diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/66811-0.txt | 4270 | ||||
| -rw-r--r-- | old/66811-0.zip | bin | 72214 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4270 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..77494cd --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #66811 (https://www.gutenberg.org/ebooks/66811) diff --git a/old/66811-0.txt b/old/66811-0.txt deleted file mode 100644 index 2dd6447..0000000 --- a/old/66811-0.txt +++ /dev/null @@ -1,4270 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Kotihengettäriä, by Eva Hirn - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Kotihengettäriä - -Author: Eva Hirn - -Release Date: November 24, 2021 [eBook #66811] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - -Produced by: Anna Siren and Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KOTIHENGETTÄRIÄ *** - - - - -KOTIHENGETTÄRIÄ - -Kirj. - -Eva Hirn - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1923. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Lotta. - II. Josefiina. - III. Olga. - IV. Rouvien kahvikutsut. - V. Anu. - - - - -I. - -LOTTA. - - -Onnellinen on se nuori emäntä, joka saa myötäjäisiksi vanhan kokeneen -palvelijan. - -Kun lehtori Sevinen meni naimisiin, niin hänen äitinsä luovutti perheen -aarteen, Lotan, hänelle. - -Nimestä kuulee, että Lotta oli vanhanaikainen, reilu ihminen. Hattua -hän ei sietänyt sileille, jakaukselle kammatuille hiuksilleen. Muut -pukimet sopivat yksinkertaiseen tyyliin. Kankaat olivat kotoisin -kotipitäjästä, itse hän ne neuloi käsin. Hän kutoi sukkiinsa -mustat, punajuovaiset varret ja harmaat terät. Nämä vaatteet olivat -riippumattomia muodin vaihteluista ja melkeinpä ajanhampaastakin. Iso -kirstu oli jo niin hyvin varustettu, että Lotta ei vähintäkään kärsinyt -kalliinajan hinnoista, etenkin kun joululahjat täydensivät mitä -mahdollisesti puuttui. Hänellä oli aina puhtaat ja eheät alusvaatteet, -ja hauskat kuopiolaiset esiliinat loivat koko olennolle kodikkaan -leiman. Silmälasit tekivät hänet enemmän isoäidin kuin palvelijan -tapaiseksi. - -Pankissa hänellä oli rahaa enemmän kuin kukaan aavisti, ja kuitenkin -oli palkka aina ollut pienempi kuin toisilla. - -Lotta alkoi uransa paimentyttönä lehtorin isän luona. Tämä oli -ruununvoutina maalla ja perhe oli iso. Sittemmin Lotta kohosi -lapsenhoitajaksi ja lopulta keittäjäksi. Ruununvoudin perhe oli -hänenkin ainoa perheensä. - -Työpäivä oli 14-16-tuntinen. Kaikki huolet painoivat Lotan harteita ja -ilot heijastuivat hänen olennossaan. Kun tyttäret rakastuivat, rakastui -Lottakin heidän sulhasiinsa. Hän suri heidän surunsa. Poikien ehdot -tärvelivät hänen kesänsä ja ero syksyllä oli vaikein Lotalle. - -Vähitellen hän sai uskotun perhepalvelijan oikeudet, määräili -ja järjesti talossa kuin omassaan, sillä Sofia rouva oli -epäkäytännöllinen, eikä välittänyt taloudesta. Lotta tiesi missä -tavarat olivat, määräsi, mikä lehmä oli teurastettava, milloin lapset -pitäisi rokottaa ja poikien hiukset leikata. Toisia palvelijoita hän -piti tarkasti silmällä. Hän huomasi heti, kun joku oli vilpillinen ja -laiska tai häijy eläimille. - -Kun ruunuvouti kuoli ja Sofia rouva muutti naimattomien lastensa, -Amalian ja Ension, kanssa kaupunkiin, sai lehtori Lotan uuteen -kotiinsa. Hän olikin aina ollut Lotan lempipoika, jonka nuori rouva, -Tekla, oli kokematon, kiltti emäntä. - -Kaupungin taloudessa oli Lotalla aluksi paljon vaikeuksia. Hän kokosi -suuria varastoja, niinkuin maalla tehdään. Hän osti lihaa elukoittain, -suolasi ja savusti. Leipiä leivottiin kuukausien varalta, keitettiin -mämmiä ja pantiin kotiolutta. Tuli keittiössä paloi koko päivän ja -yöllä hän poltti yölamppua varkaitten varalta, sillä he olivat hänen -ainaisena pelkonaan. - -Vähitellen hän mukautui kaupungin oloihin, säilyttäen kumminkin oman -persoonansa entisellään. - -Vaikein aika oli lasten ollessa pieniä, sillä silloin -pidettiin lastenhoitajaa. Lotta ei oppinut koskaan sietämään -kaupunkipalvelijoita, eivätkä nämä häntä. Oli alituisia selkkauksia ja -ikävyyksiä. Teklan täytyi vähäväliä vaihtaa lapsentyttöjä tai koettaa -rauhoittaa mieliä milloin milläkin. Mutta kun Eljas oli kaksivuotias, -pyysi Lotta, että oltaisiin ilman toista "piikaa", niinkuin hän vanhaan -tapaan sanoi. - -Siitä asti oli rauha perheessä, niin kauan kuin Lotta oli talossa. - -Hän hoiti taloutta ja lapsia. Lauloi pojille, Maurille ja Eljakselle, -illalla Sionin virsiä ja huolehti heidän terveydestään. Kesillä -huvilassa hän valmisti yrteistä voiteita, otti käenkukunta-aikana -lähteistä vettä, jota hän säilytti syyskuuhun pullossa -muurahaispesässä. Sillä haudottiin silmiä ja korvia, näön ja -kuulon parantamiseksi. Poikien naarmut hän paransi haavanlehdillä, -kaalinlehdiltä koottu kastevesi oli hyvää hermoille ja kolotusta -jaloissa lievensi koivunlehdistä ja pihkasta keitetty lääke. - -Kerran kun vanhin tytär Ilma, jolla oli virka, valitti että -pankkitileissä oli vika, jota ei löytynyt, pani Lotta hänen tyynynsä -alle elokuunkuutamolla koottuja aivonselvitysheiniä. Pojatkin pyysivät -näitä, milloin oli vaikeat kokeet koulussa. - -Koko perhe uskoi Lottaan kuin lääkäriin. Lehtori kehoitti häntä tosin -rajoittamaan toimintansa kalan ja lihan valmistamiseen keittiössä ja -kutsui häntä keskiaikaiseksi noita-akaksi, joka olisi poltettava. Siitä -huolimatta kuuli Tekla hänen lupaavan Napoleonin kuvan Lotalle, jos -tämä parantaisi hänen hiuskasvunsa. - -Suurimmat laakerinsa niitti Lotta hammaslääkärinä. Ei millään -kansanluokalla ole niin huonot hampaat kuin kaupunkilaispalvelijoilla. -Ne, jotka hoitavat itseään paremmin, hankkivat tekohampaat, mutta hyvin -harva paikkauttaa niitä ajoissa. Maalta tullut tyttö, joka on tottunut -kovaan leipään eikä ole syönyt makeisia, ja jonka hampaat siksi ovat -eheät, tärvelee ne pian kaupungissa pehmeällä leivällä, sokerin -pureksimisella ja muulla imelällä sekä vahvasti maustetulla ruoalla. -Mutta vaikka hän olisi kuinka turhamainen tahansa, niin hampaansa hän -antaa ränsistyä rauhassa. - -Lottakaan ei kehoittanut paikkauttamaan hampaita. Hän sai vain -pakotuksen asettumaan tai turvonneen posken laskeutumaan. Hän antoi -suussa pidettäviä vihreitä lehtimällejä tai sitoi hampaan ympärille -harmaan villalangan, joka oli kastettu katkeraan nesteeseen. Kolot -hän tukki lampaanvilloilla, jotka nekin oli kastettu lääkkeeseen -ja päällimäiseksi hän pani jotain laastia, joka kovettui ja kesti -viikkojakin. Lääkkeen valmistuksessa olivat piippuöljy, turkinpapu ja -poltetut karvat pääaineina. - -Koko naapuristo, tutut ja tuntemattomat palvelijat ja näitten ystävät, -käyttivät Lottaa hammaslääkärinä. Kerran poikien ollessa valmistavassa -koulussa oli opettajalla hammastauti. Väliajan jälkeen vei Eljas -hänelle Lotan lääkettä, sillä seurauksella, että opettaja jätti -hampaansa paikkaamatta, kunnes se oli piloilla. - -Muutenkin Lotta järjesti asioita oikealle tolalle. Hän selvitti poikien -riitoja, korjaili heidän tuottamiaan vahinkoja ja puhui Ilman puolesta, -kun tämä tahtoi matkustaa tai halusi jotain muuta. Hajamielistä -lehtoria hän muistutti virkatehtävistä ja hieroi Teklan väsyneitä -jalkoja iltasilla. - -Kerran, Lotan ja poikien ollessa yksin kotona, tuli lehtorin nuorin -veli Ensio käymään. Hän meni keittiöön ja sanoi: - --- Päivää, Lotta, saanko istua tässä puulaatikolla ja puhella. Tuntuu -aivan kuin olisin vanhassa kodissa maalla. - --- Minustakin tuntuu aivan samanlaiselta, kuin silloin kun Ensio-herra -kertoi hävittäneensä kellonsa ja pyysi minua kertomaan siitä -ruununvoudille, vastasi Lotta pannen kahvipannun kaasulle. - --- Hauskaa, että tulit, Ensio-eno, meillä olikin tavattoman kuivaa -kotona, sanoi Eljas. - --- Menkää siis kastelemaan kaulaa. Tässä saatte 5 markkaa, menkää -asemalle juomaan limonaatia, sanoi Ensio. - --- Kiitos paljon, mutta emmekö me voi juoda Erottajan kopissa, se on -lähempänä? - --- Menkää asemalle ja istukaa niin, että näette uuden asemataulun ja -voitte sitä ihailla, silloin ette ajattele yksinomaan ruumiillista -nautintoa, vaan kehitätte kauneuden aistianne, määräsi Ensio, jolla oli -asiaa Lotalle. - -Poikien lähdettyä kysyi tämä: - --- Mitä harmia nuorella herralla nyt taas on? - --- Enhän minä harmeista ole puhunut, mutta eihän niitä puutu. - --- Sanovat että Ensio-herra jahtaa sitä Sulinin leskeä, iski Lotta. - --- En minä ketään jahtaa. Lotta käyttää sopimattomia sanoja. -Seurustelen vain. Elsi Sulin on hieno ja sukkela nainen. - --- Kyllä minä hänet tiedän. Karoliina palveli sen veljen luona ja -sillä on etuhampaat irtonaiset jok'ikiset. Ne häilyvät kuin ruistähkät -tuulessa, eikä siinä auta siankärsäruoho eikä Mikonpäivänpalsami. - --- Kenen hampaat heiluvat, Elsin, veljenkö vai Karoliinan? - --- Karoliinan tietysti. Se Sulinin leski ei kuulu olevan leski -ensinkään, vaan erotettu rouva ja poika on sen isällä. Naapurit olivat -kuulleet miten siellä elettiin. - --- Hänen miehensä oli kova ja häijy -- -- --. - --- Niinkuin se olisi syy eroon. Ei hän ota Ensio-herraa, rikasta se -tahtoo. - --- Jätetään nyt Elsi-rouva rauhaan. Minulla on taas niin paljon huolia, -että täytyi tulla Lotan kanssa puhumaan. - --- Onhan nuorella herralla äiti ja sisar, sanoi Lotta viattoman -näköisenä, vaikka hän tiesi hyvin ettei Ensio ensi hädässä uskonut -näille rahahuoliaan, joita hänen huolensa enimmäkseen olivat. - --- Äiti luulee, että minulla on kuninkaallinen palkka alempana -pankkivirkamiehenä. Hän kehoittaa minua sijoittamaan säästöni -kivitaloon tai matkustamaan Norjaan. Amalia taas on laho kuin vanha -kanto, jolla ei ole tunteita eikä pyyteitä. - --- Amalia-neitikö? huudahti Lotta harmistuneena. Eikö Ensio-herra -muista, että apteekkari Juulmanni kosi häntä, mutta sai rukkaset sen -mustan lääkärin tähden, joka lauloi illat pitkään ruununvoudin salissa. -Amalia-neiti kukoisti kuin keisarinruunukukka, ja tunteita oli niin -paljon -- niin paljon. - --- No miksei hän ottanut sitä laulavaa lääkäriä, koska tahtoa ei -puuttunut? - --- Amalia-neidin täytyi matkustaa hammaslääkäriin kaupunkiin. Kun hän -palasi, niin se musta lauloi jo Koivikon lesken tyttärelle, jolla taisi -olla rahaa vahvasti. - --- Onnellinen se lesken tytär. - --- Ensio-herra kertoo nyt asian selvällä suomenkielellä. Mihinkä niitä -rahoja taas tarvitaan? - --- Räätälille, rikkaalle räätälille. - --- Ei minua narrata. Sellainen on vaan sananparsi, kun on tuhlattu -rahaa turhuuksiin. Mitenkäs ne räätälit rikastuisivat, jos juuri heidän -laskunsa aina jätettäisiin maksamatta. Viinikainenkin, joka oli isän -serkun kanssa naimisissa, osti soittokoneen tytöilleen. - --- Pianonko? - --- Ei kun oikeen soittoramovoonin. Niin että kyllä ne ovat perineet -laskunsa jokaiselta. - --- Räätälille minä sittenkin olen velkaa. Sepä siinä on, että hän perii -ne minulta sitkeästi kuin synti. Puku ja päällystakki on maksamatta. -Minä luulin, että säästäisin rahat niihin vähitellen, mutta elämä -nielee kaikki tulot. - --- Se Sulinin erotettu leski kuuluu köyhdyttäneen entisenkin miehensä. - --- Lotta on hermostuttava, kun sekoittaa asioita, jotka eivät kuulu -yhteen. - --- Ilma-neidillä on oikeen hyvä tuttava se Maini Korén ja korea hän -onkin että riittää. - --- Saattaa olla. Mutta Lotan kanssa puhuessa ei voi pysyä asiassa. -Minulla on sellainen luonto, etten saa pyydetyksi lainaa vierailta -ihmisiltä, ja sukulaiset ovat kaikki varattomia. - --- Se Maini-neiti on niin iloinen ja ystävällinen ja silmät mustat, -niin herrasväenkaunis ainakin. - --- Ensi kuun palkasta täytyy maksaa verot, eikä se siihen riitäkään. -Mitä minä nyt teen? Räätälit ovat hyvin epähienoa väkeä. - --- Äiti taisi olla maalainen, mutta isä oli herra, kävi käräjiä ja -poltti mahottomia sikaareja. - --- Mitä Lotta puhuu? Räätäli Sjögreninkö isä? - --- Siitä Korénistahan minä puhun, sen Maini-neidin isästä. Rikkaana -hän kuoli ja kultaperäkellot haudattiin mukana. Palvelijat sanovat -nähneensä sen kellon hänen veljellänsä perästäpäin, mutta minä en usko, -että herrasväet ilkeevät pettää kuollutta paljailla perillä. - -Ensio nosti kädet ohimoillensa. - --- Lotta ajattelisi nyt minua eikä edesmenneitä käräjien kävijöitä. -Mistä minä saan 2,000 markkaa neljässä päivässä? - --- Rahat minä hommaan jo huomiseksi. Niitten takaisin maksamistahan -minä tässä koko ajan suunnittelen. - --- Lotta on kunnon ihminen, vaikka sekava puheissaan. Minä olen -kiitollisempi kuin sanoa voin, sanoi Ensio ihastuneena. - --- Huomenna kello 6 saatte rahat, tulkaa tänne ottamaan. - --- Ennen kesää maksan ne jälleen, varmasti maksan. Eihän Lotta vaan -meinaa lainata niitä Maini-neidiltä? kysyi Ensio äkkiä epäilevästi. - --- Enhän minä niin hullu ole, silloinhan kaikki olisi hukassa. - --- Mikä olisi hukassa? - --- En minä nyt ehdi puhella turhia. Tässä on kahvia, keittiön pöydällä, -niinkuin ennen Ensio-herran poikana ollessa. - --- Nyt me ollaan juotu limonaatia eri paljon, kuului Eljaksen ääni -eteisestä. - --- Ruokosten poikien eno on niin saita, ettei hän anna penniäkään -niille. On kivaa, kun meillä on niin rikas eno, lisäsi Mauri. - --- Mitä piditte aseman taulusta? kysyi Ensio. - --- Sano sinä Eljas, sanoi Mauri, joka ei ollut vilkaissutkaan tauluun. - --- Minä en muista enää, enkä minä sitä nähnytkään, se oli varmaan -niin pieni ettei sitä näkynyt ja myyjät olivat edessä ja se oli niin -syrjäisellä paikalla, sopersi Eljas. - --- Vai ei näkynyt? Sehän peittää koko takaseinän. Hyvästi nyt, pojat, -näettekö minua, vai olenko liian pieni tai syrjäisellä paikalla? sanoi -Ensio puristaen Lotan kättä lämpimästi. -- Tulen huomenna uudestaan. - --- Kiittäkää nyt, pojat, rikasta enoanne ja menkää pesemään kätenne, -niinkuin isä tahtoo, sanoi Lotta. - -Seuraavana päivänä järjesteli Ilma kahvipöytää Lotan auttaessa. - --- Mitä varten Lotta kattaa kolmelle hengelle, vaikka kotiväki on -poissa ja Maini on ainoa vieras, joka tulee? kysyi Ilma. - --- Voihan joku muukin tulla sattumalta. Eihän vähä lisää haittaa, sanoi -Lotta viattoman näköisenä. - --- Minä tahdon mieluummin olla kahden kesken Mainin kanssa, älköön vaan -kukaan tulko tänne. Meillä on niin paljon puhumista. - --- Ilma-neiti saa nyt olla välikappaleena, mumisi Lotta itsekseen. - -Hänellä ei ollut aivan puhdas omatunto, mutta tarkoitus oli hyvä. - --- Onko tämä Maini-neiti ainoa lapsi? kysyi hän. - --- Ainoa on. Lotta keittää nyt selvää kahvia ilman lisäkettä. - --- Taitaa olla äveriäs? - --- Kyllä hän on hyvin rikas. Onko kermaa kotona? - --- Riittää varmasti. Sukulaisia taitaa olla kosolta? Liekö nuo -hyvämaineisia? Joiko sen isä? - --- Lotta on kiltti ja pyyhkii tomun tältä kirjahyllyltä, pyysi Ilma, -jota kysymykset alkoivat väsyttää. - -Maini saapuikin samassa ja tytöt istuutuivat puhelemaan. - -Kello kuusi soi eteisen kello. Lotta meni avaamaan. - --- Nyt minä tulin. Toivon että Lotta pitää sanansa, sanoi Ensio sisään -astuessaan. - --- Rahat voin antaa vasta seitsemältä, sanoi Lotta. - --- Silloin minä tulen uudestaan. - --- Ei, ei. Ilma-neidillä on kahvia huoneessaan. Täytyy juoda edes yksi -kupillinen, ja Lotta aukaisi oven niin, että Ension oli mahdotonta -vetäytyä pois. - -Ilma esitteli enonsa ja ystävänsä toisilleen ja pyysi kahvipöytään, -jonne Lotta kantoi kahvipannun. - -Maini oli puhelias ja hauska tyttö, niin että keskustelu sujui -vilkkaasti. Ensio unohti huolensa, laski leikkiä ja joi kolme kuppia -kahvia. - -Kun Lotta tuli noutamaan kahvipannua, vilkutti hän silmää Ilmalle, joka -seurasi häntä keittiöön. - --- Mitä Lotta tahtoo? - --- Ilma-neiti on hyvä ja kirjoittaa minulle kirjeen kotipuoleen, lasit -ovat rikki ja näkö hämärä. - --- Mielelläni kirjoitan sitten illalla, mutta eihän nyt sovi olla -täällä, kun minulla on vieraita. - --- Antaa niitten olla kahden kesken, ei siitä muuten tule mitään. - --- Mitä Lotta nyt höpisee? - --- Ihmisen täytyy ajatella muitakin kuin vain itseään. Onko neidistä se -Sulinin leski parempi? Eikä ne velat sillä tavalla tule maksetuiksi. - --- Ahaa, Lotta esiintyy kaitselmuksena Ensiolle. Ei toinen sellaisia -asioita voi järjestää, nauroi Ilma. - --- Ensio-herralla on huonot raha-asiat. - --- Hän ei ikinä myö itseään rahasta. - --- Ei saa kertoa, että Maini-neiti on rikas. -- Kuulkaapas tuota -naurua. Niin lehtorin Elna-siskokin nauroi tuomarin kanssa, ja -onnellinen avioliitto siitä tuli ja kahdeksan lasta. - --- Se on liikaa. -- Sitäpaitsi Maini tuli tänne minun tähteni. - --- Mutta naurussa on toinen sointu kuin äsken kahden ollessa. - --- Roskaa! - --- Se Sulinin leski jahtaa Ensio-herraa. - --- Ei Ensio niin hullu ole, että antaa sellaisen sokaista itseään. - --- Viisaammankin hän on sokaissut. Ei kukaan ole niin ovela kuin -eronsaanut nainen, sellaista vastaan ei seiso ikä eikä oppi, ei järki, -ei omatunto. - --- Moni raukka on aivan syytön eroon. Mies on voinut hylätä. - --- Ei pidä Ilma-neidin puolustaa syntiä. Menkää vain sisään ja auttakaa -Sulinin leskeä. - -Ilma vaikeni ja etsi kirjoitusneuvot. Puoli tuntia hän kirjoitti -keittiön pöydällä Lotan sanelun mukaan. - -Kun hän palasi vieraittensa luo, eivät nämä olleet huomanneet hänen -pitkää poissaoloaan. Ension silmät loistivat tavallista kirkkaammin -ja Maini nauroi ja puheli vallattomasti. Vasta myöhään he nousivat -hyvästelläkseen. Ilma oli nukahtamaisillaan sohvan nurkkaan. - -Ensio unohti Lotan ja rahat mennessään saattamaan Mainia kotiin. - -Kotiin tullessaan hän näki pöydällään räätälin kuitatun laskun. Lotta -oli käynyt maksamassa sen omilla rahoillaan. - --- Lotta on paras maailmassa. Mutta tiesiköhän hän Mainin tulosta -tänäpäivänä Sevisille? mietti Ensio. - -Kun Mainin ja Ension kihlaus julaistiin, oli velka maksettu ja Lotalla -uusi silkkinen pääliina. - -Sukulaiset ihmettelivät Ension hyvää onnea, mutta Lotta hymähteli -itsekseen. Hän oli aavistanut lopputuloksen alusta asti, sillä hän -oli luottanut yrtteihin, joita hän oli sekoittanut kahviin tuona -ensimäisenä iltana. - -Kerran Lotta kuuli nyyhkytyksiä poikien huoneesta. Sinne tultuaan hän -näki Eljaksen itkevän pää käsien nojassa. - --- Mikä tuota siunattua poikaa vaivaa? kysyi hän. - --- Saksankokeet menivät pöhnästi, edelliset olivat huonot ja nyt minä -saan ehdot kesäksi, sanoi Eljas koettaen salata kyyneleitään. - --- Silloin sinulle tapahtuu suuri vääryys. Minä voin todistaa, että -olet lukenut tarpeeksi asti. - --- Mitä sille mahtaa. Kirjoitukset ovat kamalan vaikeita ja opettajat -huomaavat pienimmänkin vian. Isä lupasi salonkikiväärin, jos pärjäisin -ilman ehtoja ja nyt saan odottaa ties miten kauan. Äiti puhuu sitten -koko kesän sivistyskielten merkityksestä ja Mauri on vapaa ja -onnellinen. Ilma ei saanut koskaan ehtoja ja sitä syötetään meille aina. - --- Etkö voisi rukoilla armoa opettajalta? - --- Armoa! Heille maksetaan palkkaa juuri sitävarten, etteivät he -antaisi armoa koulupojille. - --- Mikä tämän opettajan nimi on? - --- Vihtori Pelkonen se on ja pelkoa se herättää. - --- Mikähän sen osoite on? - --- Vaasanpankin talossa hän asuu, minä kävin siellä vihkoja viemässä. -Mutta mitä Lotta sitä utelee? - --- Muuten vain, että tietäisin välttää koko tienoota. - --- Eihän Lotta sekaannu tähän asiaan? kysyi Eljas levottomana, sillä -hän tunsi Lotan. - --- On minulla muutakin tekemistä, rauhoitti Lotta mennessään keittiöön. - --- Silloin tärveltyisi koko koulunkäynti, huusi Eljas uhkaavalla -äänellä hänen jälkeensä. - -Mutta Lotta pohti kuulemaansa. Hän oli tottunut käymään käsiksi joka -asiaan, joka häiritsi kodin onnea ja josta hän sai tiedon. Nyt hän oli -kahden vaiheella, kunnes hän sattui kuulemaan Teklan sanat miehelleen: - --- Nyt saamme rauhallisen ja hyvän kesän. Ilma saa pitkän loman, kaikki -ovat terveitä ja pojat eivät luultavasti saa ehtoja. - -Johon lehtori vastasi: - --- Jos Eljas saa ehdot saksassa, täytyy minun itseni lukea ne, ei ole -varaa kustantaa vierasta opettajaa. Se tärvelee tosin lomani, mutta -toivokaamme, että hän saa edes viitosen. - -Tämä keskustelu vaikutti ratkaisevasti Lottaan. Seuraavana vapaailtana -hän pukeutui mustaan pukuunsa ja lähti lehtori Pelkosen luo. - -Lehtori oli kotona ja Lotta sai astua