NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 9436 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..d7dbd07
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #66836 (https://www.gutenberg.org/ebooks/66836)
diff --git a/old/66836-0.txt b/old/66836-0.txt
deleted file mode 100644
index 4550256..0000000
--- a/old/66836-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,9436 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook of Mazaroffin murhajuttu, by J. S. Fletcher
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you
-will have to check the laws of the country where you are located before
-using this eBook.
-
-Title: Mazaroffin murhajuttu
-
-Author: J. S. Fletcher
-
-Release Date: November 28, 2021 [eBook #66836]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: UTF-8
-
-Produced by: Tapio Riikonen
-
-*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MAZAROFFIN MURHAJUTTU ***
-
-
-
-
-MAZAROFFIN MURHAJUTTU
-
-Kirj.
-
-J. S. Fletcher
-
-
-Englanninkielestä (The Mazaroff murder) suomentanut
-
-Alpo Kupiainen
-
-
-
-Valittuja salapoliisiromaaneja 12
-
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa,
-Arvi A. Karisto Oy,
-1924.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-     I. Herra Mazaroff.
-    II. Lehtokurpan majatalo.
-   III. Kadoksissa.
-    IV. Nuoruuden vapaamuurariutta.
-     V. Ainoa uskottu.
-    VI. Herra Crole Bedford Rowin varrelta.
-   VII. Muistolevy.
-  VIII. Majatalon isännän pyssy.
-    IX. Kapkaupungin postileima.
-     X. Yorkilainen asianajaja.
-    XI. Poliisien otaksuma.
-   XII. Salakirjoituksinen kirje.
-  XIII. Timanttimaailma.
-   XIV. Bond-kadun jalokivikauppias.
-    XV. Äsken rikastuneet.
-   XVI. Koputus oveeni.
-  XVII. Miten se oli saatu?
- XVIII. Kadonnut mies.
-   XIX. Sileä seinä.
-    XX. Avoin valtuutus.
-   XXI. Uusia renkaita.
-  XXII. Ketä epäillään?
- XXIII. Kuka oli nainen?
-  XXIV. Tietymättömissä.
-   XXV. Kuka se mies oli?
-  XXVI. Me tunnemme miehen!
- XXVII. Syytettynä.
-XXVIII. Epäuskoinen Etsivä.
-  XXIX. Laivalle lähtevä juna.
-
-
-
-
-ENSIMMÄINEN LUKU
-
-Herra Mazaroff
-
-
-Dick Harker se ensinnä toimitti minut kosketuksiin sen miehen kanssa,
-jonka salaperäinen, minun seurassani tapahtunut murha oli kolmella
-mantereella Mazaroffin juttuna kuuluisiksi tulleiden tapausten pohjana.
-Harker ja minä olimme vanhoja koulutovereita; yhdessä liityimme
-armeijaan nuorina upseereina; olimme samassa pataljoonassa koko
-maailmansodan ajan; haavoituimme samana päivänä ja samassa kahakassa --
-kaksi viikkoa ennen aselepoa; meidät lähetettiin samaan sairaalaan
-kotimaahan ja pääsimme sieltä vihdoin, kumpikin kykenemättä jatkamaan
-sotapalvelusta, mutta kummallakin onneksi kaikki jäsenet tallella. Ja
-ensimmäiseksi pisti silloin silmäämme se seikka, että se maailma, johon
-ilmestyimme, oli äärettömän paljon toisenlainen kuin se, joka oli
-olemassa silloin, kun lähdimme Belgiaan ensimmäisten sadantuhannen
-miehen mukana; ja toiseksi saimme sen varman vakaumuksen, ettei mikään
-enää pääsisi entiselleen. Olimme tyyten tuntemattoman kynnyksellä, ja
-anteeksiannettavaa oli, että me kumpikin jonkun aikaa vetelehdimme
-Lontoossa tekemättä mitään, katsellen ympärillemme ja ihmetellen.
-Eräänä aamuna Harker saapui asuntooni minun ollessani vielä
-aamiaisella, viskasi pöydälle _Times-lehden_ numeron ja osoitti
-sinisellä kynällä merkittyä ilmoitusta henkilösarekkeessa.
-
-"Tuossa on sinulle hommaa, Mervyn", hän huomautti tavalliseen
-suorasukaiseen tapaansa. "Pane toimeksi!"
-
-Otin lehden ja luin ilmoituksen, ennen kuin virkoin mitään.
-
-    Henkilö, joka on äskettäin palannut Englantiin oltuaan pitkän
-    ajan ulkomailla ja aikoo lähteä laajalle kiertomatkalle
-    pohjoisiin maakuntiin omalla autollaan, haluaa seurakseen
-    hilpeätä, seurustelukykyistä, hyvin kasvatettua ja tietorikasta
-    nuorta herrasmiestä. Etusija annetaan entiselle upseerille,
-    joka haavoittuneena on vapautettu palveluksesta. Hyvä täysihoito
-    ja runsas palkkio luvataan. Tarjokkaita pyydetään lähettämään
-    täydelliset ja tarkat tiedot itsestään ja ilmoitukset
-    suosittajistaan osoitteella: Lokero M. 5343, _The Times, E.C.4._
-
-Laskin lehden syrjään ja kävin jälleen käsiksi aamiaiseeni.
-
-"Hakijoita ilmaantunee kymmenisentuhatta", huomautin, "pikemminkin
-enemmän kuin vähemmän".
-
-"Joku heistä joutuu ensi sijalle", tokaisi Harker. "Miksi et juuri
-sinä?"
-
-"Tai -- sinä?" vastasin.
-
-"En minä!" torjui hän jyrkästi. "Se homma on sinua varten. Minulla on
-eräs toinen suunnitelma itseni varalle. Mutta tuo on omituinen
-ilmoitus, eikö olekin? Luultavasti joku miljoonamies. Tekisi mieli
-tietää, kuka ja mikä hän on."
-
-Vastasin ilmoitukseen luullakseni pikemminkin uteliaisuudesta kuin
-jostakin muusta syystä, esitin taitoni ja mainitsin suositukseni.
-Suositukset olivat moitteettomat, taidot kainostelematta, jos kohta
-vaatimattomasti luetellut. Mutta vastausta en odottanut. Tiesin varsin
-hyvin, että Lontoossa oli satoja miehiä, joilla oli yhtä hyvät
-todistukset ja suositukset kuin minullakin -- miksi pitäisi valinnan
-osua juuri minuun? Ällistyin senvuoksi kelpo tavalla, kun noin kaksi
-viikkoa myöhemmin sain seuraavansisältöisen kirjeen:
-
-    _Hotel Cecil, syyskuun 8 p:nä 1919._
-
-    Herra Mervyn Holt.
-    Kiittäen elokuun 23:ntena päivätystä kirjeestänne ilmoitan,
-    että luullakseni meiltä yhdessä ollessamme aika kuluisi
-    rattoisasti. Olisin Teille sitäkin kiitollisempi, jos
-    pistäytyisitte luokseni tähän hotelliin huomenna kello
-    puoli yksi, niin että voisimme hiukan keskustella.
-
-                                             Kunnioittaen
-                                            _Salim Mazaroff_.
-
-Allekirjoitus pani minut ymmälle. Ilmoituksen sanamuodosta olin saanut
-päähäni, että ilmoittaja oli englantilainen, joka oli ollut poissa
-syntymämaastaan kauan aikaa, palannut nyt ja halusi kiihkeästi päästä
-näkemään nuoruutensa temmellyspaikkoja. Mutta tuo nimi ei sointunut
-lainkaan englantilaiselta, enkä kyennyt päättelemään minkäkielinen se
-oli. Eikä sitä osannut ratkaista Dick Harkerkaan.
-
-"Mutta mitäpä sillä väliä?" hän sanoi. "Epäilemättä aikasi menee perin
-hauskasti vanhuksen seurassa, ja lopuksi hän antaa sinulle suuren
-maksuosoituksen. Älä anna tilaisuuden luisua käsistäsi! Pidä tarkka
-vaari ajasta."
-
-Menin Hotel Ceciliin täsmälleen kello kaksitoista ja kolmekymmentä
-seuraavana päivänä. Herra Mazaroff oli ilmeisesti jo etukäteen antanut
-ohjeita minuun nähden, sillä heti kun olin tiedustanut häntä, kysyttiin
-minulta vuorostani, olinko herra Mervyn Holt, ja vastattuani
-myöntävästi opastettiin minut hänen yksityiseen, palatsimaiseen
-huoneistoonsa. Oppaani, eräs vahtimestari, vei minut odotussaliin,
-koputti eräälle sisempiin huoneisiin vievälle ovelle, kuiskasi nimeni
-jollekin sen takana olevalle henkilölle, ilmoitti minulle, että herra
-Mazaroff ei odotuttaisi minulla minuuttiakaan, ja poistui. Ja sain heti
-nähdä, että herra Mazaroff oli todellakin sanansa mittainen mies, sillä
-ennen kuin minuutti oli kulunut umpeen, avautui ovi jälleen, ja hän
-astui esiin käsi ojossa.
-
-Astuessani esiin silmäilin häntä tarkoin. Hän oli todella
-näkemisen arvoinen, silmäänpistävä mies, jonka olisi eroittanut
-ihmistungoksestakin. Arvioni mukaan hän oli kuusi jalkaa pitkä, ja
-leveys oli suhteellinen pituuteen; kokonaisvaikutus oli kookkuus ja
-vankkuus. Hänen ikäänsä oli vaikea arvioida: hänen ruskea tukkansa ja
-partansa olivat harmaansekaiset, ja hänen silmiensä ja viiksiensä
-välillä oli runsaasti uurteita ja ryppyjä; hän näytti mieheltä, joka
-oli kokenut myrskyjä ja liikkunut polttavassa päivänpaahteessa ja
-purevissa tuulissa. Hänestä huokui hyvänluontoisuutta, leikillisyyttä,
-jopa hyväntahtoisuuttakin, mutta sitä vaikutelmaa laimensivat jonkun
-verran pitkä, terävä nenä ja lähellä toisiaan olevat, pienet
-silmät sekä lisäksi vasemman silmän kierous. Mutta hänen hymynsä
-oli miellyttävä, samoin hänen silmiensä tuike, eikä hänen
-kädenpudistuksensa ollut lainkaan muodollinen.
-
-"Hauska tavata", virkkoi hän hieman karkeahkosti. "Minä --" Hän
-keskeytti puheensa, ikäänkuin ei olisi löytänyt sanoja, opasti minut
-arkihuoneeseen, josta oli juuri tullut, ja tarjosi minulle savukkeen
-pöydällä olevasta laatikosta. "Suvaitsetteko lasin sherryä?" hän
-jatkoi, osoittaen karahvia ja lasia. "Minun seurakseni -- aioin juuri
-ottaa ryypyn -- puolisen alle."
-
-Silloin olin jo varma siitä, että mistä hyvänsä ja millä tavoin hyvänsä
-herra Mazaroff oli saanut epäenglantilaisen nimensä, niin joka
-tapauksessa hän oli skotlantilainen: hänen murteestaan oli mahdoton
-erehtyä. Tehtyäni tämän havainnon tuntui oloni kotoisemmalta, ja ottaen
-vastaan hänen vieraanvaraisen tarjouksensa, istuuduin hänen
-osoittamaansa nojatuoliin. Katsoimme toisiamme silmiin.
-
-"Toivottavasti olette täydelleen tervehtynyt haavoistanne?" hän kysyi.
-
-"Olen jo hyvässä kunnossa. Kiitos kysymästä!" vastasin. "Joka
-tapauksessa kykenen jo kevyeen työhön."
-
-"Sepä hauskaa." Hän nyökkäsi. "Kuten kirjeessäni mainitsin, on meillä
-luullakseni hupaista, jos suostutte lähtemään tällaisen vanhan miehen
-seuraan. Tarjouksia sain -- en muista tarkalleen kuinka monta --
-ainakin pari, kolme sataa. Valitsin niistä puolitusinaa ja otin tarkan
-selon heidän suosituksistaan -- ja päädyin teihin. Minulle kerrottiin
-teistä juuri sitä, mitä toivoin -- no niin, mitä arvelette?"
-
-"Tulen mukaanne mielihyvin", vastasin. "Toivottavasti kykenen
-tyydyttämään vaatimuksenne. Arveletteko, että täytän ne?"
-
-Hän pyöritteli lasiaan sormillaan ja naurahti.
-
-"En halua juuri muuta kuin seuraa", hän selitti. "Olen yksinäinen mies
--- minulla ei ole tuttavia, ei sukulaisia eikä ystäviä. Olen ollut
-monta vuotta poissa tästä maasta, ja nyt palattuani tekee mieleni
-hiukan liikkua katselemassa seutuja. Minulla on joutilasta aikaa."
-
-"Eikö teillä ole varmaa suunnitelmaa?" tiedustin.
-
-"Ei muuta kuin se, että nousemme autoon ja huristamme pohjoiseen",
-vastasi hän. "Pysähdymme mihin haluamme ja milloin haluamme. Pidän
-vanhoista kaupungeista, kaikesta vanhasta, harmaasta ja viileästä. Olen
-viettänyt kaksikymmentä vuotta kuumissa seuduissa, ja ajatellessani
-vanhaa englantilaista kaupunkia herahtaa vesi suuhuni. Tahdon nähdä
-vanhoja piispojen palatseja ja muuta sellaista -- raunioita -- harmaita
-muureja -- vihreitä puita. Oivallattehan mielialani?"
-
-"Pohjoinen valtamaantie on sitten kaiketi sopiva", ehdotin. "Sen
-varrella on paikkoja --"
-
-"Juuri sitä ajattelinkin!" ehätti hän keskeyttämään melkein poikamaisen
-innokkaasti, siepaten sivupöydältä kokoontaitetun kartan ja levittäen
-sen väliimme. "Olen tarkastellut tätä. Huntingdon, Stamford, Grantham,
-Newark, York, Durham --"
-
-"Ja suuri joukko muita hieman tien sivussa jommallakummalla puolella",
-pistin minä väliin. "Tunnen sen tien ja sen ympäristöt -- hyvin
-tunnenkin!"
-
-"Sepä mainiota!" huudahti hän riemastuneesti. "Kaikki käy kuin voideltu
--- lähdemme suoraa päätä pohjoiseen. Minulla ei ole mitään erikoista
-päämäärää -- saavuttuamme kauas pohjoiseen tahdon vain poiketa erääseen
-paikkaan -- Marrasdalen nummelle -- pelkästään verestämään entisiä
-muistoja. Mutta se on sen ajan murhe -- saamme taivaltaa kelpo matkan,
-ennen kuin ehdimme niin pitkälle." Hän käänsi kartan kokoon, pisti sen
-syrjään ja loi minuun omituisen arkailevan silmäyksen. "Entä ehdot?"
-hän kysäisi ujostellen.
-
-"Toivoisin, että te määräätte ne", vastasin. "Se olisi minusta
-mieluisempaa."
-
-Hän huokasi silminnähtävästi huojentuneena.
-
-"Juuri sellaista vastausta toivoinkin", hän virkkoi koruttomasti.
-"Niistä seikoista ei herrasmiesten pitäisi tinkiä. Jättäkää se minun
-huolekseni -- teidän ei tarvitse katua. Olen hyvin rikas, ja varakkaat
-ihmiset saavat tyydyttää pieniä oikkujaan ja mielijohteitaan, vai mitä?
-No niin -- entä milloin voitte olla valmis lähtemään?"
-
-"Milloin hyvänsä, kunhan saan pari tuntia valmistusaikaa", lupasin.
-
-Sen kuultuaan hän hykersi käsiään. En ole koskaan nähnyt koulupojan
-riemuitsevan lomastaan niin paljon kuin hän riemuitsi tästä retkestä.
-
-"Hyvä -- perin hyvä!" kehuskeli hän. "Siispä panemmekin toimeksi heti,
-Holt. Tuokaa matkakapineenne tänne tänään iltapäivällä! Lähdemme
-liikkeelle kello viiden seuduissa ja ajamme verkkaisesti, kunnes
-mielemme tekee pysähtyä päivälliselle -- jonkun vanhan kaupungin
-vanhanaikaisessa hotellissa voinemme viettää rauhaisan illan ja
-levollisen yön. Minulla on mainio Rolls-Royce-auto ja ehdottomasti
-varma ohjaaja, Webster-niminen, luotettava, hyvänluontoinen järkimies,
-ja matkamme sujuu kuin junassa. Tulkaa kello viisi! Sopiiko? Hyvä! Ja
-nyt pistäydymme haukkaamassa hiukan puolista yhdessä."
-
-Mazaroff ja minä kulutimme parisen tuntia syödessämme puolista ja
-juodessamme sitten kahvia, poltellen sikaaria. Hän osoitti olevansa
-ymmärtäväinen ja aulis isäntä, suurenmoinen keskustelija. Hänen
-puhettaan kannatti kuulla. Pian minulle selvisi, että hän oli nähnyt
-paljon vieraita maita ja kansoja -- kertomatta kovinkaan paljoa
-itsestään ja puuhistaan hän antoi minun ymmärtää matkustaneensa
-laajalti erinäisissä Aasian ja Afrikan syrjäisissä osissa. Arabia,
-Persia, Intia, Burma, Somalimaa, Uganda, Rhodesia, Transvaal, Kapmaa --
-kaikki ne tulivat esille hänen eloisassa puhelussaan. Ja kuta enemmän
-hän haasteli, sitä varmemmaksi lujittui käsitykseni, että hän oli
-syntyisin jostakin Tweedin pohjoispuolelta -- niin varmaksi, että
-vihdoin uskalsin sanoa tokaista sen hänelle itselleen.
-
-"Olette nähnyt maailmaa harvinaisen paljon", huomautin, "mutta pitäisin
-teitä skotlantilaisena".
-
-Hän naurahti, ikäänkuin huomautukseni olisi ollut hänelle mieleen.
-
-"Niinkö? Onkin luonnollista, että olette saanut sen vaikutelman, Holt",
-hän vastasi. "En kuitenkaan ole skotlantilainen. Olen rajaseudun
-miehiä. Olen syntynyt Englannin puolella Tweediä, Cheviotissa. Mutta
-ensimmäiset viisitoista ikävuottani vietin isoisäni maatilalla
-Selkirkissä, ja se selittää sen, että arvelitte niin. Kenties
-käväisemme matkallamme katsomassa vanhaa synnyinpaikkaani -- mutta
-omaiseni ovat kaikki kuolleet."
-
-Hän huoahti hieman surumielisesti muistellessaan sitä, mutta sai
-seuraavalla hetkellä takaisin hyvän tuulensa ja alkoi puhella hilpeästi
-matkastamme. Pian senjälkeen poistuin hänen luotaan suorittamaan
-lähtövalmistuksia. Kello viisi palasin hotelliin tuoden matkatavarani,
-ja neljännestuntia myöhemmin kiidimme eteenpäin upeimmassa autossa,
-jossa onnetar oli koskaan sallinut minun ajaa tai jonka olin
-milloinkaan saanut nähdä.
-
-Matkamme alkuvaiheiden yksityiskohtainen selostaminen on tarpeeton.
-Noudatimme Mazaroffin suunnitelmaa, sikäli kuin mielemme teki, ja
-pysähdyimme milloin ja mihin halusimme. Häntä oli vaikea saada
-lähtemään sellaisista kaupungeista kuin Stamfordista ja Granthamista --
-Yorkissa hän ensin päällisin puolin katseltuaan tätä vanhaa kaupunkia
-ilmoitti aikovansa viipyä ehkä viikon; vietimme siellä kymmenen päivää.
-Tällä vaelluksemme keskeytysajalla sain ensi näytteen hänen
-itämaalaista muistuttavasta anteliaisuudestaan. Saapuessaan eräänä
-päivänä aamiaiselle hän tapasi minut aukomassa useita kirjeitä ja pikku
-kääröjä. Kun hän tiedusti, mistä postini harvinainen runsaus johtui,
-kerroin hänelle, että oli syntymäpäiväni. Siihen hän ei virkkanut
-mitään, huomautti vain piloillaan täydelleen unohtaneensa, että
-hänelläkin oli syntymäpäivä. Mutta kun illalla istuuduin
-päivällispöytään ja levitin ruokaliinani, löysin siihen piilotetun
-uudenuutukaisen, viidensadan punnan suuruisen Englannin pankin setelin,
-ja kun vilkaistuani siihen katsoin pöydän ylitse häntä silmiin,
-punehtui hän kuten poika, joka on yllätetty vallattomasta kujeesta.
-
-"Herra Mazaroff!" huudahdin. "Anteliaisuutenne on liian
-ruhtinaallinen!"
-
-Hän vilkaisi ympärilleen huolestuneena, ikäänkuin olisi pelännyt
-tarjoilijoiden kuulevan.
-
-"Soso! Hiljempaa, nuori mies!" hän jupisi. "Siitä ei kannata puhua!
-Pistäkää se pussiinne älkääkä enää hiiskuko siitä mitään -- ansaitsette
-varmasti paljon enemmän kuin tuollaisen lappusen!"
-
-Tiesin hänen tarkoituksensa. Koko pohjoiseen suunnatun matkamme ajalla
-hän väsymättömästi haastatteli minua sodasta ja omasta osuudestani
-siellä. Oli hyödytöntä väittää, että olin unohtanut jotakin; hän tahtoi
-kuulla kaikki. Tavallisesti hän innostui määrättömästi; hänen silmänsä
-säihkyivät, ja kädet olivat liikkeessä. Voittoisat tapahtumat
-riemastuttivat häntä sanomattomasti, kun taas tappiot puolestaan
-lamauttivat häntä yhtä voimakkaasti; erikoisen jännittävissä kohdissa
-hän joskus huudahteli äänekkäästi. Ja kaikkia mukana olleita
-nuorukaisia hän ihaili tavalla, joka lähenteli todellista sankarien
-palvontaa.
-
-"Suurenmoisia poikia, erinomaisia!" hän saattoi mutista. "Oi, jospa
-olisin ollut kolmekymmentä vuotta nuorempi!"
-
-Sopeuduimme loistavasti yhteen -- hän oli mainio, isällisen veljellinen
-toveri. Kuukauden kuluttua olimme eroittamattomat. Olimme silloin
-joutuneet Englannin pohjoisosien viileään lokakuiseen ilmastoon,
-Northumberlandin etelärajoille. Tarkastettuaan karttaansa hän antoi
-ohjaajalle määräyksen oikaista suoraan poikki maan luoteista kohti
-Hexhamin ja Warkin kautta niiden takana oleville jylhille maisemille;
-päämääränämme oli Marrasdalen nummella sijaitseva paikka, mikä karttaan
-oli merkitty Lehtokurpan majataloksi.
-
-
-
-
-TOINEN LUKU
-
-Lehtokurpan majatalo
-
-
-Noin tunnin ajan, ennenkuin saavuimme tähän lähimpään päämääräämme,
-olimme halkoneet erikoisen jylhää ja harvaan asuttua seutua sellaisia
-teitä myöten, jotka hyvin ilmeisesti eivät ammatilliselta näkökannalta
-katsottuna lainkaan miellyttäneet automme ohjaajaa Websteriä.
-Valtateille olimme sanoneet jäähyväiset Hexhamissa; senjälkeen olimme
-matkanneet kuoppaisia kylänraitteja ja lopulta nummipolkuja pitkin.
-Eräs sellainen vei meidät Lehtokurpan majataloon, joka Mazaroffin
-kartalle oli merkitty tien ohessa, nähtävästi keskellä muutoin
-asumatonta seutua sijaitsevaksi taloksi. Mutta kun tiellemme jyrkästi
-viettävän töyryn ympäri kierrettyämme tulimme sen näkyviin, kummastutti
-minua se seikka, että niin autiossa seudussa saattoi olla minkäänlaista
-majataloa. Harmaana, alastomana kivijärkäleenä se seistä törrötti
-korkeiden kukkuloiden ympäröimän laajan nummen laidassa -- sen
-yksinäisempää paikkaa voi tuskin kuvitellakaan. Lukuunottamatta sitä ei
-siellä ollut merkkiäkään inhimillisestä elämästä eikä asumuksista.
-
-"Onpa tämä omituinen asema majatalolle!" huudahdin lähestyessämme sitä.
-"Käyköhän tuolla lainkaan vieraita?"
-
-Mutta Mazaroff teki kädellään kaartavan liikkeen osoittaen ympäristöä
-ikäänkuin merkiksi siitä, että seutu oli hänelle hyvin tuttu.
-
-"Tunnen tämän paikkakunnan", hän virkkoi. "Nuorena ollessani kävin
-täällä usein. Ja vaikka ympärillämme ei todellakaan näy minkäänlaisia
-muita elonmerkkejä paitsi tuota vanhaa majataloa, niin ei tämä
-kuitenkaan ole sellainen erämaa kuin se ensi silmäyksellä näyttää.
-Nummella -- Marrasdalen nummella ei ole mitään, mutta kuten
-huomannette, avautuu kukkuloiden välitse laaksoja sen reunaan. No niin,
-niissä laaksoissa on kyliä ja maatiloja sekä useampia kuin yksi
-suurehko kartano. Suoraan tuon Lehtokurpan takana on kylä, josta nummi
-on saanut nimensä -- Marrasdale -- ja joka on melkoisen väkirikas. Ja
-tuolla oikealla olevassa laaksossa on toinen kylä -- Birnside -- ja
-tuon aukon takana, joka näkyy noiden kaukaisten kukkuloiden välissä, on
-pieni kauppala -- Gilchester -- niin, muistan ne kaikki varsin hyvin,
-vaikka siitä, kun viimeksi ne näin, on kulunut niin monta vuotta, etten
-välitä niitä laskea. Ja muistan myöskin maatilojen nimet --
-Willieshope, Blackhaugh, Halstoneflatts ja monta muuta."
-
-"Täällä on kai tuttujanne, jotka muistavat teidät", huomautin.
-
-"Ei enää näin monen vuoden kuluttua", vastasi hän kerkeästi. "Ja meidän
-kesken sanottuna, Holt, en halua muistaa tuttaviani enkä erikoisesti
-toivo heidänkään muistavan minua. Olemme tyyten muukalaisia --
-matkailijoita -- samoamassa ympäri maata, katselemassa maisemia, ja
-meitä huvittaa viettää joku aika näissä yksinäisissä seuduissa.
-Sellainen on suunnitelmani, käsitättekö?"
-
-"Täsmälleen!" vakuutin, oivaltaen, mihin hän tähtäsi. "Ymmärrän."
-
-Hän osoitti merkitsevästi ohjaajaa.
-
-"Websterillä ei ole aavistustakaan, että olen aikaisemmin ollut näillä
-main", hän supatti. "En ole hiiskunut siitä mitään hänelle. Noiden
-veitikoiden pahana puolena on puhella isännistään majatalojen
-keittiöissä, tiedättehän -- en tahdo kenenkään saavan vihiä siitä,
-etten ole aivan outo näillä seuduin."
-
-Minun aprikoidessani, miksi hän halusi olla niin salaperäinen, pysähtyi
-auto majatalon ovelle. Läheltä nähtynä se oli iso, epäsäännöllinen,
-harmaasta kivestä kyhätty rakennus, jonka tyyli oli yksinkertainen ja
-koristelematon ja johon liittyi tilava talli -- sellainen paikka,
-joka toi mieleen entiset ajat, jolloin matkustettiin hevoskyydillä.
-Ja kun nyt olimme itse nummella, näin, että sen yhtäjaksoiseksi
-luulemani, kanervikon peittämän, laajan pinnan katkaisi vähän matkan
-päässä majatalon takana leveä valtatie, joka hohti valkoisena
-iltapäivä-auringon valossa ja kulki lännestä itään, häipyen kaukaisten
-kukkuloiden taakse.
-
-"Tuo on Skotlannista tuova tie", selitti Mazaroff. "Monet tuhannet --
-niin, kymmenet tuhannet -- ihmiset ja eläimet ovat polkeneet sitä siitä
-alkaen kun se laitettiin, nuori mies. Sitä myöten on tänne päin ajettu
-suuria karjalaumoja -- siitä syystä tänne on sijoitettu tämänkaltainen
-iso majatalo tiepuoleen. No niin, täällä sitä nyt olemme -- kukahan nyt
-hoitanee tätä vanhaa paikkaa? Mikä nimi on tuossa kilvessä?"
-
-Talon leveän, avoimen oven yläpuolella oli yksinkertainen
-ilmoituskilpi, jota koristi vain nummimaiseman yllä lentävä,
-haalistunut lehtokurppa. Sen alla olivat himmenneillä kultakirjaimilla
-maalatut sanat: _Lehtokurpan majatalo, James Musgrave._
-
-"Viimeksi ollessani täällä se oli Haneshawien hallussa", jupisi
-kumppanini. "He ovat kaikki epäilemättä manan majoilla. Ja tämä mies on
-varmaankin Musgrave."
-
-Avonaisesta ovesta oli ilmestynyt mies, joka nyt asteli tien poikki
-meitä kohti. Hän oli keski-ikäinen, hyvänluontoisen näköinen, puettu
-urheilupukuun. Lienemme herättäneet hänet iltapäivä-unesta, tai sitten
-hän oli luonnostaan hidas ja hätäilemätön, sillä hänen silmänsä olivat
-puoliuniset ja liikkeet vastaavasti verkkaiset. Mutta hänen jäljessään
-tuli nainen, teräväpiirteinen, vilkas ja valpaskatseinen, somasti ja
-täsmällisesti puettu; hänen käytöksensä teki erinomaisen puuhaisan
-vaikutuksen, ja hän pujahti miehen ohitse, saapuen ensimmäisenä automme
-viereen. Hän se myöskin johti puhetta.
-
-"Hyvää päivää, rouva!" toivotti Mazaroff. "Te kai olette emäntä? Ja
-tämä lienee miehenne? No niin, aiomme keskeyttää matkamme ja viipyä
-täällä päivän tai pari, ehkä kolmekin, silmäilläksemme suurenmoista
-seutuanne. Te voitte kaiketi majoittaa meidät?"
-
-"Kyllähän toki, sir", vastasi nainen, luoden arvostelevan silmäyksen
-autoon ja siinä istuviin miehiin. "Meillä on tilaa mainiosti, sir --
-täällä käy usein omilla autoillaan liikkuvia matkailijoita."
-
-"Vuoteet hyvin tuuletettuja?" kyseli Mazaroff. "Eivätkä raidit
-tuoksahda ummehtuneilta?"
-
-"Vuoteemme ovat aina hyvin tuuletettuja, sir, matkailuajalla, ja
-huoneemme ovat oikein hyvät", kehui emäntä.
-
-"Siitä alkaen, kun nämä autoretket tulivat muotiin, on meillä käynyt
-koko joukko vieraita, ja me olemme valmiina heidän varaltaan. Jos
-suvaitsette astua sisälle, sir --"
-
-"Niin, niin, entä sitten ruokalistanne?" tiedusti Mazaroff. "Tämä
-pohjolan ilma kiihottaa ruokahalua, ymmärrättehän, ja tämä talo tuntuu
-olevan etäällä markkinapaikoista. Mitä voitte tarjota meille?"
-
-Emäntä ehätti rauhoittamaan häntä siinä suhteessa. Päättäen siitä,
-kuinka kielevästi hän laversi luetellessaan meille, mitä kaikkea hänen
-aitastaan löytyi, oli ilmeistä, että tulisimme hyvin toimeen ja että
-kellari oli yhtä runsaasti varustettu kuin aittakin.
-
-"Sepä mainiota, rouva", virkkoi Mazaroff. "Siispä laskeudummekin heti
-maahan; kenties isäntä näyttää palvelijalleni, mihin hän voi sijoittaa
-auton; sitten tuodaan matkatavaramme sisälle. Teillä on täällä komea
-näköala ja ilma raikasta", jatkoi hän astuttuaan maahan ja mennessään
-ovelle päin, "ja talonne on epäilemättä oivallinen, vanhanmallinen
-rakennus".
-
-"Luultavasti pidätte sitä mukavana, sir", vakuutti emäntä opastaessaan
-meitä sisään. "Meillä on ollut täällä vieraita, jotka ovat selittäneet,
-että heidän on ollut ikävä lähteä täältä pois. Täällä on sali, sir,
-jonka saatte kokonaan omaan huostaanne."
-
-Hän vei meidät vanhanaikaiseen vierashuoneeseen, jossa oli siisti,
-vankka, vanha kalusto ja johon tuli valoa korkeista, kapeista, nummelle
-ja kukkuloille päin olevista ikkunoista. Heti sen nähtyään Mazaroff
-murahti mielissään ja tyytyväisenä.
-
-"Kas tätä!" hän ihasteli. "Tämä sopii loistavasti. Varatkaa tämä huone
-minulle siksi aikaa, kun viivymme täällä. Holt!" hän huudahti
-sovittuaan emännän kanssa seniltaisesta päivällisestä ja viimemainitun
-jätettyä meidät kahden kesken. "Juuri tällaisesta minä pidän -- mies,
-milloinkaan ei olo voi olla noissa nykyisissä, liian mahtaviksi
-paisuneissa suurhotelleissa yhtä mukavaa kuin vanhanaikaisessa
-englantilaisessa majatalossa. Juuri tällaisesta paikasta olen uneksinut
-monen monituista kertaa ollessani sellaisissa seuduissa, joissa ei ole
-seinän varjoa eikä puun lehvää suojaksi -- vilpoisesta, harmaasta,
-uneliaasta paikasta, jossa aika tuntuu pysähtyneen liikkumattomaksi.
-Pidän tästä, Holt -- ja nyt nautimme lasin whiskyä ja soodaa ja
-katselemme hieman ympärillemme ennen päivällistä."
-
-Ryyppäsimme whiskymme ja soodamme ja lähdimme sitten kävelylle. Ei
-tarvinnut kovinkaan paljon jännittää huomiokykyäni päästäkseni selville
-siitä, että Mazaroff tunsi tämän vanhan syrjäisen majatalon yhtä hyvin
-kuin sen isäntäväkikin. Vaikka hän ei puhunutkaan mitään Musgraven tai
-jonkun palveluskuntaan kuuluvan henkilön ollessa saapuvilla, näin
-hyvin, että noiden iäkkäiden rakennusten jokainen kivi ja kaikki niiden
-ympärillä olevat paikat olivat hänelle tuttuja. Silloin tällöin hän
-kuiskaili minulle muisteloitaan tai supatti, että johonkin kohtaan oli
-tullut jotakin lisää tai jostakin toisesta paikasta jotakin kadonnut.
-Talon vierellä oli muurien ympäröimä puutarha; hän liikkui siellä kuten
-ainakin ihminen, joka oli tutustunut paikkaan läheisesti. Poistuessamme
-sieltä kohtasimme portilla Musgraven, jolla oli kädessään omenakori;
-Mazaroff meni hänen luokseen ja osoitti nurmikon keskellä olevaa
-neliskulmaista syvennystä.
-
-"Minusta näyttää siltä, isäntä", hän huomautti, "että tuossa on
-entisaikoina ollut tanner kukkotappeluja varten".
-
-Musgrave nyökkäsi, ja hänen tavallisesti uneliaat silmänsä välähtivät
-hiukan mielenkiinnosta.
-
-"Olette oikeassa, sir", vastasi hän. "Siinä oli sellainen. Tietystikin
-kauan ennen minun aikaani. Olen kuullut siitä, vanhoilta täkäläisiltä
-asukkailta. Se oli ollut tuollainen neliskulmainen aukio tuon nurmikon
-keskellä. Täällä oli ollut tapana pitää niinsanottuja kukkoturnajaisia,
-sir -- ihmisiä oli saapunut lintuineen läheltä ja kaukaa, ja tuolla
-saivat kukot otella omistajien istuessa katselemassa korotetuilla
-reunamilla, lyöden vetoja. Tunsin aikoinani pari ikämiestä, jotka
-muistivat ne ajat, mutta he ovat nyt kuolleet."
-
-"Vanhat, hyvät ajat!" mutisi Mazaroff. "Tai -- vanhat, pahat ajat."
-
-"Pikemminkin pahat kuin hyvät minun mielestäni, sir, joka suhteessa",
-vastasi isäntä. "Minulle on kerrottu, että niihin aikoihin täällä
-tapahtui kauniita juttuja."
-
-"Mutta nyt täällä joka tapauksessa on varsin rauhallista, eikö niin?"
-kysyi Mazaroff.
-
-"Silloin tällöin meillä on aika paljon puuhaa, sir", selitti Musgrave.
-"Tänä aamuna on ollut vilkas liike. Ja tuota valtatietä käyttää
-vieläkin suuri joukko karjanajajia -- siinä on huomenna aikamoinen
-tungos, sillä ylihuomenna on Cloughthwaitessa markkinat, ja tästä
-kulkee ohitse koko joukko väkeä."
-
-Mazaroffin ja isännän puhellessa olimme saapuneet puutarhan portille,
-ja juuri kun Musgrave oli avaamaisillaan sen, ilmestyi korkean muurin
-takaa näkyviimme kaksi naista, astellen samaa puolittain ruohottunutta
-polkua pitkin, jota myöten me olimme ajaneet autolla matkamme viimeiset
-viisi tahi kuusi kilometriä. Heidän katsoessaan meihin päin kohotti
-Musgrave kättään; he kumpikin nyökkäsivät hänelle hymyillen, jatkaen
-matkaansa majatalon editse. Toiseen heistä vain vilkaisin, toiseen
-kiinnitin huomioni tarkemmin. Jälkimmäinen oli ehkä yksi- tai
-kaksikolmattavuotias, ruskeatukkainen, vaaleaverinen neito, solakka ja
-miellyttävä maalaistakissaan ja -hameessaan, viehättävän kaunis, kuten
-havaitsin luodessani häneen pikaisen silmäyksen heidän mennessään
-ohitsemme. Toinen heistä oli komea, keski-ikäinen nainen; hän teki
-jonkun verran tylyn ja kylmän vaikutuksen, vaikkakin hän vastasi
-herttaisesti majatalon isännän kohteliaaseen tervehdykseen. Puvuista ja
-ulkonäöstä päättäen he olivat ilmeisesti arvohenkilöitä. Heidän
-kintereillään ja ympärillään juoksenteli puolikymmentä koiraa, jotka
-olivat edustamiensa eri rotujen loistonäytteitä.
-
-Naisten kadottua näkyvistä vilkaisin Mazaroffiin. Myöskin hän katseli
-heidän jälkeensä -- kuten minusta näytti harvinaisen tarkkaavasti,
-mutta kenties se johtui siitä, etten siihen asti ollut huomannut hänen
-kertaakaan osoittavan minkäänlaista mielenkiintoa naisia kohtaan.
-
-"Naapureitanneko?" hän kysäisi äkkiä, pyörähtäen Musgraveen päin.
-
-"Siinä oli rouva Elphinstone Marrasdale Towerista, sir", vastasi
-isäntä. "Se on iso, vanha rakennus nummen toisella puolen -- sen
-savupiiput parhaiksi näkyvät tuon nuoren mäntymetsän peittämän
-harjanteen ylitse. Marrasdale Tower oli ennen sir Richard Cotgreaven
-omaisuutta -- kuulunut hänen perheelleen satoja vuosia, yleisen puheen
-mukaan. Sir Richardin kuoltua muutamia vuosia sitten osti herra
-Elphinstone kartanon ja tuli tänne asumaan. Suurin osa näillä tienoin
-olevasta maasta on hänen."
-
-"Rouva Elphinstone, niinkö?" virkkoi Mazaroff. "Entä nuori nainen?
-Neiti Elphinstone kaiketi?"
-
-"Ei, sir", vastasi isäntä. "Nuori nainen on neiti Merchison -- neiti
-Sheila, kuten me täkäläiset häntä nimitämme. Hän on rouva Elphinstonen
-tytär aikaisemmasta avioliitosta, sir -- luullakseni eivät herra ja
-rouva Elphinstone olleet vielä olleet kauan naimisissa tänne
-tullessaan."
-
-Olin havaitsevinani, että Mazaroffin kasvoista kuvastui uudelleen
-heräävää mielenkiintoa tämän selityksen aikana. Mutta hän oli taitava
-salaamaan ajatuksensa, kääntyi ja heilautti kättään eteemme leviävään,
-laajaan maisemaan päin.
-
-"Marrasdale Towerin isäntä herra Elphinstone omistaa siis suurimman
-osan kaikesta siitä, mitä näemme", hän huomautti.
-
-"Ei juuri täsmälleen kaikkea, mitä te saattaisitte nimittää suurimmaksi
-osaksi", oikaisi Musgrave, laski maahan omenakoppansa ja alkoi
-osoitella kaukaisia maamerkkejä. "Herra Elphinstonen tiluksien raja,
-sir, kulkee täältä tuonne kylälle, sitten noiden kivisten kumpujen
-juuritse tuon kaukaisen, sinertävän kukkulan luokse ja sieltä suoraan
-tänne takaisin, sulkien sisäänsä koko Marrasdalen nummen. Mutta nuo
-etelän ja idän puolella leviävät nummet, sir, High Capnummet kuuluvat
-eräälle lontoolaiselle pankkiirille, herra Verner Courthopelle. Hän on
-rakennuttanut niiden keskelle metsästysmajan -- High Cap Lodgeksi sitä
-nimitetään -- ja hän on siellä nyt parhaillaan mukanaan pieni
-metsästysseurue."
-
-"Onko näillä main runsaasti riistaa?" tiedusti Mazaroff puolittain
-välinpitämättömästi.
-
-"Tänä vuonna on ollut oikein runsaasti metsälintuja, sir", vastasi
-Musgrave. "Sekä herra Elphinstone että herra Courthope ovat kumpikin
-saaneet harvinaisen hyviä saaliita."
-
-Ensimmäinen iltamme Lehtokurpassa kului varsin hupaisasti
-pakinoidessamme silloin tällöin hetkisen samaan suuntaan. Ihmetellen
-aprikoin, miten saisimme seuraavana päivänä aikamme kulumaan niin
-yksinäisessä paikassa. Mutta Mazaroffilla tuntui olevan omat aikeensa,
-jotka hän vitkastelematta esitti minulle tullessaan aamiaiselle.
-
-"Holt, nuori veikko", hän alkoi, nyökäten tuttavallisesti, "varmastikin
-ymmärrätte minua -- haluan viettää tämän päivän yksikseni, katsellen
-vanhoja tuttuja paikkoja, käsitättehän, ilman seuraa. Ja myöskin minun
-on tavattava erästä miestä liikeasioissa. Siispä -- koettakaa viihtyä
-itseksenne iltaan saakka! Palaan hyvissä ajoin päivälliselle."
-
-"Se sopii!" suostuin. "Minä kyllä viihdyn. Älkää huolehtiko minun
-tähteni!"
-
-Hän kiitti minua, kuten minut olisi pitänyt ensinnä ottaa huomioon.
-Pian hän lähti liikkeelle kädessään vankka keppi -- ja panin merkille,
-että hän poistuessaan seurusteluhuoneestamme pani nenälleen siniset
-silmälasit, valittaen auringon huikaisevan häntä. Hän suuntasi
-askeleensa kylää kohti, ja senjälkeen näin hänet vasta sitten, kun hän
-tuli takaisin kello seitsemän, juuri kun päivällinen oli valmis.
-Päivällispöydässä hän oli hyvin vähäpuheinen ja miettiväinen, ja vasta
-kun hän oli polttanut sikaarinsa puoliväliin hän äkkiä kehoitti minua
-siirtämään tuolini hänen istuimensa viereen.
-
-"Holt!" hän sanoi. "Minulla on teille kerrottavaa. Ja, mies, se on
-kummallisin tarina, mitä olette eläissänne kuullut!"
-
-
-
-
-KOLMAS LUKU
-
-Kadoksissa
-
-
-Otaksuttavasti tuijotin Mazaroffiin ihmeissäni ja ehkä puolittain
-hämilläni, sillä hän nyökkäsi rauhoittavasti siirtäessään tuoliaan
-vieläkin lähemmäksi minua.
-
-"Ei mitään syytä pelkoon, Holt-poikani", hän tyynnytti. "Se on vain --
-vyyhti, kuten saattaisi sanoa. Mutta -- pahanlainen! Ja kuten juuri
-äsken mainitsin, kummallisin kertomus, mitä milloinkaan olette kuullut.
-Ainakin yksi kummallisimpia."
-
-"No?" äänsin. "Koskeeko se -- teitä?"
-
-"Minua ja eräitä muita ihmisiä", vastasi hän, hymyillen jurosti. "Muita
-ihmisiä! Niin, sepä juuri onkin pirullista! Jospa se koskisikin vain
-minua! Mutta siihen on sekaantunut useampia. Mutta tarkoin ajatellen,
-se olikin odotettavissa -- juuri se!"
-
-Hän kääntyi ikkunaan päin ja istui minuutin tai pari, tuijottaen
-kiinteästi ja mitään virkkamatta nummelle, joka alkoi verhoutua
-nopeasti tummenevaan hämärään. Mutta käsitin, ettei hän katsellut
-nummea eikä sen takana olevia, himmeneviä kukkuloita, vaan omia
-kaukaisia muistojaan. Minut valtasi uteliaisuus, ja keskeytin hänen
-aatoksensa.
-
-"Minulla ei vielä ole vihiäkään tarinastanne, herra Mazaroff",
-huomautin. "Onko minun se kuultava?"
-
-Hän hätkähti ja nyökkäsi sitten minulle ponnekkaasti.
-
-"Kyllä!" hän vastasi. "Teidän on se kuultava, Holt, sillä minulla ei
-ole ketään muuta, jolle voisin siitä puhua, ja minun on saatava
-neuvotella siitä. Lisäksi olette järkevä nuorukainen. Asia on näin --
-tehän näitte ne kaksi naista, jotka menivät ohitsemme keskustellessamme
-isännän kanssa eilen iltapäivällä puutarhurin portilla?"
-
-Nyökkäsin myöntävästi. Olisin voinut lisätä, että -- sieluni silmillä
-olin nähnyt nuoremman naisen koko ajan siitä alkaen ja että olin
-viettänyt koko sen päivän ajatellen häntä. Mutta sen pidin omina
-tietoinani.
-
-"No niin", jatkoi hän. "He eivät sitä tiedä, eikä sitä tiedä kukaan muu
-paitsi minä. Mutta asia on niin, Holt, että -- he ovat vaimoni ja
-tyttäreni!"
-
-Polttelin paraikaa Mazaroffin mainiota sikaaria, ja kun hän lausui
-paljastuksensa, säpsähdin niin rajusti, että se kirposi hampaistani ja
-putosi lattialle. Minusta tuntui, että kului kokonainen ihmisikä --
-kokonainen ajanjakso -- kumartuessani ja ottaessani sen takaisin
-käteeni. Ja minua kummastutti, kuinka tyynesti ja jokapäiväisesti
-vastasin istuessani jälleen pystyssä, katsoen häntä silmiin.
-
-"Musgrave" -- ääneni oli aivan rauhallinen -- "nimitti vanhempaa naista
-rouva Elphinstoneksi ja nuorempaa neiti Merchisoniksi -- neiti Sheila
-Merchisoniksi".
-
-Hän naurahti kärsimättömästi.
-
-"Höpisköön Musgrave mitä hyvänsä!" hän tokaisi. "Hän ei tunne asioita
-paremmin eikä tiedä sen enempää. Mutta minä sanon teille, että vanhempi
-nainen on vaimoni ja tyttö tyttäreni, ja jollen keksi keinoa tämän
-selkkauksen selvittämiseksi, niin piru on merrassa!"
-
-Keskustelumme katkesi siihen vähäksi aikaa. Hän istui pyöritellen
-tukevia peukaloitaan, ja kun hän oli pannut pois siniset silmälasinsa,
-näytti hänen silmänsä kierous jostakin syystä entistäkin pahemmalta.
-Aloin tuntea, että hän oli salaperäisyyteen kietoutunut henkilö, josta
-en ollut selvillä.
-
-"En jaksa ymmärtää", sanoin vihdoin.
-
-"Aion selittää sen teille, Holt", vastasi hän. "Se on näin -- tuon
-hyvännäköisen tytön nimi on todellakin Merchison. Ja se on myöskin
-äidin nimi, vaikka hän nimittääkin itseään Elphinstoneksi ja
-epäilemättä luulee, että hänellä on siihen täysi oikeus. Ja se on --
-minunkin nimeni. Merchison!"
-
-"Eikä siis Mazaroff?" huudahdin.
-
-"Minulla on oikeus myöskin siihen nimeen", selitti hän. "Laillinen
-oikeus -- asianmukainen ja eittämätön. Se on ollut laillinen nimeni
-monta vuotta, ja se pysyykin nimenäni. Mutta synnyin Merchisonina --
-eikä se tapahtunutkaan kaukana täältä -- ja menin avioliittoon
-Merchisonina. Ja vanhempi nainen on rouva Merchison, vaikka hän onkin
-naimisissa Elphinstonen kanssa."
-
-"En vielä käsitä vähääkään paremmin", tunnustin.
-
-"No niin, Holt. Koetan selvittää sen teille parhaani mukaan. Kenties se
-ei olekaan niin sekava vyyhti, kun saatte kiinni langan toisesta päästä
-ja vedätte siitä yhtään hellittämättä. Nähkääs, synnyin näillä seuduin
--- isäni oli vakavarainen tilojen välittäjä täällä lähistöllä, ja minä
-hänen ainoa poikansa -- ainoa lapsensa. Isäni ja äitini kuolivat minun
-ollessani vielä hyvin nuori, ja senjälkeen asuin isoisäni maatilalla
-likellä Selkirkiä, rajan toisella puolen. Sitten hän kuoli -- olin
-silloin kahdenkolmatta paikkeilla -- jättäen minulle perinnöksi koko
-omaisuutensa. Se oli huomattavan suuri ja yhdessä vanhemmiltani saadun
-perinnön kanssa se teki minusta melkoisen rikkaan miehen. Ja minä olin
-jäykkäniskainen ja tuittupäinen, tahdoin aina noudattaa omaa mieltäni,
-eikä ollut ketään taltuttamassa minua eikä hillitsemässä
-päähänpistojani. Osuin sisukkaaseen tyttöön, joka siinä oli suuresti
-kaltaiseni -- erään kirkkoherran tyttäreen, joka kiihkeästi tahtoi
-päästä eroon omaisistaan, kodistaan ja yksitoikkoisesta elämästään.
-Laittauduimme naimisiin tavallista kiireellisemmin ja aloimme katua
-tekoamme heti sen jälkeen!"
-
-"Minkätähden?" kysyin.
-
-"Mies!" hän vastasi. "Luonteemme eivät sopineet yhteen. Meillä ei ollut
-yhteistä mitään muuta kuin itse- ja omapäisyys. Ja pian huomasimme,
-että me olimme huonoin pari, mitä kuvitella saattaa. Minä halusin koko
-sydämestäni seikkailla ja matkustaa nähdäkseni maailmaa; hän tahtoi
-kaikin mokomin järjestää komean talouden ja näytellä suurellista naista
-niiden ihmisten keskuudessa, jotka aikaisemmin olivat ikävystyttäneet
-hänet puolikuoliaaksi. Vähemmässä kuin vuodessa oivalsin, ettei meistä
-ikinä tulisi mitään -- senvuoksi otin ohjakset omiin käsiini."
-
-"Millä tavoin?" tiedustin.
-
-"En tahdo inttää, etten menetellyt ynseän uhkamielisesti, ehkäpä
-itsekkäästi ja itserakkaasti", tunnusti hän miettivästi. "Nyt en tekisi
-samoin, kun järkeni on selvempi ja tunnen paremmin maailmaa. Mutta
-silloin kävi kaikki seuraavasti. Menin erään lakimiehen puheille ja
-otin häneltä vaitiolo-lupauksen. Sitten muutin rahaksi kaikki, mitä
-minulla oli -- sitä olikin aika paljon -- jaoin sen kahteen yhtä
-suureen osaan ja siirsin toisen puolen hänelle hänen ikuiseksi --
-hänhän olisi sen kuitenkin saanut kokonaan, se tuotti, Holt, hänelle
-kokonaista tuhatviisisataa puntaa vuodessa. Sen tehtyäni ja turvattuani
-hänen toimeentulonsa otin oman osuuteni ja katosin ilman muuta."
-
-"Hiiskumatta hänelle mitään?" huudahdin.
-
-"Niin -- hänellä ei ollut siitä aavistustakaan", myönsi Mazaroff.
-"Mitäpä se olisi hyödyttänyt? Minä yksinkertaisesti lähdin. Suoraa
-päätä. Ei kukaan -- ei edes asianajajanikaan -- tiennyt, minne menin.
-Tosin jätin vaimolleni sanan aikovani lähteä matkoille muutamiksi
-vuosiksi, mutta en ilmoittanut minne."
-
-"Te siis -- karkasitte hänen luotaan?" tokaisin.
-
-"Jos tahdotte käyttää siitä sitä sanaa", myönsi hän avoimesti. "Se oli
-ainoa keino. Muutoin olisi koitunut ikävyyksiä. Äänetön, hiljainen
-lähtö -- se oli ainoa mahdollisuus mielestäni."
-
-"Entä -- lapsi? Tyttö, jonka näimme eilen?" kysyin oltuamme vaiti
-hetkisen. "Oliko hän syntynyt jo silloin?"
-
-"Ei!" torjui hän ponnekkaasti. "Hän ei ollut! Jos niin olisi ollut
-laita, en ehkä olisi lähtenytkään -- oikeastaan olen varma, etten
-olisi. Mutta hän ei ollut syntynyt, enkä edes tiennyt, että hän
-todennäköisesti syntyisi. Hänen syntymänsä sattui kahdeksan kuukautta
-lähtöni jälkeen."
-
-"Te kai kuulitte siitä sittemmin?" huomautin.
-
-"En ole tiennyt siitä mitään ennenkuin tänä päivänä!" huudahti hän.
-"Olen suorittanut jonkun verran tiedusteluja ilmaisematta itseäni.
-Nämä maaseutulaiset, Holt, ovat harvinaisen hyvin perehtyneet
-perhetarinoihin ja -salaisuuksiin, samalla kun he ovat perin kärkkäitä
-kertomaan tietonsa."
-
-"Tietenkin rouva Elphinstone -- jona hänet täällä tunnetaan -- pitää
-teitä kuolleena?" sanoin. "Sehän on itsestään selvää."
-
-"Niin toki, se on varmaa! Hän meni avioliittoon Elphinstonen kanssa
-vasta muutamia vuosia sitten -- vähää ennen kuin mies osti tämän
-Marrasdalen tilan. Niin, hän luulee minun kuolleen jo aikoja sitten --
-mutta tässä minä olen elossa!"
-
-"Mitä aiotte tehdä?" tiedustin.
-
-"Mitä te itse tekisitte minun asemassani, Holt?" ehätti hän puolestaan
-kysymään. "Sanokaa minulle mielipiteenne suoraan, mies! En loukkaannu
-mistään. Kuten jo aikaisemmin huomautin, luotan suuresti terveeseen
-järkeenne. Puhukaa!"
-
-"Luultavasti lähtisin tieheni hiiskumatta mitään", vastasin. "Joka
-tapauksessahan te jätitte vaimonne. Ja jos ilmaisette itsenne, niin
-rikotte otaksuttavasti tyydyttävän sopuisan liiton. Herra Elphinstone
-ja --"
-
-"Niin, kuulemani mukaan he sopivat yhteen yhtä hyvin kuin me sovimme
-huonosti!" pisti hän väliin. "Siinä liitossa ei ole mitään vikaa. Mutta
--- tyttö on minun tyttäreni."
-
-"Hän ei ole koskaan tuntenut teitä, herra Mazaroff", huomautin.
-
-Hänen pronssinväriset poskensa punehtuivat, ja hän pudisti päätään.
-
-"Olette oikeassa, Holt, olette oikeassa!" hän jupisi melkein nöyrästi.
-"Ja se on oma syyni. No niin, tähän saakka ei ole tapahtunut mitään.
-Sitä ei tiedä kukaan muu kuin te."
-
-"Ettekö ole puhunut siitä kenellekään?" kysyin.
-
-"En ainoallekaan sielulle!" vakuutti hän. "Olen vain koonnut tietoja.
-Ei kukaan tiedä sitä -- ei kellään ole kaukaisintakaan aavistusta siitä
--- kaikkein vähimmin Marrasdalen linnan asukkailla."
-
-"Niin monen vuoden kuluttua se olisi yllättävä paljastus", huomautin.
-"Sitä sietää harkita. Ja --" Mutta sitten pälkähti päähäni uusi ajatus,
-ja katsoin häneen epäröiden. "Jos asia menisi niin pitkälle, olisi
-teidän otaksuttavasti todistettava, että --"
-
-"Että Salim Mazaroff on Andrew Merchison", keskeytti hän. "No, se käy
-kyllä päinsä. Silmäni kierous, oikeassa käsivarressani oleva
-syntymämerkki, eräät paperit ja ihmiset -- jotka tosin eivät ole juuri
-nyt käsillä, mutta jotka voidaan löytää -- todistavat sen varmasti."
-
-"Kuinka tulitte ottaneeksi noin harvinaisen nimen?" rohkenin tiedustaa
-häneltä. Hän naurahti hiljaa, ikäänkuin se muisto olisi huvittanut
-häntä.
-
-"Kerron sen teille", hän vastasi. "Lähdettyäni matkustin suoraan
-Intiaan. Liikuin siellä aika paljon, samoin Persian lahdella ja sen
-ympärillä olevissa maissa. Sitten siirryin kauemmaksi etelään --
-Durbaniin ja sieltä sisämaahan -- timanttialueille. Durbanissa jouduin
-yhteen erään vanhan miehen kanssa, jolla oli samanlaiset pyrinnöt kuin
-minullakin -- hän ja minä asuimme yhdessä ja harjoitimme kauppaa
-yhdessä. Hänen nimensä oli Mazaroff, ja hän jätti kuollessaan minulle
-koko omaisuutensa -- se oli melkoinen -- sillä ehdolla, että otan hänen
-nimensä. Siis tein sen -- miksi ei? Siihen aikaan en lainkaan aikonut
-palata takaisin Englantiin."
-
-"Herra Mazaroff", virkoin, "eikö mieleenne milloinkaan johtunut, että
-vaimonne, luullen teidän kuolleen -- kuten otaksun hänen tehneen --
-saattaisi mennä uudelleen avioliittoon?"
-
-"Sitä en voi väittää", hän selitti. "Olen kenties hieman hidas. Minun
-olisi pitänyt ajatella sitä. Mutta en ajatellut. Ja nyt -- tähän on
-tultu!"
-
-"Miten aiotte menetellä?" kysyin.
-
-"En tiedä", vastasi hän suoraan. "En missään nimessä hätiköi. Ja kuten
-jo mainitsin, asiasta ei tiedä kukaan paitsi teitä ja minua. Ei ole
-pelkoa siitä, että minut tunnettaisiin. Olen tänään puhutellut
-toistakymmentä sellaista henkilöä, jotka tunsivat minut entisaikoina,
-ja kun minulla oli siniset silmälasini, ei heillä ollut aavistustakaan
-siitä, kuka todella olen."
-
-Sitten hän nousi pystyyn, meni ulos ja käveli yksin sinne tänne
-majatalon edustalla. Sinä iltana hän ei virkkanut enää mitään
-äskeisestä paljastuksestaan eikä ottanut asiaa puheeksi myöskään
-seuraavana aamuna. Suurimman osan päivästä kulutimme muutamille
-kolmenkymmenen kilometrin päässä oleville raunioille tekemällämme
-automatkalla. Illalla palatessamme oli majatalossa liike jotensakin
-vilkasta -- väkeä palasi suurin joukoin Musgraven mainitsemilta
-markkinoilta, ja talon kaikki huoneet olivat täynnä vieraita,
-lukuunottamatta meille yksityisesti luovutettua salia. Ja maantiellä
-oli ryhmittäin ihmisiä ja hevosia, kun Mazaroff päivällisen jälkeen
-ilmoitti minulle haluavansa yksin miettiä asiaa perinpohjaisesti ja
-meni tien poikki aukealle nummelle, lähtien astelemaan kanervikkoa
-pitkin. Senjälkeen en nähnyt häntä elossa.
-
-Kello oli noin puoli seitsemän, kun hän poistui ja katosi nummen
-aaltomaisten kumpujen sekaan. Lähdin itsekin pian senjälkeen ulkosalle
-ja samoilin ilman päämäärää lammaspolkuja pitkin aina puoli kymmeneen
-saakka, jolloin palasin majataloon. Hän ei ollut tullut takaisin. Vielä
-kymmenenkään aikana häntä ei ollut kuulunut, ja kun kiviseinäisen
-eteissalin vanha kaappikello löi yksitoista, etsin käsiini Musgraven ja
-hänen vaimonsa, jotka istuivat illallispöydässään harvinaisen puuhaisan
-päivän rasitusten jälkeen. Mazaroffin autonohjaaja Webster aterioi
-heidän seurassaan.
-
-Isännän ja emännän mielestä ei ollut lainkaan syytä pelkoon eikä
-levottomuuteen. Kaksi vuorokautta kestäneen vierailumme aikana he
-olivat huomanneet, että herra Mazaroff oli, kuten he sanoivat, puhelias
-ja ystävällinen herrasmies, joka mielellään seurusteli toisten ihmisten
-kanssa. Nyt he arvelivat hänen pistäytyneen johonkin nummen taloon ja
-olevan edelleenkin siellä kaikessa rauhassa pakisemassa. Mutta kun
-kahdentoista lyönti kajahti ja hän viipyi yhäti poissa, kävivät
-Musgraven kasvot pitkiksi, ja hän alkoi puhella, kuinka ajattelematonta
-on liikkua pimeän tultua ulkosalla oudoissa paikoissa.
-
-"Onko nummella joitakuita sellaisia kohtia, joissa häntä voisi kohdata
-vahinko?" tiedustin.
-
-"Varmasti on", vastasi Musgrave. "On jyrkänteitä, joihin hän voisi
-suistua pimeässä, ja on toisia paikkoja -- hetteikköjä -- joihin hän
-voi vaipua aavistamattansa, olipa sitten yö tai päivä. Ken ei tunne
-näitä nummia, hänen ei pitäisi liikkua niillä hämärän tultua."
-
-Kielelläni pyöri ajatus, että Mazaroff tunsi tai ainakin oli tuntenut
-nämä nummet varsin hyvin, mutta hillitsin itseni ja menin sensijaan
-mitään virkkamatta maantielle majatalon edustalle. Yö oli pimeä ja
-hiljaisuus häiritsemätön. Tuskin ainoatakaan tähteä oli näkyvissä, eikä
-kylästä nummen poikki tuovalta, kovaksi poljetulta tieltä kuulunut
-jalkojen kapsetta.
-
-Palasin sisälle päätettyäni, että jotakin oli tehtävä. Musgrave toi
-lyhdyn Websterille, minulle ja itselleen. Lähdimme nummelle
-käskettyämme rouva Musgraven pitää kirkkaita valoja majatalon etusivun
-ikkunoissa ja antaa meille sovitun merkin, jos Mazaroff palaisi meidän
-ollessamme poissa. Hajaannuimme eri suunnille, koko ajan kuunnellen
-mahdollisia hätähuutoja.
-
-Sillä tavoin kiertelimme nummella, kunnes heikkoa, harmaata valoa alkoi
-sarastaa itäisten kukkuloiden takaa; sitten palasimme majataloon. Ei
-kukaan meistä ollut kuullut eikä nähnyt mitään. Ja nyt Musgrave ja
-hänen vaimonsa esittivät uuden teorian. Mazaroff oli edennyt liian
-kauas, poikennut johonkin taloon, johon hänen oli ollut pakko yöpyä:
-hän palaisi muka aamiaiselle.
-
-Minä en luottanut siihen. Webster ja minä nautimme hiukan ruokaa ja
-kuumaa kahvia ja lähdimme taaskin etsimään -- hän toista, minä toista
-tietä. Minun polkuni vei aamusarastusta kohti. Ja aurinko oli juuri
-noussut koko syksyisessä loistossaan, ja kukkulat kimaltelivat
-aamukasteesta, kun minä kierrettyäni aaltoilevalla nummella olevan
-jyrkän töyryn ympäri äkkiä jouduin vastakkain sen tytön kanssa, jota
-olin ajatellut kaksi päivää. Edessäni oli Sheila.
-
-
-
-
-NELJÄS LUKU
-
-Nuoruuden vapaamuurariutta
-
-
-Sheila istui tuollaisen kaislojen reunustaman lammikon partaalla, joita
-oli nummen kanervien ja sammalten keskellä. Aavistamatta, että
-läheisyydessä oli ketään muita kuin hänen vierellään istuva
-pitkäkarvainen, vakavasilmäinen lintukoira, hän oli riisunut kenkänsä
-ja sukkansa, häilytellen jalkojaan ja nilkkojaan tummassa vedessä.
-Hänet nähdessäni valtasi minut äkkiä hätkähdyttävä ajatus. Vaikka hän
-ei tiennytkään siitä mitään, niin täällä olin minä huolestuneena
-etsimässä miestä, joka, jos hänen tarinansa oli tosi, oli tämän tytön
-isä!
-
-Koira huomasi minut ja haukahti. Sen emäntä vilkaisi nopeasti minuun
-päin, näki minut, näytti muistavan tavanneensa minut ennenkin, ja
-vaikka hän punehtuikin, kun olin nähnyt hänet hieman omituisessa
-asemassa, suhtautui hän siihen rauhallisesti. Hän nyökkäsi minulle
-ystävällisesti, alkaen samalla vetää sukkia ja kenkiä jalkaansa.
-
-Pysyttelin tarkoituksellisesti taempana, kunnes hän ponnahti pystyyn,
-kääntyi minuun päin ja osoitti nauraen lammikkoa.
-
-"Tuohon lähteeseen liittyy taikauskoinen tarina", hän sanoi
-alkuvalmisteluitta ja empimättä. "Väitetään, että jos siihen pistää
-jalkansa kuusi kertaa auringonnousun hetkellä mihin aikaan hyvänsä
-Mikonpäivän ja Martinpäivän välillä, niin pysyy onnellisena koko
-elämänsä. Niinpä -- olin koettamassa sitä."
-
-Menin lähemmäksi hänen avoimen hymynsä ja käytöksensä rohkaisemana.
-
-"Toivon, että se osoittautuu todeksi", virkoin. "Mutta itse puolestani
-en ole lainkaan onnellinen juuri nyt."
-
-Hänen katseensa sai huolestuneen ilmeen.
-
-"Niinkö?" hän kysyi. "Ettekö? Miksi ette?"
-
-"Luultavasti näitte minut eilen -- ei, toissapäivänä -- lähellä
-Lehtokurppaa vanhanpuoleisen herrasmiehen seurassa", vastasin. "Menitte
-ohitsemme. No niin, hän on hävinnyt -- kateissa!"
-
-Hän astui vähän lähemmäksi minua, ja ikäänkuin hänen tietämättään hänen
-katseensa lipui pitkin nummea.
-
-"Tarkoitatteko -- täällä?" hän kysyi. "Nummellako?"
-
-"Juuri niin", myönsin. "Hän lähti majatalosta eilenillalla päivällisen
-jälkeen eikä ole palannut. Te kai tunnette nämä seudut? Onko täällä
-sellaisia paikkoja --"
-
-"Täällä on useita vaarallisia kohtia", keskeytti hän hätäisesti.
-"Oletteko etsineet häntä?"
-
-"Etsimme häntä monin miehin koko yön", vastasin. "Mutta emme ole
-kuulleet emmekä nähneet hänestä jälkeäkään."
-
-"Onko hän isänne?" tiedusti hän, katsoen minua osaaottavasti.
-
-"Ei -- ystäväni, jonka kanssa olen matkalla", selitin. "Olen kauhean
-huolissani hänen tähtensä. Viime yönä oli tavattoman pimeätä, ja
-pelkään, että hänelle on sattunut joku vahinko -- että hän on pudonnut
-jyrkänteeltä tai uponnut suohon. Mutta olemme tarkastaneet nummea aika
-laajalti."
-
-"Keitä on ollut etsimässä?"
-
-"Minä olen ollut mukana koko ajan", vastasin, "ja automme ohjaaja ja
-Musgrave. Ja olemmekin olleet melkein joka suunnalla."
-
-"Musgrave ei tunne nummea", huomautti tyttö, "tai jos tunteekin, niin
-ainakin vain pintapuolisesti. Lienevätköhän meikäläiset --
-metsästysvartijat nimittäin -- kuulleet mitään? Jos tahdotte tulla
-mukaani taloon --" Hän osoitti nummen toiselle puolelle, missä
-Marrasdale Towerin päädyt ja savupiiput pilkoittivat esiin rakennuksia
-ympäröivien puiden ylitse. "Siellä ehkä saamme kuulla jotakin", hän
-jatkoi. "Isäpuoleni, herra Elphinstone, lienee nyt kiertokäynnillään,
-ja kenties hän on kuullut jotakin miehiltä. Sinne on vain muutamien
-minuuttien kävelymatka."
-
-Hän opasti minua kanervikossa kiermurtelevaa polkua pitkin nummen
-sellaisen osan lävitse, jossa en ollut aikaisemmin käynyt. Puhelimme
-keskenämme -- kerroin hänelle jonkun verran siihen saakka kokemistamme
-seikkailuista; mainitsin hänelle myöskin Mazaroffin ja oman nimeni.
-Kumppanini salaisesta tarinasta ja siitä, että hän ennestään tunsi
-tämän paikkakunnan, varoin visusti hiiskumasta mitään.
-
-"Ja onko täällä todellakin vaarallisia kohtia?" tiedustin, kun olimme
-jossakin määrin päässeet selville tilanteesta. "Te tietysti tunnette
-seudun."
-
-"On useita vaarallisia paikkoja", hän vakuutti. "Muutamissa kohdin
-nummipolku kulkee äkkijyrkänteen reunalla, ja toisissa taas saattaa
-pimeässä varsin helposti astua pohjattomaan suosilmään. Vain sellaisten
-henkilöiden, jotka todella tuntevat nummet hyvin, sopisi uskaltautua
-niille päivän laskettua. Jos tuntee polut, niin tietystikin --"
-
-Ennen pitkää saavuimme Marrasdale Towerille -- se oli
-vanhanaikainen, epäsäännöllinen rakennus, joka näytti muinaiselta
-rajalinnoitukselta. Pihalla tapasimme herra Elphinstonen
-keskustelemassa puuvillasamettiseen pukuun puetun miehen kanssa.
-Elphinstone oli pitkä, laiha, harmaahapsinen, lukeneelta näyttävä mies;
-hän katsahti minuun kummastuneena harvinaisen isojen silmälasien
-ylitse. Hänen tytärpuolensa vei minut hänen luokseen kursailematta;
-olin jo saanut nähdä, ettei hän tuhlannut aikaa muodollisuuksiin.
-
-"Tässä on herra Holt -- herra Mervyn Holt", esitteli Sheila. "Hän ja
-muuan hänen ystävänsä, herra Mazaroff, vanhahko herrasmies, ovat
-saapuneet autolla Lontoosta ja pysähtyneet muutamiksi päiviksi
-Lehtokurppaan. Eilen illalla herra Mazaroff lähti yksin nummelle eikä
-ole vielä palannut. Herra Holt on etsinyt häntä ja on huolissaan hänen
-tähtensä."
-
-Herra Elphinstone näytti minusta sellaiselta mieheltä, joka ottaa asiat
-keveästi; hän nyökkäsi ja vilkaisi samettipukuiseen mieheen.
-
-"Mies kadoksissa nummella, niinkö?" hän virkkoi. "Parker, menkää
-tiedustamaan talli- ja puutarhamiehiltä. Jotkut heistä kulkevat nummen
-poikki mikä mistäkin kohdasta, eikö niin? Niin -- kyselkäähän! Hm!
-Poissa koko yönkö? Hyväinen aika! Hm -- ettekö suvaitse tulla sisälle,
-herra -- hm --"
-
-"Nimeni on Holt, sir", sanoin, ehättäen auttamaan hänen hajamielistä
-muistiaan.
-
-"Holt, vai niin?" hän kertasi. Hänen mielenkiintonsa näytti äkkiä
-heräävän. "Hm! Olin Mertonissa samannimisen miehen kanssa -- tosiaan
-olimme yhdessä Rugbyssäkin, ennenkuin pääsimme Oxfordiin. Hän ja minä
-olimme aimo soutajia. Hän on nyt muistaakseni kappalaisena jossakin
-maaseutuseurakunnassa Buckinghamshiressä -- on pitkä aika siitä, kun
-kohtasimme toisemme."
-
-"Luullakseni puhutte isästäni, herra Elphinstone", sanoin. "Hän
-opiskeli Rugbyssä ja Mertonissa ja on nyt kappalaisena Chellinghamissa
-Aylesburyn läheisyydessä. Nyt muistankin, että hänen työhuoneessaan on
-joitakuita vanhoja ryhmävalokuvia Mertonin soutujoukkueista --
-muistelen nähneeni teidänkin nimenne yhden tahi kahden sellaisen alla."
-
-Hän käännähti, ojensi minulle kätensä ja pudisti kättäni ilmeisesti
-hyvin riemastuneena.
-
-"Hyväinen aika!" hän huudahti. "Ajatelkaahan vain! Tämä on erittäin
-hauska sattuma! Olen paljon ajatellut Holtia -- hän oli mainio, komea
-mies. Kun nyt tarkastan teitä lähemmin, niin huomaan, että olette
-ilmetty kuva siitä, millainen hän oli siihen aikaan. Käykää sisään --
-käykää sisään! Tämäpä erinomaista!"
-
-Hän työnsi minut edellään huoneeseen, jossa rouva Elphinstone
-ilmeisesti odotti puolisoaan ja tytärtään aamiaiselle. Aluksi rouva ei
-huomannut minua -- hän oli teen valmistuspuuhissa -- mutta ilmeisesti
-hän tunsi herra Elphinstonen askeleet.
