diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/67660-0.txt | 8250 | ||||
| -rw-r--r-- | old/67660-0.zip | bin | 178702 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 8250 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..4f373dd --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #67660 (https://www.gutenberg.org/ebooks/67660) diff --git a/old/67660-0.txt b/old/67660-0.txt deleted file mode 100644 index bc1d44b..0000000 --- a/old/67660-0.txt +++ /dev/null @@ -1,8250 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Ihmiselon aamuna, by Charles G. D. -Roberts - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Ihmiselon aamuna - Romaani maailman aamuhämärästä - -Author: Charles G. D. Roberts - -Translator: Alli Nieminen - -Release Date: March 20, 2022 [eBook #67660] - -Language: Finnish - -Produced by: Sirkku-Liisa Häyhä-Karmakainen and Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK IHMISELON AAMUNA *** - - - - -IHMISELON AAMUNA - -Romaani maailman aamuhämärästä - - -Kirj. - -CHARLES G. D. ROBERTS - - -Englannin kielestä suomentanut - -Aili Nieminen - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Kirja, -1921. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Maailma ilman ihmistä. - II. Kolmisarvinen kuningas. - III. Tulen löytö. - IV. Loistavan olennon lapset. - V. Puiden särkijä. - VI. Tulitaistelu. - VII. A-yan pelastus. - VIII. Jousi. - IX. Hirveä, loistava olento. - X. Pimeyden kauhut. - XI. Luola-asukkaiden pidot. - XII. Veden pinnalla. - XIII. Pelko. - XIV. Pitkän unen lammikko. - - - - -Ensimmäinen luku. - -MAAILMA ILMAN IHMISTÄ. - - -Veden pinnalla liikkumattomassa, hieman kirjavan värisessä virrassa -näkyi hyväntahtoinen pää, jolla oli hevosmaiset kasvot, sulkeutuvat -korvareiät ja suuret pyöreät silmät, joissa oli jonkinlaista -tuskallista lempeyttä. - -Tuska noissa suurissa silmissä ei ollut aiheeton, sillä niiden -omistaja oli juuri tullut tähän merenlahteen, jossa vesi oli haaleata -ja reheväkasvuista, ja eläimet, joita hän jo oli nähnyt, olivat -sekä outoja että uhkamielisiä. Mutta matalat rannat olivat täynnä -vesikasveja, paljon rehevämpiä ja mehevämpiä kuin mitä hän milloinkaan -oli nähnyt entisellä kotipaikallaan, ja hän oli päättänyt asettua tänne. - -Aina kun joku uusi jättiläiseläin tuli näkyviin, kohosi tuo kummallinen -pää ihmeellisesti vinon, pilarimaisen kaulan päässä viiden tai -kymmenen, jopa viidentoistakin jalan korkeuteen paremmin nähdäkseen -uutta tulijaa. Sitten se jälleen vaipui hitaasti lepopaikkaansa veteen. - -Sillä kohdalla oli vesi raikasta, sillä merenlahteen, joka oli -runsaasti kolme kilometriä laaja, virtasi siihen aikaan hiljalleen -mahtava joki mannermaan sisäosista. Kaukaisempi ranta oli niin -matala, ettei siitä nähnyt muuta kuin loppumatonta, vaalean vihreätä -jättiläiskaislikkoa. Mutta lähempää rantaa reunustivat, lähes -kilometrin päässä veden rajasta, jyrkät, kauniit, ruosteenpunaiset -kalliot. Tasaisella maalla vedenrajan ja kallioiden välissä, -lukuunottamatta leveätä rantaäyrästä, kasvoi suunnattoman suuria ja -ihmeellisiä mustekalakasveja, puunkaltaisia sananjalkoja, sokeriruokoja -ja palmuja, jotka huojuivat ja ryskivät paikoillaan ikään kuin -jättiläiskulkijoita rynnistäisi niiden läpi. Siellä täällä kallioiden -rinteillä oli suuria eläimiä, joilla oli hirveät, sahahampaiset nokat -ja jotka muistuttivat joitakin linnunsukuisia petomaisia olentoja. - -Kaukana veden yläpuolella räpytteli yksi noista olennoista hitaasti -siipiään. Sen siivet, joilla oli pituutta viisitoista jalkaa kärjestä -kärkeen, eivät olleet mitkään linnun siivet, vaan kuten yölepakolla. -Sillä oli peloittavat, kädenmuotoiset kynnet siipien alla, ja sen jalat -olivat kuin sisiliskon. - -Tämän kauhistuttavan olennon räpytellessä rantaan päin katseli pää -veden pinnalla sitä huvitettuna, mutta nähtävästi ilman vähintäkään -pelkoa. Ja se näytti kuitenkin kyllin hirveältä herättääkseen pelkoa -useimmissa eläimissä. Sen lento ei ollut linnun säännöllistä, tasaista -lentoa, vaan nytkähtelevää ja rajua. Se kohosi noin kahdenkymmenen -jalan korkeuteen, ja sen suuret, pyöreät silmät eivät näyttäneet -huomaavankaan tuota outoa päätä, joka tarkasteli sitä veden pinnalta. -Se lensi vähän sivulle päin, mutta äkkiä, käheästi ulvoen, se kääntyi -ja syöksyi avonaisin kidoin veden pinnalla ajelehtivaa päätä kohti. - -Vaikka hyökkäys olikin nopea ja äkkinäinen, sai hyökkääjä lyödyksi -vain kuohuvaa vettä, johon pää oli kadonnut Sen paikan ympärillä, -mihin se äkkiä hävisi, kuohui vesi yli kahdeksankymmenen jalan -laajuudelta. Mutta tuo suuri lintusisilisko oli joko liian raivoissaan -huomatakseen veden kummallista kuohuntaa, tai sitten se ei ollut -kyllin tarkka ymmärtääkseen sitä. Se räpytteli uudelleen ilmaan ja -liikutteli raivostuneena nokanmuotoisia leukojaan. Raskaasti se lenteli -edestakaisin odotellen, että tuo vahingoittumaton pää tulisi jälleen -näkyviin. - -Kävi niinkuin se oli toivonut, ja vielä paremminkin. Pää ei ainoastaan -ilmautunut uudelleen, vaan se kohosi kaarevan, nahan värisen pylvään -päässä suoraan kahdenkymmenen jalan korkeuteen ilmaan. Suuret, lempeät -silmät säkenöivät nyt raivosta. Leveät leuat olivat ammollaan. Ne -tarttuivat hyökkäävän pedon pyrstöön ja huolimatta kirkunasta ja -hurjasta räpyttelemisestä vetivät sen takaperin alas. Vedenpinnalla -kävi kiivas taistelu ja laajat siivet katosivat näkyvistä. - -Muutamia minuutteja vielä sen jälkeen kuin tuon lempeän näköisen -pään omistaja kukisti vihollisensa ja painoi sen pohjaan vesikasvien -joukkoon, kuohui ja kohisi vesi, ja pienet laineet loiskivat rannalle -saakka. Sitten kuohu vähitellen asettui ja suuren lintusisiliskon -runneltu, menehtynyt ruumis kohosi jälleen pinnalle, sillä tuon -salaperäisen pään omistaja herkutteli vain vesikasveilla ja mehevillä -ruohoilla eikä syönyt mitään ruokaa, missä oli verta. Ruumis liikahteli -vieläkin ja suuret, mustat, särkyneet siivet räpyttelivät heikosti -veden pinnalla. Mutta ne eivät saaneet kauan räpytellä. - -Vesi taistelupaikan ympärillä oli täyttynyt innokkaista katselijoista, -ja nyt se kohisi, kun ne hyökkäsivät voimattoman saaliin kimppuun. -Ahneita, kalan näköisiä eläimiä, puoleksi merisikoja, puoleksi -alligaattoreja, parveili uhrin ympärillä, repien sitä ja toisiaan. -Toiset niistä laahasivat mennessään suun täydeltä mustia siivenosia, -toiset parempia palasia, toisten mielettömästi taistellessa kuohuvissa -pyörteissä keskenään. - -Taistelun alkaessa olivat nuo siellä täällä punaisten kallioiden -jyrkänteillä istuvat kauhean näköiset olennot näyttäneet kiihtymyksen -merkkejä, kohotellen korkeita olkapäitään ja puoleksi levittäen -kankeita siipiään. Nähdessään toveriaan runneltavan lähtivät ne -liikkeelle ja lensivät, kirkuen käheästi, palmujen rehevien, vihreitten -latvojen ja höyhenmäisten mustekalakasvien yli. Kierrellen ja -kaarrellen ne piirittivät kauhean taistelupaikan, ja silloin tällöin -hyökkäsi joku niistä alas lävistäen terävällä nokallaan lähinnä -olevan kalapedon pään tai kasvot. Ne pedot, jotka näin tulivat -kykenemättömiksi, repivät toiset kalaeläimet kappaleiksi ja ahmivat -suihinsa. - -Noin viidenkymmenen jalan päässä, rannan puolella, katseli tuo -hyväntahtoisen näköinen pää veristä näytelmää, jonka se itse -oli aiheuttanut, ja sen pyöreissä, ihmettelevissä silmissä oli -tyytymättömyyttä. Vielä kerran se hitaasti kohosi kahdeksan, kymmenen -jalkaa veden yläpuolelle, ikäänkuin tarkemmin katsellakseen taistelua. -Sitten, aivan kuin se ei olisi sietänyt kalapetojen läheisyyttä, se -hitaasti painui ja katosi. - -Noin sadan jalan laajuisella alueella aikoi siinä samassa käydä kovia -pyörteitä, jotka virtasivat rantaan päin. Pyörteet muodostuivat sitä -kovemmiksi, mitä matalammaksi vesi tuli. Sitten kohosi vedestä näkyviin -nahanvärinen, mahdottoman suuri selkä ja tavattoman suuri olento, jonka -rinnalla isoinkin elefantti olisi ollut kääpiö, nousi hitaasti rannalle. - -Tämän ihmeellisen olion ruumis oli kolme tai neljä kertaa suurempi -kuin suurimman elefantin. Sen korkein kohta, takaosa ruumista, oli -hyvinkin kolmetoista jalkaa korkealla, ja takaraajat muistuttivat -kahta pylvästä. Ruumis aleni äkkiä paljon matalammalla olevaan -ja heikkorakenteiseen etuosaan. Kaula oli kuin giraffilla, mutta -kolmattakymmentä jalkaa pitkä siihen luettuna pieni, rauhallinen pää, -joka näytti siltä kuin Luoja olisi yhdistänyt sen piloillaan tuohon -jättiläismäiseen ruumiiseen. Häntä, joka oli mahdottoman paksu tyvestä -kaveten vähitellen ohueksi kuin ruoskansiima, oli lähes viidenkymmenen -jalan pituinen. Kun sen omistaja tuli rannalle, oli tuo kauhistava -häntä kierretty puoliympyrään sen sivulle - kenties siksi, ettei sen -heikko pää, jos se jäisi liian kauaksi, joutuisi minkään vähäpätöisen, -mutta nopsan vihollisen saaliiksi. - -Muutamia minuutteja seisoi tuo jättiläinen, joka kuului -Dinosauria-lahkoon [Dinosauria = jättiläisliskot; sukupuuttoon -kuollut, mesotsooisella ajalla elänyt matelijalahko] ja oli nimeltään -Diplodocus, neljällä jalallaan käännellen taipuvaa kaulaansa joka -suunnalle, tarkastellen ympäristöä ja siepaten sieltä täältä -suun täydeltä mehevää, tuoretta ruohoa, jota kasvoi palmujen ja -sananjalkojen välissä. Paikka näytti miellyttävän sitä. Täällä oli -laaja rannikko, auringonpaisteinen ja kaikin puolin sopiva, johon voi -asettua sopivassa tilaisuudessa lämmittelemään. Täällä oli lämpimiä, -ruohon peittämiä aukeita, joilla voi käydä syömässä, piehtaroida -milloin halutti, kätkeä suuren ruumiinsa, jos sattuisi tulemaan niin -pelättävä olento, että piiloutuminen olisi tarpeellista. Tosin kyllä -olivat hurjat hyönteisparvet ottaneet sen huonosti vastaan — kaikista -ilkeimpiä olivat moskito-hyttyset ja kauheasti pistävät kärpäset, jotka -koettivat laskea muniaan sen pehmoiseen nahkaan — mutta giraffimaisen -kaulansa avulla se saattoi purra itseään mistä paikasta tahansa, ja -häntä, joka oli notkea kuin ruoskansiima, karkoitti helposti pois -kiusaajat joka puolelta ruumista. - -Sillä välin oli kiihkeä taistelu tauonnut. Lintusisiliskojen viiltävää -kirkunaa ei enää kuulunut, sillä ne lensivät pois etsiäkseen uutta -tai rauhallisempaa metsästysmaata. Silloin kuului äkkiä keskellä -hiljaisuutta kauheata rytinää, kun oksat katkeilivat, ja siihen -ääneen sekoittui läähättäviä huutoja. Hätkähtäen kohosi Diplodocus -takajaloilleen istumaan kuten kenguru, ja suuren hännän tyvi oli -tukena. Tässä asennossa näki sen pää, joka oli neljäkymmentä jalkaa -korkealla, kaikkien puiden latvojen yli, lukuunottamatta muutamia -kaikkein suurimpia, ja se näki sellaista, mikä sai vielä kerran -tuskallisen ilmeen sen pyöreihin, ulkoneviin silmiin. - -Syöksyen hurjilla, toivottomilla harppauksilla läpi rehevien -kasvien ja katkaisten heikompien sananjalkapuiden rungot tieltään -aivan kuin kukkakaalit, tuli sieltä eläin, joka oli samanlainen -kuin se itsekin, paitsi kooltaan puolta pienempi ja kaula ja häntä -keskikokoiset. Tämä eläin pakeni mielettömässä kauhussa toista ja -paljon pienempää eläintä, joka kiiti perässä kuin jättiläiskenguru. -Molemmilla niillä oli sisiliskon häntä ja takajalat ja ne -kuuluivat selvästi Dinosauria-lahkoon, mutta pienempi, jolla oli -neliskulmainen, voimakas pää, tiikerin hampailla varustetut leuat ja -hirveät raatelukynnet lyhyissä etujaloissaan, kuului lihaa syövään -Dinosauria-lahkon alalahkoon. Se oli pienimpiä tuon kauhean, raatelevan -Dinosaurus-alalahkon jäsenistä, jotka hallitsivat entisajan metsikköjä, -kuten mustaharjainen leijona hallitsee nykyään Rhodesian rämeikköjä. -Tuolla suurella eläimellä, joka pakeni sitä niin mielettömästi, vaikka -olikin runsaasti kolme kertaa suurempi vihollistaan, oli syytä pelätä -sitä, niinkuin lihava lehmä pelkää sutta. - -Hetkinen vain ja tuo peloittava otus syöksyi käheästi ähkien ja -läähättäen aukeamalle, noin viidenkymmenen jalan päähän siitä paikasta, -missä jättiläinen oli. Melkein sen jalkojen juuressa joutui pakolainen -kiinni. Hirveällä hyppäyksellä ja ilosta ulvahtaen hyökkäsi takaa-ajaja -sen niskaan ja kaatoi sen maahan. Siinä se makasi huutaen käheästi -ja huitoen haparoivasti lyhyitä jalkojaan. Voittaja repi sen niskaa -mielettömänä kynsin hampain, ja pian sen huuto muuttui hiljaiseksi -nyyhkeeksi. - -Diplodocus oli katsellut näytelmää ihmeellisellä pelontunteella. Nämä -eläimet olivat aivan vähäpätöisiä kokoonsa nähden, kun vertasi niitä -sen omaan jättiläisvartaloon, mutta tuon pienemmän nopeus ja julmuus -peloitti jättiläisen arkaa mieltä. - -Sen valtasi äkkiä tulinen viha. Sen häntä, kuten olemme nähneet, oli -kierretty puoliympyrään toiselle sivulle. Nyt se taivutti ruumistaan -sen avulla. Hetken värähteli koko vartalo tuossa kummallisessa -asennossa. Sitten, niinkuin kaari oikenee, ponnahti taipunut ruumis -jälleen entiseen asentoon. Häntä — se painoi ainakin tonnin — antoi -kuolettavan iskun sekä takaa-ajajalle että saaliille ja laahasi ne -molemmat melkein jättiläisen jalkojen juureen. Samassa se oli niiden -luona, ja seuraavat minuutit se purki vihaansa tallaamalla nuo kaksi -ruumista muodottomaksi möhkäleeksi. Sitten se palasi hitaasti veteen, -sinne, missä vesikasveja oli enimmän, kunnes sen koko ruumis oli -jälleen veden alla, lukuunottamatta mitättömän pientä päätä, jonka -se piilotti vesikuusien joukkoon, ja odotti, mitä ihmeellistä vielä -tapahtuisi. - -Kauan sen ei tarvinnutkaan odottaa. Tuo kauhea, ruhjottu, verinen -möhkäle keskipäivän auringon helteessä näytti jollakin tavoin tulleen -huomatuksi. Karjuvia ääniä kuului eri osista metsää, ja samassa tuli -näkyviin noin puoli tusinaa hyppiviä, kenguruntapaisia lihansyöjiä. - -Ne olivat kaikki erikokoisia. Pituus vaihteli kymmenestä tai -kahdestatoista aina kahdeksaantoista ja kahteenkymmeneen jalkaan -saakka. Ne katselivat toisiaan kateellisella vihamielisyydellä, mutta -nähtyään tuon tallatun möhkäleen huomasivat ne siinä olevan runsaasti -herkkupaloja jokaiselle. Yhtä aikaa käheästi huutaen syöksyivät ne -hyppien eteenpäin ja alkoivat ahnaasti syödä. - -Samassa ilmestyi kaksi suurta varjoa taivaalle, hetken siellä -leijaillen, ja pari suurta lintusisiliskoa laskeutui keskelle -möhkälettä. Huutaen julmasti ja siivet puoleksi kohotettuina löivät ne -ympärilleen kauheilla nokillaan, kunnes saivat vallatuksi itselleen -tilaa pitoihin. Muitakin kutsumattomia vieraita saapui lisäksi tiheikön -toiselta puolen, joten tuosta haaskasta lyhyen ajan kuluttua ei -ollut jäljellä muuta kuin kaksi luurankoa, jotka vahvat hampaat olivat -puoleksi särkeneet. Jälkiruoaksi ahmittiin vielä pienin juhlavieras. - -Sitten, niinkuin yhteisestä sopimuksesta, vetäytyi kukin äkkiä -kauemmas varovaisesti pitäen naapuriaan silmällä ja livahti metsään. -Ainoastaan nuo kaksi julmaa lintusisiliskoa jäivät. Niillä näkyi olevan -jonkinlaista ymmärtämystä tai toveruutta toisiaan kohtaan, tai kenties -ne olivat pariskunta. Rautaisilla nokillaan ne iskivät luurankojen -niveliin ja rustomaisiin paikkoihin, kunnes ei enää löytynyt -ainoatakaan makupalaa. Sitten ne tyytyväisesti kirkuen levittivät -lepakkomaiset siipensä ja lentää räpyttivät takaisin näkötorniinsa -punertavan kallion huipulle. - -Kun kaikki oli jälleen hiljaista, alkoi jättiläiskatselija syödä -maukkaita ja meheviä vesikasveja. Kesti hyvän aikaa, ennenkuin sen -suuri vatsa täyttyi mitättömän pienen kaulan kautta, ja kun se oli -kylläinen, paneutui se heti levolle. Ruumis oli täydellisesti veden -alla pään levätessä kaislamättäällä vesikuusitiheikön keskellä. -Kun se jälleen heräsi, oli aurinko jo puoleksi painunut länteen ja -rannikko vallan hehkui ilta-auringon kuumuudessa. Kaikkialla oli -kuolonhiljaista. Katselijan vielä unisessa mielessä heräsi ajatus -jättää piilopaikka ja mennä paahtamaan itseään tuossa suloisessa -lämmössä. Se oli juuri lähdössä toteuttamaan aikomustaan, kun sen -tarkat silmät huomasivat tuuheiden puiden lehtien heiluvan. Se vetäytyi -varovaisesti takaisin piilopaikkaansa, josta se oli nähnyt niin paljon -ihmeellistä. - -Samassa ilmestyi rannalle hirviö, joka oli vielä ihmeellisemmän -näköinen kuin jättiläiskatselija. Se oli noin neljäkymmentäviisi jalkaa -pitkä, ja sen mahdottoman suurta ruumista kannattivat niin lyhyet ja -käyrät jalat, että vatsa melkein laahasi maata. Sen pieni pää, jota se -piti likellä maata, oli sisiliskomainen, litteä ja heikon näköinen, -leuat halkinaiset ja silmät tylsät. Se oli todella säyseän näköinen -pää sellaiselle suunnattoman suurelle ruumiille. Pään takana olivat -puolustusvälineet, jotka näyttivät melkeinpä kestävän tykin ammuntaa. -Hartioita, kaarevaa selkää ja ruumiin takaosaa aina paksun hännän -puoliväliin saakka peittivät suuret, litteät sarveislevyt, joissa -oli suippo kärki ja terävät reunat. Suurimmat noista levyistä, jotka -suojasivat selän keskiosaa, olivat kolme jalkaa pitkiä ja melkein -yhtä leveitäkin. Häntään päin ne pienenivät melkolailla ja hännän -keskiosassa, mihin ne päättyivät, oli parittain kahdeksan isoa, -neulamaista piikkiä, kaksi suurinta niistä kolmatta jalkaa pitkiä. -Jättiläisen nahka oli täynnä kovia suomuksia ja nystyröitä, jotka -olivat helakan värisiä, mustia, keltaisia ja vihreitä. Tämän vuoksi -eivät viholliset niin helposti huomanneet sen eriskummallista ruumista -sananjalkapensaikoissa, missä se söi. - -Tuo kömpelö jättiläinen liikkui hermostuneesti, katsellen vähän -väliä taakseen, ja näytti kiihkeästi pyrkivän veteen. Samassa kävi -ilmi, mistä sen levottomuus johtui. Kaksi julmaa lihansyöjää, joita -vesikasvien joukossa oleva katselija niin vihasi, tuli juosten -leveät hännät komeissa kaarissa, ja ne asettuivat Stegosauruksen -[Dinosauria-lahkoon kuuluva kasvinsyöjä] kummallekin puolelle. Tämä -oli niiden lähestyessä pysähtynyt ja vetänyt päänsä niin syvälle -liikkuvan niskanahkansa sisään, että vain terävä, vahva nokka pisti -esiin ensimmäisen suojuslevyn alta. Toinen pedoista uhkasi sitä edestä -päin koettaen vetää sen huomion kokonaan itseensä, toisen iskiessä -sen suureen, käyrään takajalkaan saadakseen sen vetäistyksi pois -jättiläisen alta ja siten kaadetuksi tämän kyljelleen. - -Mutta samassa kalahti panssaroitu takaosa ja tuo hyvin varustettu -häntä läiskähti esiin salaman nopeudella. Julma lihansyöjä päästi -hirveän hätähuudon. Se kaatui selälleen huitoen jaloillaan ilmaa. -Kolme suurta piikkiä oli työntynyt syvälle sen ruumiiseen. Sen -riuhtoessa ja tuskissaan kiemurrellessa yrittäessään päästä vapaaksi -noista piikeistä juoksi toveri apuun. Se heittäytyi koko painollaan -ja voimallaan Stegosauruksen kylkeä vastaan, jota tämä ei nyt voinut -puolustaa hännällään. Sysäys oli niin kova, että jättiläinen kaatui -pelosta voihkaisten kyljelleen. Mutta samalla se tarttui voimakkailla -etujaloillaan ahdistajaansa, puristeli, pieksi ja puri sitä niin, että -se oli iloinen päästessään suurella vaivalla irti siitä. - -Päristen ja läähättäen siirtyi se kauemmas ja näki silloin kumppaninsa, -joka vihdoinkin oli päässyt irti piikeistä, laahaavan itseään rannalta -metsää kohti jättäen jälkeensä verijuovan. Naaras seurasi sitä -jurosti, sillä se oli saanut enemmän kuin tarpeekseen tästä huonosti -onnistuneesta yrityksestä. Voittaja pyörähti vaivalloisesti jaloilleen, -murisi närkästyneenä, kalisteli suojuslevyjään, läimäytteli kauheata -häntäänsä edestakaisin nähdäkseen, oliko se vielä kunnossa, ja lähti -kömpelösti tallustelemaan metsään päin toiselle suunnalle kuin -edelliset. Se nähtävästi oli unohtanut aikomuksensa mennä uimaan. Kun -se hitaasti astuskeli, iski julma lintusisilisko alas kalliolta ja -lenteli huutaen sen ympärillä, nähtävästi harmissaan sen voitosta. - -Sitävastoin rohkaisi taistelun päätös vesikasvien suojassa olevaa -katselijaa. Se alkoi tuntea jotakin vaarallista halveksimista noita -hyppiviä lihansyöjiä kohtaan, niiden nopeudesta ja julmuudesta -huolimatta. Se itsekin, vaikka olikin vain kasvinsyöjä, oli tallannut -yhden niistä olemattomiin, ja nyt se oli nähnyt, miten kaksi yhtä -aikaa voitettiin ja ajettiin pakoon. Yhä kasvavalla rohkeudella se -tuli esiin piilopaikastaan, nousi uljaasti rannalle, kääri mahdottoman -suuren häntänsä keräksi viereensä ja laskeutui maahan paahtamaan märkiä -kylkiään kuumassa auringonpaisteessa. - -Jättiläinen alkoi nyt vihdoinkin kotiutua uuteen ympäristöönsä. -Huolimatta siitä tosiasiasta, että tämä avonainen rannikkokaistale, -jota ympäröi tumman vihreä pensasvyöhyke ja punainen kalliomuuri, -näytti olevan jonkinlainen jättiläismäinen taistelutanner, alkoi se -luottaa siihen, että sen oma, kummallinen ruumis olisi kyllin luja -puolustautumaan kaikkia vihollisia vastaan. Mitäpä haittaisivat heikko -kaula, pieni pää ja voimattomat hampaat, kun hännän peloittava voima -saattoi kaataa viholliset ja se voi musertaa ne heittäytymällä niiden -päälle kuin vuori! Pari lintusisiliskoa räpytteli sen yläpuolella -huutaen pahaa ennustavasti ja tuijottaen siihen suurilla, kylmillä -silmillään, mutta se tuskin viitsi vilkaista niihin. - -Lämpöisenä ja kylläisenä, silmät puoleksi suljettuina, tuijotti -se mitään ajattelematta yli heiluvien vesikasvien, yli hitaasti, -huomaamatta virtaavan veden, jonka pinta aika-ajoin kuohahti jonkun -näkymättömän jättiläisen, haikalan tai kalasisiliskon hyökätessä. - -Ilta-auringon painostavassa kuumuudessa oli nuori maailma tullut aivan -hiljaiseksi. Lintusisiliskot olivat käärineet siipensä kokoon ja -istuivat jäykkinä ja liikkumattomina punaisen kallion reunamilla. Ei -kuulunut muita ääniä kuin hyökkääjien suhina kaukaa veden alta, jonkun -suuren hyönteisen äkkinäinen surina, kun se lensi ohitse, tai silloin -tällöin puitten pitkien, kähäräin lehtien hiljainen kahahdus, kun -kuuman ilman heikko henkäys liikahdutteli niitä. - -Vähän matkan päässä rannasta siellä, missä sananjalka, ja -mustekalapuita kasvoi tiheimmässä, erkanivat lehdet äänettömästi -noin kahdenkymmenen jalan korkeudella maasta, ja kauhea pää pisti -sieltä esiin. Sen leuat olivat sekä pitkät että voimakkaat, ja niissä -oli pitkät, käyrät hampaat, jotka muistuttivat käyriä miekkoja. Sen -kirkkaitten silmien yläpuolella oli luiset levyt ikäänkuin räystäät, -ja leveän kuonon etuosasta kohosi pitkä ja terävä sarvi. Hetken aikaa -katseli tuo hirveä kummitus jättiläistä, joka mitään huomaamatta makasi -rannalla. Sitten se tuli esiin puitten takaa ja hiipi hiljaa rannalle. - -Lukuunottamatta sarvista kuonoa ja suojattuja silmiä ei tämä peto -muotonsa puolesta eronnut noista raatelevista Dinosauruksista, -jotka jo aikaisemmin olivat esiintyneet näyttämöllä. Mutta se oli -paljon suurempi, lähes neljäkymmentäviisi jalkaa pitkä, ja kokoonsa -nähden paljon voimakkaampirakenteinen, ja leukavarustukset olivat -paljon hirmuisemmat. Hiipien kömpelön näköisesti, mutta äänettömästi -kuin varjo, suuri häntä kierrettynä ylöspäin, jottei se vetäisi -ja kolistelisi kiviä, kulki se eteenpäin, kunnes se oli noin -viidenkymmenen askeleen päässä torkkuvasta jättiläisestä. - -Sillä hetkellä alkoi jättiläinen tuntea hitaissa aivoissaan joitakin -uhkaavan vaaran enteitä, ja se nosti varovasti päätään. Silloin -sarvekas jättiläinen kyyristyi ja hyökkäsi eteenpäin. Kahdella -pitkällä harppauksella oli se makaavan saaliinsa luona. Jättiläisen -kokoonkääritty häntä läiskähti vastustamattomasti auki, mutta hyökkääjä -pelastui siitä hyppäämällä sivulle. Sitten se heittäytyi uhrinsa -selkään ja upotti torahampaansa sen pylväsmäisen kaulan alapäähän. - -Nyt vasta jättiläisen valtasi kauhu. Se päästi kimeän, määkivän -huudon — joka tuntui hullunkurisen mitättömältä niin suuren eläimen -ääneksi --, väänteli kaulaansa joka suunnalle ja läiskähdytteli -suonenvedontapaisesti suurta häntäänsä. Mutta se ei voinut irroittaa -tuota voimakasta puristusta niskastaan eikä noiden rautaisten leukojen -lujaa otetta. - -Huolimatta monen tonnin painoisesta pedosta, joka riippui sen niskassa, -nousi se ylös ja koetti heittäytyä hyökkääjän päälle. Mutta peto oli -sukkela ja vältti musertumisen päästämättä irti otettaan. Sitten, -määkien peloissaan, niin että punaisilta kallioilta alkoi kuulua ääniä -ja kaikki nukkuvat lintusisiliskot räpyttelivät siipiään, syöksyi se -veteen vieden kauhean vihollisensa pois näkyvistä kuohujen alle. - -Sarvekas jättiläinen oli voimakas uimari ja kuin kotonaan vedessä, -mutta se ei sittenkään vetänyt vertoja saaliilleen. Pitäen yhä kiinni -otteestaan joutui se syvälle veteen, ja siellä jättiläisen, joka heti -muuttui nopeaksi ja ketteräksi, onnistui vierittää itsensä sen päälle. -Oltuaan pakotettu irtautumaan puhkaisi se sarvellaan pitkän, syvän -haavan uhrinsa kylkeen ja väänsi itsensä sitten pois jättiläisen alta. -Ilma oli pusertunut aivan loppuun sen keuhkoista ja siksi sen täytyi -nousta veden pinnalle hengittämään. Se lepäsi hetken saavuttaakseen -jälleen mielenmalttinsa. Vastenmieliseltä tuntui luopua taistelusta, -mutta vielä vastenmielisemmältä tuntui joutua uudelleen sellaiseen -puristukseen tuolla syvyydessä. Siinä epäröidessään näki se noin sadan -jalan etäisyydessä jättiläisen pienen, heikon pään äkkiä kohoavan -vedestä ja katselevan pelokkaasti vihollistaan. Se ratkaisi kaiken. -Vihaisesti ulvoen ja iskien voimakkaalla hännällään kiiti se tuota -vahingoittumatonta päätä kohti. Mutta pää katosi samassa ja äkillinen -kuohu, joka muuttuen pyörteeksi eteni torpeedovenheen nopeudella, -osoitti viholliselle, että takaa-ajo olisi turha. Kääntyen äkkiä ui se -takaisin rannalle ja vetäytyi äreänä metsään etsimään vähän helpommin -otettavaa saalista. - -Jättiläinen, joka oli niin pahasti haavoitettu, että veri punasi kuohut -sen ympärillä, ui useita kilometrejä yhtä mittaa kauas ulapalle. -Nyt se huomasi tuon aurinkoisen rantapenkereen olevan oikean kuolon -ansan. Mutta lahden keskellä, kaukana kummastakin rannasta, kaukana -sananjalkametsien näkymättömäin, vaanivien kauhujen saavuttamattomissa, -levisi laaja, veden alle vaipunut suo, jossa kasvoi korkeita, vihreitä -vesikasveja ja meheviä vesikuusia. Se kulki suota puoleksi uiden, -puoleksi kahlaten ja tunsi täällä löytävänsä varman turvapaikan ja -ruokaa yllin kyllin. Mutta tuska haavoissa pakotti sitä yhä eteenpäin. - -Kuljettuaan kaislikon läpi saapui se pienelle, alastomalle -hiekkasaarelle, joka oli pitkä ja kapea. Tällaista paikkaa se oli -juuri kaivannut, missä voisi levätä rauhassa ja nuoleskella haavojaan. -Innoissaan se laahusti sinne. Vasta tultuaan saaren keskiosaan -huomasi se, miten sen raskaat jalat vajosivat joka askeleelta. Kun -se seisahtui, tunsi se petollisen hiekan vetävän itseään alaspäin. -Kauhun vallassa se ponnisteli päästäkseen irti ja palatakseen veteen, -mutta sen voimakkaat yritykset painoivat sitä vain syvemmälle liejuun. -Se kohosi takajaloilleen ja vajosi heti lanteita myöten. Kun se taas -heittäytyi etujaloilleen, peittyivät ne liejuun lapaluihin saakka. -Silloin se kohotti päätään ja määki surkeasti, samalla kuin häntä -suonenvedontapaisesti pieksi hiekkaa heitellen sitä joka suunnalle. - -Nuo julmat, kauheasiImäiset olennot, jotka kyyköttivät kilometrien -päässä kalliohuipuilla, olivat jo huomanneet jättiläisen ponnistelut. -Ja nyt, kuin vastaukseksi sen huutoon, ne tulivat räpytellen uhkaavina -sen yläpuolella. Huomattuaan sen avuttomuuden ne hyökkäsivät sen -kimppuun riemuhuudoin. Niiden terävät nokat repivät sen avutonta -takaruumista ja puhkaisivat tuskissaan kiemurtelevaa kaulaa. Eräs -pedoista, joka oli varomattomampi tovereitaan, joutui pieksevän hännän -lähelle ja paiskautui puoleksi huumautuneena maahan, ja hiekka nieli -sen, ennenkuin se ehti täysin tointua. Se kirkui hirveästi vajotessaan, -mutta toverit eivät välittäneet ollenkaan sen tuhosta. Ja sillä välin -oli saaren ympärille keräytynyt krokodiileja, alligaattoreja ja -kalasisiliskoja, jotka kidat ammollaan katselivat ahnaasti taistelua, -uskaltamatta mennä lähemmäksi kauheaan, vajottavaan liejuun. - -Kun alaosa kaulasta oli vaipunut liejuun, ei jättiläinen enää -voinut tarpeeksi nopeasti liikuttaa päätään välttääkseen kauheiden -vihollisteniskuja. Hetkinen vielä, ja se tuli sokeaksi. Sitten se -tunsi, miten tukahduttavat nahkasiivet kääriytyivät pään ympärille -ja vetivät sitä alaspäin. Kerran tai kahdesti saivat sen kaulan -suonenvedontapaiset puistatukset viholliset irtautumaan, ja verta -vuotava, sokea pää tuli jälleen näkyviin. - -Mutta ei ainoastaan sen voima, vaan taisteluhalukin väheni nopeasti. -Raskaasti, läähättävästi nyyhkyttäen hengähti se viimeisen kerran, ja -pää vaipui hiekalle. Samassa hetkessä se poljettiin liejuun. Peläten -itsekin vaipuvansa sinne jättivät huutavat mässääjät sen ja siirtyivät -laajan takaruumiin kimppuun. Siinä ne repivät, söivät ja riitelivät, -kunnes noin viidentoista minuutin kuluttua viimeinenkin jalansija -vaipui niiden alta hiekan peittoon. Silloin ne räpyttelivät takaisin -kallioilleen, nokat ja kynnet vielä täynnä aterian jäännöksiä. Ja -hitaasti tasautui juokseva hiekka loistaen mielihyvästä Diplodocuksen -haudan päällä, kätkien ja sinetöiden sen puoleksi miljoonaksi vuodeksi. - - - - -Toinen luku. - -KOLMISARVINEN KUNINGAS. - - -Oltiin vähän myöhemmässä aikojen alussa — kenties kaksi- tai -kolmesataatuhatta vuotta myöhemmässä. Mahdottoman suuret imettäväiset -hallitsivat nyt raitista, vihreää, nuorta maailmaa, joka oli -niin ylellinen nuortevassa voimassaan, että se antoi navoillakin -kasvaa yltäkylläisesti troopillisia, reheviä kukkia ja puita. -Jättiläismatelijoiden herruus oli lopussa. - -Vain harvoja niiden kaikkein suurimmista ja kehittyneimmistä -edustajista oli vielä elossa, ja ne olivat vielä pelättyjä valtiaita -noilla laajoilla ruohikkoaroilla, jotka kaikkein enimmän muistuttivat -varhaisemman ajan luontoa. Mutta Luoja, joka oli mieltynyt kokeisiinsa -paljon lupaavamman imettäväismuodon suhteen, oli kääntänyt niille -selkänsä ja antoi niiden armottomasti kuolla sukupuuttoon. Kaikki -epäonnistunut, vaikkapa se olisi kuinkakin komeata, on aina saanut -hyvin vähän armoa häneltä. - -Mutta vähän epäonnistuneelta näytti jättiläinen, joka kohotti kauhean, -kolmisarvisen päänsä liljoja kasvavasta lammesta, jossa se oli -piehtaroinut, ja tallusteli raskaasti rantaan päin. Kun se oli noussut -kuivalle maalle, pysähtyi se, ja suuri, sisiliskomainen hännänpää jäi -vielä veteen. Sitten se pudisti kuin sadekuuron ison ja ihmeellisesti -suojatun päänsä kuopista. - -Sen silmät, jotka olivat kylmän raivokkaat ja ulkonevat, katselivat -joka puolelle ikäänkuin aavistaen vihollisen olevan lähellä. Se nosti -korkealle jättiläismäistä kuonoaan, joka oli sarvekas ja käyrä kuin -papukaijan nokka haistellen ilmaa. Sitten se avasi hirveän, peloittavan -suunsa ja karjui, koettaen siten joko saada näkyviin tai peloittaa -pois tuntemattoman vihollisen. Kova ääni, jonka se päästi kidastaan, -muistutti puoleksi alligaattorin mylvintää ja puoleksi tiikerin -karjuntaa, mutta se oli paljon vahvempi. - -Heti, niinkuin vastaukseksi kutsuntaan, astui keltaisen vihreän -bamburuokotiheikön takaa esille suuri, musta eläin. Se pysähtyi -tarkastellen jättiläistä ilkeillä, pienillä siansilmillään. - -Siinä oli vastakkain kaksi eläinmaailman edustajaa. Viimeinen, -kauhein ja kenties voimakkain jättiläismäisestä, mutta häviävästä -Dinosauria-lahkosta vastatusten tuollaisen äärettömän suuren, -imettäväisten lahkoon kuuluvan eläimen kanssa, joilla Luoja juuri teki -kokeilujaan. - -Eikä kohtauspaikkakaan ollut sopimaton sellaista tuimaa ottelua -varten. Lammen kaukaisempi ranta oli osittain reheväkasvuista -rämettä, osittain laajaa ruohokenttää, jossa kasvoi viidentoista, -kahdenkymmenen jalan korkuisia komeita ruokoja ja kukkivia kasveja. -Mutta tämänpuoleinen rannikko oli kovaa, hiekansekaista suota, jota -peitti keltaisen vihreä, lyhyt ruohikko. Sitä koristivat bamburuoko-, -mahonki- ja mangopuu-ryhmät ja siellä täällä kasvoi koreakukkaisia -akaasiapuu-tiheikköjä, jotka olivat peloittavan piikkisiä. - -Ne eivät olleet peräti huonosti varustettujakaan, nämä kaksi -sisiliskon- ja imettäväis-sukujen suurta edustajaa. Kooltaan oli -Dinosaurus, kaikkien sisiliskonsukuisten kolmisarvinen hallitsija, -suurempi, ja sen hyökkäys- ja puolustusaseet olivat varmasti -hirveämmät. Se oli runsaasti kaksikymmentä jalkaa pitkä ja noin -kahdeksan jalkaa korkea kaarevan selän ylimmältä kohdalta, ja se -liikkui raskaasti pylväsmäisillä jaloillaan. - -Sen ruskean ja keltaisen täplikästä nahkaa peittivät kaulassa ja -hartioilla terävät luunystyrät. Suuri, lihava häntä, noin seitsemän -jalan pituinen ja lähes kaksi jalkaa paksu tyvestä, kapeni aivan -vähitellen päättyen paksuun päähän, joka laahasi maata jättiläisen -takana. Mutta ihmeellisin oli sisiliskokuninkaan suuri, peloittava pää. - -Se oli kiilan muotoinen leveten julmasta papukaijan nokasta viisi -jalkaa laajaksi, ja kaikkiaan se oli kahdeksatta jalkaa pitkä. Sen -kolme sarvea, joista yksi oli kuonon päällä ja kaksi otsassa törröttäen -suoraan eteenpäin, olivat äärettömän paksut tyvestä ja kapenivat -nopeasti peloittavan teräviksi kärjiksi. Kuonon päällä oleva sarvi -oli vähän toista jalkaa pitkä, otsassa olevat taas lähes kolme jalkaa -pitkät. - -Melkein noiden kahden julman aseen juuresta kohosivat suuret -luunystyrät, joissa oli isot, kylmät, ilkeät sisiliskonsilmät. -Sarvien takana oli vähän vinossa sileä, kiiltävä suojus niinkuin -jättiläiskilpikonnan kuori. Se oli kuin laaja kaulus leveten kolme, -neljä jalkaa ylöspäin ja sivuille ja suojeli niskaa ja hartioita -kaikilta mahdollisilta hyökkäyksiltä. - -Vastustaja, joka oli tullut vastaukseksi jättiläisen huutoon, ei ollut -niin eriskummaisen näköinen, ja sen muodot olivat säännöllisemmät. -Pituudeltaan se ei ollut paljon kolmattatoista jalkaa, ja häntä oli -vain pieni kiemura. Se oli kenties seitsemän jalkaa korkea, hyvin -lujarakenteinen, mutta ei niin mahdottoman suuri kuin sen peloittava -vastustaja. Sillä oli elefanttimaiset jalat, ja sen liikkeet olivat -hyvin nopeat. Mutta kuten kuningas Dinosauruksenkin oli sen pää tärkein -osa ruumiista. Se oli pitkä, voimakas ja tylppäkuonoinen. Paitsi kuutta -sarvea, jotka olivat parittain, oli siinä myös pari vahvoja, alaspäin -taipuvia torahampaita niinkuin mursulla, mutta paljon lyhyemmät, -terävämmät ja voimakkaammat. - -Ensimmäinen pari noista kuudesta sarvesta oli leveän kuonon päässä. Ne -olivat vain luisia nystyröitä, kelvottomia aseiksi, ja omistaja käytti -niitä turpeitten tonkimiseen maata kaivavan sian tavoin. Toinen pari, -joka oli noin puolivälissä pitkiä kasvoja, juuri silmien yläpuolella, -oli noin kahdeksantoista tuumaa pitkä ja kyllin hirvittävä tehdäkseen -muut aseet tarpeettomiksi. - -Kolmas pari oli kuitenkin yhtä peloittava, ja se oli aivan pään -takana kuten antiloopin sarvet. Silmät, kuten jo on kerrottu, -olivat pienet, sisäänpainuneet ja kostonhimoiset. Lisäksi oli sen -väri pahaa-ennustavan musta, kun se peloittavan nopeasti ilmautui -keltaisenvihreän bamburuoko-ryhmän keskelle. - -Nämä kaksi petoa seisoivat muutamia minuutteja katsellen toisiaan, ja -vähitellen kasvoi vaistomainen viha niiden hitaissa suonissa. Kuningas -Dinosauruksen mielestä oli tämä muukalainen luvattomasti tullut -sen omistamalle maalle, jossa ei mikään muu eläin, paitsi sen omaa -heimoa, koskaan ennen ollut julkeasti vastustanut sitä. Mustan eläimen -äkillinen ilmautuminen suututti sitä myös. Ja sitä inhoitti heti -vastenmielisen kitkerä haju, joka ensimmäistä kertaa tuli sen herkkiin -sieraimiin. Se oli niin erilaista kuin sen oman heimon pistävä moskun -haju. - -Dinoceras puolestaan oli kovin raivoissaan. Se oli yksinäinen, vanha -koiras, joka oli pahan sisunsa vuoksi ajettu pois tovereittensa -hauskasta laumasta ja paloi halusta saada purkaa kiukkuaan. Lauma oli -vaeltaessaan saapunut juuri lähelle suuria laguuneja, ja eläin oli -mielettömässä rauhattomuudessaan tietämättään sen etujoukkona. - -Se ei tosin koskaan ollut mielessään kuvaillut niin kauheata -vastustajaa kuin tuo ruskean ja keltaisen kirjava peto sen edessä oli. -Mutta se ei ollut sillä tuulella, että se olisi harkinnut tilannetta. -Sokeasta raivostaan huolimatta se oli aina ollut voimakas taistelija. -Huomatessaan, ettei kutsuja liikahtanutkaan, päästi se kovan, pitkän -karjunnan niin kuin raivokas sikalauma. Sitten se työnsi sarvisen -kuononsa maahan ja heitti ilmaan kokonaisen turvepilven. - -Kuningas Dinosauruksen mielestä se oli sietämätöntä herjausta. Mylvien -lähti se liikkeelle hitaasti juosta lönkyttäen niin, että maa tuntui -tärisevän. Karjuen uudelleen syöksyi musta eläin sitä vastaan, pää -alaspäin painuneena kuten hyökkäävällä piisonihärällä. - -Ne kohtasivat toisensa mahdottoman suuren hoyapuun laajojen oksien -alla. Mutta ne eivät iskeneet toisiinsa siten kuin Dinosaurus oli -luullut, pää päätä vastaan. Jos niin olisi käynyt, olisi taistelu -tullut ratkaistuksi siinä paikassa, sillä mustan pedon sarvet ja -suojukseton etuosa eivät merkinneet mitään kuninkaan valtaavan pään -vahvoihin varustuksiin ja teräviin aseisiin verrattuna. Mutta niin -ei käynyt. Musta muukalainen oli kyllin viekas. Viimeisessä hetkessä -väistyi se syrjään, pyörähti kokoiselleen eläimelle ihmeteltävällä -nopeudella ympäri ja heittäytyi hurjalla vauhdilla jättiläisen niskaan. - -Mutta se iski tuohon vahvaan suojukseen, laajaan sarvikaulukseen. Ja se -olisi yhtä hyvin voinut iskeä kallion kylkeen. Tuo suunnaton ruumis, -jolla oli pylväsmäiset jalat, melkein horjui hetken, ryki harmissaan -iskusta ja kääntyi ympäri ehkäistäkseen peloittavilla sarvillaan -toisen sellaisen hyökkäyksen. Musta peto oli sillä välin vetäytynyt -kauemmas pettyneenä yrityksensä epäonnistumisesta. Se seisoi repien -maata ja karjuen uhkaavasti, toivoen houkuttelevansa jättiläisen uuteen -hyökkäykseen. - -Tätä ihmeellistä taistelua seurasi kaksi tarkkaavaista katselijaa. -Lähimmän puun latvassa istui kummallisen näköinen lintu, kooltaan -kuin fasaani, väriltään sininen ja ruusunpunainen kuin papukaija. Sen -pyrstö oli kuin sisiliskon häntä, pitkä ja täynnä niveliä, ja joka -nivelestä lähti pari ohutta sulkaa aina päinvastaisiin suuntiin, ollen -täydellisesti suuren punaisen akaasiapuu-lehden näköinen. Siipien -tyvissä oli sormimaiset, suuret kynnet, jotka muistuttivat lentävien -matelijoiden kynsiä, ja suora, vahva nokka oli varustettu terävillä -hampailla. Se aukoi ja sulki nokkaansa kiihkeästi ja päästi teräviä -huutoja, ikäänkuin kutsuakseen jotakin katselemaan taistelua. - -Toinen katselijoista ei ollut ensinkään kiihdyksissä. Se oli suuri, -apinan näköinen mies, jota olisi pikemminkin ehkä nimittänyt ihmisen -näköiseksi apinaksi, jollei silmien katsetta olisi näkynyt. - -Tämä ihmeellinen olento istui oksalla aivan taistelupaikan yläpuolella -ja piteli toisella voimakkaalla, karvaisella kädellään kiinni ylemmästä -oksasta. Tiheä, ruskea karva kuin turkki peitti sen päästä jalkoihin -saakka, mutta päässä oli oikeita hiuksia, pitkiä ja aaltoilevia. -Hartiat olivat vahvat, rinta leveä, käsivarret niin pitkät, että jos -hän olisi seisonut suorana, olisivat ne ulottuneet polviin asti, ja -jalat lyhyet, voimakkaat ja hyvin käyrät. Kädet olivat karvan peitossa -sormien toiseen niveleen asti, mutta ne olivat ihmisen kädet eikä -apinan, sillä iso peukalo oli muita sormia vastassa eikä samassa -rivissä niiden kanssa. Pää oli takaraivosta matala, otsa matala ja -kapea ja nenä leveä, litteä ja suurisieraiminen. Leuat olivat vahvat -ja kovasti ulkonevat. Mutta tuuheiden, korkeitten silmäkulmien alla -olevissa silmissä oli aivan erilainen ilme kuin Dinosaurus-jättiläisen -kylmä, tuijottavan jäykkä katse tai mustan tulokkaan räpyttelevä, -kostonhimoinen tuijotus. Ne tarkastelivat taistelua jonkinlaisella -etevämmyyden tunnolla, varovasti, vähän ylenkatseellisesti, huolimatta -siitä tosiseikasta, että kumpikin noista kahdesta, niin kauan kuin -pelkkä ruumiin koko ja urhoollisuus olivat kysymyksessä, olisi -voinut hävittää hänet, asettamalla yksinkertaisesti vain jalan -päälle. Vapaalla kädellään hän kaappasi akaasiapuun oksan, jossa -oli suunnattomia neulamaisia piikkejä. Hän kosketteli niitä vähän -väliä, ikäänkuin tuumien, mitä hyötyä niistä voisi olla. Hän ei sillä -hetkellä ollut kummankaan taistelijan puolella. Molemmat pedot olivat -hänen vihollisiaan ja taistelun ihanteellinen päätös hänen mielestään -olisi ollut se, että kumpikin olisi hävittänyt toisensa. Mutta jos -hän oli mieltynyt jompaan kumpaan, niin silloin pikemminkin mustaan -imettäväiseen. Jättiläissisilisko oli hänestä liian outo, käsittämätön -ja saavuttamaton hänen miettimiinsä sotasuunnitelmiin nähden. - -Noin pari minuuttia pysyi kuningas paikallaan kääntyen ketterän -raskaasti vastustajaansa päin, joka pyöri hänen ympärillään noin -kymmenen, kahdentoista kyynärän päässä etsien tilaisuutta hyökätäkseen -sen suojattomaan kylkeen. Tuo kääntyminen ja pyöriminen saattoivat -kylmän katselijan puussa kärsimättömäksi. Hän katkaisi suuren oksan ja -heitti sen koko voimallaan kuninkaan kasvoja vasten. Kuninkaan mielestä -se oli toinen loukkaus mustan vihollisensa puolelta, ja se raivostui -uudelleen. Karjuen se hyökkäsi eteenpäin päättäen painaa maahan tuon -viekkaan vihollisen ja pusertaa sen hengiltä. - -Silloin sai musta peto sopivan tilaisuuden. Ottaen kovan -vauhdin niinkuin villi karju, hyökkäsi se ja osui suoraan -jättiläisvastustajansa kylkeen. Sysäys pusersi ilman hirviön -keuhkoista, se rykäisi kovasti ja räjähtävästi ja pysähtyi -hämmästyneenä, mutta pysyi kuitenkin jaloillaan. Mutta jättiläisen -nahka näytti olevan liian sitkeätä, jotta musta eläin olisi voinut -työntää sarvensa sen läpi. Huomattuaan sen kääntyi hyökkääjä ja -iski kaksi kauheata torahammastaan vihollisen kylkeen. Ne menivät -läpi, mutta eivät työntyneet niin syvälle ja sillä tavoin kuin -niiden omistaja oli aikonut Ja sillä aikaa kuin se yritti irtautua -hyökätäkseen uudelleen, selvisi jättiläinen hämmästyksestään. - -Hyökkääjä oli ottanut huomioon vain ne aseet, joita kuningas -Dinosauruksella oli hirvittävässä päässään, eivätkä ne tällä -hetkellä voineet saavuttaa sitä. Mutta se oli unohtanut voimakkaan -ja peloittavan hännän. Samassa se läiskähti melkein puolen tonnin -painoisena ja suuren juntan voimalla. Se löi mustaa eläintä jalkoihin -ja kaatoi sen maahan. - -Ennenkuin se ehti nousta, saavutti Dinosaurus sen ja työnsi kaikki -kolme sarveaan sen kurkkuun ja rintaan. Se heitti henkensä ulvoen -korviaviiltävästi vihasta ja tuskasta. Jättiläinen kiskoi itsensä -vapaaksi veren vuotaessa sen sarvista ja leveästä kauluksesta, -ja sitten se musersi uhrinsa kuin vyöryvä vuori tallaamalla sen -jalkoihinsa. - -Tultuaan varmuuteen siitä, että sen voitto oli täysin varma, vetäytyi -kuningas askeleen tai pari taaksepäin ja tarkasteli tallattua -läjää kylmin, muuttumattomin ilmein. Sitten se haisteli sitä -ylenkatseellisesti, pisteli sitä kuonossa olevalla sarvellaan ja repi -sitä kummallisella papukaijannokallaan. Mutta kun se oli ainoastaan -kasvissyöjä, ei se ajatellutkaan maistaa punaista lihaa. Lihan hajukin -oli sen mielestä inhoittava, ja pian se siirtyi kauemmas puitten -suojaan puhdistamaan nokkaansa, kuten lintu, suureen ruohomättääseen. - -Kun se näin taivutti päätään, kohosi sen sarvikaulus korkealle -paljastaen nahan poimut niskan takaosassa. Äänetön mies yläpuolella -olevalla oksalla huomasi heti sopivan tilaisuuden. Hän oli tyytymätön -jättiläisen voittoon. Hän halusi myös nähdä, olisiko hänellä kykyä -vahingoittaa niin jättiläismäistä ja hyvin varustettua petoa. Riippuen -alaspäin jaloistaan ja toisesta kädestään heitti hän piikkisen -akaasiapuun oksan syvälle kaulasuojuksen alle. Peto kohotti äkkiä -päänsä ällistyneenä tästä arvaamattomasta hyökkäyksestä, ja samalla -veti se pitkät piikit syvälle kauluksensa sisälle. - -Silloin se tuli mielettömäksi vihasta ja tuskasta. Ulvoen niin, että -sinisen ja punaisen kirjava lintu puun latvasta lensi säikähtyneenä -pois, pudisteli se hurjasti päätään ja yritti melkein seisoa sillä. -Se alkoi piehtaroida maassa selällään, toivoen siten vapautuvansa -tuosta suojuksensa alla olevasta ärsyttävästä esineestä, mutta heti -ensimmäisen yrityksen jälkeen huomasi se parhaaksi lopettaa. Sen -vääntelemiset olivat niin hurjia, että mies varovaisena vetäytyi -korkeammalle oksalle ja suu venyi irvistykseen, kun hän huomasi -voivansa vahingoittaa sellaista vastustajaa kuin kuningas Dinosaurusta. -Koe oli onnistunut paremmin kuin hän oli luullutkaan. Niinkuin Luoja, -kokeili hänkin lakkaamatta, vaikkei tietysti aina tyydyttävillä -tuloksilla. - -Äkkiä pötki peto laguunin rannalle, pitäen päätään niin alhaalla kuin -mahdollista. Sitten se jatkoi kulkuaan kovasti pärskyttäen sieraimiaan -ja katosi veden alle. Hetkistä myöhemmin se tuli jälleen veden pinnalle -ja ui nopeasti ruokojen peittämää vastakkaista rantaa kohti kenties -toivoen löytävänsä jonkun sopivan, kuivuneen puun kannon, jonka avulla -voisi repiä pois piikin kauluksen alta. Ruohikon reunassa se tapasi -toisen eläimen, samanlaisen kuin se itsekin, mutta pienemmän. Kenties -se oli naaras Dinosaurus, ja yhdessä ne hävisivät kovasti räiskien -tiheään rämeikköön. - -Mies kiipesi alas turvapaikastaan kädessään painava puun oksa, jota hän -piteli kömpelösti ikäänkuin tottumattomana tällaisten aseiden käyttöön. -Hän näytti käyttävän sitä nuijanaan ja lyömäaseenaan. Taistelun aikana, -kun hän kokeili piikkisen oksan kanssa, oli tämä- ase todennäköisesti -piilotettuna johonkin turvalliseen puun haarukkaan. Ja nyt hän -käsitteli sitä suurella huolella. - -Kun hän seisoi suorana, olisi häntä helposti voinut luulla -pienikasvuiseksi ja soreavartaloiseksi gorillaksi, jollei hänellä olisi -ollut oikeita ihmisen käsiä ja silmissään varmaa, syvämielistä, terävää -katsetta. Hän meni ja tarkasteli Dinoceraksen ruhjottua ruumista, -koetteli sarvia ja torahampaita erittäin huolellisesti ja veti kaikin -voimin saadakseen irti toisen viimemainituista, ikäänkuin toivoen -voivansa käyttää sitä johonkin. Sitten hän ylen tarkasti valitsi palan -uhrin runnellusta lihasta, haisteli ja nypisteli sitä ja heitti sen -sitten menemään. Hän saattoi syödä ja nauttia liharuokaa nälissään. -Mutta juuri nyt oli hedelmiä yllinkyllin, ja hedelmät, munat ja hunaja -olivat hänen mieliruokiaan. Seisoessaan siinä mietiskellen ruhjotun -läjän vieressä kuuli hän huudon ja kääntyen nopeasti näki vaimonsa -lapsi karvaisella käsivarrellaan seisovan puun juurella ja viittovan -häntä tulemaan luokseen. Ja heti kun hän näki, että mies ymmärsi -ja lähti liikkeelle, heilahdutti hän itsensä kevyesti puuhun. Mies -juoksi puun luo ja kiipesi latvaan asti, missä vaimo odotti häntä. -Puu oli suurin niillä seuduin ja sieltä näki selvästi yli ketojen, -jotka ulottuivat lähes kilometrin laguunin takapuolelle. Vaimo osoitti -innokkaasti sinne päin. Mies näki siellä laumoittain suuria, mustia -eläimiä, joilla oli sarvet ja torahampaat kuten sillä, jonka häviön -hän juuri oli nähnyt. Ne olivat kulkevia Dinoceras-laumoja, jotka -olivat juuri saapuneet uusille laitumilleen. Mies katseli niitä -tyytymättömänä. Hän oli nähnyt juuri näytteen niiden luonteesta, ja hän -oli mielissään siitä, että hän ja hänen vaimonsa voivat elää puissa. - -Mies oli juuri äskettäin tullut suuren laguunin rannoille. Paikka -miellytti häntä erinomaisesti runsaitten hedelmiensä vuoksi. Pitkin -laguunin rantoja oli lukemattomia pieniä viikunapuistikkoja, joiden -ravitsevat hedelmät olivat hänen parasta herkkuaan. Eikä hän ollut -nähnyt jälkeäkään vaarallisimmista vihollisistaan, jättiläiskokoisesta, -armottomasta mustasta luolaleijonasta, punaisesta karhusta ja -miekkahampaisesta tiikeristä. - -Sellaista vastustamatonta, kolmisarvista jättiläiskuningasta hän -ihmetteli ja vihasi, mutta hänen mielestään ei ollut paljon syytä -pelätä sitä. On helppo kiertää vuorta, jos on kekseliäs. - -Huomattuaan paikan hyväksi ja päätettyään jäädä tänne oli mies -rakentanut suojan itselleen ja perheelleen tähän näkötorniin, korkean -puun latvaan. Punomalla yhteen oksia oli hän tehnyt rosoisen, mutta -vahvan lattian ja peittänyt sen pehmeämmillä oksilla ja lehdillä. -Samanlainen, mutta heikompi, oli yläpuolella kattona. Se ei ollut -vedenpitävä, mutta oli sentään parempi kuin ei mikään, ja muutamat -tuuheat oksat muodostivat seinät. Kaikessa vaatimattomuudessaan oli -se ainakin kodin alkuna. Hän rakasti sitä. Ja puolustaakseen pientä, -ruskeakarvaista vaimoaan ja untuvaista, ruskeata pienokaistaan, jotka -kuuluivat tuohon kotiin, olisi hän taistellut sekä Dinosaurusta että -Dinocerasta vastaan paljain käsin. - -Kului muutamia päiviä, eikä noista kahdesta Dinosauruksesta näkynyt -jälkeäkään. Kuningas oli kenties jäänyt asumaan tuonne syvään -ruohikkoon hoidellen siellä haavojaan ja kiukkuaan. Ja Dinoceras-laumat -pysyivät niityillään, sillä laidunmaan läpi hitaasti juoksevassa joessa -oli parempaa juomavettä kuin vähän suolaisessa laguunissa. - -Eräänä aamuna oli musta äiti lapsi käsivarrellaan keräämässä viikunoita -lähellä veden rantaa, ja mies sattui olemaan poissa tarkastelemassa -uuden asuntonsa ympäristöä. Vaimo vilkaisi äkkiä ylös, ja tuossa -melkein hänen vieressään oli jättiläishirviö Dinosaurus tuijottaen -häneen kylmillä, ilmeettömillä silmillään. Hän kääntyi paetakseen, -mutta siinäpä seisoi naaras-hirviö, joka ei ollut aivan niin iso, -mutta yhtä hirmuinen. Hänen takanaan taas oli läpipääsemätön -piikkiakaasia-seinä. Oli ainoastaan yksi pakopaikka, puu, liian -heikko kylläkin, mutta tarpeeksi korkea, jotta hän saattoi päästä -noiden hirveiden sarvipäisten petojen ulottuvilta. Hän kiipesi puuhun -ketterästi kuin apina ja kyyristyi vavisten erään haaran suojaan. -Heikko runko heilui hänen painostaan. Hän puristi ruskean pienokaisen -sydäntään vasten, ja hänen huutonsa kaikuivat läpi metsien. - -Mies kuuli sen noin puolentoista kilometrin päähän. Hän huudahti -terävästi vastaukseksi ja juoksi äänettömästi, jottei hengästyisi. - -Mutta hänellä oli puolentoista kilometrin matka kuljettavanaan. Naaras -Dinosaurus, nopeampi noista kahdesta, heittäytyi puun runkoa vastaan. -Se huojui peloittavasti, mutta ei kaatunut heti. Silloin alkoivat -molemmat kaivaa maata sen juuresta sarvillaan. Siten ne olivat usein -tehneet saadakseen hedelmiä, jotka olivat korkeammalla kuin mihin ne -ylettyivät. Puu kallistui kovin. Jättiläinen työnsi sitä ja latva -painui maahan. - -Ruskea äiti otti jättiläishypyn ja kierrellen vältti sarvia, jotka -melkein koskettivat hänen selkäänsä. Hän luuli jo pelastuneensa. Mutta -silloin iski hirveä häntä häneen ja kaatoi hänet tunnottomana maahan. -Hetkinen vielä ja naaraan Dinosauruksen suuri jalka murskasi hänet ja -itkevän lapsen kuoliaaksi. - -Mies näki tämän murhenäytelmän pikaisen lopun tullessaan juosten pientä -metsäaukeaa. Hänen ei tarvinnut katsoa tuota kauheata möhkälettä pedon -jalan alla tietääkseen, että kaikki oli lopussa. Hän ei päästänyt muuta -ääntä kuin käheän huokauksen. Mutta mitään ajattelematta, sillä hän ei -ollut koskaan vielä käyttänyt tällaista keinoa, iski hän ryhmyisellä -nuijallaan lähintä petoa. Nuija kimmahti kuin lapsen leikkikalu -takaisin kovasta, sarvisuojuksisesta päästä, mutta onnellinen sattuma -johti niin, että yksi nuijan terävistä, katkaistuista nystyröistä osui -suoraan Dinosauruksen silmään ja murskasi sen. Se karjahti kauheasta -tuskasta, ja molemmat tulivat muristen häntä kohti. - -Mies peräytyi hitaasti. Hänen epätoivoinen tuskansa oli äkkiä -muuttunut katkeraksi vihaksi, ja hän päätti kostaa. Hänen oli helppo -juosta noiden kömpelösti liikkuvien petojen edellä, jotka puhalsivat -pahalle haisevaa henkeään aivan hänen kantapäihinsä. Hän oli tahallaan -kompastuvinaan joka toisella askeleella. Hän antoi niiden luulla, että -ne siinä tuokiossa voivat lävistää hänet. Hän vei niitä eteenpäin, maan -täristessä niiden painavista askelista, kunnes ne noin viidenkymmenen -askeleen päästä olisivat saapuneet niityille. Mutta juuri siinä -paikassa pysähtyi kuningas jurosti, väsyneenä sellaisiin tavattomiin -ruumiinponnistuksiin. Siitähän ei ollut silmä puhki. Se tahtoi luopua -takaa-ajosta. Mutta naaras jatkoi matkaansa haluten kostaa. - -Mies ei ollut tyytyväinen yksin sen takaa-ajoon. Syöksyen nopeasti -vähän edemmäksi keräsi hän kaksi kourallista soraa ja hiekkaa, pyörähti -takaisin ja heitti ne kovalla vauhdilla kuninkaan silmiin. Se auttoi. -Tuskissaan ja puoleksi sokaistuna unohti jättiläinen väsymyksensä ja -hyökkäsi raivoissaan toverinsa jälkeen. - -Raivo teki sisiliskokuninkaat erittäin tyhmiksi. Koska tuollainen -vähäpätöinen ihmisolento kulki kompastellen melkein niiden ulottuvilla, -luulivat ne saavuttavansa sen. Se että hän kierteli tiheiköt, jotka -ne sokeasti tallasivat, ja jälleen kylmästi ilmestyi niiden eteen, ei -ollenkaan ihmetyttänyt niitä. Niiden tylsä, mutta leppymätön viha oli -jälleen kiihtynyt, ja niin kauan kuin hän oli näkyvissä ja ne jaksoivat -liikuttaa raskaita, pylväsmäisiä jalkojaan, tahtoivat ne jatkaa -takaa-ajoa. - -Ne seurasivat miestä viimeisen tiheän pensaikon läpi aukealle, lyhyttä -heinää kasvavalle niitylle, suurten oksien katkeillessa niiden tieltä. -Mies kulki yhä eteenpäin niityn keskelle asti ja pedot seurasivat -hiljaa muristen. - -Mustat Dinoceras-laumat lopettivat heti syömisensä, nostivat rumia -päitään ja tuijottivat tulijoihin. - -Laumassa oli lukemattomia naaraksia, sarvipäisiä kuten koiraksetkin, -mutta pienempiä ja ilman raatelevia torahampaita. Siihen vuodenaikaan -olivat kaikki naarakset poikineet. Kauan ja tarkasti tuijotettuaan -noihin kahteen täplikkääseen jättiläiseen, jotka olivat tulossa niitä -kohti, alkoi lauma liikkua. Miestä ne tuskin huomasivat, hän näytti -niin mitättömältä. - -Miehen silmät, jotka katselivat kaikkea kylmästi ja tarkasti, -huomasivat lauman liikkuvan järjestyksen mukaisesti. Mustat eläimet -asettuivat taitavasti kohtaamaan vaaraa. Koirakset asettuivat -eturiviin. Se oli kauhea rintama, joka olisi voinut peloittaa -jättiläismäisiä Dinosauruksiakin. Mutta nämä olivat nyt liian -tylsistyneet vihasta, jotta olisivat huomanneet, mitä ympärillä -tapahtui. Naarakset työnsivät sillä välin poikasensa taakseen yhteen -joukkoon ja muodostivat itse toisen rintaman. Se oli varajoukko, -pienempi ja heikompi kuin koirasten, mutta voittamaton äidillisessä -kiihkossaan. - -Mies juoksi pelottomasti suoraan kokoutuneen koiraslauman läpi. Lähin -koiraksista tuuppasi häntä välinpitämättömästi, eikä häneen kiinnitetty -sen enempää huomiota. Niiden rivin takana, piilossa takaa-ajajiensa -katseilta, hän kääntyi ja kiertäen naarasten rivin juoksi nopeasti -oikealle ja tuli siten takaisin rivin päähän nähdäkseen, miten kävisi. -Hänen sydämensä oli tuskasta pakahtua, kun valtava viha vähitellen -lauhtui. - -Kun nuo kaksi raivoavaa Dinosaurusta kadottivat saaliinsa näkyvistään, -pysähtyivät ne äkkiä ällistyneinä. Silloin ne huomasivat mustat -eläimet rintamassa hyökkäysasennossa. Se näky sai jättiläisten raivon -kääntymään niihin. Ne syöksyivät huojuen uusia vihollisiaan kohti. -Samassa mieskin tuli esiin mustan rintaman takaa, pysähtyi äkkiä ja -nauroi. - -Tuo nauru oli outoa ja kummallista, ja lähinnä oleva Dinoceras väistyi -siitä hämmästyneenä, syrjään ja töytäsi naapuriaan käsittämättömässä -hämmingissä. - -Samassa nuo mahtavat jättiläiset olivat paikalla. Ne kulkivat suoraan -mustien koirasten rintaman läpi repien niitä sarvillaan ja nokallaan, -tallaten niitä maahan kuin viljaa ja survoen niitä jaloillaan. Molemmin -puolin hyökkäsivät koirakset vihollistensa kupeisiin, voihkien, -kiljuen mielettömästi ja repien suurilla torahampaillaan. Mutta kun -tämä hirvittävä ryntäys tapahtui yht'aikaa molemmilta puolilta, eivät -nuo kaksi jättiläistä päässeet kaatumaan. Melkein pysähtymättä, kuten -näytti, kulkivat ne suoraan eteenpäin huitoen vahvoilla hännillään ja -jättäen jälkeensä voimattomia uhreja. Ja niin ne saapuivat suoraa päätä -naarasparven luo. - -Mutta siihen oli niiden pysähdyttävä. Vasikat olivat tuon rintaman -takana. - -Mustat naarakset yksinkertaisesti keräytyivät yhteen kasaan noitten -pistävien sarvien ja suojustetun eturuumiin