diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/68415-0.txt | 9511 | ||||
| -rw-r--r-- | old/68415-0.zip | bin | 206475 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 9511 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..6929526 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #68415 (https://www.gutenberg.org/ebooks/68415) diff --git a/old/68415-0.txt b/old/68415-0.txt deleted file mode 100644 index 06897fb..0000000 --- a/old/68415-0.txt +++ /dev/null @@ -1,9511 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Vaaliheimolaiset, by Johan Wolfgang -von Goethe - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Vaaliheimolaiset - Romaani - -Author: Johan Wolfgang von Goethe - -Translator: J. Hollo - -Release Date: June 27, 2022 [eBook #68415] - -Language: Finnish - -Produced by: Juha Kiuru and Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VAALIHEIMOLAISET *** - - - - - -VAALIHEIMOLAISET - -Romaani - - -Kirj. - -JOHANN WOLFGANG VON GOETHE - - -Suomentanut - -J. Hollo - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1923. - - - - - - -ENSIMMÄINEN OSA. - - - - -ENSIMMÄINEN LUKU. - - -Eduard — niin nimitämme erästä varakasta, parhaassa miehuudeniässänsä -olevaa paronia — Eduard oli viettänyt huhtikuisen ehtoopäivän -kauneimmat hetket taimistossansa uitellen tuoreina säilyneitä oksaksia -nuoriin runkoihin. Vast'ikään askarruksensa päätettyään hän sijoitti -kojeensa koteloon ja tarkasteli työtänsä hyvillä mielin, kun puutarhuri -astui hänen luoksensa iloiten isännän osaaottavasta uutteruudesta. - -Etkö ole nähnyt vaimoani? kysyi Eduard valmistautuen lähtemään -kauemmaksi. - -Tuolla uusilla istutuksilla, vastasi puutarhuri. Sammalmaja, jonka hän -on rakentanut kallionkupeeseen, linnaa vastapäätä, valmistuu tänään. Se -on tullut kaunis kaikin puolin ja miellyttää varmaan teidän armoanne. -Näköala on kerrassaan hyvä: alhaalla kylä, hieman oikealla kirkko, -jonka torninhuippua katse hipaisee; vastapäätä linna ja puutarhat. - -Aivan oikein, virkkoi Eduard; tuolta muutaman askelen päästä saatoin -nähdä miehet sitä rakentamassa. - -Sitten, jatkoi puutarhuri, avautuu oikealla laakso, ja katse liitää -yli reheväin lehtoniittyjen heleään kaukaisuuteen. Kalliorinteen -polku on sievästi suunniteltu. Armollinen rouva osaa asiansa; hänen -käskettävänään tekee työtä ilomielin. - -Mene hänen luoksensa, sanoi Eduard, ja pyydä häntä odottamaan minua. -Sano hänelle, että haluan nähdä uudet rakennelmat ja nauttia niistä. - -Puutarhuri poistui kiireesti, Eduard pian hänen jäljessänsä. - -Hän asteli pengermiä alas, tarkasteli ohimennen kasvihuoneita ja -taimilavoja, kunnes saapui veden partaalle ja sitten porrasta pitkin -siihen kohtaan, missä uusille istutuksille johtava polku jakautui -kahteen haaraan. Hän väisti toisen, joka suuntautui poikki kirkkomaan -jokseenkin suoraan kohti kallionseinämää, ja lähti kulkemaan toista, -joka hieman avarammin kaartein suikersi vasemmalla loivasti ylöspäin -halki leppoisan viidakon; molempain yhtymäkohdassa hän istahti -hetkiseksi soveliaasti sijoitetulle penkille, lähti sitten astelemaan -varsinaista polkua ja saapui vihdoin, toisinaan jyrkemmin toisinaan -loivemmin kohoavan tien monenlaisista portaista ja askelmista -suoriutuen, sammalmajalle. - -Charlotta tervehti miestänsä ovella ja sijoitti hänet istumaan siten, -että hän voi yhdellä silmäyksellä havaita ne eri kuvat, jotka näyttivät -maiseman ikäänkuin kehystettynä. Eduard oli mielissään ja toivoi kevään -piankin luovan kaikkialle vielä runsaampaa vehmautta. - -Minulla on yksi ainoa muistutuksen aihe, lisäsi hän: maja tuntuu -minusta hieman ahtaalta. - -Meille kahdelle siinä sentään on tilaa, vastasi Charlotta. - -Epäilemättä, virkkoi Eduard, saattaisipa olla sijaa vielä -kolmannellekin. - -Miks'ei, sanoi Charlotta, jopa neljännellekin. Suurempia seuroja varten -varaamme toiset paikat. - -Kun nyt olemme täällä kahden kesken, kenenkään häiritsemättä, virkkoi -Eduard, niin tunnustan, että minulla on jo muutamia aikoja ollut -sydämelläni jotakin, mikä minun pitäisi ja tekisi mielikin sinulle -uskoa, kunhan se vain luonnistuisi. - -Olen jotakin sellaista huomannut, vastasi Charlotta. - -Ja tunnustanpa, jatkoi Eduard, että olisin kenties vaiennut vieläkin -kauemmin, ellei postinkuljettaja minua huomenna varhain ahdistaisi, -ellei meidän olisi päästävä jo tänään päätökseen. - -Mikä onkaan asiana? kysyi Charlotta ystävällisesti alkuun autellen. - -Se koskee ystäväämme kapteenia, vastasi Eduard. Tiedäthän, millaiseen -surulliseen asemaan hän, kuten moni muukin, on ilman omaa syytänsä -joutunut. Kovin tuskalliselta täytyy niin tietorikkaasta, kyvykkäästä -ja osaavasta miehestä toimettomana-olo tuntua, ja — sanonpa nyt -siekailematta mitä hänelle toivon: tahtoisin hänen tulevan joksikin -aikaa luoksemme. - -Asiaa on hyvin harkittava ja tarkasteltava useammalta eri kannalta, -virkkoi Charlotta. - -Olen valmis ilmaisemaan sinulle mielipiteeni, lausui Eduard. Hänen -viime kirjeessänsä huomaa ankaran apeamielisyyden hillittyä sävyä; -tosin hän ei ole missään puutteessa, sillä hän osaa rajoittaa -tarpeitansa, ja välttämättömimmästä olen minä pitänyt huolen; ei -häntä myöskään ahdista se, että on otettava minulta jotakin, sillä -me olemme elämämme varrella velkaantuneet toisillemme siinä määrin, -ettemme enää kykene laskemaan vastaaviemme ja vastattaviemme välistä -suhdetta — hänen varsinaisena kiusanansa on toimettomuus. Monipuolisen -sivistyksensä jokapäiväinen ja jokahetkinen käytteleminen toisten -hyödyksi on hänen ainoa huvinsa, jopa intohimonsakin. Ja nyt täytyisi -hänen tyytyä istumaan ristissä käsin tai ryhtyä edelleen opiskelemaan, -hankkimaan itsellensä uusia taitoja, koska ei voi käytellä niitä, -jotka täysin määrin omistaa, — sanalla sanoen, lapsukaiseni, asema -on kiusallinen, ja hän tuntee yksinäisyydessänsä sen painostuksen -kaksin-kolminkertaisena. - -Olen luullut, virkkoi Charlotta, että hänelle on tehty tarjouksia -useilta tahoilta. Kirjoitin itsekin hänestä monelle toimeliaalle -ystävälle ja ystävättärelle, ja mikäli tiedän, saivat kirjeeni jotakin -aikaan. - -Aivan oikein, vastasi Eduard; mutta nuo eri mahdollisuudet, nuo -tarjoukset aiheuttivat nekin hänelle uutta kiusaa, uutta levottomuutta. -Tarjoutuneet olosuhteet ovat kaikki sopimattomia. Hän ei saa toimia, -vaikuttaa; hänen on uhrauduttava, uhrattava aikansa, periaatteensa, -oma olotapansa, ja se on hänelle mahdotonta. Mitä enemmän tätä kaikkea -harkitsen, mitä paremmin sen tunnen, sitä hartaammin haluan saada hänet -luoksemme. - -Menettelet varsin kauniisti ja rakastettavasti ajatellessasi niin -myötätuntoisesti ystäväsi tilaa, vastasi Charlotta, mutta sallinet -minun kehoittaa sinua muistamaan myöskin itseäsi, meitä. - -Olen sen tehnyt, vastasi Eduard. Hänen läheisyydestänsä voimme odottaa -koituvan itsellemme pelkkää etua ja mielihyvää. En tahdo puhua mitään -kuluistani, jotka joka tapauksessa muodostuvat vähäisiksi, jos hän -muuttaa luoksemme, — varsinkin kun samalla otan huomioon, ettei hänen -täälläolonsa aiheuta meille mitään hankaluutta. Hän voi asua linnan -oikeassa kylkirakennuksessa, ja kaikki muu järjestyy itsestänsä. Mitä -se hänelle merkitseekään ja kuinka paljon hauskuutta tarjookaan meille -hänen seuransa, hauskuutta, vieläpä hyötyäkin! Olen jo aikoja sitten -halunnut mittauttaa tilukseni ja koko tämän tienoon; hän ottaa asian -huoleksensa ja ohjaa mittaustyöt. Sinä aiot ryhtyä itse hoitamaan -tiluksia, kunhan nykyisten vuokraajien vuodet ovat menneet. Arveluttava -yritys! Mutta hän voi varmaan auttaa meitä hankkimaan itsellemme koko -joukon esitietoja! Tunnen liiankin selvästi, että minulta puuttuu -hänenlaisensa mies. Maalaisilla on asiaankuuluvat tiedot, mutta heidän -esityksensä ei ole selvää eikä vilpitöntä. Kaupunkien ja korkeakoulujen -oppilaat puhuvat kyllä selvästi ja moitteettomasti, mutta heiltä -puuttuu asian välitön oivallus. Ystävältäni voin odottaa kumpaakin, ja -lisäksi johtuu asiasta vielä satoja muita mieluisia suhteita, jotka -koskevat sinuakin, ja joista arvaan koituvan paljon hyvää. Nyt kiitän -sinua siitä, että olet minua hyväntahtoisesti kuunnellut; lausu sinä -puolestasi vapaasti ja seikkaperäisesti ajatuksesi, sano, mitä sinulla -on sanottavana, minä en keskeytä. - -Olkoon menneeksi, virkkoi Charlotta: niinpä esitän aluksi erään -yleisen huomautuksen. Miehet ajattelevat lähinnä nykyisyyteen kuuluvia -yksityisseikkoja ja tekevät aivan oikein, koska heidän on määrä toimia, -vaikuttaa, naiset sitävastoin enemmän kaikkea, mikä elämässä kuuluu -yhteen, ja menettelevät yhtä oikein, koska heidän ja heidän perheensä -kohtalo liittyy tuohon yhteyteen ja koska heiltä vaaditaan juuri -tuota yhteenkuuluvaista. Luokaamme siis silmäys nykyiseen samoinkuin -menneeseenkin elämäämme, ja sinä olet myöntävä, ettei kapteenin tänne -kutsuminen sovi aivan hyvin meidän tarkoituksiimme, suunnitelmiimme ja -järjestelyihimme. - -Kuinka mielelläni ajattelenkaan varhaisinta suhdettamme! Me, nuoret -ihmiset, rakastimme toisiamme hellästi, meidät erotettiin, sinut -minusta, koska isäsi, joka kyltymättä himoitsi varallisuutta, liitti -sinut melkoista vanhempaan, rikkaaseen naishenkilöön, minut sinusta, -sillä minun täytyi erikoisitta toiveitta ojentaa käteni varakkaalle -miehelle, jota en rakastanut, mutta kunnioitin. Me vapauduimme jälleen; -sinä aikaisemmin, äitisi jätettyä sinulle perinnöksi suuren omaisuuden, -minä myöhemmin, juuri niihin aikoihin, kun palasit matkoiltasi. Niin -löysimme toisemme jälleen. Me iloitsimme muistoistamme, rakastimme -niitä, saimme elää häiritsemättä yhdessä. Sinä vaadit liittoa; minä -en kohta suostunut, sillä kun olemme suunnilleen samanikäiset, olen -minä naisena vanhentunut, sinä miehenä et. Vihdoin en kumminkaan -tahtonut sinulta evätä sitä, mitä näytit pitävän elämäsi ainoana -onnena. Sinä tahdoit toipua rinnallani kaikista hovissa, sotaväessä -ja matkoilla kokemistasi levottomuuksista, tahdoit malttaa mielesi, -nauttia elämästä, mutta vain minun kerallani. Ainoan tyttäreni minä -sijoitin koulukotiin, jossa hän tosin on sivistynyt monipuolisemmin -kuin maalla eläen olisi käynyt päinsä, enkä ainoastaan häntä, vaan -Ottiliankin, rakkaan veljentyttäreni, jolle kenties olisi ollut parasta -saada kasvaa opastukseni alaisena auttajakseni talousaskareissa. Kaikki -tämä tapahtui sinun suostumuksellasi, vain siinä tarkoituksessa, että -saisimme elää häiritsemättä, jotta voisimme rauhassa nauttia varhain -ikävöiden kaipaamaamme, vihdoin myöhään saavuttamaamme onnea. Niin -aloitimme maalla-olomme. Minä otin hoitaakseni sisäiset asiat, sinä -ulkoiset ja sen, mikä koskee kokonaisuutta. Minä olen järjestäytynyt -noudattamaan kaikessa toivomuksiasi, elämään yksin sinua varten; -koettakaamme ainakin toistaiseksi, missä määrin voimme tulla toimeen -kahden. - -Koska yhteenkuuluvainen, kuten sanoit, on teidän varsinainen -elementtinne, virkkoi Eduard, ei tosiaankaan pidä kuunnella teitä -yhteen menoon, tai täytyy suostua myöntämään, että olette oikeassa; -niinpä myönnänkin olleesi oikeassa aina tähän päivään asti. Se -perustus, jonka olemme toistaiseksi luoneet elämäämme varten, on -laadultansa hyvä, mutta eikö meidän ole mitään enempää sen varaan -rakennettava ja eikö siitä pidä sukeutua mitään sen enempää? Teemmekö -mitä teemme, minä puutarhassa, sinä puistossa, vain erakkoja varten? - -Olet oikeassa, vastasi Charlotta, epäilemättä! On vain varottava -tuomasta taloon mitään estävää, vierasta. Ajattelehan, että -päätöksemme, myöskin mitä seurusteluun tulee, koskevat tavallansa -vain kahdenkeskistä yhdessäoloamme. Sinä aioit aluksi esittää minulle -matkapäiväkirjasi oikeassa järjestyksessä, saattaa samalla kuntoon -monia siihen kuuluvia papereita ja minun kerallani, minun avullani -kerätä noista verrattomista, mutta sekasortoisista vihkosista ja -lehdistä meitä ja muita ilahduttavan kokonaisuuden. Minä lupasin, -auttaa sinua jäljentämisessä, ja me ajattelimme saavamme mukavasti, -somasti, miellyttävästi ja kotoisesti matkailla muistoissa halki -sen maailman, jota meidän ei suotu yhdessä nähdä. Niin, olemmehan -jo aloittaneetkin. Sitäpaitsi olet iltaisin ottanut jälleen esille -huilusi, soittelemme yhdessä, minä klaveeria. Naapurit käyvät meillä -vieraissa, samoin me naapureissa. Minä ainakin olen kutonut itselleni -kaikesta tästä ensimmäisen kesän, jonka olen eläissäni ajatellut -viettää iloiten ja nauttien. - -Kunhan ei, virkkoi Eduard otsaansa pyyhkien, kaiken hellästi ja -järkevästi kertomasi ohella alinomaa johtuisi mieleeni se ajatus, ettei -kapteenin täälläolo mitään tärvelisi, vaan pikemmin toisi kaikkeen -vauhtia ja uutta elämää. Hän on suorittanut osittain samat vaellukset -kuin minä, hänkin on, omalla tavallansa, havainnut monta seikkaa: -me käyttelemme yhteisiä kokemuksiamme ja saamme aikaan sitä ehomman -kokonaisuuden. - -Salli siis minun avoimesti tunnustaa, vastasi Charlotta hieman -kärsimättömästi, että tunteeni puhuu tuota aietta vastaan, että jokin -aavistus ennustaa minulle siitä kaikkea muuta kuin hyvää. - -Kukapa teitä naisia vastustelemaan: aluksi esiinnytte niin -ymmärtäväisinä, ettei voi sanoa mitään vastaan, sitten niin hellinä, -että myöntyy mielelläänkin, niin tunteellisina, että varoo teitä -loukkaamasta, niin aavistelevaisina, että säikähtää. - -Minä en ole taikauskoinen, virkkoi Charlotta, enkä välitä mitään -tuollaisista hämäristä vaikutteista, elleivät ne ole mitään muuta, -mutta ne ovat enimmäkseen tajuttomia muistoja niistä onnellisista tai -onnettomista seurauksista, joita omat tai toisten suorittamat teot ovat -kokemuksiksemme aiheuttaneet. Missään olotilassa ei ole mitään niin -merkitsevää kuin kolmannen väliintulo. Olen nähnyt ystäviä, sisaruksia, -rakastavaisia, aviopuolisoita, joiden välinen suhde kerrassaan muuttui, -joiden asema täydellisesti vaihtui jonkun kolmannen henkilön tultua -sattumalta tai kutsuttuna heidän olokehäänsä. - -Sellaista voinee sattua, vastasi Eduard, ihmisille, joiden elämä on -hämärässä haparoimista, ei niille, jotka kokemuksen kirkastamina ovat -paremmin tietoiset itsestänsä. - -Tietoisuus, rakkaani, virkkoi Charlotta, on riittämätön ase, vieläpä -toisinaan vaarallinenkin käyttelijällensä, ja kaikesta tästä selviää -ainakin se, ettei meidän pidä hätäillä. Suo minulle vielä muutamia -päiviä, älä tee heti päätöstäsi! - -Asia on sillä kannalla, vastasi Eduard, että me hätäilemme vielä -monenkin päivän kuluttua. Olemme vuorotellen esittäneet syyt asian -puolesta ja sitä vastaan; kaikki riippuu ratkaisusta, ja niin ollen -olisi tosiaankin parasta uskoa se arvan huomaan. - -Minä tiedän, että mielelläsi lyöt vetoa tai heität arpaa epävarmoissa -tapauksissa, virkkoi Charlotta, mutta näin vakavassa asiassa pitäisin -sitä uhkamielisyytenä. - -Mitä sitten kirjoitan kapteenille? huudahti Eduard. Minun näet on heti -ryhdyttävä kirjettä sommittelemaan. - -Kirjoita rauhallinen, järkevä, lohdullinen kirje, vastasi Charlotta. - -Toisin sanoen ei mitään, virkkoi Eduard. - -Ja kumminkin, huomautti Charlotta, on useissa tapauksissa välttämätöntä -ja ystävällistä mieluummin kirjoittaa jotakin, vaikkapa ei mitään, kuin -olla kirjoittamatta. - - - - -TOINEN LUKU. - - -Eduard oli jälleen yksin, omassa huoneessaan. Elämänkohtaloiden -muistuminen Charlottan niistä kertoessa, heidän keskinäisen tilansa -ja aikomustensa kuvaileminen, oli miellyttävästi liikuttanut hänen -herkkää mieltänsä. Hän oli tuntenut itsensä Charlottan läheisyydessä, -hänen seurassansa niin onnelliseksi, että suunnitteli ystävällisen, -osaaottavan, mutta rauhallisen ja mihinkään viittaamattoman kirjeen -kapteenille. Mutta kun hän sitten astui kirjoituspöydän luo ja otti -käteensä ystävän kirjeen lukeaksensa sen vielä kerran, johtui hänen -mieleensä kohta tuon oivallisen miehen surullinen tila; kaikki ne -tunnot, jotka olivat häntä näinä päivinä rasittaneet, heräsivät -jälleen eloon, ja hänestä näytti mahdottomalta jättää ystävä niin -huolestuttavaan olotilaan. - -Eduard ei ollut tottunut mistään kieltäytymään. Nuoruudesta saakka -rikkaiden vanhempien ainoa, hemmoiteltu lapsi, vanhempien, jotka -osasivat suostutella hänet omituiseen, mutta erittäin edulliseen -avioliittoon paljoa vanhemman naishenkilön kanssa, joka hänkin -kaikin tavoin miestänsä sukoili yrittäen mitä suurimmalla autiudella -palkita hänen hyvää käytöstänsä, vaimon pian kuoltua oma herransa, -matkoilla riippumaton, jokainen vaihtelu, jokainen muutos vallassansa, -mitään liiallista tahtomatta, mutta paljon ja monenlaista tahtoen, -ujostelematon, avulias, uljas ja urhoollinenkin, jos niin vaadittiin, -— sellainen hän oli, ja mikäpä maailmassa olisikaan voinut asettua -vastustelemaan hänen toivomuksiansa! - -Tähän saakka kaikki oli käynyt hänen mielensä mukaisesti; olipa hän -voittanut vihdoin Charlottankin omaksensa itsepintaisen, kerrassaan -romaanimaisen uskollisuutensa nojalla, ja nyt hän tunsi itseänsä -ensi kerran vastustettavan, ensi kerran estettävän, nyt, kun hän oli -parhaillaan aikeissa kutsua luoksensa nuoruudenystävänsä ja tavallaan -piirtää täydelliseksi olemisensa kehän. - -Hän oli nyreissänsä, kärsimätön, tarttui muutaman kerran kynään ja -laski sen taas kädestänsä, koska ei päässyt itsensä kanssa sovintoon -siitä, mitä oli kirjoitettava. Vastoin vaimonsa toivomuksia hän -ei tahtonut, hänen kehoituksensa mukaisesti ei voinut kirjoittaa: -rauhallisen kirjeen sepittäminen vallitsevassa rauhattomassa -mielentilassa olisi käynyt hänelle kerrassaan mahdottomaksi. Oli -luonnollisinta, että hän koetti saada asian siirtymään tuonnemmaksi. -Muutamin sanoin hän pyysi anteeksi ystävältänsä, ettei ollut näinä -päivinä kirjoittanut ja ettei kirjoita tänäänkään seikkaperäisesti, ja -lupasi lähettää ensi tilassa merkitsevämmän, rauhoittavan sanoman. - -Seuraavana päivänä, kun Charlotta ja Eduard kävelyllä ollessaan osuivat -eiliseen paikkaan, käytti ensinmainittu tilaisuutta aloittaakseen -jälleen keskustelun, ehkäpä siinä vakaumuksessa, että jonkin aikeen -tylsentää varmimmin siitä usein puhumalla. - -Eduardille oli asiaan palaaminen mieluista. Hän lausui ajatuksensa, -kuten ainakin, ystävällisesti ja sievästi, sillä joskin hän, herkkä kun -oli, helposti kiivastui, kun hänen vilkas halunsa kävi tungettelevaksi, -kun hänen itsepintaisuutensa saattoi herättää kärsimättömyyttä, -lievensi kuitenkin hänen kaikkia lausumiansa toisen ehdoton säästäminen -siinä määrin, että häntä täytyi yhä pitää rakastettavana, vaikka hän -samalla olikin jo vaivaksi. - -Niinmuodoin hän sai Charlottan tänä huomenhetkenä ensin mitä -hilpeimmälle mielelle ja sitten viehkein sanankääntein kerrassaan -hämmennyksiin, niin että hän vihdoin huudahti: tahdot varmaan saada -minut myöntämään rakastajalle sen, minkä olen mieheltäni evännyt. - -Joka tapauksessa, rakkaani, jatkoi Charlotta, sinun tulee havaita, -etteivät ystävälliset, eloisasti esitetyt toivelmasi jätä minua -kylmäksi, koskemattomaksi. Ne pakottavat minut tunnustukseen. Olen -salannut sinulta tähän saakka erään asian. Minä olen samanlaisessa -asemassa kuin sinä ja olen jo käytellyt itseni hillitsemiseksi samaa -väkivaltaa, jota nyt suosittelen sinulle. - -Sepä joltakin kuuluu, virkkoi Eduard; havaitsenpa, että aviosäädyssä -täytyy toisinaan kiistellä, sillä siten voi saada jotakin tietää -toisistansa. - -Tiedä siis, sanoi Charlotta, että minä olen Ottiliaan nähden samassa -asemassa kuin sinä kapteeniin. Minulle on kovin epämieluista tietää -rakkaan lapsen olevan koulukodissa, missä olosuhteet häntä kovin -painostavat. Kun Luciana, tyttäreni, joka on syntynyt suurta maailmaa -varten, juuri sitä varten itseänsä siellä sivistää, kun hän vallitsee -kieliä, historiaa ja mitä muita tietoja hänelle siellä jaettaneenkaan, -leikkien kuin nuotteja ja variatsioneja, jotka hän soittaa suoraan -lehdestä, kun hän vilkasluontoisena ja hyvämuistisena niin sanoakseni -unohtaa kaikki ja silmänräpäyksessä kaikki muistaa, kun hän vapaan -käytöksensä, viehkeän tanssinsa ja soveliaan, kepeän keskustelutaitonsa -nojalla eduksensa eroaa kaikista muista ja synnynnäisen, vallitsevan -olemuksensa varassa pääsee tuon vähäisen piirin kuningattareksi, kun -laitoksen johtajatar pitää häntä pienenä jumalattarena, joka vasta -hänen hoidossansa pääsee oikein kehittymään, tuottamaan hänelle -kunniaa, hankkimaan luottamusta ja joukon uusia oppilaita, kun -hänen kirjeittensä ja kuukausikertomustensa ensimmäiset sivut aina -ovat sellaiselle oivalliselle lapselle viritettyä ylistyslaulua, -jonka minä osaan varsin hyvin kääntää omaksi proosakseni, niin on -sitävastoin kaikki se, mitä hän lopuksi Ottiliasta mainitsee, pelkkää -anteeksipyytelyä, että muuten niin kauniisti kasvava neito ei tahdo -kehittyä, ei ilmaise mitään kykyjä eikä tietoja. Hänen vähäiset -lisähuomautuksensa eivät nekään ole minulle mitenkään arvoituksellisia, -koska havaitsen tämän rakkaan lapsen olevan luonteeltansa ilmetty -äitinsä, minun paras ystäväni, joka on kasvanut minun kerallani -ja jonka tyttärestä minä, jos saisin olla kasvattajattarena tai -katsastajattarena, varmaan tahtoisin kehittää verrattoman olennon. - -Koska tuo kumminkaan ei sovi suunnitelmaamme ja koska elämänsuhteitansa -ei saa kovin ravistella, tuoda niihin alinomaa jotakin uutta, niin -mieluummin siedän tuon, voitanpa epämieluisan tuntoni silloinkin, -kun tyttäreni, joka varsin hyvin tietää Ottilia-paran kerrassaan -riippuvan meistä, käyttelee edullisempaa asemaansa ylimielisesti hänen -vahingoksensa, siten tavallansa tuhoten meidän hyväntyömme. - -Mutta kukapa onkaan niin sivistynyt, ettei koskaan käyttele -etevämmyyttänsä armottomalla tavalla toisten vahingoksi? Kukapa on niin -korkealla, ettei hän sellaisen painostuksen alaisena joudu monesti -kärsimään? Näissä koettelemuksissa Ottilian arvo kasvaa; mutta oikein -oivallettuani hänen kiusallisen asemansa olen nähnyt vaivaa saadakseni -hänet sijoitetuksi jonnekin muualle. Odotan vastausta joka hetki -saapuvaksi, ja sitten en enää epäröi. Niin on minun laitani, rakkaani. -Kuten näet, kannamme kumpikin uskollisessa, ystävällisessä sydämessä -samoja murheita. Kantakaamme ne yhdessä, koska ne eivät voi toisiansa -kumota. - -Me olemme omituisia ihmisiä, virkkoi Eduard hymyillen. Kunhan saamme -murheemme aiheen nykyisyydestä karkoitetuksi, luulemme siitä jo -lopullisesti suoriutuneemme. Suuressa mittakaavassa voimme uhrata -paljonkin, mutta yksityiskohtainen antaumus on asia, johon harvoin -kykenemme. Niin oli äitinikin laita. Niin kauan kuin poikasena -ja nuorukaisena elelin hänen luonansa, hän ei voinut irtautua -hetkellisistä huolistansa. Jos myöhästyin palatessani ratsastamasta, -niin minulle oli varmaan sattunut jokin onnettomuus, jos sadekuuro -minut kasteli, oli varma kuume minua odottamassa. Sitten matkustin -pois, etäännyin hänestä, ja nyt tuntui siltä, kuin olisin tuskin -kuulunut hänen elämänsä piiriin. - -Tarkemmin katsoen, jatkoi hän, menettelemme kumpikin typerästi ja -anteeksiantamattomasti jättäessämme kaksi mitä jalointa olentoa, -jotka ovat kovin lähellä sydäntämme, huoleen ja painostukseen, -vain välttääksemme kaiken vaaranalaisuuden. Ellei tätä nimitetä -itsekkyydeksi, niin mitä sitten! Ota sinä Ottilia, anna minulle -kapteeni, ja olkoon koe tehty Jumalan nimessä! - -Voisihan sen vielä uskaltaakin, virkkoi Charlotta mietteissään, -jos vaara koskisi ainoastaan meitä. Mutta luuletko, että olisi -suotavaa kutsua samaan taloon asumaan kapteeni ja Ottilia, mies joka -on suunnilleen sinun iälläsi, siinä iässä — lausun sinulle tämän -imarteluni ihan peittelemättä — jolloin mies vasta kelpaa rakastamaan -ja on rakastamisen arvoinen, ja sellainen verraton tyttö kuin Ottilia? - -Enpä muuten tiedä, vastasi Eduard, kuinka voit asettaa Ottilian niin -korkealle! Ainoastaan siten saan sen itselleni selitetyksi, että hän on -perinyt alkujansa hänen äitiinsä kohdistuneen kiintymyksesi. Sievä hän -tosin on, ja minä muistan kapteenin kiinnittäneen huomiotani häneen, -kun vuosi sitten palasimme ja kohtasimme hänet kerallasi tätisi luona. -Sievä hän on, varsinkin ovat hänen silmänsä kauniit, mutta en voi sanoa -niiden vähintäkään minuun vaikuttaneen. - -Se on sangen kiitettävää, virkkoi Charlotta, sillä olinhan siellä -minäkin, ja vaikka hän onkin minua paljon nuorempi, viehätti sinua -iäkkäämmän ystävättären seura siinä määrin, että kehkeytyvä, lupaava -kauneus jäi sinulta havaitsematta. Se kuuluu sekin olemukseesi, jonka -vuoksi mielelläni jään elämään kanssasi. - -Miten avoimesti Charlotta näyttikin puhuvan, salasi hän sentään -jotakin. Hän näet oli silloin tahallansa esitellyt Ottilian matkoilta -palanneelle Eduardille toimittaakseen rakkaan kasvattityttärensä hyviin -naimisiin; itseänsä hän ei ollut enää ajatellut. Kapteeniakin oli -kehoitettu kiinnittämään Eduardin huomiota häneen, mutta Eduard, joka -jäykästi säilytti mielessään vanhaa rakkauttansa, ei katsonut oikeaan -eikä vasempaan, olihan vain onnellinen siinä tunnossa, että vihdoinkin -kävi mahdolliseksi voittaa itsellensä hartaasti toivottu ja tapausten -sarjan näennäisesti iäksi saavuttamattomiin siirtämä onni. - -Aviopuolisot olivat parhaillaan aikeissa lähteä uusien -puistoviljelysten halki linnaan päin, kun eräs palvelija kiireesti -asteli heitä vastaan ja naurussa suin huusi jo loitolta: Kunpa teidän -armonne piankin ehtisivät alas! Herra Mittler on ajaa karauttanut -linnan pihaan. Hän huusi meidät kaikki kokoon, käski etsiä teidät, -kysyä, onko tarpeen. Olenko tarpeen? huusi hän jälkeemme: kuuletteko, -mutta nopeasti, nopeasti! - -Se leikkisä mies! huudahti Eduard. Eikö hän saavukin otolliseen aikaan, -Charlotta? Nopeasti takaisin, käski hän palvelijaa, sano hänelle, että -hän on ylen tarpeellinen! Astukoon vain alas satulasta. Ottakaa hevonen -hoitoonne, viekää mies saliin, asettakaa hänen eteensä aamiaista; me -tulemme aivan kohta. - -Mennään lyhyintä tietä, sanoi hän vaimollensa ja lähti kulkemaan halki -kirkkomaan johtavaa polkua, jota hän muuten kartteli. Mutta kovin -hän oli ihmeissään, kun näki Charlottan sielläkin pitäneen huolta -tunteiden vaatimuksista. Mahdollisimman säästävästi käsitellen vanhoja -muistomerkkejä hän oli osannut tasoitella ja järjestää kaikki niin -hyvin, että kalmisto näytti miellyttävältä paikalta, jossa katse ja -mielikuvitus kernaasti viivähtivät. - -Vanhimmillekin kiville hän oli suonut niille kuuluvan kunnian. -Ne olivat vuosiensa mukaisessa järjestyksessä kiviaitaa vasten -nojaamassa, siihen liitettyinä tai muualle sovitettuina; temppelin -korkea kivijalkakin oli niiden avulla moninkertaistettu ja koristettu. -Astuessaan pienestä veräjästä kirkkotarhaan Eduard tunsi omituista -hämmästystä; hän puristi Charlottan kättä, ja hänen silmässänsä näkyi -kyynel. - -Mutta pian heidät karkoitti pois hassunkurinen vieras. Hän näet ei -ollut mitenkään jaksanut rauhassa odottaa, vaan oli ratsastanut täyttä -karkua kylän halki kirkkomaan veräjälle asti, mihin pysähtyi huutaen -ystävillensä: Ettehän pidä minua pilkkananne? Jos tosiaankin olen -tarpeen, niin jään tänne päivälliseen asti. Älkää viivyttäkö minua; -minulla on tänään vielä paljon tekemistä. - -Koska olette vaivautunut näin kauas, huusi hänelle Eduard, niin -ratsastakaa saman tien sisään, jotta kohtaamme toisemme ankarassa -paikassa, ja katsokaa, miten kauniisti Charlotta on tämän murheen -koristanut. - -Sinne sisään, huusi ratsastaja, en tule ratsain, en vaunuissa enkä -jalkaisinkaan. Ne siellä lepäävät rauhassa, heidän kanssaan minulla ei -ole mitään tekemistä. Täytyyhän minun suostua siihen, että retuuttavat -minut kerran sisään jalat edellä. Onko siis tosi kysymyksessä? - -On kyllä, huusi Charlotta, totinen tosi! Ensi kerran nuoren -avioliittomme aikana olemme pulassa ja hämmingissä, josta emme kykene -omin neuvoin selviytymään. - -Eipä siltä näytä, virkkoi tulija, mutta tahdonpa uskoa mitä sanotte. -Jos pidätte minua pilkkananne, niin jätän teidät toiste omiin -hoiviinne. Tulkaa pian jäljessäni; hyötyköön hevoseni lepäämisestä. - -Pian olivat kaikki kolme linnan salissa, ateria kannettiin pöytään, ja -Mittler kertoi päivän töistänsä ja aikeistansa. Tämä omituinen mies -oli aikaisemmin ollut pappina ja oli uupumattomasti virassansa toimien -kunnostautunut hillitsemällä ja sovittamalla kaikenlaisia riitoja, -sekä kotoisia että naapurien välisiä, aluksi yksityisten henkilöiden, -sitten kokonaisten kuntain ja useiden tilanomistajien kesken. Hänen -virassaoloaikanansa ei ollut sattunut yhtäkään avioerotapausta, eikä -virastoja rasitettu niiltä main minkäänlaisilla riita-asioilla. -Hän havaitsi piankin, kuinka tarpeellinen hänelle oli lainopin -tunteminen. Niinpä hän ryhtyi kaikin tarmoin sitä opiskelemaan ja -tunsi pian vetävänsä vertoja taitavimmillekin asianajajille. Hänen -vaikutuspiirinsä avartui ihmeellisesti, ja oltiin jo aikeissa kutsua -hänet pääkaupunkiin, jotta saataisiin ylhäältä käsin päätökseen, -mitä hän oli alhaalta päin aloittanut, kun hänelle lankesi melkoinen -arpajaisvoitto, jolla hän osti itsellensä kohtalaisen maatilan, -antoi sen vuokralle ja teki siitä toimintansa keskipisteen, pitäen -vakaana periaatteenansa, tai pikemmin noudattaen vanhaa tottumusta -ja taipumusta, ettei viipynyt missään sellaisessa talossa, jossa ei -ollut mitään sovittamis- eikä auttamistilaisuutta. Ne, joissa nimien -merkitykset herättävät taikauskoisia ajatuksia, väittävät nimen Mittler -[Mittler = Välimies] ajaneen häntä tähän ylen ihmeelliseen tehtävään. - -Jälkiruoka oli kannettu pöytään, kun vieras vakavasti kehoitti -isäntäväkeänsä olemaan kauemmin salaamatta sanottaviansa, koska hänen -täytyi kohta kahvin juotuaan lähteä. Molemmat aviopuolisot esittivät -seikkaperäisesti tunnustuksensa, mutta hän oli tuskin päässyt asian -juoneen, kun hypähti harmistuneena pöydästä, riensi ikkunaan ja käski -satuloida hevosensa. - -Joko ette minua tunne, huudahti hän, ette minua ymmärrä, tahi olette -kovin ilkeämieliset, Onko tässä mitään riitaa? Tarvitaanko tässä mitään -apua? Luuletteko minun olevan olemassa neuvoja jaellakseni? Se on -typerin ammatti, mitä ihminen voi toimittaa. Neuvokoon kukin itseänsä -ja tehköön mitä ei voi tekemättä jättää. Jos asia luonnistuu, niin -iloitkoon viisaudestansa ja onnestansa, jos se epäonnistuu, niin minä -olen käytettävissä. Se, joka tahtoo päästä jostakin pahasta, tietää -aina mitä tahtoo, se, joka tahtoo nykyistä parempaa, on umpisokea — -niin kyllä, naurakaahan vain! — hän on sokkosilla, tavoittaa ehkä -jotakin, mutta mitä? Menetelkää miten tahdotte, ihan yhdentekevä! -Ottakaa ystävät luoksenne tai antakaa heidän pysyä poissa: kaikki -samantekevää! Kaikkein järkevimmän asian olen nähnyt epäonnistuvan, -kaikkein typerimmän onnistuvan. Älkää vaivatko päätänne, ja jos asia -päättyy jollakin tavoin huonosti, älkää sittenkään vaivatko päätänne. -Lähettäkää vain noutamaan minut, niin apu tulee. Siihen saakka: -palvelijanne! - -Sitten hän ponnahti ratsunsa selkään suostumatta odottamaan kahvia. - -Tästä näet, virkkoi Charlotta, kuinka vähän kolmannesta henkilöstä -oikeastaan on hyötyä, ellei kahden läheisen henkilön välinen suhde ole -täysin tasapainossa. Olemmehan, jos mahdollista, entistäkin enemmän -ymmällä ja epätietoisina. - -Aviopuolisot kenties olisivat vielä jonkin aikaa epäröineet, ellei -olisi saapunut kapteenilta kirje vastaukseksi Eduardin viimeksi -lähettämään. Hän oli päättänyt ottaa vastaan erään tarjotun toimen, -vaikka se ei suinkaan ollut hänelle sovelias. Hänen piti ottaa osaa -ylhäisten ja rikkaiden ihmisten ikävystymiseen, jonka häivyttäminen -uskottiin hänen asiaksensa. - -Eduard käsitti koko jutun varsin hyvin ja kuvaili sitä sangen räikein -värein. Tahdommeko nähdä ystävämme joutuvan sellaiseen tilaan? huudahti -hän. Ethän voi olla niin säälimätön, Charlotta! - -Tuo kummallinen mies, meidän Mittlerimme, virkkoi Charlotta, on lopulta -sittenkin oikeassa. Kaikki sellaiset hankkeet ovat uhkayrityksiä. -Kukaan ihminen ei aavista, mitä siitä voi sukeutua. Sellaisista uusista -suhteista saattaa koitua onnen tai onnettomuuden runsaus, meidän -voimatta pitää sitä erikoisena ansionamme enempää kuin vikanammekaan. -En tunne olevani kyllin voimakas sinua kauemmin vastustaakseni. Tehdään -koe. Pyydän sinulta vain, että se suunnitellaan lyhytaikaiseksi. Salli -minun toimia hänen hyväksensä pontevammin kuin tähän asti ja käyttää -vaikutustani, kehoittaa tuttaviani hankkimaan hänelle paikan, joka voi -tuottaa hänelle jonkinlaista oman mielen mukaista tyydytystä. - -Eduard lausui puolisollensa mitä miellyttävimmällä tavalla hartaan -kiitollisuutensa. Hän riensi ilomielin kirjoittamaan ystävälleen -ehdotelmistansa. Charlottan täytyi ilmaista jälkilauselmassa -omakätisesti suostumuksensa ja liittää ystävälliset pyyntönsä miehensä -esittämiin. Hän kirjoitti notkean sirosti ja kohteliaasti, mutta -jotenkin hätäisesti, mikä muuten ei kuulunut hänen tapoihinsa. Sattuipa -vielä tavattomampaa: hän tärveli kirjeen pirahduttamalla siihen -mustetahran, joka sai hänet harmistumaan ja vain suureni, kun hän aikoi -pyyhkäistä sen pois. - -Eduard laski sen johdosta leikkiä, ja koska oli vielä tilaa, lisäsi -hän toisen jälkilauselman: ystävän piti näistä merkeistä havaita, -kuinka kärsimättömästi häntä odotettiin, ja toimittaa itsensä matkaan -siekailematta, pitäen esikuvanansa kirjeen sepittämisessä noudatettua -kiirettä. - -Lähetti oli tiessään, eikä Eduard osannut ilmaista kiitollisuuttansa -vakuuttavammin kuin alinomaa kehoittamalla Charlottaa antamaan heti -hakea Ottilian pois koulukodista. - -Hän pyysi asian tuonnemmaksi siirtämistä ja osasi tänä iltana -herättää Eduardissa halua musikaaliseen ajanvietteeseen. Charlotta -soitti hyvin klaveeria, Eduard vaivalloisemmin huilua, sillä vaikka -hän olikin ajoittain uutterasti harjoitellut, ei hänelle kumminkaan -ollut suotu sitä kärsivällisyyttä ja kestävyyttä, jota sellaisen -taidon täysi kehittäminen edellyttää. Senvuoksi hän suorittikin -osansa sangen epätasaisesti: toiset kohdat hyvin, kenties vain liian -nopeasti, toisissa hän taas pysähtyi, koska ei niitä hyvin osannut, ja -niinmuodoin olisi kenen muun tahansa ollut vaikea suoriutua duetista -hänen kerallansa. Mutta Charlotta osasi sopeutua asiaan; hän pysähtyi -ja tempautui jälleen hänen mukaansa toimien siten yht'aikaa kelpo -soitonjohtajana ja älykkäänä perheenemäntänä, jotka osaavat aina pitää -yllä yleistä säännönmukaisuutta, vaikka yksityiset säveljuoksutukset -eivät aina noudattaisikaan tahtia. - - - - -KOLMAS LUKU. - - -Kapteeni saapui. Hän oli ennen tuloansa lähettänyt erittäin järkevän -kirjeen, joka täydellisesti rauhoitti Charlottan mielen. Sellainen -viileä itsensä tunteminen, oman ja ystävien olokannan kirkas tajuaminen -herätti mitä valoisimpia ja kauneimpia toiveita. - -Ensimmäiset tunnit kuluivat, kuten tavallisesti käy ystävien kesken, -jotka eivät ole muutamiin aikoihin toisiansa nähneet, vilkkaassa, -melkeinpä uuvuttavassakin keskustelussa. Iltapuolella tehtiin -Charlottan kehoituksesta kävelyretki uudelle puistoalueelle. Tienoo -miellytti kapteenia, ja hän havaitsi kaikki ne kauneudet, jotka vasta -uusien teiden valmistuttua olivat tulleet nähtäviin ja nautittaviin. -Hänen katseensa oli harjaantunut ja samalla vaatimaton, ja vaikka -hän varsin hyvin tiesi, mikä oli suotavaa, ei hän kumminkaan, kuten -usein tapahtuu, aiheuttanut mielenapeutta henkilöille, jotka hänelle -näyttelivät omaa maailmaansa, vaatimalla enemmän kuin olosuhteet -myönsivät tai muistelemalla jotakin muualla näkemäänsä täydellisempää. - -Ehdittyänsä sammalmajalle he näkivät sen mitä hupaisimmin koristettuna, -tosin vain tekokukilla ja talvikeilla, mutta niiden joukkoon oli -sijoitettu niin kauniita kimppuja oikeata vehnää ja muita pellon -ja puutarhan tuotteita, että ne tuottivat kunniaa järjestelijänsä -taideaistille. - -Vaikka mieheni ei pidäkään siitä, että hänen syntymä- tai nimipäiväänsä -vietetään, virkkoi Charlotta, ei hän varmaankaan tänään minua moiti, -jos omistan nämä vähäiset seppeleet kolminkertaiselle juhlallemme. - -Kolminkertaiselle? huudahti Eduard. - -Epäilemättä! virkkoi Charlotta: ystävämme saapumista pidämme täydellä -syyllä juhlana, ja lisäksi, mitä tuskin lienette ajatelleet, on tänään -teidän molempien nimipäivä. Eikö nimenne ole Otto, toisen samoinkuin -toisenkin? - -Ystävykset ojensivat toisilleen kätensä yli pienen pöydän. Sinä -palautat mieleeni nuoruusaikaisen ystävyysseikan, sanoi Eduard. -Lapsuudessa meillä oli kummallakin tuo sievä lakoninen nimi, mutta -kun sitten asuimme samassa koulukodissa, luovutin sen vapaaehtoisesti -hänelle. - -Ylen suurta jalomielisyyttä et siinä asiassa kuitenkaan osoittanut, -virkkoi kapteeni. Muistan näet varsin hyvin, että nimi Eduard miellytti -sinua enemmän, ja totta onkin, että se kaikuu erikoisen sorealta, kun -sen kuulee miellyttäviltä huulilta. - -Niinpä he nyt istuivat kolmisin saman pienen pöydän ääressä, jonka -vaiheella Charlotta oli innokkaasti vastustanut vieraan tuloa. -Tyytyväinen Eduard ei tahtonut palauttaa vaimonsa mieleen noiden -hetkien muistoa, mutta ei kumminkaan voinut pidättyä sanomasta: -Olisihan tässä varsin hyvin sijaa vielä neljännellekin. - -Samassa kajahti linnasta metsätorvien ääni ikäänkuin todeksi myöntäen -ja vahvistaen toistensa seurassa viipyvien ystävysten hyväntahtoisuutta -ja hyviä toivelmia. Ääneti he sitä kuuntelivat, kukin itseensä -keräytyen ja tuntien oman onnensa kahdenkertaisena niin kauniissa -liitossa. - -Eduard keskeytti ensimmäisenä vaitiolon nousten seisaalleen ja -astuen ulos sammalmajan ovesta. Viekäämme ystävä heti korkeimmalle -näköpaikalle, sanoi hän Charlottalle, jottei hän luule koko -perintötilamme ja olosijamme rajoittuvan tähän ahtaaseen laaksoon; -ylhäällä katse liikkuu vapaammin ja rinta avartuu. - -Siinä tapauksessa, vastasi Charlotta, täytyy meidän vielä tällä kertaa -kiivetä vanhaa, hieman vaivalloista polkua; toivon kumminkin askelmaini -ja portaitteni pian johtavan mukavammin aina ylös asti. - -Niinpä saavuttiin kallioiden yli, pensaikkojen ja viidakkojen halki -kulkien korkeimmalle paikalle, joka tosin ei muodostanut tasannetta, -vaan jatkuvia, hedelmällisiä selänteitä. Kylä ja linna olivat painuneet -taakse näkymättömiin. Alhaalla näkyi lampien pintoja, toisella -puolen metsäisiä kukkuloita, joiden juurta ne huuhtelivat, vihdoin -jyrkkiä kallioita, jotka luotisuorana seinämänä jäykästi rajoittivat -viimeistä vesikuvastinta heijastellen sen kalvoon mahtavia muotojansa. -Syvällä rotkossa, missä kiivas puro syöksyi lampeen, oli puolittain -piilossa mylly, joka ympäristöinensä näytti miellyttävältä pieneltä -lepopaikalta. Näkyvissä olevassa puoliympyräkehässä vaihtelivat -kaikkialla laaksot ja kukkulat, viidakot ja metsät, joiden kevätvihreys -lupasi mitä mehevimmän kesäisen näköalan. Yksityiset puuryhmätkin -kiinnittivät useissa kohdin katsetta. - -Erikoisesti piirtyi katselevien ystävysten silmiin alhaalla, -keskilammen rannassa kasvava kaunis poppeli- ja plataaniryhmä. -Se seisoi siinä täydessä kasvuvoimassansa, raikkaana, terveenä, -korkenemaan ja levenemään pyrkien. - -Eduard kiinnitti ystävänsä huomiota erikoisesti tuohon ryhmään. -Nuo puut, huudahti hän, olen nuoruudessani itse istuttanut. Ne -olivat nuoria hoikkia runkoja, jotka pelastin, kun isäni suurta -linnanpuutarhaa laajentaessaan antoi keskikesällä kaivaa ne -juuriltansa. Ne osoittavat varmaan tänäkin vuonna kiitollisuuttansa -työntämällä uusia vesoja. - -Tyytyväisinä ja hilpeinä kuljettiin takaisin. Vieraalle osoitettiin -linnan oikeasta kylkirakennuksesta miellyttävä, tilava asunto, -jonne hän aivan pian asetteli ja järjesteli kirjansa, paperinsa ja -kojeensa jatkaakseen tavanmukaista askarrustansa. Eduard ei kumminkaan -ensimmäisinä päivinä jättänyt häntä rauhaan, vaan kuljetti hänet -kaikkialle, milloin ratsain, milloin jalkaisin, perehdyttäen hänet -seutuun ja tiluksiinsa samalla ilmaisten ne tilan parempaa tuntemista -ja edullisempaa viljelyä koskevat toivelmat, joita hän oli jo kauan -aikaa mielessänsä hautonut. - -Ensimmäinen tehtävä olisi se, että mittaisin seudun magneettineulan -avulla, virkkoi kapteeni. Se on helppoa ja hauskaa askaretta, ja jos -tulokset eivät olekaan kaikkein tarkimmat, on se kumminkin hyödyllinen -ja ensi töiksi ilahduttava toimitus; sitäpaitsi sen voi suorittaa -tarvitsematta suurtakaan apua, ja tietää varmaan saavansa tehtävän -päätökseen. Jos tuonnempana ajattelet tarkempaa mittausta, voitaneen -siihenkin keino keksiä. - -Kapteeni oli hyvin perehtynyt mainittuun mittaustapaan. Hän oli tuonut -mukanansa tarvittavat kojeet ja aloitti työn heti. Hän neuvoi Eduardia -sekä muutamia metsästäjiä ja talonpoikia, joiden tuli olla hänen -apunansa. Päivät olivat suotuisat; illat ja varhaisimmat aamuhetket hän -käytti piirustamiseen ja varjostamiseen. Pian oli kaikki vesimaalattu -ja väritettykin, ja Eduard näki tiluksiensa kasvavan paperista esiin -mitä selvimpinä, ikäänkuin uutena luomuksena. - -Siinä oli tilaisuutta keskustella seudusta sekä uusista puisto- ja -viljelysalueista, jotka voi saada kuntoon paljoa paremmin tuollaisen -yleiskatsauksen nojalla kuin tehden umpimähkään, satunnaisten -vaikutelmien varassa hajanaisia kokeita. - -Se meidän pitää selvittää vaimolleni, sanoi Eduard. - -Jätä se tekemättä! virkkoi kapteeni, joka ei mielellään asettanut -vakaumuksiansa toisten vakaumusten tielle, koska oli kokemuksesta -oppinut ihmisten mielipiteiden olevan niin monenlaisia, ettei niitä -saa järkevimminkään huomautuksin yhteen kohtaan kerätyksi. Jätä -se tekemättä! huudahti hän: hän joutuu helposti harhaan. Hänelle, -kuten yleensäkin henkilöille, jotka vain harrastuksesta askartelevat -sellaisissa puuhissa, on tärkeämpää, että hän tekee jotakin, kuin että -jotakin tulee tehdyksi. Luontoon käydään käsiksi hapuillen, miellytään -erikoisesti toiseen tai toiseen pikku paikkaan, ei uskalleta raivata -pois sitä tai tätä, ei ole riittävää uskallusta uhrata jotakin; ei -osata ennakolta kuvitella, mitä on saatava aikaan, kokeillaan, se -onnistuu, se epäonnistuu, korjataan, korjataan kenties sellaista, mikä -olisi jätettävä ennallensa, jätetään ennallensa sellaista, mikä olisi -korjattava, ja niin on lopputulos aina parsinnainen; se vaikuttaa -miellyttävästi ja virkistävästi, mutta ei tyydytä. - -Tunnusta minulle vilpittömästi, virkkoi Eduard, ettet ole tyytyväinen -vaimoni sommitelmiin. - -Jos suoritus tyhjentäisi ajatuksen, joka on varsin hyvä, ei olisi -mitään muistuttamista. Hän on vaivalloisesti kiusautunut ylös halki -louhikon ja kiusaa nyt, jos suvaitset, jokaista sinne kuljettamaansa. -Ei käy kulkeminen rinnakkain enempää kuin peräkkäinkään siedettävän -vapaasti. Askelen tahti häiriytyy alinomaa, ja mitä kaikkea vielä -voisikaan huomauttaa! - -Eikö sitten olisi ollut helppo suorittaa tehtävää toisin? kysyi Eduard. - -Sangen helppo, virkkoi kapteeni: hänen olisi tarvinnut vain murtaa pois -kallionkulma, joka muuten onkin mitätön, koska sen muodostavat pienet -kappaleet; siten olisi nousuun tullut kaunis kaarre ja samalla olisi -jäänyt kiveä käytettäväksi niihin kohtiin, missä tie olisi tullut kapea -ja vaivainen. Olkoon tämä kuitenkin sanottu vain meidän kesken: muuten -hän käsittää asian väärin ja panee pahaksensa. Se, mikä on tehty, on -säilytettävä. Jos tahdotaan käyttää enemmän rahoja ja vaivaa, sopii -sammalmajan yläpuolella ja kukkulan laella tehdä sitä ja tätä ja saada -aikaan paljonkin miellyttävää. - -Jos nykyisyys askarrutti ystävyksiä monella muotoa, ei toisaalta -puuttunut menneiden aikojen hilpeitä ja mieluisia muisteloita, joihin -Charlotta tapasi ottaa osaa. Sitäpaitsi päätettiin ensi töistä -päästyä käydä käsiksi matkapäiväkirjaan ja herätellä silläkin tavoin -menneisyyttä eloon. - -Eduardilla muuten oli Charlottalle vähemmän sanottavaa, varsinkin -sen jälkeen kuin hänellä oli sydämellänsä uusiin puistorakennelmiin -kohdistuva moite, joka hänestä tuntui aivan oikeutetulta. Hän piti -kauan omana tietonansa, mitä kapteeni oli hänelle uskonut, mutta -nähdessään vihdoin vaimonsa suunnittelevan sammalmajalta kukkulalle -johtavia pikku askelmia ja poluntapaisia hän ei voinut hillitä -itseänsä, vaan hetken kierreltyänsä kaarreltuansa lausui julki uuden -oivalluksensa. - -Charlotta seisoi hämmästyneenä. Hän oli kyllin älykäs kohta -tajutaksensa, että toiset olivat oikeassa; mutta se, mitä oli tehty, -kiisteli vastaan ja oli kerta kaikkiaan sellaisenaan olemassa; hän -oli pitänyt sitä oikeana ja toivottavana, sekin, mitä moitittiin, oli -yksityisiä osiansa myöten hänelle rakas; hän ei tahtonut ottaa vakaasti -uskoaksensa, puolusteli pientä aikaansaannostansa, sätti miehiä, -jotka heti tavoittelevat suurta ja avaraa, tahtovat leikinlaskusta, -jutelmasta heti tehdä kokonaisen teoksen ajattelematta laajennetusta -suunnitelmasta johtuvia kustannuksia. Hän kiihtyi, loukkaantui, kävi -nyreäksi; hän ei voinut luopua vanhasta eikä kerrassaan torjua uutta, -mutta keskeytti päättäväiseen tapaansa heti työt asiaa miettiäksensä ja -mielessään kypsytelläksensä. - -Koska tämä toimelias ajanvietekin nyt jäi pois, miesten yhä -viihtyisämmin askarrellessa omissa toimissansa, erikoisen ahkerasti -taiteellisissa puutarhatöissä ja kasvihuoneitten rakentamisessa, silti -kokonaan laiminlyömättä tavallisia ritarillisia harjoituksiansa, -kuten metsästystä, hevosten ostoa, vaihtoa, ratsuksi ja ajojuhdaksi -totuttamista, tunsi Charlotta itsensä päivä päivältä yksinäisemmäksi. -Hän harjoitti, osalta kapteenin vuoksi, entistä vilkkaampaa -kirjevaihtoa, mutta siitä huolimatta sattui monta yksinäistä hetkeä. -Sitä mieluisammat ja hupaisemmat olivat hänelle koulukodista saapuvat -tiedonannot. Johtajattaren laveaan kirjeeseen, jossa tavallisuuden -mukaan seikkaperäisesti ja mielihyvin selostettiin tyttären -edistymistä, liittyi lyhyt jälkikirjoitus sekä laitoksen erään -miespuolisen apulaisen kirjoittama liite, jotka molemmat tässä esitämme. - - -_Johtajattaren jälkikirjoitus._ - -Mitä tulee Ottiliaan, armollinen rouva, voin oikeastaan vain toistaa, -mitä edellisiin tiedonantoihini sisältyy. En tiedä, mistä häntä -moittisin, ja kumminkaan en voi olla häneen tyytyväinen. Hän on -edelleenkin vaatimaton ja hyväntahtoinen toisille, mutta tämä ujous -ja palvelevaisuus ei minua oikein miellytä. Teidän armonne lähetti -taanoin rahaa ja erinäisiä vaatteita. Edellisiä hän ei ole vielä -ollenkaan käytellyt, ja jälkimmäisetkin lepäävät yhä koskemattomina. -Hän pitää kylläkin vaatteensa erittäin puhtaina ja hyvässä kunnossa -ja näyttää vaihtavan niitä ainoastaan tätä seikkaa silmällä pitäen. -Hänen ankara kohtuullisuutensa ruoan ja juoman nauttimisessa ei sekään -minua miellytä. Pöydässämme tosin ei vallitse yltäkylläisyys, mutta -mikään ei ole minulle mieluisampaa kuin nähdä lasten syövän kylliksensä -maukkaita ja terveellisiä ruokia. Se, mikä harkiten ja vakaumuksella -pöytään tuodaan ja nautittavaksi tarjotaan, on tosiaankin nautittava. -Siihen en saa Ottiliaa mitenkään taivutetuksi. Keksiipä hän itsellensä -jotakin tekemistä, suorittaa jotakin palvelijattarien laiminlyömää vain -siinä tarkoituksessa, että saisi jättää jonkin lajin tai jälkiruoan -nauttimatta. Kaiken tämän ohella on kumminkin otettava huomioon, että -hän toisinansa potee vasemmanpuolista päänsärkyä, joka tosin aina -hellittää, mutta voi sittenkin olla tuskallista ja merkittävää. Sen -verran tästä muuten kauniista ja herttaisesta tytöstä. - - -_Apulaisen liite._ - -Oivallinen johtajattaremme tavallisesti sallii minun lukea ne kirjeet, -joissa hän ilmoittaa kasvatteja koskevia huomioitansa vanhemmille -ja esimiehille. Teidän armollenne osoitetut tiedonannot minä aina -luen erikoisen tarkkaavasti ja erikoisen mielelläni, sillä jos -meidän on teitä onniteltava tyttärestänne, jossa yhtyvät kaikki -seuraelämässä menestystä luovat ominaisuudet, täytyy toisaalta ainakin -minun ylistää teitä yhtä onnelliseksi sen johdosta, että teille on -suotu kasvattityttärenne, lapsi, joka on syntynyt toisten hyödyksi -ja iloksi ja epäilemättä myöskin omaa onneansa varten. Ottilia on -melkeinpä ainoa kasvattimme, johon nähden en voi olla samaa mieltä -kuin kunnioitettu johtajattaremme. En tahdo suinkaan moittia tätä -toimeliasta naista siitä, että hän haluaa nähdä huolenpitonsa hedelmät -ulkonaisina ja ilmeisinä, mutta on olemassa suljettujakin hedelmiä, -kaikkein ytimekkäimpiä, jotka kehittyvät varhemmin tai myöhemmin -kauniiseen elämään. Niiden joukkoon kuuluu epäilemättä teidän -kasvattityttärenne. Koko ajan, minkä olen häntä opettanut, näen hänen -tasaisesti hitaanhitaasti edistyvän, en milloinkaan taantuvan. Jos -lasta kasvatettaessa on tarpeen alkaa alusta, niin sääntö soveltuu -varmaan häneen. Sitä, mikä ei seuraa edellisestä, hän ei käsitä. Hän -suhtautuu avuttomasti, jopa haluttomastikin helposti tajuttavaan -asiaan, jolle hän ei keksi mitään kiinnekohtaa. Mutta jos voi löytää ja -hänelle selvittää välijäsenet, niin hän käsittää kaikkein vaikeimmatkin -asiat. Siten hitaasti edistyen hän jää jälkeen kumppaneistansa, jotka -aivan toisenlaisten kykyjen varassa rientävät yhä eteenpäin, helposti -tajuten, helposti muistaen ja vaivattomasti jälleen käytellen kaikkea, -hajanaistakin. Kiireellisestä opetuksesta hän niinmuodoin ei opi -yhtään mitään, ei tiedä mitä tehdä; niin on laita eräillä tunneilla, -jotka ovat oivallisten, mutta ravakkain ja kärsimättömien opettajien -hoidettavina. On moitittu hänen käsialaansa, hänen kykenemättömyyttänsä -tajuamaan kieliopin sääntöjä. Olen lähemmin tutkinut näitä valituksia, -ja tosiaankin hän kirjoittaa hitaasti ja kankeasti, jos niin tahdotaan -sanoa, mutta ei suinkaan arastellen eikä muodottomasti. Sen, mitä -hänelle vähin erin opetin ranskankielestä, joka tosin ei ole minun -aineeni, hän käsitti helposti. Ihmeellistä kylläkin: hän tietää paljon -ja varsin hyvin, kysyttäessä vain näyttää siltä, kuin hän ei tietäisi -mitään. - -Jos minun on lopuksi esitettävä yleinen huomautus, niin tahtoisinpa -sanoa; hän ei opi niinkuin kasvatettava, vaan niinkuin se, joka tahtoo -kasvattaa, ei niinkuin oppilas, vaan niinkuin tuleva opettajatar. -Kenties tuntuu teidän armostanne kummalliselta, etten itse kasvattajana -ja opettajana luule voivani kiittää toista paremmin kuin selittämällä -hänet itseni kaltaiseksi. Teidän armonne parempi oivallus, syvempi -ihmisten- ja maailmantuntemus varmaan keksii vaatimattomista, -hyväätarkoittavista sanoistani sen, mikä niissä on parasta. Te tulette -vakuutetuksi siitä, että tästäkin lapsesta sopii toivoa paljon iloa. -Sulkeudun teidän armonne suosioon ja pyydän saada jälleen kirjoittaa, -kunhan otaksun kirjeeni sisältävän jotakin merkittävää ja miellyttävää. - - -Nuo sivut ilahduttivat Charlottaa. Niiden sisällys yhtyi aivan -kiinteästi hänen omiin Ottiliaa koskeviin käsityksiinsä; samalla -hänen täytyi pakostakin hymyillä, koska opettajan osanotto näytti -sydämellisemmältä kuin kasvatettavan hyveiden oivaltamisen tavallisesti -herättämä myötätunto. Rauhalliseen, ennakkoluulottomaan ajattelutapaan -tottuneena hän jätti tuonkin suhteen, kuten monet muut, elämään -omaa elämäänsä; järkevän miehen osanottoa hän piti arvokkaana, -koska oli elämänsä varrella oppinut riittävässä määrin oivaltamaan, -kuinka kalliiksi on arvattava aito kiintymys maailmassa, missä -välinpitämättömyys ja vastenmielisyys asustavat kuin kotonansa. - - - - -NELJÄS LUKU. - - -Se topografinen kartta, joka esitti tilaa ympäristöinensä verrattain -suuressa mittakaavassa selvin ja helposti käsitettävin piirtein ja -värein ja jonka kapteeni osasi muutamien trigonometristen mittausten -avulla varmasti perustella, valmistui pian; tämä toimelias mies näet -nukkui harvinaisen vähän ja omisti päivänsä aina lähimpiin tehtäviin, -joten joka ilta oli jotakin suoritettu. - -Nyt, sanoi hän ystävällensä, ryhdymme muihin toimiin, tilan -kuvailemiseen, jota varten täytyy olla olemassa riittävästi esitöitä ja -josta sitten voidaan kehitellä vuokra-arvioita ja muuta sentapaista. -Mutta eräs asia meidän tulee päättää ja järjestää: sinun on erotettava -kaikki se, mikä on varsinaista liiketoimintaa, elämästä. Liiketoiminta -vaatii vakavuutta ja lujuutta, elämä mielivaltaa, liiketoiminta -aivan ehdotonta johdonmukaisuutta, elämä sitävastoin kaipaa usein -epäjohdonmukaisuutta, joka vaikuttaa siinä kerrassaan rakastettavalta -ja ilahduttavaltakin. Jos olet toisessa varma, voit toisessa olla sitä -vapaampi, sensijaan että niiden toisiinsa sekaantuessa vapaus tempaa -varmuuden pois ja hävittää sen. - -Eduard tunsi noihin ehdotuksiin sisältyvän lievää moitetta. Vaikka hän -ei ollutkaan luonnostansa huolimaton, ei hän kumminkaan voinut saada -itseänsä järjestelemään papereitansa eri lokeroihin. Se, mikä hänen -oli ratkaistava toisten mieltä kuullen, ja se, mikä riippui ainoastaan -hänestä itsestänsä, ei ollut erotettuna eikä hän myöskään vetänyt -riittävän selvää rajaa liiketointen ja askarrusten, seurustelun ja -huvittelun välille. Nyt se kävi hänelle helpoksi, kun ystävä otti asian -huoleksensa, toinen minä teki mahdolliseksi sen jakautumisen, joka -yhdelle minälle ei ole aina mahdollinen. - -He järjestivät siihen kylkirakennukseen, jossa kapteeni asui, -säilytyshuoneen nykyisiä ja arkiston menneitä asioita varten, hakivat -kaikki asiakirjat, paperit ja tiedonannot eri säiliöistä, kammioista, -lipastoista ja kirstuista, ja kohta oli tuo sekava joukkio saatettu -ilahduttavaan järjestykseen ja sijaitsi nyt otsakkeilla varustettuna -määrätyissä lokeroissa. Se, mitä haluttiin, löytyi täydellisemmin -kuin oli osattu toivoa. Tällöin oli heille suureksi avuksi eräs -vanha kirjuri, joka pitkin päivää, vieläpä osan yötäkin pysytteli -kirjoituspulpettinsa ääressä ja johon Eduard tätä ennen oli aina ollut -tyytymätön. - -Minä en häntä enää tunne, sanoi Eduard ystävällensä, niin toimeliaaksi -ja käyttökelpoiseksi on mies muuttunut. - -Se johtuu siitä, virkkoi kapteeni, ettemme anna hänen tehtäväksensä -mitään uutta, ennenkuin hän on ehtinyt kaikessa rauhassa suorittaa -vanhemmat tehtävänsä, niinmuodoin hän, kuten näet, saa aikaan sangen -paljon; jos hänen toimiansa häiritään, ei hän kykene mihinkään. - -Vietettyänsä tähän tapaan päivänsä ystävykset kävivät iltaisin -säännöllisesti Charlottan luona. Ellei ollut saapunut vieraita -lähiseudulta ja naapurikartanoista, mikä kyllä oli sangen tavallista, -niin keskustelu ja lukeminen koskivat enimmäkseen sellaisia asioita, -jotka kartuttavat porvarillisen yhteiskunnan hyvinvointia, etuisuuksia -ja miellyttävyyttä. - -Charlotta, joka oli yleensäkin tottunut käyttelemään -nykyisyyttä hyväksensä, tunsi miehensä tyytyväisyyden havaiten -henkilökohtaisestikin hyötyvänsä. Erinäiset kotoiset suunnitelmat, -joita hän oli jo kauan mielessänsä hautonut voimatta niitä kunnolla -aloittaa, toteutuivat nyt, kapteenin asiaan puuttuessa. Kotirohtola, -jossa oli tätä ennen ollut vain muutamia aineita, täydennettiin, ja -Charlotta oppi sekä helppotajuisten kirjojen että keskustelujen nojalla -entistä paremmin harjoittamaan uutteraa ja avuliasta toimintaansa. - -Ajateltaessa tavallisia ja siitä huolimatta liiankin usein yllättäviä -tapaturmia hankittiin kaikki hukkuvien pelastamiseen tarvittavat -välineet, sitäkin suuremmalla syyllä, kun monet lähitienoolla -sijaitsevat lammet, vesistöt ja vesilaitokset useasti aiheuttivat -sellaisia onnettomuuksia. Tämän tehtävän kapteeni suoritti erittäin -huolellisesti, ja Eduard mainitsi kuin epähuomiossa, että sellainen -tapaus oli mitä ihmeellisimmin muodostanut käänteen hänen ystävänsä -elämässä. Mutta kun viimeksimainittu vaikeni näyttäen väistävän -murheellista muistoa, ei Eduardkaan sanonut sen enempää, ja Charlotta, -joka tiesi asiasta yleispiirteittäin yhtä paljon, ei hänkään puuttunut -tuohon huomautukseen. - -Kaikki nämä huolenpitotoimet ovat kieltämättä kiitettävät, -virkkoi kapteeni eräänä iltana, mutta nyt meiltä vielä puuttuu -välttämättömintä, nimittäin kelpo miestä, joka osaa kaikkia näitä -välineitä käytellä. Minä voin suositella siihen virkaan erästä -tuttavaani haavuria, joka on nykyjään säällisillä ehdoilla saatavissa, -ammatissansa etevää miestä, joka on ankaroissa sisäisissäkin -sairastumistapauksissa useasti saanut aikaan enemmän kuin joku kuuluisa -lääkäri, ja pikaista apuahan maaseudulla eniten kaivataankin. - -Hänetkin kutsuttiin heti kartanoon, ja aviopuolisot iloitsivat -saadessaan tilaisuutta sijoittaa kaikkein välttämättömimpiin menoihin -useita summia, jotka heille jäivät mielin määrin kulutettaviksi. - -Niin käytteli Charlotta kapteenin tietoja ja toimeliaisuutta omankin -mielensä mukaan ja alkoi olla täysin tyytyväinen hänen läsnäoloonsa -pelkäämättä enää mitään ikävyyksiä. Hän valmistautui tavallisesti -kyselemään monenlaisia asioita, ja koska elämä oli hänelle mieluinen, -koki hän poistaa kaikkea vahingollista, kaikkea kuolettavaa. -Savenvaluteosten lyijysilaus ja keittoastioiden vaskenruoste oli -häntä jo monesti huolestuttanut. Hän kysyi neuvoa, ja tällöin oli -luonnollisesti kosketeltava fysiikan ja kemian peruskäsitteitä. - -Satunnaista, mutta aina tervetullutta aihetta sellaisiin keskusteluihin -antoi Eduard, joka mielellään luki ääneen toisten kuultavaksi. -Hänellä oli syvä ja erittäin sointuisa ääni, ja runollisten sekä -puhetaidollisten teosten eloisa, tuntehikas esittäminen oli aikaisemmin -tuottanut hänelle suosiota ja mainetta. Nyt askarruttivat häntä -toiset asiat, hän luki toisia teoksia, jo joitakin aikoja erittäinkin -fysikaalisia, kemiallisia ja teknillisiä esityksiä. - -Eräs hänen erikoisia ominaisuuksiansa, joka kenties ei kumminkaan -ole kovin harvinainen, oli se, että hänestä tuntui sietämättömältä, -jos joku hänen lukiessaan katsoi kirjaan. Entisinä aikoina, hänen -lukiessaan runoja, näytelmiä, kertomuksia, se johtui luonnollisesti -kaunolukijassa samoinkuin runoilijassa, näyttelijässä ja kertojassa -asuvasta halusta yllättää, hetkiseksi vaieta, herättää odotusta, koska -tämä tarkoitus tosiaankin joutuu pahoin kärsimään, jos toinen henkilö -lukijan tieten silmäilee luettavaa jo ennakolta. Senvuoksi hänellä -olikin tapana istuutua siten, ettei ollut ketään hänen takanansa. Nyt, -kolmisin oltaessa, tuo varovaisuus oli turha, ja koska hän ei tällä -kertaa pyrkinyt kiihdyttämään tunnetta eikä yllättämään mielikuvitusta, -ei hän ajatellutkaan olla erityisemmin varuillansa. - -Vain eräänä iltana hän havaitsi, huolettomasti istuuduttuansa, että -Charlotta katsoi hänen kirjaansa. Hänen vanha kärsimättömyytensä -heräsi, ja hän huomautti asiasta, melkeinpä äreästi. Sellaisista -pahoista tavoista, kuten monista muista seuraelämässä kiusallisista -tottumuksista, olisi kerta kaikkiansa luovuttava, sanoi hän. Kun luen -jollekin henkilölle ääneen, eikö se merkitse samaa kuin jos suullisesti -hänelle jotakin esittäisin? Kirjoitettu, painettu sana astuu minun oman -mieleni, oman sydämeni sijaan, ja vaivautuisinko puhumaan, jos otsaani -tai rintaani olisi rakennettu ikkuna, niin että se, jolle tahdon -esittää ajatukseni ja tunteeni vähin erin, tietäisi aina jo hyvän aikaa -ennakolta, mihin olen pyrkimässä? Kun joku katsoo kirjaani, tuntuu -minusta aina siltä, kuin minut repäistäisiin kahtia. - -Charlotta, jonka käytöksen notkeus ilmeni suuremmissa ja pienemmissä -seuroissa varsinkin siinä, että hän osasi ehkäistä jokaisen -epämiellyttävän, kiivaan, jopa vain ylen innokkaankin mielenilmauksen, -katkaista venyvän keskustelun ja kohentaa sammuilevaa, tiesi nytkin -käyttää lahjojansa hyväksensä. Sinä suot varmaan virheeni anteeksi, -virkkoi hän, kunhan tunnustan, miten minun tänä hetkenä kävi. Minä -kuulin sinun lukevan heimolaisuudesta ja ajattelin samassa omia -sukulaisiani, paria serkkua, jotka juuri nyt mieltäni askarruttavat. -Tarkkaavaisuuteni kiintyy jälleen lukemaasi, minä kuulen, että -puheenalaisina ovat pelkät elottomat esineet, ja kurkistan kirjaan -päästäkseni jälleen oikealle tolalle. - -Sinua harhautti ja hämmensi eräs vertauksellinen lausuma, sanoi Eduard. -Tässä tosin on puhe vain maalajeista ja kivennäisistä, mutta ihminen on -oikea Narkissos: hän kuvastelee mielellään itseänsä joka paikassa, hän -paneutuu alustinaksi koko maailman kuvastimeen. - -Epäilemättä! jatkoi kapteeni: niin hän käsittelee kaikkea -ulkopuoleltansa keksimää; viisautensa samoinkuin mielettömyytensäkin, -tahtonsa samoinkuin mielivaltansakin hän suo eläimille, kasveille, -elementeille ja jumalille. - -Kunpa selittäisitte minulle aivan lyhyesti, koska en tahdo eksyttää -teitä kovin kauas hetken harrastuksesta, mitä heimolaisuus tässä -yhteydessä oikeastaan merkitsee, sanoi Charlotta. - -Sen teen mielelläni, vastasi kapteeni, jonka puoleen Charlotta oli -kääntynyt; tosin vain niin hyvin kuin osaan, sen nojalla, mitä olen -suunnilleen kymmenen vuotta sitten oppinut, mitä olen asiasta lukenut. -En tiedä sanoa, ajatellaanko tieteellisessä maailmassa vieläkin samoin, -sopiiko se uusiin oppeihin. - -On varsin valitettavaa, huudahti Eduard, ettei nykyjään käy enää -oppiminen mitään koko elämää varten. Esivanhempamme pitivät kiinni -niistä tiedoista, mitä olivat nuoruudessaan saaneet, mutta meidän on -joka viides vuosi opittava kaikki uudestaan, ellemme halua joutua -kerrassaan pois muodista. - -Me naiset, virkkoi Charlotta, emme pidä niin tarkkaa lukua, ja -tunnustanpa vilpittömästi, että minulle on tärkeätä ainoastaan sanojen -ymmärtäminen, sillä mikään ei tee seurassa naurettavammaksi kuin -vieraan oppisanan väärä käyttäminen. Senvuoksi tahtoisin vain tietää, -missä merkityksessä tuota sanaa käytetään nimenomaan tässä yhteydessä. -Asian tieteellistä puolta käsitelkööt oppineet, jotka muuten, mikäli -olen huomannut, tuskin pääsevät milloinkaan yksimielisyyteen. - -Miten aloitammekaan tullaksemme nopeimmin asiaan? kysyi Eduard vähäisen -vaitiolon jälkeen kapteenilta, joka hieman epäröiden kohta vastasi: - -Jos minun sallitaan aloittaa näennäisesti hyvin kaukaa, niin olemme -pian perillä. - -Voitte olla varma siitä, että kuuntelen mitä tarkkaavimmin, virkkoi -Charlotta laskien työn kädestänsä. - -Niinpä aloitti kapteeni: Kaikissa havaitsemissamme luonnonolioissa -huomaamme ensinnäkin suhteistumisen omaan itseensä. Kuulostaa tosin -kummalliselta, kun lausuu jotakin sellaista, mikä on itsestänsäkin -selvää, mutta ainoastaan täysin sopimalla tunnetusta voi lähteä yhdessä -etenemään kohti tuntematonta. - -Luulisinpa tekevämme asian hänelle ja itsellemme helpoksi, jos käytämme -esimerkkiä, puuttui Eduard puheeseen. Jos ajattelet vettä, öljyä, -elohopeata, niin havaitset niiden aineosien kesken vallitsevan sovun, -yhteenkuuluvaisuuden. Tästä yhteydestänsä ne eivät luovu muuten kuin -väkivallan tai jonkin muun määrätyn voiman vaikutuksesta. Jos vaikutus -lakkaa, ne heti jälleen yhtyvät. - -Epäilemättä, virkkoi Charlotta myöntäen. Sadepisarat yhtyvät nopeasti -virroiksi. Ja jo lapsina me leikimme ihmeissämme elohopealla jakaen -sitä pallosiksi ja antaen niiden jälleen yhtyä toisiinsa. - -Niinpä saanen tässä aivan ohimennen mainita erään tärkeän -seikan, lisäsi kapteeni, nimittäin sen, että tämä täysin puhdas, -nesteen varassa mahdollinen suhteistuminen aina ja ehdottomasti -ilmenee pallomaisessa muodossa. Putoava sadepisara on pyöreä, -elohopeapallosista puhuitte itse; saapuupa putoava, sula lyijykin, kun -sillä on riittävästi aikaa jähmettyä, alas pallonmuotoisena. - -Sallikaahan minun rientää edelle, virkkoi Charlotta, jotta näen, -arvaanko, mihin tähtäätte. Kuten jokainen olio suhteistuu omaan -itseensä, samoin täytyy sen olla suhteessa toisiinkin olioihin. - -Ja viimeksimainittu suhde on olioiden erilaisuudesta riippuen -erilainen, jatkoi Eduard kiireesti. Toisinaan ne kohtaavat toisensa -kuin ystävät ja vanhat tuttavat, jotka nopeasti yhtyvät, mitenkään -toisiansa muuttamatta, niinkuin viini sekoittuu veteen. Toiset -sitävastoin pysyvät vieraina vierekkäin eivätkä liity toisiinsa -mekaanisen sekoittamisen ja hieromisenkaan avulla: öljy ja vesi eroavat -pudistelun jälkeen heti toisistansa. - -Eipä puutu paljoa, virkkoi Charlotta, ettei näe näissä yksinkertaisissa -olioissa tuntemiansa ihmisiä, mutta varsinkin muistuvat niiden johdosta -mieleen ne yhteisöt, joissa on elänyt. Kaikkein eniten muistuttavat -noita sieluttomia olioita kuitenkin ihmisten suuret joukot, jotka -asettuvat maailmassa toisiansa vastaan: säätyluokat ja ammatit, aateli -ja kolmas sääty, sotilas ja siviilihenkilö. - -Samoinkuin noita joukkoja sentään voidaan liittää toisiinsa