diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/66994-0.txt | 6771 | ||||
| -rw-r--r-- | old/66994-0.zip | bin | 81187 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 6771 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..a7208fb --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #66994 (https://www.gutenberg.org/ebooks/66994) diff --git a/old/66994-0.txt b/old/66994-0.txt deleted file mode 100644 index ba73670..0000000 --- a/old/66994-0.txt +++ /dev/null @@ -1,6771 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Saul, by Antti Törneroos - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Saul - Murhenäytelmän mukainen runoelma viidessä näytöksessä - -Author: Antti Törneroos - -Release Date: December 22, 2021 [eBook #66994] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - -Produced by: Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SAUL *** - - - - -SAUL - -Murhenäytelmän mukainen runoelma viidessä näytöksessä - - -Kirj. - -Tuokko [Antti Törneroos] - - - -Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia, 45 Osa. - - - - - -Helsingissä, -Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, -1868. - - - - - - - Näytetty: L. Heimbürger. - - - -JÄSENET: - -_Saul_, Israelin kuningas. -_Jonathan_, hänen poikansa. -_Samuel_, profeeta ja tuomari Israelissa. -_David_, sankari. -_Agag_, Amalekin vangittu kuningas. -_Abner_, Saulin sotapäällikkö. -_Joab_, | -_Abisai_, | Zerujan pojat, Davidin seuraajat. -_Asahel_, | -_Abjatar_, pappi, Ahimelekin poika. -_Doeg_, Ebomealainen, Saulin palvelija ja salainen neuvon-antaja. -_Ammiel_, eräs kansalainen. -Eräs vanha Israelita. -Saulin aseenkantaja. -Sanansaattaja. -Kaksi Sifiläistä tien-neuvojaa. -Eräs Amalekilainen nuorukainen. -_Merab_, | Saulin tyttäret. -_Mikal_, | -Noitavaimo Endorissa. -Pappia, kansan vanhimpia, hovi- ja sotaväkeä, kansaa ja neitoja. - - - - -Ensimäinen Näytös. - - -Ensimäinen kohtaus. - - Gilgalissa. - -(Sotamiehiä, jotka koroittavat voitonmerkkejä, Israelin vanhimpia, -pappeja ja kansaa, joka rakentaa kunniaporttia, eräs vanha Israelita, -Ammiel, Doeg). - -1:n vanhin (vanhalle Israelitalle). - - Viel' eläminen mailla matkustat - Sa vanhus, vaikka sadan vuoden kuorma - Sun hartioitas haudan puolehen - Ruvennut on jo kallistelemaan. - Ma olen kuullut joskus kerrottavan - Miehuuden päivän olleen sulla silloin, - Kun Eli oli ylimmäinen pappi - Ja tuomari -- ja siitä aikoja. - Kuin olet vaivat vanhuutesi nyt - Unohtanut ja tänne lähtenyt? - -Vanhus. - - Oletko kuullut maata kylmempää, - Miss' ilma tuottaa lunta, missä jää - Kuukautta kuusi aallot järvien - Sitoopi? Josko olet kuullut sen, - Niin tiedät kyllä, kuinka keväimen - Tullessa taaskin kaikki virkiää - Ja kuinka tainnoksista perhonen - Elohon uuteen jälleen heräjää, - Kuink' elon henki vihreänä puuhun - Surkastuneesen ilmestyypi julki, - Ja kuinka laulu lankee linnun suuhun, - Jost' äänen sorjan kylmä talvi sulki, - Ja kuinka, sitten maasta rauettua, - Turpeesta nostaa matonenkin päänsä, - Ja kuinka, meren jälleen auettua - Ja järven jätettyä kylmän jäänsä, - Jonk' alla peitoss' oli veden karja, - Ruo'istohon, kun on se viheriä, - Taas kilvan kiitää suuri kalasarja - Iloa ilman ja sen ihmehiä - Ihailemaan ja maata näkemään. - Ja elävää lie tuskin yhtäkään, - Jot uus' ei henki silloin virvottaisi, - Jok' uutt' ei voimaa ruumiilleenkin saisi. - Senlainen kevät meille tullut on, - Se kevät on, kuin tiedät, vapaus, - Jok' ihmiselle niin on verraton, - Kuin kukkaselle päivän kirkkaus. - Ja rauenneet nyt ovat raskahat - Ikeemme, joilla painoi henkeämme - Filistea ja muutkin pakanat. - Jo loppui orjuus ja se häpeämme, - Jok' oli katkerampi kuolemaa. - Nyt rauhassa ja la'in turvan alla - Kukoistaa taaskin armas synnyinmaa; - Ei vääryyden, ei väkivallan halla - Nyt kahlehdi sen hengen vainioita. - Nyt ymmärtänet heikommankin voiman - Keväimen töitä käydä mainioita - Tarkastamahan. Vielä kerran soivan - Ma kuulla toivoin vapauden äänen - Ehk' aik' ei pitkä, joksi tänne jäänen - Sen sointoisuutta kuulemaan. Kun kauan - Ma olen elämätä syksyistä - Vaan viettänyt, niin otin matkasauvan - Ja läksin katsoon kevätpääskyistä. - -1:n kansasta. - -Tosiaankin, se vanhus puhuu asiat paikoilleen. Siitä ei kauan, -kun meillä oli sellainen orjuuden, vääryyden ja väkivallan aika. -Muistathan, missä alennuksen ja häväistyksen tilassa olimme joku -aika sitte ja turvattomat kuin lampaat, kun ei meillä ollut -puolustus-aseitakaan, sillä Filistealaiset olivat ne ryöstäneet meiltä -ja hävittäneet pajatkin. Tarpeellisimmat työkalutkin meidän täytyi -mennä Filistean pajoihin teroittamaan ja saimme siellä kärsiä pilkkaa -ja rääkkäystä. Muistanet myös, kuinka Saulin ensimäisessä kahakassa -Filistean kanssa kaiken kansan kädestä ei löydetty miekkaa eikä -keihästä; ainoastaan kuninkaalla ja Jonathanilla olivat nämät aseet, -joista sitte vapaus läksi Israelille. - -2:n kansasta. - -Niin, se aika oli sellainen, että sitä muistellessa nävyn tuli -poskia vielä polttaa. Katsopa tätä kirvestäni. Se on omien takojien -tantereella tehty. Tulkoonpa nyt joku Filistealainen sitä ottamaan, -niin saakeli soikoon! saa otsallansa tuntea, että se on kalu, joka -kelpaa. - -1:n vanhin. - - Kiireesti, miehet! muuten keskoiseksi - Jää työnne saapuessa sankarin. - Kuningas tänne voittokunniassaan - Uroinensa jo kuuluu kulkevan. - Ei portin sovi olla vaillinaisen, - Kun täydellinen onpi kunnia: - Se täyttää kaikki Israelin ääret - Ja kaikuu niiden ulkopuollakin. - Ei löydy kieltä, joka kieltäis sen. - Nyt tällä haavaa Amalekilaisten - Tuhannet kielet jähmettynehet - Myös kunniata Saulin kuuluttavat. - -2:n kansasta. - -No, no ystävä! Hätäellen ei kunnon työtä tehdä. Portin pitää tulla -korkeaksi ja avaraksi, ja siihen aikaa tarvitaan. Ei, "nostakaatte -portit päänne, ja ovet korkeentukaat kunnian kuninkaan mennä sisälle". -Eihän "kunnian", joka "täyttää kaikki Israelin ääret ja kaikuu niiden -ulkopuollakin", tarvitse eikä sovi tunkeimalla ahtaasta portista -Gilgaliinkaan kontata. - -3:s kansasta. - -Ken lienee tuo kavalan näköinen mies, joka tuolla puiden varjossa -kurkistelee? - -Ammiel. - -Jumal' avita! Doeg, pirun sikiöhän tuo onkin. Olonja täällä ennustaa -tapahtuvan jotakin koiramaista. Doeg, mitä hiiden käteen siellä -varjossa kuhnustelet? Tule näkyviin, mies, pelotta ja näytä naamasi, -jos kohtakin hävyllä ja pahalla omatunnolla. Ei täällä sulle hirsipuuta -vielä pystytetä, jota kumminkin toivon kohta saavani sulle nostaa. -Jalo kuninkaamme, joka Israelista hävitti kaikki velhot, noidat ja -muut perkeleen palvelijat, ei suinkaan sinua, sen likimäistä ystävää, -säästä. Kuultuaan konnatyösi hän mielellään lahjoittaa kunniaksi sulle -korotuspuusta vaikka viisikymmentä kyynärää, lähettäin samalla sielusi -Gehennan syvimpiin kammioihin. Hän on oikeuden mies ja suopi varmaan -perkeleellekin, mikä perkeleen on. Silloin, Doeg, sinussa toteentuu -vanha sananlasku: "joka yletään, se aletaan, ja joka aletaan, se -yletään". - -Doeg. - - On hauska nähdä sua elävänä - Viel' elävitten laitumella. - -Ammiel. - -"Eläimitten laitumella"! Kirottu kompeilija, sanasi kimmoi itseesi. -Mikä eläin olet itse "laitumella"? Jos tunnet luontokappaleen käärmettä -häijymmän, tunnet itsesi. - -Doeg. - -Hah, hah! Se mies laskee sukkeluuksia niin paksuja kuin se kallo, -josta ne lähtevät. Kun elävät täällä ovat silmissäsi eläimiä, mihinkä -luokkaan eläintiedossasi luet kuninkaasi, joka kohta myös on tällä -laitumella. - -1:n sotamiehistä. - -Uskallapas vaan, kurja, kuningasta parjata! - -Doeg. - -Tuon pöllöpään sanojahan vaan punnitsin. - -3:s kansasta. - -Jotakin pahaa lie Doeg sulle, Ammiel, tehnyt, kun kohta nähtyäsi hänen -jouduit vihan vimmaan. - -Ammiel. - -Ilkeytensä tunnen perin pohjin. Hän, muukalainen Edomeasta, häpäisee ja -pilkkaa kaikkea, mitä Israel kunnioittaa ja pyhänä pitää, milloin vaan -voi tehdä sitä rangaistuksetta. Ma asuin naapurinansa siihen aikaan, -kun Samuelin pojat, Joel ja Abia, olivat tuomarina Bersabassa. Jokainen -tietää, kuinka silloin, Samuelin jo vanhettua, oikeutta Israelissa -poljettiin. - -1:n vanhin. - - Jaa, silloin oli aika ahneuden, - Se tuomioista poisti oikeuden; - Ja maassa silloin vääryys vallitsi, - Se tuomareinkin henget hallitsi. - Vanhurskas oli miltei hukkumassa, - Kun jumalaton eli hekkumassa. - Sill' oli silloin valta avara, - Joll' oli rikkaus ja tavara; - Ja joka lahjat tuomareille antoi, - Hän oikeuden kukkarossaan kantoi, - Vaan köyhä kärsiä ja surkeutta - Eik' etsienkään saanut oikeutta. - Näin Herran laki silloin poljettiin, - Totuus kun tuomioista suljettiin. - Nyt, Herran kiitos, kuningas on meillä, - Hän tuomiten käy oikeuden teillä. - Jo loppunut on vääryydeltä valta - Ja onnen päivä jumalattomalta. - Kun johtuu mieleen aikain näiden muisto, - Käy kirkkaammaksi kunnian sen loisto, - Joll' oikeus valaisee kuninkaamme, - Jonk antoi Herra turvaks' isänmaamme. - -Ammiel. - -Aivan oikein lausuttu, kunniallinen isä! Vääryyttä sain minäkin -kyllä kärsiä juuri tuon Doegin kautta. Hän oli kavaluudella päässyt -profeetan poikain ystävyyteen. Monta lihavaa oinasta ja härkää vei hän -silloin vääryydellä ja väkivallalla minulta yhteiseltä laituimelta, -luottaen tuomarien suosioon ja niihin runsaisin lahjoihin, joita hän -riistämästänsä tavarasta heille kantoi. Lahjoillaan käänsikin hän -tuomarein mielet ja saattoi vääryyden oikeudeksi. - -Doeg. - -Parjausta, pelkkää parjausta korkeata esivaltaa kohtaan, jota -soimaus enimmäksi koskee. Minä otin, mitä katsoin oikeudekseni ja -maan tuomaritkin sitte siksi vahvistivat. Mitä tämä kiukkusisuinen -parjaaja sanoo lahjoiksi, ei, hyvät ystävät, olut muuta, kuin uhriksi -vietyjä lihakappaleita. Hän, saivaren-nylkijä, ei olisi oinaistansa -saparoakaan raaskinut panna uhriksi, kun minä sitä vastaan kannoin -kokonaiset takajalat pappi-tuomarein käsiin. Eikö se ollut ikäänkuin -Herran sallimusta, että eläimet tulivat minulle omaksi? Josko papit -sitte kuluttivat Herran kunniaksi ne makeana hajuna tai makupaloina, -ei ole minun asia. Mitkä olemme me, miehet mitättömät, tutkimaan ja -tuomitsemaan pyhien pappien uhri-oikeuksia ja -tapoja. - -Ammiel. - -Pilkkasi, koira, kyllä ymmärrän. Rosvo olet, sen rohkenen kaikille -julistaa ja voin kuninkaallekin todistaa. - -Doeg. - -Haikean mielesi lohdutukseksi saan ilmoittaa, ettei sulta sinä ilmoisna -ikänä puutu sarvi-eläintä. Abia, nuorempi parjaamistasi tuomareista, -piti juuri samaan aikaan nuoren ja lihavan vaimosi kanssa siitä -hellää huolta. Tuskin uskot, millä lämpimällä lemmellä he Bersaban -pensastoissa iltavarjolla peitettyinä keinottelivat, ettei Ammiel -ystävänsä koskaan tulisi olemaan sarvinaudatta. Milloin härkä tai oinas -sulta katoo, tee näin: mene lähimmän lammikon reunalle, kyykisty suin -veteen, niin silloin kohtaa sinua sellainen sarvijaakko, jonka rinnalla -suurinkin härkä on vaan vasikan vertainen. - -1:n kansasta. - -Miestä en tarkoin tunne, mutta hävyttömältä heittiöltä hän näyttää. - -1:n sotamiehistä. - -Pidä puoles, Ammiel, muuten hän suunsa sauvalla pieksee sinun -pahan-päiväiseksi. - -Ammiel. - -Te kuulette, Israelin miehet, kaiken hänen pilkkansa ja -hävyttömyytensä. Olkaatte minulle todistajat kuninkaan edessä. Vielä -tänä päivänä rukoilen kuningasta kallistamaan korvansa valitukselleni. -Se olisi häpeäksi Israelille, jos sellainen konna saisi elää Herran -kansan keskellä. - -Doeg. - -Te'e niin, ystäväiseni. Tähänkin annan sulle hyvän neuvon. Mennessäsi -kuninkaan luo ota mukaan vaimosi, jonka posket vielä hehkuvat ja silmät -säkenöimät. Jos Saul on vähänkin sukuunsa, Benjaminiin, vaikuttavat -punaiset posket ja säteilevät silmät hänessä enemmän, kuin, luulosi -mukaan, naudan-jalat tuomareissa. Kenties saat sarvesi kullatuksi -kuninkaallisessa loisteessa. - -Benjaminin sotamies. - -Selitä, kirottu, sanasi, muutoin paikalla pääsi halkaisen. - -Doeg. - -Eläköön urhous! Hillitsehän sentään sankar-intoasi edes siihen määrään, -mihin sotatantereella olet tottunut. Mieleeni muistuivat Benjaminin -lasten kummalliset naimaseikat tuomarein aikana, erittäin se mielestäni -vähän törkeä naimiskauppa, jota Gibean sulhot hieroivat levitan -jalkavaimon kanssa -- niinkuin sanat seisovat ylöskirjoitettuina -Tuomarein kirjan -- - -Benjaminin sotamies. - -Emme ansaitse miehiksi mainittaa, jos kauemmin kärsimme tuon kirotun -pilkkaamista. Tukitkaamme pilkkaava suunsa iäksi. - -(Sotamies, Ammiel ja moniaita muita lähtevät Doegia ahdistamaan, mutta -kohtaavat tiellä 2:sen kansan vanhimman, joka nyt tullessansa esiin -hillitsee heitä). - -2:n vanhin. - - Mi meteli se, joka pauhaa täällä - Ikäänkuin koski tyyneelläkin säällä? - Maan täällä rauhan vallass' oleman - Nyt pitäisi ja ilman kaikuvan - Vaan riemun äänist? eikä kirouksen. - Viel' ettekö te tiedä siunauksen - Ja onnen aamun meille koittaneen - Ja sankarimme Saulin voittaneen - Tuon Amalekin julman hallitsijan - Ja kansan, joka Herran palvelijan - Mooseksen aikoin' Israelin kansaa - Jo ahdisti ja kadotuksen ansaa - Viritti isillemme korven tiellä, - Kun kotimaatta kulkivat he vielä. - Ei ollut silloin ainoa se kerta, - Kun janosi hän Israelin verta; - Vaan Herran kansaa aina siitä asti - Kätensä usein painoi raskahasti. - Mut eripurainen ja tyhmä kansa - Unohtaa riemunsa ja kunniansa. - Työ mainioinkin halvaks sille näyttää, - Jonk' kaiken mielen riidan-henki täyttää. - Se luulo mulla aina ollut on, - Mist' ilon löydät, siellä sovinnon. - Jos, niinkuin uskon, luulossan' on totta, - Ei tosi ole riemu sovinnotta. - Kun keskinäinen viha teissä vielä - Asuupi, ette oikealla miellä - Iloitse Israelin kunniasta - Ja isänmaanne onnest' armahasta. - Ja onko voitto, jonka Saulin kalpa - Sai, kunnianeen teistä niin nyt halpa, - Ettei se, nyt kun uutena se loistaa, - Voi hetkeks' eripuraisuutta poistaa? - Ei tietä kunnian voi kansa käydä, - Sydäntä jonk' ei maine moinen täytä. - Ei maa se kasva riemun kukkia, - Jok' onpi täynnä viholaisia; - Ja kansa, jok' on riitahengen orja, - On sankar'töihin saattamaton kurja. - -Ammiel. - -Sanasi ovat aivan oikeat, mutta tänne sopimattomat. Erehdyt, jos -luulet täällä kansariitaa löytäväsi. Ainoastaan me muutamat tahdoimme -kurittaa tuota kelvotonta miestä, joka hävyttömästi parjasi kuningasta -ja kaikkia kunniallisia ihmisiä. Siitä syntyi pieni melske, joka lienee -vähän pahalta kuulunut teidän arvollisiin korviinne. Ei vaaraa sen -suurempaa. - -2:n vanhin. - - Sa olet ollut aina rauhan mies, - Ja ennen aina, Ammiel, sun näin - Niin lauhkeana, kuin se lammaslauma, - Jot' omanasi kaitsit, kulkevan, - Vaikk' aika oli silloin vallaton. - Nyt nyrkilläsi etsit oikeutta, - Kun loppunut on maasta nyrkkivalta. - Jok' ennen luullut oisi vihan vimman - Sydämehesi voivan syttyä, - Hän verenhimon olis uskonut - Myös lammastesi luonnoss' asuvan. - Tää itsevaltaisuutes', ystävä, - Häpäisee maamme oikeutta vaan. - Ei, asiasi anna haltuhun - Kuninkahan, kyll' oikeuden saat - Ja tuomion. - -Ammiel. - - Se aivan oikein on. - Nyt sua, Doeg, käsken kaikkein kuullen - Etehen kuninkaamme oikeuden. - -Doeg. - - No olkoon niin, se munkin tahton' on. - (Itsekseen). - Mä tyhmin tein, kun annoin kurjan tuon - Vietellä itsen' ilni antamaan - Nyt katkeruutta, mitä mielessäin - Salassa olen kauan kantanut. - En kadu sitä juuri peläten, - Min rangaistuksen tahi tuomion - Vois' antaa mulle varjokuningas - Saul, Samuelin palvelija-parka. - Jos tietäisivät nämät kurjat miehet, - Jotk' ylpeilevät Saulin kunniasta, - Min tiedän mä ja mitkä temput täällä, - Viel ennen aurinkoisen laskemista - Saul, narrein narri, saapi koitella. - Ei raukan mieli taida tuomioihin - Päivällä tällä liioin pyrkiä; - Häll' itsellä on täällä tuomarinsa. - -Benjaminin sotamies (2:selle vanh:lle). - - Nyt, vanhus, sulle tahdon lausua - Sanoja muutamia nuhteistasi. - Sa soimaat meitä halpamielisiksi - Ja sankar'-töihin saattamattomiksi, - Kun keskinäisen riidan vallinneen - Nyt luulit meissä päivälläkin tällä, - Jok' Israelille on ilohetki. - En neuvoisi ma miestä nuorempaa - Sun soimauksiasi kertomaan; - Ei välttäisi hän palkkaa parjaajan. - Vaan vanhuutes' on sulle valtuuskirja, - Niin luulet varmaan, jonka valalla - Voi soimauksiakin syyttä tehdä - Ja nuhdesaarnoillasi viisastella, - Jos sopiva on aika tahi ei. - Vaan ällös siihen liioin luottako; - Ei valtaa löydy maassa ääretöntä. - Kutk' olivat ne, jotka Amalekin, - Kuin Filistean ennen, äsken löivät? - Ne olivat sen kansan lapsia, - Jok' urhotöihin niin on "saattamaton", - Joka ei voi käydä kunniankaan tietä! - Vaan paitsi muita vanhain vikoja - Vanhuutta vaivaa myöskin sokeus, - Ett' aika, jonka töihin, rientoihin - Hän riutuvine voimineen ei pysty, - On hänen nähden musta, pimeä - Ja tyhjä töistä niinkuin synkkä yö. - Ei sokeuttaan tunne kurja hän, - Ei tiedä, että pimeyden peite - Varjostaa hänt' eik' ajan hartioita. - Vaan nuoruutensa aika mielestään, - Se jalouden oli aamuhetki! - Kah, silloin löytyi kuntoa ja silloin - Käetkin kunniata kukkuivat; - Vaikk' olisi se aika sellainen, - Kuin vedenpaisumuksen aika, ollut - Niin täynnä syntiä ja saastaisuutta. - -2:n vanhin. - - En menoja ma aikain menneitten - Nyt kiitellyt, kun lausuin vahingosta, - Min tuottaa maalle eripuraisuus. - Se toimet poistaa mielist' ylevämmät. - Myös kunniast' iloitsin aikamme. - Vaan antaa sulle järjen käsitystä - Ei hyväks' ole Herra hyvä nähnyt. - Ja minäkin nyt sulle, nuorukainen, - Myös antaa tahdon neuvon tärkeän: - Pois lauseistasi jätä uhkaus, - Ei miehelle se kykemättömälle - Parempi ole narripukua. - En osuettas tiedä kunniasta, - Vaan seuraksesi suonut kumminkin - Äpärälapsensa on kunnia. - Se lapsi on, kuin tiedät, ylpeys. - -Doeg (itsekseen). - - Viel' ovat vienot tuulen vihurit, - Vaan mielikseni niistäkin voin nähdä, - Ett' ilma myrskyinen on nousemassa. - Ja toivossa nyt sitä odotellen - Täss itsekseni seison vihellellen. - Hyyyh! Paisu sää ja ilma raivoudu, - Ja kahleistansa pääskööt tuulen henget! - Maan kaiken peittäköhön synkeys, - Niin paksu kuin Egyptin pimeys! - Kah, tuolta saapi tuuli sytykettä. - Tuolt' astuu tänne Judalaisten vanhin, - Mies pöyhkeimpiä pöyhkein. Hän ei suinkaan - Hiljaisten joukkoon kuulu maamme päällä. - No, annas ääntä! - -Judan vanhin (tultuaan). - - Herran rauha teille! - -Kansa. - - Ja sulle, isä! - -Doeg (itsekseen). - -Olkoon perkeleille Myös rauha suotu silloin kun on teille! - -Judan vanhin. - - Mä leirin läpi kuljin soturein - Ja eloansa hetken tarkastelin. - Siell' ilo-äänet kaikuivat ja siellä - Hupaista voiton juhlaa vietettiin; - Teurasta tehtiin, keitettiin ja syötiin, - Viinoilla sydämiä virvoitettiin. - Siell' olivat niin runsaat liharuoat, - Kuin olisivat olleet kaikki koossa - Egyptiläisten lihapadat heillä. - Mist' olette ne herkut kaikki saaneet - Ja runsauden juhlavarojen? - -Benjaminin sotamies. - - Ne miekall' ovat kaikki ansaitut, - Ja Amalek sen kestin kustantaa, - Jonk' kanssa sun ei ole tekemistä. - -Judan vanhin. - - Tuo sanojesi tuima tiuskaus - Jo ilmoittaa, ett' omatuntonne - Ei puhdas ole herkkuin nautinnassa. - Ma arvoisuudeltasi kysyä - Viel' uskallan nyt: onko tosi se, - Mink' äsken kuulla leirissänne sain - Ett' elävänä Agag vielä on - Ja ystävyyttä Saulin nautitsee? - -Benjaminin sotamies. - - Se totta on. - -Kaikki. - - Eloss' on Agag vielä! - -Benjaminin sotamies. - - Vaan vankina. - -Judan vanhin. - - Saul Herran käskyn sai - Profeetan, pyhän Samuelin, kautta, - Ett' yhtäkään ei Amalelilaista - Hän säästää saisi jättäin elohon, - Ei vanhaa vaipuvaist', ei nuortakaan - Kukoistavaista elon aamu-koissa, - Ei miestä miekan kantajata eikä - Kehdossa liekkuvaista lastakaan. - Myös kuulin, kuinka käskyn Samuel - Saulille antoi hukuttamahan - Karjankin kaiken Amalekin maalta - Ja tekemään sen maan niin autioksi, - Ett' äänt' ei voisi kuulla kukonkaan - Maan-ääriltä tään kansan kirotun. - Näin kiivas kävi käsky Herralta. - Ja kuitenkin on Agag elävänä - Ikäänkuin uhaks' Israelin Herran; - Vaikk''Agag oli kirottuiden pää, - Siis likimpänä Herran koston tulta, - Joll' uhkasi Hän Amalekin kansaa. - Ja karjalla, jok' oli turmioon - Jo tuomittuna, tyydytätte nyt - Te himojanne hekkuvaisia. - -Benjaminin sotamies. - - Kentiesi jälleen Herra käskyn on - Profeetan Saulin kautta antanut - Kun kaikki tiedät, myöskin tietänet - Profeetain joukoss' olleen Saulinkin - Ett' elohon sais' Agag vielä jäädä. - Kun kuningas on Saul, on hällä valta - Vankeinsa kanssa, jotka miekallansa - Hän voittanut on, tehdä kuin hän tahtoo. - Ja karjan kanssa sekä tavaran, - Jotk' omiamme miekall' ansaituita - Nyt ovat, valta meill' on menetellä - Kuin tahdomme. Te karjalaumojanne - Levossa kaitsette ja peltojanne, - Joist' usein ennen vihollinen viljat - Poroksi poltti taikka turmeli, - Te viljelette, viljat korjailette; - Me hengellämme teitä suojelemme. - Ja kuitenkin te häpeäksi meille - Ja itsellenne meitä tahtoisitte - Niin kohdella kuin jahtikoiria, - Jotk' eivät saamastansa saalihista - Osaksens' ottaa muuta saa kuin sen, - Mink' antaa heille metsämiehen armo. - Ma olen valmis henken' antamaan - Edestä onnen armaan synnyinmaan, - Vaan kunniasta teitä puolustella - En käsiänne tahdo nuoleskella. - Ma tahdon ennen olla sitä vailla - Kuin käskyjänne käydä koiran lailla. - Min miekalla ja verelläni voitan, - Sit' omanani puolustaakin koitan. - Kuin kotihinne leipää syömään jäätte, - Olkaatte viisaat, siihen tyytykäätte, - Mink' aikaan saa ja työllänsä se voittaa, - Jok' edestänne vaivat, vaarat koittaa. - -1:n papeista (3:nelle ja Judan vanhimmalle). - - Tää kuuluu kaikki sangen kamalalta. - Minusta näyttää niinkuin miekan valta - Nyt olisi jo maassa paisumassa - Ja kuuliaisuus se jo loppumassa, - Joll' ennen kuultiin Herran käskyä. - Ei pidetä nyt pappein säätyä, - Kuin ennen, Herran tahdon saarnaajina. - Maailmallinen valta tuomarina - Nyt tahtoo olla sulle, Israel! - Ja näkijämme pyhä Samuel - On halveksittu. Herra Saulin mieltä - Varjelkohon tält' erhetyksen tieltä! - -3:s vanhin. - - Sä sydämeni mietteet kätketyt - Nyt ilmoitit. Jo kauan huomanneeni - Muutoksen Saulin mielessä ma luulen. - Ei noudata hän Herran neuvoja - Niin hartaasti kuin ennen. Mahtavuus - Ja ruhtinainen valta rientons' on, - Kun pakanoitten ruhtinasten kanssa - Hän ystävyyttä rakentaa ja etsii. - Ei oikeuden tunto ylevä - Niin ole hällä kuin se oli ennen. - Hän ennen poikansakin Jonathanin - Jo kerta kuolemaankin tuomitsi, - Kun tämä, ehkä tietämättänsä, - Sodassa Filistean rikkoi vastaan - Isänsä kieltoa, ja tuomionsa - Hän olisikin toteuttanut, - Jos vaan sen kansa oisi sallinut. - Ja kuitenkaan ei miestä rakkahampaa - Hänelle eikä kansallensa ollut, - Kuin Jonathan, jonk' urhouden kautta - Löi Filistealaiset Israel. - Nyt Agagin hän jätti henkihin, - Jonk' itse Herra kuoloon tuomitsi. - -Judan vanhin. - - Vast' onnen päivä silloin meille koittaa, - Kun ennustusten jälkeen Juda voittaa - Itsellens' Israelin valtikan. - -Joku kansasta. - - Kuningas lähenee, jo torvet soivat - Ja soiton helinästä leiri kaikuu. - - -Toinen kohtaus. - - Samalla paikalla. - -(Edelliset. Saul, vangittu