hänen huoneeseensa, joka tapahtui -hitain askelin, sillä Lotankin urhea mieli alkoi lannistua. - --- Mitä olisi asiaa? kysyi pitkä laiha lehtori karskisti. - --- Lehtori on taitanut olla kauankin virassaan, alkoi Lotta -varovaisesti. - --- 30 vuotta. Mitä emäntä tahtoo? - --- En minä ole emäntä. Olenhan vaan kysymässä sen pojan asioista. Kun -se saksankieli on niin vaikeaa. - --- Kyllä sitä oppii lukemalla. Laiskat eivät saa suomenkieltäkään -päähänsä. - --- Sen toki oppii tuhmakin talonpoika. Siihen ei tarvita koulua. - --- Kenestä pojasta on puhe? - --- Siitä Sevisen Eljaksesta. Antaako lehtori sille ehdot saksassa? - --- Annan niinkin ja hyvin hän ne ansaitseekin. Onko hän lähettänyt -hoitajansa rukoilemaan puolestaan? - --- Ei ole, suuttuisi silmittömästi, jos saisi tietää. Älkää vain -kielikö hänelle, hyvä lehtori, pyysi Lotta. - --- Pyynnöt eivät auta tässä mitään. Sen, joka aina sekoittaa suvut ja -käyttää artikkeleita päinvastoin kuin pitäisi, ei tarvitse laiskotella -koko kesää. - --- Mitäs niin pieni poika tietää sukuasioista. Ehtiihän ne oppia -myöhemminkin. - --- Ne on opittava heti. Mitä sanotte siitä, kun preesens ja imperfekti -menevät häneltä aivan sekaisin? - --- Ne eivät ole monelle muullekaan selviä, sanoi Lotta omasta -kokemuksestaan. - --- Ja vihot ovat virheitä täynnä. - --- Eikö lehtori itse koskaan hairahdu? Ei pitäisi niin tuomita toisia. -Jokaisella on omat vikansa ja heikkoutensa. - --- No, saa sitä kuulla jos jotakin. Luuletteko, että minä kirjoittaisin -saksalaisia substantiiveja pienellä kirjaimella taikka sekoittaisin -datiivin ja genetivin? Uskallatteko omantuntonne edessä väittää sitä? -lehtori oli julmistunut. - --- Enhän minä sitä mene vannomaan. Kysynhän vain, että eikö säälitä -Eljaksen isää? Onhan lehtorillakin isän tunteita, sanoi Lotta nöyrästi. - --- Ei ole, ei rahtuakaan. Minä olen poikamies ja semmoisena pysyn -elämäni loppuun asti. - --- Voihan siltä ymmärtää toisen isän tunteita. - --- Kenelle minä silloin voisin antaa ehtoja, useimmilla pojilla on isä -ja leskien pojille niitä kaikkein vähimmin voisi antaa, jos kerran -antaa tunteille valtaa. - --- Jonsonin Armas on iso riski poika ja hänen isänsä on rikas. Hän -voi kustantaa pojalleen opettajia koko kesäksi. Hänelle voisi hyvällä -omallatunnolla antaa ehdot. - --- Armas Jonson on parhaita oppilaitani, hän ei saa kiitettävää alempaa -arvosanaa, vielä sitten ehtoja. Eljas Sevinen ei ole arvollinen -päästämään hänen kengänrihmojaankaan. Teillä ei ole arvostelukykyä, -mikä onkin tavallinen ilmiö naissuvussa. - -Lottaa alkoi suututtaa, mutta hän hillitsi itsensä Eljaksen tähden. - --- Ottas kai se Maurikin vähän huonomman numeron. Voisihan hän tasata -veljensä kanssa. -- No ei sitten, ei, ei, vakuutti Lotta nähdessään -lehtorin uhkaavan katseen. -- Mutta mitä sitä saksaa niinpaljon -tarvitaan? Meillä asui kesällä saksalaisia herroja, kun itse oltiin -maalla, ja arvaatteko minkälaisia he olivat? - --- Olkoot minun puolestani minkälaisia tahansa. - --- Eivät maksaneet mitään kaasusta ja sähköstä, kylpivät vähäväliä ja -tinkivät vuokraa. Toinen piti nahkanäytteitä sohvilla ja pöydillä ja -toinen soitti ramovoonin neulat loppuun. Niillä oli suvut selvillä, -mutta mitä he muuten olivat? - --- Mitä tämä minua liikuttaa? - --- Sitä vain, että lehtori jättäisi sen saksankielen rennaamisen -vähemmälle. - --- Nyt en ehdi puhua päivänselvästä asiasta. Hyvästi. - --- Sen minä vain sanon, että minulla ei olisi omaatuntoa saattaa harmia -rehelliselle perheelle. Mutta ihmiset ovat niin erilaisia, semminkin -lehtorit, ja Lotta purjehti pää pystyssä pois. - -Lienevätkö auttaneet Lotan puheet vaiko Eljaksen viimeisten päivien -ahkeruus -- ehtoja hän ei saksassa saanut. Mutta kehoitukset hän sai ja -opettajan lujan vaatimuksen, että kesällä oli luettava vahvasti. - -Kun Lotta oli ollut Sevisillä 20 vuotta, pidettiin hänelle pienet -juhlallisuudet. Hän sai kultakellon ja muita lahjoja ja lehtori puhui -vieraitten läsnäollessa lämpimiä sanoja uskolliselle perheen ystävälle. - -Tämän jälkeen alkoi Lotta väsyä töissään. Hän ei ollut nuori, kun hän -tuli perheeseen, nyt hän oli verrattain vanha. - -Ahkera ja kunnon palvelija, joka ei säästä itseään, kuluu nopeasti. -Jalkoja pakotti ja työ kävi hitaasti. - -Lotan täytyi jättää toimensa. Hän muutti asumaan Sevisten huvilalle -pieneen rakennukseen. Vieressä asui renki perheineen, niin ettei hän -ollut aivan turvaton. Siellä hänen vanhuutensa kului rauhallisesti. -Kesillä hän tapasi lehtorin väen, joka aina kaikin tavoin huolehti -hänestä. - -Lotta oli luonut suhteen isäntäväen ja palvelijan välille. Kun Tekla -nyt alkoi uuden elämän, uusien kotiapulaisten ilmestyessä taloon, oli -hän aivan avuton. Entiset menettelytavat eivät kelvanneet. Toiset -olivat nyt tavat, toinen oli katsantokanta. Ne olivat uusiintuneet -Sevisten sitä huomaamatta. Heidän oma kotielämänsä ja suhteensa -palvelijaan oli ollut sama kuin ruunuvoudin aikana. Nyt alkoi -epätasainen kamppailu uuden ajan kanssa. - -Seviset olivat hyväntahtoisia ja oikeudenmukaisia ihmisiä, mutta -he olivat eläneet silmät ummessa tällä alalla. Sentähden heidän -pettymyksensä oli suurempi kuin muitten. - -Lotta oli ollut hyvä hengetär kodissa, joka nyt sai toisen leiman -uusista hengettäristä. Näitä ei enää kutsuttu piioiksi, tuskin -palvelijoiksi, vaan kotiapulaisiksi ja neideiksi. - - - - -II. - -JOSEFIINA. - - -Sevisillä oli ollut kaksi palvelijaa perätysten, kumpainenkin vain -lyhyen ajan. Ennen joulua tuli Liina, ja oli nyt ollut talossa muutamia -kuukausia. - -Tekla oli kokemattomuudessaan luottanut todistuksiin, jotka ovat -maailman petollisimpia asiapapereja. Liinan suhteen hän oli -varovaisempi ja kuulusteli entiseltä emännältä. Tämä suositteli häntä -niin lämpimästi, että Tekla oli vakuutettu saaneensa todellisen aarteen. - -Kolmen kuukauden rauhallisen elämän jälkeen meni Tekla keittiöön ja -sanoi: - --- Tässä on Liinalle viime kuukauden palkka. - --- Puuttuu vielä 25 markkaa, joka on se rosentti, sanoi Liina -laskiessaan setelejä. - --- Siinä on täsmälleen yhtäpaljon kuin viime kuussa. Mitä prosenttia -Liina tarkoittaa? - --- Kun minä otin tämän paikan, niin rouva lupasi lisätä palkkaa 25 -markalla, jos rouva on tyytyväinen minuun. - --- Senhän teinkin viime kuussa. - --- Onko rouva nyt tyytymätön? - --- En mitenkään, mutta -- -- --. - --- Silloin minä vaadin sen rosentin. - --- Tarkoittaako Liina, että minun on joka kuukausi lisättävä palkkaa -niinkauan kuin olen tyytyväinen? - --- Niin juuri minä käsitin asian. - --- Mutta sehän on mahdotonta. Joka vuoden lopussa olisi Liinalla sillä -tavalla palkkaa 400 markkaa enemmän kuussa, kuin vuoden alussa. - --- En minä sitä ole niin tarkkaan laskenut, enkä meinaa olla täällä -niin kauan, että se nousee mahottomiin. Mutta sopimus kuin sopimus. - --- Minä tarkoitin tietysti ensimäistä kuukautta. Tämän korkeampaa -palkkaa ei meillä ole varaa maksaa. - --- Mutta pojille on varaa antaa kalliita soittotunteja? Sellaista se on. - --- En voi keskustella Liinan kanssa siitä, millä tavalla järjestämme -taloutemme. Liinallahan on hyvä palkka meillä. - --- Koska minä en saa korkeampaa palkkaa, niin minä puhun suuni -puhtaaksi. Pesupöydässä on halkeama, niin että köyhä ihminen repii -esiliinansa, ovesta vetää ja lattiaräsyt ovat kelvottomia. Ei kukaan -syö kerta viikossa kaalikääröjä, niinkuin täällä ja lapset ovat -huonosti kasvatettuja, tulevat keittiöön, kun minulla on vapaailta ja -herra ei tule kotiin, kun ruoka on lämmintä, ja nauroi, kun sattui -nokea kasvoihin. - --- Nuohan ovat pikkuseikkoja, joita voi korjata. Minä luulin että Liina -oli tyytyväinen meillä. - --- Niin kaikki rouvat luulevat, sillä niin kauan kuin minä en ole -sanonut itseäni irti, niin minä pidän suuni kiinni. Mutta kun minä -lähden talosta, niin silloin minä puhun suuni puhtaaksi. - --- Aikooko Liina nyt muuttaa turhan tähden? - --- Sen rosentin tähden minä muutan, ja kuparia on liian paljon -kuurattavana ja pojat ottivat kellonpuntin, kun minä käväsin puodissa, -josta sain vain puoli saippuatankoa, kun rouva antoi liian vähän rahaa, -ja lentakin loppui -- -- --. - --- Liina ei nyt sekoita kaikkia asioita yhteen. - --- Kerran minä teen selvän joka talossa, ja nyt on tämän talon vuoro. -Rouvakin on saita, rahoja pannaan moneen hulluun paikkaan, mutta pata -on pieni kuin sylkyastia. - --- Nyt minä en tahdo kuulla enempää. Liina saa muuttaa. - --- En minä lähde, ennenkuin olen siivonnut jälkeeni, ettei tänne -jää samanlainen törkypesä kuin minkälaiseksi se edellinen jätti -ruokakaapinkin. Siellä oli jätteitä ja räsyjä kuin syytinkiäijän -sängynpäässä. Sitten minä käyn saunassa ja puhun suuni puhtaaksi. - --- Tuollaisesta ei suu puhdistu, sanoi Tekla paeten sisään. - -Liina riensi yläkerran Tiltan luo, jonne vastapään Hilma myöskin tuli. -Siellä jatkui suun puhdistamista herrasväen kustannuksella. - -Tekla istui neulomakoneen ääreen. Hän alkoi polkea tätä vimmatusti, -samalla kuin hän puhui puoliääneen itsekseen. - -Vanha kulunut kone oli aina yhtämieltä emäntänsä kanssa. Kun tämä -oli väsynyt, surisi kone unisesti ja hitaasti. Toisinaan se katkoi -lankaa tai sotki ompeleen aivan kuin levoton elämäkin Teklan elämän -suhteen menetteli. Välistä se oli hyvin voideltu ja työ sujui iloisesti -eteenpäin. Ompelija ja kone olivat hyvässä vireessä. Toisinaan olivat -molemmat kuin ruostuneet saranat, jotka häiritsivät kodin rauhaa. Nyt -he olivat hermostuneita. Ommel kierteli kuin käärme valkaisemattoman -kankaan reunaa ja lanka loppui 5 senttiä ennen päätepistettä. - -Kun Tekla sai uuden langan sukkulaan, alkoi kone hakata samaa paikkaa, -kunnes syntyi iso lankasykermä neulan alle, ja sitten tämä katkesi. - -Silloin Tekla kuuli miehensä askeleet eteisessä. Hän heitti pois työnsä -ja meni häntä vastaan sanoen jo etäältä: - --- Kohtalo on taas kääntynyt minua kuristamaan. Kuulepas nyt, mitä on -tapahtunut. - --- Päivää, Tekla. Olen väsynyt ja nälkäinen, toivon, että muistat -sopimuksemme? - --- En minä nyt muista muuta kuin että Liina on käyttäytynyt -sopimattomasti... - --- Silloin minun on pakko tehdä kirjallinen sopimus kanssasi. Kun mies -tulee kotiin työstään, niin hän ei voi sulattaa kotiharmia, ennenkuin -hän on syönyt jotakin. Paistin jälkeen voit kertoa, että puut loppuvat -ja puuron syötyä on sopiva aika esittää poikien kotimuistutukset -tai että olet katkaissut sateenvarjoni vetäessäsi esiin patjoja -yläkomerosta. Ainoastaan hyvän jälkiruoan jälkeen kestän Liinan -käyttäytymisen monimutkaisuudet. Mutta kahvin jälkeen saat kertoa mitä -tahansa. - --- Mutta Liina ei valitse koskaan aikaa, jolloin minä parhaiten -kestäisin hänen hyökkäyksensä. - --- Laadi sinä teidän kesken samanlainen sopimus. Onko ruoka nyt -valmista? - -Tekla haki Liinan keittiön portaista, jossa tämä oli selittämässä -talonmiehen vaimolle, että "sellaisten ei pitäisi kutsua itseään -herrasväeksi, jotka eivät hanki uutta halsteria, vaikka entinen ei -kelpaa romukauppaankaan". - -Ateria oli vilkas niinkuin ainakin lehtori Sevisen perheessä. - --- Syövätkö kaikki pankkitytöt noin kauhean paljon kurkkuja? kysyi -Mauri ottaen vadin Ilmalta. - --- Sinä et ole juuri hienotunteinen. Saathan sinäkin kurkkua. Meidän -pojat ovat tavattoman itsekkäitä, sanoi Ilma. - --- Mitä varten täytyy olla vain pankkineitejä ja aikaihmisiä kohtaan -hienotunteinen? Minä olen myöskin erikoisen tunteellinen. Kun sinä -lähetät meidät pois, silloin kun sinulla on vieraita ja tarjotaan -omenia, niin minä kärsin -- kärsin tavattomasti, auttoi Eljas veljeään. - --- Te ette osaa käyttäytyä minun vieraitteni seurassa, häpeän aina, kun -annan teidän jäädä muitten pariin. - --- Voi, kunpa joku kosisi sinua! On kai niitä sellaisiakin, jotka eivät -ole niin tarkkoja? - --- Mitä sinä tarkoitat, Eljas? Ilman posket alkoivat punoittaa. - --- Lakatkaa nyt kinastelemasta. Ilma on liian nuori naimisiin, sanoi -lehtori. - --- Elli Grön on minua nuorempi ja hänellä on häät ensi kuussa. Hän on -taivaallisen onnellinen, sanoi Ilma. - --- Minä onnittelen hänen veljiään, lausui Eljas puoliääneen. - --- Elli ei tiedä, mikä häntä uhkaa. Nuorille tytöille kerrotaan -avioliiton vaikeuksista, emännän tehtävistä, lastenkasvatuksesta, -rakkauden säilyttämisestä y.m., mutta vaikein salakari jätetään -koskettelematta. Mikä sinun mielestäsi on vaikeinta avioliitossa, -Konrad? kysyi Tekla. - --- Joutua samalla kertaa kun on yhteinen meno jonnekin, tai selviytyä -verojen maksusta. - --- Eiköhän ole vaikeinta säilyttää rakkautta henkevänä, ylevänä -tunteena, päästämättä sitä vaipumaan arkitavalliseksi, sanoi Ilma -haaveellisesti. - --- Ruokosten poikien isä, se itse Ruokonen, sanoi kerran, ettei hän -olisi nainut Ruokosten poikien äitiä, sitä rouva Ruokosta, jos hän -olisi tietänyt, että Ruokosten poikien äiti aina päästäisi kaalin hajun -Ruokosten sisälle, sanoi Mauri. - --- Ruokosten huoneitten sisälle, selvensi Eljas. - --- Olette kaikki väärässä. Suurin vaikeus naineella naisella on -palvelusväki. Heistä riippuu onni ja onnettomuus, menestys ja -perikato. He tärvelevät ihanteellisimmankin kodin tai tekevät elämän -sietämättömäksi. Tämäkin Liina -- -- -- - --- Top, pysähdy jo Tekla, olemme vasta sopassa, varoitti lehtori. - --- Ja pikkupadoilla on myöskin korvat, viisasteli Mauri. - -Aterian loputtua seurasi Tekla miestään tämän huoneeseen. - --- Vanhan uskollisen Lotan lähdettyä ei meillä ole ollut kunnollista -palvelijaa. Minä harrastan muuten edistystä, vaan en palvelijoitten -suhteen. Minun kodissani oli piikoja ja he olivat erinomaisia ihmisiä, -ahkeria, vaatimattomia ja nöyriä. Asuivat keittiössä, vaikka heitä -oli kolme kappaletta ja söivät eri ruokaa kuin herrasväki. He olivat -rasvanahkakenkäisiä, liinapäisiä, harmaasukkaisia, herttaisia olentoja. - --- Ja tekivät työtä niin että kuolivat nuorina. Oletko huomannut, että -palvelijat ovat jo 35-vuotiaina vanhoja ja kutistuneita? - --- Oletko sinä huomannut, mitenkä minä nujerrun ja kutistun heidän -kourissaan? - --- Minusta 80 kiloa riittää -- -- -- - --- Tarkoitan, että henkeni kutistuu. Sinä otat kaikki liian -kirjaimellisesti. Mutta minä aioin sanoa, että sittenkuin piioista -tuli kotiapulaisia ja neitejä, niin he pilaantuivat kokonaan. Nyt -heillä on hienommat jalkineet ja hameet kuin minulla ja tästä syystä he -halveksivat minua. Minä tahtoisin taas piian enkä käherrettyä vaaleaan -verkatakkiin puettua neitiä, joka vetää epäluotettavia todistuksia -epäilyttävällä tavalla hankitusta käsilaukusta. - --- Minkätähden emännät kirjoittavat epäluotettavia todistuksia? Teetkö -sinäkin niin? - --- Tietysti panen niihin ainoastaan palvelijoitten ansiot. Jokaisessa -ihmisessä on joku hyvä puoli. Olenko minä se, jonka tulisi uudistaa -vanhoja tapoja? Jos emäntä kirjoittaa todistukseen epäedullisia -asioita, ei tällä paperilla ole mitään käytännöllistä merkitystä, -sitä ei näytetä koskaan. Mutta asia on vielä kertomatta. -- Liina -muuttaa ensi kuussa, hän vaatii palkankorotusta joka kuukausi ja näkyy -halveksivan meitä perinpohjin. - --- Etköhän erehdy? Liinahan on ollut kiltti ja ystävällinen koko ajan. - --- Kehitys ei käy tässä maailmassa aina tasaisesti. Kun koulupoika saa -ylioppilaslakkinsa, muuttuu hän muutamassa hetkessä mieheksi, nainen -tulee äidilliseksi heti lapsen synnyttyä ja siivo, nöyrä kotiapulainen -muuttuu suunsapuhtaaksipuhuvaksi, epäluotettavaksi viholliseksi heti -irtisanomisen jälkeen. - --- Eivätkö he pelkää huonoa todistusta? - --- Sitä heidän ei tarvitse tehdä. Todistukset eivät merkitse mitään. -Luotettavimmat tiedot saa emäntä puhelimitse edellisestä paikasta. -Silloinkin on oltava varovainen, sillä entinen emäntä on tavallisesti -harmissaan palvelijalle, joko irtisanomisen tähden tai jostakin muusta -syystä. - --- Kun valitset kotiapulaisesi, panet liian paljon arvoa todistuksiin, -terveyteen, ikään y.m. ulkonaisiin seikkoihin, sen sijaan, että iskisit -ytimeen. - --- Mutta mikä on palvelijan ydin? - --- Heidän sielunelämänsä, henkinen kehityksensä, järjen laatu ja nopea -tajunta. Ruumiinpainosta on otettava selko. Hänen tulee painaa 50 ja 80 -kilon välillä. Muuten aine ei ole tasapainossa normaalin hengen kanssa. - --- Rakas Konrad, etkö hankkisi minulle noin 65 kiloa kotiapulaista? - --- Jos voin auttaa sinua niin vähällä, teen sen mielelläni. - --- Etkö löytäisi piikaa, oikeata piikaa? - --- En luule, että niitä enää on. Mutta kiltin maalaistytön hankin. -Liina keitti niin hyvää artisokkakeittoa. Etkö voisi sopia hänen -kanssaan? - --- Hän ei hyväksy meitä eikä katso meitä suopein silmin. Sinä et -kuullut, mitä hän sanoi. Pesupöydän huono asukin on minun syyni, -vaikka sen korjaaminen kuuluu talon isännälle, ja sinäkin myöhästyt -aterioilta -- -- --. - --- No, uskonhan minä. Ole hiukan kärsivällinen, niin selvitän asian. -Miehet punnitsevat asioita monipuolisemmin ja tekevät perusteellisempaa -työtä, siksipä tulos onkin parempi. Hankin sinulle aarteen, jommoisesta -et ole uneksinutkaan. - --- Olen sanomattoman kiitollinen, jos pidät sanasi. Minä en luota enää -itseeni, enkä todistuksiin ja suositteluihin. Ehkäpä sinä onnistut -paremmin. - -Parin viikon perästä kutsui lehtori Teklan huoneeseensa. - --- Nyt saat nähdä, mihin järjestelmällinen työ on johtanut. Tiedäthän, -että Pohjanmaalla on Suomen vakavin ja kunnollisin väestö. Luontokin -karaisee siellä, pitkät talvet synnyttävät sitkeän ja kestävän luonteen -ja revontulet ja kesäöitten kirkkaus selvittävät aivot. Kaupunkeihin ja -tehdaspaikkoihin kokoontuu aina turmelusta. Sentähden päätin hankkia -palvelijan maaseudulta, hiljaisilta lakeuksilta, joissa tasaiset -joet virtaavat merta kohti. Mietin ensin härmäläisiä, he olivat -tosisankareita vapaussodassa. - --- Puukkojunkkarittaria! Kuinka sellainen sopisi keittäjättäreksi, -jonka aina täytyy käsitellä veitsiä ja lihakirvestä? - --- Senpätähden he juuri osaisivat käyttää veistä. Mutta Härmä on liian -lähellä rautatietä. Sitten muistin, että minulla on tuttu nimismies -Vetelissä. Kirjoitin hänelle tarkalleen vaatimukseni ja hän vastasi -löytäneensä neljä tyttöä, joista jokainen täytti ehdot. Sähköitin että -lähettäköön sen, jolla on nopein tajuntakyky. Joka nyt tuleekin. - --- Mitenkä hän sen sai selville? - --- Hän asetti pöydälle parikymmentä erilaista esinettä ja antoi -tyttöjen vuoroon katsella niitä kolme sekuntia. Sillä, joka tämän -jälkeen muisti luetella enin niistä, oli tietysti paras tajuntakyky. Ja -se oli Josefiina Alapirtti, Ylä-Vetelistä. - --- Minusta olisi tärkeämpää, että hän osaisi valmistaa kelvollisia -kastikkeita. - --- Hän tajuaa opetuksesi nopeasti ja varmasti. Kuule nyt, minkälainen -hän on. Nimikin on tosireilu. Josefiina Alapirtti! Jos olisin -pankkimies, antaisin varmasti luottoa sellaiselle nimelle. Sitäpaitsi -hän on rehellinen, ahkera ja terve tyttö. - --- Mitenkä sen tiedät? - --- Pyysin nimismiestä hankkimaan sellaisen. Hän on suuri ihmistuntija -ja pahantekijöiden vangitsija. Hän tuntee ihmiset vainullaan. -Tämä Josefiina on hiomaton timantti. Hän ei ole oppinut, mutta ei -myöskään tärveltynyt. Jylhä pohjolan luonto on hänen kasvattajansa -ja hedelmälliset vainiot ovat tuudittaneet hänet viattomuuden uneen. -Kymmenenvirranmaa on opettanut hänelle elämän taidon. - --- Kunhan se olisi opettanut hänet leipomaan mureita korppuja! - --- Kaupunkien lika ei ole tahrannut hänen puhdasta mieltään. - --- Ehkä hän pitää keittiön puhtaana. Liina ei koskaan pyyhi laseja -kirkkaiksi. Entä palkka? Oletko sopinut siitä? - --- Tässä näet hänen vaatimuksensa, sanoi lehtori ojentaen nimismiehen -kirjeen Teklalle, joka luki: - - "Vuosipalkka: 1,000 markkaa rahapalkkaa, kahdet kengät, kilo - lampaanvilloja, kaksi kokonaista paitaa ja kaksi joissa on - rohtiminen alapuoli, musta kirkkohame, kotikudottu pumpulihame, - 2 pääliinaa, toinen ostoliina ja toinen kotikutoinen, sarkaa 3 - metriä ja vapaa viikko marraskuussa." - -Tekla purskahti itkuun ja nyyhkytti: - --- Oletko todella suostunut tähän? Mistä minä saan rohtimisen alapuolen -ja lampaanvilloja? Hänellähän on hirveät vaatimukset. Ihme ettei hän -vaatinut kotona