päälle painaen niitä -alaspäin, tukahduttaen ja tuupaten niitä ja puristaen niitä hurjasti -kiljuen yhä alemmas painavilla ruumiillaan. Sillä välin koirakset -repivät, purivat ja pistelivät niiden kylkiä ja ruumiin takaosaa. -Dinosaurukset katosivat kokonaan näkyvistä. Vuorenkokoiset, -jättiläismäiset, kiemurtelevat olennot nytkähtelivät puistatuksen -tapaisesti muutamia minuutteja. Sitten Dinosauruksien pylväsmäiset -jalat näyttivät murtuvan painon alla. Kauhea taisteleva joukko painui -alas ja hajosi, ja nyt nähtiin, miten oli käynyt kahdelle varhaisen -maailman jättiläishallitsijalle. Kaksi hirvittävää, muodotonta -olentoa liikkui vielä, nytkähteli ja vääntelehti hurjasti, mutta se -oli vain turhaa sätkimistä. Sokea elämä koetti vastustaa ratkaisevaa -loppuaan. Haavoittuneet Dinocerakset vetäytyivät syrjään kuolemaan tai -paranemaan, niinkuin Luoja tahtoi määrätä. Eloon jääneet naarakset -lähtivät katsomaan, olivatko vasikat vahingoittumatta. Ja suuret, -mustat koirakset, jotka eivät olleet saaneet mitään erityistä vahinkoa -taistelussa, seisoivat piirissä ympärillä pistellen ja repien noita -vastustelemattomia lihavuoria. Kun ne olivat vuoron perään päässeet -varmuuteen siitä, että voitto oli täydellinen ja ettei enää tarvinnut -taistella, heittäytyivät ne syömään saalistaan. Ne söivät tavallisesti -kasvia ja juuria, mutta olivat kuten siat, rotat ja ihmiset enemmän -tai vähemmän kaikkiruokaisia. Ja niistä näytti Dinosauruksien liha -maistuvan hyvältä ruohojen kanssa. - -Mies seisoi liikkumatta vain viidenkymmenen askeleen päässä noista -taistelevista joukoista ja tuijotti eteensä mietteissään. Hän ei -pelännyt niitä. Hän tiesi voivansa helposti karttaa niitä. Vaikka -hän olikin niin vähäpätöinen, etteivät ne kiihdyksissään huomanneet -häntä, niin pieni, ettei hän kooltaan ollut suurempi niiden pienimpiä -vasikoita, halveksi hän siitä huolimatta noita jättiläiselukoita ja -tunsi itsensä niiden herraksi. Hän oli leikkinyt kahden koko varhaisen -maailman hallitsijan kanssa, kuljettanut niitä perässään ja hankkinut -niille sellaisen turman, että hänen tuskansa oli melkein lauhtunut -tuosta täydellisestä kostosta. Mustia Dinoceras-laumoja oli hän -käyttänyt kostonsa välikappaleina. Jos olisi tarpeellista, voisi hän -epäilemättä käyttää niitä uudelleen samanlaiseen tarkoitukseen. - -Hän käänsi niille selkänsä tietäen, että hänen tarkka korvansa -kuulisi heti, jos joku niistä lähtisi ajamaan häntä takaa, ja hiipi -varovasti metsää kohti. Mutta hän karttoi asuinpuutaan. Hän ei tahtonut -milloinkaan enää mennä lähelle tyhjää kotiaan. Hän tahtoi lähteä -takaisin laguunin toiselle puolen, josta voi löytää hajalla asuvia -heimolaisiaan. Hän halusi uutta vaimoa, ja hänessä heräsi halu saada -uusia perillisiä, erittäinkin poikia, jotka olisivat tiedonhaluisia ja -kekseliäitä kuten hänkin. Metsän reunassa hän kääntyi ja loi pitkän, -miettivän katseen noihin mustiin voittamattomiin laumoihin, joita -hän oli käyttänyt hyväkseen. Perilliskysymys täytti uudelleen hänen -mielensä. Hänen sieluunsa hiipi heikko aavistus äärettömän suuresta -työstä, mikä hänen olisi tehtävä. Mutta hän ei lannistunut. Hän tahtoi -ainakin tehdä jotakin. Ja hän tahtoi niin opettaa lapsensa, että ne -kenties voisivat voittaa tiikerinkin julmuuden ja tehdä turhaksi suuren -punaisen karhun kiukun. - - - - -Kolmas luku. - -TULEN LÖYTÖ. - - -I. - -Ylängöillä asuva heimo oli suuressa hädässä. Sitä oli kohdannut vastus -toisensa jälkeen ja iskuja monenlaisia, kunnes heitä oli enää jäljellä -vain kuutisenkymmentä taistelukuntoista miestä ja kenties kahta vertaa -enemmän naimakykyisiä naisia. Näytti siltä, että vielä yksi sellainen -isku, joka sitä juuri äsken oli kohdannut, hävittäisi koko heimon -sukupuuttoon. Ja jos armoton Luoja olisi sallinut sen tapahtua, olisi -se ollut sellainen vahinko, jonka korvaamiseen olisi mennyt tuhansia -vuosia. Sillä ylänköjen heimo oli kehittyneempi kuin mikään niistä -ihmis- tai puoli-ihmisheimoista, jotka siihen aikaan ponnistelivat -eteenpäin nuoressa maailmassa. - -Ensimmäinen eikä suinkaan vähäisin heimon vastoinkäyminen oli ollut -hyökkäys idän asujainten puolelta, jotka olivat osaksi raakoja ihmisiä, -mutta vielä enemmän julmia petoja. Olisipa ylänköjen heimo vain -tiennyt, että nämä apinaihmiset olivat hyvin paljon heidän esi-isiensä -kaltaisia, lukuunottamatta niiden mustaa nahkaa karkean karvapeitteen -alla, kapeata pääkalloa ja vahvasti ulkonevaa alaleukaa! - -Pian sen jälkeen tekivät jättiläisluolakarhut, miekkahampaiset tiikerit -ja muutamat suunnattoman suuret luolaleijonat tuhoisan hyökkäyksen -heimon kimppuun, eikä kukaan voinut sanoa, mistä ne tulivat. Nämä -ahnaat pedot eivät yksinomaan tappaneet riistaa, josta ylänköIäiset -pääasiallisesti elivät, vaan yrittivät itselleen ryöstää heidän -luolansakin. Kun ne raivosivat toisiaan vastaan yhtä kiivaasti -kuin ihmisvihollisiaankin vastaan, ei voinut epäillä taistelun -päätöstä. Ylänköläiset pysyivät lujasti yhdessä, tappelivat kaikkien -salahautojensa ja väijytyksiensä avulla ja musersivat vahvimmat -hyökkäämällä joukoittain niiden kimppuun. Mutta voitto oli kalliisti -saatu. Kun viimeinen pedoista jurona ja pahatuulisena vetäytyi takaisin -etsimään helpompaa metsästysmaata, jäi sen jälkeen paljon surua ja -murhetta. - -Sitten seurasi rauhallinen kesä ja metsänriistaa oli runsaasti. Tällöin -saivat haavat aikaa parantua. Mutta talvi toi tullessaan uuden vaivan, -taaskin vihamielisestä idästä: susia, jättiläiskokoisia susia, jotka -liikkuivat sellaisissa parvissa, että monet heimon kaukaisimmat osat -joutuivat niiden hävityksen alaisiksi, ennenkuin ylänköläiset ehtivät -yhdistyä vastustamaan niitä. Onneksi ei noilla eri laumoilla ollut -mitään yhteistoimintaa, niin että ensimmäisen hyökkäyksen jälkeen eräs -viisas soturi, joka hallitsi ylänköläisheimoa, kykeni yhdistämään -harvenneet toverinsa ja kokoamaan heidät kaikki sekä suuren osan -ruokavarojakin leirin keskustaan. - -Niin kului hirveä talvi puoliväliin. Silloin lähtivät sudet äkkiä, -hävitettyään tai karkoitettuaan kaiken riistan ylängöiltä, liikkeelle -lounasta kohden. Ylänköläiset saattoivat taas vapaasti liikkua ulkona. -Mutta ei ollut enää riistaa, mitä olisi metsästänyt, ei metsissä, ei -ylänköjen rinteillä eikä joen varsilla olevilla rämeillä. Heimon oli -pakko kerätä pakoveden aikana ostereita, näkinkenkiä ja kammoja, vaikka -he tällaista ruokaa sydämestään inhosivat ja heidän ruumiinsa kärsi -siitä. - -Se, että sudet olivat pakottaneet heimon kokoutumaan, näytti olevan -onneksi sille. Jos he olisivat olleet kuten ennenkin hajallaan -metsästysmaansa eri osissa, olisi seuraava ja ankarin hyökkäys varmasti -hävittänyt heidät. - -Se tuli taaskin idästä käsin, samaa tietä, mitä hävinneet apinaihmiset -ja raivoavat sudet olivat tulleet. Eräänä kesäpäivänä auringonnousun -aikaan oli yksi heimon naisista kaivamassa terävällä tikulla juuria -puron rannalla, kun hänen kimppuunsa hyökkäsi kaksi lyhyttä, keltaisen -ruskeata, likaista miestä, joilla oli mahdottoman leveät hartiat, -lyhyet, käyrät jalat ja matalat kasvot, joissa oli ylöspäin ammottavat -sieraimet. Nainen, ollen nuori ja urhoollinen, taisteli kuin tiikeri, -kunnes pyörtyi päähänsä saamastaan iskusta, ehtien kuitenkin sitä ennen -saada molemmat hyökkääjänsä haavoitetuksi terävällä tikullaan. Leiriin -oli kuitenkin kuultu hänen huutonsa, ja hyökkääjät, joiden mielestä -tyttö oli kauniimpi ja sorjempi kuin mitä he milloinkaan olivat nähneet -omien naistensa joukossa, kiiruhtivat saaliinsa kanssa metsään. Kolme -ylänköläistä lähti ajamaan ryöstäjiä takaa. Mutta lauma tanakoita -muukalaisia hyökkäsi äkkiä tiheiköstä esiin keskeyttäen heidän -matkansa. He ympäröivät miehet, löivät heidät kovasta vastarinnasta -huolimatta maahan, repivät kappaleiksi ja tallasivat jalkoihinsa. - -Heimon johtaja näki tämän kukkulan rinteeltä, josta käytävä vei luolien -pieneen amfiteatteriin, johon hän oli koonnut väkensä, ja hän käsitti -tilanteen. Kahden kuluneen vuoden vaarat olivat tehneet hänet tylyksi -ja toimeliaaksi. Heti kun hän näki nuo likaiset, pörröiset joukot, -huomasi hän tästä tulevan kuolemantaistelun. Vihaisesti hän ajoi -takaisin ne huimapäät, jotka aikoivat syöksyä kostamaan toveriensa -puolesta, mutta jotka olisivat joutuneet saman kohtalon alaisiksi kuin -hekin. Hänen huutonsa kaikuivat voimakkaasta, karvaisesta rinnasta, -kun hän kutsui koko heimon puolustamaan ahdasta rotkotietä, joka johti -amfiteatterimaiseen luolaan. Käskyn mukaan, joka kulki äänettömästi -suusta suuhun, kiipesivät vanhat miehet ja naiset ja jotkut isommista -lapsistakin kallion reunoille ja koloihin kummallekin puolen solaa -toisten keräillessä heille kiviä. Nuoremmat naiset ja kasvavat tytöt, -varustettuina kivipäisillä nuijilla ja terävillä keihäillä kuten -miehetkin, asettuivat solan suulle takimmaiseen riviin. - -Kaarijalat, joiden keltainen iho näkyi savenväristen, yhteen -tahmettuneiden karvatupsujen alta, tulivat juosten säännöttömästi ja -kokoutuivat hajanaisiin joukkoihin kukkulan juurelle. Ne huutelivat -kimeällä äänellä toisilleen ja tekivät uhkailevia liikkeitä kukkulalla -olevaa äänetöntä joukkoa kohti. Heidän päätään peittivät harvat -hiukset, jotka olivat tahmeat, karkeat ja hyvin mustat, täydellisenä -vastakohtana ylänköläisten runsaille suortuville, jotka olivat -enimmäkseen tumman ruskeat ja punaiset väriltään. - -Muissa suhteissa oli erilaisuus vielä huomattavampi. Suorat ja -ryhdikkäät ylänköläiset olivat elukan näköisiä vastustajiaan noin -jalkaa pitemmät. Heillä oli kapeammat hartiat ja kevyempi ruumis, -mutta rinta oli voimakas, suuret, kehittyneet lihakset käsivarsissa ja -jaloissa ja vartalo notkea. Täysikasvuisten miesten hyvin karvainen iho -oli punaisen ruskea, lapsilla ja nuoremmilla naisilla oli se vaaleampi. -Heillä oli leveä otsa tuuhean tukan alla, suuri, kaunismuotoinen nenä -ja silmät tuliset ja vilkkaat, väriltään vihreät, siniset tai ruskean -harmaat. He seisoivat äänettöminä tuijottaen inholla noihin kallion -juurella seisoviin rumiin olentoihin, joita oli melkein kymmenen yhtä -vastaan, ja olivat kyllin tarkkoja huomaamaan, että niissä piili -peloittava voima. - -Muutamia minuutteja liikuskelivat kaarijalkaiset laumat keskustellen ja -kiihkeästi heilutellen karkeatekoisia, mutta suuria nuijiaan. Heillä ei -näyttänyt olevan johtajaa, ei hyökkäyssuunnitelmaa eikä minkäänlaista -sotakuria. Istuutuivatpa muutamat heistä maahankin kynsien itseään -niinkuin apinat, tuijottaen ilkeästi, mutta tyhmän näköisesti -vastustajiensa pieneen joukkoon ja pärskyttivät kauheilla, ylöspäin -kääntyneillä sieraimillaan, jotka eivät olleet juuri muuta kuin kaksi -suurta, punaista kuoppaa keskellä naamaa. Sitten muutamat niistä, jotka -olivat kyykistyneet maahan, alkoivat leikkiä kauhealla, punaisella -päällä, jossa oli vielä muutamia hiustupsuja. - -Ylänköjen joukot päästivät raivokkaan huudon ja jotkut heistä tahtoivat -hyökätä tuon kauhean taisteluvaatimuksen kiihoittamina, mutta päällikkö -pidätti heidät ankarasti. Sitten hän itse, joka oli puolta päätä -pitempi kaikkia, lukuunottamatta paria toveriaan, ja jolla oli komea -rinta, leveät hartiat ja tumma, harmaantunut leijonanharja, astui kolme -neljä askelta eteenpäin ja nojaten suureen, porfyyripäiseen nuijaansa -katseli liikehtivää joukkoa ylenkatseellisesti. - -Viholliset lopettivat hetkeksi jaarittelunsa tuijottaen hämmästyneinä -tuohon komeaan olentoon. Sitten yksi maassa istuvista tarttui tuohon -kauheaan palloon, jolla he olivat leikkineet, pyöritti sitä hiuksista -ja heitti sen kaksi kolmattaosaa mäen rinnettä ylöspäin. Kun se putosi -ja lähti vierimään takaisin päin, juoksi kaksi nuorta naista rivistä -hiukset liehuen pilvenä takana ja syöksyivät mäkeä alas ottamaan sitä -kiinni. Ensimmäinen nosti sen maasta, painoi sitä paljasta rintaansa -vasten ja huusi kirouksen töllisteleville murhaajille. Sitten molemmat -juoksivat takaisin ja katosivat heimonsa riveihin. - -Nähdessään nuo kaksi naista, joilla oli hohtava iho, vahvat, suorat -jäsenet ja suuri, liehuva tukka, saivat kaarijalat juuri sitä -kiihoitusta, jota he tarvitsivat, pannakseen toimeen hyökkäyksen. He -arvasivat heti, että tuon suuren, ylpeän päällikön takana olevassa -joukossa oli useampia noita mieluisia olentoja. Maassa istujat kömpivät -nopeasti jaloilleen, ja huutaen sekä petomaisesti karjuen hyökkäsi koko -lauma rinnettä ylös. - -Kun hyppivät ja ilkeän näköiset olennot ilmestyivät kukkulalle, puhkesi -ylänköläisten pidätetty raivo, huolimatta päällikön kiellosta, ja -etumaiset joukot hyökkäsivät huutaen vihollista vastaan. Taistelun -alussa ajettiin viholliset takaisin kivipäisten nuijien ja piikärkisten -keihäiden tehdessä hävitystä noissa korskuvissa joukoissa. Mutta, kuten -päällikkö oli arvannut, oli tuo vastarynnäkkö virhe. Pelkkä vihollisten -lukuisuus pakotti ylänköläiset pian takaisin, kunnes he olivat jälleen -käytävän suulla. Siinä he seisoivat vankkana kuin graniittiseinä, kun -selkäpuoli oli suojassa. - -Tuota kapeaa seinää vastaan syöksyvä raivoava vihollislaine -torjuttiin, se syöksyi jälleen, mutta ei tehnyt mitään vaikutusta. -Vihollisten kömpelöt aseet eivät vetäneet vertoja kivinuijien -musertaville heilahduksille ja pitkille, keveästi liikutettaville -piikärkisille keihäille. Mutta kaarijalat, pienet siansilmät punaisina -saalista haluten, taistelivat hurjasti. Kumartuen äkkiä tarttuivat -he ylänköIäisten jalkoihin voimakkailla, apinamaisilla käsillään, -vetivät heidät alas ja repivät kappaleiksi käyrillä, teräväkynsisillä -sormillaan. - -Monet ylänköläiset, joukossa muutamia naisiakin, kuolivat tällä -tavalla. Mutta ainoatakaan naista ei vedetty elävänä pois, sillä -jos sellainen tuho uhkasi häntä eikä pelastus ollut mahdollista, -keihästivät omat miehet hänet pelastaen hänet kohtalosta, joka olisi -tuottanut häpeätä heimolle. Naiset olivat varmasti yhtä pelättäviä -tässä taistelussa kuin miehetkin, sillä he taistelivat naarassuden -julmuudella, raivostuneen hiehon nopeudella, kiihtyneinä ja -armottomasti. Äidillinen vaisto sai heidät sydämen pohjasta vihaamaan -noita likaisia, eläimellisiä miehiä, jotka uhkasivat ryöstää heidän -lapsensa. - -Ylänköläisten rintaman keskustaa turvasi urhokkaana suuri päällikkö -heiluttaen mahdotonta nuijaansa monissa taisteluissa saavutetulla -kokemuksella ja pitäen edessään olevan alan tyhjänä niin, ettei -ainoakaan vihollinen päässyt siitä elävänä ohitse. Kun hänen -toverinsa kaatuivat kummallakin puolen, astui toisia nopeasti sijalle -takana olevista riveistä. Uloinna vasemmalla, missä aukon seinät -olivat matalammat ja vähemmän äkkijyrkät kuin oikealla puolen, kävi -yhtä tulinen taistelu kuin keskiosassa. Puolustusta johti siellä -Grôm-niminen soturi, joka oli yhtä pelättävä kuin päällikkö itse. -Hänkin, kuten päällikkö, taisteli synkästi äänettömänä, jottei -hengästyisi. Joskus vain päästi hän kaikuvan komennushuudon tai -rohkaisi ympärillä olevia. Hänenkin nuijansa, niinkuin päällikönkin, -sai suurta hävitystä aikaan. - -Mutta hänen nuijansa oli paljon pienempi kuin päällikön heiluttama -porfyyripäinen nuija, pienempi ja kevyempi, paljon pitempivartinen ja -aivan toisenmuotoinen. Pää oli kiilanmuotoinen ja asetettu poikkipäin -varteen niin, että toinen puoli oli kuin moukari ja toinen kuin terävä -taltta. Pidellen siroa asettaan puolivälistä vartta käytti hän sitä -ihmeellisellä taidolla, milloin iskien moukarilla, milloin lyöden -taltalla, milloin heiluttaen sitä koko varren pituudelta ylettyäkseen -ja kaataakseen ilkeän vihollisen. Hän käytti sitä sekä nuijana että -keihäänä. Ja varmuuden vuoksi, jottei sitä voisi temmata häneltä pois, -oli hän sitonut sen nahkahihnalla ranteeseensa. - -Tämä taistelija, vaikka olikin heimon keskuudessa tunnettu päällikön -jälkeen parhaimmaksi metsästäjäksi ja soturiksi, ei milloinkaan ollut -herättänyt kateutta päällikössä. Siihen oli useita syitä. Hän oli -aina uskollisesti kannattanut päällikön mielipiteitä, sensijaan että -olisi yrittänyt vastustaa niitä, ja hän oli vaikuttanut paljon heimon -sotakuriin. Hän ei ollut niin pitkä kuin päällikkö, kenties noin puolta -kämmenen leveyttä lyhyempi, ja vaikka hänellä olikin suuret lihakset -käsivarsissa ja rinnassa, oli hän kuitenkin hintelärakenteisempi. -Siitä syystä ei päällikkö, suuresti kunnioittaen hänen mielipiteitään, -epäillyt kilpailijaansa. Sitäpaitsi oli Grôm susien hyökkäykseen -asti asustanut etäisessä luolassa, ikäänkuin leirin esikaupungissa, -muodostaen sinne etuvartioston ja välttäen siten heimon jaarittelut. -Hän oli hiukan nuorempi päällikköä, ja vaikka tuuheissa, punertavan -ruskeissa hiuksissa ja parrassa oli harvemmassa harmaita juovia, -näyttivät hänen kasvonsa siitä huolimatta vanhemmilta, sillä juovat -kasvoissa olivat syvemmät ja silmät totiset. - -Grôm oli asustanut kaukaisessa luolassaan perheineen, johon kuului -vanha äiti, kaksi vaimoa ja neljä lasta, kolme poikaa ja tytär. Hänen -ollessaan poissa kotoa metsästysretkellä olivat sudet tulleet. Ne -olivat yllättäneet pienen, erillään asuvan perheen ja hirveän taistelun -jälkeen hävittäneet sen. - -Grômin takana olevista taistelijoista pisti silmään nuori, hoikka -tyttö, jolla oli vaalea iho ja tuuhea, pitkä, musta tukka. Hänellä -oli keihäs, jolla hän taisteli urhoollisesti, samalla pitäen tarkasti -silmällä kaikkien taistelijoiden liikkeitä. - -Äkkiä kuului kallioilta yläpuolelta kimeä huuto. Grômistä se kuului -hänen kuolleen lapsensa itkulta. Huolimatta itsestään hän vilkaisi -ylöspäin, käsivarret ja nuija ojossa iskun jälkeen. Samassa tarttuivat -kauheat kädet nuijaan. Hänet kiskaistiin eteenpäin ja samalla yksi -vihollisista kyyristyen maahan sysäsi häntä jalkoihin, ja hän kaatui -suulleen. - -Vihlaisevasti kirkaisten hyökkäsi notkea tyttö hänen luokseen ja -puhkaisi keihäällään lähimmän vihollisen litteän, irvistelevän naaman. -Niin salamannopea oli hänen hurja hyökkäyksensä, että se pidätti -tarpeellisen hetken koko laumaa. Silloin ylänköläiset ryntäsivät -vastustamattomalla voimalla eteenpäin, löivät maahan etumaiset -viholliset ja vetivät kaatuneen soturin takaisin joukkojensa taakse -tointumaan. Puolen minuutin kuluttua oli hän jälleen rintamassa -taistellen entistä hurjemmin, pää, hartiat ja selkä veren peitossa. -Aivan hänen takanaan seisoi tyttö, hengästyneenä painaen sydäntään ja -tuijottaen suurin silmin soturiin, tietämättä, että veri, joka peitti -miestä, ei ollutkaan hänen, vaan tytön omaa verta. - -Samassa kuului oikeanpuoleiselta korkealta kallion reunalta, sieltä -missä käytävän seinä oli jyrkin, kaksi kimakkaa vihellystä. Se oli -merkki, jota päällikkö, jonka monet haavat vuotivat verta, oli jo -odottanut. Hän huusi käskyn, ja hänen joukkonsa, hyökättyään vielä -kerran eteenpäin ottamaan haavoittuneensa, peräytyivät äkkiä noin -puoliväliin vuoren solaa. Kaarijalat seurasivat riemuhuudoin tallaten -kuolleitaan ja haavoittuneitaan, kunnes pullonkaulamainen käytävä oli -ahdettu niin täyteen, ettei siellä päässyt liikahtamaankaan. - -Vasemmalta seinämältä tuli heidän niskaansa silloin loppumaton -kivisade, mutta oikealta puolen muutamia minuutteja kestävä sora- -ja tomukuuro, joka sokaisi heidät ja tukki heidän kauheat, ylöspäin -ammottavat sieraimensa. - -Tuon tomun yläpuolella tarttui joku harmaaparta vipuihinsa. Ähkien he -ponnistelivat tuijottavin silmin hien valuessa otsalta. Sitten tapahtui -jotakin. Suuri kappale vuoren reunaa alkoi luisua alaspäin. Muutamat -ahertajista kömpivät siltä pois turvaan, pitkät valkeat hiukset liehuen -takana. Mutta toiset, jotka olivat kykenemättömiä ajoissa poistumaan, -putosivat sätkytellen alas. Samassa syöksyi ukkosen tapaisella -jyminällä suunnattoman suuri kallion lohkare, maata ja soraa tiheään -ahdettujen joukkojen päälle solan suulla. Ylänköläiset päästivät -suuren riemuhuudon. Hyökkääjien takana olevat joukot seisoivat hetken -kauhistuneina. Sitten ne kääntyivät ja pakenivat kirkuen rinnettä -alas. Ylänköläiset ajoivat niitä takaa surmaten niin paljon, että -joen uoma salpautui kuolleitten ruumiista. Tuosta likaisesta laumasta -pelastui tuskin kahtakymmentä miestä ja nämä pakenivat mielettöminä -kohdatakseen toiset heimonsa joukot, jotka olivat tulossa samaa tietä -kuin edellisetkin. Pakolaiset kertoivat heimosta, jonka muodostivat -kookkaat, vaaleaihoiset paholaiset, joita oli mahdoton voittaa sodassa -ja jotka repivät vuoria vierittäen niitä vihollistensa päälle. -Senjälkeen kaarijalkaiset joukot muuttivat kulkunsa suuntaa vaeltaen -kauaksi etelään ja karttaen tuota vuorimaata. - - -II. - -Täysi kuu loi säteitään amfiteatteriin, jossa vuoristoheimon -haavoittunut jäännös, kyyköttäen luoliensa edessä, piti neuvottelua. -Kuolleet oli jo kunnialla haudattu kiviröykkiöiden alle, paljaille, -tuulen lakaisemille alangoille. Solan ulkopuolella ulvoivat ja -tappelivat jättiläissakaalit, luolahyeenat ja muut öiset kulkijat -kaatuneiden vihollisten luurankojen ympärillä. - -Leirissä oli loppumaton hälinä ja puheensorina, jota valkopartaiset, -koukistuneet vanhukset ja lapsia hoitavat naiset kuuntelivat yhtä -tarkkaavasti kuin soturitkin. Päällikkö, istuen isolla kivilohkareella -muita ylempänä, sanoi ainoastaan sanan silloin tällöin, mutta kuunteli -kaikkia, tarkastellen puhujaa toisensa jälkeen silmät puoliummessa ja -harkiten ehdotuksia. Piirin ulkopuolella seisoi Grôm nojaten nuijaansa -ja tuijottaen kuuhun nähtävästi ajatuksiinsa vaipuneena. - -Äkkiä päästi päällikkö terävän äänen ja kaikki vaikenivat. Hän nousi -vielä kankeana haavoistaan ja mahtavana seisoen neuvoston edessä esitti -päätöksensä. - -»Olen kuullut paljon tyhmyyksiä», sanoi hän, »mutta myös joitakin -viisaita ajatuksia. Ja suurimman viisauden on sanonut isäni tuolla, -Alp vanhus.» Hän osoitti vanhuuttaan heikontunutta miestä, jonka -kumartunutta päätä peitti tuuhea, valkoinen tukka. »Isäni silmät -ovat vanhuuttaan sokeat», jatkoi hän, »mutta pimeydessään ne näkevät -paljon sellaista, jota me emme näe. Ne ovat nähneet, että kaikki nämä -onnettomuudet, jotka viimeksi ovat meitä kohdanneet, ovat tulleet -idästä. Ne näkevät, että siinä täytyy olla joku syy. Ne näkevät, että -muitakin kauheita vaivoja on tulossa idästä, ja että me ylänköjen -asukkaat olemme niille alttiina. Kuinka monta voimme vielä kestää -tuhoutumatta? Emme ainoatakaan. Sentähden, sanon minä, me jätämme tämän -paikan, isiemme kodin, ja menemme auringonlaskua kohti ja etsimme uuden -kodin kaukana vihollisistamme, kunnes jälleen kasvamme voimakkaaksi -kansaksi. Olen puhunut.» - -Hänen istuttuaan kuului hiljaista murinaa useiden tuumiessa, että hän -oli oikeassa; mutta toiset, uskaltamatta avoimesti vastustaa, olivat -vihaisia ja peloissaan vain ajatellessaankin, että heidän pitäisi -lähteä synnyinseuduiltaan. Mutta Grôm, joka oli kääntynyt ja loistavin -silmin kuunnellut päällikköä, astui piirin sisään puhumaan. - -»Bawr on johtajamme», sanoi hän selvällä, tyynellä äänellä, »ei vain -siksi, että hän on mahtavin taistelussa, vaan koska hänen neuvonsakin -ovat viisaimmat. Milloin lähdemme?» - -Päällikkö ajatteli hetken. Hän ei välittänyt erimielisten murinasta, -kun hän kerran oli tehnyt päätöksensä. Mutta hän iloitsi Grômin -kannatuksesta. - -»Kahden kuukauden kuluttua», vastasi hän äkkiä. »Haavojemme täytyy -parantua, sillä meidän on oltava vahvoja matkalla. Ja kun menemme -kauas emmekä tiedä mihin, täytyy meidän koota paljon ruokaa mukaamme. -Sitten kun kuu on kaksi kertaa täyttynyt, jätämme me nämä luolat ja -vuoristomaan.» - -»Jos Bawr sallii», sanoi Grôm, »lähden minä etsimään paikkaa meille ja -tulen takaisin nopeasti sekä vien heimon sinne lyhyintä tietä.» - -»Hyvä on!» sanoi Bawr, huomaten heti, mistä vaivalloisesta matkasta -heimo säästyisi hänen suunnitelmiensa avulla. »Milloin lähdet?» - -»Huomenna päivän koittaessa», vastasi Grôm. Kuullessaan tämän hypähti -nuori tyttö, A-ya, joka koko ajan oli katsellut soturia syrjästä, -levottomana seisoalleen ja painoi molemmin käsin mustia hiuksiaan -rintaansa vasten. Silloin kookas nuorukainen, joka oli istunut tytön -vieressä niin lähellä häntä kuin mahdollista katsellen ahneesti tämän -poispäin kääntyneitä kasvoja, syöksähti ylös mustasukkaisen kiivaasti. - -»Grôm on petturi!» huusi hän. »Hän jättää meidät hädässämme. Älä päästä -häntä menemään, päällikkö!» - -Kuulijat alkoivat vastustelevasti murista. Tyttö katsoi heitä -salamoivin silmin. Grôm loi poikaan välinpitämättömän katseen ja -kääntyi pois puoleksi hymyillen. Päällikkö löi kiveen nuijallaan ja -sanoi kylmästi: - -»Mawg on nuori ja hänen sanansa ovat typerät. Grôm on uskollinen mies. -Hän tehköön, kuten haluaa.» - -Nuorukaisen kasvonpiirteet näyttivät vihaisilta hänen koettaessaan -etsiä sanoja toiseen hyökkäykseen. Sitten hänen kasvonsa vääntyivät -irvistykseen, kun hän muisti että oli luultavaa, ettei hänen -kilpailijansa palaisi milloinkaan niin vaaralliselta matkalta. Hän loi -viekkaan syrjäsilmäyksen tyttöön ja istuutui jälleen, tytön kääntäessä -hänelle selkänsä. Päällikön viittauksesta neuvottelu päättyi ja kaikki -lähtivät pakinoiden luoliinsa. - - * * * * * - -Ensimmäisen kalpean valosäteen ilmestyessä taivaalle lähti Grôm -salaperäiselle matkalleen. Juuri tällaisesta matkasta oli hänen -tulinen ja tiedonhaluinen mielensä aina uneksinut, mutta koskaan -ennen ei hänelle ollut sattunut tällaista tilaisuutta. Hänen syvissä -silmissään tuuheiden kulmakarvojen alla oli poikamaista innostusta, -kun hän äänettömästi astui ulos solasta, hiipi nopeasti kaatuneiden -vihollisten paljaiksi nakerrettujen luurankojen ylitse, käänsi selkänsä -auringonnousua kohti ja lähti kulkemaan virran rantaa pitkin. Aseina -oli hänellä sotanuijansa, kaksi kevyttä, piikärkistä metsästyskeihästä -sekä kivipuukko joka riippui sudennahkavyössä. - -Koko sen päivän iltapuoleen asti hän kulki nopeasti suoraan eteenpäin -tarkasti vaanien ympärilleen ja karttaen pimeitä tiheikköjä, joissa -tiikerit ja leopardit voisivat hyökätä hänen kimppuunsa. Hän oli -seuduilla, joissa hän oli usein metsästellyt ja jotka hän hyvin tunsi. -Hän kulki hyvin nopeasti pitkin, äänettömin askelin, ja halutessaan -levätä kiipesi hän turvallisuuden vuoksi puuhun. - -Monesti tuntui hänestä, että häntä seurattiin. Kerran hän kääntyen -äkkiä juoksi takaisin päin toivoen saavansa ilmi takaa-ajajansa. Mutta -kun hän ei löytänyt ketään, arveli hän, että se oli vain joku aaveista, -joita heimo niin pelkäsi, mutta joita hän itse melkein halveksi. - -Paljon ennen puolta päivää oli hän jättänyt joen rannan, koska se -ei vienyt häntä etelään päin. Iltapäivällä saapui hän joelle, jota -edempänä hän ei ollut ennen käynyt. Joki oli leveä ja vuolas, mutta -liian matala uitavaksi, ja hän kahlasi sen poikki muutamien vastuksien -jälkeen. Yli päästyään hän kulki varovaisemmin, sillä häntä ahdisti -outo ympäristö, vaikkei maisema vielä missään suhteessa ollut paljon -muuttunut. - -Auringon laskiessa etsi Grôm sopivaa puuta, jonka latvassa voisi -viettää vaaralliset, pimeät tunnit. Kun hän katseli ympärilleen, -kuului pelästynyt huuto puuryhmästä, minkä läpi hän juuri oli tullut. -Se oli naisen ääni. Grôm juoksi sinne. Samassa puun lehvät erkanivat, -ja tyttö tuli juosten häntä kohti mustat hiukset liehuen. Aivan hänen -kintereillään juoksi kolme isoa luolasutta. - -Grôm huusi ja iski keihäällään. Se osui suoraan lähimmän suden rintaan -halkaisten sydämen. Toiset kaksi pysähtyivät epäröiden. Mutta kun -kookas Grôm syöksyi niitä kohti, katosi niiden epäilys. Ne pyörähtivät -ympäri ja juoksivat tiheikköön. Tyttö astui arasti eteenpäin ja -polvistui Grômin jalkoihin. - -Sotilas katsoi tyttöä ensin hämmästyneenä ja hieman vihaisena. Sitten -hänen silmiinsä tuli myötätuntoinen ilme. Hän näki tytön olkapäällä -syvän haavan pään ja tiesi, että se ulottui syvänä ja ärtyneenä -puoliväliin rintaa. Tuo nuori tyttö oli A-ya. Grômin silmät muuttuivat -lempeiksi, sillä hän oli kuullut, että A-ya oli pelastanut hänet -sodassa taistellen urhoollisesti hänen puolestaan, kun hän makasi -maassa, ja että hänen hartioissaan ollut veri oli ollutkin tytön. Vielä -tähän asti ei hän ollut milloinkaan huomannut tyttöä, sillä hänellä -oli niin paljon muuta ajateltavaa kuin naiset. Nyt Grôm katsoi häntä -ihmeissään. Hän oli kovasti peloissaan, että tärkeä tehtävä tulisi -häirityksi, mutta hän kysyi tytöltä ystävällisesti, miksi tämä oli -seurannut häntä. - -»Olin peloissani sinun tähtesi», vastasi tyttö katsomatta ylös. »Lähdet -suuriin vaaroihin. En voinut jäädä heimon luo odottamaan.» - -»Luuletko, että tarvitsen apua?» kysyi Grôm, jonka katseesta kuvastui -itseluottamus. - -»Tarvitsithan minua taistelussakin!» vastasi tyttö ylpeästi. - -»Se on totta!» sanoi Grôm. »Ilman sinua makaisin nyt kivien alla -tuulisella tasangolla.» - -Hän katseli tyttöä sellaisin tuntein, että se hämmästytti häntä -itseäänkin, valtaavalla hellyydellä, jollaista hän ei milloinkaan ennen -ollut tuntenut naista kohtaan. Hänen vaimonsa olivat olleet hyviä ja -kuuliaisia, ja hän oli ollut tyytyväinen heihin. Mutta hän oli varma -siitä, ettei yksikään heistä olisi milloinkaan ajatellutkaan tulla -mukaan hänen retkilleen. - -»En voinut olla ilman sinua», sanoi tyttö jälleen. »Pelkäsin myös -Mawgia», lisäsi hän. - -Mustasukkaisen vihan laine kuohahti Grômin suonissa. - -»Jos Mawg kiusasi sinua, olisi minun pitänyt tappaa hänet!» sanoi -hän kiivaasti. Ja tempaisten tytön ylös painoi Grôm hänet rajusti -voimakasta rintaansa vastaan. - -»Mutta miksi seurasit minua niin salaa koko päivän?» jatkoi hän. - -»Pelkäsin, että vihastuisit ja lähettäisit minut takaisin», vastasi -tyttö tyytyväisesti huokaisten. - -»En olisi voinut lähettää sinua takaisin», sanoi Grôm lämpimästi. -»Mutta tule, meidän on etsittävä suojapaikka yöksi.» - -Käsi kädessä he juoksivat suuren puun luo, jonka Grôm oli jo valinnut -tähän tarkoitukseen. Heidän kiivetessään ylimmille oksille tuli -äkkiä pimeä, suuret pedot karjuivat kauheasti metsien syvyyksissä ja -läheisestä ruokoviidakosta kuului rajua ryskettä. - - -III. - -Kolme viikkoa kulkivat Grôm ja tyttö kiivaasti eteenpäin poiketen -pohjoiseen kiertääkseen suuren järven, jonka rehevillä suorannoilla -liikkui petoja, jollaisia he eivät milloinkaan olleet nähneet, öisin, -vaikka heidän turvapaikkansa puun latvassa olikin korkealla ja hyvin -kätkettynä, huomasivat he välttämättömäksi pitää vartiota vuorotellen, -niin lukuisia ja rohkeita olivat viholliset, jotka vainosivat -matkalaisia. - -Jos Grôm olisi ollut yksin, olisi hän pian uupunut unen puutteesta. -Tyttö, jonka kirkkaat silmät säteilivät onnesta, näytti olevan aivan -väsymätön, ja Grôm tarkasteli häntä päivittäin kasvavalla ihastuksella. -Hän ei ollut koskaan kuullut eikä edes uneksinut miehestä, joka olisi -tarvinnut naista niinkuin hän tarvitsi tuota notkeata, tulista olentoa, -joka juoksi hänen vieressään. Mutta hän ei ollut milloinkaan säikkynyt -uusia asioita tai ajatuksia, eikä hän hävennyt sydämensä suloisen -tuskallista hellyyttä. - -Järven ja soitten takana he tulivat kummalliseen maahan. Se oli rehevä -laaksomaa, vihanta ja hedelmällinen, mutta sinne oli kuin kylvetty -poikkinaisia, keilamaisia, paljaita kumpuja. Taivaanrannalla kalpeata -sineä vastaan kuvastui epäsäännöllisesti jono tuollaisia teräviä, -matalia kukkuloita. Useasta kukkulasta nousi tummaa höyryä. Eräästä -nouseva höyry oli tummempaa ja runsaampaa kuin muitten ja se levisi -tyynessä ilmassa huipun ympärille muodostaen ikäänkuin jättiläismäisen -hongan. Tytön mielestä tämä näky ennusti pahaa. Se täytti hänet -pelolla, ja hän olisi tahtonut kiertää tämän oudon seudun. Mutta -nähdessään, että Grôm oli ihastunut edessään olevaan kummalliseen -ilmiöön, karkoitti hän pelkonsa ja näytti yhtä innostuneelta. - -Päivän helteessä he tulivat parin tuuhean, komean puun luo, jotka -kasvoivat vähän erillään metsästä avonaisella niityllä. Jääkylmä puro -lorisi niiden juurella. Oli juuri päivällislevon aika ja nuo puut -näyttivät tarjoavan turvallisen levähdyspaikan. Tyttö joi, pirskoitti -itseään virvoittavalla vedellä, heitti vettä valuvat hiuksensa -taaksepäin ja kiipesi sitten keveästi puun oksille. Grôm viipyi vielä -hetkisen alhaalla valellen voimakkaita jäseniään vedellä. Sitten hän -heittäytyi vatsalleen ja joi vankasti. - -Hänen ollessaan tässä avuttomassa asennossa, unohtaen hetkeksi -väsymättömän valppautensa, hyökkäsi takana olevasta läheisestä -tiheiköstä suuri, takkuinen, harmaa otus ja syöksyi häntä kohden -peloittavalla nopeudella. Tyttö, joka istui puun alimmilla oksilla, -päästi varoitushuudon. Grôm ponnahti jaloilleen ja riensi puuta kohti. -Mutta peto, harmaa karhu, kooltaan kuin suurin jääkarhu, oli jo melkein -hänen päällään ja oli saavuttamaisillaan hänet, ennenkuin hän oli -ehtinyt kiivetä puuhun. Silloin suhahti keihäs aivan hänen päänsä -ohitse. Se raapaisi mennessään pedon kuonon reunaa ja painui syvälle -sen hartioihin. Karjahtaen peto pysähtyi riuhtoakseen keihään pois -selästään. Sillä välin kiipesi Grôm puuhun pudottaen kiireessä molemmat -keihäänsä. - -Mielettömänä tuskasta ja kiukusta karkasi karhu puunrunkoa vasten -ja alkoi kiskoa itseään ylöspäin. Grôm iski sitä nuijallaan, mutta -epämukavassa asennossa ollen ei hän saanut voimaa lyöntiinsä eikä karhu -näyttänyt siitä välittävän juuri nimeksikään. - -»Meidän täytyy houkutella se ylös asti, pudottautua sitten alas ja -juosta pakoon», sanoi Grôm. Ja molemmat kiipesivät ketterästi ylemmäksi. - -Karhu seurasi perässä, kunnes oksat alkoivat liian vaarallisesti taipua -sen painosta. Silloin Grôm ja tyttö hypähtivät toiseen puuhun. Samassa -ilmestyi alapuolelle toinen karhu, vielä suurempi kuin edellinen ja -nähtävästi naaras. Se katseli ilkeillä, rumilla silmillään ylöspäin ja -alkoi sitten kiivetä toista puuta ylös. - -Grôm katsoi tyttöä sydäntäviiltävällä tuskalla, jollaista hän ei -milloinkaan ennen ollut tuntenut. - -»Osaatko juosta hyvin nopeasti?» kysyi hän. - -Tyttö nauroi, melkein unohtaen pelkonsa ylpeydestä, että oli taas -pelastanut hänet. - -»Juoksinhan susiakin pakoon», huomautti hän. - -»Silloin meidän on juostava, kenties hyvin kauas», lisäsi Grôm, »kunnes -löydämme jonkun jyrkän kallionkielekkeen, jossa voimme taistella -edes jonkinlaisilla toiveilla, sillä nämä pedot ovat uppiniskaisia -eivätkä milloinkaan lopeta takaa-ajoaan. Ja ne eroavat punaisista -luolakarhuista siinä, että ne näyttävät osaavan kiivetä puihin.» - -Kun molemmat karhut olivat korkealla puitten latvoissa, laskeutuivat -Grôm ja tyttö taipuvia oksanlatvoja myöten nopeasti alas. He -sieppasivat Grômin molemmat keihäät ja A-yan särkyneen aseen maasta ja -juoksivat puron rantaa pitkin savuavia kukkuloita kohti. Laskeuduttuaan -hitaammin alas puista tulivat karhut heidän jälkeensä juosten -peloittavaa vauhtia. - -Tyttö juoksi, kuten hän oli sanonutkin, hyvin, niin hyvin, ettei -Grômin, joka oli heimonsa keskuudessa kuuluisa juoksustaan, tarvinnut -paljoakaan hidastuttaa askeleitaan hänen tähtensä. Huomattuaan, että -he helposti voittivat takaa-ajajansa juoksussa, pyysi Grôm tyttöä -vähän hiljentämään vauhtiaan niin, että he vain pysyisivät pedoista -määrätyn välimatkan päässä. Peläten tytön uupuvan, juoksi hän koko ajan -askeleen jäljempänä häntä, neuvoen, miten tuli säästää voimia ja estyä -hengästymästä, ja aina varovasti katsellen ympärilleen, ettei mikään -äkkinäinen vaara yllättäisi. Ja varovasti hän valitsi tasaisimmat tiet -säästääkseen tytön jalkoja, sillä hän tiesi, että jos A-ya väsyisi ja -kaatuisi, hänkin pysähtyisi ja taistelisi viimeisen taistelunsa hänen -ruumiinsa ääressä. - -Vähän enemmän kuin tunnin juoksi tyttö kevyesti. Sitten hänessä alkoi -näkyä väsymyksen merkkejä. Hänen kasvonsa muuttuivat kalpeiksi, -hengitys tuli huohottaen avonaisilta huulilta ja hän oli pari kertaa -kompastua. Ensimmäisen kerran täytti tuskallinen pelko Grômin sydämen. -Hän asettui tytön viereen, antoi hänen nojata raskaasti voimakkaaseen -käsivarteensa ja koetti rohkaista häntä. Hän osoitti jo edessään olevia -ulkonevia kallionkielekkeitä sanoen: - -»Tuolla on paikkoja, missä me voimme puolustautua ja missä sinä voit -levätä.» - -Kiertäen pienen pensaikon, jossa kasvoi niin taajaan suunnattomia -ruokoja ja piikkisiä köynnöksiä, ettei mikään voinut päästä siitä läpi, -tulivat he äkkiä karulle paikalle ja näkivät aivan edessään pienen -laakson. Sen seinät, jotka paikoittain olivat pensaitten peitossa ja -paikoittain aivan paljaat, olivat niin täynnä halkeamia ja luolia, -että ne näyttivät lupaavan paljon sopivia turvapaikkoja. Mutta aivan -laakson suulla oli peloittava este. Kuivuneen maan halkeamista, jotka -ulottuivat toisesta seinästä toiseen, tuli esiin punaisia liekkejä, -leimahtaen monen jalan korkeuteen, vaipuen taas takaisin ja nousten -uudelleen kumarrellen kuin viehättävässä tanssissa. - -Grômin sydän jähmettyi kauhusta ja hämmästyksestä ja hän pysähtyi -hetkeksi. Tyttö sulki silmänsä sanattomasta pelosta eivätkä polvet -enää kannattaneet häntä. Kun hän vaipui maahan, palasi Grômin rohkeus. -Karhut olivat nyt aivan heidän kintereillään. Hän nosti tytön nopeasti -ylös ja puhui hänelle niin, että sai hänet rauhoittumaan. Vetäen tyttöä -ranteesta juoksi hän suoraan liekkiä kohti. Tyttö, totellen hänen -käskyään, painautui aivan häneen kiinni ja juoksi rohkeasti eteenpäin -katsellen koko ajan maahan. - -»Jos ne ovat jumalia, nuo kirkkaat tanssivat olennot», sanoi Grôm -rohkeasti, »niin ne suojelevat meitä. Jos ne ovat paholaisia, taistelen -niitä vastaan.» - -Vähän oikealla noitten hyppivien liekkien keskellä oli aukeama noin -viidenkymmenen askeleen päässä. Grôm suuntasi kulkunsa sinne. Se oli -vain noin kolme jalkaa laaja. Juoksijat olivat jo aivan lähellä. Mutta -sieltä tuli polttava kuumuus heitä vastaan. Se täytti tytön sellaisella -kauhulla, että hän menetti kokonaan tajuntansa. Hän juoksi vielä -sokeasti muutamia askeleita, horjahti sitten ja pyörtyi. Ennenkuin hän -ehti kaatua maahan, otti Grôm hänet käsivarsilleen katsoen samalla -taakseen. Karhut eivät enää seuranneet. Keihäänheiton matkan päähän ne -olivat pysähtyneet muristen ja vinkuen sekä heilutellen neuvottomina -jättiläismäistä ruumistaan. - -»Ne pelkäävät kirkkaita tanssivia olentoja», puhui Grôm itsekseen ja -lisäsi riemuiten: »joita minä en pelkää.» - -Nyt vasta huomattuaan, että kuivunut ja paljas maa oli epämiellyttävän -kuuma hänen jalkojensa alla, vei hän taakkansa vähän edemmäksi, missä -kasvoi taas ruohoa, ja laski tytön rehevälle mättäälle. Sitten hän -kääntyi katsomaan, mitä karhut aikoivat tehdä. - -Nähdessään, ettei niiden haluama saalis enää yrittänytkään paeta, -kiihtyivät pedot yhä enemmän. Hetkisen arveli Grôm, että ne -uskaltaisivat sittenkin tulla, mutta epäilys haihtui, kun hän näki, -miten liekit täyttivät ne käsittämättömällä kauhulla. Ne eivät -uskaltaneet tulla lähemmäksi. Viimein ikäänkuin sama ajatus olisi -iskenyt yht'aikaa molempiin, ne pyörähtivät ympäri, kiersivät -läpipääsemättömän tiheikön ja katosivat näkyvistä. Grôm tunsi liian -hyvin noiden petojen itsepintaisen kostonhalun luullakseen, että -ne olisivat lopettaneet takaa-ajon. Mutta hän tunsi tällä hetkellä -olevansa turvassa ja nähdessään tytön, joka oli tointunut, tuijottavan -kauhistunein silmin liekkeihin, kohdisti hän kaiken huomionsa noihin -salaperäisiin, loistaviin, hyppeleviin haamuihin, joita he saivat -kiittää pelastuksestaan. - -Kunnioittavasti, mutta kuitenkin nuija ja keihäs mukanaan, lähestyi -hän hitaasti tulta siinä kohden, missä liekit olivat matalimmat ja -vähimmän kauhistavat. Niitten kuumuus sai hänet rauhattomaksi, mutta -tytön katsellessa ei hän tahtonut näyttää vähintäkään pelkoa. Hän -pysähtyi noin kuuden tai kahdeksan askeleen päähän tarkastellen ohuita, -ylöspäin kiemurtelevia kirkkaita kieliä. Näin läheltä tuntui niiden -kuumuus hänen paljaaseen ihoonsa epämiellyttävältä, mutta seistessään -siinä ihmetellen ja saamatta mitään Vahinkoa, kasvoi hänen rohkeutensa. -Viimein hän uskalsi ojentaa keihäänsä ja kosketella sen kärjellä -liekkejä hyvin varovasti. Kapeat nahkasuikaleet, jotka sitoivat -piikiven puuhun, savusivat, käpristyivät ja sihisivät. Hän veti -keihäänsä säikähtyneenä takaisin ja tutki sen kärkeä. Se oli mustunut -ja tuntui kuumalta. Mutta huomatessaan, etteivät loistavat tanssijat -kiinnittäneet siihen mitään huomiota, uudisti hän kokeensa. Hän uudisti -sen useita kertoja tarkasti tuumiskellen ja tytön tuijottaessa suurin -silmin ruohomättäältään. - -Viimein, vaikka nahkasäikeet vielä kestivät, leimahti kuiva puu tuleen. -Hätkähtäen hän huomasi, että vetäessään kärjen takaisin se toi osan -loistavaa olentoa mukanaan. Grôm heitti aseen maahan. Liekki, joka -oli mitättömällä alulla, lepatti ja sammui. Mutta se jätti säihkyvän, -tuikkivan hohteen mustuneeseen puuhun. Rohkean uteliaana kosketti Grôm -sitä sormellaan. Se poltti kipeästi ja Grôm vetäisi sormensa pois -huudahtaen säikähtyneenä. Mutta siitä kosketuksesta hohde katosi. Se oli -kummallista. Imien sormeaan seisoi Grôm tuijottaen keihään kärkeen, -joka juuri äsken oli ollut niin kirkas ja nyt oli musta. Siinä oli -selvästi hänen voittonsa, vaikka hän ei ymmärtänyt sitä. Mutta ainakaan -nuo salaperäiset olennot eivät olleet voittamattomia, vaikka karhut -pelkäsivät niitä. Oli miten oli, hän ei pelännyt, puheli hän ylpeänä -itsekseen. Ääneen hän sanoi A-yalle: - -»Loistavat tanssijat ovat ystäviämme, mutta ne eivät pidä siitä, että -niihin kosketaan. Jos kosket niihin, niin ne purevat.» - -Hänen sydämensä paisui jostakin suuresta, epämääräisestä toivosta. -Ajatukset, mahdollisuudet, joita hän ei vielä käsittänyt, kuohuivat -hänen suonissaan. Hän tunsi hämärästi, että hän oli astunut uuden -maailman kynnyksen yli. Hän otti jälleen keihäänsä jatkaakseen -kokeilujaan. - -Tällä kertaa hän antoi tulen päästä hyvään alkuun keihään kärjessä, -ennenkuin hän veti sen pois. Sitten hän piti sitä ylöspäin kuin palavaa -soihtua. Kun hän katseli sitä ihastuksissaan, havahtui hän tytön -huutoon. Tämä oli hypähtänyt seisomaan tuijottaen taakseen tietämättä -mihin paeta, sillä hän pelkäsi tulta. Ja tuossa, ei kahdenkymmenen -askeleenkaan päässä, olivat nuo suuret, harmaat karhut puoleksi -tiheikön peitossa raivoten vihasta, mutta uskaltamatta tulla lähemmäksi -liekkejä. - -Huutaen hyökkäsi Grôm niitä kohti, ja viima puhalsi keihäänkärjen -ilmi liekkiin. Tyttö kirkaisi uudelleen nähdessään sen, mutta seisoi -urhoollisesti paikallaan. Karhut peräytyivät muristen, kääntyivät -sitten ja lähtivät pakoon. Muutamilla askeleilla Grôm saavutti ne. Tuli -nuoleskeli jo keihään vartta melkein hänen käteensä asti. Hän heitti -sen koko voimallaan ja kärki upposi lähimmän pedon kylkeen. Pitkä -karva syttyi tuleen ja mielettömässä kauhussa syöksyivät suuret pedot -tiheikön läpi. Oksat sammuttivat nopeasti tulen, mutta petojen kauhu -oli hillitön, ja kauan senjälkeen kuin ne olivat kadonneet näkyvistä, -kuuluivat niiden äänet niiden hurjasti paetessa. Grômin sydän oli -pakahtua ilosta, mutta hän oli liian ylpeä osoittaakseen sitä. Hän -kääntyi tyttöön päin ja sanoi rauhallisesti: »Ne eivät tule enää -takaisin.» Ja tyttö heittäytyi kunnioittaen hänen jalkoihinsa. - -Grôm istui nyt tuntikausia liikkumattomana, mietiskellen, tuumien -ja katsellen tulen liekkejä tuijottavin silmin. Tyttö ei uskaltanut -häiritä hänen ajatuksiaan. Auringon laskiessa alkoi kylmä viima -puhaltaa kukkuloilta. Grôm nousi, vei tytön lähemmäksi liekkejä ja -istuutui uudelleen. Kun tyttö tunsi suloisen, miellyttävän lämmön, -katosi hänen pelkonsa. Hän naurahti hiljaa, käänteli notkeata -ruumistaan joka puolelle lämmitellen ja kyyristyi sitten kuin kissa -Grômin polvelle. - -Vihdoin Grôm nousi uudelleen seisoalleen. Ottaen käteensä jäljelle -jääneen keihäänsä lähestyi hän päättävästi tulta ja heitti kärjen -sijaan nyt tyvipuolen liekkeihin. Kun se oli syttynyt hyvin, heitti hän -sen kuivuneelle, ruohomättäälle. Tuli tarttui siihen heti, leimahti -kerran ja sammui. Sitten Grôm pyöritti hehkuvaa keihäänvartta maassa, -kunnes se kokonaan mustui. Kipinöitä, jotka vielä hehkuivat ruohossa, -hän löi kämmenellään. Ne polttivat häntä, mutta sammuivat. Grôm -suoristautui, kääntyi tytön puoleen ja ojensi mustan kätensä. Tyttö -hypähti jaloilleen väristen ja ihmetellen. - -»Katso», sanoi Grôm, »olen tehnyt loistavan tanssijan palvelijakseni. -Heimon on tultava tänne. Ja meistä tulee kaikkien olentojen herrat.» - -Jälleen tyttö heittäytyi hänen jalkoihinsa. Grôm näytti hänestä -jumalalta. Mutta muistaessaan, että hän oli kahdesti pelastanut Grômin -hengen, asetti tyttö leukansa hänen polveaan vasten. Grôm nosti hänet -vahvalle käsivarrelleen, ja tyttö nojasi häneen katsellen hänen -kasvojaan. Grôm taas tuijotti haaveillen tuleen. - - - - -Neljäs luku. - -LOISTAVAN OLENNON LAPSET. - - -I. - -Kapeasta tulivuoren halkeamasta, joka kulki poikittain laakson -suussa peittäen noin kaksi kolmatta osaa siitä, lainehti ja välkkyi -tulijuova. Toisinaan vain jonkun tuuman korkeudella, toisinaan -äkkiä kadoten kokonaan näkyvistä ja sitten jälleen äkkiä leimahtaen -viiden kuuden jalan korkeuteen tanssivat ohuet, kaasumaiset liekit -kevyesti. Ne loistivat milloin kirkkaan keltaisina, milloin hehkuvan -oranssinvärisinä, milloin melkein näkymättömän sinisinä, kumarrellen -ja työntäen esille kasvavia kieliään, kunnes Grôm ei voinut muuta kuin -uskoa, että ne olivat eläviä olentoja niinkuin hänkin. Tyttö, joka -oli kyyryllään hänen vieressään, ei paljon kiinnittänyt huomiotaan -ihmeellisiin liekkeihin. Hänen mustat, suuret silmänsä, jotka näyttivät -salaperäisiltä ja tulisilta tummien, tuuheiden hiusten alla, vilkuivat -lakkaamatta miehen uneksiviin kasvoihin ja takana oleviin synkkiin -tiheikköihin. Hän ei ymmärtänyt tanssivia liekkejä, mutta hän ymmärsi -kovan ryskeen, ulvomisen ja hurjat huudot, jotka kuuluivat noista -pimeistä tiheiköistä ja kukkuloitten rinteiltä. Mies oli niin kiintynyt -ihmeellisten liekkien tarkasteluun, että hän nähtävästi oli kokonaan -unohtanut vaarat, jotka vaanivat tuolla takana pimeässä, ja siksi -luonnollisesti oli tytön velvollisuus vartioida. - -Välillä Grôm irroitti katseensa liekeistä tarkastellen nuijaansa ja -keihäänsä palanutta, mustunutta päätä. Hän katsahti vieressään olevaan -hoikkaan tytön vartaloon ja laski suuren, karvaisen kätensä hyväillen -hänen olkapäälleen. Hän iloitsi tytöstä ja löysi hänestä itselleen -sopivan vaimon, vaikka tämä olikin häneen verrattuna vain lapsi. -Mutta noihin takaa kuuluviin uhkaaviin ääniin ei hän kiinnittänyt -mitään huomiota. Hän näki tytön silmistä, ettei vaara ollut vielä -aivan lähellä, ja siitä asti kuin hän oli oppinut tuntemaan tulen -voiman ja oman valtansa siihen, tunsi hän itsensä melkein jumalaksi. -Tuli oli varmasti jotakin jumalallista. Ja jos hän kerran saattoi -hallita tulta, tehdä sen palvelijakseen, niin siiloinhan oli hänen -omassa ymmärryksessään vielä enemmän jumalallista. Hänen sydämensä -paisui sellaisesta ylpeydestä, jollaista hän ei milloinkaan ennen -ollut tuntenut, ja hänellä oli pää täynnä epämääräisiä, mutta -suloisia mahdollisuuksia. Milloinkaan ennen, paitsi urhoollisimpain -heimolaistensa joukossa ollessaan, ei hän ollut kuunnellut -luolakarhujen, luolahyeenain tai miekkahammastiikerien hirvittäviä -ääniä pelkäämättä ja ajattelematta pakoa. Nyt ei hän pelännyt niitä -ollenkaan. - -Kovempi karjunta kuului pimeästä lähempää kuin ennen, ja Grôm näki -A-yan silmien laajenevan, hänen tarttuessaan miehen polveen. Grômin -luisevat kasvot levisivät hymystä ja hän kääntyi nousten samalla -seisomaan ja nostaen tytön mukanaan. - -Hänen sydämensä täytti uusi, kummallinen lämpö, kun hän tunsi, miten -täydellisesti tyttö luotti häneen ja miten kylmä ja järkähtämätön -hänen rohkeutensa oli. Sillä tuossa, aivan valon rajalla, oli -kaikkein pelättävimpiä petoja. Lähinnä, pitkä keltaisen ruskea ruumis -kokonaan ulkona tiheiköstä, oli kyyristyneenä jättiläistiikeri, -jolla oli kymmenen tuumaa pitkät torahampaat. Se oli vain noin -kolmen-, neljänkymmenen askeleen päässä, ja se heilutti häntäänsä -hurjasti edestakaisin, ikäänkuin rohkaistakseen itseään menemään -lähemmäksi tulta. Noin kaksikymmentä askelta etäämpänä, eturuumis -ulkona pensaikosta, oli pari suurta, punertavaa luolakarhua päät -alaspainettuina ja heilutellen itseään puolelta toiselle sekä katsellen -saalista, jonka kimppuun ne eivät uskaltaneet hyökätä. Ne olivat tähän -asti pitäneet ihmistä helposti saavutettavana saaliina, ja ne olivat -raivoissaan noiden kahden ihmisen rohkeudesta, kun he pysyttelivät niin -lähellä peloittavia liekkejä. Ne olivat niin kiihkoissaan, etteivät -laisinkaan huomanneet pahaa vihollistaan, miekkatiikeriä, jonka kanssa -ne olivat ainaisessa, leppymättömässä taistelussa. Vähän vasemmalla, -mutta kauempana tulesta, istui joukko luolahyeenoja takajaloillaan -pitkät, punaiset kielet riippuen ulkona suusta. Vaikka niillä oli niin -voimakkaat leuat, että ne olisivat voineet särkeä härän reisiluut, -eivät ne kuitenkaan halunneet herättää karjuvan miekkatiikerin enempää -kuin noitten kahden jättiläiskarhunkaan huomiota. - -Karhujen ja suurten hyeenain puolelta ei Grôm pelännyt hyökkäystä. -Mutta hän tuumi, että miekkatiikeri kenties uskaltaisi hyökätä. Hän -sieppasi maasta kuivan oksan ja pidellen tyttöä ranteesta lähestyi -hitaasti liekkejä. Peläten niiden tanssia ja polttavaa hengitystä -vaipui tyttö paljaille polvilleen ja peitti kasvonsa hiuksillaan. -Hymyillen hänen kauhulleen heitti Grôm oksan tuleen. Kun se oli -ilmitulessa, kohotti Grôm sen päänsä yläpuolelle ja hyökkäsi keihäs -oikeassa kädessään miekkatiikeriä vastaan. Jonkun aikaa katseli -peto hänen tuloaan, mutta Grôm näki pelkoa sen kauheissa silmissä -ja hyökkäsi pelottomasti eteenpäin. Viimein peto pyörähti kauheasti -murahtaen ympäri ja syöksyi metsään. Silloin Grôm kääntyi karhuihin -päin, mutta ne eivät olleet jääneet odottamaan hänen hyökkäystään. -Nähdessään liekkien leimahtelevan, kuten näytti, miehen päästä hänen -juostessaan, oli se niille liikaa, ja ne olivat nopeasti pötkineet -pimeyteen. - -Grôm heitti palavan kepin maahan ja pani sen päälle muita oksia; -samassa oli hänellä komea tuli, jonka hän itse oli virittänyt. Hän -tarttui pieneen oksaan ja heitti sen hyeenoja kohden ajaen ne siten -häntä koipien välissä piilopaikkoihinsa luoliin. Sitten hän lisäsi -tuleen uusia kuivia puita, kunnes siitä lähtevä polttava kuumuus -pakotti hänet peräytymään. Hän palasi ihmettelevän tytön luo, istuutui -maahan ja katseli paisuvalla ylpeydellä työtään. Kun liekit sammuivat, -lisäsi hän uusia oksia, kunnes liekki kohosi uudelleen melkein puun -latvojen tasalle. Näin hän teki huolellisesti monta kertaa peräkkäin, -kunnes hän oli varma, että hän saattoi mielensä mukaan tehdä tuon -loistavan, hävittävän jumalan suureksi tai pieneksi. - -Selvästi todettuaan tuon ihmeellisen seikan toi Grôm kantamuksen heiniä -ja lehtiä ja asetti tytön lepäämään. Itse hän jatkoi tunnin tai pari -kokeilujaan tulen kanssa. Hän rakensi pieniä tulia piiriin ympärilleen, -havaitsi, etteivät tuoreet oksat palaneet hyvin, ja tarkasteli -kulmakarvat rypyssä jokaista uutta valoisaa ja kuumaa nuotiota, jonka -hän sytytti. - -Sitten istuutuen nukkuvan A-yan viereen ajatteli hän heimonsa -tulevaisuutta ja suurta onnea, jonka tämä salaperäinen ilmiö sille -varmasti tuottaisi. Viimein, kun yö oli melkein lopussa, hän herätti -tytön, pyysi häntä tarkasti vartioimaan ja heittäytyi nukkumaan, -huolimatta murinasta, metelistä ja kauheista huudoista, joita kuului -kauempaa pimeästä laaksosta. - -Laakso oli suoraan itään päin. Kun aurinko nousi, vaalenivat tanssivat -liekit sen kirkkaissa säteissä melkein näkymättömiksi. Virkistyneinä -muutaman tunnin levosta suloisessa lämmössä seisoivat Grôm ja tyttö -suorina tulvivassa valossa ja tarkastelivat vierasta ympäristöä. -Grômin terävä katse huomasi tasangot, jotka olivat vähän matkan päässä -liekeistä, ja tulivuorten alimmat rinteet sekä halkeamat reheviksi. -Siellä täällä hän huomasi luolanaukkoja, jotka olivat melkein -köynnösten ja pensaitten peitossa. Ja hän oli varma, että tämä maa oli -juuri hänen heimoaan varten. - -Vaikka seutu oli täynnä jättiläispetoja, jotka olivat ihmisen pahimpia -vihollisia, ei hänestä näyttänyt enää tarpeelliselta miettiä sitä. -Loistavan jumalan, jonka hän oli voittanut, oli autettava heidätkin -voittamaan. Muutamin viittauksin hän kertoi aikeistaan tytölle, -joka katseli häntä kauniitten hiustensa alta, silmissään koiran -uskollisuutta. Vaikka Grôm olikin se mies, jota hän rakasti, hänen -puolisonsa ja rakastajansa, oli hän kuitenkin myös jonkinlainen -puolijumala A-yan mielestä siitä asti kuin hän levollisesti leikitteli -tulen kanssa ja karkoitti sillä hyeenan, miekkatiikerin ja kauhean, -punaisen karhun. - -Heidän lähtiessään paluumatkalle heimonsa luo vei Grôm mukanaan kimpun -palavia puita. Hän oli keksinyt keinon pitääkseen loistavan jumalan -elossa, antoi sille lakkaamatta pitkin matkaa uutta virikettä ja -välillä seisahtui rakentamaan suurta nuotiota. - -Aluksi oli tulen vireillä pitäminen vaikeata. Tuli piti kyllä suuret -pedot etäällä, mutta usein punaiset hiilet melkein sammuivat, ja -Grömillä oli tuskallisia, vaivalloisia hetkiä saadessaan ne jälleen -palamaan. Ja tuon salaperäisen olennon hoitaminen teki matkan hitaaksi. -Grôm oppi pian minkä mitäkin näistä tuskallisista ponnisteluistaan. Hän -keksi äkkiä, juuri ratkaisevalla hetkellä, kuivien heinien tehokkaan -vaikutuksen. Suuri, härän kokoinen karhu hyökkäsi heitä vastaan juuri -silloin, kun tuli oli sammumaisillaan kekäleistä. A-ya lähti pakoon, -mutta Grôm pysyi kylmänä. - -Käskien tytön pysähtymään heitti hän kekäleet maahan ja riuhtaisi pari -kourallista ruohoa viskaten ne sammuviin liekkeihin. Onneksi heinät -olivat kuivia. Ne leimahtivat äkkiä palamaan. Karhu pysähtyi heti. Grôm -kokosi uutta ruohoa ja huutaen rohkeasti hyökkäsi petoa vastaan palava -heinätukko kädessään. Se oli heikko ja mitätön liekki, joka sammui -melkein heti. Mutta pedosta se oli liian ihmeellistä katsella. - -Grôm oli kyllin viisas lopettaakseen takaa-ajon. Hän palasi tulen -luo syöttäen sitä kestävämmillä aineilla, ja tyttö, joka oli täynnä -pelastuksen iloa ja kunnioitusta, syleili hänen polviaan. - -Tämän jälkeen he kulkivat hitaasti eteenpäin Grômin vartioidessa -huolellisesti tulta ja koettaessa karkoittaa tytön kauhua sitä kohtaan. -Sinä yönä hän rakensi kolme nuotiota suuren puun ympärille, kokosi -joukon kuivia puita ja opetti tytön pitämään vireillä liekkejä, jonka -tämä teki pää kauhusta kumarruksissa. Ja niin kuluivat ennen niin -pelätyt pimeät tunnit uhmaamalla noita suuria petoja, jotka murisivat -ja ulvoivat valopiirin takana. Hän toimitti tytön nukkumaan, mutta itse -hän oli liian varovainen paneutuakseen levolle, jotteivät hänen omat -virittämänsä tulet pettäisi, kun hän ei olisi niistä huolta pitämässä. - -Seuraavana päivänä puolenpäivän aikaan, kun hän nukkui raskaasti -kuumuudessa, sammui tuli. Se oli heikentynyt, ja tyttö, yrittäen saada -sen entiselleen, oli tukahduttanut sen, pannen siihen liian paljon -puita. Kauheassa pelon ja katumuksen tuskassa hän polvistui Grômin -viereen, herätti hänet ja näytti, mitä oli tehnyt. Hän odotti julmaa -kuritusta heimonsa tavan mukaan. Mutta Grömiä oli aina pidetty vähän -kummallisena, varsinkin kun hän inhosi naisten ruoskimista. - -Sitäpaitsi hän tunsi tyttöä kohtaan hellyyttä, ihailua ja kunnioitusta, -jota hänen täytyi ihmetellä, sillä siihen aikaan ei pidetty -luonnollisena, että mies tuntisi naista kohtaan mitään sellaista. -Samalla oli hän hieman ylpeä urotöistään, ja tuskin häneen sillä -hetkellä olisi mahtunut mitään töykeätä, eläimellistä raivoa. - -Hän heitti tyttöön peloittavan katseen ja meni sitten kaivamaan -sammunutta mustaa tuhkaa. Tyttö ryömi polvillaan hänen luokseen itkien. -Grôm ei ollut vähään aikaan näkevinäänkään häntä. Mutta huomattuaan, -että liekit olivat auttamattomasti sammuneet, nosti hän tytön ylös, -veti hänet lähelleen ja lohdutti häntä. - -»Sinä