diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/68200-0.txt | 6136 | ||||
| -rw-r--r-- | old/68200-0.zip | bin | 95875 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 6136 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..e067133 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #68200 (https://www.gutenberg.org/ebooks/68200) diff --git a/old/68200-0.txt b/old/68200-0.txt deleted file mode 100644 index e00cfda..0000000 --- a/old/68200-0.txt +++ /dev/null @@ -1,6136 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Oottako kuullu, by Jaakko O. Ikola - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Oottako kuullu - Tuhannen prätinöitä Pohjanmaalta - -Author: Jaakko O. Ikola - -Release Date: May 29, 2022 [eBook #68200] - -Language: Finnish - -Produced by: Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK OOTTAKO KUULLU *** - - - - - -OOTTAKO KUULLU - -Sen tuhannen prätinöötä Pohjanmaalta - - -Laskettanu - -VAASAN JAAKKOO [J. O. Ikola] - - - - - -Jyväskylässä, -K. J. GUMMERUS OSAKEYHTIÖ, -1921. - - - - - - -SISÄLLYSLUETTELO: - -Lukijalle. -Maratonijuaksu Antverppenis. -Makkarammitta ja kiskonkaava. -Klopikat häjyylemäs. -Härmä — Suamen Korsikka! -Isoontaloon Antti-poika. -Seinäjoen flankkuaita. -Jaakkoo leikkeellä. -Hevoosta vaihtamas. -Lapuan tulipalo. -Koulupoikaan korvat. -Härmän Kuustaa. -Maaherralle opetethan järjestystä. -Tottumuksen voima. -Hyvä konsti. -Friijaripoijan lipoone lähtö. -Peltoveturi. -Karonnu sianporsas. -Vanha yrkämiäs. -Osuustoiminta. -Alunakka sekaasinsa. -Plumpärin paatti. -Pikkulasten hoirosta. -Sata kertaa putkas. -Esa-Heikkilän heinäväki. -Akka varaasti rukihia. -Ylistaron akkoja narrattihin. -Kettujuttu. -Nahkasavut. -Petleheminmäeltä. -Jurvan kuppari. -Ruusuja talvitiloolla. -Vaasan pumpulitehras. -Uutta laija tanssi. -Nahkakauppoja Alajärvellä. -Ylistaron nuaripari. -Piikkiloukon flikat. -Lapuan asema. -Kuvernööriä kyytithän. -Tappuri-osuuskunta. -Viinapoliisi pöhnäs. -Tuppuraasen huusholli. -Vasa Teater. -Kun akoolta loppuu jonotes. -Poliisin vaivoja. -Ammattien tarkastus. -Jaakkoo Koippura. -Uurenvuaren kuvia. -Kesäleskenä. -Laihian pöyröö. -Tervajojen kummajaane. -Piika kellaris. -Ilmajojen valakianhätä. -Plumpärln paatin paikkoo. -Flikka prunnis. -lappajärven kanuuna. -Vallankumoukselline kräätäri. -Hra Plumpärin 50 vuatta. -Yhtiökokous. - - - - -LUKIJALLE. - - -Tämä kirja sisältää kokoelman kevyitä päivänpakinoita, jotka on -julkaistu »Vaasassa» vuosina 3919—20 vakinaisella otsikolla »Oottako -kuultu». Ne on kirjoitettu Etelä-Pohjanmaan tai paremmin sanoen -Kyrönmaan murteella. Nimitys Kyrönmaan murre olisi asiallisempi, -syystä että tavallisesti ymmärretään Etelä-Pohjanmaalla melkein -koko suomenkielistä Vaasan lääniä, kun sitävastoin Etelä-Pohjanmaan -murteella tarkoitetaan vain sitä murretta, jota puhutaan Kyrönjoen -lakeudella, Kyrönmaassa. Tämä alue käsittää seuraavat pitäjät: Vähän- -ja Isonkyrön, Laihian, Ylistaron, Jurvan, Teuvan, Ilmajoen, Kurikan, -Jalasjärven, Seinäjoen, Peräseinäjoen, Kauhajoen, Karijoen, (suurimman -osan) Isojokea, Alavuden, Kuortaneen, Nurmon, Lapuan, Kauhavan, Yli- -ja Alahärmän. Koko tätä aluetta nimitettiin aikoinaan Pöhjan-Kyroksi -eroitukseksi Hämeen-Kyröstä, josta eteläpohjalaisten esi-isät -1200—1600 luvulla ovat siirtyneet Kyrönjoen laaksoon ja tuoneet vanhan -länsisuomalaisen murteensa. Koska kuitenkin nimitys Etelä-Pohjanmaan -murre on kirjallisuudessakin jo verrattain vakiintunut, niin käytän -sitä nimitystä. Paitsi jo mainittujen kantapitäjien asukkaita puhuvat -Etelä-Pohjanmaan murretta myöskin rannikon ruotsalaisiin pitäjiin -siirtyneet suomalaiset. Runsaasti on tämä murre edustettuna myöskin -Amerikan suomalaisten siirtolaisten keskuudessa. Kaikkiaan puhuu -Etelä-Pohjanmaan murretta nykyään n. 200,000 suomalaista. - -Etelä-Pohjanmaan murre, joka, kuten sanottu, on länsisuomalaista -alkuperää, on säilyttänyt paljon vanhoja sanoja, kieliopillisia -muotoja ja sanonnan erikoisuuksia. Rupeamatta yksityiskohtaisemmin -selvittelemään Etelä-Pohjanmaan murteen kieli- ja muoto-opillisia -ominaisuuksia, katson kuitenkin tarpeelliseksi tässä esittää sen -huomattavimpia eroavaisuuksia kirjakielestä. - -Siten on konsonanteissa huomattava: 1) kaksi konsonanttia sanan -alussa: esim, klasi, friijoo; 2) d:n asemassa r\ meirän äireen syrän; -3) s-loppuiset nominit: venes, tuares (tuore), perkeles; 4) ee ja -eet päätteiset komparatiivit: piree l. pireet, koriee l. korijeet, -5) palatalispirantti pääkorollisen tavun jäljessä, esim. nahaat, -poikaparaat; 6) hna-loppuinen vanha inessiivi, joka tavataan enää -tuskin muissa sanoissa kuin. mihnä (missä) ja johna (jossa) sekä -harvoin käytetyssä sanassa johnakuhna (jossakin). 7) ts:n asemasta -tt: esim. mettä (metsä), katto (katso); 8) h:n säilyminen korottoman -ja sivukorollisen vokaalin välissä: latohon, kattomahan. 9) inessiivi -suffiksin kera: käresnäni (kädessäni); 10) mon. gen. tten päätettä ei -käytetä, vaan sanotaan esim. mairen (maitten). - -Vokaaleissa on huomattava: 1) ea = ia; eä = iä, esim. koria l. korija -(korea), leviä (leveä); 2) oa = ua, öä = yä; esim. kokua ja näkyä -(kokoa ja näköä), leipua, yä (yö); 3) muodot syää ja syöö (syö); juaa -ja juoo (juo) viää ja viöö (vie); 4) presens ja partisipimuodot tuloo -(tulee), tulovat (partisipi: tulevat); teköö, tekövät; 5) kolmannen -infinitiivin muoto: hakohon, hakoho, ja hakho (hakemaan), olohon j.n.e. -olho (olemaan); 6) imperfektimuodot uii, voii (voi); 7) i-loppuiset -diftongit »oikaistaan», s.o. i sulaa edellisen vokaalin kanssa pitkäksi -vokaaliksi, esim. kirjoottaa (kirjoittaa), poikaan (poikain); 8) j:n -esiintyminen erinäisissä suhteissa: nominien yks. partitiivissa: -Jaakkoja (Jaakkoa) ja verbeissä: halkoja (halkoa). - -Nämä ovat koko Etelä-Pohjanmaan murteen yhteisiä ominaisuuksia. Mutta -kun lähemmin tarkastetaan Etelä-Pohjanmaan murretta, niin huomataan sen -jakautuvan kolmeen alamurteeseen, joita hyvällä syyllä sopii nimittää -entisten »emäseurakuntien» mukaan: Ilmajoen, Kyrön ja Lapuan murteiksi. -Kun ajattelee Etelä-Pohjanmaan rautatieratoja, Seinäjoki lähtökohtana, -saa kutakuinkin oikean käsityksen näitten alamurteitten alueesta -siten, että Ilmajoen murretta puhutaan linjalla Seinäjoki—Kristiina, -Kyrön murretta Seinäjoki—Vaasa ja Lapuan murretta Seinäjoki—Voltti. -Eroavaisuudet eivät kuitenkaan ole kovinkaan huomattavia. Mainittakoon -tässä vain, että Lapuan ja Kyrön murteessa sanotaan esim. tua, tyä, -mutta Ilmajoen murteessa tuo työ. Samoin sanotaan Kyrössä ja Lapualla -esim. viää (vie), mutta Ilmajoella viöö. Ilmajoella käytetään eet -päätteisiä komparatiivejä, esim. pareet (parempi), kun sensijaan -Kyrössä ja Lapualla on paljas ee-pääte. Vanhat muodot, sellaiset -kuin esim. saija (saitte), olija (olitte) kuuluvat Ilmajoelle. Kyrön -murteen erikoisuuksia on m.m. partitiivit lapiua (lapiota); korkioota -(korkeita); vanhat konditionaalit meesi (menisi) oosi (olisi), sekä -muodot miihe (mihin), tuuho (tuohon) (Vähäkyrö ja Laihia). Lapuan -murteessa sanotaan saitta (saitte) saimma (saimme). Presensin monikon -3 persoona kuuluu Lapuan ja Kyrön murteissa esim. laulaavat, tuloovat -(laulavat ja tulevat), kun sama muoto Ilmajoen murteessa kuuluu: -laulavat ja tulovat. - -Huomattava eroavaisuus alamurteiden välillä on välivokaaleissa. Lapuan -murre on siinä suhteessa lyhintä, kun sen sijaan Ilmajoen muire on -leveintä. Välivokaalit ovat siinä huomattavan selviä. Kyrön murre on -näitten välillä. Siten esim. lapualainen sanoo Ilkka (l on »paksu»), -kyröläinen (Nurmo) sanoo melkein Ilakka ja ilmajokelainen Ilikka. -Lapualainen sanoo: tullhet, ilmajokelainen tullehet. Samoin: kattomhan -jä kattomahan. - -Käyttämästäni kirjoitustavasta pyydän huomauttaa seuraavaa: Olen -katsonut tarpeettomaksi merkitä seuraavan sanan ensimäistä tai sen -synnyttämää välittävää konsonanttia edellisen sanan loppuun, kuten -jotkut toiset murteenkirjoittajat näyttävät tekevän. Olen kirjoittanut -»tuu meille», enkä »tuum meille»; »ny sun», eikä »nys sun». Tosin nuo -sanat puheessa siten lausutaan, mutta kuitenkin vain silloin, kun ne -äännetään yhteen ikäänkuin yhdeksi sanaksi. Jos sanat kuitenkin siten -kirjoitetaan ja erikseen, tarkastaa lukijan silmä niitä eri sanoina. Ne -ovat silloin oudon näköisiä ja erikseen äännettyinä lisäksi kokonaan -merkityksettömiä. Sanottua kirjoitustapaa noudattamalla saadaan -eriskummallisia sanoja, esim, nys, nym, nyp, nyr j.n.e. aina sen -mukaan, missä asenteessa ny sana sijaitsee. Siksipä olenkin käyttänyt -samaa kirjoitustapaa kuin kirjakielessä, jossa samoin jätetään -merkitsemättä se sanoja sitova välittävä konsonantti, joka itsestään -syntyy kirjoitusta luettaessa samoin kuin puhuttaessa. Kirjakielessä -kirjoitetaan esim. »anna minulle», mutta se luetaan ja äännetään »annam -minulle». — Murretta lukiessa on lukijan siis äännettävä sanat yhteen, -kuten elävässä puheessa. Silloin puhe-elimet itsestään synnyttävät -sanoja sitovat välittävät konsonantit. Tästä mielestäni luonnollisesta -ja kirjakielen tapaisesta kirjoitustavasta, koska foneettinen -merkitsemistapa ei tämänkaltaisessa kirjassa ole mahdollinen, pitäisi -olla murteen ymmärtämiselle ja oikealle ääntämiselle helpotusta. Silmä -tajuaa sanat helpommin ja välittävä konsonantti ääntyy itsestään -luonnollisena, jos vain sanat luetaan yhteen. Päinvastaisessa -tapauksessa, kun välittävä konsonantti on asetettu näkyviin, hairahtuu -murretta taitamaton lukija usein aivan sopimattomasti korostamaan -tuota välittävää ja asenteen mukaan varsin vaikeasti merkittävää -välikonsonanttia. - -Samalla on syytä huomauttaa myöskin tavallisimmista eteläpohjalaisista -yhteen äännettävistä sanalyhennyksistä. Siten esim. verbimuodot: m’oon -l. min’oon (minä olen), s’oot l. sin’oot (sinä olet), s’oon, s’on l. se -o (se on); m’oomma l. m’ooma (me olemme) t’ootta l. t’oota (te olette); -n’oon (ne ovat); m'olin l. min’ olin, s’olit l. sin’ olit, s’oli l. -s’ooli, m’olimma l. m’olima, t’olitta l. t’olia; n’oli l. n’ooli. Muita -tavallisia »oikaisuja» ovat esim. m’otin (minä otin), m’osaan (minä -osaan), m’äkkäsin (minä äkkäsin l. huomasin), n’otta (niin jotta), -n’ott’ oikeen (niin jotta oikeen). Näissä lyhennyksissä olen käyttänyt -(’) merkkiä vain sen takia, että sanat helposti ymmärrettäisiin. Mutta -on huomattava, että heittomerkistä (’) huolimatta on sanat äännettävä -yhteen. N’otta äännetään siis kuin se olisi kirjoitettu notta ja samoin -m’oon = moon, m’osasin = mosasin. - -Aina ei eteläpohjalainen kuitenkaan lyhennä sanoja samalla tavalla. -Riippuen asian laadusta, sanonnan vauhdista y.m. käyttää hän oikean -rytmin saamiseksi kulloinkin parhaiten soveltuvia lyhennyksiä. Esim. -muotoja m’oon, min’oon jopa joskus minä olen-muotoakin. Tästä seikasta, -jota olen tahtonut esille saada, myöskin jutelmissani, johtuu samojen -sanamuotojen vaihteleva käyttö. - -Jokaisella kielellä on oma erikoinen sävynsä ja sointinsa. Ja samoin -on saman kielen eri murteidenkin laita. Niinpä on Etelä-Pohjanmaankin -murteella oma sävynsä, sointinsa ja sanonnan erikoisuutensa. Eri -maakuntien kansan luonne, henkiset ominaisuudet, älykkyys ja -henkevyys ilmenevät välittömästi kansan jokapäiväisessä puheessa ja -kielenkäytössä. Mutta kansan sielunelämän hienoimmat ja oleellisimmat -ominaisuudet paljastuvat sanonnan vivahdusrikkaudessa ja varsinkin -äänen sävyssä. - -Jonkinlaiseksi opastukseksi lukijalle ymmärtämään eteläpohjalaista -murretta ja sanontaa koetan tässä hahmoitella eteläpohjalaisen -luonnekuvaa: Eteläpohjalainen on pinnalta hidas, harkitseva, -puhuu harvaksensa rauhallisesti, lausuu sanottavansa selvästi -ja tarkoituksellisesti usein korostaen tai venyttäen sanoja ja -puhettaan. Hän ei puhuessaan juuri käytä kasvojen ilmeitä tai käsiään. -Varsinkin vanhempi polvi on suorasukaista ja harvapuheista. Tuskin -tarvinnee sanoa, että eteläpohjalainen tuntee arvonsa ja on arka -itsestään. Hän on itsetietoinen ja varma asiastaan. Hän katselee -maailmaa kuin omaansa ja muita ihmisiä korkeintaan vertaisikseen. -Hän on itsepintainen, »ylpiä», suljettu luonne. Suuttuessaan on hän -raju ja hillitön. Vieraan on vaikea häneen tutustua. Hän suhtautuu -kaikkiin ja kaikkeen arvostelevasti, ottaa helposti vastakkaisen -kannan, eikä myönnä erehtyneensä. Hän käyttää korskeaa, töykeääkin -puhetapaa, mutta ei tarkoita, että häntä olisi aivan sananmukaisesti -ymmärrettävä. Omassa keskuudessaan elävät eteläpohjalaiset kuin -linnaleiriä. Sukulaissuhde on kiinteä ja velvoittava. Talonpoikainen -sukuylpeys on suuri ja sukujen väliset vihat leppymättömiä. Rikkaudelle -panee eteläpohjalainen arvoa, mutta kunnia on hänelle enempi. Kun -eteläpohjalainen menettää malttinsa, suuttuu hän silmittömästi ja -silloin välähtää helposti puukko, usein »taitamattomasti». Tekoansa, -vaikka se on tapahtunut äkkipikaisuudessa, ei eteläpohjalaisen kuulla -juuri katuvan. Hän salaa ja häpee mielenhellyyttä. Muukalaisen on usein -vaikea ymmärtää eteläpohjalaisen hellempiä tunteita ja hänen omituista -käytöstään senkaltaisissa tapauksissa. Jo »kiitoskin» on kankea sana -eteläpohjalaisen suussa. Hän toivoo, että se itsestään ja sanomattakin -ymmärretään. - -Vaikkakin eteläpohjalainen on jämerä ja tyyni pinnalta, on hän -hyväntahtoinen ja leikkisäkin kun siksi tulee. Hän rakastaa iskevää ja -»kierää» sanontaa, paradoksia ja huumoria varsinkin tilannekomiikassa. -Kun hän kuvaa tilannetta, maalaa hän sen muutamilla iskevillä sanoilla -ja keskeneräisillä lauseilla, joissa verbit ovat etualalla. Hyvällä -tuulella ollessaan asettaa hän itsensä jutussa hyvinkin noloon ja -surkeaan asemaan nauraen itselleen ja noloudelleen, mutta toisella ei -ole syytä jatkaa, sillä eteläpohjalainen on hyvin pian »minä itte». - -Näissä kevyissä päivänpakinoissa, jotka nyt kokoelmana julkaistaan, -olen koettanut säilyttää mahdollisimman tarkoin kotimaakuntani murteen -ja kansanomaisen sanonnan. Jutelmien aiheet ja kertomatyyli on kansan -suusta. - -Niille, jotka haluavat lähemmin tutustua Etelä-Pohjanmaan murteeseen, -suosittelen toht. Lauroselan ansiokasta tohtoriväitöskirjaa -»Etelä-Pohjanmaan murteesta», julkaistu v:na 1913. Samalla pyydän -tässä lausua hänelle kunnioittavimmat kiitokseni häneltä saamistani -arvokkaista neuvoista ja huomautuksista. - -Vaasassa 20 p:nä helmikuuta 1921. - -_J. O. Ikola_. - - - - -MARATONJUAKSU ANTVERPPENIS. - - -Oottako kuulu mikä siihe oli syynä kun ei kaikki suamalaaset -tullehekkaa ensimmääsiksi maratonilla? - -Asia on sillä lailla, jotta mun pitää kertua se oikee juurtajaksaan. - -Kaikki meni hyvin heti aluusta aikaan, niinkun oli meinattuki ja niinku -Pihkala oli määrännykki. - -Kahrenkymmenen kilomeetrin pääs eli pualivälis olivat Hannes ja Tatu -erellä hyvän matkaa; Tuamikoski ja Tallkreeni vähä peräs ja siinä välis -tulla pomppii se mustanaamaane afrikkalaanen. - -— Tulkaa, tulkaa poijat — huuti Hannes Tuamikoskelle ja Tallkreenille. -— Mutta ne vastasivat jotta: - -— Antaa mennä vaan! Meill’ on tämän Tallkreenin kans puhet -flikka-asioosta. S’oon kuulemma se mun vanha helluni Ilmajojelta ny -Helsingis ja Tallkreeni on sen nähny — huikkas Tuamikoski Hannekselle. - -— Mutta kattokaa vaan, jottei tua afrikkalaane jää teirän sakkihinna — -huuti Hannes. - -— Älä pelkää! — Kun saamma jutut selviksi Tallkreenin kans, niin me -ajamma sen sivuutte. - -— Pitäkää vain varanna, — varootti Hannes ja rupes taas Tatun kans -puhumaha perheasioosta. - -— Jokos se sun flikkas on vanha? — kysyy Hannes. - -— On se joulusta neljännellä — muisteli Tatu. — Vaikk’em mä niin vissi -oo. — Siitä tuloo kans juaksija vaikk’onkin flikka. — Se harjootteloo -jo köökin pöyrän ympäri. Äitee sit’ on ny viälä treenannu, mutta -Pihkal’ on luvannu ottaa sen sitten treenattavaksensa. - -— Kuinkas sun akkas ny voii? — kysyy Tatu hetken päästä Hannekselta. - -— No siinähän menöö — tuumii Hannes. - -— Onkos sulia perillisiä viälä? — kysyy Tatu taas hetken päästä. - -— Hm, tuata, — jos ei ny aivan justihin, niin — — — Kukas se siälä sun -peräsnäs tulla fläisköttää? — kysyy Hannes äkkiää. - -— Vissihin Tallkreeni — tuumas Tatu, mutta kattoo kumminkin taansa. - -— No totisesti! — pääsi Tatulta. — Se on se afrikkalaane mustanaama -aina vaan! - -— Mihnäs on meirän poijat? — kiljaasi Hannes. - -Tatu seisahti ja jäi kattelemhan. Hannes ja afrikkalaanen jatkoovat -matkaa. Tatu orotti kauvan aikaa, mutta Tuamikoskia ja Tallkreenia -ei vain näkyny. Siinä tuli virolaane, yks posetiivari, pelekialaane, -amerikkalaane ja tuli jo _ruattalaanenki_! - -Silloonkos Tatulle hätä! - -— Haru sitt fintuppan? — kysyy Tatu jo härisnänsä siltä ruattalaaselta. - -Mutta s’oli niin kuitti miäs, että kiäli vain roikkuu suusta, eikä se -tainnu ymmärtääkkää, mitä Tatu kysyy. - -— No voi ny sintta sentähre! Oikeen pitääs jo manata — jahkuu Tatu. — -Nua poijan lorvit ovat jäänehet juttelemahan flikoosta. - -Tatu lähti vähä vinkiää viämähän sanaa Hannekselle. Ajoo kaikkien sivuu -ja otti sellaasen vauhrin, että meni jo Hanneksenki paitti. - -— Mitä tuhatta sä Tatu meinaat? — kiljaasi Hannes. — Ku sivuutte ajat! -— Olikos se puhet sellaane? - -Tatu kuuli ja kattoo taansa. - -— Jassoo, vai siäläkö sä olikkin! — Kuule ny hiivatti, kun Tuamikoski -ja Tallkreeni ovat jäänehet fläsäjämhä flikoosta! Ja täs on ny välis -jos jonkinfäristä musikkaa kuinka paljo hyvänsä. Mitäs ny tehrähän? — -hohuutti Tatu. - -— Häh? — sanoo Hannes, vaikka se kyllä kuuli ja ymmärti. - -— Vai joraantunehet sinne? Kyllä n’oon yksiä vessuloota nua -poikamiähet, ku eivät malta jättää akantohinoota eres tääläkää miälestä. - -— Mitäs sanoo Pihkala ja Suamen kansa? - -— Sanos muuta! — jahkaasi Tatuki. - -— Ei ny auta muu ku sun pitää lähtiä sanomha niille, jott’ei se passaa -se sellaane peli. Lähre ny vähä sassihi ettimhän niitä poikia ja sun -pitää, Tatu, kattua, että ne lähtöö liikkehelle ja ajaavat tänne -föörihi. - -— Taitaa mun pitää lähtiä hakho niitä senki lurjuksia, ku — - -— Ja muista, ettet jätä niitä enää kahren keske fläsäjämhä — huuti -Hannes Tatun perähä, ku se lähti paineskelho takaasippäin. - -Tatu juaksi hirviää vauhtia takaasi monta kilomeeteriä ja löyti -Tuamikosken ja Tallkreenin viimmeen tiänviärestä istumasta. -Niil’oli kovasti mukavaa. Tallkreeni aiva piteli mahaansa ja nauroo -katketaksensa kun Tuamikoski jutteli yhrestä neekeriflikasta, jonka -kans s’oli fräkänny etelävalloos. - -— Sellaanen lihava lellu, aiva ku plankattu naamasta ja liperteli -neekerinkiälellä mullen jotta »miu mau tiri liri» — hötkötti Tuamikoski. - -— Tuhannen juuttahat! — kiljaasi Tatu poijille, kun äärehe pääsi. — -Täälä te sen viätävät kelliskelettä ja nauraa kitkutatta, ettäkä muista -koko hommaa. — Ajatelkaa, mitä sanoo Suamen kansa, ku saa kuulla kuinka -te lorvaaletta. — Het’ liikkeelle, senki peijoonit! Hannes on niin -suuttunu, jotta se aivan pihajaa. - -Kyllä tuli poijille kiirus. Lähtivät harppoomha aika hamppua ja ajoovat -pitkän juaksijajoukon sivuu. Tatu aina vaan karhas lujempaa ja jukitti -poikia kovempaa plynimähä. - -Kun n’oli päässehet parhuusen ruattalaasen rinnalle, rupes Tatuakin jo -naurattamha jotta: - -— No, ei oo enää hätää mitää, ku on rookattu tämä riikin miäs. Kovasti -veliipuali näyttää ponkivan — puheli Tatu. - -— Höru Juunssonni, huru koore nu? (Kuules Juunssonni, kuinka luistaa) — -solkkaali Tatu ruattia. — Tuu sakkihin ny säki Juunssonni, niin pääset -lujaa. — Kiri, kiri! - -— Ei, kyllä meirän pitää poijat ny jättää tämä Juunssonni -herranhaltuhun, vaikka se hävyttömästi onki tehty meirän »emämaata» -kohtaha. Pitää yrittää Hanneksen joukkoho — puheli Tatu. - -Ja niin taas mentihin hyvää hölkkää monen franskalaasen, kreikkalaasen, -enklantilaasen, pelkialaasen, neekerin ja kiinalaasen ohi. - -Mutta sitten saivat poijat sihtihinsä runsahan pualen kilomeeterin pääs -piänen hoikkakinttuusen äijänvenkkuran, joka mennä lipotteli, n’otta -sääret vilaji kun vehriääset vyhrinpuut. - -— Mikäs junkkari se tua oikee onkaa, poijat? — kysyy Tatu. — Lisää vähä -höyryä, Tuamikoski siälä eres, jotta Saarahan se kiinni ja kattotha -mikä otus se on. - -Tuamikoski painoo päälle ja saiki sen pian kiinni. - -— Tämä on jäppi! - -— Mikä jäppi? — imehteli Tatu. - -— Jäppi tiätysti! — seliitti Tuamikoski. - -Jo kerkesivät Tatu ja Tallkreeniki siihen kattomha sitä juaksijaa. - -— Tämähä on jaapanilaane Kanakuri, joka oikee kanan kurilla ponkii -ethenpäi! — sanoo Tatu. - -— No niin, niin! Sehän se jäppi on! - -— Kuinka niin? — Mitä varte sä sanot jaapanilaasta Kanakuria jäpiksi — -kysyy jo Tallkreeniki. - -— Kaikki jaapanilaaset on jäppiä. Ainaki Amerikas — seliitti -Tuamikoski. — Jäppi on jaapanilaane. - -— Vai niin, imehteli Tatu. — Vai sanothan jaapanilaasia Amerikas -jäpiiksi. — No ruattalaasia siälä sitte vissihin sanotahan juipiiksi! - -Tallkreenilta pääsi oikia hörönauru, pitkä ja sitkiä, jost’ei tahtonu -tulla loppuakaan. - -— Ei, em’mä jaksa enää — rupes Tallkreeni sanomha Tatulle. — Mua niin -kauhiasti naurattaa — ja piteli vattaansa kaksin käsin. - -Silloon kuuluu etupäästä Hanneksen ääni että: - -— Poijat!!! Mitä siälä nuhjaatta. Matka pian loppuu. Täs on viälä -joitakin viarahia miähiä välis. Yks virolaane on aivan kintuulla. - -Tuamikoski lähti silloo paasoottamha aika kyyttiä, mutta Tallkreenia -nauratti niin kamalasti, jotta s’ei jaksanukkaa pysyä joukos. Rupes -jäämhä ja pääsi jo ohi joki enklantilaane ja tanskalaane. - -Tatulle tuli kova hätä. - -— Jos et totisesti saa kinttujas käyntihin, niin mä jätän sun — uhkaali -Tatu. — Kun kaikenmailman flinttakintut täs menoo sun sivuutte. Katto -vain, ettei viälä ruattalaanenki pääse sun erelles, senkin hörötes! - -— Ruattalaane? — No ei ikänä! — sanoo Tallkreeni ja rupes ponkimha. - -Mutta matka oli liika lyhyt. Se loppuu kesken. Kun Tatu kerkes -Tallkreenin kans statioonille, niin Hannesta jo tuara retuutettihi -monen miähen olkapäillä suuri laakerikranssi kaulas niitä vastaha. - -— No siäläkö sä Tallkreeni nyt vasta tuut? — huuti Hannes. - -— Tullahan, tullahan — hoilas Tallkreeni. — Ja jäpit ja juipit on kans -kovas tulon töpinäs. - -Mutta kaikkihi hauskinta täs maratonijuaksus oli se ku Tatuki tuli -palkinnolle. Tatu laskettihi kymmenenneksi miäheksi ja kovaa sille kans -hurrattihi, ku se tuli ajaan Tallkreeniä erellänsä. - -Ja s’oli aivan erehrys. - -Ei Tatu ollu kilpaalemas. S’oli vaan perhänkattomas, että kaikki -suamalaaset tuloovat oikias järjestykses perille. - - - - -MAKKARAMITTA JA KISKONKAAVA. - - -Oottako kuullu makkarammitasta ja kiskonkaavasta puhuttavan? - -S’oon sillä lailla, että, ennenku sitä näinkää raavahaksi tuloo ku mä -ny oon, on sitä saanu juasta toisenki kerran ihmiste asioolla. Niin mä -ku muukki.. - -Nuarempiansa ja huanompiansa sitä hyppöötethä. Ja siinä se oppi ja -ymmärrys kasvaa, jos on kasvaaksensa. Toiset vanhuuttansa viisastuu, -toisia hyppöötethä elinikänsä. - -Makkarammitta ja kiskonkaava on yks virstantolppa Jaakoon monivaiheesen -elämän tiällä. - -Asuthin silloon Alahärmäs, Kotoluhran alunamaases taloos, Heikin ja -Jussin välis. Ja suuri piilipuu kasvoo pääryllä ja sauna oli kukkivan -tuamen alla. - -Jaakkoo oli vääräsäärine silloo niinku nykki. Oli hiljan saanu -klaffipöksyt, john’oli tinaknapit. Mutta Jaakoon peukalo ei silloo -viälä pryhränny knappia aukaasho. Ja sitä varte seisoo Jaakkoo monta -kertaa merkillisen vakavana suurella porraskivellä, hyvin käsittään, -kuinka voimatoon ihmislapsi on luannonvoimaan eres. - -Mutta osas Jaakkoo jo silloo muitaki konstia. Se sanoo kelle vain -viirestä pennistä että: - -— M’oon kolomen vuaren vanha! - -Ja Kotoluhran puarifröökynän, Naiman kans, oli Jaakoolla sellaane -sopimus, että Jaakkoo tallusti joka päivä puarin oven taa ja takoo -pikkuusella nyrkillänsä ovhe nii kauan, että Naima kuuli ja tuli -kysymhä että: - -— Kuka tiälä kopittaa? - -— Jatka! — sanoon minä. - -Silloo aukeni aina ovi, ja ku kynnys oli korkia, ei siitä päässy ylitte -muuta ku yhrellä lailla. Mä pirin molemmin käsin kiinni toisesta -ovenpualiskosta, nostin toisen jalaan kynnykselle, sitte haararreisin -istumha ja ylitte. Ku mä sitte vähä kokotin ja sanoon: - -— Notta Jatkaa! - -Niin Naima-fröökynä nosti paakalehen tiskille istumha. Sitte se kysyy: - -— Mikä on Jatkan nimi? - -Ja kun mä sanoon niinku pitiki, että: - -— Jatka! - -Niin mä sain suuren fiikunan. Ja mitä sille piti tehrä, sen mä tiäsin -sanomata. - -Ku Naima sitte sai pussata Jatkaa poskhe, nii se maksoo aina yhren -fiikunan. Ja ku mull’ei silloo ollu viälä oikee räkninki selvillä, nii -se pakkas fuskaamha. - -Sellaasia ne naiset sitte ovat! Pettäävät miähiä jo piänestä asti. - -Ho-hoi-ja-jaa! - -Ei puarifröökynät enää nostele Jaakkoja tiskille, eiväkkä pyyrä -fiikunoolla poskelle pussata, vaikka kyllä saisivat. - -— — — - -Se oli joulun aikoohi. - -Ja sitte tehthin meillä yhtenä päivänä lahtia. Tapethin se suuri sika, -jota m’olin ollu monta kertaa sianketas luuraamas karsinan raosta, ku -äitee antoo sille syämistä. - -Se oli sitte isoo sika! Ei stä tohtinu mennä oikee likiltä -kattomhankaa. Karsinan raosta vain vähä luurata, ku se seisoo poispäi. -Ja siltäki mun pakkas ottoho oikee hengen kiinni. Ja ku se kääntyy, -nii silloo ei Jaakoon nenä ollu enää likilläkää karsinan rakua. En -totisesti olsi sitä sikaa kattonu silmästä silmhä, vaikk’olis annettu -kaks viittäpenniä ja viälä fiikuna kaupanpäällistä. - -S’oli suuri ku tuparati. Mutta kualema sillekki tuli ja syäthin piänis -paloos. - -Ensin se kölläthin, sitte pistethin, kaltattihin ja raamastethin. Pää -leikathin poikki korvinensa ja panthin lihatiinun kannen päälle. Jalaat -panthin rivihinsä lauranpaloolle ja trenki Juhannes, joka siinä puukkoo -käres hääräs, karjaasi mulle jo toiskan kersoolle että: - -— Jos’että mee siitä kauemmas, niin mä köllään ja kalttaan teiräkki! - -— Et sä Juhannes tohri meitä tappaa! — sanoo Uurentuvan Jussi, jok’oli -meistä vanhin ja viisahin. - -— Vai en tohri — karjaasi Juhannes ja haverti Jussia niskavilloosta -kiinni. Se nosti Jussin ilmaha, riapootti ja toises käres heilutti -kauhiaa puukkojansa. - -Toiset kersat päästivät haikian mölinän ja juaksivat pakhon. Mä -huurin kans, mutt’olin niin peljästyksis, etten päässy juaksemha. Ja -housunpelliki oli auki. Ei auttanu muu ku nöyrästi pyytää Juhannekselta -että: - -— Ethän Juhannet viitti mua tappaa? — - -— No jääkhö ny tällä kertaa viälä tappamata — sanoo Juhannes ja päästi -Jussinki tappamata pois. - -Jussi hairas mua heti kynkästä kiinni ja viärä hyppöötti niin että -vain silloon tällöön otti toinen jalka maaha. Portahille asti vei. -Kuistin penkiltä rupes sitten koko kakaralauma haukkumha ja huutelho -Juhannekselle. Oikee nuatin jälkhen veisasivat että: - - Jussii pussii piikinoukka. - Jussii pussii piikinoukka. - -Ja äikittelivät ja näyttivät kiältänsä. - -Mäkin seisoon kauan aikaa suu auki, silmät sikkaras ja liputin -rumaaselle kiältäni. - -Laulun lopetti lyhkääshe piika-Hessa, joka tuli tuvasta uuniluuta sojos -ja karhas kakarat kauas maantiälle. Mutta ku m’olin matalajalkaasin ja -huanoon juaksemha, jäin tiätysti jälkhen. Mun sauttoo Hessa, sukaasi -luuralla housumpelliille että helähti ja jahkaasi: - -— Säki vaivaanen kräveli, jok’et saa housujas knapphi, täs leukojas -ihmisille flänkyttelet ja kiältäs liputtelet, senki naatiaanen. - -Sen tiätää että s’otti kipiää ja käyy kunnian päälle. Mutta minkäs -teki? — — — - -Illalla oli tuvas kova touhu. Äitee kääntöö isoonpöyrän kannen -toisippäin. Hessa krapas sitä taikinapuukoolla ja isä toi suuren vakan -krouvia rukhinjauhoja tupha. Leivinuunia oli koko päivän lämmitetty ja -äitee käski mua tuan tuastaki käyrä kattomas viäläkö siälä on hiiliä. - -Katonrajasta uuniklasin päältä otethin alaha maon viärestä -makkarasarviknippu ja trenki-Juhannes vualeskeli hikipääs -makkaratikkuja. - -Hessa käärii tröijyn hiansa kynnäspäihi, kaatoo viälä vähä lisää -jauhoja veritaikinha ja rupes sotkemha että hamhenhännät heilahteli. - -— Nyt tehrhänki kerranki siammakkaroota ja kiskoja, että niit’onki! — -sanoo äitee. - -— Mutta mihnäs on meirän makkatammitta ja kiskonkaava? — kysyy -yhtäkkiää isä ja kattoo mun päälleni, niinku m’olsin ne johki vetäny. - -— Jaa, mihnäs onkaan makkarammitta ja kiskonkaava? — sanoo Hessaki. — -Ookko sä Jatka vetäny niitä? - -Mä seisoon silmät pyäriääsnä ku puusta puronnu ja koitin sanua että: - -— Em m’oo nähnykkää, enkä tiäräkkää mik’on makkarammitta ja kiskonkaava. - -Silloon seliittivät kaikki mulle että: - -— Nyt ei tuu koko makkaraan teosta, eikä kiskoosta mitää, jos ei saara -makkarammittaa ja kiskonkaavaa. — Kuinka stä taitaa makkaraa tehrä, -jons’ei oo mittaa, että tiätää kuinka pitkä ja väärä se olla pitää! — -tutkathin multa. - -Ja mä käsitin sen selevästi, että siit’ei tuu mitää, jos ei jostaki -saara makkarammittaa ja kiskonkaavaa. - -— Mee ny jouthu Jatka pyythön Uurentuvan emännältä laihnaksi -makkarammittaa ja kiskonkaavaa — pyyti äitee. - -Ja mä tiätysti heti lährin. Meninki aika hamppua, aukaasin oven ja -pyyrin hengästyksis emännältä, joka justhi puhalti valkiaa viriämhä -hauretvesiparan ala että: - -— Äitee kätki pyytää makkarammittaa ja kitkonkaavaa! - -— Jahah, vai tehrähä teillä makkaroota — sanoo emäntä ja rupes ettimhä -jotakin pöytäloorasta. Ettii ja ettii ja sanoo lopuksi että: - -— Em mä tiärä, mihkä ne meirän makkarammitat ja kiskonkaavat ny on -oikee joutunhet, kun ei niitä näy mihnää. — Meestä koittaa Jatka -kysymhä Heikin tuvasta. Eikhä niill’oo tallella. - -Mä lährin Heikin tupha, mutta pimiäs porstuas hapuullesnani ovenkripaa, -kaatoon korennon sellaasella kolinalla, että ku emäntä aukaasi oven ja -mä pääsin pualikuallehena tupha, niin en muistanukkaa enää, mitä mun -piti pyytää. - -Piti lähtiä kotia ja kysyä äireeltä mitä se olikaa. - -— Jaa, niin! Makkarammitta ja kiskonkaava — lährin iloosisnani takaasi -Heikin tupha hokien: makkaramitta ja kitkonkaava, mattaramitta ja -kitkonkaava, kitkonmitta ja mattarantaava. - -Mutta Heikin emäntäkään ei löytäny makkarammittaa eikä kiskonkaavaa! -Ei mistään, vaikka se ettii ylisängyt ja klaffipiironginki. Aukaasi -kellarinluukunki ja mun piti konttia kellarihi kattomha, jos n’olis -puronhet sinne. Mutt’ei niitä ollu siäläkää. - -— Jaa mutta, nyppä mä muistanki, että meirän makkarammitta ja -kiskonkaava on Antin tuvas laihnalla. Ne haki täs menhellä viikolla -Antin tuvan pikku-Antti, eik’oo viälä tuanu takaasi. Lähre ny Jatka -nopiaa Anttihi ja sano, että s’oot tullu hakho Heikin makkarammittaa ja -kiskonkaavaa, ku teillä tehrhä siammakkaroota. Siältä sä ne saat. - -Ja minä poika lährin. Tulin Antin tupha ja ajoon asiani ku miäs. - -Emäntä käsitti heti ja sanoo että: - -— Joo, kyllä meill’on makkarammitta ja kiskonkaava. Käys Fiikee hakemas -ne tualta maitokonttuurista. Jos Jatka olis hyvä ja tulis istumha tänne -lavittalle niin kauan kun Fiikee ettii. - -Mua piretthi Antis kovasti viarasna. Emäntä antoo sokurinpalan ja -kysyy, joko meirän harmaa kana on poikinu. - -Mä sanoon, ettem mä tiärä. Niinku tosi oliki. - -Sitten tuli Fiikee porstuasta. Sill’oli fiilipunkin vannes ja -kakspiikkine mäntäkrapa kouras. - -— Jahah, siinähä ne ny onki makkarammitta ja kiskonkaava — sanoo emäntä -ja antoo ne mulle. — Katto vain ettet Jatka kaaru ja särje näitä. - -Mä lährin vähä taitavaa ja varovaasta kotiappäi. Kannoon toises käres -makkarammittaa ja toises kiskonkaavaa ja huurin porstuas että: - -— Aukaatkaa ovi, etten mä tärje näitä mattarammittaa ja kitkonkaavaa. - -— On se aika kelvos poika tua meirän Jatka kun se nuan kovasti hukaa -asioolla kulkia — sanoo äitee. - -— Kyllä Jatkan pitää ny saara ittellensä oman pikkuuse kyrsän ja -kaksinkertaase makkaran kaulahan — nauroo isäki. - -Ja ne mä sainki. - -Mutt’en sen erän perähä oo enää juassu makkarammittaa enkä kiskonkaavaa -laihnaamas. - -Enkä makkara kaulas kulkenu! - - - - -KLOPIKAT HÄJYYLEMÄS. - - -oottako kuullu, että täälä Härmäs sattuu sellaane noloo asia, että kaks -poijan-mälkkiä ryyppäs ittensä pöhnähä ja rupes häjyylöhö kun oikeen -ennenvanhaan miästen parahat. - -Oikeen yltääset meinasivat tehrä ja näyttää, että Härmän veri ei -vapise. Mutta noloosti niiren käythin, kukoonpoikaan. - -Toisen nimi on Aaprahami ja toisen Jaakoppi, vaikkei niitä niin sanota. -Mutta kirkonkinjoos niiren nimet on niin ja kun täs retuutis tulee -kirkonkirjakin ethen ja muita papillisia asioota, niin m’oon päättäny, -että sanothan ny kumpaaki oikeen kirkonkirjaan mukhan. - -Niin, siit’ on ny prisiis ku knakutettu viikko sitte, lauantakia -vasthan yällä, kun ne lähtivät häjyylöhö. Olivat ensin ryypännehet -siälä Matonevan mökillä oikee vattantäyren ja sitte tullhet juavukshin. -Trossaalivat siinä aikansa ja leveelivät, niin niskakarvat nousivakkin -niin poikaasilla, että päättivät lähtiä kirkonkylällä häjyylöhön. Ja -sen päälle taas ryypättiin. Mutta sitte pyhkääsi Jaakoppi takinhialla -suupiältänsä ja sanoo: - -— Soh, Aaprahami, ny lährethin! Hih! — sanoo ja poukahutti kun -fiäteriillä. - -Jaakoppi kiataasi kätensä Aaprahamin kaulan ympäri ja se voorostansa -hairas Jaakoppia vyätäröösistä niinku pruukathan, kun häjyylöhön kerran -lährethän. - -Ja ku Jaakoppi, jok’on oikia härmälääne, Härmäs syntyny ja kasvanu, -kirrasti hampahia, lasketteli sinisenpunaasia sarvipäitä senku kerkes -että käry nousi, ja taitavasti ja taatia kyykähytti ku remmiillä vain — -niin Aaprahamiakin jo hirvitti. - -Eikä se Aaprahami osannu eres pretkahuttaakaa. Kun yritti nytkähyttää, -niin pyllähti isthallensa ku säkki. — Siitäki sen näki, ett’ei s’oo se -Aaprahammi Härmästä kotoosi. Mikhän on tuulentuama, ylimaalaane, kun ei -taira prekkaallakkaa. - -Luuloo pöllöö, että sitä poukotelhan kuinka rookaa. Tahris ja -tasapökkää tiätysti. - -Siinä se klepaji se Aaprahami sen Jaakopin kuphelia ku mikäkin -poukotes, eik’olsi näyttäny miltää koko meno, jons’ei Jaakoppi olsi -vetäny sillä heljällä äänellänsä, että: - - »Kaksipa kotua poijall’o, - on linna ja lasareetti - Hih! - on linna ja lasareetti- — —» - -Siihe katkes laulu ja Jaakopilta pääsi kirpiää että: - -— Älä tanan helevetti hypi mun varpahilleni! - -Aaprahami kun kans riamastuu, otti ja poukahutti kerraasti oikee -korkiaatte, ja tramppaskin Jaakoppia kintuulle. - -Niin ne sitte tulivat raittia roikastaan Jaakoppi ja Aaprahami -kirkonkylän paikkeelle. Ihmiset höröskorvin kuuntelivat ja sanoovakkin, -että: - -— Taitaa olla häjyjä liikhellä. - -Eikä aikaakaa kun yhren taloon ovi riipaasthin seljällensä ja Jaakoppi -poukahutti keskilattialle ku kärppä. Sivalti puukoon tupestansa ja -pyärähti ympäri kun viipperö. - -— Hiuuuh! — sanoo. — Totta jukulaut hohtimet sanon minä! Onko täs -taloos miähenvastusta vai häh? - -Ei sattunu olho isäntää kotona. Oli vain emäntä ja kakarat päinsä. -Emäntä oli justhin panemas koivuusta halaaspualta hauretvesiparan ala -kun häjyylijät tryyköttivät tuphan. Emäntä katteli horvin aikaa pitkää -Jaakopin hyppimistä laattialla ja tuumas sitte että: - -— Vai on Matonevan pikku-Jaakkoo kans ruvennu häjyylemähä ku oikee -raavahat miähet? Ja oikeen miähenvastusta kulkoo kyselemäs! No on sulla -luantua! - -— Heleijaa! — hihkaasi Jaakoppi. — M’oonkin vaan sellaanen pikkuunen -poika siältä Matonevan parthalta. — — — - -Ja kyykähytti taas mahtavaa. - -Silloo hairas emäntä sen koivuusen koippuran ja sukaasi sillä Jaakoppia -nii leuvoolle, että se meni pyäriensä kun kapu ovensuuhu. Ja kyllä kans -löyti oven pihalle, ennenku emäntä kerkes toista kertaa kalahuttaa. — -Aaprahami, jok’ oli seisonu ovipiäles koko aijan, livahti porstuaha het -ku se näki emännän haloon heilahtavan. Ja paras oliki. Siitä emännän -haloost’ olis piisannu lämmitestä vaikka viälä Iisakillekin — ja vaikka -koko Israelin sukukunnalle. - -— Ei nuasta akoost’ o mihkää! Ku peijakas tärähytti halooll’ ett’en -yhtään hoksannukkaa — yritti Jaakoppi seliittää, pirellen leukojansa. — -Ja kuka sitä ny akkaa viittis puukoolla lyärä? Olispa huano! — jahkaasi -lopuuksi. - -Lähretthin taas. Mutta se siitä emännän mällist’ oli apua, että -karjumine ja kiljumine lähti Jaakopista nyt oikee syrämmen pohjasta. Se -helppas ja nostatti samalla luantua. - -Tulivat sitte pappilan kobralle ja siinä meni Jaakopin sisälle itte -piru niin kauhialta kun se kuulostaaki sanua. - -— Nyt tehrähänki se, mit’ei Härmäs oo ennen tehty! Menhän häjyylöhö -pappilahan! Sit’ ei tehny itte Isoo-Antti eikä Rannanjärvikään, mutta -nämä poijat tohtii — trossaali Jaakoppi. - -Ja menivät kans. Suaraa pappilan suurehe salihi syränyällä. Ihmiset -ja akat siunas ja varjeli kun Jaakoppi ja Aaprahami ilmestyyvät ramat -kaulas. Häntä truutulla juaksivat pakhon. - -— Hou! — Onko pappi pöntöös vai penkin alla? — Tänne tulivakki ny itte -Aaprahami ja Jaakoppi, reirut poijat Härmän Matonevalta. Hih! - -Pappi tuli peräkamarista kattomha, kukka sellaasta präiskettä pitäävät. - -— Mitäs miähet näin syränyällä ovat kulkeella ja tänne tuloovat -mellastamha? — kysyy pappi niin sinnis että aiva pihaji. - -— Jaa, että mitäkö tänne asiaa — härnäs Jaakoppi. - -— Me tulimma herra pastori hakhon papinkirjaa, että m’oomma reirut -poijat, totta jukoliste hih! - -— Rupias pappi korjasti vaa kirjoottamhan, kyllä nämä poijat petaalaa. -Ja s’oon sun virkas, pisti Aaprahamikin välihin. - -Kyllä papin syytti hyppyysiä ja teki miali nykäästä niinku Härmäs tapa -on ja tairetha, mutt eihä papin passaa, ei Härmäskää, tarttua miästä -riveeliihi kiinni ja pläsittää, vaikka luantua kuinka karmiis. Papin -pitää vaan iskiä sananvoimalla, eikä saa manatakkaa, vaikk’ olis kuinka -paha olla. - -Huanommalle pualelle siinä jää suunpruukoos kun toinen helapäätä -heiluttaa. Puukkoo s’oon joka Härmäs selvää teköö. Ei sanan miakka -ainakaan haavaa härmälääsen nahkaha puhkaase. - -Ei ollu papilla helapäätä, ei moskulaa, pannunjalkaa, ei eres -koippuraa, joll’ olis passannu tärähyttää. Piti niällä vaan ja tytyä. -Ja ruveta kirjootho peijakkahille papintoristusta. - -— No eikös näin komjas taloos oo viarahille mitää tarittavaa? — -karjaasi Jaakoppi. — Harvoon me täälä viarahis oomma. Tuas pappi näille -Matonevan komjille poijille pottu pöytähä, niinku pruukatha. — Ja vähä -kiukkuusta! - -Silloon jualahti papin pääs asia. - -— Ei oo muuta suuhu pantavaa kun limunaatia — sanoo pappi. - -— No, tua sitä, meill’ on ainaa omasta takaa, niin pistethän täs -plöröksi — komenteli jo Aaprahamiki, kun näki, ettei papist’ oo -tappelumiäheksi. - -Pappi meni tuvan pualelta hakho limunaatipottua ja samalla käski -piian juasta naapuritaloohi apua pyythö. Itte lähti takaasi salihi -limunaatipottu ja klasi kouras. Kaatoo miähille tasapäät täythö ja -rupes kirjootho sitä Matonevan poikaan papintoristusta. - -— Ja paa siihe, että Aapram ja Jaakop, reirut poijat Härmän -Matonevalta, ovat syntynehet ja komjasti elänehet, eikä kummallakaa -oo rupulia ollu. Ja puhrasmaineesia ja pulskannäköösiä miähiä, niinku -pastori voii sen ittekki toristaa — saneli Jaakoppi. - -Mutta papinkirja ei ollu viälä aiva valmis, ku pappilan salihi astoo -pari _isäntämiästä_ ja silloo meni Matonevan komjaan poikaan suukku -äkkiää knappihi. Ja vähä suijaa olivakki. - -Isännät ottivat Aaprahamia ja Jaakoppia kraiveliista kiinni. Eivät -paljoja puhunehet, mutta käpälööttivät poikaasia eri lailla. S’oli -sellaane peset Matonevan poijille, ettei se siitä enää petraa. Olivat -niin hippooseksi hiarottuja ku lamphannahkaane tupakkimassi. - -Mutta fankiföörärihi komjasti nämäki rääpööt viäthin ja raurat saivat -jalkoohinsa, ku oikee aikamiähet. - -Ja s’oli liika suuri kunnia sellaasille klopiille. - -Tunkiolle olis saanti paiskata. - - - - -HÄRMÄ — SUAMEN KORSIKKA. - - -Oottako kuulu, ett’ei oo viälä Härmän mainet mennyttä? - -Viälä siälä helapää heilahteloo ja seiphät ilmas vinkuu! Ei oo puukkoo -tuphen ruastunu, eikä »tupenkaavat» unhoitettu! - -— Heleijaa poijat! Hih! — sanon minä, että - - Konnuuttansa se Hunurin Antti - tikkaan alle kuali — — — - -Niinkuu näjettä, että suanehen otti! Eikä kummakaa, että Härmä on mulle -rakas. Tunnustaa täytyy, että Härmästä s’oon tämäki Jaakkoo. En oo -viittiny ennen sanua, kun on näyttäny siltä, ku Härmäst’ olis kurssi -karonnu ja veri vaalennu. - -Härmästä, Suamen Korsikasta! - -Olkohot nämä Lapuan komiat, Ilimajoen ylypiät, Ylistaron mahtavat -ja Laihian nälkäsilmät niin sinisen kurnaalin sivistyneinä ja -ittekasvatukses pitkiillä iruulla, ku tahtoovat, mutta härmälääset, -n’oon este! - - Nee saa hyppiä pöyrälle, - jok’on meitäki verrempiiä! - -Sen tiärättä poijat sanomata, ettei passaa Härmäs pöyrälle hyppiä, -vaikka haastettaaski! - -Mutta sitä minä imehtelen, että kuinka siälä Härmäs voii olla ja -hengittää sellaaset miähet, jokka kulkoovat kaatelemas ihmisten -haavanvoithet maaha? - -Vähemmästäki on miähiä lakanoolla kannettu. - -Em mä sitä sillä sano, ettei kialtolaki hyvä ja paikallansa olsi, mutta -että härmälääne rupiaa poliisin trengiksi! Se on poijat liikaa! Siihe -virkha on muita, halavempia — — — - -Poliisi on poliisi. Se pitää olla. Sill’on oma virkansa ja hoitakhon -sitä. Siit’ei oo pahaa sanomista. Mutta että ruveta poliisin trengiksi, -ehrontahroon passaripoijaksi, siihe koiranvirkha ei ainakaa enne oo -Härmästä miähiä liienny. - -Toista s’oon reiru tappelu. Siitä minä sukuni tunnen. Se friskaa, ku -vähä kupithan. - -Ny on taas pitkästä aikaa ollu oikia reiru härmälääne tappelu, johna -sukukunnittaan lyäthin puukoolla ja seipähillä. - -On se Erkki poikaa! Kun oli jyviä viämäs asemalle ja näki sen -Rajalaasen sukuunensa tulevan, niin — hevoonen poikkipäin tiälle! Tiä -tukhu ja puukoot käthe! Poikaaset katkoomha seipähiä! - -Muttei oo Rajalaasekkaan Nauku-Maijan poikia. - -— Pois tiältä Erkki kopukkoones elikkä putuat orrelta! — huutivat. - -Ja sitte lyäthin! Sit’ oli ilo katteila. Puukoolla sen ku kerkes ja -aina välihin seipähillä. - -Huanoja n’oon Hilliläästen seiphät pookipuiksi. Ku knuppihi vähä -tärähyttää, nii sen seittemäksi hajuaavat. - -Sai siinä Erkki ja Erkin suku, jos sai Rajalaasekki. Mutt’ olis sillä -Härmän tohturilla ollu enempiki parsinlankaa palkhenkiäliä tikkaalla. - -Siihe se sillä kertaa loppuu. Kun on reijät kursittu ja kapulat -märkinehet, niin sitte taas nykäästhän. Sukukunnittaan, sanon minä, kun -Korsikas. - -Mutta sen sanon minä teille, rakkahat härmälääset, että älkää antako -perintätapaan muuttua: Puukkoo, moskula ja pooki on härmälääste -tappelu-asehet. - -Ei pirä häväästä Härmää rivollia suuremmalla ampuma-asehella! - -N’oon raukkoja, jokka airanraoosta luaripyssyllä ampuu. - - - -ISOONTALOON ANTTI-POIKA. - - -Oottako kuullu mihnä pääs mailmaa se Isoontaloon Antti-poika tätä nykyä -häärää? - -Ei oo siitä poijasta taas kuulunu pitkihi aikoohi mitää. - -Mutta eilen tuli Antilta Vaasaha tilikrammi ja siitä näkyy, että siälä -s’oon Antti-poika, johna pitääki. - -Siälä Karjalan mailla, tikillä Petroskoita puskan juurella mettis vain -kellii ja luurii, ku polseviikki oikee enkelsmannia mökyyttää. - -Ku pitkäkoipi-enkelsmanni oli meinannu nuan vain piippu suus valloottaa -sen Petroskoin kaupungin, niin polseviikki olikin tehny sellaasen -klenkun, että faarttas takaapäin sen niskaha ja tärähytti, nii että -enkelsmannin meni piippu poroonensa väärähä kurkkuhu. - -Koko enkelsmannin armeija meni pirinpärin ja kapteeni sanoo että: - -— Sanomapits! - -Mutta Antti-poika vain naureskeli partoohinsa ja sanoo pojillensa että: - -— Antaa ny konkkanenien vähä poukotella ja ryssänki kerran olla -tohkehes. Mennähän me sitte poijat kysymähä, mitä ne hasajaavat. - -Ja ku enkelsmannill’ ei ollu enää muuta ku vähä karvoja korvien nenis, -hyppäs Antti-poika poikinensa puskikosta joukho, hihkaasi ja vähä -tupellansa hosuu, nii jo pääsiki kaalinsyäjiltä haikia: - -— Hospoti pomiloi! - -Ei keriinnehet tavaarissit pistää paitaa housuuhinsa. Huutivat että: - -— Joptvujumat, Antrej Pjekkeleevits Isotaloffski! Krukom naleevo! Tavai -tavaarissi piekom marssia se ku kintuusta lähtöö! - -Ja kyllä pisteliväkki poikaaset vähä sassia marssia. Karvatukut vain -pöläji ku Iivanat pyhkääsivät. - -Se trenki-Kuustaa siältä Laiturista, jok’on ollu Amerikas ja ny on -Antin följys, kysyy enkelsmannilta, joka makas silmällänsä kurakos että: - -— Hau aa juu mister Pull (Miltäs tuntuu?) - -— Veri ill, but God seiw the King änd Isotalo-Ant! - -— Mitä se honajaa? — kysyy Antti. - -— Se sanoo, että kyllä sen krupis tuntuu, ja että Herra varjelkho -kuningasta ja Isoontaloon Anttia. - -— No kyllähä mä täs ny ittekki pärjäälen — tuumii Antti. - - - - -SEINÄJOEN FLANKKUAITA. - -Oottako kuullu mitä Seinäjoella hommatha? - -Siältä ny kummia kuuluu. Mä rookasin eileen yhren tutun miähen -Seinäjoelta ja se sanoo jotta: - -— Seinäjoell' ollaha eristymhä päi. Varsinki ryyppöömiähet ovat -ruvennehet huamaamaha yhthenliittymisen suuren voiman ja merkityksen. -Ja ne erut, jokka itte kullekki puulaakimiähelle yhteespyrinnööstä -koituu. - -Onha muistos jokahittella joka vain yhrenki illan ja syränyän on -pörränny Seinäjoen kunniootettavien juappojen ilooses sakis, ja -kuka sit'ei olsi tehny, että katujen ja teiren leveys siinä aseman -paikkeell' on imhellistä laija. - -Se on oikee luannon oikku ja kamala paikka. - -Päivällä ja viälä ehtoopualellaki on tiä kyllä leviä ja oikoone, mutta -annas peijakas ku rupiaa hämärtämähä, niin tiä soukkenoo ja lyää -länkkiä, jotta kuraasehe ojaha miähen paiskaa, vaikka kuinka koittaas -suaraa ja tyrniää kulkia. - -Jota myähääsee on yä, sitä klumppuusemmaksi ja nyrkkäharjaasemmaksi -kans tiät tuloovat. Tuas yhren aikha yällä on ku yrittääs rautalankaa -pitki kulkia. - -Tiätää sen, jottei siinä sarankilon äijät pitkältä koikkarootte, ku ei -nuaret klopikkaa tahro päästä päästä päähän. - -Ojaha paiskaa ja ku häjysti sattuu nii nyrjähyttää koipensakki, jotta -pitää monta päivää klynkätä ja ihmisille valehrella. - -Mutta pahin vaiva on kumminki ku verhat pakkaavat nii ryvettymhä -Seinäjojen savivellis ja lakki putooloho. - -Kun aamuyäst' on kyllä hiljaa ja varpahilla päässy livahtamha kotiansa, -ettei eres akkakaa huamaannu, nii aamulla ku herää, on akka heti -kyselemäs jotta: - -— Mihnä, herrenjee, s'oot taas rämpiny, ku verhat on nii kuras yltä ja -alta? Ja mihnä su lakkis on? — Naamasnaski on rapaa ja hiukset aiva -saves! Voi tuhannen porsas sua! Katto ny! - -Silloo pitää isännän seliittää niin ku asia on jotta: - -— Ku mä tulin yällä kokouksesta, nii tuas Parviinin kohras luiskahtii -jalka ja mä putosin ojaha. - -Ku on hyvä emäntä, nii se uskoo tämän monta kymmentä kertaa perätyste. -Siunaaloo vain jotta: - -— On se kamala paikka se Parviinin kohta ku aina sä siinä kuuppaat -ojaha. - -Mutta jos on häjy akka, jollaasesta meitä kaikkia laupias kohtalon -kaikkivaltias pitkäsormi irti pitäköhö, nii s'ei ota uskuaksensa ei -vaikka! Ei ensimmäästäkää kertaa. - -Haukkua mankuttaa vaa, jotta muka ryyppööll'on ollu. - -Mutta ny n'oon Seinäjojen isännät päättänehet ruveta tositoimihi aseman -teiren kunnostamiseksi. - -Ne tiät meinatha ny levittää kolme syltä ja laittaa kaks syltä korkia -flankkuaita kummallekki pualelle tiätä. - -Ja tehrä se aita nii tivis, ettei raoostakaa pääse ojaha putuamaha ja -verhojansa ryättämhä. - -Ja se flankkuaita pöngithä peijakhanmoosilla piiruulla ja parruulla, -jottei kaaru, vaikka pakkaas kallistelhonki. - -On ne seinäjokiset käytännöllisiä ja viisahia miähiä. - -Paljo parempia ku Lapuan isännät. - -Ku Lapualla isäntä tuloo kokouksesta, eik'oo flankkuaitaa, nii pitää -poikasten kulkia erellä huutamas jotta: - -— Pois tiältä, kieltolaki tuloo — — — - - - - -JAAKKOO LEIKKEELLÄ. - - -Oottako kuullu, että m'oon ollu leikkoolla ja tehny suuren keksinnön? - -Sellaasen että isäntäänki passaa nyt ruveta leikkoolle. - -Tähä asti ei s'oo oikee tahtonu luistaa isäntämiähiltä, kun on ollu -vatta eres. Mutta jo ny rupes niiltäki luannistamaha. - -Sitä se teköö ku lähtöö viisas miäs kokeeloho. - -Ei mun tarvinnu freistaalla ku pari kertaa, ku hoksasin, ettei se sillä -vanhalla lailla leikkoo luistakkaa. - -Hätäkös niiren sellaaste laihaan kurkeloosten on leikata krapsutella ku -kruppi antaa perähä ja käret ulettuu maaha. Mutta toista s'oon munki ja -mullaaste isäntämiästen, ku on vatta eres. - -Kyykkymähä kyllä pääsöö, muttei paljo koukistamaha. - -Ja ku oikee yrittää kurkottaa, nii ottaa vatthan kipiää ja veri juaksoo -päähä. - -Ja paperossinsavu menöö silmihi, ettei näje mitää. - -Saattaas viälä, kun nii silmät ummes riipasoo, telata sormensa ja -koipensakki. - -Hyvä ettei sirpintutkaan puhkaasisi mahaha viälä aikamoosta -palkhenkiältäki. - -Ja s'ei kärsi paljo teräaseella kututtamista — ainakaa mun vattani. - -Jos passaas ruistaki leikata selkäkenos seishalta, niin menishä se, -mutta tulis niin lyhkääsiä lyhres-typyköötä. Ja jäis pitkä sänki, ja -pitkät oljet jäis pysthy pellolle. - -Ja mitäs sitte myitääs ku jyvät itte syärähä. - -Eikä pirkuleskaa osta pitkiä olkia pysthy pellolle. - -Sen ymmärtää jokahine yhtähyvi ku minäki ja sitävarte en yrittänykkää -knuppia leikata, ku purotin itteni kyykylle ja nirhasin vähä tarkasti -maatamyären poikki. Pakkas vähä tulhon juurinensakki. - -Mutta ku kyykyllänsä oikee hapenesta leikkaa, nii siinä väsyy niin -kauhiasti kintut. - -Ja ku aina välistä pitää vähä poukahuttaa ittiänsä ethempäin, niin -pakkaa klenkahteloho ja pyllähtämhä. - -Isthaltansa olis muutoon kovasti mukava leikata, mutta pistelöö niin -perähän, ettei sitäkää kauaa kärsi. - -Ja kun on märkä maa, niin on muutoonki vähä holtitoonta ja ilikiää. - -Lypsin-lavittalta on jo paljo kätevee leikata, jos siin'on kaikki -nelijä jalkaa tallella. - -Mutta kolmijalkaanen tahtoo klenahrella. - -Ku lavittalta leikkaa, niin siin'on vain se vika, että stä pitää aina -vähän päästä siirtää. - -Mutta ku istuu takaperi jalaat roikolle meijärikärryyhi john'on -tuallaaset varileivänkokooset pyärät ja panoo poikaasen sitä vetämhän -peltua pitki sitä mukaa ku krapsii, nii jo passaa joo isoomahaasenki -isäntämiähe leikkaalla. - -Siitä kärrynperältä vaa huhtua selkäkenos ja piippu suus. - -Eikä tuu yhtää selkä kipiäksi! - -Siinä on vain pirettävä varansa ku emäntä huutaa kaffille, ettei -poijanhöperö verä ojapaikasta tiälle. Siinä tärskähyttää niin -armottomasti. Voii jäärä kiäliki välihi. - -Pitää kattua, että poika viää siltapalkasta ylitte ku kaffille lähtöö. - -Ja samoon kaffilta tulles. S'oon kattokaas sillä lailla, että ojapaikas -tärskähyttää tullen mennen. - - - - -HEVOOSTA VAIHTAMAS. - - -Oottako kuuliu, kuinka yhren isännän käythin hevooskaupas Vaasan -markinoolla? - -Sill'oli sellaane vihapito salvia, jota s'oli manannu Mikkelistä -asti. Oikiastansa s'oli muutoon kaikin pualin hyvä ja vankka hevoone, -mutta ku se sai sen pään, niin hyppii pysthy, potkii, prätkytteli ja -tryyköötteli, mihkä rookas. Eikä isännän auttanu mikään. Pänttäs sitä -eli löi, s'oli yhren tekevää. Mutta pahite isäntää suututti se, ku -s'oli purottanu sen hevoosen takia ainaki viis kertaa lakkinsa. Ja -lakit on nyt tyyrihiä. - -Ku se hevoonen sai sen iilin päähänsä keskellä maantiätäki, niin sit'ei -osannu yhtää pitää varaansa. Siitä paikasta riipaasi, n'otta lenti -lakki tiäpualehe. Ja monta kilomeetriä mennä paasootti, n'otta piti -irvillä hampahin pirellä ittiänsä rees kiinni. Takaasinpäi ei sitä -hevoost' olsi saanu tulhon vaikka sen tuhat olis ollu. — Sinne jäi -lakki, ja kyllä niillä ottajia on. - -Ja sitä varte s'oli se isäntä tullu markinoolle vaihtamahan pois -sellaase pritakan. Oli varannu pari pottua pontikkaaki turkin -plakkarihi, että saa paiskata naamahansa ennenku plassille lähtöö. Ja -minkälaane hevoosmiäs s'olis, jok'ei olsi pöhnäs? Eihän stä viitti -huutaa ja valehrella selvällä päällä, nii ku hevooskaupas pitää. -Isäntäki teki kortteeripaikasnansa kolme kissintunssia, seikasta -plöröä, n'otta tokeniki. Pakkas jo pihasta lähties vähä viippoottamha. - -Mutta kyll'oli kans oikia ääni kellos, ku isäntä paiskas ittensä -rennosti rekhen ja hihkaasi että: - -— Hei elämää, eikä mitää kituelämää! Tiä auki ja taivasta myäre! - -Ja kyllä salvia lähtiki n'otta pyry nousi Pitkääkatua plassille päin. -Ei keriinny poliisikaa ku härintuski hankehen hypätä ja vähä krääkäästä. - -Santviikin mäen pääll' oli hevosia ja miähiä aivan mustana. - -— Hevoone ku limppu ja poika ku mötiäänen! — hihkaasi isäntä, joka -kyllä taisi. — Täs s'oon hevoone, jok' ei lantiilla lohkee. - -Koht'oli miähiä ympärillä pää vääräs siikaroomas. Salviaa kattothin -erestä ja takaa. Yks oli suusta luuraamas, toinen perästä sihtaamas. -Kattoovakki tarkasti. Ja se mustalaane, joka piti häntää ylhällä, -kiljaasi sille suusta kattojalle, että: - -— Näkyykö läpi? - -Silloon suuttuu isäntä ja huitaasi mustalaasta suittenperillä ympäri -korvia. Sanoo että: - -— Oikee köyhät ei saa kattuakkaa! Eikä sikavainaan silmill' oo ennenkää -nähty! - -Samas tuli yks Vähäänkyröön lahtari kaakillansa kolistaan sellaasta -lentua, jott' oikee hirvitti. Kuinkaha oliki saanu koninsa sellaasehe -vauhtihi. Yks äijä siinä tuumas jotta: - -— Huipathanko huppia? - -Ja tuli heti kauppa. Isäntä sai 700 väliä ja lähti uurella hevoosella -tryykööttelöhö. Heitti salaasinpualin potustansa aika ploiskahroksen -poskhensa, sylkääsi, hihkaasi ja — taas oli miäs hevosen suuta -luuraamas. - -— No rippikoulu-iäs s'oon, mitäs siinä vahtaat — jahkaasi isäntä. - -Eikä siinä kauaa noukka tuhissu ku taas vaihrethin. Ja vaihrethin ja -huipitthin