaulalleen... - -— Mitä sinä nyt tuumailet, rakkaani? Sinä tiedät luvanneesi, että et -mitään salaa minulta. - -— No, onko minulla neljään vuoteen ollut salaisuuksia, joita en -olisi sinulle uskonut? — kysyi Konny, hellästi hyväillen vaimonsa -hajallaolevia, kultaisia hiuksia. — Ei, Hermine rakas, tämä ei ole -juuri tuumailua, mutta olen niin pahoillani, kun selvästi näen, että -isäni toiveet eivät toteudu edes _toisessa_ polvessa. Sigge on jo -aikaisin osoittanut, mihin hänen mielihalunsa ja luonteensa viittaavat. -Hänestä tulee sotilas, hänessä on paljon vähemmän taipumusta -diplomaatiksi kuin minussa on ollut. Ja joskin hänen luonteessaan -reippauteen liittyy myöskin ankara rehellisyys, niin en näe suuria -toiveita olevan todellisesta kartanonherrasta, joka oikein käsittää -suuret velvollisuutensa. - -— Konny rakas, poikahan on vasta hiljan täyttänyt seitsemän -vuotta. Sinun poikasi ei koskaan missään suhteessa tule pettämään -velvollisuuksiaan. Sitä paitsi on sinulla kaksi muuta poikaa, -mahdollisuuksia on siten saada hoitajia sekä diplomatialle että -maanviljelykselle. Mutta sinä tiedät, että sinun aina ehdottomasti -_täytyy_ olla jostakin seikasta levoton. - -— Niin, olet ehkä oikeassa, jalo vaimoni. Mutta sinun ei pidä surra -sitä, sillä siitä ei enää ole mitään vaaraa. - -— Mistä sen tiedät? - -— Kyllä, tiedän sen, sillä monia väsyttäviä tutkimuksia — menneisyyden -kokemuksiin perustuvia — suoritettuani olen juuri päässyt vakaumukseen, -jossa pikemmin on jotakin onnellistuttavaa kuin masentavaa. - -— Voi, mihin sitten? - -— Siihen, että ihminen elämässään ei koskaan voi tuntea itseään täysin -tyytyväiseksi, vaan että hänen osanaan on pyrkiä yhä eteenpäin. - -_Loppu_. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TULEVAISUUDENUNELMIA *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/68793-0.zip b/old/68793-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 9439929..0000000 --- a/old/68793-0.zip +++ /dev/null |