NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2504 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..1857785
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #68505 (https://www.gutenberg.org/ebooks/68505)
diff --git a/old/68505-0.txt b/old/68505-0.txt
deleted file mode 100644
index f3e3951..0000000
--- a/old/68505-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2504 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook of Rehti-Jaakko, by Frederick Marryat
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you
-will have to check the laws of the country where you are located before
-using this eBook.
-
-Title: Rehti-Jaakko
-
-Author: Frederick Marryat
-
-Translator: Gustav Höcker
-
-Release Date: July 11, 2022 [eBook #68505]
-
-Language: Finnish
-
-Produced by: Tapio Riikonen
-
-*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK REHTI-JAAKKO ***
-
-
-
-
-
-REHTI-JAAKKO.
-
-Kapteeni Marryatin kertomuksen mukaan nuorisolle mukaillut
-
-Gustav Höcker
-
-
-Suomensi A-a
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström,
-1894,
-
-
-
-
-Ensimmäinen luku.
-
-
-Rehti-Jaakko, tämän kertomuksen sankari, syntyi ihmisten ilmoille
-eräässä laivassa, sellaisessa tavarain kuljetuslaivassa, joita on
-lukemattomia Thames-joella ja joita sanotaan lastiveneiksi. Semmoista
-lastivenettä Rehti-ukko kuljetti ollen vaimonsa kanssa sen ainoana
-laivaväkenä, ja siinä pienessä uiskentelevassa maailmassa vietti
-Jaakko aikaisimman lapsuutensa. Valitettavasti kyllä ei hänelle voinut
-jäädä suloisia muistoja siitä ajasta, sillä hänen äitinsä oli joutunut
-juoppouden orjaksi. Alussa hän vain silloin tällöin otti viinakulauksen
-vahvistukseksi kylmää ja joella vallitsevaa sumua vastaan, mutta
-vähitellen muuttui tulijuoma nautinnoksi, tottumus siihen himoksi ja
-viimein hän joi aamusta iltaan.
-
-Rehti-ukko oli sangen taitava laivankuljettaja, mutta siinäpä koko
-hänen taitonsa olikin, häntä kun jo nuoruudesta asti oli opetettu
-yksistään siihen toimeen. Hänen ainoa nautintonsa oli piipunnysä,
-jota hän tuskin milloinkaan otti suustaan. Maalle hän meni ainoastaan
-silloin, kuin hänen oli jotakin ostettava. Hänen elämänsä viisaus oli
-muutamissa sananparsissa, jotka aina olivat hänellä lohdutuksena,
-milloin ei kaikki käynyt hänen mielensä mukaan. Eräs niistä kuului:
-"Ei itku hädästä päästä; kerran tehty ei parane." Sen lausuttuaan
-ei hän enää koko asiaa enää ajatellut. Jos häntä jokin asia pyrki
-suututtamaan, oli hänellä tapana sanoa: "hullu tyhjästä suuttuu", ja
-kuin hänelle sattui jotain vastusta, lohdutteli hän mieltään sanoilla:
-"jos neuvo pettää, niin toinen auttaa". Kun ukko muuten oli sangen
-harvapuheinen, painuivat ne lauseet sitä syvemmin pikku Jaakon mieleen,
-ja hän toisteli niitä hyvin usein hiljaa itsekseen.
-
-Kuten jo on sanottu, oli laivankuljettajan yleinen sivistys kovin
-takapajulla. Hän ei osannut lukea eikä kirjoittaa, mutta muutamia
-kirjaimia hän kuitenkin oli oppinut piirtämään, ja niille oli hän
-antanut kullekin oman eri merkityksensä.
-
-"En taida lukea enkä kirjoittaa, poikaseni", sanoi hän Jaakolle,
-"soisin taitavani sen; mutta katsoppas tätä, tämä merkitsee
-viljanelikkoa."
-
-Niin sanoen otti hän liitupalasen ja piirusti A-kirjaimen.
-
-Samalla tavoin käytti hän monta muutakin kirjainta merkitäksensä joko
-siirappiastiaa, kahvisäkkiä, sillitynnyriä tai muuta tavaraa, joita
-hänellä oli laivassaan kuljetettavana.
-
-Jaakko oli yhdentoista vanha eikä hänen tietonsa ja taitonsa olleet sen
-enempää laajenneet. Joen rannat olivat hänen maailmansa rajoina. Hän
-tosin näki puita ja taloja, vaan ei tietänyt edellisten kasvavan eikä
-jälkimäisiä rakennettavan. Sen sijaan tunsi hän tarkkaan joen syvät ja
-matalat paikat, tiesi joka paikan ja niemekkeen nimen sekä veden nousu-
-ja lasku-ajat. Lisäksi osasi hän ohjata laivaa, ja milloin häneltä
-puuttui voimia, oli hänellä apuna kokemuksensa, jonka oli saavuttanut
-alituisella harjoittamisella.
-
-Heikon äidin väkevien juomain himo oli kahtena edellisenä vuotena
-tullut niin suureksi, että hän vain harvoin nousi vuoteeltansa. Eräänä
-lauantaina kulki laiva, hiiliä lastina, jokea ylös; kun oli vastatuuli,
-ei voitu enää ehtiä määräpaikkaan, vaan täytyi käydä ankkuriin. Ilta jo
-pimeni ja Rehti-ukko meni alas kajuuttaan, ja Jaakko jäi etukannelle,
-jossa hän tavallisesti vietti yöt, sateella pikku kojussa, joka oli
-ennen ollut koiran asuntona. Katsottuaan ankkuriköyttä aikoi hän juuri
-mennä levolle, kuin äkkiä kova huuto häntä peljätti ja hän samalla
-tunsi eriskummallisen savun käryä. Hetkisen kuluttua kuului jälleen
-samanlainen huuto ja Jaakko näki isänsä syöksevän ylös kajuutasta,
-hyppäävän mereen ja katoavan veteen. Tuska ja kauhu näyttivät
-saattaneen miehen siihen tekoon tai vieneen häneltä järjen, jotta hän
-ei osannut hallita itseänsä.
-
-Kauhistunut poika riensi sille paikalle, josta isä oli kadonnut;
-vahvan virran tähden hän ei enää voinut huomata muuta kuin muutamia
-pikku aaltoja, jotka solisuttivat laivan sivua. Hetkisen aikaa oli hän
-ikäänkuin huumautuneena isän äkkiarvaamattomasta kuolemasta, kunnes
-äidin yhä heikommin kuuluvat hätähuudot ja savu hänet toinnuttivat.
-
-Hänen rientäessänsä kajuuttaan, tunkeutui savu niin sakeana hänelle
-vastaan, että hänen täytyi palata, ett’ei tukehtuisi. Hän alkoi tehdä
-mitä varmaan enimmät lapset hänen sijassaan olisivat tehneet: hän
-laskihe istumaan ja alkoi katkerasti itkeä. Kuin hän vihdoin otti
-kädet silmiltään ja katseli ympärillensä, oli savu haihtunut ja kaikki
-oli hiljaa. Jaakko nousi ja astui alas kajuuttaan. Hän huusi äitiään,
-vaan ei saanut vastausta. Kajuutan lamppu paloi kyllin kirkkaasti ja
-valaisi joka nurkan. Jaakko ei huomannut missään palon merkkiäkään.
-Vapisevin äänin huusi hän uudestaan "äiti!" Ei nytkään vastausta ja
-Jaakko tuskin tohti pelosta hengittää. Viimein rohkasi hän mielensä ja
-lykkäsi vuoteen uutimet syrjään. Siinä oli poika raukalle kauhistuttava
-näky. Äidistä ei ollut muuta jäljellä kuin musta läjä, ja kuin hän
-tuskastuneena ojensi kätensä, tunsi hän öljyistä tuhkaa. Huudahtaen
-kauhusta hoiperteli hän taapäin, haparoi rappusia ylös ja vaipui
-tainnuksiin laivankannelle, jääden siihen moneksi tunniksi makaamaan.
-
-Jaakon äiti oli saanut hirvittävän kuoleman, johon oli syynä hänen
-ylenmääräinen väkevien juomisensa. Semmoista kauheata kuolemaa sanotaan
-itsensäpolttamiseksi. Alkohooli, jonka juomari paloviinan mukana
-juo, muodostaa kaasuja, jotka leviävät yli koko ruumiin, syttyvät ja
-polttavat sen tuhkaksi.
-
-Varmaankin hirveä näky, vaimon ruumiista leimuavat liekit, saattoi
-Rehti-ukon semmoiseen tuskaan ja kauhuun, että hän mielettömänä syöksyi
-sieltä ulos ja etsi kuolemansa laineista.
-
-
-
-
-Toinen luku.
-
-
-Oli jo kirkas päivä, kuin Jaakko heräsi horrostilastaan. Alussa hän
-ei muistanut, mitä oli tapahtunut, mutta kuin hän sattui katsahtamaan
-avoimeen kajuutan oveen, muistuivat äkkiä edellisen illan kaikki
-kauhistuttavat tapaukset hänelle mieleen. Hän ei tohtinut mennä
-Rajuuttaan; voittamaton pelko ja kauhu pidätti häntä ikäänkuin
-vangittuna paikoillaan. Viimein tajusi hän olevansa yksinään laivalla,
-ypö yksinään maailmassa, ja kyynelvirta tulvi hänen silmistänsä.
-Joella vallitseva vilkas elämä saattoi hänet jälleen ajattelemaan ja
-miettimään tilaansa. Hän tiesi laivan olevan erään kauppiaan Drummondin
-oma, jonka laivaveistämöltä hän isänsä kanssa usein oli ottanut lastia,
-ja päätti nyt ohjata aluksensa sinne. Jaakko oli liian heikko hinaamaan
-ylös ankkuria, hän siis katkasi köyden ja sitoi sen jokeen jäävään
-päähän airon "poijuksi", helpommin löytääksensä paikan.
-
-Puolessa tunnissa saapui hän herra Drummondin laivaveistämölle
-ja ensi kerran elämässään astui hän nyt maalle. Hänet neuvottiin
-asuinhuoneesen, jossa oli herra Drummond vaimoineen ja
-yhdeksänvuotisine tyttärineen. Pitkään aikaan ei Jaakko voinut
-nyyhkytyksiltä saada sanaakaan suustansa; vähitellen hän sitte tyyntyi
-sen verran, että voi kertoa surullisen historiansa.
-
-"Hirmuista!" huudahtivat herra ja rouva Drummond ikäänkuin yhdestä
-suusta, kuin poika vaikeni. "Onko sinulla sukulaisia, poika parka?"
-kysyi rouva Drummond viimein, vähän toinnuttuaan kauhistuksestansa.
-
-"Ei!" vastasi Jaakko.
-
-"Mieti kuitenkin", sanoi herra Drummond, "ehkäpä sentään johtuu
-mieleesi joku sukulainen maalta."
-
-"En ole tähän asti koskaan käynyt maalla."
-
-"Käsitätkö myöskin, että olet orpo poika?" kysyi rouva Drummond
-sääliväisesti.
-
-"En tiedä, mikä on orpo."
-
-"Kun ei ole enää isää eikä äitiä", huomautti pikku tyttö.
-
-"Niin, he ovat molemmat kuolleet", sanoi Jaakko itkien ja lisäsi sitte
-isän lauseen: "Ei itku hädästä päästä; kerran tehty ei parane".
-
-"Mihin nyt aiot ryhtyä?" kysyi herra Drummond, vakavasti katsellen
-poikaa silmiin.
-
-"En tiedä", vastasi Jaakko. "Mitäs joutavasta!"
-
-"Mikä kummallinen poika", huomautti rouva Drummond. "Käsitätkö
-onnettomuutesi koko suuruuden, hyvä lapsi?"
-
-"Jos neuvo pettää, niin toinen auttaa", vastasi Jaakko, pyyhkien pois
-kyyneleet silmistänsä, vaikka niitä kuitenkin yhä uudestaan herui.
-
-"Nuo ovat todellakin kummallisia lauseita pojan suussa, vaan hän
-näyttää kuitenkin vilpittömästi heitä surevan", sanoi herra Drummond.
-"Osaatko lukea ja kirjoittaa?"
-
-"En", vastasi Jaakko, "vaan soisin kyllä osaavani."
-
-"No, saadaan nähdä, mitä sopii tehdä, poikaseni."
-
-"Minä tiedän, mitä pitää tehdä", vastasi Jaakko. "Pitää lähettää väkeä
-joelle noutamaan ankkuri köysineen, ennenkuin poiju leikataan poikki."
-
-"Olet oikeassa, poikanen, se pitää heti tehdä."
-
-Rouva Drummond käski tyttärensä viedä pojan kyökkiin, jossa piika antoi
-hänelle syödä, sillä vaikka suru ja murhekin ahdistivat häntä, oli
-hänen kuitenkin kovin nälkä, hän kun ei edellisestä päivästä asti ollut
-nauttinut palaakaan.
-
-Toistaiseksi jäi orpo Jaakko herra Drummondin perheesen ja ihan
-ensiksi hankittiin hänelle uusi puku, sillä hänen vaatteensa olivat
-sangen likaiset ja ryvettyneet. Sinä päivänä, jolloin hän sai uudet
-vaatteet, täytyi hänen syödä samassa pöydässä Drummondin perheen
-kanssa. Tottumaton kun oli liikkumaan niin hienossa seurassa ja tuskin
-ollenkaan tiesi, miten pöytäveistä ja kahvelia pidellään, käyttäytyi
-Jaakko syödessänsä niin kömpelösti, että Saara, talon pikku tytär,
-monta kertaa purskahti nauruun. Ensi kerran elämässään tunsi Jaakko
-mielensä tuskallisesti masentuvan ja häpeästä hän viimein tillahti
-itkemään.
-
-"En enää naura sinua", sanoi Saara ja ikäänkuin anteeksi pyytääksensä
-silitti hänen poskeaan, "mutta sinun pitää myöskin lakata itkemästä."
-
-"En, en itkekään enää", vastasi Jaakko iloisesti ja lupasi kiitollisena
-tytön ystävällisyydestä vuolla hänelle puupalasesta pienen veneen.
-
-"Pojalla on hyvä ja kiitollinen sydän", kuiskasi herra Drummond
-rouvalleen, "ja hän kyllä ansaitsee, että me pidämme huolta hänestä."
-
-Herra Drummond pitikin sanansa. Hänen asuinpaikkansa Breatfordin
-lähellä oli laitos, jossa köyhät lapset saivat asunnon, ylläpidon
-ja opetusta, ja siihen laitokseen pantiin Jaakkokin. Siellä oli
-kaksi opettajaa, joista toinen oli nimeltä Dobs, vaan joka sangen
-mielellään salli itseään kutsuttavan Domine Dobiensiksi, syystä että
-oli paljon oppinut ja erittäinkin etevä latinankielen tuntija. Hän
-oli vanhanpuolinen pitkä ja hoikka mies ja hänen tavattoman suuri
-nenänsä oli aina vallattomien poikain pilkan esineenä. Välistä hän
-vaipui syviin mietelmiin, muistellen silloin vanhojen kreikkalaisten
-ja roomalaisten elämää tai mietti hän mieliaineensa, matematiikan
-selvittämättömiä kysymyksiä, ja unhotti silloin kokonaan sekä koulun
-että oppilaat, jotka käyttivät hänen hajamielisyyttänsä kaikenlaiseen
-vallattomuuteen. Muuten oli hän lapsellisen hyväsydämminen mies, jota
-ei juuri voitu sanoa herra Knappsista, nuoresta alaopettajasta, sillä
-hän oli puolueellinen ja raakamainen luonnoltaan; sentähden oppivatkin
-pojat häneltä sangen vähän.
-
-Kun Jaakolle oli määrätty istuinpaikka koulussa ja hän oli istahtanut
-siihen viimeisen penkin alapäähän, kutsui herra Knapps hänet Dominen
-läsnäollessa esiin.
-
-"Osaatko lukea?" kysyi opettaja.
-
-"En", oli vastaus, "vaan soisin osaavani."
-
-"Hyvä, Rehti-Jaakko, toivosi kyllä vielä käy toteen", sanoi Domine.
-"Tunnetko aakkoset?"
-
-"Mitä ne ovat?° kysyi Jaakko.
-
-"Herra Knapps ne kyllä opettaa sinulle", sanoi Domine ja neuvoi Jaakkoa
-kuuntelemaan tarkkaan.
-
-"Mikä tämä on, poika?" alotti herra Knapps, osoittaen A:ta.
-
-Jaakko katseli tarkkaan kirjainta, joka näytti hänestä niin tutulta,
-sillä se oli niin hänen isänsä merkkien näköinen.
-
-"No, mikä se on?° toisti herra Knapps.
-
-"Nelikko viljaa", vastasi Jaakko.
-
-"Nelikko viljaako? Olethan sinä narri. Se on A-kirjain."
-
-"Ei, se on nelikko viljaa", väitti Jaakko. "Isäni on itse sanonut
-minulle niin."
-
-"Sitte oli isäsi yhtä taitamaton kuin sinäkin", lausui herra Knapps.
-
-"Minun isäni ei ollut mikään narri", vastusti Jaakko. "Hän tiesi
-tarkkaan, mikä on viljanelikko, ja minä tiedän sen myöskin."
-
-"Mutta minä sanon sinulle, että se on A-kirjain!" liuskasi opettaja
-vihaisesti.
-
-"Mutta se on viljanelikko", vastusti Jaakko sitkeästi.
-
-"Tuolle pojalle ei voi mitään", sanoi herra Knapps, kääntyen kiukusta
-säihkyvin silmin Dominen puoleen, jonka läsnäollessa hän ei tohtinut
-lyödä taitamatonta oppilasta. "Valehteleehan hän jo oppiessaan A:ta.