-
-"Ettekö sinä ja Sheila tule aamiaiselle lainkaan?" hän kysyi. "Tee--"
-Sitten hän kääntyi ja näki minut; huomasin, että hän tunsi minut
-samaksi nuoreksi mieheksi, jonka hän oli sivuuttanut kaksi päivää
-takaperin. Hänen hienomuotoiset kulmakarvansa kohosivat kummastuksesta,
-kun hän näki minun saapuvan aamiaispöytäänsä. Herra Elphinstone sysäsi
-minua eteenpäin.
-
-"Marion!" hän huudahti. "Totisesti mitä ihmeellisin ja onnellisin
-tapaus! Tämä nuori herrasmies on vanhan ystäväni Tom Holtin poika -- ja
-ilmetty kuva. Eikö ole tavatonta, että hänen piti saapua luokseni tällä
-tavoin ikäänkuin pilvistä pudonneena? Hän tuli -- niin, mitenkäs hän
-tulikaan? Ahaa, nyt muistan. Sheila toi hänet, toi kuin toikin."
-
-"Niin", vahvisti Sheila, "mutta olet jo unohtanut, minkätähden sen tein.
-Äiti", hän jatkoi kerkeästi, "herra Holt asuu Lehtokurpassa, sen
-vanhan herran kanssa, jonka seurassa näimme hänet tuonnottain -- he
-ovat automatkalla. Vanha herra on kadonnut; herra Holt on ollut koko
-yön etsimässä häntä nummelta."
-
-Rouva Elphinstone pudisti kättäni kohteliaasti, joskin hieman kylmästi,
-lausui minut tervetulleeksi ja osoitti minulle tuolin teetarjottimen
-läheisyyteen.
-
-"Sitten olen aivan varma, että herra Holtille maistaa aamiainen", hän
-puheli käytännölliseen tapaan. "Tarjoile sinä hänelle, Sheila, isäsi
-antaa kaiken jäähtyä. Herra Elphinstone", hän jatkoi, kääntyen minuun
-päin, "on niin tavattoman, sanokaamme, hajamielinen, että -- kas tuossa
-näette! Hän on jo tiessään -- mennyt tietystikin etsimään joitakuita
-muistoesineitä niiltä ajoilta, jolloin hän tunsi isänne -- se on juuri
-hänen tapaistaan! Teetä vaiko kahvia?"
-
-"Olette kovin ystävällinen", kiitin katsellessani, kuinka herra
-Elphinstone koukerteli toisiin huoneisiin ilmeisesti etsimään jotakin,
-"mutta minun pitäisi todellakin olla etsimässä kadonnutta ystävääni.
-Hänen poissaolonsa alkaa käydä arveluttavaksi, ja --"
-
-Sheila keskeytti puheeni kertoakseen äidilleen koko tapahtuman. Hänen
-lopetettuaan saapui samettipukuinen mies avonaisen ikkunan luokse.
-
-"No, Parker?" huusi Sheila. "Onko kukaan nähnyt mitään?"
-
-Parkerilla ei ollut uutisia kerrottavanaan. Hän oli kysellyt kaikilta
-tallissa ja puutarhassa työskenteleviltä henkilöiltä, mutta kukaan ei
-ollut kuullut eikä nähnyt jälkeäkään kadonneesta herrasmiehestä. Tällä
-hetkellä palasi herra Elphinstone syli täynnä kirjoja ja vanhoja
-valokuvia. Hän tahtoi ottaa minut kokonaan omaan haltuunsa, mutta hänen
-vaimonsa työnsi hänet kärsimättömästi syrjään.
-
-"Luuletko todellakin, Malcolm", hän huudahti, "että herra Holt voi
-katsella sinun ja isänsä kuvia ollessaan noin huolissaan vanhan
-ystävänsä tähden? Mies-raukka saattaa virua jossakin nummen syrjäisessä
-osassa jalka katkenneena! Etkö osaisi esittää jotakin järkevää
-ehdotusta?"
-
-Saatuaan näin kiihkeän kehoituksen laski herra Elphinstone syrjään
-muistoesine-kokoelmansa, otti silmälasit nenältään, istuutui pöytään,
-nosti lautaselleen kalaa, maistoi muutamia kertoja miettivänä
-teelasistaan ja kumartui sitten pöydän ylitse tytärpuoleensa päin.
-
-"Mitähän, jos tiedusteltaisiin High Cap Lodgesta?" hän ehdotti.
-"Vernerin palvelusväki on saattanut kuulla jotakin tai ehkä tietää
-jotakin. Luultavasti on hänellä öisin vartijoita ulkosalla -- meillä ei
-ole nykyisin."
-
-"Hyvä!" vastasi Sheila. "Saatan herra Holtin sinne heti. High Cap
-Lodge", hän jatkoi kääntyen minun puoleeni, "on serkkuni Verner
-Courthopen metsästysmaja. Ystävänne on saattanut samota hänen mailleen,
-nähkääs -- kaakkoinen ja itäinen osa nummea -- jylhää seutua -- on
-Vernerin aluetta. Menkäämme tapaamaan häntä."
-
-Haukkasimme kumpikin hätäisesti aamiaista ja lähdimme. Rouva
-Elphinstone antoi pari käytännöllistä vihjausta, ja herra Elphinstone
-vaati minua hyvin vakavasti heti löydettyäni Mazaroffin, jonka
-katoaminen ei tuntunut suuresti häntä huolettavan, palaamaan Marrasdale
-Toweriin katsellakseni hänen kirjojaan ja papereitaan. Tiemme vei
-kukkuloita kohti ja oli kolea ja yksinäinen.
-
-"Serkkuni luona on pieni metsästysseurue", ilmoitti Sheila, kun
-lähestyimme päämääräämme, pitkää, matalaa rakennusta, joka sijaitsi
-rotkotien varrella keskellä männikköä. "Siellä on hän itse, hänen
-liikkeenjohtajansa (Courthopeilla on näet pankkiliike Lontoon Cityssä),
-Armintrade-niminen mies, jota kammoan, ja eräs toinen mies, muuan
-lontoolainen tohtori Eccleshare, jota inhoan! He ovat metsästämässä
-kaiket päivät ja istuvat öisin luullakseni korttipöydän ääressä tai
-pelaavat biljardia. Nyt he otaksuttavasti ovat aamiaisella."
-
-Hän oli ilmeisesti hyvin perehtynyt High Cap Lodgeen ja sikäläiseen
-järjestykseen, sillä kursailematta ja vitkastelematta hän meni edellä
-sisään pääovesta ja pitkin käytävää, sysäten sitten auki oven
-huoneeseen, josta oli komea näköala nummelle. Hyvin varustetun
-aamiaispöydän ääressä istui kolme miestä, jotka meidän astuessamme
-kääntyivät kummastuneina, tarkastaen minua kiinteästi.
-
-Minäkin puolestani silmäilin heitä tarkoin, kutakin erikseen ja koko
-ryhmää, kun he työnsivät tuolinsa taaksepäin ja nousivat pystyyn. Sillä
-olin äkkiä saanut mielijohteen, joka lähenteli epäluuloa. Muistin, että
-Mazaroff huomauttaessaan minulle haluavansa viettää ensimmäisen päivän
-Lehtokurpassa yksin oli samalla maininnut menevänsä liikeasioissa
-tapaamaan jotakin läheisyydessä asuvaa henkilöä. Ja sillä hetkellä
-välähti päähäni, että koska kaikki nämä kolme miestä olivat Lontoosta,
-saattoi hänen tarkoittamansa henkilö olla yksi heistä; ainakin kaksi
-näistä miehistä käsitteli pankki- ja raha-asioita; niitä oli myöskin,
-kuten jo silloin varsin hyvin tiesin, Mazaroffilla.
-
-Mutta tarkasteluni, joka välttämättä jäi pintapuoliseksi, ei auttanut
-minua vähääkään. Yksi heistä, ilmeisesti isäntä, oli nuorehko mies,
-jonka piirteissä oli raskas- ja äreämielinen vivahdus; hän oli
-ulkonaisesti komea, mutta hänen poskensa olivat liian lihavat, ja hänen
-silmiensä ilme oli liian kiivas; havaitsin heti, ettei hän ollut
-lainkaan mielissään nähdessään minut, vieraan, Sheila Merchisonin
-seurassa. Toinen oli taitavan ja ovelan näköinen, keski-ikäinen mies;
-hänellä oli huolellisesti hoidettu parta, ja hän teki hieman
-ylimielisen kopean vaikutuksen -- pian sain tietää, että hän oli
-pankinjohtaja Armintrade. Kolmas oli kookas, turpea mies, inhimillinen
-liharöykkiö, sileäksi ajeltu, kasvot, etenkin nenä ja huulet,
-jykevätekoiset; hänen kiiluvat silmänsä kiintyivät heti seuralaiseeni
-sillä tavoin, että minua suututti, vaikka olinkin vieras heille
-kaikille.
-
-Sheila ei kiinnittänyt vieraisiin ensinkään huomiota; hän vain nyökkäsi
-heille lyhyesti ja meni suoraan Courthopen luokse.
-
-"Verner", hän sanoi, "tämä vieras on herra Holt, jonka isä on herra
-Elphinstonen vanha ystävä. Herra Holt on saapunut pariksi päiväksi
-Lehtokurppaan, jonne hän tuli erään ystävänsä, herra Mazaroffin,
-seurassa viimeksimainitun autolla. Eilen illalla herra Mazaroff, joka
-on vanhanpuoleinen mies, lähti kävelemään nummelle eikä ole tullut
-takaisin. Oletko sinä tai onko sinun väkesi kuullut hänestä mitään?"
-
-Oikeuden nimessä on minun myönnettävä, että Verner Courthope osoitti
-kohteliasta innostusta asiaan. Ei hän eivätkä hänen vieraansa voineet
-ilmoittaa minulle mitään, mutta Courthope saattoi minut ja Sheilan
-metsästysmajan takana olevalle vajalle, jossa kaksi metsästysvartijaa
-ja joitakuita muita miehiä oli odottamassa, ja tiedusteli näiltä. Se
-jäi kuitenkin tuloksettomaksi, mutta hän lupasi, että senpäiväisen
-metsästyksen aikana hän ja hänen seurueensa pitäisivät silmänsä auki
-liikkuessaan nummella. Vain kerran hän puhutteli suoranaisesti minua.
-
-"Aiotteko viipyä täällä vain pari päivää?" hän tiedusti voimatta salata
-uteliaisuuttaan. "Ettekö siis jää kauemmaksi?"
-
-"Olisimme pysähtyneet hyvin lyhyeksi ajaksi", vastasin, "mutta nyt on
-minun tietystikin löydettävä kumppanini".
-
-Hän nyökkäsi, ja Sheila ja minä poistuimme pian Marrasdale Toweria
-kohti. Käveltyämme vähän matkaa äänettöminä hän äkkiä kääntyi minuun
-päin, luoden minuun katseen, joka osoitti, että hän vaistomaisesti
-uskoi minun pelkästä nuorekkaasta myötätunnosta ymmärtävän, mitä hän
-aikoi puhua.
-
-"Jos miestä voi arvostella hänen seuransa mukaan", hän virkkoi melkein
-katkerasti, "niin mitä arvelette serkustani Verneristä? Oletteko
-koskaan nähnyt kahta niin äärimmäisen vastenmielistä miestä kuin
-Armintrade ja Eccleshare ovat? Minua inhoittaa nähdessäni heidät! Ja --
-ja kuitenkin äitini tahtoo minun menevän Verner Courthopen puolisoksi,
-vaatii sitä! Mutta -- minäpä en tahdo -- en tahdo!"
-
-
-
-
-VIIDES LUKU
-
-Ainoa uskottu
-
-
-Tämä äkillinen läheisen luottamuksen purkaus saattoi minut siinä määrin
-hämilleni, että menetin puhekykyni ja jäin vain seisomaan katsoen
-seuralaistani, muistuttaen tosiaankin isoa, ujoa tolvanaa. Sheila
-punehtui hieman katseeni johdosta, mutta hänen esiintymisensä muuttui
-entistäkin luottavammaksi ja vetoavammaksi.
-
-"Te kaiketi pidätte minua kauhean typeränä, kun puhelen tällä tavoin?"
-hän jatkoi hätäisesti. "Mutta -- te olette nuori, eikä täällä ole
-ainoatakaan muuta nuorta ihmistä. Ette tekään mielellänne antaisi
-pakottaa itseänne tekemään sellaista, mitä ette tahdo tehdä, vai
-kuinka?"
-
-Loin häneen katseen, joka oli tarkoitettu hyvin tutkivaksi, ja hän
-punastui vielä enemmän, mutta katsoi sittenkin minua avoimesti silmiin.
-
-"Mikäli olen teitä nähnyt", virkoin, "luulisin, ettei kukaan voi
-pakottaa teitä tekemään, mitä ette halua tehdä."
-
-"Toivoisinpa, että oma äitini käsittäisi sen", vastasi hän nopeasti.
-"Hän on koettanut tyrkyttää minulle Verner Courthopea viimeksi kuluneen
-vuoden ajan! Enkä minä huoli hänestä!"
-
-"Ettekö pidä hänestä?" kysyin.
-
-"En ainakaan sillä tavoin", vastasi hän. "Hän on mainio keskustelemaan
-koirista ja hevosista ja hänellä on hyvät puolensa, mutta mihinkään
-muuhun -- ei!"
-
-"Miksi rouva Elphinstone haluaa sitä niin kiihkeästi?" tiedustin.
-
-"Sitä en tiedä!" vastasi hän hieman kärsimättömästi. "Hän ja Vernerin
-äiti niin sanoakseni sopivat siitä keskenään. Kun Vernerin isä nyt on
-kuollut, on hän pankin nimellinen päämies, ja hänellä on paljon rahaa.
-Ja minä pelkään, että äiti pitää kaikista ja kaikesta, kunhan vain
-rahaa on mukana."
-
-"Entä herra Elphinstone?" kysäisin.
-
-"Herra Elphinstoneen vetoamisesta on hyötyä suunnilleen yhtä paljon
-kuin johonkin hänen kirjastonsa teokseen", selitti Sheila. "Hän elää
-unelmissaan päivät pääksytysten -- kuten lienette huomannut. Kaikessa
-sellaisessa, mikä ei koske hänen kirjojaan, papereitaan ja kokoelmiaan,
-hän noudattaa vaimonsa määräyksiä ja hyväksyy ne."
-
-Hän vilkaisi minuun veitikkamaisesti -- ja vasta silloin, vaikka
-olinkin aikaisemmin silmäillyt häntä perin tarkoin, huomasin erään
-seikan, joka sai minut säpsähtämään. Hänen vasen silmänsä oli kiero,
-tosin hyvin vähän -- sama vika, joka paljon selvempänä näkyi Mazaroffin
-silmässä. Ja silloin muistin sen asian, jonka olin ollut vähällä
-unohtaa -- nimittäin sen, että itse asiassa puhelin Mazaroffin
-tyttärelle. Ja tämän heikon samanlaisen piirteen lisäksi olin
-näkevinäni toisia selvempiä. Mutta veitikkamaista silmäystä seurasi
-nauru, puolittain arkaileva, puolittain ilkamoiva.
-
-"Mitäkö aion tehdä?" hän kertasi. "Entäpä jos teen tyhjäksi äitini ja
-Vernerin suunnitelmat? Menen naimisiin jonkun toisen kanssa!"
-
-Katsahdimme toisiamme silmiin perin avomielisesti.
-
-"Onko -- onko teillä joku toinen?" kysyin.
-
-Hän vilkaisi minuun kulmiensa alitse.
-
-"Ei ole!" hän vastasi.
-
-En muista, mitä aioin sitten sanoa. Minulla on hämärä aavistus, että
-olin muitta mutkitta selittämäisilläni rakastuneeni häneen ensi
-näkemältä. Mutta juuri silloin käännyimme erään istutusryhmän nurkitse
-ja kohtasimme herra Elphinstonen, joka asteli eräänlainen alppisauva
-kädessään ilmeisesti vaipuneena omien aatoksiensa utuihin. Nähdessään
-meidät hän hätkähti ikäänkuin olisi puusta pudonnut.
-
-"Kas vain!" hän huudahti. "Taisinkin olla tulossa teitä vastaan. Holt,
-teidän on tultava meille puoliselle. Tahtoisin näyttää teille monia
-esineitä, jotka huvittaisivat isäänne. Hän ja minä --"
-
-Keskeytin hänet jyrkästi; se oli ainoa mahdollinen tapa.
-
-"Olette kovin ystävällinen, sir", kiitin, "mutta en voi suostua
-pyyntöönne, ennen kuin olen löytänyt herra Mazaroffin tai saanut
-hänestä tietoja. Minun täytyy etsiä häntä kaikin mokomin."
-
-Hänen suunsa ja silmänsä menivät levälleen ja hän nyökäytti päätään
-useita kertoja.
-
-"Oi, niin, kadonnut mies!" hän äänsi. "Se on totta. Hänet olin kokonaan
-unohtanut. Se on ikävää! Ettekö vielä ole kuullut hänestä mitään?"
-
-"En mitään, sir", vastasin. "Ja sentähden on minun toimittava."
-
-"Mitä aiotte nyt tehdä?" tiedusti Sheila.
-
-"Etsin käsiini poliisin ja tutkitutan koko seudun", vastasin. "Enkä saa
-tuhlata aikaa; suonette senvuoksi anteeksi, että riennän pois."
-
-Poistuin pitemmittä puheitta -- tiesin varsin hyvin tapaavani Sheilan
-uudelleen sinä päivänä ja myöskin tuonnempana. Erotessamme hän nyökkäsi
-minulle merkitsevästi, mutta en ollut ehtinyt edetä sataa metriä, kun
-Elphinstone luikkasi jälkeeni.
-
-"Jollette joudu puoliselle, niin tulkaa päivälliselle! Tuokaa ystävänne
-mukaan! Olisi hauska tutustua häneen."
-
-Heilautin kättäni vastaukseksi ja jatkoin nummen poikki matkaani
-Lehtokurppaan. Webster seisoi maantiellä avoimen oven edessä.
-
-"Oletteko saanut tietoja?" kysyin tullessani hänen lähelleen.
-
-"En vihiäkään, sir", vastasi hän. "En kerrassaan mitään." Astuessani
-kanervikolta tielle hän sitten jatkoi: "Tuolla sisällä on kaksi miestä
-odottamassa teitä, herra Holt. He haluavat joitakuita tietoja. Toinen
-on poliisikersantti, toinen sanomalehtien uutistenhankkija."
-
-"Sitten on asia yleisön tiedossa, Webster", huomautin. "Juttu käy yhä
-kummallisemmaksi."
-
-"Niin, kaikki tämän seudun asukkaat sen nyt jo tietävät, herra Holt",
-vakuutti hän. "Olen tänä aamuna puhellut useiden henkilöiden kanssa,
-jotka olivat nähneet herra Mazaroffin kahtena ensimmäisenä päivänä
-ollessamme täällä, ja paria sellaista, jotka olivat keskustelleet hänen
-kanssaan toisena päivänä, ja he kaikki tietävät, että hän on
-kadoksissa. Mutta en ole tavannut ketään sellaista, joka olisi nähnyt
-hänet eilen illalla -- tuntuu melkein siltä, että hän suorastaan katosi
-astuessaan ulos tuosta ovesta."
-
-"Siitä ei ole epäilystäkään, Webster", myönsin. Totta puhuen olin jo
-alkanut aprikoida, että Mazaroff oli kenties tarkoituksellisesti
-kadonnut jäljettömiin. Hän tunsi paikkakunnan; hän tiesi, mihin hänen
-oli mentävä päästäkseen junaan; kummallakin puolellamme oli vain
-muutamien kilometrien päässä suuria pääratoja; tällä hetkellä hän
-saattoi jo olla Lontoossa, kadonneena toistamiseen eläessään ja
-oikeastaan samasta syystä kuin ensi kerran. Mutta se oli pelkkää
-oletusta. Menin majataloon.
-
-"No niin, Webster", sanoin, "mennään sisälle kuulemaan, mitä asiaa
-vierailla on."
-
-Miehet odottivat minua yksityisessä salissa, jonka rouva Musgrave oli
-saapuessamme luovuttanut Mazaroffin ja minun käytettäväksi, ja oli
-helppo huomata, että he kumpikin olivat omalla tavallaan uteliaita
-ammattinsa puolesta. Poliisimies esitteli itsensä Marrasdaleen
-sijoitetuksi maakunnan poliisikuntaan kuuluvaksi kersantti Mannersiksi.
-Uutistenhankkijan nimi oli Bownas; hän oli maakunnan suurimman lehden
-ja erään lontoolaisen uutistoimiston piiriedustaja. Manners oli kookas,
-sotilaallisen näköinen mies, Bownas pieni, hintelä mies, joka tyytyi
-riipustelemaan muistikirjaansa kersantin kysellessä. Viimemainittu kävi
-ripeästi käsiksi siihen kohtaan, jota hän poliisimielessään piti
-kaikkein tärkeimpänä.
-
-"Tämä herrasmies", virkkoi kersantti, kun olin selostanut hänelle jutun
-pääpiirteet, "oli epäilemättä varakas. Näin hänen autonsa äskettäin
-tuolla vajassa -- sitä hän ei ole saanut ostetuksi muutamilla
-shillingeillä, tekisi mieleni sanoa, vai mitä?"
-
-"Voitte pitää varmana, että herra Mazaroff oli varakas", vastasin,
-silmäillen uutistenhankkijan kynää.
-
-"Siispä hänellä todennäköisesti oli rahaa ja arvoesineitä mukanaan
-lähtiessään täältä kävelylle", jatkoi kersantti. "Saattaisi olla
-hyödyksi, jos saisin täsmällisesti tietää, mitä hänellä oli."
-
-"Hänellä oli melkoisen paljon", myönsin.
-
-"Rahaa kaiketi -- käteistä", huomautti kersantti.
-
-"Kyllä hänellä oli rahaa varsin paljon", vastasin.
-
-"Luultavasti kello ja perät?" tiedusti hän tietävän näköisenä.
-
-"Hänen kellonsa ja peränsä olivat harvinaisen arvokkaat -- kultaiset.
-Lisäksi hänellä oli hyvin komea timantti kaulaliinassaan ja toinen
-vasemmassa kädessä olevassa sormuksessa. Vielä hänellä oli paksu
-kultainen sikaarikotelo ja upea kultainen tulitikkurasia."
-
-Kersantti nyökkäsi ponnekkaasti.
-
-"Sittenpä sanon, miten asianlaita on!" hän huudahti. "Eikä siitä
-voikaan erehtyä. Kysymyksessä on ryöstömurha! Nähkääs! Tämä herrasmies
-mukanaan niin paljon arvoesineitä lähtee kävelemään yksinäiselle
-nummelle, kaikkien niiden maankiertäjien näkyvissä, jotka olivat täällä
-eilen ja joiden kotipaikan Jumala yksin tuntee -- niin, tietystikin
-joku heistä seurasi häntä ja surmasi hänet anastaakseen hänen
-tavaransa! Murhattu hänet on, sir -- siitä olen varma -- ryöstömurha --
-juttu on päivänselvä!"
-
-"Jos asia on siten, niin miksi ei hänen ruumistaan ole löydetty?"
-huomautin. "Nummi on etsitty läpikotaisin -- ainakin lähin ympäristö."
-
-"Niinkö?" äänsi hän, katsahtaen minuun merkitsevästi. "Te ette tunne
-näitä seutuja, sir. Ne ovat jylhemmät kuin luulettekaan. Täällä on
-paikkoja, johon ruumis voidaan huomaamatta sysätä ja joista sitä ei
-ikinä löydetä -- eikö olekin, herra Bownas?"
-
-Myöskin herra Bownas loi minuun hyvin merkitsevän silmäyksen.
-
-"Kalliorotkoja", hän sanoi synkästi. "Suosilmiä. Paljon sellaisia
-paikkoja. Luulisinpa, että ken tahtoo, voi salata rikoksensa jäljet
-Marrasdalen nummelle ikiajoiksi."
-
-"Mitä aiotte tehdä?" kysyin kersantilta.
-
-"Niin", vastasi hän miettivästi, "asiasta on lähetettävä tieto
-päämajaan. On pantava toimeen asianmukainen etsintä ja tiedusteluja.
-Kuten jo mainitsin, uskon tietysti, että joku noista maankiertolaisista
-tappoi hänet ja tyhjensi hänen taskunsa. Meidän on tiedoitettava
-tapahtumasta mahdollisimman laajalle -- herra Bownas kyllä toimittaa
-selostuksia sanomalehtiin."
-
-Bownas heilutti muistikirjaansa.
-
-"Selostus on huomenaamulla kaikissa huomatuissa Englannin lehdissä sekä
-Lontoossa että maaseudulla", hän vakuutti. "Ja siinä onkin komeat
-otsikot. Sattuuko teillä olemaan kadonnen herrasmiehen valokuvaa?"
-
-"Ei", vastasin. "Enkä tiedä aivan varmasti, haluaako hän päästä niin
-laajalti julkisuuteen. Jos hän ilmestyy jälleen."
-
-Kersantti naurahti -- naurusta soinnahti enemmän ylempää tietoa kuin
-halveksumista; hän selvästikin piti minua perin yksinkertaisena.
-
-"Ilmestyy jälleen!" hän kivahti. "Hyväinen aika! Ei hän enää ikinä
-ilmesty, jos hän kerran lähti ulos niin paljon arvoesineitä muassaan.
-Ryöstömurha se on -- ihan varmasti. Ette kai ole hänen sukulaisensa?"
-hän jatkoi, silmäillen minua tarkasti. "Musgrave arveli, että te kaksi
-vain matkustitte yhdessä -- ystävyksinä?"
-
-"Juuri niin", myönsin. "Olemme ystävyksinä."
-
-"Entä mikä on nimenne?" hän tiedusti, vetäen taskustaan muistikirjan ja
-lyijykynän pätkän. "Minun on parasta panna kaikki kuntoon. Ja
-osoitteenne -- kotiosoitteenne?"
-
-"Mervyn Holt, entinen kapteeni Oakshiren keveässä jalkaväessä",
-vastasin. "Jermyn-katu 559 a, Lontoo, ja Chellinghamin pappila,
-Aylesbury -- jompikumpi osoite."
-
-"Entä tämä nuori mies", jatkoi hän hämmentymättä, osoittaen Websteriä.
-"Autonohjaaja, eikö totta? Minun on merkittävä muistiin myöskin hänen
-nimensä ja osoitteensa, ymmärrättehän", selitti hän, riipustaen
-kirjaansa ohjaajan ilmoittamat tiedot. "Näissä jutuissa ei tietoja voi
-koskaan saada liikaa, kapteeni, käsittänette sen epäilemättä hyvin.
-Voihan jompikumpi teistä, sikäli kuin tunnemme asioita, olla syyllinen,
-ja mitenkäs minulle kävisi, jollen olisi ottanut teistä selkoa?"
-
-"Miten tosiaankin?" vastasin. "Kyselkää kaikin mokomin niin paljon kuin
-haluatte. Websterin ja minut tapaatte täällä milloin hyvänsä."
-
-Ei hän eikä uutistenhankkija hymyillyt kouraantuntuvalle ivalleni;
-heidän kasvonsa pysyivät vakavina kuin hautajaistentoimitsijan, ja
-sitten kun kersantti oli vielä kerran huomauttanut, että tämä oli paha
-juttu ja että hän odotti sen kehittyvän hänen ennustamaansa suuntaan,
-he poistuivat.
-
-Mitä sikäläinen poliisi puuhasi, sitä en tiennyt, mutta hämärän tullen
-en vielä ollut saanut mitään tietoja Mazaroffista. Mitään ei kuulunut
-myöskään seuraavana aamuna, ja kun tuli kolmas ilta hänen katoamisensa
-jälkeen, alkoi minusta tuntua varmalta, että katoaminen oli edeltäkäsin
-suunniteltu ja tahallinen ja että hän oli pujahtanut tiehensä
-välttääkseen niitä paljastuksia, joista hän oli minulle puhunut. Ja kun
-oikein ajattelin, niin hän oli juuri sopivan laatuinen mies sellaisen
-tempun tekijäksi. Mutta sittenkin se olisi ollut tarpeeton -- hän olisi
-voinut lähteä autollaan minun ja Websterin seurassa. Näin ollen
-Webster, auto ja minä jäimme tänne.
-
-Kolmantena aamuna päivän sarastaessa olin valveilla, aprikoiden mitä
-olisi tehtävä; äkkiä koputettiin ovelleni. Ponnahdin vuoteestani ja
-aukaisin oven; käytävässä oli Musgrave ja Webster puolipukimissa.
-Isäntä katsahti minuun.
-
-"Hänet on löydetty!" hän kuiskasi. "Ainakin on löydetty --"
-
-Sana näytti takertuvan hänen kurkkuunsa, ja minä käännyin kiihkeänä
-ohjaajan puoleen. Myöskin hän tuntui vastahakoiselta puhumaan, mutta
-sai kuitenkin suustaan joitakuita sanoja.
-
-"On löydetty ruumis, herra Holt", hän sopersi. "Eräästä paikasta
-nummelta --"
-
-"Reiver's Denistä", pisti Musgrave väliin. "Noiden kallioiden
-juurelta."
-
-"Ja se on tuotu tänne", jatkoi Webster. "Se -- asianlaita on niin, sir
--- pää on -- kasvot, ymmärrättehän -- poissa! Mutta vaatteet, sir -- ne
-ovat hänen!"
-
-Pukeuduin hätäisesti ja menin heidän kanssaan ulkorakennukseen, johon
-ruumiin löytäjät, eräs sikäläinen poliisi ja muuan metsästysvartija,
-olivat laskeneet sen. En ryhdy kuvaamaan sitä yksityiskohtaisesti --
-mutta, kuten joku jupisi, nummella oli sadoittain kärppiä, portimoita
-ja muita sellaisia raatelevia eläimiä. Vaatteet olivat kuitenkin
-Mazaroffin, ja käsivarressa oli syntymämerkki, josta hän oli minulle
-maininnut.
-
-"Se oli kallioiden juurella Reiver's Denissä tuuheiden sanajalkojen
-seassa", supatti poliisi. "Päähämme pälkähti tarkastaa sitä kohtaa --
-ja löysimme ruumiin. Tuollaisena!"
-
-Uutinen oli jo levinnyt, ja minua kuulustellut kersantti Manners riensi
-majataloon. Hän tutki vainajan pukua. Taskuissa ei ollut edes pennyn
-kolikkoa; kello perineen, sormukset, lompakko, paperit, kaikki ne
-olivat poissa.
-
-Hän loi minuun silmäyksen, joka oli yhtä voitonriemuinen kuin puhuva.
-
-"Mitä sanoin teille, kapteeni?" hän mutisi. "Enkö väittänyt, että on
-tapahtunut ryöstömurha? Ja enkö ollut oikeassa? Mikä voisi olla sen
-selvempää?"
-
-En vastannut mitään. Mietin muuta. Miten Mazaroff lieneekään saanut
-surmansa, tosiasia oli, että hän oli kuollut. Ja tietääkseni minä yksin
-koko maailmassa tunsin hänen salaisuutensa -- mikä merkitsi sitä, että
-minun oli pian mentävä Marrasdale Toweriin kertomaan tämä mitä
-kummallisin tarina.
-
-
-
-
-KUUDES LUKU
-
-Herra Crole Bedford Rowin varrelta
-
-
-Mannersin, Marrasdalen poliisikersantin, kunniaksi on minun
-myönnettävä, että vaikka hän olikin itsepintainen, yksipuolinen mies ja
-piti hellittämättä kiinni alkuperäisestä otaksumastaan, että joku
-Lehtokurpassa silloin ollut veijari oli seurannut Mazaroffia ja
-murhannut hänet ryöstääkseen hänen rahansa ja arvoesineensä, hän
-kuitenkin pani parhaansa säästääkseen minulta vaivoja ja huolia. Olin
-täydelleen ymmällä siitä, mitä minun olisi pitänyt tehdä, ja
-välttämättömät, välittömät toimenpiteet olivat omiaan sekaannuttamaan
-minua. Mutta Manners tiesi kaikki ja otti huolehtiakseen kaikesta.
-
-"Mitäkö on tehtävä, kapteeni?" hän kertasi kysymykseni. "On meneteltävä
-näin. Vainaja on sijoitettava tänne -- tässä yksinäisessä seudussa ei
-ole ruumishuonetta. Sitten ilmoitan asiasta tuomarille. Hän toimittaa
-kuulustelun täällä Lehtokurpassa todennäköisesti johonkin aikaan
-huomenna. Silloin ei ole paljoakaan tekemistä -- vain alkutiedot
-tapahtumasta ja ruumiin tunteminen, jotta se voidaan haudata. Määrätään
-jatkokäsittelyn päivä. Ja sitten -- käymme käsiksi työhön löytääksemme
-murhaajan. Kaikki on päivänselvää."
-
-"Luuletteko, että hänet on murhattu?" tiedustin. "Hänhän on saattanut
-pudota noilta usein mainituilta kallioilta."
-
-Manners kiersi viiksiään kasvoillaan ylemmyyden ilme.
-
-"Missä ovat hänen rahansa, timanttisormuksensa ja neulansa, lompakkonsa
-ja kaikki muu?" hän kysyi purevasti. "Ei, kapteeni, asianlaita on,
-kuten olen koko ajan sanonut -- hänet on ensin murhattu, sitten
-ryöstetty. Minä uskon", hän jatkoi mahtipontisesti, "että nuo vintiöt
-seurasivat häntä ja iskivät hänet kuoliaaksi jossakin yksinäisessä
-kohdassa. Sitten he tutkivat hänen vaatteensa ja anastivat kaikki, mitä
-hänellä oli. Senjälkeen he kantoivat hänet Reiver's Denin reunalle ja
-heittivät hänet rotkoon. Siten minä otaksun kaiken käyneen. Ja lyön
-vetoa, etten ole suuresti erehtynyt."
-
-"Luullakseni pääsette murhaajien jäljille, kun he koettavat myydä
-saalistaan", huomautin. "Sellaisia arvoesineitä."
-
-"Olette oikeassa, kapteeni", myönsi hän. "Juuri niin teemme. Ja nyt
-pyytäisin teitä kirjoittamaan mahdollisimman tarkan luettelon kaikista
-hänen muassaan olleista esineistä, jotta voisin näyttää sen
-komisariollemme. Sillä, kuten mainitsitte, ei sellaisista arvoesineistä
-ole niinkään helppo päästä eroon. Merkitkää ne paperille -- tarkasti --
-kapteeni!"
-
-Ennen kuin ehdin aloittaa sen työn, saapui Eccleshare Lehtokurppaan.
-Hän selitti kuulleensa ruumiin löydöstä ja oli nyt kiiruhtanut High Cap
-Lodgesta tarjoamaan ammattiapuaan. Ja samassa saapui paikkakunnan
-lääkäri samalla asialla. He menivät molemmat siihen huoneeseen, johon
-vainaja oli sijoitettu ja viipyivät siellä jonkun aikaa. Vihdoin palasi
-Eccleshare yksin. Hänen käytöksensä oli juhlallisen ammattimainen.
-
-"Herra Holt", virkkoi hän, kun poliisikersantti ja minä lähestyimme
-häntä. "Ystävänne on ammuttu."
-
-Hän ilmoitti tietonsa omituisen vakavana. Mutta Mannersilta ja minulta
-pääsi kummaltakin hämmästyksen huudahdus.
-
-"Ammuttu, tohtori?" kummasteli poliisikersantti. "Mutta enhän
-huomannut --"
-
-"Ehkä ette", keskeytti Eccleshare tyynesti. "Mutta panitte merkille,
-että joku villieläin tai jotkut villieläimet olivat jyrsineet hänen
-kasvojaan, ja kenties ei mieleennekään johtunut tarkastaa hänen
-takaraivoaan. Hän piti jokseenkin pitkää tukkaa, ja se oli harvinaisen
-tuuhea hänen ikäiselleen miehelle. Häntä oli ammuttu päähän takaapäin,
-surmattu ampumalla ja tavallisella linnustuspanoksella. Katsokaas!"
-
-Hän ojensi lihavan, pehmeän, valkoisen kätensä, avasi sen ja näytti
-meille kahta haulia, jotka olivat hänen kämmenellään.
-
-"Litistyneet!" hän sanoi merkitsevästi. "Ne ovat kahdentoista numeron
-hauleja. Ja juuri niistä hän sai surmansa. Häntä on ammuttu
-tavallisella lintuhaulikolla lyhyen matkan päästä."
-
-Näin, että Manners lamautui tuntuvasti kuullessaan tämän lausunnon,
-jonka juuri silloin seuraamme liittynyt paikkakunnan lääkäri
-vahvisti. Tämä selitys kumosi poliisikersantin olettamuksen, sillä
-todennäköisesti ei hänen epäilemillään karjanajajilla ollut muassaan
-pyssyä.
-
-"No niin, hyvät herrat, jos asia on siten, niin se on siten", hän
-jupisi. "Mutta kenen voisi luulla liikkuvan nummella pimeän tultua
-muassaan pyssy?"
-
-"Siitä on teidän otettava selko", tokaisi Eccleshare. "Me vain
-ilmoitamme teille kuoleman syyn. Se on ehdottoman varma."
-
-Molemmat lääkärit poistuivat, Ecclesharen sitä ennen huomautettua
-minulle, että minun pitäisi lähettää hänelle sana, jos hän voisi
-jollakin tavoin auttaa. Ensi kertaa näkyi Mannersissa epävarmuuden
-oireita.
-
-"Tämä on kummallinen juttu, kapteeni", sanoi hän. "Ammuttu! Se ei
-pälkähtänyt päähänikään. Ja kuten äsken mainitsin, kuka saattoi olla
-pyssy mukanaan ulkosalla siihen aikaan? Pimeän tultua!"
-
-"Hänen lähtiessään ei vielä ollut pimeä", huomautin. "Oli tuskin edes
-hämäräkään."
-
-"Siinä tapauksessa --" alkoi hän, pysähtyen sitten ikäänkuin
-miettimään.
-
-"Täällä on koko joukko ihmisiä, jotka ovat hankkineet
-pyssynkantoluvan", hän jatkoi sitten, "herrasmiehiä, maanviljelijöitä,
-metsästysvartijoita ja sentapaisia. No niin. Jotakin minun on tehtävä.
-Mutta entä hän? Te tietystikin tunnette hänen omaistensa asuinpaikan?
-Heille on ilmoitettava tapahtumasta heti. Parasta on sähköttää."
-
-Siinä pulma! Olinpa totisesti tukalassa asemassa. Mutta en mielinyt
-ilmaista tälle hieman paksupäiselle poliisikersantille, että Salim
-Mazaroff oli todellisesti Andrew Merchison ja että hänen vaimonsa ja
-tyttärensä olivat vain noin puolentoista kilometrin päässä meistä.
-
-"Herra Mazaroff oli juuri saapunut Etelä-Afrikasta, kun hän ja minä
-lähdimme tälle matkalle", selitin. "Hän ei ollut käynyt Englannissa
-moniin vuosiin."
-
-"No, sitten hänellä lienee ystäviä", vastasi Manners. "Tässä maassa on
-kaiketi joku, jolle olisi ilmoitettava hänen kuolemastaan. Ehkä
-lakimiehiä -- varakkaalla miehellä lienee varmastikin asianajaja."
-
-"Silmäilen hänen papereitaan. Kenties löydän jonkun osoitteen", virkoin
-kartellen. "Luonnollisesti pitäisi olla joku."
-
-Sitten hän poistui luotani, selittäen, että hänen oli mentävä
-kauppalaan selostamaan tapausta, ja kun alkoi olla käsillä aamiaisen
-aika, muutin pukuani haukatakseni hiukan ravintoa. Mutta oikeastaan
-minulla ei ollut lainkaan halua nauttia ruokaa tai juomaa. Mazaroffin
-salaisuus oli lyijynraskaana sydämelläni. Pitäisikö minun säilyttää se
-omana tietonani? Vai pitäisikö minun mennä suoraa päätä Marrasdale
-Toweriin kertomaan rouva Elphinstonelle, mitä tiesin? Minusta tuntui,
-että minun oli mentävä, sillä jos Mazaroff oli todella Merchison, niin
-hänen omaisuutensa (ja olin melkein enemmän kuin varma siitä, että hän
-oli hyvin varakas) joutuisi epäilemättä hänen vaimolleen ja
-tyttärelleen. Mutta tehtäväni ei suinkaan ollut miellyttävä. Olin
-alkanut pitää Elphinstone-vanhuksesta -- olisi perin vastenmielistä
-marssia ilmoittamaan hänelle, että hänen vaimonsa ensimmäinen puoliso
-oli ollut elossa koko ajan -- ja niin edelleen. Ja lisäksi oli Sheila,
-johon -- sitä vastaan oli turha inttää -- olin jo rakastunut. Minua
-kammotti, kun ajattelin kertovani hänelle, että hänen isänsä, jota hän
-ei ollut koskaan tuntenut, oli halpamaisesti murhattu melkein hänen
-kotinsa kynnyksellä! Mutta sittenkin --
-
-Parhaillaan kuitenkin lähestyi minua kaipaamani neuvo niin ripeästi
-kuin vanhan hevoskonin vetämät ravistuneet rattaat jaksoivat tuoda sitä
-kukkuloiden takana olevalta asemalta. Sellaiset ajoneuvot seisahtuivat
-Lehtokurpan edustalle minun noustessani aamiaispöydästä. Niistä astui
-maahan ensin tuikeakatseinen, teräväpiirteinen, keski-ikäinen mies,
-jonka heti päättelin joko asianajajaksi tai oikeusistuimissa toimivaksi
-lakimieheksi, ja hänen jäljessään nuori, komea, vilkas, hyvin puettu
-mies, joka teki sotilashenkilön ja muodikkaan näyttelijän sekoituksen
-vaikutuksen. He riensivät eteissaliin; arkihuoneeni avoimesta ovesta
-kuulin nimeäni mainittavan. Astuin esiin; lakimiehen näköinen tulija
-pyörähti ympäri ja silmäili minua tutkivasti.
-
-"Herra Holtko?" hän virkkoi. "Olen Lincoln Crole, Crole & Wyattin
-asianajotoimistosta Bedford Rowin varrelta. Eilisiltaisista Lontoon
-sanomalehdistä luin herra Mazaroffin omituisesta katoamisesta ja lähdin
-tänne yöjunalla. Onko herra Mazaroff löydetty tai onko hänestä kuulunut
-mitään?"
-
-"Kyllä", vastasin. "Hänet löydettiin tänä aamuna. Kuolleena.
-Murhattuna."
-
-Hän hätkähti kahdesti kuullessaan viimeiset sanani ja osoitti sitten
-huonetta, josta olin juuri tullut. "Mennään tuonne", hän ehdotti.
-"Tämä", hän jatkoi vietyäni hänet sisään ja suljettuani oven, "on herra
-Frank Maythorne, josta lienette kuullut puhuttavan; hän on nykyajan
-taitavimpia yksityisetsiviä. Ja nyt, herra Holt, sallikaa minun
-selittää. Kuten äsken mainitsin, luin tästä asiasta sanomalehdistä --
-selostuksissa oli luonnollisesti teidänkin nimenne -- ja koska olen
-toiminut herra Mazaroffin asioiden hoitajana hänen saavuttuaan
-Englantiin, olin hyvin huolissani. Lopuksi päätin lähteä tänne ja tuoda
-Maythornen muassani. Tiesin nähkääs, ettei Mazaroffilla ole sukulaisia
-eikä ystäviä tässä maassa, jos missään, ja -- niin, erinäisistä syistä
-olin levoton hänen tähtensä. Nyt on tapahtunut pahin! Mutta olemme
-olleet matkalla koko yön, ja kun emme saaneet aamiaista Black Gillin
-asemalla, jossa poistuimme Skotlannin postijunasta, on meidän saatava
-sitä täältä, ja teidän on selitettävä meille kaikki syödessämme."
-
-Olin vilpittömästi hyvilläni herra Crolen ja hänen seuralaisensa
-tulosta; tunsin todellista huojennusta, kun sain kertoa peloittavan
-salaisuuteni miehille, jotka olivat tottuneet käsittelemään sellaisia
-asioita. Tilasin heille aamiaista, ja heidän syödessään ja juodessaan
-suoriuduimme herra Crole ja minä alkuvalmistuksista. Hänen kanssaan oli
-hyvä keskustella -- hän oli älykäs, täsmällinen ja osuva puheissaan.
-
-"Selitän muutamalla lauseella kaikki, mitä tiedän Mazaroffista, herra
-Holt", hän sanoi käydessään käsiksi muniin ja silavaan. "Hän saapui
-luokseni muutamia viikkoja takaperin toimistooni Bedford Rowin
-varrelle. Hän kertoi olevansa englantilainen, olleensa poissa
-Englannista useita vuosia ja sillä välin koonneensa suuren omaisuuden
-Intiassa ja Etelä-Amerikassa, erittäinkin viimemainitussa maassa. Nyt
-hän oli tullut tähän maahan loppuiäkseen ja halusi ostaa todella
-hauskan talon Lontoosta asettuakseen siihen asumaan. Hän oli kuullut
-liikettämme mainittavan erittäin huolelliseksi asianajotoimistoksi ja
-tuli tiedustamaan, voisinko auttaa häntä. Lupasin etsiä hänelle sopivan
-talon, sillä aikaa kun hän tekisi tämän kiertomatkan pohjoiseen -- ja
-siinähän kaikki oikeastaan onkin."
-
-"Minä en tiedä paljonkaan enempää", virkoin. "Voin kertoa, miten
-tutustuin häneen --"
-
-Hän keskeytti minut hymyillen ja heilauttaen kättä.
-
-"Tunnen koko sen jutun, herra Holt", hän huudahti. "Pantuaan
-ilmoituksensa _Timesiin_ Mazaroff toi minulle kaikki vastaukset --
-ainakin useimmat. Valitsimme puolikymmentä sopivinta, ja minä tarkastin
-perinpohjaisesti todistukset ja suositukset. Juuri minä kehoitin häntä
-tekemään sopimuksen teidän kanssanne. Kuinka tulitte toimeen
-keskenänne?"
-
-"Loistavasti -- ihmeteltävästi!" vastasin. "Hän oli mahdollisimman
-ystävällinen ja huomaavainen -- meistä oli tullut hyvin läheiset
-ystävykset."
-
-"Niin!" vahvisti Crole. "Hän tuntui sopuisalta ja hyväntahtoiselta
-mieheltä. Mutta kun olitte kerran sellaisella ystävän kannalla
-keskenänne, niin ettekö huomannut Mazaroffin tavoissa erästä puolta,
-joka, puhuakseni suoraan, teki minut levottomaksi ja sai minut
-rientämään tuon Maythornen kanssa tänne heti, kun olin lukenut hänen
-katoamisestaan. Huomasitteko?"
-
-"En voi väittää huomanneeni", vastasin.
-
-Hän kumartui pöydän ylitse ja silmäili Maythornea ja minua
-merkitsevästi.
-
-"Olin Mazaroffin seurassa pari tai kolme kertaa puolisella ja
-päivällisellä", hän jatkoi hiljaa. "Opin tuntemaan häntä hiukan. Ettekö
-tiedä, herra Holt, että hän piti timantteja taskussaan -- irrallaan! --
-ikäänkuin ne olisivat olleet puolenpennyn kolikoita?"
-
-Se sai minut vilpittömästi säpsähtämään hämmästyksestä.
-
-"En tosiaankaan!" huudahdin. "En kertaakaan nähnyt hänen käsittelevän
-timantteja -- en yhtään kertaa!"
-
-Crole naurahti -- kuivasti.
-
-"Toivottavasti hän jätti ne Lontooseen lähtiessään matkalle", hän
-virkkoi. "Mutta epäilen sitä, vaikka te ette niitä nähnytkään. Hän oli
-muuttanut suurimman osan omaisuuttaan jalokiviksi, ja vakuutan teille,
-että hänellä oli irtonaisina taskuissaan kiviä, joiden arvo näytti
-minusta -- rajattomalta! Varoitin häntä siitä, mutta hän vain nauroi.
-Kysykääpä tuolta Maythornelta, mitä hän arvelee siitä ammattinsa
-kannalta!"
-
-Maythorne, joka oli uutterasti puuhaillut rouva Musgraven mainion
-liikkiön kimpussa, hymyili.
-
-"Minun mielestäni mies, joka pitää irtonaisia timantteja taskussaan ja
-ottaa niitä esille yleisissä paikoissa, haluaa joutua selkkauksiin",
-hän huomautti. "Ja todennäköisesti häntä seurattiin tänne."
-
-"En ole nähnyt ainoatakaan epäiltävää henkilöä läheisyydessämme täällä
-enkä muuallakaan koko matkamme kestäessä", vastasin.
-
-"Tietysti ette!" tokaisi Maythorne kuivasti. Sitten hän muuttui totisen
-tarkkaavaksi ja lisäsi: "Kertokaahan meille kaikki tapahtumat
-sellaisinaan, herra Holt -- lyhyesti!"
-
-Kerroin heille kaikesta, mitä oli sattunut siitä alkaen, kun Mazaroff
-meni yksin nummelle, siihen saakka, kun hänen silvottu ruumiinsa
-tuotiin Lehtokurppaan sinä aamuna. Ja koko ajan pyöri mielessäni
-päätöksen ja empimisen välinen ristiriita -- pitäisikö minun ilmaista
-salaisuus näille kahdelle. Mutta tunsin kuitenkin, että minun pitäisi
-se tehdä, ja äkkiä varmistauduin siitä, ettei meitä häirittäisi, ja
-toistin heille sananmukaisesti, mitä olimme Mazaroffin kanssa puhelleet
-toisena iltana ollessamme Lehtokurpassa.
-
-He olivat oivallisia kuulijoita -- sellaisia, jotka kuuntelevat
-ehdottoman tarkkaavasti, tehden huomautuksensa vasta tarinan päätyttyä.
-Mutta minun lopetettuani puhkesi Crole puhumaan terävän päättävästi.
-
-"Uskon sen kaiken!" hän sanoi. "Olin varma siitä, että Mazaroffilla oli
-joku kummallinen salaisuus. No niin, siinähän se on! Ja lähin
-tehtävämme on nyt kertoa se rouva Elphinstonelle, joka oikeastaan on
-rouva Merchison -- ja heti paikalla!"
-
-"Kuta pikemmin, sitä parempi!" vahvisti Maythorne. "Sillä onhan
-seikkoja, joiden nojalla hänet voidaan tuntea, esimerkiksi
-mainitsemanne syntymämerkki."
-
-"Niin, heti", selitti Crole. "Hän on saattanut kuolla -- otaksuttavasti
-hän kuoli -- tekemättä jälkisäädöstä. Hän ei maininnut minulle mitään
-sellaista. Jos asia on niin ja hänet voidaan todistaa Merchisoniksi,
-niin tämä rouva ja hänen tyttärensä saavat perinnön, tytär tietysti
-suurimman osan. Holt, teidän on lähdettävä kanssani sinne -- mikäs sen
-nimi olikaan -- Marrasdale Toweriin nyt heti. Oiva paljastus!"
-
-"Siitä tehtävästä en pidä", huomautin.
-
-"Epäilemättä ette, mutta saamme tehdä paljon sellaista, mikä ei
-miellytä meitä ketään, ennen kuin tämä juttu on selvitetty", vastasi
-hän, hymyillen jurosti. "Tulkaa! Mennään me kaksi ja jätetään Maythorne
-omiin puuhiinsa. Hän ei ole toimettomana."
-
-Pian opastin Crolea nummen poikki Marrasdale Toweria kohti, antaen
-hänelle matkalla suppean kuvauksen henkilöistä, jotka hän siellä
-kohtasi. Yhden heistä tapasimme, ennen kuin saavuimme portille --
-Sheila tuli juuri ulos, ja huomasin heti, että hän oli kuullut uutisen.
-
-
-
-
-SEITSEMÄS LUKU
-
-Muistolevy
-
-
-Asianajaja -- luonnollisesti tarkka havaintojen tekijä -- nykäisi
-kyynärpäätäni meidän ollessamme vielä parin-, kolmenkymmenen askeleen
-päässä Sheilasta.
-
-"Tytär kai, eikö niin?" hän kuiskasi. "Komea tyttö -- sievä tyttö! Hän
-ei tietystikään tiedä mitään?"
-
-"Ei mitään", vastasin. Sitten minäkin kuiskutin: "Muistanette, että
-Mazaroffin vasen silmä oli selvästi kierossa? No niin, tytön vasen
-silmä on myöskin! Tuiki vähän, tuskin huomattavasti, mutta se on
-sittenkin."
-
-"Joskus se lisää viehkeyttä", virkkoi hän asiantuntijan tavoin. "Niinpä
-niin, äidille ensin. Jättäkää kaikki minun huolekseni, Holt! Osaan
-hoitaa tällaiset asiat. Ammattikokemusta, ymmärrättehän?"
-
-Olin kovin mielissäni saadessani luovuttaa koko jutun hänen huostaansa
-ja sanoinkin sen. Mutta nyt olimme ihan lähellä Sheilaa. Hän astui
-luokseni, ja hänen somat kasvonsa kuvastivat teeskentelemätöntä
-myötätuntoa.
-
-"Olen hyvin pahoillani kuultuani tämän ikävän uutisen", hän ehätti
-sanomaan. "Otaksuttavasti se on tosi -- olemme saaneet hyvin niukalti
-tietoja."
-
-"Se on totta, ikävä kyllä", vastasin. Kun hän sitten katsahti
-seuralaiseeni, esittelin: "Minun mukanani on herra Mazaroffin
-asianajaja, herra Crole. Hän saapui juuri äsken Lontoosta ja haluaisi
-kovin mielellään tavata rouva Elphinstonea."
-
-Sheila ei osoittanut lainkaan kummastuvansa siitä; otaksuttavasti hän
-arveli Crolen tahtovan kysellä naapuriston oloista. Hän kääntyi
-takaisin taloon päin, kehoittaen meitä seuraamaan itseään.
-
-"Äiti on jossakin lähistöllä", hän selitti. "Herra Elphinstone meni
-johonkin kunnanviranomaisten kokoukseen -- hän palaa kotiin vasta
-iltapäivällä."
-
-Hän opasti meidät puutarhan läpi taloon. Tapasimme rouva Elphinstonen
-istumassa työhuoneessaan pöydällään olevien kirje- ja paperikasojen
-takana. Meidän astuessamme sisään hän loi meihin epäämättömästi kysyvän
-silmäyksen; se ei tosiaankaan näyttänyt liian ystävälliseltä, ja kuulin
-Crolen päästävän pienen, hiljaisen äännähdyksen, ikäänkuin hän olisi
-tuntenut vihamielisen tuulahduksen sieraimissaan. Mutta tapansa mukaan
-Sheila tuli avuksemme käyden suoraan käsiksi asiaan.
-
-"Äiti", hän alkoi, "on aivan totta, mitä olemme kuulleet herra
-Mazaroff-parasta. Hänet on löydetty kuolleena nummelta; tässä on hänen
-asianajajansa herra Crole Lontoosta, ja hän haluaa puhutella sinua."
-
-Rouva Elphinstone tuijotti Croleen, ikäänkuin olisi kuullut tämän
-tulleen pyytämään hänen tyttärensä kättä tahi jotakin muuta yhtä
-ylettömän outoa seikkaa. Hän oli niitä naisia, jotka voivat saattaa
-ihmiset hämille pelkästään tuijottamalla heihin, ja jos hän olisi
-tuijottanut minuun samalla tavoin kuin Croleen, olisin minä lähtenyt
-pakoon. Mutta Crole säilytti malttinsa täydelleen, ja hänen
-kumarruksensa oli yhtä hyytävän kylmä kuin rouva Elphinstonen käytös.
-
-"Toivoisin vain, että minun sallittaisiin tehdä muutamia tärkeitä
-kysymyksiä asiakkaani kuoleman johdosta", hän virkkoi. "Ensinnä lienee
-minun mainittava eräs seikka, jota ette ehkä kumpikaan tiedä. Herra
-Mazaroff murhattiin."
-
-Tällä ilmoituksella oli erilainen vaikutus kumpaankin kuulijaan.
-Sheilalta pääsi hiljainen äännähdys, josta kuvastui kauhistusta ja
-hämmästystä; rouva Elphinstone loi Croleen pikaisen silmäyksen.
-
-"Oletteko siitä varma?" hän tiedusti.
-
-"Se on lääkärien mielipide, rouva", vastasi Crole, kumartaen taaskin
-kylmästi. "Mielestäni ei ole mitään syytä eittää sitä vastaan.
-Asiakkaani ammuttiin kuoliaaksi."
-
-Rouva Elphinstone osoitti sormellaan kirjoituspöytänsä vierelle
-sijoitettuja tuoleja.
-
-"Ettekö halua istuutua?" hän kysyi hieman kohteliaammin. "Mainitsitte
-haluavanne esittää minulle joitakuita kysymyksiä -- tärkeitä
-kysymyksiä. En todellakaan jaksa käsittää, mitä ne voisivat koskea! En
-tiedä tästä miesraukasta kerrassaan mitään."
-
-"Luullakseni näitte asiakas-vainajani pari päivää sitten", huomautti
-Crole, jolle olin yksityiskohtaisesti kertonut kaikki, mitä
-Lehtokurpassa oleskellessamme oli tapahtunut. "Hän ja herra Holt
-seisoivat majatalon puutarhan portilla, kun te ja tyttärenne menitte
-siitä ohitse."
-
-"Hänkö siis!" huudahti rouva Elphinstone. "Niin, muistaakseni näin
-hänet -- eikö hän ollut kookas, parrakas mies? Minä vain vilkaisin
-häneen."
-
-"Ettekö tuntenut häntä, rouva?" kysyi Crole, katsoen emäntään
-terävästi.
-
-Rouva Elphinstone tuijotti kyselijään erikoisen jäätävän kylmästi.
-
-"Tuntenut häntä?" hän kertasi kopeasti. "Mitä ihmettä? Mitä
-tarkoitatte?"
-
-Olin toivonut, että Crole asteittain valmistaisi paljastusta, jota
-tekemään hän oli tullut -- jostakin syystä, joskin epämääräisesti,
-mutta joka tapauksessa toivoin, ettei asiaa olisi äkkiä pamautettu
-Sheilan kuullen. Mutta Crole ajatteli toisin, ja seuraavalla hetkellä
-hän lausui ajatuksensa:
-
-"Tarkoitan seuraavaa, rouva", hän vastani muitta mutkitta. "Vaikkakin
-näkemänne mies on viime vuosina nimittänyt itseään Salim Mazaroffiksi,
-on hän silti sama mies, joka joitakuita vuosia takaperin vihittiin
-kanssanne -- Andrew Merchisonina. Se on tosiasia, rouva!"
-
-Odotin jotakin -- sanokaamme dramaattista -- seurausta näistä sanoista.
-Mutta ei tapahtunut mitään -- nimittäin ei mitään erikoista. Sheilan
-huulet raottuivat vähän ällistyksestä, ja hän katsoi ensin Crolea,
-sitten äitiään. Rouva Elphinstone puolestaan istui selkä suorana hyvin
-tuikeana ja arvokkaana kirjoituspöytänsä ääressä; hänen kasvonsa eivät
-värähtäneet sen enempää kuin jos hän olisi ollut kivestä hakattu kuva.
-Hän katsoi Croleen, ikäänkuin olisi ihmetellyt, oliko mies syyntakeeton
-valehtelija vaiko suorastaan mielipuoli. Äkkiä levisi hänen
-hienopiirteisille ohuille huulilleen pilkallinen, halveksiva hymy, ja
-hän nousi rauhallisena tuoliltaan.
-
-"Tulkaa mukaani, olkaa hyvät!" hän kehoitti.
-
-Seurasimme häntä äänettöminä -- Crole edellä, Sheila ja minä perässä.
-Sheila näytti haluavan puhua minulle, mutta minä käänsin tahallani
-kasvoni toisaalle. Vaikka rouva Elphinstone olikin edellämme, tunsin
-kuitenkin hänen läsnäolonsa, ja se tuntui minusta liian painostavalta.
-Olisin mieluummin hyökännyt vihollisten rintamaa vastaan; tuntui
-melkein siltä kuin hän olisi vienyt Crolea ja minua teloitettaviksi
-tahi ainakin teljettäviksi johonkin läheiseen vankiholviin.
-
-Hän opasti meidät kahden tahi kolmen huoneen läpi eteissaliin, ulos
-rakennuksesta ja pihan poikki puutarhan itäisessä muurissa olevalle
-ovelle. Avattuaan sen hän astui ulos; me seurasimme ja huomasimme
-saapuneemme kylän kirkkotarhaan vanhojen kuusien ja suippojen
-kypressien keskelle. Hän asteli suoraan eteenpäin katsomatta
-kummallekaan puolelle kirkon kynnyksen yli sen muinaisnormannilaisesta
-ovesta varjoisaan keskeen. Käveltyään alttarin eteen hän äkkiä
-pysähtyi, osoitti kädellään ylöspäin, silmäili Crolea synkästi ja
-lausui kaksi sanaa: "Katsokaa tuonne!"
-
-Me katsoimme. Alttarin edustan pohjoisella seinällä oli yksinkertainen,
-neliskulmainen, Aberdeenin graniitista valmistettu taulu, johon oli
-syvään kaiverrettu muutamia kullattuja sanoja.
-
-             Tämän seurakunnan
-      entisen asukkaan, Mombasan lahteen
-        lokakuun 17 p:nä 1899 hukkuneen
-            ANDREW MERCHISONIN
-                 muistoksi
-
-Vilkaisin Croleen. Hänen kasvojensa ilme oli tutkimaton.
-
-Hän vain katsoi tauluun, luki siinä olevan kirjoituksen, kääntyi rouva
-Elphinstonen puoleen ja nyökkäsi.
-
-"Ja nyt tulkaa takaisin taloon!" komensi rouva.
-
-Taaskin sijoituimme riviin hänen jälkeensä. Tällä kertaa oli mieleni
-kaikenlaisten epäilysten ja sekavien tunteiden vallassa. Oliko Mazaroff
-puhunut minulle totta? Vai tahtoiko hän vain esiintyä Andrew
-Merchisonina? Oliko olemassa kaksi miestä, joilla oli samanlaiset
-syntymämerkit ja ruumiinviat? Mitä tämä kaikki merkitsi? Entä olivatko
-nämä seikat millään tavoin murhan yhteydessä?
-
-Rouva Elphinstone johti meidät takaisin taloon ja sitten ylöspäin
-pitkin vanhoja, tammisia, eteissalista lähteviä portaita. Hän asteli
-pitkin käytäviä, toista toisensa jälkeen, pysähtyen vihdoin eräälle
-ovelle. Valittuaan vyöllään hopeisista ketjuista riippuvasta
-avainkimpusta avaimen hän avasi oven ja vei meidät pieneen huoneeseen,
-jossa ei ollut mitään muuta kuin vanhanmallinen kirjoituspöytä, sen
-ääreen asetettu tuoli, vanhoilla teoksilla täytetty kirjahylly ja
-sivupöytä sekä sille nostettu, kulunut merimiehen arkku. Hän meni
-suoraan sen luokse ja laski kätensä sille.
-
-"Ja nyt", hän sanoi, katsoen Croleen, "teen enemmän kuin kellään on
-oikeus minulta vaatia! Teen sen vain vaimentaakseni kerta kaikkiaan sen
-naurettavan ajatuksen, jonka esititte saapuessanne äsken tänne --
-kutsumattomana. Suvainnette kuunnella minua. On aivan totta, että menin
-avioliittoon Andrew Merchisonin kanssa, kun sekä hän että minä olimme
-nuoruudenhulluja ja omapäisiä. Me emme sopineet yhteen. Hän huolehti
-minusta mahdollisimman hyvin: jakoi koko omaisuudestaan puolet minulle
-ja karkasi luotani. En tiedä, milloin hän lähti ja minne hän lähti. Hän
-jätti sanan aikovansa matkustaa. Kahdeksan kuukautta senjälkeen syntyi
-tämä tyttö. Minä ja ystäväni panimme parhaamme löytääksemme hänet ja
-ilmoittaaksemme hänelle siitä, mutta se ei meille onnistunut. En
-kuullut hänestä mitään ennen kuin alkuvuodesta 1900, jolloin sain
-kirjeen erään Bombayn ja Durbanin välillä kulkevan höyrylaivan
-kapteenilta. Lukekaa se!"
-
-Hän otti esille toisen avaimen, aukaisi merimiesarkun ja otti sen
-sisällä olevasta lokerosta kuoren, josta hän veti useille ulkomaisille
-arkeille kirjoitetun kirjeen, ojentaen sen Crolelle.
-
-"Te ja herra Holt saatte lukea sen yhdessä", hän sanoi. "Lukekaa se
-tarkkaavasti!"
-
-Luin kirjeen Crolen olan ylitse. Sen kirjoittaja oli James Sinclair,
-joka esitteli itsensä Bombayn ja Durbanin väliä säännöllisesti kulkevan
-höyrylaivan _General Cliven_ kapteeniksi. Hän kertoi viime kerran
-lähtiessään Bombaysta ottaneensa laivalleen Andrew Merchison-nimisen
-matkustajan, joka aikoi Durbaniin. Matkan varrella poikettiin
-Mombasassa. Lokakuun 18 p:nä, jolloin höyrylaiva oli ankkurissa
-Mombasan lahdella, herra Merchison katosi. Viimeksi hänet oli huomattu
-hyvin myöhään illalla istumassa aluksen kaiteella, poltellen piippuaan.
-Senjälkeen ei kukaan ollut nähnyt häntä. Kirjoittaja arveli, että herra
-Merchison oli saanut äkillisen pyörrytys- tai pahoinvoinnin kohtauksen,
-menettänyt tasapainonsa ja suistunut mereen, otaksuttavasti
-pudotessaan kolhaisten päänsä laivan laitaan. Hän lisäsi lapsellisen
-yksinkertaisesti: "Mombasan lahdessa on runsaasti haikaloja." Kun
-matkustajaa ei ollut kuulunut, ei näkynyt, oli kapteeni tarkastanut
-hänen matkatavaransa, löytänyt muistikirjasta rouva Merchisonin
-osoitteen ja kirjoitti nyt senvuoksi tälle, samalla lähettäen herra
-Merchisonin arkun sisältöineen ja lisäksi kaikki muut Merchisonin
-hytissä olleet pikku esineet. Hän kiinnitti erikoisesti huomiota siihen
-seikkaan, että eräässä arkun lokerossa oli huomattava erä kultarahaa,
-etupäässä Englannin puntia.
-
-Asianajaja luki tämän kirjeen äänettömänä ja samoin äänettömänä ojensi
-sen takaisin rouva Elphinstonelle, joka pani sen jälleen arkkuun.
-
-"Tähän arkkuun ja sen sisältöön ei ole koskettu senjälkeen kun sen sain
-monta vuotta sitten", sanoi rouva. "Nyt tulitte te väittämään minulle,
-että tämä Mazaroffiksi itseään nimittävä muukalainen oikeastaan oli
-Andrew Merchison! Järjetöntä!"
-
-"Väitteeni ei ole lainkaan järjetön, rouva", vastasi Crole hiukan
-tuikeasti, "kuten oivallatte kuultuanne, mitä tällä nuorella
-ystävällämme on kerrottavaa. Ja nyt, Holt", hän jatkoi, kääntyen minun
-puoleeni, "toistakaa meille täsmälleen, mitä Mazaroff uskoi teille
-toisena iltana Lehtokurpassa ollessanne! Kertokaa koko tarina!"
-
-Kerroin kaikki seisoessamme pienessä huoneessa. En jättänyt pois
-mitään; korostin vielä sitä, että Mazaroff oli vakuuttanut voivansa
-helposti todistaa, kuka hän oli, tuoden esiin keinotkin, ja sitä, että
-hän oli puhunut asiasta ehdottoman varmasti. Mutta vaikka kertomukseni
-aikana silmäilin rouva Elphinstonea tarkasti, en huomannut merkkiäkään
-siitä, että hän olisi horjunut; hänen ilmeestään kuvastui päinvastoin
-epäilyä, jopa ivaakin.
-
-"Koko juttu on järjetön!" selitti hän lopuksi. "Kerrassaan järjetön!
-Mies oli luultavasti joku seikkailija, joka oli saanut tietoonsa eräitä
-piirteitä Merchisonin entisyydestä ja halusi muuttaa tietonsa rahaksi!"
-
-Vilkaisin Croleen; tämä katsoi rouva Elphinstonea, ikäänkuin olisi nyt
-nähnyt hänet uudessa valossa.
-
-"Hm!" hän äänsi tyynesti. "Teidän arvelunne, rouva, jos suotte anteeksi
-sen, että käytän suoraa kieltä naiselle, on todella kokonaan järjetön!
-Herra Mazaroff eli, kuten meidän pitäisi nimittää häntä, herra
-Merchison -- vaikka hänellä omain sanojensa mukaan oli laillinen oikeus
-käyttää toistakin nimeä -- ei suinkaan ollut mikään rahan tarpeessa
-oleva seikkailija, vaan varakas mies, hyvin varakas mies! Ja jos
-edelleen suotte minulle anteeksi, niin esitän teille vielä muutakin.
-Jos tämä mies oli, kuten itse väitti ja kuten otaksuttavasti saamme
-todistetuksi, Andrew Merchison, jonka kanssa teidät vihittiin
-kaksi- tahi kolmekolmatta vuotta takaperin, niin avioliittonne herra
-Elphinstonen kanssa ei ole mikään avioliitto! Teitä luonnollisestikin
-turvaa kaikkia tällaisesta avioliitosta koituvia seurauksia vastaan se
-seikka, että sitä solmitessanne ette ollut kuullut mitään herra
-Merchisonista moniin vuosiin ja että teillä oli mitä parhaat syyt uskoa
-hänet kuolleeksi. Mutta koska hän ei ollut kuollut, niin lain edessä
-olette edelleenkin rouva Merchison, ja --"
-
-"Mihin tämä kaikki tähtää?" kivahti rouva Elphinstone. "Minä --"
-
-"Seuraavaan, rouva", jatkoi Crole, nostaen sormeaan varoittavasti, "ja
-se onkin hyvin tärkeä kohta, kuten pian käsitätte. Vaikka olenkin ollut
-onnettoman vainajan kanssa asioissa vain vähän, niin olen kuitenkin
-ollut, silloin kun hän oli Lontoossa, ja minulla on varma vaikutelma,
-että hän kuoli tekemättä jälkisäädöstä. Ymmärrätte kai minua?"
-
-"No niin -- entä miten se voi minuun koskea?" kysyi rouva Elphinstone.
-
-"Vain täten", vastasi Crole, ottaen hattunsa, jonka hän oli laskenut
-kädestään lukiessaan kapteeni Sinclairin kirjettä. "Vain täten, rouva.
-Jos tämä mies oli Merchison, te hänen vaimonsa ja tämä nuori nainen
-hänen lapsensa, niin te ja hän saatte keskenänne jakaa koko vainajan
-jättämän omaisuuden! Ja se on huomattavan suuri -- muutoin en ole
-englantilainen! Neuvoisin teitä rouva, ennen kuin omaksutte jyrkästi
-epäilevän ja kieltävän kannan, pistäytymään Lehtokurpassa katsomassa,
-ettekö voi varmistautua siitä, että siellä viruva vainaja, joka tosin
-on kauheasti murjottu, mutta silti tunnettavan näköinen, ehkä sittenkin
-oli se mies, joka hän väitti olevansa. _Verbum sapienti_, rouva --
-luullakseni osaatte latinaa kylliksi ymmärtääksenne niiden sanojen
-merkityksen!"
-
-Sitten Crole kumarsi vanhanaikaiseen tapaansa ja lähti; minä seurasin
-häntä, jättäen äidin ja tyttären katselemaan toisiansa. Astelimme
-äänettöminä talon läpi puutarhaan. Mennessämme portista Crole veti
-taskustaan nuuskarasian ja otti aimo hyppysellisen.
-
-"Olipa siinä pahuksen kovaluontoinen nainen, Holt!" hän virkkoi
-pilkallisesti. "Kova -- kova -- ja itsepäinen!"
-
-
-
-
-KAHDEKSAS LUKU
-
-Majatalon isännän pyssy
-
-
-Minä sain rouva Elphinstonesta aivan saman vaikutelman, jonka Crole
-lausui niin ponnekkaasti julki. Mutta sillä hetkellä ajattelin muita
-asioita.
-
-"Jos oikea Andrew Merchison hukkui Mombasan lahdella", sanoin ääneen,
-"niin miten --"
-
-Crole keskeytti minut naurahtaen terävän purevasti.
-
-"Niin, mutta hukkuiko hän sitten siellä tai missään muuallakaan?" hän
-kivahti. "Minä puolestani uskon, ettei hän lainkaan hukkunut!"
-
-"Entä kirje -- ja hänen tavaransa?" panin vastaan. "Mitä voi
-ajatella --"
-
-"Siitä voi ajatella paljonkin!" tokaisi Crole. "Sen vähän nojalla,
-minkä itse olen nähnyt ja teiltä kuullut hänestä, näyttää Mazaroff eli
-Merchison olleen omituinen koko ikänsä. On hyvin mahdollista, että hän
-tahallaan katosi Mombasan lahdella jostakin pätevästä syystä. Mikäpä
-olisi sen helpompaa. Sinclairin kirjeestä ilmenevistä tiedoista
-päätellen Merchison oli sopinut, että vene saapui noutamaan häntä
-määrätyllä hetkellä yöllä. Se tuli, hän solahti siihen ja oli poissa.
-Perin helppoa!"
-
-"Jättäen rahansa ja tavaransa laivaan?" huomautin.
-
-"Hän oli saattanut lähettää rahat ja tavarat -- erittäinkin rahat --
-etukäteen sinne, mihin hän aikoi matkustaa", vastasi Crole kuivasti.
-"Muistaakseni mainitsitte hänen puhuneen Durbanista?"
-
-"Kyllä", myönsin. "Juuri siellä hän otti nimen Mazaroff."
