NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 8322 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..0f812cb
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #67657 (https://www.gutenberg.org/ebooks/67657)
diff --git a/old/67657-0.txt b/old/67657-0.txt
deleted file mode 100644
index 1125d50..0000000
--- a/old/67657-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,8322 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook of Väkevä Billy, by Edgar Rice
-Burroughs
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you
-will have to check the laws of the country where you are located before
-using this eBook.
-
-Title: Väkevä Billy
-       Seikkailuromaani Tyyneltämereltä
-
-Author: Edgar Rice Burroughs
-
-Translator: Alpo Kupiainen
-
-Release Date: March 19, 2022 [eBook #67657]
-
-Language: Finnish
-
-Produced by: Tapio Riikonen
-
-*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VÄKEVÄ BILLY ***
-
-
-
-
-
-VÄKEVÄ BILLY
-
-Seikkailuromaani Tyyneltämereltä
-
-
-Kirj.
-
-EDGAR RICE BURROUGHS
-
-
-Englanninkielestä suomentanut ["The Mucker"]
-
-Alpo Kupiainen
-
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa,
-Arvi A. Karisto Oy,
-1924.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
- 1. Chicagossa
- 2. Kuunaripriki »Halfmoon»
- 3. Vehkeilyä ja vastavehkeilyä
- 4. Mallory pitää sanansa
- 5. Ristiriitaisia juttuja
- 6. Salainen neuvottelu
- 7. Rajuilma ja pakokauhu
- 8. Aukko rantakalliossa
- 9. Pieni ruskea mies
-10. Toistamiseen ryöstettynä
-11. Jyrkänteen puolustus
-12. Oda Yorimoto
-13. Sakilainen suojelijana
-14. Sakilaisen luottamustehtävä
-15. Innokas oppilas
-16. »Minä rakastan sinua!»
-17. Pelastajana
-18. Liian myöhään
-19. Kutsu
-
-
-
-
-ENSIMMÄINEN LUKU
-
-Chicagossa
-
-
-Billy Byrne oli Chicagon suuren Länsipuolen katujen ja kujien tuote.
-
-Halstedilta Robeylle ja Grand Avenuelta Lake Streetille oli
-tuskin ainoatakaan kapakkatarjoilijaa, jota Billy ei tuntenut
-ristimänimeltään. Ja heidän lukumääräänsä verraten, joka on melkoista
-vähäisempi, hän tunsi passipoliisit ja etsivät yhtä hyvin — joskaan ei
-niin mieluisalta kannalta.
-
-Hänen lastentarhakasvatuksensa oli alkanut erään ruokalan takakujassa.
-Siellä oli vanhempien poikien ja miesten tapana tulla koolle silloin
-kun heillä ei ollut muuta hommanaan. Kun Bridewellin pakkotyölaitos oli
-ainoa paikka, jossa he konsaan työskentelivät kahta peräkkäistä päivää
-enemmän, kykenivät he melkoisesti luovuttamaan aikaa koollaoloon.
-
-He olivat taskuvarkaita ja tiirikkamiehiä, valmiita ja kehittymässä.
-Kaikki olivat sakilaisia, kerkeitä ahdistamaan ensimmäistä ohikulkevaa
-naista tai haastamaan riitaa minkä hyvänsä vieraan kanssa, joka ei
-näyttänyt liian vantteralta.
-
-Öisin he harjoittivat todellisia ammattejaan, päivisin istuskelivat
-ruokalan takakujassa ja joivat olutta lommoisesta peltikannusta.
-
-Ei ollut vaikea ratkaista, kenen oli viitsittävä vaivautua viemään
-tyhjä kannu kadun poikki kapakkaan ja tuomaan se täysinäisenä takaisin,
-kun saapuvilla oli naapuriston ihailevia ja kateellisia pikkupoikia,
-jotka silmät suurina ja innosta värähdellen värjöttivät näiden
-lapsuudénsankariensa lähettyvillä.
-
-Kuusivuotiaana lennätteli Billy Byrne tämän jalon joukkueen sarkkaa,
-samalla poimien elämäntuntemuksensa muruja ja kasvatuksensa alkeita.
-Hänen ylpeytenään oli tietoisuus, että hän oli »Eddie» Welshin tuttavia
-ja että hän oli omin korvin kuullut »Eddien» kertovan sakille, kuinka
-hän puhdisti erään miekkosen West Lake Streetillä viidenkymmenen metrin
-päässä kahdeksannenkolmatta piirin poliisiasemalta.
-
-Lastentarhakautta kesti Billyn kymmenenteen ikävuoteen. Sitten hän
-alkoi napata messinkihanoja tyhjillään olevista rakennuksista ja myydä
-niitä eräälle salaajalle, joka piti viinikauppaa Lincoln Streetillä,
-Kinzien lähellä.
-
-Tältä mieheltä hän sai vihjauksen, joka korotti hänet korkeampiin
-asioihin, niin että hän kahdentoista iässä rosvosi tavaravaunuja Kinzie
-Streetin ratapihalla. Samoihin aikoihin hän alkoi tuntea mielihyvää
-lähimmäisensä leukapielen joutumisesta kosketuksiin nyrkkinsä kanssa.
-Hänellä oli ollut poikamaisia nahistelujaan toveriensa kanssa tuolloin
-tällöin koko muistinsa aikana; mutta ensimmäinen oikea tappelu tapahtui
-hänen täytettyään kaksitoista. Hän joutui sanaharkkaan entisen
-kumppaninsa kanssa jonkin tavaravaunusaaliin rahallisten tuloksien
-jaosta.
-
-Joukkue oli kokonaisuudessaan saapuvilla, ja sanojen piankin
-syrjäytyessä iskujen tieltä, niinkuin niille helposti käy muutamissa
-Länsipuolen osissa, muodostivat miehet ja pojat jonkunlaisen kehän
-kiistaajien ympärille.
-
-Ottelu oli pitkällinen. Nuo kaksi kierivät kujan tomussa aivan yhtä
-usein kuin olivat jalkeilla vaihtamassa iskuja.
-
-Heidän menetelmissään ei ollut mitään rehtiä peliä tai säällisyyttä
-taikka järjestelmällistä. He sohivat ja purivat ja reutoivat. He
-käyttivät polvia ja kyynäspäitä ja jalkoja, ja jollei Billy Byrnen
-hyppysiin olisi kestävyyden huippuhetkenä osunut parahiksi tiilikiven
-kappale, niin hän olisi sortunut nöyryyttävään häviöön. Näin ollen
-kellistyikin toinen poika, ja viikon ajan oleili Billy erään sakilaisen
-kätkössä odotellen tietoa sairaalasta.
-
-Kun tuli sana, että potilas jäisi eloon, tunsi Billy suunnattoman
-taakan kohoavan hartioiltaan, sillä hän pelkäsi pidätystä ja joutumista
-lain kouriin, jota hän oli lapsuudesta saakka oppinut ivaamaan
-ja vihaamaan. Tosin hän täten menetti sen arvovallan, joka olisi
-luonnollisesti tullut hänen osalleen; jos häntä olisi voitu osoitella
-»poikana, joka nitisti Sheehanin» mutta ei ruusua piikitöntä, ja Billy
-vain huokasi ja ilmestyi esille väliaikaisesta yksinäisyydestään.
-
-Se tappelu sai Billyn ajattelemaan, ja sen henkisen toiminnan tuloksena
-oli päätös oppia käsittelemään kintaitansa tieteellisesti — Länsipuolen
-asujaimilla ei ole käsiä; luonto on heidät varustanut kintailla ja
-näpeillä. Muutamilla on käpälät ja evät.
-
-Useaan vuoteen ei hänellä ollut tilaisuutta uuden unelmansa
-toteuttamiseen; mutta hänen ollessaan seitsemäntoista korvilla
-muuan naapurinpoika ihmetytti pikku maailmaansa äkkiä kehittymällä
-tuntemattomasta kuorma-ajurista paikallisesti kuuluisaksi keveänsarjan
-edustajaksi.
-
-Tätä nuorta miestä ei ollut koskaan otettu sakiin, hänen
-vaakunakilpeänsä kun tahrasi vakinaisen työpaikan maine. Billy ei ollut
-senvuoksi tiennyt mitään naapurinsa saamasta nyrkkeilyopetuksesta eikä
-hänen harjoittelustaan kaupungilla Larry Hilmoren voimistelulaitoksessa.
-
-Mutta vaikka uusi keveänsarjan mies olikin sakin lumotulle piirille
-outo, tunsi hänet Billy jokseenkin hyvin heidän kotoisten takapihainsa
-likeisyyden johdosta, ja nyrkkeilyllisen menestyksen sädekehän
-kirkastaessa nuorta miestä ei siis Billy siekaillut paistatella itseään
-hänen kunniansa heijastavassa loisteessa.
-
-Hän tapasi uutta sankariaan paljonkin pitkin koko seuraavaa talvea,
-saatellen häntä moneen nujakkaan, ja eräänä ihanana kertana hän sai
-lavalla istuutua tulevan mestarin nurkkaukseen. Nyrkkeilijän ollessa
-kiertomatkalla Billy yhä kurkkaili. Hilmoren harjoittelupaikalla,
-juosten välillä asioilla ja toimittaen satunnaisia tehtäviä, ja melkein
-vaistomaisesti hän sai nyrkkeilytietoutta ja kisahenkeä tämän urheilun
-tieteellisen puolen alkeiden ja hienompien temppujen ohella.
-
-Sitten hänen kunnianhimonsa muuttui. Hän oli varemmin havitellut
-revolverimiehen mainetta; nyt hän päätti sukeutua nyrkkeilijäksi. Mutta
-vanha saki tapasi häntä vielä paljon, ja hän oli tuttu maleksija Grand
-Avenuen ja Lake Streetin kapakkapiirissä.
-
-Tähän aikaan Billy löi laimin Kinzie Streetin tavaravaunut osittain
-syystä, että hän tunsi kelpaavansa parempiarvoiseen puuhaan ja
-myöskin sen johdosta, että rautatieyhtiö oli lisännyt ratapihojen
-vahtimiehistön kaksinkertaiseksi. Mutta toisinaan hän tunsi vanhaa
-jännityksen ja seikkailun kaipuuta.
-
-Nämä tovit tavallisesti osuivat yhteen Billyn rahallisen aseman
-arveluttavan kiristymisen kanssa. Silloin hän lähti liikkeelle
-yön hiljaisina hetkinä pari kelpo kaveria mukanaan ja järjesti
-katukaappauksen tai kapakkarahastuksen.
-
-Erään tällaisen välivaiheen jatkona oli tapaus, joka sittemmin kokonaan
-muutti Billy Byrnen elämänuran.
-
-Länsipuolella vanhemmat sakit pitävät närkkäästi kiinni oman alueensa
-rauhoituksesta. Sivulliset eivät iltikseen saa tunkeutua rajojen
-sisäpuolelle.
-
-Halstedilta Robeylle ja Lakelta Grandille levisivät Kellyn sakin
-laajat metsästysmaat; siihen joukkueeseen voisi Billyn sanoa melkein
-syntyneen. Kelly omisti ruokalan, jonka takana saki oli vuosikausia
-vetelehtinyt, ja vaikka hän itse oli arvossapidettävä liikemies, oli
-hänen nimensä siirtynyt sille joutiojoukolle, joka oleksi hänen talonsa
-takalistolla, se kun oli helppo keino pysyttää sen jäsenet tavattavissa
-ja tunnettavissa.
-
-Tämän suuren piirikunnan poliisit ja porvarit olivat Kellyn sakin
-luonnollisia vihollisia ja riistaotuksia, mutta niinkuin entisen ajan
-kuninkaat suojelivat laajojen metsiensä hirviä salakytiltä, samoin
-tunsi Kellyn saki asiakseen turvata itselleen, mitä he jumalallisen
-oikeuden nojalla pitivät omalle saalistukselleen kuuluvana. On
-epäiltävää, tokko he ajattelivat asiaa aivan tältä kannalta, mutta
-tulos oli sama.
-
-Kun siis Billy Byrne aamun pikkutunneilla yksikseen vaelsi kotia
-kohti, tyhjennettyään vanhan Schneiderin kapakan kassalaatikon ja
-lukittuaan niiskuttavan Schneiderin hänen omaan jääkaappiinsa, tunsi
-hän syvää mielenkarvautta ja suuttumusta siitä huomiosta, että kolme
-kerrassaan ulkopuolelle kuuluvaa Kahdennentoista kadun hulikaania antoi
-passipoliisi Stanley Laskylle päihin hänen omalla kartullaan, yrittäen
-samanaikaisesti takoa jykevillä saappaillaan hänen kylkiluitansa kasaan.
-
-Eihän Lasky ollut mikään Billy Byrnen ystävä, mutta järjestyksenvalvoja
-oli syntynyt ja saanut kasvatuksensa tässä poliisipiirissä ja kuului
-kahdeksannellekolmatta Lake Streetin poliisiasemalle, niin että hän oli
-sakin luonnollisen hallintaoikeuden alainen. Billystä tuntui varsin
-säälliseltä kurmottaa sinelliniekkaa, kunhan rajoitti ponnistuksensa
-omaan poliisipiiriin, mutta että jotkut ryökäleet Kahdennentoista kadun
-eteläpuolelta pyrkivät saamaan toimeksi tuollaista karkeata työtä
-_hänen_ maillansa, — se ei käynyt laatuun!
-
-Vähemmän kokenut pelastajasankari kuin Billy Byrne olisi draamallisen
-ponnekkaasti rynnännyt keskelle tuoksinaa ja kaiken todennäköisyyden
-mukaan saanut naamansa mojautetuksi niskapuolelle, sillä
-Kahdennentoista kadun pojat eivät olleet mitään hurei-veikkoja — he
-olivat Pahoja Miehiä, nimitys isolla alkukirjaimella tehostettuna.
-
-Mutta Billy hiipi varkain varjossa, kunnes oli ihan lähellä pukareita
-ja heidän takanaan. Matkalla hän oli kadun graniittipinnasta siepannut
-käteensä näpsän pikku nupukiven, jota kovempi ei ole maailmassa mikään,
-ei Kahdennentoista kadun reuhaajakallokaan.
-
-Yksi miehistä oli nyt aivan likellä — se, joka poliisille niin
-perin epäedullisesti käytteli hänen virkasauvaansa. Billy kohotti
-katukiven, vain laskeakseen sen äänettömästi ja vinhasti tuon
-pahaa-aavistamattoman pään takaraivolle — »ja sitten heit’ oli kaksi.»
-
-Ennen kuin miehen kumppanit tajusivat, mitä oli tapahtunut, oli Billy
-siepannut pudonneen kartun ja huitaissut toista silmille, sokaisevan ja
-pökerryttävän sivalluksen.
-
-Kolmas ehti temmata revolverinsa ja ampui suoraan kohti. Luoti riipaisi
-reiän vasemman olkapään läpi.
-
-Hienorakenteisen ja herkkähermoisen miehen se olisi nujertanut katuun,
-mutta Billy ei ollut hienorakenteinen eikä herkkähermoinen, joten sen
-jotensakin kaikkena välittömänä vaikutuksena häneen oli tulistuminen.
-Ennen hän oli ollut vain äkeissään — ärtynyt kehnoudesta, joka oli
-sallinut noiden Kahdennentoista kadun takaisten mullikoiden käydä
-toimiin hänen alueellansa. Läpeensä sydäntyneenä Billy oli ihme.
-
-Pitkältä sarjalta vantteroita esi-isiä hän oli perinyt palkintosonnin
-voimat. Varhaisimmasta lapsuudestaan hän oli tapellut, aina vastoin
-sääntöjä, niin että hän tunsi kaikki katunujakan jekut. Kuluneen
-vuoden aikana oli Billyn luontainen tappelukunto ja -vaisto saanut
-tehostuksekseen urheilun tieteellisen puolen tuntemusta.
-
-Seuraus oli tyrmistyttävä — Kahdennentoista kadun käpälöitsijälle.
-
-Ennen kuin tämä sai uudestaan painetuksi liipaisinta, oli ase väännetty
-hänen kädestään ja lennätetty toiselle puolelle katua ja hän makasi
-harmaakivialustalla, moukarinyrkin vatkatessa hänen kasvojensa suloja
-korjaantumattomaan kuntoon.
-
-Tällöin oli passipoliisi Lasky kompuroinut jalkeille, ja juuri
-parahiksi, sillä se mies, jonka Billy oli huumannut kartulla, oli
-tointumassa. Lasky nukutti hänet nopsasti revolverinsa perällä, jota
-hän ei ollut hyökkäyksen alkaessa ehtinyt saada käsille, ja kääntyi
-sitten avustamaan Billyä.
-
-Mutta auttamista ei tarvinnut Billy, vaan se boheemiherra. Vaivoin
-reutoi passipoliisi Billyn erilleen saaliista.
-
-»Jätä hänestä jotakin poliisitutkintoon», pyysi Lasky.
-
-Sairasvaunujen saapuessa Billy oli kadonnut, mutta Lasky oli tuntenut
-hänet, ja senjälkeen nuo kaksi nyökkäsivät sävyisästi tervehdykseksi,
-milloin sattuivat tapaamaan toisensa kadulla.
-
-Kului kaksi vuotta sen tapauksen kehittymiseen, joka ilmeni
-käännekohdaksi Billyn elämässä. Tällävälin olivat hänen olonsa pysyneet
-hyvinkin ennallaan.
-
-Hän oli perinyt mitä hänelle oli tulevaa huolettomilta ja vähemmän
-rotevilta kansalaisilta. Hän oli ollut mukana puolenkymmenen
-kapakankassan tyhjentämisessä. Hän oli ryöstänyt kahden ilmarata-aseman
-yövartijat ja ollut nyt jonkun aikaa erään vaalipiiripäällikön
-palkkalistalla, toimitellen tappeluraivausta viidestäkolmatta
-dollarista viikolta.
-
-Päivisin hän oli kaikenlaisten askareitten hoitelijana Larry Hilmoren
-nyrkkeilyopistolla, ja tuon tuostakin koetti Hilmore saada hänet
-heittämään juomisen ja elämään siivosti, sillä hän näki nuoressa
-jättiläisessä suuren raskaansarjan miehen edellytykset. Mutta Billy ei
-kyennyt jättämään ryypiskelyä, ja niinpä hän ei päässyt sen parempaan
-kuin satunnaisesti viidenteen erään, esiintyessään alkuotteluissa
-kolmannen ja neljännen luokan raskaitten ja entisten kanssa. Kolmen
-vuoden aikana niin paljon oleksiessaan Hilmoren laitoksella hän
-oli kuitenkin kadehdittavassa määrin tutustunut itsepuolustuksen
-miehekkääseen taitoon.
-
-Sinä iltana, jolloin asioita alkoi todella tapahtua Billy Byrnen
-elämässä, tämä arvoisa kansalainen vetelehti Laken ja Robeyn kulmassa
-olevan kapakan edustalla.
-
-Sinne keräytyi öisin apuriväkeä erään vaikutusvaltaisen politikon
-suojeluksessa, joka omisti paikan, ja heitä alkoi juuri tulla koolle.
-Billy tunsi heidät kaikki ja nyökkäsi tulijoille heidän mennessään
-hänen ohitseen.
-
-Hän huomasi ihmetystä useankin kasvoilla, kun he näkivät hänen seisovan
-siinä. Hän puolestaan kummeksui sitä ja päätti seuraavalta mieheltä,
-joka näytti mitenkään oudostelevan, kysyä mikä hänen sisuksiaan kaivoi.
-
-Sitten Billy näki sinelliniekan astuskelevan idästä päin. Se oli Lasky.
-
-Billyn havaitessaan Laskynkin silmät suurenivat ja tullessaan ihan
-lähelle sakilaista hän kuiskasi tälle jotakin, vaikka pitikin katseensa
-tähdättynä suoraan eteenpäin niinkuin ei olisi Billyn läsnäolosta
-mitään tiennyt.
-
-Kuiskattua kehoitusta noudattaen Billy piankin siirtyi kulman taakse
-Walnut Streetille päin, mutta kääntyi äkkiä kapakan takakujalle.
-
-Sadan metrin päässä kujalla hän tapasi puhelinpylvään varjossa Laskyn.
-
-»Mitä pentelettä _sinä_ täällä teet?» kysyi passipoliisi. »Etkö tiedä,
-että Sheehan on lorunnut?»
-
-Kahta yötä aikaisemmin oli vanha Schneider kassalaatikkonsa alituisista
-ryöstöistä epätoivoiseksi kiusaantuneena asettunut vastarintaan, kun
-oli taaskin saanut kehoituksen nostaa kädet ylös, ja rosvot olivat
-ampuneet häntä sydämeen. Sheehan oli pidätetty epäluulon alaisena.
-
-Billy ei ollut sinä yönä ollut Sheehanin matkassa. Eikä hän ollut
-milloinkaan ollut hommissa hänen kanssaan, sillä heillä oli aina ollut
-kaunaa keskenään poikavuosien tappelusta saakka.
-
-Mutta Laskyn sanoista Billy käsitti, mitä oli tapahtunut. »Sheehan
-sanoo sitä minun teokseni, niinkö?» kysyi hän.
-
-»Niin sanoo.»
-
-»Mutta minä en sinä yönä ollut Schneiderin kapakan lähettyvilläkään»,
-vastusti Billy.
-
-»Poliisiluutnantti on toista mieltä», kertoi Lasky. »Hän pistäisi
-sinut pahnoille perin halukkaasti, kun olet aina ollut liian näppärä
-joutumaan kiikkiin. Määräys on annettu sinun nappaamiseksesi, ja sinuna
-minä livistäisin ja sassiin. Minun ei tarvitse sinulle sanoa, miksi
-sinulle annan tämän osviitan, mutta enempää en voi hyväksesi tehdä. Ota
-nyt onkeesi ja painele pois, vaikka ei olekaan enää mikään helppo asia
-suoriutua selville — jok’ainoa meidän miehistä on saanut tuntomerkkisi.»
-
-Billy kääntyi sanaa virkkamatta ja käveli kujalta itää kohti Lincoln
-Streetille. Lasky palasi Robeylle. Lincoln Streetiä pitkin Billy
-suuntasi kulkunsa pohjoiseen Kinzielle, sieltä poiketen ratapihalle.
-
-Tuntia myöhemmin hän rytyytteli ulos kaupungista länttä kohti
-pikatavarajunan alusraudoille pujahtaneena. Kolmen viikon kuluttua hän
-oli San Franciscossa.
-
-Hänellä ei ollut rahaa, mutta ne menetelmät, jotka kotipuolessa
-olivat niin useasti täyttäneet hänen tarpeensa, kelpasivat kai samaan
-tarkoitukseen täälläkin.
-
-Outona 'Friscon' oloille ei Billy tiennyt, missä parhaiten
-työskennellä. Mutta sattumalta osuessaan kadulle, jonka varrella oli
-useita ilmeisesti merenkulkijoiden suosimia kapakoita, tunsi hän
-mielensä kirkastuvan. Mikä saattoi hänelle soveltua mukavammin kuin
-päihtynyt merimies?
-
-Hän pistäytyi erääseen kapakkaan ja seisoi katsellen kortinpeluuta, tai
-ainakin hän näytti kohdistaneen huomionsa siihen. Todellisesti hänen
-silmänsä vaanivat valppaina, tähystellen ympäri huonetta, missä vain
-joku maksoi laskunsa, jotta ilmaantuisi lihava lompakko esille.
-
-Huolellista tarkkailua palkitsikin pian näky, joka täytti hänen
-mielensä hartaalla halulla.
-
-Otollinen mies istui pöydän ääressä vähän matkaa Billystä. Hänen
-seurassaan oli kaksi muuta. Maksaessaan täysinäisestä lompakostaan
-tarjoilijalle hän vilkaisi Billyyn ja kohtasi hänen katseensa.
-
-Humalaisesti hymyillen hän viittasi sakilaista yhtymään heihin. Billy
-tunsi kohtalon ylenmäärin suopeaksi eikä siekaillut noudattaa kutsua.
-Seuraavana hetkenä hän istui noiden kolmen merimiehen pöydässä ja oli
-tilannut napauksen.
-
-Vieras, joka oli huomattavassa määrin kierosilmäinen, oli hyvin aulis
-kestitsijä. Hän tuskin odotti, että Billy ennätti lasin tyhjentää, kun
-jo tilasi toisen, ja kun Billy oli kerran hetkeksi poistunut pöydästä,
-tapasi hän palatessaan jälleen lasillisen valmiina — hänen isäntänsä
-oli sillävälin kaatanut sen hänelle.
-
-Se viimeinen sekoitus toimitti asian.
-
-
-
-
-TOINEN LUKU
-
-Kuunaripriki »Halfmoon»
-
-
-Kun Billy jälleen avasi silmänsä, ei hän toviin päässyt paljoakaan
-tolkulle äskeisimmästä menneisyydestään. Vihdoin hän masennuksekseen
-muisti humalaisen merimiehen, joka hänen piti pyydystää.
-
-Hän tunsi syvää mielenkarvautta laillisen saaliinsa menettämisestä eikä
-kyennyt ymmärtämään kuinka se oli tapahtunut.
-
-— Jo on tämä Friscon pomppa ylettömän tuimaa! — ajatteli Billy.
-
-Hänen päätänsä kivisti kamalasti, ja hän oli perin huonovointinen. Niin
-pahoinvoipa, että huone, jossa hän makasi, tuntui hirveän todellisesti
-nousevan ja laskevan. Billyä kuvotti aina kun lattia oli painuvinaan
-alas.
-
-Billy sulki silmänsä. Yhä se ilkeä tunne.
-
-Billy voihkaisi. Hän ei ollut eläissään tuntenut näin pahaa oloa ennen,
-ja kuinka julmasti hänen päätänsä mojottikaan. Huomatessaan tilansa
-tuntuvan vain tukalammalta silmät ummessa, Billy avasi ne jälleen.
-
-Hän katseli ympäri huonetta. Se oli ummehtunut komero, täynnä
-makuulavereita, jotka kolmena kerroksena kiersivät seiniä. Keskellä
-huonetta oli pöytä ja sen yläpuolella kattopalkkiin ripustettu lamppu.
-
-Lamppu veti puoleensa Billyn huomion. Se heilui jokseenkin rajusti
-edestakaisin.
-
-Tämä ei voinut olla harhavaikutelmaa. Huone ei voinut silmissäkään
-huojua sillä tavoin, jollei se todellisesti huojunut. Hän ei nyt
-käsittänyt ollenkaan.
-
-Taaskin hän hetkeksi sulki silmänsä. Avatessaan ne jälleen hän huomasi
-lampun heiluvan niinkuin ennenkin.
-
-Varovasti luisui hän makuulaverilta lattialle. Hän pysyi vaivoin
-jaloillaan, mutta se saattoi kuitenkin olla vain viinaksien vika.
-Viimein hän tavoitti kiinni pöydän laidasta tuekseen ja kurkotti toisen
-kätensä lamppuun.
-
-Ei ollut enää epäilemistä. Lamppu nytkähteli edestakaisin kuin ison
-kellon kolkkare.
-
-Missä hän olikaan? Billy etsi ikkunaa. Hän näki huoneen toisella
-puolella muutamia pieniä ympyriäisiä lasipeitteisiä reikiä lähellä
-matalan katon rajaa. Vain uskaltautumalla satutuksen vaaraan hän sai
-ryömityksi tuollaisen valoaukon ääreen.
-
-Ojentuessaan katsomaan ulos hän tyrmistyi silmiensä eteen avautuvasta
-näystä. Niin kauas kuin katse kantoi levisi aaltoileva ulappa.
-
-Silloin hän tajusi mitä hänelle oli tapahtunut.
-
-»Ja minä kun aioin huiputtaa sitä jehua!» jupisi hän avuttomassa
-ällistyksessään. »Minun piti veijata häntä, ja katsos mitä se otti ja
-teki minulle!»
-
-Samassa tulvahti ylhäältä valovirta, kun luukku kohotettiin, ja Billy
-näki kookkaan miehen raajojen ilmestyvän tikkaille. Kun tulija pääsi
-lattialle ja kääntyi katsomaan, kohtasivat hänen silmänsä Billyn
-katseen, ja jälkimmäinen tunsi hänet edellisen illan kestitsijäksi.
-
-»No, junkkari, kuinkas jaksellaan?» kysyi vieras.
-
-»Näppäränlainen jetku», huomautti Billy.
-
-»Mitä tarkoitat?» tivasi toinen rypistäen kulmiaan.
-
-»Noh, noh», sanoi Billy, »tiedätte kyllä mitä tarkoitan.»
-
-»Kuulepas», vastasi toinen kylmästi, »paina mieleesi, että minä
-olen tämän laivan perämies ja että sinun on puhuteltava minua
-kunnioittavasti, jollet halua joutua ikävyyksiin. Nimeni on mr Ward, ja
-minulle puhuessasi on sinun sanottava 'sir'. Ymmärrätkö?»
-
-Billy raapi päätään ja räpytteli silmiään. Hänelle ei kukaan ollut
-käyttänyt tällaista kieltä — ei ainakaan sen jälkeen kun hän oli
-varttunut täysikasvuiseksi mieheksi. Hänen päätään särki kamalasti, ja
-hänen sydänalassaan oli hirveän ellottava tunne.
-
-Hänen ajatuksensa olivat enemmän kiintyneet hänen omiin ruumiillisiin
-kipuihinsa kuin perämiehen sanoihin, joten kului melkoinen aika, ennen
-kuin hänen sumuisissa ja tuskan raatelemissa aivopoimuissaan alkoi
-herätä selvä käsitys siitä, kuinka pahasti hänen arvoaan oli loukattu.
-
-Perämies arveli rehentelyllään saaneensa vasta »pestatun» merimiehen
-tyrmistymään ja nöyrtymään. Juuri sitä varten hän oli tullutkin.
-Kokemus oli hänelle opettanut, että hyvissä ajoin annettu kurin
-ja kuuliaisuuden opetus säästi hänet vastaisilta, ikäviltä
-yhteentörmäyksiltä. Hän oli myöskin oppinut, ettei tällaisen
-nujerruksen suorittamiseen ollut milloinkaan parempaa tilaisuutta
-kuin silloin, kun uhri on whiskyn ja unijuoman aiheuttamassa
-pahassa pohmelossa. Ajatuskyky, elinvoimat ja rohkeus ovat silloin
-heikoimmillaan. Kuvotuksen velloessa vatsaa on uljaskin mies usein yhtä
-surkea olento kuin viheliäinen piski.
-
-Mutta perämies ei tuntenut Billy Byrneä, joka oli saanut koulutuksensa
-Kellyn sakissa. Billyn aivot olivat sekavat, joten ajatus tarvitsi
-jonkun verran aikaa ehtiäkseen muovautua selväksi, mutta hänen
-rohkeutensa oli tallella, eikä siinä ollut mitään vikaa.
-
-Billy oli hulttio, vintiö, sakilainen, tappelupukari, öykkäri. Hänen
-tappelutapansa olisi voinut nostattaa häpeän punan hänen majesteettinsa
-paholaisen kasvoille. Useammin hän oli tähdännyt iskunsa takaa kuin
-edestä. Hän oli aina käyttänyt hyväkseen kaikkia koosta, painosta ja
-lukumäärästä johtuvia etuja, mitä suinkin voi. Hän oli tyttöjen ja
-naisten hätyyttelijä, vetelehti kapakoissa räyhäämässä ja torailemassa.
-
-Hänellä oli kaikki ne ominaisuudet, joita rehti mies pitää likaisina,
-kurjina, halpoina ja raukkamaisina; mutta siitä kaikesta huolimatta
-Billy Byrne ei ollut pelkuri. Hän oli sellainen kuin oli tottumuksen ja
-ympäristön vaikutuksesta. Hän ei tuntenut mitään muita menettelytapoja
-— ei mitään muita toimintaohjeita. Niin kehnot kuin hänen laatuistensa
-siveellisyysvaatimukset olivatkin, hän oli valmis noudattamaan niitä
-henkensä uhallakin.
-
-Hän ei ollut koskaan kavaltanut kumppaniaan, ei milloinkaan jättänyt
-haavoittunutta ystäväänsä joutumaan vihollisen, poliisin, käsiin.
-
-Eikä hän ollut ikinä sallinut ainoankaan ihmisen puhutella häntä
-sillä tavoin, kuin perämies oli tehnyt, antamatta loukkaajalle aimo
-löylytystä; ja jollei hän nyt toiminutkaan niin ripeästi kuin hänellä
-oli tapana aivojensa ollessa selvät, niin hän toimi kuitenkin. Mutta
-hänen vitkastelunsa harhautti perämiehen tekemään vääriä päätelmiä sen
-syistä, koettamaan edelleen siekailematta näyttää arvovaltaansa ja
-samalla luopumaan varovaisuudesta.
-
-»Pamppua sinä tarvitset», ärjyi perämies, astuen Billyyn päin, »ja
-oikein kelpo tavalla. Se auttaa sinua muistamaan, että olet vain pelkkä
-lokainen maakrapu ja että sinun on parempiesi läheisyydessä...»
-
-Se, miten Billyn olisi pitänyt käyttäytyä parempiensa läheisyydessä,
-jäi kuolleena syntyneeksi ajatukseksi perämiehen mielikuvitukseen sen
-johdosta, mitä Billy todella teki paremmalleen, kun tämä arvonherra
-äkkiä suuntasi rajun iskun sakilaisen kasvoihin.
-
-Billy Byrne ei ollut turhaan otellut kolmas- ja neljäsluokkaisten,
-raskaaseen sarjaan kuuluvien nyrkkeilijöiden ja harjoitellut
-todellisten, elävien mestarien kanssa. Perämiehen nyrkki sujahti
-tyhjään ilmaan; tihrusilmäinen savimöhkäle, joka oli hänestä näyttänyt
-niin helpolta uhrilta, oli samalla hetkellä muuttunut valppaaksi,
-kissamaisen joustavaksi, teräksiseksi jännekimpuksi, ja Billy Byrne
-iski oikean kätensä pelottavan nyrkin, joka oli raskas kuin juntta
-ja jota itse Big Smokekin oli tunnustanut kunnioittavansa, suoraan
-vastustajansa alempiin kylkiluihin.
-
-Hämmästyksestä ja kivusta kirkaisten tupertui perämies kanssin
-vastaiseen nurkkaan, sulloutuen hirvittävän iskun voimasta puolittain
-lavitsan alle. Tiikerin lailla oli Billy Byrne hänen kimpussaan, kiskoi
-miehen keskelle lattiaa ja peittosi uhriaan, kunnes tämän parkuminen
-pani laivan kaikumaan perästä keulaan saakka.
-
-Kun kapteeni puolenkymmenen merimiehen seuraamana syöksyi portaita
-myöten kanssiin, tapasi hän Billyn hajareisin istumassa pitkänään
-viruvan perämiehen rinnalla. Sakilaisen vankat sormet puristivat miehen
-kurkkua, ja hän jyskytti uhrinsa päätä voimakkaasti kovaan lattiaan.
-
-Vielä hetkinen, ja murhatyö olisi ollut täydellinen.
-
-»Seis!», huusi kapteeni, ja ikäänkuin tehostaakseen komentoaan
-huimautti raskaalla kepillä, joka hänellä tavallisesti oli mukanaan,
-Billyä takaraivoon.
-
-Se isku pelasti perämiehen hengen, sillä kun Billy tointui, huomasi hän
-olevansa pimeässä löyhkäävässä onkalossa kahlehdittuna pylvääseen.
-
-Billyä pidettiin siellä viikko, ja joka päivä kapteeni kävi
-häntä katsomassa, koettaen todistaa hänelle, kuinka väärin hän
-oli menetellyt. Teroittaessaan Billyn mieleen katsantokantaansa
-merimieskurista käytti kapteeni välikappaleenaan paksua, lujaa keppiään.
-
-Viikon lopulla oli pakko kantaa Billy pois onkalosta, jotteivät
-rotat olisi syöneet häntä, sillä jatkuva pieksäminen ja nälkä olivat
-muuttaneet hänet melkein pelkäksi tiedottomaksi, verestäväksi ja
-vertavuotavaksi lihaläjäksi.
-
-»Kas niin», huomautti laivuri tarkastaessaan työtänsä päivän valossa.
-»Uskonpa tuon vintiön tietävän asemansa, kun esimies ja herra ensi
-kerralla häntä puhuttelee.»
-
-Se, että Billy jäi eloon, on yksi tähän asti selostamattomia,
-ihmeellisiä esimerkkejä siitä, kuinka aine hallitsee sielua. Sellainen
-ihminen, jolla on älyä ja mielikuvitusta — hermoilla varustettu olento
-— olisi sortunut jo yksistään harmista ja kammosta, mutta Billy ei
-ollut senlaatuinen. Hän vain makasi hiljaa ja ajattelematta mitään
-muuta paitsi hämäriä kostoaikeitaan, kunnes luonto kenenkään auttamatta
-rakensi jälleen sen, mitä kapteeni oli niin säälimättä repinyt rikki.
-
-Kymmenen päivää sen jälkeen, kun hänet oli tuotu tyrmästä, Billy
-nilkutteli _Halfmoonin_ kannella, suoritellen keveitä käsitöitä. Muilta
-laivassa olevilta merimiehiltä hän sai tietää, ettei hän ollut ainoa
-shanghaijattu miehistön jäsen.
-
-Lukuunottamatta puoltakymmentä mistään välittämätöntä rikollisluokkaan
-kuuluvaa miestä, jotka olivat ottaneet pestin vapaaehtoisesti joko
-siitä syystä, etteivät he voineet päästä mihinkään kunnolliseen
-laivaan, tai sen tähden, että he halusivat pujahtaa tiehensä
-Yhdysvaltain lakien alueelta niin huomaamattomasti kuin mahdollista, ei
-siellä ollut ainoatakaan säännöllisellä tavalla pestattua miestä.
-
-He olivat rajuin ja huimapäisin joukko, jonka kohtalo on milloinkaan
-koonnut yhteen kanssiin, ja heidän seurassaan tunsi Billy olevansa
-aivan kuin kotonaan. Hänen aikaisemmat uhkauksensa kauheasta kostosta,
-jonka hän valmistaisi perämiehelle ja laivurille, olivat vaimentuneet
-toverien karkeista, mutta vaikuttavista neuvoista.
-
-Perämies puolestaan ei ilmaissut kantavansa kaunaa Billyltä saamastaan
-löylytyksestä millään muulla tavoin kuin siten, että hän, milloin
-suinkin voi, määräsi sakilaisen osalle laivan vaarallisimmat ja
-vastenmielisimmät tehtävät; mutta tästä oli seurauksena, että Billyn
-merimieskasvatus kävi joutuisammin ja että hän itse pysyi erinomaisessa
-ruumiillisessa kunnossa.
-
-Kaikki alkoholin jäljet olivat aikoja sitten haihtuneet nuoren miehen
-elimistöstä. Hänen kasvoistaan näkyi selvästi pakollisen raittiuden
-vaikutus.
-
-Punertava, pöhöttynyt, näppyläinen iho oli kadonnut, ja sen sijalle
-tullut puhdas ja päivettynyt; kirkkaat silmät olivat niiden tihruisten
-verestävien kapineiden kohdalla, jotka ennen olivat antaneet hänen
-kasvoilleen eläimellisen leiman. Hänen piirteensä, jotka aina olivat
-olleet säännölliset ja voimakkaat, olivat suolaisen ilman, terveen
-elämän ja valtamerien purjehtijan vaarallisen ammatin vaikutuksesta
-saaneet jalostuneen arvokkuuden ilmeen, joka olisi pannut Kellyn sakin
-jäsenet tiukalle, ennen kuin he olisivat tunteneet entisen hyvän
-toverinsa, jos hän olisi äkkiä ilmestynyt heidän keskelleen Grand
-Avenuen varrella sijaitsevan ruokalan takakujalle.
-
-Uuden elämän mukana Billy havaitsi saavansa uuden luonteen. Hän
-yllätti itsensä laulamasta työtä tehdessään — hän, jonka koko elämä
-oli tähän saakka ollut omistettu kunniallisen työn karttamiselle ja
-pilkkaamiselle, jonka tunnuslauseena oli ollut: »Maailma on velvollinen
-antamaan mulle elatukseni, ja minun tehtäväni on periä saatavani.»
-
-Hämmästyksekseen hän sai myöskin huomata, että hän piti työnteosta,
-että ylpeys kannusti häntä kiihkeästi koettamaan voittaa hänen
-kanssaan puuhailevat miehet; ja niistä epäluuloista huolimatta, joita
-kapteenilla oli Billyä kohtaan kanssissa tapahtuneen välikohtauksen
-johdosta, oli tämä mieliala suuresti omiaan tekemään hänen elämänsä
-_Halfmoonilla_ siedettävämmäksi, sillä sellaisia työmiehiä, jollainen
-Billystä sukeutui, ei sovi kohdella yliolkaisesti; ja vaikka hänellä
-olikin perin heikot käsitykset kuuliaisuudesta, niin kannatti katsoa
-yhtä ja toista sormien lomitse, jotta hän pysyisi työkykyisenä.
-
-Tämänsuuntainen järkeily se pelasti Billyn kallon parikin kertaa, kun
-hänen röyhkeytensä olisi ollut kylliksi ärsyttävä toimittamaan laivurin
-henkilökohtaisesti hänen kimppuunsa tavallisissa oloissa. Maistettuaan
-kerran Billyn lääkettä ei Kierosilmä-Ward suinkaan halunnut toista
-kertaa joutua hänen kanssaan sellaiseen jupakkaan, joka kehittyisi
-mieskohtaiseksi kamppailuksi.
-
-Koko miehistö oli renttuja ja hirttämättä jääneitä murhamiehiä, mutta
-laivuri Simmsillä oli ollut hyvin vähän kokemuksia muunlaisista
-merimiehistä, joten hän kohteli heitä tylyn kovakouraisesti, turvautuen
-todistelujen asemesta känsittyneeseen nyrkkiinsä ja lyhyeen, raskaaseen
-sauvaansa, joka hänellä oli alituisesti kädessänsä. Mutta ottamatta
-lukuun Billyä olivat miehet kaikki aikaisemmin olleet merimiehinä,
-joten laivakuri oli jossakin määrin syöpynyt heihin.
-
-Kun sakilainen nautti työstään, ei tämä elämä ollut hänestä lainkaan
-vastenmielinen. Kanssin miehet olivat juuri sellaisia, joita hän oli
-aina tuntenut — heissä ei ollut vähääkään kunniantuntoa, ei hyveitä, ei
-ystävällisyyttä, ei säädyllisyyttä.
-
-Heidän seurassaan Billy viihtyi — hän tuskin ikävöi vanhaa sakiaankaan.
-Hän hankki miesten keskuudesta ystäviä ja vihamiehiä. Hän haastoi
-riitaa, kuten hänen tapansa oli ollut lapsuudesta alkaen. Ja hänen
-taitonsa, suuret voimansa ja loppumaton varastonsa salakavalia temppuja
-auttoivat hänet selviytymään jokaisesta tappelusta, niittäen uusia
-laakereja.
-
-Pian hänen kävi vaikeaksi haastaa riitaa kenenkään kanssa — hänen
-kanssitoverinsa olivat saaneet hänestä kyllikseen. He antoivat
-järkähtämättä hänen olla rauhassa.
-
-Nämä useinkin veriset tappelut eivät suinkaan synnyttäneet syvälle
-juurtunutta vihaa tappiolle joutuneiden sydämissä. Ne olivat osana
-näiden laivuri Simmsin kokoonhaalimien raakimusten jokapäiväisestä
-työstä ja huvittelusta.
-
-Laivassa oli yksi ainoa mies, jota Billy oikein todella vihasi. Se
-oli matkustaja, Divine; eikä Billy vihannut häntä sen tähden, että
-mies olisi sanonut tahi tehnyt jotakin Billylle, sillä hän ei ollut
-kertaakaan edes virkkanut mitään sakilaiselle, vaan hänen hienojen
-vaatteittensa ja ylhäisen olemuksensa tähden, jotka Billyn mielestä
-selvästi osoittivat hänet yhteiskunnan vihatun aineksen jäseneksi —
-herrasmieheksi.
-
-Billy vihasi kaikkea kunnioitettavaa. Hän oli vihannut Grand Avenuen
-sievisteleviä, itseensätyytyväisiä kauppiaita. Hän oli hengessään
-kiemurrellut nähdessään minkä hyvänsä kiiltävän surisevan auton, joka
-oli kiitänyt hänen ohitsensa lastinaan hyvin puettuja miehiä ja naisia.
-Puhdas, kovaksi silitetty kaulus oli Billystä samaa kuin punainen vaate
-härästä.
-
-Puhtaus, menestys, varallisuus, säädyllisyys merkitsivät Billystä vain
-yhtä seikkaa — ruumiillista heikkoutta: ja hän kammosi ruumiillista
-heikkoutta. Hänestä oli ihanteellinen tapa näyttää voimiaan ja
-miehekkyyttään olla mahdollisimman raaka ja törkeä.
-
-Naisen auttaminen rapakon ylitse olisi Billystä tuntunut
-hentomielisyyden tunnustamiselta; naisen kamppaaminen, niin että hän
-lennähti pitkin pituuttaan sätkyttelemään lätäkköön, kas siinä ylvään
-miehekkyyden tunnusmerkki.
-
-Ja niinpä hän voimakkaan luonteensa pohjaa myöten vihasi moitteettoman
-siistiä, kohteliasta ja sivistynyttä miestä, joka käveli joka päivä
-aterioittensa jälkeen kannella, poltellen hyvältä tuoksuavaa sikaaria.
-
-Itsekseen hän ihmetteli, mitä tekemistä tuollaisella »keikarilla»
-saattoi olla sellaisessa aluksessa kuin _Halfmoonissa_, ja häntä
-kummastutti myöskin se, että niin heikko olio oli uskaltautunut
-tosimiesten seuraan.
-
-Halveksimisensa tähden Billy tuli tarkkailleeksi Divineä enemmän kuin
-hän olisi ollut valmis myöntämään. Hän näki, että mies oli komean
-näköinen, mutta hänen ruskeissa silmissään oli välttelevä, petollinen
-ilme. Kokonaan niistä aikaisemmista syistä riippumattomasti, joiden
-tähden hän oli miestä vihannut, alkoi Billy nyt vaistomaisesti kammota
-häntä olentona, johon ei voinut luottaa.
-
-Lopulta hänen vastenmielisyytensä yltyi melkeinpä mielipuoliseksi
-riivaukseksi. Milloin vain kuri salli, vetelehti hän laivan niissä
-osissa, joissa hän todennäköisimmin voisi kohdata vihaamansa olennon,
-toivoen, aina toivoen keikarin antavan hänelle jonkun vähäisen aiheen
-»merkata hänen taulunsa», kuten Billy olisi sen kuvaannollisesti
-pukenut sanoihin.
-
-Eräänä iltana kuhnustellessaan tässä tarkoituksessa kannella hän sattui
-kuulemaan osan matkustajan ja laivuri Simmsin välisestä hiljaisesta
-keskustelusta — juuri kylliksi paljon johtuakseen aprikoimaan, mitä
-oli tekeillä, ja päätelläkseen, että mitä hyvänsä se olikin, niin
-jokatapauksessa se oli kieroa ja että sekä moitteettomasti puettu
-Divine että laivuri Simms olivat molemmat siinä mukana.
-
-Kuulemistaan sanoista sai Billy Byrne kuitenkin tietää, että
-_Halfmoonin_ purjehdussuunnan määräsi Divine, matkustaja, että retken
-oli rahoittanut eräs Clinker, San Franciscosta, jolle Divine oli korvia
-myöten velassa, ja että siihen sekautui joku Harding-niminen ja joku
-toinen, jota nimitettiin Barbaraksi. Myöskin piti kaikkien osallisten
-saada runsaasti rahaa, jos yritys onnistuisi.
-
-Hän tiedusti »Luisevalta» Sawyeriltä ja »Punaiselta» Sandersilta, mutta
-kumpikaan heistä ei tiennyt asioista läheskään niin paljoa kuin Billy
-itse. Niinpä _Halfmoon_ saapui Honoluluun ja sijoittui ankkuriin noin
-sadan metrin päähän upeasta, siististä, valkeasta huvipurresta, eikä
-kukaan muu kuin _Halfmoonin_ päällystö ja ainoa matkustaja tuntenut
-viattomalta näyttävän, pienen kuunariprikin tehtävää.
-
-
-
-
-KOLMAS LUKU
-
-Vehkeilyä ja vastavehkeilyä
-
-
-Sillä aikaa kun _Halfmoon_ oli Honolulun satamassa, ei sen miehistöstä,
-päästetty ketään maihin, ja napiseminen oli synkän uhkaavaa. Vain
-ensimmäinen perämies Ward ja toinen perämies Theriere menivät rannalle.
-
-Laivuri Simms piti miehet puuhassa, maalauttaen ja kiilloituttaen
-alustaan, saadakseen jännittyneet tunteet purkautumaan siihen.
-
-Billy Byrne pani merkille, että matkustaja oli luopunut
-päiväsaikaisista kävelyistään kannella. Hän ei tosiaankaan _Halfmoonin_
-ollessa ankkurissa poistunut hytistään ainoatakaan kertaa ennen pimeän
-tuloa; sitten hän tuli kannelle, seisoen usein tuntikausia yhteen
-menoon silmät hievahtamatta kiintyneinä uljaaseen pikku huvipurteen,
-jonka telttakatoksella varustetulta yläkannelta kantautui hilpeätä
-naurua ja hiljaista musiikkia tyyntä veden pintaa pitkin.
-
-Wardin ja toisen perämiehen tultua maihin tapahtui kummallista. He
-menivät lähellä rantaa olevaan kolmannen luokan majataloon, vuokrasivat
-huoneen viikoksi, maksoivat etukäteen, olivat huoneessaan puoli tuntia
-ja ilmestyivät sitten näkyville siviiliasuisina.
-
-Senjälkeen he kiiruhtivat erääseen toiseen hotelliin — tällä kertaa
-ensiluokkaiseen — ja toinen perämies asteli edellä puettuna pitkään
-takkiin ja päässään silkkihattu, kun taas Ward seurasi jäljessä yllään
-soma sininen sarssinuttu, kantaen molempien matkalaukkuja.
-
-Tässä toisessa hotellissa merkitsi toinen perämies vieraskirjaan:
-»Henri Theriere, kreivi de Cadenet, ja palvelija, Ranska.»
-
-Ensimmäiseksi työkseen hän sitten ojensi konttoristille kirjeen,
-pyytäen että se lähetettäisiin viipymättä. Kirje oli osoitettu herra
-Anthony Hardingille huvipursi _Lotukseen_.
-
-Kreivi de Cadenet meni palvelijoineen huoneisiinsa odottamaan vastausta
-kirjeeseen. Henri Theriere, _Halfmoonin_ toinen perämies, näytti
-pitkine takkeineen ja silkkihattuineen ylimykseltä ja herrasmieheltä
-kiireestä kantapäähän.
-
-Hänen entisyyttään ei tuntenut kukaan muu kuin hän itse, mutta hänen
-hiottu käytöksensä, hänen tietonsa laivan ohjaamisesta ja merenkulusta
-ja hänen taipumuksensa noudattaa sotilaallista täsmällisyyttä ollessaan
-tekemisissä alaistensa miesten kanssa antoivat laivuri Simmsille
-aihetta olettaa, että hän aikoinaan oli palvellut Ranskan laivastossa,
-josta hänet epäilemättä oli erotettu jonkun häpeällisen kujeen tähden.
-
-Tämä mies oli kylmä, julma, nyreämielinen ja pikavihainen. Hänet oli
-pestattu toiseksi perämieheksi tätä retkeä varten Divinen ja Clinkerin
-vaatimuksesta.
-
-Hän ja Simms olivat ennenkin purjehtineet yhdessä, mutta laivuri
-oli huomannut hänet liian vaikeasti käsiteltäväksi ja oli juuri
-aikonut etsiä alukseensa uuden toisen perämiehen, kun Divine ja
-Clinker tapasivat Therieren _Halfmoonilla_. Keskusteltuaan hänen
-kanssaan kymmenen minuuttia he olivat selvillä siitä, että hän sopi
-täydellisesti heidän toimintasuunnitelmaansa, eivätkä ottaneet
-kuuleviin korviinsakaan Simmsin esityksiä hänen erottamisestaan.
-
-Ward ei ollut kovinkaan suopea ranskalaiselle, jonka ylpeä käytös
-ja alentuvat ilmeet satuttivat kömpelön ja moukkamaisen ensimmäisen
-perämiehen kipeitä kohtia.
-
-Nykyinen tehtävä, joka pakotti hänet toimimaan Therieren palvelijana,
-oli hänestä mahdollisimman vastenmielinen ja oli vain omiaan yhä
-kiihdyttämään hänen vihaansa alempaansa kohtaan, jonka hän sydämensä
-sisimmässä sopukassa myönsi ylemmäkseen kaikissa muissa suhteissa
-paitsi _Halfmoonin_ upseeriluettelossa.
-
-Mutta raha kykenee tekemään ihmeitä, ja Divinen lupaus, että
-_Halfmoonin_ päällystö ja merimiehet saisivat keskenään jaettavaksi
-kokonaisen miljoonan Yhdysvaltain dollareita, jos yritys onnistuisi,
-oli perin tehokkaasti voittanut kaiken vastahakoisuuden, jota Ward oli
-tuntenut tehtäviensä tätä erikoista osaa kohtaan.
-
-Molemmat perämiehet istuivat äänettöminä huoneessaan, odottaen
-vastausta herra Anthony Hardingille lähettämäänsä kirjeeseen.
-Heidän esitettäviään osia oli _Halfmoonilla_ huolellisesti moneen
-kertaan harjoiteltu. Kumpikin oli omissa mietteissään. Kun heillä
-ei ollut mitään muuta yhteistä kuin käsilläoleva konnanjuoni, joka
-oli tuonut heidät yhteen ja jota ei ollut hyvä pohtia enempää kuin
-oli välttämätöntä, ei heillä tuntunut olevan minkäänlaista halua
-keskustella.
-
-Satamassa olevassa huvipurressa valmistauduttiin laskemaan maihin
-vähäinen seurue, joka aikoi lähteä autoretkelle Nuuanun laaksoon,
-kun pieni vene soudettiin purren kupeelle ja hotellin lähetti ojensi
-eräälle merimiehelle sinetöidyn kirjeen.
-
-_Halfmoonin_ kannelta tarkkasi laivuri Simms tätä tapausta, myhäillen
-itsekseen. Myöskin Billy Byrne näki sen, mutta hän ei pannut siihen
-mitään merkitystä. Hän oli vetelehtinyt kuunariprikin kannella,
-tuijotellen huvipursi _Lotukseen_, vihaten sitä ja niitä iloisia,
-hyvin puettuja miehiä ja naisia, joiden hän näki naureskelevan ja
-lörpöttelevän sen kannella.
-
-Heihin oli hänen mielestään olennaisesti keskittynyt kaikki
-ventomielinen, suututtava ja iljettävä tuosta toisesta maailmasta,
-joka oli hänelle yhtä vieras, kuin jos hän olisi ollut mato Bradyn
-vuokratallien takapihan lantakasassa.
-
-Hän näki merimiehen antavan kirjeen isolle, harmaatukkaiselle,
-parrattomalle miehelle, jonka puku ja koko asu oli huolekkaan
-hieno. Billy saattoi mielessään kuvitella hänen valkeita käsiään ja
-kiilloitettuja kynsiään. Se ajatus oli ellottava.
-
-Se mies, joka otti kirjeen vastaan ja avasi sen, oli Anthony
-Harding. Luettuaan sen hän ojensi sen nuorelle naiselle, joka seisoi
-läheisyydessä, puhellen useiden muiden nuorten ihmisten kanssa.
-
-»Kas tässä, Barbara», hän sanoi, »on sellaista, mikä huvittaa sinua
-enemmän kuin minua. Jos haluat, käyn häntä tervehtimässä ja pyydän
-häntä täksi illaksi päivälliselle.»
-
-Tyttö luki kirjeen.
-
- »Rakas Herra Harding.
-
- Tämän esittäjä on hyvin läheinen ystäväni, kreivi de Cadenet, joka
- arvelee olevansa Honolulussa samoihin aikoihin kuin Tekin olette.
- Kreivi matkustelee huvikseen, ja kun hän ei lainkaan tunne sikäläisiä
- saaria, niin hän panisi suuren arvon kaikille ystävällisyyden ja
- kohteliaisuuden osoituksille, joita Te hänelle soisitte.
-
- Sydämellisesti
-
- _L. Cortwrite Divine_.»
-
-Lopetettuaan lukemisen tyttö hymyili.
-
-»Larry onkii aina käsiinsä arvonimiä ja tekee niistä läheisiä
-ystäviään», hän selitti nauraen. »Mistähän hän lienee tämän löytänyt?»
-
-»Tai missä tämä on kohdannut hänet?» huomautti herra Harding. »No
-niin, vähin, mitä voimme tehdä, on kai kutsua hänet purrellemme
-päivälliselle. Kun lähdemme jo huomenna, emme voi valmistaa hänelle
-kovinkaan paljoa hauskuutta.»
-
-»Pistäytykäämme häntä tapaamassa, kun ajamme nyt kaupungin läpi»,
-ehdotti Barbara Harding, »ja ottakaamme hänet mukaamme täksi päiväksi.
-Sillä tavoin selviydymme ystävyyden velvollisuudesta, ja tämäniltainen
-päivälliskutsu voi jäädä sen varaan, minkälaiselta henkilöltä kreivi
-meistä tuntuu.»
-
-»Kuten tahdot», vastasi hänen isänsä, ja niinpä pysähtyi puolen
-tunnin kuluttua kaksi isoa henkilöautoa kreivi de Cadenetin hotellin
-edustalle. Anthony Harding astui sisälle ja lähetti kreiville
-käyntikorttinsa.
-
-Kreivi» tuli itse alas ottamaan vierastaan vastaan. Harding näki
-yhdellä silmäyksellä, että hän oli herrasmies, ja kun hän oli esitellyt
-vieraan seurueensa muille jäsenille, niin ilmeisesti oli myöskin heidän
-arvostelunsa aivan samanlainen kuin heidän isäntänsä.
-
-Erityisesti näkyi Barbara Harding ihastuneen kreivi de Cadenetiin,
-vaatien tätä liittymään siihen seuraan, joka ajoi hänen vaunussaan.
-Ja niinpä _Halfmoonin_ toinen perämies mennä huristi Honolulusta
-hupaisesti keskustellen sen henkilön kanssa, jota hänen käyntinsä tällä
-saarella koski.
-
-Barbara Hardingista oli de Cadenet hauska ja mielenkiintoinen mies.
-Koko maapallolla ei ollut ainoatakaan nurkkausta, olipa se sitten
-kuinka syrjäinen tahansa, jota hän ei olisi jossakin määrin tuntenut.
-Hän oli lukenut paljon ja kykeni keskustelemaan lukemastaan älykkäästi
-ja viehättävästi.
-
-Nyt ei hänessä ollut jälkeäkään nyreämielisyydestä. Koko hänen
-olentonsa oli kohteliaisuutta, ystävällisyyttä ja vilkkautta, sillä
-olihan hyvin kauniin ja hyvin rikkaan nuoren naisen seura nyt hänen
-yksinoikeutenaan.
-
-Senpäiväisestä huviretkestä oli kaksi tärkeätä tulosta: Se herätti
-_Halfmoonin_ toisen perämiehen päässä ajatuksen, joka olisi aiheuttanut
-laivurille ja takalistossa pysyttelevälle Divinelle kalvavaa huolta ja
-levottomuutta, jos heillä olisi ollut siitä aavistusta; ja siellä sai
-de Cadenet tietää erään seikan, joka pakotti hänet hylkäämään innokkaat
-kehotukset syödä päivällistä _Lotuksella_ sinä iltana — hän sai tietää,
-että seurue lähtisi seuraavana aamuna Manilaan.
-
-»En voi sanoin kuvata», valitti hän herra Hardingille, »kuinka suuresti
-minua harmittaa se asia, joka riistää minulta huvin hyväksyä kutsunne.
-Vain ehdoton välttämättömyys, vakuutan, saattaa estää minua olemasta
-seurassanne niin kauan kuin mahdollista.» Ja vaikka hän puhui tytön
-isälle, niin hän katsoi suoraan Barbara Hardingia silmiin.
-
-Vähemmän kokenut nuori nainen olisi jollakulla ulkoisella merkillä
-paljastanut, minkä vaikutuksen tämä puhe häneen teki, mutta kreivi
-de Cadenet ei kyennyt arvaamaan, miellyttikö se Barbara Hardingia
-vai eikö, sillä tyttö vain lausui hymyillen kohteliaisuuden vaatimat
-valittelunsa.
-
-He erosivat de Cadenetista tämän hotellin edustalla, ja hyvästelyssään
-kääntyi mies Barbara Hardingin puoleen ja kuiskasi toisten kuulematta:
-
-»Näen teidät jälleen, neiti Harding, pian, hyvin pian.»
-
-Tyttö ei aavistanut, mitä miehen mielessä liikkui hänen lausuessaan
-nämä olosuhteisiin nähden omituiset sanat. Jos hän olisi sen tehnyt,
-niin hänet olisi vallannut kauhu. Mutta miehen silmien ilmeen hän osasi
-tulkita ja mietti sinä iltana usein mielessään, oliko hän hyvillään
-vaiko kiukuissaan sen ilmoittamasta sanomasta.