tapojen -ja lakien avulla, virkkoi Eduard, on kemiallisessakin maailmassamme -välijäseniä, jotka kykenevät liittämään yhteen toisiansa karttelevia -aineksia. - -Niinpä, puuttui kapteeni puheeseen, saamme öljyn yhtymään veteen -käyttämällä apunamme lipeäsuolaa. - -Kunhan vain ette esitä asioita liian nopeasti, jotta voin osoittaa -kykeneväni pysymään mukana, virkkoi Charlotta. Emmekö ole jo ehtineet -heimolaisiin asti? - -Epäilemättä, vastasi kapteeni, ja kohta opimme ne tuntemaan täydessä -voimassansa ja täsmällisyydessänsä. Niitä olioita, jotka kohdatessansa -nopeasti toisiinsa tarttuvat ja vastavuoroisesti toisiansa määräävät, -nimitämme heimolaisiksi. Emäksissä ja hapoissa, jotka, vaikka ovatkin -vastakkaiset ja kenties juuri sen vuoksi, että ovat toistensa -vastakohtia, ehdottomimmin toisiansa etsivät ja toisiinsa yhtyvät, -muuntavat toisiansa ja muodostavat yhdessä uuden kokonaisuuden, tämä -heimolaisuus on kylläkin ilmeinen. Ajatelkaamme vain kalkkia, joka -osoittaa suurta, kaikkiin happoihin kohdistuvaa taipumusta, ilmeistä -yhtymishalua. Kunhan saapuvat kemialliset välineemme, esitämme -erinäisiä kokeita, jotka ovat varsin hauskoja ja antavat paremman -käsityksen kuin sanat, nimet opilliset lauseparret. - -Sallikaa minun tunnustaa, lausui Charlotta, että kun nimitätte noita -omituisia olioita toistensa heimolaisiksi, niin minä puolestani -en käsitä niitä niinkään veriheimolaisiksi kuin henki- tai -sieluheimolaisiksi. Aivan samalla tavalla voi ihmisten kesken syntyä -todella merkittäviä ystävyysliittoja, sillä vastakkaiset ominaisuudet -tekevät mahdolliseksi kiinteämmän yhtymisen. Jään siis odottamaan, -mitä minulle näytätte näistä salaperäisistä vaikutuksista. Nyt en enää -häiritse sinua — sanoi hän Eduardin puoleen kääntyen — ja seuraan -asiaan paremmin perehtyneenä tarkkaavaisesti esitystäsi. - -Koska kerran olet meitä asiaan yllyttänyt, et pääsekään siitä niin -vähällä, sillä oikeastaan ovat monimutkaiset tapaukset kaikkein -mielenkiintoisimmat. Vasta niistä oppii tuntemaan heimousasteet, -lähemmät ja voimakkaammat, etäisemmät ja heikommat suhteet; -heimoussuhteet käyvät mielenkiintoisiksi vasta kun saavat aikaan -eroamisia. - -Esiintyykö luonnonopissakin tuo surullinen sana, jonka nykyjään, ikävä -kyllä, kuulee kovin usein ihmisten keskuudessa? huudahti Charlotta. - -Esiintyy kyllä, vastasi Eduard. Erottajataiturin nimi oli aikoinansa -kemisteille annettu kuvaava kunnianimi. - -Sellaisen taituruuden aika siis on ohi, virkkoi Charlotta, ja hyvä -niin. Yhdistäminen on suurempi taito, suurempi ansio. Yhdistäjätaituri -olisi tervetullut joka ainoalla alalla koko maailmassa. — Mainitkaapa -nyt minulle, kun kerran olette päässeet vauhtiin, pari sellaista -tapausta. - -Niinpä palaamme kohta siihen, mitä äsken jo mainitsimme ja -käsittelimme. Esimerkiksi se, mitä nimitämme kalkkikiveksi, on puhdasta -tai epäpuhdasta kalkkimaata, kiinteästi yhtyneenä erääseen herkkään -happoon, jonka olemme oppineet tuntemaan ilmamaisessa muodossa. Jos -kappale sellaista kiveä viedään miedonnettuun rikkihappoon, niin tämä -yhtyy kalkkiin ja esiintyy sen keralla kipsinä; herkkä, ilmamainen -happo sitävastoin haihtuu pois. Siinä on tapahtunut eroaminen ja -uusi yhtyminen, ja niinmuodoin uskotaan, että on oikeus puhua -vaaliheimolaisuudestakin, koska tosiaankin näyttää siltä, kuin toiselle -suhteelle annettaisiin etusija toiseen verraten, toinen valittaisiin -mieluummin kuin toinen. - -Suokaa minulle anteeksi, virkkoi Charlotta, niinkuin minä suon anteeksi -luonnontutkijalle; mutta minä en missään tapauksessa pitäisi tuota -vaalina, vaan pikemmin luonnonvälttämättömyytenä ja tuskin sinäkään, -sillä loppujen lopuksi se kenties onkin vain sopivan tilaisuuden, -sattuman asia. Tilaisuus tekee suhteita samoinkuin varkaitakin, ja kun -ovat puheena teidän luonnonolionne, näyttää minusta vaali riippuvan -yksinomaan kemististä, joka vie nuo oliot toistensa luo. Mutta jos ne -kerran ovat toistensa seurassa, silloin varjelkoon Jumala! Mainitussa -tapauksessa minua säälittää vain ilmahappo parka, jonka täytyy jälleen -liidellä äärettömyydessä. - -Riippuu vain siitä itsestänsä, virkkoi kapteeni, tahtooko se yhtyä -veteen ja virkistää terveitä samoinkuin sairaitakin kivennäislähteen -antimena. - -Kipsin kelpaa puhua, sanoi Charlotta, se on nyt valmis, se on kappale, -siltä ei puutu mitään, kun sitävastoin tuolla karkoitetulla olennolla -voi olla vielä montakin hätää, ennenkuin se jälleen keksii itsellensä -turvapaikan. - -Erehtyisinpä pahasti, virkkoi Eduard hymyillen, ellei sinun sanojesi -takana piile pientä viekkautta! Tunnusta vain kujeesi! Taidanpa olla -minä mielestäsi se kalkki, jonka tavoittaa kapteeni, rikkihappo, -vie pois sinun miellyttävästä seurastasi ja muuttaa tulenkestäväksi -kipsiksi. - -Jos omatuntosi kehoittaa sinua tuollaisiin katselmuksiin, vastasi -Charlotta, niin voin olla huoletta. Tällaiset vertauksenomaiset -puheet ovat somia ja hauskoja, ja kukapa ei mielellään leikittelisi -samankaltaisuuksilla? Mutta ihminen on sentään monen monta askelmaa -ylempänä kuin nuo elementit, ja jos hän on ollut tässä hieman antelias -käytellessään kauniita sanoja vaali ja vaaliheimolaisuus, niin on -hänen hyvä keräytyä jälleen itseensä ja asian johdosta tarkoin -punnita sellaisten lausetapojen merkitystä. Minä, ikävä kyllä, tunnen -riittävästi tapauksia, joissa kahden olennon kiinteä, erottamattomalta -näyttävä yhteys on jonkun kolmannen olennon satunnaisen luoksetulon -vaikutuksesta särkynyt ja toinen alkujansa kauniisti toisiinsa -yhtyneistä on ajautunut irrallisena avaraan maailmaan. - -Kemistit ovat sentään paljoa kohteliaampia, sanoi Eduard: he tuovat -seuraan neljännen, jottei kukaan jäisi ilman. - -Niinpä kyllä! virkkoi kapteeni. Merkittävimmät ja merkillisimmät ovat -epäilemättä nämä tapaukset, joissa puoleensavetämistä, heimoutta, -ikäänkuin ristiin tapahtuvaa hylkäämistä ja yhtymistä käy tosiaankin -esittäminen, joissa neljä, tätä ennen kaksittain yhteenliittynyttä -oliota kosketukseen saatettuina luopuu entisestä liitostansa -solmiaksensa uuden. Tässä jättämisessä ja ottamisessa, tässä -pakenemisessa ja etsimisessä on tosiaankin näkevinänsä korkeampaa -tarkoitusta; sellaisten olioiden uskoo kykenevän tavallansa tahtomaan -ja valitsemaan, ja oppisana vaaliheimolaiset tuntuu täysin oikeutetulta. - -Kuvailkaa minulle sellainen tapaus! sanoi Charlotta. - -Sellaista tehtävää ei pitäisi suorittaa pelkkien sanojen avulla, -vastasi kapteeni. Kuten jo sanoin: kunhan voin teille esittää itse -kokeet, käy kaikki havainnollisemmaksi ja miellyttävämmäksi. Nyt minun -täytyisi koettaa tyydyttää teitä kamalilla oppisanoilla, joista ei -kumminkaan koituisi teille mitään selvää käsitystä. Nuo kuolleilta -näyttävät ja kuitenkin aina sisäisesti toimintaan valmiit oliot -tulee nähdä vaikuttamassa silmiensä edessä, tulee myötätuntoisesti -katsella, kuinka ne toisiansa etsivät, vetävät puoleensa, valtaavat, -hävittävät, ahmaisevat, riuduttavat ja kirpoavat jälleen esiin kaikkein -kiinteimmästä yhteydestä uudistuneessa, uudessa, odottamattomassa -hahmossa: vasta silloin uskoo niiden elävän ikuisesti, uskoopa niissä -olevan mieltä ja järkeäkin, koska havaitsemme omat aistimme tuskin -riittäviksi niitä kunnollisesti havaitsemaan ja järkemme tuskin -päteväksi niitä käsittämään. - -En tahdo kieltää, sanoi Eduard, että omituiset oppisanat pakostakin -ilmenevät hankalina, jopa naurettavinakin sille, joka ei ole niihin -perehtynyt aistillisen havainnon ja käsitteiden nojalla. Kuitenkin -voisimme toistaiseksi helposti ilmaista kirjainten avulla, mistä tässä -on ollut puhe. - -Ellette ajattele menettelyn tuntuvan rikkiviisaalta saivarrukselta, -virkkoi kapteeni, niin voin asian lausua lyhyesti merkkikielellä. -Ajatelkaa A, joka on yhtynyt B:hen niin kiinteästi, ettei moni keino -ja monenlainen väkivalta kykene sitä siitä erottamaan, ajatelkaa C, -joka on samassa suhteessa D:hen, ja viekää sitten molemmat parit -keskinäiseen kosketukseen: A yhtyy D:hen, C yhtyy B:hen, emmekä tiedä -sanoa, mikä niistä on toisen ensinnä hylännyt, mikä ensinnä toiseen -yhtynyt. - -No niin, puuttui Eduard puheeseen, kunnes näemme tuon kaiken omin -silmin, pidämme tätä merkintää vertauksellisena puheena, josta otamme -opin välitöntä käytäntöä varten. Sinä, Charlotta, olet A, minä sinun -yhteyteesi kuuluva B, sillä oikeastaanhan minä vain riipun sinussa ja -seuraan sinua niinkuin B seuraa A:ta. C on ilmeisesti kapteeni, joka -tällä kertaa jossakin määrin riistää minua pois sinulta. Niinmuodoin -on oikeus ja kohtuus, että sinulle on epämääräisyyteen häipymisen -välttämiseksi hankittava D, ja se on epäilemättä rakastettava neitonen -Ottilia, jonka lähentymistä et saa enää vastustella. - -Olkoon menneeksi! virkkoi Charlotta. Vaikka esimerkki nähdäkseni -ei sovellukaan täysin meidän tapaukseemme, pidän kuitenkin onnena, -että tänään kohtaamme toisemme täydellisesti ja että nämä luontais- -ja vaaliheimouden suhteet jouduttavat tutunomaisen ajatustenvaihdon -syntymistä välillemme. Tunnustan siis, että jo tänään iltapuolella -päätin kutsua Ottilian luoksemme; emännöitsijämme näet eroaa -palveluksesta mennäkseen naimisiin. Tämä minun kannaltani ja -minun tähteni; mikä minua kehoittaa Ottilian itsensä vuoksi niin -menettelemään, sen voit meille lukea. Minä en kurkista kirjeeseen, -mutta sen sisällys, ikävä kyllä, on minulle jo tuttu. Mutta luehan, -lue! Samassa Charlotta veti esiin kirjeen ja ojensi sen Eduardille. - - - - -VIIDES LUKU. - - -_Johtajattaren kirje._ - -Teidän Armonne suonee anteeksi, että tällä kertaa kirjoitan aivan -lyhyesti, sillä minun on nyt, julkisen tutkinnon osoitettua, mitä -olemme kasvateissamme saaneet aikaan, ilmoitettava tulokset vanhemmille -ja esimiehille; sitäpaitsi saanen lausua asiani lyhyesti, koska voin -vähällä sanoa paljon. Teidän tyttärenne on osoittautunut joka suhteessa -kaikkia muita etevämmäksi. Myötäliitetyt todistukset sekä hänen oma -kirjeensä, joka sisältää hänen saamiensa palkintojen kuvauksen ja -samalla ilmaisee hänen ilonsa sellaisen onnistumisen johdosta, varmaan -rauhoittavat, jopa ilahduttavatkin Teitä. Minun iloani vähentää se -aavistus, ettei meillä ole enää kovinkaan kauan syytä pidättää niin -edistynyttä nuorta neitoa luonamme. Sulkeudun Teidän Armonne suosioon -ja olen piakkoin rohkeneva esittää ajatuksiani siitä, mitä pidän -hänelle edullisimpana. Ottiliasta kirjoittaa ystävällinen apulaiseni. - - -_Apulaisen kirje._ - -Ottiliasta antaa kunnianarvoisa johtajattaremme minun kirjoittaa, -osalta sen vuoksi, että hänelle olisi ajatustapansa vuoksi kiusallista -ilmoittaa, mitä on ilmoitettava, osalta taas sen vuoksi, että hänen -itsensä on esitettävä anteeksipyyntö, jonka hän mieluummin jättää minun -tehtäväkseni. Kun tiedän liiankin hyvin, kuinka vaikeata kelpo Ottilian -on ilmaista tietojansa ja taitojansa, peloitti julkinen tutkinto minua -melkoisesti, varsinkin kun ei minkäänlainen valmistautuminen käy -päinsä ja koska Ottilia, jos se olisikin yleisesti käytettyyn tapaan -mahdollinen, kieltäytyisi valmistautumasta pelkkää silmänlumetta -varten. Tutkinnon tulos on osoittanut huoleni liiankin oikeutetuiksi: -hän ei saanut yhtäkään palkintoa, joutuipa vielä niiden joukkoon, -joille ei annettu todistusta. Mitäpä sanoisinkaan? Mitä kirjoittamiseen -tulee, olivat toisten kirjaimet tuskin yhtä kaunismuotoiset, mutta -heidän käsialansa oli piirteiltänsä vapaampaa; laskennossa olivat -kaikki häntä nopeammat, ja vaikeampia tehtäviä, joita hän ratkaisee -helpommin, tutkinnossa ei esitetty. Ranskaa juttelivat ja käänsivät -monet paremmin kuin hän, historiassa hän ei heti löytänyt vaadittuja -nimiä ja vuosilukuja, maantiedossa kaivattiin valtiolliseen jakoon -kohdistuvaa huomiota. Hänen muutamien vaatimattomien sävelmiensä -esittämiseen ei ollut aikaa eikä rauhaa. Piirustuksessa hän olisi -varmaan saanut palkinnon: ääriviivat olivat puhtaat ja suoritus sekä -huolellista että henkevää. Hän oli pahaksi onneksi suunnitellut liian -suurta, joten ei saanut tehtäväänsä valmiiksi. Kun oppilaat olivat -poistuneet ja tutkijat neuvottelivat lausuen meille opettajille ainakin -jonkin sanan, huomasin pian, ettei Ottiliasta puhuttu mitään, tai jos -puhuttiin, niin kylmäkiskoisesti, joskaan ei suoraan paheksuen. Minä -toivoin voivani voittaa hänelle suosiota avoimesti kuvailemalla hänen -olemuksensa laatua ja uskalsin siihen ryhtyä sitäkin innokkaammin, -kun en ainoastaan voinut puhua vakaumukseni mukaisesti, vaan olin -itse nuorella iällä ollut samassa surullisessa tilassa. Minua -kuunneltiin tarkkaavasti, mutta kun olin lopettanut, sanoi minulle -tutkijain esimies, tosin ystävällisesti, mutta lakonisesti: Kykyjä -edellytetään olevan; niiden tulee muuttua taidoiksi. Siinä on kaiken -kasvatuksen päämäärä, siinä vanhempien ja esimiesten julkilausuma -selvä tarkoitus ja lasten itsensä salainen, vain puolittain tajuttu -pyrkimys. Siinä myöskin tutkinnon esine, jonka nojalla arvostellaan -opettajia samoinkuin oppilaitakin. Sen nojalla, mitä teiltä kuulemme, -toivomme lapsesta hyvää, ja teitä on joka tapauksessa kiitettävä siitä, -että pidätte tarkoin silmällä kasvattien kykyjä. Jos saatte ne vuoden -varrella muuttumaan taidoiksi, niin te ja suosimanne oppilas saatte -varmaan osaksenne kiitosta. - -Siihen, mitä seurasi, olin jo mukautunut, mutta en ollut pelännyt -erästä vieläkin pahempaa asiaa, joka sattui pian sen jälkeen. -Hyvä johtajattaremme, joka hyvänä paimenena ei tahtoisi yhtäkään -karitsaansa kadottaa, tai, kuten tässä tapauksessa oli laita, nähdä -koristamattomana, ei voinut salata mielipahaansa, vaan virkkoi -Ottilialle, joka toisten palkinnoistansa iloitessa seisoi ikkunan -pielessä: Mutta sanokaahan taivaan nimessä, kuinka voitte näyttää niin -tuhmalta, kun ette tuhma ole? Ottilia vastasi aivan tyynesti: Suokaa -anteeksi, rakas äiti, minun päätäni särki taasen tänään, vieläpä -sangen ankarasti. Sitä ei kukaan voi tietää! virkkoi muuten kovin -myötätuntoinen johtajatar ja kääntyi harmistuneena toisaanne. - -Kieltämättä on totta, ettei kukaan voi sitä tietää, sillä Ottilia -ei muuta ilmettänsä, ja minä en edes nähnyt hänen kertaakaan vievän -kättänsä ohimolle. - -Siinä ei vielä kaikki. Teidän tyttärenne, armollinen rouva, muutenkin -vilkas ja ujostelematon, oli voitonriemunsa vallassa hillitön ja -ylimielinen. Hän juoksi palkintoinensa ja todistuksinensa ympäri -huoneita ja heilutteli niitä Ottiliankin kasvojen edessä. Sinä -onnistuit tänään huonosti! huudahti hän. Ottilia vastasi ihan -levollisesti: Viimeinen tutkintopäivä ei ole vielä tullut. Sittenkin -sinä pysyt aina viimeisenä! huudahti tyttärenne juosten pois. - -Ottilia näytti tyyneltä kaikkien muiden mielestä, mutta ei minun. -Hänessä tapahtuvaa voimakasta, epämieluista liikutusta ilmaisee -kasvojen epätasainen väri. Vasen poski punastuu hetkiseksi oikean -samalla kalvetessa. Minä näin tuon merkin, ja osanottoni ei ollut -hillittävissä. Vein johtajattaren syrjään ja puhuin hänelle -asiasta vakavasti. Kelpo nainen havaitsi menetelleensä väärin. -Me neuvottelimme, keskustelimme kauan, ja tahtomatta ryhtyä -seikkaperäisemmin asiaa selostamaan esitän Teidän Armollenne -päätöksemme ja pyyntömme: ottakaa Ottilia joksikin aikaa luoksenne! -Syyt oivallatte itse parhaiten. Jos päätätte sen tehdä, niin sanon -enemmän tämän hyvän lapsen kohtelemisesta. Ja jos tyttärenne, kuten -sopii otaksua, piankin meidät jättää, olemme iloiset nähdessämme -Ottilian palaavan. - -Vielä eräs seikka, jonka kenties voisin myöhemmin unohtaa: en ole -milloinkaan huomannut Ottilian jotakin vaatineen tai edes hartaasti -pyytäneen. Sitävastoin sattuu, joskin harvoin, että hän yrittää kieltää -jotakin, mitä häneltä vaaditaan. Hän käyttää silloin elettä, joka on -vastustamaton sille, joka on sen tarkoituksen tajunnut. Hän painaa -kohottamansa kämmenet yhteen ja kuljettaa ne kohti poveansa samalla -taivuttaen ruumistansa hieman eteenpäin ja luoden kiinteästi pyytävään -sellaisen katseen, että hän mielellään luopuu kaikista vaatimuksistansa -tai toiveistansa. Jos Te, armollinen rouva, tuon eleen joskus näette, -mikä Teidän käsittelytapanne vallitessa ei ole todennäköistä, niin -ajatelkaa minua ja säästäkää Ottiliaa. — - - * * * * * - -Eduard oli lukenut kirjeen, toisinaan hymyillen ja päätänsä pudistaen. -Henkilöitä ja tilannetta koskevia huomautuksia sattui niitäkin -välttämättä. - -Riittää! huudahti Eduard vihdoin. Hän tulee, asia on päätetty! Silloin -on pidetty huolta sinusta, rakkaani, ja mekin uskallamme ilmaista -ehdotuksemme. On erittäin tarpeellista, että minä muutan kapteenin -luo oikeanpuoliseen kylkirakennukseen. Sekä iltaisin että aamuisin on -kaikkein paras aika tehdä yhdessä työtä. Sinä saat sensijaan omalta -puoleltasi yltäkyllin tilaa itseäsi ja Ottiliaa varten. - -Charlotta suostui asiaan, ja Eduard kuvaili heidän tulevaa -elämäntapaansa. Hän huudahti muun muassa: Sukulaiseni on erittäin -kohtelias pitäessään kipua vasemmalla puolella päätänsä; minun kivistää -usein oikeata puolta. Jos satumme joskus istumaan vastakkain, minä -oikeaan, hän vasempaan kyynärpäähän nojautuen, ja päät eri puolille -kallistettuina, niin siitä koituu soma kuvapari. - -Kapteeni tahtoi pitää tilannetta vaarallisena, mutta Eduard huudahti: -Varokaa te, rakas ystävä, D:tä! Mitä tekisikään B, jos häneltä -riistettäisiin C? - -Minun mielestäni, virkkoi Charlotta, asia olisi itsestään selvä. - -Epäilemättä, hän palaisi A:nsa luo, A:nsa ja O:nsa luo! huudahti Eduard -hypähtäen seisoalleen ja painaen Charlottaa kiinteästi rintaansa vasten. - - - - -KUUDES LUKU. - - -Vaunut, jotka toivat Ottilian, olivat saapuneet. Charlotta meni häntä -vastaanottamaan. Herttainen tyttö kiiruhti hänen luoksensa, heittäytyi -hänen jalkoihinsa ja halaili hänen polviansa. - -Miksi tämä nöyryytys! virkkoi Charlotta hieman hämillään ja tahtoen -nostaa hänet ylös. - -Tarkoitukseni ei ole niinkään nöyryyttää itseäni, vastasi Ottilia -jääden samaan asentoon. Muistelen vain kovin mielelläni niitä aikoja, -jolloin olin vain polvenne korkuinen ja tiesin jo varmaan, että minua -rakastitte. - -Hän nousi, ja Charlotta syleili häntä sydämellisesti. Hänet -esiteltiin miehille, jotka heti kohtelivat uutta vierasta erikoisen -kunnioittavasti. Kauneus on kaikkialla hyvin tervetullut vieras. Hän -näytti tarkkaavasti kuuntelevan keskustelua, mutta ei ottanut siihen -osaa. - -Seuraavana aamuna Eduard sanoi Charlottalle: Hän on miellyttävä ja -hauska tyttö. - -Hauska? kysyi Charlotta hymyillen: eihän hän ole suutansa avannut. - -Eikö? virkkoi Eduard ikäänkuin muistutellen: sepä olisi ihmeellistä! - -Charlotta vain hieman vihjaili uudelle tulokkaalle, kuinka -taloudenhoidossa oli meneteltävä. Ottilia oli koko järjestyksen pian -oivaltanut, vieläpä paremminkin: hänellä oli siitä välitön tunto. -Hän käsitti helposti, mitä hänen piti toimittaa kaikille ja kullekin -erikoisesti. Kaikki tapahtui täsmällisesti. Hän osasi jakaa määräyksiä -kuitenkaan nimenomaisesti käskemättä, ja milloin joku vitkasteli, -suoritti hän tehtävän itse. - -Niin pian kuin hän huomasi, kuinka paljon hänelle jäi vapaata -aikaa, hän pyysi Charlottalta lupaa saada jakaa tuntinsa, ja jakoa -noudatettiin siitä lähtien tarkasti. Hän opiskeli opittavaansa -apulaisen Charlottalle kuvailemalla tavalla. Hänen sallittiin menetellä -mielensä mukaisesti. Vain joskus Charlotta yritti häntä innostaa. -Niinpä hän toisinaan asetti hänen käytettäväksensä kuluneita kyniä -totuttaakseen häntä vapaampaan käsialaan, mutta kynät olivat pian -teräviksi vuollut. - -Naiset olivat päättäneet puhua kahden kesken ollessansa ranskaa, ja -Charlotta pysyi päätöksessä sitäkin kiinteämmin, kun Ottilia oli -puheliaampi käyttäessään vierasta kieltä, jonka harjoittaminen oli -tehty hänen velvollisuudeksensa. Tällöin hän useasti sanoi enemmän kuin -näytti tahtovan sanoa. Erikoisesti huvitti Charlottaa satunnainen, -tosin tarkka, mutta silti lämmin koko koulukotilaitoksen kuvaus. -Ottilia oli hänelle mieluisa seuralainen, ja hän toivoi tuonnempana -saavansa hänestä luotettavan ystävättären. - -Charlotta otti kuitenkin jälleen esille vanhemmat Ottiliaa koskevat -paperit palauttaakseen mieleensä, miten johtajatar ja apulainen olivat -hyvää lasta arvostelleet ja vertaillakseen lausuntoja henkilöön -itseensä. Charlotta näet oli sitä mieltä, ettei voi kyllin nopeasti -perehtyä niiden ihmisten luonteeseen, joiden seurassa on elettävä, -tietääksensä mitä heiltä sopii odottaa, miten heitä muovailla, tai mitä -heissä on kerta kaikkiansa suvaittava ja annettava anteeksi. - -Tutkimukset tosin eivät osoittaneet hänelle mitään uutta, mutta moni -vanha asia esiintyi merkitsevämpänä ja silmiinpistävämpänä. Niinpä -esim. saattoi Ottilian kohtuullisuus syönnissä ja juonnissa aiheuttaa -hänelle todellista huolta. - -Lähin asia, joka naisia askarrutti, oli vaatetus. Charlotta vaati -Ottiliaa käyttämään upeampia ja valikoidumpia vaatteita. Toimelias -tyttö leikkasi kohta jo aikaisemmin saamansa kankaat ja osasi saada -ne, toisten vähän auttaessa, nopeasti ja erittäin somasti sopimaan. -Uudet muodinmukaiset vaatteet olivat hänelle eduksi: kun näet henkilön -miellyttävyys ulottuu hänen ruumiinsa verhoihin saakka, niin luulee -näkevänsä hänet alinomaa uutena ja entistä miellyttävämpänä hänen -ominaisuuksiensa ilmetessä uudessa ympäristössä. Siten hän muuttui yhä -enemmän — sanokaamme se peittelemättä — miesten silmäinherkuksi. Jos -näet smaragdi ihanalla värillänsä hivelee silmää, vieläpä tavallansa -lääkitseekin tässä jalossa merkityksessä, niin inhimillinen kauneus -vaikuttaa vielä paljoa väkevämmin ulkoiseen ja sisäiseen aistiin. -Sille, joka sen näkee, ei mikään paha mahda mitään; hän tuntee olevansa -sopusoinnussa itsensä ja maailman kanssa. - -Niinpä oli seurapiiri hyötynyt monella tavalla Ottilian tulosta. -Ystävykset noudattivat säännöllisemmin määrättyjä kokoontumistunteja, -jopa -minuuttejakin. Aterialle, teelle tai kävelylle lähdettäessä he -eivät odotuttaneet itseänsä kohtuuttoman kauan. He eivät rientäneet, -varsinkaan iltaisin, niin kiireesti pois pöydästä. Charlotta huomasi -tuon hyvin ja tarkkasi heitä kumpaakin. Hän koki saada selville, -antoiko jompikumpi asiaan aihetta enemmän kuin toinen, mutta ei voinut -havaita mitään eroa. Molemmat esiintyivät ylipäänsä seurallisempina. -Keskustellessaan he näyttivät pitävän silmällä, mikä oli omansa -herättämään Ottiliassa osanottoa ja mikä oli hänen tietojensa ja -oivalluksensa rajoissa. Lukiessaan ja kertoessaan he vaikenivat, -kunnes Ottilia palasi. He muuttuivat sävyisämmiksi ja ylipäänsä -avomielisemmiksi. Samassa määrin lisääntyi Ottilian avuliaisuus -päivä päivältä. Mitä paremmin hän oppi tuntemaan talon, ihmiset ja -olosuhteet, sitä vilkkaammin hän kävi asioihin käsiksi, sitä nopeammin -hän käsitti jokaisen katseen, jokaisen liikkeen, puolen sanaa, -äänteen. Hänen tarkkaavaisuutensa säilyi aina yhtä rauhallisena, hänen -vireytensä yhtä tyynenä. Niin oli hänen istuutumisensa, nousemisensa, -tulemisensa, tuomisensa, uudelleen istuutumisensa lakkaamatonta -miellyttävää liikettä, ilman levottomuuden häivääkään. Sitäpaitsi ei -koskaan kuullut hänen kävelyänsä, niin kepeät olivat hänen askelensa. - -Ottilian säädyllinen avuliaisuus ilahdutti Charlottaa. Yksi ainoa -seikka ei hänestä tuntunut aivan soveliaalta, ja hän huomautti siitä -Ottilialle. On kiitettävää huomaavaisuutta, sanoi hän eräänä päivänä, -että kumarrumme kiireesti, kun joku pudottaa jotakin kädestänsä, ja -yritämme sen nopeasti nostaa. Siten tunnustamme olevamme ikäänkuin -velvolliset palvelemaan tuota henkilöä. Suuressa maailmassa on vain -otettava huomioon, kenelle sellaista auliutta osoittaa. Mitä naisiin -tulee, en tahdo säätää sinulle mitään lakeja. Sinä olet nuori. -Ylhäisempiä ja vanhempia kohtaan se on velvollisuus, vertaisiisi -nähden kohteliaisuus, nuoremmillensa ja alhaisemmillensa osoittautuu -siten inhimilliseksi ja hyväksi, mutta ei ole naishenkilölle oikein -soveliasta osoittaa siten auliuttansa ja palvelevaisuuttansa miehille. - -Minä koetan siitä vieroittua, vastasi Ottilia. Suonette kuitenkin -taitamattomuuteni anteeksi, kun sanon teille, mistä se johtuu. Meille -on opetettu historiaa; minä en ole siitä painanut mieleeni niin -paljon kuin olisi pitänyt, sillä en tietänyt, mihin sitä tarvitsisin. -Ainoastaan muutamat tapahtumat ovat syöpyneet mieleeni, muiden muassa -seuraava: - -Kun Englannin kuningas Kaarle ensimmäinen seisoi niin sanottujen -tuomariensa edessä, putosi hänen kädessänsä olevasta kepistä kultainen -nuppi lattiaan. Koska hän oli tottunut siihen, että sellaisissa -tapauksissa kaikki yrittivät vaivautua, näytti hän katselevan -ympärillensä ja odottavan, että joku tälläkin kertaa tekisi hänelle -tuon pienen palveluksen. Kukaan ei hievahtanutkaan; hän kumartui itse -nuppia nostamaan. Minuun tuo vaikutti — syystäkö vai suottako, en tiedä -— niin tuskallisesti, että siitä lähtien aina kumarrun nähdessäni -jonkun henkilön pudottavan jotakin käsistänsä. Mutta koska se -tosiaankaan ei liene aina soveliasta ja koska — jatkoi hän hymyillen, -— en aina voi kertoa tarinaani, niin tahdon tulevaisuudessa käyttäytyä -pidättyvämmin. - -Sill'aikaa edistyivät lakkaamatta ne hyvät suunnitelmat, joita -suorittamaan ystävykset, Eduard ja kapteeni, tunsivat itsensä -kutsutuiksi. Keksivätpä he joka päivä yhä uuttakin aihetta harkintoihin -ja hankkeisiin. - -Kulkiessaan eräänä päivänä kylän läpi he havaitsivat mielipahaksensa, -kuinka kovin se oli järjestykseen ja puhtauteen nähden takapajulla -niistä kylistä, joiden asukkaita tilan kalleus pakottaa kumpaankin. - -Muistathan, virkkoi kapteeni, kuinka Sveitsin läpi matkatessamme -toivoelimme saavamme kunnollisesti kaunistaa niin sanottua -puistoaluetta järjestelemällä sen käytännölliseen sveitsiläiseen -järjestykseen ja siisteyteen, joskaan ei sveitsiläisen rakennustavan -mukaan. - -Täällä esimerkiksi, virkkoi Eduard, se kaiketi kävisi päinsä. -Linnavuori muodostaa esiinpistävän kulman, kylä on rakennettu -jokseenkin säännöllisesti puoliympyrään sitä vastapäätä; välissä virtaa -puro, jonka tulvimista joku yrittää torjua kivien, toinen paalujen, -kolmas hirsien ja neljäs naapuri lankkujen avulla, mutta kukaan ei ole -toiselle hyödyksi, vaan tuottaa pikemmin vahinkoa sekä itsellensä että -toisille. Samoin kulkee tiekin kömpelöin kaartein milloin ylös, milloin -alaspäin, milloin veden poikki, milloin yli kivien ja kantojen. Jos -asukkaat tahtoisivat ottaa tehtävään osaa, ei tarvittaisi kovinkaan -suurta rahaerää, jos tahtoisi rakentaa puoliympyränmuotoisen kivisen -rantavallin, kohottaa tien kulkemaan rakennusten korkeudella, hankkia -tilaa aivan riittävästi, antaa aihetta siisteyden noudattamiseen ja -suuripiirteisen toimenpiteen avulla tehdä yhdellä kertaa kaikki pieni -ja riittämätön huolehtiminen tarpeettomaksi. - -Meidän sopii sitä yrittää, sanoi kapteeni silmäillen asiain tilaa ja -harkiten nopeasti. - -Minä en tahdo olla porvarien ja talonpoikien kanssa missään -tekemisissä, ellen voi heitä suorastaan käskeä, virkkoi Eduard. - -Oikeastaan et olekaan väärässä, myönsi kapteeni, minullekin näet ovat -sellaiset puuhat eläessäni jo tuottaneet paljon harmia. Kuinka vaikeata -onkaan ihmisen oikein punnita, mitä on uhrattava sitä vastaan, mikä -on voitettava! Kuinka vaikeata tahtoa jotakin ja olla halveksimatta -välineitä! Monet suorastaan sekoittavat toisiinsa välineet ja -tavoittelemansa tarkoitusperän, iloitsevat edellisistä ja jättävät -jälkimmäisen silmälläpitämättä. Kaikkea pahaa yritetään parantaa -siinä, missä se ilmestyy näkyviin, eikä välitetä siitä kohdasta, -missä sen alkulähde on, mistä käsin se vaikuttaa. Senvuoksi onkin -niin vaikea pitää neuvoa, varsinkin suurten joukkojen kanssa, jotka -ovat jokapäiväisessä toiminnassaan varsin järkeviä, mutta näkevät -harvoin huomista kauemmaksi. Jos vielä sattuu, että toinen tulee -yhteisessä puuhassa voittamaan, toinen häviämään, niin sovinnolla ei -saa mitään aikaan. Kaikki varsinaisessa merkityksessä yhteinen hyvä on -suoritettava rajoittamattoman majesteettivallan nojalla. - -Heidän siinä seisoessaan ja jutellessaan aneli heiltä almua eräs -henkilö, joka näytti pikemmin julkealta kuin puutteenalaiselta. Eduard, -jota häiriytyminen harmitti, sätti häntä, sitä ennen muutamia kertoja -tyynesti hänet torjuttuansa, mutta kun mies lähti hitaasti loittonemaan -muristen ja vastaansättien sekä uhmaillen vedoten kerjäläisen -oikeuksiin, jotka tosin eivät ehdottomasti vaadi hänen aneluunsa -suostumaan, mutta kieltävät häntä loukkaamasta, koska hän, yhtä hyvin -kuin kaikki muutkin, on Jumalan ja esivallan suojeluksen alainen, niin -Eduard joutui kerrassaan suunniltansa. - -Kapteeni, häntä lepyttääksensä, virkkoi siihen: Olkoon tämä tapaus -meille kehoituksena ulottamaan maalaispoliisivallan toiminta näihinkin -asioihin. Almuja täytyy antaa, mutta on parempi, ellei anna niitä itse, -varsinkaan kotona. Kotona tulee olla kohtuullinen ja tasainen kaikessa, -hyväntekeväisyydessäkin. Ylen runsaalla lahjalla et kerjäläisistä -suinkaan vapaudu, vaan houkuttelet niitä luoksesi; matkalla -sitävastoin, ohi kiitäessään, voi tien vieressä seisovalle köyhälle -ilmestyä satumaisen onnen hahmossa ja heittää hänelle yllättävän -lahjan. Meille tekee kylän ja linnan asema sellaisen asiainjärjestelyn -sangen helpoksi; olen jo aikaisemmin sitä harkinnut. Kylän toisessa -päässä sijaitsee majatalo, toisessa asuu kelpo vanhuspari. Sinun -tulee sijoittaa kumpaankin paikkaan pieni rahasumma. Kylään saapuva -kerjäläinen ei saa mitään, ainoastaan kylästä poistuva, ja koska -molemmat talot samalla sijaitsevat linnaan johtavien teiden varsilla, -osoitetaan kaikki nekin, jotka aikovat kääntyä sinne ylös, palaamaan -mainittuihin paikkoihin. - -Tulehan, sanoi Eduard, järjestetään asia heti; yksityiskohdista sopii -pitää huolta myöhemminkin. - -He menivät isännän ja vanhan pariskunnan luo, ja asia oli päätetty. - -Minä tiedän varsin hyvin, sanoi Eduard, kun he jälleen yhdessä nousivat -linnavuoren rinnettä, että kaikki maailmassa riippuu järkevästä -mieleenjohtumasta ja lujasta päätöksestä. Niinpä arvostelit aivan -oikein vaimoni puistorakennelmia ja viittailit minulle, miten asia -olisi korjattavissa, minkä minä — tunnustan sen avoimesti — kohta -kerroin hänelle. - -Saatoin sen arvata, virkkoi kapteeni, mutta en sitä hyväksy. Sinä olet -häirinnyt hänen varmuutensa; hän jättää kaikki siksensä ja uhmailee -meitä tässä ainoassa asiassa: hän näet karttelee sen mainitsemista eikä -ole enää kutsunut meitä sammalmajaansa, vaikka käykin siellä Ottilian -keralla välihetkinä. - -Sen emme saa antaa peloittaa itseämme, virkkoi Eduard. Kun olen -vakuutettu jostakin hyvästä, joka voisi ja jonka pitäisi tapahtua, en -saa lepoa, ennenkuin näen sen suoritettuna. Osaammehan me muutenkin -asioita viisaasti aloitella. Ottakaamme iltakeskusteluja varten esille -kuparipiirroksilla varustetut englantilaiset puistokuvaukset ja -myöhemmin sinun suunnittelemasi tilusten kartta. Asiaa täytyy aluksi -käsitellä problemaattisena ja ikäänkuin huvin vuoksi; todenkin aika -tulee, kun ehtii. - -Tämän sopimuksen mukaisesti avattiin kirjat, joissa aina nähtiin -ensinnä seudun pohjapiirros ja sen maisemat muokkaamattomassa -luonnontilassa ja seuraavilla lehdillä ne muutokset, joita taide -oli saanut siinä aikaan kaikkea olemassaolevaa hyvää hyödyttäen ja -korostaen. Siitä oli sitten varsin helppo siirtyä puhumaan omista -tiluksista, omasta ympäristöstä ja mitä siinä voisi saada aikaan. - -Nyt oli mieluisa tehtävä ottaa kapteenin sommittelema kartta -suunnittelujen pohjaksi. Oli vain mahdotonta kerrassaan hylätä se -alkuperäinen kaava, jonka mukaan Charlotta oli työn aloittanut. -Löydettiin sentään helpompi pääsy kukkulan laelle; ylärinteelle, soman -metsikön kupeeseen, päätettiin rakentaa huvimaja pitäen silmällä -linnaa: sen piti näkyä linnan ikkunoihin, ja sieltä käsin piti katseen -voida hipoa linnaa ja puutarhoja. - -Kapteeni oli kaikki tarkoin mitannut ja harkinnut ja otti jälleen -puheeksi kylätien, rantavallin ja tasoitustyöt. Rakentaessani mukavan -tien kukkulan laelle, sanoi hän, saan juuri niin paljon kiveä kuin tuon -rantavallin rakentamiseen tarvitsen. Kun molemmat työt suoritetaan -yht'aikaa, niin ne tulevat halvemmiksi ja valmistuvat nopeammin. - -Mutta nyt, virkkoi Charlotta, tulee minun huoleni. Välttämättä on -laadittava varma arviolasku, ja kun tiedämme, kuinka paljon sellaiseen -työhön tarvitaan, ja'amme summan, ellei joka viikon, niin ainakin joka -kuukauden osalle. Rahavarat ovat minun hallussani, minä maksan laskut -ja pidän itse kirjaa. - -Etpä näytä erikoisemmin meihin luottavan, huomautti Eduard. - -Mielivaltaisissa asioissa en, vastasi Charlotta Mielivaltaa osaamme me -hallita ja hillitä paremmin kuin te. - -Valmistukset oli suoritettu, työt pantu nopeasti käyntiin, kapteeni -oli alinomaa läsnä, ja Charlotta sai nyt melkein joka päivä olla hänen -vakaan ja varman mielenlaatunsa todistajana. Kapteeni puolestaan oppi -paremmin tuntemaan hänet, ja kummallekin kävi helpoksi toimia yhdessä -ja saada yhdessä jotakin aikaan. - -Toiminnan laita on kuin tanssin: henkilöt, jotka noudattavat samaa -tahtia, käyvät pakostakin toisillensa tuiki tarpeellisiksi, ja siitä -johtuu välttämättä keskinäistä hyväntahtoisuutta. Varmana todistuksena -siitä, että Charlotta, kapteeniin lähemmin tutustuttuansa, tosiaankin -suhtautui häneen suopeasti, oli se, että hän ihan rauhallisesti, ilman -pienintäkään epämieluista tunnetta, salli hävittää erään kauniin -lepopaikan, jonka hän oli erikoisesti valikoinut ja koristellut, mutta -joka ei sopinut kapteenin suunnitelmiin. - - - - -SEITSEMÄS LUKU. - - -Kun Charlotta ja kapteeni siten löysivät yhteisen askarruksen, oli -seurauksena, että Eduard liittyi kiinteämmin Ottilian seuraan, jota -kohtaan hänen sydämessään oli jo joitakin aikoja itänyt hiljainen, -ystävällinen tunne. Neito kohteli kaikkia avuliaasti ja suopeasti, -ja Eduard itserakkaudessaan otaksui tuon kaiken tulevan erikoisessa -määrässä hänen osaksensa. Epäilemättä olikin Ottilia jo ottanut tarkoin -huomioon, mistä ja miten valmistetuista ruokalajeista hän piti, eikä -häneltä myöskään jäänyt havaitsematta, kuinka paljon sokeria hän -tavallisesti käytti teehensä, enempää kuin muutkaan sellaiset asiat. -Erikoisen huolellisesti hän piti silmällä, ettei huoneissa ollut vetoa, -jota kohtaan Eduard osoitti suurta arkuutta, joutuen usein ristiriitaan -vaimonsa kanssa, jonka mielestä huoneet eivät voineet milloinkaan olla -kyllin ilmaisat. Samoin tiesi Ottilia, mitä puu- ja kukkatarhassa oli -kulloinkin tehtävä. Mitä Eduard toivoi, sitä hän koki edistää, mikä -saattoi herättää hänessä kärsimättömyyttä, sitä hän pyrki ehkäisemään, -joten neito piankin oli Eduardille välttämätön kuin ystävällinen -suojelushenki ja hänen poissaolonsa jo alkoi tuntua kiusalliselta. -Sitäpaitsi Ottilia näytti olevan puheliaampi ja avomielisempi, kun he -kohtasivat toisensa kahden kesken. Eduardissa oli iän lisääntyessä -yhä säilynyt jotakin lapsellista, mikä erikoisesti miellytti nuorta -Ottiliaa. He muistelivat mielellänsä kuluneita aikoja, jolloin olivat -toisensa nähneet; nämä muistot ulottuivat aina siihen kauteen asti, -jolloin Eduard oli ensi kerran tuntenut Charlottaan kohdistuvaa -mieltymystä. Ottilia väitti muistavansa heidät kaikkein kauneimpana -hoviparina, ja kun Eduard arveli niin varhaiset muistot mahdottomiksi, -väitti hän mielessänsä täysin selvästi säilyneen varsinkin erään -tapauksen: hän oli Eduardin saapuessa piilottunut Charlottan helmaan, -ei pelosta, vaan lapsellisesta hämmästyksestä. Hän olisi voinut lisätä: -koska Eduard oli vaikuttanut häneen voimakkaasti, oli kovin häntä -miellyttänyt. - -Niin ollen joutuivat monet asiat, joita ystävykset olivat aikaisemmin -yhdessä toimitelleet, tavallansa pysähdyksiin, joten he katsoivat -tarpeelliseksi hankkia itsellensä jälleen yleissilmäyksen, luonnostella -joitakin kirjoitelmia, sepittää kirjeitä. Senvuoksi he lähtivät -kansliaansa, missä tapasivat vanhan kirjurin joutilaana. He ryhtyivät -työhön ja antoivat hänelle piankin tekemistä, ollenkaan havaitsematta, -että sälyttivät hänen suoritettavaksensa paljon sellaista, minkä olivat -muuten tavallisesti itse toimittaneet. Heti ensimmäinen kirjoitelma -tuotti kapteenille, heti ensimmäinen kirje Eduardille hankaluutta. He -kiusautuivat hetkisen suunnitellen ja uudestaankirjoitellen, kunnes -Eduard, jolle asia luonnistui vielä huonommin, kysyi, paljonko kello -oli. - -Silloin kävi ilmi, että kapteeni oli unohtanut vetää -sekuntikronometrinsä, ensi kerran moniin vuosiin, ja ystävykset -näyttivät, ellei suorastaan tuntevan, niin ainakin aavistavan, että -aika alkoi käydä heille yhdentekeväksi. - -Miesten siten jossakin määrin hellittäessä uutteruuttansa naisten -toimekkuus pikemmin lisääntyi. Määrätyistä henkilöistä ja -välttämättömistä olosuhteista johtuva perheen tavanomainen elämäntapa -sulkee yleensä itseensä tavattomankin taipumuksen, itävän intohimon, -kuin astiaan, ja voi kulua melkoinen aika, ennenkuin uusi aines -aiheuttaa huomattavaa käymistä paisuen ja kuohuen yli partaiden. - -Ystäviemme kesken syntyneet vastavuoroiset taipumukset olivat -vaikutuksiltansa mitä miellyttävimmät. Mielet avautuivat, ja -erikoisesta hyväntahtoisuudesta sukeutui yleinen suopeus. Jokainen -tunsi itsensä onnelliseksi ja soi toiselle hänen onnensa. - -Sellainen tila kohottaa mieltä, sydäntä avartamalla, ja kaikki, -mitä henkilö tekee ja mihin ryhtyy, suuntautuu äärettömiin. Niinpä -eivät ystävykset enää tyytyneet pysyttelemään huoneissansa. Heidän -kävelyretkensä ulottuivat yhä kauemmaksi, ja kun Eduard ja Ottilia -riensivät edelle valitsemaan polkuja ja raivaamaan tietä, niin kapteeni -ja Charlotta seurasivat tärkeästi keskustellen, iloiten monesta -löytämästänsä somasta paikasta, monesta odottamatta avautuvasta -näköalasta, levollisina noiden nopsempien jäljessä. - -Eräänä päivänä heidän kävelynsä johti oikeanpuolisen kylkirakennuksen -portista alas majataloon ja sillan yli kohti lampia, niin kauas kuin -voi kulkea pitkin rantaa, jonka tiheäviitainen kukkula ja kauempana -kohoavat louhikot tekivät piankin tiettömiksi. - -Eduard, joka metsästysretkiltänsä tunsi seudun, tunkeutui Ottilian -keralla kauemmaksi pitkin umpeen kasvanutta polkua, hyvin tietäen, -ettei vanha, kallioiden keskelle piiloutuva mylly voinut olla kovin -etäällä. Mutta polku hävisi aivan kohta, ja he havaitsivat eksyneensä -tiheään pensaikkoon sammaleisten kallioiden keskelle. Kauan ei -eksyksissäoloa kumminkaan kestänyt, sillä vesirattaan pauhu ilmaisi -heille pian heidän etsimänsä läheisen paikan. - -Astuttuaan eräälle kallion ulkoreunalle he näkivät edessänsä ja allansa -vanhan, mustan, omituisen puurakennuksen jyrkkien kallioiden ja -korkeiden puiden varjossa. He päättivät lähteä alas yli sammaleisten -louhikkojen. Kun edellä kulkeva Eduard katsahti taaksensa ja näki -Ottilian astelevan jäljessänsä kevyesti, pelkäämättä ja hätäilemättä, -mitä kauneimmassa tasapainossa kiveltä toiselle, hän luuli näkevänsä -taivaallisen olennon yläpuolellansa leijailemassa. Ja kun Ottilia -sitten toisinaan epävarmoissa kohdissa tarttui hänen ojennettuun -käteensä, vieläpä nojautui hänen olkapäähänsäkin, täytyi hänen -tunnustaa, että häneen kosketti kaikkein herkin ja hennoin naisolento. -Hän melkein toivoi Ottilian kompastuvan, luiskahtavan, jotta saisi -sulkea hänet syliinsä ja painaa sydäntänsä vasten. Todellisuudessa hän -ei kumminkaan olisi millään ehdolla sitä tehnyt, useastakaan syystä: -hän pelkäsi häntä loukkaavansa, vahingoittavansa. - -Miten tämän asian laita oli, saamme kohta tietää. Kun näet Eduard oli -ehtinyt alas ja istui korkeiden puiden alla maalaispöydän ääressä -Ottiliaa vastapäätä ja ystävällinen myllärin emäntä oli lähetetty -hakemaan maitoa, mylläri Charlottaa ja kapteenia vastaan, alkoi hän -hieman empien puhua. - -Minulla on eräs pyyntö, rakas Ottilia; suokaa se minulle anteeksi, -vaikka ette siihen suostuisikaan. Te ette millään tavoin salaa, eikä -teidän tarvitsekaan salata, että kannatte pukunne alla povellanne -pienoiskuvaa. Se esittää isäänne, sitä kelpo miestä, jonka olette -tuskin tuntenut ja joka kaikin puolin ansaitsee sijan teidän -sydämessänne. Mutta suokaahan anteeksi: kuva on taitamattoman iso, ja -tuo metalli, tuo lasi saa minut tuhannen pelon valtaan, kun nostatte -lasta, kannatte jotakin, kun ajoneuvot heilahtavat, kun tunkeudumme -halki tiheikön, tai, kuten vast'ikään, laskeudumme alas kalliolta. -Minua kauhistuttaa se mahdollisuus, että jokin arvaamaton sysäys, -kaatuminen tai kosketus voisi teitä vahingoittaa. Tehkää minun -mielikseni, poistakaa kuva, ei muististanne eikä huoneestannekaan — -voittepa sen sijoittaa kaikkein kauneimpaan, kaikkein pyhimpäänkin -paikkaan huoneistossanne — mutta poveltanne poistakaa esine, jonka -läheisyys minusta, kenties liiallisen pelokkuuden vuoksi, tuntuu kovin -vaaralliselta. - -Ottilia, joka oli Eduardin puhuessa tuijotellut eteensä, vaikeni. -Kiirehtimättä ja epäröimättä, luoden katseensa pikemmin kohti taivasta -kuin Eduardiin, hän sitten irroitti vitjat, otti kuvan, painoi sitä -otsaansa vasten ja ojensi sen ystävällensä sanoen: Tallettakaa se, -kunnes tulemme kotiin. En osaa teille paremmin ilmaista, kuinka hyvin -tiedän pitää arvossa teidän ystävällistä huolehtimistanne. - -Ystävä ei uskaltanut painaa kuvaa huulillensa, mutta tarttui toisen -käteen painaen sitä silmiänsä vasten. Kaksi niin kaunista kättä ei -liene milloinkaan toisiinsa liittynyt. Eduardista tuntui siltä, kuin -kivi olisi vierähtänyt hänen sydämeltänsä, kuin jokin Ottiliaa ja häntä -erottava seinä olisi luhistunut. - -Myllärin opastamina Charlotta ja kapteeni saapuivat mukavampaa polkua -kulkien. Lausuttiin tervehdyksiä, iloittiin ja virkistäydyttiin. He -eivät tahtoneet palata samaa tietä, ja Eduard ehdotti puron toisella -puolella olevaa vuoripolkua, jota hieman vaivalloisesti kuljettaessa -lammet jälleen tulivat näkyviin. Nyt he matkasivat halki vaihtelevien -metsikköjen ja havaitsivat allansa kaikenlaisia kyliä, kauppaloita ja -vuokratiloja viheriöine ja hedelmällisine ympäristöinensä, lähinnä -erään ulkotilan, joka sijaitsi varsin miellyttävästi korkealla -rinteellä, puiden keskellä. Kauneimpana esiintyi seudun vehmaus -ja rikkaus, kun sitä katseli loivanousuiselta vuorenlaelta, josta -sitten edettiin somaan metsikköön ja sen läpi kuljettua oltiin linnaa -vastapäätä sijaitsevalla kalliolla. - -Retkeilijät olivat kovin iloissaan saavuttuansa sinne tavallaan -arvaamattansa. He olivat kiertäneet kokonaisen pienen maailman, -he seisoivat sillä paikalla, johon uusi rakennus oli suunniteltu -sijaitsemaan, ja näkivät jälleen huoneittensa ikkunat. Laskeuduttiin -sammalmajaan ja istuttiin siinä ensi kerran neljin. Mikään ei ollut -luonnollisempaa kuin se, että lausuttiin yksimielinen toivomus saada -kuljettu tie, jolla liikkuminen oli nyt ollut hidasta ja hankalaakin, -niin suunnatuksi ja rakennetuksi, että sitä voi astella viihtyisästi, -hitaasti ja mukavasti. Jokainen esitti ehdotelmiansa, ja matka, johon -heiltä oli kulunut useita tunteja, laskettiin uuden järjestyksen -vallitessa voitavan suorittaa yhdessä tunnissa aina linnaan asti. -Suunniteltiin jo myllyn alapuolelle, siihen kohtaan, missä puro laskee -lampeen, tietä lyhentävä ja maisemaa koristava silta, kun Charlotta -hieman hillitsi keksivää mielikuvitusvoimaa, huomauttamalla niistä -kustannuksista, joita sellaiset yritykset vaatisivat. - -Siihenkin on keino keksittävissä, virkkoi Eduard. Tuo ulkotila, joka -näyttää varsin somalta metsikössään ja tuottaa ylen vähän, meidän -on välttämättä myytävä ja siitä saadut varat käytettävä näihin -suunnitelmiin. Siten voimme verrattomalla kävelyretkellä miellyttävästi -nauttia korkoja hyvin sijoitetusta pääomasta, josta nyt saamme vuoden -lopussa mieliharmiksemme mitättömät tulot. - -Charlotta itse ei voinut hyvänä taloudenhoitajana paljoakaan väittää -vastaan. Asia oli ollut jo aikaisemmin puheenalaisena. Nyt tahtoi -kapteeni suunnitella tilusten jakamista talonpojille, mutta Eduard -halusi meneteltävän nopeammin ja mukavammin. Nykyisen vuokraajan, joka -oli jo tehnyt ehdotuksia, piti se saada, maksaa se määräaikaisissa -erissä, ja samoin määräajoittain oli tierakennus suoritettava, kappale -toisensa jälkeen. - -Niin järkevään ja maltilliseen järjestykseen täytyi myöntyä, ja koko -seurue kuvitteli jo uusia, kiemurtelevia teitä, joiden varrelta vielä -toivottiin löytyvän mitä miellyttävimpiä lepo- ja näköalapaikkoja. - -Jotta kaikesta tuosta saataisiin havainnollisempi kuva, otettiin kotiin -palattua illalla uusi kartta tutkittavaksi. Tarkastettiin kuljettua -tietä ja ajateltiin, kuinka se olisi muutamin paikoin kenties vieläkin -edullisemmin suunnattavissa. Kaikki edelliset suunnitelmat pohdittiin -vielä kerran ja yhdistettiin kaikkein uusimpiin aikeisiin, se päätös, -jonka mukaan uusi rakennus oli sijoitettava linnaa vastapäätä, -hyväksyttiin vielä kerran ja teiden kiertokulku suunniteltiin aina -sinne saakka. - -Ottilia ei ollut virkkanut mitään koko asiaan, mutta vihdoin Eduard -käänsi Charlottan edessä lepäävän kartan hänen nähtäviinsä samalla -kehoittaen häntä lausumaan ajatuksensa, ja kun Ottilia empi, rohkaisi -häntä lempeästi sentään jotakin sanomaan: olihan kaikki vielä -yhdentekevää, kaikki päätökset vielä kehittymisasteellansa. - -Minä sijoittaisin rakennuksen tuohon, virkkoi Ottilia osoittaen -sormellansa kukkulan tasaista lakea. Linna tosin ei olisi näkyvissä, -sillä se peittyisi metsän taakse; sensijaan oltaisiin siellä kuin -toisessa ja uudessa maailmassa: sekä kylä että kaikki asumukset -olisivat piilossa. Näköala lammille, päin myllyä ja rinteitä, päin -vuoristoa ja tasankoa on erinomaisen kaunis, sanoi hän, olen sen -ohimennen huomannut. - -Hän on oikeassa! huudahti Eduard. Miten tuo voikaan olla mieleemme -johtumatta? Eikö totta, te tarkoitatte näin, Ottilia? — Hän tarttui -lyijykynään ja piirsi kovakouraisesti pitkulaisen nelikulmion kukkulan -laelle. - -Se vihlaisi kapteenin sielua, sillä hän ei nähnyt mielellään -huolellisesti, puhtaasti piirtämänsä kartan siten tärveltyvän. -Lausuttuansa hiljaisen moitteen hän kuitenkin malttoi mielensä ja -suostui ajatukseen. Ottilia on oikeassa, sanoi hän. Emmekö lähde -mielellämme pitkälle kävelyretkelle juodaksemme kahvia tai syödäksemme -kalaa, joka ei kotona olisi maistunut niin hyvältä? Me vaadimme -vaihtelua ja ennen näkemättömiä esineitä. Linnan ovat vanhat varsin -järkevästi rakentaneet tänne, sillä se sijaitsee tuulilta suojattuna -ja lähellä kaikkia jokapäiväisiä tarpeita; sitävastoin rakennus, joka -suunnitellaan pikemmin seurallista oleskelua kuin asumista varten, -sopii varsin hyvin sinne ja tarjoaa kauniina vuodenaikana mitä -miellyttävimpiä hetkiä. - -Mitä enemmän asiaa pohdittiin, sitä suotuisammalta se näytti, eikä -Eduard voinut salata riemuansa siitä, että ajatus oli johtunut Ottilian -mieleen. Hän oli siitä niin ylpeä, kuin olisi keksintö ollut hänen -omansa. - - - - -KAHDEKSAS LUKU. - - -Kapteeni tutki paikan jo varhain seuraavana aamuna, laati ensin -summittaisen ja, kun seurue paikalle kokoontuneena vieläkin pysyi -päätöksessään, tarkan piirroksen kustannusarvioineen ja muine -asiaankuuluvine liitteineen. Tarpeellisista esitöistä ei ollut -puutetta. Ulkotilan myyntiä koskevaan asiaan käytiin heti käsiksi. -Miehet saivat jälleen aihetta yhteiseen toimiskeluun. - -Kapteeni huomautti Eduardille, että oli kohteliasta, ehkäpä -velvollisuuden vaatimaakin juhlia Charlottan syntymäpäivää rakennuksen -peruskiven laskemisella. Ei ollut vaikea voittaa Eduardin vanhaa -vastenmielisyyttä sellaisia juhlallisuuksia kohtaan, sillä hänen -mieleensä juolahti samassa, että Ottilian syntymäpäivää, joka oli -myöhemmin, sopi sitäkin viettää sangen juhlallisesti. - -Charlotta, jonka mielestä uudet suunnitelmat sekä niiden edellyttämät -toimenpiteet näyttivät melkoisilta, vakavilta, melkeinpä -arveluttaviltakin, askarteli tutkimalla vielä kerran kustannusarvioita -sekä ajan- ja rahanjakoa. Päivisin ystävykset tapasivat toisensa -harvemmin, ja sitä halukkaammin he etsivät iltaisin toistensa seuraa. - -Ottilia oli vähitellen saanut täydellisesti haltuunsa taloudenhoidon, -johon hänen hiljainen ja varma käyttäytymisensä hänet tavallaan -ennalta määräsi. Koko hänen mielenlaatunsa taipuikin kotiin ja -kotoiseen enemmän kuin maailmaan, enemmän kuin elämään ulkosalla. -Eduard havaitsi pian, että hän oikeastaan vain kohteliaisuudesta lähti -mukaan kävelyretkille, että hän ainoastaan seurallisen velvoituksen -vuoksi viipyi iltaisin kauemmin ulkona, toisinaan tosin etsien -taloustoiminnastansa jonkinlaista tekosyytä voidakseen palata sisään. -Niinpä osasikin Eduard varsin pian järjestää yhteiset retket siten, -että oltiin ennen auringonlaskua taas kotona, ja alkoi pitkistä -ajoista jälleen lukea ääneen runoja, erittäinkin sellaisia, joiden -esittämisessä saattoi ilmetä puhdas, mutta palava rakkaus. - -He istuivat tavallisesti iltaisin pienen pöydän ympärillä kukin -määrätyssä paikassansa: Charlotta sohvassa, Ottilia tuolilla häntä -vastapäätä ja miehet siten, että Ottilia istui Eduardin oikealla -puolella, samalla puolella, jonne Eduard lukiessaan työnsi kynttilän. -Ottilia siirtyi silloin lähemmäksi katsoakseen kirjaan, sillä hänkin -luotti omiin silmiinsä enemmän kuin vieraisiin huuliin, ja Eduard -siirrähti tehdäkseen sen hänelle kaikin puolin vaivattomaksi, jopa -keskeyttikin usein lukunsa tarpeettoman pitkäksi ajaksi, koska varoi -kääntämästä lehteä, ennenkuin Ottiliakin oli ehtinyt lukea sen loppuun. - -Charlotta ja kapteeni sen kyllä huomasivat ja silmäsivät toisiansa -hymyillen, mutta kumpaankin vaikutti yllättävästi eräs toinen merkki, -joka sattumalta ilmaisi Ottilian hiljaista taipumusta. Eräänä iltana, -jonka pieni yhdyskunta oli kiusallisen vierailun vuoksi osalta -menettänyt, Eduard ehdotti, että jäätäisiin vielä toistensa seuraan. -Hänen teki mielensä ottaa esille huilunsa, joka ei ollut pitkiin -aikoihin ollut päiväjärjestyksessä. Charlotta etsi sonaatteja, joita -he tavallisesti yhdessä esittivät, ja kun niitä ei löytynyt, tunnusti -Ottilia hieman epäröityänsä, että oli ottanut ne huoneeseensa. - -Voitteko ja tahdotteko minua säestää? huudahti Eduard, jonka silmät -sädehtivät iloa. - -Luulen kyllä, vastasi Ottilia, että se käy päinsä. Hän haki nuotit -ja istuutui flyygelin ääreen. Toiset kuuntelivat tarkkaavaisina ja -ihmetellen, kuinka täydellisesti Ottilia oli soittokappaleen omin -neuvoin oppinut, mutta vieläkin enemmän kummastellen, kuinka hän -osasi sen sovelluttaa Eduardin soittotapaan. Osasi sovelluttaa ei ole -tässä oikea lauseparsi, sillä jos riippui Charlottan taitavuudesta ja -vapaasta tahdosta, milloin pysähtyä, milloin kiirehtiä epäröivän tai -edelle kiitävän puolisonsa mieliksi, niin Ottilia, joka oli muutamia -kertoja kuullut heidän soittavan tätä sonaattia, näytti oppineen -sen ainoastaan Eduardin soittotavan mukaisesti. Hän oli omaksunut -viimeksimainitun virheet siinä määrin, että siitä jälleen sukeutui -jonkinlainen elävä kokonaisuus, jossa tosin ei ilmennyt tahdinmukaista -liikuntoa, mutta joka kumminkin kuulosti erittäin somalta ja -miellyttävältä. Säveltäjä itse olisi varmaan iloinnut kuullessaan -teostansa niin hellästi vääristettävän. - -Tätä ihmeellistä, odottamatonta tapausta katselivat kapteeni ja -Charlotta vaieten sellaisin tuntein kuin useasti katsellaan lasten -tekoja, joita ei juuri käy hyväksyminen niiden huolestuttavien -seurausten vuoksi ja joita kumminkaan ei sovi moittia, vaan -täytyy kenties kadehtiakin. Sillä oikeastaan oli heidän kummankin -hellä taipumuksensa kasvamassa samoinkuin noidenkin, vieläpä sitä -vaarallisempikin, koska he olivat vakaammat, varmemmat itsestänsä, -kykenevämmät itseänsä hillitsemään. - -Kapteeni alkoi jo tuntea, kuinka vastustamaton tottumus uhkasi -kahlehtia hänet Charlottaan. Hän pakotti itsensä välttämään niitä -hetkiä, jolloin Charlotta tavallisesti saapui rakennuspaikalle, nousi -jo anivarhain aamulla, järjesti kaikki asiat ja vetäytyi sitten omaan -huoneistoonsa työskentelemään. Ensimmäisinä päivinä Charlotta piti sitä -sattumana, hän etsi kapteenia kaikista mahdollisista paikoista; sitten -hän luuli hänet ymmärtävänsä ja kunnioitti häntä entistä enemmän. - -Jos kapteeni nyt välttelikin Charlottan tapaamista kahden kesken, -joudutti hän sitä uutterammin töitä lähestyvän syntymäpäivän loistavaa -juhlimista varten: hän näet rakennutti alhaalta, kylän takaa, uutta -mukavaa tietä kukkulan laelle päin, mutta teetti työtä myöskin -ylhäältä käsin, sanoen muka louhituttavansa kiviä, ja oli järjestänyt -ja laskenut kaikki niin, että molemmat tien osat yhtyisivät vasta -syntymäpäivän edellisenä yönä. Uutta, kukkulan laelle rakennettavaa -taloa varten oli myös kellari pikemmin louhittu kuin kaivettu ja kaunis -peruskivi lokeroinensa ja kansilevyinensä valmiiksi hakattu. - -Ulkoinen toiminta, nämä pienet, ystävälliset, salaiset aikomukset -ja sisäisten tuntojen alinomainen hillitseminen estivät keskustelua -yhdessäolon kestäessä vilkastumasta, siinä määrin, että Eduard, jonka -olo tuntui vajanaiselta, eräänä iltana kehoitti kapteenia ottamaan -esiin viulunsa ja soittamaan Charlottan säestämänä. Kapteeni ei -voinut vastustaa yleistä harrasta pyyntöä, ja niin he esittivät -tuntehikkaasti, miellyttävästi ja vapaasti erään kaikkein vaikeimpia -soittokappaleita, mitä suurimmaksi tyydytykseksi sekä itsellensä -että kuuntelevalle parille. Päätettiin ruveta useammin soittamaan ja -ahkerasti yhdessä harjoittelemaan. - -Se luonnistuu heille paremmin kuin meille, Ottilia! virkkoi Eduard. -Ihailkaamme heitä, mutta iloitkaamme silti yhdessä. - - - - -YHDEKSÄS LUKU. - - -Syntymäpäivä oli tullut ja kaikki oli valmiina: koko rantavalli, joka -reunusti ja korotti veden rajassa kulkevaa kylätietä, samoin kirkon -ohitse kulkeva tie, joka aluksi noudatteli Charlottan rakennuttaman -polun suuntaa ja lähti sitten kiemurtelemaan kalliorinnettä ylöspäin -jättäen sammalmajan ensin vasemmalle yläpuolellensa ja sitten, tehtyään -kokonaisen kierroksen, vasemmalle alapuolellensa siten vähitellen -ehtien kukkulalle. Tänä päivänä oli kokoontunut paljon vieraita. -Mentiin kirkkoon, missä nähtiin pitäjäläiset koolla juhlapukimissa. -Jumalanpalveluksen jälkeen lähtivät pojat, nuorukaiset ja miehet -säädetyssä järjestyksessä edellä, sitten tuli herrasväki vierainensa ja -seurueinensa; kulkueen jälkiosan muodostivat tyttöset, neidot ja vaimot. - -Tien käänteeseen oli sommiteltu ylävä kalliotasanne; siinä antoi -kapteeni Charlottan ja vieraiden levähtää. Sieltä näkyi koko tie, -eteenpäin asteleva miesten joukko ja jäljessä tuleva naisväki, joka nyt -asteli ohitse. Ihanan sään vallitessa näky oli ihmeen kaunis. Charlotta -oli hämmästynyt, liikutettu, ja pusersi sydämellisesti kapteenin kättä. - -Lähdettiin seuraamaan hitaasti liikkuvaa jonoa, joka nyt jo kiertyi -kehäksi tulevan asumuksen ympärille. Rakentaja, hänen omaisensa ja -ylhäisimmät vieraat kutsuttiin alas, missä peruskivi, yhdeltä sivulta -tuettuna, oli valmiina laskettavaksi. Siistipukuinen muuraaja, jolla -oli toisessa kädessä lasta, toisessa vasara, piti soman runomittaisen -puheen, jonka voimme tässä vain puutteellisesti suorasanaisessa asussa -esittää. - -Kolme asiaa, aloitti hän, on rakennettaessa otettava huomioon: että -rakennus sijaitsee oikealla paikalla, että se on hyvin perustettu ja -että työ suoritetaan moitteettomasti. Ensimmäinen seikka on oikeastaan -rakentajan itsensä ratkaistava: kuten kaupungissa vain ruhtinas ja -kunta voivat, päättää, mihin on rakennettava, on maalla maanomistajan -etuoikeutena sanoa: Tässä pitää minun asumukseni seisoa eikä missään -muualla. - -Eduard ja Ottilia eivät uskaltaneet katsahtaa toisiinsa, vaikka -seisoivat lähekkäin, toisiansa vastapäätä. - -Kolmas, työn suoritus, on monien ammattien huolena: eipä ole montakaan, -jota se ei askarruttaisi. Mutta toinen seikka, perustuksen laskeminen, -on muuraajan huolena ja muodostaa urhakasti sanoen, koko yrityksen -tärkeimmän osan. Se on vakava asia, ja meidän kutsumme on vakava, sillä -tämä juhlallisuus tapahtuu syvyydessä. Täällä, tässä ahtaassa kuopassa, -te kunnioitatte meitä olemalla salaperäisen toimemme todistajina. -Me laskemme kohta tämän taidokkaasti hakatun kiven, ja pian ovat -nämä kauniiden ja arvokkaiden henkilöiden koristamat multaseinämät -saavuttamattomissa, ne täytetään. - -Tämän peruskiven, jonka kulma merkitsee rakennuksen oikeata kulmaa, -jonka suorakulmaisuus edustaa sen säännöllisyyttä, vaaka- ja luotisuora -asento kaikkien muurien ja seinien säännöllistä asentoa, voisimme -laskea ilman muuta, sillä se varmaan lepäisi paikoillaan oman painonsa -varassa. Mutta tässäkään ei pidä puuttuman kalkkia, sideainetta, sillä -kuten ihmiset, jotka luonnostansa taipuvat toisiinsa, pysyvät vieläkin -paremmin yhdessä, jos laki liittää heidät toisiinsa, samoin kivetkin, -jotka jo muodoltansa toisiinsa sopivat, yhtyvät vielä paremmin näiden -sitovien voimien nojalla, ja koska ei ole oikein soveliasta pysytellä -joutilaana työtä tekevien joukossa, niin ette pitäne halpana ryhtyä -tässäkin ottamaan työhön osaa. - -Sitten hän ojensi muurauslastan Charlottalle, joka heitti sillä -kalkkia kiven alle. Useita toisia kehoitettiin tekemään samoin, ja -kohta laskettiin kivi. Senjälkeen ojennettiin Charlottalle ja muille -vasara, jotta he nimenomaisesti siunaisivat kiven ja perustuksen -liiton kolmesti kopahduttamalla. Muuraajan työ, tästä lähin tosin -taivasalla suoritettu, jatkoi puhuja, ei tosin aina tapahdu salassa, -mutta kumminkin salattuna olemaan. Säännöllisesti rakennettu perustus -peitetään, ja seinämuuritkaan, jotka rakennamme päivän aikaan, eivät -lopulta enää johda mieleen meitä. Kivenhakkaajan ja kuvanveistäjän työt -ovat silmiinpistävämmät, ja meidän täytyy hyväksyä vielä sekin, että -rappaaja kerrassaan pyyhkii käsiemme työn jäljet näkymättömiin anastaen -teoksemme omaksensa sitä sivelemällä, silittämällä ja värittämällä. - -Kenelle siis olisikaan tärkeämpää suorittaa työnsä niin kunnollisesti, -ettei hän itsekään keksi siitä moitteen sijaa, kuin muuraajalle? -Kenellä olisi enemmän syytä olla itsetietoinen? Kun rakennus on -valmis, tanner tasoitettu ja kivetty, ulkosivu koristuksilla peitetty, -tunkeutuu hänen katseensa yhä kaiken kuoren läpi ja havaitsee -vieläkin ne säännölliset ja huolellisesti suoritetut liitokset, joita -kokonaisuus saa kiittää olemassaolostansa ja kestävyydestänsä. - -Mutta samoinkuin jokaisen pahantekijän täytyy pelätä rikoksensa -kaikista varokeinoista huolimatta tulevan ilmi, samoin täytyy sen, joka -on salaa tehnyt hyvää, odottaa sen tulevan tunnetuksi vastoin hänen -tahtoansa. Senvuoksi teemme tästä kivestä samalla muistokiven. Näihin -hakattuihin syvennyksiin upotetaan erinäisiä esineitä todistukseksi -kaukaisille jälkipolville. Nämä metalliset umpeenjuotetut kotelot -sisältävät kirjallisia tiedonantoja, näihin metallilevyihin on -kaiverrettu kaikenlaista merkittävää, näissä kauniissa lasipulloissa -on parasta vanhaa viiniä, joiden syntymävuosi on ilmoitettu, lisäksi -on tässä vielä erilaisia tänä vuonna lyötyjä rahoja: kaiken tämän on -meille toimittanut aulis rakennuttajamme. Onpa tässä vielä vapaatakin -sijaa, jos jonkun vieraan tai katselijan tekee mieli luovuttaa jotakin -jälkipolville. - -Hetkisen vaiti oltuansa puhuja silmäili ympärillensä, mutta kuten -sellaisissa tilaisuuksissa yleensä käy, kukaan ei ollut varautunut, -kaikki olivat hämillänsä, kunnes vihdoin eräs nuori hilpeä upseeri -aloitti virkkaen: Jos minun on annettava lisäksi sellaista, mitä tähän -aarteistoon ei vielä ole laskettu, niin leikkaanpa univormustani -pari nappia, jotka luullakseni nekin ansaitsevat joutua jälkipolvien -nähtäviin. Sanottu ja tehty! Nyt johtui monen mieleen samantapaista. -Naisväki jouduttihe laskemaan pieniä hiuskampojansa; hajupulloja ja -muita korujakaan ei säästelty. Ottilia yksin epäröi, kunnes Eduardin -ystävällinen huomautus käänsi hänen huomionsa kaikkien luovutettujen -ja kiven uurroksiin sijoitettujen esineiden katselusta. Sitten -hän irroitti kaulaltansa ne kultaiset vitjat, joissa hänen isänsä -kuva oli riippunut, ja laski sen hellävaroen toisten kalleuksien -joukkoon. Senjälkeen Eduard huolehti hieman kiireellisesti siitä, että -tiivissaumainen kansi kohta painettiin paikoillensa ja iskostettiin -kiinni. - -Nuori kisälli, joka oli ottanut tehtävään tehokkaimmin osaa, paneutui -jälleen puhujaksi ja jatkoi: Me perustamme tämän kiven ikuisiksi -ajoiksi, tämän talon nykyisten ja tulevaisten omistajien kaikkein -pisimmän nautinnon turvaamiseksi. Mutta koska olemme ikäänkuin aarretta -kätkemässä, ajattelemme samalla, tässä kaikkein perusteellisimmassa -toimessa, inhimillisten asioiden katoavaisuutta, ajattelemme sitä -mahdollisuutta, että tämä lujasti sinetöity kansi voidaan jälleen -avata, mikä saattanee tapahtua ainoastaan siten, että kaikki se, mitä -emme ole vielä rakentaneetkaan, joutuu jälleen hävitetyksi. - -Mutta juuri siinä tarkoituksessa, että tämä rakennus valmistuisi, -ohjaamme ajatuksemme pois tulevaisuudesta, takaisin nykyisyyteen! -Vietettyämme tämän päivän juhlan tahdomme heti ryhtyä työtämme -jatkamaan, jottei yhdenkään meidän laskemallamme perustalla edelleen -työskentelevän ammatin tarvitse viettää vapaapäiviä, jotta rakennus -kohoaa nopeasti korkeuteen ja valmistuu ja jotta ikkunoista, joita ei -vielä ole olemassa, voisi iloiten silmäillä ympäristöä talon herra -omaisinensa ja vierainensa. Heidän ja kaikkien läsnäolevien terveydeksi -olkoon tämä malja juotu! - -Samassa hän tyhjensi yhdellä siemauksella kauniisti hiotun lasimaljan -ja heitti sen ilmaan, sillä ilon ylenpalttisuutta ilmaistaan särkemällä -se juoma-astia, jota riemuitessa käytetään. Mutta tällä kertaa kävi -toisin: lasi ei pudonnutkaan maahan, vaikka ei mitään ihmettäkään -tapahtunut. - -Jotta rakentaminen edistyisi, oli näet vastakkaisessa kulmassa jo -alettu kohottaa seinämuuria ja sitä varten pystytetty telineet, niin -korkeat kuin asia vaati. - -Työmiesten etua silmälläpitäen oli telineet tätä juhlaa varten -varustettu laudoilla ja päästetty ylös koko joukko katselijoita. Sinne -lensi lasi, ja sen sieppasi käteensä eräs, joka piti tätä sattumaa -hyvänä enteenä itsellensä. Vihdoin hän sitä näytteli antamatta pois -kädestänsä, ja sen kyljessä nähtiin kirjaimet E ja O siroin kiemuroin -toisiinsa yhdistettyinä: se oli eräs nuorta Eduardia varten aikoinansa -valmistettuja laseja. - -Telineet olivat jälleen tyhjät, ja kepeimmät vieraat nousivat ylös -silmäilläkseen ympärillensä. He eivät osanneet kylliksensä ylistää joka -puolelle avautuvaa kaunista näköalaa, sillä mitä kaikkea keksiikään -se, joka korkealla paikalla oltaessa seisoo vaikkapa vain yhtäkin -kerrosta korkeammalla. Tasankomaan suunnalla ilmestyi näkyviin useita -uusia kyliä, joen hopeajuova oli selvästi havaittavissa, olipa joku -näkevinänsä pääkaupungin tornejakin. Toisaalla, metsäisten kukkulain -takana, kohosivat etäisen vuoriston sinervät huiput, ja lähiseutu näkyi -kokonaisuudessaan. Nyt pitäisi vielä, huudahti eräs, yhdistää nuo kolme -lampea yhdeksi järveksi; silloin sisältyisi näköalaan kaikki, mikä on -suurta ja toivottavaa. - -Se kai voitaisiin tehdä, virkkoi kapteeni, sillä lammet ovat aikoinaan -muodostaneet yhden ainoan vuorijärven. - -Minä pyydän vain säästämään plataani- ja poppeliryhmääni, joka kasvaa -kauniina keskimmäisen lammen rannalla, sanoi Eduard. Nähkääs, — virkkoi -hän sitten kääntyen puhuttelemaan Ottiliaa, jonka hän johti muutamia -askelia eteenpäin, viitaten alas laaksoon, — nuo puut minä olen itse -istuttanut. - -Kuinka kauan ne ovatkaan siinä jo kasvaneet? kysyi Ottilia. - -Suunnilleen yhtä kauan kuin te olette maailmassa ollut, vastasi -Eduard. Niin, rakas lapseni, kun minä ne istutin, lepäsitte te vielä -kehdossanne. - -Seurue palasi linnaan. Aterian päätyttyä se kutsuttiin kävelyretkelle -läpi kylän, jotta olisi tilaisuutta sielläkin tarkastella uusia -rakennelmia. Kapteenin toimesta olivat asukkaat kerääntyneet -asuntojensa edustalle. He eivät seisoneet riveissä, vaan perheittäin -luontevasti ryhmittyneinä, osaksi illan askareissa, osaksi lepäillen -uusilla raheilla. Heille määrättiin mieluisaksi velvollisuudeksi -uudistaa