NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 5166 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..d3f921f
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #66801 (https://www.gutenberg.org/ebooks/66801)
diff --git a/old/66801-0.txt b/old/66801-0.txt
deleted file mode 100644
index de1713b..0000000
--- a/old/66801-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,5166 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook of Kuparilipas, by J. S. Fletcher
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you
-will have to check the laws of the country where you are located before
-using this eBook.
-
-Title: Kuparilipas
-
-Author: J. S. Fletcher
-
-Translator: Väinö Nyman
-
-Release Date: November 23, 2021 [eBook #66801]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: UTF-8
-
-Produced by: Timo Ervasti and Tapio Riikonen
-
-*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUPARILIPAS ***
-
-
-
-
-KUPARILIPAS
-
-Kirj.
-
-J. S. Fletcher
-
-
-Suomentanut
-
-Väinö Nyman
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Kirja,
-1925.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-    I. Kelpieshawin valtiatar
-   II. Toinen vieras
-  III. Kuparia
-   IV. Keskiöinen varoitus
-    V. Charles Sperrigoe
-   VI. Vastustamaton sanomalehtimies
-  VII. Mitä kuoleva mies sanoi.
- VIII. Minuutti jälkeen puolenyön
-   IX. Peltisepän arkihuone
-    X. Hänet tunnetaan kruunussa
-   XI. Takaisin Elisabethin aikoihin
-  XII. Palkeney-suvun mielilause
-
-
-
-
-
-I
-
-KELPIESHAWIN VALTIATAR
-
-
-Vaikka almanakan mukaan olikin jo kevät ja sekin jo hyvällä alulla,
-ei lumikausi vielä ollut vähääkään ohi tässä villissä rajaseudussa.
-Oli huhtikuun yhdeksästoista päivä. Voin määrätä sen näin tarkasti sen
-vuoksi, että syntymäpäiväni on saman kuukauden kahdeksantenatoista,
-ja minä satuin viettämään sen, täytin silloin kolmekolmatta vuotta,
-eräässä vanhanaikaisessa hotellissa Woolerissa ja juhlin sitä
-tilaamalla päivällistä syödessäni palan paineeksi pullollisen
-niin hyvää viiniä, kuin talo vain voi tarjota. Johtuiko se sitten
-tuosta viinipullosta vai pikemminkin pelkästä tietämättömyydestä
-ja liiallisesta itsetietoisuudesta, että minä seuraavana aamuna
-yritin jotakin sellaista, mikä myöhemmin osoittautui mahdottomaksi
-voimannäytteeksi. Lähdin matkalle heti aamiaisen jälkeen aikoen ennen
-iltaa kiertää täydellisesti Skotlannin rajan ja Woolerin välisen
-seudun kulkemalla Kirknetownin, Coldburnin ja Cheviotin kautta ja
-palaamalla takaisin lähtöpaikkaani Hedgehope Hillin ja Kelpie Strandin
-sivuitse. Siitä olisi muodostunut ihana retki jonakin pitkänä kauniina
-kesäpäivänä, mutta pohjoisen huhtikuun epävarmojen säiden vallitessa
-oli se niin ajattelematon seikkailu, että se saattoi minut hyvin
-ikävään tilanteeseen ennen iltapäivän loppua. Aamu oli kirkas ja
-lupaava, ja kaikki sujuikin mainiosti monta tuntia. Mutta noin kello
-kolmen aikaan katosi aurinko näkyvistä, taivas synkkeni epäilyttävästi,
-ja ilma alkoi jäähtyä. Hetkisen kuluttua alkoi sataa luntakin
-sellaisella tavalla, että se minulle etelämaalaiselle oli vallan outoa.
-Sitä tuli sakeasti ja sokaisevasti yhtä mittaa: se peitti jäljet
-nopeasti kasautuen kaikkiin kuoppiin, ja olin jo näkevinäni itseni
-eksyksissä. Kello viiden ja kuuden välillä olin joutunutkin siihen
-tilanteeseen. Mikäli voin saada selville taskukartastani, olin jossakin
-Cheviotin, Cairn Hillin ja Hedgehope Hillin välisessä kulmauksessa
-Harthope Burnin äärimmäisellä läntisellä laidalla, mutta ympäristöstä
-päättäen olisin yhtä hyvin voinut olla Andien ylimmäisillä rinteillä.
-Voin juuri erottaa noiden kolmen korkean kukkulan huiput, mutta en
-nähnyt jälkeäkään mistään majatalosta enkä asumuksesta, ja vieläkin
-ikävämpää oli, ettei karttaani ollut merkitty mitään ravintolaa, taloa
-eikä kylää -- tarkoitan kohtuullisen matkan päähän. Ja polultanikin
-olin jo eksynyt. Lumi alkoi tähän aikaan muodostaa sileän, paksun,
-valkoisen maton eteeni. Voin ehkä kulkea turvallisestikin tuolla
-matolla, mutta yhtä mahdollisesti saatoin vajota johonkin kuoppaan
-voimatta sitten päästä sieltä pois. Ja lähin merkitty paikka,
-Middleton, oli monen peninkulman päässä, ja ilta alkoi nopeasti pimetä.
-
-Paikka, missä tein nämä ylimalkaiset laskelmani, sijaitsi erään pienen
-näreikön suojassa. Olin pysähtynyt siihen hetkiseksi levähtämään ja
-miettimään parasta ratkaisua. Mutta ei ollut muuta tehtävää kuin
-ponnistella vain eteenpäin ja luottaa onneensa. Valmistauduin siihen
-ottamalla kulauksen pullostani, jossa onneksi oli vielä jäljellä
-puolet sen alkuperäisestä viski- ja vesisekoituksesta, ja syömällä
-loput eväistäni. Kun sitten hetkisen kuluttua poistuin suojastani ja
-kiersin näreikön toiselle puolelle, eivät näkemäni mahdollisuudet
-olleet lainkaan miellyttävät. Lunta satoi yhä nopeammin ja sakeammin,
-ja pimeä oli varmasti tulossa. Näytti aivan siltä, että minun piti
-joko ponnistella lumessa useampia peninkulmia kuin aavistinkaan tahi
-pakosta ryömiä ensimmäiseen löytämääni suojaan ja viettää siellä
-surkea yö. Mutta vielä silloinkin huono onneni oli kääntymäisillään.
-Kompuroidessani eteen- ja alaspäin korkealta nummelta laaksoa kohti
-huomasinkin äkkiä päässeeni jonkinlaiselle polulle tahi poljetulle
-tielle, kovalle ja leveälle, mistä otin selon pistelemällä kepilläni
-eri paikkoihin. Ja aivan yhtäkkiä, jatkettuani vielä hetkisen matkaani
-itää kohti, näin jonkin talon kirkkaat ja houkuttelevat valot.
-
-Ilta oli jo niin pimennyt ja tanssivia lumihiutaleita satoi niin
-sakeasti, että minä olin tullut aivan lähelle taloa, ennen kuin sain
-selville, millaisen talon oikeastaan olin näin sattumalta onnekseni
-löytänyt. Se sijaitsi vähän matkan päässä tiestä sen pohjoispuolella
-jonkinlaisessa nummen lahdelmassa. Korkeampi maa laskeutui
-penkereittäni sen seinien juurelle kaikilta muilta puolilta, paitsi
-siltä, missä minä seisoin. Piha ympäröi sitä joka puolelta; seinät sen
-kolmella sivulla olivat tavattoman korkeat, mutta minun puolellani
-matalammat -- niin matalat, että voin katsella niiden yli. Ja rakennus
-oli niin kummallisen näköinen, etten milloinkaan ennen ollut sellaista
-tavannut. Sen keskustassa oli korkea nelikulmainen torni, jossa oli
-muurinsakaroilla varustettu huippu. Sen läntisiin ja itäisiin kulmiin
-liittyi matalampia, vaikkakin melko korkeita sivurakennuksia, ja
-muutamassa näiden siipien yhtymäkohdassa oli toinen torni kartiomaisine
-huippuineen. Paikka oli kokonaisuudessaan niin keskiaikainen näöltään,
-että se siirsi ajatukseni rosvoritareihin, karjanryöstöihin ja
-muuhun samanlaiseen. Muudan seikka vahvisti vielä otaksumaani, että
-rakennus oli vanha -- sen alemmissa osissa ei näet ollut ainoatakaan
-ikkunaa. Seinät näyttivät olevan muurattuja teräskovista aineista
-minkään ikkunan tahi oven niitä rikkomatta. Näkemäni valot kajastivat
-ikkunoista, jotka olivat noin viidentoista tahi parinkymmenen jalan
-korkeudella maasta -- muudan pyöreässä tornissa, muudan vasemmassa ja
-muudan oikeassa siivessä.
-
-Mutta päästyäni pihalle polvenvahvuisessa lumessa kahlattuani sain
-vasta selville, missä ovi sijaitsi. Se oli pyöreän tornin juuressa, ja
-päästyäni sen luo huomasin sen olevan sopusoinnussa kaiken muun kanssa,
-se kun oli valmistettu jykevistä tammilankuista, jotka olivat jo
-vuosien mustuttamia. Se oli vahvistettu suurilla rautanauloilla, joiden
-päät olivat nelikulmaisia, ja sijoitettu yhtä jykeviin puitteihin
-kuin se itsekin oli. Ovi oli noita ovia, jotka ovat kiinni ollessaan
-sen näköisiä, kuin ne eivät milloinkaan enää aukeaisi, ja kun minä
-lyhyen tarkastuksen jälkeen koputin sen hirvittäviin lankkuihin, koska
-ei mitään soittokelloa ollut näkyvissä, tein sen arvaillen, voiko
-sellainen heikko kutsu tunkeutua sen ilmeisen paksuuden läpi.
-
-Suuri ovi avautui kuitenkin melkein heti. Edessäni seisoi, pitäen
-lamppua korkealla päänsä yläpuolella, vanhahko, pitkä, laiha ja tuiman
-näköinen nainen, joka aluksi selvästi säpsähti nähdessään minut,
-mutta alkoi sitten tuijottaa minuun ilmeisen epäluuloisesti. Hänen
-kasvoissaan ei ollut merkkiäkään ystävällisyydestä, ja se huomio
-karkoitti päästäni kaiken sen, mitä olin aikonut sanoa. Onnistuin
-kuitenkin änkyttäen kysymään:
-
-"Tuota noin -- voitteko ilmoittaa minulle, missä minä olen? Tarkoitan
--- mikä on lähimmän kylän nimi? Olen matkalla Wooleriin ja --"
-
-Minusta näytti jo melkein siltä, kuin ovi olisi aiottu sulkea nenäni
-edessä, ja varmasti pienensikin nainen välillämme olevaa kapeaa rakoa.
-
-"Lähin paikka on Middleton", vastasi hän. "Teidän on jatkettava
-matkaanne vain samaa tietä. Sinne on noin kymmenen kilometriä."
-
-"Kymmenen kilometriä tällaisessa lumipyryssä!" huudahdin minä. "Olen --"
-
-"Se on lähin paikka", kiiruhti hän sanomaan, "koska tämän paikan ja
-Middletonin välillä ei ole ainoatakaan taloa. Ja neuvoisin teitä
-jatkamaan matkaanne heti, sillä lumipyry muuttuu vain kovemmaksi illan
-kuluessa, eikä tiekään ole --"
-
-Jonkun tytön kirkas, sointuisa ja hieman komentava ääni keskeytti
-naisen töykeän puheen.
-
-"Tibbie, mikä on hätänä? Kuka siellä on?"
-
-Naisen kasvot synkistyivät. Mutta hän raotti kuitenkin ovea
-tahtomattaankin. Näin silloin hänen seisovan melko pienessä
-nelikulmaisessa kivieteisessä, ja hänen oikealla puolellaan olevat
-kiviportaat, joiden askelmat oli nähtävästi vasta äskettäin uusittu,
-johtivat tämän kummallisen vanhan talon ylempiin kerroksiin. Ja minä
-näin vielä enemmänkin, nimittäin hennot, kauniit, hienoihin sukkiin ja
-kenkiin verhotut nilkat, sievän hameenhelman ja portaitten ulkoneman
-ennen muuta.
-
-"Muudan nuorimies vain, neiti, kysyy tietä", sanoi ovenvartija. "Hän on
-matkalla Wooleriin ja minä olen sanonut hänelle --"
-
-"Wooleriinko? Ja tällaisessa pyryssä? Mahdotonta, Tibbie! Miksi --"
-
-Sievät kengät sipsuttelivat äkkiä portaita alas. Ja ennen kuin
-ehdin todeta onneani, katseli niiden omistaja minua uteliaasti ja
-kiinnostuneena. Olin luullakseni melko kurjan kulkurin näköinen, koska
-sadetakkini ei ollut enää kaikkein uusimpia ja päässäni oli iänikuinen
-ruma mielihattuni. Kohotin kuitenkin sitä ja kumarsin niin kohteliaasti
-kuin suinkin. Ja jos minä jäinkin tuijottamaan, tapahtui se sen vuoksi,
-että vanhan naisen lamppu valaisi minulle niin kauniin tytön, ettei
-hyvä onneni ollut milloinkaan tuonut eteeni hänen vertaistaan. Ja ehkä
-sen tähden, että me molemmat olimme nuoria, uskalsin minä hymyillä
-hänelle tieten tahtoen.
-
-"Luulette minun eksyvän pyryssä ja otaksutte jonkun löytävän minut
-kuolleena huomenna?" virkoin minä.
-
-"Niin teille varmasti käy, jos vain koetatte päästä Wooleriin tänä
-iltana", vastasi tyttö reippaasti. "Sellainen on mahdotonta, vaikka te
-tuntisittekin tien, ja luullakseni te ette tunne sitä. Teidän täytyy
-tietysti jäädä tänne. Holhoojani, herra Parslewe, on kyllä poissa,
-mutta --"
-
-"Herra ei välitä juuri lainkaan vieraista, neiti", keskeytti vanha
-nainen. "Hänen määräyksiään --"
-
-Tyttö kääntyi hänen puoleensa sellainen ilme harmaissa silmissään,
-että sain selvän käsityksen hänen käskevästä luonteestaan ja
-itsevaltiudestaan.
-
-"Joutavia, Tibbie!" huudahti hän. "Isännälläni olisi paljonkin
-sanomista, jos me vain karkoittaisimme jonkun matkamiehen pois
-oveltamme tällaisena iltana. Teidän pitää tulla huoneeseen", jatkoi
-hän kääntyen jälleen hymyillen puoleeni. "Herra Parslewe on mitä
-vieraanvaraisin mies ja toivottaisi teidät sydämestään tervetulleeksi,
-jos hän vain sattuisi olemaan kotosalla. En tiedä lainkaan, onnistuuko
-hän pääsemäänkään kotiin tänä iltana. Mutta minä olen nyt ainakin
-kotona", lopetti hän silmien välähtäessä veitikkamaisesti. "Seuratkaa
-vain minua!"
-
-En odottanut toista kutsua. Hän sipsutteli jo portaita ylös varjellen
-sievästi hamettaan koskettamasta harmaaseen kiviseinään, ja minä
-kiiruhdin hänen jäljessään. Kiipesimme noin parikymmentä askelmaa
-vanhan naisen valaistessa matkaamme lampullaan, tulimme sitten toiseen
-suurempaan samanlaiseen kiviseinäiseen lämpiöön kuin alempikin oli.
-Se oli koristettu vanhoilla keihäillä, musketeilla, lyömämiekoilla
-ja ketunraudoilla, ja siihen aukeni pari ovea, jotka sattuivat juuri
-silloin olemaan selkoselällään. Toisesta näkyi tilava keittiö, jossa
-muudan vanha mies istui suuren leimuavan takkavalkean ääressä, ja
-toisesta päästiin tilavaan ja kodikkaaseen arkihuoneeseen, jonka
-takassa palavan valkean varjot tanssivat laudoitetuilla seinillä.
-
-"Riisukaa märät vaatteenne ja antakaa ne Tibbielle", komensi emäntäni.
-"Ja sitten, Tibbie, teetä! Ja heti! Tulkaa nyt sisään", lisäsi
-hän opastaen minut arkihuoneeseen. "Ja jos haluatte viskiä teetä
-odottaessanne, on sitä tuolla sivupöydällä. Tahdotteko?"
-
-"Kiitoksia vain, mutta siemaisin juuri äsken annoksen", vastasin minä.
-"Onneksi oli minulla sitä vielä hieman pullossani jäljellä. Olette
-äärettömän ystävällinen osoittaessanne tällaista vieraanvaraisuutta."
-
-"Joutavia!" sanoi tyttö nauraen. "Kukaan ei voisi karkoittaa koiraakaan
-oveltaan tällaisena iltana. En tiedä ollenkaan, onnistuuko holhoojani
-päästä kotiin tänä iltana -- hän ja hänen vanha poninsa voivat tehdä
-ihmeitä ja ovat joskus päässeet läpi, vaikka kinokset ovat olleetkin
-parin kolmen jalan paksuisia. Mutta te olette nyt ainakin turvassa.
-Istuutukaa, olkaa niin hyvä."
-
-Hän viittasi takan vieressä sijaitsevaan isoon nojatuoliin, ja minä
-tottelin häntä ja vajosin siihen voidakseni katsella vapaammin
-ympäristöäni ja emäntääni. Huone oli varmasti osa siitä nelikulmaisesta
-tornista, jonka olin nähnyt pihalta, ja täytti erään kerroksen siitä
-kokonaan. Siinä oli pari suurta värillistä ikkunaa, seiniä kiertävä
-laudoitus oli jotakin tummaa puulajia, vanha ja vuosien mustuttama;
-kalusto oli sen mukainen; siellä oli vanhoja tauluja, vanhaa hopeaa ja
-kuparia, vanhoja kirjoja, ja minusta tuntui aivan siltä, kuin olisin
-äkkiä joutunut johonkin seitsemännentoista vuosisadan asumukseen.
-
-Mutta tyttö oli sentään tarpeeksi nykyaikainen. Hän näytti olevan
-noin yhdeksäntoista tai parinkymmenen vuoden ikäinen. Hän oli pitkä,
-solakka ja notkea; hänen tukkansa oli ruskea, silmänsä harmaat ja
-kasvonsa iloiset ja terveenväriset. Luulin sen johtuvan siitä, että
-hän ehkä kulutti suurimman osan ajastaan ulkosalla, ja minä kuvittelin
-jo näkeväni hänet urheilupuvussa ja lujissa kengissä kiipeämässä
-kukkuloille. Mutta juuri nyt hän näytti olevan hyvin näppärä
-talousaskareissa, ja minäkin olin kiitollinen siitä, että minulla
-riisuttuani päällystakkini ja hattuni oli ylläni aivan uusi puku, minkä
-vuoksi nyt näytin paljon paremmalta kuin ovelle koputtaessani.
-
-Pöydällä oli sytytetty lamppu, ja tyttö väänsi sen sydämen ylemmäksi.
-Kun valo kirkastui, kääntyi hän ja katsoi minuun tarkkaavaisemmin.
-
-"Olette varmaankin vieras täällä", hän sanoi. "Ette ole kotoisin näiltä
-seuduilta."
-
-"En olekaan", vastasin, "muussa tapauksessa en olisi ollut niin
-mieletön, että olisin ruvennut toteuttamaan aikomaani yritystä."
-Kerroin hänelle sitten lyhyesti aikeeni. "Voitte itsekin nähdä, kuinka
-onnellinen olen pelastuksestani, mistä minun on kiittäminen teitä. Ja
-sallikaa minun esitellä itseni: Nimeni on Alvery Craye ja tulen tänne
-Lontoosta."
-
-"Lontoostako?" huudahti tyttö ihmetellen. "Siellä en ole vielä
-milloinkaan käynyt. Nimeni -- teistä se varmaankin kuulostaa
-kummalliselta -- on Madrasia -- Madrasia Durham. Oletteko milloinkaan
-kuullut niin kummallista nimeä?"
-
-"En milloinkaan!" myönsin minä. "Mistä se johtuu?"
-
-"Olen syntynyt Madrasissa", vastasi hän. "Isäni oli siellä kauppias.
-Herra Parslewe, holhoojani, jonka kanssa minä nyt asun täällä, oli
-hänen liiketoverinsa. He kuolivat -- tarkoitan isääni ja äitiäni --
-minun pienenä ollessani, minkä vuoksi herra Parslewe on pitänyt minusta
-huolta sen jälkeen. Tulimme Englantiin kolme vuotta sitten, ja herra
-Parslewe osti tämän vanhan paikan laitattaen se kuntoon. Pidättekö
-tästä?"
-
-"Äärettömästi, siitä päättäen, mitä jo olen nähnyt. Millainen rakennus
-tämä oikeastaan on tahi tarkemmin sanoen, mikä tämä on ollut?"
-
-"Herra Parslewe sanoo tätä kuudennellatoista vuosisadalla rakennetuksi
-pieneksi linnakkeeksi -- siis jonkinlaiseksi linnoitukseksi", vastasi
-hän. "Näitä tällaisia on useita siellä täällä Tweedin kummallakin
-rannalla. Saavuttuamme Englantiin asuimme jonkin aikaa Berwickissä
-hakien jotakin vanhaa paikkaa. Sitten me löysimme tämän ja majoituimme
-tänne. Kesällä tämä on ihana, mutta talvella hieman kaamea."
-
-"Onko tällä mitään nimeä? Tätä ei ole merkitty karttaani."
-
-"Nimeäkö? Kyllä. Tätä sanotaan Kelpieshawiksi tätä ympäröivän Kelpie
-Strandin mukaan ja tämä sijaitsee Langlee Cragsin ja Hedgehope Hillin
-välillä. Mutta saatte nähdä enemmän huomenna, jos vain myrsky siihen
-mennessä lakkaa."
-
-Vanha nainen tuli nyt huoneeseen kantaen teetarjotinta. Vaikka hän
-olisi ollutkin suutuksissaan minun sinne tulostani, tiesi hän kuitenkin
-tehtävänsä, sillä hänen kotitekoiset kakkunsa olivat yhtä hyvät, kuin
-hänen kasvonsa olivat ankarat.
-
-"Hän on ainoa palvelijattaremme", huomautti emäntäni kaataessaan teetä
-kuppeihin. "Tibbie Muir; hän on ollut luonamme tänne tulostamme saakka.
-Vanhus, jonka näitte keittiössä, on hänen miehensä, Edie Muir. Hän
-on hyödyllinen apulainen. Hän ruokkii ponin, askartelee kaikenlaista
-pientä ja nuokkuu takan ääressä. Hänellä on hyvin vähän tehtävää, mutta
-Tibbie on äärettömän toimelias."
-
-"Toivoakseni hän suo minulle anteeksi tuloni", sanoin minä.'
-
-"Hänen haukuntansa voittaa hänen puremisensa. Hän on noita uskollisia
-palvelijoita, joista voidaan lukea kirjoista, mutta joita harvoin
-tavataan todellisessa elämässä. Hän on saanut päähänsä, että jollei
-herra Parslewe ole kotona, on hänen oltava varuillaan. Luullakseni hän
-pitää minua vielä lapsena. Mutta minä olen tietysti hänen emäntänsä."
-
-"Herra Parslewe ei toivoakseni suhtaudu minuun kuin tunkeilijaan?
-Olisin ehkä sittenkin voinut ponnistella määräpaikkaani."
-
-"Tuskinpa, epäilen sitä suuresti", vastasi hän tiukasti. "Ja herra
-Parslewe taas ihastuu saadessaan tutustua teihin. Jos vain voitte
-keskustella hänen kanssaan jostakin ikivanhasta, kuten vanhoista
-kirjoista tahi tauluista, vanhoista pannuista, padoista ja lautasista,
-on hän enemmänkin kuin ihastunut."
-
-Katselin ympärilleni huoneessa. Se oli sellainen, jota on hyvin vaikea
-valaista. Siellä oli pimeitä ja varjoisia paikkoja ja loukkoja. Mutta
-minä näin kuitenkin kaappeja, laudakkoja ja laatikoita, jotka selvästi
-olivat aivan täynnä sellaisia esineitä, joista neiti Durham oli
-juuri maininnut. Siellä oli myös minun vasemmalla puolellani jykevä
-tarjoilupöytä, joka minusta näytti olevan aivan täynnä vanhaa hopeaa.
-
-"Onko herra Parslewe kokoilija?" kysyin. "Vai onko hän muinaistutkija?"
-
-"Hieman molempia, luullakseni", vastasi hän ojentaessaan minulle
-teekupin. "Hän tuo joka tapauksessa aina mukanaan jonkin harvinaisen
-esineen, jonka hän on nuuskinut esille jostakin. Ja hän kuluttaa
-suurimman osan ajastaan lukemalla vanhoja kirjojaan. -- Korkeammalla
-tornissa on muudan huone täynnä tuollaisia vanhoja teoksia, jotka ovat
-niin suuriakin, ettei niitä tavallinen ihminen jaksa edes nostaakaan."
-
-"Ja kuinka te sitten vietätte aikanne? Ette suinkaan niinkuin hän?"
-
-Tyttö pudisti nauraen päätään.