olet päästänyt loistavan olennon karkuun», sanoi hän. »Mutta älä -pelkää. Se elää vielä tuolla karhujen laaksossa, ja minä vangitsen sen -uudelleen.» - -Ja kun tyttö pääsi varmuuteen siitä, ettei hän aikonutkaan lyödä, -vaan ainoastaan halusi lohduttaa ja suojella häntä, silloin oli hän -aivan varma, että Grôm oli jumala, ja A-yan sydän oli vähällä pakahtua -rakkaudesta häneen. - - -II. - -Grômin ylpeätä sydäntä suututti, kun hän huomasi tulen kadotettuaan -olevansa pakotettu kulkemaan varovaisesti, karttamaan tiheikköjä, -pysymään piilossa, pitämään keihästä ja nuijaa aina valmiina ja -kiipeämään öisin puuhun turvaan kuin apinat. Mutta hän ei ilmaissut -suuttumustaan eikä tuskaansa. Hän oli etevä metsästäjä ja viisas -johtaja, eikä hän unohtanut ainoatakaan varokeinoa. - -He olivat jo kulkeneet punaisen karhun ja miekkatiikerin alueiden -läpi. Kaksi kertaa he saivat juosta villaista, suurta sarvikuonoa -pakoon, sillä Grômin keihäs ja nuija eivät olisi sen vahvaan nahkaan -vaikuttaneet sen enempää kuin höyhenhuisku. Mutta he olivat paenneet -ivaten, sillä kömpelö peto ei voinut kilpaillakaan heidän kanssaan -juoksussa. Kerran heitä hätyytti alkuhärkä, jättiläismäinen valkea -peto, jolla oli seitsemän jalkaa pitkät sarvet. - -Mutta he olivat taitavasti välttäneet sen leppymättömän, hirveän raivon -kiiveten puuhun ja kulkien näkymättömästi ja äänettömästi puitten -ylimmillä oksilla. He laskeutuivat jälleen maahan noin kilometrin -päässä ja juoksivat iloisina eteenpäin nauraen tuolle hurjalle, -tyhmälle eläimelle, joka odotteli puun juurella heidän alastuloaan. -Kerran tuli nuuskiva leopardi heitä vastaan, mutta pakeni pitkin -askelin, kun he nopeasti ja päättävästi hyökkäsivät sitä kohti. Toisen -kerran hyökkäsi suuri lintu, melkein yhdeksän jalkaa korkea ja nokka -toista jalkaa pitkä, hurjasti kaislikon reunasta heidän kimppuunsa, -kauheasti sähisten, kun he huomaamattaan olivat menneet liian lähelle -sen pesää. Mutta he tappoivat sen ja herkuttelivat sen munilla. Siten -he vihdoin ilman enempiä vastuksia saapuivat oman maansa rajoille ja -näkivät jälleen pienten kukkuloiden pyöreät, tutut, tuulen lakaisemat -huiput, jotka olivat pyhitetyt heidän kuolleittensa muistolle. - -Oli auringonlaskun aika, kun Grôm meni puron poikki ja kulki rinnettä -ylös A-ya kintereillään. Ruusunpunainen hohde valaisi pientä -amfiteatteria, missä jäljellä oleva heimo oli koolla. A-ya oli kulkenut -koko matkan Grômin vieressä, mutta täällä hän kunnioitti heimonsa tapaa -ja astui nöyrästi jäljessä. - -Grôm tuskin huomasi, tai ei välittänyt, jos huomasikin, ettei heimo -äänekkäästi tervehtinyt häntä, vaan oli jurosti hämillään hänen -tulostaan. Hän meni suoraan päällikön luo, jonka hän näki istuvan -kivellään, ja heitti keihäänsä ja nuijansa tämän jalkojen juureen -uskollisuuden merkiksi. Mutta A-ya, joka kulki jäljessä, havaitsi oitis -heimonsa vihamielisen käytöksen. Hänen tuliset silmänsä vilkuivat joka -puolelle, ja kaikkialla hän näki uhkaavia katseita. Hän ei ymmärtänyt -sitä, mutta hän arvasi, että joitakin juonia oli tekeillä Grömiä -vastaan. Hänen sydämensä paisui kiukusta, ja hän kohotti ylimielisesti -tummaa päätään, sillä hän tunsi, että heimon voimakkaimmat ja -viisaimmat olivat vain lapsia hänen herraansa verrattuina. Mutta -vaikka he olivatkin vain lapsia, oli heitä monta, ja A-ya pysytteli -kuin vartija hänen takanaan puristaen lujemmin lyhyen, hyvän keihäänsä -vartta. Hän näki nuoren Mawgin leveät, mustat, suuttuneet kasvot -hänen pienen sukulaisjoukkonsa takaa, ja ne katselivat häntä puoleksi -himoiten, puoleksi vihaisesti. Tyttö arvasi heti, että hän oli kaiken -pahan aiheuttajana, mitä oli tulossa. Hän loi poikaan ivallisen, -halveksivan katseen ja kohdisti sitten huomionsa päällikköön. Tämä -istui äänettömänä, pahaa ennustavasti, eikä ojentanut kättään -tavanmukaiseen tervehdykseen. - -Ylimielinen katse tuli Grômin silmiin, hänen leveät hartiansa -suoristuivat, ja hän kohtasi tuimasti päällikön katseet. - -»Olen täyttänyt päällikkö Bawrin käskyn», sanoi hän selvällä äänellä -niin, että kaikki läsnäolijat kuulisivat. »Olen löytänyt paikan, -missä heimo voi olla turvassa kaikilta vihollisilta. Ja minä olen -tullut takaisin, kuten oli sopimus, viedäkseni heimon sinne, ennenkuin -vihollisemme hävittävät meidät. Olen tehnyt suuria huomioita. En ole -säästänyt itseäni. Olen tullut nopeasti takaisin. Olen hyödyttänyt -kansaani. Miksi ei päällikkö Bawrilla ole mitään tervehdystä minulle?» - -Murinaa kuului sieltä päin, missä Mawg ystävineen oli koolla, mutta -päällikön katse hiljensi sen. Terävästi tarkastellen noita silmiä, -jotka niin horjumatta katselivat häntä, näytti päällikkö miettivän -Grômin sanoja. Hitaasti katosi suuttumus hänen arpisilta, jäykiltä -kasvoiltaan. Hän luotti ehdottomasti tähän mieheen, vaikka hän olikin -hänen pelättävin kilpailijansa. - -»Sinua on syytetty», sanoi hän viimein hitaasti, »siitä, että hylkäsit -heimosi hädässämme —» - -Grôm hämmästyi kuullessaan sanan »syytetty». Sitten hänen syvät -silmänsä leimahtivat ja hän keskeytti päällikön puheen ilman muuta. - -»Näytä minulle syyttäjäni!» komensi hän tuimasti. - -Päällikkö heilutti kättään vaitiolon merkiksi. - -»Hädässämme!» toisti hän. »Mutta sinä olet tullut takaisin. Siitä -näen, että syytös oli väärä. Myöskin on sinua syytetty A-ya tytön -ryöstämisestä. Mutta sinä olet tuonut hänet takaisin. En tiedä, mitä -syyttäjilläsi enää voisi olla sinua vastaan.» - -Grôm kääntyi ja veti nopealla, päättävällä liikkeellä A-yan viereensä. - -»Päällikkö Bawr tietää, että olen hänen palvelijansa ja uskollinen -mies!» sanoi hän lujasti. »Minä en ryöstänyt tyttöä. Hän seurasi minua, -eikä minulla ollut aavistustakaan siitä.» - -Ivallista murinaa kuului sieltä päin, missä Mawg oli, mutta Grôm -hymyili kylmästi ja jatkoi: - -»Vasta toisen päivän iltapuolella, kun sudet hätyyttivät häntä, ilmaisi -hän itsensä minulle. Ja kun ymmärsin, miksi hän oli tullut, katsoin -häntä ja huomasin, että hän oli hyvin suloinen ja hyvin rohkea. Ja -minä otin hänet. Nyt hän on siis minun vaimoni, ja minä pidän hänet, -päällikkö! Mutta minä maksan hänestä sinulle, mitä hyvänsä määrätään, -sillä sinä olet päällikkö. Ja nyt päällikkö näyttäköön minulle -syyttäjäni, niin selvitän asiat nopeasti heidän kanssaan. Sillä minulla -on paljon kerrottavaa.» - -»Ei sillä tavalla, Grôm », sanoi päällikkö ojentaen kätensä. »Minä -olen tyytyväinen, että sinä olet uskollinen mies. Ja tytöstä sovimme -myöhemmin keskenämme. Mutta minä en tahdo asettaa sinua syyttäjiäsi -vastaan, sillä meidän keskuudessamme ei saa taistella siksi, että -olemme niin harvalukuiset. Ja minä tiedän, että sinä, joka olet viisas, -olet samaa mieltä kanssani. Tule, keskustelkaamme kahden, mitä on -tehtävä!» - -Tuo suuri, komea olento nousi ylös ja lähti omaa telttaansa kohden, -missä heidän piti kahden kesken keskustella. Mutta Grôm epäröi, peläten -A-yalle tapahtuvan jotakin vahinkoa, jos hän jättäisi hänet yksin -vihollistensa kanssa. - -»Ja tyttö, päällikkö?» sanoi hän. »En tahdo, että häntä kiusataan.» - -Bawr kääntyi. Hän loi merkitsevän ja voimakkaan katseen tuijottavaan -joukkoon. - -»Tyttö A-ya», sanoi hän mahtavalla äänellään, joka kaikui -amfiteatterissa, »on Grômin vaimo. Olen puhunut.» - -Ja hän astui luolan ovea kohti. Grôm otti keihäänsä ja nuijansa maasta. -Ja tyttö, joka oli aivan suunniltaan ylpeydestä, lähti luolaa kohti -muutamien päällikön huonekuntaan kuuluvien vanhojen naisten kanssa. - -Mutta kun Mawgin hitaat aivot käsittivät päällikön sanojentarkoituksen, -päästi nuorukainen kovan ja vihaisen karjunnan ja sieppasi keihäänsä -heittääkseen sen Grömiä kohden. Ennenkuin hän ehti tehdä sen, -hyökkäsivät hänen sukulaisensa, jotka eivät tahtoneet joutua Grômin ja -päällikön vihan alaisiksi, hänen kimppuunsa ja painoivat hänen kätensä -alas. Sokeasti raivoten taisteli Mawg heitä vastaan, ja kun hänellä -oli härän voimat, oli hän vähällä riistäytyä vapaaksi. Mutta toiset -heimon miehet, huomattuaan, että heidän katkeruutensa Grömiä kohtaan -oli epäoikeutettua, ja muistellessaan hänen entisiä palveluksiaan, -juoksivat sinne saadakseen Mawgin alistumaan. Grôm katseli hetken -ylenkatseellisesti, sitten hän kääntyi ympäri ja seurasi päällikköä, -niinkuin hän ei olisi pitänyt kilpailijaansa ajattelemisen arvoisena. -Mawg ponnisti itsensä seisomaan. Grôm oli kadonnut näkyvistä. -Mutta Mawgin silmät osuivat A-yan notkeaan, hoikkaan ja ruskeaan -vartaloon, joka oli lähimmän luolan suulla. Hän aikoi hyökätä tytön -kimppuun, mutta miehet seisoivat hänen ympärillään selvästi valmiina -pysähdyttämään hänet. Mawg katsoi tovereihinsa, mutta nämä pudistivat -jurosti päätään. Sokeana raivosta ja hidasjärkisenä ei hän nähnyt -muuta kuin että koko heimo oli häntä vastaan. Änkyttäen vihasta -huusi hän tytölle: »Te näette minut uudelleen!» Tarttuen nuijaansa -ja keihäisiinsä, syöksyi hän ulos amfiteatterista, kiiti kuin nuoli -rinnettä alas ja katosi tiheään metsään puron toiselle puolen. Hänen -sukulaisensa vetäytyivät juroina luolaansa kaksi nuorta naista -mukanaan, ja jäljelle jääneet katselivat toisiaan epätoivoisina. Heitä -suretti tämä äkillinen riita heikontuneen heimon keskuudessa. - -»Taaskin yksi hyvä sotilas mennyttä!» mutisi eräs vanhus tuuhean, -valkoisen partansa takaa. - -Sinä yönä oli Grôm liian varovainen nukkuakseen, sillä hän epäili -vihollisensa palaavan ja koettavan ryöstää häneltä tytön pimeän aikana. - -Hänen kimppuunsa ei kuitenkaan hyökätty, mutta juuri ennen -päivänkoittoa hän huomasi käytävän himmeää taustaa vastaan neljä -poispäin hiipivää olentoa. Kun ne eivät palanneet, ei hänen mielestään -ollut tarpeellista nostaa mitään hälinää. Päivän tultua huomattiin, -että kaksi Mawgin toveria, kahden heihin mieltyneen naisen kanssa, -oli paennut liittyäkseen karkuriin metsässä. Päällikkö, vihoissaan -tästä uudesta heimon heikontumisesta, julisti heidät suojattomiksi ja -määräsi, että heidät kaikki, paitsi naiset, joita tarvittiin äiteinä, -oli surmattava heimon pettureina, missä heidät vain tavattaisiin. - - -III. - -Grôm huomasi mahdottomaksi saada päällikön mieleen mitään todellista -käsitystä ihmeellisestä keksinnöstään. Hänen onnistui kuitenkin -selittää Bawrille, että siellä oli sellainen mahtava, loistava ilmiö, -joka kykeni karkoittamaan miekkatiikerin ja punaisen karhunkin, ja -että hän oli jollakin tavoin kesyttänyt tämän voimakkaan, ihmeellisen -olennon heimonsa palvelukseen. Bawr oli mietiskellen tarkastanut -loistavan olennon outoa, mustaa puremaa Grômin nuijassa ja keihäässä. -Hän myönsi heti, että sellaisen liittolaisen turvassa heimo, vaikka -se nyt olikin heikontunut, kykeni torjumaan kaikki idästä päin -tulevat kaarijalkojen hyökkäykset. Kulki huhu, epävarma kylläkin, -mutta peloittava, että nuo petomaiset miehet olivat jälleen matkalla -sinnepäin, joten ei ollut yhtään aikaa hukata. Bawr antoi määräyksen, -että heimon oli koottava kaikki vähäiset ruokavaransa, nahkansa ja -aseensa ja lähdettävä aamulla matkalle uutta kotiaan kohden. - -A-yan yritykset kertoa tulesta ja Grômin ihmeellisestä voitosta saivat -vain aikaan kauhua heimon keskuudessa. Pelko tuota tuntematonta, -loistavaa olentoa kohtaan, joka kykenisi hävittämään heidät -kaikki, jos Grôm menettäisi valtansa siihen, oli suurempi kuin -noitten raakalais-ihmisten aiheuttama kauhu. Sitäpaitsi tunsivat -he luonnollista vastahakoisuutta jättää vanhat, tutut asuntonsa -ja muuttaa tuntemattomaan, peloittavaan maahan, missä ilmeisesti -asustivat sellaiset jättiläismäiset pedot, joita he suurimmalla syyllä -saattoivat pelätä. Lisäksi useat arvelivat, etteivät kaarijalat -enää haluaisi kulkea tätä tietä. Ei siis ihme, että leirissä oli -murinaa, vastustelua ja surkeata voivotusta. Mutta Bawr ei Mawgin ja -tämän puoluelaisten kapinan jälkeen suvainnut mitään vastustelua ja -Grôm oli kuin peloittava noita, ja siksi lähtövalmistelut jatkuivat -niinkuin kaikki olisivat samaa mieltä. Pienten kukkulain heimolla -ei ollutkaan suuria matkavalmisteluja, sillä rikkainkin saattoi -sälyttää kaiken omaisuutensa heikkojen vaimojensa selkään. Ennen kuin -päivä oli puolessa, lähti koko heimo matkalle kulkien amfiteatterin -käytävää pitkin Grômin ja A-yan jäljessä ja marssien kuolleitten -vihollistensa luiden yli, jotka korppikotkat ja sakaalit olivat -jyrsineet valkeiksi. Päällikkö Bawr tuli viimeisenä pitäen huolta, -ettei kukaan vitkastellut. Ja kun kiemurtelevan jonon loppupää oli -ulkona käytävästä, kiipesi hän nopeasti lähimmän kukkulan huipulle -tarkastelemaan. Hän näki Grômin ja tytön. Heimo kulki alakuloisena -heidän jäljessään kääntyen vasemmalle pitkin alastomien kallioitten -juurta. Tuskallinen piirre levisi hetkeksi hänen voimakkaille -kasvoilleen. Sitten hän käänsi katseensa oikealle. Hyvin kaukana -avonaisella paikalla joen rannalla hän näki liikkuvan suunnattoman -joukon, joka näkyi tumman ruskealta viheriää ruohoa vastaan. Kun hän -oikein tarkasti katsoi, oli hän varma, että nuo liikkuvat joukot olivat -ihmisiä, uusia raakalaisjoukkoja, ammottavanenäisiä kaarijalkoja. - -»Grôm on rehellinen mies», mutisi hän tyytyväisenä ja juoksi kuin hirvi -rinnettä alas saavuttaakseen heimonsa. Kun tieto siitä, mitä hän oli -nähnyt, oli kulkenut suusta suuhun läpi koko heimon, katosi kaikki -mutina ja juroimmatkin hidastelijat astuivat innokkaasti eteenpäin -ikäänkuin peläten noiden petomaisten ihmisten hyökkäävän joka rotkosta -ja pensaikosta. - -Matka kului suurimmaksi osaksi ilman seikkailuja. Kulkien tiheässä -joukossa vain valoisalla päivällä esti heidän paljoutensa ja rohkea -kulkunsa punaisen karhun ja miekkatiikerin, mustan leijonan ja -susiparven häiritsemästä heitä. Niin pian kuin he olivat varmoja, -etteivät raakalaiset voineet sitä kuulla, pitivät he päällikön -käskystä suurta melua, nauraen ja huutaen, sillä Bawr oli huomannut, -että miekkatiikerikin pelkäsi ihmisten ääniä, kun niitä kuului -paljon yht'aikaa. Heidän oli tapana tehdä leiri yöksi, kun aurinko -oli vielä korkealla. Keihäänkärkiensä avulla he kaatoivat uutterasti -pitkäpiikkisiä akaasiapuun vesoja ja rakensivat niistä leirin ympärille -suojan, jonka läpi pedot eivät uskaltaneet hyökätä. Siitä huolimatta -joutuivat vahvimpienkin hermot öisin kovalle koetukselle. Puolet -heimosta täytyi yht'aikaa olla vahdissa. Ja vain vähän lepoa saivat -väsyneimmätkin, sillä pimeys tuon suoja-aidan takana oli täynnä -mörinää, ulvontaa ja kauheita, tuijottavia, hehkuvia silmiä. - -Matkansa neljäntenä päivänä kohtasi heimo kuitenkin vihollisen, joka -ei välittänyt ihmisäänistä ja joka raivoissaan ei huomannutkaan heidän -lukuisuuttaan eikä rohkeuttaan. Mahdottoman suuri alkuhärkä, kenties -sama, joka muutamia päiviä aikaisemmin oli pakottanut Grômin ja -tytön puitten latvoihin, hyökkäsi esiin, vettä valuvana ja mutaisena -ryvettyään kaislaisessa lätäkössä. Se tuli karjuen kulkijoita kohden. -Epäilemättä se oli ajettu pois laumasta ja se oli hulluna tappamisen -halusta. Varoittavasti huutaen ja pelosta kirkuen hajautui heimo -joka suunnalle. Lähimmät sotilaat heittivät sitä keihäillään karkuun -juostessaan, ja useimmat niistä painuivat syvälle pedon kylkiin, mutta -se ei pysähtynyt. Se oli valinnut uhrikseen vanhan miehen, jolla oli -silmiinpistävä, lumivalkoinen tukka, ja tätä se seurasi armottomasti. -Uhri raukka huusi epätoivoisesti huomattuaan tämän ja juoksi -edestakaisin kuin kaniini. Juuri kun peto saavutti hänet, kaatui hän -voimattomana pelosta, ja kauhea sarvi naulasi hänet maahan. Juuri tällä -hetkellä saapui päällikkö juosten jonon päästä ja Grôm edestäpäin. -Pelottomasti iski päällikkö nuijallaan kaikin voiminsa eläimen päähän -sokaisten toisen silmän ja ehkäisten hetkeksi pedon raatelemisen. -Samalla Grôm, tarkasti tähdäten, työnsi keihäänsä suoraan sen paksun -kaulan läpi. Kun hän hypähti takaisin kierrellen ryhmyistä asettaan -haavassa ja reväisten sen irti, hoiperteli peto käheästi yskähtäen -uhrinsa yli, vaipui polvilleen ja kaatui hitaasti maahan, veren -vuotaessa virtana sen haavasta. - -Tapaus aiheutti päivän viivytyksen matkassa, sillä kuollut vanhus oli -haudattava vierittämällä suuria kiviä hänen ruumiinsa yli heimon tavan -mukaan. Sitten oli tapetun härän liha paloitettava mukaan otettavaksi. -Se oli kyllä huonoa, mutta ravitsevaa ruokaa, eikä sellaista saa -halveksia, kun on epävarmalla retkellä. Viivytyksen korvasi sitä paitsi -enemmän kuin riittävästi se uusi rohkeus, joka täytti vuoristoheimon -vähäiset, paossa olevat jäännökset. Nopea, odottamaton voitto niin -pelättävästä vihollisesta kuin jättiläishärkä, oli kaikkien mielestä -hyvä enne. - -Kun he lähestyivät laaksoa, jonka suuta nuo tulivuoren liekit -vartioivat, johti Grôm heimon tahallansa sellaista tietä, ettei se -nähnyt vilahdustakaan tanssivista liekeistä, ennenkuin ne olivat aivan -sen edessä. Hän johti heidät tiheän metsikön taitse varoittamatta -heitä pian tulevasta näystä ja sitten äkkiä aukeamalle. Ja tuossa, -tuskin sadankaan askeleen päässä, oli laakson suu ja pitkä rivi ohuita -lepattelevia tulen liekkejä. - -Kun kansa näki tuon käsittämättömän ilmiön, tuijotti se hetken suut -ammollaan tai päästäen hiljaisia huudahduksia. Sitten he heittäytyivät -maahan kasvoilleen peloissaan. Grôm seisoi keihääseensä nojaten ja -A-ya seisoi hänen takanaan kumartunein päin. Kun päällikkö, joka kulki -viimeisenä, saapui metsän takaa ja näki kansansa maahan heittäytyneenä -tuon loistavan ihmeen eteen, aikoi hänkin seurata esimerkkiä, sillä -hänen sydämensä vallan seisahtui. Mutta hän ei ollut suotta päällikkö, -hän osasi hallita itseään yhtä hyvin kuin toisiakin. Kalpeuden -levitessä hänen tummille kasvoilleen, mutta hetkeäkään epäröimättä -astui hän eteenpäin ja seisoi kuten Grômkin pää pystyssä nojaten -kylmästi suureen nuijaansa. Hän ajatteli, että loistava olento oli -todellakin jumala, joka voi lyödä hänet kuoliaaksi äkkiä kuin salama, -mutta se ei peloittanut häntä. - -Grôm loi häneen nopean, hyväksyvän katseen. - -»Käske kansan», sanoi hän, »seurata meitä tuon avonaisen paikan läpi -laaksoon rakentaaksemme sinne leirin, sillä täällä on paljon suuria -ja hyvin vaarallisia eläimiä. Ja sano heille, etteivät he saa koskea -loistavaan olentoon, ettei se surmaisi heitä, mutta heidän ei tarvitse -myöskään pelätä, sillä se ei tule heidän päälleen.» - -Kun kansa, vavisten ja tuijottaen silmät lumottuina tanssivaan olentoon -ja väristen oudosta lämmöstä, oli kokountunut avonaiselle paikalle -tulen ja tiheikön väliin, vei Grôm päällikön liekkien luo ja neuvoi -hänelle nopeasti, mitä hän oli huomannut ja miten niitä oli hoidettava. -Sitten Grôm jättäen hänet miettimään ihmettä ja kokeilemaan otti A-yan -avukseen rakentaakseen pitkin tiheikköjen reunaa nuotioita pitämään -petoja etäällä. Ja koko ajan istuivat heimon muut jäsenet ihmetellen ja -ällistyneinä suut ammollaan ja silmät pyörien. - -Sillä välin tuumiskeli päällikkö Bawr tarkoin terävillä aivoillaan -vuorotellen sytyttäen ja sammuttaen pieniä, kuluttavia liekkejä, jotka -tarttuivat kuivaan puuhun, kun hän piti sitä tulessa. Hän oli aivan -erilainen kuin Grôm, vaikkei suinkaan vähemmän kyvykäs ja ymmärtäväinen. - -Grôm oli keksijä ja alkuunpanija, mutta Bawr oli todellinen hallitsija, -joka huolehti siitä, että kaikki, minkä hän oppi, vahvisti ja -lisäsi hänen valtaansa. Grômin rehellisyys ja vallan haluttomuus -estivät päällikköä kadehtimasta Grômin lumousvoimaa. Hänen tarkka -huomiokykynsä sanoi hänelle, että Grôm paljon mieluummin näki hänen -hallitsevan heimoa kuin otti kantaakseen tuota taakkaa, niin kauan -kuin hän hallitsi sitä pontevasti. Mutta heimossa oli toisia, joita -hän epäili omanvoiton pyynnistä ja jotka kykenisivät saamaan aikaan -sekaannusta, jos hänen voimansa joskus heikentyisi. Varsinkin eräs -heistä, jättiläismäinen, mustakulmainen mies nimeltään Ne-boo, -kaukaista sukua petturi Mawgille, katseli häntä terävämmin ja tarkemmin -kuin hänen muut toverinsa. Kun Bawr huomasi tuon tutkivan, viekkaan -katseen, tarttui hän vahingossa vasemmalla kädellään oksaan, joka vielä -hehkui punaisena. Mutta hän ei millään tavoin ilmaissut kipuaan. Ja -hän ajatteli nopeasti, että hän oli koskettanut loistavaa olentoa ja -tämä oli puraissut häntä salaperäisillä, loistavilla hampailla, jotka -jättivät jälkeensä mustan naarmun. Hyvä, se purisi samalla tavoin ketä -tahansa. Välinpitämättömän näköisenä hän kuumensi oksan uudelleen, -kunnes kolme neljäsosaa sen pituudesta muuttui punaiseksi hiileksi. Hän -kutsui sitten viekassilmäisen sotilaan luokseen. Mies tuli kömpelösti, -mutta innoissaan. - -»Ota tämä ja pitele sitä kädessäsi», sanoi Bawr ojentaen hänelle -punaisen oksan. Vapisevin käsin tarttui Ne-boo siihen heittäen sen -samalla tuskasta ja kauhusta kirkaisten maahan. Se putosi raapaisten -hänen säärtään ja jalkaansa, ja pelon vallassa hän heittäytyi sen -viereen pyytäen sitä, ettei se enää rankaisisi häntä. - -»Kummallista», sanoi Bawr niin, että koko heimo saattoi sen kuulla, -»loistava olento ei salli Ne-boon koskea itseensä.» Ja kuten ylipappi -hän otti kekäleen ja pisti sen uudelleen liekkeihin. Grômin tullessa -samassa hänen viereensä, määräsi hän selvällä äänellä: »Älköön kukaan -muu paitsi me hoitako loistavaa olentoa tai koskeko siihen.» - -Grôm hyväksyi määräyksen kyselemättä tarkemmin sen syitä, sillä hän -mietti vain, mihin heimo sijoitettaisiin. Hän ajatteli, että se saisi -asettua luoliin, joita hän oli huomannut olevan laakson kummallakin -puolen. Hän tiesi kyllä hyvin, että nämä luolat olivat punaisen karhun, -miekkatiikerin ja raatelevan hyeenan asuntoja, mutta, kuten hän selitti -päällikölle ylpeän varmasti, loistava olento karkoittaisi ne ulos -niistä ja opettaisi ne pysymään tarpeeksi kaukana. Mutta Bawrista, -jolla eläessään oli ollut joitakin kokemuksia punaisesta karhusta -ja miekkatiikeristä ja joka ei vielä ollut nähnyt kaikkea, mitä nuo -tanssivat, kultaiset ja punaiset kielet voivat tehdä, näytti ehdotus -peloittavalta. Hän salasi kuitenkin visusti mielipiteensä mietiskellen -asioita, joita Grôm varmastikaan ei saattanut uneksiakaan. - -Sinä yönä, kun kaikkialla oli pimeätä tuon noidutun tulikehän -ulkopuolella, istui tai kyykötti vuoristoheimo vapisten ja ihmetellen, -miten sellaisten karhujen ja tiikerien jättiläishaamut, jollaisia he -eivät pahimman painajaisenkaan kiusatessa olleet voineet kuvitella, -kiertelivät karjuen heidän ympärillään. Eikä niitä estänyt hyökkäämästä -mikään muu kuin tuollainen ohut ja heiluva liekki. Siitä, että nuo -pienet, kirkkaat olennot osasivat purra kauheasti, olivat he saaneet -selvän todistuksen, nähdessään kärventyneen, runnellun puun, jota -tuli oli nuoleskellut, ja Ne-boon kipeät haavat. Samalla näkivät -he päällikkönsä ja Grômin näennäisesti rankaisematta koskettelevan -tuota kauheata olentoa ja A-yan lähestyvän sitä ja palvelevan sitä -mielellään, vaikka aina pää kumarruksissa ja pelokkaan näköisenä. - -Mutta syvimmän, ihmeellisimmän vaikutuksen katselijoihin teki se, kun -he näkivät Grômin ja päällikön, heiluttaen paria ilmiliekissä olevaa -oksaa, hyökkäävän muutamain jättiläismiekkatiikerien kimppuun, jotka -olivat uskaltaneet tulla liian lähelle, ja ajavan ne pensaikkoon -kuin pelästyneet lampaat. Käyttämällä aikaisemmin keksimäänsä -menettelytapaa, jonka hän oli huomannut niin tehoisaksi, heitti -Grôm yhden palavista aseistaan pakolaisten jälkeen, esimerkki, jota -päällikkö heti seurasi. Tulos oli hämmästyttävä. Kekäleet sattuivat -putoamaan sellaiseen paikkaan, missä oli paljon kuivia puita, oksia ja -lehtiä. Silmänräpäyksessä näyttivät liekit saavan hurjan vauhdin ja -ajavan karjuvia pakolaisia edellään. Äkillisessä kirkkaassa valossa -saattoi nähdä miekkatiikerien pakenevan hurjaa vauhtia, suuren punaisen -karhun juoksevan kankeasti, mutta peloittavan nopeata vauhtia, -suunnattomien hyeenain hyppiessä sen kummallakin puolen, ja paljon -muita tuntemattomia, kummallisia eläimiä joukoittain sokean kauhun -ja pelon vallassa. Grôm oli kuten muutkin aivan tyrmistynyt tekonsa -hämmästyttävästä seurauksesta, mutta hänen nopea ymmärryksensä neuvoi -häntä salaamaan ihmetyksensä ja käyttäytymään niin kuin olisi hän näin -tarkoittanutkin käyvän. Päällikkö seurasi tässäkin Grômin esimerkkiä, -vaikka hän oli varma, että tuo punainen tuulispää äkkiä kääntyisi -takaisin ja hävittäisi hänet, rohkean Grômin ja koko vapisevan heimon -maan päältä. Mutta mitään sellaista ei tapahtunut. Liekkivirta vyöryi -suoraan eteenpäin laaksoa pitkin tehden vähän kuudettakymmentä -jalkaa leveän tien ja jättäen jälkeensä savuavia, hehkuvia, punaisia -runkoja ja kantoja. Kaikki pedot piiloutuivat kauhuissaan niin, ettei -ainoatakaan niistä nähty enää koko yönä. Kukkulain heimo oli valmis -heittäytymään maahan ja ripottamaan tuhkaa hiuksiinsa nöyryyden -merkiksi, jos Grôm tai päällikkö vain katsoisivat heihin. - -Heti auringon noustua seuraavana päivänä lähtivät päällikkö ja Grôm -palavat kekäleet käsissään tarkastamaan kahta suurta luolaa, jotka -olivat laakson eteläpuoleisella rinteellä. A-ya kulki heidän jäljessään -kantaen kuivia oksa- ja heinäkimppuja. Jättiläiskarhut, jotka -asustivat toisessa niistä, pakenivat häpeällisesti heti, kun näkivät -vilahduksenkin liekeistä, sillä ne olivat edellisen yön tulipalossa -kärventyneet ja pelästyneet pahanpäiväisesti. Toisen luolan oli -hyenaparvi jo jättänyt, sillä niillä ei ollut mitään halua katsella -noita liekkien heittäjiä. Jokaisen luolan suulle sytytettiin sopivan -matkan päähän tuli kaikille pedoille merkiksi, että niiden valta oli -lopussa. Koko heimo määrättiin keräämään suuria puuvarastoja, jotka -koottiin luolain suulle myrskyn suojaksi. Sitten alkoivat kaikki -asettua uuteen kotiinsa varmoina siitä, etteivät edes kaarijalkajoukot, -jos ne valitsisivat tämän tien, uskaltaisi vastustaa heidän uutta ja -kauheata suojelijaansa. - -Kun kaikki oli kunnossa päällikön mielen mukaan, kutsui hän Grômin -viereensä. Nuo kaksi seisoivat etäällä katsellen A-yan notkeata -vartaloa, kun hän kulki tulelta tulelle sytytellen niitä nöyränä -ikäänkuin jumalanpalvelusta toimitellen. Grômin silmiin tuli -ihmeellinen loiste, kun hän näki tytön, katse, jollaista päällikkö ei -milloinkaan ennen ollut huomannut kenenkään miehen silmissä. Mutta hän -ei kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota, sillä hänen mielensä oli -täynnä muita asioita. - -»On välttämätöntä», sanoi hän äkkiä matalalla äänellä, »ettei heimon -sallita palvella eikä ymmärtää loistavaa olentoa, vaan me teemme sen -itse ja lisäksi ne, jotka valitsemme siihen. Minä määrään kaksi parasta -miestä omasta sukukunnastani ja sinä puolestasi saat valita kaksi, -loistavan olennon palvelijoiksi. Ja minä säädän lain, että kansan on -tästä lähtien palveltava vain Loistavaa Olentoa, eikä kuten tähän asti -Ukkosta, Tuulta ja tuntemattomia henkiä, jotka minun nähdäkseni eivät -koskaan ole kyenneet tekemään juuri mitään meidän hyväksemme enempää -kuin meidän haitaksemmekaan. Mutta tämä Loistava Olento on oikea -jumala, sellainen, josta voimme olla varmat. Ja sinä ja minä olemme -hänen pappejaan. Ja ainoastaan meillä on oikeus ymmärtää häntä.» - -»Se on oikein», myönsi Grôm, jonka terävät aivot tuumivat uusia -keinoja, millä saisi nuo villit liekit ihmisen palvelijoiksi. »Mutta», -jatkoi hän, »tuolla on A-ya. Hän tietää siitä yhtä paljon kuin mekin.» - -Päällikkö mietti hetken. - -»Tytön täytyy joko kuolla tai tulla papiksi niinkuin mekin», sanoi hän -katsellen Grömiä. - -»Luulen, että hänestä tulee hyvin sopiva pappi», sanoi Grôm kuivasti, -tarkastellen tyttöä. - -Sitten päällikkö, nousten kalliolle molempien tulien keskelle, puhui -kansalle ja määräsi, kuten hän oli sanonut. Hän kertoi loistavasta -olennosta vain vähäisen, juuri niin paljon kuin kuulijoiden hänen -mielestään oli hyvä tietää. Hän selitti, että niiden, jotka olivat -saaneet suuren kunnian tulla tulien palvelijoiksi, oli sytytettävä -niitä vuorotellen, yötä päivää, ja suojeltava niitä henkensä uhalla, -sillä jos jonkun niistä sallittaisiin kuolla, kohtaisi heimoa -epäilemättä joku suuri onnettomuus. - -»Ja tästä lähtien», lopetti hän, »ei teitä enää nimitetä pienten -kukkulain kansaksi, sillä nämä vuoret eivät ole samanlaisia kukkuloita -kuin ne, joiden paljaat, tuuliset huiput peittävät isiemme luut. Mutta -teistä tulee kuuluisia ja vihollisenne pelkäävät suuresti 'Loistavan -Olennon lapsia', jonka suojeluksen alaisiksi minä julistan teidät.» - - - - -Viides luku. - -PUIDEN SÄRKIJÄ. - - -Epätasaisella, tulilaaksoon päin viettävällä kukkulan rinteellä, -kahdessa suuressa luolassa, joita sanottiin karhujen luolaksi ja -hyeenain luolaksi, asusti nyt heimo, Loistavan Olennon lapset, -turvallisena ja alkoi vähitellen toipua. Kummankin luolan suulla paloi -yötä päivää pyhä liekki, jonka kielet nuoleskelivat ilmaa kultaisina ja -punaisina, se oli niin kirkas, että heimo, lukuunottamatta päällikkö -Bawria ja hänen oikeata kättään ja neuvonantajaansa. Grömiä, käänsi -silmänsä pelolla pois kulkiessaan sen ohi. Vain etäältä uskalsivat he -katsoa suoraan liekkeihin, ja aina kun he katsoivat, kasvoi heidän -ihmetyksensä ja kunnioituksensa. Heidän luottamuksensa Loistavan -olennon suojelukseen kasvoi yhä, sillä joka yö palasivat suuret, -punaiset karhut kierrellen ihmeellisessä hämärässä valopiirin -ulkopuolella ja katsellen järkähtämättä kauheilla silmillään entistä -asuinpaikkaansa, mutta pakenivat häpeissään heti paikalla, kun Grôm -hyökkäsi niitä vastaan huutaen ja heiluttaen soihtua päänsä päällä. -Joka yö tulivat myöskin hyeenaparvet takaisin kummalliset päät -riippuen mahtavista hartioista ja istuivat ilkeästi ulisten entisten -tyyssijojensa ympärillä, mutta pötkivät äänettöminä pakoon, kun Grôm -heitti palavan kekäleen niiden joukkoon Kun pedot oli täten lannistettu -ja ajettu pakoon, lähtivät rohkeimmat soturit ajamaan niitä takaa -kaataen perimmäisiä keihäillään. Ja suuret eläimet tunsivat pian -hävinneensä ja vetäytyivät nopeasti vuorien toiselle puolen. - -Juuri tuo maa kukkuloiden toisella puolen kiinnitti Grômin rauhatonta -mieltä. Laaksossa, joka oli rehevää tasankoa, oli hyvä metsästellä ja -siellä oli runsaasti juuria, hedelmiä ja syötäväksi kelpaavia kasveja. -Mutta Grômin sydämessä paloi sammumaton halu, joka juuri on vienyt -ihmissuvun eteenpäin kaikista esteistä huolimatta, halu saada tietää -kaikki, mikä vielä oli salattua. Niinpä nuo tummat, tuliperäiset -kukkulat vetivät häntä vastustamattomasti puoleensa, sillä niitten -takana olisi kenties kätkettynä joitakin tuntemattomia ihmeitä. - -Näinä muutamina viikkoina, jotka he olivat olleet Tulilaaksossa, -oli Grôm väsymättömästi kokeillut loistavan tulen kanssa, syöttäen -sitä erilaisilla aineilla nähdäkseen, minkälainen ruoka sille olisi -suotuisinta. Hän näki, että se ahmaisi muutamia aineita peloittavan -nopeasti heti senjälkeen riutuen ja kuollen. Tai se ei oikeastaan -kuollut, niin Grôm kuvitteli, vaan pakeni huomaamatta alkuperäiseen -tanssivaan synnyinpaikkaansa laakson suussa. Toisia aineita se näytti -syövän hitaasti, mutta järkähtämättömästi. Toisia taas, kuten kuivia -turpeita ja kääpiä, se söi jonkun aikaa ja kätkeytyi niihin sekä -kyti pitkän aikaa mitättömän näköisenä, mutta voimakkaana, valmiina -leimahtamaan ilmiliekkiin, kun sitä ärsytettiin. Näitten kokeilujensa -innostamana hän oli tehnyt itselleen paksusta, viheriästä puun kuoresta -useita pitkiä putkia, jotka hän oli köyttänyt kapeilla nahkahihnoilla -kiinni ja työntänyt täyteen sekaisin turvetta ja kääpää, jonka hän oli -huomannut parhaimmin pitävän tulikipinät elossa. - -Yksi tuollainen palava soihtu olkapäällään ja useita muita varalla -lähti Grôm matkalle kukkuloiden yli etsimään uusia ihmeitä niiden -takana olevista maista. Solakka tyttö, A-ya, lähti hänen mukaansa. -Tämä ei ollut tapana heimon keskuudessa, ja siksi heidän oli -esitettävä pätevät syyt. Grôm sanoi tarvitsevansa tyttöä, koska tämä -yksin tiesi, miten Loistavaa Olentoa oli palveltava ja sytytettävä -taistelussa. Se oli hyvä syy, mutta Grôm oli ihmeissään huomatessaan, -että hänen sydämensä kaipasi niin äärettömästi A-yaa, että hän -oli tyytymätön siellä, missä hän ei voinut nähdä tyttöä. Heimossa -ei ollut ainoatakaan, jonka kanssa hän olisi voinut keskustella -tästä ihmeellisestä tunteesta, sillä ei kukaan, ei edes viisas ja -ymmärtäväinen päällikkökään, olisi ymmärtänyt sitä; romanttinen -rakkaus ei ollut vielä selvinnyt alkuaikojen ihmisille. Siksi Grôm -esitti toisarvoisen syyn, jonka kaikki ymmärsivät. Tyttö puolestaan -sanoi, että mitä ikinä hänen herransa käski, sitä hänen oli toteltava -ehdottomasti, ja tämän hän sanoi suloisen alistuvasti. Mutta -sydämessään hän tunsi, että jos hänen miehensä käskisi hänen jäädä -kotiin, olisi hän totellut vain niin kauan kuin Grôm oli näkyvissä, -mutta sitten hän olisi heti seurannut häntä. - -Kuten Grôm kantoi tyttökin kahta piikärkistä keihästä. Molemmilla -riippui kierretyssä nahkavyössään paksu, mutta sopiva piikivenkappale, -jota he käyttivät veitsenä. Paitsi aseitaan, kantoi tyttö suurta -taakkaa, jossa oli auringonpaisteessa kovaksi kuivattuja lihaviipaleita -siltä varalta, että riistaa olisi vähän tai se olisi syötäväksi -kelpaamatonta kukkuloiden tuolla puolen olevassa maassa. Mutta kun he -pääsivät luolien näköpiiristä pois, kääntyi Grôm, otti tytöltä taakan, -jonka hän oli heimon sääntöjen mukaan velvollinen kantamaan miehensä -avuksi, ja antoi hänelle sen sijaan keveän, mutta tärkeän tulisoihdun. - -Heidän kiivetessään epätasaisia rinteitä ylöspäin harveni kasvullisuus, -ja illan suussa he saapuivat solaan, jota Grôm oli tarkoittanut. -Se oli syvä halkeama kahden punaisen, jyrkän ja purppurahohtoisen -vuoren välissä. Kallio oli täällä paljasta, vain paikoittain kasvoi -matalia, kukkivia kasveja ja orjantappurapensaita. Aloepuut ja -mesembryanthemum-pensaat eivät enää menestyneet näin korkealla ja -laavakerros, joka peitti sitä, oli vielä liian nuori, jotta siihen -olisi ehtinyt kasvaa mitään suurempia vuorilla kasvavia puita. Täällä -he viettivät yön matalassa syvennyksessä vuorenseinämässä tulen -palaessa sen edessä. Kun tuli näkyi kauaksi, eivät mitkään yön kulkijat -uskaltaneet edes lähestyä sitä. - -Seuraavana päivänä he kulkivat nopeasti, mutta sola oli pitkä. Aurinko -oli taas melkein laskemassa, kun vuoret vihdoin alenivat kummallakin -puolen ja he näkivät edessään leviävän maan, jota he olivat tulleet -tutkimaan. - -Se oli laaja tasanko, jossa kasvoi kultaisen vihreätä, rehevää -heinää ja jota koristivat lukuisat puuryhmät ja monet sinisen- -ja hopeanhohtoiset joet. Siellä täällä oli leveitä, säännöttömiä -kaistaleita, joissa ei kasvanut ruohoa, vaan kirkkaita -smaragdinvihreitä, tuntemattomia kasveja. - -Pohjoisella taivaanrannalla kimalteli suuri vesi, ja oikealla -puolivälissä jyrkännettä savusi ja suitsusi pieni, lähteenmuotoinen -tulivuorensuu, jonka särkyneestä matalammasta reunasta syöksyi -purppuranruskeata, kuumaa laavaa käärmemäisissä kiemuroissa -kukoistavalle ruoholle. - -Hämmästyneenä tyttö huomasi, että Grôm näytti tuskalliselta -katsellessaan savuavaa tulivuorensuuta. Mutta ainoa mahdollinen tie -vuorelta alas vei heidät kauaksi siitä, ja Grôm oli tyytyväinen -saadessaan jättää sen tutkimisen toisiin aikoihin. - -He laskeutuivat nopeasti rinnettä alaspäin, jota nyt peittivät -tiheät pensaikot. Joka puolella näkyi täällä jättiläiskarhujen ja -miekkahammastiikerien jälkiä, petojen, jotka he olivat karkoittaneet -Tulilaakson luolista. Grôm heilutti äkkiä savuavan soihdun palamaan ja -sytytti sillä pari pihkaista oksaa, toisen itselleen ja toisen A-yalle. -Tällä lailla varustettuina he kulkivat pelottomasti petojen tallaamaa -leveätä tietä, jota pitkin he pääsivät mukavasti jyrkännettä alas. -Karhu ja miekkahammas, nähdessään liekkien näin selvästi ajavan heitä -takaa, muistivat tulleensa hiljattain kärvennetyiksi ja livistivät -pakoon kuin arat koirat. - -Grôm oli heti asettanut päämääräkseen kulkea suoraan tuon suuren veden -rannoille, jonka kimmellys taivaanrannalla oli ollut kuin kutsu hänen -tiedonhaluiselle hengelleen. Mutta kun he aikaiseen neljäntenä päivänä -saapuivat alangolle, huomasi hän, että tie muodostuisi kaikkea muuta -kuin suoraksi. Suunnattomat ruokomaiset heinät kasvoivat niin korkeina, -vahvoina ja taajoina, että oli mahdotonta raivata tietä niiden lävitse -juuri siitä, mistä hän halusi. - -Hän näki, että hänen oli käytettävä villien petojen raivaamia teitä, -joita kulki ristiin rastiin joka suunnalle, Siellä oli kaikkien hänen -tuntemiensa eläinten jälkiä ja vielä paljon enemmän sellaisten, joita -hän ei tuntenut, takaa-ajajien ja pakenevien jälkiä. Mutta varsinkin -eräs leveä tie kiinnitti hänen huomiotaan. Tyttö, jonka silmät olivat -terävät ja ymmärtäväiset, pelästyi niin sen nähdessään, että polvet -vapisivat hänen allaan, ja jos hän olisi uskaltanut, olisi hän pyytänyt -Grömiä palaamaan takaisin tästä maasta, jossa oli sellaisia hirviöitä. - -Grômkin vavahti kauhusta tarkastellessaan kiinteätä tietä, jonka -niin mahtava kulkija oli raivannut. Siellä, missä se kulki, oli -tukevimmatkin puut murskattu maahan ikäänkuin suunnaton kallionlohkare -olisi vierinyt niiden yli. Ja pedon jalan jäljet, jotka selvästi -näkyivät siellä täällä pitkin tietä, olivat kolme kertaa suuremmat kuin -mahtavimman mammuteläimen. - -Grôm kumartui ja tutki noita jälkiä ihmetellen kulmakarvat rypyssä. -Minkälainen jättiläinen se mahtoikaan olla, joka liikkui sellaisilla -suunnattomilla, kummallisilla jaloilla, sitä hän ei osannut mielessään -kuvitellakaan. Mutta se näytti ainakin olevan oivallinen tien tekijä! - -Ylpeän uhkarohkeana, tietäessään olevansa tulen herra, valitsi hän -kauan mietittyään tämän peloittavan tien. Ja tyttö, salaten pelkonsa, -jottei hänen arvonsa alenisi Grômin silmissä, seurasi aivan hänen -vieressään ja hänen kirkkaat silmänsä tarkastelivat väsymättä ruohikkoa -molemmin puolin. - -Äkkiä kuului takaapäin hirveää läähätystä ja jalkojen kopsetta. Se -lähestyi heitä leveätä tietä pitkin. Sieltä kuului myös röhkiviä -huutoja, ja Grôm arvasi heti, että sieltä oli tulossa tapiirilauma -suoraan heitä kohden paeten mielettöminä jotakin tuntematonta -takaa-ajajaa. Tapiirit olivat hidasjalkaisia, arkoja, hiehon kokoisia -eläimiä. - -Grôm tiesi, etteivät palavat kekäleet olisi vähääkään voineet hillitä -tuota sokeata pelästystä ja mieletöntä pakoa. Hän tarttui tyttöä -käteen. »Tule!» käski hän. Ja he pakenivat vierekkäin tietä pitkin. - -Heillä oli aikomus kiivetä ensimmäiseen sopivaan puuhun, jonka -tapaisivat, ja antaa lauman mennä ohitse. Noin puolen minuutin kuluttua -he näkivät sellaiseen puun kohoavan jättiläisruokojen yläpuolelle vain -noin muutaman sadan kyynärän päässä. Tie näytti onneksi kääntyvän ja -vievän suoraan sen juurelle, ja he juoksivat kilpaa sinnepäin. A-ya -naurahti hengästyneenä unohtaen pelkonsa tuota tuntematonta kohtaan, -kun tunnettu vaara oli takana. Hän oli sanomattoman tyytyväinen -nähdessään, ettei hänen miehestään ollut tullut sellaista jumalallista -olentoa, joka ei olisi juossut pakoon sopivan tilaisuuden tullen. Ja -hän katseli häntä tummien hiustensa alta hellästi. - -Villi karjunta heidän takanaan lähestyi nopeasti, mutta pakopaikka -oli enää vain viidenkymmenen askeleen päässä. Silloin tie sinne -sulkeutui äkkiä. Pieneltä sivupolulta oikealta tuli kömpelösti -jättiläissarvikuono, jonka poimuista, ryppyistä nahkaa peittivät -takkuiset, ruskeat karvat ja kuivettunut muta. Se kääntyi tielle -sulkien sen melkein kokonaan suurella ruumiillaan, tuijotti hetkisen -pienillä, ilkeillä silmillään noihin kahteen mitättömään olentoon, -painoi sitten suunnattoman kaksoissarvensa, joka oli sen kuonossa, -alaspäin ja hyökkäsi heitä vastaan raivokkaasti röhkien. - -Jouduttuaan näin kahden vaaran väliin ei Grömillä ollut mitään -valitsemisen varaa. Heilutettuaan palavia soihtuja hetken täytyi -hänen uskoa, että sarvikuono oli liian tyhmä pelätäkseen tulta tai -edes huomatakseen sitä. Hän tarttui uudelleen tytön käteen ja juoksi -vähän matkaa takaisinpäin koettaen saada nuo kaksi vaaraa vastakkain -kiinnittääkseen niiden huomion toisiinsa. - -Grôm juoksi takaisinpäin, kunnes pakeneva, syöksyvä tapiirilauma -tuli tien mutkasta näkyviin. Silloin hän kaikella voimallaan raivasi -itselleen tien ruohikkoon vasemmalle työntäen hartioillaan suoria -runkoja sivuille saadakseen tilaa tytölle. A-ya heitti palavan kekäleen -suoraan sarvikuonon kasvoja vasten toivoen hämmentävänsä sitä tai -saavansa sen hetkeksi pysähtymään ja pujahti sitten notkeasti Grômin -ohi ruohikkoon. - -Sarvikuono pysähtyikin hetkeksi. Savu ja kipinät puoleksi sokaisivat -sen ja äkillisessä raivon puuskassa se pysähtyi tallaten tuon oudon -vihollisen jalkojensa alle. Sitten se syöksyi eteenpäin, mutta ruokojen -varret olivat jälleen sulkeutuneet. Nuo kaksi pakolaista olivat -suojassa. Se näki sankan tapiiriparven tulevan suoraan sitä kohti ja -unohtaen nuo mitättömät olennot, joihin sen viha ensin oli kohdistunut, -hyökkäsi se täyttä vauhtia eteenpäin uutta vihollista vastaan. - -Arvaten, että meteli alkaisi kolmen, neljän sekunnin kuluttua ja että -taistelu sarvikuonon ja villiintyneen joukon välillä muodostuisi -kiivaaksi, ponnistelivat Grôm ja tyttö hengästyneinä päästäkseen -kauemmaksi turvaan etteivät joutuisi tuohon samaan mellakkaan. - -Hiki valui heidän kasvoistaan, ja pienet hyönteiset jotka asustivat -jättiläisruokojen rungoissa, tunkivat parvittain heidän kurkkuunsa -ja sieraimiinsa. Mutta he tunkeutuivat sokeasti eteenpäin askel -askeleelta. Heidän takanansa tieltä kuului kovaa ryskettä ja samalla -hirveätä ulvontaa, huutoja, röhkinää ja karjuntaa. Samassa antoivat -jäykät varret heidän edessään äkkiä perään ja he kaatuivat suinpäin -syvään, pimeään veteen, tytön pelosta kirkaistessa. - -He kömpivät ylös hämillään ja tukahtuneina, mutta heti kun A-ya sai -hengitetyksi, nauroi hän, ja silloin kiukku haihtui Grômin kasvoilta. -Vesi oli syvä lahdelma, jonka rannoilla kasvoi tiheässä kasveja -peittäen sen kokonaan näkyvistä. Mutta vastakkaisella rannalla oli puu, -jonka suojaan he olivat koettaneet paeta. He uivat veden yli muutamalla -vetäisyllä ja nousivat rannalle pudistellen itseään. Koko paon aikana, -kovasti ponnistellessaan varvikon läpi ja äkkiarvaamatta pudotessaan -veteen, olivat he pitäneet kumpikin tarkkaa huolta aarteistaan. Mutta -— tuli oli sammunut! Kekäle oli musta. Tärkeä putki, jonka sisässä -tulikipinät piilivät, oli märkä ja eloton. - -Hetkisen katseli Grôm tyttöä vakavasti silmiin, ilmaisten hänelle -äänettömästi heidän vahinkonsa kauhean merkityksen. Tyttö ensin vähän -säikähdettyään vastasi hänelle sellaisella luottavalla ja ihailevalla -katseella, että se sai Grômin sydämen lämpenemään. Hän hymyili urheasti -ja heilutti nuijaansa ikäänkuin rohkaistakseen itseään. Sitten he -kiiveten nopeasti puuhun, katselivat ruohojen latvojen yli tielle. - -Näky, jonka heidän silmänsä kohtasivat, ei ollut ketään heikkohermoista -varten. Se kohta ruohikossa, mistä he olivat juuri pelastuneet, oli -aivan tallattuna. Ensimmäiset säikähtyneet tapiirit oli sarvikuono -repinyt ja silponut terävällä sarvellaan ja lakaissut syrjään kuin -mikäkin jättiläisaura. Toisia se oli survonut maahan ja jäljestä -tuleva aaltomainen, kirkuva lauma oli tallannut ne alleen. Siinä se -seisoi keskellä tietä, kuten kallionkieleke hyökylaineissa, heiluttaen -voimakasta päätään ja puskien sillä hirveästi, loppujoukon mennessä -sen ohi, joko kiiveten suoraan sen ylitse tai tallaten ruovot ja -kiertäen molemmin puolin. Niistä, jotka kiipesivät sen yli, sai noin -joka kolmas tai neljäs sen repivästä sarvesta suuren haavan ja kulki -hoiperrellen eteenpäin muutamia askeleita kaatuen sitten tovereittensa -tallattavaksi. Aivan viimeisten kirkuvien pakolaisten kintereillä -tulivat niiden peloittavat takaa-ajajat, kaksi suurta, mustaa leijonaa, -jotka leikittelivät saaliinsa kanssa kuin kissat. - -Kun ne joutuivat vastakkain sarvikuonon kanssa, joka seisoi uhriensa -keskellä pudistellen verta sarvistaan, päästään ja hartioistaan, niin -ne pysähtyivät äkkiä. Yhdessä ne kenties olisivat voineet vetää sille -vertoja. Mutta ne olivat paljon ymmärtäväisempiä kuin se. Ne tiesivät, -että sen nahka oli melkein läpipääsemättömän sitkeä, ja tunsivat -sen äärettömän raivon ja rohkeuden, eikä niillä ollut mitään halua -heittäytyä ilman syytä niin epävarmaan ja turhanpäiväiseen taisteluun. - -Karjahtaen niin, että se kaikui yli tienoon ja näytti panevan -puunlatvat vavahtamaan, hypähtivät ne hitaasti syrjään ja lähtivät -sitten suunnattomassa kaaressa syöksyen läpi ruohikon eloon jääneiden -pakolaisten jälkeen. Kirkuen korvia vihlovasti juoksivat tapiirit puun -ohi; ne aikoivat kulkea vähän matkaa uiden, toivoen vedessä olevansa -turvassa sekä leijonilta että sarvikuonolta. Mutta niillä oli vielä -yksi vihollinen voitettavana. - -Aivan lähellä puuta oleva tiheikkö, jossa kasvoi suunnattomia, -tulipunaisia poinsettias-pensaita, jakautui äkkiä kahtia, ja niiden -takaa ilmestyi jättiläismäinen olento, jollaista Grôm ei ollut -milloinkaan voinut uneksiakaan. Hän arvasi silloin, että tuon -ihmeellisen tien ja suunnattomien jälkien tekijä oli hänen edessään. - -Päästäen vihaisen karjunnan, joka kuului pasuunan toitotukselta, seisoi -peto takajaloillaan, jotka olivat paljon vahvemmat kuin mammutin. -Häntää, joka oli yhtä paksu kärjestä kuin tyvestäkin, käytti se myös -apuna seisoessaan, kömpelön eturuumiin kohotessa kahdeksantoista, -kahdenkymmenen jalan korkeuteen. Sen takajalat olivat hyvin lyhyet, -paksut kuin puunrungot ja kummallisesti käyristyneet, ja reidet kuin -pylväät. Sen etujalat muistuttivat enemmän käsivarsia kuin jalkoja, -sillä ne olivat hämmästyttävän pitkät ja suunnattoman voimakkaat. Niitä -peittivät pitkät, jäykät karvat, ja ne päättyivät jättiläismäisiin -käsiin, joissa oli suunnattomat käyrät kynnet sormina. Koko ruumista -peitti ihmeellisen karkea, ruosteen värinen karva. Suuri pää, oli -litteä, joka piteni melkein kärsämäiseksi kuonoksi, ja ihmeellisen -suuret posket ja alaleuka tekivät koko pään muodottoman näköiseksi. -Tämä julma peto työnsi ulos kapean, vaaleanpunaisen kielensä, joka oli -noin kolme, neljä jalkaa pitkä, kumartui ja käänsi päätään heittäen -nopean katseen johonkin, joka kyykötti sen mahtavien takajalkojen -takana. - -»Sen poikanen!» mutisi tyttö hieman myötätuntoisena. Sitten suoristui -outo olento jälleen torjuakseen villiytyneiden tapiirien hyökkäyksen. - -Ensin se torjui hyökkääjät tarttuen mielettömiin eläimiin ja -heitellen niitä sinne tänne kuin kaniineja. Sitten sen piiritti -kokonaan läähättävä, ulvova, vertavuotava lauma, joka ei kiinnittänyt -jättiläiseen sen enempää huomiota kuin jos se olisi ollut kallio. -Ne pyöriskelivät nopeasti sen poikasen yli tallaten sen alleen. Sen -vihlova kuolinhuuto tärisytti ilmaa. Tuon äänen kuullessaan näytti -emä ikäänkuin lyyhistyvän kokoon. Tuskansa ja vihansa vimmassa se -sananmukaisesti repi muutamat vihollisensa kahtia heitellen nuo -kauheat kappaleet vihaisesti luotaan ja tarttuen taas uuteen uhriin. -Hyökkäystä kesti vielä vähän aikaa, ja samassa tuo villi lauma syöksyi -kovalla loiskinalla veteen. Hirviö katseli ympärilleen etsien uusia -uhreja ja ehti parahiksi nähdä ruman sarvikuonon hyökkäävän itseään -vastaan. Leijonain paettua lähti se voitonriemuisena ajamaan takaa -tapiirilaumaa, saadakseen vielä uudelleen purkaa vihaansa sitä -vastaan. Tavallisissa oloissa se olisi kylläkin kavahtanut sellaista -jättiläismäistä vihollista, joka nyt seisoi sen edessä, mutta juuri nyt -oli sillä hulluuden puuska. Sen ilkeät, pienet siansilmät kiiluivat -veren takaa, joka valui sen naamaa pitkin, kun se hyökkäsi suoraan -eteenpäin. Sen sarvi työntyi hirviön vatsaan. Mutta samalla toinen -noista jättiläismäisistä käsistä putosi sen niskaan musertaen sen -selkärangan lihaksien ja hyvin suojatun nahan läpi. Se lyyhistyi -ähkäisten kokoon ja jättiläiskädet heittivät sen syrjään. - -Hirviö oli saanut peloittavan haavan, mutta se ei aluksi pitänyt sitä -minään nuoleskellessaan tallattua poikastaan tuolla ihmeellisellä -kielellään. Viimein päästyään nähtävästi varmuuteen, että poikanen oli -aivan kuollut, huusi se jälleen surkeasti seisoen neljällä jalallaan ja -lähti hitaasti tietä alaspäin, astuen kummallisen kömpelösti jalkojensa -reunoilla. Se kulki kaksi-, kolmesataa kyynärää jättäen jälkeensä -punaisen viirun ja sitten, nähtävästi uupuneena haavastaan, se poikkesi -ruohikkoon ja paneutui maata aivan tien viereen, mutta kokonaan -ruokojen peittoon. - -Puustaan olivat Grôm ja tyttö seuranneet henkeään pidättäen taistelua. -Viimein puhui Grôm. - -»Tässä maassa on hyvin suuria petoja», huomautti hän, mutta kun A-yalla -ei näyttänyt olevan tähän mitään sanomista, jatkoi hän ajatustaan: - -»Meidän on mentävä takaisin etsimään loistavaa olentoa. Ei ole hyvä -mennä edemmäksi ilman sitä.» - -»Niin», myönsi tyttö innokkaasti. Vaikka hän olikin rohkea ja luotti -täydellisesti mieheensä, oli tuo näky, kun mustat leijonat hyppivät -mahdottoman korkeitten ruokojen latvojen yli, vähän tärisyttänyt -hänen hermojaan. Hän ei pelännyt muita kuin hyvin nopeita petoja ja -sellaisia, jotka saattoivat hypätä puitten alimmille oksille asti. -»Niin», toisti hän. »Menkäämme takaisin loistavan olennon luo, ettei -hän suutu meille, kun panimme hänet veteen.» - -»Mutta vielä päivän viivymme täällä, tässä puussa, lepäämme ja nukumme -turvassa», jatkoi Grôm, »että voimme kulkea nopeammin, kunnes pääsemme -tämän ruohikon läpi.» - -Kiiveten sitten korkeammalle puuhun onnistui hänen rakentaa oksista -lattia ja katto väliaikaista kotiaan varten. Tässä työssä ei -tyttö auttanut häntä, sillä siihen tarvittiin suurta voimaa. Hän -oli pitkällään eräässä puun haarassa, karvaiset, mutta pitkät ja -kaunismuotoiset jalat ristissä allaan kuten leopardilla, vuoroin -katsellen kiihkein silmäyksin miestään, vuoroin tarkastellen varovasti -auringonpaahteista, vaarallista seutua. - -Äkkiä hän huudahti hämmästyksestä viitaten kiihtyneesti tielle. Veden -takaa, jossa tapiirit olivat löytäneet turvapaikan, haavoittuneen -jättiläisen piilopaikan takaa tuli kolme ihmistä hurjasti juosten. -Varjostaen silmiään huomasi Grôm, että he olivat uupumaisillaan. -He olivat selvästi hänen omien heimolaistensa näköisiä miehiä, -vaaleaihoisia ja solakoita. Johtaja, jolla oli pitkä nuija, oli hänen -kokoisensa. Grôm tunsi myötätuntoa heitä kohtaan ja aikoi kiiruhtaa -heille avuksi. Katsellessaan kauemmaksi tielle nähdäkseen, mitä he -niin mielettöminä pakenivat, näki hän sieltä tulevan kaksi mustaa -leijonaa, luultavasti samat, jotka pari tuntia aikaisemmin olivat -ajaneet tapiirilaumaa takaa. Ne tulivat sellaista vauhtia, että Grôm -pelkäsi niiden saavuttavan väsyneet pakolaiset, ennenkuin he ehtisivät -päästä puun turviin. Vaistomaisesti hän alkoi kiivetä alas. Mutta -huomatessaan tytön muisti hän, ettei hänellä ollut oikeutta antautua -niin toivottomaan yritykseen, kun hänellä oli A-ya huolehdittavanaan. -Hän hellitti otteensa keihäänvarresta. - -»He ovat hukassa. He eivät milloinkaan pääse tänne!» mutisi hän -tuskallisena. - -»Ei!» sanoi A-ya hämmästyttävän välinpitämättömästi. »Leijonat -saavuttavat heidät. Siinä on Mawg ja hänen kaksi serkkuaan.» - -Grôm huudahti hämmästyneenä. Tytön silmät olivat tarkemmat kuin hänen. -Mutta hän huomasi katsoessaan uudestaan, että A-ya oli oikeassa. - -Juuri tällä hetkellä sivuutti Mawg, joka ollen nopeampi juoksi vähän -tovereittensa edellä, paikan, missä haavoittunut jättiläinen makasi -piilossa. Hirviö kohotti kauheata päätään. Samassa saapuivat nuo kaksi -jälkimmäistä juosten vierekkäin ja läähättäen uupumuksesta. Ruokojen -läpi kohosi jättiläismäinen käsi heidän päänsä yläpuolelle ja putosi -alas murskaten heidät yht'aikaa. He eivät ennättäneet edes huutaa, -mutta nähtävästi johtaja kuuli jotakin ääntä, koska hän vilkaisi -taakseen olkansa yli. Hän oli nyt niin lähellä noita puussa olevia -tarkkasilmäisiä katselijoita, että nämä näkivät hänen kasvojensa -kalpenevan kauhusta. Hän juoksi eteenpäin pysähtymättä, mutta kovempaa -vauhtia, ikäänkuin tuo näky olisi puhaltanut häneen uusia voimia. -Huomattuaan, että Mawg saavuttaisi puun hyvissä ajoin kiipesi Grôm -alaspäin ollakseen valmiina auttamaan häntä puuhun. Samalla hän näki -kahden leijonan lähestyvän jättiläisen piilopaikkaa. - -Tuo suuri, kynnekäs käsi lepäsi vielä murskautuneiden ruumiiden päällä -keskellä tietä. Leijonat huomasivat sen ja pysähtyivät tarpeellisen -välimatkan päähän. Ne tiesivät, että juuri noiden ruohojen takana piili -toinen karvainen ja hirveä käsi odottaen saavansa repiä ne, kuten ne -repivät antiloopin. Leijonat kyyristyivät ja peräytyivät muristen -vihaisesti. Ehkä ne pelkäsivät, että ruohikossa tien molemmin puolin -oli useampia tuollaisia hirviöitä, sillä ne juoksivat kauas sivulle, -tehden laajan kierroksen tuon vaarallisen paikan ohi. - -»Nyt on hyvä aika!» mutisi Grôm ja hypähti alas keskelle tietä. Tyttö -kiiruhti hänen jälkeensä, mutta kuullessaan Grômin jyrkän käskyn: »pysy -siellä!» hän jäi alimmalle oksalle, aivan Grômin pään yläpuolelle, -pitäen keihästä valmiina kädessään. - -»Tapa hänet!» huusi hän. Mutta Grôm ei näyttänyt kuulevan. - -Hoiperrellen ja puoleksi sokeana uupumuksesta oli Mawg kahdenkymmenen -askeleen päässä, ennenkuin hän huomasi, kuka häntä vastassa oli. -Silloin hänen mustat silmänsä leimahtivat. Hämmästyttävällä nopeudella -hän heitti nuijansa suoraan Grômin kasvoja kohti, mutta se meni ohi -vain kämmenen leveyden päästä. Ponnistus ja pettyminen, kun hän arveli -tapaavansa uuden vastustajan juuri kun hän oli pelastumaisillaan, -näyttivät uuvuttavan hänet kokonaan. Hän horjui eteenpäin hapuillen -käsillään ja kaatui aivan Grômin jalkoihin. - -Grôm epäröi ihmetellen, miten saisi tuon painavan olennon puuhun. Tyttö -ei ymmärtänyt hänen epäröintiään. - -»Tapa hänet!» sähisi hän nojautuen innokkaana alas oksaltaan. - -»En, hän on etevä soturi ja heimo tarvitsee häntä», vastasi Grôm, -kumartuen pudistamaan maassa makaavaa miestä. - -Mawg liikahti alkaen tulla tajuihinsa. Grôm pudisteli häntä uudelleen. - -»Ylös puuhun, nopeasti!» käski hän selvällä, lujalla äänellä. »Leijonat -tulevat.» - -Mawg nousi istumaan. Hän tuijotti eteensä ja hänen katseessaan kuvastui -hämmästys, joka pian vaihtui vihaksi. - -»Ylös!» huusi Grôm uudelleen. »Puuhun. Ne tulevat!» - -Silloin nuorukainen murahti, mutta hypähti ylös kuin keihään pistämänä -ja kiipesi puuhun ketterästi kuin apina. Grôm seurasi nopeasti, mutta -kylmästi. A-ya, joka oli odottanut pitäen tarkasti silmällä Mawgia, -kiipesi aivan Grômin rinnalla. Kaikki kolme kiipesivät jo ylemmillä -oksilla, kun leijonat saapuivat puun juurelle. - -Vilkaistuaan viekkailla, ilkeillä silmillään puuhun huomasivat suuret -pedot, että nuo kolme ihmisolentoa olivat ainakin tällä kertaa -saavuttamattomissa. Heiluttaen pettyneinä tupsupäisiä häntiään lähtivät -ne nuuskimaan ylimielisen näköisinä sarvikuonon kuollutta, suunnattoman -suurta ruumista, jonka yksi voimakas jalka oli ojennettu ilmaan, -ikäänkuin kömpelösti torjuakseen kuolemaa. Käsittäen heti sen kuoleman -syyn tulivat ne takaisin ja paneutuivat maata puun juurelle jyrsien -laiskasti erästä kuollutta tapiiria, jonka jättiläinen oli repinyt -kahtia. Niillä näytti olevan aikomus viipyä jonkun aikaa paikallaan, ja -sentähden Grôm kohdisti huomionsa pelastettuun kilpailijaansa. - -Mawg istui lähimmällä oksalla, hyvän keihäänheiton päässä, katsellen -A-yan hentoa olentoa himoiten. Grôm rypisti kulmakarvojaan ja kiersi -merkitsevästi käsivartensa tytön hartioiden ympäri. Mawg siirsi -katseensa Grômiin. - -»Mitä sinä tahdot minusta?» ärjäisi hän käheällä kurkkuäänellä. - -»Luulin sinun juoksevan pelätessäsi joutuvasi leijonien syötäväksi», -vastasi Grôm. - -Mawg tuijotti elukkamaisen tylsästi ja älyttömästi Grômiin. - -Nuo kaksi olivat toistensa merkillisiä vastakohtia. Molemmat -luonnollisesti sukunsa parhaita, kehittyneimpiä, mitä nuoressa -maailmassa