Agag, Abner ja osa sotaväkeä tulevat torvien -soidessa ja leirin kaikuessa riemuhuudoista). - -Kansa. - - Kuningas eläköön, Saul eläköön, - Siunattu Herran, voiton sankari! - -Saul. - - Herralle kiitos! Hänen voitto on - Ja kunniakin; ase kelvoton - Vaan armottansa olisin ma ollut. - Häneltä apu teille nyt on tullut. - Siis kiittäkäätte Herraa, Herran kansa! - Hän Jumalanne taas ol' armossansa. - -Vanhus. - - Suo, sankari nyt, voittojuhlanas - Mun kauttan' aikain kantaa menneitten - Sun etehesi kiitoksen, ett' onpi - Sun urhoutesi ja Herran armon - Kautt' Israel nyt alhaisuudestansa - Taas koroitettu siihen kunniaan, - Jonk' oli Herra hälle määrännyt, - Jos käskyjä hän Herran noudattaisi. - Ja riemuiten ma haudan partahalta - Nyt lähden tietä kaiken maailman, - Kun Israelin kunnian sain nähdä. - Ain' omaksi suo, Herra Zebaoth, - Se kansalles' ja johtajallensa! - -Saul. - - Se totta on, Hän näihin aikoihin - On kurittanut kansaa syntistä. - Vaan myöskin, vanhus, tätä ennenkin - Sä todistajan' olet saanut olla, - Kuink' altis on hän kansans' apuhun, - Kun katuen se etsii häntä vaan. - Sa olet kuullut, varmaan nähnytkin - Työt suuret, jotka jalo Samuel - Sai Herran voimall' ennen aikahan. - -(Vanhus lähtee). - -Benjaminin sotamies (muutamain muiden kanssa kuninkaan eteen astuen). - - Kun kuninkaaksi ennen Gilgalissa - Sa valittiin ja valtaan vahvistettiin, - Jok' oli Herran kuin myös kansan tahto, - Niin monikahta Belialin joukko - Sun syntyäsi halveksien lausui - Sanellen: "Saulko meitä hallitsisi". - Nyt kuninkuuttas' aik' on heille näyttää - Sa herrauttas, heitä rangaisten - Kuin alamaisiasi niskureita. - He hengellänsä häväistyksensä - Nyt maksakoot; jos niin on tahtosi, - He kuolemansa kohta saavuttavat. - -Ammiel (kuningasta lähestyen). - - Nyt tällä haavaa poika Belialin - Yks onpi täällä, Doeg nimeltä, - Maast' Edomean, muukalaisna täällä - Hän kulkenut on kansan keskellä. - Ei Jumalata eikä kuningasta - Hän kunnioita, kirotulla suulla - Hän kuninkuuttas' äsken parjaili, - Ja sen hän teki ilmi kansan kuullen. - Vääryyden teitä hän on kulkenut - Ajoista asti vanhan Samuelin. - Ja vääryyttänsä olen kärsinyt - Mä monta kertaa. Herra kuningas, - Et sallia voi häijyn parjaajan - Viel' Israelin maita matkaavan. - -Saul. - - Ei pidä, veljet, kuolon julmuuden - Nyt tätä päivää töillään himmentämän, - Joll' Israel sai Herralt' autuuden - Ja kunniansa näki ylenemän. - Ja pilkkaajien kaikki parjaukset - Jo itse Herra saatti häpiään, - Kun vihollisten ylpeet aikomukset - Hän miekkani soi tyhjäks' tekemään. - Ma kunnioitan armoans' sen verran - Ett' oman koston' annan haltuun Herran. - -(Kansa ilmoittaa suostumuksensa riemuhuudoilla). - -1:n papeista (3:nelle vanhimmalle). - - Voi tyhmä kansa sekä sokea! - Et ymmärrä sä, että armotöissä, - Joit' oikeuden polkemalla tehdään, - Vaan paljasta on itsevaltaisuutta. - -Agag. - - Saul, onnen lapsi, sodan lemmetyinen! - Nyt suurentaa voit kansas' suosiota, - Jok' kannattaja korkeutes on, - Tukena jonk' ei suku ruhtinainen - Eik' kuninkainen synty ole sulla, - Jos uhriks' annat heille henkeni, - Jok' arvonsa on kaiken kadottanut. - Tee niin, ja kunniasi kaikuvan - Saat kuulla kaiken Israelin suusta. - Mä sitä pyydän. Meille kummallekin - Se voitoks' onpi. Kuolemaa en pelkää. - Se elämä on raskas, arvoton, - Jot' orjan kahleiss' eläminen on - Tai vangin. - -Saul. - - Mielesi ma katkeruuden - Voin ymmärtää, se aivan luonnollist' on. - Tää kosto oli Israelin Herran. - Hän kansalles ja sulle kunniansa - Näin kostaa tahtoi, jota poljitte. - Ja kuinka turhat ovat jumalanne - Ne, joihin kuitenkin te turvasitte, - Hän näyttää tahtoi. Herran sulle toivon - Sen voiton suoman onnettomuudessas, - Ett' etsimähän opit häntä täällä - Ja tuntemahan vankeutes maalla. - En henkeäsi pilkaks' armahtanut. - Vaan sielusi lie liian rasitettu - Ja rauhaa kauan kaivannut. - (Muutamille sotamiehille). - Te miehet - Tie ruhtinaalle näyttäkäätte sinne, - Miss' asunto on hälle valmistettu - Kuin arvonsa on -- - -(Agag lähtee muutamain sotamiesten seurassa). - - -Kolmas kohtaus. - - Samalla paikalla. - -(Edelliset. Samuel astuu esiin kolkolla katsannolla, jonka nähdessään -Saul ensin hämmästyy, vaan rohkaisten mieltänsä käy kuitenkin häntä -vastaan-ottamaan). - -Saul (itsekseen). - - Samuel on täällä! - Tuo katsantonsa kolkkous ei suinkaan, - Mi merkitys sill' olla mahtaneekin, - Voi hyvää mulle ennustaa; se synkkä, - Kuin salamoita täysi ukonpilvi, - On. - (Samuelille). - Terve, Herran uskollisin mies - Ja siunattu! Ma Herran käskyn täytin, - Kun Amalekin perikatohon - Nyt hävitin. - -Samuel. - - No, mitä merkinnee - Se lammasten ja karjan määkynä, - Jonk' äsken kuulin käyden leirissänne? - -Saul. - - Ne kans' on tuonut Amalekin maalta. - Hän karjast' otti kaikkein parhaimmat - Ja uhrata ne aikoi Jumalalle. - Muut saatimme me kaikki häviöön. - -Samuel. - - En käskyjä ma Herran tarvinne - Nyt muistutella sulle uudestaan; - Ne kyllä tunnet, vaikka hylkäsit. - Ehk' oma valtasi ja kunnias - Nyt suuremmasta arvost' ovat sulle, - Kuin Herran sana, salli kuitenkin - Mun kertoa, mit' Israelin Herra - Mun kanssani on puhunut tän' yönä. - -Saul. - - No, puhu. - -Samuel. - - Eikö ole näin? Kun halpa - Viel' arvos' oli itse nähdäksesi, - Sun Herra nosti Israelin pääksi, - Kansansa kuninkaaksi koroitti. - Ja silloin vakavalla mielellä - Kun kunnioitit Herran käskyä, - Hän henkens' antoi tulla päällesi - Ja salli töitä sankarein sun tehdä. - Niin Edomin, Moabin, Ammonin - Kuin Filistean kansat ja muut kaikki, - Jotk' ahdistivat Israelia, - Hän antoi miekkas' voittaa voimallaan. - Ja viimeiseksi täst' hän sun mennä - Ja hukuttaa kaikk' Amalekin maalta - Eik' kirotuiden karjojakaan säästä. - Miks' et nyt kuullut Jumalasi ääntä, - Vaan itses annoit saaliin puolehen? - -Saul. - - Jos uhratakseen kansa säästikin - Paraimmat lampahista kirotuista, - Ma Herran tahdon täytin kuitenkin, - Kun kuoletin kaikk' Amalekilaiset. - Vaan kuninkaansa jätin elohon - Ja hänen tänne vangittuna toin. - Hän aseheton, voimaton on mies, - Jok' Israelille ei vahingoksi - Voi tulla, jos hän hengissäkin on. - En kurjaa henkeä mä armon Herran - Hält' uhriksensa usko vaativan. - Jo kylliksi on Agag kuritettu, - Ja kurjuuttansa säälien mä hengen - Hänelle mitättömän lahjoitin. - -Samuel. - - Et tunne Israelin Jumalata, - Halaavan hänen enemmän jos luulet - Sun poltto-uhriasi lihavata, - Kuin että tarkoin Herran äänen kuulet. - Ja otollisemp' oinaan lihavuutta - On sydän, jon Hän löytää kuulevaksi. - Hän silt' ei kärsi vastahakoisuutta, - Jonk' asettanut toteuttajaksi - Hän tahtons' on. Kaikk' uhriteurastus, - Min jumalaton Herralle voi tehdä, - Vaan Herran silmissä on kauhistus, - Jot' ei Hän voi vihastumatta nähdä. - Jos käskyjäns' et tahdo totella, - Et Herraa taida oikein palvella. - Kun näytät Hälle vastahakoisuutta, - Niin silloin seuraat epäjumaluutta. - Jok' ei työns' ohjeit' ota Jumalalta, - Sen jumalana om' on mielivalta. - Kuink' ihmistaito onpi soennut, - Kun korjaamaan se Herran tuomioita - On tunteittensa jälkeen ruvennut, - Kuink' oikeuskaan siit' ei suinkaan voita, - Sen seliin työlläs äskeisellä näytit. - Ett' imeväist' et lasta säästänyt, - En moiti, siinä Herran tahdon täytit; - Vaan Agagin ett' olet päästänyt - Kourista kuolon, vääryys oli suuri, - Sill' Agag, ollen päämies Amalekin, - Myös oli kaikkein kärsimysten juuri, - Jotk' Amalek toi maalle Israelin, - Hän koston kaiken ansaits' ankaruuden, - Kun syyllisin hän oli syyllisistä; - Vaan pilkaksi teit Herran oikeuden, - Kun koston sijaan sulta säälimistä - Hän sai. Vaan vielä töistäs' laupeuden - Saat koston Amalekin jäännöksistä: - Näin Herran sana kuului mulle yöllä, - Ja sanansa hän aina täyttää työllä: - Tään kansan, joka Herran kunniaa - On pantu ilmi tuomaan ihmisille, - Pois pitää pakanat ne hukuttaa, - Jotk' esteen' ovat Herran päätöksille. - Ei kuolevaisen pidä tarttuman - Parannustöillään Herran tuomioon. - Hän kansan, jossa synnin karttuvan - Alati tietää, saattaa turmioon - Jo päätti iankaikkisuudesta. -- - Kun Herran mieliksi et hallinnut, - Päämiehen kansalleen Hän uudesta - On sydämensä jälkeen valinnut. - Ei valtakuntas ole seisovainen, - Hän kruunuas' ei suo sun kauan kantaa, - Hän miehen, jok' on Hälle kuuliainen, - On etsinyt ja sille kruunun antaa. - Saul, murhehtien luotas' erkanen, - Ja mieleni käy aivan raskahaksi, - Kun nuoruutesi aikaa muistelen, - Kuink' olit Herrallesi rakkahaksi - Jo tullut silloin. Kuinka muuttuneeksi - Nään kohtamme nyt: perimisestään - Hän luovutti sun, kun sun suuttuneeksi - Hän käskyjänsä näki täyttämään. - Kun silmäsi loit korkeutta kohti, - Ne kruunus' ensin nähdä kerkesivät - Ja, mieltyin loistoon, joka siitä hohti, - Sielt' etsimästä Herraa herkesivät. - Ei tullut mielees' että kruunus' kulta, - Sen kantajalle jos ei Herra suo - Voimaansa, valkeuttaan, vaan on multa, - Mi kantajalleen vaivaa, tuskaa tuo. - -Saul. - - Ma sulle, jonka hurskaan sydämen - Ain' uskolliseksi on Herra nähnyt, - Nyt tunnustan, syvästi katuen, - Ett' olen synnin Herraa vastaan tehnyt. - Ma kurja heikko kansaa pelkäsin - Ja ääntänsä ma kuulin turhamaista, - Näin Herran sanan pyhän hylkäsin - Ja laeistansa luovuin vanhurskaista. - Jos anteeksi tää synti vielä kerran - Suotaisiin mulle, kaiken voimani - Mä pyhittäisin palvelukseen Herran, - Näin näyttäin Hälle parannustani. - -Samuel. - - Jos oikeata kannat katumusta, - Sen töilläsi sä vielä taidat näyttää. - Ja kuulemattomuutes pahennusta - Voit parantaa ja Herran tahdon täyttää. - Oletko valmis tätä tekemähän? - -Saul. - - Ma voimani kaikk' täyttää tahdon tähän. - -Samuel. - - Suo Agagin nyt tulla esihin. - -Saul (teeskennetyllä kiireellä muutamille sotamiehille). - - Nyt kiirehtien käykää leirihin, - Sielt' Agag tuokaa tänne. - (Itsekseen). - Jotakin, - Kun onnettoman muistin Agagin, - Ma tapahtuvan kauheaa tääll' luulin - Jo ennenkuin tuon uhka-äänen kuulin. - Mit' aikonee hän Agagille nyt, - En ajatellakaan ma uskalla, - Vaan varmaan saan, kun hetk' on päättynyt, - Sen vielä tuta sielun-tuskalla. - -(Agag vartioittensa seurassa astuu rohkeasti Samuelin eteen). - -Agag (Samuelille). - - Ken lienet sä ja mitä aikonet, - Jonk' katsannos' on kuolon uhkaus? - Pois paennut mult' on sen kauhistus; - Sa mua turhaan sillä uhkailet. - Ei kuninkahan armo-lupaus - Se ole, josta sain tään rohkeuden; - Se Amalekin oli lankeemus, - Mi multa poisti kuolon katkeruuden. - -Samuel (temmaten miekan eräältä vartialta). - - Kuin moni vaimo nyt on lapseton - Sun miekkas kautta, niinpä äitis' on - Myös luettava niiden joukkohon, - Joill' onnellisemp' olis elo nyt, - Jos kohtuns' olis ollut suljettu - Ja sikiöt' ei siitä syntynyt. - Nyt matkas määrä maass' on kuljettu, - Sun käydä täytyy tuonen asuimille. - -(Pistää miekalla Agagia, joka kuolevana lankee maahan). - - Näin käyköön aina Herran vihaajille! - -Saul (tuskissaan itsekseen). - - Tää liekö unta vaiko hourausta, - Tää tunto halvennuksen tuskasta? - Ei unta voi se olla, valveilla - Ja täysi-järkisenä seison tässä. - Voi, että niin on, ettei hourauksen - Vaan sikiötä ole tämä tunto! - Mua kuninkaaksi kutsutaan, mut mulla - Ei halvimmankaan ole oikeutta, - Ett' omahan voin sanahani luottaa, - Jonk' koiran lailla sain nyt rikkoa. - Ma Agagille hengen lupasin, - Mut miten täytin tämän lupauksen - Ma "kuningas!" -- voi pilkkaa helvetin! - Jos kumminkin maa vankka halkeaisi - Tään halvennuksen raskaan kuorman alla - Ja syvyyteensä pohjattomaan veisi - Mun kuninkaine kunnioineni! - Kuink' elävänä mull' on muistossa - Se silmäilys niin ylenkatsovainen, - Jonk' Agag puoleeni loi kuollessaan! - Ja muisto siit' on mato kuolematon, - Se poveani polttaa sekä kalvaa, - Kuin sammumaton tuli tuomittuin. - -(Samuel kääntyy lähteäkseen pois. Saul tarttuu hänen hameensa liepeesen -niin kiivaasti, että lieve repeää). - -Samuel (kääntyen Sauliin). - - Haa, mitä tämä, onko väkivaltaa? - Niin paljon en sun luullut paatuneen. - Mä ymmärrän, sä kuninkuutes arvon - Syvästi tunnet loukatuksi nyt. - Näin Herran sana on, jonk' ilmoittaa - Hän sulle kauttan' ehkä viime kerran: - Niin huokeasti Israelin Herra - On valtakunnan sulta repivä, - Kuin repiä ja taidat heikon vaatteen. - Sen sanonut on Sankar Israelin, - Jok' ei voi valhetella eikä pettää, - Sill' ei Hän ole heikko ihminen. - -Saul. - - Nyt erhetyt, en aio väkivaltaa - Ma kohtahasi käyttää, mutta pyydän, - Ett' Israelin vanhimpien nähden - Ja kaiken kansan todistajan' ollen - Käyt kanssain Herraa rukoilemahan - Ja uhraamaan sovinto-uhria. - -Samuel. - - Et katuvaiselta nyt juuri näytä. - Sa muistanet, mit' äsken ilmoitin: - Vilpittömällä jos et sydämellä - Voi lähestyä Herraa, paremp' on - Ett' uhrias et ollenkaan vie Hälle; - Sa Jumalaasi sillä suututat. - Kun katumuksen tunnet totisen - Ja kaipaat Herraa vakavalla miellä, - Käy luokseni mun Ramatahan, siellä - On huoneeni ja Herran alttari, - Ja katuvana löydät Herrasi. - -(Samuel lähtee. Kansa hajoo riidellen mikä Samuelin, mikä Saulin puolesta). - - -Neljäs kohtaus. - - Samalla paikalla. - -(Saul, Abner ja Doeg, joka likeltä on tapauksia tarkastellut). - -Saul (ajatuksiinsa vaipuneena). - - Nyt häväistyksen kalkin pohjahan - Mun annoit juoda, pappi pöyhkeä! - Mut malta, malta -- - -Abner. - - Herra kuningas! - -Saul (viitaten sinne, jonne Samuel läksi). - - Tuoll' on sun kuninkaas, se nimi mulle - Vaan pilkkanimeks' suotta pantu on. - -Abner. - - En ihmettele, että solvatuksi - Nyt tunnet kuninkuutes kunnian. - Myös mieleni mun kävi karvahaksi, - Kun häpeällisen näin loukkauksen, - Mill' arvoasi polki Samuel, - Jok' ylpeytens' äärettömän peittää - Käskyillä Israelin Jumalan, - Jonk' kanssa kerskaa seurustelevansa. - Vaan istuimes' suupuheista ei kaadu, - Ei särje sitä pappein röyhkeys. - Mit' urhoisint' on Israelin maalla, - Se kasvanut on sankar'-hoitos alla, - Ja rakkaus tuo kaiken urhouden - Sen hoitajan luo, milloin vaara uhkaa, - Tueksi hälle, jonka turvissa - Se kunnian on tietä käydä saanut. - Sen mielestäni teit sa viisahin, - Ett' annoit myötä Samuelille; - Sen vaatii kansan taika-uskoisuus. - Näin vakavammaks saatit valtas vaan; - Sill' aikasi ei liene vielä tullut. - -Saul. - - Ma sua pyydän, mene leirihin - Ja sotajoukko käske kotihin. - En julkee äskeiseltä häpeältä - Mä näkyä nyt heille käskijänä. - Mä viivyn sua täällä vartomassa. - (Itsekseen Abnerin mentyä). - Jaa, Abner lienee ehkä oikeassa: - Ett' aikani ei vielä ole tullut. - -Doeg (sivulla). - - Vaan mulle lienee aikani jo tullut - Nyt tai ei koskaan. - (Saulille). - Herra kuningas, Suo palvelijas sana sanoa. - -Saul. - - Ken olet sa ja mitä tekemistä - On sulla täällä? Sala-nuuskijana - Liet menojani täällä tarkastellut. - -Doeg. - - Ma Doeg olen, Edomealainen, - Jonk' kurjan päälle äsken kanneltiin. - Vaan, kuningas, sit' ällös uskoko, - Se vihamiesten vaan on valhetta, - Jotk' aina ovat mua vainonneet - Mun muukalaisen syntymäni tähden, - Vaikk' Israelin Herran sääntöjä - Ain' olen kuuliaisna noudattanut - Jo lapsuudesta, jolloin vankina Ma - Jouduin Samuelin huoneen orjaks'. - Sa jalomielisnä mun, kuningas, - Käsistä päästit vihamiesteni. - Se jaloutes', armollisin herra, - Jonkalaist' Israelissa en enne - Viel' ole nähnyt, voitti sydämeni, - Ja halu harras nousi mieleheni - Eloni sulle palveluksekses - Ja työni kaikki saada uhrata. - Oi kuninkaani, älä halveksi, - Ett' olen halpa, ehkä vielä sulle - Voin heikkoudessainkin hyödyks' olla. - -Saul. - - No missä voit sä tehdä palvelusta, - Sa hyötyäni miten tartuttaa? - -Doeg. - - Kuin äsken lausuin, lapsuudessani - Jo jouduin vangiks' Israelin maalle - Ja palvelijaks' Samuelin huoneen. - Siell' uskollisen palveluksen kautta - Profeetan poikain uskotuksi pääsin - Ja heiltä aina kuullakseni sain - Salaisimmatkin neuvot Samuelin - Ja menot kaikki pappein säädyssä. - Ja uskottunansa ma olen vielä. - Kun äsken näin mä, kuinka häpeäksi - Kääns' Samuel sun jaloutesi -- - Suo, armollisin herra, anteheksi, - Ett' uskalsin mies halpa, mitätön - Näin tarkastella töitä ylhäisten -- - Niin mieleheni johtui ajatus, - Ett' apua voin tehdä herrallein, - Jos ilmi saatan Samuelin neuvot - Ja pappein juonet, joista tiedon saan, - Kuin ennenkin, omilta huoneiltaan - Jo ennenkuin ne työhön ehtivät - Ja kapinahan istuintasi vastaan. - Siin' ehkä taidan sulle hyödyks' olla. - -Saul (itsekseen). - - Mi henki miehess' ilmoittaiksekin, - En tiedä, mut hän mietteet mieleni, - Joit' itse tuskin tunsin, ilmi toi. - Se kumma on, ett' aivan sillä hetkell', - Joll' ajatus se syntyi mieleheni, - Miss' saavuttaisin miehen sellaisen, - Jok' aikeet kaikki kapinoitsijain - Vois' ilmoittaa jo niiden syntyessä, - Tää ilmestyi, kuin henki armias, - Mun neuvotonna nähden, olisi - Sen askeleita tänne johtanut. - (Doegille). - Jos halu sull' on harraas palvella, - Voit Gibeahan tulla, siellä saat - Työn määrätyn ja työstä palkinnon, - Jos palvelukses' uskollinen on. - -Doeg. - - Ain' onni kuningasta seuratkoon! - -(Yksinään, Saulin lähdettyä palanneen Abnerin kanssa). - - Lieneekö vihdoin hetki toivottu - Se tullut mulle, jota vartoessa - Kurjuudet kaikki tähän asti kärsin - Ja toimetonta mietin elämää. - Jo koston tie lie mulle auennut, - Kun portin siihen, luulen, löysin nyt - Mä epä-luuloss' Saulin loukatun. - Nyt toivon teille, papit pöyhkeät - Ja tekopyhät, kostaa saavani - Sukuni surman ja sen halvennuksen, - Jot' aina luonanne ma kohtasin. - Nyt etehenne katsokaatte, kurjat - Te teurastajat kaiken heimoni, - Te, jotka kotimaani ihanan, - Kuin jumaloiden iki-yrttitarha, - Niin autioksi teitte asujista, - Kuin erämaan -- eteenne katsokaatte! - Kun kuuliaisuuden nyt pukimen - Saul yltään riisui herran' ollakseen - Ja luonnoltaan on kiivas, luulevainen, - Niin, päässynnä nyt ystävyytehensä, - Ma tarinoilla pappein vehkeistä - Ja hankkehista häntä yllytän - Ja koston raivoon heitä kohtaan saatan. - Näin koston nuolet myrkytetyt ammun - Salassa teihin mutta sattuvasti. -- - Oi onnen aika oli mullakin, - Se ihanassa oli isänmaassa, - Se kaivattu ja kauan kadotettu! - Aik' armas, jolloin rinnass' oli rauha - Ja sydämessä asui sovinto. - Mut aika se ei kauan kestänyt, - Kun myrsky-ilma nousi tältä maalta, - Jonk' omaksensa oli valloittanut - Egyptin vanha orja-suku tää. - Sen raju-ilman raivotessa multa - Iäksi hukkui onnen maailma. - Ne Israelin laumat olivat, - Jotk', uskonnostaan riivattuina raivoon, - Sanoista pappiensa innostuin - Jotk' opettivat, että murhatyöt - Ja tappo pakanoissa olisi - Vaan palvelusta julman jumalansa -- - He olivat ne, jotka arvaamatta - Sukuni päälle syöksyivät kuin karhut - Ja hukuttivat heimoni. Mä yksin - Jäin elohon ja vietiin vangiksi -- - Se sallimus oli ehkä jumaloiden. - Ja silloin piennä poikasna viel' ollen - Ma Samuelin vietiin huoneesen, - Ja päästimeksi pääni täytyi siellä - Mun itsen' antaa ympärleikata - Ja kirotuiden uskontokin ottaa. - Näin teeskeltyllä nöyryydellä vihdoin - Sain kansalaisen oikeudetkin. - Mut isieni jumaloissa vannoin, - Ett' ainoastaan kostoks' eläisin. - Se lupaus nyt mun on täyttäminen - Ja kaikki kunto siihen täyttäminen; - Ja ankara nyt alkaa mulle työ, - Vaan kätkeköön sen kavaluuden yö. - - (Menee). - - - - -Toinen Näytös. - - -Ensimäinen kohtaus. - - Saulin huoneessa Gibeassa. - -(Saul, Jonathan, David, jonka kanteleesta esiripun noustessa viimeiset -sävelet kaikuvat, Merab, Mikal, sittemmin kammaripalvelija ja eräs -sanansaattaja). - -Saul (Davidille). - - Jo herjetkös, kun päivä vaipunut - On lepohon, ja kohta kaikunut - On viime sävel satakielisenkin, - Ja parvi kaikkein laululintujenkin - Jo uneksii yön hiljaisuudessa - Sit' unelmaa, jost' eloss' uudessa, - Mi alkaa taas kun aamu armas koittaa, - Se sulokielin maailmalle koittaa. - Suloisen soittos' tauottaa saat nyt, - Kun sielussan' on myrsky viihtynyt. - Mi lumouden voima soitossasi - On, poikani, mi tenho laulussasi! - Ne syntyjänsä ovat taivahasta. - Ei saada tästä murheen maailmasta - Voi alkuaan se kieli taivahan, - Mi sielun vaipunehen vaivahan, - Kuin mun ol' äsken, voipi virvoittaa - Ja öiset haamut sieltä tarkoittaa. - Kyll' useasti ennen aikanani - Ma Herran äänen luulin kuulevani. - Sen ukkoisen ma kuulin jylinässä - Kuin vienoisessa tuulen hyminässä. - Ma kunniaansa linnun laulussa - Myös kuuntelin ja kosken pauhussa. - Vaan sitte kun tää murheen aik' on tullut, - En enää Herran ääntä niissä kuullut. - Mut ääni niiss' ei vertaamista kestä - Kanss' soinnun sen, jok' ihmissydämestä - Voi kaikua, joss' alkusointu vielä - On säilynyt, se enkeleitten kiellä - Suruista sielua voi puhutella. - Oi josko saisi soitto kaikuella - Tänlainen näillä taivaisilla kielin - Siell' aina, missä sielu raskain mielin - Kuormaansa kantaa, josko lohdutusta - Sais laulus' saattaa sinne, missä musta - On murhe mieltä kurjain vaivaamassa, - Ei murehella valtaa maailmassa - Niin avaraa sill' aikaa olla voisi, - Kun kanteleesi kanssa laulus' soisi. - -(Kammaripalvelija tulee). - - -Palvelija. - - Tuoll' ulkona on muuan sanantuoja, - Jonk' Abner tänne lähettänyt on. - Häll' asioita aivan painavia - Lie Abnerilta ilmoitettavana. - -Saul. - - Hän tänne saata. - -(Palvelija lähtee ja sanansaattaja tulee kohta sen jälkeen sisälle). - - Abner, kuulen, on - Sun sanansaattajaksi tänne pannut. - Sull' asioita aivan ankaroita - Lie ilmoitettavana, kun sä näin - Yöselkiin matkas' olet pitkittänyt. - No, kuinka voipi orpanani Abner? - Elääkö siellä uljas päällikköni - Rauhassa vaiko rauhattomuudessa? - Ja mitä käski hän sun sanomaan? - -Sanansaattaja. - - Päämiehemme ja sankarimme Abner - Hyvästi voi ja kaikki toimittaa. - Vaikk' en ma saata rauhan sanomia, - Suo uskollisen palvelijasi - Ain' armoissasi olla kuitenkin. - Näin käski hän mun sulle kertomaan: - Taas alkeissa on sota ankara; - Filisteasta suuri sotalauma - Yl' Israelin rajojen on syössyt. - Kun väki varsin vähälukuinen - On Abnerilla, että sillä kauan - Hän vastustella voisi vihollista, - Niin pyytää hän sun kokoon kutsumaan - Kaikk' kelvolliset miehet tappeluun - Ja itsenkin sun sinne rientämään; - Sill', arvelee hän, kussa kuningas - On saapuvilla, siellä miehuuskin. - -Saul. - - Kun väsynehet voimas' virkistänyt - Tääll' olet, riennä kohta sanomaan - Ett' apua on Abner kohta saava. - Ma huolestansa häntä paljon kiitän. - (Sanansaattaja menee). - Mist' urhosuus ja tämä rohkeus - Filisteaan yht'äkkiä on tullut? - Unohtanutko kurja kansa on - Sen kurituksen, jolla rankaisimme - Me ennen häntä ylpeydestään? - Mit' arvelet sä tästä, Jonathan? - Mun luuloni on, että täältä sinne - On joku lintu viekas viestit vienyt, - Ett' eripuraisuus on maassamme. - Hän luulee, että riita pappein kanssa - On sotavoiman meiltä heikontanut. - Ma toivon heille kohta näyttäväni, - Ett'ei viel' ole tylsä Saulin miekka, - Vaan terävä kuin kalpa kostajan. - Nyt verisehen sotisopahan - Me pukeuta saamme, Jonathan, - Koht' aamukoissa valmiit ollaksemme - Ja sotaisihin toimiin käydäksemme. - -Jonathan - - Se oikein on, ja suosiollasi - Käyn tärkeähän työhön valmistaimaan. - - (Menee). - -Saul. - - Levolle saatte, lapset, lähteä. - Ma