diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/68191-0.txt | 3164 | ||||
| -rw-r--r-- | old/68191-0.zip | bin | 57550 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3164 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..95f70ab --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #68191 (https://www.gutenberg.org/ebooks/68191) diff --git a/old/68191-0.txt b/old/68191-0.txt deleted file mode 100644 index 47f744b..0000000 --- a/old/68191-0.txt +++ /dev/null @@ -1,3164 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Aarne herran rahat, by Selma Lagerlöf - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Aarne herran rahat - Kertomus - -Author: Selma Lagerlöf - -Translator: Jalmari Jäntti - -Release Date: May 28, 2022 [eBook #68191] - -Language: Finnish - -Produced by: Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK AARNE HERRAN RAHAT *** - - - - - -AARNE HERRAN RAHAT - -Kertomus - - -Kirj. - -SELMA LAGERLÖF - - -Käsikirjoituksesta suomensi J. - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström, -1903. - - - - -SISÄLLYS: - -Solbergin pappilassa. -Laitureilla. -lähetti. -Kuutamossa. -Vaimo. -Raatikellarissa. -Rauhaton. -Sir Archien pako. -Jään poikki. -Aaltojen kohu. - - - - -Solbergin pappilassa. - - -1. - -Siihen aikaan kun Tanskan kuningas Fredrik II oli Bohusläänin isäntä, -asui Marstrandissa kalakauppias nimeltä Torarin Haakenpoika. Hän oli -köyhä ja halpasäätyinen mies, sillä toisen kätensä vuoksi, joka oli -rujo, ei hän kyennyt kalalle eikä soutomieheksi. Kun hän ei voinut -saada merestä elatustaan, kuten muut rannikkolaiset, niin hän piti -tapanaan ajella ympäri maakuntaa kaupittelemassa suolattua ja kuivattua -kalaa. Hän ei ollut monta päivää vuodessa oman katon alla, kun -myötäänsä piti kalakuorman päällä ajaa kituuttaa kylästä toiseen. - -Yhtenä helmikuun iltana Torarin oli hämärän tullessa matkalla -Kunghällasta Solbergin pitäjään päin. Maantie oli vallan aukeana ja -tyhjänä, mutta Torarinin ei siltä tarvinnut olla ääneti, sillä hänellä -oli vieressään kuorman päällä veljellinen toveri, jonka kanssa saattoi -jutella. Se oli pieni mustaturkkinen koiraressu, jolle Torarin oli -pannut nimeksi Grim. Enimmäkseen se makasi yhdessä kohti, pää käpälien -välissä ja vaan silmäniskuilla mukautellen isäntänsä puheisiin. Mutta -jos sille jotain vastenmielistä mainitsi, niin se kohosi istualleen, -nosti kuononsa pystyyn ja ulisi pahemmin kuin susi. - -»Nyt on niin asia, Grim koirani», virkkoi Torarin, »että tänään minä -olen saanut tärkeitä uutisia. Sekä Kunghällassa että Kaarepyyssä -huhuiltiin meren menneen jäähän. Kauniina ja kirkkaana ja kylmänä ilma -nyt on viime ajat pysynytkin, kuten kyllä sinä tiedät joka kaiket -päivät elelet ulkona, ja meri kuuluu tosiaan jäätyneen, ei yksin -salmissa ja vuonoissa vaan pitkät matkat Kattegatiakin. Siellä ei -nyt laine käy, ei nyt ole vene- eikä laivaväylää saariston sisään. -Ylt'yleensä ulottuu paksu, luja, kierä jää, jota rekihevonen voi juosta -raksutella Marstrandiin ja Paternosterluodolle asti.» - -Kaikkea tätä koira kuunteli hyvin tarkkaan. Se ei siitä näyttänyt -olevan millänsäkään. Se vaan makaili ja iski silmää Torarinille. - -»Ei meillä kalakuormasta enään ole niin erittäin paljon tähteenä», -puheli Torarin koiralleen. »Mitähän olisi, Grim, poiketa tienkäänteestä -ja ajaa länteen päin merelle? Ajamme Solbergin kirkon ohi ja siitä -Ödsmålskilin rantaan, ja siitä en luulisi olevan pitemmältä kuin viisi -neljännestä suoraan Marstrandiin. Olisi komeata kerran tulla kotiin -tarvitsematta käyttää venettä tai lauttaa.» - -He ajoivat juuri silloin pitkää Kaarepyyn kangasta. Tähän asti ilma -oli koko päivän ollut tyyni, mutta nyt tuli kankaan poikki kylmä -tuulenviima, joka teki ilman kolakaksi. - -»Velton näköistä tosin on lähteä kesken työstä paraana aikana», -jatkoi Torarin omia puolustelujaan, »mutta nyt me olemme niin kauan -kierrelleet kyliä, että jo olisi tarpeenkin saada kotona istahtaa pari -päivää takan ääressä ja lämmitellä kohmettunutta ruumistaan.» - -Koira makasi yhä mitään virkkamatta, ja siitä Torarin kalakauppias oli -saavinaan vahvistusta aiheelleen. - -»Nyt on äiti monet viikkokaudet istunut yksin kotituvassa», hän -sanoi, huitoen käsivarsillaan saadakseen lämmintä. »Ikävissään hän -kai jo meitä vartoo. Ja Marstrandissa vietetään reilua elämää nyt -talvisaikaan. Kadut ja kujat, tiedäthän Grim, ovat tulvillaan vieraita -kalastajia ja meriväkeä. Ranta-aitoissa on tanssit jok’ainoa ilta. -Ja niitä olvimääriä, jotka krouvissa tulvivat, niitä sinä et jaksa -käsittääkkään.» - -Tätä jutellessaan Torarin painautui likemmäs koiraa, nähdäkseen -kuunteliko se todella mitä hän sille sanoi. - -Ja kun koira siinä lojui ihan valveillaan eikä millään tavalla -tyytymättömyyttä osottanut, väliin vaan silmiään väläytti, niin -Torarin tienhaarassa kääntikin länteenpäin merelle. Hän hotasi hevosta -suitsenperillä ja antoi mennä aika kyytiä. - -»Koska kerran ajetaan Solbergin pappilan sivu», Torarin taas hetken -päästä virkkoi, »niin pistäynpä siellä kysymässä, onko totta että meri -on Marstrandiin asti jäässä. Sieltä kai siitä asiasta saa tiedon.» - -Tämän viimeisen Torarin sanoi vaan puoliääneen, ajattelematta kuuliko -koira vai ei. Mutta tuskin se oli sanottu, kun koira kavahti pystyyn ja -päästi kauhean ulinan. - -Hevonen tempautui tiepuoleen, ja Torarinkin säikähti ja kääntyi -katsomaan, oliko saanut susiparven kintereilleen. Mutta nähdessään että -Grim siinä vaan ulvoi, hän koetti saada sitä rauhoittumaan. - -»No veikkonen», Torarin sanoi koiralle, »etkö muista kuinka monta -yötä me kumpikin olemme Solbergin pappilassa viettäneet? Ei tosin ole -varmaa, tietääkö Aarne herra meren jäätymisestä mitään, mutta ainakin -me häneltä saamme hyvän illallisen, ennenkuin merelle lähdetään.» - -Koira ei Torarinin sanoista lauhtunut. Se nosti kuononsa pystyyn ja -ulisi yhä hirveämmin. - -Silloin Torarinia vähällä oli ruveta kammottamaan. Oli jo melkein -pimeä, mutta Solbergin kirkko kuitenkin vielä häämötti tasangolla, jota -maanpuolelta pitkät metsäharjut ja merenpuolelta puuttomat kalliokummut -ympäröivät. Siinä suuren Valkosen tasangon keskellä ihan yksin -ajaessaan hän tunsi olevansa vähänen kuin maan mato, jolla ei ole apua -eikä turvaa. Mutta metsien pimennoissa ja aukeiden kallioiden koloissa -piilevät suuret hiiden hirviöt, jotka nyt yön hämyssä rohkenevat hiipiä -kätköistään esiin. Ja koko aukealla tasangolla ne eivät voi muuta -saalista yllättää kuin hänet, Torarin polosen. - -Vielä viimeisen kerran hän yritti rauhoittaa koiraansa. - -»No veikkonen, mikä sinut on Aarne herraan suututtanut? Hän on -jalosukuinen mies ja rikkain koko maassa. Jollei hän olisi papiksi -ruvennut, olisi hänestä tullut sotasankari.» - -Mutta tälläkään hän ei voinut saada koiraa vaikenemaan. Silloin hänen -malttinsa loppui, niin että hän tarttui koiraa niskanahasta kiinni ja -heitti sen kuormalta alas. - -Koira ei lähtenyt reen jälkiä seuraamaan, vaan jäi istumaan tielle, ja -sen ulinan Torarin kuuli siihen asti kun ajoi pimeän veräjäsolan läpi -pappilan pihaan, jota matalat puiset huonejaksot ympäröivät kaikilta -neljältä puolelta. - - -2. - -Solbergin pappilassa istui pappi, Aarne herra illallispöydässä kaiken -väkensä kera. Torarin oli ainoa vieras tässä joukossa. - -Pappi oli ijäkäs, valkohapsinen mies, vaan vielä kuitenkin väkevä ja -varreltaan ryhdikäs. Vieressä istui hänen vaimonsa, ja häneen oli ikä -merkkinsä lyönyt. Hänen päänsä ja kätensä tutisivat, ja hän oli melkein -kuuro. Herra Aarnen toisella puolen istui apupappi. Hän oli nuori ja -kalpea ja huolestuneen näköinen, ikäänkuin olisi väsynyt siitä suuresta -tietomäärästä, jonka hän opintovuosinaan Wittenbergissä oli koonnut. - -Nämä kolme istuivat pöydän yläpäässä vähän niinkuin muista erillään. -Heistä alaspäin istuivat ensin Torarin ja sitte palvelijat. Nämäkin -olivat vanhaa väkeä. Niitä oli kolme renkiä, kaikki kaljupäitä, -kumaraselkäisiä, ja kaikkien silmät räpyttivät ja vuotivat vettä. -Piikoja oli vaan kaksi. He taisivat olla hiukan nuorempia ja -reippaampia kuin rengit, mutta hekin näyttivät olevan työn kuluttamia -ja vanhuuden raihnaisia. - -Pöydän alipäässä istui kaksi lasta. Toinen oli papin pojantytär. -Hän ei ollut kuin neljäntoistavuotias, valkotukkainen, hyvin hento -ruumiiltaan. Kasvot olivat vielä kesken kehityksensä, vaan kaunis -hänestä näytti tulevan. Hänen vieressään istuva neitonen oli köyhä -tyttö, etäistä sukua papin rouvalle. Hän oli orpo ja oli otettu -pappilan kasvatiksi. Molemmat neitoset istuivat ihan lähetysten -lavitsalla ja näyttivät olevan keskenään hyvät ystävykset. - -Kaikki nämä istuivat ja söivät sanaakaan virkkamatta. Torarin katseli -vuorotellen itsekutakin, mutta kenenkään ei näyttänyt tekevän mieli -jutella atrian aikana. Kaikki vanhukset ajattelivat samaa asiaa: Se -on suuri siunaus, kun saa ruokaa eikä tarvitse kärsiä puutetta eikä -nälkää, niinkuin meidän ennen on monet kerrat täytynyt tehdä. Ei pidä -ruuan ääressä muuta miettiä kuin kiittää Jumalaa hänen hyvyydestään. - -Kun Torarin ei päässyt puheisiin kenenkään kanssa, niin hänen silmänsä -kiertelivät huonetta. Hän tarkasteli milloin suurta takkauunia, joka -monikerroksisine lavoineen täytti koko ovipuolen tupaa, milloin -taas korkeapylväistä uudinvuodetta huoneen peränurkassa. Hän antoi -katseensa kiertää seiniä pitkin kulkevia lavitsoja, tai kohota suureen -lakeisaukkoon, josta savu kiemurrellen tuprusi ulos ja talvihuurua -virtasi sisään. - -Kun Torarin kalakaupustelija, joka asui rannikon pienimmässä -hökkelissä, tämän kaiken näki, niin hän ajatteli: Olisinpa minä -sellainen suurmies kuin Aarne herra, niin en tyytyisi asumaan -tällaisessa vanhankansan pirtissä, joka on kaikki yhtenä huoneena, -Rakentaisin kivestä korkeapäätyisen talon, jossa olisi monet huoneet, -niinkuin on meidän Marstraridin pormestarilla ja neuvosmiehillä. - -Mutta useimmin Torarin käänsi katseensa suureen tammiarkkuun, joka -seisoi pylväsvuoteen jalkopäässä. Hän katseli senvuoksi sitä niin -usein, kun kerrottiin että pappi, Aarne herra siinä säilytti kaikkia -hopearahojaan, sanottiinpa vielä että niitä siinä oli aivan reunoja -myöten. - -Ja Torarin, joka oli niin köyhä että hänellä tuskin koskaan oli -hopearahaa taskussaan, hän sanoi itsekseen: Enkä minä sittenkään noista -rahoista huolisi. Sanotaan että Aarne herra on ne ottanut suurista -luostareista, joita näillä tienoin ennenaikaan oli, ja että vanhat -munkit ovat ennustaneet hänelle turmiota noiden rahojen tautta. - -Juuri näissä ajatuksissa ollessaan Torarin näki vanhan kuuron emännän -nostavan kätensä korvalliselle kuullakseen paremmin. Sitte hän kääntyi -Aarne herraan päin ja kysyi häneltä: »Mitähän varten nyt Branehögissä -puukkoja hiotaan?» - -Huoneessa oli niin täydellisen äänetöntä, että kun vanhus tämän sanoi, -kaikki säpsähtivät ja katsoivat kauhistuneina toisiinsa. Kun he näkivät -hänen istuvan käsi korvalla ja kuuntelevan jotakin, niin hekin varoivat -liikuttamasta lusikoita ja teroittivat kuuloaan. - -Hetken oli huoneessa ihan kuoleman hiljaisuus, mutta sen aikana emäntä -vanhus kävi yhä enemmän ja enemmän rauhattomaksi. Hän tarttui herra -Aarnen käsivarteen ja kysyi häneltä: »En ymmärrä miksi tänä iltana -Branehögissä niin pitkiä puukkoja hiotaan.» - -Torarin näki, että Aarne herra hiveli vaimonsa kättä rauhoittaakseen -häntä. Hän ei kuitenkaan huolinut vastata, vaan söi rauhallisesti kuten -ennenkin. - -Emäntävanhus istui yhä edelleen käsi korvalla. Hän sai kauhusta vedet -silmiinsä, ja hänen kätensä ja päänsä tutisivat kuin suonenvedossa. - -Silloin nuoret neitoset, jotka istuivat pöydän alipäässä, tyrskähtivät -hätäiseen itkuun. - -»Ettekö te voi kuulla sitä kitinää ja raaputusta?» vanhus kysyi. -»Ettekö te voi kuulla, miten se kirskuu ja korvia viiltää?» - -Aarne herra istui ääneti ja hiveli vaimonsa kättä. Niin kauvan kun hän -oli vaiti ei kukaan rohjennut mitään virkkaa. - -Mutta kaikki uskoivat, että vanha perheenäiti kuuli jotakin, jotain -hirvittävää, joka ennusti turmiota. Kaikki tunsivat veren suonissaan -jähmettyvän. Ei kukaan muu pöydässä istujista enään uskaltanut viedä -ruokapalaa suuhunsa, paitse Aarne herra itse. - -He ajattelivat, että emäntävanhushan monet vuodet oli pitänyt -taloudesta huolen. Hän oli aina ollut kotosalla ja älykkäästi ja -hellästi valvonut lapsia ja palvelijoita, karjaa ja koko omaisuutta, -niin että kaikki oli menestynyt. Nyt hän oli työn kuluttama ja -ikäloppu, mutta varmasti hän ennen ketään muuta vaaran huomaisi, jos se -taloa uhkaa. - -Emäntävanhuksen hätä kasvoi kasvamistaan. Hän laski kätensä ristiin, ja -avuttomana hän alkoi itkeä yhä kiihkeämmin, niin että kyynelet suurina -karpaloina vierivät pitkin kuihtuneita poskia. - -»Etkö sinä ollenkaan edes kysy, Aarne Aarnenpoika, mistä tämä hätä -minulla on?» hän valitti. - -Aarne herra nyt kumartui häneen päin ja sanoi: »En ymmärrä mitä sinä -oikein olet säikähtänyt.» - -»Niitä pitkiä puukkoja minä pelkään, joita siellä Branehögissä -hiotaan», vaimo sanoi. - -»Miten sinä voit kuulla, että Branehögissä puukkoja hiotaan?» sanoi -Aarne herra hymähtäen. »Onhan siihen taloon täältä neljänneksen matka. -Ota nyt lusikka käteesi ja anna meidän syödä illallinen loppuun!» - -Vanhus koetti hillitä kauhuaan. Hän tarttui lusikkaansa ja pisti sen -maitoruukkuun, mutta sitä tehdessä hänen kätensä vapisi niin, että -kaikki kuulivat lusikan kalisevan laitaan. Mutta heti hän panikin sen -pois lautaselle. »Miten minä voin syödä?» hän sanoi. »Enkö kuule kuinka -se kirskuu, enkö kuule kuinka se viiltää?» - -Silloin Aarne herra työnsi maitoruukun pois luotaan ja pani kätensä -ristiin. Kaikki toiset tekivät samoin, ja apupappi alkoi lukea -ruokasiunausta. - -Sen loputtua Aarne herra katseli pöydän ääressä istujoita, ja kun hän -näki että he olivat kalpeina ja säikäyksissään, niin hän suuttui. - -Hän alkoi puhua heille niistä ajoista, kun hän oli tullut Bohuslääniin -saarnatakseen siellä Lutherin oppia. Silloin olivat Paavilaiset -ahdistaneet häntä ja hänen palvelijoitaan kuin metsän petoja. »Emmekö -ole nähneet vihamiehen tiepuolessa väijyvän meitä, kun olimme menossa -Herran huoneeseen? Emmekö ole saaneet hengen hädässä lähteä pakoon -omasta kodistamme ja turvattomina samoilla metsiä? Nytkö meidän on -ylenannettava itsemme?» - -Aarne herra puhui kuin sankari, ja kaikkien rohkeus nousi häntä -kuullessaan. - -Tottahan se on, he ajattelivat. Jumala on suojellut Aarne herraa -suurimmissa vaaroissa. Hänen kätensä on hänen turvanaan. Hän ei -palvelijaansa hukkaan heitä. - - -3. - -Kun Torarin ajoi ulos pappilan pihasta, tuli hänen koiransa häntä -vastaan ja hyppäsi kuormalle. Nähdessään, että koira oli koko ajan -pysytellyt pappilan ulkopuolella, Torarin kävi uudestaan levottomaksi. -»Grim koirani», hän sanoi, »mitä sinä täällä solassa istuskelet? -Miks’et tule taloon saamaan ruokaa. Uhannekko mikä Aarne herraa? -Jokohan minä hänet nyt näin viime kertaa? Mutta kerranhan kuolema -yllättää suuretkin uroot. Taitaa hänkin jo olla lähes yhdeksänkymmenen -vuotias.» - -Torarin käänsi sille tielle, joka Branehögin kartanon ohi vei -Ödsmålskilin rantaan. - -Branehögin ohi ajaessaan hän näki, että siellä oli piha täynnä rekiä ja -että valoa pilkotti sulettujen ikkunaluukkujen raoista. - -Kun Torarin tämän näki, niin hän sanoi Grimille: »Täällä on väki vielä -valveilla. Ajanpa taloon ja kysäsen, onko siellä tänä iltana puukkoja -hiottu.» - -Hän ajoi kartanolle, ja oven avatessaan hän näki että siellä pidettiin -suuria pitoja. Seinälavitsat olivat täynnä vanhoja miehiä, jotka -ryyppivät olutta ja viiniä, ja nuoriso häili permannolla, leikkien ja -laulaen. - -Torarin näki oitis, ettei täällä kukaan voinut aseitaan varustella -eikä olla surmahankkeissa. Hän työnsi oven kiinni ja aikoi juuri -lähteä tiehensä, kun isäntä tuli jälestä. Hän kärtti Torarinia jäämään -pitoihin, kun kerran oli niihin sattunut tulemaan, ja veti hänet -mukanaan pirttiin. - -Torarin istui sitte pitkän aikaa juttelemassa talollisten kanssa. He -olivat hyvin nousutuulella, ja Torarin oli hyvillään kun sai heittää -mielestään kaikki