-Mitäpä hän sitte tehneekään, kuin tulee toisten vuoro?"
-
-"Jaakko", sanoi Domine, "luuletko, taitamaton kun olet, voivasi opettaa
-toisia? Etkö tiedä, että olet täällä oppimassa?"
-
-"Mutta isäni sanoi sen merkitsevän vilja-nelikkoa."
-
-"Isäsi ehkä käytti sitä kirjainta merkitäksensä sitä", vastasi Domine
-levollisesti, "mutta täällä pitää sinun unhottaa, mitä olet oppinut
-isältäsi, ja alottaa uudestaan. Tämän kirjaimen nimi on A, Jaakko, eikä
-se merkitse mitään muuta. Mitä herra Knapps sanoo, pitää sinun uskoman,
-sillä hän on opettajasi. Istu nyt paikallesi ja seuraa tarkkaan."
-
-Jaakko otti vaarin varoituksesta, oppi pian aakkoset, edistyi nopeasti
-ja saavutti siten Dominen suosion. Kun hän laivalla oli tottunut
-olemaan avojaloin, olivat kengät hänelle haitaksi ja hänellä oli
-sentähden tapana opetustunneilla riisua ne ja panna penkin alle.
-Sen hänen kumppaninsa pian huomasivat ja eräänä päivänä, kun kengät
-taasen olivat poissa jalasta, lykkäsivät hänen sivukumppaninsa
-jaloillaan ne etemmäksi, kunnes ne vähitellen joutuivat lähelle
-Dominen pulpettia. Jaakko kaipasi kenkiänsä ja huomasi kumppanien
-aikovan pitää häntä pilkkanansa. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään,
-vaan otti huomioon, miten Dominen lähellä istuva poika otti toisen
-kengän maasta ja varovasti pisti sen Dominen taskuun, hänen ollessaan
-vaipuneena syvämielisiin mietteihinsä. Kohta sen jälkeen nousi sama
-poika, lähestyi herra Knappsia ja pisti huomaamatta toisen kengän
-hänen taskuunsa kysyessään häneltä jotakin, ja meni sitte paikallensa
-salaperäisesti nauraen. Tunnin loputtua riensivät pojat meluten ulos
-pihalle. Mutta Jaakko ei liikahtanut paikaltaan. Molemmat opettajat
-aikoivat myöskin mennä kouluhuoneesta, kun huomasivat Jaakon.
-
-"Pitäähän sinunkin mennä pihalle virkistymään, Jaakko", sanoi Domine.
-"Minkä tähden sinä istut etkä seuraa toisia?"
-
-"Kun minulla ei ole kenkiä."
-
-"Missä sitte kenkäsi ovat?"
-
-"Toinen on teidän taskussanne ja toinen herra Knappsin", selitti Jaakko.
-
-Molemmat opettajat pistivät kätensä taskuun ja vetivät kumpikin esiin
-kengän.
-
-"Kuka on tohtinut tämän tehdä?" kysyi Domine, "Puhu, Jaakko!"
-
-"Suuri, punatukkainen, teirenpilkullinen poika", vastasi Jaakko.
-
-"Ahaa, hän tarkoittaa Barnabasta!" lausui Domine ja käski herra
-Knappsin soittamaan pojat sisään.
-
-Pojat tulivat ja Jaakko näytti rikoksentekijän. Barnabas koetti
-valhetella, mutta kun hän oli ottanut Jaakon vielä sangen uudennäköiset
-kengännauhat ja sitonut ne omiin huonoihin ja kuluneihin kenkiinsä,
-tuli hänen rikoksensa pian selville.
-
-Domine otti rikkojan niskasta kiinni ja antoi hänelle aimo selkäsaunan
-sekä meni sitte pois alaopettajan kanssa.
-
-Kun pojat jäivät yksin, pyyhki Barnabas, joka oli rangaistessa parkunut
-surkeasti, kyyneleensä ja sanoi Jaakolle:
-
-"Tuleppas nyt pihalle, mestari Tuhkimus, niin saan voidella
-selkärunkoasi." Ja hän puristi nyrkkiään Jaakon nenän alla.
-
-"Ei itku hädästä päästä", vastasi Jaakko, tajuamatta sitä uhkausta. Ei
-hän myöskään olisi suonut Barnabaalle rangaistusta. "Kerran tehty ei
-parane. Koskiko sinuun hyvin kovasti?"
-
-Barnabas oikein kuohui vihasta, sillä hän otti Jaakon puheen pilkaksi
-ja vahingoniloksi.
-
-"Mitäs joutavasta!" koetti Jaakko häntä rauhoittaa. "Parempi onni
-toiste."
-
-Ihan vihan vimmoissaan pudisti Barnabas nyrkkiänsä ja vaati Jaakkoa
-pihalle. Kun Jaakko tällä välin oli jälleen saanut kengät jalkaansa, ei
-enää ollutkaan syytä jäädä huoneesen; hän siis seurasi vihollistansa
-ulos.
-
-"Tulepas tänne, vesihiiri, sinä tuhkaläjän sikiö!" huusi Barnabas,
-ojentaen hänelle kätensä. Jaakko, pitäen sitä sovinnon merkkinä,
-tarttui käteen ja aikoi sydämmellisesti sitä pudistaa, kun hän
-äkkiä sai korvapuustin oikealle poskellensa ja heti sen perästä
-vasemmallekin. Suuttuneena maksoi hän saadut lyönnit runsaalla mitalla,
-jonka jälkeen hänen vastustajansa nyrkeillään rupesi häntä ruhjomaan
-niin, että hänen päänsä tuli täyteen kuhmuja.
-
-"Mitäs joutavasta, lyö tarkkaan!" kehoitti eräs kumppaneista, ja siitä
-isänsä lauseesta rohkaistuen ryhtyi Jaakko uudestaan taisteluun. Hän
-ahdisti Barnabasta aimo sysäyksillä, vaan kaatui viimein maahan, kun
-oli tottumattomampi painimiseen.
-
-"Toiste parempi onni", sanoi Jaakko noustessaan kylmäkiskoisesti,
-hyökkäsi Barnabaan kimppuun ja rupesi niin takomaan häntä nyrkeillään,
-että suuri poika kaatui.
-
-"Kerran tehty ei parane", lausui Jaakko kääntyen pois.
-
-Barnabas vietiin sisään, jossa hän pian tointui. Oikeastaan oli
-Dominella tapana, kun kaksi poikaa tappeli, rangaista molempia. Mutta
-kun todistettiin, että Barnabas oli ollut hyökkääjänä ja tahtonut
-kostaa Jaakolle saamaansa selkäsaunaa, teki Domine tällä kertaa
-poikkeuksen tavallisesta säännöstään. Toisilta kumppaneiltaan saavutti
-Jaakko tavattomalla väkevyydellään ja sukkeluudellaan sangen suuren
-kunnioituksen. Ei kukaan tohtinut häntä soimata, ja Tuhkimus-nimeä,
-joksi Barnabas oli häntä äitinsä kuoleman johdosta haukkunut, ei sen
-koommin kuultu lausuttavan.
-
-
-
-
-Kolmas luku.
-
-
-Opittuaan aakkoset edistyi Jaakko sangen nopeasti. Kuitenkin hänen
-eriskummallinen tapansa käsittää kaikki esineet entisen ahtaan
-näköpiirinsä mukaan tuotti hänelle vieläkin vaikeuksia. Herra Knapps
-sentähden valitti hänestä melkein joka päivä, hän kun luuli sitä
-uppiniskaisuudeksi, vaikka ei niin lainkaan ollut, sillä Jaakolla
-oli päinvastoin mitä palavin halu oppimaan. Tavatessaan esimerkiksi
-jonkin sanan, muisteli hän aina toista sanaa, jonka oli ennen kuullut
-yhteydessä sen kanssa, ja kun herra Knapps piti sitä vallattomuutena ja
-valitti Dominelle, sai Jaakko siitä usein rangaistusta.
-
-"Sinulla on terävä pää, Rehti-Jaakko", sanoi hän eräällä koulutunnilla
-pojalle, "mistä syystä sitte aina vastaat ihan päin mäntyyn. Olepas nyt
-tarkka! Mikä on tämä sana?" Hän kirjoitti taululle "K-o-r-v-a".
-
-"Korvapuusti", vastasi Jaakko muistellen kuritusta, jonka oli saanut
-isältään, kuin oli tehnyt tyhmyyksiä.
-
-"Ei, Jaakko, se on vaan korva", opetti Domine. "Puusti ei kuulu siihen.
-No, jatketaan, Jaakko, mikä on tämä sana: K-o-i-r-a?"
-
-"Koirankoppi", sanoi Jaakko, sillä nyt muistui hänelle entinen
-makuupaikkansa laivalla mieleen.
-
-"Koira se on ilman koppia", oikasi Domine äkäisesti.
-
-"Ota nyt vaari, Jaakko, ett'ei vallattomuutesi kolmatta kertaa pääse
-ilmi. Lue tarkkaan: H-a-t-t-u?"
-
-"Karvalakki", tokasi Jaakko, joka jo luuli näkevänsä vanhan
-päänpeitteensä.
-
-"Vai niin!" sanoi Domine luoden ankaran katseen poikaan. "Kun nyt
-kirjoitan K-a-l-a, on se varmaankin silli, eikö niin?"
-
-"Niin", toisti Jaakko viattomasti, iloissaan että opettaja oli yhtä
-mieltä hänen kanssansa.
-
-"No, mikä on s-e-l-k-ä sinun opetustapasi mukaan?" kysyi Domine
-edelleen.
-
-"Selkä", vastasi Jaakko ihan oikein.
-
-"Ei, poikaseni, vaan se on 'selkäsauna' ja sitä saatkin nyt oikein
-'runtta mitalla', sillä sen olet rehellisesti ansainnut."
-
-Pitkittä mutkitta teki Domine totta uhkauksestaan, ja Jaakko sai herra
-Knappsin suureksi iloksi hyvän löylytyksen.
-
-Saatuaan kokea, mihin semmoiset ajatusyhdistykset voivat viedä,
-jätti hän kaikki vanhat muistot sikseen ja edistyi erittäin hyvin
-opinnoissansa. Domine sanoi häntä pian koulun ahkerimmaksi oppilaaksi
-ja otti hänet usein iltaisin lukuhuoneesensa, opettaakseen hänelle
-latinaa, jota kunniaa ei tapahtunut kenellekään muulle koulun
-oppilaalle. Jaakko siitä erinomaisesti iloitsi, ja mitä enemmän hän
-tutustui latinalaiseen kielioppiin, sitä enemmän hän siitä salaisesti
-ylpeili, vaikk'ei hän milloinkaan ollut itserakas eikä turhamainen.
-Hänen kumppaninsa häntä vihasivat, mutta pelkäsivät häntä myöskin
-ja kyllä pitivät varansa tehdä hänelle pahaa, kun olivat oppineet
-tuntemaan hänen rohkeuttansa ja hän paitsi sitä oli Dominen suosikki.
-Suoraan ei kukaan tohtinut hyökätä hänen kimppuunsa, mutta salaisesti
-päättivät kumppanit kavaluudella saattaa häntä Dominen epäsuosioon.
-Paha kyllä rupesi herra Knappskin heille avuksi, hän kun myöskin
-kovasti vihasi Jaakkoa. Punatukkainen Barnabas, Jaakon verivihollinen,
-oli taitava irvikuvain piirustaja, ja sen tiesivät kaikki paitsi
-Domine. Jaakon suhteen oli hän jo osoittanut taitavuuttansa
-piirustamalla hänen äitiraukkansa palamisen, miten liekit tunkeusivat
-ulos hänen suustansa. Barnabas näytti hävyttömän kuvan herra
-Knappsille, joka sitä suuresti kiitti ja pani talteen pulpettiinsa.
-Rohkaistuna velvollisuuksistaan huolimattoman apuopettajan kiitoksesta
-piirusti Barnabas monta irvikuvaa Dominesta, joissa hänen suuri
-nenänsä aina oli huomattavimmin kuvattuna. Hän näytti piirustukset
-herra Knappsille ja sanoi niitä Jaakon tekemiksi. Apuopettaja huomasi
-varsin hyvin pojan ilkeän tarkoituksen ja säästi nekin piirustukset
-pulpetissansa, näytettyään niitä muille pojille ja sanottuaan niiden
-olevan Jaakon tekemiä. Mutta ei siinä kylliksi; sattumuskin tuli heille
-vielä avuksi. Kun Jaakko kerran oli Dominen luona lukemassa latinan
-kielioppia, sammui lamppu äkkiä öljyn puutteesta. Domine läksi viemään
-lamppua ulos palvelijalle täytettäväksi, mutta ei osannut pimeässä
-suoraan ovelle, vaan löi päänsä kaappiin. Kun sitä ei ollut kukaan muu
-näkemässä kuin Jaakko ja herra Knapps, joka myöskin oli huoneessa, sai
-apuopettaja siitä kauan halutun todistuksen häntä vastaan. Hän kertoi
-kohtauksen Barnahaalle, lisäten, ett’ei häntä ensinkään kummastuttaisi,
-jos Jaakko sen johdosta kyhäilisi irvikuvan opettajastaan. Barnabas
-tietysti ymmärsi yskän ja jo samana päivänä oli se piirustus muiden
-joukossa apuopettajan pulpetissa. Päästäksensä tarkoituksensa perille
-puhui herra Knapps kerran Dominen kanssa Jaakosta kiittäen hänen
-erinomaista taipumustansa piirustukseen. Domine sekä iloitsi että
-kummasteli sitä suosikkinsa taipumusta, josta hänellä ei siihen asti
-ollut vihiäkään.
-
-"Minä olen kuullut sinulla olevan taipumusta piirustukseen", sanoi hän
-muutamana päivänä myöhemmin Jaakolle.
-
-"Sitä ei kukaan ole vielä sanonut minulle", vastasi Jaakko kummastuen.
-
-"Hyvä on olla häveliäs ja vaatimaton", sanoi Domine, "mutta ei saa olla
-semmoinen siinä määrässä, että totuus ei tule ilmi. Muista se, Jaakko."
-
-Poika oli vaiti, sillä hän ei tietänyt tehneensä mitään pahaa. Mutta
-illalla pyysi hän Dominelta lainaksi lyijykynää koettaaksensa vähän
-piirustaa. Hän harjoitti niin ahkerasti tätä uutta taidetta, että jo
-parin päivän kuluttua voi näyttää Dominelle muutamia piirustuksia.
-"Poika piirustaa todellakin oikein sievästi", sanoi yliopettaja herra
-Knappsille.
-
-"Minkähän tähden hän tähän asti lienee salannut taitoansa?" kysyi
-apuopettaja.
-
-"Varmaankin häveliäisyydestä tai itseensäluottamisen puutteesta",
-arveli Domine. "Avukin voi välistä muuttua viaksi."
-
-Saattaaksensa aikeensa kypsymään otti Barnabas salaa Jaakon Kornelius
-Nepoksen, jota tämä samaan aikaan luki. Puhtaalle alkulehdelle, johon
-Jaakko oli kirjoittanut nimensä, piirusti Barnabas irvikuvan, jossa
-taasen oli kuvattuna Domine suurine nenineen, ja sitte hän Jaakon nimen
-jälkeen kirjoitti, jäljitellen hänen käsialaansa, sanan fecit, joka
-merkitsee: on tämän tehnyt, niin että kirjoitus kokonaan kuului: Jaakko
-Rehti fecit. Revittyään sen lehden irti antoi hän sen herra Knappsille,
-joka pani sen entiseen kokoelmaansa.
-
-Nyt oli juoni valmis ja pian oli asia selviävä. Herra Knapps
-alotti siten, että valitti Dominelle Jaakon piirustavan irvikuvia
-kumppaneistansa.
-
-"Onko se tosi, Jaakko?" kysyi Domine pojalta.
-
-"Ei", vastasi Jaakko.
-
-"Olethan myöskin valehdellut, kun eitit osaavasi ollenkaan piirustaa",
-intti apuopettaja.
-
-Siihen näkyi asia päättyneen. Mutta muutamia päiviä myöhemmin kertoi
-herra Knapps Dominelle arveluttavamman asian. Hän sanoi Jaakon ei
-tyytyvän kumppaniensa pilkkaamiseen, vaan hän on piirustanut irvikuvia
-jopa Dominesta itsestäänkin.
-
-Domine ei ollut sitä uskoa, sillä hän piti semmoista menettelyä Jaakon
-puolelta ihan mahdottomana; mutta herra Knapps sanoi voivansa todistaa
-sanansa ja kuvaili samalla syytettyä sangen kavalaksi pojaksi, joka
-hyvin osasi salata todellisen luonteensa teeskentelemisen varjolla.
-
-Kuin Domine seuraavana aamuna apuopettajan kanssa tuli kouluhuoneesen,
-oli hän erittäin totisen näköinen, josta kaikki oppilaat heti
-huomasivat jotakin tapahtuneen. Ei kukaan kuitenkaan voinut katsoa
-häntä levollisemmin silmiin kuin Jaakko, jolla oli omatunto puhtaana.
-
-"Jaakko Rehti, astu esiin!" alotti Domine kovin ankaralla äänellä. —
-Enemmän uteliaana kuin peljästyneenä totteli Jaakko käskyä.
-
-"Herra Knapps syyttää sinua irvikuvien piirustuksesta ja sanoo sinun
-tehneen minut, opettajasi, pilkkasi esineeksi. Ken hyvänsä, joka sillä
-tavoin osoittaa epäkunnioitustaan opettajaansa kohtaan, ansaitsee
-rangaistusta, vaan sinuun katsoen on asia vielä pahempi. Sinä et ole
-yksistään rikkonut sitä kunnioitusta, jota olet velvollinen osoittamaan
-opettajallesi, vaan sinä olet myöskin halvalla kiittämättömyydellä
-palkinnut erityisen hyvyyden, jota aina niin runsain määrin olen
-sinulle osoittanut. Vastaa nyt, Jaakko, tunnustatko olevasi syypää vai
-et?"