-
-"Niinpä niin", jatkoi Crole. "Epäilemättä hänellä oli joku muukin syy
-kuin se, jonka hän teille ilmoitti, luopuakseen entisestä nimestään.
-Hän lienee toivonut, että sekä Englannissa että Intiassa pidettäisiin
-Andrew Merchisonia kuolleena. Ja kirjeestä ja matka-arkusta ja
-muistotaulusta huolimatta uskon, että Salim Mazaroff oli Andrew
-Merchison ja että hänet murhattiin Merchisonina eikä Mazaroffina."
-
-"Merchisonina?" huudahdin, pysähtyen pelkästä hämmästyksestä. "Mutta --
-kuka täällä tunsi hänet Merchisonina."
-
-"Se on saatava selville", vastasi hän tietävän näköisenä. "Jatketaan
-matkaa -- mennään katsomaan, mitä Maythorne puuhaa."
-
-Tapasimme Maythornen seisomassa majatalon ovella Musgraven seurassa.
-Lähestyessämme heitä Maythorne hymyili Crolelle, ikäänkuin olisi
-tahtonut sillä osoittaa, että hänellä oli uutisia.
-
-"Herra Musgrave teki juuri äsken erään havainnon", hän virkkoi. "Hänen
-pyssynsä on kadoksissa."
-
-Musgrave, jonka puoleen vaistomaisesti käännyimme, liikautti äreänä
-päätään; hän oli ilmeisesti harmissaan.
-
-"Vajaat kolme kuukautta sitten maksoin siitä kaksikymmentä puntaa!" hän
-pahoitteli. "Se oli melkein ihan uusi! Enkä olisi saattanut uskoa, että
-se on voitu ottaa sieltä. Mutta se on tietystikin viety sinä yönä,
-jolloin meillä oli niin paljon väkeä. Sittenkin --"
-
-"Mistä se sitten otettiin?" tiedusti Crole.
-
-"Yksityisestä salista, joka oli tuon herra Holtin ja vainajan
-hallussa", vastasi isäntä, katsahtaen minuun. "Se riippui seinällä
-kahdessa naulassa, ihan ovenpielessä -- lienette huomannut sen, herra
-Holt?"
-
-"Kyllä, näin siellä tosiaankin pyssyn", myönsin. "Mutta -- en ole
-pannut merkille, että se on kadonnut."
-
-"En minäkään -- mutta enhän olekaan käynyt siinä huoneessa kahteen tai
-kolmeen päivään", selitti Musgrave. "Muori sen huomasi -- hän puhui
-siitä minulle juuri nyt. Tietystikin joku niistä maankiertäjistä pisti
-nenänsä sinne ja nähdessään, ettei ketään ollut saapuvilla, sieppasi
-sen. Helposti se kai oli käynytkin. Ette te eikä ystävänne ollut
-muistaakseni paljoa sisällä sinä iltana, herra Holt."
-
-"Herra Mazaroff lähti kohta päivällisen jälkeen", vastasin, "ja kuten
-tiedätte, jäi sille tielleen. Myöskin minä olin ulkosalla jonkun aikaa.
-Huone lienee niin ollen ollut tyhjänä."
-
-Musgrave murahti ja pudisti päätään.
-
-"Minun olisi pitänyt huolehtia siitä, että ovi olisi ollut lukossa
-teidän poissa ollessanne", hän valitti suruissaan. "No niin, minun on
-ilmoitettava varkaus poliisille."
-
-"Oliko pyssy panostettu?" kysyi Maythorne. "Kaiketi ei?"
-
-"Kyllä se oli", sanoi Musgrave. "Pidin sitä panostettuna -- ei voi
-tietää, milloin sitä saattaa sattua tarvitsemaan tällaisessa
-yksinäisessä paikassa. Siihen ei luonnollisestikaan otaksuttu kenenkään
-muun kajoavan, ja naulat ovat koko korkealla seinässä."
-
-"On kuitenkin vaarallista pitää panostettua pyssyä sisällä, eikö
-teidänkin mielestänne?" virkkoi Maythorne leppoisasti. "Eihän
-panostamiseen kulu kuin minuutin murto-osa. Millaisia panoksia
-pyssyssänne muuten oli?"
-
-"Kynochin panoksia numero kaksitoista", vastasi Musgrave empimättä.
-"Käytän aina niitä."
-
-"Siitä on ehkä apua etsittäessä pyssyänne", huomautti Maythorne.
-"Teidän pitäisi mainita siitä poliisille." Hän kääntyi isännästä
-nummelle päin, kehoittaen Crolea ja minua mukaansa. "Aion pistäytyä
-tarkastamassa Reiver's Deniä", hän selitti. "Soisin teidänkin lähtevän.
-Eikö ole omituista, että Musgraven pyssy, jossa oli kahdentoista
-numeron panokset, katosi juuri samana iltana, jona Mazaroff ammuttiin?
-Tehän kerroitte, herra Holt, tohtorin näyttäneen teille joitakuita
-hauleja ja väittäneen niitä kaksitoistanumeroisiksi."
-
-"Niin hän teki", myönsin.
-
-"Otaksuttavasti tämä tohtori -- mikä onkaan hänen nimensä --
-Eccleshareko? -- eroittaa numero kahdentoista haulit numero yhdentoista
-hauleista", hän jatkoi. "Niissä kai on eroa?"
-
-"Hän on metsämies itsekin", vastasin. "Parhaillaan hän on High Cap
-Lodgessa metsästämässä."
-
-"Vai niin. Sitten hän kaiketi tiesi, mitä puhui", huomautti Maythorne
-ja kääntyi minusta Croleen. "No -- entä rouva Elphinstone?"
-
-Kävellessämme nummen poikki Crole kertoi hänelle kaikki, mitä
-Marrasdale Towerissa oli tapahtunut. Hän kuunteli puhumatta paljoakaan
--- hän teki jo silloin minuun sellaisen miehen vaikutuksen, joka ottaa
-toisilta kaikki tiedot, mutta ei päästä suustaan juuri mitään. Mutta
-panin merkille, että hänen silmänsä kirkastuivat ja koko hänen
-olemuksensa kävi valppaammaksi, kun saavuimme Reiver's Denille --
-synkkään, kallioiden ympäröimään rotkoon, joka sijaitsi Birnsiden kylän
-ja High Cap Lodgen välisellä solatiellä; se oli pimeä, kolkko paikka,
-aivan kuin luotu murhatöitä varten. Siellä oli muuan paikkakunnan
-konstaapeli vahdissa; hän kertoi, että hänen oli määrä viipyä siellä,
-kunnes komisario ja ylikonstaapeli saapuisivat, ja hän näytti meille,
-missä Mazaroffin ruumis oli virunut. Vainaja oli löydetty tiheästä
-kanervikosta ja varvikosta melkein kohtisuoran, toistakymmentä metriä
-korkean kallioseinämän juurelta; poliisi osoitti sen reunalle.
-
-"Toverini, joka hänet löysi", hän kuiskasi tuttavallisesti, "kertoi
-vainajan nähdessään luulleensa, että hän oli pimeässä pudonnut tuolta
-kalliolta. Mutta tietysti hän ei ollut pudonnut -- ja miksi niin? Jos
-hän olisi syöksynyt tuolta alas, niin hän olisi taittanut niskansa ja
-kaikki muutkin luunsa; hänhän oli iso, raskas mies. Mutta häneltä ei
-ollut murtunut ainoatakaan luuta. Minun mielipiteeni, hyvät herrat, on
-se, että hänet on ensin murhattu ja sitten vasta kannettu tänne.
-Katsokaahan, miten noita pensaita on poljettu!"
-
-Maythorne silmäili tällä välin ympäristöä tarkoin. Huomasin, että
-hänenkin silmäänsä oli pistänyt, että kanervikkoa ja varvikkoa oli
-ilmeisesti tallattu. Kerran, pari hän kumartui ikäänkuin nähdäkseen
-tarkemmin, ja kerran näin hänen ottavan maasta jotakin sekä pistävän
-sen taskuunsa. Pian hän palasi sinne, missä Crole ja minä seisoimme
-konstaapelin seurassa. Hän heilautti kävelykeppiään hilpeästi
-vierellämme kohoavaa, pelottavaa kallioseinämää kohti.
-
-"Jos tässä rotkossa laukaistaisiin pyssy, niin nuo kalliot
-kajahtaisivat komeasti", hän huomautti. Sitten hän katsahti poliisiin.
-"Ettekö kuullut mitään sinä yönä?" hän tiedusti hymyillen.
-"Otaksuttavasti ei vartiopaikkanne ole kaukana?"
-
-"En kuullut mitään", myönsi konstaapeli. "Olin kyllä ulkosalla sinä
-iltana hämärästä alkaen; kävelin pitkin nummen yläreunaa, mutta en
-kertaakaan kuullut minkäänlaista tavatonta ääntä. Enkä myöskään tiedä
-kenenkään muun kuulleen. Tuolla on mökki -- tuon pyökkiryhmän takana --
-sen asukkaat eivät kuulleet mitään. Niin -- eivät kerrassaan mitään!"
-
-"Vai niin? Vai on tuolla mökki?" virkkoi Maythorne. "Keitä siellä
-asuu?"
-
-"Vanha lammaspaimen vaimoineen -- Jim Cowie on hänen nimensä", vastasi
-konstaapeli. "Puhelin äskettäin hänen kanssaan tästä jutusta -- siellä
-ei oltu kuultu mitään, kuten jo mainitsin."
-
-Maythorne lähti pyökkiryhmää kohti. Me seurasimme häntä pitkin kaitaa
-polkua, joka kulki kallioseinämän juuritse, puiden alhaalle riippuvien
-oksien alitse ja korkean, puutarhaa sekä kiviseinäistä, paksukattoista
-mökkiä ympäröivän aidan ohitse. Liuskakivillä laskettua tietä myöten
-astelimme mökin ovelle; Maythorne kolkutti; kimeä, särkynyt naisääni
-kehoitti meitä astumaan sisään.
-
-Miellyttävä tuoksu lehahti sieraimiimme, kun Maythorne kohotti salpaa;
-sisällä istui pyöreän, turvetulen lähelle vedetyn pöydän ääressä vanha
-mies ja vanha nainen. Meidän ilmestyessämme nainen nousi kohteliaasti
-pystyyn, mutta mies jäi istumaan paikalleen, luoden meihin silmäyksen,
-joka ei ollut lainkaan ystävällinen. Hän myöskin ensimmäisenä puhkesi
-puhumaan jurosti ja äreästi, ennen kuin Maythorne ennätti virkkaa
-hänelle mitään.
-
-"En tiedä mitään tuosta Denillä tapahtuneesta asiasta!" hän murahti.
-"Sanoin jo poliisille, ettemme nähneet emmekä kuulleet mitään, enkä
-halua, että minua vaivataan sen tähden. Emme kuulleet ainoatakaan
-laukausta sinä iltana -- emmekä voineetkaan kuulla, koska paneudumme
-vuoteeseen heti pimeän tultua. Ja jos tulitte kutsumaan meitä
-kuulusteluun, niin sanon, ettei minulla ole mitään kerrottavaa enkä
-tahdo tulla sinne -- minulla on muuta tekemistä!"
-
-"Ystävä hyvä!" vastasi Maythorne lepyttävästi. "Meitä ei ole lähettänyt
-tutkintotuomari eikä kukaan muukaan. Tahtoisimme vain tiedustaa, mihin
-vie jalkapolku, joka tuo Reiver's Denin ylitse ja puutarhanne ohitse.
-Olemme outoja täällä."
-
-"Siitä sait, ukkoseni!" huomautti vanha nainen, katsahtaen moittivasti
-vanhukseen. "Näetkös nyt? Tämä herra kysyy vain tietä. Älkää
-loukkautuko hänen tähtensä!" jatkoi hän, kääntyen Maythornen puoleen.
-"Täällä on käyty pari, kolme kertaa kyselemässä tuosta kauheasta
-tapahtumasta, eikä hän luonnollisestikaan tiedä mitään. Polku, sir, vie
-nummen poikki High Cap Lodgeen, herra Courthopen metsästyshuvilaan."
-
-"Se on siis oikotie -- mutta minne?" huomautti Maythorne.
-
-MAJATALON ISÄNNÄN PYSSY
-
-"Niin, sir, se on oikotie herra Courthopen huvilalta Birnsideen ja
-Lehtokurppaan", vastasi nainen. "Mutta se on vähän käytetty -- melkein
-pelkkä lammaspolku."
-
-"Emmekä nähneet ketään kävelemässä sillä tiellä, emme kumpaankaan
-suuntaan", ärähti ukko. "Emme tiedä mitään -- meillä ei ole mitään
-kertomista -- ei mitään!"
-
-Peräydyimme ulos, suljimme oven ja lähdimme tiehemme. Maythornen
-huulilla väikkyi tutkimaton hymy.
-
-"Yhtä kaikki Mazaroff noudatti tätä polkua", sanoi hän. "Mutta miksi?
-Pyrkikö hän High Cap Lodgeen, herra Courthopen huvilaan? Vai oliko hän
-käynyt siellä ja nyt paluumatkalla? Kukapa tietää? Joka tapauksessa
-tahdon pistäytyä tuolla kalliolla."
-
-Hän poikkesi polulta ja alkoi tunkeutua pensaikon ja kanervikon läpi
-rotkon reunalle; Crole ja minä seurasimme häntä. Se oli raskasta työtä,
-se kiipeäminen ja rimpuileminen. Vihdoin saavuimme eräänlaiselle
-ylätasangolle; sieltä näkyi synkkä kuilu, josta Mazaroffin ruumis oli
-löydetty. Ja siellä seisoi yksinäinen olento, katsellen laajaa
-nummi- ja tunturimaisemaa; hän oli vanha mies, nähtävästi vieläkin
-vanhempi kuin se iäkäs, kärtyisä ukko, jonka luota olimme äsken
-lähteneet; hän oli harmaampi, kuivettuneempi ja ryppyisempi, mutta
-valpas ja ilmeisesti nopsakuuloinen kuin poika, sillä heti kun
-lähestymisemme ensi ääni rasahti, hän pyörähti äkkiä meihin päin,
-luoden meihin nopean, arvostelevan katseen silmistään, jotka olivat
-kirkkaat ja terävät kuin haukan silmät. Mutta hän ei suinkaan ollut
-lammaspaimen -- heti oivalsimme, että hän oli joku arvohenkilö,
-herrasmies. Hänen harmaasta villakankaasta, jotensakin leveän,
-urheilijoiden käyttämän mallin mukaisesti valmistetut, jonkun verran
-kuluneet vaatteensa olivat muodikkaat ja huolellisesti puetut hänen
-ylleen; hänen valkeassa kaulaliinassaan oli hieno, kallis kivi; hänen
-metsästyssaappaansa olivat huolellisen, tehtävissään taitavan
-palvelijan puhdistamat; kokonaisuutena hän oli hauskan vaikutuksen
-tekevä vanhus, ja hänen terve värinsä ja lumivalkeat viiksensä yhä
-tehostivat hänen miellyttävää ulkonäköään.
-
-Hän seisoi tarkastellen meitä, kunnes olimme ehtineet likelle häntä.
-Sitten hän puhutteli Crolea, seurueemme vanhinta, hymyillen ymmärtävän
-näköisenä.
-
-"Tämä paikka alkaa jo vetää puoleensa uteliaita, sir", hän huomautti
-puolittain ivallisesti. "Omituista, kuinka nopeasti tällaiset uutiset
-leviävät!"
-
-"Tulomme syy on tärkeämpi kuin joutilaan uteliaisuus, sir", tokaisi
-Crole vastaan melkein tuikeasti. "Olemme vainajan ystäviä."
-
-Vanhus nyökkäsi -- eivät Crolen sanat eikä sävy näyttäneet lainkaan
-tehoavan häneen.
-
-"Kaiketi hänellä oli ystäviä!" jupisi hän ikäänkuin itsekseen. Sitten
-hän silmäili vuorotellen meitä kaikkia, ja hänen terävä, tutkiva
-katseensa pysähtyi minuun. "Tämäkö on se nuori herrasmies, joka oli
-hänen kanssaan majatalossa?" kysyi hän.
-
-"Olettamuksenne on aivan oikea, sir", vastasi Crole. "Saanko minä
-puolestani tiedustaa -- koska tämä asia näyttää kiinnittävän mieltänne
--- voitteko kertoa meille mitään, mistä olisi meille apua?"
-
-Vanhus hymyili ja siirsi katseensa toisesta toiseen.
-
-"Voinko kertoa teille mitään, mistä olisi teille apua?" hän kertasi.
-"No niin, voin kyllä mainita teille jotakin, mutta en tiedä, onko siitä
-apua vai eikö. Mutta saattaahan siitä olla. Kuulin pyssyn pamahduksen
--- täältä päin -- samana iltana, jolloin vainaja katosi."
-
-"Se on jotakin!" sanoi Crole. "Entä -- olitteko itse läheisyydessä,
-sir?"
-
-Vanhus kääntyi ja osoitti nummelle Birnsideen päin.
-
-"Näettekö tuon kyläpahasen? Se on Birnside", hän virkkoi. "Asun siellä.
-Se on, kuten huomaatte, vain kahden- tahi kolmensadan askeleen päässä.
-Taloni on kylän tässä reunassa -- tuolla -- näettekö päädyn?"
-
-"Mihinkähän aikaan se tapahtui?" tiedusti Crole.
-
-"Suunnilleen tavalliseen maatapanoaikaani", vastasi vanhus. "Kello
-kymmenen. Mutta sinä iltana olin valveilla tavallista myöhempään."
-
-Crole katsahti Maythorneen.
-
-"Sen täytyi olla juuri surmanlaukaus", hän virkkoi miettivästi.
-"Otaksuttavasti, sir", hän jatkoi, kääntyen jälleen kertojamme puoleen,
-"on hyvin harvinaista, että täällä nummella ammutaan siihen aikaan
-vuorokaudesta. Kello kymmenen illalla!"
-
-Mutta vanha herra hymyili ja pudisti päätään.
-
-"Ei lainkaan", hän vastasi. "Päinvastoin. Usein olen kuullut yksinäisiä
-laukauksia iltaisin. Metsästysvartijoita, näette. Sellaista tietystikin
-sattuu tavallisimmin kirkkaina tai kuutamoisina öinä. Tällä kertaa oli
-kuitenkin hyvin pimeätä. Mutta --"
-
-En osaa arvata, mitä hän aikoi vielä sanoa. Juuri silloin katsahti
-kallion juurella oleva poliisimies, jota olin keskustelun kuluessa
-tarkkaillut ja joka oli hääräillyt pensaikossa, meihin päin, huitoen
-käsiään kiihkeästi.
-
-"Tulkaa tänne alas!" hän luikkasi. "Löysin jotakin. Pyssyn!"
-
-
-
-
-YHDEKSÄS LUKU
-
-Kapkaupungin postileima
-
-
-Tämä poliisikonstaapelin äkillinen ilmoitus sai meidät kaikki
-säpsähtämään ällistyneinä. Vanhaan herraan se vaikutti vieläkin
-voimakkaammin. Häneltä pääsi huudahdus, joka tuntui osoittavan
-äärimmäistä hämmästystä.
-
-"Pyssyn!" äänsi hän. "Mahdotonta!"
-
-Näin Maythornen katsahtavan häneen terävän kysyvästi, ikäänkuin olisi
-aprikoinut, mitä vanhus tarkoitti. Mutta hän ei virkkanut mitään eikä
-myöskään Crole -- aloimme kaikki laskeutua kalliolta tiheään
-varvikkoon, jossa konstaapeli seisoi. Hänen kädessään oli
-metsästyspyssy, ja meidän saapuessamme hän osoitti tuuheata
-kanervikkoa.
-
-"Se oli työnnetty tuonne!" hän huudahti. "Juuri siellä se oli.
-Auringonsäde heijastui piipusta -- juuri se sai katseeni osumaan
-siihen. Hieman ruostunut paikoitellen -- se on kasteen vika."
-
-Maythorne ojensi ääneti kätensä, ja huomautettuaan, kuinka vaarallista
-ampuma-aseilla leikkiminen on, ojensi konstaapeli pyssyn hänelle. Hän
-aukaisi lukon; pyssyn kahdesta piipusta oli toinen suppeampi, ja siinä
-ollut panos oli laukaistu. Maythorne vilkaisi Croleen.
-
-"Kummallista!" hän sanoi. "Miksi ei murhaaja käyttänyt oikeanpuolista
-piippua?"
-
-Vanha herrasmies, jota epäilemättä murhaan käytetyn aseen näkeminen
-näytti kiehtovan, naurahti hiukan.
-
-"Jos tämä on sama pyssy, jolla tämän nuoren herran vanhempi seuralainen
-ammuttiin -- mitä minä puolestani en lainkaan epäile -- niin vasemman
-piipun käyttämiseen on ollut hyvä syy", hän selitti. "Kenties", hän
-lisäsi, vilkaisten viisaan näköisenä Maythorneen, "ette ole metsämies,
-sir. Jollette, niin ilmoitan teille, että lintupyssyn vasen piippu on
-aina suupuolelta suppeampi; tarkoitus on tietystikin se, että haulit
-pikemminkin suppenevat kuin hajaantuvat. Jos joku haluaa ampua toisen
-kuoliaaksi lyhyeltä matkalta, kuten tässä tapauksessa, niin hän
-luonnollisestikin käyttää suppeaksi porattua piippua mieluummin kuin
-toista."
-
-"Olen hyvin kiitollinen, sir", vastasi Maythorne. "Selityksenne
-johdosta olen taipuvainen ehdottomasti päättelemään, että murhaaja oli
-tällaisiin pyssyihin läpikotaisin perehtynyt henkilö ja että murha
-tehtiin kylmäverisesti ja harkitusti."
-
-"Mielestäni voitte pitää sitä varmana", vakuutti vanha herra, hymyillen
-taaskin tietävästi. "Niin, niin -- harkitusti -- juuri niin. No niin --
-näytte saavan kokoon todistuskappaleita."
-
-Kohteliaasti nyökäten hän sitten kääntyi pois, kiiveten kallioita ja
-rinteitä perin ketterästi niin vanhaksi mieheksi. Maythorne tarkkaili
-häntä minuutin ajan ja katsahti sitten poliisikonstaapeliin.
-
-"Kuka on tuo vanha herra?" hän tiedusti.
-
-"Hän on herra Hassendeane Birnside Housesta, sir", vastasi konstaapeli.
-"Mutta häntä nimitetään yleisesti herra Wattieksi -- hänen
-ristimänimensä on Walter. Vaikka hän onkin iäkäs, niin hänen isänsä,
-vanha herra Hassendeane, kuoli vasta muutamia vuosia sitten, ja kun
-häntä isän eläessä aina nimitettiin herra Wattieksi, niin se nimitys
-jäi hänelle pysyväiseksi, ymmärrättehän, sir."
-
-"Kyllä", myönsi Maythorne. Hän tarkasteli yhäti pyssyä, ja pian hän
-kiinnitti Crolen huomiota sen perään upotettuun levyyn kaiverrettuun
-nimeen ja osoitteeseen: _J. Musgrave, Lehtokurpan majatalo,
-Marrasdale_. "Tämä on majatalon isännän kadonnut ase, siitä ei ole
-epäilystäkään", hän huomautti. Sitten hän kääntyi taaskin poliisin
-puoleen ja kysyi: "Ettekö maininnut odottavanne tänne joitakuita
-esimiehiänne?"
-
-"Kersantti Manners ilmoitti aikovansa tuoda tänne komisarion ja
-ylikonstaapelin", vastasi puhuteltu. "Minun piti olla täällä
-vartioimassa heidän saapumiseensa asti. Ja toivoisin heidän pian
-tulevan, sillä päivällisaikani alkaa olla käsissä."
-
-"Säilyttäkää tätä heidän tuloonsa saakka!" kehoitti Maythorne, ojentaen
-hänelle pyssyn takaisin. "Osoittakaa heille täsmälleen, mistä sen
-löysitte, ja huomauttakaa heille, että toinen panos on ammuttu ja että
-oikeanpuolisessa piipussa on vielä täysinäinen panos! Jos tahdotte,
-niin mainitkaa heille jo näyttäneenne sitä herra Holtille ja hänen
-ystävilleen -- he tietävät ketä tarkoitatte."
-
-Sen jälkeen poistuimme Reiver's Denistä ja palasimme nummen poikki.
-Crole tuntui olevan halukas pohtimaan asioita, mutta Maythorne oli
-harvapuheinen. Lehtokurppaan saavuttuamme hän kuitenkin heti etsi
-käsiinsä Musgraven ja ilmoitti tälle, että kadonnut pyssy oli löydetty.
-Hän söi hätäisesti puolista, ja niin pian kun minä olin lakannut
-aterioimasta, puhutteli hän minua.
-
-"Poliisit varmastikin tulevat tänne nyt, kun pyssy on löydetty. Ja minä
-tahtoisin ehättää heidän edelleen eräässä suhteessa, jota he eivät näy
-ajatelleen eivätkä ehkä ajattelekaan. Haluan tarkastaa Mazaroffin
-tavaroita."
-
-"Juuri niin", mutisi Crole. "Se on tietystikin tehtävä. Matkatavarat,
-vaatteet, ja niin edelleen. Otaksuttavasti se ei tuota vaikeuksia."
-
-"Ei minun tietääkseni", vastasin. "Mutta mielestäni ei ole paljoakaan
-tarkastettavaa -- hänellä oli hyvin vähän tavaroita muassaan."
-
-Menimme vainajan huoneeseen, isoon, vanhanmalliseen makuukamariin,
-jonka ikkunat olivat nummelle päin. Kaikki oli koskemattomana
-Mazaroffin jäljeltä -- hän oli harvinaisessa määrin täsmällisyyttä ja
-järjestystä rakastava mies, joka ei sietänyt nähdä esineitä heitettyinä
-sinne ja tänne, ja kaikki hänen tavaransa olivat huoneessa
-sijoitettuina hänen oman järjestelmänsä mukaisesti. Kuten olin alhaalla
-huomannut, oli siellä verrattain vähän tarkastettavaa, parissa
-käsilaukussa oli kaikki, mitä niiden omistaja oli pitänyt tarpeellisena
-ottaa mukaansa Hotel Cecilistä. Pukutarpeissa, liina- ynnä
-pitovaatteissa ja muissa sentapaisissa ei ollut todellakaan mitään
-nähtävää emmekä löytäneet minkäänlaisia papereita käsilaukuista emmekä
-pöydällä olevasta pukeutumisrasiasta. Maythorne etsi; Crole ja minä
-taas katselimme hyvin huvitettuina, kun hän tutki pukeutumisrasiaa
-löytääkseen siitä salaisen lokeron -- mutta ei onnistunut,
-otaksuttavasti siitä syystä, ettei sellaista ollut -- ja vaatteita
-löytääkseen salataskun. Mitään salaista ei ollut, mutta paljon käytetyn
-villakankaisen puvun liivin taskusta hän veti esille joukon irrallisia
-timantteja, isoja ja pieniä, ja saman puvun housuntaskusta vanhan
-kukkaron.
-
-"Enkö sitä sanonut?" huudahti Crole, kun timantit tulivat esille. "Hän
-piti timantteja irrallaan taskussaan! Kun kerran olimme puolisella
-Holborn-ravintolassa, otti hän esille kourallisen niitä -- joka
-puolella ympärillämme oli outoja ihmisiä, ja huomautin hänelle, kuinka
-vaarallista oli pitää mukanaan ja julkisesti näytellä sellaisia
-arvoesineitä, mutta hän vain nauroi. Katsokaahan noita -- siinä on
-varmaankin toistakymmentä kiveä irtonaisina taskussa! Luultavasti nuo
-timanttimiehet tottuvat siihen eivätkä pidä sitä sen kummempana kuin
-maanviljelijä sitä, että hänellä on taskussaan vehnä- ja ohranäytteitä.
-Kuinka arvokkaiksi luulette noita, Maythorne? Te tunnette ne paremmin
-kuin minä."
-
-"En osaa sanoa", vastasi Maythorne välinpitämättömästi. Hän oli
-laskenut timantit syrjään pukeutumispöydälle ja tarkasti vanhaa
-nahkakukkaroa meidän seisoessa katsojina hänen vierellään. Sieltä hän
-ei saanut paljoakaan mielenkiintoista; siellä oli joitakuita tavallisia
-rahoja, valtakunnan kulta- ja hopeakolikoita; muutamia muita hän oli
-eri lokerossa säilyttänyt ilmeisesti harvinaisuuksina; niitä oli
-Krügerin puolikruununen, Englannin Länsi-Afrikan nikkelinen
-puolipennynen, Mombasan rupia, portugalilainen hopearaha ja Saksan
-Itä-Afrikan kolikko, jossa oli keisarin kuva, sekä lisäksi joitakuita
-egyptiläisiä ja intialaisia kultarahoja. Maythorne kiinnitti niihin
-hyvin vähän huomiota, häntä innostutti enemmän ohut, rypistynyt
-paperikaistale, jonka hän löysi kukkaron sisälokerosta ja levitti
-eteemme.
-
-"Katsokaas tätä!" hän kehoitti. "Tämä on ainakin jotakin."
-
-Paperikaistale oli kuitti kirjoihin viedystä kirjeestä, joka oli
-lähetetty Kapkaupungista ja osoitettu Eteläafrikkalaiselle
-Imperial-pankkiyhtymälle, Lontooseen, Lombardkadun 695:een. Maythorne
-osoitti postimerkin päiväystä -- tammikuun 17 päivä.
-
-"Yhdeksän kuukautta sitten", hän huomautti. "Kuinka kauan Mazaroff oli
-ollut Englannissa, kun kohtasitte hänet Cecilissä?"
-
-"Vain muutamia viikkoja, mikäli tiedän", vastasin.
-
-"Minä tiedän", ilmoitti Crole. "Hän saapui Englantiin heinäkuussa --
-kuukauden lopulla."
-
-"Siispä se kirje tai paketti -- tai mikä se lieneekään ollut -- jota
-tämä kuitti koskee, lähetettiin Kapkaupungista tämän pankin
-haarakonttoriin kuukausia aikaisemmin kuin Mazaroff tuli tänne",
-huomautti Maythorne. Hän käänsi kuitin ympäri. "Selkäpuolella on
-muistiinpano -- kirjaimia ja numero", hän jatkoi. "Näettekö? S.T.1.
-Mitähän se merkinnee? Entä onko tuo Mazaroffin käsialaa?"
-
-"Kyllä se on hänen käsialaansa ihan varmasti. Hän kirjoitti isot
-kirjaimet jotensakin omituisesti."
-
-"Otaksuttavasti mustiinpano koskee paketin sisältöä", arveli Maythorne.
-"S.T.1. -- Saanen vielä selville sen merkityksen. No niin, yksi seikka
-on selvillä -- tiedämme, mitä lontoolaista pankkia hän on käyttänyt.
-Mutta kenties herra Holt sen jo tiesikin?"
-
-"Ei, en tiennyt", vastasin. "Se tuntunee kummalliselta, mutta en
-tietänyt. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, näkyi hänellä olleen
-melkoisen paljon käteistä rahaa muassaan. En kertaakaan nähnyt hänen
-käyttävän maksuosoituksia, vaan hän suoritti hotellilaskumme aina
-käteisellä -- seteleillä."
-
-"Ja epäilemättä otti niitä aina esille kourallisen, vai mitä?"
-huomautti Maythorne, jurosti hymyillen.
-
-"Hänellä näytti todella olevan niitä runsaasti lompakossaan", myönsin.
-"Siinä suhteessa hän oli hieman ajattelematon -- tarkoitan sitä, että
-hän näytteli rahojaan, mutta olen varma siitä, että hän teki sen
-tarkoituksetta."
-
-Maythorne otti esille oman lompakkonsa ja sijoitti kuitin huolellisesti
-sinne.
-
-"Pidämme tämän toistaiseksi omina tietoinamme", hän sanoi. "Jos
-poliisit iltapäivällä saapuvat tänne, kuten he pyssyn löydön jälkeen
-jokseenkin varmasti tekevät, ja haluavat tutkia vainajan tavaroita,
-niin antakaa heidän tehdä se! Pistämme nuo timantit takaisin samaan
-taskuun, josta ne otin -- he saavat mieluisasti nähdä ne ja kaiken
-muunkin. Mutta tämän paperikaistaleen pidän itselläni -- koetan saada
-jotakin selville sen avulla."
-
-Poliisit saapuivat Lehtokurppaan vähän myöhemmin; heitä oli kolme:
-ylikonstaapeli, komisario ja Manners. He kyselivät Musgravelta
-monenlaista hänen pyssystään, minulta sekä Websteriltä, missä olimme
-olleet murhailtana, Crolelta, kuka ja minkälaisessa asemassa vainaja
-oli ollut, ja taaskin minulta, kuinka paljon rahaa ja mitä arvoesineitä
-murhatulla todennäköisesti oli ollut mukanaan. Ja heidän
-tiedustelujensa aikana tuli ilmi eräs seikka, jota en ollut siihen
-saakka tiennyt. Kävi selville, että Mazaroff, joka luonnostaan oli
-seuraa rakastava, oli murhailtana päivällisen jälkeen minun
-kirjoittaessani eräitä yksityisiä kirjeitä mennyt Lehtokurpan
-tarjoilusaliin, johon oli kokoontunut perin sekalainen seurakunta --
-maanviljelijöitä, karjakauppiaita ja -ajajia, vetelehtijöitä -- jotka
-kaikki olivat kotimatkalla Cloughthwaiten markkinoilta. Musgraven
-tarjoilijattaren ilmoituksen mukaan hän oli siellä esiintynyt hyvin
-hauskasti, tarjonnut koko seurueelle ryyppyjä ja sikaareja, jotka hän
-maksoi viiden punnan setelillä; sen hän tarjoilijattaren kertoman
-mukaan oli ottanut hyvin täyteläiseltä näyttävästä lompakosta kaikkien
-näkyvissä.
-
-Tämä tieto näytti tuottavan melkoista tyydytystä, jopa huojennustakin
-poliisivirkailijoille ja Mannersille, joka päämiestensä poistuessa jäi
-jälkeen malttamatta pidättyä ilmoittamasta minulle luulevansa, että he
-olivat oikealla tolalla.
-
-"Tiedän jo jotakin, kapteeni", hän kehui, iskien silmää salaperäisen
-näköisenä. "En tosin tahdo tarkalleen ilmaista tietoani, ymmärrättehän
--- tällä hetkellä on oltava vaiti. Mutta sain tänään puolenpäivän
-aikana itse selville erään seikan ja tietystikin seuraan jälkeä. Kaikki
-tämäntapaiset asiat kysyvät totta kyllä aikaa -- mutta onhan vanha
-sananlasku: hitaasti ja varmasti! Se on minun toimintaohjeeni. Enkä
-sentään menekään eteenpäin niin kovin hitaasti. Huomisaamunahan
-pidetään kuulustelu. Se on pelkästään muodollinen alkutoimitus.
-Joitakuita todistuksia -- välttämättömiä todistuksia -- ja sitten
-kuulustelija lykkää jatkokäsittelyn esimerkiksi kahdeksi viikoksi. Se
-antaa minulle tilaisuuden. Ja jollen saa käsiini oikeata miestä kahden
-viikon kuluessa -- no niin, silloin olen kummissani!"
-
-Kerroin sinä iltana teetä juodessamme Crolelle ja Maythornelle, kuinka
-toiveikas poliisikersantti oli. Maythorne, jonka ammattia ei oltu
-ilmaistu poliiseille -- he olivat pitäneet häntä vain minun tahi
-Mazaroffin ystävänä -- näytti ymmärtävän Mannersin kannan.
-
-"Hän luottaa todennäköisimpään olettamukseen", hän huomautti. "Ja
-järkevä se onkin. Ajatelkaahan vain! Ilmeisesti varakas mies, joka
-matkustaa omalla upealla autollaan, pysähtyy tien ohessa olevaan
-majataloon, menee yleiseen tarjoilusaliin, näyttää kaikille, että
-hänellä on kosolta rahaa taskussaan, ja lähtee kävelemään yksinäiselle
-nummelle pimeän tultua. Mikä onkaan sen todennäköisempää kuin se, että
-joku niistä miehistä, joiden näkyvissä hän oli ottanut esille
-rahapussinsa, pujahtaa hänen jälkeensä, murhaa ja ryöstää hänet?"
-
-"Musgraven pyssylläkö?" kysäisin.
-
-"Se pieni yksityiskohta ei suinkaan tee asiaa mahdottomaksi!" virkkoi
-Maythorne. "Kuulinhan teidän kertovan poliiseille, että lopetettuanne
-kirjoittamisen veitte kirjeenne kylän laidassa maantienvarrella olevaan
-postilaatikkoon, jättäen tämän vierassalin tyhjäksi. Niinpä niin,
-silloin oli murhaajan perin helppo ottaa pyssy tuolta naulasta ja
-livahtaa Mazaroffin jälkeen."
-
-"Se edellyttäisi, että hän tiesi pyssyn olevan siellä", huomautti
-Crole.
-
-"Juuri niin", myönsi Maythorne. "Mutta Holt mainitsi meille -- tai
-oikeammin poliiseille meidän kuultemme -- poistuessaan jättäneensä oven
-auki, ja täällä oli epäilemättä täkäläisiä veitikoita, jotka tunsivat
-tämän huoneen sisustuksen varsin hyvin ja tiesivät, mitä seinällä oli.
-Mielestäni on Mannersilla hyvä teoria -- ryöstömurha. Mutta -- pitääkö
-se paikkansa vai eikö -- hm!"
-
-"Epäilettekö sitä?" tiedustin.
-
-Hän hymyili meille avomielisen tuttavallisesti.
-
-"Jos todella tahdotte tietää", hän vastasi, "niin en epäile sitä enkä
-hyväksy sitä. Tällä hetkellä en vielä ole selvillä asioista. Minun on
-saatava koko joukko tietoja lisää. Esimerkiksi -- kuka oli se mies,
-jota Mazaroff sanoi haluavansa tavata täällä? Tapasiko hän miehen? Ja
-jos tapasi, niin milloin ja missä? Jollei hän ollut kohdannut miestä,
-niin oliko hän murhan tapahtuessa menossa hänen luokseen? Ja vielä --
-tunteeko tämä mies, kuka hän lieneekin, Mazaroffin Mazaroffina vaiko
-Merchisonina? Murhattiinko Mazaroff Mazaroffina, täällä tuntemattomana
-miehenä, vaiko Merchisonina, miehenä, joka oli ollut täällä tunnettu?"
-
-"Ahaa!" jupisi Crole. "Sama kysymys, jota minäkin olen aprikoinut!"
-
-"Toisin sanoen", jatkoi Maythorne, "saiko tämä murha alkunsa jonkun
-sellaisen rosvoilevan lurjuksen äkillisestä saaliinhimosta, joka näki
-saaneensa tilaisuuden rikkaan miehen ryöstämiseen, vai onko meidän
-etsittävä syitä menneisyydestä -- ja jos on, niin kuinka kaukaisesta?"
-
-
-
-
-KYMMENES LUKU
-
-Yorkilainen asianajaja
-
-
-Kuulustelu, jonka paikkakunnan tutkintotuomari asianmukaisesti aloitti
-seuraavana aamuna Lehtokurpan tilavimmassa huoneessa, tuntui aluksi
-muodostuvan lyhyeksi, muodolliseksi toimitukseksi, jonka kuulustelija
-ja poliisit olivat edeltäkäsin yksityiskohtaisesti järjestäneet.
-Kaksitoista valamiestä oli lähiseudun maanviljelijöitä, lammaspaimenia
-ja metsästysvartijoita; väliaikaisen oikeussalin yleisölle varattuun
-osaan pelkästä uteliaisuudesta keräytyneet harvat kuuntelijat olivat
-ympäröivän nummiseudun väkeä. Otaksuttavasti he odottivat saavansa
-kuulla kiihottavia todistuksia, mutta sellaisia ei ollut -- ei ainakaan
-aluksi. Crole asianajajana, jota murhattu oli käyttänyt Lontoossa, ja
-minä vainajan matkatoverina todistimme, että hän oli Salim Mazaroff, ja
-kerroimme, mitä hänestä tiesimme; Eccleshare ja paikkakunnan lääkäri
-antoivat lausuntonsa kuoleman syystä; miehet, jotka olivat löytäneet
-ruumiin Reiver's Denistä, kuvasivat, missä oloissa he olivat osuneet
-huomaamaan sen. Tämän jälkeen kuulustelunpitäjä oli siirtämäisillään
-jatkokäsittelyn tuonnemmaksi, kun sattui keskeytys: herra ja rouva
-Elphinstone sekä Sheila astuivat sisälle seurassaan vanhanpuoleinen,
-virallisesti käyttäytyvä mies; Manners, jonka vieressä istuin, kuiskasi
-korvaani, että tämä oli herra Wetherby, rouva Elphinstonen lakimies.
-Minä puolestani ilmoitin sen toisella puolellani olevalle Crolelle;
-Crole nyökkäsi, ikäänkuin olisi täydelleen käsittänyt, kuinka tilanne
-kehittyisi.
-
-"Juuri tätä odotinkin", hän mutisi. "Rouva on ajatellut asiaa
-tarkemmin. Nyt siis --"
-
-Hetkeäkään hukkaamatta Wetherby ilmoitti viranomaisille, minkä vuoksi
-hän seurueineen oli tullut. Kuiskailtuaan hetkisen kuulustelunpitäjän
-kanssa hän nousi seisomaan.
-
-"Mikäli olen kuullut, sir, aiotte siirtää tämän jutun jatkokäsittelyn
-toistaiseksi", hän alkoi, puhuen tutkintotuomarille. "Ennen kuin sen
-teette, haluaisin esittää teille erään pyynnön asiakkaani, Marrasdale
-Towerin emännän, rouva Elphinstonen puolesta. Sen tueksi on minun
-viitattava eräisiin menneihin tapauksiin -- teen sen hyvin lyhyesti.
-Rouva Elphinstone, silloin neiti Jean Linton, meni noin kolme- tai
-neljäkolmatta vuotta takaperin avioliittoon erään herra Andrew
-Merchisonin kanssa, joka aikaisemmin oli jonkun verran tunnettu tällä
-paikkakunnalla. Avioliitto ei ollut onnistunut, ja puhuakseni selvästi
-hylkäsi Merchison verrattain lyhyen ajan kuluttua vaimonsa pidettyään
-asianmukaisesti huolta tämän toimeentulosta ja, kuten luultiin,
-matkusti itämaille. Kahdeksan kuukautta hänen lähtönsä jälkeen sai
-rouva Merchison tyttären -- hän on sama nuori nainen, jonka nyt näette
-tässä, neiti Sheila Merchison. Lapsen syntymästä ilmoitettiin useissa
-Englannin ja Intian lehdissä; toivottiin, että Merchison huomaisi
-ilmoituksen, mutta häneltä ei kuulunut vastausta. Merchisonista ei
-tiedetty mitään ennenkuin muutamia vuosia myöhemmin, jolloin rouva
-Merchison sai sanoman, että hän oli hukkunut Mombasan lahdella Afrikan
-itärannikolla ollessaan matkalla Bombaysta Durbaniin. Tämä sanoma oli
-luotettava -- voin vakuuttaa teille, sir, kykeneväni esittämään teille
-todistuskappaleen, jonka rouva Merchison sai. Siitä ajasta alkaen rouva
-Merchison piti itseään leskenä ja meni sittemmin uudelleen
-avioliittoon, jolloin hänestä tuli rouva Elphinstone. Ja nyt joudun
-pyyntöni syyhyn. Eilen kävi rouva Elphinstonen luona kaksi nyt täällä
-saapuvilla olevaa herrasmiestä, jotka, kuten olen kuullut, ovat juuri
-äsken antaneet lausuntonsa, herrat Holt ja Crole. Herra Crolen
-kehoituksesta herra Holt kertoi rouva Elphinstonelle, että toisena
-iltana heidän saavuttuaan tänne Lehtokurppaan herra Mazaroff oli
-ilmoittanut hänelle, että vaikka hänellä olikin täysi oikeus käyttää
-sitä nimeä, jolla hänet nyt tunnettiin, koska hän oli joitakuita vuosia
-sitten sen laillisesti omaksunut, hän kuitenkin oikeastaan oli se
-Andrew Merchison, joka oli mennyt avioliittoon Jean Lintonin kanssa ja
-sitten hylännyt hänet. Sikäli kuin herra Holt kertoi rouva
-Elphinstonelle, oli herra Mazaroff tuonut esiin päteviä välillisiä
-todistuksia siitä. Minun tuskin tarvitsee sanoa, sir, että tämä on
-hyvin vakava asia päämiehelleni. Hän on neuvotellut siitä kanssani, ja
-olen sitä mieltä, että kaikille asianosaisille olisi hyvä, jos rouva
-Elphinstonen sallittaisiin nähdä vainaja ja siten päästä selville,
-saattaako hän tuntea hänet Andrew Merchisoniksi."
-
-"Tuntuu selvältä, että niin on tehtävä", myönsi tutkintotuomari.
-"Kenties haluatte seurata päämiestänne, herra Wetherby?"
-
-Useimmat kuuntelijat olivat hillityn kiihkon vallassa rouva
-Elphinstonen ja hänen asianajajansa poissa ollessa. Jotkut vanhemmat
-heistä kuiskailivat keskenään -- Merchisonin nimi oli herättänyt
-uinuvia muistoja. Mutta useimmat meistä odottivat jännittyneen
-äänettöminä. Kun vilkaisin salaa päin Sheilaan, näin hänen istuvan
-silmät hievahtamatta tähdättyinä oveen, josta hänen äitinsä täytyi
-palata, kasvoillaan kiinteän odottava ilme. Arvasin, mitä hänen
-mielessään liikkui.
-
-Mutta kun rouva Elphinstone Wetherbyn seurassa jälleen ilmestyi ovesta,
-olivat hänen kasvonsa ilmeettömät, ikäänkuin olisivat olleet veistetyt
-marmorista. Hänen silmissään ja huulillaan ei ollut jälkeäkään
-mielenliikutuksesta eikä levottomuudesta -- hän oli ehdottoman
-itsehillinnän ruumiillistuma. Tutkintotuomarin kehoituksesta hän meni
-todistajain paikalle ja antoi lausuntonsa. Sen suppea sisältö oli: hän
-ei voinut tuntea vainajaa Andrew Merchisoniksi. Jos kasvonpiirteet
-olisivat säilyneet eheinä, niin hän muka ehkä olisi voinut ratkaista,
-mutta asiain näin ollen se oli mahdotonta. Hän ei voinut sanoa, että
-mies oli Merchison, mutta ei toisaalta myöskään voinut väittää, ettei
-hän ollut.
-
-Ammattinsa puolesta Crole nousi ja teki rouva Elphinstonelle
-kysymyksen:
-
-"Rouva Elphinstone, oliko Andrew Merchisontn vasen silmä kiero?"
-
-Rouva Elphinstone nyökkäsi empimättä myöntävästi.
-
-"Oli kyllä", hän virkkoi, "ja lisäksi hyvin selvästi!"
-
-Crole kääntyi puheenjohtajan puoleen.
-
-"Monet henkilöt voivat todistaa, että sillä onnettomalla miehellä,
-jonka kuoleman johdosta tätä kuulustelua pidetään, oli vasen silmä
-kiero", hän puhui. "Hänellä oli myöskin syntymämerkki, ruskea luomi
-oikeassa kyynärvarressa. Sellainen merkki on kuitenkin luullakseni
-varsin tavallinen, enkä pidä sitä erikoisen tärkeänä. Mutta lujan
-vakaumukseni mukaan on saatavissa lisätodistuksia siitä, että vainaja
-oli Andrew Merchison, ja ehdottaisin --"
-
-"Sitä ei tarvitse lainkaan epäillä!" kuului äkkiä huudahdus katselijain
-joukosta. "Mies oli Andrew Merchison!"
-
-Tiesin, kenen ääni se oli, ennen kuin edes vilkaisin taakseni. Vanha
-herra Hassendeane, jonka olin pannut merkille, kun Crole ja minä
-tulimme huoneeseen, oli noussut istuimeltaan ja hymyili vakuuttavasti
-tutkintotuomarille. Ennen kuin viimemainittu ennätti virkkaa mitään hän
-jatkoi:
-
-"En aikonut puhua mitään koko jutusta, ennen kuin näin, mitä tapahtui,
-herra tutkintotuomari. Mutta koska rouva Elphinstone ei voi olla varma,
-niin sopinee minun vakuuttaa, että minä olen! Menneinä päivinä tunsin
-Andrew Merchisonin varsin hyvin, silloin, kun hän usein kävi täällä, ja
-myöhemmin hänen ollessaan nuori mies -- tunsin hänet myöskin sitten,
-kun hän oli mennyt avioliittoon neiti Lintonin, nykyisen rouva
-Elphinstonen kanssa. Ja muistan kasvoja erittäin hyvin -- tunsinkin
-hänet varsin helposti, kun näin hänet äskeisenä iltana. Hän oli Andrew
-Merchison, siitä ei ole epäilystäkään! Tosin kaksi- tai kolmekolmatta
-vuotta vanhempana --"
-
-"Missä näitte tämän miehen, herra Hassendeane?" keskeytti
-tutkintotuomari ilmeisesti ällistyneenä tästä uudesta käänteestä.
-
-"Näin hänet samana iltana, jona hän ilmeisesti sai surmansa", vastasi
-vanha herra. "Se oli Birnsiden kylän raitilla, lähellä taloani. Olin
-ollut puutarhurini majalla, ja palatessani raittia pitkin näin pitkän
-miehen sytyttämässä sikaariaan Metcalfen talon porttikäytävässä --
-tuuli hiukan. Hän piti tulitikkua hyvin likellä kasvojaan, joten
-eroitin ne selvästi, ja panin merkille silmän kierouden, jonka muistin
-oikein hyvin."
-
-"Ettekö puhutellut häntä?" tiedusti kuulustelija.
-
-"En", vastasi Hassendeane. "Se oli mielessäni, mutta saatuaan
-sikaarinsa palamaan hän pyörsi ympäri ja poistui Reiver's Deniä ja High
-Cap Lodgea kohti."
-
-"Oletteko aivan varma, että hän oli Andrew Merchison?"
-
-"Ehdottoman varma! Mies oli Andrew Merchison, miksi hän lienee viime
-vuosina itseään nimittänytkin."
-
-Tutkintotuomari katsahti sen pöydän ympärille kokoontuneihin
-asianajajiin, jonka yläpäässä hän itse istui.
-
-"Meidän lienee parasta siirtää jatkokäsittely kaksi viikkoa
-tuonnemmaksi", hän lausui. "Sillä välin --"
-
-Samassa aukaisi eräs konstaapeli oven, päästäen sisälle nuoren miehen,
-jolla oli silmälasit nenällään ja joka päättäen huoneen ympäri
-luomastaan kiihkeän kysyvästä katseesta pelkäsi toimituksen jo
-päättyneen. Tutkintotuomari pysähtyi ja silmäili häntä kysyvästi.
-
-"Oletteko saapunut tänne kuulustelun johdosta, sir?" hän tiedusti.
-"Aiomme juuri --"
-
-Tulija otti esille käyntikortti-kotelon, lähestyi pöydän päätä ja
-kuiskasi muutamia sanoja kuulustelijan korvaan. Tutkintotuomarin
-kasvoilla välähti sekavan hämmästyksen ilme; vielä pari sanaa, ja hän
-katsahti taaskin pöydän ympärille.
-
-"Käsiteltävänämme näyttää olevan omituisen salaperäinen juttu, vaikka
-kuolema jätettäisiinkin kokonaan huomioonottamatta", hän virkkoi. "Tämä
-herrasmies" -- hän vilkaisi käyntikorttiin -- "asianajaja herra Stephen
-Postlethwaite Yorkista, kertoo eilen lukeneensa tämän jutun selostuksia
-sanomalehdistä ja rientäneensä tänne antamaan eräitä tietoja. Meidän
-lienee paras kuulla ne nyt. Ehkä suvaitsette mennä todistajain paikalle
-ja ilmoittaa meille sen, mitä varten olette tullut."
-
-Postlethwaite astui väliaikaisesti kyhättyyn todistaja-aitioon ja
-muodollisesti vakuutti olevansa asianajaja ja toimivansa Yorkissa
-Lendall-kadun 293:ssa. Hän otti esille päiväkirjan ja luki julki
-syyskuun 23 päivänä tehdyn merkinnän, jossa mainittiin herra Salim
-Mazaroffin käynnistä.
-
-"Herra Mazaroff", hän jatkoi, "jota en ollenkaan tuntenut, vaikka olin
-nähnyt hänet kaupungilla yhtä tai kahta päivää aikaisemmin erään nuoren
-herrasmiehen seurassa, joka näkyy olevan täällä saapuvilla, ilmoitti
-tulleensa Yorkiin muutamiksi päiviksi ja majailevansa North
-Eastern-hotellissa. Hän oli muka saapunut Lontoosta omalla autollaan ja
-aikoi pistäytyä vielä kauempana pohjoisessa; siihen hän lisäsi olevansa
-kotoisin pohjoisesta, mutta olleensa poissa Englannista useita vuosia
-ja mielivänsä nyt palattuaan sijoittua Lontooseen. Sitten hän ilmoitti
-olevansa hyvin varakas, hankkineensa omaisuutensa erinäisillä
-liikepuuhilla itämailla ja viimeksi suurilla timanttikaupoilla
-Etelä-Afrikassa. Nyt hän oli vetäytynyt syrjään liike-elämästä,
-muuttanut koko omaisuutensa rahaksi ja tallettanut saamansa varat
-Eteläafrikkalaisen Imperial-pankkiyhtymän Lontoon-konttoriin, aikoen
-sijoittaa ne tähän maahan.
-
-"Sitten hän leikillisesti huomautti, että koska hänellä ei ollut lapsia
-eikä sukulaisia, hän ei ollut siihen saakka tehnyt jälkisäädöstä, mutta
-halusi nyt tehdä sen ja oli sinä aamuna lähtenyt hotellistaan etsimään
-asianajajaa sitä varten. Sitten hän otti taskustaan paperiliuskan,
-johon hän oli kirjoittanut toivomuksensa, ojensi sen minulle ja
-tiedusti, voisinko laittaa sen asianmukaiseen kuntoon. Esitän tässä sen
-paperin", jatkoi Postlethwaite, vetäen taskustaan pitkulaisen
-kirjekuoren. "Se on siitä pitäen ollut minun hallussani. Luettuani sen
-sanoin herra Mazaroffille, ettei lainkaan tarvinnut laatia sitä sen
-virallisempaan sanamuotoon -- se oli täysin selvä, eikä hänen ollut
-tehtävä muuta kuin kirjoitettava nimensä sen alle saapuvilla olevina
-todistajinaan minä ja joku konttoristini. Mutta se ei näyttänyt
-kelpaavan hänelle -- ilmeisestikin hän tahtoi saada muodollisemman ja
-huolitellumman paperin. Luin senvuoksi hänen sepittämänsä luonnoksen
-hänelle, sain häneltä vakuutuksen, että siinä oli täsmälleen lausuttu
-kaikki, mitä hän halusi, ja lupasin valmistuttaa jälkisäädöksen; hänen
-oli tultava järjestämään asia valmiiksi mihin aikaan hyvänsä kello
-kolmen jälkeen. Hän palasi toimistooni puoli neljän aikaan, jolloin
-jälkisäädös oli valmis hänen allekirjoitettavakseen. Hän merkitsi
-nimensä asianomaiseen paikkaan minun ja konttoristini Herbert Wilkinsin
-nähden, maksoi palkkioni ja poistui, vieden jälkisäädöksen muassaan.
-
-"Vasta muutamia päiviä myöhemmin huomasin unohtaneeni antaa hänelle
-takaisin alkuperäisen suunnitelman, jonka löysin eräiden paperien
-seasta kirjoituspöydältäni. Poikkesin itse North Eastern-hotellissa
-viedäkseni sen, mutta sain tietää, että herra Mazaroff ja hänen
-ystävänsä herra Holt olivat lähteneet Durhamiin ja edelleen pohjoiseen
-jättämättä osoitetta. Pistin senvuoksi luonnoksen talteen. Eilen luin
-sanomalehdistä selostuksia siitä, mitä täällä oli tapahtunut, ja kun
-erikoisesti panin merkille, että herra Mazaroffilta oli ryöstetty
-paperit samoin kuin rahat ja arvoesineet, pidin velvollisuutenani
-lähteä heti tänne kertomaan tietoni."
-
-Postlethwaite lopetti puheensa yhtä jyrkästi kuin oli sen
-aloittanutkin. Kaikkien silmät olivat kiintyneet häneen; kaikista
-siellä olevista ihmisistä hän yksin tunsi salaisuuden; hän tiesi, kelle
-tahi mihin tarkoitukseen tämä epäilemättä varakas mies oli määrännyt
-rahansa. Jokainen luultavasti toivoi, että tutkintotuomari heti
-tiedustaisi sitä kohtaa -- mutta hän oli iäkäs, vanhoihin kaavoihin
-kiintynyt ja tahtoi noudattaa omia menettelytapojaan. Hän alkoi
-verkkaisesti kuulustella todistajaa.
-
-"Olemme teille hyvin kiitollisia, herra Postlethwaite", hän sanoi.
-"Luulonne mukaan vainajalla siis oli jälkisäädös taskussaan.
-Todistuksista käy ilmi, että kaikki hänellä olleet rahat, arvoesineet
-ja paperit ovat kadonneet hyvin todennäköisesti murhaajan tai
-murhaajien anastamina; otaksuttavasti on jälkisäädös mennyt samaa
-tietä. Mutta tärkeätä on tietää, että sellainen asiakirja on ollut
-olemassa. Haluaisin nyt esittää teille kysymyksen tai pari. Mainitsiko
-herra Mazaroff teille -- hän näyttää olleen avopuheinen -- sattuiko hän
-mainitsemaan teille koskaan käyttäneensä jotakin muuta nimeä paitsi
-sitä, jonka hän ilmoitti teille?"
-
-Postlethwaite teki jyrkästi torjuvan liikkeen. "Ei, varmasti ei!" hän
-vastasi.
-
-"Hän ei ilmaissut, että nimi Mazaroff oli otettu?"
-
-"Ei!"
-
-"Eikö se teistä tuntunut oudolta nimeltä englantilaiselle?"
-
-"Kyllä. Mutta olen tavannut vieläkin oudompia."
-
-"Kysyittekö häneltä, miksi hän tuli juuri teidän luoksenne -- Yorkiin?"
-
-"En -- koska hän jo aluksi sanoi saaneensa sen päähänsä sinä aamuna, ja
-kun hän muka sai jotakin mieleensä, pani hän sen toimeen heti."
-
-"Mainitsitte hänen ilmoittaneen olevansa varakas. Ilmaisiko hän
-omaisuutensa suuruuden? Mikäli olen kuullut, hän oli hyvin avomielinen
-ja suorapuheinen."
-
-"Niin. Kyllä hän ilmaisi sen. Hän sanoi, että hänellä oli noin
-kahdeksansataatuhatta puntaa."
-
-Tutkintotuomari nojautui taaksepäin tuolissaan, pani sormiensa päät
-vastakkain ja katsoi ympärilleen salissaolijoihin. Sitten hän jälleen
-kääntyi todistajan puoleen.
-
-"Pyydän vaivata teitä lukemaan jälkisäädöksen luonnoksen, herra
-Postlethwaite", hän virkkoi rauhallisesti.
-
-Postlethwaite otti pitkulaisesta kuoresta paperiarkin ja alkoi lukea
-haudanhiljaisuuden vallitessa:
-
-    "Minun, Salim Mazaroffin, joka asun Hotel Cecilissä, Lontoossa,
-    Middlesexin kreivikunnassa, ja Darlingkadun varrella
-    Kapkaupungissa, Etelä-Afrikassa, viimeinen tahtoni on seuraava.
-    Tällä jälkisäädöksellä määrään kaiken omaisuuteni, sekä kiinteän
-    että irtaimen, joka minulla kuollessani on tahi johon minulla
-    silloin on oikeus, Mervyn Holtille, joka asuu Lontoossa,
-    Jermyn-katu 559 a, hänen täydelleen hallittavakseen; samalla
-    määrään sanotun Mervyn Holtin tämän jälkisäädökseni ainoaksi
-    toimeenpanijaksi ja kumoan kaikki aikaisemmat jälkisäädökseni
-    ja määräykseni."
-
-Siinä oli kaikki. Mutta äkkiä huomasin, että kaikkien katseet olivat
-kääntyneet todistajasta minuun.
-
-
-
-
-YHDESTOISTA LUKU
-
-Poliisien otaksuma
-
-
-Ensimmäinen seikka, jonka täsmälleen tajusin yorkilaisen asianajajan
-ilmoituksen aiheuttaman musertavan tunteen jälkeen (sillä totta puhuen
-se vaikutti minuun lamauttavammin kuin kertaakaan pommin räjähtäminen
-maailmansodassa), oli Crolen ääni korvani juuressa.
-
-"Pysykää tyynenä, Holt!" hän kuiskasi kiihkeästi. "Pysykää tyynenä --
-rauhallisena!"
-
-Luullakseni vain kuulin hänen sanansa niitä käsittämättä -- silmäilin
-tutkintotuomaria ja tunsin, että häneen ikäänkuin oli kiteytynyt kaikki
-se, mitä tässä huoneessa olevat ihmiset ajattelivat ja aprikoivat.
-Äkkiä hän esitti tuikean kysymyksen Postlethwaitelle:
-
-"Oliko varsinaisen, vainajan asianomaisesti vahvistaman jälkisäädöksen
-sanamuoto juuri tämä?"
-
-"Täsmälleen!" vakuutti Postlethwaite. "Tämä on luonnos -- vainajan
-käsialalla kirjoitettu -- josta varsinainen jälkisäädös jäljennettiin."
-
-Tutkintotuomari katseli ympärilleen -- ei erikoisesti kehenkään.
-
-"Tietääkseni ei jälkisäädöstä ole löydetty", hän sanoi. "Otaksuttavasti
-on murhaaja sen anastanut vainajan muiden paperien joukossa. Ei kukaan
-tiedä siitä mitään, vai kuinka?"
-
-Wetherby ponnahti seisoalleen luoden minuun syrjäsilmäyksen.
-
-"Koska jälkisäädöksessä määrätty perillinen herra Holt on saapuvilla",
-hän virkkoi, "niin haluaisin kysyä häneltä, tietääkö hän siitä mitään."
-
-Tunsin Crolen nykivän hihastani, mutta hypähdin pystyyn.
-
-"En tiedä siitä mitään!" huudahdin. "En ole milloinkaan kuullut siitä!"
-
-Wetherby katsahti minuun uudelleen; hänen katseessaan oli pureva ilme,
-joka harmitti minua kovasti, ja tunsin veren kohoavan poskiini.
-
-"Te ja vainaja olitte luullakseni hyvin läheisiä ystävyksiä", sanoi hän
-tyynesti. "Eikö asia ole niin?"
-
-"Meistä oli tullut läheiset ystävykset, hyvin läheiset", vastasin.
-"Mutta --"
-
-Hän keskeytti minut, heilauttaen kättään ja hymyillen taaskin ilkeästi.
-
-"Niin läheisiä ystävyksiä, että hän jättää teille kaikki rahansa --
-tavattoman omaisuuden! -- ja määrää teidät viimeisen tahtonsa ja
-jälkisäädöksensä ainoaksi toimeenpanijaksi -- eikä sittenkään edes
-mainitse teille hyvistä aikeistaan ja teidän harvinaisesta onnestanne!"
-hän jatkoi melkein pilkallisesti. "Oletteko varma, ettei muistinne
-petä?"
-
-"Olen varma jostakin muustakin kuin siitä!" kivahdin rohkeasti. "En
-tiedä kerrassaan mitään Mazaroffin jälkisäädöksestä, en ole tiennyt
-hänen tehneen sellaista. Mutta sen tiedän, että jos Mazaroff todella
-oli Merchison ja jos hänen jälkisäädöksensä löytyy ja minä joudun
-hoitamaan hänen rahojaan, siirrän ne niille henkilöille, joille ne
-kuuluvat -- hänen leskelleen ja tyttärelleen. Kuuletteko sen, herra
-Wetherby? Jollette, niin sanon sen vielä kerran!"
-
-Mutta tällöin oli Crole tarttunut käsivarteeni ja kiskoi minua
-istumaan.
-
-"Istukaa, Holt, te nuori aasi!" hän supatti kiivaasti. "Istukaa!
-Antakaa minun hoitaa tämä asia!" Myöskin hän nousi pystyyn; hänen
-äänessään oli leppeä, tyynnyttävä sointu, kun hän alkoi puhua
-tutkintotuomarille:
-
-"Mielestäni, sir, tämä tuskin on missään yhteydessä tämän kuulustelun
-tarkoituksen kanssa --"
-
-"Millään tavoin loukkaamatta herra Crolen arvoa minä puolestani en ole
-varsin varma siitä", keskeytti Wetherby. "Jos --"
-
-"Minulla on puheenvuoro, jos suvaitsette", tokaisi Crole. "Ehdotan,
-että jatkokäsittely siirrettäisiin --"
-
-"Sen aion juuri tehdä", pisti tutkintotuomari väliin. "Lähipäivinä
-saadaan epäilemättä lisävalaistusta kaikkiin näihin seikkoihin."
-
-Hän kääntyi suu auki töllistelevien valamiesten puoleen.
-
-"Kahden viikon perästä, hyvät herrat, ja sillä välin --"
-
-En välittänyt tutkintotuomarin tylsistä kehoituksista, että mieli oli
-pidettävä selvänä -- omassa mielessäni myrskysi harmi rouva
-Elphinstonen asianajajaa kohtaan. Mutta kun pyörähdin sinne päin, näin,
-että rouva Elphinstone itse oli paikaltaan mennyt hänen luokseen ja
-puheli hänelle vakavasti. Pian tuli Wetherby luokseni hymyillen
-puolittain huvitettuna, puolittain mielistelevästi.
-
-"Olette hieman kuumaverinen, herra Holt", hän alkoi. "No no! Minähän
-puhuin vain ammattimiehenä, ymmärrättehän -- ammatillinen käytös on
-sittenkin --"
-
-"Hävyttömän loukkaavaa, sir, jos te annoitte siitä näytteen!" kivahdin.
-"Tehän viittailitte, että --"
-
-"Älkäähän toki! En minä viittaillut mihinkään!" keskeytti hän
-lepyttävästi. "Minun on huolehdittava asiakkaani eduista -- tuo Crole
-ja Postlethwaite olisivat menetelleet aivan samoin. Toistan vielä: on
-kummallista, ettei Mazaroff eli Merchison maininnut teille mitään
-jälkisäädöksestään. Mutta koko juttu on kummallinen", hän jatkoi,
-vilkaisten ympärilleen, "ja minä puolestani ehdotan, että me lakimiehet
-ja ne, joita asia koskee, keskustelisimme hetkisen, jos vain voimme
-löytää sopivan paikan."
-
-Vein heidät yksityiseen vierassaliin, jonka Mazaroff ja minä olimme
-tilanneet ja jota minä edelleen pidin hallussani -- sinne tulivat kolme
-asianajajaamme, rouva ja herra Elphinstone ja Sheila; Maythorne
-neuvotteli jo poliisien kanssa rauhallisessa sopukassa samassa
-huoneessa, jossa kuulustelu oli pidetty. Sitä seuranneen keskustelun
-aikana puhuivat enimmäkseen asianajajat; se koski yksinomaan kadonneen
-jälkisäädöksen löytämismahdollisuuksia ja sitä, voitaisiinko
-alkuperäinen luonnos, joka oli kirjoitettu Mazaroffin käsialalla ja
-jossa myös oli hänen allekirjoituksensa, saattaa voimaan, jos
-varsinainen jälkisäädös pysyisi kadoksissa. Neuvottelu ei kiinnittänyt
-mieltäni; kaiken sen jälkeen, mitä olin kuullut, olin päättänyt, etten
-ottaisi pennyäkään vainajan rahoista. Ja minä keskeytin kömpelön
-karkeasti lakimiesten virallisen puhelun.
-
-"Te kaikki unohdatte", sanoin, "että tehdessään jälkisäädöksensä
-Yorkissa herra Mazaroff eli, kuten häntä mielestäni on nimitettävä,
-herra Merchison ei tiennyt, että hänellä oli tytär."
-
-He kaikki kääntyivät katsomaan minuun.
-
-"Arveletteko, että hän olisi tehnyt toisenlaisen jälkisäädöksen, jos
-olisi tiennyt sen?" kysyi Wetherby.
-
-"Voin sanoa vain sen, mitä tiedän", vastasin. "Kun Mazaroff eli
-Merchison kertoi minulle avioliitostaan, karkaamisestaan ja muista
-niiden yhteydessä olevista seikoista, mainitsi hän, että jos olisi
-syntynyt lapsi ennen hänen lähtöään, hän varmastikaan ei olisi
-poistunut. No niin, hän palasi -- vuosikausien kuluttua -- ja sai
-tietää, että hänellä oli lapsi -- tytär. Hän näki tyttärensä! Ja
-minusta on järkeenmenevää otaksua, että hän siinä tapauksessa halusi
-jättää omaisuutensa tyttärelleen. Sitäpaitsi --"
-
-Pysähdyin. Päähäni oli äkkiä juolahtanut eräs ajatus, josta olin
-iloinen.
-
-"No?" tiedusti Wetherby leppoisesti.
-
-"Ottaen huomioon sen, että hän tänne tultuaan huomasi olevansa isä",
-jatkoin, "on minusta perin ilmeistä, mitä hän teki Yorkissa
-laatimalleen jälkisäädökselle."
-
-"Niinkö? Mitä sitten?" kysyi Wetherby.
-
-"Poltti sen tietysti!" vastasin. "Miksi hän olisi jättänyt rahansa
-minulle, kun hänellä kerran oli oma tytär? Yorkissa ollessaan hän ei
-sitä aavistanut, mutta sai sen tietää tunnin tai parin kuluttua
-saavuttuamme tänne."
-
-"Tuo tuntuu järkevältä", mutisi Wetherby. "Hän on saattanut tehdä niin.
-Mutta kysymys on siitä, aikoiko hän ilmaista olevansa Merchison."
-
-"Oliko hän Merchison?" huomautti Postlethwaite.
-
-Sen jälkeen keskustelu katkesi hetkeksi. Äkkiä Crole iski nyrkkinsä
-pöytään, jonka ääressä istui.
-
-"Kuka tämän miehen murhasi?" hän huudahti ponnekkaasti. "Siitä on
-kysymys! Kuka hänet murhasi ja miksi? Se saattaa olla tavallinen rikos
--- ryöstöaikeessa. Mutta siinä saattaa piillä enemmänkin. Hän oli
-ilmeisesti salaperäinen mies. Ja, kuten olen jo aikaisemmin kysynyt,
-murhattiinko hänet Mazaroffina vaiko Merchisonina? Minä luulen, että
-juuria on etsittävä menneisyydestä, kenties hyvinkin kaukaisesta. Mutta
-minusta tuntuu, että aluksi on murha selvitettävä."
-
-"Entäpä jos hän ei olekaan Merchison", huomautti Postlethwaite
-toistamiseen. "Entä --"
-
-En tiedä, mikä hänen toinen olettamuksensa oli; hän näytti kiihkeästi
-haluavan tuoda esiin useita, joista ei mikään tuntunut minusta varsin
-tärkeältä. Juuri silloin astui Maythorne sisään ja sulki oven
-jälkeensä.
-
-"Oletteko saanut selville jotakin?" tiedusti Crole.
-
-"Kyllä -- jotakin", vastasi Maythorne. "Eikä se olekaan mikään
-salaisuus. Manners kertoi, että muuan mies, nimeltä Parslave, Ralph
-Parslave -- paremmin tunnettu nimellä Ratty -- joka asuu eräässä
-mökissä Birnsiden liepeillä, ei ole ollut kotona markkinapäivän
-jälkeen. Hän asuu yksin ja näyttää hommailevan kaikenlaista, on silloin
-tällöin karjanajajana, metsästysvartijana, rotanpyydystäjänä --"
-
-"Jokainen tuntee Ratty Parslaven!" pisti Sheila väliin. "Hän on
-paikkakuntamme kuuluisuuksia."
-
-"Juuri niin", virkkoi Maythorne. "No, Ratty Parslaven tiedettiin
-tapansa mukaan lähteneen mainituille markkinoille, mutta häntä ei ole
-kuulunut kotiin. Poliisit ovat kuitenkin saaneet selville, että hän
-murha-iltana tuli tänne muiden ihmisten, karjanajajien ja muiden
-sellaisten mukana. Hän oli samassa seurassa, jolle Mazaroff tarjosi
-ryyppyjä ja sikaareja. Saapuvilla olleet henkilöt -- ainakin ne, jotka
-jaksavat muistaa yksityiskohtia -- luulevat Parslaven poistuneen siitä
-huoneesta, jossa Mazaroff oli heitä kestinnyt vähää ennen kuin Mazaroff
-itse meni ulos, mutta tähän mennessä ei ole tavattu ketään, joka
-todella olisi nähnyt Parslaven lähtevän tästä talosta tai kohdannut
-hänet myöhemmin samana iltana. On kuitenkin ehdottoman varmaa, että hän
-oli täällä sisällä sinä iltana -- ja ettei häntä senjälkeen ole
-kuulunut eikä näkynyt. Siinä kaikki."
-
-"Hän on saattanut lähteä joillekin toisille markkinoille", arveli
-Postlethwaite. "Hänen tapaisensa henkilöt kulkevat markkinoilta
-toisille."