pahat aatokset. - -Vaan Torarin ei ollut ainoa, joka tuli myöhään tämän illan pitoihin. -Vielä paljon myöhemmin tuli eräs mies vaimoineen. He olivat kuluneissa -puvuissa ja sisään käytyään pysähtyivät ujosti ovensuu-nurkkaan. - -Isäntä meni heti uusia vieraita vastaan. Hän otti heitä toista toisesta -kädestä ja vei heidät peremmälle istumaan. Sitte hän sanoi toisille: -»Eikös ole totta kun sanotaan, että jolla on lyhin tie, se viimeksi -perille ehtii? Nämä ovat minun lähimmät naapurini. Täällä Branehögillä -ei muita tilallisia olekkaan kuin he ja minä.» - -»Ennemmin sano ettei ole muita kuin sinä», mies virkkoi. »Ethän minua -voi tilalliseksi nimittää. Olenpahan vaan sysimies, jonka olet antanut -laittaa mökin maallesi.» - -Sysimies sai paikan Torarinin vieressä, ja he alkoivat jutella. -Vastatullut kertoi Torarinille, mistä syystä hän niin myöhään näihin -pitoihin saapui. Heillä oli nimittäin ollut vieraita kotimökissään -eivätkä olleet tohtineet jättää sitä heidän haltuunsa. Kolme -kiertelevää nahkurinsälliä oli ollut heillä koko päivän. Aamulla -tullessaan he olivat olleet uuvuksissa ja ylen kurjan näköisinä. Olivat -kertoneet eksyneensä metsään ja harhailleensa ruuatta koko viikon. -Mutta saatuaan sitten syödä ja nukkua olivat he äkkiä elpyneet, ja -illalla he olivat kysyneet, mikä täällä oli paikkakunnan suurin ja -komein talo, josta he voisivat mennä tiedustelemaan työtä. Sysimids -oli vastannut, että pappila, jossa herra Aarne asui, oli rikkain -niillä mailla. Mutta tuskin hän oli sen sanonut, kun he olivat -purkaneet reppunsa, vetäneet esille pitkiä puukkoja ja ruvenneet niitä -hiomaan. Sitä he olivat tehneet kotvan aikaa, ja silloin he olivat -niin hurjan näköisiä, että sysimiestä ja hänen vaimoaan kauhistutti -eivätkä he rohjenneet lähteä pois kotoaan. »Näen heidät vielä niinkuin -tuossa edessäni istuisivat niitä puukkojaan kirnuttamassa», sanoi -sysimies. »He olivat hirveän näköisiä. Heillä oli suuret parrat, -joita milloin lienevätkään kerinneet, ja yllään oli karvapäälliset, -visaiset nahkatakit, jotka olivat ihan liassa. Minä jo ajattelin, että -koirankuonolaisia olin mökkiini saanut. Olin oikein mielissäni, kun ne -viimein lähtivät tiehensä.» - -Kun Torarin kuuli tämän, niin hän kertoi sysimiehelle mitä hänen -pappilassa käydessään oli tapahtunut. - -»Siis Branehögissä kumminkin tänään puukkoja hiottiin», sanoi Torarin -nauraen. Hän oli nyt juonut aikalailla, sillä kylään tullessaan hän oli -ollut niin alakuloinen ja pelästynyt, että hänen oli täytynyt ottaa -lohdutusta siitä mistä saisi. - -»Nyt olen iloinen taas», hän sanoi, »kun sain tietää, ettei se mikään -ennustusmerkki ollut jonka papinrouva kuuli, vaan että joku nahkuri -vaan laittoi työkalujaan kuntoon.» - - -4. - -Oli aamuyö, kun kaksi miestä astui ulos Branehögin pirtistä pannakseen -hevosensa valjaisiin ja ajaakseen kotia. - -Pihalle päästyään he näkivät pohjan puolella tulipalon leiskuvan kohti -taivasta. He riensivät oitis pirttiin takaisin ja huusivat: »Tulkaa -ulos! Tulkaa ulos! Solbergin pappila on tulessa!» - -Pidoissa oli paljon väkeä koolla, ja kenellä oli hevonen, heittäytyi -sen selkään ja ehätti pappilaa kohti, vaan melkein yhtä pian nekin -ehtivät perille, joiden oli sinne juostava omin kerkein jaloin. - -Kun pitovieraat saapuivat pappilaan, eivät he siellä tavanneet -ainoatakaan ihmistä. Näytti kuin kaikki olisivat nukkuneet, vaikka -liekit pilvissä roihusivat. - -Tulessa eivät olleet itse rakennukset, vaan asuinpirtin seinustalle -koottu nuotio, jossa oli sytykkeenä risuja ja olkia. Se ei ollut vielä -kauan palanut. Liekit olivat vasta ennättäneet noeta vanhaa hirsiseinää -ja sulattaa lunta olkikatolta. Mutta räystäässä tuli jo kumminkin -kyti. Kaikki huomasivat heti, että tässä oli murhapoltto. He alkoivat -epäillä, nukkuivatko Aarne herra ja hänen väkensä tosiaan, vai oliko -heille jotakin tapahtunut. - -Vaan ennenkuin pelastajat menivät sisään pyrkimään, he ensin pitkillä -riuvuilla syytivät nuotiohalot pois seinustalta ja kiipesivät repimään -alas katto-olkia, jotka savusivat ja olivat vähällä leimahtaa tuleen. - -Sitte joitakuita miehiä meni avaamaan pirtin ovea ja herättämään Aarne -herraa. Mutta kun etumainen heistä saapui kynnykselle, hän väistyi -syrjään, päästääkseen edelle sen joka tuli hänen jälessään. - -Tämä meni askelen eteenpäin, mutta kun hänen piti tarttua ovenripaan, -niin hänkin väistyi syrjään jälessä tulevan tieltä. - -Sitä ovea heidän oli hirmu avata, sillä sen kynnyksen alatse tihkui -leveä verivirta ja kädensija oli veritahroissa. - -Silloin ovi aukeni heidän edessään ja herra Aarnen apupappi tuli ulos. -Hän hoiperteli miehiä kohti, päässään iso haava ja yltäpäältä verissä. - -Hän oli hetkisen seisallaan miesten edessä ja kohotti kättään -pyytääkseen olemaan ääneti. - -Sitte hän sanoi korisevalla äänellä: »Tänä yönä herra Aarne surmattiin -koko väkineen. Kolme murhamiestä tunkeutui lakeisen kautta sisään, -yllään karvapäälliset nahkatakit. He hyökkäsivät kuin pedot päällemme -ja tappoivat meidät.» - -Enempää hän ei jaksanut. Hän horjahti seisaaltaan ja kaatui kuoliaana -maahan miesten jalkoihin. - -Nyt miehet menivät pirttiin ja näkivät, että se mitä pappi oli sanonut -oli totta. - -Se suuri arkku, jossa Aarne herra oli tallettanut rahojaan, oli hilattu -pois, ja herra Aarnen hevonen oli otettu tallista sekä hänen rekensä -vajasta. - -Talonpojat näkivät jalasten jälkien vievän pappilan niittyjen poikki -merelle, ja parikymmentä miestä riensi murhaajia takaa-ajamaan. Vaan -naiset menivät huoneeseen ja nostivat ruumiit verisestä pirtistä ulos -puhtaalle lumihangelle. - -Silloin ei siinä herra Aarnen koko väkeä ollutkaan, vaan yksi -puuttui. Se oli se köyhä neitonen, jonka Aarne herra oli ottanut -talon kasvatiksi. Ihmeteltiin oliko hän päässyt pakoon, vai olivatko -murhamiehet vieneet hänet mukanaan. - -Mutta kun he koko pirtin tarkkaan tutkivat, niin he löysivät hänet -istumasta kyyrysissään suuren uunin takana. Siinä hän oli piillyt koko -tappelun ajan, eikä hänelle ollut mitään pahaa tapahtunut, mutta hän -oli kauhusta niin tyrmistynyt ettei kyennyt puhumaan eikä vastaamaan. - - - - -Laitureilla. - - -Sen köyhän neitosen, joka oli pelastunut verilöylystä, oli Torarin -vienyt mennessään Marstrandiin. Hänen oli käynyt neitoa niin sääli, -että oli tarjonnut hänelle asunnon pienessä mökissään, jossa hän saisi -syödä yhtä ruokaa hänen ja hänen äitinsä kanssa. - -Tämän enempää, hän ajatteli, en kykene tekemään Aarne herran hyväksi, -joka on minulta monet kerrat ostanut kaloja ja antanut minun syödä -pöydässään. - -Vaikka olenkin köyhä ja alhainen, Torarin mietti, niin parempi neidon -sentään on tulla mukaani kaupunkiin kuin jäädä tänne maan taloihin. -Marstrandissa on monta rikasta porvaria, ja jonkun sellaisen luona hän -voinee saada palveluspaikan, jossa tulee toimeen. - -Kaksi ensimäistä päivää Marstrandissa ollessaan neito istui itkien -aamusta iltaan. Hän vaikeroi Aarne herran ja hänen väkensä kohtaloa ja -että hän itse nyt oli jäänyt vallan yksin. Vaan kaikkein enimmän hän -valitteli rakasta kasvinsisartaan, ja toivoi ettei olisi uunin taakse -kätkeytynyt, vaan mennyt hänen seurassaan kuolemaan. - -Torarinin äiti ei tähän mitään virkkanut niin kauvan kun poikansa oli -kotona. Mutta kolmantena päivänä hän lähti uudelle matkalle, ja silloin -hänen äitinsä sanoi neitoselle: - -»En ole minä niin rikas, että voisin sinut, Elsa, ruokkia ja vaatettaa, -ilman että itse muuta kuin istut kädet helmassa ja surujas paimennat. -Lähde mukaan rantalaiturille ja opi perkaamaan kaloja!» - -Silloin Elsa meni hänen mukanaan laiturille ja seisoi koko päivän -ulkona muiden kalaperkaajien kanssa ahertamassa. - -Vaan enimmät näistä naisista olivat nuoria ja ilosia. He alkoivat -jutella Elsan kanssa ja kysyivät häneltä, miksi hän oli niin surullinen -ja äänetön. - -Silloin Elsa rupesi heille kertomaan, missä hädässä hän oli vasta, -kolme yötä sitten ollut. Hän puhui kolmesta murhamiehestä, jotka olivat -tunkeutuneet lakeisen kautta sisään ja surmanneet _kaikki hänen ainoat -omaisensa_. - -Kun Elsa juuri tätä kertoi, valahti tumma varjo pöydälle, jonka ääressä -hän työskenteli. Ja katsahtaessaan ylös hän näki edessään kolme hienoa -herraa, joilla oli päässä leveät töyhtöhatut ja yllään samettipuvut, -joiden puuhkahihoissa oli silkki- ja kultaompeleita. - -Yksi heistä tuntui olevan muita ylhäisempi. Hän oli hyvin kalpea, -posket olivat sileiksi ajellut, ja silmät olivat syvissä kuopissa. -Näytti siltä kuin hän olisi äsken ollut sairaana. Mutta muuten hän oli -hupaisen näkönen keikari, joka lystinpäiten kierteli päivänpaisteisilla -laitureilla näyttelemässä kaunista pukuaan ja kauniita kasvojaan. - -Elsa neiti unohti kesken kovan työnsä ja juttelunsa. Hän jäi avossa -suin ja silmät suurina katselemaan outoa herraa. Ja tämä hymyili -hänelle. - -»Emme ole tulleet tänne sinua säikyttämään, neitonen», hän sanoi, »vaan -pyydämme sinua meidänkin kuullen juttelemaan tarinasi.» - -Köyhyydessä elänyt Elsa ei ollut ikänään sellaista miestä nähnyt. Häntä -ujostutti kovin ruveta hänen kuullensa puhumaan. Hän jäi äänettömäksi -ja katseli vaan alas työhönsä. - -Silloin vieras alkoi uudestaan. »Älä hämmästy, neitonen! Me olemme -skottilaisia ja olemme palvelleet Ruotsin Juhana kuningasta yli -kymmenen vuotta, mutta nyt olemme ottaneet eron mennäksemme kotimaahan. -Tulimme Marstrandiin päästäksemme täältä laivalla meren yli, mutta -tänne tullessamme olivat kaikki salmet ja lahdet jäässä, ja tänne -meidän nyt piti jäädä odottamaan. Täällä olemme ihan jouten ja siitä -syystä näin kiertelemme rantalaitureilla juttelemassa ihmisten kanssa. -Meistä olisi hauskaa, neiti, kuunnella äskeistä kertomustasi.» - -Elsa huomasi, että mies tahallaan puhui niin pitkään, jotta hän -ennättäisi tyyntyä. Lopulta hän ajatteli itsekseen: Näytä nyt heille, -ettet ole liian yksinkertainen puhelemaan niin korkean herran kanssa! -Olethan sinä herrassukuinen neiti etkä mikään kalastajan piika. - -»Kerroin vaan siitä Solbergin pappilan suuresta verilöylystä», Elsa -sanoi. »Siitä kyllä moni muukin osaa jutella.» - -»Osaa kyllä», sanoi vieras, »mutta minä en tähän asti ole tiennyt, että -Aarne herran väestä ketään hengissä pelastui.» - -Silloin Elsa alkoi uudestaan kertomuksensa hurjista murhamiehistä. Hän -kertoi, kuinka vanhat rengit olivat kokoontuneet herra Aarnen ympärille -häntä puolustamaan, ja Aarne herra itse oli temmannut miekan seinältä -ja torjunut sillä rosvoja, mutta nämä olivat voittaneet heidät kaikki. -Ja papin vaimovanhus oli temmannut miehensä miekan ja sillä hosunut -murhaajia, mutta ne olivat vaan nauraneet ja iskeneet hänet halolla -kuoliaaksi. Ja kaikki muut naiset olivat piilottautuneet uunille, mutta -kun miehet oli surmattu, niin murhaajat vetivät heidätkin permannolle -ja tappoivat siinä. Viimeinen jonka he tappoivat, Elsa sanoi, oli minun -rakas kasvinsisareni. Hän rukoili niin liikuttavasti henkensä edestä, -ja toiset olisivat jättäneetkin hänet eloon, mutta kolmas sanoi, että -kaikkien piti kuolla, ja pisti puukolla hänen sydämeensä. - -Niin kauvan kun Elsa kertoi verestä ja murhasta, seisoivat miehet -liikkumatta hänen edessään. He eivät vilkaisseet toisiaan silmiin, -mutta heidän korvansa ujuivat pitkiksi kuuntelemisesta, ja heidän -silmänsä välähtelivät, ja joskus heidän huulensa nousivat kaarelle, -jotta hammasrivit alta hohtivat. - -Elsalla oli silmät ihan vesissä eikä hän koko puheensa aikana -katsahtanut ylös. Hän ei nähnyt, että- edessään seisovalla miehellä oli -kuin suden silmät ja hampaat. Vasta lakattuaan puhumasta hän kuivasi -silmänsä ja katsoi häneen. - -Mutta kun hän kohtasi miehen katseen, niin tämän ilme heti muuttui. - -»No neiti, olethan niin hyvin nähnyt nuo murhamiehet», hän sanoi, »että -kaiketi olisit heti tuntenut heidät, jos olisivat sattuneet vastaasi.» - -»En minä heitä nähnyt kuin kekäleiden valossa, joita he tempasivat -liedeltä valaistakseen murhatyötään», sanoi Elsa, »mutta kyllä minä -Jumalan avulla kaiketi heidät tuntisin. Ja minä rukoilen joka päivä -että Jumala sallisi minun kohdata heidät.» - -»Mutta, neiti hyvä, mitä sinä sillä tarkoitat?» kysyi vieras. »Eikös -sitten olekkaan totta, että nuo kulkevat murhamiehet ovat kuolleet?» - -»Tuon kyllä tiedän», Elsa sanoi. »Talonpojat ajoivat heitä takaa -rannassa olevalle avannolle asti. Sinne asti he näkivät jäässä -reenjalaksen jäljet ja hevosen ja ihmisten askeleet, sillä miehillä oli -anturoissa rautahelat. Mutta avannolta lähtein ei enää mitään jälkiä -näkynyt, ja siitä talonpojat päättivät heidän kuolleen.» - -»Etkös sinä, Elsa neiti, sitten usko heidän kuolleen?» kysyi vieras. - -»Uskonhan minä, että he ovat hukkuneet», Elsa sanoi, »vaan kumminkin -minä joka päivä rukoilen Jumalaa, että hän olisi antanut heidän -pelastua. Sanon Jumalalle tällä tavalla: 'Anna sen olla niin, että he -ovat vaan hevosen ja reen upottaneet avantoon, mutta että he itse ovat -pelastuneet.'» - -»Miksi sinä sitä tahdot, Elsa neiti?» uteli vieras. - -Silloin hento Elsa neitonen keikautti päänsä pystyyn, ja hänen silmänsä -välkkyivät. »Tahtoisinpa heidän olevan elossa, jotta voisin löytää -heidät ja vangita heidät. Tahtoisin heidän olevan elossa, jotta saisin -riistää heiltä sydämen rinnasta. Tahtoisin heidän olevan elossa, jotta -saisin nähdä heidän ruumiinsa hakattavan neljään osaan ja naulattavan -kaakinpuuhun.» - -»Mistähän sinä saisit voimia tähän kaikkeen?» sanoi vieras. »Olet vaan -tuommoinen hentonen neiti.» - -Vaan kun pieni hento neiti noin kiihkoisesti näytti vihaansa, niin -skottilaiset soturit purskahtivat nauruun. Heitä nauratti niin -hillitsemättömästä, että lähtivät tiehensä, jottei Elsa neiti siitä -pahastuisi. He nousivat kapeata satamakujaa torille. Vaan vielä -sieltäkin Elsa kauan aikaa kuuli heidän pilkallisesti nauraa hohottavan -täyttä kurkkua. - -»Jos he olisivat elossa», sanoi Elsa, »niin minä kyllä toimittaisin -heille rangaistuksensa. Ennemmin menisin kuolemaan kuin päästäisin -heidät. Kyllä tiedän, että he ovat suuria ja väkeviä, mutta eivät he -minun käsistäni pääsisi.» - -Vieras naurahti hänelle, mutta silloin Elsa polki jalkaa. - -»Jos he eläisivät, niin kyllä muistaisin, että he ovat minulta -riistäneet kotini, jotta nyt olen köyhä tyttö, jonka pitää kylmällä -laiturilla värjöttää kaloja perkaamassa. Kyllä minä muistaisin, että he -ovat surmanneet kaikki minun omaiseni. Ja enimmän minä muistaisin sitä -miestä, joka veti minun kasvinsisareni uunilta alas ja surmasi hänet, -joka minulle oli niin armas.» - - - - -Lähetti. - - -Aarne herra haudattiin kahdeksantena päivänä kuolemansa jälkeen -Solbergin kirkkoon, ja samana päivänä pidettiin käräjäpaikalla -Branehögissä tutkintoa murhan johdosta. - -Aarne herra oli ollut hyvin tuttu mies Bohusläänissä, ja hänen -hautajaisiinsa saapui niin paljon väkeä sekä sisämaasta että -vesipuolelta, kuin olisi sotajoukko kokoontunut päällikkönsä ympärille. -Ja Solbergin kirkon ja Branehögin välisellä kentällä kulki väkeä niin -taajasti, ettei siinä illalla ollut tuuman leveydeltä tallaamatonta -hankea. - -Vaan myöhään illalla, kun kaikki olivat hävinneet hautajaisista, ajeli -kalakauppias Torarin kuormansa päällä Branehögistä Solbergin kirkolle. - -Torarin oli päivän kuluessa puhellut monen ihmisen kanssa. Hänen oli -täytynyt yhä uudestaan kertoa heille Aarne herran kuolemasta. Hyvin -häntä oli kestittykin käräjätalolla, ja hän oli tyhjentänyt monta -olutruukkua pitkämatkalaisten kanssa. - -Torarin tunsi ruumistaan raukasevan ja oli asettunut pitkäkseen -kuorman päälle. Hän oli ikävissään siitä että Aarne herra oli poissa, -ja nyt tullessaan pappilan läheisyyteen hän alkoi mielessään hautoa -yhä raskaampia ajatuksia. »Grim koirani», hän sanoi, »olisinpa minä -uskonut enteeksi sen puukonhiomisen, niin olisin voinut torjua koko -onnettomuuden. Tätä minä monesti ajattelen, Grim koirani. Mielessäni -on sellainen tuska, kuin olisin itsekkin ollut syyllinen Aarne herran -kuolemaan. Muista nyt mitä mä sanon, että ensi kerralla kun saan kuulla -jotakin sellaista, silloin minä sen uskonkin ja toimin sen mukaan!» - -Vaan