tämä puhtaus ja järjestys ainakin kaikkina pyhä- ja -juhlapäivinä. - -Tuttavallista seuramieltä, joka idättää sellaista taipumusta kuin -ystäviemme kesken, suurempi seura voi vain epämieluisasti häiritä. -Kaikki neljä olivat jälleen tyytyväiset jäädessään yksin suureen -saliin. Kotoinen tunne kuitenkin hieman kärsi, kun Eduardille tuotu -kirje ilmoitti huomenna saapuvan uusia vieraita. - -Kuten otaksuimme, huudahti Eduard Charlottalle: kreivi ei jää -tulematta, hän saapuu huomenna. - -Silloinpa ei paronitarkaan ole kaukana, virkkoi Charlotta. - -Eipä suinkaan! vastasi Eduard. Hän saapuu hänkin huomenna taholtansa. -He pyytävät yösijaa ja aikovat ylihuomenna matkustaa yhdessä eteenpäin. - -Niin ollen meidän täytyy ajoissa ryhtyä toimenpiteisiin, Ottilia! sanoi -Charlotta. - -Miten käskette asian järjestää? kysyi Ottilia. - -Charlotta antoi ylimalkaiset ohjeet, ja Ottilia poistui. - -Kapteeni tiedusteli mainittujen henkilöiden välistä suhdetta, jonka hän -tunsi vain suurimpia piirteitä myöten. He olivat aikoinansa, kumpikin -jo naimisissa ollen, intohimoisesti rakastuneet toisiinsa. Kahta -avioliittoa ei käynyt häiritseminen huomiota herättämättä; ajateltiin -avioeroa. Paronittarelle se oli onnistunut, kreiville ei. Heidän täytyi -näön vuoksi erota toisistansa, mutta heidän suhteensa säilyi, ja jos -he eivät voineetkaan talvisin olla yksissä pääkaupungissa, niin he -korvasivat asian kesäisin huviretkillä ja kylpylaitoksissa. He olivat -kumpikin hieman vanhemmat kuin Eduard ja Charlotta, ja kaikki olivat -likeisiä ystäviä varhemmilta hovissaoloajoilta. Hyvät suhteet oli yhä -säilytetty, vaikka ei kaikkia ystävien toimia voitukaan hyväksyä. -Ainoastaan tällä kerralla heidän tulonsa oli Charlottan mielestä -tavallaan sopimaton, ja jos hän olisi tarkoin tutkinut, minkätähden, -olisi hän huomannut varsinaisena syynä olevan Ottilian. Hyvän, puhtaan -lapsen ei pitänyt niin varhain nähdä sellaista esimerkkiä. - -He olisivat tosiaankin voineet pysyä poissa vielä pari päivää, -sanoi Eduard Ottilian astuessa jälleen huoneeseen, kunnes olemme -saaneet järjestetyksi ulkotilan myynnin. Kauppakirja on valmis; -toinen jäljennös on minulla tässä, mutta toista vielä puuttuu, ja -vanha kanslistimme on pahoin sairastunut. Kapteeni tarjoutui työn -suorittamaan, samoin Charlotta, mutta ehdotuksia ei hyväksytty ilman -muuta. - -Antakaa se vain minulle! huudahti Ottilia hieman hätäisesti. - -Sinä et saa sitä valmiiksi, sanoi Charlotta. - -Minun pitäisi se tosiaankin saada varhain ylihuomisaamuna, ja siinä on -paljon työtä, sanoi Eduard. - -Se on oleva valmis, huudahti Ottilia pidellen jo papereita käsissään. - -Seuraavana aamuna, kun he olivat yläkerrassa tähystelemässä odotettuja -vieraita, joita vastaan he välttämättä tahtoivat lähteä, virkkoi -Eduard: Kuka se tuolla ratsastelee hitaasti tännepäin? Kapteeni kuvaili -tarkemmin ratsastajan ulkonäköä. Hän se siis sittenkin on, sanoi -Eduard, sillä yksityiskohdat, jotka sinä näet paremmin kuin minä, -sopivat sangen hyvin minun varsin selvästi näkemääni kokonaisuuteen. Se -on Mittler. Mutta mistä johtuukaan, että hän ratsastaa hitaasti ja noin -hitaasti? - -Ratsastaja tuli lähemmäksi ja oli tosiaankin Mittler. Hänet otettiin -ystävällisesti vastaan, kun hän hitaasti asteli portaita ylös. Miksi -ette tullut eilen? huusi hänelle Eduard. - -Minä en pidä äänekkäistä juhlista, vastasi Mittler. Mutta nyt -minä tulen viettämään kerallanne kaikessa rauhassa ystävättäreni -syntymäpäivän jälkijuhlaa. - -Kuinka olettekaan saanut liikenemään niin paljon aikaa? kysyi Eduard -leikillänsä. - -Vierailustani, jos se on teille jonkin arvoinen, saatte kiittää -erästä eilistä harkintaani. Minä iloitsin sydämestäni puolisen päivää -eräässä talossa, jossa olin rakentanut rauhan, ja sitten kuulin -täällä vietettävän syntymäpäivää. Voidaanpa sanoa, että käyttäydyt -itsekkäästi, ajattelin minä, jos iloitset aina vain niiden keralla, -jotka olet taivuttanut sopuun ja rauhaan. Miksi et iloitse joskus -sellaisten ystäviesi keralla, jotka rauhaa säilyttävät ja vaalivat? -Sanottu ja tehty! Tässä olen, päätökseni mukaan. - -Eilen olisitte löytänyt täältä suuren seuran, nyt löydätte vain pienen, -sanoi Charlotta. Te tapaatte kreivin ja paronittaren, jotka ovat hekin -jo teitä askarruttaneet. - -Neljän talonasukkaan keskeltä, jotka olivat keräytyneet tuon -omituisen, tervetulleen miehen ympärille, hän käännähti pois ärtyisän -vilkkaasti, heti etsien hattuansa ja ratsupiiskaansa. Turmion tähti -väikkyy yläpuolellani aina, jos kerrankin aion levätä ja olla armelias -itselleni! Mutta miksi pyrinkään pois luonnostani! Minun ei olisi -pitänyt tulla, ja nyt minut ajetaan pois. Niiden keralla minä en -tahdo jäädä saman katon alle, ja varokaa: he tuovat mukanansa pelkkää -onnettomuutta! Heidän olentonsa on kuin hapatus, jonka tartunta yhä -laajenee. - -Häntä yritettiin suostutella, mutta turhaan. Se, joka loukkaa -aviosäätyä, huudahti hän, se joka sanoin, jopa teoinkin horjuttaa -koko siveellisen yhteiskunnan perustusta, joutuu tekemisiin kanssani, -ja ellen minä kykene saamaan häntä valtoihini, ei minulla ole mitään -tekemistä hänen kanssansa. Avioliitto on kaiken kulttuurin alku ja -huippu. Se tekee karkean leppoisaksi, ja sivistyneimmälläkään ei ole -mitään parempaa tilaisuutta osoittaa sävyisyyttänsä. Sen tulee olla -purkamaton, sillä se tuottaa niin paljon onnea, ettei kaikki yksityinen -onnettomuus siihen verrattuna merkitse mitään. Ja miksi tahdotaankaan -puhua onnettomuudesta? Kärsimättömyys se ajoittain valtaa ihmisen, joka -silloin suvaitsee havaita itsensä onnettomaksi. Jos hän antaa tuokion -vierähtää ohi, niin hän vielä ylistää itseänsä onnelliseksi, että kauan -säilynyt liitto on yhä voimassa. Eroamiseen ei ole mitään riittävää -syytä. Inhimillinen olotila on asetettu niin korkealle kärsimykseen ja -iloon, ettei voi ollenkaan arvata, mitä aviopuolisot tulevat olemaan -toisillensa velkaa. Velka on äärettömän suuri; ja iäisyys yksin kykenee -sen vähitellen maksamaan. Epämukavaa se saattaa useinkin olla, sen minä -kyllä uskon, ja se on aivan oikein. Eikö meillä ole aviopuolisonamme -myöskin omatunto, josta usein haluaisimme päästä eroon, koska se on -epämukavampi kumppani kuin mies tai vaimo konsanaan? - -Niin hän puheli vilkkaasti ja olisi kaiketi vielä kauankin puhunut, -elleivät ajomiesten torvet olisi ilmoittaneet vieraita, jotka ajoivat -kuin sopimuksesta yht'aikaa linnanpihaan, kumpikin taholtansa. -Talonväen kiiruhtaessa heitä vastaan Mittler piiloutui, antoi tuoda -hevosensa majatalon edustalle ja ratsasti nyrpeissään pois. - - - - -KYMMENES LUKU. - - -Vieraat oli lausuttu tervetulleiksi ja viety sisään; he iloitsivat -saadessaan jälleen astua taloon, jossa olivat aikaisemmin viettäneet -monta hyvää päivää ja jota eivät olleet pitkään aikaan nähneet. -Erittäin mieluinen oli myös ystäville heidän läsnäolonsa. Sekä -kreivi että paronitar voitiin lukea niiden kookkaiden, kauniiden -henkilöiden joukkoon, jotka tekevät melkeinpä edullisemman vaikutuksen -keski-iällänsä, kuin nuoruudessaan, sillä jos heiltä puuttuukin jotakin -ensi kukkeudestansa, herättävät he nyt mieltymyksen ohella ehdotonta -luottamusta. Tämäkin pari osoittautui yhä varsin miellyttäväksi. Heidän -vapaa elämäänsuhtautumistapansa, heidän hilpeytensä ja näennäinen -luontevuutensa tarttui kohta kaikkiin, seurustelun pysytellessä -ehdottoman säädyllisyyden rajoissa minkäänlaisen pakon silti tuntumatta. - -Tämä vaikutus ilmeni heti seurueessa. Äskensaapuneet, jotka tulivat -suoraan suuresta maailmasta, kuten saattoi havaita yksin heidän -vaatteistansa, matkatavaroistansa ja koko asustansa, muodostivat -tavallansa ystäviemme, heidän maalaisen ja salaisesti intohimoisen -tilansa vastakohdan, joka kuitenkin pian tasoittui vanhojen muistojen -ja nykyhetkisen myötätunnon toisiinsa yhtyessä ja vilkkaan keskustelun -nopeasti liittäessä kaikki toisiinsa. - -Ei kumminkaan kestänyt kauan, kun jo tapahtui ryhmittymistä. Naiset -vetäytyivät omaan kylkirakennukseensa ja löysivät siellä, toisillensa -erinäisiä salaisuuksia uskoen ja samalla alkaen tarkastella -aamupukujen, hattujen ja muun sellaisen uusimpia muoteja ja kuoseja, -riittävästi puheenaihetta; miehet taas hyörivät uusien ajoneuvojen -ja esille talutettujen hevosten ympärillä ryhtyen heti kauppa- ja -vaihtopuuhiin. - -Vasta aterialla oltiin jälleen yhdessä. Oli muutettu vaatteita, ja -nytkin esiintyi vastatullut pari eduksensa. Kaikki, mitä heillä -oli yllänsä, oli uutta ja ikäänkuin ennennäkemätöntä ja kuitenkin -käyttämisen nojalla totunnaiseksi ja mukavaksi muuttunutta. - -Keskustelu oli vilkasta ja vaihtelevaa; sellaisten henkilöiden -läsnäollessa näet näyttää herättävän mielenkiintoa kaikki, olematonkin. -Käytettiin ranskankieltä, jotteivät palvelijat voisi keskustelua -seurata, ja kosketeltiin vallattoman miellyttävästi korkeiden ja -keskinkertaisten seurapiirien elämänsuhteita. Erääseen kohtaan -keskustelu takertui pitemmäksi ajaksi kuin oikeastaan oli soveliasta. -Charlotta tiedusteli erästä nuoruudenystävätärtä ja kuuli hieman -oudoksuen, että hänen avioliittonsa tulisi aivan pian purkautumaan. - -On ikävää, virkkoi Charlotta, kun luulee poissa olevien ystäväinsä -tulevan hyvin toimeen, rakastetun ystävättären olevan turvattuna, ja -saakin äkkiarvaamatta kuulla, että heidän kohtalonsa on häilymässä -ja että heidän on jälleen lähdettävä uusille ja kenties taaskin -epävarmoille elämänpoluille. - -Oikeastaan olemme itse syypäät joutuessamme sellaisen yllätyksen -uhreiksi, lausui kreivi. Meidän tekee mieli kuvitella maalliset asiat -ja erikoisesti myöskin aviolliset liitot erittäin kestäviksi, ja mitä -viimeksimainittuun kohtaan tulee, viettelevät huvinäytelmät, joita -alinomaa näemme esitettävän, sellaisiin luulotteluihin, jotka eivät -vastaa elämän todellisuutta. Näytelmässä meille esitetään naimisiinmeno -useita näytöksiä täyttävien esteiden takaisena äärimmäisenä päämääränä, -ja sinä hetkenä, jolloin se saavutetaan, laskeutuu esirippu, ja -hetkellinen tyydytys jää soimaan mielessämme. Elämässä on toisin laita: -siinä näytellään yhä edelleen, ja kun esirippu jälleen kohoaa, ei -tahdota mielellään enää mitään nähdä eikä kuulla. - -Niin huonosti ei asian laita liene, virkkoi Charlotta hymyillen, koska -näemme sellaistenkin henkilöiden, jotka ovat mainitusta teatterista -eronneet, mielellänsä jälleen haluavan esittää siinä jotakin osaa. - -Sitä ei sovi moittia, sanoi kreivi. Uuden osan voi varsin hyvin ottaa -esitettäväksensä, ja kun tuntee maailman, oivaltaa varsin hyvin, -että aviosäädyn jossakin määrin vaikeakäänteinen luonne johtuu sekin -yksinomaan ikuiseksi määrätystä kestosta keskellä maailman suurta -liikkuvaisuutta. Eräs ystävistäni, joka hyväntuulisena enimmäkseen -laati uusia lakiehdotuksia, väitti, että avioliitto olisi aina -solmittava viideksi vuodeksi. Hän huomautti, että siinä oli kaunis, -pariton, pyhä luku ja että siinä ajassa juuri ehtisi oppia toisensa -tuntemaan, saada aikaan muutamia lapsia, riitaantua, ja mikä kaikkein -parasta: tehdä jälleen sovinto. Hänellä oli tapana huudahtaa: -Kuinka onnellisesti sujuisivatkaan ensimmäiset ajat! Ainakin pari -kolme vuotta kuluisi sangen iloisesti. Sitten tuntuisi kaiketi -toisesta asianosaisesta tärkeältä saada suhde kestämään kauemmin, -ja hyväntahtoisuus lisääntyisi, mitä lähemmäksi irtisanomisaikaa -saavuttaisiin. Välinpitämättömän, vieläpä tyytymättömänkin asianosaisen -mielen sellainen käytös lepyttäisi, jopa valloittaisikin. Ajan juoksu -unohtuisi, niinkuin hyvässä seurassa unohtuvat tunnit, ja erittäin -mieluisa olisi yllätys, kun vasta määräajan kuluttua havaittaisiin, -että se on jo kaikessa hiljaisuudessa pitennetty. - -Vaikka tuo kuulostikin sangen sievältä ja sukkelalta, ja vaikka -Charlotta hyvin tiesi tähän leikkipuheeseen voitavan sisällyttää -syvää moraalista tarkoitusta, eivät sellaiset lausunnot, varsinkaan -Ottilian vuoksi, olleet hänelle mieluisat. Hän tiesi varsin hyvin, -ettei mikään ole vaarallisempaa kuin liian vapaa keskustelu, joka -käsittelee rangaistavaa tai puolittain rangaistavaa olotilaa -yleisenä, tavallisena, jopa kiitettävänäkin, ja siihen ryhmään -kuuluu epäilemättä kaikki, mikä loukkaa avioliittoa. Senvuoksi hän -yritti neuvokkaalla tavallansa suunnata keskustelua toisaalle. Kun -se ei onnistunut, pahoitteli hän itseksensä, että Ottilian hyvä -tarjoilujärjestys teki hänelle mahdolliseksi pysyä koko ajan läsnä. -Levollinen ja tarkkaavainen neito osasi katsein ja viittauksin antaa -määräyksiä hovimestarille, joten kaikki sujui mitä parhaiten, vaikka -liveripukuisten joukossa oli pari uutta, tottumatonta palvelijaa. - -Niin jatkoi kreivi, joka ei huomannut Charlottan suistamisyritystä, -esitystänsä näistä asioista. Hän, joka ei muuten ollut tottunut -keskustelussa ketään rasittamaan, tunsi tämän asian liiaksi rasittavana -sydämellänsä, ja ne vaikeudet, joita eron saaminen hänelle itsellensä -aiheutti, herättivät hänessä katkeruutta koko avioliittoa kohtaan, -johon hän kuitenkin paronittaren kanssa innokkaasti pyrki. - -Samainen ystävä, jatkoi hän, esitti vielä erään toisenlaisen -lakiehdotuksen. Avioliitto oli julistettava purkamattomaksi ainoastaan -siinä tapauksessa, että molemmat tai ainakin toinen asianosainen -on kolmansissa naimisissa. Sellainen henkilö näet tunnustaa -eittämättömästi pitävänsä avioliittoa välttämättömän tarpeellisena. -Sitäpaitsi on jo ilmennyt, kuinka hän edellisissä liitoissansa on -käyttäytynyt ja onko hänessä omituisuuksia, jotka useasti antavat -aihetta eroon suuremmassa määrässä kuin huonot ominaisuudet. On siis -molemmin puolin otettava toisistansa selkoa, varottava sekä naineita -että naimattomia, koska ei voi tietää, miten saattaa käydä. - -Se varmaan suuresti lisäisi seurapiirien mielenkiintoa, virkkoi Eduard, -sillä niin on tosiaankin laita, ettei nyt, kun olemme naimisissa, -kukaan tiedustele hyveitämme enempää kuin puutoksiammekaan. - -Sellaisen järjestyksen vallitessa, puuttui paronitar hymyillen -puheeseen, olisi herttainen isäntäväkemme jo onnellisesti noussut kaksi -askelmaa ja voisi varustautua kolmanteen. - -Heidän on käynyt hyvin, sanoi kreivi: täällä on kuolema ottanut -hyväntahtoisesti suorittaaksensa sen, mitä konsistoriot yleensä tekevät -vain vastahakoisesti. - -Jätetään vainajat rauhaan, virkkoi Charlotta melkein vakavin katsein. - -Miksi niin, kysyi kreivi, kun voi muistella heitä kaikella kunnialla. -He tyytyivät vaatimattomina muutamaan vuoteen jättäen korvaukseksi -kaikkinaista hyvää. - -Kunhan vain, virkkoi paronitar huokausta pidättäen, ei sellaisissa -tapauksissa täytyisi uhrata elämänsä parhaita vuosia. - -Niinpä kyllä, myönsi kreivi. Täytyisi joutua sen johdosta epätoivoon, -ellei maailmassa yleensäkin vain harva asia johtaisi toivottuun -tulokseen. Lapset eivät täytä mitä lupaavat, nuoret harvoin, ja jos he -pitävät sanansa, niin maailma pettää heidät. - -Charlotta, joka iloitsi keskustelun käänteestä, virkkoi hilpeästi: Entä -sitten! Täytyyhän meidän muutenkin aivan pian tottua nauttimaan hyvää -vain kappaleittain ja osittain. - -Epäilemättä, virkkoi kreivi. Te olette kumpikin nauttinut ihania -aikoja. Muistellessani niitä vuosia, joina te ja Eduard olitte hovin -kaunein pari, sanon itselleni, ettei niin mainioista ajoista eikä -niin loistavista henkilöistä ole enää puhettakaan. Kun te molemmat -tanssitte yhdessä, suuntautuivat kaikkien katseet teihin, ja te, jotka -kuvastelitte itseänne vain toisissanne, olitte kaikkien toiveiden -esineinä. - -Koska sangen moni asia on muuttunut toiseksi, sanoi Charlotta, niin -voinemme vaatimattomina kuunnella kauniita lausumianne. - -Eduardia olen sentään usein hiljakseni moitiskellut, sanoi kreivi, -moitiskellut itsepintaisuuden puutteesta. Hänen omituiset vanhempansa -olisivat kaiketi lopulta myöntyneet, ja kymmenen varhaisen vuoden -voittaminen ei olisi ollut mikään vähäpätöinen asia. - -Minun täytyy häntä puolustella, puuttui paronitar puheeseen. -Charlotta ei ollut aivan syytön, ei aivan vapaa kaikesta ympärillensä -katselemisesta, ja vaikka hän sydämestänsä rakastikin Eduardia ja -määräsi hänet salaa puolisoksensa, näin kuitenkin, kuinka ankarasti -hän häntä toisinaan kiusasi, siinä määrin, että hänet voitiin -helposti pakottaa onnettomaan päätökseen: matkustamaan, poistumaan, -vieraantumaan Charlottasta. - -Eduard nyökkäsi paronittarelle ja näytti olevan kiitollinen hänen -puolustavista sanoistansa. - -Minun on vielä lisättävä eräs seikka, Charlottan hyväksi, jatkoi -paronitar. Se mies, joka silloin häntä kosi, oli jo pitkät ajat -osoittanut vakaata taipumusta ja oli, kun häneen lähemmin tutustuin, -kieltämättä rakastettavampi kuin te toiset haluatte myöntää. - -Rakas ystävä, virkkoi kreivi hieman vilkkaasti, tunnustakaamme vain, -ettei hän ollut teille ihan yhdentekevä ja että Charlottalla oli syytä -pelätä teitä enemmän kuin ketään muuta. Minä pidän erittäin kauniina -piirteenä naisissa sitä, että he säilyttävät kiintymyksensä johonkin -mieheen uskomattoman kauan, eivätpä salli minkäänlaisen eronkaan sitä -häiritä tai hävittää. - -Tuo ominaisuus on miehissä kenties vieläkin voimakkaampi, vastasi -paronitar. Ainakin mitä tulee teihin, kreivi hyvä, olen huomannut, -ettei kukaan vallitse teitä suuremmassa määrässä kuin nainen, jolle -olette aikaisemmin ollut suosiollinen. Niinpä olen nähnyt, että olette -sellaisen henkilön pyynnöstä vaivautunut ja toimittanut asioita, joihin -kulloisenkin hetken ystävätär tuskin olisi kyennyt teitä innostamaan. - -Sellaisen moitteen saanee pitää hyvänänsä, virkkoi kreivi, mutta mitä -tulee Charlottan ensimmäiseen puolisoon, en voinut häntä sietää, koska -hän hajoitti minulta kaikkein kauneimman parin, todellakin toisillensa -määrätyt henkilöt, joiden ei olisi tarvinnut, kerran toisiinsa -liityttyänsä, viittä vuotta kartella toisiansa eikä odotella toista tai -kolmatta liittoa. - -Me yritämme korvata mitä olemme laiminlyöneet, sanoi Charlotta. - -Siinä tapauksessa teidän on pidettävä siitä huolta, virkkoi kreivi. -Teidän ensimmäiset naimiskauppanne, jatkoi hän tuimanlaisesti, olivat -oikeastaan vihattavaa lajia, ja ikävä kyllä on naimiskaupoissa -yleensäkin — suokaa anteeksi käyttämäni voimallinen sana — jotakin -kömpelöä: ne pilaavat kaikkein herkimmät suhteet, ja se johtuu -kuitenkin oikeastaan vain siitä tökeröstä varmuudesta, jota ainakin -toinen asianosainen pitää jossakin määrin etunansa ja ansionansa. -Kaikki on itsestäänselvää, ja liitto näyttää solmitun vain sitä varten, -jotta asiat tästä puoleen saavat mennä menojansa. - -Kreivin ehdittyä tuon sanomaan käytti Charlotta, joka tahtoi kerta -kaikkiansa lopettaa tämän keskustelun, rohkeata käännettä. Se -onnistui. Puhelu muuttui ylimalkaisemmaksi, molemmat aviopuolisot ja -kapteeni voivat ottaa siihen osaa; Ottiliankin oli lausuttava jotakin, -ja jälkiruokaa nautittaessa vallitsi mitä parhain mieliala, jota -erikoisesti koroitti siroissa säiliöissä lepäävä hedelmäin runsaus -ja loistomaljakkoihin kauniisti sijoitetun kukkapaljouden kirjava -väriloisto. - -Puhe sattui myös uusiin puistorakennelmiin, joita käytiin kohta -aterialta päästyä katsomassa. Ottilia jäi pois mainiten syyksi -talousaskareita; itse asiassa hän ryhtyi jatkamaan jäljennöstyötänsä. -Kreivin kanssa jutteli kapteeni, ja myöhemmin liittyi Charlotta heidän -seuraansa. Kun he olivat ehtineet kukkulalle ja kapteeni riensi -kohteliaasti alas hakemaan karttaa, sanoi kreivi Charlottalle: Tuo mies -miellyttää minua tavattomasti. Hänen tietonsa ovat hyvät ja yhtenäiset. -Samoin näyttää hänen toimintansakin vakaalta ja johdonmukaiselta. Se, -mitä hän täällä suorittaa, merkitsisi paljon jossakin korkeammassa -vaikutuspiirissä. - -Kuullessaan kapteeniin kohdistuvan ylistyksen Charlotta tunsi harrasta -iloa. Hän malttoi kuitenkin mielensä ja vahvisti sanotun todeksi -rauhallisin ja selvin lausein. Mutta kovin hän hämmästyi, kun kreivi -jatkoi: Tämä tuttavuus sattuu erittäin sopivaan aikaan. Minä tiedän -paikan, johon mies sopii mainiosti, ja voin häntä suositellen ja -hänelle onnea tuottaen samalla saattaa erään korkean ystäväni mitä -suurimpaan kiitollisuudenvelkaan. - -Charlotta seisoi kuin ukkosen iskemänä. Kreivi ei huomannut mitään, -sillä naiset, jotka ovat tottuneet aina itseänsä hillitsemään, -säilyttävät erinomaisimmissakin tapauksissa näennäisesti malttinsa. -Kuitenkin jäi häneltä kuulematta, mitä kreivi sanoi jatkaessaan: -Jos olen varma asiastani, niin toimin ripeästi. Olen jo sommitellut -kirjeen mielessäni ja haluan sen kohta kirjoittaa. Te hankitte minulle -ratsastavan lähetin, jonka voin jo tänä iltana toimittaa matkaan. - -Charlottan mieltä ahdisti. Kreivin suunnitelmien ja oman itsensä -yllättämänä hän ei voinut lausua sanaakaan. Onneksi kreivi selitteli -yhä edelleen aikeitansa, joiden suotuisuuden Charlotta liiankin hyvin -oivalsi. Kapteeni saapui oikeaan aikaan ja levitti kartan kreivin -nähtäviin. Kuinka toisin Charlotta nyt katselikaan ystäväänsä, jonka -tulisi menettämään! Tuskin nyökäten hän kääntyi pois ja riensi alas -sammalmajalle. Jo puolitiessä tulvahtivat hänen silmiinsä kyynelet, -ja nyt hän syöksyi pienen erakkoasumuksen ahtaaseen suojaan antautuen -kerrassaan sellaisen tuskan, intohimon ja epätoivon valtoihin, jonka -mahdollisuudesta hänellä muutamia silmänräpäyksiä aikaisemmin ei ollut -vähintäkään aavistusta. - -Toisaalla oli Eduard kulkenut paronittaren keralla lampien rannoille. -Älykäs nainen, joka oli mielellään kaikesta selvillä, huomasi pian, -keskustelua sopivasti suuntaillen, että Eduard kovin ylisteli Ottiliaa, -ja osasi saada hänet vähitellen ilmaisemaan itsensä siinä määrin, ettei -lopulta jäänyt vähintäkään epäilystä: tässä ei ollut kysymyksessä -kehkeytyvä, vaan jo kypsynyt intohimo. - -Naimisissa olevat naiset, nekin, jotka eivät toisistansa pidä, ovat -kuitenkin vaieten liitossa keskenänsä, varsinkin nuoria tyttöjä -vastaan. Tuollaisen kiintymyksen seuraukset selvisivät paronittaren -maailmaakokeneessa mielessä liiankin pian. Hän oli sitäpaitsi jo saman -päivän aamuna jutellut Charlottan kanssa Ottiliasta, oli huomauttanut, -ettei maallaoleskelua sopinut väittää tytölle terveelliseksi, -varsinkaan jos piti silmällä hänen hiljaista luonnonlaatuansa, ja oli -tarjoutunut viemään Ottilian kaupunkiin erään ystävättärensä luo, joka -hoiti erittäin huolellisesti ainoan tyttärensä kasvatusta ja haeskeli -vain tytölle hyväntapaista kumppania, joka pääsisi toisen lapsen -asemaan ja saisi nauttia kaikkia etuja. Charlotta oli luvannut asiaa -harkita. - -Silmäys Eduardin tunteisiin kehitti nyt paronittaren aikeen varmaksi -päätökseksi, ja mitä nopeammin tuo tapahtui hänen mielessänsä, sitä -enemmän hän ulkonaisesti sukoili Eduardin toivomuksia. Kukaan näet -ei vallinnut olemustansa paremmin kuin tämä nainen, ja sellainen -erinomaisissa tapauksissa ilmenevä itsensähillintä totuttaa meitä -käsittelemään jokapäiväistäkin tapausta teeskennellen, taivuttaa -meitä, jotka siinä määrin hallitsemme itseämme, ulottamaan valtaamme -toistenkin yli, jotta se, mitä ulkonaisesti voitamme, tavallansa meille -korvaisi, mitä meiltä sisäisesti puuttuu. - -Tähän mielialaan liittyy tavallisesti jonkinlaista salaista -vahingoniloa, jonka esineenä on toisten epäselvyys, heidän -tiedoton ansaan astumisensa. Me emme iloitse ainoastaan nykyisestä -onnistumisesta, vaan samalla tulevaisesta, yllättävästä häpeään -joutumisesta. Niinpä oli paronitar kyllin ilkeä kutsuakseen Eduardin -ja Charlottan viininkorjuuseen kartanoonsa ja vastatakseen Eduardille, -joka tiedusteli, saisivatko he tuoda Ottilian mukanansa, siten, että -hän saattoi selittää sen mielin määrin omaksi eduksensa. - -Eduard puhui jo ihastuneena kauniista seudusta, suuresta joesta, -kukkuloista, kallioista ja viinimaista, vanhoista linnoista, -vesimatkoista, viininkorjuun, viininpusertamisen y.m. riemuista -sydämensä yksinkertaisuudessa jo ennakolta ääneen iloiten siitä, miten -sellaiset kohtaukset tulisivat vaikuttamaan Ottilian raikkaaseen -mieleen. Samassa näkyi Ottilia saapuvan, ja paronitar pyysi nopeasti -Eduardia olemaan puhumatta mitään tästä suunnitellusta syysretkestä, -koska se, mistä kauan ennakolta iloitsee, yleensä jää toteutumatta. -Eduard lupasi, mutta pakotti hänet kulkemaan nopeammin Ottiliaa vastaan -kiiruhtaen lopulta itse herttaista tyttöä kohti useita askeleita -edellä. Hänen koko olemuksessaan ilmeni sydämellinen ilo. Hän suuteli -Ottilian kättä painaen siihen kimpun nurmikukkia, jotka oli kulkiessaan -poiminut. Paronitar tunsi tuota katsellessaan mielensä melkein -katkeraksi. Joskaan hän näet ei saanut hyväksyä sitä, mikä tuossa -kiintymyksessä saattoi olla rangaistavaa, ei hän toisaalta suinkaan -voinut suoda sen rakastettavia ja miellyttäviä puolia tuolle tytölle, -mitättömälle vasta-alkajalle. - -Kun oli istuuduttu yhdessä illallispöytään, vallitsi seurassa aivan -toinen tunnelma. Kreivi, joka oli jo ennen ateriaa kirjoittanut -kirjeensä ja lähettänyt sen matkaan, jutteli kapteenin kanssa, -jonka hän nyt oli toimittanut viereensä istumaan, udellen hänestä -yhä enemmän tietoa ymmärtäväiseen ja vaatimattomaan tapaan. Kreivin -oikealla puolella istuva paronitar ei siis saanut hänestä moneksikaan -hetkeksi puhekumppania, enempää kuin Eduardistakaan, joka aluksi -janoissaan, sitten kiihdyksissään ei säästellyt viiniä ja jutteli -erittäin vilkkaasti Ottilian kanssa, jonka oli vetänyt puoleensa. -Kapteenin vieressä istui Charlotta, jonka kävi vaikeaksi, melkeinpä -mahdottomaksikin salata mielenliikutustansa. - -Paronittarella oli riittävästi aikaa huomioiden tekemiseen. Hän -havaitsi Charlottan mielipahan, ja koska hänen omia ajatuksiansa -askarrutti vain Eduardin suhtautuminen Ottiliaan, niin hänen oli helppo -päästä siihen vakaumukseen, että Charlottaa arvelutti ja harmitti -puolison käyttäytyminen. Paronitar mietti nyt, miten voisi parhaiten -saavuttaa tarkoituksensa. - -Aterian jälkeenkin seura oli hajallinen. Kreivi, joka tahtoi -ottaa kapteenista perinpohjin selkoa, tarvitsi tuota rauhallista, -ei mitenkään turhamaista, yleensä varsin harvapuheista miestä -käsitellessään erilaisia käänteitä saadakseen tietää kaikki, mitä -halusi. He käyskelivät edestakaisin salin toisella puolella, Eduard, -viinin ja toivojen elähdyttämänä, huvitti puheillansa Ottiliaa ikkunan -luona, mutta Charlotta ja paronitar astelivat ääneti salin toisella -laidalla. Heidän vaitiolonsa ja joutilas seisoskelunsa se vihdoin -vaikutti lamauttavasti muihinkin. Naiset vetäytyivät huoneisiinsa, -miehet samoin, toiseen kylkirakennukseen, ja niin näytti tämä päivä -päättyneeltä. - - - - -YHDESTOISTA LUKU. - - -Eduard saatteli kreivin hänelle varattuun huoneeseen ja salli varsin -mielellään keskustelun vietellä itseänsä jäämään vielä hetkiseksi -hänen luoksensa. Kreivi vaipui vanhoihin muistoihin, puheli vilkkaasti -Charlottan kauneudesta, jota hän tuntijana kuvaili sangen tulisesti: -Kaunis jalka on suuri luonnon lahja. Sellainen sulo on häviämätön. -Minä katselin tänään hänen käyntiänsä; yhä vielä tekisi mieli suudella -hänen jalkinettansa ja uudistaa korkein sarmatialainen, tosin hieman -barbaarinen, mutta syvätunteinen kunnianosoitus: juoda rakastetun ja -kunnioitetun henkilön jalkineesta hänen terveydeksensä. - -Tuttavat miehet eivät tyytyneet ylistelemään ainoastaan jalan kärkeä. -He siirtyivät henkilöstä vanhoihin tarinoihin ja seikkailuihin ja -johtuivat puhumaan niistä esteistä, joita näiden rakastavien tielle oli -rakennettu, miten paljon vaivaa he olivat nähneet, millaisia temppuja -keksineet päästäkseen vain toisillensa sanomaan, että rakastivat -toisiansa. - -Muistatko, jatkoi kreivi, millaisessa seikkailussa sinua varsin -ystävällisesti ja epäitsekkäästi avustin, kun korkein herrasväkemme -kävi vieraissa setänsä luona ja kohtasi toisensa avarassa linnassa? -Päivä oli kulunut juhlallisuuksissa ja juhlavaatteissa, ainakin osa -yöstä piti vietettämän vapaasti ja sydämellisesti keskustellen. - -Te olitte hyvin selvillä siitä, miten hovinaisten huoneet löytyivät, -sanoi Eduard. Me saavuimme onnellisesti rakastettuni luo. - -Joka oli ajatellut enemmän sopivaisuutta kuin minun tyytyväisyyttäni -ja oli pidättänyt luonansa ylen ruman kunnianvartijattaren, virkkoi -kreivi, joten minun osakseni lankesi erinomaisen iloton arpa teidän -sitävastoin varsin hyvin huvittaessanne toisianne katsein ja puhein. - -Vielä eilen, kun ilmoititte tulostanne, sanoi Eduard, muistelimme, -vaimoni ja minä, tuota tapausta, varsinkin palausretkeämme. Me eksyimme -ja jouduimme kaartien eteishuoneeseen. Koska sieltä lähtien tunsimme -tien sangen hyvin, luulimme pääsevämme arvelematta läpi ja näiden -samoinkuin muidenkin vahtipaikkojen ohi. Mutta kuinka hämmästyimmekään -avatessamme oven! Tien sulkuna oli patjoja, joilla makasi monessa -rivissä kookkaita miehiä uneen vaipuneina. Ainoa valvova silmäili meitä -ihmeissään, mutta me nuorekkaan uskaliaina ja vallattomina astelimme -tyynesti yli sojottavien saappaiden yhdenkään kuorsaavan jättiläisen -heräämättä. - -Minun teki kovin mieleni kompastua, jotta syntyisi meteliä, sanoi -kreivi, sillä minkä ihmeellisen ylösnousemuksen olisimmekaan nähneet! - -Samassa silmänräpäyksessä linnankello löi kaksitoista. - -On korkea keskiyö, virkkoi kreivi hymyillen, ja aivan otollinen aika. -Minun täytyy pyytää teiltä, parahin paroni, palvelusta: saatelkaa -te minua niinkuin minä silloin teitä saattelin; minä olen luvannut -paronittarelle käyväni vielä häntä tervehtimässä. Me emme ole koko -päivänä jutelleet kahden kesken, emme ole pitkiin aikoihin toisiamme -tavanneet, joten aivan luonnollisesti halajamme tuttavallista hetkeä. -Opastakaa minut perille, paluutien minä kyllä löydän, ja missään -tapauksessa ei minun tarvitse kompuroida saapasrivin yli. - -Teen sen varsin mielelläni, vastasi Eduard, mutta naiset ovat kolmisin -samalla puolella. Kukapa tietää, emmekö löydä heitä vielä toistensa -seurasta tai aiheuta jotakin muuta mellakkaa, joka saattaa näyttää -omituiselta. - -Eipä hätää! virkkoi kreivi. Paronitar odottaa minua. Hän on varmaan jo -huoneessansa ja yksin. - -Asia on muuten helppo, sanoi Eduard ottaen kynttilän ja valaisten -kreiville salaportaita, jotka johtivat pitkään käytävään. Sen päähän -ehdittyä Eduard avasi pienen oven. He nousivat kiertoportaita; -ylhäällä, ahtaalla tasanteella, Eduard osoitti kreiville, jolle jätti -kynttilän, oikealla olevaa tapettiovea, joka aukeni ensi yrityksellä, -laski kreivin sisään ja jätti Eduardin pimeyteen. - -Toinen, vasemmalla oleva ovi johti Charlottan makuusuojaan. Eduard -kuuli keskustelua ja tarkkasi. Charlotta kysyi kamarineidiltänsä: Onko -Ottilia jo makuulla? - -Ei, vastasi neiti, hän istuu vielä alhaalla kirjoittamassa. - -Sytyttää siis vain yökynttilän ja menee pois, kehoitti Charlotta: on jo -myöhä. Minä sammutan kynttilän itse ja menen omin neuvoin vuoteeseen. - -Eduard ihastui kovin kuullessaan Ottilian vielä kirjoittavan. Hän -askartelee minua varten! ajatteli hän riemuiten. Pimeässä kokonaan -itseensä keräytyen Eduard näki hänen istuvan kirjoittamassa, oli -astuvinaan hänen luoksensa, näkevinään, kuinka Ottilia kääntyi häntä -katsomaan, ja tunsi voittamatonta halua saada vielä kerran olla hänen -lähellänsä. Mutta täältä ei ollut mitään pääsyä puolikertaan, jossa hän -asui. Eduard oli nyt vaimonsa oven takana, hänen sielussansa tapahtui -kummallinen vaihdos, hän yritti avata ovea, havaitsi sen olevan -lukossa, koputti hiljaa, Charlotta ei kuullut. - -Charlotta käyskeli isommassa sivuhuoneessa vilkkaasti edestakaisin. -Hän toisteli itsellensä yhä uudelleen, mitä hän kreivin odottamattoman -ehdotuksen jälkeen oli jo riittävästi mielessään hautonut. Kapteeni -tuntui seisovan hänen edessänsä, hän loi vielä taloon sisältöä, -kävelyretkiin elämää, ja hänen piti pois, kaiken piti autioitua! -Charlotta sanoi itsellensä kaikki mitä sanoa voi, ennakoipa, kuten -tavallista, sen surkean lohdutuksen, että sellaisetkin tuskat ajan -pitkään lievenevät. Hän kirosi sitä aikaa, jonka lieventyminen vaatii, -kirosi sitä kuolemankaltaista aikaa, jolloin ne olisivat lieventyneet. - -Kyynelten lohtu oli niinmuodoin sitäkin tervetulleempi, kun se harvoin -hänelle tarjoutui. Hän heittäytyi sohvaan ja antautui kokonaan tuskansa -valtoihin. Eduard puolestansa ei voinut lähteä ovelta; hän koputti -vielä kerran ja kolmannen kerran hieman kovemmin, niin että Charlotta -yön hiljaisuudessa sen aivan selvästi kuuli ja hypähti säikähtyneenä -seisaallensa. Ensimmäinen ajatus oli, että siellä kenties, jopa -varmaankin, seisoi kapteeni, toinen, että se oli mahdotonta! Hän piti -sitä kuvitteluna, mutta hän oli sen kuullut, hän toivoi ja pelkäsi -sen kuulleensa. Hän meni makuuhuoneeseen ja astui hiljaa lukitulle -tapettiovelle. Hän soimasi pelkoansa, sanoi itseksensä: Voihan -kreivitär hyvinkin tarvita jotakin! Sitten hän huusi tyynesti: Kuka -siellä? - -Hiljainen ääni vastasi: Minä täällä. - -Kuka? kysyi edelleen Charlotta, joka ei voinut ääntä erottaa. Hänestä -tuntui, kuin olisi kapteenin hahmo ollut ovella. - -Hieman kuuluvammin kaikui nyt vastaukseksi: Eduard! - -Charlotta avasi; hänen edessänsä seisoi hänen miehensä. Eduard tervehti -häntä leikkipuhein. Charlottan onnistui jatkaa samaan sävyyn. Eduard -kietoi arvoituksellisen vierailunsa arvoituksellisiin selityksiin. - -Mutta nyt, sanoi hän vihdoin, minun sentään täytyy tunnustaa, -minkätähden oikeastaan tulen. Olen luvannut vielä tänä iltana -suutelevani sinun jalkinettasi. - -Se ei ole pitkiin aikoihin johtunut mieleesi, sanoi Charlotta. - -Sen pahempi, vastasi Eduard, ja sen parempi! - -Charlotta oli istuutunut nojatuoliin salatakseen kevyttä -yövaatetustansa Eduardin katseilta. Eduard heittäytyi hänen eteensä; -Charlottan ehtimättä estää hän suuteli jalkinetta, ja kun se jäi hänen -käteensä, hän tarttui jalkaan ja puristi sitä hellästi rintaansa vasten. - -Charlotta kuului niiden naisten joukkoon, jotka luonnostaan -kohtuullisina käyttäytyvät vielä avioliitossakin aikomattansa ja ilman -ponnistusta rakastajatarten tavalla. Hän ei milloinkaan kiihoittanut -miestänsä, tuskinpa vastasikaan hänen haluunsa, mutta muistutti -yhä, olematta kylmä tai tympäisevän ankara, hellää morsianta, jossa -sallittukin vielä herättää syvää arkuutta. Sellaisena hänet löysi -Eduard erittäinkin tänä iltana. Kuinka hartaasti hän toivoikaan -puolisonsa pois, koska ystävän ilmahaamu näytti häntä soimaavana. Mutta -se, minkä olisi pitänyt karkoittaa Eduard, veti häntä vain sitäkin -enemmän puoleensa. Charlottassa ilmeni jonkinlaista liikutusta. Hän -oli itkenyt, ja jos pehmeät henkilöt sen vuoksi useimmiten menettävät -suloansa, voittavat sensijaan sanomattomasti ne, jotka yleensä -tunnemme voimakkaina ja tyynimielisinä. Eduard oli kovin herttainen, -ystävällinen, kiihkeä; hän pyysi saada jäädä hänen luoksensa, ei -vaatinut, vaan yritti taivutella, milloin vakavin, milloin leikillisin -kääntein, ei ajatellutkaan, että hänellä oli oikeuksia, ja sammutti -vihdoin vallattomana kynttilän. - -Yölampun himmeässä valossa mielikuvitus kohta puolsi voitokkaasti -oikeuksiansa todellisuutta vastaan. Eduard syleili nyt Ottiliaa, -Charlottan mielessä häilyi läheisempänä tai etäisempänä kapteeni, -ja niin kietoutuivat, ihmeellisesti kyllä, poissaolevaiset ja -läsnäolevaiset asiat viehättävästi, hurmaavasti toisiinsa. - -Nykyisyys ei kuitenkaan salli suunnatonta oikeuttansa riistettävän -pois. He viettivät osan yötä kaikenlaisessa keskustelussa ja -pilailussa, joka oli sitäkin vapaampaa, kun sydän, ikävä kyllä, ei -ottanut siihen mitenkään osaa. Mutta kun Eduard seuraavana aamuna -heräsi vaimonsa povella, näytti päivä silmäilevän aavistuksellisesti -sisään, ja aurinko tuntui valaisevan rikostyötä. Eduard hiipi -äänettömästi vaimonsa viereltä, ja Charlotta havaitsi herätessään -ihmeeksensä olevansa yksin. - - - - -KAHDESTOISTA LUKU. - - -Kun seurue jälleen aamiaisen aikaan kokoontui, olisi tarkkaavainen -havaitsija voinut eri henkilöiden käytöksestä nähdä heidän -mielialojensa ja tuntojensa erilaisuuden. Kreivi ja paronitar -suhtautuivat toisiinsa hilpeän miellyttävästi, kuten kaksi -rakastavaista, jotka eron kärsimysten jälkeen taasen ovat varmat -molemminpuolisesta kiintymyksestä; Charlotta ja Eduard sitävastoin -astuivat kapteenin ja Ottilian näkyviin ikäänkuin häpeissään ja katuen. -Sellainen näet on rakkauden olemus, että se yksin luulee olevansa -oikeassa ja kaikki muut oikeudet sen rinnalla häviävät. Ottilia oli -lapsellisen hilpeä, voipa sanoa häntä tavallansa avomieliseksikin. -Kapteeni oli vakavan näköinen; hän oli kreivin kanssa keskustellessaan, -viimeksimainitun kuohuttaessa hänen mielessänsä kaikkea sitä, mikä oli -jonkin aikaa levännyt ja uinunut, liiankin hyvin oivaltanut, ettei hän -täällä oikeastaan täyttänyt tarkoitustansa, vaan maleksi puolen päivää -joutilaana. Tuskin olivat molemmat vieraat ehtineet lähteä, kun jo taas -saapui uusia, tervetulleita Charlottalle, joka halusi unohtaa omat -ajatuksensa, viihdyttää itseänsä, vähemmän tervetulleita Eduardille, -joka tunsi kaksinkertaista halua saada seurustella Ottilian kanssa; -samoin Ottilialle, joka ei ollut vielä saanut valmiiksi seuraavana -päivänä varhain aamulla välttämättä tarvittavaa jäljennöstä. Niinpä hän -kiiruhtikin vieraiden poistuttua heti huoneeseensa. - -Oli tullut ilta. Eduard, Charlotta ja kapteeni, jotka olivat vähän -matkaa jalkaisin saatelleet vieraitansa, ennenkuin he istuutuivat -ajoneuvoihinsa, päättivät vielä tehdä kävelyretken lammille. Oli -saapunut venhe, jonka Eduard oli melkoisin kustannuksin kaukaa -tilannut. Tahdottiin koettaa, kävikö sitä helposti soutaminen ja -ohjaaminen. - -Se oli sidottuna keskimmäisen lammen rantaan lähelle muutamia -vanhoja tammia, jotka oli otettu huomioon uusia puistosuunnitteluja -laadittaessa. Tänne ajateltiin rakentaa venhevalkama, kohottaa puitten -suojaan rakennustaiteellinen lepopaikka, jota kohti järven yli soutajat -voisivat ohjata. - -Mutta mihin kohtaan sijoitamme valkaman tuolla puolella? kysyi Eduard. -Luultavasti plataanieni luo. - -Ne ovat hieman liian kaukana oikealla, sanoi kapteeni. Jos rantaanlasku -tapahtuu alempana, niin päästään lähemmäksi linnaa; mutta asiaa on -harkittava. - -Kapteeni seisoi jo venheen perässä ja oli tarttunut airoon. Charlotta -astui hänkin venheeseen, samoin Eduard, joka otti hoidettavaksensa -toisen airon; mutta aikoessaan parhaillaan työntää venhettä rannasta -hän muisti Ottilian, muisti, että tämä vesimatka veisi liian paljon -aikaa, siirtäisi paluun ihan epämääräiseksi. Hän teki nopean päätöksen, -hyppäsi jälleen maihin, ojensi aironsa kapteenille ja kiiruhti kotiin -lausuen lyhyen anteeksipyynnön. - -Perille tultuansa hän sai kuulla, että Ottilia oli sulkeutunut -huoneeseensa ja kirjoitti. Tuntien mielihyvää sen johdosta, että -Ottilia teki työtä hänelle, hän samalla kovin harmitteli, ettei -saanut häntä tavata. Hänen kärsimättömyytensä kasvoi alinomaa. -Hän käyskeli suuressa salissa edestakaisin, yritti kaikin tavoin -itseänsä askarruttaa, mutta mikään ei kyennyt kiinnittämään hänen -tarkkaavaisuuttansa. Hän halusi nähdä Ottilian, nähdä hänet yksinään, -ennenkuin Charlotta ja kapteeni ehtisivät palata. Tuli yö; kynttilät -sytytettiin. - -Vihdoin astui odotettu saliin, viehättävänä, säteilevänä. Se tunne, -että hän oli tehnyt jotakin ystävän hyväksi, oli kohottanut hänet oman -itsensä yläpuolelle. Hän laski alkuperäisen asiakirjan ja jäljennöksen -Eduardin eteen pöydälle. - -Tarkastammeko sen? kysyi hän hymyillen. - -Eduard ei tietänyt mitä vastata. Hän silmäili Ottiliaan, katsahti -jäljennökseen. Ensimmäiset sivut oli kirjoitettu mitä huolellisimmin, -arastelevalla naisen käsialalla, sitten näyttivät piirteet muuttuvan, -käyvän keveämmiksi ja vapaammiksi; mutta kuinka hämmästyikään Eduard -luodessaan silmäyksen viimeisiin sivuihin! - -Jumalan nimessä! huudahti hän. Mitä tämä merkitsee? Tämähän on minun -käsialaani. - -Hän katsahti Ottiliaan ja jälleen papereihin: varsinkin loppupuoli oli -ihan kuin hänen itsensä kirjoittamaa. Ottilia oli vaiti, mutta katseli -mitä tyytyväisimpänä Eduardia silmiin. Eduard ojensi kätensä. - -Sinä rakastat minua! huudahti hän. Ottilia, sinä rakastat minua! - -He syleilivät toisiansa. Olisi ollut mahdotonta sanoa, kumpi oli ensin -toista koskettanut. - -Tästä hetkestä lähtien näkyi maailma Eduardille toisenlaisena kuin -ennen; hän ei ollut enää entisensä, ja maailma oli sekin muuttunut. -He seisoivat vastakkain, Eduard piteli Ottilian käsiä, he katsoivat -toisiansa silmiin, jälleen syleilemäisillänsä. - -Charlotta ja kapteeni astuivat sisään. Heidän pyydellessään anteeksi -viipymistänsä Eduard hymyili salaa. Kunpa olisitte vielä kauankin -viipyneet! mietti hän mielessänsä. - -He istuutuivat illalliselle. Tämänpäiväisiä vieraita arvosteltiin. -Eduard, joka oli hellän kiihtymyksen vallassa, puhui hyvää kaikista, -aina säästellen, usein hyväksyen. Charlotta, joka ei täysin yhtynyt -hänen mielipiteeseensä, huomasi tuon mielialan ja laski leikkiä siitä, -että henkilö, joka muuten mitä ankarimmin arvosteli lähteviä vieraita, -nyt oli kovin leppoinen ja lempeä. - -Eduard huudahti tulisesti ja sydämellisin vakaumuksin: Kunhan vain -rakastaa _yhtä_ olentoa oikein hartaasti, niin kaikki muutkin näyttävät -rakastettavilta! - -Ottilia loi katseensa alas, ja Charlotta tuijotti eteensä. - -Kapteeni puuttui puheeseen ja sanoi: Kunnioituksen tunteiden laita -on jossakin määrin samoin. Sen, mikä maailmassa on arvokasta, oppii -tuntemaan vasta sitten, kun saa tilaisuutta osoittaa sellaista -mielialaa _yhdelle_ ainoalle olennolle. - -Charlotta pyrki pian makuuhuoneeseensa voidakseen antautua -muistelemaan, mitä hänen ja kapteenin kesken oli tänä iltana tapahtunut. - -Kun Eduard oli maihin hypäten työntänyt venheen rannasta ja uskonut -puolisonsa ja ystävänsä häilyvän elementin varaan, näki Charlotta -sen miehen, jonka vuoksi hän oli kaikessa hiljaisuudessa jo paljon -kärsinyt, istuvan hämärissä edessänsä ja kuljettavan venhettä mihin -suuntaan tahtoi kahden airon avulla. Charlottan valtasi syvä, outo -alakuloisuus. Venheen kääntymät, airojen loiske, vedenkalvoon viriä -luova tuulenhenkäys, kaislan suhahtelu, lintujen viimeiset kaarteet, -ensimmäisten tähtien vilkahdus nyt ja kohta uudestaan, kaikki tuo -vaikutti tavallaan aavemaiselta yleisessä hiljaisuudessa. Hänestä -tuntui siltä, kuin ystävä kuljettaisi hänet kauas pois laskeakseen -hänet maihin ja jättääkseen ypöyksin. Hänen mielensä liikahteli -ihmeellisesti, ja hän ei voinut itkeä. - -Kapteeni sill’aikaa kuvaili, kuinka puisto hänen mielestänsä oli -järjestettävä. Hän kiitteli venheen hyviä ominaisuuksia, että sitä -saattoi helposti liikuttaa ja ohjata airoparilla _yksi_ henkilö. -Charlottan piti hänenkin oppia se taito, koska tuntui miellyttävältä -päästä toisinaan yksin vettä liukumaan, omana soutu- ja perämiehenänsä. - -Nuo sanat saivat uhkaavan eron ajatuksen palaamaan tuskallisena -ystävättären mieleen. Sanoiko hän tuon tahallansa? mietti hän -itsekseen. Tietääkö hän sen jo? Aavistaako hän sen? Vai sanooko hän sen -sattumalta, tietämättänsä ennustaen minun kohtaloni? Charlottan valtasi -ankara apeamielisyys, kärsimättömyys; hän pyysi kapteenia soutamaan -mahdollisimman pian maihin ja palaamaan hänen kerallansa linnaan. - -Kapteeni souteli lammilla ensi kertaa, ja vaikka hän olikin mittaillut -niiden keskimääräisen syvyyden, olivat yksityiset kohdat hänelle -tuntemattomat. Alkoi olla pimeä; hän suuntasi venheen sinnepäin, mistä -otaksui löytävän mukavan maihinnousupaikan ja missä tiesi linnaan -johtavan polun olevan lähellä. Tästäkin suunnasta hän kuitenkin -hieman suistui, kun Charlotta tavallaan huolestuneena uudelleen -huomautti haluavansa päästä pian maihin. Kapteeni souti jälleen -rivakammin lähestyen rantaa, mutta vähän matkan päässä hänen oli -pysähdyttävä: venhe oli tarttunut pohjaan, eikä hänen onnistunut saada -sitä irroitetuksi. Mitäpä tehdä? Hänellä ei ollut muuta neuvoa kuin -astua matalaan veteen ja kantaa ystävätär maihin. Onnellisena hän -kantoi rakkaan taakkansa rannalle. Vaikka hän olikin kyllin voimakas -tehdäkseen sen horjahtelematta ja kannettavallensa minkäänlaista pelkoa -aiheuttamatta, oli Charlotta sentään arkana kietonut käsivartensa hänen -kaulansa ympäri. Kapteeni piti häntä kiinteästi sylissään ja puristi -häntä itseänsä vasten. Vasta nurmipengermälle ehdittyänsä hän laski -hänet sylistänsä, mieli liikutuksen ja hämmingin vallassa. Charlotta -nojasi vielä häneen, kapteeni sulki hänet jälleen syliinsä ja painoi -kiihkeän suudelman hänen huulillensa, samassa silmänräpäyksessä jo -polvillaan hänen edessänsä, painaen suunsa hänen kättänsä vasten ja -huudahtaen: Charlotta, suotteko minulle anteeksi? - -Suutelo, jonka ystävä oli uskaltanut ja johon hän itse oli ollut -vähällä vastata, sai Charlottan toipumaan. Hän puristi anteeksipyytäjän -kättä, mutta ei nostanut häntä ylös. Kumartuen kuitenkin hänen -puoleensa ja laskien toisen kätensä hänen olkapäällensä hän huudahti: -Tämä hetki muodostaa käänteen meidän elämässämme, auttamattomasti, -mutta meistä jää riippumaan, onko se meidän arvoisemme. Teidän -täytyy poistua, rakas ystävä, ja te poistutte. Kreivi on ryhtynyt -toimenpiteisiin teidän kohtalonne parantamiseksi; se ilahduttaa minua -ja samalla surettaa. Tahdoin olla siitä puhumatta, kunnes asia on -varma, mutta tämä tuokio pakottaa minut ilmaisemaan salaisuuteni. -Ainoastaan siinä tapauksessa voin antaa anteeksi teille ja itselleni, -jos meillä on rohkeutta muuttaa olosuhteitamme, koska ei ole -vallassamme muuttaa mielenlaatuamme. - -Hän nosti hänet ylös ja tarttui hänen käsivarteensa siihen -nojautuakseen, ja niin he saapuivat ääneti linnaan. - -Mutta nyt Charlotta seisoi makuuhuoneessansa, missä hänen täytyi -tuntea ja tunnustaa itsensä Eduardin puolisoksi. Näissä ristiriidoissa -tuli hänen avuksensa oivallinen ja kautta elämän monella muotoa -harjoitettu luonne. Koska hän oli aina tottunut olemaan tietoinen -itsestänsä, hallitsemaan itseänsä, ei hänen nytkään ollut vaikea -vakaiden mietteiden nojalla päästä lähelle toivomaansa tasapainotilaa; -täytyipä hänen hymyilläkin itsellensä muistellessaan kummallista -yöllistä vierailua. Mutta pian hänet valtasi outo aavistus, iloisen -pelokas vavahtelu, joka purkautui hurskaiksi toivelmiksi. Hän polvistui -liikutetuin mielin ja toisti sen valan, jonka oli vannonut Eduardille -alttarin edessä. Ystävyys, kiintymys ja kieltäymys liukuivat heleinä -kuvina hänen ohitsensa. Hän tunsi olevansa sisäisesti entisellänsä. -Kohta valtaa hänet suloinen väsymys, ja hän nukahtaa rauhallisesti. - - - - -KOLMASTOISTA LUKU. - - -Eduard puolestansa on aivan toisenlaisen mielialan vallassa. Nukkumista -hän ajattelee niin vähän, ettei hänen mieleensä johdu edes riisuutua. -Hän suutelee tuhat kertaa asiakirjan jäljennöstä, Ottilian aralla -käsialallansa kirjoittamaa alkupuolta; loppuosaa hän tuskin uskaltaa -suudella, koska luulee katselevansa omaa käsialaansa. Jospa se olisi -aivan toinen asiakirja! sanoo hän hiljaa itsekseen, ja kuitenkin se on -hänelle näinkin mitä kaunein lupaus korkeimman toiveensa täyttymisestä. -Jäähän se hänen haltuunsa ja voihan hän yhä painaa sitä sydäntänsä -vasten, vaikka sitä onkin rumentamassa kolmannen henkilön allekirjoitus! - -Vähenevä kuu kohoaa esiin metsän takaa. Leuto yö houkuttelee Eduardin -ulos; hän harhailee sinne tänne, hän on rauhattomin ja onnellisin -kaikista kuolevaisista. Hän vaeltaa halki puutarhain, jotka ovat -hänelle liian ahtaat; hän rientää vainiolle, joka käy hänelle liian -avaraksi. Linna tuntuu vetävän häntä puoleensa; hän on kohta Ottilian -ikkunain alla. Siellä hän istuutuu pengermän portaille. Kivimuurit ja -salvat, sanoo hän itsekseen, erottavat meitä nyt, mutta sydämiämme -ei erota mikään. Jos hän olisi tässä, edessäni, niin hän vaipuisi -syliini, minä hänen syliinsä, ja mitäpä tarvitsenkaan tämän varmuuden -lisäksi! Kaikki oli hiljaista hänen ympärillänsä, ei tuntunut -tuulenhenkäystäkään, oli niin hiljaista, että hän voi kuulla, kuinka -maankamaran alla uurastivat eläimet, joille päivä ja yö ovat yhtä. -Hän antautui kokonaan onnellisten unelmiensa valtaan ja nukahti -vihdoin heräämättä ennenkuin aurinko nousi ihanuudessansa hälventäen -varhaisimmat usvat. - -Hän havaitsi olevansa ensimmäisenä valveilla koko kartanossa. Työmiehet -tuntuivat hänestä viipyvän liian kauan. He saapuivat; heitä näytti -olevan liian vähän, ja tehtäväksi määrätty päivätyö tuntui hänen -toivelmiinsa verrattuna liian vähäiseltä. Hän vaati enemmän työväkeä; -sitä luvattiin ja hankittiinkin päivän kuluessa. Mutta nekään eivät -riittäneet kyllin nopeasti suorittamaan hänen suunnitelmiansa. Työ ja -toiminta ei enää häntä ilahduta; kaiken tulee jo olla valmista, ja -ketä varten? Teiden tulee olla kunnossa, jotta Ottilia voi mukavasti -niitä astella, istuinten tulee olla paikoillansa, jotta Ottilia voi -levähtää. Uuden rakennuksen valmistumista hän myös kiirehtii minkä -voi: sen harjannostajaisten tulee tapahtua Ottilian syntymäpäivänä. -Eduardin mieli, samoinkuin hänen toimintansakin, on vailla kaikkea -määrää. Se tietoisuus, että hän rakastaa ja saa vastarakkautta, ajaa -häntä äärettömiin. Kuinka toisenlaisilta näyttävätkään hänestä kaikki -huoneet, koko ympäristö! Hän ei enää tunne itseänsä omassa talossansa. -Ottilian läsnäolo sulkee piiriinsä kaikki, hän on kokonaan siihen -vajonnut; mikään muu kuva ei nouse hänen mieleensä, mikään omatunto ei -hänelle puhu; kaikki se, mikä hänen luonnossansa on ollut kesytettyä, -murtautuu irrallensa, hänen koko olemuksensa tulvii kohti Ottiliaa. - -Kapteeni havaitsee tuon intohimoisen hyörinän ja haluaa ehkäistä -murheellisia seurauksia. Kaikki nämä rakennelmat, joita nyt -yksipuolisen viehtymyksen voimasta ylenmääräisesti kiiruhdetaan, oli -hän suunnitellut rauhallista, ystävällistä yhteiselämää varten. Hän oli -toimittanut ulkotilan myydyksi, ensimmäinen maksuerä oli suoritettu, -ja Charlotta oli sopimuksen mukaisesti ottanut sen rahastoonsa. Hänen -täytyy kuitenkin heti ensimmäisen viikon aikana viljellä vakavuutta, -kärsivällisyyttä ja järjestystä enemmän kuin ennen, sillä jos toimitaan -hätäillen, ei menoerä riitä kauan. - -Oli paljon aloitettu ja paljon oli tekemistä. Kuinka voikaan jättää -Charlottan yksin tätä kaikkea hoitamaan! He neuvottelevat ja sopivat -siitä, että suunnitelmanmukaisia töitä vapaaehtoisesti joudutetaan, -lainataan siihen tarkoitukseen rahoja, joiden takaisinsuorittamiseen -määrätään ulkotilan vielä maksamattomat erät. Se voitiin tehdä melkein -ilman vahinkoa luovuttamalla oikeuksia. Siten saatiin vapaammat -kädet, suoritettiin enemmän yhdellä kertaa, kun kaikki oli käynnissä -ja työväkeä riittävästi, ja päästiin varmasti ja pian asetettuihin -päämääriin. Eduard hyväksyi tuon mielellään, koska se soveltui hänen -aikeisiinsa. - -Sydämensä syvyydessä Charlotta kuitenkin yhä pysyy entisissä -päätöksissään, ja miehekkäästi tukee häntä samanmielinen ystävä. Mutta -juuri senvuoksi heidän tuttavallisuutensa vain kasvaa. He keskustelevat -Eduardin intohimoisesta kiintymyksestä, neuvottelevat, mitä olisi -tehtävä. Charlotta kiinnittää Ottilian kiinteämmin itseensä, pitää -häntä tarkemmin silmällä, ja mitä paremmin hän on oppinut tuntemaan -oman sydämensä, sitä syvemmälle hän katsoo neidon sydämeen. Hän näkee -yhden ainoan pelastumismahdollisuuden: tyttö on toimitettava pois -talosta. - -Nyt näyttää hänestä onnelliselta sallimukselta, että Luciana on -saanut koulukodissa osaksensa erinomaista kiitosta, sillä täti, siitä -tiedon saatuansa, haluaa nyt saada hänet lopullisesti luoksensa -ohjatakseen hänet hienoon maailmaan. Ottilia voi palata koulukotiin, -kapteeni lähtisi uuteen, edulliseen toimeensa, ja kaikki olisi kuten -muutamia kuukausia sitten, jopa sitä paremminkin. Oman suhteensa -Eduardiin Charlotta toivoi saavansa pian korjatuksi ja sommitteli -kaikki mielessään niin järkevästi, että hänessä yhä enemmän vakaantui -tämä harhakäsitys: aikaisempaan, ahtaampaan olotilaan voi palata, -väkivaltaisesti irralleen riistäytynyt on ahdistettavissa entiselleen. - -Eduard tunsi kiusallisiksi ne esteet, joita hänen tiellensä -rakennettiin. Hän havaitsi sangen pian, että häntä ja Ottiliaa -pidettiin toisistansa erillä, että vaikeutettiin heidän kahdenkeskistä -juttelemistansa, vieläpä kohtaamistansakin. Tämän vuoksi harmistuneena -hän harmitteli monia muitakin asioita. Jos hän pääsi ohimennen Ottiliaa -puhuttelemaan, ei hän ainoastaan vakuuttanut häntä rakastavansa, vaan -esitti vielä puolisoonsa ja kapteeniin kohdistuvia valituksia. Hän ei -huomannut, että hänen oma kiivas kiirehtimisensä oli vähällä tyhjentää -rahaston, hän moitti katkerasti Charlottaa ja kapteenia siitä, että -he olivat toimineet vastoin ensimmäistä sopimusta, ja kumminkin oli -hän suostunut toiseen sopimukseen, vieläpä itse sen aiheuttanutkin ja -tehnyt välttämättömäksi. - -Viha on puolueellinen, mutta rakkaus vieläkin puolueellisempi. -Ottiliakin vierautui jossakin määrin Charlottasta ja kapteenista. Kun -Eduard kerran valitti, ettei kapteeni menetellyt aivan moitteettomasti -ystävänä ja tällaisissa olosuhteissa, vastasi Ottilia varomattomasti: -Minuun on jo aikaisemmin vaikuttanut epämiellyttävästi, ettei hän ole -täysin rehellinen teitä kohtaan. Minä kuulin hänen kerran sanovan -Charlottalle: kunpa Eduard meitä säästäisi huilulurituksiltansa, eihän -se voi luonnistua, ja kuulijaa se vain kiusaa. Voitte arvata, kuinka -tuo pahoitti mieltäni, kun niin mielelläni teitä säestelen. - -Ottilia oli tuskin saanut tuon sanotuksi, kun hän samassa jo aavisti, -että olisi pitänyt vaieta; mutta asia ei ollut enää autettavissa. -Eduardin kasvonpiirteet vääristyivät. Ankarampaa mielipahaa hän -ei ollut milloinkaan tuntenut: hänen rakkaimpia pyyteitänsä oli -loukattu, hän tiesi harrastelleensa taidetta kaikessa viattomuudessa, -ilman vähintäkään vaateliaisuutta. Pitihän sitä, mikä häntä itseänsä -huvitti ja ilahdutti, ystävienkin kohdella säälivästi. Hän ei tullut -ajatelleeksi, kuinka sietämättömäksi voi toiselle käydä riittämättömän -kyvyn korviasärkevät esitykset. Hän oli loukkaantunut, raivoissaan, -leppymätön. Hän tunsi vapautuneensa kaikista velvollisuuksista. - -Voittamaton halu saada olla Ottilian seurassa, nähdä hänet, kuiskata, -uskoa hänelle jotakin, kasvoi päivä päivältä. Eduard päätti kirjoittaa -hänelle pyytäen häntä suostumaan salaiseen kirjevaihtoon. Se -paperiliuska, johon hän oli ehdotuksensa sangen lakonisesti merkinnyt, -lepäsi hänen pöydällänsä, ja tuulenhenki puhalsi sen lattiaan, kun -kamaripalvelija saapui hänen hiuksiansa kähertämään. Koetellaksensa -rautojensa kuumuutta viimeksimainittu tavallisesti kumartui -poimaisemaan lattiasta paperipalasia; tällä kertaa hänen käteensä osui -Eduardin kirjelippu, hän puristi sen nopeasti kasaan, ja se kärventyi. -Eduard, joka huomasi harhaotteen, tempasi paperin hänen kädestänsä. -Pian senjälkeen hän istuutui kirjoittamaan sitä uudestaan, mutta -sepä ei tahtonutkaan kirvota kynästä ihan yhtä helposti. Hän hieman -epäröi, tunsi jonkinlaista huolestuneisuutta, mutta sai sen kumminkin -voitetuksi. Päästessään ensi kerran Ottilian läheisyyteen hän painoi -kirjelipun hänen käteensä. - -Ottilia kirjoitti hänelle vastauksen. Hän pisti paperiliuskan -lukemattomana muodinmukaisten lyhyiden liiviensä taskuun, missä se ei -ollut hyvässä tallessa. Se työntyi ulos ja putosi hänen huomaamattansa -lattiaan. Charlotta näki sen, nosti ylös, katsahti siihen ohimennen ja -ojensi sen hänelle. Tässä on jotakin sinun kirjoittamaasi, sanoi hän; -olisi kenties vahinko, jos sen kadottaisit. - -Eduard hämmästyi. Teeskenteleekö hän? Näkikö hän, mitä kirjelippu -sisältää, vai erehtyikö hän käsialan yhtäläisyyden vuoksi? mietti -hän. Hän toivoi ja otaksui, että jälkimmäinen arvelu oli oikea. Hän -oli saanut varoituksen, kaksinkertaisen varoituksen, mutta hänen -intohimonsa ei ymmärtänyt noita omituisia, satunnaisia merkkejä, -joiden avulla jokin korkeampi olento näyttää meille puhuvan. Intohimon -johtaessa häntä yhä kauemmaksi hänelle päinvastoin kävivät yhä -sietämättömämmiksi ne rajoitukset, joiden alaisena hän tunsi olevansa. -Ystävällinen seuramieli hävisi. Hänen sydämensä sulkeutui, ja kun -hänen oli pakko olla ystävänsä ja vaimonsa seurassa, ei hänen enää -onnistunut löytää povestansa entistä heihin kohdistuvaa kiintymystä; -se ei ottanut enää elpyäksensä. Siten pakostakin syntyvä itsesyytös -oli hänelle epämieluinen, ja hän yritti asiaa korvata eräänlaisella -leikillisyydellä, josta kumminkin rakkauden puuttuessa puuttui myöskin -tavanomainen miellyttävyys. - -Kaikkia näitä koettelemuksia kestämään auttoi Charlottaa hänen sisäinen -tuntonsa. Hän oli tietoinen vakaasta aikomuksestansa: hän tahtoi -ehkäistä kauniin, jalon taipumuksensa. - -Kuinka hän haluaakaan auttaa noita toisiakin! Hän arvasi, ettei -sellaisen vamman parantamiseen riitä yksin etäisyys. Hän päättää puhua -asiasta kelpo tytölle, mutta ei kykenekään sitä tekemään: esteenä on -oman horjahtelun muisto. Hän yrittää kuvailla asiaa yleisin kääntein, -mutta yleinen kuvaus sopii hänen omaankin tilaansa, jonka ilmaisemista -hän karttelee. Jokainen vihjaus, jonka hän tahtoo antaa Ottilialle, -viittaa takaisin hänen omaan sydämeensä. Hän tahtoo varoittaa ja tuntee -voivansa itsekin vielä olla varoituksen tarpeessa. - -Niinpä hän vaikenee ja pitää rakastavia yhä erillänsä asian siitä -paranematta. Vähäiset vihjailut, joita hän toisinaan tulee lausuneeksi, -eivät Ottiliaan tehoa, sillä Eduard oli saanut viimeksimainitun -vakuutetuksi siitä, että Charlotta oli kiintynyt kapteeniin ja että -Charlotta itse nyt toivoi avioeroa, jonka koetti saada soveliaalla -tavalla toteutumaan. - -Ottilia, viattomuutensa tunnon tukemana, toivottua onnea kohti kulkien, -elää vain Eduardille. Rakkaus voimistuttaa hänessä kaikkia hyviä -taipumuksia, hän on rakastettunsa vuoksi iloisempi askareissaan, -avomielisempi toisille, löytää taivaanvaltakunnan maan päältä. - -Niin jatkavat kaikki yhdessä, kukin tavallansa, jokapäiväistä elämää, -harkiten ja harkitsematta; kaikki näyttää kulkevan tavallista -kulkuansa, niinkuin valtavimmissakin tapauksissa, joissa on kaikki -vaaranalaisena, yhä eletään ikäänkuin ei olisi mitään hätää. - - - - -NELJÄSTOISTA LUKU. - - -Kreiviltä oli sillävälin saapunut kapteenille kirje, vieläpä kaksi: -toinen, joka oli tarkoitettu näytettäväksi, esitti erittäin kauniita -tulevaisia mahdollisuuksia, toinen, joka sisälsi nimenomaisen -välittömän tarjouksen luvaten huomattavan hovi- ja virka-aseman, -majurin arvonimen, melkoisen palkan sekä muita etuja, oli erinäisten -syrjäseikkojen vuoksi pidettävä vielä salassa. Niinpä kapteeni -ilmoittikin ystävillensä ainoastaan nuo toiveet salaten sen, mikä oli -aivan pian tapahtuva. - -Siitä huolimatta hän jatkoi ripeästi nykyistä toimintaansa järjestellen -kaikessa hiljaisuudessa asioita niin, että ne hänen lähdettyänsä -voisivat esteettömästi edistyä. Nyt on hänelle itsellensä tärkeätä, -että merkitään määräaikoja, että Ottilian syntymäpäivä jouduttaa -tehtäviä. Ystävykset toimivat nyt, joskin ilman nimenomaista sopimusta, -mielellänsä yhdessä. Eduard on varsin mielissään, että rahastoa on -vahvistettu nostamalla rahoja ennakolta; koko yritys edistyy nyt mitä -ripeimmin. - -Kolmen lammen järveksi muuttamisen kapteeni olisi mieluimmin -kehoittanut jättämään siksensä. Alapatoa oli lujitettava, keskipadot -poistettava, ja koko asia tuntui monella muotoa tärkeältä ja -arveluttavalta. Mutta molemmat työt, mikäli ne olivat toisiinsa -yhdistettävissä, oli jo aloitettu, ja nyt saapui erittäin tervetulleena -eräs nuori arkkitehti, kapteenin entinen oppilas, joka osittain kelpo -työnjohtajia palvelukseen hankkimalla, osittain työtä mahdollisuuden -mukaan urakalle antamalla asiaa edisti ja takasi työn tulevan hyvää ja -kestävää. Kapteeni iloitsi itsekseen, ettei hänen poissaolonsa tulisi -olemaan tuntuvaksi haitaksi; hän näet piti sitä periaatetta, ettei -suoritettavaksi otetusta tehtävästä pitänyt erota, ennenkuin oli saanut -paikkansa kunnolla täytetyksi. Hän suorastaan halveksi niitä, jotka -aiheuttavat hämminkiä toimintapiirissänsä tehdäkseen lähtönsä sitäkin -kipeämmin tuntuvaksi, tahtoen siten sivistymättömässä itsekkyydessänsä -tuhota sen, missä eivät enää voi olla osallisina. - -Niin tehtiin yhä uutterasti työtä Ottilian syntymäpäivän juhlallista -viettämistä varten, joskaan tarkoitusta ei ilmaistu eikä itsellekään -avoimesti tunnustettu. Olematta kateellinen Charlotta ei kumminkaan -voinut ajatella varsinaista juhlaa syntyvän. Ottilian nuoruus, hänen -onnenosansa, suhteensa perheeseen eivät oikeuttaneet häntä esiintymään -päivän kuningattarena. Eduard puolestaan ei halunnut asiasta -puhuttavan, koska kaiken piti tulla ikäänkuin itsestänsä, yllättää ja -luonnollisesti ilahduttaa. - -Kaikki puhuivat niin ollen, ikäänkuin sanattoman sopimuksen -mukaan, ainoastaan kysymyksessä olevana päivänä tapahtuvista uuden -huvirakennuksen harjannostajaisista, ja sen johdosta voitiin kansalle -sekä ystäville juhla ilmoittaa. - -Eduardin kiintymys oli rajaton. Jos hän kiihkeästi halusi saada -Ottilian omakseen, oli toisaalta hänen antaumuksensa, anteliaisuutensa, -alttiutensa vailla määrää. Eräitä lahjoja varten, jotka hän tahtoi -tuona päivänä Ottilialle antaa, oli Charlotta tehnyt liian mitättömiä -ehdotuksia. Eduard puhui asiasta kamaripalvelijallensa, joka piti -huolta hänen puvustostansa ollen alinomaisessa yhteydessä kauppiaitten -ja muotiliikkeiden kanssa; hän tunsi sekä miellyttävimmät lahjat että -parhaat lahjojen tarjoamistavat ja tilasi kohta kaupungista erittäin -soman, punaisella sahviaanilla päällystetyn ja teräsnauloin kiskotetun -lippaan täynnä lahjoja, jotka olivat sellaisen säiliön veroiset. - -Eduard esitti vielä toisenkin ehdotuksen. Oli olemassa pienet -ilotulituslaitteet, joita ei ollut vielä tultu käyttäneeksi. Ne olivat -helposti täydennettävissä. Ajatus oli Eduardin, toinen lupasi sen -toteuttaa. Asian piti jäädä salaisuudeksi. - -Kapteeni oli sillävälin, päivän yhä lähetessä, ryhtynyt -järjestystoimenpiteisiin, jotka hän katsoi välttämättömiksi, milloin -suuri ihmisjoukko kutsutaan tai houkutellaan koolle. Olipa hän ottanut -huomioon kerjäämisen ja muut epämieluisat asiat, jotka saattavat -häiritä juhlan suloa. - -Eduard ja hänen uskottunsa sitävastoin askartelivat enimmäkseen -ilotulituspuuhissa. Sen piti tapahtua keskimmäisen lammen rannalla, -suurten tammien alla; katsojain piti pysytellä toisella puolella, -plataanien alla, nähdäkseen vaaratta ja mukavasti koko näytelmän, -vedenkalvon heijastumat ja ne tulituslaitteet, jotka oli suunniteltu -vedessä uiskentelemaan. - -Jonkin tekosyyn nojalla Eduard antoi perata plataanien alta pensaat, -ruohon ja sammalen, ja vasta nyt, puhdistetulla maaperällä, esiintyivät -rehevät puut sekä korkeudeltansa että leveydeltänsä koko komeudessansa. -Eduardia se kovin ilahdutti. — Minä istutin ne suunnilleen tähän -vuodenaikaan. Montako vuotta siitä lieneekään? mietti hän itsekseen. -— Kotiin palattuansa hän kohta avasi vanhat päiväkirjat, joita hänen -isänsä oli hoitanut erittäin huolellisesti, varsinkin maalla oltaessa. -Istutus tosin ei voinut olla niissä mainittuna, mutta erään toisen -taloudellisesti tärkeän, samana päivänä sattuneen tapauksen, jonka -Eduard vielä sangen hyvin muisti, täytyi välttämättä niistä löytyä. -Hän selailee muutamia nidoksia, ja etsitty seikka löytyy. Mutta -kuinka hämmästyykään, kuinka ilahtuukaan Eduard havaitessaan mitä -ihmeellisimmän yhteensattuman: noiden puiden istuttamispäivä ja -vuosi -on samalla Ottilian syntymäpäivä ja -vuosi. - - - - -VIIDESTOISTA LUKU. - - -Vihdoin koitti Eduardille hartaasti odotettu aamu, ja vähitellen saapui -paljon vieraita; kutsukirjeitä näet oli lähetetty lähelle ja kauas, -ja moni, jolta oli jäänyt näkemättä peruskiven laskeminen, mistä -kerrottiin paljon miellyttävää, tahtoi sitä vähemmin olla poissa tästä -toisesta juhlasta. - -Ennen ateriaa ilmestyivät linnan pihaan rakennusmiehet soittokunta -kerallansa, kantaen upeata seppelettänsä, jonka muodostivat useat -porrasmaisesti toisiinsa liitetyt häilyvät lehvä- ja kukkakiehkurat. -He lausuivat tervehdyksensä ja pyysivät tavanmukaista koristamista -varten silkkiliinoja ja nauhoja kauniilta sukupuolelta. Herrasväen -aterioidessa heidän riemuitseva