viälä monta kertaa. Sitä pikemmin tuli kaupat, jota pahemmin -isäntä tuli pönttyrähä. Se teki väliä ja antoo kans, kuinka kulloonki -rookas. - -Oli jo pimiä, tuas 9:n aikana, ku isäntä tuli hyppööttään Pitkääkatua -ja ajoo yhthen toisen kans n'otta tärähti. Manathin ja präiskäthin -niinku pitiki ja sen päälle vaihrethin hevoosia. - -Isäntä tykkäs, jotta sen toisen hevoone oli vähä suuree ja rotevee ja -antoo 1.000 markkaa ja lakkinsa väliä. - -Sitte ajoo kortteerihin ja kortteerin emäntä pani hevoosen tallihi, kun -isänt'oli niin pöhnäs. - -Pakkas isäntää vähä aamulla naurathon, vaikk' oliki kohmelos. Tuumas -että: - -— Pitää käyrä kattornas minkälaase kopukan mä nyt lopuuksi oon saanu. - -Tuli tallihi ja kattoo — niin eikös isännän oma salvia seisokki siälä! -Mulkaasi vain isännän päälle ja oli kun olis' sanonu että: - -— Sen tuhannen päitäkö tämä tälläänen prissoo merkittöö? Mutta kyllä -kans akkas sun kuulettaa, kun kotia päästhän! - - - - -LAPUAN TULIPALO. - - -Oottako kuulLu, jotta Lapuall'on palanu navetta? - -Onkhan siitä ny kolmiakaa viikkua sitte ku se paloo. Ja hyvin palooki, -aivan poroksi meni. - -Ja tohina ja touhu oli sellaane ku pruukathanki. Huurethin ja hypäthin -aiva viivana vaan ja paljo tuli ihmisiä ja kakaroota kattomha. - -Ja toiset pukkiivat toisiansa ja hokivat jotta: - -— Älä tuki siinä, että mäkin näen. Pysy erempänä! Ka, kun pukkii, eikä -kuulekkaa. - -Mutta taloonväki juaksi jotta hiki nokkuu ja samoon krannin miähet. - -— Tuakaa vettä, hyvät ihmiset, älkääkä siinä käret plakkaris seisko ja -töllistelkö — huutivat ne, jok'oli touhus. - -Arvoosa yleesö käänti päätä, jotta kelle ne oikee huutaa? - -Avuliammat yleesöstäki, jok'oli tullu vain kattomhan, huutivat -takimmaasille jotta: - -— Hakekaa, hakekaa, vettä — — — - -Ja takimmaaset, jokk'ei tahtonu oikee nährä, rupesivat hosumaha ja -töyttimhä jotta: - -— Päästäkää meitä hakhon sankoja siältä erestä — — — - -Ja pukkiivat ittensä aivan parhaalle plassille. Ku olivat päässehet -ethen, niin pistivät käret plakkariihi, eiväkkä olhet tiätääksensä. -Mutta toiset hairasivat sangoon käthensä, kököttivät takimmaasille ja -kovasti höpöttivät jotta: - -— Tuas on sankoo, juaskaa juaskaa hakhon vettä, mitäs siinä -seisoskeletta. — Hekää! — No ottakaa ny, kuulettako! - -Yhren onnettoman piti ottaa sankoo käthensä, ku kaikki kattoovat sen -päälle. - -Se lähtiki klynkyttämhä hissuksensa puarin taa. Sinne putos sankoo, -ettei se ittekkää huamaannu. Tuli aikaan perästä muina miähinä takaasi. - -— Mihn'on pruutta? — rupesivat huuthon ihmiset, ku näkivät sitä -tuatavan hevoosella aiva häntäpystyä. - -— Pruutta tuloo! Pois tiältä! — huutivat kaikki ja tukkiivat niin -trusaha, jottei sitä saatu hyvähän aikahan alaha kärryyltä. Saathin -kumminki viimmee ja jokahine rupes vethön pruutan lankia ja huuthon -jotta: - -— Masiina käynthin! Pumpakkaa, pumpakkaa hyvät ihmiset! - -Lankia viäthin kovaa ja sitä piisaski, kun ei huamattu kruuvata sitä -toisesta päästä kiinni. - -— Mihn'on konhenkäyttäjä? - -— S'oon kotona! - -— Mitäs sillä täs tehrähä? Kyllä tuallaase moottorin osaan mäki -käynthin panna — tuumaa yks äijä ja rupes väänthön pyärästä. - -— Ei siitä! — kiljuu toinen. — Väännä tuasta! Annas minä — — — - -Siin'oli konhenkäyttäjiä joka miäs. - -— Annas ryyppy viälä — hoki yks. - -— Ei saa ryypätä — huuti heti yks viinapoliisi takaa, vaikkei se mitää -nähnykkää. - -— Moottorille ryyppy, pöllöö! — huurethin vastaha. - -Ja käyntihi saatihin! Se tikkas ku silinterikello. - -— Vettä sisälle pruuttaha! — - -Siin' oli jokahine noukkinensa avuus ja kaatamaS. - -Ensimmäiseksi kaarethin isoo meijärikannu, joka seisoo moottorin -viäres. Se pruutathi navettahan ja hyvin meni ja kovasti prätii ja -paloo, ku s'oli lamppuöljyä. - -Mutta sitte kyllä pruutathin vettä päälle. - -Tuli sellaane piäni erehrys, jotta konhenkäyttäjät pruuttasivat -navettahan moottorin petruulikannun. - - - - -KOULUPOIKAAN KORVAT. - - -Oottako kuullu mitä varte koulupojill’ on korvat? - -Te luuletta vishin, että n’oon sitä varte että kuunnella? - -S’oon sitte julma erehrys! - -Ei korvilla kuunnella, vaan korvan reijillä ettäs sen tiätääsittä tekin -jok'etta oo luannonhistoriaa lukenehet. - -Korvat on koulupojilla sitä varte, että opettajall' olis jokin kripa, -johka tarttua, kun naskalia pitää välihin nostella. - -Mihkäs niitä ottaas kiinni, kun ne juupelit pitää lyhkäästä tukkaa? - -Nenästäkö? - -Ei passaa! S’oon koulupojilla niin pehmoone ja lipoone, että aina -lipsahtaa, ku yrittää. - -Ja useen niin piäniki, ettei sitä saa kourahansa. - -Näpsyttimillä sais kyllä kiinni, mutta vois nenänypykkä päästä irti. Ja -s’olis pojalle elämän ikuune vahinko. - -Eihä sitä aikamiähenä voitaasi sitte enää nenästä vetääkkää. - -Ja ny on mulle kirjoottanu Jurvasta yks tyhmä miäs, että siälä on -opettaja, joka repii ihmisten lapsilta korvat. - -Se miäs, joka näin kirjoottaa, on aasi. Se on selvää. - -Kun ei se hoksaa, ettei s’oo opettajaan vika, vaan niiren poikaan. - -Elikkä oikiastansa niiren poikaan papan ja mamman, kun ovat laittanehet -mukuloollensa niin huanot korvat, ettei ne kestä tavallista -koulunkäyntiä. - -Mitä sellaasilla korvilla teköö? - -Paras on, että ne repii pois jo kotona. Niin ei tarvitte opettajaa -moittia, että se korvista »meirän poikaa» kiikuttaa. - -Koulun ja koron pitää olla voorovaikutukses, sanothan kouluhallituksen -kiartokirjees. - -Se tarkoottaa sitä, että lasten vanhempaan pitääs jo kotona repiä -kakarootansa niin korvista, ettei opettajan tarvitte muuta ku opettaa. - -Jos ei niitä kotona korvista veretä, niin pitää opettaja-paraan tehrä -sekin. - -Sillä koulupoikaan korvista repiminen on aivan välttämätööntä ja -herelmällisen oppimisen ensimmäänen ehto. - -Ja jos korva sattuu irti pääsemhä, niin siitäki on lapselle vain hyätyä. - -Ei talvella korvia palele. - - - - -HÄRMÄN KUUSTAA. - - -Oottako kuulLu, että taas meistä härmälääsistä puhutahan? - -Yks Härmän Kuustaa on Nyykaarpyyn markkinoolla näyttäny ruattalaasille -ja muille mustalaasille vanHoja härmälääsiä konstia. - -Ajanu suaraa syvimmästä paikkaa hevoosella joen poikki. - -Ja sitä ne ny hurrit päivittelöövät ja siunaavat, ku suurtaki asiaa, -että: - -— Ku suaraa törmältä ajoo jokhen, john'on kolmatta syltä vettä ja yli -hengis hevoosinensa pääsiki! - -N'oli justhi tulos kotiappäi ku siinä pari kilometriä kaupungista -Mikkelspakan kohras, john'on uusi navetan timproos, seisoo miähiä ja -hevoosia pirätyksis ja yks krakikaulaane mustalaanen, kauhiammoone -karvamösä takaraivalla, leveeli että: - -— Täs s'oonki hevoone ku vesilintu ja poika ku suarssanpoika! -Rippikouluijäs ja hamphat ku hohtimet sano! Ei oo niuhu ei krupuri, -eikä potki, vaikka sisälle konttis! - -Niin silloo justhi passas siihe tuloho Härmän Kuustaa pualtahyssyä -lykkööttään orhillansa, jok'on sen Hakolan Erkki-vainaan -kantakirjatamman alaa isän pualelta ja kysyy että: - -— Kakkuako se mustalaaspoika hevooseksi valehteloo oikeen miäsjoukos? - -— Hai mankuta maanaa, hai pakati pullaa, hai tammiska rommaa! — manas -mustalaane, että pieksusaaphan punaaset rihmatupsut vain nytkähteli. - -— Täs s'oon se kotielään, jota ihmiset hevooseksi puhutteloovat — sanoo -Kuustaa. Tällä hupalla passaa päästää silmät ummes pitkin ja poikin. -Airasta ylitte ja joesta poikki! - -— Ep peijakas ajakkaa joen poikki — huuti mustalaane. Saat tuhannen -markkaa ja tämän mun hevooseni iliman jos ajat! - -— Kättä päälle! — sanoo Kuustaa ja käänti het töyrää alha, että -moljahti. - -Kahren sylen pääs rannasta rupes hevoone jo uimha ja Kuustaan perä -kastuu. - -Sitte tuli purotes. Kärryt uppos ja Kuustaa plumsahti pohjaha. Hevoosen -pää vain näkyy. - -Jos siinä ny olis ollu miäs mistä kirkolta hyvänsä, paitti Härmästä, -niin sinne olis hukkunu kun torakka harikkohulikkaha, mutta Kuustaa -oliki Härmästä. - -Se kaahasi kahrereisin hevoosen selkhä, sivalti puukoolla hihnat poikki -ja uii orhillansa »yli Veikselin kun pitoihin vaan» — niinku laulus -laulethan. - -Ja mustalaane maksoo 1.000 mk. manas että sätii ja rupes päästelöhön -aisoosta kopukkaansa. - -Mutta Kuustaa sanoo että ei oo pieksunahaan puutetta taloos eikä -kärryys tilaa hevooskonia kuljettaa. Pirä kopukkas! - -Sellaasia n'oon härmälääset. On niillä suuta jos on päätäki. - - - -MAAHERRALLE OPETETHAN JÄRJESTYSTÄ. - - -Oottako kuullu, kuinka siinä käythin, kun härmälääset opettivat Vaasan -läänin maaherralle järjestystä? - -S’oli Lapualla, silloon maanviljelysnäyttelyn aikana. -Näyttelytoimikunta oli pannu parahat ja luatettavimmat kansalaaset -Etelä-Pohjammaalla, se on tiätysti härmälääset, järjestystä pithön -näyttelyplassilla. Ja se oliki oikee tehty. - -Ihmiset tiäsivät heti ittestänsä, että ny pitääki olla siivolla, elikkä -oletethan. - -Eikä mitää erityystä tapahtunukkaa. Se sonnimullikka vain pakkas vähä -akkojen kimppuhu ja ihmiset jo juaksivat ku päättömät, mutta sitte -tuli yks järjestysmiäs ja hairas sonnia korvista, kun ei sillä eres -ollu sarviakaa, sellaasella naatiaasella ja talutti korjasti takaasi -pilttuhunsa. - -— Täs sä senkin nuukkoo rupiat primputtelemaha ja akkoja peljättämhä -hyväkäs, kun ei oo sarviakaa. Ei oo muuta kovaa ku sorkat ja nekki -flintallansa. - -Ja lyärä flätkääsi viälä lavoolle, n’ottei sonnimulli tohtinu -häntäänsäkkää heilahtittaa. - -Ja niin oli järjestys palautettu ja härmälääset asettuuvat taas -yhteeskoulun portille kattomahan perähä jotta kaikki menöö ratihinsa. - -Ja hyvin meniki siihe asti ku tuli vaunuulla ajaan maaherra. - -Se meinas ajaa suaraa portista yhteeskoulun pihalle, eikä pirättänykkää -pilettiä osthon ensin. Niin ku muut kansalaaset. - -Härmälääne porttipiäles kattoo pitkää että: - -— Piletti!!! - -Mutta kuski nykääsi vain noukkapystys suittista jotta: - -— Pois tiältä! - -Mutta silloon härmälääne järjestyksen pitäjä tarras hevoosen -suupiälestä kiinni jotta: - -— No ei sitä ny nii vain piippu suus mennä! Ensin ostethan piletti, -elikkä mä paan saman luion takaasi kun ootta tullukki. - -Mihkäs siitä meni? Mahrottomall’ ei voi maaherrakaa mitää. Sen piti -nousta ja sanua jotta: - -— M’oon maaherra!... - -— Oo mikäs oot. M’oomma Härmästä täälä järjestystä pitämäs ja täs -paikas ostethan piletti ennenkö tuanne sisälle pääsöö. - -Maaherran meni silmät suuriksi ja sanoo jotta: - -— Mä ostan tiätysti piletin niinku muukki, mutta mä viän ensin hevoosen -tuanne yhteeskoulun pihalle ja tuun sitte osthon — — — - -— Mitäs siinä turhia venkaaloo. Täs s’oon piletti ostettava. Niin s’oon -päätetty, eikä tästä kukaa mee läpitte ilman tikettiä, kyllä se nii o. - -Ja niin se oliki. Maaherra sai korjasti ostaa piletin ja: - -— Ny saatta mennä! — sanoo porttivartija. - -Maaherra kääntyy vaunuusnansa ja kattoo viälä perähänsäkki sitä -järjestysmiästä että: - -— Siinä vasta kova järjestysmiäs oli! On nua härmälääset jäykkiä äijiä. - -Mutta härmälääne porttipiäles tuumas vain jotta: - -— Pitää nuata herrojaki vähä opettaa — —. - - - - -TOTTUMUKSEN VOIMA. - - -Oottako kuullu tottumuksen voimasta puhuttavan? - -Kun ihminen elikkä jokin muu luantokappales kauan aikaa teköö jotakin -yhtä ja samaa, niin se lopuksi tarttuu niin siihe, että teköö sitä -huamaamata ettei havaattekkaa. - -Mutta että paseerikeppi rupiaa sellaasia konstia tekhön, se on jo -imhellistä ja kamalaaki. - -Ajatelkaa ny, ku yks herra meni täs yhtenä iltana Venska Kluppenille -vanhaan Austin hotellini, jok’on ny aiva raitis paikka viinoosta -ja pontikoosta, ja pani keppinsä entisen hotellin, nykyysen Venska -Kluppenin oviloukkohon, istuu lavittalle ja rupes lukhon sanomalehtiä, -niin silloon se tapahtuu! Se piritistine ja mustan makiikan -yliluannolline asia, että keppi rupes loukos yhtäkkiä tärisemhä ja -huiskumha. - -Se keppi näki juapunehen helsinkilääsen jopparin, joka hoippuu porstuas -sinne tänne. - -Keppi käsitti, jotta tua herra on tuen tarpehes, tarvittoo häntä, -keppiä. - -Ja keppi hyppäs loukosta, kallisti koukkuusen päänsä sen herran kouraha -ja niin lährettihi liikkehelle. .... - -Ja hyvin meni! Se juapunu herra pääsi onnellisesti kepin varas -poliisien sivun eikä joutunu putkahan, vaikka pakkas vähä huiskuttamha. - -Ja kun se kepin oikia herra lahti illalla kotia ja haparootti -oviloukosta keppiä, niin sit'ei ollukkaa. Ei vaikka kaikki kluppenin -herrat olivat yhtaikaa loukkohon luuraamas. - -Ja se herra lähti kauhian suuttunehena ja soitti poliisille jotta: - -— Vassokuu nälla konstaapeli, min keppi vara prinka port! - -Ja poliisi lähti prinkaamahan kans ja löytikin kepin sen helsinkilääsen -herran kortteerista. Eikä se helsinkilääne voinu muuta kun räpyttää -silimiä jotta: - -— Ja förstoor intte huru hande keppi komma me mej. Ja vara tuusan -fyllun i koor. - -Poliisi sanoo sille miähelle jotta: - -— Fyi sjäms fyllhuntin, koo promeneera antras kepin kans. - -Ja vei kepin oikialle isännälle. - -Ja se kun piti kepille aika rippisaarnan jotta - -— Tu kamla tsäära truutjeenari. Intte he passa ti helviti tu koo kuska -antra fyllhundan hem para pappa. (Sä vanha uskollinen palvelija! Ei se -passaa hiithenkää, jotta sä rupiat täss muita juappoja kotia kuskaamaha -ku pappaa.) - - - - -HYVÄ KONSTI. - - -Oottako kuullu, kuinka parahite saa väkiä tuloho iltamaha? - -Silläki alalla on ny tehty keksintö. Ja tämä patentti kuuluu Lapuan -kirkonkylän nuarisoseuralle. Mutta ku keksinnöll’ ei ainakaa viäl’ -oo oikee viraallista patenttia, niin opetan tämän konstin muillekki -sellaasille seuroolle ja yhristyksille, joire iltamihi ei tahro tulla -väkiä. - -Näin tekivät Lapuan nuaret miähet Viattomaan lasten päivänä: - -Hommattiin iltama, vähä hyvää runua ja pelimanni. Ja tiätysti -piletinmyyjä, joka panthin siihe kylmähä komppelihi porstuas. Ovia ei -tarvinnu aukaast’ ollekkaa. Nehä on Lapualla aina seljällänsä. Sitte -ruvethin orottamha arvoosaa yleesyä. - -Nojattihin kakluunihi, lämmitethi käsiä, puhuthin flikoosta ja menthin -lopuksi kattomaha portahille, jotta: - -— Miksei arvoosa yleesö jo tuu? - -Poikaan rupes vethön naamaa pitkäksi. Rupes tuumootho ja korvallista -syythö. Kraavithin kovasti ja pyyrethin apua jo ylhältäki. Ylhällä asuu -vahtimestari. - -Vahtimestari kuuli rukouksen, purotti hellanpesästä piänen kekälehen -putukasaha, joka nipin napin rupes palamaha. Sitte juaksi alaha poikaan -tyä ja sanoo: - -— Mun nenässäni tuntuu käryä! - -Poijat peljästyyvät tiätysti kauhiasti, niinku pitiki. Yks kattoo -vahtimestarin noukkaha ja kiljaasi: - -— Herranjestas ku aivan savua paasoottaa! - -— Kun s’oot pössöö! — suuttuu vahtimestari ja sukaasi poikaa korville. -— Katto vain, ettei oma nenäs pala! Ettäkö te muukki tunne palanehen -hajua? - -Ja vaikka poijat kuinka vetivät siaramihinsa, niin kaikkia muita hajuja -kyllä tuntuu, muttei palanehen hajua. - -— Mithän tekki noukalla teettä? — jahkaasi vahtimestari. Onko teill’ -eres reikiäkää nenäsnännä? - -— No Mikki m’oon, jos ei täälä johnaki nurkas oo valkia! — sanoo taas -vahtimestari. - -Mutta eihä ne pöllööt hoksannehet. Vahtimestarin piti viärä poijat -oikee kontillensa putukasan ympärille ja karjaasta: - -— Siinä se ny on! Valkia on irti ja seurahuanes palaa! — Älkää menkö -niin liki noukkinenna elikkä se sammuu, ennenku ihmisiä tuloo. -Lährettäkää nopiaa sanaa ympäri pitäjää! Menkää soithon kelloolla. - -Silloon vasta poijat hoksasivat. Kaks jäi kattomha valkian perähä, -ettei se sammu. Lisäsiväkki vähä tikkuja ja polttivat pari -sanomalehtiä, sill'aikaa ku toiset juaksivat ympäri kylää huutaan jotta: - -— Seurahuanes palaa! Lähtekää aphu! - -Yks juaksi kellotapuliin ja mojuutti kirkonkelloja, n’otta koko tapuli -heiluu. - -Kyllä väkiä tuli. Niitä tuli juaste ja pualtahyssyä. Toisia tuli -hevoosilla ja huanojalkaasempia tuathin kelkoolla. Eikä ne kaikki -päässehet likikää seurahuanesta, ku oli sellaane tungos. Lapinjoki -manas ku turkkilaane, ku aiva puarinklasit pullistuuvat. Ne jokkei -päässehet liki, itkivät ja haukkuuvat toisiansa, »kun niin tukkiivat -toiste ethen.» - -Ja pikkupoijat tapella nutuuttivat, koirat ulvoovat ja akat itkivät -oikohonsa, niinku pruukatha. - -Iltaman hommaajat siälä vahtimestarin kamaris puhaltivat sitte valkian -sammuksihi ja tormoottivat portahille. Huutivat suurella äänellä jotta: - -— S’oon jo sammutettu. Iltama voirhan alkaa heti! - -Ja kun oli kylmä ilta ja seurahuanelle kerta tultu, eikä tiätystikkää -kellää ollu sankoja vaivoona, niin kyllä piletit kaupan meni ja iltama -onnistuu erinomaasesti. - - - - -FRIIJARIPOIJAN LIPOONE LÄHTÖ. - - -Oottako kuullu, että siit' on ny jämtisti kolme vilkkua sitte ku -se friiaripoika kakistettihi ensi kerran paikastansa pois? Siälä -Peräseinäjoella. - -Siäläki on tapa nähkääs niinku muallaki, jotta joka lauantai ja välihi -viikollaki käyyvät ne poijat, joille ovet aukee, flikkaan yliskamariis -sängynlairalla tuata nuan istumas. - -Se onki muutoon mukava olla flikkaan kamariis, mutta sinne on niin -konstikas pääsy. Jos on pääsy vaikia, niin on lähtö monaasti viälä -kamalee. - -Vaikka kuinka koittaa pitää varansa, niin moni poika onki nukahtanu ja -heräänny vasta kun itte emänt’ on seissy kaffiprikan kans sängyn ääres -ja naureskellu jotta: - -— Jok’ha kaffi maistuus, heh heh, tääll’olis Jukallen kaffia! - -Siinä saa totisesti koittaa olla nuan niinku ei mitää, mutta kamalalta -se tuntuu, eikä tiärä mitä oikee sanoos. On ku olis rookattu naurismaan -varkahista ja emäntä sen siaha, jotta huutaas ja mekastaas, kun varkhan -rookaa, vaan naureskeloo, on hyViliänsä ja sanoo, jotta: - -— Ottaa pois vaan, kyllä krannin poika saa meirän naurismaahan tulla. -Ota vain niin paljo ku tahrot, hyvä poika. - -Se se o kamala paikka, joka lyää nuaren miähe sanattomaksi ja -holtittomaksi. Ja emäntä viälä tuaa toisenki kupin kaffia ja pitää -panna sulamaha ja kastaa monellaasta nisua. - -Kun toista kuppia siinä pää sekaasinsa hörppii ja itteksensä siunaaloo, -kuinka täältä pois pääsis, ettei koko kylä näkis, nii emäntä pyytää -jotta: - -— Tulkaa sitte alaha. Siälä on peräkamaris pantu vähä haukkoomista — — — - -Nii totisesti: totta poika-parka puhuu kun se sanoo jotta: - -— Mun ei oo sitte yhtää nälkä! - -Mutta mennä pitää. Ja läpi tuvan, joh’on molemmat piijat kovasti samaa -pataa krapaamas ja silmät tirrillä luuraamas. Ja kun sitte istuu poika -kamaris ja tuntoo ittensä pikkuuseksi hiireksi, joka syrän kurkus -nakertaa leivänpalaa killerös, nii eikös piräkki isännän tulla hakho, -tuata nuan, vaikka almanakkaansa piirongin loorasta! - -Ja useemmite käyy sille pikku hiirelle nii, että killerö klapsahtaa. — -Ja siinä se sitte on. - -Ja jos ei näin käy friiaripoijan, niin käyy toisella lailla. Ja se on -kans kamala lähtö, kun pitää lähtiä nii nopiaa, jotta portahiski menöö -kolinkolia, niinku se Peräseinäjoen poika sen faarin tyttären tykyä, -jotta lakki kainalos ja hiukset hassalla yrittää seinästä pihallen. - -Faari kun oli kuullu, jotta vintinportahat naraji. - -Ja kahta lipoosee lähtö on sillä samalla poika-paraalla ollu sen lesken -tyttären kamarista. Kun se leski oli oikeen palkannu yhren mökinmiähen -vahthi pitkä piukaro kouras. Oli päästäny ensiksi kamarihi ja sitte -sukaassu ovhe seipähällä polkittaan, n’otta poik’oli heti poukahtanu -sängystä, hairannu takin ja kengät käthe ja oven raos saanu seiphästä -sellaase mällin, n'otta sen tiän oli tullu pyäriensä porraspäähä. Ja -sitte oli sukanlavoos pyyhkäässy seiphän erellä, joka aina vain heiluu -ilmas ja oli ottaa ja ottaa. - -Niin oli kotiansa asti poika tullu, haukkoen vaa ilmaa. - -Ja on ny niinku ei olsi tiätääksensä koko kyytistä, mutta kyllä -pitäjällä tiäthän ja puhuthan. - - - - -PELTOVETURI. - - -Oottako kuuliu, jotta se Hermanni sielä Ilimajoella on suuttunu siihen -kehumaansa peltoveturihin ja lährättäny pois koko rustingin? - -Sillä se ajeli sielä pelloollansa noukka pystys n'otta moottorin -motkotes kuuluu larvoja myären ja ihmiset pahkuuvat, n'otta: - -— Kyllä se Hermanni ny fälttää kaikki karjankujansakki kun aina vain -tua prätkötes kuuluu ja käry tuntuu tääläkin noukkahan. - -Ja ihmisiä kulki kattomas ja imehtelemäs likiltä ja kaukaa kun Hermanni -selekäkenos tryyköötteli ympäri vainioota ja kehuu, n'otta: - -— Näin se tämä masiina ny uurella lailla mullistaa ja tonkii, ja hyvää -ja halapaa tuloo. Ei trenkää ku vähä tästä sarvesta vääntää, niin -heti hoksaa ja totteloo. Ei se potki eikä pränkkää. On siivo, kelevos -ja niin kovasti tottelovaane ikääsku lapsi. Ei luulisikkaa, n'otta -tällaanen rometto niin kovasti taitaa. Nuon se ojastakin vain ylähä -lontii! - -Ja ihimiset, isännät ja kylänmiehet paneskelivat n'otta: - -— Jo on Hermannilla masiina! - -Ja Hermanni kun fälttäs, kynti ja kehuu ja tykkäs -Kullervo-traktoristansa ja taas näytti, kuinka sillä oikeen fältätähän, -kun on mies sarvis, joka ymmärtää futrun päälle, tietää mistä veivistä -veretähän, mistä fieteristä painetahan ja mistä tapista toppootetahan. - -Ja kun Hermanni sitte oli näyttelemällä fältänny niin kaikki paikat, -n'ottei ollu enää muuta kun se hevooshaka kääntämätä, niin taas tuli -kattelioota, jotta tuata kuinka sillä peltoveturilla oikeen maata -mullistetahan — niin pitihän sitä vielä reisuusti näyttää. - -Ja taas lähti Hermanni peltoveturillansa ajelohon. Se kerta olikin -viimmeenen. Veljekset ja kampraatit, Hermanni ja se veturi joutuuvat -niin riitoihin, jotta n'ei ymmärtänehet yhtään toistansa. - -Kun Hermanni meinas jotta: - -— No nyt lähärethän! - -Niin moottori vaan prätkötteli ja lykkäs ilikiän käryn ittestänsä. Eikä -menny. Ei pyytämälläkään. - -Ja kun Hermanni suuttuu lopuuksi ja sanoo, n'otta: - -— Seiso nyt tana siinä vaikka tuomiopäivällä asti ja haise! - -Niin se rumaanen lähtikin lontimahan! Silloon hyppäs Hermanni sen -selekähän ja hihkaasi: - -— Näin sitä nyt mennähän! - -Hyvän matkaa meniväkkin niin Hermanni huuti jotta: - -— Ny mä käännän ja sitte tuumma korjasti takaasi. - -Mutta mitä vielä! Kullervo mennä nutuutti suoraa vain, vaikka kyllä -näki, jott'oli jumalatoon oja eres. - -Ja Hermanni väänti ja kruuvas ja nykii sarvista, hikos ja ähkyy, n'otta: - -— Tuhannen tuhannen rumaanen kun menöö vain! - -Ja ojahan meni noukallensa. Hermanni jo jahkaasi jotta: - -— Pysy ny sielä sitte! - -Niin — eikös tuo vietävä kömmikkin ojasta ylähä. Ja Hermanni selekähän -ja vääntämähän kruuviista, n'otta: - -— Älä ny ryökäles aitahan pusketa! - -Mutta se vain lisäs vauhtia kun sika juoksua. Airasta läpitte meni, -jotta Hermanni sai varjella silimiänsä seiväspariilta. - -Ja heti kun Hermanni hyppäs pois ja karjaasi jotta: - -— Mee ny peijakas vaikka Seinänsuuhun asti. - -Niin se toppas siihen paikkahan eikä enää kertaakaan prätkähyttäny. - -Mutta Hermanni oli niin suuttunu peltoveturihinsa, jotta sanoo: - -— Jo oli riivatun värkki! Pois tuon pitää tästä taloosta vierä, -ennenkun se kyntää kaikki airakkin! - - - - -KARONNU SIANPORSAS. - - -Oottako kuullu, jotta Ylistaron Kainaastoll' on tapahtunu -ylenluannollisia asioota? - -Oikee sellaasia silmänkääntäjän temppuja, että pikkuuset hiiret juaksoo -selkäpiitä pitki ku ajatteloo. - -Että kukako kääntäny ylistarolaasten silmät? Sehän se täs juuri kamalaa -onki! - -Kahren viikon vanha imisä porsas! - -Ajatelkaa ny, että sellaane tulemus pitikin tulla Mikki-isännälle. - -S'oli täs menhellä viikolla kun siinä Mikin huushollis loppuu -siansortti nii tyysti, että sylttyhulikan pohjas ei ollu enää muuta kun -sen isoon karjun häntä, joka tapettihin toisna syksynä. - -— Lähre ny isä heti paikalla sikamettähän, sanoo emäntä. — -Vaivaastaloos on kuulemma sika hiljan porsinu ja niill' on kova viänti. -Ja kattokki, jotta otat sellaase pitkäkruppise, joll' on lyhyt turpa ja -häntä vastapäivää kipparas. - -Emäntä toi suuren päretkopan ja fällykiltut. Sanoo jotta: - -— Muista ny mitä m'oon sanonu ja paa tarkasti porsas fällyjen sisälle -jottei se saa yskää. - -Isäntä lähti ja katteli tallinnurkasta tuas kolmisylehisen -köyrenpätkän, jott'on millä köyttää porsaskopan kiinni kärryn perälle, -kun oli niin kovasti routaane tiä. - -Vaivaastaloolla sovittihin kovasti hyvin. Isäntä katteli sellaasen -lyhytturpaase ja pitkäkruppise, mutta yhrelläkään ei ollu häntä -vastapäivähä kippuras. - -— Mitäs nyt tehrähä? — sanoo isäntä hoitajalle. - -Hoitaja koitti vähä fuskatakki. Käänti yhren porsahan häntää -vastapäivähä, muttei se pysyny. - -Lopuksi äkkäs isäntä sellaasen porsahan, jonka hännäst' ei oikee -tiätäny sanua, oliko se suara vai väärä. - -Sitä ne hyvän aikaa syynäsivät hoitajan kans ja lopuksi sanoo isäntä -jotta: - -— Jos mä ottaasin tuan! - -— Mä tykkään, jotta tua hännänpää on vähä niinku menos vastapäivähä — -tuumii hoitajaki, sihtaallen yhrellä silmällä. - -Porsas pantihi oikee kaksin miähin fällyyhi ja koppaha jonka isäntä -nitoo lujasti poukkolavan perälle. - -Ja niin lähti kotiappäin. - -Mutta Kanervan puarin kohras rupes isäntää mukavasti naurattoho. Tuumas -itteksensä jotta: - -— Jos mä totisesti otan ja ostaa tomahutan akalle vähä puari-muruja! - -Sitoo hevoosen tolppaha kiinni ja ostaa kämähytti kaks kyynärää -karttuunia ja markan karamällit. - -Ja sitte lähti Kainaastua kohre Iikka-Topparin-nytkyä hyppööttään. - -Pihall' oli jo emäntä vastas ja yhres kannethin porsaskoppa tupha. - -— Kovasti s'oon hiljaa — imehteli emäntä. - -— Kelvosta laija, kelvosta laija — paneskeli isäntä. - -Fällymytty pärvöötettihi ja vaikka siit' olis yksitellen nyppiny joka -karvan ja syynänny, niin totisesti, — porsast' ei ollu! - -Ja koppahan kattottihin ja poukkolava tutkittihin ja fällyt -käännettihin ja tomistettihin monta kertaa. - -Porsast' ei ollu mihnää! - -— Onko sulia porsasta ollukkaa? — kysyy emäntä. - -— Oo-oh! — sanoo isäntä silmät pyäriääsnä. - -— No, mihnä se o? - -— Mihnä se o? — huakasi isäntä ja koitteli plakkariansakki. - -Siitä lährettihin sitte vähä vinkiää ja totista takaasi vaivaastaloolle. - -Emäntä sanoo jotta: - -— Se on sitte vales, jotta sillä porsast' oli ku se kotia tuli! - -Ja hoitaja sanoo ja emäntä sanoo ja isäntä ei käsittäny yhtää mitää. - -Mutta uusi porsas tuli ku tuliki. - -— Tuas on suittet ja aja! — sanoo emäntä ja konttii kärryylle porsas -sylis. - -— Ei tottamaaria katuakkaa ku mä sorkista kiinni pirän! - -Emäntä puristi lujaa ja isänt' oli niin syvis ajatuksis ettei meinannu -hoksata Heinosen tiänhaaras kääntääkkää. - -Ja niin tuli porsas Kainaastolle. - -Tämä ei ny viälä mitään ollu, mutta ku Kyntäälän liiverin alta -löyrethin viikon päästä laiha suarahäntääne sianporsas, nii silloon -meni loppujenki ylistarolaaste silmät aiva väärinpualin. - -Niijotta siitä ne ny tuntoo ylistarolaaset, jons' eivät oo jo saanhet -silmiänsä oikaastuksi. - - - - -VANHA YRKÄMIÄS. - - -Oottako kuullu, jotta Isooskyröös on 90 vuaren vanha