kun Torarin silmät puoli-ummessa torkkui kuormallaan, niin hevonen -sai kulkea oman päänsä mukaan, ja Solbergin pappilan luona se vanhasta -tottumuksesta kääntyi kujasille ja seisahtui tallinoven eteen. Torarin -ei tiennyt mitään, ennenkuin hevosen pysähtyessä nousi ja katseli -ympärilleen. Häntä alkoi värisyttää, kun näki olevansa sen talon -pihalla, jossa vasta viikkokausi sitte niin paljon ihmisiä oli saanut -surmansa. - -Hän tarttui heti ohjaksiin. Hän tahtoi kääntää hevosen ja ajaa takasin -tielle, mutta samassa joku löi häntä olalle ja hän kääntyi katsomaan. -Silloin hän näki vieressään hevoshoitaja Ollin, joka oli palvellut -pappilassa miesmuistin ajan. - -»Onko sulla, Torarin, tänä yönä niin kiire», renki kysyi, »ett’et voi -pirttiin poiketa? Aarne herra sinua siellä vartoo.» - -Torarin pää kuohahti ajatuksia täyteen. Hän ei tiennyt, nukkuiko vai -oliko valveilla. Tämä hevoshoitaja Olli, jonka hän nyt näki terveenä -ja elävänä edessään, eikö hän viikko sitte maannut kuolleena toisten -vieressä, kaulassa iso haava? - -Torarin kiinnitti ohjaksia. Hänestä tuntui viisaimmalta lähteä tiehensä -niin pian kuin suinkin. Mutta hevoshoitaja Ollin käsi painoi yhä hänen -olkapäätään, ja ukko houkutteli häntä yhä edelleen. - -Torarin koetti keksiä jos jonkinlaista estettä. »Ei minulla ollut -aikomusta tulla häiritsemään Aarne herraa näin myöhään illalla, -hevonen tänne osui minun tietämättäni. Pitää tästä nyt lähteä etsimään -itselleen yömajaa. Jos Aarne herra tahtoo tavata minua, niin voinhan -huomenna tiedustaa.» - -Sen sanottuaan Torarin kurottihe eteenpäin ja huimasi suitsenperillä -hevosta saadakseen sen liikkeelle. Mutta pappilan renki hypähti -samassa hevosen pääpuoleen, otti sen päitsistä kiinni ja pakotti sen -pysähtymään. »Älä nyt tee vastakynttä, Torarin», sanoi renki. »Aarne -herra ei ole vielä käynyt makuulle, vaan istuu ja vartoo sinua. Ja -tottahan tiedät, että saat täällä yhtä hyvän yösijan kuin missä hyvänsä -muualla.» - -Silloin Torarin aikoi vastata, ettei hän viitsi olla yötä katottomassa -talossa, mutta ennenkuin sitä sanoi, hän kuitenkin vilkasi -asuinrakennukseen päin. Silloin hän näki pirtin kattoharjan kohoavan -eheänä ja yhtä korkeana kuin ennen paloa. Ja kuitenkin oli Torarin -vielä aamulla nähnyt kattoruoteiden paljaina törröttävän ilmassa. Hän -katsoi katsomistaan ja hieroi silmiään, mutta totta tosiaan rakennus -oli ennallaan, samat olet ja lumi katolla. Lakeisesta näkyi savua ja -säkeniä tupruavan ilmaan. Ja hyvin sulettujen ikkunaluukkujen raoista -hän näki valon tihkuvan lumihangelle. - -Pitkillä talvimatkoilla ei mikään näky ajajan mieltä niin ilahuta kuin -lämpimästä tuvasta pilkottava valo. Mutta Torarin tästä näystä pelästyi -vielä entistä pahemmin. Hän ruoski hevosta, niin että se karkasi -pystyyn ja potki. Mutta ei hän sitä saanut siirtymään askeltakaan -tallin ovelta. - -»Tule sinä Torarin vaan sisään!» uudisti renki yhä. »En olisi luullut -tahtovasi saada enempää katumista tässä asiassa.» - -Nyt Torarin muisti, mitä hän tiellä ajaessaan oli itsekseen luvannut. -Ja samassa hän, juuri ikään päästyään hevosta huitomasta, muuttui -lauhkeaksi kuin lammas. - -»Kas niin, Olli hevoshoitaja, tässä minä nyt olen», hän sanoi hypäten -alas kuormaltaan. »Tosi on, etten minä tahtonut lisätä itselleni -katumista tässä asiassa. Vie minut nyt Aarne herran luo!» - -Vaan tuo lyhyt matka tallinovelta pirttiin oli raskainta mitä Torarin -oli ikänään astunut. - -Oven auetessa Torarin sulki silmänsä, päästäkseen näkemästä huoneen -sisään. Mutta hän koetti rohkaista mieltään ajattelemalla Aarne herraa. -»Hän on antanut sinulle pöydässään monta kelpo atriaa. Hän on sinulta -ostanut kaloja, vaikka aittansa useinkin oli niitä täynnä. Hän on koko -elinaikansa sinua suosinut, miksi hän sitte vainajana tahtoisi sinulle -turmiota? Ehkäpä hän jossain asiassa tarvitsee apuasi. Muista, että -kiitollisuutta sinun pitää osottaa kuolleillekin.» - -Torarin avasi silmänsä ja katsoi huoneen sisään. Silloin hän näki, -että suuri pirtti oli aivan ennallaan. Hän tunsi korkean takkauunin ja -seinillä riippuvat ryijyt. Mutta hänen silmänsä kiertelivät kuitenkin -ensin katosta permantoon ja seinästä seinään, ennenkuin hän rohkeni -katsahtaa pöydänpäähän, missä Aarne herran paikka oli ollut. - -Vihoviimein hän sentään käänsi katseensa sinneppäin, ja silloin hän -näki Aarne herran ilmielävänä istuvan lavitsalla pöydän ääressä, -vaimonsa ja apupapin välissä, ihan samoin kuin viikko sitte. Hän -näkyi juuri lopettaneen atriansa, koska oli työntänyt ruukun etemmäs -luotaan ja oli pannut lusikkansa pöydälle. Kaikki vanhat mies- ja -naispalvelijat istuivat pöydän ääressä, mutta vaan toinen neitosista. - -Torarin seisoi kauan ääneti ovipielessä ja katseli pöydässä istujoita. -He olivat kaikki hätääntyneen ja surullisen näköisiä, ja Aarne herra -istui alakuloisena, pää käsien varassa, samoinkuin toisetkin. - -Viimein Torarin näki herra Aarnen kohottavan päätään. - -»Vieraanko olet tuonut mukanasi pirttiin, hevoshoitaja Olli?» - -»Niin tuon», sanoi renki, »se on Torarin kalakauppias, joka on tänään -ollut Branehögissa käräjillä.» - -Aarne herra muuttui silloin vähän ilosemman näköiseksi, ja Torarin -kuuli hänen sanovan: - -»Käy sitten peremmäs, Torarin, ja kerro mitä käräjistä kuuluu. Täällä -minä nyt olen istunut sinua odottamassa puoleen yöhön.» - -Kaikki tämä kuulosti niin todelliselta ja luonnolliselta, että -Torarinin pelko vähitellen hälveni. Hän astui ihan rohkeasti lattian -poikki Aarne herran luokse. Hän alkoi epäillä pahaksi uneksi koko -uskoaan Aarne herran murhasta, kun hän todella kuitenkin näkyi olevan -elossa. - -Vaan mennessään lattian poikki hän vanhasta tottumuksesta katsahti -siihen nurkkaan, jossa uudinvuode ja sen vieressä suuri raha-arkku -aina olivat olleet. Mutta suurta arkkua ei enää näkynyt entisellä -paikallaan, ja sen huomatessaan hän alkoi uudelleen väristä kammosta. - -»No, Torarin, kerro nyt meille mitä käräjiltä tiedät», sanoi Aarne -herra. - -Torarin koetti noudattaa kehotusta ja jutella käräjistä ja -tutkimuksesta, mutta ei saanut kieltään ja huuliaan tottelemaan, vaan -puhui kangertamalla ja katkonaisesti. - -Aarne herra keskeyttikin hänet heti. »Sano minulle vaan pääasia, -Torarin! Löydettiinkö ja tuomittiinko siellä ne meidän murhaajamme?» - -»Ei, Aarne herra», rohkaisihe Torarin silloin vastaamaan. »Teidän -murhaajanne makaavat Haakevuonon pohjassa. Eihän heille miten voi saada -kostetuksi.» - -Tästä Torarinin vastauksesta Aarne herra joutui kuohuksiin, niinkuin -hänelle aina oli pian käynyt, ja iski lujasti nyrkkiä pöytään. »Mitä -sinä Torarin oikein haastat? Onko Bohuksen maaherra ollut täällä -laamannineen ja kirjureineen istumassa käräjiä, ja eikö hänelle -ainoakaan ihminen ole ilmaissut mistä hän voisi minun murhaajani -löytää?» - -»Ei ole, Aarne herra», vastasi Torarin, »ei sitä kukaan elävistä voi -hänelle sanoa.» - -Herra Aarne istui kotvan silmäkulmat rypyssä ja tuijotti synkästi -eteensä. Sitten hän uudestaan kääntyi Torariniin päin. - -»Tiedän, että sinä Torarin olet minun ystäviäni. Etkö sinä voi sanoa -minulle, miten saisin murhamiehilleni kostetuksi?» - -»Hyvin kyllä ymmärrän, Aarne herra», sanoi Torarin siihen, »että te -tahtoisitte kostaa noille julmureille, jotka teiltä riistivät henkenne. -Mutta meistä maan päällä eläjistä ei ainoakaan kykene siinä teidän -avuksenne.» - -Tämän vastauksen saatuaan Aarne herra vaipui syviin ajatuksiin. - -Pitkään aikaan ei nyt mitään puhuttu. Jonkun ajan päästä Torarin -rohkeni avata suunsa ja virkkaa: - -»Olen nyt täyttänyt pyyntönne, Aarne herra, ja sanonut mitä käräjiltä -tiedän. Onko teillä minulta vielä jotakin kysyttävää, vai tahdotteko -nyt päästää minut menemään?» - -»Et saa lähteä, Torarin, ennenkuin vielä kerran minulle vastaat, eikö -elävistä ihmisistä kukaan kykene kostamaan puolestamme.» - -»Ei, vaikka kaikki Bohuksen ja Norjan miehet kokoontuisivat -murhaajianne ajamaan, niin sittenkään he eivät heitä löytäisi», sanoi -Torarin. - -Silloin Aarne herra lausui: - -»Koska ei kukaan elävistä kykene meitä auttamaan, niin me teemme sen -itse.» - -Sen sanottuaan Aarne herra rupesi ääneen lukemaan isämeitää, mutta -ei norjaksi, vaan latinaksi, niinkuin maassa oli ollut tapana ennen -hänen aikaansa. Ja jokaista rukouksen sanaa lausuessaan hän viittasi -sormellaan jotakin pöydän ääressä istujista. Siten hän moneen kertaan -kiersi pöydän ympäri, kunnes viimein ehti aameneen. Sen sanan kohdalla -hän viittasi vastapäätä istuvaa nuorta neitosta, joka oli hänen -pojantyttärensä. - -Nuori neito nousi heti lavitsalta, ja Aarne herra sanoi hänelle: »Sinä -tiedät mitä sinun on tehtävä.» - -Silloin neitonen vaikeroi ja sanoi: »Älä lähetä minua tähän työhön, se -on liian vaikea minun heikoille voimilleni.» - -»Mene sinä vaan», sanoi Aarne herra, »sinun on syytä mennä, sillä -sinulla on enimmän kostettavaa. Ei keneltäkään meistä ole riistetty -niin monta elinvuotta kuin sinulta, joka olet meistä nuorin.» - -»Enhän minä tahdo kostoa kenellekään ihmiselle», neito virkkoi. - -»Mene vaan heti!» sanoi Aarne herra. »Et tarvitse joutua yksin. Onhan -elävien joukossa kaksi niistä, jotka viikko sitten istuivat tässä -pöydässä.» - -Mutta kun Torarin tästä oli huomaavinaan että Aarne herra valitsi hänet -taistelemaan murhamiehiä ja pahantekijöitä vastaan, niin hän huudahti: - -»Jumalan laupeuden nimessä minä pyytämällä pyydän Teitä, Aarne herra — -—» - -Silloin Torarinista tuntui kuin olisi Aarne herra ja pappila -sumuna hävinnyt hänen silmistään, ja hän itse putosi alas, painuen -painumistaan, ja samassa hän meni tainnoksiin. - -Päivän koitteessa hän viimein heräsi tajuunsa. Hän oli pitkällään -maassa Solbergin pappilan pihalla. Hevonen kuormineen seisoi hänen -vieressään, ja Grim istui toisella puolen ulvomassa. - -»Se oli siis unta kaikki tyyni», sanoi Torarin, »nyt sen näen. Rakennus -on kuin onkin autio ja hävitetty. En minä ole nähnyt Aarne herraa -enkä ketään muutakaan. Mutta siitä unesta minä niin säikähdin, että -vierähdin kuormalta alas.» - - - - -Kuutamossa. - - -Oli kulunut kaksi viikkoa Aarne herran kuolemasta, kun parina yönä -peräkkäin oli hohtavan kirkas kuuvalo. Ja yhtenä iltana Torarin oli -kuormineen matkalla kuutamossa. Hän pysäytteli vähäväliä hevostaan, -ikäänkuin hänen olisi ollut vaikea pysyä tiellä. Ja kumminkaan hän ei -ollut eksyttävällä salolla, vaan jossain oudossa seudussa, joka näytti -olevan aukeata tasankoa, vaikka siitä kohosi joukottain kivikkokunnaita. - -Koko seutu oli Valkosen, hohtavan lumen peitossa. Se oli satanut -hyvillä ilmoilla, koska ei ollut ajautunut kinoksiin. Silmänkantaman -päässä ei näkynyt muuta kuin samaa silosta tasankoa ja samoja -kivikkokunnaita. - -»Grim koirani», puhui Torarin, »jos nyt kulkisimme tätä ensi -kerran, niin luulisimmepa ajavamme suurta kangasta. Mutta se meitä -epäilyttäisi, kun tämä maa on niin tasasta eikä tiessä ole kiviä eikä -kuoppia. Mitä ihmeen seutua tämä on, sanoisimme, kun ei täällä ole -ojia eikä aitoja eikä edes kortta tai pensasta piipota lumihangesta? -Ja miks’ei täällä näy puroja eikä jokia, jotka muuten kyllä uurtavat -mustia vakojaan Valkosiin kenttiin kovimmallakin pakkasella.» - -Torarinia itseään nämä mietteet hyvin huvittivat, ja myöskin Grim -niistä piti. Se makasi muuten liikahtamatta, paitse että joskus -räpäytti silmäänsä. - -Vaan juuri tämän sanottuaan Torarin ajoi korkean vaajan ohi, jonka -latvaan oli kiinnitetty katajavihta. - -»Jos nyt olisimme täällä outoja, Grim koirani», virkkoi Torarin, »niin -kai kysyisimme mitä ihmeen kangasta tämä on, kun täällä pidetään -samallaisia viittoja kuin merenselällä. Vai mertako tämä todella onkin? -sanoisimme lopulta. Ei toki, sehän olisi vallan luonnotonta. Miten -tämä kiinteä ja pettämätön pinta voisi olla pelkkää vettä? Ja nämä -kivikunnaat, jotka ovat niin lujasti toisiinsa kytkettyinä, nekö muka -olisivat saaria ja luotoja, joiden rannoilla sula meri lainehtii? Ei, -kuinka me sellaista uskoisimme, Grim koirani?» - -Torarin nauroi, ja Grim makaili yhä liikkumatta paikallaan. Torarin -ajeli eteenpäin, kunnes hän korkean kivikkokummun kierrettyään yhtäkkiä -seisautti hevosen, ikäänkuin olisi ihmeitä nähnyt. Hän oli kovin -kummastuvinaan, veti ohjakset tiukalle ja löi käsiään yhteen. - -»Grim, sinäkö se et ollut uskoa että tämä on merta! Nyt kumminkin näet -mitä se on. Nousehan katsomaan, kun tuolla on iso purjealus edessämme! -Et ollut tuntevinasi meri viittaa, mutta tätä et voi käsittää väärin. -Nyt et enää voine kieltää, että me ajamme itse merenselällä.» - -Torarin antoi hevosen seista ja katseli isoa purjelaivaa, joka oli -jäätynyt kiinni. Se oli kovin nolon näköinen eksyttyään siihen keskelle -sileätä lumikenttää. - -Mutta kun Torarin näki savua kiemurtelevan keulahytin torvesta, -niin hän ajoi lähelle ja huusi laivuria, kysyäkseen halusiko tämä -ostaa häneltä kapakalaa. Hänellä ei enää ollut kuin pari turskaa -kuorman pohjalla, sillä hän olikin kaiken päivää ajellut kauppaamassa -tavaraansa näihin aluksiin, joita oli jäätynyt sinne tänne saaristoon. - -Kannen alla istui laivuri miehineen, ja heillä oli pitkät päivät. -He ostivat kaupustelijan turskat, ei juuri tarpeen vuoksi, vaan -päästäkseen edes jonkun kanssa juttelemaan. - -Kun he laskeutuivat hänen luokseen jäälle, niin Torarin heittäytyi -vilpittömän näköiseksi. - -Hän rupesi juttelemaan ilmoista heidän kanssaan. »Ei ole miesmuistiin -ollut niin kauniita ilmoja kuin tänä vuonna», hän sanoi. »Kohta kolme -viikkoa on ollut tyyntä ja kovia pakkasia. Eipä se ole juuri tavallista -täällä saaristossa.» - -Mutta laivuri, jonka suuri, sillilastissa oleva alus oli jäätynyt -lähelle Marstrandia lahden pohjukkaan, juuri kun oli valmiina lähtemään -merille, hän katsoi tuikeasti Torariniin ja sanoi: - -»Vai tämä sinusta on kaunista ilmaa!» - -»Mitäs muuta se olisi?» Torarin virkkoi. Hän näytti vilpittömältä kuin -lapsi. »Taivas on selkeä, tyyni ja sininen, ja yö on yhtä kaunis kuin -päivä. En ikänä ennen ole voinut näin monia viikkausia myötäänsä ajella -merenselkää. Harvoin meri täällä ulkona jäätyykään, ja jos se jonakin -vuonna on sattunut, niin aina on myrsky parissa päivässä ruhtonut sen -auki.» - -Laivuri seisoi synkkänä, kulmat rypyssä eikä viitsinyt vastata -Torarinin puheisiin. Siiloin Torarin alkoi udella, miksei hän lähtenyt -Marstrandiin. »Ei sinne ole jäätä myöten kuin tunnin matka», Torarin -sanoi. Siihenkään ei vastausta tullut. Torarin arvasi, ettei mies -tahtonut hetkeksikään poistua laivastaan, sillä jääthän voivat milloin -tahansa aueta. Harvoin hän muisti miehisellä miehellä nähneensä niin -ikävöiviä silmiä. - -Mutta näinä pitkinä päivinä, jotka hän oli istunut sulettuna -saaristoon, pääsemättä nostamaan purjeita, oli laivuri ennättänyt -mietiskellä paljon asioita, ja hän sanoi Torarinille: - -»Sinä, joka matkustelet kaikkialla ja kuulet kaikki mitä tapahtuu, -tiedätkö miksi Jumala tänä vuonna niin kauan sulkee merenreittejä ja -pitää meitä kaikkia vankeudessa?» - -Nämä sanat saivat Torarinin hymyn katoamaan, mutta hän ei ollut -tietävinään mitään ja sanoi: »En nyt käsitä mitä sinä sillä tarkoitat.» - -»Niin», sanoi laivuri, kerran minä jäin Bergenin satamaan koko -kuukaudeksi, ja joka päivä puhalsi vastatuuli, niin ettei ainoakaan -laiva päässyt merelle. Vaan yhdessä niistä laivoista oli muuan mies, -joka oli ryöstänyt kirkkoja, ja hän olisi päässyt karkuun, jollei -myrsky pidättänyt. Sillävälin hänen olinpaikkansa ennätettiin löytää, -ja kun mies oli viety maihin, silloin oitis tuli kaunis ilma ja tuuli -kääntyi. Käsitätkö nyt, että minä saatan sinulta tiedustaa miksi Jumala -pitää merenväyliä sulettuina?» - -Torarin seisoi kotvan ääneti. Näytti kuin hän ensin olisi aikonut -vastata totisin sanoin. Mutta hän luopui siitä aikeesta ja sanoi: »Sinä -käyt synkkämieliseksi täällä saaristossa istumisesta. Mikset lähde -pois Marstrandiin? Sen sanon että siellä on iloinen elämä. Siellä käy -sadoittain vieraita, eikä niillä ole muuta tekemistä kuin tanssia ja -juoda.» - -»Mistä siellä niin paljon iloa riittää?» laivuri virkkoi. - -»Ka, siellä on», Torarin