antaa tahdon teille jäähyväiset - Ja siunauksen, koska aurinkoinen - Silmänsä säkenöivät maalle luo. - - (Merab ja Mikal menevät). - -David. - - Jos armon olen, herra kuningas, - Sun silmissäsi löytänyt, niin suo - Mun käydä kanssas' sotatanterelle - Ja rinnallasi siellä taistella. - Nyt Israelin kaikkein ystäväin - Työvainio on sillä tanterella. - -Saul. - - En, poikani, voi siihen myöntyä. - Sun saadakseni tänne luokseni - Ma kuninkaallisen tein lupauksen, - Ett' yhtä tervehenä saattaisin sun - Kotiisi jälleen, kuin sun tänne sain. - Ma saattomiehet sulle toimitan. - Isääsi multa paljon tervehdi - Ja kiitä häntä, ett' on suonut mulle - Sun lohdutuksen enkelinä olla. - Kun myrsky-ilma tää on lauhtunut, - Taas rauhassa ma toivon saavani - Suloista soittoasi kuunnella. - Siks' olkoon Herran henki kanssasi! - - (Menee). - -David (yksinään). - - Ma olen tullut hälle rakkahaksi - Ja suosionsa kaiken saavuttanut, - Ja rakkautensa on riemuni. - Hän jalo mies on, häntä kunnioitan, - Kuin joskus lapsi sitä vanhempaa, - Joss' ylevyyden kuva kirkkahin - Ja lempi loistaa hälle lämpimin. - Vaan tyhjäks' elo tuntuu toimeton - Ja silloin milt'ei tukalaksikin, - Kun synnyinmaamme onni kutsuu meitä - Kaikk' uhraamaan, niin toimemme kuin työmme. - Ja sielussani soipi kovemmin - Se kutsumus, viel' ääntä lemmenkin. - -(Mikal tulee hiljaan ja lähestyy ujosti Davidia). - -Mikal. - - Niin surullisna, David! Mitä murhe - Nyt voitti itsen murheen-voittajan? - Ma mielessäni luulin murehen - Majansa ottaneen niin kokonaan - Pereessä Saulin, ettei tarvinne - Se asumusta muualt' etsiä. - Ei syytä sulla, David, huolia, - Kotihin omaistesi kohta pääset. - Mut toisin laita meill' on vaivaisilla. - Isämme lähtee kanssa veljemme - Nyt vaaran teille tietämättömille. - Me orpoina sen ajan elämme, - Vaan kaipaus jää meille kumppaniksi - Ja epätiedon tuska toveriksi. - Ei kanteleesi sulo soittokaan - Jää murhettamme lievittelemään; - Niin määrännyt on kova kohtalo. - -David. - - Suloinen ruhtinatar, suruni - Se juur' on, että kodin lämpimässä - Vaikk' kyllä löydän siellä rakkautta - Mun viettää täytyy aika, jolloin kaikki, - Mit' Israelissa on miestä vaan, - Edestä maamme saavat kilvoitella. - Ei kunniata sitä mulle suo - Isäni tahto eikä kuninkaan. - -Mikal. - - Ahaa, jo tunnen sairautesi; - Se, huomaan nyt, on himo kunniaan. - Ai, ai, se kappale on vaarallinen, - Se kunnia, niin siitä kerrotaan. - Se loistollaan on monta vietellyt - Peräänsä juoksemaan ja kadoten - Vaan valjun varjon heille heittänyt. - En himon luullut koskaan minkään-laisen - Sijaansa voivan sielussasi saada; - Niin puhtaalta se näytti maallisista - Riennoista mulle, aina taivaallista - Se muistutti kuin pyhä temppeli. - Mi kunnian himohon vietteli - Sun mieles' ylevän? - -David. - - Oi ruhtinatar - Sit' ällös luulko, sill' ei kunniatar - Mult' ole mielen rauhaa ryöstänyt. - Sen ääni rinnassan' ei kai'u nyt, - Vaan tunnon ääni vilpitön se on, - Jok' ei mun kurjamaiseen lepohon - Suo vaipua. Se mies on kelvoton - Jonlaista tuskin Israeliss' on -- - Jok' ei nyt soisi siellä olevansa, - Kuss' oikea ja jalo Herran kansa - Edestä maansa Herran lahjoittaman - On sotimassa, valmis antamahan - Sen hinnaksi verenkin rinnastaan. - En ansaitsisi asujana maan - Näin kalliin olla, jos en pisaroita - Vereni voisi vastaan pakanoita - Sotiessani sen eteen vuodattaa. - Siit' estämys mun murheiseksi saa. - -Mikal. - - Sen uskonkin, jos oikein tunnen sun; - Se olisi mun tietää pitänyt - Alusta kohta. Ällös murheinen - Siit' olko, ett'et sankarina saa - Ajalla tällä verta vuodattaa, - Se Jumalan on ehkä sallimus. - Hän tuomioissans' onpi tutkimaton - Ja kuoleville käsittämätön. - Vaan runsahilla hengen lahjoilla, - Joit' antanut on sulle yltäkyllin, - Hän näyttänyt on työnsä tekijäksi - Ja sankariksensa sun määränneensä. - Siis loistava on sulle tulevaisuus - Ja sankar'-aika vielä nouseva, - Jot' isänikin Saul on ennustanut, - Ja ennustaissa sitä luulen ma - "Profeetain joukoss' olleen Saulinkin". - Nyt unen muistan aivan kummallaisen, - Jonk' äsken yöllä näin mä, mutta jolle - En selitystä minkäänlaista tiedä. - Sen kertoisin nyt, David, sullekin, - Kentiesi jonkun merkityksen siinä - Sun viisautes' voisi älytä, - Mut unelma näin nuoren neitosen - Lie mielestäsi liian lapsekasta. - -David. - - Se uni kerro, sulo neitonen. - Kun kuulen äänes, murhe vaikenee. - Jos selittäjää Davidist' et löydä, - Niin kiitollisen löydät kuulijan. - -Mikal. - - Tänlainen oli näkö uneni: - Minusta näytti niinkuin olisin - Ma virran reunall' ollut ihanalla - Ja luonnon helmass' aivan huoletonna - Sen hempeyttä täysin henkäyksin, - Kuin lasna ennen, saanut huokua. - Se aamun aika oli autuas, - Joll' aurinkoinen valkeutens' antaa - Itäisen taivaan akkunoista juosta - Herättämään taas kirkkaudellaan - Yön varjon alle nukkunutta maata, - Ja jolloin valovirran tunteissansa - Ilosta itse ilma värisee - Ja luonnon lapset lukemattomat - Heräävät elämänsä nautintoon. - Täst' yhteisestä luonnon riemusta - Mä sydämeni tunsin täytetyksi - Ja hekkumasta melkein hermotonna - Nurmella istuin kaste-pirskuisella, - Jost' aurinkoisen valkeutta vastaan - Tuhansin kiilsi kastehelmiä, - Niin kirkkaita kuin päärlyt kallihimmat. - Näin luonnon viettäessä riemujuhlaa - Äkisti kuulin siiven suhinan. - Kun syytä siihen sitte tarkastin, - Niin hongistosta läsnä olevasta - Näin nuoren kotkan lentons' alkaneen - Keveillä siivin kohden korkeutta - Ja noussunna jo yli setripuiden - Sen lentelevän siivin välkkyvin - Vapaana päivän valkeudessa. - Minusta tuntui niinkuin olisi - Se siivillänsä liehuvilla mulle - Suloista vilvoitusta löyhytellyt, - Kun helteisemmäks' alkoi päivä käydä. - No, David, kuule! sillä kuulemaan - Ma sua pyysin, enkä katsomaan. - Sa tarkastellen mua silmäilet, - Ikäänkuin köyhä kertomukseni - Olisi kasvoissani nähtävänä. - Kuink' uskallankaan unta lapsekasta - Mä sellaiselle tarkastelijalle - Kauemmin kertoa. - -David. - - Oi armas neito! - Jos tietää voisit, kuinka sielulleni - Suloista on sun sanojasi kuulla, - Sä säälivämmin mua kohteleisit. - Kuin ilma raitis ja sen henkiminen - Ruumiille on, niin sieluanikin - On virkistävä kaiku äänesi. - No, kuvittele itsellesi maa - Niin ihana kuin unissasi näit, - Ja ole sitte kulkevanasi - Sen kauneuden keskell' umpi-silmin, - Miss' sulo tuoksu kukkain hajuaa - Ja riemulaulun kuulet lintujen, - Kuin juoksevankin virran lorinan, - Ja tunnet tuulen vienon henkäyksen; - Vaan et saa nähdä kukkain kauneutta, - Et koreata linnun liehumista, - Ja virran juoksu kukka-penkereitse, - Jos aalto kiiltää kullast' aurinkoisen - Kuvaistain kirkkautta taivahan, - Sun silmistäsi kätkettynä on, - Kuin valkeuden kirkas merikin, - Joss' aaltoisina tuuli ajelee. - Jos löytyis joku, joka kieltää vois - Sun näkemästä tätä kaikkea, - Ja sokkosilla voisi käskeä - Sun kulkemahan kauneuden maassa, - Kuink' armottomaks' eikö näyttäis hän? - Ja tosiaankin, neito ihana, - Kun kertomustas kuulen korvilla - Ihastuneilla, näyttää silmissäin - Minusta, niinkuin sana jokainen, - Mi huuliltasi lähtee metisiltä, - Koht' enkeliksi muuttuis ihanaksi, - Jok' olentosi liehuu ympärillä - Ja paratisin arvoiseksi paikan - Sen muuttaa, missä, impi armahin, - On olosi. - -Mikal. - - Ah, mikä miellyttäjä - On Davidistakin jo syntynyt! - Ei, mairittelu jätä niille työksi, - Jotk' eivät taida hengen köyhyydestä - Parempaa saattaa korvin kuullaksemme - Kuin mikä, heidän ymmärtääksensä, - Voi turhuuttamme kyllin kutkuttaa. - Ja sellaisia sankareita kyllin - On ruhtinasten kaikkein kartanoissa. - Vaan kertoella untani kentiesi - Saan vielä, kerta aljettuani. - Kun kotkan lentoa ma ylevätä - Viel' ihaelin, silloin korvihini - Äkisti kuului paha parkaus, - Se kuului virran vastarannalta. - Ja silmäni kun sitte sinne käänsin, - Näin mustan parven petolintuja, - Jotk' asti tähän kätköss' olivat - Tiheessä rannan ruohistossa olleet, - Yht'äkkiä, porunsa päästettyä, - Pyrähtävän ja kohden kotkaa nuorta, - Kuin vainohenget, kiitää alkavan. - He nuoren kotkan kohta piirittivät - Ja uhkasivat hirmukuolemalla. - Kun murheisena sydämessäni - Ma surkuttelin kotkan kohtaloa - Ja vaikeroitsin voimain heikkoutta, - Ett' apua en saattaa voinut tälle - Jalolle korkeuteen kiitäjälle, - Niin muutoksen ma silloin kummallaisen - Äkisti tunsin itsessäin mi muutos - Vaan mahdollist' on unten maailmassa -- - Ma ruumihini ilman keveänä - Kohoovan tunsin kohden pilviä - Tavalla aivan arvaamattomalla - Ja muodossa, jot' en nyt muistaa voi. - Mä rientävänän' olin suuntahan, - Miss' elämästä kotkan taisteltiin. - Vaan kulkuan' ei kauan kestänyt, - Kun eteheni nousi musta pilvi - Ja pimeytehensä peitti mun. - Nyt elo tuntui mulle tukalaksi - Ja tukahtua oli henkeni. - Täss' ahdistuksess' ollen kuului mulle - Suloinen laulu siltä ilmalta, - Miss' äsken kotkan taistelevan näin. - Se laulu soi sen virren sävelin, - Jot' useasti kanssa kanteleen - Sun kuninkaalle kuulin laulavan - Ja jonka muistan nimittänehes: - "Vanhurskaan voitto vihamiehistänsä". - Tää laulu saattoi mulle lohdutusta. - Kun murheistansa rauhoitettu rinta - Ilosta riehui, silloin heräsin. - No, mitä luulet, älyävä mies, - Unesta tästä? - -David. - - Ett' on viattoman - Se unta, huokeaa on huomata. - Menoilta maailman tään saastuttoman - Unissa kotkat voivat veijata. - Eloa laajemmalta kokeneet - Niit' ovat petolinnuiks' lukeneet. - -Mikal. - - Sa mua pilkkaat; taitamattomaksi - Ma sulle näytän, sit' en kuitenkaan - Ma kertomuksen palkaks' ansainnut, - Jos kohtakin se kuului lapsekkaalta. - - (Merab tulee). - -Merab. - - Mi syy on sulla, Mikal, viipyellä - Tääll' aivan yksin nuorukaisen kanssa? - Ei tyttären suvusta kuninkaan - Näin arvoansa sovi alentaa, - Ei kelpaa David, tarkka nuorukainen, - Senlaisen lapsen leikkikumppaniksi. - Käy kanssani nyt kohta täältä sinne, - Miss' sopivamp' on kisa suotu sulle. - -(Mikal seuraa Merabia luoden mennessään hellän silmäilyn Davidiin). - -David (yksinään). - - Mä tarkoitukses, Merab ylpeä, - Kyll' ymmärrän, vaikk' ylpeytes peität - Sanoilla pehmeillä. Se totta on, - Ett'ei voi Mikal tulla kumppaniksi - Näin mitättömän miehen milloinkaan. - Ja kuitenkin sen taisin unhottaa! - Kuink' uskalsinkin tomu alhainen - Niin rohkeasti maasta katsahtaa - Aurinkoon, jonka tie on taivahalla? - - (Jonathan astuu huoneesen). - -Jonathan - - No, David, nuori ystäväiseni, - Miks' alakuloisena seisot täällä? - Syy suruhusi mulle selitä - Vapaasti. Voinko sille huojennusta - Tavalla josko jollakin vaan saattaa, - Sen mielelläni teen kuin ystävä. - -David. - - Ma Herraa kiitän, että saan sen tehdä - Niin ihmisrakkahalle ruhtinaalle. - Se sydämeni saatti suruiseksi, - Ett' estettynä sinne lähtemästä - Ma olen, kunne Herran sotajoukko - Isäinsä maata suojaamahan käy - Ilolla nyt. Ma liian nuorelta - Ja tottumattomalta näyttänen - Urosten seuraan kelvatakseni. - En kanteleeni kielten kanssa aina - Vaan leikitellyt ole, koetella - Jo kovempaakin olen nuorna saanut. - Ma tapauksen tahdon ilmoittaa, - Jok' ehkä voipi sitä todistaa; - En kerskatakseni ma kerro sitä. - Kun palvelijas kerran paimenena - Isänsä karjaa kaitsi laitumella, - Niin laumaan juoksi nuori jalopeura - Ja hampaillansa tarttui lampaasen, - Jonk' kanssa juoksi sitte metsähän. - Ma seuraten sen kohta saavutin - Ja lampahan sen suusta tempasin. - Kun raivonsa se mua kohden käänsi, - Niin partahan sen tarttuin kuoliaksi - Löin jalopeuran. Kerran karhullekin - Sen tempun tein, kun karjahan se syöksi. - Se Herra, joka voiman antoi mulle - Pedotkin väkevimmät voittamaan, - Myös vahvistaa mun sotatanterella, - Hän, jonka nim' on Herra Zebaoth. - -Jonathan. - - Ma uskon ken; ja siltä näytätkin - Kuin sodan pauhinaa et säikähtyisi. - Vaan lupaus, min tänne tullessasi, - Saul teki, hänen myös on täyttäminen. - Isäsi suostuissa jos taidat vaan - Tavalla jollain tulla sotahan, - Käy luoksen' ensin, siellä sankarin - Saat tointa tehdä, missä ankarin - On tappelu: sen voin ma luvata. - Jää siksi, veikko, Herran huomahan! - -David. - - Suo, Herra, armos aina seurata - Mun ruhtinaani teitä rakkahan! - - (Menevät). - - -Toinen kohtaus. - - Gibeassa. Joku aika jälkeenpäin. - -(Näytelmä-sillan etupuolella on katu, sen perällä puisto, jonka perällä -taas Saulin kartano näkyy. Vanhimpia, pappeja ja kansaa kadulla. Mikal -puistossa. Doeg. Sanansaattaja. Sittemmin Saul, Jonathan, David, Abner, -sotaväkeä ja neitoja). - -Eräs kansalainen (lähestyen seuraa kadulla). - -Terve, ystävät! Herran rauha teille! Miks' olette näin varhain -kokoontuneet joutilaina täällä seisomaan? - -1:n vanhin. - - En omihin vois arvottomihin - Nyt töihin käydä, koska lankeemassa - On arpa onnest' isänmaan ja hetki - Jok'ainoa voi saattaa sanoman - Niin orjuudesta onnettoman maamme - Kuin vihamiehen voitost' ylpeän. - Näin kamalalla seisoo kannalla - Nyt tällä haavaa maamme vapaus. - -Kansalainen. - -Sotasanomat ovat siis surkeat ja surettavat. Millaiset ovat teillä -viimeiset tiedot sotatantereelta? Kertokaatte, vaikka ne kamalaltakin -kuuluisivat. - -1:n kansasta. - -Ne yhtä surkeat ovat kuin ennenkin. Urhous ja kunnia ovat Israelista -paenneet, pelko ja häpy sen sijaan astuneet. Goljat, se hirmuinen, -kuuden kyynärän ja levytkämmenen pituinen jättiläinen kauheissa -aseissa, yhä vielä pilkkaa ja häpäisee Israelia ja sen Jumalaa. -Ei yksikään Israelin mies ole rohjennut hänen kehoituksestansa -ruveta kahdentaisteluun tämän hirveän jättiläisen kanssa, siten -ratkaistaksensa sodan voittoa, Eipä vielä sittenkään, vaikka kuningas -on luvannut sille, joka Goljatin voittaisi, antaa vanhemman tyttärensä -puolisoksi ja tehdä voittajan suvun verottomaksi. Näin on tämä -ympärileikkaamaton Filistealainen, joka oikeemmin lienee perkeleen -sukua, ottanut haltijan vanhoilta sankareiltakin. Vaan uudempia tietoja -sotamenoista saanemme kohta, kun sanansaattajaa sieltä tällä haavaa -odotamme. - -2:n vanhin (eräälle papille). - - Miss' urhous on nyt se kuuluisa, - Jok' ennen seuras' aina Saulia - Sen sotiessa vastaan pakanoita? - Ja mihin joutunut on Jonathanin - Sotaisa into, joka hänen saatti - Vaan yhden ainoon palvelijan kanssa - Vihollisensa leiriin syöksymään, - Ja jolla silloin Filistean joukon - Niin kauhistutti, että pakohon, - Kuin lammaslauma nähden jalopeuran, - He juoksivat aseensa heittäen? - Kuink' urhous nyt heilt' on kadonnut? - -Pappi. - - Kun Herran henki pois on paennut - Niin Saulista kuin hänen joukostansa, - On väkevyyskin tyhjään rauennut - Jot' ennen näyttivät he sodissansa. - Kun henkeä sit' Israel nyt puuttuu, - Niin ihmisvoima sille turha on, - Ja urhous, niin suuri muinain, muuttuu - Peloksi, saattain siinä tappion, - Miss' ennen sai se voiton kunnialla. - Nyt soturimme ovat kuninkaineen - Senlaisen juuri kirouksen alla, - Näin himmentäen kunniansa maineen. - Vaan toisin kävi sulle, Israel, - Niin' aikoina kun vielä ilmoittaa - Sai sanaa Herran sulle Samuel - Ja pappein sääty kansaan kiihoittaa - Sit' intoa, jok' aina voiton tuo. - Sit' onnea nyt Saul ei sulle suo! - Hän sanaa Herran ja sen saarnaajoita - Nyt halveksii ja voimahansa luottaa. - Vaan ylpeydellään hän muut' ei voita, - Kuin turmion sill' Israeliin tuottaa. - - (Sanansaattaja tulee). - -Sanansaattaja. - - Taas, Israel, iloitse herrassas! - Hän koroitti nyt jälleen kunnias. - Kun kansallensa voiton suuren saattoi - Ja viholliset jalkoihinsa kaatoi. - Ja Goljat itse, kauhistava mies, - Joka Israelin Herraa herjasi - Ja kansaa kaikkea, maan mullassa - Nyt verissänsä viruu hengetönnä. - Hän langennut on kahdentaistelussa - Kanss' yhden uljaan Israelin miehen, - Kuin iki-honka kaatuu kankahalla - Hänt' ankaramman myrsky-ilman alla. - Ja hajonneet nyt ovat pakanat, - Kuin kesätuuleen kuivat akanat. - -Kansa. - - Oi sanoma niin kallis, suloinen, - Ett' Israelill' on viel' armoinen - Ja auttavainen Herra tuskan alla! - Hän maansa taas nyt täytti kunnialla. - -1:n vanhin. - - Viel' ilmoita nyt suullas siunatulla, - Jost' autuaan tään saimme sanoman, - Ken sankar' on se Herran Zebaotin, - Jonk' käden kautta Goljat lyöty on. - -Sanansaattaja. - - Te tuskin, luulen, voitte arvata, - Ken sankar' on se, sill' ei sankariksi - Viel' Israel hänt' ole tuntenut, - Kun semmoisen ei ole mainetta - Hän urhotöistä entisistä saanut. - Se sankari ja maansa pelastaja - On Isain poika Betlehemiläisen, - Nimeltä David, jonka tuntenette - Kun Saulin huoneess' ollut on hän. - -Kansa. - - David! - -Sanansaattaja. - - Niin ihmeellisen kuin hän urhouden - Nimessä Herran Zebaotin näytti, - Kun jättiläisen Goljatin hän löi, - Niin muodossakin ihmeteltävässä - Hän teki työnsä, ollen vaatettuna - Vaan alhaisehen paimenpukuhun. - Aseitakaan ei ollut soturin - Kädessä hällä, siinä oli linko - Ja kiveä noin viisi kukkarossa, - Joist' yhden paiskas' otsaan Goljatin. - Kun siitä kaatui Goljat kasvoilleen, - Niin David juoksi langennehen luoksi - Ja hältä kaulan katkas' omalla - Sen miekalla. Nyt pelko kansastamme - Sijansa siirsi Filistealaisiin, - Jotk' etsivät paossa pelastusta. - Mut tiedot saatte kohta tarkemmat, - Kun juuri Saul on sankarimme kanssa - Nyt rientämässä tänne riemuiten. - Heit' olkaa valmiit vastaan ottamaan. - -(Osa kansaa rientää oksia karsimaan ja kukkasia kokoomaan -kaunistaaksensa niillä katua ja kadun varsia). - -Doeg. - - Siis palkinnoksi urhoudestaan - Vävyksi pääsee David kuninkaan? - -Sanansaattaja. - - Sen kuningas on hälle luvannut. - -Doeg (itsekseen). - - Tää asia on arveluttava - Ja vaaralliseksi voi tulla mulle. - Jo ennestänsä Saulin lemmetyinen - On David ollut, nyt kun mainehen - Hän sankarin on saanut, rakkaammaksi - Voi hälle vielä tulla, sillä hellä - Saul ain' on ollut urhoudelle. - Näin voitettua Saulin sydämen - Hän toiselle tolalle taivuttaa - Voi Saulin mielen, herkän kääntymään, - Ja tehdä tyhjäks' aikomukset mun. - Ei helvetissä, niin et huokeasti - Vie voittoani, poika parraton. - Kun rauta kuuma, silloin takomisen - On aikakin; vaan raudan kuumuuteen - En itse tartu. Tääll' on tolvanoita, - Jotk' kuumuutta sen saavat käsitellä. - Ma mestarina näkymättömänä - Pajassa seison. - (Kääntyy muutamain vanhimpain puoleen). - Kuultaa, ystävät! - Te varmaan kaikki tietää mahtanette, - Kuink' Isain poika ajoist' entisistä - On kuninkaalle rakkahana ollut. - Nyt kuninkaan hän perheen jäseneksi - Siteellä lemmen sekä heimouden - On yhtymässä. Mieliksi jos Saulin - Nyt mielitte te tehdä, julkisesti, - Hänt' ollessanne vastaan ottamassa, - Siin' ilmi tuokaa kaiken kansan mieltä, - Ett' Israel on pelastajan saanut - Ja suojelijan suuren Davidista. - Saul riemuitsee, kun kunnioittavan - Hän kansan kuulee miestä, jota kauan - On kuningas jo kunnioittanut. - Ma kaupungissa tässä neitoa - Mont' olen kuullut lauluun taitavaa. - Ne kutsukaatte kaikki kokohon - Ja laittakaatte harppuin helinällä - Ja kanteleilla tänne laulamaan, - Kun Saul ja sankarimme saapuvat - Sill' ihanaa on soitto Saulille. - Näin kiitosvirsi soikoon Davidille! - -1:n vanhin. - - Se asiaan on aivan sopivaista. - No, ryhtykäämme, miehet, toimehen! - - (Muutamia vanhimpia menee). - -Doeg (itsekseen). - - Kaikk' onnistuu, kun itse johdatan. - Kun kateuden, epäluulon henget - Saan Saulissa ma kerta riehumaan, - On voitto varma puolellani mun. - Nyt tarkemmin käyn tointaan tutkimaan. - - (Menee vanhimpain jälkeen) - -Judan vanhin (eräälle papille). - - Mi ajatus on, isä, mielessäs - Täst' asiasta? Judan sukua - On Isain poika David. Liekö hän - Se "jalopeura Judasta", jost' ennen - Profeetat ovat ennustaneet, jonka - On herättävä Herra Jumala - Kansaansa kaitsemaan, koroittaen - Sen Israelin kaiken istuimelle? - -Pappi. - - Jaa, tapaukset siihen viittaavat. - Vaan vaarallist' on vielä luuloansa - Siit' ilmoittaa, kun Saulin kuuluville - Se tulla voipi. - -Judan vanhin. - - Ethän kumminkaan - Mua kielittelijäksi arvelle? - -Pappi. - - En sitä juuri; mutta viisahan - On sydämeensä sulkeminen luulo, - Jot' aik' ei salli vielä ilmoittaa. - -Mikal (erillään puutarhassa itsekseen). - - Nyt ilopäivä Israelill' on - Ja lapsissa sen riemu vallitsee. - Siis, sydän raukka, miksi rauhaton - Sä yksin olet? Miksi hallitsee - Vaan murhe musta sieluani nyt, - Kun voiton kunnia sen nuorukaisen - On, jonka muoto jalo piirtynyt - Syväst' on sydämeeni kurjan naisen? - Ja kuitenkin mä eestä kunniansa - Ja onnensa kaikk' alttiits' antaisin, - Myös kaipausta kärsimysten kanssa, - Jos onneks' ois se hälle, kantaisin. - Hän onnensa nyt saavuttanut on, - Jos kunnia voi hälle sitä antaa, - Mut kumminkin ma olen rauhaton - Ja murheen kuorma raskas on mun kantaa. - Hän Merabin nyt puolisoksi saa - Ja ruhtinaisen arvon voittajana. - Hän josko onnen sillä saavuttaa, - Mä epäilen, kun häntä rakkahana - Ei Merab pidä. Mutta Merab häntä - Voi vasta lempiä, kun nuorukainen - Hän jalo on. Voi kamalaa sydäntä! - Kuink' on se kateinen ja luulevainen! - (Sotatorvein soitto kuuluu). - Ma torvein soiton kuulen, voittajat - Nyt rientävät jo tänne riemuiten. - Kun murheilleni menot riemusat - Nyt eivät sovi, tehnen paraiten, - Jos koitan olla niissä näkymätön - Ja murhettani muilta salata, - Ma Israelin tytär kiittämätön! - Viel' ehkä rauhani voi palata. - - (Menee). - -(Saul, Jonathan, David, Abner ja osa sotaväkeä tulevat; toiselta -puolen katua lähenee joukko neitoja, jotka, koristettuina kukkasilla -ja soittaen harpuilla ja kanteleilla, laulavat seuraavaa laulua, jonka -molempain värsyin kahteen viimeiseen riviin kansakin äänin yhtyy). - - Nousi tuima myrskytuuli - Lännen puolella, - Ja Israel, kun pauhun kuuli, - Täyttyi huolella. - Se tullessaan vihollisparven - Tuhansiin toi määrihin. - Vaan Herra autuuden taas sarven - Nosti maamme äärihin. - Ja määrätön, kuin meren hiekka, - Joukko maahan lyötihin, - Kun tuhatta löi Saulin miekka, - Kymmentuhat Davidin. - - Masennettu julman seuran - Miel' on ynsiä, - Kun Judan sai se jalopeuran - Koittaa kynsiä. - Ja turhaksi jo rauennut on - Vihamiesten kerskaus, - Kun saattanut ne turmiohon - Herran on vanhurskaus. - Ja Israel, heist' ennen halpa, - Voiton sai nyt kaunihin, - Kun tuhatta löi Saulin kalpa, - Kymmentuhat Davidin. - -Kansa. - - Saul kuninkaalle Herran siunaus, - Ja voittosankarille tuhansin! - -Saul (karsaasti kansalle). - - Te juhla-temput turhat, kelvottomat - Ja lapselliset leikit hyljätkäätte. - Kotiinne käykää -- kiittäkäätte siellä - Herraanne hurskaall', oikealla miellä. - (Itsekseen, katsahtain tuimasti Davidiin). - Kymmentä kertaa suuremman, kuin mulle, - He kunnian nyt hälle antoivat, - Näin näyttäin selväst', että kymmenkertaa - He mieluisemmin hälle soisivat - Kuninkahankin valtakunnan. Kaikki - Se, luullaksen', on pappein sala-tointa. - Vaan vastedes ma tahdon varallani - Näit' yrityksiänsä vastaan olla. - Ne kaiken rauhan multa ryöstävät - Ja sijahan sen huolta saattavat. - - (Kansa on alkanut hälvetä). - -Doeg (joka taas on paikalle ilmestynyt, itsekseen). - - Jo Saulin silmät tulta iskevät, - Ja salamoita seuraa jylinä. - -David (Jonathanille). - - Mua aavistuttaa, että jonkunlainen - Tääll' onnettomuus mua odottaa, - Kun kuninkahan muodon kokonaan - Ma kohtahani