-
-"Minä olen viaton", vastasi Jaakko vakavasti.
-
-"Hän väittää siis olevansa viaton, herra Knapps, todistakaa hänet
-syylliseksi."
-
-Apuopettaja avasi pulpettinsa ja otti sieltä piirustukset.
-
-"Nämä piirustukset", sanoi hän Dominelle, "olen saanut eri pojilta, ja
-he ovat sanoneet niiden lähteneen Rehti-Jaakon kynästä. Alussa en ollut
-uskoa häntä niiden tekijäksi, mutta tarkemmin katsoen huomaa selvästi
-niiden olevan yhden tekemiä ja ihan toistensa kaltaiset."
-
-"Todellakin, sitä ei voi kieltää", myönsi Domine, tarkkaan katseltuaan
-eri lehtiä, "ja kaikki kuvaavat muka minua, ei voi kieltää niiden
-yhdennäköisyyttä."
-
-"Tässä on piirustus", jatkoi herra Knapps syytöstänsä, "joka on
-kieltämättömänä todistuksena, että Jaakko on niiden tekijä. Te olette
-tässä kuvattuna naurettavassa tilassa. Huomaattehan sen kuvaavan
-tapausta, jonka ainoastaan Jaakko ja minä näimme. Ken muu kuin Jaakko
-voisi tietää, että te, kun eräänä iltana lamppunne sammui, löitte
-päänne seinään?"
-
-"Se on päivän selvä", myönsi Domine katsellen lehteä.
-
-"Tässä on vielä toinenkin todistus", puhui herra Knapps, taasen
-näyttäen piirustuksen Dominelle. "Tämäkin kuvaa teitä ja onpa siinä
-Jaakon oma nimikin alla. Kuin sattumalta avasin hänen Kornelius
-Nepoksensa, huomasin verholehden poisrevityksi ja myöhemmin sain sen,
-tämä kuva siihen piirustettuna. Huomatkaa, miten hyvin reunat sopivat
-yhteen."
-
-"Niin on, kuin sanotte; minä huomaan sen suureksi mielipahakseni.
-Jaakko, sinusta on todistettu, että olet käyttäynyt kiittämättömästi
-ja kavalasti opettajaasi kohtaan. Herra Knapps, huutakaa palvelija
-rankaisemaan kiittämätöntä poikaa."
-
-"Rangaistaanko minua kuulematta ensin puolustustani?" intti Jaakko.
-"Enkö saa puolustaa itseäni?"
-
-"Sen kieltäminen olisi vääryyttä sinua kohtaan", vastasi Domine. "Mutta
-mitä voit sanoa puolustukseksesi?
-
-"Tahtoisin ensiksi itse nähdä piirustukset", sanoi Jaakko.
-
-Äänettä antoi Domine ne hänelle.
-
-Katsellessaan niitä huomasi Jaakko heti niiden kaikkien olevan
-Barnabaan tekemiä. Alussa oli hän joutunut ihan hämilleen niin
-törkeistä syytöksistä. Mutta kun hän tunsi niiden synnyn ja käsitti
-paulan, joka oli asetettu hänelle turmioksi, palasi hänen rohkeutensa
-ja itseluottamuksensa.
-
-"Nämä piirustukset eivät ole minun, vaan Barnabaan tekemät", lausui
-hän päättävästi. "Minä en ole koskaan harjoittanut irvikuvien
-piirustamista. Olkaa hyvä, kysykää herra Knappsilta, keneltä ja mihin
-aikaan hän on saanut nämä piirustukset."
-
-"Minä olen saanut ne eri päivinä tämän kuukauden kuluessa", vastasi
-apuopettaja Dominen kysymykseen ja mainitsi vielä monta poikaa, joilta
-sanoi saaneensa niitä, Barnabaasta sitä vastoin hän ei maininnut
-sanaakaan.
-
-"Eikö Barnabas ole antanut teille ainoatakaan niistä, herra Knapps?"
-kysyi Jaakko.
-
-"Ei", kuului apuopettajan vastaus.
-
-"Samana päivänä, kuin lahjoititte minulle Kornelius Nepoksen", sanoi
-Jaakko, kääntyen Dominen puoleen, "kirjoitin siihen nimeni. Mutta
-_fecit_ ja kuva eivät ole minun piirtämiäni. En tiedä sanoa, miten ne
-ovat syntyneet siihen ja kuka on repinyt lehden pois kirjasta."
-
-"Toivoisin kaikesta sydämmestäni, että olisit viaton", sanoi Domine,
-"mutta tuolla et ole vielä todistanut mitään."
-
-"Ehkä muistatte", kysyi Jaakko, "minä päivänä pyysin teiltä lyijykynää?
-Eikö se ollut lauantaina?"
-
-"Oli, oli viime lauantaina", myönsi Domine.
-
-"Hyvä. Mutta eikö herra Knapps jo sen edellisenä päivänä sanonut minun
-osaavan piirustaa?"
-
-"Todellakin, ja sinä eitit sen, Jaakko."
-
-"No, sittehän sanokoon myöskin herra Knapps syyn, miksikä hän ei jo
-sitä ennen näyttänyt teille irvikuvia, joita hän jo koko kuukauden sanoo
-kooneensa."
-
-"Se on tärkeä kysymys", lausui Domine. "Vastatkaa, herra Knapps,
-minkätähden te koko kuukauden piditte piirustukset salassa?"
-
-"Tahdoin koota niin paljon todistuksia kuin mahdollista", selitti
-apuopettaja.
-
-"Siinä sen kuulet, Jaakko."
-
-"Kyllä", vastasi Jaakko. "Mutta tahtoisin vielä tehdä yhden kysymyksen.
-Oletteko milloinkaan kuullut minun puhuvan äiti-raukastani muuten kuin
-hellyydellä ja surulla?"
-
-"En, Jaakko. Sinä olet aina puhunut hänestä kuten lapsen sopii."
-
-"Ehkä olisitte hyvä ja huutaisitte esiin John Williamsin?"
-
-"John Williams, astu esiin!"
-
-"Etkö ole kertonut minulle, Williams", kääntyi Jaakko huudetun puoleen,
-"että Barnabas on piirustanut äitini, liekit ulkona suusta?"
-
-John Williams myönsi sen ja Jaakon valtasi vieläkin suru niin, että hän
-purskahti itkuun, kuin muisteli äitinsä surkeaa loppua. Hän kuitenkin
-kohta tyyntyi ja jatkoi, kääntyen Dominen puoleen:
-
-"Jos uskottekin minun sitä kunnioitusta, jota olen teille velvollinen
-osoittamaan, unhottaneen niin suuresti, että piirustaisin irvikuvia
-teistä, niin ette toki uskone minun pilkanneeni omaa äitiäni
-tämmöisellä kuvalla, jonka selvästi huomaa olevan samaa tekoa kuin
-muutkin."
-
-Niin sanoen ojensi hän Dominelle kuvan, jonka herra Knapps oli
-unhottanut erottaa toisista.
-
-Apuopettaja kävi kalmankalpeaksi.
-
-Ääneti tarkasti Domine kuvaa.
-
-"Keneltä saitte tämän kuvan?" kysyi hän viimein herra Knappsilta.
-
-"Barnabaalta", tunnusti hän ensi hämmästyksessä.
-
-"Ja kuitenkin sanoitte äsken, ett'ei Barnabas ole antanut teille
-ainoatakaan näistä piirustuksista! Siinä puhutte ristiin, herra Knapps.
-Jaakko ei ole piirustanut äitiänsä, se on varmaa. Ja kuitenkin on tämä
-piirustus samaa käsialaa kuin muutkin. Siis eivät nekään voi olla
-Rehti-Jaakon tekemiä. Barnabas! Oletko antanut nämä piirustukset herra
-Knappsille? Keneltä olet saanut ne? Puhu totta!"
-
-Vuorotellen punastuen ja kalveten tunnusti Barnabas itse piirustaneensa
-kuvat.
-
-Sitte kääntyi Domine toisten poikain puoleen, ja tarttuen keppiinsä ja
-uhkaavasti nostaen sitä kysyi kovalla äänellä:
-
-"Herra Knapps sanoo saaneensa piirustukset teiltä. Keneltä olette te
-saaneet ne? Vastatkaa!"
-
-"Barnabaalta!" vastasivat peljästyneet pojat yhtaikaa.
-
-"Ja sinä Barnabas", jatkoi Domine, "keneltä olet sinä sitte saanut ne?"
-
-Barnabas oli ääneti, silmät maahan luotuina.
-
-"Vastaa!" ärjäsi Domine niin, että Barnabas pelosta lyhähti päätänsä
-pienemmäksi. "Oletko itse piirustanut nämä kuvat? Oletko vai etkö?"
-
-Barnabas lankesi polvilleen ja tunnusti koko totuuden. Dominen
-suuttumus oli rajaton.
-
-Hän piti molemmille rikoksellisille pitkän nuhdesaarnan, ja käski
-palvelijan antamaan Barnabaalle aika selkäsaunan. Vielä samana päivänä
-ilmoitti hän asian koulun johtokunnalle, jonka toimesta Barnabas
-ajettiin pois koulusta ja herra Knappskin erotettiin opettajanvirastaan.
-
-Toisille oppilaille teroitti Domine mieleen, että totuus ja viattomuus
-aina pääsevät voitolle, kuten nytkin, ja että ilkeiden ihmisten
-vehkeet, olkootpa kuinka viekkaasti hyvänsä suunnitellut, kuitenkin
-aina tulevat ilmi ja löytävät tuomarinsa.
-
-Siitä päivästä saavutti Jaakko vielä runsaammassa määrin Dominen
-suosion ja rakkauden, ja kumppanitkin häntä kunnioittivat.
-
-
-
-
-Neljäs luku.
-
-
-Nuori ystävämme oli nyt täyttänyt neljätoista vuotta ja ollut kolme
-vuotta opetuslaitoksessa sekä käyttänyt hyvin sen ajan oppiaksensa
-jotakin kunnollista. Hänen tuli nyt valita elämänsä ura ja kun hänellä
-yhä kyti rakkaus veteen, hän kun oli vesillä syntynytkin, päätti herra
-Drummond, jonka luona Jaakko aika-ajoin kävi ja joka kuulusteli hänen
-edistystänsä ja taipumustansa, panna hänet tavarain-kuljetuslaivalle
-laivurin oppiin. Jaakko siis heitti jäähyväset koululle ja hyvälle
-Dominelle.
-
-"Rakas poikani", sanoi silloin Domine, "sinä olet oppinut täällä
-paljon ja moni ehkä sanoo oppiasi ihan arvottomaksi sinulle, sitä kun
-ei tarvita sillä uralla, jonka herra Drummondin suostumuksella olet
-valinnut. Mutta muista, Jaakko, ei kukaan voi oppia liian paljoa,
-ja olisipa suuri onni, jos kullakin olisi enempi tietoja, kuin
-välttämättömästi on tarpeellista kuhunkin eri ammattiin, sillä tiedot
-eivät yksistään kehitä ymmärrystä, vaan myöskin jalostuttavat sydämmen,
-ja silloin olisi paljon vähempi raakaluontoisia ihmisiä maailmassa.
-Mutta vältä kopeilemista taidollasi, sillä sen kautta vain hankit
-itsellesi vihamiehiä. Harjoita opintoja edelleenkin, vaan älä niiden
-tähden laiminlyö velvollisuuksiasi. Pidä tietojasi salaisena aarteena,
-joka ehkä kerran vielä tuottaa sinulle korkoja. Ole ahkera, Jaakko,
-pelkää Jumalaa ja tee aina mikä on oikein."
-
-Sillä hyvää tarkoittavalla varoituksella jätti Domine oppilaansa
-hyvästi ja Jaakko palasi toistaiseksi herra Drummondin luokse. Nyt tuli
-hän sinne, sydän täynnä ihan toisenlaisia tunteita kuin ensi kerralla,
-sillä hän ei enää ollut samanlainen villi kuin silloin, ilman mitään
-kasvatusta ja yksinkertaisintakin käsitystä.
-
-Rouva Drummond oli perin kummastuksissaan siitä hyvään päin
-muutoksesta, joka oli tapahtunut Jaakossa, ja Saara oli tuskin enää
-tuntea häntä; oli hänkin, kuten Jaakko itsekseen arveli, melkoisesti
-muuttunut ja kasvanut. Saaran ystävälliset tunteet Jaakkoa kohtaan vaan
-olivat muuttumattomat.
-
-Herra Drummond kirjoitutti Jaakon laivurinoppilaaksi. Hänellä oli nyt
-seitsenvuotinen oppiaika ja kun se oli loppunut, oli hänellä oikeus
-päästä laivan kapteeniksi. Oli päätetty, että Jaakko pääsisi oppiin
-eräälle herra Drummondin "Polly"-nimiselle tavarain-kuljetuslaivalle
-ja eräänä päivänä vei hänet herra Drummond sinne edeltäkäsin hiukan
-tutustumaan tulevan esimiehensä kanssa.
-
-"Tässä on Marables, Polly-laivan kuljettaja", sanoi herra
-Drummond, osoittaen hartiakasta, hyvännäköistä miestä. "Marables",
-sanoi hän kääntyen laivurin puoleen, "tämä poika on kirjoitettu
-laivurinoppilaaksi Polly-laivaan, kuten jo ennen olen teille kertonut.
-Toivon teidän kohtelevanne häntä ystävällisesti. Hänen hyvästä
-käytöksestään olen varma."
-
-"Uskon kyllä tulevamme hyvin toimeen keskenämme", vastasi Marables,
-ojentaen Jaakolle leveän kouransa. Annettuaan vielä muutamia käskyjä
-palasi herra Drummond maalle ja Jaakko jäi tulevan esimiehensä
-ja opettajansa luokse tarkemmin katsellaksensa laivaa. Se oli
-yksimastoinen, perällä suuri kajuutta ja etupuolella koju.
-
-"Tuossa on sinun makuupaikkasi", sanoi Marables, osoittaen kojua,
-"toinen mies ja minä makaamme kajuutassa."
-
-"Onko täällä vielä toinenkin mies?" kysyi Jaakko.
-
-"On", vastasi Marables, "mutta en toivoisi häntä olevan, vaan että
-olisin täällä kahden kesken sinun kanssasi."
-
-"Saanko nähdä kajuutankin?"
-
-"Et tällä kertaa; se on lukossa. Toisella miehellä on avain."
-
-Jaakon tarkastellessa laivankantta saapui Marableen kumppani, suuri,
-roteva, hieman kierosilmäinen mies.
-
-"Tässä on poika, joka on kirjoitettu oppilaaksi laivan kirjoihin",
-sanoi Marables tulijalle. Sitte kääntyi hän Jaakon puoleen: "Tämä tässä
-on Fleming."
-
-"Vai niin?" sanoi Fleming tutkivasti tarkastellen tulokasta ja luoden
-häneen terävän katseen. "Sinä siis olet meille kumppanina. No, poika,
-teet viisaasti, jos pidät vaan huolta itsestäsi etkä ollenkaan meistä.
-Sillä jos vaan huomaan sinun pitävän silmäsi auki sulkematta suutasi,
-niin voi sattua, että saat minulta sysäyksen, joka äkkiarvaamatta
-saattaa sinut jokeen. Huomaa se, poikaseni!"
-
-Semmoisesta vastaanotosta pahoillaan vastasi Jaakko: "Minun tietääkseni
-on Marables tämän laivan johtaja ja hänellä siis yksin on oikeus käskeä
-minua."
-
-"Luuletko niin?" kysyi Fleming, kostonhimoisesti nauraen. "Osaatko
-uida, poika?"
-
-"En", vastasi Jaakko, "mutta tahtoisin osata."
-
-"No, sitte teet viisaasti, jos opit, sillä minusta tuntuu kuin ottaisin
-sinut kerran kiinni niskasta lähettääkseni sinut menemään samaa tietä
-kuin isäsikin meni."
-
-"Fleming! älä toki suotta peljätä poikaa", nuhteli Marables
-kumppaniaan, jota hän jo monta kertaa oli hiljaa nykäissyt
-kyynärpäällään. "Ei sinun pidä uskoa kaikkea, mitä hän sanoo", lausui
-hän Jaakolle. "Hän vaan tekee pilaa ja tahtoo nähdä, onko sinulla
-rohkeutta vai ei."
-
-"Jos minut aiotaan heittää jokeen", vastasi Jaakko, jota viittaus
-isänsä kuolemaan oli suututtanut, "niin teen viisaasti, jos edeltäkäsin
-ilmoitan sen herra Drummondille, että hän tietäisi, mihin olen
-joutunut, kun minua kerran kaivataan."
-
-"Lorua!" sanoi Fleming äkkiä muuttuneella äänellä. "Tahdoin vain nähdä,
-saako sinut helposti käpälämäkeen. En siinä totta tarkoittanut. Anna
-tänne kätesi, poika, ja ollaan hyvät ystävät."
-
-Jaakko tarttui tarjottuun käteen ja meni jälleen maalle.
-
-Huolimatta Flemingin juhlallisesta vakuuttamisesta päätti hän kuitenkin
-oppia uimaan. Ilman tuota uhkausta, joka paitsi sitä yhtä hyvin voi
-olla tottakin tarkoittaen lausuttu kuin pilalla vain, ei hän olisi
-tullut sitä ajatelleeksi. Mutta jospa häntä ei heitettäisikään jokeen,
-voisi hän kuitenkin tapaturmasta pudota sinne ja olihan kaikissa
-tapauksissa hyvä varjella itseänsä hukkumasta; myöskin joutui hänelle
-mieleen Dominen kehoitus, ett’ei milloinkaan voi liian paljoa oppia.