oli. Vanhempi mies korkeine otsineen ja kylmine -miettivine silmineen edusti tulevaisuutta kaikkine toiveineen. -Sitävastoin nuorukainen, jolla oli matala otsa ja jonka tylsät, mutta -riidanhaluiset silmät olivat tuuheiden kulmakarvojen alla, johdatti -mieleen pedon, josta suku oli kehittynyt. Hänen hiuksensa olivat -lyhyemmät ja karkeammat kuin Grômin ja loan peittämät. Hänen niskansa -kallistui hyvin paljon eteenpäin voimakkaiden, mutta kömpelönnäköisten -hartioiden välistä. Hänen ryppyinen ja kova ihonsa oli niin musta, että -Grômin ja A-yan päivänpaahtama väri näytti sen rinnalla vaalealta. - -Ei rohkeuden, vaan tahdon puutteesta väisti Mawg Grômin katsetta -tuijottaen alapuolella oleviin leijoniin. - -»Mitä sinä tahdot minusta?» kysyi hän uudelleen ikäänkuin ei olisi -saanut vastausta edelliseen kysymykseensä. - -»Heimossa on liian vähän sotureita jäljellä. Tahdon viedä sinut -takaisin heimon luo!» vastasi Grôm vakavasti. - -Mawg päästi paksujen huuliensa takaa suurilla, keltaisilla hampaillaan -murahtavan, epäluuloisen naurahduksen. - -»Sinä tahdot tappaa minut!» sanoi hän päätään nyökäyttäen. - -Grôm katseli häntä hetkisen ylenkatseellisesti, repäisi sitten suuren -kaistaleen kuivaa lihaa puun oksassa riippuvasta taakasta ja heitti -sen hänelle. Poika tarttui siihen ja piilotti sen taakseen, sillä hän -oli liian nälkäinen hylätäkseen sen, mutta liian ylpeä syödäkseen -sen kilpailijansa nähden. Grôm hymyili hieman alkaen leikitellä -A-yan hiussuortuvalla, joka oli hänen käsivarrellaan. Mutta tyttö -ei huomannut tuota hyväilyä. Hän oli hämillään loukkautunut Grômin -käytöksestä kilpailijaansa kohtaan. Hänen sieraimensa laajenivat ja -molemmilla poskipäillä hehkui punainen läiskä. - -Äkkiä kuului tieltä ruohon varsien ryskettä. Molemmat leijonat -lopettivat aterioimisensa kääntäen päänsä tutkistellen ääntä kohden. -Samassa ne hiipivät vihoissaan vastakkaiselle suunnalle, huomaamatta -ollenkaan kuolleitten tapiirien ruumiita. Päästyään ensimmäisen -tienmutkan taa hypähtivät ne ruohikkoon ja syöksyivät suuressa kaaressa -suoraan metsikköä kohden, joka oli muutamien kilometrien päässä. -Haavoittunut Megatherium [sukupuuttoon kuollut, norsun kokoinen -jättiläislaiskiainen.] palasi. - -Ehkä levottomana suuresta haavastaan laahasi hirviö itseään takaisin -puuta kohden melkein ryömien. Saavuttuaan taistelukentälle se nuuski -vielä kerran tallattua poikastaan ja huusi surkeasti. Sitten se -kääntyi hurjassa raivossaan sarvikuonon ruumiin kimppuun ja repi sen -kappaleiksi. Sitä tehdessään se sattui vilkaisemaan puuhun ja huomasi -nuo kolme olentoa, jotka katselivat sitä. - -Samassa sen viha kohdistui heihin. Huutaen niinkuin sumutorvi tuli -se puun luo, nousi sitä vastaan, kiersi jättiläiskäsivartensa rungon -ympäri ja koetti kaataa sen maahan. Puu heilui kovasti, ja Mawg, joka -oli liian hidas huomaamaan, mitä tapahtui, huusi kauhusta välttyen -vaivoin putoamasta. Tyttö nauroi, jolloin Mawg loi häneen uhkaavan -katseen. Se suututti niin A-yaa, että hän kohotti keihäänsä ikäänkun -aikoen lävistää hänet. - -Mutta alapuolella oli niin paljon katseltavaa, ettei A-ya sen enempää -kiinnittänyt huomiotaan Mawg'iin. Huomattuaan puun liian tukevaksi -kaataakseen sen käsillään, tarttui hirviö alimpaan paksuun oksaan, -jonka läpimitta oli kahdeksan, kymmenen tuumaa, ja repäisi sen -voimakkaalla nykäisyllä maahan kuin sellerin varren. Kun se ensin rehki -vahvan rungon kimpussa, oli veri alkanut uudelleen juosta haavasta, -mutta se ei välittänyt siitä. Tarttuen seuraavaan suureen oksaan veti -se senkin alas lohkaisten samalla suuren kappaleen rungosta. Grôm -arvasi sen aikovan repiä puun kappaleiksi pala palalta saadakseen -haluamansa uhrit. Mawg nähtävästi huomasi tämän myös, ja se oli liikaa -hänelle. Pidellen hampaillaan kuivaa lihaviipaletta kiersi hän rungon -ympäri, kunnes pääsi pois pedon näkyvistä, hypähti oksalle, joka -ulottui kauas veden yläpuolelle, ja sukelsi veteen. Peto, jonka silmät -olivat tähdätyt koko ajan noihin kahteen jäljellä olevaan, ei huomannut -ollenkaan hänen pakoaan. Mawg ui veden yli, raivasi tien ruohikon -läpi, hyökkäsi takaisin ottamaan nuijansa, heilutti sitä Grömiä kohden -ja huutaen ruman herjauksen syöksyi pois etsimään itselleen toista -turvapaikkaa yöksi. - -Ei Grömillä eikä A-yalla ollut sillä hetkellä aikaa katsella häntä. -Peto oli juuri reväissyt niin suuren oksan, että runko oli melkein -lohjennut kahtia sen mukana. Grôm huomasi, että ellei hän voisi -lopettaa tuota hävitystä, kaatuisi puu hetken kuluttua. Peto kohosi -juuri tarttuakseen seuraavaan suureen oksaan. Keihäs kädessä kiipesi -Grôm alaspäin vastustamaan sitä pysähtyen sellaiselle oksalle, johon -peto ei aivan ylettynyt. Hirviö karjui kostonhimoisesti, ojentautui -täyteen pituuteensa ja työnsi sitten kauhean vahvan, punaisen, -pyöreän kielensä ulos ilmeisesti aikoen sillä pyyhkäistä vähäpätöisen -vastustajansa maahan. Se oli nyt vain tuuman päässä. Grôm väisti tuon -oudon hyökkäyksen hypähtämällä ketterästi syrjään, ja nopeasti kuin -ajatus lävisti A-yan keihäs tuon peloittavan, punaisen kielen, kun -se kiemurrellen tavoitti hänen herransa jalkoja. Samassa, nähdessään -pedon kurkun avonaisena ja suojattomana, heitti Grôm keihäänsä täydellä -vauhdilla suoraan sinne. Ase upposi noin kolme jalkaa syvälle, kunnes -terävä kärki tarttui pedon niskanikamiin. Silloin sen käsi irtautui -oksasta ja peto, jonka sieraimista ja suusta purskui verta ja vaahtoa, -kaatui ryskyen suurien oksien päälle, jotka se oli kiskonut puusta. - -Grôm huokaisi helpotuksesta ja kiitti tyttöä siitä, että hän oli -oikealla hetkellä ja voimakkaasti iskenyt pedon peloittavaan kieleen. -Sitten hän alkoi kylmästi laittaa parempaan kuntoon heidän yöasuntoaan. -Kun hän levitti lehteviä oksia lattialle tehdäkseen sen pehmeämmäksi -katseli tyttö tyytyväisenä hänen työtään. Äkkiä Grôm virkkoi: - -»Olen iloinen, että pääsimme tuosta Mawgista.» - -»Sinun olisi pitänyt tappaa hänet», sanoi tyttö lyhyesti. - -»Mutta miksi?» kysyi Grôm vähän ihmeissään. Hänen mielestään -nuorukainen oli hyvä soturi ja tarpeellinen heimolle. - -»Hän himoitsee minua!» vastasi tyttö katsoen häntä närkästyneenä -silmiin. - -Grôm katsoi häntä joka puolelta, hänen kasvojaan, hiuksiaan ja -muotoaan, ja sellainen kiihkeä ihailu hehkui hänen syvissä silmissään, -että tytön viha katosi. Hän painoi katseensa alas ja hänen rintansa -vavahti onnesta. Hän ei ollut milloinkaan nähnyt sellaista katsetta -kenenkään miehen silmissä eikä edes uneksinut sellaista katsetta -olevankaan. - -»Tietysti hän himoitsee sinua», sanoi Grôm, ihmetellen oman äänensä -sointua. »Sinä olet suloisin olento ja halutuin maan päällä. Kaikkien -miesten, joiden katseet osuvat sinuun, täytyy himoita sinua. Mutta -kukaan ei saa sinua milloinkaan, sillä sinä olet minun, eikä kukaan -ryöstä sinua minulta.» - -Tämän kuultuaan unohti tyttö suuttumuksensa ja antoi anteeksi Grômille, -vaikka tämä olikin jättänyt Mawgin tappamatta. - -Sinä yönä heidän oli mahdoton nukkua, vaikka heidän korkealla oleva -asuntonsa oli mukava ja hyvässä turvassa. Melkein täysinäinen, -suuri, oranssinvärinen kuu valaisi koko laajan seudun, ja puun alle -kokoutuivat kaikki jättiläisyökulkijat verrattomiin juhlapitoihin, -joihin herkkuja oli pitkin päivää kasautunut. Noita kahta mustaa -leijonaa ei näkynyt, ne olivat kenties jo syöneet kylläkseen. Sudet, -pieni villikoiralauma, hyeenaparvi ja monet suunnattomat leopardit -ulvoivat, murisivat ja riitelivät hajallaan olevien haaskojen kimpussa; -kukin joukko katseli naapureitaan epäluuloisesti ja vihaisesti. - -Suuri, punainen karhu tallusteli kömpelösti esiin, ja kaikki pienemmät -pedot hajautuivat arkoina, mutta närkästyneinä sen tieltä. Se meni -suoraan parhaimmalle paikalle revityn puun alle ja alkoi repiä -jättiläisen suunnatonta ruumista. Se sai olla häiritsemättä, kunnes -paikalle saapui kaksi miekkahammasta, joiden keltaisen ruskea nahka -näytti aavemaiselta kuunvalossa ja joiden jalanpituiset torahampaat -tekivät leveän naaman peloittavan muotoiseksi. - -Jos miekkahampaita olisi ollut vain yksi, olisi karhu pysynyt -halveksivasti paikallaan, mutta kun niitä oli kaksi, katsoi se -parhaaksi alistua. Hitaasti ja kovasti muristen se siirtyi sarvikuonon -ruumiin kimppuun, ikäänkuin pitäen sitä parempana. Ilma oli täynnä -kirkuvia ääniä. Tuli uusia miekkahampaita ja sitten toinen karhu. - -Siellä taisteltiin kiivaasti ja lakkaamatta ja taistelut päättyivät -nopeasti, kun ei ainoakaan taistelijoista halunnut tapella loppuun -saakka, sillä siellä oli herkkupaloja yltäkyllin kaikille. Kerran -leopardi, väistääkseen miekkahampaan hyökkäystä, kiipesi puuhun, mutta -putosi ulvoen alas Grômin keihään iskemänä. - -Juuri ennen päivänkoittoa nukahti tyttö Grômin vartioidessa hänen -vieressään, ettei vielä jokin leopardi tulisi nuuskimaan heidän -turvapaikkaansa. Tuntia myöhemmin, aamun sarastaessa, hän heräsi -pelosta huudahtaen ja tarttui Grômin käsivarteen kovasti vapisten. - -»Mitä nyt?» kysyi Grôm lempeällä äänellä, silittäen hänen tuuheita -hiuksiaan. - -»Minä pelkäsin!» vastasi hän lapsellisesti. - -»Mitä sinä pelkäsit?» kysyi Grôm huvitettuna. - -»Pelkäsin Mawgia. Minä pelkään häntä!» vastasi tyttö nousten istumaan -ja ravistaen hiukset silmiltään ja tuijotti pelokkaana harmaiden, -kuultavien tasankojen yli. - -»Miksi pelkäisit Mawgia?» kysyi Grôm ylpeästi. »Enkö minä ole sinun -miehesi? Ja enkö ole aina kanssasi? Vaikka olisi monta tuollaista -mieletöntä houkkiota kuin Mawg, eivät he voisi ottaa sinua minulta.» - -»Tiedän», vastasi tyttö, »että hän ja hänen Iaisensa olisivat kuin -ruoko herrani käsissä. Mutta — täytyyhän Grôminkin joskus nukkua!» - -Grôm nauroi ystävällisesti hänen arveluilleen. - -»Todellakin, hänen täytyy nukkua nyt, sillä meillä on pitkä ja -vaarallinen matka edessämme», sanoi hän. Asettaen suuren, takkuisen -päänsä tytön syliin ja ojentaen jäsenensä niin suoriksi kuin ahdas -suoja salli nukahti hän heti. Tyttö, kumartuen eteenpäin, kunnes -hänen suuri tukkansa peitti voimakkaat, nukkuvat kasvot, mietti -tarkoin Grômin käsittämätöntä lempeyttä kilpailijaansa kohtaan. Hänen -vaistonsa vakuutti hänelle, että se oli vaarallista. Mutta jokin -toinen ääni hänen sisässään, jokin, jota hän turhaan koetti käsittää, -sanoi hänelle, että se toisaalta oli jaloa, ja hän oli iloinen siitä. -Sitten osui äkkiä ensimmäinen auringonsäde puun latvaan, valaen hänen -kasvoilleen ruusuista hohdetta ja kirkastaen ne ihmeellisesti. - - - - -Kuudes luku. - -TULI-TAISTELU. - - -I. - -Heimon jäännökset olivat nyt asustaneet kaksi vuotta Tulilaaksossa. He -olivat menestyneet erinomaisesti. Luolissa parveili vahvoja lapsia, -sillä päällikön kehoituksesta oli jokainen soturi ottanut itselleen -joko kaksi tai kolme vaimoa, niin ettei kukaan leskistä ollut jäänyt -naimattomaksi. Ainoastaan Grôm pysyi yksivaimoisena, vaikka hänen -asemansa heimon keskuudessa, Bawrin lähimpänä miehenä, olisi sallinut -hänelle niin monta kuin häntä olisi haluttanut. - -Grôm oli erittäin onnellinen A-yan kanssa, ja siksi häntä ei -haluttanut ottaa muita naisia heidän pieneen luolaansa, joka haarautui -pääluolan korkeasta sisäänkäytävästä. Hän olisi kuitenkin myöntynyt -noudattamaan määräystä heimon tähden, päällikön pakottamana, jollei -olisi nähnyt säikähtyneen, tuskaisen katseen tulevan A-yan silmiin, -kun hän huomautti hänelle tästä. Tuo katse oli ihmetyttänyt Grömiä, -mutta se oli myös kummallisesti viiltänyt häntä. Kun tyttö ei -viittauksellakaan näyttänyt olevan halukas noudattamaan heimon tapoja, -ajatteli Grôm asiaa hyvän aikaa. Muutaman päivän kuluttua hän esitti -asian päällikölle sanoen, että toiset naiset olisivat haitaksi hänen -luolassaan ja alkaisivat urkkia tietoja tuosta loistavasta olennosta, -joka oli näyttäytynyt niin tarpeelliseksi heimolle. Bawr oli hyväksynyt -syyn, vaikka hieman hämillään, ja oli leppyisästi ottanut itselleen -ylimääräiset vaimot, teko, jonka A-ya täydellisesti hyväksyi. - -Ensimmäinen talvi Tulilaaksossa oli ollut ihmeellinen heimolle, kun -sillä oli palveluksessaan tuo kiivas, mutta hyväsydäminen olento, joka -aina loistaen, tanssien ja kuiskien salaperäistä kieltään oli ollut -luola-aukkojen edessä. Kylmät tuulet ja pohjoisesta tulevat purevat -jääsateet eivät voineet enää häiritä heitä. - -Mutta kun myrsky oli raju ja satoi kovasti ja lakkaamatta, niin oli -huomattu välttämättömäksi lisätä tuliin luolien edustalla runsaasti -kuivia polttoaineita, joita Grôm oli määrännyt kerättäviksi suojaan. -Tätä taistelua tulen ja sateen välillä johti tarkasti Bawr, joka -päällikön arvonsa lisäksi oli nyt saanut pyhän ylimmäisen papin arvon. - -Monta kertaa näytti sade voittavan tuollaisessa taistelussa. Mutta -loistava olento ei kadottanut voimaansa siitä huolimatta, sillä aina -pysyivät laakson suulla nuo hyppivät ja tanssivat, sammumattomat -punaiset, siniset ja sinipunaiset liekit, joita synnyttivät -tulivuorikaasut tuolla halkeamassa, välittämättä vähääkään, vaikka -taivas olisi lähettänyt minkälaisen vedenpaisumuksen tahansa niiden -yli. Oli ilmeisesti selvää, että loistava olento oli myrskyn herra, -puhumattakaan hirviöistä, jotka kauhun vallassa pakenivat sitä. - -Aikaisin keväällä lahjoitti A-ya Grômille lapsen, suuren ja voimakkaan -pojan, jolla oli kaunis pää ja korkea otsa. Tämän tapauksen johdosta ja -nähdessään äidin onnen, onnen, joka toisista naisista tuntui hassulta -järjettömyydeltä, tunsi Grôm sellaista iloa, ettei hän voinut ilmaista -sitä. - -Mutta mietiskellessään pienokaisen vieressä kulmakarvat rypyssä ja -syvät silmät unelmoiden tunsi hän sellaista kunnianhimoa, jollaista -kenties kukaan mies ei ollut ennen tuntenut. Hän toivoi tämän lapsen -kasvavan saadakseen aikaan jotakin ihmeellistä, kuten hänkin oli -tehnyt, heimonsa edistymiseksi. Tästä pienokaisesta, sen naisen -lapsesta, johon hän tunsi niin uutta ja käsittämätöntä kiintymystä, hän -aavisti tulevan jotakin uutta ja arvaamatonta. - -Eräänä päivänä seurasi Grôm hirven jälkiä etäällä laaksossa. Ollen -etevä metsästäjä osasi hän päättää jäljistä, ettei saalis ollut kaukana -ja ettei se ollut vielä mitään huomannut. Hän kulki varovasti vasten -tuulta äänettömästi kuin leopardi ja hänen tarkat silmänsä huomasivat -kaiken ympärillään. - -Äkkiä hän tuli paikalle, jossa jäljet sekautuivat. Seuraavat jäljet -olivat noin kahdenkymmenen jalan päässä, ja ne kulkivat suoraan sille -suunnalle, josta eläin tähän saakka oli tullut. Grôm pysähtyi äkkiä, -hiipi puun taakse, kyykistyi ja tutkisteli ympäristöään säikähtyneen -ketun valppaudella. Hän tiesi, että jokin oli pelästyttänyt otusta, ja -pelästyttänyt sitä oikein pahasti. Häntä halutti saada selville, mikä -se mahtoi olla. - -Muutamia minuutteja hän seisoi liikkumattomana kuin runko, jota vastaan -hän nojasi, tarkastellen jokaista pensasta ja tiheikköä terävällä -katseellaan ja nuuskien ilmaa harjaantuneilla sieraimillaan. Ei voinut -huomata mitään, mikä olisi selittänyt hirven äkkinäisen pelon. Hän -aikoi hiipiä toiselle puolen runkoa tutkimaan. Mutta seis! Tuolla -mullassa, missä jokin karhu oli kaivanut juuria, hän huomasi oudon -jalan jäljen. Hän kyyristyi heti maahan ja ryömi sinne hiljaa kuin -käärme tarkastamaan sitä. - -Se oli ihmisen jälki, mutta paljon suurempi kuin hänen tai jonkun muun -hänen heimolaisensa. Grômin parta ja jäykät niskahiukset nousivat -pystyyn vihasta nähdessään sen. - -Tuon kauhean jäljen varpaat olivat pitkät ja jäntereiset ja kantapää -ulottui kauas jalkapohjan taakse, joka oli leveä ja litteä. Paino oli -selvästi jäljen uloimmaisella reunalla, ikäänkuin niiden omistaja olisi -astunut jalkojensa ulkoreunoilla. Grômin, joka oli taitava jälkien -tuntija, ei tarvinnut kuin vilkaista siihen päästäkseen varmuuteen, -että joku kaarijaloista oli ollut täällä. Eikä jälki ollut viittä -minuttiakaan vanha. - -Grôm hiipi lähimpien pensaiden alle ja ryömi ihmeteltävällä nopeudella -oudon jäljen osoittamaan suuntaan pysähtyen joka toinen sekunti -katselemaan, nuuskimaan ilmaa ja kuuntelemaan. Tie oli hänelle -tuttu. Äkkiä hän kuuli ääniä, useampia kirkuvia kurkkuääniä, ja hän -pysähtyi uudelleen kuin kivettyneenä. Sitten hän kuuli äänen, joka -sai hänet hämmästyneenä hätkähtämään. Se oli Mawgin ääni, joka puhui -rauhallisesti ja yksin. Mawg oli siis mennyt kaarijalkojen puolelle! -Grômin otsa rypistyi. A-ya oli ollut oikeassa. Hänen olisi pitänyt -tappaa petturi. Hän ryömi tiheikköön ja saattoi sieltä viiniköynnösten -välistä nähdä puhujat. - -Heitä oli luvultaan viisi ja he kokoutuivat melkein aivan hänen -lähelleen rinteen alapuolelle. Neljä heistä oli kumaraista kaarijalkaa, -joilla oli isot hartiat, pitkät käsivarret, litteä pää, kellertävän -maanväriset, ulkonevat leuat ja leveä nenä, jossa sieraimet ammottivat -kuin kuopat ylöspäin. Grôm nyrpisti nenäänsä inhoten, kun heistä uhoava -hapan haju tunkeutui hänen nenäänsä. - -He olivat kaikki varustetut keihäillä ja kivipäisillä nuijilla, -jollaisia heidän joukkonsa ei ollut tuntenut hyökätessään -vuoristoheimon kimppuun. Grôm oli varma, että petturi Mawg, joka -ylimielisesti kohteli heitä, oli neuvonut heille nämä aseet. - -Kun Grôm ei ollut minkäänlaista käsitystä kaarijalkojen kielestä, -jota Mawg heidän kanssaan puhui, ei hän paljoakaan viisastunut heidän -puheestaan. He viittoivat usein itään päin ja sitten taas laakson -suulla oleviin luoliin, ja siitä Grôm arvasi, että he suunnittelivat -jotakin hänen kansaansa vastaan. - -Oli myös selvää, että tämä oli vain pieni urkkijajoukko, jonka petturi -oli johtanut tänne vakoilemaan heimoa. Sen hän saattoi jokseenkin -varmasti päättää. Selvää oli, että nämä vakoojat palaisivat kyläänsä -johtaakseen tänne sellaisen hyökkääjälauman, että se hävittäisi -Loistavan Olennon lapset olemattomiin. - -Grôm huomasi nopeasti, että kauemmin kuunteleminen olisi vain turhaa -ajan hukkaamista. Kaiken, mikä oli mahdollista, oli hän saanut -tietää. Ryömien hiljaa takaisin, kunnes arveli olevansa tarpeeksi -etäällä urkkijoista, nousi hän maasta ja juoksi, ensin varovasti ja -puolikumarassa ja sitten kovalla vauhdilla, josta hän oli niin tunnettu -heimonsa keskuudessa. Saavuttuaan luolille hän esitti nopeasti asian -päällikölle, ja viiden minuutin kuluttua he kulkivat mukanaan tusina -sotilaita samaa tietä. - -Paitsi tavallisia aseitaan oli Grömillä ja päälliköllä tulisoihdut, -vihreät, paksut, puunkuoresta tehdyt putket, jotka oli peitetty -nahalla ja olivat täynnä savuavaa kääpää, putkien yläpäähän oli -puhkaistu muutamia reikiä. Tämä oli yksi Grômin keksinnöistä, joka oli -osoittautunut tehokkaaksi miekkahammasta ja karhua vastaan. Työntämällä -putken suuhun kourallisen kuivia oksia ja ruohoja ja sitten heiluttaen -sitä päänsä päällä kykeni hän virittämään tuollaisen äkkinäisen ja -suuren tulen liekin, jota ei mikään uskaltanut katsella ja joka aina -herätti pelkoa ja ihmetystä hänen tovereissaan. - -Pieni joukko kulki varjojen nopeudella tiheikköjen läpi ja riippuvien -oksien alitse. Heidän kulkunsa huomasi vain joku äkkiä lentoon -pyrähtävä, pelästynyt lintu tai arka, pakoon syöksyvä peto ihmetellen -heidän nopeata ja äänetöntä lähestymistään. Kun he tulivat lähelle -vakoilijoiden olopaikkaa, kyyristyivät he hiipien eteenpäin kuin -kärpät, kunnes saapuivat viiniköynnösten peittämälle rinteelle. - -Mutta muukalaiset olivat hävinneet. Jäljistä päättäen he olivat -paenneet kiireesti. Grômin mielipahaksi näytti siltä, että hän oli -antanut heille varoituksen. Asia oli nähtävästi selitettävissä siten, -että Mawg, joka helposti tunsi hänen pienemmät jälkensä, oli kiivennyt -rinnettä ylös ja tullut paikalle, jossa Grôm oli maannut piilossa -tarkastelemassa heitä. Huomattuaan, että heitä vakoiltiin ja että -vakoilija nähtävästi oli mennyt hakemaan apua, olivat he nähneet -parhaaksi paeta heti, koska kaarijalat olivat hitaita juoksijoita. -Päättäen suunnasta, mihin he olivat lähteneet, oli ilmeistä, että he -olivat pakenemassa omaa leiriään kohti. - -Päällikkö määräsi ryhdyttäväksi pikaiseen takaa-ajoon. Grôm piti sitä -hyödyttömänä, ei ainoastaan siksi, että pakolaiset kulkivat kovaa -vauhtia, sen saattoi jäljistä huomata, vaan siksi, että häntä peloitti -jättää luolia niin kauaksi suojattomiksi. Hän ajatteli mahdollisuutta, -että jokin toinen vakoojajoukko hyökkäisi leiriin parhaitten voimien -poissa ollessa. Mutta päällikön mielipide voitti. - -Ajo oli kestänyt useita tunteja. Matkalla havaittiin, että Mawg johti -seuralaisiaan näppärästi, mutta myöskin, etteivät kaarijalat ollenkaan -hiljentäneet vauhtiaan. Takaa-ajajat lähestyivät nyt laakson toista -päätä, seutua, jota he vain vähän tunsivat. Se oli epätasaista maata -ja täynnä väijytyksiä, joissa helposti olisi voinut joutua peloittavan -hyökkäyksen uhriksi. Heimo oli liian heikko, jotta sen vähäiset -sotakykyiset miehet olisi saatettu panna vaaralle alttiiksi epävarman -asian tähden, ja päällikkö oli vastahakoisesti myöntyen Grômin -mielipiteeseen juuri antamaisillaan paluukäskyn, kun samalla terävä -kauhunkirkaisu, joka kuului aivan heidän edestään kallion kielekkeen -takaa, pysähdytti joukon. - -Viitaten seuralaisiaan piiloutumaan tien molemmin puolin, hiipivät -päällikkö ja Grôm eteenpäin ja kurkistivat varovasti kielekkeen takaa. - -Aivan heidän edessään oli jyrkänne ja sen alapuolella epätasainen -penger. Aivan puolitiessä jyrkännettä, selkä kalliota vasten, -kyykötti eräs kaarijalka mies heiluttaen mielettömästi nuijaansa -puolustautuakseen parin leopardin hyökkäystä vastaan. Mies oli -laskeutunut toiselle polvelleen, vetäen toista jalkaa saamattomasti -perässään. Se näytti hankalalta ja sopimattomalta taisteluasennolta. - -»Hullu!» sanoi Bawr. »Hän ei tiedä, miten leopardin kanssa taistellaan.» - -»Hän on haavoittunut. Hänen jalkansa on katkennut!» sanoi Grôm. Ja -suoraa päätä, uuden ajatuksen välähtäessä hänen kekseliäissä aivoissa, -juoksi hän rinnettä alas apuun, heiluttaen tulisoihtunsa juostessaan -ilmiliekkiin. - -Päällikkö katseli hämmästyneenä hetkisen, ihmetellen, miksi -harkitsevainen Grôm vaivautui tekemään sellaista, minkä leopardit -olisivat tehneet hänen sijastaan paljon paremmin. Mutta hän pelkäsi -jonkun väijytyksen olevan tekeillä. Huutaen takana olevat miehet -luokseen heilutti hänkin soihtunsa liekkiin ja seurasi Grömiä.. - -Toisen leopardin oli jo onnistunut tarttua haavoittuneeseen -kaarijalkaan, mutta nähdessään Grômin ja päällikön juoksevan niitä -kohti, hypähtivät ne muristen taaksepäin ja kiiruhtivat pensaikkoon -kuin pelästyneet kissat. Kaarijalka kohotti silmänsä ja oli ihmeissään -pelastuksestaan. Mutta kun hän näki noiden kahden komean olennon -syöksyvän luokseen liekkiä ja savua päänsä päällä, päästi hän kovan -huudon ja heittäytyi kasvoilleen. - -Grôm seisoi hänen vieressään tuijottaen tuohon rumaan, veriseen -olentoon miettivin katsein, päällikön koettaessa päästä perille hänen -aikeistaan. Sotilaat tulivat huutaen ihastuneina, kun olivat viimeinkin -saaneet yhden noista pelätyistä vihollisistaan elävänä käsiinsä. -He olisivat tahtoneet heti syöksyä hänen kimppuunsa ja repiä hänet -kappaleiksi, mutta Grôm viittasi heidät tuimasti takaisin. He murisivat -närkästyneinä ja eräs heistä vastusti kiivaasti tällaista lempeyttä -niin vaarallista vihollista kohtaan. - -»Pyydän tätä miestä, Bawr, vangikseni!» sanoi Grôm. - -»Sinähän otitkin hänet», vastasi päällikkö. »Hän on sinun.» Hän -aikoi lisätä: »vaikka en ymmärrä, mitä hänellä teet.» Mutta hän ei -milloinkaan tahtonut näyttää epäröimistä tai tietämättömyyttään -sellaisesta, jonka joku toinen saattoi tietää. Siksi hän päinvastoin -ankarasti käski seuralaisiaan tottelemaan heimon lakia ja pitämään -Grômin saalista arvossa. Sitten Grôm astui aivan hänen viereensä ja -kuiskasi hänen korvaansa: »Paljon sellaista, mitä meidän on tarvis -tietää, saa Bawr tietää tältä mieheltä pian, kuten esim. vaaroista, -jotka ovat tulossa päällemme.» - -Nyt päällikkö, joka oli nopea käsittämään, ymmärsi Grômin tarkoituksen, -ja seuralaistensa hämmästykseksi hän katseli tuota inhoittavaa vankia -tyytyväisesti hymyillen. - -»Sinua on aivan oikein nimitetty päällikön oikeaksi kädeksi», -vastasi hän. »Minä nimitän sinua myös päällikön viisaudeksi, sillä -pelastaessasi tämän miehen hengen olet ollut kaukonäköisempi kuin minä.» - -Kun vangin haavat oli sidottu verenvuotoa ehkäisevillä kasveilla ja -hänen katkenneet jalkansa laitettu lastoihin taitamattomasti, mutta ei -silti hyödyttömästi, nostettiin hänet oksista kyhätyille epätasaisille -paareille, ja vastahakoiset sotilaat kantoivat hänet leiriin. - -Kukaan sotilaista ei ollut tarpeeksi kehittynyt ymmärtääkseen -johtajiensa menettelyä, eikä päällikkö eikä Grôm yrittänytkään -selittää sitä. Päällikkö, entistä varmempana vallastaan Grômin -uskollisen kannatuksen tukemana, välitti vähät siitä, olivatko hänen -seuralaisensa tyytyväisiä Vai ei, eikä hän ollut huomaavinaankaan -heidän huonotuulisuuttaan, elleivät nämä selvin sanoin ilmaisseet sitä. - -Mutta kun sotilaat tunnin nopean vaelluksen jälkeen äkkiä tulivat -iloisiksi ja alkoivat kantaessaan tuota vastahakoista, murisevaa -taakkaa lapsellisesti naureskella, oli päällikkö ihmeissään ja -tutkiskeli syytä tähän nopeaan muutokseen. Kävi selville, että eräs -sotilaista, tovereitaan kekseliäämpi, oli arvellut, että vankia -hoidettiin siksi, että hänestä tulisi mieluinen uhri Loistavalle -Olennolle. Kun tuo ajatus näytti saavuttavan niin sydämellistä -hyväksymistä, ei viisas päällikkö katsonut tarpeelliseksi sanoa -siihen mitään vastaan. Ja todella, kun hän ajatteli asiaa tarkemmin, -voisi siten lopuksi käydäkin vallan hyvin, elleivät Grômin yritykset -onnistuisi. - -Kun tuo ruma ja vastusteleva muukalainen tuotiin A-yan asuntoon, -pani tämä tietysti kiivaasti vastaan. Mutta kun Grôm selitti hänelle -aikeensa ja uhkaavan vaaran, suostui hän kyllä nopeasti, sillä Mawgin -pelko oli vielä tuoreena hänen mielessään. Hän alkoi reippaasti -hoidella vangin haavoja ja auttaa Grömiä opettamaan miehelle heimon -tavallista puhetta. - -Vanki oli muutamia päiviä siinä luulossa, että hänet surmataan -määrätyllä hetkellä. Mutta tämä pelko ei kuitenkaan vaikuttanut -hänen ruokahaluunsa. Hän kävi käsiksi innokkaasti kaikkeen ruokaan, -mitä hänelle tarjottiin, kyyristyi hätäisesti sen yli, kasvot -kääntyneinä kallioseinään päin, ja hotki sen mielettömällä kiireellä -ja elukkamaisesti maiskauttaen. Mutta kun hän huomasi itseään -kohdeltavan muuttumattomalla ystävällisyydellä, alkoi hän osoittaa -pelonsekaista kiitollisuutta ja alistuvaisuutta. Hänen pienet, pyöreät, -mutta samalla arat ja tuliset silmänsä katselivat A-yan solakkaa -vartaloa ihailevalla pelolla. Varsinkin muukalaisen haju inhoitti tätä -siistiä heimoa, enimmän kuitenkin A-yaa ja Grömiä, jotka olivat tässä -suhteessa tovereitaan tarkemmat. Sentähden A-ya, joka oli Loistavan -Olennon papitar, hankki itselleen oikeuden rakentaa asuntoonsa pienen -tulen ja sai hyvänhajuisia kuoria polttamalla asuntoonsa mieleisensä -tuoksun. Kaarijalka, nähdessään hänen voimansa noihin salaperäisiin ja -peloittavan punaisiin tulenkieliin, jotka kiemurtelivat kiven kolosta -esiin, piti häntä enemmän jumalattarena kuin naisena, olentona, joka -omista tuntemattomista syistään halusi olla laupias häntä kohtaan, -mutta joka selvästi voisi tulla vaaralliseksi, jos häntä vastaan -jollakin tavalla rikottaisiin. Grömiä kohtaan hän käyttäytyi kuin nöyrä -orja, jonka kohtalo on isäntänsä kädessä. Muita heimon jäseniä kohtaan, -jotka tyydytettyään uteliaisuutensa parveilivat hänen ympärillään -pilkaten ja kiroillen, osoitti hän hurjaa pelkoa ja vihaa kuin vangittu -ilves. - -Mutta pienokainen A-yan käsivarrella tuntui hänestä kummallisen -kallisarvoiselta. Se ei ollut ainoastaan Grômin, hänen mahtavan ja -komean isäntänsä poika, vaan myös tuon ihmeellisen, suloisen ja -salaperäisen jumalallisen olennon, hänen emäntänsä, liekkien hoitajan -ja huoltajan lapsi. Jumaloiminen, jota hän heti tunsi sydämessään A-yan -suloutta kohtaan, mutta jota hän ei pelosta uskaltanut tunnustaa edes -itselleen, oli kohdistunut pienokaiseen, ja pian se muuttui kiihkeäksi -koiran uskollisuudeksi. A-ya huomasi äidin vaistollaan tämän nopeasti -ja käsitti myös, että tuollainen uskollisuus voisi olla tulevaisuudessa -hyödyksi hänen lapselleen. Sitäpaitsi se hellytti hänen sydäntään -tuota rumaa vankia kohtaan niin, ettei hän ainoastaan auttanut Grömiä -opettamaan hänelle heimon kieltä, vaan hän koetti myös parantaa hänen -tapojaan ja tehdä hänestä vähän miellyttävämmän seuralaisen Miehen -haavat paranivat pian, mikä johtui hänen elonvoimaisesta nuorekkaasta -ruumiistaan. Katkenneen jalan luut kasvoivat pian lujasti yhteen. -Mutta Grôm oli välskäröinyt sen kiireesti eikä oikein huolellisesti, -ja siksi jalka jäi niin käyräksi, ettei sen omistaja voinut muuta kuin -vaivalloisesti ja laahaten nilkuttaa sillä eteenpäin. Kun oli selvää, -ettei hän voinut juosta pois, ei hänellä ollut mitään vartijaa. - -Samoin huomattiin myös pian, ettei mikään voinut houkutella häntä pois -A-yan pienokaisen läheisyydestä. Hän istua kyykötti Grômin asunnon -ovella sulkien sen paremmin kuin mitkään käsin tehdyt salvat. Ne heimon -jäsenet, jotka olivat toivoneet saavansa kunnioittaa sekä Loistavaa -Olentoa että kaatuneitten sukulaistensa henkiä suurella, verisellä -uhrilla, alkoivat pian tyytymättöminä huomata toiveittensa rauenneen. - - -II. - -Vanki sanoi nimensä olevan Ook-ootsk, kummallinen kurkku-äänne, jota ei -kukaan paitsi A-ya kyennyt lausumaan. Kun hän oli oppinut niin paljon, -että häntä saattoi ymmärtää, koetti hän innokkaasti palkita Grômin -suojeluksen kertomalla vilpittömästi kaiken, mitä tiesi. Hänessä oli -paljon lapsen tarkkanäköisyyttä, joten hän pian huomasi olevansa jonkin -arvoinen, kun sekä päällikkö että Grôm kyseli häneltä tuntikausia -kaikenlaisia asioita. Oman kansansa hän hylkäsi katkerana, koska hänen -kaatuessaan kivikkoon ja loukatessaan jalkansa hänen toverinsa olivat -kieltäytyneet auttamasta häntä. Hän piti ylpeytenään tehdä isäntänsä -mieliksi ja nimittää itseään isäntänsä pienokaisen orjaksi. - -Tiedot, jotka hän kykeni antamaan, olivat sellaisia, että ne saivat -päällikön ja Grômin mitä synkimmän levottomuuden valtaan. Niistä -ilmeni, että kaarijalat, vähitellen selvittyään Pienten Kukkulain -solassa kärsimästään kauheasta häviöstä, olivat päättäneet, että -tappio oli kostettava. Mutta he eivät enää pitäneet vastustajiaan -vähäpätöisinä heidän harvalukuisuutensa tähden. He myönsivät, että -jos heidän mieli onnistua seuraavassa hyökkäyksessä, oli heidän -järjestyttävä ja opittava käyttämään voimiaan paremmin. Sentähden, kun -Mawg ja hänen petturitoverinsa joutuivat heidän käsiinsä, he eivät -repineet heitä kappaleiksi eläimellisellä julmuudella, Vaan säästivät -heidät, pitivät heistä hyvää huolta ja koettivat uutterasti oppia -kaiken, mitä muukalaiset osasivat neuvoa. Ja Mawg, huomattuaan tässä -tilaisuuden kostaa Grômille ja tyydyttää mieletöntä kiihkoaan A-yaa -kohtaan, joka niin kauan oli hänessä kytenyt, oli tarttunut tehtävään -ilkein mielin ja suurella innolla. - -Niiden tietojen perusteella, joita Ook-ootsk saattoi antaa, oli -selvää, että hyökkäys alkaisi niin pian kuin mahdollista sen jälkeen -kuin heidän joukkonsa olisivat täydellisesti varustetut uusilla -aseilla. Tämä, sanoi Ook-ootsk, tapahtuisi heti kuivan vuodenajan -alettua. Joka tapauksessa, sanoi hän, oli joukkojen pakko odottaa -kuivaa vuodenaikaa, sillä tie heidän asunnoiltaan Tulilaaksoon kulki -suoseudun läpi, jota suurempien joukkojen oli mahdotonta kulkea -sadekuukausina. - -Kun kuiva vuodenaika oli jo aivan käsissä, alkoivat Bawr ja Grôm -kuumeentapaisesti ryhtyä puolustustoimiin. Laskien mukaan kaikki -vanhemmat pojat, jotka olivat kasvaneet isoiksi nuorukaisiksi viime -sodan jälkeen, ja voimakkaat naiset ja tytöt, he eivät voineet saada -kokoon enempää kuin noin satakaksikymmentä todellista sotilasta. He -tiesivät, että häviö merkitsisi heimolle nopeata kuolemista ja naisille -ilkeätä orjuutta ja inhoittavia puolisoja. Mutta he tiesivät myös, että -pelkkä onnistunut puolustus hyödyttäisi heitä vain hetkeksi. Elleivät -he voisi tuottaa vastustajilleen sellaista häviötä, että se tekisi -heistä surkean lopun, uupuisivat he pian suuren ylivoiman alle tai -nääntyisivät nälkään luolissaan. Ei siis ainoastaan puolustusta vaan -suurenmoista hyökkäystä, sadankahdenkymmenen miehen hyökkäystä yhtä -monta tuhatta miestä vastaan, suunnitteli Bawr, ja Grôm hautoi aivan -uusia keksintöjä. - -Toinen niistä suurista luolista, joissa heimo asusti, jätettiin -tyhjäksi, koska sitä oli vaikea puolustaa. Bawrin tarkka silmä huomasi -sen pikemmin ansaksi kuin turvapaikaksi, sillä vuorilta luolan takaa -voi vihollinen vyöryttää kivilohkareita tukkien siten luolan suun. -Mutta jyrkänne, missä toinen luola oli, oli luoksepääsemätön ja ulottui -kauas sisäänkäytävän yli. Tähän luonnolliseen linnoitukseen siirrettiin -heimo, josta suurin osa napisi. Juuria ja kuivattuja lihavarastoja -kerättiin sisälle ja kaikki pantiin kokoamaan kuivia ja puolikuivia -polttoaineita. Suunnaton joukko pieniä, äkkiä tuleen leimahtavia -risukimppuja pinottiin käytävän sisäpuolelle, johon sade ei osunut, -ja tiheä metsikkö oikealla ja vasemmalla kaadettiin ja muodostettiin -sopiviksi puolustuslinnoituksiksi. - -Aivan luolan edustalla oli pieni viuhkan muotoinen tasanko, -pinta-alaltaan useampien neliöjalkojen laajuinen. Oikealla kulki -kivilohkareiden välissä kapea polku, jolla vain yksi henkilö mahtui -kerrallaan kulkemaan ja joka vei toiselle luolalle. Tasangon vasemmalla -reunalla oli terävää kivilouhikkoa, jonka yli vain vaikeasti saattoi -kulkea. Edessäpäin oli matala jyrkänne, josta maa vietti vähitellen -laaksoon päin. Siellä kasvoi korkeita pensaita ja synkkiä tiheikköjä, -joiden läpi kulki lukemattomia kapeita polkuja. - -Suoraan luolan edessä puolivälissä tasankoa paloi yötä päivää pyhä -tuli, josta vuorotellen piti huolta pieni joukko miehiä, jotka -päällikkö oli valinnut tähän merkilliseen palvelukseen. Päällikön -määräyksestä oli koko tasanko puhdistettu pensaista ja ruohosta ja -pitkin sen reunoja oli rakennettu rovioita noin kymmenen, kahdentoista -jalan päähän, ja kaikkien tuli olla valmiina sytytettäviksi. - -Sillä välin valmisteli Grôm ahkerasti suunnitelmaansa, jonka varassa -lopullinen ratkaisu oli. Monta päivää yhtä päätä sai heimo kerätä -kuivia ja tuoreita risuja laakson toisesta päästä ja kuivuneita -heinäkimppuja suurilta ruohokentiltä laakson ulkopuolelta, tanssivien -liekkien tuolta puolen. Kaikki nuo helposti syttyvät aineet levitti -Grôm tiheikköihin tasangon eteen lähes kilometrin laajuudelta rinnettä -ylöspäin, kunnes koko tuo ala oli todella kuin laaja kokko, joka odotti -sytyttämistä. - -Sillä aikaa kuin tehtiin näitä valmistuksia, joita heimo ihmetteli, -sillä se ei voinut käsittää, mitä hyötyä oli maan peittämisestä -tuollaisella roskalla, lähetti Bawr pienen vakoojajoukon vartioimaan -kaukaiselle vuorenharjalle. He olivat heimon nopeimpia juoksijoita. -Bawr, joka oli kaukonäköinen sotapäällikkö, antoi heidän vaihtaa vuoroa -kahdesti vuorokaudessa, etteivät väsyisi ja tulisi huolimattomiksi. - -Kun kaikki oli valmista, alkoi jännittävä odotuksen aika. Päivä kului -toisensa jälkeen kuten ennenkin, kuumana ja pilvettömänä, ja maa tuli -kuivaksi kuin taula. Nähdessään, ettei mitään erikoista tapahtunut, -alkoi heimo epäillä tai unohtaa vaaran, joka uhkasi sitä. Muristiin -rasittavasta, yhtämittaisesta vartioinnista, mutta Bawr tukahdutti -murinan pienellä kädenliikkeellä. Ja rampa Ook-ootsk, joka kyykötti -rumana Grômin ovella A-yan pienokainen apinamaisella käsivarrellaan, -tuli yhä levottomammaksi. Mitä kauemmin he viipyivät, sitä suuremmat -voimat he keräisivät hyökkäykseen, puheli hän Grômille. - -Kun hänellä ei ollut aavistustakaan Grômin suurenmoisista hankkeista, -katsoi hän epäluuloisesti noita pieniä puuläjiä, jotka aiottiin -sytyttää pitkin tasangon reunoja, ja toivoi ne rakennettaviksi -paljon suuremmiksi, sillä hän arveli, että hänen kansansa, vaikka he -hirveästi pelästyisivätkin loistavaa olentoa, pakottaisivat takimmaiset -eteenpäin, kun heitä oli suunnattoman joukot, ja he tallaisivat tulet -sammuksiin. Päällikön ja Grômin samoinkuin A-yankin rohkeus, millä he -ajattelivat uhkaavaa vaaraa, täytti hänet hämmästyksellä. - -Sitten viimein eräänä iltana vähän ennen auringonlaskua tulivat -vakoojat juosten hengästyneinä ja yhdellä oli vaikea keihään -haava hartioissaan. Silmät suurina he kertoivat kaarijalkojen -lukemattomista joukoista, jotka samosivat laaksoon johtajinaan Mawg ja -jättiläismäinen, mustanaamainen mies, komea kuin itse Bawr. - -»Onko heitä yhtä paljon kuin niitä, jotka hyökkäsivät meitä vastaan -pienillä kukkuloilla?» kysyi Grôm. - -Vapisevat miehet kohottivat kätensä. - -»Niinkuin heinäsirkkaparvet verrattuna kottaraisjoukkoihin», vastasivat -he. - -Heidän hämmästyksekseen päällikkö hymyili julman tyytyväisenä -kuullessaan tuon kauhean uutisen. - -»Hyvä on», sanoi hän. Kiiveten kalliolle luolan vieressä tuijotti hän -laaksoon koettaen nähdä vihollisen etujoukkoja. Sillä välin Grôm, joka -johti tulen palvelijoita, asetti heidät nuotioiden viereen valmiina -sytyttämään ne käskettäessä. - -Kesti melkein tunnin, niin nopeasti olivat vakoilijat peloissaan -juosseet, ennenkuin rätinä ja peloittavat äänet ilmaisivat -joukkojen lähestyvän. Oli hämärä ja ensimmäiset tähdet ilmestyivät -vaaleansinipunervalle taivaalle. Laaksossa saattoi huomata sekavan -joukon liikuskelevan tiheiköissä. Bawr antoi nopeat ja pontevat -määräyksensä ja sotilaat asettuivat kahteen riviin tasangon eteen, noin -kolme, neljä askelta nuotioiden taakse. - -Heillä oli kullakin kivipäinen nuija, suuri tai pieni kantajan koon -mukaan, ja ainakin kolme piikärkistä keihästä. Kapean polun päätä, joka -johti alemmasta luolasta, vartioi kuusi samalla lailla aseistettua -naista. Bawr oli valinnut nämä naiset, sillä jokaisella heistä oli yksi -tai useampia pienokaisia takana olevassa luolassa, ja hän tiesi, ettei -mikään vaarallinen vihollinen pääsisi elävänä sitä tietä. Mutta A-ya ei -ollut näiden kuuden kiihtyneen äidin joukossa, sillä hänen paikkansa -oli tulien hoitajana. - -Kuului pahaa-ennustavaa ulvontaa tuon sekavan joukon lähestyessä -nopeasti. Bawr hypähti alas tähystyspaikaltaan heiluttaen suurta -nuijaansa ja harppasi pitkin askelin eturintamaan. Grôm huusi -määräyksensä ja kaikki nuotiot tasangon ympärillä sytytettiin. Ne -leimahtivat iloisesti ja samalla lisättiin suureen keskusnuotioon, -joka oli saanut riutua hehkuvaksi hiilikasaksi, kuivia polttoaineita, -jolloin se loimahti suureksi liekkipatsaaksi. Tuossa äkillisessä -valonhohteessa, joka valaisi muutaman sadan jalkaa laaksosta, nähtiin -kaarijalkojen etujoukkojen kuhisevan pensaikoissa. Heidän keltaiset, -ilkeät kasvonsa, ammottavat sieraimensa ja siansilmänsä olivat -suunnattuina kauhuisina tähän loisteeseen. - -Etujoukot pysähtyivät hetkeksi, ja hiljainen mutina muuttui -kovaksi huudoksi. Silloin juoksi solakka Mawg etumaiseksi ja häntä -seurasi, hetken kummallisesti epäröiden, suuri olento, todellinen -kaarijalkamies, mutta yhtä solakka kuin Bawrkin ja väriltään melkein -musta. Tämä jättiläinen ja Mawg, karkoittaen pelkonsa tuota ihmeellistä -tuli-ilmiötä kohtaan, juoksivat pitkin sotilaiden rivejä kehoittaen -eteenpäin ja osoittaen, että viholliset seisoivat aivan liekkien -vieressä laisinkaan vahingoittumatta. - -Etumaisiin joukkoihin ei tämä selitys näyttänyt ensin paljoa -vaikuttavan. Mutta juuri takana oleviin se näytti paremmin tehoavan, -sillä heitä kannusti uteliaisuus. Sitäpaitsi kulkivat jälkijoukot -eteenpäin ja niiden paino kävi pian vastustamattomaksi. Silloin -huomasivat etumaiset, ettei heillä ollut valitsemisen varaa. He -taipuivat, vetäytyivät jälleen itsepäisesti takaisin, antoivat sitten -kuin särkynyt sulku perään, ja joukko syöksyi kirkuen ja hyppien -suoraan tulia kohti. - -Niin pian kuin hyökkäys todella alkoi, vetäytyivät Mawg ja musta -päällikkö taitavasti syrjään juosten korkeammalla sijaitsevalle -kivikkomäelle tasangon vasemmalle puolen, mistä he saattoivat nähdä -hyökkäyksen ja johtaa sitä. Oli selvää, että he olivat varmoja -voitosta, koska heillä oli niin suuri ylivoima. - -Päällikkö ja Grôm odottivat kauheata hyökkäystä seisten rohkeina, -liikkumattomina ja äänettöminä tuliensa välissä. Kukaan heimolaisista -ei äännähtänytkään eikä kukaan sotilaista, ei miehistä eikä naisista, -liikahtanut. Mutta monen sydän salpautui, sillä näytti siltä, ettei -tuo elävä virta voisi milloinkaan pysähtyä. Äkkiä lensi eturintamasta -keihäspilvi, mutta ne eivät kantaneet kauas, ainoastaan puoli tusinaa -niistä lensi tasangon reunaan asti. Bawr vastasi siihen kohta huutaen -lujasti, jolloin keihäät lensivät tulilinjan takaa. - -Nämä keihäät, jotka heitettiin vapaaehtoisesti ja taitavasti, osuivat -suoraan vihollisen sullottuihin joukkoihin, mutta ne aiheuttivat vain -hetken hämmingin, kun kuolleet kaatuivat, ja takanatulevat kömpivät -niiden yli. Noiden julman äänettömien sotilaiden toinen yhteisheitto -näytti saavan enemmän tuhoa aikaan. Heitettynä matalalle ja lyhyemmän -välimatkan päästä osui jokainen pykäläinen keihään kärki paikalleen, -ja kirkuvat uhrit hämmensivät takana olijat. Mutta hetken kuluttua -tuo mieletön virta syöksyi jälleen eteenpäin, kunnes se oli noin -kolmenkymmenen askeleen päässä tasangon reunasta. - -Silloin Grôm antoi merkkihuudon, jota taistelijoiden eturintama oli jo -tuskallisena odottanut. Jokaiseen nuotioon oli sisäpuolelle asetettu -pihkaisia puukimppuja, jotka eivät vain palaneet iloisesti rätisten -vaan myös kauan. Näiden kimppujen toinen pää vain oli tulessa. Tarttuen -niiden palamattomaan päähän heittivät taistelijat ne täydessä liekissä -suoraan vihollisten kasvoja vasten. - -Julmat, tuijottavat kasvot kirkuivat tuskasta ja kauhusta, ja koko -etujoukko huitoen hurjasti noita outoja heittoaseita kääntyi ympäri -ja tunki takana olevia joukkoja syrjään yritti raivata itselleen tien -niiden läpi. Mutta noita vyöryviä joukkoja ei voinut vastustaa. Hurjan, -hirveän taistelun jälkeen oli pakoon aikojat lyöty maahan ja tallattu -jalkoihin. Uusia tulokkaita tervehdittiin samanlaisena kekälesateella -ja kauhea näytelmä uudistui, mutta vähän erilaisena, sillä useat -hyökkääjistä, huomattuaan, ettei ollut mitään mahdollisuutta peräytyä, -syöksyivät suoraan eteenpäin täynnä toivotonta kuoleman kauhua, -välittämättä tulisista kekäleistä tai keihäistä. - -Samalla heittivät päällikkö oikealta sivustalta ja Grôm vasemmalta -paljon leimuavia kekäleitä kauas etujoukkojen päitten yli rutikuivaan -risukkoon. Pitkiä tuliliekkejä leimahteli heti siellä täällä ja -kaikkialla kiemurrellen ja nuoleskellen hurjasti. Kuului sellainen -kauhun huuto, että kaikki joukot, jotka saattoivat sen kuulla, -pysähtyivät. Heikko tuuli puhalsi laaksoa pitkin, ja melkein heti -lähtivät hajautuneet liekit yhtenä vyörynä eteenpäin. Joukot kääntyivät -hurjan kauhun vallassa pakoon hyppien toistensa päälle ja tunkien -toisiaan syrjään taistellen henkensä edestä. - -Riemuissaan ja pilkallisesti huutaen syöksyivät puolustajat tasangolta -ulos ja heittäytyivät edessään olevien, sekautuneiden joukkojen -kimppuun. Mutta nämä, joilla ei ollut mitään pakomahdollisuutta -ja joita oli monin verroin enemmän kuin riemuitsevia vihollisia, -taistelivat kuin rotat loukussa, ja luolamiehet huomasivat joutuneensa -kuolemantaisteluun juuri kun luulivat, että taistelu oli lopussa. - -A-ya, jota ei enää tarvittu tulien hoidossa, aikoi juuri seurata Grömiä -veriseen taisteluun, kun huuto luolan suulta sai hänet pyörähtämään -ympäri. Hän ehti parhaiksi nähdä Ook-ootskin heittävän keihäänsä Mawgin -solakkaa vartaloa vastaan tämän hyökätessä hänen kimppuunsa rosoiselta -vasemmanpuoleiselta kallionrinteeltä. Puoli tusinaa kaarijalkoja -seurasi Mawgia aivan hänen kintereillään. Huutaen varoituksen Grômille -syöksyi hän takaisin luolaa kohti. Mutta Grôm ei kuullut häntä. Hänet -oli isketty tiedottomaksi ja hän oli hautautunut vihollisläjän alle. - -Hiukset hulmuten ja silmät kuin naarastiikerillä pesäänsä -puolustaessaan syöksyi A-ya luolan ovelle. Mutta hän ei päässyt sinne. -Juuri sisäänkäytävällä häntä lyötiin nuijalla päähän ja hän kaatui. -Häneen käytiin heti kiinni ja hänet sidottiin. Hetkistä myöhemmin tuli -kolme kaarijalkaa verta vuotavan Mawgin seuraamana juosten luolasta. -Mawg heitti voimattoman olennon tyytyväisesti irvistäen hartioilleen, -ja joukko kiiruhti nopeasti rinnettä alas. - -Muutaman minuutin kuluttua päättyi viimein taistelu tasangon -edustalla, ja Bawr, jättäen melkein kolmannen osan miehistään -kaatuneina kuolleitten kaarijalkojen joukkoon, johti iloitsevat -jäljelle jääneet takaisin luolaan. Voitto oli tullut Loistavan -Olennon lapsille kalliiksi. Mutta hyökkääjät olivat täydellisesti -hävinneet. Liekit vyöryivät pari kilometriä pitkin laaksoa, missä niitä -eivät tukahduttaneet kuolleitten tai kuolevain kaarijalkojen suuret -ruumiskasat. Synkässä yössä kuului lakkaamatta huutoja milloin yltyen -milloin hiljentyen, ja tuolla hehkussa vyöryi kauhea pakolaislauma, -johon liekit tarttuivat surmaten pakenevat. Nojaten pitkään nuijaansa -ja silmätessään mietteissään tuota kauheata hävityksen kenttää, -päätteli Bawr itsekseen, etteivät kaarijalat enää milloinkaan, niin -kauan kuin muisto tästä yöstä säilyisi, uskaltaisi hyökätä hänen -kansaansa vastaan. - -Sitten vei naisten hurja voihkina päällikön luolaan. Siellä hän näki, -että puolet pienokaisista oli surmattu Mawgin nopean hyökkäyksen aikana -ja että melkein kaikki vanhat miehet ja naiset oli tapettu heidän -puolustaessaan hoidokkejaan. Grômin oven suussa kyyristyneenä ja -suuret hampaat puristettuina kuolleen kaarijalan kurkkuun makasi rampa -vanki, Ook-ootsk. Huomattuaan, että hän vielä hengitti, ja nähdessään, -millaisella raivolla hän oli taistellut puolustaessaan pienokaistaan, -nostivat sotilaat hänet hellävaroin syrjään. Hänen altaan ja karvaisen -käsivarren suojassa he löysivät Grômin lapsen, joka ei ollut saanut -pienintäkään haavaa. Naiset olivat puolustaessaan oikealle johtavan -polun päätä nähneet A-yan ryöstön, ja siksi Bawr antoi pienokaisen -erään oman vaimonsa hoidettavaksi. - -Sitten etsittiin Grömiä. Ensin luuli päällikkö, että hän oli -uhkarohkeasti seurannut A-yan ryöstäjiä pelastaakseen hänet yksin. -Mutta he löysivät hänet erään ruumiskasan alta kuoleman kielistä ja -olivat joutua epätoivoon. Tietäen Grômin pelastaneen heimon, alkoivat -he äänekkäästi voihkia hänen vieressään, kuten tähän asti oli tehty -vain ylimmän päällikön hautajaisissa. Mutta Bawr, kasvot surusta -ryppyisinä, vakuutti heille, ettei Grôm kuolisi, ja nostaen sankarin -käsivarsilleen kantoi hänet luolaan. - -Grômin haavat olivat syvät, mutta eivät silti kuolettavat. Vasta -jonkun päivän kuluttua ilmoitettiin hänelle, että kaarijalat olivat -vieneet A-yan elävänä mukaansa. Silloin hän hurjasti huudahtaen -hypähti jaloilleen. Veri purskui uudelleen hänen haavoistaan ja hän -kaatui pyörtyneenä maahan. Toinnuttuaan uudelleen ei hän päiväkausiin -puhunut kenellekään sanaakaan ja näytti siltä kuin hän kuolisi, ei -haavojensa, vaan elämäänkyllästyksensä tähden. Mutta vanki Ook-ootsk, -jota hoidettiin yhdessä Grômin kanssa, muistutti hänelle, että hänen -oli elettävä kostaakseen, ja siitä hän vähän elpyi. Sitten huomautti -Bawr hänelle, ettei sellainen urotyö kuin A-yan pelastaminen olisi -mahdotonta tulen valloittajalle ja kokonaisen kansan voittajalle. - -Ja siitä hetkestä alkoi Grôm hiljalleen parantua. - - - - -Seitsemäs luku. - -A-YAN PELASTUS. - - -Tuhanväriset, apinannäköiset, kaarijalkaiset miehet pitivät neuvottelua. - -Ei ollut kulunut kauan, kenties noin kymmenentuhatta vuotta tai -niillä paikoin, maailman viettäessä pitkää, hidasta aamuaan — siitä -kuin heidän esi-isänsä, ylpeinä vähäisestä älystään laskeutuivat alas -puiden latvoista kävelemään suorina kovalle maalle ja saattamaan pedot -valtansa alaisiksi. Heidän käsivartensa olivat vieläkin epäinhimilliset -ja turhan pitkät, heidän lyhyet ja voimakkaat säärensä olivat vielä -niin käyrät, etteivät he voineet juosta kovaan. Heidän asuntonsa olivat -vieläkin korkealla puiden oksilla, missä he voivat maata rauhassa -kaikilta hyökkäyksiltä. He olivat vielä puun asujaimia. Mutta he olivat -ihmisiä, jotka tahtoivat anastaa herruuden kaikilta muilta olijoilta -maan päällä. - -He eivät olleet kauniit ulkomuodoltaan. Noita käyriä, voimakkaita -olentoja, joiden väri vaihteli likaisen keltaisen ruskeasta tummaan -saven väriin saakka, peitti epätasainen, ohut, tumma karvapeite. -Reisissä ja hartioissa pitkin selkärankaa sekä pitkien käsivarsien -ulkopinnalla olivat karvat paksummat ja pitemmät muodostaen ikään -kuin säännöttömän ruohikon. Hiukset heidän päässään olivat tummat ja -vanuneet rasvaisiin ja likaisiin takkuihin. Kasvot olivat leveät ja -litteät, leuat vahvasti ulkonevat, otsa hyvin matala ja nenä leveä -ikäänkuin se olisi saanut kovan iskun altapäin niin, että häikäisevän -punaiset sieraimet ammottivat rumasti ylöspäin. - -Vain heimon ruhjotut ja alakuloiset jäännökset neuvottelivat nyt -kadonneesta onnestaan. He kyyköttivät säännöttömässä puoliympyrässä -kosketellen kömpelösti haavojaan tai kynsien kummallisesti itseään. -Heidän apinamaiset vaimonsa vetelehtivät rääkyvissä joukoissa piirin -ulkopuolella tai kyyköttivät lähimpien puiden oksilla. Niillä, jotka -istuivat puissa, oli useimmilla lapset sylissään, ja sen tähden he -olivat kovin arkoja vaarallisella, tasaisella maalla. Siellä täällä -joukon ympärillä, joko kyyköttäen kummulla tai heiluen puun latvassa, -oli tarkkasilmäisiä vanhoja naisia, jotka vartioivat, ettei mitään -äkkinäistä hyökkäystä tapahtuisi, vaikka oli vain harvoja petoja tai -ihmisiä, jotka olisivat uskaltaneet hyökätä julman kaarijalkaheimon -kimppuun. - -Matalalla, sileällä kivellä, joka oli valtaistuimena, istui -kaarijalkojen päällikkö leikitellen tukevalla nuijallaan niinkuin -kaislalla, vaikka se oli suuri puunjuuri, joka oli hakattu terävillä -kivillä nuijan muotoiseksi. Hän oli paljon pitempi ja kookkaampi -kuin hänen toverinsa, vaikka hän muutoin oli näiden kaltainen -lukuunottamatta väriä, joka oli tumma, melkeinpä musta. Hänellä oli -petomaiset leuat ja koko hänen olentonsa, silmiä lukuunottamatta, oli -elukkamaisempi kuin hänen tovereittensa. Vaikka ne olivatkin pienet ja -syvällä päässä, leimahtelivat ne suurta älyä ja rohkeata herruutta, -jonka tähden hänestä olikin tullut päällikkö. Hän puhui nopeasti, -tehden mahtavia liikkeitä haukkuvalla, kalkattavalla äänellä, joka oli -sangen epäselvä. Vähitellen tuli hän yhä kiivaammaksi. Kyyköttävät -kuulijat keikuttivat ymmärtäväisesti ruumistaan ilmaisten silloin -tällöin hyväksymisensä kirkumisella ja murinalla. - -Puoliympyrän toisessa päässä, aivan lähellä puhuvaa päällikköä, istui -eräs mies, joka selvästi oli toista rotua kuin hänen seuralaisensa. -Jokin päällikön puheessa näytti herättävän hänessä outoa levottomuutta, -sillä hän hypähti seisoalleen ja nojasi nuijaansa, joka oli pitempi -ja sopusuhtaisempi kuin päällikön. Väriltään oli mies silmiinpistävän -vaalea, huolimatta liasta ja loasta, joka koetti peittää sitä. Hän -oli suurta mustaa päällikköäkin pitempi. Ruumiiltaan hän kylläkin oli -lyhyempi, mutta hän voitti kuitenkin pituudessa pitkien ja suorien -jalkojensa vuoksi. Hänen rintansa ja hartiansa olivat suunnattoman -voimakkaat, mutta hänen vyötäisensä ja lanteensa olivat sangen hoikat -verrattuina tynnyrimäisiin kaarijalkoihin. Hän oli ruumiiltaan vähemmän -karvainen kuin hänen toverinsa rintaa ja käsivarsia lukuunottamatta. -Mutta päätä peitti ikäänkuin suunnaton, tummanruskea harja. Hänen -kasvonsa olivat tuimat ja vahvat ja niissä oli lujat, päättäväiset -leuat, sopusuhtainen suu, iso, komea nenä ja korkea otsa. Hänen -silmänsä olivat siniset ja tuijottivat nyt rohkeasti uhmaten tuuheiden -kulmakarvojen alta päällikköön. Aivan hänen takanaan kyykötti tyttö, -selvästi samaa heimoa kuin hänkin. Tällä oli komea, vahva, sorja naisen -vartalo, jonka saattoi selvästi huomata huolimatta hänen surumielisestä -asennostaan; hän oli painanut kasvonsa polviaan vasten ja puolet -ruumiista oli tuuheiden kastanjanruskeiden hiusten peitossa. - -Tuo komea muukalainen, joka niin rohkeasti katseli päällikköä, oli -petturi Mawg. Mielettömässä ylpeydessään ei hän ollut ymmärtänyt, -että puiden asukkaat aikoivat saattaa hänet tilille siitä turmiosta, -minkä hän oli tuottanut heille. Hän ei ollut käsittänyt, että A-ya, -joka oli suorajäseninen ja suloinen, voisi herättää himoja muissakin -kuin hänessä. Kuunnellessaan nyt päällikön kiivasta puhetta ja murinaa -takanaan ja ympärillään huomasi hän äkkiä hirvittävän kohtalon uhkaavan -itseään. Mutta vaikka hän olikin julma ja petturi, ei hän ollut -pelkuri. Hänen verensä alkoi kiehua ja lihakset jännittyivät hänen -ajatellessaan kuoleman taistelua, joka pian kohtaisi häntä. - -Tyttö, näkemättä ja kuulematta mitään, pää painuneena paljaita -polvia vasten, ei välittänyt mistään. Hän inhosi elämää ja samaten -kaikkia ympärillään olevia. Hänen pienokaisensa ja herransa, jos he -vielä elivät, olivat kaukana vuorien ja soiden takana luolaisella -vuorenrinteellä tulisavujen takana. Ryöstäjäänsä Mawgia hän vihasi -enemmän kuin ketään muuta. Mutta hän oli täällä Mawgin takana, koska -tämä suojeli häntä, etteivät hurjat kaarijalkanaiset repisi häntä -kappaleiksi. - -Äkkiä katsomatta taakseen puhui Mawg hänelle heidän omalla kielellään, -jota kaarijalat eivät ymmärtäneet. »Ole valmiina, tyttö! He aikovat -tappaa minut. Musta päällikkö himoitsee sinua. Mutta minä tapan hänet, -ja me pakenemme. He ovat kaikki konnia. Tule!» - -Tämän sanottuaan hän hyökkäsi suoraan suuren mustan päällikön kimppuun, -joka istui kivellään. Mutta tyttö, vaikka hän kuuli joka sanan, ei edes -kohottanut päätään. - -Mawg hyökkäsi kuin leopardi, mutta musta päällikkö, vaikka olikin -hidas jaloistaan, ei ollut hidas käsistään eikä aivoistaan. Vaikka -hän hämmästyikin suuresti, heilutti hän nuijaansa juuri parahiksi -estäen sillä Mawgin nopean iskun, joka muuten olisi musertanut hänen -häränniskansa. Nuija melkein särkyi saamastaan iskusta. Päällikkö -heitti sen naurahtaen maahan ja tavoitteli hyökkääjän kurkkua -kynsisillä käsillään. - -Jos olisi ollut mahdollista taistella mies miestä vastaan, olisi Mawg -tehnyt sen mielellään, vaikka ottelun tulos olisikin ollut epävarma. -Mutta hänellä ei ollut halua vastustaa koko heimoa, joka nyt alkoi -häntä ahdistaa kuin susilauma. Hänellä ei ollut aikaa tähdätä iskuaan -kunnollisesti. Mutta väistäessään noita jättiläismäisiä käsiä antoi -hän nopean iskun nuijan tyvipäällä, joka halkaisi vihollisen posken ja -puhkaisi toisen ilkeän, pienen silmän. Samalla hän pyörähti notkeasti -ympäri, hypähti kiven toiselle puolen ja juoksi kuin hirvi puitten -lomitse kiroillen tyttöä, kun ei tämä seurannut häntä. Puolet heimosta -ajoi häntä takaa ulvoen julmasti, toisten vetäytyessä takaisin odottaen -levottomina, mitä päällikkö tekisi. - -Päällikkö katseli toisten mukana pakolaisen jälkeen, peittäen -haavoittuneen silmänsä karvaisella kädellään. Mutta hän tiesi olevan -mieletöntä koettaa saavuttaa nopeajalkaista vihollistaan, ja hetken -kuluttua hän heitti koko karkurin mielestään. Ähkäisten hän astui alas -kiveltään ja huolimatta haavoistaan kulki tytön luo. Koko hälinän -aikana ei A-ya ollut nostanut kertaakaan päätään polviensa välistä eikä -näyttänyt vähintäkään levottomuuden merkkiä. Päällikkö tarttui häntä -olkapäähän ja ravisti häntä raa'asti käskien hänen tulla mukaansa. -Tyttö ei ymmärtänyt hänen kieltään, mutta hänen tarkoituksensa oli -selvä. Hän katsoi ylös ja tuijotti suoraan päällikön yhteen avonaiseen -silmään. Hänen silmissään oli vaarallinen, leimahteleva liekki niin -kuin pedolla häkissä, ja hän aikoi karata miehen kurkkuun. - -Mutta musta päällikkö ei ollut suotta kaarijalkojen