valettuja talikynttilöitä tai karvalankaraanua. - --- Rauhoitu, Teklaseni, tietysti hän tyytyy kun saa saman rahapalkan -kuin kaupungin tytöt. Hän on nyt tottunut maalaisten tapoihin, mutta -kyllä hän pian kotiutuu meidän oloihin. - --- Kuinkahan hän osaa matkustaa yksin? - --- Pohjalaiset ovat tottuneet matkustelemaan. He pistäytyvät -Ameriikassa yhtä helposti kuin me Oulunkylässä. Huomenna hän on täällä. - --- Kiitos sitten, rakas Konrad, vaivoistasi. Kaikkihan näyttää hyvin -lupaavalta. - --- Ole aivan huoleti. Nyt ovat palvelijahuolesi lopussa. - --- Ehkäpä meidänkin taloomme tulee rauha, sanoi Tekla mennessään -keittiöön. - -Täällä Liina odotti lähtövalmiina, sillä Tekla oli järjestänyt niin, -etteivät entinen ja uusi palvelija tapaisi toisiaan. Varovainen emäntä -ei jätä koskaan eroavalle palvelijalle tilaisuutta puhua suutaan -puhtaaksi uudelle tulokkaalle. Yläkerran Tilta ja vastapään Hilma -kertovat tosin aikaa myöten perheen salaisimmat asiat, mutta näin -voitetaan joka tapauksessa aikaa. - -Liina, joka oli ollut kamala ja saboteeraava irtisanomisesta asti, oli -nyt hyvin tunteellinen. Hän pyysi poikien valokuvia ja lupasi tulla -tervehtimään. - --- Rouva on hyvä ja antaa anteeksi, mitä minä olen rikkonut herrasväkeä -vastaan, pyysi hän liikutetulla äänellä. - --- Minä toivon, että Liina nyt saa paremman paikan, sanoi Tekla. - --- Näin hyvää herraa minä en saa milloinkaan, mutta rottinki on kurja. -Minä olen sitä kärsinyt tämän ajan, piiskatkoon uusi palvelija nyt -sillä peitteitä, jos haluaa. Ja torikassi on turhanpäiväinen. Terveisiä -Ilma-neidille. Tässä on kirja, jonka hän lainasi. Minä tulen ensi -pyhänä sanomaan hyvästit hänelle. Kiitoksia kaikesta -- markariinista -ja muusta. Uudessa paikassa eivät kuulu olevan saitoja. - -Liina oli puhunut jäähyväissanansa ja lähti, erinomainen todistus -laukussaan. - -Teklalla oli koko iltapäivä aikaa järjestellä keittiössä, merkitä -vahingot ja koettaa parantaa epäkohtia. Hän huokasi huolissaan -huomatessaan, että täytyi ostaa koko joukko tarvekaluja. Lotta oli -huolehtinut että vähitellen hankittiin, mitä puuttui. Nyt jätti -jokainen poistuva palvelija talon rappiotilaan. - -Sitten hänen katseensa kirkastui. Nythän läheni poikki Suomen uusi -kunnollinen palvelija. Tämä ajatus antoi hänelle uutta tarmoa ja toivoa. - -Seuraavana päivänä saapui Josefiina Alapirtti. Hän oli hauskan -näköinen, verevä tyttö, maalaisessa asussa. - -Koko ensimäinen päivä kului neuvomiseen ja kotiutumiseen. Tekla oli -ihastunut, sillä Josefiinalla oli todellakin nopea tajuntakyky, -sitäpaitsi hän oli siisti ja perinpohjainen töissään. Kaasukeittiön -käyttö epäröitti häntä aluksi. - --- Kuka olisi uskonut, että tyhjää voi polttaa! Hanasta tunkee hajua -ja sitä poltetaan. Palaahan lantakin, mutta luonto panee vastaan, kun -pitää keittää ruokaa pelkällä hajulla. - -Pöydän kattaminen oli monimutkainen tehtävä. Josefiina ei ymmärtänyt -veitsenalustojen käyttöä, vaan asetti veitset ja haarukat lautasia -vastaan. Hän levitti lautasliinat tuoleille päälleistuttaviksi -ja puurovatiin hän asetti kupillisen sulatettua voita ja lusikat -säteittäin ympärille. Leipäviipaleet olivat niin paksuja, että koko -leivästä tuli ainoastaan kuusi viipaletta. - -Ensimäisenä aamuna hän seisoi jo kuudelta lehtorin sängyn vieressä -tarjotin käsissä ja niiasi niin että kahvi läikkyi vadeille. - --- Voi, Josefiina, tämä on ainoa päivä, jolloin lehtori saa nukkua -aamulla, nuhteli Tekla. -- Muutenkin täällä herätään vasta seitsemältä -ja kahvi on katettava ruokapöydälle. - -Josefiina oli niin onnettoman näköinen, että lehtoria säälitti. Hän -kiiruhti keksimään lohdutuksen ja sanoi: - --- No, ei mitään. Pian Josefiina tottuu talon tapoihin. Josefiinalla on -keisarillinen nimi, se on sama kuin Napoleon I:n puolison. - --- Meillä on keisarinna palveluksessa, sepä komeaa! huusi Mauri -viereisestä huoneesta. - --- Ehkä keisarinna tuo meillekin kahvia, koska hän on suvainnut -herättää koko hovin? lisäsi Eljas unisena. - -Josefiina oli ollut juhlallisen totinen tulostaan asti, mutta nyt hän -laski tarjottimen pesupöydälle, istuutui tuolille Teklan kureliivin -päälle ja kajahutti raikuvan naurun. - -Lehtori kuiskasi Teklalle: - --- Kyllä tästä vielä tulee hyvä. Timantti on varovasti hiottava. -Minusta hänen naurussaan kaikuu koskiemme jyrinä. - -Josefiina tai Keisarinna, joksi pojat häntä kutsuivat, kotiutui pian -taloon ja kaupunkilaisten tapoihin. Hänellä oli taipumusta ruoan -laittoon ja muukin työ sujui reippaasti. - -Jonkun päivän kuluttua hän ryntäsi Teklan luo puhuen hätäisesti: - --- Keittiössä on ylhäinen sotaherra. Hän tahtoo kellarin avainta. - --- Mitä ihmettä hän meidän kellarissamme tekee? kysyi Tekla ihmeissään. - --- Hän sanoo olevansa puumies. Mitä se semmoinen on? - --- Ahaa, nyt käsitän. Hän on palokuntalainen, joka kantaa halot -kellarista keittiöön. Josefiina antaa hänelle puukellarin avaimen. - --- Ei ikinä sitä herraa voi panna sellaiseen työhön. Hän on komea kuin -entinen Vaasan kuvernööri, iso muhkea mies. Saappaat kiiltävät ja -hiukset ovat kauniilla jakauksella ja leveä sillä on nahkavyö, jossa on -solki. Käskenkö minä sisään? - -Teklan täytyi mennä keittiöön selvittämään asiaa. - -Mies oli Pärkreeni, palokuntalainen, joka iltasilla kantoi Sevisten -puita keittiöön. Hän oli iloinen, puhelias mies ja lumosi Josefiinan -täydelleen. Hän lupasi näyttää tälle palotornin ja kuvasi, -viidennen kahvikupin ääressä, vaarallisia tulipaloja, sankarillisia -hengenpelastuksia ja elämää paloasemalla. - -Josefiinan elämä sai uuden sisällön. Hän vietti vapaahetkensä -katsomassa palokunnan harjoituksia, sillä Seviset asuivat lähellä -palotornia. Hänestä nämä komeat, reippaat ja notkeat miehet olivat -toista jalompaa rotua kuin muut. Puku ja hengenvaarallinen toimi -antoivat lisää loistoa näille hurmaaville sankareille. - -Jollain merkillisellä tavalla, joka on palvelijoitten salaisuus, -hän tutustui moneen palokuntalaiseen. Ensimäinen seuraus oli -puvun vähittäinen muuttuminen. Ilman hattua oli mahdoton esiintyä -niin hienossa seurassa. Joskin hän yhä enemmän alkoi muuttua -helsinkiläiseksi, niin toistaiseksi hän oli sekava välimuoto. Hame -leikattiin lyhyeksi, vaikka kuosi muuten oli maalainen, sukat olivat -läpikuultavat, mutta kengät olivat entiset veteliläiset rasvanahkaiset. -Ruohonvihreä hattu oli takaraivolla, Josefiina kun ei keksinyt vetää -sitä silmille, ja isoja käsiä peitti puolivalkoiset käsineet. - -Vietettiin lehtori Sevisen syntymäpäiviä. Juhlallinen kahvipöytä oli -katettu valmiiksi ja sali oli täynnä sukulaisia ja työtovereja. Tekla -puheli rauhallisena rehtorin rouvan kanssa, nyt ei enää voinut sattua -harmia kahvitarjoilun suhteen. - -Pojat olivat huoneessaan, kun Josefiina ryntäsi sisään puhuen -kiihdyksissään: - --- Kuuletteko, pojat? Koko palokunta on hälyytetty. Vastapään Hilma -sanoi, että iso kivimuuri palaa Ratakadun päässä. - --- Hei, mennään katsomaan, Mauri, tule mukaan, Keisarinna! huudahti -Eljas. - --- Kuka täältä pääsee, kun talo on kukkurallaan vieraita. Ettekö te -veisi kahvia pöydälle, se on jo valmiiksi keitettyä. Kun se on selvää, -niin kaatakaa tuohon kiiltävään pannuun. Minä laitan teille huomenna -niin hyviä pannukakkuja että ne sulavat suussa, mairitteli Josefiina. - --- Silloin me jäädään tulipalosta osattomiksi, sanoi Mauri. - --- Tehän olette ikänne nähneet tulipaloja. Minä olen nähnyt vain kaksi -latoa ja pienen torpan palavan maalla, eikä siellä ollut sellaista -tiaatteria kuin täällä. Kun on ruiskut ja tikapuut ja palokunta. - --- Keisarinna parka, minä autan sinua ja Mauri myöskin, sanoi Eljas -myötätuntoisena. - --- Rouva käski ostaa palasokeria ja se unohtui, kun tuo Pärkreeni juuri -tuli puita tuomaan. Pankaa, hyvät pojat, jauhosokeria, kyllä se kelpaa, -sitä on keittiön nurkkakaapissa. Nyt minä lähden ja kiitoksia paljon -avustanne, ja Josefiina kiisi portaita alas niin, että vihreä hattu -heilahti toiselle korvalle. - -Pojat veivät kahvipannun pöytään ja täyttivät sokeriastiat pussista, -jonka heti löysivät. Kupit he järjestivät niin, että ne muodostivat -isän nimen alkukirjaimet. Sitten Mauri ilmoitti äidille, että kahvi oli -pöydässä. - -Vieraat istuutuivat ison pöydän ääreen, äiti täytti 18 paria kuppeja ja -lähetti sokerin ja kerman kiertämään. - --- Anteeksi, Tekla, kuului rehtorin rouvan terävä ääni -- kahvi maistuu -hiukan omituiselta. - --- Minun kahvini on myrkytetty, kirkaisi laulunopettaja. - --- Tekla on niin henkevä, että nämä aineelliset asiat jäävät häneltä -huomaamatta, pisteli anoppi. - --- Suola on tosin halvempaa, mutta minä juon ennemmin kahvini -pelkän kerman kanssa kuin ison suola-annoksen sulostuttamana, sanoi -Amalia-täti työntäen kuppinsa kauas luotaan. - -Tekla maistoi kauhuissaan "sokeria" ja alkoi pyytää anteeksi, sillä -pojat olivat tuoneet erehdyksessä suolaa pöytään. Hän ryntäsi keittiöön -huutaen Josefiinaa. - --- Josefiinalla oli asiaa ulos, hän ei ole kotona, sanoi Eljas. - --- Menikö hän sokeria ostamaan? - --- Hän pistäytyi vähän tulipalossa. - --- Onko nyt aika ajatella huvittelemista? Onnettomat pojat, tekö täällä -askartelette? Keittäkää nyt heti uutta kahvia. Ilmankin piti olla -pankissa. Enhän minä voi jättää vieraitani pitkäksi ajaksi. - -Tekla täytti pannun vedellä ja neuvoi poikia keittämään. - --- Tehän olette partiolaisia. Peskää nyt kupit ja toimittakaa kaikki -täsmällisesti. - --- Kyllä me selviydytään. Hyvä, etteivät Amalia-täti ja koko -opettajalauma tulleet suolatuiksi, silloinhan he kestäisivät iän -kaiken, sanoi Mauri. - -Tekla ja lehtori koettivat puhella kuin koneet, etteivät vieraat -väsyisi odotukseen, mutta useat olivat hyvin happamen näköisiä. - --- Nyt vesi kiehuu. Sitä se ei tavallisesti tee, kun seisoo vieressä ja -odottaa. Paljonko äiti sanoi, että tähän on pantava kahvia? kysyi Mauri -kaasukeittiön ääreltä. - --- 16 oli se luku, mutta mikähän se mitta oli, vastasi Eljas. - --- Desilitraa he aina käyttävät, arveli Mauri ja kaatoi 16 -kukkurallista desilitraa pannuun. - -Kun Tekla kaatoi mustaa, sakeaa velliä kuppeihin, niin hänen sydämensä -vuosi ylitse. Hän peitti kasvonsa käsillään, juoksi makuuhuoneeseen ja -sulki oven sisäpuolelta, eikä hänen mielensä sanottavasti rauhoittunut, -kun hän kuuli anopin läpitunkevan äänen sanovan: - --- Merkillistä, että Tekla on antanut palvelijalleen vapaata juuri -tällaisena päivänä. Odottakaa hiukan, niin minä keitän tästä hyvää -kahvia lisäämällä tarpeeksi vettä. Rakas miniäni on luotu korkeampia -päämääriä varten kuin kodin emännäksi. - -Johon lehtori lisäsi: - --- Äiti keksii aina avun ajallaan. Minulle nämä omituiset tapahtumat -ovat arvoituksellisia. En tahtoisi kuitenkaan olettaa, että joku -ilkeämielisyydessään on tahtonut häiritä juhlahetkeä. - -Kun Tekla seuraavana aamuna tapasi kotiapulaisensa, sanoi hän -hillitysti, sillä hän oli oppinut käsittelemään keittiöväkeä -varovaisesti: - --- Oliko Josefiinasta sopivaa mennä katsomaan tulipaloa juuri -vieraitten ja kiireen aikana? - --- Pojathan ne käskivät menemään, ja kun minäkään en ole käynyt -"elävissä" moneen aikaan, niin minä ajattelin, että hyppäänhän -edes tätä katsomaan. Yöllä minä näin niin ihmeellisen unen. Oli -niinkuin vaahtopää hevonen huutaisi että: "lähde Ylä-Veteliin, lähde -Ylä-Veteliin!" ja minä heittäysin maahan suulleni ja se poltti kuin -tuli, vaikka maa oli kuuran peittämä. Unikirjassa lukee, että hevonen -tietää iloa, joka tulee surun perästä, mutta tietääkö rouva mitä ne -sanat tietävät? - -Tekla meni pois peläten, että Josefiina tottelisi vaahtopäähevosen -käskyä. - -Nyt kului aika verrattain onnellisesti lehtorin perheessä. Tulipalot -olivat merkkitapauksia ja Pärkreeniä hoidettiin suuremmalla huolella -ja huomaavaisuudella kuin vaatimatonta lehtoria. Työt sujuivat hyvin -ja keittiö oli aina puhdas ja siisti ja paras kaikesta -- ystävällinen -suhde vallitsi perheen jäsenten kesken. - --- Luulen, että Josefiina on kiintynyt meihin, hän on aivan kuin -todellinen perheen jäsen, sanoi Tekla miehelleen. - --- Meidän sivistyneiden velvollisuus onkin rakentaa siltaa eri -kansanluokkien välille. Kotiapulaisemme ovat lähinnä meitä ja heistä on -aloitettava. Koeta sinä, Tekla, voittaa tämän pohjolanlapsen rakkaus, -se ei ole koskaan pettävä. Tunnetko vielä juopaa teidän välillänne? -kysyi lehtori. - --- Ehkä hiukan vielä, sanoi Tekla, joka tunsi makunsa eroavan -Josefiinan mausta, ainakin tulipaloihin nähden. -- Mutta luulen, että -todella olet onnistunut hankkimaan meille uskollisen palvelijan. - -Kerran illalla tuli Eljas Teklan luo sanoen: - --- Keisarinna itkee keittiössä, kun sillä on viisi lasta ja perhe. - --- Mitä sinä sanot? Kenellä on viisi lasta? - --- Pärkreenillä. Keisarinna ei tietänyt siitä, ennenkuin minä -satuin kertomaan, että Pärkreenska on ollut meillä apulaisena -suursiivouksessa. Tule, äiti, keittiöön, minun pitäisi saada evästä -retkeilylle, mutta Keisarinna inhoo vain koko miessukua ja sanoo että -"valkoiseksi rapattu hauta on täynnä kuolleitten luita". Sillä hän -tarkoittaa Pärkreeniä. - -Tekla tapasi Josefiinan vetämässä entisiä harmaita sukkiaan -jalkoihinsa. Kyyneleet virtasivat runsaina kuin Pohjanmaan kymmenet -virrat. Teklan nähtyään hän alkoi nyyhkyttää ja puhua: - --- Sanoivat jo Vetelissä, että helsinkiläiset puijaavat maalaisia. Minä -en uskonut, en. Mutta nyt en vedä jalkoihini noita sukkia, jotka ovat -kuin kartiinit. Pärkreeni on kuin muutkin miehet, -- vaimo ja viisi -lasta! Hullu minä olin, kun leikkasin tämän ruudullisen hameen näin -lyhyeksi. Nauraa ja juo kahvia tuntikausia. Eilenkin työnsin viimeisen -piparkaakun sille. Enkä minä hänestä välitä, vaikka polvillaan pyytäisi. - --- Josefiina rauhoittuu nyt. Onko Berggrén narrannut tai uskotellut -olevansa naimaton? - --- Tässä on sen pelaaminen selvästi näkyvissä. Mitä tämä on muuta kuin -narraamista ja tahallista sokaisemista? - -Josefiina ojensi sinikantisen vihon Teklalle, joka luki osoitetusta -paikasta: - - Joseviinallen. - - "Aurankuka sininen, taivas - On saman värine Se - Muistuttavi sinua älä unohta - Koskan minua vaika - Olisin jo kuolleena. - - Jos voisin mä Lintuna litää - Jos voisin Tähtenä kitää niin - Laulaisin aikasi Iloksi ja - Loistaisin Elosi valoksi. - - Hetken Ystävä P-i." - --- Mutta tämähän on vain tavallinen muistoruno. Berggrén on -kirjoittanut sen, mikä sattui muistumaan mieleen. - --- Viiden lapsen isän ei tarvitse kutsua pohjolaista tyttöä -aurankukaksi, ja muistakoon häntä oma akkansa, kun hän makaa kuolleena, -joka on synnin palkka, nyyhkytti Josefiina. - --- Onko hän houkutellut Josefiinaa johonkin? - --- Vei palotorniin ja näytti kaiken maailman ihannuuden. Sieltä näkyi -meri ja Nikolainkirkko ja Rietriksperin epiteemi ja piti kiinni -käsivarresta kun tuuli ja hattua piti varjella. Jo ensi näkemältään -sanoi että: "ovatpahan koreita nämä Pohjanmaan tytöt". - -Tekla koetti rauhoittaa Josefiinaa puhumalla miesten -ajattelemattomuudesta ja antoi hänelle vapaan illan, jonka tämä -käyttikin mennäkseen Pelastusarmeijan kokoukseen. - -Myöhemmin tuli Pärkreeni puita kantamaan. Tekla päätti puhua hänen -omalletunnolleen. - --- Onko Berggrén onnellinen vaimonsa kanssa? aloitti hän varovaisesti. - --- En minä enää ole siinä iässä, että minä olisin onnellinen, mutta -kyllä minä olen tyytyväinen. Liinu on hyvä ihminen, eikä toraile -turhia, vastasi Pärkreeni. - --- Mitä Bérggren sanoo sellaisesta miehestä, jolla on hyvä vaimo, mutta -joka kuitenkin liehakoi nuoria tyttöjä? - --- En minä ole sattunut sellaista tuntemaankaan. - --- Berggrén on rehellisen näköinen, mutta onkohan omatunto aivan puhdas -tämän Josefiinan suhteen? - --- Mihinkä rouva nyt tähtää? Enhän minä, viiden lapsen isä, enää -sellaista hupsuttele. Tässä on kellarin avain, puulaatikko taisi tulla -liian täyteen. - --- Ei pidä leikkiä nuoren tulisen pohjantytön tunteilla. Josefiina ei -tietänyt, että Berggrén oli naimisissa. - --- Enhän minä sitä ole salannut, mutta kun sormus kuluu työssä, niin -minä jätän sen kotiin. - --- Se on pahasti tehty. - --- Onko tämä Josefiina nyt rakastunut minuun? kysyi Berggrén uteliaana. - --- Minä olen pahoillani, jos Berggrén tahtomattaankin on tullut -voittaneeksi vilpittömän tytön hellät tunteet. Mitä nyt on tehtävä? - -Pärkreeni raapi korvallistaan. - --- Eiköhän tuo tyytyisi toiseen palokuntalaiseen? - --- Pärkreeni koettaa järjestää asiat Josefiinan kanssa hienotunteisella -tavalla, ilman että hänen naisellinen luontonsa loukkaantuu. - --- Eikö rouva voisi paremmin puhua kuin minä? kysyi Pärkreeni -levottoman näköisenä. -- Josefiina taitaa olla hyvin hienotunteinen -tyttö? - --- Kaikki nuoret tytöt ovat kuin mimosakukat. Kun niitä lähentelee -varomattomasti, niin ne sulkevat terälehtensä. - --- Vai sellaiset? Liinu ei semminkään ole koskaan sulkenut -terälehtiään. Ehkä rouva -- -- --. - --- Jokaisen täytyy itse korjata tekemänsä vahinko. Berggrén koettaa -saada Josefiinan järkiinsä, muuten hän polttaa puurot pohjaan ja -pieksee sänkyvaatteet piloille, niinkuin hän teki tänäpäivänä. - --- Kyllähän minä yritän, koska rouva niin tiukasti vaatii, vaikka ei -meitä ole opetettu sammuttamaan tällaista tulipaloa, sanoi Berggrén. - -Tekla ei tietänyt, mitä keinoja Pärkreeni käytti, mutta Josefiina -tasaantui entiselleen. Hän oli iloinen, teki työtä, juoksi tulipaloissa -ja lauloi keittiössä kilpaa perunakattilan kanssa. - -Viikkoa ennen maalle muuttoa tuli Josefiina Teklan luo sanoen: - --- Minä en tulekaan herrasväen kanssa maalle. - -Maailma pyöri Teklan silmissä. - --- Mitä Josefiina sanoo? Mehän olemme puhuneet maalle menosta -viikkokausia. Kuinka Josefiina näin myöhään puhuu muutosta? - --- Täällä sanovat, että nykyään on irtisanomisaika vain 8 tuntia. Nyt -on vielä viikko maalle menoon. - --- Eikö Josefiina viihdy meillä? - --- Minulle on toimitettu toinen paikka. - --- Kuka sen toimitti? - --- Pärkreenin serkku, joka on myöskin palokunnassa. Minä joudun -palomestarin luo, Josefiinan silmät loistivat onnesta ja ylpeydestä. - --- Saako Josefiina suuremman palkan? - --- Eipä juuri, mutta siellä ei ole lapsia ja pyhänä voi käydä -kaupungissa. He asuvat saaristossa, tässä lähellä. Menenhän nyt -koettamaan. Pärkreenin serkku kehui sitä hyväksi paikaksi. - --- Onko tämä serkku naimaton? Ehkä hänelläkin on viisi lasta? - --- Ei ole. Pärkreeni pyysi minua nimipäivilleen, silloin kuin hän -katui, ja siellä oli se serkku. Hänellä on kaunis jakaus vasemmalla -syrjällä päätä, kiiltävät saappaat ja nahkainen vyö, jossa on solki. - --- Niin, niin -- komea kuin Vaasan entinen kuvernööri. Minä toivoin -että Josefiina olisi kiintynyt meihin pitemmäksi aikaa. - --- Herrasväki on ollut ystävällisiä, enhän minä valita kohtelua, -mutta paistinuuni polttaa alta ja jättää yläpuolen raa'aksi. Lehtori -on oikeen hyvä herra ja tietää entiset asiat, mutta ei nykyisiä -päivällisaikoja. Ja kyökin korkkimatto on niin kulunut, että hävettää -parempien tuttujen tullessa. - --- Milloinka Josefiina tahtoo muuttaa? kysyi Tekla nopeasti, sillä hän -huomasi, että suunpuhtaaksipuhumisen aika oli käsissä. - --- Tämän toukokuun minä olen loppuun asti. Saahan rouva uusia -toimistosta vaikka kuinka paljon. - --- Kyllähän niitä saa, sanoi Tekla alakuloisesti. Hän tiesi, että -kesäkuun alussa oli vain huonoja palvelijoita vapaana, jos ylipäänsä -voi saada ketään, joka tulisi maansydämeen kesäksi. Vapaat palvelijat -olivat enimmäkseen sellaisia, jotka eivät olleet tahtoneet seurata -isäntäväkeään maalle. - --- Minä pyytäisin todistusta, sanoi Josefiina keittiön ovelta. - -Teklalla oli kova edessä, kun hänen täytyi odottaa lehtorin verkkaisen -aterian loppumista, ennenkuin uskalsi kertoa Josefiinan muutosta. - --- Mitä pidät Josefiinasta? alkoi hän. - --- Minusta timantti on hiottu. Pohjanmaa on luovuttanut meille oikean -aarteen, sanoi lehtori. - --- Tiedätkö, ketä varten me olemme hioneet tämän jalokiven? - --- Lehtori Sevisen kotia varten. - --- Ei, vaan palomestarin rouvaa varten. Josefiina muuttaa ensi kuussa. - --- Se ei käy päinsä. Meillä on etuoikeus häneen. Minä keksin hänet ja -sinä loit hänestä