-
-"Ei, en ainakaan vielä; siirrän sellaisen harrastelun tuonnemmaksi,
-kunnes olen vanha ja äreä mummo. Ei, kulutan aikani enimmäkseen
-ulkosalla. Kalastelen hieman, harjoitan vähän jäniskoiriani ja
-metsästelen melkoisesti. Etuihimme kuuluvat linnaamme ympäröivien
-alueiden metsästysoikeudetkin. Seudut ovat kyllä vaikeata murtomaata,
-mutta riistaa on viljalti."
-
-"Olette siis oikea Diana", huomautin minä. "Entä herra Parslewe,
-urheileeko hänkin?"
-
-"Eipä juuri sanottavasti. Joskus hän lähtee ongelle ja ottaa silloin
-tällöin pyssynkin mukaansa. Mutta nähdessään joen hän tavallisesti
-vaipuu ajatuksiinsa ja katsoo melkein aina muualle, kun joku otus
-sattuu ilmestymään ampumamatkalle, minkä vuoksi hänen yrityksensä eivät
-juuri tuota mitään." Hän nauroi jälleen katsoen sitten minuun puoleksi
-veitikkamaisesti ja puoleksi kysyvästi.
-
-"Ihmettelenpä, mitä te oikeastaan hommaatte", sanoi hän.
-
-"Minäkö? Hm, minä vain maalailen hieman", vastasin minä.
-
-"Niin tekee holhoojanikin joskus. Hän sanoo tekeleitään töherryksiksi,
-vaikka ne eivät olekaan niin huonoja. Tuolla riippuu pari hänen
-valmistamaansa taideteosta."
-
-Hän viittasi pariin vesiväriluonnokseen, jotka kullatuissa puitteissa
-riippuivat loukossa lähellä takkaa. Nousin katsomaan niitä. Toinen oli
-rakennuksesta ja toinen näköala Cheviotilta. Kummassakin oli hieman
-taituruutta.
-
-"Mitä te niistä ajattelette?" kysyi tyttö. "Ehkä olettekin oikea
-tuntija sillä alalla?"
-
-"Hyvin sieviä", vastasin minä. "Ja mielenkiintoisia minulle.
-Tämänpäiväinen harhailemiseni aiheutuikin siitä, että tahdoin löytää
-hyvän aiheen. Ja luullakseni olenkin nyt löytänyt sellaisen tästä
-paikasta. Voisin maalata siitä mainion taulun, jos vain asettaisin nuo
-kukkulat takalistolle."
-
-"Voi, toteuttakaa kaikin mokomin aikeenne!" huudahti hän. "Ja
-sitten minä pakotan holhoojani ostamaan sen teiltä, koska hän usein
-muutenkin ostaa tauluja. Voisitte maalata minutkin siihen koirineni ja
-pyssyineni. Näytän teille koirani aamulla, suloiset lemmikkini!"
-
-Sovimme mainiosti yhteen jutellessamme näin kevyeen tapaan. Ilta
-kului, mutta herra Parsleweä ei kuulunut kotiin. Söimme illallisen,
-eikä hän vieläkään tullut. Ja kello kymmenen aikaan ilmoitti emäntäni
-päätöksensä.
-
-"Hän ei tule enää tänä iltana", sanoi hän. "Ja nyt on jo sitä paitsi
-nukkumaanmenoaikanikin. Tibbie tulee pitämään huolta teistä, herra
-Craye, ja minä voin vakuuttaa teille, että vuoteenne on hyvästi
-tuuletettu. Älkää pelästykö huonetta. Se on aivan sen näköinen, kuin
-siellä kummittelisi, mutta se on vain lorua."
-
-Hän ojensi minulle kätensä, hymyili ja poistui. Hetkisen kuluttua
-vanha nainen tuli huoneeseen ja opasti minut erääseen toisessa
-sivurakennuksessa sijaitsevaan huoneeseen. Se oli vieläkin
-keskiaikaisemman näköinen kuin arkihuone, mutta tavattoman kodikas, ja
-vuoteessa oli kuumia pulloja.
-
-Luullakseni nukuin heti painettuani pääni pielukselle ja vaivuin
-raskaaseen uneen. En tiedä lainkaan, mihin aikaan yöstä minä heräsin
-äkkiä säpsähtäen ja näin erään miehen seisovan vuoteeni vieressä ja
-katselevan minua salalyhdyn valossa puoleksi epäilevästi, puoleksi
-kummastellen.
-
-
-
-
-II
-
-TOINEN VIERAS
-
-
-Ponnahdin istualleni vuoteessani ja räpyttelin silmiäni valolle ja sen
-pitäjälle. Vaikka olinkin vielä puoleksi nukuksissa, sain kuitenkin
-jonkinlaisen käsityksen vieraastani. Hän oli askeettisen näköinen mies,
-kasvot sileiksi ajellut, nenä suuri, hienopiirteinen, huulet lujat ja
-ohuet; ne samoin kuin hänen terävät, tarkkaavaiset silmänsä voivat,
-kuten myöhemmin huomasin, ilmaista moninaisia tunteita äärettömästä
-vastenmielisyydestä kummalliseen mieltyväisyyteen saakka. Ja juuri nyt
-olivat hänen silmänsä ja huulensa hyvin miellyttävät -- tosiasiassa hän
-nauroi hiljaa.
-
-"Ei hätää, nuori herra!" sanoi hän yhtä miellyttävällä ja pehmeällä
-äänellä kuin hänen hymynsäkin oli. "Paneutukaa pitkäksenne jälleen --
-halusin vain katsoa, millaisen oudon linnun olimme saaneet pesäämme."
-
-Hän nauroi jälleen lähtien ovea kohti, mutta silloin minäkin sain
-ääneni takaisin.
-
-"Herra Parslewe varmaankin?" tiedustelin.
-
-"Olen käytettävissänne, herra", vastasi hän hieman ivallisen
-kohteliaasti. "James Parslewe."
-
-"Toivoakseni en ole --" aloitin.
-
-"Onko teillä tarpeeksi lämmin", kysyi hän tullen äkkiä takaisin
-vuoteeni viereen ja laskien kätensä peitteelleni. "Yö on purevan kylmä,
-ettekä luullakseni ole kotoisin näiltä seuduilta."
-
-"Minulla on aivan karpeeksi lämmin, kiitoksia vain", vakuutin minä
-hänelle. "Vuoteeni ei voisi olla mukavampi."
-
-"Nukkukaa sitten uudestaan", komensi hän naurahtaen jälleen hieman
-ivallisesti ja kyynillisesti. "Olette sydämellisesti tervetullut
-ikivanhan kattoni alle."
-
-Hän poistui sitten, sulkien tyynesti oven mennessään, minkä jälkeen
-minä tottelin hänen käskyään ja nukuin jälleen. Enkä minä herännyt,
-ennen kuin tuo sama vanhus, jonka olin nähnyt istuvan keittiössä
-edellisenä iltana takan ääressä, tuli huoneeseeni tuoden minulle kuumaa
-vettä, parranajovehkeet ja teetä. Hän veti kierrekaihtimet ylös ja
-uutimet syrjään, jolloin näin taivaan olevan vieläkin harmaan ja synkän.
-
-"Yöllä on varmaankin satanut yhä enemmän lunta?" kysyin häneltä.
-
-Hän säpsähti kuin olisi ollut tottumaton siihen, että häntä
-puhuteltiin, ja nyökäytti harmaata päätään.
-
-"Kyllä lunta on tuiskuttanut melkoisesti, herra", vastasi hän.
-"Rakennuksien ympärillä on sitä monen jalan vahvuudelta."
-
-Nousin, join teeni ja pukeuduin niin huolellisesti kuin suinkin ja
-lähdin vihdoin siihen samaan tornihuoneeseen, missä olin viettänyt
-iltani nuoren emäntäni seurassa. Siellä ei ollut vielä ketään, mutta
-suuressa avotakassa paloi räiskyvä honkavalkea, aamiaispöytä oli
-katettu sen läheisyyteen, ja keittiöstä tunkeutui huoneeseen ruokahalua
-kiihottavia tuoksuja. Lämmittelin takan ääressä katsellen ympärilleni
-ja nyt aamuvalaistuksessa, vaikka se olikin vielä niin synkkä, näin
-huoneen paremmin. Siitä voi saada hyvin helposti käsityksen sen
-omistajan mausta -- kaunis vanha kalusto, laudoitus, kaappien ja niiden
-sisällön järjestely, kaikki osoitti kokoilijan alttiutta ja rakkautta
-niihin esineihin, joita hän hyvällä arvostelukyvyllä oli kerännyt
-itselleen. Huoneessa oli paljon hyvin mielenkiintoisia esineitä, ja
-muudan erittäinkin veti huomioni puoleensa ehkä sen vuoksi, että
-liekit välähtelivät kirkkaasti sen kiilloitetussa pinnassa. Esine
-oli pieni kuparilipas, noin kuuden tahi seitsemän tuuman levyinen
-kummallekin suunnalle, ja sijaitsi ikivanhalla tarjoilupöydällä sille
-asetettujen monien kummallisten kapineiden joukossa. Näin heti,
-että se oli tavattoman hyvää työtä, ja sen vuoksi meninkin hetkisen
-kuluttua lähemmäksi ja otin sen käteeni. Kaikenlaiset vanhat vaski-
-ja kupariesineet ovat aina kiinnittäneet mieltäni ja tämä kummallinen
-pieni arkkunen tahi lipas vangitsi tarkkaavaisuuteni kokonaan. Se oli
-niin kaunis ja hieno tyynessä vaatimattomuudessaan. Se oli muuten
-aivan sileä paitsi kanteen taottua vaakunaa ja kierrekoristeen alle
-kaiverrettua mielilausetta:
-
-    _Teen vain sitä, mikä minua miellyttää_.
-
-Panin kuparilippaan paikoilleen ja olin juuri kääntymäisilläni pois,
-ihmetellen, mitä noilla sanoilla oikeastaan tarkoitettiin, kun huomioni
-kiintyi johonkin sellaiseen, mitä en lainkaan ollut osannut odottaa
-näkeväni. Tarjoilupöydän kohdalla laudoituksessa, joka oli ollut
-varjossa edellisenä iltana, mutta joka nyt näkyi tarpeeksi selvästi
-suuresta ikkunasta tulvivassa valossa, riippui pari pientä maalaamaani
-taulua, vesiväriluonnoksia Teesdalen maisemista. Ne olivat vuosi sitten
-olleet näytteillä taidepalatsissa ja olin myynyt ne eräälle Bond-kadun
-varrella liikettään harjoittavalle taidekauppiaalle. Katselin juuri
-niitä neiti Durhamin tullessa huoneeseen vanhan palvelijattarensa
-kanssa, joka kantoi aamiaisruokia.
-
-Tervehdimme toisiamme juhlallisesti. Sitten molemmat hymyilimme ja
-purskahdimme vihdoin nauruun. Hän nyökäytti päätään huoneen nurkkaan
-päin.
-
-"Herra Parslewe tuli sittenkin kotiin", sanoi hän.
-
-"Tiedän sen. Hän pistäytyi luonani yöllä."
-
-"Ei suinkaan! Miksi?"
-
-"Hän halusi varmaankin tietää, oliko minulla tarpeeksi peitteitä."
-
-"Toivoakseni teillä oli", kysyi hän. "Oliko teillä? Mutta kuinka --?"
-
-Juuri silloin avautui nurkassa sijaitseva ovi ja isäntäni tuli
-huoneeseen. Havaitsin hänet melko pitkäksi ja reippaaksi noin
-viidenkuudetta tai kuudenkymmenen vuotiaaksi mieheksi, jonka
-kasvot olivat tavattoman henkevät. Niiden ilme oli sfinksimäinen,
-ja ne voivat, kuten jo ennen olen huomauttanut, näyttää vihaisen
-tyytymättömiltä tahi liikuttavan hyväntahtoisilta. Ne olivat tarpeeksi
-miellyttävät nyt hänen tullessaan lähemmäksi ja ojentaessaan minulle
-kätensä vanhanaikaisen kohteliaasti.
-
-"Hyvää huomenta, herra", kuhersi hän -- hänen äänensä rakastettavuutta
-ei voida ilmaista muulla sanalla. "Nukuitte varmaan hyvin ja
-virkistävästi kaikkien vaivojenne jälkeen?"
-
-"Vaivani eivät olleet pitkäaikaisia, ja sain niistä mainion
-korvauksen", vastasin minä jäljitellen hänen puoleksi kujeilevaa
-puhetapaansa. "Nukuin tavattoman hyvin, kiitoksia vain."
-
-"Oivallista!" sanoi hän hieroen käsiään. "Niin minäkin."
-
-"Teit kuitenkin hyvin ajattelemattomasti, Jimmie, herättäessäsi
-vieraamme keskellä yötä", sanoi neiti Durham. "Kuinka tyhmää!"
-
-Herra Parslewe kehoitti kumartaen ja viittaamalla kapeasormisella
-kädellään minua istuutumaan aamiaispöytään suoden holhokilleen ja
-minulle miellyttävimmän hymynsä.
-
-"No niin, en tiedä, kultaseni", vastasi hän. "Hänhän olisi voinut olla
-vaikka rosvo -- kaiken hyvän lisäksi."
-
-Hän nauroi hyvin iloisesti omalle pilalleen ja kumartui puoleeni
-ojentaessaan minulle lautasen.
-
-"Olen pahoillani, että herätin teidät", sanoi hän vieläkin hymyillen.
-"Minusta tuntui niin hauskalta katsella teitä, koska en mielestäni
-milloinkaan ollut nähnyt niin virkistävän viatonta nuorta kuolevaista
-elämässäni. Todellisuudessa ajattelin juuri lähteä hakemaan Madrasiaa
-katsomaan teitä, kun satuitte heräämään."
-
-Hän nauroi vielä sydämellisemmin tälle, ja minä siirsin katseeni
-hänestä hänen holhokkiinsa.
-
-"Älkää välittäkö hänestä" sanoi tyttö. "Hän on sellainen. Hänen
-leikillisyytensä on kummallista ja joskus aivan vääräänosuvaa. Sinä
-olet omituinen mies, Jimmie, älä kielläkään sitä. Ja minä kun annoin
-sinusta niin loistavan kuvauksen eilen illalla -- kerroin, että sinä
-varmaankin raivostuisit, jos vain saisit kuulla, etten ollut pyytänyt
-herra Crayea tänne yöksi, ja vielä paljon muutakin -- enkö tehnytkin
-niin, herra Craye?"
-
-"No niin, tahdon varmasti mieluummin nähdä hänen istuvan täällä
-hengissä syömässä kakkuaan kuin kaivaa hänet esille lumesta kuolleena",
-huomautti herra Parslewe hyväntuulisesti. "Mutta, Craye, kuulkaahan
-nyt: satutteko olemaan tuon maisemamaalarin, Crayen, sukulainen?"
-
-"Olen juuri sama henkilö, herra Parslewe", vastasin. "Sen vuoksi olen
-tullutkin tänne. Hain eilen jotakin viehättävää aihetta."
-
-Hänen kasvonsa kirkastuivat vilpittömästä ilosta ja hän ojensi kätensä
-pöydän yli puristaen sydämellisesti kättäni.
-
-"Mikä onni!" huudahti hän. "Olen iloinen saadessani teidät vieraakseni.
-Olette etevä nuorimies, ja minä olenkin ihaillut töitänne siitä
-hetkestä saakka, jolloin ensi kerran sain tilaisuuden katsella niitä.
-Olen ostellutkin taulujanne. Tuolla takananne esimerkiksi on pari
-maalaamaanne vesivärikuvaa ja --"
-
-"Olen nähnyt ne jo."
-
-"Ja yläkerrassa sijaitsevassa työhuoneessani on pari muuta", jatkoi
-hän. "Niin, olen todellakin hyvin iloinen! Ja te oleskelette nyt näillä
-seuduilla?"
-
-"Saavuin Woolerin hotelliin kolme päivää sitten katsellakseni Cheviotin
-ympäristöjä", vastasin minä.
-
-"Lyhyeksikö ajaksi vain?"
-
-"Ei. Olen oman aikani herra."
-
-"Sitten kun vanha Edie voi tunkeutua kinosten läpi, lähetämme hänet
-hakemaan tavaranne Woolerista, ja te saatte olla täällä kuin kotonanne,
-herra Craye", sanoi hän nyökäyttäen päätään tavalla, mikä merkitsi,
-ettei hän tahtonut kuulla puhuttavankaan kieltäytymisestä. "Olen
-kuuliainen palvelijanne niin kauan, kuin tahdotte vain vierailla
-luonani."
-
-"Kas niin!" huudahti neiti Durham. "Tiesin teidän sopivan mainiosti
-yhteen. Mutta ehkä herra Craye pelkää ikävystyvänsä."
-
-"Herra Craye ei ajattele mitään sellaista", vastasin nopeasti. "Hän on
-vallan murtunut. Olette äärettömän ystävällinen, herra Parslewe, ja
-teidän vieraanvaraisuutenne on ruhtinaallista."
-
-"Pyh!" sanoi hän. "Meillä tulee olemaan hauskaa. Ja silloin kun sinä
-olet läheisyydessä, tyttöseni, ei kellään ole ikävä", lisäsi hän
-nyökäyttäen holhokilleen. "Hän on hyvin vilkas neitonen, herra Craye,
-koska hän on hengittänyt kukkuloiden ilmaa keuhkoihinsa."
-
-"Neiti Durham kuuluu varmasti noihin ihailtaviin emäntiin, jotka
-eivät voi muuta kuin tehdä vieraansa onnellisiksi", sanoin katsahtaen
-imarteluni esineeseen. "Ja minä olisinkin hyvin kiittämätön", lisäsin
-vakavammin, "ellen hyväksyisi ystävällistä kutsuanne. Lupaan, etten
-väsytä teitä."
-
-"Herra Craye luulee voivansa maalata sellaisen taulun asunnostamme,
-että kukkulatkin tulevat näkymään takalistolla, Jimmie", huomautti
-neiti Durham. "Sinä ostat kai sen sitten, vai mitä?"
-
-"Vaikene, nainen, vaikene! Sittenpähän nähdään", vastasi herra
-Parslewe. "Täällä on hienompiakin aiheita kuin tämä vanha paikka, mutta
-ette voi nähdä niitä tänään", lisäsi hän kääntyen puoleeni. "Lunta
-on syvälti ja paksulti kaikkialla seiniemme ympärillä ja seuraavan
-vuorokauden ja ehkä enemmänkin kuluessa voitte katsella seutua vain
-tornimme huipulta. Mutta mainio katselupaikka se onkin."
-
-Ja hän vei minut sinne aamiaisen jälkeen. Sen muurinsakaroilla
-varustetulta huipulta oli ihmeellinen näköala ympäröiville seuduille,
-ja meidän ollessamme siellä ja katsellessamme lumista maisemaa hän
-näytteli minulle sen pääpiirteet. Silloin näin sen, mitä en ollut
-voinut huomata edellisenä iltana, että tämä Kelpieshaw oli ehdottomasti
-eristetty kaikilta puolilta, ainakin minun käsitykseni mukaan, koska ei
-läheisyydessä näkynyt ainoatakaan lammaspaimenen eikä metsänvartijan
-majaakaan.
-
-"Pidätte varmaankin yksinäisyydestä, herra Parslewe", huomautin
-katsellen ympärilleni. "Ja tämä on varmasti yksinäinen paikka."
-
-"Niin on", myönsi hän. "Tämä sopii minulle ja on vieläkin edullisempaa
-holhokilleni ainakin nykyään. Kun toin hänet Intiasta tänne, missä hän
-on syntynyt, ryhdyin etsimään miellyttävää asuntoa näiltä seuduilta.
-Ja sitten löysimme tämän linnan, joka oli silloin melkein raunioina.
-Ostin tämän, laitoin kuntoon ja kalustin, toin tänne Lontoosta paljon
-sellaisia esineitä, jotka olin jättänyt sinne säilöön lähtiessäni ensi
-kerran Intiaan monta vuotta sitten. Niin asetuimme asumaan tänne. Tyttö
-pitää tästä, kuten minäkin."
-
-Hän hymyili puoleksi vakavasti, puoleksi ivallisesti, ja me
-laskeuduimme portaita jälleen erääseen suureen arkihuoneen yläpuolella
-sijaitsevaan huoneeseen, jossa herra Parslewe säilytti kirjojaan ja
-kokoelmiaan. Se oli jonkinlainen kirjaston ja museon välimuoto, ja minä
-voin huomata hänen olevan melko ylpeän sinne kokoamistaan tavaroista.
-Huomasin myöskin, että isäntäni oli varakas mies, koska ainoastaan
-rikkailla on varaa sellaisten esineiden ostamiseen. Hän ryhtyi, kuten
-kaikki muinaistutkijat, näyttelemään minulle kalleimpia aarteitaan ja
-kertomaan niistä, ja kun hän huomasi minunkin tuntevan hieman tätä
-alaa, ryhtyi hän kaivamaan esille toisia esineitä vanhoista arkuista
-ja kaapeista. Hänen syventyessään mielitoimeensa katselin muutamia
-vanhoihin nahkakansiin sidottuja kirjoja, jotka olivat rivissä eräässä
-syvennyksessä, ja jälleen näin erään kirjan kannessa saman vaalenneen
-kullatun vaakunan ja mielilauseen, jotka olin jo ennen huomannut
-kuparilippaan kannessa arkihuoneessa. Hän sattui kohottamaan katsettaan
-ja huomasi minun katselevan sitä.
-
-"Kuinka kummallinen mielilause tämä onkaan, herra Parslewe. Näin sen
-vanhassa kuparilippaassanne tahi -laatikossanne tuolla alakerrassa.
-'Teen vain sitä, mikä minua miellyttää.' Mitä se tarkoittaa?"
-
-Hän naurahti ivallisesti.
-
-"Se merkitsee luullakseni sitä, että nuo ihmiset, jotka sen keksivät,
-olivat hyvin taipuvaisia noudattamaan omaa mieltään", hän vastasi.
-"Kuinka he sitten onnistuivat siinä, on eri asia. Tässä on esimerkiksi
-muudan viidennellätoista vuosisadalla painettu kirja, jonka kuvat ovat
-vielä niin kirkkaat, kuin ne olisi vasta painettu. Katsokaa, kuinka
-hienoa työtä se on."
-
-Olin aikonut kysyä häneltä, minkä suvun vaakuna ja mielilause se
-oli, koska se oli kiihoittanut uteliaisuuttani, mutta huomattuani
-hänen joko olevan välinpitämättömän asiasta tahi haluttoman sitä
-selittämään kiinnitin tarkkaavaisuuteni hänen näyttämiinsä esineisiin.
-Kulutimme melkein koko aamun katselemalla hänen kokoelmiaan ja sovimme
-yhteen ihmeellisesti. En ollut kuitenkaan pahoillani, kun neiti
-Durham tuli huoneeseen vaatien minua mukaansa pihalle katselemaan
-hevostaan, koiriaan ja muita kotieläimiään. Vanha mies oli puhdistanut
-pihan melkein kokonaan lumesta, mutta seinien ympärillä oli vielä
-suuria kinoksia. Katsoin portilta niiden yli melko kärsimättömänä,
-koska halusin tarkastella lähemmin seutua ja koska sain sellaisen
-vaikutelman, ettei neiti Durham ollut lainkaan haluton oppaaksi.
-
-"Älkää luulko joutuvanne tänne vangiksi hyvinkään pitkäksi ajaksi",
-huomautti hän äkkiä keskeyttäen hiljaiset mietteeni, jotka aiheutuivat
-edessäni leviävän valkoisen laajan erämaan katselemisesta. "Tähän
-aikaan vuodesta sulaa lumi pian. Teidän ei tarvitse lainkaan hämmästyä,
-vaikka huomaisittekin sen hävinneen herätessänne huomenna, niin
-paksulti kuin sitä onkin."
-
-"Jos niin käy ja me voimme lähteä liikkeelle, niin haluatteko näyttää
-minulle joitakin mielipaikkojanne?" ehdotin minä. "Voisin silloin ehkä
-tehdä pari luonnosta."
-
-"Tietysti. Roddamin tien varrella on muudan ihana paikka. Vien
-teidät sinne heti, kun lumi sulaa, ja saatte sitten oikein hekumoida
-katselemalla sitä."
-
-Meidän täytyi kuitenkin odottaa kolme päivää, ja koko sinä aikana
-isäntäni ja emäntäni tekivät kaiken voitavansa huvittaakseen minua,
-ikään kuin he olisivat tunteneet olevansa pakotettuja korvaamaan
-minulle jotenkin viipymisen, vaikka minä, puhuakseni suoraan, olinkin
-tarpeeksi kiintynyt heihin persoonallisesti tarvitsematta muuta
-ajanvietettä. Herra Parslewe oli erikoisluonne täynnä kaikenlaisia
-päähänpistoja, hyvin leikillinen ja ivallisen järkevä. Hän oli
-nähtävästi nähnyt paljon ihmisiä ja maailmaa, ja hänen mielipiteensä
-asioista olivat yleensä yhtä mielenkiintoisia kuin huvittaviakin.
-Huomasin kuitenkin hänen tietonsa maastamme ja aikakaudestamme melko
-vanhentuneiksi; hän ei näyttänyt tietävän nykyajasta mitään, vaikka
-hänellä olikin hieno kokoelma muistelmia entisen sukupolven ajoilta.