sanoi, »meriväkeä, joiden alukset ovat jäässä -kiinni niinkuin sinunkin. Siellä on joukottain sillinpyytäjiä, jotka -juuri ennen jään tuloa olivat lopettaneet kalastuksen, vaan nyt eivät -pääse kotia. Ja siellä on satakunta skottilaista palkkasoturia, jotka -kuuluvat lähteneen Ruotsin kuninkaan palveluksesta ja nyt täällä -vartovat laivakulkua päästäkseen meren yli Skotlantiin. Näidenkö -kaikkein luulisit kulkevan kallellapäin ja jättävän viettämättä ilon -päiviä?» - -»No, kun niin on niin huvitelkoot, mutta minusta on viisainta odottaa -täällä ulkona», sanoi laivuri. - -Torarin katsahti häneen pikimmältään. Laivuri oli pitkä, laiha mies, -Hänellä oli vaaleat ja kirkkaat silmät, vaan alakuloinen katse. Tuota -miestä en minä saa iloseksi eikä kukaan muukaan, Torarin ajatteli. - -Kerran vielä laivuri itsestään rupesi puhelemaan. »Ovatkohan ne kunnon -väkeä ne skottilaiset?»' hän sanoi. - -»Taidat olla sinä se, joka viet heidät tästä meren yli», Torarin -virkkoi. - -»Niin olen», sanoi laivuri. »Minulla on Edinburgiin menevä lasti, ja -yksi heistä oli äsken täällä kysymässä heille tilaa. En oikein huolisi -sellaisia maailmankiertäjiä laivaani ja pyysin häneltä miettimäaikaa. -Sanohan mitä olet heistä kuullut! Mitä arvelet, uskaltaisiko heidät -ottaa vastaan?» - -»En ole kuullut heistä muuta kuin että ovat urheita miehiä. Voinet -huoleti heidät ottaa.» - -Mutta tuskin hän oli sen sanonut, kun hänen koiransa kohosi istualleen, -ojensi kuononsa ilmaan ja alkoi ulvoa. - -Torarin lakkasi nyt oitis skottilaisia kehumasta. - -»Mikä sulla nyt on, Grim?» hän sanoi. »Olenko muka liian kauan seissut -jäällä ja tuhlannut aikaa?» - -Hän alkoi laittautua lähtemään. »Niin, hyvää vointia sitte vaan!» hän -sanoi. - -Torarin ajoi Marstrandiin päin pitkin Klöfverön ja Koon välistä kapeata -salmea. Hän oli niin kaukana että Marstrand jo näkyi, kun huomasi -jäällä olevan muitakin kulkijoita kuin hän. - -Kirkkaassa kuutamossa Torarin näki pitkän ja ryhdikkään miehen -kävelevän pitkin lumihankea. Hän näki, että miehellä oli töyhtöhattu ja -puuhkahihoilla ja kultaneuloksilla koristettu puku. - -»Kas niin», Torarin itsekseen sanoi, »sehän se on sir Archie, -skottilaisten päällikkö, joka tänä iltana on käynyt laivurin kanssa -sopimassa Skotlannin matkasta.» - -Torarin oli niin lähellä miestä, että oli jo tavottanut hänen hangella -liitävän varjonsa. Hevonen oli juuri tallaamaisillaan pitkän varjokuvan -hatuntöyhtöä. - -»Grim koirani», sanoi Torarin, »mitähän jos kysyisimme, haluttaako -häntä ajaa meidän reessämme kaupunkiin?» - -Koira rupesi oitis nousemaan, mutta Torarin painoi sen kädellään alas. -»Ole vait, Grim!» hän sanoi. »Näen kyllä jo ettet skottilaisista pidä.» - -Sir Archie ei ollut huomannut, että hänen lähellään ketään kulki. Hän -asteli taakseen katsomatta. Torarin käänsi nyt ihan hiljaa hevosensa -syrjempään ajaakseen hänestä ohi. - -Mutta samassa Torarin näki skottilaisen herran takana jotain häälyvän, -ikäänkuin hänellä olisi ollut toinenkin varjo. Hän näki jotakin pitkää -ja ohutta ja harmaata, joka liiteli lumihangella painamatta siihen -askelen jälkiä ja ilman että se sen käynnistä narisi. - -Skottilainen joudutti matkaansa pitkin askelin. Hän ei katsahtanut -oikeaan eikä vasempaan. Mutta harmaa varjo yhä liiteli hänen takanaan, -niin lähellä että näytti kuiskuttavan hänen korvaansa. - -Torarin ajoi hiljaa eteenpäin, kunnes joutui molempien kohdalle. Hän -näki silloin skottilaisen kasvot kirkkaassa kuutamossa. Mies käveli -silmäkulmat rypyssä ja näytti olevan suutuksissaan, ikäänkuin olisi -koettanut päästä erilleen vastenmielisestä ajatuksesta. - -Juuri kun Torarin ajoi ohi, hän kääntyi katsomaan taakseen, ikäänkuin -olisi huomannut jonkun häntä seuraavan. - -Torarin näki selvästi harmaisiin puetun neidon hiipivän sir Archien -jälessä, mutta sir Archie ei häntä nähnyt. Kun hän kääntyi ympäri, niin -neito seisahti paikalleen ja sir Archien oma leveä varjo pimensi hänet -kokonaan. - -Sir Archie kääntyi heti takasin ja jatkoi kulkuaan, ja silloin neito -taas kiireesti läheni häntä ja näytti kuiskuttavan hänen korvaansa. - -Mutta tätä näkyä Torarin ei jaksanut sen kauempaa kestää. Hän kiljasi -kovasti ja ruoski hevostaan ja ajoi täyttä karkua, hevonen Valkosessa -vaahdossa, pirttinsä ovelle asti. - - - - -Vaino. - - -1. - -Marstrandin kaupungin asuttu osa oli rannikon puolella pientä saarta, -missä sataman suojana oli kihermä luotoja ja saaria. Siellä olivat -kadut ja kujat väkeä täynnä, rannassa oli veneitä ja laivoja kylki -kylessä, siellä suolattiin silliä, perattiin kaloja, sillä puolella -oli kirkko ja hautuumaa, raatihuone ja tori, ja siellä kasvoi korkeita -lehtipuita, jotka kesäaikana antoivat väriä kaupungille. - -Mutta Marstrandinsaaren länsiosassa, jolla ei ollut yhtään saarta -eikä luotoa suojana aukeata merta vastaan, siellä ei ollut muuta kuin -paljaita louhikkoja ja aaltojen uurtamia kallioisia niemenkärkiä. Maa -kasvoi ruskeahelpeistä kanervikkoa ja piikkisiä orjantappuroita, siellä -täällä oli saukon ja ketun koloja tai haahkan ja kalalokin pesiä, mutta -polkuja ja taloja ja ihmisasukkaita ei missään näkynyt. - -Vaan Torarinin mökki seisoi keskellä saarta korkealla mäellä, niin -että kaupunki oli sen toisella ja autio korpi toisella puolen, ja kun -Elsa neito avasi mökin oven ja nousi kalliolle, niin hän näki siitä -länteenpäin siihen mustaan reunaan asti mistä sula meri alkoi. - -Ja kaikki ne merimiehet ja kalastajat, jotka olivat jäiden sulkemina -Marstrandissa, kulkivat usein Torarinin mökin ohi käydäkseen mäeltä -katsomassa, eivätkö lahdet ja salmet vielä olleet päässeet vapaiksi -jääpeitteestään. - -Elsa neito seisoi usein mökin kynnyksellä katselemassa sivukulkijoita. -Hänen sydämensä sairasti yhä äskeistä suurta suruaan, ja hän ajatteli: -Minusta ne ovat onnellisia ne kaikki, joilla on jotakin ikävöitävää. -Vaan itselläni ei ole mitään kaihottavaa koko maailmassa. - -Yhtenä iltana Elsa näki kalliolla pitkän, töyhtöhattuisen miehen, joka -katseli länteen merelle päin samoinkuin kaikki muutkin. Ja Elsa neiti -huomasi oitis, että mies oli sir Archie, skottilaisten päällikkö, sama -jonka kanssa hän oli laiturilla jutellut. - -Kun sir Archie kaupunkiin palatessaan kulki mökin ohi, seisoi Elsa -neiti yhä edelleen kynnyksellä, ja hän itki. - -»Mikä sinua itkettää, neito?» kysyi sir Archie, seisahtuen hänen -eteensä. - -»Sitä itken, kun ei minulla ole mitään kaihottavaa», sanoi Elsa. »Kun -näin teidän seisovan kalliolla ikävissänne, niin minä ajattelin: -»varmaan hänellä on meren tuolla puolen koti, jonne hän nyt matkustaa.» - -Silloin sir Archien sydän heltyi, niin että hän sanoi: »Nyt ei -vuosikausiin kukaan ole minulle puhunut kodistani. Luoja ties miten -isäni talossa nyt voitanee. Neljätoista vuotiaana sieltä lähdin -vieraissa sotajoukoissa palvelemaan.» - -Sitte sir Archie tuli Elsan luokse huoneeseen ja rupesi hänelle -puhelemaan kodistaan. - -Ja Elsa istui ääneti, kuunnellen sir Archien pitkää ja kaunista -puhetta. Hän oli onnellinen joka sanasta mitä sir Archielta kuuli. - -Vaan kun sir Archie nousi lähteäkseen pois, niin hän pyysi saada -suudella Elsaa. - -Silloin Elsa kielsi sen ja lähti ovelle pakoon, mutta sir Archie -asettui eteen ja yritti suudella väkisin. - -Mutta samassa mökin ovi aukeni ja emäntä tuli hyvin kiireesti sisään. - -Silloin sir Archie väistyi Elsan luota. Hän ojensi hänelle vaan kätensä -hyvästiksi ja riensi pois. - -Vaan Torarinin äiti sanoi Elsalle: »Oikein teit, kun lähetit minua -noutamaan. Ei nuoren neidon ole hyvä olla kahden kesken sellaisen -miehen kuin sir Archien kanssa. Kyllähän tiedät, Elsa, että -palkkasoturit ovat armotonta väkeä, eikä niillä ole Jumalasta tietoa.» - -»Minäkö olisin lähettänyt teitä kutsumaan?» Elsa sanoi ihmeissään. - -»Niin», vastasi emäntä, »seisoin juuri laiturilla työssä, kun ihan -ventovieras neitonen tuli tuomaan terveisiä, että sinä kaipasit minua -kotiin.» - -»Minkänäköinen neito se oli?» Elsa sanoi. - -»En tullut häntä niin tarkastaneeksi, että osaisin kuvata», sanoi -eukko. »Mutta sen verran huomasin, että hänellä oli ihmeen kevyt -käynti, kun ei lumi alla ensinkään narahtanut.» - -Kun Elsa kuuli tämän, niin hän aivan kalpeni ja sanoi: »Silloin se on -varmaankin ollut taivaan enkeleitä, joka teille toi sanan ja lähetti -teidät kotiin.» - - -2. - -Kerran sir Archie tuli uudestaan Torarinin mökkiin puhelemaan Elsan -kanssa. - -He olivat kahden kesken. He keskustelivat rattosasti ja kummallakin oli -hauska. - -Sir Archie esitti Elsalle, että hän lähtisi hänen mukanaan Skotlantiin. -Siellä hän lupasi rakentaa Elsalle linnan, niin että hänestä tulisi -rikas hovinrouva. Hän sanoi antavansa hänelle satoja käskyläisneitoja -ja tanssittavansa kuninkaan hovipidoissa. - -Elsa istui ääneti ja kuunteli joka sanaa minkä sir Archie virkkoi, -ja hän uskoi ne tosiksi. Ja sir Archie ajatteli, ettei ikinä ollut -tavannut niin helposti lumottavaa neitoa. - -Yhtäkkiä sir Archie kävi äänettömäksi ja alkoi katsella vasenta kättään. - -»Mikä teille tuli, sir Archie, miksette puhu enää?» kysyi Elsa. - -Sir Archie aukoi ja sulki kättään ikäänkuin suonenvedossa. - -»Mitä se on, sir Archie?» Elsa kysyi. »Onko teillä kipuja kädessänne?» - -Silloin sir Archie kääntyi hirmustuneen näköisenä häneen päin ja sanoi: -»Näetkö tuota hiusta, Elsa, joka kiertyy käteni ympäri? Näetkö tuota -vaaleata hiuskutria?» - -Kun hän rupesi siitä puhumaan, ei neitonen nähnyt, mutta lopulta hän jo -näki hienon, vaalean hiuskiehkuran solmeutuvan sir Archien käden ympäri. - -Ja Elsa neiti kavahti säikähtyneenä ylös ja huusi: »Sir Archie, kenen -se on se hius joka on kätenne ympärillä?» - -Sir Archie katsahti häneen neuvottomana. »Sen kyllä tunnen, Elsa neiti, -että se on oikea hius. Se tuntuu lahealta ja vilposelta ihoa vasten. -Mutta mistä se on tullut?» - -Neitonen katsoi käteen oudosti tuijottavin silmin. - -»Juuri tuollalailla kasvinsisareni tukka kiertyi sen miehen käteen, -joka hänet surmasi.» - -Silloin sir Archie väkinäisesti naurahti, mutta vetäsi äkkiä kätensä -pois. - -»Kas, Elsa», hän sanoi, »me molemmat säikymme yhtä herkästi kuin -pikkulapset. Nyt se on poissa. Se ei ollutkaan muuta kuin ikkunasta -eksynyt auringonsäde.» - -Mutta Elsa neiti hyrähti katkeraan itkuun ja sanoi: »Nyt olen taas -makaavinani uunilla ja kuulevinäni murhamiesten tekevän työtään. -Voi voi, minä toivoin viimeiseen asti, etteivät he löytäisi rakasta -kasvinsisartani, mutta silloin yksi heistä tuli ja veti hänet uunilta -alas, ja kun hän koetti paeta, niin mies kiersi hänen tukkansa kätensä -ympärille ja pidätti häntä. Vaan hän makasi polvillaan miehen edessä ja -sanoi: 'Katso minun nuoruuttani! Anna minun jäädä eloon, jotta vielä -ehtisin oppia, mitä varten olen maailmaan tullut. En ole sinulle tehnyt -mitään pahaa, miksi sinä siis tahdot minut surmata? Miksi sinä kiellät -minun elämästä?’ Ja mies ei kuunnellut häntä, vaan surmasi hänet.» - -Sir Archie ei mitään virkkanut. Hän seisoi silmäkulmat rypyssä ja -katsoi syrjään. - -»Niin, oi kun kerran tapaisin sen miehen!» Elsa sanoi. Hän seisoi -nyrkkiään puristaen sir Archien edessä. - -»Et voi tavata sitä miestä», sanoi sir Archie. »Hän on kuollut.» - -Mutta neitonen heittäytyi lavitsalle itkeä nyyhkyttämään. »Sir Archie, -sir Archie, miksi johditte ne vainajat mieleeni? Nyt minun täytyy -itkeä koko tämä ilta ja yö. Menkää pois, pois, sir Archie, sillä nyt -minä en voi muuta ajatella kuin vainajia. Nyt minä vaan muistelen -kasvinsisartani, joka minulle oli niin armas.» - -Eikä sir Archie kyennyt häntä lohduttamaan, vaan hänen täytyi lähteä -kyyneleitä ja valituksia pakoon, ja hän meni juomaveikkojensa luo. - - -3. - -Sir Archie ei voinut käsittää, miksi hänen mielensä aina oli täynnä -synkkiä ajatuksia. Niistä hän ei päässyt vapaaksi silloin kun Elsan -kanssa puheli, eikä silloin kun istui tovereineen juomassa. Vaikka -hän usein tanssi yökaudet ranta-aitoissa, eivät ne hänestä eronneet, -eikä hän saanut niistä rauhaa edes samoillessaan peninkulmien päähän -jäätyneelle merelle. - -»Miksi minun täytyy alati muistaa sitä, jota en tahdo ajatella?» puheli -sir Archie itsekseen. »On aivan kuin joku minua aina seuraisi ja -kuiskuttaisi korvaani.» - -»On aivan kuin joku kiertäisi verkkoa ympärilleni, sitoakseen kaikki -ajatukseni tähän yhteen ainoaan», sanoi sir Archie. »En voi nähdä -metsästäjää, joka verkkoa kiertää, mutta hänen hiiviskelevät askelensa -kuulen jälessäni.» - -»On aivan kuin maalari minun edelläni kulkisi muuttamassa samaksi -kuvaksi kaikki mihin katson», sanoi sir Archie. »Jos käännän silmäni -taivaalle tai maahan, niin en kohtaa muuta kuin saman näyn.» - -»On aivan kuin kivenhakkaaja istuisi sydämelläni takomassa siihen yhtä -ainaista surua», sanoi sir Archie. »En voi nähdä sitä kivenhakkaajaa, -mutta yöt päivät tunnen selvästi hänen moukarinsa iskut. Sinä -kivisydän, sinä kivisydän, hän sanoo, nyt sinun täytyy alistua, nyt -minä takomalla taon sinuun surun.» - -Sir Archiella oli kaksi ystävää, sir Reginald ja sir Filip, jotka alati -olivat hänen seurassaan. Häntä suretti, kun hän oli pahalla tuulella -eikä mistään tuntenut itseään onnelliseksi. - -»Mikä sinua oikein vaivaa?» he usein sanoivat. »Miksi sinun silmiäsi -niin kuumottaa ja poskesi käyvät niin kalpeiksi?» - -Sir Archie ei tahtonut sanoa heille mikä häntä kiusasi. Hän ajatteli: -Mitä he minusta sanoisivatkaan, jos huomaisivat heittäytyneeni näin -miehuuttomaksi? He eivät minua enää tottelisi, jos kuulisivat minun -ruvenneen katumaan tekoa, joka oli välttämätön. - -Kun he häntä yhä enemmän pakottivat, niin hän lopulta sanoi johtaakseen -heidät harhaan: - -»On tuntunut niin kummalta näinä päivinä. Olen tavannut erään neidon, -jota mieleni halaa, mutta en vaan häntä saavuta. Aina on joku este -sattunut tielleni.» - -»Kenties neito sitten ei sinua rakasta», sanoi sir Reginald. - -»Kyllä uskon hänen mielensä minuun taipuvan», sir Archie sanoi, »mutta -hänellä on joku vartija, joka estää minun häntä saavuttamasta.» - -Silloin sir Reginald ja sir Filip purskahtivat nauruun ja sanoivat: -»Sen neitosen kyllä me sinulle toimitamme.» - -Illalla Elsa käveli yksinään kujaa pitkin mäelle päin. Hän tuli -väsyneenä työstään ja ajatteli itsekseen: Tämä elämä on työlästä, enkä -minä siitä saa yhtään iloa. Minua ilettää koko päivän seista siellä -laiturilla kalanhajussa. Minua ilettää kuulla niiden naisten tylyllä -äänellä laskevan leikkiä ja nauravan. Minua ilettää nähdä ahnasten -lokkien kärkkyvän pöytien ympärillä siepatakseen kalapaloja läpi -käsieni. Kunpa edes joku tahtoisi tulla viemään minut pois täältä! -Silloin minä häntä seuraisin vaikka maailman ääreen. - -Elsa kulki juuri kujan pimeintä kohtaa, kun sir Reginald ja sir Filip -astuivat varjosta hänen luokseen ja tervehtivät häntä. - -»Elsa neiti», he sanoivat, »me tuomme sinulle sanan sir Archielta. -Hän makaa sairaana majatalossa. Hän ikävöi kovin saada puhella sinun -kanssasi ja pyytää, että lähtisit mukaamme häntä katsomaan.» - -Elsa hätääntyi kuullessaan että sir Archie oli niin huonona sairaana, -ja kääntyi oitis seuraamaan skottilaisia herroja, jotka tahtoivat -saattaa hänet majataloon. - -Sir Filip ja sir Reginald kulkivat toinen toisella puolen häntä. He -hymyilivät keskenään ja ajattelivat, ettei mikään voinut olla helpompaa -kuin Elsan viekotteleminen. - -Elsa neidillä oli kova kiire. Hän melkein juoksi kujaa alamäkeen. -Sir Filip ja sir Reginald saivat käydä rivakasti pysyäkseen hänen -rinnallaan. - -Mutta Elsa neidin kulkiessa näin kiireisesti alkoi jotakin vieriä hänen -jalkansa edessä. Kaiketi se heitettiin hänen tielleen, ja hän oli -siihen vähällä kompastua. - -»Mitä se on se joka jalkaini edessä hyrrää?» Elsa ajatteli. »Kaiketi -olen potkassut maasta kiven, joka nyt vierii kujan rinnettä alas.» - -Hänellä oli niin kiire sir Archien luo, ettei joutanut välittämään -siitä mikä ihan varpaittensa edessä vieri. Hän potkasi sen syrjään, -mutta se palasi heti ja kieri hänen edessään alas kujaa pitkin. - -Elsa kuuli sen helähtävän hopealta, kun hän sitä potkasi, ja hän näki -sen välkkyvän ja kimaltelevan. - -»Ei se olekkaan tavallinen