kulkueensa jatkoi matkaansa, ja kun -he olivat viipyneet vähän aikaa kylässä vieden sielläkin vaimoilta -ja tytöiltä monta nauhaa, saapuivat he vihdoin suuren väkijoukon -saattamina ja odottamina uuden rakennuksen luo kukkulalle. - -Charlotta tavallansa viivytti seuruetta aterian jälkeen. Hän ei -tahtonut mitään nimenomaista juhlakulkuetta, ja senvuoksi tultiin -paikalle yksityisin ryhmin, ilman arvo- tai muuta järjestystä. -Charlotta vitkasteli Ottilian keralla saapuen eikä suinkaan parantanut -asiaa: koska näet Ottilia tosiaankin oli viimeinen saapuvista, näytti -siltä, kuin rummut ja torvet olisivat odottaneet vain häntä, kuin -täytyisi juhlan nyt, hänen tultuansa, kohta alkaa. - -Viimeistelemättömän, rosoisen ulkonäkönsä peittämiseksi oli rakennus -koristettu vihreillä varvuilla ja kukkasilla arkkitehdin neuvojen -mukaisesti. Mutta Eduard oli sitäpaitsi, kapteenin tietämättä, saanut -arkkitehdin merkitsemään kamanaan kukkalaitteiden avulla päivänmäärän. -Se saattoi vielä käydä päinsä, mutta oikeaan aikaan ehti kapteeni -estämään aietta, jonka mukaan päätypinnassa piti loistaa Ottilian -nimen. Hän osasi soveliaalla tavalla torjua aikomuksen ja toimittaa -valmiit kukkaskirjaimet pois. - -Seppele oli kohotettu ja näkyi kauas ympäristöön. Kirjavina liehuivat -ilmassa nauhat ja liinat, ja lyhyt puhe häipyi suurimmalta osalta -tuuleen. Juhlallisuus oli lopussa; nyt piti alkaa karkelon tasoitetulla -ja lehväisin koristein ympäröidyllä pihatantereella. Eräs uljas nuori -rakennusmies toi Eduardin luo ketterän talonpoikaistytön ja pyysi itse -Ottilian, joka seisoi siinä vieressä. Molempien parien esimerkkiä kohta -noudatettiin, ja pian vaihtoi Eduard tanssikumppania lähtien Ottilian -keralla karkelemaan. Nuoremmat seurueen jäsenet yhtyivät hilpeinä -huvitteluun, vanhemmat katselivat vilkasta hyörinää. - -Ennenkuin hajaannuttiin kävelyretkille, sovittiin siitä, että -kokoonnuttaisiin auringon laskettua plataanien luo. Eduard saapui sinne -ensimmäisenä ja sopi asiain järjestyksestä kamaripalvelijan kanssa, -jonka piti ilotulittelijan keralla huolehtia ilman kuvioimisesta lammen -toisella puolella. - -Kapteeni oli mielihyvin huomannut tämän varustautumisen ja -halusi keskustella Eduardin kanssa odotettavissa olevasta -katselijatungoksesta, mutta viimeksimainittu pyysi jättämään tämän -osan juhlanviettoa yksin hänen asiaksensa. Väkeä oli jo tunkeutunut -kapeille ja nurmettomille patovalleille, missä maaperä oli epätasainen -ja epävarma. Aurinko laski, hämärsi, ja illan pimenemistä odoteltaessa -tarjoiltiin plataanien alle kokoontuneelle seurueelle virvokkeita. -Paikka tuntui verrattomalta, ja mieliä ilahdutti se ajatus, että -tulevaisuudessa, lampien yhdistämistyön päätyttyä, avautuisi täältä -näköala avaralle, rantojensa vaihtelevaisuudella silmää miellyttävälle -järvelle. - -Tyyni, täysin tuuleton ilta ennusti mitä onnistuneinta yöllistä juhlaa, -kun yht'äkkiä kajahti kamala huuto. Padosta oli irtautunut suuria -maamöhkäleitä; useita ihmisiä nähtiin syöksyvän veteen. Maaperä oli -pettänyt yhä kasvavan väkijoukon siinä tunkeillessa. Jokainen tahtoi -päästä parhaalle paikalle, ja nyt ei kukaan päässyt eteen- eikä -taaksepäin. - -Kaikki juoksivat luo, pikemmin katselemaan kuin jotakin tekemään, -sillä mitäpä oli tehtävissä, kun ei kukaan päässyt hädässä olevien -ulottuville. Eräiden päättäväisten henkilöiden keralla riensi paikalle -kapteeni, ajoi kohta väkijoukon padolta alas rannoille hankkiakseen -toimintatilaisuutta auttajille, jotka yrittivät vetää hukkuvia vedestä. -Jo olivat kaikki, osaksi omin ponnistuksin, osaksi toisten auttamina, -päässeet kuivalle, lukuunottamatta erästä poikaa, joka liiaksi -hätäillen oli etääntynyt padosta sen sijaan että olisi sitä lähennyt. -Hänen voimansa näyttivät pettävän; vain muutamia kertoja tuli vielä -näkyviin käsi, jalka. Onnettomuudeksi venhe oli toisessa rannassa, -ilotulituslaitteita täynnä; se saatiin vain hitaasti tyhjennetyksi, -ja apu viipyi. Kapteeni teki nopeasti päätöksensä, riisui pukunsa; -kaikkien katseet suuntautuivat häneen, ja hänen voimakas vartalonsa -herätti kaikissa luottamusta, mutta hämmästyksen huuto kajahti -väkijoukosta, kun hän heittäytyi veteen. Kaikkien katseet seurasivat -häntä, kun hän taitavasti uiden piankin saavutti ja toi rantaan pojan, -joka kuitenkin näytti jo kuolleen. - -Sillävälin souti paikalle venhe, kapteeni astui siihen ja kyseli -läsnäolevilta tarkasti, olivatko kaikki todellakin pelastuneet. Haavuri -saapuu ja ottaa hoiviinsa kuolleeksi luullun pojan, Charlotta astuu -luo pyytäen kapteenia nyt huolehtimaan itsestänsä, palaamaan linnaan -ja vaihtamaan vaatteita. Hän epäröi, kunnes vakaat ja ymmärtäväiset -henkilöt, jotka ovat olleet aivan lähellä onnettomuuspaikkaa ja ovat -itse ottaneet osaa pelastustyöhön, pyhästi vakuuttavat, että kaikki -ovat pelastetut. - -Charlotta näkee hänen astelevan kotiin päin, ajattelee, että viini, -tee ja muut tarpeelliset aineet ovat lukkojen takana, että ihmiset -sellaisissa tapauksissa yleensä toimivat nurinkurisesti, rientää -plataanien alla viipyvän hajautuneen seuran ohi. Eduard kehoittelee -kaikkia jäämään, koska aikoo aivan pian antaa merkin tulittelun -aloittamiseen; Charlotta astuu luo ja pyytää häntä siirtämään -tuonnemmaksi huvin, joka ei ole nyt paikallansa, joka ei voi nyt -tuottaa nautintoa; hän huomauttaa, mitä pelastetun ja pelastajan -vuoksi on otettava huomioon. Haavuri tekee kyllä tehtävänsä, vastaa -siihen Eduard. Hänellä on kaikki tarvittavat välineet, ja meidän -asiaanpuuttuminen olisi vain haitallista osanottoa. - -Charlotta pysyi omalla kannallansa ja viittasi Ottilialle, joka kohta -valmistautui lähtemään. Eduard tarttui hänen käteensä ja huudahti: -Me emme tahdo päättää tätä päivää sairaalassa! Hän on liian hyvä -laupeudensisareksi. Valekuolleet ja elävät eivät tarvitse meidän -apuamme herätessään ja itseään kuivaillessaan. - -Charlotta vaikeni ja lähti. Muutamat seurasivat häntä, toiset vielä -viipyivät, lopulta ei kukaan tahtonut jäädä viimeiseksi, joten kaikki -poistuivat. Eduard ja Ottilia havaitsivat olevansa kahden kesken -plataanien alla. Eduard tahtoi välttämättä jäädä, huolimatta siitä, -että Ottilia mitä hartaimmin ja huolestuneena pyysi häntä palaamaan -kerallansa linnaan. Ei, Ottilia! huudahti hän. Se, mikä on erinomaista, -ei käy sileään jokapäiväiseen tapaan. Tämä yllättävä kohtaus vie meidät -nopeammin yhteen. Sinä olet omani! Minä olen sen sinulle jo usein -sanonut ja vannonut; nyt emme sitä enää sano ja vanno, nyt sen pitää -tapahtua! - -Toiselta rannalta ui venhe luo. Kamaripalvelija tiedusteli hämillänsä, -miten ilotulituksen nyt kävisi. Pankaa se toimeen! huusi hänelle -Eduard. Se oli suunniteltu yksin sinua varten, Ottilia, ja sinun pitää -se nyt yksin nähdä! Salli minun nauttia siitä kerallasi, vieressäsi -istuen. Hellän vaatimattomasti hän istuutui neidon viereen, häneen -koskematta. - -Raketit suhahtelivat ilmoille, tykinlaukaukset pamahtelivat, tulipallot -kohosivat, sähikäiset käärmeilivät ja räjähtelivät, pyörät kihisten -säihkyivät, ensin yksitellen, sitten parittain, sitten kaikki yhdessä -ja yhä rajummin toinen toisensa jälkeen ja yht'aikaa. Eduard, jonka -povessa leimusi ankara lieska, seurasi vilkkain ja tyytyväisin katsein -näitä tuli-ilmiöitä. Ottilian arkaan, kiihoittuneeseen mieleen tuo -räiskyvä ja säihkyvä loimahtelu ja sammuminen vaikutti pikemmin -ahdistavasti kuin ilahduttavasti. Hän nojautui arasti Eduardiin, -jossa tämä läheneminen, tämä luottamus herätti sen varman tunnon, -että Ottilia kuului kokonaan hänelle. Tuskin oli yö jälleen päässyt -oikeuksiinsa, kun nousi kuu valaisten molempain kotiinpalaavien tietä. -Jokin hahmo, hattu kädessä, astui heidän eteensä pyytäen almua, -koska oli tänä juhlapäivänä jäänyt osaansa vaille. Kuutamo valaisi -hänen kasvojansa, ja Eduard tunsi hänet aikaisemmin kohtaamaksensa -tungettelevaksi kerjäläiseksi. Mutta hän oli liian onnellinen -suuttuaksensa, hänen ei johtunut mieleenkään, että kerjääminen -nimenomaan tänä päivänä oli mitä ankarimmin kielletty. Hän ei kaivellut -kauan taskuansa, vaan ojensi pyytäjälle kultakolikon. Hän olisi -mielellään tehnyt jokaisen onnelliseksi, koska hänen oma onnensa tuntui -rajattomalta. - -Kotona oli kaikki käynyt toiveiden mukaisesti. Haavurin toimenpiteet, -käytettävissä olevat tarpeet, Charlottan avunanto tekivät tehtävänsä: -poika heräsi jälleen eloon. Vieraat hajaantuivat haluten vielä loitolta -nähdä hieman ilotulitusta ja päästäkseen näiden mieltähämmentävien -kohtauksien jälkeen rauhaisaan kotipiiriinsä. - -Kapteenikin, nopeasti vaatteita vaihdettuansa, oli ottanut tehokkaasti -osaa tarvittaviin toimenpiteisiin; nyt oli kaikki rauhallista, ja -hän havaitsi olevansa kahden kesken Charlottan kanssa. Tutunomaisen -ystävällisesti hän nyt ilmoitti pian lähtevänsä. Charlotta oli tänä -iltana kokenut niin paljon, ettei tuo uutinen erikoisemmin häneen -vaikuttanut; hän oli nähnyt, kuinka ystävä uhrautui, kuinka hän pelasti -ja itse pelastui. Nämä ihmeelliset tapahtumat tuntuivat ennustavan -merkittävää, mutta ei onnetonta tulevaisuutta. - -Eduardille, joka astui sisään Ottilian keralla, ilmoitettiin hänellekin -kapteenin pian tapahtuva poislähtö. Hän epäili asian yksityiskohtien -olleen jo aikaisemmin Charlottan tiedossa, mutta häntä askarrutti nyt -oma itsensä ja omat aikeensa siinä määrin, ettei hän voinut panna tuota -pahaksensa. Päinvastoin: hän kuunteli tarkkaavaisena ja tyytyväisenä, -millaiseen hyvään ja kunniakkaaseen toimeen kapteenin oli määrä -siirtyä. Hillittöminä kiirehtivät hänen salaiset toivelmansa tapausten -edelle. Hän näki jo kapteenin ja Charlottan liitossa keskenänsä, samoin -itsensä ja Ottilian. Tänä juhlapäivänä ei hänelle olisi voitu keksiä -mitään parempaa lahjaa. - -Mutta suuri oli Ottilian hämmästys, kun hän huoneeseensa tultuaan löysi -pöydältänsä kauniin lippaan. Hän kiiruhti sen avaamaan ja havaitsi -kaikki niin kauniisti järjestetyksi, ettei rohjennut ottaa niitä -erilleen, tuskinpa tohti niihin kajotakaan. Musliinikankaat, batisti, -silkki, hartiahuivit ja pitsit olivat toinen toistansa hienompia, -soreampia ja kalliimpia. Korutkaan eivät olleet unohtuneet. Hän käsitti -varsin hyvin, että tarkoituksena oli pukea hänet kiireestä kantapäähän -asti useampaan kertaan, mutta kaikki oli niin kallisarvoista ja -vierasta, ettei hän uskaltanut ajatella tuon kaiken olevan hänen -omaansa. - - - - -KUUDESTOISTA LUKU. - - -Seuraavana aamuna kapteeni oli poissa, ja ystäville osoitettu kirje -ilmaisi hänen tuntemaansa kiitollisuutta. Hän ja Charlotta olivat jo -edellisenä iltana sanoneet toisillensa vaillinaiset ja vaiteliaat -jäähyväiset. Charlottasta tuntui, että ero oli oleva ikuinen, ja -hän alistui siihen. Kreivin toisessa kirjeessä, jonka kapteeni oli -hänelle viimein näyttänyt, puhuttiin näet myöskin edullisen avioliiton -toiveista, ja vaikka kapteeni ei kiinnittänytkään tuohon seikkaan -minkäänlaista huomiota, piti Charlotta kuitenkin asiaa jo varmana ja -luopui hänestä täydellisesti. - -Sensijaan hän uskoi nyt olevansa oikeutettu vaatimaan toisilta -samanlaista itsensähillintää. Sen, mikä ei ollut hänelle mahdotonta, -täytyi onnistua muillekin. Tässä mielessä hän aloitti keskustelun -puolisonsa kanssa, sitä avoimemmin ja luottavammin, kun tunsi, että -asia oli ratkaistava kerta kaikkiansa. - -Ystävämme on lähtenyt luotamme, sanoi hän, me olemme jälleen samassa -suhteessa toisiimme kuin ennen, ja riippunee nyt meistä itsestämme, -tahdommeko täydellisesti palata entiseen olotilaan. - -Eduard, joka kuuli vain sen, mikä sukoili hänen intohimoansa, luuli -Charlottan tarkoittavan aikaisempaa leskeyttänsä ja tahtovan, joskin -epämääräisesti, antaa eron toiveita. Niinpä hän vastasikin hymyillen: -Miksipä ei? Kunhan vain pääsisimme yksimielisyyteen. - -Niinmuodoin hän tunsi itsensä kovin pettyneeksi, kun Charlotta -virkkoi: Ottiliankin voimme helposti siirtää muualle; meidän tarvitsee -vain valita, sillä on olemassa kaksikin mahdollisuutta saada hänet -suotuisiin olosuhteisiin. Hän voi palata koulukotiin, kun tyttäreni -on siirtynyt tätini luo, ja hänelle tarjoutuu tilaisuus päästä -arvossapidettyyn perheeseen, jossa hän saa ainoan tyttären keralla -nauttia kaikkia säädynmukaisen kasvatuksen etuja. - -Ottilia on meidän tutunomaisessa seurassamme siinä määrin hemmoiteltu, -ettei mikään muu liene hänelle tervetullutta, vastasi Eduard verrattain -tyynesti. - -Me olemme kaikin hemmoitelleet itseämme, sanoi Charlotta, sinä et -suinkaan vähimmin. Joka tapauksessa kehoittaa kulunut ajanjakso meitä -vakavasti harkitsemaan pienen piirimme kaikkien jäsenten parasta ja -olemaan kieltäytymättä minkäänlaisesta uhrauksestakaan. - -Missään tapauksessa en pidä oikeana enkä kohtuullisena, että Ottilia -joutuu uhrattavaksi, vastasi Eduard, ja niinhän kumminkin kävisi, -jos hänet nyt sysättäisiin vieraiden ihmisten joukkoon. Kapteenin on -täällä tavoittanut hänen hyvä onnensa; me voimme rauhallisesti, jopa -mielihyvinkin nähdä hänen poistuvan luotamme. Kukapa tietää, mitä -Ottilialla voi olla odotettavissa? Miksipä hätäilisimme? - -Mitä meillä on odotettavissa, on jokseenkin selvää, virkkoi Charlotta -hieman liikutettuna, ja koska aikoi kerta kaikkiaan sanoa sanottavansa, -hän jatkoi: Sinä rakastat Ottiliaa, sinä totut häneen. Kiintymys ja -intohimo syntyy ja kasvaa hänessäkin. Miksi emme lausuisi julki mitä -jokainen hetki meille tunnustaa? Eikö meidän tule olla siinä määrin -varovaiset, että kysymme itseltämme, mihin tämä johtaa? - -Ellei siihen voikaan heti vastata, virkkoi Eduard itseänsä hilliten, -niin sopii ainakin sanoa, että juuri silloin on parasta päättää jäädä -odottamaan, mitä tulevaisuus meille opettaa, kun emme kykene tarkoin -sanomaan, mihin jokin asia johtaa. - -Sen arvaamiseen ei tarvittane suurtakaan viisautta, vastasi Charlotta, -ja sen verran voinee joka tapauksessa heti sanoa, ettemme me molemmat -enää ole riittävän nuoria kulkeaksemme umpimähkään, minne emme tahtoisi -tai minne meidän ei pitäisi kulkea. Kukaan ei voi enää pitää meistä -huolta; meidän täytyy olla omat ystävämme, omat hovimestarimme. -Kukaan ei odota, että eksymme äärimmäisyyksiin, kukaan ei odota, että -esiinnymme moitittavina tai kerrassaan naurettavina. - -Voitko minua moittia, virkkoi Eduard, joka ei kyennyt vastaamaan -puolisonsa suoraan puheeseen, — voitko minua sättiä, jos sydämelläni -on Ottilian menestys ja onni, eikä suinkaan tulevainen, jota ei aina -käy ennakolta arvaaminen, vaan nykyinen. Ajattelehan, vilpittömästi -ja itseäsi pettämättä, Ottilia temmatuksi pois meidän seurastamme ja -vieraiden ihmisten käskynalaiseksi — minä ainakaan en tunne olevani -kyllin julma pakottaakseni hänet sellaiseen muutokseen. - -Charlotta havaitsi varsin hyvin puolisonsa teeskentelyn takana piilevän -päättäväisyyden. Vasta nyt hän tunsi, kuinka kauas toinen oli hänestä -etääntynyt. Hän huudahti hieman liikutettuna: Voiko Ottilia tuntea -itsensä onnelliseksi, jos hän rikkoo meidän liittomme, jos hän riistää -minulta puolison ja puolisoni lapsilta isän! - -Lapsillamme ei tietääkseni ole hätää, virkkoi Eduard hymyillen -ja kylmästi, mutta lisäsi sitten hieman leppoisammin: Miksi -ajattelisimmekaan heti äärimmäistä mahdollisuutta? - -Äärimmäinen on intohimoa kaikkein lähinnä, huomautti Charlotta. Älä -kieltäydy, kun on vielä aika, ottamasta vastaan hyvää neuvoani, meille -tarjoamaani apua. Epäselvissä tapauksissa tulee toimia ja auttaa sen, -joka kykenee kirkkaimmin näkemään. Tällä kertaa se on minun asiani. -Rakas, rakkahin Eduard, kuule minua! Voitko vaatia, että minun on -ilman muuta luovuttava hyvinhankkimastani onnesta, kauneimmista -oikeuksistani, sinusta? - -Kuka on niin sanonut? kysyi Eduard hieman hämillänsä. - -Sinä itse, vastasi Charlotta. Kun tahdot pidättää Ottilian -läheisyydessäsi, etkö samalla myönny kaikkeen, mitä siitä välttämättä -seuraa? Minä en tahdo sinua ahdistaa, mutta ellet kykene itseäsi -voittamaan, et ainakaan voi enää kauan itseäsi pettää. - -Eduard tunsi hänen olevan oikeassa. Lausuttu sana on hirmuinen -yht'äkkiä ilmaistessaan sen, mihin sydän on jo aikoja sitten suostunut. -Niinpä Eduard vastasikin vain hetkeksi ratkaisua välttääksensä: Enhän -ole edes selvillä siitä, mitä oikeastaan aiot. - -Aikomukseni oli harkita kanssasi molempia ehdotuksia. Kumpaankin -sisältyy paljon hyvää. Koulukotia pitäisin Ottilialle soveliaimpana -olopaikkana, kun otan huomioon, millainen tyttö nykyjään on. Mutta -tuo suurempaa liikuntavapautta suova tila on lupaavampi, jos otan -huomioon mitä hänestä pitää tulla. — Charlotta esitti nyt puolisollensa -seikkaperäisesti molemmat vaihtoehdot ja lausui lopuksi: Minä -puolestani antaisin etusijan tuon rouvashenkilön kodille koulukotiin -verraten, useistakin syistä, mutta erikoisesti sen vuoksi, etten tahdo -lisätä kiintymystä, jopa intohimoakin siinä nuoressa miehessä, jonka -Ottilia on koulukodissa voittanut puolellensa. - -Eduard näytti hyväksyvän esitetyt näkökannat, mutta teki sen -vain saadaksensa asian siirtymään tuonnemmaksi. Charlotta, joka -pyrki johonkin ratkaisuun, käytti Eduardin luopuessa välittömistä -vastaväitteistä heti tilaisuutta määrätäkseen Ottilian lähdön, jota -varten oli jo salaa kaikki valmistellut, lähimmiksi päiviksi. - -Eduardia värisytti; hän piti itseänsä petettynä ja vaimonsa helliä -sanoja keksittyinä, keinotekoisina ja kuuluvina suunnitelmaan, -joka tarkoituksena oli riistää häneltä onni. Näytti siltä, kuin -hän olisi jättänyt asian kokonaan Charlottan ratkaistavaksi, -mutta todellisuudessa hän oli jo tehnyt päätöksensä. Voittaakseen -ajatusaikaa, voidakseen torjua sen arvaamattoman onnettomuuden, -jonka Ottilian poistuminen olisi aiheuttanut, hän päätti lähteä pois -kotoansa, asiaa kokonaan Charlottalta salaamatta, mutta osaten häntä -pettää huomauttamalla, ettei tahtonut olla läsnä Ottilian poistuessa, -eipä edes häntä tästä lähtien kertaakaan nähdä. Charlotta, joka luuli -päässeensä voitolle, avusti häntä kaikin tavoin. Eduard käski valjastaa -hevoset, antoi kamaripalvelijalle tarvittavat ohjeet, mitä hänen oli -kerättävä matkalaukkuihin ja miten häntä seurattava, istuutui sitten, -ikäänkuin olisi jo ollut jalka jalustimessa, kyhäämään kirjettä. - - -_Eduard Charlottalle._ - -Rakkaani, olkoonpa meitä kohdannut onnettomuus korjattavissa tai ei, -joka tapauksessa tunnen: ellen tahdo joutua epätoivon valtaan, täytyy -minun keksiä keino ratkaisun tuonnemmaksi siirtämistä varten, itseni ja -meidän kaikkien vuoksi. Uhrautuessani voin jotakin vaatia. Minä lähden -kotoani ja palaan vasta suotuisampien, rauhallisempien olojen käytyä -mahdolliseksi. Sinun tulee sill'aikaa hoitaa taloa, mutta Ottilian -keralla. Tahdon tietää hänen olevan sinun eikä vieraiden ihmisten -luona. Pidä hänestä huolta, kohtele häntä samoinkuin tähänkin asti, -vieläpä hellemminkin, ystävällisemmin, arkatuntoisemmin. Minä lupaan -olla punomatta mitään salaista suhdetta Ottilian ja itseni välille. -Jättäkää minut mieluummin joksikin aikaa ihan tietämättömäksi siitä, -miten elätte; minä tahdon ajatella kaikkein parasta. Ajatelkaa te -samoin minusta. Yhtä sinulta vain pyydän mitä hartaimmin: älä yritä -toimittaa Ottiliaa minnekään muualle, uusiin olosuhteisiin. Sinun -linnasi, sinun puistosi piirin ulkopuolella, vieraitten ihmisten -hoiviin jätettynä hän kuuluu minulle, ja minä olen ottava hänet -haltuuni. Mutta jos kunnioitat kiintymystäni, toiveitani, tuskiani, -jos sukoilet utuista uskoani ja pyyteitäni, en minä puolestani tahdo -vastustaa paranemista, jos se osoittautuu minulle mahdolliseksi. — - - * * * * * - -Viimeinen käänne kirposi Eduardin kynästä, ei hänen sydämestänsä. -Alkoipa hän, sen paperilla nähdessään, katkerasti itkeä. Pitäisikö -hänen jollakin tavoin luopua siitä onnesta, tai vaikkapa -onnettomuudestakin, jonka Ottilian rakastaminen hänelle tuotti! Vasta -nyt hän tunsi mitä teki. Hän poistui tietämättä mikä saattoi olla -seurauksena. Missään tapauksessa hän ei nyt enää näkisi Ottiliaa, ja -mitä varmuutta hänellä voikaan olla siitä, että hän vielä joskus hänet -näkisi? Mutta kirje oli kirjoitettu, hevoset odottivat portaitten -edessä, hänen täytyi joka hetki pelätä näkevänsä jossakin Ottilian -ja samalla nähdä päätöksensä tuhoutuneena. Hän malttoi mielensä, -ajatteli, että oli sentään mahdollista palata, milloin tahtoi, ja juuri -poistumalla päästä lähemmäksi toiveitansa. Muussa tapauksessa, jos -hän jäisi, Ottilia joutuisi pois talosta. Hän sulki kirjeen, riensi -portaita alas ja ponnahti satulaan. - -Ratsastaessaan majatalon ohi hän näki lehtimajassa istuvan sen -kerjäläisen, jolle oli edellisenä yönä antanut runsaan lahjan. Mies -nautti tyytyväisenä päivällisateriaansa, nousi ja kumarsi Eduardille -kunnioittavasti, jopa ihaillenkin. Sama olento oli ilmestynyt hänen -tiellensä eilen, kun hän oli käyskellyt Ottilian keralla; nyt se -muistutti hänelle tuskallisesti hänen elämänsä onnellisinta hetkeä. -Hänen kärsimyksensä äityi; menettämisen tunne oli hänelle sietämätön, -hän katsahti vielä kerran kerjäläiseen ja huudahti: Sinä kadehdittava -olento, joka voit vielä nauttia eilistä almua, kun minulle ei ole -jäänyt mitään eilisestä onnestani! - - - - -SEITSEMÄSTOISTA LUKU. - - -Kuullessaan jonkun ratsastavan pihasta Ottilia astui ikkunaan ja -ehti vielä nähdä Eduardin poistuvan. Ottiliaa ihmetytti, että hän -lähti häntä näkemättä, lähettämättä hänelle aamutervehdystä. Hän kävi -levottomaksi ja yhä mietteliäämmäksi, kun Charlotta vei hänet mukanansa -pitkälle kävelyretkelle puhuen monenlaisista asioista, mutta jättäen -ilmeisesti tahallaan puolisonsa mainitsematta. Sitäkin hämmästyneempi -hän oli, kun kotiin palattua näki pöydän katettuna ainoastaan kahta -varten. - -Mitättömältä näyttävistä tottumuksista luopuminen tuntuu meistä -epämieluiselta, mutta tuskalliseksi se muuttuu vasta tärkeissä -tapauksissa. Eduard ja kapteeni olivat poissa, Charlotta oli pitkästä -ajasta ensi kerran järjestänyt itse ruokapöydän, ja Ottiliasta tahtoi -tuntua siltä, kuin hänet olisi virasta erotettu. He istuivat vastapäätä -toisiansa; Charlotta puhui ihan luontevasti kapteenin uudesta toimesta -pitäen hyvin vähän luultavana, että hän pian tulisi käymään talossa. -Ottiliaa lohdutti vain se, että hän voi otaksua Eduardin ratsastaneen -ystävänsä jälkeen saatellakseen häntä vielä vähän matkaa. - -Mutta noustessaan sitten pöydästä he näkivät Eduardin matkavaunut -ikkunan alla, ja kun Charlotta hieman harmistuneena kysyi, kuka ne -oli siihen toimittanut, vastattiin kamaripalvelijan tahtovan vielä -ottaa mukaan joitakin tavaroita. Ottilia tarvitsi koko mielenmalttinsa -salatakseen ihmetyksensä ja tuskansa. - -Kamaripalvelija astui sisään vaatien vielä yhtä ja toista, herran -juomamaljaa, paria hopealusikkaa ja muuta sellaista, mikä Ottilian -mielestä näytti viittaavan pitkään poissaoloon. Charlotta torjui varsin -lyhyesti kamaripalvelijan vaatielmat, sanoi olevan käsittämätöntä, -mitä hän oikeastaan tarkoitti, koska kaikki herran tarvitsemat tavarat -olivat kamaripalvelijan itsensä hallussa. Nokkela mies, joka oikeastaan -vain pyrki Ottiliaa puhuttelemaan ja senvuoksi koki saada hänet jonkin -tekosyyn nojalla houkutelluksi pois huoneesta, osasi puolustautua -ja pysyä vaatimuksessaan, johon Ottilia puolestansa halusi suostua, -mutta Charlotta epäsi sen, kamaripalvelijan oli poistuttava, ja vaunut -vierivät pois. - -Hetki oli Ottilialle ankara. Hän ei tajunnut, ei käsittänyt mitä -tapahtui, mutta tunsi, aavisti, että Eduard oli häneltä riistetty -pitkäksi ajaksi. Charlotta arvasi oman tunteensa nojalla hänen -tilansa ja jätti hänet yksin. Me emme uskalla ryhtyä kuvailemaan -hänen tuskaansa, hänen kyyneliänsä; hän kärsi sanomattomasti. Hän -rukoili Jumalaa auttamaan vain tämän päivän yli, hän kesti päivän ja -yön kärsimykset, ja tultuaan jälleen tajuihinsa hän luuli kohtaavansa -jonkin vieraan ihmisen. - -Hänen mielensä ei ollut tyyntynyt, alistunut, mutta hän oli suuren -menetyksensä jälkeen yhä olemassa ja hänen täytyi pelätä vielä -pahempaa. Heti tajunnan palattua oli hänen ensimmäisenä huolenansa, -että miesten poistuttua hänetkin lähetettäisiin pois talosta. Hänellä -ei ollut aavistustakaan Eduardin uhkauksista, jotka takasivat hänelle -luvan pysyä Charlottan luona, jonka käyttäytyminen sentään häntä hieman -rauhoitti. Charlotta koki askarruttaa kelpo tyttöä laskien hänet vain -harvoin ja vastahakoisesti luotansa, ja vaikka tiesikin, ettei sanojen -avulla voi paljoakaan vaikuttaa ehdottomaan intohimoon, tunsi hän -toisaalta maltillisuuden, tietoisuuden mahdin ja otti senvuoksi monia -asioita puheeksi itsensä ja Ottilian kesken. - -Niinpä oli Ottilialle suureksi lohdutukseksi, kun Charlotta kerran, -tahallansa ja tarkoituksellisesti, harkitsi seuraavaan järkevään -tapaan: Kuinka harras onkaan, sanoi hän, niiden henkilöiden -kiitollisuus, joita olemme rauhallisesti auttaneet selviytymään -intohimon aiheuttamista selkkauksista. Käykäämme siis iloisesti -ja reippaasti käsiksi siihen, mitä miehet ovat jättäneet loppuun -suorittamatta; niin menetellen luomme itsellemme parhaat toiveet heidän -palaamisestansa, koska kohtuullisuudellamme säilytämme ja kehitämme -sitä, minkä heidän raju, kärsimätön olemuksensa tahtoo hävittää. - -Kun puhutte kohtuullisuudesta, rakas täti, virkkoi Ottilia, niin -tunnustanpa, että tässä johtuu mieleeni miesten kohtuuttomuus, -varsinkin mitä tulee viinin nauttimiseen. Kuinka useasti onkaan minua -surettanut ja peloittanut, kun oli pakko nähdä kirkkaan ymmärryksen, -älyn, hienotunteisuuden, viehkeyden ja rakastettavuuden häviävän, -vieläpä usean tunnin ajaksi, ja kaiken sen hyvän sijaan, mitä kelpo -mies kykenee aikaansaamaan ja tarjoamaan, uhkaavan koitua onnettomuutta -ja hämminkiä. Kuinka useasti lieneekään sitten johduttu väkivaltaisiin -päätöksiin. - -Charlotta myönsi hänen olevan oikeassa; mutta keskustelu ei -jatkunut, sillä hän aavisti liiankin hyvin, että Ottilia tässäkin -ajatteli Eduardia, joka lisäsi iloisuuttansa, puheliaisuuttansa ja -toimintahaluansa satunnaisen viinin nauttimisen avulla useammin kuin -oli suotavaa, joskaan ei tavallisesti. Jos äskenmainittu Charlottan -lausunto oli tehnyt Ottilialle mahdolliseksi ajatella miesten, -varsinkin Eduardin palaavan, oli hänestä sitä omituisempaa, kun -Charlotta puhui kapteenin pian tapahtuvasta naimisiinmenosta ihan -tunnettuna ja varmana asiana, joten koko tilanne tuli ilmenemään -kerrassaan toisenlaisena kuin Eduardin aikaisempien vakuuttelujen -valossa. Kaiken tämän vuoksi Ottilia alkoi entistä kiinteämmin -tarkata Charlottan jokaista sanaa, jokaista vihjausta, jokaista -tekoa ja askelta. Ottilia oli tietämättänsä muuttunut viisaaksi, -terävä-älyiseksi ja epäluuloiseksi. Charlottan terävä katse osui -jokaiseen yksityiskohtaan hänen ympäristössänsä, ja hän toimi siinä -erehtymättömän taitavasti pakottaen Ottilian alinomaa ottamaan puuhiin -osaa. Hän veti arkailematta talousohjakset kireämmälle, ja hänen -täytyi, kaikkea lähemmin tarkastellessaan pitää sattunutta intohimojen -aiheuttamaa selkkausta jonkinlaisena onnellisena sattumana. Jatkamalla -entiseen tapaan olisi näet helposti jouduttu rannattomiin, ja kaunis, -runsaita onnenlahjoja tarjoova olotila olisi maltittomasti ja -varomattomasti eteenpäin syöksyttäessä voinut ainakin järkähtyä, ellei -kerrassaan hävitä. - -Parhaillaan suoritettavina olevia puistotöitä hän ei häirinnyt, -vaan salli niitä jatkaa, mikäli ne olivat tulevien suunnitelmien -toteuttamista varten välttämättömät. Mutta siinä oli sentään raja: -hänen puolisonsa tuli palatessaan löytää riittävästi ilahduttavaa -askartelutilaisuutta. - -Näitä töitä ja suunnitelmia suoritettaessa Charlotta ei voinut kyllin -kiittää arkkitehdin toimintaa. Järvi lepäsi pian avarana ulappana hänen -edessänsä, ja uudet rannat olivat sirojen ja vaihtelevien istutusten -kaunistamat. Uudistalossa suoritettiin kaikki ne karkeat työt, jotka -olivat välttämättömät sen kunnossapysymiseksi, ja Charlotta keskeytti -ne siihen kohtaan, mistä niitä kävi toiste helposti ja mielihyväksensä -jatkaminen. Kaiken tämän ohella hän oli rauhallinen ja hilpeä; Ottilia -sitävastoin ainoastaan näytti olevan, sillä hän keksi kaikkialla vain -Eduardin pikaisen palaamisen enteitä tai vastakkaisia merkkejä. Hänen -mieltänsä kiinnitti kaikissa asioissa vain tämä arvaileminen. - -Hänelle oli niinmuodoin tervetullut eräs toimenpide, jota suorittamaan -kerättiin maalaispoikia ja jonka tarkoituksena oli laajentuneen puiston -alinomainen puhtaanapito. Eduard oli jo asiaa mielessänsä hautonut. -Pojille valmistettiin eräänlaiset hupaiset tamineet, jotka he illalla, -peseydyttyänsä ja puhdistuttuansa pukivat yllensä. Vaatevarasto oli -linnassa; sen silmälläpitäminen uskottiin älykkäimmälle ja tarkimmalle -pojalle; arkkitehti ohjasi koko puuhaa, ja pojat saavuttivat kaikki -ennen pitkää melkoisen kätevyyden. Heidän totuttamisensa oli hauska -tehtävä, ja he suorittivat työnsä hieman sotilaalliseen tapaan. Kun he -saapuivat kaavinrautoinensa, varrellisine veitsinensä, haravoinensa, -pienine lapioinensa, kuokkinensa ja viuhkamaisine luutinensa, kun -toiset seurasivat, korit mukanansa, korjatakseen pois rikkaruohoja ja -kiviä, toiset taas kiskoivat jäljessänsä isoa rautaista tasoituspyörää, -niin siitä epäilemättä syntyi sievä, silmää ilahduttava kulkue, josta -arkkitehti painoi mieleensä koko joukon asentoja ja toimintoja erään -puutarhamajan koruvyöhyttä varten; Ottilialle se sitävastoin ilmeni -vain jonkinlaisena paraatina, joka kohta pidettäisiin kotiinpalaavan -kartanonherran kunniaksi. - -Tuosta Ottilia sai rohkeutta ja halua suunnitella hänelle samantapaista -vastaanottoa. Kylän tyttöjä oli jo tätä ennen yritetty innostaa -ompelemiseen, kutomiseen, kehräämiseen ja muihin naisten toimiin. -Nämäkin hyveet olivat lisääntyneet mainittujen kylän siisteyttä -ja kauneutta edistävien toimenpiteiden tapahduttua. Ottilia otti -aina puuhaan osaa, mutta pikemmin sattumalta, tilaisuuden ja -taipumuksen mukaan. Nyt hän aikoi suorittaa asian täydellisemmin ja -johdonmukaisemmin. Mutta tytöistä ei käy muodostaminen yhtenäistä -toimintaryhmää yhtä helposti kuin pojista. Hän noudatti hyvää -vaistoansa ja koki, asiaa itsellensä täysin selvittämättä, vain -herättää jokaisessa tytössä kiintymystä omaan kotiin, vanhempiin ja -sisaruksiin. - -Monessa tapauksessa se hänelle onnistui. Ainoastaan erästä pientä, -vilkasta tyttöä yhä moitittiin taitamattomaksi, valitettiin, ettei -hän kerta kaikkiansa tahtonut kotona mitään tehdä. Ottilia ei voinut -suhtautua vihamielisesti tyttöseen, joka käyttäytyi häntä kohtaan aina -erikoisen ystävällisesti. Se liittyi aina hänen seuraansa, asteli ja -juoksi hänen vierellänsä, kun hän salli. Silloin se oli uuttera, reipas -ja väsymätön. Kiintymys kauniiseen valtijattareen näytti olevan lapsen -välttämättömänä tarpeena. Aluksi Ottilia suvaitsi lasta vaiheellansa, -sitten hän itse siihen kiintyi, vihdoin he olivat eroamattomat: Nanny -seurasi emäntäänsä kaikkialle. - -Ottilia suuntasi usein askelensa puutarhaan, missä hän iloitsi kasvien -kauniista menestymisestä. Marjojen ja kirsikkain aika oli loppumassa, -mutta Nanny maisteli erittäin mielellänsä niiden jälkisatoa. Muita, -syksyksi runsaita tulosta lupaavia hedelmäpuita hoidellessaan -puutarhuri aina muisteli isäntää alinomaa toivoen hänen palaavan. -Ottilia kuunteli mielellään kelpo ukkoa, joka täydellisesti hallitsi -ammattiansa ja lakkaamatta puhui hänelle Eduardista. - -Ottilian iloitessa, että kaikki keväälliset oksakset olivat kauniisti -kasvaneet ja menestyneet, vastasi puutarhuri empien: Toivonpa, -että hyvällä herrallamme tulee olemaan niistä paljon iloa. Jos hän -olisi tänä syksynä täällä, niin hän näkisi, millaisia oivallisia -laatuja on hänen isänsä ajoilta linnanpuutarhassa. Nykyiset herrat -hedelmäpuutarhurit eivät ole yhtä luotettavia kuin olivat vanhat -luostariveljet. Luetteloista tosin löytää pelkkiä kelpo nimiä. Mutta -kun sitten oksastelee ja kasvattelee, ja ne vihdoin kantavat hedelmää, -niin huomaa, ettei maksa vaivaa pitää sellaisia puita tarhassansa. - -Tavan takaa, melkein joka kerta kun hänet näki, tuo uskollinen -palvelija tiedusteli Ottilialta, tuliko herra takaisin ja milloin. -Kun Ottilia ei voinut mitään varmaa sanoa, kävi kelpo miehen mieli -hiljaisen apeaksi, ja saattoi havaita hänen luulevan, ettei Ottilia -halunnut asiaa hänelle uskoa. Ottiliaa itseänsä rasitti epävarmuuden -tunne, joka tällä tavoin kävi erittäin polttavaksi. Hän ei kumminkaan -voinut erota näistä kukkassaroista ja -lavoista. Se, minkä he olivat -yhdessä istuttaneet, osalta kylväneet, oli nyt täydessä kukoistuksessa -ja tarvitsi tuskin muuta hoitoa kuin Nannyn auliisti suorittamaa -kastelua. Erikoisin tuntein silmäili Ottilia myöhäisiä kukkasia, -jotka olivat vasta näkyviin tulossa ja joiden oli määrä loistaa ja -rehoittaa hänen kiintymystänsä ja kiitollisuuttansa osoittaen Eduardin -syntymäpäivänä, jota hän toivoi saavansa viettää. Kumminkaan ei tämän -juhlan näkemisen toivo ollut aina yhtä eloisa. Kelpo tytön mielessä -häilyivät alinomaa epäilysten ja surujen varjot. - -Oikeata vilpitöntä sopusointua ei Charlottan ja Ottilian kesken voinut -enää helposti syntyä. Molempien naishenkilöiden asema näet oli sangen -erilainen. Jos kaikki jäi entiselleen, jos palattiin lainmukaisen -elämän raiteisiin, voitti Charlotta itsellensä nykyisyyden onnea, ja -hänelle avautuivat kauniit tulevaisuudentoiveet; Ottilia sitävastoin -menetti kaikki, epäilemättä kaikki, sillä vasta Eduard oli saanut -hänet elämään ja iloitsemaan, ja nykyisessä olotilassansa hän -tunsi sanomatonta tyhjyyttä, jota olisi aikaisemmin tuskin pitänyt -mahdollisena. Sydän, joka etsii, tuntee kyllä, että siltä puuttuu -jotakin, mutta sydän, joka on kadottanut, tuntee kaipaavansa. Kaipaus -muuttuu alakuloisuudeksi ja kärsimättömyydeksi, ja naisen mieli, joka -on tottunut odottamaan, haluaisi nyt poistua omasta kehästänsä, käydä -toimimaan, ryhtyä johonkin ja tehdä jotakin onnensa hyväksi. - -Ottilia ei ollut luopunut Eduardista. Kuinkapa hän olisi voinutkaan, -vaikka Charlotta, viisaasti kyllä ja vastoin omaa vakaumustansa, -piti asiaa tunnettuna ja edellytti ehdottoman varmasti, että hänen -puolisonsa ja Ottilian välille saattoi syntyä ystävällinen ja -rauhallinen suhde. Mutta kuinka useasti polvistuikaan Ottilia öisin, -huoneeseensa sulkeuduttuaan, avatun lippaan ääreen katselemaan -syntymäpäivälahjoja, joista hän ei ollut vielä mitään käyttänyt, ei -mitään valmistanut. Kuinka useasti riensikään tuo kelpo tyttö auringon -noustessa kartanosta, jossa hän oli löytänyt koko onnensa, ulkosalle, -seutuun, joka ei häntä muuten miellyttänyt. Käyskeleminenkin tuntui -pian tuskastuttavan. Hän hyppäsi venheeseen ja souti keskelle järveä; -sitten hän otti esiin jonkin matkakertomuksen, salli levottomien -laineiden keinuttaa itseänsä, uneksi itsensä vieraille maille ja löysi -sieltä aina ystävänsä. Hän oli yhä lähellä Eduardin sydäntä, Eduard -hänen sydäntänsä. - - - - -KAHDEKSASTOISTA LUKU. - - -Eipä ihmekään, että Mittler, se ihmeen toimelias mies, jonka olemme -jo oppineet tuntemaan, kohta kun sai kuulla ystävien keskuudessa -aiheutuneesta onnettomuudesta, oli halukas tässä tapauksessa -osoittamaan ystävyyttänsä ja taitoansa, vaikka kukaan asianosainen ei -ollut vielä kutsunut häntä avuksi. Kuitenkin näytti hänestä otolliselta -ensin vähän aikaa vitkastella, sillä hän tiesi liiankin hyvin, että -siveellisissä häiriöissä on vaikeampi auttaa sivistyneitä kuin -sivistymättömiä. Senvuoksi hän jätti heidät joksikin aikaa oman onnensa -nojaan. Lopulta odotus kuitenkin kävi hänelle sietämättömäksi ja hän -kiiruhti etsimään Eduardia, jonka jäljille oli jo päässyt. - -Hänen tiensä johti miellyttävään laaksoon, jonka viehkeän viheriässä, -lehtoisessa niittypohjassa virtasi koskaan kuivumaton puro, milloin -hitaasti polveillen, milloin kiivaasti eteenpäin syöksyen. Loivilla -kumpurinteillä levisi hedelmällisiä peltoja ja hyvinhoidettuja -hedelmäistutuksia. Kylät eivät sijainneet liian lähekkäin, koko näköala -oli luonteeltansa rauhallinen, ja sen yksityiset osat tuntuivat -erinomaisesti soveltuvan elämistä ja olemista varten, joskaan ei -maalaajan teosten aiheiksi. - -Vihdoin hänen katseensa osui hyvässä kunnossa olevaan ulkotilaan, -johon kuului puutarhan ympäröimä siisti, vaatimaton asuinrakennus. Hän -otaksui Eduardin nykyjään asustavan siinä eikä erehtynytkään. - -Yksinäisestä ystävästämme voimme sanoa, että hän kaikessa -hiljaisuudessa antautui kokonaan hehkuvan tunteensa valtoihin samalla -sommitellen monenlaisia suunnitelmia ja elätellen monenlaisia toiveita. -Hänen täytyi myöntää haluavansa nähdä täällä Ottilian, haluavansa -tuoda, houkutella hänet tänne, ja mitä kaikkea luvallista ja luvatonta -hän lieneekään vielä sallinut mielessänsä liikkuvan. Sitten hänen -mielikuvituksensa harhaili kaikkien mahdollisuuksien alueilla. Ellei -hän saanut Ottiliaa täällä omistaa, oikeudenmukaisesti omistaa, tahtoi -hän ainakin lahjoittaa maatilan hänelle. Täällä tuli Ottilian elää -kaikessa hiljaisuudessa yksinäisenä ja riippumattomana; hänen tuli -olla onnellinen, vieläpä — Eduardin itsensä kiduttamiseen taipuva -mielikuvitus johti toisinaan kauemmaksi — kenties onnellinen jonkun -toisen henkilön keralla. - -Niin kuluivat Eduardin päivät alinomaisessa häilynnässä toivon ja -tuskan, kyynelten ja hilpeyden, aikeiden, hankkeiden ja epätoivon -välillä. Mittlerin ilmestyminen ei häntä hämmästyttänyt. Hän oli -odottanut miestä jo kauan tulevaksi, joten hänen saapumisensa oli -hänelle puolittain tervetullut. Mikäli hän otaksui välimiehen tulevan -Charlottan lähettämänä, oli hän jo varautunut esittämään kaikenlaisia -puolusteluja, viivyttelyjä ja vihdoin ratkaisevia ehdotuksia; mikäli -hän taas toivoi saavansa kuulla jotakin Ottiliasta, oli Mittler hänelle -rakas kuin taivaallinen sanansaattaja. - -Niinpä Eduard olikin harmistunut ja alakuloinen kuullessaan, ettei -Mittler saapunutkaan toisten lähettämänä, vaan omasta aloitteestansa. -Hänen sydämensä sulkeutui, ja keskustelu ei tahtonut aluksi päästä -vauhtiin. Mittler tiesi kuitenkin varsin hyvin, että rakkauden -askarruttama mieli tuntee pakottavaa tarvetta saada ilmaista itseänsä, -lausua tuntojansa jollekin ystävälle, ja senvuoksi hän, vähän aikaa -sinne tänne juteltua, suostui tällä kertaa luopumaan varsinaisesta -tehtävästänsä ja esittämään uskotun eikä välittäjän osaa. - -Kun hän sitten ystävälliseen tapaan moitti Eduardia hänen yksinäisestä -elämästänsä, vastasi tämä: Enpä tiedä, miten viettäisin aikani -miellyttävämmin! Mieleni askartelee aina hänessä, minä olen aina -hänen läheisyydessänsä. Minulla on verraton etu saada kuvitella, -missä Ottilia on, missä hän käyskelee, missä seisoo, missä lepäilee. -Minä näen hänet edessäni toimimassa kuten tavallisesti, hyörimässä ja -puuhailemassa, tosin aina sellaista, mikä minua eniten mairittelee. -Siinä ei kumminkaan kaikki, sillä kuinka voisinkaan tuntea itseni -onnelliseksi kaukana hänestä! Nyt koettaa mielikuvitukseni keksiä, -mitä Ottilian pitäisi tehdä päästäksensä minua lähenemään. Minä -kirjoitan hänen nimessänsä suloisia, tuttavallisia kirjeitä itselleni; -vastaan hänelle ja säilytän kirjeet yhdessä. Minä olen luvannut olla -mitenkään pyrkimättä kosketuksiin hänen kanssansa ja tahdon pitää -lupaukseni. Mutta mikä estää häntä kääntymästä minun puoleeni? Onko -Charlotta kenties ollut kyllin julma pakottaakseen hänet lupaamaan ja -vannomaan, ettei kirjoita minulle, ei anna mitään tietoa itsestänsä? -Se on luonnollista, se on luultavaa, ja kumminkin minä pidän sitä -kuulumattomana, sietämättömänä. Jos hän minua rakastaa, kuten uskon, -kuten tiedän, niin miksi hän ei päätä, miksi hän ei uskalla paeta ja -syöksyä syliini? Monesti ajattelen, että hänen pitäisi niin menetellä, -että hän voisi niin menetellä. Kun eteishuoneessa jokin liikahtaa, -kääntyy katseeni oveen. Hän astuu varmaan sisään! ajattelen minä, -toivon minä. Ja koska mahdollinen osoittautuu mahdottomaksi, kuvittelen -minä, että mahdottoman täytyy käydä mahdolliseksi. Yöllä, kun herään, -ja lamppu levittää himmeätä valoansa makuusuojaani, pitäisi hänen -hahmonsa, hänen henkensä, aavistuksen hänestä leijua ohi, astua luo, -vallata minut, vain silmänräpäykseksi, jotta saisin jonkinlaisen -varmuuden siitä, että hän ajattelee minua, on minun omani. Yksi ainoa -ilo minulle on jäänyt. Ollessani hänen läheisyydessänsä en milloinkaan -uneksinut hänestä; mutta nyt, ollessamme kaukana toisistamme, olemme -unessa toistemme seurassa, ja omituista kyllä: vasta nyt, kun olen -tutustunut toisiin miellyttäviin henkilöihin täällä lähiseuduilla, -ilmestyy hänen kuvansa minulle unessa ikäänkuin se tahtoisi minulle -sanoa: Silmäile vain ympärillesi; minua kauniimpaa ja rakkaampaa et -mistään löydä! Niin kutoutuu hänen kuvansa kaikkiin unennäköihini. -Kaikki, mitä me yhdessä koemme, punoutuu kiinteästi yhteen. Toisinaan -me olemme kirjoittamassa sopimuksen alle; silloin hänen käsialansa -ja minun käsialani, hänen nimensä ja minun nimeni hävittävät, -nielevät toisensa. Tuskattomiakaan nämä mielikuvituksen ilveet eivät -ole. Toisinaan hän tekee sellaista, mikä loukkaa hänen puhdasta -ihannekuvaansa mielessäni, ja vasta silloin tunnen, kuinka sydämestäni -häntä rakastan, koska olen sanomattomasti huolissani. Toisinaan hän -minua kiusaa aivan vastoin omaa tapaansa ja kiduttaa minua, mutta kohta -hänen kuvansa muuttuu, hänen kauniit, pyöreät, taivaallisen ihanat -kasvonsa pitenevät: edessäni on joku toinen. Mutta sittenkin tunnen -itseni kiusatuksi, tyytymättömäksi ja järkytetyksi. - -Älkää hymyilkö, parahin Mittler, tai hymyilkää vain! Minua ei ollenkaan -hävetä tämä kiintymykseni, tämä, jos niin tahdotte, mieletön, raju -taipumukseni. Ei, minä en ole vielä milloinkaan rakastanut; vasta -nyt saan kokea, mitä se merkitsee. Tätä ennen oli kaikki elämässäni -pelkkää alkusoittoa, pelkkää ajanvietettä, ajanhukkaa, kunnes opin -hänet tuntemaan, kunnes häntä rakastin, kerrassaan ja ehdottomasti. -Minua on soimattu, ei suoraan vasten kasvoja, mutta selkäni takana, -minun kuulemattani, että muka vain hutiloin enimmissä asioissa. Voi -niin olla, mutta minä en ollut vielä löytänyt sitä, missä minun -sopi osoittaa mestaruuttani. Tahdonpa nähdä sen, joka minut voittaa -rakastamisen kyvyssä. - -Se on tosin viheliäinen, tuskien ja kyynelten kyky, mutta minä pidän -sitä niin luonnollisena, niin omanani, että tuskin milloinkaan siitä -luovun. - -Nämä vilkkaat, vilpittömät tunnustukset olivat tosin keventäneet -Eduardin mieltä, mutta samalla oli yhtäkkiä astunut hänen näkyviinsä -hänen omituisen olotilansa jokainen yksityinen piirre, joten hän -tuskallisen ristiriidan valtoihin joutuen heltyi kyyneliin, jotka -vuotivat sitä hereämmin, kun omaa tilaa koskeva selonteko oli saanut -hänen tunteensa liikkeelle. - -Mittler, joka ei kyennyt salaamaan pikaista luonnonlaatuansa ja -järkähtämätöntä ymmärrystänsä, sitäkin vähemmän, kun Eduardin intohimon -tuskallinen purkautuminen osoitti hänelle matkan tarkoituksen olevan -saavuttamattomissa, ilmaisi kursailematta ja karkeasti paheksumisensa. -Eduardin, sanoi hän, pitäisi rohkaista mielensä, muistaa, mitä hän -on miehenarvollensa velkaa, hän ei saa unohtaa, että ihmiselle on -suurimmaksi kunniaksi, jos hän onnettomuudessa malttaa mielensä, kestää -tuskan tyynesti ja säädyllisesti, tullaksensa siten arvossapidetyksi, -kunnioitetuksi ja toisille osoitetuksi esikuvaksi. - -Eduardista, joka oli kiihdyksissä ja mitä kiusallisimpien tunteiden -ahdistamana, nuo sanat tuntuivat pakostakin ontoilta ja olemattomilta. -Onnellisen ja tyytyväisen on hyvä puhua, huudahti hän; mutta -varmaan hän häpeisi, jos älyäisi, kuinka sietämättömäksi hän käy -kärsivälle. Ääretöntä kärsivällisyyttä vaatii jäykkä tyytyväinen, -ääretöntä kärsimystä hän ei tahdo tunnustaa. On olemassa tapauksia — -totisesti niitä on olemassa! — joissa kaikenlainen lohduttautuminen -on halpamaisuutta ja epätoivo velvollisuutemme. Eihän jalo -kreikkalainenkaan, joka hänkin osaa kuvailla sankareita, suinkaan -pidä sopimattomana, vaikka hänen sankarinsa itkevät ahdistuksen ja -tuskan alaisina. Hänen sananlaskunsakin sanoo: Kyynelrikkaat miehet -ovat hyviä. Jättäköön minut rauhaan jokainen, joka on kuivasydäminen, -kuivasilmäinen! Minä kiroan ne onnelliset, joille onneton on pelkkä -nähtävyys. Onnettoman pitäisi julmimmankin ruumiillisen ja henkisen -ahdistuksen alaisena yhä käyttäytyä jalosti saavuttaakseen heidän -suosionsa ja kuolla heidän nähtensä kaikkia säädyllisyyden vaatimuksia -noudattaen kuin gladiaattori, jotta he hengen lähtiessä hänelle vielä -osoittaisivat suosiotansa kättentaputuksin. Parahin Mittler, minä -kiitän teitä käynnistänne, mutta te osoittaisitte minulle suurta -ystävällisyyttä, jos silmäilisitte puutarhaa ja seutua. Me kohtaamme -toisemme vielä. Minä koetan malttaa mieleni ja käyttäytyä enemmän -teidän tavallanne. - -Mittler tahtoi mieluummin sovitella kuin katkaista puhelun, jota ei -ollut kovinkaan helppo päästä uudelleen aloittamaan. Eduardillekin -oli varsin mieluista jatkaa keskustelua, joka muutenkin pyrki kohti -päätöstänsä. - -Ristiriitaisista ajatuksista ja ristiriitaisista puheista tosin ei ole -mitään apua, mutta tässä puhuessamme olen kuitenkin vasta tajunnut -itseni, olen vasta välttämättömästi tuntenut, millainen päätös minun -olisi tehtävä, millaisen päätöksen olen jo tehnyt. Minä näen edessäni -nykyisen ja tulevaisen elämäni: minä voin valita ainoastaan kurjuuden -tai nautinnon. Koettakaa te, parahin mies, saada aikaan avioero, -joka on aivan välttämätön, joka on jo olemassa; hankkikaa te minulle -Charlottan suostumus. En tahdo laajemmin esittää, miksi uskon sen -olevan saatavissa. Lähtekää, kelpo mies, rauhoittakaa meidät kaikki, -tehkää meidät onnellisiksi! - -Mittler joutui sanattomaksi. Eduard jatkoi: Minun kohtaloni ei ole -erotettavissa Ottilian kohtalosta, ja me emme tuhoudu. Näettekö tämän -lasin? Siihen on piirretty meidän nimikirjaimemme. Riemuitseva henkilö -heitti sen ilmaan; kenenkään ei pitänyt siitä enää juoda, sen piti -pirstautua kallioiseen maaperään, mutta se osuikin pelastavaan käteen. -Minä olen hankkinut sen takaisin korkeasta hinnasta ja juon siitä nyt -joka päivä vakuuttaakseni itselleni, että kaikki kohtalon solmimat -suhteet ovat särkymättömät. - -Voi minua, huudahti Mittler, millaista kärsivällisyyttä ystäväni -minulta kysyvätkään! Nyt tulee tielleni vielä taikausko, jota aina -vihaan ihmisen vahingollisimpana loisena. Me leikimme ennustuksilla, -aavistuksilla ja unilla tehden siten jokapäiväisen elämämme -merkittäväksi. Mutta kun sitten elämä itse muuttuu merkittäväksi, -kun kaikki ympärillämme liikkuu ja pauhaa, niin nuo haamut tekevät -rajuilman sitäkin kaameammaksi. - -Suokaa sentään köyhälle sydämelle tässä häilyvässä elämässä, toivon -ja ahdistuksen välimaalla, edes jonkinlainen johtotähti, johon se voi -katsoa, vaikka ei voisikaan sitä käyttää oppaanansa, huudahti Eduard. - -Suostuisin siihen mielelläni, vastasi Mittler, jos siitä voisi toivoa -edes jonkinlaista johdonmukaisuutta; mutta olen aina huomannut, ettei -kukaan pidä lukua varoittavista oireista, tarkkaavaisuus kiintyy -yksinomaan sukoileviin ja lupaileviin enteisiin, ja vain niihin -kohdistuva usko on elävä. - -Havaitessaan nyt joutuvansa niille hämärille aloille asti, joissa hän -aina tunsi olonsa sitä epämieluisemmaksi, mitä kauemmin hän niissä -oleskeli, Mittler suhtautui hieman suopeammin Eduardin hartaaseen -pyyntöön, jonka mukaan hänen oli lähdettävä Charlottan luo. Mitäpä -hän olisikaan tänä hetkenä vielä esittänyt Eduardia vastaan? Oman -vakaumuksensa mukaan hänellä ei enää ollut muuta tehtävää kuin voittaa -aikaa ja ottaa selkoa siitä, miten oli naisten laita. - -Hän kiiruhti Charlottan luo, joka oli tyyni ja hilpeä kuten ainakin. -Hän kertoi mielellään, mitä oli tapahtunut; Eduardin puheista oli -käynyt ilmi ainoastaan tapahtumain vaikutus. Mittler puolestansa -ryhtyi varovasti asiaa käsittelemään, mutta ei kyennyt edes ohimennen -mainitsemaan mitään avioerosta. Kuinka hän niin ollen hämmästyikään ja -oman mielenlaatunsa nojalla ilahtuikaan, kun Charlotta monia ikävyyksiä -mainittuansa vihdoin virkkoi: Minun täytyy uskoa, minun täytyy toivoa, -että kaikki jälleen asettuu, että Eduard jälleen minua lähenee. -Kuinkapa voisikaan käydä toisin, kun elättelen hyvää toivoa sydämeni -alla. - -Ymmärränkö teidät oikein? puuttui Mittler puheeseen. — Epäilemättä, -vastasi Charlotta. — Tuhatkertaisesti siunattu olkoon tämä tieto! -huudahti Mittler lyöden kätensä yhteen. Minä tiedän, miten voimakkaasti -tämä todiste vaikuttaa miehen mieleen. Kuinka monen naimaliiton -olenkaan nähnyt siten joutuvan nopeammin solmituksi, lujitetuksi, -ennallensa asetetuksi! Enemmän kuin tuhat sanaa vaikuttaa sellainen -hyvä toivo, joka on totisesti paras toivo, mitä meillä saattaa olla. -Mutta mitä tulee itseeni, jatkoi hän, olisi minulla kyllin syytä -olla nyreissäni. Havaitsen näet hyvinkin, ettei itserakkauteni -tässä tapauksessa tule mairitelluksi. Teitä ei toimintani voi -saattaa mihinkään kiitollisuudenvelkaan. Tunnenpa olevani kuin -eräs ystäväni lääkäri, joka aina onnistui parantaessaan ilmaiseksi -köyhiä, mutta harvoin yrittäessään auttaa jotakin rikasta, joka oli -valmis suorittamaan hyvän palkkion. Onneksi auttaa tässä asia itse -itseänsä, kun minun vaivannäköni, minun kehoitukseni olisivat jääneet -hedelmättömiksi. - -Charlotta käski nyt häntä viemään tiedon Eduardille, ottamaan mukaansa -hänelle osoitetun kirjeen ja koettamaan saada selkoa, mitä nyt voitiin -tehdä ja toimittaa. Mittler ei tahtonut siihen suostua. Kaikki on jo -tehty! huudahti hän. Kirjoittakaa; jokainen sananviejä on yhtä hyvä -kuin minä. Minun täytyy suunnata kulkuni sinne, missä minua kipeimmin -kaivataan. Minä tulen jälleen vasta kun voin onnitella, minä tulen -ristiäisiin. - -Charlotta oli tällä kertaa, kuten jo usein ennenkin, tyytymätön -Mittleriin. Hänen ripeä toimintansa sai aikaan paljon hyvää, mutta -hänen hätiköimisensä aiheutti monesti epäonnistumista. Kukaan ei ollut -riippuvaisempi hetkellisistä mielijohteista kuin hän. - -Charlottan lähettiläs saapui Eduardin luo, joka otti hänet vastaan, -puolittain pelästyneenä. Kirje saattoi ratkaista asian yhtä hyvin -kielteisesti kuin myönteisesti. Pitkään aikaan hän ei uskaltanut sitä -avata, ja ylen hämmästyneenä, kerrassaan jähmettyneenä hän seisoi -lukiessaan tätä kohtaa, johon kirje päättyi: - -"Muista niitä yön hetkiä, joiden aikana uskaltauduit käymään puolisosi -luona rakastajana, vedit hänet vastustamattomasti luoksesi, suljit -hänet rakastettuna, morsiamena syliisi. Kunnioittakaamme tässä -kummallisessa sattumassa taivaan johdatusta, joka on pitänyt huolta -siitä, että suhteemme saa vahvisteeksensa uuden siteen sinä hetkenä, -jolloin elämämme onni uhkaa hajota ja hävitä." - -Kävisi vaikeaksi kuvailla, mitä siitä hetkestä lähtien tapahtui -Eduardin sielussa. Sellaisessa ahdistuksessa sukeltavat jälleen esiin -vanhat tottumukset, vanhat taipumukset, joiden on määrä surmata -aikaa ja täyttää elämän avaruutta. Metsästys ja sota ovat sellaisia, -aatelismiehille aina tarjoutuvia apukeinoja. Eduard ikävöi ulkonaista -vaaraa, jonka tuli pitää sisäinen tasapainossa. Hän ikävöi kuolemaa, -koska olemassaolo uhkasi käydä hänelle sietämättömäksi, olipa hänestä -lohdullistakin ajatella, että hän häviäisi olevaisten joukosta ja juuri -siten voisi tehdä onnellisiksi rakastettunsa ja ystävänsä. Kukaan ei -asettunut vastustamaan hänen tahtoansa, sillä hän salasi päätöksensä. -Hän laati testamenttinsa noudattaen kaikkia muodollisuuksia: hänestä -tuntui suloiselta saada määrätä tila Ottilialle. Charlotta, syntymätön, -kapteeni ja palvelijat oli otettu huomioon. Jälleen puhjennut sota -edisti hänen aikomustansa. Sotilaalliset puolinaisuudet olivat häntä -nuoruudessa kovin askarruttaneet; nyt tuntui ihanalta saada lähteä -sellaisen sotapäällikön joukkoon, josta voi sanoa: hänen johtaessansa -on kuolema todennäköinen ja voitto varma. - -Sittenkuin Charlottan salaisuus oli ehtinyt Ottiliankin tietoon, -keräytyi viimeksimainittu, samoinkuin Eduard, ja vielä enemmänkin -satutettuna, itseensä. Hänellä ei ollut enää mitään sanottavaa. Toivoa -hän ei voinut ja haluta ei saanut. Jonkinlaisen silmäyksen hänen -sisimpäänsä tarjoaa meille sentään hänen päiväkirjansa, josta aiomme -esittää muutamia otteita. - - - - - - -TOINEN OSA. - - - - -ENSIMMÄINEN LUKU. - - -Jokapäiväisessä elämässä sattuu usein, mitä kertovassa taideteoksessa -tapaamme kiittää runoilijan taitavaksi otteeksi, nimittäin että -päähenkilöiden poistuessa, piiloutuessa, ruvetessa toimettomiksi, kohta -joku toinen, kolmas, sitä ennen tuskin havaittu henkilö täyttää sijan -ja koko toimitarmoansa kehitellen ilmenee hänkin meille huomiota, -osanottoa, jopa kiitosta ja ylistystäkin ansaitsevana. - -Niin esiintyi kohta kapteenin ja Eduardin poistuttua päivä päivältä -tärkeämpänä jo mainittu arkkitehti, josta yksin riippui monien -hankkeitten järjestely ja suoritus ja joka osoittautui näissä -toimissansa tarkaksi, ymmärtäväiseksi ja uutteraksi ollen samalla -monella muotoa naisten apuna ja osaten heitä huvittaa yksitoikkoisina -hiljaisina hetkinä. Jo hänen ulkonäkönsä oli omansa herättämään -luottamusta ja kiintymystä. Nuorukainen sanan täydessä merkityksessä, -hyvärakenteinen, solakka, pikemmin hieman liian pitkä, vaatimaton, -mutta ei arka, tuttavallinen, mutta ei tungetteleva. Hän otti ilomielin -selviytyäkseen kaikenlaisista huolista ja vaivoista, ja koska oli nopsa -laskemaan, oli hän piankin selvillä koko taloudesta, ja hänen suotuisa -vaikutuksensa levisi kaikkialle. Vieraiden vastaanottaminen uskottiin -yleensä hänelle, ja hän osasi joko torjua odottamattoman vierailun tai -ainakin ennakolta ilmoittaa asian naisille sillä tavoin, ettei heille -koitunut siitä mitään hankaluutta. - -Muiden muassa tuotti hänelle kerran paljon puuhaa eräs nuori lakimies, -joka erään naapuriaatelismiehen lähettämänä otti puheeksi sinänsä -verraten merkityksettömän asian, joka kuitenkin koski syvästi -Charlottaan. Meidän on mainittava tämä tapahtuma, koska se saattoi -kehittymään monia seikkoja, jotka muuten olisivat kenties kauankin -levänneet. - -Muistamme vielä ne muutokset, joita Charlotta oli pannut toimeen -kirkkomaalla. Kaikki muistomerkit oli siirretty paikoiltansa ja -sijoitettu kiviaidan kupeelle ja kirkon kivijalan viereen. Sitäpaitsi -oli tanner tasoitettu. Paitsi leveätä tietä, joka johti kirkon -ovelle ja sen ohitse vastakkaiselle veräjälle, oli koko alueelle -kylvetty eri apila-lajeja, jotka vihertivät ja kukkivat mitä -kauneimmin. Uusia hautoja piti osoitettaman kirkkomaan takaosasta -määrätyssä järjestyksessä, kuitenkin siten, että niiden kummut aina -tasoitettaisiin ja samoin kylvettäisiin. Tällainen järjestys tarjosi -kieltämättä pyhä- ja juhlapäivinä kirkossakävijöille miellyttävän -ja arvokkaan näyn. Iäkäs ja vanhoihin tottumuksiinsa piintynyt -sielunpaimenkin, jota uusi asiaintila ei ollut aluksi kovinkaan -miellyttänyt, iloitsi nyt, kun hän, istuen vanhojen lehmusten -varjossa takaoven edustalla kuin Philemon oma Baukis kerallansa, näki -edessänsä kirjavan nurmikon, jonka sitäpaitsi piti hyödyttää hänen -talouttansa, koska Charlotta oli määrännyt tämän alueen nautinnon -kirkkoherranvirkatalolle kuuluvaksi. - -Kaikesta huolimatta olivat monet seurakuntalaiset jo aikaisemmin -moittineet sitä, että heidän esivanhempiensa leposijoilta oli poistettu -merkit ja siten tavallaan tuhottu heidän muistonsa, sillä hyvin -säilyneistä muistomerkeistä voi tosin lukea, kuka on haudattu, mutta -ei mihin, ja viimeksimainittua seikkaa monet väittivät tärkeimmäksi. -Samaa mieltä oli eräs naapuriperhe, joka oli useita vuosia sitten -varannut omaisillensa sijan tässä yleisessä kalmistossa ja senvuoksi -tehnyt kirkolle pienen lahjoituksen. Nyt oli nuori lakimies lähetetty -lahjoitusta peruuttamaan ja ilmoittamaan, ettei tultaisi enää mitään -maksamaan, koska ehto, jonka mukaisesti se oli tähän saakka tapahtunut, -oli yksipuolisesti kumottu ja kaikki huomautukset ja vastalauseet -jätetty huomioonottamatta. Charlotta, muutoksen toimeenpanija, tahtoi -puhutella nuorta miestä itseänsä, joka selosti omia ja esimiehensä -perusteita, tosin vilkkaasti, mutta ei liian äänekkäästi, antaen -kuuntelijoille paljon ajattelemisen aihetta. - -Te huomaatte, lausui hän lyhyen johdannon jälkeen, jossa osasi -puolustaa tungettelevaisuuttansa: te huomaatte, että halvin samoinkuin -ylhäisinkin pitää tärkeänä sen paikan merkitsemistä, joka on hänen -omaistensa leposijana. Köyhimmälle maamiehelle, joka hautaa lapsensa, -on jonkinlaiseksi lohdutukseksi, kun voi pystyttää haudalle heikon -puuristin, koristaa sen seppeleellä, jotta muisto säilyy ainakin niin -kauan kuin kestää suru, joskin sellainen merkki, samoinkuin itse -surukin, ajan pitkään häviää. Varakkaat pystyttävät puuristien sijaan -rautaisia, lujittavat ja suojaavat niitä kaikin tavoin, ja siten -saadaan merkit säilymään useita vuosia. Mutta koska nekin vihdoin -vajoavat ja ruostuvat, katsovat varakkaat henkilöt välttämättömäksi -kohottaa kiven, joka lupaa kestää useiden sukupolvien ajan ja jota -jälkeläiset voivat uudistaa ja korjata. Mutta meitä ei vedä puoleensa -tuo kivi, vaan se, mitä on sen alla, se, mitä maa sen vieressä kätkee -poveensa. Ei ole kysymyksessä niinkään muisto kuin itse henkilö, ei -menneisyys, vaan nykyisyys. Rakastettua vainajaa syleilen paljoa -mieluummin ja hartaammin hautakummussa kuin muistomerkissä, sillä -viimeksimainittu merkitsee oikeastaan sinänsä varsin vähän; mutta sen -ympärille, kuten rajapyykin ympärille, tulee puolisoiden, sukulaisten -ja ystävien vielä kuoltuansakin kokoontua, ja elävillä tulee olla -oikeus torjua ja häätää vieraita ja pahansuovia rakkaitten vainajiensa -vaiheilta. - -Olen senvuoksi sitä mieltä, että esimiehelläni on täysi oikeus -peruuttaa lahjoitus; onpa tämä menettely varsin lieväkin, sillä perheen -jäseniä on loukattu niin, ettei mikään korvaus ole ajateltavissakaan. -He eivät voi enää tuskaisen suloisin tuntein tarjota rakkaillensa -kuolinuhria ja poissa on nyt se lohdullinen toivo, että he kerran -saavat levätä heidän vieressänsä. - -Asia ei ole niin tärkeä, että senvuoksi kannattaisi vaivautua -oikeudenkäyntiin, vastasi Charlotta. Toimenpiteeni kaduttaa minua -niin vähän, että korvaan mielelläni kirkolle mitä se menettää. -Tunnustan teille vilpittömästi, etteivät esittämänne perusteet ole -saaneet minua vakuutetuksi. Lopullisen ja yleisen, ainakin kuoleman -jälkeen vallitsevan yhdenvertaisuuden puhdas tunne näyttää minusta -rauhoittavammalta kuin tuo persoonallisuuksiemme, kiintymystemme ja -elämänsuhteittemme itsepintaisen jäykkä pitkittäminen. Entä mitä te -arvelette? kääntyi hän kysymään arkkitehdiltä. - -En tahtoisi tällaisessa asiassa kiistellä enkä pyrkiä sitä -ratkaisemaan, vastasi puhuteltu. Sallinette minun vaatimattomasti -lausua, mikä on lähinnä taidettani ja ajatustapaani. Koska emme enää -ole niin onnelliset, että voisimme painaa rakastetun olennon jäännöksiä -sisältävää uurnaa poveamme vasten, koska emme ole kyllin rikkaat -emmekä hilpeät säilyttääksemme niitä vahingoittumattomina suurissa, -koristelluissa sarkofageissa, koska emme löydä enää kirkoistakaan sijaa -itsellemme ja omaisillemme, vaan joudumme taivasalle, on meillä täysi -syy hyväksyä se menettely, jonka te, armollinen rouva, olette pannut -alulle. Kun seurakunnan jäsenet lepäävät rivitysten toistensa vieressä, -niin he lepäävät toistensa luona ja joukossa, ja jos maan kerran -tulee meidät poveensa kätkeä, en tiedä mikä olisi luonnollisempaa ja -puhtaampaa kuin että sattumalta syntyneet, vähitellen luhistuneet -kummut jätetään aitaamatta ja tasoitetaan, joten yhteinen peite -kaikkien kantamana tulee jokaiselle kevyemmäksi. - -Pitäisikö siis kaiken häipyä jättämättä minkäänlaista merkkiä, mitään, -mikä tulisi muistimme avuksi? kysyi Ottilia. - -Eipä suinkaan! jatkoi arkkitehti. Ei ole luovuttava muistomerkistä, -vaan yksinomaan määrätystä paikasta. Rakennustaiteen harjoittajalle ja -kuvanveistäjälle on erittäin tärkeätä, että ihminen odottaa heiltä, -heidän taiteeltansa, heidän kädestänsä jatkoa olemassaolollensa. -Siksipä suosinkin hyvin suunniteltuja ja hyvin suoritettuja -muistomerkkejä, ei sinne tänne yksitellen siroteltuina, vaan -pystytettyinä yhteen paikkaan, missä niillä on säilymisen toiveita. -Koska hurskaat ja ylhäisetkin henkilöt luopuvat etuoikeudestansa -saada levätä kirkkojen mullassa, niin asetettakoon ainakin sinne tai -kauniisiin hautausmaata ympäröiviin pylväskäytäviin muistomerkkejä ja -muistokirjoituksia. Niitä varten on olemassa lukemattomia muotoja, -lukemattomia koristeita. - -Jos taiteilijat ovat niin rikkaat, virkkoi Charlotta, niin sanokaahan -minulle: miksi ei päästä koskaan mitätöntä obeliskia, katkaistua -pylvästä tai tuhkauurnaa kauemmaksi? Niiden lukemattomien keksintöjen -sijassa, joista te ylpeilette, olen aina nähnyt vain lukemattomia -toistumia. - -Niin lienee laita meillä, vastasi arkkitehti, mutta ei kaikkialla. -Yleensäkin on keksiminen ja sovelias käyttäminen hankala asia. -Varsinkin tässä tapauksessa on sangen vaikea luoda vakavaan esineeseen -hilpeyttä ja välttää ilottomissa synkkyyteen joutumista. Olen kerännyt -suuren joukon kaikenlaisten muistomerkkien luonnoksia ja näytän ne -joskus, mutta ihmisen kaunein muistomerkki on aina hänen oma kuvansa. -Se antaa paremmin kuin mikään muu käsityksen siitä, mikä hän on ollut; -se on paras teksti moniin tai harvoihin säveliin, mutta se olisi -tehtävä hänen parhaana aikanansa, mikä tavallisesti laiminlyödään. -Kukaan ei ajattele elävien muotojen säilyttämistä, ja jos se tapahtuu, -niin se tapahtuu riittämättömästi. Niinpä ei olekaan muuta neuvoa kuin -ottaa nopeasti kuolinnaamio, jota taiteilija ylen harvoin kykenee -täysin uudelleen elävöittämään. - -Te olette, kenties tietämättänne ja tahtomattanne, ohjannut keskustelun -aivan minun edukseni, virkkoi Charlotta. Onhan ihmisen kuva -riippumaton; missä ikänä se lieneekään, aina se on olemassa sinänsä, -itsenäisenä, ja me emme suinkaan vaadi, että sen on osoitettava -varsinaista hautauspaikkaa. Mutta ilmaisisinko teille erään omituisen -tunnon? Kuvatkin ovat minulle tavallaan vastenmielisiä, sillä niistä -tuntuu aina uhoavan jonkinlaista moitetta: ne viittaavat johonkin -etäiseen, olleeseen ja menneeseen ja muistuttavat minulle, kuinka -vaikeata on oikein kunnioittaa nykyisyyttä. Jos ajattelemme, kuinka -paljon ihmisiä olemme nähneet, tunteneet, ja tunnustamme, kuinka vähän -me olemme merkinneet heille, he meille, niin miten onkaan mielemme! Me -kohtaamme henkevän ihmisen keskustelematta hänen kanssansa, oppineen -häneltä oppimatta, paljon matkustaneen hankkimatta itsellemme lisää -tietoja, hellämielisen osoittamatta hänelle yhtään ystävällisyyttä. - -Pahempi vielä, ettei niin käy ainoastaan ohimennen tavattujen -vieraiden. Yhteisöt ja perheet kohtelevat siten rakkaimpia jäseniänsä, -kaupungit arvokkaimpia porvareitansa, kansat oivallisimpia -ruhtinaitansa, kansakunnat etevimpiä ihmisiänsä. - -Kuulin kysyttävän, miksi kuolleista aina puhutaan häikäilemättä hyvää, -elävistä aina jotenkin varoen. Vastattiin: koska meidän ei tarvitse -edellisiä mitenkään pelätä, mutta jälkimmäiset voivat vielä jossakin -joutua tiellemme. Niin epäpuhdasta on toisten muistoon kohdistuva -huoli; se on enimmälti itsekästä pilaa, kun sitävastoin olisi pyhä -ja vakaa velvollisuus pitää suhteensa elossaoleviin yhä virkeinä ja -tehoisina. - - - - -TOINEN LUKU. - - -Edellä kuvaillun kohtauksen ja siihen liittyneen keskustelun -kiihdyttäminä lähdettiin seuraavana päivänä hautausmaalle, jonka -kaunistamiseksi arkkitehti esitti useita onnistuneita ehdotuksia. Mutta -hänen mielenkiintonsa ulottui vielä kirkkoonkin, rakennukseen, joka oli -alunpitäen herättänyt hänen huomiotansa. - -Kirkko oli monen sadan vuoden ikäinen, saksalaisen tavan ja -taiteen mukaan rakennettu, sopusuhtainen ja sievästi koristettu. -Oli helppo havaita, että erään läheisen luostarin rakentaja oli -tässä pienemmässäkin rakennuksessa osoittanut hyvää taitoansa ja -taipumustansa: se vaikutti yhä vielä vakaan miellyttävästi katselijaan, -vaikka sisustuksen uudistaminen protestanttisen jumalanpalveluksen -vaatimusten mukaiseksi olikin hieman vähentänyt sen rauhaa ja -majesteettiutta. - -Arkkitehti sai helposti pyydetyksi Charlottalta kohtalaisen -rahasumman, jonka nojalla aikoi korjata kirkon sekä ulkoa että -sisältä vanhaan tyyliin ja saattaa sen sopusointuun edustalla olevan -ylösnousemuksenkentän kanssa. Hän oli itse sangen kätevä, ja muutamat -työmiehet, jotka vielä askartelivat talon rakentamisessa, tahdottiin -pidättää siksi, kunnes tämä hurskas työkin saataisiin päätökseen. - -Nyt oli tilaisuutta tarkastella rakennusta itseänsä koko -ympäristöinensä ja kaikkine lisärakennuksinensa, ja arkkitehti -hämmästyi ja ilahtui kovin löytäessään pienen, piiloutuvan -sivukappelin, jonka mittasuhteet olivat vieläkin henkevämmät ja -keveämmät, koristeet vieläkin miellyttävämmät ja uutterammat. Se -sisälsi myös useita puuleikkauksia ja maalauksia, jäännöksiä tuosta -aikaisemmasta jumalanpalveluksesta, joka osasi monin kuvin ja välinein -merkitä eri juhlia ja viettää kutakin omalla tavallansa. - -Arkkitehti ei voinut jättää tätä kappelia suunnitelmaansa liittämättä; -hän tahtoi korjata erikoisesti tämän ahtaan suojan entisten aikojen -ja niiden maun muistomerkiksi. Hän oli jo ajatellut, kuinka kuvioisi -tyhjät seinäpinnat mielensä mukaan, ja iloitsi siitä, että saisi -harjoittaa maalauksellisia kykyjänsä. Toistaiseksi hän kumminkin salasi -koko asian talonväeltä. - -Lupauksensa mukaisesti hän näytti naisille ensinnä erilaisia vanhojen -hautapatsaiden, säiliöiden ja muiden asiaankuuluvien esineiden kuvia ja -luonnoksia, ja kun keskusteltaessa johduttiin puhumaan pohjoismaisten -kansojen yksinkertaisemmista hautakummuista, toi hän nähtäväksi -kokoelmansa monenlaisia aseita ja kojeita, joita oli niistä löydetty. -Hän oli somasti sijoittanut nämä vakaat vanhat esineet laatikkoihin -ja osastoihin pykälöityjen, verkapäällysteisten sälöjen varaan, joten -niihin hänen käsitteleminänsä tuli jonkinlaisten koruesineiden leimaa -ja niitä silmäili mielellänsä kuin muotikauppiaan pikku laatikoita. -Intouduttuansa näyttelemään ja yksinäisen elämän vaatiessa hauskutusta -hän tapasi joka ilta tuoda nähtäviin osan aarteistansa. Ne olivat -enimmälti saksalaista alkuperää: brakteaatteja, kolikoita, sinettejä ja -muuta samantapaista. Kaikki nämä esineet suuntasivat mielikuvituksen -kohti menneitä aikoja, ja kun arkkitehti vihdoin somisti keskusteluansa -kirjapainotaidon ensimmäisillä tuotteilla, puupiirroksilla ja -vanhimmilla vaskipiirroksilla kirkon samalla aikaa väreinensä ja muine -koristeinensa alinomaa ikäänkuin kasvaessa kohti menneisyyttä, niin -melkeinpä täytyi kysyä itseltänsä, elikö tosiaankin uudessa ajassa, -eikö ollut pelkkää unta, että nyt vallitsivat aivan toiset elämäntavat -ja -tottumukset. - -Tällaisen valmistelun jälkeen hänen viimeksi tuomansa salkku vaikutti -mitä parhaimmin. Se tosin sisälsi enimmälti vain hahmoteltuja kuvia, -jotka kuitenkin, suoraan alkuperäisistä jäljennettyinä, olivat -täysin säilyttäneet vanhanaikaisen sävynsä siten erinomaisesti -viehättäen katselijoita. Kaikista hahmoista kuvastui vain puhtain -elämä, kaikkia niitä täytyi pitää jaloina tai ainakin hyvinä. -Kaikissa kasvoissa, kaikissa eleissä ilmeni iloinen tyyneys, altis -meitä korkeamman palvottavan tunnustaminen, hiljainen rakkauden ja -odotuksen antaumus. Hiukseton vanhus, runsaskiharainen poika, hilpeä -nuorukainen, vakaa mies, seestynyt pyhimys, liitelevä enkeli, kaikki -näyttivät autuailta viattomassa tyytymyksessä, hurskaassa odotuksessa. -Jokapäiväisimmässäkin tapahtumassa oli taivaallisen elämän hohdetta, -ja jumalanpalvelukseen kuuluva toimi näytti jokaisen olemukseen täysin -soveltuvalta. - -Sellaiseen olopiiriin silmäilevät useimmat kuin kadonneeseen -kulta-aikaan, kadotettuun paratiisiin. Kenties yksin Ottilia tunsi -elävänsä kaltaistensa joukossa. - -Kukapa siis olisikaan voinut vastustella, kun arkkitehti tarjoutui -maalaamaan kappelin suippokaarien väliset pinnat noiden alkukuvien -mukaisesti siten lujasti kiinnittääkseen muistonsa siihen seutuun, -missä hän oli mielellään elänyt ja toiminut. Hän puhui tästä hieman -alakuloisesti, sillä asiaintilan nojalla saattoi helposti päätellä, -ettei hänen oleskelunsa tässä moitteettomassa piirissä voisi kestää -miten kauan hyvänsä, että se kenties piankin katkeaisi. - -Vaikka nämä päivät eivät olleetkaan rikkaat tapauksista, olivat -ne sentään täynnä vakavia keskustelunaiheita. Senvuoksi käytämme -tilaisuutta esittääksemme osia siitä, mitä Ottilia keskustelujen -johdosta merkitsi vihkoihinsa, ja tällöin tuntuu soveliaimmalta -siirtymäkohdalta eräs vertaus, joka pakostakin johtuu mieleemme hänen -herttaisia muistiinpanojansa selaillessa. - -Kerrotaan eräästä erikoisesta järjestelystä Englannin laivastossa: sen -koko köysivarasto, vahvimmista lajeista heikompiin saakka, on punottu -siten, että sen läpi kulkee punainen lanka, jota ei voi kirvoitella -irti hajoittamatta koko köyttä ja josta pienimmänkin kappaleen tuntee -kruunun omaisuudeksi. - -Samoin kulkee Ottilian päiväkirjan läpi kiintymyksen lanka, -joka yhdistää kaikkea ja on kaikkien osien yhteisenä merkkinä. -Sen nojalla ilmenevät nämä huomautukset, tutkistelut, suppeat -mietelauselmat ja muut sentapaiset kirjoittajallensa erikoisen -ominaisina ja merkittävinä. Jokainen valitsemamme ja tässä esittämämme -yksityiskohtakin kelpaa mitä ehdottomimmin sitä todistamaan. - - -_Ottilian päiväkirjasta._ - -"Ajatellessansa joskus kuolemaa kauemmaksi ihminen ei voi kuvitella -mitään miellyttävämpää kuin saada kerran levätä niiden vieressä, joita -rakastaa. 