-
-Heti hotelliin mentyään riensi Cadenet siihen huoneeseen, jossa Ward
-maltittomasti odotti häntä.
-
-»Joutuin!» hän huusi. »Meidän on laittauduttava täältä hyvin
-vilkkaasti. He lähtevät huomenaamulla. Kamaripalvelijantoimenne oli
-helppo ja lyhytaikainen; mutta minä voin antaa teille erinomaisen
-suosituksen, jos haluatte jonkun toisen herrasmiehen palvelukseen.»
-
-»Tämä riittää siinä ammatissa, herra Theriere», murahti ensimmäinen
-perämies kylmästi. »En yhtynyt tähän näyttelemispuuhaan huvikseni
-— minusta ei siinä ole mitään naurettavaa — ja toivoisin teidän
-muistavan, että yhäti olen yläpuolellanne oleva upseeri.»
-
-Theriere kohautti olkapäitään. Ward ei sattunut huomaamaan toverinsa
-häijyn ilkeää katsetta.
-
-Yksissä neuvoin he sulloivat kokoon tavaransa, laskeutuivat toimistoon,
-maksoivat laskunsa ja olivat hetkisen kuluttua muuttamassa takaisin
-ylleen merimiespukujaan siinä pienessä hotellissa, josta he olivat
-ensiksi vuokranneet itselleen asunnon. Puolta tuntia myöhemmin he
-nousivat _Halfmoonin_ kannelle.
-
-Kajuutan lähellä työskentelevä Billy Byrne näki heidät. Heidän
-katsoessaan toisaalle hän virnisti heille pahanilkisesti. He olivat
-hallitusvallan henkilöllisiä edustajia, ja Billy vihasi hallitusvaltaa,
-missä puvussa se hänelle sitten esiintyikin. Hän vihasi lakia ja
-järjestystä ja kuria.
-
-— Tahtoisinpa tavata jommankumman noista miekkosista Green Streetillä
-öiseen aikaan, hän tuumi.
-
-Sitten hän näki heidän menevän laivurin seurassa kapteenin hyttiin ja
-Divinen yhtyvän heihin. Billy pani merkille, kuinka hätäilevän näköisiä
-kaikki neljä olivat, ja se sai hänet aprikoimaan.
-
-Hänen mieleensä muistui Divinen ja Simmsin välisestä keskustelusta
-kuulemansa katkelma. Häntä halutti kuulla lisää, ja kun Billyä eivät
-estäneet joutavanpäiväiset ja liian hienot siveelliset käsitteet, jotka
-eivät suvaitse oven takana kuuntelemista, niin hän vitkastelematta
-siirsi puuhailunsa näyttämön kyllin lähelle erästä hytin luukkua
-voidakseen saada selkoa siitä, mitä sisällä tapahtui.
-
-Sakilaisen kuulemat sanat saivat hänet herkistämään korviaan. Hän
-oivalsi, että oli tekeillä jotakin hänen oman makunsa mukaista, —
-jotakin kieroa ja ilkeää — ja häntä kummastutti, että sellainen keikari
-kuin Divine saattoi olla senlaatuisessa hommassa mukana. Se melkein
-riitti muuttamaan hänen mielipiteensä _Halfmoonin_ matkustajasta.
-
-Hänelle selvisi, että »Barbara Hardingille» oli isoisä jättänyt
-perinnöksi kaksikymmentä miljoonaa dollaria, jotka hän saisi mennessään
-naimisiin. Lisäksi oli hänen itsensä käytettävissä viisi miljoonaa, ja
-hänen isänsä, Anthony Harding, oli monimiljoonamies.
-
-Suunnitelman mukaan piti Simmsin ryöstää Barbara ja vaatia hänestä
-lunnaita. Divine, neiti Hardingin vanha ystävä, esiintyisi rosvojen
-kynsiin joutuneena vankina. Hän pakottaisi tytön menemään avioliittoon
-kanssansa, ja sitten heidät molemmat luovutettaisiin takaisin.
-
-Lunnaat ja kelpo annos tytön omaisuudesta jaettaisiin sitten Simmsin,
-Wardin, Therieren ja poissa olevan Clinkerin kesken, samalla kun
-miehistö saisi kolminkertaisen palkan.
-
-Jälkisäädöksen määräysten mukaan kuulosti tytön puoliso heti saavan
-kymmenen miljoonaa omalle osalleen.
-
-Mutta, kuten Billy sai myöhemmin tietää, Divinellä ei ollut selkoa
-yhdestä jälkisäädöksen pykälästä, jonka mukaan neiti Hardingin puolison
-voidakseen periä rahat täytyi olla sekä tytön itsensä että tämän isän
-hyväksymä.
-
-Neuvottelukokous hajaantui niin äkkiä, että Billyn oli lysähdettävä
-polvilleen välttääkseen hytissä olijoiden katseita, mutta sittenkin
-näki Theriere, joka oli noussut poistuakseen sekuntia aikaisemmin
-kuin muut, vilahdukselta kasvot, jotka nopeasti vetäytyivät pois
-hytin luukulta, ikäänkuin niiden omistaja olisi pelännyt, että hänet
-huomattaisiin.
-
-Virkkamatta kumppaneilleen sanaakaan ranskalainen lähti hytistä ja
-juoksi sitten ketterästi kuin orava portaita myöten kannelle. Eikä hän
-joutunutkaan liian aikaisin, sillä sukeltaessaan ilmoille hän näki
-miehen hahmon katoavan keulapuolelle.
-
-»Hei, mies!» hän huusi. »Tulepas takaisin!»
-
-Sakilainen kääntyi jöröt kasvot synkissä rypyissä, ja toinen perämies
-tunsi hänet samaksi vekkuliksi, joka oli niin perinpohjaisesti
-pehmittänyt Wardia, kun oltiin merellä ensimmäistä päivää.
-
-»Kas sinähän se olet, Byrne», hän sanoi leppeästi. »Tule minun hyttiini
-hetkiseksi! Haluan puhella kanssasi.» Sitten hän pyörähti ympäri ja
-palasi samaa tietä alas merimies kintereillään.
-
-»Ystäväni», aloitti Theriere, kun he olivat päässeet perämiehen hyttiin
-ja sulkeneet oven jälkeensä, »minun ei tarvitse kysyä sinulta, kuinka
-paljon sinä kuulit siitä, mitä kapteenin hytissä keskusteltiin. Jollet
-olisi kuullut paljon enemmän kuin sinun olisi pitänyt, et olisi äsken
-niin hätäisesti pyrkinyt piiloon.
-
-— Tahdon sanoa sinulle tämän: Pidä suusi kiinni ja ole minun puolellani
-lähipäivien tapahtumien aikana! Nuo», hän heilautti peukaloaan
-kapteenin hyttiin päin, »laittavat itsensä pyövelin käsiin; mutta
-minä en kerta kaikkiaan aio pistää päätäni jonkun toisen tekemään
-silmukkaan. Ja sitten: ilman tuota Divineä meillä on paljon enemmän
-jaettavana, eikö totta? Erittäinkin, jos hoidamme tämän jutun
-kunnollisesti. Minulla on suunnitelma, ja sen toteuttamiseksi tarvitaan
-vain kolme tai neljä miestä.
-
-— Sinä et pidä tuosta Wardista», hän jatkoi, »ja saat olla aivan varma,
-ettei Ward rakasta sinua. Jos olet hänen ja noiden toisten puolella,
-niin Ward varmasti peijaa sinulta osuutesi ja kenties paljon muuta
-lisäksi. Lyhyesti sanoen. Byrne, ystäväni, sinun henkeäsikin uhkaa
-suuri vaara — olet hyvin huono henkivakuutettava, niin kauan kun Bender
-Ward on kanssasi samalla laivalla. Ymmärrätkö tarkoitukseni?»
-
-»Pyh!» äänsi Billy Byrne. »Minä en pelkää tuota ärhentelijää! Tulkoonpa
-vain kerran pöyhistelemään ja rähisemään minulle, niin annan hänelle
-aika paukun vasten kuonoa — mokomakin sankari!»
-
-»Se on oikein, sekin, Byrne», kehui Theriere. »Tietystikin sinä,
-jos kukaan, kykenet tekemään sen, jos vain saat siihen tilaisuuden;
-mutta Ward kyllä varoo sitä sinulle antamasta. Huomenna tai ainakin
-lähipäivinä saatetaan täällä ampua, eikä mikään estä Wardia
-lähettämästä kuulaa selkääsi — vahingossa. Ja jollei hän tee sitä
-silloin, niin on hänellä siihen paljon mahdollisuuksia, ennen kuin
-yksikään meistä näkee ainoatakaan valkean rodun satamaa. Hän tappaa
-sinut, Byrne, siitä voit olla varma — hän on senlaatuinen mies.
-
-— Mutta minuun liittymällä sinä vapaudut Wardista, Simmsistä ja
-Divinestä. Saat enemmän rahaa, eikä sinun tarvitse pelätä kuoleman
-millä minuutilla hyvänsä uhkaavan sinua takaapäin. Mitä arvelet? Oletko
-puolellani vai palaanko minä laivuri Simmsin ja Wardin luokse kertomaan
-tavanneeni sinut kuuntelemasta ikkunaluukulla?»
-
-»No, kyllä minä olen mukana», myöntyi Billy, »jos te lupaatte minulle
-rehellisen osani saaliista.»
-
-Ranskalainen ojensi kätensä.
-
-»Kättä siitä!» hän virkkoi.
-
-Billy kouraisi hänelle tarjottua kämmentä.
-
-»Olkoon menneeksi!» hän sanoi. »Mutta eikö teidän olisi parasta
-selittää minulle, mitä on tekeillä?»
-
-»Ei nyt», vastasi Theriere;. »joku saattaa kuunnella kuten sinä äsken.
-Odota, kunnes saan paremman tilaisuuden; sitten kerron kaikki, mikä
-on tietämisen arvoista. Siihen mennessä mieti, ketkä olisivat parhaat
-miehet toimimaan kanssamme — tarvitsemme vielä kolme tai neljä. Mene
-kannelle tehtäviisi, ikäänkuin ei olisi mitään sattunut, ja jos minä
-olen sinua kohtaan tavallista tylympi, niin muista, että teen sen
-torjuakseni mahdolliset epäluulot.»
-
-»Pannaan parasta», vakuutti Billy Byrne.
-
-
-
-
-NELJÄS LUKU
-
-Mallory pitää sanansa
-
-
-Pieni, hyvin rakennettu kuunaripriki kiiti hämärissä länttä kohti
-myötäisessä tuulessa, joka ei olisi voinut olla sille sopivampi, vaikka
-se olisi saatu puhaltamaan itse pirun tilauksesta jouduttamaan hänen
-kätyreitään heidän suorittaessaan roistontöitään.
-
-Kaikki miehet olivat mitä parhaalla tuulella. Miehistö oli unohtanut
-äskeisen nurkunansa siitä, ettei ketään oltu päästetty maihin
-Honolulussa, odottaessaan saavansa seikkailuja lähiaikoina, sillä
-_Halfmoonin_ ilmassa oli jotakin, mikä varmemmin kuin sanat ennusti
-kohtapuolin sattuvan kiihottavia tapahtumia ja ilmaisi pian saavuttavan
-päämäärään, jota kohti San Franciscosta lähdettyä oli purjehdittu.
-
-Laivuri Simms ja Divine olivat haltioissaan onnestaan, joka oli tuonut
-heidät Honoluluun juuri parahiksi, ja Therieren satamassa suorittaman
-tehtävän onnistumisesta. He olivat laskeneet, että heidän olisi pakko
-viipyä siellä vähintäänkin viikko, ennen kuin _Halfmoonin_ toinen
-perämies ehtisi luikertaa Hardingien suosioon kylliksi hyvin saadakseen
-tietää heidän suunnitelmansa. Ja nyt he onnittelivat teräväpäisyyttään
-osattuaan valita niin soveliaan kätyrin kuin ranskalainen oli tähän
-tehtävään, jonka hän oli hoitanut niin joutuisasti ja hyvin.
-
-Ward oli hyvillään, ettei hänen ollut täytynyt pitkittää sapettavaa
-näyttelemistä esiintymällä alaisensa miehen kamaripalvelijana. Hän
-myöskin toivoi vastaisten tapahtumien tarjoavan hänelle tilaisuuden
-kostonhimonsa tyydyttämiseksi; hän oli mielessään vannonut kostavansa
-sille merimiehelle, joka oli käsitellyt häntä niin kovakouraisesti
-muutamia viikkoja sitten — Theriere ei ollut erehtynyt arvostellessaan
-perämiestoveriaan.
-
-Kun purjeiden lisäämisen raskaasta puuhasta oli sillä kertaa
-selviydytty, jännitti Billy Byrne tarmoaan koettaen Therieren
-mainitsemien ja omien laivurinhytin ikkunaluukusta kuulemiensa
-seikkojen nojalla sommitella itselleen jonkunlaista käsitystä häntä
-odottavasta tehtävästä.
-
-Pohtiessaan Therieren esitystä hän käsitti, kuinka viisas se oli. Sen
-mukaan saisivat mukanaolevat enemmän saalista omalle osalleen. Toisena
-piirteenä siinä oli kierous ja kavaluus, ja se miellytti sakilaista
-suuresti.
-
-Jos hän vain vielä voisi keksiä jonkun keinon saadakseen Therierenkin
-petetyksi, niin tämän seikkailun huvi ja hyöty tulisivat
-kolminkertaisiksi.
-
-Hänen parhaillaan harkitessaan tätä suunnitelmaa osui hänen katseensa
-»Luisevaan» Sawyeriin ja »Punaiseen» Sandersiin, jotka juuri nousivat
-kanssista kannelle. Billy Byrne luikkasi heille.
-
-Kun sakilainen selitti näille molemmille merimiehille, minkälaiset
-hyötymismahdollisuudet heillä olisi, jos he liittyisivät Simmsiä ja
-Wardia vastaan tähdättyyn salaliittoon, niin he olivat siihen perin
-ihastuneita.
-
-Luiseva Sawyer huomautti, että neekerikokki Blanco oli kenties ainoa
-miehistön jäsen, johon he voisivat luottaa, ja Byrnen pyynnöltä lupasi
-Luiseva voittaa heille jättiläismäisen etiopialaisen kannatuksen.
-
-Varhaisesta aamusta alkaen toisena päivänä Honolulun satamasta lähdön
-jälkeen tarkastelivat terävät silmät itäistä taivaanrantaa voimakkaalla
-kaukoputkella. Ehtoopäivävartion toisen tunnin alkaessa tuli vähäinen
-savupilvi näkyviin noin kahden piirron verran pohjoiseen idästä.
-
-Heti muutettiin _Halfmoonin_ suunta melkein suoraan luoteiseen, niin
-että se varmasti joutuisi näköpiirin yläpuolelle nopeasti kohoavan
-höyrylaivan kulkureitille.
-
-Kuunariprikiä ohjattiin uuteen suuntaansa niin kauan kuin turvallisesti
-voitiin pelkäämättä, että se täysissä purjeissa huomattaisiin
-lähestyvästä aluksesta. Sitten sen keula käännettiin vastatuuleen.
-Purje toisensa jälkeen laskettiin alas ja käärittiin kokoon, kun
-tarkkasilmäinen toinen perämies oli ensin ehdottomasti varmistautunut
-siitä, ettei kaukainen valkea höyrylaiva voinut olla mikään muu kuin
-huvipursi _Lotus_.
-
-Tämän mitään pahaa aavistamattoman aluksen kannella pakisi naureskellen
-hilpeä seurue onnellisena ja lainkaan aavistamatta, että -heidän
-tiellensä oli viritetty konnankoukku. Lähes puolituntia sen jälkeen
-kun _Halfmoon_ oli pysähtynyt, jääden verkkaisesti ajelehtimaan mastot
-paljaina, huomasi sen _Lotuksen_ tähystäjä.
-
-»Purjealus paikallaan länsilounaassa», hän huusi. »Mastossa hätälippu!»
-
-Heti riensivät vieraat ja miehistö sopiville paikoille, voidakseen
-esteettömästi tarkastella tuntematonta alusta ja nauttia tästä
-pitkällisen merimatkan yksitoikkoisuuden keskeytyksestä.
-
-Anthony Harding oli komentosillalla kapteeni Norrisin kanssa, ja
-kumpikin heistä suuntasi kaukoputkensa kaukaista laivaa kohti.
-
-»Voitteko saada siitä selvää?» kysyi omistaja.
-
-•Se on kuunaripriki», vastasi kapteeni; »ja mikäli täältä voin erottaa,
-on se kaikkien merkkien mukaan mallikelpoisessa kunnossa. Purjeet on
-hyvästi kääritty kokoon, ja siinä on ilmeisesti runsaasti miehistöä,
-sillä kannella on joukko ihmisiä nähtävästi katselemassa meitä. Muutan
-suuntaamme ja puhuttelen heitä — saamme nähdä, mikä siellä on hätänä,
-ja autamme heitä, jos voimme.»
-
-»Se on oikein», vahvisti Harding. »Tehkää kaikki, mitä voitte heidän
-hyväkseen!»
-
-Hetkistä myöhemmin hän meni tyttärensä ja vieraiden luokse selostamaan
-saamiansa laihoja tietoja.
-
-»Kuinka jännittävää!» huudahti Barbara Harding. »Luonnollisestikaan se
-ei ole varsinainen haaksirikko, mutta kenties hyvin lähellä sitä. Nuo
-sieluparat ovat mahdollisesti ajelehtineet täällä keskellä Tyyntämerta
-herra tiesi kuinka monta viikkoa ilman ruokaa ja vettä, ja ajatelkaapa
-vain, kuinka he nyt varmaan korottavat äänensä ylistääkseen Jumalan
-ääretöntä laupeutta, joka on ohjannut meidät heidän avukseen!»
-
-»Jos he ovat ajelehtineet ruoatta ja juomatta muutamiakaan viikkoja»,
-tokaisi Billy Mallory, »niin silloin he eivät juuri kaipaa mitään muuta
-kuin sitä, jonka tuomiseen meillä ei ollut riittävästi kaukonäköisyyttä
-— hautaustoimitsijaa ja pappia.»
-
-»Älä ole kamala, Billy!» torui neiti Harding. »Tiedät aivan hyvin,
-etten tarkoittanut viikkoja, vaan päiviä, ja joka tapauksessa he ovat
-meille kiitollisia siitä, mitä voimme tehdä heidän hyväkseen.»
-
-Billy Mallory silmäili outoa alusta Hardingin kaukoputkella. Äkkiä
-häneltä pääsi säikähdyksen huudahdus.
-
-»Hitto soikoon! Juttu on vakava sittenkin. Tuo laiva on tulessa.
-Katsokaapa, herra Harding!» Ja hän ojensi kaukoputken isännälleen.
-
-Ja totisesti, kun _Lotuksen_ omistaja sai kuunariprikin jälleen
-kaukoputkensa näköpiirin keskelle, näki hän ohuen patsaan mustaa savua
-kohoavan keskilaivasta. Mutta sensijaan hän ei nähnyt Wardia, joka
-oli _Halfmoonin_ kajuutan takana valvomassa, kun neekerikokki poltti
-öljyistä riepukimppua rautapadassa.
-
-►Tulimmaista!» tuskaili Harding. »Tämä on hirveää. Nuo ihmisraukat on
-vallannut pakokauhu. Näettekö, miten he syöksyvät veneille?» Sen
-sanottuaan hän riensi takaisin komentosillalle neuvottelemaan kapteenin
-kanssa.
-
-»Niin-, arveli tämä. »Huomasin savun jokseenkin samaan aikaan kuin
-tekin — kummallista, ettei sitä näkynyt ennen. Olen jo käskenyt
-panemaan täyden vauhdin eteenpäin, ja antanut herra Fosterille
-määräyksen pitää veneet valmiina laskettaviksi vesille, jos
-kuunariprikin veneet osoittautuvat riittämättömiksi.»
-
-»Mutta sitä en käsitä», hän lisäsi oltuaan vaiti hetkisen, miksi heissä
-ei näkynyt minkäänlaisia kiihtymyksen merkkejä tulen tähden, ennenkuin
-tulimme lyhyen silmänkantomatkan päähän heistä — se tuntuu omituiselta.»
-
-»No, muutamien minuuttien perästä tiedämme enemmän», vastasi Harding.
-»Onhan mahdollista, että tuli on puhjennut vasta aivan äsken yhäti
-pahentamaan heidän tukalaa tilaansa, mistä se sitten johtuneekin, ja
-että he itsekin huomasivat sen juuri nyt.»
-
-»Siinä tapauksessa se ei ole voinut ehtiä raivoamaan kylliksi
-laajalti», intti kapteeni, »aiheuttaakseen tuollaista silmitöntä
-pelkoa, jota koko miehistön suinpäinen heittäytyminen pelastusveneisiin
-todistaa. Mutta, kuten sanoitte, sir, saamme kuulla heidän tarinansa
-muutamien minuuttien päästä heiltä itseltään, joten on turhaa vaivata
-päätään etukäteen.»
-
-Sikäli kuin _Lotuksella_ saatettiin arvata, olivat _Halfmoonin_
-päällystö ja miehistö vihdoin kokonaisuudessaan veneissä, joita
-alettiin oman laivan luota rajusti soutaa nopeasti lähenevää purtta
-kohti. Mutta heillä ei ollut aavistustakaan että Divine asteli
-hermostuneesti edestakaisin hytissään, kun taas toinen perämies
-Theriere hoiteli savuavia riepuja, jotka Ward ja Blanco olivat
-hylänneet hänen huostaansa päästäkseen itse mukaan veneisiin.
-
-Theriereä oli kovasti harmittanut asioiden kulussa tapahtunut käänne,
-sillä hän oli päättänyt toimia sellaisella tavalla, jonka hän varmasti
-uskoi koituvan itselleen hyvin edulliseksi. Se ei ollut sen vähempää
-kuin rohkea suunnitelma kutsua Blanco, Byrne, Luiseva ja Punainen
-rinnalleen, heti kun Simms ja Ward paljastaisivat, mihin heidän
-_Lotuksen_ matkailijoille tekemänsä kepponen todella tähtäsi, ja
-apureineen ryhtyä yhdessä purren miehistön kanssa vastustamaan entisiä
-kumppaneitaan.
-
-Kuten hän oli Billy Byrnelle selittänyt, aikoi hän uskotella
-Hardingille, että laivuri Simms oli pettänyt Theriereä ja tämän
-tovereita — ettei heillä ollut ollut hajuakaan siitä, mihin juoneen
-heidät oli viekoiteltu, ennenkuin aivan viime hetkellä, ja että he
-silloin olivat menetelleet ainoalla mahdollisella tavalla.
-
-»Ja sitten», oli Theriere lopettanut, »kun he pitävät meitä sankareina
-ja paraina ystävinään, olemme me valmiit sieppaamaan heidät kaikki ja
-saamme lunnaat kymmenestä tai viidestätoista yhden ainoan sijasta.»
-
-»Sepä keikaus», riemastui sakilainen. »Teillä on totisesti älliä,
-perämies.»
-
-Oikeastaan ei Theriere suinkaan aikonut ajaa asioita niin pitkälle kuin
-hän oli Billylle vihjaissut, muutoin kuin äärimmäisenä hätäkeinona.
-Barbara Hardingin kasvot ja omaisuus olivat tehneet häneen valtavan
-vaikutuksen, ja hän oli tapahtumien kehittyessä älynnyt mahdollisesti
-saavansa tilaisuuden saattaa tytön isän ja tytön itsensä niin suureen
-kiitollisuudenvelkaan hänelle, että kun hän sitten kosisi Barbaraa,
-niin tämä mielellään sortuisi hänen halpamaisen juonittelunsa uhriksi.
-Tässä tapauksessa ei olisi pakko panna mitään vaaraan, ja hän voisi
-suoriutua rikostovereistaan selittämällä Hardingille, että hänen oli
-täytynyt sepustaa tämä toinen suunnitelma saadakseen heiltä tukea
-Simmsiä ja Wardia vastaan. Senjälkeen voitaisiin heidät kaikki kolme
-panna rautoihin, ja sitten elämä hänelle hymyilisi.
-
-Mutta nyt oli tuo Ward-tomppeli pilannut koko keitoksen keksimällä
-tämän aasimaisen tulipalo-ilveilyn, jotta _Lotus_ voitaisiin vallata
-joukolla, ja lopullisesti musertanut Therieren mielisuunnitelman
-huomauttamalla laivuri Simmsille, kuinka vaarallista olisi, jos
-Theriere tunnettaisiin _Lotukselle_ mentäessä, jolloin heitä kaikkia
-alettaisiin heti epäillä.
-
-He tiesivät varsin hyvin, että _Lotuksen_ kaltaisessa huvipurressa
-oli runsaasti ampuma-aseita, ja jos siellä saataisiin vähänkin vihiä
-vaarasta, niin siellä olisi yllin kyllin miehiä torjumaan hyökkäystä,
-ja todennäköisesti se onnistuisikin.
-
-Että Therierellä oli erittäin hyvät syyt uskoa voittavansa Barbara
-Hardingin käden omakseen saadessaan niin loistavan alkuvauhdin kuin
-hänen rohkea suunnitelmansa olisi hänelle taannut, sitä tuskin voidaan
-epäillä, sillä hän oli sivistynyt, hienostunut ja pelottavassa määrin
-komean näköinen.
-
-Arvonimi, jota hän oli käyttänyt ollessaan purren omistajan vieraana,
-kuului, hänen rikostoveriensa siitä mitään tietämättä, hänelle
-syntyperän oikeudella. Hänen haaveilemansa tapaisen avioliiton esteenä
-ei ollut mitään muuta, kuin Ranskan laivastossa tapahtunut, ammoin
-unohtunut häväistysjuttu.
-
-Ja kaikki myttyyn viimeisellä hetkellä! Ward-riiviö oli langettanut
-oman kuolemantuomionsa.
-
-Veneet olivat nyt jo aivan lähellä purtta, joka oli hidastanut
-vauhtiaan, niin että se melkein seisoi paikallaan. Vastaukseksi
-_Lotuksen_ kapteenin tiedusteluun selitti laivuri Simms pulaansa.
-
-»Olen kapteeni Jones», hän huusi, »kuunaripriki 'Clarindasta',
-Friscosta Yokohamaan, dynamiittilasti. Peräsimemme vikaantui eilen,
-ja tänään iltapäivällä syttyi tulipalo tavararuumassa. Se leviää
-parhaillaan nopeasti ja voi saavuttaa dynamiitin millä hetkellä
-tahansa. Teidän olisi parasta ottaa meidät alukseenne ja poistua täältä
-niin nopeasti kuin pääsette. Ei ole turvallista olla viittäsataa syltä
-lähempänä laivastamme.»
-
-»Teidän olisi parasta kiirehtiä, eikö niin, kapteeni?» huomautti herra
-Harding.
-
-»Minusta ei tämä kaikki tunnu olevan paikallaan», vastasi kapteeni.
-»Aluksessa ei ole dynamiittilippua, ja vaikka siinä olisikin
-dynamiittia ruumallinen, niin meillä ei ole mitään erikoista vaaraa.
-Jokainen, joka koskaan on laivannut dynamiittia, tietää sen, tai
-ainakin hänen pitäisi tietää se. Dynamiitti ei räjähdä kuumuudesta,
-vaan tärähdyksestä. Ei, sir; herra Harding, tässä on jotakin huonoa —
-minä en pidä koko jutusta. Vilkaiskaapa hieman tarkemmin noiden miesten
-kasvoihin! Oletteko milloinkaan nähnyt noin rumaa laumaa hirttämättömiä
-murhamiehiä, sir?»
-
-»Minun täytyy myöntää, etteivät he ole ylen miellyttäviä, Norris»,
-vastasi Harding. »Mutta aina ei ole oikein eikä sopivaa arvostella
-tuntemattomia yksinomaan ulkonäön perusteella. Luullakseni emme
-tavallisen ihmisyyden nimessä voi kieltäytyä ottamasta heitä
-alukseemme, Norris. Pelkonne on aivan varmaan aiheeton.»
-
-»Määräyksenne siis on, sir, että otamme heidät laivaan?» kysyi kapteeni
-Norris.
-
-»Niin, kapteeni; se on mielestäni parasta», myönsi Harding.
-
-»Hyvä, sir», vastasi toinen, kääntyen antamaan tarpeelliset komennukset.
-
-_Halfmoonin_ päällystö ja miehet parveilivat _Lotuksen_ kupeita myöten
-kannelle. He olivat tummakasvoisia, hurjan ja vastenmielisen näköisiä.
-
-»Minulle johtuu mieleen merirosvojen valtausjoukko», huomautti Billy
-Mallory katsellessaan Blancoa, joka viimeisenä nosti jalkansa kaiteen
-yli ja nousi kannelle.
-
-»He eivät ole liian kauniita, vai mitä arvelet?» kuiskasi Barbara
-Harding, vaistomaisesti siirtyen lähemmäksi puhetoveriaan.
-
-»'Kaunis' on tuskin sopiva sana kuvaamaan heitä», sanoi Billy.
-»Tiedätkö mitä? Minun on hieman vaikeata kuvitella heitä polvillaan
-ylistämässä Herraa pelastuksestaan — niinhän sinä tuonnottain haaveilit
-heistä, muistanet.»
-
-»Jos oikein varta vasten olet päättänyt olla tänään kiusallisempi kuin
-tavallisesti, Billy», virkkoi Barbara herttaisesti, »niin varmaankin
-sinusta on hauska kuulla, että se sinulle onnistuu.»
-
-»Olen iloinen, että jotakin minulle luonnistuu», pilaili mies. »Minulla
-on totisesti ollut huono onni eräässä toisessa asiassa.»
-
-»Missä sitten?» kysäisi Barbara, mennen satimeen.
-
-»Niin, koettaessani tähän asti tehdä itseni niin miellyttäväksi, että
-sinä vihdoinkin suostuisit muutteeksi sanomaan minulle 'kyllä'.»
-
-»Nyt sinä aiot tehdä kaikki vieläkin pahemmaksi olemalla typerä»,
-huudahti tyttö nenäkkäästi. »Miksi et voi olla kiltti, kuten olit aina,
-ennen kuin sait tuon hupsun päähänpiston?»
-
-»Minusta ei ole mikään hupsu päähänpisto olla korviaan myöten
-rakastunut maailman herttaisimpaan tyttöön», ihasteli Billy.
-
-»St! Joku voi kuulla sanasi.»
-
-»En välitä, vaikka kuulevatkin. Tahtoisin huutaa sen kaiken maailman
-tietoon. Olen ylpeä siitä, että rakastan sinua, mutta sinä et ole
-siitä milläsikään, et edes niin paljoa, että käsittäisit, kuinka
-auttamattomasti minä olen kiinni. Niin, olisin valmis kuolemaan
-puolestasi, Barbara, ja olisin iloinen, jos saisin sen tehdä. Niin —
-hyvä Jumala, mitä tuo on?»
-
-»Oi, Billy! Mitä nuo miehet tekevät?» hätäili tyttö. »He ampuvat! He
-ampuvat isää! Pian, Billy! Tee jotakin! Taivaan tähden, tee jotakin!»
-
-Alakannella oli »Clarindan» »pelastettu» miehistö ympäröinyt herra
-Hardingin, kapteeni Norrisin ja suurimman osan _Lotuksen_ miehistöä,
-temmaten esiin revolvereja paitojensa ja takkiensa povelta ja ampuen
-kahta huvipurren miestä, jotka ryhtyivät taisteluun.
-
-»Pysykää levollisina!» komensi laivuri Simms. »Silloin ei ketään teistä
-vahingoiteta.»
-
-»Mitä tahdotte?» kivahti Harding. »Jos vaaditte rahaa, niin ottakaa
-mitä löydätte purrestamme ja menkää tiehenne! Kukaan ei estä teitä.»
-
-Laivuri Simms ei ollut huomaavinaankaan häntä. Hänen katseensa
-siirtyi yläkannelle. Sieltä katseli heitä erään miehen seurassa oleva
-kauhistunut tyttö.
-
-Olikohan tämä juuri se, jota he etsivät? Aluksella oli muitakin naisia.
-Hän näki ne säikähtyneinä ja yhteen sulloutuneina Hardingin ja Norrisin
-takana.
-
-Jotkut heistä olivat nuoria ja kauniita, mutta ylhäällä olevassa
-tytössä oli jotakin, mikä sai laivurin varmaksi siitä, ettei hän voinut
-olla kukaan muu kuin Barbara Harding.
-
-Saadakseen selville, oliko asia niin, turvautui Simms juoneen, sillä
-hän tiesi, että jos hän kysyisi Hardingilta, oliko tyttö hänen
-tyttärensä, niin vanhus hyvin mahdollisesti arvaisi heidän tulonsa
-tarkoituksen eikä puhuisi totta.
-
-»Kuka on tuo nainen, joka teillä on mukananne?» karjaisi hän
-uhkaavasti. »Siitä me olemme tulleet ottamaan selkoa.»?
-
-»Mitä? Sehän on tyttäreni, mies!» pääsi Hardingilta ajattelematon
-huudahdus. »Keneksi te —»
-
-»Kiitos!» keskeytti hänet laivuri Simms, myhäillen itseensä
-tyytyväisenä. »Juuri siitä tahdoimme saada varmuuden. Hei, Byrne! Sinä
-olet likinnä kajuutan portaita — nouda tyttö!»
-
-Sakilainen kääntyi juoksemaan portaita myöten yläkannelle. Billy
-Mallory oli kuullut keskustelun ja Simmsin Byrnelle antaman komennuksen.
-
-Hän irtautui Barbarasta, joka kauhuissaan oli takertunut hänen
-käsivarteensa, ja riensi portaiden yläpäähän.
-
-_Lotuksen_ miehet katselivat mykkinä ja avuttoman raivoisina. Kaikkia
-heitä uhkasivat rosvojen revolverit, ja kahden heidän kumppaninsa
-elottomat ruumiit olivat kaunopuheisena todistuksena siitä, kuinka
-vähäisestä aiheesta heitä vartioivien hirviöiden sormi painaisi
-liipaisinta.
-
-Empimättä syöksyi Billy Byrne yläkannelle. Häntä siellä odottavan
-miehen näkeminen vain kiihoitti hänen taisteluhaluaan. Siisti ja
-ruumiinmukainen flanellipuku, valkeat kengät ja soma lakki olivat
-sakilaisesta yhtä riittävä syy oivallisesti puolustettavaan murhaan
-kuin kellanpunainen nauha Chicagon Länsipuolen irlantilaisissa
-kortteleissa Pyhän Patrikin päivänä. Samaa, mitä »Muistakaa Alamoa»
-ja »Muistakaa Mainea» olivat näissä muistoissa eläneiden aikojen
-taistelijoille, oli hieno ja säädyllinen vaatetus Billy Byrnelle.
-
-Billy Mallory oli vanhempi kuin sakilainen — kenties neljänkolmatta
-ikäinen — ja hyvinkin yhtä kookas. Neljä vuotta hän oli
-ollut oikeanpuolisena puolustajana suuressa itävaltioiden
-jalkapallojoukkueessa ja kolme vuotta kiskonut airoa yliopistonsa
-venekunnassa.
-
-Niinä kahtena vuotena, jotka olivat kuluneet siitä, kun hän oli
-suorittanut tutkintonsa, hän oli ylpeillyt sen johdosta, että oli
-säilyttänyt ruumiinsa samassa loistavassa kunnossa, joka oli hankkinut
-Malloryn nimelle maineen yliopiston urheilupiirissä. Mutta yhdessä
-olennaisen tärkeässä suhteessa hän oli auttamattomasti alakynnessä
-joutuessaan otteluun Billy Byrnen kaltaisen vastustajan kanssa. Mallory
-oli kunnianmies.
-
-Sakilaisen karatessa portaita myöten Malloryn kimppuun oli
-Viimeksimainitulla kaikki asemaan ja valmiinaoloon liittyvät edut
-puolellaan, ja jos hän olisi menetellyt kuten Billy Byrne olisi
-samanlaisissa oloissa tehnyt, niin hän olisi suunnannut keskelle
-sakilaisen komeita kasvoja niin voimakkaan, raskaan ja kiukkuisen
-potkun kuin suinkin olisi kyennyt. Mutta Billyn oli yhtä mahdoton
-suorittaa tällaista raukkamaista tekoa kuin lyödä naista.
-
-Sensijaan hän odotti, ja vasta sitten kun sakilainen oli päässyt
-yhtä hyvään asemaan kuin hänkin oli, hän tähtäsi oikealla kädellään
-musertavan iskun ahdistajan leukaan. Kumartaen väisti Byrne lyönnin,
-päästen Malloryn suojaavan käden sisäpuolelle, ja täräytti häntä kolme
-kertaa perätysten nopeasti kuin pienellä vasaralla, mutta tehokkaasti
-kuin juntalla, kerran leukaan ja kahdesti vyötäisten alapuolelle!
-
-Tyttö, joka kauhun lamauttamana oli painautunut kaidetankoa vasten,
-näki puolustajansa hoippuvan taaksepäin ja olevan vaipumaisillaan
-kannelle. Sitten Mallory teki uljaan, epätoivoisen hyökkäyksen
-kyyristyen eteenpäin ikäänkuin tuskan kouristamana ja koettaen päästä
-käsiksi edessään olevaan raakalaiseen.
-
-Taaskin alkoi sakilainen mukiloida uhriansa, antaen hänelle nopeita,
-rajuja sivalluksia leukaan, niin että Malloryn pää heilahteli puolelta
-toiselle, ja sitten uudelleen petomaisen iskun vatsaan.
-
-Mutta itsepäisesti kuin verikoira ponnisteli Mallory saadakseen kiinni
-vihollisestaan, ja vihdoin hänen, Byrnen kaikista tempuista huolimatta,
-onnistui tarttua sakilaiseen ja kiskoa tämä kannelle.
-
-Miehet kierivät ja myllersivät, Byrne purren, sohien ja potkien,
-samalla kun Mallory pinnisti kaikki nopeasti vähenevät voimansa
-saadakseen sormensa vastustajansa kurkkuun.
-
-Mutta sakilaisen hirvittävät kolhaisut nujersivat hänet vihdoin,
-ja kun Byrne tunsi toisen ponnistusten heikkenevän, kiskaisi hän
-itsensä osittain irti, nousi toisen kätensä varaan ja löi nyt melkein
-tiedottoman vihollisensa kasvoihin puolikymmentä kauheata iskua.
-
-Kirkaisten kääntyi Barbara Harding poispäin kammottavasta näystä, kun
-Billy Malloryn veriset ja pöhöttyneet silmät muljahtivat ylöspäin ja
-sulkeutuivat samalla kun sakilainen sysäsi hervottoman ruumiin raa’asti
-luotaan. Tytön muistiin välähti Malloryn äskeinen vakuutus, jota hän
-silloin oli pitänyt vain rakastuneen miehen tyhjänä turhamaisena
-kerskauksena: Niin, olisin valmis kuolemaan puolestasi, Barbara, ja
-olisin iloinen, jos saisin sen tehdä!»
-
-»Poika-raukka! Kuinka pian hän saikaan siihen tilaisuuden ja kuinka
-kamalan!» valitti tyttö.
-
-Sitten laskeutui käsi tylysti hänen käsivarrelleen.
-
-»Vielä tässä!» kiljaisi karkea ääni hänen korvaansa. »Mitä uikutatte ja
-töllistelette?» Samalla häntä raa’asti tempaistiin portaita päin.
-
-Vaistomaisesti tyttö piti vastaan, mutta silloin sakilainen uskollisena
-kasvatukselleen, uskollisena itselleen väännälsi hänen kättään, mikä
-puristi tuskaisen parahduksen hänen kalpeilta huuliltaan.
-
-»No, alkakaa laputtaa sitten», ärjäisi Billy Byrne, »ja jättäkää
-silleen nuo apinanmetkut! Muuten kierrän evänne kokonaan irti.»
-
-Kiroten syöksähti Anthony Harding eteenpäin suojellakseen tytärtään,
-mutta isku Wardin pistoolinnupista kaatoi hänet tajuttomaksi kannelle.
-
-»Ole maltillinen, Byrne!» karjaisi laivuri Simms. »Ei ole mitään syytä
-vahingoittaa letukkaa — ruumis olisi meille tyyten arvoton.»
-
-Mykkänä kauhusta antoi tyttö nyt taluttaa itsensä alakannelle. Ripeästi
-hänet laskettiin odottavaan veneeseen.
-
-Sitten laivuri Simms komensi Wardin tarkastamaan purtta ja ottamaan
-pois kaikki ampuma-aseet. Senjälkeen hänen oli purjehdittava aluksella,
-johon jätettiin sen oma miehistö puolenkymmenen _Halfmoonin_ aseistetun
-hirtehisen vartioimana.
-
-Saatuaan kaiken tämän järjestykseen palasi Simms _Halfmooniin_, vieden
-mukanaan tytön ja loput omasta miehistöstään sekä lisäksi kuusi
-_Lotuksen_ miestä toimimaan kuunariprikissä niiden sijalla, jotka oli
-jätetty huvipurren valtauspäällystöksi.
-
-Kuunariprikin purjeet olivat pian ylhäällä ja oikeassa asennossa ja
-puolen tunnin kuluttua se kiiti vinhaa vauhtia etelää kohti _Lotuksen_
-seuraamana. Tähän suuntaan jatkettiin matkaa neljäkymmentäkahdeksan
-tuntia; sitten oli Simms varma siitä, että oltiin kaukana valtameren
-säännöllisistä kulkureiteistä.
-
-Koko tämän ajan oli Barbara Hardingia pidetty kannen alla pieneen,
-siivottomaan hyttiin suljettuna. Hän ei ollut nähnyt ketään muuta kuin
-ison neekerin; tämä toi kolmasti päivässä hänelle ruokaa, jonka hän
-aina palautti melkein koskemattomana.
-
-Nyt _Halfmoon_ käännettiin vastatuuleen ja jätettiin siihen seisomaan
-lepattavin purjein. Laivuri Simms palasi _Lotukseen_ mukanaan kaksi
-päivää sitten kuunariprikiin tuomansa kuusi purren miestä ja yhtä monta
-omaansa.
-
-_Lotukselle_ saavuttua pantiin uudet tulokkaat ja siellä jo ennestään
-olleet työhön.
-
-Purren peräsin irroitettiin ja pudotettiin mereen; tulet sammutettiin;
-koneita kolhittiin moukareilla, kunnes ne olivat melkein pelkkää romua.
-Ei saanut jäädä mitään mahdollisuuksia ajaa pian takaa _Halfmoonia_ tai
-ottaa selvää sen määräpaikasta. Vieläpä purressa olleet kivihiiletkin
-syydettiin kaikki veteen.
-
-Aluksen ylimääräiset mastot ja varapurjeet saivat seurata hiiliä ja
-peräsintä, joten se, laivuri Simmsin ja ensimmäisen perämiehen Wardin
-poistuttua kaikkine miehineen, ei ollut juuri muuta kuin ajelehtiva
-hylky, jossa olivat Harding, hänen vieraansa ja sen miehistö.
-
-Hyttinsä ikkunasta oli Barbara Harding nähnyt, kuinka hänen isänsä
-huvipurtta hillittömästi turmeltiin. Kun se oli tehty ja kuunariprikin
-miehistö palannut alukseensa, tunsi hän laivan liikkeet, kun se lähti
-jälleen matkalle.
-
-Pian jäi _Lotus_ taaksepäin hänen pienen ikkunansa näköpiirin
-ulkopuolelle. Toivottomuudesta ja kauhusta valittaen vaipui hän
-pitkäkseen kovalle vuoteelle, joka täytti hänen vankikoppinsa töisen
-pään. Hänen isänsä oli jätetty kohtalonsa varaan.
-
-Äkkiä hän heräsi siihen, että hänen hyttinsä ovea avattiin. Kun
-hän hypähti pystyyn valmiina puolustautumaan uutta vaaraa vastaan,
-jonka hän luuli itseään uhkaavan, menivät hänen silmänsä levälleen
-hämmästyksestä tuijottaessaan mieheen, joka seisoi oviaukossa.
-
-»_Sinä_!» hän huudahti.
-
-
-
-
-VIIDES LUKU
-
-Ristiriitaisia juttuja
-
-
-»Niin, Barbara, minä se olen», sanoi Divine; »ja Jumalan kiitos, että
-olen täällä voidakseni tehdä, mitä ihminen voi, tehdä murhanhimoista
-merirosvojoukkuetta vastaan.»
-
-»Mutta, Larry», huudahti tyttö ilmeisesti ymmälle joutuneena, »kuinka
-olet sinä joutunut tähän laivaan? Miten olet täällä? Mitä tekemistä
-sinulla on tämänkaltaisten joukossa?»
-
-»Olen vanki», vastasi mies, »aivan kuten sinäkin. Luullakseni aiotaan
-meistä vaatia lunnaita. He saivat minut kynsiinsä Friscossa. Iskivät
-minut tainnuksiin ja raahasivat minut alukseensa lähtönsä edellisenä
-iltana.»
-
-»Minne he aikovat viedä meidät?» kysyi Barbara.
-
-»En tiedä. Mutta siitä vähästä, minkä olen kuullut heidän
-keskusteluistaan, lienee heillä mielessä joku kaukainen saari syrjässä
-vilkasliikkeisiltä kauppareiteiltä. Tyynellämerellä on tuhansia
-sellaisia, joissa aluksia käy tuskin kertaa kymmenessä vuodessa.
-Siellä he säilyttävät meitä, kunnes voivat lähteä laivallaan johonkin
-sellaiseen paikkaan, josta pääsevät yhteyteen Yhdysvalloissa olevien
-asiamiestensä kanssa. Kun lunnaat on näille asiamiehille maksettu,
-palaavat he noutamaan meitä ja siirtävät meidät jollekulle toiselle
-saarelle, josta ystävämme meidät löytävät, tai jättävät meidät sinne,
-missä olemme, ja ilmaisevat olinpaikkamme niille, jotka suorittavat
-lunnaat.»
-
-Tyttö oli keskustelun aikana katsellut Divineä tarkkaavasti.
-
-»He eivät ole voineet kohdella sinua varsin huonosti, Larry», hän
-huomautti. »Sinä näytät olevan yhtä hyvässä asussa ja yhtä hyvässä
-voinnissa kuin milloinkaan.»
-
-Miehen kasvoille lehahtava heikko puna pani tytön hieman ihmettelemään,
-mutta ei lainkaan herättänyt hänessä epäluuloja.
-
-»Oh, ei», ehätti Divine vakuuttamaan, »he eivät ole kohdelleet minua
-huonosti, ei millään tavoin — miksi he niin tekisivät? Jos kuolisin,
-niin he eivät saa minusta lunnaita. Samoin on sinun laitasi, Barbara,
-joten sinun ei mielestäni tarvitse ollenkaan pelätä tylyä kohtelua.»
-
-»Toivon sinun olevan oikeassa, Larry», virkkoi Barbara, mutta hänen
-toivoton ilmeensä osoitti, ettei hän uskonut saavansa osakseen mitään
-muuta kuin pahaa ollessaan _Halfmoonin_ päällikköjen ja miesten
-kaltaisten olentojen vankina.
-
-»Tuntuu niin merkilliseltä», hän jatkoi, »että sinä olet vankina
-samalla aluksella. En jaksa sitä käsittää. Katsos, vain muutamia päiviä
-sitten oli seurassamme eräs ystäväsi, joka toi kirjeen sinulta isälle —
-kreivi de Cadenet.»
-
-Taaskin levisi juoruava puna miehen poskille. Hän kiroili mielessään
-huonoa itsehillintäkykyään. Tyttö saisi selville koko salaisuuden
-puolen tunnin kuluessa, jollei hän olisi varovampi.
-
-»He pakottivat minut tekemään sen», hän selitti, heilauttaen peukaloaan
-laivuri Simmsin hytin suunnalle. »Kenties he juuri sitä varten
-ottivat minut mukaansa. Kreivi de Cadenet on Theriere-niminen vintiö,
-tämän aluksen toinen perämies. Hänet lähetettiin ottamaan selkoa
-suunnitelmistanne: milloin oli aikomuksenne lähteä Honolulusta ja minne
-päin. He ovat kaikki konnia ja roistoja. Jollen olisi totellut heidän
-käskyään, niin he olisivat tappaneet minut.»
-
-Tyttö ei lausunut mitään huomautuksia, mutta Divine näki hänen
-kasvoistaan kuvastuvan halveksumisen.
-
-»En aavistanut, että heillä oli tällaista mielessä, muutoin
-olisin kuollut mieluummin kuin kirjoittanut», hän lisäsi kehnoksi
-puolustuksekseen.
-
-Tytön kasvot kävivät äkkiä hyvin murheellisiksi. Hän ajatteli
-Billy Mallorya, joka oli kuollut koettaessaan pelastaa häntä. Kun
-hän mielessään vertaili Mallorya ja Divineä, ei tulos ollut kovin
-imarteleva viimemainitulle herrasmiehelle.
-
-»He tappoivat Billy-paran», sanoi Barbara vihdoin. »Hän yritti suojella
-minua.»
-
-Silloin Divine oivalsi, mitä uraa hänen ajatuksensa olivat
-kulkeneet. Hän koetti etsiä jonkunlaista puolustusta teolleen, mutta
-ymmärtäessään, kuinka paljoa raukkamaisempi ja petollisempi se oli kuin
-tyttö edes aavistikaan, hän käsitti, kuinka turhaa hänen oli yrittää
-lievennellä sen kehnoutta. Hänelle selvisi, että hänen loppujen lopuksi
-olisi pakko turvautua väkivaltaan tai uhkauksiin voittaakseen Barbaran
-käden.
-
-»Billyn olisi ollut parasta alistua välttämättömään, kuten minäkin
-tein», huomautti hän. »Elävänä voin minä nyt auttaa sinua. Jos olisin
-kuollut, en olisi voinut estää heitä toteuttamasta aikeitaan sen
-enempää kuin Billykään voi enkä olisi nyt ollut täällä sinua tukemassa
-samoin kuin hänkään ei ole. Mielestäni ei hänen tekonsa hyödyttänyt
-sinua kovinkaan paljoa, niin uljas kuin se olikin.»
-
-»Muisto siitä ja hänestä tukee minua aina», vastasi Barbara tyynesti.
-»Se auttaa minua uljaasti kestämään kaikki, mitä minua kohdanneekaan,
-ja kun aika tulee, kuolemaan uljaasti, sillä muistan aina, että
-toisella puolella odottaa minua uskollinen, urhea sydän.»
-
-Mies oli vaiti.
-
-Hetkisen kuluttua puhkesi tyttö uudelleen puhumaan.
-
-»Haluaisin mieluummin olla yksin, Larry. Olen hyvin suruissani ja
-hermostunut. Kenties saisin nyt unta.»
-
-Divine kumarsi, kääntyi ja poistui hytistä.
-
-Viikkokausia _Halfmoon_ purjehti jatkuvasti samaan suuntaan, hieman
-etelän puolelle lännestä. Aluksella olevien henkilöiden keskinäisissä
-suhteissa ei tapahtunut minkäänlaisia olennaisia muutoksia.
-
-Huomatessaan, ettei häntä vaivattu, suostui Barbara Harding vihdoin
-Divinen uudistettuihin rukouksiin — yksinäisyys ja pelko olivat
-pakottaneet hänet seurustelemaan tämän miehen kanssa — ja näyttäytyi
-usein kannella päiväsaikaan.
-
-Siellä hän eräänä iltapäivänä joutui vastakkain Therieren kanssa
-ensimmäisen kerran senjälkeen, kun hänet oli ryöstetty. Perämies nosti
-hattuaan nöyrän kohteliaasti; mutta tyttö vastasi jälleentuntemista
-odottavaan katseeseen kylmällä, ilmeettömällä tuijotuksella, joka
-suuntautui hänen lävitseen ja ohitseen, ikäänkuin hän olisi ollut
-pelkkää ilmaa.
-
-Miehen kasvot punehtuivat hiukan, ja hän jatkoi hetkisen matkaansa,
-ikäänkuin olisi sopeutunut Barbaran torjuvaan käyttäytymiseen; mutta
-astuttuaan askeleen tai pari hän äkkiä pyörähti ympäri ja meni tytön
-eteen.
-
-»Mademoiselle Harding», hän lausui kunnioittavasti, »en voi moittia
-teitä niistä epäluottamuksen tunteista, joita teillä täytyy olla minua
-kohtaan; mutta oikeuden nimessä pitäisi teidän mielestäni kuulla minua,
-ennen kuin langetatte lopullisen tuomionne.»
-
-»En voi kuvitella», vastasi Barbara kylmästi, »mitä voitte esittää
-puolustukseksenne.»
-
-»Työnantajani ovat pettäneet minua perinpohjaisesti», alkoi
-Theriere, ehättäen käyttämään hyväkseen tytön vastaukseen sisältyvää
-äänetöntä lupaa. »Minun annettiin ymmärtää, että koko temppu oli
-vain leikillinen kepponen, jonka herra Divine aikoi tehdä vanhoille
-ystävilleen Hardingeille ja näiden vieraille. Sitä ennen kuin he
-rikkoivat _Lotuksen_ hylyn ja jättivät sen oman onnensa nojaan keskelle
-valtamerta, ei minulla ollut aavistustakaan, että mitään muuta oli
-mielessä, vaikka minusta jo ennen sitäkin tapausta tuntui, että asia
-ajettiin jokseenkin pitkälle pilaksi.
-
-— Minulle selitettiin», hän jatkoi, »teidän ennen lähtöään toivoneen,
-että joutuisitte johonkin todella jännittävään seikkailuun — että
-teitä kyllästytti kahdennenkymmenennen sataluvun unelias elämä —
-harmittelitte romantiikan katoamista meriltä.
-
-— Herra Divine, sanottiin minulle, oli hyvin varakas nuori mies, jonka
-kanssa te olitte kihloissa ja joka saattoi helposti uhrata tähän meidän
-muka suoritettavaamme, tavattomaan pilaan tarvittavat suuret kulungit.
-Minusta ei ollut millään tavoin paha olla siinä mukana, erittäinkin
-kun en tiennyt mitään retken oletetustakaan tarkoituksesta, ennen kuin
-juuri Honoluluun saapuessamme. Sitä ennen oli minulle uskoteltu, että
-herra Divine aikoi vain huvikseen pistäytyä Tyynenmeren eteläosissa.
-
-— Kuten näette, mademoiselle, on minua petetty yhtä pahasti kuin
-teitäkin. Ettekö salli minun sovittaa erehdystäni olemalla ystävänne?
-Vakuutan teille, että tarvitsette ystävää keskellä laivantäyteistä
-roistojoukkoa.»
-
-»Ketä minun on uskottava?» huudahti tyttö. »Herra Divine väittää, että
-myöskin hänet on pakotettu mukaan tähän puuhaan, mutta kuoleman uhalla
-eikä petoksella.»
-
-Therieren kasvot saivat kaunopuheisen, pisteliään epäilevän ilmeen.
-
-»Entä se suosituskirje, jonka toin herra Divineltä isällenne?» kysyi
-hän.
-
-»Hän kertoi, että hänet revolverin suu otsallaan pakotettiin
-kirjoittamaan se», vastasi tyttö.
-
-»Tulkaa mukaan, mademoiselle Harding!» pyysi perämies. »Luulenpa
-voivani sanoa teille, ettei herra Divine ole niin pahoissa väleissä
-kapteeni Simmsin kanssa kuin hän olisi, jos hänen kertomansa juttu
-olisi tosi.»
-
-Niin sanoen hän alkoi kävellä päällystön hytteihin vieville portaille.
-Niiden yläpäässä jäi Barbara Harding empimään.
-
-»Älkää pelätkö, mademoiselle!» rauhoitti Theriere häntä. »Muistakaa,
-että olen ystävänne ja että vain pyrin todistamaan sen täysin
-tyydyttävästi. Teidän on itsenne tähden mahdollisimman pian otettava
-selkoa, ketkä tällä laivalla ovat ystäviänne, ketkä vihollisianne.»
-
-»No niin», virkkoi tyttö. »En saata olla yhtään pahemmassa vaarassa
-täällä toisessa paikassa kuin toisessakaan.»
-
-Theriere opasti hänet suoraan omaan hyttiinsä, kohottaen etusormeaan
-varoittaakseen häntä olemaan hiljaa. He astuivat pieneen komeroon
-äänettömästi kuin varkaat. Sitten Theriere kääntyi sulkemaan ovea,
-kiertäen sen meluttomasti lukkoon.
-
-Barbara tarkkaili häntä; tytön sydän sykki rajusti pelosta ja
-epäilyksistä.
-
-»Tännepäin!» kuiskasi Theriere, viitaten vuodettaan kohti. »Minusta
-on edullista tietää, mitä tämän väliseinän takana puuhaillaan.
-Päänalusen kohdalta, noin jalan verran sen yläpuolelta löydätte pienen,
-pyöreän reiän. Painakaa korvanne sitä vasten ja kuunnelkaa! Divine on
-luullakseni parhaillaan siellä.»
-
-Vaikka tyttö olikin vielä säikähdyksissään ja pelkäsi miehen aikeita,
-noudatti hän kuitenkin kehoitusta.
-
-Aluksi hän ei erottanut väliseinän takaa mitään muuta kuin sekavaa
-äänten sorinaa ja lasin kilahduksen, ikäänkuin pullon kaula olisi
-sattunut pikarin reunaan.
-
-Hetkisen hän pysyi hiljaa ja jännittyneenä, korva painettuna pientä
-aukkoa vasten. Sitten hän kuuli selvästi laivuri Simmsin äänen.
-
-»Sanon teille, mies», puhui tämä, »ettei mitenkään muutoin voinut
-menetellä ja että minua kiusaa hemmetisti kuunneltuani pitkin matkaa
-teidän moittivan minua siitä, että muka hoidan virheellisesti tätä
-pikku hommaa.»
-
-»En minä moiti, Simms», vastasi toinen, jonka tyttö heti äänestä
-tunsi Divineksi, '»vaikka minusta oli erehdys tehdä _Lotus_ hylyksi
-sillä tavoin kuin te teitte. Emmehän sinä ilmoisna ikinä voi palata
-sivistyneeseen maailmaan, jos se alus tuhoutuu. Jos sitä olisi
-vahingoitettu vain vähän ja sillä tavoin, että he olisivat saaneet sen
-korjatuksi, niin sekin viivytys olisi antanut meille kylliksi etumatkaa
-päästäksemme turvaan. Ja kun neiti Harding mentyämme avioliittoon
-olisi reippaana ja terveenä palautettu isälleen, niin olisivat he
-niin ilostuneet jälleennäkemisestä, että isä olisi helposti saatu
-taivutetuksi antamaan asian painua.
-
-— Sitten vielä yksi seikka; te aiotte vaatia lunnaita sekä neiti
-Hardingista että minusta näytelläksemme johdonmukaisesti, että myöskin
-minut oli ryöstetty. Miten voitte sen tehdä, jos herra Harding
-kuolee? Ja voitteko hetkeäkään epäillä, ettei neiti Harding säästä
-minkäänlaisia uhrauksia saadakseen syylliset vastaamaan teoistaan, jos
-hänen isälleen tai tämän vieraille tapahtuu mitään pahaa?»
-
-Tyttö irtautui väliseinästä kasvot kalpeina ja vääntyneinä. Hän nousi
-pystyyn ja katsoi Theriereä silmiin.
-
-»Olen kuullut kylliksi; kiitos, herra Theriere.»
-
-»Oletteko siis varma, että olen ystävänne?» kysyi mies.
-
-»Olen varma siitä, että Divine ei ole», vastasi Barbara vältellen ja
-otti askeleen ovea kohti.
-
-Theriere seisoi paikallaan silmäillen häntä. Hän oli ehdottomasti
-viehättävä. Theriere ei voinut muistaa koskaan nähneensä kauniimpaa
-tyttöä. Miehen valtasi voimakas halu sulkea hänet syliinsä.
-
-Theriere ei ollut monesti koettanutkaan hillitä himojaan. Hänen tapana
-oli ollut ottaa mitä halusi — väkisin, jos se kävi tarpeelliseksi.
-
-Hän astui Barbara Hardingiin päin. Hänen silmissään välähti liekki,
-jota tyttö ei ennen ollut niissä nähnyt, ja Barbara tavoitti nopeasti
-ovenripaa.
-
-Theriere oli aivan hänen lähellään, mutta äkkiä hän sitten
-hillitsi itsensä, sillä hänen mieleensä muistui kylmästi harkittu
-suunnitelmansa, joka perustui siihen tytön isoisävainajan
-jälkisäädöksen pykälään, että sen miehen, joka jakoi tytön kanssa
-perinnön, tuli saavuttaa sekä hänen itsensä että hänen isänsä
-hyväksyminen.
-
-Hänen kannatti odottaa aikaansa ja näytellä ensiksi ritarillista
-suojelijaa ja vasta sitten yrittää rakastajan osaa.
-
-Barbara oli hänen lähestyessään puolittain säikähtyneenä kääntynyt
-häneen päin — epäillen hänen aikomuksiaan.
-
-»Suokaa anteeksi, neiti Harding», sanoi hän; »ovi on lukittu —
-sallikaa minun avata se teille.» Hän teki sen perin kohteliaasti,
-heilauttaen oven selkosen selälleen, että tyttö pääsi, ulos. »Pelkäsin
-keskeytystä», jatkoi hän sitten selittääkseen oven lukossaoloa.