hallitsija. Vaikka -hän olikin julma ja likainen ja ilkeämpi kuin kuvailla saattaa, ja -vaikka hänellä oli kauheat, haavoittuneet kasvot ja verentahrima, -suuri, karvainen rinta, oli hän kuitenkin mies, jonka mahtavuus -hillitsi tyttöä. Hän tiesi taistelun kohtaloa vastaan toivottomaksi. -Liekki sammui jättäen silmät tylsiksi ja jäykiksi. Hän nousi -välinpitämättömänä ja seurasi uutta isäntäänsä puun luo, jossa tällä -oli punotuista oksista tehty asuntonsa. - -Puun juurella pysähtyi musta päällikkö, astui taaksepäin ja viittasi -tyttöä kiipeämään ylös. Tottuneena kiipeämiseen hän tarttui vahvaan -puunrunkoon harjaantuneilla käsillään. Sitten hän epäröi ja sulki -silmänsä. Tottelisiko hän alistuen kohtaloonsa? Ryöstäjäänsä Mawgia oli -hän vihannut silmittömästi. Sitäpaitsi oli hän hylännyt hänet odottaen -koston aikaa. Mawg oli hänen omaa heimoaan ja hän tunsi, vaikkei -oikein voinut selittää kiihkeyttään, vihaavansa häntä. Mutta tämä uusi -isäntä oli muukalainen ja alempaa, eläimellistä rotua. Häntä kohtaan -tyttö tunsi iljettävää, ruumiillista vastenmielisyyttä. Hän seisoi -silmät ummessa jäykkänä ja vavisten, sillä häntä puistatti raivokas -halu kuristaa joko tuo mies tai oma kurkkunsa. Hänessä oli paljon -hurjaa raivoa, mutta myös nöyrää alistuvaisuutta, ja tuo alistuvaisuus -kuiskasi hänelle petollisesti, että hän oli laillinen sotasaalis. -Suuri käsi tarttui merkitsevästi häntä niskaan. Hän hypähti, päästi -nyyhkyttävän huudon ja kiipesi puuhun. Kuka oli hän vastustamaan -sallimusta ajatuksen tähden, joka oli tullut hänen mieleensä -satatuhatta vuotta ennen aikojaan? - - * * * * * - -Muutaman päivän matkan päässä länteen päin kaarijalkojen rämeisestä -asuinpaikasta kulki komea metsästäjä varovasti tiheikköjen läpi. Hänen -värinsä, ruumiin rakenteensa ja nopeat, ketterät liikkeensä osoittivat, -että hän oli samaa rotua kuin Mawg ja A-ya. Pituudeltaan ja kooltaan -hän muistutti paljon Mawgia, mutta väriltään hän oli vaaleampi, -vähemmän karvainen ja muutoin rohkea ja älykäs. Hänen silmänsä olivat -sinisenvihreät, tyynet ja läpitunkevat ja niissä oli salaperäinen ilme. -Hän oli selvästi paljon vanhempi Mawgia, ja hänen pitkissä, tuuheissa -hiuksissaan ja lyhyessä, kiharaisessa parrassaan oli paljon harmaita -juovia. Toisessa kädessään oli hänellä kummallisen pitkävartinen nuija, -ja toisessa kädessä kantoi hän kahta pitkää, ohutta keihästä, joiden -kärjet oli karaistu ja teroitettu tulessa. - -Kun Grôm useita viikkoja takaperin oli lähtenyt tulien takana olevista -luolista etsimään A-yaa kaarijalkojen kaukaisesta asuinmaasta oli -hänellä ollut myös kaksi suurta puunkaarnaputkea, joiden sisällä -tulikipinät savuten kytivät taulakäävässä. Mutta Grômin levotonta -mieltä suututti se, että oli yhtämittaa pysähdyttävä rakentamaan -nuotiota ja virittämään uudelleen salaisia kipinöitä, etteivät ne -sammuisi. Kärsimättä viivytyksiä ja luottaen omaan kestävyyteensä ja -voimaansa oli hän heittänyt tuliputket pois turvautuen taas aseisiinsa, -jotka olivat riittäneet hänelle ennen Loistavan Olennon löytöä ja -valloittamista. - -Ollen kokonaan mietteittensä vallassa ja ajatellen vain tytön, poikansa -äidin pelastamista vältti hän taisteluita suurten petojen kanssa, -jotka sattuivat hänen tielleen, ja pakeni häpeämättä sellaisia, jotka -yrittivät käydä häneen kiinni. - -Hän ei antautunut mihinkään epävarmaan taisteluun. Hän tyydytti -nälkäänsä hunajalla, kypsillä hedelmillä ja juurilla, joita metsä -tarjosi runsaasti tähän vuodenaikaan. Öisin hän rakensi pesänsä -hätäisesti punomalla oksia yhteen korkeimmalla heiluvaan puunlatvaan, -johon ei edes leopardikaan, vaikka se olikin taitava kiipijä, voinut -tulla antamatta itseään hyvissä ajoin ilmi. Näin hän viimein, -itsepintaisesti ja nopeasti kuljettuaan itää kohti, saapui tuon laajan -suoseudun reunalle, jonka hedelmällisissä, reheväkasvuisissa ja -saarentapaisissa metsissä kaarijalat asustivat. - -Täällä oli tarpeen hänen metsässäliikkumistaitonsa, johon hän oli -tottunut salaa hiipiessään aran antiloopin jäljessä. Kun hänen vaalea -ihonvärinsä olisi voinut ilmaista hänet, hieroi hän itseään savisella -mudalla, kunnes hän oli samanvärinen kuin kaarijalat. Ryömien hämärissä -pensaikoissa äänettömästi kuin käärme tai kiiveten ketterästi pitkin -oksia kuin harmaa apina päivän jo hieman hämärtäessä, teki hän lyhyitä -partioretkiä hajallaan sijaitsevien asumusten ympäristöllä, mutta -ei voinut löytää jälkeäkään tytöstä tai Mawgista, jonka hallussa -hän luuli A-yan vielä olevan. Mutta kulkiessaan varovasti leirin -ulkopuolelle pohjoista kohden, tuli hän sille jo melkein uudelleen -umpeen kasvaneelle polulle, missä Mawgia oli ajettu takaa. Tätä hän -seurasi, kunnes polku loppui ja pakolaisen jäljet yksinään jatkuivat -edelleen. Eräs hyvinsäilynyt jälki märässä maassa oli selvästi Mawgin, -sillä se erosi täydellisesti noiden apinamiesten jäljistä. Metsästäjä -etsi kiivaasti toista pienempää ja hennompaa jälkeä. Hän kulki etsien -edempää ja sitten taas takaa-ajajien jälkien joukosta, mutta turhaan. -Mawg oli selvästi paennut yksin. - -Grôm istuutui maahan äkillisen epätoivon vallassa. Jos Mawg, joka ei -ainakaan ollut pelkuri, oli paennut yksin, silloin tyttö oli varmasti -kuollut. Nuija ja keihäät putosivat Grômin voimattomista käsistä. Hänen -elämänhalunsa vaihtui väsyneeksi välinpitämättömyydeksi ja tylsäksi -tuskaksi, jota hän ei edes koettanut ymmärtää. Oli onni hänelle, ettei -mikään hiipivä peto hyökännyt hänen kimppuunsa tuona sokeana uupumuksen -hetkenä. Silloin häneen iski uusi ajatus, ja hänen epätoivonsa leimahti -raivoksi. Hän hypähti jaloilleen tarttuen tuuheaan partaansa. Musta -päällikkö oli epäilemättä ryöstänyt tytön. Ajatus tästä hänen vaimoaan, -hänen lapsensa äitiä kohdanneesta häpeästä sai hänet hetkeksi vallan -mielipuoleksi. Tarttuen aseisiinsa hän karjui tuskasta ja juoksi -sokeasti pitkin tallattua polkua valmiina hyökkäämään koko inhoittavan -heimon kimppuun. Jättiläisleopardi, joka väijyi pensaikossa tien -varrella, aikoi käydä hänen kimppuunsa, mutta peräytyikin sensijaan -pelästyen miehen hurjuutta. - -Mutta mielettömyys haihtui pian. Kun järki palasi, pysähtyi hän -juoksussaan, vilkaisi tarkkaavasti ympärilleen ja hiipi sitten salaa -tiheikköön. Nyt enemmän kuin koskaan täytyi hänen olla kylmän rohkea -voidakseen riistää A-yan hirviön käsistä. - -Seuraten tuota hurjaa Mawgin takaa-ajotietä tunkeutui Grôm -syvälle kaarijalkojen kylään. Huolimatta hänen voimastaan ja -ilvesmäisestä hiipimisestään oli se toisinaan pöyristyttävää. Ei -ainoastaan tiheiköissä maassa, vaan myös puun latvoissa vilisi -hänen tarkkasilmäisiä vihollisiaan. Hänen oli ryömittävä suolla -likomärkien juurien keskellä ja toisinaan maattava liikkumattomana -kuin kivi tuntikausia kärsien miljoonien hyönteisten pistot. Toisinaan -uskaltamatta nostaa päätään katsellakseen ympärilleen täytyi hänen -luottaa vain korviinsa ja tarkkaan hajuaistiinsa. Ja toisinaan -ainoastaan hänen uupumaton liikkumattomuutensa pelasti hänet joutumasta -peloittavan kyykäärmeen tai etsivän ja vihastuneen kalkkarokäärmeen -uhriksi. Kauan nuuskittuaan, valmiina antamaan kuoleman iskun, päätteli -käärme, ettei tuo liikkumaton olento sen edessä ollut elävä. Hitaasti -se oikaisi jännittyneet kiemuransa ja liukui tiehensä. Ja Grôm jatkoi -jälleen vaarallista matkaansa. - -Silloin auringon nousun aikana, sillä kaarijalat olivat kuten linnut -aikaisia, toisena päivänä sen jälkeen kuin hän oli löytänyt Mawgin -jäljet, näki kärsivällinen metsänkävijä A-yan. Hän oli ryöminyt noin -sadan kyynärän päähän neuvottelukalliosta, jota kaarijalkalaumat -ympäröivät. Ollen kyyryllään tiheässä pensaikossa ei Grôm voinut -nähdä paljoa. Mutta hän näki noiden kuuntelevien joukkojen päitten -yli mustan päällikön istuvan kivellään ryhmyinen nuija kädessään. Hän -puhui sotilailleen kummallisilla, nopeilla kurkkuäänteillä, joista -Grôm ei saanut mitään selvää. Puhe loppui pian. Päällikkö nousi ylös. -Elukkamaiset joukot väistyivät syrjään ja silloin näki Grôm A-yan -kyyristyneenä päällikön jalkojen juureen polvet hiustensa peitossa. -Astuessaan kalliolta alas tarttui päällikkö tyttöä ranteeseen ja veti -hänet seisoalleen. Tyttö asettui päällikön taakse alakuloisena kuin -ruoskittu koira. Grôm puri hampaitaan piilopaikassaan ja pysyi vaivoin -alallaan. Kun A-ya oli ryöstäjänsä joukkojen ympäröimänä, olisivat -kaikki pelastamisyritykset olleet tällä hetkellä toivottomia. - -Kaarijalkajoukossa oli jotakin tekeillä, mitä Grôm piilopaikastaan -ei ensin voinut saada selville. Sitten hän huomasi, että päällikkö -koetti neuvoa voimakkaille, mutta kömpelöille seuralaisilleen nuijan -ja keihään käyttöä. Petturi Mawg oli opettanut päällikköä käyttämään -taitavasti suunnatonta nuijaansa, mutta keihäänheitossa hän oli vielä -kömpelö ja taitamaton. Halkaistuaan erään seuralaisensa kasvot huonosti -tähdätyllä heitolla lopetti hän keihään heiton, kääntyi tyttöön ja -käski hänen opettaa kansansa tavat. Oli selvää, että kaarijalat -luottivat suuresti hänen voimaansa, vaikka hän olikin vain nainen, -sillä he hajautuivat heti kahteen joukkoon, jotta hänellä olisi -väljemmältä tilaa. Tiheikössä olevan katselijan sydän alkoi jyskyttää, -kun hän näki tien aukeneman piilopaikkansa ja rakastamansa naisen -välillä. - -A-ya ei ollut ymmärtävinään päällikön käskyä. Hän otti keihään, -mutta seisoi pidellen sitä tyhmän näköisenä. Päällikkö uhkasi häntä -vihoissaan, mutta hän ei ollut huomaavinaankaan sitä. Samassa kuului -tiheiköstä raukun viheltävä huuto. Tyttö oikaisi itsensä ja jokainen -lihas hänessä jännittyi. Surumielinen huuto kuului uudelleen. Oli -outoa, että raukku asusteli tuollaisessa tiheässä rämeikössä, mutta -kaarijalat eivät huomanneet tuota luonnottomuutta. Tyttöön tuo huuto -vaikutti sensijaan kuin taikavoima. Hän ei vilkaissutkaan tiheikköön -päin, mutta äkkiä hymyillen hän näytti ymmärtävän päällikön määräyksen. -Kohottaen tukevan keihään olkansa tasalle hän tähtäsi suureen, vaaleaan -sieneen, joka kasvoi puunjuurella noin kuuden-, seitsemänkymmenen -askeleen päässä. Taivuttaen notkeata vartaloaan, kuten Grôm oli -neuvonut häntä, hän heitti. Vaalea sieni halkesi kahtia. - -Ihastuksesta kirkuen syöksyi joukko sinne tarkastamaan kappaleita. -Päällikkökin, vaikka halveksikin kansansa ilmaisemaa ihastusta, astui -askeleen tai pari siihen suuntaan. Hän kääntyi hetkeksi selin. Sillä -hetkellä tyttö pakeni äänettömänä ja nopeasti kuin hirvi kiitäen -tiheikköä kohti, mistä raukun huuto oli kuulunut. Pitkät, tuuheat -hiukset hulmusivat hänen juostessaan. - -Vihasta ulvahtaen lähti musta päällikkö koko joukko kintereillään -hänen jälkeensä. Samassa hypähti tiheiköstä Grôm seisoen uljaana -keihäs ojossa. Kuin leijona satimessa hän vilkaisi nopeasti joka -puolelle harkiten taistelu- ja pakomahdollisuuksia ja uhaten koko -ajan vihollisia, jotka lähestyivät häntä. Nähdessään hänet näin -odottamatta pysähtyi koko joukko epäröiden. Mutta musta päällikkö -syöksyi edelleen kuin mieletön puhvelihärkä. Grôm heitti toisen -keihäistään. Hän paiskasi sen hurjalla vimmalla, mutta varoen A-yan -päätä täytyi hänen heittää se korkealle. Päällikkö näki sen tulevan -ja heittäytyi taitavasti maahan. Keihäs syöksyi hurjasti eteenpäin -ja lävisti yhden epäröivän kaarijalan, joka oli muutaman askeleen -päässä päällikön takana. Hänen tuskanhuudostaan havahtui joukko ja -lähti kirkuen liikkeelle. Mutta Grôm ja tyttö pakenivat jo vierekkäin -aukeata metsäniittyä pitkin vasemmalle, laajaa vettä kohden, jonka he -näkivät välkkyvän runkojen välistä. Grôm tiesi, että tie, jota hän -oli tullut, vilisi täynnä vihollisia. Hän oli huomannut, ettei ollut -mitään mahdollisuutta päästä joukkojen läpi edessäpäin tai oikealla. -Mutta tällä suunnalla oli ainoastaan muutamia karvaisia naisia, jotka -pakenivat kauhuissaan nähdessään hänet. Lisäksi hän arveli, etteivät -kaarijalat olisi mitään taitavia uimareita. - -Kaikki luola-asukkaat osasivat uida kuin saukot, ja sekä Grôm että -tyttö olivat tovereitaan taitavammat. Vesi heidän edessään oli -noin kolme-, neljäsataa kyynärää leveä. He eivät tienneet, oliko -se liikkumaton suojoki vai järven lahti. Mutta huolimatta siitä, -uhkasivatko heitä siellä krokodiilit tai vesikäärmeet, hyppäsivät he -veteen ja uivat pitkillä, voimakkailla vedoilla kohisten vastakkaista -rantaa kohti. Heillä oli enää jäljellä kolme-, neljäkymmentä kyynärää -ja he etenivät vedessä nopeata vauhtia. Muutamat kovat läiskähdykset -vedessä heidän takanaan osoittivat, että heidän vihollistensa kömpelöt -heitot, särkyneet nuijat ja oksan kappaleet kantoivat vain lyhyen -matkaa. Ja he katsoivat halveksien taakseen. - -Kaarijalkaiset, karvaiset miehet, joilla oli laajat, punaiset, ylöspäin -ammottavat sieraimet, juoksivat pitkin rantaa, ja päällikkö yllytti -heitä kiivaasti veteen. He peräytyivät kauhuissaan eikä päällikköä -itseäänkään näyttänyt haluttavan lähteä. Äkkiä hän tarttui kahta -lähinnä olevaa harvaan tukkaan ja heitti heidät suinpäin veteen. -Kauhusta huutaen he kömpivät takaisin rannalle ja juoksivat kuin -puoleksi tukehtuneet kanat joukkojen taakse. - -Päällikkö komensi miehiään. Joukko jakautui heti kahtia. Toinen ryhmä -lähti juosten kömpelösti vasemmalle rantaa pitkin ja toinen seurasi -päällikköä tiheän kaislikon läpi oikealle. Suurikokoinen päällikkö -harppi pitkillä jaloillaan nopeasti edellä raivaten tietä. - -»Tämähän onkin vain lammikko», sanoi Grôm suuttuneena, »ja he aikovat -kiertää rantoja myöten hyökätäkseen meidän kimppuumme.» - -Mutta tyttö, jonka hiukset valuivat vedestä mustina taaksepäin, nauroi -vain. Hän oli viimeinkin vapaa. Ja hän oli yhdessä miehensä kanssa. - -Äkkiä tunsi Grôm pohkeessaan terävää, pistävää tuskaa. Kiljahtaen hän -katsoi taakseen luullen näkevänsä vesikäärmeen kiitävän pois. Hän -ei nähnyt mitään. Mutta samassa tuntui samanlainen pistos toisessa -jalassa. Silloin A-ya huusi: »Ne purevat minua joka puolelta.» Grôm -tunsi yht'aikaa ruumiissaan tusinan polttavia pistoksia. Silloin hän -ymmärsi, etteivät heidän vihollisensa olleet mitään vesikäärmeitä. - -»Nopeasti! Rannalle!» sanoi hän. Voimakkain vedoin he pääsivät -liejuiselle matalikolle ja kömpivät rannalle. Heidän ruumiissaan -riippui tiheässä jättiläisiiliäisiä. - -Huolimatta haavoista ja verenvuodosta he repivät irti inhoittavat -vihollisensa. Sitten he hetken koottuaan voimia ja valiten suunnan -lähtivät luodetta kohti juosten nopeasti laajan, ruohoisen metsäaukean -poikki, missä kasvoi sananjalka- ja mimosatiheikköjä. - -He olivat juosseet tätä niittyä noin puolen tuntia ja arvelivat jo -päässeensä takaa-ajajistaan, kun melkein heidän edestään oikealta -ilmestyi musta päällikkö syöksyen heitä Vastaan. Noin puoli kilometriä -jäljempänä mimosatiheikköjen välissä tulivat hänen seuralaisensa minkä -ennättivät. Musta päällikkö huusi peloittavasti, heilutti suurta -nuijaansa ja hyökkäsi Grömiä Vastaan Työntäen A-yan taakseen astui Grôm -eteenpäin vastaten huutoon. - -Mies miestä vastaan taistellessaan näyttivät nuo kilpailijat jokseenkin -vetävän toisilleen vertoja. Vaaleaihoinen luolien mies oli puolta päätä -pitempi, mutta selvästi kevyempi painoltaan. Hänen pitkät, suorat, -voimakaslihaksiset jalkansa eivät olleet niin suunnattoman vahvat -kuin hyökkääjän käyrät jalat. Hän oli verrattain hoikka lanteiltaan -ja vyötäisiltään. Mutta rinta, käsivarret ja hartiat olivat hänellä -parhaiten kehittyneet. Näytti siltä kuin leijona ja karhu olisivat -joutuneet vastakkain. - -Grômille oli eräs seikka tuona hetkenä melkein yhtä tärkeä kuin -naisensa pelastus; hän tahtoi nimittäin kostaa tuolle julmalle -elukkamaiselle miehelle, joka oli pitänyt hänen vaimoaan vankina. -Hävinnyt esi-isien vaisto leimahti hänessä uudelleen eloon. Se -kehoitti häntä paiskaamaan nuijan ja keihään maahan ja heittäytymään -kilpailijansa kimppuun puristavin käsin ja raatelevin hampain. Mutta -hän sai tahdollaan ja järjellään torjutuksi tuon mielettömyyden. - -Äänettömänä ja liikkumattomana, hieman kumartuneena ikäänkuin -hyökkäysasentoon, odotti Grôm, kunnes hyökkääjä oli noin kolmenkymmenen -askeleen päässä hänestä. Sitten hän heitti jäljellä olevan keihäänsä -hurjalla vauhdilla ja varmasti tähdäten. Mutta hän ei ollut aavistanut, -miten nopeasti puun asukkaat käyttivät suuria käsiään. Musta päällikkö -tarttui keihään kärkeen, kun se oli muutaman tuuman päässä hänen -ruumiistaan. Raivokkaasti karjuen hän katkaisi lujan keihään kuin -marajuuren varren ja heitti kappaleet sivulle. Hänen sitä tehdessään -hyökkäsi Grôm äänettömänä ja nopeasti hänen luokseen. - -Jos Grômin kivipäisen nuijan hurja isku olisi osunut paikalleen, olisi -taistelu päättynyt. Mutta musta päällikkö oli nopea kuin ankerias. Hän -kumartui maahan, niin että isku suhahti hänen ylitseen osumatta häneen, -ja samalla heilahdutti hän nuijaansa. Se oli hyvin tähdätty Grômin -niskaan. Mutta tämä, tuntien horjuvansa epäonnistuneen iskunsa takia, -hypähti kauemmaksi, ennenkuin kääntyi katsomaan, mitä oli tapahtunut. -Päällikkö nousi ylös, ja molemmat hyökkäsivät yht'aikaa toisiaan -vastaan niin, että suuret nuijat iskivät yhteen ilmassa. Isku oli niin -tärisyttävä ja hurja, että molempain aseet putosivat maahan. - -Kumpikaan taistelijoista ei uskaltanut kumartua ottamaan sitä ylös. -He seisoivat jonkun aikaa tuijottaen toisiinsa. Hengitys sihisi -heidän yhteenpuristettujen hampaittensa lävitse ja kädet puristuivat -nyrkkiin. Sitten he hypähtivät pystyyn tarttuen toistensa kurkkuihin, -Grôm äänettömänä, musta päällikkö muristen käheästi. Kumpikaan ei -kuitenkaan saanut sellaista otetta kuin oli aikonut. He puristivat -toisiaan seisoen siinä huojuen, ponnistellen, hikoillen ja ähkien -niin tasavoimaisina, että A-yan mielestä, joka katseli hengähtämättä, -nuo kauheat hetket näyttivät kestävän tuntikausia. Silloin Grôm -hämmästyneenä tavatessaan tässä elukkamaisessa miehessä vertaisensa, -oli häviävinään. Hellittäen toisen kätensä otteen hän vaipui -polvilleen. Riemukkaasti karjahtaen kumartui musta päällikkö hänen -ylitseen. Mutta samassa Grôm tarttui häntä jalkoihin ja työnsi hänet -kavalasti päänsä ylitse maahan. Ennenkuin hän ehti nousta, oli Grôm -hänen päällään painaen häntä maata vasten ja puristaen kurkusta. -Raivoissaan iski tämä apinamaiset hampaansa kuin verikoira syvälle Grôm -niskalihaksiin yrittäen purra valtasuonen poikki. - -Silloin A-ya vilkaisi ympärilleen. Hän näki kahden kaarijalkajoukon -lähestyvän heitä molemmilta puolin. Lähin parvi oli vain muutaman -sadan metrin päässä. Hänen isäntänsä oli selvästi käskenyt hänen pysyä -erillään tästä taistelusta, mutta nyt ei ollut aikaa totella. Hän -sieppasi särkyneen keihään kärkipuolen maasta. Pidellen sitä molemmin -käsin hän työnsi sen täydellä voimallaan mustan päällikön kurkkuun ja -jätti sen siihen. Hirveästi yskäisten hellitti päällikkö hampaansa. -Hänen jäsenensä kangistuivat, ja hän jäi vavahdellen makaamaan maahan. - -Veren tahraamana hypähti Grôm pystyyn ja kääntyi vihaisesti A-yan -puoleen. »Minä olisin tahtonut tappaa hänet», sanoi hän kylmästi. - -»Ei ollut aikaa», vastasi tyttö osoittaen lähestyviä joukkoja. - -Sanomatta sanaakaan sieppasi Grôm nuijansa, tempaisi katkenneen keihään -kuolleen kilpailijansa kaulasta, heitti sen tytölle ja syöksyi kapeata -tietä joukkojen välistä. - -Oli selvää, että nuo kaksi pakolaista, jotka juoksivat niin nopeasti, -pääsisivät karkuun. He olivat sentähden ihmeissään kuullessaan -kaarijalkojen voitonriemuisesti huutavan. Muutaman sadan metrin päässä -loppui aukea seutu ja sen sijaan alkoi ihania, tulipunaisia kukkia -kasvava vyöhyke, joka ulottui oikealle ja vasemmalle niin kauas kuin -silmä kantoi. Se oli noin kahdenkymmenen jalan korkuista pensaikkoa, -jonka kapeat, vaaleanvihreät lehdet melkein peittyivät runsaiden -kukkien alle. Mutta vaikka se olikin tiheikköä, huomasi Grômin tarkka -silmä, ettei se ollut tarpeeksi sakeata estääkseen heidän pakoaan. Kun -he saavuttivat sen, olivat kiljuvat joukot aivan heidän kintereillään. -Mutta he syöksyivät nauraen sinne ja juoksivat harmaiden varsien ja -ruusuhohteen keskelle. Takaa-ajajat huusivat hurjasti. Grômistä se -kuulosti riemuhuudolta, mutta he pysähtyivät ruusupensaikon reunalle -eivätkä aikoneetkaan seurata. - -»He tietävät, etteivät he voi saavuttaa meitä», sanoi Grôm hiljentäen -vauhtiaan. Mutta tyttö oli levoton, kun takaa-ajo noin äkkiä loppui, -eikä vastannut mitään. - -Kulkiessaan tasaista vauhtia eteenpäin lumoavassa, vaaleanpunaisessa -hohteessa, joka tuli heidän yläpuoleltaan kukkien läpi, huomasivat -he äkkiä ympärillään painostavan hiljaisuuden. Takaa-ajajien äänten -häivyttyä eivät heidän tuskallisen tarkkaavat korvansa kuulleet muuta -kuin heidän omien askeleittensa pehmeän kopseen. Ei linnun laulu, ei -siipien suhina eikä ainoankaan hyönteisen surina tai pisto häirinnyt -oudon raskasta ilmaa. Ei käärme, sisilisko eikä vikisevä hiiri -vilahtanut pudonneitten lehtien seassa. He ihmettelivät kovin sellaista -hiljaisuutta. Vielä he ihmettelivät sitä, ettei siellä kasvanut -mitään pieniä kasveja, pensaita eikä puita, joita tavallisesti kasvoi -tällaisessa lämpimässä seudussa. Heidän ympärillään ei ollut mitään -muuta kuin loppumattomasti harmaita runkoja, laakeriruusun vaaleita, -hentoja lehtiä ja ruusunpunainen kukkakatos. - -Äkkiä he tunsivat jäsenissään uupumusta, joka kävi yhä raskaammaksi, -ja heidän silmiinsä tuli jäykkä ilme. Silloin Grôm ymmärsi nuo -riemuhuudot. Hän pysähtyi ja tarttui tyttöä ranteeseen. »Täällä on -myrkyllistä. Täällä vaanii kuolema», mutisi hän. »Siksi he huusivat.» - -»Niin, kaikki on kuollutta paitsi nuo punaiset kukat», kuiskasi A-ya -painautuen häntä vastaan kauhusta väristen. - -»Rohkeutta!» huusi Grôm kohottaen päätään ja pyyhkäisten suurella -kädellään silmiään. »Meidän täytyy päästä läpi. Meidän täytyy löytää -ilmaa.» - -Pudistaen päältään kuoleman kankeuden juoksivat he edelleen, täyttä -vauhtia katsellen runkojen läpi joka suunnalle. Ponnistus saattoi -heidän sydämensä kiivaasti sykkimään. Ei näkynyt vieläkään heidän -ympärillään eikä edessään muuta kuin loppumattomasti hoikkia, harmaita -runkoja ja tuota pahaa-ennustavaa, punaista valoa. Viimein alkoivat -A-yan askeleet jälleen hidastua, ikäänkuin hän olisi tullut uniseksi. - -»Herää!» huusi Grôm ja puristi niin kiivaasti hänen käsivarttaan, että -hän huudahti. Mutta tuska sai hänet ponnistamaan uudelleen. Hän juoksi -nyyhkyttäen eteenpäin. Samassa häntä sysättiin hurjasti vasemmalle. -»Tätä tietä!» läähätti Grôm hien valuessa hänen tuhkanharmaita -kasvojaan pitkin. Ja tuolla vasemmalla rankojen välissä huomasivat -A-yan tuijottavat silmät vihatun ruusuisen hohteen kalpenevan -luonnolliseksi päivän valoksi. - -Se oli suuri, vaalea kukkula; saari tuossa petollisessa kukkaismeressä. -Haparoivin, hervottomin sormin he kiipesivät sen paljasta rinnettä -ylös, heittäytyivät pitkälleen pienten, mutta terveellisten kasvien -joukkoon, jotka peittivät kukkulan laen ja täyttivät keuhkonsa -puhtaalla, virkistävällä ilmalla. He kuulivat epäselvästi hyönteisten -siunattua surinaa, ja suuret kärpäset lentelivät heidän päänsä päällä -purren kipeästi. He makasivat silmät ummessa, ja vähitellen lakkasi -tuo outo tykytys heidän suonissaan ja uutta voimaa tuli heidän -herpautuneisiin jäseniinsä. - -Noin tunnin kuluttua nousi Grôm istualleen ja katseli ympärilleen. -Joka puolelle levisi turmiollinen, punainen laakeriruusuvirta -keskeytymättä paitsi luoteessa. Siellä oli jättiläismäistä metsää, -joka oli liian mahtavakasvuista, jotta nuo myrkylliset kukat olisivat -voineet siellä vaikuttaa. Metsäkaistaleen toinen pää oli noin -parinsadan tuuman päässä kalliosta. Täysin toipuneina kiipesivät Grôm -ja A-ya alas vastahakoisesti tuohon vaaleanpunaiseen kukkaismereen, -juoksivat melkein hengähtämättä ja saapuivat uudelleen rehevien -vihreiden pensaiden varjoon. He kulkivat siksi, kunnes löysivät -viikunapuutiheikön. Ravittuaan itsensä tuoreilla hedelmillä kiipesivät -he korkealle puuhun ja valmistivat itselleen turvallisen levähdyspaikan -oksien suojaan. - -Seuraavina päivinä he kulkivat ilman seikkailuja eteenpäin yhtämittaa -karttaen petoja, joita tässä rehevässä metsässä oli runsaasti. Grömillä -oli nuijansa ja A-yalla särkynyt keihäs. Mutta he karttoivat kaikkia -taisteluja kiirehtiessään takaisin kotiseuduilleen luoliinsa ja -suojelevien tulien luo. Tavatessaan mustan leijonan, miekka hampaan -tai ilkeän, vihaisen sarvikuonon he kiipesivät puun latvaan ja -jatkoivat matkaansa siirtymällä latvasta toiseen niin kauan kuin oli -tarpeellista. He tiesivät voittavansa ovelimmatkin pedot, ja heidän -ainoa levottomuutensa oli Mawg, jonka voimaa ja rohkeutta Grôm ei enää -kauemmin voinut halveksia. Hän oli epäilemättä heidän jäljillään ja -hyökkäisi heidän kimppuunsa äkkiarvaamatta Siksi he eivät milloinkaan -nukkuneet yht'aikaa. Toinen oli aina vahdissa. Ja sentähden heidän -matkansa, kaikesta innosta huolimatta, edistyi tavallista hitaammin. - -Eräänä päivänä pitkän, keskeytymättömän matkan jälkeen lepäsi A-ya -pitäen vahtia puunlatvassa Grômin kerätessä viikunoita. Seutu oli -aukeata ja siinä kasvoi matalia kasveja, viidakkoa ja yksinäisiä -puita. Tyttö, ollen itse hyvin kätkössä, saattoi nähdä joka suunnalle. -Hän näki Grômin kulkevan viikunapuuryhmältä toiselle etsien täysin -kypsyneitä, hyvältä maistuvia hedelmiä. Sitten hän vavahtaen vihasta -ja kauhusta näki Mawgin tumman olennon hiipivän äänettömästi Grômin -jäljessä vain parinsadan askeleen päässä. Heti hänet huomattuaan -heittäytyi tyttö maahan ja alkoi ryömiä äänettömästi kasvien keskellä. - -A-ya aukaisi suunsa antaakseen varoituksen. Mutta hän pidätti huutonsa -ja katkera, riemuitseva hymy levisi hänen kasvoilleen. - -Jos Mawg uhkasi Grömiä, oli hän itsekin uhattuna. Ja häntä uhkasikin -hirveä vihollinen. - -Kukkivan mimosapensaan takaa ilmestyi kauhea lintu, noin kymmenen, -kahdentoista jalan korkuinen, nostaen jalkojaan hyvin korkealle -hyökätessään nopeasti, mutta äänettömästi tuota herkkupalaa kohti. Sitä -peittävät höyhenet olivat enemmän pitkien, tahmeitten karvojen kuin -höyhenten näköisiä. Se muistutti rakenteeltaan jättiläiskasuarilintua, -mutta sen pitkät, siniset sääret ja jalat olivat paljon voimakkaammat. -Sen kaula oli pitkä, mutta hyvin vahva kannattaakseen suunnatonta -päätä, joka oli suurempi kuin hevosen ja varastettu isolla, käyrällä, -raatelevalla korppikotkan nokalla. Tätä kauheata päätä pidensi vielä -suippo veripunainen höyhentöyhtö, joka oli pään etupuolen ja nokan -yhtenäisenä jatkona. - -Ryömivä Mawg oli vielä hyvin sadan askeleen päässä Grômistä, kun -suuri lintu saavutti hänet. Katsellen puun latvasta tarttui A-ya -oksaan kiinni ja pidätti henkeään. Mawg kuuli äänen takaa ja vilkaisi -äkkiä ympäri. Hän ponnahti kirkaisten jaloilleen. Mutta se oli liian -myöhäistä. Ennenkuin hän ehti lyödä tai paeta, iski tuo vahva nokka -hänet uudelleen maahan. Lintu pani toisen jalkansa uhrinsa lanteille, -tarttui nokallaan sen päähän ja katkaisi siltä taitavasti kaulan. -Sitten se ahneesti alkoi syödä kauheata ateriaansa. - -Kuullessaan Mawgin kauhunhuudon oli Grôm kääntynyt ja hyökkäsi apuun -heiluttaen nuijaansa. Mutta ennenkuin hän oli ehtinyt puoliväliinkään, -hän näki, että peto oli tehnyt tehtävänsä. Ja hän malttoi mielensä. -Oli liian myöhäistä auttaa uhria, ja hän tiesi tuon pelättävän linnun -urhoollisuuden. Grômin lähestyessä oli lintu nostanut nokkaansa, -kääntynyt puoleksi häneen päin ja pidellen toisella jalallaan kiinni -uhrista käänteli julmaa päätään hitaasti katsellen uhmaavasti häntä. -Vielä hän epäröi nuijaansa puristaen, sillä tuo hävyttömyys pani hänen -verensä kiehumaan. Silloin kuului A-yan ääni puun latvasta kutsuvan -häntä. »Tule pois!» huusi hän. »Se oli Mawg.» - -Silloin hän kääntyi pois ja meni uudelleen keräämään kypsyneitä -viikunoita. - -Nyt kun Mawg ei ollut enään heitä uhkaamassa, kulkivat he paljon -nopeammin. Ja kun seuraava uusi kuu oli kalpeana, vaaleana, -sirpinmuotoisena taivaalla juuri sahahampaisten vuorten yläpuolella, -saapuivat he vahingoittumattomina heimonsa turvallisille luolille ja -kirkkaasti palaville nuotioille. - - - - -Kahdeksas luku. - -JOUSI. - - -Luolien edustalla paloivat kirkkaasti heimon tulet. Niiden sisällä -vallitsi hyvinvointi ja ennen kuulumaton turvallisuus, sillä -tulen valloituksen jälkeen pysyivät sellaiset hirveät pedot ja -jättiläismäiset, raatelevat, juoksevat linnut, jotka olivat olleet -ihmisen pahimpia vihollisia siitä asti kuin hän oli astunut alas -puunlatvasta kävelemään suorana maan päällä, etäällä liekkejä peläten. -Vaikka hyökkäävien kaarijalkalaumojen aiheuttama suuri taistelu olikin -maksanut heimolle enemmän kuin puolet sen sotureista, vilisi luolissa -ylenmäärin reippaita lapsia. Päällikkö Bawrin ja hänen oikean kätensä -ja neuvonantajansa Grômin mielestä heimon tulevaisuus näytti turvatulta. - -Niin kova läksytys oli annettu nuuskiville pedoille, kauhealle -miekkahampaalle, jättiläismäiselle, punaiselle luolakarhulle, ylpeälle, -mustalle leijonalle ja luitasärkevälle luolahyeenalle, että tulikehän -toisella puolellakin olevaa usean sadan askeleen levyistä tasankoa -pidettiin turvallisena leikkikenttänä, missä heimon lapset saattoivat -oleskella. Leikkikentän ulommaisimpaan reunaan, sinne missä kaislaiset -lammikot ja tiheät bamburuohikot alkoivat, oli varovaisuuden vuoksi -sytytetty tuli palamaan, mutta se oli- enemmän varoituksena kuin -todellisena suojana. Kun karhua tai miekkahammasta oli kerrankin -heitetty palavalla kekäleellä vasten kasvoja, tuli se hyvin araksi. -Sitäpaitsi oli heimon uutteruus karkoittanut kaikki metsästyseläimet -etäälle laaksoon. Oli harvinaista, että mikään pelättävämpi peto kuin -sakaali tai siipettikissa uskalsi tulla kilometrinkään päähän tulista. - -Oli kulunut kaksi vuotta siitä kuin A-ya oli päässyt vapaaksi -vankeudestaan kaarijalkojen keskuudesta. Hänen ja Grômin lapsi -oli suorajäseninen, vaaleaihoinen, noin neljän, viiden vuoden -ikäinen poika. A-ya istui jalat ristissä lähellä vartiotulta, noin -viidenkymmenen metrin päässä tiheikön reunasta, leikkimässä poikansa -kanssa, jonka silmissä oli innokasta älyä. Hänen takanaan makasi -lihava, ruskea, matalanenäinen, noin neljäntoista, viidentoista -kuukauden ikäinen pienokainen leikitellen varpaillaan ja imeskellen -bananaviikunaa. - -Sekä A-ya että poika olivat innostuneet uuteen leikkikaluun. Se oli -kenties ensimmäinen piiska. Pojan oli onnistunut sitoa noin kolme -jalkaa pitkä, kapea nahkakaistale kepinpäähän, joka oli muutamia -tuumia pitempi. Hän älysi nopeasti piiskan käytön ja alkoi koetella -sitä äitinsä hartioihin. Sen uutuus huvitti heitä kumpaakin, ja A-ya -naureskeli salaa ajatellen, että sitä joskus tulevaisuudessa voitaisiin -käyttää rangaistusvälineenä. - -Viimein tuo hento ruoskansiima, pojan sitä innokkaasti heilutellessa, -löi liian kovasti A-yaa, niin ettei tämä kylmäverisyydestään huolimatta -sietänyt sitä. Hän sieppasi leikkikalun pojalta ja alkoi itse -leikitellä sillä. Ruoskansiima sattui olemaan vapaasta päästään melkein -kärjestä halki muodostaen silmukan. Varren tyvipäässä oli kyhmyrä, -joka oli jäänyt siihen, kun oksa oli taitettu rungosta. Hitaasti mutta -varmasti taivutti A-ya vahvoilla käsillään keppiä ja veti silmukan -kyhmyn yli, johon se jäi. - -Mielenkiinnolla katseli hän kirkkailla silmillään ensimmäistä kaarta, -lapsen ja naisen leikin ihmeellistä tuotetta. Tyytymättömänä tuohon -uuteen, mitättömään esineeseen ja haluten saada ruoskansa takaisin -lapsi koetti siepata kaaren äitinsä kädestä. Mutta A-ya työnsi hänet -luotaan. Hän piti tästä uudesta leikkikalusta. Näytti siltä, kuin hän -aikoisi tehdä sillä jotakin. Äkkiä hän vetäisi nuorasta päästäen sen -jälleen irralleen. Kovasti jännitettynä lähti siitä mukava, suriseva -ääni. Hän toisti tempun useita kertoja pitäen kaarta korvansa lähellä -ja nauraen huvitettuna. Silloin poika ihastui siihen ja halusi itse -koettaa uutta leikkikalua. Mutta A-ya oli liian kiintynyt siihen. Hän -ei antanut pojan koskeakaan kaareen. »Mene ottamaan toinen keppi», -käski hän kärsimättömästi, mutta unohti katsoa, toteltiinko hänen -määräystään. - -Kun hän pärisytteli tuota outoa esinettä, joka niin ihmeellisesti -oli muodostunut hänen käsissään, tuli Grôm takaapäin hänen luokseen. -Hän astui varovasti makaavan, ruskean pienokaisen yli ja aikoi -ystävällisesti kiskaista A-yaa tuuheasta tukasta, mutta huomasi esineen -tämän kädessä ja pysähtyi äkkiä. - -Hän seisoi hetken toisensa jälkeen liikahtamatta tarkastellen -mietteissään tuota uutta leikkikalua. Hänen silmänsä pienenivät -ja kulmansa rypistyivät. Tuolla esineellä näytti hänen mielestään -olevan epäselviä, hämäriä, laajoja mahdollisuuksia. Kuitenkaan ei -sitä, mikäli hän saattoi nähdä, voinut käyttää muuna kuin naisten -ja lasten hupaisena leikkikaluna. Viimein hän ei voinut kauemmin -pidättää kättään. »Anna se minulle», sanoi hän nopeasti tarttuen A-yan -ranteeseen. - -Mutta A-ya ei ollut saanut vielä tarpeekseen. Hän piti sitä kaukana -Grômistä ja jännitti nuoraa yhä voimakkaammin. Sen enempää puhumatta -ojensi Grôm tyynesti pitkän käsivartensa ja otti kaaren. A-ya oli -ihmeissään, että tuollainen vähäpätöinen esine sai suuren arvon hänen -isäntänsä silmissä. Mutta hän luotti suuresti Grômiin. Hän pudisti -tuuheat hiuksensa kasvoiltaan, hillitsi pojan pyynnöt käskevällä -liikkeellä ja kiersi käsivartensa polviensa ympäri tarkastellen, mitä -Grôm aikoi tehdä leikkikalulla. - -Ensin Grôm tarkasteli kaarta tarkasti, ja sitten hän kiinnitti nuoran -lujempaan molemmista päistä. Hän pärisytti sitä, kuten A-yakin oli -tehnyt. Hän pingoitti sen äärimmilleen ja päästi sen sitten hitaasti -pingoituksesta tarkastellen uutta voimaa, joka oli tuossa suoristuvassa -kaaressa. Viimein hän kysyi, kuka sen oli tehnyt. - -»Minä», vastasi A-ya ylpeänä teostaan nyt, kun huomasi Grômin pitävän -sitä arvokkaana. - -»Ei, minä sen tein!» parkui poika loukkautuneena. - -Äiti naurahti hyväntuulisesti. »Niin, hän kiinnitti toisen pään ja löi -minua sillä», sanoi hän. »Sitten otin sen häneltä, taivutin kepin ja -sidoin toisen pään.» - -»Se on oikein hyvä!» sanoi Grôm nyökäten miettivästi päätään. Hän -kyyristyi muutaman askeleen päähän ja alkoi kokeilla. - -Ottaen pienen kiven hän asetti sen jänteelle, taivutti kaarta vähäsen -ja päästi irti. Kivi lensi ja osui hänen huuleensa ihmeellisellä -voimalla. - -»Oi!» mutisi A-ya osaaottavasti, kun punainen veri virtasi Grômin -parrasta. Mutta lapsi, luullen, että isä oli tehnyt sen tahallaan, -nauroi sydämellisesti. Vähän harmissaan Grôm nousi, siirtyi muutamia -askeleita kauemmas ja istuutui uudelleen kääntäen selkänsä perheelleen. - -Hän oli täysin tyytyväinen voimaan, joka piili tuossa heikossa, -pienessä esineessä. Mutta hän ei ollut tyytyväinen suuntaan, mihin se -iski. Hän jatkoi kokeilujaan, mutta veti varovaisesti vain vähän kaarta. - -Pitkän aikaa oli hänen mahdotonta etukäteen arvata suuntaa, mihin -kivet, puu- tai kaarnanpalat äkkiarvaamatta kimmosivat hellitetystä -kaaren jänteestä. Mutta viimein pälkähti hänen päähänsä hämärä aavistus -tähtäämisestä. Tarttuen vasemmalla kädellään kaaren keskiosaan kohotti -hän kaaren silmiensä tasalle ojentaen käsivartensa. Hän asetti kiven -aivan nuoran keskikohdalle ja veti sitä nenäänsä kohti. Tämä yritys oli -niin onnistunut, että kivi lensi aivan suoraan ja iski häntä peukaloon. - -Isku oli niin voimakas että hän pudotti kaaren tuskasta huudahtaen. -Vilkaistessaan nopeasti olkansa yli nähdäkseen, oliko A-ya huomannut -tapausta, hän näki, että tämä oli painanut kasvonsa polviaan vastaan -peittäen ne kokonaan hiuksillaan. Mutta hänen hartiansa nytkähtelivät -suonenvedontapaisesti. Grôm arvasi, että A-ya nauroi hänelle. Ensin, -kun hänen peukaloaan kirveli kovasti, oli hän lyömäisillään häntä. -Hän ei ollut milloinkaan tehnyt sitä A-yalle, vaikka kaikki toiset -luolamiehet, Bawrkin, löivät naisiaan sopivassa tilaisuudessa. -Sydämessään hän vihasi ajatustakin loukata A-yaa. Ja isku voisi koskea -häneen kipeästi. Siksi tuo ajatus nopeasti haihtui. Hän katseli noita -nytkähteleviä olkapäitä hetken synkästi. Ja sitten, kun kirvelys -peukalossa asettui, levisi hänen omille kasvoilleen myötätuntoinen, -ymmärtävä irvistys. Hän sieppasi kaaren maasta, hypähti ylös ja juoksi -nuoren ruokotiheikön reunaan. - -A-ya kurkisti varovasti hiustensa läpi kohottaen päätään. Siinä samassa -oli hänen naurunsa lopussa, sillä hän arvasi, että Grômin terävät aivot -miettivät jotakin uutta. Saavuttuaan ruokotiheikköön taittoi Grôm -itselleen puoli tusinaa lujia, ohuita varsia, noin kahden, kolmen jalan -pituisia ja ohuemmasta päästään, noin A-yan pikkusormen paksuisia. - -Hän arveli saavansa parempia tuloksia näistä kuin noista oikukkaista -kivistä. - -Lukuisa joukko uteliaita katselijoita oli keräytynyt tarkastelemaan -Grômin kokeiluja. Useimmat heistä olivat naisia ja lapsia, sillä -suurin osa miehistä oli metsästämässä ja toiset olivat liian ylpeitä -näyttääkseen uteliaisuuttaan. Katselijat olivat halukkaita tietämään, -mitä Grôm oikeastaan puuhaili. Mutta kun hän oli suuri päällikkö ja -pelätympi kuin Bawr, eivät he uskaltaneet tulla kovin lähelle. Eivätkä -he senvuoksi olleet nähneet tai ainakaan ymmärtäneet noita kahta -mitätöntä epäonnistumista. Grôm puolestaan ei kiinnittänyt mitään -huomiota heihin. Nyt kun hän oli kerännyt itselleen noita hoikkia, -suoria ruokoja, oli hän unohtanut kaiken muun. Hän tunsi, katsellessaan -ja punnitessaan niitä kädessään, että ne kuuluivat tähän ihmeelliseen -esineeseen, jonka A-ya oli keksinyt. - -Valiten yhden nuolista asetti hän hitaasti sen paksumman pään jousen -jänteelle ja seisoi pitkän aikaa miettien, vetäen sitä vähän matkaa -ja päästäen sen takaisin irroittamatta kättään siitä. Sitten hän -muisti, että keihäät lensivät paremmin, kun niitä heitettiin paksu pää -edellä. Hän käänsi pienen varren ja asetti ohuen pään kaaren nuoralle. -Sitten hän jännitti nuoraa koetteeksi ja päästi sen äkkiä irti. Nuoli -lensi aivan tähtäämättä suoraan ilmaan, kääntyi äkkiä ja putosi -maahan työntäen päänsä vähän matkaa pehmeään maahan. Grôm huomasi -edistyneensä. Katselijat aukaisivat hämmästyksestä suunsa, mutta eivät -uskaltaneet päästää ääntäkään, kun Grôm teki tuollaisia salaperäisiä -tekoja. - -Temmaten ruovon maasta asetti Grôm sen uudelleen jousen jänteelle. Kun -hän jännitti nuoraa, heilahteli ruoko sinne tänne. Kärsimättömästi -murahtaen hän painoi vasemman kätensä etusormen sen yli pitäen sitä -paikoillaan ja samalla jännittäen uudelleen jousta. Äkkiä välähti -ajatus hänen päässään. Hieman koukistaen sormeaan niin, että ruoko -saattoi liikkua vapaasti, veti hän jännettä taaksepäin ja eteenpäin -tarkasti miettien uudelleen ja yhä uudelleen. Ilokseen huomasi hän, -että nuoli ei enää niskoitellut, vaan oli niin kuin hän suinkin -saattoi toivoa. Viimein, kohottaen kaaren päänsä pääpuolelle, hän -veti voimakkaasti jännettä ja ampui nuolen ilmaan. Hän huudahti, -kun se liukkaasti solui hänen koukistuneen sormensa alta ja kohosi -taivasta kohti ikään kuin ei aikoisikaan pysähtyä. Katselijoiden silmät -seurasivat pelokkaina sen lentoa, ja A-ya käsittäen äkkiä kaiken -pidätti henkeään ja puristi poikaa ihastuneena rintaansa vastaan. Hänen -vilkas mielensä oli käsittänyt, vaikka hämärästi, miehensä keksimän -ihmeen. - -Vaikka Grôm oli suunnannut nuolen taivasta kohti ei hän ollut ajatellut -ollenkaan, mihin suuntaan tai kuinka kauas se kulkisi. Sattumalta -oli hän ampunut luoliin päin. Hän oli ampunut voimakkaasti, ja tuo -ensimmäinen kaari oli jykevää tekoa. Useimmat katselijoista, jotka -kyyköttivät luolien edustalla, tarkastelivat lentoa. Mutta siellä -oli muutamia, jotka olivat joko liian välinpitämättömiä tai liian -tylsiä huomatakseen vähempää kuin iskua päähänsä. Näiden joukossa -oli lihava, vanha nainen, joka oli kumarruksissa selkä toisiin päin -kaivaen roska- ja kivikasasta jotakin herkkupalaa, jonka hän oli -pudottanut sinne. Grômin nuoli kääntyi äkkiä ilmassa, kiiti hurjaa -vauhtia alaspäin ja sen kärki työntyi vaimon lihavaan pystyyn reiteen. -Kirkaisten pyörähti vanha nainen ympäri, repäisi nuolen irti, tuijotti -sitä kauhuissaan juuri kuin hän olisi luullut sen olevan jonkinlaisen -käärmeen ja hoiperteli hurjasti voivotellen lähimpään luolaan. - -Pelästyneitä huudahduksia kuului katselijoiden joukosta, mutta ne -lakkasivat melkein samassa hengenvedossa. Grôm oli tehnyt tämän -ihmeen rangaistukseksi näin pitkän matkan päästä. Vanhan naisen oli -täytynyt tehdä jotakin, mikä oli suututtanut Grömiä. He olivat kaikki -peloissaan, ja useat, joiden omatunto ei ollut oikein rauhallinen, -seurasivat vanhan vaimon esimerkkiä ja livahtivat luoliin. - -Grôm puolestaan oli hämmästynyt ja ylpeä. Hän oli pahoillaan, kun -oli haavoittanut vanhusta. Hän tunsi naurettavaa vastenmielisyyttä -haavoittaa ketään tarpeettomasti. Katsoessaan taakseen ja nähdessään -A-yan keinuttelevan ruumistaan edestakaisin sydämettömän iloisena, -olisi häntä haluttanut kysyä tältä, miltä hänestä olisi tuntunut olla -tuon lihavan vanhuksen sijassa. Toiselta puolen hän tunsi, että hän -oli tehnyt suuren keksinnön, tulen löydön jälkeen suurimman. Hän oli -keksinyt uuden aseen, jolla oli ennenkuulumaton, käsittämätön voima -ja joka kykeni tappamaan nopeasti, äänettömästi ja pitkän välimatkan -päästä. Hänen oli vain täydennettävä asetta ja opittava hallitsemaan -sitä. - -Hän asteli ylpeästi luolan suulle ottamaan nuolensa. Heimon jäsenet, -rohkeimmat sotilaatkin, katsoivat tuskallisina ja peloissaan hänen -tuloaan. Mutta hän ei edes vilkaissut heihin. Heidän ei tarvinnut -tietää, että hän oli vahingossa haavoittanut vanhaa vaimoa. Hän otti -nuolen maasta ja tarkasteli sen verentahrimaa päätä tuimasti rypistäen -otsaansa. Sitten hän vilkaisi luolaan, johon hänen kokeilujensa, -onneton uhri oli paennut. Hän asetti nuolen uudelleen jänteelle -ikäänkuin jatkaakseen rangaistusta. Silloin kuului luolasta armoa -rukoilevien naisten huutoja. Grôm epäröi, näytti leppyvän, pani nuolen -kainalossaan olevaan kimppuun ja meni takaisin A-yan luo. Hän oli -tehnyt tarpeeksi sillä kertaa. Nyt hänen täytyi ajatella tarkasti ja -tehdä valmisteluja. - -Tuntia tai paria myöhemmin lähti Grôm yksin retkelle A-yan kielloista -huolimatta. Hän halusi kokeilla rauhassa uudella aseellaan. Paitsi -suurta kimppua eripituisia ja -kokoisia ruokoja oli hänellä muutamia -viipaleita raakaa lihaa, koko joukko viikunoita, keihäs, nuija ja -jonkinlainen sangaton kori, joka oli punottu vihreistä, kestävistä puun -kuorista. - -Tämä kori oli A-yan keksintö, joka oli lisännyt suuresti hänen -mainettaan heimon kesken ja aiheuttanut sen, että naiset alkoivat -kadehtia häntä yhä enemmän. Sisustamalla korin paksulta märällä -mullalla saattoi hän kuljettaa siinä tulta niin varmasti ja helposti, -että Grôm oli hyväksynyt sen heti paikalla heittäen pois epävarman ja -epämukavan, onton, bamburuovosta tehdyn tuliputkensa. - -Kiiveten ylös luolien takana olevaa jyrkkää mäenrinnettä poikkesi -Grôm korkealla olevaan, mutkittelevaan vuoren solaan ja katosi pian -heimon näkyvistä. Sola, joka oli kauan sitten kuivuneen kosken -uoma, kohosi nopeasti ylöspäin itään päin ja johti hänet viimein -korkealle ylänteelle vuoren rinteellä. Sen takana kohosi vuori jälleen -jyrkästi päättyen sahahampaiseen huippuun, kuten melkein kaikki -vuoret näillä seuduin. Jyrkänteen juurella kallion seinässä oli kapea -halkeama; se vei pieneen luolaan, jonka Grôm oli löytänyt eräällä -metsästysretkellään. Hän oli käyttänyt sitä jo monesti turvapaikkana -silloin, kun hän oli väsynyt heimon hälinään ja tuskallisena halusi -pohtia hiljaisuudessa joitakin kysymyksiä, jotka aina kiusasivat hänen -ajattelevaa mieltään. - -Hartaana mietiskellen uutta asettaan alkoi Grôm rakentaa pientä tulta -luolan suulle. Hän peitti tulivakastaan kaatamansa punaiset hiilet -kuivalla heinällä, kuivaneilla lehdillä ja pienillä tikuilla. Sitten -hän kumartuen alas puhalsi kauan ja tasaisesti kasaan, kunnes savuun, -joka siitä kohosi, ilmestyi ohuita liekkejä. Kun liekit hulmusivat -korkeammalle, kuuli hän jotakin levotonta ääntä luolasta. Hän katsoi -ylös tirkistellen savun läpi ja näki silmäparin hyvin lähellä maata -tuijottavan häneen pimeästä. - -Toisella kädellään hän kylmästi, mutta nopeasti syyti tuleen enemmän -sytykkeitä siepaten toisella kädellään nuijansa. Silmät vetäytyivät -hitaasti takaisin luolan sisälle. Grôm lisäsi tuleen yhä suurempia -puita, kunnes se paloi voimakkaana ja loistavana. Sitten hän nousi, -otti palavan oksan käteensä ja heitti sen luolaan. Kuului hurja -murahdus ja silmät katosivat, sillä niiden omistaja vetäytyi nähtävästi -luolan perälle. - -Hetkistä myöhemmin valaisi savuinen loiste äkkiä luolan. Kekäle oli -pudonnut kuivuneeseen heinäkasaan, joka oli aikaisemmin ollut Grômin -vuoteena. Grôm suoristi itsensä ja heilutti nuijaansa. Samassa syöksyi -sieltä kaksi suurta luolahyeenaa mielettöminä vihasta ja kauhusta. - -Nuo suuret pedot pelkäsivät enemmän äkkinäistä leimahdusta luolassa -kuin suurta ja vaarallista tulta ulkopuolella. Ensimmäinen peto väistyi -juuri sopivalla hetkellä pelastuen tulesta ja juoksi niin nopeasti, -että se sai ohi kiitäessään vain pienen iskun ruumiinsa takaosaan -Grômin nuijasta. Mutta toinen niistä, naaras, oli liian kiivas -väistyäkseen ajoissa. Se syöksyi suoraan tulen läpi, työnsi Grömiä koko -hurjalla raivollaan kaataen hänet kumoon ja hyökkäsi ulvoen laaksoon -jättäen ilmaan kärventyneen karvan hajua. - -Saatuaan suuren haavan toiseen poskeensa, josta vuoti verta runsaasti, -mutta muuten loukkautumatta, ponnahti Grôm vihoissaan ylös ja -hyökkäsi pakenevien petojen jälkeen. Mutta hän palasi pian järkiinsä. -Tyytymättömästi murahtaen hän palasi jälleen tulen luo ja oli pian -syventynyt uusiin kokeiluihinsa. Luolassa palavasta liekistä ei hän -pitänyt mitään väliä. Hän tiesi sen pian sammuvan, ja luola puhdistuisi -samalla myrkyllisistä hyönteisistä. - -Koko iltapäivän hän kokeili nuolillaan saadakseen selville, minkä -pituisina ja painoisina ne antaisivat parhaat tulokset. Yhden -nuolistaan hän särki täydellisesti ampuen sen lyhyen matkan päästä -suoraan vuoren seinää vastaan. Kaksi muuta hän kadotti ampumalla ne -tarkoituksetta tasangon reunan yli alapuolella olevaan tiheikköön, -josta hän käärmeitä peläten ei uskaltanut etsiä niitä kovinkaan -tarkasti. Kaari oli onneksi, vaikka se olikin lyhyt ja ryhmyinen, hyvin -vahva, sillä se oli tehty ylänkömaan valkoisen pähkinäpuun oksasta. -Ja nahkajänne oli hyvin kuivunut, sitkeä ja luja. Mutta siinä oli -harmillinen värähtelevä vika, ja Grômin täytyi pingoittaa sitä monet -kerrat, ennenkuin tuo vika hävisi siitä. - -Kun Grôm oli tyytyväinen kaarensa lujuuteen ja nuoliensa kokoon, -alkoi hän pohtia tähtäämiskysymystä. Valittuaan happamen, noin miehen -kokoisen päärynäpuun ampui hän sitä erilaisten välimatkojen päästä, -kunnes suurin osa sen isoista rehevistä lehdistä oli repaleina -ja hajallaan. Tarkkasilmäinen ja taitava kun oli, keksi hän pian -tähtäysasennon ja ampui muutamia kertoja onnistuneesti. Hän keksi myös -keinon, jolla voi pidellä nuolta tarvitsematta koukistaa sormeaan sen -ympäri. Hänen ylpeytensä oli niin tavaton, että hän aivan unohti syödä, -kunnes pimeys teki hänen harjoituksistaan lopun. Sitten istuutui hän -luolan suulle aterioimaan, tehden suuren tulen yöllä kuljeskelevia -petoja pelättääkseen. Vettä oli hänen haettava vähän matkan päästä -ylätasangon alapuolelta, mutta kantaessaan palavaa palsaminoksaa ei -hänen tarvinnut pelätä petoja, jotka olivat väijyksissä. Ne pakenivat -heti nähdessään loimuavat liekit. - -Tuona yönä nukkui Grôm turvallisesti, sillä hänellä oli kolme -tulta ovensa edessä. Aina tunnin tai kahden kuluttua hän valppaana -metsästäjänä heräsi kohentamaan tuliaan ja nukkui jälleen heti -heittäydyttyään pitkälleen. Ja kun aamu sarasti punaten ja kullaten -sahahampaisen vuoren rinteet, oli hän taas ylhäällä ja kiiruhti -viileään, tuoksuavaan ulkoilmaan nuolineen. - -Nyt oli hänen ratkaistava, mistä saisi nuoliin terävän kärjen. Ne oli -tehty bambunsukuisista lujista ruovoista ja niiden kärki oli melkein -tarpeeksi teräväsärmäinen. Mutta ruoko oli hauras, ja kun se oli -ontto, oli kärki luonnollisesti toisella sivulla, ja tämä haittasi -lennon tarkkuutta. Eikä läheisyydessä ollut mitään piikivenkappaleita -eikä kallion lohkareita, joista olisi voinut muodostaa teräviä -nuolenkärkiä. Hän yritti karaista kärkiä tulessa, mutta tulokset eivät -olleet ensinkään tyydyttäviä. Hän yritti asettaa jonkun ruovon päähän -orjantappurapiikin tai vahvan aloepuunoksan. Mutta hän ei voinut -sillä hetkellä keksiä keinoa, jolla olisi voinut kiinnittää nämä -kauheat piikit niin paikalleen, etteivät ne olisi kadottaneet kokonaan -voimaansa. Viimein hän huomasi, että sopiva kappale tulisi luusta, -jonka voisi hioa tarpeellisen muotoiseksi kahden kiven välissä. Mutta -tämän tehtävän hän voisi suorittaa vasta palattuaan luolille, ja se -vaatisi paljon tarkkaa harkintaa. Toistaiseksi hän tyytyi sellaisiin -kärkiin, joita hän oli teroittanut ja karaissut tulessa. - -Päätettyään tämän asian teki Grômin mieli käytännöllisesti koetella -uutta, ihmeellistä asettaan. Hän laskeutui varovasti jyrkkää -rinnettä alaspäin ylätasangon itäiseltä reunalta seudulle, jossa oli -troopillisia pensaikkoja ja pieniä, ruohoisia niittyjä. Siellä täällä -kohosi joku suurempi puu yksinäisenä kuin vartiotorni. Tietäen, että -nyt oli useiden kasvinsyöjien ruokailuaika, piiloutui hän yhteen -tuollaiseen tuuheaan puuhun, josta näki vihreälle niitylle, ja odotti. - -Hänen ei tarvinnut odottaa kauan, sillä seudulla oli runsaasti metsän -riistaa. Erästä polkua pitkin läheni suuri, tumma härkä, jolla oli -Grômin käsivarsien pituiset, käyrät sarvet. Sen kupeet olivat täynnä -pitkiä vast'ikään parantuneiden haavojen arpia, ja Grôm arvasi, -että se oli yksinäinen härkä, jonka joku voimakkaampi kilpailija -oli haavoittanut ja karkoittanut laumastaan. Härkä katsoi varovasti -ympärilleen ja alkoi sitten syödä heinää. - -Härkä oli oivallinen maalitaulu. Grômin nuoli kiiti äänettömänä -oksien välistä ja osui härän lapaan. Se tunkeutui nahan läpi, mutta -ei syvemmälle kuin kaksi tai kolme tuumaa. Vaikka Grôm olikin ylpeä -mainiosta ampumisestaan, ymmärsi hän, että sellainen haava vain -kiihoitti. - -Pelästyneenä ja raivoissaan karjahti härkä, polki maata ja vilkuili -ympärilleen keksiäkseen näkymättömän vihollisensa. Sillä ei ollut -vähintäkään aavistusta siitä, miltä suunnalta tuo outo hyökkäys oli -tullut. Ärsyttävä kipu hartioissa tuli joka hetki yhä kovemmaksi. -Härkä koetti hurjasti huitoa nuolta sarvellaan pois, mutta se oli -juuri sellaisessa paikassa, ettei sarvi ulottunut siihen. Sitten se -hätäytyneenä ja kauhuissaan koetti päästä tuosta kummasta kärpäsestä, -joka tuotti niin sanomatonta tuskaa, laukkaamalla hurjasti edestakaisin -niityllä. Kun se sivuutti puun, ampui Grôm toisen nuolen aivan läheltä. -Sekin osui ja tarttui kiinni. Mutta se ei mennyt tarpeeksi syvälle, -jotta se olisi aiheuttanut mitään vakavampia seurauksia. Peto karjahti -uudelleen, tuijotti ympärilleen ikäänkuin luullen paikkaa noidutuksi -ja syöksyi suin päin lähimpään tiheikköön, jossa tuuheat oksat repivät -molemmat nuolet selästä sen rynnätessä eteenpäin. Grôm kuuli sen -ryskien menevän rinnettä alas ja hymyili ajatellessaan sen otuksen -hämmästystä, joka sattumalta joutuisi mielettömän härän tielle. - -Tämä koe oli tehnyt Grômille erään asian selväksi. Hänen täytyi -varustaa nuolensa sisääntunkeutuvalla kärjellä. Ellei hän voisi -toteuttaa ajatustaan saada niihin luukärki, täytyisi hänen löytää joku -luja, ytimetön puunvesa kevyitten, onttojen ruokojen sijaan. Seuraavat -pari tuntia hän tarkasteli pensaikkoa huolellisesti ja varovasti etsien -jotakin nuorta vesaa, jota voisi heti käyttää tähän tarkoitukseen. - -Mutta kaikki ne, mitkä olivat kyllin kovia, olivat käyriä ja kuhmuisia -ja ne, mitkä olivat suoria, olivat pehmeitä ja nesteisiä. Vasta kun -aurinko oli korkealla ja kuumuus pakotti hänet takaisin viileään -luolaansa, löysi hän sellaisia, joita saattoi koetella. Avonaisella, -tuulen lakaisemalla kukkulalla kaukana vuoresta oli maassa vanha -pähkinäpuun runko, jonka salama oli ilmeisesti kaatanut. Juuresta oli -kasvanut joukko uusia, eripitkiä vesoja, vaihdellen yhden ja kahden -tuuman pituisista aina Grômin korkuisiin saakka. Ne olivat yhtä -suoria ja hoikkia kuin ruovot. Ja ilokseen huomasi Grôm ne lujiksi -yrittäessään taittaa niitä. Ne olivat lisäksi niin sitkeitä, että hän -melkein kadotti kärsivällisyytensä, ennenkuin hän huomasi, miten ne -parhaiten sai irti. Saatuaan viimein kootuksi kantamuksen niitä palasi -hän luolaansa ja ryhtyi muodostamaan tulessa noita uppiniskaisia oksia. -Kyyköttäessään luolan suun ja tulen välissä söi hän raakaa lihaa ja -viikunoita ja katseli mietteissään laajaa, rehevää seutua ajatellen -hurjaa, raivokasta taistelua, jota käytiin tuon suuren hiljaisuuden -keskellä, ja hänen miettiessään teki tuli, jonka hän oli voittanut, -hiljaista työtään hänen puolestaan. - -Tulos oli parempi kuin hän oli osannut toivoa. Taitavasti poltettuaan -oksia, kunnes niiden päät muuttuivat kokonaan hehkuviksi hiiliksi, -hän hieroi kahden kiven välissä pois kaiken liian ja huomasi täten -voivansa valmistaa tasaisen pyöreitä kärkiä. Täten tehty kärki oli -terävä ja luja. Ja punnitessaan uutta vartta kädessään hän käsitti -sen painon lisäävän suuresti sisääntunkeutumisvoimaa. Kun hän ampui -sillä kerran, huomasi hän, että se lensi pitemmälle ja suorempaan. Se -lävisti sitkeän, paksun okaisen päärynäpuunlehden, tuskin huomaamatta -sitä esteeksi. Hän valmisti itselleen puoli tusinaa lisää näitä vahvoja -nuolia ja lähti sitten uudelleen, tällä kertaa vuoren rotkoon, etsimään -elävää maalitaulua harjoituksiinsa. - -Rotko oli mutkikas ja säännöttömän leveä, muodostaen siellä täällä -penkereitä ja syviä, kapeita kuoppia. Sen pohja oli paikoittain -paljasta kalliota. Mutta siellä, mihin oli kasautunut multaa ja missä -jokin pieni lähde pulppusi halkeamista esille, oli kasvullisuus -rehevää loistaen räikeäkukkaisista canna- ja hibiscus-yrteistä. -Kauniskukkaiset, tiheät mesembryanthemum-pensaikot verhosivat monin -paikoin penkereitä. Se oli seutua, joka hyvin sopi väijyville pedoille. -Grôm liikkui hiipien kuin pantteri ja pysytteli enimmäkseen ylimmillä -rinteillä ryömien maata pitkin avonaisten paikkojen yli ja pysähtyen -vähän väliä kuunnellen, tarkastellen ja nuuskien. - -Äkkiä hän tuli paikalle, jossa hänen mielestään oli sopiva väijyä. -Se oli kallionkieleke noin kahdenkymmenen jalan korkeudella laakson -pohjasta; siinä oli luonnollinen suojamuuri, jonka taakse hän voi -ryömiä ja näkymättömänä pitää silmällä kaikkia metsä-aukeamia ja -polkuja. Hänen takanaan oleva kallioseinä oli niin jyrkkä, ettei -mikään vihollinen voinut sieltäpäin hiipiä salaa hänen kimppuunsa. Hän -pani nuijan ja keihään viereensä maahan, valitsi yhden parhaimmista -nuolistaan ja toivoi, että muhkea hirvi kulkisi ohi tai tuollainen -pieni, täplikäs, kaksivarpainen hevonen, jonka liha oli niin hyvässä -huudossa luolaihmisten keskuudessa. Sellainen saalis olisi todisteena -koko heimolle hänen uuden aseensa voimasta. - -Lähes tunnin hän odotti liikahtamatta kuin kallio, jota vastaan hän -nojasi; vain silmät vilkuilivat joka taholle. Grômin kaltaiselle -metsästäjälle, joka oli tottunut äärettömään kärsivällisyyteen, se ei -ollut mitään. Hän tiesi, että odottamalla tarpeeksi kauan ja pysymällä -kyllin hiljaa, saa metsässä nähdä jotakin mielenkiintoista. Viimein -tulikin joku. Se ei ollut lihava hirvi eikä pieni, kaksivarpainen, -täplikäs hevonen, vaan nuori naaraspuhveli. Grôm huomasi heti, että se -oli levoton ja kiihtynyt. Se näytti arvelevan, että sitä ajettiin takaa -ja epäröi, mitä olisi tehtävä. Kerran se pyörähti raivoissaan ympäri -tuijottaen takana olevaan tiheikköön ikäänkuin aikoisi hyökätä sinne. -Jos se olisi ollut vanha naaras