taitavan ruoanlaittajan ja hyvän kotiapulaisen. Kutsu -hänet tänne, niin vetoan hänen omaantuntoonsa. - -Tekla poistui epäluuloisen näköisenä, mutta lähetti kuitenkin -Josefiinan lehtorin huoneeseen. - --- Aikooko Josefiina muutta meiltä? kysyi lehtori. - --- Joo. - --- Minä kuljetin Josefiinan tänne omaa perhettäni varten enkä toisille. - --- Palomestarilla ei ole lapsia. Minä en jaksa enää palvella -lapsiperheessä. Se on vihoviimeistä. Niin sanoo Tilta ja Hilta ja -Pertta ja kaikki muut. - --- Runoilija sanoo, että "lapset ovat kansakunnan uusi kevät", se joka -tekee heidän hyväkseen työtä, työskentelee tulevien polvien puolesta ja -kylvää jaloa siementä. - --- Eipä ne siemenet idä. Minä olen kehoittanut Mauria pyyhkimään -jalkojaan ovimattoon, mutta yhä se tulee sisään saappaat kurassa, ja -Eljas muistaa varoituksia vielä huonommin. Täällä on sitäpaitsi vain -alkoovi palvelijalla, siellä on oma huone. - --- Oliko Vetelissä sen parempi? - --- Minä olen nyt ihan toinen kuin ennen. Nyt olen oppinut, mitä minun -ihmisarvoni vaatii. Sillä vain on ihmisarvoa, joka sen ensin itse -itselleen antaa. - --- Josefiina on totisesti viisastunut Helsingissä. - --- Enkä minä tähän pysähdy. Minä tahdon eteenpäin ja sentähden minä -lähden, ja Josefiina poistui, ennenkuin lehtori ehti muodostaa uuden -lauseen. - --- Puhuitko hänen omalletunnolleen? kysyi Tekla myöhemmin. - --- Luulen, että omatunto on muun hiomisen ohella tullut hiotuksi. Ennen -muinoin patriarkaalisina aikoina olivat olot ihanteellisia. Isäntä -oli kuin isä palvelijoilleen ja emäntä piti heistä hellän huolen. -Molemminpuolinen rakkaus vallitsi. - --- Muistatko, kun kävimme katsomassa Molière'n "Sievisteleviä hupsuja" -Kansallisteatterissa? Siellä herrat antoivat palvelijoilleen selkään -niin että suhisi. Olihan se isällistä. - --- Tiedät, etten tarkoita sellaista raakuutta. - --- Mutta mitenkä minä jaksan hankkia kotiapulaisen kesken kevät- ja -muuttokiireitä? - --- Ilmoita lehdissä. Vai tahdotko jonkun niistä toisista veteliläisistä? - --- En millään ehdolla. Tahdon valmiiksi hiotun kiven, olkoon se sitten -timantti tai rapakivi. Toiseksi tahdon kaupunkilaisen, joka on ennen -nähnyt tulipaloja ja palokuntalaisia. - - - - -III. - -OLGA. - - -Kesä tärveltyi kokonaan. Uusi palvelija kieltäytyi kantamasta vettä -kaivosta, vaati liharuokaa, sillä kala oli hänen luontoaan vastaan -ja itki iltasilla ikäväänsä. Heinäkuun palkan hän otti etukäteen ja -matkusti kuun puolivälissä pois, jättäen kirjeen jälkeensä. - - "Rovalen ja toisilen. - - Minä tartun kynän että kun minä sytämistyn tähän huusholin - päälle, kun on Yksin kuin susi saresa eikä ole Vesijohto vaika - Herrala riitää raha ola vapa koko Kesä senku kalasta Haukij ja on - vetelä perata eikä ole Seura kun torppanväki joka sylki latian - Pääle ja minä otan sen rästi Palkan että kun anan sen matkarahan - anteks takasin Päin. Ja male minä en toista kerta mäne eikä - Semmose herasväki tykö. - - Kunioittamisela pirän Hilta Touru." - -Lopun kesää koetti masennettu Tekla tulla toimeen ilman palvelijaa, -pienen torpantytön avustamana. - -Vasta kaupunkiin tultua hän otti uuden kotiapulaisen, silloin kun oli -paljon väkeä vapaana. - -Hän sai iloisen hyväntahtoisen tytön ja nautti helpommista oloista. - -Kun Olga oli ollut kuukauden talossa, päätti lehtori lähteä rouvineen -ja tyttärineen setänsä hopeahäihin. Tekla meni Olgan luo. - --- Toivon, että tulette hyvin toimeen meidän poissaollessamme. Olga -hoitaa nyt kotia omantunnon mukaan. - --- Rouva on aivan rauhallinen. Kyllä minä hoidan talouden ja katson -poikia. Voinhan minä leipoa sillä aikaa. - --- Ei suinkaan pidä aloittaa mitään erikoisia tehtäviä. Katsokaa vain, -ettei sähkö jää turhaan palamaan, kaasuhana on suljettava huolellisesti -ja ikkunoihin on pantava pönkät, kun ne ovat auki, muuten ne lyövät -rikki. - --- Luuleeko rouva minua tuomarin Iitaksi, että minä tekisin sellaista? -Minä huolehdin talosta omantunnon mukaan ja vaikka se onkin piian -omatunto, niin kyllä se tietää velvollisuutensa. - --- Tietysti minä luotan Olgaan, kiirehti Tekla vakuuttamaan. Olga saa -kerran kutsua joitakin tuttuja tyttöjä kahville. - --- Kiitoksia paljon, minä olenkin velkaa monelle tytölle kahvit. -Mutta alakerran Mimmiä en kutsu. Se on sanonut, että minä vehtailen -sähkölaitoksen miesten kanssa. Hän ei tiedä eroa kunnollisen -seurustelun ja vehtailemisen välillä. Jääköön nyt kotiin. Mutta missä -me juodaan kahvit, kun ei ole muuta huonetta kuin alkoovi? - --- Saatte istua ruokahuoneessa. Olga pitää huolen siitä, että Eljas -joutuu ajoissa soittotunnilleen ja että kumpikin peseytyy aamusilla. - --- Sitä he eivät tee minun käskystäni. Saako heille laittaa -pannukakkuja? - --- Kyllä, tietysti. - -Seuraavana päivänä istuivat pojat kahden kesken aterioimassa. - --- Pannukakku maistuu paremmalta, kun sen syö suoraan vadilta ja ilman -sivistyneitä pöytätapoja, sanoi Eljas. - --- Pannukakkuvatsa on paljon raskaampi kuin lihapullavatsa. Mitä me nyt -teemme? kysyi Mauri. - --- Sanopas, Olga, mitenkä sellaiset pojat, joitten vanhemmat sukulaiset -ovat hopeahäissä, viettäisivät vapaan lauantai-illan? kysyi Mauri -Olgalta, joka juuri tuli sisään. - --- Menkää Hännisille vieraisiin. - --- Hännisen pojat loukkasivat meitä kun oltiin pitkäpallosilla. He -väittivät, että meillä oli metkuja. Me emme tervehdikään heitä enää. - --- Menkää sitten partiopoikain kokoukseen. - --- Ei ole kokousta. Ei niitä järjestetä enon hopeahäitten mukaan. Hanki -meille joku jännä seikkailu, pako rosvojen käsistä, kaksintaistelu, tai -anna meidän pelastaa sinut hengenvaarasta. - --- Varjelkoon, en minä sellaiseen käy. Mennään "eläviin" katsomaan -toisten seikkailuja, ehdotti Olga. - --- Me saamme käydä vain kauhean sivistävissä "elävissä" ja silloinkin -vanhempien luvalla, sanoi Mauri. - --- Eikä meiltä liikene rahaa sellaiseen, lisäsi Eljas. - --- Minä tunnen vahtimestarin "Eldolyyrassa", hän on melkein kuin -tirehtööri siellä. Hän voi sanoa, onko kappale sivistävä ja sitä ne -tavallisesti ovatkin. Sitäpaitsi hän antaa meille vapaapaikat. Luvan te -saatte minulta, joka olen nyt teillä vanhempien asemasta. - --- Sinäpä olet poikaa, Olga! Pitkäkin sinä olet kuin mies, imarteli -Mauri. - --- Mennään nyt viivana Eldolyyraan, kiiruhti Eljas. - -Olgan pukuhommiin meni vielä pitkä aika. Hän leikkasi harsosukista -terät ja veti varret varpaisiin asti niin että näkyviin jäi vain -ehjää sukkaa. Hiukset käherrettiin vanhalla haarukalla, niin että -keittiö haisi palaneille hiuksille. Avokaulainen "vuolee" pusero -kiristi täyteläistä yläruumista ja jätti pitkät punaiset käsivarret -näkyviin. Lyhyt hame jätti ihailtaviksi luokan muotoiset sääret, jotka -tutisivat Olgan astuessa vinoilla ja puoli-irtonaisilla ranskalaisilla -koroilla. Hattu, joka oli niellyt kahden kuukauden palkan, olisi -sopinut ensiluokan laulajattarelle. Päällystakki oli haalistunut ja -epämääräisen puhdas. Viime kesänä se oli ollut hiekanvärinen, verkainen -yläluokan takki ja vienyt edellisen talven säästöt. - --- Olga on kamalan hieno, äiti ei koskaan ole noin tyylikäs, sanoi -Mauri vilpittömästi ihaillen. - -Olga punastui mielihyvästä ja kaatoi poikien takeille pirtulle -tuoksuavaa hajuvettä. - -Eldolyyrassa tavattiin vahtimestari Hattaranheimo. Hän vakuutti että -tämänviikkoinen kappale oli erinomaisen sivistävä. Siinä nähtiin -uusimmat rosvojen kiinniottamistavat ja ameriikkalaisia pilvenpiirtäjiä -ja lopussa näkee, kuinka uskollinen rakkaus antaa kaikki anteeksi -rakastetulleen. - -Sitten hän antoi vapaaliput kaikille ja pyysi heidät näytännön loputtua -raittiusjuhlaan Hesperiaan. - -Eljas epäröi vähän tätä viimeistä ehdotusta, mutta Mauri ratkaisi asian -sanoen: - --- Isähän aina sanoo, että meistä täytyy tulla raittiita poikia, ja -tämä edistää sitä varmaan aikalailla. - -Näyteltiin jännittävää kappaletta. Pankkeja ryöstettiin, poliisit -hyppäsivät ilmalaivoista pikajunien katoille ja rohkea tyttö -pelasti lapsen palavasta talosta hyppäämällä korkealta räystäältä -sähkölangoille. Kun sitten nuori lordi nai kevytmielisen, kurjuuteen -joutuneen tanssijattaren, niin Olgan kyyneleet vuotivat vuolaana -virtana pitkin poskia. - --- Neidillä on hellä sydän, sanoi miehen ääni heidän vieressään. - --- On ylentävää nähdä, että tässä syntisessä maailmassa on jaloja -ihmisiä. Mahtaa ne loordit olla toista maata kuin nämä suomalaiset -herrat, eivät halveksi köyhää tyttöä, eivätkä ole ylpeitä, yleistytti -Olga näkemänsä. - --- Saanko esittää itseni? Nimeni on Eetvartti Salontaus, minä olen -sähkömonttööri, sanoi nuori mies ojentaen kätensä. - --- Minä olen Olka Lehtinen, sanoi Olga vienosti hymyillen. - --- Katsokaa nyt tuota apinaa, näettekö, mitenkä se lypsää lehmää? -keskeytti Eljas. - -Näytännön loputtua olivat Olga ja Salontaus niin hyviä ystäviä, että -jälkimäinen päätti tulla mukaan Hesperiaan juhlimaan. - -Hattaranheimo oli happamen näköinen, kun Olga esitteli uuden -tuttavansa, mutta tyytyi seuraansa kun Olga nimitti häntä -"tirehtööriksi". Samalla kohosi Salontauskin insinööriksi. - -Hesperiassa löysi Olga uusia tuttavia, niin että heitä lopulla oli 8 -henkeä kahvipöydän ääressä. - -Keskustelu oli vapaata ja vilkasta. Sukkeluuksia sateli ja Olga nauroi -niin, että hiusneulat tippuivat puseron aukosta sisään. - -Juotiin kahvia ja limonaatia ja jotakin nestettä, jota Hattaranheimo -tarjosi povitaskussa olevasta pullosta. Sitä kutsuttiin monella -nimellä: "tarinavesi, korvenkyynel, vapausjuoma, heimokansantervehdys -j.n.e." - -Raittiuspuheita kuunneltiin hartaasti. - --- Kyllä se kieltolaki oli suuri siunaus maalle ja kuitenkin siitä -täytyi käydä sitkeä taistelu, ennenkuin se hyväksyttiin, sanoi -Salontaus. - --- Mitä kansa tahtoo ja mikä on sen luonnollinen oikeus, sen se ajaa -perille vaikka vuoren läpi, lisäsi toinen seurasta. - --- Ei mikään minua liikuta niin kuin kevätiltana ylentävien puheiden -kuunteleminen luonnonhelmassa, sanoi Olga, joka innostui helposti. - --- Tai torvisoitto, joka kaikuu lahdelta lahdelle ja väräjää yli -kaupungin, sanoi Hattaranheimo. - -Juhlan pääjärjestäjä alkoi isänmaallisen laulun, johon yleisö otti osaa. - -Salontaus otti Olgan ja toisella puolella istuvan tytön kädet omiinsa, -löi niillä tahtia ja lauloi raikuvalla äänellä. - -Mauri ja Eljas heittelivät rannassa voileipiä, juotuaan ensin neljä -pullollista limonaatia mieheen. - -Myöhään illalla käveli Olga kotiin käsikoukkua tirehtöörin ja -insinöörin välillä. Molemmat herrat hoipertelivat vahvasti. - --- Nämä aatteelliset juhlat ovat aina arvokkaampia kuin tavalliset -huvitilaisuudet, jotka ovat tyhjiä ja ilman syvempää sisällystä. Nyt -sen sijaan olemme saaneet nauttia ylentävistä puheista, laulaa pyhät -tunteemme täyteläisistä rinnoistamme ja ylentää mielemme kansallisille -ihanteille, puheli Hattaranheimo kiertäen käsivartensa Olgan -vyötäisille, mutta veti sen heti pois, sillä Olga nipisti kynsillään. - --- Nyt tunnen että meillä on yhteinen isänmaa, yhteinen Helsinki ja -yhteinen Hesperia, yhtyi Salontaus tunnelmaan. - --- Ja yhteinen Olga, kuiskasi Mauri Eljakselle. - --- Ja joka paikassa vallitsee suuret aatteet ja kansannousu, tai -aatteittennousu ja suuri kansa, tai kansanaatteet ja suuri nousu, -jatkoi Salontaus. - --- Matka tulee kamalan pitkäksi, kun te kuljette joka puolella katua, -sanoi Mauri. - --- Juostaan me edellä kotiin, minä olen perin uninen, ehdotti Eljas. - -Pojat jättivät hyvästelemättä tunteellisen seuran ja juoksivat -suorapäätä kotiin. - -Seuraavana aamuna, joka oli sunnuntai, nukkui koko joukko kello 11:een -asti. - -Pojat lähtivät, syötyään pannukakkuaamiaisen, Ruokosten poikien kanssa -retkelle. - -Olga soitti tuntikausia puhelimella tuttavilleen, kertoi edellisen -illan tapahtumat ja kutsui iltapäiväksi kahville. - -Hän oli kerran palvellut sellaisessa talossa, jossa palvelijat eivät -saaneet käyttää puhelinta. Se oli ollut sietämätön aika, vaikka -paikka muuten oli hyvä. Hänen henkinen elämänsä oli tukehtua ja mieli -katkeroitui, etenkin kuullessa muitten iloisesti puhelevan ja nauravan -puhelimessa. Pahinta oli, kun herra oli puhelimessa silloin kuin joku -tuttava tietämättömyydessään soitti Olgalle. Sillä herra sanoi aina -että "meidän kotiapulaisellemme ei saa soittaa muuta kun silloin, kun -henki on kysymyksessä". Tuttavat vieraantuivat ja moni hauska tilaisuus -meni nenän ohi. Hän tunsi olevansa yhteiskunnan hylkiö ja tuttavat -säälivät häntä. - -Tästä kokemuksesta hän oli viisastunut niin, että hän nykyisin asetti -puhelimen rajattoman käytön ehdoksi paikkaanastumiselleen. - -Puhelujen jälkeen hän lainasi Teklan albumista valokuvia omansa -täytteeksi. Sitten hän kattoi hienon kahvipöydän herrasväen tapaan, -asettaen keskelle pöytää kristallimaljakon täynnä itse valmistamiaan -nelivärisiä paperiruusuja. - -Kaikki oli järjestyksessä, kun pojat tulivat kotiin. - -Olga kattoi keittiön pöydälle aamulla paistamiaan pannukakkuja. - --- Minusta pannukakut olivat minun nuoruudessani parempia kuin -nykyjään, sanoi Mauri. - --- Kun minä täytän 60 vuotta, silloin Olga saa taas paistaa näitä, -mutta ei päivääkään aikaisemmin, sanoi Eljas. -- Tuleeko tänne muita -miehiä kuin me? - --- Täytyihän minun kutsua ne eiliset herrat, kun he olivat niin -kohteliaita meille. Kyllä he ovat yhtä hienoja kuin lehtorin tuttavat, -jotka aina itkevät tulojaan ja verojaan, eivätkä muista minkälainen -uusi kevättakki onkaan. - --- Se tirehtööri haisi niin oudolle, mitähän ne korvenkyyneleet olivat? -kysyi Mauri. - --- Hajuvedelle hän haisi, eikä millekään muulle. Lainaatko sinä tähän -Pilajuttuja? pyysi Olga asetellessaan sohvapöydälle Kuvalehtiä, -kuvapostikortteja ja valokuva-albumin. - --- Aikaihmiset kutsuvat niitä tavallisesti roskaksi ja rahanhukaksi. - --- Kaikkihan niitä lukevat. Turhempaan voi ihminen rahansa panna. -Niinkuin noihinkin kirjoihin tuossa lehtorin kaapissa, joista ei -montakaan lueta. - -Iltapäivällä istui valittu seura kahvipöydän ympärillä. Pojilla oli -hyvin hauskaa, sillä keskustelu liikkui aloilla, joka huvitti heitäkin. -Ensin puhuttiin filmiuutuuksista. - --- Tämä puku on tehty vähän Poola Neekrin hameen malliin, sanoi -ministerin Roosa. - --- Hätäkös sinun on komeillessa sellaisella palkalla. Kyllä se on -paikkaa, kun on neljä henkeä herrasväkeä ja kolme palvelijaa, sanoi -apteekkarin Anna. - --- Älkää luulko. Meiltä muuttaa kaikki tytöt, sillä työtä on nääntymään -asti. Vieraita on yhtenään ja ruokia laitetaan ja kahvia keitetään kuin -ruokapaikassa. Meillä lihotetaan varsinkin ulkomaalaisia, niin että -Saksat ja Enklannit saavat takaisin monta kiloa enemmän ministerin -lihaa, kuin mitä he ovat tänne lähettäneet. Iltasillakin, vaikka -syöminen on loppunut ja kahvit on kannettu sisään, täytyy valvoa puolet -yöt, kun herrasväki ei osaa itse vetää päällysvaatteitaan niskaansa. - --- Sitten kai teillä nukutaan pitkään aamusilla? - --- Herrasväki nukkuu, mutta meidän täytyy nousta keittämään puuroa -lapsille ennen kouluun menoa ja siivoomaan huoneita, joita on -niin monta, että viisi tällaista lehtorinperhettä mahtuisi niihin -asumaan. Ei heillä ole asuntopulaa. Kunpa pääsisi yksinäisen herran -palvelukseen! huokasi Roosa. - --- Älä luule, että se on niinkään kadehdittavaa. Minä hain 12 vuotta -yksinäistä paikkaa, ennenkuin sain tämän tuomarin luona ja nyt minä -muutan ensi kuussa. Meillä on niin huono elämä, että luonto nousee -vastaan. Tuomari hamsteeraa ja juo. Minä hoidan kaikki asiat, parsin -sukat, tärkkään paidat, käyn torilla ja keitän hillot. Öillä täytyy -valvoa ja aamulla herättää tuomari työhön. Sekin pitää tapahtua -kohteliaasti, ei saa tyrkätä eikä heittää vettä päälle, mutta jos se -ei herää, niin saa kuulla kunniansa. Perhettä on välistä niin, ettei -sänkyvaatteet riitä. Ei siellä jaksaisi olla viikkoakaan, ellei tuomari -olisi usein matkoilla, selitti pieni pyöreä Hilta. - --- Ei niistä paikoista tiedä ulkoapäin, mikä on hyvä ja mikä huono. -Minä palvelen pienessä paikassa, ei ole muita kuin Hetvik-neiti ja iso -kissa ja kolme huonetta. Mutta meillä on niin ikävää ja unista ettei -elävä ihminen kestä. Kahvivieraita käy kerta viikossa ja neiti käy -yhtistyksissä ja sukulaisissa. Minä en pääse ulos kuin kerta viikossa -ja illalla täytyy olla yhdeksältä kotona, sanoi Iita. - --- Menetkö sinä todella silloin kotiin? kysyi Olga. - --- Enhän minä niin hullu ole. Vasta kello 11 tai 12 minä tulen kotiin. -Neiti pitää puheita koko seuraavan päivän -- tottelemattomuudesta ja -kevytmielisyydestä ja sellaisesta. Siitä hän tykkääkin eikä se minua -haittaa. Kyllä minä vielä kestäisinkin, mutta kun täytyy iltamyöhällä -käydä häntä hakemassa pitkin kaupunkia. Sanoo, että: "suojattomalla -naisella on niin paljon vaaroja, niin kauan kuin miessuku on näin -huono". - --- Kuka tuollaista pelättiä tavoittelisi? sanoi Olga, joka tunsi -Hedvig-neidin. - --- Kyllä me saamme kulkea rauhassa kotimatkalla, mutta menomatkalla -yksinäni saan torjua monet saattajat. Hetvik-neiti luulee minun -suojelevan häntä, mutta kyllä se on päinvastoin, sanoi kaunis Iita. - --- En minä vaan sinuna jättäisi niin helppoa paikkaa, sanoi joku. - --- Älä puhu. Nyt se on ruvennut sivistämään minua. - --- Opettaako hän sinulle ruotsia? kysyi Anna. - --- Ennen aikaan ihminen sivistyi ruotsilla, nyt siihen tarvitaan -ranskat ja enklannit, sanoi ministerin Roosa. - --- Tai espertantit, lisäsi Aina, jonka isäntä oli esperantisti. - --- Ei tämä Hetvik-neiti opeta kieliä, lukee vain kaikenlaista ja toisen -on pakko kuunnella. Lukee historiaa ja Emäntälehteä ja Intiasta, joka -on Ranskan ulkotila, jatkoi Iita. - --- Enklannin se on. Minä olen nähnyt "elävissä", mitenkä Enklannin -kuningas ruunattiin siellä, oikaisi vastapään Hilma. - --- Etuskunnan puheet ja pykälät luetaan joka aamu siivouksen jälkeen ja -sitten Hetvik-neiti kysyy mielipiteitä. - --- Älä! Onpa sinulla kuuma paikka, Iita parka. Mitä sinä osaat sanoa? - --- Sanon että "onpa ne herrat kovia kansalle", tai "siinä sen näkee -taas, miten valtion omaisuutella tuhlataan". Toinen tai toinen sopii -aina. Mutta nyt minä en välitä enemmästä sivistyksestä. Minulla on -paikka juutalaisella. Kuuluu olevan rikas perhe. - --- Älä mene siihen soppaan. Parempi on olla huonommallakin ristityllä. -Juutalaisilla on paljon koukkunokka lapsia. Ei mikään ole pahempaa -kuin joutua lapsipaikkaan. Parempi tyttö ei mene sellaiseen. Minä en -ole moneen vuoteen mennyt muuta kuin sellaiseen paikkaan, missä on -ainoastaan aikuisia. Juutalaisissa ei ole yhtään sellaista taloa. Älä -yritäkään, varoitti yläkerran Tilta. - -Kello soi ja eiliset herrat saapuivat. Olga oli jo alkanut hermostua -odotuksesta. - -Esittely vei aikaa, sillä Olgakaan ei tiennyt kaikkien sukunimiä. -Tytöt tervehtivät jäykästi, mutta ministerin Roosa alkoi keskustelun, -niinkuin oli kuullut ylemmissä piireissä tehtävän viime aikoina: - --- Mitä herra Salontaus pitää Snellmannin kuvapatsaasta? Kauan sitä -onkin saatu odottaa. - --- Hänellä on ollut huono räätäli, takin hiha on kuin housunlahe, sanoi -Salontaus, joka tunsi syyllisyytensä -- hän ei ollut koskaan odottanut -mainittua patsasta. - -Kahvi teki seurustelun vilkkaaksi. Tytöt joivat jo kolmatta kuppiansa. -Tirehtööri kertoi filmiuutuuksista. - --- On tärkeää, että elävienkuvien näyttämöt kehittyvät -sivistyslaitoksiksi. Sillä minkä luulette parhaiten tunkevan suuren -yleisön tietoisuuteen? kysyi hän. - --- Hintojen alenemisen, otaksui Aina. - --- Palkkojen kohoamisen, sanoi vastapään Hilma. - --- Elävätkuvat, hyvät neidit. Tai oikeammin ne elämykset, joita -yleisö kokee elävienkuvien teatterissa. Kansan sydän on avoin -niille. He surevat ja elävät näkemiensä henkilöitten kanssa. Heidän -mielikuvituksensa kasvaa ja moni raukka saa ainoastaan tällä tavalla -matkustaa ulkomaille. - --- Isän pitäisi olla kuulemassa tätä, kuiskasi Mauri Eljakselle. - --- Minä en ole vielä nähnyt niin sivistynyttä miestä kuin tuo -tirehtööri, Amalia-tädin pitäisi tutustua häneen, kun hän aina kutsuu -miehiä sivistymättömiksi, vastasi Eljas. - -Kahvin jälkeen siirryttiin istumaan sohvapöydän ympärille. - --- Soita, Eljas, vähän