-Mutta muudan hänen satunnainen huomautuksensa selitti sen.
-
-"Lähdin Englannista Intiaan ja Itämaihin yhdenkolmattavuotiaana", sanoi
-hän minulle eräänä iltana tavallisen keskustelumme lomassa, "ja näin
-kotimaan rannan uudestaan vasta viisikymmenvuotiaana. Nyt palattuani
-takaisin ja elettyäni täällä muutamia vuosia en tahdo nähdäkään siitä
-enempää, kuin mitä näen vanhan rakkaan tornini huipulta. Täällä minä
-olen ja täällä pysynkin."
-
-Arvailin, aikoiko hän pidättää nuoren ja kauniin holhokkinsakin siellä,
-mutta olin ollut talossa vielä niin vähän aikaa, etten uskaltanut
-kysyä sitä häneltä. Olin kuitenkin jo ehtinyt rakastua Madrasiaan;
-olisihan ollutkin outoa, ellei niin olisi käynyt. Ja aioin panna
-liikkeelle kaikki taivaan ja maan voimat saadakseni hänet omakseni.
-Olinkin sen vuoksi äärettömästi kiitollinen, kun neljäntenä päivänä
-talvi äkkiä hävisi olemattomiin kuin taikavoimasta ja kevät otti
-jälleen vallan käsiinsä valaen kukkuloille ja laaksoihin lämmintä
-ja auringonpaistetta. Silloin Madrasia ja minä lähdimme talosta
-jättäen herra Parslewen kirjojensa ja paperiensa pariin ja aloimme
-kuljeskella seudulla ja kehittää tuttavuuttamme onnellisissa merkeissä.
-Ensi kohtauksessamme oli ollut lohduttavaa romantiikan tuntua, mikä
-luullakseni tehosi meihin molempiin. Se ei ollut vieläkään haihtunut,
-vaan leijaili ilmassa ympärillämme, ja nyt siihen tuli lisäksi mitä
-arvoituksellisimman ja kummallisimman salaisuuden aavistus.
-
-Alustavasti sen ilmaisi muudan mies, joka tuli Woopertonista ja
-Roddamista johtavaa tietä ja sattui näkemään minun ja Madrasian
-istuvan eräällä kalliopengermällä tien vieressä minun valmistaessani
-pikaista luonnosta ja Madrasian katsellessa työtäni. Vieras näytti
-matkailijalta; hänen yllään oli näet sellainen puku, joita matkailijat
-tavallisesti käyttävät. Muussa tapauksessa olisin ehkä luullut
-häntä kauppamatkustajaksi tahi joksikin varakkaaksi kauppiaaksi,
-joka harrastaa kävelymatkoja. Hän oli melko kookas, lihavahko ja
-punakka mies, teräväsilmäinen ja, kuten hetkisen kuluttua huomasimme,
-kohteliaskin, niin, melko kohtelias käytökseltään. Hän katsoi meihin
-tarkasti ja tullessaan kohdallemme pysähtyi tien keskelle kohottaen
-lakkiaan, joka oli viimeisintä kuosia.
-
-"Anteeksi", sanoi hän hymyillen anteeksipyytävästi ja mielistelevästi.
-"Voitteko sanoa minulle, sijaitseeko täällä jossakin läheisyydessä
-muudan Kelpieshaw-niminen talo?"
-
-Madrasia vastasi hänelle heti.
-
-"Kolmen kilometrin päässä tuonnempana laaksossa. Ette voi kulkea sen
-sivu näkemättä sitä", sanoi hän.
-
-Mies kumarsi hymyillen jälleen mielestäni hieman liian liehittelevästi.
-
-"Herra Parslewe asuu luullakseni siellä?" sanoi hän. "Herra James
-Parslewe."
-
-"Kyllä herra Parslewe asuu siellä", myönsi Madrasia. "Haluatteko tavata
-hänet?"
-
-Mies hymyili jälleen, mutta tällä kertaa arvoituksellisesti.
-
-"Toivoakseni saan kunnian tervehtiä herra Parsleweä hänen kotonaan",
-vastasi hän. "Herra Parslewe -- kenties te tunnettekin hänet -- on kai
-hyvin perehtynyt muinaisesineihin ja kaikkeen sellaiseen?"
-
-"Hänen taipumuksensa vetävät häntä vähän sinnepäin", vastasi Madrasia
-hieman ajattelemattomasti. "Onko teidänkin laitanne samoin?"
-
-Mies heilautti kättään poistuen kauemmaksi meistä.
-
-"Olen vain harrastelija, pelkkä harrastelija", sanoi hän vieläkin
-hymyillen. "Vain oppilas, niin sanoakseni."
-
-Hänen kävellessään laaksoon päin katselimme häntä miettiväisinä.
-
-"En pitänyt lainkaan tuosta miehestä", sanoi Madrasia äkkiä.
-
-"En minäkään, vaikka en tiedäkään, miksi. Tohtori Fellin tapauksia,
-luullakseni. Liian altis hymyilemään, vai mitä?"
-
-"Imelä. Ihmettelenpä, kuka hän on ja mitä hän haluaa?"
-
-"Hän ei missään tapauksessa näyttänyt tomukuivalta muinaistutkijalta",
-huomautin vielä.
-
-Mutta minkänäköinen mies sitten lienee ollutkin, näimme hänet Parslewen
-seurassa tultuamme kotiin. He istuivat vastakkain takan ääressä, ja
-Parslewe esitti hänet meille empimättä herra Pawleyksi.
-
-
-
-
-III
-
-KUPARIA
-
-
-Herra Pawley, joka näytti istuvan hyvin mukavasti nojatuolissaan
-lasillinen viskiä ja soodaa lähettyvillään, hymyili meille kuin
-vanhoille tutuille. Hän oli selvästi muudan tuollaisia herrasmiehiä,
-jotka kotiutuvat äkkiä joka paikassa ja jotka, kuten hetkisen kuluttua
-kävi ilmi, ovat melko ovelia ottamaan selkoa asioista. Hän alkoi
-todellakin heti tehdä johtavia kysymyksiä.
-
-"Luultavasti teidän tyttärenne?" vihjaisi hän katsahtaen Madrasiaan.
-
-"Ei lainkaan", vastasi Parslewe niin suoraan kuin suinkin. "Holhokkini
-vain."
-
-"Hyvänen aika, ja minä kun luulin huomaavani selvää yhdennäköisyyttä!"
-sanoi herra Pawley. "Tämä nuori herrasmies on ehkä --"
-
-"Vieraani", vastasi Parslewe. "Herra Craye, kuuluisa taiteilija."
-
-"Olen iloinen saadessani tutustua teihin", mumisi herra Pawley.
-"Huomasin teidän hommailevan jotakin alaanne kuuluvaa nähdessäni teidät
-ja neiti -- en kuullut oikein selvästi tämän nuoren neidin nimeä, neiti
---"
-
-"Durham!" sanoi Parslewe. "Durham!"
-
-"Aivan niin, neiti Durhamin. Oi, kuinka ihanaa tämä seutu onkaan, herra
-Craye, teidänlaisellenne taiteilijalle -- ja millainen mukava asunto
-teillä onkaan!" lisäsi herra Pawley kumartaen isännällemme. "Ja te
-aioitte sanoa, herra Parslewe --?"
-
-Katsahtaen minuun kummallisesti Madrasia poistui huoneesta, ja
-Parslewe, joka jo nähtävästi oli ikävystynyt kuollakseen vieraaseensa,
-kääntyi hänen puoleensa.
-
-"Aioin vain huomauttaa, että jos todellakin olette kiintynyt sellaisiin
-seikkoihin kuin hautakumpuihin, kiviympyröihin ja muihin sellaisiin
-asioihin, olen tuskin sopiva mies teitä neuvomaan. Minä puolestani olen
-kiintynyt pääasiallisesti kirjoihin. Jos aiotte jäädä paikkakunnalle
-joksikin ajaksi, voin antaa teille luettelon niiden kirjojen,
-paikallisten ja muiden, nimistä, jotka voitte lukea. Te voitte
-luullakseni löytää ne kaikki Newcastlen eri kirjastoista."
-
-"Olette hyvin ystävällinen, herra Parslewe", vastasi herra Pawley.
-"Olisin hyvin kiitollinen siitä."
-
-Parslewe nousi tuoliltaan ja poistui huoneesta. Kuulin hänen kiipeävän
-portaita kirjastoonsa, tornin seuraavaan kerrokseen. Herra Pawley
-katsoi minuun. Silmäys oli kummallisen tarkasteleva ja arvosteleva
-antaen minulle sellaisen käsityksen, että mies arvaili juuri
-mielessään, kuinka paljon hän voi onkia tietoja minulta.
-
-"Herra Parslewe näyttää hyvin etevältä ja oppineelta herrasmieheltä",
-huomautti hän. "Harvinaisen oppineelta."
-
-"Niin minustakin."
-
-"Hän saa minunlaiseni miehen, joka juuri on alkanut kiinnittää mieltään
-tällaisiin seikkoihin, tuntemaan, ettei tiedäkään mitään."
-
-"Ymmärrän teidät täydellisesti", myönsin.
-
-"Ja millaisen hirmuisen määrän harvinaisuuksia hän onkaan koonnut
-ympärilleen. Esineitä jos millaisia! Kas tuollakin on muudan kapine,
-joka on kiinnittänyt huomioni puoleensa. Kuinka kaunis se onkaan!"
-
-Hän nousi äkkiä ja käveltyään lattian poikki tarjoilupöydän luo otti
-käteensä kuparilippaan, kohotti sen valoon ja katseli sitä liioitellun
-ihailevasti.
-
-"Kaunista työtä, herra Craye, hyvin kaunista", sanoi hän lipevästi.
-"Tätä ei ole valmistettu eilen. Vanha vaakuna ja mielilause. Hm!
-Tiedättekö sattumalta, kenen vaakuna tämä on, herra Craye?"
-
-"En lainkaan. Tiedättekö te?"
-
-"En, en missään tapauksessa. Minähän sanoin jo, tavatessani teidät ja
-tuon nuoren neidin tuolla tiellä, olevani vain oppilas ja aloittelija,
-herra Craye. Vaakuna on kuitenkin hieno ja mielilause omituinen. Mitä
-luulisitte noiden sanojen merkitsevän, herra Craye?"
-
-Ennen kuin ehdin vastata, kuulimme herra Parslewen tulevan takaisin,
-jolloin herra Pawley pani kuparilippaan paikoilleen ja palasi tuoliinsa
-nopeasti, kuin hän olisi joutunut kiinni tahi pelännyt isännän tapaavan
-hänet varastamisaikeista.
-
-"Nämä muinaistutkijat", mumisi hän viitaten minulle varoittavasti,
-"minä tunnen. He eivät pidä lainkaan siitä, että heidän aarteitaan
-hypistellään. Kalliita! Vanhat pullot, jotka muille ovat vain kuuden
-pennyn arvoisia, vastaavat heidän mielestään painonsa kultaa. Juuri
-niin."
-
-Parslewe tuli huoneeseen paperiarkki kädessään. Herra Pawley otti sen
-vastaan yhtä liioitellulla kiitollisuudella kuin hän oli ihaillut
-kuparilipasta, ja hetkisen kuluttua hän alkoi tehdä lähtöä. Minä olen
-aivan varma siitä, että Parslewe, toivoen siten voivansa kiirehtää
-hänen poistumistaan, tarjoutui opastamaan hänet portaita alas pihalle
-ja näyttämään hänelle lyhyen oikotien nummen poikki. Niin he hävisivät
-näkyvistä, ja kun Parslewe palasi, oli teetarjotin tuotu juuri sisään
-ja Madrasia hääri sen ääressä. Hän kääntyi holhoojansa puoleen tämän
-tullessa huoneeseen.
-
-"Jimmie! Kuka kumma tuo ihminen oli?"
-
-Parslewe nauroi istuutuessaan mielituoliinsa.
-
-"Sitä en tiedä sen paremmin kuin sinäkään, kultaseni", vastasi hän.
-"Hän esitti itsensä vaatimattomaksi työtoveriksi siltä samalta alalta,
-millä minä olen vanha mestari, kuten hän sanoi. Sanoi tulleensa
-viettämään lomaansa tänne naapuristoon, ja kuultuaan siellä puhuttavan
-minusta hän oli uskaltanut tulla tervehtimään minua. Hän halusi tietää,
-olisiko näillä seuduilla mahdollisesti joitakin tutkimisen arvoisia
-paikkoja, hautoja ja sen sellaisia. Oli kuitenkin kummallista", jatkoi
-Parslewe naurahtaen ivallisesti, "hyvin kummallista, etten milloinkaan
-elämässäni ole tavannut vähemmän muinaistutkijan näköistä miestä."
-
-"Tahi miestä, jonka puheet niistä asioista olivat vähän niin ja näin",
-vihjaisi Madrasia.
-
-"Hän oli koonnut muistiinsa muutamia kuluneita sananparsia jostakin",
-huomautti Parslewe. "Hän sanoi ruvenneensa harrastamaan näitä asioita
-päähänpistosta, 'koska', huomautti hän kuin olisi lausunut jonkin tähän
-saakka tuntemattoman totuuden, 'jokaisen ihmisen pitää tehdä jotakin.'"
-
-"Hän näyttää kuitenkin kiinnostaneen sinua", huomautti Madrasia.
-
-"Kyllä, miksi ei?" myönsi Parslewe. "Hän ei tietystikään voinut sille
-mitään, että hän minusta näytti olevan paljon paremmin kotonaan lasi
-kädessä ja piippu hampaissa kuin kirjojen ja hautakumpujen ääressä."
-
-"En sittenkään voi lakata arvailemasta, mikä hänet tänne oikeastaan
-toi", sanoi Madrasia. "Todellakin oikea aloittelija kirjavassa
-urheilupuvussaan ja räikeän värisessä kaulaliinassaan. Luulin häntä
-joksikin urheilevaksi kapakoitsijaksi, joka on lähtenyt lyhyelle
-jalkamatkalle."
-
-Minä en lausunut mielipidettäni lainkaan, koska herra Pawley oli
-todellisuudessa herättänyt minussa kummallisia epäluuloja. Olin
-huomannut hänen omituisen, ovelan ja tutkivan katseensa, ja minusta
-oli näyttänyt aivan siltä, kuin hänen matkallaan olisi ollut jokin
-tarkoitus, kuin hän olisi vakoillut meitä voidakseen tehdä jonkin
-löydön. En sanonut siitä mitään Parslewelle enkä Madrasialle, koska
-meillä juuri silloin sattui olemaan tärkeämpää ja mielenkiintoisempaa
-keskusteltavaa.
-
-Parslewe pyysi minua jäämään taloon joksikin ajaksi, että voisin
-maalata hänelle erään taulun. Hän piti paljon eräästä asunnon
-läheisyydessä avautuvasta näköalasta ja tahtoi välttämättä, että joku
-taiteilija kiinnittäisi siihen oikeutettua huomiota, ja halusi sitä
-paitsi, että taulu maalattaisiin kevätvehreyden aikana, vaikka minä
-omasta halustani olisinkin maalannut sen mieluummin syksyllä. Hän oli
-tarjonnut minulle jo kelpo hinnankin siitä luvaten senkin, että saisin
-asettaa taulun näytteille ensi taidenäyttelyyn. En ollut lainkaan
-haluton hyväksymään hänen tarjoustaan, sillä lukuun ottamatta tehtävän
-suomia etuja merkitsi työn suorittaminen vähintäänkin kuukauden tahi
-kuuden viikon viipymistä Kelpieshawissa Madrasian seurassa. Ja minähän
-olin jo rakastunut tyttöön.
-
-Sovimme teepöydän ääressä taulun maalaamisesta. Päätin aloittaa
-työn heti, mutta ensiksi oli minun hankittava siihen sopiva kangas.
-Parslewe sanoi minun varmasti saavan ostaa tarvittavan vaatteen
-Newcastlesta. Päätin siis matkustaa sinne seuraavana päivänä, hakea
-sieltä käsiini jonkun värikauppiaan ja ostaa tarvitsemani kankaan.
-Siinä tarkoituksessa saavuinkin Newcastleen noin puolenpäivän aikaan
-seuraavana päivänä, ja ensimmäinen siellä näkemäni henkilö oli äskeinen
-vieraamme, tuo hieman salaperäinen herra Pawley.
-
-Hän ei huomannut minua. Minäkin näin hänet sattumalta, mutta
-huomattuani hänet nyt päätin pitää häntä hieman silmällä. Hän seisoi
-tulevien junien portilla hajamielisenä ja nähtävästi odottaen jotakin
-henkilöä. Etelän pikajuna saapui juuri silloin asemalle, ja matkustajat
-alkoivat tungeksia portista asema-alueelle. Hetkisen kuluttua herra
-Pawley, jolla oli vieläkin samanlainen puku kuin eilen, kohotti
-lakkiaan ja kumarsi kunnioittavan huomaavaisesti. Hänen tervehdyksensä
-kohteena oli eräs vanhahko, kookas ja hyvin päättäväiseltä näyttävä
-herra, jonka suuria kasvoja koristi vanhanaikainen poskiparta
-ja jonka koko olemus mielestäni, silkkihatusta paksupohjaisiin
-kiilloitettuihin kenkiin asti, ilmaisi hänen olevan jonkin perheen
-uskottu asianajaja. Se, että hän oli paljon herra Pawleytä tärkeämpi
-henkilö, näkyi jo selvästi siitä tosiseikasta, että hän vastasi herra
-Pawleyn huomaavaiseen tervehdykseen vain armollisella nyökkäyksellä ja
-luovutti heti hänen kannettavakseen matkalaukkunsa ja matkahuopansa.
-He vaihtoivat muutamia lauseita keskenään, kävelivät sitten laiturin
-poikki hotelliin, jonka sisäänkäytävään he hävisivät, suuri mies edellä
-ja herra Pawley jäljessä kuin mikäkin kantaja.
-
-Uteliaisuuteni oli nyt kiihtynyt niin suureksi, että päätin oudosta
-mielijohteesta seurata Pawleytä ja valkopartaista henkilöä hotelliin
-saadakseni jos mahdollista selville hieman enemmän heidän keskinäisestä
-suhteestaan. Mutta ajateltuani tarkemmin lähdinkin toimittamaan omia
-asioitani. Koska tunsin hieman Newcastlea, menin erääseen kaupungin
-keskustassa sijaitsevaan ravintolaan, joka oli hyvässä maineessa, söin
-väliaterian ja vietin siellä vielä tunnin jälkeenkinpäin. Sitten lähdin
-etsimään tuota liikettä, jonka nimen Parslewe oli antanut minulle.
-Sen omistajalla ei ollut sen suuruista kangaskappaletta, kuin olisin
-halunnut, mutta hän lupasi valmistaa minulle sellaisen seuraavaksi
-päiväksi, minkä vuoksi päätin jäädä Newcastleen yöksi ja menin
-myöhemmin illalla aseman vieressä sijaitsevaan hotelliin tilatakseni
-sieltä huoneen itselleni. Sen tupakkahuoneessa istui tuo valkopartainen
-henkilö kirjoittamassa kirjeitä. Pawley ei ollut hänen seurassaan.
-Eikä Pawley ollut hänen kanssaan silloinkaan, kun hän samana iltana
-päivällisen jälkeen tuli jälleen tupakkahuoneeseen ja istuutui tuoliin
-viereeni erääseen mukavaan nurkkaan. Mutta nyt hän ei ollut yksinään,
-vaan tuli sinne erään nuoremman keski-ikäisen terävännäköisen miehen
-kanssa, jolla myös otaksuin olevan jotakin tekemistä lain kanssa.
-
-Nämä molemmat miehet olivat nähtävästi syöneet juuri päivällisensä,
-koska tarjoilija toi heille kahvia ja likööriä, jolloin vanhempi
-otti esille sikarikotelonsa tarjoten toverilleen. He rupesivat
-keskustelemaan puhuen joskus tavallisella äänellä ja joskus taas
-alentaen äänensä kuiskauksiksi. Mutta he ehtivät tuskin sytyttää
-sikarinsa, kun pari valkopartaisen miehen lausumaa sanaa sai minut
-höristämään korviani.
-
-"Epäilemättä!" hän sanoi. "Epäilemättä on tuo kuparilipas -- sen
-oleminen siellä, vaakuna ja kiehkuran alle kaiverrettu kummallinen
-mielilause -- hyvin tärkeä todistus. Heti, kun kuulin puhuttavan siitä
---"
-
-Hän kumartui lähemmäksi toveriaan enkä pariin minuuttiin voinut kuulla
-lainkaan heidän puhettaan. Katsoessani heihin syrjäsilmällä näin
-kuitenkin nuoremman miehen kuuntelevan tarkkaavaisesti ja hyväksyvästi,
-koska hän silloin tällöin nyökäytti päätään myöntävästi. Vihdoin hän
-sanoi:
-
-"Ja Pawleykö arveli häntä juuri sen ikäiseksi?"
-
-"Siitä on tietysti otettava tarkempi selko."
-
-"Pawleyllä on hyvä huomiokyky", huomautti vanhempi mies. "Olen
-turvautunut hänen apuunsa monissa tapauksissa ja hyvällä menestyksellä.
-Niin ollen voin luottaa Pawleyn arvosteluun hänen iästään, koska se
-sopii mainiosti."
-
-Nuorempi mies katseli sikariaan miettiväisesti hetkisen.
-
-"Kummallista!" sanoi hän vihdoin. "Hyvin kummallista! Sanoisin
-kuitenkin sen olevan niin."
-
-"Sitä ei luullakseni voida epäilläkään", vastasi Valkoparta. "En aio
-missään tapauksessa matkustaa koko tätä matkaa ja jälleen takaisin
-saamatta täyttä varmuutta. Minua ei vain niinkään helposti petetä!"
-lisäsi hän korostaen voimakkaasti sanojaan ja nauraa hihittäen sitten
-tyytyväisesti. "Ehdoton kieltokaan ei tyydyttäisi minua. Silmiini ei
-voida heittää tomua!"
-
-"Te olitte siis täydellisesti selvillä kaikista olosuhteista
-kolmekymmentä vuotta sitten?" kysyi toinen. "Tarkoitan,
-henkilökohtaisesti."
-
-"Kyllä. Kolmekymmentäviisi vuotta sitten, määrätäksemme ajan tarkasti.
-Hän on nyt kuudenkuudettavuotias, jos asia vain on niin. Niin, tiesin
-kaiken, koska olin kaikessa mukana", vahvisti vanhempi mies.
-
-"Erääseen tiettyyn kohtaan saakka, kuten tiedätte, erääseen varmaan
-pisteeseen saakka. Jos vain pääsen lähettyville, ja Pawley sanoo sen
-käyvän hyvin helposti päinsä, voin tyydyttää haluni melko ovelasti.
-Esimerkiksi --"
-
-Ja kerran vielä hän kumartui toverinsa puoleen alentaen ääntään, niin
-että keskustelu muuttui kuiskailemiseksi. Ja silloin, koska pelkäsin
-jollakin tavoin ilmaiseväni itseni, nousin tuoliltani, poistuin heidän
-läheisyydestään ja teeskennellen tahtovani silmäillä keskipöydälle
-levitettyjä iltalehtiä menin huoneen toiselle puolen. Otin lehden
-käteeni ja istuuduin muka lukemaan sitä. Mutta todellisuudessa katselin
-vielä noita kahta miestä arvaillen, mistä he oikeastaan keskustelivat.
-
-Epäilemättä se koski jollakin tavoin isäntääni, Parsleweä. Viittaukset
-kuparilippaaseen, siihen kaiverrettuun vaakunaan ja kiehkuran alla
-esiintyvään kummalliseen mielilauseeseen tarkoittivat Parsleweä. Ja
-mitä taasen Pawleyhin tuli, niin oliko hän vieraillut toistenkin
-kuin Parslewen luona? Ja Pawleyn arvostelu, joka Valkoparrasta
-näytti tuntuvan niin arvokkaalta, viittasi tietysti Parslewen ikään.
-Kaikki koski Parsleweä, eikä minun puoleltani tarvittu ajattelemis-,
-päättelemis- eikä erottelemistaitoa voidakseni käsittää, että Parslewen
-entisyyteen liittyi jokin salaisuus.
-
-Mutta millainen? Minusta tuntui Parslewe, jos vain arvostelin häntä
-lyhyen, mutta hyvin läheisen tuttavuutemme perusteella, erittäin
-suoralta ja vilpittömältä mieheltä. Hän oli kertonut minulle
-paljon itsestään. Hän oli poistunut Englannista jo hyvin nuorena,
-matkustanut Itään, asettunut asumaan Madrasiin, ruvennut erään toisen
-englantilaisen, Madrasian isän, liiketoveriksi, myynyt pumpulia ja
-indigoa, ansainnut suuren omaisuuden ja tuonut liiketoverinsa ja tämän
-vaimon kuoleman jälkeen Madrasian Englantiin asettuakseen asumaan sinne
-edellä kerrottuun tapaan. Kaikki tämä tuntui selvältä ja suoralta
-tarinalta, minkään huomattavan tahi salaperäisen asian liittymättä
-siihen. Mitä nuo miehet niin ollen hakivatkaan? Sillä nyt en enää
-lainkaan epäillyt, että Pawley oli tullut Kelpieshawiin vakoojana
-hakemaan jotakin erityistä tietoa, enkä sitäkään, että hän selvästi
-olikin saanut haluamansa tiedot kyselemällä Parsleweltä ja tutkimalla
-kuparilipasta.