-
-"Niinpä kylläkin", myönsi Maythorne. "Mutta juuri tällä hetkellä ei ole
-mitään muita markkinoita -- ei kuuteen kuukauteen. Ja poliiseilla on
-tietystikin jo teoria -- he arvelevat, että Parslave, jonka he
-väittävät jo ennenkin olleen selkkauksissa järjestysvallan kanssa, oli
-nähnyt Mazaroffin huomaamattaan näyttelevän rahojaan. He luulevat
-Parslaven pujahtaneen tarjoiluhuoneesta kenties ilman tarkkaa
-suunnitelmaa, että hän sattumalta mennessään tämän salin avoimen oven
-ohitse huomasi Musgraven pyssyn riippuvan naulassa, astui sisään, otti
-sen ja livisti tiehensä ja että hän sittemmin seurasi Mazaroffia nummen
-poikki, ampui hänet ja ryösti hänet, heittäen senjälkeen pyssyn sinne,
-mistä se löytyi, ja kadoten saaliineen. Sellainen on poliisien
-otaksuma."
-
-"Entä mitä te siitä arvelette?" kysyi Wetherby hieman uteliaasti.
-"Tunnemme teidän maineenne, herra Maythorne. Miltä se teistä tuntuu?"
-
-"Se on hyvä otaksuma poliisimiehen kannalta katsoen", selitti
-Maythorne. "Se saattaa olla hyvinkin pätevä. Mutta omasta puolestani
-tahtoisin tietää enemmän vainajasta, hänen oloistaan ja elämästään,
-sekä viimeaikaisesta että entisestä. Erittäinkin yksi asia kaipaa
-selvitystä. Hän mainitsi herra Holtille tahtovansa tavata jonkun
-henkilön täällä Marrasdalessa. Kuka se henkilö oli? Kohtasivatko he
-toisensa?"
-
-Luonnollisestikaan ei kukaan osannut vastata näihin kysymyksiin, ja
-neuvottelukokous hajaantui. Maythorne ja asianajajat alkoivat puhella
-keskenään; minä menin Elphinstone-puolisoiden ja Sheilan seurassa
-majatalon ovelle. Herra Elphinstone oli taipuvainen epäilemään,
-olivatko Mazaroff ja Merchison sama henkilö; Sinclairin kirje,
-matka-arkun palauttaminen ja kirkon seinällä oleva muistotaulu
-tuntuivat hänestä varmasti todistavan, että Merchison oli kuollut
-aikoja sitten ja että Mazaroff, joka tunsi Merchisonin entisyyttä
-jonkun verran, oli syöttänyt minulle päättömän jutun. Hän murahteli
-siitä kaikenlaista minun saattaessani heitä tietä pitkin; rouva
-Elphinstone ja Sheila eivät virkkaneet mitään. Mutta aikoessani kääntyä
-takaisin oli rouva Elphinstonen käytös herttaisempi kuin milloinkaan
-sitä ennen, ja se rohkaisi minua vielä lausumaan julki, mitä mielessäni
-liikkui, mikä tosiaankin mieltäni kalvoi.
-
-"Käsittänette", sanoin, "että jos Hassendeane-vanhuksen varma väitös
-osoittautuu paikkansa pitäväksi ja asia kääntyy niin päin, minä en
-suostu ottamaan vastaan ainoatakaan pennyä niistä rahoista. Loukkauduin
-suuresti asianajajanne käyttäytymisestä --"
-
-"Älkää enää siitä välittäkö!" huudahti rouva Elphinstone, jonka kanssa
-juuri silloin satuin pudistamaan kättä. "Herra Wetherbyhän on --
-lakimies. Minä en ole! Olen aivan varma siitä, että menettelisitte,
-niinkuin katsotte oikeaksi, herra Holt, kaikissa oloissa -- ihan
-varma!"
-
-Hän ja herra Elphinstone kääntyivät poistumaan; Sheila viivytteli
-hetkisen, katsoen minua kysyvästi suoraan silmiin.
-
-"Kuulkaahan!" hän virkkoi. "Uskotteko _te_, että tuo miesparka oli
-isäni -- Andrew Merchison? Rehellisesti, miten on asia?"
-
-"No niin -- vastaan rehellisesti!" vakuutin. "En voi muuta
-ajatellakaan. Minulla ei ole siitä vähäisintäkään epäilystä."
-
-"Siispä" -- hän astui huomaamattaan likemmäksi minua -- "jos hänen
-jälkisäädöksensä löytyy, niin pidättehän rahat -- pidättehän!
-Tehdäksenne minulle mieliksi, jollette mistään muusta syystä."
-
-"Hyvä Jumala! Miksi?" huudahdin. "Minullahan ei ole pienintäkään
-oikeutta saada yhtään pennyä niistä!"
-
-"Kyllä teillä on", pani Sheila vastaan. "Se oli hänen toivomuksensa."
-
-"Mutta silloin hän ei tietänyt mitään teistä", huomautin. "Jos --"
-
-"Älkää siitä huoliko!" hän keskeytti. "Minä -- minä tahdon teidän
-pitävän ne. Minä _en_ halua niiden joutuvan äitini käsiin enkä omiini
--- tiedän, mitä se merkitsisi. Lupaattehan joka tapauksessa, ettette
-tee mitään harkitsematonta siihen suuntaan, jos jälkisäädös löydetään!"
-
-"Lupaan sen teille!" vastasin innokkaasti. "En tee kerrassaan mitään
-neuvottelematta sitä ennen teidän kanssanne. Mutta --"
-
-Hän viittasi minua olemaan vaiti ja lähti.
-
-"Kiitos lupauksesta!" hän sanoi olkansa ylitse. "Puhun enemmän --
-myöhemmin."
-
-Palasin Lehtokurppaan ihmeissäni. Olin ihan varma siitä, että rouva
-Elphinstone olisi riemuissaan, jos vainajan omaisuus joutuisi hänelle
-ja hänen tyttärelleen, mutta yhtä varma myöskin olin, ettei tytär
-tahtoisi koskea ainoaankaan pennyyn. Olin senvuoksi pahemmassa kuin
-pulassa, sillä olin julkisesti selittänyt, että jos perintö tulisi
-minulle, luovuttaisin sen pois, mutta tunsin olevani rakastunut
-Sheilaan ja halusin noudattaa hänen toivomuksiaan -- ja hän toivoi
-minun pitävän perinnön. Se kiusasi minua, kunnes mieleeni muistui, että
-rasitin aivojani sellaisella, mitä ehkä ei tapahtuisikaan. Aikaisempi
-arveluni saattoi olla oikea -- jälkisäädös oli ehkä tuhottu, sitten kun
-Mazaroff eli Merchison havaitsi, että hänellä oli tytär.
-
-Hautasimme vainajan samana päivänä iltapuolella hyvin hiljaisesti, ja
-illalla Webster kyyditsi Crolen, Maythornen ja minut Black Gillin
-risteysasemalle, jossa nousimme Lontooseen lähtevään yöjunaan. Sillä
-Maythorne halusi tavattoman kiihkeästi tavata Eteläafrikkalaisen
-Imperial-pankkiyhtymän virkailijoita ja saada mahdollisimman paljon
-tietoja Mazaroffista yleensä ja kirjoihin viedyn kirjeen kuitista,
-jossa oli muistiinpano S.T.1., erikoisesti. Kello puoli yksitoista
-seuraavana aamuna olimme kaikki kolme erään pankin tärkeän virkamiehen
-työhuoneessa. Saatuaan tiedon asiastamme hän tiedusteli hyvin
-innokkaasti Mazaroffista ja hänen kuolemansa yhteydessä olevista
-seikoista ja pani meidät tiukkaan ristikuulusteluun niiden selostusten
-nojalla, jotka hän jo oli lukenut sanomalehdistä. Luulin hänestä
-koituvan meille arvokasta apua, mutta nähtyään kuitin ja sen päiväyksen
-hän heti pudisti päätään. "Voi!" hän valitti. "Se mies, joka hoiti
-Mazaroffin tiliä ja kirjeenvaihtoa niihin aikoihin kun tuo kuitti on
-päivätty, ei ole enää täällä. Hän oli herra Armintrade -- hän erosi
-meiltä kuusi kuukautta sitten ryhtyäkseen Courthopen pankin
-johtajaksi."
-
-
-
-
-KAHDESTOISTA LUKU
-
-Salakirjoituksinen kirje
-
-
-On mielestäni luettava suureksi ansioksi, että hillitsin kasvoni ja
-koko olemukseni, kun tämä äkillinen ilmoitus lausuttiin, etten jäänyt
-tuijottamaan enkä hätkähtänyt, kun Armintraden nimi mainittiin. Ei edes
-Crolekaan, vaikka hän olikin vanha ja paatunut lakimies, voinut hillitä
-säpsähdystä, jos kohta se oli perin vähäinen. Mutta korkeassa asemassa
-oleva henkilö, jota puhuttelimme, ei katsonut Croleen eikä minuunkaan;
-hän oli kiinnittänyt huomionsa seuralaiseemme, jonka nimi ja maine
-ilmeisesti olivat hänelle hyvin tutut. Ja Maythorne ei tietystikään
-osoittanut hämmästyneensä; hänen aina herttaiset ja hilpeät kasvonsa
-eivät paljastaneet mitään.
-
-"Ahaa!" äänsi hän. "Ymmärrän. Tarkoitatte, että Mazaroffilta hänen
-Etelä-Afrikassa ollessaan saapuneet kirjeet joutuivat aina tavallisesti
-herra Armintraden käsiin ja että herra Armintrade on nyt eronnut
-liikkeestänne."
-
-"Juuri niin!" vastasi pankkivirkailija. "Armintrade huolehti kaikesta,
-mitä saapui Mazaroffilta. Ja kuten äsken sanoin, Armintrade poistui
-meiltä kuusi kuukautta sitten, tullen Courthopen pankin ylijohtajaksi.
-Se on vanha, yksityinen pankkiyhtymä, kuten kai tiedätte -- Courthope,
-Daintree & Co, Mincing-kujan varrella."
-
-"Niin, kyllä tiedän Courthopen pankin kuulopuheitten mukaan", vastasi
-Maythorne. "Te siis, te itse, ette osaa kertoa meille erittäin paljoa
-Mazaroffista?"
-
-"Kerron sen, minkä tiedän", lupasi haastateltavamme, joka ilmeisesti
-oli tuiki halukas keskustelemaan kanssamme. "Tunnemme Mazaroffin hyvin
-varakkaaksi mieheksi, jolla oli laajoja kauppa-asioita ja joka viime
-aikoina hankki ja myi timantteja ja muita jalokiviä itämailla ja
-Etelä-Afrikassa. Päätilinsä hän piti Kapkaupungissa olevassa
-pääkonttorissamme, mutta jo vuosikausia hänellä on ollut pienempi tili
-avattuna täälläkin. Joku aika sitten hän siirsi tänne tilinsä
-Kapkaupungista; hän myöskin möi kaikki kiinteimistönsä ja sijoitti
-tänne niiden hinnan, aikoen kiinnittää ne uudelleen englantilaisiin
-vakuuksiin."
-
-"Sitten teillä lienee hänen varojaan melkoinen erä", huomautti Crole.
-"Olemme saaneet tietää -- oikeastaan hän mainitsi sen yorkilaiselle
-asianajajalle Postlethwaitelle -- että se on noin kahdeksansataatuhatta
-puntaa."
-
-"Niille suunnille, aivan varmasti", myönsi johtaja melkein
-välinpitämättömästi. "Pikemminkin enemmän luullakseni. Niinpä niin --
-hän oli varakas mies. Mutta jälkisäädös on kadonnut, niinhän sanoitte?"
-
-"Kadoksissa vain toistaiseksi toivottavasti", virkkoi Crole. "Mutta
-Postlethwaitella on alkuperäinen luonnos, joka on Mazaroffin itsensä
-kirjoittama ja allekirjoittama. Tässä on siitä jäljennös."
-
-Hän ojensi jäljennöksen pankkimiehelle, joka luki sen hitaasti.
-
-"Tämä nuori herrasmies on jälkisäädöksessä mainittu Mervyn Holt",
-huomautti Crole.
-
-Johtaja silmäili minua ymmärtävän näköisesti kultasankaisten
-silmälasiensa ylitse ja kumarsi minulle ystävällisesti.
-
-"Onnittelen teitä, herra Holt", hän sanoi hymyillen. "Se on
-tavoittelemisen arvoinen omaisuus."
-
-"Se ei ole vielä hänellä", huomautti Crole nauraen. "Sitä ennen on
-paljon suoritettava. Mutta nyt -- voitteko kertoa meille mitään
-Mazaroffista -- henkilökohtaisesti?"
-
-"En sanottavasti mitään", vastasi johtaja. "Hän kävi täällä, mutta vain
-kerran, oltuaan jonkun aikaa Lontoossa. Näin hänet -- juuri tässä
-huoneessa. Hän ei viipynyt täällä viittä minuuttia ja mainitsi
-tulleensa vain ilmoittamaan meille saapuneensa Lontooseen ja
-sijoittuneensa Hotel Ceciliin. Hän aikoi muka pistäytyä
-Pohjois-Englannissa ja käydä täällä palattuaan muutamia viikkoja
-myöhemmin. Ja -- siinä kaikki."
-
-"Otaksuttavasti olette lunastaneet hänen maksuosoituksiaan senjälkeen",
-virkkoi Maythorne.
-
-"Siitä voin ottaa selvää", tarjoutui johtaja. Hän soitti kelloaan ja
-antoi senjohdosta ilmestyneelle konttoristille määräyksen; tämä
-poistui, palaten muutamien minuuttien kuluttua ja tuoden tarvittavat
-tiedot.
-
-"Ei ainoatakaan herra Mazaroffin maksuosoitusta ole meille esitetty,
-sir, sitten kun herra Mazaroff itse käväisi täällä elokuun 29 päivänä",
-hän ilmoitti. "Silloin hän itse muutti rahaksi kahdentuhannen punnan
-suuruisen maksuosoituksen."
-
-Johtaja nyökkäsi, ja konttoristi oli poistumaisillaan, mutta Maythorne
-pysähdytti hänet, katsahtaen hänen päämieheensä.
-
-"Mazaroff kai otti sen rahaerän seteleinä", virkkoi Maythorne. "Ja
-täällä tietysti on muistissa setelien numerot. Voisinko saada ne?"
-
-"Sitä vastaan minulla ei ole mitään muistuttamista", vastasi johtaja.
-"Noutakaa ne!" hän käski konttoristia. "Luuletteko", hän jatkoi,
-kääntyen jälleen Maythornen puoleen, "että Mazaroff murhattiin
-ryöstötarkoituksessa?"
-
-"Niin, siihen suuntaan viittaavat seuraavat seikat", selitti Maythorne.
-"Sikäli kuin olen saanut tietää -- tältä herra Holtilta ja eräiltä
-muilta henkilöiltä -- Mazaroff oli noita huolettomia ihmisiä, jotka --
-tahtomatta rehennellä, ymmärrättehän -- pelkästä ajattelemattomuudesta
-näyttelevät taskussaan olevia rahoja. Hän saattoi vetää esille
-kourallisen seteleitä, jotka olivat irrallaan hänen taskussaan."
-
-"Eikä ainoastaan seteleitä!" jupisi Crole. "Hänellä oli timantteja ja
-muita arvoesineitä! Liivintaskuissaan! Se johdattaa kiusaukseen!"
-
-"Niinpä niin", virkkoi johtaja, "timantteja hän otaksuttavasti
-käsittelee suunnilleen samalla tavalla kuin maanviljelijä käsittelee
-ohranäytteitä. Mutta, kuten herra Crole huomautti, se on
-kiusaus epärehellisille ihmisille. Entä" -- hän laski kätensä
-kirjoituspöydällään olevalle pienelle sanomalehtikasalle -- "mitä
-merkitsee se, mitä olen lukenut lehdistä, että Mazaroff on sama henkilö
-kuin joku Andrew Merchison? Mitä se tarkoittaa?"
-
-Crole selitti sen hänelle, minkä jälkeen he pohtivat juttua jonkun
-aikaa kaikilta puolin. Konttoristi palasi, tuoden paperiliuskan;
-vilkaistuaan siihen johtaja ojensi sen Maythornelle, joka sijoitti sen
-huolellisesti muistikirjansa väliin. Muutamia minuutteja myöhemmin
-poistuimme sieltä. Päästyämme pankin komean oven ulkopuolelle Crole
-katsahti Maythorneen terävästi.
-
-"Hm!" hän äänsi. "Armintrade!"
-
-"Juuri niin!" vahvisti Maythorne. "Kuten sanoitte -- Armintrade!"
-
-Sitten he astelivat äänettöminä muutamia metrejä, kun taas minä, joka
-olin näissä asioissa aloittelija, koettelin arvailla, mitä he
-miettivät.
-
-"Kun ihmisen tuntema henkilö murhataan hänen nenänsä edessä, niin
-hänellä saattanee olla syitä, joiden vuoksi hän ei astu esille
-ilmoittamaan tuntevansa murhatun", puhkesi Crole vihdoin puhumaan.
-"Mutta ottaen kaikki huomioon luulen, että jos tuonnottain olisin ollut
-Armintraden sijassa, olisin sanonut: 'Tunnen tämän miehen; hän on se ja
-se; kerron teille hänestä kaikki, mitä tiedän.' Eikö niin?"
-
-Maythorne ei vastannut mitään -- heti kohta. Hän otti esille
-savukekotelon. Crole pudisti päätään; hänellä oli vanhanaikaiset
-tupakkatottumukset. Ja Maythorne ja minä olimme poltelleet viisi
-minuuttia ja samalla kävelleet hyvän matkan Cityn katuvilinässä, ennen
-kuin Maythorne alkoi puhua -- tällä kertaa varmasti.
-
-"Sanonpa teille, mitä arvelen", hän virkkoi äkkiä. "Armintrade on sama
-mies, jota Mazaroff tahtoi tavata Marrasdalen nummella. Mutta
-kohtasivatko he toisensa? Holt ei tiedä -- ei kukaan tiedä -- ei
-ainakaan kukaan, mikäli me olemme kuulleet. Mutta Armintrade on sama
-mies! Kuten äsken saimme tietää, hoiti Armintrade kaikki Mazaroffin
-asiat pankissa, josta juuri lähdimme -- juuri Armintraden käsiin joutui
-siis myöskin se kirjattu kirje, jonka kuitti on taskussani. Meidän on
-saatava hiukan puhella Armintraden kanssa. Mutta sitä ennen" -- hän
-keskeytti lauseensa ja heilutti kättään ohitsemme ajavalle ajurille --
-"sitä ennen käymme tarkastamassa Mazaroffin huonetta ja tavaroita Hotel
-Cecilissä."
-
-Tutkimuksiemme tämä osa ei tuottanut meille lainkaan vaikeuksia.
-Mazaroffin jutusta eli, kuten sitä myös nimitettiin, Marrasdalen nummen
-murhasta oli ollut sanomalehdissä siksi runsaasti selostuksia, että
-hotellin johtohenkilöt tunsivat tapahtumat hyvin, ja pian me kolme
-olimme siinä huoneessa, jossa olin kohdannut vainajan ensimmäisen
-kerran. Crole ja minä olimme katselijoina, Maythornen tarkastaessa
-huonetta järjestelmällisesti. Tulokset olivat laihat; Mazaroff ei ollut
-niitä miehiä, jotka kasaavat kaikenlaista kamaa; tuttavuutemme aikana
-olin pannut merkille, että hän aina poltti eri paikoissa matkamme
-varrella saamansa kirjeet luettuaan ne. Yhtäkaikki Maythorne teki
-muutamia havaintoja, joista oli apua, jos kohta ne eivät olleet
-kouraantuntuvan tärkeitä. Eräästä vanhasta arkusta hän kaivoi näkyville
-joitakuita koulukirjoja, joiden kunkin nimilehdelle oli kirjoitettu
-nimi _Andrew Merchison_ sekä päivämäärä; ne hän ojensi Crolelle.
-
-"Ei ole vähintäkään epäilystä siitä, että hän oli Merchison", sanoi
-Crole, selaillessaan kirjoja. "Ei ole todennäköistä, että hän muutoin
-olisi viitsinyt säilyttää näitä kirjoja. Nämä sopii mainiosti näyttää
-rouva Elphinstonelle. Mutta toivoisinpa, että löytäisimme enemmän
-papereita!"
-
-Maythorne löysikin muutamia papereita kirjekotelosta, joka oli
-Mazaroffin kirjoituspöydällä olevassa lukitsemattomassa lipastossa. Ne
-olivat kirjeitä -- yksityisiä kirjeitä kaikki paitsi yhtä; ne oli viime
-aikoina lähettänyt Kapkaupungista joku Herman Kloop, joka nähtävästi
-oli Mazaroffin läheinen, henkilökohtainen ystävä. Niissä ei ollut
-mainittu juuri mitään liikeasioista; ne sisälsivät etupäässä pakinaa,
-kerhopakinaa, henkilötietoja ynnä muuta sen tapaista vanhojen
-ystävysten välistä jutustelua. Mutta niillä oli oma arvonsa, huomautti
-Maythorne -- nyt hän tiesi nimen ja osoitteen Kapkaupungissa ja voi
-sähköttää sinne saadakseen vainajasta eräitä tietoja.
-
-Se ainoa kirje, joka ei ollut Herman Kloopin kirjoittama, näkyi
-erityisesti herättävän kumppanieni mielenkiintoa. Se oli samassa
-kotelossa kuin Kloopin kirjeet, mutta sen kuoren kielekkeessä oli
-Eteläafrikkalaisen Imperial-pankkiyhtymän sinetti ja sen
-Lontoon-konttorin osoite. Maythorne osoitti meille heti postimerkkiä ja
-päiväystä, kirje oli pantu postiin Lontoossa edellisen tammikuun 3
-päivänä.
-
-"Se on epäilemättä Armintradelta Mazaroffille", arveli Maythorne. Hän
-oli innostuneen näköinen avatessaan kirjeen, mutta sitten hänen
-kasvonsa venyivät pitkiksi.
-
-"Salakirjoitusta!" huudahti hän. "Siinäpä mutka!"
-
-Paperiarkki oli melkein täynnä kirjoitusta; sen kirjoittaja oli mies,
-joka, kuten Maythorne kerkeästi huomautti, käytti teräväkärkistä kynää,
-oli alunperin kouliutunut liikemaailman kynänkäyttöön ja jonka
-numeroista näki, että hän käsitteli niitä yhtä mittaa. Mutta meille
-kirjeen sisällys oli merkityksetöntä mongerrusta: emme ymmärtäneet
-siitä vähääkään. Mutta jotakin oli paperiarkissa sentään selvääkin; se
-oli pankin tavallista kirjepaperia ja arkin etusivun otsikossa oli
-pankin nimi ja osoite. Kirjeen alku oli ymmärrettävää kieltä: _Hyvä
-Herra Mazaroff_. Samoin loppu oli selvä: _Kunnioittaen John
-Armintrade._ Mutta niiden välillä oli kummallisia sanoja ja numeroita
-sekasotkuna, joka oli meille hepreaa.
-
-"Salakirjoitusta!" toisti Maythorne. "Mazaroffilla kai oli sen
-lukemisen opas. Se oli epäilemättä hänen muistikirjansa välissä ja on
-niin ollen varastettu. No niin! Sitäkin ilmeisempää on, että meidän on
-päästävä herra John Armintraden pakinoille. Mutta ensin -- jotakin
-muuta."
-
-Poistuimme hotellista. Maythorne kiiruhti suoraa päätä lähimpään
-sähkösanomatoimistoon; hän tahtoi välttämättä heti sähköttää Herman
-Kloopille saadakseen eräitä tuiki tarpeellisia tietoja Mazaroffista. Ja
-kun puolipäivä oli jo aikoja ohitse, menimme me, Crole ja minä, Romanon
-ravintolaan haukkaamaan hiukan puolista; olimme kumpikin rasittuneet
-matkustettuamme yön ja käveltyämme sinne tänne Lontoossa.
-
-"Se on kummallinen juttu, Holt", sanoi Crole, kun olimme sijoittuneet
-mukavaan ja rauhalliseen soppeen. "Tarkoitan sitä, mitä olemme saaneet
-selville tänä aamuna. Oletteko nähnyt Armintraden?"
-
-"Vain melkein kuin ohimennen", vastasin. "Courthopen metsästyshuvilassa
-silloin, kun neiti Merchison vei minut sinne tiedustamaan, oliko siellä
-kuultu mitään Mazaroffista."
-
-"Minkälainen mies hän on? Minä en tunne häntä lainkaan."
-
-"Ovela veitikka luullakseni. Näyttää siltä, että hän tahtoisi kuulla
-kaikki, mutta ei suostu virkkamaan mitään."
-
-"No, tähän asti hän on osoittautunut luulonne mukaiseksi", huomautti
-Crole. "Olisi odottanut hänen tulleen ilmoittamaan olleensa
-liikeasioissa Mazaroffin kanssa. Mutta hänpä ei hiiskunut sanaakaan!"
-
-"Hän näyttää sellaiselta mieheltä, joka vastaa siihen, ettei Mazaroffin
-kuolema ole hänen asiansa. Sellaisen vaikutuksen hän tekee."
-
-"Niinpä niin", virkkoi Crole, "meidän on saatava selko muutamista
-seikoista -- siitä kyllä Maythorne pitää huolen. Toivoisin, että
-saisimme käsiimme jälkisäädöksen -- teidän tähtenne."
-
-"Minä en sitä toivo", tokaisin. "Olen sen jo sanonut -- ja syynkin."
-
-"Älkää olko hupsu!" hän moitti. "Älkää milloinkaan kieltäytykö
-ottamasta vastaan rahaa, nuori mies! Vainaja halusi antaa rahansa
-teille. Ottakaa ne, jos vain saatte! Ehkä on paljoa parempi, että ne
-joutuvat teille, kuin jos ne saisi leski -- joka rouva Elphinstone lain
-mukaan on -- ja tytär."
-
-Se johti mieleeni, mitä Sheila oli edellisenä päivänä puhunut. Ja kun
-jo tiesin, että Crole oli kokenut ja taitava mies, kerroin hänelle
-siitä lyhyestä keskustelusta.
-
-"Miksi hän niin kiihkeästi haluaa, etteivät rahat joutuisi hänelle ja
-hänen äidilleen?" kysyin.
-
-Crole laski samassa veitsensä ja haarukkansa lautaselleen, nojautui
-taaksepäin tuolissaan, mietti hetkisen ja naurahti sitten hiljaa.
-
-"Sukkela tyttö!" hän kehui.
-
-"Mitä tarkoitatte?"
-
-Hän kumartui tutunomaisesti eteenpäin.
-
-"Näin meidän kesken, Holt", hän vastasi. "Jollemme lainkaan ota
-huomioon Mazaroffin jälkisäädöstä, niin minkälainen on taloudellinen
-asemanne?"
-
-"No niin, minulla on tuloja noin viisisataa puntaa vuodessa omasta
-kohdastani", ilmoitin, "ja luullakseni saan lisää toiset viisisataa
-tahi kuusisataa isäni kuoltua."
-
-"Kas niin!" hän huudahti. "Siis tuhannen punnan vuositulot. Nyt esitän
-teille toisen kysymyksen, poikaseni. Jos rouva Elphinstone tyttärineen
--- erikoisesti äiti -- saisi kahdeksan- tai yhdeksänsadantuhannen
-punnan suuruisen omaisuuden, niin luuletteko, että rouva Elphinstone,
-joka on hieman maailmallinen ja kunnianhimoinen nainen, olisi
-taipuvainen antamaan tyttärensä verrattain köyhän miehen puolisoksi?
-Tämä on todellisuuden eikä haaveiden maailma, nuori mies!"
-
-"Mihin tähtäätte!" huudahdin. "Puhutte arvoituksellisesti."
-
-"Ei se ole mikään arvoitus", vastasi hän nauraen. "Luullakseni neiti
-Sheila on rakastunut teihin -- ja toivoisi paljon mieluummin rahat
-teille kuin äidilleen ja itselleen! Älkää olko aasi, Holt-nuorukainen!
-Jos vain saamme käsiimme jälkisäädöksen, niin te saatte kiinni
-rahoista. Ja kun saatte kiinni, niin -- pitäkää tiukasti!"
-
-Erosin hänestä puolisen jälkeen ja menin asuntooni Jermyn-kadun
-varrelle. Tuntui siltä kuin olisin ollut poissa sieltä kokonaisen
-vuosituhannen. Vietin siellä rauhaisen iltapäivän ja levollisen illan,
-paneutuen nukkumaan aikaisin. Ja kello yhdeksän seuraavana aamuna astui
-Maythorne sisälle.
-
-"Sain eilen illalla sähkösanoman Kapkaupungista", hän ilmoitti. "Herman
-Kloop on Lontoossa -- First Avenue-hotellissa. Lähdetään -- noudetaan
-Crole ja mennään heti Kloopin puheille."
-
-
-
-
-KOLMASTOISTA LUKU
-
-Timanttimaailma
-
-
-Tapasimme Herman Kloopin puoli yhdentoista aikaan verkkaisesti
-lopettelemassa myöhäistä aamiaistaan hotellinsa melkein tyhjässä
-kahvilahuoneessa. Hän oli pieni, ketterä, juutalaisen näköinen mies,
-hyvin huolellisesti ja muodikkaasti puettu, mutta yllään enemmän
-kultakoruja ja timantteja kuin englantilaiset tavallisesti käyttävät.
-Hän ei näyttänyt lainkaan kummastuvan saadessaan vieraikseen kolme
-tuntematonta ja osoitti ensin hänelle lähettämiämme käyntikortteja ja
-sitten lautasensa vieressä olevaa sanomalehtikasaa.
-
-"Olen jo nähnyt teidän kaikkien nimet noista", hän virkkoi, kehoittaen
-meitä istuutumaan pöytäänsä. "Kuka teistä on herra Crole? Herra
-Maythorne? Herra Holt?"
-
-Hän näkyi erityisesti kiinnittävän huomiota minuun, kun olimme kukin
-ilmoittaneet nimemme, ja silloin muistin, että Postlethwaite oli
-todistaessaan kuulustelussa ilmaissut Mazaroffin jälkisäädöksen
-sisällön ja että saapuvilla oli ollut sanomalehtien
-uutistenhankkijoita.
-
-"Saavuin Lontooseen vasta eilen illalla", jatkoi hän meidän
-istuuduttuamme. "Luin sanomalehdestä Mazaroffin murhasta tullessani
-Harwichista -- viime viikolla olin Amsterdamissa ja Antwerpenissä -- ja
-heti tänne saavuttuani lähetin noutamaan viime päivien lehtiä, joita
-olen silmäillyt tänä aamuna. Kummallinen juttu, hyvät herrat! Mutta ei
-sittenkään niin kummallinen kuin näyttää. Mazaroff oli huoleton
-mies -- häneltä puuttui eräs ominaisuus, jonka useimmissa teissä
-englantilaisissa olen huomannut olevan liiankin silmäänpistävän."
-
-"Tarkoitatteko, että hän oli liian avoin?" kysyi Crole. "Sitä olen
-minäkin väittänyt pariinkymmeneen kertaan."
-
-"Hän oli liian herkkä -- pelkkää ajattelemattomuutta, ymmärrättehän --
-näyttämään muille, mitä hänellä oli taskuissaan", vastasi Kloop. "Ja
-hän piti muassaan esineitä, jotka minä olisin säilyttänyt lukon takana.
-Kuitenkin -- mutta mistä oikeastaan saitte tietää, että olen täällä?"
-
-"Löysimme nämä teidän lähettämänne kirjeet Mazaroffin asunnosta Hotel
-Cecilistä", selitti Maythorne, ottaen esille kirjekotelon, jonka hän
-oli tuonut muassaan, "ja päätellen niistä, että olitte vainajan hyvin
-likeinen ystävä, sähkötin eilen aamulla Kapkaupunkiin teidän
-osoitteellanne ja sain illalla vastauksen, että olette täällä. Oletteko
-lukenut jutun selostuksia, herra Kloop?"
-
-"Olen lukenut kaikki, mitä on näissä lehdissä", vastasi Kloop, laskien
-sormuksien koristamat sormensa paksulle pinkalle. "Poliisit näkyvät
-epäilevän erästä paikkakuntalaista, muuatta kyläläistä, jolla ei ole
-varsin hyvä maine. Saattaa olla niin, mutta kun tunnen Mazaroffin, niin
-luulisin, että murhalla on syvemmät syyt kuin pelkkä ryöstöhimo. Koska
-olen näiden sanomalehtien selostuksista nähnyt, että herra Holt oli
-Mazaroffin toverina hänen pohjoiseen suunnatulla retkellään ja hänen
-seurassaan koko ajan myöskin Lehtokurpan majatalossa, niin tahtoisin
-pyytää herra Holtia ilmoittamaan minulle pari, kolme seikkaa --
-sellaisia kysymyksiä, jotka ovat pälkähtäneet päähäni, ymmärrättehän?"
-
-"Vastaan kaikkeen, mihin osaan", vakuutin.
-
-"No niin", jatkoi hän. "Matkallanne pohjoista kohti te epäilemättä
-pysähdyitte monissa paikoissa ja hotelleissa?"
-
-"Kyllä, varsin useissa", vastasin.
-
-"Ettekö koskaan huomannut mitään sellaista, mikä olisi pannut teidät
-ajattelemaan, että teitä -- se on, että Mazaroffia seurattiin?"
-tiedusti hän.
-
-"En voi sanoa huomanneeni mitään sellaista."
-
-"Ettekö esimerkiksi pannut merkille, että joku mies tahi jotkut miehet
-jokseenkin säännöllisesti ilmestyivät samoihin hotelleihin, joihin te
-majoituitte?" kysyi hän. "Tarkoitan: ettekö huomannut sanokaamme
-Stamfordissa jotakuta miestä, jonka myöhemmin näitte esimerkiksi
-Granthamissa -- sitten jälleen Yorkissa ja ehkä sittemmin Durhamissa?
-Käsitättekö tarkoitukseni?"
-
-"Minä käsitän!" huudahti Crole. "Ja se kannattaakin ottaa huomioon!
-Pinnistäkää muistianne, Holt!"
-
-Jännitin muistiani ankarasti. Ajatuksissani lähdin uudelleen matkalle
-Mazaroffin kanssa ja kuljin uudelleen koko ratamme Lontoosta rajaseudun
-nummialueelle saakka. Olimme pysähtyneet useita kertoja; koetin
-muistella, mitä kaikkea seisahduskohdilla oli tapahtunut.
-
-"No niin", vastasin vihdoin. "En voi muistaa muuta kuin yhden seikan --
-joka saattaisi merkitä sitä, mihin tähtäätte. Vietimme yön
-Huntingdonissa -- ensimmäisen yömme. Näin Mazaroffin puhelevan
-ilmeisesti tuttavalliseen tapaan erään miehen kanssa tupakkahuoneessa
-myöhään sinä yönä. Olin juuri menossa nukkumaan -- he jäivät
-keskustelemaan. Sitten ollessamme Yorkissa näin hänet saman miehen
-seurassa asemalla lähellä kirjamyymälää."
-
-"Mainitsiko hän teille siitä miehestä mitään myöhemmin jossakin
-tilaisuudessa?" kysyi Kloop.
-
-"Ei maininnut. Näytti siltä kuin he olisivat tunteneet toisensa hyvin",
-sanoin. "Silloin sainkin sen vaikutuksen, että mies oli joku Mazaroffin
-lontoolaisia tuttavia."
-
-"Tuntisitteko sen miehen jälleen?" tiedusti Kloop.
-
-"Oh, kyllä -- nuori, vaaleatukkainen, tervehipiäinen mies,
-hyvin upeasti puettu", selitin. "Otaksuttavasti suunnilleen
-viisikolmattavuotias."
-
-"Oliko Lehtokurpan majatalossa muita vieraita kuin te?" jatkoi Kloop
-kyselyjään.
-
-"Asumassa -- ei ollut", vastasin. "Mutta siellä kyllä pistäytyi väkeä
-puolisella -- automatkalla pohjoiseen tai etelään päin. Murhailtana oli
-siellä hyvin vilkas liike ja joka huone täynnä markkinoilta palaavaa
-väkeä; siellä oli myöskin automatkailijoita -- kuulin rouva Musgraven
-valittavan, ettei hän markkinaväen tähden voinut huolehtia heistä
-kyllin hyvin. Tiedän esimerkiksi, että kahvilahuoneessa oli ihmisiä --
-autoilijoita, joiden vaunut olivat ulkosalla -- mutta en nähnyt heitä;
-Mazaroffilla ja minulla oli yksityinen huone."
-
-Kloop pani kätensä ristiin pöydälle ja katsoi meitä toisesta toiseen.
-
-"Ajatukseni on", hän lausui, "että Mazaroffia lienee seurattu sinne ja
-että hänen vainuajansa on,tavoittanut hänet nummella ja murhannut
-hänet."
-
-"Anastaakseenko ne esineet, mitä hänellä oli mukanaan?" huomautti
-Crole.
-
-"Niin -- tahi jotakin sinnepäin", vastasi Kloop. "Sanomalehdissä on
-mainittu -- herra Holtin todistuksen mukaan -- että hänellä
-otaksuttavasti oli koko paljon rahaa ja arvoesineitä muassaan -- se on
-sanomattakin selvää -- Mazaroffilla oli aina paljon käteistä ja hänen
-jalokivensä olivat hyvin arvokkaat. Mutta -- tiedättekö, oliko hänellä
-mitään muuta -- sellaista, mikä on omiaan kiihoittamaan ihmistä
-turvautumaan suoranaiseen murhaan sen saamiseksi?"
-
-"Emme tiedä", vastasi Maythorne. "Asia on niin, herra Kloop, että
-tulimme luoksenne siinä toivossa, että te Mazaroffin läheisenä ystävänä
-voisitte antaa meille tietoja. Mitä hänellä siis todennäköisesti oli
-muassaan?"
-
-Kloop katsahti kelloonsa ja nousi sitten pystyyn ja otti sanomalehtensä
-kainaloonsa. "Lähdetään tupakkahuoneeseen", hän ehdotti, "poltetaan
-siellä sikaari. Kerron teille mitä tiedän Mazaroffista. Siitä saattaa
-olla jonkun verran apua, mutta luulen", hän jatkoi, vilkaisten
-merkitsevästi ympärilleen, "että tämän murhan arvoitus saadaan
-ratkaistuksi vasta sitten, kun saadaan selville, mitä Mazaroff puuhasi
-saavuttuaan Lontooseen siihen asti, kunnes hänet murhattiin Marrasdalen
-nummella. Mutta -- pannaanhan ensin sikaari kytemään."
-
-Kloop oli ilmeisesti yhtä mainio tupakan kuin hän sittemmin osoittautui
-olevan timanttien tuntija. Hän ei ollut sellaisia miehiä, jotka ostavat
-sikaarinsa hotellista; sijoitettuaan meidät rauhaisaan nurkkaukseen
-tupakkahuoneeseen hän lähetti juoksupojan huoneeseensa noutamaan
-määrättyä sikaarilaatikkoa, ja kun se oli tuotu suositteli sitä meille
-melkein isällisen hellästi. Kun hän itse sytytti sikaarinsa, oli helppo
-nähdä, että polttaminen tuotti hänelle suurta tyydytystä ja henkisen
-mukavuuden tunnetta. Hän tuprutteli kolme tai neljä minuuttia
-äänettömänä, ennen kuin kehoitti meitä kuuntelemaan tarkkaavasti,
-väläyttäen lihavassa pikkusormessaan olevaa komeata timanttia.
-
-"Ja nyt ystävä-raukkamme Mazaroffiin", hän virkkoi. "Olen tuntenut
-hänet -- hyvin likeisesti -- useita vuosia -- olimme, kuten sanotaan,
-kuin veljet. Hän ja minä --"
-
-"Hetkinen, suvaitkaa, niin kauan kuin asia on mielessäni!" keskeytti
-Maythorne. "Olette kai lukenut, että kuulustelussa väitettiin
-Mazaroffin oikean nimen olevan Andrew Merchison? No niin, tiedättekö,
-oliko hän todella Andrew Merchison?"
-
-"En tiedä", vastasi Kloop. "Mutta", hän lisäsi hymyillen rauhallisesti,
-"uskon varmasti, että hän oli. Oikeastaan minusta on selvää, että hän
-oli kuulustelussa mainittu Andrew Merchison. Hän, Mazaroff, oli hiukan
-salaperäinen mies. Yksi asia on varma -- hän oli syntyisin maanne
-pohjoisista osista. Jollei hän ollut skotlantilainen, niin hän oli
-rajaseudun mies -- puheestaan päättäen. Olen matkustellut niillä
-tienoin ja tunnen ne. Hänen murrelaadustaan oli mahdoton erehtyä. Mutta
-en koskaan ole tiennyt, että hänellä on ollut mitään muuta nimeä kuin
-Salim Mazaroff, eikä hän milloinkaan puhunut minulle sanaakaan
-entisyydestään koko ystävyytemme aikana."
-
-"Mitä aioitte sanoa?" tiedusti Maythorne nyökäten.
-
-"Aioin sanoa, että hän ja minä olimme paljon yhdessä Kapkaupungissa
-viimeisten kymmenen vuoden aikana", jatkoi Kloop. "Olimme saman kerhon
-jäseniä; toimistomme olivat vierekkäin; yhteen aikaan meillä oli paljon
-yhteisiä liikeasioita. Kun ensiksi opin tuntemaan Mazaroffin, oli hän
-niin sanoakseni yleiskauppias tai yleiskeinottelija kaupan alalla. Hän
-osti ja myi tavaraa -- etupäässä itämaista -- se on: hän osti itämailta
-ja myi länsimaihin. Kerran hän myi suuren joukon persialaisia mattoja
--- hänellä oli tapana koota harvinaisen hienoja näytteitä niistä;
-hän sai niistä huikeat hinnat Lontoossa ja New Yorkissa --
-ylellisyystavaran kauppaa, ymmärrättehän. Sitten hän osti ja myi
-myöskin mausteita, kiinalaisia koruesineitä, harvinaisuuksia ja muuta
-sellaista -- hänellä oli erinomainen kyky ansaita rahaa sillä tavoin.
-Mutta viime vuosina hän oli luopunut kaikesta siitä ja kiinnittänyt
-huomionsa yksinomaan timantteihin. Hän ansaitsi timanteilla hyvin,
-mutta luopui siitäkin viime joulun vaiheilla. Mutta nytkin hänen
-vetäydyttyään syrjään liike-elämästä ja palattuaan Englantiin hänellä
-oli eräs kauppa tai yritys tai keinottelu vireillä, ja olen taipuvainen
-uskomaan, että se on hyvin likeisesti hänen murhansa yhteydessä."
-
-Hän keskeytti puheensa ja poltteli miettivänä hetkisen, ennenkuin kävi
-jatkamaan kertomustaan.
-
-"Tähän mennessä", hän puhkesi vihdoin jälleen puhumaan, "ei noissa näy
-olevan mitään siihen viittaavaa, mistä aion teille kertoa. Viime
-talvena Mazaroff sai käsiinsä -- samantekevää miten, sillä se on hänen
-salaisuutensa, yksi hänen monista salaisuuksistaan timanttikaupoissa --
-todella suurenmoisen sinisen timantin. No, sininen timantti on sininen
-timantti! Jos katselette timantteja käsittelevistä kansantajuisista
-kirjoista kuuluisien kivien värillisiä kuvia, niin näette, että on
-keltaisia, oranssinkeltaisia, vihreitä ja ruusunpunaisia timantteja,
-mutta ei kovinkaan monta sinistä -- ne ovat tosiaan harvinaisia. Se
-sininen timantti, jonka Mazaroff oli saanut, oli poikkeuksellisen
-komea. Olen itse nähnyt mainion Sinisen Toivon -- Mazaroffin kivi oli
-parempi sekä kooltaan että laadultaan. Se painoi viisikymmentäviisi ja
-puoli karaattia; sen väri ja valontaittamiskyky olivat oivalliset!
-Uskon -- oikeastaan olen varma -- ettei sitä Kapkaupungissa nähnyt
-kukaan muu kuin minä; Mazaroff lähetti sen Englantiin. Hän --"
-
-"Kelle!" pisti Maythorne väliin.
-
-"Sitä en tiedä", vastasi Kloop, hymyillen nopealle kysymykselle. "Hän
-ei kertonut minulle kaikkia asioitaan."
-
-Maythorne otti esille Kapkaupungista lähetetyn, kirjoihin viedyn
-kirjeen kuitin ja ojensi sen Kloopille.
-
-"Luuletteko, että tämä kuitti koskee sitä lähetystä?" hän kysyi.
-"Katsokaa takapuolella olevaa muistiinpanoa -- se on Mazaroffin
-käsialaa."
-
-Kloop tarkasti huolellisesti paperipalasta kummaltakin puolelta ja
-ojensi sen sitten takaisin, nyökäten varman näköisenä.
-
-"Epäilemättä!" hän vakuutti. "Se tapahtui samoihin aikoihin. Hän
-lähetti sen käyttämänsä pankin Lontoon-konttoriin, tietystikin.
-Muistiinpanokin viittaa siihen. Mikäpä voisi olla selvempää! S.T.1.
-Sininen timantti yksi, tietysti."
-
-"Miksi Sininen timantti yksi?" tiedusti Maythorne. "Onko tahi oliko
-olemassa myöskin Sininen timantti kaksi?"
-
-Kloop hymyili tietävän näköisenä.
-
-"Juuri siitä aion teille puhua!" hän vastasi. "Sellainen oli --
-lopulta! Ja olen varma, että Mazaroffilla oli Sininen timantti kaksi ja
-kenties myöskin Sininen timantti yksi muassaan, kun hänet murhattiin
-nummella!"
-
-Me kolme katselimme toisiamme ihmeissämme. Mutta pian Kloop jatkoi:
-
-"Sitten kun Mazaroff oli saanut haltuunsa ensimmäisen sinisen timantin,
-alkoi hän melkein mielipuolisen kuumeisesti tavoitella toista. Tiedän"
--- tällöin Kloop tuntui iskevän meille silmää, ikäänkuin hän olisi
-ollut valmis kertomaan meille kauppasalaisuuksia, jos se vain olisi
-sopinut -- "tiedän, että Mazaroff sai ensimmäisen sinisen timantin
-suorastaan pilkkahinnasta. Mutta hän halusi niin kiihkeästi saada
-toisen sen vertaisen, että hän, kuten hän minulle mainitsi, oli valmis
-maksamaan siitä hyvän hinnan. Hän pani välittäjät liikkeelle --
-timanttialueella tunsivat kaikki Mazaroffin -- hän ryhtyi itsekin
-työhön. No niin, lopuksi hän sai, mitä tahtoi."
-
-"Toisen timantinko?" huudahti Crole.
-
-"Niin. Ja yhtä kauniin", vastasi Kloop. "Ja suunnilleen samanpainoisen
--- noin viisikymmentäviisi tai -kuusi karaattia. En tiedä, kuinka
-paljon hän siitä maksoi, sillä hän ei suostunut ilmaisemaan sitä
-minulle. Mutta hän sai sen -- ja vain vähän ennen kuin hän lähti
-Englantiin."
-
-"Näittekö sen?" kysyi Maythorne.
-
-"Näin sen -- kyllä näin", myönsi Kloop. "Siis -- olen nähnyt molemmat.
-Luullakseni ei kukaan muu ole niitä nähnyt, jollei -- mitä epäilen --
-Mazaroff ole tänne tultuaan näyttänyt niitä jollekulle. Kun sanon,
-ettei luullakseni niitä ole nähnyt kukaan muu henkilö paitsi minua,
-niin tarkoitan, ettei niitä nähnyt kukaan muu Etelä-Afrikassa --
-lukuunottamatta niiden myyjiä. Mazaroff tähyili yksinomaan
-eurooppalaisia ostajia."
-
-"Mainitsiko hän ketään ostajaa nimenomaan?" tiedusti Maythorne.
-
-"Ei. Mutta hän kertoi, että täällä, Lontoossa, oli mies, joka suoritti
-asioita hänen laskuunsa, kun muka tunsi sellaisia korkea-arvoisia
-henkilöitä sekä Euroopassa että Amerikassa, jotka olisivat valmiit
-maksamaan huikean hinnan parista -- jos hän voisi hankkia parin, sillä
-se", lisäsi Kloop, "tapahtui ennen kuin hän sai toisen sinisen
-timantin."
-
-"Ja olette siis varma, että hän ensin lähetti ensimmäisen sinisen
-timantin Lontooseen ja toi toisen tänne taskussaan?" huomautti
-Maythorne.
-
-"Olen varma siitä", vakuutti Kloop. "Voisin sanoa: ehdottoman varma. Ja
-saatuani tiedon hänen surullisesta kohtalostaan olen aprikoinut, tekikö
-Mazaroff toisen tai ehkäpä molemmat seuraavista seikoista. Ensiksi:
-oliko hän avopuheinen laivassa tänne tullessaan, näyttäen toisen
-sinisen timanttinsa matkustajatovereilleen? Toiseksi: näyttikö hän sen
-täällä Lontoossa veljeskunnan keskuudessa?"
-
-"Veljeskunnan?" virkkoi Crole. "Tarkoitatteko --"
-
-"Tarkoitan Hatton Gardenia", vastasi Kloop, hymyillen asiantuntevasti.
-"Siellä, kuten tietänette, solmitaan tämän maan useimmat
-timanttikaupat. Minua ihmetyttäisi, jollei siellä olisi nähty
-Mazaroffia! Vaikka hän oli vetäytynyt syrjään timanttikaupasta
-mieskohtaisesti, niin hänen sydämensä oli vielä mukana. Mutta siitä on
-helppo ottaa selvää. Lähdetään liikkeelle, hyvät herrat, tulen
-mukaanne... ja saamme nähdä."
-
-
-
-
-NELJÄSTOISTA LUKU
-
-Bond-kadun jalokivikauppias
-
-Muodostimme pikku kulkueen Holborn-kadulla; Kloop ja Maythorne
-etunenässä, Crole ja minä jälkijoukkona. Minulla ei ollut
-aavistustakaan siitä, mitä me oikeastaan tavoitimme; sitä kaupunginosaa
-en tuntenut. Mutta saavuttuamme uneliaalle, harmaalle kadulle, joka
-tuntui kovin hiljaiselta ison valtaväylän yhtämittaisen hyörinän
-jälkeen, Crole katsahti minuun tietävän näköisesti.
-
-"Hatton Garden!" hän virkkoi kiinnittäen huomiotani päittemme
-yläpuolella olevaan nimikilpeen. "Niin yksinkertainen paikka kuin
-suinkin mahdollista. Mutta jos teillä ja minulla olisi taskuissa kaikki
-se, mitä on näiden seinien sisällä, niin otaksuttavasti olisimme
-moninkertaisia miljoonamiehiä!"
-
-"Timanttejako?" kysäisin.
-
-"Niin, ja muuta sen tapaista", hän myönsi kuivakiskoisesti. "Nyt
-vallitsevat timantit, helmet, rubiinit ja muut senkaltaiset korut
-täällä Elyn piispojen entisessä puutarhassa, jonka kuningatar Elisabeth
-kylmästi anasti suosikkinsa Kit Hattonin käytettäväksi. Nuo seinät
-eivät näytä kovinkaan mukavilta eivätkä ympärillämme liikkuvat miehet
-liikemiehiltä, mutta panen vetoon punnan pennyä vastaan siitä, että
-jokaisella miehellä, jota kyynärpäämme hipaisee, on kokoelma jalokiviä
-taskuissaan, ja noiden vanhojen huoneiden ja toimistojen sisältö taas
--- niin, Golconda ei ollut siihen verraten mitään!"
-
-Kadulla oli runsaasti väkeä -- minusta nämä miehet näyttivät olevan
-etupäässä juutalaisperäisiä ja vieraisiin kansallisuuksiin kuuluvia; he
-liikkuivat kaksittain tai kolmittain, joskus ryhmissä. Astellessamme
-eteenpäin nykäisi Crole kerran käsivarttani -- muuan mies, joka
-keskusteli vakavasti erään toisen kanssa, näytti tälle kämmenellään
-olevia vuorikristallin näköisiä esineitä, pyöritellen niitä lihavalla
-etusormellaan -- ne olivat tietysti timantteja.
-
-"Aivan kuten viljakauppiaat pyörittelevät maanviljelijäin ohranäytteitä",
-huomautti Crole. "Mutta pitäisipä olla monta hehtolitraa ohria, Holt,
-arvoltaan vastaamaan kourallista noita jyväsiä. Nämä miehet -- mutta
-Kloop on tavannut jonkun tuttavansa."
-
-Kloop oli todellakin tervehtinyt miestä, jonka hienoa, verkaista
-päällystakkia koristi uhkea turkiskaulus ja mustaa, silkkistä
-kaulaliinaa säihkyvä timanttineula. He olivat ilmeisesti hyviä tuttuja
-ja tervehtivät toisiaan perin riemuisasti ja pudistaen kauan toistensa
-kättä -- minkä jälkeen Kloop veti toisen syrjään. Kun he muutamien
-minuuttien kuluttua erosivat, tuli Kloop luoksemme pudistaen päätään.
-
-"Se mies tuntee tämän paikan läpikotaisin", hän ilmoitti, "ja saa heti
-tiedon kaikesta merkittävästä ja harvinaisesta. Hän ei ole kuullut
-mitään Mazaroffista eikä hänen sinisistä timanteistaan. Ja se vahvistaa
-yhä enemmän sitä luuloa, joka minulla on ollut koko ajan, nimittäin
-että Mazaroff aikoi myydä siniset timanttinsa yksityistietä päästämättä
-niitä markkinoille -- ehkäpä hänellä oli jo ostajakin tiedossaan.
-Markkinapaikka on juuri tämä. Eikä tuo mies tiedä mitään. Mutta onhan
-täällä vielä muitakin."
-
-Senjälkeen hän käväisi useissa toimistoissa ja puhutteli monia kadulla
-kohtaamiansa miehiä; hän vei meidät kapeata kujaa myöden omituiseen,
-vanhanaikaiseen Mitre-nimiseen kapakkaan, jossa tunnuimme joutuneemme
-kuudennelletoista vuosisadalle. Siellä oli miehiä, jotka polttelivat
-moitteettomalta tuoksahtavia sikaareja ja joita Kloop puhutteli. Mutta
-Mazaroffista emme saaneet tietoja.
-
-"On ilmeistä", sanoi Kloop, kun taaskin olimme kadulla, "että Mazaroff
-ei ole käynyt täällä oleskellessaan Lontoossa. Hänet olisi tunnettu
-täällä nimeltä -- yksistään se seikka että hänellä oli hallussaan kaksi
-sellaista kiveä, olisi levittänyt sen tiedon tänne yltympäri. Nyt olen
-varma siitä, että jos Mazaroff näytti sinisiä timanttejaan täällä
-Lontoossa, niin se tapahtui yksityisesti."
-
-Sanottuaan sitten, että hänen nyt oli hoidettava omia asioitaan, ja
-pyydettyään meitä ilmoittamaan hänelle hotelliin, jos hän voisi vielä
-tehdä jotakin tahi jos meillä olisi jotakin hänelle kerrottavaa, erosi
-Kloop meistä. Me kolme palasimme pitkin Holbornia, ja kun kello
-oli jo paljon yli kahdentoista, poikkesimme Crolen ehdotuksesta
-Holborn-ravintolaan puoliselle.
-
-"No niin, jonkun verran olemme saaneet selville", virkkoi Maythorne
-istuuduttuamme erääseen nurkkapöytään. "Olemme saaneet tiedon noista
-timanteista. Minä kuvittelen kaiken käyneen seuraavasti: Mazaroff
-lähetti ensimmäisen -- nimittäkäämme sitä Sininen timantti yhdeksi --
-käyttämänsä pankin Lontoon-konttoriin. Mutta -- lähettikö hän sen
-talletettavaksi tuloonsa saakka vai näytettäväksi mahdolliselle
-ostajalle? Minun luullakseni näytettäväksi -- menenpä vielä
-pitemmällekin, ottaen huomioon salakirjoituksisen kirjeen. Arvelen,
-että Armintrade, joka silloin työskenteli Etelä-Afrikkalaisen
-Imperial-pankkiyhtymän Lontoon-konttorissa, sen lisäksi, että hän
-pankin puolesta hoiti Mazaroffin kirjeenvaihtoa, lisäksi oli --
-otaksuttavasti jonkun aikaa -- myöskin yksityisesti kirjeenvaihdossa
-Mazaroffin kanssa. Ajattelen, että Armintrade otti huostaansa
-ensimmäisen sinisen timantin, kunnes Mazaroff saapuisi tuoden toisen,
-ja otaksuttavasti sillä välin kuulusteli sopivaa ostajaa molemmille."
-
-"Mutta ei timanttien kauppakeskuksessa?" huomautti Crole.
-
-"Ei", myönsi Maythorne. "On toisia -- parempia paikkoja. Jos ne
-timantit olisivat joutuneet niille markkinoille, joista äsken näimme
-vilahduksen, niin monet sormet olisivat syyhyneet himosta päästä
-osallisiksi voitosta. Mutta on yksityisiä ostajia -- mannermaalla yhtä
-hyvin kuin täälläkin, Amerikassa samoin kuin Euroopassakin."
-
-"Onko kellään rahaa riittävästi nykyisin?" kysyi Crole melkein
-valittaen. "Mazaroff olisi vaatinut aimo hinnan!"
-
-"Hyvin monilla!" vakuutti Maythorne. "Sotasaalistajilla -- äkkiä
-rikastuneilla -- pyh! On paljon ihmisiä, jotka vain himoitsevat
-tilaisuutta kuluttaakseen helposti saamiaan rahoja! Päättäen kaikesta
-siitä, mitä olen kuullut. Mazaroff oli älykäs mies. Otaksuttavasti hän
-laski seuraavasti: Englannissa on paljon ihmisiä, jotka -- olkootpa
-keinot oikeat tahi väärät -- ovat hankkineet suunnattomia omaisuuksia
-sodan aikana. Nämä ihmiset -- kuten hyvin tiedämme -- tahtovat
-mahtailla tahi oikeammin mahtailevat. Komea kaupunkitalo;
-maaseutuasunto; kallis kalusto; laumoittain palvelijoita; tauluja,
-komeasti sidottuja kirjoja, joita ei koskaan avata ja joita tuskin
-osattaisiin lukea, jos ne avattaisiin -- ymmärrättehän. Se on suurin
-piirtein katsoen miehen hommaa -- kaiken tämän hankkiminen. Mutta
-miehillä on vaimot -- on lady Midas samoin kuin on sir Gorgion. Mitäs
-lady Midas tahtoo? Turkiksia, silkkiä, samettia, pitsiä, kaikkea sitä,
-mitä Bond-kadulta ja Rue de la Paixilta on saatavissa. Mutta enemmän
-kuin mitään näistä -- timantteja! Mitäpä on muodikas nainen ilman
-timantteja! Eivätkä viidensadan punnan sormukset ja kymmenentuhannen
-punnan kaulaketjut riitä -- hän vaatii otsakoristuksen ja vielä
-enemmänkin -- sen pitääkin olla oikein erikoinen. Hänen tukkansa saa
-olla tekotukka ja hänen ihonsa keltainen kuin pergamentti -- mutta
-timantteja pitää välkkyä kummassakin. Luultavasti Mazaroff oli selvillä
-kaikesta tästä ja suunnitteli saavansa lady Midaasta etsimänsä ostajan.
-Mitä arvelette?"
-
-"Niinpä niin -- epäilemättä ette ole kovin paljoa väärässä", vastasi
-Crole nauraen. "Oletteko kenties saanut selville lady Midaan
-osoitteen?"
-
-"Tällä hetkellä", huomautti Maythorne, "on lady Midaalla monta
-osoitetta. Toistaiseksi on penkomistyötä toisaalla."
-
-"Minusta tuntuu, että sitä on monella taholla", sanoi Crole. "Vielä
-emme ole saaneet vähääkään valaistusta Mombasan juttuun. Ei voida
-lainkaan epäillä, että Merchison oli sillä laivalla, livahti sieltä,
-jättäen sinne tavaransa, ja pääsi onnellisesti maihin kadotakseen
-olemasta Merchisonina ja ilmestyäkseen jälleen Mazaroffina. Mutta minkä
-tähden?"
-
-"Minä pidän sitä ratkaistuna kysymyksenä", vastasi Maythorne. "Kaikki
-yksityiskohdat viittaavat juoneen. Hänellä oli silloin syytä kadota, ja
-hän saattoi toteuttaa sen varsin helposti. Lähtiessään Bombaysta hän
-samalla erosi entisyydestään. Jos voisimme ottaa siitä selkoa, niin
-otaksuttavasti saisimme nähdä, että hän oli siirtänyt rahansa
-Etelä-Afrikkaan jo ennen kuin poistui Intiassa, että matka-arkun ja
-muiden tavaroiden jättäminen oli silmänlumetta -- hän tietystikin pääsi
-rantaan hyvin helposti ja lähti alkamaan uutta elämää toisena miehenä."
-
-"Taaskin -- mistä syystä?" tiedusti Crole.
-
-"Minä luulisin syyksi sen, että hän tahtoi päästä varmasti eroon
-kotimaahan jättämästään rouva Merchisonista", sanoi Maythorne kuivasti.
-"Hän _tahtoi_ tämän luulevan häntä kuolleeksi. Mitäpä sillä oli väliä
-niin kauan kun hän oli elossa ja toimelias. Hän näyttää muuten olleen
-varsin toimelias Mazaroffinakin. Mutta hän oli aina hiukan
-salaperäinen, ja maksaisin paljon, jos saisin tiedon siitä, minne hän
-meni, ketä puhutteli ja niin edelleen sinä iltana, jolloin hän ja Holt
-saapuivat Lehtokurppaan."
-
-"Mutta sitä ei tiedä kukaan!" huudahdin. "Koetimme ottaa siitä selvää,
-heti kun häntä alettiin kaivata -- tietystikin! Emme löytäneet ketään,
-jota hän olisi puhutellut -- nimittäin erityisesti -- emmekä saaneet
-tietää kenenkään häntä nähneen -- pari kolme ihmistä oli vain huomannut
-hänen -- vieraan miehen -- menevän ulos."
-
-"Niinpä niin, juuri se tekee koko jutun entistäkin kummallisemmaksi",
-virkkoi Maythorne. "Varmaa on, että hän sinä päivänä kohtasi jonkun,
-jolta hän sai tietoja rouva Elphinstonesta ja neiti Merchisonista --
-sen hän kertoi teille, eikö niin?"
-
-"Kyllä", myönsin.
-
-"No niin, kuka oli se henkilö?" jatkoi hän. "Hän ei ole ilmoittautunut.
-Mitä te kumpikin arvelette siitä?"
-
-Ei kumpikaan meistä osannut arvella siitä mitään, emmekä virkkaneet
-mitään. Maythorne, joka istui Crolea ja minua vastapäätä, laski veitsen
-ja haarukan käsistään ja kumartui pöydän ylitse puoleemme.
-
-"Entäpä", hän supatti salaperäisen merkitsevästi, "entä -- niin -- entä
-jos se oli hänen vaimonsa?"
-
-"Rouva Elphinstone!" huudahdin.
-
-"Rouva Merchison lain mukaan", vastasi hän. "Juuri niin! Entä jos se
-olikin hän?"
-
-Tämä otaksuma näytti vaikuttavan Croleen vieläkin voimakkaammin kuin
-minuun -- hänen suunsa avautui, ja hän hätkähti. Mutta ennenkuin hän
-ehti sanoa mitään, pujotteli ihmisten täyttämän huoneen läpi nuori
-mies, lähestyen häntä. Tulija kumarsi, ojensi Crolelle käyntikortin ja
-kuiskasi jotakin. Crole katsahti korttiin ja sitten ovelle.
-
-"Odottaako hän ulkona?" hän kysyi. "Tuokaa hänet tänne, Rollinson --
-pyytäkää häntä tulemaan seuraani -- näyttäkää hänelle tietä!"
-
-Rollinson -- Crolen konttoristeja -- poistui ja Crole viskasi kortin
-pöydälle meidän nähtäväksemme. Se oli hyvin soma, kauniisti painettu
-kortti; siinä oli nimi Adolf Frobenius ja osoite Bond-katu 508, W. Sen
-omistaja oli komea, perin hienosti puettu herra -- West Endin
-muodikkaan liikemiehen ja kunnioitettavien piirteiden perikuva.
-
-"Bond-kadun jalokivikauppiaat ovat keikareita", kuiskutti Crole, kun
-Frobenius konttoristin opastamana lähestyi nurkkaamme. "Hän on
-asiakkaani ja naapurini -- asuu lähelläni Wimbledonissa. Taitava mies.
-Kas vain, Frobenius!" hän jatkoi, tervehtien vierasta. "Onpa hauska,
-että sait minut tavoitetuksi. Oletko syönyt puolista? No, polta sitten
-seurassamme sikaari ja ryyppää kahvia! Suo minun esittää seuralaiseni
--- herra Maythorne, herra Mervyn Holt. Olen melkein varma", hän lisäsi
-hymyillen viekkaasti, "että olet jo ennen kuullut heistä kummastakin."
-
-"Herra Maythornesta usein", vastasi jalokivikauppias, kumartaen
-kohteliaasti, "ja herra Holtista lukiessani sanomalehdistä selostuksia
-Mazaroffin jutusta. Juuri sen jutun vuoksi, Crole", hän jatkoi,
-"olenkin tullut sinua tapaamaan."
-
-"Niin ajattelinkin", sanoi asianajaja. "Arvasin sen heti. Olemme
-hyvillämme kaikista tiedoista. Tulimme Lontooseen ottamaan selkoa
-Mazaroffin asioista, ja näin meidän kesken, kulutimme tänä aamuna
-tunnin Hatton Gardenissa, kysellen hänestä -- mutta tuloksitta.
-Tunsitko hänet?"
-
-Frobenius, joka juuri oli ottanut sikaarin Crolen kotelosta, viritti
-sen ja veti muutamia savuja, ennen kuin vastasi tähän kysymykseen.
-
-"Olen lukenut sanomalehdistä paljon selostuksia tästä jutusta", hän
-alkoi vihdoin puhua. "Useimmat niistä ovat luultavasti sikäläisten
-uutistenhankkijain lähettämiä. Myöskin luin -- ja huolellisemmin kuin
-muut tiedot -- selostuksen kuulusteluista. Tietystikin huomasin, että
-siinä oli mainittu teidänkin nimenne, herrat Crole ja Holt. Ja tulin
-puheillesi, Crole, koska olen melkein varma, että kohtasin Mazaroffin
-joku aika sitten melkoisen harvinaisissa oloissa."
-
-"Sepä jotakin!" huudahti Crole. "Mutta -- joko tapasit hänet tai et
-tavannut häntä. Minkä tähden 'melkein'?"
-
-"Sentähden, ettei kohtaamaani miestä minulle lainkaan esitelty",
-vastasi Frobenius. "Minä vain tapasin hänet. Mutta hän oli
-silmäänpistävä mies -- ja sanomalehtien kuvaukset Mazaroffista sopivat
-häneen. Kerron, miten kaikki kävi. Sinä, Crole, tiedät hyvin,
-minkälaista liikettä harjoitan ja millaiset suhteet minulla on West
-Endissä. No niin, viimeksi kuluneen vuoden aikana olen tehnyt kauppoja
-erään sir Samuelin ja lady Leeken kanssa. Sir Samuel on nousukas;
-suoraan puhuen, hän hankki tavattoman omaisuuden tavarahankinnoilla
-äskeisen sodan aikana; hän on luultavasti moninkertainen miljoonamies.
-Noin vuosi sitten hän osti loordi Mulworthyn talon Park Lanen varrella;
-hänellä on myöskin, niin olen kuullut, hyvin komea maaseutuasunto
-Buckinghamshiressä. Hän ja lady Leeke -- etupäässä jälkimmäinen -- ovat
-ostaneet minulta paljon jalokiviä sekä kulta- ja hopeaesineitä --
-ymmärtänette", lisäsi hän, hymyillen tyynen tietävästi, "että heidän --
-hm -- oli välttämättä hankittava esineitä, joita heillä ei menneinä
-aikoina ollut. Esimerkiksi lady Leeke on ostanut minulta hyvän joukon
-jalokiviä, ja rohkenenpa väittää, että hän on saanut erinomaisen
-käsityksen maustani ja kokemuksestani."
-
-"Se on kunniaksi _hänen_ maulleen!" pisti Crole kohteliaasti väliin.
-
-"No niin", jatkoi jalokivikauppias myhäillen, "nyt joudun kertomukseni
-tärkeään kohtaan. Noin kuukausi tai viisi viikkoa takaperin kutsuttiin
-minua eräänä iltapäivänä puhelimeen. Soittaja oli sir Samuel Leeke. Hän
-pyysi minua heti tulemaan Park Lanen varrelle katsomaan ja
-arvostelemaan erästä hänelle tarjottua timanttia. Lupasin olla hänen
-luonaan muutamissa minuuteissa ja niin olinkin käytettyäni autoa.
-Tapasin sir Samuelin ja lady Leeken kirjastossa; heidän seurassaan oli
-outo mies, jonka ulkomuotoon, mikäli sitä muistan, sopii sanomalehtien
-kuvaus Mazaroffista -- erikoisesti on muistissani vasemman silmän
-kierous. Häntä ei esitelty minulle nimeltään -- huolimatta varoistaan
-eivät sir Samuel ja lady Leeke oikein tunne -- käsitättehän. Tuntematon
-osoittautui suurisuuntaiseksi timanttikauppiaaksi, oli kuullut
-puhuttavan, että sir Samuel ja tämän puoliso haluaisivat mahdollisesti
-ostaa jalokiviä ja tarjoutui myymään heille jotakin erityisen
-arvokasta, nimittäin oivallisen parin sinisiä timantteja, joista toinen
-oli hänen taskussaan. Juuri sitä oli minut kutsuttu katsomaan. Hän
-näytti sen."
-
-"Oliko se sininen timantti?" kysäisi Maythorne, joka aina tahtoi saada
-täsmälliset tiedot.
-
-"Se oli sininen timantti -- harvinaisen komea kivi olikin", vakuutti
-Frobenius. "Sen omistaja ilmoitti, että sillä oli pari, joka oli yhtä
-kaunis. Edelleen hän kertoi harjoittaneensa joitakuita vuosia
-timanttikauppaa Etelä-Afrikassa, mutta vetäytyneensä nyt syrjään; tämä
-oli muka hänen viimeinen kauppansa. Välillämme sukeutui hetkisen
-kestävä ammatillinen keskustelu, joka kuten saatoin eroittaa, kiihotti
-sir Samuelia ja lady Leekeä haluamaan omakseen tätä arvokasta
-jalokiviparia. Ja he -- Leeket -- tahtoivat päästä selville hinnasta.
-Myyjä ja minä puhelimme hyvän aikaa siitä asiasta. Hän oli
-suoramielinen järkimies, ja vihdoin saimme määrätyksi parille
-kohtuullisen hinnan."
-
-"Kuinkahan suuri se oli?" tiedusti Crole kiihkeästi.
-
-"No niin", vastasi Frobenius, "sovimme, että kohtuullinen hinta oli
-satakuusikymmentätuhatta puntaa."
-
-
-
-
-VIIDESTOISTA LUKU
-
-Äsken rikastuneet
-
-
-Vaikka jalokivikauppias lausuikin tämän tavattoman rahasumman yhtä
-rauhallisesti kuin vihanneskauppias mainitsee karviaismarjojen käyvän
-markkinahinnan, emme me muut olleet ihan yhtä tyyniä, ja Crolelta pääsi
-hämmästyksen huudahdus.
-
-"Satakuusikymmentätuhatta puntaa kahdesta timantista! Hohoo! Se on
-poikkeuksellista, eikö olekin?"
-
-"On pidettävä mielessä, että nämä timantitkin olivat poikkeukselliset",
-huomautti Frobenius huulillaan ylemmän tiedon levollinen hymy. "En
-tosin nähnyt kuin yhden. Mutta myyjä vakuutti, että toinen on yhtä
-komea, jollei komeampi. Sellaista paria ei tuoda markkinoille joka
-päivä, ei joka vuosi, kenties ei kertaa miespolven aikana. Sopimamme
-hinta oli kohtuullinen -- ei vähääkään liioiteltu."
-
-"Olisitteko maksanut sen itse?" kysyi Maythorne terävästi.
-
-"No niin", vastasi jalokivikauppias, "olisin antanut kymmentätuhatta
-vähemmän."
-
-"Ja olisit kai ollut jotakuinkin varma sievoisesta voitosta, vai mitä?"
-virkkoi Crole.
-
-"Kyllä olisin voittanut", myönsi Frobenius. "Mutta timanttejahan ei
-tarjottu minulle. Olin ainoastaan arvostelemassa."
-
-"Mitenkäs kävi?" tiedusti Maythorne. "Syntyikö kauppa?"
-
-"Sitä en tiedä", vastasi Frobenius. "Käsitin, että kun olin sopinut
-myyjän kanssa kohtuullisesta hinnasta, olin täyttänyt tehtäväni, ja
-jätin myyjän ja ostajan pohtimaan asiaa. Sain sen vaikutelman, että sir
-Samuel otaksuttavasti ostaa."
-
-"Etkö ole kuullut mitään senjälkeen?" kysyi Crole.
-
-"En. En ole nähnyt sir Samuel Leekeä enkä lady Leekeä sen iltapäivän
-jälkeen", selitti jalokivikauppias. "Enkä luonnollisesti ole tavannut
-sinisten timanttien myyjää. Mutta minusta tuntuu varmalta, että hän on
-sama mies kuin sanomalehdissä kuvattu Mazaroff."
-
-"Mielestäni ei sitä juuri voi epäillä", virkkoi Crole. "Ja nyt meidän
-olisi parasta päästä Leeke-herrasväen puheille", hän jatkoi, katsahtaen
-minuun ja Maythorneen. "Minkälaisia ihmisiä he ovat?" hän kysyi,
-kääntyen kertojamme puoleen.
-
-Frobenius hymyili ja loi meihin tuttavallisen katseen.