-
-Äänettöminä he palasivat kannelle. Saatuaan äkillisen intohimoisen
-puuskansa hillityksi hallitsi Theriere jälleen täydellisesti ulkoista
-olemustaan ja oli taaskin valmis pelaamaan kylmää, harkittua peliä ja
-odottamaan, kuten oli päättänyt tehdä.
-
-Osana hänen suunnitelmastaan oli tavata neiti Hardingia juuri parhaiksi
-usein ollakseen varma siitä, että hän pysyisi alituisesti tytön
-mielessä; mutta ei niin tiheästi, että saattoi tuntua siltä, että hän
-tuppautui tytön seuraan. Hän oletti' aivan oikein, että Barbara antaisi
-kohteliaalle huolehtimiselle mukavuudestaan ja turvallisuudestaan
-silloisissa vaikeissa ahdinko-oloissa suuremman arvon kuin
-tungettelevalle seurustelulle, jonka seurauksena saattaisi olla, että
-Theriere osoittaisi ihailuaan liian avoimesti.
-
-Ja siksi hän nosti hattuaan ja poistui tytön luota ensin vain
-pyydettyään Barbaraa aina kääntymään hänen puoleensa milloin hän voisi
-olla avuksi.
-
-Yksin jäätyään vaipui Barbara Harding murheellisiin mietteisiin ja sai
-kestää ankaran koettelemuksen yrittäessään sopeutua siihen ajatukseen,
-että Larry Divine, hänen elinkautinen ystävänsä, oli tämän hänelle ja
-hänen isälleen tehdyn hirveän ilkityön alkuunpanija. Hänen oli myöskin
-melkein yhtä vaikea uskoa, että Theriere oli siinä määrin enemmän
-rikoksen uhri kuin itse rikkoja, kuten hän oli halunnut uskotella.
-
-Mutta eikö hänen kertomuksensa kuulostanut vielä paljoa
-todenmukaisemmalta kuin Divinen juttelema, jota hän oli uskonut, ennen
-kuin Theriere oli paljastanut hänelle oikean asianlaidan? Miksi hänen
-sitten oli niin vaikea luottaa ranskalaiseen?
-
-Sitä hän ei voinut selittää, mutta sydämensä sisimmässä hänellä oli se
-tunne, että hän epäili ja pelkäsi tätä miestä.
-
-Hänen seisoessaan nojautuneena kaiteeseen syvissä aatoksissaan meni
-Billy Byrne aivan hänen taitseen. Kun sakilainen näki tytön, kaartuivat
-hänen huulensa irvistykseen. Kuinka hän vihasikaan tuota naista! Ei
-senvuoksi, että tyttö olisi koskaan tehnyt mitään vahingoittaakseen
-häntä, vaan pikemminkin syystä, että Barbara edusti näkyvässä ja
-kouraantuntuvassa muodossa kaikkea sitä, mitä hän oli varhaisesta
-lapsuudestaan saakka oppinut kammoamaan.
-
-Tytön pehmeä, valkea hipiä, sirot kädet ja hyvin hoidetut kynnet,
-sopusuhtainen vartalo ja erinomaisesti sopiva puku, kaikki se ylemmyys
-häneen ja hänen laisiinsa verrattuna ilkkui hänelle. Hän tiesi, että
-tyttö piti häntä alempana olentona. Barbara Harding kuului siihen
-luokkaan, joka käytti hänen piiriinsä kuuluville puhuttelusanaa »hyvä
-mies.» Kuinka hän inhosikaan tuota nimitystä!
-
-Hänen tytön selkään tuijottavalla katseellaan oli se vaikutus, jonka
-jokainen tarkkaava henkilö on niin monasti pannut merkille, ja
-heräten surkean tilansa aiheuttamasta puutumuksesta pyörähti Barbara
-ympäri ja kohtasi sakilaisen katseen. Heti paikalla hän tunsi miehen
-samaksi hirviöksi, joka oli murhannut Billy Malloryn. Jos sakilaisen
-silmät olisivat uhkuneet vihaa, kun hän katseli tyttöä, niin se ei
-kuitenkaan ollut mitään verrattuna siihen inhoon ja kiukkuun, joka
-kuvastui Barbara Hardingin katseesta, kun se suuntautui miehen yrmeihin
-kasvoihin.
-
-Niin syvää halveksumista hän tunsi tätä olentoa kohtaan, että kun mies
-äkkiä ilmestyi hänen eteensä, pääsi häneltä huudahdus.
-
-»Pelkuri-raukka!» Se ainoa sana kirposi hänen tahtomattaan hänen
-huuliltaan.
-
-Sakilaisen äkäinen ilme kävi vieläkin synkemmäksi. Hän astahti
-uhkaavasti lähemmäksi tyttöä.
-
-»Mitä se on?» hän tiuskaisi. »Varokaa naljailemasta! Muutoin kolhaisen
-silmänne mustiksi.» Ja hän nosti raskaan nyrkkinsä lyödäkseen tyttöä.
-
-
-
-
-KUUDES LUKU
-
-Salainen neuvottelu
-
-
-Sakilainen oli odottanut tytön kyyristyvän peloissaan nähdessään hänen
-uhkaavan lyödä — se olisi yllin kyllin riittänyt sovittamaan neidon
-lausuman herjauksen ja voimakkaasti tehonnut miehen Kellyn sakille
-ominaiseen huumorintajuntaan.
-
-Useita kertoja hän oli tällä tavoin uhannut naisia saadakseen
-kiihottavan nautinnon kuulla heidän kirkuvan kauhuissaan ja nähdä
-heidän silmittömästi pakenevan. Jos he olivat jääneet paikalleen ja
-käyneet vastustamaan, kuten jotkut Länsipuolen naiset olivat tehneet,
-pitäen itseään kylliksi voimakkaina, ei sakilainen ollut epäröinyt
-»mojauttaa.»
-
-Vain sillä tavoin saattoi mies säilyttää rohkeudenmaineensa Grand
-Avenuen läheisyydessä.
-
-Hän oli luullut, että tämä heikontuneeseen ja veltostuneeseen
-yläluokkaan kuuluva tyttö pyörtyisi pelästyksestä; mutta hänen
-kuvaamattomaksi hämmästyksekseen Barbara jäikin rohkeasti seisomaan
-suorana, pää pystyssä, silmät kylminä, tyyninä, värähtämättä.
-
-Ja sitten tyttö taaskin lausui:
-
-»Raukka!»
-
-Billy oli vähällä lyödä häntä; mutta jokin pidätti hänen kättään. Mitä
-se oli, sitä hän ei jaksanut käsittää. Oliko mahdollista, että hän
-pelkäsi tätä hentoa tyttöä?
-
-Ja juuri tällä ratkaisevalla hetkellä, kun Billyn asento oli
-uhkaavimmillaan, ilmestyi Theriere näyttämölle.
-
-Yhdellä silmäyksellä hän oivalsi tilanteen ja syöksähti Billy Byrnen ja
-Barbara Hardingin väliin.
-
-»Mitä tämä mies on sanonut teille, neiti Harding?» hän huusi. »Onko hän
-tehnyt teille pahaa?»
-
-»En usko, että hän olisi rohjennet lyödä minua», vastasi tyttö,
-»vaikka hän sitä uhkasikin. Hän on sama raukka, joka murhasi herra
-Mallory-paran _Lotuksella_. Sellainen mies voi alentua mihin hyvänsä.»
-
-Theriere kääntyi kiukkuisena Byrneen päin.
-
-»Mene kanssiin!» hän karjaisi. »Otan sinut käsiteltäväksi myöhemmin.
-Jollei neiti Harding olisi saapuvilla, niin löylyttäisin sinua niin,
-että olisit vähissä hengissä. Ja jos tämän jälkeen koskaan kuulen sinun
-puhuttelevan häntä tai loukkaavan häntä vähimmässäkään määrin, lähetän
-kuulan lävitsesi niin nopeasti, ettet edes älyä, kuinka sinulle on
-käynyt.»
-
-»Sepä, piru vieköön nähdään!» ärähti Billy Byrne pilkallisesti. »Kyllä
-minä teidät tunnen, senkin pääöykkäri; ja teidän olisi viisainta olla
-naljailematta minulle. Tällä laivalla ei ainoakaan junkkari saa rähistä
-minulle tuolla tavoin noin vain iltikseen — tajuatteko?» Ja ennenkuin
-Theriere älysi, mitä tapahtuisi, osui raskas nyrkki hänen leukaansa,
-hän lennähti kannelta ilmaan ja vaipui tiedottomana neiti Hardingin
-jalkojen juureen.
-
-»Näettekö, miten käy sellaisille, jotka naljailevat minulle?» virkkoi
-sakilainen tytölle, kumartui pitkänään viruvan perämiehen puoleen ja
-veti tämän takataskusta ison revolverin.
-
-»Taidanpa tarvita tätä kapinetta hyvinkin pian», hän huomautti.
-
-Annettuaan sitten vielä ilkeän potkun tajuttoman miehen kasvoihin hän
-poistui kanssiin.
-
-»Kenties letukka vielä pitää Billy Byrneä pelkurina», hän tuumi
-kadotessaan kannen alle.
-
-Theriereä kohdanneen odottamattoman hyökkäyksen eläimellinen raakuus
-oli tehnyt Barbara Hardingin sanattomaksi kauhusta. Hän ei ollut
-eläissään uneksinut, että maan päällä saattaisi olla sellaista
-ihmisenmuotoista olentoa, jolta kunnian, ritarillisuuden ja rehtiyden
-tunteet puuttuisivat niin tarkoin kuin tuolta otukselta, joka oli äsken
-uhannut turvatonta naista ja potkaissut tiedotonta miestä kasvoihin.
-
-Mutta Barbara Harding ei ollutkaan koskaan elänyt Grand Avennen ja
-Lake Streetin ja Halstedin ja Robeyn välillä, missä miehisen rohkeuden
-käsitteet ovat omituiset ja hirveät.
-
-Kun hänen mielensä oli jälleen saavuttanut tasapainonsa, kiiruhti hän
-hytteihin vievien portaiden yläpäähän ja huusi äänekkäästi apua.
-
-Heti paikalla riensivät laivuri Simms ja ensimmäinen perämies Ward
-kannelle, kummallakin revolveri kädessä, sillä, nämä arvon herrat
-olivat aina valmiina miehistön kanssa sattuvan selkkauksen varalta.
-
-Barbara osoitti hiljaa viruvaa Theriereä ja selitti nopeasti, mitä oli
-tapahtunut.
-
-»Sen teki se Byrne-vintiö», sanoi hän. »Nyt hän on kanssissa, ja
-hänellä on revolveri, jonka hän otti haltuunsa senjälkeen kun herra
-Theriere oli kaatunut.»
-
-Miehistöä oli nyt kertynyt kannella makaavan perämiehen ympärille.
-
-»Hei, miehet», ärjäisi laivuri Simms parille katselijalle, »viekää
-herra Theriere hyttiinsä ja valelkaa kylmää vettä hänen kasvoilleen! Ja
-te, herra Ward, noutakaa konjakkia kaapista, ja koettakaa saada hänet
-virkoamaan! Muut ottakoot aseikseen rautakankia ja kirveitä ja pitäkööt
-huolta siitä, ettei tuo penteleen sikiö, pääse elävänä takaisin
-kannelle. Pitäkää häntä kanssissa, sillä aikaa kun minä käyn hakemassa
-pari revolveria, ja sitten se riiviö on käsissämme, hitto soikoon!»
-
-Laivuri Simms kiiruhti kajuuttaan, samalla kun kaksi miestä lähti
-kantamaan Therieriä tämän hyttiin ja Ward noutamaan konjakkia. Hetkistä
-myöhemmin Barbara Harding näki laivurin palaavan yläkannelle mukanaan
-pyssy ja kaksi revolveria.
-
-Ne merimiehet, jotka hän oli määrännyt vartioimaan Byrneä, olivat
-kerääntyneet kanssiin vievän luukun äärelle. Jotkut heistä vaihtoivat
-vangin kanssa pilkallisia ja hupaisia sutkauksia.
-
-»Sinun olisi parasta tulla kannelle, jossa surmaaminen kävisi
-mukavammin», huusi yksi heistä sakilaiselle. »Siellä alhaalla saatamme
-kirveinemme ja kankinemme peitota sinut möykyksi, ja kun sitten
-lähetämme sinut kotiin, ei äitisi tunne pikku pojuaan!»
-
-»Tulkaa vain tänne ja koettakaa laittaa minusta möyhyä!» kiljui Billy
-Byrne vastaan. »Minä kykenisin pieksämään teidät koko joukon, vaikka
-toinen käteni olisi sidottu selän taakse — kuuletko?»
-
-»Laivuri on noutamassa paukkujaan, Billy», ilmoitti Luiseva Sawyer.
-»Kyllä sinun olisi viisainta tulla ylös tutkittavaksi, jos hän
-antaakseen sinulle tilaisuuden.»
-
-»Ei sinne päinkään», ärähti Billy »Olisipa minulla kauniit toiveet,
-kun hän ja Kierosilmä olisivat minua tuomitsemassa. Ei sinä ikinä,
-Luiseva. Täällä olen ja täällä pysyn siksi, kunnes nujerrun. Mutta usko
-pois, että nitistän joitakuita, ennen kuin itse lähden. Jos teistä,
-miehet, jotkut ovat ystäviäni, olisi heidän senvuoksi parasta jäädä
-ulkopuolelle, etteivät sattuisi saamaan reikää nahkaansa.
-
-— Ja vielä yhden tempun teen, ennen kuin nukun viimeisen kerran.
-Selvitän noille hyttijehuille, millä kannalla he ovat keskenään. Jollen
-saa mitään aikaan, ennenkuin sammun, niin nimeni ei ole Billy Byrne!»
-
-Samassa saapui laivuri Simms, tuoden hytistään hakemansa kolme asetta.
-Hän ojensi yhden Luisevalle Sawyerille, toisen Punaiselle Sandersille
-ja kolmannen eräälle Wilson-nimiselle miehelle.
-
-»Ja nyt me, hyvät miehet», sanoi laivuri Simms, »menemme kanssiin ja
-tuomme Byrnen kannelle. Tuokaa hänet elävänä, jos voitte — mutta joka
-tapauksessa tuokaa hänet!»
-
-Ei yksikään liikahtanut astuakseen kanssiin.
-
-»No, eteenpäin, ja reippaasti!» komensi laivuri.
-
-»Minusta hän kuulosti sanovan ’me’», huomautti yksi merimiehistä.
-
-Harmaana raivosta pyörähti Simms ympäri ottamaan selvää, kuka hänen
-takanaan seisovista monista miehistä oli solvaaja.
-
-»Kuka se oli?» hän kiljui. »Näyttäkää minulle se retkale! Teidän on
-osoitettava hänet minulle, Kuuletteko? Minä opetan hänelle. Ja te»,
-hän karjui minkä kurkustaan sai, kääntyen jälleen niiden miesten
-puoleen, joita hän oli komentanut kanssiin Billy Byrneä noutamaan, »te
-arkailevat maakravut, suoriutukaa alas ja vilkkaasti, ennen kuin potkin
-teidät portaisiin!»
-
-Ei sittenkään yksikään liikahtanut totellakseen häntä. Hän punastui ja
-kalpeni vuorotellen. Vaahto kihisi hänen suupielissään, kun hän polki
-jalkojansa laivan kanteen, hyppien, kiroillen ja uhkaillen.
-
-Mutta kaikesta siitä ei ollut apua. Miehet eivät taipuneet menemään.
-
-»Nähkääs, laivuri», puhkesi Luiseva Sawyer puhumaan, »ken hyvänsä menee
-kanssiin, hän on varmasti kuoleman oma. On helpompaa ja turvallisempaa
-näännyttää hänet nälkään.»
-
-»Ole käkättämättä!» ulvoi laivuri Simms. »Luuletko minun suostuvan
-istumaan tässä rauhallisesti viikon päivät ja antamaan säikytetyn
-satamarotan pitää hallussaan kanssia vain sen tähden, että minulla on
-laivallani joukko arkoja jänishousuja! Ei, hyvä herra, te menette alas
-ja tuotte sieltä tuon mukamas hirveän miehen elävänä tai kuolleena.»
-Sen sanottuansa hän lähestyi tuimana komentamiansa kolmea miestä, jotka
-seisoivat luukun reunalla, pidellen aseitaan varmasti poissa Billy
-Byrnen ulottuvilta.
-
-Miten olisi käynyt, jos laivuri Simms olisi suorittanut loppuun saakka
-aloittamansa uhkaavan liikkeen, sitä on mahdoton tietää, sillä samassa
-tunkeutui Theriere odotettavissa olevan murhenäytelmän huvitettujen
-katselijoiden muodostaman kehän lävitse.
-
-»Mitä on tapahtunut, sir?» tiedusti hän Simmsiltä. »Voinko auttaa teitä
-jollakin tavoin?» Hänen kasvoissaan oli kamala mustelma, mutta onneksi
-ei vamma ollut vakava.
-
-»Kas vain!» huudahti laivuri. »Te ette siis kuollutkaan. Mutta se ei
-muuta asiaa hitustakaan. Meidän täytyy saada tuo mies ulos kanssista,
-mutta näillä kirpunpuremilla miehenhuononnuksilla ei ole uskallusta
-mennä häntä noutamaan.»
-
-»Hänellä on teidän revolverinne, sir», selitti Wilson, »eikä jumaliste
-ainakaan hän häikäile sitä käyttäessään.»
-
-»Antakaapa kun minä koetan saada hänet talttumaan, sir», sanoi Theriere
-laivuri Simmsille. »Meidän ei pidä menettää yhtään miestä, jos voimme
-muutoin selviytyä.»
-
-Laivurista oli mieluista, että hän näin odottamatta pelastui pulasta,
-johon hän itse oli itsensä laittanut. Miten Theriere voisi saada
-kapinallisen merimiehen alistumaan, sitä hän ei voinut arvata eikä
-liioin siitä välittänytkään, kunhan vain hänen omaa nahkaansa ei pantu
-vaaralle alttiiksi.
-
-»Jos te poistutte, sir», jatkoi Theriere, »ja käskette miehet tiehensä,
-niin yritän tehdä jotakin.»
-
-Laivuri Simms noudatti Therieren pyyntöä, joten perämies oli pian
-yksinään luukun äärellä.
-
-Mentyään kannen yli keskilaivalle keräytyivät miehet tarkkailemaan
-Therieren puuhia, ja heidän takanaan seisoi Barbara Harding, ikäänkuin
-lumottuna katsellen hänen silmäinsä edessä tällä kirotulla laivalla
-kehittyvää murhenäytelmää.
-
-Theriere kumartui aukon reunan ylitse, niin että alhaalla valppaana
-odottava Byrne näki hänet selvästi. Heti pamahti revolveri, ja kuula
-viuhahti hyvin läheltä Therieren päätä.
-
-»Seis, Byrne!» huusi hän. »Se olen minä, Theriere. Älä ammu enää!
-Haluan puhua kanssasi.»
-
-»Pois kenkkuilemiset nyt!» murahti Byrne vastaukseksi. »Toista kertaa
-en ammu harhaan.»
-
-»Haluan puhua kanssasi», toisti Theriere hiljaa. »Tulen sinne alas.»
-
-»Ettepä tule, tomppeli», tokaisi Byrne; »ette ainakaan elävänä.»
-
-»Kyllä minä tulen, Byrne», vastasi Theriere, »etkä sinä saa olla
-hupsu nyt. Minä olen aseeton. Sinä saat tähdätä minua revolverillasi,
-kunnes olet päässyt siitä varmaksi. Koko laivalla voin ainoastaan minä
-pelastaa henkesi, ja vain minulla on syytä tehdä se. Mutta meidän on
-keskusteltava siitä, eikä se käy päinsä tällä tavoin, sillä meitä
-voitaisiin kuunnella. Minä kohtelen sinua rehdisti, jos sinä olet rehti
-minua kohtaan. Jollemme pääse yksimielisiksi, niin minä tulen takaisin,
-etkä sinä ole sen pahemmassa pinteessä kuin nytkään. Nyt minä tulen!»
-Ja odottamatta ehdotuksensa hyväksymistä luiskautti _Halfmoonin_ toinen
-perämies itsensä luukun reunalta alas ja katosi näkyvistä.
-
-Että hän oli urhea mies, se täytyi Billy Byrnenkin myöntää, ja kannella
-olijat, joilla ei ollut aavistustakaan toisen perämiehen ja häntä
-äskettäin kolhineen matruusin välisistä suhteista, pitivät hänen
-rohkeuttaan suorastaan ihmeellisenä.
-
-Therieren arvo kohosi yhdellä kertaa huomaavan paljon _Halfmoonin_
-merimiesten silmissä, sillä niin turmeltuneita kuin olivatkin he
-ymmärsivät tämänlaatuista ruumiillista rohkeutta ja osasivat antaa
-sille arvon. Barbara Hardingista näytti miehen teko suorastaan
-verrattomalta; olihan Theriere pannut itsensä alttiiksi vähääkään
-välittämättä siitä, että saattoi menettää henkensä. Äkkiä hän tunsi
-mielessään pistoksen siitä, että oli epäillyt Theriereä — noin uljaan
-miehen täytyi olla ehdottoman kunniallinen, hän päätteli.
-
-Alas päästyään Theriere huomasi, että häneen oli suunnattu hänen oma
-revolverinsa, jota piteli perin epätoivoinen ja aivan periaatteeton
-mies. Hän hymyili pilkallisen katkerasti Byrnelle, kun taas
-viimemainittu silmäili häntä epäluuloisesti.
-
-»Katsos nyt, Byrne-ystäväni», alkoi Theriere, »olisin typerä, jos
-väittäisin tekeväni tämän sen vuoksi, että pidän sinusta. Asia on
-niin, että tarvitsen sinua. Meitä kumpaakaan ei luonnista, jos
-olemme yksin. Minusta teit tyhmästi lyödessäsi minua tänään. Kuten
-muistat, piti minun sopimuksemme mukaan olla vieläkin tylympi sinulle
-kuin tavallisesti välttääksemme epäluuloja, jos meidät tavattaisiin
-puhelemasta keskenämme. Minä sain tilaisuuden sättiä sinua tänään ja
-luulin sinun ymmärtävän minun käyttävän sitä hyväkseni osoittaakseni
-neiti Hardingille, ettei meidän välillämme tullut kysymykseenkään muu
-kuin viha.
-
-— Jos olisin ajatellut, että sinulla todella oli aikomus kolhaista
-minua, niin olisit kaatunut kuolleena maahan, ennen kuin olisit päässyt
-käsiksi minuun, ystäväni. Sinä täydelleen yllätit minut. Mutta se on
-mennyttä — minä olen valmis unohtamaan ja auttamaan sinua selviytymään
-vaikeasta asemastasi. Sitten voimme jatkaa puuhiamme, ikäänkuin ei
-mitään olisi tapahtunut. Mitä arvelet?»
-
-»En tiennyt että te ilveilitte», vastasi sakilainen; »muutoin en olisi
-kolhinut teitä. Te näytitte olevanne tosissanne.»
-
-»No niin, se on sovittu», virkkoi Theriere. »Suostutko tulemaan
-täältä pois, jos järjestän kapteenin kanssa asiat niin, että joudut
-rautoihin vain päiväksi tai pariksi? Hänen täytyy rangaista sinua
-jonkun verran säilyttääkseen oman arvonsa. Mutta minä lupaan, että saat
-ruokaa säännöllisinä aikoina ja ettei sinua pieksetä kuten silloin,
-kun viimeksi olit kopissa. Jollei hän suostu ehdotukseeni, niin annan
-kunniasanani siitä, että ilmoitan sen sinulle edeltäkäsin.»
-
-»Antaa soida», myönsi Billy Byrne. »En luota kehenkään, jollei minun
-ole pakko; mutta minut saadaan hirttää, jos keksin mitään muuta keinoa
-tästä pinteestä selviytyäkseni.»
-
-Theriere palasi kannelle ja tavattuaan laivurin veti hänet syrjään.
-
-»Voin saada hänet ulos rauhallisesti, jos saatan vakuuttaa hänelle,
-että hänet vain pannaan koppiin päiväksi tai pariksi ja annetaan
-hänelle täydet ruoka-annokset eikä lainkaan selkään. Minun mielestäni,
-sir, se on helpoin keino. Meillä ei ole varaa menettää miestä nyt — jos
-haluamme kurittaa häntä myöhemmin, niin aina löydämme jonkun tekosyyn.»
-
-»Hyvä on, herra Theriere», vastasi laivuri. »Jätän asian kokonaan
-teidän hoidettavaksenne — saatte tehdä sille miekkoselle mitä tahdotte.
-Tehän se saitte kasvonne ruhjotuksi.»
-
-Theriere palasi heti kanssiin, ilmestyen pian sieltä jälleen muassaan
-äsken niin jyrkän uppiniskainen Byrne. Kaksi päivää sai viimemainittu
-virua kopissa, ja siihen päättyi tämä välikohtaus, vaikka sen
-seuraukset olivatkin moninaiset.
-
-Ensinnäkin se juurrutti Therieren sydämeen henkilökohtaisen vihan
-sakilaista vastaan. Tähän asti oli hänen aikomuksensa vapautua siitä
-miehestä, kun tämä ei enää olisi tarpeellinen, perustunut yksinomaan
-järkilaskelmiin, mutta nyt se sai lisä vahviketta voimakkaasta,
-henkilökohtaisesta kostonhimosta.
-
-Tällä tapauksella oli ollut vaikutuksensa myöskin Barbara Hardingiin:
-se oli näyttänyt hänelle herra Therieren uudessa valossa, joka oli
-perämiehelle hyvin edullinen.
-
-Hän piti Therieren jalomielistä käyttäytymistä Byrneä kohtaan
-suorastaan sankarillisena, ja se oli syventänyt tytön sakilaista
-kohtaan tuntemaa kammoa, niin että se nyt oli melkeinpä sairaloinen.
-
-Billy Byrnen raakuus oli tehnyt häneen niin eloisan vaikutuksen, että
-hän saattoi hätkähtäen herätä syvästä unesta, peläten miehen uhkaavan
-häntä.
-
-Kun Billy pääsi vankeutensa jälkeen vapaaksi ja ryhtyi jälleen
-tehtäviinsä, sivuutti hän kannella tytön useita kertoja. Hän pani
-merkille, että Barbara vältti häntä inhon ja pelon vallassa. Mutta
-ihmeekseen hän huomasi, että kun tämä hänen häikäilemättömän rajuutensa
-tunnustaminen olisi aikaisemmin saanut hänet värähtämään ylpeydestä,
-hän nyt tunsi omituista harmia tyttöä kohtaan tämän käyttäytymisen
-johdosta, joten hän johtui vihaamaan Barbara Hardingia vieläkin enemmän
-kuin ennen. Aikaisemmin hän oli vihannut tyttöä sen tähden, mitä tämä
-edusti; nyt hän vihasi häntä hänen itsensä tähden.
-
-Nyt oli Barbara Harding usein Therieren ja, joskin harvemmin, myöskin
-Divinen seurassa; sillä toisen perämiehen kehoituksesta ei tyttö ollut
-ilmaissut viimemainitulle herrasmiehelle olevansa selvillä hänen
-petollisuudestaan.
-
-»On hyvä, jollei hän aavista mitään», oli Theriere sanonut.
-»Silloin on teillä etu, jota teillä ei olisi, jos hän epäilisi,
-kuinka asianlaita todellisuudessa on. Nyt te voitte etukäteen saada
-varoituksen hänen kaikista vastaisista aikeistaan. Kertokaa minulle
-aina, mitä hän puhuu teille suunnitelmistaan, ja siten voimme tehdä
-hänen aikeensa tyhjiksi paljon helpommin kuin siinä tapauksessa, että
-te noudattaisitte luontaista haluanne ja kieltäytyisitte olemasta
-missään tekemisissä hänen kanssaan.
-
-- Saattaisipa myöskin olla hyvä, neiti Harding, rohkaista hänen
-toiveitaan siitä, että menette vapaaehtoisesti naimisiin hänen
-kanssaan. Luullakseni hän silloin luopuisi kokonaan varovaisuudesta ja
-tasoittaisi teidän vapautumistietänne.»
-
-»Oi, herra Theriere, pelkäänpä, etten voi sitä tehdä», huudahti
-tyttö. »Te ette voi aavistaa, kuinka minä inhoan sitä miestä nyt, kun
-tunnen hänen oikean karvansa. Vuosikausia hän on ahdistellut minua
-kosimisellaan, ja vaikka en ole enkä ole voinutkaan pitää hänestä sillä
-tavoin, on minusta tuntunut, että hän on hyvin hyvä ystäväni ja että
-hänen uskollisuutensa ansaitsee jonkunlaisen palkkion minun puoleltani
-— ainakin ystävyyteni ja myötätuntoni. Nyt minä värisen, kun hän
-vain on lähelläni, aivan kuin jos näkisin käärmeen kiemuroissa ihan
-vieressäni. Minä en voi sietää petollisuutta.»
-
-»En minä myöskään, mademoiselle», vakuutti Theriere liukkaasti. »Mies
-ei ansaitse muuta kuin halveksumistanne, vaikka järkisyistä toivonkin,
-että kestäisitte hänen seuraansa, kunnes juuri hänen petollisuutensa
-tarjoaa teille pelastumiskeinon. Sillä, uskokaa minua, jos hän kerran
-on pettänyt teitä, niin kuinka paljon pikemmin hän sitten onkaan valmis
-pettämään Simmsiä ja Wardia! Hän kavaltaisi heidät heti, jos hänelle
-vain tarjoutuisi tilaisuus voittaa teidät omakseen ilman heidän apuaan.
-Olen arvellut, että kenties voitaisiin hänet saada yrittämään anastaa
-laiva väkivalloin ja palauttaa teidät San Franciscoon tai, mikä olisi
-vielä parempi, lähimpään sivistyneeseen satamaan.
-
-— Te voitte hyvällä omallatunnolla ehdottaa hänelle sitä ja mainita
-uskovanne, että minä olen altis tukemaan sellaista yritystä. Minä
-puolestani voin taata, että saamme apua joiltakuilta miehiltä —
-heitä on Divinen ja minun itseni lisäksi riittävästi anastaaksemme
-_Halfmoonin_ helposti sen nykyiseltä päällystöltä.»
-
-»Minä punnitsen ehdotustanne, herra Theriere», vastasi Barbara, »ja
-kiitän ylevyyttänne, joka sai teidät auttamaan minua. Taivas tietää,
-kuinka kipeästi nyt kaipaan ystävää näin monien vihollisten keskellä —
-Mitä nyt, herra Theriere? Mikä on hätänä?»
-
-Perämies oli sattunut tytön puhuessa katsahtamaan kaakkoon päin, ja
-häneltä oli äkkiä päässyt hämmästynyt ja levoton huudahdus.
-
-»Tuo pilvi, mademoiselle», vastasi hän. »Me saamme ankaran myrskyn.
-Se on niskassamme tällä minuutilla.» Sen sanottuaan hän riensi pois
-juoksujalkaa, huutaen olkansa ylitse tytölle: »Teidän olisi parasta
-heti mennä hyttiinne.»
-
-
-
-
-SEITSEMÄS LUKU
-
-Rajuilma ja pakokauhu
-
-
-Myrsky, jonka kynsiin _Halfmoon_ joutui, tuli aivan yllätyksenä. Se
-näytti puhjenneen taivaan ollessa ihan kirkkaana. Sekä tähystäjä että
-ruorimies olivat valmiita vannomaan tarkastaneensa taivaanrantaa
-korkeintaan puoli minuuttia sitä ennen, kun toinen perämies Theriere
-juoksi keulapuolelle, kiljuen »kaikki miehet kannelle» ja käskien yhden
-matruusin ilmoittaa kapteeni Simmsille uhkaavasta vaarasta.
-
-Ennen kuin laivuri ennätti kannelle, oli Theriere jo komentanut koko
-miehistön mastoihin käärimään purjeita kokoon; mutta vaikka miehet
-työskentelivät epätoivoisen kiihkeästi, oli heidän ponnistuksillaan
-vain osittainen menestys.
-
-Taivas ja meri olivat muuttuneet sairaloisen kellertäviksi,
-lukuunottamatta valtavaa, mustaa pilveä, joka kiiti alusta kohti
-lähellä vedenpintaa. Myrskyn ensimmäistä merkkiä seurannut hiljainen,
-valittava ääni oli paisunut pahaenteiseksi kohinaksi.
-
-Äkkiä sitten iski vihuri _Halfmoonin_ kimppuun, riipaisten mukaansa sen
-jäljelläolevat purjeet ikäänkuin ne olisivat olleet silkkipaperia, ja
-lepattavien purjeiden, raakojen ja köysistön mukana meni isomasto, joka
-katkesi noin kolmen metrin korkeudella kannesta ja paiskautui ylähangan
-puolista laitaa vasten, niin että sen aiheuttama pauke ja räiske kuului
-voimakkaampana kuin myrskyn mylvinä.
-
-Hyvinkin puolet _Halfmoonin_ miehistöstä joko putosivat särkyneen
-takilan mukana mereen tai musertuivat kannelle rysähtäneen maston alle.
-Laivuri Simms syöksähteli edestakaisin, kirkuen kirouksia, joista
-kukaan ei välittänyt mitään, ja komennuksia, joita tottelemassa ei
-ollut ketään.
-
-Omin päinsä piti Theriere huolta kannen alle johtavista aukkoluukuista.
-Apunaan kourallinen kirveillä varustettuja miehiä koetti Ward hakata
-poikki taittuneen maston kiinnitysköysiä, sillä sen epätasainen tyvipää
-jyskähteli laivan kylkeä vasten niin ankarasti, että se nähtävästi
-tarvitsisi vain muutamia sekunteja puhkaistakseen laivan.
-
-Äärimmäisiä vaikeuksia voittaen saatiin hätäankkuri kyhätyksi ja
-_Halfmoonin_ keinuvasta keulasta lasketuksi ärjyville aalloille, jotka
-kasvoivat joka minuutti yhä jättiläismäisemmiksi.
-
-Heikko turvatekele, joka enintään kykeni pitämään laivan keulaa tuulta
-vasten ja estämään sen heti paikalla hautautumasta aallonpohjaan,
-tuntui Therierestä vain surkealta keinolta pidentää tuskallista
-jännitystä odotettaessa välttämätöntä loppua.
-
-Toinen perämies uskoi varmasti, ettei heitä voinut mikään pelastaa,
-eikä se vakaumus ollut yksin hänellä. Eivät ainoastaan Simms ja Ward,
-vaan _Halfmoonin_ kaikki kokeneet merimiehet tunsivat, että aluksen
-tuhoutuminen oli enää vain tuntien, kenties minuuttien kysymys, kun
-taas vähemmän kokeneet olivat yhtä varmoja siitä, että jokainen uusi
-aalto merkitsisi sekä laivan että sen miehistön elämän loppua.
-
-Kannella, jolla nyt melkein yhtä mittaa kohisi tonnittain rajusti
-virtaavaa vettä, kun vuorenkorkuiset aallot toinen toisensa
-jälkeen huuhtelivat sitä pitkin pituuttaan, oli liikkuminen käynyt
-mahdottomaksi. Vaivaloisesti koettivat miehet aaltojen väliaikoina
-päästä alas suojiin. Kurin viimeisetkin rippeet olivat höltyneet.
-Melkein kaikki olivat ulvovia, sadattelevia, kauhun valtaamia eläimiä,
-tapellen luukkujen ääressä niiden kanssa, jotka olisivat tahtoneet
-pitää niitä suljettuina, aina kun vesi uhkaavana vyöryi niitä kohti.
-
-Ward ja laivuri Simms olivat ensimmäisten joukossa pyrkineet epävarmaan
-turvaan kannen alle. Koko päällystöstä oli ainoastaan Theriere
-pysynyt tehtävissään viimeiseen saakka, ja nyt hän jännitti kaikki
-kykynsä pelastaakseen niin monta miestä kuin mahdollista ja samalla
-säilyttääkseen laivan tuhoutumasta.
-
-Isoon kajuuttaan voitiin mennä vain laineiden väliaikoina, kun taas
-kanssin luukkua oli tyyten luovuttu käyttämästä, sitten kun se vaivoin
-oli saatu jälleen paikoilleen kolmen miehen paettua laivan siihen osaan.
-
-Billy Byrne seisoi Therieren vieressä, kun viimemainittu aaltojen
-lähestyessä tyrkki takaisin miehiä. Se oli Billyn ensimmäinen
-tämänlaatuinen kokemus. Koskaan ei kuolema ollut ennen uhannut häntä
-tässä rohkeutta jäytävässä muodossa, jota säälimätön surmanenkeli
-käyttää kutsuessaan hillittömiä luonnonvoimia täyttämään kaameita
-käskyjään.
-
-Sakilainen näki kanssin raakojen, rähisevien rehentelijöiden muuttuneen
-kalpeiksi, uliseviksi raukoiksi, jotka kynsin hampain yrittivät kiivetä
-toistensa ylitse vähemmän vaaralliseen kajuuttaan, samalla kun perämies
-torjui heitä, päästäen heitä ohitseen vain silloin, kun katsoi voivansa
-sen tehdä. Hän yksin oli kylmä ja peloton.
-
-Byrne seisoi paikallaan, ikäänkuin olisi ollut kokonaan syrjässä
-vaarasta ja toveriensa hermostuneesta rimpuilusta. Vilkaistuaan
-kerran häneen päin Theriere arveli mielessään, että hänen näennäinen
-horrostilansa johtui kurjan pelkuruuden aiheuttamasta lamaannuksesta.
-
-»Miehellä on hätä housuissa», tuumi ranskalainen. »En arvostellut
-häntä väärin — kuten kaikki hänen kaltaisensa, on hänkin pohjaltaan
-pelkuriraukka.»
-
-Sitten tuli iso aalto aavistamatta heti toisen, pienemmän kintereillä.
-Theriere ei osannut varoa sitä; se paiskasi hänet kannelle, kiidätti
-häntä kolhien ja murjoen kannen yli ja sinkosi hänet vertavuotavana ja
-huumautuneena valuaukkoon.
-
-Seuraava aalto heittäisi hänet laidan yli.
-
-Vapautuneina valvonnasta työntyivät jäljelläolevat miehet toisiaan
-tuuppien kajuuttaan — vain sakilainen jäi ulkopuolelle, tuijottaen
-ensin pitkänään viruvaan perämieheen ja sitten kajuutan avonaiseen
-luukkuun.
-
-Jos joku olisi tarkkaillut Byrneä, niin hän todennäköisesti olisi
-luullut, että miehen mieli oli hämmennyksissä sekavasta ajattelusta
-ja pelosta, mutta asianlaita ei ollut sinne päinkään. Billy odotteli
-nähdäkseen, tointuisiko perämies kylliksi kyetäkseen palaamaan kannen
-poikki, ennenkuin seuraava aalto vyöryisi aluksen ylitse. Se oli hyvin
-mielenkiintoista — hän aprikoi, minkähänlaisen vedon O’Leary olisi
-suostunut lyömään siitä.
-
-Seuraavalla hetkellä olisi aalto kannella. Billy vilkaisi avoimeen
-luukkuun. Se ei millään ehdolla sopinut — kajuuttaan tulvahtaisi vettä
-tonnimääriä, jos luukku olisi auki seuraavan aallon tullessa. Billy
-sulki sen.
-
-Sitten hän taaskin katsahti Theriereen. Mies oli juuri tulemassa
-tajuihinsa — ja aalto lähestyi.
-
-Billyn rinnassa värähti joku tunne. Se valtasi hänet ja pani hänet
-toimimaan ripeästi, ikäänkuin vaistomaisesti, tekemään sellaista, mitä
-tuskin kukaan — Billy itse kaikkein vähimmän — olisi uskonut Grand
-Avenuen sakilaisen kykenevän tekemään.
-
-Kannen toisella laidalla nousi Theriere vaivaloisesti nelinkontin,
-ikäänkuin yrittääkseen mahdotonta tekoa, ryömiä takaisin kajuutan
-luukulle.
-
-Aalto oli jo melkein Billyn kohdalla. Yhdessä tuokiossa se nielaisisi
-hänet, vierähtäisi hänen ylitseen, tempaisisi kannelta Therieren ja
-paiskaisi laidan yli myllertävään mereen.
-
-Sakilainen oivalsi sen, ja empimättä hän syöksähti tuon miehen
-luokse, jota hän ei lainkaan sietänyt, jonka kaltaisia hän vihasi, ja
-tarttui häneen, samalla kun valtava laine kohahti heidän niskaansa ja
-rusensi heidät kannelle, sulkien heidät tukahduttavaan ja sokaisevaan
-syleilyynsä.
-
-Vähän aikaa he olivat hautautuneina kihisevään pyörteeseen, mutta kun
-_Halfmoon_. sitten uudelleen kohosi, pudistaen selästään vihaisen
-veden, tulivat molemmat miehet jälleen näkyviin — Theriere puolittain
-laivan laidan ulkopuolella, kun taas sakilainen oli kietonut toisen
-kätensä hänen ympärilleen ja toisella tarrautunut epätoivoisen lujasti
-kannen reunalla olevaan isoon kiinnitysnastaan.
-
-Byrne kiskoi perämiehen kannelle ja sitten edelleen hitaasti ja
-äärettömän vaivaloisesti kajuutan luukulle. Työnnettyään miehen sisälle
-hän pujahti itse perässä, sulkien sitten luukun, juuri kun uusi aalto
-huuhteli _Halfmoonia_.
-
-Theriere oli tajuissaan; hän oli selviytynyt mylläkästä
-vahingoittumattomana, saaden vain muutamia pahannäköisiä mustelmia.
-Kun hän ja sakilainen olivat päässeet kajuuttaan, silmäili hän
-viimemainittua hämmästyneenä.
-
-»En käsitä, miksi sinä sen teit», virkkoi Theriere.
-
-»En myöskään minä», vastasi Billy Byrne.
-
-»Kyllä minä pidän sen muistissani», vakuutti perämies.
-
-»Ei kannata», hymähti Billy ja kääntyi toisaalle.
-
-Sakilainen oli perin ymmällä ajatellessaan tekoaan. Hän ei lainkaan
-pitänyt sitä sankarillisena työnä, vaan pikemminkin »tuhmana temppuna»,
-jota hänen sieti hävetä.
-
-Olipa sekin päähänpisto! Mennä ja pelastaa tuollaisen jehun henki,
-joka häikäilemättömyydestään huolimatta kuitenkin kuului halveksittuun
-yhteiskunnan »kermaan»!
-
-Billy oli kiukuissaan itselleen.
-
-Theriere puolestaan ihmetteli odottamatonta sankaruutta tässä
-miehessä, jota hän oli kauan luullut raukkamaiseksi rehentelijäksi.
-Hän päätti vakavasti voimiensa mukaan maksaa Billylle suuren
-kiitollisuudenvelkansa.
-
-Häneltä olivat haihtuneet kaikki ajatukset kostaa sakilaiselle tältä
-saamansa iskut, ja nyt hän piti Billy Byrneä todellisena ystävänään ja
-liittolaisenaan.
-
-Kolme päivää heittelehti _Halfmoon_ avuttomana hurjasti myllertävän
-meren ärjyvillä aalloilla. Ei yhdelläkään laivalla olevista henkilöistä
-ollut muuta kuin perin heikko toivonkipinä siitä, että alus
-selviytyisi myrskystä; mutta kolmantena yönä tuuli tyyntyi, ja aamulla
-olivat aallot tasaantuneet siksi paljon, että _Halfmoonin_ miehet
-uskaltautuivat kannelle.
-
-Kuunaripriki oli huuhdeltu puhtaaksi — keulasta perään saakka. Siitä
-pohjoiseen päin oli maa näkyvissä penikulman tahi parin päässä.
-Jos myrskyä olisi kestänyt koko yön, niin laiva olisi paiskautunut
-rannikolle.
-
-Jumalaapelkäävät miehet olisivat rukoilleet ja kiittäneet ihmeellisestä
-pelastuksestaan; mutta niin eivät nämä. Sensijaan he heti kuolemanpelon
-kadottua alkoivat reuhata entiseen tapaansa.
-
-Laivuri Simms kehui purjehdustaitoa, joka oli pelastanut _Halfmoonin_
-— hänen omaa purjehdustaitoaan tietystikin. Ward kiroili huonoa
-onnea, kun alus oli tullut kelvottomaksi seikkailun niin tärkeässä
-kohdassa, hautoen ilkeässä mielessään monenlaisia keinoja kääntääkseen
-onnettomuuden omaksi edukseen.
-
-Billy Byrne istui keittiön pöydän nurkalla ja kuiskutteli Blancon
-kanssa. Nämä laivan miehistön valioedustajat suunnittelivat kapteenin
-väkijuoma-varaston ryöstämistä, kun laskettaisiin maihin, minkä maan
-läheisyys teki varsin todennäköiseksi.
-
-Tuulen vaimennuttua keinui _Halfmoon_ ankarasti maimrigeilla, mutta
-sittenkin Barbara Harding, jota monipäiväinen oleskelu ummehtuneessa
-hytissä ikävystytti, tuli kannelle hengittämään raitista, puhdasta
-ilmaa.
-
-Tuskin hän oli ennättänyt näkyville, kun Theriere huomasi hänet ja
-riensi hänen luokseen.
-
-»Kas vain, neiti Harding», huudahti ranskalainen, »on hauska nähdä
-teidät jälleen kannella. Olen ollut sanomattoman pahoillani teidän
-puolestanne, kun olette saanut istua yksin hytissänne, ilman
-ainoatakaan naista seurananne, kaikki nämä hirvittävät, vaaralliset
-päivät. Tuskin yksikään meistä luuli aluksen voivan kestää niin pitkää
-ja rajua myrskyä. Saamme kiittää onneamme, kun selviydyimme näin hyvin.»
-
-»_Hyvin_?» kertasi Barbara Harding, hymyillen väkinäisesti silmäillen
-_Halfmoonin_ kantta. »Minun mielestäni emme ole selviytyneet hyvin
-emmekä oikeastaan ollenkaan. Meillä ei ole mastoja, ei purjeita, ei
-veneitä; ja vaikka en voikaan kehua olevani merimies, niin sen käsitän,
-ettei meillä ole paljoakaan toiveita päästä maihin veneillä taikka
-veneittä edessämme olevalle rannalle — se näyttää perin kolkolta.
-
-— Ja sitten on tuuli tyyntynyt, ja kun se alkaa uudelleen puhaltaa,
-saattaa se ajaa meidät kauaksi maasta tahi jos se painaa meitä maalle
-päin, särkeä aluksemme pirstaleiksi noiden pelottavien kallioiden
-juurella.»
-
-»Huomaan teidän olevan liian hyvän merimiehen ilahdutettavaksi
-epävarmoilla toiveilla», sanoi Theriere nauraen, »mutta teidän on
-otettava huomioon hyvä tahto — halusin vain antaa teille toivon säteen,
-joka huojentaisi raskaita huolianne.
-
-— Mutta rehellisesti sanoen uskon, että saatamme keksiä keinon
-noustaksemme vaaratta maihin, jos aallokko edelleenkin asettuu,
-kuten se on tehnyt kahden viimeisen tunnin kuluessa. Emme ole paljon
-kauempana kuin penikulman päässä rannasta, ja hätämastolla ja
-purjeella, jota miehet herra Wardin johdolla parhaillaan kyhäävät,
-voimme purjehtia maihin verrattain turvallisesti lievässä tuulessa,
-joka meidän pitäisi iltapäivällä saada. On vain harvoja rannikkoja,
-kuinka karun näköisiä hyvänsä ne lienevätkin, jotka eivät tarjoa
-jonkunlaista jalansijaa haaksirikkoiselle merimiehelle, enkä vähääkään
-pelkää, että tämä olisi poikkeus säännöstä.»
-
-»Toivottavasti olette oikeassa, herra Theriere», vastasi tyttö; »mutta
-sittenkin tuntuu minusta väkisinkin siltä, etten maalla ole niinkään
-hyvässä turvassa kuin olen ollut _Halfmoonissa_. Kun nämä miehet
-vapautuvat kurin siteistä, jotka tottumuksen, tapojen ja lakien nojalla
-hillitsevät heitä aavalla merellä, niin on mahdoton sanoa, kuinka
-kauheita töitä he tekevät. Vilpittömästi puhuen, herra Theriere, on
-minun tunnustettava pelkääväni maihinnousua enemmän kuin vaarallista
-myrskyä, jossa äsken olimme.»
-
-»Mielestäni ei teillä ole paljoakaan pelkäämistä siinä suhteessa,
-neiti Harding», vakuutti ranskalainen. »Aikomukseni on aivan
-selvästi osoittaa pitäväni _Halfmoonista_ poistuttuamme itseäni
-teidän suojelijananne ja voin luottaa useiden miesten kannatukseen.
-Ei myöskään herra Divine rohkene vastustaa meitä. Sitten voimme
-varustaa itsellemme oman leirin erilleen laivuri Simmsistä ja hänen
-puolueestaan, ja siellä suojellaan teitä valppaasti siihen asti, kunnes
-saamme apua.»
-
-Barbara Harding oli miehen puhuessa tarkkaillut hänen kasvojaan.
-Therieren huomaavainen kohteliaisuus ja kunnioittava käyttäytyminen
-häntä kohtaan hänen vankina ollessansa koettelemusviikkojen aikana oli
-ollut suuresti omiaan haihduttamaan sitä vaistomaista epäluottamusta,
-joka oli värittänyt hänen ajatuksiaan Therierestä heidän tuttavuutensa
-alkuaikoina, samalla kun ranskalaisen urotyö, kun hän laskeutui
-kanssiin aseistetun ja epätoivoisen Byrnen luokse, oli kietonut miehen
-romanttiseen hohteeseen, joka ei voinut olla vaikuttamatta lumoavasti
-Barbara Hardingin kaltaiseen tyttöön.
-
-Sitten Barbara muisti sen katseen, jonka hän oli nähnyt Therieren
-silmissä lyhyen hetken aikana ollessaan lukittuna ranskalaisen hyttiin,
-jolloin tämä oli paljastanut hänelle Larry Divinen petollisuuden.
-Siitä ilmeestä ei kukaan lämminverinen tyttö saattanut erehtyä, ja se
-seikka, että mies oli hillinnyt intohimoaan, puhui selvää kieltä hänen
-luonteensa hienoudesta ja ritarillisuudesta.
-
-Erittäin luottavaisin tuntein ja ilomielin Barbara Harding senvuoksi
-antautui Henri Therieren, kreivi de Cadenetin, _Halfmoonin_ toisen
-perämiehen, suojelukseen.
-
-»Oi, herra Theriere», hän huudahti, »jos vain saatte kaikki
-järjestetyksi siten, niin kuinka rauhoittunut ja melkeinpä onnellinen
-olenkaan! Miten voin koskaan palkita teille kaiken sen, mitä olette
-tehnyt hyväkseni?»
-
-Taaskin hän näki miehen silmien alkavan hehkua rakkaudesta, jonka
-tunnustamista ei enää käynyt siirtäminen paljoa tuonnemmaksi muutoin
-kuin valtavan lujan tahdon voimalla.
-
-Rakkautena tyttö sitä piti; mutta rakkauden ja halun aiheuttamat ilmeet
-ovat kaksosia, joiden erottamiseen tarvitaan paljon elämänkokemusta,
-eikä Barbara Harding ollut kokenut synnin teillä.
-
-»Neiti Harding», vastasi Theriere, jonka ilmeisesti oli vaikea hillitä
-ääntään, »älkää nyt kysykö minulta, miten voitie palkita minua; minä —»
-
-Mutta hän nielaisi ne sanat, jotka oli aikonut lausu. Ponnistaen
-tahtoaan niin voimakkaasti, että se melkein näkyi päältäpäin, hän
-malttoi taaskin mielensä ja jatkoi:
-
-»Minulle on runsaana palkkiona se, että saan palvella teitä ja siten
-puhdistautua teidän silmissänne — tiedän teidän epäilleen minua ja
-niiden tekojeni kunniallisuutta, jotka osaltaan vaikuttivat _Lotuksen_
-onnettomaan kohtaloon. Kun te sanotte minulle, ettette enää epäile
-minua — että pidätte minua sellaisena ystävänä, jollainen tahdon
-olla, niin olen saanut ylenmäärin runsaan palkkion kaikesta, mitä
-hyvä onneni on sallinut minun suorittaa teidän mukavuudeksenne ja
-turvallisuudeksenne.»
-
-»Silloin voin osittain palkita teitä heti», huudahti tyttö hymyillen,
-»sillä saatan vakuuttaa teille, että teillä on ystävyyteni täydelleen
-ja sen mukana luonnollisesti myöskin ehdoton luottamukseni. Totta
-kyllä on, että epäilin teitä aluksi — epäilin kaikkia, jotka olivat
-yhteydessä _Halfmoonin_ kanssa. Kuinka olisin muuta voinutkaan? Mutta
-nyt luulen voivani vetää hyvin selvän rajan ystävieni ja vihollisten!
-välille. Sen viivan oikealla puolella on vain yksi ihminen — te,
-ystäväni.» Tehden pienen, kiihkeän liikkeen ojensi Barbara Harding
-kätensä Therierelle.
-
-Ranskalainen katseli hänelle tarjottua kättä melkeinpä lammasmaisen
-arkailevan ja yksinkertaisen näköisenä. Tytön avoin luottamuksen ja
-ystävyyden tunnustus kosketti miehen sielussa kunniallisuuden kieltä,
-joka ei ollut väreillyt ritarillisista tunteista moniin vuosiin.
-Käyttämättömänä se oli melkein surkastunut.
-
-Äkkiä sitten _Halfmoonin_ toinen perämies oikaisihe täyteen mittaansa.
-Hän nosti päänsä pystyyn ja tarttui tytön pieneen käteen voimakkaalla,
-ruskealla kädellään.
-
-»Neiti Harding», hän virkkoi, »olen viettänyt kovaa, katkeraa elämää.
-En ole aina menetellyt niin, että voisin teoistani ylpeillä; mutta
-joskus olen muistanut olevani Napoleonin yhden suurimman sotamarsalkan
-pojanpoika ja kantavani nimeä, jota mahtava kansa on kunnioittanut.
-Äskeiset sananne toivat nämä seikat mitä eloisimmin mieleeni — toivon,
-neiti Harding, ettei teidän koskaan tarvitse katua lausuneenne ne.»
-Sydämineen, sieluineen mies silloin ajatteli, mitä puhui; sillä
-luontaista ritarillisuutta on yhtä vaikea tukahuttaa ja kitkeä pois
-kuin luontaista rikollisuuttakin.
-
-Tyttö antoi kätensä levätä Therieren kädessä hetkisen, ja kun heidän
-katseensa kohtasivat toisensa, näki hän ranskalaisen silmissä
-vilpittömän, kunniallisen ja puhtaan ilmeen, joka osoitti, mikä
-Theriere olisi voinut olla, jos kohtalo olisi ohjannut hänen
-nuoruutensa toisenlaisiin uomiin. Ja sillä hetkellä välähti Barbara
-Hardingin mieleen hänen tahtomattaan ja aavistamattaan kysymys, joka
-sai hänet nopeasti vetäisemään kätensä pois ja nostatti hiipivän punan
-hänen poskilleen.
-
-Billy Byrne, joka mennä löntysti heidän ohitseen, loi heihin katkeran,
-vihaisen silmäyksen.
-
-Se seikka, että hän oli pelastanut Therieren hengen, ei suinkaan
-ollut lisännyt hänen mieltymystään tätä herrasmiestä kohtaan. Hän yhä
-kummasteli omituista, typerää mielijohdetta, joka häntä oli silloin
-kannustanut, ja kaksi hänen toveriaan oli saanut tuntea hänen jykevän
-nyrkkinsä painoa lausuttuaan karkeita, ylisteleviä sanoja hänen
-sankaruudestaan.
-
-Billy luuli heidän kiusoitelleen häntä.
-
-Hänestä olivat Therieren iskeminen pökerryksiin ja senjälkeen
-tajuttoman miehen kasvoihin annettu potku todellisen miehuuden
-ilmauksia. Hän arvioi sellaisia asioita puhtaasti Grand Avenuelle
-ominaisten mittapuiden mukaan.
-
-Nyt häntä raivostutti nähdessään, että tyttö, jonka silmien edessä hän
-oli näyttänyt olevansa parempi kuin Theriere, yhä vieläkin suhtautui
-perämieheen suopeasti.
-
-Billyn mieleenkään ei juolahtanut, että hän olisi halunnut tytön
-osoittavan suopeuttaan hänelle. Sellainen ajatus olisi saanut hänet
-vimmastumaan silmittömästi. Mutta tosiasia on, että Billyn valtasi
-voimakas halu repiä sydän Therieren rinnasta, kun hän nyt näki
-ranskalaisen läheisesti keskustelevan Barbara Hardingin kanssa — mutta
-sitä ei Billy olisi voinut selittää, miksi hänestä siltä tuntui.
-
-Oikea asianlaita on se, ettei Billy suinkaan ollut taipuvainen
-mietiskelyyn; hän ajatteli varsin vähän. Hänen järkensä ei ollut
-koulittu siihen, kuten hänen lihaksensa oli harjoitettu tappelua
-varten. Billy noudatti paljon herkemmin vaistoaan kuin järkeilyä,; ja
-senvuoksi hänen oli vaikea selittää useimpia tekojaan ja mielialojaan.
-
-Epäiltävää onkin, oliko Billy Byrne milloinkaan koettanut tutkia
-sielunsa syvyyksiä, jos hänellä oli sielua.
-
-Olkoon sen seikan laita kuinka tahansa, mutta sillä hetkellä oli
-Theriere hyvin lähellä kuolemaa, vaikka hän itse ei sitä aavistanut.
-Laivuri Simms kutsui hänet kuitenkin aluksen peräpuolelle ja pelasti
-siten hänen henkensä.
-
-Sitten sakilainen perämiehea huomaamatta lähestyi tyttöä. Hänen
-sydämessään kiehui raivo ja viha, ja kun tyttö kuultuaan hänen
-askeleensa takaapäin kääntyi ympäri, näki hän niiden kuvastuvan Billyn
-synkiltä, uhkaavilta kasvoilta.
-
-
-
-
-KAHDEKSAS LUKU
-
-Aukko rantakalliossa
-
-
-Heti sakilaisen kasvot nähtyään Barbara Harding älysi olevansa
-vaarassa. Hän ei voinut käsittää, minkätähden mies vihasi häntä
-niin katkerasti; mutta että hän vihasi, siitä oli hänen happamien
-piirteittensä pahanilkinen ilme selvänä todistuksena.
-
-Hetkisen seisoi Byrne tuijottaen häneen ja puhkesi sitten puhumaan.
-
-»Kyllä minä tiedän, mistä te ja tuo vekkuli leukailitte», hän ärisi,
-»ja tulin sanomaan, että teidän on turha yrittää huiputtaa minua,
-ymmärrättekö? Te ette saa Billy Byrneä pimitetyksi. Minua haluttaa
-kovasti näyttää teille, miten teille käy. Ilman teitä en nyt olisi
-tässä kirotussa laivahylyssä. Koko tämä pula on teidän syytänne.
-Nitistää teidät vain pitäisi, eikä meillä kellään olisi sitten enää
-mitään heikkoa. Te ja teidän kaalinaamanne kaivelette sisuani hiton
-tavalla. Puolesta sentistä olisin valmis pätkäyttämään teitä niin, että
-tähdet lentäisivät silmissänne ja nukkuisitte viimeisen kerran, te — te
-—» Sitten ei Billy enää keksinyt sopivia sanoja.
-
-Hänen ihmeekseen ei tytössä näkynyt vähäisintäkään pelon merkkiä.
-Barbara Harding seisoi pää pystyssä, ja hänen varma katseensa oli
-värähtämättä suunnattu miehen silmiin.
-
-Sitten kaareutuivat hänen huulensa halveksivaan hymyyn.
-
-»Te raukka!» virkkoi hän tyynesti. »Loukata ja uhkailla naista! Te
-olette pelkkä sietämätön rehentelijä ja pelkurimainen murhaaja.
-_Lotuksella_ murhasitte miehen, jonka pikkusormessa oli enemmän
-todellista miehuutta, uljuutta ja arvokkuutta kuin koko teidän isossa,
-rojomaisessa ruumiissanne. Te kykenette iskemään vain takaapäin tai
-uhrinne aavistamatta, kuten teitte herra Therierelle tuonnoittain.
-Luuletteko minun pelkäävän tuollaista _oliota_ kuin te olette — petoa,
-jolla ei ole vähääkään kunniantuntoa, joka potkaisee tajutonta miestä
-kasvoihin?
-
-— Sen kyllä käsitän, että voitte tappaa minut. Tiedän, että olette
-kylliksi raukkamainen tehdäksenne sen, koska olen turvaton nainen;
-mutta vaikka voittekin minut tappaa, niin ikinä ette saa minua
-näyttämään pelkääväni teitä. Sitä te haluaisitte — se on teidän
-miehuudenihanteenne.
-
-— En aavistanut ennen, että ihmishahmossa eläisi tuollaisia otuksia
-kuin te olette; mutta olen nähnyt lävitsenne, herra Byrne, koska
-minulla on ollut tilaisuutta tarkkailla teitä, ja nyt tiedän teidät
-yhdeksi niistä, joita suurkaupungeissa nimitetään 'sakilaisiksi'.