huomaan muuttuneen. - Hän puoleheni katsoo uhkaavin - Ja julmin silmin, joista puoleheni - Ain' ennen loisti jalo lempeys. - Se laulu neitoin turhamielisten - Ei hälle mieliks' olla mahtanut. - Ei muakaan se miellyttänyt, ollen - Se solvausta kuninkaalle. - -Saul (nähtyään Doegin). - - Doeg! - -Doeg (ei kuulevanaankaan, itsekseen). - - Ma ukkosen jo kuulen morinan, - Vaan varron sikskuin ärjy-äänehen - Se pilvistänsä ehtii puhjeta. - -Jonathan (Davidille). - - Ett' useasti henki murehen - On ennenkin jo häntä vaivannut, - Sa muistanet, ja kuinka ahdistus - Äkisti muutti kasvons' synkeäksi, - Sa parhain tiedät, joka kanteleellas - Hält' useasti murheen lievitit. - Senlainen hetki ahdistuksen, luulen, - Taas onnetont' on häntä kohdannut. - Jos arvonsakin tunsi loukatuksi - Hän kohtelusta kansan, siitäkään - Ei syytä sulla kauhistuksehes', - Kun Saulin suosio on puolellas. - Sen näytti hän, kun lemmen sitehillä - Sun omistaa hän tahtoi pojakseen. - Mull' oli myöskin toivo hartahin - Siteillä langon sun sukuuni kiintää, - Kun sieluni jo olet heimolainen - Ja sydämeni veli rakkahin. - Vaan yhteys ei sulle kelvannut - Senkaltainen, kun sydämes on nöyrä, - Vaikk' urhotyösi sun on nostanut - Korkeempahan kuin arvoon ruhtinaan. - Nyt kotihini lähde, veli armas, - Pois luotas' sulje epäluulo karvas; - Taas rauhoitettua kun pidät mieltä, - Niin Saulin kartanoon me käymme sieltä. - - (Menevät). - -Doeg (katsellen heidän jälkeensä). - - Nyt kaks on mulla vihamiestä. - -Saul (kiivaasti). - - Doeg! - -Doeg (vielä itsekseen). - - No, paisu, paisu, pyhä ukkonen, - Viel' ankarammin -- - -Saul (astuin likemmäksi). - - Doeg, kurja mies! - Kuink' uskallat ja kuulemattomana - Kuninkahasi olla kutsulle? - En kuuroa mä kärsi käskyläistä. - Jos käskyjän' et nopeammin kuule, - Niin leikkautan korvat sulta, konna. - Miss' äsken kuljit kuuloinesi, lausu. - Se voittovirren kaiku Davidille - Lie sunkin äsken kuuroks' saattanut - Mun äänelleni. Tunnusta se, orja! - Ahaa, teill', orjat, luulo varma on, - Ett' aurinkoni on jo laskemassa. - Te luuletten, ett' uudest' auringosta - Jo koiton näitte taivaall' Israelin. - Siis kiire teillä, kurjat, henkeänne - Sen loistehessa lämmittelemään. - -Doeg (sivulla). - - Hän sellaisell' on tuulella kuin tahdoin. - (Kovaa). - Suo anteheksi, armollisin herra, - Ett' en ma kohta kutsuasi kuullut. - Mun kuuloni se kulki niissä seuduin, - Miss' ääniä sai kuullaksensa, joita - Ei kuninkahan korva kuulla voinut; - Vaan kuuluvilles ovat tärkeät - Ne tulla. Menoja mä silmin, korvin - Nyt tarkastelin, joiden tietäminen - On hyödyksesi, herra kuningas. - -Saul. - - Sa uskollinen, valpas palvelija! - Kuin ennenkin, ja asiaani valvot. - Nyt tänne lähde mulle kertomaan, - Min tiedon saivat silmäsi ja korvas, - Kun kulkivat ne löytöretkellään. - -(Saul, Abner ja Doeg menevät portista puistoon). - - No, anna kuulla. - -Doeg. - - Poissa ollessas - Ma tarkoin tutkin täällä kansan mieltä, - Jonk' on jo pyhä seura pappien - Sun puolestasi poies kääntänyt. - Sä mielestänsä olet kelvoton - Ja kulutettu ase, jonka kautta - Ei voittoa voi saada Israel - Enää, eik' koittaa sille kunnia. - Tää miel' ol' ennen voittosanomaa - Heill' aivan varma, pappein vaikuttama. - -Saul. - - Ja sanoman kun saivat voitostamme --? - -Doeg. - - Kas, silloin syntyi uusi elävyys - Ja meno vilkas kohta leirissä. - Nyt kauheasti kättä puristeltiin, - Ja silmin toisen silmään tirkisteltiin, - Niit' iskettiin ja salaviisahasti - Yks toisensa kuvetta nyhkäsi. - -Saul. - - Mi syy heill' oli siten viekastella? - -Doeg. - - Sen selvin kuulin heidän kuiskeistaan. - "Nyt", arveltiin, "on Judan jalopeura - Jo vihdoin viimein noussut luolastaan, - Kuin ennustanut profeetain on seura, - Se valtikkaa on tullut voittamaan - Yl' Israelin kaiken. Täyttämys - Jo alkanut on Herran lupauksen, - Ja Saulin huonehenkin hylkäys - On jälkeen Samuelin ennustuksen - Todeksi käynyt, sillä sankaruuden - On voiman Saulin suku hävittänyt, - Ja itsellensä sankarin on uuden - Suvusta Judan Herra herättänyt". - -Saul. - - Tää niskuri ja kiittämätön kansa - Ja järjestystä ikävystyvä - On aina ollut herkkä juoksemaan - Sen perähän, mi uudelta on heille - Ja vaihettelevalta näyttänyt. - En miel'alaansa huikentelevaan - Ma huonettani ai'o rakentaa. - Kun lasken kuninkuuden kalliolle - Pyhälle kulmat sen, niin kaikellaiset - Sit' eivät taida tuulet tuudittaa, - Jotk' ajelevat kansan miel'aloissa. - En mielistänsä tuulen tuomista - Mä millänikään olla tarvinne, - Kun Isain poika, "jalopeuransa", - Mun puolellan' on; mulle kuuliainen - Ain' ollut on hän töissä, toimissaan. - -Doeg. - - Mun kuninkaani, ällös Davidiin - Sa liioin luottako, sill' ystävä - Hän ennestään on pappein säädylle. - Ja kavaluus on pappein, tiedät, suuri, - Jok' usean on miehen vietellyt. - Kun sodastanne tänne palasitte, - Niin silmäykset Davidin ja pappein, - Joit' iskivät he toisillensa, ilmi - Sen saattivat, ett' ennen keskenään - On salaisia neuvoja heill' ollut. - -Saul. - - Sit' en ma usko; siinä erhetyt. - Hän sydämest' on nöyrä nuorukainen. - En usko kuninkuuden kunniaa - Viel' unissaankaan hänen haparoineen. - Hän mielen nöyrän näytti siinäkin, - Kun puolisoksi tyttäreni tulla - Hän liian halpa oli mielestään. - -Doeg. - - Siin' älyänsä seurasi hän vaan. - Hän tulevata aikaa tarkastain - Kyll' ymmärs, että lapsen oikeutta - Myös senmukainen seuraa velvoitus. - Näin ahtahilla sitehillä hän - Ei itseään sun suonut sitoa, - Ett' eivät hälle aivan vaikeaksi - Ne kävisi niist' itsens' irroittaa, - Jos käydä tahtois teitä omiaan - Ja kuuliaisuuden teilt' erota. - -Saul. - - Vai luulet niin. Sa tarkoin tutkistellut - Jo olet vaarat kaiken-laatuiset, - Niin mahdolliset, kuin myös mahdottomat, - Joit' ajoiss' alkavissa, luulet, kohtaan. - Min neuvon annat mulle viisahan, - Ett' estää voisin niiden tulemista? - -Doeg. - - Jos tiellä, jota poljet joka päivä, - Sa huomaisit, ett' orjantappuroita - On juurittunut sekä alkanut - Jo pensahaksi siinä pensimään, - Mit' olisi sun silloin tekeminen? - Kun vastaat siihen, neuvon' ilmoitat. - -Abner. - - En käytöstä ma kansan horjuvaista - Hyväksi katso, mutta mielestäin - Se itsestään on halpa, mitätön, - Jonk' ylenkatseella voit palkita. - Kun syylliseks' et ole löytänyt - Viel' Isain poikaa, tarpehettomat - Myös ovat kurituksen hankkehet. - Miss' oikea ja selvä vaara vaan - Sun istuintasi uhkailee, siell' aina - On puolellasi miekka Abnerin. - Vaan tuumailuista näistä viekkahista - Mä päästäkseni pyydän, kuningas. - -Saul. - - En neuvoa sult' ole vaatinut. - Vapaasti suon sun täältä lähteä. - (Abner lähtee). - Nyt näet, Doeg, kuinka inhoa - Sun neuvosi jo niissä nostattaa, - Jotk' ovat, niinkuin Abner, oppineet - Vaan oikeuden tietä kulkemaan. - Kuink' uskaltaisin mielist' ystäväini - Ma huolimatta sitä seurata? - Ma istuimeni horjuvaisemmaksi - Vaan saattaisin, jos mieltäs seuraisin. - -Doeg. - - Se Herra, joka vallan antoi sulle, - Myös viisaudellaan sun lahjoitti, - Ett' ymmärtää, mi sulle hyödyllist' on, - Sa paremmin kuin palvelijas voit. - En ryhtymähän työhön veriseen - Ma neuvonut kehoittaessani - Sun poistamaan se, mitä haitaksi - Ja vaaraks olla vasta sulle voi. - -Saul (itsekseen). - - Ja kuitenkin, kuink' äly häll' on tarkka! - Jos jostakin, niin juuri siltä suunnan - On mahdollista myrskyn paisua. - (Doegille). - No, puhu suusi aivan puhtahaksi. - -Doeg. - - Sa toimittaa voit sinne Davidin, - Miss' yllyttää hänt' ei voi viettelys - Valt'-istuimes perille pyrkimään. - Sen parhaiten näin saatat toimehen - (Ja siten taidat myöskin koetella, - Hän pelkästäkö ujoudesta - Vävyksi sulle kielsi tullakseen): - Nyt kuulluks' anna tulla Davidille, - Ett', ainoastans' uljuuteensa katsoin - Ja huolimatta köyhyydestänsä, - Et kultaa hältä huomenlahjaksi - Jot' antaa sais hän sulle vävynäs - Sa toivo, kultaakin kun kallihimman - Hän kuninkaalle lahjan tuoda voi, - Jos merkin selvän saattaa kuolemasta - Noin sadan miehen Filistealaisen, - Rajoilla Israelin riehuvaisen. - Se, ilmoita, on sulle kalliimpaa - Kuin tavara ja kulta kaiken maan. - Jos oikein tunnen Davidin, niin valmis - On toimehen hän ryhtymähän, jolla - Hän kunniaansa voipi lisätä. - Näin luotas saatat hänen loitommaksi - Ja viettelysten teiltä vieroitat. - -Saul. - - Niin helvetin on sukkela se neuvo, - Ett' itsen' valheen valtaruhtinaan - Se kateutehen voi kiihoittaa. - "Et työhön neuvo mua veriseen", - Vaan vihollisten työksi laittamaan, - Mit' itse en mä tehdä julkea. - Siis Davidille käsky antaman - Pitäisi mun, ett' itse kuolemaansa - Hän vihollisten leirist' etsisi? - -Doeg. - - Ei käskynä sit' ilmoittaa sun tarve, - Vaan toivona, jonk' olet ystävilles - Sa salaisesti joskus lausunut. - Sen salaisuuden ilmi-saattajaksi - Ma rupean, jos suot sen, kuningas. - Vapaata sitte David tahtoansa - Saa seura. - -Saul (ajatuksissaan). - - Ja kuitenkin on toisen - Tai toisen meistä tieltä siirtyminen. - -Doeg. - - Ma vastausta varron, kuningas. - -Saul. - - Tee, mielestäs mit' onpi parahin, - Vaan varovasti, muista, varovasti! - -Doeg. - - Sa varovaisuuteeni luottaa voit. - Ma tuloansa täällä odotan. - -(Saul lähtee huoneesensa. Doeg syrjäytyy näkymättömiin. Mikal tulee -näkyviin puistossa). - -Mikal (yksinään). - - Voi mieletöntä mua neitoa! - Ma tosiaankin mieltä lienen vailla, - Kun kussakaan en löydä lepoa, - Vaikk' etsin sitä kadotettuin lailla. - Ei murhett' ennen näissä ilmoissa - Mull' ollut, jok' ei kohta haihtunut - Ois vanhempain ja veikkoin helmoissa. - Kuink' armas koti on nyt vaihtunut - Majaksi murheen? Sitä pakenen - Kuin asumusta veri vierahan. - Vaan mistä rauhaa silloin hakenen, - Kun luonan' itse tuskan kuljetan, - Kuhunka kuljen? Sydämen kun täyttää, - On lempi saanut kerta leinuineen, - Mi kallist' ennen, halvaks silloin näyttää, - Ja lapsuudenkin koti riemuineen - Näy kolkoksi ja vento vierahaksi. - Mä lähenevän tänne miestä kaksi - Nään tuolta -- toisessa se kuva loistaa, - Jot' en voi koskaan sielustani poistaa. - -(Mikal lymyy puitten varjoon. Jonathan ja David lähenevät porttia, -samaten Doeg toiselta puolen). - -Doeg. - - Terveiset teille, nuoret sankarit! - Sun onnestasi riemuitsen ma, David, - Ja kunniastas, että kuninkaalle, - Jok' ennen on jo sua suositellut, - Vävyksi tulet. Sitä toivovat - Myös palvelijat kaikki kuninkaan, - Jotk' oppineet jo jalouttas ovat - Rakastamaan. - -David. - - Ei halpa sukuni, - Eik' elämäni vähä-arvoinen - Suo kunniaan niin korkeaan mun nousta. - Ja kunnian sen liian kallihiksi, - Vävyksi tulla kuninkaan, ma katson - Mun köyhyyteni kanssa yhtymään. - Ma uskollisna palvelijana - Vaan ollakseni kuninkaalle pyydän. - -Doeg. - - Ei sukukuntas köyhyyteen Saul katso. - Ma salaisesti hänen lausuvan - Näin kuulin kerran uskottuinsa kesken: - "En kultaa pyydä Davidilta, kun hän - Voi kalliimmankin lahjan mulle tuoda. - Kun sankar' on hän Herran Zebaotin, - Niin kostaa voi hän vihamiehillemme, - Jotk' Israelin rauhaa häiritsevät - Rajoilla sen. Jos sadan vihamiehen - Hän kuolemasta saattaa mulle merkin, - Se kallihin on huomenlahja, minkä - Hän kuninkaalle sekä synnyinmaalle - Voi lahjoittaa". - -Jonathan - - Se, Doeg, valhe on. - Senlaist' ei vielä ole toivotusta - Saul kunkaan kuullen koskaan lausunut. - Se itseltäs on juonta perkeleistä, - Jonk' kautta kavalasti Davidin - Sa surman suuhun syöstä tahtoisit; - Kun hurskaampaa et miestä sallisi, - Kuin itse olet, täällä löytyvän. - -Doeg. - - Niin kauheaa en epäluuloa - Ma, ruhtinaani, sulta ansainnut. - Todistajaksi, että totta on - Puheeni, saatte itsen kuninkaan. - En täällä käskyläisnä kuninkaan - Sit' ilmoittanut; siinä David saa - Vapaata tahtoansa noudattaa. - -David. - - Tuost' ällös kiivastuko, Jonathan. - Kenties se toimi Herralt' itseltä - On lähetetty mulle tehtäväksi. - Ja jonkunlainen ääni sielussain - Mun työhön siihen käskee ryhtymään. - Käy kuninkaalle, Doeg, sanomaan, - Ett'en mä ennen katso kasvoihinsa, - Kuin täytetty on toivo kuninkaan, - Jos Herra suo, tai tahtoessa Herran - Mä manalahan lähden vierahaksi. - -Doeg. - - Mi urhoisuus ja mikä miehen into - On nähtävänä täällä. Seuraajaksi - Ma toivon onnen sulle matkallas. - - (Menee). - -Jonathan. - - En ymmärtää voi, mikä saatti sun - Näin pettäväiseen työhön pyrkimään, - Kun kunniaa sull' on jo yltäkyllin. - Sinusta kuitenkaan en luulla voi, - Ett' ainoastaan himo kunniaan - Sun tielle saattais epätietoiselle, - Miss' yhtä varma voitto on, kuin kuolo. - Mi kummempaa, ja tullaksesi kielsit - Vävyksi Saulin, mutta tarjout - Nyt huomenlahjaa hälle hankkimaan, - Jonk' alttiiks annat vielä henkesi. - -David. - - Mun henkeni on Herran hallussa - Ja synnyinmaani palvelukseen valmis. - Pois alituista poistaa ahdistusta - Ma tahtoisin, jot' ainiahan kärsi - Kansalta Filistean Israel -- - Ja kuitenkin nyt, armas Jonathan, - Kun olemme me hetken viimeisen - Ehk' yhdessä, mun anna au'aista - Sun nähdäksesi kaikki sydämeni, - Jot' ennen viel' et tarkoin tuntenut. - Jos muuttaa voisit siihen sijahan, - Miss' on nyt Merab, Mikal sisares, - Niin kaiken alhaisuuten' unhottaisin - Ja elämäni sulle hinnaksi - Edestä kunnian ma tarjoisin - Sun langoksesi silloin tullaksein. - -Jonathan. - - Vai niin on sinun laitas; sopivampi - Siis mielestäs on Mikal kumppanina - Tiell' elämäsi sua seuraamaan. - Mut Mikal itse onko suostuvampi - Kuin Merab seurahasi lähtemään? - -David. - - Jos saisin sydämensä suostumusta - Ma tutkia ja hälle ilmoittaa, - Kuink' ääretön on rakkauteni -- - -Jonathan. - - "Jos saisin tutkia ja ilmoittaa" - Niin lausut teeskennellyn muotoisena - Kuin veitikka se, joka varkahin - On naapurinsa kukkatarhass' ollut, - Ja, kukkakimppu huostassaan jo, sitte, - Havaittuansa tarhan haltijan, - Suin anovaisin hälle lausuisi: - "Suo kukkais tuoksua mun aistia - Ja hajuansa hiukan haistella, - Ett' oppisin mä niitä tuntemaan". - Vaan turha lienee tuota tutkistella, - Oletko käynyt kukkatarhassamme - Sen kukkasia varkain poimimassa, - Kun tuntumaton, lausuu sananlasku, - On nuorukaisen jälki neitsen luo. - Mä, ystäväni, vannon koittaakseni, - Mi mahdollist' on, jotta Mikalin - Sa puolisoksi saisit arnahaksi. - Ei vaarahan sentähden syöksyä - Sun tarvinne. - -David. - - Oi, jalo Jonathan! - Suo lujana mun olla päätöksessä, - Jonk' äsken Doegille julkasin, - Se lempenikin näytteeks olkohon. - Mä miesten kanssa, joiden päälliköksi - On kuningas mun pannut, vihamiesten - Käyn kimppuhun nyt -- - -Jonathan. - - Sua seuraisin - Mä mielelläin. - -David. - - Ei käy se laatuhun. - -Jonathan - - Sa oikeassa lienet; kuitenkin - On sydämeni aina seurassas, - Jot' yksikään ei valta maailmassa - Pois luotasi voi koskaan luovuttaa. - Mun luo nyt lähde, että ystävyyden - Siell' ehkä palveluksen viimeisen - Saan sulle tehdä. Sotisopahani - Sun vaatetan ja miekallani vyötän. - Sua ruumiinikin verho seuratkoon, - Kuin sydäntäsi seuraa sydämein. - - (Lähtevät). - - Mikal (tullen piilostansa). - - Niin sykkivin tääll' istuin sydämin, - Kuin naaras-hirvi arka piilossaan, - Jot' ampujien nuolet väijyvät, - Kun salakuuntelijana ma sain - Puheita heidän ilkkuvia kuulla. - Kuink' uskalsinkaan tulla nähtäviin, - Kun hävyn puna poskiani polttaa - Viel', ilkamoisuuttaan kun muistelen. - Kuink' kuitenkin olette, nuorukaiset, - Te itserakkahat ja luottavaiset, - Kun pieninkin jo teistä hempeys, - Min neito joutuu joskus näyttämään, - On merkki rakkauden polttavan. - En Davidille muista milloinkaan - Niin rakkautta selvin näyttäneeni, - Ett' olisin mä syytä antanut - Näin umpimielin siitä lausua. - Vaan malta, malta, poika itsekäs, - Mä näytän vielä, ettei rakkauttain - Sun ole juuri orrelt' ottaminen. - Ja kuitenkin soi sanomattoman - Sulolta sydämeeni tunnustus - Se, jonka veli Jonathanille - Hän rakkaudestansa ilmi toi. - "On rakkauten' ääretön", hän lausui. - "On ääretön" ja mä sen maalina, - Johonka rientää toivons? armahin. - Voi minua, mi hullu lienenkin! - Näin hurjasti kun taidan huikennella, - Kun kuolohon kentiesi kulkemassa - On kultani ja oma arnahani. - Ma riehun, niinkuin lapsi valaton - Miks' useasti mua Merab kutsui - Jok' äyrähällä äkki-jyrkänteen - Lyö leikkiä uhalla vaarankin. - (Lankee polvilleen). - Oi, armoinen Jumala Jakobin! - Jok' aina tahdot rukouksen kuulla, - Jos rukouksen heikko vaimokin - Vaan sydämellä nöyrällä ja suulla - Vakaalla istuimes tuo etehen. - Ma kurja neito sulle rohkenen - Myös kantaa sydämeni rukousta: - Suo Davidille armos suojelusta, - Kun kulkemaan hän lähtee vaarain teitä, - Viel' armostasi häntä ällös heitä, - Jonk' äsken väkevyydelläsi täytit - Ja jolle armos avaruutta näytit, - Kun voimasi soit häntä tukea. - Hyvyyttäs suurta, jot' ei lukea - Voi yksikään, nyt lisää siten vielä, - Ett' ohjaat taaskin häntä vaaran tiellä. - Tee niinkuin tahdot, Herra, onnein kanssa, - Vaan Davidia tu'e vaaroissansa. - -(Mikal, nähtyänsä Saulin ja Doegin tulevan puistossa, pakenee). - -Saul. - - Hän, David, kertaakaan ei kieltänyt - Näin kamalahan työhön käydäkseen, - Mut kuuli tyvenellä mielellä - Alusta alkaen sun ilmoitustas? - -Doeg. - - Hän teki niin, ja Jonathaninkaan, - Jok' ensin suuttui silmittömäksi, - Ei huolinut hän varoituksista. - -Saul. - - Mä siitä tunnen, että kummallenkin - On viekas juoni vielä vento vieras, - Se vihattu on taikka tuntematon. - Käy tuonnemmaksi, siellä vileämpi - Ja tuulisemp' on paikka. Doeg, Doeg! - Mitenkä neuvot neuvos seuraamista - Mun vastaamaan, kun tili töistämme - On tehtävä? - -Doeg. - - Sen David vastatkoon, - Kun ehdollansa sitä seurasi; - Et käskyä sä siihen antanut. - -Saul. - - Vaan kavalaa ja julmaa juonta meiltä - Se oli kuitenkin. Kun Israel - Saa kuulla nämät salavehkehet, - Niin inhosta hän eikö sydäntänsä - Pois puolestani käännä kokonaan? - -Doeg. - - Sit' älä pelkää; mutta kuitenkin - Parempi ois, ett' itsellesi kohta - Nyt valmistaisit vahvan puolueen, - Jost' oiva sulle turva aina oisi. - Jos soisit, sulle neuvon antaisin, - Ett' Abrielin Meholatilaisen - Itsehesi heimon sitehillä - Sitoisit Merab tyttäresi kautta. - Sa Merab anna hälle puolisoksi, - Jot' ennen hän jo sult' on kosinut. - Sill' Abriel on voimallinen mies - Ja nykyjänsä maansa mahtavin. - -Saul. - - Näin lupauksen neuvot rikkomaan, - Jonk' urhotyöstäns' annoin Davidille. - Nyt sydämesi kaiken ilkeyden - Toit tietämättäs ilmi. Davidin - Siis tiellä, jolle häntä yllytit, - Iäksi päiväks' uskoit uupuvan, - Et muuten tät' ois mulle neuvonut. - Pois tyköäni mene saatana! - Todeksi nään nyt vanhan sananlaskun: - "Jos sormen annan saatanalle vaan, - Hän käsivarren viepi kokonaan". - -Doeg. - - Ah, kuninkaani! enkö kertonut - Viel' ole sulle Mikal tyttäres - Ja Isain pojan toistaan lempivän? - Sen tunnustuksen rakkaudestansa - Mä äsken kuulin suusta Davidin. - Todistakoon sen sulle Jonathan - Ja Davidia kauan rakkahana - Ma Mikalin jo tiedän pitäneen. - Siis oma jaloutes, kuningas, - Tien seurattavan sulle neuvokoon. - -Saul. - - Puheesi jos on totta, Abriel - Saa Merabin ja David Mikalin. - Näin korvata ma voisin kärsimykset, - Joit' äsken tuotin Davidille. Herra, - Pahuuteni nyt käännä onnekseen! - Tuolt' astuvan jo näen poikani, - Hän kulkee tänne johtavata tietä. - Mä silmiänsä viel' en nähdä siedä, - Joist' ehkä kohtaan katkerimman nuhteen. - Araksi synti saatti meidän suhteen, - Kuin synti jälkeen syntiin-lankeemuksen - Sijahan lemmen tuotti kauhistuksen. - - (Menee ja Doeg seuraa). - - - - -Kolmas Näytös. - - -Ensimäinen kohtaus. - - Saulin huoneessa Gibeassa. - -(Saul, Doeg, sittemmin Jonathan, David, Mikal, henki, vartijoita ja -niiden päällikkö). - -Saul. - - Sun myöntää täytyy, niin ei toimellista - Miest' Israeliss' ole yhtäkään, - Kuin Isain poika. Herra nähtävästi - Häll' apuna on hänen töissänsä. - Ken seisoa voi häntä vastahan, - Jonk' kanss' on itse Herra Zebaot? - Ei ihme, että häntä Israel - Niin kunnioittaa miltei jumaloitsee, - Kun autuuden hän suuren saattanut - On maallensa ja vihamiehet lyönyt - Jo useasti, niinkuin silloinkin, - Kun surmalla hän kahdensadan miehen - Paraita Filistean sotureita - Sai multa puolisokki Mikalin. - Vaan mainettansa miksi kauhistun, - Kun on hän poikani ja heimoisuus - Nyt sukuhuni hänen kiinnittää? - -Doeg. - - Se totta on, ett' on hän toimekas - Ja alamaisistasi mahtavin, - Sen vuoksi juur' on vaarallisinkin. - Vaan yhtä tos' on, että neuvoja - On salaisia Samuelin kanssa - Hänellä ollut. Miks' ei virkkanut - Niist' ole koskaan sulle, kuningas? - Todistajaksi kutsu Bethlehem; - Se kyllä tietää, kuinka Samuel - On salaretkin Isain luona käynyt, - Siell' olevan kun tiesi Davidin. - Sen, kuningas, todeksi näyttää voin, - Ett' uhraamassa käynyt Samuel - On Bethlehemiläisen Isain luona, - Ja, kanssaan hehko, myötään kantanut - Sen öljysarven mainion, jost' ennen - Hän Herran voiteen päähäs vuodatti. - Se tietty myös on, että Davidin - Hän saapuville silloin kutsutti - Kuninkahaksi häntä voidellakseen. - Sa Samuelin tunnet vanhastaan, - Kuink' uhkaustaan täyttää kaikin keinoin - Hän aina koitti, ennenkuin hän tahtoi - Profeetan väärän kantaa mainetta. - -Saul. - - Todeksi saata se, ja Davidilta - On ennen päivän iltahämärää - Elonsa lanka katkennut. En luulla, - Sit' olisi ma voinut Davidista! - Hän näytti valkeuden enkeliltä - Mun silmissäni, kuin ne kerubit, - Jotk' ympäröivät Herran istuimen. - Oi maailma, sä pesä viekkauden! - Kun siinäkin sä, missä hurskauden - Sa kuvaa kannat, kätket kavaluuden. - Sä vietelläkses ihmis-raukan mieltä - Vaan täytät käärmeen kavalata kieltä. - -Doeg. - - Jos en mä erhettyne, tulemassa - Tuoll' ovat tänne Mikal, Jonathan - Ja David itse. -- Täällä oloni - Lie sopimaton heidän saapuessa. - -(Saul nyökäyttää päätänsä myöntäen ja Doeg menee. Jonathan, David ja -Mikal tulevat). - -Mikal. - - Oi, isä armas, taas niin suruinen! - Tää suru sulla onko ikuinen, - Kun sieluas ei lakkaa vaivaamasta, - Etk' avarasta koko maailmasta - Parantajaa saa sielun haavojen? - Ma kulkisin taa merten aavojen, - Jos, armas isä, sieltä huojennusta - Ma haavoillesi saisin. Lohdutusta - Nyt, puolisoni, kanteleella soita. - Murhetta kokonaan jos sill 'et voita, - Sit' ehkä hetken taidat lievittää, - Kivenkin yhden jos voit vierittää - Sen kuormasta. Täss', isä, kuunnella - Saan soittoansa jalkais juurella. - -(Istuu Saulin istuimen astuimille). - -Saul. - - Sa murheestani lausut lapsen lailla. - Ei syntynyt se ole kauka-mailla; - Miks' apua siis sieltä etsisin? - Se lähempää on, lapsi, syntysin, - Kuin luuletkaan ja sielus aavistaa. - (Itsekseen). - Voi, kohtalosi mua kauhistaa! - -Jonathan. - - Suo Davidin nyt, isä, koettaa, - Min kanteleensa voipi vaikuttaa. - -David. - - Salliiko isä? - -Saul. - - Kuntoasi näytä - (Itsekseen). - Ja hetki vielä viekkautta käytä. - -(Davidin virittäessä kanteleensa kieliä katkee yksi niistä kimahtain -poikki). - - Et soittamaan nyt enää suinkaan mieli, - Kun katkennut on kanteleelta kieli. - Mies vilpitön, et milloin vilpistellä - Sä meille vääräll' aio sävelellä - Ja saattaa lailla väärän mestarin - Vaan harhausta meille korvihin. - -David. - - En aio sitä. Kielen katkenneen - Sijahan toinen paremp' pantaneen. - Kiel' entinen