-
-Tuo kuparilipas alkoi saada tuhoa ennustavan merkityksen ajatellessani
-sitä ja sen suhdetta tähän asiaan. Mutta millainen se suhde sitten oli?
-Lipashan se vain oli ja kuparista valmistettu. Kaunista tekoa kylläkin
-ja varmasti sellaisen miehen valmistama, joka oli ylpeä työstään,
-koska hän oli kaivertanut vaakunankin siihen niin kauniisti. Mutta se
-oli joka tapauksessa vain mitätön kuparilipas. Mikä siinä sitten oli
-tahi mitä siihen liittyi sellaista, mikä pakotti nämä miehet, ellei
-juuri haluamaan sitä omakseen, niin ainakin ilmeisesti kiinnittämään
-huomiotaan sen olemassaoloon?
-
-En nähnyt enää noita miehiä tupakkahuoneessa sinä iltana, näin vain
-vilahdukselta Valkoparran hänen mennessään nukkumaan samaan aikaan
-kuin minäkin ja samaa käytävää pitkin. Näin hänet jälleen seuraavana
-aamuna kahviossa aamiaista syömässä, jolloin hän näytti kookkaammalta,
-juhlallisemmalta ja lainoppineemmalta kuin milloinkaan ennen. Mutta
-Pawleytä ei näkynyt hänen seurassaan, ja rupesin ihmettelemään,
-mihin hän oli joutunut. Ehkä hän oli palannut Kelpieshawiin jälleen
-vakoilemaan, ja minäkin aioin matkustaa sinne heti, kun vain sain
-kankaani. Olin päättänyt saavuttuani kertoa Parslewelle, että
-Newcastlessa on henkilöitä, jotka puhuvat hänestä ja kuparilippaasta.
-
-Kauppias, joka valmisteli kangastani, asui erään sivukadun varrella
-Haymarketissa, ja lähdin sinne vähää ennen puoltapäivää saadakseni
-tilaamani kankaan ja voidakseni sitten heti matkustaa Wooleriin. Mutta
-noin Percykadun puolivälissä näin äkkiä Valkoparran kävelevän muutaman
-askeleen päässä edelläni. Hänen mukanaan oli sama mies, jonka kanssa
-olin nähnyt hänen keskustelevan edellisenä iltana. He juttelivat nytkin
-hyvin vakavasti ja ponnekkaasti, päättäen heidän käyttäytymisestään.
-Valkoparta oli pistänyt kätensä toverinsa kainaloon ja kumartunut hänen
-puoleensa luottavaisesti, toinen kuunteli hänen puhettaan riemuitsevan
-tarkkaavaisesti. Seurasin heitä pelkästä uteliaisuudesta. He kääntyivät
-vihdoin St. Thomas-kadulle alkaen tarkastaa kauppojen kylttejä.
-Valkoparta kohotti sateenvarjoaan, viitaten erääseen, ja hetkisen
-kuluttua he astuivat kauppaan. Lyhyen matkan päästä minäkin voin lukea
-kirjoituksen: _Bickerdale, pelti- ja kupariseppä_.
-
-Kuparia jälleen, kuparilipas, kupariseppä -- koko juttu alkoi käydä yhä
-salaperäisemmäksi. Tuolla nuo samat miehet, jotka olivat keskustelleet
-kuparilippaasta edellisenä iltana, olivat aikeissa mennä sellaisen
-miehen kauppaan, joka valmisti kupariesineitä. Miksi? Halusin tietää
-sen. Ja sen sijaan, että olisin mennyt toimittamaan omia asioitani
-värikauppaan, meninkin kadun poikki, kuljin jonkin matkaa eteenpäin ja
-käännyin sitten pitääkseni silmällä tuota ovea, josta Valkoparta ja
-hänen toverinsa olivat kadonneet.
-
-He viipyivät siellä noin puoli tuntia. Pysyin vahtipaikallani, vaikka
-tiesinkin olevani vaarassa myöhästyä junastani. Vihdoinkin he tulivat.
-He nyökäyttelivät ja pudistelivat päätään, aivan kuin heidän sieltä
-saamansa tiedot olisivat ratkaisseet kysymyksen. Valkoparta erittäinkin
-näytti tavattoman tyytyväiseltä. He jatkoivat matkaansa nurkan ympäri
-Haymarketille, minkä jälkeen minä pelkän uteliaisuuden johtamana menin
-rohkeasti kuparisepän kauppaan. Sen omistaja, muudan vastenmielisen
-ja ilkeän näköinen henkilö, vanhahko ja silmälaseja käyttävä, seisoi
-tiskin takana. Hänen terävät silmänsä kohdistuivat minuun heti niin
-ovelan kysyvästi, että tunsin kovasti hämmästyväni ja vähitellen
-punastuvani korviani myöten.
-
-"Olisiko teillä", aloitin laimeasti, "joitakin vanhoja kupariesineitä,
-joitakin harvinaisuuksia tahi jotakin sellaista, myytävänä?"
-
-Minusta tuntui kuin hän olisi tarvinnut kohtuuttoman paljon aikaa
-vastauksensa ajattelemiseen, ja kun se vihdoin tuli, oli se lyhyt
-yksitavuinen.
-
-"Ei."
-
-"Kokoan todella joskus sellaisia esineitä", sanoin. "Olen --"
-
-Hän kumartui äkkiä tiskin yli katsoen minuun terävästi ja tutkivasti.
-
-"Mitä te oikeastaan tahdotte, nuorimies?" kysyi hän tyynesti. "Näin
-teidän vakoilevan noita herrasmiehiä."
-
-
-
-
-IV
-
-KESKIÖINEN VAROITUS
-
-
-Katsahdin tahtomattani kaupan ikkunaan ja näin, että hän siitä,
-niin pieni kuin se olikin, oli varmaankin voinut keskustellessaan
-Valkoparran ja tämän toverin kanssa pitää silmällä kadun toista
-puolta ja katsella minun maleksimistani lähettyvillä. Mutta hänen
-töykeä käytöksensä haihdutti hämminkini ja kömpelyyteni; ryhdyin heti
-seuraamaan rohkeasti toista suuntaa. Tietääkseni minulla oli joka
-tapauksessa kysymysten tekoon yhtä suuri oikeus kuin Valkoparrallakin.
-
-"Jos nyt otaksutaan minun vakoilleen heitä, niin entä sitten? Tein sen
-ehkä pätevistä syistä -- hyvinkin pätevistä. Mitä te siihen sanotte?"
-
-Hän alkoi siirrellä esineitä tiskillään tarkoituksettomasti. Pidin
-häntä yhä silmällä. Äkkiä hän kohotti katseensa hermostuneesti, mutta
-uhmaavasti.
-
-"Ette saa urkituksi minulta mitään. Olen sanonut sanottavani jo, ja
-minua on varoitettu teidänlaisistanne miehistä." Sitten hänen katseensa
-muuttui yhtä ivalliseksi kuin äänensäkin. "Vanhoja kupariesineitä!"
-sähäytti hän minulle. "Teidän pitäisi hieman hävetä tunkeutuessanne
-luokseni sellaisilla verukkeilla."
-
-Huomasin nyt tässä piilevän jotakin ja annoin hänelle piston, suunnaten
-sen arimpaan kohtaan.
-
-"Kupari on hyvä sana!" sanoin minä. "Ja ihmettelenpä, oletteko
-milloinkaan käsitellyt tahi nähnyt erästä vanhaa kuparilipasta,
-muutamien neliötuumien suuruista, johon on kaiverrettu vaakuna ja
-harvinainen mielilause sen alle? Oletteko?"
-
-Hän suoristautui kuullessaan kysymykseni, ja silloin tiesin hänen
-nähneen sellaisen esineen ja olin varma, että nuo juuri äskettäin
-poistuneet miehet olivat käyneet kyselemässä sitä häneltä. Ja tehtyäni
-tämän huomion pyörähdin sanaakaan puhumatta kantapäilläni ja poistuin
-äkkiä kaupasta jättäen hänet tuijottamaan jälkeeni.
-
-Mutta jos hän oli hämmästynyt, niin olin minäkin. Mitä kummaa
-merkitsikään tämä salaperäisyys, joka niin selvästi koski Parsleweä ja
-hänen omistamaansa kuparilipasta? Olin kävellyt kadun päähän, kääntynyt
-eräässä nurkassa toiselle kadulle ja kulkenut sitäkin vielä pitkälti,
-ennen kuin muistin kankaani ja junani. Käännyin takaisin, sain kankaani
-ja lähdin sitten hotelliin ja asemalle. Ja tietysti, koska olin
-tukkinut nenäni toisten asioihin, olin myöhästynyt Wooleriin menevästä
-junasta, eikä sinne lähtenyt toista, ennen kuin myöhään illalla. Sen
-vuoksi söin väliaterian hotellissa ja koetin sitten viettää aikani
-niin hyvin kuin suinkin ajatellen pääasiallisesti Parsleweä, Pawleytä,
-Valkopartaa, kupariseppää ja tuota kirottua kuparilipasta, kaiken tämän
-keskipistettä. Millainen salaperäisyys liittyi heihin ja siihen? Oliko
-kysymys petoksesta, sakoilla sovittamattomasta rikoksesta vai murhasta?
-Aioin joka tapauksessa kertoa Parslewelle kaikki huomioni niin pian
-kuin suinkin.
-
-Minun piti kuitenkin malttaa mieleni kello kuuteen saakka, ja kun
-vihdoin kävelin laiturille noustakseni junaani, näin Valkoparran
-seisovan erään ensiluokan vaunun ovella ja keskustelevan saman
-miehen kanssa, joka oli mennyt hänen mukanaan kuparisepän kauppaan.
-Valkoparralla oli matkalaukkunsa ja huopapeitteensä mukanaan vaunussa
--- huomasin ne vilahdukselta mennessäni ohi -- hän aikoi siis matkustaa
-jonnekin pohjoiseen samassa junassa kuin minäkin ja oli tietysti
-menossa Kelpieshawiin.
-
-Muudan hotellin palvelijoista oli mukanani. Hän kantoi laukkuani ja
-kangaskappalettani, ja kun hän oli hakenut minulle paikan, sanoin
-hänelle:
-
-"Tuon ensiluokan vaunun ovella seisoo pari herrasmiestä. Satutteko
-mahdollisesti tietämään, keitä he ovat?"
-
-Mies katsoi ja nyökäytti sitten päätään.
-
-"En tunne vanhempaa herrasmiestä, herra", vastasi hän. "Hän oli kyllä
-viime yönä hotellissa, mutta en kuullut hänen nimeään mainittavan.
-Toinen on herra Pebling."
-
-"Kuka herra Pebling on?"
-
-"Asianajaja -- hyvin kuuluisa asianajaja täällä kaupungissamme",
-vastasi hän. "Pebling, Spilsby ja Pebling, asianajajia -- Grey-kadun
-varrella. Kaikki tuntevat hänet."
-
-Lähdin niin ollen matkalle Kelpieshawiin lain ja salaperäisyyksien
-täyttämässä ilmapiirissä -- kuvittelin saman ilman käyvän paksuksi
-Valkoparran ympärillä hänen istuessaan ensiluokassa (minä taasen
-matkustin kolmannessa luokassa pikemminkin periaatteellisista kuin
-säästäväisyyssyistä) ja sekaantuvan hänen hienon sikarinsa sauhuun.
-Olisin antanut melko paljon, jos vain olisin saanut tietää ne
-ajatukset, jotka piilivät hänen suuren, juhlallisen ja sovinnaisen
-olemuksensa takana, mutta tiesin saavani ehkä kuulla paljonkin
-huomenna. Sitä, että hän oli matkalla Kelpieshawiin, en epäillyt enää.
-
-Oli jo myöhäinen ilta saapuessamme Wooleriin, todellakin niin
-myöhäinen, että olin jo päättänyt viettää yöni siellä ja matkustaa
-Kelpieshawiin varhain aamulla. Aavistin, että Valkoparta menisi
-tietysti parhaimpaan hotelliin, mihin minäkin aioin, ja luulottelin
-saavani tietää jotakin enemmän hänestä, ehkäpä päästä jutteluunkin
-hänen kanssaan. Päättäen siitä, mitä olin nähnyt Newcastlessa, oli hän
-luullakseni melko puhelias mies, ja Woolerissa oli hänellä hyvin pienet
-mahdollisuudet tämän taipumuksensa toteuttamiseen. Jos minä vain nyt
-voisin päästä hänen kanssaan puheisiin tupakkahuoneen takan ääressä,
-niin --
-
-Mutta heti kun juna saapui Woolerin asemalle, huomasin, että
-Valkopartaa oli odotettu ja tultu vastaan asemalle. Niin, hänet
-otettiin vastaan hyvin kohteliaasti, melkeinpä kunnioittavasti,
-ja vastaanottaja oli muudan sotilaan näköinen hienoon, tummaan,
-nauhoilla ja napeilla koristettuun virkapukuun pukeutunut mies, joka
-näytti pitävän suurenmoisena kunnianosoituksena, kun Valkoparta --
-huomasin sen selvästi -- ojensi hänelle pari sormeaan tervehdykseksi.
-He keskustelivat pari minuuttia ja sitten, puhuen luottavaisesti
-keskenään, kuten näytti, lähtivät kävelemään rinnakkain. Ja kulkiessani
-juuri heidän takanaan pois asemalta tulin yhä tiedonhaluisemmaksi.
-
-"Kuka tuo virkapukuinen mies on?" kysyin sähköttäjältä, joka kokosi
-matkalippuja uloskäytävällä.
-
-"Herra Hilgrave", vastasi hän heti. "Poliisikomissaari. Kiltti
-herrasmies, mutta hän ei ole ollut täällä vielä pitkääkään aikaa."
-
-Menin hotelliin ihmetellen, mitä kummaa Valkoparralla oli tekemistä
-paikallisen poliisikomissaarin kanssa. Ja päästyäni hotelliin
-huomasin heidän olevan toistensa seurassa. Valkoparta aloitteli
-juuri myöhästynyttä päivällistään kahviossa, Hilgrave istui hänen
-vieressään virkistäen itseään viskillä ja soodalla ja kuunnellen hyvin
-tarkkaavaisesti hänen puhettaan. Minäkin annoin lämmittää itselleni
-hieman päivällistä kuulematta kuitenkaan mitään noiden molempien
-juttelusta. Keskustelu näyttikin varsin yksipuoliselta: Valkoparta
-nähtävästi selitteli ja poliisikomissaari nyökäytteli myöntävästi
-päätään. Mutta tämän keskustelun lopulla sain kuitenkin joitakin
-tietoja. Kun Valkoparta oli lopettanut aterioimisensa, kutsui hän
-tarjoilijan luokseen antaen tälle muutamia äänekkäitä käskyjä. Hänet
-oli herätettävä kello seitsemän aikaan huomenaamulla ja hänelle oli
-tuotava kuumaa vettä ja teetä. Aamiaisen piti olla valmiina juuri
-kahdeksan aikaan -- täsmälleen. Ja kello yhdeksän aikaan piti kaupungin
-parhaimpien hevosten olla paikalla viedäkseen hänet Kelpieshawiin.
-Kuinka kaukana Kelpieshaw onkaan -- viiden- vai kuudentoista kilometrin
-päässä? Hyvä sitten -- juuri yhdeksän aikaan, täsmälleen.
-
-Kun tämä oli saatu järjestetyksi, kääntyi Valkoparta Hilgraven puoleen
-ystävällisesti.
-
-"No niin", sanoi hän tavallisella äänellään, koska hänellä nähtävästi
-ei ollut mitään salattavaa enää, "mitä sanotte sikarista? Täällä on
-luullakseni tupakkahuonekin jossakin?"
-
-"Olette hyvin ystävällinen, herra Charles", vastasi komissaari.
-"Tupakkahuone on juuri lämpiön toisella puolen."
-
-Heidän mentyään kertasin mielessäni asiat nopeasti. Kello oli silloin
-melkein kymmenen, ja tunsin jo tarpeeksi Kelpieshawin kotoisia oloja
-tietääkseni siellä mentävän varhain levolle. Mutta vaistomaisesti
-tunsin, että Parslewen piti saada tietää uutiseni, ja aavistin, ettei
-minun sovi siirtää niiden kertomista aamuun. Menin sen vuoksi lämpiöön
-ja saatuani harjaajan käsiini vein hänet sivulle tiedustellen häneltä
-mahdollisuuksia hevosen saamiseen, vaikka jo olikin niin myöhäinen. Hän
-saikin hankituksi minulle kyydin melko pitkän ajan kuluttua suurella
-vaivalla, ja pidin tarkan vaarin siitä, ettei hän eikä ajaja saaneet
-tietää matkani päämäärää, ennen kuin olin päässyt kauaksi hotellista.
-
-Viimeinen pätkä Kelpieshawin tiestä oli sellaisessa kunnossa, etteivät
-ajopelit voineet liikkua muuten kuin matelemalla, ja puoliyö oli
-jo melkein käsissä, kun näin vanhan rakennuksen tornin kuvastuvan
-tummana ja aavemaisena kuun valaisemaa taivasta vasten. Kuten olin
-odottanutkin, ei mistään ikkunasta näkynyt tulta, ei edes tornin
-ylimmästä kerroksestakaan, missä Parslewellä oli kirjastonsa. Tunsin
-itseni melko yksinäiseksi ajopelien poistuttua seisoessani tuulen
-lakaisemalla pihalla yksinäni. Koputin tornin oveen monta kertaa
-saamatta vastausta, ja tietäessäni seinien ja ovien paksuuden aloin
-jo pelätä, ettei minkäänlaista koputusta voitaisi kuulla ja että
-minun olisi pakko viettää yöni jossakin ulkohuonerakennuksessa. Mutta
-koputukseni herätti koirat, jotka rupesivat hurjasti haukkumaan.
-Silloin aukeni muudan ikkunakin ja Tibbie Muirin vihainen ääni kuului
-kysyvän, kuka kummassa siellä pihalla piti sellaista meteliä.
-
-"Älkää olko vihainen, Tibbie", huusin minä. "Minähän täällä vain olen.
-Ilmoittakaa isännällenne, että olen palannut takaisin, ja päästäkää
-minut sisään."
-
-Hetkisen kuluttua tuli herra Parslewe itse avaamaan. Hän ei näyttänyt
-lainkaan hämmästyneeltä, soi vain minulle yhden ivallisia hymähdyksiään.
-
-"No niin, nuori herra", sanoi hän kohottaen lamppuaan ja katsoen minuun
-tarkasti minun tullessani sisään, "te olette hieman väsyneen näköinen".
-Sitten hän oikullisella ja leikillisellä tavallaan alkoi sulkiessaan ja
-lukitessaan suurta ovea lausua dramaattisesti:
-
-    "'Vaikk' mies ol' heikko, arkakin, hän sentään jotain voi,
-    kun tulen liekit riehuivat ja sotatorvi soi;
-    luo Priamon hän kiiruhti, kun päivä valkeni,
-    ja verhon syrjään sysäten hän suunsa aukaisi:
-    Puol' Troijaas' tulen uhrina on tällä hetkellä,
-    ja vihollinen viipyy viel' kaupungin vierellä!'
-
-"Mutta menkää vain arkihuoneeseen, Craye, niin katsotaan, voiko tippa
-viskiä vaikuttaa teihin virkistävästi."
-
-Hän nauroi jälleen työntäen minua portaita ylös ja minä menin
-mielellänikin.
-
-"Herra Parslewe", sanoin, "en ole heikko, en arka enkä surullinenkaan,
-mutta minun on vilu, koska yö on kylmä ja tuo kurja vanha umpivaunu,
-jonka onnistuin saamaan, oli niin vetoinen. Ja mitä taasen Priamoon ja
-Troijaan tulee, on minulla kerrottavana muudan tarina, joka voittaa
-senkin."
-
-"Niinkö? Keskiöisiä tarinoita kannattaa tavallisesti kuunnella, ja jos
-teidän on kylmä, on tuolla luullakseni vielä hieman tultakin, jonka me
-pian voimme kohentaa paremmin palamaan. Mutta --"
-
-Olimme silloin juuri portaitten yläpäässä, kun Madrasia huusi äkkiä
-huoneestaan.
-
-"Jimmie, onko siellä hän?" kysyi hän välittämättä kieliopista
-kiihkeydessään. "Ja mitä hän haluaa näin myöhäiseen?"
-
-"Niin, minä täällä olen!" huusin vastaan. "Ja minä olen saapunut
-turvallisesti ja terveenä perille huolimatta kaikista seikkailuistani
---"
-
-"Tuo saa jäädä huomiseen", keskeytti Parslewe työntäen minut
-huoneeseen. "Mene sinä vain nukkumaan jälleen, tyttöseni!" Hän
-sulki oven, veti paksut verhot sen eteen ja kohennettuaan tulta ja
-sytytettyään lampun hän kaatoi meille molemmille lasillisen viskiä
-karahvista ja sytytti piippunsa. "Ja millainen on tarinanne, Craye?"
-kysyi hän.
-
-Olin ajatellut sen kertomista koko matkan ajaessani Woolerista ja
-miettinyt parasta tapaa, kuinka voisin parhaiten esittää eri tilanteet
-hänelle. Olin katsonut parhaimmaksi kertoa kaikki johdonmukaisesti,
-jotta hän itse saisi tehdä johtopäätöksensä ja keskeyttää puheeni
-halutessaan. Sen vuoksi aloitinkin alusta, siis tietysti siitä
-hetkestä, jolloin huomasin Pawleyn odottelevan etelästä saapuvaa
-junaa. Katselin häntä tarkasti kertoessani tarinaani, koska halusin
-välttämättä nähdä, millaisen vaikutuksen se teki häneen ja kuinka
-samat asiat, jotka olivat vaikuttaneet minuun, vaikuttaisivat
-häneen. Siirtyessäni kohdasta toiseen huomasin hänen olennossaan
-jotakin kummallista, puoleksi leikillistä ja puoleksi kyynillistä
-kylmäverisyyttä; hänen kasvonsa pysyivät muuttumattomina, paitsi
-pientä välkettä hänen silmissään, ja vain kerran hän näytti heikkoja
-hämmästymisen merkkejä liikuttamalla hieman huuliaan viitatessani
-ensi kerran kuparilippaaseen. Ja pari kertaa hän hymyili nyökäytellen
-vähän päätään. Ensi kerran se tapahtui silloin, kun rupesin puhumaan
-kuparisepän kaupasta, jolloin hän liikahti hieman sanoen hiljaa:
-
-"Tarkoitatte varmaankin vanhaa Bickerdalea", ja toisen kerran, kun
-sanoin poliisikomisaarin nimittäneen Valkopartaa herra Charlesiksi. Hän
-purskahti oikein nauruun kuullessaan sen.
-
-"Hyvin mahdollista, kylläkin", mumisi hän. "Hän on kyllä sellainen,
-ettei hän aja herra Charlesia ulos. Mutta en ollut kuullut siitä."
-
-"Siinä on koko juttu, herra Parslewe", lopetin minä. "Jätin herra
-Charlesin ja poliisikomissaarin polttamaan sikarejaan ja juomaan
-viskiään. Näin heidät tupakkahuoneen avoimesta ovesta, ja he näyttivät
-kilistelevän lasejaan miesten tapaan. Sitten matkustin läpi yön
-kertomaan teille."
-
-"Niin. Mutta kertomaan minulle -- mitä?"
-
-"Sen, mitä jo olen kertonut."
-
-Hän katsoi minuun kummallisen kysyvästi.
-
-"Kuulostaa melko salaperäiseltä, vai mitä, hyvä mies?"
-
-"Minusta ainakin tavattoman salaperäiseltä", vastasin.
-
-Hän hieroi miettiväisesti leukaansa ryypäten sitten lasistaan.
-
-"Te olette epäilemättä huvittanut itseänne muodostamalla siitä
-teorioja?" vihjaisi hän.
-
-"Enkä ole", vastasin minä. "Juttu on liian mutkallinen teorioille,
-herra Parslewe. Tarkoitan, että se on liian sotkuinen minulle."
-
-"No niin, sanokaamme sen sijaan, että olette ajatellut sitä", huomautti
-hän kuivasti. "Kai olette miettinyt sitä kovastikin?"
-
-Viittasin hänen takanaan sijaitsevaan tarjoilupöytään.
-
-"Olen tietysti ihmetellyt, mitä kummaa tuolla kuparilippaalla
-on tekemistä asiassa? Saan kuulla erään lihavan, juhlallisen ja
-itsetietoisen matkustajan, joka ehkä on tullut tänne Lontoosta saakka,
-puhuvan tuosta kuparilippaasta eräässä Newcastlen hotellissa. Muudan
-Newcastlen kauppias joutuu hämilleen, kun mainitsen hänelle samasta
-kuparilippaasta. Ja tuolla on tuo sama lipas liekkien kirkastamana."