-Vielä samana päivänä otti hän ensimmäisen uintitunnin ja ollen notkea
-ruumiiltaan oppi hän pian ahkeralla harjoituksella sangen taitavaksi
-uimariksi.
-
-Viimein oli laiva lastattu ja valmis lähtemään ja Jaakko teki siis
-sillä ensimmäisen matkansa merimiehenä.
-
-Kun Marables aikoi mennä Flemingin kanssa aamiaiselle, jätti hän laivan
-ohjauksen Jaakon huoleksi. Mutta hänen opetuksensa, miten Jaakon oli
-pitäminen perää, olivatkin tarpeettomat, sillä Jaakko näytti hänelle jo
-alussa olevansa taitava perämies ja tarkasti tuntevan joen. Iloissaan
-siitä havainnosta meni Marables kajuuttaan aamiaiselle ja Jaakko jäi
-kannelle, vaipuen lapsuuden muistoihin, joita tutut rannat hänessä
-herättivät. Kun puolen tunnin kuluttua molemmat toiset tulivat ulos
-kajuutasta, aikoi Jaakko vuorostansa mennä sinne syömään. Mutta silloin
-otti Fleming häntä käsivarresta, pudisti häntä ja sanoi: "Kuulepas,
-poika, ja paina mieleesi: varo itseäsi pistämästä koskaan nenääsi
-kajuuttaan. Jos tapaan sinut siellä joko päivällä tai yöllä, niin lyön
-sinut murskaksi. Makuusijasi on etupuolella kojussa ja syödä voit
-kannella. Ymmärrätkö?"
-
-"Jos se on herra Marableen tahto, niin tottelen", vastasi Jaakko,
-"hänellä yksin on täällä käskyvalta."
-
-Marables oli vaiti ja hämillään.
-
-"Kyllä pian huomaat", jatkoi Fleming hiljaa, "että _minä_ se täällä
-olen käskijä. Ole siis järkevä. Ehkä joskus koittaa hetki, jolloin
-sinäkin mielin määrin saat käydä kajuutassa. Mutta se riippuu yksin
-sinusta."
-
-Niin sanottuaan meni hän; kajuuttaan takaisin tuomaan Jaakolle
-aamiaista.
-
-Oli iltapuoli, kun Marables käski Jaakon pitää ankkurin valmiina
-laskettavaksi.
-
-"Nytkö jo?" kysyi Jaakko kummastuneena. "Voimmehan vielä kulkea kaksi
-runsasta tuntia."
-
-"Sen kyllä tiedän", vastasi Marables. "Mutta me emme lähde tänään
-etemmäksi. Riennä siis ja pidä ankkuri valmiina."
-
-Jaakko totteli käskyä, mutta ajatteli itsekseen tuon tarpeettoman
-viivytyksen tuskin olevan laivan omistajalle mieleen.
-
-Ankkuri laskettiin ja siihen päättyi sen päivän työ. Vähää ennen
-pimenemistä tuli Fleming kajuutasta, lähteäksensä maalle. Hän oli
-erittäin siististi, melkeinpä komeasti puettuna, niin että kummastunut
-Jaakko tuskin häntä tunsikaan. Fleming astui pieneen ruuheen ja souti
-maalle. Jaakko katseli hänen lähtöään, kunnes hän, mikäli hämärässä voi
-erottaa, näki hänen laskevan laivasillalle.
-
-"Mitä tämä kaikki merkitsee?" kysyi hän Marableelta.
-
-"Sen sanon sinulle", vastasi tämä, "jos lupaat olla vaiti ja sanaakaan
-siitä kenellekään hiiskumatta."
-
-"Sen voin luvata ainoastaan siinä tapauksessa, ett’ei isäntämme, herra
-Drummond, siitä kärsi mitään vahinkoa."
-
-"Herra Drummondille ei siitä ole mitään haittaa", vastasi Marables.
-"Minä luotan sinun hyvään sydämmeesi ja uskon sinulle salaisuuden."
-
-Marables kertoi sitte, miten Flemingin olosuhteet ja elämä ennen
-olivat olleet paremmat. Hän lainasi silloin rahaa Marableelle, joka
-oli joutunut hätään; myöhemmin rupesi Fleming elämään kevytmielisesti,
-kadotti omaisuutensa, joutui velkoihin ja oli nyt poliisia paossa.
-Siinä pulassa kääntyi hän Marableen puoleen ja sai suojaa laivalla,
-jossa oli turvassa vaanijoiltaan. Mutta hänellä oli sukulaisia maalla,
-joita hänen täytyi tavata ja se voi tapahtua ainoastaan öisin.
-
-Semmoinen oli Marableen kertomus. "Mitenkä voin kieltää turvaa
-mieheltä", lisäsi hän vielä, "joka kerran auttoi minut hädästä. Ja
-mimmoisen vahingon herra Drummond siitä saisi?"
-
-"Voihan tuo kaikki olla totta", virkkoi Jaakko, "mutta minkä tähden
-Fleming täällä laivalla on käskijänä, hän kun täältä vain on saanut
-turvapaikan? Ja minkä tähden ei minua lasketa kajuuttaan?"
-
-"No, Jaakko, hän on vuokrannut minulta kajuutan ja sillä tavoin minä
-sitte maksan hänelle velkani. Herra Drummondillehan se on yhdentekevä
-ja minä toivon, ett’et sinä kenellekään asiasta lörpöttele."
-
-"Se riippuu kokonaan Flemingistä, miten hän käyttäytyy minua kohtaan",
-vastasi Jaakko. "Hänellä ei ole mitään tekemistä laivan kanssa eikä
-siis ole täällä käskijänä; minä en salli kenenkään soimata ja rääkätä
-itseäni. Siis riippuu ihan kokonaan Flemingistä, saako herra Drummond
-kuulla mitään vai eikö."
-
-Marables meni kajuuttaan. Jaakko mietti, mitä oli Kuullut. Asiassa voi
-olla perää, mutta hän kuitenkin epäili sitä ja päätti ottaa kaikki,
-mitä tapahtui, tarkasti huomioonsa.
-
-Kun maatapanon aika tuli, vetäytyi hän kojuunsa, mutta pysyi kuitenkin
-hereillä. Noin kello kahden aikaan aamulla kuului airojen loisketta.
-Vene laskihe laivan kylkeen ja Jaakko pisti päänsä ulos kojun
-ovesta katsoaksensa mitä tapahtui, joka olikin helppoa kirkkaalla
-kuutamolla. Marables tarttui Flemingin viskaamaan köyteen ja otti sitte
-vastaan täytetyn säkin, josta kuului kilisevä ääni. Annettuaan vielä
-tavarapakan ylös nousi Fleming itsekin laivalle ja kysyi hiljaa, onko
-Jaakko nukkumassa, johon hän sai Marableelta myöntävän vastauksen.
-
-Jaakko vetäytyi takaisin ja rupesi viimein nukkumaan. Flemingin
-käytöksestä häntä kohtaan seuraavana aamuna päätti hän, että Marables
-oli kertonut hänelle edellisen illan keskustelun. Fleming olikin
-sitte koko matkalla erittäin ystävällinen hänelle; ainoastaan kielto
-kajuuttaan menemästä pysyi entisellään ja Jaakko pitikin viisaimpana
-toistaiseksi tyytyä siihen.
-
-
-
-
-Viides luku.
-
-
-Vähitellen kului monta kuukautta. Laiva sillä aikaa teki monta matkaa
-ja Jaakonkin onnistui ottaa paljo asioita huomioonsa, sillä hänellä
-oli aina silmät avoinna. Samoihin paikkoihin meni Fleming aina öisin
-maalle, mukanaan tyhjiä säkkejä, jotka hän säännöllisesti toi täysinä
-takaisin ja piilotti kajuuttaan. Välistä saapui yöllä vierasta väkeä
-laivalle, jotka aina viipyivät pari tuntia Flemingin ja Marableen
-kanssa kajuutassa. Kaiken tuon huomasi Jaakko tarkasti, Marableen ja
-Flemingin luullen hänen olevan mitä syvimmässä unessa.
-
-Jaakon pyrintönä oli sen perästä päästä kajuuttaan ja saada selvä sen
-salaperäisestä sisällyksestä. Mutta se ei ollut niinkään helppo asia.
-Eräänä yönä nousi hän hiljaa paitasillaan kojustaan ja kuuli Marableen
-ja Flemingin keskustelevan kajuutassa tulen valossa. Tilaisuus oli
-kuuntelijan mielestä suotuisa. Sukat jalassa hiipi hän kajuutan ovelle;
-se oli vähäsen raollaan ja hän kurkisti sisään. Marables ja Fleming;
-istuivat pienen pöydän ääressä jaellen rahoja keskenänsä. Jaakko
-kuuli, miten Marables valitti saavansa liian vähän, johon Fleming
-nauraen vastasi, ett’ei hän sen enempää ansainnut. Peläten tulevansa
-huomatuksi vetäytyi Jaakko takaisin makuupaikkaansa, ja siinä hän
-tekikin viisaasti, sillä tuskin hän ehti sulkea kojunsa ovea, niin
-Fleming tuli kannelle. Jaakko mietti, mitä oli kuullut ja nähnyt, ja
-tuli siihen vakuutukseen, että juttu, jonka Marables oli kertonut
-hänelle Flemingistä, olikin vain paljasta lorua. Hänen halunsa päästä
-asian perille tuli siitä vain yhä kiihkeämmäksi ja hän valvoi monet yöt
-toivoen, että viimein sattumus tulisi hänelle avuksi; niin että hän
-pääsisi kajuuttaa tarkastelemaan; mutta häntä ei jätetty koskaan yksin
-laivalle, vaan aina oli toinen miehistäkin kotona.
-
-Eräänä yönä oli Fleming taasen lähtenyt maalle. Jaakko hiipi ulos
-kojustaan ja näki Marableen istuvan vesitynnyrillä, pää käden nojassa,
-ikäänkuin vaipuneena syviin ajatuksiin. Kajuutan ovi oli suljettu,
-mutta siellä paloi lamppu. Kun Jaakko huomasi, ett’ei Marables
-liikahtanut astui hän hiljaa hänen luoksensa. Hän nukkui ja alkoi
-pian kuorsata. Jaakko päätti käyttää edullista tilaisuutta hyväkseen;
-hän hiipi kajuutan ovelle ja huomasi sen vain lykätyksi kiinni.
-Vaikk’ei hän peljännytkään Marablesta yhtä paljon kuin Flemingiä,
-sykki hänen sydämmensä kuitenkin levottomasti eikä hän tohtinut avata
-ovea, ennenkuin vielä kerran tuli vakuutetuksi, että Marables nukkui
-sikeästi. Kuulumatta astui hän sisälle ja katsahti ympärilleen. Paitsi
-asujainten vuoteita ja kirstuja oli siellä peräpuolella kolme kaappia.
-Jaakko avasi keskimmäisen ja huomasi siellä melkoisen paljo posliini-
-ja lasiastioita. Sitte tarkasti hän toista; se oli lukossa, mutta avain
-oli suulla. Vaikka Jaakko kyllä mitä varovaisimmin väänsi sitä, kuului
-lukosta kuitenkin avatessa melkoinen narina. Tuskastuneena kuunteli
-Jaakko: Marables ei liikahtanut. Hän katsoi kaappiin, joka oli jaettuna
-moneen komeroon. Niissä oli hopeakahveleja, lusikoita ja tallrikkia,
-kelloja, rannerenkaita ja koristuksia mitä erilaisimpaa laatua.
-Rohkaistuna menestyksestään lähestyi Jaakko kolmatta kaappia ja avasi
-sen. Siinä oli kaikenvärisiä silkkihuivia, pitsihuntuja, liinavaatteita
-ja joukko muuta arvokasta tavaraa; alihyllyllä oli kaksi ladattua
-pistoolia.
-
-Jaakko arveli nyt nähneensä kylliksi ja olevan jo paras mennä pois.
-Mutta silloin joutui hänelle mieleen, että hänen pitäisi vääntää toisen
-kaapin ovi lukkoon, ett’ei se avoinna ollen herättäisi epäluuloa häntä
-kohtaan. Taasen narisi lukko, jopa paljon kovemmin kuin ensi kerralla.
-Jaakko kuuli selvästi, miten Marables heräten unestaan hypähti ylös,
-ja hän sammutti kiireesti tulen. Marables astui kannella edestakaisin,
-seisahtui viimein kajuutanovelle, avasi sitä vähän, kurkisti sisään ja
-huomaten lampun sammutetuksi sulki sen jälleen ja väänsi ulkoa päin
-lukkoon. Jaakko seisoi sen aikaa ihan liikahtamatta ja oli nyt vankina,
-ja lukija kyllä voi arvata hänen säikähdyksensä. Hän mietti, pitikö
-hänen huutaa Marablesta, jota hän vähemmin pelkäsi kuin Flemingiä, kun
-hän äkkiä kuuli venheen laskevan laivan sivulla ja palaavan Flemingin
-juoksevan ylös kannelle.
-
-"Joutuun, joutuun vaan!" kiirehti Fleming astuessansa kajuutan ovelle
-ja koettaen avata sitä, "meillä ei ole hetkeäkään aikaa liiaksi. Kaksi
-väestämme on kielinyt ja poliisi tulee laivaamme tarkastamaan. Meidän
-täytyy sentähden sulloa kaikki säkkeihin ja upottaa jokeen."
-
-Ja hän oli siepannut avaimen Marableelta, avasi oven ja astui sisään;
-hänen etsiessään lamppua tuli Marableskin sisään. Jaakon ei ollut
-mahdollista paeta ja hän sykkivin sydämmin, tohtimatta liikahtaakaan,
-odotti mitä oli tapahtuva. Fleming otti tulitikkuja taskustaan.
-Selvästi kuuli Jaakko hänen vetävän tulta. Jo näkyi pimeässä sinertävä,
-värähtelevä valopilkku joka kohta suureni kirkkaaksi liekiksi, selvästi
-valaisten kajuutan sisuksen ynnä siihen kuulumattoman kuokkavieraan.
-Säikähtyneenä pudotti Fleming tulitikun ja kaikki oli jälleen pimeän
-vallassa.
-
-"Jaakko!" huudahti Marables.
-
-"Ei hän elä niin kauan, että ehtisi lörpötellä", sanoi Fleming
-päättävästi, ottaen toisen tulitikun ja sillä sytyttäen lampun. "Tule
-poika! Heti ulos!"
-
-Jaakko totteli ääneti, seuraten Flemingiä ulos kajuutasta.
-
-"Seis, Fleming!" huudahti Marables, "mitä aiot tehdä pojalle?"
-
-"Aion tehdä hänet mykäksi!" kuului vastaus.
-
-"Et saa surmata häntä, Fleming", kielsi Marables, "siihen en ikinä
-suostu. Jumal'auta, se ei saa tapahtua!"
-
-"Sen _täytyy_ tapahtua, oman turvallisuutemme tähden, olkoon kuitenkin,
-jos hän — —" Fleming vaikeni ikäänkuin miettimään.
-
-"No, mitä?" huudahti Marables.
-
-"Jos hänestä tulee meidän miehiämme!"
-
-"Vastaa, poika", kääntyi hän Jaakon puoleen, "tahdotko vannoa
-säilyttää salaisuutemme ja auttaa meitä töissämme? Silloin ansaitset
-runsaasti kultaa; muuten pitää sinun kuolla.
-
-"Ennen kuolla kuin tulla konnaksi!" vastasi Jaakko ja hänen silmänsä
-säihkyivät rohkeasti.
-
-"No, käyköön tahtosi mukaan, poika nulikka!" vastasi Fleming
-pilkallisesti, tarttuen Jaakkoon kiinni.
-
-Marables syöksyi kumppaninsa niskaan ja taisteli häntä vastaan, ja
-Jaakkokin koetti kaikin voimin toisella kädellään, joka hänellä oli
-vapaana, irtautua vastustajastansa. Kuitenkin onnistui Flemingin ottaa
-pistooli taskustaan, sillä hän löi Jaakon puolustajaa niin voimakkaasti
-päähän, että hän tunnotonna vaipui maahan.
-
-Nyt oli Jaakko ainoastaan yksin Flemingin kanssa, mutta vaikka hän
-kyllä henkensä edestä koetti puolustautua, ei hän kuitenkaan voinut
-mitään väkevälle Flemingille. Fleming laahasi häntä kantta pitkin
-laivan reunalle, tarttui häneen vahvasti ja heitti hänet yön pimeässä
-Thames-jokeen.
-
-Onneksi oli Jaakko noudattanut vihamiehensä neuvoa ja oppinut uimaan,
-ja sekin oli hänelle onneksi, että hän sattui olemaan paitasillaan,
-joten eivät vaatteet olleet nyt hänelle haitaksi liikkuessansa.
-Melkoisen matkan vei vahva virta häntä mukanaan veden alla; vasta niin
-kaukana laivasta, ett’ei Fleming enää voinut häntä erottaa, nousi
-hän veden pinnalle. Kuitenkin oli hänellä tuskin nimeksikään toivoa
-pelastua, kun ranta oli noin virstan päässä. Hän ponnisteli voimiaan
-pysyäksensä veden päällä, mutta pakkanen teki hänen jäsenensä jäykiksi,
-ja hän tunsi yhä enemmän uupuvansa. Jo ollen vaipumaisillansa syvyyteen
-kuuli hän lähestyvää airojen loisketta ja heti sen perästä tunsi hän
-airon nostettavan päänsä ylitse. Epätoivon voimilla tarttui hän airoon
-ja huusi apua.