vieraille, pyysi Olga. - -Eljas soitti "Honkaen keskellä", jota koko seura innostui laulamaan. Se -laulettiin kolme kertaa alusta loppuun, sillä Eljas ei osannut muita -laulukappaleita. - --- Soitapas ramovoonia, se on hauskempaa, sanoi yläkerran Tilta. - -Eljas totteli ja seura nautti sanomattomasti. Suomen kansa on -soitannollista. - -Hilman silmät olivat haaveelliset, Iita nojasi päätään kaltevasti -ikkunaverhoa vastaan ja Alina varjosti silmiään peukalolla ja -etusormella, kolme muuta sormea haarautui viuhkan muotoisesti ilmaan. -Annan pää huojui tahdin mukaan, Hiltan suu unohtui puoliavomeksi ja -Tiltan hengitys kävi mollissa ja duurissa säveleen mukaan. - -Soiton lakattua katseltiin kuvia ja Kuvalehtiä. - -Olga esitteli Hattaranheimolle albumissa olevia kuvia. - --- Tässä on minun äitini ja isäni. - -Hän ei ajatellut Mauria, joka seisoi sohvan takana. Tätä halutti pyytää -selitystä Olgan vanhemmista, jotka hän tunsi rehtori Lundéniksi ja -Amalia-tädiksi. Mutta sitten hän ajatteli, että parasta on pysyä vaiti, -muuten Olga lähettää pois, niinkuin äitikin, kun kysyy jotain vierasten -läsnäollessa. - --- Tässä on pieni veljeni, joka hukkui nuorena, jatkoi Olga näyttäen -lapsuuden kuvaa Topeliuksesta. - --- Kuka tämä suloinen nuori nainen on? kysyi Hattaranheimo Hanna -Granfeltista, joka oli kuvattuna Elisabethina Tanhäuseristä. - --- Se on isäni ensimäinen vaimo, joka karkasi Ameriikkaan, nyt hän on -naimisissa resitentin veljenpojan opettajan kanssa. Tässä on minun -sulhaseni, joka kaatui Tampereella sankarillisesti taistellessaan -kansan riveissä. Nyt hän makaa sorakuopassa, -- ja Olgan ääni vapisi -hänen hellästi katsoessaan lehtorin seppelöittyä kuvaa, joka oli otettu -maisterinvihkiäisten jälkeen. - -Mauri tukki suunsa nenäliinalla. - -Olga jatkoi osoittaen lehtorin äitiä: - --- Tämän rouvan luona minä palvelin ja siitä asti minulla on hermot -piloilla ja pahoja unia öillä. - --- Mitä siellä sitten tapahtui? - --- Kun se rouva rakasti sen renkiä ja se renki ampui sen miehen, joka -teki niinkuin se rouva käski, kun se ei enää rakastanut sitä miestä, -mutta joka rakasti sen rouvaa. Se toinen kuoli ja ne molemmat joutuivat -linnaan, mutta nyt se on vapaana ja minä näin sen kadulla. Ja kamalaa -se oli. - -Mauri hiipi pois tämän sekavan kertomuksen aikana. Hän arvasi, -että Olga jättäisi hänet ilman limonaatia, jos hänet huomattaisiin -kuuntelemassa. - --- Kyllä tuo tirehtööri katselee vähän kieroon mummoa, jos hän sattuu -näkemään hänet, ajatteli hän itsekseen. - -Seurustelu vilkastui yhä enemmän. Päätettiin lähteä ensi sunnuntaina -Seurasaareen. Salontaus ja Hattaranheimo lupasivat tuoda tovereitaan -mukaan ja niitten tyttöjen, jotka olivat keittäjättäriä, piti huolehtia -eväästä. - -Kesken vilkkainta keskustelua soi puhelin. Eljas meni kuulemaan. - --- Joku soitti ja sanoi, että äiti ja isä ja Ilma tulevat kotiin nyt -heti. He tulevat aikaisemmin kuin aikoivat, kertoi hän palattuaan. - --- No on nekin väkeä. Mikä heitä nyt tänne ajaa! huudahti Olga -harmissaan. - -Vieraat tekivät kiireistä lähtöä. - --- Ei tarvitse pelästyä, rouva itse lupasi että saa kutsua, koetti Olga -rauhoittaa, mutta toivoi itsekin, että ehtisi ajoissa pestä ja asettaa -kaappiin herrasväen hienoimman kahvikaluston. - --- Kyllä minä herrasväet tunnen. Kun he tulevat kotiin, täytyy koti -olla siivottu ja tyhjä. Miestuttavia ei saisi olla yhtään, ei he usko -veljiin eikä miestuttaviin, jollei näytä papinkirjaa, sanoi Alina. - --- Minullakin on oikea veli sotaväessä, mutta joka kerta kun hän tulee -käymään, niin rouva kysyy että "onko tämäkin sotilas taas veli?" eikä -näe, että samat kasvothan ne ovat, sanoi Anna. - -Vieraat menivät ja Olga alkoi raivata pois kuumeisella kiireellä -pitojen jälkiä. - -Aika kului, mutta ketään ei kuulunut. Pojat menivät levolle ja Olga -torkkui tuolillaan. Yhtäkkiä hän havahtui keittiön ovelta kuuluvaan -naputukseen. - -Aukaistuaan oven hän näki Limpumskan, jolla oli kenkäkauppa alakerrassa. - --- Pistäysin vain sanomaan, että alakerran Mimmi tuli meille siinä -yhdeksän tienoissa ja sanoi "näyttävänsä lehtorin Olgalle, että saattaa -käydä pahasti sille, joka loukkaa tuttavaa, jolta viime nimipäivänä sai -unikirjan ja kahdenmarkan kortin". Niin että paha sillä oli mielessä, -sanoi Limpumska. - -Olga alkoi aavistaa pahaa ja kysyi: - --- Soittiko se meille? - --- Soitti niinkin ja kertoi lehtorilaisten tulevan kotiin tänä iltana. - --- Kyllä minä nyt sen katalan vehkeet ymmärrän. Valehteli koko jutun -ja tärveli kutsut, kun en minä häntä pyytänyt tänne. Olga veti -henkeään ja alkoi valituin sanoin kuvailla Mimmin ominaisuuksia, hänen -entisyyttään, tuttaviaan, epäsiistiä keittiötään ja rouvaltansa saatua -hattua. - -Koko tämä sanatulva huudettiin sellaisella ponnella, että pojat -heräsivät viereisessä huoneessa. - -Limpumska istui puulaatikolla ja nautti sanomattomasti. Hän yllytti -Olgaa kertomalla lisäseikkoja ja otaksumalla, että koko talo tulisi -nauramaan keskeytetyille pidoille. - --- Minusta Olga puhuu rumanpuoleisesti, sanoi Mauri vuoteestaan. - --- Mistähän hän on oppinut niin monta rumaa sanaa? Eihän herrasväet -käytä niitä ja sen tuttavat olivat kamalan hienoja, sanoi Eljas. - -Vähitellen alkoivat suuttumuksen aallot keittiössä tyyntyä, mutta vielä -puoli unissaankin pojat kuulivat, mitenkä alakerran Mimmille vielä -kerran käy. - -Kun pojat seuraavana päivänä tulivat koulusta, olivat matkustavaiset -tulleet kotiin. Olga, jonka luonto oli iloinen ja ystävällinen, oli -entisellään. - --- Mitä äidin pojat ovat tehneet tällä aikaa? kysyi Tekla. - --- Lauantaina me käytiin erään tirehtöörin, joka samalla on -vahtimestari, ja sähkömonttööri-insinöörin kanssa ensin sivistävässä -huvissa ja sitten raittiusjuhlassa, jossa vallitsi suuret aatteet, ja -sitten pyhänä retkellä Ruokosten poikien kanssa ja iltapäivällä oli -kutsut, jotka jäivät kesken, kun alakerran Tilta, jolla on rouvan vanha -hatunrähjä päässä, pelästytti isällä ja äidillä, ja illalla Limpumska -kertoi kaikki, kertoi Mauri suulaasti. - --- Olka on ollut mainio ja meillä oli jännää yhdessä. Oliko -hopeahäissä yhtä kivaa kuin tavallisissa häissä? kysyi Eljas ja jatkoi -odottamatta vastausta: -- Nyt me vihataan pannukakkuja yhtäpaljon kuin -laskennonkokeita. - --- Ei teidän selityksistänne selviä juuri muuta kuin että teillä on -ollut hauskaa. Olivatko pojat kilttejä, Olga? - --- Oikeen hyviä poikia he ovat. Me tulemme toimeen vaikka vuoden, -vakuutti Olga. - --- Matkustakaa te joka viikko häihin, meillä on nyt aika mukavia uusia -tuttuja, sanoi Mauri. - --- Jotka haisevat hajuvedelle, lisäsi Eljas. - -Mutta Olga, joka ennenkin oli huvitellut vahvasti, yltyi tämän jälkeen -tässä suhteessa aivan kohtuuttomaksi. Joka vapaan illan hän vietti -tansseissa ja aamusilla hän oli väsynyt ja päätä pakotti. Poski -oli enimmäkseen turvoksissa, sillä reikäisiä hampaita kolotti, kun -jalkoja oli palellut yöllä kotiin tullessa ohkaisissa tanssikengissä -ja sukissa. Usein kun koko perhe nukkui, alkoi Olga pukeutua ja hiipi -varovaisesti ulos. - -Vihdoin kun talonmieskin valitti levotonta elämää portaissa, päätti -Tekla puhua Olgan omalletunnolle. - --- Tyydyttääkö tällainen elämä Olgan parempaa luontoa? aloitti hän. - --- Ei parempaa eikä huonompaa. Lehtorilla on yksi aamiaisaika, pojilla -toinen ja Ilma-neidillä kolmas. Saa olla aina ruuan kimpussa, aina -tiskata ja keittiö on koko päivän astioitten ja ruuan vallassa. Kenenkä -luontoa sellainen tyydyttäisi, vastasi Olga. - --- Minä tarkoitin ikuista yöjuoksua ja tanssimista. Sellainen on -kevytmielistä elämää. - --- Voi olla niinkin, mutta minä en ole huomannut, että siitä pahenisi. - --- Terveydelle se ainakin on pahaa. - --- Niin on, päätä pakottaa alituisesti ja hampaat eivät anna koskaan -rauhaa. - --- Ja tekee ihmisen haluttomaksi työhön. - --- Se on totta, aamulla on kuin rääsy. Ja rahoja menee tavattomasti. - --- Sitäpaitsi on vaarallista, kun nuori tyttö tulee yksin öillä kotiin. - --- En minä yksin tule, mutta vaarallista se siltä on. - --- Talonmies valittaa että Olgan takia on portaissa öisin rauhatonta. - --- Talonmiehen pitäisi hävetä, kun panettelee köyhää tyttöä, jota ei -kukaan puolusta. Kyllä minä sille joukolle näytän, sillä minä olen -kuullut, että he trokaavat, -- varmasti trokaavat. - --- Nyt ei ole kysymys talonmiehestä, vaan Olgan tanssimisesta. Koska -Olga siis myöntää, että liika tanssiminen on vahingollista ja että -etenkin yöjuoksu on pahaa, niin toivon, että Olga muuttaa elämäänsä ja -tekee parannuksen. - --- Sietäisi muuttua kokonaan, kun tanssikengätkin kuluvat niin pian. -Alusvaatteetkin ovat lopussa, yksi paidan riekale on enää. Voisinkohan -minä saada puolet ensi kuun palkasta? Ompelen itselleni vahvan paidan, -ilman rotyyrinkiä, ja alushameen. - --- Se on juuri hyvä alku. Olga heittää turhat harsokankaat ja ostaa -tanakkaa kestävää kangasta. - -Seuraavana iltana istui Olga kotona ja neuloi paitaansa, keskeyttäen -aina väliin työnsä mennäkseen puhelimeen. Hän selitti jokaiselle -tuttavalle, joka soitti, että kunnollinen elämä on ajanpitkään -ainoa suositeltava ja että nyt hän aikoo säästää ja mennä nukkumaan -yhdeksältä. - -Tekla meni puhelemaan miehensä luokse. - --- Olga on kiltti ja taipuisa tyttö. Hän ymmärtää hyvin, mikä -hänelle on vahingollista ja seuraa vanhempien ihmisten neuvoja. Näin -ystävällistä palvelijaa minulla ei vielä ole ollutkaan, sanoi hän. - --- Kun palvelijat ovat kelvottomia, on se tavallisesti emäntien syy. -Sen sijaan että johtaisivat heitä viisaasti ja äidillisesti, vaativat -he valmiiksi muovatun ihmisen ja ottavat uuden pienimmästäkin syystä, -sanoi lehtori. - -Mutta seuraavana vapaailtana tuli Olga kotiin vasta aamuyöstä. Talon -isännöitsijä soitti ja valitti, että Olga seisoi varhain ja myöhään -palovajan katolla ja vehtaili toisella puolella olevien sähkölaitoksen -työmiesten keralla. - -Tekla kääntyi miehensä puoleen: - --- Ohjaa sinä nyt häntä hellästi ja isällisesti, minun sanani ovat -langenneet kalliolle. - --- Kutsu Olga tänne, sanoi lehtori päättäväisesti. - -Olga tuli unisena, käherrysraudan höyry hiuksissa ja poski turvoksissa. - --- Lehtori aikoo varmaan torua siitä yötanssista, mutta johan tämä -hammas turvotti posken rangaistukseksi. Se tanssiminen on minusta niin -lystiä ja tällainen työihminen saa niin yksipuolista liikettä tuolla -hellan ääressä, alkoi Olga ottaen keskustelun johdon käsiinsä. - --- Alituinen yövalvominen työtätekevälle ihmiselle -- -- -- yritti -lehtori. - --- Tietysti se on vahingollista ja monet tekevät paljon syntiä öillä. -Minäkin päätin jo lopettaa, mutta kun toiset pyysivät ja siellä -näyteltiin mareskia -- -- --. - --- Mitä se on? - --- Paperiin on maalattu kuvia ja pyöreitten reikien läpi pistetään -kasvot näkyviin ja sitten lauletaan. Eikö lehtori ole sellaista nähnyt? -Ensi sunnuntaina siellä on taas, saa sinne tulla kuka vain. - --- En minä sellaisista välitä. Nyt tahdon ainoastaan sanoa, että -terveellinen, riittävä uni on Olgalle parempaa kuin hauskimmat -tintamareskit. Kevytmielinen elämä on vääryys itseään ja isänmaata -kohtaan. Sellainen kansa joutuu perikatoon, jonka jäsenet antautuvat -hekumalliseen elämään. Sen näkee jo muinaisista babylonialaisista, -myöhemmin roomalaisista. Minkä Olga luulee vaikuttaneen Ranskan -vallankumouksen puhkeamiseen? - --- Köyhälistön nylkeminen, ropakanta ja ohraanan maanalaiset hirmutyöt, -vastasi Olga suulaasti, kooten muististaan, mitä oli puolueensa -lehdistä lukenut. - --- Olga sekoittaa Venäjän vallankumouksen ja entiset tapahtumat. Syy -Ranskan kansan kapinaan oli juuri hovin ja ylhäisön tuhlaavainen ja -hekumallinen elämä. Silloin tehtiin yö päiväksi, paheet kukoistivat ja -tanssittiin haudan partaalla. Eikö Olga pelkää historian tuomiota? - --- Mitä se on? - --- Se, mitä tulevat polvet ajattelevat kansasta, joka vakavina aikoina -ajattelee vain huvituksiaan. Kerronko minä Olgalle Kustaa III:n hovin -ylellisyydestä ja turmeluksesta varoittavana esimerkkinä tai tälle -vastakohtana Spartan kansan ankarasta kasvatuksesta ja järkiperäisistä -elämäntavoista? - --- Uskonhan minä vähemmälläkin, että pitäisi kääntää elämä toiselle -tolalle. Lehtori, se vasta on viisas mies. Tietää asiat oikein juurta -jaksain. Kansojen kohtalot ja kumoukset ja ihmisten heikkoudet. Itsekin -lehtori elää niin säntillisestä. - --- Minä elän mielipiteitteni mukaan. Kyllähän monellakin voisi olla -halua huvituksiin, mutta periaatteen ihminen elää järjen mukaan. - --- Varjelkoon! Haluttaako lehtoriakin tanssimaan aamupuoleen yötä? - -Lehtori ei kuullut Olgan sopimatonta otaksumista, sillä hän kaivoi -kirjakaapin alinta hyllyä. Löydettyään, mitä etsi, kääntyi hän taas -Olgan puoleen, antaen tälle kaksi paksua kirjaa. - --- Lainaan Olgalle pari mielenkiintoista ja opettavaista kirjaa. -Puhuttu sana ei jää niin mieleen kuin monta kertaa luettu kirja. Tässä -on jalon Epiktetoksen elämäkerta. Hän oli vapautettu orja, mutta hänen -henkensä oli vapaampi ja viisaampi kuin monen, joka on elänyt elämän -aurinkoisella puolella. Toinen on eräs väitöskirja nimeltä "Kansojen -rappeutumisen syyt". Molemmat kirjat sopivat juuri Olgan elämään ja -opettavat katsomaan ilmiöitä historian perspektiivissä. - --- Sitä minä en ole ikimaailmassa osannut, sanoi Olga levottomana. - --- Toivon, että Olga ne luettuaan paheksuu omaa elämäänsä. - --- Se on vissi se. Mutta orja minä en ole, en entinen enkä nykyinen. -Lehtorin ei pitäisi kutsua köyhää tyttöä sellaiseksi. Eikä orjan -elämäkerta sovi minun elämääni. - --- Sitä minä en ole sanonutkaan, mutta minusta tuntuu kuin Olga olisi -synnin orja. - --- Voi olla, sitä on moni herrasihminenkin, sanoi Olga. Hänestä synnin -orja oli vähemmän nöyryyttävää kuin ihmisen orja. - --- Olga saa nyt mennä lukemaan. Minä toivon, että tämä keskustelu on -selvittänyt käsitteitä, sanoi lehtori. - --- Ihan kerrassaan, vastasi Olga, joka ei pannut vastaan muuta kuin -hätätilassa. - -Tekla meni Olgan luo keittiöön nähdäkseen, oliko tämä hyvin masentunut -pitkän keskustelun jälkeen. - --- Saanko asettaa illallisen nyt jo pöytään? Minulla on vähän asiaa -Liisankadulle, sanoi Olga. - --- Eikö Olga tahtoisi nyt neuloa sitä alushametta? ehdotti Tekla, sillä -hänellä oli ennakkoluuloja Liisankatua kohti. - --- Kun ei ne rahat riittäneetkään alushameeseen. - --- Ei kai ne kuluneet kaikki yhteen paitaan? - --- Apteekkarin Annalla oli nimipäivät ja minä ostin puketin hänelle. -Kukat maksavat häpeämättömän paljon tähän aikaan ja loput meni -harsohameeseen. - --- Mutta Olganhan piti ostaa tästälähin vahvoja, kestäviä kankaita. - --- Tästä ei tullutkaan tavallinen puku. Siitä tuli lastiikkahame. - --- Mitä Olga tarkoittaa? - --- Minä meinasin, että koska yötanssit harmittavat herrasväkeä, niin -minä alan sitä lastiikkatanssia. Se ei ole sitä Makki Riipenperin, vaan -Ruhasen. Se opettaa Liisankadun tanssisalonkissa kaksi kertaa viikossa, -sellaista helpompaa lastiikkaa. - -Tekla tarkasteli kauhuissaan Olgan pitkää, koliskoa ruhoa. - --- Eihän Olgan elämä tällaisesta parane. Eihän plastiikka sovi Olgalle, -yritti hän vastustaa. - --- Ruhanen sanoi viime kerralla, että minulla on luontainen taipumus -sulaviin liikkeisiin. Sitäpaitsi nämä tanssitunnit ovat 9-11 illalla, -niin ettei tule liikaa valvottua, josta lehtorikin juuri sanoi että -roomalaiset rappeutuivat, sanoi Olga vetäen laatikosta Isadora Duncanin -malliin neulotun merensinisen harsohameen. - --- Mitä nämä kurssit maksavat ja kauanko ne kestävät? - --- Niihin saa kertalippuja 5 markalla tai halvemmalla kuukausittain. -Siellä voi käydä, kunnes liikkeet ovat täydellisiä ja ruumis -muodostunut ihanteelliseksi. Ei se niinkään pitkää aikaa vie. - -Teklaa värisytti. Hän aavisti, ettei hän tulisi näkemään sen kurssin -loppua ja päätti ehdottaa Olgalle vähemmän vaarallista urheilua. - --- Eikö Olga liittyisi mieluummin johonkin voimisteluseuraan? Minä olen -voimistellut suuren osan ikääni. - -Mutta tätä hänen ei olisi pitänyt sanoa, sillä Olga purskahti raikuvaan -nauruun. - --- Näkyy päältäkin ettei rouvan aikana viljelty lastiikkaa. Minä en -mene voimisteluun, en ikinä. - -Tekla oli voitettu. Hän meni miehensä luo ja kertoi Olgan uudesta -riennosta. - --- Olen ennenkin tehnyt sen huomion että palvelijat usein ovat -epänormaaleja, mutta nyt sodan jälkeen he ovat aivan omituisia, sanoi -Tekla. - --- Kyllä minustakin Olga on vähän erikoinen, mutta kiltti tyttö hän on. -Toivon paljon Epiktetoksen ylentävästä esimerkistä, lohdutti lehtori. - -Tekla meni pois. Oli vaikeaa aina ymmärtää lehtoriakaan. - -Samaan aikaan sanoi Olga vastapään Hilmalle: - --- Herrasväessä ei ole montakaan täysjärkistä. Tämä lehtorikin on -ihan pähkähullu. Ei siltä ettei ne ole viisaita. Mutta en minä heidän -sanoistaan paljoakaan välitä. Historian tuomio! Saakoot itse historian -tuomion. Mutta hyvää herrasväkeä nämä ovat. Eivät huuda koskaan. Mutta -vaikeaa on heidän meininkejään ymmärtää. - -Johon vastapään Hilma sanoi: - --- Älä yritäkään ymmärtää, silloin menet itsekin sekaisin. - -Joku päivä myöhemmin oli Amalia-täti Sevisillä. - -Koko perhe oli koolla, paitsi Ilma. Olga tarjoili kahvia sulavin -liikkein. - --- Olga on vähän Amalia-tädin näköinen, eikä se olekaan ihme, koska -Olga on tädin lapsi, pamahutti Mauri. - --- Mitä sinä höpiset, lapsi? sanoi äiti. - -Amalia täti oli mykistynyt hämmästyksestä. - --- Olgalla on Amalia-tädin ja rehtori Lundénin valokuvat alpumissaan ja -sanoo niitten olevan hänen vanhempansa. Sen hän kertoi tirehtöörille ja -niille muille kahvivieraille. - --- Mauri luulee leikkipuheet tosiksi. Lystiksenihän minä vain narrasin, -selitti Olga hädissään. - -Mutta nyt hän sai ryöpyn ylitsensä. Amalia-täti ei ymmärtänyt leikkiä. -Hän uteli ja kyseli, kunnes Olgan täytyi tunnustaa koko valokuvajuttu. - -Amalia-tädin muoto muuttui. Hän veti henkeään kuin sepänpalje ja kiersi -laihoja käsiään. - --- Tekla ja Konrad! Minua on häväisty teidän talossanne, lastenne -läsnäollessa, mitä karkeimmalla tavalla. Minun puhdas maineeni on -piloilla. Hankkikaa se minulle jälleen! Mitä auttaa ihmistä, että -hän on elänyt siveellisesti lähes 60 vuotta, kun sittenkin hyvä nimi -vedetään lokaan! Kuinka voin enää seurustella Lundénilla? Berta -Lundénkin, joka on vähimmästäkin syystä mustasukkainen, voi uskotella -ties mitä. - --- Me sanotaan hänelle ettei siinä ole perää, että se oli vain Olgan -metkuja, sanoi Mauri. - -Tästä vasta Amalian kyyneleet alkoivat vuotaa, hän nyyhkytti ja -voivotteli ja toivoi kuolleensa, ennenkuin Olgan tapainen katala olento -oli syntynytkään. - --- Pojat eivät saa puhua sanaakaan koko asiasta, eikä siitä tiedä -kukaan. Eihän Olgan tuttavat tunne kumpaistakaan. Tietysti hän teki -väärin, mutta ei siitä nyt maine sentään mene. - --- Tietäisipä Amalia-täti, että Olga sanoi mummon istuneen linnassa -rengin kanssa, niin paha tulisi, ajatteli Mauri, joka tunsi suurta -halua kertoa tämänkin makupalan. Mutta hän sekä pelkäsi että sääli -Olgaa. Luultavasti tämäkin tulisi hänelle kalliiksi. - --- Mitäpäs tässä nyt leikistä suututaan? Enhän minä mitään pahaa -tarkoittanut. Sovitaan nyt, Amalia-neiti, minä pyydän anteeksi. Mutta -poikia minä en ota mihinkään, en ikinä mihinkään, sanoi Olga ja juoksi -keittiöön. - --- Ei kenellekään muille satu tällaisia onnettomuuksia. Minä olen -viaton uhri toisten hampaissa. Jokainen nujertaa minut maahan, tallaa -minua ja nauraa sydämessään ivanaurua nauttien tuskastani, lausui -Amalia-täti nauttien itsekin suurista lauseista ja tunteista. Viimeiset -sanat tarkoittivat Eljasta, jonka kasvot loistivat vaivalla pidätetystä -naurusta. - --- Olga sanoi, että isä on ollut sen sulhanen ja taistellut -punakaartissa Tampereella, oli Maurin pakko sanoa kääntääkseen huomion -Eljaksesta. - --- Nyt pojat menevät huoneeseensa, te olette saaneet aikaan kylliksi -häiriötä, sanoi Tekla tavattoman terävästi. - -Lehtori, joka oli rauhanmies, oli hiipinyt pois, heti kun Amalian -kyyneleet alkoivat tulvia. Hän ei siis koskaan saanut kuulla, -minkälaisissa suhteissa hän oli ollut Olgaan ja sotaan. - -Pojat