-
-"Niin, siinä se on ja siihen se jääkin, hyvä herra!" Hän sulki huulensa
-tuolla lujalla tavalla, minkä olin oppinut tuntemaan jo melko hyvin
-huolimatta lyhyestä tuttavuudestamme, ja kun hän avasi ne jälleen,
-teki hän sen hymyilläkseen. "Mutta se ei selitä mitään, Craye, vai
-selittääkö?"
-
-"Ei ainakaan minulle", myönsin.
-
-Hän nousi, heitti pari kolme pientä halkoa tuleen ja asettuen seisomaan
-selin siihen työnsi kätensä aamunuttunsa taskuihin. Hän veti haikuja
-suuresta piipustaan jonkin aikaa tuijottaen huoneen varjoisiin nurkkiin
-ja sitten äkkiä purskahti nauruun.
-
-"Voitte kertoa tämän kaiken Madrasialle huomenna", sanoi hän. "Se tulee
-kiinnostamaan häntä."
-
-"Saattamaan hänet ymmälle, tarkoitatte kai."
-
-"No, molempia sitten, koska ne eivät eroa paljonkaan toisistaan. Ja
-ilahduttamaan häntä myös, koska hän ajatteli -- naisena ja omaten
-naisellisen aavistuskyvyn -- että herra Pawley oli -- on, jokin
-sellainen herrasmies kuin hän näyttää olevankin."
-
-"Luulette siis Pawleyn tulleen tänne tietyssä tarkoituksessa tekemään
-havaintoja?"
-
-"Ehkä", vastasi hän kylmästi. "Silloin se ei kuitenkaan juolahtanut
-mieleenikään, koska luulin miehen puhuvan totta, vaikka hänen
-muinaistieteelliset harrastuksensa eivät kiinnittäneetkään mieltäni.
-Mutta silloinhan mies sanoikin itseään harrastelijaksi, oppilaaksi. Ja
-hän olikin kieltämättä sellainen."
-
-"Minä taasen luulen, että herra Pawley oli vakooja."
-
-Tein tämän suoran väitteen siinä tarkoituksessa, että pääsisin selville
-Parslewen ajatuksista. Mutta lausuttuani sen näin heti, ettei hän
-tarttuisi siihen. Hänen olennossaan oli jotakin sellaista, mikä ilmaisi
-minulle, ettei hän tulisi sanomaan sanaakaan salaisuuden selittämiseksi
--- ei ainakaan vielä. Mutta juuri silloin satuin muistamaan jotakin.
-
-"Olen unhottanut erään tapauksen, joka ei tuntunut minusta silloin
-minkään arvoiselta. Pawleyn ollessa täällä jätitte meidät kahden tähän
-huoneeseen mennessänne yläkertaan kirjoittamaan jotakin luetteloa
-hänelle. Teidän poissaollessanne hän otti kuparilippaan käteensä ja
-huomautettuaan jotakin sen taiteellisesta valmistustavasta kysyi
-minulta, tiesinkö minä, kenen vaakuna siinä oli, ja teki sitten vielä
-muutamia muitakin kysymyksiä. Hän näytti epäilyttävän uteliaalta."
-
-"Mitä tarkoitatte?" kysyi hän.
-
-"Koska päähäni jälkeenpäin pälkähti, että Pawley olisi ehkä voinut
-vastata siihen kysymykseen itsekin", vastasin minä. "Vaikka hän
-tiesikin sen, kysyi hän kuitenkin sitä minulta."
-
-"Siinä tapauksessa mies tiesi hieman enemmän vaakunatieteestä kuin
-vanhoista hautakummuista", huomautti hän ivallisesti naurahtaen.
-"Kertokaa tämäkin Madrasialle huomenna, koska hän pitää sepitetyistäkin
-salaisuuksista ja tässä on muudan todellinen oikeasta elämästä. Juokaa
-lasinne pohjaan, ja lähdetään sitten nukkumaan."
-
-Ymmärsin, että oli aivan toivotonta vaatiakaan minkäänlaista selitystä
-Parsleweltä. Tiesin senkin, että hän voisi kertoa minulle melko paljon,
-jos hän vain haluaisi. Mutta koska tämä kaikki ei missään tapauksessa
-liikuttanut minua, nousin.
-
-"Sain tarvitsemani kankaan", kerroin hänelle poistuessamme huoneesta.
-"Nyt on kaikki valmista."
-
-"Silloinhan voitte aloittaa taulunne maalaamisen. Hyvää yötä!"
-
-Hän nauroi minulle tieten tahtoen sanoessamme hyvää yötä toisillemme
-huoneeni ovella, minkä jälkeen hän meni omaan huoneeseensa. Hänen
-ovensa sulkeutui, ja kummallinen vanha talo kävi hiljaiseksi.
-
-Nukuin kuin tukki lopun yöstä -- niin raskaasti todellakin, että oli jo
-melko myöhäinen herätessäni. Koetin kiiruhtaa niin paljon kuin suinkin
-ajaessani partaani ja pukeutuessani, sillä luulin olevani myöhässä.
-Ihmeekseni olinkin ensimmäinen arkihuoneessa. Takassa paloi iloinen
-valkea, pöytä oli katettu, ja lautasellani näin minulle osoitetun
-kirjeen, ja Madrasian lautasella oli samanlainen hänelle osoitettu.
-Sieppasin omani ja tunsin Parslewen sotkuisen käsialan. Mursin sinetin
-ja tuijotin ihmetellen siihen, mitä hän oli kirjoittanut puolelle
-postipaperiarkille.
-
-"Hyvä Craye!" sanottiin siinä, "te olette hyvä mies ja luottamusta
-herättävä. Pitäkää huolta tytöstä, kunnes joko kuulette minusta jotakin
-tahi tapaatte minut jälleen. Se, mitä kerroitte minulle varhain tänä
-aamuna, taivuttaa minut uskomaan, että minun on lähdettävä heti
-toimittamaan erästä mahdollisesti hyvinkin tärkeää asiaa. Voikaa hyvin.
-J. P."
-
-Olin tuskin lukenut tämän todellakin tärkeän kirjeen, kun Madrasia
-riensi huoneeseen. Hän hyräili jotakin vanhaa kansanlaulua. Mutta se
-keskeytyi heti, kun hän huomasi minun viittaavan hänen lautaselleen
-asetettuun kirjeeseen.
-
-
-
-
-V
-
-CHARLES SPERRIGOE
-
-
-Seisoin paikoillani vaieten ja katsellen Madrasiaa, kun hän repi
-kuoren auki, veti sieltä esille paperisuikaleen (Parslewe oli, olin
-sen jo aikoja sitten huomannut, suuri saituri paperin käyttöön nähden
-ja raapusteli viestejään ensimmäiselle sopivalle suikaleelle) ja
-luki siihen kirjoitetut sanat. Hänet otsansa matalat, hämmästyksen
-aiheuttamat juovat muuttuivat syviksi rypyiksi, ja liikkeellä, jota
-tuskin voidaan kuvata, hän työnsi paperin pöydän yli minulle.
-
-"Mitä ihmettä tämä tarkoittaa?" huudahti hän. "Ja missä hän on?"
-
-Vilkaisin tähän toiseen viestiin, joka mahtui yhdelle riville.
-
-"_Ole kiltti tyttö ja tee käskyjeni mukaan_."
-
-"Tee käskyjeni mukaan!" lisäsi hän. "Taivas varjelkoon, kuka tässä
-sitten on käskijänä?"
-
-Ojensin hänelle vaieten kirjeeni ja hän näytti yhä hämmentyneemmältä
-luettuaan sen.
-
-"Mitä tämä kaikki tarkoittaa?" kysyi hän. "Onko -- mutta hän on
-nähtävästi mennyt tiehensä. Ja sen johdosta, mitä olette kertonut
-hänelle. Mitä --? Mutta odottakaahan!"
-
-Hän soitti pientä tiukua, joka oli asetettu pöydän nurkalle, ja ennen
-kuin sen kimeä ääni oli lakannut kuulumasta, tuli vanha palvelijatar
-nopeasti huoneeseen.
-
-"Tibbie", sanoi Madrasia, "onko herra Parslewe matkustanut ja milloin?"
-
-"Hän lähti kello viiden aikaan tänä aamuna, neiti", vastasi Tibbie.
-"Hän vain koputti ovelleni ja sanoi viipyvänsä poissa pari kolme
-päivää, siinä kaikki. Hänen lähdettyään katsoin ikkunasta ja näin hänen
-ratsastavan pois ponillaan."
-
-"Mihin päin?" kysyi Madrasia.
-
-"Nummen poikki, neiti", vastasi Tibbie. "Roddamiin päin."
-
-Madrasia epäröi hetkisen, nyökäytti sitten päätään ja kääntyen pöytään
-päin alkoi kaadella kahvia kuppeihin, jolloin vanha nainen poistui. Ja
-kuin aloittaakseni holhoojatointani käänsin tarkkaavaisuuteni kuumiin
-ruokiin.
-
-"Kalaa vai liikkiötä?" kysyin minä.
-
-"Hiiteen molemmat!" vastasi Madrasia. "No, kalaa sitten. Mitä tämä
-salaperäisyys merkitsee? Mitä kerroitte hänelle viime yönä?"
-
-"Tänä aamuna, pikemminkin", sanoin minä. "Varhain tänä aamuna. Niin,
-minunhan piti kertoa sama teillekin, koska hän luuli sen kiinnostavan
-teitä paremmin kuin jokin sepitetty tarina. En kuitenkaan tiedä, mitä
-tämä kaikki merkitsee. Toivoisin tietäväni. Mutta ehkä te olette
-paremmin perillä siitä."
-
-"Ehkäpä, kunhan vain ensin kerrotte minulle asian."
-
-Ja suupalojen lomassa kerroin hänelle kaikki seikkailuni siitä
-hetkestä alkaen, jolloin huomasin Pawleyn, siihen saakka, jolloin
-löysin Parslewen kirjeen lautaseltani. Kun viittasin ensi kerran
-kuparilippaaseen, kääntyi hän katsomaan tuota salaperäistä kapinetta,
-joka oli tavallisella paikallaan sivupöydällä, ja kun lopetin
-kertomukseni, tuijotti hän siihen jälleen.
-
-"Juuri niin!" sanoin. "Toivoisin voivani kertoa enemmän, mutta en
-voi. Ja minäkin haluaisin tietää juuri saman kuin tekin -- mitä tämä
-kaikki tarkoittaa? Tämä on joka tapauksessa ensiluokkainen salaisuus.
-Pawley saapuu tänne ja hänen huomataan tarkastelevan kuparilipasta.
-Matkustettuani Newcastleen näen Pawleyn tapaavan siellä erään
-pulleanaamaisen valkopartaisen vanhan herran. Kuulen tämän henkilön
-kertovan kuparilippaasta eräälle toiselle miehelle, joka on kuulemma
-myös asianajaja. Joudun sitten sanaharkkaan erään kuparisepän kanssa,
-jonka tiesin varmasti tuntevan ja nähneen tuon saman kuparilippaan, ja
-sitten joudun vielä muihin seikkailuihin. Tulen kotiin ja kerron kaiken
-Parslewelle, ja Parslewe pakenee yöllä ja luovuttaa teidät --"
-
-"Kiitoksia vain, mutta hänen olisi pikemminkin pitänyt jättää teidät
-minun holhoukseeni", sanoi Madrasia. "Ja älkää unhottakokaan sitä, että
-hänen poissaollessaan olen minä isäntänä. Viis siitä, mitä hän sanoi --
-ja teidän on oltava niin hyvä ja tottelevainen kuin suinkin. Peruutan
-hänen määräyksensä ja olen siis nyt erottanut teidät virastanne.
-Ajattelen kuitenkin --"
-
-"Mitä sitten?" kysyin minä nöyrästi.
-
-Hän viittasi haarukallaan tarjoilupöytään.
-
-"Kuparilipasta. Voisinko muuta?"
-
-Otin hieman enemmän liikkiötä ja jatkoin syömistäni jonkin aikaa vaiti
-ja miettien.
-
-"Ehkä se on noiduttu", huomautin vihdoin, "kuin satujen aarrearkku."
-
-"Älkää nyt puhuko tyhmyyksiä. Kuta enemmän tätä ajattelen, sitä
-varmempi olen siitä, että tämä on tahi voi ainakin olla hyvinkin vakava
-asia. Ensiksikin, tuo lipas ei ole aina ollut tuossa paikassa, ei tässä
-talossakaan."
-
-"Eikö?" sanoin minä kysyvästi.
-
-Hän vaikeni hetkiseksi voidakseen miettiä. Sitten hän kääntyi
-luottavaisesti puoleeni.
-
-"Koska Jimmie on uskonut minut teidän hoitoonne", sanoi hän
-mielistelevästi, "niin --"
-
-"Tehän sanoitte minulle juuri äsken peruuttavanne hänen määräyksensä ja
-rupeavanne itse päälliköksi."
-
-"Niin kyllä, mutta ymmärrätte varmasti tarkoitukseni! Ja koska hän
-käski teidän kertoa minulle kaikki nämä kummalliset seikkailunne, ei
-luullakseni ole mitään syytä, miksi en voisi olla yhtä suora teitä
-kohtaan. Minusta tuntuu näet siltä, että olemme joutuneet tilanteeseen,
-jossa vilpittömyys on suotavaa."
-
-"Aivan varmasti, minun mielestäni."
-
-"No, hyvä sitten", jatkoi hän. "Muistan tuon kuparilippaan tulon tänne."
-
-"Oikeinko totta?"
-
-"Jimmie", jatkoi hän, "käyttääkseni hänestä samaa nimeä, jolla
-olen nimittänyt häntä polvenkorkuisesta asti, on hyvin kummallinen
-henkilö, paljon kummallisempi kuin te voitte aavistaakaan. Hänellä on
-päähänpistoja -- ei lääketieteellisiä eikä patologisia, mutta oikkuja
-kuitenkin. Ne esiintyvät hyvin monella eri tavalla. Muudan niistä on
-esimerkiksi sellainen, että hän lähtee tiehensä äkkiä yksinään --
-Jumala ties, minne."
-
-"Kuten tässäkin tapauksessa", sanoin minä.
-
-"Aivan niin. Tämä ei ole millään tavalla ensi kerta. Hän vain
-yksinkertaisesti poistuu, eikä hänestä kuulla eikä tiedetä mitään,
-ennen kuin hän palaa takaisin yhtä odottamatta kuin oli lähtenytkin.
-Ja tavallisesti -- luulenpa todellakin aina -- tuo hän palatessaan
-joitakin esineitä mukanaan."
-
-"Hyvin ymmärrettäväähän se on. Hän on silloin ollut hakemassa
-harvinaisuuksia."
-
-"Ehkä, mutta miksi niin salaisesti?"
-
-"Sellainen kuuluu asiaan. Kuta enemmän salaperäisyyttä, sitä enemmän
-huvia. Ihmisluonne ja erittäinkin muinaistutkijan luonne on sellainen."
-
-"No niin, noin kaksi- tahi viisitoista kuukautta sitten hän lähti
-samalla tavalla kuin nytkin", sanoi Madrasia. "En tiennyt silloinkaan,
-missä hän oli ollut, koska hän ei milloinkaan kerro matkoistaan.
-Mutta kun hän palasi, toi hän kuparilippaan mukanaan. Hän kiilloitti
-sen samana iltana, jolloin hän tuli kotiin. Ihailin sitä tietysti ja
-kysyin, mistä hän oli sen saanut. Hän vastasi saaneensa sen sattumalta
-käsiinsä, kuten hän aina sanoo. Epäilemättä jossakin kadulla tai
-pellolla tai jossakin raitiovaunussa tai junassa. Mutta sellainen on
-niin Jimmien tapaista. Ja samalla kertaa hän toi mukanaan muutamia
-vanhoja kirjojakin -- hyvin vanhoja ja tavattoman harvinaisia -- joista
-tein erään huomion, vaikka en ole milloinkaan sanonut hänelle sanaakaan
-siitä."
-
-"Mitä te huomasitte niissä?"
-
-"Kirjat ovat yläkerrassa hänen kirjastossaan, ehkä olette jo nähnytkin
-ne. Jokaisessa kirjassa on nimikilpi vaakunoineen ja mielilauseineen,
-jotka ovat aivan samanlaiset kuin kuparilippaassakin."
-
-"Olen nähnyt nuo kirjat ja vaakunatkin. Omituista ja tärkeää."
-
-"Miksi tärkeää?"
-
-"Koska ne näyttävät olevan peräisin samasta paikasta. Hän ei siis
-kertonut teille mitään siitä, mistä hän oli saanut nuo esineet?"
-
-"Hän ei kerro milloinkaan kellekään mitään siitä, mistä hän hankkii
-noita esineitä -- ei milloinkaan. Hän tuo ne vain kotiin ja asettaa
-ne jonnekin ja siinä kaikki. Kuparilipas katosi kuitenkin äskettäin
-joksikin aikaa. Huomasin sen ja hän suvaitsi ilmoittaa minulle
-vieneensä sen korjattavaksi eräälle miehelle Newcastleen."
-
-"Oo!" huudahdin minä. "Nyt käsitän jo jotakin. Tuo mies oli kupariseppä
-Bickerdale. Tietysti!"
-
-"Olen jo ajatellut sitä -- huomasin sen heti teidän kertoessanne
-Bickerdalesta. Mutta entä sitten?"
-
-"Hm! Kysymystänne kannattaa ajatella. Entä sitten, todellakin! Luulen
-kuitenkin jonkun olevan hyviin kiintyneen tuohon kuparilippaaseen,
-mutta miksi, sen tietää yksin Jumala. Tuo lihava valkopartainen vanhus,
-esimerkiksi. Ja tästäpä minä muistankin, että hän saapuu tänne tänään
-yhtä varmasti kuin kohtalo. Mitä nyt sanommekaan hänelle?"
-
-"Tarvitseeko meidän sanoa muuta kuin että isäntä on tipotiessään?"
-kysyi Madrasia.
-
-"Se ei tyydyttäisi häntä. Hän on itsepäinen vanha herra ja sitä paitsi
-Charles Jokin, ja hän suuttuisi varmasti, jos kohtelisimme häntä kuin
-lakeijaa. Sallikaa minun ehdottaa jotakin."
-
-"Mitä sitten?" kysyi Madrasia epäillen. "Meidän pitää olla varovaisia."
-
-"Muustahan tässä ei ole kysymystäkään. Tehkäämme näin: Jos tuo
-vanha herra tulee, ja hän tuleekin varmasti, käskemme Tibbien
-opastaa hänet tänne. Otamme hänet vastaan kaikessa komeudessamme; te
-tietysti näyttelette oikeata osaanne linnanrouvana ja minä teidän
-vieraananne. Pahoittelette, että herra Parslewe on matkustanut pois
-kotoaan määräämättömäksi ajaksi, ja koetamme molemmat olla hyvin
-varovaisia, ettemme ilmaisisi vanhukselle mitään. Mutta pidämme häntä
-silmällä. Minä ainakin haluan nähdä, etsiikö, näkeekö ja näyttääkö
-hän tuntevan kuparilipasta. Pawley on kyllä kertonut hänelle, missä
-sitä säilytetään, ja ilmaissut tarjoilupöydän paikan. Katsokaamme nyt,
-kääntyykö hänen katseensa sinnepäin. Hän tulee ja ehkäpä hyvinkin pian."
-
-"Hyvä", suostui Madrasia. "Mutta jos hän ryhtyy ristikuulustelemaan
-meitä?"
-
-"Torjumme hänen kysymyksensä puhumatta mitään tärkeää. Meidän ei
-tarvitse välittää mistään muusta kuin siitä, että herra Parslewe on
-poissa."
-
-Lopetimme aamiaisemme, pöytä korjattiin, ja istuuduimme odottamaan
-puhellen. Ja ennen pitkää kuuluikin tornin ovelta kovaa koputusta.
-Tibbie Muir, joka oli jo saanut ohjeensa, meni sinne katsomaan.
-Hetkisen kuluttua kuulimme raskaita askelia kiertoportailta.
-Tibbie katsoi huoneeseen ja hänen takaansa häämötti muudan suuri
-turkiskauluksinen rumilas.
-
-"Täällä on muudan herrasmies, joka sanoo itseään herra Charles -- herra
-Charles --" aloitti Tibbie.
-
-Rumilas tuli lähemmäksi hattu kädessään.
-
-"Sallikaa minun", sanoi hän mielistelevästi. Sitten hän katsoi
-ympärilleen värillisten lasi-ikkunoiden valaisemassa huoneessa ja
-huomattuaan naisen siellä kumarsi. "Charles Sperrigoe", sanoi hän.
-"Olen saapunut tänne tervehtimään herra Parsleweä, herra James
-Parsleweä."
-
-"Herra Parslewe ei ole kotona", vastasi Madrasia. "Hän on matkustanut
-pois liikeasioissa."
-
-Herra Charles näytti pettyneeltä. Mutta hän katsoi tarkasti Madrasiaan
-ja kumarsi jälleen kohteliaammin kuin äsken.
-
-"Ehkä minulla on kunnia", sanoi hän, "puhutella neiti Parsleweä?"
-
-"Ei", vastasi Madrasia. "Nimeni on Durham ja olen herra Parslewen
-holhokki."
-
-Herra Charles katsoi minuun. Koetin tarkoituksellisesti pysytellä
-huoneen varjoisimmassa osassa, koska siellä oli pimeämpää, ja
-huomasinkin, ettei hän tuntenut minua, vaikka hän varmaankin oli nähnyt
-minut Newcastlessa ja Woolerissakin.
-
-"Entä tämä nuori herrasmies?" vihjaisi hän. "Onko hän herra Parslewen
-poika?"
-
-"Ei", vastasi Madrasia, "muudan vieras vain."
-
-Herra Charles näytti surulliselta ja tyytymättömältä. Hän liikahteli
-hieman levottomasti ja hermostuneesti.
-
-"Ettekö tahdo istuutua?" kysyi Madrasia.
-
-Hän istuutui eräälle tuolille keskus- ja tarjoilupöydän väliin. Sitten
-hän katsoi Madrasiaan uteliaasti ja mielestäni hyvin ihailevastikin.
-
-"Kiitoksia", hän sanoi. "Pahoittelen kovasti herra Parslewen
-poissaoloa. Olen kuullut sanottavan herra Parsleweä eteväksi
-muinaistutkijaksi."
-
-"Oh!" sanoi Madrasia. "Eteväksikö?"
-
-"Niin, eteväksi juuri", kuhersi vieras. "Hyvin eteväksi."
-
-"Kummallista!" huomautti Madrasia. "Olen luullut häntä vain
-hutilukseksi. Sellaiseksi hän varmasti itsekin itseään luulee."
-
-Herra Charles viittasi lihavalla valkoisella kädellään.
-
-"Profeettain, nuori neiti, ei sanota nauttivan minkäänlaista
-kunnioitusta omassa maassaan", huomautti hän hymyillen tieten tahtoen.
-"Ja oppineet miehet luulottelevat tavallisesti itseään aloittelijoiksi.
-Mitä sanookaan muudan lempirunoilijani?
-
-    "'Tiede on ylpeä siitä, että se on oppinut niin paljon;
-    viisaus on nöyrä sen tähden, ettei se tiedä enempää.'
-
-"Juuri niin!"
-
-"Pidättekö runoista, herra Charles?" kysyi Madrasia.
-
-"Äärettömästi, ja vanhoista esineistä myös", myönsi vieraamme. "Ja
-koska jouduin sattumalta näille seuduille ja kuulin puhuttavan herra
-Parslewestä, uskalsin lähteä vieraisille hänen luokseen voidakseni
-osoittaa hänelle kunnioitustani ja --"
-
-"Juuri niin", keskeytti Madrasia. "Kuinka ystävällinen olettekaan. Emme
-luullakseni ole tienneetkään, että holhoojani maine muinaistutkijana
-on leviämäisillään, mutta hän näyttääkin tulevan kuuluisaksi.
-Olette toinen henkilö, joka on tullut tervehtimään häntä samassa
-asiassa muutamien päivien kuluessa. Toinen", lisäsi hän, "oli muudan
-Pawley-niminen herrasmies."
-
-"Todellako?" sanoi herra Charles. "Tunnen vain muutamia
-muinaistutkijoita, koska olen jonkinlainen erakko. Ja ehkä herra
-Crawley tai Pawley olikin niin onnellinen, että hän tapasi herra
-Parslewen kotona ja voi nauttia hänen seurastaan. Aivan niin, aivan
-niin. Ja minulla taas voidaan sanoa olleen huonon onnen."
-
-"Herra Parslewe matkusti tänä aamuna", huomautti Madrasia asiallisesti.
-"Hän voi palata ehkä jo huomenna, mutta sitä on mahdotonta näin
-edeltäpäin sanoa. Hän voi viipyä poissa ehkä viikonkin, jos hyvin käy.
-Mutta ilmoitan hänelle varmasti käynnistänne, herra Charles."
-
-"Kiitoksia, kiitoksia", sanoi vieras. "Olen hyvin pahoillani, koska
-en vielä tiedä, kuinka kauan tulen viipymään näillä seuduilla. Ihana
-romanttinen paikka, hyvin romanttinen. Oletteko asunut täällä kauankin?"
-
-"Aina Intiasta saapumisestamme asti", vastasi Madrasia unhottaen
-sopimuksemme. "Muutamia vuosia."