'Tulla kootuksi omiensa luo' on sydämellinen lauseparsi." - -"On olemassa monenlaisia muistomerkkejä, jotka tuovat etäisiä ja -kadonneita meitä lähemmäksi. Mikään niistä ei ole kuvan veroinen. -Seurustelu rakastetun kuvan kanssa, olkoonpa, ettei se ole -näköinenkään, on tavallansa viehättävää, niinkuin on toisinaan -tavallansa viehättävää kiistellä ystävän kanssa. On miellyttävä tunne -siitä, että ollaan kaksin voimatta kumminkaan toisistansa erota." - -"Toisinaan seurustelemme läsnäolevan henkilön kanssa ikäänkuin -kuvan kanssa. Hänen ei tarvitse puhua, ei katsoa meihin, ei meistä -välittää: me näemme hänet, tunnemme suhteemme häneen, voivatpa -suhteemme kehittyäkin hänen tekemättä mitään sen hyväksi, mitenkään -havaitsematta, että hän suhtautuu meihin vain kuvan tavoin." - -"Tuttaviemme henkilöiden kuvat eivät koskaan meitä tyydytä. Senvuoksi -olen aina surkutellut muotokuvainmaalaajia. Ihmisiltä vaaditaan harvoin -mahdotonta, mutta juuri heiltä sitä vaaditaan. Heidän on sisällytettävä -kuvaan jokaisen suhtautuminen kuvattavaan, jokaisen myötä- ja -vastatunteet; heidän ei ole ainoastaan kuvattava ihmistä sellaisena -kuin he itse hänet käsittävät, heidän tulee esittää kaikkia mahdollisia -käsityksiä. Minua ei ihmetytä, jos sellaiset taiteilijat vähitellen -paatuvat, muuttuvat välinpitämättömiksi ja itsepintaisiksi. Siitä saisi -johtua mitä tahansa, kunhan emme juuri senvuoksi jäisi vaille monen -rakkaan ja kalliin ihmisen kuvaa." - -"Arkkitehdin kokoelma aseita ja vanhoja esineitä, jotka ruumiin -keralla ovat piilleet korkeiden multakumpujen ja kallionkappaleiden -alla, kieltämättä todistaa meille, kuinka turhaa ihmisen on huolehtia -persoonallisuutensa säilymisestä kuoleman jälkeen. Mutta kuinka -ristiriitainen onkaan ihminen! Arkkitehti tunnustaa itse avanneensa -sellaisia esivanhempien hautakumpuja, ja siitä huolimatta häntä yhä -askarruttavat jälkeentulevaisten muistomerkit." - -"Mutta miksi suhtautuisimmekaan asiaan niin ankarasti? Teemmekö kaikki, -mitä teemme, iäisyyttä varten? Emmekö pukeudu aamulla riisuutuaksemme -jälleen illalla? Emmekö matkusta pois palataksemme jälleen? Ja miksi -emme tahtoisi levätä omaistemme rinnalla, vaikkapa vain sata vuotta?" - -"Kun näkee monet vajonneet, kirkossakävijäin askelten kuluttamat -hautakivet, omien muistomerkkiensä peitteeksi sortuneet kirkot, niin -elämä kuoleman jälkeen voi näyttää vain toiselta elämältä, johon nyt -astutaan kuvassa, päällekirjoituksessa, ja jossa viivytään kauemmin -kuin varsinaisessa elettävässä elämässä. Mutta tämä kuva, tämä toinen -olemassaolo sammuu sekin ennemmin tai myöhemmin. Muistomerkkeihin -samoinkuin ihmisiinkin nähden puolustaa aika voitokkaasti oikeuksiansa." - - - - -KOLMAS LUKU. - - -On niin miellyttävää toimitella sellaista, mitä osaa vain puolittain, -ettei kenenkään pitäisi soimata harrastelijaa, kun hän harjoittelee -taidetta, jota ei milloinkaan opi, eikä moittia taiteilijaa, jos hän -tuntee halua siirtyä oman taiteensa piiristä jollekin läheiselle -alueelle. - -Tällaiselta suvaitsevaiselta näkökannalta tarkastelemme arkkitehdin -seinämaalaussuunnitelmia. Värit olivat valmiina, pinnat -mitatut, alkupiirrokset suoritetut; hän oli luopunut kaikista -keksintävaatielmista ja noudatteli ääriviivaiskuvioitansa: hänen -ainoana huolenansa oli istuvien ja leijailevien hahmojen taitava -sijoittaminen, pintojen aistikas koristaminen niiden avulla. - -Telineet olivat paikoillansa, työ edistyi, ja kun jotakin -silmiinpistävää jo oli olemassa, ei arkkitehdilla voinut olla mitään -sitä vastaan, että Charlotta kävi Ottilian keralla hänen työmaallansa. -Enkelien eloisat kasvot ja hulmuavat puvut sinisellä taivaanpohjalla -ilahduttivat katsojaa, niiden hiljainen, hurskas olemus kehoitti mieltä -keräytymään itseensä ja sai aikaan erittäin herkän vaikutuksen. - -Naiset olivat nousseet arkkitehdin luo telineille, ja Ottilia tuskin -huomasi, kuinka säntillisen keveästi ja mukavasti kaikki tapahtui, kun -hänessä yht'äkkiä tuntui kehkiävän ilmi se, mitä hän oli aikaisemmin -oppinut: hän tarttui väreihin ja siveltimeen ja maalasi saamansa ohjeen -mukaan siististi ja taitavasti runsaslaskoksisen puvun. - -Charlotta, joka mielellänsä näki Ottilian jollakin tavoin askartelevan -ja itseänsä huvittavan, poistui heidän luotansa antautuakseen omiin -ajatuksiinsa, pohtiakseen itseksensä mietteitä ja murheita, joita hän -ei voinut kenellekään ilmaista. - -Jos tavalliset ihmiset, joita jokapäiväisen elämän pulmat kiihdyttävät -kiihkeän hätäilevään käyttäytymiseen, pakottavat meidät säälien -hymyilemään, niin suhtaudumme sitävastoin kunnioittavasti sellaiseen -mieleen, joka on vastaanottanut suuren kohtalon kylvön, jonka on -odotettava tämän siemenensä kehkeytymistä saamatta ja voimatta -kiirehtää siitä johtuvaa hyvää tai pahaa, onnea tai onnettomuutta. - -Eduard oli jättänyt Charlottan hänen luoksensa yksinäisyyteen -lähettämälle sananviejälle vastauksen, ystävällisen ja osaaottavan, -mutta kuitenkin pikemmin tyynen ja vakavan kuin hellän ja tutunomaisen. -Pian senjälkeen Eduard oli kadonnut, eikä hänen vaimonsa onnistunut -saada hänestä mitään tietoja, ennenkuin sattumalta löysi hänen nimensä -sanomalehdestä, missä se oli kiittäen mainittu niiden joukossa, -jotka olivat kunnostautuneet eräässä merkittävässä sotatapahtumassa. -Charlotta tiesi nyt, mille tielle Eduard oli lähtenyt, sai kuulla hänen -pelastuneen suurista vaaroista, mutta oli samalla varma siitä, että -hän tulisi etsimään vielä suurempia, ja voi liiankin hyvin arvata, -että häntä tuskin kävi pidättäminen äärimmäisistä askelista. Charlotta -kantoi näitä murheita alinomaa ajatuksissansa, ja miten hän niitä -käsittelikin, mikään näkökanta ei voinut suoda hänelle lepoa. - -Ottilia, joka ei aavistanut mitään tuosta kaikesta, oli sillävälin -kovin kiintynyt uuteen työhön ja saanut varsin helposti Charlottalta -luvan sen säännölliseen jatkamiseen. Nyt se edistyi nopeasti: sininen -taivas oli pian kansoitettu arvokkailla asujaimilla. Jatkuvan -harjoituksen nojalla Ottilia ja arkkitehti kykenivät maalaamaan -viimeiset kuvat vapaammin; ne onnistuivat silminnähtävästi paremmin. -Myöskin kasvoissa, joiden kuvaaminen oli yksin arkkitehdin asiana, -ilmeni vähitellen eräs aivan erikoinen ominaisuus: ne alkoivat kaikki -olla Ottilian näköisiä. Kauniin tytön kasvot vaikuttivat varmaan -nuoreen mieheen, joka ei ollut ennakolta omaksunut kuvattavikseen -mitään luonnon tai taiteen tarjoamia kasvojenpiirteitä, niin -voimakkaasti, ettei häneltä sitten, silmän ja käden välimaalla, mitään -hävinnyt, vaan molemmat vihdoin työskentelivät täysin sopusointuisesti. -Miten hyvänsä: eräät viimeisistä kasvoista onnistuivat niin -täydellisesti, että näytti siltä, kuin Ottilia itse olisi silmäillyt -alas taivaan korkeuksista. Holvi oli nyt valmis; seinät oli päätetty -jättää kuvioimatta ja peittää vain heleämmällä ruskealla värillä; -hoikkien pylväiden ja veistettyjen koristeiden piti tummemmiksi -maalattuina siitä erota. Mutta tällaisissa asioissa johtuu aina -toinen seikka toisesta, ja niin päätettiin vielä maalata kukkia ja -hedelmäkiehkuroita, joiden piti tavallansa liittää yhteen taivas ja -maa. Nyt oli Ottilia aivan omalla alallansa. Puutarhat tarjosivat mitä -kauneimpia esikuvia, ja vaikka seppeleet maalattiinkin sangen rehevät, -saatiin ne kuitenkin valmiiksi lyhyemmässä ajassa kuin alkujaan -suunniteltiin. - -Kaikki näytti yhä vielä hoidottomalta ja valmistumattomalta. Telineet -oli työnnetty sekaisin, lautoja heitelty ristiin rastiin; epätasaista -permantoa rumensivat vielä monet väriläikät. Arkkitehti pyysi nyt -naisia myöntämään hänelle aikaa viikon verran ja olemaan niin kauan -kappelissa käymättä. Vihdoin, eräänä kauniina ehtoohetkenä, hän -kehoitti heitä sinne lähtemään, mutta pyysi samalla saada olla heitä -saattamatta ja jätti heidät kohta hyvästi. - -Millaisen yllätyksen hän lieneekin meille suunnitellut, virkkoi -Charlotta hänen poistuttuansa, ei minulla kumminkaan ole ollenkaan -halua lähteä kappeliin. Ottanet sen yksin tehdäksesi ja kertonet -minulle. Hän on varmaan saanut aikaan jotakin miellyttävää. Minä nautin -siitä ensin sinun kuvailemanasi ja myöhemmin mielelläni todellisuudessa. - -Ottilia, joka hyvin tiesi Charlottan monissa asioissa käyttäytyvän -varovasti, karttavan kaikkia mielenliikutuksia ja varsinkin yllätyksiä, -lähti kohta yksin matkaan katsahtaen tahtomattaan ympärillensä, -keksiäkseen arkkitehdin, jota kumminkaan ei missään näkynyt, koska hän -todennäköisesti oli piiloutunut. Ottilia astui kirkkoon, jonka ovi -oli avoinna. Kirkko oli jo aikaisemmin saatu kuntoon, puhdistettu ja -vihitty. Hän astui kappelin ovelle, jonka raskas, raudoitettu taakka -keveästi aukeni, ja hän seisoi hämmästyksekseen tutussa suojassa, joka -tarjosi odottamattoman näyn. - -Ainoasta korkeasta ikkunasta virtasi sisään monivärinen valo: se näet -oli somasti liitetty kokoon erivärisistä laseista. Koko suoja sai -siten uuden sävyn ja herätteli omituista tunnelmaa. Holvien ja seimen -kauneutta korosti siro permanto; se oli rakennettu erikoismuotoisista, -kauniin mallin mukaan lasketuista ja valetun kipsipinnan toisiinsa -yhdistämistä tiilikivistä, jotka arkkitehti oli salaa valmistuttanut, -samoinkuin värilliset ruudutkin, voiden ne nyt lyhyessä ajassa liittää -yhteen. Istuimistakin oli pidetty huolta. Kirkollisten muinaisesineiden -joukosta oli löytynyt muutamia kauniilla puuleikkauksilla koristettuja -kuorituoleja, jotka nyt seisoivat seinämällä varsin sirossa -järjestyksessä. - -Ottiliaa ilahduttivat tutut, hänelle tuntemattomana kokonaisuutena -esiintyvät osat. Hän seisoi, asteli edestakaisin, katsoi ja katseli; -vihdoin hän istuutui erääseen tuoliin, ja kun hän siinä silmäili -ympärillensä, tuntui siltä, kuin hän olisi ollut eikä olisi ollut, kuin -hän olisi tuntenut eikä olisi tuntenut, kuin kaikki tuo nähty, vieläpä -hän itsekin olisi häipymässä olemattomiin. Vasta kun aurinko väistyi -siihen saakka kirkkaasti valaistusta ikkunasta, Ottilia havahtui -entisellensä ja riensi linnaan. - -Hän ei salannut itseltänsä, että tämä yllätys oli sattunut sangen -omituiseen aikaan: oli Eduardin syntymäpäivän edellinen ilta. Hän oli -tosin toivonut voivansa viettää juhlaa aivan toisin: kuinkapa ei olisi -kaiken pitänyt olla koristettuna sitä varten? Mutta nyt olikin syksyn -runsas kukkassato poimimatta. Päivännoudot kohottivat yhä kasvojansa -kohti aurinkoa, asterit tuijottelivat yhtä vaatimattomina eteensä, ja -mitä niistä oli seppeleiksi sidottu, oli ollut mallina koristeltaessa -suojaa, joka näytti soveltuvan ainoastaan yhteiseksi hautakammioksi, -jos sen piti tulla jotenkin käytetyksi eikä jäädä pelkäksi taiteilijan -päähänpistoksi. - -Ottilian mieleen johtui pakostakin Eduardin hänelle järjestämä meluisa -ja touhuinen syntymäpäiväjuhla, hänen mieleensä johtui uusi rakennus, -jonka katon alla uskottiin monen ilon odottavan. Ilotulituskin -säihkyi ja räiskyi jälleen hänen nähtävissään ja kuultavissaan; mitä -yksinäisempi hän oli, sitä väkevämmin leimusi mielikuvitus, mutta -sitä yksinäisemmäksi hän samalla tunsi itsensä. Hän ei nojannut enää -Eduardin käsivarteen eikä voinut toivoa saavansa hänestä enää koskaan -tukea. - - -_Ottilian päiväkirjasta._ - -"Eräs nuoren taiteilijan huomautus minun on merkittävä muistiin: -samoinkuin käsityöläisessä voi kuvaamataiteilijassakin mitä selvimmin -havaita, että ihminen voi kaikkein vähimmin omaksua itsellensä sitä, -mikä hänelle aivan erityisesti kuuluu. Hänen teoksensa karkaavat -häneltä kuin linnut pesästä, jossa ovat syntyneet päivän valkeuteen.” - -"Varsinkin rakennustaiteilijan kohtalo on tässä suhteessa merkillinen. -Kuinka usein hän käyttelee koko nerokkuuttansa ja taitoansa luodakseen -suojia, joista hänen itsensä on pysyteltävä poissa. Hänelle ovat -velkaa komeutensa kuninkaan salit, joiden parasta vaikutusta hän -ei pääse näkemään eikä nauttimaan. Temppeleissä hän piirtää rajan -erottamaan itseänsä kaikkeinpyhimmästä: hän ei saa enää astua niille -porrasaskelmille, jotka on rakentanut sydäntäkohottavan juhlallisiksi, -kuten kultaseppä vain kaukaa palvoen katselee monstranssia, jonka -lasitteen ja jalokivet hän on järjestänyt sijoillensa. Ojentaessaan -rikkaalle hänen uuden palatsinsa avaimet rakentaja samalla luovuttaa -hänelle kaiken mukavuuden ja hyvinvoinnin pääsemättä itse siitä -mitenkään osalliseksi. Eikö taide siten välttämättä etäänny -taiteilijasta, jos teos, kuin kapioinensa kotoa lähtevä lapsi, ei -enää vaikuta takaisin isäänsä? Ja kuinka edullista olikaan taiteelle -itsellensä, kun sen tehtävänä oli askarrella melkein yksinomaisesti -julkisissa tehtävissä, sellaisissa, joiden tulos kuului kaikille, -niinmuodoin taiteilijallekin!" - -"Eräs vanhojen kansojen käsitys on vakava ja voi tuntua -peloittavaltakin. Ne otaksuivat esivanhempiensa istuvan suurissa -luolissa valtaistuimillaan, kehässä, ääneti vaihtaen ajatuksiansa. -Jos uusi tulokas oli heistä kyllin arvokas, he nousivat seisomaan ja -tervehtivät häntä päätänsä nyökähdyttäen. Eilen, kun istuin kappelissa -ja näin tuolini ympärillä useita toisia, tuo ajatus tuntui minusta -sangen miellyttävältä. Miksi et voi jäädä istumaan, mietin itsekseni, -hiljaa ja itseesi keräytyneenä istumaan, kauan, kauan, kunnes vihdoin -saapuvat ystävät, sinä nouset ja ystävällisesti nyökäten osoitat heille -heidän sijansa. Värilliset ruudut muuttavat päivän vakaaksi hämäräksi, -ja jonkun pitäisi lahjoittaa ikuinen lamppu, jotta yökään ei olisi ylen -synkeä." - -"Mitä tehnemmekin, aina ajattelemme itsemme näkeviksi. Minä uskon -ihmisen uneksivan vain sen vuoksi, ettei lakkaisi näkemästä. Voisipa -käydä niin, että sisäinen valo kerran kirpoaisi meistä ulos, niin -ettemme mitään muuta valoa enää tarvitsisi." - -"Vuosi soittaa viimeisiä säveliänsä. Tuuli kiitää yli sänkipellon -löytämättä enää mitään liikutettavaa; vain noiden hoikkien puiden -punamarjat näyttävät vielä tahtovan johdattaa mieleemme jotakin -hilpeätä, samoinkuin puimamiehen varstan tasatahtiset iskut herättävät -meissä sen ajatuksen, että sirpin leikkaamassa tähkässä piilee paljon -ravitsevaa ja elävää." - - - - -NELJÄS LUKU. - - -Kuinka oudosti täytyikään sellaisten tapausten, tuon pakostakin mieleen -tunkeutuneen katoavaisuuden ja kuolemantunnon jälkeen Ottiliaan -vaikuttaa sen tiedon, jota häneltä ei käynyt kauemmin salaaminen, -nimittäin että Eduard oli lähtenyt kokemaan vaihtelevaa sotaonnea. -Häneltä ei jäänyt havaitsematta yksikään niistä seikoista, jotka -hänellä oli syy ottaa huomioon. Onneksi ihminen kykenee tajuamaan -onnettomuutta ainoastaan osittain; suurempi määrä hänet joko tuhoaa -tai jättää välinpitämättömäksi. On olemassa tilanteita, joissa -pelko ja toivo yhtyvät, kumoavat toisensa ja raukeavat hämäräksi -tunteettomuudeksi. Kuinka voisimmekaan muuten tietää kaukana viipyvien -rakkaimpiemme olevan alinomaisessa vaarassa ja siitä huolimatta yhä -jatkaa tavanomaista elämäämme. - -Tuntuipa senvuoksi siltä, kuin olisi jokin hyvä henki pitänyt -Ottiliasta huolta tuomalla yht'äkkiä tähän hiljaisuuteen, johon hän -yksimielisenä ja toimettomana tuntui vajoavan, hurjan sotalauman, joka -asetti hänelle riittävästi ulkoapäin tulevia vaatimuksia ja pakotti -hänet urkenemaan omasta itsestänsä samalla elähdyttäen hänen omia -voimiansa. - -Charlottan tytär, Luciana, oli tuskin ehtinyt siirtyä koulukodista -suureen maailmaan, oli tuskin ehtinyt nähdä tätinsä talossa kirjavan -seuran parveilevan ympärillänsä, kun hänen miellyttämishalunsa jo -todellakin herätti mieltymystä ja eräs nuori, erittäin varakas -mies tunsi kiivasta halua saada hänet omaksensa. Hänen melkoinen -omaisuutensa oikeutti hänet aina vaatimaan omaksensa kaikkein parasta, -ja häneltä ei näyttänyt puuttuvan mitään muuta kuin kaikin puolin -moitteeton puoliso, jota maailma kadehtisi samoinkuin kaikkea muutakin. - -Tämä perheasia se toistaiseksi kovin askarrutti Charlottaa; hän -harkitsi sitä parhaansa mukaan ja omisti sille koko kirjeenvaihtonsa, -mikäli sen tarkoituksena ei ollut lähempien tietojen saaminen -Eduardista. Niinpä olikin Ottilia jäänyt viime aikoina entistä -yksinäisemmäksi. Hän tosin tiesi Lucianan tulevan ja oli suorittanut -talossa asian vaatimat valmistelut, mutta niin pian ei vierailun -otaksuttu tapahtuvan. Tahdottiin vielä ennakolta kirjoittaa, sopia, -tarkemmin määrätä, kun myrsky yht'äkkiä yllätti linnan ja Ottilian. - -Vaunut toivat kamarineitejä ja palvelijoita, matkalaukkuja ja -kirstuja -kantamuksittain; näytti jo siltä, kuin vierailisi talossa pari kolme -herrasväkeä. Mutta nytpä vasta ilmestyivät vieraat itse: täti Lucianan -ja muutamien hänen ystävättäriensä keralla ja sulhanen, hänkään ei -yksinänsä. Eteinen oli täynnä nahkaisia matkakirstuja, laukkuja -ja muita säiliöitä. Suurella vaivalla erotettiin monet lippaat ja -kotelot toisistansa. Tavaroiden kuljettamisesta ja sijoittamisesta -ei tahtonut tulla loppua. Sattui vielä rankkasade, joka aiheutti -paljon hankaluutta. Ottilia suhtautui tähän rajuun hyörinään tyynen -toimeliaasti, esiintyipä hänen iloinen taidokkuutensa kauneimmassa -loistossaan: hän näet sijoitti ja järjesti kaikki lyhyessä ajassa. -Kaikki olivat sijoitetut, kaikki omalla tavallansa mukavasti, ja -uskoivat palveluksen olevan hyvän, koska ketään ei estetty palvelemasta -itseänsä. - -Erittäin vaivalloisen matkan jälkeen olisivat kaikki mielellään -nauttineet hieman lepoa, sulhanen olisi mielellänsä lähestynyt -anoppiansa saadakseen hänet vakuutetuksi rakkaudestansa ja hyvästä -tahdostansa, mutta Luciana ei saanut rauhaa. Hänelle oli nyt vihdoin -tarjoutunut onni saada nousta hevosen selkään. Sulhasella oli kauniita -hevosia, ja nyt piti kohta lähteä ratsastamaan. Huonosta säästä ja -tuulesta, sateesta ja myrskystä ei huolittu mitään; näytti siltä, kuin -ihminen eläisi vain kastuakseen ja jälleen kuivaakseen. Jos Lucianan -mieleen juolahti lähteä matkaan jalkaisin, ei hän välittänyt siitä, -millaiset vaatteet hänellä sattuivat olemaan yllänsä ja millaiset -jalkineet; hänen täytyi käydä näkemässä puistorakennelmia, joista oli -paljon kuullut. Minne ratsain ei päästy, sinne juostiin. Pian oli -Luciana nähnyt ja arvostellut kaikki. Hänen pikaisen olemuksensa vuoksi -ei ollut helppo ryhtyä häntä vastustelemaan. Seura joutui siitä monella -muotoa kärsimään, mutta eniten kamarineidit, joilla oli pesemistä ja -silittämistä, ratkomista ja ompelemista loppumattomiin. - -Saatuansa talon ja lähiseudun perinpohjin tutkituksi Luciana tunsi -heti velvollisuudeksensa lähteä vierailemaan naapuristoon. Nopeasti -ratsastaen ja ajaen venyi naapuristo verrattain avaraksi. Linnaan tulvi -vastavierailuja, ja kaikkinaisten erehdysten välttämiseksi asetettiin -pian määrätyt päivät. - -Charlottan yrittäessä tädin ja sulhasen asiamiehen keralla järjestellä -sisäisiä suhteita ja Ottilian käskyläisinensä pitäessä huolta siitä, -ettei suurelta vierasjoukolta mitään puuttunut — oli pantava liikkeelle -metsästäjiä ja puutarhureita, kalastajia ja kauppiaita — esiintyi -Luciana aina kuin palava pyrstötähdensydän, jonka jäljessä viistää -pitkä pyrstö. Tavalliset vierailukeskustelut tuntuivat hänestä piankin -mauttomilta. Hän uhkasi vanhimpienkin henkilöiden rauhaa pelipöydän -ääressä, mutta jokaisen vielä vähänkin liikkuvaisen — ja ketäpä ei -hänen viehättävä tungettelevaisuutensa olisi saanut liikkeelle? — -täytyi lähteä mukaan, ellei tanssimaan, niin ainakin vilkkaaseen -pantti-, rangaistus- ja kiusantekoleikkiin. Ja vaikka tuo kaikki, -samoinkuin myöhemmin tapahtuva panttien lunastaminen, tähtäsi häneen -itseensä, ei toisaalta kukaan, varsinkaan ei kukaan mies, olipa -hän mitä lajia tahansa, jäänyt aivan osattomaksi, onnistuipa hänen -voittaa kerrassaan eräiden huomattavien vanhahkojen henkilöiden suosio -utelemalla tietoonsa heidän niihin aikoihin sattuvat syntymäpäivänsä ja -niitä erikoisesti viettämällä. Hänellä oli sitäpaitsi aivan erikoinen -taito käyttäytyä niin, että jokainen luuli hänen kaikille jakautuvan -suosionsa tulevan erikoisesti itsensä osaksi. Ilmenipä tämä heikkous -kaikkein huomattavimmin seuran vanhimmassa miespuolisessa jäsenessä. - -Jos hänen suunnitelmansa näytti olevan valloittaa miehet, jotka -jotakin merkitsivät, joilla oli virka-arvo, mainetta, kunniaa tai -jotakin muuta merkittävää, saattaa häpeään viisaus ja maltillisuus ja -hankkia rajulle, omituiselle olemuksellensa arvelevaistenkin suosio, -ei nuoriso silti joutunut vahinkoon: jokaisella oli oma osansa, oma -päivänsä ja hetkensä, jona Luciana osasi viehättää ja vangita. Niinpä -hän oli piankin iskenyt silmänsä arkkitehtiin, joka kuitenkin katseli -varsin vilpittömästi pitkien tummien kiharainsa alta, seisoi suorana -ja rauhallisena loitommalla, vastasi kaikkiin kysymyksiin lyhyesti ja -älykkäästi, mutta ei näyttänyt haluavan ryhtyä sen enempiin tekemisiin, -joten Luciana vihdoin puolittain hermostuneena, puolittain viekkaana -päätti tehdä hänestä päivän sankarin ja siten liittää hänetkin -ihailijoittensa sarjaan. - -Luciana ei ollut suotta tuonut mukanansa paljon tavaraa. Paljon oli -saapunut perille vielä hänen tultuansakin. Hän oli pitänyt huolta -siitä, että voi vaihtaa pukuja mielin määrin. Jos häntä huvitti -muuttaa vaatteita kolme-neljä kertaa päivässä vaihdellen siten aamun -ja yön välimaalla tavallisia seurustelupukuja, niin ilmestyi hän -sitäpaitsi kerran varsinaisessa naamiaispuvussa, talonpoikais- tai -kalastajatyttönä, keijukaisena tai kukkasmyyjättärenä. Vaivautuipa hän -pukeutumaan vanhaksi vaimoksikin saadakseen nuoret kasvonsa näyttämään -sitä raikkaammilta, ja hänen onnistui tosiaankin sekoittaa todellinen -ja kuviteltu siinä määrin, että toiset saattoivat luulla olevansa -vedenneidon sukulaisia. - -Pääasiallisesti hän kuitenkin käytti näitä valepukuja pantomiimisiin -asenteihin ja tansseihin, joissa hän taitavasti esitti erilaisia -luonneosia. Eräs hänen seurueeseensa kuuluva herrasmies oli -harjoittautunut säestelemään hänen eleitänsä; lyhyen sopimuksen nojalla -asia lähti aina hyvin sujumaan. - -Eräänä päivänä, vilkkaitten tanssiaisten väliajalla, kun Lucianaa -hänen oman salaisen toimenpiteensä mukaisesti kehoitettiin muka -valmistautumatta esittämään jotakin sentapaista, hän näytti -hämmästyneeltä ja antoi vastoin tavallisuutta pyytää kauan. Hän näytti -epäröivän, luopui valintaoikeudestansa, pyysi improvisaattorin tapaan -jotakin aihetta, kunnes tuo klaveeria soittava apumies, jonka kanssa -hän lienee asiasta ennakolta sopinut, istuutui flyygelin ääreen, alkoi -soittaa surumarssia ja kehoitti häntä esittämään Artemisia-tutkielman, -jonka hän oli oivallisesti harjoitellut. Luciana suostui pyyntöön, -poistui ja ilmestyi pian, surumarssin hellänmurheellisten sävelten -soidessa, kuninkaallisen lesken hahmossa, hitain askelin, tuhkauurnaa -kantaen. Hänen jäljessään kannettiin isoa mustaa taulua ja kultaiseen -piirtimeen kiinnitettyä, kärkeväksi vuoltua liitukappaletta. Eräs -hänen ihailijoistansa ja ajutanteistansa, jonka korvaan hän jotakin -kuiskasi, astui kohta arkkitehdin luo kehoittaakseen, jopa tavallaan -pakottaaksensakin häntä rakentajana piirtämään Mausoloksen hautaa, -joten hänen ei suinkaan ollut toimittava pelkkänä statistina, vaan -otettava vakaasti osaa näyttelemiseen. Vaikka näyttikin siltä, kuin -arkkitehti olisi joutunut hämilleen — hän näet muodosti mustassa, -tiukassa, muodinmukaisessa asussansa omituisen vastakohdan kaikille -harsoille, ripsuille, lasihelmille, tupsuille ja kruunuille — -malttoi hän kuitenkin kohta mielensä. Sitä omituisempi oli seuraava -näytelmä: arkkitehti asettui ison taulun ääreen, jota pitelemässä -oli pari paasia, ja piirsi harkiten ja huolellisesti hautakammion, -joka tosin olisi soveltunut pikemmin longobardien kuin kaarialaisten -kuninkaalle, mutta teki sen niin kaunissuhtaisen, sommittelultansa -vakavan ja koristeiltansa henkevän, että se syntyessään herätti iloa ja -valmistuttuaan ihailua. - -Arkkitehti, joka kiinnitti koko tarkkaavaisuutensa käsilläolevaan -tehtävään, oli koko tuona aikana tuskin ollenkaan kääntynyt -kuningattaren puoleen. Kun hän vihdoin kumarsi ja antoi ymmärtää, -että otaksui nyt suorittaneensa annetun tehtävän, ojensi Luciana -häntä kohti vielä uurnaa ilmaisten haluavansa sen kuvatuksi -hautakammion huipulle. Arkkitehti teki sen, joskin vastahakoisesti, -koska se ei kunnolla sopinut hänen muuhun suunnitelmaansa. Luciana -puolestaan vapautui kärsimättömyydestänsä; hänen aikomuksensa -näet ei suinkaan ollut vaatia häneltä tunnontarkkaa piirustusta. -Hänen tarkoitukseensa ja toiveisiinsa olisi kaiketi paremminkin -soveltunut, jos arkkitehti olisi vain muutamin harvoin vedoin kevyesti -luonnostellut jotakin hautakammion tapaista ja seurustellut muun -ajan hänen kanssansa. Arkkitehdin menettely sai hänet niinmuodoin -mitä suurimman neuvottomuuden valtoihin, sillä vaikka hän yrittikin -mahdollisimman vaihtelevasti ilmaista tuskaansa, toimenpiteitänsä ja -toivomuksiansa sekä mieltymystänsä vähitellen syntyvään rakennukseen, -vieläpä muutaman kerran melkein väkivalloin käänsi arkkitehdin -puoleensa, jotta heidän esiintymisensä vaikuttaisi jossakin määrin -yhtenäiseltä, osoittautui hänen näyttelijäkumppaninsa kuitenkin -liian jäykäksi, hänen täytyi liian usein turvautua uurnaan, painaa -sitä poveansa vasten ja luoda katseensa taivaaseen; muistuttipa hän -vihdoin, sellaisten tilanteiden pakostakin yhä korostuessa, pikemmin -Efesoksen leskeä kuin Kaarian kuningatarta. Näytelmä venyi niinmuodoin -pitkäksi; säestäjä, jonka kärsivällisyys yleensä oli aivan riittävä, -ei enää tietänyt, mihin sävyyn hänen oli jatkettava. Hän kiitti -Luojaansa, kun näki uurnan pyramidin huipulla, ja johtui tahtomattansa -hupaisiin säveliin kuningattaren tahtoessa ilmaista rakentajalle -kiitollisuuttansa. Kuvaelman varsinainen luonne tosin siten häiriytyi, -mutta seuran mieliala kävi erittäin hilpeäksi, ja kaikki riensivät -osoittamaan ihailuansa, Lucianalle hänen erinomaisen ilmehikkäästä -esiintymisestänsä ja arkkitehdille hänen taiteellisesta ja sirosta -piirroksestansa. - -Varsinkin sulhanen keskusteli arkkitehdin kanssa. Pahoittelen kovin, -sanoi hän, että piirroksenne on niin häviävä. Sallinette minun ainakin -ottaa sen huoneeseeni ja keskustella sen johdosta kanssanne. — Jos -asia teitä huvittaa, virkkoi arkkitehti, niin voin esittää teille -huolellisesti suoritettuja sellaisten rakennusten ja muistomerkkien -piirustuksia, joista tämä on vain satunnainen nopeasti kyhätty luonnos. - -Lähellä seisova Ottilia astui heidän luoksensa. Toivottavasti -näytätte herra paronille tilaisuuden sattuessa kokoelmanne, sanoi hän -arkkitehdille, hän harrastaa taidetta ja muinaistutkimusta, ja minä -toivon, että opitte lähemmin toisenne tuntemaan. - -Luciana liiteli heidän luoksensa ja tiedusteli, mikä oli puheenaiheena. - -Eräs tämän herran hallussa oleva taidekokoelma, jonka hän tilaisuuden -tullen aikoo näyttää meille, vastasi paroni. - -Tuokoon hän sen heti! huudahti Luciana. Tuottehan sen heti, eikö totta? -lisäsi hän mairitellen ja tarttui ystävällisesti hänen molempiin -käsiinsä. - -Nyt ei liene sovelias hetki, vastasi arkkitehti. - -Mitä! huudahti Luciana käskevästi. Ettekö tahdo totella kuningattarenne -käskyä? — Sitten hän alkoi pyytää kiusoitellen. - -Älkää olko itsepäinen, virkkoi Ottilia puoliääneen. - -Arkkitehti poistui suoritettuaan kumarruksen, joka ei luvannut eikä -kieltänyt. - -Hän oli tuskin ehtinyt poistua, kun Luciana jo juoksi ympäri huonetta -vainukoiran keralla. Voi, kuinka olenkaan onneton! huudahti hän, -sattumalta äitiinsä törmätessään. Minä en ottanut apinaani mukaani; -minua neuvottiin jättämään se tekemättä, mutta itse asiassa on vain -palvelijaini mukavuudenhalu riistänyt minulta sen ilon. Mutta minäpä -lähetän jonkun hänet hakemaan. Kunhan saisin nähdä edes hänen kuvansa, -olisin jo tyytyväinen. Minä maalautan ihan varmasti hänen kuvansa, ja -hänen ei pidä poistua minun viereltäni. - -Kenties voin sinua lohduttaa, virkkoi Charlotta, kun käsken tuoda -sinulle kirjastosta kokonaisen nidoksen mitä ihmeellisimpiä -apinainkuvia. - -Luciana huudahti ilosta, ja isokokoinen kirja tuotiin. Noiden -ihmistenkaltaisten ja taiteilijan vielä inhimillistämien inhoittavien -olentojen näkeminen sai Lucianan haltioihinsa. Erikoisen onnelliseksi -hän tunsi itsensä havaitessaan jokaisen noista elukoista jonkun tutun -henkilön näköiseksi. - -Eikö tuo ole aivan kuin setä? huudahti hän säälimättä. Eräs oli -kuin korukauppias M-, toinen kuin pastori S-, ja kolmas ilmetty se -ja se. Itse asiassa, arveli hän, ovat apinat oikeita keikareita, ja -käsittämätöntä on, miksi heidät suljetaan pois parhaasta seurapiiristä. - -Luciana sanoi tuon kaikkein parhaassa seurapiirissä, mutta kukaan -ei siitä pahastunut. Oli totuttu antamaan niin paljon anteeksi -hänen viehättävyydellensä, että lopulta suvaittiin hänen pahimpia -säädyttömyyksiänsäkin. - -Sillävälin Ottilia keskusteli sulhasen kanssa. Hän toivoi arkkitehdin -palaavan ja vapauttavan seuran tästä apinamaisuudesta näyttämällä -vakavampia ja aistikkaampia kokoelmiansa. Otaksuen niin tapahtuvan oli -hän jutellut asiasta paronin kanssa ja huomauttanut hänelle useita -seikkoja. Mutta arkkitehtia ei kuulunut, ja kun hän sitten vihdoin -palasi, niin hän hävisi seuraan tuomatta mitään mukanansa ja ikäänkuin -ei olisi ollut mistään puhettakaan. Ottilia oli hetkisen — kuinka -sanoisikaan? — harmistunut, pahoillansa, hämmästynyt; hän oli häntä -kauniisti pyytänyt, olisi suonut hupaisen ja mielenmukaisen hetken -sulhaselle, joka tosin rajattomasti rakasti Lucianaa, mutta näytti -sentään kärsivän hänen käyttäytymisestänsä. - -Apinain täytyi väistyä pienen aterian tieltä. Seuraleikit, vieläpä -tanssitkin ja vihdoin iloton istuminen ja häipyneen huvin tavoittelu -kesti tällä kertaa, kuten tavallisestikin, kauas sivu puolenyön. -Luciana näet oli jo tottunut aamuisin pysyttelemään vuoteessaan ja -iltaisin vuoteesta poissa. - -Näihin aikoihin on Ottilian päiväkirjaan merkitty harvemmin tapahtumia -ja sitävastoin useammin elämää koskevia ja elämästä johdettuja ydin- ja -mietelauselmia. Koska useimmat niistä kumminkaan eivät voi olla hänen -oman harkintansa tuloksia, on todennäköistä, että hänelle on jätetty -käytettäväksi jokin vihko, josta hän on jäljentänyt miellyttäviä -kohtia. Moni hänen itse keksimänsä, sävyltänsä hartaampi miete lienee -punaisen langan nojalla tunnettavissa. - - -_Ottilian päiväkirjasta._ - -"Me silmäilemme mielellämme tulevaisuuteen, koska haluamme hiljaisten -toivelmiemme avulla kääntää hyväksemme sen häilyvän epämääräisyyden." - -"Suuressa seurassa johdumme helposti ajattelemaan, että sattuman, joka -tuo toistensa seuraan niin paljon ihmisiä, pitäisi kuljettaa luo meidän -ystävämmekin." - -"Elipä kuinka eristettynä tahansa, ennenkuin huomaakaan, on jo -velallinen tai saarnamies." - -"Jos kohtaamme jonkun meille kiitollisuudenvelassa olevan henkilön, -niin asia johtuu kohta mieleemme. Kuinka usein voimmekaan tavata -jonkun, jolle itse olemme kiitollisuudenvelassa, sitä ollenkaan -ajattelematta." - -"Ajatustensa ilmaiseminen on luontoa; ilmaistun omaksuminen sellaisena -kuin se annetaan, on sivistystä." - -"Kukaan ei puhuisi seuroissa paljoa, jos olisi tietoinen siitä, kuinka -usein itse ymmärtää väärin toisia." - -"Vieraat puheet muuttuvat toistettaessa niin kovin luultavasti vain sen -vuoksi, etteivät toistajat ole niitä ymmärtäneet." - -"Se, joka puhuu kauan yksin toisten kuullen ja kuulijoitansa -mairittelematta, herättää vastenmielisyyttä." - -"Jokainen lausuttu sana herättää vastakkaismieltä." - -"Vastaväite ja mairittelu luovat kehnoa keskustelua." - -"Miellyttävimmät seurat ovat ne, joissa jäsenten kesken vallitsee -hilpeä toistensa kunnioitus." - -"Mikään ei ilmaise ihmisten luonnetta paremmin kuin se, mitä he pitävät -naurettavana." - -"Naurettavuus johtuu siveellisestä vastakohdasta, joka vaarattomalla -tavalla tasoitetaan aisteja varten." - -"Aistillinen ihminen nauraa usein, vaikka ei ole mitään nauramisen -aihetta. Mikä häntä kiihoittaneekin, hänen sisäinen oma hyvä olonsa -tulee aina ilmi." - -"Älykäs pitää melkein kaikkea naurettavana, järkevä tuskin mitään." - -"Erästä iäkästä miestä moitittiin siitä, että hän yhä vielä tavoitteli -nuoria naisia. Se on ainoa nuorentumiskeino, vastasi hän, ja -nuorentuahan me tahdomme kaikin." - -"Ihminen sallii puutoksiansa moitittavan, sallii itseänsä rangaistavan, -sietää kärsivällisesti paljonkin niiden vuoksi, mutta käy -kärsimättömäksi, jos häntä vaaditaan niistä luopumaan." - -"Eräät puutteellisuudet ovat yksityisen olemassaololle välttämättömät. -Meistä olisi epämieluista, jos vanhat ystävät luopuisivat joistakin -omituisuuksistansa." - -"Kun ihminen toimii vastoin tapojansa ja tottumuksiansa, niin sanotaan: -hänen kuolemansa ei ole kaukana." - -"Millaisia puutoksia saamme säilyttää, jopa viljelläkin itsessämme? -Sellaisia, jotka pikemmin mairittelevat kuin loukkaavat toisia -henkilöitä." - -"Intohimot ovat joko puutoksia tai hyveitä, mutta korostettuja." - -"Intohimomme ovat todellisia feeniks-lintuja. Vanhan palaessa poroksi -kohoaa tuhkasta kohta uusi." - -"Suuret intohimot ovat toivottomia sairauksia. Se, mikä voisi ne -parantaa, tekeekin ne vasta oikein vaarallisiksi." - -"Intohimo kiihtyy ja lievenee tunnustamalla. Missään ei keskitie -kenties olisi toivottavampi kuin rakastamiimme henkilöihin -kohdistuvassa luottamuksessa ja vaiteliaisuudessa." - - - - -VIIDES LUKU. - - -Niin kuohui Lucianan ympärillä seuraelämän pyörteessä alinomainen -elämän huume. Hänen hovikuntansa lisääntyi päivä päivältä, osalta sen -vuoksi, että hänen aiheuttamansa hyörinä veti useita puoleensa, osalta -sen vuoksi, että hän tiesi miellyttävyytensä ja hyväntekeväisyytensä -avulla kiinnittää toisia itseensä. Hän oli erinomaisen antelias; koska -tädin ja sulhasen kiintymys oli yhdellä kertaa tuottanut hänelle -paljon kaunista ja kallisarvoista, ei hän näyttänyt omistavan mitään -omaa eikä tuntevan niiden esineiden arvoa, jotka olivat kasautuneet -hänen ympärillensä. Niinpä hän ei epäröinyt hetkeäkään riisuessaan -kalliin hartiahuivinsa ja antaessaan sen jollekin naishenkilölle, -joka näytti toisiin verrattuna köyhästi puetulta, ja hän teki sen -niin veitikkamaisen taitavasti, ettei kukaan voinut kieltäytyä -lahjaa vastaanottamasta. Eräs hänen hovikuntansa jäsen kuljetti aina -mukanansa kukkaroa, ja hänen tehtävänsä oli ottaa paikoissa, joissa -käytiin, selkoa vanhimmista ja sairaimmista henkilöistä ja ainakin -hetkellisesti lievittää heidän tilaansa. Siten Luciana saavutti koko -paikkakunnalla erinomaista mainetta, joka kuitenkin toisinaan kävi -hänelle epämukavaksikin, koska se houkutteli ylen paljon kiusallisia -hädänalaisia hänen luoksensa. - -Mikään ei kuitenkaan lisännyt hänen mainettansa siinä määrässä kuin -hänen silmiinpistävän hyvä ja muuttumaton käytöksensä erästä nuorta -miestä kohtaan, joka karttoi seuraelämää, koska hän, muuten kaunis ja -hyvärakenteinen, oli taistelussa menettänyt oikean kätensä. Vaikka tämä -silpoutuminen oli hänelle kunniaksi, aiheutti se hänessä kuitenkin -sellaista masennusta, hänestä tuntui niin harmilliselta tutustuttaa -jokainen uusi tuttava tähän onnettomuuteenkin, että hän mieluummin -piiloutui, antautui lukuihin ja muihin opintoihin eikä kerta kaikkiansa -tahtonut olla missään tekemisissä seurapiirien kanssa. - -Luciana sai nuoren miehen tietoonsa. Hänen täytyi mukaan, ensin pieniin -seuroihin, sitten suurempiin, vihdoin kaikkein suurimpiinkin. Luciana -kohteli häntä viehättävämmin kuin ketään muuta ja osasi varsinkin -tungettelevalla avuliaisuudellansa tehdä hänelle hänen puutoksensa -arvokkaaksi. Hän näet koki sitä kaikin tavoin korvata: pöydässä piti -nuoren miehen istua hänen vieressään, hän leikkasi hänen eteensä, joten -hänen tarvitsi käytellä vain haarukkaa. Jos vanhemmat ja ylhäisemmät -anastivat hänen kumppaninsa, ulotti hän tarkkaavaisuutensa yli koko -pöydän, ja joutuisasti liikkuvien palvelijain täytyi korvata mitä -etäisyys uhkasi häneltä ryöstää. Vihdoin Luciana kehoitti häntä -kirjoittamaan vasemmalla kädellä; nuoren miehen piti osoittaa kaikki -kokeensa hänelle, joten he, lähellä tai kaukana ollen, aina olivat -tekemisissä toistensa kanssa. Nuori mies ei tietänyt, kuinka hänen oli -käynyt, mutta tästä hetkestä alkoi hänelle tosiaankin uusi elämä. - -Voisi kenties ajatella sellaisen käytöksen olleen sulhaselle -epämieluisen, mutta asian laita olikin aivan toisin. Hän luki -sellaisen vaivannäön morsiamensa erinomaiseksi ansioksi ja oli sitäkin -levollisempi, kun tunsi hänen miltei liioitellut omituisuutensa, -tiesi, kuinka hän osasi torjua luotansa kaikki, mikä näytti vähänkään -kietovalta. Hän tahtoi käsitellä jokaista mielin määrin, kaikki olivat -vaarassa joutua hänen vallattomuutensa ja kiusoittelunsa esineiksi, -mutta kenelläkään ei ollut lupa rohjeta puolestansa tehdä samoin -hänelle, kukaan ei saanut häneen koskea miten halusi, kukaan ei saanut -vähimmässäkään määrässä vastata hänen vapaaseen käyttäytymiseensä. Niin -hän piti toiset mitä ankarimmin säädyllisyyden rajoissa, joiden yli -näytti itse joka hetki astuvan. - -Olisi yleensä voinut otaksua hänen johtoaatteenansa olevan antautua -yhtä suuressa määrässä kiitoksen kuin moitteen, kiintymyksen kuin -vastenmielisyyden esineeksi. Jos hän näet yrittikin kaikin tavoin -voittaa ihmisiä puolellensa, menetti hän toisaalta yleensä heidän -suosionsa purevalla, ketään säästämättömällä kielellänsä. Niinpä oli -aivan tavallista, että hän, palattuansa vierailulta naapurien luota tai -käytyänsä koko seurueinensa linnoissa ja kartanoissa, missä hänet oli -otettu ystävällisesti vastaan, mitä hillittömimmin ilmaisi taipuvansa -käsittelemään kaikkia inhimillisiä olosuhteita ainoastaan naurettavalta -puolelta. Milloin oli kysymyksessä kolme veljestä, jotka oli vanhuus -tavoittanut heidän yhä kursastellessa, kuka astuisi ensimmäisenä -avioliiton portista, milloin pieni nuori vaimo, jolla oli iso vanha -mies, milloin taas pieni vikkelä mies ja kömpelö jättiläisnainen. -Toisessa talossa kompastui joka askelella tenavaan, toinen ei hänen -mielestänsä tahtonut täyttyä suurimmastakaan seurasta, kun ei ollut -läsnä lapsia. Vanhain aviopuolisoiden piti antaa nopeasti haudata -itsensä, jotta taas kerran joku talossa voisi nauraa, koska heille -ei ollut suotu hätäperillisiä. Nuorten aviopuolisoiden piti lähteä -matkoille, koska taloudenhoito ei heitä ollenkaan pukenut. Samoinkuin -henkilöihin suhtautui hän esineihin, rakennuksiin kuten talous- ja -pöytäkalustoihinkin. Varsinkin kaikki seinäkoristukset ärsyttivät -häntä pilapuheisiin. Vanhimmasta kuvikkaasta seinämatosta uusimpaan -paperitapettiin, kunnianarvoisimmasta perhekuvasta kevytmielisimpään -uuteen vaskipiirrokseen asti täytyi kaiken joutua kärsimään; hänen -ivalliset huomautuksensa ikäänkuin pureksivat kaikkea, niin että sopi -ihmetellä, kuinka viiden peninkulman kehässä vielä oli jotakin olemassa. - -Tähän kielteiseen harrastukseen kenties ei sisältynyt varsinaista -ilkeyttä, itsekäs vallattomuus lienee yleensä ollut häntä siihen -yllyttämässä, mutta hänen suhteessaan Ottiliaan oli syntynyt todellista -katkeruutta. Luciana suhtautui halveksivasti kelpo tytön rauhalliseen -ja lakkaamattomaan, kaikkien havaitsemaan ja kiittämään toimintaan, ja -kun tuli puheeksi, kuinka ahkerasti Ottilia piti huolta puutarhoista ja -kasvihuoneista, ilkkui hän koko asiaa näyttäen talvisajasta huolimatta -kummastelevan, ettei ollut nähtävissä kukkia eikä hedelmiä, käskipä -vielä siitä lähtien tuomaan ja tuhlaamaan huoneitten ja pöytien -alinomaiseksi kaunisteeksi niin paljon vihantaa, niin paljon oksia ja -mitä versovaa suinkin oli olemassa, että Ottilia ja puutarhuri suureksi -mielipahaksensa näkivät tulevan vuoden ja kenties pitempienkin aikojen -toiveiden tuhoutuvan. - -Yhtä vähän hän salli Ottilian toimia rauhassa kotoisissa askareissa, -jotka häntä miellyttivät. Ottilian piti lähteä mukaan huvi- ja -rekiretkille, hänen oli lähdettävä naapuristossa pidettäviin -tanssiaisiin, hän ei saanut pelätä pyryä, ei pakkasta eikä rajuja -yöllisiä myrskyjä, koska monet muutkaan eivät niihin kuolleet. -Hento tyttö kärsi siitä melkoisesti, ja Lucianalle ei koitunut -mitään voittoa, sillä vaikka Ottilia kävikin varsin yksinkertaisesti -puettuna, hän kuitenkin oli kaunein tai ainakin näytti miesten mielestä -kauneimmalta. Vieno viehätys keräsi kaikki miehet hänen ympärillensä, -olipa hän suurissa huoneissa ensimmäisellä tai viimeisellä sijalla; -keskustelipa Lucianan sulhanenkin usein hänen kanssansa, sitäkin -enemmän, kun hän eräässä suunnittelemassaan asiassa pyysi Ottilialta -neuvoa ja myötävaikutusta. - -Hän oli tullut lähemmin tuntemaan arkkitehdin, keskustellut hänen -taidekokoelmansa johdosta hänen kanssaan erinäisistä historiallisista -aiheista ja oppinut, varsinkin kappelia tarkastellessaan, pitämään -arvossa hänen kykyjänsä. Paroni oli nuori, rikas; hän kokoili, hän -aikoi rakennuttaa; hänen harrastelunsa oli eloisaa, hänen tietonsa -heikot; hän uskoi löytäneensä arkkitehdista miehensä, jonka keralla -voisi saavuttaa useitakin tarkoitusperiä yht'aikaa. Hän oli puhunut -tästä aikeesta morsiamellensa, joka häntä senvuoksi kiitti ollen -ehdotukseen erittäin tyytyväinen, kenties sentään pikemmin siitä -syystä, että saisi riistetyksi nuoren miehen Ottilialta — hän näet -oli ollut havaitsevinaan ensinmainitussa kiintymyksen tapaista — kuin -aikoen käyttää hänen kykyjänsä omiin tarkoituksiinsa. Vaikka näet -arkkitehti olikin esiintynyt sangen toimeliaana hänen valmistelematta -järjestämissänsä juhlissa ja ollut erinäisissä tilaisuuksissa monella -muotoa avullisena, Luciana kuitenkin uskoi yhä ymmärtävänsä asiat -paremmin, ja koska hänen keksintönsä olivat yleensä aivan tavallisia, -riitti niiden suorittamiseen kätevän kamaripalvelijan taito yhtä hyvin -kuin kaikkein etevimmän taiteilijan. Korkeammalle alttaria, jolla -uhrattiin, ja seppelöimistä, olipa sen esineenä kipsikuvan tai elävän -ihmisen pää, hänen mielikuvituksensa ei päässyt kohoamaan, kun hän -ajatteli valmistaa kohteliaisuudenosoituksen jollekulle henkilölle -hänen syntymä- ja kunnianpäiväkseen. Sulhasen kysellessä arkkitehdin -suhdetta talonväkeen Ottilia voi antaa mitä parhaita tietoja. Hän -tiesi Charlottan jo aikaisemmin haeskelleen hänelle paikkaa. Ellei -vierasseurue olisi saapunut, olisi nuori mies poistunut talosta kohta -kappelin valmistuttua, koska kaikkien rakennustöiden piti keskeytyä -talven ajaksi, ja senvuoksi oli erittäin suotavaa, jos jokin uusi -suosija voi jälleen käyttää hyödyksensä tätä kyvykästä taiteilijaa. - -Ottilian persoonallinen suhde arkkitehtiin oli aivan puhdas ja -vilpitön. Miellyttävänä ja toimeliaana oli nuori mies läsnäolollansa -ilahduttanut häntä ikäänkuin vanhempi veli. Neidon tunteet -pysyivät veriheimolaisuuden rauhallisessa ja intohimottomassa -pintakerrostumassa, sillä hänen sydämessänsä ei ollut enää sijaa: sen -täytti ahdinkoon asti Eduardiin kohdistuva rakkaus, ja yksin jumaluus, -joka läpäisee kaiken, voi hänen ohellansa omistaa tämän sydämen. - -Mutta mitä enemmän talvi syveni, mitä koleampi oli sää, mitä vaikeammin -kuljettavat olivat tiet, sitä viehättävämmältä tuntui viettää lyheneviä -päiviä hyvässä seurassa. Lyhyiden luodeaikojen jälkeen kuohui -vieraiden tulva tavan takaa yli talon. Tuli upseereita etäisistä -linnueista, sivistyneitä, joilla oli siellä oleskelustansa suurta -hyötyä, ja muokkaamattomampia, jotka kävivät seurapiirille hankaliksi. -Siviilisäädystäkään ei ollut puutetta, ja eräänä päivänä saapuivat -yhdessä kreivi ja paronitar ihan odottamatta. - -Heidän läsnäolonsa se vasta näytti kehittelevän todellista hovielämää. -Hienot säätyläismiehet ympäröivät kreiviä, ja naiset sallivat oikeutta -tapahtuvan paronittarelle. Ei ihmetelty kovinkaan kauan, miten he -molemmat nyt esiintyivät yhdessä ja hilpeinä, sillä saatiin kuulla -kreivin puolison kuolleen ja uuden avioliiton tulevan solmittavaksi -niin pian kuin säädyllisyys sen vain sallisi. Ottilia muisti heidän -ensimmäisen käyntinsä ja jokaisen avioliitosta ja sen purkautumisesta, -yhteenliittymisestä ja eroamisesta, toivosta, odotuksesta, kaipauksesta -ja kieltäymyksestä lausutun sanan. Molemmat henkilöt, joilla ei silloin -vielä ollut mitään toiveita, seisoivat nyt hänen edessänsä, toivomansa -onnen lähimmässä läheisyydessä. Ottilia ei voinut olla haikeasti -huokaamatta. - -Saatuansa kuulla kreivin harrastavan musiikkia Luciana kohta piti -huolta konsertin toimeenpanosta. Hän tahtoi itse esittää lauluja -kitarrin säestyksellä. Niin tapahtuikin. Hän käsitteli soitinta -verrattain taitavasti ja hänen äänensä oli miellyttävä, mutta -sanoista kuuli ja ymmärsi niin vähän kuin yleensäkin saksalaisen -kaunottaren kitarrilauluista. Jokainen kuitenkin vakuutti hänen -laulaneen erittäin ilmehikkäästi, ja hän voi olla tyytyväinen -äänekkäisiin suosionosoituksiin. Eräs omituinen onnettomuus tässä -tilaisuudessa sentään sattui. Seurassa oli eräs runoilija, jonka -hän tahtoi erikoisesti saattaa kiitolliseksi, koska toivoi saavansa -häneltä joitakin lauluja omistuksineen. Senvuoksi hän oli tänä -iltana esittänyt enimmälti hänen laulujansa. Runoilija oli, kuten -kaikki muutkin, hänelle kohtelias, mutta hän oli odottanut jotakin -enempää. Hän viittaili joitakin kertoja asiaan, mutta ei saanut kuulla -mitään, kunnes vihdoin lähetti erään hovilaisistansa hänen luoksensa -tiedustelemaan, eikö hän ollut ihastunut kuullessaan oivallisia -runojansa niin etevästi laulettavan. - -Minun runojani? kysyi puhuteltu hämmästyneenä. Anteeksi, hyvä herra, -lisäsi hän sitten, minä kuulin vain vokaaleja enkä niitäkään kaikkia. -Joka tapauksessa on velvollisuuteni kiittää niin rakastettavasta -aikomuksesta. - -Hovilainen vaikeni ja salasi asian. Toinen koki päästä asiasta -lausumalla muutamia kilahtavia kohteliaisuuksia. Luciana ilmaisi -sangen selvästi haluavansa saada joitakin erikoisesti häntä varten -sepitettyjä säkeitä. Ellei olisi ollut liian epäkohteliasta, olisi hän -voinut ojentaa anojalle aakkoset, joista sopi itse kuvitella itsellensä -millainen ylistysruno tahansa johonkin olemassaolevaan sävelmään. -Tapahtuma johti kuitenkin loukkautumiseen. Vähän ajan kuluttua hän sai -kuulla, että runoilija oli vielä samana iltana sepittänyt erääseen -Ottilian mielisävelmään mitä sievimmät säkeet, jotka olivat enemmän -kuin kohteliaat. - -Luciana, joka hänenlaistensa henkilöiden tavalla tahtoi sekoittaa -toisiinsa edulliset ja vahingolliset asiat, tahtoi nyt koetella -onneansa lausujana. Hänen muistinsa oli hyvä, mutta esitys, -vilpittömästi puhuen, hengetöntä ja kiivasta olematta tunnekylläistä. -Hän lausui balladeja, kertomuksia ja mitä muuta lausunta-ohjelmiin -tavallisesti kuuluu. Hän oli omaksunut ikävän tavan säestellä -esittämäänsä elein, joten se, mikä oikeastaan on eepillistä ja -lyyrillistä, epämiellyttävällä tavalla sekaantui draamallisuuteen, -siihen elimellisesti liittymättä. - -Kreivi, älykäs mies, joka varsin pian oppi tuntemaan seuran, sen -kiintymykset, intohimot ja huvitukset, sai Lucianan, onneksi tai -onnettomuudeksi, ryhtymään erääseen esityslajiin, joka erittäin hyvin -sopi hänen olemukseensa. - -Minä näen täällä, virkkoi kreivi, niin paljon kaunisrakenteisia -henkilöitä, jotka epäilemättä osaavat jäljitellä maalauksellisia -liikkeitä ja asentoja. Eivätkö he liene vielä yrittäneet esittää -tunnettuja maalauksia? Jos sellainen mukaelma vaatiikin vaivalloista -järjestelyä, aiheuttaa se toisaalta uskomatonta viehätystäkin. - -Luciana havaitsi kohta olevansa tässä aivan omalla alallansa. Hänen -kaunis vartalonsa, täyteläiset muotonsa, säännölliset ja siitä -huolimatta huomattavat kasvonsa, hänen vaaleanruskeat hiuspalmikkonsa -ja sorea kaulansa, kaikki tuo oli jo sinänsä kuin maalausta varten -luotu. Jos hän vielä olisi tietänyt, kuinka paljoa kauniimmalta -hän näytti liikkumatta seistessään kuin liikkuessaan, kun näet -viimeksimainitussa tapauksessa sattui monesti ilmenemään jotakin -häiritsevää, epäsiroa, niin hän olisi antautunut vieläkin innokkaammin -tätä luonnollista kuvaamataidetta harjoittamaan. - -Nyt etsittiin kuuluisain maalausten vaskipiirrosjäljennöksiä; ensiksi -valittiin van Dyckin Belisarius. Erään kookkaan ja hyvärakenteisen -ikämiehen piti esittää istuvaa sokeata sotapäällikköä ja arkkitehdin -hänen edessänsä osaaottavaisen murheellisena seisovaa soturia, jonka -näköinen hän tosiaan jossakin määrin oli. Luciana oli, puolittain -vaatimattomasti, valinnut esitettäväksensä taustalla olevan nuoren -naisen, joka laskee kukkarosta kämmenelle runsaita almuja, vanhan eukon -näyttäessä häntä varoittelevan ja huomauttavan hänen tekevän liikoja. -Eräs toinen todella almuja ojentava naishenkilö ei hänkään ollut -unohtunut. - -Näiden ja muiden kuvien sommittelussa askarreltiin erittäin vakavasti. -Kreivi antoi arkkitehdille eräitä järjestelyä koskevia ohjeita, ja -viimeksimainittu rakensi kohta näyttämön pitäen huolta tarpeellisesta -valaistuksesta. Oli jo syvennytty puuhaan sangen pitkälle, kun vasta -havaittiin, että sellainen yritys vaati melkoisia kustannuksia ja -että maaseudulla talvisaikaan puuttui moniakin tarpeita. Jottei -asia mitenkään tyrehtyisi, antoi Luciana leikkoa rikki melkein koko -vaatevarastonsa toimittaakseen kaikki ne puvut, jotka taiteilijat tosin -varsin mielivaltaisesti olivat hankittaviksi määränneet. - -Ilta tuli, kuvaelma esitettiin suuren seuran nähden ja saavutti -yleistä suosiota. Vaikuttava musiikki jännitti odotusta. Ensimmäisenä -kuvaelmana oli mainittu Belisarius. Osien esittäjät olivat niin -sopivat, värit niin onnellisesti jaetut, valaistus niin taiteellinen, -että tosiaankin luuli joutuneensa toisiin maailmoihin; todellisuuden -läsnäolevaisuus pelkän näköilmiön asemesta vain sai aikaan jonkinlaista -arkuuden tuntoa. - -Esirippu laskeutui ja nousi jälleen useita kertoja katsojien -vaatimuksesta. Välisoitto huvitti sitten yleisöä, jota tahdottiin -hämmästyttää ylevämmänlaisella kuvalla. Se oli Poussinin tunnettu -maalaus: Ahasverus ja Ester. Tällä kertaa Luciana oli pitänyt paremmin -varansa. Hän esiintyi hervahtaneena kuningattarena koko viehkeydessänsä -ja oli, viisaasti kylläkin, valinnut itseänsä tukemaan pelkkiä sieviä, -kaunisrakenteisia tyttöjä, joista ei kuitenkaan yksikään missään -suhteessa vetänyt hänelle vertoja. Ottilia oli suljettu pois tästä -samoinkuin muistakin kuvaelmista. Kultaiselle valtaistuimelle, Zeuksen -kaltaista kuningasta esittämään, oli valittu seuran kookkain ja kaunein -mies, joten tämä kuvaelma tosiaankin oli verrattoman täydellinen. - -Kolmanneksi oli valittu niin sanottu Isällinen varoitus, Terborchin -teos. Kukapa ei tuntisi Willen tästä maalauksesta tekemää oivallista -vaskipiirrosta? Siinä on istumassa jalo, ritarillinen isä, joka näyttää -vakavasti vetoavan edessänsä seisovan tyttärensä omaantuntoon. Tytär, -ihana olento, runsaslaskoksisen atlaspuvun verhoama, tosin nähdään -vain takaapäin, mutta koko hänen olemuksensa tuntuu osoittavan, että -hän malttaa mieltänsä. Isän ilmeestä ja eleestä voi kumminkin havaita, -ettei nuhde ole ankara eikä nöyryyttävä; äiti puolestaan näyttää -salaavan pientä neuvottomuutta silmäilemällä viinilasiin, jota on -parhaillaan tyhjentämässä. - -Tässä tilaisuudessa Lucianan nyt piti esiintyä täydessä loistossansa. -Hänen palmikkonsa, päänsä muoto, kaulansa ja niskansa olivat -sanomattoman kauniit, ja vartalo, jonka muodinmukaiset antikisoivat -naisten vaatteet peittävät melkein näkymättömiin, erittäin siro, -solakka ja kevyt, esiintyen siten vanhemmassa puvussa erittäin -edullisena. Arkkitehti oli pitänyt huolta valkoisen silkin runsaiden -laskosten mitä taiteellisimmasta ja luontevimmasta järjestämisestä, -joten tämä elävä jäljennös kieltämättä oli alkuteosta paljon etevämpi -ja herätti yleistä ihastusta. Uusintavaatimukset eivät tahtoneet -ottaa loppuaksensa, ja aivan luonnollinen halu saada nähdä tuo kaunis -olento, jota oli selkäpuolelta kyllikseen katseltu, myöskin kasvoista -kasvoihin, kiihtyi siinä määrin, että eräs kärsimätön veitikka huusi -ääneen ja kaikkien mieliksi ne sanat, jotka toisinaan kirjoitetaan -sivun alareunaan: _tournez s'il vous plait_. Esittäjät kuitenkin -tiesivät niin hyvin, mikä oli heille edullista, ja olivat niin selvillä -näiden taideteosten olemuksesta, etteivät noudattaneet yleistä -kehoitusta. Tytär, joka näytti olevan häpeissään, jäi rauhallisena -seisomaan osoittamatta katsojille kasvojensa ilmettä, isä istui yhä -varoittavassa asennossansa, ja äiti syventyi yhä nenin ja silmin -läpikuultavaan lasiin, josta viini ei vähentynyt, vaikka hän näytti -juovan. — Mitäpä olisikaan vielä paljoa sanottavaa niistä pienistä -jälkikuvaelmista, joiden aiheiksi oli valittu alankomaisia ravintola- -ja markkinakohtauksia? - -Kreivi ja paronitar matkustivat pois luvaten palata läheisen liittonsa -ensimmäisinä onnellisina viikkoina, ja Charlotta toivoi nyt, kahden -vaivalloisesti kestetyn kuukauden jälkeen, pääsevänsä eroon muistakin -vieraistansa. Hän oli varma siitä, että tytär tulisi onnelliseksi, -kunhan morsiusajan ja nuoruuden ensi huume ehtisi talttua, sillä -sulhanen piti itseänsä maailman onnellisimpana ihmisenä. Varakasta ja -luonnonlaadultansa maltillista miestä näytti ihmeellisesti imartelevan -se seikka, että hän yksin sai omistaa naisen, jonka täytyi miellyttää -kaikkia ihmisiä. Hän taipui aivan omituiseen tapaan suhteistamaan -kaikki morsiameensa ja vasta hänen välityksellään itseensä, vieläpä -siinä määrin, että hänestä tuntui epämieluisalta, ellei uusi tulija -kohta kiinnittänyt Lucianaan koko huomiotansa ja pyrkinyt hänen, -paronin, kanssa lähempään tuttavuuteen, kuten varsinkin vanhemmat -henkilöt hänen hyvien ominaisuuksiensa vuoksi useasti tekivät, -erikoisesti Lucianasta välittämättä. Mitä arkkitehtiin tulee, saatiin -asia piankin järjestykseen. Uudelta vuodelta piti hänen lähteä paronin -mukaan ja viettää hänen kerallansa karnevaaliaika kaupungissa, missä -Luciana toivoi kauniisti järjestettyjen kuvaelmien uusinnasta ja -tuhansista muista asioista mitä suurinta nautintoa, varsinkin kun täti -ja sulhanen näyttivät pitävän vähäpätöisenä jokaista hänen huvinsa -vaatimaa kustannusta. - -Nyt piti erottaman, mutta se ei voinut tapahtua jokapäiväiseen -kuosiin. Pilailtiin kerran verrattain äänekkäästi, että Charlottan -talvivarat olivat nyt piankin loppuun kulutetut, kun se, tosin sangen -rikas kelpo mies, joka oli esittänyt Belisariusta ja nyt jo kauan -esiintynyt Lucianan hurmaantuneena ihailijana, harkitsemattansa -huudahti: Otetaanpa siis käytäntöön puolalainen järjestys! Tulkaa te -nyt kuluttamaan loppuun mitä minulla on, ja niin tulkoon kunkin vuoro -aikanansa. Sanottu ja tehty: Luciana suostui. Seuraavana päivänä -säälittiin matkatavarat kokoon ja parvi lensi toiseen kartanoon. -Sielläkin oli riittävästi tilaa, mutta puuttui mukavuutta ja hyvää -järjestystä. Siitä koitui paljon sopimattomuutta, mikä vasta teki -Lucianan oikein onnelliseksi. Elämä kävi yhä hurjemmaksi. Pantiin -toimeen ajojahteja syvissä lumikinoksissa ja mitä muuta hankalaa -suinkin vain keksittiin. Naiset eivät saaneet jäädä pois enempää -kuin miehetkään, ja niin siirryttiin, ajaen ja ratsastaen, meluavina -rekiseurueina, kartanosta toiseen, kunnes vihdoin lähestyttiin -pääkaupunkia. Kertomukset siitä, miten hovissa ja kaupungissa -huviteltiin, suuntasivat sitten mielikuvituksen uusille urille ja -vetivät Lucianan seurueinensa — täti oli lähtenyt jo aikaisemmin — -vastustamattomasti uuteen elämänpiiriin. - - -_Ottilian päiväkirjasta._ - -"Suuressa maailmassa pidetään jokaista sinä, minä hän esiintyy; mutta -täytyy tosiaan esiintyä jonakin. Hankalasti käsiteltäviä siedetään -mieluummin kuin mitättömiä." - -"Yhteiskunnan voi pakottaa hyväksymään mitä tahansa, mutta ei -sellaista, mistä seuraa jotakin." - -"Me emme opi tuntemaan ihmisiä, kun he tulevat meidän luoksemme; meidän -täytyy lähteä heidän luoksensa nähdäksemme kuinka heidän on laita." - -"Minä pidän melkein luonnollisena, että keksimme vierailijoissa -monenlaista moitittavaa, että kohta heidän poistuttuansa arvostelemme -heitä jokseenkin säälimättömästi; meillä näet on niin sanoaksemme -oikeus mitata heitä omalla mittapuullamme. Ymmärtäväiset ja -oikeamielisetkään ihmiset tuskin pidättyvät sellaisissa tapauksissa -terävästä arvostelusta." - -"Sitävastoin: kun on käynyt toisten luona ja nähnyt heidät omine -ympäristöinensä, tottumuksinensa, välttämättömissä olotiloissa, -nähnyt, kuinka he vaikuttavat tai mukautuvat, niin tarvitaan jo -ymmärtämättömyyttä ja pahaa tahtoa, jos haluaa pitää naurettavana -sellaista, minkä täytyisi näyttää meistä kunnioitettavalta useassakin -merkityksessä." - -"Sen nojalla, mitä me nimitämme käytökseksi ja hyviksi tavoiksi, -on saavutettava se, mikä muuten on saavutettavissa vain väkivaltaa -käyttäen tai ei edes sitenkään." - -"Seurustelu naisten kanssa on hyvien tapojen oikea olopiiri." - -"Kuinka voi ihmisen luonne, hänen omituisuutensa säilyä elämäntaidon -ohella? — Elämäntaidon pitäisi sitäkin enemmän korostaa kunkin -ominaista laatua. Jokainen tavoittelee merkittävää, joka kuitenkaan ei -saa olla hankalaa." - -"Edullisimmassa asemassa on elämässä yleensä samoinkuin -seurapiireissäkin, sivistynyt sotilas.” - -"Karkeat sotamiehet eivät ainakaan petä luonnettansa, ja koska -väkevyyden takana useimmiten sentään piilee hyväluontoisuutta, ovat -hekin hätätilassa siedettäviä." - -"Ei ole kiusallisempaa olentoa kuin siviilisäätyyn kuuluva kömpelö -henkilö. Häneltä sopisi vaatia hienoutta, koska hänen ei tarvitse -askarrella missään karkeissa asioissa." - -"Kun elämme ihmisten joukossa, jotka herkästi vaistoavat mikä on -soveliasta, mikä ei, niin pelkäämme heidän puolestansa, jos sattuu -jotakin sopimatonta. Niinpä on tunteeni aina Charlottan myötä, kun joku -keinuttaa tuolia, koska hän ei voi sitä mitenkään sietää." - -"Kukaan ei astuisi silmälasit nenällä tuttavalliseen suojaan, jos -tietäisi, että meistä naisista heti katoaa halu häntä katsella ja hänen -kanssansa keskustella." - -"Tutunomaisuus, joka anastaa kunnioituksen sijan, on aina naurettava. -Kukaan ei laskisi hattua kädestänsä tuskin ehdittyään lausua -tervehdyksensä, jos tietäisi, kuinka koomilliselta se näyttää." - -"Ei ole mitään ulkonaista kohteliaisuuden merkkiä vailla syvää -siveellistä pohjaa. Oikea kasvatus olisi se, joka samalla kertaa -antaisi sekä tuon merkin että sen pohjan." - -"Käyttäytyminen on kuvastin, jossa jokainen näkee oman kuvansa." - -"On olemassa sydämen kohteliaisuutta; se on rakkauden sukua. Siitä -johtuu ulkonaisen käyttäytymisen miellyttävä kohteliaisuus." - -"Vapaaehtoinen riippuvaisuus on kaunein olotila, ja kuinkapa se olisi -mahdollinen ilman rakkautta." - -"Me emme ole milloinkaan toiveistamme etäämmällä kuin kuvitellessamme -omistavamme