tai koiras, olisi se hyökännyt, mutta -sen kokemattomuus teki sen epäröiväksi. Se korskui, kääntyi jälleen ja -jatkoi matkaansa korvat, silmät ja laajat sieraimet hurjasti valppaina. -Se oli sopivan matkan päässä, ja Grôm olisi koettanut ampua sitä, ellei -hän olisi ollut niin kovin varovainen. Hän tahtoi ensin, ennen kuin -ilmaisi itsensä, nähdä, minkälainen vihollinen se oli, joka uskalsi -seurata noin vaarallista otusta. Puhveli kulki hitaasti eteenpäin ja -hävisi eräälle polulle, ja heti sen jälkeen tuli näkyviin hiipivä -takaa-ajaja. - -Grômin ihmeeksi se ei ollut leijona eikä karhu. Se oli mies hänen -omasta heimostaan. Ja sitten hän näki, ettei se ollut kukaan muu kuin -suuri päällikkö Bawr, joka metsästi yksinään rohkean ja uljaan tapansa -mukaan. Grômin ja Bawrin kesken vallitsi mitä parhain sopu ja Grön -olisi viheltänyt tuon raukun huudon, hänen yksityisen merkkinsä, ellei -hän siten olisi häirinnyt Bawrin metsästystä. Siksi hän vielä kerran -hillitsi itsensä. Bawr, helposti huomaten jäljet, hiipi eteenpäin -äänettömin askelin kuin kissa. - -Mutta Grôm ei ollut ainoa metsästäjä, joka väijyi päivänpaahteisessa -rotkossa. Piilopaikastaan jättiläismäisen, punakukkaisen canna-yrtin -takaa kohosi miekkahampaan pirullinen, irvistelevä pää ja hirveät -hartiat, ja se tuijotti Bawrin jälkeen. Sitten hypähti koko ruumis -äänettömästi esiin. Hetken seisoi tuo jättiläismäinen peto siinä toinen -etujalka koholla, kullanruskean nahan välähdellessä kuumassa auringon -paisteessa. Sen hartiat olivat kolme kertaa suuremmat kuin Himalajan -suurimman tiikerin, pää oli matala kuin tiikerin ja sen yläleuassa oli -kaksi pitkää keltaista, miekkamaista torahammasta. Tämä hirvittävä peto -syöksyi Bawrin jälkeen suuresta painostaan huolimatta nopeasti, mutta -hiipien, niin äänettömästi kuin sen jalat olisivat olleet päällystetyt -ohdakkeen untuvilla. - -Grôm hypähti ylös päästäen hurjan varoitushuudon, samalla päästäen -nuolen lentoon. Kiireessä hän ampui nuolen ohi. Bawr katsoi taakseen ja -näki jättiläispedon aivan kintereillään. Mahdottomalla harppauksella -hän pääsi lähelle puun runkoa. Pudottaen nuijansa ja keihäänsä maahan -hypähti hän korkealle ilmaan, tarttui oksaan kiinni ja heilahdutti -itsensä puuhun. - -Mutta miekkahammas oli jo hänen kintereillään, ennenkuin hän ehti -kiivetä kyllin korkealle. Jättiläismäinen peto valmistui hyökkäykseen, -joka varmasti olisi pudottanut Bawrin suojapaikastaan kuin kypsyneen -viikunan. Mutta se hyökkäys jäi tekemättä. Raivosta karjahtaen kääntyi -peto äkkiä ja puri hurjasti nuolen vartta, joka oli iskeytynyt sen -kupeeseen. Grômin toinen nuoli oli osunut, ja Bawr veti suuresti -ihmetellen jalkansa varmempaan paikkaan. Tuntien polttavaa tuskaa -syvässä haavassaan unohti miekkahammas kokonaan saaliinsa puussa. Se -oli huomannut Grômin, kun tämä päästi varoitushuutonsa, ja tiesi -heti, mistä tuo outo hyökkäys oli tullut. Se kiskaisi pois syvälle -tunkeutuneen nuolen. Ja sitten se kiinnittäen peloittavat silmänsä -Grômiin lopetti murinansa ja syöksyi vuorenrinnettä kohti sellaista -vauhtia, että olisi luullut sen pääsevän yhdellä harppauksella -kahdenkymmenen jalan korkuiselle, äkkijyrkälle vuoren pengermälle. - -Grôm, kiintyneenä uuteen aseeseensa, unohti keihään, joka olisi -ollut paljon tehoisampi näin lyhyeltä matkalta. Nojautuen kauas yli -suojamuurin hän jännitti jousen ja ampui juuri silloin, kun peto suu -auki alkoi hypätä rinnettä ylös. Terävä nuoli lensi suoraan ammottavaan -kitaan ja tuli muutaman tuuman ulos niskasta. Hirveästi karjahtaen -peräytyi peto, pani päänsä käpäliensä väliin ja koetti repiä tuskaa -tuottavan piikin kurkustaan. Mutta hetken kuluttua huomattuaan sen -mahdottomaksi peräytyi se vielä vähän, kyyristyi ja syöksyi reunaa -ylöspäin. Se sai toisen Grômin nuolen rintaansa, mutta ei kiinnittänyt -siihen mitään huomiota. Sen vauhti oli niin hirvittävä, että sen -onnistui saada etujaloillaan kiinni vuoren reunasta. Riippuen siinä -ja tuijottaen hirveillä vaaleanvihreillä silmillään Grômiin yritti -se kiskaista itseään ylöspäin. Se olisi epäilemättä onnistunutkin -aikeessaan, jollei sillä olisi ollut tuota ensimmäistä nuolta -sisuksissaan. Sen rautaiset takajalkojen kynnet raapivat hurjasti -kallion seinää vastaan. - -Grôm pudotti kaarensa sivulle ja tavoitti keihästään. Sen sijaan hänen -kätensä osuikin nuijaan, mutta ei ollut aikaa vaihtaa. Kohottaen -kivipäisen nuijansa korkealle ilmaan iski hän sillä voimakkaasti toista -noista jättiläiskäpälistä, jotka pitelivät kiinni kallion reunasta. -Musertuneena ja hervottomana hellitti käpälä otteensa. Mutta samalla -hetkellä toinen takajaloista pääsi reunan yli ja tarttui kiinni. Ja -peto riippui siinä ruumis kummallisessa kaaressa. - -Sillä välin oli Bawr, huomattuaan Grömiä uhkaavan vaaran, pudottautunut -puusta, siepannut keihäänsä ja nuijansa ja rientänyt apuun. Tämä oli -suurenmoisen rohkeata. Sillä tuolla kallion juurella ei hänellä olisi -ollut mitään pelastamismahdollisuutta, jos peto olisi jälleen hyökännyt -hänen kimppuunsa. Grôm käski hänen pysyä etäällä ja kohotti nuijansa -uuteen iskuun. Mutta samassa nuo suuret, tuijottavat silmät himmenivät -ja kääntyivät ylöspäin, ja verta purskahti ammottavista leuoista. -Hurjasti korahtaen hellitti peto otteensa. Se pudota möksähti selälleen -ja kääntyi hitaasti kyljelleen huitoen käpälillään ilmaa. Kurkkuun -tunkeutunut nuoli oli tehnyt tehtävänsä. - -Taitavasti hilliten itsensä pidättäytyi Bawr iskemästä, ettei anastaisi -itselleen osaa Grômin ihmeellisestä sankariteosta. Hän seisoi -keihääseensä nojaten ja kylmästi katsellen pedon viimeisiä, hurjia -puistatuksia, kunnes Grôm kiipesi pengermältä hänen luokseen. Bawr otti -kaaren ja nuolet ja tarkasteli niitä äänettömänä. Sitten hän kääntyi -Grômin päin hehkuvin silmin. - -»Sinä löysit tulen kansallemme. Sinä pelastit kansamme -kaarijalkajoukkojen hyökkäyksestä. Sinä olet nyt pelastanut henkeni -tappamalla pedon pitkän matkan päästä tällaisilla tekemilläsi pienillä -tikuilla. Sinun pitäisi olla päällikkönä eikä minun.» - -Grôm nauroi ja pudisti päätään. »Meistä kahdesta on Bawr parempi mies», -sanoi hän varmasti, »ja hän on parempi päällikkö. Hän hallitsee kansaa, -sillä aikaa kuin minä harhailen muualla ja ajattelen uusia asioita. Ja -hän on minun ystäväni. Katso, minä opetan hänet tuntemaan nyt tämän -uuden kojeen, ja me teemme toisen juuri samanlaisen kuin tämä, niin -että luolille palatessamme myöskin Bawr tietää, miten isketään hyvin -kaukaa.» - -Teräväreunaisilla keihäänkärjillään he alkoivat nylkeä miekkahammasta. -Sitten he menivät uudelleen korkealle ylätasangolle, jossa Bawr -opetteli ampumaan jousella. Seuraavana päivänä he palasivat heimonsa -tulille, kantaen yhdessä keihäällä olallaan jousen ensimmäistä voiton -merkkiä, miekkahampaan hirveätä päätä ja nahkaa. - - - - -Yhdeksäs luku, - -HIRVEÄ, LOISTAVA OLENTO. - - -I. - - -Grômin luo, joka metsästellessään oli kulkenut kauemmas etelään päin -heimon tulilta kuin milloinkaan ennen, tuli äkkiä nainen juosten -mielettömänä pelosta ja puristaen pienokaista rintaansa vasten. Hän -heittäytyi Grômin jalkoihin sopertaen, hengästyneenä ja selvästi -rukoillen hänen suojelustaan. Sekä hän että lapsi olivat veren tahrimia -ja täynnä kummallisia kuoppamaisia haavoja, niinkuin liha olisi -koverrettu niistä jollakin pyöreällä esineellä. - -Grôm asetti nopeasti nuolen kaareensa ja tähysteli puiden läpi -nähdäkseen, minkälainen vihollinen oli ajanut pakolaisen hänen -luokseen. Samalla hän päästi kimakan huudon, johon vastattiin heti -vähän matkan päästä takaapäin. - -Tultuaan varmaksi, ettei naisen takaa-ajaja, mikä se sitten liekin, -ollut hänen kintereillään ja ettei muutakaan vaaraa ollut näkyvissä, -sillä seutu oli sangen aukeata, kohdisti hän huomionsa naiseen. Tämä -ei ollut hänen heimoaan ja näytti hänestä vastenmieliseltä. Ensi -silmäyksellä luuli hän vaimon olevan kaarijalkojen rotua. Mutta -ihonväri, missä se näkyi veren välistä, oli erilainen, melkein -kuparinpunainen. Eikä hän ollut, niin karvainen ruumiiltaan eikä niin -apinamainen kuin he. Hän oli kuitenkin kyllin hirveä ja selvästi -alempaa rotua kuin luolaihmiset. Luolaihmisen luonnollinen vaisto -olisi käskenyt iskemään häntä ja lasta kursailematta päähän, mikä -olisikin ollut pätevä keino estämään hänen kehittynyttä rotuaan -sekoittumasta alempaan rotuun. Mutta Grömillä oli toisinaan -mielipiteitä, jotka olivat outoja nuoren maailman ihmisille. Hänestä -tuntui vastenmieliseltä haavoittaa naista tai lasta. Hän olisi -aivan yksinkertaisesti voinut hylätä rukoukset ja jättää naisen ja -pienokaisen arvelematta metsän huostaan. Mutta nuo kummalliset haavat -olivat hänestä mielenkiintoisia. Nainen herätti hänessä uteliaisuutta. -Tässä oli joku uusi salaperäisyys hänen tutkittavakseen. Nainen oli -pelastettava. - -Kun hän osasi muutamia sanoja kaarijalkojen kielellä, jotka hän oli -oppinut rammalta orjaltaan Ook-ootskilta, sanoi hän kyyristyneelle -naiselle, ettei tämän tarvinnut pelätä. Vaimo ei ymmärtänyt kieltä, -mutta miehen ääni sointu näytti rauhoittavan häntä. Hän nousi istumaan -paljastaen jälleen pienokaisen, jonka hän oli peittänyt hiuksillaan -ikäänkuin peläten, että suuri, vaalea metsästäjä tappaisi sen. Grôm -huomasi, että lapsessakin oli yksi tuollainen kauhea, pyöreä haava, -joka oli melko kokonaan runnellut sen lihavan, kuparinvärisen olkapään. -Hän huomasi myös, että naisen kasvot, vaikka ne olivatkin rumat, -olivat paljon älykkäämmät ja ihmisellisemmät kuin kaarijalkanaisten -eläimelliset kasvot. Ne olivat leveät ja niissä oli hyvin pienet, -syvällä olevat silmät, korkeat poskiluut, pieni nenä ja hyvin suuri -suu, joka näytti siltä, kuin joku olisi istuutunut sen päälle ja -lujasti työntänet sen sisäänpäin. Tuo ajatus sai hänet hymyilemään, -ja hymy lisäsi naisen rohkeutta Hän päästi suustaan puhetulvan, joka -oli aivan erilaista kuin kaarijalkojen raksuttava ja haukkuva puhe. -Sitten hän ryömi lähemmäksi Grömiä ja ryhtyi syöttämään pienokaista -rinnastaan. Se väänteli rauhattomana kasvojaan, siliä tuo kauhea -haava tuotti sille tuskaa, mutta söi nälkäänsä eikä kesyttömän -luontokappaleen järkevällä tyyneydellä äännähtänytkään. - -Kun Grôm seisoi katsellen tuota paria, heitti äiti kauhun silmäyksiä -olkansa yli, ikäänkuin odottaen vihollisensa ilmestyvän minä hetkenä -hyvänsä. Grôm seurasi hänen katseitaan, mutta ei nähnyt jälkeäkään -vihollisesta. Sitten hän tarkasteli pakolaisen haavoja tarkemmin ja -huomasi, että veri oli niissä jo sangen hyytynyttä. Hän huomasi myös -muutamia syviä, kapeita, ikäänkuin tikarilla viillettyjä haavoja. -Hän arveli, etteivät ne voineet olla juuri tuntia vanhemmat. Olento, -mikä tahansa se olikin, joka oli aiheuttanut ne, olento, jolla oli -niin kummallinen suu ja joka käytti sitä niin oudolla tavalla, oli -nähtävästi lopettanut takaa-ajon. Uteliaisuus valtasi Grômin ja hän -oli vihainen naiselle, kun tämä ei osannut puhua hänelle hänen omaa -kieltään eikä edes kaarijalkojen kieltä. Grômin mielestä oli nainen -itsepäisen uppiniskainen, kun ei myöntänyt ymmärtävänsä kaarijalkojen -kieltä. Hän kumartui naisen yli ja tutki tylysti yhtä haavoista -suurilla sormillaan. Nainen vääntelehti tuskissaan, mutta ei valittanut -ja suojasi lastaan hiuksillaan ja käsivarsillaan, ettei se joutuisi -tuollaisen kovan kohtelun alaiseksi. - -Saaden äkkiä omantunnon vaivoja, jotka aivan hämmensivät hänet, lopetti -Grôm tutkimuksensa ja kääntyi kookkaan, solakan nuorukaisen puoleen, -jolla oli tuuhea, kastanjanruskea tukka ja joka juuri tuli juosten -hänen luokseen. Nuorukainen oli A-yan nuori veli Mô, Grômin suosittu -seuralainen ja metsästystoveri, joka ollen nopea jaloistaan oli tullut -täyttä vauhtia Grômin merkkihuudon johdosta. Hengittäen kiivaasti -seisoi hän Grômin vieressä ja katseli kyyristynyttä naista ihmeissään -ja inhoten. - -Grôm selitti asian lyhyesti ja osoitti sitten noita käsittämättömiä -haavoja. Nuorukainen, joka ei voinut uskoa, että joku ihmisolento ei -käsittäisi selvää ihmiskieltä, jota luolaihmiset puhuivat, koetti -kysellä naiselta jotakin. Hän sai kokonaisen puhetulvan vastaukseksi, -mutta kun hän ei ymmärtänyt siitä mitään, arveli hän, ettei se -ollutkaan mitään puhetta, ja kääntyi vihaisena poispäin luullen naisen -pilkkaavan häntä. Grôm, hymyillen tuolle harhaluulolle, selitti, että -nainen puhui omaa kieltään, jota hän aikoi pian oppia kuten oli oppinut -kaarijalkojen kieltä. - -»Mutta nyt», sanoi hän, »me lähdemme katsomaan, mikä naista on purrut. -Se on varmasti ollut jokin outosuinen otus.» - -Mô, joka oli urhoollisen huoleton, mutta joka olisi seurannut Grömiä -vaikka tuonelan portin läpi, lähti innokkaasti eteenpäin. Grôm, joka -ymmärsi, että tuo salaperäinen olento oli vaarallinen, ja joka rakasti -kaikkia vaaroja, tarkasti kaartaan ja katsoi, että nuolet olivat -sopivasti vyössä, ennenkuin hän lähti matkalle. Paitsi kaartaan oli -hänellä kuten aina kaksi keihästä ja kivipäinen nuijansa. Vaikka vaara -oli hänen huvinsa, ei vaara sinänsä tuottanut hänelle nautintoa, vaan -sen voittaminen. - -Mutta heti kun hän astui eteenpäin, arvasi nainen hänen aikomuksensa ja -hypähti hurjasti seisoalleen. Ha juoksi suoraan Grômin eteen huutaen -ja tehden liikkeitä. Hän oli selvästi kauhuissaan ajatuksesta, että -nuo kaksi miestä antautuisivat vaaraan, josta hän hädin tuskin oli -pelastunut. Grômin terävä järki ymmärsi naisen liikkeet. Hän koetti -selvittää pelkonsa syytä ja mahdottomuutta voittaa sitä. Kun Grôm -yritti mennä hänen ohitseen, heittäytyi hän maahan ja tarttui hänen -jalkoihinsa vavisten kauhusta. Kun hän näki, että Grôm viimeinkin -myöntyi, heittäytyi hän maahan kuin kuollut ja nousi sitten maattuaan -siinä hetken jäykkänä ja tuijottavin silmin seisoalleen ja nosti ylös -toisen kätensä sormet hajallaan. - -Tätä hurjaa viittoilemista ja näyttelemistä ei Grôm voinut selittää -muulla tavoin kuin että nainen oli yrittänyt kertoa hänelle, että tuo -tuntematon olento oli tappanut hänen viisi toveriaan. Tämä tieto sai -Grômin luopumaan aikeestaan. Vaikka hän olikin uskalias, ei hän pitänyt -mistään asiattomasta uhkarohkeudesta. Hän päätti ratkaista arvoituksen, -mutta kaikesta päättäen se vaati perinpohjaisempaa valmistelua. - -»Tule pois», käski hän kääntyen kiihkeän Môn puoleen. »Hän sanoo, että -niitä on liian monta meitä kahta vastaan. Ne ovat tappaneet viisi -hänen kansastaan. Me menemme takaisin luolille ja palaamme kolme yötä -nukuttuamme tulinemme etsimään tuota hävittävää olentoa.» - - -II. - -Palattuaan leiriin antoi Grôm vieraan naisen ja lapsen uskolliselle -orjalleen Ook-ootskille, joka innostuneena otti lahjan vastaan, sillä -hänen, joka oli kaarijalka, ei ollut sallittu ottaa ketään luolan -naisista vaimokseen. Hän tuhlaili ystävällisyyttään onnettomalle -muukalaiselle, mutta ei voinut saada selvää hänen puheestaan enempää -kuin Grômkään. Siitä huolimatta oli A-ya, tuokion tarkasti katseltuaan, -huomannut tai luuli huomanneensa muukalaisen viittauksista, että -peloittava, hävittävä olento oli jokin lentäväinen, siis suuri -lihansyöjä lintu. Mutta hän oli myös saanut selville, että siinä -oli jotakin, joka jollakin tavoin muistutti tulta, sillä kun nainen -oli tointunut kauhusta, jota nuo tanssivat liekit aluksi herättivät -hänessä, osoitti hän niitä ja sitten haavojaan mietteissään. Tämä oli -kuitenkin, kuten Grôm vähän pilkallisena selitti, liian mieletöntä. Ei -ollut sellaista, joka olisi ollut tulen näköistä, paitsi tuli itse. -Eikä pakolaisen haavoissa ollut minkäänlaista yhtäläisyyttä liekkien -aiheuttamien haavojen kanssa. A-ya otti nuhteet nöyrästi vastaan, -mutta piti omat ajatuksensa, ja kun tapahtumat pari päivää myöhemmin -osoittivat hänen olevan oikeassa, karttoi hän älykkäästi mainitsemasta -siitä mitään Grômille. Eikä tämäkään sanonut siitä mitään. - -Tuollaisen kiihdyttävän salaisuuden odottaessa ratkaisua ei Grôm -malttanut kauan levätä toimettomana. Jollei A-ya olisi niin hyvin -tiennyt, että se olisi aivan turhaa, olisi hän koettanut neuvoa häntä -jättämään vaarallisen ja hänen mielestään turhanpäiväisen matkan. Siinä -oli jotakin, mikä peloitti häntä, vaikka hän olikin rohkea ja luotti -järkähtämättömästi Grômin nerokkuuteen. Sen salaperäisyys kauhisti -häntä. Hän pelkäsi sitä samalla tavoin kuin pimeyttä. Mutta hän piti -pelon omana tietonaan ja pyysi päästä mukaan tutkimusretkelle. Siihen -Grôm mielellään suostui, sillä ei ollut ketään muuta, jonka tarkkuuteen -ja hermoihin kaikkein tärkeimmällä hetkellä hän saattoi niin luottaa, -ja hän halusi hänet mukaansa tulivasuineen. Mikään ei pidättänyt A-yaa -kotona, kun Ook-ootsk piti huolen lapsista. - -Luolilta etelään päin lähtevä joukko oli hyvin pieni. Siinä oli -ainoastaan Grôm, A-ya, nuori Mô ja Grômin pienikasvuinen sukulainen -nimeltään Loob, joka oli heimon nopein juoksija ja taitava vakooja. -Hän saattoi kulkea viidakon läpi kuin varjo ja piiloutua siellä, missä -nähtävästi ei ollut mitään piilopaikkaa, tekeytyen näkymättömäksi kuin -kyyristyvä peltokana. Jokaisella oli kaari, kaksi kevyttä keihästä -ja nuija, lukuunottamatta A-yaa, jolla ei ollut nuijaa ja vain yksi -keihäs. Ase, johon hän pääasiallisesti luotti, oli kaari, josta -hän piti silmittömästi. Hän piti itseään sen keksijänä ja voitti -tarkkuusampumisessa Grôminkin. Paitsi näitä aseita kantoi jokainen, -joukon jäsen, paitsi johtajaa, tulivakkaa, jossa punaiset hiilet -sekoitettuina taulakäävän kanssa savusivat märän mullan seassa. - -Pieni joukkue kulki intiaanien järjestyksessä, Grôm johtajana, hänen -kintereillään A-ya, sitten vakooja Loob ja nuori mies viimeisenä. He -olivat lähteneet aamun sarastaessa, kun ensimmäinen auringonsäde oli -kalventanut luolan edustalla olevia tulia. He kulkivat nopeasti, mutta -noin joka kahden tunnin kuluttua he pysähtyivät hetkeksi lähteen luo -juomaan ja levähtämään ja katsahtamaan kallisarvoisia tulia vakoissaan. -Noin tuntia ennen puolta päivää he saapuivat pienelle niitylle, joka -ympäröi yksinäistä, kukkivaa Juudas-puuta. - -Tänne he rakensivat nuotion uudistaakseen hiiliä tulivakassa ja -varoitukseksi Vaaniville pedoille. Sitten he aterioivat syöden auringon -kuivaamaa lihaa ja kypsiä viikunoita, joita olivat keränneet matkan -varrella. Aterioituaan heittäytyi joukon kolme nuorinta jäsentä -pitkälleen varjoon nauttimaan päivällislepoa, sillä aikaa kuin Grôm, -jonka levoton mieli ei milloinkaan sallinut hänen nukkua päivällä, -vartioi ja mietti seikkailua, joka heitä odotti. - -Grômin istuessa kymmenen tai kahdentoista askeleen päässä tulesta -mietteisiinsä vaipuneena siirtyivät hänen silmänsä vähitellen -suureen, loistavaan, purppuran- ja sitruunanväriseen kämmekäsmäiseen -kukkaan, joka pisti silmiin niittyä ympäröivästä rehevästä, vihreästä -pensaikosta. Tuo loistava kukka näytti kohoavan mustasta, ihmeellisen -kyhmyisestä oksasta tai varresta, joka pisti esiin lehtien välistä. -Grômin silmät viipyivät hetken välinpitämättöminä tuossa ihmeellisessä -puunrungossa. Äkkiä hän näki tuon mustan oksan liikahtavan. Hänen -uneksivat silmänsä selkenivät heti, ja hän huomasi, että hirveä, -kaksisarvinen, musta sarvikuono katsoa tuijotti häneen juuri kukkasen -alta. - -Grôm aikoi kirkaista herättääkseen nukkujat ja ajaakseen heidät -puun turviin, sillä jättiläismäinen, villainen sarvikuono, jolla -oli läpitunkemattoman vahva nahka, oli vihollinen, jota ihminen -ei vielä ollut oppinut vastustamaan. Mutta tarkemmin mietittyään -pysyi Grôm äänettömänä. Hän tiesi, ettei peto, jonka näkö oli aina -hämärä ja heikko, voinut selvästi nähdä häntä, ja todennäköisesti se -tuijotti hämmästyneenä nuotion tanssiviin liekkeihin. Niin kauan kuin -pedon tarkat sieraimet eivät huomaisi ihmisen hajua, joka saisi sen -raivostumaan, ei se hyökkäisi. Tuuli ei puhaltanut, ja ilma Grômin -ympärillä oli täynnä kitkerää puun savua. Grôm arveli, että oli -varminta pysyä aivan hiljaa ja odottaa pedon liikkeitä. Hän luotti -varmasti, että nukkujat hänen takanaan makaisivat hiljaa ja ettei -kukaan heistä heräisi ja nousisi istumaan, siten kiinnittäen pedon -huomion itseensä. - -Grôm näki nyt selvästi, että sarvikuono tuijotti tuleen eikä häneen. -Loistavat liekit ja savun haju nähtävästi hämmensivät sitä. Hetken -kuluttua se otti askeleen eteenpäin niin että puolet sen suuresta, -mustasta, pörröisestä ruumiista tuli esiin vaaleanvihreästä -pensaikosta. Sitten se seisoi liikkumattomana räpytellen pieniä, -ilkeitä silmiään, kunnes tuo hiljainen jännitys alkoi vaivata Grôminkin -vahvoja hermoja. - -Viimein suuri oksa, joka oli poikkipäin nuotiossa, loimahti palamaan -täysin kuumentuneena. Liekit hulmusivat kaksin verroin suurempina. -Tuntien sarvikuonon pahan sisun luuli Grôm sen raivostuvan ja -hyökkäävän paikalla tulen kimppuun. Hän aukaisi jo suunsa päästääkseen -varoitushuudon, joka olisi herättänyt nukkujat ja lähettänyt heidät -puuhun. Mutta hän hillitsi itsensä ajoissa. Peto näytti pelästyvän -ensi kerran elämässään. Nuo kiemurtelevat, punaiset liekit olivat -sille liikaa. Hädissään karjahtaen se vetäytyi takaisin lehtien -suojaan, ja hetken kuluttua kuuli Grôm jättiläisotuksen laukkaavan -ryskien pensaikon läpi. Tuo harvinainen hämmennys oli alkuun päästyään -muuttunut hurjaksi säikähdykseksi, ja tyhmä peto pakeni ainakin parin -kilometrin päähän, ennenkuin se saattoi unohtaa kauhunsa. - -Samana iltana vähän ennen auringonlaskua saapui joukkio sille -paikalle, jossa pakolainen oli pyytänyt apua Grômiltä. Kun ei tahdottu -herättää tuntemattoman vihollisen huomiota, ei sytytetty tulia. Yö -kului tuuheassa ja korkeassa puun latvassa. Grôm, joka oli kiihtynyt, -jännittynyt ja utelias, ei saanut paljon nukutuksi. Suurimman osan yötä -hän istui punotulla lavallaan käsivarren polvien ympärillä kuunnellen -yön ääniä — tuon tuostakin tapahtuvaa äkkinäistä metsästävän pedon -hyökkäystä, hurjaa huutoa ja meteliä sekä kotkottavaa ja äänekästä -melua, joka kertoi, että tuolla kaukana alapuolella kavalassa -pimeydessä näyteltiin näkymättömiä murhenäytelmiä. Mutta mitään -sellaista ääntä ei kuulunut, jota Grôm ei olisi aikaisemmin tuntenut. -Kerran kuului puun juurelta kynsien rapinaa ja nuuskimista. - -Mutta Grôm pudotti hehkuvan hiilen tulivasustaan ja onnistui -tähtäyksessään oivallisesti. Murahtaen jokin raskas ruumis hypähti -alas puusta. Hiili putosi kuivaan ruohomättääseen, joka leimahti äkkiä -tuleen. Grôm näki vilahduksen suurista olennoista ja säikähtyneistä, -hurjista silmistä, jotka väistyivät valoa. Liekki sammui yhtä nopeasti -kuin se oli syttynytkin, ja senjälkeen pysyttelivät yönkulkijat etäällä -puusta. Mutta nukkujat olivat kaikki täydellisesti heränneet ja -istuivat hämärään asti keskustellen huomispäivän seikkailusta. - -Ennenkuin aurinko oli kokonaan noussut taivaanrannan takaa, oli pieni -joukko jälleen matkalla, mutta kulki nyt varovasti kuin kiiltonäätä. -He eivät enää kulkeneet intiaanien tavoin, vaan yksitellen puusta -puuhun, lymypaikasta toiseen, Grômin etsiessä pakolaisen vanhoja -jälkiä ja toisten seuratessa häntä tarkkaavina keksiäkseen jotakin -merkkiä tuntemattomasta kauhistuksesta. Punainen nainen oli jättänyt -kyllä selvät jäljet paetessaan, mutta kolmen päivän kuluessa olivat ne -hävinneet niin että Grôm tarvitsi kaiken taitonsa kyetäkseen seuraamaan -niitä ja eteneminen oli hidasta. Hän alkoi tulla levottomaksi, kun ei -löytänyt jälkeäkään tuosta salaperäisestä, tuntemattomasta pedosta. Ne -jäljet, jotka sekautuivat pakolaisen jälkiin, olivat kaikki tuttuja -hänelle. - -Äkkiä hän melkein horjahti nähdessään kauhean näyn! Matala vihellys -toi toverit hänen luokseen. Täysikasvuisen miehen luuranko oli -ruohikossa. Luut olivat tuoreita, verentahrimia ja kirkkaita, ja parvi -vertaimeviä hyönteisiä surisi niiden ympärillä. Ne oli kalvettu aivan -tarkasti, paitsi takaraivoa, jota pitkät, vahvat, tuuheat hiukset -olivat näyttäneet oivallisesti suojaavan. Luita ei ollut erotettu eikä -särjetty, kuten joku suuri raateleva peto olisi tehnyt, eikä luurangon -ympärillä ollut muita kuin muutamien rotantapaisten eläinten jälkiä. -Oli selvää, että tuolla salaperäisellä olennolla, mikä se sitten -olikin, oli siivet. - -»Lintu!» kuiskasi A-ya voitonriemuinen katse silmissään ja vilkaisi -samalla varovasti puiden latvoihin. Mutta Grôm ei arvellut niin. -Luurangon ympärillä ruohikossa ei ollut jälkeäkään voimakkaista -kynsistä. - -Grôm tähysteli ympärilleen vilkkain, mutta tuskallisin katsein. Seutu -ei ollut tässä kohden tiheätä metsikköä, vaan matalan pensaikon -peittämää; vain siellä täällä hajallaan kasvoi puita. Vähän etäämpänä -loisti tyyni vesi vihreän tiheikön läpi. Seutu näytti rauhalliselta, -turvalliselta ja kesäisen kauniilta. Sen suurenmoinen kauneus näytti -Grômistä kaksin verroin uhkaavalta, niinkuin jokin kummallinen väijytys -piilisi sen takana. - -Erään avonaisen niityn keskelle, lähelle luurankoa, käski Grôm -joukkonsa rakentaa tulikehän, siten valmistaakseen varmemman -turvapaikan. Kun oli koottu varasto polttoaineita, käski hän A-yan ja -Môn jäädä sinne ja pitää huolta tulista, varoittaen jättämästä paikkaa, -jollei hän kutsuisi heitä. Loobin, taitavan vakoojan, hän lähetti -vasemmalle viidakkoon. Itse hän seurasi pakolaisen jälkiä puiden -välistä välkkyvälle vedelle päin kiertäen noiden toisten pakolaisten -luurangot. A-ya tuijotti tuskallisena hänen jälkeensä, kun hän katosi -näkyvistä, ja tuumi, rohkenisiko suututtaa häntä seuraamalla jäljessä. -Pian huomasi Grôm, että vesi oli joko laaja, kaislainen lampi tai -matalan joen haara. Oli aivan tyyni, ja veden pinta loisti kuin kirkas -lasi. Mutta vähän väliä hänen silmiään huikaisi ihmeellinen kiiltävä -loisto, suuri punainen, sinipunerva tai sinivihreä leimahtava liekki, -joka kiiti veden pinnan yli. Hänelle muistui äkkiä mieleen selitys, -minkä A-ya oli saanut vieraalta naiselta. Kenties tuo hävittävä olento -_oli_ lintu ja kuitenkin samalla tulen kaltainen. Hän aavisti siinä -piilevän salaisuuden, joka pani hänenkin lujat hermonsa koetukselle, -ja hän piiloutui tiheään pensaikkoon hiipiessään vettä kohti. Hän oli -kiireissään poistunut jäljiltä, joita hän siihen saakka oli seurannut, -saadakseen ratkaistuksi noita kiitäviä, loistavia olentoja koskevan -arvoituksen. - -Muutamien hetkien kuluttua hän saapui avonaisen niityn reunaan, -joka ulottui veden rantaan saakka. Hän pysähtyi suojaavien lehtien -taakse. Veden pinnan yli kiiti rubiininhohtoinen loiste, jota ympäröi -ruusunpunainen pilvi ja joka katosi samassa hänen näkyvistään. Hän -aikoi juuri työntää päänsä esille ja kurkottaa kaulansa seuratakseen -tuota loistavaa ilmiötä, kun kummallinen kuiva kahina hänen -yläpuolellaan pidätti hänet. Hän vilkaisi varovasti ylös ja näki noin -kahden-, kolmenkymmenen metrin päässä itsestään leijailevan ihanan ja -peloittavan olennon. - -Muodoltaan se oli aivan sudenkorennon näköinen, mutta sen loistavan -sinipunerva ruumis oli pitempi kuin Grômin pisin nuoli. Sen -läpinäkyvät, loistavat, värittömät siivet, joita oli kaksi paria, -olivat vielä pitemmät kuin sen ruumis. Sen suunnattoman suuret tuliset -silmät, jotka täyttivät koko sen hirveän pään yläosan ja sivut, -näyttivät näkevän joka paikkaan yht'aikaa ja Grôm vapisi tuntiessaan, -että ne olivat huomanneet hänet ja tarkastelivat häntä läpitunkevasti. - -Nuo kauheat silmät olivatkin epäilemättä nähneet hänet. Mutta samalla -ne huomasivat jotakin muuta, joka nähtävästi enemmän kiinnitti sen -huomiota. Välähtäen kuin sinipunerva salaman leimahdus, ja todella -melkein yhtä nopeasti, laskeutui tuo loistava olento ruohikkoon. Sen -neljä välkkyvää siipeä lepattivat hetken, ja siellä näytti olevan -käynnissä vähäinen taistelu. Sitten tuo jättiläishyönteinen kohosi -jälleen keveästi ilmaan pidellen kuudella hoikalla nivelisellä -jalallaan mustan, rotan kaltaisen eläimen ruumista, joka havitteli -veden rannalla olevien niittyjen ruohoa. Vangitsija lensi lehdettömälle -oksalle lähelle rantaa, istuutui sille ja ryhtyi aterioimaan pidellen -saalistaan ensimmäisellä jalkaparillaan ja pyöritellen sitä taitavasti -ympäri samalla kuin sen hirveät leuat puristelivat ja repivät sitä. Se -kävi ihmeteltävän nopeasti. Muutamissa minuuteissa oli se puristanut -kaiken veren, lihan ja pehmeät osat rotasta irti ja imenyt suuhunsa. -Tähteet se pyöritti pieneksi, kovaksi, aivan pyöreäksi palloksi, jonka -se heitti halveksivasti pois. Sitten peto, hypähtäen välkkyvillä -siivillään kahisten ilmaan, välähti veden yli. - -Melkein samassa täytti ilman ihmeellinen kahina niinkuin raju sadekuuro -olisi piessyt vaivaispalmun lehviä, ja katsahtaessaan säpsähtäen ylös -näki Grôm suuren säteilevän parven noita loistavia olentoja kiitävän -eteenpäin, ja niiden siivet muodostivat ikäänkuin sateenkaaren. Hän -ihmetteli, minkälaista hävitystä ne mahtoivatkaan saada aikaan. Nyt -hän vasta ymmärsi, mikä oli yllättänyt miehen, jonka luurangon hän oli -löytänyt ruohikosta. Parvi lensi vähän matkaa niityn yli ja sitten -rantaa pitkin vasemmalle. Grôm hengähti helpotuksesta ollessaan varma -siitä, että niiden matka kulki kaukana A-yan ja Môn tulilta. - -Kun Grôm käänsi katseensa maahan, hätkähti hän uudelleen. Kaatuneen -puun rungolla niityllä, vain noin kahdeksan, kymmenen metrin päässä, -oli yksi pedoista loistaen sinivihreänä ja ametistinvärisenä kirkkaassa -auringonpaisteessa. Sen ihmeellisen verkkomaiset ja aivan läpikuultavat -siivet välähtelivät taivaankaaren väreissä. Sen nivelikäs ruumis, -vähän pitempi kuin Grômin käsivarsi, oli melkein yhtä paksu kuin hänen -ranteensa, ja päättyi häntään, jossa oli hirveä kaksoiskynsi. Sen -kuudessa jalassa, jotka olivat parittain rinnan alla, oli sisäpinnalla -voimakkaat piikit, jotka olivat teräväkärkisiä ja raudan lujia ja -joilla se tarttui uhreihinsa ja piteli niitä kiinni. Rintakuori, jonka -takaa lähti neljä siipeä, oli Grômin käsivarren paksuinen, ja pää oli -niin iso kuin Grômin molemmat suuret nyrkit yhteensä. Grôm tarkasteli -ihmeissään päätä, sillä se herätti hänessä sellaista kylmää pelkoa, -jollaista hän ei milloinkaan ennen ollut tuntenut. Enemmän kuin kaksi -kolmasosaa päästä käsittivät suuret, pyöreät, terättömät silmät, jotka -olivat kummallisen läpikuultavat ja pohjattomat. Niistä leimahteli -lakkaamatta vaihtelevia, sinivihreitä, purppuraisia ja sinipunervia -värejä. Grôm huomasi, että oli melkein mahdotonta kestää noiden -kummallisten silmien tuijotusta. - -Tuo peloittava hyönteinen tuijotti selvästi suoraan häneen läpi -suojattoman lehtiseinän. Ensin se tuijotti päänsä takaosalla. Sitten se -hyvin tyynesti käänsi päänsä aivan ympäri liikuttamatta hituistakaan -ruumistaan, kunnes sen suu oli selän kanssa yhdensuuntainen. Tämä -tuntui Grômistä inhoittavalta, ja hänen pelkonsa alkoi vaihtua vihaksi. - -Sitten hän tarkasteli pedon suuta ja ymmärsi nuo naisen ja -lapsen saamat suuret, pikarimaiset haavat. Suu täytti jäljellä -olevan kolmasosan päästä ja näytti olevan kokoonpantu pyöreistä -kiekonmuotoisista kappaleista, jotka joko saattoivat leikata sopivasti -tai jauhaa. Ne toimivat parast'aikaa, ja Grôm tunsi äkkiä, että hänen -täytyi lopettaa se, että hänen täytyi sammuttaa noiden hirvittävien, -pirullisten silmien ilkeä loiste. Salaa, melkein huomaamattaan, -asetti hän nuolen kaareensa, kohotti sen, jännitti ja tähtäsi kauan -ja varmasti. Hän ei saanut ampua harhaan. Nuoli lensi - ja suuri -hyönteinen tarttui rintakuorestaan pehmeään, lahoon puuhun kiinni. - -Grômin kauhuksi ei tuo isku, joka jokaiselle hänen tuntemalleen -pedolle olisi ollut turmiollinen, tappanut hirvittävää hyönteistä. Sen -ponnistukset ja neljän suuren siiven lyönnit olivat niin lujat, että -nuolen kärki irtautui pian puusta ja raivoava, loistava olento, keihäs -puoleksi ulkona rintakuoresta, kohosi ilmaan. Se syöksyi suoraa päätä -Grömiä kohti, joka viisaasti oli vetäytynyt kauemmas runkojen sekaan. -Raivoissaan se pääsi lehtiseinän läpi, mutta sitten, kun oksat ottivat -vastaan ja nuoli hämmensi sitä, se syöksyi maahan. Samassa oli Grôm sen -luona tallaten sen hoikan, loistavan, vavahtelevan ruumiin multaan. -Sinipunerva välke noissa suurissa, terättömissä silmissä tuijotti vielä -armottomasti häneen päästä, joka oli kääntynyt aivan ympäri. Mutta -kylmällä raivolla murskasi Grôm säteilevän pään nuijallaan. Sitten hän -repi hopeiset siivet pirstaleiksi. - -Sammutettuaan täydellisesti raivonsa kääntyi Grôm katsellakseen -uudelleen noita hävittäviä, kauniita olentoja, jotka kiitivät ja -säteilivät veden pinnan yläpuolella. Mutta ihmeekseen hän ei nähnyt -enää ainoatakaan niistä. Samassa hän kuuli kaukaa rannalta Loobin -äänen, joka huusi apua. Huuto muuttui samassa kauhun kirkaisuksi, ja -Grôm lähti täyttä vauhtia apuun pysytellen kuitenkin huolellisesti -tiheikköjen suojassa. Mutta ennenkuin hän oli ehtinyt kulkea puolta -kilometriäkään, kuuli hän A-yan äänen kutsuvan häntä hurjasti ja -kauhuissaan, ja hänen ääneensä sekautuivat Môn huudot. Grôm huusi -vastaan ja syöksyi mielettömästi tulia kohti. Hän ei epäröinyt silloin, -kun A-ya oli vaarassa. - -Kun hän syöksyi niitylle, jossa leiripaikka oli, näki hän A-yan ja -nuoren Môn hyppivän hurjasti tulien keskellä, milloin koettaen saada -tulia suurempiin liekkeihin, milloin iskien ylöspäin keihäällään, -sillä heidän yläpuolellaan kiiti, loisti, iski ja säteili joukoittain -noita hävittäviä petoja, joiden hopeasiivet kahisivat kummallisen -peloittavasti. Kun hän syöksyi aukeamalle päästäen rohkaisevan -huudon, laskeutui jotakin hänen päälleen. Samassa hetkessä hän -tunsi kuuden rautaisen jalan tarttuvan hänen päähänsä ja puristavan -sitä kuin rautapihdeillä, ja niiden piikit painuivat syvälle kaulan -ja leuan lihaksiin. Hän ojensi vasemman kätensä, tarttui kauheaan -viholliseensa juuri siihen kohtaan, missä pää ja rintakuori yhtyvät, -ja koetti tukehduttaa sen. Se oli mahdotonta, kun hyönteinen oli -niin hyvin suojattu, mutta hänen onnistui pidättää nuo kauheat -leuat kaukana kasvoistaan hyökätessään tulikehää kohti. Toinen -peto hyökkäsi ja iski kyntensä hänen selkäänsä ja puraisi suuren -kappaleen hänen olkapäästään. Mutta samassa hän saapui tulien luo ja -hypähti henkeään pidättäen suoraan suurimman liekin läpi. Vihollisten -siivet kärventyivät paikalla ja liekit, joita ne vetivät suuhunsa -hengitystorviensa kautta, tukehduttivat ne. Grôm repi siivet irti ja -paiskasi kiemurtelevat, ruumiit tuleen. - -Kehän sisäpuolella, missä liekit leimahtelivat korkealle, saattoi -paremmin puolustaa itseään, sillä hyökkääjät näkyivät käsittävän, että -liekit olivat vaarallisia niiden heikoille siiville. Mutta pedoissa -oli niin paljon mieletöntä julmuutta, että Grömillä ja Môllä oli täysi -työ torjuessaan niitä luotaan keihäillään, sillä aikaa kuin A-ya piti -huolta tulista. Maa kehän sisäpuolella oli täynnä kuolevien hyönteisten -säteileviä ruumiita, jotka kuollessaankin purivat kuin verikoirat, -jos jalka sattui joutumaan niiden lähelle. Grôm huomasi, että heidän -polttoainevarastonsa oli melkein lopussa, ja hänen mielensä lannistui. -Hän mittasi silmillään matkaa lähimpään pensaikkoon, joka näytti -tarpeeksi tiheältä suojapaikalta. - -»Meidän täytyy juosta tuonne pensaikkoon», sanoi hän äkkiä. »Ne eivät -voi lentää siellä, missä oksia on tiheässä. Oksat repivät niiden -siivet.» - -»Hyvä», sanoi nuori Mô. Mutta A-ya, jonka hennot hartiat ja reidet -olivat jo täynnä kauheita haavoja, vapisi ajatellessaankin sitä. - -Samassa tapahtui kuitenkin jotakin ihmeellistä. Musta ukkospilvi -kulki auringon ohi. Samassa kuin auringonpaiste katosi, näyttivät nuo -hävittävät olennot unohtavan raivonsa. Kaikki nopeus ja voima hävisi -niistä. Ne yksinkertaisesti parveilivat lähimpiin puihin ja riippuivat -kuin jättiläismäiset jalokivikukkaset niiden oksilla. Vähemmässä kuin -minuutissa olivat kaikki kauheat siivet lakanneet surisemasta. - -»Nyt on sopiva aika. Tulkaa!» määräsi Grôm lähtien tulikehästä ulos. - -»Jäädään ja tapetaan ne kaikki!» huusi nuori Mô, jonka silmät -säihkyivät vihasta. - -Mutta Grôm osoitti pilveä. »Se menee nopeasti ohi», sanoi hän. »Meidän -täytyy olla kaukana täältä, ennenkuin aurinko näyttää jälleen kasvonsa.» - -Hän pysähtyi kuitenkin ja lävisti keihäänsä kärkeen yhden -haavoittamansa, mutta vielä värisevän vihollisen, jotta voisi näyttää -heimolle, minkälaisen pedon kanssa he olivat olleet tekemisissä. A-ya -ja Mô seurasivat hänen esimerkkiään. Sitten he lähtivät juoksemaan -niittyä pitkin kantaen keihäittensä kärjissä kummallista voitonmerkkiä. -Pedot, jotka istuivat juroina oksillaan, tuijottivat kauheilla -smaragdin-, ruusunpunaisen- ja ametistinvärisillä silmillään heihin, -mutta eivät kohottaneet edes siipiään seuratakseen heitä. Kymmenen -minuuttia myöhemmin tuli aurinko jälleen näkyviin. Silloin kaikki -pedot lähtivät kahisten lentoon kiitäen parvittain edestakaisin niityn -yläpuolella ja hohtaen taivaankaaren väreissä, etsien saalistaan. Mutta -Grôm, A-ya ja Mô olivat silloin jo kaukana tiheän pensaikon keskellä, -josta nuo hirveät silmät eivät voineet heitä erottaa ja johon nuo -kahisevat siivet eivät voineet heitä seurata. - - - - -Kymmenes luku. - - -PIMEYDEN KAUHUT. - - -I. - -Grôm seisoi terävien vuorten korkeimmalla huipulla, joiden juurella -hänen kansansa luolat ja tulet olivat, katsellen kiinteästi pohjoiseen -päin. Itään, etelään ja länteen päin oli hän tehnyt tutkimusretkiä -laajentaakseen tietojaan ja vahvistaakseen heimonsa turvallisuutta. -Mutta terävistä kukkuloista pohjoiseen olivat laajat alat synkkää -rämeikköä, jossa kasvoi eriskummaisia, suunnattoman suuria kasveja -sotkuisesti punoutuneina yhteen jättiläismäisten, punakukkaisten -köynnöskasvien kanssa. Niiden rehevässä, vihreässä suojassa piili, -kuten Grömillä oli syytä luulla, sellaisia petoja, joiden kanssa hän, -vaikka hänellä olikin tuli ja muut hyvät aseet, oli niin kauan varonut -ryhtymästä taisteluun. - -Mutta tuon laajan rämeikön takana kohosi toinen kukkularivi, joiden -huiput eivät olleet sahahampaisia kuten näiden, vaan matalia ja -vähän pyöreähköjä ja hohtivat himmeän punertavina kirkkaansinistä -taivasta vastaan. Noita kukkuloita halusi Grôm tutkia. Niissä olisi -kenties avarampia luolia kuin näissä vuorissa, tilavia ja sopivia -hänen heimonsa asuttaviksi, sillä heimo tunsi elävänsä jotenkin -ahtaissa oloissa. Sitäpaitsi oli Grômistä aina näyttänyt siltä, että -noiden kukkuloiden takana saattoi olla jotakin salaperäistä, ja hänen -levottomalle mielelleen oli salaperäisyys aina kuin kiihoittava pistin. - -Niinä viitenä vuotena, jotka heimo oli asunut täällä, olivat tulivuoren -lepattelevat liekit hulmunneet kapeassa halkeamassa laakson suulla. -Yötä päivää, milloin korkeina ja hehkuvina, milloin matalina ja -uupuneina, olivat ne hulmunneet siinä suojaten laakson sisäänkäytävää. -Mutta juuri kuukausi takaperin oli tullut maanjäristys, joka oli -säikähdyttänyt koko heimon pahanpäiväisesti. Hulmuavat liekit olivat -kadonneet. Halkeama oli sulkeutunut ja sen sijalle ilmestyi kuohuva -syvennys. Toinen luolista oli sortunut, haudaten alleen useita heimon -jäseniä, jotka olivat olleet liian kauhun huumaamia paetakseen heti -ulos. Muutamia päiviä tämän onnettoman tapauksen jälkeen oleskeli -heimo taivasalla keräytyneenä suurten nuotioitten ympärille. Suuresti -epäillen olivat he sitten kaikki kömpineet takaisin jäljelle jääneisiin -luoliin. - -Mutta nyt ei ollut enää kylliksi tilaa, ja Bawr, joka oli viisas -päällikkö, oli neuvotellut Grômin kanssa, jota hän suuresti rakasti -nimittäen häntä toisinaan oikeaksi kädekseen, toisinaan kansan -silmäksi. Viimein oli päätetty, että Grôm pienen joukon avulla raivaisi -tien rämeikön läpi noille toisille kukkuloille tutkimaan seutua. Grôm, -ollen varovainen johtaja, oli viipynyt monta tuntia vuoren huipulla -suunnitellen matkaa ja tarkastellen alapuolella laajenevaa rehevää -rämeikköä, ennenkuin lähti tunkeutumaan sen salaperäisiin syvyyksiin. - -Kuten Grômin tapa oli vaaralliselle matkalle lähtiessään, halusi hän -vain muutamia tovereita jakamaan vaaroja kanssaan. Hän otti A-yan, ei -ainoastaan tämän usein koetellun rohkeuden ja neuvokkuuden tähden, -eikä ainoastaan siksi, että hän halusi tytön aina lähelleen, Vaan -ennen kaikkea senvuoksi, että hän tiesi, ettei hän voinut jättää -tyttöä leiriin. Jos hän olisi yrittänyt jättää A-yan leiriin, ei -tyttö olisi totellut, vaan olisi seurannut häntä salaa — ja kenties -joutunut vaanivien petojen saaliiksi. Hän otti myös A-yan nuoren -veljen, huimapäisen Môn, ja Loobin, pienen, takkuisen, teräväsilmäisen -vakoojan, joka osasi juosta kuin jänis, piiloutua kuin kettu ja -taistella kuin notkea kärppä. Tällaista joukkoa oli hän tavallisesti -pitänyt tarpeeksi suurena. Mutta kun suunniteltu yritys oli erittäin -vaikea, päätti hän viimeisessä hetkessä vahvistaa joukkoaan lisäämällä -siihen tummakasvoisen Hobbo-nimisen jättiläisen, jonka naama oli aina -irvissä ja joka oli hidasjärkinen, mutta väkevä kuin härkä ja taitava -kivipäisen nuijan käyttäjä. - -Tämä pieni, mutta rohkea joukko, jota Grôm eräänä aamuna auringon -noustessa johti tuntematonta tiheikköä kohti, oli hyvin varustettu. -Paitsi keihästä ja nuijaa, oli jokaisella joukon jäsenellä Grômin -ihmeellinen keksintö, kaari, lukuunottamatta Hobboa, joka ei osannut -taitavasti käyttää sitä. Hobbo, joka oli suunnattoman voimakas, kantoi -sensijaan raskasta tulivasua, jossa savuavat hiilet kytivät mullassa. -Ruokavaroina oli jokaisella muutamia paloja puolikuivanutta lihaa. -Mutta pääasiallisesti olivat he kuitenkin riippuvaisia metsänriistasta -ja hedelmistä, joita he keräsivät matkan varrella. - -Metsä, johon Grôm nyt ohjasi joukkonsa, oli todella jäännös -aikaisemmalta aikakaudelta. Maaperä, joka oli uskomattoman -voimakasta, työnsi esille yhä tuollaisia jättiläismäisiä puuruokoja -ja suunnattomia, meheviä sananjalkoja ja valepalmuja, jotka olivat -pääasiallisesti menestyneet varhaisempana aikakautena. Mutta ne olivat -kietoutuneet täällä kestävämpiin, lujempirunkoisiin kasveihin, joita -kasvoi myöhemmissä troopillisissa metsissä. Ainoastaan nämä kasvit -olivat kyllin vahvoja kannattamaan painavia paksuja kiemuraisia -köynnöskasveja, jotka köynnöstelivät pitkin suuria runkoja ja -muodostivat korkealla ilmassa siltoja puun latvasta toiseen. Joka -puolella, ylhäällä ja alhaalla loisti tummanvihreässä hämärässä komeita -kämmekkäisiä tai muita epiphytes-kasveja [kasveja, jotka kiinnittyvät -muihin kasveihin ottamatta niinkuin loiset alustakasveistaan ravintoa], -joiden kummalliset, oudot, siipimäiset kukat olivat karmiinin-, -purppuran-, oranssin- ja ruusunpunaisia ja valkeita, keskusta -sametinmusta tai pronssijuovainen. - -Nykyajan ihmiset eivät olisi päässeet tämän metsän läpi ilman kirvestä -ja työkaluja. Mutta Grôm ja hänen seuralaisensa olivat luolaihmisiä, -jotka eivät vielä olleet kokonaan unohtaneet puussa asuvien esi-isiensä -vaistoja ja kykyjä. Toisinaan, kun näytti helpoimmalta, raivasivat -he tiensä maata pitkin tai seurasivat jonkun suuren pedon kulkemaa -polkua niin kauan kuin se vei oikeaan suuntaan. Mutta silloin heidän -oli oltava lakkaamatta varuillaan, etteivät pedot, joiden hirvittävät -jäljet olivat toisenlaisia kuin mitä he milloinkaan ennen olivat -nähneet, yllättäisi heitä äkkiarvaamatta. Sentähden, milloin vain -oli mahdollista, pitivät he parhaana kulkea apinamaisten esi-isiensä -tapaan, korkealla olevia oksia tai köynnössiltoja pitkin. Kun heillä -oli mukanaan paljon aseita, edistyi matka ilmassa hitaasti. Mutta -siellä oli paljon turvallisempi ja myös verrattain viileä, kun -sitävastoin maassa höyryävä kuumuus ja pistävät hyönteiset olivat -melkein sietämättömiä. - -Mutta ennenkuin ensimmäisen päivän matka oli lopussa, huomasivat he, -että puunlatvoissakin oli välttämätöntä olla aina varuillaan. Kerran -teki suuri, musta leopardi, joka oli väijyksissä oksalla, äkkiä -hyökkäyksen pientä, karvaista Loobia vastaan, joka aina kulki joukon -edellä. Mutta Loob, joka oli niin nopea, että hän näytti näkevän -asioita, ennenkuin ne todellisuudessa tapahtuivatkaan, hypähti ajoissa -korkeammalle oksalle välttääkseen kuolettavan käpäläniskun. Samassa -hän iski hurjasti keihäällään alaspäin osuen vihollistaan hartioihin -ja painaen keihäänsä syvälle koko voimallaan. Ulvahtaen peto kangistui -ja lyhistyi sitten hitaasti kokoon. Kun Loob väänsi aseensa siitä -irti, horjahti suuri eläin voimattomana oksalta. Hetken se riippui -etukäpälistään korahdellen ja suu vaahdossa. Sitten se hellitti -otteensa ja putosi ihmeellisen varovasti oksalta oksalle. Se katosi -tiheän lehvistön alle ja putosi maahan suoraan jonkun näkymättömän, -odottavan pedon kitaan, sillä alhaalta kuului heti outoa, ulvovaa -murinaa, ja sen jälkeen lihan repimistä ja luitten särkymistä. Loobin -kasvot venyivät irvistyksestä, ja Grôm vilkaisten A-yaan, mutisi -levollisesti: »On parempi olla täällä ylhäällä kuin tuolla alhaalla.» -Hänen puhuessaan ja kaikkien tuijottaessa alaspäin tuli lehtien alta -esille leopardin kauhea pää ja notkea ruumis, joka piteli puusta kuin -rotta pitkillä leuoillaan ja terävillä, keltaisilla hampaillaan ja -tuijotti heihin pyöreillä silmillään, jotka olivat kylmät ja kiiltävät -kuin jää. - -Grômin teki mieli ampua nuoli toiseen noista liikkumattomista, -pirullisista silmistä. Mutta nuolet olivat liian kallisarvoisia -tuhlattaviksi. - -Sen yön he nukkuivat viisaasti oksista punotulla lattialla, jonka he -kyhäsivät kokoon kaikkein suurimmista ja vaikeimmin kiivettävistä -puista. He pitivät tietysti vuorotellen vahtia. Mutta mikään ei -yrittänytkään lähestyä heitä ja he välittivät vähät riitelevistä -äänistä, takaa-ajon räiskeestä ja hurjasta paosta, jota kuului -aika-ajoin pimeästä kaukaa heidän alapuoleltaan. - -Kulkiessaan seuraavana päivänä korkeata tietään pitkin kapean, -liikkumattoman joen rantoja huomasivat he äkkiä, että puunlatvoissa -oli paljon pelättävämpiä vaaroja kuin piileskelevät leopardit. He -katselivat paraikaa kaikki veteen, jossa parveili jättiläiskrokodiileja -ja jossa kaksi tuollaista hurjistunutta eläintä taisteli keskenään, kun -puun oksilta toiselta puolen vettä kuuluvat tuimat äänet saivat heidät -katsomaan sinne. - -Puunlatvat vastakkaisella rannalla olivat täynnä suuria apinoita, -jotka irvistelivät ja äännähtelivät vihaisina. Eläimet olivat yhtä -suuria ja voimakkaita kuin Hobbo, ja niitä peitti tuuheat, pitkät, -tummat karvat. Niiden kasvot, jotka olivat puoleksi ihmisen ja puoleksi -koiran näköiset, olivat kiiltävät, mutta sapensiniset, ja pienien, -peloittavien silmien ympärillä oli leveä, tummanpunainen kehä. -Halveksivin liikkein ne kiipeilivät riippuvilla oksilla, kunnes näytti -melkein siltä kuin ne aikoisivat syöksyä veteen karatakseen raivoissaan -tuon pienen ihmisjoukon kimppuun. - -A-ya, jonka valtasi vastenmielinen kauhu siksi, että nuo eläimet olivat -kuin hirveitä ihmisen irvikuvia, peitti toisella kädellään silmänsä. -Nuori Mô, jonka tulista luonnetta harmittivat eläinten huudot, otti -nuolen vyöstään ja kohotti kaarensa ampuakseen, mutta Grôm pidätti -hänet ankarasti, sillä häntä peloitti herättää tuossa hirveässä -joukossa kostonhimoa. - -»Ne eivät voi tulla tänne meidän luoksemme. Annetaan niiden unohtaa -meidät», sanoi hän. »Älkää enää kiinnittäkö niihin ollenkaan huomiota.» - -Kun he kulkivat edelleen oksia myöten pitkin joen rantaa, seurasivat -apinat heitä toisella rannalla. Mutta äkkiä joki laajeni ja kääntyi -sitten länttä kohti. Grôm kulki suoraan pohjoiseen päin suunnitelmansa -mukaan. Vähitellen häipyivät mielettömät äännähtelyt vaihtuen -puunlatvojen äänettömäksi hiljaisuudeksi. - -Seikkailijat riensivät nyt eteenpäin kaksinkertaista Vauhtia, sillä -heitä ei haluttanut enää viettää toista yötä puiden latvoissa, kun -sellaisia vaarallisia vihollisia oli läheisyydessä. Mutta kukkulat -olivat vielä kaukana, kun ilta joutui uudelleen. Tietämättä, että -suuret apinat nukkuivat aina öisin, päätti Grôm jatkaa matkaa -vähentääkseen siten äkkiä yllättävää vaaraa. Kun kuu nousi pyöreänä, -suurena ja hunajanvärisenä lehtimeren yläpuolelle, oli kulku puiden -latvoissa melkein yhtä helppoa kuin päivällä, kun sitä vastoin maa -heidän alapuolellaan, jossa liikkui väijyviä, taistelevia petoja, oli -synkän hämärän peitossa. Kun päivä valkeni, olivat nuo pyöreät kukkulat -hämmästyttävän likellä aivan kuin ne olisivat yön aikana hiipineet -lähemmäksi heitä. - -Kukkulat näyttivät nyt toisenlaisilta. Lähimmän, pitkän, pyöreähkön, -puuttoman harjanteen ja metsän välissä levisi laaja, aukea, ruohoinen -kenttä. Sitä somistivat lammikot ja siellä täällä merkilliset, -yksinäiset, paljaat puunrungot, joiden latvoissa näytti olevan -kuin ruohomätäs. Ne olivat kuin jättiläismäisiä, vihreitä maalarin -siveltimiä keltaisen harmaine varsineen, jotka seisoivat siellä kuin -sattumalta. He näkivät kaukana ihmeellisen eläinlauman laitumella, ja -tuolla vasemmalla näytti pitävän vahtia jättiläislintu, joka oli yhtä -suuri kuin puu, jonka vieressä se seisoi. Vähän oikealla, missä tuo -puuton harjanne äkkiä loppui, kimalteli huomattavan laaja vesi. Juuri -tuonne, missä vesi huuhteli jyrkkärinteistä vuoriniemekettä, halusi -Grôm suunnata kulkunsa ruohotasangon poikki. - -Noin kolme tuntia auringon nousun jälkeen olivat he saapuneet -parinsadan metrin päähän tasangosta. Kyllästyneinä rasittavaan metsässä -kulkemiseen ja haluten kiihkeästi päästä sellaiselle seudulle, jolla -he olivat tottuneet enemmän liikkumaan, kiipeilivät he puunlatvoissa -kovaa vauhtia eteenpäin, kun oksilta heidän takanaan alkoi kuulua noita -hurjia, sekavia ääniä, joita he niin pelkäsivät. Grôm työnsi heti A-yan -ensimmäiseksi asettuen itse viimeiseksi väistämään tuota vaaroista -hirveintä. Hänen ei tarvinnut kehoittaa joukkoaan kiirehtimään. Mutta -heistä näytti siltä, kuin he olisivat seisoneet paikallaan, niin -nopeasti lähestyi apinoiden melu heitä. - -»Maahan», huusi Grôm tuimasti huomattuaan, että heidät saavutettaisiin, -ennenkuin he pääsisivät tasangolle, ja tajuten, ettei heillä ollut -mitään toivoa vastustaa puiden latvoissa noita nelikätisiä puiden -asukkaita. - -Kun he ketterästi pudottautuivat oksalta oksalle, tulivat ensimmäiset -apinat näkyviin, päästivät riemuhuudon ja syöksyivät alaspäin heidän -jälkeensä pitkin, heilahtavin hypyin. Kiireissään pudotti Hobbo -tulivasunsa, joka särkyi pudotessaan, ja kallisarvoiset hiilet lensivät -hajalleen. Grôm teki paetessaan viimeisenä sen virheen, että hän piti -liian paljon silmällä vihollista ja liian vähän sitä, mihin hän astui. -Hetken kuluttua hän huomasi joutuneensa oksalle, josta ei voinut päästä -pois muuten kuin pudottautumalla kahdenkymmenen jalan korkeudelta hyvin -pahaan paikkaan maahan. Hyppy olisi ollut vaarallinen, ja sentähden -hän mieluummin hyökkäsi lähintä vihollistaan vastaan, joka oli oksan -tyvipuolella, iskien sininaamaista petoa keihäällään. Mutta kun hänellä -oli niin epävarma asento, puuttui iskusta voimaa ja tarkkuutta. Suuri -apina väisti sen ketterästi. Säilyttääkseen tasapainonsa Grômin oli -annettava apinan vääntää keihäs kädestään. Samassa hypähti toinen apina -hänen taakseen oksalle. - -Silloin arveli Grôm viimeisen hetkensä tulleen. Hän kyykistyi -pysyäkseen vankempana, hyökkäsi sitten eteenpäin ja tähtäsi nuijallansa -suoraan vihollisen isoon, karvaiseen vatsaan. Jälleen tarttui -peto nopeilla käsillään aseeseen, mutta samansa se ojensi pitkät -käsivartensa ja putosi ääntä päästämättä takaperin puusta alas. A-ya, -joka oli ensimmäiseksi päässyt maahan, oli jännittänyt kaarensa ja -ampunut tarkasti tähdäten ylöspäin. Nuoli oli osunut suurta apinaa -aivan leuan alle, lävistänyt kurkun ja tunkeutunut aivoihin asti. - -Hämmästyneinä nähdessään johtajansa kaatuvan niin vähäpätöiseltä -näyttävästä syystä, lopettivat muut apinat hetkeksi hyökkäyksensä -äänekkäästi kirkuen. Sillä välin pääsi Grôm maahan. Samassa ampuivat Mô -ja Loob nuolensa. Toinen apina putosi puusta, mutta tarttui alempaan -oksaan ja riippui siinä kiemurrellen, samalla kuin toinen apina, nuoli -puoleksi vatsassaan, pakeni kirkuen puunlatvaan. Silloin sieppasivat -retkeilijät pudonneet aseensa maasta ja lähtivät juoksemaan tasankoa -kohti niin nopeasti kuin taisivat. Kamalasti kirkuen ja metelöiden -tulivat apinat heidän perässään alempia oksia myöten. - -Matkailijoiden onneksi oli metsä tässä kohden jo harvaa, ja he -saattoivat osoittaa nopeuttaan. Raivoavat sininaamat jäivät pian -jäljelle, ja pakolaiset saapuivat hengästyneinä aurinkoiselle -ruohokentälle. Siellä he tunsivat itsensä turvallisiksi ja kääntyivät -katsomaan taakseen. Alimmat oksat pitkin metsän reunaa olivat täynnä -hyppelehtiviä, ruskeita olentoja, kirkuvia sinisiä naamoja ja -punareunaisia, pirullisia silmiä. Mutta ainoakaan noista suurista -pedoista ei vihastaan huolimatta näyttänyt olevan halukas lähtemään -tasangolle. - -»Täällä täytyy olla jotakin, mitä ne suuresti pelkäävät», selitti -Grôm silmäillen varovasti ympärilleen. Mutta mitään vaaraa ei ollut -näkyvissä, ja he lähtivät eteenpäin poikki rehevän ruohokentän -pitämättä kiirettä. - - -II. - -Suurimmalta osalta oli ruoho matalaa, ulottuen tuskin vyötäisiin asti. -Mutta siellä täällä oli noin acren [acre = 40,467 aaria] suuruisia -aloja, joissa kasvoi enemmän ruokoja kuin heinää; ruokokasvit -kohosivat paikoin kahdentoista tai viidentoista jalan korkuisiksi. -Tuollaisia paikkoja, joissa saattoi piillä tuntemattomia petoja, piti -Grôm tarkasti silmällä. Hän muisti elävästi tuon jättiläismäisen, -kauheasilmäisen pään, joka oli pistänyt esille lehtien takaa tuijottaen -häneen. - -Huolimatta oudoista ja suunnattoman suurista jäljistä, joita he -toisinaan tapasivat, ja huolimatta ryskeestä ja rätinästä, jota -silloin tällöin kuului ruokojen seasta, kulki joukkue ruohikon poikki -kohtaamatta ainoatakaan vihollista. Keskipäivän auringon säteet, joita -tuulettomalla ruohoaavikolla oli melkein mahdoton sietää, pidättivät -kenties pedot pesissään. Ainoat elävät olennot, mitkä he näkivät, -lukuunottamatta hyönteisiä ja paria korkealla kiitävää korppikotkaa, -olivat muutamat arat, sanomattoman nopeajalkaiset, pienet, antiloopin -sukuiset eläinlaumat. - -Grôm huokaisi helpotuksesta, kun he saapuivat kukkuloiden juurelle. -Mutta juuri tältä kohden oli mahdotonta kiivetä niitä ylös. Ne olivat -kalkkikiviharjanteita, jotka tältä kohden olivat jyrkkiä ja toisinaan -ulkonevia, kohoten neljän-, viidenkymmenen, jopa parinsadankin jalan -korkeuteen, ja niin tasaisia, etteivät edes nämä luolaihmiset, vaikka -he kiipeilivätkin kuin kauriit, voineet päästä niitä myöten ylös. -Rehevä tasanko kukkuloiden juurella oli kerran ollut matala sisämaan -järvi, ja nyt sen ruoho aaltoili niiden juurella, kullankeltaisina, -tuoksuvina laineina. - -Kääntyen oikealle johti Grôm kulkua pitkin kallion juurta vettä -kohden, joka kimalteli kuin kupari parin kilometrin päässä. Tien -oikealla puolella kasvoi noita ruokomaisia kasveja, joita Grôm katseli -epäluuloisesti. Ennenkuin he olivat kulkeneet montakaan sataa metriä, -osoittautui hänen epäluulonsa oikeutetuksi. - -Vähän matkaa heidän takanaan kuului äkkiä hurjaa karjuntaa ja ruokojen -taittumista. Vilkaistuaan taakseen näkivät he suuren ruosteenpunaisen, -noin sarvikuonon kokoisen eläimen syöksyvän esiin ruokojen seasta ja -katselevan heidän jälkeensä. Sen hirveä pää oli suurempi kuin minkään -sarvikuonon, mitä he olivat milloinkaan nähneet. Siinä oli kaksi -suunnatonta, kartiomaista sarvea, joiden kummankin läpimitta juuresta -oli enemmän kuin jalka, ja ne päättyivät teräviin kärkiin. Kun ne -olivat vierekkäin tarpeellisen välimatkan päässä juuri kuonon päällä, -olivat ne paljon peloittavammat kuin minkään sarvikuonon sarvet. Eläin -painoi päänsä uhkaavasti alaspäin ja hyökkäsi Grôm joukkoa kohti -päästäen äänen, joka muistutti sian röhkinää ja aasin kiljuntaa. Heti -tuon pedon kintereillä ilmestyi kokonainen lauma punaisia petoja -ruokojen seasta syöksyen johtajansa jälkeen sellaista hurjaa laukkaa, -että se melkein tärisytti maata. - -Grômin joukko oli pysähtynyt hetkeksi luottaen jalkojensa