-Tämän sanan merkitys oli minulle aikaisemmin perin hämärä, mutta nyt
-ymmärrän, että se sopii täydelleen juuri teidän kaltaisisiinne, sillä
-siihen sisältyy kaikki se inho ja halveksiminen, jota todellisen miehen
-— kunnianmiehen — täytyy tuntea teidän laisianne kohtaan.»
-
-Hänen puhuessaan Billyn silmät soukkenivat, mutta eivät siitä syystä,
-että hän olisi suunnitellut ovelaa hyökkäystä. Hän ajatteli.
-
-Ensimmäistä kertaa eläessään hän mietti sitä, miltä hän näytti
-jonkun toisen ihmisen silmissä. Ei koskaan ollut ainoakaan ihminen
-näin kylmästi ja suppean ytimekkäästi selittänyt Billy Byrnelle,
-minkälaiselta mieheltä tämä hänestä tuntui.
-
-Kiihtyneinä ja kiukuissaan olivat hänen kanssaan samalla tasolla olevat
-ihmiset syytäneet hänelle haukkumasanoja ja herjauksia, kuvaillen
-häntä synkin värein; mutta tämä tyttö oli puhunut kiihkottomasti,
-hänen kuvauksensa olivat olleet selvät, ja hän oli tehostanut niitä
-esimerkeillä ja vertauksilla. Hän oli esittänyt havainnollisia syitä
-halveksumiselleen ja, kuinka olikaan, se oli tehnyt tämän halveksumisen
-perin kouraantuntuvaksi.
-
-Sellainen henkilö, joka tunsi Billyn, olisi odottanut hänen vimmastuvan
-ja käyvän raa’asti käsiksi tyttöön tämän puisevan< esitelmän jälkeen.
-Mutta ei sinne päinkään. Barbara Hardingin sanat näkyivät riistäneen
-häneltä kaiken kiukun ja ilkeyden.
-
-Hän jäi hetkiseksi seisomaan, katsellen Barbaraa — se oli yksi
-Billy Byrnen luonteen kummallisia, selittämättömiä puolia, että hän
-kykeni vakavasti ja rauhallisesti katsomaan silmää räpäyttämättä
-toista ihmistä silmiin — ja silloin tapahtui Billy Byrnen tajunnassa
-merkillinen seikka. Tuntui siltä kuin hänen sielunsa silmiä verhonneet
-suomukset olisivat osittain siirtyneet syrjään, sillä äkkiä hän näki,
-mitä hän ei ollut aikaisemmin nähnyt — hyvin kauniin tytön, joka
-urheana ja pelkäämättä uhmasi hänen uhkailuaan.
-
-Vaikka sakilainen luulikin vielä vihaavansa neiti Hardingia, heräsi
-hänessä tunne, ettei hän saanut kohottaa kättään lyödäkseen tyttöä —
-ettei hän kuolemakseenkaan- voinut sitä tehdä eikä tästä pitäen lyödä
-ketään muutakaan naista.
-
-Mistä tämä muutos? Sitä ei Billy tiennyt; hän vain tiesi, että asia oli
-niin. Murahtaen hän käänsi Barbaralle selkänsä ja meni tiehensä.
-
-Lievä tuuli oli alkanut puhaltaa lounaasta, sitten kun Theriere
-oli poistunut Barbara Hardingin luota, ja nyt olivat kaikki miehet
-uutterasti työssä laittelemassa kuntoon hätätakilaa, jotta _Halfmoon_
-voisi käyttää hyväkseen tuulta ja laskea rantaan, joka kohosi
-valtameren helmasta noin viiden kilometrin päässä.
-
-Miesten puuhaillessa yltyi tuuli nopeasti, niin että kun vähäinen purje
-hinattiin mastoon, se pullistui iloisesti ja _Halfmoon_ alkoi raskaasti
-liikkua maata kohti.
-
-»Meidän on toimittava ripeästi», huomautti laivuri Simms
-Kierosilmä-Wardille, »sillä muutoin murskaudumme sirpaleiksi noihin
-kallioihin, ennen kuin löydämme maihinnousupaikan.
-
-»Niin meille käy, jos tuuli vielä jonkun verran kiihtyy», vastasi Ward;
-»ja minun nähdäkseni on maihin pääseminen tuolla yhtä vaikeata kuin
-talon seinustalla.»
-
-Ja _Halfmoonin_ lähestyessä huimaavan korkeata rantaa näytti tosiaan
-kokonaan toivottomalta minkään muun kuin kärpäsen koettaa saada
-jalansijaa paljaassa kallioseinämässä, joka äkkijyrkkänä kohosi merestä.
-
-Noin kahdensadan metrin päässä rannasta kävi ilmeiseksi, että maihin
-laskeminen oli mahdotonta suoraan aluksen kohdalla, minkä vuoksi
-laiva suunnattiin pitkin rantaa siinä toivossa, että mahdollisesti
-tavattaisiin joku poukama tai laakea kohta, johon vaaratta voitaisiin
-laskea.
-
-Tuuli yltyi yhäti ja nosti pian äkäisiä hyökyaaltoja, jotka kumahdellen
-paiskautuivat saaren kalliorantaa vasten. Jos _Halfmoon_ painuisi
-noiden tuhoisten kuohujen ulottuviin, niin se tuottaisi äkillisen tuhon
-sille ja sen miehistölle; mutta juuri niin näytti melkein hylyksi
-joutunut, perin vaikeasti ohjattava alus tekevän.
-
-Miehistö seisoi yhdessä sikermässä ja sadatellen ylähangan puolella
-lähellä keulaa. Kaksi peräsimessä olevaa merimiestä suoritti kaikkea,
-mikä oli mahdollista, laivuri Simmsin ärjyessä heille komennuksiaan,
-samalla kun Ward ja Theriere apunaan kourallinen muita muuttelivat
-vähän väliä niukkoja purjeita, koettaen pitää laivaa kaukana kallioista
-vielä muutamia silmänräpäyksiä kauemmin.
-
-_Halfmoon_ oli melkein seinämän juurella, kun tuskin kaapelinmitan
-päässä sen keulasta alkoi näkyä kapea aukko. Tuuli vieritti siihen
-pitkiä, korkeita aaltoja, jotka kimmahtivat takaisin vihaiseksi
-tyrskyksi, niin että koko väylän täytti pyörteisenä myllertävä vesi ja
-korkealle räiskyvä vaahto.
-
-Laivan ohjaaminen sellaiseen kohtaan olisi tavallisissa oloissa ollut
-mitä suurinta hulluutta. Oli mahdoton tietää, mitä aukon takana oli ja
-oliko siinä kylliksi syvää _Halfmoonille_, vaikka sinne vyöryvistä
-laajoista, valtavista aalloista saattoikin päättää, että uoma oli
-melkoisen syvä.
-
-Nähdessään uhkaavat kalliot aivan aluksensa lähellä laivuri Simms
-tajusi, ettei sitä enää mitenkään voitu estää törmäämästä niitä vasten.
-Pohjaltaan pelkurina hän menetti tällä ratkaisevalla hetkellä sisunsa
-viimeisetkin rippeet.
-
-Hän hyppäsi ohjauskojusta kannelle, juoksenteli sinne tänne ja kirkuen
-kohti kurkkuaan kyseli, kuka voisi hänet pelastaa, luvaten satumaisia
-palkintoja sille miehelle, joka toimittaisi hänet turvassa rantaan.
-
-Kapteenin näkeminen säikyn lamauttamana vaikutti samalla tavoin
-suurimpaan osaan miehistöä, niin että _Halfmoonin_ kerskurit ja
-rehentelijät olivat yhdessä tuokiossa muuttuneet kirkuvaksi, pelon
-valtaamaksi laumaksi.
-
-Kajuutan portailta katseli Barbara Harding tätä vastenmielistä näkyä.
-Hänen huulensa kaartuivat halveksivasti, kun hän näki noiden miesten
-itkevän ja ulisevan peloissaan.
-
-Hän näki Kierosilmä-Wardin hommailevan erään luukun kimpussa. Mies
-aikoi ilmeisesti turvautua siihen kuten hukkuva oljenkorteen, koettaen
-pelastautua sen turvissa, kun _Halfmoon_ paiskautuisi rantaa vasten,
-sillä hän kiinnitti siihen köysiä ja raahasi sitä alahangan puolelle,
-aluksen merenpuoliselle laidalle.
-
-Larry Divine kyyrötti kajuutan seinustalla ja itki.
-
-Kun Simms luopui ohjaamasta laivaa, poistuivat peräsimessä olevat
-miehet (heitä oli ollut kaksi) paikaltaan, ja heti kääntyi _Halfmoonin_
-keula kallioseinämää kohti. Mutta tuskin olivat miehet ennättäneet
-kannelle, kun Theriere riensi heidän paikalleen peräsimeen.
-
-Ilman apua hän ei jaksanut tehokkaasti käsitellä raskasta ruoria.
-Barbara käsitti, että koko kuunariprikin päällystöstä ja miehistöstä
-hän yksin yritti aluksen pelastamista.
-
-Niin turhaa kuin sen koettaminen olikin, niin ainakin se oli
-todistuksena miehen kylmäverisyydestä ja rohkeudesta.
-
-Nähdessään hänen ponnistelevan kuolemaa vastaan toivottomassa
-kamppailussa läikähti tytön mielessä pieni ylpeyden aalto. Kas siinä
-oli totisesti mies! Ja se mies rakasti häntä — sen hän tiesi.
-
-Vastasipa hän itse siihen rakkauteen tai ei, hänen paikkansa oli nyt
-Therieren rinnalla; hänen oli rohkaistava miestä ja annettava hänelle
-ruumiillista apua, mikäli voi.
-
-Hän juoksi reippaasti ohjauskojuun. Nähdessään hänet Theriere hymyili.
-
-»Minua pelottaa, että asemamme on toivoton», hän sanoi; »mutta,
-_pardieu_, minä sorrun taistellen enkä tuolla tavoin kuin nuo surkeat
-koirat.»
-
-Barbara ei vastannut mitään, vaan tarttui raskaan ruorin nastoihin
-ja auttoi ranskalaista liikuttelemaan ratasta. Theriere ei lainkaan
-kehoittanut häntä luopumaan tästä voimia kysyvästä työstä — vähäinenkin
-lisäys merkitsi jotakin, ja miehen päässä oli herännyt hurja,
-mielipuolinen ajatus, jota hän yritti toteuttaa.
-
-»Mitä toivotte voivanne tehdä?» tiedusti tyttö. »Päästä tuolle aukolle?»
-
-Theriere nyökkäsi.
-
-»Pidättekö minua sekapäisenä?» hän kysyi.
-
-»Siihen mahdollisuuteen turvautuminen vaatii rohkeata miestä», vastasi
-Barbara. »Uskotteko, että saamme laivan ohjatuksi aukkoon.»
-
-»Epäilen sitä», kuului vastaus. »Mutta jos meillä olisi vielä yksi mies
-peräsimessä, niin se saattaisi onnistua.»
-
-Alakannella juoksenteli _Halfmoonin_ miehistö edestakaisin sillä
-puolella laivaa, joka oli kauempana rannan kuohuista. Miehet tappelivat
-keskenään hyödyttömistä laudan- ja köydenpätkistä.
-
-Jättiläismäinen neekerikokki Blanco näkyi muiden ylitse. Hänellä oli
-kädessään pitkä teurastusveitsi. Kun hän huomasi jollakulla toisella
-puupalasen, jota hän himoitsi, karkasi hän onnettoman uhrin kimppuun,
-kiljuen eläimellisen hurjasti ja uhaten häntä välkkyvällä aseellaan.
-
-Siten hän ripeästi kokosi pelastuslautan tarpeita.
-
-Kannella oli vain yksi henkilö, joka ei näyttänyt olevan hulluna
-pelosta. Hän oli kookas mies ja nojasi vintturiin, katsellen toveriensa
-villiä häärimistä kasvoillaan hieman ihmettelevä, epäuskoinen ilme,
-samalla kun halveksiva hymy värehti hänen huulillaan. Kun Barbara
-Hardingin katse osui häneen, sattui hänkin vilkaisemaan ohjauskojuun
-päin. Hän oli sakilainen.
-
-Tyttöä hämmästytti, ettei hän, pahin raukka kaikista, nyt osoittanut
-lainkaan arkuuden merkkejä. Otaksuttavasti hän oli kauhun lamauttama.
-
-Nähtyään molemmat ohjauskojussa olevat henkilöt ja heidän puuhansa
-juoksi mies reippaasti heidän luokseen. Hänen lähestyessään painautui
-tyttö lähemmäksi Theriereä.
-
-Mitähän konnuutta lurjus taaskin suunnitteli? Nyt oli mies jo hänen
-vierellään.
-
-Sakilaisen ilme oli tavanmukaisen synkkä ja otsa rypyssä. Hän laski
-kursailematta kätensä Barbara Hardingin käsivarrelle.
-
-»Tulkaa pois sieltä!» hän mylvi. »Se ei ole hameväen hommaa.»
-
-Ja ennen kuin tyttö ja Theriere arvasivat Billy Byrnen aikeita, oli
-tämä työntänyt Barbaran syrjään ja sijoittunut hänen paikalleen ruorin
-ääreen.
-
-»Sepä miehen työ, Byrne!» huudahti Theriere. »Kaipasin apuasi kipeästi.»
-
-»Miksi ette sitä sitten ennen sanonut?» ärähti toinen.
-
-Byrnen herkulesmaiset lihakset ja raskas paino saivat _Halfmoonin_
-keulan hitaasti kääntymään, niin että alus pian lipui yhdensuuntaisesti
-kallioseinämän kanssa; mutta nyt se oli paljoa lähempänä sitä kuin
-silloin, kun laivuri Simms oli jättänyt sen oman onnensa varaan, — niin
-likellä, ettei Therierellä ollut paljoakaan toiveita saada toteutetuksi
-suunnitelmansa ja viedyksi laiva aukon kohdalle kääntääkseen sen sitten
-myötätuuleen ja ohjatakseen sen suoraan tyrskyävään väylään.
-
-Nyt he olivat jo melkein aukon suulla ja ahtaan väylän kahden puolen
-kohoavien jättimäisten kallioiden välitse avautui näky, joka herätti
-heidän sydämissään uutta toivoa. Tyrskyjen takana oli pieni poukama,
-jonka leveälle, taidolle hiekkarannalle lahdelman suulla murtuneet
-aallot vierivät talttuneina.
-
-»Jaksatko hoidella peräsintä yksin sekunnin ajan, Byrne?» kysyi
-Theriere. »Meidän on tehtävä käännös aivan kohta ja minun on
-hellitettävä purjetta. Heti kun näet minun päästävän sen irti, kierrä
-ruoria ripeästi alahangan puolelle! Alus kääntyy luullakseni helposti,
-ja sitten ohjaa se suoraan aukkoon! Onnistumisen mahdollisuuksia meillä
-on yksi tuhannesta, mutta se onkin ainoamme. Käytkö leikkiin?»
-
-»Sehän on selvää — pankaa toimeksi!» kuului Billy Byrnen lakooninen
-vastaus.
-
-Therieren poistuttua peräsimestä astui Barbara Harding sakilaisen
-vierelle.
-
-»Antakaa minun auttaa teitä», hän pyysi. »Tällä hetkellä tarvitsemme
-kaikki tarjona olevat voimat.»
-
-»Tiehenne!» murahti mies. »En siedä hameita vastuksinani.»
-
-Punehtuen vetäytyi tyttö takaisin ja kääntyi katselemaan Theriereä,
-joka oli valmiina päästämään purjeen irti sopivassa silmänräpäyksessä.
-
-Alus oli nyt kallioseinämän halkeaman kohdalla. Theriere oli
-kiinnittänyt uuden jalusköyden paikalleen.
-
-Nyt hän katkaisi vanhan. Purje heilahti syrjään, kunnes vankka köysi
-pidätti sen uuteen asentoonsa.
-
-Sakilainen kiskoi ruoriratasta rajusti alahangan puolelle.
-Kuunariprikin keula pyörsi nopeasti kalliota kohti. Purje pullistui, ja
-seuraavalla hetkellä alus näytti kiitävän välttämättömään tuhoon.
-
-Laivuri Simms oivalsi Therieren tempun liian myöhään estääkseen sitä ja
-syöksi raivostuneena kannen poikki perämiehen kimppuun.
-
-»Te hullu!» hän karjui. »Te hupsu! Mitä te teette? Ohjaatte meidät
-suoraan kalliota vasten — murhaatte meidät kaikki!»
-
-Ja hän karkasi käsiksi ranskalaiseen vimmaisesti kuin mielipuoli,
-kaataen hänet alleen kannelle.
-
-Barbara Harding näki pelosta hullun miehen hyökkäyksen, mutta ei
-kyennyt sitä estämään. Myöskin sakilainen näki sen ja virnisti
-tyytyväisenä — hän toivoi, että syntyisi aimo tappelu, hänestä ei
-mikään ollut sen hauskempaa. Häntä harmitti, kun hän ei päässyt itse
-mukaan, mutta nyt vaati peräsin hänen koko huomionsa, joten hänen oli
-pakko kääntää katseensa pois ottelijoista voidakseen tarkata poukaman
-ahdasta suuta, mitä kohti _Halfmoon_ painui yhä vinhempää vauhtia.
-
-Laivan miehistön muut jäsenet eivät välittäneet vähääkään kamppailusta,
-joka jonakin muuna aikana olisi saanut osakseni heidän jakamattoman
-mielenkiintonsa. Heidän katseensa oli ikäänkuin juuttuneet myllertävään
-uomaan, johon kuunariprikin keula oli suunnattu. Nyt he havaitsivat,
-mitä laivuri Simms ei ollut nähnyt — taempana olevan pienen poukaman
-ja pelastumismahdollisuuden, jonka rohkea temppu tarjoaisi, jos se
-onnistuisi.
-
-Vankkalihaksinen ja teräsjänteinen sakilainen seisoi peräsimessä,
-hoidellen epävarmaa hylkyä niin, ettei sellaista olisi voinut häneltä
-odottaa. Hänen takanaan tarkkaili Barbara Harding ensin Theriereä ja
-Simmsiä, sitten Byrneä ja tyrskyistä väylää, johon hän alusta ohjasi.
-
-Ei edes hetken jännitys estänyt häntä ihmettelemästä omituista
-ristiriitaisuutta tuon rotevan nuoren raakalaisen luonteessa, joka
-joskus saattoi paljastaa itsessään niin raukkamaisia piirteitä ja
-seuraavassa tuokiossa kohota rohkeuden korkeimmille huipuille. Nyt
-miestä silmäillessään tyttö ensi kerran pani merkille hänen päänsä
-leijonamaisen muodon ja huomasi hämmästyksekseen, että myöskin hänen
-piirteensä olivat säännölliset ja hienot.
-
-Sitten hänen mieleensä muistuivat Billy Mallory ja tiedottoman
-Therieren kasvoihin annettu pelkurimainen potku. Inhosta vavahtaen hän
-kääntyi poispäin peräsintä käsittelevästä miehestä.
-
-Therieren oli tällä välin onnistunut vääntäytyä laivuri Simmsin päälle,
-mutta tämä arvon herra takertui yhäti häneen kiinni epätoivoisesti kuin
-hukkuva.
-
-_Halfmoon_ nousi parhaillaan ison aallon harjalle, joka kantaisi sen
-keskelle kohisevaa väylää. Tuuli oli yltynyt myrskyksi, niin että
-alus suorastaan lensi joko tuhoa tai pelastusta — kukapa olisi voinut
-ennustaa kumpaa — kohti?
-
-Väylän keskikohdalla laiva painui aallonpohjaan, ja ankarasti
-tärähtäen, niin että Barbara Harding kellahti kumoon, se iski
-keskipohjansa vedenalaiseen riuttaan. Hirvittävästä kolauksesta alus
-katkesi kahtia, ikäänkuin se olisi ollut lasia, ja seuraavalla hetkellä
-oli vesi tytön ympärillä täynnä kirkuvia miehiä.
-
-Barbara Harding sinkoutui kannelta ikäänkuin pyssyn suusta, upoten
-kihisevään veteen. Hän tiesi, että hänen loppunsa oli käsissä; vain
-perin väkevä uimari saattoi toivoa selviytyvänsä tuon hornamaisen
-myllerryksen läpi sen takana olevalle rannalle. Tytön ei maksanut sitä
-ajatellakaan.
-
-Mutta hän muisti Therieren äskettäin lausumat sanat: »Minua pelottaa,
-että asemamme on toivoton, mutta _pardieu_, minä sorrun taistellen.» Ja
-se muisto sai hänet tekemään samanlaisen päätöksen — tahtomaan sortua
-taistellen.
-
-Niinpä hän alkoi ponnistella voimakkaita hyökyjä vastaan, jotka
-kiidättivät häntä sinne tänne, milloin vaarallisen likelle aukon
-kalliokuvetta, milloin uoman keskellä vallitsevaan huimaan
-temmellykseen. Oi, jospa Theriere olisi ollut hänen lähellään, hän
-mietti, sillä jos kukaan, niin juuri se mies kykenisi pelastamaan hänet.
-
-Johduttuaan luottamaan ranskalaisen ystävyyteen ja vilpittömyyteen oli
-Barbara Harding alkanut jälleen uskoa pelastuksen mahdollisuuteen,
-ja toivon mukana oli tullut elämänhalu, jota häneltä oli puuttunut
-suurimman osan siitä ajasta, jonka hän oli viettänyt vankina
-_Halfmoonilla_.
-
-Uljaasti hän nyt taisteli valtavan Tyynenmeren ylivoimaisen rajuja
-aaltoja vastaan, mutta pian hän tunsi voimiensa uupuvan. Yhä
-tehottomammiksi kävivät hänen heikot ponnistuksensa ja vihdoin hän
-melkein tyyten luopui hyödyttömästä kamppailusta.
-
-Mutta sitten tarttui häneen luja käsi, hänet nostettiin äkkiä ja
-heilautettiin leveille harteille. Hän takertui ripeästi kiinni
-pelastajansa selkää peittävään karkeaan paitaan, ja sitten alkoi
-aaltoja vastaan taistelu, joka pysyi ratkaisemattomana useita
-minuutteja — tunteja, kuten kauhun valtaamasta tytöstä tuntui. Mutta
-häntä kantava uimari pyrki varmasti ja hellittämättä hiekkarantaa kohti
-ja vihdoin nousi maalle, tajuton taakka vankoilla käsivarsillaan.
-
-Miehen hoippuessa pois aaltojen ulottuvilta avasi Barbara Harding
-silmänsä ja katsoi hämmästyneenä — sakilaista.
-
-
-
-
-YHDEKSÄS LUKU
-
-Pieni ruskea mies
-
-
-Vain neljä miestä _Halfmoonin_ miehistöstä oli saanut surmansa aluksen
-tuhoutuessa. Kaikki olivat olleet tunkeutuneina keulaan laivan
-katketessa kahtia, ja kun valtava aalto eli paiskannut kuunariprikin
-riutalle ja seuraava laine sysännyt keulapuolta poukamaan päin, olivat
-miehet sinkoutuneet kauas eteenpäin ja päässeet turvallisesti uimaan
-rantaan paitsi niitä neljää, jotka olivat joutuneet hylyn alle.
-
-Larry Divine, joka pahimman toivottomuuden aikana oli istunut itkemässä
-tuhoon tuomitun aluksen kannella, oli saavuttanut jälleen tasapainonsa.
-Vähäksi aikaa masentunut laivuri Simms alkoi pian ylvästellä entiseen
-tapaansa.
-
-Hän vaati Theriereä tilille _Halfmoonin_ haaksirikosta.
-
-»Jos vielä kerran pääsemme sivistyneeseen satamaan», hän ärjyi, »niin
-panen teidät syytteeseen, te senkin maakrapu! Mennä haaskaamaan
-komein alus, joka milloinkaan on uhmaillut myrskyjä! Jollette te
-olisi kapinoinut minua vastaan, niin minä olisin tuonut sen vaaratta
-poukamaan menettämättä ainoatakaan parhaissa voimissaan olevaa miestä.»
-
-»Hillitkää toki kieltänne!» kehoitti Theriere vihdoin. »Typerä
-kerskailunne ei voi verhota sitä koristelematonta totuutta, että te
-pakenitte paikaltanne vaaran hetkellä. Nyt olemme maissa, muistakaa se,
-eikä teillä enää ole laivaa komennettavananne, joten teidän sijassanne
-valitsisin sanojani puhutellessani parempiani.»
-
-»Mitäs tuo on?» kiljui laivuri. »Parempiani? Te kurnuttava törkimys!
-Kyllä minä teille näytän! Tänne, miehet; napsauttakaa tuo vintiö
-rautoihin! Minä opetan hänet käsittämään, että minä yhä vieläkin olen
-tämän miehistön kapteeni.»
-
-Theriere nauroi hänelle vasten kasvoja. Mutta Ward ja pari muuta
-miestä, joita laivuri ja ensimmäinen perämies olivat pitäneet
-suosikkeinaan, lähestyivät ranskalaista uhkaavasti.
-
-Theriere oli silmänräpäyksessä selvillä tilanteesta. Nyt, kun oltiin
-maissa, ei häntä enää pidetty tarpeellisena, ja joutavien osakkaiden
-karkottaminen pantiin alkuun.
-
-No hyvä; selvitys voitiin yhtä kernaasti suorittaa nyt kuin
-myöhemminkin.
-
-»Vartokaa hetkinen!» sanoi Theriere, nostaen kättään. »Te ette saa
-minua vangiksi elävänä, enkä luule teidän sitä tahtovankaan. Jos
-yritätte tappaa minut, niin myöskin teistä kuolee joitakuita. Parasta
-on tämän seurueen nyt kerta kaikkiaan jakautua.»
-
-Senjälkeen hän kääntyi Billy Byrnen puoleen.
-
-»Oletko sinä tovereinesi minun puolellani vaiko minua vastaan?» hän
-kysyi.
-
-»Olen Simmsiä vastaan», selitti sakilainen vältellen.
-
-Luiseva Sawyer, Punainen Sanders, Blanco, Wilson ja kaksi muuta
-vetäytyivät Billy Byrnen taakse.
-
-»Me kaikki olemme Billyn puolella», ilmoitti Blanco.
-
-Divine ja Barbara Harding seisoivat hieman syrjässä. Tapahtumien
-kehityksessä sattunut uhkaava käänne huolestutti heitä kumpaakin.
-
-Seurueen jäsenistä olivat aseistettuja vain Simms, Ward ja Theriere.
-Kullakin heistä oli vyöllään revolveri. Kaikki olivat vielä likomärkiä
-äskeisestä merikylvystään.
-
-Laivuri Simmsin ja Wardin takana seisoi viisi miestä, mutta sillä
-riitapuolella oli kaksi revolveria. Äkkiä Ward kääntyi Divineen päin.
-
-»Onko teillä asetta, herra Divine?» hän tiedusti.
-
-Divine nyökkäsi myöntäen.
-
-»Sitten teidän on parasta lyöttäytyä meihin — näyttää siltä, että
-tarvitsemme apuanne kukistaessamme tätä kapinaa», jatkoi Ward.
-
-Divine empi. Hän ei osannut arvioida, kumpi puoli todennäköisesti
-voittaisi, ja tahtoi olla varma siitä, että joutuisi voittoisalle
-puolelle.
-
-Äkkiä hän sai mielijohteen.
-
-»Tämä asia on yksinomaan laivan päällystön järjestettävä, hän virkkoi.
-»Minä olen vain vanki. Nimittäkää minua matkustajaksi, jos haluatte!
-Minua ei koko juttu liikuta vähääkään, enkä aio siihen lainkaan
-sekaantua.»
-
-»Kyllä te sekaannutte», jupisi Ward hiljaa, mutta uhkaavasti. »Teillä
-on tässä hommassa liian paljon osuutta koettaaksenne nyt jättää meidät
-pulaan. Jollette tue meitä, niin selviydyttyämme kapinoitsijoista
-kohtelemme teitä yhtenä heistä, ja voitte itse varsin hyvin arvata,
-miten heille käy.»
-
-Divine oli vastaamaisillaan, ja hänen vastauksensa laadun saattoi
-aavistaa sen nojalla, että hän oli jo astunut muutamia askelia Simmsin
-ryhmää kohti, kun hänen taaksensa jääneen Barbara Hardingin hiljainen
-ääni pysähdytti hänet.
-
-»Larry», puhui tyttö, »tiedän kaikki — tunnen koko osallisuutesi tähän
-vehkeeseen. Jos sinulla on hiventäkään kunniantuntoa ja miehuutta
-jäljellä, niin teet vähäisen voitavasi sovittaaksesi minulle ja
-isälleni tekemäsi vääryyden. Et ikinä saa minua vaimoksesi. Vakuutan
-sinulle kunniasanalla, että surmaan itseni, jollen muulla tavoin voi
-tehdä sensuuntaisia aikeitasi tyhjiksi. Ja kun et niin ollen voi saada
-omaisuuttani käsiisi, niin on sinun mielestäni parasta koettaa pelastaa
-minut tästä kauheasta asemasta, johon ahneutesi on minut syössyt. Voit
-alkaa heti, Larry, siirtymällä toiselle puolelle ja tarjoutumalla herra
-Therieren käytettäväksi. Hän on luvannut auttaa ja suojella minua.»
-
-Miehen kaulalle ja kasvoille levisi tumma puna. Hän ei vilkaissutkaan
-tyttöön, jolle hän oli tehnyt niin katkeraa vääryyttä, ja ei olisi
-kuolemakseenkaan voinut kohdata Barbaran katsetta. Hitaasti hän kääntyi
-ja meni Therieren luokse silmät maahan luotuina.
-
-Ward oivalsi heti tapahtuneen käänteen ja tajusi, että se antoi
-ylivoiman Therierelle, jonka käytettävissä nyt oli kaksi revolveria ja
-yhdeksän miestä, kun taas heidän puolellaan oli kaksi revolveria ja
-seitsemän miestä.
-
-Hänestä oli myöskin ilmeistä, että tyttö luonnollisesti kallistuisi
-toiselle puolelle, koska hänen vanha tuttavansa Divine oli liittynyt
-sinne; eikä myöskään neiti Hardingin ja Therieren välinen, yhä
-läheisemmäksi muuttunut seurustelu ollut jäänyt häneltä huomaamatta.
-
-Ward tiesi Simmsin auttamattomaksi pelkuriksi, eikä hän itsekään
-ollut kovin kärkäs ryhtymään mieskohtaiseen käsikähmään, joka
-välttämättömästi olisi välittömänä seurauksena, jos hän puolestaan
-koettaisi säilyttää Simmsin arvovaltaa tai vaatia tyttöä heidän
-huostaansa.
-
-Kavalat juonittelut olivat enemmän Wardin mielen mukaisia, ja niinpä
-hän ehättikin kerkeästi muuttamaan sotasuunnitelmaansa, niin pian kun
-kävi ilmeiseksi, että Divine oli päättänyt tukea vastustusryhmää.
-
-»Minun mielestäni», sanoi hän kohdistamatta huomautustaan kenellekään
-erikoisesti, »olemme kaikki olleet liian hätäisiä tässä asiassa,
-sillä olemme olleet kuumenneita kestämiemme kokemusten jännityksestä.
-Kun niin ollen otetaan huomioon, että herra Theriere todella teki
-parhaansa pelastaakseen laivan ja että me kaikki olemme suunnattoman
-onnellisia selviydyttyämme haaksirikosta hengissä, tuntuu minusta, että
-meidän pitäisi antaa menneen olla mennyttä — ainakin toistaiseksi ja
-ponnistaa kaikki voimamme korjataksemme hylystä, mitä voimme, etsiä
-raikasta vettä, leiriytyä ja järjestää olomme mahdollisimman mukavaksi
-kinastelematta ja jupakoimatta keskenämme.»
-
-»Tehkää mielenne mukaan!» tokaisi Theriere. »Meistä se on aivan
-samantekevää.» Se seikka, että hän käytti monikon ensimmäisen persoonan
-pronominia, tuntui lopullisesti vahvistavan hänen ryhmänsä esiintymisen
-erillisenä, jyrkästi rajoitettuna puolueena.
-
-Simmsillä, joka oli vuosikausien kokemuksen nojalla oppinut tuntemaan
-ovelan perämiehensä, oli tapana tyytyä kaikkiin Wardin esityksiin,
-vaikka hänellä ei ollutkaan kylliksi järkeä aina käsittääkseen,
-mihin Wardin ehdotukset tähtäsivät. Nytkin hän senvuoksi nyökkäsi
-hyväksyvänsä Kierosilmän puheen varmana siitä, että mitä hyvänsä Wardin
-mielessä lieneekin ollut, se todennäköisesti edistäisi laivuri Simmsin
-etuja paremmin kuin joku laivuri Simmsin oma harkitsematon toimenpide.
-
-»Jos», jatkoi Ward, »annamme kahden teikäläisen ja kahden meikäläisen
-herra Divinen johdolla kiivetä poukaman perällä kohoaville kallioille
-etsimään vettä ja leiripaikkaa, niin on meillä muilla yllin kyllin
-tekemistä pelastustyössä.»
-
-»Olkoon menneeksi!» myönsi Theriere. »Miller ja Svensson seuratkoot
-herra Divineä!»
-
-Ward määräsi puolestaan kaksi miestä, ja viisimiehinen seurue aloitti
-vaivaloisen kiipeämisen kukkuloille.
-
-Korkealla heidän yläpuolellaan tarkkaili heitä tiheän pensaikon takaa
-pieni, ruskeaihoinen mies, jonka mustat silmät kiiluivat kapeista,
-paksuluomisista raoista. Kummallinen, keskiaikainen aseistus ja kaksi
-tuhoisan näköistä miekkaa antoivat hänelle perin sotaisen näön.
-
-Hänen ohimonsa ja leveä, melkein kiireeseen ulottuva viiru hänen
-päälaessaan olivat paljaiksi ajellut. Jäljelle jätetty tukka oli
-liitetty palmikoimattomaksi kimpuksi, joka oli sidottu tiukalle
-takaapäin ja jonka latva oli käännetty otsan yläreunaan. Kypäri oli
-maassa hänen jalkojensa juuressa.
-
-Kun seurue lähestyi jyrkänteen harjaa, katosi tähystäjä takanaan
-olevaan metsään.
-
-Hän oli Oda Yorimoto ja polveutui _shogunien_ Ashikaga-hallitsijasukuun
-kuuluneesta mahtavasta _daimiosta_, joka oli paennut Japanista
-uskollisten _samuraittensa_ seurassa lähes kolmesataaviisikymmentä
-vuotta sitten, senjälkeen kun Ashikagan suku oli syösty valtaistuimelta.
-
-Tässä syrjäisessä Japanille kuuluvassa saaressa, jonka rannoille
-vieraita harvoin saapui, olivat maanpakolaiset säilyttäneet koko
-keskiaikaisen sotaisen hurjuutensa, ja sitä oli yhä lisännyt
-heidän kanssansa aviollisesti sekaantuneilta, pääkallo-metsästystä
-harrastavilta alkuasukkailta peritty rajuus. Pienessä siirtokunnassa
-eivät taiteet eikä kirjallisuus olleet suinkaan päässeet kehittymään,
-vaan siirtokunta oli päinvastoin vaipunut siihen liittyneiden villien
-alkeellisen syvään tietämättömyyteen. Vain aseissa ja varustuksissa,
-sotilaallisessa kasvatuksessa ja kurissa ilmeni vielä siirtolaisten
-sivistyneiden esivanhempien vaikutusta.
-
-He olivat julmia, kavalia, neuvokkaita villejä, puettuja hautaan
-vaipuneen menneisyyden pukuihin ja aseistettuja esi-isien teräaseilla.
-Heillä ei ollut edes heihin sulautuneiden malaijilaisten yksinkertaista
-uskontoa, jollei vimmaksi yltynyttä pääkallo-metsästyksen halua voida
-kunnioittaa uskonnon nimellä.
-
-Tällaisten olentojen sääliväisyyden ja armon varaan oli' _Halfmoonin_
-haaksirikkoiset todennäköisesti määrätyt, sillä mitäpä mahtaisi
-kuusitoista miestä, joilla oli ainoastaan neljä revolveria, lähes
-tuhannelle yltiöpäiselle samuraille?
-
-Theriere, Ward, Simms ja rannalle jääneet merimiehet puuhasivat
-uutterasti, korjaten talteen _Halfmoonin_ hylyn kappaleita ja
-muita tavaroita, jotka olivat aaltojen mukana ajautuneet poukaman
-loivasti viettävään pohjukkaan. Siellä oli vesitynnyreitä,
-korppunassakoita, vaatetarpeita, säilykepurkkeja ja muita sentapaisia
-haaksirikko-kapineita.
-
-Tämä rasittava työ vei suurimman osan iltapäivää, ja vasta sen
-päätyttyä palasi Divine seurueineen retkeltään.
-
-He kertoivat löytäneensä raikasvetisen lähteen, joka sijaitsi noin
-viiden kilometrin päässä itäänpäin poukamasta ja lähes kilometrin
-päässä rannikosta, mutta päätettiin, ettei pelastettua tavaraa eikä
-seuruetta yritettäisikään siirtää uuteen leiripaikkaan ennen kuin
-seuraavana aamuna.
-
-Theriere ja Divine kyhäsivät Barbara Hardingille karkeatekoisen
-suojuksen aivan kallion juurelle ja niin kauaksi vedestä kuin
-mahdollista, Oda Yorimoton katsellessa ylhäältä heidän hommiaan
-kiiluvin silmin. Nyt kyyrötteli hänen vierellään puolikymmentä hurjaa
-samuraita.
-
-Miekkojen lisäksi oli viimemainituilla villin äitiheimon alkeelliset
-keihäät.
-
-Oda Yorimoto tarkasteli rannalla olevia valkeita miehiä. Myöskin
-tyttöä hän tähyili — kenties tutkivammin kuin miehiä. Hän näki, kuinka
-suojusta rakennettiin, ja sen valmistuttua hän näki tytön menevän sinne
-ja arvasi sen olevan yksin häntä varten.
-
-Oda Yorimoto imi huuliaan, ja hänen silmänsä kävivät vielä soukemmiksi
-kuin luonto oli ne aikonut.
-
-Barbara Hardingille varatun yksinkertaisen asumuksen edustalla paloi
-nuotio, ja toinen isompi rovio räiskyi sadan metrin päässä siitä
-länteen, minne miehet olivat keräytyneet Blancon ympärille. Hän koetti
-parhaillaan saada kokoon ateriaa niistä varastonsa sekalaisista
-tarvikkeista, jotka meri oli heittänyt rannalle.
-
-Nyt näkyi vain hyvin vähän merkkejä siitä, että seurue oli jakautunut
-kahteen toisilleen katkeran vihamieliseen ryhmään, mutta syötyä kutsui
-Theriere miehensä Barbaran suojuksen ja pääleirin nuotion keskivälille.
-Sinne hän käski heidän sijoittua yöksi parhaan taitonsa mukaan ja
-laittaa itselleen oman tulen, jos halusivat, sillä pimeän tultua teki
-troopillisen yön viileys nuotion varsin mieluiseksi.
-
-Kaikki olivat lopen uupuneet, joten oli tuskin ennättänyt pimetä, kun
-jo koko leiri näytti vaipuneen uneen. Mutta Oda Yorimoto samuraineen
-istui yhä kukkulan laella välkkyvät silmät suunnattuina tulevaan
-saaliiseensa.
-
-Kokonaisen tunnin hän istui siten liikkumatta, mutta sitten hän oli
-varma siitä, että alhaalla kaikki nukkuivat, nousi pystyyn, kuiskasi
-joitakuita ohjeita ja alkoi laskeutua jyrkännettä myöten poukamalle.
-Mutta tuskin hän oli lähtenyt liikkeelle, sotilaittensa kiemurrellessa
-yksinkertaisena jonona hänen jäljessään, kun hän jo äkkiä pysähtyi,
-sillä alhaalla tytön suojuksen ja päänuotion välisessä leirissä oli
-eräs hahmo varovasti noussut seisomaan toveriensa seasta.
-
-Se oli Theriere. Hän hiipi meluttomasti läheisen nukkujan luokse ja
-pudisteli häntä hiljaa, kunnes hän heräsi.
-
-»St, Byrne!» varoitti ranskalainen. »Se olen minä, Theriere. Auta minua
-herättämään toiset — pidä huolta siitä, ettei synny hälyä!»
-
-»Mitä on tekeillä?» tiedusti sakilainen.
-
-»Poistumme täältä ja sijoitumme uuteen leiripaikkaan, ennen kuin nuo
-toiset heräävät», supatti Theriere vastaukseksi. »Ja», hän lisäsi,
-»otamme mukaamme pelastetut tavarat ja tytön.»
-
-Sakilainen virnisti mielissään.
-
-»Sepä jotakin!» hän virkkoi. »Totisesti on täällä rannalla
-huomenaamulla murheellinen joukko.»
-
-Seurueen muiden jäsenien herättämiseen kului vain muutamia minuutteja,
-ja kun suunnitelma selitettiin heille, näyttivät he kaikki riemastuvan
-laivuri Simmsille ja Kierosilmälle tehtävän kepposen toiveista.
-Ensi kerralla päätettiin viedä ainoastaan muonatavaroita, ja vasta
-toisella käynnillä, jos se ehdittäisiin tehdä ennen päivänkoittoa,
-anastettaisiin vedestä korjatut vaatteet, purjekankaat ja köydet.
-
-Miller ja Svensson määrättiin joukkueen loppupäähän auttamaan neiti
-Hardingia kiipeämään jyrkkää rinnettä. Divinen oli toimittava oppaana
-mentäessä uudelle leirille, kun taas Theriere aikoi olla pienen
-kulkueen komentajana, aina tarpeen mukaan avustaen jyrkännettä
-kapuavia, saalista kantavia miehiä.
-
-Seurueen muut jäsenet paitsi Divineä, Milleriä ja Svenssonia
-hiipivät varovasti vähäiselle varastoröykkiölle, joka oli kasattu
-noin viidentoista metrin päähän Simmsin nukkuvasta ryhmästä. Kolme
-jäljellejäänyttä meni äänettöminä Barbara Hardingin suojukselle.
-
-Siellä Divine raapi oveksi kiinnitettyä purjekangaskaistaletta, kunnes
-sai sisällä nukkuvan tytön heräämään. Ja ylhäällä Oda Yorimoto tähysti
-rannalla olevien puuhia tarkkaavasti ja silmää räpäyttämättä.
-
-Katkonaisesta unesta herännyt tyttö tuli kehnon asumuksensa oviaukolle
-levottomana tästä öisestä hälytyksestä.
-
-»Täällä olen minä, Larry», kuiskutti Divine. »Oletko pukimissa?»
-
-»Kyllä», vastasi Barbara ja astui kuutamoon. »Mitä tahdot? Mitä on
-tapahtunut?»
-
-»Me aiomme saattaa sinut pois Simmsin luota — Theriere ja minä»,
-selitti mies, »ja järjestää oman turvallisen leirimme, jossa he eivät
-voi meitä ahdistaa. Theriere meni muiden kanssa noutamaan ruokavaroja,
-ja heti heidän palattuaan lähdemme nousemaan vuoristoon. Jos sinun on
-vielä tehtävä joitakin muita valmistuksia, Barbara, niin joudu, sillä
-meidän on suoriuduttava täältä mahdollisimman nopeasti. Jos Simmsin
-väestä joku herää, niin varmasti saamme taistella.»
-
-Tyttö palasi suojukseen säälimään kokoon joitakuita hylystä
-pelastettuja vaippoja.
-
-Pelastetulla tavarakasalla olivat Theriere, Byrne, Luiseva Sawyer,
-Punainen Sanders, Blanco ja Wilson valitsemassa niitä tarvikkeita,
-jotka tahdottiin viedä mukaan. Huomattiin, että ruokavarojen noutamista
-varten oli välttämättä tehtävä kaksi retkeä, minkä vuoksi Theriere
-lähetti sakilaisen kutsumaan Milleriä ja Svenssonia.
-
-»Viemme niin paljon kuin kaikki kahdeksan jaksamme vuoren laelle»,
-määräsi hän, »piilotamme sen sinne ja tulemme takaisin hakemaan
-loppuja. Myöhemmin sitten voinemme siirtää kaikki sieltä leiriin,
-jollemme ehdi tänä yönä kahdesti käydä siellä asti.»
-
-Toisten odottaessa Byrnen ja molempien muiden paluuta, alkoi yksi
-Simmsin leirin nukkujista liikkua.
-
-Heti laskeutuivat kaikki kuusi ryöstäjää äänettömästi laatikkojen
-ja tynnyrien taakse piiloon. Vain Theriere piti silmiään heidän
-suojapaikkansa yläreunan tasalla, pitäen silmällä vihollisen liikkeitä.
-
-Mies nousi istumaan ja silmäili ympärilleen. Hän oli Ward.
-
-Hän kohosi verkkaisesti pystyyn ja lähestyi tavararöykkiötä. Theriere
-veti revolverinsa esiin ja piti sitä kädessään kaiken varalta. Jos
-ensimmäinen perämies vilkaisisi Barbara Hardingin suojukseen päin, niin
-aivan varmasti hän näkisi siellä kuutamossa odottavat neljä henkilöä.
-
-Theriere käänsi omaa päätään suojuksen suuntaan ottaakseen selkoa,
-kuinka hyvästi miehet näkyivät. Hänen riemukseen ei ketään ollut
-näkyvissä. Joko he olivat havainneet Wardin tai varmuuden vuoksi
-siirtyneet teltan vastaiselle puolelle.
-
-Ward oli nyt aivan lähellä laatikoita, joiden takana öiset rosvot
-kyyröttivät. Therieren sormi hapuili revolverin liipaisinta. Hänellä
-oli se vakaumus, että perämiestä oli häirinnyt leiristä kuulunut liike
-ja että hän oli lähtenyt tarkastamaan.
-
-Ranskalainen ei uskonut tutkimuksen rajoittuvan röykkiön vastaiselle
-puolelle — pian olisi Ward heidän luonaan. Hän oli pahoillaan — ei
-Wardin tähden — vaan sen vuoksi että hän oli suunnitellut suorittaa
-kaikki hiljaisesti, ja häntä harmitti, jos asia piti sotkea surmaamalla
-joku.
-
-Ward pysähtyi vesitynnyrin ääreen. Hän kallisti sitä, täyttäen
-tinakauhan, joi pitkän siemauksen, laski kauhan takaisin tynnyrin
-päälle ja palasi samaa tietä jälleen makuuhuovilleen.
-
-Therieren teki mieli syleillä itseään. Mies ei ollutkaan epäillyt
-mitään. Hän oli ainoastaan ollut janoissaan ja tullut juomaan —
-seuraavalla hetkellä hän olisi jälleen sikeässä unessa.
-
-Ja tosiaan, ennen kuin Byrne palasi mukanaan Miller ja Svensson, kuuli
-Theriere ensimmäisen perämiehen kuorsaavan.
-
-Ensimmäisellä vuoren laelle tehdyllä retkellä kantoi kahdeksan miestä
-raskaita taakkoja. Divine oli jäänyt Barbara Hardingin turvaksi.
-
-Toinen retki kävi yhtä joutuisasti ja vaarattomasti. Vihollisleiristä
-ei kuulunut mitään muuta ääntä eikä liikettä kuin nukkuvien miesten
-hengitystä.
-
-Toisella kerralla kantoivat sekä Divine että Theriere kumpikin
-taakkansa rinnettä ylöspäin, Millerin ja Svenssonin seuratessa perässä,
-saattaen Barbara Hardingia. Seurueen lähestyessä pujahti Oda Yorimoto
-samuraineen metsän pimentoon, että heidän uhrinsa menisivät ohitse
-mitään huomaamatta.
-
-Theriere piilotti suurimman osan saaliista kallion rotkoon vuoren
-laelle. Kätkö peitettiin maata peittävästä upeasta troopillisesta
-kasvillisuudesta revityillä pensailla.
-
-Kaikki oli saatu suoritetuksi vaarattomasti ja joutumatta ilmi.
-Alhaalla oleva leiri lepäsi vielä hiljaisuuden vallassa.
-
-Heti lähdettiin Divinen opastamana marssimaan uudelle leiripaikalle.
-Palatessaan vettä etsimästä oli Divine osunut selvälle polulle, joka
-kulki pitkin jyrkänteen reunaa lähteen kohdalle; siitä vei toinen polku
-suoraan lähteelle.
-
-Tietämättömyydessään hän oli pitänyt niitä eläinten liikkumateinä,
-mutta todellisuudessa ne olivat pääkallo-metsästäjien polkemia.
-
-Niitä myöten saattoivat kapinalliset verrattain nopeasti ja mukavasti
-päästä määräpaikkaansa, mutta polku oli niin kapea, että Theriere pian
-havaitsi mahdottomaksi liikkua edestakaisin pitkin jonon sivua.
-
-Kerran hän sitä koetti, mutta se haittasi ja hidastutti raskaasti
-kuormattuja miehiä siinä määrin, että hän luopui yrityksestään ja
-jäi kulkueen keskipaikkeille siihen asti, kunnes saavuttiin uudelle
-leirille.
-
-Siellä oli laajahkon aukeaman keskellä lähde, josta kumpusi runsaasti
-kirkasta, vilpoisaa vettä. Vain siellä täällä kasvoi joitakuita
-pensaita ruohoisella kentällä, jota melkein joka taholla ympäröi tiheä,
-läpitunkematon viidakko.
-
-Miehet olivat laskeneet taakkansa maahan, mutta Theriere seisoi yhä,
-odottaen seurueensa jälkipäätä — Milleriä, Svenssonia ja Barbara
-Hardingia.
-
-Mutta heitä ei kuulunut.
-
-Kun koko joukkue levottomana lähti takaisin heitä etsimään, palasivat
-he samaa tietä sen rinteen harjalle saakka, jota myöten päästiin
-poukamaan, ennen kuin he voivat uskoa omia silmiään.
-
-Barbara Harding ja molemmat hänen seurassaan olleet merimiehet olivat
-kadonneet.
-
-
-
-
-KYMMENES LUKU
-
-Toistamiseen ryöstettynä
-
-
-Kun Barbara Harding Miller edellään ja Svensson jäljessään oli lähtenyt
-astelemaan saalista kantavan joukkueen perässä, ilmestyi metsästä
-seitsemän hämyistä, kuulumattomasti liikkuvaa varjoa, jotka alkoivat
-seurata heidän kintereillään.
-
-Noin puoli kilometriä eteni seurue häiritsemättä kaitaista polkua
-pitkin. Theriere oli jättäytynyt jälkeen, vaihtanut tytön kanssa
-muutamia sanoja ja kiiruhtanut sitten jälleen jonon etupäähän.
-
-Miller oli vajaan kymmenen metrin päässä lähinnä edellään olevasta
-miehestä, ja neiti Harding ja Svensson seurasivat Milleriä vain kolmen
-tai neljän askeleen pituisin välimatkoin.
-
-Äkkiä kaatuivat Miller ja Svensson ilman minkäänlaista varoittavaa
-merkkiä raakalaisten keihäiden lävistäminä; samalla hetkellä tartuttiin
-Barbara Hardingiin jäntevin sormin, ja hänen suulleen painautui käsi,
-vaimentaen hänen huutonsa.
-
-Ei ollut kuulunut mitään muuta ääntä kuin merimiesten varovaiset
-askeleet. Kaikki oli suoritettu niin nopeasti ja helposti, ettei tyttö
-muutamiin minuutteihin käsittänyt, mitä hänelle oli tapahtunut.
-
-Metsän pimeydessä hän ei voinut selvästi erottaa ryöstäjiinsä vartaloja
-eikä piirteitä, ja hän päätteli, kuten oli aivan luonnollista, että
-laivuri Simmsin ryhmä oli huomannut juonen ja koetti tällä tavoin tehdä
-sen tyhjäksi ainakin osittain. Mutta kun hänen vangitsijansa kääntyivät
-suoraan metsän sokkeloihin, alkoi hän ensin kummastella ja sitten
-epäillä.
-
-Kun he sitten pian joutuivat pienelle aukeamalle, jossa kuunvalo osui
-heihin, ei häntä lainkaan hämmästyttänyt nähdessään, ettei hänen
-vartijoittensa joukossa ollut ainoatakaan _Halfmoonin_ miehistöstä.
-
-Barbara Harding ei ollut turhan päiten kiertänyt puoltakymmentä
-kertaa maapallon ympäri. Ei ollut montakaan rotua eikä kansaa, jonka
-muinaista ja nykyaikaista historiaa hän ei olisi auttavasti tuntenut,
-ja senvuoksi olikin hänen katsettaan kohdannut näky suuresti omiaan
-ihmetyttämään häntä.
-
-Hän havaitsi olevansa sellaisen joukkueen käsissä, jonka jäsenet
-olivat viidennentoista tai kuudennentoista sataluvun japanilaisia
-sotureita. Hän tunsi keskiaikaiset aseet ja varukset, muinaisen Japanin
-kaksimiekkaisten taistelijain vanhanaikaiset kypärit ja hiuslaitteet.
-Kahdella hänen vangitsijoistaan riippui vyössä kammottavat
-voitonmerkit. Kuutamossa hän erotti, että ne olivat Millerin ja
-Svenssonin päät.
-
-Tytön valtasi kauhu. Vähän aikaa sitten hän oli pitänyt osaansa
-mahdollisimman surkeana, mutta näiden ammoisiin aikoihin
-kuuluvien, hurjien soturien kynsiin jouduttuaan oli hänen asemansa
-sanomattoman paljon kurjempi. Muutamia päiviä takaperin olisi
-tuntunut uskomattomalta, että hän koskaan toivoisi olevansa jälleen
-_Halfmoonilla_, mutta juuri sitä hän nyt kaipasi.
-
-Pienet ruskeat miehet jatkoivat öistä vaellustaan juroina ja
-äänettöminä; kunnes he vihdoin joutuivat kaukana rannikosta korkeiden
-vuorten välisessä laaksossa sijaitsevaan kyläpahaseen.
-
-Siellä oli luolamaisia asumuksia, jotka oli kaivettu puolittain maan
-sisään. Seinien yläosat ja olkikatot kohosivat vain hieman toista
-metriä korkealle maanpinnasta. Paalujen varaan rakennettuja varastoja
-oli siellä täällä asuntojen seassa.
-
-Barbara Harding raahattiin yhteen noista likaisista onkaloista. Siinä
-oli yksi ainoa huone, jossa nukkui useita alkuasukas- ja sekarotuisia
-naisia. Heidän joukossaan oli, mikä pitkänään tai yhdessä sykkyrässä
-viruen, mikä kyyköttäen, kirjava lauma likaisia, keltaisia lapsia,
-koiria, sikoja ja kananpoikia.
-
-Se oli daimio Oda Yorimoton, Yokan — kuten hänen esi-isänsä olivat
-ristineet uuden saarikotinsa — valtiaan palatsi.
-
-Hökkeliin saavuttua olivat ne kaksi samuraita, jotka marssin aikana
-olivat vartioineet Barbaraa, heti poistuneet — tyttö oli yksin Oda
-Yorimoton ja tämän perheen seurassa.
-
-Keskellä huonetta riippui heiluva hylly, jolle oli ladottu iso röykkiö
-irvisteleviä pääkalloja. Huoneen takaseinällä oli ovi, joka ilmeisesti
-vei asunnon johonkin toiseen huoneeseen.
-
-Tyttö ei saanut paljoakaan tilaisuutta tarkastella uutta vankilaansa,
-sillä tuskin olivat vartijat ennättäneet poistua, kun Oda Yorimoto tuli
-ja tarttui hänen käsivarteensa.
-
-»Tule!» käski mies japaninkielellä, joka oli siksi suuressa määrin
-samanlaista kuin nykyisen Nipponin kieli, että Barbara Harding sitä
-helposti ymmärsi. Samalla hän veti tyttöä huoneen toisessa päässä
-olevaa koroketta kohti. Hänen irstaissa, kiiluvissa silmissään oli
-himokas ilme.
-
-Käsittäessään, että Barbara Harding oli poissa, johtui Theriere siihen
-luonnolliseen päätelmään, että Ward ja Simms olivat huomanneet hänen
-heille tekemänsä kepposen kylliksi hyvissä ajoissa saavuttaakseen
-tyttöä saattavat Millerin ja Svenssonin ja viedäkseen Barbaran takaisin
-pääleiriin.
-
-Muut miehet olivat taipuvaiset uskomaan samoin, vaikka sakilainen
-murahtikin, että se »kuulosti kummalta.» Joka tapauksessa palasivat
-he kaikki hiljaa hiipien kallion rinnettä myöten rannalle, varoen
-joka hetki saavansa kimppuunsa vahdit, joita he luulivat Wardin
-varmasti sijoittaneen, odottaen kapinallisten kääntyvän takaisin heti
-huomattuaan, että tyttö oli heiltä riistetty.
-
-Mutta kaikkien ihmeeksi he pääsivät poukamalle häiritsemättä ja
-lähestyttyään varovasti nukkujia näkivät, että nämä kaikki olivat
-sikeässä unessa samoin kuin heidän lähtiessään muutamia tunteja sitten.
-
-Äänettömästi poistui seurue samaa tietä takaisin vuorelle. Theriere ja
-Billy Byrne olivat viimeisinä.
-
-»Mitä arvelet tästä, Byrne?» kysyi ranskalainen.
-
-»Jos tahdotte kuulla sen suoraan, perämies», vastasi sakilainen, »niin
-luulen teidän tietävän asiasta koko joukon enemmän kuin soisitte meidän
-aavistavan.»
-
-»Mitä tarkoitat, ystäväni?» huudahti Theriere ällistyneenä Billyn
-sanoista. »Suu puhtaaksi!»
-
-»Varmasti puhunkin suuni puhtaaksi. Ette kai pidä minua ujona,
-vai mitä? Miksi panitte nuo kaksi karkulaista, Millerin ja
-Svenssonin, vartioimaan tyttöheilakkaa, jollette olisi hautonut omia
-suunnitelmianne? He eivät ole tähän asti olleet meikäläisiä, ja juuri
-sentähden te heidät valitsitte. Oli helppo lahjoa heidät livistämään
-letukan kanssa; ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa pujahdatte
-te heidän jäljessään, ja me saamme pitkän nenän. Uskoitte voivanne
-jutkauttaa meitä näppärästi, vai mitä? Te niljäinen ankerias!»
-
-»Byrne», virkkoi Theriere, ja selvästi näki, että hän säilytti
-malttinsa vain ankarasti ponnistamalla tahtoaan, »sinulla lienee
-syytä epäillä kaikkien _Halfmoonin_ yhteydessä olevien henkilöiden
-vaikutteita. En voi moittia sinua siitä; mutta toivon sinun painavan
-mieleesi, mitä nyt sinulle puhun. Yhteen aikaan aioin todellakin
-jutkauttaa sinua, kuten sinä sanoit — se oli ennen sitä, kun sinä
-pelastit henkeni.
-
-— Sen jälkeen olen ollut rehellinen sinua kohtaan, en ainoastaan
-teoissa, vaan myöskin ajatuksissa. Vakuutan sinulle sellaisen miehen
-sanalla, jonka sana aikoinaan merkitsi jotakin — nyt olen vilpitön
-sinua kohtaan muutoin paitsi yhdessä suhteessa ja ilmoitan sinulle,
-mikä se on. En tiedä, missä neiti Harding on ja mitä hänelle,
-Millerille ja Svenssonille on tapahtunut. Se on niin totta kuin elän.
-Ja sitten se asia, josta juuri mainitsin.
-
-— Äskettäin ovat aikomukseni neiti Hardingiin nähden muuttuneet. Minä
-halusin rahaa kuten kaikki muutkin — sen myönnän vapaasti. Mutta nyt
-en enää sitä tahdo. Olin aikonut käyttää ensimmäistä tarjoutuvaa
-tilaisuutta toimittaakseni neiti Hardingin takaisin sivistyneeseen
-maailmaan vahingoittumattomana ja tarvitsematta maksaa kellekään yhtään
-penniä.
-
-— Mielenmuutokseni syy on oma asiani. Todennäköisesti sinä et uskoisi,
-että vaikuttimeni ovat vilpittömät ja kunnialliset, jos ilmaisisin ne
-sinulle. Kerron sinulle tämän kaikki vain sentähden, että syytit minua
-petollisuudesta enkä halua sellaisella miehellä, joka pelasti henkeni
-oman henkensä uhalla, olevan vähimmässäkään määrin syytä epäillä
-rehellisyyttäni häntä kohtaan. Olen ollut turmeltunut mätämuna, Byrne,
-hyvin monta vuotta; mutta, _pardieu_, kokonaan piloilla en vielä ole.»
-
-Byrne oli vähän aikaa ääneti. Myöskin hän oli äskettäin mielessään
-päätellyt, ettei hänkään kenties ollut lopullisesti turmeltunut, ja
-tuntenut epämääräistä, hänelle itselleenkin vain puolittain selvää
-halua päästä antamaan siitä näytteen.
-
-Niinpä hän alttiisti myönsikin toiselle sen, mitä hän vaati
-itselleenkin.