mitä toivoelemme." - -"Ehdottomin orja on se, joka pitää itseänsä vapaana olematta vapaa." - -"Tarvitsee vain julistaa itsensä vapaaksi, niin tuntee heti olevansa -riippuvainen. Jos uskaltaa tunnustautua riippuvaiseksi, niin tuntee -olevansa vapaa." - -"Jonkun toisen henkilön suurta etevämmyyttä vastaan ei ole muuta -pelastuskeinoa kuin rakkaus." - -"Kamalassa asemassa on oivallinen mies, josta tuhmat kerskailevat." - -"Sanotaan, ettei kamaripalvelijalle ole olemassa sankaria. Syynä on -yksinomaan se, että sankarin voi tunnustaa vain toinen sankari. Mutta -kamaripalvelija kyennee arvostamaan kaltaisiansa." - -"Keskinkertaisuuden paras lohdutus on se, ettei nero ole kuolematon." - -"Suurimpia ihmisiä yhdistää heidän vuosisataansa aina jokin heikkous." - -"Ihmisiä pidetään yleensä vaarallisempina kuin he ovat." - -"Mielettömät ja viisaat henkilöt ovat yhtä vaarattomat. Puolihupsut ja -puoliviisaat ne ovat vaarallisimmat." - -"Maailmaa voi väistää parhaiten taiteen avulla ja taiteen avulla siihen -voi parhaiten liittyä." - -"Korkeimman onnen ja ankarimman hädänkin hetkinä me tarvitsemme -taiteilijaa." - -"Taiteen esineenä on se, mikä on vaikeata ja hyvää." - -"Vaikean kepeä käsitteleminen tekee mahdottoman havaittavaksemme." - -"Vaikeudet kasvavat, mitä lähemmäksi päämäärää pääsemme." - -"Kylväminen ei ole niin vaivalloista kuin niittäminen." - - - - -KUUDES LUKU. - - -Se suuri levottomuus, joka Charlottalle tästä vierailusta koitui, tuli -hyvitetyksi sikäli, että hän oppi täydellisesti tuntemaan tyttärensä. -Tällöin oli hänelle suureksi avuksi hänen maailmantuntemuksensa. -Sellainen omituinen luonne ei sattunut ensimmäistä kertaa hänen -tiellensä, joskaan hän ei vielä koskaan ollut sitä tavannut näin -pitkälle kehittyneessä muodossa. Kokemus oli kuitenkin hänelle -opettanut, että sellaiset henkilöt elämän, monenlaisten tapahtumien, -kotoisten olosuhteiden kasvattamina voivat saavuttaa erittäin -miellyttävän kypsyyden itsekkyyden vähentyessä ja hajanaisen toiminnan -omaksuessa varman suunnan. Charlotta tyytyi äitinä ilmiöön, joka -saattoi olla toisille epämieluinen, koska on varsin soveliasta, että -vanhemmat yhä toivovat, vieraiden vain halutessa nauttia tai ainakin -välttää rasitusta. - -Tyttären lähdön jälkeen Charlottaa kuitenkin kohtasi omituinen ja -odottamaton ikävyys: Luciana näet oli jättänyt jälkeensä huonot -maininnat, ei niinkään käytöksensä moitittavuuden vuoksi kuin -sen nojalla, mitä siinä olisi voinut pitää kiitettävänä. Luciana -näytti omaksuneen periaatteeksensa olla iloinen iloitsevaisten ja -murheellinen murheellisten keralla, vieläpä — ristiriidan henkeä -oikein harjoittaaksensa — tehdä toisinaan iloiset alakuloisiksi ja -murheelliset hilpeiksi. Kaikissa perheissä, joissa kävi, hän tiedusteli -sairaita ja heikkoja, jotka eivät kyenneet ottamaan osaa seuraelämään. -Hän kävi heitä tervehtimässä heidän huoneissansa, esiintyi lääkärinä -ja pakotti kaikkia ottamaan alinomaa mukanansa kuljettamastaan -matka-apteekista voimallisia lääkkeitä. Kuten arvata saattaa, tepsi -parannuskeino tai oli tepsimättä, kuinka kulloinkin sattui. - -Tätä hyväntekeväisyyden lajia harjoittaessaan hän oli kerrassaan -säälimätön eikä sietänyt minkäänlaista vastustusta, koska oli varmasti -vakuutettu siitä, että toimi mitä parhaiten. Mutta eräs hänen -kokeensa epäonnistui psyykilliseltä puoleltansa, ja se juuri aiheutti -Charlottalle paljon vaivaa, koska siitä oli seurauksia ja se tuli -yleiseksi puheenaiheeksi. Hän kuuli asiasta vasta Lucianan lähdettyä; -Ottilian, joka oli ollut retkellä mukana, täytyi tehdä hänelle siitä -yksityiskohtaisesti tiliä. - -Erään arvossapidetyn perheen tytär oli onnettomuudeksensa aiheuttanut -nuoremman sisarensa kuoleman eikä ollut päässyt sen koommin -entisellensä rauhoittumaan. Hän eleli huoneessansa askarrellen omissa -hiljaisissa puuhissaan ja sieti omaistensakin näkemistä vain heidän -tullessaan yksitellen; useampien koolla ollessa hän kohta epäili, että -henkilöt pohtivat keskenänsä hänen tilaansa. Kunkin yksityisen kanssa -hän saattoi jutella järkevästi tuntikausia. - -Luciana oli saanut asian tietoonsa ja oli kaikessa hiljaisuudessa -päättänyt talossa käydessään tehdä tavallansa ihmeen ja palauttaa -nuoren naisen seuraelämään. Hän menetteli tällöin tavallista -varovaisemmin, osasi päästä puhuttelemaan sairasmielistä kahden -kesken ja, mikäli voitiin huomata, saavuttaa soitannon avulla hänen -luottamuksensa. Mutta lopulta hän erehtyi: koska näet tahtoi herättää -huomiota, hän toi kauniin kalpean neidon, jonka otaksui riittävästi -valmistelleensa, yht'äkkiä eräänä iltana kirjavaan, loistavaan -seuraan. Kenties olisi tämäkin vielä onnistunut, ellei seura itse, -uteliaisuudesta ja arkuudesta, olisi käyttäytynyt taitamattomasti, -kokoontunut sairaan ympärille, vetäytynyt jälleen loitommalle, -hämmentänyt ja kiihdyttänyt häntä kuiskuttelemalla keskenänsä. -Herkkätuntoinen neito ei tuota sietänyt. Hän pakeni pois kauheasti -huutaen, ikäänkuin olisi säikähtänyt jotakin huoneeseen tunkevaa -hirviötä. Pelästyneenä seura hajaantui eri tahoille. Ottilia oli -niiden joukossa, jotka saattelivat tainnoksiin vaipuneen neidon hänen -huoneeseensa. - -Sill'aikaa oli Luciana pitänyt tapansa mukaan ankaran nuhdesaarnan -ollenkaan ajattelematta, että oli itse yksin syyllinen, ja sallimatta -tämän enempää kuin minkään muunkaan epäonnistumisen pidättää itseänsä -jatkamasta toimenpiteitänsä. - -Sairaan tila oli siitä lähtien käynyt arveluttavaksi, olipa tauti -äitynyt siinä määrin, etteivät vanhemmat voineet pitää lapsi raukkaa -kotona, vaan jättivät hänet julkiseen laitokseen hoidettavaksi. -Charlottalla ei ollut muuta neuvoa kuin koettaa jossakin määrin -lievittää tyttärensä aiheuttamaa murhetta käyttäytymällä erikoisen -hienotunteisesti perhettä kohtaan. Ottiliaan asia oli vaikuttanut -syvästi; hän sääli tyttö parkaa sitä enemmän, kun oli vakuutettu -siitä, kuten hän Charlottallekin myönsi, että sairas olisi ollut -johdonmukaisella hoidolla varmaan parannettavissa. - -Koska yleensä keskustellaan mieluummin menneistä ikävistä kuin -ilahduttavista asioista, tuli puheeksi, myöskin eräs pieni -väärinkäsitys, joka oli saanut Ottilian ymmälle, arkkitehtiin -nähden, kun näet viimeksimainittu ei tuona iltana tahtonut näyttää -kokoelmaansa, vaikka Ottilia oli sitä ystävällisesti pyytänyt. Tämä -torjuva käytös oli jättänyt jälkensä neidon mieleen, hänen itsensäkään -tietämättä minkä tähden. Hänen tuntonsa olivat aivan oikeat, sillä mitä -Ottilian kaltainen tyttö voi pyytää, sitä ei arkkitehdin kaltaisen -nuorukaisen pitäisi milloinkaan evätä. Viimeksimainittu kuitenkin -esitti Ottilian satunnaisten lievien moitteiden johdosta verrattain -päteviä puolusteita. - -Jos tietäisitte, sanoi hän, kuinka korkeasti sivistyneetkin henkilöt -suhtautuvat kallisarvoisimpiin taideteoksiin, antaisitte minulle -anteeksi, etten tuo omistamiani suuren joukon käsiteltäviksi. Kukaan ei -osaa tarttua mitalin reunaan; he sormeilevat kauneimpiakin korkokuvia, -puhtaintakin pohjaa, hivuttelevat kallisarvoisimpia kappaleita -peukalon ja etusormen välissä, ikäänkuin tuo olisi oikea tapa tutkia -taidemuotoja. Ollenkaan ajattelematta, että isoa paperilehteä on -pideltävä molemmin käsin, he tarttuvat _yhdellä_ kädellä verrattomaan -vaskipiirrokseen tai muuhun korvaamattomaan kuvaan, niinkuin julkea -poliitikko tarttuu sanomalehteen ja rypistämällä paperin jo ennakolta -ilmaisee maailmantapahtumia koskevan arvostelunsa. Kukaan ei ajattele, -että jos kaksikymmentäkin henkilöä toinen toisensa jälkeen käsittelee -taideteosta sillä tavalla, yhdennelläkolmatta ei ole siinä enää -paljoakaan katsomista. - -Enkö minäkin ole useasti aiheuttanut teille sellaista ikävyyttä? kysyi -Ottilia. Enkö ole aavistamattani joskus vahingoittanut aarteitanne? - -Ette milloinkaan! vastasi arkkitehti. Teille se olisi mahdotonta: -teissä sovelias käyttäytyminen on synnynnäistä. - -Missään tapauksessa, virkkoi Ottilia, ei haittaisi, jos tulevaisuudessa -hyvien tapojen aapiseen, niiden lukujen jälkeen, joissa osoitetaan, -kuinka on meneteltävä julkisesti syötäessä ja juotaessa, -sijoitettaisiin sangen yksityiskohtainen esitys siitä, kuinka on -käyttäydyttävä taidekokoelmissa ja museoissa. - -Epäilemättä, vastasi arkkitehti, epäilemättä kokoelmain hoitajat ja -harrastelijat silloin iloisemmin näyttelisivät harvinaisuuksiansa. - -Ottilia oli jo aikoja sitten suonut hänelle anteeksi, mutta kun moite -näytti vaikuttavan kovin kipeästi nuoreen mieheen, joka yhä uudelleen -vakuutti mielellään noudattavansa ystävien pyyntöjä ja olevansa valmis -toimimaan heidän hyväksensä, havaitsi Ottilia loukanneensa hänen -herkkää mieltänsä ja tunsi itsensä hänen velalliseksensa. Niinpä hän ei -voinut hevin evätä pyyntöä, jonka arkkitehti tämän keskustelun jälkeen -hänelle esitti, joskaan hän, nopeasti tuntoansa tutkisteltuansa, ei -käsittänyt, kuinka voisi toivomukseen suostua. - -Asian laita oli näin. Se seikka, että Lucianan kateellisuus oli -sulkenut Ottilian pois kuvaelmaesityksistä, oli kovin pahoittanut -arkkitehtia, joka sitäpaitsi oli ikäväkseen havainnut, että Charlotta -saattoi pahoinvoinnin vuoksi olla vain silloin tällöin näkemässä tätä -seurallisen huvittelun loistavaa osaa. Nyt hän ei tahtonut poistua -osoittamatta kiitollisuuttansa silläkin tavalla, että järjesti toisen -kunniaksi ja toisen huviksi tähänastisia paljon kauniimman esityksen. -Asiaan lienee lisäksi vaikuttanut, hänen itsensä tietämättä, eräs -toinen salainen virike: hänelle kävi kovin vaikeaksi lähteä tästä -talosta, tästä perheestä, tuntuipa hänestä kerrassaan mahdottomalta -erota Ottilian silmistä, joiden rauhalliset, ystävällisen suopeat -katseet olivat viime aikoina olleet hänelle melkeinpä yksinomaisena -elämän sisällyksenä. - -Joulu lähestyi, ja arkkitehdille selvisi äkkiä, että nuo kuvaelmat -oikeastaan johtuivat hurskaista niin sanotuista seiminäytelmistä, joita -tänä juhlaisana aikana omistettiin jumalalliselle äidille ja lapselle -esittämällä tilavuudellisin kuvin ensin paimenten, sitten kuninkaiden -heille heidän näennäisessä alennuksessansa osoittamaa kunnioitusta. - -Arkkitehti oli luonut täydellisen suunnitelman sellaista esitystä -varten. Kaunis, virkeä poikanen oli löytynyt; paimenista ja -paimennettavistakaan ei voinut tulla puutetta, mutta ilman Ottiliaa -oli mahdoton saada asiaa toimeen. Nuori mies oli koroittanut hänet -mielessänsä Jumalan äidiksi, ja jos hän kieltäytyi, oli yritys -epäilemättä tuomittu raukeamaan. Ottilia, ehdotuksen johdosta -puolittain hämillänsä, kehoitti arkkitehtia kääntymään Charlottan -puoleen. Charlotta suostui mielellään, ja hänen ystävällinen -kehoituksensa sai Ottilian arkuudestansa luopuen lupautumaan tuon -pyhän henkilön esittäjäksi. Arkkitehti työskenteli yötä päivää, jottei -jouluaattona mitään puuttuisi. - -Yötä päivää sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän tyytyi yleensäkin -vähään, ja Ottilian läsnäolo näytti korvaavan hänelle kaikki -virkistykset: hänen tähtensä työskennellessä, hänen vaiheillansa -askarrellessa tuntui siltä, kuin ei olisi kaivannut unta eikä ravintoa. -Juhlallisena iltahetkenä kaikki olikin valmiina. Hänen oli onnistunut -kerätä soinnukkaita puhallussoittimia, jotka kohta aluksi osasivat -herättää oikeata tunnelmaa. Esiripun kohotessa Charlotta tosiaankin -hämmästyi. Hänen näkemänsä kuvan aihe oli esitetty maailmassa -niin moneen kertaan, että siitä tuskin sopi odottaa mitään uutta -vaikutelmaa. Mutta tässä oli todellisuudella kuvana erikoiset etunsa. -Koko huone oli pikemmin öinen kuin hämärä, ja kuitenkaan ei mikään -ympäristön yksityiskohta ollut epäselvä. Sen verrattoman ajatuksen, -että kaiken valon oli uhottava lapsesta, oli taiteilija osannut -toteuttaa älykkään valaistuslaitteen avulla, joka peittyi etualan -varjossa olevien, vain heittosäteiden valaisemien hahmojen taakse. -Iloisia tyttöjä ja poikia seisoi ympärillä, raikkaat kasvot alhaalta -käsin kirkkaasti valaistuina. Eipä puuttunut enkeleitäkään, joiden oma -valo näytti jumalallisessa valaistuksessa tummuvan, joiden eteeriset -ruumiit näyttivät jumal'inhimilliseen verraten tihenneiltä ja valoa -kaipaavilta. - -Lapsi oli onneksi nukahtanut mitä viehkeimpään asentoon, joten mikään -ei häirinnyt katsetta, kun se viivähti näennäisessä äidissä, joka -oli sanomattoman suloisesti kohottanut harsoa näyttääkseen salattua -aarrettansa. Siihen tuokioon kuva näytti jähmettyneen. Ruumiillisesti -häikäistynä; henkisesti hämmästyneenä näytti ympäröivä väki vast'ikään -liikahtaneen kääntääkseen huienneen katseensa toisaanne, uteliaan -iloisena silmätäkseen jälleen ryhmää ilmaisten pikemmin ihmetystä ja -iloa kuin ihailua ja kunnioitusta. Viimeksimainitut tunteet eivät -sentään nekään olleet unohtuneet, vaan niiden ilme esiintyi eräiden -vanhempien henkilöiden kasvoissa. - -Ottilian hahmo, ele, ilme ja katse vei voiton kaikesta, mitä mikään -maalaaja on koskaan esittänyt. Herkkä taiteentuntija olisi tämän -näyn nähdessään joutunut pelon valtaan, olisi pelännyt jonkin -liikahtavan, olisi ollut huolissaan siitä, tulisiko mikään häntä enää -siinä määrin miellyttämään. Onnettomuudeksi ei ollut läsnä ketään, -joka olisi kyennyt tämän koko vaikutuksen tajuamaan. Arkkitehti, -joka pitkänä solakkana paimenena sivusta silmäili polvistuvien -yli, nautti kuvaelmasta eniten, vaikka ei ollutkaan parhaassa -katsomakohdassa. Kukapa muuten kykenisikään kuvailemaan uudestaanluodun -taivaankuningattaren ilmettä? Hänen piirteissänsä näkyi puhtain -nöyryys, rakastettavin vaatimattomuuden tunne suuren, ansaitsematta -saadun kunnian, käsittämättömän, äärettömän onnen johdosta hänen -ilmaistessaan sekä omaa tuntoansa että esityksen aiheesta itsellensä -parhaansa mukaan muodostamaansa mielikuvaa. - -Charlottaa ilahdutti kaunis näky, mutta etupäässä häneen vaikutti -lapsi. Hänen silmiinsä tulvahtivat kyynelet, ja hän kuvitteli mitä -elävimmin, kuinka hänelläkin oli pian oleva helmassansa tuollainen -rakas pieni olento. - -Esirippu oli laskettu alas, osittain esittäjäin helpotukseksi, -osittain sen vuoksi, että kuvaelmaa tahdottiin muuttaa. Taiteilijan -suunnitelman mukaan piti yö- ja alennustilakuvan muuttua päivä- ja -kunniankirkkauskuvaksi. Siinä tarkoituksessa hän oli varannut joka -puolelle suunnattoman määrän valaistuslaitteita, jotka väliajalla -sytytettiin. - -Ottiliaa oli tässä puolittain teatraalisessa tilanteessa lohduttanut -se, ettei Charlottaa ja muutamia harvoja oman talon asukkaita -lukuunottamatta kukaan muu ollut tätä hurskasta huvia näkemässä. -Siksipä hän hieman hämmästyi kuullessaan väliajalla, että oli saapunut -joku vieras, jota Charlotta salissa ystävällisesti tervehti. Hänelle -ei osattu sanoa, kuka tulija oli. Hän tyytyi siihen, koska ei halunnut -aiheuttaa mitään häiriötä. Kynttilät ja lamput paloivat, ja hänen -ympärillänsä hohti kerrassaan sanomaton kirkkaus. Esirippu kohosi -paljastaen katsojille yllättävän näyn: koko kuva oli pelkkää valoa, -ja tyystin hävinneen varjon sijassa oli nyt vain värejä, joiden -älykäs valinta sai aikaan miellyttävän hillityn vaikutelman. Pitkien -silmäripsiensä alitse silmäten Ottilia havaitsi Charlottan vieressä -istumassa mieshenkilön, jota ei tuntenut. Samalla hänestä kuitenkin -tuntui siltä, kuin hän olisi kuullut koulukodin apulaisen äänen. Hänet -valtasi omituinen tunne. Kuinka paljon olikaan ehtinyt tapahtua sen -jälkeen kuin hän oli viimeksi kuullut tuon uskollisen opettajan äänen! -Kuin monipolvisena salamana välkähti hänen ilojensa ja kärsimystensä -sarja nopeasti hänen mielessään herättäen kysymyksen: Onko sinulla -lupa tunnustaa hänelle kaikki? Ja kuinka vähässä määrin ansaitsetkaan -ilmestyä hänelle tässä pyhässä hahmossa, ja kuinka kummalliselta -hänestä täytyykään tuntua, kun näkee näyttelijänä sinut, jonka on -nähnyt ainoastaan luonnollisena? Verrattoman kiivaasti vaikuttivat -hänessä toisiinsa tunne ja miete. Hänen sydäntänsä ahdisti, ja hänen -silmänsä täyttyivät kyynelistä hänen pakottaessaan itseänsä yhä -ilmenemään jäykkänä kuvana. Hän oli kovin iloinen poikasen alkaessa -liikahdella ja taiteilijan havaitessa, että oli pakko antaa esiripun -jälleen laskeutua. - -Jo kuvaelman viime tuokioina oli Ottilian muihin tuntoihin sekaantunut -kiusallinen tunne siitä, ettei päässyt rientämään hyvää ystäväänsä -vastaan. Nyt hän oli sitäkin pahemmassa pulassa. Pitikö hänen -käydä häntä vastaan tässä vieraassa asussa, näitä vieraita koruja -kantaen? Vai pitikö hänen vaihtaa pukua? Hän ei valinnut, noudatti -vaistomaisesti jälkimmäistä vaihtoehtoa, koki väliajalla malttaa -mieltänsä, rauhoittua, ja oli täysin oma itsensä vasta sitten, kun -vihdoinkin pääsi tavallisessa puvussansa tulijaa tervehtimään. - - - - -SEITSEMÄS LUKU. - - -Arkkitehti luonnollisesti toivoi suosijattarillensa kaikkein parasta, -joten hänestä tuntui miellyttävältä vihdoin lähtiessänsä tietää heidän -jäävän kelpo apulaisen hyvään seuraan, mutta kohdistaessaan heidän -suosionsa itseensä hän toisaalta tunsi mielensä hieman haikeaksi, koska -ajatteli tulevansa aivan pian ja, kuten vaatimattomuutensa hänelle -saneli, täydellisestikin korvatuksi. Hän oli yhä epäröinyt, mutta nyt -hän halusi päästä pois, koska ei tahtonut olla henkilökohtaisesti -kokemassa sitä, mihin hänen poistuttuansa täytyi tyytyä. - -Nämä puolittain murheelliset tunteet hälvenivät melkoisesti, kun -naiset hänen lähtiessänsä vielä lahjoittivat hänelle liivit, joita -hän oli nähnyt molempien pitkän aikaa ompelevan ja joiden tulevaista, -tuntematonta omistajaa hän oli hiljakseen kadehtinut. Rakastava, -kunnioittava mies ei voi saada mitään miellyttävämpää lahjaa: kun -hän näet kuvailee mielessänsä sitä valmistaneiden kauniiden sormien -väsymätöntä leikkiä, ei hän voi olla samalla imartelematta itseänsä -ajattelemalla, ettei sydänkään voi sellaisessa kestävässä työssä pysyä -ihan välinpitämättömänä. - -Naisilla oli nyt kestittävänänsä uusi mies, jolle he soivat hyvää ja -jonka piti voida hyvin heidän luonansa. Naissukupuolessa asuu oma -sisäinen ja muuttumaton mielenkiintonsa, josta mikään maailmassa ei saa -sitä luopumaan; ulkonaisessa seurallisessa suhteessa he sitävastoin -mielellänsä ja helposti jättävät itseänsä koskevan määräämisvallan -miehelle, joka heitä parhaillaan askarruttaa. Torjunnan ja alttiuden, -itsepintaisuuden ja myöntyväisyyden avulla he siten oikeastaan hoitavat -hallitusta, jonka alamaisuudesta ei yksikään sivistyneen maailman mies -uskalla vetäytyä pois. - -Jos arkkitehti oli ikäänkuin omaksi iloksensa ja mielin määrin -harjoittanut ja osoittanut kykyjänsä ystävättäriensä huviksi ja heidän -tarkoituksiansa varten, jos askartelu ja kanssakäyminen oli tässä -mielessä ja sellaisten tarkoitusten mukaisesti järjestetty, niin -apulaisen läsnäolo muutti lyhyessä ajassa elämäntavan aivan toiseksi. -Apulainen osasi erittäin hyvin puhua ja käsitellä keskustelussa -inhimillisiä olosuhteita, erittäinkin nuorison kasvatusta koskevia. -Niin syntyi tähänastiselle elämänlaadulle verrattain tuntuva -vastakohta, sitäkin enemmän, kun apulainen ei ehdottomasti hyväksynyt -sitä, mikä oli aikaisemmin ollut yksinomaisena askarruksen esineenä. - -Kuvaelmasta, jota näkemään hän oli tullessansa joutunut, hän ei puhunut -mitään. Mutta kun hänelle sitten tyytyväisyyden tuntein näytettiin -kirkkoa, kappelia ja kaikkea muuta siihen asiaan kuuluvaa, ei hän -voinut olla lausumatta niitä koskevia ajatuksiansa ja mielipiteitänsä. - -Minä puolestani, sanoi hän, en voi ollenkaan mieltyä tähän pyhyyden -ja aistillisuuden lähentämiseen ja sekoittamiseen, minua ei miellytä -se, että valitaan, vihitään ja koristetaan erityisiä huoneita, jotta -ihminen niiden avulla voisi itsessänsä herättää ja ylläpitää hurskauden -tunnetta. Mikään ympäristö, kaikkein alhaisinkaan, ei saa häiritä -meissä asuvaa jumaluuden tuntoa, joka voi seurata meitä kaikkialle ja -vihkiä jokaisen paikan temppeliksi. Minä näen mielelläni vietettävän -kotihartaushetkeä salissa, jossa muuten aterioidaan, seurustellaan, -huvitellaan soitoin ja tanssein. Ihmisen korkein ja paras on -hahmoutumatonta, ja tulee varoa sitä hahmottelemasta muuksi kuin -jaloksi teoksi. - -Charlotta, joka jo yleispiirtein tunsi hänen mielipiteensä ja otti -niistä lyhyessä ajassa vieläkin parempaa selkoa, toimitti hänelle -kohta hänen alaansa kuuluvaa tehtävää antamalla puutarhapoikien, -jotka arkkitehti oli vähän ennen lähtöänsä tarkastanut, marssia -suureen saliin. Iloisine, puhtaine univormuinensa, säännöllisine -liikkeinensä ja luontevine vilkkaine olemuksinensa he esiintyivät -varsin miellyttävästi. Apulainen tutki heitä omalla tavallansa, sai -monenlaisten kysymysten ja sanakäänteiden avulla piankin selville -lasten mielenlaadut ja kyvyt ja ehti vähemmässä kuin tunnin ajassa -opettaa ja neuvoa heitä melkoisesti, kenenkään sitä oikeastaan -havaitsematta. - -Miten te menettelettekään? kysyi Charlotta poikien poistuessa. Minä -kuuntelin erittäin tarkkaavasti; siinä esiintyi pelkkiä aivan tuttuja -asioita, ja kumminkaan en tiedä, kuinka kykenisin niin lyhyessä ajassa, -sinne tänne jutellen, saamaan ne niin johdonmukaisesti käsitellyiksi. - -Kenties pitäisi jättää omaksi salaisuudeksensa ammatilliset -etevyytensä, virkkoi apulainen. En kumminkaan tahdo teiltä salata sitä -aivan yksinkertaista periaatetta, jonka nojalla kykenemme suorittamaan -tuon ja vielä paljon enemmänkin. Ottakaa jokin esine, aine, käsite, -tai miten sitä nimittänemmekin, ja pysytelkää siinä kiinteästi; jos -sen sitten itsellenne kaikin puolin selvitätte, niin teille käy -helpoksi keskustelun avulla saada ilmi, mitä lapset siitä jo tietävät -ja mitä on vielä kehitettävä, opetettava. Olkootpa vastaukset miten -sopimattomia tahansa, harhautuivatpa ne kuinka kauas hyvänsä, jos -vain vastakysymyksenne johtaa mielen ja ajatuksen jälleen asiaan, jos -ette salli suistaa itseänne kannaltanne, niin, lasten täytyy lopulta -ajatella, käsittää, muodostaa vakaumukseksensa vain se, minkä ja miten -opettaja tahtoo. Pahimman virheen hän tekee salliessaan oppilaiden -temmata itsensä kerallansa harhailemaan, suistumalla pois siitä -kohdasta, joka on parhaillaan käsiteltävänä. Tehkää lähiaikoina koe; se -on varmaan teille erittäin mielenkiintoinen. - -Sepä somaa, virkkoi Charlotta. Hyvä kasvatustaide on niinmuodoin hyvän -elämäntaidon jyrkkä vastakohta. Sivistyneessä seurassa ei saa kiintyä -mihinkään yksityiskohtaan, ja opetuksessa olisi korkeimpana käskynä -kaiken hajamielisyyden vastustaminen. - -Hajautumista välttävä vaihtelevaisuus olisi kaunein vaalilause sekä -oppia että elämää varten, kunhan sellainen kiitettävä tasapaino vain -olisi helposti saavutettavissa! virkkoi apulainen aikoen jatkaa, kun -Charlotta kutsui hänet vielä katsomaan poikia, joiden hilpeä kulkue -parhaillaan liikkui pihan poikki. Apulainen ilmaisi tyytyväisyytensä -sen johdosta, että lapsia totutettiin käyttämään univormua. - -Miesten, sanoi hän, pitäisi kantaa univormua nuoruudesta alkaen, koska -heidän on totuttava toimimaan yhdessä, häviämään kaltaistensa joukkoon, -tottelemaan joukkona ja toimimaan kokonaisuutta silmälläpitäen. -Univormu sitäpaitsi aina edistää sotilaallista mieltä ja niukempaa, -tiukempaa käyttäytymistä. Ovathan muuten kaikki pojat sinänsä -synnynnäisiä sotilaita; otettakoon vain huomioon heidän kilpa- ja -sotaleikkinsä, heidän hyökkäyksensä ja kiipeilemisensä. - -Ette minua moittine, virkkoi Ottilia, jos en pue tyttöjäni -yhdenmukaisesti. Kun esittelen heidät teille, toivon ilahduttavani -teitä kirjavalla vilinällä. - -Se miellyttää minua erittäin, vastasi puhuteltu. Naisten pitäisi käydä -mitä erilaisimmin puettuina, kunkin omalla tavallansa, jotta jokainen -heistä oppisi vaistoamaan, mikä hänelle oikeastaan hyvin sopii ja -soveltuu. Vieläkin tärkeämpi syy on tämä: koska heidän on määrä elää ja -toimia koko elinikänsä yksinänsä. - -Tuo tuntuu minusta melkein uskomattomalta, virkkoi Charlotta; mehän -olemme tuskin milloinkaan yksinämme, vain itseämme varten. - -Kieltämättä, vastasi apulainen, mitä tulee toisiin naisiin, on asian -laita varmaan siten. Katseltakoon naista rakastavaisena, morsiamena, -puolisona, emäntänä ja äitinä, niin havaitaan hänen aina olevan -eristettynä, aina yksinänsä, vieläpä nimenomaisesti niin tahtoen. -Onpa turhamaisenkin laita samoin. Jokainen nainen sulkee pois -toisen, luonnostansa, sillä jokaiselta vaaditaan kaikkea sitä, minkä -suorittaminen on koko sukupuolen asiana. Toisin on miesten laita. Mies -kysyy miestä; hän loisi itsellensä toisen, ellei sitä olisi olemassa; -nainen voisi elää iankaikkisesti ajattelemattakaan kaltaisensa -tuottamista. - -Tarvitsee vain ilmaista eriskummaisella tavalla se, mikä on totta, -niin eriskummainenkin näyttää lopuksi todelta, virkkoi Charlotta. -Me omaksumme huomautuksistanne sen, mikä niissä on parasta, mutta -pysymme siitä huolimatta naisina yksissä, myöskin yhteisesti toimien, -jottei meidän tarvitse myöntää miehiä kovin suuressa määrässä itseämme -etevämmiksi. Ettepä saa panna pahaksenne sitäkään, jos olemme hieman -vahingoniloiset, pakostakin yhä enemmän, kun tulemme huomaamaan, -etteivät herratkaan elä keskenänsä erikoisessa sovussa. - -Ymmärtäväinen mies tutki nyt varsin huolellisesti, miten Ottilia -käsitteli pieniä kasvatettaviansa, ja ilmaisi hänelle ehdottoman -tunnustuksensa. - -Teette aivan oikein, sanoi hän, kehitellessänne alustalaisianne vain -lähimpään kelpoisuuteen. Puhtaudenharrastus saa lapset ilomielin -pitämään hieman huolta itsestänsä, ja kaikki on voitettu, jos on saatu -heidät innostetuksi tekemään tehtävänsä reippaasti ja oman arvon -tunnoin. - -Suureksi tyydytykseksensä hän muuten havaitsi, ettei ollut tehty mitään -ulkonaisen näön vuoksi, vaan kaikki sisäänpäin ja välttämättömimpiä -tarpeita silmälläpitäen. - -Kuinka vähillä sanoilla, huudahti hän, voisikaan määritellä koko -kasvatustehtävän, jos jollakin olisi korvat kuulla. - -Ettekö tahdo koettaa, miten se onnistuu minun kuunnellessani? kysyi -Ottilia ystävällisesti. - -Varsin mielelläni, vastasi apulainen, mutta te ette saa ilmiantaa -minua. Kasvatettakoon pojat palvelijoiksi ja tytöt äideiksi, niin asiat -ovat hyvässä kunnossa kaikkialla. - -Naiset voisivat siihen vielä suostua, vastasi Ottilia, koska heidän, -elleivät ole äitejä, joka tapauksessa täytyy suostua rupeamaan -hoitajattariksi, mutta nuoret miehemme pitäisivät epäilemättä itseänsä -liian hyvinä palvelijoiksi, koskapa voi helposti havaita, että jokainen -pitää itseänsä kykenevämpänä käskemään. - -Senpä vuoksi emme hiiskukaan heille siitä mitään, sanoi apulainen. -Ihmiset pyrkivät mielistellen elämän suosioon, mutta elämä ei -mielistele meitä. Moniko meistä suostuu vapaaehtoisesti tunnustamaan -mitä lopulta kuitenkin on tunnustettava? Mutta jätetään nämä seikat, -jotka eivät nyt meitä liikuta. - -Te olette onnellinen voidessanne oikein käsitellä kasvatettavianne. Kun -pienimmät tyttönne kanniskelevat nukkiansa kursien niitä varten kokoon -joitakin vaatetilkkuja, kun sitten vanhemmat sisarukset pitävät huolta -nuoremmista ja koti hoitaa ja auttaa itse itseänsä, niin askel elämään -ei ole pitkä, ja sellainen tyttö löytää puolisonsa luota sen, minkä on -vanhempiensa luo jättänyt. - -Sivistyneissä säätyluokissa tehtävä kuitenkin on sangen monimutkainen. -Meidän on otettava huomioon korkeampia, herkempiä, hienompia, varsinkin -seuraelämän olosuhteita. Meidän toisten on senvuoksi kehitettävä -kasvattejamme ulospäin; se on välttämätöntä, ja varsin hyvä olisi, -ellei siinä mentäisi liiallisuuksiin. Kun näet aiotaan kasvattaa -lapsia suurempaa piiriä varten, ajetaan heidät helposti rannattomiin, -pitämättä silmällä, mitä sisäinen luonto oikeastaan vaatii. Siinä -on tehtävä, jonka suorittaminen onnistuu kasvattajille paremmin tai -huonommin tai jää onnistumatta. - -Monet asiat, joita koulukodissa oppilaillemme opetamme, minua -huolestuttavat, koska kokemus sanoo, ettei niistä tulevaisuudessa -ole paljoakaan hyötyä. Mitä kaikkea kohta hylätäänkään, mitä kaikkea -unohdetaankaan kohta, kun nainen ehtii emännäksi, äidiksi! - -Koska kerran olen tähän toimeen antautunut, en voi välttää sitä -hurskasta toivomusta, että minulle uskollisen kumppanin keralla -onnistuisi kasvatettavissani kehitellä mitä he tarvitsevat siirtyessään -oman toimintansa itsenäiselle alueelle, että voisin sanoa itselleni: -tässä suhteessa heidän kasvatuksensa on täydellinen. Siihen tosin -liittyy alinomaa toinen kasvatus, joka käy välttämättömäksi melkein -jokaisena elämämme vuotena, ellei meidän itsemme, niin olosuhteittemme -vuoksi. - -Kuinka oikeana Ottilia pitikään tuota huomautusta! Kuinka olikaan -odottamaton intohimoinen kiintymys kuluneena vuonna häntä kasvattanut! -Kuinka paljon koettelemuksia hän näkikään edessänsä häilyvän -silmäillessänsä kaikkein lähintä tulevaisuutta! - -Nuori mies ei ollut harkitsematta puhunut kumppanista, puolisosta. -Vaatimattomuudestansa huolimatta hän ei voinut olla kautta rantain -ilmaisematta tarkoituksiansa; olivatpa monenlaiset seikat ja tapahtumat -kerrassaan häntä yllyttäneet astumaan tämän käyntinsä aikana muutamia -askelia päämääräänsä lähemmäksi. - -Koulukodin johtajatar, jo vanhanpuoleinen nainen, oli kauan haeskellut -opettajatoveriensa joukosta henkilöä, joka olisi sopinut varsinaiseksi -osakkaaksi hänen laitokseensa, ja oli vihdoin kehoittanut apulaista, -johon hän täydellä syyllä saattoi luottaa, hänen kerallansa johtamaan -opistoa edelleen, toimimaan siinä ikäänkuin omassansa ja hänen -kuoltuansa ottamaan sen haltuunsa perillisenä ja ainoana omistajana. -Pääasiana näytti olevan, että hän löytäisi samanmielisen puolison. -Kaikessa hiljaisuudessa väikkyi Ottilia hänen silmissänsä ja -sydämessänsä, mutta samalla heräsi monenlaisia epäilyksiä, joille taas -ilmestyi vastapainoksi suotuisia tapahtumia. Luciana oli lähtenyt -koulukodista; Ottilia voi vapaammin sinne palata; hänen suhteestansa -Eduardiin oli tosin jotakin kuulunut, mutta asiaan suhtauduttiin, kuten -ainakin, välinpitämättömästi, ja tämä tapaus saattoi sekin edistää -Ottilian paluuta. Ei olisi kumminkaan päästy mihinkään päätökseen, -mihinkään toimenpiteeseen ei olisi ryhdytty, ellei odottamaton vierailu -olisi tässäkin ollut erikoisena yllykkeenä. Merkittävien henkilöiden -ilmestyminen johonkin piiriin ei yleensäkään tapahdu jälkeä jättämättä. - -Kreivi ja paronitar, joilta useinkin tiedusteltiin eri koulukotien -kelpoisuutta, koska melkein kaikki ovat neuvottomat suunnitellessaan -lastensa kasvattamista, olivat päättäneet erikoisesti perehtyä nyt -puheena olevaan, josta heille oli kerrottu paljon hyvää, ja he voivat -nyt, uusien olosuhteitten vallitessa, toimittaa yhteisesti sellaisen -tarkastuksen. Paronitar aikoi vielä jotain muutakin. Käydessään -viimeksi Charlottan luona hän oli hänen kanssansa yksityiskohtaisesti -käsitellyt kaikkia Eduardia ja Ottiliaa koskevia seikkoja ja vaati yhä -Ottiliaa talosta poistettavaksi kokien rohkaista siihen toimenpiteeseen -Charlottaa, joka yhä pelkäsi Eduardin uhkauksia. Keskusteltiin eri -toimenpiteistä ja koulukodin tullessa puheeksi myöskin apulaisen -kiintymyksestä Ottiliaan. Paronitar päätti sitäkin suuremmalla syyllä -käydä opistossa. - -Hän saapuu sinne, tulee tuntemaan apulaisen, laitosta tarkastetaan -ja puhutaan Ottiliasta. Kreivikin, joka on äskeisen vierailun aikana -oppinut hänet tarkemmin tuntemaan, keskustelee hänestä mielellänsä. -Ottilia oli kreiviä lähestynyt, jopa viehättynytkin häneen, koska -luuli hänen arvokkaan keskustelunsa valaisevan kaikkea sitä, mikä oli -tähän saakka pysynyt hänelle aivan tuntemattomana. Jos hän Eduardin -seurassa ollessaan unohti maailman, näytti maailma kreivin läsnäollessa -käyvän erinomaisen toivottavaksi. Viehtymys on aina vastavuoroista. -Kreivi kiintyi Ottiliaan siinä määrin, että piti häntä mielellään -tyttärenänsä. Tässäkin suhteessa Ottilia oli jälleen paronittarelle -haitallinen, vieläpä enemmänkin kuin ensi kerralla. Kukapa tietää, -mihin toimenpiteisiin hän olisi intohimon vielä kuumempana kiehuessa -ryhtynyt neitoa vastaan; nyt riitti, jos hänet tehtiin naittamalla -vaarattomaksi aviovaimoille. - -Niinpä hän osasi varovasti, mutta vaikuttavasti kehoittaa apulaista -suoriutumaan pienelle vierailulle linnaan ja vitkastelematta lähenemään -avoimesti ilmaisemiensa suunnitelmien ja toivelmiensa toteutumista. - -Johtajattaren ehdottomasti asiaan suostuttua apulainen niinmuodoin -lähti matkaan, mitä parhaat toiveet mielessänsä. Hän tiesi, ettei -Ottilia ollut hänelle ynseä, ja jos heidän säätyluokkainsa kesken -olikin jonkinlaista epäsuhdetta, tasoitti sen vallitseva ajatustapa -varsin helposti. Paronitar oli myös tehnyt hänelle selvästi -tajuttavaksi, että Ottilia tulisi aina pysymään köyhänä tyttönä. -Rikkaan perheen sukulaisuus, sanoi hän, ei voi ketään auttaa, -koska suurimmankin varallisuuden haltijaa arveluttaa, kun tulee -kysymykseen riistää melkoinen summa niiltä, joilla näyttää lähemmän -sukulaisuusasteen nojalla olevan täydellisempi oikeus omaisuuden -perimiseen. Kieltämättä onkin ihmeellistä, että ihminen käyttelee -suurta etuoikeuttansa, kuolemanjälkeistä määräysvaltaansa omaisuuteensa -nähden, ylen harvoin rakkaimpiensa hyväksi ja, kuten näyttää, -perintätapaa kunnioittaen suosii vain niitä, joiden haltuun hänen -omaisuutensa joutuisi, vaikka hänellä itsellänsä ei olisi mitään omaa -tahtoa. - -Hänen tunteensa kohotti hänet matkalla täysin Ottilian vertaiseksi. -Hyvä vastaanotto lisäsi hänen toiveitansa. Ottilia tosin ei tuntunut -olevan hänelle aivan yhtä avomielinen kuin ennen, mutta toisaalta hän -oli entistä täysikasvuisempi, sivistyneempi ja, jos niin tahtoo sanoa, -puheliaampi. Tutunomaisesti sallittiin hänen päästä saamaan selkoa -monista, varsinkin hänen omaan alaansa kuuluvista asioista. Mutta kun -hän sitten tahtoi lähestyä päämääräänsä, oli häntä aina pidättämässä -jokin sisäinen arkuus. - -Kerran Charlotta sentään soi hänelle siihen tilaisuutta virkkaessaan -Ottilian läsnäollessa: Te olette tutkinut jokseenkin kaikki, mitä -minun alueillani kasvaa; mitä oikeastaan arvelette Ottiliasta? Voitte -huoletta sen sanoa hänen kuultensa. - -Apulainen vastasi kohta varsin älykkäästi ja rauhallisin lauseparsin, -että Ottilia oli hänen mielestänsä muuttunut suuressa määrin ja -eduksensa, mitä tulee vapaampaan käyttäytymiseen, helpompaan -ajatustensa ilmaisemiseen, avarampaan yleisiä asioita koskevaan -käsitykseen, joka osoittautui pikemmin hänen teoissansa kuin -sanoissansa, mutta toisaalta puhuja arveli voivan olla hänelle -erittäin suureksi hyödyksi, jos hän palaisi joksikin aikaa koulukotiin -omaksuaksensa johdonmukaisesti, perusteellisesti ja pysyväisesti mitä -maailma opettaa vain katkelmittain ja pikemmin häiriötä kuin tyydytystä -tuottaen, vieläpä toisinaan liian myöhäänkin. Hän ei tahtonut asiaa -laveammin käsitellä, koska arveli Ottilian itsensä parhaiten tietävän, -millaisista yhtenäisistä oppikursseista hänet oli silloin temmattu pois. - -Ottilia ei voinut kieltää, mutta ei kyennyt myöskään myöntämään, -millaisia tunteita nuo sanat hänessä herättivät, koska ei tietänyt -kunnolla itsekään, kuinka ne oli tulkittava. Maailmassa ei hänen -mielestänsä näyttänyt enää olevan mitään hajanaista, kun hän ajatteli -rakastamaansa miestä, ja toisaalta hän ei käsittänyt, kuinka mikään -enää saattoi olla yhtenäistä ilman häntä. - -Charlotta vastasi ehdotukseen viisaasti ja ystävällisesti, sanoi, -että he molemmat, hän ja Ottilia, olivat jo kauan toivoneet Ottilian -pääsevän palaamaan koulukotiin. Tänä aikana oli sellaisen rakkaan -ystävän ja auttajan läsnäolo ollut hänelle välttämätön, mutta -tuonnempana hän ei tahtonut olla esteenä, jos Ottilia yhä haluaisi -sinne palata, kunnes olisi päättänyt aloittamansa ja täydellisesti -suoriutunut keskeyttämistänsä opinnoista. - -Apulaista tämä suostumus ilahdutti. Ottilialla ei ollut lupa sanoa -mitään sitä vastaan, vaikka ajatus oli omansa häntä kauhistuttamaan. -Charlotta puolestansa ajatteli voittavansa aikaa; hän toivoi Eduardin -löytyvän ja saapuvan vasta onnellisena isänä. Hän uskoi varmaan, että -silloin kaikki luonnistuisi ja Ottiliastakin pidettäisiin huolta -tavalla tai toisella. - -Tärkeän keskustelun jälkeen, joka suo kaikille osanottajille -ajattelemisen aihetta, syntyy tavallisesti vaitiolo, joka muistuttaa -yleistä neuvottomuutta. Käyskeltiin salissa edestakaisin, apulainen -selaili joitakin kirjoja ja sai vihdoin käsiinsä folionidoksen, -joka oli jäänyt sinne Lucianan ajoilta. Nähdessään siinä olevan -pelkkiä apinoita hän kohta sen jälleen sulki. Tapahtuma lienee -kumminkin aiheuttanut keskustelua, jonka jälkiä havaitsemme Ottilian -päiväkirjassa. - - -_Ottilian päiväkirjasta._ - -"Kuinka onkaan ihmisellä luontoa kuvailla inhoittavia apinoita niin -huolellisesti. Niiden eläiminä katseleminenkin on jo alentavaa, -mutta jos noudattaa houkutusta ja etsii niistä tuttujen henkilöiden -piirteitä, niin muuttuu tosiaankin ilkeämielisemmäksi." - -"Se, joka mielellänsä käsittelee pilapiirroksia ja irvikuvia, on -varmaan jossakin määrin eriskummallinen. Hyvää apulaistamme saan -kiittää siitä, ettei minua ole kiusattu luonnonopilla: minä en voinut -milloinkaan kiintyä matoihin ja kuoriaisiin." - -"Tällä kertaa hän tunnusti olevansa samaa mieltä. Luonnosta, sanoi hän, -meidän pitäisi tuntea ainoastaan se, mikä elävänä välittömästi meitä -ympäröi. Kaikkiin puihin, jotka ympärillämme kukkivat, viheriöivät, -tekevät hedelmää, jokaiseen pensaaseen, jonka ohi astelemme, jokaiseen -ruohonkorteen, jota jalkamme polkee, me olemme todellisessa suhteessa, -ne ovat oikeita kansalaisiamme. Linnut, jotka hypähtelevät puittemme -oksilla edestakaisin, jotka visertävät lehvistöissämme, kuuluvat -meille, puhuvat meille, nuoruudesta saakka, ja me opimme ymmärtämään -niiden kieltä. Eikö olekin niin laita, että jokainen vieras, -ympäristöstänsä irralleen temmattu olento aiheuttaa meissä tavallaan -säikyttävän vaikutelman, jota vain tottumus tylsentää. Apinain, -papukaijojen ja neekerien ympärillänsä sietäminen edellyttää jo -kirjavaa, meluisaa elämää." - -"Toisinaan, kun minut sattui valtaamaan utelias halu päästä näkemään -sellaisia kummallisia asioita, olen kadehtinut matkailijaa, joka näkee -sellaisia ihmeitä elävässä jokapäiväisessä yhteydessä toisten ihmeitten -kanssa. Mutta hän muuttuu itsekin toiseksi ihmiseksi. Kukaan ei astele -rankaisematta palmujen siimeksessä, ja mielipiteet vaihtuvat varmaan -toisiksi sellaisessa maassa, missä norsut ja tiikerit ovat kotonansa." - -"Ihailtava on vain se luonnontutkija, joka osaa meille kuvailla -ja esittää kaikkein vieraimpia, kummallisimpia asioita omine -paikallisuuksinensa, koko naapuristoinensa, joka kerta kaikkein -omimmassa elementissänsä. Haluaisinpa kovin kuulla joskus Humboldtin -kertoilevan." - -"Luonnontieteellinen kokoelma voi meistä näyttää egyptiläiseltä -haudalta, jossa eri eläin- ja kasvijumalat balsamoituina säilyvät. -Pappiskastin sopii hyvinkin sitä käsitellä salaperäisen hämäryyden -verhossa, mutta yleiseen opetusohjelmaan ei sellaista pitäisi liittää, -sitä vähemmän, kun läheisemmät ja arvokkaammat asiat siten helposti -syrjäytyvät." - -"Opettaja, joka kykenee yhden ainoan hyvän työn, yhden ainoan hyvän -runon avulla herättämään tunnettamme, tekee enemmän kuin toinen, joka -opettaa meidät tuntemaan kokonaisen sarjan alempien luonnonmuodostumien -rakenteita ja nimiä, sillä jälkimmäisessä tapauksessa on koko tuloksena -se, minkä muutenkin tiedämme: että ihminen on jumaluuden etevin ja -ainoa vertauskuva." - -"Olkoon yksilöllä vapaus askarrella niissä asioissa, jotka hänen -mieltänsä kiinnittävät, jotka häntä ilahduttavat, jotka hänestä -näyttävät hyödyllisiltä; ihmisten varsinaisena tutkimusesineenä on -sittenkin ihminen." - - - - -KAHDEKSAS LUKU. - - -Harvat ihmiset osaavat askarruttaa mieltänsä lähimmällä menneisyydellä. -Meitä joko kiinnittää auttamattomasti nykyisyys, tai me eksymme -etäiseen menneisyyteen ja yritämme, mikäli vain mahdollista, -kutsua esiin ja palauttaa entisellensä sitä, mikä on meiltä -kerrassaan kadonnut. Suurissa ja rikkaissakin perheissä, jotka ovat -esivanhemmillensa paljon velkaa, on tavallisesti niin laita, että -isoisää muistetaan enemmän kuin isää. - -Tuollaisiin mietteisiin johtui apulaisemme, kun hän eräänä niistä -kauniista päivistä, joina väistyvä talvi tapaa teeskennellä kevättä, -oli kulkenut suuren vanhan linnanpuiston halki ihaillen Eduardin -isän istuttamia upeita lehmuskujanteita ja hänen säännöllisiä -puistorakennelmiansa. Ne olivat menestyneet mainiosti istuttajansa -tarkoitusten mukaan, ja nyt, kun niiden olisi pitänyt löytää hyväksyjiä -ja nauttijoita, ei kukaan niistä enää hiiskahtanutkaan; niitä käytiin -tuskin katsomassakaan, ja harrastelu ja varainkulutus oli suunnattu -toiselle taholle, kauemmaksi ja avarammalle. Palattuansa hän esitti -huomautuksensa Charlottalle, joka suhtautui siihen suopeasti. - -Elämän kuljettaessa meitä eteenpäin, virkkoi Charlotta, me luulemme -toimivamme omaehtoisesti, valitsevamme tehtävämme ja huvimme, mutta kun -asiaa lähemmin tarkastelemme, niin huomaamme, että meidän onkin vain -pakko suorittaa oman aikamme suunnitelmia, noudatella sen taipumuksia. - -Epäilemättä, jatkoi apulainen, ja kukapa soutamaan vasten ympärillänsä -kiitävää virtaa? Aika rientää eteenpäin ja sen mukana ajatustavat, -mielipiteet, ennakkoluulot ja harrastelut. Jos pojan nuoruus sattuu -juuri murroskauteen, niin saa olla varma siitä, ettei hän halua missään -suhteessa liittyä isäänsä. Jos viimeksimainittu on elänyt aikana, -jolloin haluttiin saada omaksua sitä ja tätä, taata itsellensä tämä -omistus, rajoittaa se ja lujittaa muusta maailmasta erotettuna sen -nautinto, niin ensinmainittu pyrkii kohta laajenemaan, levittäytymään -ja suljettua aluetta avaamaan. - -Kokonaiset aikakaudet, virkkoi Charlotta, muistuttavat kuvailemaanne -isää ja hänen poikaansa. Olosuhteista, jotka vallitsivat siihen -aikaan, jolloin jokaisella pienellä kaupungilla täytyi olla muurit ja -vallihaudat, jolloin aateliskartanot vielä rakennettiin rämeisiin ja -vähäpätöisimpiinkin linnoihin päästiin ainoastaan nostosiltaa pitkin, -voimme tuskin muodostaa itsellemme käsitystä. Suuremmatkin kaupungit -purkavat nyt muurinsa, ruhtinaallistenkin linnojen saartokaivannot -täytetään, kaupungit ovat vain suuria kauppaloita, ja kun tuota -matkoillansa katselee, voisi luulla yleisen rauhan tulleen lujitetuksi -ja kultaisen aikakauden olevan ovella. Kukaan ei usko voivansa viihtyä -puutarhassa, ellei se näytä aukealta maalta; mikään ei saa viitata -taiteeseen, pakkoon, me tahdomme hengitellä täysin vapaasti ja -ehkäisemättä. Rohkenetteko otaksua, ystäväiseni, että tästä olotilasta -voitaisiin palata toiseen, edelliseen? - -Miksipä ei? virkkoi apulainen. Jokaisessa olotilassa on hankaluutensa, -rajoitetussa samoinkuin irrallisessakin. Jälkimmäinen edellyttää -yltäkylläisyyttä ja johtaa tuhlaukseen. Viivähtäkäämme esimerkissänne, -joka tosiaankin on sattuva. Puutteen ilmetessä palaa kohta -rajoittumishalukin. Ihmiset, joiden on pakko käyttää alueitansa -hyödyksensä, rakentavat jälleen muureja puutarhainsa ympärille -tuotteittensa suojaksi. Siten syntyy vähitellen uusi asiaintila. Hyöty -pääsee jälleen voitolle, ja paljonomistavakin arvelee vihdoin, että -hänen on käyteltävä kaikkea hyödyksensä. Uskokaa minua: on mahdollista, -että poikanne laiminlyö kaikki puistorakennelmat vetäytyen jälleen -isoisänsä vakaiden muurien taakse ja hänen korkeiden lehmustensa alle. - -Kuullessaan apulaisen puhuvan hänen pojastansa Charlotta salaa iloitsi -ja antoi senvuoksi anteeksi toisen, hieman epäystävällisen, hänen -rakkaan, kauniin puistonsa kohtaloa koskevan ennustuksen. Niinpä hän -vastasikin aivan leppoisasti: Me emme ole vielä kumpikaan riittävän -vanhat, jotta olisimme useaan kertaan kokeneet sellaisia ristiriitoja, -mutta kun siirtyy ajatuksissaan varhaiseen nuoruuteensa, muistaa, -millaisia valituksia on kuullut vanhempien henkilöiden esittävän, -ja ottaa samalla huomioon maiden ja kaupunkien kohtaloita, niin -huomautuksessa ei liene muistutuksen sijaa. Mutta eikö tätä asiain -luonnollista kulkua käy mitenkään vastustaminen, eikö isää ja poikaa, -vanhempia ja lapsia voi saattaa sopusointuun? Te olette ystävällisesti -ennustanut minulle pojan; pitäisikö siis juuri hänen joutua -ristiriitaan isänsä kanssa, hävittää mitä vanhempansa ovat rakentaneet -sen sijaan, että hän sitä täydentäisi ja kohottaisi noudattelemalla -samoja tarkoituksia kuin he? - -Sitä varten on kyllä olemassa järkevä keino, vastasi apulainen, -mutta ihmiset käyttävät sitä harvoin. Koroittakoon isä poikansa -osuuskumppaniksensa, sallikoon hänen viljellä ja istuttaa kerallansa ja -suokoon hänelle, kuten itsellensäkin, vaaratonta mielivaltaa. Toiminta -voidaan liittää toiseen punomalla, ei koskaan paloittelemalla. Nuori -oksa liittyy helposti ja mielellänsä vanhaan runkoon, johon mikään -täysi-ikäinen osa ei ole enää liitettävissä. - -Apulaista ilahdutti, että oli tullut ennen lähtöänsä sanoneeksi -Charlottalle jotakin miellyttävää ja siten jälleen varmistaneeksi hänen -suopeata mielialaansa. Oli jo aika lähteä; hän oli viipynyt liiankin -kauan poissa kotoa, mutta voi tehdä lähtöpäätöksensä vasta sitten, kun -oli päässyt täysin vakuutetuksi siitä, että täytyisi antaa Charlottan -synnytysajan mennä ohi, ennenkuin sopi toivoa mitään ratkaisua Ottiliaa -koskevassa asiassa. Senvuoksi hän mukautui olosuhteisiin palaten näine -toiveinensa johtajattaren luo. - -Synnytysaika lähestyi. Charlotta pysytteli jo yksinomaan huoneissansa. -Hänen luoksensa kokoontuneet naiset muodostivat hänen suljetun -seurapiirinsä. Ottilia piti huolta taloudesta, mutta uskalsi tuskin -ajatella mitä teki. Hän oli tosin täydellisesti alistunut, toivoi -saavansa edelleenkin mitä alttiimmin palvella Charlottaa, lasta -ja Eduardia, mutta ei käsittänyt, kuinka se kävisi päinsä. Hänet -voi pelastaa täydellisestä hämmennystilasta vain jokapäiväinen -velvollisuuksiensa täyttäminen. - -Charlotta oli onnellisesti synnyttänyt pojan, ja kaikki naiset -vakuuttivat, että se oli ilmetty isänsä. Ottilia yksin mietti -mielessänsä toisin, toivottaessaan äidille onnea ja mitä -sydämellisimmin tervehtiessään pienokaista. Jo Lucianan naimisiinmenoa -koskevissa järjestelyissä oli puolison poissaolo tuntunut Charlottasta -erittäin haitalliselta, ja nyt ei isän pitänyt olla läsnä myöskään -pojan syntyessä, hänen ei pitänyt saada määrätä oman poikansa nimeä. - -Kaikkein ensimmäinen onnittelemaan saapuva ystävä oli Mittler, jonka -asettamat vakoilijat olivat kohta toimittaneet hänelle asiasta -tiedon. Hän saapui, vieläpä sangen hyvillä mielin. Voiden tuskin -salata voitonriemuansa Ottilian läsnäollessa hän lausui Charlottalle -arkailematta ajatuksensa ja oli mies hälventämään kaikki murheet -ja poistamaan kaikki hetken hankaluudet. Ristiäisiä ei pitänyt -siirtää pitkien aikojen taakse. Vanhan sielunpaimenen, joka oli jo -haudan partaalla, piti siunauksellansa liittää yhteen menneisyys ja -tulevaisuus. Pojan tuli olla nimeltänsä Otto; hän voi saada ainoastaan -isän ja ystävän nimen. - -Tarvittiin tämän miehen ehdotonta tungettelevaisuutta, jotta -lukemattomat epäilykset, vastaväitteet, vitkastelu, lamaantuminen, -paremmat tai toiset tiedot, epäröiminen, arvelut, uudet ja vastakkaiset -arvelut tulivat kumotuiksi. Sellaisissa tapauksissa näet epäilys -synnyttää aina uusia epäilyksiä, ja kaikkia suhteita säästeltäessä -johdutaan auttamattomasti loukkaamaan joitakin. - -Mittler otti pitääkseen huolen kaikista ilmoitus- ja kutsukirjeistä. -Ne piti toimittaa kohta matkaan, sillä kirjoittajasta itsestäänkin oli -erittäin tärkeätä saada ilmoittaa onni, jota hän piti perheelle ylen -merkittävänä, muillekin, toisinaan pahansuoville ja pahaapuhuville -ihmisille. Tähänastiset kiihkoisat tapahtumat eivät tosiaankaan olleet -pysyneet salassa suurelta yleisöltä, joka yleensäkin on vakuutettu -siitä, että kaikki, mitä tapahtuu, tapahtuu vain sitä varten, ettei -puuttuisi puheenainetta. - -Ristiäisjuhlallisuuden tuli olla arvokas, mutta rajoitettu ja lyhyt. -Kokoonnuttiin, Ottilian ja Mittlerin piti toimia kasteentodistajina. -Vanha sielunpaimen astui kirkonpalvelijan tukemana hitaasti heidän -luoksensa. Rukous oli suoritettu, lapsi laskettu Ottilian käsivarrelle. -Katsoessaan sitten lauhkeasti pienokaista Ottilia kovin säikähti sen -avoimia silmiä: hän näet luuli näkevänsä omat silmänsä. Yhtäläisyyden -olisikin täytynyt vaikuttaa yllättävästi kehen tahansa. Mittler, -joka ensin otti lapsen vastaan, säpsähti hänkin havaitessaan sen -rakenteeltansa muistuttavan kapteenia, vieläpä niin suuressa määrin, -ettei hän ollut nähnyt sellaista milloinkaan ennen. - -Vanhan kelpo sielunpaimenen oli heikkoutensa vuoksi pakko rajoittua -tavalliseen liturgiaan. Mutta Mittler, jonka mielen asia kerrassaan -täytti, muisteli entisiä virantoimituksiansa ja oli yleensäkin -taipuvainen joka tilaisuudessa miettimään mitä nyt sanoisi, miten -ajatuksensa lausuisi. Tällä kertaa hänen oli sitä mahdottomampi -pidättyä, kun hänen ympärillänsä oli vain pienoinen seura -pelkkiä ystäviä. Senvuoksi hän alkoi toimituksen loppupuolella -mielihyvin sujuttautua papin asemaan, ilmaista hilpeässä puheessa -kumminvelvollisuuksiansa ja toiveitansa kuvaillen asioita sitäkin -leveämmin, kun luuli voivansa Charlottan tyytyväisestä ilmeestä havaita -hänen suostumuksensa. Ponteva puhuja ei ollenkaan huomannut, että -kelpo vanhus olisi mielellään istuutunut, ja vielä vähemmin johtui -hänen mieleensä, että hän oli aiheuttamassa pahempaakin onnettomuutta. -Kuvailtuaan värikkäästi jokaisen läsnäolevan henkilön suhdetta lapseen -ja asettaen siten Ottilian kärsivällisyyden verrattain kovalle -koetukselle hän lopulta kääntyi vanhuksen puoleen lausuen: Ja te, -kunnianarvoisa isä, voitte nyt Simeonin tavoin sanoa: Herra, salli -palvelijasi rauhaan menevän, sillä minun silmäni ovat nähneet tämän -talon vapahtajan. - -Nyt hän oli aikeissa päättää puheensa oikein loistavasti, mutta -havaitsi kohta, että vanhus, jolle hän lasta ojensi, tosin aluksi -näytti kumartuvan sitä kohti, mutta sitten äkkiä vaipui takaisin. Hänet -saatiin hädin tuskin varjelluksi kaatumasta, kannettiin istumaan, ja -kaikesta samassa tuokiossa annetusta avusta huolimatta täytyi hänet -todeta kuolleeksi. Tapahtuma oli niin yllättävä, että katselijoille -kävi vaikeaksi nähdä ja ajatella syntymä kuoleman, ruumiskirstu kätkyen -välittömään läheisyyteen, käsittää tuo suunnaton vastakohtaisuus -silmillänsä eikä vain mielikuvituksellansa. Ottilia yksin katseli -kuoleman uneen vaipunutta, jonka kasvoissa yhä säilyi ystävällinen, -miellyttävä ilme, tavallaan kadehtien. Olihan hänen oman sielunsa elämä -surmattu; miksi piti ruumiin vielä pysyä elossa? - -Päivän ikävien tapahtumien siten monesti johtaessa hänet -katoavaisuuden, eron, menettämisen ajatuksiin hänellä oli toisaalta -lohtunansa ihmeellisiä öisiä ilmestyksiä, jotka vakuuttivat hänelle -rakastetun olemassaoloa, lujittaen ja virkistäen hänen omaa elämäänsä. -Laskeuduttuansa illalla levolle ja häilyessään vielä suloisessa -tunnossa unen ja valveen välillä hänestä tuntui siltä, kuin olisi -silmäillyt aivan heleään, mutta silti leppeästi valaistuun avaruuteen. -Siinä hän näki selvästi Eduardin, eikä suinkaan tavallisessa puvussa, -jossa oli hänet aikaisemmin nähnyt, vaan sotilasasussa, joka kerta -erilaisessa, ei kumminkaan millään muotoa haaveellisessa, vaan täysin -luonnollisessa asennossa: seisomassa, kävelemässä, makaamassa ja -ratsastamassa. Pienimpiä yksityiskohtiansa myöten selväpiirteinen -kuva liikkui alttiisti hänen edessänsä hänen mitään tekemättä, sitä -mitenkään tahtomatta tai kuvitusvoimaansa ponnistamatta. Toisinaan -kuvan ympärilläkin näkyi jotakin, varsinkin jotain liikkuvaa, joka -piirtyi tummempana heleälle pohjalle, mutta Ottilia erotti vaivoin -varjokuvia, jotka saattoivat joskus näyttää ihmisiltä, hevosilta, -puilta ja vuorilta. Tavallisesti hän nukkui katseluunsa ja oli aamulla, -rauhallisesta unesta herätessänsä, virkistynyt ja lohdutettu, koska -hänellä oli vakaumuksenansa se tunto, että Eduard vielä elää ja on mitä -kiinteimmässä suhteessa häneen. - - - - -YHDEKSÄS LUKU. - - -Kevät oli tullut, myöhemmin, mutta samalla nopeammin ja hilpeämmin kuin -tavallisesti. Ottilia löysi nyt puutarhasta huolenpitonsa hedelmän: -kaikki orasti, vihersi ja kukoisti ajallansa; moni hyvinjärjestetyissä -ansareissa ja kukkaslavoissa valmisteltu elämänitu pääsi nyt kohta -ulkoapäin vihdoinkin vaikuttavan luonnon yhteyteen, ja kaikki, mitä oli -tehtävänä ja toimitettavana, ei tuntunut enää pelkältä toivorikkaalta -vaivalta, kuten tähän saakka, vaan muuttui hilpeäksi nautinnoksi. - -Puutarhuria hänen täytyi lohduttaa monen ruukkukasvien joukkoon -syntyneen aukon ja monen puunlatvan tasasuhtaisuuden tärveltymisen -vuoksi, minkä kaiken oli aiheuttanut Lucianan hillittömyys. Ottilia -rohkaisi vanhaa miestä vakuuttamalla kaiken tulevan pian entisellensä, -mutta puutarhurilla oli niin syvä tunne, niin puhdas käsitys -ammatistansa, ettei noista lohdutusperusteista ollut paljoakaan hyötyä. -Yhtä vähän kuin puutarhuri saa hajoittaa itseänsä omaksumalla muita -harrastuksia ja kiintymyksiä, yhtä vähän saa keskeytyä se rauhallinen -kehitys, joka vie kasvin kestävään tai ohimenevään täydellisyyteen. -Kasvi on kuin itsepintainen ihminen, josta voi asiaankuuluvalla tavalla -käsitellen saada mitä ikänä haluaa. Puutarhurin, jos kenenkään, tulee -osata rauhallisesti arvioiden, hiljaa ja johdonmukaisesti suorittaa -kunakin vuodenaikana, kunakin hetkenä se, mikä on tarpeen. - -Kelpo puutarhurillamme oli nuo ominaisuudet varsin huomattavassa -määrässä, minkä vuoksi Ottilia sangen mielellään toimi hänen -kerallansa, mutta varsinaista kykyänsä tämä mies ei ollut enää -muutamiin aikoihin voinut tyydytykseksensä harjoittaa. Vaikka hän -näet osasikin moitteettomasti suorittaa kaikki puu- ja kasvitarhan -hoitoon kuuluvat tehtävät sekä vanhemman korukasvitarhankin -vaatimukset, vaikka hän olisikin kasvihuoneiden, kukkasipulien, -neilikkain ja kultaesikkojen kasvattajana voinut haastaa luonnon -itsensä kilpasille, olivat uudet koristepuut ja muotikukkaset sentään -jääneet hänelle verrattain vieraiksi, ja hänessä asui parhaillaan -avautuvaa kasviopin ääretöntä aluetta ja siinä surisevia vieraita -nimiä kohtaan jonkinlainen arkuus, joka tuntui hänestä kiusalliselta. -Herrasväen edellisenä vuonna aloittamia tilauksia hän piti hyödyttömänä -kulutuksena ja tuhlauksena, sitäkin enemmän, kun näki monen -kalliin kasvin surkastuvan eikä ollut erikoisen hyvissä suhteissa -kauppapuutarhureihin, joiden ei uskonut riittävän rehellisesti häntä -palvelevan. - -Hän oli monien kokeilujen jälkeen sommitellut itsellensä eräänlaisen -asiaa koskevan suunnitelman, jota Ottilia kannatti sitäkin enemmän, -kun sen pohjana oikeastaan oli Eduardin paluu, joka tässä samoinkuin -monessa muussakin tapauksessa tuntui pakostakin yhä tarpeellisemmalta. - -Kasvien yhä paremmin juurtuessa ja oksia työntäessä Ottilia tunsi -yhä lujemmin kiintyvänsä tähän taloon. Tasan vuosi sitten hän oli -astunut vieraana, mitättömänä olentona näihin suojiin. Kuinka -paljon hän olikaan sittemmin voittanut! Mutta ikävä kyllä myöskin -menettänyt! Hän ei ollut milloinkaan ennen tuntenut itseänsä niin -rikkaaksi eikä milloinkaan niin köyhäksi. Molemmat tunnot vaihtelivat -silmänräpäyksessä, risteilivät mitä kiinteimmin, hänen osaamatta auttaa -itseänsä muuten kuin antautumalla yhä uudelleen myötätuntoisesti, jopa -intohimoisestikin lähimmän valtoihin. - -On hyvin ymmärrettävissä, että kaikki se, mikä oli Eduardille erikoisen -rakasta, vetosi voimakkaimmin Ottiliankin huolekkuuteen. Miksipä -siis hän ei olisi saanut toivoa odotetun pian palaavan kiitollisena -havaitsemaan hänen poissaollessansa suoritettua huolenpitoa ja -palvelevaisuutta. - -Eräällä aivan toisellakin tavalla oli hänen määrä toimia Eduardin -hyväksi. Hän oli ottanut erikoisesti pitääksensä huolta lapsesta, -jonka välittömäksi hoitajaksi hän voi ryhtyä sitäkin paremmin, kun oli -päätetty, ettei sitä jätettäisi imettäjän huostaan, vaan elätettäisiin -maidolla ja vedellä. Lapsen piti saada tänä kauniina aikana nauttia -raitista ulkoilmaa, joten hän, mieluimmin itse, kantoi sen ulos, -kanniskeli nukkuvaa pienokaista kukkaisessa tarhassa, jonka oli määrä -tuonnempana hymyillen kirkastaa lapsuusaikaa, kanniskeli häntä nuorten -pensaitten ja kasvien välitse, joiden asiana näytti olevan kasvaa hänen -kerallansa nuoruuden kukoistukseen. Katsellessaan ympärillensä Ottilia -ei itseltänsä salannut, millaisen rikkauden omistajaksi poika oli -syntynyt: silmänkantamalta piti melkein kaiken tulla kerran kuulumaan -hänelle. Kuinka suotavaa olikaan, että hän tämän lisäksi saisi kasvaa -isänsä ja äitinsä silmäin alla lujittaen uutta, iloista liittoa. - -Ottilialla oli kaikesta tästä niin puhdas tunto, että hän ajatteli -sen välttämättömäksi todellisuudeksi, syrjäyttäen itsensä kokonaan. -Kirkkaan taivaan, heleän auringon alla hänelle yht'äkkiä selvisi, että -hänen rakkautensa, jos sen mieli täydellistyä, täytyi muuttua ihan -epäitsekkääksi, uskoipa hän useina hetkinä jo päässeensäkin niihin -korkeuksiin. Hän toivoi ainoastaan ystävänsä hyvää, uskoi kykenevänsä -kieltäytymään hänestä, vaikkapa ei häntä enää milloinkaan näkisi, -kunhan vain tietäisi hänet onnelliseksi. Omasta puolestansa hän tiesi, -ettei tulisi koskaan kenenkään toisen omaksi. - -Oli pidetty huolta siitä, että syksy muodostui yhtä ihanaksi kuin -kevät. Kaikkia niin sanottuja kesäkasveja, kaikkia niitä, jotka -syksyllä yhä kukkivat, kylmääkin uhmaillen, varsinkin astereita, oli -kylvetty mitä erilaisimpia, ja niiden piti nyt luoda tähtitaivas maan -pinnalle. - - -_Ottilian päiväkirjasta._ - -"Lukemamme hyvän ajatuksen, kuulemamme huomiotaherättävän lausunnon -me merkitsemme päiväkirjaamme. Jos vaivautuisimme samalla poimimaan -ystäviemme kirjeistä omituisia huomautuksia, omaperäisiä näkökohtia, -ohimennen piirrettyjä henkeviä sanoja, niin varmaan paljon -rikastuisimme. Me säilytämme kirjeitä lukematta niitä enää milloinkaan, -lopulta me ne hienotunteisuudesta tuhoamme, ja siten häviää -auttamattomasti meiltä ja muilta kaunein ja välittömin elämäntuulahdus. -Minä ryhdyn korvaamaan tätä laiminlyöntiä." - -"Niinpä uudistuu jälleen vuoden vaiherikas tarina. Me olemme taasen, -Jumalan kiitos, ehtineet sievimpään lukuun. Orvokit ja kielot ovat -ikäänkuin sen otsakkeita ja kuvakoristeita. Meistä tuntuu aina -miellyttävältä, kun ne elämän kirjaa avatessamme jälleen sattuvat -eteemme." - -"Me soimaamme köyhiä, varsinkin alaikäisiä, kun he kuljeksivat -kerjäten. Emmekö huomaa, että he ovat toimessa kohta, kun on olemassa -jotakin toimitettavaa? Luonto tuskin ehtii kehittelemään ilmi auliita -aarteitansa, kun lapset jo ryhtyvät harjoittamaan ammattia; kukaan ei -enää kerjää, kaikki ojentavat sinulle kukkavihkoa, joka on poimittu -ennenkuin olet unestasi herännyt, ja pyytävä silmäilee sinua yhtä -ystävällisesti kuin hänen lahjansa. Kurjalta ei näytä koskaan se, joka -tuntee olevansa edes jossakin määrin oikeutettu pyytämään." - -"Miksi onkaan vuosi toisinaan kovin pitkä, toisinaan kovin lyhyt, miksi -se näyttää niin lyhyeltä ja niin pitkältä muistelossa? Viime vuosi on -minulle sellainen, ja missään muualla ei ilmene niin selvästi kuin -puutarhassa, kuinka häviäväinen ja kestävä kutoutuvat toisiinsa. Ja -kuitenkaan ei mikään ole niin häipyväistä, ettei se jättäisi jälkeä, -kaltaistansa." - -"Talvi kelpaa sekin. Tuntuu siltä, kuin hengittelisi helpommin puiden -seistessä edessämme aavemaisina, läpinäkyvinä. Ne eivät ole mitään, -mutta eivät myöskään mitään peitä. Mutta kun sitten tulevat silmut ja -kukat, niin käymme kärsimättömiksi, kunnes koko lehvistö on kehittynyt -esiin, kunnes maisema ruumiillistuu ja puu työntyy eteemme täyteläisenä -hahmona." - -"Kaiken, mikä on täydellistä lajissansa, täytyy kohota lajinsa -yläpuolelle, sen täytyy kehittyä joksikin muuksi, verrattomaksi. Monet -satakielen sävelet ovat vielä linnun laulua, mutta sitten se kohoaa -luokkansa yli ja tuntuu tahtovan osoittaa koko höyhenkarjalle, mitä -laulaminen oikeastaan merkitsee." - -"Elämä vailla rakkautta, rakastetusta etäällä, on pelkkä _Comédie à -liroir_, kehno parsinnainen näytelmä: ikäänkuin avaisi ja sulkisi -pöytälaatikoita, toista toisensa jälkeen, aina seuraavaan kiiruhtaen. -Se, mitä siinä hyvää ja merkittävää esiintyy, on vain höllässä -yhteydessä. On pakko yhä alkaa alusta ja tekee aina mieli lopettaa." - - - - -KYMMENES LUKU. - - -Charlotta puolestansa voi hyvin. Hän iloitsee vankasta, lupaavasta -pojasta, joka alinomaa askarruttaa hänen katsettansa ja mieltänsä. -Poika luo uuden suhteen hänen ja maailman, hänen ja tilan välille; -hänen vanha toimeliaisuutensa herää jälleen eloon; minne hän silmänsä -luoneekin, havaitsee hän kuluneena vuonna tehdyn paljon ja tuntee iloa -sen johdosta. Omituisen tunnon elähdyttämänä hän nousee sammalmajalle -Ottilian ja poikasen keralla, laskee lapsen pienelle pöydälle, -ikäänkuin kotoiselle alttarille, näkee kaksi istumasijaa tyhjänä, -muistelee menneitä aikoja, ja hänen mielessänsä elpyy uusi toivo -itseänsä ja Ottiliaa varten. - -Nuoret naishenkilöt kenties silmäilevät häveliäästi erinäisiä -nuorukaisia, hiljakseen tutkistellen, haluaisivatko jonkun heistä -mieheksensä, mutta se, jonka on toimittava tyttären tai naispuolisen -holhokin hyväksi, tarkastelee laajempaa piiriä. Niin kävi tällä -hetkellä Charlottan, josta kapteenin ja Ottilian liitto ei näyttänyt -mahdottomalta. Olivathan he jo kerran istuneet rinnakkain tässä -majassa, ja Charlotta oli hiljattain saanut tietää, että puheenaolleen -edullisen naimiskaupan mahdollisuus oli häipynyt olemattomiin. - -Charlotta asteli eteenpäin, ja Ottilia kantoi lasta. Monenlaisia -mietteitä liikkui Charlottan mielessä. Haaksirikko voi tapahtua -maallakin; kaunista ja kiitettävää on siitä mitä pikimmin ennallensa -toipua. Suuntautuuhan elämä vain voittoon ja tappioon. Kukapa ei tekisi -jonkinlaisia suunnitelmia ja niitä toteuttaessaan häiriytyisi! Kuinka -usein lähdemmekään kulkemaan jotakin tietä, jolta meidän on poikettava! -Kuinka usein harhaudummekaan terävästi tarkkaamastamme päämäärästä -saavuttaaksemme toisen, korkeamman! Matkustajan vaunuista särkyy hänen -sanomattomaksi harmiksensa pyörä, ja hän joutuu tämän epämieluisan -tapauksen vuoksi solmimaan mitä ilahduttavimpia tuttavuuksia ja -suhteita, jotka vaikuttavat hänen koko elämäänsä. Kohtalo toteuttaa -meidän toivelmamme, mutta siten, että voi antaa meille enemmänkin kuin -olemme osanneet toivoa. - -Näissä ja muissa samanlaisissa mietteissä Charlotta saapui kukkulalle, -uuden rakennuksen luo, missä ne osoittautuivat aivan oikeiksi. -Ympäristö näet oli paljoa kauniimpi kuin oli voitu ajatella. Kaikki -häiritsevän vähäpätöinen oli poistettu; kaikki maiseman hyvät puolet, -luonnon ja ajan luomat, ilmenivät täysin selvinä. Jo vihersivät nuoret -istutuksetkin, joiden piti täyttää eräitä aukkoja ja miellyttävästi -liittää toisiinsa erillisiä osia. - -Itse rakennus oli melkein asuttavassa kunnossa, näköala, varsinkin -yläkerran huoneista, erittäin vaihteleva. Mitä kauemmin katseli, sitä -enemmän kaunista keksi. Millaisia vaikutuksia mahtoivatkaan täällä -aiheuttaa eri vuorokaudenajat, millaisia kuu ja aurinko! Täällä teki -mieli viipyä, ja kohtapa heräsikin Charlottassa jälleen rakentamis- ja -toimimishalu, kun hän havaitsi kaikki karkeat työt jo suoritetuiksi. -Tarvittiin vain puuseppä, verhoilija ja maalari, joka osasi suoriutua -asiasta reikämalleja ja kevyttä kultausta viljellen, ja niin tuli -rakennus lyhyessä ajassa kuntoon. Nopeasti järjestettiin kellari ja -keittiökin, sillä linnasta etäällä ollen täytyi kerätä kaikki tarpeet -ympärillensä. Niin asuivat nyt molemmat naishenkilöt lapsen keralla -siellä ylhäällä, ja heille tarjoutui tästä uudesta keskuksesta käsin -aavistamattoman miellyttäviä kävelyretkiä. Kauniin sään vallitessa he -nauttivat korkeammassa olopiirissänsä tyytyväisinä vapaata raikasta -ilmaa. - -Yksin tai lapsi mukanansa Ottilia asteli mieluimmin alas plataanien luo -pitkin mukavaa polkua, joka johti edelleen siihen kohtaan, missä eräs -ylisoudettaessa käytetty venhe sijaitsi. Toisinaan hän lähti huviksensa -soutelemaan, ei kumminkaan lapsen keralla, koska Charlotta oli