-
-"No niin!" hän alkoi. "He kuuluvat ihmisluokkaan, jota ei ollut -- ei
-ainakaan huomattavassa määrin -- ennen sotaa. Äsken rikastuneita! Olen
-kuullut, että mies oli seka- tai ruokatavarain kauppias jossakin
-pohjoisessa, ansaitsi sodan alkuvuosina äärettömän omaisuuden
-tavarahankinnoilla ja samalla edisti vapaaehtoisten värväystä
-paikkakunnallaan. Siitä hän sai arvonimen, joita on niin tuhlaavasti
-jaeltu, ja hänestä pöyhistyi sir Samuel. Hyvänluontoisia, ystävällisiä,
-yksinkertaisia ihmisiä, joilla on enemmän rahaa kuin osaavat käyttää.
-Se siitä."
-
-"Meidän on mentävä heitä tapaamaan", sanoi Crole. "Park Lane, niinhän
-se oli?"
-
-Frobenius ilmoitti meille sir Samuel Leeken tarkan osoitteen ja
-poistui. Ikäänkuin yhteisestä sopimuksesta Crole ja minä katsoimme
-kumppaniimme.
-
-"No?" virkkoi Crole. "Mitä kysymystä Maythorne hautoo?"
-
-Maythorne nosti katseensa pöytäliinan kuviosta, jota myöten hän oli
-koneellisesti liikuttanut sormeaan.
-
-"Tällä hetkellä on vain yksi kysymys tärkeä", hän vastasi. "Myikö
-Mazaroff timantit sir Samuel Leekelle."
-
-"Juuri siitähän aiomme ottaa selvän", huomautti Crole. "Yksinkertainen
-kysymys! Ja --"
-
-Maythorne keskeytti hänet, luoden meihin merkitsevän silmäyksen.
-
-"Niin! Ja helposti vastattu -- epäilemättä. Mutta -- jollei hän
-myynyt --"
-
-"Entä sitten?" kysyi Crole.
-
-Maythorne nousi seisomaan, tehden päättävän liikkeen.
-
-"Siinä tapauksessa ovat ne luullakseni Armintradella. Ja meidän on
-todistettava se! Vähäpuheinen mies, tuo Armintrade, se on ilmeistä --
-niin salaperäinen kuin kukaan. Ja olemmeko saaneet vähäisintäkään
-vihjausta siitä, mitä haluamme tietää -- että hän ja Mazaroff
-kohtasivat toisensa ensimmäisenä päivänä Mazaroffin ja Holtin saavuttua
-Lehtokurppaan?"
-
-"Siellä täytyy olla joku ihminen, jonka tiedossa on, mitä Armintrade
-hommaili sinä päivänä", sekaannuin minä puheeseen. "Hän on Courthopen
-vieras -- Courthopen pitäisi se tietää. Ja lisäksi tohtori --
-Eccleshare. He ovat kai kaikki kolme olleet yhdessä -- metsästämässä.
-Heidän molempien täytyy olla selvillä siitä, missä Armintrade oli."
-
-"Miten luulette saavanne heidät puhumaan -- jos Armintrade kerran on
-heidän ystävänsä?" huomautti Maythorne. "Sikäli kuin Lehtokurpassa
-kuulin ja näin, pitävät he kumpainenkin asiat omina tietoinaan. Mutta
-jotakin on meille selvinnyt täällä -- ja se kaikki viittaa
-Armintradeen. Ja nyt sir Samuelin luokse ja taaskin askel eteenpäin!"
-
-Otimme Holbornilla ajurin, joka kyyditsi meidät Park Lanelle; siellä
-pysähdyimme upean talon edustalle. Ovella oli meitä vastassa
-palvelijoita, joiden liverit olivat huomattavasti upeammat kuin on
-tavallista. Samoin oli kaikki muukin liioitellun loistavaa, osoittaen,
-että sir Samuel ja lady Leeke koettaessaan tuskaisen huolellisesti osua
-oikeaan kohtaan olivat alituisesti ampuneet yli maalin. Se huone, johon
-meidät opastettiin, sitten kun olimme lähettäneet käyntikorttimme
-isäntäväelle, näytti siltä kuin olisi jollekulle ensiluokkaiselle
-verhoilijalle annettu avoin valtuus sisustaa se oman tahtonsa ja
-mielikuvituksensa mukaan. Myöskin näytti siltä kuin ei huonekaluihin
-olisi kajottu eikä niitä kertaakaan käytetty, sitten kun verhoilijan
-miehet olivat sijoittaneet ne paikoilleen. Koko huone muistutti
-huonekalunäyttelyjen mallikalustoa ja oli selvästi aiottu pikemminkin
-näytettäväksi kuin käytettäväksi. Crole jupisi purevasti, että tuolit
-olivat liian suurenmoiset istuimiksi, ja jäimme kaikki seisomaan,
-katsellen kultakelloja, rajattoman kalliita porsliiniesineitä ja
-nähtävästi hyvin arvokkaita tauluja, kunnes pieni, pulleaposkinen,
-pyylevä mies, jolla oli tuuheat viikset ja kasvot hymyssä, tulla
-lyllersi sisään, toisessa lihavassa kädessään puoleen väliin poltettu
-sikaari ja toisessa käyntikorttimme.
-
-"Arvaan, mitä varten olette tulleet!" hän huudahti, luoden säteilevän
-silmäyksen vuorotellen meihin kaikkiin. "Mazaroffin juttu! Olen lukenut
-sen kaiken sanomalehdistä ja huomannut myöskin nimenne, samat, jotka
-ovat käyntikorteissanne -- juuri niin. No, ja kuka teistä on kukin?
-Herra Crole? Juuri niin. Herra Holt? Juuri niin. Herra Maythorne --
-tietysti. Ja kun nyt tunnemme toisemme, niin mistä on kysymys, hyvät
-herrat?"
-
-"Meillä on kaiketi kunnia puhutella sir Samuel Leekeä?" lausui Crole
-hyvin kohteliaasti.
-
-"Niin on sir! Se olen juuri minä, sir Samuel Leeke, Bathin ritarikunnan
-jäsen, omassa hahmossani", vastasi isäntämme rattoisasti. "Enkä
-toivoakseni menettänyt saadessani hiukan pontta nimeeni! Mutta tämä
-Mazaroffin juttu -- totisesti, se on kummallinen pulma -- vai mitä?"
-
-"Olette siis perehtynyt siihen, sir Samuel", sanoi Crole. "Tunnetteko
-asiain kulun tarkoin tähän saakka?"
-
-"Kukapa ei olisi siihen perehtynyt?" huudahti sir Samuel. "Tietystikin
-minä ja puolisoni luemme kaikki, mitä vain osuu eteemme. Viimeksi tänä
-aamuna hän virkkoi minulle: 'Sam!' hän sanoi. 'Totta totisesti tulee
-joku puhuttelemaan meitä tämän jutun johdosta!' Ja siinä te olette!
-Mutta -- tulkaahan tänne, hyvät herrat! Sitten lady Leekekin kuulee
-kaikki sanottavanne -- naiset, kuten tiedätte, ovat uteliaita, ja
-uutiset ovat parhaita, kun ne on saatu alkuperäisestä lähteestä. Tätä
-tietä!"
-
-Seurasimme sir Samuelia vastaanottosalin kylmästä loistosta toiseen
-pienempään, vähemmän muodolliseen ja mukavampaan huoneeseen, jossa lady
-Leeke istui roihuavan takkatulen ääreen sijoitetussa pehmeässä
-nojatuolissa, koettaen ratkaista jotakin ajanvietetehtävää. Hän oli
-yhtä pyylevä kuin puolisonsakin; hänen pukunsa oli uusimman muodin
-mukainen, ja hänellä oli useita sormuksia sormissaan; olin heti
-huomaavinani, että hän oli älyllisesti jonkun verran terävämpi kuin sir
-Samuel, ei aivan yhtä avoin ja äärettömän paljon valppaampi. Hän arvioi
-meidät kaikki sillä aikaa, kun meidät muodollisesti esiteltiin hänelle,
-ja ohjasi meidät vastassaan oleviin tuoleihin, joten valo sattui meidän
-kasvoihimme, mutta hänen piirteensä olivat varjossa.
-
-"Arvasinhan, että meiltä tultaisiin tiedustelemaan", hän virkkoi hieman
-teennäisesti. "Huomautin siitä sir Samuelille tänä aamuna."
-
-"Mainitsin siitä heille äsken", ilmoitti sir Samuel, joka
-vieraanvaraisesi kumartuneena ojensi sikaarikoteloaan vuorotellen
-kullekin meistä. "Mutta minulla ei totisesti ole vieläkään aavistusta
-siitä, mikä heidät tänne toi. Kukaan ei luullakseni tiedä, että
-hieroimme kauppaa Mazaroffin kanssa. Mazaroff lienee kaiketi puhellut
-siitä. Mutta miten saitte kuulla meistä?"
-
-"Hyvä sir Samuel", vastasi Crole juhlallisesti, "salaisuuksissakin on
-vielä salaisuuksia! Teidän asemassanne oleva ja maailmaan niin hyvin
-tutustunut mies ymmärtää minua, kun sanon, että tämä on suuri asia.
-Olette jo lukenut siitä melkoisen paljon -- no niin, lyhyesti sanoen,
-mitä voitte kertoa meille?"
-
-Sir Samuel istui vaimonsa lähellä olevaan tuoliin ja hieroi käsiään
-polviaan vasten; minusta näytti, että hän suuresti nautti kertomisesta.
-
-"No niin, luullakseni voin puhua suoraan", alkoi hän, vilkaisten lady
-Leekeen. "Eikä minulla olekaan paljoa kertomista. Herra Mazaroff kävi
-täällä eräänä päivänä ja esitteli itsensä mieheksi, joka oli
-harjoittanut laajaa timanttien ja muiden sellaisten kauppaa
-Etelä-Afrikassa. Hän mainitsi kuulleensa, että lady Leeke mahdollisesti
-ostaisi, jos hänelle tarjottaisiin poikkeuksellisen kauniita
-timantteja, ja oli arvellut lady Leeken haluavan nähdä erikoisen
-komeata näytettä, jonka hän oli saanut hankituksi. Sitten hän ilmoitti,
-että hänellä oli kaksi hyvin kaunista ja harvinaisen sinistä timanttia,
-ja otti esille yhden."
-
-"Vain yhdenkö?" kysyi Maythorne.
-
-"Vain yhden. Toisen", jatkoi sir Samuel, "hän kertoi olevan
-asiamiehensä, Courthopen pankissa toimivan herra Armintraden, hallussa;
-tämä oli sillä hetkellä poissa kaupungista, lomalla -- metsästämässä
-herra Courthopen seurassa Northumberlandissa. Hän väitti tapaavansa
-herra Armintraden varsin pian, sillä hän aikoi muka lähteä automatkalle
-sinnepäin ja sanoi saavansa häneltä sisartimantin."
-
-"Jollei!" keskeytti lady Leeke. "Siinä oli jollei."
-
-"Niin oli", myönsi sir Samuel. "Niin -- jollei Armintrade ollut saanut
-lopullista tarjousta joltakin toiselta ostajalta -- ensimmäinen sininen
-timantti oli muka ollut Armintraden huostassa muutamia kuukausia ja hän
-oli saattanut tavata jonkun henkilön, joka ostaisi molemmat edullisesta
-hinnasta."
-
-"Te ette siis ostanut sitä?" virkkoi Maythorne.
-
-"Emme -- me emme ostaneet", vastasi sir Samuel. "Soitin tavallisesti
-käyttämällemme jalokivikauppiaalle Frobeniukselle ja pyysin häntä tänne
-tarkastamaan Mazaroffilla olevaa timanttia. He puhelivat -- tietystikin
-ammattikielellä -- ja sopivat siitä, että sellaisen timanttiparin
-kohtuullinen hinta on satakuusikymmentätuhatta puntaa. Frobeniuksen
-poistuttua päätimme, Mazaroff ja minä, että jollei hänen asiamiehensä
-Armintrade ollut saanut parempaa tarjousta eikä tehnyt sinisistä
-timanteista sopimusta, piti Mazaroffin ottaa toinen jalokivi
-Armintradelta ja Lontooseen palattuaan näyttää minulle ja lady Leekelle
-molemmat. Jos sitten päättäisimme ostaa ne, niin saisimme ne äsken
-mainitsemastani hinnasta. Ja luonnollisesti", lopetti sir Samuel,
-silmäillen vuorotellen meitä kaikkia, "päättyi kaikki siihen.
-Senjälkeen emme ole nähneet kumpaakaan timanttia."
-
-"Näittekö Mazaroffia tämän ensimmäisen käynnin jälkeen?" tiedusti
-Maythorne.
-
-"Niin, kyllä näimme", vastasi sir Samuel empimättä. "Hän oli
-herttainen, hauska seuramies, ja pyysimme häntä päivälliselle
-luoksemme. Hän tuli -- se oli kai seuraavana iltana, Maria?"
-
-"Ei, vaan sitä seuraavana", vastasi lady Leeke.
-
-"Hän oli siis päivällisellä luonanne", sanoi Maythorne. "Oliko teillä
-muita vieraita?"
-
-"Ei, ei sinä iltana", vastasi sir Samuel. "Olihan tosin lady Leeken
-veljenpoika, nuori Jim Mallison -- mutta häntä emme pidä vieraana.
-Ketään muuta ei ollut."
-
-"Oliko silloin vielä puhetta timanteista?" kysyi Maythorne.
-
-"Jonkun verran kyllä", virkkoi sir Samuel. "Mutta ei paljoa. Hän näytti
-sitä meille taaskin. Se oli hänen taskussaan, käsitättehän. Mutta
-silloin oli keskustelulla seurustelusävy -- ei liike-elämän tapainen."
-
-"Oliko se ainoa kerta, jolloin näitte Mazaroffin -- lukuunottamatta
-ensimmäistä?" tiedusti Maythorne.
-
-"Ei, kohtasimme vielä kerran", vastasi sir Samuel. "Kun olimme
-kutsuneet hänet päivälliselle, pyysi hän taas meitä puolestaan. Me
-menimme -- hänen hotelliinsa, Ceciliin. Hän olikin harvinaisen
-oivallinen isäntä!"
-
-"Vain te ja lady Leeke otaksuttavasti?" huomautti Maythorne.
-
-"Ei. Jim Mallison oli mukana", vastasi sir Samuel. "Hän kutsui meidät
-kaikki kolme, ja perin hupainen ilta se olikin."
-
-"Oliko silloin puhetta timanteista?" tiedusti Maythorne.
-
-"Ei -- muistaakseni niitä ei lainkaan mainittu. Sopimushan oli tehty,
-nähkääs. Meidän piti nähdä molemmat Mazaroffin palattua matkaltaan."
-
-"Ettekö nähnyt häntä enää senjälkeen, oltuanne hänen luonaan
-päivällisellä Cecilissä?" kysyi Maythorne. "Ettekö kohdannut häntä
-muualla täällä Lontoossa?"
-
-"Emme -- emme ole nähneet häntä emmekä kuulleet hänestä -- ennen kuin
-nyt sanomalehdistä."
-
-"Entä lady Leeken veljenpoika, herra Jim Mallison muistaakseni?"
-huomautti Maythorne. "Oletteko kuullut hänen mainitsevan nähneensä
-Mazäroffin kaupungilla -- sen päivällisen jälkeen?"
-
-Sir Samuel katsahti vaimoonsa.
-
-"En ole kuullut hänen puhuvan siitä", hän vastasi. "Jim liikkuu paljon
-seurapiireissä ja niin edelleen -- hän on nytkin poissa kotoa, muutoin
-hän voisi itse ilmoittaa sen teille. Mutta en ole kuullut hänen
-kertovan, että hän olisi kohdannut Mazäroffin. Oletko sinä, Maria?"
-
-"En -- en ole kuullut hänen mainitsevan sitä", vastasi lady Leeke.
-"Sitäpaitsi luulen, että Mazaroff oli lähdössä, kun olimme hänen
-luonaan päivällisellä Cecilissä."
-
-Keskustelumme tämän arvoisan avioparin kanssa supistui jälleen
-vähäiseksi, ja me poistuimme. Minua halutti kovasti päästä ulkoilmaan:
-tahdoin ilmoittaa jotakin, mitä en voinut ennen lausua. Niin pian kun
-olimme päässeet eroon loistavapukuisista palvelijoista, puhkesin
-puhumaan.
-
-"Kuulkaahan!" huudahdin, tarttuen kumppanieni kyynärvarteen.
-"Muistattehan, kun tänä aamuna kerroin nähneeni Mazaroffin
-keskustelemassa -- ensin Huntingdonissa, sitten Yorkissa -- erään
-minulle tuntemattoman miehen kanssa, jonka Mazaroff kuitenkin
-ilmeisesti tunsi. No niin -- sen miehen -- juuri saman miehen --
-valokuva on lady Leeken uuninreunustalla!"
-
-
-
-
-KUUDESTOISTA LUKU
-
-Koputus oveen
-
-
-Molemmat seuralaiseni pysähtyivät jääden tuijottamaan minuun -- Crolen
-kasvoilla oli tavallisen näköinen ällistynyt ilme, kun taas Maythornen
-silmät välähtivät äkkiä ja kasvot saivat valppaamman ilmeen kuin
-koskaan sitä ennen olin niillä huomannut; huomautukseni näytti
-vaikuttaneen häneen kuin valon leimahdus. Sitten hänen eloisa katseensa
-siirtyi yhtä äkkiä sivulle päin takaisin siihen taloon, josta olimme
-tulleet.
-
-"Lady Leeken uuninreunustalla oli kaksi miehen valokuvaa", virkkoi hän;
-"yksi kummallakin puolella tuhannen guinean arvoiselta näyttävää
-kelloa. Kumpaa niistä tarkoitatte?"
-
-"Sitä miestä, jolla oli jokseenkin heleän värinen, ristiraitainen takki
-ja pehmeä kaulus", vastasin. "Se oli rintakuva."
-
-"Se oli kellon oikealla puolella", jatkoi hän miettiväisesti. "Nuorehko
-mies, ilmeisesti vaaleatukkainen ja vaaleaviiksinen. Sekö?"
-
-"Juuri hänet näin joka tapauksessa puhelemassa Mazaroffin kanssa
-Huntingdonissa ja sitten taaskin Yorkissa", vakuutin. "Tunsin hänet
-valokuvasta heti."
-
-Seisoimme hetkisen äänettöminä; Crole ja minä tarkkailimme Maythornea.
-Äkkiä hän lähti liikkeelle; astelimme vähän matkaa Park Lanea pitkin.
-
-"Todennäköisesti hän oli Mallison, sama veljenpoika, josta meille
-puhuttiin", sanoi Maythorne, ikäänkuin heräten haaveiluista.
-"Katsotaanpa -- hänen mainittiin olevan lady Leeken veljenpoika, ja sir
-Samuelin puheista päättäen hän tuntee Lontoon seurapiirit varsin hyvin.
-No niin, mitä sitten on selvinnyt? Sikäli kuin äsken kuulimme, kohtasi
-Mallison kahdesti Mazaroffin -- kerran täällä Leeken talossa ja toisen
-kerran Cecil-hotellissa, kun he kaikki olivat Mazaroffin vieraina.
-Mallison kuuli puhuttavan sinisistä timanteista ja näki niistä toisen.
-Jos valokuva on Mallisonin, kuten te väitätte, Holt, niin Mallison on
-sama mies, jonka näitte keskustelevan Mazaroffin kanssa ensin
-Huntingdonissa, sitten Yorkissa. Tietääkö Mallison niin ollen mitään
-tästä jutusta? Siitä on otettava selkoa -- kun saamme Mallisonin
-käsiimme."
-
-"Sen ei pitäisi olla kovinkaan vaikeata", jupisi Crole.
-
-"Mallisonhan kuuluu olevan matkalla tällä hetkellä", huomautti
-Maythorne, "jossakin pohjoisessa päin tietystikin, jos Holt tunsi kuvan
-oikein. Mutta se ei tuota minulle niin kovin paljoa päänvaivaa.
-Mieltäni kalvaa se, että Mallisonin nimi on jollakin tavoin tuttu --
-muistan sen jonkun täällä Lontoossa, West Endissä, verrattain äsken
-sattuneen tapauksen yhteydessä. Se pyörii aivoissani -- mutta juuri nyt
-en saa sitä tarkkaan mieleeni. Mallison?"
-
-Hän seisahtui keskelle katukäytävää, jääden hetkiseksi tuijottamaan
-kiveykseen kädet työnnettyinä housuntaskuihin. Äkkiä hän katsahti
-meihin, kutsui ohitsemme ajavaa ajuria ja kehoitti meitä nousemaan
-kanssaan rattaille.
-
-"Tulkaa toimistooni!" hän kehoitti. "Siellä on minulla apulainen --
-uskottu konttoristini -- jonka pää on Euroopan terävimpiä ja muisti
-varmimpia. Hän tietää sen!"
-
-Maythornen toimisto oli Conduit-kadulla, joten pääsimme sinne
-muutamissa minuuteissa. Halusin kiihkeästi nähdä, millainen paikka se
-oli, luonnollisesti arvellen, että yksityisetsivän työskentelypaikka on
-likaisen harmaa ja synkkä. Mutta asianlaita olikin täsmälleen
-päinvastainen; toimisto oli melkein palatsimainen. Siellä oli
-etuhuone, jossa kaksi näppärännäköistä neitosta uutterasti naputti
-kirjoituskoneiden näppäimiä ja vilkas poika ilmeisesti toimi
-ovenvahtina; sen takana oli sisempi, hyvin upeasti sisustettu huone;
-siellä istui nuori herrasmies, joka meidän astuessamme sisään luki
-mukavassa asennossa _Sporting Timesiä_ heittämättä sitä kädestään
-noustessaan pystyyn kumartamaan meille. Sen takana taas oli ilmeisesti
-isännän tarkoin yksityinen osasto, huone, jonka turkkilaiset matot,
-pehmeät nojatuolit, muutamat hienot taulut ja viimeisen kuosin mukainen
-konttorikalusto teki perin uhkeaksi. Siinä huoneessa kerrottiin
-epäilemättä kaameita salaisuuksia silloin tällöin, mutta se tapahtui
-aisteja suuresti viehättävässä ympäristössä.
-
-Tämän huoneen kummassakin päässä oli kirjoituspöytä; sisään tullessamme
-istui kaukaisemman ääressä nuori mies, joka olisi herättänyt
-huomiotani, missä hyvänsä olisin hänet kohdannut. Hän oli pienikokoinen
-mies, melkein höyhensarjalainen, käyttääkseni painijain kieltä, ja
-hänen hintelän ruumiinsa verhona oli hyvin leveäraitainen
-tweedkankainen puku; tavallisen kauluksen asemasta hänellä oli
-metsästysliina, jonka laskoksia piti koossa kultainen, hevosenkengän
-muotoinen neula; siihen nähden hän olisi voinut olla tallipoikien
-päämies. Mutta hänessä oli silmäänpistävämpiä piirteitä, jotka tulivat
-näkyviin heti, kun hän nousi seisomaan ja kääntyi esimiehensä puoleen.
-Hänellä oli terävin ja omituisin näkemäni sininen silmäpari, tutkivin
-nenä ja mitä vankimman ja itsepäisimmän leuan yläpuolella perin
-suoraviivaiset huulet. Mutta nämäkään seikat eivät olleet kukin
-erikseen eivätkä kaikki yhdessä hänen huomattavimmat piirteensä.
-Ensinnä kiintyi katse hänen punaiseen tukkaansa, jonka helakka,
-väärentämätön väri liekkiryöppynä kuvastui himmeän rauhallisia seiniä
-vastaan siitä huolimatta, että hän piti sitä lyhyeksi ajeltuna, minkä
-johdosta hänen liian isot, jotensakin suipot korvansa olivat sitäkin
-selvemmin näkyvissä. En tiedä, mitä Crole hänestä ajatteli -- hän oli
-epäilemättä nähnyt miehen jo aikaisemmin, kenties useita kertoja --
-mutta omassa mielessäni kiteytyi heti nähtyäni hänen eloisa ihonsa,
-terävä nenänsä ja yleensä valpas olemuksensa hänestä saamani vaikutelma
-yhdeksi sanaksi. Vainukoira!
-
-Maythorne viittasi meitä istuutumaan rattoisasti räiskivän takkatulen
-kahden puolen oleviin tukeviin tuoleihin, pani syrjään keppinsä ja
-käsineensä ja kääntyi sitten konttoristinsa puoleen, joka noustuaan
-kirjoituspöytänsä äärestä seisoi odottaen.
-
-"Cottingley!" alkoi Maythorne, käyden suoraan käsiksi asiaan ilman
-esipuheita. "Tunnemmeko nimen Mallison?"
-
-Näin nopean valon välähdyksen punapäisen miehen silmissä -- näytti
-siltä kuin olisi jossakin niiden takana äkkiä sytytetty lamppu.
-Suoraviivaisten, ohuiden huulien tiukka ilme heltisi -- mies nyökäytti
-lyhyeksi ajeltua päätään.
-
-"Kyllä tunnemme. Mallison. James Mallison."
-
-Miehen ääni oli yhtä omituinen kuin ulkomuotokin. Se oli jonkunlainen
-hillitty, inisevä falsette. Konttoristi tuijotti edelleen Maythorneen,
-ja tämä nyökkäsi.
-
-"Arvelin sinun muistavan sen, Cottingley. Missä yhteydessä se oli?"
-
-"Welminster-aukion jutussa. Hän ei ollut suoranaisesti siihen
-sekaantunut, mutta eräs asiakkaamme oli. Mallisonin nimi oli
-luettelossa. Painoin sen mieleeni. James Mallison -- toimeton henkilö.
-Osoite on Park Lane. Lady Leeken veljenpoika -- tämä Mallison."
-
-"Entä itse Welminster-aukion juttu, Cottingley? Uhkapeliä, eikö niin?"
-
-"Poliisit pitivät tarkastuksen muutamassa yksityisessä pelipaikassa
-Welminster-aukion varrella. Noin kolme tai neljä kuukautta takaperin.
-Pidätettiin kolme-, neljäkymmentä henkilöä. Mallison oli siellä mukana.
-Oli myöskin naisia. Ylhäisiä naisia. Pelipaikan omistaja tuomittiin
-suuriin sakkoihin -- hyvin suuriin. Muut -- vieraat -- kuten
-tavallisesti selvisivät vähällä. Jos muistat, siellä oli myöskin eräs
-asiakkaamme -- tuli hädissään luoksemme. Ei mitään! Haluatko
-otekirjan?"
-
-Maythorne taivutti päätään ja ojensi kättään. Konttoristi meni huoneen
-keskellä olevan ison pöydän luokse, otti jykevän kirjan, joka
-osoittautui sisältävän sanomalehtileikkeleitä, etsi sivun melkeinpä
-salaperäisen nopeasti ja ojensi kirjan Maythornelle. Tämä silmäili
-otetta ja työnsi sitten kirjan Crolelle ja minulle.
-
-"Kas tuossa", hän virkkoi. "Leikkaamme sanomalehdistä kaikenlaisia
-selostuksia ja juttuja ja liimaamme ne sitten kirjaan vastaisen varalle
--- niitä voi joskus sattua tarvitsemaan. Minusta on sellainen
-järjestelmä perin hyödyllinen, minun muistini ei ole niin mainio kuin
-tämän Cottingleyn. Tässä, kuten näette, on sanomalehden selostus
-eräässä West Endin yksityisessä pelihelvetissä toimitetusta
-poliisitarkastuksesta. Omistaja oli herttainen herrasmies, jolla oli
-niin paljon ystäviä, sekä miehiä että naisia, vierailemassa luonaan
-muutamana iltana, että poliisit alkoivat epäillä ja päättivät itsekin
-käväistä hänen luonaan -- kutsumattomina vieraina. Tuossa on kerrottu,
-miten kaikki kävi, sekä mainittu huoneistosta tavattujen henkilöiden
-nimet ja niiden joukossa, kuten näette, on Park Lanen varrella asuva
-toimeton mies James Mallison -- mistä päättäen herra Mallison asuu
-tätinsä ja enonsa luona. Mutta ehkä Cottingley tietää sen -- hänellä on
-tiedossaan koko joukko asioita! Tiedätkö mitään Mallisonista,
-Cottingley?"
-
-Konttoristi suipisti huuliaan ja liikautti hieman olkapäitään,
-ikäänkuin olisi tahtonut ilmaista, että Mallisoniin tuskin kannatti
-kiinnittää huomiota.
-
-"Hyvin vähän! Nuori kaupunkilainen. Hiukan -- turhamainen. Urheilee --
-vähän. Asuu sir Samuelin ja lady Leeken luona. Hänet näkee joskus
-näiden seurassa, useammin yksin jossakin sir Samuelin autossa.
-Käsittelee rahaa jokseenkin auliisti -- Leeke-puolisoilla ei ole
-lapsia. Äskettäin rikastuneita -- sodasta hyötyneitä -- ymmärrättehän.
-Sanotaan, että tämä Mallison saa periä sir Samuelin varat."
-
-"Ja siinäkö kaikki, mitä tiedät, Cottingley?"
-
-"Siinä kaikki!"
-
-Maythorne viskasi leikkelekirjan takaisin pöydälle.
-
-"No niin, siinä se!" hän sanoi. "Nyt tiedämme Mallisonista hiukan
-enemmän. Epäilemättä hän on sama mies, jonka kanssa Mazaroff keskusteli
-Huntingdonissa ja Yorkissa. Eihän se tosin ollut mitään erikoista,
-mutta se tuntuu osoittavan, että Mallison oli matkalla pohjoiseen. Ja
-haluaisinpa tietää, kohtasiko hän Mazaroffin enää senjälkeen."
-
-"Miksi niin?" kysyi Crole kummastuneen näköisenä. "Ja missä sitten?"
-
-"Kysymyksen jälkimmäinen osa on tärkeämpi kuin edellinen", vastasi
-Maythorne. "Sellaisessa kohtauksessa on merkityksellinen juuri paikka.
-Meidän olisi päästävä selville, missä yhteydessä Mazaroffin murha ja se
-seikka, että hänellä oli toinen sininen timantti taskussaan, olivat
-keskenään. Kuinka moni tiesi, että se oli hänen muassaan? Mikäli olemme
-saaneet selkoa, oli täällä mies -- Mallison, joka varmasti tiesi sen.
-Mallison oli nähnyt sinisen timantin -- numero kahden -- Mazaroffin
-hallussa kahdesti. Kun he tapasivat toisensa Huntingdonissa ja
-Yorkissa, puhelivat he otaksuttavasti sir Samuel Leeken kanssa
-hierotusta sinisten timanttien kaupasta. Meidän on löydettävä
-Mallison käsiimme ja keskusteltava hänen kanssaan. Koetan tänä iltana
-ottaa selon siitä, milloin hän todennäköisesti palaa tahi mistä hän
-on tällä hetkellä löydettävissä -- käyn itse tiedustamassa sitä
-Leeke-aviopuolisoilta. Mutta sitten -- Armintrade? Myöskin se mies on
-tavattava -- hän tietää enemmän kuin on puhunut; oikeastaanhan hän ei
-ole virkkanut mitään. Ja siihen mennessä häntä on pidettävä
-huolellisesti silmällä. Holt, onko Lehtokurppaan jättämänne mies,
-autonohjaaja Webster, älykäs ja valpas?"
-
-"Webster on terävä ja nokkela poika", vastasin, "sukkela ja
-luotettava."
-
-"Anna minulle muutamia sähkösanomakaavakkeita, Cottingley!" pyysi
-Maythorne. "Holt, aion sähköttää Websterille teidän nimessänne muutamia
-määräyksiä, joita haluan hänen noudattavan pitäessään silmällä High Cap
-Lodgea. Meidän lienee luullakseni matkustettava sinne takaisin, mutta
-se ei tapahtune vielä huomenna. Mitä tulee huomiseen, niin suostutteko
-te kaksi tulemaan tänne kello kymmenen aamulla?"
-
-Crole ja minä poistuimme pian, jättäen Maythornen kyhäämään Websterille
-lähetettävää sähkösanomaansa. Kadulle päästyämme Crole haukotteli.
-
-"Minä lähden kotiin, Holt", hän sanoi. "Kotiin Wimbledoniin --
-päivälliselle ja makuulle, poika! Se on minulle tarpeen kaiken tämän
-jälkeen. Entä te? Mitä aiotte tehdä?"
-
-"Aion menetellä jotakuinkin samalla tavoin", vastasin. "Syön jossakin
-päivällistä ja vetäydyn sitten asuntooni. Minäkin olen väsynyt. Ja
-otaksuttavasti on meidän taaskin oltava liikkeellä huomenaamulla?"
-
-"Meidän on tavattava toisemme Maythornen toimistossa", myönsi hän
-nyökäten. "Hm! Olemmekohan päässeet vähääkään eteenpäin tänä päivänä?
-Kuka tappoi Salim Mazaroffin? Toivottavasti en tänä yönä unissani hoe
-mielessäni sitä kysymystä! No niin, näkemiin huomiseen saakka sitten!"
-
-Hän haukotteli toistamiseen, hymyili anteeksipyytävästi, pudisti
-kättäni ja lähti rientämään lähimmälle maanalaiselle asemalle päin. Ja
-hänestä erottuani tunsin olevani uupunut -- uupuneempi kuin olin
-aavistanutkaan. Viime päivien mielenkiihko, hoppu, sekavat
-mielenliikutukset -- kaikki ne yhdessä alkoivat tehota. Vilkaisin
-kellooni -- se oli täsmälleen kuusi. Päätin pistäytyä päivällisellä
-heti ja sitten mennä asuntooni Jermyn-kadulle ja paneutua nukkumaan.
-
-Aterioin eräässä ravintolassa, jossa saa olla rauhassa nykyisinkin, ja
-koetin syödä vankasti uhraamalla siihen runsaasti aikaa. Se ja siitä
-saamani lepo virkistivät minua; mieleni alkoi tehdä etsiä käsiini
-ystäväni Harker ja kertoa hänelle seikkailuistani. Mutta tarkemmin
-harkittuani arvelin paljoa viisaammaksi mennä kotiin -- sillä sikäli
-kuin tiesin olisi meillä huomenna vieläkin puuhaisampi päivä, ja meidän
-olisi kenties palattava Marrasdaleen. Ostin senvuoksi iltalehdet ja
-lähdin Jermyn-kadulle aikeissa käydä levolle täsmälleen kello yhdeksän.
-Torkuin sanomalehtien ääressä odottaessani mainittua kellonlyömää ja
-olisin pysynyt päätöksessäni, ja olinkin jo alkanut valmistautua
-paneutuakseni pitkäkseni, kun Maythorne saapui luokseni. Heti avattuani
-hänelle ulko-oven näin, että hänellä oli uutisia.
-
-"Tapasin sir Samuel Leeken uudelleen", alkoi hän minun päästettyäni
-hänet sisälle, kehoitettuani häntä istuutumaan nojatuoliin ja
-tarjottuani hänelle wiskyä ja soodaa sekä sikaarin. "Esitin sopivan
-tekosyyn ja käväisin siellä vielä kerran. Sain selville erään
-tosiseikan, joka saattaa olla joko tärkeä taikka mitätön -- tietystikin
-tuosta Mallison-miekkosesta."
-
-"No?" äänsin.
-
-"Mallison", jatkoi Maythorne, "lähti pohjoiseen päin juuri samaan
-aikaan kuin myöskin te ja Mazaroff. Hän meni yhdellä Leeken autoista --
-heillä näyttää olevan niitä kokonainen liuta -- ja hänellä oli varma
-päämäärä. Vanha Leeke aikoo vuokrata ensi vuodeksi jonkun
-metsästysalueen -- jonkun teerinummen -- ja hänen mielestään oli
-järkevää lähettää nuori Mallison etukäteen tarkastamaan alueita
-varsinaisena metsästysaikana. Hänen puheittensa nojalla olen ihan varma
-siitä, että Mallison oli Marrasdalen välittömässä läheisyydessä juuri
-silloin, kun te ja Mazaroff saavuitte Lehtokurpan majataloon. Mitä
-siitä arvelette?"
-
-Hän silmäili minua tarkasti, ja näin, että hän odotti minun
-huomauttavan jotakin. Minulla ei ollut mitään huomauttamista; voin
-sanoa vain sen, etten ollut niillä tienoin nähnyt vilahdustakaan
-Mallisonista. Hän hymähti.
-
-"Ette tietenkään", hän vastasi. "Ette luonnollisestikaan nähnyt -- tahi
-sanoisinko, ette saanut nähdä -- mutta se oli kaikki vielä hämärän
-peitossa. Mutta -- varmasti Mallison oli siellä tahi niillä seuduin.
-Ja --"
-
-Hän keskeytti lauseensa ja oli ääneti niin kauan, että lausuin julki,
-mitä mielessäni liikkui.
-
-"Saanemmekohan milloinkaan kaikesta tarkkaa selkoa", virkoin.
-
-Hän loi minuun omituisen, tietävän katseen.
-
-"Kyllä saamme, Holt", hän vakuutti. "Ja -- sitten siitä kehittyy soma
-yllätys! Katsokaas! Muistatteko, että käydessämme Reiver's Denissä otin
-maasta erään esineen lähellä sitä kohtaa, mistä Mazaroffin ruumis
-löydettiin? Muistatte siis. No niin --"
-
-Hän katkaisi sanansa jyrkästi. Ulko-ovelleni koputettiin hiljaa, mutta
-jatkuvasti. Käännyimme kumpikin sinne päin kuuntelemaan. Taaskin kuului
-kolkutusta. Ja silloin lähdin huoneesta, astelin pienen eteissalin läpi
-ja aukaisin oven -- peräytyäkseni ällistyksestä hätkähtäen.
-
-Ovella oli Sheila -- yksin!
-
-
-
-
-SEITSEMÄSTOISTA LUKU
-
-Miten se oli saatu?
-
-
-Hänen nimensä luiskahti tahtomattani huuliltani seisoessani siinä,
-tuijottaen häneen -- hän oli ollut sinä iltana yhtä mittaa mielessäni.
-Hän naurahti puolittain ujosti, kun se pääsi suustani, mutta oli
-hillitympi kuin minä ja astui eteissaliin, ikäänkuin tässä -- minusta
-yllättävässä -- käynnissä ei olisi ollut mitään omituista.
-
-Olin jättänyt arkihuoneeni oven auki; hän vilkaisi siitä sisälle ja
-näki Maythornen; hänen ensimmäiset sanansa olivat perin asialliset.
-
-"Maythorne on luonanne? Se sopii mainiosti! Nyt --"
-
-Seurasin häntä huoneeseen ja suljin oven. Maythorne oli ponnahtanut
-seisoalleen; sekunnin tahi parin ajan seisoimme kaikki kolme
-töllistellen toisiamme. Minä puolestani olin tyyten ymmällä; Maythorne
-malttoi mielensä paremmin. Hän siirsi tuolin takan eteen ja viittasi
-äänettömästi Sheilaa istuutumaan siihen.
-
-"Neiti Merchison on kaiketi tullut siitä syystä, että jotakin on
-tapahtunut?" hän alkoi.
-
-"Juuri niin!"
-
-Sheilalla oli yllään väljä matkavaippa -- paksu, turkisvuorinen -- ja
-istuutuessaan välissämme olevaan tuoliin hän päästi sen napit osittain
-auki, pisti kätensä johonkin sisätaskuun ja otti esille kokoon taitetun
-paperin. Sitten hän ojensi sen minulle yhtä tyynesti kuin se olisi
-ollut vain tavallinen kirje.
-
-"Herra Maythorne on oikeassa, jotakin on tapahtunut", hän ilmoitti.
-"Tässä on jälkisäädös. Toin sen teille itse."
-
-Hänen sanojaan seuranneen hiljaisuuden aikana tunkeutui tajuntaani
-kaksi heikkoa ääntä, kuten merkityksettömät äänet usein tekevät
-tärkeillä hetkillä. Toinen aiheutui siitä, että Maythorne, joka Sheilan
-koputtaessa oli juuri ollut sytyttämäisillään sikaarin, raapaisi
-tulitikun; toinen oli paperin hiljainen kahina minun levittäessäni sen
-auki. Vilkaisin sen alareunassa olevaan nimikirjoitukseen -- se oli
-epäilemättä Yorkissa tehty jälkisäädös, josta Postlethwaite oli
-kuulusteluissa puhunut. Ojensin sen Maythornelle; hän silmäili sitä,
-taittoi sen jälleen kokoon ja kääntyi sitten tyynesti Sheilaan päin,
-pitäen sitä kädessään.
-
-"Mistä saitte tämän käsiinne, neiti Merchison?" hän tiedusti.
-
-Vastaus tuli empimättä ja terävästi, sävyltään jonkun verran kovasti.
-"Varastin sen!"
-
-"Varastitte sen? Keneltä?"
-
-"On turhaa kaarrella! Varastin sen omalta äidiltäni!"
-
-Maythorne ja minä vilkaisimme toisiimme. Sheila katseli vuoroin meitä
-kumpaakin. Sitten hänen katseensa äkkiä kiintyi tuolini takana olevaan
-pieneen pöytään.
-
-"Pyytäisin", virkkoi hän, "antamaan minulle lasin viiniä. Tuolla näkyy
-olevan portviiniä. Söin tietystikin puolisen junassa ja sitten nautin
-jonkunlaisen päivällisen Euston-asemalla, mutta tahtoisin mielelläni
-lasin portviiniä ja keksin, jos sellaista on käsillä -- sitten kerron
-teille -- paljon!"
-
-Minulla oli erinomaista portviiniä, isältäni saatua lahjaa, ja ehätin
-kaatamaan sitä hänelle pikariin ja asettamaan keksilaatikon hänen
-eteensä. Pureksittuaan keksin puoliväliin ja ryypättyään viiniä kerran
-tahi pari hän kääntyi Maythornen puoleen, naurahtaen omituisesti,
-puolittain uhmaavasti.
-
-"Rohkenenpa otaksua, että olette kuullut sellaisista tapauksista --
-kenties tuntenutkin niitä -- jolloin tytärten on ollut pakko puhua
-julki totuus äideistään, herra Maythorne?" hän alkoi. "No niin --
-lieneepä menettelyni oikea tai väärä, aion kertoa teille totuuden
-äidistäni. Varastin tuon jälkisäädöksen tänä aamuna häneltä, koska
-tiesin, ettei hänellä ollut minkäänlaista oikeutta pitää sitä
-hallussaan, ja saatuani sen käsiini hypähdin polkupyörälleni ja
-oikaisin suoraa päätä Black Gillin risteysasemalle ja nousin
-ensimmäiseen etelään lähtevään junaan luovuttaakseni sen asianomaiselle
-henkilölle. Jollen olisi sitä tehnyt, niin kuka tietää, miten sille
-olisi käynyt?"
-
-Maythorne silmäili häntä tarkkaavasti, nyökytellen päätään ymmärtävästi
-hänen jokaiselle lauseelleen. Minä puolestani istuin ymmälläni ja
-ihmeissäni. En käsittänyt mitään -- toistaiseksi.
-
-"Niinkö?" sanoi Maythorne. "Niinpä niin. Mutta tiedossanne on asioita
-paljon enemmän, neiti Merchison. Ja me olemme -- kolmen kesken."
-
-Sheila söi loppuun pureksimansa keksin ja joi tyhjäksi lasinsa; sitten
-hän sysäsi vaippansa tuuheata kaulusta taaksepäin ja pani kätensä
-syliinsä ristiin -- huomasin niiden hiukan vapisevan.
-
-"Niin", hän myönsi, "tiedän koko joukon enemmän ja kerron sen teille
-heti. Kuten jo heti alussa mainitsin -- nyt on turhaa koettaa
-kierrellä! No niin, asia on näin. Heti kun kuulustelussa saimme kuulla
-jälkisäädöksestä, tiesin äitini kiihkeästi haluavan saada tietoja,
-mutta en tietystikään lainkaan epäillyt, että se joutuisi hänen
-haltuunsa. Tahdoin ilmoittaa teille, sillä on turhaa väittää sitä
-vastaan, että äitini on sellaisia naisia, jotka rakastavat rahaa --
-hänestä on raha kaikki kaikessa -- niin juuri, kaikki kaikessa. Alusta
-alkaen käsitin, että niin pian kun hän todella alkoi uskoa Mazaroffia
-Merchisoniksi, alkoi hänessä myöskin kiteytyä ajatus saada Mazaroffin
-omaisuus haltuunsa. Mervyn!" hän äkkiä huudahti, lausuen nimeni ensi
-kerran ja laskien kätensä käsivarrelleni, ikäänkuin etsien suojaa
-luonnolliselta turvaajaltaan. "Sanoinhan silloin, kun tuonnoittain
-kävelimme pois kuulustelusta, että minä -- minä -- en tahtonut sinun
-luovuttavan käsistäsi sitä omaisuutta -- etten halunnut sen joutuvan
-muille? Sanoinhan sen sillä tavoin, että uskoit minun puhuvan tosissani
-ja vakavasti?"
-
-En voinut muuta kuin nyökätä; hänen kiihkeä sävynsä ja kätensä puristus
-tuntuivat sitovan kieleni. Ilmeisesti hänen sanansa verhosivat jotakin
-sellaista, mitä kykenin vain arvaamaan.
-
-"No niin", jatkoi hän, "en tiennyt, mihin äitini saattaisi ryhtyä; en
-tiedä nytkään -- sen sanon teille molemmille heti -- mitä hän on
-tehnyt; sen vain tiedän, että hän on tavalla tai toisella saanut
-haltuunsa tuon jälkisäädöksen ja että minä olen varastanut sen häneltä,
-luovuttaen sen teille. Kaikki kävi seuraavasti. Toissa iltana melkoisen
-myöhään käyttäytyi äitini jokseenkin omituisesti. Vähän päivällisen
-jälkeen hän lähti ulos, selittäen menevänsä katsomaan jotakin kylässä
-sairaana viruvaa vanhaa miestä. Äitini ei millään tavoin kovin paljoa
-huolehdi sairaista vanhuksista, olivatpa ne sitten miehiä tai naisia,
-ja minua kummastutti, että hän näki niin paljon vaivaa tässä
-erikoisessa tapauksessa. Hän meni ja oli poissa jonkun aikaa -- niin
-kauan, että isäpuoleni, jonka huomiokyky tavallisesti on mahdollisimman
-heikko, pani sen merkille ja kehoitti minua lähtemään vanhuksen majalle
-noutamaan äitiä takaisin. Minä menin -- äiti, niin minulle kerrottiin,
-oli ollut siellä, mutta viipynyt vain muutamia minuutteja. Poistuin
-sieltä ja kohtasin hänet lähellä porttiamme; hän selitti kerran ulkona
-ollessaan pistäytyneensä katsomassa eräitä toisia vanhuksia -- mikä ei
-suinkaan ole todennäköistä, koska kaikilla iäkkäillä alustalaisillamme
-on tapana paneutua makuulle kello kahdeksan. Jo silloin epäilin
-jotakin, mutta en tietänyt, mitä."
-
-"Jatkakaa!" kehoitti Maythorne tyynesti. "Kertokaa meille kaikki!"
-
-"No niin, eilen illalla toistui sama temppu", puhui Sheila edelleen.
-"Äiti lähti kotoa, ilmoittaen meille saman syyn, ja oli poissa vieläkin
-kauemmin. Herra Elphinstone, joka oli vilustunut hieman, paneutui
-makuulle, ja sitten tein minä samalla tavoin. Vihdoin kuulin äidin
-palaavan; lähdin aamupuvussani ja yötohveleissani katsomaan, voisinko
-jollakin tavoin auttaa häntä. Ja juuri silloin tein erään havainnon.
-Pyydän, ettette luulisi minun vakoilleen ettekä kuunnelleen oven takana
--- en tehnyt kumpaakaan: kaikki kävi sattumalta. Äiti oli sisemmässä
-kirjastossa; näin hänet verhojen välitse, jotka eroittivat sen isosta
-kirjastohuoneesta. Keskellä lattiaa olevalla pöydällä paloi pieni
-lamppu; hän seisoi pöydän ääressä, tarkastaen paperiarkkia. Ja -- en
-tiedä, oliko se innoitettu näkemys vai mikä -- mieleeni välähti, että
-hänen lukemansa paperi oli kadonnut jälkisäädös! Sitten -- no niin,
-sitten pidin häntä silmällä -- sen tunnustan. Hän luki paperin lävitse,
-taittoi sen kokoon, katsahti ympärilleen, siirtyi kirjahyllyn luo ja
-pisti paperin nurkassa olevan paksun, isokokoisen teoksen -- Draken
-_Eboracumin_ -- väliin. Sitten poistuin -- mutta en nukkunut. Tiesin,
-että oli pahaa tekeillä. Olin varma, ehdottoman varma siitä, että
-äitini kädessä näkemäni paperi oli jälkisäädös, mistä ja miten hän sen
-sitten lieneekään saanut! Ja keskellä yötä nousin vuoteestani, menin
-kirjastoon suoraan teoksen luokse, otin paperin sen välistä pimeässä ja
-raapaisin sitten tulta tikulla. Yksi vilkaisu luonnollisestikin riitti.
-Panin paperin takaisin ja palasin vuoteeseeni. Mutta uni oli karkonnut
-silmistäni. Minusta tuntui -- oi, en tiedä, miltä minusta tuntui. Ilkeä
-rikos oli tekeillä -- lähellä minua. Vaikka hän olikin oma äitini, niin
-mikä oikeus hänellä oli pitää jälkisäädöstä hallussaan? Mistä hän oli
-sen saanut? Ja millä keinoin? Oliko hän sekaantunut -- en tohtinut
-ajatella, mihin hän oli saattanut sekaantua. Mutta yhdestä asiasta olin
-varma -- jos jälkisäädös jäisi hänen huostaansa, niin hän
-todennäköisesti tuhoaisi sen, ja sitten -- niin, sitten tapahtuisi
-monenlaista, mitä en soisi tapahtuvan. Ja siispä päätin itse käydä
-ohjaksiin. Nousin makuulta varhain -- paljon ennen kuin kukaan muu,
-edes palvelijatkaan, oli liikkeellä. Varustauduin matkalle, otin
-jälkisäädöksen, hypähdin polkupyörälleni ja lähdin Black Gillin
-asemalle -- oli vielä pimeä, kun lähdin. Pääsin Carlisleen -- ja sitten
-tietystikin oli tie selvänä Lontooseen. Nyt on jälkisäädös teillä!"
-
-Maythorne, joka oli istunut koko ajan, antaen wiskynsä ja soodansa olla
-maistamattomana kyynärpäänsä lähellä, tarttui äkkiä lasiinsa ja kumarsi
-Sheilalle enemmän kuin muodollisen kohteliaasti.
-
-"Olette rohkea nainen!" hän kehui, silminnähtävän ihailevasti. "Ainakin
-osaatte toimia empimättä. Niinpä niin! Tämä on kummallinen tarina,
-Holt. Mitä te siitä arvelette?"
-
-Olin miettinyt ankarasti Sheilan kertomuksen viimeisen puoliskon
-aikana. Kenties ajatukseni juoksivat vanhanaikaisia ja sovinnaisia
-uria, mutta sanoin mitä ajattelin.
-
-"Ehkä", vastasin, "rouva Elphinstone voisi antaa täysin asiallisen ja
-pätevän selityksen siitä, miten jälkisäädös joutui hänen haltuunsa."
-
-Sheila pyörähti minuun päin salamannopeasti.
-
-"Mervyn!" hän huudahti. "Mielestäsi olisi minun kaiketi pitänyt kysyä
-sitä häneltä, ennen kuin varastin jälkisäädöksen ja karkasin -- sinun
-luoksesi!"
-
-"Ei -- ei!" sopersin. "Minä --"
-
-"Mutta minä uskon, että ajattelit niin!" kivahti hän. "Olisinpa
-totisesti ollut typerä, jos olisin antanut hänen edes aavistaa, että
-tiesin sen olevan hänen tallessaan! Olen varma siitä, mitä olisi
-tapahtunut, jos olisin ilmaissut tietäväni, mitä oli piilossa kirjan
-välissä!"
-
-"Mitä sitten?" kysyin.
-
-"Hän olisi polttanut sen silmieni edessä", vastasi Sheila. "Tiedän sen!
-Ja kun sen tiesin, en voinut tehdä muuta kuin toimittaa paperin
-varmoihin käsiin."
-
-"Neiti Merchison on oikeassa", sanoi Maythorne. "Se oli ainoa
-mahdollinen keino. Ja nyt on jälkisäädös tässä; huomenaamulla luovutan
-sen Crolelle. Kuten Holt huomautti, saattaa äidillänne olla täysin hyvä
-selitys siitä, kuinka hän sai paperin huostaansa. Mutta asian näin
-ollen toimitte niin hyvin kuin voitte. Nyt on tämä lähes miljoona
-puntaa koskeva jälkisäädös varmassa tallessa!"
-
-Sheila ponnahti äkkiä pystyyn ja alkoi napittaa avaraa takkiaan.
-
-"Sitten on kaikki kunnossa", hän virkkoi. "Ainakin olen minä
-suorittanut vähäisen osuuteni -- ja nyt poistun -- minun pitää saada
-nukkua tänä yönä."
-
-"Minne aiot mennä?" tiedustin, samalla kun Maythorne ja minä nousimme
-seisomaan. "Minne mennetkin, on sinun sallittava minun saattaa sinut
-sinne."
-
-"Varsin mielelläni", vastasi hän puolittain välinpitämättömästi.
-"Lähden vanhan koulutoverini Rhoda Apperleyn luokse. Hänellä on oma
-vuokra-asunto Ashingtonin rakennusryhmässä Maida Valessa. Sähkötin
-hänelle Carlislesta tulevani tänä iltana hänen luokseen. Minulla ei ole
-mitään hätää -- mutta voithan hankkia ajurin ja ajaa sinne kanssani,
-jos haluat."
-
-"Entä huomenna?" kysyi Maythorne, luoden Sheilaan merkitsevän
-silmäyksen. "Entä huomenna?"
-
-"Sitä harkitsen huomisaamuna", vastasi tyttö.
-
-"No niin, sallikaa Holtin huomenna aamulla käydä noutamassa teidät
-toimistooni!" jatkoi Maythorne. "Myöskin Crole saapuu sinne kello
-kymmenen, ja siellä sukeutuu teistäkin mielenkiintoinen keskustelu.
-Muuten on taskussani eräs esine, jonka tahtoisin näyttää teille, ennen
-kuin nyt lähdemme, neiti Merchison. Tulkaahan valon ääreen!"
-
-Sitten hän äkkiä otti jostakin sisätaskustaan esille vanhanmallisen,
-hienoon, kuluneeseen hopeakehykseen upotetun komean rintaneulan,
-laskien sen lampun kirkkaasti valaisemalle pöydälle. Sen tehdessään hän
-vilkaisi minuun merkitsevästi ja silmäili sitten tarkkaavasti Sheilaa.
-
-"Oletteko koskaan ennen nähnyt tuota?" hän kysyi. "Muistelkaa!"
-
-"En!" vastasi Sheila. "En koskaan! Kenen se on ja mikä se on?"
-
-Maythorne otti koristeen käsiinsä ja alkoi hypistellä sitä.
-Käännettyään sen toisin päin hän osoitti takapuolella olevaa neulaa,
-joka oli huomattavasti kulunut ja sopi löyhästi renkaaseensa.
-
-"Se tipahtaa helposti naisen puvusta", hän puheli. "Tuo neula on
-kulunut melkein poikki. Kehys on kaunista, vanhaa hopeata, hyvin
-vanhaa, ja paikoitellen jo kovin ohut; kivet ovat parasta kameata,
-läpikuultavaa ja hienoväristä. Sitä on aikoinaan pidetty arvokkaana
-rintaneulana, ja se on epäilemättä ollut jonkun hyvässä asemassa olevan
-henkilön omaisuutta. Ja löysin sen Reiver's Denistä, läheltä sitä
-paikkaa, mistä Mazaroff-vainajan ruumis tavattiin."
-
-Tämän sanoessaan hän tarkasti Sheilaa vieläkin tutkivammin. Tyttö loi
-häneen nopean, kysyvän silmäyksen, siirtäen sitten katseensa
-rintaneulaan. Maythorne otti neulan ja pani sen takaisin taskuunsa.
-
-"Siis mikäli muistatte, ette ole nähnyt sitä milloinkaan?" hän virkkoi.
-"En milloinkaan!" toisti Sheila.
-
-Pian senjälkeen menimme kaikki kolme portaita myöten kadulle. Hankin
-ajurin. Sheila ja minä nousimme rattaille. Vielä kerran kehoitettuaan
-meitä saapumaan toimistoonsa kello kymmenen seuraavana aamuna Maythorne
-toivotti hyvää yötä ja erosi meistä. Me lähdimme ajamaan Maida Valeen.
-Piccadilly-aukion tulvivassa valossa käännyimme katsomaan toisiimme.
-Äkkiä hän naurahti arkailevasti.
-
-"Mervyn", hän kysyi, "tulitko -- tulitko iloiseksi nähdessäsi minut?"
-
-"Onko minun tarpeellista vastata", sanoin, "jos kerron ajatelleeni
-sinua koko illan."
-
-"Se oli kaunis vastaus", virkkoi hän nauraen. "No niin, ei puhella enää
--- keskustelemme huomenna, ylihuomenna tahi jonakin muuna päivänä.
-Mutta saat pitää kättäni omassasi, kunnes pääsemme perille, jos
-tahdot."
-
-Pidimme toisiamme kädestä -- äänettöminä -- koko matkan Maida Valeen
-saakka. Saatoin hänet perille asti ystävänsä asuntoon ja palasin sitten
-samalla ajurilla. Aprikoin tietystikin -- aprikoin... mitä oli tulossa?
-
-
-
-
-KAHDEKSASTOISTA LUKU
-
-Kadonnut mies
-
-
-Olin jälleen Ashingtonin rakennusryhmässä seuraavana aamuna kohta kello
-yhdeksän jälkeen, ja puoli kymmenen Sheila ja minä kävelimme
-Edgware-tietä pitkin matkalla Maythornen toimistoon. Oli kaunis,
-pirteä, syksyinen päivä, mutta se ei saanut meitä kävelemään sensijaan
-että olisimme ajaneet tuon kolmen kilometrin taipaleen Maida Valesta
-Conduit-kadulle. Luullakseni oli meillä kummallakin tunne, että
-tahdoimme olla yhdessä mahdollisimman kauan ja nauttia vapaudestamme
-täysin siemauksin. Siellä Lontoon väkirikkailla kaduilla olimme niin
-yksin, ettemme olisi voineet olla sillä tavoin kahden kesken
-Marrasdalen autioilla nummilla, ja se tunnelma oli meille yhtä uusi
-kuin viehättäväkin. Mutta tiesin, ettei sitä voinut kestää kauan,
-emmekä olleet ehtineet pitkälle, kun Sheila jo lausui ääneen sen, mitä
-minä ajattelin.
-
-"Mervyn, minun on matkustettava takaisin, ymmärräthän", hän puhkesi
-puhumaan. "Olen suorittanut asiani, jonka tähden tulin -- antanut
-sinulle jälkisäädöksen -- ja nyt minun on palattava kotiin -- pian
-onkin -- saamaan ripitykset. Äitini on tietysti jo aikoja sitten
-arvannut, mitä on tapahtunut. Ja -- siellä puhkeaa ankara myrsky."
-
-"Myöskin minun on lähdettävä takaisin sinne", virkoin. "Samoin lähtee
-sinne Maythorne -- ja kenties Crolekin. Emmekö voisi kaikki matkustaa
-yhdessä? Ja sitten --"
-
-"Muka tukemaanko minua?" keskeytti hän nauraen. "Se ei minua
-pelastaisi. Saan kestää kiihkeimmän neljännestunnin, mitä minulla on
-eläissäni ollut. Ja minulla on ainoastaan yksi vastaus puolustuksekseni
--- eikä sitä ole hauska sanoa äidille -- voin nimittäin kysyä häneltä,
-mitä hän aikoi tehdä jälkisäädökselle ja miten hän oli saanut sen. Ja
-jos tunnen hänet oikein, niin hän ei sitä ilmaise."
-
-Kielelläni pyöri huomautus, että rouva Elphinstonen otaksuttavasti oli
-pakko se ilmaista, tahtoipa hän tai ei, mutta maltoin mieleni.
-
-"Saattaa tapahtua jotakin, ennen kuin olemme niin pitkällä", sanoin.
-"Asia on niin, ettemme, ei kukaan meistä, tiedä, asiain kehittymistä.
-Ainakaan en minä tiedä! Maythorne väittää, että kaikki kyllä selviää ja
-että siitä sukeutuu hirvittävä yllätys. Minusta taas tuntuu siltä kuin
-en osaisi lainkaan kuvitella, mitä on lähinnä tulossa."
-
-"Saattaa sattua mitä hyvänsä", myönsi Sheila. "Tällaisissa jutuissa
-pitää kai olla valmis kaikkeen eikä saa hämmästyä mistään."
-
-Ja juuri sillä hetkellä olikin yllätys meitä hyvin lähellä. Olimme
-astelleet Edgware-tietä myöten Church-kadulle asti; siellä oli liike
-sekä kadulla että käytävillä vilkasta, sillä tie on valtaväylä ja
-liikkeissä työskentelevät henkilöt riensivät sitä pitkin maanalaisille
-rautatieasemille. Äkkiä Sheila pysähtyi kuin kivettyneenä ja tarttui
-käsivarteeni. Pyörähdin häneen päin ja näin hänen ikäänkuin lumottuna
-tuijottavan muutamien metrien päässä olevan tupakkamyymälän avoimeen
-oveen.
-
-"Mervyn!" hän kuiskasi. "Parslave -- meni tuonne sisälle!"
-
-Myöskin minä jäin tuijottamaan epäillen.
-
-"Parslave!" huudahdin. "Marrasdalesta kadonnut mies? Se on mahdotonta."
-
-"Sanoinhan, että Parslave meni äsken tuohon myymälään --
-tupakkamyymälään! Parslave! Luuletko, etten tunne Parslavea! Tunnen
-hänet yhtä hyvin kuin oman äitini! Parslave on tuossa myymälässä! Tule
-takaisin!"
-
-Vetäydyimme hieman taaksepäin sijoittuen erään toisen myymälän ikkunan
-ääreen; ihmisiä riensi niin sankkana virtana kahden puolen, että voimme
-varsin hyvin uskoa voivamme pitää silmällä herättämättä huomiota.
-
-"Oletko varma siitä?" kysyin.
-
-"Ehdottomasti! Parslave on tuolla sisällä! Mutta kuulehan! Näkikö hän
-sinua Lehtokurpassa?"
-
-"Ei minun tietääkseni. Mutta hän on saattanut nähdä. Minä en
-luonnollisesti muista häntä. Minkä näköinen hän on?"
-
-"Pitkähkö, laiha, jäntevä mies, muistuttaa mustalaista -- hän on
-tummaverinen. Yllään hänellä on sininen sarssipuku, uusi. Olin siksi
-terävänäköinen, että panin sen merkille. Vaani sinä häntä! Minä seison
-täällä myymälän ovella."
-
-"Tunteeko hän sinut?"
-
-"Tietysti! Jos hän kääntyy tännepäin, niin pujahdan kauppaan ja ostan
-jotakin, mitä tahansa. Jos hän lähtee toisaalle, niin seuraa häntä.
-Hyvä Jumala! Mitä tekemistä hänellä on täällä -- Lontoossa?"
-
-Liike, jonka edustalla seisoimme, oli kangaskauppa, ja sen ovi oli
-upotettu syvälle seinään. Sheila vetäytyi sen suojaan ja oli
-silmäilevinään näyteikkunaan levitettyjä tavaroita. Puolittain piilossa
-pidin minä silmällä tupakkamyymälän ovea. Ja pian ilmestyi siitä
-Sheilan kuvauksen mukainen, pitkä, jäntevä, valmiina ostettuun,
-siniseen sarssipukuun puettu mies, silminnähtävästi maalainen, posket
-ja niska ruskettuneet. Hän piti tupakkakääröä toisessa kädessään
-ja avasi sitä jo toisella. Siihen puuhaan kiintyneenä hän ei
-vilkaissutkaan sivuilleen, vaan kääntyi astelemaan pitkin katukäytävää
-poispäin meistä.
-
-"Katso häntä uudelleen!" kuiskasin. "Hän tuli juuri ulos ja lähti
-toisaalle päin."
-
-Sheila astui esille oviaukosta ja vilkaisi kadulle. "Se on Parslave!"
-hän vakuutti. "Mutta tiesinhän sen. Entä nyt?"
-
-"Meidän on seurattava häntä", vastasin. "Menköön hän minne hyvänsä,
-minä pysyn hänen jäljessään. Kuulehan! Minä kävelen vähän matkan päässä
-hänestä; pysyttele sinä vähän matkan päässä minusta! Mutta pidä minut
-aina näkyvissäsi! Ja nyt siis -- valppaasti!"
-
-Siten aloimme vainuta tuota miestä, joka oli kadonnut Birnsidestä
-samana yönä, jona Mazaroff murhattiin, ja josta poliisit olivat jo
-julkaisseet etsintäkuulutuksen. Häntä kaivattiin kipeästi
-Marrasdalessa, mutta hän oli täällä Lontoossa rauhallisena ostamassa
-tupakkaa vilkasliikkeisen kadun varrella!
-
-Parslave asteli verkkaisesti edelläni, ja juuri yhtä hitaasti vetelehti
-Sheila perässäni. Tarkastelin vainuttavaani, seuratessani häntä noin
-kymmenen metrin päässä. Hän oli vankkalihaksinen, jäntevä mies;
-ruumiinrakenne sopusuhtainen; käynti joustava; väljä puku ei
-piilottanut hänen vartalonsa kokonaisuudessaan voimakasta ryhtiä. Mutta
-helppo oli nähdä, että hän oli kaupunkiin saapunut maalainen; hän empi
-mennessään katujen poikki ja törmäsi silloin tällöin ohitse
-kiiruhtaviin kävelijöihin. Mutta hän oli varsin kylmäverinen ja
-hätääntymätön; astellessaan hän siirsi ostamansa käärön sisällön
-vanhaan, nahkaiseen tupakkapussiin, täytti ja viritti piippunsa,
-suojaten tulitikkua lievää tuulta vastaan maalaisten tapaan molemmilla
-kämmenillään. Saatuaan piipun suitsuamaan hän työnsi kädet
-housuntaskuihin ja lähti piippu hampaissa tallustelemaan edelleen,
-vilkumatta kummallekaan puolelleen -- toinen maalaisilla yleinen tapa.
-Häntä oli todellakin mukava seurata eikä minulta vaadittu kovinkaan
-terävää huomiokykyä nähdäkseni, ettei hän lainkaan aavistanut olevansa
-tarkkailtu.
-
-Tällä välin olimme menneet Harrow-tien sen pään poikki, joka yhtyy
-Edgware-tiehen, ja nyt kävi tungos katukäytävällä entistäänkin
-sankemmaksi. Parslave jatkoi matkaansa suoraan, pysytellen lähellä
-myymälöiden seiniä kertaakaan katsahtamatta taakseen. Piipun savu
-tuprahteli yhtä mittaa hänen olkansa ylitse. Mutta vihdoin hän kääntyi
--- jyrkästi oikealle, Praed-kadulle. Käveltyään sitä myöten
-viitisenkymmentä metriä ja epäröityään hetkisen vilkkaan liikkeen
-tähden hän meni kadun poikki; asteltuaan vielä vähän matkaa toista
-käytävää myöten hän poikkesi eräälle Praed- ja Oxford-katuja sekä
-Cambridge-pengertä yhdistävälle välikadulle. Täällä oli hiljaisempaa;
-käytävällä liikkui vain muutamia repaleisesti puettuja naisia ja
-ryömiviä lapsia. Minua epäilytti seurata häntä sinne, sillä hänen olisi
-tarvinnut vain kääntyä katsomaan taakseen huomatakseen minut heti.
-Mutta hän ei kääntynyt, ja seurattuani verkkaisesti häntä melkoisen
-välimatkan päässä näin hänen astuvan erään talon sivuovelle; talo oli
-isompi ja komeampi kuin sen rinnalla olevat. Sitten hän katosi.
-Oivaltaen, että minun oli toimittava nopeasti, jos mielin saada mitään
-selville, joudutin askeleitani, kävelin reippaasti sen talon ohi,
-johon hän oli mennyt, ja sivuoveen kiinnitetystä likaisesta,
-kiillottamattomasta pronssilevystä luin suureksi hämmästyksekseni:
-
-                   TRI ECCLESHARE
-    vastaanottoaika klo 9.30-11 ap. ja 7-8.30 ip.
-
-Sen luettuani pyörähdin kantapäilläni ympäri ja riensin takaisin kadun
-päähän, jossa Sheila jo minua odotti. Hän epäilemättä huomasi
-kiihtyneet kasvonilmeeni ja ehätti luokseni.
-
-"Saitko selville?" hän tiedusti.
-
-Kosketin hänen käsivarttaan toisella kädelläni ja osoitin toisella
-kadun kaukaisemmassa päässä olevaa taloa.
-
-"Näetkö tuon talon? Tuon, joka pistää silmään muiden joukosta?"
-
-"Kyllä."
-
-"Se on Ecclesharen! Ecclesharen, ymmärrätkö? Tohtori Ecclesharen.
-Vastaanottotunnit kello 9.30-11 aamulla ja 7-8.30 illalla. Ecclesharen
--- hyvä Jumala! Ja -- Parslave on siellä!"
-
-Hän seisoi hetkisen, tuijottaen minuun suu auki, ja hänen
-kulmakarvojensa väliin muodostui pieni, omituinen ryppy.
-
-"Ecclesharenko? Siis -- Ja Parslave meni sinne?"
-
-"Parslave meni sinne. Hän on siellä!"
-
-Sitten vaikenimme molemmat. Seisoimme katsellen toisiamme kysyvästi.
-Tuntui kuluvan pitkä aika, ennenkuin kumpikaan virkkoi mitään. Mutta
-Sheila puhkesi puhumaan ensiksi.
-
-"Ecclesharen talo -- ja Parslave siellä? Sitten on joku konnanjuoni
-tekeillä. Mervyn, mitä on tehtävä? Oivallan kyllä, miten asianlaita on:
-Eccleshare on lähettänyt Parslaven tänne piiloon!"
-
-Mutta olin ajatellut hetkisen kestäneen äänettömyyden aikana --
-ajatellut nopeasti.
-
-"Emme voi tehdä muuta kuin yhden seikan", vastasin. "Kuulehan! Tee,
-kuten sanon! Ota auto tuolta Praed-kadun kulmasta! Aja suoraa päätä
-Maythornen toimistoon -- Conduit-kadun 103:een -- muistathan? -- ja
-kerro hänelle kaikki, mitä on tapahtunut! Pyydä häntä tulemaan tänne
-kanssasi ja ottamaan mukaan konttoristinsa Cottingley! Minä pidän sillä
-aikaa silmällä Parslavea ja tuota taloa. Nyt -- joutuin!"
-
-Hän lähti heti virkkamatta sanaakaan, ja minä palasin vahtimaan
-viidenkymmenen metrin päässä olevaa taloa. Enkä tarvinnutkaan odottaa
-kauan, ennenkuin Parslave ilmestyi uudelleen näkyviin ja lisäksi tuli
-minua kohti. Muutin paikkaa, siirryin Praed-kadun toiselle puolelle ja
-olin tarkastavinani erästä toisluokkaista kirjakauppaa. Mutta pidin
-siitä huolimatta Parslavea silmällä, tähyillen häneen päin vasemman
-silmäni nurkitse. Hän asteli katua myöten, yhäti poltellen mustaa
-piippuaan. Nyt hänellä oli kädessään juurikori, sellainen, jollaisia
-palvelijat käyttävät ollessaan ostoksilla. Ja Parslave olikin menossa
-ostoksille. Astelin hänen jäljessään pitkin Praed-katua, mutta
-vastaisella puolella. Hän pistäytyi vihanneskauppiaan myymälässä
-ostamassa perunoita ja pari komeata kukkakaalia. Suoritettuaan nämä
-pienet kotoiset ostoksensa hän palasi verkkaisesti tohtori Ecclesharen
-taloon. Kuvittelin mielessäni hänet siellä jonkun taloutta hoitavan
-vaimon seurassa -- Parslave epäilemättä pian kuorisi siellä perunoita,
-kuten kuka hyvänsä hyväluontoinen perheenisä, ja pakinoisi
-rattoisasti häntä opastavan naisen kanssa -- ja kaukana jylhässä
-Northumberlandissa, lähes viidensadan kilometrin päässä, etsivät
-poliisit häntä... epäiltynä murhaajaksi!
-
-Nauroin hiljaa itsekseni tälle seikalle, kun käsivarrelleni laskettiin
-käsi -- niin rauhallisesti, mutta samalla niin lujasti, että pelkkä
-kosketuksen kummallisuus sai minut säpsähtämään. Pyörähdin katsomaan
-taakseni -- siellä oli Maythornen omituinen konttoristi, Cottingley.
-Hänen silmänsä olivat kirkkaammat, suun ilme oli jurompi, ja koko
-olemus muistutti vainukoiraa tavallistakin enemmän. Hän heilautti
-äänettömänä peukaloaan vasemman olkansa yli; vilkaistessani hänen
-viittaamaansa suuntaan näin Sheilan, Maythornen ja erään tuntemattoman
-miehen. Katselin ensin vierasta, miettien mielessäni, kuka ihme hän
-saattoi olla. Sitten alkoi minulle sarastaa käsitys siitä -- hän oli
-joku noita pinttyneitä vetelehtijöitä, joita maleksi kaikkialla koskaan
-tekemättä mitään.
-
-"Isäntä!" virkkoi Cottingley, ikäänkuin esitellen Maythornen. "Tässä!"
-
-Menin Maythornen ja Sheilan luokse Cottingley kintereilläni.
-Vetelehtijä pujahti taemmaksi, alkaen tarkastella näyteikkunassa olevia
-tavaroita; hänen koko käytöksensä muistutti miestä, joka odottaa
-määräyksiä filosofisen välinpitämättömästi. Maythorne loi minuun
-katseen, joka puhui enemmän kuin jaksoin käsittää.