-
-»Puheenne tuntuu olevan paikallaan, perämies», hän lausui vihdoin, »ja
-olen valmis luottamaan sanaanne, kunnes saan tietää, että asianlaita on
-toisin.»
-
-»Kiitos!» vastasi Theriere iloisesti. »Ja nyt meidän on yhdessä
-koetettava löytää neiti Harding. Mutta mistä hitosta alamme?»
-
-»Tietysti sieltä, missä hänet viimeksi näimme», sanoi sakilainen.
-»Juuri täältä jyrkänteen reunalta.»
-
-»Sitten emme voi tehdä mitään, ennen kuin päivä sarastaa», pahoitteli
-ranskalainen.
-
-»Emme kerrassaan mitään, ja aamun koittaessa panevat nuo hyvin
-luultavasti meidät aika tiukalle.» Sakilainen heilautti peukaloaan
-poukamaan päin.
-
-»Minun mielestäni», ehdotti Theriere, »olisi meidän uhrattava tunti
-aseistautuaksemme kepeillä ja kivillä. Meillä on hyvä asema, jota
-voimme helposti puolustaa alhaalta tehtäviä hyökkäyksiä vastaan.
-Jos valmistaudumme, niin voimme torjua heitä jonkun aikaa ja sillä
-välin etsiä täältä ympäristöstä jälkiä siitä, mihin neiti Harding on
-joutunut.»
-
-Seurue ryhtyi siis työhön; läheisistä puista katkottiin vankkoja
-sauvoja ja sopiville kohdille vuoren laelle koottiin kiviä. Käskipä
-Theriere vielä luoda rintasuojuksen polun yläpään poikki, josta
-vihollisten piti kiivetä päästäkseen kukkulalle.
-
-Kun valmistukset oli suoritettu, olisi kolme miestä kyennyt pitämään
-siinä puoliaan kymmenkertaista ylivoimaa vastaan.
-
-Sitten he paneutuivat nukkumaan, jättäen Blancon ja Divinen vahtiin,
-sillä oli päätetty, että nämä kaksi ja Luiseva Sawyer jäisivät
-seuraavana aamuna puolustamaan vuoren lakea, kun taas toiset lähtisivät
-etsimään Barbara Hardingin jälkiä. Heidän olisi yön aikana oltava
-vahdissa vuorotellen.
-
-Heti kun päivän ensi sarastus valaisi itäistä taivasta, herätti Divine,
-jolla silloin oli vahtivuoro, Therieren. Toiset herätettiin tuota
-pikaa, ja käytiin kiireisesti noutamassa ruokatarpeita kätköltä.
-
-Jano vaivasi seuruetta, mutta lähteelle oli siksi pitkä matka, ettei
-tahdottu uhrata aikaa kipeästi kaivatun veden noutamiseen. Ne, joiden
-oli tunkeuduttava viidakkoon, toivoivat löytävänsä sitä saaren
-sisäosista, ja Luiseva Sawyer päätettiin lähettää lähteelle noutamaan
-vettä niille, joiden oli jäätävä vahdeiksi kukkulan laelle.
-
-Aamiaiseksi nautittiin hätäisesti laivakorppuja. Theriere ja hänen
-seuralaisensa sulloivat niitä taskunsa täyteen, ja hetkistä myöhemmin
-oli etsintä käynnissä.
-
-Aluksi miehet menivät polkua pitkin lähteelle päin saadakseen selville,
-millä kohdalla Barbara Harding oli eronnut heistä. Tytöllä oli
-ollut jalassaan korottomat pukinnahkaiset kengät silloin, kun hänet
-ryöstettiin _Jaotuksesta_, ja ne jättivät vähän tai ei ollenkaan jälkiä
-kovaksi poljetulle kapealle polulle.
-
-Mutta huolellisesti ja tarkoin tutkittuaan Theriere vihdoin havaitsi
-yhden ainoan pienen jalanjäljen noin sadan metrin päässä siitä
-paikasta, jossa he olivat tulleet polulle, noustuaan jyrkänteelle.
-
-Tähän saakka oli Barbara ainakin ollut mukana.
-
-Nyt miehet hajaantuivat polun kahden puolen — Theriere ja Punainen
-Sanders toiselle, Byrne, ja Wilson toiselle. Silloin tällöin palasi
-Theriere tielle etsimään uusia merkkejä etsityistä jäljistä.
-
-Seurue oli tällä tavoin edennyt yli puoli kilometriä, kun toisten
-huomio äkkiä kiintyi sakilaisen hiljaiseen huudahdukseen.
-
-»Tulkaa tänne!» kutsui Byrne. »Täällä ovat Miller ja ruotsalainen, ja
-ovatpa he kamalasti silvottuja!»
-
-Toiset riensivät äänen suuntaan, ja pysähtyivät kauhistuneina noiden
-kahden merimiehen päättömien ruumiiden ääreen.
-
-»_Mon Dieu_!» huudahti ranskalainen, turvautuen äidinkieleensä kuten
-aina kiihtyneenä. »_Mais, c’est atroce_!»
-
-»Kuka tämän on tehnyt?» tiedusti punainen Sanders, silmäillen
-epäluuloisesti sakilaista.
-
-»Pääkallo-metsästäjät», selitti Theriere. »Hyvä Jumala. Kuinka hirveä
-kohtalo tyttö-raukalle!»
-
-Billy Byrne kalpeni.
-
-»Ette kai toki tarkoita, että he ovat sipaisseet poikki _hänen_
-nuppinsa?» hän kuiskasi säikähtyneenä.
-
-Kummallinen tunne sykähti sakilaisen rinnassa hänen ajastellessaan sitä
-mahdollisuutta, jonka hän oli lausunut julki. Hän ei koettanut sitä
-eritellä, mutta ainakaan se ei ollut iloa sen johdosta, että nainen,
-jota hän niin katkerasti vihasi, oli kohdannut noin hirveän kaamean
-kuoleman raakalaisten kynsissä.
-
-»Minua pelottaa, etteivät he ole sitä tehneet», vastasi Theriere. Ei
-kukaan olisi saattanut äänestä tuntea häntä _Halfmoonin_ tylyksi ja
-röyhkeäksi toiseksi perämieheksi.
-
-»Teitä _pelottaa_, etteivät», kertasi Billy Byrne.
-
-»Hänen tähtensä toivon, että he ovat sen tehneet», virkkoi Theriere.
-»Hänen kaltaisestaan naisesta se olisi ollut paljon vähemmän kamala
-kohtalo kuin se, jonka pelkään heidän hänelle varanneen.»
-
-»Te siis arvelette —» aloitti Byrne, mutta keskeytti lauseensa, sillä
-äkkiä hänelle selvisi Therieren tarkoitus.
-
-Billy Byrnellä ei ollut mitään erityistä syytä tuntea naisia kohtaan
-sellaisia yleviä tunteita, joita syntyperän ja kasvatuksen nojalla
-häntä ylemmät miehet niin mielellään palvovat vielä sittenkin, kun ovat
-saaneet nähdä, etteivät kaikki naiset vastaa heidän poika-aikaista
-naisihannettaan.
-
-Billyn äiti, aina rivosuinen ja toraisa, oli juopuneena ollut
-todellinen paha henki, ja päissään hän oli ollut, milloin vain
-rehellisesti tai petoksella sai irti whiskypullon hinnan. Billy ei
-muistanut kuulleensa häneltä koskaan hyväilysanoja; ja niin kauheasti
-oli äiti häntä kohdellut, että hän jo pikku poikana, melkeinpä lapsena,
-oli oppinut vihaamaan äitiään yhtä syvästi kuin useimmat lapset
-rakastavat äitiään.
-
-Vartuttuaan täysikasvuiseksi hän oli puolustanut itseään tämän naisen
-raakoja hyökkäyksiä vastaan, kuten hän olisi puolustautunut toista
-miestä vastaan. Saatuaan iskun oli Billy antanut takaisin; mutta hänen
-kunniakseen on kuitenkin luettava, ettei hän ollut lyönyt äitiään
-muutoin kuin itsepuolustuksekseen.
-
-Naisen siveellisyys ja puhtaus olivat hänen mielestään pilkattavia —
-hän ei uskonut sellaisten olemassaoloon: sillä hän arvosteli kaikkia
-naisia sen naisen mukaan, jonka hän paraiten tunsi — oman äitinsä. Ja
-kuten Billy vihasi häntä, niin hän vihasi kaikkia muitakin.
-
-Hän oli vihannut Barbara Hardingia kahta vertaa enemmän, koska tämä
-ei ainoastaan ollut nainen, vaan lisäksi kuului hänen hyljeksimäänsä
-luokkaan.
-
-Niin ollen olikin selittämättömän kummallista, että viittaus tytön
-todennäköiseen kohtaloon koski Billyyn niin kovasti kuin se todella
-teki. Hän ei jäänyt sen johdosta järkeilemään — hän vain tunsi, että
-hänet valtasi silmitön, mielipuolinen raivo niitä olentoja kohtaan,
-jotka olivat tytön vieneet. Mutta Billyssä ei näkynyt mitään ulkoisia
-merkkejä hänen rinnassaan riehuvasta myrskystä.
-
-»Meidän on löydettävä hänet, perämies», huomautti hän Therierelle.
-»Meidän on löydettävä tyttö.»
-
-Tavallisissa oloissa Billy olisi räyhäten kerskunut, kuinka hirveästi
-hän pitelisi niitä, joihin hänen kiukkunsa oli kohdistunut, saatuaan
-heidät käsiinsä; mutta nyt hän oli kummallisen hiljainen. Vain hänen
-vankan leukansa luja asento ja harmaitten silmiensä teräksinen väike
-olivat merkkinä hänen rautaisesta päätöksestään.
-
-Theriere, joka oli häärinyt sinne tänne ruumiiden lähellä, kutsui nyt
-toiset luokseen.
-
-»Tässä ovat jäljet», hän sanoi. »Jos ne ovat yhtä selvät koko matkan,
-niin saavutamme heidät ennen pitkää. Tulkaa!»
-
-Ennenkuin hän oli ehtinyt lauseensa puoliväliin, oli sakilainen jo
-tunkeutunut viidakkoon samuraiden jättämiä, hyvin näkyviä jälkiä myöten.
-
-»Millaisia ihmisiä luulette heidän olevan?» kysyi Punainen Sanders.
-
-»Malaijilaisia pääkallo-metsästäjiä epäilemättä», vastasi Theriere.
-
-Sandersia puistatti. Tällä nimityksellä oli perin kaamea sointu. Hän
-tarttui äkkiä Wilsonin käsivarteen, mutisten jotakin, ja he pysähtyivät
-paikalleen.
-
-
-
-
-YHDESTOISTA LUKU
-
-Jyrkänteen puolustus
-
-
-»Eteenpäin!» huusi Theriere ja riensi sakilaisen jälkeen, joka oli jo
-kadonnut näkyvistä tiheään metsään.
-
-Punainen Sanders ja Wilson astuivat muutamia askeleita ranskalaisen
-perässä. Theriere vilkaisi kerran taakseen ja näki heidän seuraavan,
-mutta tien polveke piilotti sitten heidät hänen näkyvistään.
-
-Punainen Sanders seisahtui.
-
-»Enpä hitto vieköön annakaan hakata kalloani poikki tällaisessa
-mielettömän turhassa asiassa kuin tämä on», hän äkeili Wilsonille.
-
-»Tyttö on hyvin todennäköisesti surmattu jo aikoja sitten», lisäsi
-toinen.
-
-»Varmasti hän on», vahvisti Punainen Sanders, »ja jos me puskemme
-päämme tuohon tiheikköön, niin kohta _mekin_ olemme vainajia. Huh!
-Miller-parka! Svensson-rukka! Se on kammottavaa. Näitkö, mitä heille
-oli tehty sen lisäksi, että heidän päänsä oli katkaistu?»
-
-»Kyllä», kuiskasi Wilson, katsahtaen äkkiä taakseen.
-
-Punainen Sanders hätkähti ja alkoi tuijottaa siihen suuntaan, jonne
-hänen toverinsa oli katsonut.
-
-»Mitä se oli?» hän ynisi. »Mitä sinä pelästyit?»
-
-»Olin näkevinäni jotakin siellä liikkuvan», vastasi Wilson.
-
-»Laittaudutaan Jumalan tähden tiehemme täältä!» Ja odottamatta
-kumppaniltaan sanaakaan myöntymykseksi merimies kääntyi suinpäin
-pötkimään pikku polkua pitkin Divinen, Blancon ja Luisevan Sawyerin
-asemapaikkaa kohti.
-
-Heidän saapuessaan sinne oli Luiseva juuri lähdössä lähteelle noutamaan
-vettä, mutta nähtyään kauhistuneet ja läähättävät tulijat hän palasi
-kuulemaan heidän sanomiaan.
-
-»Mikä on hätänä?» kiljaisi Divine. »Näytätte siltä kuin olisitte
-kohdannut aaveen. Missä ovat toiset?»
-
-»He ovat kaikki murhatut, ja heidän päänsä on katkaistu poikki», ulvoi
-punainen Sanders. »Me tapasimme sen joukkion, jonka kynsiin Miller,
-Svensson ja tyttö olivat joutuneet. Raakalaiset olivat tappaneet
-heidät kaikki ja söivät heitä parhaillaan, kun me syöksyimme heidän
-kimppuunsa. Mutta ennen kuin aavistimme mitään, tuli lisää noin
-tuhat pahusta juoksujalkaa niskaamme. He saivat meidät erotetuksi
-toisistamme, ja kun näimme Therieren ja Byrnen saavan surmansa, niin me
-luonnollisestikin lähdimme käpälämäkeen! Hyvä Jumala, kuinka hirveää!»
-
-»Luuletteko heidän ajavan teitä takaa?» tiedusti Divine.
-
-Kuullessaan kysymyksen kääntyivät kaikki katsomaan polkua, jota myöten
-pakokauhun valtaamat miehet olivat saapuneet. Samalla hetkellä kajahti
-alhaalla poukaman perukassa käheä huuto, ja kaikki viisi vilkaisivat
-sinne, nähden siellä rajua liikettä.
-
-Oli huomattu Therieren puolueen pako samoin kuin tytön poissaolo ja
-elintarpeiden varkaus.
-
-Laivuri Simms hyppi hulluna raivosta. Hän karjui kirouksia, jotka
-ukkosen lailla kiirivät kallioille.
-
-Äkkiä Ward näki vilahdukselta vuoren harjalla olevat miehet.
-
-»Tuolla ne ovat!» hän kirkaisi.
-
-Laivuri Simms katsahti sinne päin.
-
-»Senkin maakravut!» hän ärjyi. »Varastavat muonavaramme ja ryöstävät
-tyttö-raukan! Heittiöt! Kunhan pääsen heihin käsiksi, niin kyllä heidät
-opetan!»
-
-»Meidän on paras mennä sinne joukolla», sanoi Ward. »Tästä sukeutuu
-taistelu aivan varmaan. Kerätkää kiviä, miehet, ja sitten lähdetään.
-Laivuri, te olette liian lihava ottelemaan tuolla rinteellä, joten
-teidän on viisainta jäädä tänne ja lainata revolverinne jollekulle
-miehistä.»
-
-Ward tunsi esimiehensä sisun siksi hyvin, että paljon mieluummin
-näki hänen pysyvän syrjässä kuin tulevan mukaan todellisen taistelun
-uhatessa. Rohkeamman miehen käsissä olisi revolveri äärettömän paljon
-tehokkaampi.
-
-Ward ei itsekään missään nimessä rakastanut taistelemista, mutta hän
-käsitti, että nyt, kun he olivat menettäneet ruokavaransa, uhkasi
-heitä nälkäkuolema ja että kaikki oli hukassa, kun tyttö oli heiltä
-riistetty. Ravintoa ja rahaa saadakseen on paljoa arempikin mies kuin
-Bender Ward valmis ottelemaan henkensä uhalla.
-
-He kiiruhtivat jyrkännettä ylöspäin, odottaen joka hetki ylhäällä
-olevien miesten joko puhuttelevan tai ampuvan heitä. Divine ja hänen
-seuralaisensa katselivat heitä sekavin tuntein. He tunsivat melkein
-sananmukaisesti olevansa vasaran ja alasimen välissä.
-
-Ward oli miehineen ennättänyt jo rinteen puoliväliin, eikä Divine ollut
-yrittänytkään torjua heitä. Hän vilkui pelokkaasti takanaan olevaan
-synkkään metsään, josta hän joka hetki odotti pääkallo-metsästäjien
-villien, kiukkuisten kasvojen ilmestyvän.
-
-»Antautukaa, maakravut!» kiljui Ward, »tai muutoin panemme teidät
-jokikisen roikkumaan raa’an nokkaan!»
-
-Vastaukseksi Blanco heitti hyökkääjiä raskaalla kivimöhkäleellä.
-Se suhahti vaarallisen likeltä Wardia, jota Blanco vihasi sydämensä
-pohjasta. Heti pamahti Wardin revolveri, ja kuula vingahti Divinen
-korvissa.
-
-L. Cortwrite Divine, kotiljonginjohtaja, lysähti Therieren
-rintavarustuksen taakse, jääden sinne pelosta vapisevana makaamaan
-vatsallaan pitkin pituuttaan.
-
-Luiseva Sawyer ja Punainen Sanders noudattivat päällikkönsä esimerkkiä.
-Ainoastaan Blanco ja Wilson koettivat torjua hyökkäystä.
-
-Kookas neekeri juoksi Divinen luokse, sieppasi tämän pelon lamauttaman
-miehen vyöltä revolverin ja kääntyi sitten ampumaan Wardia.
-
-Kuula meni aiotun uhrin ohitse, mutta lävisti lähinnä hänen takanaan
-olleen merimiehen sydämen, ja kun mies vaipui maahan, lähtien kierimään
-jyrkkää vierua alaspäin, pysähtyivät hänen toverinsa etsimään suojaa.
-
-Wilson tehosti puolustajain saamaa etua, lähettäen vihollisten niskaan
-kokonaisen kuuron hyvin tähdättyjä kiviä, ja sitten taistelu keskeytyi
-toistaiseksi.
-
-»Joko he menivät tiehensä?» tiedusti Divine vapisevin huulin, kun
-laukausten jälkeen syntyi hiljaisuus.
-
-»Menivät? Olkaa lörpöttelemättä, te kurja pelkuri!» vastasi Blanco.
-»Luulotteletteko te, että kaksi miestä jaksaa ajaa pakoon viisi? Jos
-te, surkea jänishousu, reipastautuisitte yrittämään, niin meillä
-olisi toiveita. Minua haluttaa kovasti repiä arka sydämenne irti
-ruumiistanne, mokomakin päällikkö, joka virutte siellä vatsallanne,
-näyttäen miehillenne tuollaista esimerkkiä!»
-
-Divine oli niin peloissaan, etteivät häneen pystyneet häväistykset
-eivätkä moitteet.
-
-»Mitä meitä hyödyttää vastustaminen?» uikutti hän. »Meidän ei
-olisi lainkaan pitänyt poistua heidän luotaan. Se on kaikki tuon
-Theriere-hupsun syytä. Mitä me mahdamme tämän kamalan saaren villeille,
-jos hajoitamme voimamme? He nyppivät meidät pois, muutamia kerrallaan,
-aivan kuten kävi Millerille ja Svenssonille, Therierelle ja Byrnelle.
-Meidän pitäisi puhua siitä Wardille ja saada tämä järjetön kahakka
-loppumaan!»
-
-»Nyt puhutte järkeä!» kehui luiseva Sawyer. »Minä en aio enää
-kyyrötellä täällä, samalla kun ystävät ampuvat minua alhaalta ja joukko
-villejä pakanoita hiipii kimppuuni ylhäältäpäin katkaistakseen pääni.»
-
-»En minä liioin!» yhtyi Punainen Sanders.
-
-Blanco katsahti Wilsoniin. Omasta puolestaan ei neekeri olisi ollut
-vastahakoinen palaamaan yhteiseen katraaseen, jos se vain kävisi
-päinsä pelkäämättä laivuri Simmsin ja Kierosilmä-Wardin kostoa; mutta
-hän tunsi ne miehet siksi hyvin, että häntä arvelutti luottaa heihin,
-vaikka he näennäisesti olisivatkin suostuvinaan sellaiseen ehdotukseen.
-
-Toisaalta, hän järkeili, olisi yhtä paljon heidän kuin karkulaistenkin
-etujen mukaista saada viimeksimainitut palaamaan heidän joukkoonsa,
-sillä kuultuaan Punaisen Sandersin ja Wilsonin kertomuksen seurueen
-muiden jäsenten murhaamisesta, käsittäisivät hekin, kuinka
-välttämätöntä olisi säilyttää pienen joukkueen voimat ja eheys.
-
-»Minun ymmärtääkseni emme hyödy mitään siitä, että taistelemme heidän
-kanssaan», virkkoi Wilson. »Nyt emme enää kuitenkaan saa mitään, kun
-tyttö on mennyttä. Heitetään sikseen ja otetaan selkoa, minkälaiset
-ehdot saamme Kierosilmältä.»
-
-»Olkoon menneeksi!» murahti neekeri. »Yksin minä en kykene
-vastustamaan-. Mitä sinä hommaat, Luiseva?»
-
-Keskustelun aikana oli Luiseva Sawyer ottanut kepin ja vaateriekaleen,
-ja kun hän nyt kääntyi jälleen tovereihinsa päin, näkivät nämä hänen
-kyhänneen valkoisen neuvottelulipun.
-
-Kukaan ei pannut vastaan, kun hän nosti sen rintavarustuksen harjan
-yläpuolelle.
-
-Heti kuului alhaalta luikkaus. Se oli Wardin ääni.
-
-»Antaudutteko, häh? Tulette järkiinne, mitä?» mylvi perämies.
-
-Kun Divine oivalsi, ettei kuulista enää ollut välitöntä vaaraa, kohotti
-hän päätään vallituksen reunan yläpuolelle.
-
-»Meillä on teille ilmoitettavaa, herra Ward», hän huusi.
-
-»Antakaa tulla sitten! Minä kuuntelen», vastasi toinen.
-
-»Alkuasukkaat ovat ottaneet vangiksi ja tappaneet neiti Hardingin,
-herra Therieren, Byrnen, Millerin ja Svenssonin», kertoi Divine.
-
-Wardin silmät menivät pystyyn ja hän puhalsi hämmästyneenä poskensa
-pullolleen. Sitten hän musteni raivosta.
-
-»Nyt näette, mitä olette tehneet, te katalat lurjukset!» hän ärjyi.
-»Menitte tappamaan kultamunia munivan hanhen. Luulitte kai saavanne
-itse kaikki, mitä? Ja nyt ei meistä kukaan saa mitään, paitsi kenties
-hirttosilmukan kaulaansa. Olettepa _te_ totisesti kaunis kokoelma
-pässinpäitä, ja nyt uikutatte ja toivotte meidän ottavan teidät jälleen
-hoiviimme! Mutta siihen minä en suostu — te, kurjat heittiöt!» Ja
-samassa hän nosti uudelleen revolveriaan ampuakseen Divineä.
-
-Keikari heittäytyi selälleen rintasuojuksen taakse kaivettuun kuoppaan,
-ennenkuin Ward ennätti painaa liipaisinta.
-
-»Jättäkäähän jo perämies!» huusi Luiseva Sawyer. »Ei ole ensinkään
-syytä suuttua. Malttakaa siksi, kunnes olemme puhuneet kaikki
-sanottavamme! Teidän ei sovi syyttää meitä merimies-parkoja. Tämä
-keikari-tomppeli ja Theriere-lurjus ne meidät narrasivat mukaansa.
-
-— He väittivät, että te ja laivuri Simms mielitte huiputtaa meitä
-kaikkia ja jättää meidät nääntymään tälle kirotulle saarelle, Theriere
-kertoi olleensa teidän seurassanne, kun suunnittelitte sitä. Te muka
-tahdoitte päästä eroon mahdollisimman useista meistä saadaksenne itse
-suuremmat osuudet saaliista. Me toimimme siis vain niin sanoakseni
-puolustaaksemme itseämme.
-
-— Miksi emme voisi antaa menneen olla mennyttä ja liittyä kaikki
-yhdessä torjumaan murhanhimoisia raakalaisia? Meitä ei ole liikaa
-sittenkään — Punainen ja Wilson näkivät yli kaksituhatta noita
-ihmissyöjä-pahuksia. He hiipivät parhaillaan niskaamme takaapäin, se
-on tosi. Ja mahdollisesti he pääsevät jotakin salapolkua myöten tuonne
-lahdekkeen rannalle ja kenties väijyvät teitä tälläkin hetkellä!»
-
-Ward vilkaisi huolestuneena ympärilleen. Luisevan puheessa oli järkeä.
-Heidän ei nyt kannattanut uhrata ainoatakaan miestä. Myöhemmin hän
-voisi mielensä mukaan rangaista rikollisia — kun hän ei enää heitä
-tarvinnut.
-
-»Suostutteko vannomaan täyttävänne velvollisuutenne ja tottelevanne
-laivuri Simmsiä ja minua, jos otamme teidät takaisin?» kysyi Ward.
-
-»Se on selvä», vastasi Luiseva Sawyer.
-
-Muut nyökkäsivät, ja Divine hypähti pystyyn ja alkoi laskeutua Wardiin
-päin.
-
-»Seis, te!» komensi perämies. »Tämä sopimus ei ulotu teihin; se on
-yksinomaan laivuri Simmsin ja hänen merimiestensä välinen. Te olette
-pelkkä syrjäinen katselija, ja te olette tunkeutunut asioihin ja
-yllyttänyt miehiä kapinaan. Jos te tulette takaisin, niin joudutte
-tuomittavaksi siitä — ymmärrättekö?»
-
-»Teidän on paras livistää, herra», neuvoi Punainen Sanders.
-
-»Teidät varmasti hirtetään.»
-
-Divine kävi kalpeaksi. Jos hän joutuisi vastaamaan ja hänen
-tuomareinaan olisi kaksi sellaista miestä kuin Simms ja Ward, olisi
-hän kuoleman oma; siitä hän oli varma. Metsään pakeneminen merkitsisi
-melkein yhtä varmaa ja paljon kauheampaa kuolemaa.
-
-Mies lankesi polvilleen ja ojensi rukoillen kätensä perämieheen päin.
-
-»Jumalan tähden, herra Ward», hän ruikutti; »olkaa armollinen! Minut
-vietteli Theriere tähän juttuun. Hän valehteli minulle aivan samoin
-kuin miehillekin. Te ette voi tappaa minua; se olisi murha. Teidät
-hirtettäisiin sen tähden.»
-
-»Meidät hirtettäisiin joka tapauksessa tästä puuhasta, johon te meidät
-toimititte, jos meidät saataisiin kiinni», ärähti perämies. »Jollette
-te olisi vieneet tyttöä murhattavaksi, olisimme kenties saaneet
-lunnaita kylliksi selviytyäksemme jollakin tavoin; mutta te otitte ja
-keititte kelpo rokan meille kaikille!»
-
-»Te voitte saada lunnaat minusta!» huudahti Divine, turvautuen
-saamaansa viittaukseen. »Minä maksan itse teille satatuhatta samana
-päivänä, jona laskette minut vahingoittumattomana ja vapaana
-sivistyneeseen satamaan.»
-
-Ward nauroi hänelle vasten kasvoja.
-
-»Teillä ei ole senttiäkään, te suurisuinen, valehteleva veijari», hän
-pilkkasi. »Clinker selvitti meille asioita sen verran ennen Friscosta
-lähtöämme.»
-
-»Clinker valehteli!» kirkui Divine. »Hän ei tiedä siitä mitään — minä
-olen rikas!»
-
-»Mitä hyödyttää jaaritella tästä?» murahti Blanco, joka älysi voivansa
-nyt helposti laittautua Wardin ja Simmsin suosioon. »Otatteko takaisin
-kaikki meidät merimiehet, herra Ward, ja lupaatteko olla rankaisematta
-meistä ketään, jos vannomme pysyvämme vastaisuudessa teille
-uskollisina?»
-
-»Kyllä», vastasi perämies.
-
-Blanco astui askeleen Divineen päin.
-
-»Sitten lähdette te, valkoinen mies, mukaan vankinamme.» Roteva neekeri
-tarttui Divinen niskaan ja pakotti hänet laskeutumaan edellään jyrkkää
-polkua pitkin poukamalle.
-
-Siten palasivat kapinalliset laivuri Simmsin komennettaviksi, ja L.
-Cortwrite Divine meni heidän mukanaan vankina, syytettynä rikoksesta,
-josta on rangaistu kuolemalla niin kauan kuin ihmisiä on merillä
-purjehtinut.
-
-
-
-
-KAHDESTOISTA LUKU
-
-Oda Yorimoto
-
-
-Vangitsijansa likaisessa luolassa Barbara Harding kuuli puoliverisen
-japanilaisen toistavan komennuksensa:
-
-»Tule!»
-
-Yksi naisista heräsi miehen äänestä. Hän silmäili Barbaraa jörön
-vihaisesti: mutta muutoin hän ei vähimmälläkään merkillä osoittanut
-näkevänsä tapahtumassa mitään tavatonta. Tuntui siltä, kuin valikoidut
-amerikkalaiset kaunottaret olisivat jokapäiväisiä vieraita Oda
-Yorimoton kodissa.
-
-»Mitä tahdotte minusta?» huusi säikähtynyt tyttö japaninkielellä.
-
-Oda Yorimoto katsahti häneen kummastuneena. Missä oli valkoinen tyttö
-oppinut puhumaan hänen kieltään?
-
-»Minä olen daimio, Oda Yorimoto», hän selitti. »Nämä ovat vaimojani.
-Nyt sinä olet yksi heistä. Tule!»
-
-»Malttakaa!» pyysi tyttö, tarttuen oljenkorteen. »Jollette tee
-minulle pahaa, niin isäni antaa teille satumaisen palkkion. Hän
-maksaisi ilomielin kymmenentuhatta kohua, jos minut loukkaamattomana
-palautettaisiin hänelle.»
-
-Oda Yorimoto pudisti päätään.
-
-»Kaksikymmentätuhatta kokua!» huudahti tyttö.
-
-Yhä pudisti daimio epäävästi päätään.
-
-»Satatuhatta — määrätkää itse hinta, kunhan vain ette tee minulle
-pahaa!»
-
-»Hiljaa!» kivahti mies. »Mitäpä merkitsee miljoonakaan kokua minulle,
-joka tunnen sen sanan vain esivanhempaini taruista? Me emme tarvitse
-täällä kokuja lainkaan, ja jos tarvitsisimme, niin vuorissani on
-kosolta sitä keltaista metallia, jolla niiden arvo mitataan. Ei, sinä
-olet naiseni. Tule!»
-
-»Mutta odottakaa vielä! Haluan puhua kanssanne — kaikkien näiden
-naisten kuulematta.» Ja tyttö käänsi silmänsä huoneen vastaisella
-seinällä olevaan oveen päin.
-
-Oda Yorimoto kohautti olkapäitään. Se olisi helpompi tapa kuin tappelu,
-hän tuumi, ja talutti tytön ovelle, jota tämä oli osoittanut.
-
-Huoneessa oli pilkkosen pimeä, mutta daimio liikkui varmasti tuntien
-paikan, ja hänen edetessään pimeässä hypisteli tyttö salaa hänen
-vyötään.
-
-Vihdoin saapui Oda Yorimoto pitkän huoneen toiseen päähän.
-
-»No?» hän virkkoi, tarttuen Barbaraa olkapäihin.
-
-»Niin!» vastasi tyttö hiljaisella, pingoittuneella äänellä, ja samassa
-tunsi Yokan valtias Oda Yorimoto äkillisen nykäyksen vyössään. Ennen
-kuin hän aavisti, mitä oli tekeillä, oli hänen oma lyhyt miekkansa
-lävistänyt hänen kurkkunsa.
-
-Korahtaen niin heikosti, ettei se voinut kuulua ulompaan huoneeseen,
-vaipui daimio hiljaa lattialle.
-
-Uudelleen, yhä uudelleen Barbara Harding syöksi miekan ruskean miehen
-ruumiiseen, kunnes hän oli varma siitä, ettei tämä enää kyennyt häntä
-hätyyttämään. Sitten hän lopen uupuneena ja vapisten lysähti likeiselle
-lattialle kuolleen vihollisensa viereen.
-
-Useita minuutteja Barbara Harding virui samassa paikassa, johon oli
-nääntynyt. Hän oli puolittaisessa horrostilassa eikä tuntenut muuta
-kuin hyydyttävää kauhua ja perinpohjaista väsymystä.
-
-Pian hän kuitenkin tajusi makaavansa ruumiin vieressä, sitä hipoen;
-häneltä pääsi tukahdutettu äännähdys, ja väristen hän vetäytyi
-kauemmaksi siitä.
-
-Hitaasti tyttö saavutti jälleen itsehillintänsä, ja samalla hän alkoi
-oivaltaa, kuinka äärimmäisen uhkaavassa vaaransa hän oli. Hän nousi
-istumaan ja katseli silmät levällään viereiseen huoneeseen vievää ovea.
-
-Naiset ja lapset tuntuivat yhäti olevan uneen vaipuneina.
-Ilmeisestikään ei miehen heikko korahdus ollut heitä häirinnyt.
-
-Barbara nousi pystyyn ja hiipi hiljaa ovelle. Hän aprikoi, voisiko
-hän kenenkään huomaamatta päästä lattian poikki ulko-ovelle. Silloin
-hän saattaisi paeta viidakkoon, ja sitten olisi hänellä ainakin
-mahdollisuus pyrkiä takaisin rantaan ja Therieren turviin.
-
-Hän puristi lujemmin lyhyttä miekkaa, joka hänellä vieläkin oli
-kädessään, ja astui askeleen tilavampaan huoneeseen. Yksi naisista
-kääntyi vuoteellaan ja näytti heräävän. Tyttö pujahti takaisin pimeään
-komeroon, josta hän oli juuri tullut.
-
-Nainen nousi istumaan ja silmäili ympärilleen. Sitten hän lähti
-liikkeelle, viskasi joitakuita kalikoita huoneen seinustalla palavaan
-tuleen ja otti keittovehkeitä hyllyltä.
-
-Barbara arvasi hänen alkavan valmistaa aamiaista.
-
-Nyt oli toivotonta enää yrittää karata, ja tyttö sulki välioven
-varovasti. Sitten hän hapuili pienemmässä kamarissa, etsien jotakin
-raskasta esinettä teljetäkseen sillä oven, mutta ei löytänyt mitään.
-
-Vihdoin johtui hänen mieleensä ruumis. Se riittäisi pitämään ovea
-kiinni, jos lapsi tai koira koettaisi työntää sitä auki — olisihan
-sekin tyhjää parempi. Mutta voiko hän pakottaa itsensä tarttumaan
-käsiksi kammottavaan vainajaan?
-
-Itsesäilytysvaisto teettää ihmeitä jopa heikolla ja hennolla
-naisellakin. Barbara Harding karkaisi luontoaan, ja ponnisteltuaan
-jonkun aikaa hän sai kuolleen miehen vieritetyksi oven viereen. Ruumiin
-hankautuminen lattiaa vasten, kun hän kiskoi sitä sopivaan asentoon,
-pani kylmät väreet kulkemaan pitkin hänen selkäpiitään.
-
-Hän oli riisunut mieheltä pitkän miekan ja muut varukset, ennen kuin
-liikautti ruumista, ja nyt hän kyyrötti kuolleen vieressä molemmat
-miekat ulottuvillaan. Hän myisi henkensä kalliista hinnasta.
-
-Taaskin kuten silloin, kun hän _Halfmoonin_ haaksirikon jälkeen
-rimpuili aallokossa, muistuivat hänen mieleensä Therieren sanat:
-
-»Mutta, _pardieu_, minä sorrun taistellen!»
-
-Niin, siten hänkin!
-
-Viereisestä huoneesta kuului useiden henkilöiden liikettä. Hän
-erotti selvästi naisten ja lasten äänet. Useimmat sanat olivat
-japaninkielisiä, mutta toiset olivat jotakin hänelle outoa kieltä.
-
-Pian alkoi hänenkin huoneensa käydä valoisammaksi. Katsahtaessaan
-olkansa ylitse hän näki sarastuksen ensimmäisten heikkojen säteiden
-tunkeutuvan sisään huoneen toisessa päässä lähellä laipiota olevasta
-pienestä aukosta.
-
-Hän meni nopeasti sinne. Nousemalla varpailleen ja kohottamalla hieman
-itseään tartuttuaan kiinni ikkunan aluslaudasta hän saattoi katsoa ulos.
-
-Tuolla oli metsä, vähemmän kuin sadan metrin päässä; mutta koettaessaan
-työntyä ulos aukosta hän surukseen huomasi sen niin ahtaaksi, ettei hän
-mahtunut siitä lävitse.
-
-Ja sitten koputettiin ovelle, ja joku nainen kutsui herraansa ja
-isäntäänsä aamiaiselle.
-
-Barbara juoksi vikkelästi lattian poikki ovelle, pitäen pitkää miekkaa
-molemmin käsin koholla päänsä päällä.
-
-Nainen koputti uudelleen, tällä kertaa paljon kovemmin, ja huusi
-äänekkäämmin Oda Yorimotoa ulos.
-
-Tyttö oli säikähdyksissään. Mitä hänen oli tehtävä? Jos hän saisi vain
-vähän aikaa, niin hänen kenties onnistuisi laajentaa ikkunaa kylliksi
-päästäkseen pakenemaan metsään, mutta ovea kolisteleva nainen ei
-ilmeisestikään aikonut tyytyä jäämään ilman vastausta.
-
-Äkkiä sai Barbara mielijohteen. Sen onnistumisesta oli perin vähän
-toiveita, mutta koettaa kannatti hyvin.
-
-»St!» sihahti hän ovenraosta. »Oda Yorimoto nukkuu. Hän tahtoo, ettei
-häntä häiritä.»
-
-Hetkisen oli oven takana hiljaista. Sitten nainen murahti ja poistui,
-jupisten jotakin itsekseen.
-
-Tytöltä pääsi syvä helpotuksen huokaus — hän oli saanut vielä hiukan
-armonaikaa ennen kuolemaansa.
-
-Hän palasi ikkunan ääreen ja alkoi lyhyellä miekalla suurentaa aukkoa
-päästäkseen siitä lävitse. Työ kävi pakostakin hitaasti, koska ei
-saanut syntyä melua.
-
-Hänen uurastettuaan tunnin verran keskeytti hänet taaskin ovelta
-kuuluva naputus. Tällä kertaa siellä oli mies.
-
-»Oda Yorimoto nukkuu vielä», kuiskutti tyttö. »Menkää tiehenne älkääkä
-häiritkö häntä! Hän suuttuu kovasti, jos herätätte hänet.»
-
-Mutta mies ei taipunutkaan lähtemään niin helposti kuin nainen äsken.
-Hän jäi paikalleen.
-
-»Daimio määräsi, että tänään järjestetään suuri metsästys ja
-pyydystetään Yokan rannoille saapuneiden sei-yo-jinien pääkallot»,
-jatkoi mies itsepintaisesti. »Hän vihastuu todenteolla, jollemme
-saavu hänen luokseen siksi hyvissä ajoin, että se ehditään suorittaa
-tänään. Anna minun puhutella häntä, nainen! En usko Oda Yorimoton enää
-nukkuvan. Miksi uskoisin sei-yo-jiniä? Olet kukaties noitunut daimion.»
-Samassa hän työnsi ovea.
-
-Ruumis antoi hieman perään, ja mies koetti tirkistää raosta. Barbara
-piti miekkaa selkänsä takana ja nojasi olkapäällään oveen painaakseen
-sen kiinni.
-
-»Menkää tiehenne!» hän kivahti »Oda Yorimoto tappaa minut, jos
-herätätte hänet, ja jos tulette sisään, olette tekin kuoleman oma.»
-
-Mies peräytyi ovelta ja Barbara kuuli hänen hiljaa keskustelevan talon
-naisten kanssa. Hetkisen kuluttua hän palasi ja virkkamatta sanaakaan
-varoitukseksi heittäytyi koko painollaan ovea vasten.
-
-Ruumis liukui siksi paljon takaisin, että mies mahtui tulemaan
-huoneeseen; mutta kun hän suinpäin tupsahti sisään, putosi Yokan
-valtiaan terävä pitkä miekka suoraan hänen ruskeaan niskaansa.
-
-Päästämättä ääntäkään hän tupertui kuolleena lattialle.
-
-Seinän takana olevat naiset olivat vilahdukselta nähneet, mitä pikku
-kammiossa oli tapahtunut, ennen kuin Barbara oli ennättänyt paiskata
-oven jälleen kiinni. Raivosta ja kauhusta kirkuen he syöksyivät kylän
-pääkadulle ja kiljuivat minkä jaksoivat, että sei-yo-jinien nainen oli
-tappanut Oda Yorimoton ja Hawa Nishon.
-
-Heti alkoi kylässä kuhista samuraita, naisia, lapsia ja koiria. Kaikki
-riensivät Oda Yorimoton majalle, tulvien ulompaan huoneeseen, jossa he
-huutaa sokelsivat kilvan joitakuita minuutteja, soturien koettaessa
-saada yhtenäistä kertomusta daimion voivottelevilta naisilta.
-
-Barbara Harding painautui tiukasti ovea vasten kuuntelemaan. Hän tiesi,
-että ratkaiseva hetki oli tullut, että hänellä parhaassakin tapauksessa
-oli elonaikaa jäljellä vain muutamia minuutteja.
-
-Hänen raottuneilta huuliltaan kohosi hiljainen rukous. Hän suuntasi Oda
-Yorimoton lyhyen miekan terävän kärjen rintaansa ja odotti — odotti
-miesten tuloa viereisestä huoneesta — siepaten ikuisuudelta vielä
-joitakuita lyhyitä sekunteja, ennen kuin upottaisi aseen sydämeensä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Theriere riensi viidakossa eteenpäin juoksujalkaa useita minuutteja,
-ennen kuin sai sakilaisen näkyviinsä.
-
-»Oletko vielä jäljillä?» hän huusi edellään kiiruhtavalle miehelle.
-
-»Varmasti», vastasi Byrne. »Se on peräti helppoa. Heitä on täytynyt
-olla ainakin kymmenkunta. Ei edes tällainenkaan poropeukalo kuin minä
-voi harhautua jäljiltä.»
-
-»Meidän on oltava valppaita, Byrne», varoitti Theriere. »Olen ollut
-ennenkin tekemisissä näiden ryökäleiden kanssa ja vakuutan sinulle,
-ettei niiden läheisyyttä aavistakaan, ennen kuin saa keihään selkäänsä,
-jollei ole hyvin varovainen. Meidän on tietystikin riennettävä minkä
-voimme, mutta meistä ei ole vähääkään apua neiti Hardingille, jos
-umpimähkään syöksymme väijytykseen ja menetämme päämme.»
-
-Byrne tajusi, kuinka viisas hänen kumppaninsa neuvo oli, ja koetti
-noudattaa sitä: mutta häntä tuntui hallitsevan joku kummallinen voima,
-joka ajoi häntä hurjasti, silmittömästi eteenpäin — hänellä oli
-selittämätön, tuskainen kiire, niin että jopa kotkanlentokin olisi
-hänestä ollut liian hidas.
-
-Kerran hän huomasi ihmettelevänsä, miksi hän pani henkensä vaaraan
-pelastaakseen tytön, jota hän niin katkerasti vihasi, tai kostaakseen
-hänen puolestaan. Hän koetti uskotella itselleen tekevänsä sen
-lunnaiden vuoksi — niin, siinäpä se, lunnaiden tähden. Jos hän löytäisi
-tytön elävänä ja pelastaisi hänet, niin hän voisi vaatia itselleen
-leijonanosan saaliista.
-
-Myöskin Theriereä kummastutti, että Byrne, jonka hän koko _Halfmoonin_
-miehistöstä olisi kaikkein viimeiseksi uskonut panevan vaaraan
-mitään neiti Hardingin tähden, oli ensimmäisenä ajamassa takaa hänen
-ryöstäjiään.
-
-»Kuinkahan kaukana jäljessä Sanders ja Wilson lienevät?» huomautti
-ranskalainen Byrnelle heidän seurattuaan jälkiä lähes tunnin ajan.
-»Eikö meidän pitäisi odottaa heitä? Neljä kykenee suorittamaan paljon
-enemmän kuin kaksi.»
-
-»Ei silloin, kun Billy Byrne on toinen kahdesta», tokaisi sakilainen ja
-jatkoi itsepäisesti matkaansa.
-
-Puolen tunnin kuluttua he joutuivat äkkiä alkuasukkaiden kylän näkyviin.
-
-Billy Byrne vaati, että hyökättäisiin suoraapäätä sen keskelle ja
-»tehtäisiin puhdasta jälkeä», kuten hän lausui; mutta Theriere vastusti
-jyrkästi hänen ehdotustaan, ja lopuksi Byrnekin käsitti, että toinen
-oli oikeassa.
-
-»Jäljet vievät suoraan sinne», sanoi Theriere, »joten heidän on
-täytynyt raahata neiti Harding juuri sinne. Mutta ensin on meidän
-koetettava ratkaista, missä majassa hän nyt on, ennen kuin yritämme
-pelastaa hänet. _Sacré nom d'un pipe!_ Mitä arvelet tuosta?»
-
-»Mistä tuosta?» kysyi sakilainen. »Mikä teidän sisuksianne nyt
-kaivelee?»
-
-»Näetkö noita kolmea miestä tuolla kylässä?» huomautti ranskalainen.
-»He eivät ole alkuasukkaita eivätkä pääkallometsästäjiä sen enempää
-kuin minäkään. He ovat japanilaisia! Olemme jollakin tavoin erehtyneet
-seuratessamme jälkiä, sillä on tuiki varmaa, että japanilaiset eivät
-ole pääkallometsästäjiä.»
-
-»Vainuamisessa ei ole mitään vinossa, päällikkö», väitti Byrne, »ja
-olkootpa japanilaiset nuppienkokoilijoita tai älkööt, joka tapauksessa
-ne veijarit, jotka tyttöheilakan nappasivat, ovat painuneet tänne.
-Jolleivät he nyt ole siellä, niin he ovat menneet kylän läpi ja
-poistuneet toiselta puolen — ymmärrättekö?»
-
-»St, Byrne!» kuiskasi Theriere. »Kyyristy piiloon tämän pensaan taakse!
-Joku tulee tuota toista oikealla puolellamme olevaa polkua pitkin.»
-Puhuessaan hän veti sakilaisen kyyhöttämään viereensä.
-
-He odottivat hetkisen henkeään pidättäen; sitten tuli läheisen lehvistön
-välitse näkyviin hoikka, melkein alaston poika, joka asteli kylää
-kohti. Päälaellaan hän kantoi kimppua polttopuita.
-
-Kun hän oli saapunut väijyjien kohdalle, karkasi Theriere äkkiä hänen
-kimppuunsa, painaen kätensä hänen suulleen estääkseen hänet huutamasta.
-Japaninkielellä hän käski pojan pysyä hiljaa.
-
-»Emme tee sinulle mitään pahaa, jos olet ääneti», hän vakuutti, »ja
-vastaat kysymyksiimme totuudenmukaisesti. Mikä kylä tuo on?»
-
-»Se on Yokan valtiaan Oda Yorimoton pääkaupunki», vastasi nuorukainen.
-»Minä olen Oda Yorimoton poika, Oda Iseka.»
-
-»Ja kylän keskellä sijaitseva avara maja on Oda Yorimoton palatsi?»
-arvasi Theriere.
-
-»Niin on.»
-
-Ranskalainen tunsi itäaasialaisten tapoja koko hyvin ja päätteli, että
-jos tyttö olisi vielä elossa ja tuolla kylässä, hän olisi mahtavimman
-päällikön majassa; mutta hän tahtoi, jos mahdollista, saada siitä
-varmuuden. Hän tiesi, että suora kysymys tytön olinpaikasta saisi
-vastaukseksi joko ovelan itämaalaisen välttelyn tai yhtä ovelan
-itämaalaisen valheen.
-
-»Aikooko Oda Yorimoto surmata sen valkoisen naisen, joka viime yönä
-tuotiin hänen asuntoonsa?» tiedusteli Theriere.
-
-»Kuinka voisi poika tuntea isänsä aikomuksia?» vastasi nuorukainen.
-
-»Onko hän vielä elossa?» jatkoi Theriere.
-
-»Mistä minä sen tietäisin, joka nukuin, kun hänet tuotiin, ja vasta
-tänä aamuna sain naisväen supatuksista tietää, että Oda Yorimoto oli
-edellisenä yönä tuonut kotiinsa uuden naisen?»
-
-»Etkö nähnyt häntä omilla silmilläsi?» kysyi Theriere.
-
-»Katseeni ei kykene lävistämään pienen perähuoneen ovea, jonka takana
-he olivat vielä silloin, kun minä puoli tuntia sitten läksin keräämään
-polttopuita», oli pojan vastaus.
-
-»Mitä vinosilmä sanoo?» tiedusti Billy Byrne, joka ei ymmärtänyt
-sanaakaan keskustelusta ja kävi sen vuoksi maltittomaksi.
-
-»Hänen puheittensa olennainen sisältö on se», vastasi Theriere
-myhäillen, »että neiti Harding on vielä hengissä ja tuon kylän keskellä
-sijaitsevan isoimman majan perähuoneessa. Mutta» — hänen kasvonsa
-synkkenivät — »heimon päällikkö Oda Yorimoto on hänen luonaan.»
-
-Sakilainen hypähti kiroten pystyyn ja olisi kiitänyt nuolena kylään,
-jollei Theriere olisi laskenut kättään hänen olalleen ja pidättänyt
-häntä.
-
-»Enää on meidän liian myöhäistä hätäillä», selitti hän murheellisesti.
-»Jos olemme varovaisia, saamme kenties pelastetuksi hänet ja
-kostetuksi hänen kärsimänsä vääryyden. Toimikaamme kylmäverisesti
-ja suunnitelmallisesti voidaksemme työskennellä yhdessä uhraamatta
-henkeämme turhaan. On hyvin mahdollista, ettei kumpainenkaan meistä
-palaa elävänä kylästä, mutta se mahdollisuus meidän on supistettava
-niin pieneksi kuin voimme, jos mielimme hyödyttää neiti Hardingia.»
-
-»No, antakaa kuulla suunnitelmanne!» kehotti sakilainen, sillä hän
-käsitti Therieren olevan oikeassa.
-
-»Viidakon ja kylän väli on lyhyin tuolla vastaisella puolella. —
-päällikön majan takana», huomautti Theriere. »Meidän on raakalaisten
-huomaamatta kaarrettava sinne; sitten voimme siellä näkemämme mukaan
-miettiä, miten menettelemme.»
-
-»Entä tämä?» Byrne osoitti peukalollaan Oda Isekaa.
-
-»Otamme hänet mukaamme — meidän ei olisi turvallista nyt päästää häntä
-irti.»
-
-»Miksi ei nitistää häntä?» ehdotti Byrne.
-
-»Ei, jollei se käy välttämättömäksi», vastasi Theriere. »Hän on vasta
-poika. Epäilemättä saamme perinpohjin tyydyttää tappamishaluamme
-surmaamalla miehiä, ennen kuin täältä selviydymme.»
-
-»Minä en ole koskaan pitänyt mitään lukua kiinalaisista», jupisi
-sakilainen ikäänkuin lieventääkseen ehdotustaan nuorukaisen
-murhaamisesta. Jostakin selittämättömästä syystä hän tunsi pistoksen
-omassatunnossaan ajattelemattoman huomautuksensa johdosta. Mikä kumma
-häneen oli mennyt? Piakkoin hän vetäisi jalkaansa valkeat housut ja
-pelaisi tennistä, jos hän kävisi vielä jonkun verran vennommaksi ja
-akkamaisemmaksi.
-
-Kolmikko lähti siis astelemaan viidakkopolkua, joka kiersi kylän
-pohjoispuolelle. Theriere meni edellä, pitäen poikaa käsivarresta.
-Byrne seurasi heidän kintereillään.
-
-He saapuivat määräpaikkaansa Oda Yorimoton »palatsin» kohdalle
-kenenkään häiritsemättä ja huomaamatta. Siellä he tirkistelivät tiheän
-lehvistön takaa.
-
-»Talon takaseinässä on pieni ikkuna», virkkoi Byrne. »Tyttö on teljetty
-varmaankin juuri sinne.»
-
-»Niin», myönsi Theriere, »se on kai pojan mainitsema perä! Ensin meidän
-on köytettävä tämä nuori pakana ja pantava kapula hänen suuhunsa;
-sitten voimme käydä käsiksi työhön pelkäämättä hänen hälyttävän.»
-
-Ja ranskalainen irroitti pitkän ruohonuoran vankinsa vyötäisiltä. Sillä
-sidottiin poika lujasti, palanen hänen lanneverhoaan tungettiin hänen
-suuhunsa kapulaksi ja kiinnitettiin samasta vaatekappaleesta revityllä
-suikaleella, jonka päät solmittiin vastakkain niskapuolelle.
-
-»Kenties se on epämukava», tuumi Theriere, »mutta ei varsin tuskallinen
-eikä vaarallinen. Ja nyt asiaan!»
-
-»Minä koetan päästä tuonne ikkunalle», ilmoitti sakilainen, »ja te
-vaanitte täällä korkeassa ruohikossa paukkuinenne valmiina nyppimään
-pois ne lurjukset, jotka puikkivat taakseni keljuilemaan. Jos sitten
-tarvitsen teitä, voitte te juosta avukseni ja ampua tykistöllä koko
-hoitoa. Tai jos minä saan hempukan pois tuosta hökkelistä ja vinosilmät
-panevat minut liian tiukalle, on teidän täältä käsin mukava napautella
-niitä.»
-
-»Sillä tavoin joutuisi koko vaara _sinun_ osallesi, Byrne», vastusti
-Theriere, »eikä se ole kohtuullista.»
-
-»Toinen meistä saa jokseenkin varmasti reikiä nahkaansa», selitti
-sakilainen, puolustaen suunnitelmaansa, »ja jos menee henki, niin on
-koko joukon parempi, että niin käy minulle kuin jos te kaatuisitte.
-Tyttö ei kovinkaan ilostuisi jäädessään kahden minun kanssani — hän ei
-siedä minua. Mutta te olette samaa maata kuin hänkin, ja siis on teidän
-pysyttävä täällä, jossa voitte auttaa häntä, sitten kun minä olen
-saanut hänet ulos. Minä en missään tapauksessa halua olla tekemisissä
-hänen kanssaan. Hän jurnuttaa minua», lisäsi Billy, ikäänkuin
-mietteissään, »enkä minä välitä niistä lunnaistakaan — te saatte pitää
-nekin.»
-
-»Maltas, Byrne!» kuiskasi Theriere kiihkeästi. »Minulla on sinulle
-puhuttavaa. En tiedä, voitko uskoa minua: mutta näissä oloissa, kun
-meistä toinen tai kenties kumpainenkin varmasti kuolee, ennen kuin
-päivä ehtii paljoakaan pitemmälle kulua, ei kannata valehdella.
-
-— En _minäkään_ halua niitä kirottuja lunnaita. Tahdon vain voimieni
-mukaan korjata sitä neiti Hardingille tehtyä pahaa, jossa olen ollut
-avullisena. Minä — minä — Byrne, _mon ami_, minä rakastan häntä. Sitä
-en ikinä ilmaise hänelle, sillä en ole sellainen mies, jollaisen
-puhdas ja viaton tyttö haluaisi puolisokseen; mutta olisin toivonut
-saavani tilaisuuden kertoa hänelle, millä tavoin olin sekaantunut tähän
-likaiseen juoneen, ja rukoilla häneltä anteeksi. Ensin tahdoin todistaa
-katuvani auttamalla hänet vahingoittumattomana sivistyneeseen satamaan
-ja jättämällä hänet ystäviensä huomaan ilman sentinkään lunnaita.
-
-— Sitä en nyt voine tehdä; mutta jos kuolen sitä yrittäessäni ja sinä
-jäät henkiin, pyydän sinua kertomaan hänelle, mitä nyt olen sinulle
-sanonut. Puhu hänelle mahdollisimman paljon pahaa minusta — sinä et
-osaa maalata minua lähimainkaan niin mustaksi kuin olen ollut — mutta
-anna hänen tietää, että häntä kohtaan tuntemani rakkaus puhdisti minut
-viime hetkellä.
-
-— Byrne, hän on paras tyttö, jonka sinä tai minä olemme koskaan
-tavanneet; me emme ole kelvollisia hengittämään samaa ilmaa kuin hän.
-Nyt sinä ymmärrät minkätähden haluaisin mennä edellä.»
-
-»Aavistin teidän olevan pihkaantunut häneen», vastasi sakilainen, »ja
-juuri siitä syystä teidän _ei_ pidä mennä edellä. Mutta mitäpä sen
-märehtiminen hyödyttää? Heitetään rahalla arpea ja katsotaan, kumpi
-lähtee, kumpi jää! Onko teillä kolikkoa?»
-
-Theriere kopeloi housuntaskuaan ja sai hyppysiinsä hopeisen
-kymmensenttisen.
-
-»Numero, sinä menet; vaakuna, minä menen», sanoi hän, viskasi rahan
-kieppumaan ilmaan ja sieppasi sen sitten kämmenelleen.
-
-»Numero!» huudahti sakilainen virnistäen. »Mutta mikäs rähäkkä tuolla
-on?»
-
-Molemmat miehet kääntyivät tähystämään kylään päin, jonka raitille oli
-äkkiä ilmestynyt hälisevä lauma puoliverisiä japanilaisia, kiiruhtaen
-Oda Yorimoton majalle.
-
-»Jotakin tekeillä, vai mitä?» virkkoi sakilainen. »No niin, nyt minä
-lähden — näkemiin!»
-
-Ja hän tunkeutui ulos suojaisesta viidakosta ja alkoi kiitää aukeaman
-poikki Oda Yorimoton majan taakse.
-
-
-
-
-KOLMASTOISTA LUKU
-
-Sakilainen suojelijana
-
-
-Barbara Harding kuuli vankilansa viereiseen huoneeseen saapuneiden
-samuraiden lähestyvän ovea, joka erotti heidät hänestä. Hän painoi
-daimion miekan kärkeä sydämensä kohdalle.
-
-Ovelle koputettiin kovasti, ja samassa tyttö hätkähti kuullessaan melua
-takaapäin — pieneltä ikkunalta huoneen toisessa päässä.
-
-Kun hän kääntyi torjumaan tätä uutta vaaraa, pääsi hänellä hämmästyksen
-huudahdus, sillä pahasti jyrsittyjen ikkunapuitteiden muodostamassa
-neliössä näkyivät sakilaisen pää ja hartiat.
-
-Tyttö ei oikein tiennyt, herättikö se näky hänessä uutta toivoa
-vai syöksikö se hänet äärimmäiseen toivottomuuteen. Hän ei voinut
-unohtaa, kuinka tämä raakalainen oli sankarillisesti pelastanut hänet,
-kun _Halfmoon_ oli edellisenä päivänä mennyt pirstoiksi, eikä hän
-myöskään saanut karkotetuksi mielestään, kuinka mies oli uhannut häntä
-väkivallalla ja kohdellut eläimellisesti Mallorya ja Theriereä.
-
-Ja hänen mieleensä nousi kysymys, olisiko hänen sen parempi olla
-sakilaisen vallassa kuin villien samuraiden kynsissä.
-
-Billy Byrne oli kuullut koputuksen ovelta, jonka vieressä tyttö oli
-polvillaan. Hän oli nähnyt Barbaran jalkojen juuressa viruvat ruumiit
-ja pannut merkille tytön rintaansa kohti suuntaaman miekan selvää
-kieltä puhuvan asennon. Hän oli yhdellä silmäyksellä lukenut suuren
-osan tarinasta.
-
-»Rohkeutta, lapsi!» hän kuiskasi. »Olen luonanne tällä minuutilla, ja
-myöskin Theriere on tuolla ulkona auttaakseen teitä, jollen minä yksin
-kykene.»
-
-Tyttö kääntyi oveen päin.
-
-»Odottakaa», hän huusi toisella puolen oleville samuraille, »kunnes
-siirrän kuolleet miehet syrjään. Sitten saatte tulla. Heidän ruumiinsa
-pitävät nyt ovea kiinni.»
-
-Sotureita oli hillinnyt yksinomaan se pelko, ettei Oda Yorimoto
-kenties sittenkään ollut kuollut ja että jotkut heistä saisivat kärsiä
-hätiköimisestään, jos he tunkeutuisivat huoneeseen hänen luvattaan.
-Luonnollisestikaan ei kukaan heistä halunnut menettää päätään
-turhanpäiten; mutta samassa kun tyttö oli puhunut kuolleista miehistä,
-he tiesivät, että myöskin Oda Yorimoto oli surmattu.
-
-Kuten yhteisestä sopimuksesta he paiskautuivat pientä ovea vasten.
-
-Tyttö heittäytyi koko painollaan sitä vasten omalta puoleltaan, ja
-vainajat auttoivat kumpikin omalla painollaan naista, joka heidät
-oli tappanut. Hänen takanaan Billy Byrne hakkasi ja repi saviseinää,
-ponnistellen hurjasti laajentaakseen ikkuna-aukkoa siksi paljon, että
-saisi tungetuksi kookkaan ruhonsa siitä pikku huoneeseen.