äijä ottanu akan -n'otta tomahtanu? - -Ja komjan ja friskin ihmisen onkin saanu! - -Se on se äijä siälä Valtaalan larvas istunu toistakymmentä vuatte -takkakivellä ja tuumannu mennehiä. - -Siitä on ny justhin kaks viikkua ensi maanantaina, kun äijä tunti -sellaasen kamalan pistoksen takaraivasnansa niinkun olis naskalilla -tuikattu. - -Ja sitte sitä rupes raistelohon ja tutisuttamahan ku vilutauris. Leuvat -löi loukkua ettei piippu hampahis pysyny. - -Äijä viäthin sänkyhyn ja kovasti fällyyllä peitettihin. Ja kun s'oli -ottanu kaffilusikallisen kylmyyrentroppia ja sokurinpalan päälle, niin -kyllä se rupes hikuamahan. - -Ja kun väki aamulla huamaatti, niin äijä oli friski kun pukki. -Knääpsähteli laattialla ja pöyhisteli kun poikakukkoo. - -Pesi silmät, ajoo parran. Plankkas peijakas piaksunsakki. - -Ja ku se viälä puki pyhäverhat ylensä ja oikaasi kruppinsa, niin -piialta jäi astiaanpesu siihen. Kattua toljotti suu auki, pesinkrapa -kouras. - -— Tua äijähän on kun viirestalvi! — pääsi piialta. - -— Hellu täs ottaa pitää, ei se siitä parane! — sanoo äijä. Ja lähti -oikaasohon Orismalan kylälle. - -Äijäll' oli vähä kuusaa entisestä, että siälä yks ruusu oli kasvanu -laaksohna, joka kauniisti kukoosti jo kolmattakymmentä vuatta. - -Ja sen kimppuhun se faarttas kun mötiääne ainakin. - -Eikä siinä kauvaa noukka tuhisnu, ku asiat oli puhuttu. - -Sovittihin että häät piretähän ja sinsallaa soosin kans syärähä ja -hypellähä, n'otta hippulat vinkuu. - -Sitte tälläs se ruusu suunsa truutulle ja siihen se hulivili yrkämiäs -mossahutti sellaasen pusun, jotta Peräkyläs klasit helähti. - -Ja sitten prouvaastin puheelle ja kuulutuksille ja hääväkiä käsköhön. - -Mutta pastori tulikin ja oli kovasti krätyysellä päällä. Sanoo, jotta -hän ei vihii olleskaan jos paapan häis hypellähän. - -S'oli kova paikka. Mutta kun pastori muistutti, jotta paree naira kun -palaa, niin heltyy morsianki ja sanoo jotta: - -— Justhin niin herra pastoori! - -Ja päälle pirettihin seurat ja kaffitettihin nisun kans. - -Mutta niin oli yrkämiäs tohkehes ja töpinäs, jotta polkantahtia -junkkari piaksuullansa knakutti, kun akat veisas. - - - - -OSUUSTOIMINTA. - - -Oottako kuullu, että Vaasan Jaakkoo on kans osuustoimintamiäs? - -Ja on ollu sitä jo piänestä kakarasta asti. Mä en oo ittekkää sitä -hoksannu, ennenkun luin sanomalehrestä, mitä se osuustoiminta oikee on. - -Kun mä ny nakkaan hätääsen silmäyksen tähänastisehen maallisehen -vaellukseheni, niin totisesti siinä on monta loistavaa -osuustoiminnallista nykääsyä havaattavana. - -Ensimmääsen selvästi osuustoiminnallisen otteheni tein viiren -vuaren vanhana. Perustin silloon toiskan kersaan kans yhteesen -KulutusOsuuskunnan ilman lisävastuuvelvollisuuksia. - -Ja purotimma kans alaha luuranvarrella päretorsilta äireen juuston. - -Ja osuustoiminnallisesti sen kulutimma. - -Osuuskunnan jäsenet sitten piiskattiihin, muttei se ottanu niin kipiää, -kun vastuu jakaantuu tasan kunkin seljänpäähän. - -Tuas seittemän vuaren ikääsnä heräs mus harras halu päästä -osuustoiminnallisehe ja ymmärtävääsehe yhteestyöhö äireen kans -sokurilooralla. - -Mutta s'ei tahtonu oikee luannistua. - -Sattuu valitettavan useen piäniä erimiälisyyksiä, niin että äitee -pakkas knoppimha mua sormille. - -Äitee ku on vanha ihmine eikä osuustoiminta siihe aikhan ollu vasta ku -vähän aluulla. - -Samallaane vanhoolline käsityskanta on mun miälestäni viälä tänä -päivänä havaattaviss perheen äitien keskuuress mitä tuloo sokurilooran -hallintaha. - -Äireet pysyttelöövät kiukkuusesti yksityyskapitalistisella -sokurinjakelu- ja kulutuskannalla, siitä hualimata, että perheen -nuarimman väen keskuures on aina ollu voimakas osuustoiminnalline -harrastus ja henki, mitä sokurilootahan tuloo. - -Tällä alalla olis siis saatava korjauksia aikha. - -Miten kuten mä osuustoimintaa ajattelenki huamaan sen kaikilta -kantiilta varsin otolliseksi ja soveltuvaksi ihmiselämän moninaasuutehe. - -On vain yks ala, jolla se miälestäni ei oikee vetele. - -Ja se on n.s. hellemmät tuntehet, kuten friijoo, pussoo ja akanotto. - - - - -ALUNAKKA SEKAASINSA. - - -Oottako kuullu, jotta ihmisiltä menöö näiren kaikellaaste verojen -maksun tähre alunakka aiva sekaasinsa? - -Klumpun Kustaa sanoo jotta: - -— Ja mikä peijakas siin' oikee on ku nuata veroja aina vaa lyärähä -taloonpoijan niskaha. Nythä siälä hallitukses on kansanmiähiäki ja -niiren pitääs kattua meirän taloonpoikaan etua. Markan kurssinki n'oon -ne poijat prissannehet, nii ettei sill'oo enää mitään virkaa. Ja veroja -vaa lyärähä aina vain uusia! Eikö tämä hallitus osaa muuta tehräkkää. -Kun härintuskin saa kunnan- ja papinverot ja hipoteekin inträssin -maksetuksi, nii eikös jo taas jokin äijänkänttyrä kujalla oo tulos -taloohi päi jokin paperilappu kouras että: - -— Täs olis isännälle taas vähä verolappuja! Sill'olis kiirus, sanoo -faltesmanni. Tällä viikolla lopusta viikkua olis maksettava! - -Eihän täs oo isännällä enää muuta virkaa ku pitää kirjaa kaiken mailman -veronmaksuusta. Hypätä kunnan esimiähen, faltesmannin ja panttifoorin -väliä. Ja kun kotia pääsöö, niin heti saa ettiä pännän ja sylipuun ja -lähtiä mittaaloho maitansa. Mettäs pitääs kulkia räknäämäs puukki ja -kriivata ja ilmoottaa, ja valittaa ja hypätä ja häärätä kun valkia olis -housuus. - -— Ei tästä taloon asumisesta tuu enää mitää! Kyllä se niin on — -huakaasi Mäkitaloon Antti-isäntäki, jok'on harvapuheene ja jämtti miäs -kaikis hommisnansa. Sanoo jotta: - -— Munki almanakkani on aivan kriipooksia ja merkkiä täynnä, etten saa -enää ittekkää selvää. - -— Samoon on meirän emäntäki aivan päänsekooksis kun lehmät poikii -koska rookaa. — Emännän merkit ovat sekaantunehet kaikenlaaste -veronmaksu-merkkien joukho, niin että täs on koko huusholli päällänsä. - -— Niinkun täs toisella viikolla perjantakina, kun akka kattoo -almanakkaha että: - -— Jahah, nyt s'oon sitte se papinmaksu. - -Ja kun mä ajaa köryytin voipyttyyneni pappilaha, niin pappi tuumaa -jotta: - -— Kovasti se Antti nyt on keriinny maksuunensa, kun aina ennen on ollut -viimmeesiä. Tulvalla viikollaha se vasta teiränkylääste kantopäivä olis -ollu. - -Truiskahutti pitkän syljen Antti-isäntä ja sanoo: - -— Mä tulin kotia ja soilusin akalle aika lailla, mutta se fämmäs -vastha, että papinmaksun merkki se oli! - -— Mä meinasin justhin sanua, kun piika tuloo henki-hapatuksis tupha -huutaan että: - -— Emäntä, emäntä! Voi herra hallikho ku Fiikee poikii! Tulkaa nopiaa -häthä! - -Siinä s'oli sitte seki merkki! - -Huamisen päivän pääll' on almanakas taas kriipoos, niin että kantopäivä -s'on huammennaki, mutta mikä? - -Kantaako pappi, lukkari vai valtio verojansa, vai kantaako Kirjukee, -siitä totitesti ei enää saa selvää alunakantekijäkään! Kun piikaki -kehuu sinne kraapooksen vetänehensä. - - - - -PLUMPÄRIN PAATTI. - - -Oottako kuullu, kuinka Plumpärin paatin on käyny? - -Se Plumpäri on sellaane flesuune ja viraatoon miäs, jotta sen maalline -omaasuus on hujan hajan. - -Keväällä sai sekin iilin, että sillä kans pitääs olla paatti kun -muillaki herroolla ja yks junkkari saikin sitte myyryksi sille vanhan -rometon monella saralla markalla. - -Siin'oli seiliä, nuaria ja naruja, tyyri toises pääs ja pohjas muitaki -reikiä kun se, johna korkkia piretähän. - -Plumpäri veti trasut mastho ja ihmiset siunaalivat Kalarannan pryyllä -jotta: - -— Kun on hullu pöllöö kun sitoo skuutin kiinni, vaikka perä on aiva -pystys! - -Yks huuti jotta: - -— Miäs hoi, päästä naru irti, muutoon sä ajat suaraa Sariinin -sänkykamarin klasista sisälle. - -Mutta Plumpäri tarttuu tyyrihi ja kääntöö ensiksi vasemmalle ja sitte -oikialle ja taas vasemalle ja teki sitte sellaase lehmänkäännökse, että -pummi löi Plumpäriä niin vastakuanua, ettei se nähny pitkähä aikaha -mitää. Hattu meni ja kaks hammasta. Leukaperät oli turvoksis toista -viikkua. - -Mutta kyllä kans paatti lähti viilläthö Vaskiluatua kohre. - -— No menkhö peijakas, mihkä tahtoo, tuumas Plumpäri ja piteli -leukojansa. - -Meinas jo pistää tupakiksi ku pummi tuliki toisen kerran, ylitte ja -tärähytti taas niin leuvoolle, n'otta Plumpäri olis pyllähtäny merehe, -jos ei sill'olsi peräpuali kovasti raskas. - -S'oon nähkääs lihavaa sorttia, tämä Plumpäri. Se otti niin kipiää, -ettei se saattanu mainatakkaa. - -Pani vain paatin pohjalle maata, ettei kolmatta kertaa saisi -samallaasta mälliä. - -Jos s'oliski saanu peijakas viä, viälä kerran pummilla muatohonsa, niin -tohjoksi olisi vissihi menny koko päävärkki, niin lujaa tekua ku se -Plumpärillä onki. - -Ja Plumpärin paatti teki sellaasia kaaria ja leikkauksia, jotta sit'oli -ilo kattella. Se kryssäs ja prässäs ja seilas perä erelläki. - -Ja aina kun Plumpäri yritti nostaa päätä ja kattua, mihnä mennähä, -lenti pummi ylitte että vinkuu ja Plumpäri painoo päänsä vähä äkkiä -alaha. - -— Luja paatti — tuumaali Plumpäri. Mutta sitte töksähti. Tarttuu ku -tikkuhu ja kun Plumpäri kattoo, niin se oliki Linnanrannas. - -— No tämähän ny passas! — sanoo Plumpäri. - -Ja Plumpäri sitoo paatin prykyhy kiinni ja lähti kotia, mutta tuliki -kahren viikon perästä frouvinensa takaasi ja meinas lähtiä vähä -seilaamaha — niin paatti makaskin pohjas! - -— S'oon vähä ravistunu. Antaa sen ny maata kun s'oon nuan tukevasti -pohjas! Siälähän paisuu, ettei enää vuara! - -Ja kun Plumpäri taas kahren viikon perästä tuli kattomha, niin kyllä se -ilostuu, kun myrsky oli nakannu paatin kauas maalle. - -— No totisesti! Siinähä sen ny passaa hyvin paikata. - -Ja kun Plumpäri sitte tuli nikkari Mäkelän ja pläkkipellin ja vasaran -kans kolmen viikon päästä rantahan, niin vesi oli noussu ja paiskannu -paatin sillan ala pohjaha. - -— No siälä se ny on hyväs paikas. Pareet s'oon kun se paisuu, elikkä -kun paikata pitääs. Naulan kohrista pakkaa aina mätänöhö. Ei pilata, -kuulkaa Mäkelä, hyvää paattia paikkaamalla. - -Siälä s'oon maannu Plumpärin paatti lios tähän asti. - -Toiset ovat ruvennehet vethön paattiansa maalle, mutta Plumpäri on -viisas miäs. Se sanooki jotta: - -— S'oon aivan turhaa. Siin' on vain vaivaa ja rähinää. Maakkoho ny -siälä ensi keshä, niin vissisti onki raot ummes, eikä tarvitte sitte -paikata, ei paisuttaa. - -Ei tarvitte eres merehen lykätä! - - - - -PIKKULASTEN HOIROSTA. - - -Oottako kuullu mitä varte pikkulapsia nii kauhiasti kualoo? - -S’oon kuulemma silla lailla, ett'äireet trumppaavat lapsevvattan liika -täythe ruakaa. - -Eikä lapsen sisuskalut oo mikää rusamasiina, jotta se sellaasta kestääs. - -Ku lapsen vatt' o’ piukas ja pullollansa ku piimäleili, n’otta tappi -lentää ja se stä porajaa, nii aina vaa tukitha sen suuhu kikkaa jottei -se marajaasi. - -Ja eikä se silloo marajakkaa ku suu o täynnä, n’ottei henki kulje ku -nenä kautta jos reiät sattuu auki oloho. - -Ei niitä sillä lailla saa ruakkia. - -Pitää rintaa antaa joka kolmen tiiman päästä parikymmentä minuuttia -kerrallansa. Välill’ ei saa antaa, vaikk’kuinka kilijuus. - -S’oon vaan friskiä, kun kakara krääkyy. Saa lujak keuhkot ja hyvä’ -ääne. Ja n’oon molemmat hyvät olemas täs mailmas ja tuannempanaki. - -Luuletta pian, jotta mä ny omiani puhun ja opetan, mutta kyllä s’oon -erehrys. - -Mistä mä poikamiäs mukulaan päälle ymmärtääsin. - -Mutta m’oon ny käyny opis. - -Olin mennyp-pyhänä Isoonkyröön vanahas kirkos kuulemas, kus se Teuvan -tohtori akkoja opetti. Ja siinä sain minäki samas kaupas. - -Kyllä n’oli akat vakavan näköösiä, eiväkkä vastaha mukisnu, vaikka -tohtori morkkas aika lailla. - -Siinäki ne akat o aiva vääräs, ku ne panoo perunajauhoja lapsen ahtahi -paikkoohi, kun sen rupiaa hautootumaha. - -Tohtori sanoo, jotta silloo pitää mennä apteekhi äireen ja ostaa -talkkia ja kylyvää sitä laskospaikkoohi. - -Nii se sanoo, mutt’ eikhä sille tullu erehrys. Taisi sen kiäli -lipsahtaa nii että ku meinas sanua _kalkkia_, nii tuliki _talkkia_. - -Em m’oo kuullukkaa talkista puhuttava. Mutta kalkki, s’oon selvä -asia, että s’oon hyvää ja passelia sellaasihi paikkoohi, ku rupiaa -pahentumaha. Ku stää lyää rakoohi, ei pirhana viäkhö mätänekkää. - -Nii se tohturi tiäsi ja tunti sen pikkulapsen hoiron, jotta monen akan -kuulin sanova, jotta: - -— Justhi nii! — - -Ja yks isoon taloon emäntä sanoo toiselle jotta: - -— Kyllä tua poika näyttää nii sisälletullhen tuaho lapsenhoitho, jotta -jos meille viälä penskoja tuloo, eikä s’oo kovi tyyrispalkkaane, nii -m’otan sem meille lapsenpiiaksi. - -Mutta sitä se tohturi ei tiänny sanua, mitä sellaaselle mukulalle on -tehtävä, joka pakkaa purho. - -Ei tiänny, nii tohturi ku onki! - -Mutta sem mä tiärän, vaikken oo tohturinkoulua käynykkää. - -Ei tarvittem muuta ku knopata otha ja sanua jotta: - -— Purekkos siinä! - - - - -SATA KERTAA PUTKAS. - - -Oottako kuullu, mikä merkkipäivä oli Alpiinus Lymylällä menny -perjantai-aamuna? - -Alpiinus heräs silloo jämttisti sarannen (100) kerran Vaasan -poliisilaitoksen nurkimmaasesta putkasta, pää täynnä kupariseppiä. - -Sata kertaa juapumuksesta putkas! - -S'oon sellaane rekortti, poijat, että me muut saamma nostaa lakkia. - -M'oomma vain pikku poikia tämän Alpiinuksen rinnalla. - -Moni harmaapäine kunniootettava ja harjaantunu juappoo, vaikk'on -ahkerasti treenannu ja parastansa yrittäny, näköö elämänsä kallistuvan -ehtoohi ja illan koittavan, ennenku on pääsny pualivälihinkää. - -Voimat ja veto loppuu. Ei oo keuhkoos kurssia, ei rähinäs ryhtiä. - -Siihe knääkähtää, ketaransa pysthy nakkaa ja mainen melu lakkaa. - -Toista s'oon tämä Alpiinus! - -S'oon viälä miäs parhaas voinnis. Hiljan 30 täyttäny, nii että jos -elonpäiviä Alpiinukselleki viälä piisaa, nii se rekorttia paljo petrata -mahtaa. - -Viimme perjantaina onnistuu Alpiinuksen saavuttaa tämä rekorttinsa, -jotenka poliisilaitokses oli ilo kaksinkertaane. - -Merkkitapauksen johrosta kantoovat tottunehet poliisit Alpiinuksensa -riamusaatos putkasta ylikonstaapelien kaffihuaneeshe, johna Alpiinus -sai kunniapaikan. - -Useeta puheeta pirettihi, johon Alpiinus liikutettuna selvin, vaikkakin -kipein päin vastas, huamauttaen samalla kuinka jumalattoman vaikiaa on -tätä nykyä saara täyttä pääntäyttä. - -Tenttu on huanua ja suutarinlakka lujas. Oikiaa priitä ei tahro saara -enää ollenkaa. Monta hyvää yritystä on hukhaan menny, kun aines o -loppunu keske. - -Se sanoo, että jos olot ei olsi viimme aikoona nii kovasti kiristyny, -niin s'olis aikoja sitten tämän merkkihetken saavuttanu. - -Hölyn pölyä s'oon tämä tällaane järjestys — lausui jupileeraaja. Ku -kialtolakia hommathi, nii oli puhet sellaane, että, ne kun tahtoo -väkeviä saara, saavat stä lääkärin lapulla eli sosiaaliministerin -toristuksella. Mäkin sitä silloo kannatin ja tykkäsin että s'oon -oikeen. Mutta nyt m'oon nähny, että s'oli valespeliä ja ihmiste -narraamista. Tohtori ei anna lappua ennenku kualoo ja siiloon s'oon -turhaa. - -M'oon kirjoottanu sosiaaliministerille ja reirusti ja rehellisesti -pyytäny saara selvällä rahalla ostaa 25 litraa priitä. - -Siältä tuli kirje, että ei anneta. Menkää poliisilta pyythö! - -Niinkun en mä sitä entisestä hyvi tiätääsi, kunniootettavat -konstaapelit, että siit' ei tuu mitää. - -Monista syrämmellisistä sanoosta, joita päivän sankarille omistettihin, -ansaattoo erikoosta mainittemista vanhemman konstaapeli Härmälahren -lausunto. - -Se kun sanoo jotta: - -— Sellaasta miästä, Alpiinus, kun s'oot, on oikee ilo poliisimiähen -kanniskella. Sä et tappele ekkä varaasta, ekkä yritä pakhon juasta, -ekkä oo liika raskaskaa. Parhultaane olalle paiskata. Meet ittestäs -putkha, ku ei täs aina kerkiä fööräämähä ja pysyt siälä, vaikka sattuus -ovi auki jäämähänki. Sellaane se on oikia ja reiru juappoo! S'ei ookkaa -mikään hulikaani. Totisesti Alpiinus, minä sanon sulle, että jos ei täs -laki kiältääsi, niin mä antaasin sulle aika perhanammoosen tärähröksen -jurvalaasta pontikkaa. Sen s'oot ansaannu, Alpiinus. Mutta ei passaa ny -kialtolain aikana, vaikk' onki viinaa joka nurkas n'otta flosajaa. - -S'oon sillälailla, että poliisiki saa kattua vähä tarkasti -ympärillensä, mihnä paikas passaa holpata. - -S'oon nyt nii kranttua. - -Poliisilaitoksen henkilökunnan pualesta ojennettiin päivän sankarille -laakeriseppeles toivomuksella, että hyvä yhteestyä erelleenki sais -jatkua. - - - - -ESA-HEIKKILÄN HEINÄVÄKI. - - -Oottako kuullu kuinka Esa-Heikkilän heinäväen on käyny? - -Isäntä oli maanantai-aamuna nousnu jo neljältä kakistamha väkiä ylähä -ja ollu kovasti krätyysellä päällä. - -Paukottanu oli aisalla lutinseinähä Hessan klasin ala nii että klasit -oli heläänny. - -Eikä trenki-Kustaakaa ollu tahtonu millää päästä ylähä. - -Poika-Jaskaa oli emännän pitäny käyrä nelijä kertaa retuuttamas ja -jukittamas, ennenku sekää rupes saamha silimiä raolle. Ja vasta ku -äitee oli sanonu jotte: - -— Nouse ny Jaska, kuulek sä, ku isä rupiaa jo aiva manaamha. Älä laita, -että se tuloo sun niskahas. Nouseksä, häh! - -Mutta vasta sitte ku emäntä oli flätkäässy sitä päähä, se pääsi -jaloollensa. - -Muttei siitä lähröstä tahtonu siltäkää tulla mitää. N'oli niin -koko väki unen sikkaras, että trenki-pöllööki hyvän aikaa koitti -tukkia silan tamppia aisanreikähän, eikä hoksannu ensin ottaa pois -tampinnapulaa. - -Siinä se napalootti nii että isännän piti vähä mossahuttaa sitä, -ennenku se äkkäs. - -Ja siltäki jäi rinnustin auki! - -Kyllä siinä isännän sisua koitellahan ku pitääs saara väki töihi. - -Ku se poika-Jaskaki meinas lähtiä lakitappäi heinähä. - -Ja piika-Hessa oli niin niskavääräs ja silmät solkerolla, ettei -hoksannu panna hamesta ylensä. - -Kun tuloo kärryyllen asti piänes aluushamesklitus! - -N'oli ollehet koko yän tyäväentaloolla hypyys. - -Päästihin siitä kumminki tuas kuuren aijoos lähtöhö. - -Ei puhuttu paljo, mennä jyryytettihin vain. - -Mutta siälä kytötiällä, justihin siinä Niämistön-Maijan mökin tyänä, -Liinoo yhtäkkiä, jotaki säikähti ja ku se lähti hyppäämähä! - -Poika-Jaska, se nyt putos kohta kärryyltä samoon kun se -Sorviston-Lissuki, jok' on siälä päivämiäsnä, mutta isäntä ja -trenki-Kustaa ne pitivät irvillä hampahin karikoosta kiinni. - -Yhyrellä pyärällä menivät nii että sinitti vain. - -Hessa, jok' oli suittis, poukkooli istahallansa ylähä ja alaha, ylähä -ja alaha ja kinnas suittista minkä jaksoo. - -Huuto ei auttanu. Ei isännän enempää kun Hessankaa. - -Trenki-Kustaa ei saattanu huutaakkaa ku sen oli menny kiäli hampahien -välihi. - -Piti vain suuta auki ja liputti kiältä. - -— Hessa! pirätä, pirätä! Eksä peijakas kuule? Aivan täs menöö sualet -pirin-pärin. Hessa! Älä aja nii lujaa. Nyt putos konttiki ja voi-aski -menöö pyäriensä. Hessa! Piimäleilin tappi aukes, kuulek sä, tappi aukes -ja piimää juaksoo pitkin lavaa! Hessa! Kustaaki putos! Pirätä, pirätä -rumaane, m'oon aiva piimäs! Ei täs enää pysy, lava on niin lipoone. -Hessa! — — — - -Sinne se jäi isäntäki leilin vierehe kellellensä katkennu -karikan-kappales käres. - -Mutta Liinoo lipitti ja Hessa poukotteli suaraa isoonlaron ethen. - -Siihen pirätti, eikä tikahtanu, floosas vain. - -Ja kyll' oli Hessan hiukset hassalla ja istumapaikka pehmoone. - -S'oliki ollu sellaane koputes-polska, että eikähän falssin halut -mennehet hyväksi aikaa. - -Isäntä tuli piimäleilin ja karikanpalan kans klynkäten ja -trenki-Kustaall' oli voi-aski kouras. - -Ja vasta aikaan päästä tuli poika-Jaska, joll' oli leilintappi. - -Sorviston Lissun oli ottanu niin luntioomihin, ettei se pääsny mihkää. - -Ojan pyärtänölle oli jääny ruikuttamhan. - -Kyllä ne kattoo kaikki rumaa Liinoon päälle ja meinasivat, että -sitä pitääs antaa seipähällä oikee pitkin ja poikin, ku tuallaasen -tulemuksen otti ja teki. - -Ja olis ne vissihi sen päntännehekki, muttei ollu keneskää lyämämiästä. -Oli ittellä jokahittella nii hellät paikat. - -Ei tullu luaon otostakaa mitää, eikä istumisestakaa. - -Makaalivat vain ja makooltansa söiväkki. - -Vattooltansa yritti Hessaki piimää leilistä hörpätä. - - - - -AKKA VARASTI RUKIIHIA. - - -Oottako kuullu mitä kamaloota yks akka on Vaasas tehny? Töyrymyllys, ku -s’oon ollu lossaamas yhtä ruislaivaa. - -Ajatelkaas, ku s'oli sitonu housunpultut suusta kinttujen ympäri -lujasti naaralla kiinni. Oikee umpisolmuhu oli vetäny. - -Ja sitte paasannu salaa lastiruumas pöksyt aivan pullollensa rukihia -täythe. - -Kyll' oli ollu akka ympyriääne ja kankia. - -Sääret oikoosna oli koittanu kompuroora lastiruumasta ylähä, muttei -ollu päasny. - -Sit’ oli viis pyysiä yrittäny puntatakki laivan kannelle, muttei ollu -mumma nousnu. - -Ja pyysit olivat kamalasti imehrellehet, kuinka se akka ny nuan äkkiää -nii raskahaksi oli tullu. S'oli aivan käsittämätööntä! - -Ei auttanu muu ku huutaa flokimiähelle että — Fiira liite! - -Ja pistää vinssinkoukku akan hamhen liirinkihi kiinni. - -— Halo-vei! — ja akka kelluu ilmas. - -Miähet lykkäsivät pryylleppäin ja: - -— Lekoo! — mumma mätkähti pryylle. - -Siinä se seisoo hajasäärin kun pukki, eikä huiskahtanu. - -— Mikä sun oikee on, akka? - -— Ei mun mikään oo... - -— No marssi sitte matkahas. - -Se koitti siirtää toista jalkaa, ja vähä koukistaa muutaki kruppia, -mutta silloon prätkähti. - -Pritkahti kamalasti ja akalta pääsi monta pitkää sussiunakkoota. - -Pyysikkin peljästyy ja yks huuti että - -— Joko se ny hajuaa koko ämmä! - -Ja hajoshan se. Toisesta pöksynpultusta juaksi _puali tynnyriä_ rukihia -varttesmannin jaloolle, kun se seisoo siinä viäres. - -Mutta mitäs tuasta! - -Se se sitte vasta kamalaa oli ku poliisi tuli ja sanoo että: - -— Näytäs akka kinttus! S’oon sillä lailla, että vaikka tuallaasia -ihmisiä sanothanki ykspulttuusiksi, nii mä pahoon pelkään, että eikähän -siälä siltä vain ookkin toinenkin pulttu! - -Siinä tuli tuhannemmoone juntturoomine sen akan ja poliisin välillä. -Tiätäähä sen ny, että vähemmästäki potkia sätkyteliähän. - -Ja toiset akat huuti että: - -— Pirä puales, Maija! - -Mutta sai kun saikin se poliisi viimmee nypätyksi pultunnuarasta kiinni -ja ku se siitä oikee kiskaasi, niin jo pärköski pultunsuu. - -Oikias s’oli se poliisi! Akan toisestakin pultusta juaksi toinenki -puali tynnyriä rukihia maaha. - -Mutta kyllä kans sitte jo pääsi juaksemha! Olikin niin vikkeläkinttuune -ettäh. - -Meinas lipittää suaraa Präntöölle, mutta poliisi pirättiki patukasta. - -Pyysikki innostuuvat kamalasti. Sanoovat että: - -— Taitaa näiren toistenki akkaan pultuus olla joitakin kappoja! Eikähä -oo parasta että tuata nuan vähä kallatahan. - -En tiärä sitten tuliko siitä housukallista mitää, mutta kovas n’oli -tohkehes, ku mä pois lährin. - - - - -YLISTARON AKKOJA NARRATTIHIN. - - -Oottako kuullu kuinka ylistarolaasia yks vekkulimiäs täs -aprillinpäivänä narras ja hyppöötti? - -Se on sellaane kliipattu junkkari se rakennusmestari siälä Ylistaros, -jotta ne on aiva helisemäs sen kans. - -Juksaa ja puliveivaa uskovaaset ja suruttomat aiva sekaasinsa. - -Se junkkari oli naulannu kirkonkylällä taloon seinihi lappoja, jotta -osuuskauppaha on tullu sokuria ja jotta sitä saa vaihtaa rukihilla ja -ohrilla. - -Oliko se ny niin, jotta viis kilua viljaa ja yks kilo sokuria, vai -oliko se enempi? - -Mutta kyllä saivat Ylistaron akat kintut allensa. - -Ne juaksivat aiva häntä truutulla. - -Heikkoolaski jäi kaikkien talojen väet ilman ruakaa, ku akat lähtivät -klapsaasohon kirkonkylän puarihi. - -Ja Kyläänpään larvas oli yhrenki akan lapsi, kun oli yksin jääny, syäny -maitopotusta uuren tutin. Aiva rauskooksi oli pureskellu. - -Ja aiva on lapsen vatta kuulemma viäläki paisuksis. - -Ja körttilääsekki olivat Koskenmäeltä ajaa paasoottanehet aiva vahrus -Korpelan sivuu kirkolle päin ja jahkaassehet jotta: - -— Miksei sitä sokuria oo meirän puarihi tuatu? - -Mutta huanoote käytihi kumminki yhren emännän Liipantönkällä, kun se -kans faarttas jyvälaarille ja rupes rukihia paasaamha pussihi. - -Kun ei se yhtään hoksannu kun siinä härisnänsä oli hairannu pussin, -john’ oli pöhjas suuri reikä. Se paasas ja paasas ja aina kun meinas, -jotta ny piisaa ja nosti pussia ja meinas situa, nii aina vain oli -pussi pualellansa. - -Silt’ oli kuulemma pillahtanu itku lopuuksi. - -Oli huutanu piikaaki tulla paasaamha ja se vasta äkkäs mihnä vika oli. - -Mutta lopuuksi seki akka pääsi plynääsemhä pussi seljäs kirkolle. - -Kyll oli Hyypän silimät ollehet ympyriääset, ku puarihi tryykätä -tormootti yht'äkkiää sellaane akkalauma. Niitä tuli puari aiva täytehe -puales tiimas. Ja jokahine huuti, jotta: - -— Mulle kaks kilua. Ja mulle viis kilua. - -Eikä kaikki päässehet puarihinkaa pussiinensa. Ovenrakho oli nutistunu -kaks akkaa niin että ne oli aiva yhres takus, kun yhtaikaa tukkivat. - -Mäkitaloon emännält' oli revenny hameskin. - -Niin oli akat juassehet, jotta kaikill’ oli sukat aiva syltys ja -sukkarihmat tresajivat pitkin maata. - -Ja kun Hyyppä sitte niille sanoo, jotta teitä on narrattu, ei tääll’ oo -sokuria vaihtaa! Niin kyll oli melu ja poru joukosta nousnu. - -Ja jos olis se senki rumaasen-kuvaane rakennusmestari siinä paikalla -ollu, niin olis akat antanehet sille niin, ettei olsi miähellä karvoja -ollu ku vähä korvien nenis. - -Mutta sekös junkkari istuu vain kotonansa ja nauraa kitkutti, ku akat -hengen erestä juäksivat. - - - - -KETTUJUTTU. - - -Oottako kuullu minkälaasia kettuja sitä on täs mailmas yleensä ja -erityysesti Alaurella? - -Siäll'on kuulemma kovasti kettuja. Niitä vilisöö joka paikas. On -mettis, kivenkoloos, on puskikoos ja puskan juurella, on taloollisis ja -torppariis. - -On takseerauslautakunnaskin! - -Melkeen joka miäs on kuulemma kettu, suuree eli piänee. - -Ja ketunpyyrystäjiä on kans paljo, n’otta siin’on ketuulla, suurilla ja -piänillä, kamalat paikat, kun kaikki koittaavat kettuulla ja narrata -toistansa. - -Ensiksi kettuuli yks isoon taloon poika ketunmyrkyllä nii, että -yks mettäkettu nialaasi karvahan palan, tuli synnintuntohon ja -vattanporotuksehen, katuu katkerasti ja kuali. - -Ja kun s’ooli mahtavaa ja kehuu ittiänsä se ketunpyytäjä n’otta: - -— Täs s’oonkin ketunpyyrystäjä, tuata nuan, jok’ei hukkareisuja tee! -Aina kellahtaa kettu, kun tämä kettu syätin tällää! - -Ja toisten ihmisten pisti vihaksi. Niitä kismitti ja pisteli kun -neuloolla. Imehtelivät ja kyselivät jotta: - -— Kuinka sä nuata kettuja nuan kovasti saat? Ja kuinka sä sen syätin -oikeen laitat? - -Mutta sekös vanha kettu rupes täs toisia kettuja opettamhan! Pani vaa -toisen silmän kiinni ja sanoo: - -— Jaa, s'onkin konsti se! Ei sitä vaa joka sorkka tairakkaa sellaasta -syättiä laittaa! Pitää ensin tappaa kukoonpoika ja kyniä se, n’ottei se -pääse lentämhän. Sitte pitää lyärä kirvhellä siltä pää poikki, ettei se -laulakkaa. Sitte sen pitää paistaa vois ja kryyrätä, mutten sano millä -— — - -— Saako sitä kryyteriä atteekista vai kauppapuarista? — kysyy yks -toinen kettu viattomana. - -Mutta s’ei vaa sanonu. - -— Ja sitte