-
-"Niinkö, saapuiko herra Parslewe tänne Intiasta?" kysyi herra Charles
-kiihkeästi. "Mutta te -- ette suinkaan te ole syntynyt tuon polttavan
-taivaan alla?"
-
-"Olen kyllä", vastasi Madrasia nauraen.
-
-"Englantilaisista vanhemmista, tietysti? Luonnollisesti --
-englantilainen ruusu -- ah, englantilainen ruusu! Ei kukaan, neiti
-Durham, voisi luullakaan teitä muuksi."
-
-Rykäisin hienotunteisesti. Ja Madrasia ymmärsi vihjauksen.
-
-"Olen pahoillani, ettei herra Parslewe sattunut kotiin", aloitti hän.
-"Voinko ilmoittaa hänelle jotakin?"
-
-Herra Charles otti esille kotelon ja asetti nimikorttinsa pöydälle.
-Sitten hän nousi, ja molemmat huomasimme hänen kääntävän katseensa
-kuparilippaaseen. Hän tarkasteli sitä kotvasen kiinteästi.
-
-"Kiitoksia, kiitoksia", vastasi hän. "Korttini, terveiseni ja
-pahoitteluni, ja ehkä suon itselleni sen ilon, että tulen tervehtimään
-häntä uudestaan, jos hän vain palaa piakkoin. Tahtoisin hyvin
-mielelläni katsella hänen kokoelmiaan."
-
-Madrasia otti kortin käteensä.
-
-"Ja missä asutte, herra Charles?" kysyi hän.
-
-"Vielä päivän tahi parikin Woolerin hotellissa. Ja sen jälkeen ehkä
-muutamia päiviä Berwickissä. Wooleriin osoitetut kirjeet saavuttavat
-minut joka tapauksessa niin kauan kuin tulen oleskelemaan näillä
-seuduilla, koska ne lähetetään jälkeeni."
-
-Hän katseli vieläkin kuparilipasta ja rupesi hetkisen kuluttua
-pettämään meitä.
-
-"Kuinka kaunis vanha tarjoilupöytä tuo onkaan?" huomautti hän mennen
-lähemmäksi kysymyksessä olevaa huonekalua. "Herra Parslewe on
-nähtävästi chippendalelaisten esineiden tuntija."
-
-Hän lähestyi vieläkin lähemmäksi pöytää, mutta molemmat huomasimme,
-ettei hän katsellut sitä ollenkaan, tuijotti vain kuparilippaan
-vaakunaan.
-
-"Kokoaminen on hauskaa hommaa", sanoi hän suoristautuen. "No niin,
-minun on kai lähdettävä. Huvi ei saa syrjäyttää velvollisuutta,
-ajoneuvoni odottavat, ja minulla on vielä jotakin tehtävää matkani
-päämäärässä."
-
-Hän puristi Madrasian kättä mielestäni liiankin sydämellisesti.
-Madrasia kääntyi puoleeni.
-
-"Ehkä tahdotte opastaa herra Charlesin turvallisesti portaita alas?"
-ehdotti hän. "Ne ovat melko vaaralliset oudolle."
-
-Menin edellä portaissa ja avasin oven. Huoneessa oli ollut hämärä
-ja vielä enemmän portaissa, mutta kevätaurinko valaisi meidät koko
-loistollaan tullessamme pihalle, ja silloin, nähdessään minut ensi
-kerran selvästi, vanhus huudahti äkkiä kovasti.
-
-"Mutta nuorimies!" sanoi hän tuijottaen minuun ja punastuen tuntiessaan
-minut. "Olen nähnyt teidät ennenkin. Esimerkiksi eilen illalla Woolerin
-hotellissa. Ja, ja jossakin muuallakin ennen sitä."
-
-"Varmaankin Newcastlessa", sanoin. "Näin teidät siellä pari kolme
-kertaa."
-
-Hän pysähtyi kuin naulittu pihan keskelle tuijottaen yhä minuun.
-
-"Kuka te olette?" kysyi hän. "Tyttö tuolla ylhäällä sanoi teitä
-vieraakseen."
-
-Hänen mielistelevän kohtelias käytöksensä oli haihtunut nyt, ja hän
-näytti melkein uhkaavalta. Katsoin häneen ihmetellen.
-
-"Neiti Durham sanoi aivan oikein. Olen todellakin hänen vieraansa."
-
-"Ja Parslewenkö myös?"
-
-"Niin, varmasti hänenkin", sanoin minä.
-
-"Kuinka kauan olette ollut tuttu hänen kanssaan?"
-
-Hänen käytöksensä alkoi nyt käydä hieman liian röyhkeäksi.
-
-"Mutta --. En ymmärrä lainkaan --"
-
-Hän pukkasi minua äkkiä rintaan kummallisen tuttavallisesti.
-
-"Kuulkaahan nyt, nuorimies", sanoi hän. "Sanoitte nähneenne minut
-Newcastlessa. Olinko silloin jonkun seurassa?"
-
-"Kyllä", vastasin minä hieman äreästi. "Näin teidät erään
-Pawley-nimisen miehen seurassa."
-
-"Oo!" huudahti hän. "Ja näitte minut eilen illalla Woolerissa
-poliisikomissaarin seurassa. Tulitteko te tänne kertomaan sen ja tuon
-Pawley-vaiheen Parslewelle? Olenko oikeassa?"
-
-"Kyllä", vastasin minä. "Mutta miksi sitä kysytte?"
-
-Sanomatta enää sanaakaan hän nousi ajoneuvoihinsa, viittasi ajajalleen
-ja kiiruhti pois.
-
-
-
-
-VI
-
-VASTUSTAMATON SANOMALEHTIMIES
-
-
-Katselin, kuinka Charles Sperrigoe ajoi pois nummitietä, suljin sitten
-tornin oven ja palasin hitaasti ja hyvin mietteissäni portaita ylös
-arkihuoneeseen. Madrasia seisoi vielä paikoillaan uuninmatolla, mihin
-hän oli jäänytkin; hänellä oli kuparilipas kädessään ja hän tarkasteli
-sitä huolellisesti. Kun tulin huoneeseen, laski hän sen pöydälle ja me
-katsoimme toisiimme.
-
-"Luuletteko hänen tulevan takaisin?" kysyi hän.
-
-"En voi tietää sitä", vastasin minä. "Mutta luullakseni hän ja Pawley
-ovat melkein samaa lajia. Jos hän on herra ja Pawley on renki, ei
-silloin isännän ja rengin välillä ole suurtakaan eroa. Huomasitteko,
-ettei hän halunnut myöntää tuntevansa Pawleytä, vaikka muistikin
-varmasti tavanneensa Pawleyn Newcastlessa toissa päivänä? Mutta nyt
-minä kerron teille, mitä alhaalla tapahtui."
-
-Toistin hänelle tarkoin sen lyhyen sananvaihdon, mihin olin joutunut
-vieraan kanssa pihalla. Hän kuunteli innostuneesti, ja hänen silmänsä
-kirkastuivat.
-
-"Ymmärrän hänen tarkoituksensa. Hän luuli teidän kertomuksenne
-Jimmielle Newcastlen tapahtumista ja hänen tulostaan tänne
-karkoittaneen Jimmien täältä äkkiä."
-
-"No niin, eikö hän sitten ole lähtenyt?"
-
-Hän katsoi minuun hetkisen vaiti, nyökäytti sitten päätään kuin
-myöntääkseen kieltämättömän tosiseikan.
-
-"Luultavasti hän lähti", vastasi Madrasia.
-
-"Luultavasti! Hän lähti muitta mutkitta!" huudahdin. "Ennen aamua.
-Mutta miksi?"
-
-"Hän ei halunnut tavata tuota pöyhkeää vanhaa herraa", sanoi
-Madrasia. "Se tuntuu pätevimmältä syyltä. Niin, luulen Jimmien
-tarkoituksellisesti poistuneen."
-
-"Ja hän on jättänyt meidät tänne vastaamaan asioista. Jos vain
-tietäisin, mistä tämä kaikki johtuu ja mitä tämä hälinä tuosta
-lippaasta merkitsee, niin --"
-
-"Lippaalla on siinä luullakseni vain hyvin vähän tekemistä", keskeytti
-Madrasia. "Se toimii vain jonkinlaisena avaimena tahi johtolankana tahi
-jonakin sellaisena."
-
-"Niin, varmasti jonakin. Epäilemättä tekin huomasitte, kuinka pian
-vanha Valkoparta näki sen. Kaikki nuo puheet tarjoilupöydästä olivat
-paljasta roskaa. Hän ei katsonut siihen lainkaan, tuijotti vain
-lippaaseen."
-
-"Hän tulee kyllä takaisin!" huudahti Madrasia äkkiä. "Olen siitä aivan
-varma. Ja ihmettelenpä, tuoko hän takaisin tullessaan poliisinkin
-mukanaan."
-
-"Poliisinko? Miten ihmeessä voi jotakin sellaista pälkähtää päähänne?
-Poliisin! Joutavia!"
-
-"Ettekö itse nähnyt herra Charles Sperrigoen, kuka hän nyt sitten
-lieneekään, keskustelevan paikallisen poliisikomissaarin kanssa eilen
-illalla? Tärkeää! Vanha herra neuvottelee poliisin kanssa. Ehkä lipas
-onkin varastettu, ettekö ymmärrä nyt sitä?"
-
-"Ette suinkaan tahdo väittää, että herra Parslewe on varastanut sen?"
-
-"No niin, olen kuullut puhuttavan, että muinaistutkijat voivat joskus
-erehtyä niinkin paljon", vastasi hän nauraen. "Heidän käsitteensä
-omistusoikeudesta ovat luullakseni hieman hämäriä. Mutta vapautetaan
-Jimmie siitä epäluulosta. Hän on ehkä ostanut sen joltakin, joka on
-varastanut sen."
-
-"Se voi olla hyvinkin mahdollista. Mutta mistä kaikki tämä
-salaperäisyys johtuu, jos asia kerran olisi niin? Miksi ei Pawley, joka
-epäilemättä tuli hakemaan lipasta, kertonut suoraan asiaansa? Miksi oli
-Sperrigoekin niin salaperäinen?"
-
-"Ah, Pawley tuli vain katsomaan, onko lipas todellakin täällä!
-Sperrigoe tuli taas kysymään, kuinka se on joutunut tänne. Tämä tuntuu
-minusta aivan selvältä asialta. Haluaisin kuitenkin tietää, miksi siitä
-on nostettu sellainen meteli."
-
-"Ja minä tahtoisin tietää, miksi Parslewe matkusti. Se on paljon
-salaperäisempää."
-
-"Ettekö kertonut minulle hänen olleen sen näköisen, että hän tunsi
-Sperrigoen, teidän kuvaillessanne häntä?" kysyi Madrasia. "No niin,
-herra Charles on joku sellainen henkilö, johon Jimmie on tutustunut
-vuosia sitten. Eikä Jimmie ole halunnut tavata häntä. Kuten jo teille
-huomautin, on Jimmie hyvin omituinen ja kummallinen. Enkä luule
-hänen palaavan kotiin, ennen kuin Charles Sperrigoe on poistunut
-paikkakunnalta."
-
-"Ja minä puolestani luulen, ettei Charles Sperrigoe lähde pois
-paikkakunnalta, ennen kuin hän saa tavata Parsleweä", sanoin. "Siinä
-sitä nyt ollaan."
-
-"Mutta onko se nyt niin erittäin tärkeää?" kysyi Madrasia. "Emmekö
-me aio lähteä lainkaan kävelemään näin kauniina aamuna? Emme hyödytä
-ketään jäämällä tänne ajattelemaan tuota kirottua asiaa."
-
-Mutta ennen kuin ehdimme toteuttaa aikeemme, ilmaantui Tibbie jälleen
-huoneeseen näyttäen hyvin vihaiselta ja happamelta ojentaessaan
-Madrasialle uuden nimikortin. Hän ei malttanut olla sanomatta:
-
-"Olen ilmoittanut hänelle senkin seitsemän kertaa, ettei herra ole
-kotona, mutta hän ei näytä välittävän sanoistani tuon vertaa eikä mene
-tiehensäkään, minkä vuoksi teidän pitää puhutella häntä itse, neiti
-Madrasia. Ja ellei tällainen alituinen ovissa laukkaaminen jo vihdoin
-lopu --"
-
-Madrasia katsoi korttiin ojentaen sen sitten minulle. Se oli painettu
-ja kirjaimet oli nähtävästi tarkoitettu vaikuttaviksi:
-
-        _Augustus Weech_
-    _Newcastle Evening Planet_
-
-"No?" kysyi Madrasia.
-
-"Ottaisin luullakseni vastaan tämän herrasmiehen", sanoin minä.
-
-"Opastakaa hänet tänne, Tibbie", komensi Madrasia. "Ehkä hän onkin
-viimeinen. Mutta mitä hän mahtaneekaan tahtoa?" jatkoi hän kääntyen
-minun puoleeni Tibbien poistuessa muristen. "Uutistenkerääjä!"
-
-"Hän on varmasti jonkinlainen sanomalehtimies. Ja haluaa nähtävästi
-uutisia. Mutta kuinka hän voi tietää, mistä sellaisia on saatavissa? Ja
-millaisia sitten?"
-
-"Me joudumme yhä enemmän sumun keskelle", huomautti Madrasia.
-"Odotetaan sentään, mitä hänellä on sanottavaa. Ehkä hänellä on
-joitakin uutisia meille."
-
-Teräväsilmäinen, vilkas ja viisaan näköinen nuorimies astui huoneeseen
-kumartaen. Hän oli hienosti puettu, esiintyi kuin kotonaan ja oli
-täynnä elinvoimaa. Ja hänen ensimmäinen huomautuksensa oli merkillinen.
-Kun hän suoristautui kumarrettuaan Madrasialle, sattui hänen katseensa
-kuparilippaaseen ja pitemmittä esipuheitta hän viittasi pitkällä
-sormellaan siihen.
-
-"Tuossahan tuo sama kapine nyt on!" huudahti hän. "Aivan varmasti!"
-
-Sitten hän huomasi minut, hymyili, kuin hän olisi tuntenut huojennusta
-nähdessään miehenkin huoneessa ja kääntyi jälleen Madrasian puoleen.
-
-"Ymmärsin, neiti, ettei herra Parslewe olekaan kotona", sanoi hän
-kohteliaasti. "Mutta te kai olette neiti Durham? Olen kuullut
-puhuttavan teistä. Jos vain saan istuutua, niin --"
-
-Hän vajosi erääseen tuoliin pöydän viereen, ennen kuin Madrasia ehti
-pyytääkään häntä, ja asettaen hattunsa viereensä hän siveli kädellään
-melko tuuheaa vaaleaa tukkaansa, kuin hän siten olisi halunnut
-valmistautua juttelemaan asioista.
-
-"Tunsin sen heti tullessani huoneeseen", sanoi hän hymyillen jälleen
-vilpittömästi, niin, melkeinpä lapsellisesti. "Tuo vanha lipas on
-aiheena kummalliseen juttuun, vai mitä?"
-
-"Huomaan teidän tietävän siitä jotakin", huomautti Madrasia.
-
-"Niin toki tiedänkin, neiti, ja sen vuoksi olenkin nyt täällä", vastasi
-hän iloisesti. "Niin, tiedän jotakin, kuten tämä nuori herrasmieskin,
-luullakseni. Näin hänen tässä eräänä päivänä -- eilen, tarkemmin sanoen
--- tulevan vanhan Bickerdalen kaupasta."
-
-"Tekö?" huudahdin minä.
-
-"Niin, minä juuri. Olin juuri menossa sinne teidän poistuessanne
-sieltä", vastasi hän. "Saitte vanhan Bickerdalen raivostumaan jollakin
-tavalla. Katsokaas, Bickerdale on appeni."
-
-Madrasia ja minä katsoimme toisiimme. Meillä oli luullakseni sama
-ajatus, että vieraamme näytti melko nuorelta ollakseen naimisissa.
-
-"Niinkö todellakin?" sanoin minä.
-
-"Kyllä", jatkoi hän. "Olen ollut naimisissa jo kolmisen vuotta ja
-tiedän Bickerdalen kummalliseksi ja ärtyisäksi mieheksi. Te saitte
-hänet suuttumaan eilen, herra -- en tiedäkään nimeänne."
-
-"Minua sanotaan Crayeksi", vastasin minä.
-
-"Herra Craye siis. No niin, herra Craye ja neiti Durham, tahi
-päinvastoin, jos minun nyt täytyy olla kohtelias, asia on tällainen",
-jatkoi hän iloisesti. "Tuohon kuparilippaaseen liittyy jokin salaisuus.
-Herra Parslewe tietää sen, luullakseni, mutta vanha palvelijattarenne
-sanoo hänen matkustaneen pois -- kummallinen vanha nainen, tuo
-palvelijattarenne -- oikea luonne, niin sanoakseni. Mutta vaikka herra
-Parslewe onkin poissa, olette te ainakin kotosalla. Ja minä haluan
-saada jotakin ja saadakseni sen ilmaisen mielelläni kaikki tietoni.
-Sillä ehdolla tietysti, ettei se mene edemmäksi."
-
-Madrasia ja minä katsahdimme jälleen toisiimme; sitten istuuduimme
-molemmat, toinen puheliaan vieraan toiselle ja toinen toiselle puolen.
-
-"Mitä te oikeastaan tiedättekään, herra Weech?" kysyin niin
-ystävällisesti kuin suinkin.
-
-"Niin", sanoi Madrasia, "olisitte hyvin ystävällinen, jos kertoisitte
-sen meille."
-
-Herra Weech hymyili rummuttaen sormillaan hattunsa kupua.
-
-"No niin", sanoi hän armollisesti, "voinhan minä kertoakin sen teille.
-Aioin tietysti kertoa sen herra Parslewelle, mutta käyhän se näinkin
-päinsä, ja tekin voitte epäilemättä ilmaista minulle jotakin. Kerron
-aluksi itsestäni. Kuten jo äsken sanoin, olen Bickerdalen vävy. Menin
-naimisiin hänen kolmannen tyttärensä, Melissan, kanssa, jossa ei ole
-mitään vikaa. Koska olen niin läheisissä suhteissa Bickerdaleen, käyn
-tietysti usein hänen kotonaan -- vierailen siellä aina sunnuntaisin
-vaimoni ja lapseni kera. Nyt eräänä sunnuntaina ollessani siellä
-vieraisilla, siitä ei ole vielä pitkääkään aikaa, satuin menemään
-työpajaan saadakseni tupakoida rauhassa -- anoppini kieltää jyrkästi
-kaiken tupakoimisen vierashuoneessaan -- ja näin silloin tuon esineen,
-tuon saman kuparilippaan. Huomioni kiintyi melkoisesti kaiverrettuun
-vaakunaan ja sen alla olevaan omituiseen lauselmaan, ja kysyin
-Bickerdalelta, mistä hän oli saanut sen. Hän kertoi minulle silloin
-herra Parslewen Kelpieshawista tuoneen sen hänelle korjattavaksi, koska
-se oli hieman vahingoittunut pudotessaan jostakin ja kaipasi niin
-muodoin kuparisepän käsittelyä. Keskustelimme sitten hieman siitä.
-Bickerdale sanoi sen valmistetun -- sehän on taottua kuparia -- ainakin
-noin sata vuotta sitten, kehuen sitä hyvin kauniiksi. Se oli saanut
-kuhmun laitaansa, ja Bickerdalen oli nyt suoristettava se, mikä ei
-ollut suinkaan helppo tehtävä. Mutta hän onnistui kuitenkin siinä, ja
-joko herra Parslewe haki sen tahi se lähetettiin hänelle. Tuossa se
-joka tapauksessa on."
-
-Herra Weech kopautti siihen kynnellään kuin korostaakseen sanojaan ja
-jatkoi:
-
-"No niin, jonkin aikaa sen jälkeen -- en voi määritellä päivää oikein
-tarkasti -- kun lipas oli lähetetty tänne, menin eräänä sunnuntaina
-Bickerdalen luo, ja päivällisen jälkeen hän vei minut konttoriinsa.
-'Kuulehan nyt', sanoi hän päästyämme sinne, 'kai muistat tuon
-kuparilippaan, joka oli lähetetty minulle korjattavaksi ja jota
-sinäkin ihailit? Tietysti muistat sen. No niin, sain tässä eräänä
-päivänä pienen lähetyksen, joka oli kääritty vanhaan Times'iin, ja
-silloin satuin huomaamaan tämän sen etusivulla', lisäsi hän hakien
-samalla esille lehden ja viitaten erääseen ilmoitukseen, jonka hän oli
-merkinnyt. Luin sen ja tuijotin siihen hämmästyneenä. Tämä", jatkoi
-herra Weech vetäen äkkiä esille taitetun lehden povitaskustaan, "ei
-ole sama Times'in kappale, joka oli joutunut Bickerdalen haltuun, vaan
-toinen samaa numeroa -- hankin sen itselleni jälkeenpäin. Kas niin,
-neiti Durham ja herra Craye, lukekaa se saadaksenne selvän käsityksen
-siitä, mitä oikeastaan haluan saada selville herra Parsleweltä. Olen
-merkinnyt kohdan punaisella."
-
-Hän laski lehden eteemme pöydälle ja me kumarruimme lukemaan tuntein,
-jotka, ainakin mitä minuun tulee, muuttuivat äkkiä melko sekaviksi.
-
-    "_250 punnan palkinto. Huutokaupanpitäjille, muinaisesineiden
-    kauppiaille, vanhojen kirjojen myyjille, harvinaisten teosten
-    ostajille ynnä muille_: Eräästä hyvin tunnetusta yksityisestä
-    kirjastosta on hävinnyt tahi varastettu seuraavat harvinaiset
-    teokset: 1. Hubbardin kirjoittama Uuden Englannin Nykyinen
-    Asema, 1677; 2. Brandtin Hullujen Laiva, 1570; 3. Burtonin
-    Anatomia, 1621; 4. Samuel Danielin Kootut Teokset, 1623; 5.
-    Draytonin Polyolbioni, 1622; 6. Higdenin Polycroniconi, 1527; 7.
-    Florionin Montaigne, 1603. Kaikkien näiden hyvin harvinaisten
-    teosten kansissa on kilpi, johon on kaiverrettu seuraava lause
-    aivan täydellisenä." (Seurasi teknillinen selostus, joka
-    oli yksityiskohtainen ja heraldinen.) "Samalla on hävinnyt
-    tahi varastettu muudan muinaisaikainen taottu kuparilipas,
-    jonka etusivuun on kaiverrettu sama vaakuna ja lauselma
-    kuin edellisessä selostuksessa olemme kuvailleet. On hyvin
-    mahdollista, että näitä esineitä tullaan tarjoamaan joillekin
-    hyvin tunnetuille kokoilijoille joko täällä tahi ulkomailla.
-    Kirjojen kilvet on ehkä poistettu. Alussa mainitsemamme 250
-    punnan palkinto maksetaan jokaiselle, joka vain voi antaa meille
-    sellaisia tietoja, että hävinneet esineet saadaan takaisin.
-    Kaikki sellaiset ilmoitukset on jätettävä allekirjoittaneille."
-
-                               Sperrigoe, Chillingley & Watson.
-                                              Asianajotoimisto.                          
-                                            Friarsin kujanne 3.                                                                   
-                                                    Medminster.
-
-Otin asian omiin hoiviini luettuani tämän. Tyrkättyäni aluksi Madrasiaa
-kyynärpäähän ilmaistakseni hänelle, että aioin ryhtyä johonkin,
-käännyin herra Weechin puoleen.
-
-"Tämä on hyvin mielenkiintoista ja kummallista. Hm -- ehkä kaipaatte
-hieman virkistystä matkanne jälkeen, herra Weech? Mitä sanotte viskistä
-ja soodasta?"
-
-"Kiitoksia vain", vastasi hän heti katsahtaen tarjoilupöytään.
-"Mikään ei olisi tervetulleempaa, herra Craye. Vuokrasin Woolerista
-polkupyörän, mutta tienne -- ainakin muutamin paikoin -- ovat
-sellaisessa kunnossa, että jouduin ihan helisemään suoriutuakseni
-niistä. Julmaa!"
-
-Sekoitin hänelle väkevän annoksen ja asetin laatikollisen keksejä hänen
-lasinsa viereen. Sitten käännyin Madrasian puoleen ja ottaen Timesin
-käteeni menin ovelle.
-
-"Suokaa anteeksi neiti Durhamille ja minulle, herra Weech, että
-poistumme muutamiksi minuuteiksi", sanoin. "Teidän ei tarvitse odottaa
-kauan palaamistamme."
-
-Kun olimme päässeet huoneesta ja saaneet sen oven varmasti kiinni,
-katsoin Madrasiaan, joka vuorostaan katsoi kysyvästi minuun.
-
-"Tulkaa kirjastoon", kuiskasin. "Nuo kirjat!"
-
-"Niin, minäkin ajattelin samaa."
-
-Hiivimme portaita ylös, aivan kuin olisimme aikoneet tehdä jotakin
-sopimatonta, ja pujahdimme sitten siihen huoneeseen, missä Parslewe
-säilytti monia erilaisia aarteitaan. Tyydytimme uteliaisuutemme
-viidessä minuutissa ja katsoimme sitten kysyvästi toisiamme. Meillä oli
-siihen syytäkin, koska kaikki nuo ilmoituksessa mainitut kirjat olivat
-siellä. Kaikki järjestään kilpineen ja kaikkineen.