-
-"Huovatkaa!" kuului ääni hänen päältänsä. "Joku on vedessä!"
-
-Seuraavana silmänräpäyksenä tunsi Jaakko itseänsä nostettavan
-venheesen. Kova pakkanen ynnä taistelu aaltoja vastaan olivat
-uuvuttaneet hänet melkein tunnottomaksi. Hänet käärittiin lämpöiseen
-viittaan, ja nautittuaan muutamia pisaroita viinaa voi hän jälleen
-puhua. Kysymykseen, minkä laivan miehiä hän oli, vastasi hän:
-"parkkilaivan Pollyn".
-
-"Hei! Sitähän juuri tässä etsitään. Sanoppas, poikaseni, missäpäin se
-on?"
-
-Jaakko osoitti suunnan. Hän huomasi nyt kuusiairoisen venheen kuuluvan
-jokipoliisiin. Perää pitävä virkamies kuulusteli, miten Jaakko oli
-veteen joutunut.
-
-"Minut heitettiin jokeen", vastasi Jaakko.
-
-"Ken heitti?"
-
-"Eräs Fleming-niminen mies."
-
-"Sen nimen hän nyt on ottanut itselleen", huomautti virkamies. "Siis
-voimme lisätä syytökseemme häntä vastaan vielä murhankin. Eespäin,
-pojat!"
-
-Pian saapui venhe laivan luoksi. Päämies astui kannelle neljän
-kumppaninsa kanssa, jättäen Jaakon toisten kanssa venheesen.
-
-"Mitä nyt?" huusi Fleming äreästi tulijoille; Marables seisoi hänen
-takanaan.
-
-"Antakaa minulle kajuuttanne avain!" vaati poliisi.
-
-"Marables, anna heille avain", sanoi Fleming röyhkeän ivallisesti,
-"huomaanpa heidän kuuluvan jokipoliisiin."
-
-Marables antoi sanaakaan lausumatta avaimen ja päämies meni lyhty
-kädessä kajuuttaan, jota hän tarkasti tutki. Toiset miehet jäivät
-kannelle vartioimaan Flemingiä ja Marablesta. Hetken kuluttua palasi
-hän kannelle eikä ollut löytänyt mitään.
-
-"No", kysyi Fleming pilkallisesti, "saitteko suurenkin saaliin?"
-
-"Sen kyllä kohta saamme nähdä. Kuinka monta miestä on tässä laivassa?"
-
-"Kaikki seisovat tässä teidän edessänne", vastasi Fleming.
-
-"Onpa teillä vielä täällä poikakin. Missä hän on?"
-
-"Kaksi miestä riittää tälle laivalle. Meillä ei ole täällä mitään
-poikaa."
-
-"Älkää valhetelko!" huomautti virkamies. "Minä tiedän varsin hyvin
-vielä tänään iltapuolella pojan olleen kannella. Mihin hän on joutunut?"
-
-"Varmaankin on hän lähtenyt maalle",'vastasi Fleming
-
-"No, sitte kysyn toisin", lausui päämies ankarasti, "Kumpiko teistä
-heitti pojan jokeen?"
-
-Fleming säpsähti, mutta Marables huudahti:
-
-"Minä en sitä tehnyt, totta Jumalista en! Minä tahdoin pelastaa hänet.
-Oi, jospa poika parka olisi täällä todistamassa sitä!"
-
-"Tässä minä olen, Marables", vastasi äkkiä Jaakko, joka huomaamatta oli
-noussut laivaan ja siihen asti ollut jokipoliisin takana piilossa.
-
-Fleming vavahti, ikäänkuin olisi salama häneen iskenyt.
-
-"Niin, tässä minä olen", jatkoi Jaakko astuen esille, "ja minä
-todistan, Marables, ett'ette tahtoneet minua kuolemaan, vaan
-päinvastoin koetitte pelastaa minua, ja taistelitte tuota murhaajaa
-vastaan, kunnes hän löi teidät maahan. Fleming se oli, joka minut
-jokeen heitti, ett’en kertoisi kulta- ja hopeakaluista sekä muista
-tavaroista, joita tahdoitte sulloa säkkeihin ja upottaa jokeen, koska
-kaksi teidän väestänne ei voinut pitää suutansa lukossa."
-
-"Kunnon poika!" huudahti Marables, juosten Jaakon luokse ja syleillen
-häntä. "Jumalan kiitos, että pääsit hengissä. Kaikki on tosi, mitä
-poika on kertonut", lausui hän päämiehelle, "ei yksikään sana ole
-valetta. Minä olen vankinne ja seuraan teitä vapaaehtoisesti, sillä
-minä olen ansainnut rangaistusta. Minä olin ennen rehellinen mies,
-mutta viettelys oli suuri eikä minulla ollut voimia sitä vastustaa."
-
-Marables ja Fleming vangittiin ja vietiin poliisikammariin. Jaakko
-vietti yönsä kajuutassa, joka nyt tykkänään oli hänen käytettävänään,
-ja meni heti seuraavana aamuna herra Drummondin luokse kertomaan, mitä
-laivalla oli tapahtunut.
-
-Heti sen perästä toimitetussa tutkimuksessa tuli ilmi, että Fleming
-jo kauan oli ollut erään kuuluisan varasjoukon johtajana ja että
-Polly-laiva viimeaikoina oli ollut heillä piilo- ja varastopaikkana
-kaikille varastetuille kapineille. Kaksi rikostoveria oli ilmoittanut
-koko asian, kun muka olivat saaliinjaossa saaneet liian vähän.
-Kun Fleming, lukuisten varkauksien lisäksi, oli syypää vielä
-murhanyritykseenkin, tuomittiin hänet kuolemaan.
-
-Marables ei ollut ottanut varsinaista osaa Flemingin rikoksiin, mutta
-kun häntä houkutteli voiton toivo ja hän oli piilottanut varastettua
-tavaraa laivaansa ja antanut siellä suojaa vorolle, syytettiin häntä
-varastetun tavaran kätkemisestä. Hän vilpittömästi tunnusti kaikki ja
-myöskin näytti katuvan tekoansa, ja kun hän oli ennen tutustumistansa
-Flemingin kanssa viettänyt nuhteetonta elämää tuomittiin hänet vaan
-seitsemäksi vuodeksi englantilaisten pahantekijäin siirtoloihin.
-
-
-
-
-Kuudes luku.
-
-
-Jaakko ei mennyt heti jälleen vesille, vaan jäi toistaiseksi herra
-Drummondin luo. Tämä oli nimittäin erottanut erään apulaisistansa ja
-Jaakko tuli hänen sijaansa, kunnes toinen saatiin.
-
-Jaakkoa kohdeltiin kuin perheesen kuuluvaa eikä häneltä puuttunut
-mitään. Kiitollisena niin paljosta hyvyydestä koetti hän kaikilla
-tavoin ahkeruudella, tarkkuudella ja säännöllisyydellä olla herra
-Drummondille mieleen. Pian hän perinpohjin tutustui kirjanpitoon ja
-laskemiseen, sillä hänellä oli koulussa saatu oppinsa siinä hyvänä
-apuna. Vaikka hän joka päivä oppi jotakin uutta ja hänen nykyinen
-asemansa ja työnsä paremmin soveltuivat siihen sivistysmäärään ja
-oppiin, jonka hän oli koulussa saavuttanut, kuin hänen entinen
-toimensa, ikävöi hän kuitenkin takaisin vesille ja malttoi tuskin
-odottaa aikaa, jolloin uusi konttoriapulainen tulisi, joka tuottaisi
-hänelle vapauden takaisin, kuten hän sanoi. Sen hän kuitenkin kyllä
-käsitti, ett'ei alinomaisesta edestakaisin kulkemisesta joella ollut
-mitään erityistä hyötyä.
-
-Kun hän, kuten jo on sanottu, oli kuin herra Drummondin perheesen
-kuuluva, tutustui hän myöskin niihin, jotka siellä kävivät, ja erittäin
-mieltyi hän erääsen vanhaan herraan, joka aina osoitti hänelle sangen
-paljon ystävyyttä. Turnbull oli hänen nimensä; hän oli vanhapoika ja
-oli koonnut melkoisen omaisuuden. Ollen jo lapsuudesta asti innokkaasti
-mieltynyt merimies-elämään oli hän laivapoikana alkanut uransa eräällä
-Grönlantiin kulkevalla laivalla, ja onnistui hänen sitte taitavuudella,
-rohkeudella ja toimeliaisuudella kohota kapteeniksi, hankkia itselleen
-oma laiva, jopa vähitellen toinen, vieläpä kolmaskin, ja viimein
-melkoisen varakkaana asettua rauhassa viettämään elämänsä ehtoota.
-Hän tiesi kertoa monta seikkailua vaihtelevasta merimies-elämästänsä,
-ja Jaakko kuunteli häntä aina mitä suurimmalla tarkkuudella. Usein he
-yhdessä kävivät soutelemassa Thames-joella ja semmoisella matkalla
-lausui Jaakko kerran ilmi halunsa ruveta Grönlantiin purjehtijalle,
-tutustuaksensa valaskalanpyyntiin, josta kapteeni Turnbull niin paljon
-oli kertonut hänelle.
-
-"Se on vaihtelevaa, mutta myöskin sangen kovaa elämää", vastasi siihen
-kapteeni. "Muistelen erästä matkaa, jolloin monta kertaa töin tuskin
-pelastuin kuolemasta. Meidän täytyi laivallamme kulkea ajojäiden
-välitse ja kohtasimme suunnattomia jäävuoria matkallamme. Semmoiseen
-jättiläishirviöön kiinnitimme ankkurimme ja kuljeksimme sen perässä
-edestakaisin pyydellen kaikkea, mitä vastaamme sattui. Meidän oli jo
-onnistunut saada kaksitoista valaskalaa, joiden luurangot heitimme
-mereen, irroitettuamme niistä kaikki, mikä oli kelvollista. Kuin eräänä
-aamuna tähystelijä mastonkorista katseli ympärilleen, oliko mistään
-saalista toivossa, huomasi hän suuren naarasjääkarhun, joka poikineen
-uiskennellen lähestyi jäävuortamme, jonka vieressä vähän matkan päässä
-meistä oli valaskalan luuranko. Kun ei mitään muuta ollut tehtävänä,
-läksin minä kuuden kumppanin kanssa pyydysretkelle. Emäkarhu oli jo
-ehtinyt jäälle ja alussa koetti se paeta, vaan kun pentu ei liukkaalla
-jäällä päässyt kulkemaan kyllin nopeasti, kääntyi se meihin päin
-näyttäen hampaitansa. Eräs meistä ampui pennun kuoliaaksi ja silloin
-rupesi emä niin valittavasti kiljumaan, ett’en milloinkaan voi sitä
-unhottaa. Äkkiä se ikäänkuin tointui ja syöksyi päällemme möristen
-niin, että sitä voi kuulla peninkulman päähän. Me olimme asettuneet
-tiheään joukkoon ja odotimme vastustajaamme ojennetuin keihäin. Mutta
-karhu sysäsi meidät takaperin ja kaksi meistä kaatui. Me toiset pidimme
-paikkamme ja kun se nousi takajaloillensa ammuimme sille rintaan
-kolme kuulaa, jotka heti katkasivat siltä elämän langan. En ikinä ole
-sittemmin nähnyt niin suurta elävää ja liioittelematta voin sanoa sen
-painaneen paljon enemmän kuin moni suuri härkä. Sillä välin oli tuuli
-kääntynyt pohjoiseen ja toi mukanaan sakean lumipyryn.
-
-"Kumppanimme mielestä oli viisainta silloin palata laivalle. Minä
-kuitenkin luulin pyryn pian loppuvan ja päätin jäädä nylkemään
-saaliimme muhkeaa taljaa. Jos nimittäin olisimme jättäneet kuolleen
-elävän sinne muutamiksi tunneiksikin vain, niin olisivat kyllä
-ketut syöneet sekä sen että pennun ja talja olisi turmeltunut.
-Valaskalan jäännökset olivatkin houkutelleet sinne satamäärin kettuja.
-Kumppanini palasivat laivalle ja tuskin olisivatkaan osanneet sinne
-takaisin sakeassa lumituiskussa, ell'eivät sieltä olisi soittaneet
-kelloa osoittaaksensa heille siten oikeaa suuntaa. Minä jäin
-yksin saaliin luokse, mutta sain pian katua kauppaani. Tuisku ei
-lakannut, päinvastoin sakeni sakenemistaan ja ennenkuin olin ehtinyt
-neljänneksikään osaksi nylkeä karhua, olin jo vallan paleltua. Kun
-myöskin huomasin mahdottomaksi palata laivalle oli minulla vain
-kuoliaaksi paleltuminen kohtalona. Viimein keksin keinon, jonka avulla
-mahdollisesti voin pelastua. Leikkasin auki karhun vatsan, otin pois
-sisälmykset ja hiivin itse sinne niiden sijaan. Aukeaman koetin sulkea
-niin hyvin kuin mahdollista ja kun otus ei vielä ollut kadottanut
-elonlämpöänsä, oli minulla eriskummallisessa suojassani sangen lämmin
-ja mukava. Mutta pahaksi onneksi ei se mukavuus kauan kestänyt. Tuskin
-olin ollut siellä puolta tuntiakaan kun suojaani ulkopuolelta ruvettiin
-repimään ja puremaan. Siinä nyt olivat ketut, ja varmaankin niitä
-oli kokoontunut satamäärin kuolleen karhun ympäri, sillä kaikilta
-tahoilta tuntui nykimistä ja vatsan aukosta pistelihe jo koko joukko
-suippukuonoja sisään.
-
-"Vaikka voimakkaasti käytinkin puukkoani ja jokaisen ketunkuonon,
-joka sattui lähelleni, täytyi verisenä vetäytyä takaisin, oli
-kuitenkin petojen, nälissänsä kuin olivat, onnistunut purra rikki
-karhun paksu talja, ja he repivät sitte irti lihapalasen toisensa
-perästä. Vaikka nälkäiset ketut, kun niitä on yhdessä laumassa noin
-kaksi, jopa kolmekin sataa, voivat tulla sangen vaarallisiksi, oli
-minulla kuitenkin hyvä toivo saada heitä pakosalle, tullessani
-esille suojastani. Mutta suurimpana huolenani oli, että he söisivät
-suojani joka varjeli minua rajuilmalta, siten jättäen minut alttiiksi
-vilukuoleman kaikille kauhuille. Viimein jo tunki valo sisään
-'karhutaloni' yläpuolelta ja minä olin siinä ainoastaan karvojen
-peittämänä, joiden välitse ketut pistivät kapeat kuononsa iskeäksensä
-kiinni hylkeennahkaiseen nuttuuni. Päätin viimein ampua piirittäjiäni
-peloittaakseni heitä ja koetin juuri asettaa pyssyni sopivaan asentoon,
-kun äkkiä kuulin noin puolen tusinaa pyssyn paukausta. Pari kuulaa
-tunkeui minunkin suojaani kuitenkin onneksi minuun sattumatta. Huusin
-heille heti paikalla niin kovin, kuin suinkin voin, ja heti lakkasivat
-pelastajani ampumasta. He olivat ampuneet kettuja, aavistamatta minun
-piilevän siellä niiden keskellä. Minä sitte hiivin esille. Lumituisku
-oli lakannut ja edessäni seisoi kuusi laivakumppania, jotka olivat
-tulleet minua etsimään. Onneksi siis pelastuin sekä viluun kuolemisen
-että kettujen ruoaksi joutumisen vaarasta. Hirveä matka se oli, Jaakko,
-ja minä kiitin Jumalaa, että niin vähällä pääsin kotiin jälleen,
-sillä niistä laivoista, jotka yhtaikaa meidän kanssamme läksivät
-valaskalanpyyntiin, hukkui kahdeksantoista."
-
-"Minä kiitän teitä kertomuksestanne, kapteeni Turnbull", sanoi Jaakko,
-"mutta haluni tulla valaskalan pyytäjäksi on minusta kadonnut."
-
-"Sinä et ole kadottanut mitään", huomautti kapteeni Turnbull. "Niiden,
-jotka onnellisesti palaavat, on hauskaa kyllä kertoa seikkailuistansa,
-mutta kun miettii kuinka monta uupuu vilusta, näljästä ja
-kaikenlaisista vaaroista, täytyy jokaisen, joka on sitä elämää kokenut,
-koettaa parastansa ja neuvoa kaikkia intoilijoita olemaan antautumatta
-niiden alaisiksi, ja minua ilahuttaa, että minun on onnistunut
-käännyttää sinut pois siltä uralta."
-
-
-
-
-Seitsemäs luku.
-
-
-Jaakko työskenteli jo yhdeksättä kuukautta herra Drummondin
-konttorissa, sillä vaikka uusi kirjanpitäjä jo olikin saapunut,
-oli kuitenkin niin paljo tekemistä, että Jaakon apu yhä vielä oli
-välttämätön. Uusi kirjanpitäjä Watkins oli nuori, noin kahdenkymmenen
-ikäinen leveänaamainen ja paksuhuulinen mies. Hänen työntekonsa
-oli huononlainen ja ahkeruutensa vielä huonompi, mutta hän osasi
-mielistelemisellä päästä ylikirjanpitäjä Hodgsonin suosioon, ja
-kun hänellä oli paljo valtaa asiakonttorissa ja hän mielellään
-näki ympärillään alammaisia ja imartelevia ihmisiä, oli hän sangen
-leväperäinen uuden kirjanpitäjän suhteen, jopa piti häntä etevämpänä
-Jaakkoakin, jota hän ei hänen suoran ja vilpittömän luonteensa tähden
-voinut ensinkään kärsiä.