pitää pureskella liha hampahisnansa oikeen fiiniksi ja sitte -vasta panna ketunmyrkkyä vahvaatte joukk’hon. - -— Onko se sitte valmis — kysyy taas se opinhaluune kettu. — Vai pitääkö -viälä muutaki tehrä? - -Jaa — sanoo se vanha kettu. — Joo, tuata nuan, sitte sen pitää viälä -reisuusti oikeen kovasti pureskella, niin kyllä kettuja saa, niinku -ootta mun nähny niitä vetävän. - -Ja kyllä se miäs niitä kettuja saiki ruakottomasti. Kun melkee joka -päivä tuli mettästä roikottaan seljäsnänsä aikamoosta ketunkoljanaa. - -Ja ihmiset karehtii, n'otta n’oli aiva kurnaalinsinisiä naamastansa kun -tuata nuan: - -— Joka päivä se nuata kettuja roikottaa, n’otta aivan tiät ravalla! -Ja kyllä se ny oikeen silimis rikastuu, mutta orottakohon, kun tuloo -takseerauskokous, niin kyllä kans ääniä pannahan! - -Ja se kokous tuliki ja takseerimiähet käskivät sen kettumiähen ethensä -ja sanoovat jotta: - -— Kuinka monta kettua s’oot oikeen saanu tänä vuanna? - -Ja olivat kiäriä ja tuumasivat, jotta kun ny peijakas sanot oikeen -kunnian ja omantunnon kautta, niin kyllä me sulle ääniä paamma, ettäs -kunnian ja omantuntos tiäräkki. - -Niin tuumasivat takseerauslautakunnan ketut, mutteivät mitää puhunehet. -Kattoovat vaa kun ketut ainakin sen päälle. Ja se sanoo oikeen kunnian -ja omantunnon kautta jotta: - -— Yhyren ketun m’oon saanu koko talavena! - -Silloon takseeriketut heiluttivat mukavasti häntäänsä. Sanoovat aivan -silimät tihirulla ja suupiälet korvis jotta: - -— Vai yhyren ketun vai! — Älä yhtää kettuule miäs! Niinku ei täs olsi -pitkin talavia nähty sun kettuja kanniskelevan aiva lauree. Aina vaan -on ketunhäntä roikkunu peräsnäs, nii että toiset on jo luullehet, jotta -s’oon kasvanu kiinnikki. - -Mutta se ketunmyrkyttäjä vannoo ja vakuutti, jotta yhren ketun s’oon -vaan saannu. Sen saman ja ainuan ketun, jonka kaikki alavutelaaset ovat -nähänehet sen seljäs kiikkuvan. - -Se tunnusti kunnian ja omantunnon kautta, niinkun nyt tämän mailman -aikhan pitääki tehrä, kun oikeen kranttu paikka tuloo, jotta s’oon joka -aamu salaa pussis kuljettanu saman ketunraaron mettähän ja sitte tullu -mahtavaa taas kylähä korja kettu seljäs. - -— Älä valehtele! — kiljaasi puheenjohtaja. - -— En valehtelekkaa, kun mä kerran totta puhun ja kunnian ja omantunnon -kautta — sanoo. - -— Eikö se ketturaukka jo ruvennu haisemhan? — kysyy yks kavala -takseerikettu. - -— Tiättypä se! Rupes, haisi kun raato, jotta häjyä teki. Ja nahkaki -meni pilalle, etten saanu siitä kun 50 markkaa. - -Takseeriketut nauroovat, jotta partakarvat pöläji ja lupasivat kovasti -uskua kun ketunmyrkyttäjä kerran vakuutti kunnian ja omantunnon kautta. - -Mutta se ketunmyrkyttäjä nauraa pihisteli partoohinsa jotta: - -— On ne kans kettuja olovanansa, nua takseeriketut, kun eivät -hoksannehet kysyä kenen kunnian ja omantunnon kautta mä vannoon ja -vakuutin! - -Tiätysti sen kettu-vainaan! Eikä sill'oo kunniaa eikä omaatuntua ollu -elääskään joko sitte kuallehena! - - - - -NAHKASAVUT. - - -Oottako kuullu, jotta Ilimajojell’o ruvettu polttelemahan uutta laija -piipputupakkia? - -S’oon kotimaanen keksintö ja tuloo halvaksiki. Ei trenkää muuta -kun hakata vesurilla hyvin pieneksi vanhat kinnasrauskat elikkä -pieksunruojuhut, sekoottaa vähä kessuja joukhon ja pistää piippuhun. - -Jaa näimäs, pitää siinä panna valakiakin ja muistaa verelläkkin välihin. - -Nämä _nahkasavut_ ovat kuulemma erinomaasen tervehellisiä tupakin -nälkääsillen toiskan miehille. Samoon kun vasta-alkavillen -klopiillekkin, jokka kulukoovat isänsä tupakkilooras hyppyysinensä, -eiväkkä usko, vaikka rookatahan rysän päältä ja saavat sellaasia -paukkuja n’otta korvat lummehroksis hoippuuloovat hyvän aikaa. - -Mutta kun tällää kaverillen nahkasavut, niin ei tartte lyärä, ei -paukahuttaa. Eivät kuulu toista pesällistä hualivan vaikka kuinka -taritahan. - -Sielä on Ilimajojen ylisespääs kuulemma yks sellaanen taloo, johna -»toiskan Jaska» koittaa pitää ittiänsä aivan krannin tupakiis. - -Ei osta itte, eikä päivisin polta, mutta kun ilta tuloo, niin tuloo -kans Jaska krannihin kun knakutettu klasipenkille istuskelohon. -Pitäähän siinä isännän lopuuksi tuova tupakkiloora nöyrälle ja haastaa -piippuhun panohon. - -— Jos tuota nyt panis taas vähä käryämähän — tuumii JaSka ja Vetää -nysän plakkaristansa. — Vaikka tyyristä s’oon ny tuo tupakkiki. - -Sitte ottaa tupakkilooran polvillensa ja rupiaa nysää täyttämähän. -Samalla kraapii pikkusormellansa tupakit pohojaa myören, jotta jos -sattuus olohon parempaa pohojalla eli johonakin nurkas. - -Tätä ainaasta »toiskan Tupakki-Jaskaa» on isäntä koittanu petkuttaa -sillä lailla, jotta s’oon tällänny propeetaria looran yhtehen nurkkahan -ja pannu huonoja kessuja päälle. Itte on isäntä kopeloonu piippuhunsa -alta parempaa tupakkia ja Jaska veteli kauan aikaa kessuja. Mutta sitte -se äkkäs yhtenä iltana, vaikkei puhunu mitää. Toisena iltana se hoksas -jo koolia. Sittemmisin on isäntä polttanu Jaskan aikana vaan paperossia -ja pitäny Jaskalle ja muillekkin krannin miehille kessurruotoja -tupakkilooras pöyrällä. - -Mutta Jaska on sitkiä mies. S’oon istunu, syljeskelly ja käryyttäny -krannin isännän kessuja koko talaven n’otta kuola juosnu ja tupa -haisnu. Isännän rupes jo pistöhön vihaksi kun: - -— Tuolle toiskan Jaskallenko mun pitää täs kessut viljellä ja sitä -tupakiis pitää, senkin raakkulehen kitupiikkiä, kun ei malta itte -ostaa. Mutta kyllä mä laitan sille junkkarille kryyterit kessuuhin -n’otta tietääkin. - -Isäntä meni kokille ja toi sieltä emännän vanhan navettapieksun. -Pani tolopalle ja hakkas kirveskänällä aivan kryyniiksi. Sitte kokos -kämmenen pohojahan ja kumaasi tupakkiloorahan. Vähä kessunloppuja -varisteli joukkohon. - -Sai parahiksi looran pöyrällen kun Jaska jo tuli. - -Eikä tarvinnu kahta kertaa käskiä kun Jask’ oli jo nysänsä larannu. - -Kriipaasi valakian ja veti oikeen vattan pohjahan. Silimät pullistuu -pääs, henki salpaantuu ja Jaska rupes rykimähän, räkimähän ja -krakistelemahan kun olis rökkähän nielaasnu. Ei saanu sanaa suusta. - -— Ompa tuo Jaska aika hotales kun vetää n’otta tukehtuu! Suuri mies -eikä osaa vielä poltellakkaan! — päivitteli isäntä. - -Kun oli Jaskan kurkku vähä seliinny, niin tuumas jotta: - -— Olipas se väkevää. Mitä rumaasen tupakkia tämä oikeen on kun nuon -prätäjää ja haisoo häjyltä? - -— Siihen on pantu vähä mahorkkaa sekahan — tuumas isäntä. - -— No ilimankos oikeen kurkunpäätä kraapii — siunaali Jaska vesissilimin. - -Mutta poltti kun polttikin piipun loppuhun. Ei pannu enää toista -piippua vaikka isäntä kovasti houkutteli. - -Yhtäkkiää hyppäs Jaska pysthyn ja tryykäs ovesta pihallen. Juoksi -navetan taa ja sieltä rupes kuulumahan niinkuu pikkuvasikka olis -yÖkiny. Mutfei s’ollu vasikka. S’oli se Jaska! - -Eik’oo Jaska sen kerran perähän tullu krannin tupakkiloorallen. - - - - -PETLEHEMINMÄELTÄ. - - -Oottako kuullu jotta Kauhajoell'on sellaanenki paikka jota sanotahan -Petleheemin mäjeksi? - -Ja sillä mäjellä tehtihin täs joulun välipäivinä sellaanen -hevooskauppa, n'ottei s'oo viäläkään valmis, vaikka siin'on ollu -akakkin päällänsä suupeliä soittamas. - -Kun oli sen suutarivainaan huutokauppa, niin sinne tuli yhren akan -vävypoika ja yks palstatilallinen, kumpikin hepallansa poukotellen, kun -ainakin isäntämiehet. Ja rennolla päällä olivakkin. - -— Viis penniä tykö! — kiljaasi se vävypoika summanmutikas kun pihahan -ajoo ja kuuli vasaramiehen huutavan jotta: - -— Tulooko lisää? Ensimmäänen, toinen ja — — — tulooko lisää? - -Silloon tuli se palstatilallinenkin justhin sillä viriällä salviallansa -pihalle ja huikkas n'otta: - -— Ja viis penniä vielä! - -Samas kans paukahti ja isännällen nakattihin aika knippu tavaraa. -Siin'oli vanha häkylä, kerinlehret, juustolauran puoliska, kaks -kakulakeppiä, tukkilukku, klihran rauta, vintilän varsi ja -roukkonavari. Ja kun isäntä tuumas jotta: - -— Siinä s'tä nyt tulikin töskää! - -Niin vasaramies huippas vielä vanhan kipparan karvakengänkin tulohon -samahan läjähän ja huuti jotta: - -— Joko piisaa, vai nakkaanko lisää? - -Mutta isäntä tuumas n'otta: - -— On siinä kilua jos on kaluakin yhyren miehen osalle! Myykää jo -muillekkin. - -Sitte se rupes kattohon sen vävypoijan hevoosen päälle ja sanoo jotta: - -— Ompas tuolla hevoosella häjy rusto takajalaas. - -Se on selevää, jotta vävypoika suuttuu kun tupakki, sutkaasi konia -suittenperillä lautaasillen ja kiljaasi jotta: - -— Katto mies mihnä sulla rustoja on! - -Kun aikans'oli haukuttu toistensa hevoosija, kattottu suuhun ja -nostettu häntää, niin huipattihin huppia ja kumpikin lähti uurella -konilla kotiansa. Ja tykkäsiväkkin molemmat jotta saivat jutkahuttaa -toistansa. - -Mutta vävypoijan kotona nousi totinen tomina. Siinä puhallettihinkin -oikeen kaharella harpulla falssit ja minuveetat sekaasinsa. Ja siinä -vanhas harpus oli paljo koveet ääni. - -Mutta sitte sekin loppui kun puukoon päähän. Akat sitaasivat hilkut -korvillensa, tryykööttivät pihalle, kääntöövät hevoosen ja laskettivat -häntäpitkällä vaihtamahan takaasi. - -Mutta akat eivät tiennehet sitä, mitä huonoonkin hevoosmies tietää, -jottei nähkääs passaa hevooskaupas voittanehen olla kolomehen -voorokautehen kotonansa. Sitte kyllä jo pitää kauppa. Tämä -palstatilallinen oli lakia kunnioottava hevooskoijari ja pysyy kans 3 -vuorokautta katees, niinkun laki määrää, jottei hevooskauppaa saara -rikotuksi. - -Mutta akat ovat kans kavalia, niinkus tierättä. Niin oli sen -vävypoijankin huonehenhallitus. Mitäs tekivät? - -Lähtivät ensi pyhänä sillä vaihtokopukalla kitkkohon. Sitoovat -hupan renkahasehen kiinni ja menivät peräpenkille istumahan. Se -palstatilallinen oli kans akkoonensa tullut kiittöhön hyvästä -hevooskaupasta ja veisas hartahasti. - -Silloon livahtivakkin sen vävypoijan akat pihallen ja jättivät -palstatilallisen akkoonensa veisaamahan. - -Menivät vanhan salaviansa työ, päästivät aisoosta ja panivat -vähä nopiaa oman reen etehen. Sen huonon hevoosen lykkäsivät -palstatilallisen lohnasta syömähän — ja ajaa karuuttivat kotia n'otta -porkoolit soittuu. - -Kun kirkonmeno oli loppunu ja viimmeenen värsy veisattu, tuli -palstatilallinen akkoonensa vakavis ajatuksis kirkosta pihalle — ja -näki! Näki, n'otta sen oma hevoonen syörä krauskutteli irrallansa -heiniä lohnasta. Kirkkomiehestä tuli yht'äkkiää tavallinen ihiminen. -Ja se lasketteli suustansa sellaasia sanoja, jokk'oli toisille -kirkko-ihmisillen kauhistus. - -Meinas vierä aisoosta vetämällä lohnan kotia ja jättää sen hevoosen -siihen. Mutta hevoonen tuli peräs. - -Eikä auttanu muu, kun akkakin tahtoo rekehen istua, kun panna aseehin -ja ajaa kotia, vaikka kyllä s'oli katkeraa. - - - - -JURVAN KUPPARI. - - -Oottako kuullu, että Jurvan Sarvijoella voirahan ny taas kovasti hyvin? - -Se oliki niin nutuusta ja rutuusta se elämä täs loppuaikoona, jotta -sarvijokiset pakkas tulhon liika krätyysiksi. - -Mutta sitte tuli erinomaane siipyläänen kuppari, hiaroja ja povari ja -ny on sarvijokelaasten kruppi taas kovasti liantoone ja hyväs voinnis. -Ei vaivaa enää kihti ei romotiisi. Lonkkapistoksistaki on päästy. Eikä -sillä hyvä, että se siunattu siipyylääne kuppari hiaroo, kuppas ja imi -kuppisarvillansa pahan veren sarvijokelaasista seljän kautta uloos. Se -viälä povas kaupanpäälliseksi ja kattoo kärestä. Mutta kaffinsumppihin -s'ei kuulemma saattanu kattua ollenkaan. Ne se litkaasi menhön -poroonensa. - -Ja kyllä se akka vain tiäsiki. Oli tarkasti kullekki neuvonu varoomha -yhtä ristinveristä miästä ja punaveristä naista, jokka pakkaavat -Sarvijoellaki tukkimha pariskunnan välihi. Paljo ilua ja vähä muresta -oli kullekki luvannu. Ja markan pistäny tarkasti aluushamhen plakkarihi -ja vakuuttanu, jotta hyvin menöö. - -Ja hyvinhän s'oon sarvijokelaasten mennykki. Ei voi moittia. Kaikkien -muiren, mutta sen Tuamahan käythin vähä huanosti. - -Sitä ku se Siipyyn flikka hiaroo nii, että Tuamahan syrämmes tuhahti -rakkaus aiva ilmi liaskaha. Ja paloo, n'otta käry nousi. Sen rupes -silmät lirutteloho ja lakkinsakki tälläs kallellensa. - -Tiätää sen ku sellaane mailmankuppari ja hiaroja ottaa poikamiähen -siltä kantilta katteltavaksensa, että miähen ittellensä hiaroo, nii -turhaa siin'on vasthan prätkytellä. - -Se oli se Siipyyn flikka hiaronu sen Tuamahan niin ympärinsä, n'otta -aivan oli Tuppu-paraan pää klenahrellu. - -Ja ku Tuamas oli niin fletkooksis, ettei mistää tiänny, niin oli -ottanu Tuamahan syrämmen oikee käthensä ja knäpähyttäny siihe -kuppikirvehellänsä kauhiammoosen ja syvän rakkauren haavan. - -Siit'oli juassu kamalasti verta ja Tuamahan oli lyäny niin heikoksi, -jotta siinä paikas oli kosinu sitä kupparia. - -— Eikä se hieroja-flikka ollukkaa pannu yhtää vastha. Oli laulaa -helähyttäny että - - Hellällä palavalla syrämmellä - Raakastan minä siinua! - -Ja sen päälle oli nuoripari hypelly kiverän polkan, n'otta sarvipussi -kalissu. - -Ja sitte kihloolle Vaasaha. Niin kiirus oli ollu, etteivät malttanehet -junalla Seinäjoen kautta kiärrättää, ku lähtivät kävellä flinttaamha -käsikoukkua oikoostiätä Vaasaha. Kivisillan pääs olivat vähän aikaa -huilannehet ja sitte lopun matkaa hyssytellehet. - -Keturista ostivat komjat kihlat ja kangaspuarista kaulahitten. Mistä se -Tuamas sen kellon osti, sitä mä en tiärä. - -Mutta hyvä s'oli käymhä, kun ei ollu ku varttia vaille, ku Tuamas oli -hellunsa kans taas viikon päästä Sarvijoella että tärähti! - -Ja sen päälle juathin kaffit ja olthin onnellisia. Eikä siinä akkaan -kontittemiset auttanehet monehen päivähä. - -Mutta sitte meni huanosti. Morsiaan tahtoo, että lährethän yhres -Siipyyhy, että hänki saa näyttää omanpuolohoosille sulhaasmiästä. Ja -lährethin kans. Kestinkylähän päästihin yäksi ja menthin korjasti -nukkumha. - -Mutta aamulla ku Tuamas huomaatti ei morsiant' enää ollukkaa. Ei sängyn -allakaa. S'oli menny ja s'oli murheelline paikka. Kaikki oli viäny -joukosnansa, kihlat ja kuppisarvekki. - -Ei muuta jättäny ku sen syvän haavan Tuamahan syrämmehen. - - - - -RUUSUJA TALVITILOOLLA. - - -Oottako kuullu, jotta kyllä siin’on perää ku akat sanoovat, ettei -miästen oo heirän asioohi sekaantumine? - -Ne sanoo akat, jottei miähet ymmärrä akkaan meiningiistä, ja että -jos ymmärtääväkki, nii ymmärtäävät vääri. On kuulemma paree, ettei -koitakkaa ymmärtää, eikä tukkia noukkaansa niiren asioohi. Ei oo meistä -miähistä muuta ku harmia ja vaivaasta vahinkoa! - -Sen sain mä ja Juppe eilee katkerasti kokia. - -Ku ny on satanu nii kovasti vahvalta lunta, että pakkaa lumi menhö -housunpultuusta sisälle, nii mä sanoon sille nuarelle frouvalle, jonka -tykönä mä ja Juppe oomma kortteelia jotta: - -— Mihkähä frouva on paiskannu mu piaksusaaphani? Mä pansin ne ny -jalkoohini. - -Mä sanon jo etukäthe, ett'että ouroksuusi, jotta se meirän frouva on -turski ihmine, jok’ei yhtää kruusaa eikä karahteeraa meitä kumpaakaa, -Juppeja sen paremmin ku muakaa. - -— Mihkähä ootta pannu! Tuala n’oon porstuan nurkas maannu sitte ku -suutarista tulivat, jos ei Juppe oo pihalle vetäny. - -Mä kattoon Jupen päälle vähä rumaa, mutta s’ei ollu tiätääksensä. -Huiskutteli vain häntäänsä. - -Jupell'on nähkääs häntä. - -Me ettiimmä sitte porstuasta, joka nurkasta mun piaksusaappahiani, -muttei niitä ollu mihnää. Ei hyllyllä, ei naulas. - -Sitte äkkäsin porstuan konttuurin ja menimmä sinne Jupen kans -kopeloomha. Siäl’oli pimiä ku pussis ja kauhiasti tavaraa. Sattuu siälä -meille vähä vahingootaki pimees haparoores. - -Ku Juppe ettii, niinku koira ettii, kuanollansa mun saappahiani, nii -sen suuhu sattuu lihampala. Siitä se niin peljästyy, jotta lähti -pihalle ja melkee puremata nialaasi sen palan. - -Mun meni käsi vahingos hillupurkkihi ja ku ei ollu hantuukia, johk’olis -sormiansa pyhkiny, nii ei auttanu muu ku nualla sormensa, nii -epäfiinisti kun s’oliki tehty. Mutt'eihä stä kukaa nähny siälä pimiäs -konttuuris. Eikä se pahalta maistunukkaa. - -Ja kuinkha sattuukaa nii kamalasti nolastamha, jotta mun piti tuan -tuastaki viälä monta kertaa nualla hyppyysiäni, ku aina vain sattuuvat -purkkiihi. - -Ku mä sitte kumarrruin ja yritin koperoora yhrestä nurkasta, niin -pukkas tikku keski ottaha, jotta silmän viärä ja käthe tuli jotaki -riskuja jokka pisteli nii tuhannesti. Mä kriipaasin silloo tikulla -valkian ja kattoon, nii siälä nurkas oli kolme kukkapurkkia ja niis -kuivettunehia kukkakräkkiä! - -Kyllä mä jahkaasin! Sanoonki ittekseni siinä jotta: - -— Siinä stä ny taas on akkaan pankkoja. Kun konttuurin nurkkaha -kasataha kuallehet kukat purkkiinensa, eikä viittitä sen vertaa että -pränkarulle paiskata. Ja kukkakepit pystys viälä, n’otta silmänsä -puhkaasoo. On ne yksiä kans. Ja täs viälä mokottaavat, kuinka miähet on -viraattomia, etteivät tiärä piaksusaappahistansakkaa, mihnä makaavat. -Ja itteltä jäätyy kukat konttuurin nurkkihi! - -Mun pisti niin vihakseni, että panin nästyykin kären ympäri ja reviin -kukkakräkyt irti purkiista. Menin pränkarulle niiren kans ja nakkasin -kauas hankhe. Ja Juppe juaksi perähän, repii ja nakkeli niitä, n’otta -olivakki vissihi hajallansa. - -Sitte hain piaksusaaphani konttuurista ja menin köökkihi. Sanoon -frouvalle jotta: - -— Täs se frouva mua hualimattomaksi ja viraattomaksi morkkaa, mutta -konttuurin nurkkaha itte palelluttaa kaikki kukkansa. Jonsen m’olsi -koonnu niitä ja paiskannu pränkarulle, nii siälä olsivat viäläki. Kukha -täs toisensa jälkiä saa siivoolla? - -Mutta se ku mölyn päästi: - -— Kukat pränkarulle? — kiljaasi — Mun ruusuinko s’oot sen tolvana -nakannu pränkarulle? Jokka m’oon pannu pimiähä talvehtimha? Voi herra -parakkoho tuata miästä! - -Se lähti käret levjällä juaksho pihalle ja mä käsitin, jotta taisi -tullakki tupenkrapinat. - -Verin piaksusaaphat jalkoohini ja lipitin vähä vinkijää klupille. - - - - -VAASAN PUMPULITEHRAS. - - -Oottako kuullu, että Vaasan suuri pumpulitehras Präntööllä pömähtää -ilmaha huamenna kello 11 ja 15? - -Jaa-ah poijat ja präntöölääset, s’ei ookkaa enää leikin asia! Ja s’oon -sitte vissi! Sen tiätää toristaa koko Präntöön seurakunta. Varsinki -akka- ja flikkaväki. Eikös? - -Präntööll'ei oo muusta puhuttu koko tällä viikolla ku siitä. - -Yks konhenkäyttäjä, jonka silmiä on aina vähä haristanu, on täs yhtenä -päivänä nähny kankuripualella ilmielävän kummajaasen. - -Sus ku se miäs oli peljästyny ja tutaannu. - -Sillä kummajaasell'oli ollu suuret silmät kun talterikit pääs, nenä ku -kottikärry ja suu ku seittemän leivän uuni. - -Ja kun s’oli aukaasnu suupellinsä, mulkaassu sen pikkuusen -konhenkäyttäjän päälle ja pärähyttäny ku pukinsarvesta jotta: - -— Hoccus poccus peccatus! Ecce homo, sapiens cristaatus, passer parvus, -bubo bubo. Dico tibi asine, ne pereat Vaasan pumpulitehras, die prima -solis cum magna calamitate et clamore — — — pyyyh! - -Sitt’ oli kummajaane puhaltanu kylmää henkiä sen konhenkäyttäjän -silmille ja ruvennu puhumha selvää suamenkiältä. Oli sanonu että: - -— Kuulesta nyt konhenkäyttäjä ja paa tarkasti miälehes, mitä mä sanon -sulle. N’oon asiat ny sillä lailla, jotta tämä pumpulitehras, john’on -niin paljo koreeta flikkoja, pömähtää sunnuntaiaamuna ilmaha että -präiskähtää. Varjele silloo pääs, ettes saa karstamasiinan pualiskaa -silmhäs eli knuphis, jok’on muutoonki pehmoone eikä taira sitä mälliä -enää kestää. Ja muistakki levittää tätä tiatua kaikille Präntöön -akoolle. Eikä sun trenkää sanua muille ku omalle Maijalles, nii kyllä -s’oon heti kaikkien muirenki akkaan tiaros — pyyyh! - -Sitt’ oli kummajaane lyäny suupellinsä kiinni, nuan nuan huisuuttanu -käsiänsä, kerra krääkääsny ja hajonnu siniseksi pölyksi n’otta -pihahtanu. - -Ilkiä käry vain oli noussu ja s’oon masunistin noukas viäläki. Eikä -tahro saattaa syäräkkää, ku häjyä vain teköö, vaikk’ akka kuinka -koittaa kokata ja kryyrätä. - -Konhenkäyttäjä teki heti niinku kummajaanen käski. Sanoo akallensa -ja nyt ei oo Präntööllä yhtäkää täysjärkistä ihmistä, jok’ei sitä -tiätääsi, jotta sunnuntaina tuloo se iso pömährös. - -Ja se onki eri präiskährös, eikä sellaane ku ne jokapäivääset -präiskährökset pumpulitehtahalla, ku kaffipotut paukahteloovat -lämmitysröörien päällä, n’otta kruusit kattoho lentelöö. Ja niistä -muista tavallisista piänistä präiskähtelemisistä ei tämän rinnalla -kannata puhuakkaa. - -Kaikki Präntöön akat ovat tämän tärähröksen varalta jo järjestänehet -asiansa. N’oon viänehet maitofatinsa kellarihi ja panhet kannen päälle. -Ja viälä kiven kannen päälle, jottei vain pääse roskia maittilahan. - -Asia on nyt järjestetty sillä lailla, jotta präntöölääset lähtöövät -nelimiähisis ja kuus-akkaasis riviis juhlakulkueena Präntööltä tuloho -kaupungin pualelle klo 9 aamupäivällä. Asetuthan ahtehelle hyväs -järjestykses seisomha, ne jok’on seisomapiletiillä. Istumaplassi on -varattu sähkötehtahan puupinojen päälle, johka erityisestä maksusta on -tällätty miähiä punttaamha. Niill'on valkoone krusetti rintamukses, -ettäs tiärättä. Pilettiä myyrähä kaupunkilaasille kahresta asti -aamulla sillan pääs, mutta vain rajootettu määrä, kun präntöölääsill’o -etuoikeus ja tehtaalaaset nääsöövät ilman erestä. - -Ja sitte kello 11 ja 15 se präiskähtää. - - - - -UUTTA LAIJA TANSSI. - - -Oottako kuullu, että Pohjammaalle teköö parastaikaa tulua uutta laia -tanssi? - -Ei kelpaa enää falssi, sorttiisi, polkka, ei koputes-polkka, eikä eres -rytky-polkkakaa. Paljo kamalee ja kiveree se olla pitää tämän äijän -nuarille. Ja nyt s’oon sellaanen justhin tulos. Sitä opetelhan jo mones -pitäjäs. Toisis parhuuset jo osaavakki, niinkuu Peräseinäjoella, johna -uurenvuaren auttuna alkas yleesharjootukset. - -Peräseinäjoell’ on tähän asti hypelty parhaasta päästä rytkypolkkaa ja -siin’on kovasti huano poikaan ajaa asiansa yöpuun suhtehen, kun pitää -pitää flikkaa niin kovasti kaukana ittestänsä. Kutisemall'ei kuulu ja -kovin kovaa ei passaa huutaakkaa. Eikä sellaases pomppimises tahro -saara reiruhu iskutetuksikaa. Ja kun meinaa vähä kumartaa ja yrittää -kutista niin käy kun yhren Flinttakylääsen poijan kirkonkylääsen flikan -kans. Se meinas sanua sille jotta: - -— Passaako — — - -Niin Hikka, jota sai vääntää kun savikranaa, ottaa pöllöö ja -poukahuttaa silloon justhin ja pilkkaa päällänsä poikaa niin leuvoolle, -että silmis löi aivan valkiaa eikä saanu pitkhän aikaha henkiä -veretyksi. Silmistä vain juaksi vesi ja pihalle sai mennä pitelemhän -muatuansa. Eikä hialle menosta tullu mitää. Poijan oli ollu hamphat -hellt viälä monta viikkua ja poski kauhiasti ajetuksis. - -Toista s’oon se uusi tanssi, jota sanothan _kerenskiksi_. Siinä käy -puhuminen ja vaikka pureminenkin. Sitä menhän sillä lailla, että poika -hairaa flikkaa kaulasta kiinni ja flättää niistetyn ja hyvin väännetyn -nenänsä flikan poskhen. Flikka kääntää tapuliansa vähä syrjhä, mutta -poijan pitää painaa noukkansa aivan lysyhy sen poskhe. Sitä paree jota -flatuskaasemmaksi saa. Sitte lährethän menhön perä erellä ja naamat -kun kaks yhthen fläiskättyä kropsua yhres. Jos pökkää vasthan, niin -pyäriä fyrräthän hyvän aikaa. Sitte menhän nytkytellen ja yhres paikas -klenkahutethan ja sen päälle taas fyrräthän. Flikkaa pitää puristaa -koko aijan hamphat irvillä, eikä silmää saa räpähyttää ollenkaa. Ja -poijan pitää olla kun olis pirun syäny ja toista alkaas. Silmät pitää -kiilua pääs, lakkireuhka olla silmillä ja paperossintumppi suus. -Pikkuusen tumpinpäätä saa näkyä, mutta paree on jos ei näy yhtää. - -Jos on yskällä ja nenä juaksoo, niin antaa juasta vaan. - -Jos flikka on pahankurinen eikä tahro pysyä sanalla, niin on parasta -purra suuntäyreltä poskhen ja retuuttaa siitä. Kyllä träillä pysyy, -eikä pritakootte. - -Lottoposkisten ja huanohampahittisten ei passaa yrittääkkää tätä -uurensorttista tanssia. Littuposkista ei saa hyvilläkää hampahilla -purruksi ja huanoolla hampahilla ei saa kiinni, vaikk’ olis kuinka -pulloposkine ja plösönaamaane. - -Kerenski on hyvä nimi tälle Söörnäästen sakilaasten -marakatti-tanssille. Nimi on tullu siitä ja sen muistoksi Suamen -kansalle, kun Kerenski pussas Tokoita Siltasaarella. - - - - -NAHKAKAUPPOJA ALAJÄRVELLÄ. - - -Oottako kuullu sitä juttua, jost'ei alajärvelääset kärsi kuulla -puhuttavankaa? - -Ovat niin sinnis, että tukkaha ottaa, jos vähänki viittooloo, että -kuinkas ne nahkakaupat nyt Alajärvellä vetelöö? - -S oon murheelline ja opettavaane kertoomus ja sitä varte mä sen -kerronki, vaikka s’oon vähä vanha. - -Se tapahtuu Alajärven Luaman kyläs syksyllä pari vuatta sitte, ku oli -samallaane nahaanostovimma ku nykkin, että joka miäs vain pyytelöö -ostaa kaikellaasia nahkoja. - -Nahaat nousivat joka päivä. Tuata nuan nahkaan hinnat nousivat, piti -mun sanua. Joka ostaja toisensa kimmalla nosti hintoja, nii että -alajärvelääsen Sisälle meni iⁱtte ahneuren pahanenki. Tuumivat että: - -— En totisesti myykkää viälä. Kyllä hinta viälä nousoo. - -Silloo ilmestyy Luamen Ellan laron seinähä ilmootus: - -»Ostan kaikellaasia nahkoja t.k. 15 p:nä täs taloos. Lammasnahaasta -maksan 13 mk ja vasikannahaasta 15 mk.» - -Ja nimi oli leviästi alla. - -Mutta silloon johratti sokia kohtalo reissaavaasen jätkän Luaman -kylähän. Ja ku se kuuli ja näki kuinka alajärveläästen silmät kiiluu -voiton himosta ja oli imehrelly, etteivät ne jo ollehet nylkenehet -ittiänsäkki ja parkinnehet omaaki nahkaansa, nii se päätti kans ruveta -nahkojen ostajaksi. Ja kirjootti suuren plakaatin sen toisen ostajan -viärehen siihe seinähä. Siinä seisoo, että: - -»Ostan t.k. 16 pnä täs taloos nahkoja ja maksan lammasnahaasta 20 mk ja -vasikannahaasta 25 mk. — Matti Sälli.» - -Kun kylälääset näkivät tämän plakaatin, niin niiren rupes silmät aivan -pyärimähä ja sanoovat että: - -— Hulluko s'oon tua toinen ostaja? - -Muuta eivät sanonehekkaa, ku panivat vinkiää konit aisoihi ja -häntäpystys hyppööttivät ympäri pitäjää, koluten joka nurkan. Ostivat -mitä saivat. Ja toiset olivat niin härisnänsä, etteivät hoksannehet -kattua mitä nahkoja saivakkaa kuarmihinsa. Yhrellä oli ollu usiampia -koirannahkojakin ja yks oli saanu suuren valkoosen kollikissan nahaan. -Oli vaan tykänny että: - -— Kovasti on silukarvaane. - -Tuli sitte se 15:ta päivä ja se ostaja monella hyvällä hevoosella -kylällä. Mutta tyhjänä sai lähtiä. Ei kukaa tullu kutkahtamha. - -Mutta annas kun valkeni 16 päivä! Nahkakuarmia oli aiva mustana. -Nahkoja tuatihi hevoosilla, potkuriilla ja kantamalla. Oli ku Kajaanin -markinoolla. Ja ne, joll'ei ollu muuta ku oma nahka, leukaalivat että: - -— Ny on taloonjussit piiskannehet lamphansa ja vasikkansa uloos -nahoosta. Tulvana vuanna saavat emännät keritä kissinsä sukkavillooksi. - -Ja sitte ruvettihi kyselemähä, mihnä se ostaja on. Sitä ei löytyny -puusta ei maasta. Se lurjus makas MÖksynkyläs seljällänsä ja nauraa -kitkutti katketaksensa. Mutta