-
-"Mitähän vielä tulee?" mumisi Madrasia vihdoin. "Emme tietystikään saa
-kertoa tätä hänelle."
-
-Hän nyökäytti päätään lattiaa kohti tarkoittaen sitä kohtaa, jonka alla
-herra Weech hörppi juomaansa ja pureskeli keksejä.
-
-"Älkää kertoko hänelle mitään. Mutta annetaan hänen sen sijaan kertoa
-meille. Tulkaa!"
-
-Palasimme arkihuoneeseen jälleen ja herra Weech näytti viihtyvän siellä
-mainiosti.
-
-"Haluaisimme kernaasti kuulla enemmän mielenkiintoisesta jutustanne,
-herra Weech", sanoin. "Pääsitte äsken siihen kohtaan, jolloin
-Bickerdale näytti teille tämän ilmoituksen. Mitä sen jälkeen tapahtui?"
-
-"No niin, vain seuraavaa", vastasi hän ollen nähtävästi entistä
-puheliaammalla tuulella. "Neuvottelimme. Bickerdale tahtoi välttämättä
-heti kirjoittaa noille asianajajille ja ilmoittaa herra Parslewen
-varkaaksi. Sanoin häntä silloin noin kautta rantain aasiksi, ilmaisten
-mielipiteeni, että herra Parslewe pikemminkin oli joutunut todellisen
-varkaan petoksen uhriksi. Neuvoin häntä kääntymään herra Parslewen
-puoleen, mutta hän kirjoittikin minun tietämättäni noille asianajajille
-ilmaisten mielipiteensä, että kuparilipas oli varmasti ollut hänen
-hallussaan, ja epäilynsä, että kirjatkin ovat ehkä siellä, missä
-lipaskin on. Ja nuo asianajajat lähettivät tänne erään miehen, muutaman
-yksityisetsivän tiedustelemaan --"
-
-"Erään Pawley-nimisen, vai mitä?" vihjaisin.
-
-"En ole kuullut milloinkaan hänen nimeään, mutta en ihmettelisi
-lainkaan, vaikka olisittekin oikeassa. Kuulin vain puhuttavan hänestä.
-Hän saapui tänne joka tapauksessa, ja hänen isäntänsä seurasi häntä
--- kookas, kerskaileva mies, joka käväisi eilen Bickerdalen luona. Ja
-silloin riitauduin Bickerdalen kanssa, ymmärrätte kai sen?"
-
-"En oikein. Kuinka ja miksi riitauduitte?"
-
-"Koska Bickerdale jostakin kummallisesta syystä tukki äkkiä suunsa
-tuon lihavan henkilön poistuttua tahtomatta ilmaista minulle mitään",
-vastasi herra Weech hyvin loukkautuneen näköisenä. "Hän vaikeni
-varmaankin ehdottomasti kaikesta teillekin? Suorastaan kieltäytyi
-puhumasta! Tämä tapahtui sen jälkeen kuin näin teidän poistuvan hänen
-luotaan. Hän kieltäytyi ehdottomasti ilmaisemasta minulle sanaakaan
-siitä, mitä oli tekeillä. Minulle, vävylleen ja enemmällekin, sillä
-siitäpä juuri kenkä puristaakin, koska olen sanomalehtimies."
-
-"Niinkö!" huudahdin ymmärtäen vihdoinkin jotakin. "Aiotte siis sepittää
-tästä jonkinlaisen kertomuksen?"
-
-"Voisinko muutakaan?" vastasi hän nyökäyttäen painokkaasti. "Miksi
-luulette minun saapuneen tänne? En usko lainkaan herra Parslewen
--- olen kuullut kerrottavan hänestä useinkin -- varastaneen tuota
-siunattua rasiaa, en ollenkaan. Mutta siihen liittyy romantiikkaa
-ja salaperäisyyttä ja jotakin muutakin, ja koska halusin sommitella
-siitä palstan tahi parikin, matkustin tänne sen alkulähteille, mutta
-kuulinkin surukseni, että herra Parslewe on poissa. Voitteko te kertoa
-minulle jotakin?"
-
-Vapauduimme herra Weechistä lupaamalla hänelle pyhästi, että herra
-Parslewen palattua kerromme hänelle kaiken ja kehoitamme häntä suomaan
-vieraallemme ehdottoman luottamuksensa. Hörpittyään toisen lasillisen
-viskiä ja soodaa, minkä kestäessä hän kertoi meille luottavaisesti
-aikovansa vielä päästä pitkälle, hän poistui jättäen meidät yhä
-suuremman hämmennyksen valtaan.
-
-Mutta hämmennyimme vieläkin enemmän iltapäivällä, kun eräs
-lennätinpoika tuli Woolerista saakka nummien poikki tuoden meille
-sähkösanoman. Se oli luonnollisesti herra Parslewen lähettämä, ja kuten
-Madrasia heti huomauttikin, aivan hänen tapaistaan.
-
-"_Teidän molempien on kohdattava minut Newcastlen keskusasemalla
-huomenna puolenpäivän aikaan_."
-
-
-
-
-VII
-
-MITÄ KUOLEVA MIES SANOI
-
-
-Keskustelimme tästä sähkösanomasta pitkän aikaa arvaillen sen
-tarkoitusta ja tärkeyttä, pääsemättä kuitenkaan sen pitemmälle. Mutta
-ajatusten kohdistaminen toisiin asioihin tuntui melkein mahdottomalta.
-Madrasia sai luullakseni hiukan huojennusta mielelleen laittamalla
-kuntoon tarpeelliset varusteet aamullista matkaamme varten; luulen
-senkin vielä helpottaneen, että hän tiesi voivansa pian tavata
-kummallisen holhoojansa ja saavansa -- tahi ainakin yrittävänsä saada
--- jonkinlaisen selityksen näille omituisille toimenpiteille. Sillä
-siitä, että ne olivat omituisia, ei voinut olla epäilystäkään. Minun
-nopea yleissilmäykseni asioihin, ottaen huomioon kaiken Pawleyn tulosta
-herra Augustus Weechin vierailuun saakka, saattoi vain varmistaa sen,
-että aloimme olla toivottomasti sotkeutuneita sellaisiin arvoituksiin,
-joita oli yhtä hyödytöntä kuin mahdotontakin miettiä.
-
-Mutta saimme kokea vielä enemmän ennen illan pimenemistä. Ensiksikin
-tuli toinen sähkösanoma herra Parsleweltä. Se oli yhtä lyhyt ja
-täsmällinen kuin ensimmäinenkin, mutta kuitenkin ymmärrettävämpi, ja
-jollakin kummallisella tavalla se ilahdutti meitä.
-
-    "_Ottakaa lipas mukaanne_."
-
-Madrasia taputti käsiään.
-
-"Tämä kuulostaa jo paremmalta!" huudahti hän. "Paljon paremmalta. Se
-tarkoittaa, että hän selvittää tahi aikoo ainakin selvittää asiat.
-Taivaan nimessä, älkäämme vain unhottako kuparilipasta! Kummanko
-muistiin tässä voidaan luottaa enemmän, teidänkö vai minun?"
-
-"Minun tietysti, koska minä olen mies."
-
-"Väitelkäämme siitä joskus toiste", vastasi hän. "Naisena -- hyvä
-Jumala, mikä siellä taas on?"
-
-Vanha Tibbie oli juuri astumaisillaan huoneeseen teetarjottimineen,
-ja kun hän aukaisi oven, kuulimme, kuinka raudoitettuun laudoitukseen
-koputettiin kovasti ja itsepäisesti. Tibbie vaikeroi melkein pudottaen
-tarjottimen, ja Madrasia kääntyi vetoavasti puoleeni.
-
-"Alamme kaikki hermostua", sanoi hän. "Ettekö menisi katsomaan?"
-
-Laskeuduin portaita alakertaan, avasin suuren oven ja näin edessäni
-terveen ja miellyttävän näköisen miehen, joka oli laskeutunut maahan
-sievän hevosensa satulasta ja seisoi nyt pihalla suitset kädessään. Hän
-hymyili nähdessään minut.
-
-"Herra Craye, varmaankin", sanoi hän. "Olen kuullut kerrottavan teistä.
-Oleskelette täällä herra Parslewen vieraana. Onkohan hän kotona?
-Tarkoitan, onko hän jo palannut matkaltaan?"
-
-"Ei", vastasin melko töykeästi.
-
-Hän katsoi minuun samalla kertaa sekä ymmärtäväisesti että
-luottavaisesti; siihen sisältyi mielestäni jotakin vihjauksen
-tapaistakin.
-
-"Asian laita on todellisuudessa niin, että olen hänen asianajajansa",
-huomautti hän, "ja --"
-
-Mutta juuri silloin kiiruhti Madrasia portaita alas ja tervehti
-vierasta niin lämpimästi, että tulin todella mustasukkaiseksi sekunnin
-murto-osaksi.
-
-"Herra Murthwaite!" huudahti hän tarttuen vieraan ojennettuun käteen
-ja pudistaen sitä melkein tulisesti. "Tämä oli hirveän kilttiä teiltä.
-Olemme ehdottomasti pyörällä päästämme täällä -- henkisesti, tarkoitan
--- ja nyt teidän pitää selittää meille kaikki. Tulonne huojentaa
-mieltäni yhtä paljon kuin auringonpaiste myrskyn jälkeen. Tulkaa
-sisään! Vanha Edie pitää kyllä huolta hevosestanne. Tämä herrasmies on
-nimeltään Alvery Craye, kuuluisa taiteilija, ja hän on melkein yhtä
-kovasti poissa suunniltaan kuin minäkin."
-
-"Siinä tapauksessa olen joutunut kummalliseen ja ehkä hyvinkin
-vaaralliseen seuraan!" huomautti herra Murthwaite katsahtaen minuun
-toisen kerran puoleksi vihjaisevasti "Olette toivoakseni kuitenkin
-siksi järkevä, että tarjoatte minulle kupposen teetä, neiti Durham?
-Hyvä, silloin tulen sisään."
-
-Hän luovutti hevosensa vanhalle Muirille ja seurasi Madrasiaa
-yläkertaan minun harppaillessani viimeisenä. Hänen puheensa oli ollut
-kevyttä ja leikillistä, mutta heti kun olimme päässeet arkihuoneeseen
-ja minä olin sulkenut oven, kääntyi hän äkkiä meidän molempien puoleen
-katsoen meihin tutkivasti ja vakavasti ja hiljensi luullakseni
-tietämättään ääntään. "Kuulkaahan nyt", sanoi hän sellaisen miehen
-tapaan, joka tahtoo suoran vastauksen, "sattuuko teistä nuorista
-kumpikaan tietämään, missä Parslewe nykyään oleskelee? Tarkoitan
-kysymykselläni todellisuudessa sitä, onko hän kotosalla?"
-
-"Kotosallako?" huudahti Madrasia. "Taivas varjelkoon! Tarkoitatteko,
-että hän olisi piiloutunut tänne?"
-
-"Miksi ei?" vastasi Murthwaite. "Minä uskallan sanoa, että jokainen,
-joka vain tuntee tämän paikan tarkoin, voi piiloutua tänne kuukaudeksi.
-Mutta onko hän täällä? Vai onko hän jossakin muualla?"
-
-Madrasia katsoi minuun ja minä noihin pariin sähkösanomaan, jotka
-olivat pöydällä teetarjottimen takana.
-
-"Koska herra Murthwaite on herra Parslewen asianajaja", sanoin,
-"näyttäisin hänelle nuo sähkösanomat. Ne sopivat parhaiten vastaukseksi
-hänen kysymykseensä."
-
-"Aivan oikein", myönsi Madrasia. Hän sieppasi sähkösanomat ja pisti ne
-herra Murthwaiten käteen; sitten me molemmat katsoimme häneen tarkasti
-hänen lukiessaan ne läpi. "Kas niin", sanoi Madrasia, kun Murthwaite
-taittoi ne jälleen kokoon. "Mitä ajattelette?"
-
-"Vain sitä, että Parslewe on hyvin kummallinen mies", vastasi
-Murthwaite. "Minun pitää sitä paitsi keskustella hänestä teidän
-molempien kanssa. Koska tee on jo pöydällä ja olette niin
-vieraanvaraisia --"
-
-Kokoonnuimme pöydän ääreen ja Madrasia alkoi hääräillä teekannun ja
-kuppien kimpussa. Pikku seikoista keskusteleminen oli aivan hyödytöntä,
-koska Murthwaiten vierailu kiinnosti mieltämme äärettömästi, ja hän
-olikin niin älykäs, ettei antanut meidän odottaa pitkää aikaa uutisiaan.
-
-"Kerron teille nyt lyhyesti saapumiseni syyn", sanoi hän juotuaan
-ensimmäisen kupin. "Tänään noin puolenpäivän aikaan tuli luokseni eräs
-Charles Sperrigoe niminen herra, joka esitettyään itsensä kaukaiselta
-seudulta kotoisin olevaksi virkatoverikseni, kertoi minulle saaneensa
-juuri kaupungissa kuulla, että minä olen Kelpieshawin omistajan, herra
-James Parslewen asianajaja, ja ilmoitti samalla, että oli käynyt
-Kelpieshawissa tapaamassa herra Parsleweä saamatta häntä kuitenkaan
-käsiinsä. Sitten hän kertoi minulle erään ihmeellisen tarinan, jonka
-kerron teillekin piakkoin. Mutta aluksi haluan kuulla herra Crayeltä
-erään seikan, jonka hän luullakseni voi kertoa. Herra Charles luulee,
-että herra Craye on eilen illalla kertonut herra Parslewelle jotakin
-sellaista, mikä lähetti hänet matkalle päätä pahkaa. Haluaisin kuulla
-tuon jutun ja sitten kerron teille, mitä herra Charles Sperrigoe uskoi
-minulle."
-
-"Minun on kai parasta kertoa kaikki tätä asiaa koskeva erään
-Pawley-nimisen miehen vierailusta teidän tuloonne saakka", sanoin.
-"Silloin saatte yhtä täydelliset tiedot koko asiasta kuin minäkin.
-Kuulkaa siis."
-
-Hän kuunteli tarkkaavaisesti hörppien teetään ja syöden paahdettua
-leipää, ja minä kerroin kaikki yksityiskohdat. Madrasia korjasi
-selostustani hieman tahi kuiskasi minulle jotakin silloin tällöin,
-ja yhteisvoimin selostimme hänelle ilmeisimmät tosiseikat ja
-yksityiskohdat Weechin vierailuun ja viimeisen sähkösanoman saapumiseen
-saakka. Madrasia sanoi lopuksi:
-
-"Ja sitten te tulitte; herra Murthwaite. Ja jos vain voitte kertoa
-meille, mitä tämä kaikki tarkoittaa, siunaamme teitä."
-
-Mutta Murthwaite pudisti jyrkästi päätään.
-
-"En", vastasi hän. "Kaikki tuntuu minusta vieläkin yhtä salaperäiseltä
-kuin ennenkin, vaikka luulenkin näkeväni heikon valonpilkahduksen --
-tosin hyvin heikon vain. Voin vain toistaa teille, mitä Sperrigoe
-kertoi minulle tänä aamuna. Jos vain saan toisen kupillisen mainiota
-teetänne ja savukkeen sen höysteeksi, niin --"
-
-Hän odotti hetkisen kooten ajatuksiaan ja selosti sitten meille
-asiaa nojautuen taaksepäin tuolissaan ja viitaten silloin tällöin
-savukkeellaan korostaakseen huomautuksiaan, melkein kuin olisimme
-muodostaneet jonkinlaisen valamiehistön.
-
-"Toimisto, jonka vanhin osakas herra Charles Sperrigoe on", sanoi
-hän, "on jo useita vuosia toiminut erään hyvin vanhan sisämaan suvun,
-Palkeneyn kartanon omistajain laillisena neuvonantajana. Te näette
-suvun vaakunan täydellisenä kummallisine lauselmineen tuon kuuluisaksi
-tulleen kuparilippaan laidassa tuolla pöydällä. Palkeneyt ovat asuneet
-Palkeneyssä Tudorien ajoilta saakka -- todellisuudessa sen aikakauden
-varhaisimmilta vaiheilta asti. Perhe on ymmärtääkseni hyvin varakas,
-mutta sellainen, joka on vähitellen kuollut sukupuuttoon.
-
-"Ja siirtyäksemme melkein nykyaikoihin, muutamia vuosia sitten
-tapahtuneisiin seikkoihin, kerron teille, että Palkeneyn kartanossa
-asui siihen aikaan muudan vanha herrasmies, herra Matthew Palkeney,
-jota luultiin viimeiseksi Palkeneyksi. Hän oli jo hyvin vanha, melkein
-yhdeksänkymmenen vuoden ikäinen ukko. Kerran nuoruudessaan oli hänellä
-ollut nuorempikin veli, John Palkeney, mutta hän oli jo nuorenamiehenä
-ottanut perintöosansa ja matkustanut pois isiltä peritystä kodistaan
-palaamatta sinne enää milloinkaan takaisin. Viimeiset tiedot hänestä
-oli saatu Etelä-Amerikasta noin kuusi- tai seitsemänkymmentä vuotta
-sitten, jolloin hän oli ollut lähdössä johonkin siihen saakka
-tuntemattomaan maahan, missä hänen luullaan menettäneen henkensä.
-Ja sen vuoksi tunsikin Matthew Palkeney, koska hän oli viimeinen
-suvustaan, itsensä vanhoilla päivillään hyvin yksinäiseksi. Ja
-eräänä päivänä saattoi hänen sairautensa hänet vuoteenomaksi, ja
-muutamien tuntien kuluttua Sperrigoe, lääkäri, taloudenhoitaja ja
-sairaanhoitajatar, jotka olivat kokoontuneet hänen kuolinvuoteensa
-ääreen, hämmentyivät ja hämmästyivät melkoisesti kuullessaan vanhuksen
-toistelevan eräitä sanoja. Ne olivat ainoat hänen mumisemansa sanat
-sairautensa aikana, ja hän toisteli niitä toistelemistaan ennen
-kuolemaansa. Ne kuuluivat:
-
-"_Kuparilipas -- eräs Palkeney, eräs Palkeney -- kuparilipas_!"
-
-Hän keskeytti pannen arvoa kertomuksensa dramaattiselle vaikutukselle
-ja katsoi meihin. Madrasiaa värisytti hieman.
-
-"Kaameaa!" mumisi hän.
-
-"Niin juuri", myönsi Murthwaite. "No niin, kukaan ei ymmärtänyt
-vanhuksen tarkoitusta, ja oli aivan hyödytöntä koettaakaan taivuttaa
-häntä selittämään. Mutta hänen kuoltuaan vanha taloudenhoitaja
-vaivattuaan aivojaan niin paljon kuin suinkin muisti, että kirjaston
-muutamassa nurkassa sijaitsevassa kaapissa oli eräs pieni taottu
-kuparilipas, jota hän oli nähnyt Matthew Palkeneyn kiilloittavan omin
-käsin viime vuosina. Hän meni Sperrigoen kanssa hakemaan sitä, mutta
-se oli hävinnyt sieltä. Sperrigoe antoi tarkastaa rakennuksen perin
-pohjin ylhäältä alas asti löytämättä sitä sittenkään. Kuparilipas
-oli varastettu ja tuossa se nyt on Parslewen tarjoilupöydällä
-Pohjois-Humberlandissa. Sitä ei voida kieltää, ei ollenkaan!"
-
-Hän keskeytti taasen ja me vaikenimme, kunnes hän suvaitsi jälleen
-jatkaa:
-
-"Kuinka se on tullut tänne, tahi sanokaamme pikemminkin, kuinka
-Sperrigoe sai selville sen, että se on täällä? Herra Craye on juuri
-kertonut minulle toisen puolen siitä, ja minä voin kertoa toisen. Kun
-Sperrigoe sai selville, että kuparilipas epäilemättä oli varastettu,
-pani hän toimeen tarkan tutkimuksen koko kirjastossa, jolloin löytyi
-painettu luettelo kaikista kirjoista. Nyt hän huomasi, että useita
-vanhoja ja harvinaisia teoksia oli kadonnut kuparilippaan mukana.
-Silloin hän ilmoitti sanomalehdissä. Tiedätte lopun. Parslewe
-oli vienyt kuparilippaan Bickerdalelle, Bickerdale oli huomannut
-Sperrigoen ilmoituksen ja niin edespäin. Ja nyt, kun Pawley Sperrigoen
-valtuuttamana ja sitten Sperrigoe itse saapuvat tänne kysymään suoraan,
-kuinka hän on saanut kuparilippaan haltuunsa, matkustaa hän pois. Mutta
-miksi?"
-
-"Koska satun tuntemaan hänet", sanoi Madrasia äkkiä, "voin vastata
-kysymykseenne. Omista pätevistä ja kunniallisista syistään."
-
-"Ja hänen ystävänään ja neuvonantajanaan", huomautti Murthwaite,
-"voin sanoa amenen siihen. Mutta miksi hän ei antanut minkäänlaista
-selitystä?"
-
-Nyt oli minun vuoroni sekautua asiaan.
-
-"Herra Murthwaite", sanoin, "ei Pawley eikä herra Charles Sperrigoekaan
-pyytäneet minkäänlaista selitystä. Sperrigoe ei tietysti tavannut herra
-Parsleweä, ja Pawley tuli tänne vain vakoilemaan --"
-
-"Niin, niin", keskeytti hän. "Tarkoitan todellisuudessa vain sitä, että
-miksi herra Parslewe ei antanut teille minkäänlaista selitystä?"
-
-"Minulleko?" huudahdin. "Miksi juuri minulle?"
-
-"Koska te olitte ainoa henkilö, joka tiesitte -- sanoisimmeko asian
-välittömät vaiheet. Hän luottaa teihin epäilemättä, herra Craye,
-vaikka olettekin tunteneet toisenne vasta muutamia päiviä. Miksi
-hän ei selittänyt teille lyhyesti tätä näennäistä salaisuutta öisen
-poislivahtamisen sijaan? Miksi?"
-
-"Huomautinhan jo", huudahti Madrasia, "että hän on tehnyt sen omista
-pätevistä syistään."
-
-Murthwaite rummutti sormillaan pöytää katsoen meihin tarkasti.
-
-"Ettekö nyt ymmärrä?" sanoi hän äkkiä. "Ettekö nyt voi käsittää sitä,
-millaisen epäluulon alaiseksi hän on saattanut itsensä, koska herra
-Charles Sperrigoe ei tunne häntä?"
-
-"En ole niinkään varma siitä", sanoin yhtä nopeasti. "Olen joka
-tapauksessa aivan varma, että Parslewe tuntee tahi on ainakin tuntenut
-Sperrigoen kerran maailmassa. Teen tämän varman päätelmäni eräästä
-huomautuksesta, jonka hän teki kertoessani hänelle Sperrigoesta."
-
-"Mitä?" huudahti Murthwaite. "Mistä huomautuksesta?"
-
-Kerroin sen hänelle. Hän nousi äkkiä tuoliltaan kuin jotakin olisi
-pälkähtänyt hänen päähänsä ja käveli sitten pari minuuttia edestakaisin
-huoneessa miettien. Sitten hän tuli jälleen takaisin pöydän luo,
-istuutui paikoilleen ja kääntyi meidän molempien puoleen viitaten
-noihin pariin sähkösanomaan, jotka vieläkin olivat siinä, mihin hän oli
-ne laskenut kädestään.
-
-"Ruvetaan nyt puhumaan asiallisesti", hän sanoi. "Otaksun teidän
-molempien aikovan tavata Parslewen Newcastlessa huomenaamulla näiden
-sähkösanomain johdosta?"
-
-"Varmasti!" vastasi Madrasia. "Ja aiomme ottaa kuparilippaan mukaamme."
-
-"Oikein", jatkoi hän. "Sitten haluan teidän suorittavan kolme asiaa.
-Ensiksikin teidän pitää kertoa Parslewelle kaikki, mitä olen kertonut
-teille tästä Palkeneyn jutusta. Toiseksi, sanokaa hänelle, että
-minä omalla vastuullani hänen ystävänään ja asianajajanaan olen
-antanut herra Charles Sperrigoelle sellaisen lupauksen -- oikeastaan
-takuun -- että Parslewe niin pian kuin suinkin antaa hänelle
-täydellisen selostuksen siitä, kuinka lipas ja kirjat ovat joutuneet
-hänen haltuunsa, niin että niiden vaellus Palkeneyn kartanosta
-Kelpieshawiin saadaan täydellisesti selville, koska tietenkin on aivan
-käsittämätöntä, että herra Parslewe olisi saanut ne haltuunsa jollakin
-epärehellisellä tavalla. Kolmanneksi olen taivuttanut herra Charlesin
-matkustamaan kotiinsa, missä hän odottaa herra Parslewen lähettämiä
-tietoja."
-
-"Mutta onkohan hän matkustanut?" sanoi Madrasia.
-
-"Hän matkusti etelään ensimmäisessä junassa keskusteltuaan kanssani",
-vastasi Murthwaite.