nopeuteen -ja ihmetellen kummallista sarviparia pedon kuonossa. Mutta kun tuon -kauhean joukon viimeiset jo tulivat jymisten heitä kohti, pakenivat he -kiireesti. Ihmeekseen he huomasivat, etteivät he olleet ensinkään liian -nopeita. Punaiset pedot olivat koostaan huolimatta ihmeellisen ketteriä. - -Lähestyessään jyrkkää kallioniemekettä, mihin harjanne päättyi, alkoi -Grôm pelätä, että hänen ja hänen tovereittensa oli paettava veteen. -Tämä vesi oli suolainen joen suu, joka virtasi idästä päin ja laski -tässä mereen pitkän, kalkkikivikukkuloissa olevan tunnelin läpi. Oli -pakoveden aika ja takaa-ajettujen pakolaisten edessä heidän saapuessaan -rannalle oli kaistale märkää maata, joka kiersi jyrkänteen juurta. -Kun he jättivät ruohikon ja juoksivat rantaa pitkin, huomasivat he -ihmeekseen, että hurja takaa-ajo oli äkkiä loppunut. Juuri kallion -kulmauksessa he pysähtyivät ja katsoivat kummeksuen taakseen. Vaikka -takaa-ajajat heiluttelivat suuria sarviaan ja kiljuivat vihasta, eivät -ne nähtävästi halunneet tulla niin lähelle vettä. Ne vetäytyivät -todellakin taaksepäin, ikään kuin olisivat pelänneet sitä, ja hävisivät -viimein ryskien ruokojen joukkoon. Pakolaiset kyykistyivät iloisina -maahan saadessaan lepuuttaa uupuneita keuhkojaan, kääntyivät selin -jyrkänteeseen ja kiittivät onneaan päästessään sellaisesta vaarasta. -Mutta Grômin tarkat silmät katselivat tuskallisina kallion seinää -vartioiden samalla tarkasti tyyntä vettä. Jos tuo vesi oli niin -peloittava, ettei heitä takaa-ajava, voimakas lauma uskaltanut lähestyä -sitä, kätki sen hymyilevä pinta jonkun kauhean vaaran. - -Seuraavien muutaman sadan metrin pituudelta oli paljas rantakaistale -vain kahden-, kolmenkymmenen jalan levyinen, kadoten jälleen kallion -taa. Grôm päätti lähteä tarkastusretkelle. Ei ollut mitään muutakaan -mahdollisuutta, sillä heidän takanaan piili tuo peloittava, punainen -lauma. Hän arveli, että jossakin edempänä täytyi olla joku kohta, -mistä he saattaisivat kiivetä jyrkännettä ylös kallioille, missä -he voisivat kulkea turvassa. Salaten tuskansa, jottei peloittaisi -tovereitaan, jotka olivat ylpeät saavutettuaan nyt kukkulat, lähti hän -kiireesti eteenpäin, vaikkei näyttänyt olevan mitään kiirehtimisen -syytä. Sekä Hobbo että nuori Mô olisivat halunneet hiukan levähtää ja -nukahtaa ulkonevan kallion suojassa, mutta A-ya, joka ymmärsi herransa -levottomuuden, ja pieni urkkija Loob, joka aina oli levoton siellä, -missä ei ollut puuta, johon voisi kiivetä, olivat yhtä innokkaita kuin -päällikkökin rientämään eteenpäin. Eivätkä nuo toiset olisi milloinkaan -uskaltaneet vastustaa Grômin päätöstä. - -Käännyttyään seuraavasta kallion kulmauksesta, huudahti koko -joukko hämmästyneenä ja tyytyväisenä. Aivan heidän edessään, ei -viidenkymmenenkään askeleen päässä, avautui merkillinen luolan suu, -jonka edessä oli hieman leveämpi rantakaistale. Heti luolan toisella -puolen loppui rannikko äkkiä ja vesi loiski pehmeästi kallion seinää -vasten. - -Mutta juuri sillä hetkellä tapahtui jotakin kauheata. Ikään kuin -vastaukseksi heidän huudahduksiinsa kuohahti tyyni vedenpinta muutaman -metrin päässä rannasta; jättiläismäisen hännän iskut saivat sen -kiehumaan. - -»Juoskaa!» huusi Grôm. Ja he syöksyivät kaikki eteenpäin, kun ei ollut -mitään mahdollisuutta peräytyä. Samassa kohosi vedestä hirveä pää, -kolme kertaa suurempi kuin krokodiilin. Siinä oli suuret, pyöreät, -punaiset silmät, ja peto syöksyi heidän jälkeensä nostaen aaltoja -edellään. - -Salamannopeasti jännitti Grôm jousensa ja ampui tuota hirveätä päätä. -Nuoli lensi suoraan ammottavaan kitaan. Peto päästi hurjan, raivoisan -karjunnan, mutta ei keskeyttänyt takaa-ajoaan. Sitten juoksi Grôm -pakenevien toveriensa jälkeen ja ryntäsi henkensä edestä luolan suuta -kohti. Luola oli kenties kuoleman ansa heille kaikille, mutta ei -näyttänyt olevan muutakaan pakomahdollisuutta. - -Kun he syöksyivät luolaan, oli tuo kauhea, peloittava pää aivan heidän -kintereillään. He näkivät hämärässä, joka etäällä vähitellen muuttui -pimeydeksi, oikealla mustan vesijuovan ja vasemmalla tasaisen, valkean -hiekkapenkereen, jonka päätä ei voinut erottaa. - -Tätä pengertä pitkin he juoksivat pedon torahampaat aivan -kintereillään. Mutta he eivät olleet kulkeneet kuin kymmenkunnan -askelta, kun penger vavahteli ja kohosi täristen ylöspäin, ja he -kaikki kaatuivat pitkin pituuttaan. Kaikki paitsi Grôm päästivät niin -vihlovan kirkaisun, etteivät ollenkaan kuulleet hirmuista karjahdusta, -joka tärisytti ilmaa. Mahtava kivikatto luolan suulla oli lohjennut ja -pudonnut alas täydellisesti sulkien sisäänkäytävän ja tehden heidän -päittensä yläpuolelle ammottavan reiän, josta näkyi sinistä taivasta. - -Grôm nopeat aivot huomasivat heti, mitä oli tapahtunut. Hän kömpi -jaloilleen ja katsoi taakseen putoilevan kivisateen lävitse. Hän näki -heidän jättiläismäisen takaa-ajajansa leuat pitkällään tuijottavan -suurilla, pyöreillä silmillään hyvinsuojatuista silmäkuopistaan ja -huitovan lujia, käyriä etujalkojaan ilmassa kuoleman kamppailussa. -Pudonnut kivivyöry oli osunut sen selkään särkien sen lujan panssarin -kuin munan kuoren. - -Hetkisen seisoi Grôm jäykkänä puristaen lujilla sormillaan aseitaan. -Silloin toinen maanjäristys hänen jalkojensa alla varoitti häntä. -Varmalla vaistollaan hän lähti pengertä eteenpäin tovereittensa -jälkeen, jotka olivat paenneet heti seisoalleen päästyään. Samassa -alkoi kallio hänen päänsä päällä liikkua. Jymisevällä melulla, joka -kuului aivankuin vuoren sisästä, luisui se alas ja sulki luolan suun -aivan pimeäksi. - -Grôm pysähtyi äkkiä, sillä häntä ei laisinkaan haluttanut iskeä päätään -kalliota vastaan. Viimein kuului vain heikkoa surinaa, joka tuntui -tulevan syvältä hänen jalkojensa alta. Kauhuissaan, mutta lujana hän -seisoi nojaten keihääseensä synkässä pimeydessä, kunnes tuo kumma -surina viimeinkin lakkasi. Sitten hän hiljaisuudessa, joka tuntui -tukehduttavan hänet, huusi lujasti: - -»A-ya! Missä olet?» - -»Grôm!» kuului tytön nyyhkyttävä vastaus, josta kuvastui sekä -helpotusta että iloa. Vastaus tuli aivan kuin Grômin ojennetun käden -alapuolelta. - -»Me olemme kaikki täällä», sanoivat nuo kolme miestä. - -He olivat kaatuneet pitkin pituuttaan toisenkin maanjäristyksen aikana. -Pimeässä eivät he enää uskaltaneet nousta, vaan makasivat odotellen, -mitä johtaja käskisi tehdä. Otettuaan muutamia varovaisia, hapuilevia -askeleita oli hän heidän luonaan ja istuutui A-yan viereen puristaen -häntä itseään vasten rauhoittaakseen häntä. - -»Mitä meidän nyt on tehtävä?» kysyi tyttö pitkän äänettömyyden -jälkeen. Ilman Grömiä olisivat he todennäköisesti kuolleet siihen, -missä olivat, uskaltamatta liikahtaakaan pimeydessä. Mutta luottamus, -jota he tunsivat päällikköään kohtaan, teki heidät rohkeiksi näinkin -toivottomassa tilanteessa. - -»Meidän täytyy löytää tie ulos täältä», vastasi Grôm järkähtämättömällä -varmuudella. - -»Jospa Hobbo vain ei olisi pudottanut tulta!» sanoi nuori Mô katkerasti. - -Hobbo murahti nolona ja iski rintaansa suurilla nyrkeillään. Mutta -Grôm, joka ei suvainnut mitään riitoja seuralaistensa kesken, vastasi -tuimasti: - -»Ole ääneti! Itsellesi olisi voinut käydä samalla tavalla.» - -Sitten ei puhuttu sen enempää ja Grôm, istuen siellä pimeässä ja -painaen tytön kasvoja voimakasta, karvaista rintaansa vasten, mietti -keinoja, Hän oli nähnyt viimeisenä hämäränhetkenä, että sisäänkäytävä -oli järkähtämättömästi suljettu. Sitäpaitsi hän arveli, että jokainen -yritys tehdä aukkoa sille suunnalle varmasti aiheuttaisi sen, että -yhä enemmän kivilohkareita putoisi alas, Oli siis parasta lähteä -tutkimaan luolaa toivossa, että löytyisi jokin toinen uloskäytävä. Hän -ei pelännyt eksyvänsä huolimatta täydellisestä pimeydestä, sillä hän -luotti kuudenteen aistiinsa, joka kauan sitten on hävinnyt nykyajan -ihmiseltä, suunnan vaistoon. Hän tiesi varmasti löytävänsä takaisin -tähän lähtökohtaan, milloin vain haluaisi. - -»Eteenpäin!» käski hän viimein nostaen A-yan ylös ja pitäen hänen -kättään omassaan. Kohottaen keihäänsä hän tunnusteli kulkiessaan -vuoroin maata edessään ja vuoroin vasemmanpuolista seinää. Toisinaan -hän myös tunnusteli keihäällään ylöspäin ollakseen varma, ettei -kalliokatossa ollut mitään matalampaa paikkaa. Koetellessaan -keihäällään oikealle kuului aina veden loiskahdus. - -Jännittäen kaikki aistinsa pääsivät he sangen nopeasti eteenpäin, -vaikk'eivät nähneetkään mitään. Mutta äkkiä Grôm pysähtyi. Hän tunsi -vaistomaisesti edessään olevan jonkun esteen. Hän ojensi keihäänsä niin -kauas kuin saattoi. Se sattui johonkin pehmeään esineeseen. Esine, -mikä se sitten olikin, liikahteli hurjasti tuntiessaan kosketuksen. -Grôm tunsi kylmiä väreitä ruumiissaan ja tuuheat niskakarvat nousivat -pystyyn. »Takaisin!» kähisi hän työntäen A-yan käsivarren pituudelta -taakseen, ja ojentaen keihäänsä valmiiksi torjuakseen luullun -hyökkäyksen. Pari pelästynyttä, kiiluvaa silmää vilkaisi heihin. Ne -olivat hyvin pienet, mutta etäällä toisistaan, mistä saattoi päättää, -että niiden omistajan pää oli suunnattoman suuri. Kuului käheä, -pelästynyt äännähdys, ja raskas ruumis kompuroi veteen. He kuulivat sen -uivan tulista vauhtia poispäin. - -Jokainen huokaisi helpotuksesta. Vähän ajan kuluttua naurahti A-ya -hiljaa: - -»On hauskaa löytää viimeinkin joku sellainen, joka pakenee meitä eikä -aja meitä takaa!» sanoi hän. - -Vähän etäämpänä kääntyi luolan seinä vasemmalle. Muutamia askeleita -vielä ja heidän tiensä loppui. Heidän edessään ja molemmilla sivuillaan -oli vettä. Grômin tunnusteleva keihäs osoitti sen olevan hyvin syvää. - -»Meidän täytyy uida», sanoi hän. »Jättäkää nuijanne tänne.» Ja -heittäytyen tuntemattomaan veteen ui hän suoraan eteenpäin. - -Oli hermoja koettelevaa työtä uida tässä tuntemattomassa vedessä ja -aavistamatonta päämäärää kohti. Mutta Grôm oli päättäväinen, ja hänen -toverinsa luottivat hänen lujaan tahtoonsa. Vesi oli lämmintä ja hieman -suolaista, ja Grôm päätteli, että se oli yhteydessä ulkopuolella -olevien vesien kanssa. Useita kertoja hän kosketti luolan kallioisia -seiniä ja huomasi, että he kulkivat suoraan arvaamatonta syvyyttä -kohti. Mutta hän ui edelleen toivoen ja rohkeana tasaista vauhtia, -sillä hän tiesi jokaisen joukkonsa jäsenen kestävän ainakin puolen -päivää tällaista menoa suloisessa, tyynessä virrassa. - -Äkkiä näkyi heidän edessään veden pinnalla heikko, sinertävä hohde. Se -oli jotakin hämärää, epätodellista ja kummallisen uhkaavaa. - -»Päivänvaloa!» huudahti nuori Mô innokkaasti. Mutta Grôm ei sanonut -mitään. Hän ei pitänyt sitä päivänvalona, vaan pelkäsi siinä piilevän -jonkun uuden vaaran. - -Tuo outo valo kasvoi ja levisi. Saattoi jo selvästi huomata, että se -kohosi vedestä ja lähestyi hämmästyneitä uimareita nopeasti. Hetken -kuluttua oli sininen loisto niin kirkas, että uimarit saattoivat nähdä -olevansa ikäänkuin suuressa uima-altaassa, jonka katto oli pimeän -peitossa. Noin viidenkymmenen metrin päässä oikealla tuon ihmeellisen -huoneen seinästä kohosi loiva kallioniemeke, joka oli suurimmaksi -osaksi veden peitossa. - -Tuota niemekettä kohti ohjasi Grôm nyt kulkunsa uiden täyttä vauhtia -toisella kyljellään. Hän ei ymmärtänyt tuota kummallista loistetta -ja halusi saada joukkonsa kuivalle maalle, ennenkuin se saavuttaisi -heidät. Mutta vaikka he uivat nopeasti, liikkui tuo aavemainen hohde -vielä nopeammin. Ennenkuin he pääsivät rannalle, ympäröi valo heidät -kokonaan. Mutta se näytti tulevan pohjattomasta syvyydestä. - -Arasti he vilkaisivat alaspäin, ja hiljainen tuskan huudahdus pääsi -heidän huuliltaan. Syvyydessä vilisi kauheita, loistavia olentoja, -joilla oli hirveät kynnet ja torahampaat, leveä, litteä selkä ja -peloittavat, ulkonevat silmät. - -Kaikki nuo silmät tuijottivat heihin sellaisella hyydyttävällä -ilkeydellä, että Grôminkin veri jähmettyi. Niitä näytti olevan -lukemattomia, ja ne alkoivat kaikki yht'aikaa äkkiä uida ylöspäin. - -Pakolaiset kiipesivät jo rannalle hurjaa vauhtia, kun tuo pirullinen -joukko ilmestyi pinnalle. Hobbo, joka oli hitain uimisessa, aikoi -juuri tarttua kallioon, kun vesi kuohahti hänen ympärillään kirkkaana -vaahtona. Pari suurta pihtimäistä kynttä tarttui häntä niskaan ja -toinen pari käsivarteen kiskaisten hänet takaisin. Hetkisen näkyivät -hänen vavahtelevat kasvonsa pinnalla, sitten hän kirkaisi tukehtuneesti -ja vaipui veden alle. Hän katosi pyörteeseen, jossa oli vaaleansinisiä, -hurjasti huitovia kynsiä, silmiä, torahampaita ja mustareunaisia, -ammottavia kitoja. - -Mielettömänä vihasta ja kauhusta iski Grôm keihäällään hurjasti -tuohon kuhisevaan joukkoon; Loob ja nuori Mô seurasivat heti hänen -esimerkkiään. Muutamat heidän umpimähkäisistä iskuistaan osuivat, ja -kun joku noista jättiläisäyriäisistä vääntelehti kuolemantuskissaan, -tarttuivat lähimmät naapurit siihen, repivät sen kappaleiksi ja söivät -suuhunsa. - -Mutta A-ya, joka ei ollut ottanut osaa tähän kostoon, tarttui Grômin -käsivarteen huutaen hurjasti: - -»Katso! Ne tulevat tänne!» - -Nuo kolme hurjistunutta miestä palasivat järkiinsä ja tuijottivat -ympärilleen. Molemmilta puolin kömpi kalliolle jättiläismäisiä -äyriäisiä, joilla muutamilla oli kahdeksan, kymmenen jalkaa pitkät -kynnet ja silmät huojuvien varsien päässä. - -Onneksi oli kallio sangen laaja. Sen maanpuoleisessa päässä oli -kivilouhikko, joka kohosi noin kahden-, kolmenkymmenen jalan korkeuteen -veden pinnasta. Tuota edullista paikkaa kohti suuntasivat kulkijat -juoksunsa, huitoen ja iskien hurjasti keihäillään ympärilleen, kun -pedot kömpien kummaltakin puolelta vedestä tarttuivat heihin kauheilla, -terävillä kynsillään. Yhä uudelleen ja uudelleen iskivät ne jotakin -pakenijaa jalkaan tai sääreen. Mutta hänen toverinsa löivät pitkän, -nivelisen jäsenen kappaleiksi tai työnsivät keihäänsä syvälle tuohon -kauheaan, avonaiseen kitaan ja vapauttivat siten hänet. - -Viimein he saapuivat haavoittuneina ja verta vuotavina niemekkeen -toiseen reunaan ja kiipesivät korkeimmalle huipulle. Tänne asti yritti -heitä seurata ainoastaan kaksi tai kolme jättiläisnivelkuoriaista. -Oli helppo iskeä niihin ylhäältäpäin ja ajaa ne takaisin ahneiden -tovereittensa luo. Ja koko joukko, nähtävästi unohtaen takaa-ajamansa -uhrit, heti kun ne olivat saavuttamattomissa, alkoi hurjasti taistella -haavoittuneista. Niemekkeen alempi osa ja vesi sen ympärillä oli täynnä -hirveätä, matelevaa joukkoa, joka näytti kuohuvan sinisessä loisteessa, -ja sieltä kuului räiskettä, naksahtelua ja sihinää. - -Kaikki paitsi Grôm katselivat kuin lumottuina tuota inhoittavaa -näytelmää. Mutta Grôm ajatteli vain, miten parhaiten voisi käyttää -hyväkseen tuota loistavaa valoa, ennen kuin se katoaisi. Luolan seinä -oli tältä kohden niin ryhmyinen ja haljennut, ettei sitä ollut mahdoton -kiivetä. Ja vähän matkaa oikealla hän huomasi veden yläpuolella -ikäänkuin käytävän suun. - -»Tulkaa! Niin kauan kuin on valoa», sanoi hän lähtien edellä. Toiset -seurasivat kintereillä. Milloin kyljellään ryömien teräviä reunoja -pitkin, milloin kynsin hampain iskien melkein näkymättömiin koloihin, -kulkivat he jyrkkää seinää pitkin ja saapuivat käytävän suulle. Se oli -laaja ja siitä oli helppo kulkea, vaikka sen lattia kohosi jotenkin -jyrkästi ylöspäin. He kiiruhtivat tyytyväisinä sitä pitkin. Ja kauhujen -salin sininen valo häipyi heidän taakseen. - -Muutamia minuutteja myöhemmin kumotti edestäpäin uutta valoa ikään kuin -tähden vaaleata loistetta. Se laajeni heidän kulkiessaan ja muuttui -kullan väriseksi. Sitten näkivät he edessään kappaleen taivasta, jolla -leijaili pieniä pilvenhattaroita, ja hetkistä myöhemmin he tulivat -korkealle, kukkivalle hietaharjanteelle, jonka ylitse puhalsi suloinen, -suolainen tuuli. Heidän alapuolellaan oli viehättävä merenlahti, -jonka rannalla puitten suojassa käyskenteli hirvilauma laitumella. -Takana kohosi kaunis kukkulajono houkuttelevan näköisenä. - -»Tämä on suloinen maa», sanoi Grôm, »ja me palaamme varmasti tänne. -Mutta luullakseni meidän on löydettävä toinen tie kuin se, mitä me -tulimme.» - - - - -Yhdestoista luku. - -LUOLA-ASUKKAIDEN PIDOT. - - -I. - -Viimein olivat luolan asukkaat vastahakoisesti lähteneet -maanjäristyksen hävittämästä laaksostaan ja asettuneet uuteen -asuinpaikkaansa, jonka Grôm oli etsinyt heille, vihreälle kukkulan -rinteelle suolaisen veden rannalle. Ei ollut kestänyt kuitenkaan -kauan, ennenkuin he olivat mieltyneet uusiin asuntoihinsa, sillä -kalkkikiviluolat olivat avarat ja turvalliset, vihollisen oli vaikeata -tulla niihin muualta kuin pitkää, paljasta harjannetta myöten, joka -kulki länteen päin luolien takana. Makeavesinen puro juoksi melkein -sisäänkäytävän vieressä laskien hauskasti kohisten merenlahteen, ja -ympäröivät seudut olivat täynnä riistaa. Tosin tuo laaja suo- ja -ruokotasanko, joka levisi harjanteitten eteläpuolella, oli outojen -petojen tyyssija, mutta niillä ei ilmeisesti ollut mitään halua tutkia -korkeita, paljaita, tuulisia kumpuja. - -Eräänä aurinkoisena aamuna sattuivat luolat olemaan melkein autiot. -Heimon miehet, myöskin päälliköt Bawr ja Grôm sekä useimmat naiset -ja puolikasvuiset lapset olivat lähteneet matalalle merenrannalle -viiden kuuden peninkulman päähän keräämään nilviäisiä — suuria, -mehukkaita kommia ja ihmeellisen lihavia, maukkaita simpukoita. A-ya, -innostuneena valmistamaan kaaria ja nuolia heimolle, oli jäänyt puolen -tusinan vanhan miehen ja naisen sekä Grômin jättiläisorjan, ramman -kaarijalkamiehen Ook-ootskin kanssa vartioimaan lapsia ja heimon -tulia. Grômin puolisona ollen ja hänen uskollisena toverinaan kaikissa -suurimmissa seikkailuissa oli A-yan maine — melkein yhtä suuri kuin -Bawrin ja Grôminkin. - -Avonaisella, ruohoisella tasangolla luolan suulla paloi kaksi suurta -nuotiota säännöllisesti auringonpaisteessa. Jättiläismäinen Ook-ootsk, -jolla oli ruma apinamainen otsa, ylöspäinkääntyneet, punaiset -sieraimet, ulkonevat leuat, karvainen, savenvärinen vartalo ja lyhyet, -voimakkaat, hyvin käyrät sääret, joista toinen oli vääntynyt niin, että -varpaat kääntyivät melkein taaksepäin, loikoi lähellä sisäänkäytävää -naureskellen hyväntahtoisesti, kun parvi pienokaisia, A-yan kaksi lasta -niiden joukossa, kiipesi hänen päällään. Useimmat vanhoista miehistä ja -naisista torkkuivat varjossa, lukuunottamatta paria kolmea uutterinta, -jotka vetivät kangistuneilla sormillaan kapeita kaistaleita nahasta -kaarenjänteiksi tai sitoivat teräviä kiviä keihäiden kärkiin. A-ya -istui jalat ristissä vähän etäämpänä pienen tulen ääressä ahkerasti -valmistellen kaariaan ja nuoliaan kärventämällä puuta kuumassa tuhassa -ja sitten hieromalla sitä kahden ryhmyisen kiven välissä. Hänen -kumartuessaan työnsä yli valui hänen raskas, tuuhea tukkansa silmille, -ja hän pudisti ne vähän väliä kärsimättömästi syrjään. Siinä oli kuva -alkuajan rauhasta. - -Mutta siihen aikaan kuin maailma oli nuori, oli rauha epävarmempi kuin -vesikupla. - -Vihreän kukkulan takaa kuului kavion kapsetta ja läähättävää -hengitystä. A-ya hypähti ylös tarttuen omaan hyvään jouseensa ja -asetti nuolen sen jänteelle. Samalla hän päästi kovan varoitushuudon, -jolloin rampa orja Ook-ootsk nousi ylös pudistellen lapsilauman -kimpustaan ja tuli kuukaten häntä kohti aseet kummassakin kädessä. -Eräs vanha vaimo kokosi säikähtyneet, ihmettelevät lapset ja ajoi -heidät silmänräpäyksessä luolaan pois näkyvistä Hypähtäen makuultaan ja -ympärilleen vilkuillen kiiruhtivat vanhat miehet pois varjopaikoistaan -tarttuen keihäisiin ja nuijiin, mitä sattui olemaan saatavissa. - -Kaikki seisoivat henkeään pidätellen, odottaen mitä tapahtuisi. Silloin -tuli kukkulan takaa esiin suuri, komeasarvinen hirvi, jonka silmissä -näkyi kauhua ja jonka suuret sieraimet pärskyivät verisinä. Sen -toisessa kupeessa oli pitkä, syvä haava. Horjuen väsymyksestä ja veren -vuodosta tuli se suoraan luolan suuta kohti, niin sokaistuna pelossaan, -ettei se näyttänyt huomaavankaan ihmisolentoja, jotka odottivat sitä, -eikä edes tulia edessään. - -A-ya huokasi helpotuksesta nähdessään, ettei se ollut mikään raateleva -peto. Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli pyydystää otus. Hän jännitti -jousensa, ja kun läähättävä eläin juoksi ohi, niin hän ampui. Nuoli -tunkeutui puoleksi juuri jännittyneiden hartioiden taakse. Verta -purskahti eläimen sieraimista. Se vaipui polvilleen, ponnisteli jälleen -ylös, hoiperteli muutamia askeleita eteenpäin ja kaatui puoleksi tuleen. - -Vanhat miehet ja naiset päästivät riemunhuudahduksen. A-ya aikoi lähteä -vetämään saalistaan pois tulesta. Mutta epäluuloinen, varoittava -katse Ook-ootskin tarkoissa, pienissä silmissä pidätti hänet. Rampa -oli kuukannut nyt aivan hänen viereensä. A-ya käsitti tuon katseen -tarkoituksen. - -»Minkä arvelet ajaneen sitä, Ook-ootsk?» kysyi hän ja pyörähti ympäri -odottamatta vastausta tuijottaen tuskaisena kukkulan vihreälle -harjanteelle päin. - -»Kenties musta leijona», sanoi Ook-ootsk karhealla, kotkottavalla -äänellään pudottaen keihäänsä ja nuijansa maahan ja asettaen pitkän -nuolen jykevän jousensa jänteelle. - -Mutta tuskin oli hän saanut sanotuksi sen, kun hänen arvelunsa -osoittautui vääräksi. Kukkulan takaa läheni suuret päät riipuksissa -ja kuolaiset leuat puoliavoinna kaksi tuollaista suurta punaista -luolakarhua, jotka aina olivat olleet erityisesti A-yan kauhuna. - -»Piilottakaa lapset!» huusi hän ja lennätti samassa nuolen melkein -tähtäämättä lähintä petoa kohti. Hän oli heimon paras ampuja, ja -nuoli osui liiankin hyvin. Se sattui karhua suoraan kuonoon ja -tunkeutui kitalaen läpi kurkkuun tehden haavan, joka tosin aikaa -myöten olisi ollut kuolettava, mutta tällä hetkellä teki pedon vain -vaarallisemmaksi. Se pysähtyi yskien, koetti repiä piikin kurkustaan ja -syöksyi sitten eteenpäin hirveästi karjuen. - -Sillä välin oli kuitenkin toinen karhu ehtinyt toverinsa edelle, -vaikka aikaa oli kulunut vain pari sekuntia. Ook-ootsk tervehti sitä -heti nuolella, jonka hän tarkasti tähdäten ampui jykevällä jousellaan. -Nuoli, joka oli pitkä pähkinäpuun oksa ja joka ammuttiin lyhyen -välimatkan päästä, sattui vihollisen oikeanpuoleiseen lapaan ja työntyi -niveleeseen niin, että jalka kadotti voimansa ja jättiläispeto kellahti -melkein kyljelleen. Karjaisten se puraisi nuolen poikki ja lähti sitten -eteenpäin kolmella jalalla. A-yan ketterästä jousesta se sai toisen -nuolen, joka tunkeutui puoliväliin sen niskaan. Mutta tuosta hirveästä -haavasta, joka sai veren purskahtamaan sen suusta, se ei näyttänyt -välittävän mitään. Toinen A-yan ampuma nuoli meni ohi. Huutaen vanhoja -miehiä taisteluun sieppasi hän silloin kivipäisen keihäänsä ja juoksi -lähimmän tulen taakse toivoen houkuttelevansa karhut seuraamaan itseään -ja siten johtavansa ne pois lasten piilopaikasta. - -Mutta hän oli unohtanut, että Ook-ootsk, jolla oli vääntynyt ja -käpristynyt jalka, ei voinut juosta. Tuo urhoollinen villi ampui -vielä yhden pitkän nuolen punaiseen, lähestyvään petoon räpyttäen -nopeasti pieniä silmiään ja puhaltaen uhkaavasti ylöspäin tähtäävien -sieraintensa läpi nähdessään turmionsa tulevan. Sitten hän pudotti -jousensa, laskeutui toiselle polvelleen ja asetti keihäänsä vinosti -eteensä sovittaen sen toisen pään lujasti maata vasten. Kun peto -lähestyi ja hyökkäsi häntä vastaan, tunkeutui terävä keihään kärki sen -vatsasta sisälle suoraan selkärankaan asti. Silloin katkesi varsi, -Ook-ootsk kaatui vatsalleen ja peto hypähti eteenpäin äkillisessä -pelon ja raivon puuskassa, heittäytyi hänen päälleen ja raapaisi -jättiläismäisellä takakäpälällään melkein kaiken lihan hänen selästään. - -Ook-ootsk puri hampaansa urhoollisesti yhteen, sulki silmänsä, risti -pitkät, karvaiset kätensä päänsä päälle, käpristyi kokoon ja näytti -odottavan seuraavassa hetkessä joutuvansa kuoleman omaksi. - -Mutta juuri kun peto aikoi kääntyä hurjana takaisin surmatakseen -vähäpätöisen, mutta rääkätyn vastustajansa, riensi A-ya apuun -molemmissa käsissään palava, säkenöivä risukimppu, ja vanhat miehet, -toisilla tulikekäleet ja toisilla keihäät kädessä, kirkuivat rohkeasti -hänen takanaan. Pelottomalla kylmäverisyydellä hän heitti tulen suoraan -pedon silmiin täydellisesti sokaisten ne. Kun peto pyörähti iskeäkseen -hänet maahan, hypähti hän pilkallisesti nauraen syrjään ja heitti sen -kitaan toisen kekäleistä, jota se puri julmasti hampaillaan, ennen kuin -huomasi sen tuottavan tuskaa ja sylki sen ulos. - -Luottaen nyt kuuloonsa hyökkäsi peto suoraan sinnepäin, mistä kuuli -ääniä. Se oli aivan unohtanut Ook-ootskin. Se halusi saavuttaa tuon -vihollisen, joka oli ryöstänyt siltä silmien valon, ja juoksi A-yan -ääntä kohti. Mutta aivan sen tiellä sattui olemaan toinen nuotioista, -mihin hirvi oli kaatunut. Aivan hurjistuneena haavojensa tuottamasta -tuskasta huomatakseen heti tulta, kompastui se hirveen. Siinähän olikin -yksi sen vihollisista. Se alkoi repiä kynsillään kuollutta hirveä, -purren sitä ja ryömien sen päällä saadakseen sen kurkun kynsiinsä, -tulen nuoleskellessa pilkallisesti sen päätä. Viimein se oli vetänyt -syvälle voimakkaisiin keuhkoihinsa liekkejä, jotka polttivat ja -tukahduttivat ne niin, etteivät ne enää voineet toimia. Heikosti -läähättäen heittäytyi se selälleen pois tulesta, piehtaroi maassa -potkien käpälillään ilmaa ja tukehtui nopeasti. - -Sillä välin oli toinen karhu, liikkuen ihmeellisen ketterästi -kolmella jalallaan, hyökännyt karjuen vanhojen miesten kimppuun. -Silmänräpäyksessä se sai kolme, neljä keihästä ruumiiseensa. Mutta -kädet, jotka heittivät keihäät, olivat heikot, ja peto hyökkäsi -mistään välittämättä eteenpäin. Useita tulikekäleitä putosi sen päälle -kärventäen sen pitkää, punaista karvaa, mutta se pudisti ne pois, sillä -se oli liian raivostunut muistaakseen kauhua, jota se tavallisesti -tunsi liekkejä kohtaan. - -Joukko hajautui joka suunnalle. Eräs urhoollinen, vanha harmaapartainen -ukko, joka oli huomannut, miten A-ya teki, jäi tielle ja koetti heittää -palavan risukimpun pedon silmiin. Mutta hän ei ollut kyllin nopea. -Peto kohotti kuononsa väistäen iskun, ja samassa se kaatoi heikon -vastustajansa maahan ja musersi hänen päänsä hirveillä leuoillaan. - -Mielettömyydessään se unohti nyt toiset vihollisensa ja alkoi purkaa -vihaansa hengetöntä uhriaan kohtaan. Mutta seuraavassa hetkessä oli -sen pää kokonaan punaisten kekäleiden peitossa. A-ya työnsi vahvojen, -nuorten käsivarsiensa koko voimalla lyhyen keihäänsä puoliväliin sen -kupeeseen. Kun pedon toinen silmä nyt oli sokaistu ja pitkä turkki -savusi, muuttui sen viha äkkiä kauhuksi. Kohottaen jättiläismäisen -päänsä korkealle ilmaan ikäänkuin siten välttääkseen tulisia -hyökkääjiään, kääntyi se ja lähti juoksemaan takaisin samaa tietä, mitä -oli tullutkin. Vanhat miehet hyppivät sen jäljessä hutkien ja sohien -sitä palavilla kekäleillä. - -Juosten kuin hirvi ja huutaen riemuissaan kiiruhti A-ya vanhojen -miesten edelle ja työnsi molemmin käsin keihäänsä säikähtyneen -pedon kaulaan. Pelästyen pahanpäiväisesti tästä iskusta kääntyi se -vasemmalle. Sen vasen silmä oli sokea ja oikea oli täynnä savua ja -tuhkaa. Siksi se ei nähnyt eteensä, vaan putosi kirkaisten jyrkänteen -reunan yli, joka tältä kohden sattui olemaan noin sadan jalan korkuinen -ja melkein kohtisuora, alas tasangolle. Se pyörähti ympäri ja joka -kerran kuin sen ruumis sattui kallion seinään, ponnahti se askeleen -päähän. Viimein se putosi alas kivien ja mullan sekaan ja makasi siellä -muodottomana kuin karvamatto, joka on pudonnut yläkerran ikkunasta. - -Vanhat miehet kurkottivat riemuiten takkuiset, harmaat päänsä reunan -yli irvistellen pedolle. Silmissään rohkea loiste ja vahvat, valkoiset -hampaat hohtaen hurjasti, kääntyi A-ya takaisin hoitamaan orjansa -Ook-ootskin haavoja. - - -II. - -Päästyään varmuuteen, että Oot-ootskin haavat, vaikka ne olivatkin -hirveät, eivät olleet kuolettavia, meni A-ya kauempana olevan tulen luo -katsomaan, voisiko pelastaa kaatuneen hirven, ennenkuin se kokonaan -palaisi. Tuli oli vain vähän tehnyt tuhojaan, mutta sokea karhu oli -hirmuisesti paloitellut sitä. Ja siitä kohosi paistetun lihan haju, -joka tuntui A-yasta miellyttävältä. Hänen käskystään vetivät vanhat -miehet hirven tulesta takajaloista saadakseen kappaleita itselleen. -Jokainen seurasi esimerkkiä saadakseen itselleen jonkin herkkupalan, -paitsi Ook-ootskia ja erästä vanhaa vaimoa. Vanhus istui haikeana -huojutellen itseään karhun surmaaman miehensä ruumiin vieressä, ja -Ook-ootsk ryömi lähimpään kuoppaan etsimään jotakin parantavia yrttejä, -jotka puhdistaisivat ja lieventäisivät hänen haavojaan. - -Hirven nahka oli liian palanutta ja karhun kynsien repimää ja rikkomaa -niin, ettei siitä voinut tehdä muuta kuin nahkahihnoja. Mutta vanhat -miehet nylkivät sen taitavasti, ennenkuin jakoivat lihan. Vaikka heidän -kyhmyiset sormensa olivat heikot, käyttivät he ihmeellisen, taitavasti -teräviä kiviä veitsen asemesta. A-ya seisoi heidän vieressään tarkasti -katsellen, ettei mikään hänelle kuuluvista herkkupaloista katoaisi. Nuo -makupalat oli varattu hänelle, hänen kahdelle lapselleen ja Grômille, -kun tämä palaisi. Hänellä oli oikeus niihin, ei vain siksi, että hän -oli Grômin vaimo, vaan myöskin sen tähden että hän oli surmannut -otuksen. - -Hänen seistessään hirven pääpuolella, joka oli enimmän kärventynyt -tulessa, kohosi siitä vahvempi paistetun lihan haju kuin ensi kerralla. -Kun hän veti sitä varovasti sisäänsä, alkoi se niin ihmeellisesti -kiihoittaa hänen ruokahaluaan, ettei hän ollut moista ennen tuntenut. -Hän kosketti hyvin ruskettunutta, lihavaa palaa ja pisti sitten sormet -suuhunsa. Maku tuntui hänestä yhtä miellyttävältä kuin hajukin. Hän -etsi sopivaa palasta maistaakseen sitä. - -Sattumalta oli hirven kieli, joka oli ollut keskellä tulta, mutta -puoleksi avonaisten leukojen välissä, kypsynyt hyväksi. A-ya otti -itselleen tuon aina halutun herkkupalan. Se näytti niin kummalliselta -paistettuna, että hän epäröi maistaa sitä. Viimein hän siitä lähtevän -hyvän hajun houkuttamana rohkaisi itsensä ja puraisi sitä. - -Hetkisen kuluttua hän ahmi sitä sellaisella halulla, että se, jos -tapoihin olisi kiinnitetty huomiota silloin, kuin maailma oli nuori, -olisi näyttänyt sopimattomalta suuren päällikön puolisolle. Milloinkaan -ennen ei hän ollut syönyt mitään, mikä olisi ollut puoleksikaan -näin herkullista. Tällaista ruokaa hän oli koko elämänsä ajan -halunnut. Hänen kaksi pientä poikaansa nykivät häntä herättäen hänet -innostuksestaan. Hän antoi heille kummallekin kappaleen, jonka he -ahneesti hotkivat pyytäen lisää. Ja pian katosi tuo suuri paistettu -kieli noiden kolmen suuhun. - -Toiset katselivat sitä paheksuen. Ne osat lihasta, jotka tuli -oli kokonaan tai puoleksi kypsentänyt, olivat heidän mielestään -turmeltuneita. A-ya mahtoi kuitenkin pitää siitä, mutta hänhän oli -niin monessa suhteessa erilainen kuin muut! Mutta kun he näkivät hänen -kahden poikansa seuraavan hänen esimerkkiään ja huomasivat heidän -innostuksensa, uskalsivat useat vanhat miehet maistaa itsekin. He -muuttivat heti mielensä. Kaikkein viimeksi huomasivat vanhat naiset -ja lapset, jotka aina ovat piintyneimpiä tällaisissa asioissa, -kadottavansa jotakin ja uskalsivat maistaa tuota outoa ruokaa. Yksi -ainoa suupala riitti kumoamaan heidän ennakkoluulonsa. Muutamien -minuuttien aikana kiskoi jokainen kappaleita lihasta, mitä tuli oli -kärventänyt, ja kaikki halusivat vielä lisää. Runsaasti kolmas osa -eläimestä oli vielä jäljellä, mutta se oli raakaa lihaa. A-ya katseli -sitä halveksien. - -»Heittäkää se uudelleen tuleen!» käski hän ankarasti. Komea paistin -kappale, jonka hän oli leikannut itselleen reidestä, näytti -kärventyneen vain ulkopuolelta, ja hän oli pettynyt. Hän seisoi -hypistellen raakaa lihaa hieman vastenmielisesti, sillä aikaa -kuin vanhat miehet ja naiset iloisesti rupatellen ja lapsilauman -töllistellessä raastoivat ruhjotun hirven takaisin tuleen, nostivat -sitä vaivalloisesti jaloista ja onnistuivat asettamaan sen keskelle -liekkejä. Äänekäs riemuhuuto kuului nyt noista vanhoista, kuihtuneista -kurkuista, ja he vetäytyivät kaikki edemmäksi odottamaan, kunnes tuli -tekisi ihmeellisen työnsä. - -Mutta A-ya oli kärsimätön ja kummallisen tyytymätön katsellessaan, -miten nopeasti liha käristyi. Hän seisoi miettien, katsellen tulta -ja pyöritellen raakaa lihaa käsissään. Tuon asennon hän oli oppinut -Grômiltä, kun tämä pohti jonkun kysymyksen ratkaisua. Ja nyt näytti -siltä kuin hän olisi saanut Grômin mielenkin. Hänessä välähti äkkiä -ajatus, eikä hän tiennyt, mistä se tuli. Tuntui aivan kuin joku olisi -kuiskannut sen hänelle. Hän otti keihäänsä, työnsi sen kivipään -tukevasti lihakimpaleen sisään ja heitti lihan tuleen niin kauas kuin -sen saattoi panna, polttamatta keihään puuvartta. - -Liikuttamalla kappaletta edestakaisin, jottei se palaisi, huomasi -hän paistamisen käyvän paljon paremmin kuumien hiilien päällä kuin -liekissä. Ja kun viipale oli ohut, kypsyi se nopeasti. Kun se oli -tehty, poltti hän lihalla sormensa ja suuren, punaisen suunsa. Hänen -kaksi poikaansa, joille hän oli antanut kappaleet, jotka olivat liian -kuumia hänelle itselleen, hyppivät edestakaisin ja itkivät ääneensä -tuskasta, mutta rauhoittuivat heti sen hyvästä mausta. - -Huomattuaan, miten hyvin A-yan koe oli onnistunut, ryntäsivät -katselijat esiin, vetivät eläimen vielä kerran tulesta ja alkoivat -leikellä sopivia kappaleita, kukin itselleen. Muutamien minuuttien -aikana opetteli jokainen, joka sai käsiinsä pitkän nuolen, keihään -tai terävän tikun ahkerasti paistamisen taitoa. Jopa itkevä, vanha -murehtijakin, kun innostus kävi liian ylivoimaiseksi, jätti kuolleen -miehensä ruumiin ja tuli ottamaan osansa. Ainoastaan tuo kuollut -mies, joka makasi pitkin pituuttaan auringonpaisteessa luolan suulla, -ja rampa jättiläinen Ook-ootsk, joka vihreässä kuopassa hoiteli -hirveitä haavojaan, eivät ottaneet osaa iloon, ensimmäisiin keitetyn -ruoan pitoihin. Kuuman lihan neste, jota tuli oli muodostanut, oli -melkein yhtä kiihoittavaa kuin alkohooli heidän suonissaan, ja pidot -muodostuivat kuin hurjiksi juomingeiksi, kun vanhusten käpertyneet -hermot alkoivat tuntea uutta elämää. Nähdessään hirven lihan sulavan -kuin lumi kevätauringossa A-ya käski nylkeä ja paloitella kaatuneen -karhun ruumiin. - -Mutta vanhat miehet olivat liian kiintyneitä kemuihinsa kiinnittääkseen -mitään huomiota hänen määräyksiinsä. Ja hän itsekin oli liian iloinen -ja tyytyväinen pakottaakseen heitä sen enempää. Jokainen, vanha ja -nuori, imi palaneita sormiaan ja kaikkien kasvot loistivat rasvaisina -ja onnesta hymyilevinä, ja A-ya tunsi hämärästi, että kaikki kuri olisi -nyt vastenmielistä. - -Tämän huumauksen aikana palasi heimon pääjoukko komman- ja -simpukankeräysretkeltään rannikolta. Jyrkänteen juurella luolan -kohdalla he löysivät karhun ruumiin ja keräytyivät tuskallisina sen -ympärille, ihmetellen siinä olevia keihään haavoja ja nuolen reikiä, -kunnes Bawr ja Grôm, jotka olivat jälkijoukossa, saapuivat paikalle. -Oli selvää, että luolan luona oli ollut hirveä taistelu. Molemmat -päälliköt kiiruhtivat useimpien sotilaiden kanssa eteenpäin nähdäkseen, -miten oli käynyt, ja vain muutamat jäivät nylkemään karhua ja ottamaan -siitä lihoja. - -Kun huolestuneet soturit saapuivat luolan edustalle, hämmästyivät he -siellä vallitsevaa iloa ja olivat vähällä suuttua. Mitä nuo vanhat -tyhmyrit oikein ajattelivat, kun tanssivat ja rupattivat tulen -ympärillä ja tuhlasivat hyvää lihaa työntämällä sitä keppien, keihäiden -ja nuolien kärjessä tuleen? - -Nuoremmat naiset, jotka tulivat soturien takana, olivat pilkallisia. He -käyttäytyivät aina moittivasti A-yaa kohtaan, sikäli kuin uskalsivat, -ja nyt he juoksivat esiin toruen ja lyöden lapsiaan ja kieltäen heitä -panemasta suuhunsa tuota vastenmielistä, kärvennettyä lihaa. - -A-ya kertoi Grômille ja Bawrille tapauksen muutamin lausein ja ojensi -sitten heille kummallekin hyvin paistetun kappaleen. He haistoivat sitä -epäillen, maistoivat, hymyilivät ja hotkivat sen maiskutellen partaisia -huuliaan. - -»Sinäkö tämän teit, tyttö?» kysyi Grôm ylpeydestä loistaen, katsellen -A-yaa ja ojentaen suuren, karvaisen kätensä saadakseen uuden kappaleen. -Mutta Bawr harppasi eteenpäin, työnsi vanhat miehet syrjään, irroitti -itselleen suuren lihaviipaleen, työnsi sen keihäänsä kärkeen ja heitti -tuleen. - -Malttamattomuudessaan veti Bawr paistinsa aina minuutin, parin -kuluttua tulesta maistaakseen sitä ja nähdäkseen, olisiko se jo -valmis. Hänen innostuksensa ja Grômin, joka oli seurannut esimerkkiä, -poisti sotilaiden epäilyn niin nopeasti, että suuresta hirvestä ei -viiden minuutin kuluttua ollut jäljellä muuta kuin sarvet, luut ja -sisälmykset. Ne, jotka eivät olleet saaneet mitään, heittäytyivät -karhun kimppuun, nylkien ja paloitellen sen ahnaan kiireisesti. Nuoret -naiset, jotka olivat tyydyttäneet itseään lyömällä vastustelevia, -hurjistuneita lapsiaan, antoivat pian perään uteliaisuudelleen ja -alkoivat salaa maistella rasvaisia, paistettuja lihapaloja, joita -olivat itselleen keränneet. Sitten he sieppasivat keihäitä ja tikkuja -paistinvartaiksi ja tulivat kirkuen pyytämään osiaan. A-ya, joka seisoi -vähän etäämmällä Grômin kanssa, hymyili pilkallisesti heidän mielensä -muutokselle. - -Seuraavien tuntien aikana ympäröi tulia paistava, rähisevä joukko. -Lähimpänä tulta olevat pitelivät toisella kädellään paistinvarrasta, -koettaen toisella suojata kasvojaan kuumuudelta. Heti kun etumainen -piiri alkoi tunkeutua ulos ruskeine, mehukkaine herkkupaloineen, -rupesivat takimmaiset riitelemään heidän paikoistaan. Ja luolaheimo, -joka ei välittänyt mistään muusta kuin tästä uudesta herkusta, juhli -koko iltapäivän sellaisella yksimielisellä, huolettomalla riemulla, -jollaista he eivät olleet milloinkaan ennen tunteneet. Viimein he -loistaen rasvasta ja yltäkylläisyydestä heittäytyivät pitkälleen -siihen missä olivat ja vaipuivat uneen. Bawr ja Grôm sekä pari, kolme -vanhempaa soturia, jotka viisaasti kyllä olivat olleet kohtuullisia -herkuttelemisessaan, ajattelivat pelolla, mitä tapahtuisi, jos joku -vihollinen hyökkäisi heidän kimppuunsa tällaisella velttouden hetkellä. - -Mutta mitään vihollista ei tullut. Kasteen laskeutuessa maahan nousi -kuu lahden yli hunajanvärisenä sinipunervalle taivaalle ja leikitteli -kummallisesti tulen vaihtelevan loisteen kanssa. Luolasta kuului A-yan -hiljainen ääni, kun hän tyynnytteli rauhatonta lastaan. - - - - -Kahdestoista luku. - -VEDEN PINNALLA. - - -I. - -Luola-asukkaitten nuolien saanti alkoi käydä niukaksi. Pähkinäpuun -nuoret vesat, joista he olivat valmistaneet niitä, olivat melkein -lopussa, eikä kahden päivän matkan päässä luolien ympäristöllä ollut -mitään sellaista, mitä olisi voinut käyttää pähkinäpuuvesojen sijasta. -Myöskään ei Grôm enempää kuin kukaan muukaan hänen heimostaan ollut -vielä tähän saakka onnistunut kiinnittämään luu- tai kivikärkeä -ruokoon niin, ettei se olisi haitannut sisääntunkeutumista. Täytyi -löytää joku kasvi, joka olisi sitkeä, aivan suora ja ohut sekä samalla -niin luja, että siihen voisi saada vahvan kärjen, ja kyllin painava -lentääkseen hyvin. Sellaista oli vaikea löytää ja Grôm oli varma, että -sitä täytyisi etsiä hyvin kaukaa. Elämä suurissa luolissa oli kulkenut -tasaisesti kuukausmääriä, ja Grômin rauhaton mieli halusi uusia -kokemuksia, uusia seikkailuja. - -Tähän nuolen etsintään otti Grôm ainoastaan kaksi toveria mukaansa, -solakan, nopeajalkaisen vaimonsa A-yan ja tuon taitavan, pienen -vakoojan, karvaisen Loobin. - -Kolme päivää he kulkivat suoraan länteen luolista. Sitten kukkulajono, -jota he olivat seuranneet, kääntyi äkkiä etelään päin. - -Kun Grôm oli päättänyt lähteä tutkimusretkelle länteen päin, vaikkei -hän ollut oikein selvillä, miksi hän oli valinnut tämän ilmansuunnan, -suuntasi hän kulkunsa alas kukkuloilta reheväkasvuiselle tasangolle. -Kaksi päivää he kulkivat eteenpäin lakkaamattomissa vaaroissa, -sillä seudulla vilisi mustia leijonia, miekkahampaita ja villaisia -sarvikuonoja. Kun he eivät olleet metsästelemässä, vaan tutkimassa, -täytyi heidän yhtä mittaa olla niin tarkasti varuillaan, että se -alkoi pian käydä heidän hermoilleen, ja he olivat iloisia saadessaan -levätä koko päivän suuren viikunapuun turvallisessa latvassa, johon -eivät päässeet mitkään muut kuin leopardit ja jotkut käärmeet. Eivätkä -leopardit ja käärmeet paljoa huolestuttaneet heitä. - -Toisena päivänä sen jälkeen kuin he olivat jättäneet turvapaikkansa -viikunapuun latvassa, loppui tiheikkö niin äkkiä, että he olivat -vähällä pudota jokeen, jonka vaalea, kiihtynyt vesi virtasi pyörteitä -muodostaen heidän jalkojensa juuressa. Se oli mahtava virta, melkein -kilometrin levyinen, ja tältä kohden virta uursi niin rannikkoa, että -koko joukko puita ja pensaita oli suistunut veteen. - -Suuri virta katkaisi heidän tiensä kulkien koillista kohden, ja -vastahakoisesti Grôm muutti kulkusuunnan etelään pitkin rantaa. -Vaikka virta olikin väkevä, olisivat nämä luolaihmiset voineet uida -sen yli. Mutta Grôm tiesi, että tällaisissa vesissä vilisi erilaisia -jättiläiskrokodiileja, jotka olivat kaikki yhtä julmia, ja hirveitä -lihaa syöviä kaloja, jotka liikkuivat suurissa laumoissa ja kykenivät -repimään alkuhärän tai mastodontin [Sukupuuttoon kuollut norsueläin. -Erosi varsinaisesta norsusta siinä, että sen poskihampaat olivat -nystermäisiä ja molemmat leuat syöksyhampaallisia.] kappaleiksi -hampaillaan, jotka olivat terävät kuin partaveitsi. Hän katseli -kuitenkin himoiten vastakkaista rantaa, mikä hänestä näytti paljon -kauniimmalta ja mielenkiintoisemmalta kuin se, millä hän oli, ja tuumi, -voisiko hän milloinkaan keksiä muuta keinoa päästäkseen sinne kuin -uiminen. - -182 - -Virran rannalla oli kulkijoilla yhtämittaista vaihtelua ja kulku -vaarattomampaa kuin syvällä tiheikössä. Toisinaan ulottuivat suuret -oksat, joita komeakukkaiset köynnökset ympäröivät ja koristivat, -kauas veden yli tarjoten mukavan turvapaikan. Toisinaan reunusti joen -rantaa ruohoinen tasankokaistale, jonka takana tiheikön reuna oli kuin -punertavan vihreä, jyrkkä penger, jossa siellä täällä sinipunervat -magentan- tai oranssinväriset leveät kukkaläikät riippuivat kuin -uutimet. Toisinaan taas oli välttämätöntä tunkeutua tuon loistavan -verhon takana olevaan humisevaan ja höyryävään hämärään voidakseen -kiertää jonkun rämeisen poukaman, jonka tiheässä, viisitoista, -kaksikymmentä jalkaa korkeassa kaislikossa näkyi suuria jälkiä, mistä -saattoi päättää, että se oli julmien petojen asuinpaikka. Kulkijat -olivat uteliaita näkemään noiden jälkien tekijät, mutta eivät antaneet -uteliaisuutensa houkutella itseään tunkeutumaan niiden asuinpaikkoihin. - -Koko tänä vaikeuksien ja vaarojen aikana eivät Grôm, A-ya ja väsymätön -Loob unohtaneet matkansa tarkoitusta. He koettelivat jokaista suoraa, -hoikkaa ja lujaa vesaa ja tainta, mutta tähän asti he eivät olleet -löytäneet mitään, joka olisi tyydyttänyt heidän vaatimuksiaan. - -Grôm kulki kuten tavallisesti ensimmäisenä katsellen eteensä, tutkien, -miettien ja kuunnellen; jousi ja nuija riippuivat hänen olkapäillään, -ja raskas, kivipäinen keihäs oli aina käyttövalmiina. Vakooja -Loob, pieni, tumma ja karvainen mies, jolla oli kärpän silmät ja -puhvelin rohkeus, kulki hiipien ja ryömien äänettömästi pensaikossa -muutamia askeleita vasemmalla, varjellen heitä tiheiköstä tulevilta -hyökkäyksiltä. A-ya, jonka nopeus ja tarkkuus lempiaseensa jousen -käytössä herättivät koko heimon ihmetystä, tuli viimeisenä pitäen -varalta, ettei mikään hiipivä peto seuraisi heitä. - -A-ya sattui jättäytymään muutamia askeleita taammaksi sanomatta -mitään Grômille. Hän oli huomannut hoikan vesan, joka näytti olevan -sopiva nuoleksi. Jos löytö osoittautuisi hyväksi, halusi hän saada -siitä kunnian itselleen. Hän kumartui vetämään vesaa juurineen, koska -se näytti olevan liian sitkeä katketakseen. Se oli uppiniskainen. -Ponnistaessaan nojasi hän paljaalla kyljellään ja olkapäällään pienen -puun runkoon, johon hän ei ollut kiinnittänyt mitään huomiota. Samassa -hänestä tuntui kuin puun runko olisi tehty tulikuumista hiilistä. Siitä -lähtevä pistävä tuli levisi kuin salama hänen käsivarsiinsa ja koko -ruumiiseensa. Terävästi kirkaisten hypähti hän puun luota pois ja alkoi -repiä ja lyödä mielettömästi ruumistaan molemmin käsin. Hänen ihonsa -oli aivan täynnä hirveitä muurahaisia, suuria, punaisia, pistäviä -muurahaisia, joiden myrkky on kuin polttavaa tulta. - -Kuullessaan hänen huutonsa harppasi Grôm hänen viereensä parilla -askeleella hiukset ja parta törröttäen jäykkänä ja silmät leimuten -vihasta. Mutta mitään vihollista ei ollut näkyvissä. Hetken hän seisoi -vilkuillen hurjasti ympärilleen Loobin hiipiessä hänen luokseen -muristen kostoa. Sitten hän huomatessaan naisen vaarallisen tilan -heittäytyi hänen päälleen ja koetti hurjalla syleilyllä murskata -paikalla nuo myrkylliset eläimet. Siinä hän aivan iski kirveensä -kiveen ja samassa tuo polttava tuli levisi hänenkin ruumiiseensa. -Mutta sen tuottama tuska ei hänen mielestään merkinnyt mitään sen -tuskan rinnalla, jota hän tunsi nähdessään niiden pistävän A-yaa ja -tuntiessaan itsensä kykenemättömäksi heti auttamaan häntä. Hän löi ja -hutki häntä suurilla käsillään tytön peittäessä kasvonsa käsillään -suojellakseen niitä. - -Loob tuli apuun, mutta Grôm, joka oli tarkka joka suhteessa, pysähdytti -hänet. - -»Pysy loitolla!» käski hän. »Pysy loitolla ja vartioi!» Sitten hän -tarttui A-yaa käsivarteen, työnsi hänet rannalle ja veti hänet mukanaan -veteen. - -Vesi ei ollut tältä kohden kuin kolme jalkaa syvä. He kyyristyivät -kokonaan veden alle noin minuutin ajaksi. Sillä välin seisoi Loob -keihäs kädessään heidän lähellään tutkien tarkasti pienillä, hurjilla -silmillään edessään olevaa syvää vettä ja takana olevaa tiheikköä, -jottei mikään vihollinen lähestyisi. - -Kun he eivät voineet enää kauemmin olla hengittämättä, nousivat he -ylös. Virta vei punaiset viholliset mennessään, mutta polttava myrkky -jäi jäljelle, ja he valelivat toistensa tulipunaisia ja kirveleviä -hartioita lakkaamatta unohtaen hetkeksi koko ympäristön. Silloin -jättiläismäinen vesikäärme kohotti päätään aivan lähellä olevasta -lehvistöstä, kohdisti laimeat, elottomat, kiiltävät silmänsä heihin ja -vetäytyi taaksepäin hyökätäkseen heidän kimppuunsa. Mutta seuraavassa -hetkessä lävisti Loobin nopea keihäs suoraan sen kaulan, ja hänen -varoitushuutonsa kajahti ilmassa. Grôm ja A-ya hypähtivät rannalle -kuin saukot, ja kuolettavasti haavoitettu käärme syöksyi heidän päänsä -yli veteen vieden muassaan Loobin keihään, joka oli tarttunut sen -kaulalihaksiin. - -Ruumiin läiskähtäessä vedenpintaan kuohahti vesi sen ympärillä äkkiä -alkaen elää krokodiileista. Ihastuneina suunnattomasta saaliistaan -syöksyivät ne käärmeen kimppuun. Yksi pedoista viskautui puoleksi ylös -vedestä käärmeen häntä kaksinkerroin kiedottuna leukojensa ympärille, -joita se suonenvedontapaisesti puristeli. Mutta käärme, jolla oli -Loobin keihäs kaulassaan, taisteli umpimähkään. Hetkistä myöhemmin -se oli puraistu kahtia, ja krokodiilit taistelivat sätkyttelevistä -kappaleista hirveästi keskenään. - -»Sait meidät juuri ajoissa tuolta pois», sanoi Grôm irvistellen -hyväksyvästi pienelle vakoojalle. - -A-ya väänsi molemmin käsin veden tuuheista hiuksistaan ja heilahdutti -ne taakseen keikauttamalla päätään ylöspäin. - -»Minä vihaan muurahaisia», sanoi hän väristen. »Lähdetään pois täältä.» - - -II. - -Noin kaksi tuntia auringonnousun jälkeen seuraavana päivänä saapuivat -he paikalle, jossa kasvoi sadan tai parinsadan metrin levyinen -metsäkaistale joen rannalla, ja sen takana oleva leveä ruohotasanko -työnsi tiheikön taammaksi. Pitkin tasangon reunaa lähellä metsikköä -oli ruoho lyhyttä ja kulku helppoa. Mutta kauempana vasemmalla oli -ruoho rehevämpää ja siellä oli paikoittain sellaisia tiheikköjä, -joita Grôm aina katseli epäluuloisesti. Hän oli kokenut, että nuo -tiheiköt ruohokentillä olivat äkkiarvaamattomia väijymispaikkoja, ja -äkkiarvaamaton oli melkein aina vaarallisinta. - -Äkkiä tuli tiheästä ruohikosta noin parinsadan metrin päässä vasemmalta -hitaasti esille uhkaavan iso, punainen, hirven sukuinen uros, joka -seisoi tuijottaen heihin ja jonka julmista, verenhimoisista silmistä -kuvastui hämmästystä ja vihaa. Kooltaan se oli kuin suurin sarvikuono, -mitä Grôm oli milloinkaan nähnyt, ja sillä oli sarvikuonon hirveä -voima ja puhvelin pirullinen viekkaus. Sen voimakkaassa päässä, jossa -oli kaareva kotkankuono, oli kaksi paria suuria, teräväkärkisiä, -leveälapaisia sarvia, jotka näyttivät olevan puhvelin ja hirven -kämmekkäisten sarvien välimuoto. Tämä pelkoa herättävä otus korskui -äänekkäästi, ja heti ilmestyi sen takaa noin neljäkymmentä samanlaista, -ja kaikki ne seisoivat tuijottaen tuohon pieneen kulkijajoukkoon metsän -reunassa. - -Grôm oli kuullut kerrottavan noiden punaisten petojen leppymättömästä -julmuudesta, mutta kun hän ei ollut milloinkaan ennen nähnyt niitä, -tuijotti hänkin niihin suurella mielenkiinnolla. Samalla hän painuen -lähemmäksi metsää, kuiskasi: - -»Älkää juosko! Mutta jos ne tulevat, on meidän kiivettävä ensimmäiseen -puuhun. Nuo suuret eläimet ovat nopeita kuin tuuli ja hirveämpiä kuin -miekkahampaat.» - -»Ei noihin puihin voi kiivetä!» sanoi Loob, joka terävillä silmillään -oli tarkastanut ne heti nähdessään ruohossa ensi vilahduksen pedosta. - -»Miksi ei?» kysyi Grôm katsellen yhä petoja. - -»Oh! Mehiläisiä! Kauheita mehiläisiä!» kuiskasi A-ya. »Mihin voimme -mennä?» - -Grôm käänsi päätään tarkastellen metsää, ja hän käsitti äkkiä tuon -syvän, surisevan äänen, jota hän tähän asti oli luullut ruohossa -lentelevien hyönteisten surinaksi. Hajallaan oksilla, varjoisassa, -vihreässä hämärässä riippui joukko suuria, mustia, puolipäärynän -muotoisia pesiä. Ne näyttivät kyllä vaarattomilta, mutta Grôm tiesi, -että niiden asukkaat, suuret metsämehiläiset, olivat pelättävämpiä -kuin miekkahampaat tai krokodiilit. Ken häiritsi tai uhkasi häiritä -ainoatakaan niiden pesistä, oli varman ja nopean kuoleman oma. - -»Ei, meidän on turvauduttava juoksuun, ja ne ovat hyvin nopeita», sanoi -Grôm. »Mutta menkäämme nyt varovasti, kenties ne eivät hyökkääkään -meidän kimppuumme.» - -Tuskin oli hän saanut sanotuksi sen, kun jättiläismäinen punainen -härkä vihaisesti karjuen kumartui eteenpäin ja hyökkäsi heitä kohti. -Ja samassa koko lauma, naurettavan pienet hännät pystyssä, syöksyi sen -jäljessä. Salaman nopeasti A-ya jännitti kaarensa. Nuoli tunkeutui -syvälle punaisen jättiläisen kuonoon. Hurjasti ulvahtaen se pysähtyi -koettaen repiä tuon tuskaa tuottavan kiusankappaleen turvastaan. -Koko lauma pysähtyi sen taakse. Muutaman sekunnin kuluttua lähti -se kuitenkin uudelleen liikkeelle purskuttaen verta ja vaahtoa -sieraimistaan. Mutta ne hetket olivat kallisarvoisia, ja pakolaiset -olivat juoksemalla nopeasti ja alas kumartuneina peläten mehiläisten -hyökkäyksiä, voittaneet ainakin sadan metrin matkan. - -Nuo kolme olivat heimon parhaimpia juoksijoita. Mutta Grôm huomasi -pian, että he saattoivat enintään toivoa pysyvänsä yhtä etäällä koko -ajan. Ja lisäksi uhkasi vaara, että mehiläiset ärtyisivät häiriytyneinä -paon ja takaa-ajon äänistä. Välttääkseen tuota hirveätä vaaraa -kiersi hän metsää noin kolmen-, neljänkymmenen askeleen päästä. Grôm -huomasi, ettei takaa-ajava lauma näyttänyt suuresti pelkäävän lähestyä -mehiläisten asuinpaikkoja. Ne seurasivat niin läheltä metsää, että puut -heilahtelivat. - -Liki kaksi kilometriä juostuaan loppui metsä, ja Grôm, vaikka hän -pelkäsikin A-yan alkavan väsyä ja vaikkei ollut mitään pakopaikkaa -näkyvissä, hengitti paljon vapaammin. Hän pelkäsi mehiläisiä enemmän -kuin punaisia petoja, koska ne olivat sellaisia, joita vastaan hän ei -osannut taistella. Ruohikko ulottui nyt virran rantaan asti, ja siinä -oli hyvä juosta. Pakolaiset riensivät eteenpäin säästävästi hengittäen -ja toivoivat jälleen tapaavansa puita, ennenkuin uupuisivat. - -Viimein he näkivät eräässä rannan mutkassa, että metsä ulottui jälleen -veteen asti, mutta vasta noin puolen peninkulman päässä! Katsoessaan -olkansa yli näki Grôm takaa-ajajien päässeen lähemmäksi heitä. -Ponnistaen hän lisäsi vauhtiaan. Loob pysyi vaivatta mukana, mutta -A-yan kasvoissa näkyi väsymyksen merkkejä, ja silloin Grômin toivo -lannistui. Hän alkoi tarkastella vettä, jossa liikkui krokodiileja. -Näytti siltä, ettei heillä olisi enää pelastumismahdollisuutta. - -Noin kilometrin päässä pisti kapea niemeke virtaan, ja sen taakse -suojaan oli virta koonnut joukon juurineen maasta irtautuneita puita, -oksia ja risuja; niitä peittivät vihreät kasvit, joiden siemeniä tuuli -oli heitellyt sinne. Se oli todellisuudessa suuri, luonnonmuodostama -lautta, jonka pyörre oli rakentanut ja joka oli ankkurissa niemen -takana. Sitä kohti ohjasi Grôm kulkunsa. Se mahtoi ainakin paikoittain -olla kyllin vahva kannattamaan kolme pakolaista. Mutta peloittavat -jättiläismäiset takaa-ajajat eivät varmaankaan uskaltaisi astua sille. - -Lähestyessään paikkaa hän hiljensi vauhtiaan ja tuki A-yaa toisella -kädellään. Virran rannalla hän pysähtyi luoden arvostelevan silmäyksen -lauttaan keksiäkseen lujimman suojapaikan ja varmimman tien sinne. -Sillä aikaa pedot lähenivät heitä kavioiden jymistessä ja hurjasti -korskuen. Vihdoinkin ne olivat saaneet uhrinsa sellaiseen paikkaan, -mistä ei ollut enää pelastusta! - -Raivoavat eläimet olivat vain kymmenkunnan askeleen päässä, kun Grôm -lähti edellä tuolle veden päällä ajelehtivalle röykkiölle astuen -varovasti ja hyppien rungolta rungolle. Loob ja A-ya seurasivat yhtä -varovasti. Muutamat rungot antoivat perään ja vajosivat heidän altaan, -mutta heidän jalkansa olivat silloin jo varmemmalla pohjalla. Ja tämän -vanhan puuröykkiön uloimmalta laidalta, missä pyörteet ja virta olivat -voimakkaimmat ja missä rungot ja puolisurkastuneet viiniköynnökset -olivat vahvasti punoutuneet yhteen, he löysivät turvapaikan, mikä -ei vajonnut heidän painostaan. Siinä he pidellen kiinni ylöspäin -kohoavista oksista kääntyivät ja katsoivat taakseen puoleksi -pelokkaina, puoleksi pilkallisina. - -»Ne eivät uskalla seurata meitä tänne», läähätti A-ya. - -Mutta hän erehtyi. Aivan sokeana raivosta, jonka kuonoon sattunut -nuoli oli aiheuttanut, tuli jättiläishärkä vajoten eteenpäin mukanaan -puoli tusinaa lähintä toveriaan, joihin oli tarttunut sen hulluus. -Röykkiön rannanpuoleinen reuna antoi heti perään, ja rannikko oli -tässä äkkijyrkkä. Pedot pärskyttelivät syvässä vedessä korskuen ja -metelöiden, ja rannalla olevat toverit pysähtyivät heti ja vetäytyivät -takaisin hämmästyneinä ulvoen. Kun vajonneet pedot yrittivät saada -etujalkansa lautalle, antoivat sen reunat yhä perään painaen ne -uudelleen ja uudelleen veden alle. A-ya iski niitä kostonhimoisesti -keihäällään, ja Loob ammuskeli niitä nuolillaan, kunnes Grôm pysähdytti -hänet sanoen, että nuolet olivat liian kalliita tuhlattaviksi. Silloin -hypähti Loob ketterästi liikkuville rungoille ja huimi petojen päitä -kevyellä nuijallaan. - -Kun luonnon muodostaman lautan ankkuripohja oli särjetty, työnsivät -pedot, yrittäessään nousta sille, pian sen lujan, ulomman osan -virtaan. Paria minuuttia myöhemmin oli tuo luja osa irrallaan muusta -ja solui hiljalleen virtaa alas vieden elävän lastin mukanaan. Lautan -pienemmät pirstaleet jäivät pyörteeseen, missä pedot ponnistelivat ja -sätkyttelivät niiden joukossa, milloin kaveten puoleksi jonkun suuren -rungon päälle, joka heti nousi pystyyn ja työnsi ne pois, milloin -kadoten hetkeksi lehtien ja köynnösten alle. - -Pari sarvekasta jättiläistä, jotka olivat aivan rannassa, katsoivat -parhaaksi kääntyä ja kömpiä pois vedestä. Mutta toiset olivat -mielettöminä kauhusta. Hetkistä myöhemmin huomasivat hämmästyneet -katselijat lautalla mielettömyyden syyn. Tuon melskeen ympärillä kuohui -veri iskevistä hännistä ja ammottavista leuoista. Ja sitten yksi -pedoista, joka oli joutunut kauas veteen, temmattiin