Luamankyläs ei naurettu. Siälä manattihi -ja präiskättihi, että s’oli aivan hirviää. - - - - -YLISTARON NUARIPARI. - - -Oottako kuullu mikä onnettomuus on joulupäivänä tapahtunu Ylistaros -yhrelle nuarelle parille? - -No kun ne piti oikeen komjasti ja reirusti vihkiä avioliittohon kirkos, -niin siit'ei tullukkaa mitään. - -Joulupäivänä kirkonmenojen päätyttyä ei ihmisillä ollu yhtää kiirusta -lähtiä kotia lämmittelemähän, vaikka käret oli virsikirjaa pirelles -tullu aivan konttahan. - -Ylistaron kirkko on siitä erinomaanen, että se on suuri ja kylmä kun -surenrita ja että viisahat miähet ovat tällännehet kamiinat porstuaha. - -Turkit korvis istuthan ja kyllähän siinä tarkenoo, kun on -villakaulahinen kaulan ympäri, mutta veisaamises pakkaa paleltua -sormet. Kun pitää paljahin käsin pirellä virsikirjaa, eikä kintahat -käsis tahro kirja pysyä oikeen suaras, niin värsyt on menny monelta -sekaasinsa. - -Ihmiset tungeskelivat porstuas kamiinan ympärillä ja sanoovat jotta: - -— Ei ny viälä viittitä lähtiä. Kattothan ny kun se Viivi ja -Punkalaitumen poika oikeen kirkos vihiitähä. - -Vihkiviarahiakin oli tuiki monella hevoosella ja väki rupes tukkimahan -sisälle. - -Ja niin se vihkiminen sitten alkoo, että soitettihin häämarssi ja pappi -tuli paikoollensa pitkäs kaapus. - -Ihmiset kääntivät kaikki päätänsä kattomahan pitkin pitkääkonkia ovelle -päin jotta: - -— Joko se morsiuspari nyt tuloo? - -Kun ei mitään tullu, niin kääntivät päänsä ja kattoovat pappia, joka -oli totisen näköönen kirja käres. - -Ihmiset puhallelivat käsihinsä, painelivat korviansa ja toiset hiljaa -kopistelivat viluusisnansa varpahia. - -Mutta silloon nosti pappi päänsä ja kattoo ovelle. Ja koko seurakunta -teki samoon. Moni väänti niin, ett'oikeen kipiää otti ja sipinä käy: - -— No ny ne tuloo! - -Ja kattoovat ovelleppäin. - -Niin siältä tulikin vain Marttalaanen! - -Ja koko seurakunta rupes taas kattomahan papin päälle. - -Viimmeen rupes pappiki kattelohon seurakuntaa ja kun oli aikansa -kattellu, niin lähti sakaastihin lämmittelemähän ja lopuksi ajoo aika -luikua kotia. - -Seurakunta kärvisteli viälä hyvän aikaa, mutta pois ahristuu väenki -lopuksi, vaikka kyllä siälä seisua olis saanu kauemminkin. - -Nuari pari oli nukahtanu. Ne huamaattivat vasta myähään ehtoopualella. -Niitä nukutti nii sainehesti. - - - - -PIIKKILOUKON FLIKAT. - - -Oottako kuullu kuinka nuaren Piikkiloukon flikkaan käythin täs -kissaviikkojen aikana? - -Että tiätääsiä, mihinä se Piikkiloukko on, sanon senki, että s'oon -Teuvan Äystöön kylän ja Norinkylän välis ja nuarten kesken sanotahan -sitä oikeen Pikku-Suameksi. Siältä on Lammasnevan rantaa lyhyt -Norinkylähä ja Kirvesmäkiä pääsöö Äystöön kylähä ja Havinnevaa taas -Hangaskylähä ja päinvastoon joka suuntahan kolmellen tahollen, niin -että siin'on flikkaan keksittävä konstia saara kulloonkin aikanansa -tiaron, mistä päin flikoollen tuloo friiaria lauvantakiehtoona. - -Mutta nyt n'oon senkin keksiny. - -Elikk' oikiastansa ei n'oo Teuvan flikat, jokka sen on keksinehet. -Sit'on käyttäny jo Teuvan flikkaan isuäireen isuäireet kun ne -paapan-paapan-paappaa orottelivat luthin tulovaksi. - -N'oli ne Piikkiloukon ilooset flikat panemas pellovaattia riiheen ja -kokoonnuut kaikin sinne niitä pellovaattia reiraamahan. Ja tiätysti -heti tulit puheeksi, että misthän päi ny tänä ehtoona tuloo poikia. - -Hilta kohta sanoo että: - -— Kattothan! Mä kyll'osaan konstin. - -Ja sitte kaikki flikat yhthen trusahan Hiltan ympäri ja Hilta sylkäästä -truiskas kouran pohjahan ja flättäs etusormella keskelle sylkyä, niin -että sylky prisahti flikkaan silmhin, eikä kukaan nähny pitkihi aikoohi -mitää. Pyhkiivät vaan hilkun nurkalla muatuansa ja sanoovat että: - -— Min'en nähäny sitte yhtään mitää, mihkä päi se lenti. - -Mutta Hilta osas toisenkin konstin. S'ooli sellaane, että kriivaasthin -tulistikulla valakia ja sitte syljetthin etusormen ja peukalon -päähän, ettei polta ja otethin kiinni palavaha tulispäähä ja tikunpää -käännethin ylähäppäi. Sitte kattotihin silmät tapilla mihkä päi karsi -kaatuu, nii siältä päi tuloo friiaria. - -Kaikki flikat kattoovat voorostansa, mutta sitte sanoo Hilta että: - -— Mun rämpsähti nii ettei sitä oikee tiärä, mihkä päi se viisas. - -Ja koitti uurestansa. Mutta karsi rumaane putoski rohtimien sekaha ja -samalla tollahti koko rohorinläjä ilmiliaskaha. Ja flikat törmäsit -kaikin riihestä ja huusit ja hosuut ovella, kun valakia roihas -riihestä. Riihi paloo pahanpäivääseksi ennenku kerithi häthä. - -Ku sitte vakuutusmiähet kyselit, mistä valakia on pääsny irti, ei -flikat tiänny mitänä sanua. Miähet meinas, jotta flikat on polttanu -piippua, mutta flikat sanoo että: - -— Hui hai, ei m'oo polttanu! - -Ja ne unohrit siinä rytäkäs flikat aiva, mihkä päi se karsi kaatuu, -eikä n'oo sitte enää tohtinu koittaa. - - - - -LAPUAN ASEMA. - - -Oottako kuullu mitä varte m'oon silmittömästi suuttunu Vaasan -rautatiähallitksen äijän venkkuroohi, jokka istua könnäävät päävääräs -lavittoollansa, eiväkkä saa eres sen vertaa äntihi, että Lapuan -asemalle niin paljo valua, jolta reissaavaane yleesö osaas ovenreijästä -sisälle? - -Kun siälä tapahtuu sellaasia kamaloota pimeyren töitä, jotta -painomustekkin kalpenoo. Ja lapualaaset saavat hävetä silmät päästänsä -muiren ihmisten eres. - -On seki rautatiän-asema, en paremmin tuu ja sano! Ku tulitikulla pitää -ettiä sitä reikää, josta pilettiä pitääs saara! - -Mä lährin täs menhellä viikolla tämän yskäni tähre yhren akan puheelle, -joka pitääs osata vähä noitua ja kattua viinaha, siälä Lapuan -Kuurtanehen rajoolla. - -Enkä meinannu osata polskaa enää koko Lapualta, kun en osoottelemalla -enkä eres tryykkööttämälläkää iltapimiäs rookannut aseman plassille. - -Kievarista piti pyytää kahta poijan-mälkkiä kummastaki käresta -fööräämähä. - -Kyllä niillä lapualaasiila pitää olla oikee kissinsilmät, ku osaavat -sinne. - -Sen tiätää, jotta m’olin suuttunu, kun ne poijat lykkäsivät mun ovesta -sisälle kun pussin perähä. - -Mä vähä manata naskahutinkin ja karjaasin jotta: - -— Mikä tuhannen valtionasema pimiimmäs Afrikas täm’on, kun ei tääll’ oo -valkiaa, että näkis noukkansa niistää? - -— Ohan täällä valkia! — kuuluu jostakin nurkasta asemamiehen ääni. - -— Mihnä sä, pimeyren olento, täällä valkian näet? — kysyyn mä. - -— No pöyrällähän palaa lamppu! Eikö herra näe? - -Minä kattoon, n’otta silmät päästä varista, mutta valopilkkuakaa en -nähny. - -— Tuu hyvä miäs mua viämähä sen lampun äärelle — pyyrin. - -Se vei ja sanoo jotta: - -— Tuas se ny palaa! - -Minä haparoottin ja kopeloottin aikani, niin jo sattuuki käteni -lamppuhu. Mutta ainakaan sellaasta valua siin’ei ollu, että sitä olis -pimees nähny. Ei vaikka mä painoon noukkani klasihi asti! Eikä se eres -polttanukkaa. Mutta jotaki käryä mä tunnin nenälläni, niin etten mä -voinu vaunua vaikka siinä lampus oliski tapahtuna jokin kemiallinen -palaminen. - -Mä hapuulin itteni pilettiluukulle ja heristelin inspehtuurille -nyrkkiä, mutteihä se sitä nähny pimees. Karjaasin tällä pukin äänelläni -jotta: - -— Tiätääkö herra pehtuuri, jotta valtion asemalla pitää olla niin paljo -valkiaa, jotta reissaavaane yleesö osaa pussata eres omaa akkaansa? -Tiätääkö? — sanoon minä. — Tiätääkö pehtuuri velvollisuutensa? — sanoon -toisenki kerran. - -— Tiätää! — sanoo. Antoo piletin ja 2 markkaa liikaa. - -— No, miks’ei oo valkiaa? - -— Kun ei oo, niin ei oo, ja kun ei saara, niin ei saara. Pyyretty on -viis vuatta. — Antaasko herraki lantin tähän kolehtihin? Tääll'on -ihmisiltä pyyretty apua ja saatuki jo kolehtirahoolla yks sähkölamppu -makasiinin seinähän. - -Min'en oo mikään kitupiikki. Mä nakkasin saman 2 mk lakkihin, jonk'olin -liikaa saanu. - -Antakaa hyvät ihmiset muukki, kun satutta sivuutte ajamaha. Sopii -pistää postilaatikkohon siinä aseman seinäs. Suamen valtiolla ei oo -varaa eikä hallitusherrat kerkiä istuinsijaltansa hommaamaha rahaa -lapualaasille, jokka pimeyres valtavat ja tuhriivat lähtöpusuja kelle -rookaa. - -Mäkin sain suupiäleheni että mossahti — yhreltä vanhalta ämmältä. Ja -sitä varte m'oon niin suuttunu. - - - - -KUVERNÖÖRIÄ KYYTITTIHIN. - - -Oottako kuullu kuinka kamalasti yks huuritoon kauppamatkustaja-venkales -on puijannu ja puliveivannu yhtä kevarin isäntää ——n pitäjäs? - -Siitä kevarist' on matkustavalla yleesöllä sellaane kokemus, jotta -kaikki siäll'on huiskin haiskin, paitti yks kiulu, joka seisoo aina -keskellä porstuan lattiaa. Hevoosta siält'ei tahro saara millää. -Orottaa pitää aina monta tiimaa ja ku viimmee on porraspääs se -karvootoon kaakki, joka siinä kevaris hoitaa hevoosen virkaa, niin -saa reissaavaane panna pitkällensä viälä kahreksi tiimaksi, ennenku -ruvethan lähtemhä. - -Ja se meno ja faartti on sitte sellaasta, että ainaki pari kolme -heikkohermoosint' on sillä kevarinvälillä tullu hulluksi. Kaikki -laulut on saanu kolmehe kertaha laulaa läpitte, muistella koko -elämänsä prikusta prikkuhu, räknätä tulonsa ja menonsa koko vuarelta, -puhua suunsa kuivaksi, käännellä päänsä kankiaksi, kattella silmänsä -harmaaksi, haukkua ittensä tyhjäksi ja ku kaikki täm'on tehty ja -valmista, nii on päästy vasta vähä toista tolpanväliä. Matkaa on 28 km. - -Joko käsitättä, että siinä torellakin voii tulla hulluksi? - -Mutta sitte tuli se junkkari-kauppamatkustaja ja sill'oli jutku miäles. -Se telefoonas jo kaukaa kevarin likillä olevahan kauppapuarihin jotta: - -— Halloo! Viäkää sanaa sinne kevarihi, että täält' on tulos Vaasan -läänin kuvernööri tarkastusmatkalle. Sille pitää olla kolmen tiiman -päästä hevoone aisoos, jotta se pääsöö heti jatkamha matkaa. - -Siitä tuli kevarihi touhu! Jaa-ah, sanon mä. Sellaasta tuhannenmoosta -poukett'ei siinä taloos oo enne ollu, eikä suinkaa tuu koskaa -tulemhankaa. - -Emäntä sitoo hamhensa pualisäärihi ja piika poukkooli vain hurstises -aluushamhes. Siinä pesthin ja siivothi, n'otta ovet paukkuu ja klasit -täräji. Emäntä heitteli vettä puusangoosta laattialle ja piika -varsiluuralla krapas ja huitoo n'otta piänimmät kakarat lentelivät -pesuveren kans porraspäähä. - -Isäntä lipitti peltoja pitki toisehe kylähä laihnaamha pitäjän parahan -orihi ja Tuuloksen mallisen lohnan. - -Ja justhin ku piika paiskas laattiankuivootrasut porstuan ovesta -pihalle, nii — silloo se tuli! - -Ja isäntä pukkas ja rykii ja emäntä niiaali ja piika siunaali ja ettii -hamestansa ja kakarat luurasivat ovisängyn alta. - -— Ja-hah — sanoo se lurjus. - -— Ja-hah — pääsi isännältäki. - -— No, onha tämä kevari kunnos ku hevoonenki näyttää jo seisovan -valmisna — puhuu lurjus. — Jos lähretääs? - -Isäntä toi orhin porraspäähä ja kyll'olis kuvernöörin passaannu siihe -istua. Ku lohnan pohjalle oli pantu taloon paras höyhenpolsteri, -tuliterä pitkäkarvaaset fällyt ja kaks lumivalkoosta franssulakanaa -välihi. - -Kyllä passas lurjuksen istua! - -Ja isäntä istuu kuskipukille ja niin sitä lährettihin, n'otta pyry -nousi. Ei kestäny täyttä tiimaakaa ku oltihin perillä. Isänt' ei -uskaltanu päätänsä kääntää, ei rykäästäkkää. Istuu ku tuamittu käret -oikoosna. - -— No, mitäs kyytti maksaa? — kysyy lurjus ku perille päästihin. - -— Mitä se ny maksaas?! Ei mitää, hyvä vain ku herra tuli! - -Eik' ottanu isäntä maksua. Kiirus oli kupernööristä päästä. Ja niin -lähti kotiappäi. - -Em mä viitti enää sanuakkaa, mitä isäntä sanoo, ku sitten sai kuulla, -ettei se kupernööri ollukkaa. Mutta sen s'oli kevari luvannu, jotta jos -se lurjus viälä joskus noukkansa sinne pistää, nii niskat nurin vääntää -ja kruuvaamalla pään krupista irti nykääsöö. - - - - -TAPPURI-OSUUSKUNTA. - - - -Oottako kuullu kuinka osuustoimint’ on ottanu levitäksensä Ylistaros? - -Iivarinpään äijäkki nakkasivat klupunsa nurkkaha ja sanoovat, jotta -tappuri se olla pitää taloollisis. - -Ja sitte pirettihin sellaane kokous, johna tuumattihin. Tuumattihin -niin tukevasti, että äijään oli ottanu oikeen kipiää takaraivaha. -Mutta päätös kans tuli, jotta tappuri ja osuuskunta laitethan ja -livarin-Alfree pannahan hyppöölle. Äijät saattelivat Alfreen asemalle -ja sanoovat jotta: - -— Muista sitte vain tinkiä. Jos suinki saat, niin jutkahuta -kauppamiähiä, mutta katto vain ethes, etteivät sua hyppöötä. - -Alfree veti karvalakin lujempaha päähänsä, rypisti ripsikarvojansa ja -lupas kattua ethensä. - -Ja hyvin se poika kaupungiss pärjäski. Sai luphan Hankkijalta -erinomaasen tappurin ja Wiikströmiltä parasta sorttia moottorin. - -Mutta n’ei tullehekkaa heti paikalla ja se oli kamala paikka. - -Isännät istuuvat takkakivellä aamusta iltaha, polttivat ja -pahkuloottivat, ku niitä konehia ei rupia jo kuulumha. Niin -jantusjaloon orottivat, että yhreltä oli palanu suuri reikäki -housunperähä takanporos. Ja muilta meinas jäärä pärinät kaivamata. Ne -kulki toisisnansa ja olivat kun kipeetä kissiä. Paneskelivat että: - -—- Kun ei se tappuri jo tuu! - -Iivarin-Alfreen piti seisua osuuskaupas telefoonin ääres aamusta iltaha -ja aina vain soittaa kaupunkiin, että eikö se jo tuu? - -Ja ku se oli justihi soittanu sen seittemännen kerran niin taas yks -osakas sanoo, että: - -— Eikö se jo tuu? - -Ku osuuskunta oli tällä lailla hyväs sovinnos toiminu viikon verran -niin jo tulivat konehet. - -Ne tuathin asemalta sellaasella ryminällä, että mökkiläästen tornit -heiluu. Pantihin käyntihin sen taloon riihen eres, johka ensiksi oli -lentäny kaunahaukka. - -Moottori tikkas ku silinterikello ja tappuri tryskas n’otta ruumenooset -lentelit Heikkoolan larvoolle asti. - -Isännät lipoovat kiältänsä ja sanoovat että: - -— Jo on kätevä masiina. Viärähä se ny meille. - -— Ei ku meille! - -— Meille se viärähä! M'oon kans osakas. - -Kukin isäntä hairas tappurinpyärihi kiinni ja rupes vetämhän -meilleppäin. - -Pari miästä hintras moottoria, yks hyppöötti öljykannua kotiansa. - -Siinä puhuttihin tihijää ja kovalla äänellä, verettihin ja nyjittihin. -Sanottihin sarvipäitä. - -Mutta alapään isännät voittivat ja veivät. Ylipään miähet puhaltelivat -hyppyysihinsä ja seisoovat päävääräs ku karoot. - -— Viäkää rumaaset ja pitäkää! — sanoovat. Me eruamma koko -osuuskunnasta, kun ei kerran konehet oo sellaaset, jotta niillä sais -joka taloon elot tryskätyksi samana päivänä. - -Lähtivät kotiansa ja laihnasivat tappurin mualta. Ovat ny niin -suutuksis, etteivät saata kattuakkaa alaasehepäähän päin. - - - - -VIINAPOLIISI PÖHNÄS. - - -Oottao kuullu, jotta yks ilimajokine viinapoliisi on tullu Vaasahan -aiva tukkihumalas? - -Täm’ on merkilline ja varoottavaane historija viinapoliisillen ja -muillekkin matkustavallen raittiillen yleesöllen Suamenmaas. - -Ajatelkaa ny, ku syntymästä raitis ja kaikinpualin kunniootettava -viinapoliisi lähtöö akkoonensa ja eväspussiinensa junalla Vaasahan, -ei maista nokkaakaa viinakultaa — ja Vaasan asemalla pörrää pöhnäs ku -kiimamettoo. - -Huitoo juurikopallansa platformulla ja hihkuu jotta: - -— Täs onki, jukulauta hohtimet, sellaane poika, jotta lyän vaikka tämän -munakopan poliisin päähä! - -Ja akka pitelöö hullaantunutta äijäänsä takinhännästä kiinni jotta: - -— Juha, Juha, mikä sun on tullu? Ooksä aivan hullu vai muutoon -riivooksis? Älä rumaane huiroo sillä kopalla! Munat menöö aiva rikki! -Kah ny, ku putos jo! - -Mutta isäntä vaan tamppas ja prekkaali. Ihmiset kattoo suu auki. - -Ja viinapoliisi notkutteli ja pyärähteli juurikoppa käres. Hihkaasi -jotta: - -— Täs onki sellaane pikkuune poika, jotta - - Pappani maja on matala ja piäni - Ja maailma on niin suuri! - Meirä eemäntä kehuu oolovansa - peerintotaloon juuri! - -Kyykähti tasapökkää, hihkaasi ja poukahutti pystyhy taas. - -Mutta silloon tarttuu isäntää hatruksista kiinni se suuri asemapoliisi, -joll'on kaks kunniamerkkiä rinnas ja sanoo jotta: - -— Mite sine rehisi teele? Tuli putka nyt kun sine oli noin joopunu. - -Ei siinä auttanu mikää. Ei isännän, ei emännän. Poliisikamarille -viäthin koppinensa. Ja kyllä ylikonstaapeli kattoo rumaa sen isännän -päälle, kun se sanoo jotta: - -— M’oon viinapoliisi, enk’oo yhtää ryyppyä ikänä sisälleni pannu. Mutta -nyt mä en tiärä mikä rumaane mua riivaa, kun niin kauhiasti pakkaa -laulattaa, hihkuuttaa ja poukotuttaa. - -Itku pääsi isännältä. Samoon emännältä, joka vannoo ja vakuutti jotta: - -— Juha ei oo ryyppyäkää ottanu koko aamuna. M’oon istunu sen viäres -koko aija ja imehrelly, kun sitä rupes nii nykimähän Munakan välillä ja -lauloo jo Tervajoella. - -— Älkää yhtää valehrelko siinä! Sehän on sikajuavuksis. Haisoo kun -trankkitynnöri — sanoo ylikonstaapeli. - -Ja kyllä se haisiki, sen täytyy tunnustaa sivullisenki. - -Kun poliisit rupes syynäämähä ja riisuttamaha isäntää, niin sen lakki -oli aivan likomärkä. Poliisi haistoo heti, että s’oli pontikkaa. Ja ku -lakki oikee väännettihin mykkyrälle, niin tuli pesufatihin puhrasta -pontikkaa lähes puali halstooppia! - -— Mitä peijakkahan uusia pöhnöökonstia teillä ilimajokelaasilla on? -Kastatta mösännä pontikkaha ja sillä lailla juapootteletta? — imehteli -ylikostaapeli. - -Isäntä vannoo, samoon emäntä, että Juha ei oo lakkiansa pontikas -liottanu. - -Ja kun oikee tuumattihin niin selveski lopuksi asia. - -Samas vaunus oli tullu pontikkatrokaria Töysästä koppiinensa ja yks -trokarin koppa oli ollu viinapoliisin pään päällä hyllyllä. Leili oli -ollu huanosti pruntattu ja siältä oli ainaa nokkunu viinapoliisin päähä. - -Tiätää sen, kun koko pää likuaa, että siitä pöhnähän tuloo. -Vähemmästäki! - -Trokari oli kyllä nähny kun nokkuu, muttei sen passannu mennä tappia -korjaamahan. - -Kuka uskaltaa enää junas matkustaa ilman sateenvarjua? - - - - -TUPPURAASEN HUUSHOLLI. - - -Oottako kuullu mikä meno ja mekastus oli tiistai-aamuna makasiinimiäs -Tuppuraasen parihuanehis? - -Varsinki köökin pualella. - -Siälä oli noustu ylähä jo ennen kuutta, hypätty ja häärätty kun -siantappajaasis. - -Tuppuraane siälä vain piti inventteerinkiä maallisesta hyvästänsä, joka -on viimme vuasina hualimata kaikellaasista pulista ilahruttavas määräs -lisääntyny, varsinki kakaralauma. - -Ja ny piti niitä vähä sortteerata. - -Putsata ja pestä vanhempia kappalehia ja lährettää kouluhu. - -Ja valita nuarimmista uusia Tuppuraasplanttuja, jokka on jo siihe -ikhä tullu, jotta niihi sopii antaa opettajien koitella intuktiivista -ja tetuktiivista hantteeraustapaa, vaikka kokemus on aina osoottanu -nyrkkipelillä järjen parahite päähä tarttuvan ja laiskuuren ja -tyhmyyren ihmisestä pois varisevan. - -Tätä tapaa käyttää Tuppuraanenki koto-oloos hyvällä menestyksellä. - -Niinku nykki kun Ellu ja Kallu pitivät samasta kengästä kiinni, ja -väittivät sitä kumpiki omaksensa. - -Mutta ku isä Tuppuraane reisuusti vain mojahutti kumpaaki knuppihi, -niin selves heti, jotta kenkä oliki Kallun eikä Ellun. - -Koulukirjoja oli yhteesvoimin ettitty ja isä oli vääntäny senkinki -paikooltansa, kun ei suamenkirjaa muutoo saatu senkin ja seinän välistä -pois. - -Mutta piplianhistooria oli katees. Sitä ei löyretty sängyn altakaa. - -Eikä sitä ollu puulooraskaa, ku isä sen kaatoo laattialle. Mutta -putukasasta löytyy kumminki Urho-poijan lakki, jok'on ollu koko kesän -hukas. - -Vanhin poika Juhannes kulkoo lysionkoulua, ja sille piti ensi päiväksi -panna kraki kaulaha, mutta vaikka ne äireen kans yhres yrittivät, niin -eivät saanehet knappihi. - -Vasta kun isä kahrenkären puristi Juhannesta kurkuusta saathin knappi -kiinni. - -Kyll' oli Juhannes kun veripallo naamasta, eikä henkikää tahtonu kulkia. - -Se pyyti, jotta isä ottaas krain viälä pualeksi tiimaa pois kun niin -kauhiasti kuristi, mutta isä vaan äyskääsi, jotta: - -— Älä inaja, ei täs oo aikaa sua monta kertaa pujettaa. Hyvä ku saathi -kiinni. Ei stä kahres tiimas kuale vaikkei saisi hengitetyksi ollenkaa. -Saa äitee sitte leikata niskasta poikki sen krain kun koulusta tuut. - -— Muttei tällä krailla saa opettajalle kumarretuksikaa, — yritti -Juhannes valittaa. — Prätkähtää pian poikki kun yrittää pukata. - -Äitee oli justhi saanu klumpatuksi rauroolla Ilmarin pönskän, john'oli -ollu niin pikiä, savia ja hiataa, jotta rautoja piti isän välillä -fiilata, ennenku Ellun päästä takut irti saathi. - -Silloo äkkäs äitee kuinka kauhian mustat poikaan kintut olivat. - -N'oli aivan variksensaappahia täynnä ja niin ravas, niin ravas. - -Kyllä niitä pesthin kuumalla ja kylmällä verellä, muttei niistä sen -valkoosempia tullu. N'oli oikee siäntynehet. - -— No, mitä niistä sen enempää krapaa. Ei tarvitte panna sukkia -ollenkaa. Panoo vain kengät avoonlinkkaasin jalkoohi, niin kaikki -luuloo, n'ott' on sukakki. - -— Ja tuas on joka poijalle nästyykiki. Eikä saa pyhkäästä nenää -takinhiaha. Kallu, sulta riippuu nykki varsanjalka nenästä! - -Mutta ennenku äitee kerkes nenähän tarttumahan, veti Kallu vatsanjalaan -sisälle ja nialaasi. - -Turhaa äitee Kallun nenää sitte enää puristi. Siältä ei tullu -märkääkään. - -— Frääsää ny! - -Ja Kallu frääsäs, muttei tullu mitää. Kipiää vain otti. - -Mutta kouluhu mennes kyllä näkyy, jotta joka poijall'oli varsanjalaat -tallella. - -Kallull' oli kaks. Ja aina kun meinas purota, kerkes Kallu parahiksi -vetämhän se ylhä ennenku nokahti. - -Siinä saiki pitää varansa. - - - - -VASA TEATER. - - -Oottako kuullu, että Vaasaha pykäthä parastaikaa tiaatteria? Änstin -hotellin ylikertha nii että moikuu. - -Mäkin oon ollu kattornas ja sanon ny jotta hyvää tuloo ja lämmintä. - -Pääasia on saara mahtumha paljo ihmisiä piänehe tilaha. - -Ja kyllä siinä meiningis onkin hyvin onnistuttu. - -Vaikkei nii hyvää, ettei ain’olsi vähä petraamisenki varaa. - -Ja sitä vartenhan minäki menin sinne noukkinen!. - -Ja äkkäsin kans, että sais sinne tulovaha Vasa Teaterihin mahtumha -viälä enemmältäki ukkua ja akkaa. - -Ny sinne mahtuu vaan 317 ihmistä. Tilaa siin’ on varattu äijää päälle -nuan naaman leveyreltä. - -Että ku pläsi pläsis istutha, nii sopii nauraa vain silmillä. - -Koko naamalla ei passaa koristella sitävarte, ku naam’ ei pääse -leviämähä. - -Mutta silmillä mahtuu kovasti hyvi nauramaha. - -Lehteriille mahtuu paljo köyhää kansaa. - -Tila on käytetty niin tarkoon, n’otta seisomapiletiillä kattojista -pitää etumaaste luurata koipiensa välistä, n'otta takimmaasekki jotaki -näkisivät. - -Lehterin peräpenkille on varattu tumpiille istumapaikat. - -Paikalle n:o 306 mahtuu vain _pää_. Ei muuta. - -Krupin saa jättää kotia. Samoon jalaat. Ja siksi toiseksi pääshän n'oon -silmät, jolla kattellahan. Ja sehän n'oon tiatteris pääasia. - -Oikiastaan ei tiatteris tarvittaasi päätäkää kokonansa. - -Silmät vain. Ja niistäki vain toisen, ku oikeen ahtaalle tukithan. - -Siältä katonrajasta lehteriltä ei muutoon näekkää, jos ei ota toista -silmää kourahansa ja sillä kurkottamalla kattele. - -Katonrajahan, salin pitkälle seinälle on tehty loosia. - -Loosi on fiini sana. Sillä tarkootethan sellaasta komppelia, johka -mahtuu neljä eli viis ihmistä luuraamaha. - -N’oon kun pääskyysen pesiä räystäsalla. - -Elikkä ku sualasalkkaria. Kantta vain puuttuu. - -Kun sellaases salkkaris istuu, niin saa lakkinsa panna kakluunin päälle. - -Näyttämön viäreesen kakluunin päälle on kuulemma Vasa Teaterin puuhaaja -ja tirehtööri Harry varannu aponemangin koko loppu-ijäksensä. - -Siälä sen onki lämmin ja mukava aploteerata eli taputella käsillä ja -jaloolla. - -Peräkakluunin päällystän pitääs tilannehen jokin Kocki-niminen herra, -vanha ja viluune miäs. - -Tiaatteri ei viäl’ oo aiva valmis. Sitä parastaikaa maalathan ja -paperooraha. - -Mutta mun miälestäni sinne hyvin passaas tehrä tilaa viälä ainaki -parille saralle kattojalle. - -Klasin pualohooselle seinälle sopiis naulata katonrajaha kolme pitkää -hyllyä. - -Sinne mahtuus aika lailla ihmisiä lameellensa. Panna vain ku -kangaskaupoos kangaspakkoja viteehinsä hyllyylle. - -Tyhjille seinille ja ovihi sais naulata tukevallaasia koukkuja. - -Niihin sopiis ripustaa takin-fankusta monta laihaa ja köykäästä poikaa. - -Klasien taa olis rakennettava lava, että siältäki sopiis parikymmentä -päätä kurkistamha. - -Ku sitten kattoho väännethä viälä tukevia koukkuja ja niihi pannaha -riippumha nuarakiikkuja ja vaikk’ oikee vanhaalaija vauvankiikkuja, -john'on puuaisat, nii sitte vast'o oikee »full huusi», niinku -ruattalaane sanoo. - -Se merkittoo sitä paljo jotta: - -— Täys on! Älä tuki! - -Kyllähä se vähä aharasta olis, mutta olispa lämmintä. - -Ja kiikkuma-piletiillä sais samalla kylypiä, ku varaa vihran -kainaloonsa mennesnänsä. - -Näyttelijäänkää ei tartte paljo suutansa pruukata, ku yleesö lämpiää -ittestänsä. - - - - -KUN AKOOLTA LOPPUU JONOTES. - - -Oottako kuullu, että Vaasas on akat ny aivan kipeetä? - -Ne ei tiärä ittekkää mikä niitä oikee vaivaa, mutta kamala niiren on -olla! - -Minkä juumoottaa pahasti päätä, minkä syränalaa vääntää. - -Ja krätyysiä ja tinttaasia ovat ja riiran haluusia. - -Monelta on menny ruakalystiki. - -Simppaaloovakki kotona miähelle ja kersoolle, jotta n’oon aiva imhes -äireen kans. - -Ja ku kaikki ämmät on yhtaikaa tullhet tuallaasiksi, niin että s’oon -oikee kamalaa. - -Täällä m’oon monen miähen kuullu jo pelkäävän, jotta sen akka tuloo -hiljoollensa hassuksi. - -Kun n’oon aiva ku pistoksis. Eivät saa rauhaa enää yhtää yhres paikkaa. -Kulkoovat ympärinsä kun kipiät kissit. - -Ja leukapiälet vaan täräjäävät ja silimät pääs mulkooloo. Ja supisoovat -ja itteksensä höpäjäävät mitä rookaa. - -Monen akka on ruvennu unisnansakki puhumha, potkimha ja huitoomha, -jotta miäsparka on saanu silimiänsä varjella. - -Mikä niitä ny oikee riivaa? - -On käyty tohtoriski monen akan kans, muttei tohtorikkaa saa selvää, -mikä niiren oikee on. - -Mäkin oon jo ruvennu tätä uutta tautia ajattelemha, ku meiränki äirees -on näkyny vähä sellaasia kamaloota merkkiä. - -Eilen aamulla s’oli jo niin sekooksis, jotta rupes sanomaha, että m’oon -jo aamukaffit juanu kun mä justhi sain silmät auki. - -Sitä se vaan pränkkäs ja väitti, n’otta munki o» jo pää mennä sekaasi. - -Ilman kaffia sain tyähön lähtiä. - -Mutta justihiⁱ ku mä tulin maitopuarin sivuu tänä aamuna, mulle selves, -mikä niille akoolle on tullu. - -S'oon kuulkaa, se kun se jonotes on ny loppunu. - -Se kun niiren akkojen ei enää tartte seisua viis tiimaa päⁱvas -maitopuarin eres. - -N'oli siihe jo niin tottunhet ja ruvenhet tykkäämhän, jotta ny ne on -aivan kipeetä, kun ei enää saakkaa rookata koko kortteelin akkoja yhres -paikas ja praatata ittiänsä oikeen tyhjäksi heti aamupäivällä. - -Siin’ oli niin mukava istua hinkin päällä ja haukkua maalaaset ja -lahtarit, puarifröökynät ja maitokuskit ja fiinit frouvat ja jopparit -ja kuninkahat ja ruattalaaset ja elintarvesherrat ja perunat ja -toriakat ja suutarit ja Mäkiskät ja Lumperskat ja niiren tyttärekki -ja talonomistajat ja poliisit ja paperimarkat ja halkokauppiahat ja -vosikat ja meijerimairot ja — ja toisekki