-
-Ensiksi pääsi sakilainen tytön vierelle, sieppasi lattialta Oda
-Yorimoton pitkän miekan ja painautui raskaasti ovea vasten, samalla
-komentaen tyttöä rientämään ikkunalle ja pakenemaan metsään niin
-nopeasti kuin jalat kantaisivat.
-
-»Theriere on siellä odottamassa», hän ilmoitti. »Hän näkee teidät heti,
-kun pääsette ikkunalle, ja sitten olette turvassa.»
-
-»Entä te?» huudahti tyttö. »Mitenkäs teille käy?»
-
-»Älkää minusta huoliko!» kielsi Billy Byrne. »Tehkää vain kuten sanoin,
-ymmärrättekö? Ja nyt livistäkää!» Siekailematta hän tuuppasi tyttöä
-ikkunaan päin.
-
-Mutta juuri silloin saivat toiselta puolen samuraiden, toiselta
-puolen Kellyn joukkueeseen kuuluneen sakilaisen Billy Byrnen yhteiset
-ponnistukset kehnon oven romahtamaan bamburuokoisilta saranoiltaan, ja
-se kaatui lattialle.
-
-Ensimmäisen kammioon tuoksahtaneen samurain halkaisi Byrnen voimakkaan
-käden heilauttama Yokan valtiaan terävä miekka päälaesta rintalastaan
-asti. Toinen kellistyi saatuaan Billyn vasemman käden nyrkin leukaansa,
-ja sitten tunkeutuivat kaikki kilvan ahtaan oven täydeltä Grand Avenuen
-raisun tappelupukarin kimppuun.
-
-Vilkaistuaan takanaan alkaneeseen verileikkiin juoksi Barbara Harding
-ikkunalle. Vähän matkan päässä oli metsä, ja sen reunassa kyyrötti
-varmasti mies pitkässä ruohikossa.
-
-»Herra Theriere!» hän huusi. »Tänne! Pian! Byrne on hengenvaarassa!»
-Sitten hän kääntyi takaisin ovelle ja juoksi heiluttaen lyhyttä
-miekkaa, jota hän ei ollut hellittänyt kädestään, sakilaisen vierelle,
-joka aikoi uhrata henkensä pelastaakseen hänet.
-
-Billy loi kauhistuneen katseen rinnallaan taistelevaan olentoon.
-
-»Taivaan tähden, puikkikaa pois!» hän kiljui. »Käpälät allenne!
-Tiehenne täältä!»
-
-Mutta tyttö vain hymyili hänelle uljaasti ja pysyi paikallaan.
-Sakilainen koetti työntää häntä taakseen toisella kädellään, otellen
-toisella, mutta Barbara vetäytyi syrjään ja astui uudelleen esiin
-hieman kauempana.
-
-Samurait hätyyttivät heitä tuimasti. Kolme miestä kerrallaan tavoitteli
-sakilaista pitkine miekkoineen. Hänestä vuoti verta useista haavoista,
-mutta hänen jalkojensa juuressa virui kaksi kaatunutta soturia
-kolmannen ryömiessä pois kuolettava haava vatsassaan.
-
-Barbara Harding hosui ja pisteli tarmonsa takaa niitä, jotka koettivat
-pujahtaa Byrnen sivuitse päästäkseen häneen käsiksi takaapäin.
-Kamppailua ei voinut kestää kauan, ylivoima oli liian rusentava. Tyttö
-näki ulomman huoneen olevan ahdettuna täyteen soturien aaltoilevia
-päitä, kaikkien pyrkiessä tunkeutumaan esille ulottuakseen kookkaaseen
-valkoiseen mieheen, joka taisteli daimion ahtaassa, hämyisessä,
-kurjassa komerossa, kuten muinaisajan puolijumala.
-
-Barbara vilkaisi sivustapäin mieheen.
-
-Hän oli ihmeellinen! Taistelun kuumuus oli kokonaan muuttanut hänet.
-Enää hän ei ollut jörö, äreä, raaka miehenkollo, jollaisena tyttö oli
-ensiksi hänet nähnyt _Halfmoonilla_. Rotevana, voimakaslihaksisena,
-valppaana hän sensijaan kohosi kääpiömäisten vastustajiensa
-yläpuolelle, harmaiden silmien loistaessa ja hymyn välkkyessä hänen
-lujapiirteisillä huulillaan.
-
-Neito näki, kuinka pitkä miekka, jota hänen tottumaton kätensä käytteli
-kömpelösti, iski syrjään taitavien ahdistajain aseet vain viuhuvien
-sivalluksiensa rajuuden nojalla. Hän näki sen osuvan miehen olkapäähän,
-katkovan luut ja lihakset ikäänkuin ne olisivat olleet juustoa ja
-pysähtyvän vasta halkaistuaan uhrin ruumiista kaksi kolmatta osaa,
-viillettyään sen melkein kahdeksi kappaleeksi.
-
-Hän näki erään samurain syöksähtävän hänen puolustajansa miekan alitse
-iskeäkseen häntä tikarilla, ja rientäessään torjumaan miehen aikeita
-hän näki Byrnen valtavan vasemman nyrkin paiskautuvan soturin kasvoihin
-niin raskaasti, että se isku olisi kyennyt kaatamaan härän.
-
-Sitten karkasi toinen käsikähmään, ja samalla hetkellä upotti Byrne
-miekkansa erään enemmän malaijilta kuin japanilaiselta näyttävän,
-tummakasvoisen pahuksen ruumiiseen. Ja kun piston saanut mies tupertui
-maahan, nykäisi hänen ruumiinsa miekan sakilaisen kädestä.
-
-Sillä hetkellä Byrnen kimppuun karannut samurai tapasi vihollisensa
-aseettomana ja tähtäsi riemusta ulvoen pitkän, ohuen tikarinsa suoraan
-Billyn leveään rintaan.
-
-Mutta Billy Byrneä ei ollut niin helppo lähettää tuonelaan. Vasemmalla
-kyynärvarrellaan hän löi uhkaavaa asetta pitelevää kättä ylöspäin,
-tarttui miehen olkapäähän, pyöräytti hänet ympäri, kiskaisi hänet
-vyötäisistä korkealle päänsä päälle ja paiskasi hänet vasten kapeasta
-oviaukosta tunkeutuvien miekkamiesten kasvoja.
-
-Melkein samalla hetkellä sujahti keihäs Billyn eteen ahtautuneihin
-riveihin jääneestä pienestä aukosta ja ähkäisten pelästyksestä vaipui
-jättiläinen kasvoilleen. Samassa pamahti laukaus Barbara Hardingin
-takana, ja Theriere riensi hänen ohitseen suojaamaan kaatunutta
-sakilaista.
-
-Laukauksen kajahtaessa kellahti yksi samurai kuolleena lattialle.
-Ampuma-aseisiin tottumattomina muut peräytyivät säikähdyksissään.
-
-Taaskin Theriere laukaisi suoraan tungoksen täyttämään huoneeseen, ja
-tällä kertaa kaatui kaksi miestä saman kuulan lävistäminä.
-
-Soturit vetäytyivät vielä kauemmaksi, ja hurjasti kiljuen Theriere
-käytti hyväkseen saavuttamaansa etua, hyökäten uhkaavasti heitä kohti.
-Silmänräpäyksen ajan he pysyivät paikallaan, alkoivat sitten horjua ja
-pakenivat majasta.
-
-Kun Theriere palasi Barbara Hardingin luokse, oli tämä polvillaan
-sakilaisen vieressä.
-
-»Onko hän kuollut?» kysyi ranskalainen.
-
-»Ei. Jaksammeko yhdessä nostaa hänet ulos tuosta ikkunasta?»
-
-»Se on ainoa keino», vastasi Theriere, »ja meidän täytyy sitä koettaa.»
-
-He tarttuivat Byrnen rotevaan ruumiiseen ja raahasivat sen huoneen
-perälle; mutta vaikka he kuinka ponnistivat, he eivät kyenneet
-nostamaan isoa, velttoa lihas- ja luukasaa työntääkseen sen ulos
-pienestä aukosta.
-
-»Mitä meidän on tehtävä?» tuskaili Theriere.
-
-»Meidän on jäätävä tänne hänen luokseen», vastasi Barbara Harding.
-»Minä en voi jättää oman onnensa nojaan miestä, joka taisteli niin
-uljaasti puolestani, niin kauan kuin suinkin jaksoi.»
-
-Theriere voihkaisi.
-
-»En myöskään minä», hän sanoi; »mutta te — hän uhrasi henkensä
-pelastaakseen teidät. Tekisittekö hänen uhrauksensa tyhjäksi?»
-
-»En voi mennä yksin», vastasi tyttö koruttomasti, »ja tiedän, että te
-ette jätä häntä. Muuta mahdollisuutta ei ole — meidän täytyy pysyä
-täällä.»
-
-Tässä ratkaisevassa kohdassa aukaisi sakilainen silmänsä.
-
-»Kuka minua kolhaisi?» hän mutisi. »Näyttäkää vain minulle se öykkäri!»
-
-Theriere ei voinut olla hymyilemättä. Barbara Harding polvistui
-uudelleen Byrnen viereen.
-
-»Ei kukaan teitä kolhaissut, herra Byrne», hän selitti. »Teihin osui
-keihäs, ja olette pahasti haavoittunut.»
-
-Billy Byrne avasi silmiänsä vähän enemmän levälleen ja käänsi niitä,
-kunnes hänen katseensa kiintyi häntä niin lähellä olevan tytön
-kauniisiin kasvoihin.
-
-»_Herra Byrne_!» hän ärähti harmistuneena. »Jättäkää sikseen sellaiset
-sanat! Miksi te minua luulette, yhdeksi noista paperikauluksisista
-keikareistako?»
-
-Sitten hän nousi istumaan. Hänen rinnassaan olevasta haavasta tulviva
-veri tunkeutui paidan läpi ja virtasi hitaasti maapermannolle. Hänen
-päässään oli kaksi lihashaavaa — toinen oikean silmän yläpuolella, kun
-taas toinen ulottui koko vasemman posken poikki silmän alta korvan
-lehteen saakka. Ne hän oli saanut aikaisemmin samassa kahakassa.
-Kiireestä kantapäähän mies oli kokonaan veren peitossa.
-
-Hurmeisen naamarinsa lävitse hän katseli huoneen toiseen päähän
-kasautunutta ruumisröykkiötä, ja leveä hymy sai hänen suunsa ympärille
-hyytyneen verikuoren säröilemään.
-
-»Mepä peittosimme noita vinosilmiä oikein kelpo tavalla, lapsi»,
-huomautti hän neiti Hardingille ja nousi pystyyn näennäisesti yhtä
-vahvana kuin ennenkin, ravistellen itseään kuin iso härkä. »Mutta onni
-oli, että te jouduitte leikkiin ihan parhaiksi, perämies», hän lisäsi,
-kääntyen Therieren puoleen. »Juuri silloin he olivat vähällä kaataa
-minut kaikeksi ajaksi.»
-
-Barbara Harding katseli miestä silmät levällään hämmästyksestä. Hetki
-sitten hän oli odottanut Billyn tuossa tuokiossa vetävän viimeisen
-henkäyksensä — nyt sakilainen seisoi hänen edessään puhellen niin
-huolettomasti kuin ei olisi saanut ainoatakaan naarmua.
-
-Billy ei näyttänyt tietävän mitään haavoistaan! Ainakaan hän ei
-välittänyt niistä hitustakaan.
-
-»Sinä haavoituit hyvin pahasti, veikkonen», virkkoi Theriere. »Tunnetko
-kykeneväsi yrittämään viidakkoon? Japanilaiset palaavat heti kohta.»
-
-»Varmasti!» huudahti Byrne. »Eteenpäin!» Ja hän juoksi ikkunalle.
-»Nostakaa lapsi minulle! Sukkelaan! Ne tulevat takaapäin.»
-
-Theriere nosti Barbara Hardingin sakilaiselle, joka laski hänet aukon
-toiselle puolelle. Sitten Billy ojensi kätensä ranskalaiselle, ja pian
-seisoivat kaikki kolme majan ulkopuolella.
-
-Kymmenkunta samuraita riensi heitä kohti »palatsin» nurkitse. Viidakko
-oli noin sadan metrin päässä aukeaman takana.
-
-Nyt ei saanut vitkastella.
-
-»Mene neiti Hardingin kanssa edellä!» komensi Theriere. »Minä suojelen
-peräytymistämme revolverillani ja seuraan kintereillänne.»
-
-Sakilainen otti tytön syliinsä, heittäen hänet olalleen. Miehen
-kasvoista vuotava veri tahrasi Barbaran kädet ja vaatteet.
-
-»Pitäkää lujasti kiinni, lapsi!» huusi Billy ja lähti ripeätä vauhtia
-metsää kohti.
-
-Theriere pysytteli likellä heitä, säästäen panoksiaan, kunnes ne
-tehoisivat hyvin. Hurjasti ulvoen karkasivat samurait pakenevan
-saaliinsa jäljessä. Heillä oli kaikilla pääkallometsästäjien pitkät,
-terävät keihäät. Heidän miekkansa heiluivat kaulimissaan, ja heidän
-muinaisaikaiset varustuksensa kalisivat.
-
-Kiitäessään tämän syrjäisen saaren aukeamalla viidakkoa kohti, joka oli
-yhtä koskematon kuin silloin, kun »tuli ehtoo ja tuli aamu ja niin tuli
-kolmas päivä», muodostivat pakenijat ja takaa-ajajat toistensa räikeitä
-vastakohtia täynnänsä olevan taulun: korkeimpaan yhteiskuntaluokkaan
-kuuluva amerikkalainen neito, jota kantoi yksi yhteiskunnan pahimmista
-hylkiöistä, suurkaupungin syrjäkujien rikollinen sakilainen; heitä
-suojaamassa revolveri kädessä ranskalainen kreivi ja onnenetsijä, ja
-heidän jäljessään riehuva ja kirkuva lauma sekarotuisia pahuksia,
-puettuina kuudennentoista sataluvun japanilaiseen asuun ja hurjasti
-heiluttaen saaren alkuasukkaiden, villien pääkallonmetsästäjien
-pelottavia keihäitä, joiden alkuperäisten käyttäjien raju veri
-virtasi heidän suonissaan sekaantuneena _Taka-mi-musu-bi-no-kainin_
-jälkeläisten vereen.
-
-Kolmikko oli ennättänyt kolme neljäsosaa matkasta, ennenkuin samurait
-pääsivät varman keihäänheittomatkan päähän. Huolissaan tytön
-turvallisuudesta jättäytyi Theriere muutamia askelia jäljelle, toivoen
-voivansa pidättää ruskeita sotureita kaukana hänestä.
-
-Etummainen ahdistaja kohotti keihäänsä korkealle, ojentaen oikean
-kätensä suoraksi taakseen heittoa varten. Therieren revolveri pamahti,
-ja mies suistui eteenpäin, kieriskeli jonkun aikaa maassa ja jäi sitten
-hiljaa virumaan.
-
-Samurait kiljuivat raivosta ja linkosivat puolikymmentä keihästä
-pitkissä kaarissa Theriereä kohti. Yksi niistä lävisti hänen reitensä,
-ja hän sortui maahan.
-
-Ranskalaisen kaatuessa oli Byrne metsän reunassa. Tyttö näki onnettoman
-sattuman.
-
-»Seis!» hän huusi. »Herra Theriere haavoittui!»
-
-Sakilainen seisahtui ja kääntyi katsomaan taakseen. Ranskalainen oli
-noussut kyynärpäänsä varaan ja ampui hyökkääviä vihollisia. Billy laski
-tytön maahan seisomaan.
-
-»Odottakaa tässä!» hän käski ja syöksyi takaisin Therieren luokse.
-
-Ennen kuin hän ehti perille, oli toinen keihäs osunut keskelle
-Therieren rintaa, kellistäen hänet tajuttomana tantereeseen. Samurait
-kiiruhtivat vinhasti perämiehen kimppuun — oli kysymys siitä, kumpi
-ennättäisi ensiksi.
-
-Saadessaan jälkimmäisen haavansa oli Theriere parhaillaan panostanut
-revolveriaan. Se oli nyt maassa hänen vieressään uudet patruunat
-paikoillaan. Sakilainen saapui hänen luokseen ennen villejä, sieppasi
-aseen ja ampui kylmäverisesti ja nopeasti, tähdäten lähestyviä
-raakalaisia.
-
-Tämä murhaava kuulasade kaatoi heistä neljä; mutta sakilainen kiroili
-mielessään sitä, että oli ampunut kaksi laukausta harhaan.
-
-Byrnen vastarinta sai ruskeaihoiset, joita enää oli jäljellä ainoastaan
-kaksi, tyrmistymään. He olivat ilmeisesti saaneet kyllikseen, sillä
-he peräytyivät juoksujalkaa. Sakilainen kestitsi heitä vietä parilla
-laukauksella, nosti sitten tiedottoman ranskalaisen selkäänsä ja riensi
-takaisin viidakkoon.
-
-Metsän suojassa he laskivat ranskalaisen pitkälleen maahan. Tyttö
-arveli, että rinnassa oleva kauhea haava tuottaisi kuoleman hyvin pian.
-
-Byrneä ei Therieren tilan vakavuus näyttänyt vähääkään liikuttavan; hän
-irroitti miehen patruunavyön ja kiinnitti sen uumenilleen, vaihtaen
-samalla revolveriin kuusi uutta patruunaa.
-
-Äkkiä hänen katseensa osui Oda Isekaan, joka virui sidottuna ja
-kapaloituna heidän takanaan pensaikossa, mihin hän ja Theriere olivat
-hänet jättäneet. Apua saaneet samurait hiipivät parhaillaan varovasti
-heidän suojapaikkaansa päin.
-
-Samassa sai sakilainen mielijohteen.
-
-»Olin kuulevinani teidän ja vinosilmien louskuttelevan leukojanne,
-silloin kun tapasin teidät tuolla», virkkoi hän Barbaralle.
-
-Vaivoin tyttö ymmärsi hänen sanansa ja nyökkäsi.
-
-»Te osaatte siis heidän mongerrustaan, vai mitä?»
-
-»Hiukan.»
-
-»Käskekää tämän vekkulin ilmoittaa kumppaneilleen, että minä nitistän
-hänet, jolleivät he pötki tiehensä ja anna meidän poistua rauhassa.
-Theriere kertoi, että hän on isäukkonsa kuoltua kuningas, ja hänen
-isäukkonsa on sama jehu, jonka te napautitte nukkumaan tuolla
-kanakopissa», selitti sakilainen kuvaavasti. »Niin ollen on tämä
-velikulta itse kuningas nyt.»
-
-Barbara Harding oivalsi heti, kuinka mainio Billyn ehdotus oli. Hän
-meni aukeaman laitaan lähestyvien vihollisten näkyviin vierellään
-sakilainen, jolla oli revolveri kädessään, ja huusi heille heidän
-esivanhempiensa kielellä, kehottaen heitä kuuntelemaan mitä hänellä oli
-sanottavaa. Sitten hän ilmoitti, että heillä oli vankinaan Oda Yorimoton
-poika, ja että jos heitä  vielä hätyytettäisiin, se maksaisi hänen
-henkensä.
-
-Samurait neuvottelivat keskenään vähän aikaa; sitten yksi heistä
-vastasi, etteivät he uskoneet tytön puhetta, ja että Oda Yorimoton
-poika Oda Iseka oli hyvässä turvassa kylänä.
-
-»Odottakaa!» käski tyttö. »Me näytämme hänet teille.» Ja kääntyen
-Byrnen puoleen hän pyysi tuomaan nuorukaisen näkyville.
-
-Kun valkoinen mies palasi poika sylissään, pääsi katselevilta
-alkuasukkailta tuskan ja raivon sekainen ulvonta.
-
-»Jollette enää ahdista meitä, emme tee hänelle mitään pahaa», vakuutti
-Barbara; »ja poistuessamme saareltanne päästämme hänet vapaaksi. Mutta
-jos vielä hyökkäätte kimppuumme, niin tämä valkoinen mies, joka häntä
-pitelee, sanoo repivänsä sydämen hänen rinnastaan ja heittävänsä sen
-kettujen ruoaksi!»
-
-Se oli perin verinen uhkaus Barbara Hardingin kaltaisen
-herkkäluontoisen naisen lausumaksi. Mutta hän tunsi muinaisten
-japanilaisten taikauskoa kylliksi ollakseen varma siitä, että hänen
-sanansa tehoaisivat voimakkaasti Yokan nuoren valtiaan alamaisiin.
-
-Taaskin neuvottelivat alkuasukkaat kuiskaillen. Lopuksi se mies, joka
-oli puhunut toisten puolesta, huusi muukalaisille:
-
-»Me emme ahdista teitä, niin kauan kuin te ette tee pahaa Oda Isekalle.
-Mutta pidämme teitä aina silmällä ollessanne saarella, ja jos hänelle
-sattuu jotakin vahinkoa, ette te pääse poistumaan, sillä me tapamme
-teidät kaikki.»
-
-Barbara käänsi miehen sanat sakilaiselle.
-
-»Suostutteko te siihen?» kysyi sakilainen.
-
-»Luullakseni he varovat avoimesti hyökkäämästä kimppuumme», vastasi
-tyttö: »mutta emme hetkeksikään saa luopua valppaudesta, sillä
-ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa he murhaavat meidät, siitä olen
-varma.»
-
-Sitten he palasivat Therieren luokse. Mies makasi tajuttomana ja
-ähkyen samassa paikassa, johon Byrne oli hänet sijoittanut. Sakilainen
-irroitti kapulan Oda Isekan suusta.
-
-»Missä päin on vettä? Tiedustakaa sitä häneltä!» kehotti hän Barbaraa.
-
-Tyttö teki niin.
-
-»Hän väittää, että menemällä suoraan tätä takanamme olevaa rotkoa
-myöten ylöspäin joudumme pienelle lähteelle», selitti tyttö.
-
-Päästettyään Oda Isekan jalat vapaiksi ja kiinnitettyään hänet samalla
-ruohonuoralla omaan vyöhönsä nosti Byrne Therieren syliinsä ja viittasi
-sitten nuorukaista lähtemään rotkoon.
-
-»Kävelkää vierelläni», komensi hän Barbara Hardingia, »ja pitäkää
-pilkistimenne tähdättyinä taaksepäin!»
-
-Äänettömänä lähti seurue astelemaan ylöspäin pitkin polkua, joka pian
-muuttui kiviseksi ja jyrkäksi, samalla kun heidän takanaan hiipivät
-pensaiden suojassa heitä väijyvät samurait.
-
-Puoli tuntia kestäneen perin vaivaloisen kiipeämisen jälkeen alkoi
-sakilainen tuntea verenvuodon vaikutuksia.
-
-Hän yskäisi hieman ponnistuksesta, ja samassa tulvahti veri jälleen
-virtaamaan rinnassa olevasta tuoreesta haavasta. Mutta hänen vierellään
-kävelevä tyttö ei huomannut hänen horjuvan eikä heikontuvan ja
-ihmetteli miehen ruumiillista kestävyyttä.
-
-Mutta kun he vihdoin saapuivat keskellä lumoavan kaunista luonnon
-muodostamaa luolaa kumpuavalle, kirkasvetiselle lähteelle, jonka sitä
-ympäröivät kivijärkäleet ja riippuvat sammalkimput melkein piilottivat,
-ja Oda Iseka antoi merkin, että he olivat saapuneet määräpaikkaansa,
-laski Byrne Therieren hiljaa kukkaiselle nurmikolle, päästi heikon
-ähkäisyn ja vaipui tajuttomana ranskalaisen viereen.
-
-Barbara Harding säikähti. Äkkiä hän tajusi alkaneensa pitää tuota
-syrjäkujien jättiläistä voittamattomana, ja samalla hänessä heräsi
-toinenkin ajatus — että hän oli johtunut perustamaan toiveensa
-mahdollisesta pelastumisesta enemmän Byrnen kuin Therieren varaan.
-Mutta nyt hän oli jylhän saaren sydämessä hiipivien, murhanhimoisten
-raakalaisten ympäröimänä seuranaan vain kaksi kuolevaa valkoista miestä
-ja ruskeaihoinen panttivanki.
-
-Oda Iseka käsitti tilanteen. Voitonriemusta virnistäen hän kajahdutti
-äänekkään luikkauksen.
-
-»Tulkaa reippaasti, soturini!» hän huusi. »Molemmat valkoiset miehet
-ovat kuolemaisillaan.»
-
-Heidän alapuoleltaan metsästä kuului vastaushuuto:
-
-»Me tulemme, Oda Iseka, Yokan valtias! Uskolliset samuraisi tulevat!»
-
-
-
-
-NELJÄSTOISTA LUKU
-
-Sakilaisen luottamustehtävä
-
-
-Kuullessaan villien tuimat äänet niin läheltä sai Barbara Harding kuin
-sähköiskusta takaisin toimintakykynsä. Hän syöksähti Byrnen luokse,
-tempasi Therieren revolverin kaatuneen sakilaisen vyöltä ja kääntyi se
-kädessään nuorukaiseen päin kuin naarastiikeri.
-
-»Nopeasti!» hän kiljaisi. »Käske heidän poistua — surmaan sinut, jos he
-tulevat likemmäksi.»
-
-Poika horjahti taaksepäin, säikähtäen valkoisen tytön säihkyviä silmiä
-ja uhkaavaa asentoa, ja hänen äänessään kuului selvästi pelon aikaan
-saama värinä, kun hän komensi käskyläisiään pysähtymään.
-
-Vapauduttuaan ainakin toistaiseksi välittömästi uhkaavan vaaran pelosta
-Barbara Harding kiinnitti huomionsa jalkojensa juuressa viruviin,
-tajuttomiin miehiin. Kaikesta päättäen saattoivat he molemmat heittää
-henkensä millä hetkellä hyvänsä. Kun hän katseli Theriereä, valtasi
-hänet myötätuntoinen sääli, ja kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä.
-
-Mutta ensinnä hän ryhtyi hoitamaan sakilaista — miksi hän niin teki,
-sitä hän ei kuolemakseenkaan olisi osannut selittää.
-
-Hän valoi kylmää lähdevettä miehen kasvoille, hautoi sillä hänen
-ranteitaan ja pesi hänen haavansa, repi sitten hameestaan kaistaleita
-kääreeksi rinnassa olevaan, syvään, kamalasti ammottavaan haavaan,
-koettaen tyrehdyttää miehen joka henkäyksellä pulppuavaa verta.
-
-Ja vihdoin hänen ponnistuksensa saivat palkkionsa: verenvuoto asettui,
-ja sitten näkyi palaavan tajunnan merkkejä.
-
-Sakilainen avasi silmänsä. Hän näki Barbara Hardingin kauniit kasvot
-hyvin lähellä itseään. Otsallaan hän tunsi tytön vilpoisen, pehmeän
-käden viihdyttävää hyväilyä.
-
-Hän sulki jälleen silmänsä tukahduttaakseen sen oudon, akkamaisen
-tunteen, että hän nautti, kun häntä hoiteli hellä nainen — ja, mikä
-kirottua, hienoston nainen!
-
-Vaivaloisesti hän nousi toisen kyynärpäänsä varaan ja katsoi tyttöä
-äkäisesti.
-
-»Menkää pois!» hän ärähti. »Minä en ole mikään keikari, tollo.
-Heittäkää hypistely! Antakaa minun olla rauhassa! Tiehenne!»
-
-Loukkaantuneena enemmän kuin olisi tahtonut itselleenkään myöntää
-Barbara Harding kääntyi poispäin tylyn kiittämättömästä potilaastaan
-ja ryhtyi hoitamaan ranskalaista. Sakilainen luki hänen piirteistään,
-kuinka pahasti hänen sanansa olivat tyttöön koskeneet, ja virui jonkun
-aikaa hiljaa, miettien sitä ja tarkkaillen Barbaran näppäriä, valkeita
-sormia niiden hoivaillessa vähissä hengin olevaa Theriereä.
-
-Hän näki tytön pesevän veren ja lian miehen rinnassa olevasta
-hirvittävästä haavasta ja silloin hän käsitti, kuinka tavatonta
-rohkeutta tämänkaltainen kaamea työ vaati Barbaran tapaiselta naiselta.
-
-Aikaisemmin ei sellainen ajatus olisi johtunut hänen päähänsäkään.
-Eikä hän myöskään olisi vähääkään välittänyt siitä kivusta, jonka
-hänen sanansa olivat tytölle tuottaneet. Sen sijaan hän olisi suuresti
-nauttinut Barbaran harmista ja hämmennyksestä.
-
-Mutta nyt valtasi hänet kummallinen, outo tunne, harras halu jollakin
-tavoin lieventää äskeisten sanojensa vaikutusta. Mikä ihmeellinen
-mullistus olikaan käynnissä Kellyn joukkueen sakilaisen sydämessä!
-
-»Kuulkaahan!» hän äänsi äkkiä.
-
-Barbara Harding katsahti häneen kysyvästi. Tytön silmissä oli sama
-kylmä, ylpeän ylimielinen ilme, joka niissä oli aina ollut niiden
-suuntautuessa Byrneen _Halfmoonilla_ ja joka pani miehen vihan
-puhkeamaan rajuimmilleen. Sen näkeminen salpasi sakilaisen hengityksen
-ja hänen aikomansa ajatuksen lausuminen tuli entistäkin vaikeammaksi,
-jopa melkein mahdottomaksi.
-
-Hän rykäisi hermostuneesti, ja hänen otsalleen palasivat synkät,
-uhkaavat rypyt.
-
-»Sanoitteko jotakin?» kysyi neiti Harding jääkylmästi.
-
-Billy Byrne selvitti kurkkuaan, ja sitten luiskahti hänen huuliltaan,
-ei se lause, jota hän oli ajatellut, vaan äkillinen, ajattelematon
-kiukunpurkaus, joka tuntui lähtevän toisesta ihmisestä, Billy \Byrnen
-entisestä olemuksesta.
-
-»Eikö tuo tomppeli ole vielä heittänyt henkeään?» hän murahti.
-
-Tämä raaka kysymys loukkasi Barbara Hardingin siveellisiä tunteita
-niin, että hän ponnahti seisoalleen. Kammoten hän silmäili miestä,
-joka oli puhunut tuolla tavoin kuolemankielissä olevasta, uljaasta ja
-ylevästä toverista. Hänen silmänsä liekehtivät vihaisesti, ja hänen
-kielellään pyöri kiivaita, katkeria sanoja, mutta äkkiä hän muisti,
-kuinka uhrautuvaisen sankarillisesti Byrne oli palannut Therieren
-luokse, uhmaten päällekarkaavia samuraita, kuinka kylmäverisen
-rohkeasti hän oli kantanut tajuttoman miehen viidakkoon. Hän muisti
-sen melkein yli-inhimillisen hartaan uskollisuuden, joka oli pitänyt
-Billyä pystyssä hänen valittamatta ponnistellessaan jyrkkää vuoripolkua
-ylöspäin, kantaen kuolevaa ranskalaista, samalla kun hänen oma
-elinnesteensä valui punaiseksi viiruksi hänen jälkeensä.
-
-Sellaiset urotyöt ja nämä sanat eivät voineet sopeutua samaan yksilöön.
-Vain yksi selitys oli mahdollinen — Byrnessä täytyi olla kaksi miestä,
-joiden luonteet olivat yhtä erilaiset, kuin jos niillä olisi ollut
-kaksi eri ruumista.
-
-Ja kukapa voi väittää, ettei tytön olettamus ollut oikea? Ainakin
-näytti siltä, että Billyn olemus eli murrostilassa, ja sillä hetkellä
-oli vielä mahdoton edeltäpäin sanoa, kumpi puoli kulloinkin pääsisi
-voitolle.
-
-Byrne kääntyi toisaalle, kaihtaen moitetta, joka kauhun jälkeen
-kuvastui tytön silmistä, ja painoi päänsä ojennetulle käsivarrelleen,
-huoahtaen väsyneesti. Barbara silmäili häntä hetkisen kasvoillaan
-hämmentynyt ilme ja alkoi sitten jälleen hoidella Theriereä.
-
-Ranskalainen hengitti tuskin huomattavasti, mutta jonkun ajan kuluttua
-hän aukaisi silmänsä ja katseli raukeasti ympärilleen. Nähdessään tytön
-hän hymyili ja koetti puhua, mutta yskänpuuska nosti verisen vaahdon
-hänen huulilleen, ja hän sulki silmänsä uudelleen.
-
-Yhä heikommaksi kävi hänen huountansa, kunnes tytön oli hyvin vaikea
-lainkaan havaita hänen henkäyksiään. Barbara ajatteli hänen kuolevan ja
-oli hyvin peloissaan.
-
-Hän vilkaisi huolestuneena sakilaiseen. Tämä makasi yhä pää painettuna
-käsivartta vasten, mutta tyttö ei voinut erottaa, oliko hän vaipunut
-mietteisiinsä, uneen vaiko kuolemaan.
-
-Viimemainitun mahdollisuuden ajatus sai hänet kalpenemaan
-säikähdyksestä.
-
-Hän meni verkkaisesti miehen luokse, kumartui ja laski kätensä hänen
-olalleen.
-
-»Herra Byrne», hän kuiskasi.
-
-Sakilainen käänsi kasvonsa häneen päin. Mies oli väsyneen ja riutuneen
-näköinen.
-
-»Mikä on hätänä?» hän kysyi, ja hänen äänensä oli pehmeämpi kuin
-milloinkaan ennen.
-
-»Luulen herra Therieren olevan viimeisillään, ja minä — minä — oi,
-minua pelottaa niin kovasti.»
-
-Mies punastui hiusmartoaan myöten. Hän ei saattanut ajatella muuta kuin
-niitä ilkeitä sanoja, jotka hän vähän aikaa sitten oli lausunut; ja nyt
-oli Theriere kuolemaisillaan.
-
-Jos jokin olisi viitannut, että Byrne tunsi _Halfmoonin_ toista
-perämiestä kohtaan mitään muuta kuin vihaa, olisi Billy nauranut —
-neljäkolmatta tuntia takaperin; mutta nyt hän aivan odottamattaan
-tajusi, ettei hän halunnut Therieren kuolevan.
-
-Sitten hänen mielessään alkoi sarastaa, että hänen sydämessään oli
-syntynyt uusi tunne joka oli ollut hänelle tyyten outo koko hänen
-kovan, yksinäisen elämänsä ajan — ystävyys!
-
-Hän tunsi ystävyyttä Theriereä kohtaan! Sellaista oli mahdoton
-ajatella, mutta kuitenkin sakilainen tiesi, että asia oli niin.
-
-Vaivaloisesti hän ryömi ranskalaisen luokse.
-
-»Theriere!» hän kuiskasi kuolevan korvaan.
-
-Perämies käänsi väsyneesti päätään.
-
-»Tunnetteko minut, kumppani?» tiedusti sakilainen, ja Barbara Harding
-tiesi hänen äänestään, että hänellä oli kyyneleet silmissä. Mutta
-tyttö ei tiennyt niiden herahtaneen esille vastakaikuna Billyn juuri
-lausumille sanoille, jotka olivat hellimmät, mitä hänen huuliltaan oli
-koskaan lähtenyt.
-
-Theriere hapuili Byrnen kättä ja tarttui siihen. Ilmeisesti myöskin hän
-oli huomannut sakilaisen äänen harvinaisen värinän.
-
-»Kyllä, vanha veikko», hän virkkoi heikosti, lisäten sitten: »Vettä.»
-
-Barbara Harding toi hänelle juotavaa, tukien hänen päätään polveaan
-vasten antaessaan sitä hänelle. Raikas neste tuntui virkistävän häntä,
-sillä pian hän alkoi puhua hyvin kuuluvasti:
-
-»Minä poistun, Byrne, mutta sitä ennen tahdon sanoa sinulle parin
-viime päivän aikana oppineeni uskomaan, että sinä olet uljain kaikista
-tuntemistani uljaista miehistä. Viikko sitten pidin sinua raukkana —
-pyydän sitä sinulta anteeksi.»
-
-»Älkää sitä muistelko», kuiskasi Byrne; »viikko sitten taisinkin
-olla raukka. Tuntuu olevan olemassa useammanlaista sisua — luulen
-parhaillaan oppivani oikeanlaatuista.»
-
-»Ja, Byrne», jatkoi Theriere, »älä unohda, mitä sinulta pyysin, ennen
-kuin heitimme arpaa siitä, kumpi lähtisi Oda Yorimoton majaan!»
-
-»En unohda», vakuutti Billy.
-
-»Hyvästi, Byrne!» kuiskasi Theriere. »Pidä hyvää huolta neiti
-Hardingista!»
-
-»Hyvästi, kumppani!» sanoi sakilainen. Hänen äänensä särkyi, ja kaksi
-isoa kyynelkarpaloa vierähti »Länsipuolen raisuimman pojan» poskille.
-
-Barbara kumartui Therieren puoleen.
-
-»Hyvästi, ystäväni!» hän virkkoi. »Jumala palkitsee teille
-ystävyytenne, uljuutenne ja uskollisuutenne. Taivaassa on varmaankin
-erikoinen kunnialuettelo teidän kaltaisianne yleviä ihmisiä varten.»
-
-Theriere hymyili surullisesta
-
-»Byrne kertoo teille kaikki», hän ilmoitti, »paitsi sitä, kuka olen —
-sitä hän ei tiedä.»
-
-»Onko teillä jotakin sanomaa, ystäväni», kysyi tyttö, »jonka
-haluaisitte minun toimittavan perille?»
-
-Theriere lepäsi hetkisen hiljaa, ikäänkuin miettien.
-
-»Nimeni on», hän alkoi sitten puhua, »Henri Theriere. Olen kreivi de
-Cadenet Ranskasta. Minulla ei ole mitään sanomia lähetettävänä, neiti
-Harding, paitsi mitä katsotte sopivaksi ilmoittaa omaisilleni. Kun
-viimeksi kuulin heistä, asuivat he Pariisissa — veljeni, Jacques, oli
-parlamentinjäsen.»
-
-Hänen äänensä oli käynyt niin hiljaiseksi ja heikoksi, että tyttö
-tuskin erotti sanoja. Hän vetäisi henkäyksen, pari ja koetti sitten
-taaskin puhua. Barbara kumartui likemmäksi, melkein painaen korvansa
-kuolevan huulille.
-
-»Hyvästi, rakas!»
-
-Sanat olivat melkein kuulumattomat, ja sitten ruumis jäykistyi,
-vavahtaen suonenvedontapaisesti. Henri Theriere, kreivi de Cadenet, oli
-siirtynyt jalojen esivanhempiensa luokse.
-
-»Hän on mennyt», kuiskasi tyttö silmät kuivina, mutta tuntien tuskaa.
-Hän ei ollut rakastanut tätä miestä, sen hän tiesi; mutta hän oli
-oppinut pitämään Theriereä ainoana vilpittömänä ystävänään heidän
-pienessä maailmassaan, jossa oli pelkkiä konnia ja murhamiehiä.
-
-Hän oli pitänyt ranskalaisesta oikein paljon — hyvin mahdollisesti hän
-olisi vielä kerran vastannut miehen ilmeisestikin helliin tunteisiin.
-Hänellä ei ollut aavistustakaan Therieren kovan elämän nurjasta
-puolesta eikä miehen ensi kertoja häntä lähennellessään harjoittamasta
-roistomaisen kierosta pelistä.
-
-Hän piti Theriereä yksinomaan rehellisenä, rohkeana kunnianmiehenä; ja
-siinä hän oli oikeassa, sillä mikä hyvänsä Henri Theriere lieneekin
-entisyydessään ollut, olivat hänen elämänsä muutamat viime päivät
-näyttäneet hänet oikeassa valossaan, sellaisena, jollaisen syntyperä
-ja luonto olivat aikoneet hänestä tehdä loistavan uran kestäessä.
-Kuolemallaan hän oli sovittanut paljon syntejä.
-
-Ja näinä viime päivinä hän oli siirtänyt synnynnäistä perintöään,
-ylevyyttä ja ritarillisuutta, toiseen mieheen, vaikka hän itse sen
-enempää kuin tämä toinenkaan ollut siitä tietoinen; sillä tietämättään
-pyrki Billy Byrne muovaamaan itseään sen miehen esikuvan mukaiseksi,
-jota hän oli vihannut, multa josta hän oli oppinut pitämään.
-
-Tytön lausuman kuolinilmoituksen jälkeen istui sakilainen kauan aikaa
-pää kumarassa tuijottaen maahan. Iltapäivä oli kallistunut iltaan,
-ja troopillisten seutujen lyhyt hämärä verhosi jo heidät — muutamien
-minuuttien kuluttua olisi pimeä.
-
-Äkkiä Byrne kohotti päätään. Hänen katseensa harhaili pienen aukeaman
-ympäri.
-
-Sitten hän kompuroi pystyyn.
-
-Barbara Harding ponnahti seisomaan, pelästyen miehen ilmeistä
-levottomuutta.
-
-»Mitä nyt?» hän tuskaili. »Mikä on hätänä?»
-
-»Vinosilmä!» huudahti Billy. »Missä on kiinalainen?» Ja toden totta,
-Oda Iseka oli kadonnut!
-
-Nuori daimio oli käyttänyt hyväkseen sitä, että hänen vangitsijansa
-olivat Therieren viimeisillä, hetkillä olleet kokonaan omien
-tunteittensa vallassa, nakertanut poikki ruohoköyden, jolla hän oli
-kytketty sakilaiseen, ja kädet yhäti selän taakse sidottuina pujahtanut
-kylään vievälle viidakkopolulle.
-
-»Nyt he ovat kimpussamme millä hetkellä tahansa», tuskaili tyttö. »Mitä
-voimme tehdä?»
-
-»Meidän on parasta pötkiä tiehemme», vastasi sakilainen. »Sisuani
-kirvelee lähteä käpälämäkeen kiinalaislauman tieltä, mutta meidän
-taitaa olla pakko livistää.»
-
-»Entä herra Theriere-parka?» huomautti tyttö.
-
-»Minun on kannettava hänet jonnekin lähistölle», vastasi sakilainen.
-»En usko jaksavani retuuttaa häntä kovinkaan kauaksi tänä iltana — en
-ole vielä oikein kunnossa. Ei kai teistä ole hyvin paha, jos hautaan
-hänet tänne?»
-
-»Muuta keinoa ei ole, herra Byrne», sanoi tyttö. »Te ette saa
-ajatellakaan kantaa häntä etäälle. Olemme tehneet kaikki, mitä olemme
-voineet herra Theriere-raukan puolesta — olette jo ollut vähällä
-uhrata henkenne hänen tähtensä, eikä hyödyttäisi vähääkään viedä hänen
-ruumistaan mukaamme.»
-
-»Minua kammottaa se ajatus, että nuo pääkalloja metsästävät vinosilmät
-saisivat hänet kynsiinsä», selitti Byrne. »Mutta ehkä saan piilotetuksi
-hänen hautansa, niin etteivät he noin vain sitä löydä.»
-
-»Te ette ole sellaisessa tilassa, että jaksaisitte kantaa häntä
-ollenkaan», virkkoi tyttö. »Minua pelottaa, ettette jaksa kävellä
-pitkälle ilman taakkaakaan.»
-
-Sakilainen naurahti.
-
-»Te ette tunne minua, neiti», hän vastasi, kumartui, nosti ranskalaisen
-leveille hartioilleen ja lähti vuoren rinnettä ylöspäin poluttomassa
-pensaikossa.
-
-Tavalliselle ihmiselle se olisi ollut mahdottoman raskas työ
-parhaissakin voimissa; mutta sakilainen astui itsepintaisen vakavasti
-edelleen, vaikka hän olikin heikkona kivusta ja verenvuodosta,
-ihmettelevän tytön seuratessa hänen kintereillään.
-
-Sadan metrin päässä lähteeltä he joutuivat pienelle tasaiselle
-kohdalle, ja Oda Yorimoton miekoilla, jotka heillä vielä oli mukana,
-he kaivoivat tänne matalan haudan, johon laskivat kreivi de Cadenetin
-maalliset jätteet.
-
-Barbara Harding luki kuiskaamalla lyhyen rukouksen äsken umpeen luodun
-haudan äärellä sakilaisen seisoessa hänen rinnallaan taivutetuin päin.
-Sitten he lähtivät jatkamaan pakomatkaansa jylhän vuoren kolkkoa
-rinnettä ylöspäin.
-
-Vihdoin nousi kuu valaisemaan heidän tietään, mutta kiipeäminen oli
-sittenkin rasittavaa ja vaarallista. Monin paikoin oli heidän edettävä
-käsikkäin melkoisia matkoja, ja kahdesti oli sakilainen ottanut tytön
-syliinsä ja kantanut hänet erittäin vaarallisten ja vaikeiden kohtien
-ylitse.
-
-Kohta keskiyön jälkeen he osuivat pienelle vuoripurolle, jonka vartta
-pitkin he saapuivat luonnon muodostamaan umpikujaan. Puro sai sieltä
-alkunsa, ja heidän tiensä tukkesivat äkkijyrkät, huimaavan korkealle
-kohoavat, paljaat kalliot, joiden yli oli mahdoton päästä.
-
-Tähän pieneen, pyöreään rotkoon he olivat tulleet ahtaan kalliosolan
-kautta, jonka pohjalla pikku puro solisi, ja heikkona ja voipuneena oli
-sakilaisen nyt tunnustettava, ettei hän enää jaksanut kävellä.
-
-»Kukapa olisi uskonut, että olen tällainen vätys?» hän kiukkuili
-harmissaan.
-
-»Minun mielestäni te olette suorastaan ihmeellinen, herra Byrne»,
-vastasi tyttö. »Harvat miehet olisivat jääneet henkiin kestettyään
-kaiken sen, mitä te olette tänään kestänyt.»
-
-Sakilainen teki torjuvan liikkeen.
-
-»Meidän lienee pakko tyytyä ja majoittua tänne parhaamme mukaan», hän
-sanoi. »Joka tapauksessa tämä tuntuu olevan oiva kolo puolustettavaksi.»
-
-Heikkoudestaan huolimatta hän kokosi kuivia ruohoja, kasaten ne onkalon
-perällä kasvavan kitukasvuisen puun alle.
-
-»Tässä on teille höyhenpatja», hän huomautti, yrittäen laskea leikkiä.
-»Ja nyt on teidän viisainta painautua heinille, sillä varmaankin olette
-lopen uupunut.»
-
-»Kiitos!» virkkoi tyttö. »Minä _olen_ puolikuollut.»
-
-Hän oli niin väsynyt, että nukkui melkein heti saatuaan sopivan asennon
-paksulla heinäkasalla eikä vähääkään ajatellut omituista tilaansa.
-
-Aurinko oli jo korkealla taivaalla, ennen kuin tyttö seuraavana aamuna
-heräsi, ja kului useita minuutteja, ennen kuin hän pääsi selville
-oudosta ympäristöstään. Aluksi hän luuli olevansa yksin, mutta sitten
-hän huomasi jättimäisen hahmon seisovan heidän turvapaikkaansa tuovalla
-aukolla.
-
-Se oli sakilainen, ja kun tyttö näki hänet, selvisi hänelle,
-kuinka hirvittävän vaarallinen hänen asemansa oli — yksin tämän
-raakalaissaaren jylhässä vuoristossa Billy Malloryn murhaajan seurassa,
-saman pedon, joka oli potkaissut tiedotonta Theriereä kasvoihin,
-sakilaisen, joka oli loukannut ja uhannut lyödä häntä. Se ajatus
-puistatti häntä.
-
-Mutta sitten hän muisti miehen toisen puolen eikä olisi
-kuolemakseenkaan voinut sanoa, pelkäsikö hän Byrneä vai eikö: kaikki
-riippui siitä, millä tuulella mies sattui olemaan. Olisi parasta
-suostutella häntä etukäteen.
-
-Hän huusi hilpeästi hyvää huomenta.
-
-Byrne käännähti. Tyttö säikähti nähdessään hänen riutuneet, kalpeat
-kasvonsa.
-
-»Hyvää huomenta», vastasi Billy. »Kuinka nukuitte?»
-
-»Oi, mainiosti; entä te?»
-
-»Noin vain», oli vastaus.
-
-Barbara silmäili tutkivasti häntä lähestyvää sakilaista.
-
-»Mitä! En usko teidän nukkuneen lainkaan!» huudahti hän.
-
-»En ollut kovin uninen», vastasi toinen vältellen.
-
-»Te istuitte koko yön vahdissa! Niinhän teitte?»
-
-»Vinosilmät olisivat saattaneet olla vainuamassa meitä — ei ollut
-turvallista nukkua», myönsi Byrne. »Mutta minä nykäisen vähän unta nyt
-aamulla, kun ensin olemme löytäneet jotakin syötävää.»
-
-»Mitä ravintoa voimme löytää _täältä_?» kummasteli Barbara.
-
-»Tuo puro on täynnänsä kaloja», selitti Billy, »ja jos teillä on neula,
-niin luulenpa saavani siepatuksi niitä jonkun.»
-
-Tyttö löysi neulan, jota Billy kehui perin kelvolliseksi, ja
-kengännauha siimana ja iso heinäsirkka syöttinä alkoi sakilainen
-onkia vuoristopurosta. Kalat, jotka eivät osanneet kavahtaa pyydystä
-ja olivat näin varhain aamulla nälkäisiä, osoittautuivat helpoksi
-saaliiksi, ja kahdella heitolla hän sai kaksi komeata kappaletta.
-
-»Minä voisin syödä toistakymmentä tuollaista kiiskeä», tuumi sakilainen
-ja heitti onkensa yhä uudelleen veteen, kunnes hän kahdenkymmenen
-minuutin kuluttua oli nostanut viereensä nurmikolle aimo läjän lihavia,
-välkkyviä taimenia.
-
-Taskuveitsellään hän puhdisti ja suomusti ne; sitten hän laittoi tulen
-kahden kiven väliin, työnsi kalat tikkuihin ja käristi ne kaikki.
-
-Heillä ei ollut suolaa, ei pippuria, ei voita, ei mitään muuta särvintä
-kuin kalaa; mutta tytöstä tuntui, ettei hän koko elämänsä aikana ollut
-nauttinut niin maukasta ateriaa, ja vasta sitten, kun kypsyvän kalan
-tuoksu oli lehahtanut hänen sieraimiinsa, oli hänen mieleensä johtunut,
-ettei hän ollut pannut suuhunsa muruakaan senjälkeen kuin toissa
-päivänä.
-
-Eipä ihmekään, että he söivät ahnaasti, nauttien jokaisesta suupalasta.
-
-»Ja nyt», virkkoi sitten Billy Byrne, »taidan oikaista raajani vähäksi
-aikaa. Pitäkää te pilkistimenne tähyilemässä vinosilmiä, ja heti
-kun kuulette outoa ääntä, muistakaakin herättää minut!» Sitten hän
-oikaisihe ruoholle ja nukkui melkein heti.
-
-Ajan kuluksi tarkasteli tyttö heidän kallioista pakopaikkaansa.
-Sinne pääsi vain yhdeltä suunnalta, ahtaasta solasta, josta puro
-juoksi. Aukon ulkopuolelle hän ei uskaltanut mennä, mutta sen läpi
-näkyi alhaalla metsäinen rinne, ja kahdesti asteli hirvi aivan hänen
-lähitseen, pysähtyen purolle juomaan.
-
-Se oli ihanteellinen paikka, ja sen kauneus tenhosi häntä niinkin
-huolestuttavissa oloissa kuin ne olivat, jotka olivat pakottaneet
-hänet etsimään sieltä epävarmaa turvaa. Jossakin toisessa seudussa ja
-vertaistensa seurassa hän olisi, sen hän saattoi kuvitella, riemumielin
-viettänyt pari viikkoa tällaisessa metsäparatiisissa.
-
-Ajatus herätti toisen — kuinka kauan pysyisi sakilainen luotettavana
-seuralaisena? Hän näytti yhtenään joutuvan ojasta allikkoon. Saattoiko
-hän toivoa, että tuo raaka murhamies vähääkään hillitsisi itseään, kun
-hänen voimansa palaisivat ja hän näkisi, kuinka eristettyjä he olivat?
-
-Niin, hänen omalla tasollaan oli vain harvoja miehiä, joiden seurassa
-hän olisi voinut pelkäämättä viettää viikon, pari kahdenkesken villillä
-raakalaissaarella!
-
-Hän katsahti syvässä unessa nukkuvaan mieheen. Kuinka kookas hän
-olikaan!
-
-Mutta juuri miehen koko ja hänessä piilevä hillitön hurjuus, jota hän
-pelkäsi, olivat hänen ainoa turvansa kaikkia muita vaaroja vastaan
-paitsi miestä itseään.
-
-Ruumiillisesti oli luonto luonut sakilaisen suojelijaksi, sillä hän
-kykeni uhmailemaan rasituksia ja vaaroja, joihin tavallinen mies olisi
-jo aikoja sitten sortunut. Niinpä tyttö aprikoi, että hän oli samalla
-kertaa sekä turvassa että turvatonna, koska sakilainen oli hänen
-toverinaan!
-
-Näin miettiessään hän antoi katseensa harhailla solan edustalla
-olevalle rinteelle. Hätkähtäen hän hypähti seisomaan, varjosti kädellä
-silmiään ja tähysti tarkasti puiden sekaan, sillä hän olisi voinut
-vannoa, että siellä liikkui jotakin.
-
-Niin, hän ei voinut erehtyä — se oli miehen hahmo.
-
-Nopeasti hän juoksi Byrnen luokse ja pudisti häntä hätäisesti
-olkapäästä.
-
-»Joku tulee», hän huusi vastaukseksi Billyn uniseen kysymykseen.
-
-
-
-
-VIIDESTOISTA LUKU
-
-Innokas oppilas
-
-
-'Yhdessä tyttö ja sakilainen menivät rotkon suulle. Ulkonevan
-kalliokielekkeen takaa he tirkistelivät alhaalla leviävään metsään.
-
-Useihin minuutteihin ei kumpikaan havainnut mitään epäilyttävää.
-
-»Te olette kaiketi nähnyt aaveita», virkkoi Byrne kuivasti.
-
-»Niin», vastasi tyttö, »ja näen niitä taaskin. Katsokaas! Tuonne alas —
-oikealle puolelle!»
-
-Byrne katsoi hänen osoittamaansa suuntaan.
-
-»Vinosilmiä», hän äännähti. »Näettekös, kuinka heitä vilisee? Niitä on
-ainakin satakunta!»
-
-Hän loi huolestuneen katseen taakseen.
-
-»Minusta ei tämä paikka enää tunnu niin oivalliselta kuin aluksi»,
-hän huomautti. »Nuo japanilaiset piikkimiehet saattavat kavuta tuonne
-kallionreunalle ja parilla heitolla lähettää meidät tuonelaan.»
-
-»Niin», virkkoi Barbara, »minua pelottaa, että tämä on oikea umpikuja.»
-
-»Ja jos haluamme suoriutua pois täältä», jatkoi sakilainen, »pitää
-meidän kiirehtiä ja sivaan. Tulkaa mukaan!» Samassa hän pujahti
-aukosta, kääntyi heti oikealle ja lähti juoksemaan hipoen äkkijyrkkää
-kalliota, joka ulottui niin kauaksi kuin he näkivät, häipyen vähän
-matkan päässä alkavaan metsään.
-
-Puut ja pensaat piilottivat heidät alhaalla olevien näkyvistä.
-Ilmitulon vaaraa ei heillä ollut muuta kuin lyhyenä hetkenä heidän
-tullessaan solasta, mutta he olivat valinneet sellaisen ajan, jolloin
-viholliset olivat olleet kaukana rinteellä tiheän pensaikon takana.
-
-Tuntikausia pakolaiset riensivät edelleen, menivät erään harjanteen
-yli ja laskeutuivat taaskin toiseen laaksoon. Pienen puron rannalle he
-pysähtyivät lepäämään, toivoen päässeensä kokonaan eroon vainoojistaan.
-
-Taaskin Byrne kalasti, ja taaskin he istuivat yhdessä yhden ruokalajin
-aterialla.
-
-Aterian aikana huomasi mies yhä useammin tarkastelevansa tyttöä.
-Useiden päivien aikana oli hänen ihailunsa Barbaran kauneutta kohtaan
-kasvanut, ja nyt hänen oli vaikea siirtää katsettaan pois tytön
-kasvoista. Kolmasti Barbara yllätti hänet kiinteästi tuijottamassa ja
-joka kerta loi hämillään katseensa maahan.
-
-Vihdoin tyttö hermostui ja sitten pelästyi — tuliko se niin pian?
-
-Mies oli syötäessä ollut hyvin harvapuheinen, eikä Barbara olisi
-kuolemakseenkaan- osannut keksiä mitään keskustelunaihetta saadakseen
-hänen ajatuksensa johdetuksi muualle.
-
-»Eikö meidän olisi paras lähteä?» kysyi tyttö vihdoin.
-
-Billy hätkähti hiukan, ikäänkuin hänet olisi tavattu tekemästä jotakin
-epäiltävää.
-
-»Niin luulen minäkin», hän myönsi. »Tämä ei ole lainkaan sopiva
-yöpymispaikka — se on liian avoin. Meidän on etsittävä jonkunlainen
-piiloisa kohta, jos suinkin voimme, sellainen, jonka voi jollakin
-tavoin sulkea.»
-
-He lähtivät uudelleen jatkamaan toivottomalta tuntuvaa samoilemistaan
-— päämäärätöntä vaellusta, tietämättä mitä etsivät. Kauas vaarasta,
-kenties suoraan toisten monin verroin kauheampien vaarojen kitaan.
-Barbaran sydän oli raskas, sillä hän oli alkanut jälleen pelätä ja
-epäillä sakilaista.
-
-He noudattivat pienen puron rantaa siihen kohtaan, missä se laski
-jokeen, ja etenivät sitten alaspäin laaksoa pitkin kilometriltä yhä
-leveämmäksi ja vuolaammaksi käyvän joen äyrästä.
-
-Iltapuolella he saapuivat pienen, kallioisen saaren kohdalle, ja kun
-Byrnen katse osui siihen, huudahti hän mielissään:
-
-»Kas siinä on meille sopiva paikka! Tuolla meidän pitäisi voida piillä
-vaikka kuinka kauan.»
-
-»Mutta miten pääsemme sinne?» ihmetteli tyttö, silmäillen peloissaan
-joen pyörteitä.
-
-»Se ei ole syvä», rauhoitti Byrne. »Eteenpäin! Minä kannan teidät
-ylitse.» Ja vastausta odottamatta hän otti Barbaran syliinsä,
-laskeutuen sitten joen äyrästä veteen.
-
-Ne ajatukset, jotka olivat yhtenään pyörineet miehen mielessä koko
-iltapäivän, ja tytön lämpimän, nuoren ruumiin äkillinen, läheinen
-kosketus salpasivat Billy Byrnen hengityksen ja panivat hänen verensä
-kuumasti kiertämään hänen suonissaan. Vain vaivoin hän tukahdutti rajun
-halun rutistaa Barbaraa rintaansa vasten ja peittää hänen kasvonsa
-suudelmilla.
-
-Ja sitten välähti hänen päähänsä turmiollinen ajatus — miksi hänen
-pitäisi hillitä itseään?
-
-Mitä merkitsi hänelle tämä tyttö? Eikö hän ollut aina vihannut Barbaraa
-ja hänen laatuisiaan? Eikö tämä tuntenut kammoa ja halveksumista häntä
-kohtaan? Ja kenelle tytön elämä kuului, kelle muulle kuin hänelle —
-eikö hän ollut kahdesti pelastanut tytön henkeä?
-
-Mitäpä väliä sillä olisi? He eivät ikinä hengissä selviytyisi tältä
-raakalaissaarelta.
-
-Nyt he olivat keskellä virtaa. Byrnen käsivarret olivat jo alkaneet
-tiukentua tytön ympärillä.
-
-Äkkiä nykäisten hän koetti vetää Barbaran kasvoja alemmaksi lähelle
-omiaan, mutta tyttö nojasi molemmat kätensä hänen olkapäihinsä ja
-piti huulensa käsivarren matkan päässä. Silmät levällään hän katsoi
-sakilaista suoraan silmiin. Ja kumpikin näki toisen silmissä paljon
-puhuvan ilmeen.
-
-Barbara näki, mitä oli pelännyt, mutta myöskin jotakin muuta, joka
-sai hänen sydämensä sykähtämään toivosta — vilpittömän rakkauden
-ilmeen — vai oliko hän voinut erehtyä? Ja sakilainen näki sen naisen
-rehelliset silmät, joita hän tietämättään rakasti, ja hänen sääliinsä
-ja suojelukseensa vetoavan rukouksen.
-
-»Älkää!» kuiskasi tyttö. »Älkää! Te pelotatte minua.»
-
-Viikko sitten Billy olisi nauranut sellaiselle vetoomukselle. Jopa hän
-epäilemättä olisi vastustelemisen tähden lyönyt tyttöä kasvoihin.
-
-Mutta nyt hän ei tehnyt kumpaakaan, mikä oli selvänä todistuksena hänen
-sisäisestä muutoksestaan. Hän ei kuitenkaan hellittänyt otettaan eikä
-siirtänyt hehkuvaa katsettaan tytön säikähtyneistä silmistä.
-
-Sillä tavoin hän kahlasi matalan, vuolaan joen poikki ja kiipesi saaren
-rannalle. Hänen sielussaan riehui taistelu edelleen.