-
-Eräänä päivänä oli Jaakolla suurenlainen tili kirjoitettavana
-ja saatuaan sen valmiiksi antoi hän sen ylikirjanpitäjälle
-tarkastettavaksi. Vaikk’ei siinä ollutkaan mitään virhettä ja
-käsialakin oli selvä ja kaunis, huomasi kuitenkin ylikirjanpitäjä, joka
-sattui olemaan huonolla tuulella, sen muka huonoksi, repi sen rikki ja
-käski Jaakon kirjoittaa sen uudestaan.
-
-Jaakko semmoisesta ansaitsemattomasta kohtelusta suuttui; hän laski
-kynän pois ja torjui vakavasti moisen kohtuuttoman vaatimuksen.
-
-Raivoissaan vastustuksesta tarttui herra Hodgson konttorikirjaan ja
-heitti sen Jaakolle päähän. Jaakolla sattui olemaan viivotin kädessä ja
-malttamatta hillitä mieltään viskasi hän sen niin voimakkaasti kohti
-ylikirjanpitäjää ja osasi häntä otsaan niin kovasti, että hän kaatui.
-Samassa astui herra Drummond sisään. Hän näki Jaakon teon ja riensi
-sanaakaan virkkamatta ylikirjanpitäjän luokse, nosti hänet ylös ja
-kantoi hänet Watkinsin avulla huoneesensa, jossa Hodgson pian tointui
-jälleen. Jaakko oli yksin konttorissa tietysti hyvin levotonna, sillä
-hänhän se syylliseltä näytti, ja vaikka hän omasta mielestänsä kyllä
-oli oikeassa, pelkäsi hän kuitenkin joutuneensa ikävään tilaan.
-
-Kohta hänet sen perästä kutsuttiin herra Drummondin huoneesen.
-Isäntä otti hänet vastaan sangen ankaran näköisenä, rouva Drummond
-näytti surulliselta ja Saaran punehtuneet silmät ilmasivat selvästi
-hänen itkeneen, sillä ylikirjanpitäjä oli kertonut tapauksen tavalla
-semmoisella, että kaikki syy jäi Jaakon puolelle, ja Watkins todisti
-hänen kertomuksensa oikeaksi, kohotakseen vielä enemmän esimiehensä
-suosioon.
-
-"Rehti-Jaakko", alotti herra Drummond, "minä kutsuin sinut, sanoakseni
-sinulle, ett’et hävyttömän käytöksesi tähden ylikirjanpitäjää kohtaan
-voi jäädä talooni. Minulla oli aikomus hankkia sinulle hyvä ja
-kunnollinen asema maailmassa, mutta se tuuma on nyt loppunut. Paitsi
-sopimatonta ja ilkeää käytöstäsi olet myöskin ollut kiittämätön."
-
-"Sitä moitetta en ansaitse", vastasi Jaakko.
-
-"Älä vastusta", sanoi herra Drummond. "Näinhän minä itse tekosi. Siis
-ei sanaakaan enää siitä. Sinä olet kirjoitettu laivurinoppilaaksi ja
-voit siis palvella oppiaikasi loppuun 'Polly'-laivalla, jolle jälleen
-on saatu kuljettaja. Siinä kaikki, mitä minä enää voin tehdä hyväksesi,
-äläkä odota minulta sen enempää. Kun nyt olet monta kuukautta
-työskennellyt konttorissani, on myöskin kohtuullista, että maksan
-sinulle siitä ajasta. Tässä on kymmenen puntaa työstäsi."
-
-Herra Drummond luki rahat pöydälle ja läksi huoneesta.
-
-Jaakko ei liikahtanutkaan, katsoi vain vakavasti herra Drummondiin
-hänen astuessaan ohitse. Hänen oli mahdotonta puolustautua
-ansaitsematonta syytöstä vastaan ja hän ennemmin oli vaiti kuin tahtoi
-kiivastua. Mutta hänen tyyneyttänsä pidettiin itsepäisyytenä.
-
-"Eikö sinulla ole mitään sanottavaa, Jaakko?" kysyi rouva Drummond
-hetken perästä. "Eikö sinulla ole mitään, jota saisin sanoa sinun
-puolustukseksesi miehelleni, kuin hänen suuttumuksensa jälleen lauhtuu?"
-
-"Kun olette hyvä ja tahdotte viedä sanan, niin olkaa hyvä, sanokaa
-herralle miehellenne, että koetan kaikin tavoin voida antaa hänelle
-anteeksi."
-
-Sitä vastausta piti lempeä rouvakin syvänä loukkauksena, ja kun hän
-tunsi asian vaan ylikirjanpitäjän ja hänen suosikkinsa väärennetyistä
-kertomuksista, täytyi hänen uskoa Jaakkoa röyhkeäksi pojaksi. Hän nousi
-istualtaan ja läksi, surullisesti lausuen: "Hyvästi, Jaakko!"
-
-Jaakko ei voinut puhua, sillä siksi oli hän liian liikutettu; hän voi
-töintuskin pidättää kyyneleitänsä; niinpä käsitettiin hänen vait'olonsa
-uppiniskaisuudeksi.
-
-Pikku Saara oli kuitenkin jäänyt, vaikka äitinsä kyllä viittasi
-häntäkin lähtemään. Jaakko rakasti häntä kuin sisarta; hän ei
-milloinkaan unohtanut hyvyyttä ja ystävyyttä, jolla Saara kohteli
-häntä, kuin hän — orpo raukka — ensi kerran tuli herra Drummondin
-luokse, ja milloin hyvänsä olisi hän ollut valmis kiitollisuutensa
-osoitteeksi vaikka uhraamaan henkensä Saaran hyväksi.
-
-"Jaakko!" kuului tyttö lempeästi ja rukoilevasti lausuvan, laskiessaan
-hiljaa kätensä hänen olallensa. Silloin ei Jaakko enää voinut pidättää
-kyyneliänsä, vaan purskahti katkerasti itkemään. Tyynnyttyään
-kertoi hän kaikki, mitä oli tapahtunut, ja Saara itki Jaakon kanssa
-ansaitsemattomasta kohtelusta, jota Jaakko oli saanut kärsiä. Hänen
-täytyi kuitenkin jättää hänet hyvästi, sillä palvelustyttö tuli
-pyytämään Saaraa äitinsä luokse. Hän oli juuri ojentaa Jaakolle
-kätensä, kuin hän huomasi rahat pöydällä.
-
-"Jaakko", sanoi hän "älä unhoita rahojasi."
-
-"Ei, Saara", vastasi Jaakko, joka jo oli ovella, "rahoja en ota.
-Niiltä, jotka ovat minulle hyvät ja menettelevät kanssani oikeuden
-mukaan, otan kyllä vastaan ja olisin heille siitä kahta kiitollisempi,
-mutta noita rahoja en ota ja pyydän sinua jättämään ne isällesi
-takaisin."
-
-Saara näkyi tajuavan Jaakon tunteet ja huomasi myöskin hänen
-päätöksensä järkähtämättömäksi. Hän ei vastannut mitään, jätti hänet
-hyvästi ja riensi huoneesta, jonka jälkeen Jaakko kokosi tavaransa ja
-läksi, sydän täynnä surullisia tunteita, talosta, jossa oli saanut
-nauttia paljon hyvyyttä, vaan jossa häntä myöskin nyt oli niin väärin
-käsitetty.
-
-Jaakko oli syvästi loukattuna lujasti päättänyt olla vastaan ottamatta
-mitään suosionosoitusta herra Drummondilta, eikä hän mistään hinnasta
-tahtonut hänelle kuuluvalla laivalla suorittaa oppiaikaansa loppuun.
-Mutta mihin oli hänen nyt ryhtyminen? Hän oli taasen yhtä yksin ja
-avutonna maailmassa kuin sinä päivänä, jolloin hänen isänsä ja äitinsä
-kuolivat. Mutta nyt muisteli hän itsellään olevan kapteeni Turnbullin
-tosi ystävänä, jolle voi valittaa hätänsä ja jolta voi pyytää hyvää
-neuvoa. Hänen luoksensa hän siis ohjasi kulkunsa.
-
-"No, Jaakko", huusi kapteeni hänelle iloisesti vastaan, "onpa hauskaa,
-että jälleen kerran muistat minuakin! Mutta mikä sinun on, poikaseni?
-Olethan vallan surkean näköinen ja ovathan silmäsi punaiset, ikäänkuin,
-olisit itkenyt."
-
-Jaakko kertoi nyt hänelle todenperäisesti kaikki mitä oli tapahtunut
-aina hänen riitautumisestansa vihamielisen ylikirjanpitäjän kanssa
-hänen eroamiseensa asti herra Drummondin talosta.
-
-Kapteeni Turnbull valitti kohtausta ikäväksi ja tarjoutui heti menemään
-herra Drummondin luokse kertomaan koko asian sen mukaan kuin Jaakko sen
-hänelle kertoi. Hän ei epäillyt herra Drummondin muuttavan mieltänsä
-Jaakosta ja jälleen ottavan hänet luoksensa.
-
-"Minä kiitän teitä, kapteeni Turnbull ystävällisyydestänne", vastasi
-Jaakko, "mutta herra Drummondin luokse en enää voi palata. Myönnän
-kyllä, että minun on kiittäminen häntä paljosta hyvästä, mutta hänen
-syytettyänsä minua kiittämättömyydestä en voi, vaikka hän huomaisikin
-olevansa väärässä, enää ottaa vastaan mitään häneltä. Kenties saisin
-silloin kärsiä uusiakin nöyryytyksiä. Ei velvollisuuksieni täyttäminen
-hänen talossansa paitsi sitä enää olisi semmoisena ilona kuin ennen. En
-milloinkaan enää astu jalkaani herra Drummondin kynnyksen ylitse."
-
-"Ei pidä edeltäpäin päättää, Jaakko, sillä ei voi tietää, mihin tilaan
-vielä voi joutua", vastasi kapteeni. "Minua pahoittaisi, jos tunteesi
-herra Drummondia kohtaan olisivat vihamielisiä tai kostonhimoisia. Eikö
-joka ihminen voi erehtyä, niinkuin herra Drummond on erehtynyt sinusta?
-Mitenkä sinä voit noin nuorena kantaa vihaa niitä kohtaan, jotka ovat
-osoittaneet sinulle niin paljon hyvyyttä ja sääliä, sinun ollessasi
-turvattomana lapsena? Muista, Jaakko, että väärät ilmiannot ovat heitä
-eksyttäneet! Ja semmoista pitää sinun antaa heille anteeksi."
-
-"En koskaan unhota herra Drummondin hyvyyttä", vastasi Jaakko, "mutta
-hänen olisi pitänyt tuntea minua sen verran, ett’ei olisi syyttänyt
-minua kiittämättömyydestä ja ilkeydestä. Hän on ajanut minut pois
-talostansa enkä minä aio milloinkaan enää mennä sinne."
-
-"Jättäkäämme sitte koko asia sikseen", sanoi kapteeni Turnbull, kun
-huomasi Jaakon olevan järkähtämätön päätöksessään, "mutta mihin nyt
-aiot ryhtyä?"
-
-"Tahtoisin palvella oppiaikani loppuun, mutta en herra Drummondin
-laivalla."
-
-Kapteeni Turnbull koetti saada häntä siitä päätöksestään luopumaan.
-Hän lupasi koettaa hankkia Jaakolle toimen, joka paremmin sopisi
-hänen kyvyllensä ja tuottaisi hänelle edullisemman yhteiskunnallisen
-aseman, mutta kaikki kehoittaminen oli turha. Jaakko ei ottanut sitä
-korviinsa. Osaksi oli hänen kokemuksensa herra Drummondin konttorissa
-kyllästyttänyt häntä kynän käyttämiseen, osaksi ikävöi hän vesille.
-
-Kapteeni Turnbull suostui senvuoksi Jaakon pyyntöön, ja kun hän tunsi
-erään lauttamiehen, nimeltä Stapleton, joka tarvitsi apulaista, oli
-Jaakolla hyvät toiveet pian päästä työhön jälleen.
-
-Seuraavana päivänä saattoi kapteeni Turnbull Jaakkoa Stapleton
-vanhuksen luo, joka heti pilkittä mutkitta otti hänet palvelukseensa.
-Vanha lautturi asui pienessä talossa lähellä Thames-jokea. Sinne vei
-Jaakko vähät tavaransa, jonka jälkeen hän meni joelle kuljettamaan
-venhettänsä.
-
-Jaakko ei nyt oikeastaan ollut muuta kuin tavallinen soutomies vain.
-Määrätystä maksusta souti hän väkeä joen yli tai sitä pitkin, mikäli
-toimet tai huvitukset ihmisiä vetivät. Kun hänen isäntänsä jo oli
-vanha ja mieluummin jäi kotiin rauhassa tupakoimaan, jätti hän venheen
-kuljettamisen tykkänään Jaakon huoleksi, vaatien itselleen ainoastaan
-kolmannen osan tuloista, joten muut rahat jäivät Jaakon omaksi.
-Toimi oli tuottava, ja vaikk’ei se ollutkaan hänen sivistyksensä
-mukainen, oli hän kuitenkin tyytyväinen siihen, sillä hän oli vapaa,
-ansaitsi itse leipänsä tarvitsematta kiittää ketäkään siitä. Niin hän
-ainakin luuli; mutta siinä hän oli ihan väärässä, sillä se oli vain
-ystävällisen kapteeni Turnbullin toimeenpanema juoni, hän kun piti
-huolta Stapleton vanhuksen elatuksesta, jotta oppipojalle jäisi suurin
-osa tuloista.
-
-"Poika hoi!" kuuli Jaakko eräänä päivänä huudettavan, kun seisoi
-venheensä luona keskustellen Stapletonin kanssa jostakin tärkeästä
-asiasta, "miks’et kuule? Oletko kuuro? Olen jo pari kertaa tässä
-huutanut?"
-
-Käännyttyään näki hän edessänsä Watkinsin, entisen pöhöposkisen
-konttorikumppaninsa.
-
-"Mitä nyt?" kysyi Jaakko punastuen suuttumuksesta nähdessään kavalan
-miehen ja kuullessaan hänen röyhkeää puhettansa.
-
-"Minulla on käsky sinulle, ymmärrätkö?" jatkoi Watkins raa’asti.
-"Tahdotko totella käskyäni?"
-
-"En", vastasi Jaakko. "Käskyä, jota moinen tolvana tuo, en aio kuulla.
-Korjatkaa luunne älkääkä palatko milloinkaan, sillä minulla on suuri
-halu pehmittää selkäänne. Sen olette rehellisesti ansainneet, te ja
-käskijänne!"
-
-"Hyvä, kyllä ilmoitan vastauksenne", vastasi Watkins pilkallisesti
-poismennessänsä.
-
-Kuten Jaakko monta vuotta jälestäpäin sai tietää, lähetti rouva
-Drummond, joka Saaralta oli saanut kuulla koko asian, Watkinsin
-pyytämään Jaakkoa luoksensa. Saara oli hankkinut itselleen
-ylikirjanpitäjän rikkirepimän tilin, jonka eri osat vielä olivat
-paperikorissa. Sen kunnollisuus oli selvin todistus herra Hodgsonin
-ilkeydestä ja herra Drummond siitä huomasi pillastuneensa. Hän ei
-kammoksunut tunnustaa ja sovittaa erehdystänsä ja pyysi senvuoksi
-vaimoansa tarkemmin tiedustelemaan asiaa. Rouva puolestansa lähetti
-Watkinsin pyytämään Jaakkoa käymään hänen luonaan. Olemme jo nähneet,
-miten kavala Watkins toimitti tehtävänsä ja miten hyvin hänelle
-onnistui tehdä kaikki sovinto turhaksi. Mutta siinä ei vielä kylliksi,
-hän väärensi vielä lisäksi Jaakon vastauksen ja kertoi, miten Jaakko
-uhkasi löylyttää sekä häntä, Watkinsia, että vielä herra Drummondinkin,
-vaikka hän varsin hyvin tiesi Jaakon "käskijä"-nimellä tarkoittaneen
-ylikirjanpitäjää. Semmoisen vastauksen vaikutuksen voi varsin helposti
-käsittää. Saara oli hämillänsä, hänen äitinsä suuttui ja herra
-Drummond tuli vakuutetuksi menetelleensä oikein ajaessansa pois moisen
-leppymättömän ja kostonhimoisen pojan.
-
-
-
-
-Kahdeksas luku.
-
-
-Talvi tuli ja tammikuussa oli niin pakkanen, että Thames-joki jäätyi
-ja kaikki laivaliike lakkasi. Sen johdosta oli Jaakonkin työ tietysti
-loppunut. Hän käytti joutoaikaansa lukemiseen ja otti käsille kaikki
-kirjansa, painaakseen mieleensä kaikki mitä ennen oli oppinut; joka
-päivä hän kävi kapteeni Turnbullin luona ja sai häneltä kuulla
-monta hauskaa kertomusta monilta matkoilta, joita hän oli tehnyt
-pohjoismerillä ja muuallakin.
-
-"Olen kuullut", lausui kapteeni eräänä päivänä Jaakolle "tänään
-paistettavan jäällä London-sillan lähellä kokonainen härkä. Haluttaako
-sinua tulla mukaan, niin mennäänpä sitä temppua katsomaan?"
-
-Jaakko oli heti valmis ja niin he läksivät hevosella erääsen
-kadunkulmaan, josta ei enää ollut varsin pitkä matka London-sillalle.