kun oli vaillinainen, - Jost' ään ei tullut oisi sointuvainen, - Parast' ol' antaa kuolla katkeemalla - Sen, äänellä kun oisi karhealla - Se sointuisuutta muiden häirinnyt. -- - Taas soittoon valmis kanteleen' on nyt. - -Saul. - - Viel' odota. Jos elämässämme - Meill' ystävyyden yhteydess' ois - Senlainen jäsen kelvoton, jonk' kautta, - Kuin kielen kautta toisten sointuisuus, - Elomme sopusointu häirittäisiin - Ja varomaton ystävyytemme - Sen kavaluuden kautta loukattaisiin; - Mitenkä meidän miehen sellaisen - Kanss' itseämme oisi käyttäminen? - -David. - - Kuin kielen kanssa äsken kanteleessa. - -Saul. - - Nyt tuomiosi itse langetit, - Sa kirottu ja salakavala. - Senlainen jäsen olet perheessäni - Juur' itse. Salakavalasti väijyt - Sa valtikkaani multa ryöstääkses. - Ja vertanikin ehkä vuodattaisit, - Jos kirotulla sulla tilaisuus - Vaan siihen olisi -- ja kuitenkin - On rinnoillani sija sulla ollut, - Ja rintaverellänikin ma oisin, - Kuin poikiansa ruovonpäristäjä, - Sua ruokkinut, jos sillä elämäsi - Ma kuolemasta estää oisin voinut. - Nyt palkinnoksi kaiken kavaluutes' - Sult' elämäsi lanka katketkoon, - Kuin kanteleelta kieli kelvoton. - -(Saul tempaa viereltänsä keihään ja paiskaa sen Davidin sydäntä kohden, -mutta Davidin väistettyä käy keihäs seinään kiini. Saulin hankkiessa -noutamaan keihästänsä tempaa Jonathan sen seinästä ja heittää akkunasta -ulos). - - Haa, mitä tämä? oma vereni - On vastahani kapinoitsemassa - Ja kavaltajan puolella. - -David. - - Se Herra, - Jonk' edessä on kaikki valkeus - Ja joka sydämet ja munaskuut -- - -Jonathan (Davidille). - - Pois pakene, jos henkesi on kallis. - Nyt valloissaan on pimeyden valta. - Sen raivoa ei voi nyt hillitä - Pää-enkelinkään Mikaelin voima. - - (David pakenee). - -Mikal (langeten polvillensa). - - Voi isä armas, kuule lastasi, - Jonk' ahdistus on ääretön -- - - Jonathan (kuiskaa Mikalille). - - Pois riennä - Ja Davidia seuraa kotihis. - Kenties sä siellä sukkeluudellas - Voit kuolemasta kultas suojella. - -(Mikal rientää samaa tietä kuin David). - -Saul. - - Petosta, kauheaa petosta! Tänne - Te vartijat aseissa rientäkää. - -(Henkivartijoita päällikköineen tulee sisään). - - Kiin' ottakaatte kavaltaja kohta - Ja vankeutehen hän saattakaatte. - No, rientäkäätte; miksi kuhnailette - Siin ällistyksissä kuin tuhmat juhdat? - Ahaa, te myöskin salaliitossa - Kanss' olette sen viekkaan pettäjän. - -Vartijapäällikkö. - - Ken on se pettäjä? Se, kuningas, - Nyt ilmoita, me kohta riennämme - Hänt' ottamaan ja tänne saatamme - Sen kavalan, vaikk' yö sen peittäisi. - -Saul (hävehtyneenä). - - Ken pettäjä on -- sit' et tietäisi. - Kenties sä itse, tuhma tomppeli. - -Jonathan. - - Nimessä Herran, isä, mieltäsi - Vaan hetki malta. Kiivaudellas - Näin äkkinäisellä sä häpeän - Vaan itsellesi saatat. - (Vartijoille). - Kuninkaan luvalla saatte täältä lähteä. - (Vartijat menevät kummastellen). - Totuuden kunniaksi kuitenkin - Sä itseäsi, isä, hillitse. - Küink' oikeutta taidat lukea - Sa valtakunnassas, jos valtikkas - Vihalle annat murhamiekaksi - Ja himoja ja väkivaltaisuutta - Näin esimerkilläsi yllytät - Vapaasti maassa riehumaan. -- Se kohta - Kyll' ilmi saadaan, onko syyllinen - Vai syytön David kavaluutehen, - Jos tutkintoon vaan hiukan aikaa suot. - -Saul. - - Sua maan ja taivaan kautta vannotan: - Totuutta mulle puhu, sano, etkö - Viel' ole kuulut, kuinka Davidia - On salaa pappein seurass' yllytetty - Valtaani ryöstämään. - -Jonathan. - - Ma vannon sen - Nimessä Herran, etten kavaluutta - Viel' ole Davidissa huomannut. - Miest' uskollisempaa ei ole sulla. - Jos sellaisia salakavaloita - Seassa pappein löytäisitkin, jotka - Hänt' yllyttää kyll' ovat taitaneet, - Ei syy se ole Davidin. Ken häntä - Voi kuninkaansa pettäjäksi luulla, - Kun useast' on pannut kätehensä - Hän henkensäkin sua puolustaakseen - Filisteaa ja muita vastahan - Ja vahvemmaksi valtaas saattaakseen. - -Saul. - - Sen kuulla tahdon suusta Davidin. - (Menee ovelle ja huutaa vartijapäällikölle). - Käy Davidia tänne noutamaan. - (Jonathanille). - Niin totta kuin meill' elävä on Herra, - Jok' elämän ja kuolon hallitsee, - Ei pidä hänen kuoleman, jos pappein - Hän viekkautehen on viaton, - Vaan armoissani asuva hän on. - -Jonathan - - Niin varmaan koita sanasi nyt täyttää, - Kuin syyttömyytensä voi David näyttää. - - -Toinen kohtaus. - - Davidin huoneessa. - -(David ja Mikal sylitysten; sittemmin kammaripalvelija ja Saulin -vartijapäällikkö). - -David. - - Nyt, armas Mikal, sylissäsi tässä, - Miss' autuus suurin mull' on elämässä, - Ma kuolemaani tahdon odottaa. - Jos suotu täss' on mun se saavuttaa, - Niin kuolon' on, kuin kukkain liepehellä - On perhon kuolo; kun se kiidätellä - Vapaast' on saanut valkeudessa, - Ja sitte, päivän palavuudessa - Jo väsynyt, on päässyt ehtien - Taas suojaan kukkasien, lehtien, - Ja nauttia siell' ilman estettä - Suloista saanut kukkain nestettä. - Ei silloin paljon suinkaan huolisi, - Jos äkkiään hän siellä kuolisi. - Ei huomaisi hän kuoloon hukkuvansa, - Vaan hekkumasta luulis nukkuvansa. - Jos elonikin tässä raukeaisi, - Se ois kuin mulle autuus aukeaisi - Vaan toinen. Kuolo kun ei ole karvas - Nyt mulle, ällös itkekö sit' armas. - -Mikal. - - Et muistakaan mun kohtaloa, kulta, - Ett' autuuden ja onnen kaiken multa - Pois mennessäsi veisit tuonelaan, - Ja mulle tänne kolkkoon maailmaan - Vaan murhe jäisi seuraks' ainiaan. - Jos yhdess' onni meidän kuolla koisi, - En kuolemastas silloin vaikeroisi. - Kun haudan unta maanneet vieretyksin - Me olisimme, sitte käsityksin - Elohon uuteen läksisimme. Yksin - En autuutta mä missään saavuttaisi, - Jos kanssas sitä nauttia en saisi. - Vaan onnea kentiesi saamme täällä, - Tään myrsky-ilman tyynnyttyä, säällä - Viel' entistänsä tyynemmällä maistaa. - Viel' aurinko voi kirkas meille paistaa. - -David. - - Ei Saulin tapa turhaan herittää; - Ket' uhkaa hän, sen kuolo käsittää. - Miss' on hän miekan paljastanut kerta, - Siin' ain' on juossut surmatuitten verta. - Jos erinäist' en Herran suojelusta - Saa, en voi välttää Saulin uhkausta. - - (Kammaripalvelija rientää huoneesen). - -Palvelija. - - Kun, ruhtinatar, käskystäsi teitä - Ma vartioitsin tänne kulkevia, - Niin vartijoita kuninkahan niillä - Päämiehineen näin tänne astuvan. - Muut loitommaksi jäivät seisomaan - Vaan päällikkönsä tänne lähenee. - -Mikal. - - Meit' auta Herra! Vasta muistan nyt - Ma kuullehein, kun juuri pakenin, - Kuink' hän antoi käskyn vartijoille, - Ett' ottaisivat kiini sun. He varmaan - Nyt käskyä sit' ovat täyttämässä. - Mihinkä kuljet, kurja onneton, - Ja turvan missä löydät, puoliso, - Kun huoneemme kenties on piiritetty? - Ahaa, nyt keinon keksin: akkunasta - Sun lasken täältä; riennä, kultani, - Oi, riennä jo ja vältä kuolema, - Hukassa muuten henkes' on -- voi, riennä! - -David. - - Kuink' uskaltaisin sua uhriksi - Ma kostollensa jättää yksinäs? - Vihansa kaiken kääntäis' sinuhun, - Jos minua hän täält' ei saavuttais. - -Mikal. - - Se kuolemall' ei koske minuhun, - Sun kuolosi mun vasta kuolettais. - (Laskeissansa Davidia akkunasta). - Hyvästi, sieluin puoli parahin! - Jos kiitää sieluin siivin kiirehin - Sa voisit täält', ilolla tänne jäisin, - Sinussa onneni kun säilyttäisin. - -David. - - En onneasi surren sulle heitä - Nyt jäähyväisiä, kyll' enkeleitä - Sun suojatiesi taivas suova on, - Kun enkel' itse olet viaton. - - (Katoo). - -Palvelija. - - En apusi ma luule, ruhtinatar, - Hänt' auttavan juur' aivan kau'aksi. - Kun etsijänsä tänne tultuaan - Hänt' eivät täällä löydä, rientävät - He likiseuduilta hänt' etsimään, - Ja siten melkein hänen kiini saavat - Jo ennenkuin hän maisemilta näiltä - On ehtinyt. - -Mikal. - - Se aivan totta on. - Ah, mieltäni nyt Herra neuvokoon, - Mitenkä voisin miehen hurskahan - Käsistä päästää vainoojittensa. - Nyt mieleheni johtui keino, jolla - Voin pakolaisen ehkä pelastaa. - Sa ilmi anna, että sairahana - On pääsemättömänä David täällä. - -Palvelija. - - Vaan ilmoitukseen siihen tyytyvän - En usko vartijoitten päällikön. - Hän nähdä silmin tahtoo sairastamme. - -Mikal. - - Siis silmänsä on meidän kääntäminen. - Nyt päällikköä hetken viivyttää - Sa koita ulkona, vaan pääsemästä - Hänt' älä estä tänne katsomaan. - -(Kammaripalvelija menee ulos. Mikal ottaa erään vartalokuvan, pukee sen -miehen vaatteisin, asettaa sen vuoteesen makaavan kaltaisena ja lausuu -sitten yksinään). - - Sun, Jumalani, tiedän armoiseksi, - Petosta tät' et synnin arvoiseksi - Sa lukene, kun viattoman päästän - Sen kautta kuolosta ja Saulin säästän - Ma katumasta murhan tehtyään -- - Kun näin syyns' ennen pääsee tietämään. - Min kavaluus on saanut alkuhun, - Sen saattakoon nyt vilppi loppuhun. - - (Vartijapäällikkö tulee palvelijan seurassa). - -Päällikkö. - - Suo anteeks', armollisin ruhtinatar, - Ett' on mun tänne rauhan huoneesen - Näin täytynyt nyt tungeksia. Sen - Mun kuninkaani käski tekemään. - Hän Davidia käski noutamaan - Mun täältä. - -Mikal. - - Hiljaa, vaiti, ystävä! - (Osoittaa vuodetta). - Hän sairasna on tuolla vuoteellansa - Ja väsyneenä vaivoistansa äsken - Hän hiljaisehen nukkui unehen. - Kun lievityksen hetki lie nyt hällä, - On vaarallista häntä häiritä. - Sa kuninkaalle sano, että David, - Kun taudistansa vaan on tointunut, - Luo kuninkaan on kohta rientävä. - -Päällikkö. - - Sen ilmoituksen vien nyt kuninkaalle. - - (Menee palvelijan kanssa). - -Mikal (akkunan luona yksin). - - Nyt siivilläs hänt' aika lennätä - Ja vainoojaansa ennen ennätä - Kanss' armahani laakso rauhainen, - Miss' suojan löytää David kultainen. - - -Kolmas kohtaus. - - Saulin huoneessa, vähän jälkeenpäin. - -(Jonathan ja Mikal erillään, Abner, Doeg, Saulin sukua ja hoviväkeä; -sittemmin Saul itse). - -Mikal (Jonathanille). - - Voi, veli Jonathan, tät' ahdistusta! - Tään tietämättömyyden tuskahan - On sieluni jo uupumaisillaan. - Miss' on nyt David, kurja pakolainen? - Mitenkä välttää kuolon pauloja, - Joit' etehensä mont' on viritetty, - Voi puolisoni raukka, rauhaton? - Miss' onneton hän, jos sen tietäisin, - Nyt oleksii, mä sinne rientäisin, - Vaikk' olen vaimo heikko, voimaton, - Enk' apua voi hälle vaaroiss' antaa, - Niin kuitenkin kuin kyyhky lentäisin - Tykönsä, lohdutukseksensa kantaa - Mä lemmenpuusta lehden halajaisin; - Näin vaivoissaan hänt' ehkä virvoittaisin. - -Jonathan. - - Ei kuolon vaara vielä kohdata - Voi häntä, vaikka kyllä läsnä on, - Hän kätkettynä nyt on paikkahan, - Johonka eivät silmät etsijäin - Voi pystyä. Sun sinne saattaisin, - Joll'et sä täällä häntä hyödyttää - Vois' enemmän kuin siellä ollessas. - Mi miel' on isäni, mä tutkia - Tääll' ensin tahdon, sitten Davidille - Ma huomioni kohta ilmoitan. - Ei isän' ennen suurta eikä pientä - Viel' ole tehnyt, jot' ei ilmoittanut - Hän ole mulle kohta. Sovintoon - Jos sydämensä huomaan taipuvaksi, - Mä hänen luoksi saatan Davidin. - Välinsä heidän toivon rakkahaksi - Kuin ennenkin taas käyvän. Puolestas - Sa koita lapsen-rakkaudellas, - Jos mahdollist' on, häntä lauhduttaa. - -Mikal. - - Mun puoleltani kaikki koetus - On, luulen, varsin vaikuttamaton. - Hän suuttunut on leppymättömäksi - Niin Davidiin kuin minuhun, kun viimein, - Isääni pettämällä, Davidin - Ma akkunasta päästin pakohon. - Ken paha henki häntä vietellee - Nyt hirmutöihin, jonka sydän ennen - Ain' avoinna ol' armon-anojille - Ja jonka vihakin ain' oikeutta - Ja tuomiota tarkkaa noudatti? - Ken jaloutens' on nyt muuttanut? - -Jonathan. - - Se paha henk' on Doeg ilkeä, - Jonk' kavaluus on isä-raukkamme - Tielt' oikealta harhateille vienyt. - Kas, kuinka nytkin lailla käärmehen - Hän meitä silmin karsain, körkkyvin, - Kuin uhriansa, väijyy nielläkseen. - -Doeg (itsekseen, katsellen sisaruksia). - - Jos säälimisen mull' ois tuntoa, - Ma suruansa surkuttelisin. - Heit' ahdistaa sen tuskan aavistus, - Jok' etehensä aukee ennenkuin - On tiiman matkaa päivä ehtinyt. - Vaan säälimys ei sovi miehekkäälle - Mun luonnolleni. Vaimoin, lapsien - Se mieltä lystiksensä pehmitelköön. - En sellainen ma narri ole, että, - Kun vihamieheni on miekkan' alla, - Mä henkeänsä säästäin selkäni - Hänelle käännän varomattomana. - Ken käski heitä tielle siirtymään, - Jonk' koston' itse kulkeaksensa - Valitsi, jollei esteitä se kärsi? - He onneansa siitä syyttäkööt. - -(Saul tulee, tarkastaen synkeällä katsannolla läsnä-olevia). - -Saul. - - Me vietämme nyt juhlaa uuden kuun. - Tää toinen päivä uutta kuuta on, - Joks' aina sukukunta kuninkaan - Kokoontunut on tänne kartanooni, - Myös palvelija-joukko parahin - On näinä päivin' täällä koossa ollut. - Miest' yhtäkään ei sukukunnastamme, - Jot' uskolist' on mieltä kantanut - Ja jota sairaus ei estänyt, - Viel' ole täällä tällöin kaivattu. - Nyt sija yks' on täällä tyhjänä, - Se arvoisan pereeni jäsenen - On paikka oikealla puolellain. - Miss' Isain poika on, kun pöytähän - Ei eilen eikä tänäpänäkään - Hän ole tullut, sano Jonathan, - Sa kaikista sen tiennet parhaiten. - -Jonathan - - Hän päästäksensä Bethlehemihin - Hartaasti halasi ja mulle lausui: - "Jos silmissäsi olen armon saanut, - Niin salli minun mennä kaupunkiin, - Miss' isäni ja meidän sukukunta - Nyt uhraavat ja juhlaa viettävät. - Mun veljen' itse sinne kutsuivat". - Sukunsa rakkaus kun häntä sinne - Näin houkutteli, puolest' isäni - Ma luvan annoin hälle lähteä. - Viaksi tuot' et mulle lukene. - -Saul. - - Sen valhettelet, varmaan valhettelet - Sa, paha poika, tottelematon. - Ei uhrijuhlaa kuulla uudella - Sukunsa yhdess' ennen viettänyt. - Sa salaliitoss' ollen kanssansa - Johonkin hänen olet kätkenyt, - Ett' etehen' ei tulla tarvitsis - Hän kapinansa töistä vastaamaan. - Ei entisistä uhriretkistään - Hän tiliä viel' ole mulle tehnyt. - Et luulla taida, poika kelvoton, - Mun tietäväni, kuinka häpeäsi - Sek' äidillesi että itselles - Sa Isain pojan olet valinnut. - Niin kauan kuin hän maassa matkustaa, - Et ole sinä eikä valtakuntas? - Maan päällä seisova. Nyt ankaraa - Sanaani kuule: tänne tyköni - Hän saata kohta, sillä kuolemaan - Hän vikapääksi kauan nähty on. - -Jonathan. - - Mit' on hän tehnyt, josta kuoleman - Hän rangaistuksen sult' on ansainnut? - -Saul. - - Sen kyllä tiedät, vaikka unhottain, - Min kuningas ja oma kunnias - Sult' oikeudellansa vaativat, - Ja muistamatta, että perimys - On Israelin istuimelle sulla, - Sä ryhdyit kanssa kapinoitsijain - Sen perusteita vapisuttamaan. -- - Kuin miehuuteni voiman hedelmää - Ma sua hoidin, päivän heltehen - Ja kuorman kannoin kasvattaakseni - Sinusta korkean sen setripuun, - Jok' Israelin kaiken varjoais. - Vaan muuttunut kun myrkky-ruohoksi - Nyt olet mulle, pois ma juuritan - Sun tarhastani kohta, tulen ruoka. - Vihaani väistä -- täältä pakene. - -(Jonathanin lähteissä Saul syöksee keihäänsä hänen peräänsä). - - Tää merkiks' olkoon, että keskellämme - On rakkauden side ratkennut. - (Itsekseen). - Nyt raivattuna tie on kostohon, - Kun suurin este sinne poissa on. - Vaan vaikeaa kuink' oli tämä työ, - Sen vaivasta kun sydän vielä lyö! - -Mikal (langeten Saulin jalkain juureen). - - Sen rakkauden, isä, nimehen, - Min suojass' aina lapsuudestani - Ma onnellista vietin elämää, - Nyt vannon, ettei David ole tehnyt - Rikosta kavaltajan kauheaa. - Ja ta'ata taidan hengelläni sen, - Ett' uskollista mieltä kohtahas - Hän kantaa vielä, että onnekses - Verensä voisi viime pisaraan - Hän vuodattaa, jos sitä vaatisit. - Ja isänänsä sua lemmellä - Hän soisi vielä varjellaksensa. - Hänt' onnetonta ota armoihis, - Ja kavaluuden töistä puhtahana - Sa kunniansa löydät loistavan. - Tää epäluulo kavaluudesta - On hälle katkerampi kuolemaa. - Myös suosioosi ota Jonathan, - Hänt' armostasi ällös sulkeko - Ja hänehen sentähden suuttuko, - Ett' ääntä tuntonsa hän totteli, - Kun uskalsi hän miestä viatonta - Vihaasi väärää vastaan puolustaa. - Jos elämäni viel' on sulle kallis, - Jot' ennen helläst' aina suojasit, - Niin puolisoni päästä kuolemasta, - Joll' uhkasit hänt äsken syyttömästi. - Kun onnehensa onnen' yhdistit, - Teit elämänsä mulle elämäksi; - Siis elämää kun muut' ei mulla maassa, - On kuolemansa kuolo mullekin. - -Saul. - - Nyt mieleheni mulle muistutat - Petosta, jolla, lapsi juonikas, - Sä käsistäni päästit Davidin, - Kun haastoin häntä tilintekohon. - Sa lapsen lailla turmiuntuneen - Isääsi vastaan käytit viekkautta - Ja vanhempaisi arvon loukkasit - Sa kunniansa kanssa leikitellen. -- - Sa mua syytät, että onnehen - Ma Davidin sun onnes yhdistin, - Ett' ehdollani olen saattanut - Näin kuolemansa sulle katkeraksi. - Vaan ällös olko tuosta milläskään, - Ma olen keinon varman keksinyt, - Mitenkä siitä pulasta sun päästän. - Nyt, epäkelpo, kuule tuomios: - Ma aviositeen sen ratkaisen, - Jok' yhdistää sun vielä Davidiin, - Ja Jaltille, pojalle La'iksen, - Jok' uskollinen kuninkaan on mies, - Sun avioksi annan; kohtalos - Näin kuninkaansa-pettäjästä päästän. - Siis pettäjän ei puolisona täydy - Sun häpeää sen kuolemasta kantaa. - -Mikal. - - Tää ääni onko isäni, se ääni, - Jok' ennen kaikui mulle rakkautta, - Kuin serafimein laulu autuaille? - Vai häijyäkö unta lie tää vaan, - Jok' ihmeisiä muutoksia meille - Kuvittelee ja kaikki muuttelee, - Jost' enkeleitten riemulaulukin - Äkisti muuttuu korpin ääneksi? - Ei unta ole tämä; uneni, - Jot' ennen kerta neitona mä näin, - Tää totehen on käymist' uneni, - Joss' auttajaksi rientämänäni - Mä kiitävälle olin kotkalle, - Jot' ahdisteli petolintuin parvi, - Ja mustan pilven peitettyä mun - Ma tuntevanan' olin tukalaksi - Eloni siellä, milt'en haituvaksi. - Se uneni nyt kuinka kauheasti - On toteutunut! nyt kuoleman - Ma tuskan tunnen sydämessäni. - Voi, tuskissani josko saisin kuulla - Myös veisattavan virttä riemusuulla - Voitosta, niinkuin unissani kuulin, - Pois haihtuisin mä täältä hymyhuulin. - Vaan vaikeamp' on lähtö tuonelaan, - Kun vainon alle jää hän maailmaan. - -(Vaipuu uupuneena maahan. Saulin viittauksesta vievät muutamat -naispalvelijat puolipyörtyneen Mikalin huoneesta). - -Saul. - - Nyt tahdon teille, Benjaminilaiset, - Mä kysymyksen tehdä muutaman: - Antaako teille David peltoja, - Joist' elatuksen saatte runsahan, - Ja viljavia viinamäkiä, - Joist' elämänne saatte nautinnon? - Tekeekö teitä sotajoukkojen - Hän päälitöiksi maassa mahtaviksi? - Ett' annatte te hänen keskellänne - Valtaani vastaan julki juonitella, - Eik' ole teissä miestä yhtäkään, - Jok' ilmoittaisi korvieni kuullen, - Ett' oma poikanikin liittohon - On Isain pojan kanssa yhtynyt - Mua vastahan, kuin teille kaikille - On nähtävänä tänäpänä ollut. - Ja kuitenkin on mahtavuudestanne - Ja tavaroista teidän kiittäminen - Mun anteliaisuuttani, jot' aina - Olette nauttinehet runsahin. - Hyvyyttäni te siten palkitsette, - Ett' yksikään, kun vaara uhkailee, - Ei teistä puoltan' ole pitämässä. - Nyt tiedän, että kiittämättömyys - Hyvyyden palkka tääll' on maailmassa, - Ja kestävyydess' ihmis-ystävyys - On kasvi kurjin, päivän kirkkahassa - Valossa ruusuna se rehoittaa - Suloista tuoksuansa tarjoten, - Vaan myrsky-pilven meitä varjoten, - Sulonsa meiltä kohta kadottaa. - -Abner. - - Et, kuningas, sa mua nuhteillas - Näin katkerilla toki tähdänne, - Jok' askeleitas' ensimäisiä - Niin kunniaan kuin vaaraan seurasin, - Ja seuraajana vihdoin vanhenin - Sodissasi ja voittoretkilläs. - Kuink' uskoa voit, että kunnian - Ja sankaruuden maineen kuuluisan, - Jotk' olen seurassasi voittanut, - Nyt heittäisin kuin vanhan vaattehen - Ja palvelusta uutta etsisin - Luon' Isain pojan tuskin miehekkään, -- - Vaikk' en mä kiellä hältä miehuutta -- - Jonk' onnen äkki-sattumus on tehnyt - Nyt hempukaksi kansa-hepukan. - Sun sukukuntas arvo munkin on, - Kun poikia olemme veljesten. - Ett' Isain pojan vehkeit' ilmoittaa - En ole tainnut sulle, syynä sen - Ei puuttuvainen ole ystävyys, - Vaan syy on siihen tietämättömyys - Senkaltaisista salahankkeista. - Kun kanssa vihamiesten julkisten - Mun tähän ast' on ollut tekemistä, - Enk' oppinut viel' ole nuuskimaan - Mit' ilmi tuoda vasta aiotaan, - Siis kuinka voisin sulle ilmoittaa, - Mi ai'e Davidill' on aivoissaan. - -Saul. - - Ma urhoutes, Abner, tuntenen. - Ken kunniassa on kun vertaises? - Sa lausut lailla suoran sotijan, - Joll' äly suur' on sotatanterella, - Vaan jolle viekkaus on juonineen - Niin vento vieras, niinkuin lapselle - On äsken syntyneelle tämä maa. - Vaan teistä täällä joku tiennee, missä - On nykyjänsä David piilemässä. - -Doeg. - - Nobessa äsken, pappein kaupungissa, - Näin hänen luona Ahimelekin, - Kun vuorokautta toista tästä päivän - Rukoilemaan jäin Herran huoneesen. - Hän läksi sielt', ei kauan viipynyt. - Ja pakinoista heidän kuulla sain - Sielt' aikovan sen Samuelin luo, - Ja siellä on hän nyt mun tietäen. - -Saul. - - Ahaa, sen melkein kohta arvasin, - Ett' ystäväinsä luona suojelusta - Hän etsimähän täältä kiiruhtais. - Kaikk' kerro tarkoin, mitä siellä näit. - -Doeg. - - Hän kiiruhulla tuulen tuli sinne. - Kun huoneesen luo Ahimelekin - Ol' ehtinyt, hän sylihin sen vaipui - Ja pyysi, että pappi Jumalalta - Kysyisi neuvoa -- - -Saul. - - Ja Ahimelek - Koht' oli valmis käymään toimehen? - -Doeg. - - Sen tehnehensä luulen. Toimituksen - Sen jälkehen hän muita pappia - Tykönsä kutsutti. - -Saul. - - No, mitä sitten - Sai toimehen tää seura laiskuritten? - -Doeg. - - En hiljaisista heidän kuiskeistansa - Ma kuulla saanut keskustelujansa. - Vaan sitte näin mä heidän hyörivän - Evästämisen työssä Davidille. - He näkyleipää viisi evähäksi - Hänelle toivat Herran pöydältä. - -Saul. - - Puhettasi voin tuskin uskoa. - Niin törkeästi eivät tohtineet - He asetusta Herran rikkoa. - Sill' ankarasti Herran säännöissä - On kielty näkyleipäin syöminen - Muilt' ihmisiltä paitsi papeilta. - -Doeg. - - Sen tehnehensä eivät kieltää voi, - Jos itse heiltä sitä kuulustat. - -Saul. - - Niin suureksi en tainnut rohkeutta - Mä luulla pappein ulkokullattuin. - Te näätte nyt ja korvin kuulette, - Ett' ei heit' estä Herran lakikaan - Perille toivojensa pyrkimästä; - Vapaasti pyhintäkin käyttävät - He juoniensa onnistumiseksi. - Nyt tapauksen muistan muutaman, - Mi sattui kerta mun ja Samuelin - Välillä vuosin' ensimäisinä, - Kun Israelin maata hallitsin. - Kun sotajoukko syössyt määrätön - Filisteast' ol' Israelihin - Ja ankarass' oli ahdingossa maa, - Niin Gilgaliin ma kutsuin kokohon, - Mi nähdäkseni oli sotahan - Mies kelvollinen Israelissa. - Ja Samuelkin sinne tullaksensa - Ol' lupauksen mulle antanut. - Siell' uhrin muka kansan puolesta - Hän polttaa tahtoi uhri-alttarilla, - Ja siunaamalla kansaa rohkaista. - Me tuloansa päivää seitsemän - Siell' odotimme siihen aikaan asti, - Jonk' itse oli meille määrännyt. - Kun odotusta kansa oudostuin - Siell' oloansa viimein ikävystyi - Ja luotani jo alkoi hajota. - Kun Samuelia ei kuulunut - Eik' aikahan hän tullut määrättyyn, - Niin kansan käskin uhriteurahansa - Käsiini tuomaan ja ne uhrasin; - Sill' odotust' ei enää aika suonut, - Kun olivat jo vihamiehet lässä - Ja tyköäni kansa lähtemässä. - Kun olin juuri uhrauksen tehnyt, - Profeeta astui sinne pöyhkeästi - Ja sadatellen mua kauheasti, - Ett' uhraamaan mä käydä uskalsin, - Jonk' oli muka laki