siitä -hieman huolissaan. Sen ohella hän kävi joka päivä linnanpuistossa -tervehtimässä puutarhuria ja ystävällisen osaaottavasti katselemassa -hänen huolellisesti vaalimiansa kasvintaimia, jotka nyt nauttivat -kaikin raitista ulkoilmaa. - -Tänä kauniina aikana saapui Charlottalle erittäin mieluisaksi vieraaksi -eräs englantilainen, joka oli matkoilla tullut tuntemaan Eduardin, -tavannut hänet muutamia kertoja ja oli nyt utelias näkemään niitä -kauniita puutarharakennelmia, joista oli kuullut kerrottavan paljon -hyvää. Hän toi mukanansa suosituskirjeen kreiviltä ja esitteli samalla -seuralaisensa, hiljaisen, mutta erittäin miellyttävän miehen. Kun -hän nyt kuljeskeli seudulla, milloin Charlottan ja Ottilian, milloin -puutarhurien ja metsästäjien seurassa, usein myös seuralaisensa keralla -ja toisinaan yksin, saattoi hänen huomautuksistansa varsin hyvin -havaita, että hän oli sellaisten rakennelmain tuntija ja harrastelija -ja oli nähtävästi itsekin usein suorittanut sellaisia tehtäviä. Vaikka -olikin jo iäkäs, otti hän hilpeästi osaa kaikkeen, mikä voi elämää -kaunistaa ja luoda siihen merkitystä. - -Vasta hänen seurassansa naiset voivat täysin nauttia ympäristöstänsä. -Hänen harjaantunut silmänsä otti vastaan jokaisen vaikutelman ihan -verekseltänsä, ja hän iloitsi aikaansaannoksesta sitäkin enemmän, -kun ei ollut aikaisemmin seutua tuntenut ja tuskin tiesi erottaa -toisistansa pohjana olevaa luontoa ja siinä suoritetun jalostustyön -tuloksia. - -Sopii hyvinkin sanoa, että puisto hänen huomautuksistansa kasvoi ja -rikastui. Hän tiesi jo ennakolta, mitä uudet versovat istutukset -lupasivat. Häneltä ei jäänyt havaitsematta yksikään kohta, jota -vielä kävi jotenkin kaunistaminen. Hän keksi milloin lähteen, joka -puhdistettuna lupasi muodostua kokonaisen pensaston koristeeksi, -milloin luolan, joka korjattuna ja avarrettuna voi tarjota mieluisan -levähdyspaikan: kunhan vain kaadettiin muutamia puita, niin sieltä -avautui näköala kohti suurenmoisina kohoavia kallioita. Hän onnitteli -asukkaita siitä, että heille jäi vielä paljon tekemistä, ja kehoitti -heitä olemaan liiaksi kiirehtimättä, jotta jäisi seuraaviksikin -vuosiksi miellyttävän suunnittelun ja järjestelyn tilaisuutta. - -Hän ei muuten suinkaan liiaksi rasittanut läsnäolollansa -seurusteluhetkien väliaikoina, sillä hän kulutti suurimman osan -päiväänsä kuvaamalla kannettavan pimeän kammion avulla puiston -maalauksellisimpia näköaloja voittaakseen siten matkoistansa itselleen -ja muille kauniin hedelmän. Hän oli jo useita vuosia menetellyt -siten kaikilla merkittävillä seuduilla, hankkien itsellensä erittäin -miellyttävän ja mielenkiintoisen kokoelman. Hän näytti naisille -mukanaan kuljettamansa suuren salkun huvittaen heitä osaksi kuvilla, -osaksi niihin liittyvillä selityksillä. Naiset olivat mielissään, kun -saivat yksinäisyydessänsä niin mukavasti matkustaa kautta maailman, -nähdä ohitsensa vilistävän rannikoita ja satamia, vuoria, järviä ja -virtoja, kaupunkeja, linnoja ja monia muita paikkoja, joita historiassa -mainitaan. - -Kummallakin katselijalla oli oma erikoinen harrastuksensa. Charlottan -mieltä kiinnittivät yleisemmät asiat, nimenomaan ne, joihin liittyi -jotakin historiallisesti merkittävää; Ottilia taas viivähti erittäinkin -niissä seuduissa, joista Eduard oli tavannut paljon kertoa, joissa -hän oli mielellään oleskellut, kerran toisensa jälkeen: jokaisella -ihmisellä näet on lähellä ja kaukana eräitä yksityisiä paikkoja, -jotka vetävät häntä puoleensa, jotka ovat hänelle erikoisen rakkaat -ja mieluiset hänen luonteensa, ensimmäisen vaikutelman, määrättyjen -olosuhteiden tai tottumuksen nojalla. - -Niinpä Ottilia tiedusteli lordilta, mikä seutu häntä eniten miellytti -ja minne hän nyt asettuisi asumaan, jos olisi valittava. Lordi tiesi -näyttää useitakin kauniita seutuja ja kertoi varsin miellyttävästi, -omalla omituisella tavallansa ranskaa ääntäen, millaiset tapahtumat -olivat tehneet hänelle minkin seudun rakkaaksi ja kalliiksi. - -Kun sitten kysyttiin, missä hän nyt tavallisesti oleskeli, mihin -mieluimmin palasi, niin hän lausui ihan peittelemättä, mutta naisia -hämmästyttäen: - -Minä olen nyt tottunut olemaan kotona kaikkialla enkä tiedä lopulta -mitään mukavampaa, kuin että toiset rakentavat, istuttavat ja -ahertavat taloustoimissansa minun puolestani. Omille tiluksilleni -minä en ikävöi takaisin. Se johtuu osalta poliittisista syistä, mutta -etupäässä siitä, että poikani, jota varten oikeastaan olen kaikki -suunnitellut ja järjestänyt, jolle uskoin saavani sen luovuttaa ja -jonka keralla toivoin vielä voivani siitä nauttia, ei siitä kaikesta -vähääkään välittänyt, vaan lähti Intiaan käyttääkseen elämänsä siellä -hyödyllisemmin tai sen kerrassaan tuhlataksensa. - -Me kulutamme varmaan aivan liian paljon elämäämme valmisteleviin -toimenpiteisiin. Sen sijaan että heti alkaisimme tuntea hyvinvointia -kohtalaisessa olotilassa, me pyrimme yhä kaikkea avartamaan, jotta -olomme kävisi yhä epämukavammaksi. Kuka nyt nauttii rakennuksistani, -puistostani, puutarhoistani? En minä, eivätpä edes omaisenikaan, vaan -tuntemattomat vieraat, uteliaat, levottomat matkustavaiset. - -Vaikka olemme hyvissäkin varoissa, olemme sittenkin aina vain -puolittain kotonamme, varsinkin eläessämme maaseudulla, missä puuttuu -paljon kaupungin totunnaisista antimista. Kirja, jota kipeimmin -kaipaamme, ei ole saatavissa, kaikki se, mitä eniten tarvitsemme, on -unohtunut. Me asetumme kotoisesti elämään lähteäksemme jälleen matkaan, -ja ellemme tee sitä ehdoin tahdoin, niin vaikuttavat olosuhteet, -intohimot, sattumat, välttämättömyys ja moni muu. - -Lordi ei aavistanut, kuinka syvästi nämä mietteet koskivat -ystävättäriin. Useinpa joutuukin tähän vaaraan ken hyvänsä lausuessaan -julki yleisiä mietteitä, vaikka muuten tunteekin seuran elämänsuhteet. -Charlottaa olivat hyväntahtoiset ja hyväätarkoittavat henkilöt jo -monesti aikaisemmin sillä tavoin sattumalta loukanneet, ja maailma -lepäsi muutenkin niin selvänä hänen nähtävissään, ettei hän tuntenut -mitään erikoista kipua, vaikka joku varomattomasti pakottikin hänen -katseensa suuntautumaan johonkin ikävään kohtaan. Ottilia, joka nuorena -ja kokemattomana pikemmin aavisteli kuin näki ja jonka oli lupa, jopa -pakkokin kääntää katseensa pois siitä, mitä hän ei voinut ja mitä hänen -ei pitänyt nähdä, sitävastoin joutui noiden tutunomaisten puheiden -vuoksi mitä kamalimpaan tilaan. Hänen nähtensä repeytyi väkivaltaisella -tavalla asioiden hieno huntu, ja hänestä tuntui siltä, kuin kaikki -se, mitä tähän saakka oli tehty talon ja kartanon, puutarhan, puiston -ja koko ympäristön hyväksi, oikeastaan olisi ihan suotta, koska se, -jolle kaikki kuului, ei saanut siitä nauttia, koska hänetkin samoinkuin -tämän vieraan, olivat hänen rakkaimpansa ja lähimpänsä pakottaneet -maailman retkille, vieläpä kaikkein vaarallisimmille. Ottilia oli -tottunut kuuntelemaan ja vaikenemaan, mutta tällä kertaa hän oli mitä -kiusallisimmassa asemassa, jota vieraan puheen jatko pikemmin pahensi -kuin paransi. - -Nyt uskon olevani oikealla ladulla, virkkoi lordi hilpeään ja -hitaanlaiseen tapaansa, kun pidän itseäni alinomaisena matkamiehenä, -joka kieltäytyy paljosta paljon nauttiaksensa. Minä olen tottunut -vaihteluun, se muuttuu minulle suorastaan tarpeeksi, kuten oopperassa -yhä odotamme uusia näyttämökoristeita juuri siitä syystä, että olemme -niitä jo paljon nähneet. Minä tiedän mitä voin odottaa parhaimmalta -ja huonoimmalta majatalolta: olipa oloni siellä kuinka hyvä tai huono -tahansa, milloinkaan en kohtaa totunnaista, ja loppujen lopuksi on -yhdentekevää, riippuuko täydellisesti välttämättömästä tottumuksesta -vaiko satunnaisimmasta sattumasta. Nyt ei minulla ainakaan ole -sitä mieliharmia, että jotakin katoaa, että minun on paettava -jokapäiväisestä oleskeluhuoneesta, jossa toimitetaan korjauksia, että -minulle rakas kupponen särjetään ja juoma ei tahdo sitten pitkiin -aikoihin maistua. Kaikesta tuosta olen pelastunut, ja jos katto pääni -päällä rupeaa palamaan, niin palvelijani säälivät rauhallisesti -tavarani kokoon, ja niin me ajamme pois talosta ja kaupungista. -Kaikkien näiden etujen ohella minä en ole, tarkoin laskien, vuoden -varrella kuluttanut enempää kuin olisin kotona käytellyt. - -Tuon kuvauksen kestäessä Ottilia näki vain Eduardin edessänsä, -näki hänen kulkevan puutetta ja vastuksia kokien raivaamattomia -teitä, joutuvan sodassa vaaraan ja hätään ja tottuvan kaiken tämän -epävakaisuuden ja uhkamielisyyden vallitessa kodittomaksi ja -ystävättömäksi, heittämään kaikki pois vain siinä tarkoituksessa, ettei -voisi mitään menettää. Onneksi seura vähäksi aikaa hajaantui. Ottilia -sai tilaisuutta itkeä yksinäisyydessä kylliksensä. Väkivaltaisemmin ei -häneen ollut vaikuttanut mikään kumea tuska kuin tämä selvyys, jota hän -pyrki vieläkin selventämään, kuten ihmisen tapana yleensäkin on kiusata -itseänsä ollessaan kerran kiusattavaksi joutumassa. - -Eduardin tila tuntui hänestä niin surkealta, niin viheliäiseltä, että -hän päätti, maksoi mitä maksoi, tehdä kaikki voitavansa saadakseen -Eduardin palaamaan Charlottan luo, kätkeäkseen surunsa ja rakkautensa -johonkin hiljaiseen seutuun ja pettääkseen niitä jonkinlaisen toiminnan -avulla. - -Lordin seuralainen, ymmärtäväinen ja rauhallinen mies ja hyvä -havaitsija, oli huomannut keskustelussa sattuneen erehdyksen ja -ilmaissut ystävällensä olosuhteiden samankaltaisuuden. Lordi ei -tietänyt mitään perheen oloista, mutta hänen seuralaisensa, jonka -mieltä matkoilla kiinnittivät varsinkin ne omituiset tapahtumat, joita -aiheuttavat luonnolliset ja keinotekoiset olosuhteet, lakimääräisyyden -ja hillittömyyden, ymmärryksen ja järjen, intohimon ja ennakkoluulojen -ristiriita, oli jo aikaisemmin ja vielä enemmän taloon tultuansa -perehtynyt kaikkeen mitä oli tapahtunut ja yhä vielä tapahtui. - -Lordin mieltä tuo pahoitti, mutta hän ei joutunut hämillensä. Seurassa -pitäisi olla kerrassaan vaiti, ellei tahtoisi koskaan joutua sellaiseen -tilanteeseen, sillä jokapäiväisimmät lausumat voivat nykyisyyden -harrastuksiin sekaantuessaan aiheuttaa epäsointua yhtä hyvin kuin -tärkeät huomautukset. - -Me korjaamme asian tänä iltana, sanoi lordi, vältämme kaikkia -yleisluontoisia keskusteluja. Kertokaa te seuralle jokin niistä monista -ja merkittävistä jutuista ja tarinoista, jotka ovat matkamme varrella -rikastuttaneet salkkuanne ja muistianne. - -Kaikkein parhaasta aikomuksesta huolimatta ei vieraiden tällä kertaa -onnistunut moitteettomasti ilahduttaa ystäviä. Kun näet lordin -seuralainen oli monilla omituisilla, merkittävillä, hilpeillä, -liikuttavilla ja kaameilla tarinoilla herättänyt tarkkaavaisuutta -ja mitä suurimmassa määrin kiihtänyt kuulijainsa myötätuntoisuutta, -niin hän ajatteli lopuksi esittää tosin omituisen, mutta leppoisamman -tapauksen aavistamatta, kuinka läheinen se oli kuulijoille. - - -_Eriskummaiset naapurustenlapset._ - -_Novelli._ - -Kahden huomattavan naapuriperheen lapset, poika ja tyttö, jotka -iältänsä hyvin sopivat tulemaan kerran toistensa puolisoiksi, saivat -kasvaa toistensa keralla näine miellyttävine toiveinensa, ja kummankin -vanhemmat iloitsivat tulevaisesta liitosta. Pian kuitenkin havaittiin, -että tämä aikomus uhkasi jäädä onnistumatta, koska näiden kelpo -luonteiden kesken ilmeni omituista vastenmielisyyttä. Kenties he olivat -liiaksi toistensa kaltaiset. He olivat itsenäiset, tiesivät mitä -tahtoivat, pysyivät lujasti päätöksissään. Leikkitoverit rakastivat -ja kunnioittivat kumpaakin. Toistensa seurassa he aina esiintyivät -riitapuolina, rakentelivat aina yksin itseänsä varten, hävittivät aina -kohdatessaan toistensa aikaansaannoksia, ei suinkaan kilvan pyrkien -samaan päämäärään, vaan aina taistellen keskenänsä jostakin yhteisestä -tarkoituksesta. He olivat varsin hyväluontoiset ja rakastettavat, -vihamieliset ja ilkeätkin vain toisiinsa suhtautuessaan. - -Tämä eriskummainen suhde ilmeni jo lapsuusajan leikeissä, se ilmeni -yhä vuosien lisääntyessä. Poikain tapansa mukaan leikkiessä sotaa, -jakautuessa puolueisiin ja ryhtyessä keskenänsä taistelemaan, -uhmailevan rohkea tyttö asettui kerran johtamaan toista sotajoukkoa -taistellen niin tuimasti, että vastapuolue olisi lyöty häpeälliseen -pakoon, ellei sen johtaja olisi toiminut erittäin uljaasti, riistänyt -vastustajattareltansa aseita ja ottanut häntä vangiksensa. Mutta vielä -silloinkin tyttö puolustautui niin kiivaasti, että pojan täytyi temmata -silkkinen kaulaliinansa ja sitoa hänen kätensä selän taa, jos mieli -säilyttää silmänsä vihollistansa silti vahingoittamatta. - -Tätä ei tyttö antanut hänelle milloinkaan anteeksi, yrittipä vielä -salaa häntä vahingoittaakin, joten vanhemmat, jotka olivat jo -aikoja sitten havainneet nämä kummalliset ominaisuudet, päättivät -yksimielisesti erottaa nämä vihamieliset olennot ja luopua suloisista -toivelmistansa. - -Poika kunnosti pian itseänsä uusissa olosuhteissa. Kaikenlainen -opetus pystyi häneen. Suosijat ja hänen oma halunsa määräsivät hänet -sotilaan ammattiin. Kaikkialla, minne hän joutui, häntä rakastettiin ja -kunnioitettiin. Hänen kelpo olemuksensa näytti vaikuttavan vain toisten -hyväksi, ja hän oli, selvästi asiaa tajuamatta, varsin onnellinen -menetettyänsä ainoan riitelijän, jonka luonto oli hänelle määrännyt. - -Tytön mieli sitävastoin äkkiä muuttui. Lisääntyvä ikä, lisääntyvä -sivistys ja vieläkin enemmän jokin sisäinen tunto vetivät häntä pois -niistä kiivaista leikeistä, joita hän oli näihin asti harjoittanut -poikien seurassa. Häneltä näytti ylipäänsä puuttuvan jotakin; hänen -ympärillänsä ei ollut mitään sellaista, mikä olisi ollut hänen vihansa -arvoista. Rakastettavaksi hän ei ollut huomannut vielä ketään. - -Eräs hänen naapurivastustajaansa vanhempi, varakas, huomattu, -seurapiireissä kernaasti nähty, naisten suosima säätyläisnuorukainen -kiintyi häneen koko sydämestänsä. Tapahtui ensi kerran, että ystävä, -rakastaja, palvelija häntä tavoitteli. Se seikka, että nuori mies -asetti hänet etusijalle monien muiden vanhempien, sivistyneempien, -loistavampien ja vaateliaampien rinnalla, miellytti neitoa kovin. -Nuorukaisen alinomainen huomaavaisuus, joka ei milloinkaan huonontunut -tungettelevaisuudeksi, hänen uskollinen avunantonsa erinäisissä -epämiellyttävissä tilanteissa, hänen tosin selvästi, mutta kuitenkin -rauhallisesti ja vain toivorikkaasti vanhemmille esittämänsä kosinta -— tyttö näet oli vielä ylen nuori — kaikki tuo hankki hänelle tytön -suosion. Sitäpaitsi vaikutti osaltansa tottumus, ihmisten tietyiksi -otaksumat suhteet. Hän oli niin usein kuullut itseänsä nimitettävän -morsiameksi, että vihdoin itsekin uskoi se olevansa, eikä hän, enempää -kuin kukaan muukaan, osannut ajatella minkään koettelemuksen olevan -enää tarpeen, kun hän vaihtoi sormusta sen henkilön kanssa, jota oli -kauan pidetty hänen sulhasenansa. - -Koko asian rauhallista kulkua ei ollut kihlauskaan kiirehtänyt. -Molemmin puolin jätettiin kaikki entisellensä, iloittiin yhdessäolosta -ja tahdottiin välttämättä vielä nauttia hyvä vuodenaika tulevan -vakaamman elämän kevätkautena. - -Sillävälin oli toinen nuori mies etäällä ollen sivistänyt itsensä mitä -parhaimmin, saavuttanut ansaitun aseman elämänurallansa ja tuli nyt -lomalle omaisiansa tervehtimään. Aivan luonnollisella, mutta samalla -omituisella tavalla hän jälleen seisoi kauniin naapurintytön edessä. -Neidon mielessä oli viime aikoina itänyt yksinomaan ystävällisiä, -morsiamellisia perhetuntoja; hän oli sopusoinnussa koko ympäristönsä -kanssa, uskoi olevansa onnellinen ja olikin tavallansa. Mutta nyt -oli hänen edessänsä pitkistä ajoista jälleen jotakin. Se ei ollut -mitään vihattavaa, hän itse oli kadottanut vihaamiskykynsä. Ilmenipä -lapsen viha, joka itse asiassa oli ollut sisäisen arvon hämärää -tajuamista, nyt iloisena hämmästyksenä, ilahduttavana katseluna, -suopeana myöntelynä, puolittain halukkaana, puolittain vastahakoisena -lähentymisenä, ja tuo kaikki oli molemminpuolista. Pitkäaikainen -poissaolo antoi aihetta pitkänlaisiin keskusteluihin. Lapsuusaikainen -järjettömyyskin oli viisastuneille vain hupaisen muistelun esine, ja -tuntui siltä, kuin täytyisi tuo kiusoitteleva viha hyvittää ainakin -ystävällisellä, huomaavaisella kohtelulla, kuin tuohon väkivaltaiseen -väärin-tuomitsemiseen pitäisi nyt liittyä nimenomainen tunnustaminen. - -Nuoren miehen puolella pysyi kaikki ymmärtäväisissä, toivottavissa -rajoissa. Hänen asemansa, olosuhteensa, pyrintönsä ja kunnianhimonsa -askarruttivat häntä siinä määrin, että hän mielihyvin otti vastaan -kauniin morsiamen ystävällisyyden kiitettävänä lisänä, silti mitenkään -suhteistamatta häntä itseensä tai kadehtimatta hänen sulhastansa, jonka -kanssa hän muuten oli mitä parhaissa väleissä. - -Neidon laita oli aivan toisin. Hän näytti kuin unesta heränneen. -Taistelu nuorta naapuria vastaan oli ollut hänen ensimmäinen -intohimonsa, ja tämä kiivas taistelu oli kuitenkin vain vastustuksen -muodossa ilmenevä kiivas, synnynnäisluontoinen kiintymys. -Muistellessaan hän ei voinutkaan ajatella muuta, kuin että oli aina -häntä rakastanut. Hän hymyili tuolle ase kädessä tapahtuneelle -vihamieliselle haeskelulle, oli muistavinaan, että oli tuntunut -erittäin miellyttävältä, kun toinen oli riisunut häneltä aseet, -kuvitteli kokeneensa suurinta autuutta joutuessaan sidotuksi, ja -kaikki, mihin hän itse oli ryhtynyt toisen vahingoksi ja mieliharmiksi, -näytti vain viattomalta keinolta huomion kääntämiseksi itseensä. Hän -kirosi kaiken eron, valitti horrosta, johon oli vaipunut, kirosi -laahaavaa, uneliasta totunnaisuutta, joka oli voinut tuottaa hänelle -niin mitättömän sulhasen; hän oli muuttunut, kaksin kerroin muuttunut, -entisestänsä ja nykyisestänsä, miten asian tahtoo käsittää. - -Jos joku olisi voinut kehitellä ja hänen kanssansa jakaa hänen -tyystin salaamansa tunnot, niin eipä hänen tosiaankaan olisi sopinut -neitoa soimata: sulhanen ei suinkaan voinut kestää vertailua naapurin -kanssa, kun heidät näki vierekkäin. Jos toiselta ei käynyt epääminen -jonkinlaista luottamusta, niin toinen sensijaan herätti mitä -täydellisintä; jos toisen kanssa mielellään seurusteli, niin toisen -toivoi kumppaniksensa, ja jos ajatteli syvempää osanottoa, erinomaisia -tapauksia, niin olisi varmaan toista epäillyt toisen herättäessä -täydellistä varmuutta. Sellaisia olosuhteita varten on naisilla -erikoinen synnynnäinen vaisto, jonka kehittämiseen heillä on sekä syytä -että tilaisuutta. - -Mitä kauemmin kaunis morsian hautoi salaa mielessänsä sellaisia -ajatuksia, mitä vähemmän kukaan osasi hänelle puhua mitään -sulhasen hyväksi, mitään sellaista, mihin olosuhteet ja -velvollisuus näyttivät neuvovan ja kehoittavan, jopa auttamaton -välttämättömyyskin ehdottomasti vaativan, sitä enemmän kaunis sydän -suosi yksipuolisuuttansa, ja kun nyt toisaalta neito oli ihmisten -ja omaisten, sulhasen ja oman lupauksensa purkamattomasti sitoma, -toisaalta ei eteenpäinpyrkivä nuorukainen mitenkään salannut -ajatuksiansa, suunnitelmiansa ja toiveitansa kohdellen häntä vain -uskollisen eikä edes hellän veljen tavoin, ja kun nyt vielä tuli -puheeksi hänen kohta tapahtuva poislähtönsä, niin näytti siltä, -kuin hänen aikaisempi lapsenmielensä kaikkine salavihoinensa ja -väkivaltaisuuksinensa olisi jälleen herännyt ja nyt, korkeammalle -elämänasteelle ehdittyänsä, suuttuneena valmistautunut vaikuttamaan -entistä ankarammin ja tuhoisammin. Hän päätti kuolla rangaistakseen -muinoin vihaamaansa ja nyt kiihkeästi rakastamaansa hänen -tunteettomuutensa vuoksi ja solmiakseen nyt, kun hänen ei pitänyt -saada häntä omaksensa, ikuisen liiton ainakin hänen mielikuvituksensa, -hänen katumuksensa kanssa. Nuorukaisen ei pitänyt päästä irti hänen -kuolleesta kuvastansa, hänen ei pitänyt lakata soimaamasta itseänsä -siitä, ettei ollut tuntenut, tutkinut eikä pitänyt arvossa vainajan -mieltä. Tämä omituinen mielettömyys seurasi neitoa kaikkialle. Hän -peitti sen kaikenlaisiin valhemuotoihin, ja vaikka hän näyttikin -ihmisten mielestä kummalliselta, ei kukaan ollut kyllin tarkkaavainen -tai älykäs keksiäksensä todellisen sisäisen syyn. - -Sillävälin olivat ystävät, sukulaiset ja tuttavat järjestelleet juhlia -väsymykseen asti. Kului tuskin päivääkään, jolloin ei olisi keksitty -jotakin uutta ja odottamatonta. Koko tienoolla oli tuskin ainoatakaan -kaunista paikkaa, jota ei olisi koristettu ja valmistettu lukuisien -vieraiden vastaanottamista varten. Nuori tulokkaammekin tahtoi vielä -ennen lähtöänsä tehdä minkä katsoi asiaksensa ja kutsui nuoren parin -muutamain läheisten sukulaisten keralla purjehdusretkelle. Astuttiin -isoon, kauniiseen, koristettuun alukseen, huvipurteen, joka sisälsi -pienen salin ja muutamia huoneita ja näytti siirtävän aalloille -maallaolon mukavuudet. - -Suuri virta kuljetti purtta alaspäin soiton kaikuessa. Seurue oli -kokoontunut kuumana päivänaikana alasuojiin huvitellakseen itseänsä -seura- ja onnenleikeillä. Nuori isäntä, joka ei voinut milloinkaan -olla toimettomana, oli asettunut peräsimeen vapauttaen hetkeksi vanhan -laivurin, joka oli nukahtanut hänen viereensä. Valvovan täytyi nyt -olla erittäin varovainen, sillä alus lähestyi erästä kohtaa, missä -kaksi saarta ahdistaa uoman kapeammaksi muodostaen milloin toiselta, -milloin toiselta puolen ulkonevine hiekkarantoinensa vaarallisen -kulkuväylän. Huolellinen ja terävästi tähyävä peränpitäjä oli jo -herättämäisillään laivurin, mutta rohkaisi samassa mielensä ja -suuntasi päin kapeata kohtaa. Samassa ilmestyi kannelle hänen kaunis -vihollisensa kukkaseppele hiuksissaan. Hän otti seppeleen ja heitti sen -peränpitäjälle. - -Ota se muistoksi, huusi hän. - -Älä häiritse minua! huudahti vastaukseksi nuori mies koppoen seppeleen -käteensä, minä tarvitsen kaikki voimani ja koko tarkkaavaisuuteni! - -Minä en sinua enää häiritse, huudahti neito, sinä et minua enää näe! - -Tuon sanottuansa hän kiiruhti aluksen kokkaan syöksyen sieltä veteen. - -Kuului ääniä: Pelastakaa, pelastakaa, hän hukkuu! - -Peränpitäjä oli mitä kamalimmassa pulassa. Melu herättää vanhan -laivurin, hän aikoo tarttua peräsimeen, nuorempi tahtoo sen hänelle -luovuttaa, mutta on jo liian myöhäistä: alus ajautuu karille. -Samassa silmänräpäyksessä nuori mies heittää yltänsä haitalliset -vaatekappaleet, syöksyy veteen ja ui kauniin vihollisensa jälkeen. - -Vesi on ystävällinen elementti sille, joka sen tuntee ja osaa sitä -käsitellä. Se kantoi häntä, ja taitava uimari vallitsi sitä. Hän -saavutti pian edellänsä liukuvan kaunottaren, tarttui häneen, osasi -hänet nostaa ja pitää vedenpinnan yläpuolella; molemmat tempasi vuolas -virta mukaansa, kunnes saaret ja karit olivat kaukana heidän takanansa -ja kymi jälleen alkoi vaeltaa leveänä ja hitaasti. Vasta nyt nuori mies -toipui ensimmäisestä ankarasta hädästä, jonka aikana hän oli toiminut -tajuttomasti, konemaisesti; hän kohotti päätänsä, silmäili ympärillensä -ja ui minkä jaksoi kohti laakeata pensaikkorantaa, joka mukavasti -ulkoni virtaan. Siellä hän laski maahan kauniin taakkansa, mutta siinä -ei näyttänyt olevan elämänhenkäystäkään jäljellä. Nuori mies oli -epätoivoissaan, mutta samassa osui hänen katseensa polkuun, joka johti -pensaikon halki. Hän otti jälleen kannettavakseen kalliin taakkansa, -näki pian yksinäisen asumuksen ja saapui sinne. Siellä asui hyvää -väkeä, eräs nuori aviopari. Onnettomuus, hätä oli pian ilmoitettu. -Se, mitä nuori mies hieman harkittuansa pyysi, toimitettiin. Kirkas -tuli paloi liedessä; vuoteeseen levitettiin villapeitteitä; tuotiin -nopeasti turkkeja, nahkasia ja mitä muuta lämmittävää löydettiin. -Tässä sysäsi pelastamishalu syrjään kaikki muut mietteet. Kaunista, -puolittain jäykistynyttä ruumista yritettiin kaikin tavoin herättää -eloon. Se onnistuikin. Hän avasi silmänsä, näki ystävän, kietoi ihanat -käsivartensa hänen kaulansa ympäri. Niin he olivat kauan; neidon -silmistä tulvahtivat kyynelet tehden hänet täysin terveeksi. - -Tahdotko minut jättää, huudahti neito, nyt, kun olen sinut jälleen -löytänyt? - -En koskaan, en koskaan! vakuutti toinen tietämättä mitä sanoi tai teki. -Mutta säästä itseäsi, huudahti hän lisäksi, ajattele itseäsi itsesi ja -minun tähteni! - -Neito ajatteli nyt itseänsä ja havaitsi vasta nyt, missä tilassa oli. -Hän ei voinut hävetä rakastettuansa, mutta salli mielellänsä hänen -poistuvan, sillä hänen vaatteensa olivat yhä vielä likomärät. - -Nuori aviopari neuvotteli; mies tarjosi nuorukaiselle ja hänen -vaimonsa neidolle hääpukunsa, jotka olivat vielä täydelliset kahden -henkilön pukemiseksi alusta loppuun. Lyhyessä ajassa olivat molemmat -seikkailijat pukeutuneet, vieläpä kauniistikin. He näyttivät erittäin -somilta, ihmettelivät jälleen kohdatessaan toistensa asua, ja -syleilivät toisiansa kiihkeästi, samalla kuitenkin puolittain hymyillen -valepuvuillensa. Nuoruuden tarmo ja lemmen virkeys toivuttivat heidät -muutamassa hetkessä täysin entisellensä, ja jos vain olisi soitto -kaikunut, olisi heidät voinut kutsua tanssimaan. - -Siirtyminen vedestä maalle, kuolemasta elämään, perheenpiiristä -erämaahan, epätoivosta hurmioon, välinpitämättömyydestä kiintymykseen, -hehkuvaan rakkauteen, vieläpä aivan lyhyessä hetkessä — se oli liikaa -yhdellä kertaa käsitettäväksi, tuntui siltä, kuin pään olisi täytynyt -haljeta tai joutua sekaisin. Sellaisen yllätyksen sietämiseksi täytyy -sydämen olla ensi sijassa vaikuttamassa. - -Kerrassaan toisiinsa unohtuneina he voivat vasta jonkin ajan kuluttua -ajatella alukseen jääneiden pelkoa ja levottomuutta, ja melkeinpä oli -heidän itsensä vaikea ilman pelkoa ja levottomuutta ajatella, kuinka -heidät jälleen kohtaisivat. - -Pakenemmeko, piiloudummeko? kysyi nuorukainen. - -Me emme eroa toisistamme, sanoi neito nojaten hänen rintaansa. - -Talon isäntä, joka oli kuullut heiltä kertomuksen karilleajautuneesta -aluksesta, riensi enempää kyselemättä rantaan. Pursi tuli onnellisesti -virtaa alaspäin; se oli suurella vaivalla saatu irroitetuksi. Sitä -ohjattiin eteenpäin, tietämättä minne, toivoen kadonneitten löytyvän. -Kun nyt isäntä huutaen ja viittoen veti puoleensa heidän huomionsa, -juoksi erääseen kohtaan, missä näkyi edullinen maihinlaskupaikka, -eikä lakannut viittomasta ja huutamasta, niin alus kääntyi rantaan. -Millainen näytelmä siellä odottikaan maihin astuvia! Kihlautuneiden -vanhemmat riensivät ensimmäisinä rannalle; rakastava sulhanen oli -melkein suunniltansa. Tuskin olivat vanhemmat saaneet kuulla rakkaiden -lastensa pelastuneen, kun viimeksimainitut jo astuivat oudoissa -vaatteissansa esiin pensaikosta. Heitä ei tunnettu, ennenkuin he olivat -saapuneet aivan luo. - -Mitä näenkään? huudahtivat äidit. - -Mitä näenkään? huudahtivat isät. - -Pelastuneet polvistuivat heidän eteensä. - -Lapsenne! huudahtivat he; kihlautuneet lapsenne! Antakaa meille -anteeksi! pyysi neito. - -Antakaa meille siunauksenne! pyysi nuorukainen. - -Antakaa meille siunauksenne! huudahtivat molemmat kaikkien seisoessa -vaiti ja hämmästyneinä. Siunauksenne! kaikui pyyntö kolmannen kerran, -ja kukapa olisi voinut sen evätä? - - - - -YHDESTOISTA LUKU. - - -Kertoja vaikeni tai oli pikemmin jo lopettanut, kun samassa huomasi -Charlottan olevan ankaran mielenliikutuksen vallassa, jopa nousevankin -ja lähtevän huoneesta sanattomasti anteeksi pyytäen. Tarina näet -oli hänelle tuttu. Tuo kaikki oli tosiaankin tapahtunut kapteenille -ja eräälle naapurin neidolle, ei tosin aivan sillä tavalla kuin -englantilainen kertoi, mutta kuitenkin pääpiirteiltänsä sellaisena, -vain yksityiskohdiltansa kehiteltynä ja koristeltuna, kuten sellaisten -tarinain yleensä käy niiden kulkiessa ensin suusta suuhun ja sitten -taitavan kertojan mielikuvituksen tietä. Lopulta vastaa enimmäkseen -kaikki, eikä mikään, todellisuutta. - -Ottilia lähti vieraiden itsensä kehoittamana Charlottan jälkeen, ja nyt -oli lordin vuoro huomauttaa, että oli kenties jälleen tapahtunut virhe, -kerrottu jotakin naisten tietämää tai jotakin heidän omia kokemuksiansa -muistuttavaa. - -Meidän on varottava aiheuttamasta vielä enemmän pahaa, jatkoi hän. -Kaiken sen hyvän ja miellyttävän korvaukseksi, mitä osaksemme on täällä -tullut, näymme me tuovan talon asujaimille hyvin vähän onnea. Meidän on -koetettava päästä soveliaalla tavalla lähtemään. - -Minun on tunnustaminen, virkkoi seuralainen, että minua pidättää -täällä vielä eräs muu asia, josta tahtoisin saada parempaa selkoa, -ennenkuin lähden tästä talosta. Teidän mieltänne, mylord, kiinnitti -eilen, kulkiessamme pimeä kammionne mukanamme puiston halki, todella -maalauksellisen kohdan haeskelu siinä määrin, että teidän oli mahdoton -havaita, mitä siinä ohessa tapahtui. Te käännyitte valtatieltä -päästäksenne järven rannalle erääseen kohtaan, missä harvoin -käydään ja mistä vastaranta näkyy erittäin viehättävänä. Ottilia, -joka oli seurassamme, halusi tulla mukaan ja pyysi saada lähteä -sinne soutaen. Minä astuin hänen venheeseensä ja katselin ilokseni -kaunista ja taitavaa soutajaa. Minä vakuutin hänelle, että olin niin -miellyttävästi keinunut aalloilla ainoastaan Sveitsissä, missä myöskin -mitä viehättävimmät neitoset suorittavat lautturin tehtäviä, mutta -en voinut pidättyä kysymästä, miksi hän oikeastaan oli kieltäytynyt -kulkemasta tuota syrjätietä; hänen äänessään näet oli ilmennyt -jonkinlainen pelokas hämminki. Kunhan ette minulle naura, virkkoi hän -ystävällisesti, niin voin teille siitä jotakin kertoa, vaikka asia on -minulle itsellenikin salaperäinen. Joka kerta, kun olen kulkenut tuota -syrjätietä, minut on vallannut varsin omituinen kammo, jota en muuten -missään tunne ja jota en osaa itselleni selittää. Vältän niinmuodoin -mieluimmin antautumasta sellaisille vaikutelmille alttiiksi, sitäkin -enemmän, kun siellä käytyäni kohta alkaa kivistää päätäni vasemmalta -puolelta ja minä muutenkin saan monesti kestää samaa kipua. Me -saavuimme perille, Ottilia keskusteli kanssanne, ja minä sillävälin -tutkin paikkaa, jonka hän oli minulle etäältä tarkoin osoittanut. -Mutta kuinka hämmästyinkään, kun havaitsin erittäin selviä kivihiilen -merkkejä, joiden nojalla päättelen varmasti, että kaivamalla löytyisi -syvemmältä kenties hyvinkin runsas kerrostuma. - -Suokaa anteeksi, mylord; minä havaitsen teidän hymyilevän ja tiedän -varsin hyvin, että annatte minulle vain viisaana miehenä ja ystävänä -anteeksi näihin teidän mielestänne joutaviin asioihin kohdistuvan -hartaan huomioni; mutta minä en voi täältä lähteä antamatta tuon -kauniin tytön vielä koetella heilurinliikkeitä. - -Joka kerta, kun asia tuli puheeksi, lordi välttämättä esitti jälleen -sitä vastustavat syynsä, joita seuralainen kärsivällisesti kuunteli -lopulta kuitenkin pysyen mielipiteissänsä ja toivelmissansa. Hän -puolestansa huomautti yhä uudelleen, ettei asiaa pitänyt heittää, -vaikka kokeet eivät kaikille henkilöille onnistuneetkaan; olipa -hänen mielestänsä syytä tutkia sitä senvuoksi vieläkin vakavammin ja -perusteellisemmin, koska epäilemättä tultaisiin saamaan selville useita -epäorgaanisten olioiden kesken, orgaanisten ja epäorgaanisten välillä -ja samoin orgaanisten kesken vallitsevia heimolaissuhteita, jotka ovat -meiltä vielä salatut. Hän oli jo avannut aina mukanaan kuljettamansa -kauniin lippaan ottaen sieltä esille kultaisista renkaista, -rikkikiisusta ja muista metallisista aineksista kokoonpannun laitteen -ja laski nyt kokeeksi langasta riippuvia metalleja lepääviä metalleja -kohti. - -Minä suon teille vahingonilonne, mylord, virkkoi hän samalla; se näkyy -varsin selvästi teidän kasvoissanne, kun mikään ei tahdo lähteä minun -pitelemänäni liikkumaan. Kokeeni onkin pelkkä tekosyy. Palattuansa -naiset varmaan ihmettelevät, mitä kummaa tässä tapahtuukaan. - -Naiset palasivat. Charlotta ymmärsi kohta mistä oli kysymys. - -Minä olen paljon kuullut noista asioista, mutta en ole millonkaan -nähnyt mitään vaikutusta. Koska teillä on siinä kaikki sievästi -valmiina, sallinette minun koettaa, eikö se minulta luonnistu. - -Hän otti langan käteensä, ja koska oli aivan tosissansa, hän piteli -sitä vakavasti ja rauhallisin mielin; mutta vähintäkään heilahdusta ei -ollut havaittavissa. - -Sitten kehoitettiin Ottiliaa koettamaan. Hän piteli heiluria vieläkin -rauhallisemmin, luonnollisemmin, tiedottomammin metallien yläpuolella. -Mutta samassa silmänräpäyksessä tempautui riippuva kappale vinhaan -pyörteeseen ja heilahti vaihtuvien alustojen mukaan milloin toiselle, -milloin toiselle puolelle, ympyrän tai soikion kaarta noudatellen tai -suoraviivaisesti, täysin seuralaisen odotusten mukaisesti, vieläpä -paremminkin kuin hän oli osannut odottaa. - -Lordikin säpsähti hieman, mutta hänen seuralaisensa oli niin mielissään -ja innoissaan, ettei voinut ollenkaan lopettaa, vaan pyysi yhä -toistamaan ja vaihtelemaan kokeita. Ottilia oli kyllin hyväntahtoinen -suostuaksensa kehoituksiin, kunnes vihdoin ystävällisesti pyysi -saada lakata, koska päätä alkoi jälleen särkeä. Siitä ihmeissään, -jopa ihastuksissaankin vakuutti vieras hänelle täysin vapauttavansa -hänet siitä kivusta, jos hän suostuisi erikoiseen parannustapaan. -Epäröitiin hetkinen, mutta Charlotta, joka nopeasti käsitti, mistä -oli kysymys, hylkäsi hyväätarkoittavan tarjouksen, koska ei halunnut -suvaita läheisyydessänsä mitään sellaista, mihin oli aina suhtautunut -voimakkain pelonsekaisen vastenmielisyyden tuntein. - -Vieraat olivat poistuneet, ja vaikka heidän jättämänsä vaikutelma -olikin omituinen, toivottiin kuitenkin jossakin jälleen kohdattavan. -Charlotta käytti nyt hyväksensä kauniita päiviä päättääkseen -naapuristoon tekemänsä vastavierailut, joista hän vaivoin suoriutui, -koska kaikki lähiseudulla asujat, toiset todella osaaottaen, toiset -pelkästä tottumuksesta, olivat ahkerasti häntä muistaneet. Kotona -hän iloksensa katseli lasta; se oli varmaan kaiken rakkauden, -kaiken huolenpidon arvoinen. Sitä pidettiin ihmeteltävänä, jopa -kerrassaan ihmelapsena, sen näköä, kokoa, sopusuhtaisuutta, voimaa -ja terveyttä ihasteltunsa vieläkin enemmän ihmetytti jo aikaisemmin -mainittu kaksinkertainen näköisyys, joka kehittyi yhä ilmeisemmäksi. -Kasvojenpiirteiltänsä ja koko muodoltansa lapsi muistutti yhä enemmän -kapteenia, silmät olivat yhä vaikeammin Ottilian silmistä erotettavissa. - -Tämä merkillinen sukulaisuus ja kenties vieläkin enemmän naisille -ominainen kaunis tunne, joka hellänä kohdistuu rakastetun miehen -lapseen, vaikka äiti onkin joku toinen henkilö, sai Ottilian olemaan -kasvavalle olennolle äidin veroisena tai paremmin sanoen toisena, -toisenlaisena äitinä. Jos Charlotta poistui, niin Ottilia jäi -lapsen ja hoitajattaren luo. Nanny, kadehtien poikaa, johon hänen -emäntänsä näytti kohdistavan koko kiintymyksensä, oli uhkamielisenä -hänet jättänyt ja palannut vanhempiensa luo. Ottilia kanniskeli yhä -edelleenkin lasta ulkosalla tottuen yhä pitempiin retkeilyihin. Hän -kuljetti mukanansa maitopulloa voidakseen tarpeen vaatiessa lasta -ruokkia. Harvoin hän unohti ottaa kirjan mukaansa, ja niin hän oli, -lapsi käsivarrellansa, lukien käyskellessään, varsin miellyttävä -Penserosa. - - - - -KAHDESTOISTA LUKU. - - -Sotaretken päätarkoitus oli saavutettu ja Eduard laskettu kotiin, -kunniamerkein koristettuna. Hän lähti kohta pienelle tilallensa, missä -sai tarkat tiedot omaisistansa, joita hän heidän tietämättänsä oli -antanut pitää tarkoin silmällä. Hiljainen olopaikka silmäili häntä -mitä ystävällisimmin: sitä näet oli hänen poissaollessansa hänen -määräystensä mukaisesti järjestetty, parannettu ja edistetty, joten -istutusten ja ympäristön kunnossaolo ja välitön nautittavuus korvasi -sen, mitä laajuudesta puuttui. - -Eduard, jota elämän vilkkaampi juoksu oli totuttanut päättävämpiin -toimenpiteisiin, ryhtyi nyt suorittamaan mitä oli riittävän kauan -harkinnut. Ennen kaikkea hän kutsui luoksensa majurin. Jälleennäkemisen -ilo oli suuri. Nuoruudessa solmituilla ystävyyssuhteilla, samoinkuin -veriheimoussuhteilla, on se huomattava etu, etteivät hairahdukset -ja väärinkäsitykset, olivatpa ne millaisia tahansa, koskaan niitä -perinpohjin vahingoita, vaan palautuvat vanhat suhteet joidenkin -aikojen kuluttua entisellensä. - -Iloisesti tervehdittyä Eduard kohta tiedusteli ystävänsä olosuhteita ja -sai kuulla onnen häntä suosineen täysin hänen toiveittensa mukaisesti. -Puolittain leikillisesti ja tutunomaisesti kysyi Eduard sitten, eikö -ollut kaunis liittokin tekeillä. Hänen ystävänsä vastasi kieltävästi, -sangen vakavissaan. - -Minä en voi enkä saa olla salajuoninen, jatkoi Eduard. Tahdon heti -ilmaista sinulle ajatukseni ja aikomukseni. Sinä tunnet kiintymykseni -Ottiliaan ja olet aikoja sitten käsittänyt, että se juuri syöksi -minut ottamaan osaa sotaretkeen. En tahdo kieltää, että halusin -päästä elämästä, joka ilman häntä ei ollut minulle enää minkään -arvoinen, mutta samalla minun täytyy sinulle tunnustaa, etten voinut -päästä täydelliseen epätoivoonkaan. Hänen omistamisen kangasteleva -onni oli niin kaunis, niin toivottava, että minun oli mahdoton siitä -kokonaan luopua. Moni lohdullinen aavistus, moni ilahduttava merkki -oli vahvistanut uskoani, horjuvaa luuloani, että Ottilia voi tulla -omakseni. Lasi, jonka laitaan oli piirretty nimikirjaimemme ja joka -peruskiveä laskettaessa heitettiin ilmaan, ei särkynytkään; se saatiin -kiinni ja on jälleen hallussani. Elettyäni tässä yksinäisessä paikassa -ylen monta epäilyksen hetkeä päätin asettaa itseni tuon lasin sijaan -nähdäkseni, oliko liittomme mahdollinen vai eikö. Minä lähden etsimään -kuolemaa, mutta en hurjapäisenä, vaan sellaisena henkilönä, joka toivoo -saavansa elää. Olkoon Ottilia palkinto, josta kilvoittelen, olkoon -hän se, mitä toivon voittavani, valloittavani jokaisen vihollisen -taistelulinjan takaa, jokaisesta varustuksesta, jokaisesta piiritetystä -linnoituksesta. Minä tahdon tehdä ihmeitä toivoen säästyväni, mielien -Ottilian voittaa eikä menettää. Nämä tunteet ovat minua seuranneet, ne -ovat minua auttaneet kautta kaikkien vaarojen, mutta nytpä huomaankin -päässeeni tarkoitusteni perille, suoriutuneeni kaikista esteistä, -näen tieni olevan avoinna. Ottilia on minun, ja se, mitä vielä on -tämän ajatuksen ja sen toimeenpanon välillä, ei mielestäni voi olla -merkittävää. - -Sinä pyyhkäiset muutamalla vedolla pois kaikki ne vastaväitteet, -joita voisi ja pitäisi esittää, virkkoi majuri, ja sittenkin ne -on toistettava. Jätän sinun itsesi muisteltavaksi, kuinka arvokas -sinun ja vaimosi välinen suhde on; mutta sinä olet hänen ja itsesi -vuoksi velvollinen asiaa kirkkaasti harkitsemaan. Mutta kuinka voin -ajatellakaan, että teille on syntynyt poika, samalla lausumatta, että -te kuulutte toisillenne ikiajoiksi, että te olette tämän olennon tähden -velvolliset elämään yhdessä, voidaksenne yhteisesti pitää huolta hänen -kasvatuksestansa ja tulevaisesta hyvinvoinnistansa. - -On pelkkää vanhempien omahyväisyyttä, vastasi Eduard, kun he -kuvittelevat olevansa lapsillensa välttämättömän tarpeelliset. Kaikki, -mikä elää, löytää ravintonsa ja hoivansa, ja jos pojalla isän varhain -kuoltua ei olekaan miellyttävää, suotuisaa nuoruusaikaa, niin hän -toisaalta kenties juuri senvuoksi kehittyy paremmin maailmaa varten -jo aikaisin tunnustamalla, että hänen on toisiin mukauduttava, mikä -meidän kaikkien on varhemmin tai myöhemmin opittava. Ja siitähän ei ole -kysymyskään: me olemme kyllin varakkaat pitääksemme huolen useammista -lapsista, eikä suinkaan ole velvollisuus enempää kuin hyvä työkään -sälyttää yhdelle niin paljon hoidettavaa. - -Majurin aikoessa muutamin sanoin viitata Charlottan arvoon ja hänen -ja Eduardin pitkäaikaiseen suhteeseen Eduard puuttui kiivaasti -puheeseen: Me olemme menetelleet mielettömästi, ja minä oivallan sen -liiankin hyvin. Se, joka tahtoo jossakin määrätyssä iässä toteuttaa -aikaisempia nuoruudentoiveita, pettää aina itseänsä: ihmisen jokaisella -vuosikymmenellä on oma onnensa, omat toiveensa ja mahdollisuutensa. -Onneton se ihminen, jonka olosuhteet tai harhaluulot ajavat tulevia -tai menneitä tavoittelemaan! Me olemme menetelleet mielettömästi, -mutta pitääkö tälle mielettömyydelle uhrata koko elämä? Pitääkö meidän -jonkinlaisten epäilysten vuoksi kieltäytyä siitä, mitä aikamme tavat -eivät meiltä epää? Kuinka useissa tapauksissa peruuttaakaan ihminen -aikeensa ja tekonsa, ja tässäkö ei saisi niin tapahtua, tässä kun on -kysymyksessä kokonaisuus eikä mikään yksityiskohta, elämä rikkaine -sisältöinensä eikä vain jokin elämän ehto! - -Majuri osasi esittää Eduardille taitavasti ja tarmokkaasti hänen eri -suhteensa puolisoon, perheeseen, ihmisiin yleensä, mutta hänen ei -onnistunut herättää minkäänlaista myötämielisyyttä. - -Kaikki tuo, ystäväiseni, vastasi Eduard, on väikkynyt mielessäni, -keskellä taistelun tuoksinaa, lakkaamattoman ukkosen järisyttäessä -maankamaraa, kuulain sinkoessa ja viheltäessä, toverien kaatuessa -kummaltakin puoleltani, hevoseni haavoittuessa, hattuni saadessa reiän; -se on väikkynyt mielessäni hiljaisella yönuotiolla taivaan tähditetyn -holvin alla. Sitten johtuivat mieleeni kaikki yhteyssuhteeni; minä olen -ne perin pohjin tutkinut, ajatuksin ja tuntein, olen valinnut osani, -olen tyytynyt siihen, jo moneen kertaan ja nyt iäksi. - -Kuinkapa voisinkaan sinulta salata, että sinäkin olit sellaisina -hetkinä mielessäni, sinäkin kuuluit minun olokehääni, ja emmekö -olekin jo kauan kuuluneet toistemme yhteyteen? Jos olen jäänyt -sinulle jotakin velkaa, niin nyt saan tilaisuuden maksaa sen sinulle -takaisin korkoinensa, jos taas sinä olet joutunut milloinkaan minulle -velkaan, niin nyt voit sen minulle korvata. Minä tiedän, että sinä -rakastat Charlottaa, ja hän ansaitsee sen; minä tiedän, ettet sinä ole -hänelle yhdentekevä, ja miksipä ei hän tajuaisi sinun arvoasi! Ota -hänet minun kädestäni! Tuo minulle Ottilia! Niin me tulemme maailman -onnellisimmiksi ihmisiksi. - -Juuri sen vuoksi, että aiot minua lahjoa sellaisilla kalleuksilla, -virkkoi majuri, täytyy minun olla sitäkin varovaisempi, sitäkin -ankarampi. Sen sijaan että tämä ehdotus, jota hiljaa kunnioitan, tekisi -asian helpommaksi, se pikemmin sitä vaikeuttaa. Nyt on kysymys sekä -sinusta että minustakin, kahden miehen kohtalosta, samoinkuin heidän -hyvästä nimestänsäkin, kahden miehen, jotka tähän asti nuhteettomasti -elettyänsä tämän omituisen menettelyn vuoksi — ellemme sitä sen -kummemmin tahdo nimittää — ovat vaarassa joutua varsin outoon valoon -maailman silmissä. - -Juuri se seikka, että olemme moitteettomat, virkkoi Eduard, oikeuttaa -meidät antautumaan kerran moitittaviksikin. Se, joka on koko elämänsä -ajan osoittautunut luotettavaksi mieheksi, tekee luotettavaksi teon, -joka toisten suorittamana voisi näyttää epäilyttävältä. Minä puolestani -tunnen viimeisten kestettäväkseni ottamieni koettelemusten, toisten -ihmisten hyväksi suorittamieni vaikeiden ja vaarallisten tekojen -nojalla olevani oikeutettu tekemään jotakin omaksi hyväksenikin. Mitä -sinuun ja Charlottaan tulee, jääköön asia tulevaisuuden varaan, mutta -minua et sinä eikä kukaan saa luopumaan aikeestani. Jos ehdotukseeni -suostutaan, olen puolestani altis kaikkeen; jos taas tahdotaan minut -jättää oman onneni varaan tai kerrassaan asettua minua vastustamaan, -niin syntyy välttämättä äärimmäinen tapaus, kävipä muuten miten tahansa. - -Majuri piti velvollisuutenansa vastustaa Eduardin aietta mahdollisimman -kauan, ja hän käytti nyt ystäväänsä vastaan älykästä käännettä -teeskennellen myöntyväisyyttä ja ottaen puheeksi ainoastaan sen -muodon, sen asiainkulun, jonka nojalla tämä ero ja nämä uudet liitot -oli toteutettava. Silloin ilmeni niin paljon ikävää, hankalaa ja -sopimatonta, että Eduard tunsi joutuvansa mitä huonoimman mielialan -valtoihin. - -Minä huomaan varsin hyvin, huudahti Eduard vihdoin, että se, mitä -haluaa, on otettava rynnäköllä ystäviltäkin eikä vain vihollisilta. -Sitä, mitä tahdon, mikä on minulle välttämätöntä, en päästä -näkyvistäni; minä olen sen saavuttava ja varmaan pian ja sukkelasti. -Minä tiedän varsin hyvin, etteivät sellaiset suhteet raukea eivätkä -synny monen olevaisen kukistumatta, monen säilymään pyrkivän -väistymättä pois tieltä. Harkinta ei voi näissä asioissa johtaa -päätökseen: ymmärrykselle ovat kaikki oikeudet yhdenveroiset, ja -kohoavaan vaakakuppiin voi yhä sijoittaa vastapainoa. Suostu siis, -ystäväni, toimimaan minun ja itsesi hyväksi, minun ja itsesi hyväksi -selvittämään, ratkaisemaan, uudelleen liittämään nämä suhteet. Älä -salli minkäänlaisen harkinnan pidättää itseäsi; me olemme jo muutenkin -antaneet ihmisille puheenaihetta: he puhuvat meistä vielä kerran, ja -sitten me, kuten kaikki muukin lakattuansa olemasta uutta, unohdumme -ja saamme menetellä niinkuin parhaiten osaamme, kenenkään sen koommin -meistä välittämättä. - -Majurilla ei ollut mitään muuta neuvoa; hänen täytyi vihdoin myöntyä -siihen, että Eduard kerta kaikkiansa käsitteli asiaa tuttuna ja -edellytettynä, että hän yksityiskohdittain pohti, kuinka kaikki oli -järjestettävä, ja mitä hilpeimmin, jopa leikkiä laskien, antautui -kuvailemaan tulevaisuutta. - -Kääntyen jälleen vakaaksi ja mietteliääksi hän jatkoi: Jos -antautuisimme sellaisen toivon ja odotuksen valtoihin, että kaikki -järjestyy itsestänsä, että sattuma meitä ohjaisi ja suosisi, niin -tuo olisi rangaistavaa itsepetosta. Sillä tavalla meidän on mahdoton -itseämme pelastaa, palauttaa kaikinpuolista rauhaamme, ja kuinka -voisinkaan lohduttautua minä, joka olen syyttömänä syypää kaikkeen. -Tungettelevalla itsepintaisuudellani sain Charlottan ottamaan sinut -taloomme, ja Ottiliakin on ainoastaan tämän muutoksen nojalla tullut -luoksemme. Me emme enää vallitse asian seurauksia, mutta kykenemme -tekemään ne vaarattomiksi, ohjaamaan olosuhteet, menestykseksemme. -Voitko kääntää katseesi pois esittämistäni kauniista ja miellyttävistä -mahdollisuuksista, voitko määrätä minun, voitko määrätä meidän -kaikkien osaksi murheellisen kieltäymyksen, vaikka ajattelet asian -mahdolliseksi, vaikka se olisi mahdollinen; eikö siinäkin tapauksessa, -että päätämme palata entisiin oloihin, täydy sietää paljon sopimatonta, -epämiellyttävää, kiusallista, ilman että siitä johtuu mitään hyvää, -mitään ilahduttavaa? Tuottaisiko onnellinen tilasi sinulle iloa, jos -et saisi käydä minua tervehtimässä, asua luonani? Ja sen jälkeen, -mitä on tapahtunut, se kuitenkin olisi kiusallista. Charlotta ja minä -olisimme varallisuuksinemme surullisessa tilassa. Jos sinä toisten -ihmisten tavoin uskot vuosien ja välimatkojen tylsentävän sellaisia -tuntoja, hivuttavan pois niin syviä piirtoja, niin ota huomioon, -että kysymyksessä ovat vuodet, joita emme tahdo viettää kivussa ja -kieltäymyksessä, vaan iloiten ja nauttien. Sanonpa vihdoin kaikkein -tärkeimmänkin asian: jos meidän ulkonainen ja sisäinen tilamme -sallisikin tuota odottaa, niin miten käy Ottilian, jonka täytyisi -lähteä talostamme, jäädä vaille huolenpitoamme ja surkealla tavalla -värjötellä katalassa kylmässä maailmassa! Kuvaile minulle sellainen -tila, missä Ottilia voisi elää onnellisena ilman minua, ilman meitä, -niin olet esittänyt todisteen, kaikkia muita voimallisemman, todisteen, -jonka aina, vaikka en sitä hyväksyisikään, en siihen alistuisikaan, -kuitenkin varsin mielelläni tahdon ottaa tarkasteluni ja harkintani -esineeksi. - -Tehtävä ei ollut kovin helposti ratkaistavissa; ystävän mieleen ei -ainakaan johtunut mitään tyydyttävää vastausta, joten hänellä ei ollut -muuta neuvoa kuin yhä uudelleen teroittaa toisen mieleen, kuinka -tärkeä, arveluttava ja monessa suhteessa vaarallinen koko yritys -oli, ja että pitäisi ainakin mitä vakavimmin harkita, kuinka siihen -olisi käytävä käsiksi. Eduard myöntyi, kuitenkin vain sillä ehdolla, -että ystävä jäisi hänen luoksensa, kunnes he pääsisivät täydelliseen -yksimielisyyteen ja ensimmäisiin toimenpiteisiin olisi ryhdytty. - - - - -KOLMASTOISTA LUKU. - - -Elettyään jonkin aikaa yksissä ventovieraat ja toisistaan -piittaamattomatkin ihmiset ilmaisevat toisillensa sisimpänsä, joten -pakostakin syntyy jonkinlaista tutunomaisuutta. Sitäkin enemmän sopii -odottaa, etteivät molemmat ystävämme jälleen lähekkäin elellen ja -päivittäin ja hetkittäin seurustellen peitelleet mitään toisiltansa. -He muistelivat entisiä oloja, eikä majuri salannut, että Charlotta, -Eduardin palattua matkoiltansa, oli ajatellut Ottilian hänen omaksensa, -oli ajatellut antaa kauniin neidon hänen aviopuolisoksensa. Eduard, -jota tämä tiedonanto sanomattomasti ihastutti, puhui avoimesti -Charlottan ja majurin keskinäisestä kiintymyksestä, jota kuvaili mitä -värikkäimmin, koska se oli hänelle erittäin mieluisa ja edullinen. - -Majuri ei voinut kerrassaan kieltää eikä myöskään myöntää, mutta -Eduardin ajatukset vakaantuivat ja varmistuivat yhä enemmän. Hän -ei ajatellut asioita mahdollisina, vaan jo toteutuneina. Kaikkien -asianosaisten tarvitsi vain suostua siihen, mitä toivoivat; ero oli -varmaan saatavissa, uusi liitto piti pian solmittaman, ja Eduard aikoi -lähteä Ottilian keralla matkoille. - -Mielikuvituksen miellyttävien tuotteiden joukossa ei liene mitään -viehättävämpää kuin rakastavaisten, nuorten aviopuolisoiden toiveet -saada nauttia nuorta onneansa uudessa, ennen näkemättömässä maailmassa, -koetella ja varmentaa kestävää liittoansa monissa vaihtelevissa -olosuhteissa. Majurin ja Charlottan tuli sillävälin rajoittamattomin -valtuuksin pitää huolta tiluksista, varoista ja kaikista maallisen -elämän järjestystä koskevista toimenpiteistä, ohjaten kaikki oikeuden -ja kohtuuden mukaisesti kaikkien asianosaisten tyytyväisyydeksi. -Seikka, jota Eduard eniten korosti, josta hän näytti toivovan -itsellensä suurinta etua, oli tämä: koska lapsen piti jäädä äidin luo, -saisi majuri pojan kasvattaa, ohjata häntä oivalluksensa mukaisesti, -kehitellä hänen kykyjänsä. Eipä ollutkaan poikaa suotta kastettu -Otoksi, heidän kumpaisenkin mukaan. - -Kaikki nämä aikeet olivat Eduardin mielessä siinä määrin vakaantuneet, -ettei hän tahtonut enää hukata päivääkään ryhtyessään niitä -toteuttamaan. Kartanoon päin kulkiessansa he saapuivat pieneen -kaupunkiin, jossa Eduardilla oli talo, missä hän tahtoi viipyä odottaen -majuria palaavaksi. Hän ei kuitenkaan raskinut kohta sinne jäädä, vaan -saatteli ystäväänsä seudun halki. He olivat kumpikin ratsain ja ajoivat -nyt yhdessä eteenpäin tärkeään keskusteluun syventyneinä. - -Yht'äkkiä he näkivät kaukana kukkulalla uuden rakennuksen, jonka -tiilikatto ensi kerran kiilteli heidän silmissänsä. Eduardin -valtaa vastustamaton kaipaus; asiat pitää saada vielä tänä iltana -ratkaistuiksi. Hän päättää piiloutua lähimpään kylään; majurin tulee -esittää asia Charlottalle pakottavan kiireellisenä, yllättämällä -voittaa hänen varovaisuutensa ja odottamattomalla ehdotuksellansa -pakottaa hänet avoimemmin ilmaisemaan mieltänsä. Eduard, joka oli -sijoittanut omat toivelmansa vaimonsa mieleen, uskoi nyt noudattavansa -hänen toivomuksiansa ja uskoi hänen suostuvan muitta mutkitta, koska ei -voinut itse mitään muuta tahtoa. - -Hän jäi iloisena odottamaan onnellista ratkaisua, ja jotta tulos -saataisiin nopeammin hänen tietoonsa, piti laukaistaman pariin kertaan -tykki tai laskettaman ilmoille joitakin raketteja, jos olisi ehtinyt -tulla yö. - -Majuri ratsasti linnaan. Hän ei löytänyt Charlottaa, vaan kuuli hänen -tätä nykyä asustavan uudessa rakennuksessa, nyt olevan naapuristossa -vierailemassa ja palaavan todennäköisesti vasta verrattain myöhään. -Majuri palasi majataloon, jonne oli jättänyt hevosensa. - -Voittamattoman kärsimättömyyden ahdistamana hiipi Eduard sillävälin -yksinäisiä, vain metsästäjien ja kalastajien tuntemia polkuja -puistoonsa saapuen illan suussa pensaikkoon lähelle järveä, jonka -avartuneen kalvon hän nyt ensi kerran selvästi näki. - -Ottilia oli samana päivänä lähtenyt kävelylle järven rannalle. Hänellä -oli nyt, kuten tavallisesti lapsi käsivarrellansa ja kirja kädessänsä. -Niin hän tuli ylimenopaikalle tammien luo. Poika oli nukahtanut; -Ottilia istuutui, laski hänet viereensä ja jatkoi lukemistansa. Kirja -oli niitä, jotka kiinnittävät herkkää mieltä päästämättä sitä enää -vapaaksi lumoistansa. Lukija unohti ajan ja hetken eikä ajatellut sitä, -että hänellä oli maitse kulkien pitkä kiertotie uuteen rakennukseen. -Hän istui siinä, kirjaansa ja itseensä syventyneenä, niin rakastettavan -näköisenä, että ympäröivien puiden ja pensaiden olisi pitänyt olla -elollisia, näkeviä olentoja voidakseen häntä ihailla ja hänestä iloita. -Juuri tänä hetkenä heitti hänen takanansa maillensa menevä aurinko -punervan sädekimpun hänen poskeansa ja olkapäätänsä kultaamaan. - -Eduard, jonka oli onnistunut edetä kenenkään näkemättä niin kauas, -halki aution puistonsa ja yksinäisen tienoon, uskaltautui yhä -kauemmaksi. Vihdoin hän työntyy tammien luona läpi pensaikon, näkee -Ottilian, Ottilia näkee hänet; Eduard syöksyy hänen luoksensa ja -heittäytyy polvilleen hänen eteensä. Pitkän vaitiolon jälkeen, jonka -kestäessä he kumpikin koettavat tyyntyä, Eduard selittää muutamin -sanoin, miksi ja miten oli tänne tullut. Hän kertoi lähettäneensä -majurin Charlottan luo ja arveli heidän kaikkien kohtalon joutuvan -kenties tällä hetkellä ratkaistuksi. Hän sanoi, ettei ollut koskaan -epäillyt Ottilian rakkautta, ja uskoi Ottilian puolestaan olevan yhtä -varman hänen tunteestansa. Hän pyysi Ottiliaa suostumaan. Neito epäröi, -hän rukoilemalla rukoili häntä, aikoi entisten oikeuksiensa nojalla -sulkea hänet syliinsä. Ottilia viittasi lapseen. - -Eduard näkee pojan ja hämmästyy. - -Hyvä Jumala, huudahtaa hän, jos minulla olisi syytä epäillä vaimoani ja -ystävääni, niin tuon lapsen näkö todistaisi kamalasti heitä vastaan. -Eikö tuo ole ilmetty majuri? Sellaista yhdennäköisyyttä en ole -milloinkaan ennen tavannut. - -Eipä suinkaan, virkkoi Ottilia, kaikki sanovat sen olevan minun -näköiseni. - -Olisiko se mahdollista? huudahti Eduard, ja samassa silmänräpäyksessä -lapsi avasi silmänsä, suuret, tummat, läpitunkevat silmät, syvät ja -lempeät. Poikanen silmäili jo älykkäästi maailmaa; hän näytti tuntevan -molemmat edessänsä seisovat henkilöt. Eduard heittäytyi lapsen eteen, -polvistui kaksi kertaa Ottilian edessä. - -Sinä se olet, huudahti hän, silmät ovat sinun! Mutta sallihan minun -katsoa sinun silmiisi. Salli minun heittää verho sen onnettoman hetken -yli, jona tämä olento sai alkunsa. Tuleeko minun säikyttää sinun -puhdasta sieluasi sillä onnettomalla ajatuksella, että mies ja vaimo -toisistansa vierautuneina painavat toisensa povellensa ja voivat -häpäistä laillisen liiton kiihkeillä toivelmillansa! Tai miksipä ei, -koska kerran olemme niin pitkällä, koska Charlottan ja minun välisen -suhteen täytyy purkautua, koska sinä olet tuleva omakseni, niin miksi -en sitä sanoisi! Miksi en lausuisi katkeraa sanaa: tämä lapsi on -siinnyt kaksinkertaisessa aviorikoksessa! Sen sijaan että liittäisi -vaimoani ja minua toisiimme, se erottaa minua hänestä ja häntä minusta. -Todistakoon se siis minua vastaan, kertokoot nämä ihanat silmät sinun -silmillesi, että minä olen ollut sinun omasi toisen syleilyssä. Jospa -tuntisit, Ottilia, jospa oikein tuntisit, että minä voin sovittaa tuon -virheen, tuon rikoksen ainoastaan sinun syleilyssäsi! Kuule! huudahti -hän seisaallensa hypähtäen kuultuansa laukauksen, jota luuli majurin -antamaksi merkiksi. Niin ei kumminkaan ollut laita; jokin metsästäjä -oli laukaissut pyssynsä läheisessä vuoristossa. - -Ottilia huomasi vasta nyt, että aurinko oli vaipunut vuorten taakse. -Viimeiseksi se vielä kimalteli ylemmän rakennuksen ikkunoissa. - -Poistu, Eduard! huudahti Ottilia. Me olemme kauan kaivanneet, kauan -kärsineet. Ajattele, mitä me kumpikin olemme Charlottalle velkaa. Hänen -on ratkaistava kohtalomme, älkäämme rientäkö hänen edellensä. Minä -olen omasi, jos hän siihen suostuu, ellei, niin minun täytyy sinusta -luopua. Koska luulet olevasi lähellä ratkaisua, niin odottakaamme. -Palaa kylään, missä majuri otaksuu sinun olevan. Voihan sattua -paljonkin sellaista, mikä vaatii selitystä. Onko todennäköistä, että -jyrähtävä tykinlaukaus ilmoittaisi sinulle hänen neuvottelujensa -tuloksen? Kenties hän tällä hetkellä etsii sinua. Minä tiedän, ettei -hän ole tavannut Charlottaa; on mahdollista, että hän on lähtenyt häntä -vastaan, sillä talossa tiedettiin, minne hän on mennyt. Kuinka monella -tavalla voikaan käydä! Päästä minut! Nyt Charlottan täytyy palata. Hän -odottaa minua ja lasta. - -Ottilia puhui kiireesti. Hän ajatteli kaikkia mahdollisuuksia, toista -toisensa jälkeen. Hän oli onnellinen Eduardin läheisyydessä ja tunsi, -että nyt täytyi pyytää häntä poistumaan. - -Minä pyydän, minä rukoilen sinua, rakkaani! huudahti hän. Lähde -takaisin ja odota majuria! - -Minä tottelen käskyjäsi, huudahti Eduard luoden häneen ensin tulisen -silmäyksen ja sulkien hänet sitten kiinteästi syliinsä. Ottilia -kiersi käsivartensa hänen kaulaansa ja painoi hänet hellästi poveansa -vasten. Toivo kiiti kuin lentotähti yli heidän päittensä. He uskoivat -kuuluvansa toisilleen; ensimmäisen kerran he vaihtoivat vapaita -suudelmia ja riistäytyivät vaivoin toistensa syleilystä. - -Aurinko oli laskenut, hämärsi jo, ja järveltä kiiriskeli kostea -sumu. Ottilia seisoi hämmingin ja liikutuksen vallassa; hän -katsahti kohti uutta taloa ja oli näkevinään Charlottan valkoisessa -puvussaan parvekkeella. Kiertotie maitse oli pitkä; hän tiesi, -kuinka kärsimättömästi Charlotta odotti lasta. Hän näkee plataanit -vastakkaisella rannalla, vain kappaleen matka vettä on häntä -erottamassa polusta, joka johtaa suoraa päätä rakennukseen. -Ajatuksinensa ja katseinensa hän on jo siellä. Tämä halu hälventää -hänen epäilyksensä, hän rientää venheelle, ei havaitse, että sydän -jyskyttää, jalat horjahtelevat, että aistit uhkaavat pettää. - -Hän hyppää venheeseen, tarttuu airoon ja työntää pois rannasta. Hänen -täytyy ponnistaa liiemmin, hän työntää uudelleen, venhe heilahtaa ja -liukuu kappaleen matkaa ulommaksi. Lapsi vasemmalla käsivarrellansa, -vasemmassa kädessä kirja, oikeassa airo, horjahtaa hänkin ja kaatuu -venheeseen. Airo kirpoaa häneltä toiselle puolen, ja kun hän yrittää -sitä tavoittaa, lapsi ja kirja toiselle, kaikki veteen. Hän saa -sentään kiinni lapsen vaatteista, mutta epämukava asento estää häntä -nousemasta seisaalleen. Vapaan oikean käden varassa ei käy kääntyminen, -kohottautuminen. Vihdoin se sentään onnistuu, hän vetää vedestä lapsen, -mutta sen silmät ovat suljetut, se on lakannut hengittämästä. - -Samassa silmänräpäyksessä hän voittaa takaisin maltillisuutensa, mutta -sitä suurempi on hänen tuskansa. Venhe liukuu melkein keskellä järveä, -airo ui etäällä, hän ei näe ketään rannalla, ja mitäpä olisikaan -auttanut, vaikka olisi jonkun nähnyt! Kaikista erotettuna hän keinuu -petollisen, luoksepääsemättömän elementin pinnalla. - -Hän etsii apua itseltänsä. Olihan hän useasti kuullut hukkuneiden -pelastamisesta. Syntymäpäivänsä iltana hän oli ollut itse sitä -näkemässä. Hän riisuu lapsen ja kuivaa sen musliinipuvullansa. Hän -tempaa puvun auki rinnaltansa paljastaen ensi kerran povensa vapaan -taivaan alla; ensimmäisen kerran hän painaa puhdasta, verhotonta -poveansa vasten elävää olentoa, joka — ei elä. Onnettoman lapsen kylmät -jäsenet palelluttavat hänen poveansa sydänjuuria myöten. Loppumattomat -kyynelet kumpuavat hänen silmistänsä luoden jäykistyneen ruumiin -pintaan lämmön ja elämän väikettä. Hän yrittää yhä uusia keinoja, -kietoo lapsen hartiahuiviinsa ja uskoo silittelemällä, pusertamalla, -huokumalla, suutelemalla ja kyynelöimällä korvaavansa ne apukeinot, -jotka häneltä puuttuvat tässä eristetyssä tilassa. - -Kaikki suotta! Liikkumatta lepää poikanen hänen käsivarrellansa, -liikkumatta lepää venhe veden pinnalla; mutta nytkään ei hänen kaunis -sydämensä jätä häntä neuvottomaksi. Hän kääntyy korkeuden puoleen, -vaipuu polvilleen venheeseen ja kohottaa jäykistynyttä lasta molemmin -käsin yli viattoman povensa, joka on valkea ja kylmä kuin marmori. -Kostein silmin hän katselee korkeuteen huutaen apua sieltä, mistä -herkkä sydän toivoo löytävänsä suurimman runsauden kaiken muun toivon -pettäessä. - -Turhaan hän ei käännykään tähtien puoleen, jotka jo alkavat yksitellen -tuikkia. Nousee vieno tuuli, joka kuljettaa venheen plataanien luo. - - - - -NELJÄSTOISTA LUKU. - - -Ottilia rientää uuteen rakennukseen, kutsuu haavurin ja jättää lapsen -hänen huostaansa. Aina maltillinen mies käsittelee hentoa ruumista -asteittaisesti, totuttuun tapaan. Ottilia auttaa häntä koko ajan: -hän toimittaa, tuo kaikki mitä tarvitaan, tosin ikäänkuin jossakin -toisessa maailmassa vaeltaen, sillä suurin onnettomuus muuttaa samoin -kuin suurin onni kaikkien olioitten näön. Vasta sitten, kun kelpo -mies kaikki koetettuansa pudistaa päätänsä vastaten hänen toivoisaan -kysymykseensä ensin vaikenemalla, sitten hiljaa kieltäen, Ottilia -lähtee Charlottan makuuhuoneesta, missä tämä kaikki on tapahtunut. -Tuskin ehdittyänsä oleskeluhuoneeseen hän kaatuu, sohvaan asti -ehtimättä, uupuneena suin päin matolle. - -Charlottan vaunut kuuluvat saapuvan. Haavuri pyytää pyytämällä -ympärilläseisovia jäämään aikoen lähteä häntä vastaan ja -valmistellakseen asian ilmoittamista, mutta samassa Charlotta jo -astuukin huoneeseen. Hän näkee Ottilian lattialla pitkänänsä, ja eräs -talon palvelijatar rientää huutaen ja itkien häntä vastaan. Haavuri -astuu sisään, ja hän saa kuulla kaikki. Mutta kuinka hän voisikaan -kohta heittää kaiken toivonsa! Kokenut, taitava, älykäs mies pyytää, -ettei hän katsoisi lasta, ja poistuu muka vielä jotakin keinoa -koettamaan. Charlotta on istuutunut sohvaansa, Ottilia makaa yhä -maassa, mutta nyt nojaten ystävättären polveen, jonka varassa hänen -kaunis päänsä lepää. Lääkäri-ystävä kulkee edestakaisin; hän näyttää -pitävän huolta lapsesta, mutta pitää todellisuudessa huolta naisista. -Niin tulee keskiyö, kuolonhiljaisuus yhä syvenee. Charlotta ei enää -salaa itseltänsä, ettei lapsi koskaan herää eloon; hän vaatii sen -nähtäväksensä. Se on huolellisesti kääritty lämpöisiin villaliinoihin -ja laskettu koriin, joka tuodaan hänen sohvansa viereen; ainoastaan -kasvot ovat näkyvissä: levollisena ja kauniina lepää se siinä. - -Onnettomuuden tieto oli piankin levinnyt kylään, levottomuutta -herättäen, ja saapui kohta majataloonkin. Majuri oli lähtenyt tuttua -tietä ylös kartanoon; hän kulki talon taitse, pidätti erään palvelijan, -joka juoksi jotakin hakemaan lisärakennuksesta, hankki itsellensä -lähempiä tietoja ja kutsutti luoksensa haavurin. Viimeksimainittu -saapui, hämmästyi vanhan suosijansa ilmestymistä, selitti hänelle -asiain nykyisen tilan ja otti valmistellakseen hänen ja Charlottan -kohtausta. Hän palasi sisään, aloitti asiasta pois johtavan keskustelun -ja johdatteli mielikuvitusta esineestä toiseen, kunnes vihdoin palautti -Charlottan mieleen hänen ystävänsä, hänen varman myötätuntonsa, hänen -henkisen läheisyytensä, antaen niiden kohta muuttua todellisuudeksi. -Sanalla sanoen: Charlotta sai kuulla, että ystävä oli ovella, tiesi -kaikki ja halusi päästä puheille. - -Majuri astui sisään; Charlotta tervehti häntä tuskallisesti hymyillen. -He seisoivat vastatusten. Charlotta kohotti viheriää silkkipeittoa, -jonka alla ruumis makasi, ja tulija näki kynttilän himmeässä valossa, -salaiseksi kauhuksensa, oman jäykistyneen kuvansa. Charlotta osoitti -tuolia, ja niin he istuivat vastakkain, ääneti, koko yön. Ottilia -lepäsi yhä rauhallisesti Charlottan polvea vasten nojaten; hän hengitti -tyynesti, nukkui tai näytti nukkuvan. - -Aamu kajasti, kynttilä sammui, ystävykset näyttivät heräävän -painostavasta unesta. Charlotta katsahti majuriin ja virkkoi -rauhallisesti: Selittäkää, ystäväni, mikä sallimus teidät johtaa tänne, -olemaan osallisena tässä murheellisessa kohtauksessa? - -Tässä, vastasi majuri aivan hiljaa, kuten Charlotta oli kysynyt — -ikäänkuin olisivat varoneet Ottilian herättämistä —, tässä ei ole oikea -aika eikä paikka salata sanottaviansa, keksiä johdantoja ja käydä ylen -hellävaroen asiaan käsiksi. Tapaus, jonka alaisena teidät löydän, on -niin suunnaton, että se tosin tärkeä asia, jonka vuoksi tänne tulen, -siihen verrattuna menettää arvonsa. - -Sitten hän kertoi aivan rauhallisesti ja koruttomasti matkansa -tarkoituksen, mikäli Eduard oli hänet lähettänyt, ja samoin, mikäli -hänen vapaa tahtonsa, oma harrastuksensa oli siihen vaikuttamassa. Hän -esitti asian molemmat puolet erittäin hienotunteisesti, mutta samalla -vilpittömästi; Charlotta kuunteli levollisesti näyttämättä ollenkaan -hämmästyvän tai pahastuvan. - -Majurin päätettyä esityksensä Charlotta vastasi aivan hiljaisin -äänin, niin että ensinmainitun oli pakko siirtää tuolinsa -lähemmäksi: Tällaisessa tilanteessa en ole koskaan ennen ollut, -mutta samantapaisessa olen aina itseltäni kysynyt: miten on huomenna -laita? Minä tunnen varsin hyvin, että useiden ihmisten kohtalo on -nyt minun käsissäni; ja se, mitä minun on tekeminen, on kaiken -epäilyksen ulkopuolella ja helposti lausuttavissa. Minä suostun eroon. -Minun olisi pitänyt jo aikaisemmin päättää se tehdä; epäröimiseni, -vastusteluni on surmannut lapsen. On olemassa eräitä asioita, jotka -kohtalo itsepintaisesti toteuttaa. Järki ja hyve, velvollisuus ja -kaikki vanhurskaus asettuu turhaan sen tielle; pitää tapahtua jotakin -sellaista, mikä sen mielestä on soveliasta, meidän mielestämme ei, ja -niin se vihdoin tekee tehtävänsä, käyttäydyimmepä miten tahansa. - -Mutta mitä sanonkaan! Oikeastaan kohtalo tahtoo jälleen pyrkiä -toteuttamaan minun omaa toivelmaani, omaa aiettani. Enkö ole itse -jo ajatellut Ottiliaa ja Eduardia soveliaimmaksi pariksi? Enkö -ole itse yrittänyt heitä lähentää? Ettekö te itse, ystäväni, -tuntenut tätä suunnitelmaani? Ja miksi en kyennyt erottamaan miehen -itsepäisyyttä aito rakkaudesta? Miksi suostuin hänen vaimoksensa, -minä, joka olisin ystävättärenä tehnyt hänet ja toisen henkilön hänen -puolisonansa onnelliseksi? Katsokaahan vain tätä uinuvaa raukkaa! -Minä vapisen ajatellessani hetkeä, jolloin hän herää tajuihinsa -kuolemanhorroksestansa. Kuinka voikaan hän elää, kuinka lohduttautua, -ellei hän voi toivoa saavansa rakkaudellansa Eduardille korvata mitä on -ihmeellisimmän sattuman välineenä häneltä riistänyt? Kiintymyksensä, -rakkautensa nojalla hän voikin antaa hänelle kaikki takaisin. Jos -rakkaus kykenee kaikki sietämään, niin vielä enemmän se kykenee kaikki -korvaamaan. Minua ei saa nyt ajatella. - -Poistukaa kaikessa hiljaisuudessa, majuri. Sanokaa Eduardille, että -minä suostun eroon, että jätän hänen, teidän, Mittlerin toimeksi koko -asian alkuunpanon, että olen ja voinkin joka suhteessa olla aivan -huoleton, mitä tulee myöhempään olotilaani. Minä allekirjoitan kaikki -minulle esitettävät paperit, mutta älköön minulta vaadittako, että -toimin asian hyväksi, että harkitsen ja neuvon. - -Majuri nousi. Charlotta ojensi hänelle kätensä Ottilian yli. Hän painoi -huulensa rakasta kättä vasten. - -Entä minä, kuiskasi hän hiljaa, mitä saan minä toivoa? - -Sallikaa minun jäädä teille vastaus velkaa, virkkoi Charlotta. Me emme -ole tehneet rikosta, jonka tähden meidän pitäisi tulla onnettomiksi, -mutta emme myöskään ansainneet olla yhdessä onnelliset. - -Majuri poistui, sydämestänsä surkutellen Charlottaa, mutta voimatta -kumminkaan valittaa kuolleen lapsiraukan kohtaloa. Sellaista uhria -näytti kaikkien täydellinen onni vaativan. Hän ajatteli Ottilian lapsi -käsivarrella mitä täydellisimmin korvaamassa mitä oli Eduardilta -riistänyt; hän ajatteli omaan syliinsä pojan, joka olisi hänen -näköisensä paremmalla syyllä kuin pieni vainaja. - -Sellaiset mairittelevat toivelmat ja kuvat väikkyivät hänen -mielessänsä, kun hän majataloon palatessaan tapasi Eduardin, joka oli -odotellut ulkosalla koko yön, koska ei mikään jyrähdys eikä mikään -tulimerkki ottanut hänelle ilmaistakseen asian onnellista ratkaisua. -Hän oli jo saanut tiedon onnettomuudesta, ja hänkin, lapsirukkaa -surkuttelematta, piti tapausta — tosin tahtomatta tätä itsellensä -täysin tunnustaa — sallimuksena, joka kerrallaan poisti kaikki esteet -hänen onnensa tieltä. Niinpä hän kuuntelikin aivan mielellänsä majuria, -joka kohta ilmoitti hänelle Charlottan toivomuksen, että heidän oli -palattava kylään ja sieltä pieneen kaupunkiin, missä heidän piti -harkita ensimmäisiä toimenpiteitä ja ryhtyä niitä suorittamaan. - -Charlotta istui majurin lähdettyä vain muutaman silmänräpäyksen -ajan mietteisiinsä vaipuneena, sillä Ottilia kohta kohotti päätänsä -katsellen ystävätärtänsä suurin silmin. Hän kohottautui ensin helmasta, -sitten lattiasta ja seisoi Charlottan edessä. - -Toistamiseen — niin aloitti kaunis neito verrattoman viehättävän ja -vakavan esityksensä — toistamiseen koen nyt saman asian. Sinä sanoit -minulle kerran, että ihmiselle sattuu elämässä usein samanlaista -samanlaiseen tapaan, ja aina tärkeinä hetkinä. Minä havaitsen nyt -huomautuksesi todeksi, ja minun on pakko tunnustaa sinulle jotakin. -Pian äitini kuoleman jälkeen, pienenä lapsena, olin työntänyt jakkarani -sinun viereesi; sinä istuit sohvassa samoinkuin nyt, pääni lepäsi -polviesi varassa, minä en nukkunut, en valvonut, olin horroksissa. -Kuulin kaikki mitä ympärilläni tapahtui, varsinkin kaikki puheet -erittäin selvästi, voimatta kumminkaan liikahtaa, mitään virkkaa tai -edes ilmaista olevani tajuissani. Sinä keskustelit erään ystäväsi -kanssa minusta, valitit minun, orpo raukaksi maailmaan jääneen -kohtaloa, kuvailit riippuvaista asemaani ja kuinka tukalaksi elämäni -voisi käydä, ellei erikoinen onnentähti askeliani ohjaisi. Minä käsitin -kaikki aivan hyvin, kenties liiankin tarkoin, mitä näytit minulle -toivovan, mitä minulta vaativan. Rajoitetun oivallukseni nojalla laadin -siitä itselleni lakeja, joiden mukaisesti olen elänyt, joita noudattaen -olen järjestänyt tekemiseni ja tekemättä jättämiseni sinä aikana, -jolloin minua rakastit, pidit minusta huolta, otit minut luoksesi -asumaan, ja vielä jonkin aikaa jälkeenpäinkin. - -Mutta sitten olen suistunut radaltani, olen rikkonut lakini, olenpa -menettänyt kaiken vaistonikin niitä kohtaan, ja nyt, kauhean tapauksen -jälkeen, sinä jälleen selvität minulle tilani, joka on surkeampi -kuin edellisellä kerralla. Sinun helmassasi leväten, puolittain -jäykistyneenä, kuulen jälleen kuin vieraista maailmoista kaikuvan -hiljaisen äänesi, kuulen, kuinka on laitani, kauhistun itseäni, mutta -nyt, samoinkuin silloinkin, olen kuolemanhorroksessani viitoitellut -itselleni uuden uran. - -Minä olen tehnyt päätökseni, kuten muinoin, ja sinun pitää kohta saada -tietää mitä olen päättänyt. Eduardin omaksi en suostu milloinkaan! -Kauhealla tavalla on Jumala avannut silmäni näkemään, millaisen -rikoksen pauloihin olen kietoutunut. Minä tahdon sen sovittaa, -ja älköön kukaan ajatelko saada minua aikeestani luopumaan! Sen -mukaisesti, rakkaani, kalleimpani, on sinun meneteltävä. Kutsu -majuri takaisin; kirjoita hänelle, ettei mihinkään toimenpiteisiin -ryhdytä. Kuinka olinkaan hädissäni hänen lähtiessään, kun en kyennyt -liikahtamaankaan. Olisin tahtonut hypähtää seisaalleni, huutaa sinulle, -ettet saa sallia hänen lähtevän sellaisin rikoksellisin toivein. - -Charlotta näki Ottilian tilan ja käsitti sen tunteellansa, mutta toivoi -voivansa ajan mittaan häneen vaikuttaa. Mutta kun hän sitten lausui -joitakin tulevaisuuteen ja tuskan lievittymiseen viittaavia sanoja, -huudahti Ottilia kiivaasti: Ei, älkää yrittäkö minua taivuttaa, pettää! -Jos saan kuulla sinun suostuneen eroon, sovitan samassa järvessä -hairahdukseni, rikokseni. - - - - -VIIDESTOISTA LUKU. - - -Jos sukulaiset, ystävät ja talonväki onnellisina ja rauhassa eleltäessä -keskustelevat siitä, mitä tapahtuu tai pitäisi tapahtua, enemmän kuin -on tarpeen ja kohtuullista, jos he yhä uudelleen esittävät toisilleen -aikeitansa, yrityksiänsä ja toimiansa ja suoranaisesti toistensa -neuvoihin turvautumatta kuitenkin aina käsittelevät koko elämää -ikäänkuin neuvotellen, niin sitävastoin tärkeinä hetkinä, silloin kun -luulisi ihmisen kipeimmin kaipaavan toisen apua, toisen tukea, yksilöt -vetäytyvät itseensä, pyrkivät toimimaan kukin omin päin, vaikuttamaan -kukin omalla tavallansa, joten kaikkien salatessa toisiltansa -yksityiset välineet vain päätös, päämäärät, saavutukset tulevat jälleen -yhteisomaisuudeksi. - -Monien ihmeellisten ja onnettomien tapausten jälkeen oli ystävättäret -vallannut jonkinlainen hiljainen vakavuus, joka ilmeni miellyttävänä -lempeytenä. Charlotta oli kaikessa hiljaisuudessa lähettänyt lapsen -kappeliin. Siellä se nyt lepäsi aavistuttelevan kohtalon ensimmäisenä -uhrina. Charlotta kääntyi, mikäli mahdollista, takaisin elämään löytäen -lähinnä Ottilian, joka tarvitsi hänen apuansa. Hän käytteli enimmän -aikansa neidon hyväksi antamatta kumminkaan hänen sitä havaita. -Hän tiesi verrattoman lapsen sydämestänsä rakastavan Eduardia, -oli vähitellen perinpohjin tutkinut ennen onnettomuutta sattuneen -kohtauksen ja saanut tietää kaikki yksityisseikat, osaksi Ottilialta -itseltänsä, osaksi majurin kirjeistä! - -Ottilia puolestansa kevensi suuressa määrin Charlottan nykyistä elämää. -Hän oli avomielinen, jopa puheliaskin, mutta milloinkaan ei otettu -käsiteltäväksi nykyisyyden tai lähimmän menneisyyden asioita. Ottilia -oli aina ollut tarkkaavainen, oli aina tehnyt huomioita, tiesi paljon, -ja nyt tuli kaikki ilmi. Hän jutteli huvittaen Charlottaa, joka yhä -salaa toivoi näkevänsä hänelle rakkaiden henkilöiden solmivan liiton -keskenänsä. - -Ottilian laita kuitenkin oli toisin. Hän oli ilmaissut ystävättärelle -elämänsä salaisuuden; hän oli nyt vapaa aikaisemmista rajoituksista, -toisen vallanalaisuudesta. Hän tunsi sitäpaitsi katumuksensa, tekemänsä -päätöksen nojalla vapautuneensa tuon hairahduksen, tuon kovan onnen -painostuksesta. Hänen ei tarvinnut enää tehdä itsellensä väkivaltaa; -hän oli sydämensä syvyydessä antanut itsellensä anteeksi vain -täydellisen kieltäymyksen ehdolla, ja tämä ehto koski rajoittamatonta -tulevaisuutta. - -Niin kului joitakin aikoja, ja Charlotta tunsi, kuinka kartano ja -puisto, järvet, kallio- ja puuryhmät herättivät heissä kummassakin -joka päivä vain murheellisia tuntoja. Oli liiankin selvää, että piti -vaihtaa olopaikkaa, mutta ei ollut helppo ratkaista, kuinka se oli -toteutettavissa. - -Tuliko molempien naisten asua edelleenkin yksissä? Eduardin aikaisemmin -ilmaisema tahto näytti niin käskevän, hänen selityksensä, uhkauksensa -tekevän sen tarpeelliseksi; mutta eihän käynyt kieltäminen, että -molemmat naiset hyvästä tahdostansa, ymmärtäväisyydestänsä ja -kaikista ponnistuksistansa huolimatta olivat kiusallisessa asemassa. -Keskustelut olivat karttelevia. Toisinaan teki mieli ymmärtää jotakin -vain puolittain, mutta useasti tuli jokin lausuma kuitenkin väärin -tulkituksi, joskaan ei ymmärryksen, niin ainakin tunnon nojalla. -Pelättiin toistensa loukkaamista, ja juuri tämä pelko loukkaantui ja -loukkasi kaikkein helpoimmin. - -Jos tahdottiin vaihtaa olopaikkaa ja samalla erota toisistansa ainakin -joksikin aikaa, niin sukelsi esiin vanha kysymys: mihin oli Ottilian -lähdettävä? Aikaisemmin mainittu rikas perhe oli turhaan yrittänyt -hankkia toivorikkaalle perijättärellensä hauskuttavia ja kilvoittelevia -leikkisisaruksia. Paronitar oli viime käyntinsä aikana ja hiljattain -lähettämässään kirjeessä kehoittanut Charlottaa lähettämään Ottilian -sinne; nyt Charlotta otti asian jälleen puheeksi. Mutta Ottilia -kieltäytyi nimenomaisesti lähtemästä sinne, mistä löytäisi sellaista, -mitä nimitetään suureksi maailmaksi. - -Koska en tahtoisi näyttää ahdasmieliseltä ja itsepäiseltä, virkkoi -Ottilia, sallinette, rakas täti, sanoa sen, mikä minun olisi muussa -tapauksessa ollut vaieten salattava. Ihminen, jota on kohdannut -jokin omituinen onnettomuus, vaikkapa syyttömästikin, on kamalalla -tavalla merkitty. Hänen läsnäolonsa aiheuttaa kaikissa, jotka hänet -näkevät, eräänlaista kammoa. Jokainen tahtoo havaita hänessä sen -tavattoman onnettomuuden, joka on hänen osaksensa määrätty, jokainen on -uteliaisuuden ja samalla pelon vallassa. Niin talo ja kaupunki, jossa -on tapahtunut jotakin hirveätä, kammottaa jokaista niissä kävijää. -Päivä ei paista siellä niin heleänä kuin muualla, ja tähtien valo -näyttää himmenevän. - -Kuinka tavattoman arastelemattomasti, typerän tungettelevasti ja -kömpelön hyväntahtoisesti ihmiset kohtelevatkaan sellaisia onnettomia, -ollen kenties kuitenkin puolustettavissa. Suokaa anteeksi, että näin -puhun, mutta minä olen kärsinyt sanomattomasti sen tyttö raukan -keralla, jonka Luciana houkutteli esiin huoneittensa kätköstä, -ystävällisesti hänen kanssansa jutteli ja parhain tarkoituksin tahtoi -saada hänet leikkimään ja tanssimaan. Kun lapsi parka yhä ankaramman -pelon valtaamana vihdoin lähti pakenemaan ja pyörtyi, kun minä suljin -hänet syliini, seura säikähti, kiihtyi ja jokainen sitäkin uteliaammin -silmäili onnetonta, ei johtunut mieleeni, että minua odotti sama -kohtalo, mutta aito ja elävä myötätuntoni on yhä vieläkin elossa. Nyt -voin kohdistaa myötätuntoni itseeni ja varoa aiheuttamasta samanlaisia -kohtauksia. - -Ethän sinä, lapsukaiseni, voi mitenkään päästä pois ihmisten näkyvistä, -virkkoi Charlotta. Meillähän ei ole luostareita, jotka ennen tarjosivat -tyyssijan sellaisille tunteille. - -Yksinäisyys ei tee tyyssijaa, rakas täti, vastasi Ottilia. Paras -tyyssijamme on siellä, missä voimme toimia. Katumusharjoitukset ja -kieltäymykset eivät suinkaan kykene meitä pelastamaan aavistuttelevalta -kohtalolta, jos sen on määrä meitä vainota. Ainoastaan siinä -tapauksessa, että minun on joutilaana ollen esiinnyttävä jonkinlaisena -yleisenä nähtävyytenä, on maailma minulle vastenmielinen ja säikyttää -minua. Jos minut sen sijaan tavataan iloisin mielin työtä tekemässä, -uupumatta velvollisuuttani suorittamassa, niin voin kestää kenen -silmäyksiä tahansa, koska minun ei tarvitse arkailla Jumalankaan -katsetta. - -Erehtyisinpä kovin, virkkoi Charlotta, ellet mieli palata koulukotiin. - -Niin on laita, vastasi Ottilia, tunnustan sen mielelläni: pidän -onnellisena kohtalona, jos saa kasvattaa toisia tavanomaisesti, -tultuansa itse kasvatetuksi mitä ihmeellisimmällä tavalla. Emmekö -näe historiasta, etteivät ihmiset, jotka suurten sielullisten -onnettomuuksien vuoksi vetäytyivät erämaihin, suinkaan olleet siellä -piilossa ja turvassa? Heidät kutsuttiin takaisin elämään, johtamaan -harhautuneita oikealle tielle, ja kukapa olisikaan sopinut sellaiseen -tehtävään paremmin kuin elämän harhapolkujen tietäjät! Heitä kutsuttiin -auttamaan onnettomia, ja kukapa olisikaan kyennyt siihen paremmin kuin -ne, joita ei enää voinut kohdata mikään maallinen onnettomuus! - -Sinä valitset omituisen kutsumuksen, virkkoi Charlotta. Minä en tahdo -vastustella; se tapahtukoon, joskin vain lyhyeksi ajaksi, kuten toivon. - -Kuinka olenkaan teille kiitollinen, sanoi Ottilia, että tahdotte -minulle suoda tämän kokeen ja kokemuksen. Ellen itseäni liiaksi -mairittele, tulen siinä onnistumaan. Minä tahdon siellä muistella, -kuinka paljon koettelemuksia olen kestänyt ja kuinka vähäiset, kuinka -mitättömät ne olivat verrattuina myöhemmin kokemiini. Kuinka hilpein -mielin katselenkaan nuorten kasvattieni neuvottomuutta, hymyilen -heidän lapsellisille huolillensa ja opastan heidät hellävaroen pois -kaikilta pieniltä harhateiltä. Onnellinen ei ole sovelias johtamaan -onnellisia: ihmisluontoon kuuluu, että se vaatii itseltänsä ja toisilta -enemmän, mitä enemmän on jo voittanut. Ainoastaan toipuva onneton osaa -kasvatella itsessään ja muissa sitä tunnetta, että kohtalaistakin hyvää -on nautittava ihastunein mielin. - -Salli minun esittää aiettasi vastaan vielä eräs huomautus, joka -minusta näyttää kaikkein tärkeimmältä. Nyt ei ole puhe sinusta, vaan -eräästä kolmannesta henkilöstä. Sinä tunnet järkevän, kelpo apulaisen -mielen; sillä tiellä, jota lähdet kulkemaan, tulet olemaan hänelle -päivä päivältä kalliimpi ja välttämättömämpi. Koska hänen tunteensa jo -nyt tekee hänelle hankalaksi elää ilman sinua, niin tulevaisuudessa, -kerran totuttuansa toimimaan kerallasi, hän ei mitenkään voi hoitaa -laitostansa ilman sinua. Sinä tahdot olla aluksi hänen apunansa, -tärvelläksesi myöhemmin hänen koko ilonsa. - -Kohtalo ei ole käsitellyt minua hellävaroen, virkkoi Ottilia, ja sillä, -joka minua rakastaa, ei liene paljonkaan parempaa odotettavana. Koska -tiedän ystäväni hyväksi ja ymmärtäväiseksi, toivon myös, että hänessä -kehkiää minuun kohdistuva puhtaan suhteen tunto; hän on näkevä minussa -pyhitetyn henkilön, joka kenties kykenee korvaamaan sanomattoman pahan -itsellensä ja muille ainoastaan omistautumalla sen pyhän palvelukseen, -joka meitä näkymättömänä ympäröiden kykenee yksin varjelemaan -suunnattomilta uhkaavilta mahdeilta. - -Charlotta otti kaikki rakkaan lapsen sydämellisesti lausumat sanat -hiljaa harkitaksensa. Hän oli erinäisiä kertoja, joskin varsin varoen, -tutkinut, eikö Ottiliaa voisi saada Eduardiin suostumaan, mutta -pieninkin viittaus, vähäisinkin toivo, pieninkin epäilys näytti mitä -ankarimmin Ottiliaa liikuttavan, lausuipa hän kerran, kun asia ei ollut -vältettävissä, sen suoraan julkikin. - -Jos olet ehdottomasti päättänyt Eduardista luopua, vastasi hänelle -Charlotta, niin varo jälleennäkemisen vaaraa. Etäällä rakkautemme -esineestä ollen meistä tuntuu siltä, kuin voisimme vallita itseämme -sitä paremmin, mitä kiihkeämpi kiintymyksemme on, kääntämällä ulospäin -suuntautuneen intohimon voiman kokonaan sisäänpäin; mutta kuinka pian -tämä erehdyksemme meille selviääkään, kun se, jota ilman uskoimme -tulevamme toimeen, yht'äkkiä on jälleen välttämättömänä silmäimme -edessä. Tee nyt mitä pidät oloihisi soveltuvimpana, koettele itseäsi, -luovu mieluummin tekemästäsi päätöksestä, mutta tee se itsestäsi, -vapaan, tahtovan sydämesi varassa. Älä anna vetää itseäsi sattumalta, -yllättäen, entisiin olosuhteisiin; jos niin käy, niin silloin vasta -koituu mieleen sietämätön ristiriita. Kuten sanottu, ennenkuin astut -tuon askelen, ennenkuin etäännyt minusta aloittaaksesi uuden elämän, -joka johtaa sinut tuntemattomille poluille, ajattele vielä kerran, -voitko tosiaankin luopua Eduardista iäksi päiväksi. Mutta jos niin -päätät, niin solmimme liiton, sinä lupaat olla antautumatta mihinkään -tekemisiin hänen kanssansa, puheisiinkaan, vaikka hän tulisi sinua -tapaamaan, vaikka hän vaatimalla vaatisi päästä luoksesi. - -Ottilia ei arvellut hetkeäkään, vaan lupasi Charlottalle mitä oli jo -itsellensä luvannut. - -Mutta nyt väikkyi Charlottan mielessä yhä Eduardin uhkaus: että hän voi -kieltäytyä Ottiliasta ainoastaan hänen vielä asuessa Charlottan luona. -Tosin olivat olosuhteet sittemmin siinä määrin muuttuneet, oli sattunut -niin monenlaisia asioita, että tuon hetken mielijohteesta sanotun sanan -voi katsoa seuranneiden tapahtumien kumoamaksi, mutta Charlotta ei -sittenkään tahtonut missään tapauksessa uskaltaa mitään eikä ryhtyä -mihinkään, mikä voisi Eduardia loukata. Niinpä piti Mittlerin lähteä -tutkistelemaan viimeksimainitun mieltä. - -Lapsen kuoleman jälkeen Mittler oli käynyt useita kertoja, joskin -vain ohimennen, Charlottaa tervehtimässä. Tapaturma, joka teki -aviopuolisoiden liiton uudistamisen erittäin epätodennäköiseksi, oli -vaikuttanut häneen valtavasti, mutta omalla tavallansa toivoen ja -suunnitellen hän nyt salaa iloitsi Ottilian päätöksestä. Hän luotti -lievittävään, kuluvaan aikaan, ajatteli yhä pitää yllä aviopuolisoiden -välistä yhteyttä ja piti näitä kiihkeitä mielenliikkeitä pelkkinä -aviollisen rakkauden ja uskollisuuden koettimina. - -Charlotta oli heti aluksi kirjeellisesti ilmoittanut majurille Ottilian -päätöksen ja pyytänyt häntä vaikuttamaan Eduardiin, ettei mihinkään -enempiin toimenpiteisiin ryhdyttäisi, että pysyttäisiin rauhallisina, -odotettaisiin, eikö neidon mieli jälleen tasaannu. Myöhemmistäkin -tapauksista ja mielialoista hän oli ilmoittanut sen, mikä oli -tarpeellista, ja nyt sai Mittler kieltämättä vaikeaksi tehtäväksensä -taivutella Eduardia mukautumaan olojen muutokseen. Mutta Mittler, joka -hyvin tiesi, että on helpompi sopeutua jo tapahtuneeseen kuin suostua -vasta tapahtuvaan, vakuutteli Charlottalle olevan parasta lähettää -Ottilia heti koulukotiin. - -Niinpä ryhdyttiin heti hänen lähdettyänsä matkavalmistuksiin. Ottilia -keräsi tavaroitansa, mutta Charlotta havaitsi, ettei hän aikonut -ottaa mukaansa kaunista lipasta eikä yhtään sen sisältämää esinettä. -Ystävätär ei virkkanut mitään ja antoi vaiteliaan neidon menetellä -miten tahtoi. Lähtöpäivä tuli; Charlottan vaunujen piti kuljettaa -Ottilia ensimmäisenä päivänä erääseen tuttuun yöpymispaikkaan ja -seuraavana päivänä koulukotiin asti; Nannyn piti seurata häntä ja olla -hänen palvelijansa. Kiivastunteinen tyttö oli kohta lapsen kuoltua -palannut Ottilian luo ja oli jälleen häneen sydämestänsä kiintynyt; -näyttipä hän yrittävän hupaisella puheliaisuudellansa korvata mitä -oli menetetty ja omistautua kokonaan rakkaalle valtiattarellensa. -Nyt hän oli ihan suunniltaan ilosta päästessään lähtemään mukaan, -näkemään vieraita tienoita, koska ei ollut milloinkaan ennen ollut -synnyinseutunsa ulkopuolella, ja juoksi linnasta kylään, vanhempiensa -ja sukulaistensa luo ilmoittamaan onneansa ja sanomaan jäähyväisiä. -Onnettomuudeksi hän sattui tuhkarokkoa sairastavien huoneeseen ja -joutui kohta kokemaan tartunnan seurauksia. Matkaa ei tahdottu siirtää -tuonnemmaksi; Ottilia itse puolsi lähtemistä; hän oli jo ennen -suorittanut saman matkan, tunsi majapaikan isäntäväen, heitä oli -kuljettamassa linnan ajomies; ei ollut mitään pelon syytä. - -Charlotta ei vastustellut. Hänkin kiiruhti jo ajatuksissansa pois tästä -ympäristöstä, mutta tahtoi vielä järjestää jälleen ne linnan huoneet, -joissa Ottilia oli asunut, Eduardia varten, samaan kuntoon, missä -ne olivat olleet ennen kapteenin tuloa. Se toivo, että vanhan onnen -voi saada entiselleen, leimahtaa aina uuden kerran ihmismielessä, ja -Charlottan sopi, jopa täytyikin jälleen sitä toivoa. - - - - -KUUDESTOISTA LUKU. - - -Saapuessaan Eduardin kanssa asiasta keskustelemaan Mittler tapasi hänet -yksin istumassa, pää oikean käden varassa, kyynäspää pöytään nojaten. -Hän näytti kärsivältä. - -Kiusaako teitä jälleen päänsärky? kysyi Mittler. - -Kiusaa kyllä, vastasi puhuteltu, mutta minä en voi sitä vihata, koska -se johdattaa mieleeni Ottilian. Kenties kärsii hänkin nyt, mietin minä, -vasempaan käteensä varautuen, ja kärsinee enemmän kuin minä. Ja miksipä -en sietäisi kipuani minä, samoinkuin hän? Nämä tuskat ovat minulle -terveelliset, voinpa melkein sanoa, että ne ovat toivottavatkin, sillä -sitä voimallisempana, selvempänä, eloisampana väikkyy sielussani hänen -kärsivällisyytensä kuva kaikkien hänen muitten hyveittensä ympäröimänä; -vain kärsimyksessä me täysin tajuamme kaikki ne suuret ominaisuudet, -jotka ovat tarpeen sen kestämiseksi. - -Havaitessaan ystävänsä siinä määrin kohtaloonsa alistuneeksi Mittler -ei salannut tiedonantoansa, mutta esitti sen vähin erin, sellaisena -kuin se oli naisten mielessä syntynyt kypsyen vähitellen päätökseksi, -— historialliseen tapaan. Eduard ei virkkanut siihen paljoakaan. -Siitä vähästä, mitä hän sanoi, näytti selviävän, että hän jätti koko -asian toisten haltuun; hänen nykyinen tuskansa näytti saaneen hänet -välinpitämättömäksi kaikkea muuta kohtaan. - -Mutta yksin jäätyänsä hän kohta nousi ja käyskeli huoneessa -edestakaisin. Hän ei enää tuntenut tuskaansa, vaan askarteli kokonaan -oman itsensä ulkopuolella. Jo Mittlerin kertoillessa oli rakastavaisen -mielikuvitus ollut vilkkaassa toiminnassa. Hän näki Ottilian, yksinään -tai melkein yksinään, tutulla tiellä, tutussa majatalossa, jonka -huoneisiin oli useasti astunut; hän ajatteli, harkitsi, tai paremmin -sanoen, hän ei ajatellut eikä harkinnut, vaan halusi, tahtoi. Hänen -täytyi nähdä Ottilia, puhutella häntä. Miksi, minkätähden, mitä siitä -piti koitua? siitä ei voinut olla puhettakaan. Hän ei vastustellut, -hänen täytyi. - -Kamaripalvelija otettiin uskotuksi, ja hän hankki kohta selon siitä, -milloin Ottilia matkustaisi. Aamu koitti; Eduard lähti kenenkään -saattamatta sinne, missä Ottilian piti yöpyä. Hän saapui sinne liian -aikaisin; hämmästynyt emäntä otti hänet ilomielin vastaan: hän näet -oli Eduardille kiitollisuudenvelassa eräästä perheen osaksi tulleesta -suuresta onnesta. Eduard oli hankkinut kunniamerkin heidän pojallensa, -joka oli sotilaana kunnostautunut, ilmoittamalla hänen urotyönsä, -saattamalla hänet itsensä sotapäällikön tietoon ja voittaen eräiden -pahansuopain asettamat esteet. Emäntä ei tietänyt mitä kaikkea olisi -tehnyt hänen mieliksensä. Hän järjesti nopeasti parhaan huoneensa, joka -tosin oli samalla vaate- ja varastokammiona, mahdollisimman hyvään -kuntoon, mutta Eduard ilmoitti hänelle, että oli tulossa naishenkilö, -joka aikoi tänne yöpyä, ja antoi järjestää itsellensä käytävän perällä -olevan vaatimattoman suojan. Emännästä asia kuulosti salaperäiseltä, -ja hänelle oli mieluista tehdä palvelus suosijallensa, joka otti -mielenkiinnoin ja toimeliaasti puuhiin osaa. Ja Eduard, millaisessa -mielentilassa hän viettikään aikansa iltaan asti! Hän tarkasteli -huonetta, jossa hänen piti nähdä Ottilia; se tuntui hänestä kotoisessa -omituisuudessansa taivaalliselta olopaikalta. Mitä kaikkea hän siinä -ajattelikaan: pitikö hänen yllättää Ottilia vaiko antaa hänelle -ennakolta tieto? Vihdoin pääsi jälkimmäinen vaihtopuoli voitolle; hän -istuutui kirjoittamaan. Näiden rivien piti olla hänen tervehdyksenänsä. - - -_Eduard Ottilialle._ - -Kun luet tätä kirjettä, rakkaani, olen minä lähelläsi. Älä säikähdä, -älä kauhistu; sinun ei tarvitse pelätä mitään minun taholtani. Minä en -pyydä päästä väkisin luoksesi. Sinä et näe minua, ennenkuin itse annat -luvan. - -Ajattele sitä ennen, millaisessa tilassa olemme, sinä ja minä. -Kuinka olenkaan sinulle kiitollinen siitä, ettet suunnittele mitään -ratkaisevaa askelta; mutta riittävän tärkeä se on, luovu siitä! -Harkitse tässä, tienhaarassa, vielä kerran: voitko, tahdotko olla minun -omani? Se on meille kaikille hyvä työ ja minulle ylenpalttinen. - -Salli minun nähdä sinut jälleen, iloiten nähdä sinut jälleen. Salli -minun suullisesti esittää kaunis kysymys ja vastaa siihen kauniilla -olemuksellasi. Minun rinnalleni, Ottilia, tänne, missä olet monesti -levännyt ja mihin olet iäksi kuuluva! - - * * * * * - -Kesken kirjoittamistansa hänet valtasi tunne siitä, että korkein -kaivattu on lähestymässä, että se kohta saapuu luo. Tästä ovesta hän -astuu huoneeseen, tämän kirjeen hän lukee, todellisena on seisova -edessäni se, jonka ilmestymistä olen usein toivoellut. Onko hän -vielä entisensä? Onko hänen ulkonäkönsä, ovatko hänen ajatuksensa -muuttuneet? Eduardilla oli vielä kynä kädessänsä, hän aikoi kirjoittaa -mitä ajatteli, mutta samassa vaunut vierivät pihamaalle. Hän kirjoitti -nopein vedoin lisäksi: Minä kuulen sinun tulevan. Hetkiseksi jää -hyvästi! - -Hän taittoi kirjeen kokoon, kirjoitti osoitteen; sinetöimiseen ei enää -ollut aikaa. Hän riensi kamariin, josta pääsi käytävään, ja samassa -hänen mieleensä johtui, että oli jättänyt kellon ja sinetin pöydälle. -Ottilian ei pitänyt nähdä niitä ensiksi; Eduard riensi takaisin ja -nouti ne onnellisesti pois. Eteisessä kuului jo juttelevan emäntä, -joka kulki huonetta kohti näyttääksensä sen vieraallensa. Eduard -kiiruhti kammionsa ovelle, mutta se oli paukahtanut kiinni. Avaimen -hän oli sisäänrientäessään nykäissyt pois; se oli toisella puolella, -ovi oli naksahtanut lukkoon. Hän painoi ovea voimakkaasti; se ei -auennut. Kuinka hän toivoikaan voivansa haamuna pujahtaa raosta sisään! -Suotta! Hän kätki kasvonsa ovenpieleen. Ottilia astui sisään, emäntä -Eduardin nähtyänsä takaisin. Ottiliakin havaitsi hänet kohta. Eduard -kääntyi hänen puoleensa, ja niin seisoivat rakastavaiset jälleen -mitä omituisimmalla tavalla vastapäätä toisiansa. Ottilia silmäili -häntä rauhallisesti ja vakaasti, paikaltansa hievahtamatta. Eduardin -liikahtaessa häntä kohti hän astui muutamia askelia taaksepäin, pöydän -luo. Eduardkin väistyi takaisin. - -Ottilia, huudahti hän, salli minun keskeyttää tämä kaamea vaitiolo! -Olemmeko pelkkiä varjoja, jotka seisovat vastapäätä toisiansa? Mutta -ennen kaikkea kuule: johtuu sattumasta, että tapaat minut heti täällä. -Vieressäsi pöydällä on kirje, jonka piti sinua valmistella. Lue se, -minä pyydän, lue se ja päätä sitten mitä voit! - -Ottilia katsahti kirjeeseen, empi hetkisen, otti sen käteensä, avasi -ja luki. Hän luki sen ollenkaan ilmettänsä muuttamatta ja laski sen -hiljaa kädestänsä; sitten hän painoi kohotetut kätensä toisiansa -vasten, vei ne povellensa, kumartui hieman eteenpäin ja loi vaatijaan -sellaisen katseen, että hänen täytyi luopua kaikista vaatimuksistaan -ja toivelmistaan. Tuo liike vihlaisi Eduardin sydäntä. Hän ei voinut -kestää näkemäänsä. Tuntui ehdottomasti siltä, että Ottilia vaipuisi -polvillensa, jos hän yhä pysyisi vaatimuksessaan. Eduard riensi -epätoivoissaan ulos ja lähetti emännän yksinjääneen luo. - -Eduard asteli eteisessä edestakaisin. Oli tullut yö; huoneesta ei -kuulunut hiiskahdustakaan. Vihdoin emäntä astui ulos vetäen avaimen -lukosta. Kelpo nainen oli liikutettu, hämillänsä, hän ei tietänyt -mitä tehdä. Poistuessaan hän vihdoin tarjosi avainta Eduardille, joka -kieltäytyi sitä ottamasta. Emäntä jätti kynttilän palamaan ja poistui. - -Eduard heittäytyi syvimmän surun valtaamana Ottilian oven kynnykselle, -jota kyynelin kostutti. Surkeammin eivät liene milloinkaan -rakastavaiset viettäneet yötänsä niin lähellä toisiansa. - -Päivä valkeni; ajomies oli lähtövalmiina, emäntä avasi oven ja astui -huoneeseen. Hän löysi Ottilian nukkumasta täysissä pukimissa, lähti -takaisin ja viittasi Eduardille, osaaottavasti hymyillen. He astuivat -yhdessä nukkujan luo, mutta tämäkin näky oli Eduardille liikaa. Emäntä -ei rohjennut herättää lepäävää neitoa, vaan istuutui vastapäätä -vuodetta. Vihdoin Ottilia avasi kauniit silmänsä ja nousi seisaalleen. -Hän kieltäytyy nauttimasta aamiaista, ja nyt astuu Eduard hänen -luoksensa. Hän pyytää kiihkeästi Ottiliaa lausumaan edes muutaman -sanan, ilmoittamaan mitä tahtoo, ja vakuuttaa tyytyvänsä kaikkeen; -mutta neito on vaiti. Hän kysyy vielä kerran lempeästi ja hartaasti, -eikö Ottilia tahdo tulla hänen omaksensa. Suloisesti liikahduttaa -neito päätänsä, silmät maahan luotuina, lempeän kiellon merkiksi. -Eduard kysyy, aikooko hän koulukotiin. Hän kieltää välinpitämättömästi. -Mutta Eduardin kysyessä, saako hän viedä hänet takaisin Charlottan -luo, hän myöntää levollisesti nyökäten. Eduard kiiruhtaa ikkunaan -antamaan ohjeita ajomiehelle, mutta hänen takanansa syöksyy Ottilia -salamannopeasti huoneesta, portaita alas, vaunuihin. Vaunut lähtevät -takaisin linnaan päin; Eduard seuraa vähän matkan päässä ratsain. - - - - -SEITSEMÄSTOISTA LUKU. - - -Charlotta hämmästyi kovin nähdessään Ottilian ja kohta hänen -vaunujensa jäljessä Eduardin ajavan linnanpihalle. Hän riensi -kynnykselle: Ottilia astuu vaunuista ja lähestyy Eduardin keralla. -Hän tarttuu kiinteästi aviopuolisoiden käsiin, painaa ne yhteen ja -rientää huoneeseensa. Eduard heittäytyy Charlottan kaulaan; kyynelet -vuotavat hänen silmistänsä, hän ei kykene mitään selittämään, -pyytää olemaan kärsivällinen, auttamaan Ottiliaa. Charlotta rientää -Ottilian huoneeseen ja kammahtaa astuessaan sisään: huone oli jo -tyhjennetty, paljaat seinät vain jäljellä. Se näytti yhtä avaralta kuin -ilottomaltakin. Kaikki oli kannettu pois, vain lipas, jolle ei ollut -löytynyt sopivaa paikkaa, oli jäänyt keskelle lattiaa. Ottilia makasi -lattialla, käsivarsi ja pää lippaan kannella. Charlotta pitää hänestä -huolta, kysyy mitä on tapahtunut, mutta ei saa vastausta. - -Hän jättää virvokkeita tuovan palvelustytön Ottilian luo, kiiruhtaa -Eduardia puhuttelemaan, löytää hänet salista, mutta ei saa häneltäkään -mitään tietoa. Eduard polvistuu hänen eteensä, kostuttaa kyynelin hänen -käsiänsä, pakenee huoneeseensa. Aikoessaan lähteä hänen jälkeensä -Charlotta tapaa kamaripalvelijan, joka kertoo hänelle mitä tietää. Hän -ajattelee omin neuvoin asian kokoon ja ryhtyy sitten päättäväisesti -pitämään huolta hetken vaatimuksista. Ottilian huone on pian jälleen -kunnossa. Eduard on löytänyt huoneensa, viimeistä paperiliuskaa myöten -sellaisena kuin oli sen jättänyt. - -Kaikki kolme näyttävät jälleen toipuvan entiselleen toistensa seurassa; -mutta Ottilia on yhä vaiti ja Eduard kykenee vain kehoittamaan -vaimoansa kärsivällisyyteen, jota häneltä itseltänsä tuntuu puuttuvan. -Charlotta lähettää hakemaan Mittleriä ja majuria. Edellinen ei ollut -tavattavissa, jälkimmäinen tulee. Hänelle Eduard purkaa sydämensä, -tunnustaa hänelle pienimmänkin seikan, ja niin Charlotta saa tietää -mistä on kysymys, mikä tilannetta niin kummallisesti muuttaa, mikä -mieliä kuohuttaa. - -Hän juttelee erittäin lempeästi miehellensä. Hän tahtoo vain pyytää, -ettei neitoa nyt ahdistettaisi. Eduard tuntee vaimonsa arvon, -hänen rakkautensa, järkevyytensä, mutta on kokonaan kiintymyksensä -vallassa. Charlotta kehoittaa häntä toivomaan, lupaa myöntyä eroon. -Hän ei uskalla; hän on niin sairas, että toivo ja usko vuorotellen -hänet pettävät; hän pyytää hartaasti Charlottaa lupautumaan majurin -puolisoksi; hän on jonkinlaisen hurjan piittaamattomuuden vallassa. -Häntä tyynnyttääkseen, suojellakseen, Charlotta tekee mitä hän vaatii, -suostuu majurin puolisoksi siinä tapauksessa, että Ottilia tahtoo -solmia liiton Eduardin kanssa, kuitenkin asettaen nimenomaiseksi -ehdoksi, että molemmat miehet nyt lähtevät yhdessä matkalle. Majurilla -on hovin suoritettavaksi antama tehtävä ulkomailla, ja Eduard lupaa -lähteä hänen mukaansa. Ryhdytään toimenpiteisiin ja rauhoitutaan -hieman, kun ainakin jotain tapahtuu. - -Sill'aikaa voidaan havaita, että Ottilia tuskin nauttii yhtään ruokaa -enempää kuin juomaakaan ja pysyy yhä vaiti. Häntä kehoitetaan, hän -käy levottomaksi; hänet jätetään rauhaan. Eikö olekin enimmäkseen -heikkoutenamme, ettemme mielellämme toista kiusaa, vaikka tiedämme, -että toimisimme hänen parhaaksensa? Charlotta mietiskeli kaikkia -keinoja johtuen vihdoin ajattelemaan, että pitäisi kutsua koulukodin -apulainen, jolla oli suuri vaikutusvalta Ottiliaan ja joka oli hänen -odottamattoman tulemattajäämisensä vuoksi kirjoittanut erittäin -ystävällisesti saamatta kuitenkaan vastausta. - -Yllätyksen välttämiseksi puhutaan tästä aikeesta Ottilian läsnäollessa. -Hän ei näytä suostuvan, harkitsee asiaa: vihdoin näyttää hänen -mielessään kypsyvän päätös, hän kiirehtää huoneeseensa ja lähettää -vielä ennen iltaa seuraavan kirjeen. - - -_Ottilia ystäville._ - -Miksi, rakkaani, pitää minun nimenomaisesti sanoa minkä itsestäänkin -ymmärtää? Minä olen suistunut radaltani enkä pääse enää takaisin. -Vihamielinen haltia, joka on saanut minut valtoihinsa, näyttää ulkoa -käsin minua estävän, jos olisinkin löytänyt oman sisäisen eheyteni. - -Täysin vilpitön oli päätökseni, että luopuisin Eduardista, poistuisin -hänen läheisyydestänsä. Toivoin, etten häntä milloinkaan enää kohtaisi. -Kävi toisin: hän seisoi itse vastoin tahtoansa minun edessäni. -Lupaukseni, etten ryhtyisi hänen kanssansa mihinkään keskusteluihin, -olen kenties käsittänyt ja tulkinnut liian kirjaimellisesti. Hetken -tunto ja omatunto käski minua vaikenemaan, minä vaikenin ystäväni -edessä, ja nyt minulla ei ole enää mitään sanottavaa. Sattumalta, -tunteen pakottamana, olen antanut ankaran, pyhän lupauksen, joka -saattaa epämiellyttävällä tavalla ahdistaa sitä, joka on sen harkiten -tehnyt. Sallikaa minun noudattaa sitä niin kauan kuin sydämeni käskee. -Älkää kutsuko ketään välittäjiä! Älkää pakottako minua puhumaan, -nauttimaan enemmän ruokaa ja juomaa kuin välttämättömästi tarvitsen. -Auttakaa minua säälien ja kärsivällisesti tämän ajan ohi. Minä olen -nuori, nuoruus on odottamatta taasen entisellään. Suvaitkaa minua -seurassanne, ilahduttakaa minua rakkaudellanne, opettakaa minua -keskusteluillanne, mutta jättäkää sisäinen elämäni minulle itselleni! - - * * * * * - -Miesten aikoja sitten valmistellusta lähdöstä ei tullut mitään, koska -majurin toimeksi annettava asia viipyi — Eduardin suureksi iloksi! -Ottilian kirjeen uudelleen elähdyttämänä, hänen lohdullisten, toivoa -herättävien sanojensa jälleen rohkaisemana ja uupumattomaan odotukseen -oikeutettuna hän selitti äkkiä, ettei aikonutkaan poistua. - -Kuinka typerää, huudahti hän, jos heitämme tahallamme, hätiköiden -menemään kaikkein tarpeellisimman, välttämättömimmän, mikä menetyksen -uhatessakin kenties olisi vielä säilytettävissä. Ja mitä se merkitsee? -Eihän mitään muuta kuin että ihminen näyttäisi voivan tahtoa, valita. -Niin olen usein sellaisen typerän luulottelun valtaamana tempautunut -erilleni ystävistäni tunteja, jopa päiviäkin liian aikaisin, jottei -viimeinen, välttämätön määräaika olisi minua ehdottomasti siihen -pakottanut. Mutta tällä kertaa minä jään. Miksi lähtisinkään? Eikö -hän ole jo lähtenyt luotani? Ei johdu mieleenikään tarttua hänen -käteensä, painaa häntä sydäntäni vasten; en uskalla sitä ajatellakaan, -se kammottaa minua. Hän ei ole väistynyt minusta kauemmaksi, hän on -kohonnut ylitseni. - -Niin hän jäi, kuten tahtoi, kuten hänen täytyi. Mutta miellyttävää ei -heidän yhdessäolonsa suinkaan ollut. Sama tunto oli Ottiliassakin yhä -säilynyt: hänkään ei voinut vapautua tästä pyhästä välttämättömyydestä. -He vetivät yhä edelleenkin sanomattomalla, melkeinpä maagillisella -tavalla toisiaan puoleensa. He asuivat saman katon alla, mutta vaikka -eivät nimenomaan toisiansa ajatelleetkaan, vaikka askartelivatkin -muissa asioissa, vaikka seura veti heitä sinne tänne, he sittenkin -lähenivät toisiansa. Jos he olivat samassa talossa, ei kestänyt kauan, -ennenkuin he seisoivat tai istuivat vieretysten. Vain lähin läheisyys -voi heidät tyynnyttää, mutta myös täydellisesti, ja läheisyys riitti; -he eivät kaivanneet katsetta, ei sanaa, ei elettä, ei minkäänlaista -kosketusta, vaan pelkkää yhdessäoloa. Silloin ei siinä ollutkaan kahta -ihmistä, vaan yksi ainoa, tajuttoman, täydellisen mielihyvän tilassa, -tyytyväisenä itseensä ja maailmaan. Olisipa voinut pidättää toista -huoneiston viimeisessä sopessa: toinen olisi vähitellen, itsestänsä, -aikomattaan liikkunut hänen luoksensa. Elämä oli heille arvoitus, jonka -selityksen he keksivät vain yhdessä. - -Ottilia oli aivan hilpeä ja rauhallinen, joten hänen tilansa ei antanut -mitään aihetta levottomuuteen. Hän poistui harvoin seurasta, mutta -tahtoi aterioida yksin. Vain Nanny tarjoili hänelle. - -Se, mitä ihmiselle tavallisesti sattuu, uudistuu taajemmin kuin voidaan -uskoakaan, koska hänen luontonsa on tässä lähimpänä määrääjänä. Luonne, -yksilöllisyys, kiintymys, suuntautuminen, paikallisuus, ympäristö ja -tottumukset muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jossa jokainen ihminen -liikkuu ikäänkuin omassa elementissänsä, ilmakehässänsä, missä kaikki -on hänelle mukavaa ja miellyttävää. Niinpä havaitsemmekin ihmiset, -joiden muuttuvaisuutta kovin valitellaan, monien vuosien kuluttua -hämmästykseksemme ihan entisensä laisiksi ja ulkoisilta ja sisäisiltä -syvimmiltä virikkeiltänsä kerrassaan muuttumattomiksi. - -Niin liikkui ystäviemmekin jokapäiväisessä yhteiselämässä melkein -kaikki jälleen vanhoissa raiteissansa. Yhä vielä ilmaisi sanaton -Ottilia usein hyväntahtoisuudellansa avuliasta olemustansa; samoin -kaikki muut, kukin lajinsa mukaan. Siten esiintyi kotoinen piiri -entisen elämän näennäiskuvana, ja se harhaluulo, että kaikki oli yhä -ennallansa, oli anteeksiannettava. - -Syyspäivät, menneiden kevätpäivien pituiset, kutsuivat seurueen samana -hetkenä ulkosalta takaisin taloon. Tälle ajalle ominainen hedelmien ja -kukkien koreus sai ajattelemaan, että oltiin tuon ensimmäisen kevään -syksyssä: väliaika oli unohtunut. Nyt näet kukkivat ne kukat, jollaisia -noina ensimmäisinä päivinä oli kylvetty; nyt kypsyivät hedelmät puissa, -joiden oli silloin nähty kukkivan. - -Majuri käyskeli edestakaisin; Mittlerkin näyttäytyi usein. -Iltaistunnot olivat enimmälti epäsäännöllisiä. Tavallisesti luki -Eduard, vilkkaammin, tuntehikkaammin, paremmin, jopa iloisemminkin -kuin koskaan ennen. Tuntui siltä, kuin hän olisi tahtonut sekä -hilpeydellänsä että tunteellansa sulattaa Ottilian jähmetystilan, -vapauttaa hänet vaitiolostansa. Hän asettui, kuten ennenkin, istumaan -siten, että Ottilia voi nähdä hänen kirjaansa, kävipä levottomaksi ja -hajamieliseksikin, jos ei niin ollut laita, ellei varmaan tietänyt -Ottilian katseen seuraavan lausuttuja sanoja. - -Kaikki väliajan ikävät, epämiellyttävät tunteet olivat poispyyhkäistyt. -Kukaan ei kantanut kaunaa toiselle; katkeruus oli kerrassaan hävinnyt. -Majuri soitti viulua Charlottan soittaessa klaveeria, ja Eduardin huilu -helisi Ottilian käsitellessä kielisoitinta, nyt samoinkuin ennen. Niin -lähestyttiin Eduardin syntymäpäivää, jota ei ollut edellisenä vuonna -päästy juhlimaan. Sitä piti tällä kertaa vietettämän hiljaisesti ja -miellyttävästi, ilman juhlallisuuksia. Sellainen sopimus oli tehty -puolittain vaieten, puolittain nimenomaisesti. Mutta mitä lähemmäksi -päivä ehti, sitä enemmän lisääntyi Ottilian olemuksen juhlallisuus, -joka oli tähän saakka ollut pikemmin vaistottavissa kuin havaittavissa. -Hän näkyi usein tarkastelevan kukkia puutarhassa; hän oli kehoittanut -puutarhuria säästämään kaikenlaisia kesäkukkia ja viivähdellyt -erittäinkin asterien luona, jotka juuri tänä vuonna kukkivat -suunnattomin määrin. - - - - -KAHDEKSASTOISTA LUKU. - - -Merkittävin seikka, johon ystävysten hiljainen huomio kiintyi, oli -kuitenkin se, että Ottilia ensimmäisen kerran avasi lippaan, valitsi -sieltä erinäisiä kankaita leikaten niistä itsellensä yhden ainoan, -mutta täydellisen puvun. Ryhtyessään Nannyn avustamana sijoittamaan -jäljellejääneitä kappaleita takaisin hän havaitsi sen tuskin käyvän -päinsä: lipas oli ylen täysi, vaikka osa jo oli otettu ulos. Nuori, -ahne tyttö ei tietänyt, miten olisi kylliksensä katsellut, varsinkin -kun kaikki pienemmätkin vaatekappaleet olivat siinä nähtävissä: kenkiä, -sukkia, sukkanauhoja, käsineitä ja paljon muuta. Hän pyysi Ottilialta -jotakin niistä lahjaksi. Ottilia epäsi, mutta avasi kohta erään -lipaston laatikon antaen tytön itse valita. Tyttö sieppasi nopeasti -ja taitamattomasti jotakin ja juoksi pois julistaaksensa muulle -talonväelle onneansa ja näyttääkseen saalistansa. - -Vihdoin Ottilian onnistui saada kaikki huolellisesti takaisin -lippaaseen. Sitten hän avasi salaisen, kanteen sommitellun lokeron. -Siinä hänellä oli piilossa Eduardin lähettämiä pieniä paperilippuja -ja kirjeitä, monenlaisia kuihtuneita kukkasmuistoja aikaisemmilta -kävelyretkiltä, rakastettunsa kihara ja muuta sentapaista. Nyt hän -lisäsi kokoelmaan vielä erään esineen — isänsä muotokuvan — ja sulki -koko lippaan ripustaen hienon avaimen jälleen pieniin kultaisiin -kaulavitjoihinsa. - -Monenlaisia toiveita oli tällävälin herännyt ystävysten mielessä. -Charlotta uskoi varmaan Ottilian alkavan puhua tulossa olevana -päivänä, sillä hän oli salaa ahkerasti puuhaillut, hänessä oli -ilmennyt jonkinlaista hilpeätä tyytyväisyyttä, sellaista hymyä kuin -sen henkilön kasvoissa, joka salaa rakastetuiltansa jotakin hyvää ja -ilahduttavaa. Kukaan ei tietänyt, että Ottilia vietti usein hetkiänsä -ankaran heikkouden vallassa, sielunvoimainsa avulla siitä toipuen niinä -aikoina, jolloin ilmestyi toisten seuraan. - -Mittler oli tänä aikana käynyt usein talossa viipyen tavallista -kauemmin. Itsepäinen mies tiesi liiankin hyvin, että on olemassa yksi -ainoa määrätty hetki, jolloin rauta on taottava. Ottilian vaitiolon ja -kieltäytymisen hän tulkitsi eduksensa. Toistaiseksi ei ollut ryhdytty -mihinkään toimenpiteisiin avioeron toteuttamiseksi; hän toivoi voivansa -jollakin muulla tavalla suotuisasti vaikuttaa tyttöön, hän kuunteli, -myönteli, huomautteli ja käyttäytyi omalla tavallansa epäilemättä -varsin älykkäästi. - -Aivan haltioissaan hän oli joka kerta, kun sai aihetta ilmaista -mielipiteitänsä sellaisista asioista, joita piti erittäin tärkeinä. -Hän eli paljon omassa itsessänsä, ja toisten seurassa ollessaan hän -tavallisesti suhtautui heihin ainoastaan toimien. Jos hänen puheensa -salvat sattuivat ystävien seurassa laukeamaan, kuten olemme jo useita -kertoja nähneet tapahtuvan, niin hänen sanansa vyöryivät häikäilemättä -eteenpäin, loukaten tai lääkiten, hyödyttäen tai vahingoittaen, kuinka -kulloinkin sattui. - -Eduardin syntymäpäivän edellisenä iltana istuivat Charlotta ja majuri -toistensa seurassa odotellen ratsastamaan lähtenyttä Eduardia. -Mittler asteli edestakaisin salin lattialla, Ottilia oli jäänyt -omaan huoneeseensa järjestellen huomispäivän koruja ja viittaillen -tytölle, joka täydellisesti hänet ymmärsi taitavasti noudattaen mykkiä -määräyksiä. - -Mittler oli parhaillaan ehtinyt erääseen mieliaiheeseensa. Hän tapasi -mielellään väittää, että lasten kasvattamisessa samoinkuin kansojenkin -ohjaamisessa ovat kaikkein kömpelöimpiä ja barbaarisimpia keinoja -kiellot, kieltävät lait ja asetukset. - -Ihminen on alun pitäen toimivainen, sanoi hän, ja jos osaa häntä -oikein käskeä, niin hän kohta käskyä noudattaa, toimii ja toteuttaa -sen. Minä puolestani siedän mieluummin kasvatuspiirissäni virheitä -ja puutteellisuuksia, kunnes voin ottaa käskyläisikseni vastaavat -hyveet, sen sijaan että kokisin vapautua virheestä osaamatta asettaa -mitään kunnollista sen sijaan. Ihminen toimii mielellänsä hyvin, -tarkoituksenmukaisesti, kunhan hänellä vain on siihen tilaisuutta; hän -toimii siten saadakseen toimia eikä mieti asiaa enempää kuin typeriä -kepposiansa, joihin ryhtyy joutilaisuutensa ja ikävystymisensä vuoksi. - -Harmilliselta minusta usein tuntuu kuunnella, kuinka lasten annetaan -toistaa kymmentä käskyä. Neljäs on vielä varsin sievä, järkevä, -käskevä käsky: Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Jos lapset painavat sen -kunnollisesti mieleensä, niin heillä on pitkin päivää tilaisuutta -sen harjoittelemiseen. Mutta entä viides, mitä sanommekaan? Älä -tapa. Ikäänkuin kenelläkään ihmisellä olisi vähintäkään halua toisen -tappamiseen! Ihmiset voivat vihata toisiansa, sydämystyä, menettää -malttinsa, ja sen ja monen muun johdosta sattuu kyllä niinkin, että -joku surmaa toisen. Mutta eikö olekin barbaarista kieltää lapsia -murhaamasta? Jos sitävastoin sanottaisiin: pidä huolta toisen elämästä, -poista kaikki, mikä voi olla hänelle vahingoksi, pelasta hänet, -vaikkapa oman henkesi uhalla; muista, että häntä vahingoittaessasi -vahingoitat itseäsi, niin siinä olisi käskyjä, jotka kelpaavat -sivistyneille, järkeville ihmisille, mutta jotka katekismusopissa -seuraavat vaivalloisesti jäljessä "Mitä se on"-otsakkeen alla. - -Kuudennesta puhumattakaan; sitä minä pidän kerrassaan inhoittavana! -Mitä? Aavistelevien lasten uteliaisuutta ärsytetään vaarallisiin -mysteereihin, heidän mielikuvitustansa eriskummaisiin kuviin ja -ajatuksiin, jotka välttämättä tuovat esiin juuri sen, mitä tahdotaan -karkoittaa! Olisi paljoa parempi, jos sellaiset asiat jäisivät salaisen -tuomioistuimen rangaistaviksi, kuin että sallitaan niistä jaaritella -julkisesti seurakunnan kuullen. - -Samassa astui huoneeseen Ottilia. - -Älä tee huorin, jatkoi Mittler: kuinka karkeata, kuinka säädytöntä! -Eikö kuulostaisi aivan toiselta, jos sanottaisiin: Sinun tulee -kunnioittaa aviollista liittoa; jos näet puolisoita, jotka toisiansa -rakastavat, niin sinun pitää siitä iloita, ikäänkuin tulisit kirkkaan -kesäpäivän onnesta osalliseksi. Jos heidän suhteensa jollakin tavoin -samenee, tulee sinun koettaa heitä lepyttää, tyynnyttää, osoittaa -heille heidän molemminpuoliset etunsa ja kaunista epäitsekkyyttä -noudattaen edistää toisten parasta tekemällä heille havaittavaksi, -millaista onnea tuottaa jokainen velvollisuus ja erittäinkin tämä, joka -erottamattomasti liittää miehen ja vaimon toisiinsa. - -Charlotta oli kuin hiilillä, ja tilanne tuntui hänestä sitäkin -arveluttavammalta, kun hän oli varma siitä, ettei Mittler tietänyt mitä -puhui ja missä. Ennenkuin sai hänet taukoamaan, Charlotta näki Ottilian -jo poistuvan huoneesta, muodoltansa muuttuneena. - -Säästänette meidät seitsemännestä käskystä, virkkoi Charlotta -väkinäisesti hymyillen. - -Kaikista muistakin, vastasi Mittler, kunhan vain saan pelastetuksi sen, -minkä varassa toiset lepäävät. - -Kauheasti huutaen syöksyi sisään Nanny: Hän kuolee! Neiti kuolee! -Tulkaa! Tulkaa! - -Kun Ottilia palasi horjuen huoneeseensa, lepäsivät huomispäivän korut -useille tuoleille levitettyinä, ja tyttö, joka ihaillen asteli niiden -väliä, huudahti riemastuneena: Nähkääs, rakas neiti, nämä morsiuskorut -ovat aivan teidän arvoisenne! - -Ottilia kuuli nuo sanat ja vaipui sohvaan. Nanny näkee emäntänsä -kalpenevan, jäykistyvän; hän juoksee Charlottan luo; he tulevat. -Kotilääkäri rientää paikalle; hän pitää sitä pelkkänä uupumuksena. Hän -käskee tuoda hieman mehulientä; Ottilia torjuu sen inhoten, joutuupa -melkein värähdysten valtaan, kun kupposta yritetään viedä hänen -huulillensa. Lääkäri tiedustelee kiinteästi ja nopeasti, kuten tilanne -vaati, mitä Ottilia oli tänään nauttinut? Tyttö joutuu hämilleen. Hän -toistaa kysymyksensä, ja tyttö myöntää, ettei Ottilia ole nauttinut -mitään. - -Nanny näyttää hänestä ylenmäärin pelokkaalta. Hän vie hänet -sivuhuoneeseen, Charlotta seuraa heitä, tyttö lankee polvillensa ja -tunnustaa, ettei Ottilia ole enää pitkiin aikoihin nauttinut juuri -mitään. Ottilian vaatimuksesta tyttö oli syönyt hänen edestänsä; hän -oli asian salannut käskijättärensä pyytävien ja uhkaavien eleiden -vuoksi ja sitäpaitsi, lisäsi hän viattomasti: sen tähden että ruoka oli -maistunut kovin hyvältä. - -Majuri ja Mittler saapuivat ja näkivät Charlottan ja lääkärin koettavan -tehdä mitä voivat. Kalpea, ihana neito istui sohvan nurkassa, täysin -tajuissansa, kuten näytti. Häntä kehoitetaan laskeutumaan makuulle; -hän kieltäytyy, mutta kehoittaa viitaten tuomaan lippaan. Hän laskee -jalkansa sen kannelle ja lepää puolittain makaavassa, mukavassa -asennossa. Hän näyttää mielivän sanoa hyvästi, hänen eleensä ilmaisevat -mitä herkintä kiintymystä, rakkautta, kiitollisuutta, anteeksipyyntöä -ja sydämellisimpiä jäähyväisiä. - -Eduard kuulee satulasta laskeutuessaan Ottilian tilasta, rientää -huoneeseen, polvistuu hänen viereensä, tarttuu hänen käteensä ja -kostuttaa sen kyynelin, mitään virkkamatta. Siihen hän jää pitkäksi -aikaa. Vihdoin hän huudahtaa: Enkö saa enää kuulla ääntäsi? Etkö palaa -elämään virkkaaksesi minulle edes yhden ainoan sanan? Olkoon niin! Minä -seuraan sinua toiselle puolelle; siellä me puhumme toisilla kielillä! - -Ottilia pusertaa kiinteästi hänen kättänsä, silmäilee häntä eloisasti -ja lempeästi, vetää syvään henkeänsä ja huudahtaa, ihanasti, -äänettömästi huuliansa liikahdutettuansa: Lupaa minulle, että jäät -elämään! — huudahtaa sen suloisin, hellivin ponnistuksin, mutta vaipuu -kohta taaksepäin. - -Minä lupaan sen! huudahti Eduard vastaukseksi, mutta myöhään: Ottilia -oli jo eronnut elämästä. - -Kyynelrikkaan yön jälkeen tuli Charlottan asiaksi toimittaa rakkaan -vainajan ruumis hautaan. Majuri ja Mittler olivat hänen apunansa. -Eduardin tila oli surkea. Vähänkin epätoivostansa toipuessaan hän -vaati, ettei Ottiliaa saisi kuljettaa linnasta pois, vaan pitäisi -hoitaa, käsitellä kuin elossaolevaa, koska hän ei ollut kuollut, ei -voinut olla kuollut. Hänen tahtoansa noudatettiin ainakin sikäli, että -jätettiin tekemättä mitä hän oli kieltänyt. Hän ei vaatinut häntä -nähdäkseen. - -Toinenkin pelko ja huoli askarrutti ystävyksiä. Nanny, jota lääkäri oli -kovin moittinut, uhkaamalla pakottanut tunnustamaan ja tunnustuksen -jälkeen sitäkin enemmän nuhdellut, oli paennut. Pitkäaikaisen -etsiskelyn jälkeen hänet löydettiin. Hän näytti olevan suunniltansa. -Hänen vanhempansa ottivat hänet luoksensa. Paraskaan kohtelu ei -näyttänyt auttavan; hänet täytyi teljetä huoneeseen, koska hän uhkasi -jälleen paeta. - -Vähitellen onnistui vapauttaa Eduard ankarimmasta epätoivosta, mutta -vain hänen onnettomuudeksensa, sillä hänelle kävi selväksi, jopa -varmaksikin, että oli ainiaksi kadottanut elämänsä onnen. Vihdoin -uskallettiin hänelle huomauttaa, että Ottilia kappeliin vietynä pysyisi -yhä elävien joukossa ja saisi kauniin, rauhallisen asumuksen. Hänen -suostumuksensa oli vaikeasti saatavissa, ja vain sillä ehdolla, että -hänet kannettaisiin pois avoimessa kirstussa, peitettäisiin holvissa -korkeintaan lasikannella ja asetettaisiin hänen vierellensä palamaan -ikuinen lamppu, hän vihdoin salli sen tapahtuvan ja näytti alistuvan -kaikkeen. - -Kaunis vainaja puettiin niihin juhlavaatteisiin, jotka hän oli itse -varustanut; hänen päähänsä laskettiin seppele asterikukkia, jotka -loistivat aavistuttelevasti kuin murheelliset tähdet. Paarien, kirkon -ja kappelin koristamista varten riistettiin kaikkien kukkatarhojen -kauneus. Näytti siltä, kuin talvi olisi jo hävittänyt kukkaslavoista -kaiken riemun. Anivarhain aamulla hänet kannettiin linnasta avoimessa -kirstussa, ja nouseva päivä loi vielä kerran punahohtoa ihaniin -kasvoihin. Saattajat tungeksivat kantajien ympärillä, kukaan ei -tahtonut kulkea edellä, ei kukaan jäljessä, kaikki tahtoivat pysytellä -hänen vaiheillansa, kaikki vielä viimeisen kerran nauttia hänen -läheisyydestänsä. Kaikki olivat liikutuksen vallassa, nuorukaiset, -miehet, naiset. Lohduttomimmat olivat tytöt, joita häviö välittömimmin -kohtasi. - -Nanny ei ollut mukana. Hänet oli pidätetty kotona, tai oikeammin: -häneltä oli salattu hautauspäivä ja -hetki. Hän oli vartioituna -vanhempainsa luona, puutarhan puolella sijaitsevassa huoneessa. Mutta -kun tyttö sitten kuuli kirkonkellojen soivan, arvasi hän piankin mitä -tapahtui, ja kun hänen vartijansa tahtoi nähdä hautajaissaaton ja -poistui hänen luotansa, pujahti hän ikkunasta käytävään ja sieltä, kun -kaikki ovet olivat lukossa, ullakolle. - -Saattue kääntyi parhaillaan kulkemaan kylän läpi puhdasta, lehditettyä -tietä pitkin. Nanny näki valtiattarensa selvästi alapuolellansa, -selvemmin, täydellisemmin, kauniimpana kuin paarien jäljessä kulkeva -saattoväki. Ylimaailmallisena, ikäänkuin pilvien tai aaltojen kantamana -hän näytti viittaavan palvelijattarellensa, joka hämmentyi, horjui, -hoiperteli ja syöksyi alas. - -Väkijoukko hajaantui joka suunnalle kauhun huudoin. Tungoksen ja -ahdingon vuoksi täytyi kantajain laskea paarit maahan. Tyttö lepäsi -siinä aivan lähellä; kaikki luulivat hänen kerrassaan murskautuneen. -Hänet nostettiin maasta, ja hän joutui sattumalta tai erikoisesta -johdatuksesta nojaamaan kuolleeseen; näyttipä hän itsekin ponnistavan -viimeiset voimansa päästäkseen rakkaan valtijattarensa luo. Mutta -tuskin olivat tytön vapisevat jäsenet koskettaneet Ottilian pukua, -hänen voimattomat sormensa Ottilian ristiin laskettuja käsiä, kun hän -jo nousi, kohotti ensin kätensä ja katseensa kohti taivasta ja lankesi -sitten polvillensa kirstun viereen silmäillen valtiatartansa hartaan -ihastuneena. - -Vihdoin hän hypähti seisaalleen kuin hurmautuneena ja huudahti -pyhän riemun valtaamana: Nyt sen tiedän! Hän on antanut minulle -anteeksi! Sen, mitä ei kukaan ihminen, en minä itsekään voisi antaa -itselleni anteeksi, antaa minulle anteeksi Jumala. Sen ilmoittaa -minulle tuo katse, tuo ele, tuo suu. Nyt hän jälleen lepää hiljaa ja -rauhallisena, mutta näittehän kaikin, kuinka hän nousi istumaan ja -kädet ristissä minua siunasi, kuinka hän minua ystävällisesti silmäili! -Te olette kaikin kuulleet, voitte todistaa, että hän sanoi minulle: -Sinulle on annettu anteeksi! — Minä en nyt enää ole murhaaja teidän -keskuudessanne; hän on antanut minulle anteeksi, Jumala on antanut -minulle anteeksi, ja kukaan ei voi minulle enää mitään. - -Ympärillä seisoi saattoväki sankkana joukkona, kaikki olivat -ihmeissään, kuuntelivat ja katselivat, ja tuskin kukaan tiesi mihin -ryhtyä. - -Kantakaa hänet nyt lepoon, virkkoi tyttö, hän on tehtävänsä tehnyt ja -kärsittävänsä kärsinyt eikä voi enää jäädä meidän kanssamme elämään. -Paarit lähtivät jälleen liikkeelle, Nanny seurasi ensimmäisenä, ja niin -tultiin kirkkoon, kappeliin. - -Siinä nyt oli Ottilian kirstu, hänen pääpuolessansa lapsen kirstu, -jalkupuolessansa lipas, lujaan tammisäiliöön suljettuna. Oli hankittu -vartijavaimo; hänen piti ensi aikoina valvoa vainajan luona, joka -lepäsi suloisena lasipeitteensä alla. Nanny ei kumminkaan tahtonut -luovuttaa tehtävää kenellekään; hän tahtoi jäädä yksin, ahkerasti -valvomaan, ensi kertaa sytytetty lamppu vieressänsä. Hän esitti tämän -vaatimuksensa niin kiihkeästi ja pysyi siinä niin jäykästi, että -myönnyttiin, jottei koituisi pelättyä ankarampaa mielenjärkytystä. - -Hän ei kumminkaan jäänyt kauaksi yksin, sillä kohta yön tullen, -häilyvän valon päästessä täysiin oikeuksiinsa, kirkkaampaa hohtoa -ympärillensä levittämään, aukeni ovi, ja arkkitehti astui kappeliin, -jonka hurskaasti kaunistetut seinät kuvastuivat tässä lempeässä -hohteessa hänen silmiinsä vanhanaikaisempina ja aavistuttelevampina -kuin hän olisi voinut uskoa. - -Nanny seisoi kirstun toisella puolen. Hän tunsi tulijan kohta, mutta -osoitti ääneti vaalennutta emäntäänsä. Niin seisoi siinä nuori mies, -voimakas ja sorja, itseensä keräytyneenä, jäykkänä, kädet alas -vaipuneina, kädet ristissä, säälin ilmein, pää ja katse vainajan -puoleen kääntyneenä. Kerran ennen hän oli seisonut samoin Belisariuksen -edessä. Tahtomattansa hän joutui nyt samaan asentoon, joka tälläkin -kertaa oli erittäin luonteva. Tässäkin oli jokin verrattoman arvokas -syöksynyt korkeudestansa, ja jos edellisellä kerralla oli valittelun -aiheena auttamattomasti menetetty miehen urhoollisuus, viisaus, valta, -arvo ja varallisuus, jos kansakunnalle ja ruhtinaalle ratkaisevina -hetkinä välttämättömän tarpeelliset hyveet olivat siinä halveksittuina, -hylättyinä, niin tässä oli paljon hiljaisia hyveitä, jotka luonto, -vasta äsken ne rikkaista syvyyksistään esille loihdittuansa, oli -välinpitämättömällä kädellänsä jälleen hävittänyt: harvinaisia, -kauniita, rakastettavia hyveitä, joiden rauhallista vaikutusta köyhä -maailma aina ihastuneena ja tyytyväisenä nauttii ja niiden kadottua -surren kaipaa. - -Nuori mies oli vaiti, samoin tyttönenkin vähän aikaa, mutta kun -edellisen silmiin näkyivät alinomaa kihoavan kyynelet, kun hän näytti -joutuvan kokonaan tuskansa valtoihin, puhui tyttö hänelle niin -vakaasti ja voimallisesti, niin hyväntahtoisesti ja varmasti, että -nuori mies, hänen puheensa sujuvuutta hämmästyen, saattoi malttaa -mielensä ja näki kauniin ystävättärensä väikkyvän edessänsä jossakin -korkeammassa olopiirissä eläen ja toimien. Hänen kyynelensä kuivuivat, -hänen tuskansa laantui; polvistuen hän sanoi jäähyväiset Ottilialle, -ystävällisin kädenpuristuksin Nannylle, ja ratsasti vielä samana yönä -paikkakunnalta pois, ketään muuta näkemättä. - -Haavuri oli tytön tietämättä jäänyt yöksi kirkkoon ja havaitsi hänet -aamulla hänen luoksensa tullessaan iloisena ja rauhallisena. Hän -odotti kuulevansa monenlaisia houreita, luuli tytön alkavan puhua -yöllisistä keskusteluistansa Ottilian kanssa ja muista sellaisista -ilmestyksistä. Mutta tyttö olikin luonnollinen, levollinen ja täysin -itsestänsä tietoinen. Hän muisti täydellisesti ja varsin tarkoin kaikki -menneet ajat ja olot, ja todellisuuden tavallisesta juoksusta poikkesi -hänen puheessansa ainoastaan se kohta, jossa hän kertoi Ottilian -kohottautuneen paareiltansa, siunanneen häntä, antaneen hänelle -anteeksi ja siten hänet ainiaksi rauhoittaneen. - -Ottilian yhä jatkuva, kaunis, pikemmin unen- kuin kuolemankaltainen -tila houkutteli paljon ihmisiä hänen luoksensa. Kylän ja lähiseudun -asukkaat tahtoivat hänet vielä nähdä, ja jokainen halusi mielellään -kuulla Nannyn suusta uskomattoman asian, monet tehdäkseen siitä -pilkkaa, useimmat epäilläkseen, vain harvat sitä uskoakseen. -Jokainen tarve, joka ei tule luonnollisella tavalla tyydytetyksi, -pakottaa turvautumaan uskoon. Kaikkien nähden murskautunut Nanny -oli tullut hurskaan ruumiin kosketuksesta jälleen terveeksi; miksi -ei toisiakin voisi kohdata samanlainen onni? Hellät äidit toivat -aluksi salaa pienokaisiansa, joita rasitti jokin sairaus, ja uskoivat -havaitsevansa äkillistä parantumista. Luottamus lisääntyi, ja lopulta -ei ollut niin vanhaa ja heikkoa, joka ei olisi etsinyt sieltä -virkistystä ja huojennusta. Tungos lisääntyi, ja vihdoin täytyi sulkea -kappeli, vieläpä kirkkokin, mikäli ei siellä parhaillaan pidetty -jumalanpalvelusta. - -Eduard ei uskaltanut enää lähteä vainajan luo. Hän eleli yksikseen, -ei näyttänyt enää voivan itkeä, ei tuntea enää mitään tuskaa. Hänen -osanottonsa keskusteluun, hänen nauttimansa ruoan ja juoman määrä -niukkenevat päivä päivältä. Jonkinlaista virkistystä hän näyttää vielä -saavan lasista, joka ei ollut hänelle mikään oikea profeetta. Hän -katselee yhä vielä mielellään toisiinsa kietoutuneita nimikirjaimia, -ja hänen vakaanhilpeä katseensa tuntuu osoittavan, että hän vieläkin -toivoo saavansa kerran Ottiliaan liittyä. Ja samoinkuin kaikki -syrjäseikat näyttävät suosivan onnellista, jokainen sattuma auttavan -hänen kohoamistansa, samoin voivat pienimmätkin tapahtumat toisiinsa -yhtyen johtaa onnettoman loukkautumiseen, jopa tuhoutumiseenkin. -Eräänä päivänä, kuljettaessaan rakasta lasia huulillensa, Eduard -työntää sen kauhistuneena takaisin: se oli sama ja kuitenkin toinen; -hän kaipaa erästä pientä tuntomerkkiä. Kamaripalvelijaa ahdistetaan, -ja hänen täytyy tunnustaa, että oikea lasi on äskettäin särkynyt ja -sen sijaan salaa asetettu toinen samanlainen, Eduardin nuoruusajoilta. -Eduard ei voi olla vihoissaan; tapahtuma on lausunut julki hänen -kohtalonsa: kuinkapa voisi vertaus häntä liikuttaa? Mutta asia rasittaa -häntä sittenkin kovin. Juoma näyttää siitä lähtien käyvän hänelle -vastenmieliseksi; hän tuntuu tahallansa pidättyvän aterioimasta ja -keskustelemasta. - -Aika ajoin hänet kuitenkin valtaa levottomuus. Hän pyytää jotakin -nautittavaksensa ja alkaa jälleen puhua. - -Kuinka olenkaan onneton, virkkoi hän kerran majurille, joka melkein -aina viipyi hänen luonansa, kuinka olenkaan onneton, että koko -pyrintöni aina jää pelkäksi jäljittelyksi, vääräksi vaivannäöksi! Se, -mikä oli hänelle autuudeksi, muuttuu minulle tuskaksi, ja kuitenkin -täytyy minun tuon autuuden vuoksi ottaa sietääkseni tämä tuska. Minun -täytyy kulkea hänen jäljessään tätä tietä, mutta luontoni pidättää -minua ja lupaukseni. Verrattoman jäljitteleminen on kamala tehtävä. -Minä tunnen varsin hyvin, että neroutta vaatii kaikki, marttyyriuskin. - -Miksi muistelisimmekaan niitä aviopuolison, ystävien ja lääkärien -toimenpiteitä, joita tässä toivottomassa tilassa jonkin aikaa -koeteltiin. Vihdoin hänet löydettiin kuolleena. Mittler teki -ensimmäisenä tämän murheellisen havainnon, kutsui lääkärin ja -tarkasteli tapansa mukaan yksityiskohtaisesti niitä olosuhteita, -joissa oli vainajan tavannut. Charlotta riensi luo: hänessä heräsi -epäluulo, hän pelkäsi olevan kysymyksessä itsemurhan, tahtoi syyttää -itseänsä ja muita anteeksiantamattomasta varomattomuudesta. Lääkäri -ja Mittler osasivat kuitenkin pian saada hänet vakuutetuksi siitä, -ettei niin ollut laita, edellinen luonnollisiin, jälkimmäinen -siveellisiin syihin vetoamalla. Kuolema oli ilmeisesti yllättänyt -Eduardin. Hän oli eräänä hiljaisena hetkenä ottanut esille muuten -huolellisesti pieneen lippaaseen, kirjesäiliöön kätkemänsä muistot: -Ottilian kiharan, kukkasia, onnellisena tuokiona poimittuja, kaikki -häneltä saamansa pienet kirjeliput, alkaen siitä ensimmäisestä, jonka -Charlotta oli satunnaisen aavistuttelevasti hänelle ojentanut. Tuota -kaikkea hän ei olisi jättänyt tahallansa kenen hyvänsä nähtäväksi. -Niin lepäsi tämäkin äsken vielä sanomattomaan liikkeeseen kiihtynyt -sydän häiritsemättömässä levossa, ja koska hän oli vaipunut viimeiseen -uneensa pyhää olentoa ajatellen, sopi häntä hyvinkin sanoa autuaaksi. -Charlotta sijoitti hänet Ottilian viereen ja määräsi, ettei tähän -holviin saanut enää ketään haudata. Tällä ehdolla hän teki kirkolle ja -koululle, sielunpaimenelle ja opettajalle melkoisia lahjoituksia. - -Niin lepäävät rakastavaiset toistensa vieressä. Rauha väikkyy heidän -lepokammionsa vaiheilla, iloisten enkelien sukulaiskasvot katselevat -heitä holvin laesta, ja suloinen on varmaan kerran heidän yhteisen -heräämisensä hetki. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VAALIHEIMOLAISET *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/68415-0.zip b/old/68415-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 79a866c..0000000 --- a/old/68415-0.zip +++ /dev/null |