poistuivat Eljaksen muristessa: - --- Saa tässä muutkin viattomasti syytöksiä. Olenko minä osallinen -Maurin tekoihin? - --- Minä näin, että sinä olit yhtäpoikaa minun kanssani. Sinusta se oli -kivaa. Oli niinkin, sanoi Mauri. - -Amalia-täti rauhoittui vähitellen neljännen kahvikupin ääressä. -Ulosmennessään hän sanoi: - --- Neuvon sinua, Tekla, kasvattamaan paremmin palvelijoitasi. Mutta -eipä ole ihme, että he ovat hävyttömiä, kun omat lapsesi eivät osaa -ensinkään käyttäytyä. - --- Ovatko he olleet epäkohteliaita? - --- Kuulithan itse että Mauri sanoi _minua_ Olgan näköiseksi. Missä -hänen silmänsä ovat? - -Amalia-täti meni ja ovi sulkeutui hiukan liian kovalla melulla. - -Olga purki sydäntään Pärkreenille keittiössä: - --- Ei niihin herrasihmisiin niinkään helposti totu. Suuttuvat kaikesta -turhasta. Varovainen niitten kanssa pitää olla. Mutta jos eivät anna -käydä lastiikassa, niin minä muutan. Ilma-neitikin on tanssinut sitä -ja me ollaan yhtä vanhoja, mutta halut ja tavat pitäisi olla ihan -erilaiset. Hattu minulla sentään on vielä hienompi ja Salontaus on yhtä -hieno herra kuin Ilma-neidin laiha pankkiherra, joka sitä riiailee. - --- Olga on itsekin paljon komeampi kuin Ilma-neiti, sanoi Pärkreeni, -joka niinkuin useimmat lyhyet miehet ihaili pitkiä naisia. - --- Minua sanoivat Amalia-neidin näköiseksi! Mutta piikaa saa loukata -ken haluaa, ja Olga sekoitti räminällä veitset, lusikat, porsliinit ja -lasit yhteen pesuastiaan, niin että Sevisten arkiruokakalusto väheni 10 -prosentilla. - - - - -IV. - -ROUVIEN KAHVIKUTSUT. - - -Tekla oli rehtorilla aamupäiväkahvilla. - -Kahvipöytä oli upea. Valkoisella, paljotöisellä liinalla oli kolme -kahvikalustoa, 6 kaakkua, pieniä leipiä, joitten leipominen oli -Berta-rouvan salaisuus, ja mahtava rinkeli. Kaikki oli maukasta ja -hauskaa. - -Vieraat, sekä lihavat että laihat, olivat ystävällisen ja onnellisen -näköisiä. Tavallinen suomalainen jurous oli hävinnyt. Ei voinut -aavistaa, että monellakin oli elämässä enemmän huolia ja vastuksia -kuin kahvia ja kermakaakkuja. Emäntä esiintyi vaatimattoman -anteeksipyytävänä, mutta salaisesti varmana voitostaan. Hän nautti -tämän päivän. Huomenna oli aika miettiä, mitenkä kolmeneljäsosaa -kuukautta oli elettävä sillä yhdelläneljäsosalla palkasta, joka enää -oli jäljellä. - -Amalia-neiti keskusteli ulkomaalaisen rouvan kanssa. - --- Sellaisia kahvikestejä kuin teillä Suomessa en ole nähnyt missään, -sanoi tämä. - --- Todellako? kysyi Amalia-täti. - --- Te olette kehittäneet kahvinjuomistaidon huippuunsa. Jo kahvipöydän -järjestely on mestarillinen. Kahviliinat ovat erikoisala Suomelle, vien -niitä ystävättärilleni kotimaahan. Kaakut ja leivokset ovat korkealla -tasolla. Arkioloissakin on kahvinjuonti teillä tärkeä perhetapahtuma ja -vahvistaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. - --- Ennen maalla oli kahvinaika juhlahetki, silloin saapui posti, isä -istui rauhallisena perheensä ympäröimänä ja äiti oli tyytyväinen ja -tasapainossa. Lapset saivat puhua vapaasti, mikä oli heiltä kielletty -ruokapöydässä, ja isä kertoi tapahtumia sanomalehdestä. Muissa -perheissä oli tapana tarjota kahvia tarjottimilla, mutta meillä -käytettiin katettua kahvipöytää niinkuin nykyään, innostui Amalia -kertomaan. - --- Teidän kansallanne on monenlaisia nautintoja, mutta sitä -kaipaavatkin ne, joitten täytyy asua täällä koleassa maassa. Suomi on -ihana maa, olen tutustunut sen monipuoliseen kauneuteen, mutta ilmasto -sopisi sittenkin parhaiten jääkarhuille. - --- Sentähden rakastammekin kahvia, kuumaa, vahvaa kahvia. Toinen -kansallinen nautintomme on sauna, oikea löylysauna. Nämä kaksi ovat -meidän intohimomme, samoinkuin rakkaus ja raha muille. - --- Eivätkö suomalaiset välitä näistä? - --- Tietysti, mutta ei ensi sijassa. Sodan jälkeen on rahanhimo -kasvanut, mutta se ei ole luonnollista meille. Rakkaus ei myöskään ole -niin valtavaa kuin etelämailla. Se on täällä enimmäkseen tuollaista -pikkutunteellista haaveilua nuoruudessa ja tanakkaa perheenisän ja -äidin kiintymistä toisiinsa. - --- Mutta avioerothan ovat tavallisia täällä, ainakin Helsingissä, olen -kuullut. - --- Sekin on enimmäkseen sodan jälkeisiä paheita ja tällaisilla -ihmisillä on aina ulkolaista verta suonissaan. Meidän oma rotumme juo -kahvia, kylpee ja rakastaa hölkyttää elämän loppuun asti. -- Näettekö, -että me juomme nytkin jo kolmatta kuppia kahvia. - --- Ihmettelen näitten hienojen naisten ruokahalua. Leivoksia he syövät -kilokaupalla ja kahvia he juovat litroittain. Te mahdatte olla kaikesta -huolimatta rikasta kansaa. Tällä meidän isäntäväellämme esimerkiksi on -huvila maalla, he juovat selvää kahvia kuin lähdevettä ja isännällä on -varaa olla lomalla neljä kuukautta, joista yksi on keskellä talvea. -Olikohan heillä iso perintö? - --- He ovat perineet vanhan kaapin ja isoisän turkit, sanoi Amalia, joka -sitäpaitsi tiesi, että rehtori oli lukenut velaksi ja rouva oli tullut -aivan varattomasta kodista. - --- Kylläpä he silloin ovat tarmokasta väkeä. Heillä kuuluu olevan neljä -tytärtä. Näiden myötäjäisten turvaaminen on tietysti vetänyt paljon -varoja. - --- Ei heistä ole kuin yksi naimisissa. - --- Mutta tietysti he ovat koonneet ensin tytärten myötäjäiset, -ennenkuin ostivat huvilan? - --- Ei meillä monikaan anna tyttärilleen myötäjäisiksi muuta kuin liina- -ja pitovaatteita. Kaikista vähimmin sitä tekevät pienipalkkaiset -opettajat. Kuka voisi vaatia esimerkiksi Lundéneilta myötäjäisiä? -Tuskin he ovat aivan velattomiakaan. - --- Ja kuitenkin pidetään huvilaa ja tällaisia kutsuja! No, joka maalla -on omat tapansa. - --- Ja suomalaiset tavat ovat yhtä hyvät kuin ulkomaalaisetkin. Täällä -ovat vaimot uskollisia miehilleen, eivätkä samoile vieraita maita -etsiskellen, mitä moittisivat ja pilkkaisivat, sanoi Amalia-neiti -terävästi mennen toiseen sohvaan, jossa oli vain suomalaisia. - -Tekla oli joutunut pöytään, jossa oli enimmäkseen "valveutuneita" -naisia. - -Täällä luettiin ääneen mielenkiintoista kirjoitusta naisten osanotosta -yhteiskunnalliseen työhön. Kirjoittaja, yliopiston professori, vastusti -tätä ja puolusti naisen työtä kodin- ja lastenhoitajana. "Valveutuneet" -olivat kuohuksissa. - --- Luulisi kirjoittajan eläneen viime vuosisadalla, sanoi -eduskuntanainen. - --- Eihän tuollaisista asioista enää keskustella, naiset ovat jo -valloittaneet maailman, sanoi rehtorin rouva. - --- Kuinka hän rehellisenä miehenä voi sanoa, että naiset kirjoittavat -kuin koulutytöt, kypsymättömiä, vanhoja, jauhettuja asioita? kysyi -tohtorinna. - --- Meidän omat naislehtemme kuuluvat olevan hänen mielestään -"lapsellisia konventtijulkaisuja, jotka saavat naineet naiset penseiksi -ja tyytymättömiksi kotioloihin". Niissähän juuri on tosimoraalia ja -mieltäylentäviä kirjoituksia! - --- Mutta viimeinen suuri vaalitappio todistaa, että taidamme olla -kypsymättömiä valtiolliseen toimintaan, niinkuin professori väittää, -uskalsi Tekla sanoa. - --- Se oli tarpeellinen läksy meille. Me olemme velttoja ja -leväperäisiä. Saatte nähdä, että ensi vaaleissa saamme loistavan -tuloksen, sanoi naislehdentoimittaja. - --- Sitäpaitsi hän on kovasydäminen tuomitessaan naimattomia naisia. -Ei naimattomuus ole heidän syynsä. Minulla on serkku, joka on tehnyt -parhaansa saadakseen miehen. Hän olisi ottanut toissilmäisen leskenkin, -mutta kaikki ponnistukset menivät hukkaan, sanoi yksinkertainen nuori -rouva, joka sai lapsia useammin kuin uusia pukuja. - --- Mitä kirjoittamiseen tulee, niin melkein jokainen nainen, joka on -oppinut käyttämään välimerkkejä, osaa kirjoittaa painattamisen arvoisia -kirjoituksia, sanoi rehtorin rouva. - --- Ainakin niitä on legio, jotka yrittävät. Lehteen tulvii -kirjoituksia, mutta eivät ne aina ole ensiluokan työtä. Mutta -ilahduttavaa on nähdä, että naiset ajattelevat muutakin kuin -torihintoja ja parsimista, sanoi naistoimittaja. -- Luen teille kauniin -runon, jonka nainen on kirjoittanut; painatan sen ensi numeroon: - - "Vanha koivu, ikihumiseva, - tunteheni lietsot eloon uuteen, - uinua mä tahdon maani ihanuuteen. - Vuolas virta aina kohiseva, - levon tuo, - onnen suo!" - -Siinä on tunnetta, muodon kauneutta ja sointua. - --- Roskaa, mumisi valtiopäivänainen uskaltamatta puhua ääneen, sillä -"vanha koivu ja vuolas virta" olivat nähtävästi saavuttanut täyden -ihailun. - --- Olkaa hyvät ja ottakaa pieni tilkka lisää, tyrkytti rehtorin rouva. - --- Päivällinen tärveltyy kokonaan tällä tapaa, sanoi tohtorinna. - --- Ei meillä ole niin hyvää päivällistä, että siitä koituisi suurikaan -vahinko, sanoi nuori rouva ottaen ison annoksen leipää neljänteen -kuppiinsa. - --- Minun sisäkköni sanoi tänään, ettei hän kunnioita herrasväkeä, -kertoi laulunopettajan rouva. - --- Kuinka hän silloin voi olla sisäkkönä? Sehän on mahdotonta, sanoi -entisen senaattorin rouva. - -Kaikissa paremmissa seuroissa on aina entisten senaattorien rouvia. - --- Eihän nykyään kukaan kunnioita ketään, sanoi eduskuntanainen. - --- Paitsi suurmiesten muistoa. Helsinkiläiset ovat innostuneet -juhlimaan patsaitten ympärillä ja sitä kai maaseutukin on. Silloin -kaikki kunnioittavat ylenmäärin, puhuvat ja ovat mahtavia, sanoi -naistoimittaja. - --- Oletko tyytyväinen Olgaasi? kysyi rehtorin rouva Teklalta. - --- Olga muuttaa, sillä minä väsyin hänen yöjuoksuunsa ja vaadin että -hän olisi kello 10 kotona. - --- Sehän sopii erinomaisesti. Minulla on tiedossa kiltti karjalainen -tyttö, joka tuli tänne hakemaan paikkaa. Hän on kotipitäjästäni, -tunnetusta talosta. Hänen nimensä on Anu Jukonen, sanoi rehtorin rouva. - --- Muistan, että olet puhunut Anu nimisestä tytöstä, mutta eikö joku -sanonut hänen olevan hiukan epänormaalin? kysyi Tekla. - --- Etkö ole huomannut, Tekla kulta, että kun emännät suuttuvat -palvelijoihinsa, sanovat he heitä aina vähän hulluiksi. Samaten -palvelijat emännistään. Siitä ei huoli välittää vähääkään. Katsos, eri -kansanluokat eivät ymmärrä toistensa sielunelämää. - --- Mutta minulla on totisesti palvelija, joka ei ole täysijärkinen. -Hän nauraa ääneen itsekseen ja keittää munia 20 minuuttia, sanoi -laulunopettajan rouva. - --- Mitä sanoisitte meidän Lainasta, joka leikkasi tomaatit viipaleiksi -ja paistoi ne pannussa makkaroiden kanssa? kysyi tohtorinna. - --- Ja minun keittäjättäreni osti 400 markalla kesähatun, eikä omista -yhtään paria villasukkia, sanoi professorin rouva. - --- Minulla on suurimmat vaikeudet sulhasasioista. Lyylillä on hellät -suhteet puumiehen, kaljakuskin, nuohoojan, kaasulaskunkantajan ja -talonmiehen kanssa. Hän on muuten hyvä tyttö, mutta liian tunteellinen. -Niissä asioissa hän on epänormaali. - -Eduskuntanainen nousi kuin puhetta pitääkseen: - --- Ihmiset tuomitsevat sokeasti tekojen mukaan, koska he eivät näe -toisten vaikutteita. Heidän johtopäätöksensä vievät harhaan. Eri -rotujen välillä tämä tapahtuu aina. Villit kansat pitävät valkoisten -ihmisten tapoja ja tekoja hyvin omituisina ja käsittämättöminä. -Sivistyneet puolestaan arvioivat alempana seisovien ihmisten aivot -sangen epätäydellisiksi, tuomiten heitä heidän tekojensa mukaan. -Lapsetkin luulevat usein voivansa järjestää asiat paremmin tai ainakin -hauskemmin kuin vanhemmat. Sama on laita isäntäväen ja palvelijoitten -välillä, jotka useimmiten pitävät toisiaan vähäjärkisinä. Tosin -kamala sota oman kansan keskuudessa on tuhonnut monta, kovan ajan -heikentämää hermostoa. Kotiapulaisemme esimerkiksi olivat vaikeassa -asemassa valkoisten turvaamina ja elätettävinä, sillä välin kuin juuret -ja tunteet olivat toisella puolella. Täytyy tunnustaa, että suurin -osa heistä menetteli rehellisesti isäntäväkeään kohtaan. Harvoin -mielipiteiltään hyvinkin punainen palvelijatar petti työnantajansa. -Mutta usea heistä on järkytetty ikiajoiksi. Kauhu on jäänyt jäljelle ja -hermosto on huono. Sivistyneet kärsivät myöskin, mutta he eivät olleet -tällaisessa ristiriitaisessa asemassa kuin kotiapulaisemme. - --- Meidän Laina on aivan valkoinen, mutta silti hän on katkera veljensä -kärsimysten johdosta vankileirillä, sanoi tohtorin rouva. - --- Tässä näette toisen syyn ristiriitaan. Mutta muutenkin on harva -ihminen täysin normaali. Lähemmin tutkiessamme huomaamme, että hyvinkin -viisaalla ihmisellä on huolestuttavampia ominaisuuksia kuin että -hän keittää munia 20 minuuttia. Minun vanha viisas opettajani laski -sormensa ja varpaansa heti herättyään nähdäkseen, ettei niistä yksikään -puuttunut. Eräs lääkäri nykäisi karvan parrastaan aina ennen vaikeaa -leikkausta, jatkoi eduskuntanainen. - --- Minun mieheni jättää joka lauantai yliopistoon kirjan, jota hän -tarvitsee valmistellessaan maanantaista luentoa. Sen hän tekee -tahallaan pakottaakseen itsensä ikävälle kävelylle sunnuntaisin. Tätä -hän katuu joka sunnuntai, mutta uudistaa tekonsa joka lauantai, sanoi -professorin rouva. - --- Kuinka kauan tätä on kestänyt? kysyi joku. - --- 12 vuotta, eikä se lopu koskaan. - --- Pieni epänormalisuus ei suinkaan ole pahin vika ihmisessä. -Epärehellistä, kevytmielistä, tuhlaavaista tai epäystävällistä -palvelijaa minä en tahdo kotiini. Sen sijaan tulen hyvin toimeen -kotiapulaisen kanssa, jolla on hiukan vikaa aivoissa, sanoi rehtorin -rouva. - --- Mutta mikä tätä Anua vaivaa? kysyi Tekla levottomana. - --- Talvella häntä ei vaivaa mikään. Kesillä sanovat hänen joskus -olevan hiukan omituisen. Lähetä hänet uimaan, niin kyllä hän selviää. -Hän on kiltti, ystävällinen tyttö. Karjalaiset ovat rakastettavia ja -sydämellisiä ihmisiä. He rakastavat lapsia ja kiintyvät perheisiin, -ainakin niin kauaksi aikaa kuin he ovat talossa, ja sehän on pääasia. - --- Voinhan ottaa hänet koetteeksi, sillä ehdolla että hän on vaaraton. - --- Tietysti hän sitä on. Ei silti ole varmaa, että hän sopii teille, -sillä palvelija, josta yhdessä perheessä pidetään, voi epäonnistua -täydellisesti toisessa paikassa. Niinkuin kasvitkin, joista toiset -vaativat hiekkamaata, toiset savimaata, sanoi rehtorin rouva. - --- Toiset ovat kuin perunat, jotka tulevat rupisiksi lihavassa maassa, -mutta useammat ovat kuin hyötymansikat, jotka vaativat vahvaa maata, -sanoi maisterin rouva. - --- Tarkoitat, että yksi palvelija tarvitsee ankaruutta, toinen -ystävällistä kohtelua ja rohkaisua. Mutta harvapa meistä ajattelee, -mitä heidän luontonsa vaatii. He ovat vain enemmän tai vähemmän sopivia -välikappaleita palvelemaan meidän omia tarkoitusperiämme, sanoi -eduskuntanainen. - --- Meidän keittäjättäremme luonto vaatii eläviäkuvia joka toinen ilta, -sanoi professorin rouva. - --- Ja minun Liisani luonto on kuin Vesuvius, joka purkautuu kerran -viikossa tuhoavalla tavalla. Olen koettanut kesyttää hänen luontoansa, -etenkin kun porsliiniastiat ovat niin kalliita, mutta vielä en ole -saanut aikaan muuta kuin uusia purkauksia, sanoi kamreerin rouva, joka -juuri oli liittynyt seuraan. - --- Miksi ette vaihda keittäjätärtä, ettehän te ole vihitty häneen? -kysyi naislehdentoimittaja. - --- Mieheni luonto vaatii hyvää ja vahvaa ravintoa, niinkuin sitä -vaativat hyöytymansikat. Liisa on erinomainen ruoanlaittaja. Hänellä -on erikoinen aisti, joka johtaa häntä panemaan juuri sopivan määrän -mausteita ruokaan ja saamaan kastikkeet tuoksuavan maukkaiksi. Pihvit -ovat aina täsmälleen oikein paistetut ja keitot niin täydellisiä, että -mieheni suutelee minua erikoisen lämpimästi ja kehuu hyväksi emännäksi. -Liisaa minun täytyy pitää niin kauan kuin hän suinkin pysyy meillä. -Kaikkihan tietävät, että hyvät keittäjät ovat pikaluontoisia. - --- Minulla on keittäjä, joka on kuin auringonpaiste, mutta lihapullat -ovat kuin kuivuneet maanmunat ja ohukaiset kuin nahkapalat, sanoi -maisterin rouva. - --- Mitenkä saat Liisan kestämään luonasi? kysyi Tekla kamreerin -rouvalta. - --- Nostan palkkaa aina kun hän vaatii. Olen koettanut saada -käännöstyötä, voidakseni sen tehdä. Sittenkin hän uhkaa jokaisen -purkauksen jälkeen muuttaa. Elän kuilun partaalla. Liisalla on kaikki -valtit käsissään. - --- Eikö lainsäädäntöä voisi kehittää ehkäisemään alituisia palvelijain -vaihtoja pienimmästäkin syistä? kysyi toimittajaneiti eduskuntanaiselta. - --- Voisihan ajatella jonkunlaista lakiehdotusta tähän suuntaan. -Maammehan kehittyy yhä enemmän lakimaaksi. Meidän ryhmä suunnittelee -monta uutta hyödyllistä lakia. Ehdotamme, että määrättäisiin, kuinka -monta lasta kullakin perheellä pakollisesti täytyy olla. Toinen ehdotus -koskee lasten kuukausirahan suuruutta. Seuraava asettaa ikärajan -tanssimiselle, joka onkin tarpeen, nyt kun vanhat ovat alkaneet -tanssia. Sitten on ajateltu pakottaa naimattomat miehet ottamaan -kasvatikseen joku isätön lapsi, vastasi eduskuntanainen. - --- Miks'ei naimattomia naisia? kysyi tohtorinna. - --- Heitä pidetään syyttöminä naimattomuuteensa. On ajateltu kuitenkin, -että niiden, joita on kosittu, pitäisi alistua saman määräyksen -alle. Mutta miehet vaativat, että ne poikamiehet, jotka ovat saaneet -rukkaset, vapautettaisiin tästä. Minusta vasta kolmannet rukkaset -oikeuttavat heitä pääsemään kasvatista. - -Koko seura piti tätä viimeistä lakiehdotusta aivan erinomaisena. - --- Sivistystyön alalla olisi vielä paljon tehtävää. Koulupakko on -vain ensimäinen askel. Seuraava on kaunokirjallisuuden lukemispakko, -käyntipakko Suomen ihanimmilla seuduilla ja tärkeimmissä -kulttuurilaitoksissa. Jokaisen suomalaisen, Ruijasta Rajajoelle -saakka, täytyisi tuntea Kansallismuseo, tieteelliset kokoelmat, Turun -historiallinen museo ja Korkeasaaren eläinmaailma, sanoi toimittaja. - --- Mutta eihän kansalla ole varaa matkustella, sanoi Tekla. - --- Jokainen pakkolaki tulee kalliiksi, sillä ne ovat vietävät läpi -valtion kustannuksella. Mutta varoja meillä on vaikka mihin, ja -rahallinen meno tuo toiselta puolen suuren henkisen voiton, auttoi -eduskuntanainen. - --- Kyllä meillä sitäpaitsi on varaa matkustaa. Koko kesän ovat junat -täynnä väkeä, jotka käyvät laulujuhlilla, kokouksissa ja arpajaisissa. -Paras heinäaika tanssitaan, elonkorjuutyöt seisovat laulun tähden ja -kauranleikkuu unohtuu arpajaishommien tähden, sanoi entisen senaattorin -rouva. - --- Tässä olisi myöskin lainsäätäjällä työtä, tuumi eduskuntanainen. -- -Ensimäiseksi täytyy saada kahdeksantuntinen työpäivä kotiapulaisille. -He ovat ainoat ihmiset, jotka toisten palveluksessa saavat tehdä -rajattoman määrän työtä. Heidän velvollisuutensa pitäisi määriteltämän -tarkalleen. Silloin ei jäisi niin paljon mielivallan varaan. -Minä hoidin kerran sisareni lapsia 6 tuntia ja se tuntui silloin -maksimiajalta, sanoi toimittaja. - --- Jos minun lapsiani hoidetaan vain kahdeksan tuntia, niin he kuolevat -jok'ikinen, sanoi tohtorinna, joka kuului neljään yhdistykseen, hoiti -ison seurustelupiirin ja suosi taiteita. - --- Meillä täytyy ainoan palvelijan nousta kahvia keittämään puoli -seitsemältä. Jos hän lopettaisi työnsä kahdeksan tunnin kuluttua, niin -emme saisi ruokaa ja palvelusta puoli kolmen jälkeen. Sellainen ei käy -meidän perheessämme, jossa kaikki ovat laihoja, sanoi laulunopettajan -rouva. - --- Minä tiedän keinon. Perustetaan yhdistys, ehdotti kamreerin rouva. - --- Mitä uudella yhdistyksellä tekisimme. Onhan meillä jo "Perheenäitien -Yhdistys" ja "Palvelijataryhdistys", kysyi rehtorin rouva. - --- Tämä olisi sekayhdistys. Pohdittaisiin yhdessä epäkohtia, sanoi -kamreerin rouva. - --- Mutta emäntien epäkohdat ovat palvelijoitten edut ja päinvastoin, -sanoi tohtorinna. - --- Siitä tulisi varmaan vilkas yhdistys. Kuta enemmän -yhteenliittymistä, sitä enemmän heräämistä ja nousua! huudahti -toimittaja. - --- Mitähän kello lienee? kysyi Tekla. - -Seurassa oli parikymmentä naista, mutta kenelläkään ei ollut tietoa -ajasta. Useimpien kellot olivat epäkunnossa. Toisilla oli rannekellot, -mutta kaikki vetämättä ja yhdellä oli ainoastaan vitjat. - --- Ei naisesta ole maailman hallitsijaksi, ennenkuin hän osaa hoitaa -kellonsa, sanoi eduskuntanainen halveksivasti, katsoen kelloansa. -- -Kello on nyt puoli kuusi. - -Koko seura ponnahti seisoalleen ja syntyi aika hälinä. - --- Minun mieheni on pahalla tuulella, kun myöhästyn neljänneksenkin -päivällisiltä, sanoi tohtorinna. - --- Liisa muuttaa huomenna ja