-
-"Kas niin, Holt", alkoi hän, käyden suoraan käsiksi asiaan, "neiti
-Merchison on kuvaillut meille Parslavea. Kuvatkaa nyt tekin
-puolestanne, jotta Cottingley ja tämä toinen mieheni tuntisivat hänet
-pienimpiä yksityiskohtia myöten! Kuulkaas, Johnson!"
-
-Vetelehtijä lipui luoksemme kuten liikkuvan valon luoma varjo ja katsoi
-minua silmiään räpäyttämättä koko ajan kuvaillessani hänelle Parslavea
-nopeasti, mutta yksityiskohtaisesti. Samoin teki myöskin Cottingley,
-joka minun lopetettuani vilkaisi ensin Maythorneen, sitten minuun.
-Minuun katsahtaessaan hän samalla toistamiseen heilautti omituisesti
-ulos päin käännettyä vasemman käden peukaloaan, tällä kertaa
-Ecclesharen talon suuntaan.
-
-"Vieläkö tuolla?" hän kysäisi.
-
-"Hän ei ole tullut sieltä senjälkeen, kun meni sisään kymmenen
-minuuttia sitten, kantaen koppaa, jossa oli perunoita ja kukkakaalia",
-vastasin.
-
-Cottingley nyökkäsi Maythornelle, nykäisi vetelehtijää ja kääntyi
-poispäin näennäisesti äärimmäisen välinpitämättömänä. Hän otti
-taskustaan savukekotelon ja tarjosi kumppanilleen savukkeen, minkä
-jälkeen he astelivat luotamme, tuprutellen sauhuja. Sheila tuijotti
-heidän jälkeensä silminnähtävästi ihmeissään.
-
-"Mitä he aikovat puuhata?" hän tiedusti. "Omituisia, kummallisia
-olioita!"
-
-Maythorne naurahti ja viittasi meitä lähtemään Praed-kadulle päin.
-
-"Te kaksi nuorta ihmistä saatte olla nyt vapaina tehtävistä", hän
-sanoi. "Parslave on nyt yhtä varmasti kynsissämme kuin olisimme
-sulkeneet hänet Towerin jalokivilippaaseen! Noudattakaa neuvoani --
-lähtekää jonnekin ja viettäkää tämä päivä oman mielenne mukaan!
-Jättäkää koko tämä juttu minun huolekseni; haluaisin vain, että te,
-Holt, käväisisitte toimistossani täsmälleen kello kuusi tänä iltana. Ja
-nyt lähden. Minulla on asioita. Menkää jonnekin huvittelemaan älkääkä
-välittäkö mistään muusta!"
-
-Hän oli ajurin rattailla, joiden hän oli käskenyt odottaa, ja ajaa
-huristi pois, ennen kuin ennätimme virkkaa mitään. Seisoimme minuutin
-tai pari, töllistellen ympärillemme tietämättä mitä tehdä ja ihmetellen
-tätä omituista käännettä. Sitten katsahdimme toisiimme ja purskahdimme
-nauramaan.
-
-"Maythornen neuvo on ainakin hyvä", sanoin. "Noudatetaan sitä! Lempo
-vieköön koko tämän jutun! Mennään jonnekin, missä voimme puhella --"
-
-"Mistä?" kysyi hän, kun jäin empimään.
-
-"Meistä itsestämme", vastasin. "Olemme saaneet kylliksemme muista
-ihmisistä."
-
-Lähdimme jonnekin -- tarkalleen sanoen, ajoimme autolla erääseen
-Lontoon pohjoispuolella olevaan pieneen kylään. Nautimme viehättävän
-puolisen viehättävässä, vanhanaikaisessa majatalossa; vietimme
-iltapäivän syksyn värittämillä kylänraiteilla ja...
-
-Mutta sepä ei olekaan missään yhteydessä tämän kertomuksen kanssa,
-vaikka se onkin kaikki kaikessa minulle ja Sheilalle. Puoli kuusi
-saatoin hänet takaisin ystävänsä asuntoon ja lähdin sitten
-Conduit-kadulle Maythornen luokse. Heti sisään astuttuani hän heilutti
-minulle sähkösanomaa.
-
-"Tästä saatte, Holt!" hän huudahti. "Uusia käänteitä. Sähkösanoma
-palvelijaltanne Websteriltä."
-
-
-
-
-YHDEKSÄSTOISTA LUKU
-
-Sileä seinä
-
-
-Websterin sähkösanoma ei ollut varsin monisanainen, mutta sisälsi koko
-joukon perin tärkeitä tietoja. Se oli osoitettu minulle Maythornen
-toimistoon ja lähetetty Black Gillin asemalta kymmenen minuuttia yli
-kymmenen sinä aamuna. Sen sisältö oli seuraava:
-
-    "Courthope, Armintrade, Eccleshare, herra ja rouva Elphinstone
-    lähtivät kaikki Carlisleen kahdeksan junalla tänä aamuna. Muuta
-    ei ole tapahtunut -- eikä Mannersin kertoman mukaan Parslavesta
-    ole kuultu mitään."
-
-Ojensin sähkösanoman takaisin virkkamatta mitään. Pistettyään sen
-muiden paperien joukkoon kirjoituspöytänsä sitä varten varattuun
-laatikkoon Maythorne viittasi aikatauluun, joka oli avonaisena
-lähelläni.
-
-"Carlisleen, siis tietystikin Lontooseen", hän päätteli. "Olen
-silmäillyt aikataulua. He saapuvat Black Gillin asemalta Carlisleen
-yhdeksän ja kolmekymmentä, hyvissä ajoin ehtiäkseen kello kymmenen
-pikajunaan. Se tuo heidät Euston-asemalle kello viisi minuuttia yli
-kuusi -- mikä merkitsee, että he jo tällä hetkellä ovat Lontoossa.
-Toiminnan näyttämö on muuttunut, Holt! Olemme saaneet muutamia pääosien
-esittäjiä läheisyyteemme. Minä en kyllä pane suurta merkitystä High Cap
-Lodgen kolmen miehen palaamiseen -- se osoittaa yksinkertaisesti, että
-heidän metsästysseurueensa on hajaantunut ja että he kukin ryhtyvät
-jälleen tehtäviinsä. Mutta toisin on asianlaita siihen nähden, että
-rouva Elphinstone on tullut Lontooseen."
-
-"Rouva Elphinstone on tietystikin saapunut noutamaan tytärtään",
-huomautin.
-
-"Ja jälkisäädöstä", tokaisi hän. "Taikka ottamaan selkoa, mitä hänen
-tyttärensä on sille tehnyt. No niin, meidän on huomenna puhuttava
-varsin suoraa kieltä kahdelle miehelle. Crole kävi täällä; teidän ja
-minun on huomenaamulla kohdattava hänet toimistossaan. Sitten
-pistäydymme Armintraden pakinoille, minkä jälkeen menemme
-haastattelemaan Ecclesharea -- ja Parslavea, mukanamme mahdollisesti
-joitakuita poliiseja avuksi, jos tarvitaan. Mutta tänä iltana te ja
-minä käväisemme tapaamassa rouva Elphinstonea. Tiedämme, mistä hänet
-löydämme -- ja lähdemme heti."
-
-"Mihin?" tiedustin, arvellen, että hän ehkä oli saanut tietoja
-enemmänkin.
-
-"Vieläkö sitä kysytte?" vastasi hän nauraen. "Hän on tietystikin
-Ashington-rakennusryhmässä, johon te arvattavasti juuri äsken saatoitte
-hänen tyttärensä. Sinne rouva Elphinstone ensinnä oikaisi, Holt, heti
-Euston-asemalle saavuttuaan! Tulkaa! Ennätämme Maida Valeen melkein
-samaan aikaan kuin hänkin. Mutta kuulkaahan! Minkälaatuinen ihminen on
-neiti Apperley, jonka luona neiti Merchison asuu?"
-
-"Hyvin itseensä tyytyväinen, kylmäpäinen, nykyaikainen nuori nainen,
-sanoisin", vastasin. "Hän on opettajana jossakin naisopistossa."
-
-"Ei siis sellainen, että hän sallisi rouva Elphinstonen raahata pois
-tyttärensä ennen meidän tuloamme?" huomautti hän nauraen.
-
-"Ei lainkaan", myönsin, "mutta en myöskään pidä neiti Merchisonia
-sellaisena, että sallii viedä itsensä pois. Luultavasti hän antaa
-äidilleen sanan sanasta."
-
-"Se on hyvä", hän virkkoi. "Tahtoisin tavata heidät yhdessä ja esittää
-rouva Elphinstonen vastattavaksi kysymyksen tai pari. Mutta sanon jo
-edeltäkäsin, Holt, että en saa vastausta! En ainakaan tänä iltana."
-
-"Se on hyvin otaksuttavaa", vahvistin minä.
-
-"Niin on! Mutta hän vastaa huomenna tahi ylihuomenna -- tai sitä
-seuraavana päivänä", vakuutti Maythorne, katsahtaen minuun
-merkitsevästi. "Mutta nyt ne on ensin esitettävä hänelle. Otetaan
-ajuri."
-
-Ajoimme Maida Valeen ja laskeuduimme ajurimme rattailta parin-,
-kolmenkymmenen metrin päässä Ashington-rakennusryhmästä. Maythorne
-nykäisi kyynärpäätäni heti.
-
-"Mitä sanoin?" hän huomautti. "He ovat täällä jo!"
-
-Talon pääkäytävän kohdalla seisoi auto. Siinä oli matkatavaraa --
-matka- ja käsilaukkuja ynnä muuta sellaista. Ja myöskin, kuten pian
-havaitsimme, ehtiessämme auton kohdalle, istui siinä nainen -- pitkä,
-kulmikas, vanhanpuoleinen nainen, joka oli puettu jonkun verran
-kuluneeseen mustaan pukuun. Hän tuijotti suoraan eteensä, kunnes hänen
-huomionsa kiintyi meihin, kun hetkiseksi pysähdyimme. Luotuaan meihin
-syrjäsilmäyksen hän käänsi katseensa taaskin heti pois ja katsoi
-eteensä entistäkin hievahtamattomampana. Kävelimme edelleen ja astuimme
-ovesta sisälle taloon.
-
-"Olen nähnyt tuon naisen aikaisemmin", sanoi Maythorne, kun menimme
-eteishallin halki hissille. "Marrasdalessa."
-
-"Niin minäkin", vastasin. "Näinkin hänet Lehtokurpassa -- pidin häntä
-keittäjättärenä. Varmasti hän eräänä päivänä oli keittiössä
-keittopuuhissa, kun vilkaisin sinne kysyäkseni jotakin emännältä. Mitä
-tekemistä hänellä saattaa olla -- täällä?"
-
-"Rouva Elphinstone sen kai tietää", sanoi Maythorne. "Mutta en tiedusta
-häneltä sitä tällä kertaa. Mutta mikä on neiti Apperleyn asunnon
-numero?" hän jatkoi, kun hissi oli kiidättänyt meidät ylös.
-"Seitsemänkolmatta? No, selvä! Nyt siis, Holt, marssimme suoraan
-sisään! Pyydämme myöhemmin neiti Apperleyltä käytöstämme anteeksi.
-Mutta -- avatkaa ovi ja suoraan eteenpäin!"
-
-Tein työtä käskettyä. Muitta mutkitta, edes koputtamatta, aukaisin
-neiti Apperleyn arkihuoneen oven, ja Maythorne ja minä astuimme
-rinnakkain sisälle. Jouduimme keskelle näytelmää. Pureva väittely oli
-jo kuumimmillaan. Näyttämö oli melkein teatterimainen. Asunnon haltija,
-jonka jokseenkin ylväällä nenällä keinuivat silmälasit, istui kädet
-sylissä chesterfieldiläisessä tuolissa ikkunakomerossa, silmäillen
-puolittain huvitettuna, puolittain kummastellen vuoroin Sheilaa, joka
-seisoi harmistuneena ja uhkamielisenä lattian keskellä olevan pöydän
-ääressä, vuoroin taas rouva Elphinstonea, joka istui komeassa
-nojatuolissa takan luona silminnähtävästi kelpo lailla sydämistyneenä.
-Herra Elphinstone taas kyyrötti sopessa sijaitsevan tuolin reunalla,
-puristellen sateenvarjonsa nuppia nähtävästi niin nolostuneena ja
-hermostuneena kuin rauhallinen mies suinkin saattaa olla. Meidän
-ilmestyessämme ovelle hän katsahti sinne päin ja ähkäisi ääneen. Mutta
-tästä ähkäisystä huolimatta minusta näytti, että kahden hänen omaan
-sukupuoleensa kuuluvan henkilön saapuminen teki hänen olonsa jonkun
-verran mukavammaksi.
-
-"-- sanaakaan, äiti hyvä, ennenkuin ilmaiset, miten sait jälkisäädöksen
-haltuusi!" selitti Sheila parhaillaan ponnekkaasti meidän
-tuoksahtaessamme sisään. "Sinun asiasi on puhua ensin -- sinä olet..."
-
-Hän keskeytti lauseensa siihen, tai oikeammin Maythorne sekaantui
-puheeseen hänen puolestaan. Maythorne oli rauhallisesti sulkenut oven
-jälkeemme, ja virkkamatta sanaakaan tai antamatta merkkiäkään
-alkuvalmistukseksi hän astui esiin ja otti sanat Sheilan suusta.
-
-"Tyttärenne on oikeassa, rouva Elphinstone", hän alkoi kylmän
-hillitysti. "Teidän asianne on selittää. Niinpä niin, rouva
-Elphinstone, miten saitte huostaanne Mazaroffin jälkisäädöksen, joka
-nyt on varmassa tallessa -- ilmoitan sen teille -- herra Crolen
-kassaholvissa? No?"
-
-Herra Elphinstone ähkäisi jälleen väsyneesti. Mutta rouva Elphinstone
-näytti, että hänellä oli sisua, ja oli valmis taisteluun.
-
-"Kuinka uskallatte puhua minulle -- minulle! -- tuolla tavoin?" hän
-kivahti. "Mikä oikeus --"
-
-"Hyvä rouva!" keskeytti Maythorne. "Pysykää tyynenä älkääkä olko
-typerä. Harkitkaa hiukan! Hyvin varakas mies murhataan perin
-epäilyttävissä oloissa. Hänen taskussaan on muiden paperien joukossa
-hänen jälkisäädöksensä sekä lisäksi arvoesineitä ja rahaa. Hänet
-murhataan, ja sitäpaitsi häneltä ryöstetään kaikki, mitä hänellä on
-mukanaan. Hänen kadonneesta omaisuudestaan ei löydetä jälkeäkään. Mutta
-muutamia päiviä myöhemmin tyttärenne eräänä iltana huomaa,
-että jälkisäädös on -- teidän hallussanne! Mitä arvelette
-poliisiviranomaisten siitä sanovan, rouva Elphinstone? Kysyn vain?"
-
-Mutta minulle selvisi heti, että miten ja mitä Maythorne saattoikaan
-tiedustaa, hän ei saisi vastausta rouva Elphinstonelta -- ei ainakaan
-silloin, jos koskaan. Rouva Elphinstone silmäili Maythornea puolittain
-ihmetellen, kuten läpikotaisin itsepäiset ja hieman typerät henkilöt
-katsovat kyselijää. Aivan selvästi näin, että hän kummasteli, kuinka
-Maythorne rohkeni olla niin suorapuheinen ja mutkaton. Ja kun hän pysyi
-vaiti, alkoi kumppanini puhua vieläkin suoremmin.
-
-"Kuten sanoin, kysyn teiltä, rouva Elphinstone! Myöskin viittasin
-poliiseihin. Kumpi on teistä parempi, kertoa minulle vaiko joutua
-heidän kuulusteltavakseen? Viimemainittu vaihtoehto saattaa helposti
-esiintyä. Jos lausun vain sanan, niin... mutta luullakseni
-ymmärrätte --"
-
-Herra Elphinstone ähkäisi vielä kerran kuuluvasti. Hän liikahteli
-tuolillaan rauhattomasti, tarttuen sateenvarjoonsa epätoivoisesti.
-
-"Perin harmillista!" hän jupisi. "Tuiki epämiellyttävää! Tosiaan minä
--- minä arvelen, Marion -- hm -- ymmärräthän -- jos olisin sinun
-sijassasi -- luullakseni ilmoittaisin, miten sait tuon -- hm,
-asiakirjan -- sen tekisin -- tosiaan."
-
-"Rouva Elphinstonen on ilmoitettava, miten hän sai sen ja keltä",
-huomautti Maythorne. "Sen jälkisäädöksen epäilemättä anasti -- varasti
-Mazaroffin taskusta hänen murhaajansa. Ja, herra Elphinstone, se on
-myöhemmin tavattu rouva Elphinstonen hallussa. Miten se joutui
-hänelle?"
-
-Rouva Elphinstone tempasi äkkiä päällysvaippansa ja sateenvarjonsa,
-nousten tuolistaan. Minusta hän näytti hillitsevän itsensä parhaiten
-kaikista huoneessaolijoista -- jopa neiti Apperleyssäkin alkoi ilmetä
-huolestumisen merkkejä.
-
-"Mikä oikeus teillä on kuulustella minua?" kysyi rouva Elphinstone,
-katsoen Maythornea suoraan silmiin. "Te ette tietääkseni ole poliisi,
-eikä teillä liene siihen valtuutta. Jos olisin neiti Apperley, niin
-pyytäisin teitä poistumaan asunnostani! Minä puolestani lähden, ja kuka
-hyvänsä tahtoo tavata minua, hän löytää minut Shortin hotellista.
-Sieltä löydät sinäkin minut, Sheila, en aio enää lähteä juoksemaan
-perässäsi."
-
-"Se on hyvä tietää, rouva Elphinstone", virkkoi Maythorne yhäti
-itsepintaisena. "Teidän luonanne epäilemättä käydään majapaikassanne.
-Ja mitä tulee siihen, että tunkeuduimme neiti Apperleyn asuntoon, niin
-hän on luultavasti jo kuullut kylliksi uskoakseen, että se oli
-oikeutettua. Tämä on murhajuttu! Ja halusittepa tai ette, rouva
-Elphinstone -- eli, kuten sen pitäisi olla, Merchison -- minä aion
-ottaa selville, kuka Mazaroffin murhasi. Jos te sen tiedätte, olette
-nyt jo syypää rikoksen salaamiseen."
-
-Se oli hyödytöntä. Rouva Elphinstone siirtyi ovelle, viitaten herra
-Elphinstonea seuraamaan itseään. Vanhus nousi tuoliltaan epävarmana ja
-pelokkaana.
-
-"Minä luulen -- hm -- luulen todella -- että ehkä on joku -- joku
-selitys, ymmärrättehän", hän änkytti, katsoen varovasti Maythorneen.
-"Rouva Elphinstone on saattanut saada haltuunsa tämän -- tuota noin --
-aivan --"
-
-"Rouva Elphinstonen on vain puhuttava, sir", keskeytti Maythorne. "Ei
-voi kiertää sitä tosiseikkaa, että asian laita on, kuten juuri esitin.
-Toistan vielä: tämä on murhajuttu! Jos rouva Elphinstone sallii
-itseänsä epäiltävän, niin se on hänen oma vikansa. Tälleen ei asia saa
-jäädä. Jos rouva Elphinstone on saanut jälkisäädöksen käsiinsä jollakin
-viattomalla tavalla, miksi hän ei sitten suoraan ilmoita, miten se
-kävi, ja edistä työskentelyämme sensijaan, että hän nyt estää sitä?"
-
-Rouva Elphinstone oli tällöin jo ovella, ja hänen katseensa oli yhtä
-kova kuin ennenkin, kun hän silmäili vuorotellen meitä kaikkia
-puolittain halveksivasti.
-
-"Suorittakaa itse työnne!" tokaisi hän. "Aiotko tulla, Malcolm? Ja jos
-sinä, Sheila, vielä kaipaat minua, on sinun tultava luokseni.
-Muutoin --"
-
-Hän teki liikkeen, joka tuntui osoittavan, että hän pesi kätensä sekä
-tyttäreen että kaikkiin muihin saapuvilla oleviin nähden, ja katosi
-käytävään odottamatta herra Elphinstonea. Mutta tämä vitkasteli ja loi
-toisen vetoavan katseen Maythorneen.
-
-"Oikein hartaasti toivon, ettette puhuisi tästä poliisille", hän
-virkkoi. "Koko tämä asia on perin onneton ja kiusallinen, mutta uskon
--- olen varma, että se on selitettävissä. Mielestäni menetteli -- hm --
-tytärpuoleni tylysti ja ajattelemattomasti lähtiessään salaa tuomaan
-tänne sitä asiakirjaa, sitä ennen kysymättä mitään äidiltään, ja --"
-
-"Neiti Merchison menetteli ainoalla mahdollisella tavalla", keskeytti
-Maythorne. "Hänen tekonsa oli eittämättä jyrkkä, mutta ainoa
-mahdollinen. Jos jälkisäädös olisi saanut jäädä teidän taloonne, herra
-Elphinstone, niin se olisi tuhottu -- se on varma! Ja paras, mitä
-voitte tehdä, on antaa vaimollenne terveitä neuvoja. Kehoittakaa häntä
-puhumaan! Pitäkää se mielessänne! Ette te eikä hän näytä oikein
-käsittävän tosiasiaa -- tämä on murhajuttu! Miksi senvuoksi kujeilla?"
-
-Herra Elphinstone pudisti päätään väsyneesti ja avuttomasti. Hän
-katsahti meihin kaikkiin, ikäänkuin olisi halunnut puhua, mutta sanoja
-ei kuulunut, ja äkkiä hän kääntyi, lähtien vaimonsa jäljessä. Maythome
-sulki oven ja silmäili meitä.
-
-"Arvellette, että olin liian suorapuheinen -- ehkä raaka -- rouva
-Elphinstonea kohtaan", hän sanoi, "mutta luultavasti ei kukaan teistä
-käsitä sitä. Katsoen siihen, mitä tiedän -- ja mikä nyt on Crolenkin
-tiedossa -- ei voi pitää tätä asiaa salassa poliiseilta! Se on
-mahdotonta. Tiedämme -- poliisit tietävät, että Mazaroff oli murhattuna
-ryöstetty. Jälkisäädös oli hänen taskussaan. Miten sai rouva
-Elphinstone sen huostaansa?"
-
-"Yksi seikka näyttää jääneen huomaamatta teiltä ja ehkä kaikilta",
-puhkesi neiti Apperley äkkiä puhumaan ensimmäistä kertaa. "Luullakseni
-se olisi voinut johtua Sheilan mieleen, jollei hän olisi ollut niin
-tavattoman kiivas. Rouva Elphinstone on voinut löytää jälkisäädöksen."
-
-"Miksi rouva Elphinstone ei siinä tapauksessa sanoisi sitä?" vastasi
-Maythome. "Otaksukaamme, että hän olisi sen löytänyt esimerkiksi
-nummelta. Miksi hän sitten pitää sen salassa, vaikka tietääkin, miten
-asiat ovat? Ei -- rouva Elphinstone ei löytänyt jälkisäädöstä! Arvaan
-tarkalleen, miten asianlaita todellisesti on -- mikä on vikana."
-
-Hänen sävynsä oli niin varma, niin vakaumuksellinen, että kaikki
-katsoimme häneen.
-
-"Rouva Elphinstone suojaa jotakuta", selitti hän. "Niin on asia! Mutta
-ketä?" Odottakaa vastausta tai mahdollisia huomautuksia hän taputti
-minua olalle ja lähti. Minä viivyttelin hetkisen vaihtaakseni pari
-sanaa Sheilan kanssa ja seurasin sitten häntä. Astelimme vierekkäin
-käytävässä.
-
-"Luuletteko niin oikein tosissanne, Maythome?" kysyin pysähtyessämme
-hissin ovelle.
-
-"Tietysti!" huudahti hän. "Puoli silmää ja pieni hitunen järkeä
-riittävät saamaan kenet hyvänsä siitä ehdottoman varmaksi! Rouva
-Elphinstone tietää -- _tietää_. Mutta, kuten tuolla sisällä jo
-mainitsin, ketä hän suojaa? Yksi seikka on varma, Holt. Jollei hän
-suostu puhumaan, on minun ilmoitettava asia poliisille. Mutta tästä
-päivästä huomiseen hänellä on miettimisaikaa. Ja sillä välin --"
-
-Hän katkaisi lauseensa äkkiä. Laskeuduimme alakertaan, menimme kadulle
-ja kävelimme sitten ripeästi pitkin Edgware-tietä. Tiesin, ketä hän
-tavoitti -- Cottingleytä. Ja Praed-kadulla Cottingley äkkiä ilmestyi
-eteemme ikäänkuin maasta nousseena.
-
-"Hän on täällä!" ilmoitti Cottingley. "Saapui autolla Euston-asemalta
-noin kuusi ja kolmekymmentä. Yksin. Olen järjestänyt kaikki yön varalle
--- leposijat Johnsonille ja kaiken muun. Toisen miehen näimme kerran
-aamun jälkeen. Nyt he ovat molemmat talossa. Kaikesta on huolehdittu."
-
-Maythorne nyökkäsi; heidän kuiskuteltuaan keskenään hetkisen Maythorne
-ja minä poistuimme.
-
-"Tarkoittiko hän, että Eccleshare on saapunut?" tiedustin. "Ja
-pidetäänkö häntä silmällä?"
-
-"Niin tietystikin, Eccleshare", vastasi Maythorne. "Kukas muu sitten?
-Pidetäänkö häntä muka silmällä? Niin, häntä -- heitä molempia pidetään
-silmällä!"
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENES LUKU
-
-Avoin valtuutus
-
-
-Sinä iltana palasin asuntooni Jermyn-kadulle mieli perin pohjin
-myllerryksissä sen päivän tapahtumien johdosta. Parslaven oleskeleminen
-Ecclesharen talossa Paddingtonissa, mikä osoitti, että hänen ja
-Ecclesharen väliset suhteet olivat tavallisuudesta poikkeavat, rouva
-Elphinstonen saapuminen ja hänen hämmästyttävä välinpitämättömyytensä
-siitä asemasta, mihin hän oli saattamaisillaan itsensä, Sheilan
-päättäväinen niskuroiminen omaa äitiään vastaan, se mahdollisuus, että
-rouva Elphinstone todellakin tiesi jotakin sen miehen murhasta, joka
-sittenkin oli hänen laillinen puolisonsa -- kaikki nämä seikat
-olivat enemmän kuin salaperäisiä; ne olivat sielutieteellisen
-kokoonpanotehtävän toisistaan irroitettuja ja hajalleen sekoitettuja
-osia.
-
-Näytti toivottomalta yrittää sommitella niitä kokoon, mutta sittenkään
-kykenin tuskin pidättymään koettamasta sitä. Ja kaiken pohjalla oli
-kiusallinen epäluulo, joka väkisinkin tunkeutui mieleeni kaikesta
-vastarinnastani huolimatta, salasiko rouva Elphinstone Mazaroffin
-murhaajaa? Ja jos niin oli, oliko hän saanut murhaajasta tiedon murhan
-jälkeen vaiko... sitä ennen? Se oli -- mahdollista. Tuntui varmalta,
-että Mazaroffilla oli joitakin salaisia puuhia meidän saavuttuamme
-Lehtokurppaan -- oliko rouva Elphinstone niissä mukana? Olivatko nämä
-kaikki, jotka olivat olleet erossa niin monta vuotta, kohdanneet
-toisensa? Oliko rouva Elphinstone vain näytellyt, kun Crole ja minä
-kävimme hänen puheillaan? Kaikkien näiden mietteiden seassa pisti
-selvänä esiin yksi tosiasia: rouva Elphinstone oli saanut haltuunsa
-jälkisäädöksen, joka epäilemättä oli Mazaroffin taskussa silloin, kun
-murhaaja ampui hänet.
-
-Kaikki tämä kuhisi aivoissani vielä silloinkin, kun seuraavana aamuna
-kohtasin Maythornen Crolen toimistossa Bedford Rowin varrella.
-Meidät ohjattiin heti Crolen yksityiseen huoneeseen. Siellä istui
-Crolen kirjoituspöydän ääressä Herman Kloop moitteettomassa
-aamupäiväpuvussaan, poltellen valiosikaarejaan. Meidän astuessamme hän
-katsahti meihin ymmärtävän näköisenä, ja Crole nyökkäsi häneen päin,
-ikäänkuin olisi tahtonut huomauttaa, että sananvuoro oli ensiksi
-timanttikauppiaalla.
-
-"Uutisia!" virkkoi Crole lyhyesti. "Uusi käänne!"
-
-Istuuduimme ja käännyimme Kloopin puoleen. Kloop otti eloisasti
-sikaarin hampaistaan ja puhalsi suustaan hyvätuoksuisen savupilven.
-
-"Tulin herra Crolen luokse heti aamiaisen jälkeen kertomaan hänelle
-tietojani", hän alkoi. "Nyt toistan sen teille. Sain sen tietää eilen
-illalla -- myöhään, eräältä kauppatuttavaltani. Tällä hetkellä se
-arvattavasti tunnetaan yleisesti Hatton Gardenissa. Mazaroffin sininen
-timanttipari on myyty!"
-
-"Kelle?" tiedusti Maythorne.
-
-"Yksityiskohtaisia tietoja ei vielä ole saatavissa", vastasi Kloop.
-"Mutta se, mitä minulle kerrottiin, pitänee asiallisesti paikkansa. Ne
-on myyty yhtymälle, johon kuuluu kolme hyvin tunnettua kauppiasta --
-hyvin tunnettua meikäläisten piireissä. Hinta olikin huikea", hän
-lisäsi hihittäen.
-
-"Kuinka suuri?" kysäisi Maythorne.
-
-Kloop hihitti taaskin ja heilautti sikaariaan.
-
-"Kerrotaan -- ja se on varmasti totuudenmukaista -- että se oli
-kaksisataatuhatta puntaa", hän vastasi. "Ja tietystikin ne ovat sen
-arvoiset -- ja arvokkaammatkin. Niiden arvo on siksi paljon suurempi,
-että ostajat saavat sievoisen voiton myydessään ne, kuten he -- myöskin
-tietysti -- tekevät."
-
-"Frobenius mainitsi -- kuinka paljon se olikaan?" sanoi Crole. "Sama
-hinta se ei missään nimessä ollut."
-
-"Satakuusikymmentätuhatta puntaa", ilmoitti Maythorne miettimättä.
-"Pieni ero!" Hän kääntyi uudelleen Kloopiin päin. "No? Entä kuka möi?"
-
-Kloop naurahti, vilkaisten Croleen.
-
-"Tosiaankin! Tärkeä kysymys! Myyjä oli Armintrade. Sitä ei ole lainkaan
-koetettu salata. Kaupasta puhuttiin peittelemättä. Armintrade --
-pankkimies."
-
-"Armintradehan palasi pohjoisesta vasta eilen illalla", huomautti
-Maythorne. "Missä ja miten tämä kauppa solmittiin?"
-
-"Niin", virkkoi Kloop, "siitä osaan kertoa jonkun verran, mutta en
-täsmällisiä yksityiskohtia. Luullakseni -- se tapahtui kirjeellisesti.
-Joka tapauksessa kivet siirtyivät yhtymän omaisuudeksi eilen aamulla,
-ja keskipäivällä niitä näytettiin harvoille valituille. Kertojani
-mainitsi minulle, että eräs näkijöistä tarjosi heti ostajille niistä
-kymmenentuhatta puntaa yli kauppahinnan. Asia on niin -- jos tahdotte
-sen tietää -- että se timanttipari on neljännesmiljoonan arvoinen."
-
-Maythorne katsahti Croleen; tämä pudisti päätään.
-
-"Meistä on tärkeää vain se", hän huomautti, "että Armintrade möi nämä
-kivet, jotka olivat Mazaroffin omaisuutta. Tiedämme, että Armintraden
-hallussa oli niin sanottu Sininen timantti numero yksi ja että
-Mazaroffilla lähtiessään pohjoiseen oli Sininen timantti numero kaksi.
-Siispä on Mazaroffin täytynyt tavata Armintrade ja luovuttaa hänelle
-toinen kivi. Heidän on täytynyt kenenkään tietämättä kohdata toisensa
-Marrasdalessa."
-
-Maythorne puhutteli taaskin Kloopia.
-
-"Armintraden nimi mainittiin teille avoimesti ja peittelemättä kaupan
-yhteydessä? Hänestä puhuttiin myyjänä?"
-
-"Kyllä, juuri niin", myönsi Kloop. "Aivan avoimesti."
-
-"Mainittiinko Mazaroffin nimi?"
-
-"Varmasti! Timanttien alkulähteenä."
-
-"Puhuttiinko Armintradesta -- minä hänet mainittiin?"
-
-"Niin, muistaakseni välittäjänä. Mutta se on toisarvoinen seikka --
-ainakin siltä näyttää. Pääasia on, että Armintrade on tehnyt kaupan."
-
-"Ja saanut rahat?"
-
-"Ja saanut rahat -- niin juuri!"
-
-Maythorne nousi seisomaan ja alkoi napittaa päällystakkiaan.
-
-"Meillä on vain yksi tehtävä", hän virkkoi, katsahtaen Croleen.
-"Teidän, Holtin ja minun on heti lähdettävä tapaamaan Armintradea."
-
-"Niinpä niin!" äänsi Kloop hihittäen. "Mutta -- saatte nähdä, että
-hänellä on kaikki kunnossa."
-
-"Mistä sen päätätte?" tiedusti Maythorne.
-
-"Siitä, ettei kukaan selväjärkinen ihminen suorittaisi sellaista
-kauppaa avoimen julkisesti, jollei kaikki olisi kunnossa", selitti
-Kloop. "Ajatelkaa! Kaksisataatuhatta puntaa!"
-
-"Meidän on yhtä kaikki saatava selitys", intti Maythorne. "Mikäli minä
-käsitän, ovat ne timantit Mazaroffin kuolemasta saakka olleet tämän
-herra Holtin omaisuutta. Eikö asia ole niin, Crole?"
-
-"Kyllä", vastasi Crole lakoonisesti. Hän nousi pöytänsä äärestä, meni
-nurkassa olevalle kassakaapille ja otti jostakin sen sisälokerosta
-pitkulaisen kuoren. "Tässä on jälkisäädös. Vien sen mukaan. Mutta
-luultavasti herra Kloopin huomautus osoittautuu oikeaksi --
-Armintradella on kaikki kunnossa. Ja sillä tarkoitan, että
-Armintradella oli oikeus kaupan tekemiseen. Yksityiskohtia en osaa
-arvailla. Mutta -- liikkeelle!"
-
-Ulkona kadulla erosimme Kloopista. Crole, Maythorne ja minä otimme
-ajurin ja käskimme hänen viedä meidät Courthopen pankille. Crole istui
-jurona ja miettivänä, hypistellen jälkisäädöstä; Maythornen aivot
-näyttivät työskentelevän kiihkeästi. Vihdoin hän kohotti päätään.
-
-"Nyt tuntuu olevan selvää, ettei Mazaroffia murhattu timanttien
-vuoksi", hän mutisi, ikäänkuin hieman harmissaan tästä asioiden uudesta
-käänteestä. "Enkä taitanut sitä koskaan uskoakaan. Mutta kun asia on
-siten -- niin minkä tähden hänet murhattiin? Mikä oli vaikutin?"
-
-"Olihan hänellä muassaan paljon muuta arvokasta, kuten tiedätte",
-huomautti Crole. "Ja meidän on käytävä tiedustelemassa muiltakin
-ihmisiltä selviydyttyämme Armintradesta, kuten esimerkiksi
-Ecclesharelta ja tuolta Parslavelta. Väkenne kai pitää heitä tarkoin
-silmällä?"
-
-"Heidän olisi tunkeuduttava viemäriputkien tahi rotanreikien kautta
-pujahtaakseen pois miehieni huomaamatta", kerskasi Maythorne.
-"He ovat varmassa tallessa -- olivat ainakin silloin, kun poistuin
-toimistostani. Niinpä kyllä, pistäydymme Ecclesharen luona, kun olemme
-suorittaneet tehtävämme Cityssä. Mutta Armintrade ensin -- se kauppa on
-saatava täysin selville."
-
-Menimme Courthopen pankkiin yhdessä ja lähetimme käyntikorttimme
-Armintradelle. Meidät opastettiin viipymättä odotushuoneeseen ja
-jätettiin sitten hautomaan maltittomuuttamme hyvinkin kymmeneksi
-minuutiksi. Sitten avautui äkkiä ovi, ja Armindrade itse näyttäytyi
-ilmeisesti johtokunnan huoneen kynnykselle. Olen jo maininnut, että hän
-oli ovelapiirteinen, parrakas, ylpeäkäytöksinen mies. Hän näytti
-vieläkin ovelammalta ja kopeammalta seisoessaan siinä city-puvussaan,
-silmäillen meitä. Mutta hänen silmänsä hymyilivät -- minusta tuntui
-hieman ivallisesti -- ja hänen käytöksensä oli ulkonaisesti kohtelias.
-
-"Valitan, että annoin teidän odottaa, hyvät herrat", pahoitteli hän.
-"Tehkää hyvin ja käykää sisään!"
-
-Astuimme sisään. Armintrade sijoittui kirjoituspöytänsä ääreen ja
-viittasi meitä istuutumaan sen ympärille asetettuihin tuoleihin.
-Maythornesta ja minusta hän ei välittänyt paljoakaan, vaan kiinnitti
-huomionsa asianajajaan.
-
-"No, herra Crole?" hän alkoi. "Miten voin palvella teitä?"
-
-"Voitte antaa meille eräitä tuiki tarpeellisia tietoja, herra
-Armintrade", vastasi Crole empimättä. "Tiedossanne kaiketi on, että
-toimittuani herra Mazaroff-vainajan asianajajana täällä Lontoossa olen
-pyytänyt tämän herra Maythornen tutkimaan hänen murhaansa. Olemme
-saaneet Kapkaupungista kotoisin olevalta, nykyisin Lontoossa
-oleskelevalta Mazaroffin läheiseltä henkilökohtaiselta ystävältä
-tietää, että Mazaroffilla oli kaksi tavattoman komeata timanttia,
-joista toinen oli hänellä itsellään, kun hän lähti pohjoiseen päin,
-Marrasdaleen, ja toinen oli ollut Mazaroffin asiamiehen, nimittäin
-teidän hallussanne muutamia kuukausia. Kloop ilmoitti meille äsken
-myöskin sen, että te olette myynyt nämä molemmat timantit
-kahdestasadastatuhannesta punnasta. Pitääkö se paikkansa?"
-
-Armintrade, jonka silmissä oli koko ajan pysynyt ivallinen, tutkimaton
-hymy, nyökkäsi. "Täsmälleen!" hän vastasi. "Tunnette asian
-yksityiskohtaisesti."
-
-Crole katsahti häneen ymmärtävästi.
-
-"Suostutteko kertomaan meille koko jutun?" hän kysyi. "Kaikki on
-selitettynä arvattavasti perin yksinkertaista."
-
-"Todella perin yksinkertaista", vakuutti Armintrade nauraen. "Toimin
-Mazaroffin asiamiehenä eli kaupan välittäjänä, tai mitä nimitystä
-haluatte vain käyttää, jonkun aikaa -- tutustuin häneen hoitaessani
-hänelle menevää kirjeenvaihtoa sen pankin puolesta, jossa aikaisemmin
-palvelin. No niin, nämä siniset timantit olivat hyvin harvinaiset.
-Kuten sanoitte, oli toinen niistä jonkun aikaa huostassani. Toisen hän
-luovutti itse minulle Lehtokurppaan saapumisensa jälkeisenä päivänä."
-
-"Ahaa! Kohtasitte siis hänet siellä?"
-
-"Kyllä, kohtasin hänet siellä!"
-
-"Sopimuksen mukaisesti?"
-
-"Juuri niin -- sopimuksen mukaisesti,"
-
-"Missä nimenomaan?"
-
-"Birnsiden tienristeyksessä puolenpäivän aikaan. Olimme yhdessä vain
-noin kymmenen minuuttia."
-
-"No? Entä mitä tapahtui?"
-
-"Keskustelimme timanttien myynnistä ja teimme sopimuksen."
-
-"Saanko kysyä, millainen se oli?"
-
-"Kernaasti! Hän myönsi minulle avoimen valtuutuksen."
-
-"Ahaa! Ymmärrän. Avoin valtuutus? Niinpä niin. Teidän piti saada niistä
-määrähinta, jos tahdoittekin valmisteluaikaa?"
-
-"Luonnollisesti. Mutta näytän teille ehtomme -- ne ovat Mazaroffin
-kirjoittamat. Hän toi ne minulle valmiiksi allekirjoitettuina. Kas
-tässä!"
-
-Kirjoituspöytänsä laatikosta hän otti esille kirjepaperiarkin ja ojensi
-sen Crolelle, joka luki sen tarkkaavasti.
-
-"Selvä on!" sanoi Crole antaessaan paperin takaisin. "Hän
-antoi teille yhden kuukauden kestävän valtuuden myydä timantit
-sadastaseitsemästäkymmenestäviidestätuhannesta punnasta. Ja -- te
-olette ryhtynyt asiaan?"
-
-"Olen ryhtynyt siihen ja myynyt molemmat timantit, kuten mainitsitte,
-eräälle yhtymälle kahdestasadastatuhannesta. Siinä kaikki!"
-
-Crole nyökkäsi. Sitten hän kumartui hiukan eteenpäin ja katsoi
-vakavasti Armintradea silmiin.
-
-"Niinpä niin! Entä sitten se valtuussumma?
-Sataseitsemänkymmentäviisituhatta puntaa? Se olisi tietenkin ollut
-maksettava Mazaroffille."
-
-"Juuri niin! Erä on Salim Mazaroff-vainajan oikeudenmukaisen perillisen
-tai perillisten, hänen testamenttinsa saajain ja kaikkien
-asianmukaisesti oikeutettujen henkilöiden käytettävissä."
-
-Crole osoitti minua.
-
-"Tämä herra Holt on jälkisäädöksen mukaan Mazaroffin ainoa perijä. Hän
-saa -- kaikki!"
-
-Armintrade naurahti ja hymyili minulle varovan näköisenä.
-
-"Onneksi olkoon, herra Holt!" hän virkkoi. "Mutta -- oletteko siitä
-varma? Entä ne kummalliset tosiseikat, että Salim Mazaroff olikin sama
-henkilö kuin Andrew Merchison, että rouva Elphinstone oikeastaan onkin
-rouva Merchison ja niin edelleen? Sitäpaitsi olen kuullut, että
-Yorkissa tehty jälkisäädös on kadoksissa."
-
-"Jälkisäädös on tässä!" ilmoitti Crole, ojentaen kirjekuorta. "Voitte
-lukea sen."
-
-Armintraden kasvonilmeet muuttuivat hänen otettuaan jälkisäädöksen ja
-luettuaan sen. Hän tarkasti allekirjoitusta huolellisesti ja pitkään,
-luoden sitten Croleen tarkkaavan silmäyksen antaessaan paperin
-takaisin.
-
-"Mitä", hän kysyi tyynesti, "mitä te, asianajaja, arvelette tästä
-jälkisäädöksestä?"
-
-"Että sitä ei voi kumota mikään", vastasi Crole empimättä. "Siitä ei
-voida nostaa riitaakaan. Kaikki, mitä Mazaroffilla kuollessaan oli,
-kuuluu herra Holtille. Siis --"
-
-"Siis olen herra Holtille velkaa sataseitsemänkymmentäviisituhatta
-puntaa", täydensi Armintrade nauraen. "Se sopii! Lähetänkö
-maksuosoituksen ja paperit teille, herra Crole? Hyvä -- teen sen heti.
-Onpa hauskaa, että jälkisäädös on löytynyt."
-
-Nousimme kaikki seisomaan. Nyt vasta puhkesi Maythorne puhumaan,
-kääntyen Armintraden puoleen.
-
-"Ette katsonut tarpeelliseksi saapua todistamaan kuulusteluun?" hän
-huomautti.
-
-"Mitä ilmoittamista minulla olisi ollut?" kysyi Armintrade. "Mazaroffin
-ja minun väliset liikeasiat eivät olleet millään tavoin hänen murhansa
-yhteydessä."
-
-"Oletteko itse muodostanut minkäänlaista otaksumaa hänen murhastaan?"
-jatkoi Maythorne.
-
-"Olen kaksikin. Toisen mukaan oli häntä saattanut Lontoosta saakka
-seurata joku, joka tiesi, että hänellä oli toinen sininen timantti
-muassaan -- hän oli kovin huoleton, ajattelematon mies! Toisen mukaan
-se oli tavallinen ryöstömurha, jonka suoritti joku hänen Lehtokurpassa
-kestitsemistään miehistä. Missä esimerkiksi on tuo kadonnut Parslave?
-Tähän mennessä eivät poliisit luullakseni ole päässeet hänen
-jäljilleen. Mahdollisesti juuri hän murhasi Mazaroffin, ryösti ruumiin
-ja livisti. Joka tapauksessa hän on kadonnut."
-
-Maythorne nyökkäsi äänettömänä, ja poistuimme virkkamatta enää mitään.
-
-
-
-
-YHDESKOLMATTA LUKU
-
-Uusia renkaita
-
-
-Poistuimme äänettömästi ja mutkattomasti, ikäänkuin olisimme olleet
-hyvin tavallisia vieraita ja käyneet varsin jokapäiväisellä asialla.
-Mutta ulkosalla, Mincing-kujassa, Maythorne seisahtui ja katsoi
-kysyvästi Croleen.
-
-"Saitteko varmuuden?" hän tiedusti.
-
-"Mitä siihen tulee -- kyllä", vastasi Crole. "Sitä valtuutta ei voi
-epäillä -- se on ihan selvä. Mazaroffin omasta käsialasta ja omista
-ehdoista ei voi päästä mihinkään! Arvelin, että asia olisi siihen
-suuntaan -- en voinut uskoa, että Armintrade olisi myynyt noita
-timantteja, jollei hänellä olisi ollut siihen laillista oikeutta. Nyt
-meidän on vain odotettava hänen maksuosoitustaan luovutussummalle.
-Saatte nähdä, että se saapuu minulle hänen lupauksensa mukaan -- heti.
-Ja siihen päättyy jutun se osa."
-
-"No, hyvä -- jos te kerran olette tyytyväinen", virkkoi Maythorne.
-Asteltuaan muutamia metrejä hän pysähtyi uudelleen. "Toivoisinpa, että
-tuntisimme hiukan tarkemmin Mazaroffin puuhat toisena päivänä hänen
-Lehtokurpassa ollessaan", hän jupisi. "Kaikki on epämääräistä, hämärää,
-epävarmaa -- ja kuitenkin pirahtelee aina jotakin selville. Te ette kai
-tiedä paljoakaan siitä, mitä hän hommaili sinä päivänä, vai mitä,
-Holt?"
-
-"En juuri mitään -- en todellakaan mitään", vastasin. "Aamiaisen
-jälkeen hän ilmoitti minulle haluavansa viettää sen päivän yksikseen.
-Hän lähti liikkeelle kohta senjälkeen kädessään vankka kävelykeppi ja
-nenällään siniset silmälasit. Luultavasti hän käytti niitä
-jonkunlaisena naamarina, sillä milloinkaan muulloin en nähnyt hänellä
-silmälaseja ja tiesin, että hänen silmänsä olivat harvinaisen hyvät.
-Hän oli ulkosalla koko päivän -- tapasin hänet vasta illalla. En tiedä,
-missä hän kävi tai keitä hän kohtasi."
-
-"Hän tietysti tunsi paikkakunnan hyvin", huomautti Maythorne. "Emme voi
-sanoa, minne hän ei olisi voinut mennä tai ketä hän ei olisi voinut
-kohdata -- tahi (mikä on perin tärkeä seikka!) mitä sopimuksia hän ei
-olisi voinut tehdä seuraavan päivän tahi illan varalta."
-
-"Seuraavan päivän hän oli minun seurassani", sanoin, "ainakin
-jokseenkin koko päivän. Ajelimme autolla ympäristössä -- katselemassa
-kirkkoja, raunioita ja muita sentapaisia. Hän katosi vasta illalla
-kello puoli kahdeksan jälkeen."
-
-"Meni epäilemättä tapaamaan jotakuta", mutisi Maythorne. "Ja tapasi
-kuoleman! No niin -- seuraava tehtävämme koskee Ecclesharea ja
-Parslavea. Jollemme saa asiaan mitään valaistusta niiltä kahdelta..."
-
-Hän seisahtui, etsien katseellaan ajuria. Hänen antaessaan merkin
-eräälle, joka oli vähän matkan päässä, puhkesi Crole päätään pudistaen
-puhumaan.
-
-"Minun luuloni on, että Ecclesharella on meille kerrottavana yhtä selvä
-tarina kuin äsken kuulimme Armintradelta. Olemme joutuneet pois
-jäljiltä, Maythorne! Tai oikeastaan emme ole jäljillä olleetkaan.
-Minulla on sisäinen tunne, ettei Armintrade, ei Eccleshare eikä
-Parslave tiedä mitään Mazaroffin murhasta eivätkä ole millään tavoin
-sekaantuneet siihen. Emme ole päässeet kyllin syvälle -- meidän on
-vielä kaivettava muutamia metrejä."
-
-"Yhtä kaikki käymme ottamassa selkoa siitä, mitä Eccleshare ja Parslave
-tietävät", vastasi Maythorne. "Ehkä saamme vähän vihiä, pienen
-viittauksen tahi jotakin sellaista. Kenties", hän lisäsi
-sijoittuessamme rattaille, "minulla itselläni on hyvin oikeaan osuva
-käsitys siitä, miten asianlaita on, Crole -- mutta tahdon saada kaikki
-mahdolliset lisätiedot. Ja haluan tietää, miksi Parslave on virunut
-kaikessa rauhassa Ecclesharen talossa täällä Lontoossa jutun alusta
-alkaen. Conduit-kadulle!" käski hän, ajurin sulkiessa ovea jälkeemme.
-"Aion vain hiukan pistäytyä siellä, ennen kuin jatkamme matkaamme
-Ecclesharen asunnolle."
-
-Maythornen ehdotuksesta laskeuduimme rattailta Conduit-kadun kulmassa
-ja astelimme hänen toimistoonsa. Hänen ovensa edustalla oli hieno,
-silminnähtävästi ihan uusi Rolls-Royce-auto, jonka ohjaajan liveri oli
-hitusen liian komea. Sen nähdessään Crole hymyili.
-
-"Ylimyksellisiä asiakkaitanne, niinkö, Maythorne?" hän virkkoi
-pilaillen. "Ainakin joku herttua tahi herttuatar, vai mitä?"
-
-"Aivan päinvastoin, jos tahdotte sen tietää", vastasi Maythorne, joka
-oli luonut autoon ja sen ohjaajaan terävän silmäyksen. "Tuo on sir
-Samuel Leeken auto -- tai oikeammin yksi niistä -- ja ohjaajalla on
-hänen liverinsä. Olenpa melkein varma siitä, kenet tapaamme
-toimistossamme."
-
-"Kenet?" kysyi Crole. "Lady Leekenkö?"
-
-"Ei -- vaan hänen veljenpoikansa Mallisonin. Tuhat yhtä vastaan siitä!
-Olen odottanut häntä viime vuorokauden aikana. Käykää sisälle!"
-
-Menimme Maythornen palatsimaiseen huoneistoon. Astuessamme
-etutoimistoon tuli toinen naiskonttoristi luoksemme.
-
-"Herra Mallison odottaa, haluten puhua kanssanne, sir", hän ilmoitti.
-
-Menimme edelleen Maythornen yksityiseen huoneeseen. Siellä seisoi,
-silmäillen erästä taulua, sama nuori mies, jonka olin nähnyt
-keskustelevan Mazaroffin kanssa Huntingdonissa ja Yorkissa; hänen
-pukunsa oli viimeisen muodin mukainen, silkkihattu takaraivolla ja
-kädet kauniisti laskostettujen housujen taskuissa. Hän pyörähti ympäri
-meidän tullessamme sisään, ja hänen vilkkaiden silmiensä välähdys
-osoitti, että hän tunsi minut. Mutta hän alkoi heti puhua Maythornelle.
-
-"Kas -- herra Maythorne. Minä -- hm -- pistäydyin luoksenne puhumaan --
-tuosta Mazaroffin jutusta. Enoni, sir Samuel Leeke, tiedättehän --"
-
-"Tiedän!" keskeytti Maythorne hilpeästi. "Olette kovin ystävällinen,
-herra Mallison. Istukaa! Herra Crole -- herra Holt."
-
-Mallison istahti ja hymyili minulle.
-
-"Olen nähnyt teidät ennen", hän sanoi. "Huntingdonissa -- Mazaroffin
-seurassa."
-
-"Ja myöhemmin Yorkissa", täydensin minä.
-
-"Juuri niin, myöskin Yorkissa", myönsi hän. "Omituinen juttu, eikö
-olekin?"
-
-"Mitä tiedätte siitä, herra Mallison?" kysyi Maythorne. Hän otti
-savukekotelon kirjoituspöydältään ja pani sen kiertämään. "Tahtoisimme
-kovin mielellämme saada kaikki mahdolliset tiedot. Ja jos voitte kertoa
-meille jotakin --"
-
-Mallison etsi virittävää innoitusta savukkeestaan.
-
-"No niin -- minä -- minä tuskin tiedän mitään", hän alkoi. "Tapasinhan
-tosin Mazaroffin Park Lanen varrella, ja sitten olimme hänen luonaan
-päivällisellä Cecil-hotellissa. Näin toisen sinisen timantin ja kuulin,
-että niitä oli kaksi ja että toinen oli eräällä pankkimiehellä, jonka
-nimi oli Arm -- jotakin sinnepäin -- ei kuitenkaan Armstrong. Ja näin
-meidän kesken sanoen, lady Leeke halusi kiihkeästi saada omakseen ne
-molemmat -- oikein kiihkeästi!"
-
-"Hän tosiaan halusi niitä?" tiedusti Maythorne.
-
-"Ihan todella! Mutta paljoa hän ei puhunut siitä juuri sillä kertaa.
-Minä kuitenkin tiedän sen", jatkoi Mallison, hymyillen ovelasti.
-"Tunnen hänet! Hän olisi sydämen pohjasta toivonut sir Samuelin ostavan
-ne heti. Juuri siitä vihjaisin Mazaroffille kohdatessani hänet
-matkallani pohjoista kohti."
-
-"Ymmärrän!" virkkoi Maythorne. "Matkasitte kumpikin pohjoiseen päin
-samoihin aikoihin, niinkö? Tietysti. Entä mitä varten matkustitte te
-sinne?"
-
-"Tarkastamaan eräitä metsästysalueita", vastasi Mallison kerkeästi.
-"Sir Samuel tahtoo vuokrata teerinummen ensi vuodeksi, ja arvelimme
-oivalliseksi ajatukseksi, että kävisin mieskohtaisesti tutustumassa
-muutamiin sellaisiin varsinaisena metsästysaikana. Käväisin koko
-monilla ollessani siellä -- Tweedin molemmin puolin."
-
-"Mainio ajatus!" kehui Maythorne. "Ja kohtasitte Mazaroffin --
-sattumalta? Ensin Huntingdonissa, sitten Yorkissa. Juuri niin. Mutta
-ettekö sen jälkeen enää häntä tavannut?"
-
-"Kyllä!" vastasi Mallison. "Juuri sitä kertomaan sir Samuel kehoitti
-minua tulemaan luoksenne. Tapasin hänet Gilchesterissä."
-
-Maythorne loi Croleen ja minuun pikaisen, melkein huomaamattoman
-silmäyksen, käydessään kuulustelemaan vierastaan.
-
-"Gilchesterissä, vai niin? Sehän on Marrasdalen markkinakaupunki --
-muutamien kilometrien päässä Lehtokurpasta. Miten osuitte kohtaamaan
-hänet siellä?"
-
-"Sattumalta! Olin ajanut autollani sinne Jedburghista katsomaan erästä
-Gilchesterin läheisyydessä olevaa metsästysaluetta. Menin sikäläiseen
-hotelliin puoliselle ja viivyin vähän aikaa syötyäni. Mazaroff ilmestyi
-sinne -- nautimme yhdessä ryypyn tai pari."
-
-"Mikä päivä silloin oli?"
-
-"Sitä en osaa sanoa. Olen huono muistamaan päiviä. Mutta hän mainitsi
-saapuneensa Lehtokurppaan edellisenä iltapäivänä. Ehkä voitte sen
-nojalla määrätä päivän."
-
-"Kyllä voimme. Tärkeätä on se, että kohtasitte Mazaroffin
-Gilchesterissä päivää senjälkeen, kun hän oli tullut Lehtokurppaan.
-Muistatteko ajan tarkalleen?"
-
-"Kyllä -- noin kello kaksi iltapäivällä."
-
-"No -- puhelitteko taaskin timanteista?"
-
-"Tietysti! Hän kertoi minulle, mitä oli tehnyt. Hän oli muka tavannut
-asiamiehensä -- Arm --"
-
-"Nimi on Armintrade."
-
-"Sehän se oli! Armintrade. Hän sanoi tavanneensa Armintraden,
-joka oli metsästämässä lähistöllä, ja he olivat tehneet
-sopimuksen. Armintrade on jo pannut alulle suuren kaupan. Mazaroff
-oli sen vuoksi laatinut Armintradelle valtuuden myydä ne
-sadastasaitsemästäkymmenestäviidestätuhannesta punnasta. Hän luuli
-Armintraden hyväksyvän sen. Mutta jollei hän hyväksyisi, selitti
-Mazaroff, niin silloin lady Leeke saisi ne ensiksi mainitusta hinnasta
--- sadastakuudestakymmenestätuhannesta punnasta."
-
-"Se vahvistaa Armintraden kertomuksen", huomautti Maythorne syrjään
-Crolelle ja minulle. "No niin", jatkoi hän vieraalleen. "Siinä kaiketi
-onkin kaikki? Enää ette luultavasti puhuneet timanteista?"
-
-"Emme. Siihen se päättyi. Tietystikin, jos Armintrade käyttäisi
-saamaansa valtuutusta, olisi koko juttu lopussa -- jollei, niin lady
-Leeke saisi vuoronsa. Muuta ei siitä ollut puhetta."
-
-"Erositteko Gilchesterissä?"
-
-"Luonnollisesti! Poistuin autollani takaisin rajan poikki Jedburghiin
-ja sitten yhä kauemmaksi pohjoiseen. Sitten kuulin Mazaroffin
-katoamisesta ja murhasta. Mutta onko teillä aavistusta, minkä tähden
-hänet murhattiin?"
-
-"Eipä juuri", vitasi Maythorne. "Entä teillä?"
-
-Mallison iski meille silmää tietävän näköisenä.
-
-"Hän oli omituinen miekkonen!" hän sanoi. "Olin hänen seurassaan
-julkisissa paikoissa kahdesti tai kolmasti -- otimme ryyppyjä ja
-poltimme sikaareja. Hän oli liian herkkä näyttelemään rahojaan
-tuntemattomien nähden -- eikä ainoastaan rahojaan, vaan muutakin.
-Silloinkin Gilchesterissä, kun istuimme tupakkahuoneessa -- siellä on
-koko joukko uppo-outoja Pekkoja ja Paavoja ympärillämme -- veti
-Mazaroff liivintaskustaan kourallisen irrallisia timantteja vain
-valaistakseen minulle jotakin kohtaa puheestamme! Niin, en ole aasi!
-Hän suorastaan houkutteli vaaraa niskaansa! Hänet nitistettiin sen
-tähden, mitä hänellä oli mukanaan! Se on minun mielipiteeni."
-
-"Saatatte olla oikeassa, herra Mallison", myönsi Maythorne
-teeskennellyn juhlallisesti. "Ilmeisesti hän oli ajattelematon. Niin,
-olen hyvin kiitollinen käynnistänne."
-
-"Ei siitä mitään", vastasi Mallison suorasukaisesti. "Arvelin muutoin
-vain pistäytyä, ymmärrättehän -- autan aina mielelläni."
-
-Hän poistui sitten pian, ja me kolme siunailimme toisiamme. Crole alkoi
-puhua ensiksi.
-
-"Kuten äsken sanoitte, Maythorne, se osoittaa Armintraden kertomuksen
-oikeaksi", hän sanoi. "Ja minusta alkaa tuntua, että tuon nuorukaisen
-viittauksessa on perää, että tämä on yksinkertainen ryöstömurha.
-Mazaroffia on helposti voitu seurata ja hänet sitten, kuten Mallison
-lausui, nitistää sen tähden, mitä hänellä oli muassaan."
-
-"Se ei suinkaan ole uusi otaksuma", huomautti Maythorne. "Se on ensinnä
-esitetty -- mutta siinä saattaa olla kaikenlaisia muunnoksia. No niin,
-nyt -- Ecclesharen ja Parslaven kimppuun! Se on lähin --"
-
-Juuri silloin avautui ovi ja siitä näyttäytyi naiskonttoristi.
-
-"Kersantti Manners ja etsiväkersantti Corkerdale pyytävät tavata teitä,
-sir", hän ilmoitti.
-
-"Tuokaa heidät sisään!" käski Maythorne. Tytön poistuttua hän kääntyi
-meihin päin, kummastuneen näköisenä.
-
-"Manners!" hän huudahti. "Täällä Lontoossa! Mitähän se merkitsee?
-Jotakin uutta kaiketi! Kas vain, Manners", hän jatkoi, kun kersantti ja
-eräs toinen mies molemmat siviilipuvussa astuivat sisään ja jäivät
-töllistelemään ympärilleen, "mikäs teidät on tänne tuonut? Istukaa!
-Tunnettehan nämä herrat."
-
-Manners myhäili Crolelle ja minulle, istuutui ja avasi päällystakkinsa
-napit. Hän heilautti peukaloaan kumppaniinsa, rauhallisen näköiseen,
-valpaskatseiseen mieheen päin.
-
-"Etsiväkersantti Corkerdale Scotland Yardista, hyvät herrat", hän
-esitteli. "No niin, herra Maythorne, arvannette, minkä asian tähden
-olen täällä. Seikka on sellainen, että sain eilen eräitä tietoja ja
-riensin saamieni määräysten mukaisesti Lontooseen. Kävin Scotland
-Yardissa kertomassa kaikki, mitä tiedän. Sieltä komennettiin tämä
-Corkerdale avukseni -- ja ajattelimme pistäytyä täällä kuulustamassa,
-oletteko te saanut selville mitään uutta -- tiedänhän teidän koettavan
-selvittää tätä samaa juttua."
-
-"Olemme saaneet koko joukon tietoja, Manners", vastasi Maythorne.
-"Mutta kaikki käy yksinkertaisemmin, jos te kerrotte omanne."
-
-"No niin", suostui Manners. "Meillä sattui eilen pari, kolme tapausta.
-Kaikki Elphinstonen väki lähti äkkiä Marrasdale Towerista Lontooseen.
-Sitten hajautui High Cap Lodgen seurue ja matkusti tänne samalla
-junalla. Kaikki se nostatti tietystikin hälyä. Ja myöhemmin eilen
-aamulla tuli luokseni Cowie-vanhus, joka asuu Reiver's Denin lähistöllä
-sijaitsevassa mökissä, ja ilmoitti että hänellä oli kerrottavana
-jotakin, minkä hän oli tahtonut pitää omina tietoinaan, kunnes herra
-Courthopen metsästyshuvilalla majailleet herrasmiehet olivat
-poistuneet. Kun sitten olin vakuuttanut, ettei hänelle koituisi mitään
-ikävyyksiä, kertoi hän edelleen, että hän Mazaroffin murhan iltana oli
-mennyt ulos vähän sen jälkeen kun oli kuullut laukauksen läheltä
-majaansa, ja puutarhansa aidan takaa nähnyt kaksi likellä häntä
-seisovaa miestä. Toisen hän väitti olleen High Cap Lodgessa vierailleen
-kookkaan, lihavan herrasmiehen; toinen oli ollut Parslave! Ja Cowie
-sanoi nähneensä heidän yhdessä poistuvan Courthopen huvilalle päin,
-keskustellen kuiskuttamalla keskenään. No, kuten tiedämme, Parslavea ei
-senjälkeen ole näkynyt meidän seuduillamme. Tässä hän on?"
-
-"Juuri senvuoksiko olette tullut tapaamaan herra Ecclesharea, Manners?"
-tiedusti Maythorne.
-
-"Niin, sir! Minä ja tämä etsiväkersantti Corkerdale aiomme mennä
-tohtori Ecclesharen luokse kuulemaan, mitä hänellä on siitä
-puhuttavaa", vastasi Manners. "Jos Parslave oli sinä yönä hänen
-seurassaan, niin tahdon tietää, miksi hän oli ja missä hän on nyt!"
-
-"Sitten voin säästää teiltä vähän vaivaa, Manners", ilmoitti Maythorne.
-"Ilmaisen teille Parslaven nykyisen olinpaikan! Hän on siellä, missä
-hän todennäköisesti on ollut murhayöstä tai oikeammin sitä seuraavasta
-päivästä saakka. Hän on tohtori Ecclesharen talossa Paddingtonissa!"
-
-
-
-
-KAHDESKOLMATTA LUKU
-
-Ketä epäillään?
-
-
-Poliisit katsoivat toisiansa silmiin, mutta vain sekunnin ajan. Sitten
-he kumpikin pyörähtivät Maythorneen päin. Scotland Yardin mies puhkesi
-puhumaan.
-
-"Oletteko siitä varma?"
-
-"Ehdottoman varma", vakuutti Maythorne. "Toistan: Parslave on tohtori
-Ecclesharen talossa, joka sijaitsee erään Praed-kadun poikkikadun
-varrella Paddingtonissa. Ja toistan vielä: hän on otaksuttavasti ollut
-siellä kaikessa rauhassa aina murhayötä seuranneesta päivästä alkaen."
-
-"Näyttää siltä kuin hän ja tämä tohtori olisivat yhdessä juonessa",
-sanoi etsivä. "Heitä on käytävä tapaamassa."
-
-"Olimme juuri lähdössä sinne, kun te tulitte", huomautti Maythorne.
-"Meidän on parasta mennä yhdessä. Minun lienee mainittava teille, että
-Parslaven huomasivat eilen aamulla neiti Merchison ja herra Holt
-sattumalta Edgware-tiellä. He seurasivat häntä tohtori Ecclesharen
-asunnolle. Siitä pitäen on kaksi miestäni pitänyt taloa silmällä;
-toinen heistä on pääkonttoristini, mies, jonka kynsistä ei Euroopan
-ovelinkaan rikollinen kykenisi livahtamaan. Matkaan siis! Mennään sinne
-kuulemaan viimeiset uutiset."
-
-Marssimme kaikki viisi peräkkäin ulos ja ahtauduimme vuokravaunuun.
-Maythorne käski ajurin viedä meidät Chapel-kadun kulmaan. Sinne
-saavuttuamme hän käveli vähän matkaa Edgware-tietä pitkin, vilkaisi
-kelloonsa ja viitattuaan meitä seuraamaan meni vaateliaalta näyttävän
-ravintolan tarjoiluhuoneeseen. Rauhallisessa sopukassa istui siellä
-hänen omituinen konttoristinsa Cottingley edessään pöydällä
-oluthaarikka ja lautanen, jolla oli leipää ja juustoa, tyynesti syödä
-matustaen ja lukien sanomalehteä.
-
-Ryhmityimme kaikki Cottingleyn ympärille. Cottingley nyökkäsi
-esimiehelleen, mutta ei muutoin välittänyt meistä sen enempää kuin jos
-olisimme olleet pelkkiä nukkeja. Ja käymättä hätäillen asiaan käsiksi
-tarjosi Maythorne meille kaikille ryypyt eikä virkkanut mitään, ennen
-kuin kukin oli saanut lasin käteensä. Sitten hän kääntyi konttoristinsa
-puoleen.
-
-"No?" hän äänsi.
-
-Cottingley vilkaisi meihin kummallisilla silmillään ja kumartui sitten
-lähemmäksi pienen pöydän ylitse, jonka ääressä istuimme.
-
-"Eccleshare", hän alkoi, "saapui kotiin Euston-asemalta eilen illalla
-noin puoli seitsemän. Kolme matkalaukkua ja pyssykotelo. Parslave tuli
-ulos kantamaan niitä sisälle. Kello seitsemän Eccleshare ilmestyi
-talosta yksin. Hän meni Riggioriin, joka on tuon nurkkauksen takana
-Chapel-kadulla. Syötyään siellä päivällistä hän poistui sieltä
-täsmälleen kello kahdeksan ja palasi kotiin. Kello yhdeksän seuduissa
-tuli Parslave ulos. Hän meni erääseen kapakkaan, joka on kauempana
-saman kadun varrella ja joi siellä lasin olutta. Sitten hänkin palasi.
-Kumpikaan heistä ei näyttäytynyt senjälkeen eilen illalla; ei kumpikaan
-ole myöskään poistunut talosta tänä aamuna; emme ainakaan olleet
-nähneet heistä kummastakaan minkäänlaista merkkiä siihen saakka, kun
-erosin siellä Johnsonista puoli tuntia sitten. Mutta noin kello
-yhdeksän seuduilla ajettiin talon edustalle tavararattaat, joista
-nostettiin sisälle kuusi matka-arkkua -- sellaisia arkkuja, joita
-pitkälle matkalle aikovat ihmiset käyttävät -- vankkoja,
-sinkkikiskoilla lujitettuja. Rattaiden mukana tulleet miehet kantoivat
-arkut sisään. Oven aukaisi nainen, joka näytti palvelijattarelta. Siinä
-kaikki."
-
-"Siinä onkin runsaasti!" huomautti Maythorne. Hän katsahti
-merkitsevästi Scotland Yardin mieheen. "Eccleshare aikoo livistää. Mitä
-arvelette, Corkerdale?"
-
-Corkerdale, joka oli kuunnellut Cottingleyn selostusta hyvin
-tarkkaavasti, nyökkäsi.
-
-"Arvelen", hän vastasi, "että on sitä parempi, kuta pikemmin käymme
-käsiksi asiaan. Mutta päätetään ensin, mitä tehdään."
-
-Maythorne kääntyi Mannersin puoleen.
-
-"Onko teillä määräys pidättää Parslave?"
-
-"Ei!" vastasi Manners. "Paitsi sitä, että Parslave katosi, ei meillä
-ole mitään suoranaisia todistuksia häntä vastaan. Olemme julkaisseet
-kuulutuksia, joissa pyydetään hänestä tietoja. Niin, minulla ei ole
-vangitsemismääräystä."
-
-"Yksinkertaisin temppu on", ehdotti Maythorne, "että menemme sisään,
-sanomme, että Parslaven on nähty tulevan sinne, ja vaadimme heiltä
-selitykset. Lähdetään! Suoraa päätä sisälle taloon!"
-
-Jätimme Cottingleyn levollisesti lopettamaan keskeytynyttä puolistaan
-ja astelimme rauhalliselle sivukadulle Maythorne ja Manners etunenässä.
-Siellä näimme Johnsonin, joka näytteli vetelehtijän osaa erinomaisesti.
-Hän ei ollut huomaavinaan Maythornea eikä tämä liioin häntä, jolleivät
-he minun havaitsemattani vaihtaneet jotakin salaista merkkiä. Hetkistä
-myöhemmin olimme Ecclesharen ovella. Ulkopuolelta talo näytti varsin
-rauhalliselta; se oli tyypillinen, hieman ränstynyt lontoolainen talo,
-jonka ovi oli yhdessä viivassa seinän ja katukäytävän kanssa. Maythorne
-kolkutti; oven avasi melkein silmänräpäyksessä vanhanpuoleinen nainen,
-jolla oli myssy päässään ja esiliina vyötäisillään. Hän ei näyttänyt
-lainkaan kummastuvan nähdessään meidät kaikki viisi portailla.
-
-"Onko tohtori Eccleshare kotosalla?" kysyi Maythorne. "Vai niin --
-kiitos! Tulemme sisään."
-
-Hän ja Manners olivat kynnyksen sisäpuolella, ennenkuin nainen ehti
-virkkaa mitään. Me muut tunkeuduimme heidän jäljessään ja kurkistelimme
-heidän olkapäittensä ylitse. Edessämme oli tilava eteissali, joka
-sijaitsi keskellä alakertaa. Ja siellä seisoivat molemmat etsimämme
-miehet ja kääntyivät ihmeissään ja ällistyneinä katsomaan, kun me
-syöksyimme sisälle. Sinkkikiskoilla vahvistetut matka-arkut, joista
-Cottingley oli puhunut, olivat avonaisina eteissalin lattialla, ja
-Parslave sulloi paitahihasillaan niihin tavaroita Ecclesharen valvonnan
-alaisena. Viereisten huoneiden avoimista ovista näimme pöytiä, joille
-oli ladottu mukaan otettavia esineitä -- vaatteita, koneita, kirjoja.
-Kuten Maythorne oli arvannut, valmistautui Eccleshare ilmeisesti
-poistumaan.
-
-Eccleshare alkoi puhua ensiksi. Hän pyörähti meihin päin meidän
-tuppautuessamme sisälle, ja hänen katseestaan kuvastui yksinomaan
-hämmästystä; siinä ei ollut merkkiäkään pelästymisestä eikä
-levottomuudesta; oli helppo nähdä, että hänen mielensä oli kokonaan
-vallannut kummastus saapumisemme johdosta.
-
-"Halloo!" huudahti hän. "Mitäs tämä on? Te, Manners, ja jäljessänne
-kokonainen komppania! Mikä on hätänä? Joku uusi käännekö?"
-
-Manners lausui parhaat sanat, jotka hän saattoi lausua; se oli
-kunniaksi hänen maaseutulaiselle suorapuheisuudelleen. Empimättä hän
-osoitti Parslavea, joka, ollen polvillaan matka-arkun vieressä, oli
-kääntynyt suu auki töllistelemään häneen.