akat, jokk’ei meinaa pysyä -rivis, ku tukkiivat toisten erelle, vaikka: - -— Mull’on viis piäntä lasta kotona ja hellanpesäs valkia! - -Siinä s’oon kuulkaa se, mitä varte akat on tullehet niin krätyysiksi. - - - - -POLIISIN VAIVOJA. - - -Oottako kuullu, että Vaasas poliisit ovat ny kovasti murheellisia? - -Ku putka ei pirä yhtää kutia. Ja ku pyysit tuloovat tämän mailman aikha -nii päässilmääsiksi, että repiivät tiiliskivekki irti putkan seinistä -ja lähtöövät pylkkimähä. Eiväkkä puhu mitää. - -Eivät yhtää ajattele kuinka paljo siin’on vaivaa poliisiilla, ku niiren -pitää kaikenmailman hunskelien peräs hypätä, ettiä ja kysellä, vaania -ja vahrata. Ja ku sitte viimmee on yhren junkkarin saanti kiinni, nii -ei saa eres lyäräkkää, vaikka se peijakas valehteloo, n’otta korvat -huiskun. - -Eikä tunnusta, että hän on makkaran varaastanu, vaikka se löyrethä sen -housunplakkarista. Sanoo vain jotta: - -— Mä en ainakaa tiärä, kuka sen on mun plakkarihini pistäny. - -Ja jos on oikee riivattu ja läpikliipattu, nii kehtaaki sanua että: - -— Jonsei se konstaapeli, joka mua löi ja aiva syyttömästi tänne -traijas, jonsei se pistänykki sitä mun plakkarihini, sillä ku on mulle -vihaa — - -Ja se ny on aiva vales, nii vales ku olla saattaa. Ku poliisi on saanu -juasta sen lurjuksen peräs monta karunkulmaa, eikä päässy likikää. -Ku toinen poliisi oli sen pirättänykki. Ja ei suinkaa poliisi ny nii -hullu oo, ku on kyllä huano palkka, että rupiaas tukkimha tyyrihi -lihamakkaran palan hampuusin plakkarihi. - -Mutta se varaas vain nii änkkää, eikä silmää räpähytä. Kyllä siinä -kysytähä poliisilta ittensä hillittemistä, ku ei saa vaikka kuinka -sormia syyttääs, knapahuttaa sillä kalikalla, jok’on aiva sitä varte, -sitä tuhannen rumaasta knuppihi. - -Pitää vain sanua että: - -— Ymmärrän, herra komisarjus! — jₐ lähtiä viämähä sitä makkaravaraasta -putkaha. - -Siinä ovenraos, justhi ku päästää sen peijakkahan sellihi, siinä saa -potkaasta perähä — jos kerkiää. - -Mutta n'oon ne lurjuksekki nii oppinehet poliisien konstiille, että -s’oon vain harva konstaapeli, joka kerkiää tärähyttämhä. - -Oppimatoon ja kankiajalkaanen poliisi tavallisesti hopalehtaa nii, että -telaa varphansa kiviseinähä ja pitää pyytää sairaslomaa. - -Ja sitte sitä makkaravaraasta pitää sinne koppikin viälä passata, tuara -ja viärä kansankeittiöstä monellaaset ruaat, antaa juamista ja viälä -kulkia kattornas, että kaikki käyy ratihinsa, ja aukaasta ovia ja panna -se kiinni ja munalukkuhu ja viärä avaan naulaha ja aina välihi kulkia -sanomas että: - -— Ei saa jyllästää. Ja mitä sä ny tahrot? - -Ja vaikka niitä lurjuksia näin kruunun puaIesta passatha, nii mitäs -teköövät? Joo, haukkuuvat ja kirrastaavat ja uhkaavat että: - -— Kylläs viälä näjekki! - -Eikä viälä silläkää hyvä. Mutta ku karkaavat ja särköövät putkan -seinäkki. - -Niinku maanantaina vastha yöllä. Vaasan putkaski. Oli repiny tiilikiviä -irti, pukannu klasin pois ja menny sen veeken. - -Se on niin häpeemätöön teko luijukseltaki, että mä lährin heti kattoho. -Ja oikee oli. Klasi oli viälä auki. - -Siin’on kyllä poliisilla kavaluus miäles, ku ne antaa olla sen -putkanklasin auki. - -Ne meinaa, että jos se junkkari tulis saman tiän takaasi. - - - - -AMMATTIEN TARKASTUS. - - -Oottako kuullu, että huamisaamusta kello kuus astuu voimha laki uus? - -Sen nimi on »Laki kauppa-, konttori- ja varastoliikkeiren työoloosta». - -Jokos hantesmannit ovat tällännehet asiansa, puatipuksunsa, -tiskirottansa, kassafröökynänsä ja prinkaripoikaansa siihe laihi, ku -laki sanoo? - -Vai ett’oo kuullukkaa? On oltu vain siinä kaupantohinas, n’ottei oo -tästä uuresta laista kuultakaa? - -Kattokaa vain ethennä, ettettä jouru jo ensimääsen päivän iltana -sellaasen imhellise herran kiikuteltavaksi, jonka nimi on -ammattientarkastaja. - -Taitaa olla parasta, ku mä vähä seliitän tätä lakia Suamen -höyrypäiselle kansalle, jok’on ny ruvennu nii eristysmiäliseksi, n’otta -hutkii ittellensä lakia ja parakraafia enempi ku hallituksen kirjapaino -kerkiää präntätäkkää, joko sitte ihmiset lukia ja päähänsä päntätä. - -Kuka osaa esimerkiksi sanua minkälaane se 8 tunnin työpäivälaki ny -sitte loppujen lopuksi o? — - -Mun miälestäni se laki pitääs ottaa käytänthö ensiksi valtiopäivillä ja -oikee täyrellä torella. Ettei valtiopäivillä saa _tehrä_ Suamen kansan -harmiksi ja ristiksi enempää lakija ku 8 tuntia voorokaures, eikä -»enempää ku 47 tuntia viikos», niinku yleeses tyälais sanotha. Nythä ne -flätkii yät päivät uusia lakija. Peijakasko täs peräs pysyy? - -Kialtolain valvomises on jo täysi urakka, nii ryyppymiähillä ku -viinapoliisilla. - -Ny on saatu uusia tyälakia hevooskuarma, ja määrätty ja palkattu -uutta sorttia poliisia niitä ammattientarkastajia. Kohta m’oomma -joka sorkka jonkillaasia konstaapelia. Tavallisia poliisia on Suamen -kansaa paimentamas ainaki 10,000 kappalesta, siveellisyyspoliisia on -ittestänsä joka akka ja miäs, viinapoliisiina häärää juapookki ja loput -Suamen kansalaasista on ny palkattu ammattientarkastajiksi. - -Nii että on meillä täs kansanvaltaases ja eristysmiälises valtios -ainaki perhänkattojia — tuata nuan kyllältä. - -Ja lisää lakia ja »tarkastajia» tehrähä joka päivä. — Mutta onha siälä -»kansa itte» ny hallitukses, n’otta kyllä se tiätää mitä teköö. - -Niin, niiren hantesmannien asia on ny sillä lailla, jotta huamen -aamuna pitää tällätä koko väkensä suaraha rivihi, eroottaa omat ja -muiren mukulat toisistansa, pitää nimenhuuto ja syynätä trenkiensä, -puaripoikaan ja flikkaan papinkirjat. Kirjoottaa nimet ylähä ja -komentaa että: - -— Kakarat jok’on 14 vuatta nuarempia neljä askelta ethempäi. Ne jok’on -14:n ja 16:n vuaren välillä, kolme askelta ethempäi. 16 ja 18 vuaren -ikääset yks askel ja muut seisoo paikallansa, mars mars tuhanne -juuttahat, kuulottako! - -Sitte on isännän mentävä pataljoonan ethe, näytettävä nyrkkiänsä ja -sanottava lain mukha jotta: - -— Ensi rivi on tenavia, toine lapsia eli kakaroota, kolmas nuarukaasia -eli juippia ja neljäs ihmisiä eli raavahia. Ja muistakaa se. - -Sitte on aukaastava ovi ja potkaastava tenavat pihalle. Ne ei kelpaa -enää mihkää. Ammattientarkastajien on juastava ny lasten peräs ja -kattottava viraan pualesta, jotta n’ei tee muuta ku syäävät. - -Toisen rivin olennoosta eli lapsista sanoo laki, että »niitä ei -saa pitää enempää kun 6 tuntia päiväs tyäs.» Seki mahrollisimman -laiskas. Viälä sanoo laki, että »raskaita taakkoja älköön annettako -lasten (14-16 v.) tai nuarukaaste (16—18 v.) kantaa, nostaa, vetää -tai lykätä», ei eres perästä puntata. Paree on, ku isäntä panoo ne -kärryylle eli kelkalle, nostaa, vetää tai lykkää itte, kuinka kulloonki -puaripoikaa huvittaa ja niin eres ja taappäin. - -Jotta kyllä tästä ny hyvä tuloo. - - - - -JAAKKOO KOIPPURA. - - -Oottako kuullu mitä varte Jaakoot ovat niin erinomaasia miähiä? - -Sitä varte, että niill'on monta kaimaa! Ja korkiooski viroos. On kunnan -valtuustoos ja muis eresvastuksellisis kansanluattamushommis. - -Ja yhteestä meillä kaikilla Jaakoolla on se, että vasthan me paamma -puhukohot ja tohiskohot muut mitä tahtoovat. - -Jos toiset sanoovat jotta: - -— Laitetha meiränki kuntaha kolmaski kansakoulu! - -Niin selvää on, jotta Jaakkoo joukosta nousoo pysthy ja sanoo jotta: - -— S’oon aivan turhaa. Mä vastustan. - -Kun ny näin on asian laita, niin jokin noukkaviisas tiätysti sanoo -jotta: - -— No sittehän asiat luistaa hyvi. Ei trenkaa muuta ku sanua justhin -päinvastoon ku meinaa että: - -— Meirän kunthan ei ainakaa saa enää kolmatta kansakoulua laittaa! - -Niin silloon aiva vissisti nousoo Jaakkoo pysthy ja sanoo jotta: - -— Olispa se ny kamalaa, jos ei meiränki kuntha kannata laittaa kolmatta -kansakoulua kun paljo köyhemmäkki kunnat laitteloovat. - -Asiat luistaasivakki tällä lailla kovasti hyvi, jos Jaakkoo olis vain -yksin kunnanvaltuustos. Mutta niinkus te kaikki hyvin tiärättä, niin ei -oo yhtäkää kunnanvaltuustoa, john’ei olsi ainaki kaks Jaakkoja. - -Jaakkoo, joka vastustaa eli Jaakkoo Koippura; ja Jaakkoo, joka -puallustaa eli Jaakkoo Myätäsuka. Mutta tavallisesti on joka -pualuehella oma Jaakkoonsa, ainaki Jaakkoo Koippura. - -Jaakkoo Myätäsuka on niin olematoon ja typerä tekijä täs yhteeskunnas, -jotta siitä ei kannata puhua. - -Toista s’oon Jaakkoo Koippura! - -Syy minkä perusteheila Jaakkoo Koippura nousoo aina puhumaha, on -mitä epäittekkähintä, syvästi periaatteellista laatua. Jaakkoo ei -koskaa puhu turhia. Se pualtaa aina oikeutta ja kohtuutta, lähtien -kaiken olevaasuuren ja inhimillisen tiaron alkujuurista, koittaen -kärsivällisesti saara toristetuksi muille ihmisille, kuinka vääräs ja -tyhmiä ne on. - -Tästä epäkiitollisesta ja kärsivällisyyttä koittelovasta toimesta, -jota Jaakkoo koko elämänsä on yhteeskunnan menestykseksi harjoottanu, -on Jaakkoo saanu ja saa kai erespäinki vain haukkumisia osaksensa. -Kiitoksista ja kultakelloosta kunnan pualesta ei oo puhettakaa. -Ja kumminki on Jaakkoo Koippura se välttämätöön nivel, länkki eli -kakulakeppi, jota ilman kunnan ajattelemattomat, ymmärtämättömät, omaa -etua tavoottelovaaset, taantumuksellis-eristysmäiset valtuusmiähet, -nua joka asias huanoja ja tyhmiä päätöksiä tekövääset, tuhlaalevaaset -kitupiikit, eivät tulsi toimelle. Jaakkoo on se lahjomatoon, -ylittepuhumatoon ja vääjäämätöön kanto, jonka ylitte pakostaki pitää -kehityksen kelkkaa korjasti nostaa ja faarttia hiljentää. - -Jonsei Jaakkoo Koippuraa olsi, tuata Suamen kaskesta ikänä -lahoomatoonta kanttia, niin pökkelöhö ja jukopuut poikki kunnan -kelkoolla olis aina lasketeltu. - -Se on siis Jaakoon ansio lopultaki, jotta näinki hyvin on pärjätty. Ja -sen tiätää Jaakkoo kyllä ittekki hiljaases miälesnänsä, mutta mä tahron -sen ny kerran yleesön pualesta julki lausua. - -Samalla lähretän omasta pualestani kunki kunnan Jaakkoo Koippuralle -parhaat ja ymmärtävääset tervyyset ja kehootan heitä vastaki virkansa -pualesta ja yhteeskunnan torelline etu silmään eres, lujasti ja -ittepintaasesti panemaha kaikis asioos vastaha. - -Se on meirän Jaakkojen leiviskä. - - - - -UURENVUAREN KUVIA. - - -Oottako kuullu kuinka meill'on kovasti valettu uurenvuaren kuvia? - -Siin'oliki sellaane tohina, ett' on tainnu kuulua vähä kauemmaski. -Plyijyn paloja kun piti koluta joka loorasta ja valinkauhaa éi tahtonu -löytää ettimälläkää. Trenki-Kuustaa löyti viimmeen kokilta, johna -kakarat oli kesällä asuullehet ja kaivanehet sellaasia kuappija -välikattoho, ett' oli vähältä, ettei isä piiskannu niitä sillä kauhalla -niin uurenvuaren auttu kun oliki. - -— Kyllä n'oon niin päässilmääsiä nua meirän kersat, että niitä pitääs -lyärä ja hyppööttää tullen mennen — sanoo isä. - -Mutta äitejä vain nauratti. Se sanoo että: - -— N'oon vissihin tullhet isähänsä! - -— Ookko vaiti siinä! — jahkaasi isä ja sitte ruvethin niitä kuvia -valamhan. - -Puhtahista koivunlaikoosta tehthin takkaha valkia ja Piika-Hessa toi -kripasangoolla puhrasta vettä prunnista. Poika-Matti oli kauhan varres -ja muut niin noukkinensa ympärillä, että Lirkulta pääsi itku, kun -s'ei nähny mitää. Äitee nosti sitte Lirkun niin että senki nenä tuli -takkakivelle. Sitte nakathin talinpala kauhaha, että tulis kirkkahampia -kuvia ja se kun prätäji ja kärys. - -— Pois erestä ny — sanoo Matti posket pullolla. — Isälle! — kiljaasi ja -kumaasi samalla kauhan vesisankoohi, n'otta kopsahti. Sitte kiataasi -pairanhian kyynäspäähä ja rupes kaaloomha sangoon pohjasta kuvaa. - -Ja siitä tuliki vähä komja! Siin'oli piikkiä ja sakaroota joka taholle -ja sellaane komja kruusoos kun isoon-laivan seili. Isäki sanoo että: - -— Jaa'ah! Siinä sitä ny onki funteeraamista! - -Sitte valethin äireelle ja Jussille ja Maijalle, Matille ittelle, -trenki-Kuustaalle ja piika-Hessalle ja sitte vasta Lirkulle ja muille -tenaville ja Mustille ja Mirkulle. Ja kaikhen viimmeeteksi tontulle -ja kaikille taloon karvajaloolle, summakaupalla. Ja se oliki oikee -»emätärräys» niinku savolaane sanoo. - -Sen päälle juathin viälä kaffit ja sitte karhas äitee kakarat -ylisänkyyhi fällyjen ala maata. Sanoo että: - -— Muistakaaki mukulat olla siivolla ja potkimata siälä. - -Tälläs viälä raennan kannen pysthy ylisängyn lairalle, etteivät -unisnansa putua laattialle ja tärvele ittiänsä. Samalla knoppas Kassua -otaha ku äkkäs, että se taas pureskeli fällynkarvoja. - -Mutta Maija kutisi Hessalle jotakin korvaha ja sanoo sitte että: - -— Kyllä me viämmä tämän vesisangoon pihalle. - -Mutta veiväkki Maijan kamarihi. Siälä tekivät kaikellaasia noituuksia -ja konstia. Söivät sualaasia silakoota, n'otta kurkku aivan krahaji ja -kattelivat kerranki kylläksensä peilihin. Hokivat toisillensa että: - -— Näeksä mitää? Mun juaksoo aivan vesi silmistä ja janottaa niin -kauhiasti. - -— Ookko hiljaa siinä! Mitä täs näköö, kun sä aivan puhut. - -Ja sitte pyrskyyvät ja nauraa kihittivät, että isän piti jyristää -nyrkillä seinähä. - -Pualen yän aikana lähtivät, selk' erellä yhres kantaan, viämhä sitä -vesisankoja kolmen tiän ristihi ja kyllä niiren pamppaali syrän. Eikä -saanu hiiskua sanaakaan eikä kattua taaksensa. - -Mutta Trenki-Kuustaa ei nukkunukkaa. Se vahtas vain, koska flikat -lähtöövät sangoon kans. Sitte nousi ovisängystä ja hairas fällyt -kainalohonsa. - -Juaksi pihalle ja kaarratti navetan taitte. Siitä polkua Klenkku-Kaisan -tuvan pihaatte flikkaan vastoolle. Nakkas fällyt päähänsä ja kyykkyy -tiäpualehe. - -Ja justhi ku flikat tulivat kohralle, poukahutti pysthy ja krääkääsi -nii lujaa ja rumasti, kun vain Kuustaa krääkäästä taitaa. - -Ja voi herran jutina kun flikat peljästyy! Niiltä putos sankoo siihen -paikhan ja kiljuuvat ja krääkyyvät ettei Kuustaan ääntä kuulunu -olleskaa, vaikka se kyllä kans yritti. - -Ja sitte pyhkääshön! Ja kyllä ne meniki, n'otta häntä aiva truutulla. -Oven paiskasivat perähänsä salpahan. - -Kun Kuustaa sitte aikojen päästä meinas tulla tupha, niin ei se -päässykkää. - -Sai kauan aikaa jyryyttää ja pyytää, eikä flikat tohtinehet tulla -siltäkää aukaashon. Isän piti nousta. - -— Mihnäs se Kuustaa on ollu? — kysyy isä. - -— Olin tallis kattomas hevoosia, kun oris niin kuuluu potkivan — -päätteli Kuustaa. - -— Fällyt kainalos — nauroo isä. - -Mutta flikat, jokka oven raosta luurasivat, olivat aiva haljeta. Ne -puhisivat että: - -— Tua rumaanenko siälä oli peljättämäs! Kyllä me sen parran viälä -tervaamma. - - - - -KESÄLESKENÄ. - - -Oottako kuullu kuinka meirän toisen toimittajan on käyny ny, kun sen -akka on lähteny kesälomalle? - -Se on menny aivan pilalle. - -Se on sellaases tilas, että jos ei sen akka heti tuu takaasi, niin se -pian polttaa ittensä koko miäs. - -Kyllä on äijä-parka tullu huamaamaha mikä kallis värkki ja tärkiä -kapines se akka-kulta siltäki on! - -Miäs on oikee laihtunu. - -Ja sen henkinen parempi ihminenki on pahoon kutistuun. - -Omatuntoki on menny aiva kruttuhu. - -Mutta ylpeys käyy lankeemuksen erellä. Ja niin on ny käyny meirän herra -toimittajanki. - -S’oli trossannu ja kehunu, että kyllä näin suuri miäs aina ittensä -hoitaa ja tuloo toimehe pari viikkua ilman akkaaki. - -Mutta kuinkas on käyny? Tuas se ny istuu ja puhalteloo sormhinsa, jokk’ -on aiva rasvas ja palanehet. - -On äijä-parka koittanu kokata itte kaffit ittellensä ja nolooksisnansa -kaatanu koko pannun sormillensa. - -S’oli höntti, pannu kaffipannuhu vettä, kaikki kaffit toosasta, -maittilat ja kaffinseliitykset yhtä haavaa ja aika prasun ala. - -Viälä lyäny nyrkilläki hatun lujasti kiinni, ettei tuu ylitte. - -Ja sitte oli istunu ja orottanu. - -Pannu oli porisnu ja pirisny ku mötiääne ja yhtäkkiä rupes niin -kauhiasti truiskimha kaffia trnutusta ja pirisemhä ja prätisemhä -hellankannella, n’otta s’oli aiva kamalaa. - -Se oli faarttannu heti pystyhy ja ruvennu repimhä paljahi sormin -kaffipannun hattua irti, mutta kun s’oli niin lujas, niin ei saanu. - -Se oli meinannu puhaltaa pannuhu niinku oli nähny akanki tekövän aina -kun kuahuu. - -Ja pannusta pruuttas aina vain niinku häkää. - -Kuinkaha siinä sen klenkahutti sitte niin jotta koko pannu putos -laattialle. S’oli hairannu härisnänsä siihen kiinni ja meinannu nostaa -takaasi hellalle, mutta niin oli polttanu hyppyysiä jotta se putos -uurestansa ja meni pyäriensä pitkin köökin laattiaa. - -Siin oli sitte sen kaffinkeitto ja kokkaroomine. Oli noennu -nii käpälänsä, jotta naamaski oli nokia viälä aamulla kun tuli -toimitukselle. - -Ja voilla oli voirellu sormiansa. - -Kyllä ny tunnustaa, jotta hyv’on akka olemas kaffinkeitos. - -Mutta mitähä sen frouva ny sanoo, kun se tuloo kotia ja näköö, jotta -kaffipannun pohjas on isoo lommo ja maito niin muijonnu hinkin pohjaha, -ettei sitä saa tikullakaa pois. - -Kyllä vissihin saaki miäs niin kuulla kukkapäänsä ku akka kotia tuloo, -että sen muistaaki! - -Täm’on kirjootettu opiksi ja varootukseksi muillekki miähille, jotta -tiätäävät antaa kunnian sillen, jollen se kuuluu. - - - - -LAIHIAN PÖYRÖÖ. - - -Oottako kuullu kun Laihian yhrestä kylästä on löyretty mörköö taloon -kellarista? - -Oikee ilmielävä kaksjalkaane rumaane, jok' on kuulemma asustanu siellä -2—3 viikkua. - -Sill’ on ollu taloon kellariss’ oikee täysi huusholli ja frii ylöspito. - -On ollu peti, sylkiastia, kirjootusvehkehet ja kaikki muut -tarpehelliset astiat ja kruusi-kruukut. - -Se rookattihi sen amerikanlesken perunakuapasta eilee, justihi ku -krannin isäntä meni siltä leskeltä hevoosta laihnaamaha. - -Se meni sitte kamalasti sen krannin isännän. Ku se otti ovenkripaha -kiinni ja nykääsi, niin kripa vaan jäi kouraha ja äijä pyllähti -portahia alaha n’otta pää tärskähti ja tukupussi poukahti väärähä -kurkkuhu. Ja kauan sai äijä kräkistellä ennenku sai sen nialaastuksi -vattahansa. - -Hyvän aikaa piti äijän jytyyttää ovhe ennenku haka klapsahti auki ja -äijä pääsi tupaha. - -Mutta samalla ku äijä tuli tupaha, klapsahti kellarin luukku kiinni. - -Ja se amerikanleski oli sitte kamalasti säikähryksis ja peljästyny. Sen -oli aivan tukka pörrös. - -Krannin isäntäki peljästyy ja kysyy leskeltä jotta: - -— Mikä se oli? - -Ja leski siunas ja varjeli, että: - -— M'oon sitte nii kauhiasti peljänny ku tääl' on ruvennu pöykämööset -rikuneeraamaha. - -Sen oli kuulemma aiva syrän-alaa kraapinu. - -Kyllä äijänki pöksyt vähä plusaji, mutta kysyy se kumminkin jotta: - -— Tuala kellarisko se trulli vistaa? - -Leski kyllä vakuutti, että se kummajaane lenti tornista pihalle, mutta -äijä meni kuapan luukulle ja rupes vetämähä sitä auki. - -Silloo se leski niin kauhiasti säikähti ja rupes pelkäämhä, jotta se -hyppäs kellarin luukulle ja rupes pyytämhä, jottei sitä kummajaasta -päästetääsi pihalle. - -Mutta äijä nykääsi luukun auki ja karjaasi vähä lujaa, jotta: - -— Trulli uloos! - -Ja kun sieltä tuliki ilmi elävä ryäkäles, muutoon ihmisen näkööne, -mutta niin kamalan lyhkääset jalaat. - -Se meinas ruveta jotakin seliittämähänki, mutta kun äijä siappas -uuniluuran ja sillä oikeen olaantakaa paukuttaa moikotti sitä ristihin -rastikin, niin jo rumaane lähtiki lipettihi. Ja meniki lujaa. - -Ja ny on se amerikanleski niin onnelline, iloone ja kiitolline sille -isännälle, kun se ajoo sen mörköön perunakuapasta, johka sitä on -akkaparaan pitäny vähistä varoostansa ruakkia. - -Niin että ny ei Laihiall’ oo enää ainakaa siinä taloos mörköä. - -Mutta kattokaa hyvät isännät useen perunakuappahanna ja pitäkää -tarkasti luukku kiinni, jottei se Laihialta kakistettu rumaane vaan -pääse muallekkin pesimähä. - -Sen pitääs Laihialta lähtenehen Jurvahan päin. - - - - -TERVAJOJEN KUMMAJAANE. - - -Oottako kuullu, jotta Tervajojell'o nähty kans kummajaasia? - -Täss aiva hiljan, yhtenä sunnuntai iltana, ku yäjuna oli jo menny ja -oli kovasti pimiä. - -Asemall'oli saattamas kolme flikkaa ja yks poika ystäväänsä, jok'oli -ollu niiren tyänä viarasna. Ne meinasivat justhi lähtiä pyärillä -takaasi, ku se poika havaattiki, jotta pyäränkummi oli tyhjä. - -— Orottakaa ny neirit vähä, mun pitää pumpata mailmaa takapyarähä — -sanoo se poika, ja otti poviplakkarista pumppunsa. - -Flikat orottivat ja rupesivat siinä seinänviäres kutisemha toisillensa. -Ja poika pumppas n'otta vinkuu justhi asemapäällikön sänkykamarin -klasin alla. - -Silloo rupes kuulumha kropinaa. Ensi sellaasta hiljaasta nuhinaa, sitte -kolinaa ja lopuuksi jyrinää ja viimmee oikee mölinää. - -Niiren flikkaan ja sen poijan nousi karvat pysthy ja hengen otti -kiinni. Ne kattelivat ympärillensä, ylähä ja alaha ja sivuulle ja ethe -ja taakse, eikä mitää nähnehet. Mutta jyrinä aina vaa yltyy, n'otta -yhreltä pääsi itku. - -Ku samas klasi aukes ja siihe nousi pitkä valkoone haamu ja laihat -karvaaset sääret ja kaks jalkaa ja huitoo hioollansa ja viittooli ja -ulisi ja viimmee krääkääsi jotta: - -— Huuu uu tsi! - -Silloo ne lähti! Flikat jotta piaksut flaiskuu ja poika aiva -pomppimalla peras, huutaan ku elukat oikohonsa ja silmät ku -silaanrenkahat. Aiva ne heläji ja valkuaaset pimees valaji. - -Ja ku se m atalajalkaasin ja vääräsäärisin flikka, jok’ei oikee tahtonu -eres päästä juaksemha, mulkaasi taaksensa niin — — — - -Se valkoone haamu hyppäs klasista pihalle ja lähti perähä ku -tuuliaaspää. - -— Huii, sus siunakho, ny se tuloo — - -Ja se tuliki aina vaa likemmä. Ei auttanu huuto ei siunoo. Se tuli vaa. -Hairas kiinni sen matalajalkaase flikan pyärästä, huuti, huitoo ja -nykii. - -— Aauttakaa, aauttakaa, hyvät ihmiset, se syää mun ja viää pyärän, -herrenjee, nähköhö sentähre — — - -Mutta ne toiset menivät vaa kiäli pitkällä n’otta piaksut paukkuu ja se -onnetoon matalajalkaane flikka jäi yksi tappelho sen kummajaasen kans -pimiähä yähö. - -Kummajaane repii ja riipoo takapyärästä ja flikka itkien, kinnas -etupyärästä. Molemmat huutivat oikohonsa. - -Viimineen muisti flikka, jotta kummajaaselle pitää lukia rukouksen eli -siunata ittensä. Ei se muutoo ihmistä jätä. Ja silloo siltä flikalta -pääsi itku. S’ei osannu yhtäkää rukousta. Ne se oli polkannu kaikki -päästänsä seurahuanehilla ja tyäväentaloolla. Härisnänsä se koitti eres -siunata. Kiljaasi jotta: - -— Pty ptho pahahenki, erkane minusta kärmhen sikiö! — ja sylkäsi -kummajaasta silmille aika klöntin. Kuinkha rookaskaa tulla nii kamalan -suuri klöntti, mutta se auttoo! - -Kummajaane päästi heti irti ja rupes pyhkimhä muatuansa. Ja silloo -flikka hyppäämähä! Meni n’otta maantiä pöläji. - -Silloo samas reisun vain prätkähti, niin piaksunnaula meni poikki. -Piaksu jäi siihe paikkaha. - -Flikka meni viälä hyvän matkaa ennenku kattoo taaksensa ja näki, ettei -se kummajaane enää tuukkaa. Silloo se jätti pyäränsä ja meni hakho -piaksua. - -Ja näki ku kummajaane meni manaten takaasi, pyhiiskellen naamaansa. - -Ja ku se pääsi aseman tyä, niin nousi hiljaa ilmaha, astoo samasta -klasista sisälle, kääntyy viälä takaasi, nuan nuan huisuutti käsiä, -viälä vähä möläji, pani klasin kiinni ja katos sitte, niin ettei näkyny -enää yhtää mitää. - -Ja ny on koko Tervajoki aiva kauhun vallas. Kukaa ei tohri enää pimiän -aikana aseman plassille tulla, ja päivälläki ihmiset teköövät suuren -kaaren sen klasin paitti, johna se kummajaane nähtihi. - -Jokku kuulemma panoovat virsikirjan aina plakkarihi kun pimiän aikana -asemalle menöövät. - - - - -PIIKA KELLARIS. - - -Oottako kuullu, jotta kukin laillansa asuuloo? - -Ja hyvin toimhen tullahan. Vaikka pakkaa sitä klonahroksia ja -trykkifeiliä silloon tällöön tulohon. - -»Klumppuusta s'oon ihmisen elämä, mutta siinähän se aika kuluu.» - -Niin pruukas yks vanha faari sanua. Ja se faari oli viisas miäs. - -Niinhän se on. Aikaahan täs vain tapethan. Kukin laillansa. Jos ei oo -muuta, niin kurmootethan piikaa. - -Isooskyröös on yks pikkuune ja flinkki taloo, john'on nättyyne isäntä, -turski emäntä ja pikkuune piika. - -Ja asumisen jyrinäs ollahan. Pesthän tupaa. Isäntä on porvaris -piaksunahkaa kyselemäs. Emänt'on sitonu hamhet ylhä, pusuri nousnu -takaa liiringin alta ja kaffilusikka nutturaneulana. Piiall' on piaksut -jalaas ja paulat auki. Hakoluuta krapaa laattiaa ja vesi lurajaa -raoosta perunakuappaha. Kissi takannurkalla nukkuu. - -— Kyllä s'oot noloo pesemähä, eikö äitees oo opettanu — tiuskaasoo -emäntä. - -Piika huitoo vinhempaa ja puhisoo. - -— Krapaa sängyn alta! Kuuleksä! - -— Ensin tästä! - -— Ei kun sängyn alta! Se on mä kun käsken ja sun pitää totella. - -Piika hinkkaa vaan samaa flankkua. - -— Kuulek'sä! Elikkä mä sanon isännälle. - -Ei kuulu mitää. - -— Kuulek'sä sen rumaane! - -— En kuule! — Kyllä mä pestä osaan ja pesen ilman sun huutamata. - -— Mutta sun pitää pestä niinku mä sanon! - -— Pese itte! — kiljaasoo piika ja paiskaa varsiluuran niin liki emännän -varpahia että ottaa ja ottaa. Lähtöö uloos ja sukaasoo oven peräsnänsä -jotta paukahtaa. - -Emäntä itköö ja kun isäntä samas tuloo ovesta, niin alkaa oikeen -kamalasti frääsööttämhä kun: - -— Tua piika hullu on niin kamala, jotta paiskoo mua luuralla, eikä -pese, kun mun pitää täs yksin kaikki tehrä jott'oikee katketa — — — - -Ja sitte keitethin kaffipannu ja isäntä lupas kurmoottaa piikaa kun se -tuloo. - -Ja piika tuli, eikä puhunu mitää, puhisi vaa. - -Isäntä sanoo harvaksensa jotta: - -— Kuule sä, ei se passaa se sellaane peli jotta — — — - -Ja haverti pikaa hatruksista kiinni. Emäntä aukaasi kellarin luukun ja -piika purotethin sinne. Ja luukku kiinni. - -— Ähä, oo ny rumaane siälä — huuti emäntä perähän ja tamppas luukun -kannella. - -Ja sitte oli rauha maas ja piika kellaris. - -Kaikki oliski menny hyvin, jos ei justhin silloon tullukki krannin -isäntä tuphan ja pyytäny jotta: - -— Saisinko mä vähä laihnata teirän piikaa kun pitääs lehmää kuljettaa — -— — - -— Tuata, tuata — rupes isäntä hokhon. - -— Ei meirän piik'oo ny kotona — sanoo emäntäki. - -Silloon rupes kuulumha jyrinää kellarista ja luukku jo vähä nousi, -mutta emäntä juaksi luukun päälle että: - -— Pysykkö siälä! - -— Mikä siunakkohon siälä on? — kysyy krannin isäntä ja sen ääni vapisi. - -— Ei siälä mikää oo — hoki emäntä. — Piika vaa — — — - -— Piikako? — Mitä varte te piikaa kellaris pirättä? - -— S'oon niin kamala — — — jotta aiva pitää kellaris pitää. - -— Vai niin! — päivitteli krannin isäntä. Ja mennesnänsä tuumas jos -jotaki. Sitäki, jotta taitaa olla hyvä konsti. - -Niin että: - -Klumppuusta s'oon ihmisen elämä, mutta siinähän se aika kuuluu. - - - - -ILMAJOJEN VALAKIJANHÄTÄ. - - - - -Oottako kuullu siitä Ilimajojen kauhiasta valakian-härästä? - -Sielä oli yhyres taloos leivottu jo nelijättä päivää ja emänt' oli aiva -katketa, kun ei yölläkää saanu nukkua ku aina vaa piti nosta kattonahan -juurihulikkaa. - -Ja siltäki oli yhtenä yönä juosnu hulikka ylitte, ja juuri menny pitkin -laattiaa, niijotta ku piika-Manta aamupimees tuli ylisängystä alaha, -nii jalaka lipsahtiki ja Manta meni luistaan istuallansa takanloukkohon -asti. Ja kiljuu ja krääkyy n'otta koko taloonväki huomaatti. - -Eikä se kumma ollukkaa, jotta krääkyy, kun pairan kivijalka luisti alta -pois ja tarttuu tikkuja. - -Vaikka emännän pistikin kauhiasti vihaksi, ku juuri oli juosnu pitkin -laattiaa, niin ei se saattanu olla nauramatta, kun Manta manaali ja -piteli paikkojansa. - -Mutta trenki-junkkarill'oli kovasti mukavaa. Se nauraa kitkutti aiva -vääränä ja kiusas Mantaa n'otta: - -— Pitääs vähä talita anturoota, niin luistaas paremmi! - -Mant'oli nii mokristuksis koko päivä, jottei sanonu halaastua sanaa. -Kulki vaa erestakaasi ja paiskii ovia. Ja kun se emooksenki otti, niin -oikee vihantiestä mäikötti ja pyöritti n'otta jauhot pöläji. - -Oikeen se pihajiki kun leivin-uunia lakaasi;. Eikä trenki tohtinu sanua -sanaakaan, kun Mantall' oli uuniluuta käres. Jos oliski sanonu, niin -ympäri korvia olis saanu. Olkansa taitte vain luikkii ja piaksurajaansa -kursii klasipieles. - -Kun oli jo kaks uunillista paistettu, niin tormootti Manta tupaha ja -äyskääsi: - -— Mikä täälä palaa, kun haisoo nii käryltä? - -Kaikki poukahtivat pysthy ku ammuttu, haistelivat ja kans heti tuntivat -palanehen käryn. - -Siinä tuliki hyppöö ja hätä. Mentihin peräkanaa nurkasta nurkkahan -ja tuvasta kamarihi ja kamarista porstuaha ja tuvas mentihin ympyrää -n'otta sinitti ja emäntääki rupes viemistämhän. - -Katteltihin kaikki paikat, penkin-alustat ja sängyn aluuset. -Palaattihin sängyn alla kenkäroukooset ja akkaan pankot, mutta mitää ei -löytty. - -Ei muuta kun, jotta Manta, jok'oli telannu sormensa sängyn alla, meni -ja sukaasi kissiä patapenkillä nii vastapläsiä, jotta se lenti hyvän -matkaa sippuloottaan eikä tohtinu naukaastakkaa. - -Ja vaikka kuinka ettittihin joka paikasta, kokista ja kellarista, niin -mistään ei löyretty valakiaa. Mutta käryä oli ja haisi nii kauhiasti, -jotta oikee silimiä kirvelöötti. - -Mant'oli hypänny, jotta s'oli oikee väsyksis ja istuu viimmee penkille -hengittämhän. Siunaali jotta: - -— Mikä kauhia palaa kun — — — - -Kun samas pompahti ylähä ja kiljaasi: - -— Sus siunak ku polttaa! — ja lyörä fläsyytti häntäänsä. - -Silloo vasta havaattihi, jotta valakia oli irti Mantan hamhenhännäs. Ja -oli jo polttanu suuren reijän, jotta kintut vaa vilaji. - -Ja vaikka valakia oli tarttunu uunin hiilistä, niin trenki junkkari -vain intti, jotta Mantan häntä oli ottanu valakian jo aamulla, kun se -lasketteli istuhallansa. - - - - -PLUMPÄRIN PAATIN PAIKKOO. - - -Oottako kuullu, jotta herra Plumpäri on ruvennu paikkaamaha paattiansa? - -Plumpäri oli pyhänä promeneeraamas rannalla päi ja muisti, jotta -sill'on paatti. Plumpäri meni kattomaha, onko se paatti maalla vai -meres. Syksyllä 5’oli joka toine päivä rannalla joka toine pohjas. - -Nyt s’oli rannalla ja makas pohja ylhäppäi. Mutta sen pohjaha oli -ilmestyny sellaasia reikiä, että Plumpäri aiva hämmästyy ja rupes jo -funteeraamha, että eikhä tua peijakas vuara? Ku molemmat nyrkit sai -pistää yhrestäki reijästä sisälle ja toiselta pualelta mahtuu Plumpäri -pistämhä päänsä reijästä sisälle. Eikä trengänny hattuakaa ottaa pois. - -— Tjaa, ja tyyriki on pois! — sanoo Plumpäri totisena. — Töihi täs -pitää ruveta. Tukkia nua reijät, muutoo taitaa kastua pöksyt, ku taas -lähtöö seilaamha. - -Plumpäri istuu kivelle paattinsa äärehe, pisti paperossin suuhunsa -ja oli nii syvis ajatuksis, ettei muistanu panna siihe valkiaakaa. -Kattoo vaan paattia ja imi kiivhasti paperossia. Se ajatteli, ajatteli -niin perinpohjaasesti sitä asiaa, että istuu kaks tiimaa eikä nousnu -kertaakaa ylähä. - -Sitte se nousi, nakkas sen paperossin menemhä ja oli pukattavinansa -viimmeese savun nenän kautta uloos, vaikkei savua tullukkaa. Tuli vain -kirkas vesitippa nenän päähä ja sen Plumpäri korjas heti nästyykillä -plakkarihinsa. Sill’on sellaane herramaane tapa, jotta kaikki mitä -nenästä heruu, niin plakkarihi. - -Sitte Plumpäri lähti kotiansa ja sanoo frouvallensa, jotta: - -— Huamis-iltana mä rupian paattia paikkaamha ja s‘oon sitte vissi se. - -Ja ku Plumpäri meni maata, nii se sitoo nästyykin nurkkaha solmun, -jotta huamenna muistaa. - -Ja joka kerta kun Plumpäri sitte huamenna niisti nenäänsä, nii sitä -kovasti nauratti ku se näki sen solmun. Sanooki jotta: - -— Kyllä mä sen paatin paikkoon muistan, hihihi — — - -Ja ku s’oli niistäny ainaki kolmekkymmentä kertaa nenänsä ja yhtä monta -kertaa muistanu sitä paatin paikkoota, nii se viimmee tuumas jotta: - -— No peijakas viäkhö, kyllä mä sen paatin paikkoon muistan jo ilmanki -tuata solmua! - -Ja otti ja aukaasi solmun ja taas hetken päästä niisti ja sanoo jotta: - -— Muistinpas! - -Niisti viälä monta kertaa ja muisti joka kerta. - -Iltapäivällä se jo sanoo itteksensä, jotta: - -— Kyllä mä sen paatin paikkoon muistan, vaikken niistäkkää nenää. - -Plumpäri söi päivälliensä, pani vähäksi aikaa maata, poltteli, luki -sanomalehtiä, aiva minkä muukki ihmiset ja lähti sitte promeneeraamaha. - -Mutta sitte se äkkiä niisti nenänsä ja jäi seisomha nästyyki käres -keskelle katua. Niisti toisen kerran, vaikkei olsi tarvinnukkaa ja taa -kattoo nästyykiänsä. - -S’ei sanonu mitään. Ajatteli vain jotta: - -— Mitä peijakkahia se ny olikaa. - -Niisti viälä kolmannenki kerran, aivan turhaa, ja taas tuumas. Ja -sanooki jotta: - -— Mitäs mä ny teinkään? - -Mutta sitte se selves ja Plumpäriä kovasti nauratti. - -— Niistin tiätysti nenäni — sanoo Plumpäri ja lähti klupille pelaamha -pismarkkia. - - - -FLIKKA PRUNNIS. - - -Oottako kuullu, jotta Isoonkyröön Orismalan paikkeell'o flikat ny aivan -rakkauresta raivos? - -Niiren on menny karkausvuasi päähän. Ykskin on ruvennu niin -hoomuamahan, että meinaa viärä kaikki kakulakepikki Napujen Jarvoja -myäre. - -Tiätää sen, jotta siin’on hätä toisilla flikoolla ja akoolla ja -sellaasillaki joiren ei tuu asioohi yhtää mitää. - -Mutta kaikki ne ny vaan soiluaavat ja flääsyäävät jotta: - -— S’oon aivan kauhiaa friijoota se sellaane, kun ei mitää rajaa eikä -krateeria piretä! - -— Sano mun sanonehen, että täm’ei oo hyvän erellä — siunaali ykskin -akka, kun taas oli niiren flikkaan tykönä koko yän kotit tyrjännehet. - -Kaiket illat ja yäkkin perähän ovat liasus ja sellaanen hatkanpotka -onkin, jottei tuollaast'oo nähty, eikä kuultu. - -Ja kyllä se akka vaan tiäsiki. Niin firrooksihin ja syvihin ajatuksihin -oli täs erellispyhänä sen yhren flikan vetäny, jotta ku seurataloolta -aamuyästä tuli ja oli kauhiasti fletkooksis, niin ei havaannukkaan, kun -putos prunnihin n’otta floiskahti. - -Ei muistanu eres kiljaastakkaan, niinkuu pruukathan ja akkaan pyhä tapa -o. - -Prunni oli runnisti kolomia syltä syvä, mutta onneks’ oli vain nuan -kyynärän verta vettä pohjas. - -Sinne tuli isthallensa, eikä käyny kuinkaa. Alavouvinki vaan pahoon -kastuu ja sukat meni sylttyhyn. - -Vasta hyvän äijän perästä muisti krääkäästä. - -— Huh huh! — hoki ja koitti nostella kinttujansa. Haparootti -ympärillensä, että jos pois pääsis, mutta milläs tuli, kun ei oo siipiä? - -Vaikk’olikin paksut villasukat ja kaks lämmintä aluushamesta yllä, -pusuri ja tikkutröijy ja sellaane kissinnahkaane kaulus, kun ny -pruukathan, ja viälä rasat käsis, niin raistelohon rupes, ku vyätärööhi -asti kylmäs prunniveres seisoo. Jähtyy siinä paikat ja itku pillahtaa -tyrniältäki flikalta joko sitte tältä, jok’on hellälluantoone. - -Rupes haikiasti huuthon apua, mutta mitäs taloonväki kuuli, joka nukkuu -ja hornas, jotta piinnurkat täräji. - -S’oli kauhia paikka. Se flikkaparka itki ja huuti ja oli aivan -vilunsinine joka kantilta. - -Ajatelkaa ittekki, että seisua neljättä tiimaa jääkylmäs veres prunnin -pohjas yäsyrännä. - -Siinä väsyy jo seisomhankin. Ja istua ei passaa. - -Vasta tuas viiren aijoos, kun isäntä tuli portahille, kuuli se -uikutesta prunnilta päin ja harppas kathon. Tunti sen flikan sinne -prunnin pohjaha ja voi kun se suuttuu! - -— Sen taanaasiako sä meirän prunnis teet? Eikö sua ny mualla nährä? Kun -on muutoonki vähä vettä ja senkin sun ny piti mennä tuhraamha. - -Ja perää siin’olikin isännän puhees. Mutta kun flikka pyyti ja rukooli, -niin pitihän sen siältä saara pois. Trengin kans isäntä sitte yhres -vinttas prunnin saloolla sen ylähä. Flikk’ oli niin kontas ja tankis, -jotta hätinä sangoon krivas pysyykää. Niin turtana ja kohmetuksis oli -koko kruppi, jotta lohnas ja monien fällyjen alla piti isännän lähtiä -sitä kotiansa ajamaha. - -Täm’on opettavaane ja varoottava esimerkki kaikillen flikoollen, ettei -karkausvuannakaa saa niin rakkauresta hullaatua, jotta aiva pökköökshin -vetää. - -Käyy pian muirenkin niinkuu tämän Orismalan flikan, jotta plumpsahtaa -prunnihin eikä hoksaa pöllöö ottaa eres prunninsalkua joukhonsa, jotta -ylhä pääsis! - - - - -LAPPAJÄRVEN KANUUNA. - - -Oottako kuuli u, että Lappajärvell' on ammuttu kanuunalla? - -Niin ainaki ihmiset sanoovat. On kuulunu sellaane mojahros, n'otta -klasit vain heläänny. Ja akat ovat siunannehet ja varjellehet että: - -— Se oli ny sen Amerikan professorin mailmanlopun ensimmääne tärährös. -Saas nährä, koska toisen kerran mojahuttaa, niin silloo on menua koko -hoito — — — - -Niin päivittelöövät kuulemma viäläki kaikkihin pekoosimmat akat. Toiset -ei usko enää mailmanloppuhu ollenkaa. Mutta mikä se kauhia paukahros -oikee oli — sit' ei tiärä muut kun yhren taloon väki Lappajärvellä, -Jumalan taivahas ja Jaakkoo Vaasas. Mutta kun ei isänt' eikä emäntä -hiisku siitä sanallakaa, nii pitää vishin mun sanua, jotta ihmiset -pääsisivät piinasta ja samalla oppiisivat olohon ominpäin kokkaroomata -yskänlääkityksiä. - -Käy pian ku sen Itäpään isännän. - -S'oli saanu kauhian yskän halkomettäs. Eikä se lähteny millään -tohtorien tropiilla. Ja sitä varte isäntä, jok'on viisas miäs, päätti -tehrä sellaasen mötinän, että varmasti erkanooki köhä kurkunpäästä. - -Se otti viis kahmalua pualamia emännän marjakorveesta, keitti ne -kakluunin pesäs sakiaksi velliksi, varaasti akaltansa kaks kilua -sokuria ja haki puarista paketin jästiä. Kaikki kumaasi pläkkikannuhu -ja kepillä viälä sekootteli. Ja mik'ei mahtunu kannuhu, sen se pani -pottuhu, john'oli oikeen patenttikorkki. - -Sitte se viälä minas kannun kannen tarkasti kiinni, ettei sinne -kärpääset eikä muut kurkooset lennä. - -Ja kun kaikki täm' oli tehty, niin pani isäntä kannun ja potun -piirongin klaffihi ja avaammen housunplakkarihi. - -Ja oli tyytyvääne ja naureskeli kun ainaki miäs, jok'on saanu jotakin -äntihi. - -Isännästä tuntuu justhi niin ku parin viikon päästä tulis taas joulu. -Yskäki rupes ittestänsä antoho perähä sitä mukaa ku se isännän joulu -siälä piirongin klaffis lähestyy. - -Oli sitten sen joulun auttu ja isäntä oli niin töpinäs huamisesta -päivästä, n'otta tuskin unta sai. Se kääntyyli ja kiakkas ku pistoksis. -Mutta nukkuu kumminki lopuksi ja näki ihania unia. Massutteliki -unisnansa suutansa, ähkyy ja pyhiiskeli huuliansa. Ja emäntä selvästi -kuuli ku se puhalti ja sanoo, että: - -— Olipas se tulista! - -Sitten oli isäntä ruvennu hiljaa laulaa tuhisemha että: - - Niin kauan mä tramppaan - traitrai trai trai — — — - -Ja taas ähkääsi. - -Silloo töyttäs emäntä isäntää kylkehe että: - -— Oo siinä honajamata! - -Eikä se enää honissukkaa. Ja emäntäki sai unen päästä kiinni. - -Mutta taisi olla kello tuas kolmen aijoos, ku yhtäkkiää paukahti ku -salasmaa olis lyäny piinnurkkaha. Keskelle laattiaa lenti piirongin -klaffi, että kolaji ja kattoho lenti kans jotakin. - -Ja pihisi ja prätisi ja ympäri huanesta truiskii kun kuumaa rapaa. - -Isäntä ja emäntä lentivät pysthy ja yrittivät klasista pihalle, mutta -löytivätkin oven. - -Ja silloon paukahti toisen kerran ja ovhe ja ympäri seiniä krapaji kun -pommin paloja. - -Emäntä huuti ja kiljuu mitä kurkusta lähti ja hyppii yhres paikas -keskellä tuvan laattiaa. Ei löytäny ovia pihalle. - -Huuti vaan että: - -— Meitä ammuthan! Mun on aiva verta silmillä. Voi voi ja oi joi! - -Isäntä tormootti porstuahan, tryyköötti nurkasta nurkkaha, kaatoo -korveen ja korennon, yritti pihalle, muttei löynny oven hakaa. Oli kun -koppelo päästä sekaasi, nii että tuliki takaasi tupha ja pökkäs emännän -kans pimees yhthen, n'otta mossahti. Molemmat krääkääsivät nii rumasti -ku taisivat ja pyllähtivät isthallensa. - -Sitte oli kaikki aivan hiljaasta. Kauan aikaa. Emäntä kysyy: - -— Mikä s'oli? - -Isäntä ensiksi tointui, kompuroi pystyhyn ja kopelootti ympärillensä; -se haki muurinottalta tulitikkulooran, kraapaasi ja kattoo, niin emäntä -istuu hiukset hassalla laattialla ja oli aiva ku porsas naamasta. -Ympäri muatua oli pruunia märkiä plättiä samoon ku isännälläki. Olivat -kun siansangoolla käynehet. - -Silloon isäntä käsitti asian. Se meni kamarihin ja kattoo: piironki oli -aiva hajalla ja se tinattu hinkki makas silmällänsä ja haljennehena -laattialla. Ympäri seinää ja katosta nokkuu yskänlääkitystä. - -Isäntä kraapii päätänsä ja pärpötti pitkältä Jeflen saatavia. - -Ja kyllä emännälläki oli sanomista. - - - - -VALLANKUMOUKSELLINE KRÄÄTÄRI. - - -Oottako kuullu mistä Säntin pappa on kotoosi? - -No siäl on ny tapahtunu kaksinkertaane erehrys. - -Siäll'on yks leskiakka vanhoolla päivillänsä ostanu yhreltä -isännältä ittellensä tuvan likiltä vaivaastalua. Ja siinä tuvas asuu -turkinpunaane kräätäri, jok’ei tiänny kaupasta mitää, eikä tuntenu sitä -uutta mökin omistajaakaa. - -Eikä se mumma liioon tuntenu koko kräätäriä. Tiäsi vaan, jotta mökis -jokin asuu. - -Sitte se leskimumma tuumas jotta: - -— Oliskahan se isäntä, jolta mä mökin ostin, pettäny mua. Jos -seinähirret olsivakki kovaa lahot? - -Ja sitä se mumma funteeras niin kauan, jotta viimmeen ettii -kuustuumaasen rautanaulan ja lähti iltahämyys koittelemhan uuren -mökkinsä seiniä. - -Se turkinpunaane kräätäri, jok’on kovasti ajatellu paljo asioota -ennenku siitä äkkijyrkkä tuli, tuumas nykkin parastaikaa sitä -menettelytapapropleemia n’otta s’oli aiva kipparas pöytänsä päällä -klasinviäres ja justhi luuras klasia vasthan yhren kapitalistin uuren -housunpultun läpitte jotta: - -— Tulikaha tua sauma ny suara — — - -Kun se samas näki sen vanhan koukkuleuka akan tulovan suuri rautanaula -käres aiva ku lahtari pistinhyäkkäykses suaraa kräätärin mökille. - -— Siunakkohon! — kalpeni kräätäri n’otta se tuli aiva valkooseksi. -Pöksyt putos käsistä ja sakset pöyrältä. - -— Nyt ne lahtarit hyäkkää — kiljaasi kräätäri, pyärtyy ja putos -pöyrältä. Mutta sen otti lonkkahan niin kipiää, jotta se heti virkos. - -— Akka, akka, prässirauta tänne! — karjuu kräätäri. Ny ne hyäkkää. - -Akka toi takanporosta prässirauran n’otta tuhka pöläji ja kaffipannu -kaatuu silmällensä porohon. - -Kräätäri hairas prässirauran, nosti sen korkialle, hyppäs oven ethen ja -rupes veisaamahan kualinvirttä jotta: - - »Tää on viimmeenen taisto, - rintamaan ny yhtykää — —» - -— Kuuleksä akka! Rintamaan ny yhtykää — — tuu tuu säki, kuuleksä. - -Silloon vasta kräätärin akkaki käsitti. Se pani esti vasthan jotta:: - -— M’oon sosiaalitemokraatti, enkä kannata aseellista esiintymistä — — -Ja rupes itkiä köllöttamhan. - -Mutta kräätäri oli hirmunne. Se haukkuu silmänräpsährökses akkansa -yhteesen rintaman ja tyavaen asian petturiksi, kavaltajaksi, -lakonrikkuriksi. Sanoo Noskeksiki. - -Ja kun ei mikää näyttäny auttavan niin karjaasi jotta: - -— Tuukko peijakas rintamahan, elikkä mä mollaan tällä prässirauralla! - -Mikäs siinä auttoo. Akan piti ottaa isoot sakset kouraha ja asettua -ovenpiälehen. - -Ja kauan aikaa ne orotti sitä hyäkkäystä ovesta. Niin kauan, jotta -kräätärin piti jo vaihtaa prässirautaa toisehe käthe. - -Mutta mitää ei tullu. Kuuluu vain ympäri mökkiä piäntä kropinaa. Ja -aina vähän päästä kolahti seinähä. - -Kräätäri meni luuraamaha klasista viimmeen ja näki sen akan kiärtävän -tupaa suuri rautanaula käres. Ja aina vähän päästä se tuikkas seinän -rakohon ja jotaki motaji itteksensä. - -— Mikä herranähköhön tua on? Ja mitä se teköö, noituuko se — siunas -kräätärin akka, joka niinku kaikki tiätäävät, on kovasti utelias -ihminen. - -Kräätäri pani prässirauran pois ja rupes funteeraamahan ja taas luuras. - -— S’oon hullu! — sanoo kräätäri. — Vaivaastaloosta karaannu. - -Ja silloo kräätärin sisu nousi. Se sanoo akallensakki jotta: - -— Siinä ny näjet tämän porvarillisen yhteeskunnan kuinka se hoitaa -asiootansa, jotta hullukki pääsöö vaivaastaloosta karkuhan. — Mutta -mä otanki tuan ämmän kiinni ja viän esimiähelle, niin saavat maksaa -kiinniottajaasta 25 mk. Ja se on porvarien pussista pois! - -Kräätäri lähti pihalle, kiärti toisen kautta mökin taa, hiipii akan -seljän taa ja sitte tormootti sen kimppuhu. Hairas takaapäi ympärinsä -ja puserti lujaa. - -— Ähä akka! — kiljaasi. — Nyt lährethän vaivaastaloolle! - -Akka krääkääsi niin lujaa ku taisi, potkii ja huitoo n’otta n’oli heti -kumos ja pyäriivät ja huutivat. Mutta kräätäri piti vallankumouksen -koko ankaruurella akasta kiinni, ähkyy ja puserti, eikä päästäny irti, -vaikka aiva oli kynnenalustat kuallehella verellä. - -Ja te tiärättä, jotta ku kräätäri oikee saa haverretuksi miähestä -kiinni, niin huiskun! Ei siinä auta! - -Ja niin lähti tämäki kräätäri kuljethon akkaa vaivaastaloolle, hikos, -ähkyy, puhkuu ja manas ku lappalaane ainaku se akka sai potkaastuksi -sitä kintuulle. - -Mutta menthin siinä! Menthin ojahankin monta kertaa, mutta aina se -kräätäri sai traihatuksi akan ojasta maantiälle. Musteloomia, kuhmuja -ja naarmuja saivat molemmat ja kerran ne kaatuuvat niin pahoon, jotta -kräätäriltä meni aiva klanssi nenänpäästå pois. - -Niin toi kräätäri sen akan esimiähen pihalle asti. Mutta siinä loppuu -voimat. Kräätärin piti ruveta huuthon apua. - -Esimiäs tormaski pihalle jotta: - -— Mikä kauhia täälä — — - -Ja kräätäri seliitti jotta: - -— Täs on yks hullujen huanehesta karaannu akka, joka meinas mun tappaa. - -Esimiäs kattoo sitä akkaa oikee tarkasti. Ja se hämmästyy. - -— Tämähän on se leski, jok’on ostanu kräätärin torpan — sanoo esimiäs. - -— Tua peijakkahan hullu — huuti se akka. — Kun mä menin koittohon mökin -seiniä — — — - -Ja samas se akka mojahutti sitä kräätäriä niin vastapläsiä ja -sylkääsiki jotta aiva ympärinsä. - -Ja siin’oli totiset paikat ja tylpät keskustelut ennenkö kotia -lährettihin esimiähen pihalta. - -Oikeuthen viälä mennähän ja tohturia on käytetty. Muttei tohturi tahro -löytää siitä akasta mitään vikaa, josta passaas oikee päällekantaa. — - -Ja kräätäri on kovasti krätyyne ja häjyllä päällä. - - - - -PLUMPÄRI 50 VUATTA. - - -Oottako kuullu mikä skantaali ny on tapahtunu? - -Herra Plumpärill'oli syntymäpäivä eileen ja siitä tuli suuri skantaali. - -Hra Plumpäri täytti nyt sen viirennenkymmenennen ajastaikansa eileen ja -se meni aiva plöröksi! - -Hra Plumpäri oli salaases miälesnänsä ajatellu, jotta tänä merkillisenä -päivänä tahtoovat kunnan arvovaltaaset kansalaaset soituun ja -lauluun, kukkaasin, lähetystöön, atressin, tilikrammiin, kultakelloon -ja hopialusikoon osoottaa yhteeseen, jakamattoman ja vilpittömän -kunniootuksensa hra Plumpärille hänen suurista ansioostansa kansan ja -yhteeskunnan hyväksi. - -Ja juhlapuheeta pirethän ja kehuthan ja ylistethän ja toivotethan -pitkää ikää ja monia teräksisen tarmon ja tyän vuasia hra Plumpärille -viälä ereskinpäin. - -Ja kaupunginvaltuusto tuloo niis suuris silkkipytyys lähetystönä -hra Plumpärin kotia ja puheenjohtaja rykii ja puhuu koko kaupungin -pualesta ja sanoo, jotta hra Plumpäri on ollu suureksi siunaukseksi -yhteeskunnalle syntymästänsä asti. Sitte se kääntyy niiren toisten -silkkipyttyjen pualehen aiva pleikinä ja huutaa jotta: - -— Hurrathan ny oikee lujaa tälle Plumpärille. - -Ja sitte ne hurraa ku pasuunasta ja nostaavat niitä silkkipyttyjä. - -Ja sitte pitää hra Plumpärin vastata ja kiittää ja pitää puheen. - -Ja siitä puheen pirost'ei tuu mitää! Sen hra Plumpäri tiäsi heti -ajattelemata. Mutta puhet pitää pitää sen tiäsi hra Plumpäri kans. - -Sen pitää pitää, vaikka sen tuhat olis! - -Ja se oli kamala paikka. - -Hra Plumpäri ähkyy ja kulki kamarisnansa ku karhu. Repii tukkaa -päästänsä ja aina vähän päästä kattoo suurehe nurkkapeilihi. Ja taas -kulki ja ähkyy ja hikos ympärinsä. Ja istuu välis ja taas lähti -kiärtämhän. Ja ku frouva Plumpäri tuli kamarihi ja sanoo jottta: - -— Voi voi rakas pualisoni, ruaka jähtyy — - -Niin hra Plumpäri kattoo niin pitkää ja rumasti frouvansa päälle, jotta -se häipyy ku hiljaane haamu kamarista, meni ruakasalihi ja itki. - -Mutta hra Plumpäri se kulki. - -Ja ku kolmen tiiman päästä ovehe knoputethin ja frouva hiljaa kysyy -avaamen reijästä jotta: - -— Ekkö sä rakas ukkoseni jo tuu syämähän? - -Niin hra Plumpäri, joka ny oli tullu toiselta pualelta päätä aiva -harmaaksi ja toiselta pualelta kaljuksi, hyäkkäs ovhen, potkii ja huuti -aiva oikohonsa jotta: - -— Menkää — — — - -Se huuti niin kauhian rumasti frouvallensa, jotta se pyärtyy heti ja -kaatuu ku kapu oven taa. - -Ja siitä tuli sellaane meteli, jotta heti soitethin tohturia ja se -tuliki kohta. Ja virvootti sen frouvan ja oli kovana hra Plumpärille ku -se tualla lailla frouvallensa huutaa, jotta se pyärtyy. Hra Plumpäri -pillahti silloo itkuhu ja seliitti tohturille kuinka s'oon hermostunu -kun se nyt täyttää 50 vuatta ja sen pitää pitää puheen. Eikä siitä tuu -mitää! - -Niin hra tohturi sanoo jotta: - -— Hra Plumpärin ei pirä olla tyhmä ja päätänsä vaivata sellaasella, -jost'ei kerran mitää tuu. Kaikki suuret yhteeskunnan hyväntekijät, -jokka teköövät yhteeselle kansalle ja isänmaalle sen hyvän tyän, jotta -aikanansa täyttäävät ikävuatensa ja kestittöövät ystäviänsä ruaalla ja -juamalla, tilaavat puheensa joltakin köyhältä maisterilta, jok'ei ikänä -täytä 50 vuatta, ja puhua prätistäävät sen sitte. Omanansa tiätysti, -kun s'oon kerran ostettu 20 markalla. - -Ja kun hra Plumpäri sen kuuli niin se tuli niin kovasti ilooseksi, -jotta se hairas tohturia kaulasta ja maksoo 100 mk liikaa ja haastoo -sen tohturin kans syntymäpäivällensä. - -Ja frouvaansa se klappas ja taputteli ja otti ja oikee pussaski, n'otta -frouva oikee hämmästyy kun ei s'oo pussannu pitkähä aikhan. Siit'on ny -ainaki 7 vuatta sitte. - -Mutta hra Plumpäri sanoo jotta: - -— Mistä mä ne kaikki herraan konstit tietääsin, kun mä ny ensi kerran -julkisesti täytän. - -Ja hra Plumpäri tilas puheen ja frouva leipoo ja pesthin ja -tryykättihin ja hra Plumpäri, joka kovasti kannattaa kialtolakia, tilas -2 pullua konjakkia, 2 pullua viiniä, pualiskan munkkia ja yhren heelan -vanhaa punssia ja osti kaikista komjimman sikaarilooran, joka maksoo -yli 300 markkaa. - -Kaikki oli valmista. - -Toffelit paikoolla. - -Eikä tahtonu tulla unta olleskaa. Vasta tuas kolomen aikana hra -Plumpäri pääsi unehen, mutta s'oli kovasti rauhatoonta ja aiva se -kiakkas ja väänteli ittiänsä. - -Molemmat korvat olivat aina höröllä, jotta koska rupiaa kuulumhan -laulua. - -Kuuren aikana kuuluu jotakin kropinaa ja hra Plumpäri poukahti pysthyn -ja toffelit jalkoohi ja se puhet yäpöyrältä käthen ja sitte housuuhi ja -kaprokki päälle ja aukaashon ovia. - -Pimiäs porstuas se tormootti piian päälle, joka krääkkäsi kauhiasti ja -rupes siunaamahan. - -Ja kauan aikaa sai hra Plumpäri tuumata, ennenkö se käsitti, jotta -piika päästi sotamiähen uloos. - -Hra Plumpäri lähti takaasi sänkykamarihi, johna frouv'oli jo täyres -pukees, Hra Plumpäri sanoo vain jotta: - -— Ei viälä. S'oli vain Hiltan aliupseeri. - -Ja meni sitte karteekin raosta luuraamahan, eikö jo lauluseuraa näjy. -Frouva meni valmistamhan kaffipöytää ja seliitti samalla siveellisyyttä -Hiltalle. - -Ja hra Plumpäri luuras karteekin takaa kello yhreksähän asti. - -Eikä ketää tullu! Eikä mitää kuulunu! - -— Mitä täm' on? — kyseli hra Plumpäri itteltänsä ja frouvalta. - -— Täm'on skantaali — huuti frouva kello 10 aamulla ja pyärtyy. - -— Kiittämättömyys on maailman palkka — huokaasi hra Plumpäri. — Enkös -mä oo täyttäny 50 vuotta niinku muukki? - - - - -YHTIÖKOKOUS. - - -Oottako kuullu kuinka tätä nykyä yhtiökokouksia pirethän? - -Nythän on niin kova raha-aika, jott'ei auta muu ku koroottaa -osakepääomaa. Ja se on tyäläs yritys ja kamala paikka, kun rahaa ei oo -ja kaikki on sitä miältä jotta korootethan! - -Niimpä yhres pitäjäs täälä Etelä-Pohjanmaalla oli kans täs hiljan -isännät ja pomomiähet kokoopunehet koroottamhan pääomaa. - -Puheenjohtaja seliitti niinku asia on jotta: - -— Tämä meirän yhtiö on erinomaasen tukevalla pohjalla ja taas tulvana -vuanna jaethan voittua niinku meijerilitviikis — — — - -Ja isäntiä kovasti nauratti. - -— Mutta ny on kova raha-aika — jatkoo puheenjohtaja. - -— Niin on kovasti — — — - -— Ja yhtiö tarvittis 300.000 mk maksuuhi, eikä tiärä mistä saataas, kun -rahat on kaikki — puheli puheenjohtaja. - -S'olis ollu murheellinen paikka, jos ei joukos olsi ollu yhtä viisasta -miästä. Se ehrootti jotta: - -— Otethan pankista laihna ja korootethan osakepääomaa! Niinhän sitä -pruukathan. - -— Kannatethan! — kuuluu yksimiälisesti. - -— Onko se päätös? — kysyy puheenjohtaja. - -— Joo. - -— Ja uuret osakkehet jaetahan tasan? - -— Kannatethan vilkkahasti! — - -— Ja osakemaksut kootahan heti sisälle. - -— Kannatethan! Kannatethan! - -— Se on siis kokouksen päätös — sanoo puheenjohtaja ja knapahutti -taitavaa plyijypännällä pöytähän. - -— Ja ny sitte päätethän siitä laihnanotosta pankista. - -Taas nousi se viisas miäs ylhä ja sanoo: - -— No sehän on jo päätetty asia. Mitäs siitä enää puhuthan. Johtokunta -kirjoottaa velkakirjan pankkihin ja nostaa rahat. Sitähän varte se -johtokunta onkin. - -— Joo joo — sanoo puheenjohtaja — mutta m'oomma johtokunnan miähet -jo niin paljo takaamas tätä puulaakia, jotta meirän nimellä ei enää -nouse. Ja ny on raha pankis lujas. Sanothin jotta pitää olla ainakin -parikymmentä yhtiön osakasta takaamas. - -Tuvas ruvettihin kovasti rykimähän. - -— Niin että kyllä mä ehrootan, jotta tuata muukkin yhtiön osakkahat -kirjoottavat ittensä takausmiähiksi kun puulaaki on yhteene. - -Yks hairas kellonsa jotta: - -— Voi ny sentähre ku kello on pian 7. - -Ja sille tuli kiirus kotia, kun sen piti lähtiä emäntää kyyttihin -asemalle. - -Toiset vaipuuvat niin syvihin tuuminkiihi, jotta n'ei kuullehet enää -mitää, vaikka puheenjohtaja monehen kertahan sanoo. - -Ja muut tulivat niin levottomiksi, kun kauan oli jo istuttu, jotta -nousivat ylhä ja sanoovat jotta: - -— Pitää vähä pistääpyä pihalla. Mä tuun kohta. — — — - -Ja niin niitä rupes isäntiä kovasti puhistamhan jotta puheenjohtaja -viimmeen sanoo jotta: - -— Eikhän oo paras tällätä sankoo oviloukkoho. - -Mutta meni ne. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK OOTTAKO KUULLU *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/68200-0.zip b/old/68200-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index bad39fb..0000000 --- a/old/68200-0.zip +++ /dev/null |