kieltänyt, - Hän kansan kuullen julki kuulutti, - Ett' oli Israelin valtakunnan - Ja kruunun multa Herra ottanut, - Kun sääntöjään en tarkoin seurannut; - Ja aament' ammui siihen pappein parvi, - Jok' asti siit' on mua väijynyt. - Niin pyhä heille oli laki silloin. - Vaan rohkeasti sen nyt rikkovat - He auttaaksensa vihamiestäni. - Vaan malttakaatte, ulkokullatut! - Teit' ennen kohtaa kosto ankarin, - Kuin viekkahat te voitte luullakaan. - Nyt kertomusta jatka, Doeg. - -Doeg. - - Paljon - Ei mulla ole siihen jatkamista. - Kun eväinensä lähtemäisillään - Sielt' oli David, Ahimelekilta - Hän kysyi vielä, olisiko sillä - Asetta antaa hälle jonkunlaista, - Kun miekkaa häll' ei, eikä keihäst' ollut. - Koht' Ahimelek lausui mairesuin: - "Oh, onpa täällä kalu hyväkin, - Se Gatilaisen Goljatin on miekka, - Sen miehen, jonka tammilaaksossa - Löit kunnialla suurella -- se täällä - On kätkettynä rintavaatteen taa. - Ei kalua sen-moista maassa toista. - Ma Herran hengen johdatuksesta - Sen tänne kätkin siksi hetkeksi, - Kun Herran sankar' itse noutamaan - Sit' oisi tuleva. Ei ole toista, - Jok' ansiollinen ois kantamaan - Asetta Gideonin miekan moista". - Näin lausuttua miekan peitostaan - Toi esiin, jonka juhlallisesti - Ja vitkallensa vyölle Davidin - Asetti heilumaan. Muu pappein joukko - Sill' aikaa seisoi heidän ympärillä. - Kätensä taivaasen päin nostivat - He, mulkosilmin sinne ällistellen, - Ikäänkuin kynsin kourin siunausta - Sielt' olisivat riistää tahtoneet - He valitulle -- "Herran sankarille". - Kun kylliks' oli David sonnustettu - Ja tarpeheksi taivast' ällistelty, - Hän valjaissansa läksi juoksemaan -- - -Saul. - - Jo tarpeheksi kuulin. Sano, Abner, - Mi miel' on sulla tämän kuultuas. - -Abner. - - Ett' on se konnan työtä, totta vaan - Doegin kertomus jos siitä on. - Vaan mielestäni kertomuksessa - Ol' arveluita paljo kertojan, - Tosiksi joit' ei tiedä itsekään. - Ja huokeaa on muuten huomata - Puheesta pilkkaavasta kertojan - Tarunsa katkeruuden piirtämäksi. - Täss' asiass' ei malttamattomuus - Voi hyvä olla, eikä kiivaus. - -Doeg. - - En kiivautta tahdo minäkään, - Ja aikaa toivon, että ylevälle - Ma Abnerille näyttää ehtisin - Totuutta kertoneeni. Inhoitus, - Min kuninkaani arvon-loukkaus - Herätti mielessäin, puheeni lie - Vehkeistä pappein tehnyt katkeraksi. - -Saul. - - Tää vehke pappein, jonka Doeg kertoi, - Niin entiseen on heidän tapahansa - Ett' olevan sen totta uskon nytkin. - Nyt näytä, Abner, kuinka kunniaa - Ja onnea sukumme harrastat. - Käy kanssani nyt pappein kaupunkiin - Ja, saatuasi selko asiasta, - Se juonten pesä, koti kirotuiden - Tee autioksi juonittelijoista, - Joist' Ahimelek ensimäinen on. - -Abner. - - Tää miekka, jonka nuorna annoit mulle, - Veressä vihamiehen usean - On tahrattuna sotatanterella, - Vaan kunniasta vielä kirkas on - Ja konnan-töistä puhdas, saastaton. - En teurastajana sit' ennenkään - Tapoksi aseettomain käyttänyt; - Niin pappien nyt turvattomien, - Kentiesi vielä viattomien, - Verehen vaipua en soisi sen. - -Saul. - - Niit' olet ystäviä penseitä, - Jotk' uskollisna palveluksessamme - Niin kauan kulkevat, kuin kunniaa - Työvainiollamme he niittävät. - Vaan kerrankin jos kova kohtalomme - Ja vaaramme heit' työhön vaativat, - Miss' uskollista mieltä tarvitaan - Ja urhoutta, mutta jossa eivät - He kunniansa näe kiiltävän - Niin kirkkahasti kansan silmihin, - kuin valoksensa vaatii turhuutensa - Kuink' arkaluontoisiksi muuttuvat - He kunniasta -- meidän kunniasta! - Pois miekkoinesi lähde lepohon; - Ma kirkkautta kunnias sun suon - Kuvastimessa miekkas kurkistella - Ja rauhass' impeyttäns' ihannella. - -Abner. - - Oi kuninkaani, sua rukoilen - Isäimme nimehen ja ystävyyden, - Joll' ennen aina mua kunnioitit -- - -Saul - - Ma kuninkaana sua käsken nyt: - Pois riennä täältä, väisty tieltäni, - Jos murtua et tahdo jalkoihini, - Kuin kurja mato jalopeuran tiellä. - -Abner. - - Mä lähden täältä, mutta murhemiellä, - Ja toivon, että aiotulla tiellä - Jalkaisi kynttilä ja valkeus - Ois sulle Jehovan vanhurskaus. - - (Menee). - -Saul (itsekseen). - - Niin, hänkin läksi, jätti mun; nyt yksin - Ma seison tässä paljastettuna - Kaikesta siitä, mitä elämämme - Suloksi saattaa surunlaaksossa, - Kuin kankahalla honka, jolta myrsky - On oksat viherjäiset ryöstänyt. - Sa loiste kruununi, kuink' olet valju! - Sä lämmintä et loista sieluhuni, - Vaan hallan kylmyydellä kuihdutat - Eloni kaikki hennot kukkaset; - Sa kituvaksi saatat ystävyyden - Ja ratkot rakkauden sitehet. - Paljaana seison, mutta vastakin - Ma honkapuuna tahdon seisoa. - Siis loista vielä, kruunun kylmä kulta! - Sä yksin jäit, muu kaikk' on mennyt multa. - (Doegille). - No, etkö sinäkin jo lähde, Doeg? - -Doeg. - - En, kuninkaani. Palveluksehes - Kun läksin tänne, tieni portin suljin - Ma takanani aukeemattomaksi. - Nyt kanssas' seison taikka lankean. - -Saul. - - Kuin ennenkin, ja lienet oikeassa. - Me liian kauas käyneet olemme - Takaisin kääntyäksemme. Sa, Doeg, - Saat toimeksesi kapinoitsijat - Nyt rangaista ja salahankkehensa - Tyhjäksi tehdä. Siihen toimehen - Sun tarpeheksi kohta varustan. - -Doeg. - - Ma pappein juonet juurin hävittää - Nobesta tahdon oikeudellasi. - Vaan eivät ole hankkeet kapinan - Pois poistetut viel' Israelista, - Niin kauan kuin on maassa Isain poika. - Hän varmaan on nyt Samuelin luona. - Ja tätä kansan lemmetyistä riistää - Profeetan turvist' eivät taida muut, - Kuin sinä itse; siihen tarvitaan - Kuningas-arvoa ja valtaisuutta. - -Saul. - - Sen toimekseni ottaa tahdonkin. - Hän kuolon saapi, vaikka kätkettynä - Hän oisi pyhimpähän paikkahan. - Nyt kanssan' ole valmis lähtemään - Nobehen ensin, siellä täyttämään - Kovia kuninkaasi tuomioita, - Jotk' kohtaavat nyt kapinoitsijoita. - - (Menee). - -Doeg (yksinään). - - Nyt vihdoin hetki toivottu se löi: - Työ, jota kauan mielen' ikävöi, - Nyt alkaa. Rangaistuksen saatte syyttä - Te papit kurjat -- enhän ystävyyttä - Enk' oikeutta aio tehdäkään, - Vaan koston tahdon teissä täyttymään. - - (Menee). - - - - -Neljäs Näytös. - - -Ensimäinen kohtaus. - - Hakilan vuoren edustalla, sydänyön aikana. - -(Jonathan metsästäjän puvussa ja 1:n Sifiläinen tien-neuvoja, sittemmin -David). - -1:n Sikiläinen. - - Nyt olemme jo paikan saavuttaneet, - Ja huutoasi, armas ruhtinas, - Voi kuulla David korvin kaipaavin, - Sun ääntäs hälle maassa suloisinta. - Se sielullensa mahtaa suruiselle - Niin kaikua, kuin ääni pelastajan - Miehelle, joka myrskyn aalloissa - Kamppaillessaan on kuolon vaaroissa. - -Jonathan. - - Ma toimestasi lausun kiitoksen. - Uskollisuuttas palkitaksen' ei - Mull' ole voimaa tällä ajalla, - Joll' uskollisuus onpi harvinainen, - Ja rehellisyys itse kuuliainen - Himolle voiton on. Mä ystävänä - Nyt pyydän sua, lähde loitommaksi - Ja vartioitse huolla ystävän, - Ett' yksikään ei korvin kavalin - Sais' salaisia kuulla neuvojamme, - Nyt viekkaus kun väijyy menojamme. - -1:n Sikiläinen. - - Sa huolett' ollos, rakkain ruhtinas! - Ei nuuskijaksi itse saatana - Voi tulla tänne tietämättä mun - Ja ilmi saada salaisuutta sun. - - (Menee). - -Jonathan (yksinään). - - Tää jylhä vuori linna Davidin - On sekä suoja maansa suojaajan. - Nyt asunnoksi Judan sankarin - On tullut luola pedon murhaavan. - Nää rotkot, joiden öistä synkeyttä - Se petokin, jok' etsii hirveyttä, - Tuo raateleva julma jalopeura, - Vaan kammoksuen lähenee -- ne saanut - Nyt suojakseen on vanhurskasten seura. - Voi, Herra vanhurskas! nyt onko maannut - Sun oikeutes silmä, valtoihinsa - Kun päässyt maass' on valta vääryyden - Ja niellyt oikeuden aaltoihinsa? - Ja kuitenkin sa, Herra, syvyyden - Niin olet haltija kuin korkeuden. - Sa taivaissako vaan teet oikeuden - Ja maassa, päällä jalkais' astinlaudan, - Vääryyden niinkuin raatelevan raudan - Vainoovan vanhurskasta suvainnetko? - Taivaissa ainoasti tuominnetko, - Pahuutta kärsein jalkais juurella? - Ei, oikeutes ilmestyypi kerran, - Se tulee tuomiolla suurella. - Voi ankaruutta silloin kiivaan Herran! - Kun hurskaat sorretut hän ylös nostaa, - Hän jumalattomille kovin kostaa. - "Mun kostoni", Hän lausuu ankarasti, - "Käy neljäntehen aina polveen asti". - Käy neljänteen -- voi mua onnetonta! - Ei polvea viel' ole Saulin monta. - Mä ensimäinen olen haara puussa, - Johonka lyöty koston kirves on; - Siis ensimäinen olen surman suussa - Mä perillinen synnin kostohon. - En vääryydestä sua, Herra, syytä, - Kun mainitsen nyt kostos' ankaruutta, - En tuomioihis oikeihin ma pyydä - Lakia sulta, Jumalani, uutta. - Ain' oikeat sun, Herra, sääntös on - Vaikk' kohta hukkuisikin onneton - Tää suku Saulin syntiin onnettoman. - Vaan armoskin ma tunnen ponnettoman; - Se tunto tuopi vielä toivon mulle, - Ett' uhriksi jo ulottuupi sulle - Mun henkeni. Jos, Herra, sillä voisin - Sun saada katsomahan armiasti - Sukumme päälle tulevan, ma joisin - Sun kostos kalkin kiittäin pohjaan asti. - Vaan tahtos, Herra, maassa tapahtukoon, - Ja kunnias, kuin taivaass', ilmaistukoon! - Ma kunnioitan, Herra Jumalani, - Vanhurskauttas vielä vaipuissani. - -(Puhaltaa muutamasti jahtitorveensa ja David tulee vuorilta). - -David. - - Ma puhalluksen luulin Jonathanin - Nyt kuulleeni, se lienee korvissani - Vaan sikiötä ollut hairauksen, - Jonk' ikävissään houraileva mieli - On siittänyt ja korvihini pannut, - Jotk' eivät ole ääntä rakkahinta - Niin kauan kuulleet. Kuinka voisikaan - Tää kolkko korpi, jossa tuskin muu kuin - Yöhuuhkan huuto karkea vaan kaikuu, - Nyt soida ääntä miehen jaloimman - Ja hurskaan juuri tällä hetkellä, - Joll' eivät tuskin muut kuin ryövärit - Ja hengeltänsä ahdistetut kurjat - Käy erämaita tälläistä. - -Jonathan - - David! - -David. - - Se Jonathanin ääni on, ei voine - Se olla mielen tyhjää kuvitusta. - Ken olet siellä, sano nimeen Herran. - Oletko, sano, jalo Jonathan, - Mun veljeni? - -Jonathan - - Ma olen Jonathan; - Ja sylini jo sua odottaa, - Kuin sydämeni kauan kaivannut - On sydäntäsi. - -David (syleillen Jonathania). - - Terve tuhannesti, - Sa jalo toivo tulevaisuudesta - Ja Israelin ajoist' autuaista! - Sa ahdistettuin sieluin armas turva - Ja murheellisten riemu rakkahin! - Ma sanoin äsken: pimeys mun peittää - Ja kasvonsa on Herra kätkenyt. - Vaan hetkelläpä, katso, juuri sillä, - Kun horjuvalla näin mä mielellä - Herraani vastaan riitelin -- niin silloin - Sain täysin määrin taaskin tuntea, - Ett' ei viel' ole Herran käsi lyhyt. - Hän silloin antoi tähden kirkkahimman, - Mi Israelin taivahalla on, - Mun pimeähän paistaa yöhöni. - Se tähti kasvosi on, Jonathan, - Joist' aina loistanut on lohdutusta, - Kun tuntenut on sielun' ahdistusta. - Vaan Jonathan, ken johdattaa sun ties - Poluille näille tuskin poljetuille? - Ain' olkoon Herran siunattu se mies, - Ku lohduttajan saatti sorretuille. - -Jonathan. - - Voi ystäväni, turha toivos on, - Jos lohdutusta multa odotat. - Vaan kiroust' on paahtanut tää aika; - Ja lohdutuksen lähde kuivanut - On itseltäni milt'ei ainiaksi. - Viel' eikö ole tullut kuuluvilles - Se tuhotöistä Saulin kaikkein kauhein, - Joll' onnettomimmista onneton - Saul käsiään on taaskin tahrannut? - Voi hirmuisuutta! Herran alttareilta, - Joist' uhrisavu otollinen ennen - Taivaasen nousi Herran etehen - Ja armon sekä siunauksen kasteen - Taas sieltä saatti Herran luvatulle - Ja siunaamalle maalle runsahan -- - Niilt' alttareilta veri viaton - Ja hurskas huutaa Herran kostoa. - Sen kuullessansa taivas synkistyy - Ja uhkaa tuottaa tulta hävityksen, - Kuin kirotuille ennen kaupungeille. - Nyt henki viidenyhdeksättä miehen - Papeista Herran Saulin murhaamista - Ja niiden joukoss' Ahimelekin, - Vanhurskaan miehen, kunnioitetun, - Istuimen eessä taivaan Jehovan - Huoneelle Saulin pyytää kostoa. - Ja koston, koston huutaa täyttämistä - Myös hävitetty Nobe raunioiltaan. - Ja horjuvaksi joka haaralta - Perustus huoneemme on tullut nyt, - Kuin synnin-mittans' Saul on täyttänyt. - -David. - - Mun sydämeni murhe valloittaa. - Jo kolkommaksi tuntui mulle maa, - Kun kauhean tään kuulin tapauksen; - Vaan nähdessäni sielus' ahdistuksen, - Kuink' itse lohduttaja lohdutuksen - Juur' olet tarpehessa, mieleni - Murhetta synkeätä lausua - Nyt tuskin voipi kurja kieleni. - Vaan epäilykseen ällös vaipua - Viel' anna jaloa sun henkeäsi, - Viel' ulottuupi armoon Herran käsi. - Ei sukus' onni ole ratkaistu, - Se muuttua voi vielä paremmaksi, - Kuin elonlanka Saulin katkaistu - Ei ole vielä. Häntä katuvaksi - Sun rakkautesi voi johdata - Ja harhateiltä häntä vielä poistaa. - Näin voi hän armon vielä kohdata - Ja sieluhusi sulle rauha loistaa. - -Jonathan. - - Et tarkoin tunne vielä, ystävä, - Mit' onpi täällä äsken tapahtunut. - Kun erkanivat Saulin enkelit, - Jotk' ennen hältä poies torjuivat - Pahuuden pimeämmät aikomukset, - Edestä kasvojensa paeta. - Mun myöskin täytyi; puoli-pakolaisna - Ma olla saan nyt maassa isäni. - Jo kuollut onpi pyhä Samuel, - Jok' ennen hengellänsä hillitä - Voi Saulia ja vielä vihamiesnä - Sai Saulin vimman vähän viihtymään. - Ja tunto on nyt isä-raukkani - Vangiksi viety valtaan Doegin. - Tää Edomean perkele se oli, - Jok' antoi hälle neuvon murhatöihin - Ja teloittajaks' itse rupesi, - Kun yksikään ei Saulin ympäriltä - Hirvennyt käsin hirmu-työhön käydä. - -David. - - Mut Ahimelek oli aivan syytön. - Ei tiennyt hän, ei muukaan pappein joukko - Mun joutuneeni Saulin vainon alle. - Hän luuli kuninkahan asioilla - Vaan käyväni, kun mua nääntyväistä - Ja nälkäistä hän auttoi matkallen. - -Jonathan. - - Mä tiedän sen ja sitä murhehdin. - Jos voisin pisaroilla vereni - Mä Saulin elämästä poies pestä - Tään hirmu-työnsä, siihen käyttäisin - Ne kaikki, vaikka kohta kestäisi - Se pesu-työ ain' yli sata vuotta. - Se murha-työ sen tiedän tarkoilleen - On Israelin häntä onnetonta - Vihaamaan saanut. Niitä monta on, - Jotk' odottavat Saulin lankeemusta - Ja suvullemme koston koittamista. - Myös tiedän sekä sulle ilmoitan: - Jo kauan Juda silmänsä on luonut - Sun puolehesi sekä toivonut - Sun kauttasi jo kohta koittavan - Autuuden päivän Israelin maalle. - Sen uskon -- milt'en toivo minäkin. - Sä kummastellen mua silmäilet. - Niin totta mua Jumal' auttakoon, - En vilppiä nyt sulle lausunut. - Nää kurjuuden ja epätoivon päivät - Ma poistaisin, vaikk' onnen' oma menköön. - Ma puolestan' en ole aikonut - Koroittaa itselleni istuinta - Sijalle sille, jossa isäni - Sai kantaa Israelin kruunua, - Jos vaan se hältä jälleen ryöstetään. - Ma Saulin kanssa seison taikka lankeen: - Se päätökseni luja ain' on ollut. - Sa aseheksi Herran olet tullut - Ja johtajaksi ai'ottu sen kansan, - Jonk' omakseen on Herra ottanut. - Sen näyttänyt Hän on jo monta kertaa - Siin' sankar'-töissäs, joissa Herran voima - Ja suojeluksensa on ilmi tullut. - - Oi veljen' armas, halu sydämeni, - Kalliimpi mulle kuin on elämäni! - Kun pakolaisuus päättyy sulta kerran - Ja rauhass' istut jälleen maassa Herran, - Kun koroittaa sun Herra kunniaan - Ja vihollises syöksee sijoiltaan, - Kun käynyt olen tietä maailman - Ja matkustan jo maissa kuoleman; - Sä lempeäni silloin muistele - Sa huonettani armoin kohtele, - Ja kunniassasikin aina muista, - Ett' aivan paljo Saulin taisteluista - Sun kilvoitellakses ei Herra suonut, - Myös ajattele, että Saul on luonut - Tien hallituksellesi niillä mailla, - Joiss' ennen tiet' ei ollut kuninkailla. - Ei loukkauksen kiveä niin monta, - Jotk' askeleiltaan saivat onnetonta - Isääni horjumahan, ole sulla - Kuningastiellä Saulin poljetulla. - Kun kohtaan sun kenties nyt viime kerta - Kulkeissain täällä myrskyist' elon merta, - Niin erohetkellämme vanno tällä - Ett' aina sukuhumme säästävällä - Silmällä katsot; kuin saat vallan kerran, - Sa kaikki kostos' anna haltuun Herran. - Myös särjetystä pyydän sydämestä, - Sa koston korpit huoneeltamme estä, - Ne raatolinnut, jotka vartioivat - Salassa sikskuin raadella he voivat - Huonettamme ja töillään koston täyttää - Ja mielens' ilkeyttä ilmi näyttää. - Ei vaivu sielun' epäilyksehen, - Jos vannot tämän Herran nimehen. - -David. - - Jos, Jonathan, ei oisi murheella - Täytetty sielus, sua nuhdella - Ma tahtoisin, ett' olet koston luullut - Mun sieluani voivan valloittaa. - Viel' etkö ole korvillasi kuullut, - Ett' olen koston henget karkoittaa - Mielestäin voinut. Saulin hengen säästin - Ja vainotessaan vainoojani päästin - Kourista kuolon. Henkensä on kallis - Nyt vielä mulle; karvaakaan en sallis - Mä päästäns' alttiiksi sen kostajan. - Kuink' ajattelet, jalo Jonathan, - Ett' aikomukset koston oisi sillä, - Jok' ainiaksi lemmen sitehillä - Sun sukuhusi onpi kiinitetty - Ja ystävyytes liitoll' yhdistetty. - Sa rauhoitukseksesi vannoittaa - Nyt mua tahdot. Taivas sekä maa - Todistajiksi tulkoot kuulemaan, - Kun vannon Herrass', ett'en milloinkaan - Mä kärsimyksistäni ai'o kostaa, - Jos heikkoudestani Herra nostaa - Mun mahtavuuteen. Armo-kirjastaan - Nimeni Herra poies sulkekaan, - Jos lupauksen tämän unohdan - Ja koston silmin sukuus katsahdan. - Huoneelles' auttajana olla aivon - Niin totta Herralt' armoa kuin toivon. - -Jonathan. - - Sun sieluasi Herra siunatkoon - Ja sukuamme aina suojatkoon. - Hän vaiheell' olkoon aina meidän lasten - Niin kauan kun hän Kanaan asukasten - On Jumalana. Ystäväni armas! - Min kuulla saat nyt, korvilles on karvas. - Sen surullisen saatan sanoman, - Ilmoittajalle yhtä katkeran: - Taas lähteä sun täytyy tältä maalta. - Jo verikoiria on kuninkaalta - Taas lähtenyt, ja etsein jälkiäsi - Ne väijyilevät sinun henkeäsi. - -David. - - Voi, kuinka kauan kestää, Herra, vielä - Tää matka mulle pakolaisten tiellä? - Kauanko itkun laaksossa mä käydä - Saan vielä? Kasvosi jo, Herra, näytä! - Ja isänmaalle milloin palajaa - Sun lapses jälleen, joka halajaa - Vaan esikartanoihisi sun päästä? - Jo vitsastasi, Herra, häntä säästä! - Jo eikö lopu aika myrskyinen, - Ja pesää eikö pieni pääskyinen - Saa tehdä alttarisi suojahan, - Se lintunen, jok' aina Luojahan - On toivoin kääntynyt? Oi Jumala! - Jo päättäös tää kulku kamala. - Mä läksisin, jos, armas Jonathan, - Ma puolisoni saisin rakkahan - Viel' ennen erohetkeäni nähdä. - Jos suinkin voit sen armon mulle tehdä, - Niin tee se; mua sinne johdata, - Miss' onnen saisin häntä kohdata. - Miss' on nyt Mikal? Herra taivahan! - Mihinkä jouduit nyt sä vaivahan? - Sun katsantos yö mua kauhistaa - Ja kauheata sielun' aavistaa. - Hän missä on, ma tahdon ilmoituksen, - Vaikk' ilmoitus se toisi kadotuksen. - -Jonathan. - - Ma ennen käskyn tuomiolle kuulla - Tahtoisin, kuin nyt ilmoittajan suulla - Sydäntäs' ennen särjettyä sortaa - Ja toivon sulta viimeisenkin murtaa. - Ma Herraa pyydän sulle antamaan - Voimansa väkevyyden kantamaan - Myös kuormaa tätä. Nyt saat kuulla sen: - Saul Jaltille, pojalle La'iksen - Vaimoksi määrännyt on Mikalin. - Saul luuli, että side rakkahin - Näin ratkeaisi sun ja meidän huoneen. - Ma toivon pettyneensä. Riutumassa - Näin Mikalisi tuskahan ja huoleen. - Kenties hän kulkee nyt jo tuonelassa. - Ov' ennen tuonen hälle aukeaa - Kuin rakkaus sinuhun raukeaa. - Näin suur' on sulle pantu kärsimys, - Vaan suurempi on sulla perimys - Tallella vielä. - -David. - - Maa ei milloinkaan - Viehättää taida mua lahjoillaan. - Tääll' onni kaikk' on multa hukkunut, - Kuin kuolohon on Mikal nukkunut. - Kuin sydämestän' on hän eroitettu, - Maan viehätyksist' olen vieroitettu. - -(Sikiläinen tien-neuvoja tulee hätääntyneenä ja hengästyneenä). - -1:n Sikiläinen. - - Pois rientäkäätte, rientäkäätte täältä, - Jos henkenne on teille vielä kallis! - Saul piirittänyt sotajoukkonensa - On kaikki vuoriseudut Hakilan. - Mä teitä myöten tuntemattomia - Voin ruhtinaani täältä vielä viedä, - Nyt viipyilemättä jos lähdette. - -David. - - En pelasta paolla henkeäni, - Kuin hengen vaarass' ovat ystäväni. - En lähde, kanssa ystäväini tuolla - Mä ennen tahdon kunnialla kuolla. - Mit' ompikaan nyt enää mulle elo, - Kun kuollut on jo onni sen ja ilo. - Jää, Jonathan, nyt Herran huomahan. - -Jonathan. - - Ja henkesi sun Herran suojahan! - (Itsekseen, Davidin mentyä). - "En pelasta paolla henkeäni, - Kuin hengen vaarass' ovat ystäväni". - (Sifiläiselle). - Mä tänne jään, sä lähde yksinäsi. - Mun kauttan ehkä tuottaa Herran käsi - Apunsa ahdistettuin seuralle. - -1:n Sikiläinen. - - Henkenne olkoon kallis Herralle! - - (Menevät, kumpikin eri haaralle). - - -Toinen kohtaus. - - Edellisellä paikalla. - -(Sotaväkeä kulkee ohitse. Saul, Abner, Doeg ja 2:n Sikiläinen -tien-neuvoja tulevat). - -Saul (Sifiläiselle). - - Siis tiedät varmaan, että David on - Nyt vuorilla ja pojat Zerujan. - -2:n Sikiläinen. - - Niin totta, kuningas, kuin Hakila - Edessä silmäis' seisoo jylhänä, - On Isain poika vuoren rotkoissa - Nyt piilemässä kurjaa henkeään. - Ja palvelijas kuollut koira on, - Jos, ennen ehtimistä auringon - Taas vuorten tuolle puolle, vallassas - Ei Isain poika ole miehineen, - Kun niin vaan tahdot. Vaan nyt paremp' ois, - Kun yö on joutunut ja synkeä - Jo varjo peittää vuoret rotkoineen, - Jos, teitten varret vä'in varustain, - Ruumiilles levon soisit siksikuin - Koi kultainen valaisee kukkulat, - Paljastain sulle kapinoitsijat. - -Saul. - - Levolle lähde leirihini nyt - Ja nuku siellä, varmaan tietäen - Ett' uskollisna palvelijana - Saat palveluksestasi palkinnon. - -2:n Sikiläinen. - - Ain' olkoon onni herra kuninkaalla! - - (Menee). - -Saul. - - Oi, Abner, kumma lienee kuullakses, - Kun saavuttaissani nyt pyyntöni - Sydämen' onpi yhtä rauhaton. - Ja häntä turvatonna tavata - On mulle aivan yhtä katkeraa - Kuin kilvoitella kanssaan kruunustain. - Sa muistaa, Abner, vielä mahtanet, - Kuink' oli hälle kallis henkeni, - Jonk', ahdistaissain häntä, säästi hän, - Se oli, muistat, luona Engedin. - Niin elävänä, kuin sen silloin näin, - Niin jalona, kuin siellä silmissäin - Hän näytti, häntä taas nyt muistelen. - -Doeg. - - Suo, kuningas, mun selvittääkseni, - Mi silloin saatti miehen kavalan - Pukeimahan vanhurskaan vaatteisin. - Jos käsillään hän oisi murhaten - Ruvennut silloin Herran voideltuun, - Niin turha toivo kuninkuudestaan - Ois haihtunut kuin savu kerrassaan, - Ja henkensä ei oisi kurjalla - Enemmän maksanut, kuin kedolla - Se raato, jolle kotkat rientävät - Ja joksi soisin hänen huomenna - Joukkonsa kanssa kapinoitsevan. - Hän tyhm' ei ole, vaikka rinnassaan - Sydäntä kantaa jumalattoman. - Hän tiesi, että Saulin murhaajana - Ei olla voi hän Judan valtijana. - Ja Jonathanista, jonk' kiertänyt - Ansaansa on hän -- josta päästäköön - Sen Herra -- hirmuisen ois kostajan - Hän saanut. - -Abner, - - Herrassa ma vannon sen: - Myös miekka Abnerin sen verehen - Ois vaipunut, jos oisi silloin vaan - Kätensä juonut verta kuninkaan. -- - Nyt lähden majaa sulle laittamaan. - - (Menee). - -Doeg. - - Suo, herra, palvelijas uskollisen - Ja rohkean nyt vielä puhua. - Jo kauan, kuninkaani, rauhan unta - Sa maannut oisit, ellei liian hellä - Sull' oisi sydän. Minkätähden silloin - Sa Isain poikaa säästit, kun sen löysit - Huoneessa vanhan Samuelin? - -Saul. - - Doeg! - Et ymmärrä sä, jos sen selitän, - Kun tuntoisuus on sulle salaisuus. - Vaan kuitenkin sen saatan kertoa. - Kun Samuelin luoksi huimana - Mä riensin Davidia ottamaan - Ja astuin huonehen jo portahille, - Niin sieltä kuulin laulun taivaisen - Parvesta pappein, jotka veisasivat - Taivasten Jehovalle äänillään, - Ja äänten kesken kuulin kanteleen - Sen, joka sielun' ennen viihdytti, - Kun onnellisemp' oli aika mulla. - Ken soittajana oli, arvannet. - Niin vihani se kohta haihtui multa, - Kuin korvelta vie koitto taivahan - Yön valjun varjon -- niinkuin vieno tuuli - Kukalta poistaa tomun raskahan. - Ovelle seisahdin ja hermotonna - Viereeni vaipui käsi miekoitettu. - Niin seisoen en uskaltanut ensin - Ma nostaa kasvojani; vaan kun vihdoin - Loin silmät sinne, killoin kohtasivat - Ne silmät Davidin, ja niistä loisti - Murheen ja lemmen loiste vaihetellen. - Se silmäilys nyt vielä tungeksii - Niin monta kertaa sielun pohjahan, - Kun ummistan mä silmän' unehen - Käydessä maata mielin raskahin. - Mun mielen' oli silloin kummallainen, - Kuin mieli mahtoi olla Kainilla, - Kun veljen-murhan tunnossaan hän tunsi - Edessä Herran kasvoin seisoissaan. - Näin tunteissani tuntui vihdoin mulle - Kuin sydämeni oisi sulanut - Ja vierittänyt virtans' silmilleni. - Mä tietämättä vaivuin polvilleni - Ja äänin yhdyin pappein lauluhun. - Ja läksin sieltä hetken rauhoitettu, - Kuin lapsi viihtyneenä itkustaan. - Sen heikkoudeks' ehkä lukenet, - Sa sankar' uljas, jok' et heikkoutta - Viel' ole tuntenut ja voiman näytit - Niin urhoisen, kun heikkouden maasta - Savussa Nobe'n sielut pappien - Taivaasen päästit. - -Doeg. - - Käskystäs sen tein, - Kun palkkans' annoin kapinoitsijoille. - Vaan, kuningas -- se suo mun sanoa - Kun huoneess' olit vanhan veitikan, - Kaks' olentoa viekasta sun petti: - Sun hellyytes ja pappein kavaluus. - Ja nähdä voit nyt töistä Davidin, - Hän kuinka hurskas on ja viaton. - Mintähden lähtenyt hän tänne on - Moabilaisten maasta jällensä, - Jotk' ystävänsä olivat, ja miksi - Hän kokoo luokseen kapinoitsijoita? - Se Samuelin voide, uskon ma, - Nyt kiehuu vielä miehen aivoissa, - Kuvaillen hälle Judan kruunua. - -Saul. - - Voi olla niin. Kun tänne tullut on - Hän kapinoitsijoitten joukkohon, - Verensä tulkoon itsen päällensä, - Käsiini jos hän joutuu jällensä. - - (Abner tulee). - -Abner. - - Jo, kuningas, on maja valmis sulla - Leirissä, lepohon jos tahdot tulla - Virkistämähän voimas aamu-työhön. - -Saul (itsekseen). - - Niin, työhön, jolle ehkä paremp' ois, - Jos haihtuisi se pimeyden yöhön, - Eik' aamun koita koskaan nähdä vois. - -(Menevät. Joab ja Abisai tulevat vuoren rinteelle). - -Joab. - - Tääll' on siis määrä matkan vaivaloisen - Nyt suotu meille noustess' aurinkoisen! - Kun valtans' aurinkoinen valloittaa - Ja maan ja taivaan taaskin iloittaa - Ja kurjimmatkin kutsuu ilohon, - Niin meille tien hän näyttää kuolohon. - Hän kukkasenkin päästää kuorestaan, - Vaan avaa meille portit tuonelaan. - Kun mato pääsee päivän kultahan, - On meillä matka mustaan multahan. - Ja riemua kun lintu muille pauhaa, - Se silloin soittaa meille kuolon rauhaa. - Kun kukkain tuoksun tuopi tuulonen, - Tuo haudan kylmää meille kuolonen. - Kun maahan lankee kaste vielä kerta, - On maa jo juonut viatonta verta. - Kun länteen taas on päivä nukkunut, - On sankar' uljas maasta hukkunut. - Nää kukkulat jo ennen huomis-yötä - Kaipaavat taivahalle murhatyötä. - Oi Abisai, ah sano, veikko armas! - Nyt eikö ole kuolo sulle karvas, - Kun kukoistaapi nuoruus sulla vielä - Ja riemun löytäisit viel' elon tiellä? - -Abisai. - - Ei suloiseltakaan se tunnu aivan, - Jos päättääkin se pakolaisen vaivan, - Vaan kauhistustakaan ei herätä; - Ei suku Zerujan voi pelätä, - Sen tiedät, Joab. - -Joab. - - Kyllä tiedän sen - Ja sydämesi tunnen urhoisen. - En lausunut mä sitä pelon vuoksi, - Vaan sentään murhe mieleheni juoksi, - Kun muistin, kuinka kohta Israel - On kadottanut suuren sankarin, - Tuon Isain pojan -- - -Abisai. - - Miss' on Asahel? - -Joab. - - Hän, luulen ma, on luona Davidin. - Sen nuori sydän on niin kiintynyt - Uroosen -- - -Abisai. - - Tänne astuu juuri nyt - Hän, Abjatar'kin lähenee sen kanssa, - Ja kolmas tuolla itse David on. - Hän, David, näytäkään ei murheissansa - Nyt enää käyvän, eikä rauhaton, - Kuin äsken, ole. - - (David, Asahel ja Abjatar tulevat paikalle). - -David. - - Pojat Zerujan, - Jotk olette jo maljan katkeran - Mun kanssain juoneet! ken nyt onpi teistä - Mies, jok' ei huoli elämän siteistä, - Hän lähteköhön tielle, joka kulkee - Vaiheella elon, kuolon, kenties sulkee - Matkustajansa siihen paikkahan, - Jost' ei voi palata. Ja kerrassaan - Mä kysyn: ken käy teistä matkahan - Mun kanssain leirihin nyt kuninkaan? - -Joab. - - Oi, David, etkö tunne meitä vielä, - Meist' ettei kenkään lähteäkseen kiellä, - Jos tuonelaankin käsket? Veljistä - Ma vanhin olen, oikeus siis mulla - On ensimäinen kanssais vaaraan tulla, - Kuin ennenkin siin' olin ensistä. - -Asahel. - - Kun kunniastas mulle mainittiin - Ja vaaroistas, ma vaivuin unelmiin - Ja kanssais toivoin niitä koittaakseni. - Ei enää estä niistä nuoruuteni. - Siis, ruhtinas, nyt pyydän kunnian - Seurassas olla. - -Abisai. - - Kanssas urhollinen - Ain' olin -- - -Abjatar - - Poikia en Zerujan - Ja sukua en ole sotijan, - Vaan palvelijas olen uskollinen. - -David. - - Sa, Joab, olet vahva miekkani - Ja kilpeni ka, jalo Abisai. - Nyt miekassa ei ole turvani. - Sen neuvon Herraltani mielein sai, - Ett' oisi pelastusta meille vielä, - Jos koittaisimme käydä rauhan tiellä. - No, Abisai nyt mua seuratkoon, - Ja kulkuamme Herra siunatkoon! - - (David ja Abisai lähtevät). - -Joab. - - En käsitä mä kummallista mieltä - Tuon Isain pojan; mitä löytävänsä - Hän toivoo tuolla, tapaavansa sieltä - Hän Jonathanin luullee, ystävänsä. - Hän, raukka, itsensä on pettänyt. - En siunausta ole löytänyt - Ma kirotuissa, eikä hurskasta - Viel' ole löytty ryövär'-luolasta. - Ja toivonsa on aivan tuiki turha, - Jos tyrannilta toivoo armoa, - Ja siltä kohtaa häntä kuolo, murha, - Jolt' ennen kärsinyt on vainoa. - Hän paremmin ois tehnyt, kuollessansa - Jos Kainin merkin oisi kasvoihin - Hän vihollisen lyönyt miekallansa, - Kuin turhaan pyrkinyt sen armoihin. - Tää vuori silloin juuristansa vääntyy, - Kun verikoira himoistansa kääntyy. - Vaan turhaanpa ma tässä vaikeroitsen, - Kun tointansa ma vielä aprikoitsen. - Sa Asahel, kentiesi, tunnet sen. - Miss' oli David kerran viimeisen, - Kun löysit ollen häntä etsossa, - Ja mitä puhui hän? - -Asahel. - - Hän laaksossa - Tuoll' oli, seisoi suuren tammen alla - Niin murheisna ja miellä haikealla. - En ääntä saanut siellä kuulla muuta, - Kuin surullisen vaan sen säveleen, - Min tuuli kieliltä vei kanteleen, - Kun, seisoissa sen maassa vasten puuta, - Puun oksa, jota tuuli tuuditteli, - Sen kieliäkin jolloin kosketteli. - Nähneeni luulin urhon katsannossa, - Kuin henkens' ei ois maassa kulkenut, - Vaan ollut oisi Herran kartanossa - Ja sieltä lohdutusta hakenut. - En muuta päässyt siellä tuntemaan, - Kun luoksenne mä läksin kulkemaan. - -Joab. - - Ken, Asahel, sun saatti kodistamme - Juur' onnettomimmalla hetkellä? - Sa onnen etsoon läksit seurahamme, - Kun olemme jo viime retkellä. - Ma surkuttelen eloasi nuorta, - Kuink' kunniaa viel' oisit voittanut, - Jos et nyt nähnyt oisi tätä vuorta - Ja täällä vaarojamme koittanut. - Ja sukumme viel' oisi kukoistaa - Sinussa voinut, sekä synnyin-maa - Ois sinust' urhon ehkä löytänyt, - Jos kuoloon tänne et ois lähtenyt. - -Asahel. - - Kun sinussa ja veli Abisaissa - On toivo mennyt suvun Zerujan, - Niin tuskin sille Israelin maissa - Vois' enää loistaa koitto kunnian. - Kun murtunut on sydän honkapuulta, - Ei seisoa se jaksa vasten tuulta. - Ja elo sukumme se juurrutettu - On onneen Davidin nyt kokonaan, - Kun Isain juuri maast' on kukistettu, - Ei kukoistusta Zerujallakaan - Voi silloin olla ja sä tiedät, veikko, - Ma ainoastaan oisin vesa heikko, - Jonk' Kiisin poika maasta hukuttaisi. - Sen kunnian sukumme saavuttaisi! - Paremp' on meille kuolla kerrassaan, - Kuin pelon alla olla ainiaan. - -Abjatar. - - Kah, haamua ma kaksi näen tuolla, - Ne kulkevat jo vuoren pohjais-puolla - Nyt tänne. - -Joab. - - Käynnistään jo tunnen ne, - Se itse David on ja veljemme. - -(David lähenee Abisain kanssa, joka kantaa Saulin keihästä ja maljaa). - -Abisai. - - Ett' elävillä silmin kerta vielä - Nyt saamme nähdä nämät kalliot, - En kyllin taida kuolevalla kiellä - Mä kiittää sua, Herra Zebaot! - Sen tunnen nyt mä tunnossani vasta, - Sä ettet, Herra, hyljää vanhurskasta; - Ja häntä vaan voi vaara kohdata, - Jonk' kulkua ei pelkos johdata. - No, Joab, katso, liekö kummempaa - Sun silmäs nähnyt, kuin nyt nähdä saa. - - (Näyttää Saulin kaluja). - -Joab. - - Tää malja kunka? Haa, se Saulin on, - Sen kruunustansa tunnen. Verraton - On työnne olut! David ruhtinas, - Miks' en ma saanut olla kerallas - Sun sankar'-työssäs? Äsken miekaksi - Mun kutsuit, nyt sen huomaan pilkaksi. - Siis Saul on mennyt elävitten mailta - Kätenne kautta? - -David. - - Sen sa Abisailta - Saat kuulla kohta. Istukaatte tässä. - Kun päivän koitto nähdäksen' on lässä, - Niin lähden tuonne luoksi miestemme - Ilmoittamahan aamu-toimemme. - - (Menee). - -Joab. - - Siis Saul on kuollut? - - -Abisai. - - Saul on elävänä, - Jos Herran käsi hänt' ei ole lyönyt - Nyt siitä hetkestä, kun leirissään - Me kävimme. - -Joab. - - Nyt seikan ymmärrän. - Hän, David, keinoa on yhden-laista - Nyt koittanut kuin luona Engedin. - Heräämähän hän luulee saavansa - Sydäntä Saulin kauan paatunutta; - Vaan turha, luulen, on jo vaivansa - Ja pahoin, pelkään, häntä palkitaan. - Hän mielestäni Herraa kiusasi, - Kun säästi Saulia ja valtahan - Sen heitti henkemme. Mä ymmärrän, - Mintähden mun ei käydä kanssansa - Hän suonut, tietäin, että valtansa - Ei henkeä vois Saulin säilyttää, - Jos kourihini vaan hän joutuisi. - Mut matkanne se oli kummallainen. - -Abisai. - - Niin, tosin kumma oli matkamme. - Kun Saulin leirihin me saavuimme, - Niin kolkko hiljaisuus se vallitsi - Siell' yltä-ympäri, ja vartijat, - Ne raukat aseittensa nojahan - Kaikk' olivat sikeesti nukkuneet. - Ma olen kuullut sodan pauhinan - Ja jalopeurojenkin kiljunnan - Yö-sydämellä, eikä puoltakaan - Niill' ollut sitä hirveyden voimaa, - Kuin tällä kuolon hiljaisuudella. - Kun nukkuneelta kuului kuorsaus -- - Ma suorastaan sen tahdon tunnustaa -- - Kuin maanjäristys tuntui mulle se. - Me Saulin teltin kohta löysimme - Ja siellä loisti lamppu himmeä. - Saul makas' itse teltin keskellä, - Pään-puolisella Abner lepäsi - Ja jalkapuolla Doeg perkele. - Hän oli niinkuin käärme köyristynyt - Tuon lumottunsa Saulin jalkoihin. - Kun näin tuon konnan, veri suonissain - Se kuohui kohta vihan myrskystä. - Pään jaloill' oisin hältä polkenut - Niin raskailla kuin Libanonin vuori. - -Abjatar. - - En miekan mies ma ole milloinkaan - Viel' ollut, enkä vuodattanutkaan - Ma, paitsi uhri-alttareilla, verta; - Vaan Doegin jos löytäisin ma kerta, - Tuon Herran pappein julman teurastajan, - Jok' isänikin saatti kuolemahan, - Niin kohta verta vuodattaisin sen, - Vaikk' uhriksi ei kelpaa saastainen. - -Joab. - - Ja Saul? - -Abisai. - - Ja Saul, hän oli nukkunut, - Vaan rauhan unta ei hän näyttänyt - Makaavan, enkä vielä milloinkaan - Niin elävänä murhetta ma nähnyt, - Kuin silloin näin sen Saulin kasvoissa. - Ne nähdessäni haihtui vihani - Ja sydämeni häntä surkutteli. - Kätensä toisen oli puristanut - Hän rintahansa, josta huokaus - Niin raskas nousi; toinen kätensä - Ol' oiettuna, pivo puol-avoinna, - Kun virvoitust' ois sillä kerjännyt - Hän lohdutuksen lähtehestä, jonka - Hän unissaan lie nähnyt vuotavan, - Vaan pisaratakaan ei antavan - Sen itselleen. Ja kauan, luulen ma, - On enkel Edenin jo sulkenut - Miekallaan hältä virvoituksen virrat. - -Joab. - - No, mitä teki David siellä silloin? - -Abisai. - - Hän hetken seisoi Saulin vuotehella, - Ja nähdessään sen vaivan nousi kyynel - Jo silmähänsä, sitte tempasi - Hän Saulin keihään, jonka antoi mulle. - Ma kuolemaa sen tarkoittavan luulin - Ja kärjen käänsin kohden Saulia. - Vaan David tarttui keihään vartehen - Kiireesti silmin tulta iskevin, - Ja korvihini kuului kuiskaus: - "Ken Herran voideltuun käy murhaten, - On kirottu ja lapsi kuoleman." - Ja teltistä mun kohta töytäsi. - - (Päivä on jo ruvennut koittamaan. David palajaa). - -David. - - Nyt Saulin joukko on jo herännyt, - Ma Abnerin jo näen liikkuvan. - Tuo keihäs, Abisai, ja malja nyt - Käteeni -- elämän ja kuoleman - Välillä ratkaistaan. Hoi, Abner, hoi! - No, etkö ääntäni jo kuulla voi? - - (Abner tulee). - -Abner. - - Ken huutaa siellä? Haa, se David on. - Kuink' uskallat sa vielä, onneton, - Nyt huutaa siellä kuullen kuninkaan? - Joko sulla on nyt kiire tuonelaan? - -David. - - Mies uljas olet, Abner, eikä monta - Sun vertaistasi Israelissa. - Vaan miksi vainoat sa viatonta - Ja vihollisen aikomuksissa - Käyt aina mulle? Aina kerskannut - Sa kuninkaalle olet uskollista - Sun huoltasi. Sa kuinka suojannut - Nyt olet häntä vastaan vihollista? - Mies tuomittava oisit tuonelaan, - Kun vihollisen olet kuninkaan - Luo laskenut tän' yönä, onneton! - Kas, keihäs kuninkaan ja malja on - Nyt täällä. - -(Davidin näyttäessä Saulin kaluja tulee Saul itse syvästi liikutettuna). - -Saul. - - Eikö ääni Davidin - Se ole, jonka kuulen? Muinahin - Se ääni oli mulle rakkahin. - Miss' olet, poikani, nyt sano, missä? - Sa aamuruskon seisot sätehissä - Niin suloisna -- kuin koitto kirkkahana; - Vaan kiedottuna synnin sitehissä - Ma varjon maassa istun sokeana. - Voi tule, tule, armas aurinkoinen - Mun sylihini, sieluhuni loista - Ja synnin tuska sieltä vaivaloinen - Sun kirkkaudellasi poies poiøta! - -David. - - Sa Herran kansan vahva vallitsija - Ja nuoruuteni hellä suojelija! - Kuink' on sun sielus viha täyttänyt - Ja syytöntä sun saanut vainoomaan? - Todistajiksi kutsun taivaan, maan, - Ett' en mä töissän' ole näyttänyt - Vihaasi syytä. Jos se alkanut - On valehesta kielten viekasten, - Niin kavalat he olkoot kirotut, - Jotk' ovat saaneet tieltä hurskasten - Sun luopumaan, ja jotka eivät sallis - Hyvyyttä Herran määrättyä meille, - Ja saattivat sen sielun, joka kallis - Ol' ennen Herrallensa, synnin teille. - Oi isäni, voi kallis kuninkaani! - Ma viatonna turvist' isänmaani - Sain paeta pois maille pakanoiden - Ja palvelusta epäjumaloiden - Vaan kuullella, kun Herran pyhyydestä - Ma suljettiin ja siitä hyvyydestä, - Jon lapsilleen maa Herran lahjoitti, - Sun vihasi mun kauas karkoitti. -- - Mun "kirkkauten'" on kuin iljen jää, - Viattomuudesta se vielä loistaa; - Se kolkko muuten on, ei lämmittää - Voi sieluas se, murhettas ei poistaa. - Ei lohdutusta ka'iu kanteleni, - Kuin katkesivat kielet sydämeni. - Sen kielistä käy sävel suruinen, - Kun raskas mielen' on ja sumuinen. - Siis huoneesesi palata en taida. -- - Sun miehistäsi joku tänne laita - Keihästäsi ja maljaas ottamaan. - Nyt jätän kohta jälleen tämän maan. - Se Herra, joka kerta jokaiselle - Vanhurskauden jälkeen palkitsee, - On tuomarina meille kumpaiselle, - Meit' oikeudessaan hän tuomitsee. - - (Lähtee vuorelle). - -Saul. - - Voi kuinka toivoitkaan sä, sydän parka, - Ett' onnetonta sua lähenee - Se sielu, joka syntiä on arka - Ja syntisiä myöskin pakenee. - Nyt hyljättynä seison onneton - Ja kammottuna. David mennyt on. - Pois paennut on multa Jonathan. - Voi poikani, jos äänes' armahan - Nyt kuulla saisin! Kallis poikani! - Jos tietäisit sä sielun-vaivani, - Niin rientäisit -- - -(Jonathan, joka tähän asti on salassa tapauksia tarkastellut, rientää -isänsä syliin). - - Jonathan. - - Oi isä onneton! - Nyt sylissäs on taaskin poikasi. - Viel' ällös vaivu epätoivohon; - Jo vaivas viihtyköön ja tuskasi. - -Saul. - - Ken hyvä henki lohduttajan toi - Mun luokseni ajalla sillä juuri, - Kun tuskiansa tuskin kantaa voi - Mun sieluni ja vaivan' oli suuri? - -(Auringon juuri nyt noustessa kuuluu vuorilta seuraava laulu, jota -Davidin miehet ollen näkymättömissä veisaavat aamu- ja kiitosvirtenä). - - Kun pimeydell' äsken peitettynä - Ma kuljin öisten vaarain keskellä - Ja Herralta jo luulin heitettynä - Mun kulkevani viime retkellä, - Kun tuskissansa sielu Herraa huusi, - Niin Herran armo nousi meille uusi - Taaskin tällä aamuhetkellä. - - Jos kulkisinkin kuolon varjon maassa, - Mun kuolosta voit, Herra, kätkeä. - Se luottamus on luja vanhurskaassa, - Ett' ei hän kulje maassa retkeä, - Joll' armoisest' et katsois' suojeltuusi. - Ajassa, jolloin armos ei ois uusi, - Yhtäkään ei löydy hetkeä. - - Mä pyydän kanssan', ilman henget, teitä, - Kun yhdess' yöllä saimme itkeä - Te kastetta, ma murhekyyneleitä - Nyt kiittään Herraa, joka kätkeä - Voi vaaroista kädellä laupeuden, - Ett' armon aamun antoi koittaa uuden. - Armahint', ah, aamuhetkeä! - -(Viimeisten sävelten kaikuesía esirippu lankee). - - - - -Viides Näytös. - - -Ensimäinen kohtaus. - - Lähellä Gilboan vuoria eräässä huoneessa, - jossa on kaksi sivu-ovea vastakkain. - Yön aikana. - - (Saul, sittemmin Doeg). - -Saul (tullen sivu-ovesta). - - Oi, Jumalani! siis on alkanut - Vanhurskautes, jota halveksin, - Kauheesti kostaa mua synnistäin. - Kätesi alla vierin raskahan - Kuin mato maassa. Kurja kuitenkin - Ja mitätön on mullan kappale - Se, jota ihmiseksi mainitaan, - Kun omia hän tahtoo teitähän, - Sinusta luopuin, täällä kulkea. - Edestäsi hän kohta voimineen - Kuin tomu haihtuu henkäyksestäs. - Minusta kun sa, Herra, erkanit, - Siteisin kierryin kuolon, helvetin, - Ja vaiva, kauhistus mun saavutti. - En löydä sua nyt mä mistäkään, - En vastausta sulta kuulla saa, - En valkeuden kautt', en unien. - Profeetain suut taas itse sulkenut - I'äksi olen kysymyksillein. - Sua valkeudessa jos etsisin, - Niin sydämeni peittää pimeys - Vavistaen sen kaikki ytimet, - Unissa taas jos ääntäs ikävöin, - Mua näky, ääni kohtaa hirmuinen, - Kuin äsken, jolloin vaivuin unehen - Väsynehenä tunnon-vaivoistain; - Se uni vielä mua kauhistaa. - Ma tulevanan' olin Nobehen - Siell' etsimähän Herran neuvoa - Täss' Israelin suuress' ahdingossa. - Kun lähenin ma Herran alttaria, - Sen ympärillä pappein parven näin - Ja ylipäässä Ahimelekin. - Ja tahrattuna näin ne verehen, - Jok' alttarille juoksi, peitti sen. - Mun ehdittyä sinne, nostivat - Kätensä kaikki taivahasen päin - Ja murretulla äänin huusivat: - "Voi Israelin asujia, voi! - Ja kuningasta, kolmin kerroin voi!" - Ja alttarilla veri punainen - Äkisti syttyi tulen liekkihin - Ja syöksyi sieltä tulivirtana - Ylt-ympär' Israelin seutuja; - Vaan kotiani kohden semminkin - Se kuohuvana kulki koskena - Uhaten sille perikatoa. - Kun tuulen siivin sinne ennätin - Sit' auttaakseni häviöstänsä, - Niin autioksi aivan löysin sen, - Ja korvihini jylhän huminan - Sen raunioilta kuulin kuiskaavan: - "Mit' etsit täällä, surma sukusi?" - Vaan keskell' äänten vieno kuiskaus - Myös kuului mulle: "ällös hävityksen - Mua maassa etsikö" --- mä äänen tunsin: - Se ääni Mikalin ol' armahan. - Niin, hento henkensä jo mennyt lie - Pois kurjuudesta kurjan maailman. - Mä jätin hänen kuolon kitahan - Julmempi järjetöntä petoa, - Jok' asti kuolemahan pentujaan - Kuolosta koittaa päästää, torjua. - Hän päässyt on, se hyvä kuitenkin, - Isänsä armottoman vainon alta, - Ja kulkee siellä siivill' enkelin, - Miss' ilkeyden voim' ei vallitse. - Vaan muisto kuolostasi, enkeli, - Mua painaa niinkuin vuorten raskaus - Ja sieluhun tuo tuskat helvetin. - Ma kuolostasi kohta kostajan - Saan Davidista, jonka mainitaan - Nyt tänne käyvän vihamiesten kanssa. - Hän, David, johtamassa juuri nyt - Lie Filistean julmaa joukkoa. - Kun tänne puolesta hän Jumalan - Käy, ken voi olla häntä vastahan. - (Käy istumaan). - Tään tuskan alla ruumis raukkakin - Jo raukeaa. En yöhön useaan - Mä silmiäni ole unehen, - Jost' onnetonkin virvoitusta saa, - Kun muut ei löydy, saanut ummistaa. - -(Nukahtaa levottomasti ja puhuu unissaan). - - Ken kulkee tuolta, mua lähenee? - Haa, kiharasi tunnen hopeaiset -- - Sa olet haamu Ahimelekin, - Sa haamu verinen. Ah, Ahimelek! - Jos oisin silloin kasvos arvoisat - Mä nähnyt, jolloin kuolos saavutit, - Et tahrattuna näin ois verehen. - Se oli Doeg, joka kavalin - Sai kielin suostumaan mun kuolemaas - Se oli Doeg, Doeg -- - -Doeg (kuultuaan nimensä tulee toisesta sivu-ovesta). - - Herrani, - Täss' olen, käskyjäsi odotan. - -Saul (vielä unen torroksissa tempaa viereltänsä keihään ja tähtää sillä -Doegia). - - Kirottu henki, myös sä häiritset - Minulta lepoani. - -Doeg (kumartuin maahan). - - Kuningas! - Mua etkö tunne, palvelijatas? - -Saul. - - Sa Doeg olet, elävänä vielä. - Ma unten hourehissa luulin sun - Pahaksi hengekseni helvetistä, - Jok' otti päälleen muotos saatanaisen - Mua muistuttaakseen ilki-töistä, joihin - Hän kavalast' on mua vietellyt. - Sä elä rauhass'; et sa milloinkaan - Käteni kautta kuolemaan lie luotu. - Kun heikkouten' annoin vietellä - Mun neuvoasi seuraamaan, niin siitä - Ma seuraukset itse kantaa aion, - Enk' uhkaavata siitä kostoa - Osaksi sulle yhtään aio suoda, - Mut kokonaan sen kalkin tahdon juoda. - Vaan mitä sull' on täällä toimitusta? - Et multa saanut tänne kutsumusta. - -Doeg. - - Kun nimeäni mainitsevan kuulin - Sun äsken, mua kutsuneesi luulin. - -Saul. - - Sait nähdä nyt, mihinkä kauheaan - On epätoivohon mun saattanut - Sun neuvojesi seuraaminen; nyt - En lepoa ma löydä missäkään, - Ja öitten rauha mua pakenee. - En neuvoa nyt saa, en lohdutusta, - Kuin ennen aina, Jumalaltani. - Ja epätieto, minkä onnen mulle - Tuo huomis-päivä, vihamies kun, tänne - Jo tulemassa, meidät saavuttaa - Tää epätieto siit' on kauheaa. - Jos tiedon siitä saattaa mulle voisit, - Sen vaikka vielä helvetistä toisit, - Mä entiset kaikk' anteeks' antaisin - Ja neuvoasi vielä seuraisin. - -Doeg. - - Kentiesi voisin, herra kuningas, - Ma tiedon tuottaa sulle vakavankin, - Jos kokemaan sun saisin keinoa, - Jok' outoa on ennen sulle ollut. - Vaan turha lienee tuota ilmoittaa, - Kun sielussasi, pelkään, kauhistusta - Se nostattaa ja saattaa kurjan mun - Vihaasi, kenties hengen-vaarahan. - -Saul. - - Sa tosiaankin voisit aikahan - Senlaista saada? Sano suorahan, - Mik' on se keino. Sano viipymättä. - En synniksi ma lue sitä sulle, - Sen vannon. - -Doeg. - - Lupauksehesi luotan. - Siis tarkoin kuule, minkä ilmoitan. - Lähellä täällä, laaksoss' Endorin, - On vaimo, joll' on tarkka noidan henki, - Joll' ilmoittaa voi sulle asioita - Salaisiakin, vaikka tuonelaan - Ne olisivat kätkettyinä. Hänpä - Voi ajan tulevankin hämärästä - Sinulle ilmi saattaa seikkoja. - Häneltä hakemaan käy tietoja. - -Saul. - - Olenko niin jo kauas joutunut, - Ett' uskallat sa mua neuvoa - Näin rohkeasti niihin turvaamaan, - Joit' aina tähän asti vainosin? - Ja selvemmin nyt saatit näkyviin, - Mik' olet ollut pimeyden lapsi, - Kun sellaisia sull' on tuttavia. - -Doeg. - - Suo anteeksi ja muista lupaustas. - Ja muista, että heikko ihminen - Mä myöskin olen, joka jolloinkin - Voi tuntea, ett' elämässämme - On kohtaloita meillä vastassamme, - Joit' emme tunne itse ohjaavamme, - Vaan joiden johto kokonansa on - Käsissä henkein näkymättömäin. - Näin ollen, oli pakko mullakin, - Profeetain suut kun syystä suljetut, - Kuin itse tiedät, mulle olivat, - Luo noitain mennä neuvon-hakuhun, - Kun keinoa en muuta