kivi», Elsa ajatteli. »Luulenpa että se -on hopearaha.» Mutta hänellä oli niin kiire sir Archien luo, ettei -katsonut ehtivänsä nostaa sitä maasta. - -Mutta yhä edelleen se vieri hänen jalkainsa edessä, ja hän ajatteli: -Sinä ennätät pikemmin, jos sieppaat tuon pois tieltäsi. Voithan viskata -sen kauvas pois, jollei se mitään ole. - -Hän kumartui ja otti sen maasta. Se oli suuri pyöreä raha, joka kiilti -Valkoselta hänen kädessään. - -»Minkä sinä siitä kadulta löysit, neiti?» kysyi sir Filip. »Se kiiltää -niin valkealta kuutamossa.» - -He kulkivat juuri suuren ranta-aitan ohi, jommoisissa vieraat -kalastajat asuivat ollessaan pyyntimatkoilla Marstrandissa. Oven päällä -riippui sarvilyhty, josta hiukan valoa tuikki kadulle. - -»Katsotaas nyt mitä sinä kadulta löysit, neiti», sanoi sir Reginald, -pysähtyen lyhdyn alle. - -Elsa ojensi rahan valoa kohti, ja tuskin ennätettyään siihen katsahtaa -hän rupesi huutamaan: »Tämä on Aarne herran rahoja! Minä tunnen sen. -Tämä on Aarne herran rahoja!» - -»Mitä nyt sanotkaan, neiti?» kysyi sir Filip. »Minkätähden sanot tätä -Aarne herran rahaksi?» - -»Minä tunnen sen», sanoi Elsa. »Olen monesti nähnyt Aarne herran -pitävän sitä kädessään. Totisesti tämä on Aarne herran rahoja.» - -»Älä huuda niin kovasti, neito!» sanoi sir Filip. »Kaikki ihmiset tänne -rientävät utelemaan, mitä se kirkuminen on.» - -Mutta Elsa ei kuunnellut sir Filipin puhetta. Hän näki ranta-aitan oven -olevan auki. Keskellä permantoa paloi pystyvalkea, jonka ympärillä -joukko miehiä istui hitaasti ja tyynesti jutellen. - -Elsa neiti hyökkäsi sisään heidän luokseen. Hän piti rahaa ylhäällä -kädessään. - -»Hoi, kuulkaa miehet», hän huusi, »nyt tiedän, että Aarne herran -murhaajat ovat elossa. Kas tässä on Aarne herran raha, jonka löysin!» - -Kaikki miehet kääntyivät häneen päin. Hän näki silloin Torarinin, -kalakauppiaan, istuvan joukossa. - -»Mitä nyt tuletkaan huutamaan, neito?» kysyi Torarin silloin. »Kuinka -voit erottaa Aarne herran rahat muista?» - -»Erotan toki tämän mistä muusta tahansa», Elsa sanoi. »Se on vanha ja -iso, ja siinä on lovi reunassa. Aarne herra sanoi sen olevan vanhojen -Norjan kuningasten ajoilta, eikä hän sitä koskaan käyttänyt ostoksiin.» - -»No kerrohan, neito, mistä sen löysit», sanoi muuan toinen kalastaja. - -»Löysin sen kadulta, kierimästä jalkaini edessä», Elsa sanoi. »Sinne se -on varmaan murhaajilta pudonnut.» - -»Olkoon nyt totta tai lorua mitä puhut», sanoi Torarin, »niin mitä -me voimme tehdä? Emme me siltä voi murhamiehiä löytää, vaikka sinä -tiedätkin heidän kulkeneen yhtä kaupunkimme katua.» - -Kalastajain mielestä Torarin oli puhunut järkevästi. He istahtivat -äskeisille paikoilleen pystyvalkean ääreen. - -»Tule pois, Elsa, mukaani kotiin!» Torarin sanoi. »Ei nyt ole aika -neitosen juoksennella katuja ja kujia.» - -Kun Torarin tätä puhui, niin Elsa kääntyi katsomaan äskeisiä -saattajiaan. Mutta sir Reginald ja sir Filip olivat hiipineet tiehensä -hänen huomaamattaan. - - - - -Raatikellarissa. - - -1. - -Marstrandin raatikellarin emäntä avasi yhtenä aamuna ovet, portaita -ja eteistä lakaistakseen. Hän näki silloin nuoren neidon istuvan -portailla odottamassa. Hänellä oli yllään kaitanen harmaa hame, joka -oli vyötäisiltä solkinauhalla sitaistu. Vaalea tukka ei ollut sykeröllä -eikä palmikoituna, vaan suoraan riipuksissa kasvojen molemmin puolin. - -Oven auetessa hän nousi istuiltaan ja astui portaita myöten emännän -luokse. Vaan emännästä se oli kuin unissakulkijan käyntiä. Hän piti -silmiään puoliummessa ja käsivarsiaan kylkiä pitkin likistettyinä. -Kuta lähemmäs hän tuli, sitä enemmän emäntä ihmetteli hänen jäsentensä -hentoutta. Hänen kasvonsakin olivat kauniit, Mutta ne olivat niin ohuet -ja läpikuultavat kuin olisivat olleet haurasta lasia. - -Emännän luo tultuaan hän kysyi, olisiko talossa ollut hänelle sopivaa -tointa. Hän olisi tahtonut päästä palvelukseen. - -Mutta emäntä ajatteli kaikkia niitä hurjia miehiä, jotka iltasin -istuivat juomassa olutta ja viiniä hänen kellarissaan, eikä hän voinut -olla hymyilemättä. »Ei täällä meidän talossa ole paikkaa noin pienelle -neidolle», hän sanoi. - -Neitonen ei nostanut silmiään eikä muuten mitenkään liikahtanut, hän -vaan uudisti pyyntönsä päästä emännän luo palvelukseen. Hän ei sanonut -pyytävänsä ruokaa eikä palkkaa, ei mitään muuta kuin jotakin tointa. - -»Jos oma tyttäreni olisi sellainen kuin sinä», emäntä sanoi, »niin -antaisin saman kiellon. Suon sinulle parempaa kuin palveluspaikan minun -luonani.» - -Silloin neitonen kääntyi hitaasti nousemaan portaita ylös, ja emäntä -jäi katsomaan hänen jälkeensä. Tyttö oli hänestä niin pienen ja -avuttoman näköinen, että häntä tuli vallan sääli. - -Emäntä huusi hänet takasin ja sanoi hänelle: »Ehkäpä sinun sentään on -turvattomampaa yksin maleksia satamassa ja torilla kuin olla täällä -minun luonani. Saat nyt täksi päiväksi jäädä tänne kuppeja ja lautasia -pesemään, niin nähdään mihin kykenet.» - -Emäntä vei hänet pieneen huoneeseen kellarisalin vieressä. Se ei -ollut suurempi kuin joku seinäkomero. Siinä ei ollut mitään lakeista -eikä ikkunaa, vaan ainoa valo tuli kapakkahuoneeseen aukeavasta -seinäluukusta. - -»Seiso täällä nyt», hän sanoi neitoselle, »ja huuhdo kaikki kupit ja -lautaset, joita sinulle tuosta luukusta ojennan. Sittenpähän näen -voinko sinua palveluksessa pitää.» - -Neitonen meni komeroon ja liikkui siellä niin hiljaa, että emännästä -tuntui kuin olisi kuollut hautaansa puikahtanut. - -Hän seisoi siellä sisällä koko päivän eikä kenenkään kanssa sanaa -vaihtanut eikä luukusta ulos kurkistellut, vaikka kapakkahuoneessa -väkeä liikehti lakkaamatta. Eikä hän huolinut ruuasta, kun sitä hänelle -tarjottiin. - -Hänen ei kuultu kalisuttavan astioita, mutta milloin hyvänsä emäntä -ojensi kätensä luukulle, niin aina siinä oli tarjolla vastahuuhdottuja -vateja, joissa ei täplääkään näkynyt. - -Mutta kun hän rupesi niitä käsissään nostamaan pöydille, niin ne olivat -niin kylmiä, että melkein tuntuivat vievän nahan sormista. Emäntää -värisytti ja hän sanoi: »On aivan kuin ne ottaisin kylmän kuoleman -käsistä.» - - -2. - -Yhtenä päivänä ei laitureilla ollut työtä saatavissa. Elsa istui kotona -Torarinin mökissä ja kehräsi. Pesävalkea paloi virkeästi ja valaisi -joka kolkan pirtissä. - -Kesken työnsä Elsa tunsi kasvoillaan kylmän henkäyksen, ikäänkuin olisi -ovi ollut raollaan. Hän katsahti ylös ja näki kuolleen kasvinsisarensa -seisovan edessään lattialla. - -Elsa seisautti kädellään värttinän pyörimisen ja istui sitte hiljaa, -tuijottaen kasvinsisareensa. Ensi hetkenä hän säikähti, mutta heti -senjälkeen ajatteli: »Eihän minun sovi pelästyä omaa kasvinsisartani. -Oli hän kuollut tai elävä, niin aina minä iloitsen kun saan häntä -nähdä.» - -»Sisko kulta», hän sanoi vainajalle, »haluatko minulta jotakin?» - -Toinen silloin matalalla, kuiskaavalla äänellä vastasi: »Elsa sisareni, -olen mennyt ravintolaan palvelukseen, ja emäntä on minun antanut kaiken -päivää seista huuhtomassa kuppeja ja lautasia. Nyt illalla minä olen -niin väsyksissä, etten enempää jaksa. Olen nyt tullut pyytämään, että -sinä lähtisit sinne avukseni.» - -Silloin Elsasta tuntui kuin olisi hänen järkensä sumennut. Hän ei -kyennyt enää ajattelemaan eikä tahtomaan eikä pelkäämään. Hän tunsi -vaan suurta iloa siitä, että kasvinsisarensa oli palannut hänen -luokseen, ja vastasi: »Kyllä, sisko kulta, heti lähden sinua auttamaan.» - -Silloin kuollut kääntyi ovelle menemään, ja Elsa kulki hänen jälessään. -Mutta kynnyksellä seistessään hänen kasvinsisarensa pysähtyi ja sanoi -Elsalle: »Käy ottamassa vaippa yllesi. Ulkona on kova myrsky.» Näitä -sanoja virkkaessa hänen äänensä kuului vähän selvemmin ja siinä oli -hiukan sointuakin. - -Elsa otti seinältä vaippansa ja kääri sen ympärilleen. Hän ajatteli -itsekseen: Vielähän kasvinsisareni minua rakastaa, ei hän mitään pahaa -aio. Minusta on vaan onnellista saada seurata häntä mihin tahansa hän -minut vie. - -Sitten hän kuolleen seurassa lähti Torarinin mökiltä kulkemaan jyrkästi -viettävää kujaa pitkin sataman ja torin puoleiseen uudempaan kaupunkiin. - -Kuollut astui kaiken aikaa Elsasta kahta askelta edellä. Sinä iltana -oli kova myrsky, joka kapeissa kujasissa oli pusertaa kulkijan seinää -vasten, ja Elsa huomasi, että pahimpien puuskien aikana kuollut asettui -hänen ja tuulen väliin, suojelemaan häntä minkä hennolla ruumiillaan -voi. - -Vihdoin saavuttuaan raatihuoneelle kuollut astui kellariportaita -alas ja viittasi Elsaa seuraamaan. Mutta ovea avatessa tuulen vihuri -sammutti kynttilän eteisen lyhdystä, joten he jäivät pimeään. Silloin -Elsa ei olisi tiennyt kääntyä minnekkään päin, jollei kuollut olisi -tarttunut hänen käteensä ruvetakseen häntä taluttamaan. Mutta -kuolleen käsi oli niin kylmä, että Elsa säpsähti ja kauhu alkoi häntä -puistattaa. Kuollut silloin veti kätensä pois ja kääri sen Elsan vaipan -liepeeseen, ennenkuin talutti häntä edelleen. Mutta Elsa tunsi kylmän -väreitä vielä vuorin ja turkiksien läpi. - -Kuollut ohjasi nyt Elsaa pimeän käytävän kautta ja avasi sitte hänelle -oven. He tulivat pimeään komeroon, johon hiukan valoa pilkotti -seinässä olevasta luukusta. Elsa näki tulleensa siihen huoneeseen, -jossa ravintolan palvelustyttö seisoi pesemässä kuppeja ja lautasia, -ennenkuin ne pantiin vierasten eteen. Elsa näki vesisoikon häämöttävän -lattialla ja luukussa joukon huuhdottavaksi siihen pantuja juomalaseja -ja astioita. - -»Tahdotko, Elsa, nyt tämän yön olla minun apunani?» kuollut kysyi. - -»Sisko kulta», sanoi Elsa, »tiedäthän että tahdon sinua auttaa missä -hyvänsä minua tarvitset.» - -Samalla Elsa jo heitti vaipan päältään. Hän kääri hihansa ylös ja -rupesi työhön. - -»Tahdotko, Elsa, nyt olla täällä hyvin ääneti, jottei emäntä huomaa -minun hankkineen apulaista?» - -»Sisko kulta», Elsa sanoi, »koetan minkä suinkin voin.» - -»No hyvästi sitten, Elsa», sanoi kuollut. »Nyt pyydän sinulta vaan -yhtä. Ja se on, ettet tämän jälkeen minuun ylen kovasti suutu.» - -»Mitä varten sinä minulle hyvästejä heität?» Elsa kysyi. »Tulenhan -mielelläni joka ilta sinun avuksesi.» - -»En pyydä sinua olemaan kuin tämän illan», sanoi kuollut. »Luultavasti -sinä nyt autatkin minua niin, että saan tämän toimen päätetyksi.» - -Kun tätä puheltiin, oli Elsa jo kyyristynyt työhönsä. Kaikki oli hetken -hiljaa, mutta sitte hän tunsi otsallaan samallaisen henkäyksen kuin -kuolleen tullessa kalastajamökkiin hänen luokseen. Hän katsahti silloin -ylös ja näki olevansa yksin. Hän tiesi nyt, mikä hänen otsallaan -oli tuntunut kylmältä henkäykseltä, ja sanoi itsekseen: »Kuollut -kasvinsisareni suuteli minua otsalle, ennenkuin lähti pois luotani.» - -Elsa teki nyt ensin työnsä valmiiksi. Hän huuhtoi kaikki maljat ja -kannut ja kuivasi ne. Sitte hän meni luukulta katsomaan, oliko sinne -pantu mitään lisää. Kun ei siellä mitään ollut, niin hän jäi luukun -ääreen seisomaan katsellen kellarisaliin. - -Oli sellainen aika päivästä, jolloin ei ketään vieraita tavannut -kellariin tulla. Emäntä ei ollut istumassa pöytänsä takana eikä hänen -palvelijoitaan ollut saapuvilla. Ketään muuta huoneessa ei näkynyt kuin -kolme miestä, jotka istuivat suuren pöydän päässä. He olivat vieraita, -vaan tuntuivat liikkuvan kuin kotonaan, koska muuankin heistä joka oli -juonut maljansa pohjaan, ilman muut? kävi täyttämässä sen suuresta -viiniruukusta ja istahti sitte uudestaan juomaan. - -Elsa tunsi olevansa kuin vastatullut jostain vieraasta maailmasta. -Hänen ajatuksensa olivat kuolleessa kasvinsisaressaan, niin ettei hän -oikein kyennyt tajuamaan mitä näki. Vasta pitkän ajan päästä hänelle -selvisi, että nuo pöydän ääressä istuvat miehet olivat hänelle tuttuja -ja rakkaita. Sillä nehän olivat sir Archie ja hänen kaksi skottilaista -ystäväänsä, sir Reginald ja sir Filip. - -Viime päivinä ei sir Archie ollut käynyt hänen luonaan, ja Elsa ihastui -nähdessään hänet. Ensin hänen teki mieli huutaa olevansa ihan hänen -lähellään, mutta sitte hän tuli ajatelleeksi, että siinä poisjäämisessä -oli jotain outoa, ja hän olikin vaiti. Eihän tiedä vaikka hän olisi -rakastunut toiseen, Elsa ajatteli. Ehkäpä hänellä nytkin on juuri se -mielessään. - -Sir Archie istui näet hiukan muista erillään. Hän vaan äänettömänä -tähysti eteensä eikä juonut. Hän ei ottanut osaa toisten keskusteluun, -ja kun hänelle jotakin virkettiin, niin hän ei edes huolinut vastata. - -Elsa kuuli, että toiset koettivat saada häntä hauskemmalle päälle. He -utelivat miksi hän ei juonut. Neuvoivatpa sitäkin, että hän ratokseen -menisi juttelemaan Elsa neidin kanssa. - -»Älkää te minusta huolehtiko», sir Archie sanoi. »Toinen minun nyt -on mielessäni. Se se alati häilyy silmäini edessä, ja sen ääni alati -korvissani kuiskaa.» - -Ja Elsa näki sir Archien silmäin herkeämättä katsovan yhteen kellarin -paksuista katonkannatuspylväistä. Nyt vasta hän myöskin huomasi, että -hänen kasvinsisarensa seisoi tuon pylvään vieressä ja katseli sir -Archieta. Hän seisoi aivan liikahtamatta niin liki pylvästä, ettei -häntä harmaassa puvussaan ollut helppo siitä erottaa. - -Elsa seisoi ihan hiljaa ja katsoi huoneeseen. Hän näki, että hänen -kasvinsisarensa sir Archien edessä piti silmiään auki. Elsan seurassa -hän ei ollut yhtään kertaa nostanut silmiään maasta. - -Muuta kammottavaa hänessä ei ollut kuin ne silmät. Elsa näki, että ne -olivat murtuneet ja sameat. Katse niissä oli eloton, eikä valo niistä -enää heijastunut. - -Hetken kuluttua sir Archie puhkesi uudestaan vaikeroimaan: »Hänet minä -näen alati. Hän seuraa minua kaikkialle mihin menen.» - -Hän ei hetkeksikään kääntänyt katsettaan pois pylväästä, jonka vieressä -kuollut seisoi. Mutta Elsa arvasi, ettei hän kuollutta nähnyt. Ei sir -Archie puhunut hänestä, vaan jostakin toisesta joka alati oli hänen -mielessään. - -Elsa seisoi yhä seinäaukolla ja seurasi kaikkea mitä tapahtui. Hän -ajatteli, että ennen kaikkea hän tahtoi tietää, kuka se oli jota sir -Archie muisteli niin herkeämättä. - -Äkkiä hän huomasi kuolleen siirtyneen sir Archien viereen penkille ja -kuiskuttelevan hänen korvaansa. - -Mutta sir Archie ei vieläkään tiennyt hänen olevan niin lähellä, että -todella saattoi kuiskuttaa hänen korvaansa. Hän tunsi sen läheisyyden -vaan siitä hirveästä tuskasta, joka hänelle yhtäkkiä tuli. - -Elsa näki, että kun kuollut oli pari silmänräpäystä istunut ja -kuiskaillut, niin sir Archie painoi päänsä käsien väliin ja itki: »Voi, -kun en olisi ikinä löytänyt sitä nuorta neitoa!» hän sanoi. »En kadu -mitään muuta kuin etten päästänyt sitä neitosta pakoon, kun hän pyysi.» - -Molemmat skottilaiset lakkasivat juomasta ja kääntyivät säikähtyen -katsomaan sir Archieta, joka äkkinäisessä katumuspuuskassa näin menetti -koko miehuutensa. He istuivat kotvan aikaa neuvottomina, Vaan sitte -toinen heistä hoiperteli tiskin luo, otti siitä isoimman juomasarven ja -täytti sen punaviinillä. Sen tehtyään hän astui sir Archien eteen, löi -häntä olalle ja sanoi: »Juo, veikko! Vielä Aarne herran rahoja riittää. -Niin kauvan kun on varaa hankkia tämänlaista viiniä, ei surun pidä -meistä valtaa saaman.» - -Mutta samassa kun tämä oli sanottu: »Juo, veikko! Vielä Aarne herran -rahoja riittää», silloin Elsa näki kuolleen nousevan penkiltä ja -katoavan. - -Ja samassa Elsa näki edessään kolme miestä, joilla oli suuret parrat -ja karvapäälliset nahkapuvut ja jotka tappelivat Aarne herran -kanssa. Ja nyt hän näki että ne olivat samat miehet, jotka istuivat -kellarisalissa: sir Archie, sir Filip ja sir Reginald. - - -3. - -Elsa lähti ulos huoneesta, jossa oli seisonut huuhtomassa emännän -juoma-astioita, ja sulki hiljaa oven jälkeensä. Oven ulkopuolella -hän seisahtui kapeaan käytävään. Hän nojasi seinää vasten eikä siitä -asennosta liikahtanut lähes tunnin aikaan. - -Siinä seistessään hän mietti: »En minä voi antaa häntä ilmi. Olkoon -tehnyt mitä pahaa tahansa, mutta minä rakastan häntä sydämestäni. En -voi jättää häntä teilattavaksi. En voi sallia, että hänen kätensä ja -jalkansa tulella kärvennetään.» - -Myrsky, joka oli riehunut koko päivän, kiihtyi kiihtymistään yhä -valtavammaksi, ja Elsa kuuli pimeään kätköönsä sen