-
-Pelko — jäytävä, hyytävä pelko kuvastui nyt tytön silmistä. Se ilme
-oli sakilaisesta yhtä selvä kuin painettu kirja, ja eikö tyttö ollut
-sanonut olevansa peloissaan? Juuri sitä hän oli tahtonut saada aikaan
-silloin kun he vielä olivat _Halfmoonilla_ — säikäyttää Barbaraa. Hän
-olisi siitä nauttinut, mutta ei ollut kyennyt sitä tekemään.
-
-Nyt tytöstä näkyi, että hän pelkäsi, ja lisäksi hän oli itse sen
-myöntänyt, mutta nyt se ei sakilaista ilahduttanut. Päinvastoin se
-saattoi hänet sanomattoman pahoilleen ja hämilleen.
-
-Ja sitten tuli pahinta — kyyneleet kihosivat noihin viehättäviin
-silmiin. Tukahdutettu nyyhkytys vavahdutti tytön vartaloa.
-
-»Ja juuri kun minä aloin luottaa teihin!» valitti hän.
-
-He olivat päässeet rantatöyryn harjalle, ja mies, joka yhäti piti
-Barbaraa sylissään, seisoi ison puun alla pehmeässä viidakkoruohikossa.
-
-Hitaasti hän laski tytön seisomaan maahan. Sokea halu kalvoi häntä
-vieläkin; mutta nyt oli herännyt toinen voima vastustamaan pahaa, joka
-äsken oli häntä hallinnut.
-
-Hänen mieleensä muistuivat Therieren sanat: »Hyvästi, Byrne; pidä hyvää
-huolta neiti Hardingista!» Ja hän muisti viimeisen keskustelun aikana
-kuolevalle ranskalaiselle lausumansa tunnustuksen: »— viikko sitten
-taisinkin olla raukka. Tuntuu olevan useammanlaista sisua — luulen
-parhaillaan oppivani oikeanlaatuista.»
-
-Hän oli seisonut silmät maahan luotuina vankan käden yhä puristaessa
-tytön käsivartta. Sitten hän taaskin katsahti Barbaraa silmiin. Tyttö
-odotti, suurissa silmissään pelokas ja kysyvä ilme, samoin kuin vanki
-syytettyjen aitiossa odottaa tuomarin päätöstä.
-
-Katsellessaan edessään seisovaa Barbara Hardingia näki mies hänessä
-uuden, ihmeellisen hohteen, ja äkkiä kuin salaman valossa selvisi
-hänelle oikea asianlaita.
-
-Hän tajusi, ettei hän voinut tehdä tytölle pahaa nyt eikä milloinkaan;
-sillä hän rakasti Barbaraa!
-
-Tämän havainnon mukana Billy Byrnelle tuli se turruttava, lamauttava
-tieto, että hänen rakkautensa tulisi aina olemaan toivotonta — ettei
-tämä ylhäisöön kuuluva tyttö voisi koskaan kuulua sellaiselle kuin hän.
-
-Barbara Harding, yhä katsellen häntä kysyvästi, näki muutoksen, joka
-ilmeni hänen olemuksessaan — Barbara näki nopean tuskan välähdyksen
-miehen silmissä, ja hän ihmetteli. Tämän sormet päästivät otteensa
-hänen käsivarrestaan käsien pudotessa velttoina sivuille.
-
-»Älkää pelätkö», hän sanoi, »ei teidän tarvitse pelätä minua. En voisi
-tehdä pahaa teille, vaikka yrittäisinkin.»
-
-Syvä helpotuksen huokaus pääsi tytön huulilta — helpotuksen ja ilon,
-ja hän havaitsi, että se johtui yhtä paljon siitä, että mies oli
-osoittanut todeksi hänen äskettäin tekemänsä uuden suotuisan arvion
-sakilaisesta, kuin että häntä itseään uhannut vaara oli ohitse.
-
-»Tulkaa!» sanoi Billy Byrne, »meidän on parasta siirtyä hieman
-kauemmaksi mantereesta pois näkyvistä ja etsiä sopiva leirin paikka.
-Luulen, että meidän on levättävä täällä muutamia päiviä, kunnes olemme
-toipuneet kuntoon. Te olette varmaankin aivan poikki, ja niin olen
-minäkin, all right, all right.»
-
-Yhdessä he etsivät sopivan paikan uudelle asuinsijalleen, ja tuntui
-siltä kuin muutama hetki sitten ilmennyt kauhea tilanne ei olisi
-koskaan uhannutkaan heitä, sillä tyttö tuntui, että suuri pelon taakka
-oli iäksi poistunut hänen hartioiltaan, ja vaikka tylsä kipu kalvoi
-sakilaisen sydäntä, oli hän kuitenkin onnellisempi kuin koskaan —
-onnellinen saadessaan olla rakastamansa naisen lähellä.
-
-Oda Yorimoton pitkällä miekalla Billy Byrne katkoi puiden oksia,
-bambuja ja palmun lehtiä sekä sitoi ne pitkillä sitkeillä ruohoköysillä
-majan tapaiseksi suojaksi. Barbara keräsi lehtiä ja ruohoa peittäen
-niillä majan lattian.
-
-»Numero yksi, Riverside Drive», sanoi sakilainen virnistäen saatuaan
-työnsä päätökseen, »ja nyt menen alas joen äyräälle rakentamaan
-Bowerya.»
-
-»Oh, oletteko New Yorkista?» kysyi tyttö.
-
-»En iki maailmassa», vastasi Billy Byrne, »olen vanhasta kunnon
-Chicagosta, mutta olen ollut pari Kertaa New Yorkissa Goose Island
-Kidien kanssa ja tiedän siitä kaiken. Jäykkäniskat kuuluvat Bowerille,
-joten annamme sen nimen joen rannalla olevalle kojulleni. Te olette
-ylhäisöä, joten teidän tulee siis asua Riverside Drivella», ja
-sakilainen nauroi pienelle pilalleen.
-
-Mutta tyttö ei nauranut hänen kanssaan, sen sijaan hän näytti
-huolestuneelta.
-
-»Ettekö mieluummin kuuluisi 'ylhäisöön', tekin?» hän kysyi, »ja asuisi
-Riverside Drivella, kadun toisella puolella aivan minua vastapäätä?»
-
-»En kuulu sinne», sanoi sakilainen karheasti.
-
-»Ettekö haluaisi kuulua?» intti tyttö.
-
-Koko elämänsä ajan Billy oli katsonut halveksivasti vihattuun,
-veltostelevaan ylhäisöön, ja nyt kysymykseen eikö hän mieluummin
-haluaisi olla yksi heistä, oli aivan mahdotonta antaa myöntävää
-vastausta, ja kuitenkin, kummallista kertoakaan, hän huomasi itsessään
-oudon kaipauksen olla Therieren ja Billy Malloryn kaltainen; kyllä,
-tietyissä suhteissa jopa kuin Divinen. Hän halusi olla enemmän niiden
-miesten kaltainen, jotka hänen rakastamansa nainen tunsi parhaiten.
-
-»Nyt on minun jo liian myöhäistä kuulua sinne koskaan», hän sanoi
-surullisesti. »Siihen täytyy syntyä. Vau! Enkö näyttäisikin
-hullunkuriselta valkeissa housuissa jonkun upean loistojahdin kannella?»
-
-Barbarankin oli pakko nauraa sille kuvalle, jonka miehen sanat
-loitsivat hänen eteensä.
-
-»En niinä sitä tarkoittanut», ehätti hän selittämään. »En tarkoittanut,
-että teidän olisi välttämättä pukeuduttava heidän tavallaan, vaan että
-teidän olisi _oltava_ heidän tapaisensa — toimittava ja puhuttava
-samoin kuin he, kuten herra Theriere, jonka tunsitte. Hän oli
-herrasmies ja kunnianmies.»
-
-»Mutta minä en ole», tokaisi Billy.
-
-»Oi, en minä tarkoittanut _sitä_», torjui tyttö.
-
-»No niin, tarkoitittepa sitä tai olitte tarkoittamatta, niin on asia»,
-intti sakilainen. »Minä en ole herrasmies: olen sakilainen. Sen olette
-tekin sanonut, kuten muistatte. Sanoitte sen silloin _Halfmoonilla_,
-enkä minä ole sitä unohtanut. Te olitte oikeassa; minä olen sakilainen.
-En ole ikänäni oppinut olemaan mitään muuta. En ole koskaan _halunnut_
-olla mitään muuta — ennen kuin tänään. Nyt tahtoisin olla herrasmies;
-mutta se on liian myöhäistä.»
-
-»Ettekö tahdo koettaa?» kysyi tyttö. »Minun tähteni.»
-
-»Olkoon menneeksi!» vastasi sakilainen leppeästi »Teidän tähtenne
-olisin valmis vaikka pitämään poskipartaa.»
-
-»Huu!» huudahti Barbara Harding. »Jos sen tekisitte, niin en voisi
-katsoa teihin.»
-
-- »No, sanokaa sitten, mitä tahdotte minun tekevän.»
-
-Barbara huomasi tehtävänsä käyvän vaikeaksi, jos hän mieli suorittaa
-sen haavoittamatta miehen tunteita; mutta hän päätti takoa raudan
-ollessa kuumana ja uskaltaa, jos niikseen tulisi, loukata sakilaista.
-Miksi herra Billy Byrnen muokkaaminen oli hänestä niin tärkeätä, sen
-miettiminen ei juolahtanut hänen mieleensäkään.
-
-Hän empi hetkisen, ennen kuin puhkesi puhumaan:
-
-»Ensimmäisiä harrastettavianne, herra Byrne, on oppia puhumaan
-sääntöjen mukaisesti. Ette esimerkiksi saa sanoa »työ», vaan »te»,
-teidän on koetettava puhua samalla tavoin kuin minä puhun. Koko
-maailmassa ei kukaan puhu mitään kieltä virheettömästi, mutta on eräitä
-enemmän tai vähemmän räikeitä kieliopillisia ja ääntämisvirheitä, jotka
-erityisesti loukkaavat hienostuneiden ihmisten korvaa ja joita on
-helppo karttaa, jos vain varoo.»
-
-»Hyvä on», virkkoi Byrne, »te saatte opettaa minulle, mitä tahansa
-tahdotte, ja minä panen parastani oppiakseni puhumaan keikarien tapaan
-— teidän tähtenne.»
-
-Ja niin alkoi sakilaisen kasvatus, joka edistyi ripeästi, koska
-heillä kummallakaan ei ollut paljon muuta tekemistä; alkuun päästyään
-kävi mies kiihkeän innokkaaksi, sillä häntä kannusti se ilmeinen
-mielihyvä, jota hänen edistymisensä tuotti vapaaehtoiseen opetustoimeen
-ryhtyneelle tytölle.
-
-Lisäksi se saattoi hänet ja Barbaran entistä läheisemmälle
-toveruuskannalle keskenään.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kolmeen viikkoon he eivät kertaakaan poistuneet saareltaan paitsi
-noukkimaan hedelmiä, joita kasvoi läheisellä mantereella.
-
-Haava oli vaivannut Byrneä aika lailla; joitakuita kertoja oli hän
-ollut vähällä saada verenmyrkytyksen. Kerran oli kuume kohonnut
-huolestuttavan korkealle, ja Barbara Harding oli istunut koko yön hänen
-vieressään, haudellen hänen otsaansa ja lievittäen hänen tuskiaan
-parhaan kykynsä mukaan. Vihdoin olivat miehen ihmeelliset elinvoimat
-pelastaneet hänet.
-
-Hän eli kuitenkin pahasti heikontunut, eikä heistä kumpikaan ollut
-katsonut järkeväksi yrittää pyrkiä rannikolle, ennen kuin hän oli
-täysin toipunut entisiin voimiinsa.
-
-Tähän asti oli heidän elämänsä ollut hyvin rauhallista. Kahdesti oli
-mantereella liikkunut alkuasukkaita, ilmeisesti metsästysseurueita;
-mutta takaa-ajosta ei ollut näkynyt merkkiäkään. Heidän näkemänsä
-miehet olivat olleet puhdasverisiä malaijeja; heidän joukossaan ei
-ollut ollut ainoatakaan samuraita; mutta heidän hurjan sotainen
-ulkomuotonsa oli varoittanut piileskelijöitä ilmaisemasta itseään.
-
-Ravinnokseen he olivat saarelle saapumisestaan saakka käyttäneet
-pääasiallisesti kaloja ja hedelmiä. Joskus oli heidän ruokalistansa
-vaihteluna ollut lintuja ja kaloja, joita Byrnen oli onnistunut pyytää
-omalla keksimällään yksinkertaisella satimella; mutta viime aikoina
-riista oli käynyt varovaiseksi eikä kalojakaan tuntunut enää olevan
-niin kosolti.
-
-Kun he olivat kaksi päivää eläneet pelkillä hedelmillä, ilmoitti Byrne
-aikovansa lähteä metsästysretkelle mantereelle.
-
-»Metsänriista-ateria ei maistuisi pahalta», hän huomautti.
-
-»Niin», huudahti tyttö, »minä olen kuolemaisillani lihan kaipauksesta.
-Tuntuu melkein siltä, että voisin syödä sitä raakana.»
-
-»Se on varmaa, että minä voisin», totesi Billy. »Luoja armahtakoon sitä
-hirveä, joka joutuu tämän Therieren vanhan paukun kantamiin; te tuskin
-saatte siitä suupalaakaan. Olen niin nälkäinen, että todennäköisesti
-syön sen kokonaan — kavioineen, nahkoineen ja sarvineen — ennen kuin
-ehdin tuoda siitä mitään teille.»
-
-»Älkää toki!» kielteli tyttö nauraen. »Hyvästi ja olkoon onneksi! Mutta
-älkää menkö varsin etäälle! Olen niin yksinäinen ja peloissani teidän
-ollessanne poissa.»
-
-»Kenties olisi teidän paras tulla mukaan», ehdotti Billy.
-
-»Ei, olisin vain vastuksena; ettehän te voi menestyksellisesti väijyä
-hirviä, jos teillä on katselijoita.»
-
-»No niin, koetan pysytellä äänen kuuluvissa, ja saatte odottaa minua
-takaisin millä hetkellä hyvänsä ennen auringon laskua.» Ja hän
-laskeutui rantatöyryltä jokeen.
-
-Mantereelta vaani pensaan takana häijy, musta silmäpari hänen ja
-rannalle jääneen tytön liikkeitä, samalla kun pitkä, jäntevä,
-ruskea käsi puristi lujasti raskasta sotakeihästä ja teräslihakset
-jännittyivät rajua hyppyä ja vinhaa heittoa varten.
-
-Tyttö tarkkaili Billy Byrneä, joka ponnisteli eteenpäin vuolaan joen
-kuohuissa.
-
-Kuinka valtavan väkevä ja kestävä hän olikaan! Millainen mies! Hillitön
-voima-ihminen!
-
-Ja niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, Barbara Harding huomasi
-ihailevansa juuri Byrnen hillittömyyttä, joka kerran oli ollut hänestä
-niin vastenmielinen. Hän näki miehen keveästi hyppäävän vastaiselle
-rannalle. Ja sitten hän näki Billyn lähellä kasvavan pensaan rajusti
-liikahtavan.
-
-
-
-
-KUUDESTOISTA LUKU
-
-»Minä rakastan sinua!»
-
-
-Barbara Harding ei tiennyt, mikä liikahduksen oli aiheuttanut, mutta
-vaistomaisesti hän pelkäsi hengenvaaran väijyvän piiloisan lehvistön
-takana huoletonta sakilaista.
-
-»Billy!» hän kirkaisi — ristimänimi lähti huomaamatpa hänen huuliltaan.
-»Pensaassa, vasemmalla, kavahtakaa!»
-
-Tytön äänen hätäinen sävy oli saanut Byrnen pyörähtämään ympäri
-heti ensimmäisen sanan kajahdettua — ja se hänet pelasti. Hän näki
-puolialastoman raakalaisen ja keihästä sinkauttavan käden; ja kuten hän
-olisi vaistomaisesti väistänyt oikean nyrkin survaisua päähän entisten
-aikojensa ottelutavalla, väisti hän nytkin astahtamalla oikealle, ja
-raskas ase suhahti vahinkoa tekemättä hänen olkansa ylitse.
-
-Raivosta karjaisten vetäisi soturi terävän paranginsa ja karkasi
-käsikähmään. Byrne tempasi Therieren revolverin tupestaan ja laukaisi
-sen suoraan vasten raakalaisen kasvoja, mutta Barbaran kauhuksi ei
-patruuna lauennut.
-
-Ennen kuin Billy ennätti painaa liipaisinta toistamiseen, oli malaiji
-hänen kimpussaan.
-
-Tyttö näki valkoisen miehen hypähtävän syrjään välttääkseen
-vastustajansa tuhoisaa iskua, kääntyvän sitten vikkelästi kuin pantteri
-ja syöksähtävän käsiksi villiin.
-
-Byrnen vasen käsivarsi kiertyi malaijin kaulaan ja oikean käden
-moukarimaisesta nyrkistä sateli iskuja ruskeaan naamaan.
-
-Raakalainen heitti hyödyttömän parangin kädestään, repien kynsin ja
-hampain valtavan voimakasta olentoa, jonka käsiin huomasi joutuneensa;
-mutta yhtenään osui kauheita, säälimättömiä iskuja hänen suojattomiin
-kasvoihinsa.
-
-Tämän alkuperäisen ottelun ainoa todistaja seisoi kuin lumottuna
-paikallaan, katsellen valkoisen miehen hurjaa, raakaa rajuutta ja
-leijonamaisia voimannäytteitä. Hitaasti, mutta varmasti hän survoi
-vastustajansa kasvot muodottomaksi möyhyksi — paljain käsin hän oli
-käynyt käsiksi aseistettuun soturiin ja surmasi hänet.
-
-Se oli uskomatonta! Ei edes Theriere eikä Billy Mallory olisi kyenneet
-sellaiseen.
-
-Billy Mallory! Ja Barbara ihaili hänen murhaajaansa!
-
-Heitettyään vihollisensa elottoman ruumiin maahan palasi Billy Byrne
-samaa tietä saarelle; hänen kasvoillaan oli leveä hymy, kun hän kiipesi
-tytön luokse.
-
-»Minun taitaa olla paras tarkastaa tätä paukkua», hän huomautti, »ja
-pysytellä kotosalla. Ei ole turvallista jättää teitä yksin tänne — se
-on selvä. Ajatelkaapa, jos olisin ehtinyt pois näkyvistä, ennen kuin
-mies tuli esiin!» Tämä ajatus puistatti sakilaista silminnähtävästi.
-
-Tyttö ei virkkanut mitään, ja senjohdosta mies katsahti äkkiä häneen.
-Barbaran silmissä oli kauhistunut ilme, samanlainen kuin kerran
-aikaisemminkin, silloin kun Byrne oli _Halfmoonin_ kannella potkaissut
-tajutonta Theriereä.
-
-»Mikä on hätänä?» tiedusti Billy levottomana. »Mitä olen nyt tehnyt?
-Minun oli nitistettävä se vintiö —- hän olisi varmasti tappanut
-minut, jollen olisi sitä tehnyt, ja sitten olisitte tekin ollut hänen
-käsissään. Minun oli se tehtävä teidän tähtenne — olen pahoillani
-siitä, että te sen näitte.»
-
-»Ei se siitä johdu», vastasi tyttö hitaasti. »Se oli hyvin rohkea,
-ihmeellinen teko. Ajattelen herra Mallorya. Oi, Billy! Kuinka saatoitte
-menetellä niin?»
-
-Mies painoi päänsä kumaraan.
-
-»Älkää, älkää!» hän rukoili. »Teidän tähtenne olisin valmis antamaan
-henkeni saadakseni hänet takaisin. Nyt tiedän, että rakastitte häntä,
-ja olen parhaani mukaan koettanut sovittaa rikostani häntä kohtaan,
-samoin kuin koetin olla rehti Theriereä kohtaan huomattuani hänen
-rakastavan teitä ja aikovan olla teille hyvä ja vilpitön. Hän oli
-teidän laatuisenne, ja toivoin auttamalla häntä saavuttamaan teidät
-omakseen voivani saada anteeksi sen, mitä tein Mallorylle.
-
-— Nyt käsitän, ettei mikään voi koskaan pyyhkiä pois sitä tekoa.
-Minun on koko elämäni kaduttava sitä, koska te olette opettanut minut
-ymmärtämään, kuinka raa’asti ja raukkamaisesti menettelin. Jos ei teitä
-olisi, niin olisin aina ylpeillyt siitä — mutta te ja Theriere olette
-opettaneet minut näkemään kaikki toisessa valossa kuin ennen näin.
-
-— En ole siitä pahoillani — olen siitä iloissani, sillä jos
-omantunnontuskat ovat osana rangaistuksestani, niin otan ne riemumielin
-vastaan ja kiitän kohtaloa, joka antaa minulle edes vähän sitä, mitä
-olen ansainnut. Mutta, neiti Harding, älkää enää katsoko minuun tuolla
-tavoin, sitä rukoilen — sitä en jaksa kestää teiltä!»
-
-Ensimmäisen kerran Billy nyt aukaisi Barbaralle sydämensä näin
-peittelemättä, ja se koski tyttöön enemmän kuin hän olisi tahtonut
-myöntää.
-
-»Olisi typerää väittää, etten voi milloinkaan unohtaa tätä hirveätä
-tapahtumaa», selitti tyttö, »mutta minusta ikäänkuin tuntuu, että
-se mies, joka teki sen, on kokonaan toinen kuin se, joka viimeksi
-kuluneina viikkoina on ollut niin uljas ja käyttäytynyt minua kohtaan
-niin ritarillisesti.»
-
-»Mutta minä sen kuitenkin tein», intti Billy, »siitä ei päästä
-mihinkään. Se pysyy teidän muistissanne, joten ette voi koskaan
-ajatella herra Mallorya samalla ajattelematta sitä petoa, joka hänet
-murhasi — hyvä Jumala! ja minä pidin sitä reippaana miehen työnä!
-
-— Mutta teillä ei ole aavistustakaan, miten minut kasvatettiin, neiti
-Harding», hän jatkoi. »Eipä silti, että tekoni olisi sen vuoksi
-annettava anteeksi; mutta kun sen tuntee, niin pitää melkein ihmeenä,
-että olen voinut edes yrittää olla siivo ja säädyllinen. En ole
-ikinäni hyvin tuntenut ainoatakaan muullaista ihmistä kuin varkaita,
-näpistelijöitä ja murhamiehiä — ja kaikki he olivat eläimiä, kukin
-omalla tavallaan, mutta paljoa pahempia kuin mykät luontokappaleet.
-
-— En ollut yhtä ovela kuin useimmat heistä, joten minun oli
-turvauduttava raakaan voimaani, ja sen teinkin; mutta hyvä Jumala,
-millä tavalla! Rehellisen tappelun käsitys» — hän nauroi sille
-ajatukselle — »oli minulle tuiki tuntematon. Jos olisin sitä koettanut,
-niin hyvin pian olisin kellistynyt. Ei kukaan tapellut rehellisesti
-minun sakissani eikä missään muussakaan sakissa, johon milloinkaan
-osuin. Miehen tappaminen oli kunnia, ja jos se tehtiin potkaisemalla
-hänet kuoliaaksi, kun hän oli tajuton, ei se lainkaan himmentänyt
-sankariteon kunnianhohdetta — teko sellaisenaan oli kaikki kaikessa,
-tekemistapa ei merkinnyt mitään.
-
-— Olisin silti voinut olla siivo ja säädyllinen, jos olisin tahtonut.
-Eräät läheisyydessäni syntyneet ja kasvaneet pojat olivat kylläkin
-siivoja. He saivat hyviä työpaikkoja ja pysyivät niissä; minua ellotti
-nähdessäni heitä — halveksin heitä ja vietin aikani vetelehtimällä
-kapakkojen nurkissa, juomalla itseni humalaan ja hätyyttelemällä
-naisia. Minä en tahtonut olla säädyllinen — en ennen kuin kohtasin
-teidät ja opin —»
-
-Hän epäröi ja änkytti punan levitessä hänen kaulalleen ja kasvoilleen:
-
-»Ja opin kaipaamaan teidän kunnioitustanne», lopetti hän lauseensa.
-
-Sitä hän ei ollut aikonut sanoa, ja tyttö tiesi sen. Hänen mielessään
-heräsi äkkiä halu kuulla Billy Byrnen lausuvan ne sanat, joita hän ei
-ollut uskaltanut päästää suustaan. Mutta hän tukahdutti sen halun heti,
-ja hetkisen kuluttua hän harmitteli omaa heikkouttaan, koska hän olisi
-halunnut kuulla sellaista Byrnen tasolla olevalta henkilöltä.
-
-Päivät muuttuivat viikoiksi, ja pari oli yhä pienessä, turvaisessa
-saaressaan. Byrne keksi tekosyyn toisensa jälkeen saadakseen
-siirretyksi tuonnemmaksi lähdön meren rannalle. Hän käsitti että
-ennemmin tai myöhemmin sen täytyi tapahtua, ja hän tiesi myöskin, että
-sen aloittaminen merkitsisi hänen ja neiti Hardingin välisten suhteiden
-lopun alkua ja että niiden katkettua elämä muuttuisi hänelle aution
-erämaan vaeltamiseksi.
-
-Joko heidät pelastaisi joku ohi kulkeva laiva tai alkuasukkaat
-murhaisivat heidät; mutta viimemainitussa tapauksessa hän ei joutuisi
-sen varmemmin eikä täydellisemmin eroon rakastamastaan naisesta kuin
-siinäkään, että tyttö palaisi omaistensa keskuuteen.
-
-Sillä Billy Byrne tunsi, ettei hän kuulunut mihinkään sellaiseen
-seurapiiriin, jossa neiti Barbara Harding tunnettiin, ja häntä pelotti,
-että heidän palattuaan sivistyneihin oloihin tyttö muuttuisi jälleen
-kopean ylimieliseksi ja että hän taaskin olisi Barbaran mielestä alempi
-olento, jota tyttö ja hänen kaltaisensa puhuttelivat »hyväksi mieheksi.»
-
-Hän aikoi tietystikin ponnistaa kaikki voimansa toimittaakseen Barbaran
-takaisin kotiinsa; mutta oliko väärin, hän tuumi, siepata muutamia
-kultaisia onnenhetkiä palkkioksi palveluksistaan ja osittaiseksi
-vastapainoksi elinkautisesta surkeudesta, johon hän joutuisi, sitten
-kun hänen rakastamansa nainen olisi iäksi poistunut hänen elämästään?
-
-Billyn mielestä se ei ollut väärin, ja niinpä hän vitkastelikin
-Manhattan-saarella, joksi Barbara oli sen ristinyt, asuen kaupungin
-toiseksi hienoimmassa rakennuksessa vastapäätä neiti Hardingin
-palatsiasuntoa toisella puolella Riverside Driveä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Oli kulunut lähes kaksi kuukautta, ennen kuin Billy oli tyhjentänyt
-verukevarastonsa eikä enää osannut esittää mitään syitä viipymiselle,
-joten määrättiin päivä, jolloin lähdettäisiin matkalle.
-
-»Minusta tuntuu», oli neiti Harding huomauttanut, »ettette te lainkaan
-halua pelastua. Useimmat syynne retken siirtämiseksi ovat olleet
-tyhjänpäiväisiä ja naurettavia — kenties pelkäätte meitä matkalla ehkä
-uhkaavia vaaroja», lisäsi hän piloillaan.
-
-»Luulen teidän osuneen oikeaan», vastasi Billy naurahtaen. »Minä en
-halua pelastua ja minua pelottaa kovasti se, mikä odottaa — minua.»
-
-»Teitä?»
-
-»Minä menetän teidät, miltä kannalta asiaa katsottaneenkaan, ja — ja
-— ettekö te näe, että rakastan teitä?» luiskahti varomaton tunnustus
-Billyn suusta kaikista hänen hyvistä aikomuksistaan huolimatta.
-
-Barbara Harding katsoi häneen hetkisen ja teki sitten sellaista, mikä
-oli omiaan pahimmin loukkaamaan miestä — purskahti nauramaan.
-
-Billy Byrnen kasvot lehahtivat ensin punaisiksi ja sitten hän kävi
-kalmankalpeaksi.
-
-Tyttö oli sanomaisillaan jotakin, mutta samassa kantautui heidän
-korviinsa mantereelta kaukaisia käheitä huutoja ja ampumista.
-
-Billy kääntyi juoksemaan ääniä kohti, ja tyttö seurasi hänen
-kintereillään. Saaren päässä kehoitti Byrne häntä pysähtymään.
-
-»Odottakaa täällä — se on varminta! Siellä saattaa olla valkoihoisia —
-nuo laukaukset kuulostavat siltä, mutta saattaa olla toisinkin. Tahdon
-ottaa siitä selon, ennen kuin 'ampujat näkevät teidät, keitä he sitten
-lienevätkin.»
-
-Ampuminen oli nyt jo vaimennut, mutta äänekästä kiljuntaa kuului
-selvästi alempaa joen varrelta. Byrne astui askeleen vedenrajaan päin.
-
-»Malttakaahan!» kuiskasi tyttö. »Ne tulevat tännepäin — me näemme
-heidät täältäkin tuota pikaa.» Ja hän veti sakilaisen kyyhkysilleen
-pensaan taakse.
-
-Äänettöminä he tarkkailivat lähestyvää seuruetta.
-
-»Ne ovat vinosilmiä», virkkoi Byrne, joka aina käytti tätä nimitystä
-ylpeistä samuraista.
-
-»Niin, ja heidän muassaan on kaksi valkoista miestä», supatti Barbara
-Harding, jonka ääni värähti hillitystä kiihtymyksestä.
-
-»Vankeina», sanoi Byrne. »Epäilemättä _Halfmoonin_ kauniin joukkueen
-jäseniä.»
-
-Samurait marssivat joen äyrästä myöten. Muutamien minuuttien perästä he
-sivuuttaisivat saaren noin kolmenkymmenen metrin päässä. Billy ja tyttö
-kyyristyivät suojaavan pensaan taakse.
-
-»Minä en tunne heitä», kuiskasi mies.
-
-»Mitä — mitä — oi, herra Byrne, se ei voi olla mahdollista!» äänsi
-tyttö, tukahduttaen kiihkoaan. »Nuo miehet ovat Lotuksen kapteeni
-Morris ja perämies Foster.»
-
-Byrne nousi melkein pystyyn. Seurue oli nyt heidän piilopaikkansa
-kohdalla.
-
-»Pysykää täällä!» hän komensi. »Minä menen vapauttamaan heidät.» Sitten
-hän lisäsi rajusti: »Teidän tähtenne, koska rakastan teitä. Naurakaa
-nyt!» Ja hän oli poissa.
-
-Hän juoksi vikkelästi joen äyräältä veteen: samurait, jotka olivat jo
-sivuuttaneet saaren, eivät huomanneet häntä, loisessa kädessään hänellä
-oli surmaamansa pääkallometsästäjän vankka sotakeihäs. Hänen vyössään
-riippui Oda Yorimoton pitkä miekka, ja kreivi de Cadenetin revolveri
-oli kotelossaan.
-
-Barbara Harding katseli häntä, kun hän kahlasi joen poikki ja kapusi
-vastaiselle rannalle. Hän näki Byrnen juoksevan ripeätä vauhtia
-samuraiden ja näiden vankien jäljessä. Billyn keihästä pitävä oikea
-käsi kohosi, ja sitten kajahti hänen laajoista keuhkoistaan hurja
-karjaisu, joka olisi ollut kunniaksi kokonaiselle apachiheimolle.
-
-Soturit kääntyivät parhaiksi nähdäkseen raskaan keihään lentävän heitä
-kohti; ja sitten syöksähti Billy Byrne heidän keskelleen, veti esiin
-revolverinsa ja ampui oikealle ja vasemmalle. Molemmat vangit käyttivät
-hyväkseen vartijainsa hämminkiä ja säikähdystä, karkasivat heihin
-käsiksi ja anastivat itselleen aseita.
-
-Seurueessa oli ollut vain kuusi samuraita. Kaksi oli kaatunut Billyn
-hyökätessä; mutta jäljellä olevat neljä, jotka olivat tointuneet
-hämmästyksestään, ryhtyivät nyt taisteluun, osoittaen kansalleen
-ominaista hurjuutta.
-
-Taaskin oli Therieren revolveri ratkaisevalla hetkellä pettänyt
-ja jäänyt laukeamatta; harmissaan oli Byrne heittänyt sen pois ja
-turvautunut jälleen pitkään miekkaan, jonka käyttelyssä hän ei
-läheskään vetänyt vertoja samuraille. Norris sieppasi maasta Byrnen
-keihään ja iski sen Byrneä kovin ankarasti ahdistavan japanilaisen
-ruumiin lävitse.
-
-Nyt oli taistelu tasaista — kolme kolmea vastaan.
-
-Norris heilutteli yhäti keihästä — se oli tehokkain ase samuraiden
-pitkiä miekkoja vastaan. Hän kaatoi vastustajansa ja riensi sitten
-Fosterin avuksi.
-
-Saarelle jäänyt Barbara Harding näki, että Byrnen vastustaja pani hänet
-tiukalle. Valkoinen mies oli puoleton, sillä samurain miekkailutaito
-oli verrattomasti parempi. Tyttö näki sakilaisen pyrkivän japanilaisen
-miekan ohitse käsiksi ahdistajaansa, mutta mies oli ilmeisesti liian
-sukkela ja tottunut ottelija antaakseen hänelle siihen tilaisuutta.
-
-Se kaksintaistelu saattoi päättyä vain yhdellä tavalla, jollei Byrne
-saisi apua ja hyvin nopeasti. Tyttö tarttui lyhyeen miekkaan, jota hän
-nyt kantoi alituisesti muassaan, ja syöksyi jokeen.
-
-Sitä ennen hän ei ollut kertaakaan mennyt sen poikki muutoin kuin
-Byrnen sylissä. Virta oli vuolas ja voimakas. Se oli vähällä pyyhkäistä
-hänet kumoon, ennen kuin hän oli puolitiessäkään, mutta hänen
-mieleensäkään ei johtunut luopua yrityksestään.
-
-Iäisyydeltä tuntuneen ajan perästä hän kipusi mantereelle; ja äyrään
-harjalle noustessaan hän riemukseen näki Byrnen vielä olevan pystyssä
-ja taistelevan. Foster ja Norris pakottivat vihollistaan peräytymään —
-heillä ei ollut mitään vaaraa.
-
-Ripeästi Barbara juoksi Byrneä ja samuraita kohti. Pienikasvuisen
-soturin huulilla väikkyi ilkeä hymy, ja hänen välkkyvä säilänsä
-heilahti äkilliseen vale-iskuun. Kun Byrne kallistui kömpelösti
-torjumaan odotettua lyöntiä, pyörähti miekka toiseen suuntaan ja
-tärähti hänen päähänsä.
-
-Barbara tuli silmänräpäystä liian myöhään pelastamaan, mutta parhaiksi
-kostamaan. Tuskin oli samurain säilä koskettanut sakilaista, kun
-Barbara Hardingin kauniin käden heiluttama Oda Yorimoton lyhyt miekka
-osui hänen sydämeensä.
-
-Kirkaisten hän vaipui uhrinsa ruumiin luo»
-
-Barbara Harding heittäytyi Byrnen viereen. Nähtävästi oli henki
-sammunut. Parahtaen kauhusta tyttö kallisti korvansa miehen huulille.
-Hän ei kuullut mitään.
-
-»Tule takaisin! Palaa!» hän valitti. »Anna minulle anteeksi se
-julma nauru! Oi, Billy, Billy, minä rakastan sinua!» Ja Anthony
-Harding-vanhuksen, moninkertaisen miljoonamiehen, tytär ja Amerikan
-ylimystön vesa otti Grand Avennen sakilaisen pään syliinsä ja peitti
-kalpeat, veriset kasvot suudelmilla.
-
-Samassa Billy Byrne aukaisi silmänsä.
-
-Barbara oli joutunut kiinni itse teossa. Hänen oli mahdoton päästä
-pujahtamaan pois, ja heleän punan levitessä hänen kasvoilleen kiersi
-Billy Byrne käsivartensa hänen ympärilleen ja veti häntä alaspäin,
-kunnes heidän huulensa yhtyivät.
-
-Iällä kertaa ei tyttö tarttunut hänen olkapäihinsä työntääkseen häntä
-kauas itsestään.
-
-»Minä rakastan sinua, Billy», hän kuiskasi koruttomasti.
-
-»Muista, kuka ja mikä olen!» varoitti mies, peläten, että tämä suuri
-onni häneltä riistettäisiin ja että hän oli saanut sen, koska tyttö
-hetkiseksi oli unohtanut.
-
-»Minä rakastan sinua, Billy», vastasi tyttö, »sen tähden, mikä olet.»
-
-»Iäti?»
-
-»Siihen asti, kunnes kuolema meidät erottaa!»
-
-Sillä hetkellä saapuivat Norris ja Foster, jotka olivat selviytyneet
-vastustajastaan, juoksujalkaa heidän luokseen.
-
-»Onko hän pahasti haavoittunut, madam?» huusi kapteeni.
-
-»En tiedä», vastasi neiti Harding. »Koetan juuri auttaa häntä pystyyn,
-kapteeni Norris», lisäsi hän, yrittäen jollakin tavoin selittää
-toisille sitä seikkaa, että hänen kätensä olivat Billyn kaulassa.
-
-Norris säpsähti hämmästyksestä kuullessaan nimensä.
-
-»Kuka te olette?» hän kummasteli. »Mistä tunnette minut?» Mutta kun
-tyttö kääntyi häneen päin, pääsi häneltä iloinen huudahdus: »Neiti
-Harding! Jumalan kiitos, neiti Harding, te olette elossa ja terve!»
-
-»Mutta mistä ihmeestä te olette joutunut tänne?» tiedusti tyttö.
-
-»Se on pitkä tarina, neiti Harding», vastasi kapteeni, »ja sen loppu
-koskee teihin kipeästi. Mutta teidän on koetettava se kestää.»
-
-»Eihän isä toki ole kuollut?» kysyi tyttö tuskainen ilme silmissään.
-
-»Ei — toivottavasti», virkkoi Norris. »Hän joutui tämän saaren
-pahuksien sekarotuisten vangiksi. Ehkä ei häntä ole surmattu. Olimme
-menossa häntä pelastamaan, kun meidät itsemme vangittiin. Hänet ja
-herra Malloryn saivat alkuasukkaat kynsiinsä kolme päivää sitten.»
-
-»Herra Malloryn!» kiljaisi Billy Byrne, joka oli jo tyyten tointunut
-saamastaan iskusta. Miekka oli japanilaisen kädessä kiertynyt liian
-paljon, ja osunut Billyyn hamara eikä terä edellä. Se oli huumannut
-hänet vähäksi aikaa. »Onko Mallory hengissä?»
-
-»Hän oli eilen», vastasi Norris. »Nämä vintiöt, joiden kynsistä te niin
-uljaasti pelastitte meidät, kertoivat sen.»
-
-»Jumalan kiitos!» kuiskasi Billy Byrne.
-
-»Mikä pani teidät luulemaan häntä kuolleeksi?» kummeksui kapteeni,
-silmäillen Billyä tarkasti, ikäänkuin koettaen päästä hänestä selville.
-
-Joku toinen olisi saattanut yrittää välttää tätä kysymystä, mutta
-uudistunut Billy Byrne ei ollut raukka missään suhteessa, ei
-siveellisesti eikä ruumiillisesti.
-
-»Se, että luulin tappaneeni hänet», hän selitti, »silloin, kun
-anastimme _Lotuksen_.»
-
-Kapteeni Norris katsoi puhujaan peittämättä kammoissaan.
-
-»Tekö?» hän huusi. »Tekö olitte yksi noita kirottuja hirtehisiä? Tekö
-olette sama mies, joka melkein tappoi herra Mallory-paran? Neiti
-Harding, onko hän ollut jollakin tavoin teille hävytön?»
-
-»Älkää tuomitko häntä liian äkkipikaisesti, kapteeni Norris!»
-tyynnytti tyttö. »Ilman häntä olisin kuollut ja saanut kärsiä pahempaa
-kuin kuoleman jo aikoja sitten. Tuonnempana kerron teille hänen
-sankaruudestaan ja ritarillisuudestaan. Älkääkä unohtako, kapteeni,
-että hän juuri äsken pelasti teidät itsenne ja herra Fosterin
-vankeudesta ja todennäköisesti kuolemasta!»
-
-»Se on totta», huudahti Norris, »ja siitä tahdon häntä kiittää. Mutta
-en ymmärrä sitä Malloryn juttua.»
-
-»Älkää välittäkö hänestä nyt!» pyysi Billy Byrne. »Tärkeätä on vain
-se, että hän on elossa. Hänen verensä ei tahraa käsiäni. Jatkakaa
-kertomustanne!»
-
-»No niin, sitten kun merirosvojoukkue oli poistunut purrestamme,
-panimme kokoon vararadion, jonka olemassaolosta heillä ei ollut
-aavistusta, ja varsin pian olimme yhteydessä sotalaiva _Alaskan_
-kanssa. Sen komentaja lähetti _Lotukseen_ miehiä, koneseppiä ja
-kaikkia sen korjaukseen tarvittavia vehkeitä, antoi meille hiiliä
-ja muonavaroja, odottaen sitten lähellämme, kunnes saimme aluksemme
-käyntikuntoon. Siihen ei tarvittu läheskään niin pitkää aikaa kuin
-olisi saattanut luulla.
-
-— Sitten lähdimme yhdessä sotalaivan kanssa etsimään _Clarindaa_, kuten
-teidän kapteeni Simmsinne sitä nimitti. Meidät neuvoi sen jäljille
-eräs kiinalainen merirosvo Luzonin pohjoispuolella. Hän sanoi erään
-pienen, Formosan lähellä sijaitsevan, syrjäisen saaren alkuasukkailta
-kuulleensa, että äskeisen hirmumyrskyn aikana oli eräs kuunaripriki
-kärsinyt haaksirikon sen rannalla. Ja hänen kuvauksensa aluksesta
-saattoi meidät uskomaan, että se saattoi olla _Clarinda_ eli _Halfmoon_.
-
-— Laskimme saarelle ja etsittyämme hyvän aikaa löysimme _Halfmoonin_
-elossaolevat merimiehet. He koettivat kaikki syyttää toisiaan, mutta
-vihdoin he kaikki yksimielisesti kertoivat, että joku Theriere-niminen
-henkilö ja Byrneksi sanottu merimies olivat vieneet teidät saaren
-sisäosiin ja että he olivat luulleet teitä kuolleeksi, kunnes he
-vasta muutamia päiviä sitten olivat eräältä vangiksi ottamaltaan
-alkuasukkaalta saaneet tietää teidän kaikkien päässeen karkuun ja
-harhailevan jossakin heille tuntemattomassa osassa saarta.»
-
-»Saitteko mitään tietoja herra Divinestä?» tiedusti tyttö levottomasti.
-»Hän oli — kerran — vanha ja hyvä ystäväni.»
-
-»Divine?» kertasi kapteeni. »Niin, se oli kai sama veitikka, joka oli
-ampunut itsensä.»
-
-»Oh!» äännähti Barbara heikosti.
-
-»Ainakin jäljellejääneet niin väittävät», ehätti Norris lisäämään.
-»Mutta he kertoivat siitä niin ristiriitaisia juttuja, että meidän
-sieltä poistuessamme sotalaivan päällystö päätti haastaa Blancon,
-neekerikokin, sotaoikeuden eteen.
-
-— Sitten lähdimme etsimään teitä mukanamme komppania merisotilaita»,
-jatkoi kapteeni kertomustaan. »Isänne tuskastui joukkoa komentavan
-upseerin näennäiseen vitkasteluun ja kiiruhti edelle seurassaan herra
-Mallory, herra Foster, minä ja pari _Lotuksen_ miestä, jotka olivat
-muassamme tullessamme saareen.
-
-— Kolme päivää sitten hyökättiin kimppuumme; isänne ja herra
-Mallory joutuivat vangiksi. Me muut pääsimme pakoon ja yritimme
-palata merisotilaiden luokse; mutta eksyimme ja olemme siitä pitäen
-umpimähkään harhailleet saarella, kunnes alkuasukkaat joitakuita
-minuutteja sitten meidät yllättivät. Molemmat merimiehet kaatuivat
-viime ottelussa, ja herra Foster ja minä jäimme vangiksi. Loput
-tiedätte.»
-
-Byrne oli nyt pystyssä. Hän löysi miekkansa ja revolverinsa ja sijoitti
-ne paikoilleen vyöhönsä.
-
-»Te, miehet, olette tuolla saarella ja pidätte huolta neiti
-Hardingista», hän sanoi. »Jollen minä palaa, löytää meriväki teidät
-ennemmin tai myöhemmin, tai voitte mennä rantaan ja kiertää sitä pitkin
-poukamalle. Hyvästi, neiti Harding!»
-
-»Minne te lähdette?» huudahti tyttö.
-
-»Etsimään isäänne — ja herra Mallorya», vastasi sakilainen.
-
-
-
-
-SEITSEMÄSTOISTA LUKU
-
-Pelastajana
-
-
-Iltapäivän ja melkein koko seuraavan yön Billy Byrne vaelsi
-yksinäisellä retkellään, palaten tuttua tietä, jota myöten Barbara
-Harding ja hän olivat tulleet vuolaan virran pienelle saarelle.
-
-Vähää ennen aamunkoittoa hän saapui aukeaman reunaan Oda
-Yorimoto-vainajan asunnon kohdalle. Jossakin tuolla äänettömässä
-kylässä viruivat molemmat vangit.
-
-Pitkän marssin aikana hän oli miettinyt useita kertoja päänsä ympäri,
-mitä kaikkea hänen uskalletun yrityksensä onnistuminen merkitsisi
-hänelle. Kaikista niistä henkilöistä, joiden hän saattoi ajatella
-tahtovan erottaa hänet rakastamastaan naisesta — siitä naisesta, joka
-juuri äsken oli tunnustanut rakastavansa häntä — oli hänen eniten
-pelättävä näitä kahta.
-
-Billy Byrne ei lainkaan luulotellut, että Anthony Harding katselisi
-suopein silmin vävykseen pyrkivää Grand Avenuen sakilaista.
-
-Entä sitten Mallory! Billy oli varma siitä, että Barbara oli rakastanut
-tätä miestä, ja kun Mallory nyt palautettaisiin hänelle ikäänkuin
-haudasta, niin oli hyvin todennäköistä, että vanha rakkaus viriäisi
-uuteen liekkiin tytön sydämessä.
-
-Oikeastaan Billy Byrne ei voinut luottaa omiin korviinsa.
-
-Nytkään hän ei oikein rohjennut uskoa, että ihastuttava, ihmeellinen
-neiti Harding rakasti häntä — häntä, halveksittua sakilaista.
-
-Mutta hänen tyttöä kohtaan tuntemansa rakkauden syvyydestä ja hänen
-puhdistuneen luonteensa kelvollisuudesta oli epäämättömänä todistuksena
-se seikka, että hän säälimättömän ankarasti työnsi syrjään kaikki
-ajatukset itsestään ja niistä seurauksista, joita hänen yrityksestään
-koituisi hänelle itselleen.
-
-»Hänen tähtensä!» Niistä sanoista oli tullut hänen sotahuutonsa.
-
-Mitäpä siitä, tulisiko hänen osakseen kauhea kuolema tai kurja,
-yksinäinen elämä vai päätyisikö hän armaan syliin? Velvollisuuden
-täyttämisen rinnalla ei sillä ollut Billy Byrnen mielestä mitään väliä.
-
-Hetkisen hän seisoi hiljaa paikallaan, silmäillen kuutamoista kylää ja
-kuunnellen sieltä liikkumisen ääniä; sitten sakilainen hiipi aukeaman
-poikki lähimmän majan varjoon notkeasti kuin intiaani ja varovasti kuin
-harjaantunut varas ainakin.
-
-Hän jäi kuuntelemaan saman ikkunan alle, josta hän, Barbara ja
-Theriere olivat paenneet muutamia viikkoja sitten. Sisältä ei kuulunut
-hiiskahdustakaan. Hän veti hiljaa itsensä ikkunalaudalle ja laskeutui
-seuraavalla hetkellä kammion sysimustaan pimeyteen.
-
-Hän hapuili käsineen ympäri huonetta. Siellä ei ollut ketään. Sitten
-hän meni vastaisella seinällä olevalle ovelle, raotti sitä ja pilkisti
-sen takana olevaan himmeästi valaistuun huoneeseen. Siellä näyttivät
-kaikki nukkuvan.
-
-Sakilainen työnsi ovea auemmaksi ja astui sisään — siten täytyisi hänen
-tutkia vaikka kylän jokainen maja, kunnes löytäisi etsimänsä.
-
-Heitä ei ollut siellä, ja niin kuulumattomasta etteivät edes herkästi
-nukkuvat koirat häiriytyneet, poistui mies ovesta kylän raitille.
-
-Senjälkeen hän kävi samanlaisella vaarallisella vierailulla toisessa ja
-kolmannessa majassa.
-
-Neljännessä liikahti muuan mies Byrnen seisoessa huoneen
-peräseinustalla.
-
-Kissamainen hyppy vei sakilaisen hänen viereensä. Heräisikö
-japanilainen? Billy pidätti henkeään.
-
-Samurai käänsi rauhattomana kylkeään, hätkähti ja nousi istumaan
-silmät selkosen selällään. Samassa puristuivat rautaiset sormet hänen
-kurkkuunsa ja hänen kuolleen daimionsa pitkä miekka lävisti hänen
-sydämensä.
-
-Byrne ei hellittänyt ruumista, ennen kuin oli varma siitä, että henki
-oli sammunut. Sitten hän laski sen hiljaa takaisin vuoteelle ja meni
-tarkastamaan viereistä asumusta.
-
-Siinä oli tilava etuhuone ja sen takana pienempi kammio — samoin kuin
-daimion talossa.
-
-Etuhuoneessa Byrne ei havainnut mitään jälkiä etsittävistään. Mutta
-juuri kun hän oli avaamaisillaan pienempään peräkammioon vievän oven,
-erotti hän sieltä hillitysti kuiskailtua keskustelun hyminää. Hän
-seisoi hiljaa kuin kuvapatsas korva painettuna kehnoa ovea vasten.
-Kun hän oli hetkisen kuunnellut, sykähti hänen sydämensä riemusta ja
-hän olisi voinut ääneensä ylistää onneaan — sisälläolija! puhuivat
-englanninkieltä.
-
-Varovasti Byrne työnsi ovea niin paljon auki, että pääsi pujahtamaan
-raosta. Kuiske lakkasi heti.
-
-Suljettuaan oven jälleen Billy eteni lattialla, kunnes hänen kätensä
-osui toiseen kammiossa olevaan mieheen.
-
-Mies hätkähti hänen kosketuksestaan.
-
-»Nyt taitaa tuhomme tulla, Mallory», virkkoi mies matalasti. »Meitä
-ollaan noutamassa.»
-
-»St!» varoitti sakilainen. »Oletteko te ja Mallory kahden?»
-
-»Kyllä. Mutta, Jumalan tähden, kuka olette ja mistä tulette?» tiedusti
-ällistynyt Harding.
-
-»Hiljaa!» kehoitti Byrne, hapuillen toisen siteitä, sillä hän arvasi,
-että vanki oli köytetty.
-
-Pian hän ne löysi ja leikkasi ne poikki taskuveitsellään, vapauttaen
-sitten myöskin Malloryn.
-
-»Seuratkaa minua», hän käski, »mutta meluttomasti! Jos teillä on
-kengät jalassanne, niin riisukaa ne, sitokaa niiden nauhat yhteen ja
-ripustakaa ne kaulaanne!»
-
-Toiset tottelivat ja hetkistä myöhemmin hän opasti heitä nukkuvia
-miehiä, naisia, lapsia ja kotieläimiä täynnä olevan huoneen poikki.
-
-Vastaisella seinällä oli pitkiä miekkoja täynnänsä oleva teline.
-Byrne otti niistä kaksi niin varovasti, ettei kuulunut heikointakaan
-rasahdusta. Hän ojensi yhden kummallekin toverilleen ja eleillään
-varoitti heitä pysymään hiljaa.
-
-Mutta Anthony Harding ja Billy Mallory eivät kumpikaan olleet
-harjoitelleet murtovarkaina. Ensiksimainittu kolautti vahingossa
-aseensa ovenpieleen, niin että kumahti, ja puolet huoneen asukkaista
-ponnahtivat silmät levällään istumaan.
-
-Alkuasukkaiden katseita kohdannut näky sai heidät hypähtämään pystyyn
-ja heti kohti kurkkuaan kiljuen syöksymään karkaavien vankiensa
-kimppuun.
-
-»Ripeästi!» karjaisi Billy Byrne. »Tulkaa perässäni!»
-
-He juoksivat kylän raittia pitkin, mutta alkuasukkaiden kiljunta
-oli tuonut aseistettuja samuraita jokaiselle ovelle nopeasti kuin
-taikaiskusta. Pian piiritti pakenijoita lauma ulvovia sotureita, jotka
-joka puolelta tavoittelivat heitä pitkine miekkoineen, sulkien heidän
-peräytymistiensä ja estäen heitä pääsemästä mihinkään suuntaan.
-
-Byrne huusi tovereilleen, kehoittaen heitä käymään selät vastakkain; ja
-niin he taistelivat, raivaten sakilainen etunenässä hitaasti itselleen
-tietä kapean reitin päähän ja aukeaman takana alkavaan metsään.
-Sakilainen otteli pitkä miekka toisessa ja Therieren revolveri toisessa
-kädessään — aukaisten vapauteen vievää väylää niille kahdelle miehelle,
-joiden takia hän armaansa menettäisi.
-
-Taistelu riehui hohtavan kirkkaassa trooppisessa kuutamossa, joka teki
-näyttämön melkein yhtä valoisaksi kuin päivänpaiste; ja vaikka ylivoima
-olikin rusentava, etenivät valkoiset miehet varmasti, vaikka hitaasti,
-viidakkoa kohti.
-
-Oli ilmeistä, että alkuasukkaat pelkäsivät noita kolmea miestä johtavaa
-jättiläistä. Anthony Harding, joka osasi japaninkieltä, ymmärsi
-kylliksi paljon heidän mongerrustaan päästäkseen siitä selville, jollei
-siitä olisi ollut riittävänä todistuksena se seikka, että useimmat
-ahdistajat pysyttelivät kunnioittavan välimatkan päässä Byrnestä.
-
-Kylän raitilta he vihdoin pääsivät aukeamalle. Soturit hyppivät
-heidän ympärillään, syytäen uhkauksia ja herjauksia, silloin tällöin
-syöksähtäen lähelle antaakseen vikkelän iskun ja peräytyen sitten
-jälleen, ennen kuin iso valkoinen pahus ennätti osua heihin Oda
-Yorimoton entisellä miekalla tai kummallisella tulikepillä, jonka ääni
-oli niin hirvittävä.
-
-Viidentoista metrin päässä metsän reunasta kaatui Mallory maahan
-saatuaan keihään pohkeeseensa. Byrne huomasi sen, kumartui taaksepäin,
-nosti miehen pystyyn ja tuki häntä toisella kädellään, samalla hitaasti
-peräytyen ahdistavien alkuasukkaitten tieltä.
-
-Nyt lenteli keihäitä tuhkatiheään, sillä samurait olivat kaikki samalla
-puolen vihollisiaan eikä heidän enää tarvinnut pelätä haavoittavansa
-heittoaseillaan omia miehiään kuten silloin, kun he olivat ympäröineet
-kolmea pakenijaa joka taholta. Kun valkoiset vihdoin saapuivat viidakon
-korkeaan ruohikkoon, seurasi heitä täydellinen keihäskuuro.
-
-Jostakin syystä samurait eivät heti hätyyttäneet heitä metsän turvissa.
-Kenties he pelkäsivät väijytystä.
-
-Keihässateessa kaatui Byrne. Samurait olivat tähdänneet etupäässä
-häntä, ja häneen oli osunut kolme raskasta keihästä. Kaksi törrötti
-rinnassa ja yksi vatsassa.
-
-Anthony Hardingia pelotti. Hänen molemmat kumppaninsa olivat
-haavoittuneet, ja raakalaiset lähestyivät heidän piilopaikkaansa.
-
-Mallory istu» maassa, koettaen kiskoa keihästä irti jalastaan. Vihdoin
-se hänelle onnistui.
-
-Byrne oli vielä tajuissaan ja pyysi Hardingia vetämään keihäät hänen
-ruumiistaan.
-
-»Mitä meidän on tehtävä?» hätäili vanhus. »He saavat meidät uudelleen
-käsiinsä yhtä varmasti kuin kohtalo.»
-
-»Vielä he eivät ole meitä saaneet», murahti Billy. »Malttakaas —
-minulla on suunnitelma. Kykenettekö kävelemään, Mallory?»
-
-Mallory kompuroi seisomaan.
-
-»Kunhan koetan», hän virkkoi, lisäten sitten: »Kyllä, se käy varsin
-hyvin.»
-
-»Sepä hyvä!» huudahti Byrne. »Kuulkaa nyt! Melkein suoraan pohjoisessa,
-takanamme kohoavan harjanteen toisella puolella, on laakso. Sen
-pohjalla juoksee joki. Terveeltä mieheltä menee siihen marssiin
-hyvinkin viisitoista tuntia — Mallorylta ja teiltä enemmän.
-
-— Seuratkaa jokea, kunnes tulette pienen saaren kohdalle; sen pitäisi
-olla ensimmäinen, jonka näette, joelle päästyänne. Siltä saarelta
-löydätte neiti Hardingin, Norrisin ja Fosterin. Ja nyt rientäkää!»
-
-»Entä te, mies?» huudahti Mallory. »Me emme voi jättää teitä.»
-
-»Emme ikinä!» vahvisti Anthony Harding.
-
-»Mutta teidän on se tehtävä», vastasi Billy. »Se on osana
-suunnitelmastani. Mitenkään muutoin se ei käy päinsä.» Hän ampui
-revolveristaan yhden ainoan laukauksen empiviä villejä kohti.
-»Laukaisin, jotta he tietäisivät meidän vielä olevan täällä», hän
-selitti. »Ammun aina vähän väliä jonkun panoksen, niin kauan kuin
-jaksan. Se narraa heidät luulemaan että olemme kaikki täällä, ja suojaa
-teidän poistumistanne — ymmärrättekö?»
-
-»Minä en lähde», sanoi Mallory.
-
-»Kyllä; kyllä te lähdette», vakuutti sakilainen. »Tärkeätä ei ole
-se, kuinka meille käy, vaan kuinka käy neiti Hardingille. Kaikkien
-niiden, jotka suinkin voivat, on laittauduttava takaisin hänen luokseen
-niin nopeasti kuin Herra sallii. Minä en kykene; teidän kahden on
-siis lähdettävä. Minä olen mennyt mies — sokeakin sen käsittäisi. Ei
-vähääkään hyödyttäisi teidän kahden viipyä täällä ja saada surmanne
-odottaessanne minun kuolevan; mutta pahaa siitä voisi koitua paljon,
-sillä se saattaisi merkitä myöskin neiti Hardingin tuhoa.»
-
-»Sanoitte, että tyttäreni on mainitsemallanne saarella Norrisin ja
-Fosterin seurassa — onko hän vahingoittumaton ja terve?» kysyi Harding.
-
-»Kyllä hän on», vastasi Byrne. »Ja nyt matkaan! Te tuhlaatte kallista
-aikaa.»
-
-»Barbaran tähden se näyttää ainoalta keinolta», arveli Anthony Harding;
-»mutta tuntuu niin kurjan raukkamaiselta jättää teidän kaltaistanne
-ylevää toveria, sir.»
-
-»Se on kurjaa», virkkoi Billy Mallory. »Täytyy keksiä joku toinen tapa.
-Mutta kuka te, veikkonen, muuten olette ja kuinka satuitte olemaan
-täällä?»
-
-Byrne käänsi kasvonsa ylöspäin, niin että täysikuun säteet valaisivat
-hänen piirteensä selvästi.
-
-»Muuta keinoa ei ole, Mallory», hän toisti. »Katsokaa minua tarkoin —
-ettekö tunne minua?»
-
-Mallory silmäili tutkivasti häneen päin suunnattuja lujapiirteisiä
-kasvoja ja pudisti sitten päätään.
-
-»Kasvoissanne on jotakin tuttua», hän myönsi, »mutta en jaksa muistaa,
-kuka olette. Eikä sillä olekaan väliä, ken olette — olette pannut
-vaaraan oman henkenne pelastaaksenne meidät, enkä minä jätä teitä
-pulaan. Menköön herra Harding — molempien ei välttämättä tarvitse jäädä
-tänne.»
-
-»Te lähdette molemmat», intti Byrne, »ja saatte nähdä, että ei ole
-samantekevää, kuka olen. En ollut aikonut ilmaista sitä teille, mutta
-nähtävästi ei ole muuta keinoa. Olen sama sakilainen, joka melkein
-tappoi teidät _Lotuksen_ kannella, Mallory. Olen sama veijari, joka
-piteli pahoin neiti Hardingia, kunnes vihdoin Simms-petokin käski minun
-lakata, ja neiti Harding on ollut kahdenkesken kanssani tällä saarella
-viikkokausia. Ja nyt menkää!»