verisen vaahdon -kohisevaan pyörteeseen. Muutamia hetkiä oli koko pyörre vaahtoavana -tappotantereena ja leveitä, punaisia juovia virtasi jokea alas. -Pedot, jättiläismäisestä voimastaan ja kavioittensa hurjista iskuista -huolimatta, olivat yhtä avuttomia kuin kaniinit lukuisten ja ahneiden -vihollistensa joukossa. Taistelu, joka oikeastaan ei ollutkaan mikään -taistelu, oli pian ohi. Pyörre oli muuttunut krokodiilien luikertavaksi -asuinpaikaksi. - -»Näettekös, ei olisi juuri kannattanut tuhlata nuolia!» sanoi Grôm -seisoen suorana lautalla ja katsellen näytelmää mielenkiinnolla. - -»Luuletko noiden uivien petojen suurine leukoineen pääsevän tänne -meidän kimppuumme?» kysyi A-ya vavisten. - -»Niin kauan kuin tämä, joka kantaa meitä, pysyy koossa, voimme -luullakseni ajaa ne pois», vastasi Grôm. Ja heti hän alkoi tarkastella, -miten lujasti puut olivat kiinni toisissaan. Virta oli pinonnut rungot -toisen toisensa päälle ja rakennus näytti lujalta. Mutta tehdäkseen sen -vielä lujemmaksi punoi hän kaikki irtonaiset oksat ja köynnöskasvit, -mitä lautalla oli, taidolla, jota tarvitaan rakennettaessa pesiä puun -latvoihin. - -Kun kaikki oli tehty, mitä saattoi tehdä, kuluttivat purjehtijat -aikaansa katselemalla ympärilleen. He olivat nyt joutuneet kauas -keskelle jokea, ja rannat molemmin puolin näyttivät matalilta ja -kaukaisilta. A-yaa painosti, sillä veden pinta näytti hänestä niin -laajalta, selittämättömältä ja uhkaavalta. Hän hiipi lähelle Grömiä -ja painautui hänen voimakkaan käsivartensa suojaan. Pieni vakooja -istui kuin apina kahden oksan välissä ja katseli tyytyväisennäköisenä -vettä nähdäkseen uusien vihollisten lähestyvän. Grôm puolestaan oli -ihastunut. Tällaista hän oli todellisuudessa tullutkin etsimään, -nuolipuun etsimisen ollessa pelkkä tekosyy. Tämä oli vallan uusi -kokemus, uusi sankariteko. Hän kulki vettä myöten, ei Vedessä, vaan sen -päällä, pystyssä, kuivana ja huolettomana. - -Vähään aikaan ei hän välittänyt, mihin he olivat menossa. Hänen -ihmeekseen eivät krokodiilit ja muut veden asukkaat, jotka olivat aivan -tuntemattomia hänelle, kiinnittäneet heihin mitään huomiota. Ja hän -päätti, että he näyttivät lautalla vain ajopuilta, joissa ei ollut -mitään syömistä niille. Hän näki niitä joka puolella joko uimassa -hirveät kuonot puoleksi veden yläpuolella tai paahtamassa itseään -hiekkaisilla rantaniemekkeillä. Sitten hän huomasi, että virta kuljetti -heitä vähitellen tuota rantaa kohti, johon hän niin halusi päästä, -ja hän sai uuden ilonaiheen. Mutta kun oikullinen virta noin tunnin -kuluttua vei heidät takaisin keskelle jokea, alkoi hän pohtia uutta -ajatusta. Hänen täytyi keksiä jokin keino, jolla voisi vaikuttaa lautan -suuntaan. Hän ei voinut enää jättää itseään sokeiden oikkujen ja virran -vietäväksi. - -Juuri kun hän alkoi pohtia tuota kysymystä, arvasi A-ya hänen -ajatuksensa, kuten hän oli huomannut tämän usein tekevän. Katsoen -häneen liehuvien hiustensa takaa kysyi hän, mihin he olivat menossa. - -»Koetan juuri tuumia», vastasi Grôm, »miten saisimme tämän esineen -menemään sinne, minne haluamme.» - -»Etkö voisi työntää sitä pitkällä keihäälläsi, jollei vesi ole liian -syvää?» ehdotti tyttö. - -Grôm seurasi heti ehdotusta, nojautui reunan yli ja työnsi keihäänsä -suoraan alaspäin. Mutta se ei tavannut pohjaa. - -»Vesi on liian syvää», sanoi hän, »mutta minä keksin keinon.» - -Seisoessaan lähellä lautan etureunaa alkoi hän meloa keihäällään -suurissa kaarissa vettä, koetellakseen vain veden vastarintaa. Vaikka -keihäs olikin huono melaksi tai airoksi, korvasi hänen suuri voimansa -sen puutteet, ja hetken perästä hän ihmetellen ja ihastuneena huomasi, -että lautan pää oli kääntynyt rantaan päin, mistä he olivat tulleet. - -Hän mietti sitä hetken äänettömänä, astui sitten toiselle reunalle ja -toisti kokeensa. Muutamien voimakkaiden yritysten jälkeen antoi raskas -lautta perään. Sen pää kääntyi suoraan eteenpäin ja sitten vähitellen -toista rantaa kohden. Niin, ei ollut epäilemistäkään: hän oli keksinyt -keinon, millä saattoi ohjata suuntaa. - -»Aion viedä teidät toiselle rannalle», ilmoitti hän ylpeänä. - -Nyt hän puuhasi innostuneena saadakseen täytetyksi kehuvan lupauksensa. -Ensin hän meloi niin hurjasti, että lautta kääntyi aivan ympäri -vasten virtaa. Hän hämmentyi siitä hetkeksi, mutta sai lautan vielä -kerran kääntymään siihen suuntaan, mihin halusi. Sitten hän huomasi -voivansa pysyttää sen jotenkin samassa suunnassa melomalla muutamia -kertoja toisella puolella ja sitten nopeasti muutamia kertoja -toisella puolella. Tällä tavalla he alkoivat jälleen lähestyä toista -rantaa. Eteneminen oli kuitenkin hidasta, ja Grôm huomasi pian sen -olevan väsyttävää. Hän keksi keinon asettamalla A-yan ja Loobin -yhdessä melomaan keihäällään toisella puolen, samalla kuin hän itse -voimakkaasti meloi toisella puolen. Senjälkeen liikkui raskas lautta -vähän nopeammin ja likeni rantaa kulkien vinottain virran poikki. - -»Olen keksinyt jotakin!» huudahti Grôm riemuissaan. »Tällä vehkeellä -voimme kulkea vettä myöten mihin haluamme.» - -»Mutta ei vasten virtaa», huomautti A-ya, jonka innostusta laimensi se, -ettei häntä haluttanut mennä tuolle toiselle rannalle. - -»Se keksitään aikaa myöten», selitti Grôm varmasti. - -»Täällä on jokin peto tulossa», ilmoitti Loob hypähtäen seisoalleen -ja temmaisten kaarensa. Samalla ilmestyi suuren krokodiilin litteä, -inhoittava pää lautan reunalle, ja peto aikoi kiivetä ylös hirveät -leuat puoleksi avoinna. - -A-yan kaari oli yhtä nopeasti vireissä kuin Loobinkin ja kaksi -nuolta lensi yht'aikaa pedon ammottavaan kitaan. Hämmästyneenä tästä -vastaanotosta se sulki leukansa kovasti loksahtaen, pysähtyi ja -hyökkäsi uudelleen eteenpäin. Silloin iski Grôminkin suuri keihäs sitä -suoraan silmään, ja siitä se pelästyi. Se pyörähti nopeasti takaisin -veteen ja katosi jättäen vaahtoavan verivirran jälkeensä. - -Tällä välin olivat he tulleet lähemmäksi toista rantaa. Mutta -nähdessään sen näin läheltä täytyi Grômin myöntää, ettei se ollut -houkutteleva. Se oli matala, aivan veden pinnan tasalla, ja sitä peitti -leveä kaislikko, jossa risteili kapeita vesikäytäviä. Siellä ei näkynyt -ollenkaan kuivaa maata. - -»Ei mennä tuolle rannalle!» vastusti A-ya kiivaasti. Hänen puhuessaan -ilmestyi kaislojen takaa hirveä pää, jossa oli suunnattoman suuret, -pyöreät, ulkonevat silmät ja pitkä nokkamainen suu. Se heilui pitkän -kaulan päässä ja tuijotti heihin kiinteästi. - -»Ei, emme menekään», sanoi Grôm päättävästi kääntäen nopeasti lautan -jälleen ulapalle. Verenhimoiset ja myrkylliset moskitohyttysparvet -ajoivat heitä takaa aina joen keskelle asti ja kiusasivat heitä, kunnes -kova tuulen puuska karkoitti ne. - -Grôm päätti itsekseen, että tuon tuntemattoman rannan tutkiminen oli -jätettävä sopivampaan vuodenaikaan. Hän pohti nyt tarkasti vaikeata -lautanohjaarmiskysymystä. Kun hän meloi keihäällään vettä ja huomasi -sen litteän pään synnyttämän voiman, alkoi hän miettiä, millä voisi -voimakkaammin saada veden liikkeelle kuin pyöreällä puulla oli -mahdollista. Sen lisäksi huomasi hän nopeasti, että tuon suunnattoman, -muodottoman puuläjän sijaan, jonka päällä he ajelehtivat, oli -hankittava jokin keveä ja helposti ohjattava, jonka hän voisi tehdä -sitomalla yhteen vahvoja, bamburuo'on pituisia puunrunkoja. Hänen -äänetönnä miettiessään tätä silmissään syvä, sisäänpäin kääntynyt -katse, keksi hän kunnollisen lautan ja kunnollisen melan. Ja hän lisäsi -tähän vielä täydellisesti hyväksyen A-yan ehdotuksen, että tuota -rakennetta varsin hyvin saattoi matalassa vedessä työntää eteenpäin -sauvalla. Keksittyään tämän henkäisi hän syvään, katsoi ylös ja kohtasi -hymyillen A-yan katseen. Hänen harras halunsa oli nyt päästä kotiin, ja -panna uusi suunnitelmansa täytäntöön. - -»Mihin menemme nyt?» kysyi A-ya. - -Grôm katseli tarkasti ympärilleen: taivasta, kukkuloita kaukana -oikealla ja joen juoksua, mikä muutamien viimeksi kuljettujen -kilometrien aikana oli muuttunut. Hänen vaistonsa suunnasta oli -erehtymätön. - -»Tämä joki», vastasi hän, »virtaa auringonnousuun päin ja laskee -vetensä suolaisiin vesiin, ei kauemmaksi kuin päivän tai puolen matkan -päähän luolista. Me menemme kotiin. Palaamme takaisin etsimään nuolia -uudella lautalla, jonka minä rakennan.» - -Hänen puhuessaan iski Loobin keihäs veteen lautan vieressä ja tuli -jälleen esiin tuoden mukanaan suuren, hopeanhohtoisen kalan. Loob iski -sitä niskaan ja pani saaliinsa A-yan jalkojen juureen. - -»Toivoisin, että meillä olisi tuli mukanamme, millä keittäisimme sen», -sanoi tyttö. - -»Uudella lautalla, minkä teen, se käy hyvin päinsä», sanoi Grôm. -»Matkamme tulee turvalliseksi ja helpoksi, ja mainion tulen pidämme -aina mukanamme.» - - - - -Kolmastoista luku. - -PELKO. - - -Luolan asukkaat alkoivat pelätä hyvää onneaan. Heille lahjoitettiin -rikkautta niin tuhlaavasti ja yht'aikaa, että he katselivat -epäluuloisesti tuota pyytämätöntä anteliaisuutta. Noin viikon ajan -oli heidän metsästysalueellaan vilissyt riistaa, ihmeellisissä ja -päivittäin lisäytyvissä joukoissa, kunnes ei ollut juuri enempää -vaivaa metsästää niitä kuin noukkia mangopuun hedelmiä oksilta. Ja -lisäksi se oli parhainta riistaa, monenlaisia hirviä, antilooppeja -ja pieniä villihevosia, joiden lihasta he niin paljon pitivät. He -tappoivat niitä, tulilla paistettiin yötä päivää, ja lihat, joita he -eivät jaksaneet syödä, kuivatettiin auringossa pitkinä kaistaleina tai -savustettiin tuoreen puun savussa. He juhlivat ahneesti, mutta siinä -oli jotakin ilkeätä, jotakin pahaa ennustavaa. He pysähtyivät toisinaan -tuskallisina ihmettelemään, mikä kohtalon isku mahtoi uhata luolia. - -Sitä paitsi aivan virtasi kahden viimeisen päivän kuluessa seudulle -suuria ja hirveitä petoja, joita luolamiehet eivät ollenkaan -halukkaasti metsästelleet. Valkeita ja villaisia jättiläissarvikuonoja -oli saapunut ruohoaavikolle, joka vihreän keltaisena laajeni -kukkuloiden eteläpuolella. Nuo puolisokeat pedot kävivät peloittavaa, -epätoivoista taistelua hirveitten, keilasarvisten punaisten -Arsinotheria-laumojen kanssa, jotka olivat jäännöksiä aikaisemmilta -ajoilta ja olivat hallinneet kuumaa ruohoaavikkoa ammoisista ajoista -saakka. Taistelun karjunta ja melske kuului aika-ajoin luoliin asti, -kun kuuma tuulen puuska puhalsi etelästä päin. - -Paljon enemmän kuin mikään likinäköinen, haparoiva sarvikuono huoletti -luolan asukkaita suurten punaisten karhujen, mustien leijonien, -irvistelevien ja armottomien miekkahammastiikerien ja mustanharmaitten -jättiläissusien äkillinen saapuminen. Kaikki nämä, ammoisista ajoista -ihmisen pahimmat viholliset, olivat olleet harvassa ja hajallaan. -Nyt yhdessä yössä ne näyttivät lisäytyneen kuin kaniinit. Lasten ei -enää sallittu leikkiä tulien ulkopuolella, naiset eivät uskaltaneet -mennä metsään, ellei heillä ollut leimuavaa tulisoihtua kädessään. -Lisäksi - ja se näytti heimosta kaikkein uhkaavimmalta seikalta — ei -noissa verenhimoisissa pedoissa näyttänyt olevan enää yhtä paljon -vihamielisyyttä ihmistä kohtaan. Ne olivat kaikki kylläisiä, sillä -niillä oli nyt tavallista riistaa niin runsaasti, ettei niiden -tarvinnut tehdä juuri muuta kuin ojentaa käpälänsä ja tarttua siihen. -Mutta ne näyttivät kaikki levottomilta ja säikähtyneiltä, ikäänkuin -niitä painostaisi vaara ja ne eivät ymmärtäisi miten suhtautua siihen. -Kun ihminen joutui vastatusten niiden kanssa, väistyi julminkin niistä -rukoilevan näköisenä, ikäänkuin sanoakseen, että niillä oli jo kylliksi -huolia mielessään. - - * * * * * - -Päällikkö Bawr ja Grôm, hänen oikea kätensä ja neuvonantajansa, -seisoivat aukealla vihreällä jyrkänteellä luolan suun yläpuolella -ja katselivat tuskallisina päivänpaahtamalle tasangolle. Ennen -oli tarvittu tarkkaa silmää huomatakseen vaihtelevaa elämää sen -bamburuokotiheiköissä ja rämeiköissä. Nyt siellä oli tungosta kuin -karjatalon kotilaitumiila. Siellä täällä kävi taistelu noiden -järjettömien valkeiden sarvikuonojen ja keilasarvisten petojen kesken. -Mutta enimmäkseen vallitsi siellä välirauha ja erilaiset pedot -koettivat pysytellä toisistaan niin kaukana kuin mahdollista. - -Kaukana tasangolla käyskenteli lauma jättiläismäisiä olentoja, -jollaisia ei Bawr eikä Grôm ollut milloinkaan ennen nähnyt. Sarvikuonot -näyttivät kääpiöiltä niiden rinnalla. Ne olivat sekä komeita että -voimakkaita ja tumman mudan värisiä. Niillä oli suunnattoman suuret -päät, ei ollenkaan kaulaa, suuret korvat, jotka räpyttelivät kuin -siivet, ja mahdottoman pitkät, ylöspäin käyristyvät, loistavan -keltaiset torahampaat, jotka olivat kyllin voimakkaat kantamaan -piisonihärkää. Kukkulalla seisovista hämmästyneistä katselijoista -näytti siltä, kuin jokaisen pedon kuonosta kasvaisi suuri käärme, joka -liikkui ilmassa, heilui hirveästi ja repi alas puiden latvat petojen -jalkoihin. - -Luolaihminen näki ensi kerran mammuteläimen, jolla ei silloin vielä -ollut karvaista peitettä, joka vasta myöhemmin kasvoi sille kylmillä -pohjolan lakeuksilla. - -Toinnuttuaan viimein hämmästyksestään huomautti Bawr: - -»Niillä näyttää olevan kaksi häntää, noilla uusilla pedoilla, pieni -häntä takana tavallisessa paikassa ja hyvin suuri häntä edessä, -jota ne käyttävät kuin kättä. Niitä on hyvin paljon ja ne ovat -hirveitä. Luuletko, että ne ajavat noita muita petoja meitä kohti -tukahduttaakseen meidät?» - -Grôm mietti kauan ennenkuin vastasi. - -»En», sanoi hän. »Ne eivät ole lihan syöjiä. Katso! Ne eivät välitä -muista eläimistä. Ne syövät puita. Ja nekin näyttävät levottomilta. -Luulen, että niitäkin ajetaan takaa. Mutta mitä peloittavia olentoja ne -mahtavatkaan olla, jotka voivat ajaa ne pakosalle!» - -»Jos ne pyrkivät tästä läpi», mutisi Bawr, »tallaavat ne meidät ja -tulemme niiden alle.» - -»Niiden täytyy olla ihmisiä», arveli Grôm ääneensä, »ihmisiä, jotka -ovat paljon voimakkaampia kuin me ja niin lukuisia, että puun -asukkaittenkin laumat ovat heihin verraten vain kourallinen. Ainoastaan -ihmiset tai jumalat suurissa parvissa kuin heinäsirkat voivat näin -karkoittaa noita mahtavia petoja edestään, niinkuin lapsi ajaa takaa -kanoja.» - -»Ennenkuin he tulevat», sanoi Bawr painaen suuren, partaisen leukansa -rintaansa vasten, »on luolien heimo tallattu kuoliaaksi. Mihin voimme -paeta tuollaisia vihollisia? Me rakennamme suuret tulet luolien -edustalle ja kuolemme taistellen, kuten miesten tulee.» - -Hän kohotti tuuheatukkaisen, voimakkaan päänsä ja heilutti uhkaavasti -keihästään tuntemattomalle turmiolle, joka oli tulossa etelästä päin. -Mutta Grôm oli vaipunut syviin ajatuksiin. - -»On kenties olemassa yksi keino», sanoi hän viimein, »Olemme oppineet -kulkemaan veden päällä. Meidän on rakennettava lauttoja, paljon -lauttoja, jotka voivat kuljettaa koko heimon. Ja kun emme enää kauemmin -voi puolustaa tuliamme ja luoliamme, työnnämme lautat vesille ja -kenties ohjaamme kulkumme tuota etäistä, sinertävää rantaa kohti, mihin -ne eivät voi seurata meitä.» - -»Aallot ja vedenpedot nielevät meidät», muistutti Bawr. - -»Muutamia meistä, kenties useitakin», myönsi Grôm. »Mutta monet -meistä pelastuvat pitääkseen heimon tulia vireillä, jos jumalat ovat -suosiollisia sinä päivänä ja tyynnyttävät tuulet siksi, kunnes olemme -päässeet yli. Jos jäämme tänne, kuolemme kaikki.» - -»Hyvä on», murisi Bawr kääntyen ja kiiruhtaen rinnettä alas. »Me -rakennamme lauttoja. Kiiruhtakaamme.» - - * * * * * - -Rannalla luolien alapuolella olivat heimon miehet ahkerassa, -kuumeisessa työssä vetäen puun runkoja veden rajaan, sitoen -niitä yhteen vitsaksilla ja nahkahihnoilla ja uutterasti karsien -haitallisimmat oksat pois tulen ja terävien kivien avulla. Naiset ja -rampa orja Ook-ootsk sekä vanhat miehet, joiden henkiset kyvyt olivat -vielä voimakkaat, mutta kädet liian heikot raskaiden lauttojen tekoon, -jäivät luoliin A-yan, Grômin puolison komentoon. Heillä oli kylliksi -työtä pitäessään yllä ketjutulia, vartioidessaan lapsia vaaralta ja -karkoittaessaan keihäillä ja nuolilla yhä uudelleen tungeksivat, -hurjasilmäiset petolaumat. Pedot pelkäsivät tulia ja myöskin -ihmisolentoja, jotka hyppivät ja huusivat savun ja tulen keskellä. -Mutta vielä enemmän ne näyttivät pelkäävän jotakin tuntematonta -takanaan. Jonkun aikaa olivat kuitenkin rätisevät liekit ja lentävät -nuolet riittävä varustus, ja arat, mutta julmat hyökkääjät kiersivät -epäröiden länteen päin kukkuloiden yli. - -Virran rannalla työskentelivät lautanrakentajat Grômin johdolla. -Leveä, noin peninkulman laajuinen vesi oli suuren joen suu, johon -vuorovesi vaikutti ja johon joki virtasi luoteesta päin. Vuolas virta -kuljetti alas paljon kaatuneita puunrunkoja sisämaan metsistä, joita -lahden vuorovedet syöksivät takaisin ja ajelivat pitkin rantoja. Lautan -rakentajilla oli sen tähden runsaasti rakennusaineita, ja pelko, joka -täytti heidät, pakotti heidät ahkeruuteen, joka ei muuten kuulunut -heidän tapoihinsa. - -Tuntui melkein kuin he olisivat tehneet työtä painajaisen ahdistamina. -Vähän väliä tuli hirvi- tai tapiirilauma, joka säikähtyneenä pakeni -pitkin rantaa veden ja kallioiden välissä. Ahertavat miehet vetäytyivät -syrjään, kunnes lauma oli mennyt ohi, ja aloittivat uudelleen työnsä. - -Kerran tuli kuitenkin villi sarvikarjalauma korskuen ja ravistellen -suuria, teräväkärkisiä sarviaan. Niiden tömisevät joukot täyttivät -koko ranta-alan niin, että miesten oli kahlattava syvälle veteen -pelastuakseen. Muutamat peläten suurisuisia, lihaa syöviä kaloja, jotka -hätyyttivät joen suussa vuoksiveden aikana, pysähtyivät liian lähelle -rantaa ja saivat maksaa epäröintinsä joutumalla julmasti puhkaistuiksi. - -Oli melkein täyden kuun aika, päivät olivat pisimmillään ja lautan -rakentajat ahersivat kuumeisesti läpi yön. Auringonnousun aikana -arvioivat Bawr ja Grôm, että lauttoja oli kylliksi koko heimolle. He -päättivät kuitenkin rakentaa vielä muutamia siltä varalta, että jokin -niistä ei kannattaisikaan niin monta kuin he toivoivat. - -Mutta tuolle varovaisuustoimenpiteelle ei kohtalo myöntänyt aikaa. - -Alaston tyttö, jonka kapea, leopardinnahkainen vyöhyt tarttui -kallioon ja kirposi hänen vyötäisiltään, tuli juosten alas mäkipolkua -hiukset liehuen raikkaassa aamuilmassa. Kaukana hänen jäljessään tuli -lapsijoukko ja vanhoja naisia, jotka kantoivat pienokaisia tai kuivia -lihakimppuja. - -»He eivät saa tulla vielä. He ovat vain vastuksina!» huusi Bawr -vihastuneena viittoen heitä takaisin. Mutta he eivät välittäneet -siitä, ja tästä saattoi nähdä, että he pelkäsivät jotakin enemmän kuin -rautanyrkkistä päällikköä. - -»Heidän joukossaan ei ole ainoatakaan nuorta naista tai vanhaa miestä, -joka osaisi taistella», sanoi Grôm. »A-ya on varmaan lähettänyt heidät, -koska aika on tullut. Odottakaamme nuorta tyttöä, joka näyttää tuovan -sanaa.» - -Hengästyneenä ja painaen toisella kädellään rintaansa vaipui tyttö -Bawrin jalkoihin. - -»A-ya sanoo: 'Tulkaa pian!'» läähätti hän. »Niitä on liian paljon. Ne -juoksevat tulien yli ja tallaavat meidät.» - -Grôm hypähti huudahtaen eteenpäin, pysähtyi sitten ja katsoi -päällikköönsä. - -»Mene», sanoi Bawr, »ja tuo heidät luoksemme. Minä jään tänne pitämään -huolta lautoista.» - -Ottaen kymmenen vahvinta taistelijaa mukaansa syöksyi Grôm rinnettä -ylös tuskissaan A-yan ja lasten kohtalosta. - -Oli nousuveden aika, ja vesi kohosi vahvasti. Varovaisuuden vuoksi -oli muutamia lauttoja laskettu liikkeelle. Viimeisen pakoveden mukana -ne saivat vitsasköysien varassa luisua pois ja johdettiin taas virran -palatessa varovaisesti takaisin. Mutta useimmat niistä olivat siellä, -missä ne oli rakennettu tai minne ne oli jätetty odottamaan siksi -kunnes nousuvesi olisi korkeimmillaan ja veisi ne mukanaan. Kun vanhat -naiset saapuivat lasten kanssa, ehdätti Bawr heidät märälle rannalle -lauttoihin, mitkä olivat liikkeellä, määräten jokaiseen kömpelösti -tehtyyn lauttaan neljä miestä hoitamaan sitä litteillä meloilla. -Tällä hetkellä oli kaikkien näiden miesten tehtävänä pitää lastattuja -lauttoja paikallaan, etteivät hyökylaineet veisi niitä mennessään. - -Kun Grôm ja hänen vähälukuiset seuralaisensa, sivuutettuaan matkalla -joukon vapisevia pakolaisia, saapuivat tasangolle luolien edustalle, -oli heitä kohtaava näky hirveä ja masentava. Näytti siltä kuin jokin -suuri, eteläinen maa olisi koonnut kaikki eläimensä yhteen ja sitten -syössyt ne laajana virtana, hurjana ja vastustamattomana, pohjoista -kohden. Se oli sellainen joukkovaellus, jollaisesta nykyajan maailma -ei ole milloinkaan edes uneksinut, vaan saanut ainoastaan heikon -käsityksen piisonihärkien kulkiessa Pohjois-Amerikan tasankojen läpi -puoli vuosisataa sitten, tai lukemattomien sopulihiirijoukkojen -muuttaessa yhtaikaa syntymäseuduiltaan Skandinavian maista. - -Naisten kimeä kirkuna heidän taistellessaan kuin naarassudet -puolustaakseen lapsiaan ja kotiluoliaan, ja vanhojen miesten heikot, -mutta kesyttymättömät huudot sekautuivat sanoin selittämättömään -äänten sekasotkuun, röhkimiseen, ulvontaan, kiljumiseen, karjuntaan, -mylvimiseen ja määkimiseen, joka kuului peloittavasta petojoukosta, -joka täytti tulien takana olevan avonaisen kentän. Muutamat pedoista -olivat mielipuolina kauhusta, muutamat taistelun vimmassa, ja -muutamat vain halusivat päästä takanaan olevasta ahdingosta. Mutta -kaikki näyttivät olevan halukkaita tulemaan nuotioiden sisäpuolelle -ja pääsemään luoliin, ikäänkuin olisivat luulleet sieltä löytävänsä -turvapaikan tuntematonta vaaraa vastaan. - -Uloinna oikealla oli kaksi nuotiota aivan tukahdutettu ja tallattu -hajalleen, ja kolme, neljä vanhaa miestä ja pari hurjistunutta nuorta -naista taisteli siellä kaatuneen hirven ja härän ruumiin suojassa -torjuakseen kiivaat hyökkäykset. Kaksi vanhaa miestä makasi maassa -tulien välissä kavioiden tallaamana ja kolmatta, joka oli työnnetty -etäisemmän luolan kallioseinää vasten, ahdisteli karhu hirveästi, mutta -ilman tarkoitusta, ikäänkuin tuo suuri peto tuskin huomaisi, mitä se -teki. Eläinten hyökkäyksessä oli jotakin kummallisen peloittavaa. - -Kentän keskellä aivan pääluolan edessä, jonka ammottava sisäänkäytävä -näytti olevan liikehtivien petojen päämääränä, johti A-ya taistelua -ramman orjan Ook-ootskin kanssa, joka ryömi taistellen hänen vieressään -kuin raivostunut sammakko. Täällä olivat tulet melkein sammuneet, -mutta kaatuneet pedot muodostivat auttavan suojamuurin, jonka harjalla -naiset hyppivät iskien keihäillään ja huutaen hurjia herjauksia. Vanhat -miehet nojasivat veristä läjää vastaan säästääkseen voimiaan. Siellä -täällä raatojen keskellä oli naisen tai vanhan miehen ruumis härän -sarven puhkaisemana tai hirven repivien sarvien aukiviiltämänä. Kun -Grôm ja hänen miehensä tulivat huutaen tasangon poikki, syöksyi suuri, -villainen sarvikuono suojamuurin toiselle puolen aukaisten verisellä -sarvellaan tien itselleen, tallasi pari puolustajaa huomaamatta alleen, -hyökkäsi lähimmän tulen läpi ja ryntäsi sokeasti luolan suusta sisään -takkuinen turkkinsa ilmiliekissä. Lapset ja vanhat naiset, jotka eivät -vielä olleet paenneet rannalle, huusivat kauhuissaan. Hurjistunut peto -ei kiinnittänyt heihin mitään huomiota, vaan ryntäsi jymisten luolaan. - -»Paetkaa, kaikki naiset!» huusi Grôm tuon melskeen yli, kun hän -miehineen hyökkäsi suojamuurin luo. »Menkää rantaan lasten kanssa! -Me pidätämme hyökkäystä, kunnes te olette päässeet sinne. Juoskaa! -Juoskaa!» - -Nyyhkyttäen hurjasti tottelivat naiset peräytyen taistelusta ja -tarttuen kukin omiin pienokaisiinsa, kaikki paitsi A-ya, joka jäi -itsepäisesti Grômin viereen. - -»Mene!» käski Grôm kiivaasti. »Lapset tarvitsevat sinua. Vie heidät -kaikki alas!» - -Nainen totteli jurosti myöntäen Grômin olevan oikeassa, mutta yhä -taistelun haluisena, vaikkei hänen väsynyt käsivartensa voinut tehdä -enää juuri muuta kuin kohottaa keihästä. - -Näiden uusien taistelijoiden hyökätessä, miesten, joilla oli -Ieijonamaiset harjat, tuliset silmät ja iskevät, vastustamattomat -aseet, peräytyivät eläinten etujoukot survoen takanaolevia. Muutamissa -minuuteissa oli ahdinko poistettu. Grôm kääntyi vanhojen miesten -puoleen. »Te menette nyt», käski hän. Mutta he kieltäytyivät. - -»Me jäämme tänne», huusi eräs hengästyneenä, mutta rohkeata tulta -vanhoissa silmissään. »Ei ole liikaa tilaa lautoilla.» Ja he alkoivat -jälleen taistella. - -Grôm naurahti ylpeänä. Kun sellaista rohkeutta virtasi vielä -vanhoissakin suonissa, oli heimo, niin hän ajatteli, saava suuria -aikaan. Hän kääntyi ramman orjansa puoleen, josta hän piti tämän -urhoollisuuden tähden. - -»Sinä menet! Olet rampa etkä voi juosta.» - -Ryömivä jättiläinen katsoi häneen leveä suu irvissä. - -»En ole nainen», sanoi hän. »Minä jään ja estän niitä tulemasta, kun -te kaikki menette. Minä tapan tappamasta päästyänikin. Ja sitten menen -hyvin kauas.» - -Hän viittoi suurella, kyhmyisellä, verta vuotavalla kädellään kohti -aurinkoa ja korkeata taivasta. - -Ennenkuin Grôm ehti vastata, kuului kukkulan etelänpuoleiselta -rinteeltä hurjaa karjuntaa, niin kovaa, että kaikki muut äänet -vaikenivat sen kuullessaan. Tuon peloittavan äänen kaikuessa syöksyi -petolauma uudelleen eteenpäin suojusmuuria ja vastustajien nuijia ja -keihäitä vastaan. Kallion harjan takaa tuli esiin ikäänkuin huojuva -kärsämetsä, suuria torahampaita ja voimakkaita, tummia päitä. - -»Kaksihäntäiset ovat kintereillämme!» huusi Grôm kauhuissaan. Hänen -toverinsa läähättivät, kun suunnattomat olennot tulivat kokonaan -näkyviin. - -Grôm katsoi taakseen ja näki viimeisten naisten ja lasten, joita A-ya -hurjasti paimensi keihäällään, katoavan jyrkännettä alas rannalle. - -»On aika meidänkin lähteä», huusi Grôm tarttuen rampaa orjaa -käsivarteen vetääkseen hänet mukaansa. Mutta Ook-ootsk riistäytyi irti. - -»Minä työnnän niitä takaisin, kunnes te olette menneet», murisi hän -ja työnsi suuren keihäänsä härän sydämeen, joka samassa ilmestyi -suojamuurille. Grôm huomasi olevan hyödytöntä koettaa nyt pelastaa -häntä. Jäljelle jääneiden tovereittensa kanssa hän juoksi pois -suunnaten kulkunsa rantaan. Oli oikein, ajatteli hän, että urhoollinen -orja halusi kuolla heimon puolesta. - -Pedot tulivat suojamuurin ja tulien yli kuin kirkuva virta. Mutta -huomatessaan kaikkien esteiden niin äkkiä kadonneen, jakautui virta -voimakkaan, iskevän Ook-ootskin ympärillä kuin vesi keskellä virtaa -olevan kallion ympärillä. Se yhtyi jälleen hänen takanaan virraten -mullin mallin luolan suita kohden, ja tässä puserruksessa joutuivat -heikommat ja mitättömämmät julmasti revityiksi ja maahan tallatuiksi. - -Sitten tulivat mammuteläimet huojuen ja kiljuen tasangon poikki -kulkien pienempien petojen yli kuin nousuveden laine. Nähtyään -viimeisen sotilaistaan kulkevan alas rantatietä kääntyi Grôm vielä -kerran katsomaan tuota hirveää ja kummallista näytelmää. Hän näki -vilahdukselta Ook-ootskin kyyristyneen olennon kohoutuvan tähtäämään -punaisella keihäällään suurta, mustaa hirviötä rintaan, joka kohosi -kuin vuori hänen yläpuolellaan. Sitten vyöryi vuori hänen ylitseen -musertaen hänet, ja Grôm kiiruhti nopeasti polkua alas. - - * * * * * - -Lauttojen luona oli meteliä. Noin parikymmentä naista ja lasta, jotka -yrittivät veden äyräälle, oli raivostunut, pitkin rantaa hyökkäävä -piisoniparvi surmannut, ja jäljelle jääneiden viiltävät huudot -kuuluivat lauttauspaikalle kaikuvan kirkunan ja metelin yli. Puolet -lautoista olivat nyt lasteineen vesillä, ja miehet ähkivät hurjasti -työnnellessään toisia jokeen. Naiset ja lapset keräytyivät veteen -heidän ympärilleen odottaen, milloin miehet antaisivat heidän nousta -lautoille. - -Kun Grôm joukkonsa kera veren tahrimana päästä jalkoihin asti saapui -rannalle ja heitti verta tippuvat aseensa lautoille, likeni eläintulva -luolilta jyrkänteen reunan yli rannalle päin. Toiset, jotka olivat -varmoja jaloistaan, kuten leijonat ja karhut, tulivat varovasti polkua -alas. Toiset syöksyivät mielettömästi eteenpäin ja tulivat pyörien alas -puskien kallioon ja teräviin reunoihin ja pysähtyen rannalle särkyneenä -luukasana. Sitten tuli näiden takana näkyviin jyrkänteen reunalle -joukko mammuteläimiä, mustina ja jättiläismäisinä sinistä taivasta -vastaan. Ne heiluttivat pitkiä kärsiään ja kiljuivat hurjasti, mutta -epäröivät laskeutua alas. - -»Joutukaa! Joutukaa!» huusi Bawr hoputtaen väsyneitä työmiehiä, niin -että suonet pullistuivat nis kassa ja otsassa ikäänkuin ne puhkeaisivat. - -Grômin ja hänen joukkonsa avulla saatiin viimeisetkin lautat vesille. -Lapset työnnettiin niille, naiset kiipesivät heidän jälkeensä ja -miehet, kahlaten ja ohjaten, jotteivät lautat ajautuisi jälleen maalle, -alkoivat varovasti seurata heitä. - -Samassa syöksähti rantaa pitkin uusi eläintulva, pääasiallisesti -puhveleita, niiden etunenässä kolme suurta, valkeata sarvikuonoa. Ne -näyttivät kaikki olevan aivan sokeina pelosta. Ne syöksyivät suoraan -eteenpäin huomaamatta ihmisiä lautoilla tai muita petoja, jotka tulivat -jyrkännettä alas. Niiden kintereillä tuli ryskien toinen mammutparvi, -kärsät korkealla ilmassa ja punaiset suut ammollaan. - -Kun nuo suunnattomat, vyöryvät olennot saapuivat lauttojen kohdalle, -huusi eräs lapsista nähdessään tuon peloittavan näyn. Lauman johtaja -käänsi ilkeät, pienet silmänsä lauttoihin päin näyttäen nyt vasta -huomaavan ne. Pysähtymättä se ojensi alas kärsänsä, kiersi sen Bawrin -vyötäisille, heilahdutti hänet ilmaan murskaten hänen kylkiluunsa -hurjalla puristuksella ja kuljetti häntä korkealla ilmassa kiljuvan -lauman yläpuolella. - -Lautoilta kuului vihan ulvontaa. A-ya, jonka kaari oli nopea kuin -ajatus, ampui nuolen, ennenkuin Grôm ehti pysähdyttää hänen kätensä. -Nuoli tunkeutui syvälle hirviön kärsään. Paiskaten elottoman uhrinsa -laumansa jalkoihin koetti peto kääntyä kostaakseen tuon kummallisen -haavan. Mutta pääsemättä takana olevan vyöryn läpi kulki se eteenpäin -kiljuen raivosta. - -Grôm, joka nyt oli heimon päällikkö ja hallitsija, käski työntää -kaikki lautat syvälle, niin etteivät hyökkääjät ulottuisi niihin. Nyt -kun hänellä oli kaikki vastuunalaisuus hartioillaan, ei hänellä ollut -aikaa surra Bawrin kuolemaa, Bawrin, joka oli kuollut arvokkaasti, -kuten päällikön tuleekin. Lautat kulkivat jo kaukana virrassa, ja -Grôm toivoi, että he kykenisivät saamaan ne tyynen veden aikana kauas -pohjoista rantaa kohden, ennenkuin joutuisivat kokemaan pakoveden -täyttä voimaa. Miettiessään tätä ja kehoittaessaan sotilaitaan -ponnistelemaan voimiensa takaa raskailla ja hankaloilla sauvameloilla, -aprikoi hän koko ajan suurta salaisuutta. Mikä karkoitti mahtavat -mammutitkin tieltään? Mitä tuo pelko oli? - -Silloin äkkiä, kun lautat olivat noin kolmen-, neljänsadan metrin -päässä rannasta, hän näki jotakin. Hiljainen hämmästyksen huudahdus -pääsi hänen huuliltaan ja samoin kaikilta muiltakin lautoilla olijoilta. - -Alas kukkuloiden rinteitä, missä luola-asukkailla oli ollut -asuntonsa, pitkin rantaa, mistä lautat juuri olivat lähteneet, -virtasi lukemattomat määrät repiviä, purevia hyeenoja, suurempia kuin -voimakkaimmat sudet, hirveät päät riipuksissa lähellä maata. Oli -selvää, että ne olivat hurjina nälästä, eikä niitä ajanut muu kuin -oma hirveä ruokahalunsa. Ne eivät paenneet mitään, mutta muutamat -niistä pysähtyivät nielläkseen suuhunsa tapaamansa petojen raadot, -sillä aikaa kuin muut ryntäsivät eteenpäin loppumattomina joukkoina -syöstäkseen maahan suuren lukunsa ja musertavien leukojensa avulla -vahvimmatkin pedot, jotka pakenivat niiden edellä. Siellä täällä -kääntyi naarasmammut, raivostuneena vasikkansa surmasta, tai vanha -sarvikuono, närkästyneenä siitä, että oli joutunut tuollaisen -roskajoukon metsästettäväksi, ja syöksyi tuon tulvan läpi tallaten -niitä sadoittain. Mutta se ei tehnyt mitään tehoa niiden lukuun eikä -niiden nälkäraivoon nähden. Muutamissa minuuteissa kaatui jättiläinen -ryskien, jalat puoleksi syötyinä. Hyeenat piirittivät sen, ja se hävisi -kuin lihava toukka muurahaiskeossa. Siellä täällä kahlasi mammut, joka -oli älykkäämpi tovereitaan, syvälle veteen huomattuaan pelastuksensa -mahdottomaksi ja seisoi siellä poimien yhden vihollisensa kerrallaan -rannalta tallatakseen ne kiljuen voitonriemuisena jalkojensa alle. - -Grôm käänsi syvään huokaisten selkänsä tuolle sanoin kuvaamattomalle -näytelmälle, katseli vastakkaista, vihreää rantaa ja kiitti -tuntemattomia jumaliaan, että se oli niin kaukana. Kun tuo leveä virta -juoksi välissä, luuli hän, että heimo voisi olla turvassa noilta -vihollisilta ja vielä kerran löytäisi onnensa. - - - - -Neljästoista luku. - -PITKÄN UNEN LAMMIKKO. - - -Luolien asukkaiden heimo, jonka suuri petojen vaellus karkoitti -kotipaikaltaan suolaisen veden luota, oli vähentyneenä ja masentuneena -pelastunut lautoilla leveän joensuun poikki, joka huuhteli heidän -asuinmaittensa pohjoista reunaa. He olivat löytäneet sieltä -levähdyspaikan, mutta se näytti olevan vaarallinen. Koko seutu joensuun -pohjoispuolella oli tuskin muuta kuin höyryävää suota, jossa oli -myrkyllisiä käärmeitä ja hyönteisiä sekä varhaisemman ajan outoja -petoja, joiden julmuus pakotti luolien asukkaat entiseen elämäänsä -puiden latvoihin. Tällöin oli mahdotonta pitää vireillä pyhiä tulia, -jotka olivat heimolle yhtä tärkeitä kuin elämä ja jotka he olivat -tuoneet mukanaan paetessaan lautoilla. Päällikkö Grôm huomasi väsyneen -kansansa olevan vaarassa vaipua jälleen heikkouteen, josta hän tulen -löydöllään ja valloituksellaan oli sen niin ihmeellisesti kohottanut. - -Yksinäisen jobo-puun latvasta, joka kohosi tiheän rämeikön keskellä, -näki Grôm jotakin, mikä näytti ikäänkuin purppuraiselta pilvenmöykyltä -läntisellä ja luoteisella taivaanrannalla. Kun se oli aina siellä, -milloin tahansa hän kiipesikin sitä katsomaan, päätteli hän, ettei se -ollut pilvenmöykky, vaan kukkulajono. Missä oli kukkuloita, siellä -saattoi olla luoliakin. Joka tapauksessa täytyi kansan saada parempi -asuinpaikka kuin tämä soinen ja petoja täynnä oleva seutu. Tie tuolle -sinertävälle, toivotulle kukkularyhmälle kulki siellä, mihin varmasti -myös tulisivat nuo muuttavat pedot, jos niiden pälkähtäisi päähän uida -joen yli. Tämä mahdollisuus oli sellainen, josta Grôminkin rohkea mieli -masentui. Mutta hän tunsi, että hänen oli rohkeasti vastustettava mitä -vaaraa tahansa, jos hänen mieli päästä noille pilvisille kukkuloille. -Tunti sen jälkeen kuin Grôm oli tehnyt tämän päätöksen, oli luolaheimo -jälleen matkalla. - -Matkan ensimmäiset päivät olivat kovin vaivalloiset. Grôm johti kulkua -pitkin virran rantaa siksi, että sieltä näytti olevan lyhyin tie -kukkuloille ja että hätätilassa vesi tarjosi pelastustien lautoilla. -Jos olisi ollut mahdollista kulkea lautoilla, olisivat vaivat olleet -vähemmät, mutta Grôm oli jo kokenut, ettei hänen raskaita, kömpelöitä -lauttojaan voinut kuljettaa vahvaa virtaa ylöspäin. Lautat kuljetettiin -tyyneen lahdelmaan ja sidottiin köynnöksistä punotuilla köysillä -rantaan siltä varalta, että niitä joskus tulevaisuudessa sattuisi -tarvitsemaan. - -Tuon surullisen joukon etunenässä kulki Grôm vaimonsa ja kahden -lapsensa kera sekä karvainen, pieni vakoilija Loob, jonka jalat olivat -yhtä nopeat kuin silmät, korvat ja sieraimetkin ja joka oli yhtä -väsymätön kuin harmaa susi. Aivan heidän takanaan tuli pääsotilasjoukko -leveässä rintamassa suojatakseen kylkiä äkkirynnäköltä. Sitten -seurasivat naiset ja lapset keräytyneinä niin lähelle kuin mahdollista -rintaman keskustan taakse. Muutamat valitut sotilaat nuoren Môn, A-yan -veljen johdolla suojasivat taustaa. Joukossa ei ollut ainoatakaan -vanhaa miestä tai naista, sillä ne olivat kaikki kaatuneet viimeisessä -suuressa taistelussa luolien edustalla. Sellaiset nuoret naiset, -joilla ei ollut pieniä lapsia kuljetettavanaan, kantoivat raskaita -tulivasutaakkoja tai savustettuja lihakimppuja, jotta sotilaat -saattoivat vapaasti käyttää jousiaan ja keihäitään. - -Kuljettiin milloin maassa, milloin korkealla puiden latvoissa. -Puiden latvoissa oli turvallisempaa, mutta eteneminen oli -hidasta ja vaivalloista. Maassa seurasivat heitä aina pistävät -hyönteisparvet, kunnes Grôm keksi savun. Kun joka toinen heimon jäsen -kantoi kuivista ruohoista ja puunkuorista valmistettua soihtua, -peitti koko joukon kitkerä savupilvi, jonka hyönteiset huomasivat -vastenmieliseksi. - -Vakavimmista vaaroista, joita sattui kuljettaessa noita kukkuloita -kohti, riittänee yhden maininta. Yöt vietti koko heimo tavallisesti -puiden latvoissa turvallisuuden vuoksi ja siksi, että harvoin tavattiin -tarpeeksi kuivaa maata, missä voitiin levätä. Mutta eräänä iltana -ennen auringonlaskua he saapuivat ikäänkuin pienelle saarelle keskellä -tuota höyryävää rämeikköä. Se oli noin neljä, viisi jalkaa ylempänä -suon pintaa. Puut, jotka kasvoivat siinä, olivat kauniita ja suoria -ja niiden korkeissa latvoissa kohosi tuuhea lehtiviuhka. Maa noiden -tasaisten, yhdenmukaisten runkojen välillä oli sopivaa, sillä sitä -peittivät rehevät, pehmeät ajuruohojen ja minttujen sukuiset, tuoksuvat -kasvit. Tuollaista lepo- ja virkistystilaisuutta ei saanut päästää -käsistään, ja Grôm käski heti pysähtyä. - -Lihava, siantapainen vesipeto oli sinä päivänä keihästetty eräästä -poukamasta matkan varrella, ja tyytyväisenä asettui heimo iloiselle -aterialle, jollaista se ei ollut moneen päivään saanut. Sillä aikaa -kuin saalis A-yan älykkäällä johdolla paloiteltiin ja jaettiin, rakensi -Grôm kiireesti leiritulia saaren ympäri suojaksi yön kulkijoita -vastaan, joita oli runsaasti ympäröivässä rämeikössä. Kun tuli pimeä, -valaisivat liekit kohoavia runkoja, mutta tuuhea lehväkatto oli niin -korkealla, ettei savuinen kirkkaus ulottunut sinne saakka. - -Kun toiset heimon jäsenet alkoivat kemuilla, piti Grôm, Loob ja puoli -tusinaa muita sotureita tarkkaa vahtia heidän syödessään, sillä he -eivät luottaneet pimeään rämeikköön eikä syviin, kaislarantaisiin -lammikkoihin tulien toisella puolen. Äkkiä kuului saaren toiselta -puolen hurjaa roiskinaa ja pimeästä tuli esiin rivi pieniä, ilkeitä -silmiä, jotka kaikki tuijottivat aterioiviin. Sitten tuli näkyviin -alligaattorien ja kummallisten, torahampaisten krokodiilien päitä. -Ollenkaan pelkäämättä tulia ne tulivat suoraan eteenpäin kömpelösti -suut ammollaan. - -Sillä aikaa kuin kirkuvat naiset sieppasivat lapset toiselle puolen -leiriä, syöksyivät Grôm ja muut sotilaat noita inhoittavia hyökkääjiä -vastaan, jotka ihmeellisellä nopeudella vaapersivat tulien luo. Mutta -noita vihollisia ei voinut vastustaa kaarella ja keihäällä. Grômin -käskystä sieppasi jokainen sotilas loimuavan kekäleen tulesta ja työnsi -sen lähimmän vihollisensa ammottavaan kitaan. Mielettömässä raivossaan -purivat pedot kekälettä, ennenkuin huomasivat sen vaikutuksen. Sitten -ne ulvahtaen tuskasta pyörähtivät ympäri ja kömpivät takaisin vettä -kohti huimien jättiläismäisillä hännillään niin, että kolme sotilaista -kaatui ja puolitusinaa nuotiota sammui. Aterioivat olivat tuskin -ehtineet istuutua tuon mellakan jälkeen, kun pimeästä sisämaasta päin -kuului hurjaa, uhkaavaa kiljuntaa ja sen jälkeen ryskivää jyminää -aivankuin pari mammuteläintä olisi hyppinyt sammakkoa rämeikössä. -Kaikki miehet tarttuivat jälleen aseisiinsa ja seisoivat odotellen -äänettöminä ja tuijottaen vaaralliseen pimeyteen. Toiset naisista -ajoivat lapset aivan saaren keskelle, sillä aikaa kuin toiset -suurentivat tulia kuumeisella kiireellä. Uhkaavat huudot ja kova, -hyppivä jyminä tuli yhä lähemmäksi hirveää vauhtia. Äkkiä ilmestyi -kaukaisten hämärien puunrunkojen; joukkoon jättiläisolento, seitsemän, -kahdeksan kertaa korkeampi kuin Grôm. Hyppien vahvoilla takajaloillaan -ja pidellen panssaroituja etukäpäliään rintaansa suojana tuli se kuin -suunnaton kenguru rämeikön läpi tallaten oksat ja pienemmät puut -tullessaan ja tukien itseään joka hypyllä voimakkaalla matelijan -hännällään Sen suuri pää, joka oli puoleksi hirveän hevosen ja puoleksi -alligaattorin pään kaltainen, oli pitkän, luikertavan kaulan päässä, -ja sen suunnattoman suuret, pyöreät ja luomettomat silmät olivat -kuin kaksi kiiltävää, välkkyvää metallikiekkoa, kun niihin osuivat -leiritulien leimahdukset. - -Tuo kauhistava olento ei nähtävästi pelännyt ollenkaan liekkejä. -Kun se oli noin kolmen-, neljänkymmenen metrin päässä tulikehästä, -kehoitti Grôm ampumaan, ja nuolisade lensi sitä kohden. Mutta nuolet -ponnahtivat tehottomina sen hyvin suojatusta nahasta, joka loisti -kuin himmeä pronssi tulen valossa. Grôm komensi jälleen, ja sillä -kertaa heittivät sotilaat keihäänsä, mutta nekin putosivat mitään -vaikuttamatta pedon suojuksista maahan. Seuraavalla hypyllä oli peto -leirin reunalla, jossa toinen sen voimakkaista jaloista hävitti yhden -tulista. Nopeasti iskien jättiläismäisellä päällään sieppasi se -lähimmän sotilaan leukoihinsa ja heilahdutti hänet korkealle ilmaan, -niinkuin haikara sieppaa sätkyttelevän sammakon. Samassa lennätti A-ya, -joka oli ainoa erehtymätön kaaren ampuja heimossa, nuolen, joka työntyi -puoliväliin hirveän, loistavan silmän keskelle, ja Grômin, joka oli -ainoa sotilaista, joka ei vapissut kauhusta, onnistui heittää keihäänsä -syvälle pedon reiteen, suojattomaan sisäpuoleen. Mutta noista kahdesta -haavasta huolimatta, vaikka ne olivatkin kauheita, ei peto hellittänyt -saalistaan. Päästäen sieraintensa kautta kovia, kiljuvia ääniä katkaisi -se keihään varren kuin oljen korren reidestään, kääntyi, ja nuoli vielä -silmässään hyppi se takaisin pimeään syömään saalistaan. - -Rakennellen uusia tulia ja kohentaen niitä kovempiin liekkeihin odotti -heimo useita tunteja pedon palaavan ja ryöstävän uuden saaliin. Mutta -se ei palannutkaan. Viimein päätteli Grôm, että hänen keihäänsä kärki -sen reidessä ja A-yan nuoli silmässä olivat antaneet sille jotakin -muuta ajateltavaa. Vielä kerran hän valitsi vartijat ja vähitellen -heimo, tottuneena kauhuihin, laskeutui levolle. Loppuyö kului -rauhallisesti, mutta seuraava ja kaksi sen jälkeistä yötä vietettiin -puiden latvoissa. Sitten neljäntenä päivänä saapuivat väsyneet kulkijat -odottamatta suolta miellyttävälle ruohotasangolle, jossa kasvoi -mimosapensaita. Kukkulat, jotka nyt näyttivät vihreiltä ja metsäisiltä, -olivat vain päivän matkan päässä. - -Mutta juuri silloin huomasivat väsyneet kulkijat jälleen olevansa -muuttavien petolaumojen jaloissa. - -Grôm lannistui. Oli selvästi mahdotonta päästä kukkuloiden turvaan -noiden raivostuneiden joukkojen läpi. Täytyikö hänen kansansa palata -suolle aloittaakseen uudelleen ahtaan, apinamaisen elämän puiden -oksilla? Käskettyään rakentaa nuotioista puoliympyrän rämeikön reunalle -kiipesi hän puuhun tarkastelemaan. - -Virta juoksi noin kahden, kolmen kilometrin etäisyydessä vasemmalla. -Aivan hänen edessään ei pakenevia petoja ollut paljon, ja ne olivat -enimmäkseen pienissä parvissa tai vaelsivat yksin. Mutta kauempana -kukkuloiden puolella oli tasanko mustanaan pakolaisia, joita -hoputtivat lukemattomat Virrassa uivat eläimet. Epäilemättä ei voinut -ajatellakaan, että hän voisi johtaa kansansa tuon hurjistuneen joukon -läpi. Mutta helpottuneena huomasi Grôm, että vain muutamat eläinlajit -olivat uskaltaneet lähteä joen yli. Hän ei nähnyt karhuja, leijonia -eikä miekkahammastiikereitä noiden laumojen joukossa. Hän näki -monenlaisia hirviä, jotka kaikki olivat hyviä uimareita, suunnattomia -puhveli- ja alkuhärkälaumoja sekä muutamia hajanaisia jättiläishirviä, -joiden sarvet kohosivat yli mimosatiheikköjen. Siellä täällä tulla -tömisti suuri sarvikuono jurosti paeten vastahakoisena ja pysähtyen -vähän väliä sieppaamaan kiireesti muutamia suun täysiä tasangon rehevää -ruohoa. Mutta vielä ei ollut ainoatakaan mammuteläintä näkyvissä. Grôm -ihmetteli, sillä hän oli luullut niiden ensimmäisinä uskaltavan virran -yli. Olivatko ne jääneet toiselle rannalle uskaltamatta heittäytyä -pyörteisiin Vai olivatko ne kääntyneet lahteen päin hillittömässä -vihassaan ja hukkuneet lukemattomien vihollislaumojensa takaa ajamina? - -Mammuteläinten poissaolo ratkaisi asian, sillä Grôm pelkäsi niitä -enemmän kuin kaikkia muita petoja suuren älykkäisyyden tähden, mikä -loisti niiden silmistä. Hän päätti johtaa kansansa oikealle pitkin suon -reunaa samaan suuntaan kuin pedot pakenivat, pitäen siten metsää aina -turvanaan, mutta ei asuntonaan, kunnes he saapuisivat vuoristo- ja -luolaseutuun, jossa muuttavien petojen olisi liian hankala kulkea. - -Useita päiviä onnistuivat hänen suunnitelmansa ihmeellisesti. -Pakolaiset lähinnä suon reunaa olivat suurimmaksi osaksi erilaisia -hirviä, jotka väistyivät arkoina matkailijajoukkoa, mutta samalla -oli niitä hyvä tilaisuus metsästellä, niin että kulkijat juhlivat -yltäkylläisinä ja virkistyivät nopeasti. Kerran, kun suuri, raivostunut -puhvelilauma syöksyi heitä vastaan, pakeni koko heimo metsään kiiveten -puihin ja iskien sieltä hurjasti huutaen lähimpiä vihollisiaan. Mutta -puhvelien rynnäkkö oli sokea. Musta puhvelilauma kulki nopeasti ohi -tuntematonta päämäärää kohti, ja heimo laskeutui alas oksilta ja jatkoi -iloisena matkaansa. - -Viidentenä päivänä he näkivät metsikön oikealla puolellaan loppuvan. -Sen sijaan levisi laaja, matala lammikko, jossa oli paljon puoleksi -vajonneita, kaislaisia saaria, ja siellä kuhisi krokodiileja. Vähän -epäröityään päätti Grôm kulkea eteenpäin, vaikka hän oli levoton -poistuessaan puiden suojasta. Hän näki kuitenkin vähän matkan päässä -vasemmalla matalan, tiheämetsäisen kukkulan, jonka hän arveli olevan -turvana heimolle. Suuresti peläten hän suuntasi matkan suoraan sitä -kohden kulkien suuren, mutta hajanaisen sambur-hirvilauman ohi, joka -näytti olevan melkein uupunut. - -Grômin ihmeeksi eivät nuo komeat ja kauniit eläimet osoittaneet vihaa -eikä pelkoa ihmisolentoja kohtaan. Entisten kokemustensa perusteella -tunsi jokainen eläin ihmistä kohtaan joko pelkoa tai kiivasta -vihaa. Nämä samburit näyttivät päinvastoin melkein toivottavan -heimon tervetulleeksi, ikäänkuin toivoen siitä jotakin suojaa outoa -takaa-ajavaa vaaraa vastaan. Grôm tajusi, mikä hyöty tuosta suuresta -suojelusjoukosta olisi vähemmän ystävällisten laumojen hyökkäystä -torjuttaessa, ja kielsi ankarasti häiritsemästä ainoatakaan noista -eläimistä. Pelonsekaisella hämmästyksellä huomasivat luolien asukkaat -kulkevansa etumaisina tuossa suuressa komeiden, suurisarvisten petojen -sotajoukossa, jotka katselivat heitä lempeissä silmissään kysyvä ja -rukoileva ilme. - -Kulkien täyttä vauhtia heimo pysyi helposti väsyneen lauman edellä, ja -useammin kuin kerran oli Grömillä muutamien seuraavien tuntien aikana -syytä olla iloinen siitä, että oli uskaltanut ryhtyä tähän outoon -kumppanuuteen. Hän näki esimerkiksi mustan puhvelilauman saavuttavan -hirvijoukon ja syöksyvän hurjasti sen kimppuun takaa. Pelästyneet -samburit eivät hajautuneetkaan, vaan vetäytyivät yhteen ja puhvelien -kiihko tuota vastarintaa tekemätöntä joukkoa kohtaan talttui pian. Ne -suuntasivat kulkunsa vasemmalle jättäen puhkaistut ja revityt samburit -siihen ja hyökkäsivät kaukana olevaan härkälaumaan, joka ajoi ne pois -ja kuritti niitä verisesti. Grômistä oli selvää, kun hän tarkasteli -tuota viimeistä hyökkäystä, että puhvelilauma olisi tässä aukealla -vyörynyt vastustamattomasti heimon yli ja tallannut sen maahan. - -Kulkien siten kovaa vauhtia tuota edessä olevaa toivottua kukkulaa -kohti saapui heimo viimein paikalle, missä oli laajalti aivan -tasaista maata, joka näytti sangen ihmeelliseltä. Se oli tasaista -kuin tyyni lammen pinta ja melkein ilman kasvullisuutta. Paljas pinta -oli epämääräisesti tomun väristä, mutta siellä täällä oli pieniä -kasvialoja, jotka olivat niin surkastuneita kuin sammaleet. Grôm, joka -oli tiedonhaluinen, olisi halunnut pysähtyä tutkimaan tuota ihmeellistä -maata, jollaista hän ei ollut milloinkaan ennen nähnyt, mutta -samburilaumat olivat takana työntäen heimoa eteenpäin ja suoraan edessä -oli metsäinen kukkula tiheine lehvineen houkutellen sinne ja luvaten -turvaa ja sopivaa suojaa. Hän johti senvuoksi kulkua epäröimättä -suoraan tuon kuuman ja kuivan lakeuden poikki kävellessään nuuskien -uteliaana outoa, pistävää, mutta ei silti epämiellyttävää hajua, jota -höyrysi joka puolelta tuosta kuivasta, kuumasta pinnasta. - -Ensimmäinen omituisuus, minkä hän huomasi, oli pinnan huomattava -kimmoisuus astuessaan sille. Sitten hän huomasi, että tuon tomun ruskea -pinta oli uurteinen ja että siinä oli monin paikoin pieniä halkeamia, -kuten päivänpolttamassa mudassa, paitsi että halkeamat olivat mustia. -Nuo seikat eivät herättäneet hänessä epäluuloa. Mutta äkkiä hän huomasi -hämmästyksekseen vähäistä, mutta huomattavaa aaltoilemista. Mahdottoman -suuri, hidas laine vieri kuivan pinnan yli hänen edessään. Hän saattoi -tuskin uskoa silmiään — sillä mikään ei voinut näyttää vankemmalta -maalta kuin tämä kuivunut tasanko. Hän pysähtyi hetkeksi hieroen -silmiään. A-ya tarttui häntä käsivarteen. - -»Mitä se on?» kuiskasi hän tuijottaen kauhuissaan tuohon liikkuvaan -pintaan. - -Ennenkuin Grôm ennätti vastata, kuului takaa heimon keskuudesta -kirkumista ja huutoja, ja kaikki ryntäsivät eteenpäin melkein työntäen -Grômin ja A-yan kumoon. - -Kuuma pinta pitkin ruohokentän reunaa oli antanut perään samburlaumojen -painosta ja etujoukot, mielettöminä korskuen ja kauhuissaan voihkien, -vajosivat aivankuin tahmeaan, mustaan, välkkyvään liejuun. Takana -olevat joukot työnnettiin samaan kohtaloon huolimatta niiden -tuskallisista ponnisteluista. Tuon joukon paino aiheutti kentän hirveän -aaltoilemisen. - -Grômin nopea käsityskyky tajusi heti tilanteen. Paljas ruskea pinta -heimon jalkojen alapuolella ei ollut muuta kuin ohut kuori, joka oli -muodostunut tahmean, tumman, oudolta haisevan, nestemäisen lammen -pinnalle. - -Hänen ensimmäinen ajatuksensa tietysti oli kääntyä takaisin, ja A-ya, -silmät pyöreinä kauhusta, veti häntä jo kiivaasti kyynärpäästä. Mutta -takaisin kääntyminen oli aivan mahdotonta. Siellä oli syvyys, joka -pohjattomasti nieli parkuvia, vastaan ponnistelevia samburjoukkoja. -Oli vain yksi mahdollinen pelastustie avoinna, nimittäin suoraan -eteenpäin. - -Mutta kestäisikö kuori yhä edelleen heitä? Se oli jo alkanut -peloittavasti painua alas koko heimon painautuessa yhteen joukkoon. -Hurjin sanoin ja iskuin hän koetti saada heimon hajautumaan oikealle -ja vasemmalle saadakseen siten painon leviämään niin laajalle kuin -mahdollista. Käsittäen hänen aikeensa auttoivat A-ya, Loob ja useat -johtavista sotilaista hänen yrityksiään hurjalla kiivaudella, kunnes -muutamissa minuuteissa koko heimo ihmeissään ja pelosta vapisten oli -levitetty kuin viuhka kolmen-, neljänsadan metrin laajuiselle alalle. -Nähdessään, että peloittava, alaspainunut kuori kohosi jälleen, määräsi -Grôm heimon kulkemaan varovasti eteenpäin pysytellen koko ajan yhtä -etäällä toisistaan, hänen itsensä tullessa jälkimmäisenä. - -Mutta muutamien minuuttien kuluttua pysähtyivät kaikki -vastustamattomasti katsellakseen hirveätä murhenäytelmää, mikä tapahtui -heidän takanaan. - -Lähes kilometrin etäisyydellä heistä, vielä särkymättömän, laajan, -ruskean pinnan ja tallatun ruohokentän välissä, levisi noin kymmenen -askeleen levyinen tummanruskea, välkkyvä pikikanava, joka oli täynnä -sätkytteleviä sarvia ja liikkuvia päitä, jotka toivottomina vinkuivat -suurten sieraintensa kautta, ja läähättäviä, kuoleman tuskassa -vääntelehtiviä ruumiita, jotka hitaasti vaipuivat syvyyteen. Kun useita -joukkoja laumasta oli vajonnut sinne, kääntyivät seuraavat kauhuissaan -ympäri ja ryntäsivät mielettöminä eteenpäin päästäkseen pois tuolta -vaaralliselta äyräältä. Mutta armottomat joukot niiden takana työnsivät -niitä takaperin, ja nekin vaipuivat vähitellen pikeen, kunnes kanava -oli täynnä rantaa myöten. Silloin täytti pelko lopun samburjoukon. -Toivottomasti ponnistaen pääsivät ne kääntymään ja juoksivat vasemmalle -pitkin kuoleman kentän reunaa. Hämmästyneenä ja kauhuissaan huokasi -Grôm syvään. Hän aikoi juuri kääntyä ja käskeä heimon jälleen -liikkeelle, kun hän näki laajan tomupilven lähenevän nopeasti pakenevaa -samburlauman jäännöstä. - -Hämmästynyt pelonhuuto kuului heimon keskuudesta, kun se näki huojuvan -kärsämetsän ilmestyvän tomupilvestä. Hetken kuluttua tuli esiin -pitkä rivi mammuteläimiä. Siellä täällä mammuteläinten joukossa -juoksi musta tai valkea sarvikuono tai korkea, kirjava giraffi. Tuon -etujoukon takana, epäselvänä ja hirveänä tomupilven seassa, tuli muita -suunnattomia laumoja niin etäälle kuin saattoi nähdä. - -Tuo joukko näytti siltä, ettei mikään maailmassa, ei edes pikilammikko, -voisi sitä milloinkaan pysähdyttää, ja muutamat heimosta lähtivät -pakoon. Mutta hetken epäröityään ja mietittyään kielsi Grôm ankarasti -pakenemasta. Hänen täytyi, minkä uhalla tahansa, nähdä se uskomaton -asia, mikä oli tapahtumaisillaan. Ja hän tiesi varmasti, että heimo -näin kaukana syvänteen pinnalla olisi turvassa. - -Tuo suunnaton pölypilvi, heiluvat kärsät ja laukkaavat, tummat olennot -lähestyivät hurjaa vauhtia ja ryntäsivät vastustamattomalla Voimalla -kulkevan samburlauman kimppuun. Nämä onnettomat eläimet kaatuivat kuin -ruoho sen edessä. Ne tallattiin maahan ja hävitettiin, niinkuin tuli -hävittää kuivan ruohon. Ja kirkuvat, meluavat pedot tuskin huomaten, -että niiden tiellä oli ollut mitään estettä, saapuivat kanavan reunalle. - -Siellä täällä joku etunenässä kulkeva, vanha peto pelästyi, kiljui -hurjasti ja yritti pysähtyä. Mutta koko kanava rantaan asti oli -ahdettu täyteen samburien ruumiita, eikä se näyttänyt niin suuresti -estävän pääsyä tuonne takana olevalle ruskealle, laajalle kentälle. -Sitäpaitsi ne olivat pakokauhussaan, ja jälkijoukot painoivat niitä -eteenpäin. Kiljuvat johtajat sortuivat heti. Etumaisen rivin voimakkaat -jalat upposivat ruumiiden, sarvien ja pien sekaan, hoipertelivat -eteenpäin syvälle vajonneina ja yrittivät kiivetä tasaisen näköiselle, -vastakkaiselle rannalle. Kärsät innokkaasti ojossa ikäänkuin etsien -jotakin, mihin tarttua, kohosivat suuret, siipikorvaiset päät -pinnalle. Mutta samassa tuo petollinen kuori särkyi niiden alla kuin -munan kuori, ja ilmaa tärisyttävin huudoin ne vajosivat pikivirtaan. -Seuraavat kaksi tai kolme riviä kulkivat niiden yli painaen niitä -syvemmälle, ponnistelivat ja taistelivat muutamia hetkiä särkyvän -kuoren reunalla. Mielettömästi kiljuen nekin vaipuivat tuohon tahmeaan, -vastustamattomaan virtaan. Siellä täällä viipyi musta, tuskasta -kiemurteleva kärsä pitkän aikaa pinnan yläpuolella. Siellä täällä -kohosi giraffin vaalea pää, kieli pitkänä ja silmät pullistuen ulos -kuopistaan, jäykkänä pitkän kaulan päässä ja kirkui hirveästi. - -Kun sakea neste sulkeutui hitaasti, saalistensa yli, onnistui -jälkijoukkojen, jotka olivat säikähtyneet hurjaa kiljuntaa, -jättiläismäisillä ponnistuksilla pysähdyttää juoksunsa. Tuota -turmiollista rantaa lähinnä olevat kääntyivät, syöksyivät takanaan -olevien kimppuun ja joutuivat kauheassa sekamelskassa hurjistuneiden -toveriensa torahampaiden revittäviksi. Mutta pian koko suunnaton joukko -pysähtyi, kääntyi vasemmalle päin ja kulki jymisten samaa tietä, mitä -samburien jäännökset olivat menneet. - -Grôm seisoi pitkän aikaa tuijottaen suurin, miettivin silmin vielä -pulppuilevaan ja kohoavaan tummaan pikeen. Hän oli huumautunut -nähdessään sellaisen hirveän joukon äkkiä vajoavan ja katoavan -näkyvistä. Hän oli näkevinään lukemattomien jättiläisolentojen -kokoutuneina toinen toisensa päälle lepäämään kauan kestävää untaan -tuolla syvyyksissä. Viimein hän pudisti itseään, pyyhki karvaisella -kädellä silmiään ja huusi heimolle, että kaikki oli hyvin. Sitten hän -asettui uudelleen etumaiseksi ja johti heitä hitaasti ja varovasti tuon -peloittavan tasangon poikki, kunnes he saapuivat kaunismetsäisen ja -purorikkaan kukkulan suojaan. - - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK IHMISELON AAMUNA *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/67660-0.zip b/old/67660-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index cc74a14..0000000 --- a/old/67660-0.zip +++ /dev/null |