pauhun. - -Nyt on ensimäinen kevätmyrsky tullut, hän ajatteli. Se on tullut -kaikkine voimineen vapauttamaan merta ja murtamaan jäitä. Muutaman -päivän päästä on avovesi, ja silloin sir Archie lähtee täältä eikä -ikinä tänne palaa. Ei hän enää vastedes tee rikoksia tässä maassa. Mitä -hyötyä siitä sitte on, jos hänet vangitaan ja rangaistaan? Ei siitä ole -iloa kuolleilla eikä elävillä. - -Elsa kääri vaipan ympärilleen. Hän ajatteli, että nyt hän menee kotiin -ja istahtaa rauhallisesti työnsä ääreen eikä kenellekään ilmaise -salatietoaan. - -Mutta ennenkuin hän tuli lähteneeksi, hän jo luopui siitä aikeesta ja -jäi paikalleen seisomaan. - -Hän seisoi hiljaa ja kuunteli ulkona pauhaavaa myrskyä. Hänen mieleensä -juohtui uudelleen, että kevät nyt oli tulossa. Lumi jo pian häviää ja -maa pukeutuu vihreään verhoonsa. - -Vaan, armias Jumala, minkälaisena kevät minulle tulee? Elsa ajatteli. -Ei minun onneni eikä iloni nouse kukalle tämäntalvisten pakkasten -jälkeen. - -Niin, toisin oli viime vuonna, hän ajatteli. Silloin minä olin -onnellinen, kun talvi oli kulunut ja kevät saapui. Muistan yhdenkin -illan, kun oli niin kaunista etten malttanut kotiin jäädä. Silloin -tartuin kasvinsisareni käteen ja kävelimme lehtoon poimimaan vihreitä -vesoja uuninpankon koristeiksi. - -Hän antoi nyt mielensä kuvitella, miten hän kasvinsisarineen oli -astunut vihreätä polkua. Ja tien vieressä he olivat nähneet nuoren -koivun, joka oli hakattu poikki. Tyvestä päättäen se oli ollut useita -päiviä katkaistuna. Mutta nyt he näkivät, että puuraukka oli ruvennut -vihannoimaan ja että sen lehdet pyrkivät puhkeamaan urvuista. - -Silloin hänen kasvinsisarensa oli pysähtynyt ja kumartunut puun nojaan. -»Voi sinua, puuraukka», hän sanoi, »mitä pahaa lienetkään tehnyt, -kun et poikkihakattunakaan saa kuolla? Miksi sinun yhä pitää lehtiin -puhjeta, ikäänkuin vielä eläisit?» - -Silloin Elsa oli hänelle nauranut ja sanonut: »Ehkä se kukoistaakin sen -vuoksi, että sen kaataja saisi nähdä minkälaisen turmion on tehnyt ja -katuisi.» - -Mutta hänen kasvinsisarensa ei nauranut. Hänen silmänsä olivat -kyyneleitä täynnä. - -»On suuri synti kaataa puuta lehtimisaikana, jolloin se on niin -elinvoimainen, ettei saata kuolla. Hirveätä on kuolleen olo, kun ei -saa haudassaan rauhaa. Ei vainajilla ole paljon hyvää odotettavana, ei -heihin rakkaus eikä onni voi yltää. Eivät he muuta hyvää enää pyydä -kuin saada nukkua siki unta. Sitä minä juuri itkenkin mitä sanoit, -ettei koivu pääse kuolemaan, kun se ajattelee surmaajaansa. Sehän se on -kovin osa sille, jolta on henki riistetty, ettei saa rauhassa levätä, -kun täytyy vainota murhaajaansa. Eivät vainajat mitään muuta halaja -kuin saada nukkua rauhassa.» - -Tätä muistellessaan Elsa tyrskähti itkuun ja väänteli käsiään. - -»Kasvinsisareni ei saa rauhaa haudassaan», hän sanoi, »jollen minä anna -ilmi rakastettuani. Jollen tässä siskoa auta, niin hän jää harhailemaan -maan päälle ilman lepoa ja rauhaa. Ei se siskoraukkani muuta toivo kuin -haudan lepoa, ja sitä en voi hänelle antaa, toimittamatta rakastettuani -pyövelin murskattavaksi.» - - -4. - -Sir Archie astui ulos kellarisalista ja kulki sen kapean käytävän läpi. -Nyt oli katossa riippuva lyhty taasen sytytetty, ja sen valossa hän -näki nuoren neidon seisovan liikkumattomana seinää vasten. - -Hän oli niin kalpea ja seisoi niin hiljaa, että sir Archie -pelästyksissään ajatteli: Viimeinkin näen sen vainajan, joka minua -ahdistaa päivät päästään. Hän seisoo täällä ulkona minua odottamassa. - -Ohi mennessään sir Archie kosketti neidon kättä saadakseen tietää, -oliko se todellakin kuollut joka siinä seisoi. Ja käsi oli niin kylmä, -ettei hän voinut päättää oliko se kuolleen vai elävän. - -Mutta sir Archien kosketuksesta Elsa säpsähti ja vetäsi kätensä pois, -ja silloin sir Archie hänet tunsi. - -Hän luuli tytön tulleen hänen tähtensä ja ihastui kovin nähdessään -hänet. Samassa hänen mielessään leimahti ajatus: Nyt tiedän mitä teen, -jotta vainaja leppyisi minuun ja lakkaisi minua vaivaamasta. - -Hän sulki Elsan kädet omiinsa ja nosti ne huulilleen. »Jumala sinua -siunatkoon siitä että nyt tulit luokseni, Elsa», hän sanoi. - -Mutta Elsan sydän oli niin murheellinen. Hän ei saanut kyyneliltään -edes sen vertaa sir Archielle sanotuksi, ettei hän tänne tullut häntä -tavatakseen. - -Sir Archie seisoi kotvan aikaa äänetönnä, mutta piti Elsan käsiä koko -ajan omissaan. Ja mitä kauemmin hän niin seisoi, sitä valosammiksi ja -kauniimmiksi hänen kasvonsa kävivät. - -»Elsa neiti», sanoi sir Archie hyvin juhlallisesti. »En ole moneen -päivään saattanut tulla luoksesi, sillä raskaat ajatukset ovat minua -vaivanneet. Niiltä en ole saanut lainkaan rauhaa, olenpa pelännyt -olevani tulossa mielenvialle. Mutta tänä iltana minun mielentilani on -parantunut, eikä silmissäni enää väiky se kuva, joka minua kiusasi. Ja -kun sinut näin, niin sydämeni sanoi mitä minun tulee tehdä, päästäkseni -siitä vaivasta iäksipäiväksi.» - -Hän kumartui lähemmäs Elsaa voidakseen katsoa häntä silmiin, mutta kun -Elsa seisoi silmät ummessa, niin hän jatkoi: - -»Olet minulle vihoissasi, Elsa, kun en moneen päivään ole käynyt -luonasi. Mutta enhän voinut, sillä sinut nähdessäni minä yhä elävämmin -muistin sen, mikä minua vaivasi. Sinä minulle aina muistutit nuorta -neitoa, jota kohtaan olen tehnyt vääryyttä. Monelle muullekin ihmiselle -minä olen vääryyttä tehnyt, Elsa, mutta mistään muusta ei tuntoni minua -niin soimaa kuin mitä sille neitoselle tein.» - -Kun Elsa yhä oli vaiti, niin sir Archie tarttui hänen käsiinsä, nosti -ne huulilleen ja suuteli niitä. - -»Kuule nyt, Elsa, mitä sydämeni minulle puhui, kun näin sinut täällä -minua odottamassa. Olet kerran tehnyt neidolle vääryyttä, se sanoi, -nyt sinun pitää tälle korvata mitä se toinen sai kärsiä sinun tähtesi. -Sinun tulee ottaa hänet vaimoksesi, ja hänelle sinun tulee olla niin -hyvä, ettei hänellä koskaan ole surun syytä. Ja niin uskollinen sinun -tulee hänelle olla, että elosi viimeisenä päivänä rakastat häntä -enemmän kuin hääpäivänäsi.» - -Elsa pysyi vieläkin yhtä ääneti, ummessa silmin. Silloin sir Archie -tarttui hänen päähänsä ja kohotti sen pystyyn. »Minun täytyy saada -tietää, Elsa, kuunteletko sinä puhettani», hän sanoi. Vaan silloin hän -näki Elsan itkevän niin hervottomasti, että suuret kyynelet vierivät -pitkin hänen poskiaan. - -»Miksi itket, Elsa?» sir Archie kysyi. - -»Itken, kun minun sydämeni teitä liiaksi rakastaa.» - -Sir Archie silloin vielä enemmän läheni Elsaa ja kiersi käsivartensa -hänen vyötäisilleen. »Kuuletko kun myrsky ulkona vinkuu?» hän sanoi. -»Se ennustaa meren aukenemista ja että kohta alukset levällä purjein -kiitävät kotirannoilleni. Nyt Elsa sano, seuraatko minua sinne, jotta -voisin sinulle korvata sen pahan mitä olen toiselle tehnyt!» - -Sir Archie kuiski Elsalle kohta alkavan elämän ihanuudesta, ja Elsa -taipui ajattelemaan: Voi, kun en tietäisikään minkä rikoksen hän on -tehnyt, silloin seuraisin häntä ja eläisin onnellisena hänen kanssaan. - -Sir Archie läheni häntä yhä, ja kun Elsa viimein nosti katseensa -maasta, oli hän kumarruksissa suudellakseen häntä otsalle. Silloin Elsa -äkisti muisti vainajan, joka juuri oli ollut hänen luonaan ja oli häntä -suudellut. Hän tempasi itsensä erilleen sir Archiesta ja sanoi: »Ei, -sir Archie, en tahdo lähteä mukaanne.» - -»Sinun täytyy lähteä, Elsa», sanoi sir Archie, »muuten minä joudun -turmioon.» - -Hän alkoi kuiskia neidolle yhä hellempiä sanoja, ja Elsa taas taipui -ajattelemaan: »Eikö olisi Jumalalle ja ihmisille otollisempaa, että hän -saisi sovittaa rikollisen elämänsä ja tulla hurskaaksi mieheksi? Jos -hänet rangaistaan ja surmataan, niin kukapa siitä hyötyy?» - -Elsa oli juuri ruvennut näin ajattelemaan, kun pari kellariin aikovaa -miestä kulki heidän ohitsensa. Sir Archie näki heidän uteliaasti -tähystävän häntä ja Elsa neitoa ja virkkoi silloin: - -»Tule, Elsa, minä saatan sinut kotimökillesi. En tahdo, että kukaan -näkisi sinun tulleen luokseni kellarisaliin.» - -Silloin Elsa äkkiä avasi silmänsä, ikäänkuin muistaen lähteneensä -toisille asioille eikä kuuntelemaan sir Archien puheita. Mutta hänen -sydäntään kouristi, kun ajatteli hänen ilmiantamistaan. »Jos jätät -hänet teloittajalle, niin minä pakahdun surusta», hänen sydämensä -hänelle sanoi. - -Mutta sir Archie kietoi vaipan lujemmin neidon ympäri ja talutti hänet -kadulle. Ja sitte hän kulki hänen kanssaan Torarinin mökille asti. Ja -neito huomasi, että joka kerta kun puuskainen vihuri kohisten heidät -yllätti, silloin sir Archie asettui hänen eteensä hänen suojukseen. - -Ja Elsa mietti koko ajan heidän kulkiessaan: Eihän siskovainaani -tiennyt, että hän tahtoi sovittaa elämänsä ja tulla hyväksi ihmiseksi. - -Ja heidän kulkiessaan sir Archie herkeämättä kuiski ihanimpia sanoja -Elsan korvaan. Ja mitä kauemmin Elsa häntä kuunteli, sitä varmemmaksi -hän kävi. - -Ehkäpä, kun siskovainaja minut toi mukanaan, hänen tarkoituksensa -olikin, että saisin kuulla tällaisia sanoja sir Archien suusta, hän -ajatteli. Hän rakastaa minua niin suuresti. Hän ei tahdo minulle -onnettomuutta, vaan onnea. - -Ja kun he seisahtuivat mökin eteen ja sir Archie kerran vielä kysyi -Elsalta, tahtoiko hän lähteä hänen kanssaan yli meren, niin Elsa -vastasi tahtovansa Jumalan avulla häntä seurata. - - - - -Rauhaton. - - -Seuraavana päivänä myrsky oli asettunut. Ilma oli suojainen, mutta ei -heikontanut sanottavasti jäitä, vaan meren salmet ja vuonot olivat -ummessa kuten ennenkin. - -Aamulla herätessään Elsa ajatteli yhä: Tosiaan on parempi, että -pahantekijä tekee parannuksen ja elää Jumalan käskyn mukaan, kuin että -hänet rangaistaan ja surmataan. - -Päivemmällä sir Archie lähetti Elsalle sanansaattajan mukana leveän, -kultaisen rannerenkaan. - -Ja Elsa riemuitsi siitä, että sir Archie oli halunnut ilahuttaa häntä. -Hän otti vastaan renkaan ja kiitti sanansaattajaa. - -Mutta heti tämän poistuttua juolahti Elsan mieleen, että tämän -rannerenkaan sir Archie varmaankin oli ostanut Aarne herran rahoilla. -Hän ei voinut enää katsella sitä, kun oli johtunut siihen ajatukseen. -Hän riisti sen käsivarreltaan ja viskasi kauas luotaan. - -»Mitä minun elämästäni tulisikaan, jos alati täytyisi ajatella, -että elän herra Aarnen rahoilla?» hän sanoi. »Jos ruokapalan vien -huulilleni, niin minun täytyy ajatella ryöstettyjä rahoja, ja jos saan -uuden puvun, niin kaikuu korvissani, että se on ostettu väärin saadulla -omaisuudella.» - -»Nyt huomaan ainakin, että minun on mahdotonta seurata sir Archieta ja -elää yhdessä hänen kanssaan. Sanon hänelle sen, kun hän tulee luokseni.» - -Illansuussa sir Archie tuli hänen luokseen. Hän oli hyvin iloinen, -sillä hän oli ollut vapaana ilkeistä ajatuksista, ja hän luuli sen -johtuvan siitä, että oli luvannut hyvittää tälle neidolle mitä oli -toista vastaan rikkonut. - -Kun hän tässä mielessä tuli ja sellaista puhui, oli Elsan mielestä -mahdotonta kertoa, että hän itse oli huolissaan ja aikoi erota hänestä. - -Kaikki häntä itseään kalvavat surut hän unhotti kuunnellessaan sir -Archien puhetta. - -Seuraavana päivänä oli sunnuntai, jolloin Elsan oli tapana -mennä kirkkoon. Hän kävi sekä puolipäiväsaarnassa että -iltajumalanpalveluksessa. - -Istuessaan kuuntelemassa puolipäiväsaarnaa, hän kuuli jonkun itkevän -ihan lähellään. - -Ensin hän luuli jonkun vieressään istuvista itkevän, mutta kun hän -koetti sitä katsella oikealta tai vasemmalta, ei hän nähnyt kuin -rauhallisia ja juhlallisia ihmisiä. - -Sittenkin hän kuuli selvästi itkun nyyhkytystä, ja itkijä tuntui olevan -niin lähellä, että jos vaan ojentaisi kätensä niin häneen ylettyisi. - -Elsa kuunteli kuuntelemistaan sen vaikerrusta, eikä hän luullut ikänään -kuulleensa niin suurta surua. - -Kenenkähän huolet ovat niin raskaita, että täytyy vuodattaa noin -haikeita kyyneliä? hän ajatteli. - -Hän katseli taakseen ja kurottautui nähdäkseen lähinnä olevaan -penkkiin, mutta kaikki istuivat ääneti ja rauhallisina, eivätkä -kenenkään kasvot olleet vesissä. - -Silloin Elsa ajatteli, ettei hänen tarvinnut tiedustella ja ihmetellä. -Hän tiesi hyvin kuka hänen vieressään itki. - -»Sisko kulta», hän kuiskasi, »miksi et näyttäydy minulle kuten -toissapäivänä. Tiedäthän, että mielelläni teen mitä voin, kuivatakseni -kyyneleesi.» - -Hän odotti vastausta, vaan ei kuullut mitään muuta kuin katkeamatonta -nyyhkytystä. - -Elsa koetti kuunnella mitä pappi saarnassaan puhui, mutta saattoi -tuskin seurata hänen sanojaan. Silloin hän menetti malttinsa ja -kuiskasi: »Tiedänpä yhden jolla olisi enemmän itkun syytä kuin -kenelläkään muulla. Jollei kasvinsisareni olisi minulle ilmoittanut -murhaajiaan, saattaisinpa ilo mielessä istua täällä.» - -Lakkaamaton nyyhkytys katkeroitti yhä enemmän hänen mieltään, ja hän -ajatteli: Kuinka minun kasvinsisareni voi vaatia minua ilmiantamaan -rakastettuni? Ei hän itsekkään olisi siihen suostunut, jos olisi vielä -elossa. - -Hän istui ahdingossa kirkkoväen keskellä, mutta saattoi vaivoin pysyä -alallaan. Hän huojutteli ruumistaan ja väänteli käsiään. Varmaankaan -siltä nyt en koko päivänä saa rauhaa, hän ajatteli. Ja ties sen, hän -yhä tuskallisemmin jatkoi, ties vaikka seuraisi minua läpi elämän! - -Mutta nyyhkytykset hänen vieressään tulivat yhä syvemmältä ja yhä -tuskallisemmin, ja viimein hänen sydämensä heltyi niin, että hän -itsekkin herahti itkuun. - -Varmaankin sillä on äärettömän raskas suru joka noin itkee, hän -ajatteli. Varmaankin hänen kärsimyksensä on raskaampi kuin yksikään -ihminen voi aavistaa. - -Kun Elsa kirkonmenojen päätyttyä astui ulos kirkosta, ei hän enää -kuullut itkua. Mutta itse hän itki koko kotimatkan, itki sitä, ettei -hänen kasvinsisarensa saanut haudan rauhaa. - -Vaan iltasaarnan alkaessa Elsa meni uudelleen kirkkoon, sillä hänen -täytyi tietää, istuiko kasvinsisarensa siellä yhä itkemässä. - -Heti kirkkoon astuttuaan Elsa alkoi kuulla nyyhkytystä, joka vavistutti -häntä sydänjuuria myöten. Hän tunsi rupeavansa masentumaan eikä hän -tahtonut enää mitään muuta kuin auttaa vainajaa, joka rauhatonna -harhaili ihmisten joukossa. - -Elsan astuessa ulos kirkosta oli vielä niin valoisaa, että hän saattoi -nähdä jonkun edellään kävijöistä jättävän hangelle verisiä jälkiä. - -Kukahan on niin köyhä, että kulkee paljain jaloin ja jättää verisiä -jälkiä lumeen? hän ajatteli. - -Kaikki hänen edellään kävijät näyttivät varakkailta ihmisiltä. He -olivat kaikki kunnollisesti puetut ja heillä oli kengät jalassaan. - -Mutta punaset jäljet olivat ihan vereksiä. Elsa näki, että joku hänen -edellään kulkevasta joukosta painoi niitä lumeen. - -Se on joku matkamies, joka on pitkillä teillä jalkansa turmellut, hän -ajatteli. Suokoon Jumala, ettei hänen tarvitse kauan kulkea, ennenkuin -pääsee katon alle ja saa levätä! - -Hänen teki mieli tietää kuka niin vaikean matkan oli taivaltanut, ja -hän lähti seuraamaan jälkiä, vaikka siten joutuikin poikkeamaan omalta -tieltään. - -Mutta äkkiä hän huomasi kaikkien kirkosta tulijain kääntyneen toiselle -taholle ja itse olevansa yksin kadulla. Mutta ne veriset askeleet eivät -vieläkään loppuneet hangelta. - -Se on minun polonen kasvinsisareni se kulkija, hän ajatteli, ja tunsi -tienneensä sen kaiken aikaa. Oi siskoraukkani, luulin sinun kevein -askelin lumella liitävän, en uskonut tuskia kärsiväsi. Mutta eihän -yksikään tiedä mitä kärsimyksiä vainajilla on. - -Kyyneleet nousivat hänen silmiinsä, ja hän ajatteli: Voi minua, kun hän -ei saa haudanrauhaakaan. Voi minua, kun hänen on pitänyt niin kauan -kulkea täällä paljain jaloin, että ne ovat käyneet veriin. - -»Pysähdy, sisko kulta», hän sanoi, »pysähdy, jotta saan kanssasi -puhella!» - -Sitä sanoessaan hän huomasi askelten lumessa etenevän nopeammin, -ikäänkuin vainaja olisi kiirehtänyt kulkuaan. - -Nyt hän pakenee minua. Hän ei odota minulta enää mitään apua, Elsa -ajatteli. - -Hän oli ihan joutua mielettömäksi, hänen täytyi päästä noista punasista -askeleista, ja hän huudahti: »Sisko kulta, minä teen mitä ikinä tahdot, -jotta saisit haudassasi rauhan.» - -Kohta tämän jälkeen Elsa näki edessään kookkaan naisihmisen, joka oli -häntä seurannut ja nyt laski