-Tultuansa joelle huomasivat he edessänsä vilkasta elämää. Jäällä oli
-monta kauppakojua, katossa liehuvat liput; koko ala vilisi tyytyväisen
-näköisiä ihmisiä, osaksi liikkuen luistimilla, osaksi lykäten
-kelkkarekiä; kaikkialla leimusi suuria tulia, joissa paistettiin
-makkaroita ja muuta syötävää. Mutta suurimman huomion veti puoleensa
-härkä, jota par'aikaa paistettiin lähellä siltaa. Jää oli neljän, jopa
-viidenkin jalan paksuinen; siellä täällä tosin oli ohuempia paikkoja,
-vaan ne olivat merkityt varoitustauluilla, ett'ei kukaan menisi liian
-lähelle semmoista paikkaa. Ihan niiden lähellä oli pitkiä tankoja ja
-köysiä mahdollisen onnettomuuden kohtauksen varalle.
-
-Aurinko paistoi kirkkaasti, taivas oli pilvetön ja sininen. Kapteeni
-Turnbull ja Jaakko iloitsivat kolme tuntia katselemalla vilkasta
-liikettä ja häärinää. Vihdoin oli aika muistella paluumatkaa. Molemmat
-astuivat jokea ylöspäin tullaksensa paikalle, josta saisivat hevosen.
-
-"Olisi hauska tietää", virkkoi kapteeni Turnbull, "onko nyt vuoksi vai
-luode."
-
-"Sen heti saisi tietää, jos vaan huomaisi reikää jäässä", vastasi
-Jaakko. "Tuossapa onkin reikä!"
-
-Hän heitti jääpalasen reikään ja huomasi vahvan pakoveden vallitsevan.
-
-Heidän astuessaan eteenpäin tarttui tuuli kapteenin hattuun ja kuljetti
-sitä nuolennopeudella pitkin sileätä jään pintaa. Kapteeni juoksemaan
-sen perästä ja Jaakko seurasi hänen esimerkkiänsä, mutta vaikea
-heidän oli hattua saavuttaa. Milloin oli Jaakon onnistua saada kiinni
-karkulainen, milloin jo ojensi kapteeni kätensä tarttuakseen siihen,
-mutta joka kerta kuin juuri olivat sitä saavuttamaisillansa, kuljetti
-uusi tuulenpuuska sitä eteenpäin suureksi huviksi kaikille lukuisille
-katselijoille. Kapteeni Turnbull vähän Jaakon edellä ja takaa ajamisen
-innoissaan hän ei huomannut taulua, joka varoitti menemästä eteenpäin.
-
-Äkkiä kuuli Jaakko, joka ei myöskään ollut huomannut taulua, jään
-rutisevan ja näki kapteenin vaipuvan veteen. Väkeä oli lähellä
-ja myöskin pelastusköysi. Jaakko ei miettinyt hetkeäkään, sillä
-hän rakasti kapteenia kuin isäänsä. Kiireesti hän tarttui köyden
-päähän, sitoi sen vyötäisilleen ja hyppäsi avantoon, johon kapteeni
-oli kadonnut. Hän muisti pakoveden juuri vallitsevan ja piti onnen
-sattumana, että kapteeni oli kysynyt sitä, sillä sen johdosta hän oli
-tutkinut veden syvyyden. Jaakkoa kuljetti virta eteenpäin ja kohta
-hän tunsi; miten kapteeni Turnbullin kädet häneen tarttuivat. Samassa
-jäällä olevatkin vetivät köyttä. Hukkuvan epätoivoisena piti Jaakko
-kiinni köydestä ja samoin kapteeni pelastajastansa. Pian he pääsivät
-avannolle; tikapuut laskettiin reiästä alas ja muutamat miehet vetivät
-siitä ylös kapteenin ja Jaakon. Molemmat olivat niin rauenneet, että
-menivät tunnottomiksi. Heidät vietiin lähellä olevaan ravintolaan,
-jossa he avuksi haetun lääkärin avulla pian jälleen tointuivat.
-Seuraavana aamuna he jo olivat siksi parantuneet, että voivat lähteä
-kapteenin kotiin.
-
-Vasta siellä, missä olivat häiritsemättä, kiitti kapteeni nuorta
-pelastajaansa mitä innokkaimmin pusertamalla häntä syliinsä.
-
-"Minä olen lapseton, Jaakko, rupea sinä lapsekseni!" lausui kiitollinen
-vanha herra. "Ei kenellekään sen kautta tapahdu vahinkoa, jos
-määräänkin sinut perillisekseni, sillä minulla ei ole sukulaisia. Jää
-luokseni, Jaakko, ja minä olen sinulle aina hellänä isänä, joka ei
-milloinkaan unhota, että hänen tähtensä olet uskaltanut henkesi."
-
-"Te olette aina ollut erittäin hyvä ja ystävällinen minulle", vastasi
-Jaakko liikutettuna, "enkä minä milloinkaan unhota sitä. Mutta herra
-Drummond oli myöskin hyvä minulle ja kuitenkin ajoi hän minut pois
-kiittämättömänä olentona. Voihan meidänkin välillemme tunkea pahoja
-ihmisiä, saada aikaan väärinkäsitystä enkä minä kestäisi toista kertaa
-tulla hyljätyksi. Jos rakastatte minua, niin suokaa minun olla mitä
-olen. Antakaa minun pitää vapauteni ja riippumattomuuteni, se on ainoa,
-mitä teiltä pyydän."
-
-"Kyllä huomaan turhaksi sinua sen enempää pyydellä", sanoi kapteni
-hetken perästä. "Mutta kuulepas varoitukseni, Jaakko, äläkä tee tilaa
-sydämmeesi uhkamielisyydelle ja katkeruudelle sen vuoksi, että olet
-saanut kärsiä vääryyttä muilta ihmisiltä; se katkeroittaa elämän ja
-saattaa sinut siihen väärään luuloon, että maailma ylimalkaan on paha.
-Kuin saat enemmän kokemusta, huomaat siinä olevan paljon hyvää ja
-jaloakin."
-
-"En vaan voi unhottaa loukkausta, jota olen saanut kärsiä", vastasi
-Jaakko. "Olen valmis antamaan muille rikoksensa anteeksi, mutta en anna
-kenellekään syytä semmoiseen väärinkäsitykseen minusta, kuin Drummondin
-perhe sai. Kerran tehty ei parane."
-
-"Niin kyllä, Jaakko; mutta siihen minä voisin lisätä toisen
-mielilauseistasi: jos neuvo pettää, niin toinen auttaa. Jumala
-siunatkoon sinua, poikani. Pysy lautturina, jos et huoli muusta; mutta
-älä mene enää jään alle."
-
-"Teidän tähtenne kyllä koska hyvänsä, kapteeni Turnbull", vakuutti
-Jaakko, ja uudestaan sulki vanha herra hänet isällisellä rakkaudella
-syliinsä.
-
-
-
-
-Yhdeksäs luku.
-
-
-Kului muutamia vuosia. Jaakko oli melkein lopettanut jokilaivurin
-oppiaikansa. Hänen aikansa kului hiljaa ja säännöllisesti kuin hänen
-venheensäkin kulki eteenpäin; joka päivä oli toisensa kaltainen.
-Lomahetkinä hän etupäässä tutki kirjojansa, myöskin viljeli hän
-ahkerasti isällisen ystävänsä, kapteeni Turnbullin runsasta kirjastoa.
-Mitä enemmän Jaakko etsi henkistä ravintoa, sitä vähemmin häntä
-miellytti toimensa ja yhä selvemmin hän huomasi miten väärin hän
-teki, kun vapauden rakkaudesta ei ottanut kuullaksensa kapteenin
-neuvoa. Kapteeni Turnbull puolestansa oli yhä siinä luulossa, että
-hän yhä tyytyi ammattiinsa, ja Jaakko, häveten ilmoittaa isälliselle
-ystävälleen mielensä muutosta, jatkoi edelleen lautturinammattiansa.
-
-Niin souti hän myöhään eräänä kirkkaana iltana pitkin jokea, kuin kova
-melu herätti hänet ajatuksistaan. Kolme miestä istui venheessä; he
-tulivat varmaan joltakin huviretkeltä, sillä lauluista päättäen olivat
-he päihtyneet.
-
-"Katsokaapas", huudahti eräs heistä, "minä kyllä osaan heiluttaa airoa
-yhtähyvin kuin ken hyvänsä merisotaväestä. Ottakaa vaarin!"
-
-Samalla nosti hän aironsa, heitti sen ilmaan ja aikoi kädellä ottaa
-sitä vastaan. Temppu ei kuitenkaan onnistunut; hän ei saanutkaan siitä
-kiinni, vaan se putosi niin voimakkaasti alas, että rikkoi kaksi lautaa
-pienestä venheestä ja sai suuren reiän pohjaan. Silmänräpäyksessä
-täyttyi venhe vedellä.
-
-Siinä olijat huutamaan apua, ja heidän häiriössä varomattomasti
-liikkuessaan kaatui uppoava venhe, joten kaikki kolme joutuivat veteen.
-Jaakko souti kiireesti paikalle pelastamaan hukkuvia.
-
-"Tännepäin½", kuului Jaakolle varsin tuttu ääni, "auttakaa minua ensin,
-minähän olen ylikirjanpitäjä!"
-
-Vaikka Jaakko tunsi hukkuvan vihamieheksensä, ojensi hän kuitenkin
-hänelle aironsa, jotta hän voisi tarttua siihen ja sitte Jaakon
-avulla päästä venheesen. Kääntyessään toisia kohti näki hän aalloissa
-pöhöposkisen Watkinsin ponnistelevan viimeisiä voimiansa pysyäkseen
-veden pinnalla.
-
-"Auta, lautturi, auta!" huusi nuori kirjanpitäjä. "Ottakaa minut
-venheesenne!"
-
-Jaakko souti joutuisasti pyöreänaaman luokse ja auttoi samaten kuin
-ylikirjanpitäjän myöskin lihavan Watkinsinkin kuiville, ottaen hänet
-venheesensä.
-
-Kolmas hätääntyneistä, joka oli syypääkin onnettomuuteen, oli tottunut
-uimari ja saapui rantaan jo ennenkuin Jaakko sinne ehti molempien
-pelastettujen kanssa.
-
-"Mikä on nimenne, lautturi?" kysyi uimari. "Rahani hukkui tässä
-leikissä, mutta ilmoittakaa nimenne, että voisin huomenna maksaa
-vaivanne."
-
-"En ota rahaa tästä työstä", vastasi Jaakko; "mutta jos tahdotte tietää
-nimeni, niin ei teidän tarvitse muuta kuin kysyä herroilta Hodgsonilta
-ja Watkinsilta; he tuntevat minut molemmat varsin hyvästi, sillä minä
-olin ennen heidän kumppaninansa herra Drummondin konttorissa."
-
-Ylikirjanpitäjä suosikkineen ja alammaisine ystävineen häntä
-silloin rupesivat katsella töllistelemään ja tunsivat pelastajansa
-Rehti-Jaakoksi, josta siihen asti vilusta väristessään eivät olleet
-sen enempää pitäneet lukua. Kovasti hämilleen tullen he eivät saaneet
-sanaakaan suustansa ja Jaakko jätti heidät sinne seisomaan, laski
-venheensä rannasta, soutaaksensa kotiinsa takaisin.
-
-Hänestä tuntui niin erinomaisen hyvältä kuin ei milloinkaan ennen.
-Usein hän ennen vihoissaan kuvitteli miten suloista olisi kostaa
-Hodgsonille ja Watkinsille; mutta nyt hän huomasi, miten paljon
-suloisempaa on ja miten hyvä omatunto on, kun on osoittanut jaloutta
-vihamiehelle ja kostanut pahan hyvällä.
-
-Seuraava päivä oli viimeinen, jolloin Jaakko oppilaana souteli
-venettänsä, sillä sen jälkeisenä aamuna oli hänen oppiaikansa lopussa.
-Hän oli juuri laskenut laiturille, kuin eräs kovin päivettynyt mies
-huusi hänelle.
-
-"Tahdotteko ansaita hyvän soutopalkan?"
-
-"Minne on matkanne?" kysyi Jaakko.
-
-"Gravesendiin, poikaseni, ell'ette pelkää suolavettä."
-
-"Sinne on pitkä matka."
-
-"Pyytäkää kuinka paljon vaan tahdotte", sanoi vieras, "minulla on kova
-kiire; ell’en oikeaan aikaan saavu Gravesendiin, purjehtii laiva ilman
-minua. Määrätkää hintanne."
-
-Jaakko vaati guineaa (20 mk 50 p.). Mies suostui siihen ja
-astui venheesen. Hän kertoi matkalla olevansa alaperämiehenä
-"Jupiter"-frekatissa, neljälläkymmenellä kanuunalla varustetussa
-sotalaivassa, jonka piti seuraavana aamuna lähtemän purjehtimaan.
-Nopean kulun jälkeen saapuivat he iltapäivällä perille. Tuuli vaikutti
-kovan aaltoilemisen. Jaakon venheesen oli tullut vettä ja hänen
-laskiessansa frekatille törmäsi vene yhteen sotalaivan oman suuren
-venheen kanssa, joka oli vesitynnyreillä lastattuna. Pieni vene meni
-kumoon ja Jaakko putosi soudettavineen veteen. Laivamiehet auttoivat
-molemmat suureen venheesensä; mutta kun Jaakko ei voinut mennä omaan
-vedellä täytettyyn venheesensä takaisin, ei hänellä ollut muuta neuvoa
-kuin nousta alaperämiehen seurassa Jupiterille. Siellä hän meni erään
-upseerin luokse pyytämään häntä lähettämään jonkun noutamaan hänen
-ajelehtivaa venhettänsä.
-
-"Noutakaa itse venheenne", vastasi tylysti upseeri, jolla oli
-ensimmäisen luutnantin arvo, ja kääntyi sitte antamaan väestölle
-käskyjä.
-
-Jaakko meni nyt alaperämiehen luo, jonka oli soutanut sinne ja ilmoitti
-hänelle pulansa.
-
-"En voi siihen mitään", vastasi hän olkapäitänsä kohottaen. "En
-voi puhua puolestanne; olen itsekin pulassa, kun olen viipynyt yli
-lupa-aikani."
-
-Jaakko koetti sitte uudestaan onneansa ensimmäisen luutnantin luona,
-joka nyt näkyi olevan joutilaampi ja juuri sattui astumaan ohitse.
-Hän uudisti siis pyyntönsä ja upseeri meni peräkannelle katselemaan
-ajelehtivaa venhettä. Hänen palatessaan Jaakon luo vastaamaan hänelle,
-astui perämies esille, koski kunnioittaen hattuunsa ja ilmoitti
-palanneensa laivalle.
-
-"Te olette viipyneet yli lupa-aikanne", vastasi hänelle luutnantti,
-"ja nyt täytyy minun vielä lisäksi lähettää noutamaan hänen venheensä,
-jossa olette tulleet."
-
-"Vene ei ole sen arvoinen, että maksaisi vaivan; mutta tuosta pojasta
-tulisi hyvä laivamies", vastasi alaperämies, siten koettaen käyttää
-tilaisuutta torjua pois esimiehensä vihaa.
-
-"Ken olette?" kysyi Jaakolta luutnantti, jolta ei perämiehen viittaus
-jäänyt huomaamatta.
-
-"Minä olen laivurin oppilas."
-
-"Näyttäkää minulle oppilastodistuksenne!" jatkoi luutnantti.
-
-"Ei ole minulla sitä mukanani", vastasi Jaakko. "Mutta ettekö ole hyvä
-ja lähetä noutamaan venhettäni? Se on isäntäni oma."
-
-"En, poikaseni, en voi käyttää kuninkaallisia venheitä semmoiseen
-tarkoitukseen."
-
-"Sitte menen itse."
-
-"Minne?"
-
-"Noutamaan venhettäni."
-
-"Luvattaniko?"
-
-"Minä en kuulu laivaan."
-
-"No, luulenpa sinun kohta siihen kuuluvan."
-
-"Laivurin-oppilasta ei voi väkisin ottaa laivamieheksi" [sinä aikana,
-jota tämä kertomus kuvailee, otettiin väkisin laivamiehiä Englannin
-sotalaivaston palvelukseen], vastasi Jaakko, "voinhan toimittaa
-opetustodistukseni nähtäväksi."
-
-"Sen voit", vastasi luutnantti; "mutta minun ei tarvitse uskoa kaikkea,
-mitä tässä lavertelet. Kuinka kauan kestää oppiaikasi vielä?"
-
-"Huomenna se jo on lopussa."
-
-"Huomennako? Vai niin! No, sitte pidätän sinut täällä siksi ja otan
-sinut sitte väkisin."
-
-"Jos te pidätätte minut nyt, niin otatte minut jo tänään väkisin."
-
-"Minä en ota sinua väkisin, vaan pidätän sinut vaan täällä, kunnes
-näytät minulle oppitodistuksesi. Ja jos huomenna näytät sen, niin on
-oppiaikasi jo ohitse, ja silloin sinut otetaan väkisin. Ymmärrätkö
-sen?¹"
-
-"Tuntuu kovalta sillä tavoin kadottaa leipänsä?
-
-"Ei sinun tarvitse kärsiä nälkää Hänen Majesteettinsa laivalla. Me
-tarvitsemme merimiehiä ja otamme heitä siis, mistä vaan saamme. Ei hätä
-lakia lue. Eikä olekaan oikeastaan mikään vahinko sinun kaltaisellesi
-pojalle palvella muutama vuosi kuningasta ja täyttää taskut vieraista
-laivoista anastetuilla rahoilla."
-
-Luutnantti jätti Jaakon siihen seisomaan ja meni alas kajuuttaan.
-
-"Mitäs joutavasta!" arveli Jaakko. "Kerran tehty ei parane." Sitte
-kääntyi hän lähellä astuskelevan alaperämiehen puoleen ja vaati häneltä
-soutorahaansa.
-
-"Teidän kauttanne olen menettänyt venheeni ja vapauteni", sanoi hän,
-"ja onhan oikein, että edes maksatte minulle soutopalkkani."