-
-"Tohtori Eccleshare", kysyi Manners, "mitä tekemistä on tuolla miehellä
-talossanne?"
-
-Eccleshare vuorostaan jäi tuijottamaan ensin Parslaveen, sitten
-Mannersiin; näin, että hän nyt oli entistäkin ällistyneempi.
-
-"Parslavellako?" hän virkkoi. "Miksi ei hänen pitäisi olla täällä? Hän
-on palvelijani!"
-
-"Teidän palvelijanneko?" kummasteli Manners. "Mistä alkaen?"
-
-"Siitä alkaen, kun pestasin hänet Marrasdalessa." Eccleshare katsoi
-vuorotellen meitä kutakin. "En ymmärrä, mitä se kehenkään kuuluu", hän
-jatkoi, "mutta koska tunnutte olevan tavattoman utelias, voinen kertoa
-teille luovuttaneeni pois täkäläiset potilaani ja aion lähteä
-Etelä-Amerikkaan toimiakseni siellä muilla aloilla. Tarvitsin mukaani
-voimakasta, kykenevää miestä, mieluimmin ulkoilmaelämään tottunutta
-maaseutulaista, ja otin Parslaven palvelukseeni. Senvuoksi hän on
-täällä."
-
-Manners veti syvään henkeään ja pudisti päätään.
-
-"Tiedätte, että Parslavea koskeva kuulutus on ollut nähtävänä parina
-tai kolmena viime päivänä, tohtori Eccleshare", hän huomautti. "Se on
-naulattu moniin paikkoihin ympäri koko piirikunnan. Miksi ette ole
-ilmoittanut meille Parslaven oleskelupaikkaa?"
-
-"Anteeksi, hyvä mies! Minulla ei ole ollut aavistustakaan mistään
-kuulutuksesta. Viimeisinä päivinä oleskellessani paikkakunnallanne
-en kertaakaan käynyt Marrasdalen, Birnsiden tai Gilchesterin
-läheisyydessä. Milloin poistuin High Cap Lodgesta, menin vastaisella
-puolella olevalle nummelle. En ole nähnyt kuulutustanne enkä kuullut
-siitä."
-
-"Tiesitte ainakin, että puhuttiin Parslaven katoamisesta", intti
-Manners. "Siitä puhuttiin yleisesti."
-
-"Siitä kuulin jonkun verran", vastasi Eccleshare kylmästi. "Mutta koska
-tiesin, missä Parslave oli ja miksi hän oli siellä, en tuntenut
-erikoista halua tulla kertomaan siitä teille. Miksi minun olisi pitänyt
-se tehdä?"
-
-Mannersin sekä ulkomuoto että sävy muuttuivat virallisiksi. Hän
-keikautti päätään Corkerdaleen päin.
-
-"No niin, tohtori", hän sanoi. "Tässä on etsiväkersantti Corkerdale
-Scotland Yardista. Kävin tänä aamuna siellä ja esitin viranomaisille
-erinäisiä tosiseikkoja teistä ja Parslavesta, ja jollemme saa teiltä
-tyydyttäviä selityksiä, niin pyydän teitä lähtemään mukaamme ja
-selittämään asioita muualla."
-
-Ecclesharen leveät kasvot punehtuivat hiukan. Mutta hän
-silminnähtävästi koetti hillitä suuttumustaan.
-
-"Tuohan kuulostaa uhkaukselta, Manners", hän vastasi. "Mitä selityksiä
-vaaditte? Mutta meidän ei sovi seisoa tämän sekasorron keskellä. Tulkaa
-ruokasaliini kaikki -- Parslave, tulkaa tekin! Ja nyt", hän jatkoi, kun
-olimme kaikki peräkanaa marssineet tilavaan, raskaaseen,
-vanhanaikaiseen tapaan kalustettuun huoneeseen, "istukaa ja kertokaa,
-mistä on kysymys. Mitä erinäisiä seikkoja olette kuullut Parslavesta ja
-minusta? Suu puhtaaksi!"
-
-Manners epäröi. Hän oli huoneeseen astuessaan ottanut hatun päästään ja
-harasi nyt sormillaan tukkaansa -- hänen liikkeensä herätti minussa sen
-vaikutelman, että hän alkoi tuntea asemansa epävarmaksi. Hänen
-mieleensä tunkeutui epäilys; hän alkoi aavistaa, että kaiken tämän
-takana piili enemmän kuin hän oli kuvitellutkaan. Äkkiä hän osoitti
-Crolea, joka oli istahtanut ison ruokailupöydän päässä olevalle
-tuolille.
-
-"En ole mikään lakimies!" hän huudahti. "En ole tottunut esittämään
-asioita niinkuin pitäisi. Herra Crole on lakimies. Ehkä --" Hän katsoi
-vetoavasti Croleen, ja tämä kääntyi hymyillen Eccleshareen päin.
-
-"Asema on tällainen, herra Eccleshare", hän aloitti. "Te tiedätte yhtä
-hyvin kuin mekin, että herra Mazaroff murhattiin Reiver's Denissä tahi
-sen läheisyydessä kolmantena yönä senjälkeen kun hän oli saapunut
-Lehtokurppaan. Häneltä oli myöskin ryöstetty -- rahaa melkoinen erä,
-otaksuttavasti myöskin irtonaisia timantteja, joita hänellä oli
-taskussaan, kaikki arvoesineet ja tärkeitä papereita. Samoihin aikoihin
-tämä Parslave -- sanoillani, Parslave, en millään tavoin syytä teitä,
-muistakaa se! -- katoaa salaperäisesti. Nyt on Parslave löydetty teidän
-asunnostanne täältä Lontoosta. Siitä olette antanut selityksen. Mutta
-on muutakin, ja juuri sitä luulen kersantti Mannersin erityisesti
-tarkoittavan. Senjälkeen kun te ja herra Armintrade ja isäntänne herra
-Courthope lähditte Marrasdalesta eilen aamulla, ilmoitettiin
-Mannersille, että teidät ja Parslave oli murhailtana nähty Reiver's
-Denin läheisyydessä, ja kertoja oli juuri vähän aikaisemmin kuullut sen
-laukauksen, joka oli välittömänä syynä Mazaroffin kuolemaan. Senvuoksi,
-sir, on teidän mielestäni selitettävä kaikki, mitä voitte."
-
-Eccleshare oli sijoittunut takkamatolle, seisoen kädet taskussa ja
-kuunnellen rauhallisena. Oven pielessä olevan tuolin laidalla istui
-Parslave jäykkänä ja ilmeettömänä.
-
-"Ennen kuin selitän mitään", virkkoi Eccleshare oltuaan hetkisen
-ääneti, "haluaisin tietää, kuka murhayönä näki Parslaven ja minut
-lähellä Reiver's Deniä."
-
-Crole nyökkäsi ja katsahti Mannersiin.
-
-"Mielestäni voitte ilmaista sen tohtori Ecclesharelle", hän huomautti.
-
-"No niin -- se oli Cowie", sanoi Manners. "Reiver's Denin lähellä
-olevassa mökissä asuva vanhus. Hän näki teidät -- molemmat."
-
-"Mitä hän näki?" tiedusti Eccleshare.
-
-"Hän näki teidät siellä ja kuuli teidän puhelevan. Sitten hän näki
-teidän yhdessä poistuvan herra Courthopen huvilalle, High Cap Lodgelle
-päin."
-
-Eccleshare nyökkäsi. Hän silmäili meitä vuorotellen ja pysyi hetkisen
-vaiti, ilmeisesti miettien.
-
-"Kuulkaahan!" hän puhkesi äkkiä puhumaan. "Epäilläänkö minua tai
-Parslavea tai molempia murhaajiksi?"
-
-Ei kukaan vastannut. Manners liikahti rauhattomasti tuolillaan.
-Scotland Yardin miehen kasvot pysyivät liikahtamattomina kuin olisivat
-olleet graniittia. Maythorne näytti välinpitämättömältä. Crole ja minä
-katselimme toisia. Syntyi lyhyt hiljaisuus, jonka katkaisi Manners.
-
-"Haluaisin tietää, mitä tuolla Parslavella on kertomista senöisistä
-puuhistaan", hän sanoi. "Hän on tuottanut meille aika lailla vaivaa."
-
-"Olen ihan varma siitä, ettei Parslave ole lainkaan aavistanut
-tuottaneensa teille vaivaa", huomautti Eccleshare. "Ette kaiketi
-muista, ettei Parslave osaa lukea, joten hän ei ole saanut tietoja
-sanomalehdistä. Mutta, Parslave, kertokaa kersantti Mannersille, mitä
-teitte sinä iltana, jolloin lähditte Marrasdalesta!"
-
-Näin käskettynä Parslave väänsi kasvonsa muistelevan näköiseksi. Äkkiä
-hänelle välähti jotakin päähän; hänen kasvonsa kirkastuivat.
-
-"Sehän oli Cloughtwaiten markkinapäivä", hän alkoi. "Olin ollut siellä
--- vein sinne joitakuita herra Robinsonin lampaita. Palasin sieltä
-illansuussa. Sitten menin kotiin ja määräysten -- tuon tohtorin
-määräysten -- mukaisesti pukeuduin parhaisiin vaatteisiini. Miksikö?
-Minun oli lähdettävä Lontooseen sinä iltana. Söin sitten illallista ja
-sen jälkeen kävelin Lehtokurppaan. Menin sinne sisälle ja join ryypyn.
-Siellä asuva vieras herra tuli huoneeseen, jossa meitä oli tungokseen
-asti, karjanajajia, paimenia ja sellaisia. Hän tarjosi meille kaikille
-ryyppyjä ja sauhuja. Hän oli todella aulis! Ja keskustelikin kanssamme
-ystävällisesti. Sitten hän poistui. Minä viivyin vielä hetkisen, sitten
-minäkin lähdin -- kohtaamaan tuota tohtoria sopimuksen mukaan. Tapasin
-hänet. Muuta en sinä iltana tehnyt ennen lähtöäni."
-
-"Mainitsitteko koskaan kellekään aikovanne matkustaa Lontooseen?"
-tiedusti Maythorne.
-
-"En, herra, en maininnut", vastasi Parslave. "Minulla ei ollut mitään
-syytä siihen. Olen yksinäinen mies -- minulla ei ole lapsia eikä
-omaisia, jotka jäisivät jälkeeni. Maksoin vuokrani -- ja lähdin. Se on
-tapaistani. En välittänyt puhella siitä. Tietääkseni se oli yksinomaan
-minun asiani."
-
-"Missä kohtasitte tohtori Ecclesharen?" kysyi Manners.
-
-"Siellä, missä oli sovittu", vastasi Parslave empimättä. "Lähellä
-Reiver's Deniä. Hänen piti olla siellä ja antaa minulle määräykset ja
-matkarahat. Ja siellä hän olikin."
-
-Äkkiä Eccleshare astahti takan luota ja tuli luoksemme.
-
-"Juuri niin!" hän sanoi. "Siellä olin. Ja asiain näin ollen lienee
-minun paras kertoa teille kaikki, mitä tapahtui. Mahdollisesti minun
-olisi pitänyt kertoa kaikki se jo aikaisemmin. Mutta minulla oli syyni
--- pysyä vaiti."
-
-
-
-
-KOLMASKOLMATTA LUKU
-
-Kuka oli nainen?
-
-
-Luullakseni jokainen pöydän ympärillä istuvista miehistä tunsi, että
-vihdoinkin saataisiin jonkun verran valaistusta Mazaroffin murhaan,
-joka tähän asti oli pysynyt läpitunkemattoman pimeyden verhossa.
-Ainakin minä itse oivalsin sen, ja mieltäni alkoivat vaivata omituisen
-vastenmieliset pahat aavistukset, jotka olivat yhteydessä edellisen
-illan tapahtumien kanssa. Eccleshare tiesi jotakin, samoin
-otaksuttavasti Parslave. Mutta mitä?
-
-"Kuten mainitsin, oli minulla syitä pysyä vaiti", jatkoi Eccleshare,
-istuutuen puhumaan meille. "Minulla oli! Ja ne olivat minusta kyllin
-voimakkaat. Kenties olen ollut väärässä, kenties tällaisissa jutuissa
--- murha! -- ei kukaan saisi pysyä vaiti minkäänlaisissa oloissa. Mutta
-miehinä te kuitenkin käsitätte, että minulla oli syitä, painavia syitä.
-
-"Koska se nyt näyttää ehdottoman välttämättömältä, kerron teille
-tarkalleen, mitä Parslavelle ja minulle tapahtui sinä iltana, jona
-Mazaroff sai surmansa. Alan alusta. Ennen kuin lähdin pohjoiseen
-Marrasdaleen linnustamaan Courthopen luona, joka on saman kerhon jäsen
-kuin minäkin ja kuten Armintradekin, olin päättänyt luopua
-harjoittamasta täällä lääkärintointa -- olin oikeastaan sen jo tehnyt
--- lähteä Euroopasta Etelä-Amerikkaan viettämään tyyten toisenlaista
-elämää -- etsimään kultaa, linnustamaan, metsästämään ja niin edelleen.
-Tahdoin ottaa mukaani miehen, josta olisi minulle hyötyä -- mieluummin
-maaseutulaisen; ulkoilmaelämään tottunut metsästysvartija oli
-mieleiseni. Marrasdalessa osuin tapaamaan Parslaven -- kuten itse
-voitte nähdä, on hän juuri kaipaamani kaltainen jäntevä,
-vankkalihaksinen mies. Hän on, kuten hän itse äsken mainitsi,
-yksinäinen, eikä mikään sido häntä Englantiin. Hän on hyvin perehtynyt
-metsänkävijä ja niin poispäin; lyhyesti sanoen, hän on juuri sellainen
-mies, jota etsin.
-
-"Esitin hänelle asian, ja pian olimme sopineet ehdoista. Hän voi
-suorittaa puolestani erinäisiä asioita Lontoossa, minkä vuoksi
-järjestettiin niin, että hänen piti tulla tänne ennen minua ja
-majoittua asuntooni siksi, kunnes palaisin. Sovimme vielä, että
-palattuaan Cloughthwaiten markkinoilta, joilla hänen oli käytävä
-liikeasioissa, hänen oli saman päivän iltana tultava tapaamaan minua,
-jolloin minä antaisin hänelle rahaa ja lopulliset määräykseni. Sen
-jälkeen hänen oli lähdettävä Newcastleen ja Lontooseen."
-
-"Miksi Newcastlen kautta?" kysyi Maythorne. "Se on tosin pieni seikka,
-mutta miksi ei Black Gillin aseman ja Carlislen kautta enemmän
-käytettyä läntistä rataa myöten?"
-
-"No niin", vastasi Eccleshare. "Parslavella on osuus eräässä pienessä
-talossa Newcastlessa. Koska hän aikoi poistua Englannista, tahtoi hän
-tavata Newcastlessa olevan asianajajansa, joka hoitaa mainittua taloa,
-ja antaa hänelle eräitä ohjeita. Päätimme senvuoksi, että hänen
-erottuaan minusta oli mentävä nummen poikki pienelle, Marrasdalen
-itäpuolitse kulkevalle haararadalle, noustava viimeiseen Newcastleen
-menevään junaan, vietettävä yö siellä, käytävä aamulla asianajajansa
-puheilla ja sitten jatkettava matkaansa King's Crossille. Ja niin,
-kuten hän itse teille kertoo, hän tekikin."
-
-"Entä seniltainen kohtauksenne?" tiedusti Maythorne.
-
-"Tulen siihen nyt", jatkoi Eccleshare. "Olin käskenyt Parslaven tulla
-tapaamaan minua High Cap Lodgen ja Lehtokurpan väliselle polulle kello
-kahdeksan. Lähdin kävelemään häntä vastaan heti, kun Courthopen luona
-oli syöty päivällinen. Silloin lienee kello ollut noin kymmenen
-minuuttia yli seitsemän. Kohtasimme toisemme vähän matkan päässä
-Reiver's Denistä Lehtokurppaan päin. Mikäli muistan, oli kello silloin
-hiukkasen yli kahdeksan. Seisoimme muutamia minuutteja keskustellen.
-Sitten --"
-
-"Hetkinen, suvaitkaa!" keskeytti Maythorne. Hän otti esille
-muistikirjan, laski sen avattuna eteensä pöydälle ja kiinnitti
-Ecclesharen huomiota yhdelle sivulle lyijykynällä karkeasti
-hahmoiteltuun piirrokseen. "Tämän luonnoksen tein samana päivänä,
-jolloin saavuin Lehtokurppaan. Siinä on nummen poikki vievät polut.
-High Cap Lodgesta päin tulee kaksi polkua Lehtokurppaa kohti. Toinen
-kulkee aivan Reiver's Denin editse, kallioseinämän juuritse --
-nimittäkäämme sitä ylemmäksi. Toinen on viisitoista tai kaksikymmentä
-metriä alempana kanervikossa; olkoon sen nimi alempi polku. Kummalla te
-ja Parslave olitte?"
-
-Eccleshare kumartui hetkiseksi tarkastamaan luonnosta pyöräytettyään
-sen ympäri saadakseen paremman kuvan sen ilmansuunnista. Sitten hän
-laski sormensa erääseen kohtaan.
-
-"Olimme suunnilleen tuolla. Alemmalla polulla. Mutta karttanne ei taida
-olla aivan selvä. Molemmat polut -- toinen, alempi, on pelkkä
-lammaspolku -- melkein yhtyvät Reiver's Denin länsipuolella, High Cap
-Lodgen puolella, lähellä Cowien mökkiä. Niiden välillä on siellä vain
-metri tai pari. Sitten alempi suuntautuu kanervikon halki High Cap
-Lodgen yläpuolelle; toinen sivuuttaa High Cap Lodgen alapuolitse noin
-viidenkymmenen metrin päässä ja yhtyy Cloughthwaiteen menevään
-nummitiehen."
-
-"Niin", virkkoi Maythorne. "Joka tapauksessa te ja Parslave olitte
-alemmalla?"
-
-"Olimme alemmalla lähes sadan metrin päässä Reiver's Denistä. Ja, kuten
-mainitsin, seisoimme siinä muutamia minuutteja. Silloin oli jo pimeä,
-mutta ilta oli tähtikirkas. Olimme juuri lähtemäisillämme liikkeelle
-High Cap Lodgen suuntaan, kun kuulimme laukauksen. Se tuntui, mikäli
-saatoimme eroittaa, kuuluvan Reiver's Denistä tai juuri sen takaa --
-luullakseni Reiver's Denistä, sillä kalliot kajahtelivat selvästi.
-Senjälkeen emme kuulleet mitään, emme huutoa, emme parkaisua emmekä
-muuta sentapaista. Kumpikaan meistä ei välittänyt siitä sen
-enempää -- luultavasti ajattelimme kumpikin, että ampuja oli joku
-metsästysvartija, joka liikkui omilla asioillaan. Kiinnitimme siihen
-niin vähän huomiota, että keskustelimme sopimuksestamme vielä pari
-minuuttia laukauksen jälkeen. Koska Parslaven sitten oli aika kiiruhtaa
-junalle, siirryimme toiselle polulle, joka vei suoraan nummitielle. Kun
-parhaiksi olimme päässeet sille, kuulimme askelia Reiver's Denistä
-päin. Lähellämme oli korkeita, tiheitä pensaita, ja -- en oikein tiedä,
-miksi sen teimme -- painauduimme vaistomaisesti niiden varjoon, jossa
-oli aivan pimeä. Ja minuuttia myöhemmin meni ohitsemme hyvin vinhasti
-kävelevä nainen."
-
-"Nainen!"
-
-Tämä terävä huudahdus pääsi Mannersilta. Hän, kuten me kaikki muutkin,
-oli kuunnellut Ecclesharen kertomusta tarkkaavasti. Nyt hän näytti
-kiihtyneeltä; ilmeisesti hän oli äkkiä saanut mielijohteen.
-
-"Nainen", toisti Eccleshare levollisesti. "Pitkä, hoikka nainen, joka
-asteli hyvin ripeästi -- eroitimme hänen raskaan huohotuksensa. Hän
-kiiti sivuitsemme kuin leimaus."
-
-"Mihin suuntaan?" kysyi Maythorne.
-
-"Marrasdaleen päin", vastasi Eccleshare.
-
-"Entä sitten?" hoputti Maythorne lyhyen hiljaisuuden jälkeen.
-
-"Sitten Parslave ja minä lähdimme jatkamaan matkaamme -- hänen aikansa
-alkoi olla täpärällä. Emme enää nähneet emmekä kuulleet mitään. Menimme
-Cowien mökin ohitse. Kerroitte Cowien nähneen meidät. Se on
-todennäköistä, mutta me emme huomanneet häntä. Kävelimme ripeästi
-nummen poikki ja valtatielle päästyämme erosimme. Minä menin High Cap
-Lodgeen, ja Parslave -- mutta kertokoon Parslave itse, mitä hän teki!"
-
-Käännyimme kaikki Parslaven puoleen, joka yhä istui oven pielessä
-tuolin reunalla, pyöritellen peukaloitaan.
-
-"Menin tietä pitkin suoraa päätä Petherbyn asemalle", alkoi Parslave.
-"Nousin yhdeksän ja viidentoista junaan -- se oli viimeinen Newcastleen
-päin. Saavuin Newcastleen kymmenen ja viisikymmentä. Majoituin yöksi
-aseman lähellä olevaan raittiushotelliin. Kävin herra Grahamin,
-lakimiehen, luona heti syötyäni aamiaista seuraavana aamuna -- kello
-lienee ollut noin kymmenen. Toimitettuani asiani hänen luonaan
-haukkasin palasen ja sitten nousin Lontooseen lähtevään kahdentoista ja
-kymmenen pikajunaan. Saavuin King's Crossille neljänneksen yli kuusi
-samana iltana. Tulin suoraan tänne ja täällä olen ollut siitä asti."
-
-"Sallikaa minun tehdä Parslavelle kysymys, niin kauan kun se on
-mielessäni", sanoi Crole. "Parslave, tarkoitatteko ettette
-Marrasdalesta lähdettyänne ole saanut mitään tietoa siellä
-tapahtuneesta murhasta? Ette sanomalehdistäkään?"
-
-"En osaa lukea, sir", vastasi Parslave. "En ole käynyt kouluja. En osaa
-lukea enkä kirjoittaa."
-
-"Mutta olettehan ollut tohtori Ecclesharen taloudenhoitajattaren
-seurassa", jatkoi Crole. "Väitättekö, ettei hänkään ole milloinkaan
-lukenut teille siitä sanomalehdistä?"
-
-Parslave pudisti päätään.
-
-"Niin, sir -- hän ei ole. Hän ei näy olevan lehtien lukija, hän. Hän
-lukee kertomuksia -- romaaneja -- sellaisia. Mutta sanomalehtiä en ole
-nähnyt hänen lukevan."
-
-"No niin, mutta teillä on täällä ollessanne epäilemättä ollut tapana
-käydä ryyppäämässä lasi olutta jossakin kapakassa", tiukkasi Crole.
-"Ettekö sielläkään ole kuullut siitä puhuttavan?"
-
-"En, sir", vakuutti Parslave juhlallisen varmasti. "En kertaakaan! Käyn
-aina ottamassa naukun tämän saman kadun varrella olevassa kapakassa
-syötyäni päivällistä ja toistamiseen illallisen jälkeen, mutta en ole
-koskaan puhellut kenenkään kanssa -- en ymmärrä näiden lontoolaisten
-puhetta -- se on minulle kuin vierasta kieltä. En ole milloinkaan
-kuullut kenenkään mainitsevan tätä murhaa."
-
-"Voitte uskoa vakuutustani, herra Crole", puuttui Eccleshare puheeseen,
-"ettei Parslave ollut kuullut mitään Mazaroffin murhasta ennenkuin
-eilen illalla minun palattuani kotiin. Kerroin siitä hänelle --
-keskustelimme omista näkemistämme Reiver's Denin luona sinä yönä --
-taustana kaikki se, mitä muistimme, tietystikin."
-
-"Juuri siitä haluaisin esittää teille muutamia kysymyksiä, tohtori",
-sanoi Crole. "Minusta tuntuu, että olemme pääsemässä lähemmäksi tämän
-salaperäisen arvoituksen ratkaisua kuin tähän asti olemme olleet. Ette
-kai pahastu, jos tiedustan teiltä suoraan eräitä seikkoja?"
-
-"Kyselkää niin paljon kuin tahdotte!" vastasi Eccleshare.
-
-"Olitte Mazaroffin murhan johdosta Lehtokurpassa pidetyssä
-kuulustelussa. Annoitte lausunnon --"
-
-"Puhtaasti ammatillisen", pisti Eccleshare väliin.
-
-"Juuri niin -- kuoleman syystä", myönsi Crole. "No niin, miksi ette
-kertonut tutkintotuomarille ja valamiehille sitä, minkä nyt olette
-kertonut meille?"
-
-"Ja -- Jos saan lisätä sanasen", ehätti Manners puolestaan kysymään,
-"miksi ette ilmoittanut meille -- poliiseille, mitä äsken kerroitte
-meille Parslavesta, vaikka varsin hyvin tiesitte, että haeskelimme
-häntä?"
-
-"Mitä tulee teidän kysymykseenne, Manners, en tiennyt Parslaven
-katoamisen nostattamasta hälystä niin paljoa kuin luulette", vastasi
-Eccleshare. "En oleksinut Marrasdalen seuduilla niin paljoa kuin
-Courthopen kartanon itäpuolella. Mitä taas tulee teidän kysymykseenne,
-Crole, niin olen jo tunnustanut kenties tehneeni erehdyksen --
-epäilemättä teinkin. Mutta minulla oli syitä olla puhumatta mitään. Ne
-on pian lueteltu. Se henkilö, jonka Parslave ja minä näimme rientävän
-Reiver's Denistä -- missä otaksuttavasti juuri sitä ennen oli tehty
-murha -- oli nainen!"
-
-Crole kehoitti meitä olemaan hyvin tarkkaavaisia, luoden nopean katseen
-ympäri pöydän. Sitten hän kääntyi jälleen Eccleshareen päin.
-
-"No niin, tohtori! Älkäämme kaarrelko enää! Totuus esille, olkoonpa se
-vaikka kuinka vastenmielinen! Muodostitteko mitään mielipidettä siitä,
-kuka nainen oli?"
-
-Eccleshare teki liikkeen, joka osoitti, että tilanne oli hänestä
-kiusallinen. Mutta hän taivutti päätään ja vastasi empimättä:
-
-"Kyllä -- varmasti!"
-
-"Kuka hän oli?"
-
-"Rouva Elphinstone!"
-
-"Oletteko varma siitä?"
-
-"Ehdottoman varma. Kysykää Parslavelta!"
-
-Crole pyörähti Parslaveen päin, ja tämä keikautti päänsä pystyyn.
-
-"Mitä sanotte, Parslave? Kuka oli se nainen, joka meni ohitsenne?"
-
-"Rouva Elphinstone, sir -- siitä ei ole epäilystäkään. Itse en ole sitä
-lainkaan epäillyt."
-
-Crole kääntyi jälleen Ecclesharen puoleen. "Mainitsitte, että silloin
-oli pimeä, vaikkakin taivas oli tähdessä. Miten tunsitte hänet?"
-
-"Vartalosta, kävelystä, hahmosta", oli vastaus. "En epäillyt sitä
-silloin enkä epäile nytkään. Se nainen, joka meni Parslaven ja minun
-ohitseni heti -- ainakin melkein heti -- laukauksen pamahdettua, oli
-rouva Elphinstone."
-
-"Senkö tähden ette puhunut?" huomautti Crole.
-
-"Ajattelin asiaa seuraavana aamuna", vastasi Eccleshare. "Minä pysyin
-vaiti -- Parslavehan oli matkustanut pois. Minä -- niin, minä en
-tahtonut antaa ilmi naista. Ja sitäpaitsi -- olihan mahdollista, että
-asia voitaisiin selittää."
-
-"Selittää!" huudahti Crole. "Se --"
-
-"Tässä on jotakin, mikä tarvitsee selittämistä", keskeytti Maythorne.
-"Sekä tohtori Eccleshare että Parslave väittävät yksimielisesti
-kuulleensa laukauksen Reiver's Denin läheltä kohta kello kahdeksan
-jälkeen. Vanha herra Hassendeane kertoi meille, Crole, kun Holt ja minä
-tapasimme hänet siellä, kuulleensa sieltä pamahduksen muistaakseni
-kello kymmenen. No niin, kumpi niistä laukauksista tuotti kuoleman
-Mazaroffille? Ajatelkaa! Ei Eccleshare eikä Parslave nähnyt
-vilahdustakaan Mazaroffista Reiver's Denin lähellä kello kahdeksan. Ja
-kuitenkin, jos kello kahdeksan laukaus surmasi hänet, olisi hänen
-pitänyt olla niillä seuduin samaan aikaan kuin hekin. Mitä päättelette
-siitä?"
-
-"En osaa sanoa -- sitä on mietittävä", vastasi Crole. "Mutta minusta on
-tärkeä kohta seuraava. Tohtori Eccleshare ja Parslave väittävät
-molemmat ehdottoman varmasti nähneensä rouva Elphinstonen tulevan
-Reiver's Denistä, mistä myöhemmin löydettiin Mazaroffin eloton ruumis,
-jolta oli ryöstetty rahat, arvoesineet, paperit ja jälkisäädös. Ja
-sitten, Manners ja Corkerdale eivät tiedä siitä mitään -- ja kerron sen
-heille, koska he ovat poliisiupseereita. Muutamia päiviä murhan jälkeen
-huomattiin eräänä iltana, että jälkisäädös oli rouva Elphinstonen
-hallussa. Miten hän oli sen saanut?"
-
-
-
-
-NELJÄSKOLMATTA LUKU
-
-Tietymättömissä
-
-
-Ei tarvinnut muuta kuin vilkaista molempiin poliiseihin huomatakseen,
-että tämä ilmoitus oli tehnyt heidän virallisesti koulutettuihin
-aivoihinsa samanlaisen vaikutuksen kuin olisi äkillinen valovirta
-kohdistettu ennen pimeässä olleeseen esineeseen. Corkerdale katsoi
-Mannersiin; Manners tuijotti Corkerdaleen; sitten he molemmat
-kääntyivät asianajajaan päin.
-
-"Rouva Elphinstone!" huudahti Manners. "Kadonnut jälkisäädös rouva
-Elphinstonen hallussa?"
-
-Corkerdalen ensimmäinen huomautus oli sävyltään tyynempi.
-
-"Se kaipaa jonkun verran selitystä", virkkoi hän tärkeän näköisenä.
-"Mikäli olen kuullut, oli jälkisäädös Mazaroffin taskussa kun hänet
-murhattiin."
-
-"Sikäli kuin tiedetään, se oli", vastasi Crole. "Hän otti sen mukaansa
-Postlethwaiten toimistosta Yorkissa, eikä sitä varmasti ollut hänen
-Lehtokurpassa olevien tavaroittensa joukossa, jotka me tarkastimme
-hänen kuolemansa jälkeen. Selitystä! Niinpä kyllä! Mutta kerron teille,
-miten saimme tietää, että se oli rouva Elphinstonella." Sitten hän
-selosti edellisen illan tapahtumat, jättäen kuitenkin mainitsematta,
-että Sheila tuli asuntooni, tuoden kadonneen jälkisäädöksen. "Ja nyt",
-hän jatkoi, "on ydinkohta se, miten, missä ja minkälaisissa
-olosuhteissa rouva Elphinstone sai jälkisäädöksen haltuunsa. Rouva
-Elphinstonen saavuttua eilen illalla Lontooseen tapasi Maythorne hänet
-ja koetti saada häneltä selityksiä. Hän ei saanut!"
-
-"En sanaakaan!" vahvisti Maythorne. "Hän oli pelkkää uhmaa. Huomautin,
-mikä johtopäätös siitä voitaisiin vetää, mikä epäluulo saattaisi
-kohdistua häneen. Kaikki turhaa. Hän kieltäytyi puhumasta ja
-ilmaisemasta mitään."
-
-"Ja se panee minut ajattelemaan", huomautti Crole hieman innokkaasti,
-"että rouva Elphinstone voi sittenkin selittää kaikki asianmukaisesti
-ja pätevästi. En voi kuvitella, että nainen, jolla on hitunenkaan
-järkeä -- ja hän on laskeva, taitava, kylmä nainen -- olisi kyllin
-typerä käyttäytyäkseen sillä tavoin, jollei hän tietäisi olevansa
-turvassa. Te kai ilmaisitte, että teidän on ilmoitettava asia
-poliisille, eikö niin, Maythorne?"
-
-"Kyllä!"
-
-"Eikö sekään tehonnut häneen?"
-
-"Ei hituistakaan! Koko hänen käytöksensä tuntui sanovan: hoitakaa omat
-asianne!"
-
-Crole alkoi naputella sormillaan pöytää, silmäillen meitä muita,
-ikäänkuin aprikoiden, eikö kellään olisi mitään huomauttamista. Kun
-kukaan ei virkkanut mitään, alkoi hän itse puhua.
-
-"Onkohan Mazaroff eli Merchison, joka hän todella oli, kohdannut rouva
-Elphinstonen eli Merchisonin, kuten hänen nimensä oikeastaan on, ennen
-kuolemaansa majaillessaan Lehtokurpassa? Se on mahdollista!"
-
-"Minä en sitä usko", vastasi Maythorne, jota Crole erityisesti katsoi.
-"Ei mikään anna aihetta sellaiseen luuloon. Jos rouva Elphinstone
-taipuisi puhumaan, niin luonnollisesti selviäisi tavattoman paljon."
-
-"Päättäen siitä vähästä, mitä näin rouva Elphinstonesta Marrasdalessa",
-huomautti Crole, "hän on sellainen nainen, joka ei puhu, ennen kuin se
-häntä huvittaa! Kova nainen -- kirotun kova!"
-
-"Missä rouva Elphinstone on tavattavissa?" tiedusti Corkerdale.
-
-"Shortin hotellissa", ilmoitti Maythorne.
-
-"Sitten on mielestäni parasta, että Manners ja minä menemme sinne hänen
-puheilleen", jatkoi Corkerdale. Sitten hän lisäsi Ecclesharelle:
-"Mainitsitte aikovanne poistua Englannista, tohtori. Milloin?"
-
-"En ole vielä määrännyt täsmällisesti aikaa", vastasi Eccleshare.
-"Ajattelin ensi viikon lopulla."
-
-"Teidän pitäisi siirtää lähtönne hieman tuonnemmaksi", esitti
-Corkerdale tyynesti. "Mikäli käsitän, vaaditaan teitä ja palvelijaanne
-todistamaan. Mutta", hän jatkoi, "Parslave kai on syntyisin
-Marrasdalesta. No hyvä! Sitten hän tuntee hyvin rouva Elphinstonen
-ulkonäöltä."
-
-"Olen tuntenut hänet monta vuotta, sir -- aina siitä saakka, kun hän
-tuli asumaan Marrasdale Toweriin", vastasi Parslave.
-
-"Oletteko tavallisissa oloissa nähnyt häntä usein, Parslave?"
-
-"Melkein joka päivä, sir -- milloin missäkin."
-
-"Ja olette ihan varma, että näitte juuri rouva Elphinstonen
-sinä yönä tulevan sieltä päin, mistä laukaus oli kuulunut ja mistä
-Mazaroff-vainajan ruumis myöhemmin löydettiin?"
-
-"Siitä ei ole vähintäkään epäilystä, sir! Vakuutan juhlallisesti, että
-se oli rouva Elphinstone."
-
-"Ja myöskin te olette siitä varma, tohtori, vaikka te, joka kaiketi
-vain satunnaisesti oleskelitte paikkakunnalla, ette luonnollisestikaan
-tuntenut rouva Elphinstonea yhtä hyvin?"
-
-"En sitä lainkaan epäile", vakuutti Eccleshare. "Vaikka olinkin siellä
-vain käymässä, tunnen rouva Elphinstonen varsin hyvin. Isäntäni, herra
-Courthope, on rouva Elphinstonen sisarenpoika. Hän, herra Armintrade ja
-minä olimme kaksi tai kolme kertaa päivällisellä Marrasdale Towerissa
-minun siellä ollessani. Kohtasin rouva Elphinstonen usein nummella ja
-kylässä. Olen varma siitä, että hän on se nainen, jonka Parslave ja
-minä näimme sinä yönä tulevan Reiver's Denistä. En ole kertaakaan sitä
-epäillyt, en vähääkään -- merkitköönpä se sitten mitä tahansa!"
-
-Corkerdale kääntyi Mannersin puoleen.
-
-"Meidän lienee parasta käväistä Shortin hotellissa."
-
-"Niin minustakin", vahvisti Manners. "Asiaa ei voi jättää tälleen."
-
-Nousimme kaikki seisomaan. Syntyi lyhyt äänettömyys. Crole oli juuri
-sanomaisillaan jotakin, kun ovelle koputettiin. Ecclesharen
-taloudenhoitajatar pisti päänsä sisään.
-
-"Ulkosalla on nuori mies, sir, tiedustelemassa, onko herra Maythorne
-täällä", hän ilmoitti. "Hän saapui autolla, sir, erään vanhan herran
-seurassa. Nuori mies käski sanomaan, jos herra Maythorne on täällä,
-että hänen nimensä on Pickles."
-
-"Yksi konttoristeistani", jupisi Maythorne. "Suokaa anteeksi!" Hän
-riensi ulos, palaten parin minuutin kuluttua muassaan herra
-Elphinstone. Ja ensimmäisen kerran koko tuttavuutemme aikana
-Maythornessa näkyi merkkejä kiihtymyksestä ja huolestumisesta.
-
-"On tapahtunut uusi käänne!" huudahti hän astuessaan huoneeseen. "Herra
-Elphinstone on käynyt toimistossani ja seurannut minua tänne
-kertoakseen, että rouva Elphinstone on kadonnut!"
-
-Käännyimme kaikki herra Elphinstoneen päin. Hän oli järkyksissä, niin
-että hänen tavallinen uneliaisuutensa oli haihtunut; hän näytti
-hämmentyneeltä, harmistuneelta, sekavalta, perinpohjin ymmälle
-joutuneelta. Seisoen ovensuussa ja vilkuen meihin, ikäänkuin ei olisi
-kyennyt pääsemään meistä selville eikä laskemaan meitä, hän nyökkäsi
-koneellisesti Maythornen lausuttua ilmoituksensa. Mutta hän hillitsi
-itseään kylliksi vahvistaakseen sen sanoillakin.
-
-"Eilis-illasta alkaen!" hän sopersi. "Kadonnut -- jäljettömiin. Tuiki
-tavatonta -- ja ikävää -- ja kiusallista. En tosiaankaan tiedä mitä
-ajatella tai tehdä! Perin vaikea tilanne!"
-
-Crole, joka uutisen kuultuaan oli vilkaissut terävästi poliiseihin,
-työnsi tulokkaalle tuolin.
-
-"Istukaa, herra Elphinstone!" hän kehoitti. "Ehkä voimme auttaa teitä
-vähän. Milloin rouva Elphinstone katosi?"
-
-Elphinstone vaipui tuolille ja katsoi taaskin meihin. Hänellä oli
-vanhakuosinen kävelykeppi, ja koneellisesti hän nosti sen hopeisen
-nupin leukaansa vasten ja hankasi sitä miettivänä.
-
-"Niin", hän virkkoi. "Asia on niin, että koko juttu on kovin sekava.
-Eilen illalla tietystikin. Lähdettyämme neiti Apperleyn asunnosta
-ajoimme Shortin hotelliin -- asumme aina siellä käydessämme
-Lontoossa. Sinne saavuttuamme söimme päivällistä yksityisessä
-seurusteluhuoneessamme. Vähän aikaa senjälkeen saapui Sheila. Hän --"
-
-"Mitä? Neiti Merchison tuli sinne, niinkö?" keskeytti Maythorne.
-
-"Neiti Merchison -- Sheila -- tytärpuoleni -- kyllä hän tuli. Hän ja
-hänen äitinsä menivät viereiseen makuukamariin keskustelemaan. Kuulin
-heidän äänensä. Minä -- minä menin alakertaan; arvelin -- nähkääs --
-polttaa sikaarin tupakkahuoneessa. Olin siellä ehkä tunnin verran --
-jouduin mielenkiintoiseen keskusteluun erään miehen kanssa, joka
-osoittautui jonkunlaiseksi arkeologiksi. Kenties olin poissa hiukan
-kauemminkin. Sitten palasin huoneisiimme. Siellä ei ollut ketään -- ei
-kerrassaan ketään! Ajattelin, että rouva Elphinstone ja Sheila olivat
-ehkä menneet seurustelusaliin, ja menin sinne, mutta heitä ei näkynyt.
-Odotin jonkun aikaa. Mutta kun heitä ei kuulunut, aloin tiedustella. Ja
-sain tietää -- todella hyvinkin hämmästyttävää -- sain eteisvartijalta
-tietää, että rouva Elphinstone, Sheila ja Alison Murdoch olivat kaikki
-poistuneet hotellista jonkun aikaa sitä ennen, ilmeisesti kohta
-senjälkeen, kun minä olin lähtenyt tupakkahuoneeseen. Ja --"
-
-"Suokaa anteeksi, herra Elphinstone!" pisti Maythorne väliin. "Mutta --
-kuka on Alison Murdoch?"
-
-Elphinstone katsoi kysyjään samannäköisenä kuin mies, jota ihmetytti
-se, etteivät kaikki tiedä yhtä paljoa kuin hän.
-
-"Alison Murdoch?" hän kertasi. "Ahaa, niin, tehän ette olekaan
-Marrasdalen asukkaita. Alison Murdoch on jonkunlainen vaimoni
-kasvatussisar. He kasvoivat lapsina yhdessä, nähkääs. Sitten hän
-aikoinaan oli monta vuotta vaimoni kamarineitona -- ja on vieläkin, kun
-olemme matkoilla, kuten esimerkiksi nyt. Mutta hän on muutamia vuosia
-asunut eräässä pienessä talossa Marrasdalessa -- oikeastaan Birnsidessä
--- omilla varoillaan -- hänen vaatimuksensa ovat vähäiset. Mutta hän on
-toimelias nainen -- matkailuaikana esimerkiksi hän on apuna
-Lehtokurpassa keittiöpuuhissa -- taitava, työteliäs nainen."
-
-"Ja menikö hän eilen illalla kaupungille rouva Elphinstonen ja neiti
-Merchisonin kanssa?" kysyi Maythorne.
-
-"Niin eteisvartija kertoi. Hän sanoi, että rouva Elphinstone ja hänen
-kamaripalvelijattarensa -- heidät molemmat tunnetaan Shortin hotellissa
-varsin hyvin, sillä käymme aina kaikki kolme Lontoossa kaksi tai kolme
-kertaa vuodessa -- ja neiti Merchison, joka siellä myöskin tietysti
-tunnetaan hyvin, menivät kaikki yhdessä ulos -- muistaakseni hän sanoi
-puoli kymmenen."
-
-"Noutiko hän heille ajurin?" tiedusteli Maythorne.
-
-"Ei -- hän kertoi heidän lähteneen vasemmalle katua myöten --
-jalkaisin", vastasi Elphinstone. "Hyvä Jumala! En totisesti jaksa
-käsittää, miksi heidän piti mennä jalkaisin niin myöhään illalla!"
-
-"Mutta tärkeintä on", huomautti Crole, "palasivatko he tahi palasiko
-heistä joku."
-
-"Heistä ei ole kukaan palannut!" valitti Elphinstone. "Odotin
-puoliyöhön saakka. Sitten vihdoin paneuduin makuulle -- perin ymmällä.
-Mutta olin niin väsynyt, että vaivuin heti uneen ja nukuin sikeästi
-aamuun asti. Suureksi hämmästyksekseni ei rouva Elphinstone eikä Alison
-Murdoch ollut palannut -- Sheilan otaksuin luonnollisesti olevan neiti
-Apperleyn luona. Syötyäni senvuoksi hieman aamiaista ajoin neiti
-Apperleyn asunnolle ja tapasin tämän nuoren naisen juuri lähdössä
-opetustunnilleen. Hämmästyin yhäkin enemmän, kun hän ei tietänyt mitään
-Sheilasta. Sheila, hän kertoi, oli edellisenä iltana istunut ensiksi
-pitkän aikaa äänettömänä, sitten ilmoittanut lähtevänsä Shortin
-hotelliin selvittämään asioita äitinsä kanssa ja lähtenyt heti -- eikä
-ollut palannut! Niin", päätti Elphinstone kertomuksensa, huojutellen
-hopeanuppista keppiään, "siinä sitä ollaan! Kaikki kolme ovat
-kadonneet! Lontoossa! Muistin herra Maythornen, kävin hänen
-toimistossaan, ja minut saatettiin tänne hänen luokseen. Ja aioin kysyä
-teiltä, herra Maythorne -- pidättekö mahdollisena, että heidät on
-ryöstetty?"
-
-Ei kukaan nauranut; Elphinstonen yksinkertaisuus oli liian
-silmiinpistävä. Hän oli yksinkertaisuudessaan myöskin vakava, ja Crole
-oli yhtä totinen vastatessaan hänen vilpittömään kysymykseensä.
-
-"Ei, herra Elphinstone, en usko, että kolme naista voidaan ryöstää edes
-Lontoossakaan. Luultavasti he ovat menneet jollekin omalle asialleen,
-ja kenties heillä on ollut hyvät syynsä jäädä palaamatta. Mutta
-sallikaa minun kysellä teiltä vielä vähän. Kun vaimonne ja hänen
-tyttärensä vetäytyivät makuuhuoneeseen puhellakseen kahdenkesken, niin
-missä oli Alison Murdoch?"
-
-Herra Elphinstone mietti hetkisen.
-
-"Otaksuttavasti", hän vastasi vihdoin, "sen viereisessä huoneessa --
-pukeutumishuoneessa, jossa hän nukkui. Meillä on Shortin hotellissa
-ollessamme aina samat huoneet: seurusteluhuone, makuukamari ja
-pukeutumishuone. Viimemainittu on aina Alison Murdochin hallussa.
-Luullakseni hän oli siellä, kun vaimoni ja Sheila menivät
-makuukamariin."
-
-"Saitteko eteisvartijalta tietää, olivatko he ottaneet mitään
-mukaansa?" tiedusti Crole. "Jotakin kevyttä matkatavaraa tahi muuta
-sentapaista, ikäänkuin he tahi joku heistä aikoisi viipyä poissa koko
-yön?"
-
-"Sitä en kysynyt", vastasi Elphinstone. "Mutta olen varma, etteivät he
-ottaneet. Eteisvartija -- älykäs mies, jonka olen tuntenut monta
-vuotta -- mainitsi tänä aamuna, että hän oli naisten lähtiessä arvellut
-heidän menevän -- niin, se ei totisesti olisi johtunut mieleenikään."
-
-"No, mihin sitten?"
-
-"Hän kertoi luulleensa naisten menevän -- käyttääkseni hänen sanojaan
--- tunniksi kuviin", vastasi Elphinstone. "En luonnollisesti ymmärtänyt
-häntä. Hän selitti, että ensimmäisen kadunkulman takana Shortin
-hotellista siihen suuntaan, johon he olivat lähteneet, oli yksi noita
-uudenuutukaisia elävienkuvien teattereja, joissa, kuten olen kuullut,
-näytellään liikkuvia kuvia. Mutta en saata uskoa --"
-
-"Luultavasti voimme pitää varmana, etteivät he menneet sinne",
-huomautti Maythorne. Hän katsahti merkitsevästi poliiseihin. "Tähän on
-käytävä käsiksi huolellisesti", hän mutisi. "Teidän alaanne!"
-
-"Ei ole varmaa, eikö rouva Elphinstone ole Shortin hotellissa, kun
-Herra Elphinstone palaa sinne", virkkoi Crole, vilkaisten kelloonsa.
-"Nyt on kello kaksitoista, ja --"
-
-"Ei kylläkään", keskeytti Maythorne. Hiljaa hän sitten jupisi: "Mutta
-arvaanpa, ettei hän ole! Herra Elphinstone", hän jatkoi, korottaen
-ääntään, "tahtoisin näyttää teille jotakin -- erään esineen, joka on
-taskussani. Tässä se on." Hän otti esille kohokuvakoristeisen
-rintaneulan ja pani sen pöydälle. "Oletteko nähnyt sitä koskaan ennen?"
-
-Herra Elphinstone katseli rintaneulaa tarkasti ja nosti sitten
-vilkkaasti päänsä pystyyn.
-
-"Mistä olette sen saanut?" hän tiedusti, ikäänkuin kummastellen. "Sehän
-on vaimoni oma!"
-
-
-
-
-VIIDESKOLMATTA LUKU
-
-Kuka se mies oli?
-
-
-Maythorne kumartui pöydän yli Mannersin ja Corkerdalen puoleen ja
-kuiskutti heille minuutin tahi pari. Arvasin, että hän kertoi, miten ja
-mistä hän oli löytänyt juuri näyttämänsä rintaneulan. Sitten hän
-puhutteli taaskin Elphinstonea.
-
-"Oletteko aivan varma siitä, että tämä on vaimonne omaisuutta?" hän
-kysyi. "Tällaiset rintaneulat ovat luultavasti hyvin samannäköisiä."
-
-"Se on vaimoni", vakuutti Elphinstone jyrkemmin ja päättäväisemmin
-kuin tavallisesti. "Ostin sen itse hänelle monta vuotta sitten
-Invernessistä. Se on toinen kahdesta -- ne ovat täsmälleen samanlaiset.
-Kivet ovat harvinaisen laatuista kameata; hopeakehykset ovat vanhat.
-Ostin molemmat eräästä sekalaiskaupasta Invernessistä -- muistan sen
-oikein hyvin. Mutta tosiaan! En ole nähnyt kumpaakaan vuosikausiin."
-
-"Eikö rouva Elphinstone siis ole käyttänyt niitä?" kysäisi Maythorne.
-
-"Hän piti niitä vanhakuosisina ja liian raskaina", vastasi Elphinstone.
-"Hänestä ne luullakseni olivat omituisia, harvinaisia esineitä -- hän
-väitti, että niitä oli alkuaan käytetty pitämään kiinni viittoja --
-miesten viittoja -- olkapäillä, ja pani ne syrjään. En muista hänen
-käyttäneen niitä kertaakaan -- mutta olen ehdottoman varma, että
-näyttämänne on toinen niistä kahdesta. Mutta mistä sen saitte?"
-
-"Riittäköön toistaiseksi, kun sanon, herra Elphinstone, että löysin sen
-sattumalta käydessäni Marrasdalessa. Älkää välittäkö muusta tällä
-hetkellä!"
-
-Hän pani rintaneulan takaisin taskuunsa ja nousi pystyyn katsahtaen
-meihin muihin. "No? Entä nyt?"
-
-Ei kukaan ehdottanut mitään. Sitten puhkesi Elphinstone puhumaan.
-
-"Kunpa tietäisin, miten vaimolleni on käynyt!" hän valitti. "Eikö
-kukaan osaa keksiä, mitä olisi tehtävä?"
-
-"Häntä ryhdytään etsimään, sir", lohdutti Corkerdale. Hän nykäisi
-Mannersia. "Mielestäni olisi meidän parasta käydä toimeen", hän jupisi.
-"Ensin hotelliin, vai mitä?"
-
-Maythorne kääntyi Ecclesharen puoleen.
-
-"Kai teillä on puhelin. Sepä hyvä! Soitetaan Shortin hotelliin ja
-kuulustellaan, onko rouva Elphinstone palannut sinne."
-
-Hän poistui Ecclesharen seuratessa eteissaliin. Me muut jäimme
-odottamaan. Heidän palatessaan muutamien minuuttien kuluttua pudisti
-Maythorne päätään.
-
-"Ei mitään tietoja!" hän ilmoitti. "He eivät ole tulleet takaisin --
-tähän mennessä. Mutta koska he lähtivät sieltä, niin se paikka on kai
-paras toimintakeskus meille."
-
-"Me aiomme lähteä sinne joka tapauksessa", sanoi Corkerdale. "Rouva
-Elphinstone on löydettävä! Ehkä herra Elphinstone tahtoo lähteä
-mukaamme? Saatammehan löytää johtolangan jostakin, mitä he ovat
-jättäneet jälkeensä."
-
-Heikosti tuskitellen, että kaikki on tuiki harmillista ja sekavaa, hän
-poistui poliisien kanssa. Heidän mentyään Maythorne kohautti
-olkapäitään ja katsahti Croleen.
-
-"Siitä ei ole mitään hyötyä", hän virkkoi. "He eivät löydä mitään! Tämä
-on kaikki suunniteltua -- rouva Elphinstonen ja jonkun toisen -- hyvin
-todennäköisesti Alison Murdochin punoma juoni. Minua kummastuttaa
-ainoastaan se, miten neiti Merchison joutui siihen mukaan eilen
-illalla."
-
-Se pani minutkin ymmälle. Mutta Crole oli sukkelaälyisempi ja
-neuvokkaampi.
-
-"Ei kai siitä voi olla kuin yksi ajatus", hän huomautti. "Luullakseni
-oivallan kaikki. Sen periaatteen mukaisesti, että veri sittenkin on
-vettä sakeampi, neiti Merchison katui jonkun verran eilen illalla
-teidän poistuttuanne neiti Apperleyn asunnosta ja lähti äitinsä luokse
-Shortin hotelliin. Siellä rouva Elphinstone luultavasti ilmaisi
-tyttärelleen salaisuutensa ja lopputulos oli, että he -- livistivät!"
-
-"Miksi?" kysäisi Maythorne.
-
-Crole levitti kätensä tehden paljon puhuvan eleen.
-
-"Minä luulen, että Mazaroffin ampui rouva Elphinstone!" hän selitti.
-
-"Niin minäkin!" jupisi Eccleshare.
-
-Mutta silloin -- se tapahtui oikeastaan kai Sheilan tähden -- arvelin,
-että minunkin oli lausuttava joku sana. Olin ollut vaiti, sillä en
-katsonut kykeneväni puhumaan poliisien ja etsivien seurassa, mutta olin
-koko ajan ajatellut ja harkinnut.
-
-"Minä uskon, että te molemmat olette väärässä!" pamautin, katsoen ensin
-Crolea, sitten Ecclesharea silmiin. "Mazaroff, kuten tiedämme,
-ammuttiin Musgraven pyssyllä! Miten olisi rouva Elphinstone voinut
-saada sen käsiinsä? Musgraven pyssy löydettiin murhapaikalta."
-
-Mutta Maythorne pudisti päätään.
-
-"Emme tiedä, että Mazaroff ammuttiin Musgraven pyssyllä, Holt", hän
-huomautti vastaan. "Se on kiperä kohta! Sinä iltana ammuttiin kaksi
-laukausta; ensimmäisen kuulivat tohtori Eccleshare ja Parslave; toisen
-kuuli vanha Hassendeane jonkun aikaa myöhemmin. Emme tiedä, kumpi
-laukaus surmasi Mazaroffin, emmekä sitä, mistä pyssystä se ammuttiin."
-
-"Jos Mazaroffin surmasi toinen laukaus -- vähää ennen kymmentä -- niin
-ampuja ei ollut rouva Elphinstone", intin. "Sillä Eccleshare ja
-Parslave kertoivat nähneensä hänet vähän jälkeen kahdeksan. Enkä minä
-puolestani ole lainkaan varma, että he näkivät juuri hänet! He
-myöntävät, että oli pimeä -- he ovat saattaneet nähdä jonkun toisen
-naisen, joka läheisesti muistuttaa häntä --"
-
-"Ei!" kivahti Eccleshare. "Näimme -- hänet!"
-
-"Sitäpaitsi", jatkoin, "on otettava huomioon vielä yksi seikka. Onko se
-todennäköistä? Onko se edes otaksuttavaa? Miksi rouva Elphinstone olisi
-ampunut Mazaroffin eli Merchisonin -- laillisen aviopuolisonsa?"
-
-"Ehkä juuri siitä syystä, että Mazaroff oli hänen laillinen
-aviopuolisonsa", huomautti Crole, hymyillen kuivasti. "Sen nojalla,
-mitä olen nähnyt rouva Elphinstonesta, olen valmis uskomaan, että
-häneltä syntyy minkälainen teko hyvänsä."
-
-"Tämä on murha!" kivahdin. "Ja joka tapauksessa -- jos rouva
-Elphinstone olisikin sen tehnyt ja ilmaissut eilen illalla
-salaisuutensa tyttärelleen, niin olen varma, ettei neiti Merchison
-suostuisi auttamaan ja edistämään häntä sitä enää salaamalla."
-
-"Niinkö, nuori mies", vastasi Crole. "En voi sanoa muuta kuin sen,
-ettette tunne elämää, ette ihmisluontoa -- ettekä naista. Minä väitän,
-että neiti Merchison menettelisi juuri siten! Kuten jo aikaisemmin
-huomautin, veri on vettä sakeampi. Neiti Merchison -- hyvin
-kiihkeätunteinen nuori nainen -- epäilemättä harmistui kovasti äitiinsä
-jälkisäädöksen johdosta ja riensi päätäpahkaa palauttamaan sitä
-oikeudenmukaiselle omistajalle, jota kohtaan, rakas Holt, hän tuntee
-voimakasta, hyvin voimakasta mielenkiintoa. Mutta jos asia joutui niin
-tiukalle, että rouva Elphinstonen oli pakko tyttärelleen tunnustaa
-sekaantuneensa suoranaiseen murhaan, niin silloin, uskallan väittää,
-neiti Merchisonin lapsentunteet vaatisivat äänensä kuuluville, ja hän
-tekisi kaiken voitavansa auttaakseen äitiään! Siitä on kai Maythorne
-yhtä mieltä?"
-
-"Tietysti", sanoi Maythorne puolittain välinpitämättömästi. "Siitä ei
-ole epäilystäkään -- ihmisluonto! En pitäisi neiti Merchisonia
-kovinkaan suuressa arvossa, jollei hän ponnistelisi äitinsä puolesta!
-Mutta tämä kaikki on pelkkää puhetta -- tehkäämme jotakin!" Hän kääntyi
-Eccleshareen. "Otaksuttavasti otatte varteen Corkerdalen viittauksen ja
-viivytte täällä, kunnes saatte tietää, tarvitaanko teitä ja Parslavea
-todistamaan, tohtori?"
-
-"Minun lienee se tehtävä", myönsi Eccleshare. "Viikko tai pari ei
-merkitse kovinkaan paljoa, paitsi että henkilö, jolle olen luovuttanut
-asuntoni ja potilaani, haluaisi muuttaa tänne. Se voidaan kuitenkin
-järjestää. Lienee pakko, vai mitä?"
-
-"Luultavasti", vastasi Maythorne. "No niin", jatkoi hän Crolelle ja
-minulle, "lähdetään liikkeelle."
-
-Poistuimme talosta. Ulkosalla, kadun vastaisella puolella, oli Johnson
-yhäti vetelehtimässä. Hänen katseensa osui Maythornen silmiin. En
-tiedä, millä tavoin Maythorne antoi hänelle merkin, mutta hän
-löntysteli kauemmaksi, yhä kauemmaksi, kadoten näkyvistä.
-
-"On tarpeetonta pitää tuota miekkosta enää täällä", huomautti
-Maythorne. "Ja nyt Cottingleyn luokse. Taidanpa lähettää hänet rouva
-Elphinstonen jäljille -- hän löytää kadonneet paljon nopeammin kuin
-yksikään ammattipoliisi."
-
-"Mistä hän ottaa käsiinsä johtolangan?" kysyi Crole purevasti.
-
-"Jättäkää se Cottingleyn huoleksi!" tokaisi Maythorne. "Hän löytää
-johtolangan sieltä, mistä ei kukaan muu sitä näe. Hän ei tarvitse muuta
-kuin selvät ja täsmälliset ohjeet alkaakseen."
-
-Tapasimme Cottingleyn kadun päässä. Hän söi omenaa täydennykseksi
-leipä- ja juustopuoliseensa. Rauhallisena kuten aina hän kääntyi
-kanssamme astelemaan lähimmälle ajuriasemalle, Maythornen puhuessa
-hänelle matkalla.
-
-"Entä nyt?" tiedusteli Crole, kun jälleen olimme Edgware-tiellä.
-
-"Aion pistäytyä Shortin hotellissa", ilmoitti Maythorne,
-"kuulustamassa, ovatko ne miekkoset saaneet mitään selville, ja
-saadakseni Cottingleylle alkuvauhdin. Tulkaa te molemmat mukaan!"
-
-"Minun ei sovi", esteli Crole. "Minun on palattava toimistooni. Minusta
-ei siellä ole mitään hyötyä, ja voittehan soittaa miilulle, jos saatte
-uutisia. Muuten", hän lisäsi, kun Maythorne antoi merkin ajurille, "en
-ole muistanut mainita sitä aikaisemmin. Armintraden maksuosoitus
-saapui asianomaisessa kunnossa tänä aamuna. Se on siis selvää, ja
-otaksuttavasti on hänen osansa näissä salaperäisissä tapahtumissa
-päättynyt."
-
-"Ei mikään ole vielä päättynyt, Crole!" huudahti Maythorne. "Esirippu
-on vielä ylhäällä -- lujasti ylhäällä -- kaikki on käynnissä.
-Tuletteko, Holt? Toivoisin sitä."
-
-Menin hänen mukaansa. En ollut niin paljoa huolissani rouva
-Elphinstonen kuin Sheilan tähden. Tilanne oli jollakin tavoin vakavasti
-kärjistynyt, kun Sheila edellisenä iltana oli äitinsä luona, siitä ei
-voinut olla epäilystäkään -- ei mikään muu, siitä olin varma, ollut
-voinut aiheuttaa omituista poistumista ja katoamista, josta Elphinstone
-oli meille kertonut. Mitähän oli tapahtunut?
-
-Lyhyessä ajassa ajoimme Shortin hyvässä maineessa olevaan, joskin
-hiukan vanhanmalliseen hotelliin, joka sijaitsee West Endissä ja jota
-maaseutulaisperheet suuresti suosivat. Matkalla sinne Maythorne selosti
-Cottingleylle kaikki, mitä olimme sinä aamuna toimittaneet, ja syventyi
-erikoisesti rouva Elphinstonen katoamiseen. Cottingley imi kaikki
-tiedot itseensä virkkamatta sanaakaan; hän söi yhä omeniaan,
-pureskellen niitä esimiehensä puhuessa. Mutta kun Maythorne lopetti,
-oli myöskin Cottingley lopettanut viimeisen omenansa, viskasi
-siemenkodan vaunujen ikkunasta ulos ja sanoa napautti pari sanaa:
-
-"Laivayhtiöiden konttorit! Todennäköisimmät paikat ensin."
-
-"Hyvä!" kehaisi Maythorne. "Se saattaa olla viisasta. Se sopii!
-Ryhtykäähän siihen! Mutta ensin katsomme, onko täällä ilmennyt mitään."
-
-Laskeuduimme vaunuista vähän matkan päässä Shortin hotellista ja
-kävelimme sen pääovelle. Manners ja Corkerdale olivat juuri tulossa
-ulos, kun me saavuimme sinne. Luulin heidän eleistään huomaavani, että
-he olivat kuulleet jotakin.
-
-"No?" kysyi Maythorne, kun ehdimme ihan likelle heitä. "Onko uutisia?"
-
-"Ei ketään ole palannut", vastasi Corkerdale, "eikä rouva Elphinstonen
-eikä kamaripalvelijattaren huoneissa mikään osoita, minne he ovat
-menneet. Mutta kuulimme erään seikan, jota vanha herra ei ollut saanut
-tietoonsa lähtiessään tänä aamuna teitä etsimään."
-
-"Mitä sitten?" tiedusteli Maythorne.
-
-"Se on omituista tosiaankin!" sanoi etsivä. "Tahtoisinpa tietää, mitä
-se merkitsee, Sen kertoi minulle eteisvartijan apulainen. Hän ilmoitti,
-että vähän senjälkeen, kun herra ja rouva Elphinstone ja
-kamaripalvelijatar olivat eilen illalla saapuneet -- hän tuntee muka
-hyvin kaikki kolme, koska he käyvät siellä kahdesti tahi kolmesti
-vuodessa -- tuli eteissaliin mies, joka tiedusti, asuivatko he --
-mainiten heidän nimensä -- siellä. Hän vastasi myöntävästi ja arveli
-heidän parhaillaan syövän päivällistä. Mies poistui. Mutta
-eteisvartijan apulainen väitti panneensa merkille, että mies senjälkeen
-maleksi hotellin edustalla ja että hän oli siellä ikäänkuin pitämässä
-silmällä silloinkin, kun rouva Elphinstone, hänen tyttärensä ja
-kamaripalvelijatar lähtivät ulos -- onpa hän varma siitä, että mies
-seurasi heitä pitkin katua ja ensimmäisen kadunkulman taakse. Ja --
-siinä on kaikki!"
-
-"Ja sitä onkin hyvä annos!" virkkoi Maythorne. "Osasiko hän kuvailla
-miestä?"
-
-"Kyllä! Pieni, laiha, noin kolmikymmenvuotias mies; vähäiset, ruskeat
-viikset, silmälasit nenällä; hyvin arvokkaasti puettu; päässä
-Trilby-hattu; näytti konttoristilta tai kauppamatkustajalta -- jotakin
-siihen suuntaan."
-
-"Oliko hän maininnut eteisvartijan apulaiselle mitään siitä, miksi hän
-kysyi Elphinstoneja?" tiedusti Maythorne.
-
-"Ei", vastasi Corkerdale. "Kun mies oli kysynyt häneltä, saako hän
-viedä jonkun sanoman Elphinstonelle, oli vieras vastannut kieltävästi.
-Sillä ei muka väliä; hän ei tahtonut häiritä heitä, jos he olivat
-päivällisellä; hän kävisi toisen kerran."
-
-"Mutta häntä ei sitten enää kuulunut?"
-
-"Ei. Kun eteisvartijan apulainen viimeksi hänet näki, seurasi hän
-naisia kadulla."
-
-Maythorne oli ääneti minuutin tahi pari.
-
-"No niin", hän virkkoi vihdoin. "Te kai selvittelette asioita omalla
-tavallanne. Jos voin mitenkään auttaa, niin lähettäkää minulle sana!
-Jos minä puolestani kuulen jotakin, niin ilmoitan teille, Corkerdale.
-Voimme varsin hyvin auttaa toisiamme."
-
-Hän kääntyi pois; Cottingley ja minä seurasimme häntä. Käveltyään
-jonkun matkaa hän viittasi konttoristilleen.
-
-"Koettakaa suunnitelmaanne -- laivayhtiöiden konttoreita, Cottingley.
-Siitä saattaa olla hyötyä."
-
-Cottingley poistui; Maythorne ja minä astelimme hetkisen äänettöminä
-edelleen.
-
-"Tämä on kummallinen juttu, Holt!" puhkesi hän jonkun ajan kuluttua
-puhumaan. "Että rouva Elphinstone joko on syyllinen tahi tuntee
-syyllisen, se tuntuu ehdottoman varmalta! Mutta mihin kummaan hän on
-kadonnut? Ja milloin ja mistä saamme hänestä tietoja?"
-
-Siihen pulmaan sain enemmän valoa vasta yli kahden päivän kuluttua. Ei
-kukaan kuullut mitään, ei kukaan saanut mitään selville. Kävin vähän
-väliä Shortin hotellissa. Herra Elphinstone, joka aluksi oli poissa
-suunniltaan, tasaantui odottamaan filosofisen tyynesti. Eikä tapahtunut
-mitään, ennen kuin Maythorne kolmantena iltana naisten katoamisen
-jälkeen syöksyi asuntooni ja sinkautti iltalehden eteeni. "Jumalan
-tähden, Holt!" hän huohotti. "Lukekaa tuo!"
-
-
-
-
-KUUDESKOLMATTA LUKU
-
-Me tunnemme miehen!
-
-
-Sieppasin sanomalehden hyvin kiihkeästi; Maythornen käytös osoitti,
-että siinä oli tärkeitä uutisia. Katseeni osui siihen heti; se oli
-isoilla kirjaimilla painettuna viimeisten uutisten osastossa.
-
-    YLLÄTTÄVÄ LÖYTÖ HARROW-KADULLA
-
-    EPÄILLÄÄN RYÖSTÖMURHAA
-
-    Kun kauppias Kilthwaite, Harrow-katu 623 x, tänään kello puoli
-    viisi iltapäivällä kävi liikkeensä takapihalla etsimässä
-    joitakuita koppia, jotka olivat siellä säilössä kaikenlaisten
-    muiden tavarain joukossa, huomasi hän miehen ruumiin, joka
-    ilmeisesti oli laahattu sinne pihan poikki takaportista ja
-    osittain piilotettu irtonaisten lautojen alle. Hän ilmoitti
-    asiasta heti poliisille. Tarkastuksessa kävi ilmi, että mies
-    oli murhatta iskemällä häntä useita kertoja päähän jollakin
-    raskaalla aseella. Hän on otaksuttavasti kolmikymmenvuotinen,
-    pienikasvuinen, hentorakenteinen mies; hänellä oli silmälasit,
-    joiden oikea linssi oli särkynyt; vainaja oli arvokkaasti
-    puettu, ja ruumiin alta löytyi uusi Trilby-hattu. Hänet oli
-    surmattuna ilmeisesti ryöstetty puhtaaksi, sillä hänellä ei
-    ollut lainkaan rahaa eikä arvoesineitä; ei myöskään löytynyt
-    minkäänlaisia papereita, joista olisi voitu päättää, kuka hän
-    on; kaikki sensuuntaiset esineet oli huolellisesti poistettu,
-    eikä hänen vaatteistaan löydetty mitään muuta kuin täytekynä
-    ja kaksi äskettäin teroitettua lyijykynää. Scotland Yardiin
-    ilmoitettiin tapahtumasta heti, ja etsivät suorittavat
-    parhaillaan perinpohjaisia tutkimuksia. Jos joku tuntee
-    vainajan edelläolevan kuvauksen perusteella, pyydetään häntä
-    heti ilmoittautumaan poliisiviranomaisille.
-
-Laskin paperin käsistäni ja jäin kysyvästi tuijottamaan Maythorneen.
-Hän läimäytti kätensä raskaasti juuri lukemani uutisen kohdalle.
-
-"Holt!" hän huudahti. "Se on sama mies, joka tuonnottain seurasi
-Shortin hotellista kadonneita kolmea naista. Miljoona yhtä vastaan
-siitä!"
-
-"Niinkö luulette?" sanoin epäilevästi. "Mutta on paljon ihmisiä, joihin
-tuo kuvaus sopii."
-
-"Hän on sama mies! Lyön siitä vetoa vaikka kuinka paljon!" hän
-vakuutti. "Ja tämä juttu käy yhä salaperäisemmäksi. Katsokaas! Rouva
-Elphinstone, hänen tyttärensä ja kamaripalvelijattarensa poistuivat
-äkkiä myöhään illalla Shortin hotellista hiiskumatta mitään
-Elphinstonelle. Heitä seuraamassa nähdään mies, joka aikaisemmin on
-käynyt tiedustamassa, asuvatko Elphinstonet mainitussa hotellissa.
-Naiset eivät palaa takaisin; siitä hetkestä tähän saakka -- vaikka on
-kulunut näin paljon aikaa, seitsemänkymmentäkaksi tuntia -- ei heistä
-ole kuultu mitään. Ja sitten tehdään havainto -- se mies, jonka on
-nähty seuraavan heitä, löydetään murhattuna -- pää hakattuna mäsäksi --
-ja ryöstettynä! No -- miksi?"
-
-"Jos hän on sama mies!" huudahdin.
-
-"Minua kummastuttaisi vielä enemmän kuin nyt", vastasi Maythorne, "jos
-hän ei olisi sama mies. Mutta siitä saamme pian varmuuden. Tulkaa --
-minua odottaa auto ulkona. Käväisemme Shortin hotellissa, otamme
-mukaamme eteisvartijan apulaisen ja ajamme Harrow-kadulle."
-
-"Katsomaanko ruumista?" kysyin.
-
-"Mitäs varten muutoin? Joutukaa! Ei voi tietää, kuinka paljon siitä
-riippuu. Entä missä ovat naiset? Vaarassa, sikäli kuin me voimme
-päätellä."
-
-Silloin lähdin perin mielelläni. Miten lieneekään, siihen saakka ei
-ollut johtunut mieleenikään, että Sheilaa saattoi uhata todellinen
-vaara; olin pikemminkin kuvitellut hänen olevan auttamassa äitiään
-pakoon oikeuden käsistä tai ainakin välttämään vastenmielisiä
-kuulusteluja.
-
-"Luuletteko todella niin?" sanoin rientäessämme portaita alas.
-
-"Missä he ovat?" hän kysyi. "Poliisit ovat etsineet heitä kolme päivää
-ja kolme yötä. Ei jälkeäkään. Cottingley ja minä olemme työskennelleet
-omalla tahollamme. Kaikki yrityksemme ovat menneet myttyyn! Holt, olen
-siksi varma siitä, että tämä on sama mies, joka seurasi heitä, että
-meidän on heti käytävä häntä katsomassa. Ja jos hän on --"
-
-"No?" hoputin kärsimättömästi, kun hän pysähtyi. "Entä sitten?"
-
-"Jos hän on sama mies ja jos saadaan selville, kuka hän on", hän
-jupisi, "niin lienemme vihdoinkin oikeilla jäljillä, joita myöten
-pääsemme edemmäksi! Rientäkää! Mennään pian!"
-
-Ajoimme Shortin hotelliin ja vähäisen viivytyksen jälkeen saimme
-eteisvartijan apulaisen mukaamme. Kun olimme taaskin ajurissa, näytti
-Maythorne hänelle sanomalehden kuvausta murhatusta miehestä.
-
-"Sopiiko se siihen mieheen, jonka näitte seuraavan rouva Elphinstonea
-kolme päivää takaperin?" hän tiedusti.