lapset nääntyvät nälkään, voivotteli -kamreerin rouva. - -Tekla kamppaili eteisessä löytääkseen vaatteensa, kun hän kuuli -rehtorin rouvan rauhoittavan vieraitaan: - --- Kello ei ole vielä neljääkään. Ruokahuoneen kello käy täsmälleen -oikein. Mieheni hoitaa sen itse. - --- Eduskunnan kello näkyy pitävän kiirettä. Jos sen mukaan hallitaan -maailmaa, niin tulevat asiat ainakin ajoissa valmiiksi, pisteli Amalia. - --- Tämä sattuu minulle ensimäisen kerran elämässäni. Mikähän tälle -kellolle nyt lie tullut, sanoi eduskuntanainen hämillään. -- Minulla -ei ollut itselläni kiirettä kotiin, sillä minä syön päivällistä kello -7. On mahdotonta seurustella ulkomaalaisten kanssa, ellei totu syömään -samaan aikaan kuin kulttuuri-ihmiset. - --- Pitääkö meillä muuttaa vanhat tavat ulkomaalaisten mukaan? Minä olen -ollut usein mieheni kanssa sivistysmaissa, mutta en ole vielä nähnyt -että esim. saksalaiset tai englantilaiset muuttaisivat tapojaan siellä -oleksivien ulkomaalaisten mukaan, sanoi kamreerin rouva. - --- Emmehän me voi pysyä ikuisesti Väinämöisinä tai Joukahaisina, -äksyinä ja vanhoillisina, sanoi eduskuntanainen. - --- Hyvästi nyt, rakas Berta. Meillä on ollut tavattoman hauskaa. - -Pian olivat vieraat kiiruhtaneet porvarillisiin koteihinsa syömään -työstä tulleitten miestensä kanssa lihapulliaan. Mutta ruokahalu ei -ollut niin aito kansallinen kuin tavallista. - -Rehtorin palvelijattaret korjasivat kutsujen jäljet. - --- Nyt meistä on taas puhuttu tuvat täyteen. Eihän kahvi maistuisi -miltään ilman palvelijajuttuja, sanoi sisäkkö. - --- Häpeevät välistä ja kääntävät puheen ruotsiksi. Kun sitä ymmärtäisi, -niin saisi kuulla kunniansa. Pitäkööt vain lystiä, kyllä mekin heidät -tunnetaan perinpohjin, sanoi keittäjätär. - --- Niin kuin minäkin katsoin näitä hienoja rouvia, jotka puhuivat niin -kauniisti ja nauroivat simasuin, ja samalla muistin, mitä niitten -palvelijat ovat kertoneet, niin nauratti minuakin. Me tiedetään -asioita, joita eivät kertoisi lapsilleenkaan, tai joita lapset eivät -sallisi vanhemmilleen kerrottavan. Luulevat, että kodit ovat vain -suljettuja perhepiirejä, eivätkä käsitä, että keittiön ovien läpi -kulkevat salaisuudet maailmalle. Heidän maineensa on meidän käsissämme. - --- Niin on totisesti. - - - - -V. - -ANU. - - -Ilma seisoi kaasukeittiön äärellä ja kähersi hiuksiaan, kun ovelle -koputettiin. - --- Onks tää lehtor Sevisel? kysyi tulija, pieni, pyöreä nainen. - --- Kyllä, vastasi Ilma. - --- Mie satuin sit järestää kohallee. Oottaks työ täst talost? - --- Minä olen vanhin tytär. - --- Mänkääs sit sanomaa tei mammal jot mie oon tult. Mie oon teijä uus -kuharkka. - --- Mikä se on? En minä luule että äiti tarvitsee sellaista. - --- Vissii hää tarvissoo ko hää on miut pestant. Ymmärrättäks työ sit -mikä köksä on? - --- Ahaa, te olette meidän uusi palvelijamme. Tervetuloa vain. Ottakaa -vaatteet päältänne. Äiti ei ole nyt kotona, mutta hän tulee pian. - --- Eiks hää minnuu varttuntkaa ko hää läks pois? Mut saaha mie haastaa -täs teijä keral ratoks. Miu nimmei on Anu Jukonen. Mitävast se entine -läks? - --- Hän ei sopinut meille. Minkä tähden Anu muuttaa paikkaa? - --- Mie en kehant ennää röhjöttää maasyvämmes koton, ni sit mie lähin -sen kauppias Kosose kuharkaks, mut hyö pittiit nii pahhaa elämää. -Tappeliit yleaikaa keskenää, herra ronas rouva keral joka asjast. Hyö -olliit nii saitoi jot kahviporot pit paahtaa uuvellee. Aamul joivat -saijjuu. Mie oon kahevuotiaast ast saant kohvii ylösnoustes. Siit saa -voimaa jot jaksaa akkiloija kaike päivää. Ryssä, hää juop saijjuu ja on -vetelä ja laiska. Mitä työ juotte? - --- Lapset syövät puuroa, aikaihmiset juovat kahvia. - --- Ompas teil hyväluontoset lapset ko eivät patista kohvii. Onks teijä -pappa alustpittäi olt herra? - --- Hän on lehtori ja oppinut historiantutkija, vastasi Ilma lyhyesti. - --- Meijä naapuri poika käi monet koulut ja luk roviisoriks ast. Hää -nai ruossii haastavan rouvan, mut ei hyö silt oo oikiaa herrasväkkee. -Mienen taho olla rostopaikas sitävast, ko mie tahon isse sivistyy. -Oppiiks tääl ruossii? - --- Me puhumme suomea kotona - --- Tei papal on nii rostonim, sanoi Anu, joka alkoi tulla levottomaksi. - --- Se on rehellinen suomalainen nimi, eikä sitä tarvitse hävetä, sanoi -Ilma hermostuneesti. - --- Voip olla hyvinkii herrasväen nim, lohdutti Anu. - -Tekla tuli nyt kotiin ja Ilma luovutti Anun hänelle. - -Ensimäinen viikko on emännän ja palvelijan kuherrusaika. Molemmat -ovat toivorikkaita, kaikki sujuu hyvin ja luokkaepäluulo on haudattu -ystävällisten tunteitten alle. - -Anu oli sukkela töissään, laittoi ominpäin ruoan ja siivosi -uskomattoman nopeasti huoneet. - --- Nyt olemme saaneet meidän talomme mukaisen, vaatimattoman -kotihengettären. Olen ihastunut häneen, sanoi Tekla miehelleen. - --- Hän on kiltti meille, ei aja pois keittiöstä eikä kutsu penikoiksi -tai muilla vielä enemmän ihmisarvoa alentavilla nimillä. Niin tekevät -useimmat palvelijat, kun heillä on kiire, sanoi Mauri. - --- Hän povaa meille korteista iltasilla. Minä saan nuoruuden -rakastettuni vaimokseni, mutta mustaverinen nainen myrkyttää hänet -elämän keväässä, ja minun anoppini saa Ameriikan perinnön, mutta hän ei -anna penniäkään minulle. Maurilla on punapartainen verivihollinen, joka -saattaa hänet pahaan huutoon, niin että hän joutuu akkojen hampaisiin. -Silloin vasta hänelle sattuu odottamaton onni, kun hän näkee unissaan -valkean, mustan ja harmaan kissan hyppäävän kaivoon, kertoi Eljas -henkeään vetämättä. - --- Minulle hän myöskin on kiltti, sanoi Tekla raukka, joka aina oli -alakynnessä keittiössä. - --- Ehkä Karjala tuottaa parempirotuisia palvelijoita kuin muut -tienoot. He ovatkin olleet kauimmin ikeen alla ja tottuneet nurkumatta -palvelemaan muita, tuumi lehtori. - --- Eivätkö he ole viekkaita ihmisiä? kysyi Ilma. - --- Viekkaat ihmiset ovat niin ystävällisiä, sanoi Tekla. - -Parin viikon kuluttua sanoi Anu Teklalle: - --- Nyt mie rupian käymää iltakurssiloil, siel oppii ruossii ja muit -henkee etistävvii asjoit. Mienen ikkään kehtaa lötöstää piikan, mie -meinaan pyrkii etteepäi. Tääl talos ei paljokaa sivisty. - --- Tietysti Anu saa käydä iltakursseilla, kunhan kotitoimet eivät siitä -kärsi, sanoi Tekla. - --- Rouvan pitäs ja sivistää issijää jot pysys herran tasol, kehoitti -Anu. - --- Ei jää paljoakaan aikaa taloustoimista ja ikuisista parsimisista. - --- Vaik mie oon toise orja, ni mie ossaan laittaa issellein aikaa -henkenetistämissee. - --- Minun aikani kuluu tarkkaan kotona. - --- Mikä mistäi tykkää. Mie saan aikaa ko isse tahon. - --- Mutta eilen, Anun ollessa saunassa, minä näin ruokakomerossa -perunasäkin takana uuden pyyheliinan kosteassa homeessa. Viime -viikkoisen marjapuuron tähteet olivat samalla vadilla kuin -maksakappale, joka oli unohtunut paistamatta ja haisi. Hyllypaperit -näyttävät, mitä meillä on syöty parin viime viikon aikana ja pesupöydän -mauton sisällys pursuaa ulos, kun aukaisee oven, uskalsi Tekla sanoa. - --- Kyl mie ajallaa korjaan kaapitkii, mut kassokaa, mite sorja tää -kyökki on. Kuparit kiiltäät jot vilistää silmis, kyökinsilta on puhas -ko Juhanina ja tuukit mie pesen kerta viikos. Mut mienen tykkää, ko -rouva koluvaa ja nuuskii miu perässäi. Kosose rouva pilas mei välit -rykkänää sellaisel. Miul sekkautuu ver kons miul haastetaa tiukkaa. - --- Mutta täytyyhän minun huomauttaa epäkohdista, sanoi Tekla. - --- Mienen tykkää siit, miul sekkautuu ver, toisti Anu itsepintaisesti. - -Se olikin totta. Lehtori heräsi yöllä siihen, että joku nyki peitettä, -jolla hän oli peittänyt kokolailla kaljun päänsä. - -Heikossa valossa hän näki silityshuopaan käärityn paljasjalkaisen -olennon seisovan vuoteensa vieressä ja valittelevan: - --- Voi, voivoi! nyt se on katos. Lepattelloo ja pilkkaa, eikä lähe -pois. Voivoi tokkiisa! - -Lehtori veti kainosti peitteen kaulaansa asti ja herätti Teklan. - --- Mitä Anu tekee täällä keskellä yötä? kysyi tämä. - --- A ko mie säikähin henkee siel katos. - --- Mistä Anu puhuu? - --- Myö oltii Kososel justii jalois ko sottaa käytii ja tekkiit -hirmutöit ja ihmiste sisut olliit ko luontokappaleil. Hyö lopettiit sen -Noskua Tuomaan ja hää kasso minnuu ko hyö raastoit hänt pois. Mut nyt -häne henkesä lietsoo kyöki katos enkä mie hirviä männä sinne, nyyhkytti -Anu. - -Tekla sytytti tulen ja sanoi: - --- Anu rauhoittuu nyt. Keittiön katossa palaa vain kaasunsytytysliekki. -Onhan Anu nähnyt sen ennenkin joka ilta. Mennään nyt yhdessä katsomaan, -niin sammutan sen helposti. - -Tekla vei Anun keittiöön, jossa hän pari kertaa sammutti ja sytytti -kaasuliekin. Sitten hän antoi Anulle bromia ja saattoi vuoteeseen. - --- Anu nukkuu nyt rauhassa, että jaksaa huomenna auttaa vaatteitten -silittämisessä. - -Tämä ajatus rauhoitti Anua niin että hän pian nukkui. - --- Kuinka minä uskallan pitää häntä talossa, hän näkyy todella olevan -hiukan sekaisin. Sotatapahtumat ovat mahtaneet järkyttää hänen -tasapainoaan, sanoi Tekla päästyään vuoteeseensa. - --- Saamme nähdä, minkälainen hän on huomenna. Joku seikka on varmaan -eilen tärisyttänyt häntä, arveli lehtori. - --- Hän sanoi verensä sekaantuvan kun huomautin hyllypapereista ja -ruoantähteistä. - --- Häntä täytyy kohdella varovaisesti. Ihmiskunnan hermot eivät -ole entisellään. Ranskan vallankumouksen jälkeen sattui myöskin -omituisia sielullisia ilmiöitä. Eräs kuuluisa hermolääkäri kertoo -mieltäkiinnittäviä tapauksia tältä alalta. Monella olivat aivot -täydellisesti kunnossa, ainoastaan joku epäsäännöllisyys ilmautui. -Jotkut sekaantuivat mielenliikutuksista tai pelosta. Toisilla oli joku -hulluudenoire tai mielikuvitelma, muuten he olivat viisaita. Odotapas, -niin haen huoneestani hänen teoksensa tänne. Voit itse lukea, ja -lehtori oli nousemaisillaan vuoteestaan. - --- Älä, hyvä ystävä, tärvele loppuyötä. Nukkukaamme nyt, muuten emme -jaksa herätä aamusella. Onko nyt sopiva aika lukea hermolääkärin laajaa -teosta? - -Lehtorin pää painui alas. - --- Olet oikeassa, Tekla. Muistuta minua huomenna, niin saat kirjan. - -Seuraavana päivänä olivat kaikki harmit hälvenneet. - -Anu nousi aikaisin ja siivosi joka sopen keittiössä. Itse hän oli -aurinkoisella tuulella ja hyräili kimakasti, lehtorin kauhuksi. - -Iltakurssit alkoivat nyt todenteolla. Anu tuli yhä henkevämmäksi. Hän -kävi esitelmissä ja "sivistävissä" elävissä kuvissa. Kirjallisuutta -harrastettiin sekä keittiössä että lastenkamarissa. Anu lainasi pojille -kehittävää kirjallisuutta, Alkion ja Päivärinnan kirjoja. - -Teklakin sai osansa sivistysriennoista, sillä Anu kävi museoissa, -taulunäyttelyissä ja iltamissa. Kotiin tultuaan hän kertoi näkemiään. - --- Mitä Anu on tänäpäivänä nähnyt? kysyi lehtorikin kerran. - --- Mie oon näht mite ruokottommii vanhat miehet olliit enne. Issois -kuvatauluis on heijä työsä totistettu. Ko ykskii herra nykkii toise -partaa vaik tää makkaa ruumiin kirstus, ja sen vainajan rouva kassoo -pääl. Toine harmaapartaniekka ajjaa lehois ja järvel takkaa iha verestä -tyttöö, jot tää heittääksee kalloiruuvaks ja kuoloo nuorel ijällää. -Sannoit Väinämöiseks, hää on vissii Viipurist sil häne hautasa on -paronisatus. Mie näin isse. - --- Mikä se paroonisatu on? Tarkoittaako Anu "Monrepos'n" puistoa -Viipurin lähellä? Siellä on Väinämöisen patsas. - --- No niihä hyö sitä kussuut. -- Sit mie näin ko kolme munkkii -mässäät ja juovat luostari kellaris. Suuret tynnörit tyhjentäät. Mie -käin pienen olles vaijjain keral Valamos, sielt se kuva vissii on. A -tietääks lehtor et yks höist ol tää rehtor Lunteeni? Mie tunsin hänet -vaik hää ol ouvois vaatteis. - --- Mitä Anu sanoo? Kyllä minä olen nähnyt sen taulun. Se on maalattu -aikoja sitten, eikä Lunden ole koskaan ollutkaan sellaisessa hommassa. -Anu on erehtynyt. - --- Kyl se on hää isse. Pitäs sannoo hänel et ihmisten häpiän hää siel -on. Nii ne vaa tulloot päivävalloo ihmise pimiät työt, sanoi Anu ja -hävisi keittiöön. - -Toisen kerran hän koetti vaikuttaa Teklaan: - --- Sietäs rouvankii saaha uuven ajan henkeyksii ja tuulahtuksii. -Palvelijat seuraavat nykyjää kehityst ja ajattelloot muutakii ko -ylensyömist ja vassanpalvelemist. Rouvat senkö jarruttaat etistyst, hyö -eivät taho muutoksii ja parannuksii. Kyl mei elämä kääntys kehnoks jos -myö ei isse seurattas asjoit. - --- Minusta kehitys käy yksipuoliseksi. Palvelijoitten asema yhä paranee -ja emäntien huononee. Eikö teidän yhdistyksissänne koskaan pohdita, -mitenkä emäntien asemaa parannettaisiin? Olisihan sekin kehitystä, -sanoi Tekla. - -Anu vaikeni pitkän aikaa, sitten hän kysyi: - --- Onks höilkii epäkohtii? - --- Olisit, Anu parka, ollut minun asemassani neljä viimeistä vuotta, -niin et kysyisi. Siitä asti kuin Lotta muutti meiltä, on täällä -vilissyt epäkohtia. - --- Onks teil olt vorroj? - --- Toiset ovat olleet epärehellisiäkin ja monenlaisia muita vaikeuksia -on ollut. - --- Ei niit vissiikää oo liikoi olt, ko noi hyvis lihois kestetää. -- -Nyt mie lähen Etissonnii, siel näytetää lustii. Myö männää koko sakki -arttelis. - -Pesupöytä sai nopean pyyhkäisyn, kädet kuivattiin alushameeseen, -hattu vedettiin olemattomien silmäkulmien yli ja alaoven avain hävisi -käsilaukkuun. Ovi sulkeutui Anun jälkeen ja keittiö oli autio ja tyhjä. - -Illalla Tekla kuuli nyyhkytyksiä keittiöstä. Hän kiiruhti katsomaan. - --- Onko Anu kipeä? Mitä nyt on tapahtunut? - --- Kyl toisil sit pittää ol ohrast täs elämäs. Siel näk -elävistiaatteris mite toine voi pilata toise elämä tykkenää. Näyttiit -mite yks potra reivi, sellaine sukureivi, saattaa ystäväsä väärää -syytteesee ja iäks päiväks linnaa. Sit hää naip häne morsiamesa ja -muotlääkär, jol ol nokkellas silmäs, myrkyttää hengilt häne vaimosa. -Valkone koira ulvo yksinää häne hauvallasa. Minnuu nii itketti ko hää -harmaahapsisen äijän pääsöö linnast ja kaik ovat hauvas eikä tunne -hänt. Ja yks ko ol sokkee, umpsokkee, tuns hänet syvämme äänellää. - --- Mitä se on? - --- Rakkauve voimal, nääs. - --- Mitä Anu nyt tuollaista satua itkee? kysyi Tekla, joka ei -yrittänytkään saada selkoa sekavasta kertomuksesta. - --- Iha se ol oikiast elämäst kuvattu. Puut huojuit ko ilma tuuls, -lehmät olliit tarhas, hännällääs huitoit itikoit ja ves vuos vaatteist -ko se reivi ratsast sattees muotlääkärin rouvan keral ja salama löi. -Viel miun sisälmyksii vääntää ko mie ajattelen mite se toine rosmo -väijy ja maleks pimiäs verankol. Tiatteris ovat kivet ja puut paperist. -Kyl mie tiijän eron. Tää ol oikiaa. Mut mite hyö sattuit kohallee -kaikkii kassomaa ja kuvvii ottamaa? - --- Anu menee nyt levolle, ei auta surra muitten puolesta, sanoi Tekla, -joka tiesi entisestään ettei maksanut vaivaa oikaista Anun käsitteitä -asioista. - --- A ko miul on suotu nii tundeelline syvän. Minnuu vuoroo varist, -vuoroo kars pintaa, ko se loppu ol nii luonnol käypää. Se vartiapahus -rääkkäs viel omast puolestaa -- -- -- - --- Huomenna pestään salin ikkunat. Lämmitetään eilinen paisti ja -porkkanat, ettei ruoanlaitto vie paljon aikaa. Hyvää yötä nyt, sanoi -Tekla ja poistui. - -Anu toipui heti, sillä Tekla oli, tavalliseen tapaan, asettanut hänet -entiseen maailmaansa ja ohjannut ajatukset tuttuun uomaan. - -Tuli kevät ja läheni maallemuuton kriitillinen aika. Tekla korotti -Anun palkkaa, ennenkuin tämä ehti puhua poislähdöstä. Perheellä oli -tavalliset kevätkiireet ja elämä oli entistään levottomampaa. Anun -sivistysriennot lepäsivät, iltakurssit olivat loppuneet ja esitelmät -samoin. - -Viimeisellä viikolla sanoi Anu: - --- Mie lähtisi täst käymää Porvoos. Miul ois tähellist asjaa sinne. - --- Mutta meillähän on vuoden kiirein aika käsissä. Tavarat lähetetään -parin päivän kuluttua, eikä kaikki talvivaatteetkaan ole vielä -naftaliinissa. Mitä Anu nyt tekee Porvoossa? kysyi Tekla itkun -partaalla. - -Onneksi hän jaksoi hillitä itseään, sillä itkevä emäntä joutuu -auttamattomasti alakynteen. - --- Mie lähe sukuloittamaa. Siel on kakskii serkkuu Jääskest. Hyö ovat -kirjatehtaas, toine mättää yleaikaa liimaa pahvipalasil ja toine -syöttää painettui paperloit sellaisel konneel mikä harsii höist kirjoi. -Höil on suuret palkat, viimekii litviikis sannoit saaneesa mont sattaa -markkaa. Hatus höil on höyhenet ja ruusut ja lakernahka kengät aret, -pyhät. Kaheksa tuntii hyö ovat roletaarii ja kuuvelt hienoi ryökkynöi. - --- Eikö Anu voisi käydä tervehtimässä heitä joskus toisten? - --- A ko mie lupasi tulla nyt kevvääl, toine höist männöö naimisii -kesäl. Miul on muutakii mennoo Porvoosee. Mie lähe kassomaa sitä -vänrikkii, hää kuuluu oleva hauvattu mäe pääl. - --- Mitä vänrikkiä Anu tarkoittaa? - --- Vänrikki Stoolii, eik rouva hänt tiijä? Häne entine asuntosakkii -kuuluu oleva reilas ja sänky ja särmi. - --- Anu puhuu kai Runebergistä? - --- Just, just. Hänt issijää mie meinasin, mut en hoksant täl hetkel -häne nimmeesä. Yheshä hää kirutti sannoit sen vänrikin keral. - --- Eikö Anu tyytyisi näkemään Topeliuksen hautapatsasta, se on täällä -Helsingin vanhalla hautuumaalla? - --- Mienen välitä näyttelijöitten hauvoist. Elläissää höit on lusti -kassella, mut ei höist tiijä kuka heiät perrii kuolema peräst. - --- Nyt Anu taas sekoittaa henkilöitä. Topelius oli yhtä suuri runoilija -kuin Runebergkin, eikä tietääkseni ole koskaan esiintynyt näyttämöllä. - --- Voip olla. Hyö pittiit saman iltan yhistyksel estelmää Iita -Aalperist ja Topeliuksest, kuka höit muistaa mikä mikkäi ol. Mut -Porvoose miu kummikii on lähettävä. Mie kasson issellein paikkaa -kirjatehtaast. Voip olla jot mie jään viel tänne vähäks aikaa, jos -pojat eivät rennaa liikaa. Mut ei tää talo passaa miul kauakaa, ko se -ei oo etulline sivistyksel. Ei tääl opi ruossii eik' oo kalaassiloit -eik' opettavaisii tilaisuuksii. - --- Täytyy kai Anun sitten lähteä Porvooseen. - --- Mie tuun illal kottii, ko sit aamul lähetää maal, se soppii miul -akkuraatist. - --- Mutta minulle se ei sovi yhtä akkuraatist. - --- Eikä tääl ennää oo lope paljo tekemist. Kyl työkii jollaiviisii -tuutte toimee, lohdutti Anu. - -Tekla aavisti mitä tämä "jollaiviisii" oli, mutta hän ei voinut -kärjistää tilannetta. - -Anu matkusti ja tilapäinen apulainen tuli tilalle. - --- Äiti on aivan liian veltto palvelijoilleen, sanoi Ilma. -- Jos -minusta joskus tulee emäntä, niin saatte nähdä toista. Minä olen -kohtelias ja oikeudenmukainen, kutsun heitä vaikka neideiksi, mutta -vaadin, että työt tehdään kunnolla. Heidän täytyy käyttäytyä, niinkuin -minä pankinjohtajan edessä. Kirjallisessa sopimuksessa määritellään -kumpaisenkin velvollisuudet. Silloin ei tule yllätyksiä. Ei tarvitse -koskaan muistuttaa ja torua, vetoaa vaan kirjoitettuun sopimukseen. - --- Siitä tulee laaja asiapaperi, jos tahdot ennakolta määrätä joka -asian. - --- Kun tulee odottamattomia ristiriitoja, niin vedetään pitkää tikkua. -Silloin ei kumpainenkaan voi valittaa. - --- Voit olla varma siitä, että sinä aina saisit lyhyen tikun ja -kotiapulainen pitkän. - --- Ainakaan he eivät pääsisi tekemään pyhiinvaellusretkiä haudoille -kesken maallemuuttoa. - --- Minäkin luulin nuorena voivani helposti järjestää elämän ja sen -ongelmat tavallisella ymmärryksellä. Nyt minä olen tyytyväinen -voidessani jotakuinkin ratkaista välttämättömimmät vaikeudet, sanoi -Tekla istuutuen riutuneen näköisenä matkakorin kannelle. - --- Voi, äiti parka! Koetan auttaa sinua kun vain pääsen pankista. - --- Täytyy pahimmassa tapauksessa lykätä maalle meno joitakin päiviä -eteenpäin. - -Seuraavina päivinä Tekla ei ehtinyt ensinkään huolehtia omasta -kodistaan, sillä hänen anoppinsa sairastui. - -Pojat, joitten mieli paloi maalle, sanoivat lehtorille: - --- Nyt ei äiti pakkaa ensinkään, kun hän on kaiket päivät mummon luona. - --- "Pakkaa" on ruotsia. Käyttäkää suomalaisia sanoja, silloin -kuin voitte, sanoi lehtori. Sanokaa esimerkiksi "sulloa tavaroita -matkakoriin". - --- Sepä on pitkä sana. Voiko sanoa: äiti on sulloatavaroitamatkakoriin -hommissa? - --- Kylläpä suomenkieli on uusi kieli, koska ei ole sen sopivampaa -sanaa? Ehkä meidän esi-isämme eivät matkustelleetkaan? Lemminkäinen -teki sitä usein, mutta hänellä ei luultavasti ollut matkakapineita. -Herrassääty matkusti kyllä myöhemmin, mutta