keksinyt. - Sen anteheksi mulle suonet nyt. - -Saul. - - Jos neuvoasi seuraisinkin, kuinka - On mahdollista mulle avata - Suut niiden, jotka multa kuolemaa - Odottavat? - -Doeg. - - Yön pimeydessä - Ja vaatettuna valhepukuhun - Sun käyminen on luolaan Endorin. - -Saul (hetken mietittyään). - - No, olkoon niin. Käy tietä neuvomaan - Ja palvelija yksi luotettava - Myöt' ota. Teitä tuolla odotan. - - (Menee). - -Doeg (yksinään). - - Jo ammoin tehty täällä työni on. - Nyt joutilasna olen voimaton. - Tääll' olo käy jo mulle tukalaksi, - En henkeäinkään tunne vakavaksi. - Kuningas-kaapu kurjan Saulin yllä - On kulunut, eik' ole luja kyllä, - Ett' elkiäni sillä voisin peittää. - Se suoja siis mun kohta täytyy heittää. - Hänelle, vallassa jo hämmästyksen, - Suuremman vielä saatan hämmennyksen. - Tän' yönä vielä täältä päästä koitan. - Ja varmaan vaarat uhkaavat ma voitan - Sun avullasi, henki kavaluuden. - Sa mulle keinon keksinet viel' uuden. - - (Menee). - - -Toinen kohtaus. - - Endorissa, yön aikana. Taivas on synkässä pilvessä - ja ukkonen kuuluu. - -(Näytelmäsillan perällä näkyy noidan luola. Ammiel tulee ontuen, sitten -eräs kansalainen). - -Ammiel. - -Hoh, hoh! Toista on tosiaan kulkea näin yön pimeydessä ja raju-ilmassa, -kuin kirkkaana päivänä viheriöillä kedoilla kaitsea lammaslaumaa -ja riemuita vasikkain kipakasta. Nyt, Jumala paratkoon, iloitsevat -Filistean pakanat oinasteni lihavuudesta, kun minun poloisen pojan -täytyy piileä henkeäni heiltä täällä erämaan varjossa. Mutta ken kulkee -tuolta? Abrahamin Jumala varjelkoon, jos se vaan on joku vihollinen. -(Vetäytyy syrjään ja kansalainen tulee esiin). Ahaa, naapurinihan tuo -onkin. (Kovaa). Hei ystävä, oletko sinäkin lähtenyt tänne yön selkiin? -Mitä täällä toimitat? - -Kansalainen. - -Ammieliksi tunnen sun äänestäs. Vielähän kysyt, mitä täällä toimitan, -kun varmaan tiennet, miksikä hävityksen pesäksi pakanat ovat kotini -tehneet. Töin tuskin pelastin kurjan henkeni hävityksestä, johon kaikki -omaisuuteni joutui. - -Ammiel. - -Kurjuutta, kurjinta kurjuutta! Minultakin on kallista tavaraa -ryöstetty. Hirveätä on näin suojatonna ja rampana kuljeskella -raju-ilman vallassa. - -Kansalainen. - -Niin, Israel! majasi ovat kukistuneet, taivaasi on synkkä ja kauhistava -ja uhkaa ukkosen liekillä maallesi peri-häviötä. - -Ammiel. - -Oletko tosiaankin kaiken tavarasi hukuttanut? Tottahan sulle kumminkin -niin paljo jäi, että voit maksaa mulle velkasi, jolla tuonnoin sinua -tarpeessas autin. Vahinko, jota kärsin, pakoittaa mun sitä sulta -vaatimaan. - -Kansalainen. - -Oletkos mieletön? Kuinka luulet nyt voivani suorittaa sulle velkani, -kun ei rahtuakaan tavarastani jäänyt? Jo ennen tätä oli omaisuuteni -sodan kustannuksista ja kuninkaan veroista niin vähentynyt, että -velkaannuin ja velkamiesteni armosta vaan pystössä pysyin. - -Ammiel. - -Kurjan kuninkaamme syy on tämä kaikki. Mitä hän itse ei ehtinyt -meiltä ottaa, sen hän toimitti vihollisten jalkoihin. Häneltä on tämä -onnettomuus tullut. - -Kansalainen. - -Lienet kyllä oikeassa. Usein olen muistanut, mitä Jumalan mies, pyhä -Samuel vainaa Ramatassa muinain jutteli kuninkaan oikeudesta, kun -kansa kokoontui sinne kuningasta häneltä pyytämään. Muistatko tärkeitä -sanojansa? - -Ammiel. - -Enhän niitä kuullutkaan, eikä minulla silloin ollut aikaa juosta -kaikkiin kansan kokouksiin profeetain saarnoja kuultelemaan. - -Kansalainen. - -Minä muistan ne vielä aivan selvään. Sanat kuuluivat näin: "Tämä -pitää oleman kuninkaan oikeus, joka teitä vallitseva on. Teidän -poikanne ottaa hän ja panee vaunu- ja hevoismiehiksensä, ja vaunuinsa -edelläjuoksijaksi; ja panee päämieheksi tuhannen ja viidenkymmenen -päälle, ja kyntäjäksi kyntämään hänen peltoansa, ja elonleikkaajaksi -hänen eloonsa ja hänen sota- ja vaunukalunsa tekijäksi. Ja teidän -tyttärenne ottaa hän voidetten tekijäksi, keittäjäksi ja leipojaksi. -Hän ottaa myös teidän parhaat peltonne, viinamäkenne ja öljypuunne, -ja antaa ne palvelijoillensa. Ja ottaa teiltä kymmenekset teidän -jyvistänne ja viinastanne, ja antaa huovillensa ja palvelijoillensa. -Hän ottaa myös teidän palvelijanne ja piikanne, teidän parhaat -nuorukaisenne ja aasinne, ja panee työhönsä. Ja ottaa teidän -laumastanne kymmenekset; ja teidän pitää oleman hänen orjansa. Niin te -silloin huudatte teidän kuninkaanne tähden, jonka olette itsellenne -valinneet; vaan silloin ei Herra kuule teitä". Jo ammoin on tämä -profeetan ennustus käynyt toteen. Kuitenkin olisimme tämänkin kurjuuden -kärsineet ja kuninkaamme olisi meille vieläkin otollinen, jos hän olisi -pysynyt Herran sotamiehenä eikä noussut Herraa ja Hänen palvelijoitansa -vastaan. Nyt ei hän näy olevan mies päältämme torjumaan vihollisia, -sillä Herran henki on hänestä paennut ja luottamus hänehen kansasta -kadonnut. - -Ääni noidan luolasta. - - Niin, lankeemukses on nyt, Israel, - Jo lässä, josta lausui Samuel. - Sa jumalastas ylpeiletkö vielä, - Kun pakanat jo uhkaavat sun niellä? - -Kansalainen. - -Hui, kuulitko sitä kamalaa ääntä? Se tuntui kuin olisi se tullut -tuonelasta. - -Ammiel. - -Rientäkäämme täältä. Auta, veikkonen, minua pikemmin kulkemaan; sillä -sairaus ja vavistus ovat tehneet mun saattamattomaksi. - -(Mennessänsä kohtaavat Saulin, Doegin ja palvelijan, jotka valhepuvussa -lähenevät luolaa). - -Kansalainen. - -Herra armahda! manalaiset ovat jo nousseet maasta. Näetkö tuolla noita -kolmea haamua? (Juoksee pakoon). - -Ammiel. - -Ystävä, armas ystävä, älä jätä minua tänne. Kuule, se velka, josta -mainitsin, jääköön kauemmaksi aikaa suorittamatta. Haa, väärä ystävä, -sä jätät minun. Herra Zebaot minua varjele! Jos vaan pääsen tästä -hädästä, saat, petturi, maksaa velkasi viimeiseen ropoon asti, vaikka -vapaudellas. (Ontuu tiehensä). - - -Kolmas kohtaus. - - Samalla paikalla. - -(Saul, Doeg ja palvelija, sitten noitavaimo). - -Saul. - - Kutk' olivat nuo? Joskus muistelen - Ma kuuleheni äänen käheän, - Min päästi toinen; vaikka silloin ei - Näin hätähuudolta se kuulunut. - -Doeg. - - Yö-kulkijat kutk' olleet lienevät. - (Itsekseen). - En ihmettele, että muistelet - Sä vielä ääntä korpin käheää, - Jonk' ennen kuulla hetkellä sait sillä, - Joll' alkoi sulle lankeemukses aika. - (Kovaa). - Varoillasi nyt ollos, kuningas, - Jo saavutimme paikan määrätyn. - -Saul. - - Jos niin on, tehtäväsi kohta tee. - -Doeg (astuu luolan ovelle ja kolkuttaa). - - Nimessä Astharothin, Dagonin - Ja Baalin mulle ovi avaja. - -(Luola aukenee, jossa nähdään himmeässä valossa kaikellaisia noidan -kapineita). - -Noita. - - Oletko Doeg? Kutka lienevät - Nuo kaksi kanssas? Ethän pauloihin - Sa sieluani aikone vaan saattaa? - Kun kyllä tiedät, kuinka menetellyt - Saul meikäläisten kanss' on, kuinka hän - Hävittänyt on noidat, velhot maasta, - Miks' saatat tänne tuntemattomia, - Todistamahan mua vastahan? - -Doeg. - - Sa Saulin tiedät velhoin suosijoita - Myös vainonneen. Siis turha luulos on, - Ett' ansaan saattaa pyytäisin mä noita, - Kun itse saisin saman tuomion. - -Saul. - - Ma Israelin Jumalassa vannon, - Ett' en mä, vaikka Israelita, - Sinua saata kuolon vaarahan, - Vaan palkan sulle annan runsahan, - Jo tahtoani tahdot noudattaa. - Nyt tenhovoimas saata liikkumaan - Ja tuonelasta tuota vastaus - Vakaille kysymykselleni, joissa - Ei vastahasi ole vilppiä. - Ja vastaus se mulle ilmi tuo - Sen hengen kautta, jonka mainitsen. - -Noita. - - Jos luottamus ja usko taikahani - On sulla, kysy, vastauksen saat. - -Saul. - - Herätä mulle Samuelin henki, - Profeeta vainajan; mä hänen suusta - Halajan kuulla vastauksia. - -Noita (käyttäin outoja loihtukeinoja). - - Maa, manner, kätkös auki luo - Ja ihmeitäs sielt' ilmi tuo! - Sun porttis, Tuoni, auetkoot - Ja vastustukset rauetkoot - Pois kaikki tyhjäks' siltä tieltä, - Jok' ohjaa kuollehia sieltä. - Niin suoraks' sieltä tulkoon tie, - Kuin tie se, joka sinne vie, - Ett' astua se tänne vois, - Jonk' ääntä kysyjä tää sois - Nyt kuulla. Tuoni, hetkeks' saata - Hän kulkemahan tätä maata, - Suo hänen täällä kerran vielä - Puhua elävitten kiellä. - -(Vaikenee ja vaipuu hetkeksi salaiseen tarkastukseen). - -Saul. - - Ilmoita, mitä näet, kuulet, noita. - -Noita. - - Ma maasta nousevan nään jumaloita. - -Saul. - - En tullut tänne jumaloita maan - Mä näkemähän enkä kuulemaan. - -Noita. - - Erillähän mä miehen harmajan - Nään tuolla myöskin maasta nousevan. - Hän vaatetettuna on hamehella - Ja nyt hän tulisella katsehella - Sinuhun katsoo. - -Saul. - - Hän on Samuel! - (Kumartuin maahan). - Vanhurskas henki! Nyt on Israel - Hädässä, kuningas on neuvoton; - Minusta Herran henki mennyt on. - Vaikk' etsisin ma kuinka Jumalaa, - En löydä Hänt', en vastausta saa. - -Noita (huutain suurella äänellä). - - Saul, miksi näin mun olet pettänyt? - Mun viekkahasti ansahas sait nyt. - (Doegille). - Kavala Doeg, poika perkeleen! - Nyt viekkaan luulit tehnees askareen, - Kun vihamiehen, kuolon valtoihin - Sait henkeni; mut Tuonen aaltoihin - Saa kurja henkes uimaan mennä ennen, - Kuin pettynyt mä täältä sinne mennen. - (Syöksee väkipuukon Doegin rintaan). - Avoinna sulle helvettiin on tie. - Nyt mestarilles terveisiä vie! - -Doeg. - - Kirottu noita, mitä teit sä nyt? - Mä itseni, en sua pettänyt. - Haa, täänkö palkan kavaluus nyt tuotti, - Johonka henken' äsken vielä luotti. - - (Kaatuu). - -Saul (rientää palvelijansa kanssa apuhun). - - Oletko hurja? Työn ja vimmatun - Nyt teit. Ei ollut tätä ansainnut - Hän. Auta, hän on kuolemaisillaan. - -Noita. - - Kyykäärmeen myrkyss' oli voideltu - Se veitsi, joka hälle haavan toi. - Ei keinoa viel' ole koiteltu, - Eik' koitella, jok' auttaa häntä voi. - -Saul. - - Mut kuitenkin hän oli viaton - Petoksehen, jost' epäelit häntä, - Ja syyttä sai hän kuolon kauhean. - -Noita. - - Hän viekkaudess' oli ehtinyt - Niin kauas, etten asioissa näissä - Näin hämärissä muuta taitanut - Kuin kavaluutta hältä vartoa - Havaittuani hänen valhetelleen. -- - Kuningas parka, jos sa kavaluuden - Sen tuntisit, jot' aina vastahas - Hän käyttänyt on, ehk'et kuoloaan - Näin surkuttelisi. Jos vihamies - Et olisi sa lahkolaisillemme, - Sinua sääli olisi mun, että - Kyykäärmettä näin kauan kasvatit - Ja tietämättä hoidit rinnoillas. - (Palvelijalle). - Hän täältä saata, sillä raadollinen - On olemaan hän seurass' ylevässä. - -(Saulin viittauksesta korjaa palvelija kuolleen luolasta). - -Noita (Saulille). - - Valalla vielä vanno jumaloitse, - Tääll' ettet koston toimiss' askaroitse. - -Saul. - - Sen vannon vilpittömällä mä suulla. - Suo Samuelin ääntä mun nyt kuulla. - -(Noidan tehtyä muutamia taikatemppuja alkaa ääni kuulua luolan perältä). - -Ääni. - - Saul, Kiis'in poika, mitä hankitset, - Kun kuolleitten sa rauhaa häiritset? - Levottomuudellako tahdoit kostaa - Minua, kun sa annoit mua nostaa - Majoista rauhaisista autuaitten - Levottomuuteen näitten kurjain maitten? - Miks' olet, sano, mua vaivannut? - -Saul (kumartuin). - - Vanhurskas! Herralt' olen kaivannut - Ma neuvoa. Kun erinnyt Hän on - Minusta, olen aivan neuvoton. - Vihollis-joukko maata ahdistaa, - Ja Israelia se kauhistaa. - Ma neuvoa sun kutsuin antamaan, - Mitenkä auttaa ahdistuksessaan - Voi Herran kansaa. Pyhä, vanhurskas, - Suo vaivaisen mun kuulla neuvoas. - -Ääni. - - Miks' et sä neuvojani täyttänyt, - Joit' annoin Herran puolest' elämässä. - Sanansa Herra ain' on täyttänyt - Ja täyttävä on kohdassakin tässä. - Sun kansoines on Hän nyt hyljännyt - Ja rangaistuksensa on aivan lässä. - Sinulta valtakuntas otetaan - Ja Davidille kohta annetaan, - Kun tahtoa et Herran täyttänyt - Etk' Amalekilaisia käyttänyt - Vihaansa: siitä koston saat sä nyt. - Vuodattamasi veri, viaton - Sinua vaatii tilin tekohon. - Ja Herra kostaa sua siitäkin, - Ett' epäjumalaisiin noitihin, - Lakinsa unhottain, sa tahdoit luottaa. - Siis kuule, minkä Herra sulle tuottaa: - Filistealle voiton suuren suo - Hän huomenna ja sulle surman tuo. - Kun kulkemass' on päivä huominen, - Sun poikines on täältä käyminen. - Jo ennenkuin on päivä loppumassa, - Olette tykönäni tuonelassa. - -(Ukkonen, joka yhä on yltynyt, räjähtää kovasti. Saul vaipuu hermotonna -maahan. Noitavaimo ja palvelija rientävät säikähtyneinä apuhun). - -Noita. - - Oi herra, että sielus säikähtyy - Näit' tapauksia, ei ole piikas syy. - Sanaasi tottelin ja käteheni - Ma panin sielunikin ollakseni - Sinulle kuuliainen. -- Kuningas, - Nyt virvoitusta ota pii'altas. - Ma virvoittavan ruoan laitan sulle, - Mi ruumihillesi voi murretulle - Taas väkeä ja elävyyttä tuottaa. - Sä pelkäämättä siihen taidat luottaa. - -(Saul nousten istuallensa viittaa kieltävästi). - -Palvelija. - - Kuningas, seuraa hänen tahtoansa, - Ja ota vaikka hiukka ruoastansa. - Rasittanut on sua päivän työ, - Nyt raukais' sua rauhaton tää yö. - -Saul. - - No, olkoon niin. En maannut, enkä syönyt - Ma ole kaukaan aikaan. - (Itsekseen). - Kohta lyönyt - Siis hetki viimeinen jo mulle on. - Vaan Herran tahto tapahtukohon. - - (Väliverho lankee). - - -Neljäs kohtaus. - - - Gilboan vuoriseuduilla. Aamulla varhain. - -(Saul ja Jonathan aseenkantajinensa ja sotaväkineen; sittemmin Abner, -pakenevia sotamiehiä ja Amalekilainen nuorukainen). - -Saul (Jonathanille). - - Keneltä kuulit, että Isain poika - On Filistean joukon jättänyt? - Se varma on, ett' eilis-päivähän - Ast' ollut on hän luona Akiksen, - Vihollis-kuninkaan ja ystävänsä. - Sen vakavilta kuulin vakojilta. - Kuningas Akis hänen asettanut - Päämieheks' oli henkivartijainsa. - Niin uskottuna oli miehenä - Hän eilen vielä vihamiehillemme. - Mist' on tää muutos äkkinäinen tullut? - -Jonathan - - Viel' eilen kulki Akiksen hän kanssa, - Mut sen hän teki siihen pakotettu. - Vaan myöhemmiltä tiedustelijoilta - Ma varmaan tiedän hänen luopuneen - Vihollis-joukosta, kun joutunut - Päämiesten hän ol' epäluulohon. - Ja ehdollansa itsensä, mä luulen, - Hän saatti heille arveluttavaksi, - Näin päästäksensä miekkaa kantamasta - Isäinsä maata vastaan kansan kanssa, - Jok' ain' on hälle inhottava ollut; - Pakosta vaikka tämän suosiota - Hän etsi äsken. Joka Davidin - Ja rakkauden hänen sielussansa - Isäinsä maata kohtaan tuntee vaan, - Ei usko, että koskaan vihamiesnä - Hän lähetä vois Israelia. - -Saul. - - Jaa, maassa muita hurskaampi hän on. - Hänt' Israelin Herra siunatkoon. - -(Sota-ääniä ja meteliä alkaa kuulua). - - Haa, kuuletteko? Abner joukkoneen - Vihollisen kanss' on jo ottelussa. - Nyt rientäkäämme sinne, Jonathan. - (Aseenkantajalleen). - Käy telttihini kruunu kultainen - Minulle ensin sieltä noutamaan. - -Jonathan - - Mit' aiot, isä, kruunull'? Aikonetko - Sill' itsesi sa tunnetuksi tehdä - Vihollisillemme ja käännyttää - Aseensa kaikki itse puolehes? - Sit' Israeliss' yksikään ei sois. - Ei, isä armas, kruunu jätä pois! - -Saul (pannen aseenkantajan tuoman kruunun päähänsä). - - Ei vaaraa yhtäkään. Ma toki lien - Jo ennestänsä heille tuttu mies. - Ja nytkin toivon, että miekkani - Mä iskennästä heiltä tunnetaan. - Kuninkahana tahdon heille tuolla - Mä näyttäitä -- - (Itsekseen). - Tai, oikeammin, kuolla. - (Syleillen Jonathania). - Sinusta, armas, sua siunaten - Nyt murhemiellä hetkeks' erkanen. - -Jonathan (liikutettuna). - - Mintähden mieles' on nyt murheinen, - Kun sielus on, sen tiedän, urhoinen. - Pois rientäkäämme sotamelskeesen. - - (Menee sotureineen). - -Saul (katsellen hänen jälkeensä, itsekseen.) - - Uljuutta, voimaa täynnähän hän lähti. - Hän, loistain nyt, kuin kirkas aamutähti, - Ihmeenä ihmisille kullassaan, - On kohta, ah kuink' kohta multaa vaan! - Et uhria Sa, Herra, suurempaa - Ja puhtaampata synnin maasta saa, - Kuin minkä multa syntieni tähden - Vanhurskautes vaatii. Täältä lähden - Ma kaipauksetta, kun hän poiss' on. - (Väelleen). - Nyt, miehet, miekoin urho-tekohon! - -(Lähtee viimeisen sotajoukon kanssa. Yksinäisiä pakenijoita Abnerin -joukosta juoksee ohitse; viimein koko joukko tuoden väkitungoksessa -Abnerin myötänsä). - -Abner (häärien vihan vimmassa paljastetulla miekalla). - - No, seisokaatte, miehet epäkelvot, - Te järjettömät, tyhmät tomppelit! - Jotk' ilman syyttä, niinkuin lampahat, - Sen vihollisen eestä pakenette, - Jot' useasti ennen kurititte. - Te häijyt konnat, kurjat pelkurit! - Viel' ettekö nyt seista rohkene, - Vihollinen kun näkymättömissä - On teistä, koirat, hiiden syöttiläät? - Kuin niityll' lehmät paarmain puremat - Kesällä kiilivät, kun koittavat - Ne päästä syöpäläisistänsä, joita - Omassa ruumiissansa kantavat, - Vaan joista eivät pääse paeten, - Niin tekin, pöllöt, pelkuruuttanne - Omassa mielessänne pakenette, - Jost' ette juosten pääse kumminkaan. - Jok' ei nyt kohta tahdo seisahtaa, - Hän miekan kärjen rintahansa saa. - Vihollisjoukon valtaan kuninkaamme - Te heititte nyt, häpeäksi maamme. - Voi kirouksen mustaa päivää tätä, - Voi Israelin suurta häpeätä! - -(Viedään väkisin väkitungoksessa pois. Muutamain pakenijain jälestä -tulee Saul verisenä ja horjuvin askelein aseenkantajansa nojassa). - -Saul. - - Seisahtukaamme tässä, kauemmaks' - Ei sovi sotarinnasta mun mennä. - Näin kauaskaan en sielt' ois lähtenyt, - Jos heikkoudest' en ois nääntynyt, - Kun vertani jo liian vuodatin. - Käy kypärilläs vettä noutamaan - Lähellisestä lähtehestä, että - Tulista kieltä sillä jäähdytän - Ja kasvoiltani verta virutan. - (Aseenkantaja menee). - Henk' olisi nyt tosin vielä altis, - Vaan liha kuoleva on aivan heikko. - - (Eräs pakeneva nuorukainen tulee). - -Nuorukainen. - - Voi, kuninkaani, päivää murehen! - Uroosi, Israel, on kaatunut. - Sen surusanoman nyt sulle tuon. - -Saul. - - Sun Jonathanin joukost' olevan - Ma tunnen. Sano, onko poikani - Jo kuollehena? Sitä varmahan - Sa voivotellen aiot ilmoittaa. - -Nuorukainen. - - Pois Israelin kunnia on hän. - Jo murrettu on kilpi väkevän. - Hän, jonka jouts' ei ennen harhaillut - Tapettujen verestä eikä nyt, - Kedolla kirotull' on kaatunut. - Nyt kukkas, Israel, on nääntynyt. - -Saul. - - Eläissähän hän oli mulle kallis, - Kalliimpi kenties vielä kuoltuaan. - Rakasta muistoaan en suinkaan sallis - Ma vaihtumahan kultaan kaiken maan. - Mua virvoittaakses kerro kuolostaan. - -Nuorukainen. - - Jalompata ei silmä nähdä voi, - Kuin taistelua tämän sankarin. - Kuin liukas kotka, lentons' aina loi - Hän sinne, sota miss' ol' ankarin. - Kun ympäriltä uskollinen seura - Ol' uupunut ja itse vaipunut - Jo polvilleen, kuin raju jalopeura - Hän soti viel' eik' ennen kaatunut, - Kun vihamiehist' oli joukko suuri - Tapettu; sitte henkensä hän heitti. - Ja ympärillä oikein oli muuri - Vihollisjoukosta, mi maata peitti. - Pois, kuningas, sun täält on kulkeminen. - Vihollisen jo kuuluu karjuminen. - -Saul. - - Pois lähde täältä. Minä tänne jään. - Sä henkes säästä vielä elämään. - -Nuorukainen. - - Mä käskyäsi, herra, tottelen - Sun jättäen nyt Herran kätehen. - - (Menee). - -Saul (itsekseen). - - En tiedä oikein, murheellako vai - Ilolla kuoloansa muistelen. - Hän nuorena jo urhon kuolon sai - Valossa kunniansa loistaen. - Ja tuskin tainnen onnettomuudeksi - Lukea kuoloaan, joll' ikuiseksi - Ajaksi sankarin sai mainehen, - Jonk' kautta unhotuksen merehen - Nimensä kallis milloinkaan ei vaivu. -- - Nyt kansaa armahtamahan jo taivu, - O Herra! Olkoon uhri sovinnon - Tuo Jonathanin veri viaton - Vioista, joita tehnyt kansas on - Mun tähten'; - ota taas se armohon. - -(Aseenkantajalle, joka seisoo hänen edessänsä tariten vettä). - - Taritsemastas virvoituksest' en - Enää mä huoli; nytpä tarvitsen - Mä virvoitusta siitä lähtehestä, - Miss' synnin verivammat voidaan pestä. - Et mua saattaa lähtehen luo voi sen, - Vaan palveluksen voit sä tehdä toisen. - Kuin näät, en taida henkeäni säästää - Vihollisilta, mut sa taidat päästää - Mun joutumasta heidän valtahansa - Elossa ollessain ja pilkastansa. - Kuin mies nyt vedä miekkasi ja sillä - Lävistä rintan', että elävillä - En silmillä mä nähdä pakanain - Sais ilkkumista, pilkkaa kuollessain. - -Aseenkantaja. - - En, herra kuningas, en milloinkaan - Voi suostua ma sua murhaamaan. - Ja ennen kuolon kuudenkertaisen - Mä itse kärsisin, kuin murhaten - Kuninkahani verta vuodattaisin. - -Saul. - - Vaan palvelus se sult ois kaunokaisin. - Niin uskollist' et työtä tehnyt ennen - Viel olisi. -- No, kuinka täältä mennen, - Lie yhtä, kun mun mennä kuitenkin - Täytyypi. - (Paljastetulle miekallensa). - Ystäväni armahin, - Et palvellessas ennen pettänyt - Minua milloinkaan, niin tylsä nyt - Et terävyydeltäsi suinkaan lie, - Ett' ihmissydämeen ei sulle tie - Viel' aukeisi. Täss' on nyt tieni pää. - Hyvästi, maani, kansoinesi jää! - - (Lankee miekkaansa). - -Aseenkantaja. - - Oi Israel! nyt suurin setripuu - Sun kukkuloiltas kaatui myrskyn alla, - Hän, jonka latvan päässä loisti kuu - Ja päivä Israelin taivahalla, - Mataapi maassa mullan vertaisena. - Te kummut Gilboan, älkäätte kastehena - Taivaasta saako koskaan siunausta, - Ketonne vihreinkin ain' olkoon musta, - Joll' ei voi nähdä kukka-kaunistusta, - Kun kunnia siell' Israelin suurin - On temmattu jo maasta perin juurin. - Ja älköön nousko Herran etehen - Sielt' uhri-savu, missä verehen - Nyt Herran voideltu on uupunut - Ja sankari tää suuri kaatunut. - Hän, jonka miekka viel' ei tyhjänä - Verestä vihamiesten palajanut, - Makaapi tuossa nyt jo kylmänä; - Hän miekallaan on vihdoin saavuttanut - Vihollisensa muita suurimman, - Kun oman sydämensä horjuvan - Hän sillä saavutti. -- Mä myöskin tehdä, - Kuningas, tahdon laillasi; en nähdä - Voi pakanoiden pilkkaa ilkiää. - Hyvästi, maa, mun puolestainkin jää. - -(Syöksyy miekkaansa ja kuolee. Hetken päästä tulee eräs Amalekilainen -nuorukainen, huomaa Saulin ja tarkastaa häntä). - -Amalekilainen. - - Ken tuossa on? Se Saul on tosiaan. - Häneksi tunnen tuon jo kruunustaan. - -(Saul herää tainnoksistaan ja huomaa nuorukaisen). - -Saul. - - Oletko, sano, Israelilainen? - -Amalekilainen. - - Ma olen nuori Amalekilainen, - Vaan Israelin palveluksess' ollut. - -Saul (itsekseen). - - Hän tänne Herran suomast' ehk' on tullut. - Ma Samuelin sanonehen kerran - Nyt muistan, että sallinnasta Herran - Viel' Amalekin jäännöksistä mulle - Tulisi kostaja. Kun murretulle - Vanhurskauttas, Herra, vielä näytät, - Niin toivon, että armoaskin käytät - Ja sielustani huojennat sen vaivan, - Jok' elämässä täss' on sitä aivan - Raskaasti painanut. Kun kuljen - Nyt tuonelahan, itsen' armoos suljen. - (Amalekilaiselle). - Minulle vielä tehdä palveluksen - Sa voit, jos multa kuolon ahdistuksen - Nyt päätät. Tuossa miekkan' on, - Vaan itse olen sitä voimaton - Poveeni painamaan. Sa tee se työ - Ja mulle jouduta jo kuolon yö. - Ja kruununi sa Davidille vie. - Mies Israeliss' ainoa hän lie, - Jollenka Herra suonut on sen pestä - Verestä tästä Saulin syntisestä. - Nään sielun silmin, kruunu, tulevassa - Ajassa loistavan sun kunniassa. - Ja nähdä saa viel' Israelin kansa - Profeetan olleen Saulin kuollessansa. - -(Painaa Amalekilaisen avulla miekan rintaansa ja kuolee). - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SAUL *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/66994-0.zip b/old/66994-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 38c9cdf..0000000 --- a/old/66994-0.zip +++ /dev/null |