-
-Eteisvartijan apulainen, teräväsilmäinen mies, nyökkäsi. "Sanoisinpa
-sen sopivan, sir", hän vastasi. "Niin, se on kokonaisuudessaan hyvä
-kuvaus hänestä. Siinä ei kuitenkaan mainita, että hänellä oli pienet,
-ruskeat viikset. Jos vainajalla on --"
-
-"Sen saamme pian nähdä", virkkoi Maythorne jurosti. "Muutamia
-minuutteja --"
-
-Kilthwaiten kauppa oli Harrow-kadun köyhemmässä päässä; se oli hyvin
-vaatimaton liike, jonka asiakkaat kuuluivat alaluokkaan. Mutta kun
-laskeuduttuamme vaunuista astelimme sitä kohti, niin huomasimme, että
-se ainakin tällä kertaa oli tavattoman mielenkiinnon, jos kohta ei
-ostohalun keskipisteenä. Katukäytävä oli sen edustalla tungokseen
-saakka täynnä väkeä, ja joukko poliiseja koetti saada ihmisiä
-liikkeelle, mutta ei kovinkaan menestyksellisesti. Kaksi konstaapelia
-seisoi kaupan ovella; he olivat ilmeisesti saaneet määräyksen, ettei
-sisään saanut päästää ketään muita kuin viranomaisia. Maythornen
-kuiskaama sana hankki meille kuitenkin pääsyluvan, ja me astuimme
-sisälle. Siellä seisoivat Manners ja Corkerdale keskustelemassa
-kauppiaan kanssa; tämä oli kiihtynyt henkilö, jonka suusta sanat
-tulivat ryöppynä hänen silminnähtävästi kertoessaan tarinaansa x:ttä
-kertaa. Corkerdale nyökkäsi merkitsevästi, kun Maythorne lähestyi
-heitä.
-
-"Sama ajatus kuin meilläkin, herra Maythorne", hän virkkoi hymyillen.
-"Arvelimme, että tämä mies saattoi olla sama, joka nähtiin Shortin
-hotellin edustalla, ja pistäydyimme senvuoksi tänne. Mieleemme ei
-kuitenkaan johtunut tuo mies", hän lisäsi, osoittaen eteisvartijan
-apulaista. "Hyvä ajatus tuoda hänet mukananne!"
-
-"Oletteko nähnyt vainajan?" kysyi Maythorne.
-
-"Emme vielä", vastasi Corkerdale. "Hän on luonnollisestikin
-ruumishuoneessa. Menemme sinne. No niin", hän jatkoi, puhuen
-kauppiaalle, "käväisemme täällä uudelleen tullessamme ruumishuoneelta,
-ja ehkä sitten näytätte meille paikan, mistä löysitte hänet."
-
-"Miten vain haluatte", lupasi kauppias, hykertäen käsiään. "Avustan
-aina mielihyvin poliiseja. Nämä herrat kai ovat myöskin teikäläisiä?"
-
-"Hiukan siihen suuntaan", myönsi Corkerdale, hymyillen Maythornelle.
-"No niin", hän lisäsi, viitaten meitä seuraamaan. "Kävelemme sinne;
-matka ei ole pitkä."
-
-Hän opasti meitä synkkää katua pitkin vielä synkemmälle, jos kohta
-siistimmälle rakennukselle, jonka murheellista kolkkoutta vielä
-korosti sen virallinen muodollinen leima. Astelimme peräkkäin
-poliisikonstaapelin johdolla valkeaksi kalkittuun huoneeseen. Sen
-keskessä olevalla pöydällä tahi lavitsalla virui valkoisen peitteen
-alla ruumis, jota olimme tulleet katsomaan. Konstaapeli alkoi siirtää
-lakanaa syrjään; Maythorne ja Corkerdale viittasivat eteisvartijan
-apulaista astumaan likemmäksi.
-
-"Katsokaa tarkoin! Tunnetteko hänet?" kuiskasi Maythorne.
-
-Mutta tuntija ei ollut eteisvartija. Olimme kaikki ryhmittyneet
-liikkumattoman olennon ympärille; kaikki katsoimme hievahtamatta
-vainajan kasvoihin. Ja samalla hetkellä Manners ja minä vain
-vilkaistuamme niihin pyörähdimme toisiimme päin. Katseistamme kuvastui
-keskinäistä ymmärtämystä, ja meiltä pääsi yhtaikaa sama huudahdus:
-
-"Me tunnemme tuon miehen!"
-
-Toiset kääntyivät katsomaan kysyvästi meihin.
-
-"Te tunnette hänet -- te kumpikin!" huudahti Maythorne. "Kuka hän
-sitten on?"
-
-"Paikkakunnallamme työskentelevä sanomalehtien uutistenhankkija",
-vastasi Manners. "Hänen nimensä on Bownas. Te ette kaiketi nähnyt häntä
-kertaakaan siellä ollessanne -- hän toimi enimmäkseen Gilchesterin
-toisella puolen. Mutta herra Holt tunsi hänet. Hän on Bownas ihan
-varmasti!"
-
-"Hän kävi Lehtokurpassa tapaamassa minua ja Mannersia Mazaroffin
-katoamisen jälkeen", sanoin. "Näin hänet myöhemmin kerran
-Gilchesterissä. Hän on Bownas, epäilemättä!"
-
-"Ja murhattu täällä Lontoossa!" mutisi Manners. "Hyvä Jumala! Mitä se
-merkitsee? Tässä piilee enemmän --"
-
-"Hetkinen!" keskeytti Maythorne ja kääntyi sitten eteisvartijan
-puoleen. "Älkää erehtykö. Onko tämä sama mies, joka kävi Shortin
-hotellissa ja jonka sittemmin näitte seuraavan rouva Elphinstonea ja
-hänen tytärtään sekä kamaripalvelijatartaan. Katsokaa tarkoin! Ottakaa
-varma selko!"
-
-Mutta eteisvartija pudisti päätään, ikäänkuin olisi tahtonut siten
-osoittaa, ettei hän voisi tulla sen varmemmaksi, vaikka katsoisi kuinka
-kauan.
-
-"Kyllä, hän on sama mies!" hän huudahti. "Tunsin hänet heti. Siitä ei
-ole epäilystäkään. Tosinhan on väri hänen poskiltaan kadonnut,
-mutta --"
-
-Poistuimme ruumishuoneesta ja menimme virastoon, jossa oli useita
-virkamiehiä. Ilmeisesti he tunsivat Corkerdalen, ja tämän kuiskailtua
-hetkisen heidän kanssaan he toivat näkyviin joitakuita vaatekappaleita.
-Corkerdale osoitti heti sormellaan Trilby-hatun sisäpuolella olevaa
-nimilippua.
-
-"Tuota ei ollut mainittu sanomalehtiselostuksessa", hän virkkoi.
-"Katsokaa! Rajamaan Vaatetusliike, Carlisle. Ja uusi se onkin.
-Antakaapa, kun vilkaisen hänen muihin vaatteisiinsa!" Seisoin
-uteliaasti katsellen, kun Corkerdale, Manners ja Maythorne
-tarkastelivat vainajan tamineita. He löysivät vain yhden vähänkään
-merkitsevän seikan -- räätälin osoitteen, joka oli ommeltu päällystakin
-povitaskuun ja joka osoitti, että puku oli valmistettu Newcastlessa.
-Siinä oli päivämäärä ja numero, ja Corkerdale huomautti, että sen
-avulla voitaisiin ottaa selko siitä, kuka vainaja oli, jos se olisi
-tarpeellista.
-
-"Se ei ole tarpeellista", huomautti Manners. "Minä tunnen miehen varsin
-hyvin. Hän on Bownas, Gilchesterissä ilmestyvän _Tweed and Border
-Gazetten_ uutistenhankkija. Mutta haluaisinpa tietää, mitä tekemistä
-hänellä oli täällä!"
-
-"Mitä tekemistä hänellä oli Shortin hotellissa?" vihjaisi Maythorne.
-"Sitä sopisi pikemminkin kysyä. Mutta se on silmäänpistävän selvää. Hän
-etsi rouva Elphinstonea. Hän seurasi rouva Elphinstonea myöskin
-silloin, kun naiset lähtivät ulos. Mutta minne? Tulivatko sitten naiset
-tähän kaupunginosaan? Ja jos tulivat, niin miksi? Ja missä he ovat?"
-
-"Mennään takaisin kauppiaan luokse", ehdotti Corkerdale.
-
-Palasimme kolkolle kadulle. Suoritettuaan häneltä vaaditun tehtävän
-tahtoi eteisvartijan apulainen nopeasti rientää takaisin hotelliin.
-Maythorne lähetti hänet sinne ajurilla. Me muut kävelimme Kilthwaiten
-kaupalle. Maythorne ja minä astelimme rinnakkain -- aluksi ääneti.
-
-"Mitä päättelette tästä, Maythorne?" tiedustin vihdoin.
-
-"Jumala tietää!" vastasi hän. "Näyttää ilmeiseltä, että äsken näkemämme
-miesparka seurasi Elphinstoneja -- rouva Elphinstonea tietenkin --
-Lontooseen, vainusi heidän jälkiään hotelliin saakka, meni rouva
-Elphinstonen jäljessä, kun tämä lähti ulos sinä iltana, mutta --
-loppu --"
-
-"Luuletteko, että hän seurasi heitä tänne?" kysyin. "Jos asia on siten,
-niin mitä ihmettä he saattoivat etsiä tästä ympäristöstä?"
-
-"Täällä on kovin ränstynyttä ja likaista, eikö olekin?" hän vastasi,
-kohauttaen olkapäitään. "Taaskin sanon: kuka tietää? -- kuka tietää
-mitään? Mutta silmäilläänpä sitä paikkaa, mistä ruumis löydettiin --
-ehkä saamme sieltä jonkun johtolangan."
-
-Kauppias vei meidät liikkeensä läpi takapihalleen. Piha oli kolkko,
-sitäkin kolkompi, kun oli harvinaisen kaunis kevätilta. Se näytti
-olevan jonkunlainen säilytyspaikka, johon vietiin laatikot, tynnyrit,
-lippaat, vanhat levyastiat, korit, kaikki rihkamakaupan jätteet. Se oli
-jokseenkin laaja, ulottuen rakennuksen takaa korkeaan muuriin saakka,
-jossa oli rappeutunut ovi.
-
-"Tästä minä sen löysin", kuiskasi Kilthwaite melkein kauhuissaan.
-"Tarvitsin lautoja tuosta vanhasta puukasasta; vedin syrjään
-joitakuita, ja näkyviin tuli miehen käsivarsi! Ja sitten -- niin,
-sitten sain esille koko ruumiin. En huomannut merkkiäkään ottelusta.
-Mutta", hän lisäsi, "muutamia teikäläisiä kävi täällä jo, herra
-Corkerdale, ja he väittivät nähneensä selviä merkkejä siitä, että hänet
-oli laahattu tänne pihan poikki tuosta ovesta."
-
-"Mitä on tuon muurin ja oven toisella puolen?" tiedusti Corkerdale.
-
-Menimme kaikki katsomaan. Siellä oli ahdas, kivetty kuja, joka kulki
-eräältä sivukadulta Harrow-kadun ja jonkun toisen, kauempana olevan
-kadun tai pengermän varrella sijaitsevien talojen välitse. Sitä
-rajoittivat pitkin koko sen pituutta korkeat muurit; vain kaksi
-himmeätä kaasulamppua valaisi sitä; se oli pimeä, hiljainen -- sen
-synkkyys yksin tuntui johtavan mieleen murhia.
-
-"Yksi teikäläisistä sanoi, että kiveyksessä on veritahroja -- juuri
-tuolla", supatti kauppias. "Käsitättehän tietysti, etten minä itse
-kuullut mitään enkä ainakaan tähän mennessä ole tavannut ketään
-muutakaan, joka olisi kuullut."
-
-Palasimme kauppaan ja seisoimme siellä vähän aikaa keskustellen
-tapahtumasta ja sen yhteydessä olevista seikoista. Äkkiä kilisi
-kauppiaan puhelimen kello. Hän kiiruhti vastaamaan, katsahtaen kohta
-kaapista taakseen meihin.
-
-"Onko joku herroista Maythorne?" hän kysyi. "Häntä pyydetään
-puhelimeen."
-
-Maythorne astui lattian poikki ja tarttui kuulotorveen. Hetkisen
-kuluttua hänkin pyörähti meihin päin.
-
-"Eteisvartijan apulainen puhuu!" hän huudahti. "Rouva Elphinstone ja
-neiti Merchison ovat tulleet takaisin!"
-
-
-
-
-SEITSEMÄSKOLMATTA LUKU
-
-Syytettynä
-
-
-Olin siihen saakka ollut jotakuinkin toimettomana katselijana ja
-tarkkailijana, mutta heti Maythornen mieltäkuohuttavan ilmoituksen
-jälkeen muutuin vireän toimeliaaksi. Olin puolitiessä kaupan ovella,
-ennenkuin viimeinen sana oli lähtenyt hänen huuliltaan. Mutta hän oli
-yhtä ripeäliikkeinen, ja hänen kätensä oli käsivarrellani, kun olin
-astumassa kynnyksen yli.
-
-"Minne aiotte?" huudahti hän.
-
-"Minnekö? Shortin hotelliin tietysti?" vastasin. "Ettekö te lähde?"
-
-"Kyllähän toki!" hän sanoi. "Mutta malttakaa hetkinen! Näiden toisten
-kahden on parasta lähteä mukaan. Ja ensin pari sanaa tälle
-kauppiaalle."
-
-Odotin kärsimättömänä kaupan ulkopuolella, kunnes toiset kolme tulivat
-luokseni. Meidän oli hiukan vaikea löytää ajuria; niitä ei ollut
-runsaasti tässä synkässä kaupunginosassa. Kun vihdoin olimme
-ahtautuneet rattaille, tuskittelin koko ajan niiden vieriessä
-miellyttävämpään ympäristöön. Kolme kumppaniani oli jättäytynyt
-äänettömyyden valtaan; kukin heistä näytti hautovan omia mietteitään.
-Ei kukaan virkkanut mitään, ennen kuin olimme lähellä Shortin hotellia;
-sitten Manners äkkiä lausui ääneen, mitä hän ilmeisesti oli ajatellut.
-
-"Tuon Bownas-rukan on täytynyt saapua Lontooseen samalla junalla kuin
-Elphinstonetkin." Hänen äänensävynsä osoitti, että hän luuli tehneensä
-hämmästyttävän havainnon.
-
-"Ilmeisesti!" huomautti Maythorne suoraan tapaansa. "Ilmeisesti, koska
-hän kävi Shortin hotellissa hyvin pian heidän saapumisensa jälkeen."
-
-"Tarkoitan sitä", selitti Manners, "että jos asia on niin -- kuten sen
-täytyy olla -- niin hän seurasi heitä tahi jotakuta heistä."
-
-"Myöskin se tuntui ilmeisen selvältä", yhtyi Maythorne. "Minä
-väittäisin, että hän teki niin, erikoisesti sen nojalla, että hän meni
-noiden kolmen naisen jäljessä, kun he lähtivät hotellista."
-
-"Mutta minkä tähden?" kysyi Manners. "Miksi? Sitä minä en jaksa
-käsittää."
-
-Senjälkeen syntyi lyhyt äänettömyys. Sitten puhkesi Corkerdale
-puhumaan.
-
-"Mainitsittehan, että hän on sanomalehtimies, uutistenhankkija. Ne
-vekkulit tunkevat nenänsä sellaisiin paikkoihin ja sellaisiin
-asioihin, mihin heillä ei ole oikeutta kajota. He ovat eräänlaisia
-salametsästäjiä. Useammin kuin kerran he ovat pilanneet minulta pelin.
-He ovat saaneet päähänsä, että he tekevät mainiosti, jos toimivat vähän
-etsivänammatissa sanomalehtensä laskuun. Se avaa heille tien
-toimituksensa suosioon. Minä luulisin tämän miekkosen kulkeneen omaa
-latuaan murhasta saakka -- ja nyt näette, mihin se on hänet vienyt! Hän
-itse on murhattu!"
-
-"Ahaa!" äänsi Maythorne äänessään ivallinen värähdys, joka jäi
-kumppaneiltamme huomaamatta. "Minua ei ihmetyttäisi, jos olisitte
-oikeassa, Corkerdale. Mutta mikä vahinko, ettemme mekin osuneet hänen
-ladulleen! Sillä jos hänet murhattiin sitä varten, että hänet
-saataisiin vaarattomaksi, niin saatte panna henkenne veikkaan siitä,
-että hän oli oikeilla jäljillä! Mutta nyt olemme perillä."
-
-Eteisvartijan apulainen kiiruhti Shortin hotellin portaita alas ja
-avasi vaunujemme oven, katsoen Maythorneen tietävän näköisenä.
-
-"He tulivat takaisin juuri silloin kun minäkin palasin, sir", hän
-ilmoitti kuiskaten. "Molemmat. Autolla. Soitin senvuoksi teille sinne
-heti."
-
-"Se oli hyvin tehty!" kehui Maythorne. "Mutta -- vain rouva Elphinstone
-ja neiti Merchisonko? Eikö kamaripalvelijatarta?"
-
-"Ei, sir. Vain rouva ja hänen tyttärensä. Rouva Elphinstone voi
-luultavasti pahoin. Heidän huoneistossaan on lääkäri."
-
-"Voi pahoin, niinkö? Oletteko kuullut tarkempia tietoja?"
-
-"En, sir. Hän meni hissillä ylös kuten tavallisesti, mutta näytti kyllä
-hyvin väsyneeltä. Mutta heti sen jälkeen he lähettivät noutamaan
-lääkäriä."
-
-Maythorne kääntyi poliisien puoleen. Mutta ennenkuin hän ehti virkkaa
-mitään, riensi kadunkulman takaa esille sairaanhoitajattaren puvussa
-oleva nainen ja kiiti portaita ylös hotelliin. Näimme hänen
-puhuttelevan eteisvartijaa, joka heti vei hänet hissiin.
-
-"Lääkäri on ilmeisesti puhelimitse kutsunut hoitajattaren", huomautti
-Maythorne. "Hm! Meidän ei oikein sovi tunkeutua sairaan luokse."
-
-Mutta Corkerdale pudisti päätään, ja hänen kasvonsa saivat
-heltymättömän ilmeen.
-
-"Olkoonpa hän sairas tai ei, herra Maythorne", hän virkkoi, "minä menen
-sinne! Asia on hieman liian vakava. Ja onhan siellä nuorempi nainen.
-Hän tietää, missä hänen äitinsä on ollut, mistä he ovat tulleet ja
-missä on se toinen nainen, kamaripalvelijatar. Me menemme, Manners."
-
-Maythorne ja minä seurasimme heitä. Nousimme siihen kerrokseen, jossa
-Elphinstonein huoneet sijaitsivat. Ovella Corkerdale pysähtyi ja katsoi
-minuun.
-
-"Herra Holt tuntee perheen", hän kuiskasi suostuttelevasti. "Menkää te
-sisään, herra Holt, tunnustelemaan maaperää! Emme tahdo olla
-tungettelijoita emmekä toisten vaivaksi, ymmärrättehän, mutta meidän on
-saatava selityksiä. Pyytäkää neiti Merchisonia puheillenne ja --"
-
-Hän katkaisi lauseensa nyökäyttäen tarkoittavasti päätään ovea kohti.
-Ja kun kiihkeästi halusin tavata Sheilaa ja varmistua siitä, että hän
-oli terve ja vahingoittumaton, koputin oveen ja astuin huoneeseen. Näin
-Sheilan heti; hän seisoi takan toisella puolella; toisella puolella
-seisoi herra Elphinstone tapansa mukaan puolittain huolissaan,
-puolittain hämillään. Heidän välissään seisoi hattu kädessä pitkä,
-virallisen näköinen mies, jonka heti arvasin lääkäriksi, josta olimme
-äsken kuulleet. Hän puhui parhaillaan minun tullessani, ja vilkaistuaan
-vain minuun hän jatkoi:
-
-"-- kun hän vain saa levätä yön rauhassa, on hän luullakseni jälleen
-terve ja pirteä. Mutta käyn täällä uudelleen parin tunnin kuluttua,
-herra Elphinstone, ja sitten ehkä annan rouva Elphinstonelle
-unilääkettä. Pitäkää hoitajatar täällä koko yö, hän säästää teiltä
-paljon huolta ja vaivaa. Muuta ei tällä hetkellä tarvita."
-
-Hän kääntyi ovelle, ja kun minä vielä olin sen vieressä, aukaisin sen,
-päästin hänet ulos ja suljin sen hänen jälkeensä, samalla luiskauttaen
-salvan kiinni -- noiden kolmen ulkona odottavan miehen ei pitänyt saada
-tulla sisälle, ennen kuin minä olin saanut varmuuden eräästä asiasta.
-Käännyin ympäri; Sheila jo lähestyi minua.
-
-"Eihän sinulle ole tapahtunut mitään pahaa?" kysyin kiihkeästi.
-"Olethan terve ja vahingoittumaton?"
-
-"Olen kyllä!" vastasi hän. "Minulla ei ole mitään vikaa. Mutta --
-kaikki muu on hullusti! Maythorne? Missä hän on?"
-
-"Tuolla oven takana", ilmoitin. "Ja siellä on myöskin poliiseja. Heitä
-on kaksi, Corkerdale ja Manners. Päästänkö heidät sisään?"
-
-Herra Elphinstone oli kuullut kaikki ja astahti eteenpäin.
-
-"Hyvä Jumala!" hän tuskaili. "Minun mielestäni, Sheila, emme totisesti
-voi päästää noita ihmisiä tänne! Äitisi palasi ja vaipui menehtyneenä
-vuoteeseen -- meidän oli lähetettävä noutamaan lääkäriä ja
-sairaanhoitajatarta -- en itsekään ole saanut minkäänlaista selitystä
-salaperäisistä puuhistanne -- katoamisestanne ja kaikesta muusta, ja --
-todella --"
-
-"Meidän on tavattava poliisit heti!" keskeytti Sheila. "Laske heidät
-tänne, Mervyn! Kuulet kaikki, mitä heille puhun", hän lisäsi
-Elphinstonelle. "Eikä hetkeäkään saa vitkastella! Avaa ovi!"
-
-Käänsin salvan auki ja työnsin oven selälleen. Sen takana olleet miehet
-tulivat sisään -- kummastuneina. Täten huoneeseen päästetyt poliisit
-näyttivät menettäneen puhekykynsä; mutta Maythorne hymyili luotuaan
-Sheilaan terävän katseen.
-
-"Teille ei näy koituneen sen kummempia seurauksia seikkailustanne,
-neiti Merchison", hän lausui. "Toivottavasti ei myöskään rouva
-Elphinstonen tila ole vakava."
-
-"Äitini sai liikauupumuksen kohtauksen ehdittyään tänne"; selitti
-Sheila. "Lääkäri väitti, että hän on jälleen hyvissä voimissa
-levättyään yön. Istukaa, tehkää hyvin, kaikki!" jatkoi hän jyrkästi.
-"Tahdon puhua teille. Olette kaikki kummastelleet, mihin äitini, Alison
-Murdoch ja minä menimme ja missä olemme koko ajan olleet, eikö totta?"
-
-"Teitä on etsitty aika tavalla, neiti", vastasi Corkerdale, saaden
-puhekykynsä takaisin. "Ja etsintää jatkuu yhä parastaikaa! Miten kaikki
-kävi, jos saan kysyä?"
-
-Sheila katsahti Maythorneen ja sitten minuun.
-
-"Mitenkö kaikki kävi?" hän kertasi. "Äitini ja minut ryöstettiin!"
-
-Elphinstone ähkäsi -- mutta ääni kuulosti voitonriemuiselta.
-
-"Sanoinhan sen! Sanoinhan sen!" hän intoili. "Vihjaisin sitä -- se
-juolahti mieleeni. Mutta hän" -- tässä hän ravisti etusormeaan
-Maythornea kohti -- "näin, ettei hän uskonut sitä -- ja Crole,
-lakimies, piti sitä mahdottomana! Totisesti! Ryöstettiin! Tiesinhän sen
--- tunsin sen!"
-
-"Kuka teidät ryösti, neiti Merchison?" tiedusti Maythorne tyynesti.
-
-Huomaamatta Sheila hiljensi ääntään kumartuessaan eteenpäin vastaamaan:
-
-"Alison Murdoch!"
-
-"Entä missä Alison Murdoch on?" jatkoi Maythorne. "Mutta --
-otaksuttavasti ette sitä tiedä!"
-
-"En!" vastasi Sheila. "En tiedä."
-
-Maythorne nyökkäsi makuukamarin oveen päin.
-
-"Tietääkö rouva Elphinstone?"
-
-"Ei! Ei sen paremmin kuin minäkään. Hän tietystikin katosi."
-
-Corkerdale rykäisi; se osoitti, että hän katsoi aikansa tulleen.
-
-"Minä -- se on, kersantti Manners ja minä toivoisimme, herra
-Maythorne", hän alkoi, "että neiti Merchison suvaitsisi kertoa, mitä
-tapahtui, sitten kun hän, hänen äitinsä ja tuo nainen lähtivät tästä
-hotellista kolme päivää sitten. Minusta tuntuu, että meidän olisi
-kuultava niin sanoakseni yhtäjaksoinen kertomus. Sitten --"
-
-"Kyllä kerron kaikki", keskeytti Sheila. "Mutta minun on sitä ennen
-päästävä alkuun. Minun on alettava siitä hetkestä, jolloin herra
-Maythorne ja herra Holt tulivat neiti Apperleyn asuntoon sinä iltana --
-samana iltana, jona äiti saapui tänne. Sen jälkeen kun te olitte
-poistuneet", hän jatkoi, katsoen Maythorneen ja minuun, "ajattelin
-paljon -- hirvittävän paljon -- koko tätä juttua. Minua vaivasi kaikki
--- jälkisäädös -- tilanne yleensä. Sanoakseni totuuden tunnustan
-tunteneeni, että jos kaikki olisi jäänyt ennalleen, olisin ollut hyvin
-vähällä joutua epäilemään omaa äitiäni. Senvuoksi --"
-
-Herra Elphinstone iski kämmenillään polviansa ja ähkyi äänekkäästi.
-Mutta Sheila vain vilkaisi häneen ja kertoi edelleen.
-
-"Senvuoksi sanoin vihdoin neiti Apperleylle meneväni Shortin hotelliin
-ja koettavani saada äidiltäni kaikki selville, jos se suinkin kävisi
-päinsä. Tulin tänne ja tapasin äidin tuolla makuukamarissa."
-
-"Yksinkö?" kysäisi Maythorne.
-
-"Yksin! Aluksi sukeutui välillämme hieman kiivas sananvaihto -- hän oli
-luonnollisesti vihastunut minuun, ensiksikin, koska olin anastanut
-jälkisäädöksen hänen hallustaan, ja toiseksi, että olin karannut
-Lontooseen, tuoden sen muassani ja antaen sen herra Holtille. Mutta
-lopulta hän tyyntyi, ja solmittuamme jälleen ystävälliset suhteet
-keskenämme hän vihdoin huomautti minulle, ettei minun olisi tarvinnut
-olla niin hätäinen, sillä hän oli varmasti aikonut jo seuraavana
-päivänä lähettää jälkisäädöksen joko sen valmistajalle herra
-Postlethwaitelle taikka herra Crolelle ja liittää mukaan selostuksen
-siitä, miten se oli joutunut hänen huostaansa."
-
-"Sanoinhan sen -- sanoinhan sen!" riemuitsi herra Elphinstone. "Tiesin,
-että asia voitiin selvittää täysin sopivasti!"
-
-"Miten oli jälkisäädös joutunut rouva Elphinstonen haltuun?" tiedusti
-Maythorne.
-
-"Se kävi seuraavalla tavalla", vastasi Sheila. "Olen kertonut teille ja
-herra Holtille, että äitini oli ulkosalla myöhään illalla kahtena
-päivänä peräkkäin ja että kuultuani hänen toisena iltana palaavan
-hiivin portaita alas ja hänen tietämättään näin hänen tarkastavan
-asiakirjaa, joka sittemmin osoittautui jälkisäädökseksi. Hän selittää,
-että tultuaan sinä iltana kotiin hän tapasi kirjastossa yhden lasioven
-avoinna, ja matolla parhaiksi oven sisäpuolella oli kuori, joka sisälsi
-jälkisäädöksen! Hän oli juuri ottanut sen lattialta ja tarkasti sitä,
-kun minä näin hänet."
-
-"Niinpä niin -- niinpä niin!" mutisi Elphinstone. "Täysin selvää!
-Täysin!"
-
-Mutta nuo kolme kuuntelijaa eivät sanoneet mitään, eikä myöskään heidän
-ilmeistään voinut päättää mitään. He katsahtivat toisiinsa, mutta ne
-katseet olisivat voineet yhtä hyvin lähteä -- jos sellainen olisi
-mahdollista -- marmoripatsaiden silmistä.
-
-"Jatkakaa, olkaa hyvä!" pyysi Maythorne tyynesti.
-
-"No niin", jatkoi Sheila. "Sitten aloin puhua äidille siitä, millä
-kaikilla tavoin jälkisäädös oli mahdollisesti voinut ilmestyä sinne.
-Osoitin hänelle, että kun se löytyi hänen hallustaan ja hän kieltäytyi
-selittämästä ja vastaamasta kysymyksiin (mikä kaikki johtuu hänen
-luontaisesta ylpeydestään, itsepäisyydestään ja vastahakoisuudestaan,
-jota hän tuntee, jos häntä koetetaan pakottaa), alkaisivat ihmiset,
-kuten esimerkiksi te, epäillä häntä. Hän ei välittänyt siitä kovinkaan
-paljoa, vaan aloimme keskustella siitä, kuka murhaaja saattoi olla.
-Sillä minusta tuntui, että kuka jälkisäädöksen anastaja lieneekään
-ollut, hän oli ensin murhannut sen säätäjän! Ja vihdoin -- muistaakseni
-sattumalta -- mainitsin hänelle kohokuvalla koristetusta rintaneulasta,
-jota te näytitte minulle tuonnottain."
-
-"Ahaa!" äänsi Maythome, koettaen hillitä kiihkeätä jännitystään. "Vai
-niin? Hyvä -- hyvä! Ja --"
-
-"Äiti kävi äkkiä kiihtyneeksi. Hän teki heti johtopäätöksen, että
-olitte löytänyt sen murhapaikalta --"
-
-"Sieltä sen löysinkin!" huomautti Maythorne.
-
-"Niin hän arveli -- ja sanoi, että te tietysti juuri senvuoksi olitte
-pannut sen talteen. Sitten hän kertoi, että kuvauksestani päättäen
-neula oli toinen kahdesta, jotka herra Elphinstone oli monta vuotta
-sitten ostanut Skotlannista ja antanut hänelle. Hän ei ollut koskaan
-niitä käyttänyt, koska ne olivat rasittavan raskaat; toinen oli vielä
-hänellä, mutta toisen hän oli joku aika sitten lahjoittanut pois."
-
-"Niinkö? Kenelle?" kysyi Maythorne innokkaasti.
-
-"Alison Murdochille!" vastasi Sheila, luoden meihin nopean katseen
-miehestä mieheen. "Ja niin pian kun sen kuulin, oivalsin heti, miten
-tämä likainen juttu oli käynyt. Syyllinen oli Alison Murdoch. Hän oli
-murhannut ja ryöstänyt Mazaroffin; häneltä oli rintaneula pudonnut
-Reiver's Deniin; hän oli viskannut jälkisäädöksen Marrasdale Towerin
-kirjastoon -- ainoa tuhoisa erehdys, jonka hän oli tehnyt vapaasta
-tahdostaan! -- ja... hän oli tuolla, rauhallisesti syöden illallistaan
-sen huoneen viereisessä kamarissa, jossa me puhelimme! Käsitin
-kaikki... Ilmoitin äidille päätelmäni. Ja sitten noudin Alison
-Murdochin sisään ja syytin häntä -- vasten kasvoja!"
-
-
-
-
-KAHDEKSASKOLMATTA LUKU
-
-Epäuskoinen etsivä
-
-
-Kuului hyminää, joka kuulosti molempien poliisien mielenkiinnon ja
-ihailun ilmaukselta. Corkerdale, joka istui pyöritellen peukaloitaan ja
-katsellen Sheilaa tarkkaavasti, hymyili leveästi.
-
-"Viskasitte hänelle vasten silmiä, neiti! Ihan suoraan!" hän huudahti.
-"Niin -- niinkö?"
-
-"Ihan suoraan ja heti paikalla", myönsi Sheila. "Mutta kerron teille
-syyn, miksi niin tein -- niiden lisäksi, jotka jo olen maininnut.
-Äitini ja minun välisen keskustelun viimeisten minuuttien aikana olin
-ajatellut ankarammin ja nopeammin kuin milloinkaan. Ja silloin muistui
-mieleeni eräs seikka Alison Murdochista ja hänen perheestään. Vaikka
-äitini hyvin harvoin on ottanut sellaiset asiat puheeksi minun
-kuulteni, tiesin kuitenkin Marrasdalesta ja isäni sikäläisistä
-suhteista enemmän kuin äitini aavistikaan -- olin koonnut koko joukon
-tietoja ja juoruja ympäristömme vanhoilta ihmisiltä. Tiesin, että isäni
-Andrew Merchison oli ennen avioliittoaan hyvin tunnettu niillä seuduin
-ja että hänen perheensä oli ollut arvovaltaista väkeä siellä. Tiesin
-myöskin, että Alison Murdochin perhe oli samoin ollut sillä
-paikkakunnalla kauan ja että hänen ja isäni perheitten välillä vallitsi
-verivihollisuus, joka oli aiheutunut --"
-
-"Maariidasta!" pisti herra Elphinstone väliin. "Merchisonit riistivät
-Murdocheilta tilkun maata -- aikapäiviä sitten. Se oli ilkeä
-lainvääntelytemppu -- mutta se oli tapahtunut. Eikä sellainen
-tietenkään ikinä unohdu näiden rajamaalaisten mielestä. Riita!
-Maariita! Sellaiset asiat muistetaan iankaiken."
-
-"He äityivät vihaamaan toisiaan", virkkoi Sheila. "Vertakin vuoti sen
-johdosta aikoinaan -- muuan Merchison ampui erästä Murdochia,
-vaikkakaan ei hengenvaarallisesti. Kaikki se tunnetaan hyvin -- herra
-Elphinstone tietää koko jutun --"
-
-"Siitä pakistaan maaseudulla vielä tänäkin päivänä", myönsi
-Elphinstone. "Marrasdalessa on miehiä ja naisia, jotka muistavat sen."
-
-"No niin", jatkoi Sheila. "Päähäni pälkähti, että Alison Murdoch, joka
-oli vaitelias, juro, itseensäsulkeutunut, päättäväinen nainen, sekä
-otaksuttavasti muisti sen että lisäksi oli sellainen henkilö, joka
-kostaisi empimättä, jos saisi siihen tilaisuuden. Kuvittelin kaiken
-tapahtuneen seuraavaan tapaan. Kun Mazaroff -- joka tietenkin
-oikeastaan oli Andrew Merchison -- saapui Lehtokurppaan, oli Alison
-Murdoch siellä apuna keittiöhommissa ja muissa semmoisissa tehtävissä.
-Hän näki vieraan ja tunsi hänet. Kaiketi hän tutustui Mazaroffin
-tapoihin ja tiesi hänen liikkuvan nummella pimeän tultua. Hän ei asunut
-Lehtokurpassa, vaan omassa majassaan Birnsideen vievän tien varrella.
-Ajattelin, että hän päätettyään kostaa vanhan riidan Andrew
-Merchisonille vahti sopivaa tilaisuutta. Murhailtana hän näki
-vihamiehensä lähtevän kävelylle ja kääntyvän Reiver's Deniin vievälle
-polulle. Hän sieppasi Musgraven pyssyn salaa salin naulasta ja hiipi
-jäljessä -- ja ampui hänet. Ja --"
-
-"Hetkinen!" keskeytti Maythorne, katsahtaen poliiseihin. "Corkerdale ja
-Manners käsittävät sen kysymyksen merkityksen, jonka esitän teille. Se
-on seuraava: muistuttaako tämä Alison Murdoch missään suhteessa
-äitiänne rouva Elphinstonea?"
-
-"Hyvin paljon", vastasi Sheila. "He ovat yhtä pitkiä, heillä on
-samanlainen rakenne ja vartalo, ja he tekevät hyvin samanlaisen
-yleisvaikutelman."
-
-"Jos he nimittäin olisivat samalla tavoin puetut, kaiketi?" virkkoi
-Maythorne.
-
-"Heillä on usein samanlaiset puvut", selitti Sheila, "siitä
-yksinkertaisesta syystä, ettei Alison Murdoch ole käyttänyt mitään
-muuta kuin äitini vanhoja pukuja!"
-
-"Heistä saattaisi ehkä helposti erehtyä pimeässä?" huomautti Maythorne.
-
-"Sanoisin hyvin helposti", vakuutti Sheila. "Olenhan itsekin heistä
-erehtynyt."
-
-Maythorne kääntyi poliisien puoleen. "Se selittää sen, mitä Eccleshare
-ja Parslave näkivät -- tai luulivat näkevänsä", hän supatti. "Vai
-mitä?"
-
-"Siltä minusta näyttää", vastasi Manners. "Niin -- kyllä se niin on."
-
-Mutta Corkerdale ei virkkanut mitään; hän silmäili yhäti Sheilaa.
-
-"Mitä aioitte sanoa, neiti?" hän tiedusti.
-
-"Niin -- aioin sanoa, että se tuntui minusta olevan hyvä syy epäillä
-häntä, kun otetaan muut seikat huomioon", jatkoi Sheila. "Mutta minulla
-oli toinenkin peruste. Oli hyvin tunnettua, että Lehtokurpassa asuva
-herrasmies oli rikas -- siitä oli jo alettu puhua. Hän oli varomaton
-näytellessään omaisuuttaan -- kuulin itsekin, kuten maaseudulla yleensä
-kuullaan kaikki, että hän jätti suuria rahasummia, jopa timanttejakin
-näkyviin päivällispöydälleen. Ja minä tiedän, että Alison Murdoch on
-ahnas ja saaliinhimoinen nainen, itara ihan äärimmäisyyteen saakka. Jos
-hän murhasi Andrew Merchisonin kostaakseen, niin hänenlaisensa nainen
-oli kyllä valmis ryöstämään uhrin ruumiilta kaikki pelkästä ahneudesta!
-Hän on tosiaan sellainen --"
-
-"Saituri!" jupisi herra Elphinstone. "Neljännespennyjen kokooja! Siinä
-olet mielestäni aivan oikeassa, Sheila. Mutta murha? Hyvä Jumala!"
-
-"No, siihen päätelmään johduin", sanoi Sheila, "ja esittämistäni
-syistä. Niiden muutamien minuuttien aikana, joina kaikkea tätä
-ajattelin, kehittyi minulle se ehdottoman varma vakaumus, että Alison
-Murdoch oli ampunut Andrew Merchisonin, ryöstänyt hänen rahansa,
-arvoesineensä ja paperinsa ja että juuri hän oli viskannut
-jälkisäädöksen herra Elphinstonen kirjaston avoimesta lasiovesta
-sisälle, minkä jälkeen äitini oli sen löytänyt. Ja kuten jo alussa
-mainitsin, kutsuin heti johduttuani siihen päätelmään hänet äitini
-huoneeseen -- tuohon huoneeseen! -- ja syytin häntä murhasta!"
-
-Taaskin soi Elphinstone meille ähkäisyn. Huomaamattaan siirsi
-Corkerdale tuolinsa lähemmäksi Sheilaa.
-
-"Ja juuri nyt alkaa todella mielenkiintoinen kohta, neiti", hän
-virkkoi. "Te syytitte häntä? Mitä hän sitten vastasi?"
-
-"Hän luonnollisesti väitti syytöksiä vääräksi ja kiukustui", kertoi
-Sheila. "Hän aikoi syöksyä huoneesta valittamaan herra Elphinstonelle.
-Sitten hän muutti mieltään, sanoi menevänsä omaan huoneeseensa,
-sullovansa tavaransa kokoon ja poistuvansa hotellista. Mutta pian sain
-hänet luopumaan siitä aikeesta."
-
-"Niinkö? Miten, neiti?" kysyi Corkerdale entistä innokkaampana.
-
-"Ilmoitin hänelle, että jos hän yrittäisi poistua huoneesta, ennen kuin
-minä olin lopettanut puheeni, soittaisin kelloa, kutsuisin poliisia ja
-käskisin pidättää hänet! Ja sen olisinkin tehnyt -- mikään ei olisi
-voinut pidättää minua. Se sai hänet rauhoittumaan -- hän tunsi minut.
-Sitten puhuin hänelle. Esitin tosiseikat toistensa yhteydessä. Kerroin
-hänelle, että hänen kameaneulansa oli löydetty murhapaikalta --"
-
-"Millainen hän oli kuullessaan sen?" pisti Maythorne väliin.
-
-"Hän kävi hyvin kalpeaksi. Mutta melkein samassa silmänräpäyksessä hän
-tokaisi, että äidilläni oli aivan samanlainen rintaneula -- miksi ei
-häntä epäilty? Vastasin, ettei äitini milloinkaan sitä käyttänyt, mutta
-hän, Alison, ilmeisesti käytti omaansa. Sitten aloin esittää hänelle
-asiaa oikeassa karvassaan ja peloittelin häntä minkä osasin. Äitini
-puolestaan rukoili häntä kertomaan kaikki, mitä tiesi. Kun lopulta
-sanoin hänelle, että jollen saisi selitystä, jättäisin hänet heti
-paikalla vangittavaksi, tunnusti hän tietävänsä -- jonkun verran!"
-
-"Ahaa!" äänsi Maythorne. "Jonkun verran!"
-
-"Jonkun verran!" toisti Sheila. "Ja sen myönnettyään hän teki
-kummallisen tarjouksen, vaikka minun täytyykin sanoa, ettei se sillä
-kertaa tuntunut niin kovin kummalliselta. Hän huomautti olevansa yksin
-Lontoossa, jossakin määrin minun armoillani. Sitten hän johti
-mieleemme, että hänellä oli täällä Lontoossa veli, joka poistui
-Marrasdalesta monta vuotta sitten ja jolla hänen sanojensa mukaan oli
-liike Harrow-tiellä --"
-
-"Niinpä tosiaankin!" mutisi Corkerdale. "Harrow-tiellä!"
-
-"Ja hän teki meille tarjouksen", jatkoi Sheila. "Hän ilmoitti, että jos
-suostuisimme heti lähtemään hänen kanssaan hänen veljensä luokse ja
-sallisimme hänen ensin neuvotella veljensä kanssa, niin hän kertoisi
-meille ehdottoman totuudenmukaisesti kaikki, mitä tiesi. Olimme kyllin
-typeriä suostuaksemme ja lähdimme heti virkkamatta kellekään mitään.
-Otaksuimme tietysti ehtivämme takaisin varsin lyhyen ajan kuluttua."
-
-"Mitenkäs kävi, neiti?" tiedusti Corkerdale.
-
-"Poistuimme hotellista ja saimme ajurin lähimmän kadunkulmauksen
-takana. Alison Murdoch ilmoitti ajurille osoitteen. Tiedän, missä
-Harrow-tie yhtyy Edgware-tiehen Paddington Greenissä; ajoimme pitkän,
-hyvin pitkän matkan sen toiselle puolen. Vihdoin laskeuduimme
-rattailta --"
-
-"Yksi minuutti, neiti", keskeytti Manners. "Satuitteko ajurista
-laskeutuessanne huomaamaan, seurattiinko teitä? Tuliko jäljessänne joku
-toinen ajuri?"
-
-"Näin toisen ajurin seisahtuvan kadun vastaiselle laidalle hieman
-kauemmaksi. Panin sen merkille sillä aikaa, kun äiti maksoi
-kyyditsijällemme."
-
-Manners hymähti ja kuiskasi ammattitoverilleen, niin että kaikki
-kuulivat:
-
-"Se oli tietysti hän! Seurannut heitä! Suokaa anteeksi, neiti, että
-keskeytin!"
-
-"Kävelimme katua pitkin vähän matkaa", kertoi Sheila edelleen. "Sitten
-käännyimme sivukadulle ja sitten vielä kapeammalle kadulle, joka lähti
-edellisestä -- pimeälle, synkälle kadulle. Erään talon edustalla Alison
-Murdoch pyysi meitä odottamaan muutamia minuutteja, sillä aikaa kun hän
-kävisi sisällä. Teimme niin. Hän viipyi poissa ehkä viisi minuuttia ja
-tuli sitten noutamaan meitä sisälle. Se oli pimeä, kolkko talo, yhtä
-kolkko kuin se katu, jonka varrella se sijaitsi. Hän opasti meidät
-alakerrassa olevaan, makuukamarilta näyttävään huoneeseen, jota
-kaasulamppu himmeästi valaisi, ja pyysi meitä taaskin odottamaan
-muutamia minuutteja. Hän meni ulos -- ja senjälkeen emme häntä enää
-nähneet."
-
-Corkerdale, joka yhä pyöritteli peukaloitaan, siirsi ensi kerran
-silmänsä pois Sheilasta. Hän loi katseensa kattoon ja tuijotti
-miettivänä sinne -- mitä hän lieneekään siellä nähnyt. Mutta Manners
-lausui terävästi yhden sanan:
-
-"Satimessa!"
-
-"Niin, tietenkin olimme satimessa", yhtyi Sheila. "Ja sen
-ansaitsimmekin, ainakin minä! Emme olleet viipyneet huoneessa viittä
-minuuttia, kun jo tiesimme sen. Kuulimme, että ovi kierrettiin lukkoon
-ulkoa päin, ja äänestä päättäen pantiin sen eteen telkikin. Juoksin
-heti ikkunalle ja vedin verhot syrjään. Silloin näin, että ikkunan
-edessä ulkopuolella oli paksu ristikko, ja huomasin, että ikkunan
-työntökehyskin oli naulattu kiinni. Olimme tosiaankin satimessa!
-Hirveätä!"
-
-"Mitä sitten tapahtui?" tiedusti Maythorne lempeästi. "Lyhykäisesti."
-
-"Niin, lyhyesti", virkkoi Sheila. "En mistään hinnasta tahtoisi
-syventyä sen kauhujen yksityiskohtiin, en ainakaan nyt. Jyskytin ovea,
-mutta en saanut vastausta, kaikki oli hyvin hiljaista. Noin tunnin
-kuluttua liukui äkkiä syrjään luukku, jonka olin pannut merkille
-yhdessä seinässä -- samanlainen, tiedättehän, joita käytetään
-yhdistämään keittiöitä ruokasaliin -- ja sisään työntyi käsivarsi,
-laskien vuoteelle ison kopan. Sitten luukku pamautettiin jälleen
-kiinni, ja kuulin, että se teljettiin. Kopassa oli ruokaa -- runsaasti
-ja hyvää -- ja pari pulloa viiniä -- oivallista claretia -- ja lasit ja
-korkkiruuvi. Meitä ei siis aiottu piinata nälällä. Mutta satimessa
-saimme olla tähän iltaan saakka -- kaksi yötä ja kaksi päivää. Emme
-koskaan nähneet ketään. Joka ilta pistettiin sisään uusi koppa, niin
-äkkiä, ettemme mitenkään ehtineet tarttua sitä ojentavaan käteen emmekä
-vilkaista viereiseen huoneeseen. Koko aikana emme nähneet emmekä
-kuulleet mitään."
-
-"Entä miten pääsitte sieltä ulos?" kysyi Maythorne.
-
-"Tänä iltana ollessamme melkein menehtyneitä raittiin ilman puutteesta
--- vaikka totta puhuen olin aikoja sitten rikkonut ikkunan -- kuulimme
-äkkiä ääniä oven takaa. Sitten kiskaistiin telki syrjään, avainta
-kierrettiin, ulkopuolella juoksi joku tiehensä ja ulko-ovi pamahti.
-Lähdimme heti ulos. Koko talo oli pimeä ja hiljainen. Poistuimme
-talosta ja kiiruhdimme etsimään ajuria --"
-
-"Ja olenpa varma, neiti", huomautti Corkerdale, hiukan hihittäen,
-"ettette katsonut talon numeroa, ette kadun nimeä ettekä vielä senkään
-kadun nimeä, johon se yhtyi -- eikö niin?"
-
-"Emme katsoneet", myönsi Sheila. "Olimme hupsuja ilosta päästessämme
-pois hirveästä ympäristöstä. Mutta nyt --"
-
-Rouva Elphinstonen makuukamarin ovi avautui, ja sairaanhoitaja pilkisti
-siihen huoneeseen, jossa me olimme.
-
-"Rouva Elphinstone haluaa nähdä herra Elphinstonea ja neiti
-Merchisonia", hän ilmoitti.
-
-Hetkisen kuluttua Maythorne, minä ja poliisit olimme yksin. Maythorne
-nousi seisomaan, työnsi kädet housuntaskuihin ja katsoi kysyvästi
-Corkerdaleen.
-
-"No?" hän sanoi.
-
-Corkerdalen huulilla väikkyi tutkimaton hymy, ja hän nyökkäsi siihen
-oveen päin, josta herra Elphinstone ja Sheila juuri olivat kadonneet.
-
-"En usko tuota juttua!" hän virkkoi melkein halveksivasti. "Satua!"
-
-Olin heti pystyssä -- pyörähdin todella raivoissani etsivään päin.
-
-"Mitä hemmettiä te tarkoitatte?" kiljaisin. "Epäilettekö neiti
-Merchisonin sanaa?"
-
-Etsivä silmäili minua kuten viisikymmenvuotias silmäilee pahaista
-koulupoikaa; hänen ivallinen halveksumisensa minua kohtaan oli
-silminnähtävä -- ja se pisti.
-
-"Malttia, Holt!" varoitti Maythorne. "Corkerdale tarkoittaa --"
-
-"Tarkoitan sitä, että olkoonpa neiti Merchisonin kertomus kuinka tosi
-tahansa -- enkä sitä epäilekään", selitti Corkerdale, "en kuitenkaan
-usko, että tuolla oleva rouva ei ole mukana jutussa! Hän ja
-Murdoch-nainen -- tekaistu juttu! Ryöstö! Silmänlumetta, jonka avulla
-toinen nainen pääsi livistämään. Bownas tietysti yllätti sen toisen;
-tämä viekoitteli hänet kujaan ja lopetti hänet! Se on ilmeistä! Mutta
--- rouva Elphinstone on sekaantunut siihen, enkä minä aio lähteä tästä
-hotellista eikä liioin Mannerskaan, ennen kuin olemme saaneet hieman
-kuulustella häntä. Siinä se."
-
-Sisuni kiehui vielä raivosta, mutta katsoin Maythorneen, mielessäni
-ihmetellen, että hän pysyi niin rauhallisena. Hän oli yhtä mittaa
-nyökytellyt päätään Corkerdalen puhuessa ja oli ilmeisesti
-antamaisillaan tälle hyvin harkitun vastauksen, kun ulko-ovelle
-koputettiin ja sen avasi vahtimestari.
-
-"Onko herra Maythorne täällä?" hän kysyi, silmäillen ympäri huonetta.
-Kun Maythorne astui häntä kohti, lisäsi hän sitten: "Tulisitteko
-puhelimeen, sir, Cottingley-niminen henkilö kysyy teitä."
-
-
-
-
-YHDEKSÄSKOLMATTA LUKU
-
-Laivalle lähtevä juna
-
-
-Maythorne kiiruhti huoneesta jättäen minut harmittelemaan ja nielemään
-kiukkuani yksin poliisien seurassa. Pian Corkerdale, joka oli
-kuiskaillut Mannersin kanssa, puhutteli minua.
-
-"On varsin paikallaan ja epäilemättä hyvin luonnollista, että te, herra
-Holt, olette hieman herkkä kiivastumaan", hän sanoi puolittain
-moittien, puolittain anteeksipyytäen. "Olette ihastunut nuoreen
-neitiin, kuten jokainen, jolla on vähänkin silmää, saattaa nähdä,
-ja --"
-
-"Jättäkää neidin nimi sekoittamatta tähän!" kivahdin. "Ja minun
-myöskin!"
-
-"On hieman vaikea olla sekoittamatta juttuun hänen nimeään", huomautti
-Corkerdale hymyillen, "sen jälkeen, mitä olemme kuulleet, eikö olekin?
-En epäile hänen kertomustaan -- en sinnepäinkään -- vaikka minua hiukan
-kummastuttaakin, että hänen kaltaisensa nuori nainen -- hän on näppärä
-tyttö! -- meni sillä tavoin satimeen. Hänet houkuteltiin satimeen,
-siitä ei ole epäilystäkään! Mutta sitä en usko, että hänen äitinsä oli
-houkuteltu satimeen!"
-
-"Mitä?" huudahdin. "Mutta kuulittehan juuri --"
-
-"Kuulin juuri, mitä me kaikki kuulimme", keskeytti hän. "Minun
-mielipiteeni on, että se oli Murdoch-vaimon ja rouva Elphinstonen
-keskenään sopima temppu ja että he yhdessä jutkauttivat neiti
-Merchisonia. Luulen, että rouva Elphinstone vapaaehtoisesti meni siihen
-taloon ja kesti vankeuden -- häneltä ei puuttunut mitään -- kuulittehan
--- niin että hänen tyttärensä, joka alkoi tietää liian paljon ja käydä
-vaaralliseksi, voitaisiin pitää varmassa tallessa ja äänettömänä siihen
-asti, kunnes toinen nainen ehtisi pois vaaran ulottuvilta! Ja panen
-vetoon kaikki, mitä minulla on, yhtä pennyä vastaan siitä, että juuri
-Murdoch kolhi Bownas-miekkosta kalloon siellä takakujalla ja että hän
-nyt on -- jossakin!"
-
-"Ette siis luule rouva Elphinstonen tietäneen mitään Bownasista!"
-sanoin. "Hyvä Jumala! Teidän käsityksenne mukaan --"
-
-"Minun käsitykseni mukaan murhasi Mazaroffin Murdoch, ja rouva
-Elphinstone tiesi sen hyvin", virkkoi hän päättävästi. "Siitä
-on joka tapauksessa lakimiesten sanontatapaa käyttääkseni _prima
-facie_-todistus, ja Manners on samaa mieltä kanssani! Emmekä me lähde
-tästä hotellista, ennen kuin lääkäri palaa, ja sitten saamme nähdä,
-eikö rouva Elphinstone ole kyllin hyvissä voimissa kuulusteltavaksi. Ja
-jollei hän ole -- vielä tällä hetkellä -- niin viivymme tässä talossa
-siihen asti, kunnes hän on. Siinä se!"
-
-Ennenkuin ennätin virkkaa mitään, avautui ulko-ovi ja Maythorne
-tirkisti sisään, työntäen puoli päätänsä näkyviin.
-
-"Holt!" hän kutsui.
-
-Menin hänen luokseen; hän veti minut käytävään ja sulki oven.
-
-"Sanoma Cottingleyltä", hän supatti. "Hän on viimeksikuluneiden kahden
-vuorokauden aikana suorittanut perinpohjaisia tiedusteluja
-höyrylaivakonttoreissa, työskennellen kuin neekeri. Ja vihdoin on hän
-saanut selville jotakin! Tänään iltapäivällä tilasi eräs nainen, joka
-tarkoin vastaa hänelle antamaani kuvausta Alison Murdochista, kaksi
-matkalippua New Zealand Shipping Companyn toimistosta, Cockspur-kadun
-varrella, kaksi matkalippua Uuteen Seelantiin sanotun yhtiön laivalla
-_Rimertaka_, joka lähtee Southamptonista varhain huomenaamulla.
-Laivalle lähtee juna kello kymmenen tänä iltana Waterloo-asemalta.
-Cottingley on siellä -- hän on hankkinut mukaansa pari etsivää Scotland
-Yardista; aikaa säästääkseen hän meni sinne ja kertoi, mitä oli saanut
-selville. Lähdemme sinne heti. Lähin kysymys on, kerrommeko tästä
-noille sisällä oleville miekkosille. Mitä arvelette?"
-
-"Corkerdale vakuutti äsken, ettei hän poistu tästä hotellista
-kuulustelematta sitä ennen rouva Elphinstonea", vastasin. "Hän aikoo
-odottaa kunnes lääkäri palaa."
-
-"Tulkaa sitten!" kehoitti hän. "Kello on nyt yhdeksän ja kaksikymmentä;
-ehdimme Waterloolle hyvissä ajoin. Tulimmaista! Minua ei ihmetyttäisi,
-jos Cottingley vihdoinkin olisi osunut oikeille jäljille! Kerroinhan
-teille, kuinka terävä veitikka hän on."
-
-Juoksimme alas eteishalliin. Ulkosalla seisoi kaksi ajuria; Maythorne
-lähestyi ensimmäistä.
-
-"Meidän on paras pysähtyä vähän ennen kuin saavumme asemalle", hän
-huomautti noustessamme rattaille. "Seisauttakaa York-tielle hotellin
-kohdalla", hän lisäsi ajajalle. "Nähkääs, Holt!" hän jatkoi, kun olimme
-lähteneet liikkeelle etelään päin. "Jos tämä nainen on Murdoch, tuntee
-hän teidät, sillä hän näki teidät Lehtokurpassa; hän saattaa tuntea
-minutkin, vaikka minä en muistakaan häntä. Meidän on senvuoksi
-liikuttava varovasti; jos hän aikoo livistää lopullisesti, säikähdyttää
-pieninkin seikka hänet pakosalle. Mutta -- hän tilasi kaksi
-matkalippua, tämä nainen, josta Cottingley kuuli. Kellehän toinen
-lienee?"
-
-"Olisikohan hänellä ollut rikostoveri, -- jos tämä nainen todellakin on
-Murdoch?" huomautin.
-
-"Hänellä on epäilemättä ollut rikostovereita täällä Lontoossa tuossa
-Harrow-kadun jutussa", vastasi Maythorne. "Ehkä häntä on avustanut
-veli, josta hän puhui rouva Elphinstonelle ja neiti Merchisonille. Mitä
-tulee rikostoveriin Mazaroffin jutussa -- no niin! Jos hänellä oli --"
-
-Maythorne vaikeni ja oli ääneti niin kauan, että minä vihdoin kysyin,
-mitä hän ajatteli.
-
-"Ajattelin sitä", hän vastasi hitaasti, "sitä, että jos tämä nainen
-Murdoch todella murhasi Mazaroffin ja jos hänellä oli rikostoveri, ja
-jos Murdoch on sama nainen, joka tänään tilasi kaksi matkalippua Uuteen
-Seelantiin, ja jos -- kaikki on vain jos, käsitättehän -- jos toinen
-matkalippu on hänen rikostoveriaan varten, niin silloin otaksuttavasti
-saamme hyvin hämmästyttävän yllätyksen ja paljastuksen! Mutta, kuten
-sanoin, kaikessa siinä on jos."
-
-Laskeuduimme ajurin rattailta York-tien kulmassa ja astelimme ripeästi
-suurelle asemalle. Ennen kuin olimme ehtineet rinteen puoliväliin,
-kohtasimme Cottingleyn. Hän maleksi kädet housuntaskuissa ja savuke
-riippumassa höllällä omituisen suun pielessä ja näytti yhtä tyyneltä ja
-huolettomalta kuin aina.
-
-"Arvelin teidän tulevan tätä tietä", hän sanoi meidän pysähdyttyä.
-"Tulitte hyvissä ajoissa -- on vielä viisikolmatta minuuttia. Luulisin,
-että hän -- he, tarkoitan -- saapuvat vasta viimeisellä hetkellä. Ja
-kaikki on valmiina. Ainoa pulma on: jos tämä nainen on se, joksi häntä
-epäilemme -- Murdoch -- kuka voi tuntea hänet varmasti?"
-
-"Herra Holt", vastasi Maythorne.
-
-Cottingley silmäili minua arvostelevasti -- luulenpa, ettei hän pannut
-minuun kovinkaan suurta merkitystä.
-
-"Tunnetteko hänet?" hän tiedusti.
-
-"Kyllä tunnen hänet!" vastasin.
-
-Virkkamatta enää sanaakaan hän kääntyi kantapäällään asemaa kohti.
-
-"Nyt on meneteltävä seuraavasti", hän puheli kävellessään välissämme.
-"Southamptonin juna lähtee sillalta numero neljä täsmälleen kello
-kymmenen. Muassani on kaksi ehdottomasti luotettavaa miestä Scotland
-Yardista -- minun oli tietysti käytävä siellä kertomassa kaikki, jos
-minun oli mieli saada mitään kunnollista aikaan -- ja he ja minä olemme
-sillalla. Hän ei tunne meitä. Onko pelättävissä, että hän tuntee
-jommankumman teistä?"
-
-"On hyvin otaksuttavaa", vastasi Maythorne, "että hän tuntee meidät
-molemmat."
-
-"No niin", virkkoi Cottingley. "Siispä teemme näin. Minä ja etsivät
-olemme jo vihjaisseet rautatieviranomaisille, että saattaa tapahtua
-tärkeä vangitseminen, ymmärrättekö? Aion sijoittaa teidät molemmat
-juuri sulkupuomin sisäpuolelle, jossa olette näkymättömissä.
-Pysyttelette siellä, kunnes matkustajia alkaa tulla portista junaan.
-Minä olen lähellänne; etsivät ovat metriä tahi paria kauempana,
-kosketuksissa minun kanssani; saapuvilla on myöskin pari, kolme
-rautatiepoliisia siltä varalta, että syntyy häiriötä. No, jos herra
-Holt tuntee tämän Murdochin, antaa hän minulle merkin nostamalla
-hattuaan juuri naisen kulkiessa ohitse -- ja loput saatte jättää meidän
-huoleksemme. Sitten ei ole muuta kuin se, että jos pidätämme hänet,
-niin olen sopinut asemaväen kanssa, että etsivien on kiireisesti
-vietävä hänet pieneen sillalla olevaan toimistoon -- te seuraatte
-sinne."
-
-"Selvä on!" sanoi Maythorne. "Käsitämme järjestelysi, Cottingley."
-
-Cottingley viskasi pois savukkeensa.
-
-"Eteenpäin sitten!" hän komensi vilkaistuaan isoon kelloon.
-"Sulkupuomit avataan minuutin kuluessa. Jäljessäni!"
-
-Menimme avaralle, kirkkaasti valaistulle asemalle. Näinkin myöhäisenä
-iltahetkenä oli siellä paljon väkeä. Cottingley liikkui nopeasti
-edellämme ihmisryhmien välitse, vei meidät sulkupuomin ohitse
-kuiskattuaan sanan sitä vartioivalle miehelle, poikkesi äkkiä
-vasemmalle ja opasti meidät korkean, puisen väliseinän taakse,
-muutamien metrien päässä portista, jonka luona matkaliput leimattiin.
-Siellä oli pimeä luolamainen onkalo; hän antoi meille merkin astua
-sinne.
-
-"Muistakaa!" hän teroitti vielä. "Jos näette etsimänne naisen, niin
-hattu ylös! Mutta -- toimikaa varmasti!"
-
-Hän pyörähti kantapäällään ympäri, siirtyi asemasillan kohdalla
-palavien isojen lamppujen valopiiriin, otti esille savukekotelonsa ja
-alkoi poltella, vetelehtien laiskasti sinne tänne. Muutaman metrin
-päässä hänestä seisoi yhtä laiskan näköisenä kaksi vankkatekoista
-miestä; heitä olisi saattanut pitää perin kunnioitettuina kansalaisina,
-jotka palasivat kotiin esikaupungeissa oleviin asuntoihinsa Cityssä
-uurastamansa päivän jälkeen. Mutta panin merkille, että heidän
-pakinoidessaan heidän silmänsä eivät pitkäksi ajaksi suuntautuneet pois
-Cottingleystä, eivät sulkupuomista eivätkä siitä pimeästä
-piilopaikasta, jossa Maythorne ja minä odotimme.
-
-Se odotus koetti hermojani yhtä ankarasti kuin mikä muu tapahtuma
-hyvänsä sen jälkeen, kun kuulin viimeiset laukaukset Flanderissa. Väkeä
-tuli asemasillalle virtanaan; kantajia meni ohitsemme, kantaen
-röykkiöittäin matkatavaroita; siellä näki ja kuuli kaikkea sitä
-kiirettä ja hälinää, mikä on tavallista suureen satamaan lähtevän
-pitkän pikajunan valmistautuessa matkalle. Mutta henkilö, jota odotimme
--- minä pinnistetyin silmin ja värähtelevin hermoin -- ei hätäillyt.
-Asemarakennuksen leveällä seinällä, jonkun kaukaisen junasillan
-yläpuolella riippui kello -- en malttanut olla silloin tällöin
-vilkaisematta siihen. Varmaankaan eivät kellon osoittimet ole
-milloinkaan liikkuneet niin hitaasti! Kaksikymmentä minuuttia vaille
-kymmenen. Viisitoista minuuttia vaille. Kymmenen minuuttia vaille.
-Viisi -- neljä -- kolme...
-
-"Holt!" kuiskasi Maythome. "Vireänä nyt! Onko se hän?"
-
-Sulkupuomin sivuitse tuli parhaillaan nainen, pitkä, hoikka, suora- ja
-joustavavartaloinen nainen. Hänen vierellään käveli toinen nainen,
-lyhyempi, täyteläisempi, paksu harso kasvoillaan. Hänen kasvojaan en
-voinut eroittaa, mutta pitemmän naisen kasvot olivat samat, jotka olin
-kaksi tahi kolme kertaa Lehtokurpan tilavassa keittiössä nähnyt.
-Sekuntia myöhemmin hän ja hänen seuralaisensa, kummallakin kädessään
-melkoisen iso matkalaukku, olivat sivuuttaneet lippujen leimaajan ja
-tulleet kirkkaaseen valaistukseen. Silloin en enää lainkaan epäillyt,
-ja käteni kohosi hatun reunaan ikäänkuin koneen nostamana.
-
-"Eteenpäin!" huudahti Maythorne. "Joutuin nyt! Mutta kukahan tuo toinen
-on?"
-
-Jo maltittomiksi käyneet asemavahdit hoputtivat naisia kolmannen luokan
-vaunuosastoon, kun heidän ympärilleen muodostui piiri, jossa olivat
-molemmat etsivät, muutamia rautatiepoliiseja, Cottingley, Maythorne ja
-minä. Toinen etsivistä laski kätensä pitemmän naisen käsivarrelle.
-
-Ensimmäisen kerran eläissäni näin silloin vangitsemisen ja minua
-hämmästytti, kuinka vikkelästi, kätevästi ja hätäilemättä se kävi.
-Olimme vieneet naiset lähellä olevaan pieneen toimistoon, ovi oli
-suljettu ja ikkunaverhot vedetty eteen, ennenkuin oikein käsitin mitä
-tapahtui -- avaimen kiertyessä kuulin junailijan pillin ja veturin
-vihellykset, kun kello kymmenen pikajuna lähti kiitämään matkaansa. Ja
-sitten käännyin... vastaamaan kysymykseen.
-
-"Tuo on Alison Murdoch -- kyllä", vakuutin.
-
-"Niin -- siitä ei ole epäilystäkään."
-
-Vanhempi etsivä kääntyi toisen naisen puoleen. Tämä nojasi pöytää
-vasten; hän hengitti lyhyin, nykivin vetäyksin ja koko hänen ruumiinsa
-vapisi.
-
-"Riisukaa pois tuo huntu!" ärähti etsivä. "Joutuisasti!"
-
-Seisoimme jännittyneinä tuijottaen, kun nainen nosti kättään ja
-irroitti paksun hunnun, joka oli tyyten piilottanut hänen piirteensä.
-Se putosi pois -- ja ensimmäinen kiihtymyksen huudahdus luiskahti
-Maythornelta, joka tavallisesti oli niin kylmäverinen ja hillitty.
-
-"Hyvä Jumala! _Rouva Musgrave_!"
-
-Rouva Musgrave purskahti itkemään ja kääntyi Alison Murdochiin päin,
-joka seisoi hänen lähellään tuikeana ja uhmaavana.
-
-"Sinä sanoit, että kaikki sujuisi hyvin!" hän valitti moittivasti.
-"Vannoit minulle, että olimme turvassa tällä tavoin! Vakuutit
-vakuuttamistasi, ettei ollut pienintäkään mahdollisuutta
-kiinnijoutumisesta --"
-
-"Suusi kiinni, tomppeli!" sähähti Alison Murdoch.
-
-Katselin vastenmielisen ihmetyksen vallassa, kun Cottingley etsivien
-valvonnan alaisena aukaisi naisten matkalaukut ja otti esille niiden
-sisällön. Siellä oli rahaa hämmästyttävän paljon -- seteleitä, jotka
-tietysti olivat olleet Mazaroffin omaisuutta, timantteja ja Mazaroffin
-arvoesineitä. Ja Alison Murdochin matkalaukussa oli kultainen
-taskukello, johon kaiverrettu omistuskirjoitus osoitti, että sen oli
-James Bownas saanut lahjaksi ammattitovereiltaan.
-
-"Tuollaisilta ihmisiltä jää aina joku seikka huomioon ottamatta",
-huomautti Maythorne, kun neljännestuntia myöhemmin ajoimme takaisin
-Shortin hotelliin. "Tai pikemmin he tekevät aina jonkun perinpohjaisen
-typerän erehdyksen. Jollei Alison Murdoch olisi heittänyt jälkisäädöstä
-Elphinstonen kirjastoon, olisi ollut vaikea saada varmaa selkoa
-Mazaroffin murhasta, ja jollei hän olisi ollut niin ahnas ja
-saaliinhimoinen, ettei malttanut olla anastamatta Bownas-raukan
-lahjakelloa, emme todennäköisesti olisi koskaan voineet todistaa, että
-juuri hän murhasi Bownasin. Hän teki kuitenkin ne molemmat! Mutta...
-rouva Musgrave!"
-
-"Kumpi heistä ampui Mazaroffin?" kysyin.
-
-"Niin!" vastasi hän tietävän näköisenä. "Se on visainen pykälä, Holt!
-Mutta -- rouva Musgrave tietää, ja -- rouva Musgrave kertoo! Hän ei
-kykene kestämään samoin kuin toinen."
-
-Riensimme yläkertaan heti Shortin hotelliin saavuttuamme. Siellä
-puhelivat Corkerdale ja Manners lääkärille ja Sheilalle käytävään
-aukeavassa komerossa. Corkerdale oli ilmeisesti vieläkin nenäkäs;
-lääkäri näytti jonkun verran harmistuneelta, ja Sheila oli
-silminnähtävästi suutuksissaan.
-
-"-- teidän pitää käsittää, tohtori, että se on velvollisuutemme",
-lausui Corkerdale meidän tullessamme heidän luokseen. "Minä tahdon
-eräitä selityksiä rouva Elphinstonelta."
-
-"Se ei ole enää lainkaan tarpeellista", keskeytti Maythorne, laskien
-kätensä etsivän olalle. "Kaikki on suoritettu! Saimme heidät kiinni! He
-ovat varmassa tallessa lukkojen ja telkien takana."
-
-Sheilalta pääsi terävä hämmästyksen huudahdus, ja Corkerdale pyörähti
-kerkeästi Maythorneen päin.
-
-"Saitte heidät kiinni!" hän kummasteli. "Kuka heidät sai?"
-
-"No niin, jos haluatte sen tietää, niin sen teki konttoristini
-Cottingley -- sukkelin mies koko Euroopassa teidän alallanne! Tietenkin
-hänen apunaan oli joitakuita teikäläisiä. Mutta kunnia on Cottingleyn",
-selitti Maythorne. "Mainio sieppaus!"
-
-"Ja ketkä on vangittu?" tiedusti Corkerdale, melkein epäillen.
-
-Maythorne katsahti Sheilaan.
-
-"No niin", hän vastasi. "Se ei enää ole mikään salaisuus. Kaksi naista!
-Alison Murdoch ja rouva Musgrave. Eikä heidän syyllisyyttään voida
-ollenkaan epäillä -- heillä oli Mazaroffille ja Bownasille kuuluvaa
-omaisuutta muassaan -- sananmukaisesti muassaan."
-
-Corkerdale kääntyi Mannersiin päin, jonka suu ja silmät rouva Musgraven
-nimeä mainittaessa olivat menneet mahdollisimman levälleen.
-
-"Niinpä niin", virkkoi Corkerdale. "Siinä tapauksessa ei meidän
-mielestäni luonnollisestikaan tarvitse tavata rouva Elphinstonea."
-
-Kului muutamia päiviä, ennen kuin minä näin rouva Elphinstonen. Vihdoin
-minut päästettiin hänen puheilleen. Lausuin hänelle muutamia
-sovinnaisia kohteliaisuuksia hänen terveydentilastaan, ja hän vastasi
-niihin. Sitten hän istui jonkun aikaa ääneti, tuijottaen minuun
-hievahtamatta -- niin hievahtamatta, että oloni alkoi tuntua
-toivottoman epämukavalta. Äkkiä hän puhkesi puhumaan.
-
-"Mikäli olen huomannut", hän sanoi, "menette te ja Sheila kaiketi
-kihloihin -- lopulta?"
-
-Silloin minusta tuntui parhaalta tunnustaa asia suoraan.
-
-"Asia on niin, madam", vastasin, "asia on niin -- hm -- niin -- että
-Sheila ja minä olemme kihloissa nyt jo!"
-
-
-
-
-*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MAZAROFFIN MURHAJUTTU ***
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the
-United States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for an eBook, except by following
-the terms of the trademark license, including paying royalties for use
-of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
-copies of this eBook, complying with the trademark license is very
-easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
-of derivative works, reports, performances and research. Project
-Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may
-do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
-by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
-license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country other than the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you will have to check the laws of the country where
-  you are located before using this eBook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm website
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that:
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
-the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set
-forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West,
-Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
-to date contact information can be found at the Foundation's website
-and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without
-widespread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our website which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This website includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/66836-0.zip b/old/66836-0.zip
deleted file mode 100644
index 2c94185..0000000
--- a/old/66836-0.zip
+++ /dev/null