silloin he puhuivat -ruotsia. Mutta nythän kansakoulun opettajatkin matkustelevat, kumma -että he eivät ole keksineet sopivaa nimeä tälle toimitukselle. - --- Eikö isä voisi nyt keksiä suomalaista nimeä pakkaamiselle, niin -voisimme puhua siitä? ehdotti Mauri. - --- Ehkä jostain sanakirjasta saisi valmiin sanan. Voinhan käväistä -kirjastossa tutkimassa asiaa. - --- Keksi itse ennemmin, se käy nopeammin, pyysi Eljas. - --- No, voitte sanoa sullotella. Se tuo selvän kuvan mielikuvitukseen. -Niin, sullotella on hyvä. - --- Mitenkä saisimme äidin sullottelemaan, niin että valmistuisimme -ajoissa? kysyi Mauri. - --- Ei pidä kiiruhtaa äiti parkaa, jolla aina ilmankin on kiire. Nyt hän -on rakkauden työssä. Auttakaamme häntä milloin suinkin voimme. - --- Emmekö me voisi isän avulla sullotella? Korit ovat jo eteisessä. Me -saamme kyllä paljon mahtumaan. Ainahan me olemme mukana, kun heiniä -ahdetaan latoon. Ei tämä ole sen vaikeampaa, ehdotti Eljas. - --- Sen teemmekin, heti syötyämme käymme käsiksi valmistuksiin. Se on -helppo tehtävä kolmelle miehelle, sanoi lehtori. - --- Naiset tekevät sullottelun vain turhanpäiten monimutkaiseksi, sanoi -Mauri. - --- Miehet kehittyneemmällä järjellään voivat varmaan suoriutua yhtä -hyvin kuin naiset tästäkin tehtävästä. Nämä ovat tosin tehneet -sitä vuosisatoja. Kansainvaelluksen aikana naiset luonnollisesti -sullottelivat. He ovat perineet monen sukupolven kätevyyden. Mutta -toiseltapuolen luulisi miehilläkin olevan edellytykset tähän, katsoen -siihen, että heidän suonissaan on juossut yhtä monen sukupolven -aikana sullottelevien äitien verta. Sitäpaitsi he esim. ristiretkillä -luultavasti itse sullottelivat. - --- Kamalaa kun isä on historian lehtori, ainakin tänäpäivänä. Ennemmin -hän nyt saisi olla puumies, joka on tottunut sullottelemaan halkoja -laatikkoon, sanoi Mauri Eljakselle. - --- Tai tiversikauppias, vastasi tämä. - -Ruoan jälkeen alkoi työ. Lehtori vaati, että kaikki tehtäisiin -perusteellisesti ja järjestelmällisesti. Liinakaapin, vaatekomerojen -ja laatikkojen sisältö leviteltiin sohvalle ja tuoleille. Pöydille -asetettiin kirjoja ja lääkkeitä. Sitten lehtori määräsi työsuunnitelman: - --- Mauri saa osalleen liinavaatteet, joitten sisään on käärittävä -särkyvät tavarat. Eljas sullotelkoon pitovaatteet ja lääkkeet -mahdollisimman käytännöllisesti, ja lisäksi kasvipuristimet. Minä otan -kirjat ja hatut osalleni. - -Kaikki ryhtyivät innokkaasti työhön ahertaen ääneti rakkauden -kannattamina. - --- Isä, sanoi Mauri vihdoin, -- nyt on vielä liinavaatteita, mutta -särkyviä esineitä en enää keksi, kun ruoka-astioita ja tauluja ei oteta -mukaan. Minä olen käärinyt peilejä, viivottimia ja lämpömittarin. - --- Tästä saat kirjoja lisäksi. Niitä ei koskaan tule liikaa, sanoi -lehtori ajatellen itsekseen että: ei niin pahaa ettei hyvääkin, nyt ei -Tekla ollut estämässä, otti sitten kirjoja mukaan kuinka paljon tahansa. - --- Katsokaa, kuinka pieneen tilaan minä olen saanut vaatteet mahtumaan, -sanoi Eljas ylpeänä. - -Hän oli asettanut vaatteita omaan ja Maurin kasvipuristimeen ja -kiertänyt ruuvit kiinni. Sitten hän oli etsinyt sopivan korin, johon -nämä mahtuivat vieretysten. - --- Seisohan, isä, laudan päällä, niin minä saan ne vieläkin -litteämmiksi. - --- Tärveltyvätköhän ne tuollaisesta? kysyi lehtori epäillen. - --- Ne silitetään kumminkin maalla, rauhoitti Mauri. - --- Ja toiset voivat tulla vieläkin paremmin prässätyiksi, sanoi Eljas. - --- Taas käytätte vieraskielistä sanaa, sanoi lehtori. - --- Seiso nyt, rakas isä, sen aikaa laudan päällä, kun keksit uuden -nimen prässäykselle, pyysi Eljas. - -Ja lehtori nousi. - -Sillä välin oli Anu palannut Porvoosta. Kerrottuaan apulaiselle -keittiössä kaikki matkan elämykset, hän meni sisään. - -Täällä hän pysähtyi ovelle katsomaan miesten hommia. Yleissilmäyksen -jälkeen hän poistui yhtä ääneti kuin oli tullutkin. - --- Mis rouva on? kysyi hän apulaiselta. - --- Hän on sairaan anoppinsa luona, vastasi tämä. - --- Etteks työ oo älynt sen vertaa et lehtor poikinee on pahateos? - --- Lehtori selitti auttavansa rouvaa. - --- Sillo hää just on vaaralline. En mie lope kaua oo palvelt täs talos, -mut het alus mie huomasin jot lehtor ei oo selvä päästää. Hää on hyvä -mies ja nii ystävälline mut usiast ilma tolkkuu. Eikä se oo asjaa mitä -hää haastaa ja mitä hää tekköö. Nyt hää vast on iha ilktyös. Mie mään -hakkee rouvaa kottii, muute hyö kolhiit koko talon piloil. - --- Minä en uskalla jäädä tänne yksinään sen kanssa, sanoi apulainen -pelästyneenä. - --- Ei hää oo pahemp ko monet muut herrat. Mie tuun siin paikas takasii. - -Vaikka Anu oli valmistellut Teklaa kotimatkalla, kauhistui tämä sitä -näkyä, joka häntä odotti kotona. Huone, jossa lehtori sullotteli, oli -totisesti "tiversikaupan" ja tavaramakasiinin välimuoto. - --- Tehän olette kovassa työssä, ihmisparat, sanoi hän hilliten itseään. - --- Tahdoimme auttaa sinua, rakkaani. Minusta on väärin ettei -miesväki ota osaa kotitoimiin. Olen sydämestäni kiitollinen sinulle -uhrautuvaisuutesi takia äitiäni kohtaan. Uhraan minäkin sentähden -mielelläni vapaan aikani sinulle, sanoi lehtori hymyillen herttaisesti. - --- Tästä lähin ei äidin tarvitse koskaan sullotella, lupasi Eljas. - -Tähän yhtyi Maurikin sanoen: -- Äiti saa nytkin mennä vaikka -sirkukseen, kyllä me tullaan toimeen täällä isän kanssa. - --- Kiitoksia nyt vain avustanne, kyllä minä lopetan tämän työn. Näen, -että olette helliä ja hyväätarkoittavia, sanoi Tekla epävarmasti. - --- Kaikki, mitä teen puolestasi, on helppoa ja hauskaa, sanoi lehtori -saaden suutelon palkakseen. - -Kun Tekla vihdoin jäi yksin, purkautuivat kauan patoutuneet kyyneleet -esiin. Eikä hän tullut iloisemmaksi kuullessaan keittiön oven kautta -Anun sanovan apulaiselle: - --- Miun sissuin ei ois kärsint tuollaist myllertämist. Ol siin sirkust -tarpeeks ast ko lehtor polk lautaa justii ko hevone tynnöril. Rouvas ei -oo puhtii viije penni iest, nykyisekää raha arvo mukkaa. - -Kesänalku oli kylmä ja tuulinen ja sateinen, niinkuin normaali kesäkuu -aina onkin Suomessa. Lehtori rouvineen matkusti puolivälissä kuuta -entiseen lapsuuden kotiinsa, joka oli ollut suvun hallussa tähän -asti. Mutta nyt siitä tarjottiin hyvä hinta, niin että se päätettiin -myydä. Lehtorilaiset palasivat kotiin kaupan päätyttyä, kaipuu -mielessä, ja pankkikirja lehtorin povitaskussa. Ensimäisen kerran -viisikymmenvuotisen elämän jälkeen omisti lehtori vaatimattoman summan -Smkaa. - -Saavuttuaan pienellä laivalla huvilan rantaan he näkivät poikien ja -Anun seisovan laivasillalla. Pojat huiskuttivat lakeillansa ja huusivat -tervetuloa, mutta Anu, harsokankaasta neulottu hollantilainen päähine -keltaisilla hiuksilla, nojasi kaidetta vastaan ja piti kahden sormen -välissä pitsistä nenäliinaa, jonka hän antoi sirosti liehua tuulessa. - --- Katso äiti tuota isoa laivamiestä Sjögreniä, kuiskasi Mauri ensi -tervehdysten jälkeen. -- Se on Anun sulhanen. - --- Mennään nyt kotiin. Älkää puhuko turhia. - -Kotimatkalla kertoivat pojat, että Anu oli rannassa joka kerta, -kun laiva saapui, ja sunnuntaisin hän matkusti sillä edestakaisin -pääteasemalle. - -Pian Tekla huomasi itsekin ettei Anu ollut ennallaan. Kesä oli nyt -kuumimmillaan ja kova kuivuus vaivasi. - -Kun Tekla kerran puhui Anulle päivällisestä, heidän seistessään -aurinkoisella kartanolla, sanoi tämä: - --- Mienen muista mittää ko rouva haastaa näi aurinkonpaistees. Jos on -tähellist asjaa, ni sanokaa varjos, sillo mie ymmärrän. - --- Eikö Anu ole terve? - --- En mie oo millokaa oikee potent, mut pääs humisoo ja kuuluu äänii. - --- Anu menee nyt uimaan, kehoitti Tekla, joka muisti rehtorin rouvan -neuvon. - --- En mie ennää ui. Mie häpiän. - --- Ei kukaan ole nyt rannassa ja onhan siellä uimahuone. - --- Siel on sellaisii oljamii joist ei monikaa tiijä. En mie ilkijä, -sanoi Anu hymyillen salaperäisesti. - -Teklasta alkoi tuntua kaamealta. Mutta nähtyään, että Anu teki työnsä -niinkuin ennenkin, niin hän rauhoittui. - -Kuta kuumempi tuli, sitä omituisemmaksi kävi Anu. Hän varoitti poikia -menemästä saunaan, sillä siellä oli vihollisia. Kerran hän kirjoitti -Ilmalle, jota odotettiin kotiin lomalle ja pyysi tätä ostamaan hänelle -uimapuvun. Asia ratkaistiin niin, että Tekla lahjoitti Anulle Ilman -entisen puvun, jolla hän nyt ui lopun kesää. Pää selvisikin joka kerta -huomattavasti. - -Toiselta puolen tuli Anu yhä haaveellisemmaksi. Iltaisilla kaikui laulu -rantakallioilta, kun laivansavu katosi sisäjärven saarien taakse. - - "Vie tuulonen viesti mun armaalien - taa sinimerten vieraille maille - ja kuiskaa hiljaa hänen sytämellen: - olen ijäti lempesi orja!" - -Sivistysriennot eivät myöskään unohtuneet, sillä keittiöstä kuului -puuropadan sorinan säestäessä: - --- Jaak aakar ten uulyytika kossen, tuu aakar ten uulyytika kossen... - -Eräänä kauniina elokuun päivänä, kun lehtori selvitteli pikääsiimaa -kaivon läheisyydessä, kulki Anu ohi, kantaen kahta vesiämpäriä. - -Lehtori, joka aina oli avulias, milloin hän hajamielisyydestään -huolimatta, keksi jonkun tarvitsevan apua, tarjoutui auttamaan jyrkässä -mäessä. - -Anu asetti ämpärit maahan, puisti päätään ja sanoi: - --- Minnuu ei tarvisse herrat auttaa, kyl mie senverra kavahan. Enkä mie -tiijä, mitä kalloi siin vees liikkuu, mis lehtor uip. Mitä lehtor miun -ämpärlöitäin raahaa? - --- Minä olisin vain auttanut, kun mäki on niin jyrkkä, sanoi lehtori -säyseästi. - --- Auttaa vaa ommaa rouvaasa. Mie tiijän herroi metkut ja iesottamiset. -Kososel ei ykskää tyttö kestänt entisellää, jos ei issiää varont, kons -vaa isseksee ol. Miul on se paper talles ja kavahtakkaa jot' en mie -vällee näytä rouval. - --- Ei minulla ole metkuja, eikä ole koskaan ollutkaan, kaikista -vähimimin palvelijoitten kanssa. Mistä paperista Anu puhuu? - --- Tään mie sain postis, sillo ko herrasväk ol reissus. Kyl mie nään -kirutuksest ja meiningist kene se on tekemä. - -Anu kaivoi taskustaan huonolla käsialalla kirjoitetun kirjeen ja antoi -sen lehtorille, joka luki: - - Muistoksi. - - Ei kuihtu ne jotka sinusta jäi - nin selvä on Kuvasi sytämessäin - Ei kuihtu ei kuole - Ne kukivat van - minä jän sua kaihoden muisdeleman. - - Kun elosi sule hymyää - ja kohdalo Rusuja kanta - nin muisdele joskus - minua joka kuljen - mailman Ranta. - Se Joka sinua ihaile amusta iltan asti. - --- Yks minnuu vaa näkköö aamust iltaa ast. Mienen räknää naisii ja noit -poikii. Täst näkköö, jot se on sivistynnee herrasmiehe kiruttama. - --- Mikä tässä oikeastaan todistaa sivistystä? kysyi lehtori -aavistamatta mihin Anu tähtäsi. - --- Ko hää haastaa noi eskuvvii ja vertauksii kaut ja kohtalost ja -maalima rannast. Syvänt liikuttas, joset tietäs mite suur pahennus siin -pohjal piilöö ja miessuvun tärvellys. - --- Käsiala on pahennus jokaisen silmissä ja oikeenkirjoitus on -tärvelyksen huippu, sanoi lehtori, istuutuen hyväntahtoisen näköisenä -sotkuisen siimansa ääreen. - --- Kyl häne on pitänt lukkee monjait vuosii enneko ossaa näi kirjakielt -kiruttaa. Mut sen mie terota näi mei kesen, jot lehtoril on etullist -et laittaa vällee syvämmees sen kuvan, ko sin laillisest ja esvalla -käskyst kuuluu, painakoo se sit vaik toist sattaa killoo. - --- Mitä? Syyttääkö Anu minua nimettömän, virheitä vilisevän -- -- --? - --- Mie haastan vaa mitä merkit osottaat, sanoi Anu työntäen -kansallisen, lakastuneen lehden värisen, kostean kiharan korvan taakse. - -Lehtori jätti pitkäsiimansa nurmelle ja meni, nopeammin kuin -historianlehtorin arvo oikein sallisi, huoneeseensa, jonka oven hän -lukitsi. - -Sillä välin oli Tekla mennyt laivarantaan postia hakemaan. - -Kun laiva lähti, jäikin pitkä laivamies, Sjögren, sillalle. Hän -puhutteli Teklaa, joka tunsi hänet monista matkoista. - --- Minulla on asiaa rouvalle. Saiskohan seurata mukana huvilalle? - --- Olkaa hyvä vain. Mistä olisi kysymys? kysyi Tekla. - --- Eihän rouva tykkää pahaa? - --- Enhän minä tiedä, mistä on puhekaan. Sanokaa vaan. - --- Milloinkahan Anu Jukonen voisi päästä palveluksestaan? - --- Mitä nyt? En minä ole aikonutkaan vaihtaa palvelijaa. - --- Mutta Anu on aikonut mennä naimisiin. - --- Sjögren laskee leikkiä? - --- Totta se on. Minä meinaan naida hänet ennen kesän loppua. - --- Olenhan minä huomannut, että te seurustelette, mutta toivoin ettei -siitä tulisi mitään. Eiköhän olisi parasta jättää naiminen sikseen? - --- Naiminen on sentään kaikista rehellisintä seurustelua. En minä ole -sellainen, että minä riiailisin muulla tavalla kuin tosi mielessä. - --- Tarkoitin vain, että Anu ei minusta sovi aviovaimoksi. - --- No miksikä niin? Poltttaako se puurot pohjaan tai särkee astioita? - --- Ajatelkaa nyt hänen henkisiä ominaisuuksiaan. - --- Taitaa olla äkkivihainen tai tuhlaavainen? Sjögren oli levottoman -näköinen. - --- Eikö Sjögren ole huomannut, että hän on hiukan omituinen? - --- Tietenkin. Hän puhuu henkisistä riennoista ja sivistyksen -vaatimuksista. Sellaisiksi ne käyvät aina herrasväen palveluksessa. -Mutta se ei haittaa minua ensinkään. - --- Anulla on outoja mielikuvituksia, selitti Tekla varovaisesti. - --- Ei sellaiset ole vaarallisia. Minä olen tuntenut rouvan, joka manasi -henkiä ja tanssitti pöytiä. Mainio emäntä se oli. Lapset olivat hyvin -hoidetut, koti siisti ja ruoka hyvää. Eikö hänessä ole muuta vikaa? - --- Ei, mutta jos järki on vähän sekaisin -- -- -- - --- Kyllä sitä on tarpeeksi tähän tarkoitukseen, sanoi Sjögren, joka -tunsi helpotusta. Hän oli luullut pahempaa. - --- Minä tahdoin vain varoittaa. Täytyy ajatella perinnöllisyyttä. - --- Kyllä minun lapseni tulevat hyvärotuisiksi, hymyili Sjögren leveästi. - --- Onhan Anu muuten kiltti tyttö. - --- Ja kaunis, lisäsi Sjögren hartaasti. - -Anu tuli nyt ämpäreineen rannasta. - --- Minä olen kertonut meidän kaupoistamme rouvalle, sanoi Sjögren -tervehdittyään. - --- Onnea sitten vain. Anu saa kunnollisen miehen. Se on sentään suurin -onni tässä elämässä, sanoi Tekla. - --- Mitähä lehtor täst sannoo, taitaa panna pahaksee, tuumi Anu. - --- Mitä hän siihen sanoisi? kysyi Tekla. - --- Se koira älähtää, joho kalikka kalahtaa, ja Anu myhähti -merkitsevästi. - --- Mitä sinulla on lehtorin kanssa tekemistä? Oletko sinä se kalikka, -joka saa hänet älähtämään? kysyi Sjögren terävästi. - --- Mie oon viaton, enkä mie valita kohteluu. Mut mitä lehtoris kyttöö, -sen saa rouva selvittää, sanoi Anu. - --- Anun puheet ovat taas sekavia. Sjögren menee nyt keittiöön, niin Anu -antaa kahvia, sanoi Tekla, joka alkoi hermostua. - -Anu ja Sjögren ottivat kumpikin ämpärinsä ja menivät läiskyttäen -leikillä vettä toistensa päälle. - -Teklan saapuessa huvilaan näki hän miehensä huiskuttavan hänelle -ikkunasta ja huutavan: - --- Tulehan Tekla huoneeseeni, niin saamme puhella. - -Tekla joudutti askeleitaan ja kiirehti miehensä luo. - --- Minä en kokoa voimia enkä voi pitää henkeäni tasapainossa, ellei -koti ole rauhan tyyssija, sanoi lehtori. - --- Mehän olemme onnellinen, tyytyväinen perhe, rauhoitti Tekla. - --- Täällä on rauhan häiritsijä, epäluuloinen ja epähieno olento. - --- Sopusointuista palvelijaa on mahdotonta saada. - --- Mutta hän voi olla nolla. - --- Minusta meillä on ollut nollia tarpeeksi, jos tarkoitat henkistä -kehitystä. - --- Tarkoitan heidän lukumääräänsä. - --- Emmehän voi, rakas Konrad, olla ihan ilman kotiapulaista. - --- Voimme kyllä. Äidillä ja Amalialla ei ole hyräilevää, eroottista, -puolihassua kotihäiritsijää. - --- Heillä on keskuskeittiö ja niin paljon mukavuuksia, että heille se -käy laatuun. - --- Sitäpä minäkin olen miettinyt tämän kiusallisen puolentunnin aikana. - --- Mikä puolitunti se on? - --- Siitä asti kuin jätin pitkänsiimani nurmelle kaivon luo ja tulin -tänne huoneeseeni, pakottaen aivoni työskentelemään ankarasti, -huolimatta siitä että lämpömittari näyttää 25° varjossa. Vai oliko -se 25 1/2°? Nyt näyttääkin tulevan kaunis kuutamo. Pitäisi mennä -kravustamaan. - --- Kerrohan nyt ensin, mitä aivosi saivat aikaan, ohjasi Tekla lehtorin -entiseen ajatuskulkuun. - --- Palvelijoilla on hyviä ja huonoja ominaisuuksia, aloitti lehtori. - --- Niinkuin meilläkin, keskeytti Tekla. - --- Aivan oikein. Ainakin minulla ja lapsilla. Olemattomilla -palvelijoilla ei ole yhtään huonoa ominaisuutta. - --- Mutta hyviä ominaisuuksia sitä enemmän. Minä olen ollut ilman -palvelijaa kesällä. Ensimmäisinä päivinä nautin tavattomasti, -mutta kuta pitemmälle aika kului, sitä suuremmaksi kasvoi kaipuuni -kotiapulaista muistellessa. Hän häämöitti mielessäni kaiken avun -tuojana, epäitsekkäänä uhrautuvana kotihengettärenä. Silloin huomasin, -mitä hän merkitsi koko perheelle, lapsille ja etenkin minulle. Kun -minun itseni täytyi olla ensimäinen aamulla ja viimeinen illalla, niin -silmäni aukenivat. Ja minkälaisia toimia sain tehdä! - --- Olen keksinyt keinon, mitenkä nuo toimet jäävät kokonaan pois. Me -ostamme osakkeet Töölössä, samanlaisessa talossa kuin se, jossa äitikin -asuu. Nythän meillä on melkein riittävä summa. - --- Etteikö meillä olisi taloutta ensinkään? - --- Saamme ruokamme yhteisestä keskuskeittiöstä ja säästämme palvelijan -elatuksen ja palkan. - --- Sehän olisi ihanaa. Niissähän on pieni keittokomero, niin että -saamme aamukahvimme ja vieraillemme mitä tahdomme. Joku siivooja saa -käydä siistimässä ja silloin me olemme onnellinen suljettu perhepiiri, -johonka vieras aines ei tuo levottomuuden aihetta. - --- Eikä kukaan väitä, että historianlehtori alentuisi kirjoittamaan -rakkausrunoja. Anun päivät ovat luetut tässä talossa. - --- Anu menee naimisiin Sjögrenin kanssa. - --- Sjögren parka! Mutta minä varoitan häntä. En voi nähdä ihmisen -suinpäin syöksyvän perikatoon. - --- Silloin tekisit turhaa työtä. Lähemmin ajatellessani luulen, -että Anusta tulee erinomainen vaimo. Hän osaa hoitaa taloutta ja -luonteeltaan hän on kiltti ja taipuvainen. Sinä tuomitset häntä -luokkarajan toiselta puolelta. - --- Olet oikeassa, niinkuin aina, Teklaseni. Luultavasti Josefiinat, -Olgat, Hildat ja Iidat ovat kaikki erinomaisia, katsottuina oikeassa -perspektiivissä. - --- Tosiaankin. Kun nyt ajattelen tulevaisuutta ilman heitä, näen kaikki -toisessa valossa. Työnantajien ja työntekijöiden välinen hankaus -ja etenkin jokapäiväinen elämä vierasten ihmisten kanssa vaikuttaa -epäedullisesti arvosteluun. - --- Mekin, jotka rakkaus liitti yhteen, saimme kestää monta vaikeutta, -ennenkuin arkielämä alkoi sujua tasaisesti. Mutta nyt, kun meidän -ei ole pakko vetää arkaan kotielämäämme vieraita, toisessa -maaperässä kasvaneita ihmisiä, niin järjestäkäämme elämämme heistä -riippumattomaksi. - --- Mutta mitä ne perheet tekevät, joilla on pieniä lapsia tai jotka -eivät voi ostaa osakehuoneustoa? - --- En minä kykene pohtimaan yhteiskunnallisia ongelmia keskellä -kesähellettä. Nyt lähden uimaan, ja heti kun tulee viileämmät ilmat, -lähdemme Helsinkiin ostamaan kotia itsellemme. Sillävälin luemme -ilmoituksia ja valmistelemme asiaa kirjeenvaihdon kautta. - -Kahvihetki humalamajassa oli täynnä juhlatunnelmaa. - -Lehtori selitti pojille nyt alkavaa uutta elämää ja nämä kuuntelivat -hartaina. Silmät loistivat monipuolisesta nautinnosta. Suloinen kahvi, -vastaleivottu leipä, ruumis viileänä uimisen jälkeen, ympärillä -vihannoiva luonto ja tuolla kimalteleva järvi! Sitten vielä mullistavia -suunnitelmia perhe-elämässä -- nautinto oli täydellinen. - -Tekla katseli perhettään ja iloitsi. Kun Ilmakin huomenna yhtyisi -täyttämään paikkansa, niin olipa kuin taas elettäisi niitä harvoja -aikoja, jolloin elämä sujui onnellisena ja toivorikkaana. - -Hän hymyili kuullessaan keittiön puolelta Anun Sjögrenin seuran -vilkastuttaman iloisen naurun ja pienet kirkaisut. - -Emännän ja kotiapulaisen välit olivat tasapainossa. Heille häämöitti -luonnollinen ero täydessä ystävyydessä ja rauhassa. He näkivät -toisissaan ihmisen ja tunsivat pitävänsä toisistaan. Sillä vapaus -koittaisi molemmille. - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KOTIHENGETTÄRIÄ *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/66811-0.zip b/old/66811-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 7f863a8..0000000 --- a/old/66811-0.zip +++ /dev/null |