-
-Hän kääntyi poispäin, etteivät toiset näkisi hänen kasvojaan, joiden
-hän tiesi kuvastavan hänen tuntemaansa sielullista tuskaa, ja alkoi
-jälleen ampua alkuasukkaiden suuntaan.
-
-Anthony Harding seisoi kasvot kalpeina ja kädet nyrkissä Byrnen
-kertoessa, kuka hän oli. Sakilaisen vaiettua hän astui uhkaavasti
-askeleen pitkänään viruvaa miestä kohti, kohottaen pitkää miekkaansa ja
-jupisten kirouksen.
-
-Billy Mallory juoksi hänen eteensä ja tarttui hänen käteensä.
-
-»Älkää!» hän kuiskasi. »Ajatelkaa, kuinka suuressa
-kiitollisuudenvelassa nyt olemme hänelle! Tulkaa!» He kääntyivät
-pohjoiseen päin viidakkoon, kun taas Billy Byrne jäi vatsalleen
-ruohikkoon ampuen silloin tällöin sinne päin, missä näki keihään
-välähtävän.
-
-Anthony Harding ja Billy Mallory astelivat äänettöminä raskasta
-tietään. Sakilaisen revolverin räiske, joka kävi yhä hiljaisemmaksi
-heidän edetessään loitommaksi taistelun näyttämöltä, ilmoitti heille,
-että heidän pelastajansa oli vielä elossa.
-
-Jonkun ajan kuluttua kaukaiset pamahdukset lakkasivat. He jatkoivat
-mitään virkkamatta matkaansa muutamia minuutteja.
-
-»Hän on kuollut», kuiskasi Billy Mallory.
-
-Anthony Harding ei vastannut mitään. Enää ei heidän takaansa kuulunut
-laukauksia.
-
-Eteenpäin, yhä eteenpäin he ponnistelivat. Yö muuttui päiväksi. Päivä
-kallistui uudelleen iltaan. Ja yhäti he hoippuivat edelleen väsyneinä,
-jalat hellinä.
-
-Mallorya vaivasi haava hirveästi. Joskus hänestä tuntui mahdottomalta
-kävellä enää askeltakaan; mutta ajatellessaan, että Barbara Harding oli
-jossakin edessäpäin ja että he pian olisivat jälleen hänen seurassaan,
-hän itsepäisesti jatkoi tuskallista vaellustaan.
-
-He olivat saapuneet joelle ja seurasivat hitaasti sen rantaa alaspäin.
-Upea täysikuu valoi maisemaan hopeista valoa.
-
-»Katsokaas!» huudahti Mallory. »Saari!»
-
-»Jumalan kiitos!» jupisi Harding palavan hartaasti.
-
-He pysähtyivät joen äyräälle saaren kohdalle ja luikkasivat. Melkein
-heti riensi saaren sisäosasta heitä vastapäätä olevalle rannalle kolme
-hahmoa — kaksi miestä ja yksi nainen.
-
-»Barbara!» huusi Anthony Harding. »Oi, tyttäreni! Tyttäreni!»
-
-Norris ja Foster kiiruhtivat joen poikki ja saattoivat tulijat
-saarelle. Barbara Harding heittäytyi isänsä syliin. Seuraavalla
-hetkellä hän oli tarttunut Malloryn ojennettuun käteen ja etsi siiten
-katseillaan heidän takaansa kolmatta.
-
-»Herra Byrne?» hän tiedusti. »Missä on herra Byrne?»
-
-»Hän on kuollut», ilmoitti Anthony Harding.
-
-Tyttö katseli isäänsä kokonaisen minuutin silmät levällään ja
-käsittämättä.
-
-»Kuollut!» hän voihkaisi ja vaipui sitten tajuttomana isänsä jalkojen
-juureen.
-
-
-
-
-KAHDEKSASTOISTA LUKU
-
-Liian myöhään
-
-
-Molempien toisten lähdettyä Billy Byrne ampui vielä noin puoli
-tuntia, pitäen pieniä väliaikoja. Sitten hän laukaisi useita panoksia
-nopeasti peräkkäin, vääntäytyi polviensa ja käsiensä varaan ja lähti
-vaivaloisesti ja tuskallisesti nelinkontin ryömimään metsään, etsien
-jotakin piilopaikkaa, jossa voisi kuolla rauhassa.
-
-Hänen edettyään noin sata metriä petti maa hänen allaan. Billy huitoi
-vimmatusti ympärilleen saadakseen tukea, mutta ei saanut, vaan suistui
-päistikkaa manalamaiseen pimeyteen.
-
-Putous ei ollut korkea; hän tärähti ankarasti hirvikuopan pohjalle
-— katettuun loukkuun, joita alkuasukkaat kaivavat nopsajalkaisen
-riistansa varalle.
-
-Putoamisen jälkeen kirveli hänen haavojaan kamalasti. Hänen päätään
-huimasi, ja hän luuli kuolevansa; kaikki musteni hänen silmissään.
-
-Kun sakilainen tuli jälleen tajuihinsa, oli jo kirkas päivä. Taivas
-näkyi säröreunaisesta reiästä, jonka hän edellisenä yönä pudotessaan
-oli murtanut kuopan katokseen.
-
-»Katsopas!» jupisi sakilainen. »Ja minä kun luulin kuolevan!!»
-
-Hänen haavansa olivat lakanneet vuotamasta, mutta hän oli hyvin heikko,
-jäykkä ja hellä.
-
-»Taidanpa olla liian sitkeä nujertuakseni», hän tuumi.
-
-Hän aprikoi, pääsisivätkö molemmat toiset turvallisesti Barbaran
-luokse. Sitä hän toivoi. Mallory rakasti Barbaraa, ja Billy uskoi
-varmasti tytön rakastavan Mallorya. Hän halusi Barbaran tulevan
-onnelliseksi.
-
-Hänen mielessään ei ollut vähääkään kateutta eikä mustasukkaisuutta.
-Mallory oli Barbaran kanssa samaa lajia. Mallory kuului siihen piiriin.
-Hän itse ei kuulunut. Hän oli sakilainen.
-
-Miltä hän olisi näyttänyt Barbaran joukkueen keskuudessa? Tyttö olisi
-saanut hävetä häntä, ja sitä hän ei olisi kestänyt, Ei; parasta oli,
-että oli käynyt kuten oli käynyt. Hän oli sovittanut tyttöä kohtaan
-osoittamansa petomaisuuden ja myöskin Mallorylle tekemänsä pahan.
-
-Ainakin he muistaisivat häntä hyvällä hänen kuoltuaan, mutta jos hän
-jäisi eloon, olisi asianlaita kokonaan toinen. Hän olisi alituisena
-vaivana ja harmina heille kaikille, he pitäisivät velvollisuutenaan
-kohdella häntä ystävällisesti palkkioksi siitä, mitä hän oli tehnyt
-heidän hyväkseen.
-
-Se ajatus harmitti sakilaista.
-
-»Ennen nujerrun», hän mutisi.
-
-Mutta hän ei nujertunut, vaan voimistui, ja illansuussa pakottivat
-nälkä ja jano hänet miettimään, miten pääsisi piilopaikastaan etsimään
-ravintoa ja vettä.
-
-Hän odotti pimeän tuloa ja kapusi sitten äärimmäisen vaivaloisesti
-syvästä kuopasta. Alkuasukkaista ei ollut kuulunut mitään edellisen yön
-jälkeen, ja ulkoilmaan päästyään hän kuuli vain heikkoja ääniä aukeaman
-takana olevasta kylästä.
-
-Byrne raahautui sille lähteelle vievälle polulle, jonka partaalla
-Theriere-parka oli kuollut. Häneltä kului pitkä aika, ennenkuin pääsi
-sinne, mutta vihdoin se hänelle onnistui. Kirkas, vilpoinen vesi
-virkisti ja voimisti häntä.
-
-Sitten hän lähti etsimään ruokaa. Hän löysi joitakuita villejä
-hedelmiä, tyydytti niillä toistaiseksi pahimman nälkänsä ja ryhtyi
-sitten rasittavaan työhön, palaamaan samaa tietä »Manhattan-saarelle.»
-
-Sama matka, jonka hän oli kulkenut viidessätoista tunnissa rientäessään
-pelastamaan Anthony Hardingia ja Billy Mallorya, vaati häneltä nyt
-lähes kolme vuorokautta. Silloin tällöin hän mietti, miten hän lainkaan
-jaksoi kävellä. Olihan hän tahtonut kuolla ja jättää Barbaran vapaaksi.
-
-Mutta elämä on suloista, ja punainen veri virtasi vielä uhmakkaasti
-sakilaisen suonissa.
-
-»Voinhan kulkea omia teitäni», ajatteli hän, »häiritsemättä Barbaraa.
-Mutta otanpa selkääni mieluummin kuin nitistyn tähän kirottuun
-loukkoon! Grand Avenuella minun on lopputilini tehtävä. Tahdonpa
-totisesti kuulla Lake Streetin junien vielä jumisevan ja nähdä naisväen
-astelevan alas Skidmoren aseman portaita, kun ihmiset iltaisin palaavat
-sirkuksesta!»
-
-Billy Byrneä kalvoi koti-ikävä. Ja lisäksi hänen sydämensä oli hyvin
-raskas ja murheellinen hänessä heränneen suuren rakkauden tähden, jonka
-hän käsitti yhtä toivottomaksi kuin se oli suuri.
-
-Mutta hän muisti tytön käsivarret kaulassaan ja armaat huulet tuokioksi
-painettuina huulilleen ja hänen sanansa — oi, ne sanat! Ne kaikuisivat
-aina Billyn korvissa:
-
-»Minä rakastan sinua, Billy, sen tähden, mikä olet!»
-
-Sakilaisen kuiskiessa itsekseen niitä sanoja syntyi hänen mielessään
-äkkiä päätös.
-
-»Minä en voi saada häntä omakseni», hän mietti. »Hän ei ole minun
-kaltaisiani varten. Mutta jos kohta en voikaan elää hänen kanssansa,
-niin voin elää hänen _tähtensä_ — kuten hän tahtoo minun tekevän,
-ja niin totta kuin Jumala minua auttakoon, nuo sanat pitävät minut
-oikealla polulla! Jos hän vielä joskus kuulee mitään Billy Byrnestä,
-niin ei se ole ainakaan mitään sellaista, että hänen tarvitsisi sen
-vuoksi hävetä kiertäneensä kätensä Billyn kaulaan, suudelleensa häntä
-ja sanoneensa rakastavansa häntä.»
-
-Billy pysähtyi joen rantaan pienen saaren kohdalle. Hän oli saapunut
-sinne iltayöllä lähes puoliyön aikana ja häntä epäilytti mennä joen
-poikki häiritsemään seuruetta niin myöhäisellä hetkellä.
-
-Mutta hän kuitenkin päätti kahlata hiljaa ylitse ja laskeutua oman
-kojunsa läheisyyteen makaamaan aamuun saakka.
-
-Kahlaaminen oli perin raskasta, sillä hän oli kovin heikko; mutta
-vihdoin hän oli vastaisella rannalla ja kiskoi itsensä kuivalle maalle,
-jääden vähäksi aikaa läähättäen virumaan jyrkälle äyräälle. Sitten hän
-ryömi töyryn harjalle, kompuroi pystyyn ja lähestyi varovasti kojuja.
-
-Kaikki oli hiljaista. Hän otaksui seurueen nukkuvan ja kävi pitkäkseen
-Barbara Hardingille kyhäämänsä karkeatekoisen suojuksen viereen.
-
-Oli jo selvä päivä hänen herätessään — aurinko oli ollut taivaalla
-ainakin kolme tuntia, mutta sittenkään ei ketään vielä ollut
-liikkeellä. Vasta silloin alkoivat pelokkaat epäilykset ahdistaa Billyn
-mieltä. Saattoiko se olla mahdollista? Hän meni omalle kojulleen ja
-astui sisään — se oli tyhjä. Sitten hän juoksi Barbaran majalle — ei
-sielläkään ollut ketään.
-
-He olivat poistuneet!
-
-Koko tuskallisen vaelluksensa aikana, ponnistellessaan kylästä
-saarelle, oli Billy joka hetki odottanut kohtaavansa avukseen saapuvan
-pelastusretkikunnan. Hän ei ollut oikeastaan tuntenut pettymystä;
-mutta omituinen, tukahduttava tunne oli ahdistanut hänen kurkkuaan,
-kun päivät olivat vierineet eikä apua ollut kuulunut, ja nyt hän sai
-lopullisen iskun.
-
-He olivat jättäneet hänet oman onnensa nojaan — haavoittuneena ja
-kuolevana tälle raakalaissaarelle vaivautumatta ottamaan selkoa siitä,
-oliko hän todella kuollut. Se oli uskomatonta!
-
-»Mutta onko se uskomatonta?» mietti Billy. »Enkö itse sanonut heille
-olevani kuolemankielissä? Minä itse uskoin niin, ja miksipä hekin
-eivät olisi uskoneet samoin? En luullakseni moiti heitä; mutta minä en
-olisi jättänyt _heitä_ sillä tavoin, tulematta takaisin. Heillä oli
-sotalaiva, täynnänsä sotaväkeä ja merimiehiä — heillä ei olisi ollut
-kovinkaan suurta vaaraa.»
-
-Äkkiä hänen mieleensä välähti, että seurue oli ehkä palannut rannikolle
-noutamaan meriväkeä ja että häntä kenties parhaillaan etsittiin. Hän
-kiiruhti takaisin mantereelle ja lähti taaskin jatkamaan vaivaloista
-matkaansa.
-
-Hän saapui rannalle samana iltana. Varhain seuraavana aamuna hän alkoi
-etsiä sotalaivaa. Kävelemällä koko saaren ympäri hän uskoi varmasti
-löytävänsä sen.
-
-Kohta puolenpäivän jälkeen hän kiipesi korkealle kukkulalle, jolta
-näkyi merelle. Sen laelta hän näki koko laajan Tyynenmeren.
-
-Häneltä nousi sydän kurkkuun, sillä tuolla, vain lyhyen matkan päässä,
-oli iso taistelulaiva ja upea, valkea pursi — _Alaska_ ja _Lotus_! Ne
-mennä höyrysivät hitaasti merelle.
-
-Hän oli ehtinyt juuri parhaiksi! Riemuissaan sakilainen juoksi kukkulan
-huipulle, repi paidan yltään ja liehutti sitä korkealla päänsä päällä,
-samalla kiljuen täyttä kurkkua.
-
-Mutta laivat pysyivät suunnassaan näyttämättä minkäänlaista
-vastausmerkkiä.
-
-Puoli tuntia jatkoi mies turhia ponnistuksiaan, koettaen kiinnittää
-jonkun jommallakummalla aluksella olevan henkilön huomiota itseensä,
-mutta surukseen ja harmikseen hän näki niiden käyvän yhä pienemmiksi,
-kunnes ne muutamien tuntien kuluttua painuivat näköpiirin taakse,
-häipyen iäksi hänen näkyvistään.
-
-Uupuneena, haavoittuneena ja epätoivoisena Billy vaipui maahan, painoi
-kasvonsa käsiinsä, ja siitä asennosta nouseva kuu hänet löysi. Ja sen
-painuessa läntisen taivaanrannan taakse hän oli yhäti paikallaan.
-
-Kolme kuukautta Billy eli yksinäistä eloaan raakalaissaarella. Riistan
-ja kalojen saanti oli hyvä, ja vettä oli yllin kyllin. Hän sai takaisin
-menetetyt voimansa, ja haavat parantuivat täydelleen.
-
-Alkuasukkaat eivät häntä häirinneet, sillä hän oli osunut rannikolle
-sellaiselle kohdalle, jota he pitivät tabuna ja jonne heistä ei
-yksikään millään ehdolla saapunut.
-
-Eräänä aamuna erakkoelämänsä neljännen kuukauden alussa hän näki
-taivaanrannalla savupilven. Hitaasti se kasvoi, ja sen alapuolella
-olevasta täplästä sukeutui höyrylaivan runko.
-
-Se tuli yhä lähemmäksi saarta.
-
-Billy kasasi kuivia oksia sille kukkulalle, jolta hän oli katsellut
-_Alaskan_ ja _Lotuksen_ katoamista, ja sytytti merkkitulen. Kun kokko
-alkoi palaa iloisesti, viskasi hän siihen tuoreita, vihreitä oksia,
-kunnes korkealle saaren yläpuolelle kohosi pystysuora savupatsas.
-
-Jännittyneenä ja henkeään pidättäen Billy tarkkaili höyrylaivan
-liikkeitä.
-
-Aluksi näytti siltä, että alus menisi ohitse huomaamatta hänen
-merkkisavuaan, mutta vihdoin se muutti suuntaansa ja tuli suoraan
-saarta kohti.
-
-Laiva laski aivan likelle rantaa, sillä meri oli tyyni ja ranta syvä;
-ja kun Billy oli varma, että aluksesta oli nähty hänet ja hänen rajut
-heilutuksensa, riensi hän kaatuillen ja liukuen jyrkkää kalliorinnettä
-alas sen juurella olevalle kaidalle rantakaistaleelle.
-
-Jo oli laivasta laskettu vesille vene, jota soudettiin maalle. Billy
-kahlasi odottamaan lyhyen matkan päähän ulottuvan matalikon reunaan.
-
-Pelastajia kohtasi rannalla omituisen pelottava näky. Siellä oli
-jättiläiskokoinen valkoihoinen mies, puolialaston, lukuunottamatta
-muutamia rääsyisiä riekaleita, kupeellaan muinaisen samurain pitkä
-miekka, vyöllään nykyaikainen revolveri ja jäntevässä kädessään
-pääkallometsästäjän raskas sotakeihäs.
-
-Miehen päätä ja kasvoja peittivät pitkä, musta tukka ja tuuhea parta:
-mutta heitä tervehtivät takkuisten karvojen seasta tuikkivat kirkkaat,
-harmaat silmät ja leveä myhäily.
-
-»Oi, valkoiset miehet!» huusi sakilainen. »Olettepa totisesti minusta
-hauskan näköisiä!»
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kuuden kuukauden kuluttua asteli Sixth Avenuella New Yorkissa huonosti
-sopivaan merimiesasuun puettu mies. Se oli Billy Byrne — pennittömänä,
-mutta onnellisena; Grand Avenue oli vain noin puolentoista tuhannen
-kilometrin päässä.
-
-»Hohoo!» hän mutisi. »Onpa hyvä olla taaskin kotona!»
-
-New Yorkissa oli sellaisia paikkoja, joissa Billyllä oli tuttuja. Hän
-muisti erikoisesti yhden — pienen, kolmannessa kerroksessa sijaitsevan
-nyrkkeilyopiston lähellä Batterya.
-
-Sinne hän nyt suuntasi askeleensa. Hänen astuessaan ummehtuneeseen
-huoneeseen oli kaksi vyötäisiä myöten alastonta miestä parhaillaan
-nyrkkeilemässä, ja tanakka, matalaotsainen mies, joka istui takakenossa
-tuolilla seinän vieressä, katseli kamppailua tutkivasti.
-
-Billy meni lattian poikki hänen luokseen käsi ojossa.
-
-»Kuinka voitte, professori?» hän sanoi.
-
-»Enpäs muista teitä, veikkonen», vastasi professori Cassidy, tarttuen
-ojennettuun käteen.
-
-»Kävin täällä noin vuosi sitten Harry Hilmoren ja Goose Islandin Kidin
-seurassa — nimeni on Byrne», selitti Billy.
-
-»Vai Byrne»; virkkoi professori. »Nyt muistan. Te olette sama veitikka,
-josta Larry minulle puhui. Hän väitti, että teistä tulisi mainio
-raskaan sarjan mies, jos jättäisitte pompan sikseen.»
-
-Billy nyökkäsi hymyillen.
-
-»Nyt te ette näytä pahalta kapakkasankarilta», huomautti Cassidy.
-
-»Enkä olekaan», vakuutti sakilainen. »Olen ollut erossa ryypyistä lähes
-vuoden enkä aio enää sortua viinaan.»
-
-»Se on oikein, poika», kehui professori, »mutta mitä hyvää kuuluu? Mitä
-puuhailette täällä vanhassa New York-pahaisessamme?»
-
-»Etsin tointa», vastasi Billy.
-
-»Vaatteet päältä!» komensi professori Cassidy. »Olen etsinyt
-vastanyrkkeilijää eräälle veitikalle, joka aikoo peitota mustanaamaisen
-jehun — jos hän vielä tulee lavalle.»
-
-»Sen saatte minusta», sanoi Billy ja alkoi riisuutua.
-
-Hänen vyötäisiä myöten alastomassa yläruumiissaan oli komeimmat
-lihakset, mitä edes professori Cassidy oli koskaan nähnyt. Ihastuneena
-mies tarkasteli häntä.
-
-»Pitäisipä teillä totisesti olla puhtia käsissänne», hän kehui.
-
-Sitten hän esitteli Billyn Harlem Hurricanelle ja Battling Dago Petelle.
-
-»Pete on sama poika, josta teille puhuin», selitti professori Cassidy.
-»Hänestä on sukeutunut sellainen tekijä, etten saa hankituksi hänelle
-vastanyrkkeilijöitä. Tämä Hurricane on ainoa jääräpää, jolla on sisua
-kestää hänen iskujaan — hän on koko pentele ottamaan kolhaisuja, on
-totisesti, tämä Hurricane, hän näyttää niistä nauttivan.
-
-— Jos olette auki, niin annan teille sen, mitä tarvitsette, niin kauan
-kuin nyrkkeilette Peten kanssa ettekä ala jänistää ja järjestän teille
-nujakan aina välistä, joten voitte pistää jonkun kolikon taskuunnekin.
-Suostutteko?»
-
-»Tietysti», vastasi Billy.
-
-»Kaikki on hyvin päin sitten», iloitsi professori. »Vetäkää nyt kintaat
-käteenne ja ottakaa Battling Dago Peten kanssa pari erää!»
-
-Billy tunki isot kouransa tiukasti sopiviin käsineisiin.
-
-»On kulunut kokonainen vuosi siitä, kun minulla oli tällaiset
-käsissäni», hän huomautti; »ja aluksi olen ehkä hiukan hidas ja
-äkkinäinen; mutta kun lämpenen, niin sitten se käy paremmin.»
-
-Cassidy iski silmää Hurricanelle.
-
-»Hän ei pääse lämpenemään», vakuutti Hurricane. »Pete löylyttää hänet
-pehmoiseksi parissa minuutissa.» Ja molemmat miehet siirtyivät syrjään
-katselemaan leikkiä kasvoillaan huonosti salattu, ilvehtivä ilme.
-
-Se, mitä seuraavina minuutteina tapahtui professori Cassidyn
-kolmannessa kerroksessa sijaitsevan nyrkkeilylaitoksen pienessä,
-ummehtuneessa huoneessa, merkitsee käännekohtaa professorin elämässä.
-Hän kertoo siitä vieläkin ja tekee niin vastedeskin, kunnes Suuri
-Erotuomari laskee hänelle kymmeneen viimeisessä erässä.
-
-Ottelijat nyrkkeilivät hetkisen, sohien toisiansa. Sitten Battling Dago
-Pete huitaisi rajun sivalluksen suoraan Billyn kasvoihin.
-
-Se isku olisi riittänyt kaatamaan härän; mutta Billy vain pudisti
-päätään — se näytti tuskin täräyttäneen häntä.
-
-Pete oli laskenut kätensä puolittain alas saavutettuaan tasapainonsa
-lyönnin jälkeen, sillä hän luuli varmasti nujertavansa uuden
-nyrkkeilijänsä; mutta ennen kuin hän ennätti uudelleen asettua asentoon,
-syöksähti sakilainen hänen kimppuunsa kuin tuulispää.
-
-Tuo yksi ainoa kasvoihin osunut isku tuntui johtaneen Billyn mieleen
-kaiken sen, mitä hän milloinkaan oli tiennyt itsepuolustuksen
-miehekkäästä taidosta.
-
-Battling Dago Pete antoi vielä joitakuita kolhaisuja, ennen kuin ottelu
-päättyi, mutta kuten jokainen vanha nyrkkeilijä tietää, ei mikään ole
-sen lamauttavampaa kuin nähdä, etteivät tehokkaimmatkaan sivallukset
-lamauta vastustajaa. Vain se seikka, että Dago Pete tiesi, mitä
-vastanyrkkeilijän tuottama tappio merkitsisi hänen tulevaisuudelleen,
-kannusti häntä itsepintaisesti yrittämään toivotonta tehtäväänsä, tämän
-luu- ja lihasvuoren nujertamista.
-
-Muutamia minuutteja Billy Byrne leikitteli, kolhaisten vastustajaansa
-milloin ja mihin itse halusi. Hän nyrkkeili kumarassa, samaan tapaan
-kuin Jeffries oli tehnyt, ja hänen kokonsa ja voimansa muistuttivat
-Cassidyn mielestä tätä sortunutta suuruutta, jota hän sydämensä
-sisimmässä sopukassa vielä palvoi.
-
-Mutta nopeasti kuin pantteri sakilainen sitten hyökkäsi, antaen
-vasemmalla kädellään Dago Peten leukapieleen rajun huitaisun, jota
-salamannopeasti seurasi alhaaltapäin suunnattu oikean nyrkin isku
-leukaan; Battling Dago Pete lennähti jalan korkeudelle lattiasta ja
-putosi tajuttomana vastaiselle seinustalle.
-
-Se oli komea pökerrysisku; ja kun Cassidy ja Hurricane olivat
-hoivanneet kaatunutta, kunnes hänessä oli alkanut näkyä virkoamisen
-merkkejä, kääntyi professori Billyyn päin.
-
-»Onko teillä useampia toivoja varastossanne?» tiedusti sakilainen
-nauraen. Ison neekerin ei taida tarvita pelätä selkäsaunaa vielä vähään
-aikaan.»
-
-»Kyllä, jos te pysytte erossa naukuista, poika», vastasi professori
-Cassidy, »ja annatte minun käsitellä teitä.»
-
-»Ymmärrän yskän, Steve», virkkoi Billy. »Pankaa toimeksi. Mutta
-pistäkäähän ensin vähän ruokarahaa taskuuni! Verinahkani on ihan
-selkärangassa kiinni.»
-
-
-
-
-YHDEKSÄSTOISTA LUKU
-
-Kutsu
-
-
-Kolmen kuukauden ajan Billy otteli New Yorkin ja sen ympäristön
-entisten mestarien ja kolmannen ja neljännen luokan nyrkkeilijöiden
-kanssa. Hän peittosi heidät kaikki — tavallisesti iskien vastustajansa
-pökerryksiin.
-
-Vihdoin alkoivat sikäläiset urheilunharrastajat puhella hänestä
-hieman, ja hänet pantiin kamppailemaan muista kaupungeista saapuneiden
-toisluokkaisten kanssa.
-
-Näistä hän selviytyi yhtä näppärästi kuin muistakin, ja
-asiantuntijoista oli selvää, että kookas, hiljainen »tuntematon»
-yhä edistyi. Pian sai professori Cassidy eräältä toiselta
-harjoitusmestarilta tarjouksen, jossa tämä ehdotti, että Billy
-pantaisiin ottelemaan erästä todellista »toivoa» vastaan, joka oli yksi
-parhaita.
-
-Toinen harjoitusmestari selitti uskovansa, että nujakka olisi
-erinomainen harjoitus hänen suojatilleen, jonka alkoi käydä vaikeaksi
-löytää vastustajia. Myöskin professori Cassidy ajatteli samoin omastaan
-ja myhäili ainakin kaksi tuntia luettuaan haasteen.
-
-Ottelun yksityiskohdat saatiin pian järjestetyiksi. New Yorkin
-valtiossa voimassa olevien säädösten mukaan oli nyrkkeiltävä kymmenen
-erää ilman ratkaisua — jopa kintaiden painokin oli laissa määrätty.
-
-Billyä vastassa olevan »valkoisen toivon» nimi riitti houkuttelemaan
-yleisöä huoneen täydeltä; joukossa oli sellaisia, jotka olivat nähneet
-Billyn ottelevan ja odottivat kelpo näytöstä. Kun »tuleva mestari» —
-siten Billyn vastustaja esiteltiin — astui lavalle, sai hän osakseen
-jyriseviä suosionosoituksia, kun taas sakilaista tervehdittiin vain
-hajanaisilla, kainoilla kättentaputuksilla.
-
-Billy oli ensimmäistä kertaa lavalla ensimmäisen luokan nyrkkeilijän
-vastustajana, ja kun hän näki miehen mahtavat lihakset ja muisti hänen
-kelpoisuudestaan ja taidostaan kuulemunsa kertomukset, tunsi hän ensi
-kertaa eläissään hermostunutta arkailua.
-
-Hänen katseensa osui köysien toisella puolen aaltoilevaan kasvomereen,
-ja äkkiä Billyn valtasi pelko. Tarkkasilmäisenä ja kokeneena miehenä
-professori Cassidy huomasi sen yhtä nopeasti kuin Billy itsekin sen
-käsitti — hän näki iloisten toiveittensa haihtuvan, ilmalinnojensa
-romahtavan raunioiksi, näki vankan jättiläisensä viruvan pitkänään
-lavalla, samalla kun erotuomarin käsi nousi ja laski sekuntitahdissa ja
-mies luki kymmeneen, julistaen sitten hänen suojattinsa voitetuksi.
-
-»Kas tässä!» hän kuiskasi. »Ottakaa kulaus tästä!» Ja hän ojensi pulloa
-Billyn huulille.
-
-Billy pudisti päätään. Se aine oli pitänyt häntä renttuna koko hänen
-ikänsä; hän oli vannonut, ettei hän enää milloinkaan maistaisi sitä
-pisaraakaan, eikä hän sitä tekisi, vaikka hän kärsisikin tappion tässä
-ja kaikissa vastaisissa otteluissaan. Hän oli vannonut luopuvansa siitä
-hänen tähtensä.
-
-Hänen tähtensä!
-
-Ja sitten kellonsoitto kutsui hänet lavalle.
-
-Billy tunsi olevansa peloissaan — hän luuli pelkäävänsä isoa, hyvin
-harjoitettua vastustajaansa; mutta Cassidy tiesi suojattinsa saaneen
-selväpiirteisen näyttämökuumeen puuskan.
-
-Hän tiesi myöskin, että se riitti riistämään Billyltä kaikki voiton
-mahdollisuudet; ja kun kookas »valkoinen toivo» oli kaatanut Billyn
-kahdesti ensi erän ensimmäisellä minuutilla, käsitti Cassidy, että nyt
-oli jäljellä vain pilkkahuutoja.
-
-Monet katsojista nauroivat ja kiljuivat ilkeitä huomautuksia Billylle.
-
-»Reipastu edes yrittämään, öykkärikoljo! Maata tonkimaan sinut olisi
-vietävä!» Ja sitten kajahti muita kovemmin kimeä ääni: »Raukka!
-Pelkuri-raukka!»
-
-Se sana tunkeutui Billyn toivottomasti turtuneihin aivoihin.
-
-Raukka! _Hän_ oli kerran nimittänyt Billyä siten, mutta sitten hänen
-mielensä oli muuttunut. Theriere oli luullut häntä raukaksi, mutta
-kuollessaan hän oli sanonut Billyä uljaimmaksi kaikista tuntemistaan
-miehistä.
-
-Billyn mieleen muistuivat ulvovat samurait terävine miekkoineen
-ja hirvittävine keihäineen. Hän muisti Oda Yorimoton »palatsin»
-pienen kammion ja näki taaskin vastassaan ruskeat hurmanhenget,
-jotka hosuivat, sohivat ja huitoivat häntä, silloin kun hän taisteli
-rakastamansa naisen puolesta.
-
-Raukka!
-
-Mikäpä tässä pehmeälattiaisessa aitauksessa voisi pelottaa sellaista
-miestä, joka oli Billyn tavoin uhmaillut kuolemaa lainkaan
-ajattelematta, mitä pelko merkitsi? Mikä häneen oli mennyt?
-
-Sitten tunkeutuivat hänen korviinsa väkijoukon huudot, kiroukset ja
-herjaukset, ja hän oivalsi sen. Väkijoukko se oli!
-
-Taaskin kellisti »tulevan mestarin» raskas nyrkki Billyn matolle, mutta
-ennen kuin hän ehti saada sen enempää kolhaisuja, pelasti hänet kellon
-kilahdus.
-
-Tyrmistyneenä ja masentuneena Billy asteli ensimmäisen erän jälkeen pää
-kumarassa nurkkaukseensa. »Valkoinen toivo» myhäili varmana voitostaan,
-ja sellaisena hän palasi lavalle toisen erän alkaessa.
-
-Lyhyellä väliajalla Billy oli pohtinut kaikki selväksi. Väkijoukko oli
-hermostuttanut häntä. Hän oli koettanut otella koko joukkoa eikä vain
-yhtä miestä vastaan — tämän erän aikana hän olisi järkevämpi.
-
-Mutta heti kun hän joutui vastakkain »toivon» kanssa, tapahtui
-sellaista, mikä pani katselijat ulvomaan ja viheltämään kuin
-mielipuolet.
-
-Billy huitaisi oikealla nyrkillään, tähdäten vastustajansa leukapieltä;
-se oli hirveä lyönti, ja jos se olisi osunut, olisi ottelu ollut
-lopussa. Mutta mies astahti syrjään, ja omasta vauhdistaan Billy
-kellahti vatsalleen.
-
-Kun hän pääsi jälleen pystyyn, oli »valkoinen toivo» valmiina
-kestitsemään häntä, ja Billy nujertui jälleen matolle, jääden virumaan
-liikkumattomana, erotuomarin lyödessä kädellään sekuntitahtia.
-
-Yksi. Kaksi. Kolme. Neljä. Viisi. Kuusi.
-
-Billy aukaisi silmänsä.
-
-Seitsemän.
-
-Billy nousi istumaan.
-
-Kahdeksan.
-
-Tuon yksitoikkoisen laskemisen merkitys tunkeutui vihdoin sakilaisen
-huumaantuneeseen tajuntaan. Pian erotuomari olisi kymmenessä!
-
-Yhdeksän!
-
-Salamannopeasti Billy hypähti pystyyn. Hän oli unohtanut väkijoukon.
-Hänet oli vallannut raivo — kylmä, harkitseva raivo — ei kuumeinen,
-hysteerinen vimma, joka sekoittaa uhrinsa pään.
-
-Oli oltu laskemassa kymmeneen sille miehelle, jota Barbara Harding oli
-kerran rakastanut, jota hän oli pitänyt maailman rohkeimpana — siitä
-miehestä oli aiottu tehdä naurettava raukka!
-
-Mutta kyllä hän näyttäisi!
-
-»Valkoinen toivo» odotti. Tuskin oli Billy ehtinyt kohota polviltaan,
-kun mies säälimättä karkasi hänen kimppuunsa hymyn väikkyessä
-huulillaan.
-
-Mutta hänen hymynsä häipyi pian. Billy torjui hyökkäyksen, kumartuen
-vanhaan, tuttuun tapaansa, ja seisautti miehen suoraan rintaan
-annetulla iskulla.
-
-Sen nähdessään Cassidy melkein hymyili. Hän ei uskonut Billyn voivan
-toipua — mutta ainakin hän nyrkkeili hetkisen entiseen tapaansa.
-
-Ällistynyt »toivo» syöksyi uudelleen eteenpäin rangaistakseen röyhkeätä
-vastustajaansa. Katselijat vaikenivat. Billy väisti kumartaen vasemman
-nyrkin tuhoisan huitaisun ja survaisi oikean nyrkkinsä »toivon» päähän,
-niin että tämä tupertui polvilleen. Sitten soi kello.
-
-Kolmannen erän Billy nyrkkeili maltillisesti. Hän oli päättänyt näyttää
-tuolle rähisevälle joukolle osaavansa nyrkkeillä, ettei kukaan voisi
-väittää hänen voittaneen vain sattuman kaupalla. Sillä Billy aikoi
-voittaa.
-
-Se erä tuotti riemua ja nautintoa jokaiselle katselijalle, joka tunsi
-tämän urheilunhaaran taitotemppuja. Ja sen päättyessä kummankaan
-saamatta mainittavia kolhaisuja ei kukaan asiantuntija vähääkään
-epäillyt, että tuntematon ottelija oli taitavampi nyrkkeilijä.
-
-Sitten tuli neljäs erä.
-
-Luonnollisestikin oli suurin osa katselijoista ehdottoman varma siitä,
-kumpi voittaisi. Muukalainen oli vain saanut tuollaisen äkillisen,
-sammumisen edellä ilmaantuvan kuntoisuuden puuskan, jollaisia silloin
-tällöin sattuu kaikilla urheilun aloilla; mutta hän ei jaksaisi
-kestää sellaista miestä kuin »valkoista toivoa» vastassa; lopullista
-nujertumista odotettiin millä minuutilla hyvänsä.
-
-Eikä odotettukaan turhaan.
-
-Billy oli perin tyytyväinen edellisen erän tuloksiin. Nyt hän näyttäisi
-toisenlaista nyrkkeilyä!
-
-Ja hän näytti. Heti kellon soitua hän ahdisti vastustajaansa, pakottaen
-tämän peräytymään ympäri nuora-aitausta. Hän kolhi miestä, milloin ja
-miten tahtoi. Mies oli ihan avuton hänen käsissään.
-
-Lyöden vuoroin oikealla, vuoroin vasemmalla kädellään Billy pani
-»tulevan mestarin» pään keikahtelemaan sivulta toiselle. Hän antoi
-uhrinsa turvonneille näköelimille iskuja mielensä mukaan.
-
-Kolmasti hän ahdisti vastustajansa köysiin saakka, ja kerran mies
-putosi niiden välitse viheltävien katsojien syliin — mutta nyt ei
-vihelletty Billylle. Kellonsoittoon saakka Billy leikki vastustajallaan
-kuten kissa hiirellä, mutta lopullisesti nujertavaa iskua hän ei
-antanut.
-
-»Miksi ette kellistänyt häntä?» äkäili professori Cassidy, kun Billy
-palasi erän jälkeen nurkkaukseensa. »Hän oli käsissänne, mies — minkä
-tulimmaisen tähden ette kellistänyt häntä?»
-
-»En tahtonut», vastasi Billy. »En sen erän aikana. Säästin lopullisen
-näytöksen viidenteen erään, ja jos haluatte voittaa jonkun verran
-rahaa, niin voitte ottaa vaarin vihjauksesta.»
-
-»Sitäkö tarkoitatte?» kysyi Cassidy epäillen.
-
-»Varmasti», vakuutti Billy. »Voisitte ansaita enemmänkin lyömällä vetoa
-siitä, että nujerran hänet erän ensimmäisellä minuutilla; voisitte
-panna vetoon satasen minun rahojani siitä.»
-
-Cassidy otti vihjauksen varteen, ja kun ottelijat hetkisen kuluttua
-olivat vastakkain, katui hän jo tekoaan; sillä »valkoinen toivo» saapui
-hänen ällistyksekseen viidenteen erään taaskin hymyillen ja varmana
-itsestään.
-
-»Joku on käynyt antamassa hänelle ryypyn», jupisi Cassidy, »eikä hän
-ehkä muuta tarvitsekaan suoriutuakseen ensimmäisestä minuutista ja
-kenties koko erästä; olen nähnyt muutamien siten reipastuvan montakin
-kertaa.»
-
-Erän alkaessa oli »valkoinen toivo» hyökkäävänä puolena. Hän karkasi
-Billyn kimppuun ja suuntasi musertavan iskun Billyn kasvoihin: ja
-Cassidyn suruksi ja harmiksi ja katsojien ihmeeksi sakilainen laski
-kätensä alas ja otti torjumatta läimäyksen leukapieleensä.
-
-Isku ei näyttänyt tehoavan häneen vähääkään.
-
-»Toivo» huitaisi toistamiseen, ja Billy Byrne seisoi kuin vankka
-pronssipatsas, saaden toisen toisensa jälkeen sellaisia iskuja, joista
-tavallinen mies olisi tuupertunut.
-
-Sen nähdessään katsojat käsittivät Billyn tepsivän kerskumisen ja
-innostuivat meluamaan vimmatusti. Käheitä, huumaavia hyvä-huutoja
-kaikui niin että katto tärisi.
-
-»Valkoinen toivo» menetti malttinsa ja vähäisen itsehillintänsä,
-tahallaan tähdäten Billyyn luvattoman iskun. Mutta ennen kuin
-erotuomari ehti sekautua, huitaisi sakilainen aivan samanlaisen
-lyönnin, jollainen toisessa erässä oli mennyt häneltä sivuitse, niin
-että hän oli kaatunut.
-
-Tällä kertaa hän ei lyönyt harhaan; hänen valtava nyrkkinsä osui
-suoraan »tulevan mestarin» leukaan, nosti hänet ilmaan ja sinkosi hänet
-puolittain köysiaitauksen toiselle puolelle.
-
-Hän virui liikahtamatta erotuomarin laskiessa kymmeneen ja epävakaisen
-yleisön kiljuessa hulluna riemusta. Laista huolimatta ratkaisu oli
-selvä.
-
-Cassidy ryömi köysien alitse ja syleili Billyä.
-
-»Tiesinhän teidän kykenevän siihen, veikkonen!» hän ulvoi. »Nyt olette
-valmis nyrkkeilijä ja tuleva mestarinarvo on teidän, tai sitten en minä
-ikinä näe mestaria!»
-
-Seuraavana aamuna ylistettiin sanomalehtien urheilupalstoilla Billyä
-valkoihoisten parhaaksi toivoksi. Hänestä otetut valokuvat anastivat
-neljänneksen sivusta.
-
-Julkaistiin haastatteluja; oli haastateltu häntä, hänen voitettua
-vastustajaansa, Cassidya, erotuomaria, kaikkia mahdollisia henkilöitä;
-ja kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että hänestä todennäköisimmin
-tulisi raskaan sarjan mestari Jelfriesin jälkeen. Corbert myönsi, että
-vaikkakin hän paraina aikoinaan epäilemättä olisi kyennyt voittamaan
-uuden ihmenyrkkeilijän, hän olisi saanut Byrnestä sitkeän vastustajan.
-
-Kaikki vakuuttivat, että Billyn tulevaisuus oli taattu. Ei tiedetty
-ainoatakaan miestä, joka olisi kyennyt yrittämään häntä vastaan, ja
-jokainen, joka oli nähnyt hänen ottelevan edellisenä iltana, olisi
-ollut valmis panemaan viimeisen dollarinsa vetoon hänen puolestaan
-neekerimestaria vastaan.
-
-Cassidy lähetti sähköteitse haasteen neekerin asiainhoitajalle ja sai
-perin suotuisan vastauksen. Ehdot olivat kuten tavallisesti jokseenkin
-yksipuoliset, mutta Cassidy hyväksyi ne, ja ennen puoltapäivää tuntui
-ottelun järjestäminen varmalta.
-
-Billy oli iloisempi ja onnellisempi kuin koskaan muulloin sen päivän
-jälkeen, kun hän oli luopunut Barbara Hardingista sen miehen hyväksi,
-jota hän luuli tytön rakastavan. Hän luki moneen kertaan sanomalehtien
-selostukset, ja kun hän yhä etsi urheilusivulta uusia mainintoja
-itsestään, osui hänen katseensa juuri siihen nimeen, joka viime
-kuukausien aikana oli alituisesti pyörinyt hänen mielessään — nimeen
-Harding!
-
-Itsepäinen huhu kertoo, että kauniin neiti Hardingin ja William
-Malloryn välinen kihlaus on purettu. Neiti Harding ei ollut isänsä
-kotona tavattavissa myöhään eilisiltana. Herra Mallory kieltäytyy
-keskustelemasta tästä asiasta, mutta ei myöskään kumoa huhua.
-
-Oli siinä enemmänkin, mutta muuta Billy Byrne ei lukenut. Sanomalehti
-putosi hänen kädestään. Ottelut ja mestarinarvo haihtuivat hänen
-mielestään.
-
-Hän istui silmät luotuina lattiaan ja ajatukset tuhansien kilometrien
-päässä laajan Tyynenmeren toisella puolen, pienellä, rajujen tyrskyjen
-ympäröimällä saarella.
-
-Ja kaupungin toisella laidalla istui toinen henkilö sama sanomalehti
-kädessään. Barbara Harding silmäili urheilupalstoja, etsien naisten
-eilisen golfkilpailun tuloksia. Mutta äkkiä hänen katseensa kiintyi
-kookkaan miehen kuvaan, ja häneltä unohtuivat kilpailut ja niiden
-tulokset.
-
-Nopeasti hän tarkasteli otsakkeita ja tekstiä, kunnes hän löysi nimen
-»merimies Byrne!»
-
-Niin, hän se varmastikin oli! Ahnaasti Barbara yhä uudelleen luki
-kaikki, mitä Billystä oli kirjoitettu. Niin, hän, Barbara Harding,
-ylimysperheen vesa, korkeimpiin piireihin kuuluva tyttö, luki moneen
-kertaan raa'an nyrkkeilykilpailun selostukset.
-
-Puolta tuntia myöhemmin saapui professori Cassidyn nyrkkeilylaitokseen
-lähettipoika, joka tapasi merimies Byrnen ihailevan tungoksen keskeltä.
-Katseltuaan palvovin silmin uutta sankariaan kiireestä kantapäähän
-nuorukainen ojensi Byrnelle kirjeen.
-
-Hän seisoi paikallaan, tuijottaen raskaan sarjan nyrkkeilijään, kunnes
-tämä oli lukenut sen.
-
-»Tuleeko vastausta?» hän tiedusti sitten.
-
-»Ei tule», vastasi Byrne; »vien sen itse.» Ja hän pisti kunnioituksen
-valtaaman pojan käteen dollarin.
-
-Tunnin kuluttua Billy Byrne asteli Anthony Hardingin New Yorkissa
-olevan talon ovelle vieviä leveitä, valkeita portaita. Palvelija,
-joka tuli avaamaan hänen soitettuaan ovikelloa, silmäili häntä
-epäluuloisesti, sillä Billy Byrne oli yhäti puettu kuten vapaa-aikaansa
-viettävä kuorma-ajurin renki. Hänellä ei ollut käyntikorttia.
-
-»Ilmoittakaa neiti Hardingille, että herra Byrne on saapunut», käski
-hän.
-
-Palvelija jätti hänet seisomaan käytävään ja lähti nousemaan upeita
-portaita; mutta puolivälissä hän kohtasi alaspäin tulevan neiti
-Hardingin.
-
-»Olkaa huoleti, Smith», virkkoi tyttö. »Olen odottanut herra Byrneä.»
-Nähdessään sitten, ettei palvelija ollut pyytänyt vierasta istumaan,
-hän lisäsi: »Hän on hyvin läheinen ystäväni.»
-
-Vikkelästi Smith katosi näyttämöltä.
-
-»Billy!» huudahti tyttö, rientäen kädet ojossa hänen luokseen. »Oi,
-Billy, me luulimme sinua kuolleeksi! Kuinka kauan olet ollut täällä?
-Miksi et ole käynyt minua katsomassa?»
-
-Byrne epäröi.
-
-»Olen ollut täällä useita kuukausia», hän vastasi vihdoin; »mutta
-saatuani tietää, että herra Mallory oli elossa, tuntuivat asiat minusta
-muuttuneen — ja siksi pysyttelin syrjässä.»
-
-»Billy! Kuinka sinä saatoit?»
-
-»Ethän sinä», änkytti Byrne, »tarkoita, että — että kaikki on kuten
-saarellakin — Barbara?»
-
-Tyttö katseli häntä kaihoisasti.
-
-Suuri, raju toive oli vallannut Billyn olemuksen sen jälkeen kun hän
-oli lukenut kihlauksen purkamisesta ja saanut Barbaran kirjeen. Ja
-nyt ilmoittivat tytön silmät, koko tytön käytös, yhtä selvästi kuin
-jos hänen huulensa olisivat sen lausuneet, ettei Billy ollut toivonut
-turhaan.
-
-Mutta äkkiä hän tunsi jonkun kummallisen voiman vaikuttavan itseensä.
-Juuri silloin, kun hän oli astunut Anthony Hardingin loistavan komeaan
-taloon hän oli tuntenut omituista puserrusta kurkussaan — ahdistavaa,
-melkein tukahduttavaa tunnetta.
-
-Palvelijan käyttäytyminen, huonekalujen uhkeus, tilavan eteissalin ja
-sen viereisten huoneiden upeus — kaikki ne olivat kuiskineet hänelle,
-ettei hän »kuulunut tänne.»
-
-Ja nyt johonkin ihanaan, ulkolaiseen vaatetukseen puetun Barbaran
-ulkoasu oli ristiriidassa hänen silmissään väikkyvän ilmeen kanssa.
-
-Ei, Billy Byrne, sakilainen, ei kuulunut tänne. Eikä hän voinut koskaan
-tänne kuulua sen enempää kuin Barbara Harding Grand Avenuelle. Ja nyt
-Billy Byrne sen tiesi.
-
-Hänen sydäntään kouristi. Hänen elämänsä perustus tuntui äkkiä horjuvan.
-
-Uljaasti hän oli ponnistellut unohtaakseen tämän ihanan olennon tai
-oikeammin häntä kohtaan tuntemansa toivottoman rakkauden — häntä
-itseään oli mahdoton unohtaa. Mutta Barbaran kirje ja tämä kohtaus
-antoivat vain uutta virikettä hänen rinnassaan palavalle liekille.
-
-Hän ajatteli nopeasti. Hänen oma elämänsä ja onnensa eivät merkinneet
-mitään. Barbara oli kaikki kaikessa. Hän oli huomannut rakkauden
-hohteen tytön silmissä. Hän kiitti Jumalaa siitä, että oli käsittänyt,
-mitä se olisi merkinnyt, ennen kuin antoi tytön aavistaa, että hän oli
-sen nähnyt.
-
-»Olen ollut täällä jo monta kuukautta», sanoi hän vastaukseksi Barbaran
-kysymykseen; »mutta olen ollut kyllin järkevä pysyäkseni siellä, minne
-kuulun. Ymmärrättekö? Näyttäisinpä totisesti joltakin, jos tulla
-tupsahtaisin tänne keskelle isoista seuraasi!»
-
-Billy läimäytti reiteensä, niin että kajahti, ja nauraa hohotti niin
-äänekkäästi, että seuraavassa kerroksessa olevan herkkätuntoisen
-Smithin kulmakarvat kohosivat paheksumisesta ja kauhistuksesta.
-
-»Ja sitten oli minulla nyrkkeilynujakat. Enhän voinut karata hommastani
-juostakseni hameväen perässä, vai mitä?»
-
-Barbara tunsi katkeraa pettymystä siitä, että Billy oli jälleen
-alkanut puhua entiseen tapaansa, jonka hän oli saanut melkein
-tarkoin hävitetyksi silloin, kun he yhdessä olivat kaukaisella
-»Manhattan-saarella.»
-
-»En olisi tullut tänne ensinkään», jatkoi Byrne, »jollen olisi lehdestä
-lukenut, mitä sinä ja Mallory touhuatte. Arvelin pistäytyä ottamassa
-selkoa, mikä on hätänä.»
-
-Puhuessaan häh oli melkein koko ajan katsellut poispäin tytöstä. Nyt
-hän äkkiä pyörähti Barbaraan päin.
-
-»Mallory on kai vilpitön ja sopuisa, eikö olekin?» hän kysyi.
-
-»Kyllä», myönsi Barbara. Hän ei oikein tiennyt, pitäisikö hänen
-loukkautua vai eikö. Mutta Billyn entisyyden muisto tuli hänen
-avukseen. Luonnollisestikaan ei Billy käsittänyt kuinka kauhean
-sopimatonta oli ottaa semmoinen asia puheeksi hänen kanssaan, ajatteli
-hän.
-
-»No, mikä sitten on vikana?» jatkoi sakilainen. »Mallory on juuri
-sopiva mies sinulle. Sinä rakastit häntä; muutoin et olisi mennyt hänen
-kanssaan kihloihin.»
-
-Nämä sanat tuntuivat melkein kysymykseltä.
-
-Barbara nyökkäsi myöntävästi.
-
-»Näetkös, Billy», hän alkoi, »olen tuntenut herra Malloryn koko ikäni,
-ja koko ajan luulin rakastavani häntä, kunnes — kunnes —»
-
-Billyn silmissä ei ollut vastaavaa hohdetta — ne eivät rohkaisseet
-häntä lausumaan niitä sanoja, jotka pyörivät hänen kielellään. Hän
-takertui avuttomana keskelle lausetta.
-
-»Sitten», hän pian jatkoi, »menimme kihloihin saavuttuamme New Yorkiin.
-Me kaikki luulimme sinun kuolleen», päätti hän koruttomasti.
-
-»Pidätkö hänestä yhtä paljon nyt kuin silloin, kun lupasit mennä hänen
-kanssaan avioliittoon?» tiedusti Billy, ikäänkuin ei olisi huomannut
-tytön viittausta häneen eikä sen merkitystä.
-
-Barbara nyökkäsi.
-
-»Mihin sitten tämä häly perustuu?» penäsi Billy. Hän oli jälleen
-alkanut puhua Barbaran opettamaan, kirjakielen mukaiseen tapaan, mutta
-kumpikaan heistä ei pannut muutosta merkille.
-
-Hetkiseksi oli sakilainen unohtanut sen osan, jota hän näytteli. Mutta
-pian hän sen taaskin muisti.
-
-»Ei paljon mihinkään», vastasi tyttö. »Minä en saanut päästäni
-ajatusta, että he olivat murhanneet sinut jättämällä sinut yksin
-ja haavoittuneena. Aloin aina herra Malloryn nähdessäni ajatella:
-'Raukka!' Minä _en voinut_ mennä hänen puolisokseen, kun tunteeni
-häntä kohtaan olivat sellaiset, ja Billy, oikeastaan en ole koskaan
-_rakastanut_ häntä kuten — kuten —»
-
-Taaskin hänelle takertui sana kurkkuun, mutta sakilainen ei millään
-tavoin koettanut käyttää hänelle tarjoutunutta tilaisuutta.
-
-Sensijaan hän astui kirjaston poikki puhelimelle. Selailtuaan luetteloa
-hän pian löysi etsimänsä numeron. Hetkisen kuluttua hänet oli
-yhdistetty haluamaansa paikkaan.
-
-»Onko Mallory?» hän kysyi. »Minä olen Byrne — Billy Byrne. Sama vintiö,
-joka murjoi naamatauluanne _Lotuksella_.»
-
-»Surmanneetko? Ne rotat! Ei minua. Olen, näette, täällä Barbaran luona.»
-
-»Niin, juuri niin sanoin. Hän haluaa teidän pötkivän tänne niin
-nopeasti kuin suinkin pääsette.»
-
-Barbara Harding astahti eteenpäin. Hänen silmänsä säikkyivät.
-
-»Kuinka sinä uskallat!» hän huusi, koettaen temmata kuulotorven
-Billyltä.
-
-Sakilainen käänsi kookkaan vartalonsa hänen ja puhelimen väliin.
-
-»Ja nyt käpälät allenne!» hän kiljaisi puhetorveen. »Hyvästi!» Ja hän
-ripusti torven paikoilleen.
-
-Sitten hän jälleen kääntyi vihastuneeseen tyttöön päin.
-
-»Katsos nyt!» hän sanoi. »Kerran sinä puhelit minulle paljon pehmeitä
-siitä, kuinka ylevä minä muka olen ja mitä kaikkea sinä aioit tehdä
-hyväkseni korvaukseksi sinulle tekemistäni palveluksista. Nyt sinulla
-on tilaisuus.»
-
-»Mitä tarkoitat?» tiedusti tyttö ymmälle joutuneena. »Mitä voin tehdä
-hyväksesi?»
-
-»Voit tehdä hyväkseni näin. Kun Mallory saapuu tänne, voit sanoa
-hänelle, että kihlaus on jälleen ennallaan — ymmärrätkö?»
-
-Barbaran levällään olevista silmistä Billy näki, että tyttöön oli
-koskenut kipeämmin kuin hän oli aavistanut. Hän oli luullut, ettei
-Barbaran olisi vaikea palata sivistymättömän sakilaisen luota
-hienostuneen herrasmiehen luokse. Ja kun hän näki Barbaran kärsivän ja
-arvasi sen johtuvan siitä, että hän oli karkeasti ja väkisin koettanut
-tukahduttaa tytön rakkautta, ei hän kyennyt enää kauempaa näyttelemään.
-
-»Oi, Barbara», hän huudahti, »etkö käsitä, että Mallory on vertaisesi
-— että _hän_ on sopiva puoliso sinulle? Tultuani muutamia minuutteja
-sitten tähän huoneeseen olen oppinut näkemään sen ylipääsemättömän
-kuilun, joka on Billy Byrnen, sakilaisen, ja sinun kaltaisesi naisen
-välillä. Kerran toivoin; mutta nyt tiedän, kuten sinun on täytynyt aina
-tietää, että yksi elinikä on aivan liian lyhyt aika miehen siirtyä
-Grand Avenuelta Riverside Drivelle.
-
-— Tahdon sinun tulevan onnelliseksi samoin kuin minäkin aion tahollani
-tulla. Chicagon Grand Avenuen varrella on kosolta tyttöjä, yhtä
-solakoita, puhtaita ja hienoja kuin Riverside Driveliäkin. He ovat
-minun laatuisiani tyttöjä, ja minä lähden sinne takaisin etsimään
-heistä sen, jonka Jumala on minulle varannut.
-
-— Sinä olet osoittanut minulle, kuinka paljon hyvä tyttö voi saada
-aikaan, jos hän koettaa tehdä petomaisesta raakalaisesta miehen. Sinä
-olet opettanut minulle ylpeyttä ja omanarvontuntoa. Sinä olet opettanut
-minulle niin paljon, että mieluummin toivoisin kaatuneeni Oda Isekan
-soturien keihäistä kuin jääväni elämään tänne palvelijain pilkattavaksi
-ja halveksittavaksi ja ystäviesi säälittäväksi ja siedettäväksi.
-
-— Tahdon sinun tulevan onnelliseksi, Barbara, ja sentähden tahdon,
-että lupaat mennä avioliittoon Billy Malloryn kanssa. Koko maailmassa
-ei ole ainoatakaan kyllin hyvää miestä sinulle; mutta Mallory on
-lähinnä sellainen kaikista tuntemistani miehistä. Palattuani olen
-kuullut kaupungilla paljon puhuttavan hänestä, eikä hänestä missään ole
-kerrottu ainoatakaan ilkeätä juttua. Se on paljoa enemmän kuin voidaan
-sanoa yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä New Yorkin kustakin sadasta
-asukkaasta, joista yleensä lainkaan puhutaan omien vierashuoneittensa
-ulkopuolella.
-
-— Ja Mallory on myöskin mies, sellainen, jollainen jokaisen naisen
-pitäisi saada, mutta jollaisia ei kaikille riitä. Muistatko, miten hän
-käyttäytyi _Lotuksen_ kannella ja otteli rehdisti minun konnamaisia
-temppujani vastaan? Hän on mies, ja kunnianmies, Barbara, sellainen,
-josta voit ylpeillä; ja sellainen sinun on saatava. Minä näet tunnen
-sinut.
-
-— Ja Oda Isekan kylän raitilla hän taisteli noita Yokan pahuksia
-vastaan kuten miehen pitääkin. Hänessä ei ole pienintäkään tahraa,
-Barbara. Hän ja isäsi eivät poistuneet luotani, ennen kuin se näytti
-ainoalta keinolta, kaikesta siitä huolimatta, mitä heille kerroin
-saadakseni heidät lähtemään. Älä laske sitä hänen viakseen! Minua
-ihmetyttää vain se, ettei hän nitistänyt minua; isäsi olisi halunnut
-sen tehdä, mutta Mallory ei sitä sallinut.»
-
-»Siitä he eivät minulle maininneet», virkkoi Barbara.
-
-Ovikello soi.
-
-»Sieltä hän nyt tulee», jatkoi Billy. »Hyvästi! Mieluummin olen häntä
-tapaamatta. Smith päästää minut ulos palvelijain ovesta. Se on kai
-hänestä parempi. Teethän, kuten pyysin, Barbara?»
-
-Hän oli pysähtynyt ovelle, kääntyen tyttöön päin lausuessaan lopullisen
-kysymyksensä.
-
-Tyttö seisoi liikkumatta, silmäillen häntä. Hänen silmänsä olivat
-kosteat pidätetyistä kyynelistä. Billy Byrne näkyi kuin utuisen harson
-lävitse.
-
-»Sinä noudatat pyyntöäni, Barbara!» kertasi Billy; mutta tällä kertaa
-se oli käsky.
-
-Malloryn astuessa huoneeseen kuuli Barbara palvelijain oven pamahtavan
-kiinni Billy Byrnen jälkeen.
-
-
-
-*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VÄKEVÄ BILLY ***
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the
-United States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for an eBook, except by following
-the terms of the trademark license, including paying royalties for use
-of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
-copies of this eBook, complying with the trademark license is very
-easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
-of derivative works, reports, performances and research. Project
-Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may
-do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
-by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
-license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country other than the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you will have to check the laws of the country where
-  you are located before using this eBook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm website
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that:
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
-the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set
-forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West,
-Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
-to date contact information can be found at the Foundation's website
-and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without
-widespread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our website which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This website includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/67657-0.zip b/old/67657-0.zip
deleted file mode 100644
index b811ff0..0000000
--- a/old/67657-0.zip
+++ /dev/null