-
-"Luvatessani teille rahat olitte vielä lautturi", nauroi kunnoton mies.
-"Nyt olette merimies sotalaivalla ja olette vaan tehneet tehtävänne,
-kun olette soutaneet tänne upseerinne."
-
-"Olen itse syypää onnettomuuteeni", ajatteli Jaakko jäätyään yksin.
-"Minä halusin itsenäisyyttä ja saan vapauteni menettämisellä maksaa
-haluni."
-
-Nojautuen laivanreunaan mietti hän toivotonta tilaansa, muisteli
-kapteeni Turnbullia, joka aina oli ollut hänelle niin hyvä ja aina
-tarkoittanut hänen parastansa ja jota hän ei pitkään aikaan saisi
-nähdä, niin, kentiesi ei milloinkaan enää tässä elämässä. Hän katui
-katkerasti hulluuttansa ja purskahti viimein suureen itkuun.
-
-"Ei itku hädästä auta", johtui hänelle viimein mieleen. Oli parempi,
-jos hän ryhtyi toimeen, ja niin päätti hän kirjoittaa kapteeni
-Turnbullille ja kertoa hänelle kovan onnensa. Hän kääntyi erään naisen
-puoleen niistä, jotka toimittivat merimiehille kaikenlaisia tarpeita ja
-kulkivat heidän asioillansa, osti häneltä kirjoitustarpeet, kirjoitti
-kirjeensä ja uskoi sen sitte hänelle, hänen juhlallisesti luvattuansa
-panna sen postiin.
-
-
-
-
-Kymmenes luku.
-
-
-Seuraavana aamuna ilmoitettiin kapteenin tulo, jolla oli Jupiter-laivan
-ylipäällikkyys. Paljo laivamiehiä oli, niiden joukossa monta väkisin
-otettua, jotka eivät ennen olleet nähneet kapteenia, ja oli siis
-luonnollista, että kaikki olivat uteliaat näkemään miestä, jota heidän
-piti kaikessa totella ja jolla oli rajaton valta heidän ylitsensä.
-
-Hänen astuttuaan laivanrappusia ylös ja saavuttuaan peräkannellc
-nostivat kaikki lakkiansa, laivasotamiehet tekivät kunniaa
-kivääreillänsä ja upseerit miekoillaan. Kapteeni oli suuri, hartiakas
-mies ja vaikka hän olikin kova ja ankaran näköinen ja hänen silmänsä
-läpitunkevaiset, niin osoittivat ne kuitenkin enemmän päättäväisyyttä
-kuin ankaruutta ja kovuutta.
-
-Kaiken väestön täytyi astua esille ja hän piti heille lyhyen puheen,
-jossa hän voimakkain sanoin kehoitti heitä tottelevaisuuteen, kuriin ja
-raittiuteen.
-
-Kapteenin seurassa oli eräs upseeri, niin hyvännäköinen, että Jaakko
-heti sai häneen luottamusta. Hän oli toinen luutnantti ja hänelle
-Jaakko kertoi kovan onnensa.
-
-Upseeri kohotti olkapäitänsä.
-
-"Meidän kapteenillamme on paljo vaikutusvaltaa", vastasi hän, "eikä
-huoli siitä, onko teidät otettu väkisin laivurinoppilasaikananne
-vai ei. Tunnin kuluttua lähdemme ja vaikkapa opetustodistuksennekin
-sen ajan kuluessa saapuisi, ei teillä kuitenkaan olisi siitä
-mitään hyötyä. Ainoastaan siinä tapauksessa, että hän saisi käskyn
-amiraali-virastosta, tottelisi hän ja laskisi teidät vapaaksi;
-laivamiehet ovat meille siksi liian tarpeelliset."
-
-Kohta sen perästä nosti Jupiter ankkurinsa ja sillä katosi Jaakon
-viimeinen toivo saada vapautensa. Hän oli laivamiehenä kuninkaallisessa
-sotalaivassa ja päätti urhollisesti kärsiä kohtalonsa ja uskollisesti
-täyttää velvollisuutensa.
-
-Jupiterilla oli käsky moniaita kuukausia risteillä Madeiran ja
-Länsi-lndian saarien välillä vaaniskelemassa vihollisvaltain
-risteilylaivoja, jotka olivat vieneet niin monta englantilaista
-Länsi-Indiaan kulkevaa kauppalaivaa huolimatta heidän vahvoista
-varustuksistaan. Sen tehtävän suoritettuaan piti laivan lähteä
-Halifaxiin, erään frekatin sijaan, joka jo monta vuotta oli ollut
-sillä asemalla. Matkan ensi päivät käytettiin väestön opettamiseen
-tykkein ja pyssyjen ampumiseen, sitte tuli vuoro laivan ohjailemiselle.
-Usein täytyi kaksikin kymmentä kertaa tehdä sama temppu, ennenkuin
-kapteeni tyytyi. Jaakko muisti päätöksensä ja oli niin valpas, että
-kapteinin huomio kääntyi häneen ja hänet pian korotettiin, mikä oli
-sitä ansiokkaampaa, koska on melkoinen erotus jokilaivurin ja aavalla
-merellä kulkevan merimiehen ammatin välillä.
-
-"Jupiter"-laiva saapui viimein Madeiraan kohtaamatta ainoatakaan
-vihollista risteilijää, mutta siellä heille kerrottiin, että niitä
-oli nähty etelämpänä. Laiva ohjasi siis kulkuaan etelään ja risteili
-lähellä Kanarian saaria, mutta ei mitään näkynyt.
-
-"Purjeita, hoi!" huusi vihdoin vahti eräänä päivänä alas mastonkorista.
-
-"Missä?" kysyi ensimmäinen luutnantti.
-
-"Ihan vasten aurinkoa", ilmoitti vahti ja heti laivamiehet kertomaan
-uutista toinen toisellensa.
-
-"Varmaankin se on vihollisristeilijä", virkkoi kapteeni ensimmäiselle
-luutnantille, joka juuri, pitkäsilmä mukana, kiipesi mastoon
-tarkastamaan osoitettua suuntaa.
-
-"Halpa kuunarihan tuo vaan on", ilmoitti hän hetken kulutta, "mutta se
-näyttää epäilyttävältä — mustat laidat."
-
-Jupiterin suunta ohjattiin sitte heti epäilyksenalaista laivaa kohti,
-mutta päivän lasketessa onnistui sen kuitenkin päästä näkyvistä.
-Yöllä tuli tyyni, jota kesti vielä seuraavana aamunakin, ja silloin
-huomattiin kuunarin olevan noin parin peninkulman päässä ja nähtiin se
-ihan selvästi; voitiin lukea kuusitoista kanunaa sen laidassa ja kaikki
-tunnusmerkit osoittivat sen olevan yhden etsityistä risteilylaivoista.
-
-"Tuo poika ei pääse meiltä pakoon", lausui kapteeni, ja kun tyyntä
-yhä vielä kesti, käski hän laskea vesille kolme suurinta venhettä ja
-varustaa ne ampumavaroilla.
-
-Ei kulunut puolta tuntiakaan niin olivat venheet, Jaakko mukana
-toisessa, päässeet kuunarin ampumamatkalle, ja heti sieltä aljettiinkin
-ampuminen. Kanuunan kuula osasi Jaakon venheesen, särki monta lautaa ja
-haavoitti kolmea laivamiestä. Heti täyttyi aseilla ja ampumavaroilla
-lastattu venhe vedellä ja kaatui. Töin tuskin pelastui väestö kuunarin
-kuulasateesta; he tarttuivat kaatuneen venheen laitaan, kunnes toinen
-venhe saapui heille avuksi; mutta nuo kolme haavoitettua laivamiestä
-eivät verenvuodatuksen heikontamina voineet niin kauan kestää, vaan
-vaipuivat tyyneen siniseen syvyyteen. Toiset pelastettiin ja venheet
-palasivat vihollislaivan ampuessa takaisin frekatille, kun tuulikin
-jo oli alkanut puhaltaa. Kaikki purjeet levitettiin, vaikka tuuli
-vähitellen yltyi myrskyksi, mutta samaten tehtiin kuunarillakin ja
-kolme peninkulmaa suoraan frekatin edellä lensi se nuolennopeasti
-englantilaista sotalaivaa pakoon. Takaa-ajoa kesti koko päivän.
-Etukannella tuskin kukaan enää voi pysyä pystyssä ja keskikannelle
-vieri aalto toisensa perästä. Mutta frekatti lähestyi kuunaria yhä
-enemmän ja selvästi voi sen kallistuessa syrjälle nähdä, mitenkä sen
-väestö oli kannella kiinni sidottuna, ett’ei laineet veisi heitä
-mukanaan ja mitenkä suuret purjeet vuodattivat sisästään joka kerran
-kuin laiva nousi pystyyn vettä, jota ne olivat laivan kallistuessa
-merestä ammentaneet.
-
-Vihdoin pääsi frekatti kuunarin ampumamatkalle ja lähetti sille
-muutamia jyriseviä rautaisia tervehdyksiä. Se riitti.
-
-Vihollisen laivan kapteeni heilutti hattuansa antautumisen merkiksi
-ja ampuminen lakkasi. Kuunarin anastaminen ei kuitenkaan semmoisella
-myrskyllä ollut mikään helppo asia. Venhe voi tuskin kestää niin
-korkeilla laineilla. Kapteeni sentähden määräsi vapaaehtoisia
-lähtemään, ja urhollisten joukossa, jotka ilmoittivat olevansa valmiit
-uhkarohkeaan työhön, oli Jaakko ensimmäisiä. Ja katsokaa, venhe saapui
-onnellisesti kuunarin luokse ja suoritti toivon mukaan tehtävänsä. Pian
-myrskykin asettui, jotta vangit, toista sataa henkeä, voitiin viedä
-Jupiter-laivalle, joka nyt saaliineen palasi Halifaxiin, onnellisesti
-saapuen sinne viiden viikon purjehduksen jälkeen lähdöstänsä. Siellä
-oli jo kauan ollut kirjeitä Englannista heitä odottamassa. Niiden
-joukossa oli myöskin kirje amiraalivirastosta kapteenille, jossa oli
-käsky laskea Rehti-Jaakko vapaaksi kuninkaallisesta sotapalveluksesta.
-Kapteeni Turnbullilta oli myöskin kirje Jaakolle. Lyhyt se vain
-oli, kun kapteeni toivoi pian jälleen näkevänsä rakkaan Jaakkonsa.
-Hankittua vapautuskäskyä siinä vaan sivumennen mainittiin. Sisässä
-oli rahannostokirja erääsen Halifaxin pankkiin, josta Jaakko voisi
-nostaa kotimatkaa varten tarpeellisen rahasumman. Jupiterin kapteeni
-ja molemmat luutnantit lausuivat Jaakolle kiitoksensa innosta, jolla
-hän aina oli tehnyt velvollisuutensa, ja toivottivat hänelle onnea
-vastaiselle urallensa. Jaakko ei eronnut frekatista painamatta
-syvälle mieleensä uudet siellä saavutetut kokemuksensa. Hän oli
-pitänyt laivamieheksi väkisin ottamisen ja vapautensa menettämisen
-suurena onnettomuutena, mutta oli nyt kokenut, että ihminen voi tehdä
-vastoinkäymisenkin sietäväksi, jos mukautuu kohtaloonsa, ja että
-pakolliset velvollisuudetkin voivat tulla tyytyväisyyden syiksi, jos ne
-vaan huolellisesti täytetään.
-
-Jaakko vaihtoi Halifaxin pankissa vekselinsä rahaksi, hankki itselleen
-paremman puvun ja palasi kotiin sotalaivalla, jolla oli sotasanomia
-vietävänä Englantiin. Häntä kohdeltiin erittäin ystävällisesti ja
-hän atrioitsi upseerien pöydässä, sillä Jupiterin kapteeni oli mitä
-lämpimimmin sulkenut hänet heidän suosioonsa.
-
-Palattuaan Lontoosen riensi Jaakko heti ystävänsä kapteeni Turnbullin
-luokse, joka iloisena sulki hänet syliinsä. Jaakko ei keksinyt kylliksi
-helliä sanoja, ilmaistaksensa kiitollisuuttansa, sillä hän oli tietysti
-siinä luulossa, että amiraaliviraston käsky, joka vaikutti hänen
-vapautuksensa, oli kapteeni Turnbullin hankkima. Silloin hän suureksi
-kummastukseksensa kuuli olevansa siitä kiitollisuudenvelassa vaan
-herra Drummondille. Herra Drummond oli nimittäin saanut tietää, miten
-jalosti Jaakko oli kostanut molemmille vihollisillensa Hodgsonille
-ja Watkinsille, kuin pelasti heidät hukkumasta. Molemmat pelastetut
-tosin olivat kyllin paatuneet, olemaan mainitsematta koko tapausta,
-mutta kolmas, joka oli heidän kanssansa venheessä ja jolla nyt oli
-Jaakon paikka herra Drummondin konttorissa, oli kertonut tapauksen
-isännällensä totuuden mukaan. Sen johdosta tiedusteli herra Drummond
-tarkkaan, millä tavoin nuori Watkins teki tehtävänsä pyytäessään
-Jaakkoa rouva Drummondin puolesta käymään hänen luonansa ja kuuli
-silloin Stapleton vanhukselta, joka silloin oli sattunut olemaan
-saapuvilla, mitenkä raa’asti ja loukkaavasti Watkins oli käyttäytynyt
-ja ett’ei herra Drummondin nimeä ensinkään lausuttu ja että Jaakko
-uhkauksellansa oli tarkoittanut vaan herra Hodgsonia. Se tietysti
-tykkänään muutti asian ja ylikirjanpitäjä hengenheimolaisineen ja
-suosikkineen sai eronsa. Niin oli asia, kuin kapteeni Turnbull
-sai Jaakon kirjeen, jossa Jaakko ilmoitti väkisin joutumisensa
-laivamieheksi. Kapteeni ei voinut mitään Jaakon vapauttamiseksi, mutta
-tiesi herra Drummondilla olevan mahtavia ystäviä amiraalivirastossa ja
-riensi heti hänen luoksensa. Tietysti ilmoitti herra Drummond ilolla
-olevansa valmis tekemään, minkä voi Jaakon vapauttamiseksi, hän kun oli
-häntä niin väärin käsittänyt; ja miten se onnistui, olemme jo edellä
-saaneet tietää.
-
-Jaakkoa oikein hävetti kuullessaan vanhalta ystävältänsä, miten
-paljosta hänen tuli kiittää herra Drummondia, jota kohtaan hän oli
-ollut niin leppymätön. Hän ei viipynyt, vaan meni heti kapteeni
-Turnbullin kanssa hänen luoksensa häntä kiittämään.
-
-Vastaanotto vanhassa, rakastetussa talossa oli erittäin ystävällinen ja
-hellä.
-
-"Minua ilahuttaa, Jaakko", virkkoi herra Drummond hänelle vastaan,
-"että jälleen näen sinut luonani. Minä olin erehtynyt sinusta ja tehnyt
-sinulle vääryyttä."
-
-"Herra Drummond!" vastasi Jaakko, "mitenkä kaikki muistuttaa minua
-entisistä ajoista ja kaikesta hyvyydestä, jota olette osoittaneet
-minulle! Te suojelitte minua orpona ollessani, kasvatitte minut ja
-jätitte minulle kotinne kodiksi ja tarkoititte parastani tulevaisuuteni
-suhteen. Ei olisi minun pitänyt milloinkaan unhottaa sitä; ei olisi
-minun pitänyt koskaan antaa tunteilleni liiaksi valtaa, kuten olen
-tehnyt, kun tunsin olevani loukattu. Ja siitäkin, että nyt vapaana
-miehenä seison edessänne, on minun teitä kiittäminen. Minä olen
-syyllinen, herra Drummond, ja teiltä pyydän sitä anteeksi!"
-
-Kuumia kyyneliä valui Jaakon silmistä ja rouva Drummondkin ynnä Saara,
-joka oli kasvanut ihanaksi neidoksi, itkivät.
-
-"Me olemme molemmat syylliset, rakas Jaakko; jättäkäämme mennyt aika",
-sanoi herra Drummond, levittäen kätensä ja sulkien Jaakon innokkaasti
-syliinsä.
-
-Ja nyt, hyvä lukijani, olemme päässeet kertomuksemme loppuun. Vähän
-vain on enää lisättävää. Jaakko ei enää ruvennut lautturiksi, vaan
-herra Drummondin kirjuriksi, jossa toimessaan hän tuli niin eteväksi,
-että herra Drummond myöhemmin otti hänet kauppakumppaniksensa. Saara
-oli säilyttänyt hellät tunteensa orpopoikaa kohtaan ja meni hänelle
-aviovaimoksi hänen tultuansa mieheksi. Kapteeni Turnbull pysyi
-myöhään kuolemaansa saakka Jaakon isällisenä ystävänä ja osoitti
-kiitollisuuttansa henkensä pelastajalle vielä kuolemassansakin
-määräämällä hänet koko suuren omaisuutensa perijäksi.
-
-
-
-
-*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK REHTI-JAAKKO ***
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the
-United States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for an eBook, except by following
-the terms of the trademark license, including paying royalties for use
-of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
-copies of this eBook, complying with the trademark license is very
-easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
-of derivative works, reports, performances and research. Project
-Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may
-do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
-by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
-license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country other than the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you will have to check the laws of the country where
-  you are located before using this eBook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm website
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that:
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
-the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set
-forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West,
-Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
-to date contact information can be found at the Foundation's website
-and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without
-widespread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our website which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This website includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/68505-0.zip b/old/68505-0.zip
deleted file mode 100644
index d900646..0000000
--- a/old/68505-0.zip
+++ /dev/null