kätensä hänen käsivarrelleen. - -»Kukas sinä olet, joka kuleksit täällä pitkin katua ja itket ja -vääntelet käsiäsi?» sanoi nainen. »Olet juuri samannäköinen kuin muuan -neitonen, joka toissapäivänä pyrki luokseni palvelukseen ja sitte -katosi näkyvistäni, vai lienetkin sama ihminen?» - -»En minä se sama ole», Elsa sanoi, »mutta jos tunnen oikein, että -olette raatikellarin emäntä, niin tiedän kyllä mistä tytöstä puhutte.» - -»Sano sitte, mistä syystä hän lähti luotani eikä ole tullut takaisin», -sanoi emäntä. - -»Hän lähti siitä syystä», Elsa sanoi, »ettei tahtonut kuulla kaikkien -salissanne istuvien pahantekijäin puheita.» - -»Monta hurjaa miestä tosin salissani käy», emäntä virkkoi, »mutta en -sinne pahantekijöitä sentään laske.» - -»Kasvinsisareni oli kuitenkin kerran läsnä», Elsa sanoi, »kun siellä -kolme miestä jutteli keskenään ja yksi heistä virkkoi: Juo veikkonen. -Vielä Aarne herran rahoja riittää!» - -Sen sanottuaan hän ajatteli: Nyt minä autoin kasvinsisartani, nyt minä -puhuin mitä olen kuullut. Jumala suokoon, ettei emäntä huolisi uskoa -sanojani, silloin ei syy ole minun. - -Mutta samassa hän emännän kasvoista näki, että tämä uskoi häntä, ja hän -pelästyi ja oli lähteä pakoon. - -Mutta hän ei ehtinyt ottaa askeltakaan, kun emännän tukeva käsi jo -tarttui häneen, niin ettei hän päässyt paikaltaan. - -»No, neiti, jos sinä olet kellarissani kuullut sellaista puhetta», -emäntä sanoi, »niin nytkö sinä joutaisit karkuun! Ei, vaan nyt -lähdetään niiden luo, joilla on valta ja tahto rangaista murhamiehiä, -jotteivät he lain kourista pääse.» - - - - -Sir Archien pako. - - -Elsa tuli pitkään vaippaan kääriytyneenä kellarisaliin ja meni sen -pöydän luokse, jonka päässä sir Archie istui ystävineen. Vieraita -istui joukottain lavitsoilla pöytien ääressä ja kaikki tähystivät -uteliaina häneen, mutta Elsa ei heistä välittänyt, mennessään istumaan -sen viereen joka hänelle oli rakas. Hän ajatteli vaan, että viimeisen -hetken, minkä sir Archie on vapaana, hän tahtoo olla hänen seurassaan. - -Nähdessään Elsa neidin tulevan ja istahtavan hänen viereensä, sir -Archie nousi ja siirtyi hänen kanssaan salin alipäähän toisen pöydän -ääreen, joka oli osaksi pylvään peitossa. Elsa kyllä huomasi, ettei sir -Archie pitänyt hänen tulostaan kapakkahuoneeseen, joka ei ole nuorten -neitojen käytävä paikka. - -»Ei minulla ole teille paljon sanottavaa», Elsa virkkoi. »Mutta teidän -pitää kuitenkin saada tietää, että minun ei käy lähteminen mukana -teidän maahanne.» - -Näistä Elsa neidon sanoista sir Archie säikähti, sillä hän oli varma, -että jos Elsa hänet hylkäisi, niin hän uudelleen joutuisi pahojen -ajatustensa valtaan. - -»Mistä syystä, Elsa, et lähtisi mukaani?» hän kysyi. - -Elsan sydän oli niin raskas. Tuskin hän edes tiesi mitä sanoi. »Eihän -nuoren neidon ole hyvä lähteä soturin mukaan», hän virkkoi. »Kuka ties -milloin sellainen lupaus pettää.» - -Ennenkuin sir Archie ehti vastaamaan, astui muuan merimies -kellarisaliin. Hän tuli sir Archien luokse ja kertoi hänelle olevansa -siitä suuresta laivasta, joka oli jäätynyt Klöfverön taakse. Myrsky -oli alkanut uudestaan, ja nyt laivuri laittoi sanan että sir Archie -kaikkine miehineen tänä iltana varustautuisi tulemaan laivaan. Meri oli -lännen puolella jo alkanut puhdistua. Kukaties jo ennen päivännousua -väylä olisi sulana Skotlantiin asti. - -»Huulethan mitä mies kertoo», sanoi sir Archie Elsalle. »Tahdotko -lähteä mukaani?» - -»En», Elsa sanoi, »en tahdo lähteä mukaanne.» Mutta itsekseen hän oli -iloissaan, sillä hän ajatteli: Nyt voi kumminkin sattua, että hänelle -jää tilaisuus lähteä pois täältä, ennenkuin vartioväki ehtii häntä -kiinniottamaan. - -Sir Archie nousi ja meni kertomaan uutista sir Filipille ja sir -Reginaldille. »Menkää te edellä majataloon», hän sanoi, »ja laittakaa -kaikki kuntoon! Minun on vielä puhuttava pari sanaa Elsan kanssa.» - -Nähdessään sir Archien tulevan takasin hänen luokseen, Elsa rupesi -molemmin käsin torjumaan häntä pois. »Miksi takasin tulette, sir -Archie?» hän sanoi. »Miksette jo riennä merelle, niin nopeasti kuin -jalat kannattavat?» - -Sillä niin syvästi hän rakasti sir Archieta. Hän oli tosin ilmiantanut -hänet rakkaan kasvinsisarensa tähden, mutta hänen hartain toivonsa oli -että sir Archie pelastuisi. - -»Ei, ensin tahdon vielä kerran pyytää sinua mukaani», sanoi sir Archie. - -»Tiedättehän te kuitenkin, sir Archie, että minä en voi teitä seurata», -Elsa sanoi. - -»Miks’et sinä voisi?» sir Archie sanoi. »Olethan niin yksinäinen ja -köyhä tyttö, ettei kukaan tiedusta mihin sinä joudut. Mutta jos lähdet -mukaani, niin minä teen sinusta suuren rouvan. Minä olen ylhäinen mies -kotimaassani. Siellä saat kulkea hopeassa ja kullassa, ja vienpä sinut -kuninkaankin hoviin.» - -Elsa vapisi hädissään, kun sir Archie yhä viipyi hänen luonaan, -vaikkei pako enää kauan ollut mahdollista. Hän tuskin malttoi vastata -hänelle: »Lähtekää nyt täältä, sir Archie! Ette saa enää viipyä minua -pyytämässä!» - -»Et, Elsa, vielä minua ymmärrä», puhui sir Archie yhä enemmän -heltyvällä äänellä. »Kun näin sinut ensi kerran, niin minä vaan -ajattelin lumota ja houkutella sinut. Olen monesti ennen luvannut -sinulle linnoja ja kultia, vaan ennen tätä iltaa se ei ole ollut -rehellisesti tarkoitettua. Mutta nyt minä tahdon ja haluan tehdä sinut -vaimokseni. Siihen voit luottaa niinkuin aatelismiehen ja soturin -sanaan.» - -Samassa Elsa kuuli asepukuisten miesten raskasta astuntaa kellarin -ulkopuolelta. Jos minä nyt lähden hänen mukaansa, hän ajatteli, niin -hän kenties vielä pelastuu. Olenhan täällä häntä turmioon vetämässä. -Minun tähteni hän täällä niin kauan viivyttelee, että vartioväki -hänet vielä yllättää. Mutta enhän minä voi lähteä sen mukaan, joka on -surmannut kaikki omaiseni. - -»Sir Archie», Elsa sanoi, ja hän toivoi saavansa hänet säikähtämään. -»Ettekö kuule, kun aseellisia miehiä rientää torin poikki?» - -»Kuulen sen kyllä», sanoi sir Archie, »kaiketi on taas tapeltu jossain -kapakassa. Älä hätäänny, Elsa, vähästä ne kalastajat riitaantuvat, -ilmoista ja tuulista.» - -»Sir Archie», Elsa sanoi, »ettekö kuule, että ne seisahtuvat -raatihuoneen eteen?» - -Elsa värisi kiireestä kantapäähän, mutta sir Archie ei sitä huomannut, -vaan pysyi ihan tyynenä. - -»Mihinkäs muuanne he seisahtuisivat?» hän sanoi. »Tännehän ne -riitapukarit on tuotava raatihuoneen putkaan. Älä sinä Elsa kuuntele -sitä, vaan kuuntele nyt kun minä pyydän sinua mukaani meren tuolle -puolen!» ........... - -Mutta Elsa koetti vielä kerran säikäyttää sir Archieta. - -»Sir Archie», hän sanoi, »ettekö kuule, kun ne laskeutuvat portaita -myöten raatikellariin?» - -»Kyllä sen kuulen», sanoi sir Archie, »he kai tulevat tyhjentämään -kannun olutta, saatuaan vankinsa telkien taa. Älä sinä Elsa huoli -heistä, vaan ajattele että huomenna meidän laivamme halkoo aavoja -ulappia, pyrkien kohti minun rakasta isänmaatani!» - -Mutta Elsa oli kalpea kuin ruumis ja värisi, niin että häneltä tuskin -puhe kävi. - -»Sir Archie», hän sanoi, »ettekö näe, kun he viinapöydän luona -puhelevat emännän kanssa? Kaiketi kyselevät häneltä, onko heidän -etsittävistään ketä täällä.» - -»Ennemminkin tilaavat häneltä väkevää ja lämmintä juomaa, kun on -näin myrskyinen yö», sanoi sir Archie. »Älä sinä Elsa noin värise ja -vavahtele! Lähde vaan pelkäämättä minun mukaani! Sen sanon, että jos -isäni nyt tahtoisi minulle naittaa maamme jaloimman neidon, niin en -hänestä huolisi. Lähde sinä Elsa turvallisesti meren tuolle puolen! -Siellä sinä joudut suurimpaan onneen ja iloon.» - -Sotilasjoukko ovensuussa karttui karttumistaan, eikä Elsa voinut enää -hillitä tuskaansa. En voi olla näkemässä, kun he tulevat ottamaan hänet -kiinni, hän ajatteli. Hän kumartui lähelle sir Archieta ja kuiskasi -hänelle: - -»Ettekö kuule, sir Archie, kun sotilaat kysyvät emännältä Aarne herran -murhaajia?» - -Silloin sir Archie tähysti salin ovelle päin ja katseli emännän luona -juttelevia sotilaita. Mutta hän ei heti lähtenytkään pakoon, niinkuin -Elsa odotti, vaan kumartui katsomaan Elsaa silmästä silmään. »Sinäkö, -Elsa, se olet tuntenut minut ja antanut minut ilmi?» - -»Olen sen tehnyt rakkaan kasvinsisareni tähden, jotta hän saisi levon -haudassaan», sanoi Elsa. »Yksin Jumala tietää mitä siitä olen kärsinyt. -Mutta paetkaa nyt, sir Archie! Vielä ennätätte. He eivät vielä ole -sulkeneet ovea ja eteistä.» - -»Senkin sudenpentu!» sir Archie sanoi. »Nähdessäni sinut ensi kerran -laiturilla, ajattelin jo surmata sinut.» - -Mutta Elsa laski kätensä hänen olkapäälleen. »Paetkaa, sir Archie, -ei minun sydämeni kestä katsoa, kun he tulevat teitä kiinniottamaan. -Jollette tahdo paeta ilman minua, niin minä Jumalan nimeen lähden -mukaanne. Mutta älkää enään täällä istuko minun tähteni, sir Archie! -Teen puolestanne mitä tahansa, kun vaan pelastatte henkenne.» - -Mutta nyt sir Archie oli suuttunut ja puhui Elsalle ähittelevällä -kiukulla: - -»Nyt sinä neitonen et koskaan saa kirjokengissä astella linnan -permantoja. Nyt saat ikäsi pysyä täällä sillin perkaajana. Etkä -koskaan, Elsa, saa miestä, jolla on linnat ja läänit. Jos saatkin, niin -saat viheliäisen kalamiehen, jonka tölli on jossakin kylmällä luodolla.» - -»Ettekö kuule, kun he asettavat vartijoita eteiseen ja panevat ovelle -keihäitä poikkiteloin?» Elsa kysyi. »Miksette jo riennä pois täältä? -Miksette pakene merelle ja kätkeydy laivaan?» - -»En viitsi paeta, kun tekee mieleni jutella Elsa neidin kanssa», sanoi -sir Archie. »Tiedätkös, Elsa, että nyt sinun kaikki ilosi on mennyttä -kalua? Tiedätkö, että nyt minun ei enää kannata toivoakkaan sovitusta -rikoksestani?» - -»Sir Archie», Elsa kuiskasi, kavahtaen säikähtyneenä ylös, »nyt -sotamiehet ovat valmiina. Nyt ne tulevat teitä kiinniottamaan. -Riennättekö pakoon! Minä lähden mukaanne laivaan, sir Archie, jos vaan -pakenette.» - -»Ei sinun kannata säikkyä, Elsa neito», sanoi sir Archie. »Ehdimme -vielä jonkun aikaa juttelemaan yhdessä. Ei sotilaat uskalla käydä -kimppuuni täällä, kun voin puolustautua. He aikovat tavoittaa minut -ahtaassa käytävässä. Siellä he aikovat keihästää minut pitkiin -vartaisiinsa. Sitähän sinä Elsa olet minulle aina toivonut.» - -Mutta kuta pahemmin Elsa hätääntyi, sitä tyynemmäksi sir Archie kävi. -Elsa pyysi häntä pakenemaan, mutta niitä pyyntöjä hän nauroi. - -»Älä neitonen ole niin varma siitä että minä joudun sotilasten käsiin! -Olen maar suuremmistakin vaaroista pelastunut. Pahemmin minun oli käydä -muutama kuukausi sitte Ruotsissa. Jotkut panettelijat olivat sanoneet -Juhana kuninkaalle, ettei hänen skottilainen vartioväkensä ollut -luotettava. Ja kuningas uskoi sen. Hän panetti kaikki kolme päällikköä -linnantorniin, ja heidän palkkajoukkonsa hän tarkasti vartioituna -lähetti rajan yli.» - -»Paetkaa, sir Archie, paetkaa!» Elsa pyysi. - -»Älä sinä Elsa ole minusta huolissasi!» sanoi sir Archie tylysti -nauraen. »Tänä iltana luontoni taas on ennallaan. Nyt en enää näe -sitä neitosta silmäini edessä, ja silloin ei hätää mitään. Kerronpa -sinulle niistä kolmesta, jotka istuivat Juhana kuninkaan linnassa. -Yhtenä yönä, kun vartijat olivat juovuksissa, he salaa hiipivät ulos -tornista ja juoksivat tiehensä. Sitten lähtivät pakenemaan rajaa kohti. -Mutta Ruotsin alueella ollessaan he eivät kertaakaan uskaltaneet -ilmaista ketä olivat. Heillä ei ollut muuta keinoa, Elsa, kuin hankkia -itselleen karvapäälliset puvut ja sanoa olevansa nahkurinsällejä, jotka -kiertelivät hakemassa työtä. - -Vasta nyt Elsa alkoi huomata, kuinka sir Archie oli muuttunut häntä -kohtaan. Nyt sir Archie varmaan vihasi häntä, saatuaan kuulla että hän -oli hänet ilmiantanut. - -»Älkää, sir Archie, puhuko noin!» Elsa pyysi. - -»Miksikäs petit minut, juuri kun sinusta uskoin mitä parasta!» sanoi -sir Archie. Nyt minä taas olen ihan ennallani. Nyt minä en huoli -säästää ketään. Ja saatpa nähdä, että vielä minä selviön tästä kaikesta -yhtä hyvin kuin ennenaikaan. Enkö silloinkin ollut tovereineni -huutavassa hukassa, kun viimein olimme Ruotsin halki samonneet tänne -rannikolle? Ei meillä ollut rahaa ostaaksemme kunnon vaatteita. Ei -ollut rahaa maksaaksemme laivakyytiä Skotlantiin. Emme tienneet muuta -keinoa kuin murtautua Solbergin pappilaan.» - -»Älkää enää puhuko siitä!» sanoi Elsa. - -»Kaikki tyyni sinun on kuultava, Elsa», sanoi sir Archie. »Yhtä seikkaa -sinä et tiedä, sitä nimittäin, että me pappilaan tultua menimme Aarne -herran luo, herätimme hänet ja kehotimme häntä antamaan meille rahaa. -Jos hän olisi sen tehnyt suosiolla, ei hänelle olisi mitenkään käynyt. -Mutta Aarne herra yltyi tappelemaan kanssamme, ja silloin meidän täytyi -hänet kaataa. Ja hänen saatuaan surmansa täytyi meidän kaataa hänen -koko väkensä.» - -Elsa ei keskeyttänyt sir Archien puhetta, mutta hän tunsi sydämensä -tyhjenevän. Hän värisi katsoessaan ja kuunnellessaan sir Archieta, -joka oli muuttunut julman ja verenhimoisen näköiseksi. Mitä olenkaan -tahtonut tehdä? Elsa ajatteli. Olenko ollut hulluna ja rakastanut sitä -miestä, joka murhasi kaikki omaiseni? Jumala minulle anteeksi antakoon!» - -»Kun luulimme koko väen kuolleen», sir Archie sanoi, »hilasimme raskaan -hopea-arkun ulos. Sitte sytytimme pirtin ympäri tulen, jotta kaikki -ihmiset luulisivat Aarne herran palaneen huoneeseensa.» - -»Minähän olen rakastanut metsän sutta», sanoi Elsa itsekseen. »Ja -mokomaa olen koettanut pelastaa rangaistuksesta!» - -»Vaan itse ajoimme jäälle ja pakenimme merta pitkin», sir Archie -jatkoi. »Niin kauvan kun liekit kajastivat taivaalla, ei meillä ollut -hätää mutta silloin pelästyimme, kun näimme niiden laskevan. Arvasimme -että kylän väki oli tullut paikalle ja sammuttanut tulipalon, ja että -kohta se olisi jälillämme. Silloin ajoimme takasin rantaan, sellaiselle -virtakohdalle, jossa jää oli heikkoa. Nostimme raha-arkun pois reestä -ja ajoimme eteenpäin, kunnes jää murtui hevosen alla. Se sai upota, -mutta me itse hyppäsimme syrjään. Jollet olisi vaan neito, Elsa, niin -ymmärtäisit että se oli reipas teko. Olimmepa toimineet kuin miehet.» - -Nyt Elsa pysyi sanattomana. Hän istui ja tunsi sydämessään kirvelevää -tuskaa. Mutta sir Archie vihasi häntä ja kidutti häntä tahallaan. - -»Sidoimme sitte vyöhihnamme arkun sankoihin ja rupesimme sitä hinaamaan -jäätä pitkin.» - -»Mutta kun arkku teki siihen jälkiä, kävimme rannalta taittamassa -kuusenhavuja ja panimme ne alustaksi. Sitte riisuimme saappaat jalasta -ja jatkoimme matkaa ilman että jäähän tuli minkäänlaista merkkiä.» - -Sir Archie oli hetkisen vaiti ja katseli pilkallisesti Elsaa. - -»Vaikka kaikki tämä oli mainiosti onnistunut, olimme kuitenkin aika -pulassa. Verisistä vaatteistamme meidät olisi missä tahansa heti -tunnettu ja saatu kiinni. Mutta kuule nyt Elsa, voidaksesi sitte kertoa -niille kaikille, jotka mielivät lähteä meitä hätyyttämään, sillä sen -he tietäkööt ettemme ole niinkään yletyttävissä. Kuulehan sitä, että -kun me jäätä myöten lähenimme Marstrandia, niin tapasimmekin jäällä -oman maan miehiä ja tovereita, ne samat miehet jotka Juhana kuningas -oli tarkoittanut. Jäät olivat heitä pidättäneet Marstrandissa, ja hyvä -olikin, sillä heidän avullaan saimme vaatteet. Eikä sen koommin olisi -ollut vaaraa, jollet sinä olisi ruvennut petturiksi.» - -Elsa istui ääneti, hän oli surusta melkein tiedottomana, tuskin sydämen -lyöntejä enää tuntui. - -Mutta sir Archie kavahti pystyyn ja huudahti: - -»Eikä meillä hätää ole tänäkään iltana. Sen Elsa, saat omin silmin -nähdä.» - -Samassa hän molemmin käsin tarttui Elsaan ja tempasi hänet koholle. -Ja Elsa kilpenä edessään hän juoksi kellarisalin läpi käytävää kohti. -Ja vaikka ovessa seisovilla sotureilla oli keihäät ojona häntä kohti, -eivät he rohjenneet niitä käyttää, jotteivät Elsaa haavoittaisi. - -Ahtaissa portaissa ja eteisessä sir Archie samoin piti Elsaa koholla -edessään. Ja Elsa olikin parempi turva kuin vahvin haarniska, sillä -portaille asetetut sotilaat eivät voineet aseitaan käyttää. Sir Archie -pääsi siten ison matkan portaita ylös, ja Elsa tunsi jo ulkoilman -henkivän kasvoillaan. - -Mutta nyt oli rakkaus Elsan sydämestä hävinnyt, katkera viha siellä -vaan kuohui sir Archieta kohtaan, ja hän muisti sir Archien vaan -murhamieheksi. Ja nyt kun hän näki ruumiinsa suojelevan tätä miestä, -niin että hän oli karkuun pääsemäisillään, nyt hän kädellään tarttui -yhteen sotilasten keihäistä ja osotti sen sydäntään kohti. »Tahdon nyt -viimein tehdä kasvinsisareni hyväksi työni loppuun», hän ajatteli. Ja -sir Archien eteenpäin hypähtäessä se keihäs tunkeutui Elsan sydämeen. - -Mutta silloin sir Archie jo seisoi ylimmällä portaalla. Ja sotamiehet -väistyivät tieltä nähdessään että yksi heistä oli haavoittanut neitoa. -Ja sir Archie juoksi heidän välistään. - -Torille saavuttuaan sir Archie kuuli sotahuutoja erään kujan suusta ja -skottilaisten hoilausta: »Apuun, apuun! Skotlannin puolesta! Skotlannin -puolesta!» - -Sir Filip ja sir Reginald sieltä tulivat hänen avukseen, mukanaan koko -skottilaisjoukko. - -Ja sir Archie juoksi heitä vastaan huutaen suureen ääneen: »Tänneppäin! -Tänneppäin! Skotlannin, Skotlannin puolesta!» - - - - -Jään poikki. - - -Vielä merenselällä sir Archie yhä kantoi Elsaa käsivarrellaan. - -Sir Filip ja sir Reginald astuivat hänen kanssaan rinnan. He yrittivät -jutella hänelle, miten olivat saaneet yllätyksestä tiedon ja miten -heidän oli onnistunut kulettaa raskas hopea-arkku kaljaasiin ja -koota maanmiehensä, mutta sir Archie ei heitä kuunnellut. Hän näytti -käydessään yhä puhelevan sen kanssa, jota käsivarrellaan kantoi. - -»Ketä sinä tuot mukaasi?» kysyi sir Reginald. - -»Elsa se on», sir Archie sanoi. »Hänet minä vien muassani Skotlantiin. -Täällä hänestä ei ikänä tulisi muuta kuin köyhä kalanperkaaja.» - -»Eipä ei, sen kyllä uskon», sanoi sir Reginald. - -»Täällä hän ei yllensä saisi kuin karkean villapuvun», sanoi sir -Archie, »ja nukkuakseen ahtaan lautavuoteen. Minä hänen tilansa teen -pehmeimmille patjoille, ja hänen vuoteensa minä laitatan marmorista. -Minä hänet käärin kalleimpiin nahkasiin, ja hänen kenkänsä kiinnitän -hohtokivisoljilla.» - -»Suureen kunniaan sinä hänet korotat», sanoi sir Reginald. - -»En saata jättää häntä tänne», sir Archie sanoi, »sillä kukapa täällä -malttaisi köyhää polosta muistaa? Ei kauan viivy, kun jo kaikki -hänet unohtavat. Ei kukaan käy hänen asunnollaan, ei kukaan poikkea -yksinäisen seuraksi. Mutta kun minä kotiini ehdin, silloin rakennutan -hänelle kauniin asunnon. Sen kiviseinään piirrätän hänen nimensä, -jottei kukaan voi sitä unohtaa. Siellä minä itse käyn joka päivä hänen -luonaan, ja niin ihanata siellä on kaikki, että pitkien matkojen päästä -ihmisiä tulee häntä katsomaan. Kynttilöitä ja lamppuja poltetaan -siellä yötä päivää, ja laulu ja soitto siellä kaikuu, ikäänkuin -loppumattomissa pidoissa.» - -»Suureen kunniaan sinä hänet korotat», sanoi sir Reginald uudelleen. - -»Täytyyhän minun hänelle sovittaa mitä olen rikkonut», sir Archie -sanoi. »Jollen minä ole Elsalle hyvä, niin onneni häviää ja pimeys -yllättää minut.» - -Myrsky puhalsi aukealla jäällä vinhasti heitä vastaan. Se repi auki -Elsan vaipan ja tempoi sitä ilmassa kuin lippua. - -»Autatko minua hetkisen kantamaan Elsaa», sanoi sir Archie, »jotta saan -kiedotuksi vaipan hänen ympärilleen?» - -Sir Reginald otti Elsan syliinsä, mutta samassa hän kauhistui niin, -että päästi hänet käsistään solumaan jäälle. - -»En tiennytkään että Elsa oli kuollut», hän sanoi. - - - - -Aaltojen kohu. - - -Suuren kaljaasin laivuri astui koko yön edestakasin korkealla -peräkannella. Oli pimeä, ja myrsky vinkui hänen ympärillään. Milloin -se tuiskutti lunta, milloin toi ropisevan vesisateen. Jäät pusertivat -yhä hellittämättä kaljaasin kylkiä, joten laivuri olisi hyvin voinut -tyynesti nukkua kojussaan. - -Mutta hän pysytteli valveilla koko yön. Tavan takaa hän nosti kätensä -korvalle ja kuunteli. - -Ei ollut niinkään helppo tietää, mitä hän kuunteli. Koko hänen väkensä, -samoinkuin Skotlantiin aikovat matkustajatkin olivat laivassa mukana. -He nukkuivat kaikki yösijoillaan laivan kojuissa, joten ei laivuri -ainakaan voinut puhelua kuulla. - -Vinkuva myrsky, kun se kohtasi kiinni jäätyneen aluksen, yritti tempoa -sitä, samoinkuin ennenkin ajaessaan sitä merenselältä. Ja kun kaljaasi -yhä seisoi alallaan, niin myrsky alkoi sitä riuhtoa riuhtomistaan. -Pienet jääpuikot kalisivat ylhäällä heiluvissa köysissä. Laidat -ruskivat. Mastot narisivat pahasti, vääntyessään niin tiukalle että -olivat katketa. - -Yö oli täynnä ääniä. Korva erotti hienoa vitinää ilmassa silloin kun -lunta pyrytti. Se kuuli ropinaa ja läiskettä silloin kun vettä vihmoi. - -Mutta railoja aukeni jäähän, pitkään rusahtaen, ikäänkuin sotalaivojen -vastakkain ampuessa. - -Mutta laivuri ei kuunnellut mitään näistä. - -Hän astui kannella koko sydänyön, kunnes päivä alkoi harmaana sarastaa -taivaalla, mutta hän ei kuullut sittenkään mitä tahtoi kuulla. - -Vihoviimein hän yöstä erotti loppumattoman, kohajavan äänen, joka -sointui kuin etäisen laulun tuutiva, vieno hyminä. - -Silloin laivuri riensi suorinta tietä, keskellä olevien soutupenkkien -yli keulahyttiin, jossa hänen väkensä nukkui. »Nouskaa ylös nyt», hän -huusi, ja ottakaa keksit ja airot käteen! Kohta on se hetki tullut, -jolloin pääsemme irti. Kuulen jo sulan meren kohinan. Kuulen vapaiden -aaltojen laulun.» - -Miehet nousivat heti makuultaan. He seisoivat varuillaan pitkin -laivanparrasta aamun verkalleen valjetessa. - -Kun viimein tuli siksi valoisa, että saattoi nähdä mitä yöllä oli -tapahtunut, niin he huomasivat meren olevan sulana lahtia ja salmia -myöten. Mutta heidän aluksensa ympärillä ei koko lahdessa näkynyt -_railoja, vaan jää oli ehyttä_ ja lujaa. - -Ja salmi lahden edustalla oli ahtautunut jäitä täyteen. Ulkopuolella -vapaina telmivät laineet heittelivät siihen jääruhkaan yhä uusia -lohkareita. - -Ulkona laivareitillä purjeita vallan vilisi. Ne olivat kalastajain -jaaloja, jotka olivat Marstrandissa olleet jäissä ja nyt sieltä -joukottain lappoivat merelle. Meri lainehti vaahtopäisenä ja ajeli -vielä jäälauttoja, mutta kalastajat eivät kaiketi malttaneet odottaa -tyventä ja vaaratonta ilmaa, koska olivat alkaneet retkensä. He -seisoivat jaalojensa keulassa ja tähystivät terävästi merelle. -Pienet jääpalaset he työnsivät airoilla syrjään, mutta suurempia kun -tuli, niin niitä piti väistää. Kaljaasin laivuri seisoi korkealla -peräkannella ja katseli heitä. Hän huomasi, että matka kävi heiltä -vaivaloisesti, mutta että sentään yksi toisensa jälkeen kulkea kituutti -eteenpäin ja pääsi merelle. - -Ja kun laivuri näki purjeiden liukuvan pitkin sinistä merta, silloin -hänen kaipuunsa paisui niin, että silmänsä tahtoivat kyyneltyä. - -Mutta hänen aluksensa ei päässyt hievahtamaan, ja ahtojääruhka sen -edessä sulloutui yhä lujemmaksi. - -Väliin siellä valtaväylällä näkyi laivojen ja veneiden seassa valkeita -jäävuoria. Ne olivat suuria jäälohkareita, jotka päälletysten -latoutuneina ajelehtivat etelää kohti. Niiden pinta välkkyi -aamuauringossa hopealta, ja väliin siitä leimahti heleänpunanen hohde, -ikäänkuin olisi ollut ruusujen peitossa. - -Ja sitte kajahti huutoja myrskyn sohinan keskeltä. Väliin ne sointuivat -kuin pitkä laulun sävel, väliin kuin torven puhallus. Väkevä riemu se -tuntui näitä ääniä synnyttävän. Kun niitä kuuli, niin rintansa tunsi -avartuvan. Se oli etelän ilmoilta samoavan joutsenparven laulu. - -Mutta kun laivuri näki jäävuorten soluvan etelään ja joutsenten -pyrkivän pohjoseen, silloin hänen ikävänsä paisui niin että hän -väänteli käsiään. - -»Voi minua, kun piti tänne jäädä!» hän sanoi. »Koskahan tästä lahdesta -jäät lähtenevät? Täällä saan vielä päiväkausia virua.» - -Juuri tätä ajatellessaan hän näki jonkun ajomiehen lähenevän jäätä -myöten. Mies ilmaantui Marstrandin puolisesta salmesta ja ajoi niin -huolettomana jäätä pitkin, kuin ei olisi tiennyt meren taas ruvenneen -kantamaan veneitä ja laivoja. - -Kaljaasin kupeelle ajettuaan hän huusi laivurille: - -»Onko sulla evästä, veikkonen, kun täällä jäissä makaat? Minulta -saat ostaa, jos tahdot, suolasilliä tai kapakalaa tai savustettua -ankeriasta.» - -Laivuri ei viitsinyt hänelle vastata, puisti vaan nyrkkiä ja sadatteli. - -Silloin kalakauppias laskeutui kuormaltaan. Hän otti reestä heinätukon -ja pani sen hevosen eteen. Sitte hän kiipesi purjealuksen kannelle. - -Laivurin edessä seistessään hän sitte hyvin vakavasti puhui: - -»En tällä kertaa tule luoksesi kalasaksana. Mutta minä tiedän sinut -hurskaaksi mieheksi. Senvuoksi tulin pyytämään sinun apuasi, saadakseni -takasin nuoren neidon, jonka skottilaiset soturi eilen toivat muassaan -tänne laivaasi.» - -»Eivät he tietääkseni ole ketään neitoa tänne tuoneet», sanoi laivuri. -»En koko yönä kuullut laivassani mitään naisääniä.» - -»Olen Torarin, kalakauppias», sanoi toinen, »olet ehkä minusta kuullut. -Minä se olin Solbergin pappilassa Aarne herran kanssa illallisella -samana yönä kun hänet sitte murhattiin. Siitä asti on Aarne herran -kasvattitytär ollut ja elänyt minun mökissäni, mutta eilisiltana hän -joutui Aarne herran murhamiesten käsiin, ja ne ovat kai tuoneet hänet -muassaan laivalle.» - -»Aarne herran murhaajatko olisivat minun laivassani?» sanoi laivuri -kauhistuneena. - -»Kuten näet, olen halpa ja voimaton mies», sanoi Torarin. »Toinen -käteni on rujo, siitä syystä minä vältän uskallettuja yrityksiä. Jo -pari viikkoa olen ollut selvillä Aarne herran murhaajista, mutta kostoa -heille en ole rohjennut yrittää. Ja minun vaikenemisen! tähden he nyt -ovat päässeet karkuun ja saaneet ryöstetyksi neidon mukaansa. Mutta -nyt sanon, etten tahdo enää lisätä katumistani tässä asiassa. Tahdon -yrittää ainakin sen neitosen pelastamista.» - -»Jos Aarne herran murhaajat ovat täällä laivassa, miksei sitte -kaupungin vartioväki tule heitä kiinniottamaan?» - -»Olen heitä pyytänyt ja ruinannut menneen yötä ja tämän aamua», Torarin -sanoi, »mutta ne eivät rohkene lähteä. Sanovat, että täällä laivassa on -satoja palkkasotureja, joiden kanssa eivät uskalla käydä tappelemaan. -Silloin ajattelin, että minun kai pitää Jumalan nimeen yksinäni lähteä -tänne ja koettaa sinun avullasi saada neidosta tietoa, koska sinut -tiedän hurskaaksi mieheksi. - -Mutta laivuri ei huolinut vastata hänen puheeseensa neidosta. Hän -ajatteli vaan sitä toista. -Mistä sinä voit tietää että murhaajat ovat -täällä laivassa?» hän sanoi. - -Torarin osotti suurta tammiarkkua,, joka seisoi soutoteljojen välissä. - -»Tuon olen nähnyt Aarne herran kotona niin monesti, etten siitä voi -erehtyä», hän sanoi. »Se on täynnä Aarne herran rahoja, ja missä hänen -rahansa ovat, siellä eivät hänen murhaajansa liene etäällä.» - -»Se arkku on sir Archien ja hänen ystäväinsä sir Reginaldin ja sir -Filipin oma», sanoi laivuri. - -»Niin on», Torarin sanoi, katsoen tyynesti laivuriin, »tiedän sen. Se -on sir Archien ja sir Filipin ja sir Reginaldin oma.» - -Laivuri seisoi hetkisen ääneti ja tähysti joka taholle ympäristöön. - -»Milloinka sinä arvelet tästä lahdesta jäiden lähtevän?» hän sanoi. - -»Nyt täälläpäin on ylen kumma vuosi», sanoi Torarin. »Tästä lahdesta -jäät muulloin lähtevät aikaisin, kun tässä on virtakohta. Mutta -näin ollen voi sattua että laivasi ajautuu maalle kun jäät lopulta -purkautuvat.» - -»Sitä minäkin pelkään», sanoi laivuri. - -Hän seisoi taas hetken ääneti. Hän oli kääntynyt katsomaan merelle -päin. Aamuaurinko helotti taivaanlaelta, ja vaahtoisena lainehtiva -ulappa kimalteli sen loisteessa. Jäistä vapautuneita aluksia luovi -edestakasin, ja riemusta kirkuvia lintuparvia läheni etelästä. -Kalat uiskentelivat ihan vedenpinnassa, ne pärskyttivät vettä ja -ponnahtelivat välkkyen ilmaan, ikäänkuin huumauksissa, päästyään -ummesta jään alta. Lokit, jotka olivat jään ulkoreunalla vaanineet -saalista, lensivät suurissa parvissa maata kohden tutuille apajilleen. - -Laivuri ei voinut tätä näkyä kestää. »Minäkö olisin pahantekijäin ja -murhamiesten ystävä?» hän sanoi. »Minäkö pitäisin silmäni ummessa, -vaikka näen miksi Jumala sulkee laivaltani meren portit? Pitääkö minun -hukkua niiden jumalattomien tähden, jotka ovat tänne turvautuneet?» - -Ja laivuri meni väkensä luo ja sanoi: »Nyt tiedän mikä meitä pidättää -täällä, vaikka muut alukset jo ovat menossa. Se tulee siitä, että -meillä on murhamiehiä laivassamme.» - -Sitte laivuri meni skottilaisten soturien luo, jotka vielä nukkuivat -laivaruumassa. »Veikkoset», hän sanoi heille, »pysykää vähän aikaa -rauhassa, vaikka kuulisitte laivassa huutoa tai meteliä! Me tahdomme -noudattaa Jumalan käskyä ja hävittää pahantekijät joukostamme. Jos -minua tottelette, niin lupaan jättää haltuunne sen arkun, jossa Aarne -herran rahat ovat, ja saatte jakaa ne keskenänne.» - -Vaan Torarinille laivuri sanoi: »Mene sinä jäälle heittelemään kalat -pois reestäsi! Saat siihen toisenlaisen kuorman.» - -Sitte laivuri ja hänen väkensä murtautuivat siihen kajuuttaan, jossa -sir Archie ystävineen nukkui. Ja ennenkuin nämä pääsivät hereille, -olivat miehet jo heidän kimpussaan sitomassa heitä. - -Ja kun skottilaiset yrittivät puolustautua, niin heitä iskettiin -kirvespohjilla ja rautakangilla, ja laivuri sanoi heille: »Te olette -konnia ja murhamiehiä. Miten luulitte voivanne rangaistusta välttää? -Ettekö tienneet, että juuri teidän vuoksenne Jumala yhä pitää meren -portteja sulettuina?» Silloin ne kolme miestä rupesivat yhteen ääneen -huutamaan tovereita avukseen. - -»Älkää kutsuko!» sanoi laivuri. »Eivät he tule. He ovat saaneet Aarne -herran rahat jaettavikseen ja mättävät paraikaa hopeata hattuihinsa. -Näiden rahojen takia sen ilkityön teitte, ja samojen rahojen takia nyt -saatte rangaistuksenne.» - -Vaan Torarin ei vielä ollut ehtinyt syytää kaloja pois reestään, kun -laivuri väkineen tuli jäälle hänen luokseen. He taluttivat keskellään -kolmea köysiin pantua miestä, jotka olivat kovin pahasti runneltuja ja -haavoistaan ihan voimattomina. - -»Jumalan ei tarvinnut minua turhaan kutsua», sanoi laivuri, »heti kun -käsitin hänen tahtonsa, minä sitä tottelin.» - -He laskivat vangit Torarinin rekeen, ja Torarin kyyditsi heidät -kapeita, vielä jäässä olevia salmia ja lahtia pitkin Marstrandiin. - -Vaan illempana laivuri yhä seisoi aluksensa korkealla peräkannella ja -tähysti merta kohti. Koko ympäristö oli vielä aivan muuttumatta, ja -jääruhka laivan edessä kasvoi kasvamistaan. - -Hämärän tullessa laivuri näki pienen ihmisjoukon astuvan manteren -puolelta jäälle ja lähenevän hänen alustaan. - -Kesti hyvin kauan, ennenkuin matkamiehet ennättivät niin lähelle että -heidät selvästi erotti. Niiden hitaasta käynnistä hän kuitenkin oitis -huomasi, että ne olivat vanhoja ja raihnaisia. - -Ihan lähelle tultua hän viimein näki joukon etunenässä kaksi pappia, -liperit ja kauhtanat yllään. Toinen oli nuori, vaan toinen hyvin -vanha. Näiden jälessä tuli muutamia ukkoja, joilla oli ruumispaarit -kannettavanaan, ja kaikkein viimeisenä vanhan vanha eukko, kahden -naispalvelijan taluttamana. - -He seisahtivat jäälle aluksen viereen, ja vanhempi pappi sanoi -laivurille: - -»Lähdimme noutamaan täältä kuollutta nuorta neitoa. Nuo murhamiehet -ovat tunnustaneet, että hän uhrasi henkensä estääkseen heitä pääsemästä -pakoon, ja nyt me tulimme häntä noutamaan, saadaksemme haudata hänet -omaistensa joukkoon niin arvokkaasti kuin hän ansaitseekin.» - -Silloin Elsa löytyi ja vietiin alas jäälle. Hänet laskettiin vanhusten -tuomille paareille, ja vanha pappi kiitti laivuria ja lähti taas -joukkonsa etupäässä kulkemaan maata kohti. - -Mutta heidän pois kääntyessään laivuri ihmeekseen näki paarien vieressä -nuoren neidon, jota hän ei ennen ollut huomannut ja joka vähä väliä -kumartui vainajan yli ja hyväili häntä hellästi. - -Mutta sitä mukaa kuin ruumissaatto eteni, saivat myrsky ja aallot -jalansijaa ja murtivat jään auki sen askelten jälissä. Niin että tuskin -se oli ennättänyt peittyä niemen taakse, kun jää jo oli pirstaleina ja -suuri kaljaasi pääsi vapaana purjehtimaan meren ulapoille. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK AARNE HERRAN RAHAT *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/68191-0.zip b/old/68191-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 6d22cb6..0000000 --- a/old/68191-0.zip +++ /dev/null |