-
-"Saatettuaan Woolerin poliisikomissaarin siihen uskoon, että holhoojani
-on ehkä varas, vai mitä?" vihjaisi Madrasia.
-
-"Ei mitään sellaista", Murthwaite vastasi. "No, no, malttakaahan nyt,
-hyvä nuori neiti, asiat eivät ole lainkaan siten. Sperrigoe teki siellä
-vain muutamia varovaisia kysymyksiä saadakseen tietää, millainen
-Parslewen asema on naapuristossa. Poliisi ei tietenkään aavista mitään."
-
-Nyt seurasi lyhyt vaitiolo, jonka Madrasia vihdoin rikkoi.
-
-"Viemme tietysti holhoojalleni teidän viestinne. Jokaisen sanan. Mutta,
-herra Murthwaite, eikö teillä ole minkäänlaista vihiäkään siitä, mitä
-tämä kaikki tarkoittaa? Kaikki tämä hälinä, salaperäisyys ja maakunnan
-halki matkusteleminen yhden ainoan kuparilippaan jälkiä seuratessa?"
-
-Murthwaite nauroi ja kääntyen tarjoilupöytään päin otti lippaan
-käteensä.
-
-"Minulla on yhtä vähän keinoja salaisuuden ratkaisemiseksi kuin
-teilläkin", hän sanoi. "Tämä esine on varmasti harvinaisuus jo
-muutenkin. Se on hienoa vanhaa taottua kuparia, kaunista tekoa ja
-kauniisti kaiverrettu. Mutta sitä en ymmärrä, miksi se on aiheuttanut
-sellaisen hälinän, kuten te sanoitte. Kuitenkin, kun kuoleva mies
-mumisee sellaista, mitä vanha Matthew Palkeneykin, niin haluaa hänen
-laillinen neuvonantajansa tietenkin saada jotakin selvyyttä asiaan.
-Mielipiteeni on, ettei tässä ole oikeastaan kysymys kuparilippaasta,
-vaan siitä, mitä siinä mahdollisesti on ollut. Ei lippaasta, sen
-sisällöstä vain, ymmärrätte kai sen?"
-
-"Te luulette siis, että siinä on säilytetty jotakin Palkeneyn
-kartanossa?" vihjaisin.
-
-"Ehkä. Sitä minä juuri ajattelen."
-
-"Ja otaksutte alkuperäisen varkaan anastaneen sen huolimatta sen
-laadusta?"
-
-"Aivan niin. Lipas on voinut kulkea monien käsien kautta ennen
-joutumistaan Parslewen haltuun. Parslewe löysi epäilemättä tämän
-kapineen jostakin harvinaisten esineiden kaupasta ja kirjat myös."
-
-"Voivatko Palkeneyn kartanon asukkaat ollenkaan aavistaa, kuinka
-varkaus on tapahtunut?" kysyin.
-
-"Eivät. Sperrigoe ainakin väitti niin. Mutta Palkeneyn kartano on
-ymmärtääkseni jonkinlainen näyttelypaikka; minä tarkoitan, että
-siellä on sellaisia huoneita, joita näytetään yleisölle, ja niihin
-kuuluu kirjastokin. Shillingin suuruinen sisäänpääsymaksu kannetaan
-muutamina aamuina viikossa ja tulot luovutetaan paikallisiin
-armeliaisuustarkoituksiin. Ja Sperrigoe ajattelee tietysti, että joku
-vieras varasti tämän lippaan ja kirjat juuri vähää ennen vanhan Matthew
-Palkeneyn kuolemaa. Niin pitkälle olemme päässeet, eikä tässä enää
-kaivata muuta kuin muutamia sanoja Parsleweltä."
-
-Hän sanoi sitten lähtevänsä, ja hetkisen kuluttua laskeuduimme kaikki
-portaita alas pihalle. Vanha Edie toi hevosen tallista ja ottaen
-suitset käteensä Murthwaite kääntyi Madrasian puoleen.
-
-"Koettakaa nyt taivuttaa herra Parslewe palaamaan heti takaisin tänne
-ja kertokaa sitten minulle kaikki, että voisin kirjoittaa Sperrigoelle
-salaisuuden ratkaisun", hän sanoi. "Kertokaa hänelle kaikki puheeni ja
-pyytäkää häntä palaamaan heti takaisin."
-
-Mutta Madrasia alkoi käydä hieman kapinalliseksi.
-
-"Kerromme kyllä hänelle kaiken Sperrigoen käynnistä ja Weechin
-vierailun myös", hän vastasi. "Mutta herra Murthwaite, jätätte kokonaan
-huomioon ottamatta erään asian, niin asianajaja kuin olettekin."
-
-"Minkä sitten?" kysyi Murthwaite nauraen iloisesti.
-
-"Sen, ettei holhoojani milloinkaan olisi matkustanut pois, ei ikinä
-kutsunut sähköteitse minua ja herra Crayea luokseen eikä kuunaan
-pyytänyt, että kuparilipas tuotaisiin hänelle, ellei hänellä olisi
-siihen hyvin pätevät syyt. Luuletteko hänen kujeilevan? Lorua! Koko
-asia on paljon vakavampi."
-
-Murthwaite siirsi katseensa tytöstä minuun.
-
-"Onko teidänkin mielipiteenne sama, herra Craye?" kysyi hän.
-
-"Kyllä", vastasin. "Ehdottomasti!"
-
-Hän sanoi meille hyvästit ja hyppäsi satulaan kumartuen sitten sanomaan
-viimeiset sanansa.
-
-"Ei mikään asia elämässäni ole milloinkaan kiinnittänyt mieltäni näin.
-Mutta kai tällekin on olemassa ratkaisu."
-
-Sitten hän ratsasti nummen poikki ja hävisi näkyvistämme. Seuraavana
-aamuna Madrasia ja minä matkustimme Newcastleen, hän kantoi
-kuparilipasta, joka oli kääritty sievään kääryyn ja sinetöity. Junamme
-saapui sinne juuri silloin, kun meidän oli määrätä tavata Parslewe.
-Mutta emme nähneet häntä asemalla. Seisoimme tuijottaen ympärillemme,
-kunnes muudan hotellin vahtimestarin virkapukuun pukeutunut mies
-lähestyi meitä, katseli meitä tarkasti ja pysähtyi viereeni.
-
-"Pyydän anteeksi, herra, mutta oletteko herra Craye? Juuri niin, herra,
-minä tuon teille herra Parslewen terveiset, että te ja tämä nuori neiti
-tulisitte hänen luokseen hotelliin syömään välipalaa. Tätä tietä, olkaa
-hyvät."
-
-
-
-
-VIII
-
-MINUUTTI JÄLKEEN PUOLENYÖN
-
-
-Seurasimme Parslewen lähettiä laiturin poikki hotelliin vastustelematta
-ja ääneti, koska olimme mukautuneet silloin, kuten Madrasia jälkeenpäin
-huomautti, kaikkeen, mitä Parslewe tulisi tekemään tahi käskemään.
-Mutta luullakseni nälälläkin oli osansa nöyryydessämme; olimme
-syöneet aamiaisemme varhain saamatta sitten palaakaan suuhumme, ja
-ainakin mitä minuun tuli, ei hotelli eikä sen mainio ruoka, johon jo
-olin tutustunut, herättäneet minussa minkäänlaisia vastenmielisiä
-tunteita. Saapuessamme sinne käännyin vaistomaisesti kahvioon päin
-odottaen jo ennakolta enemmän sen suomaa nautintoa kuin herra Parslewen
-kohtaamista. Mutta oppaamme vei meidät sen sivu; hän ohjasi meidät
-yläkertaan ja sitten pitkin käytäviä ja välikköjä, kunnes vihdoin
-avasi erään oven. Siitä päästiin yksityiseen arkihuoneeseen, katettu
-ruokapöytä odotti meitä ja takkamatolla lämmitellen valkean ääressä
-seisoi Parslewe kasvot synkkinä, ja hymy oli kyynillisempi kuin
-milloinkaan ennen.
-
-Hän tervehti meitä yhtä kylmästi ja tyynesti kuin olisimme tulleet
-hänen omaan arkihuoneeseensa Kelpieshawissa syömään aamiaista. Itse
-asiassa hän teki tuskin muuta kuin soi meille huolettoman tervehdyksen,
-koska hänen päähuomionsa näytti keskittyvän ovenvartijaan ennen kuin
-mies pääsi poistumaan.
-
-"Käskekää tarjoilijaa tuomaan ruoat sisään, niin olette kelpo mies. No
-niin", jatkoi hän katsellen meitä miettiväisesti miehen poistuessa,
-"olette luullakseni nälissänne?"
-
-"Kovasti", sanoin minä.
-
-"Aivan nääntymäisillämme", selitti Madrasia.
-
-Parslewe katseli häntä arvostelevasti, hieroi leukaansa ja viittasi
-sitten sivupöytään päin.
-
-"Riisu päällysvaatteesi ja heitä ne tuonne, kultaseni", hän sanoi.
-"Voit viedä ne sitten jälkeenpäin huoneeseesi."
-
-Madrasia kääntyi hänen puoleensa.
-
-"Huoneeseeniko?" huudahti hän.
-
-"Numero 186 on varattu sinulle", vastasi Parslewe tyynesti. "Ja te,
-Craye, saatte tyytyä 95:teen, joka on minun huoneeni vieressä. Älkää
-nyt unohtako numeroitanne, mutta jos niin kävisikin, saatte ne kyllä
-selville konttorista. Ne on tilattu teidän omilla nimillänne."
-
-"Tarkoitatko, että meidän on viivyttävä yökin täällä?" kysyi Madrasia.
-
-"Kyllä", vastasi Parslewe lyhimmällä tavallaan. "Ehkä parikin."
-
-"En tiennyt matkustaessani tänne valmistautua viettämään täällä
-ainoatakaan yötä", sanoi Madrasia. "En ottanut edes hammasharjaa
-mukaani."
-
-"Osta sitten", vastasi Parslewe. "Täällä on hyvinvarustettuja kauppoja,
-kultaseni."
-
-Madrasia tuijotti häneen tiukemmin kuin milloinkaan ennen.
-
-"Tapasi komennella toisia henkilöitä alkaa käydä hyvin erikoiseksi,
-Jimmie!" huudahti hän vihdoin. "Mistä kaikki nämä vaatimukset
-johtuvatkaan?"
-
-"Hädästä, koska paholainen ahdistaa", vastasi Parslewe kyynillisesti
-nauraen.
-
-"Oletko sinä tuo paholainen?" kysyi Madrasia.
-
-"En tiedä oikein, mikä olen, kultaseni", vastasi hän käyden jälleen
-lempeämmäksi, "mutta toivon saavani sen selville piakkoin. Ja sitä
-odottaessamme eläkäämme mukavasti, koska tuolla tuodaan jo meille
-ruokaa ja juomaa."
-
-Pari tarjoilijaa toi huoneeseen kuumia ruokia, ja istuuduimme pöydän
-ääreen. En tiedä, oliko Parslewe otaksunut meidän olevan tavattomasti
-nälissämme, mutta hän oli varmasti nähnyt paljon vaivaa tilatessaan
-tällaisen herkullisen aterian ja sitä paitsi hän osoitti omaavansa
-hyvän ja arvostelevan maun samppanjaan nähden. Ja tarjoilijain oli
-viivyttävä huoneessa koko aika meidän syödessämme, missä isäntämme
-mielestäni menetteli hyvin ovelasti, koska Madrasia muuten olisi heti
-alkanut puhua aiheesta, joka oli ylinnä ajatuksissamme. Hän puheli
-kyllä itse hyvin vapaasti, mutta koko ajan vain eräästä näytelmästä,
-jota hän oli ollut katsomassa Kuninkaallisessa Teatterissa edellisenä
-iltana ja johon hän oli äärettömästi ihastunut.
-
-"Mutta saat nähdä sen itse tänä iltana", lopetti hän. "Olen tilannut
-pari paikkaa, ja Craye saa viedä sinut sinne."
-
-"Entä sinä?" kysyi Madrasia. "Eikö sitä kannattaisi katsella parikin
-kertaa peräkkäin?"
-
-"Minulla on muita hommia", vastasi Parslewe. "Olen kaupungilla teidän
-palatessanne, ja mehän voimme verrata huomioitamme aamulla."
-
-Näin, että Madrasia olisi hyvin mielellään kysynyt häneltä hänen
-tehtävänsä laatua, mutta tarjoilijat olivat vielä huoneessa.
-Vasta sitten kun he olivat tarjonneet meille kahvia ja poistuneet
-lopullisesti, kohdisti Parslewe huomiomme siihen, mikä meistä
-molemmista tuntui todellakin tärkeältä. Ojennettuaan minulle sikarin
-ja sytytettyään itsekin sellaisen hän käänsi tuolinsa takkaan päin,
-siirtyi mukavaan asentoon laskien toisen kyynärpäänsä pöydälle ja
-katsahti meihin olkansa yli. "Kas niin!" hän sanoi. "Mitä siellä kotona
-on tapahtunut minun poissaollessani? Koska ette molemmat voi puhua
-samalla kertaa, päättäkää keskenänne, kumpi teistä saa aloittaa. Mutta
-ensiksikin, missä on lipas?"
-
-Koska aamu oli ollut kylmä, oli Madrasia pukeutunut turkiksiin, ja
-niiden joukossa oli suuri käsipuuhka, jonka sisässä hän oli kantanut
-lipasta. Hän nousi, haki sen esille piilopaikasta, laski sen Parslewen
-viereen pöydälle ja viittasi sitten minuun sormellaan.
-
-"Kertokoon hän. Korjaan, jos hän erehtyy."
-
-"Aloittakaa siis, Craye", käski Parslewe. "Kertokaa perusteellisesti!"
-
-Kerroin hänelle kaiken, mitä oli tapahtunut Kelpieshawissa hänen
-oman salaperäisen poistumisensa jälkeen, ja katselin puhuessani
-tarkkaavaisesti häntä. Hän kuunteli vaiti ja kylmästi, keskeyttäen
-minut vain kerran pyytääkseen tarkempaa kuvausta herra Augustus
-Weechistä. Hän näytti vaipuvan syviin ajatuksiin kuultuaan sen, mutta
-salli minun kuitenkin jatkaa loppuun sen enempää kyselemättä. Hän
-kuunteli Murthwaiten viestiäkin yhtä tyynesti kuin kaikkea muutakin.
-Ehdottomassa tutkimattomuudessaan Parslewe olisi tällä erikoisella
-tuulella ollessaan voinut vetää vertoja sfinksillekin.
-
-"Ja siinä kaikki", lopetin. "Koko juttu."
-
-"Niin, kaikki", toisti Madrasia, "paitsi se, minkä nyt toistan tarkasti
-Murthwaiten sanoilla. Sinun on palattava Wooleriin, puhuteltava häntä
-ja kerrottava hänelle kaikki, että hän voisi täyttää herra Charles
-Sperrigoelle antamansa lupauksen. Ja parasta kai se onkin."
-
-Parslewen ohuet huulet jännittyivät tuoksi suoraksi jäykäksi
-viiruksi, jonka olin jo oppinut tuntemaan yhtä hyvin kuin oman kuvani
-kuvastimessa. Kun hän antoi niiden höltyä, tapahtui se vain siksi, että
-hän tahtoi päästää kuuluville ivallisen naurunsa, joka päättyi hymyyn,
-kuten tavallisestikin hänen kääntyessään holhokkinsa puoleen, kuten
-nytkin.
-
-"Vai olisi se parasta sinun mielestäsi, kultaseni", hän sanoi
-lempeästi. "Mutta sepä ei olekaan. En aio lainkaan matkustaa takaisin
-Wooleriin, ennen kuin minua huvittaa. En aio ollenkaan tyydyttää
-Charles Sperrigoen enkä Jackie Murthwaiten mukavuudenhalua, ennen
-kuin minua huvittaa. Vannon tietäväni omat hommani yhtä hyvin kuin
-joku toinenkin ja aion panna ne täytäntöönkin, kuten minua huvittaa.
-Ja jos haluatte taivuttaa minut puhumaan selvää kieltä, niin nyt sitä
-kuulitte."
-
-"Ja kaikki tuo merkitsee, että sinä tiedät paljon enemmän asiasta, kuin
-olet meille ilmaissut!" huudahti Madrasia.
-
-Kuultuaan tämän häneltä pääsi jälleen ivallinen naurahdus.
-
-"En tiedä vielä ilmaisseeni teille mitään erityistä, kultaseni",
-vastasi hän. "Enkä aiokaan tehdä sitä, ennen kuin --"
-
-"Ennen kuin sinua huvittaa!" sanoi Madrasia. "Aivan niin! Vielä enemmän
-salaperäisyyttä! Todellakin, Jimmie, ollaksesi kunnioitettava vanha
-herrasmies --"
-
-Parslewe nauroi jälleen kohottaen päätään kuin hänestä olisi ollut
-hauskaa kuulla moitteita, nousi sitten tuoliltaan ja seisoen
-takkamatolla kädet taskuissaan katsoi vuorotellen meihin kumpaankin,
-kuin häntä olisi huvittanut meidän ihmettelymme. Äkkiä hän veti toisen
-kätensä esille, ja se oli täynnä rahaa. Noina aikoina oli paljon kultaa
-liikkeellä, hyvin paljon, ja Parslewen koura oli sitä täynnä. Hän
-ojensi rahat Madrasialle.
-
-"Mene ostamaan itsellesi hammasharja", hän sanoi. "Sinähän tunnet
-kaupungin ja voit siis lähteä hieman ostoksille. Parasta on, että
-hankit kaikkea sellaista, mitä luulet tarvitsevasi, sillä muistaakseni
-puhuin jotakin parista yöstä. Mene nyt huvittelemaan, kultaseni, äläkä
-välitä kuparilippaasta. Siihen ei liity minkäänlaisia salaisuuksia, ei
-ainakaan minun tietääkseni." Hän ojensi rahat tytölle, seisoi hymyillen
-vieressä hänen pukiessaan turkiksia ylleen ja kääntyi sitten nauraen
-minun puoleeni hänen mentyään.
-
-"Uskokaa vain, Craye, että salaisuus muodostuu vaikka miksi naisen
-käsissä", hän sanoi. "Ellei sellaista ole olemassa, keksii hän jonkin."
-
-"Eikö tässä asiassa sitten ole jotakin salaperäistä?" kysyin. "Minusta
-näyttää aivan siltä kuin siinä olisi paljonkin. Mutta nähtävästi ei
-teille, koska olette jo selvillä asioista, herra Parslewe."
-
-"Niin, ehkäpä. Luulen näkeväni asian loiselta kannalta. Voin kuitenkin
-ymmärtää, että se, mikä on minusta aivan selvää, ehkä ei olekaan niin
-selvää toisille henkilöille, ja minä aionkin nyt uskoa teille muutamia
-seikkoja. Tulkaa alakertaan tupakkahuoneeseen, niin annamme avata tämän
-huoneen ikkunat, koska ilma täällä on niin ummehtunutta."
-
-Hän soitti ja antoi muutamia määräyksiä huoneen tuulettamisesta ja
-kevyestä illallisesta, jonka piti olla valmiiksi katettuna siellä kello
-yhdentoista ajaksi illalla (valmiiksi meille palatessamme teatterista,
-sanoi hän syrjässä minulle) ja opasti minut sitten tupakkahuoneen
-rauhalliseen nurkkaukseen.
-
-Sytytettyään siellä ensin toisen sikarin hän alkoi purkaa lipasta
-niistä sievistä kääreistä, joissa Madrasia oli tuonut sen mukanaan
-Kelpieshawista. Hän laski sen eteemme pienelle pöydälle, ja molemmat
-tuijotimme siihen. Hän erittäinkin tuijotti siihen niin tiukasti, että
-aloin luulla kapineen paljaan muodon hypnotisoineen hänet. Äkkiä hän
-hätkähti ja alkoi kaivella liivinsä taskuja.
-
-"Niin!" mutisi hän enemmän itsekseen kuin minulle. "En ihmettelisi
-ollenkaan, vaikka asia olisikin niin."
-
-Sanottuaan sen hän otti liivinsä taskusta ohuen norsunluisen
-kokoontaitettavan mitan ja avattuaan lippaan mittasi sen korkeuden
-sisäpuolelta. Sitten hän mittasi saman ulkopuolelta ja kääntyi puoleeni
-vaarallisine, miellyttävine hymyineen.
-
-"Hemmetti sentään!" hän huudahti. "Craye, tässä lippaassa on kaksi
-pohjaa. Olen epäillyt sitä viime puolen tunnin kuluessa, ja kaiken
-olevaisen nimessä, se on kuin onkin totta!"
-
-Minäkin aloin kiihottua ja tuijotin nyt lippaaseen yhtä tiukasti kuin
-hänkin.
-
-"Saitteko sen selville mitoista?" kysyin.
-
-"Kyllä. Sisäisen ja ulkonaisen korkeuden välillä on neljännestuuman
-ero", vastasi hän. "Se merkitsee, että siellä on hyvin matala ontelo,
-mutta kuitenkin tarpeeksi suuri piilottamaan -- mitä?"
-
-"Ei mitään erityistä, luullakseni."
-
-"Eikö? Mutta minä olen kuullut pieneen kompassiinkin sopivan hyvin
-tärkeitä ja kohtalokkaita esineitä", huomautti hän. "Siinä on nyt
-kaikissa tapauksissa sellainen, koska emme voi väittää mittasuhteita
-vääriksi. Lippaassa on ontelo! Ja se voidaan varmaankin avata jollakin
-tempulla täältä pohjasta, luultavasti vääntämällä noita jalkoja."
-
-Hän viittasi niihin neljään pyöreään nuppiin, joilla lipas lepäsi,
-yrittämättä kuitenkaan koskea niihin, koska hänen ajatuksensa
-näyttivät suuntautuneen muualle. Ja mietittyään hetkisen hän kääntyi
-luottavaisesti puoleeni.
-
-"Lupasin kertoa teille jotakin", sanoi hän. "Te olette luotettava mies,
-Craye, ja minä osoitinkin sen teille jättämällä tytön teidän haltuunne.
-Hänkin pitää teistä, ja luulen teidän molempien nuorten rakastuvan
-toisiinne, ellette jo olekin, ja jos te olette, niin hyvä niinkin,
-poikaseni. Te voitatte vielä itsellenne kuuluisan nimen taiteellanne,
-mutta viis siitä, minä kerron nyt teille hieman tästä lippaasta. En
-kuitenkaan ilmaise vielä sitä, kuinka olen saanut sen haltuuni, koska
-se olisi liian aikaista. Mutta saadessani sen se oli lukossa eikä
-minulla ollut avainta siihen enkä minä milloinkaan vaivautunut hakemaan
-enkä teettämään siihen sellaista. Kun se kerran hieman vahingoittui,
-toin sen Bickerdalelle tänne kaupunkiin ja pyysin häntä korjaamaan
-sen. Hän epäröi hieman ottaessaan sen vastaan, mutta sanoi sentään
-tietävänsä miehen, joka kyllä osaisi korjata sen, minkä vuoksi jätin
-sen hänelle ja käskin samalla aukaista sen. Ja nyt, Craye, ajattelen,
-että silloin kun lipas oli Bickerdalen tahi tuon toisen miehen käsissä,
-vietiin jotakin tuosta lippaasta, jotakin sellaista, jota en ollut
-aavistanutkaan siellä olevan. Se vietiin luultavasti silloin, ellei --"
-
-Hän keskeytti irvistäen kummallisen miettiväisesti.
-
-"Ellei, mitä?" kysyin minä.
-
-Hän nojautui lähemmäksi olkapäätäni ja hiljensi ääntään, vaikka
-läheisyydessämme ei ollutkaan ketään.
-
-"Ellei tuo Weech ottanut sitä sieltä eilen Kelpieshawissa", vastasi
-hän. "Weech, Augustus. Millainen nimi!"
-
-"Weechkö?" huudahdin minä. "Hänkö? Mahdotonta!"
-
-"Miksi se olisi ollut niin mahdotonta, hyvä mies? Siinä ei ole mitään
-mahdotonta. Tehän kerroitte minulle juuri äsken tuolla yläkerrassa
-selostaessanne tapahtumia, että menitte Madrasian kanssa kirjastooni
-verrataksenne Timesin ilmoituksessa mainittujen kirjojen nimiä
-muutamien erityisten hallussani olevien kirjojen nimiin ja jätitte
-herra Augustus Weechin yksikseen huoneeseen, missä kuparilipas oli
-aivan hänen edessään. Tietysti --"
-
-"Taivas varjelkoon!" huudahdin. "En tullut sitä lainkaan ajatelleeksi!"
-
-"Epäilemättä ette", hän huomautti kylmästi. "Mutta minäpä ajattelin.
-Siirrytään nyt erääseen toiseen seikkaan, joka kuitenkin liittyy
-pääasiaan. Minulla on sellaisia hommia tänä iltana, jotka toivoakseni
-ilmaisevat minulle, onko lippaassa ollut jotakin, ja minä haluan,
-että tekisitte minulle pari kolme palvelusta pääasiallisesti siten,
-että pidätte huolta Madrasiasta. Ensiksikin, syömme varhaisen
-päivällisen. Sitten voitte mennä hänen kanssaan teatteriin -- tässä
-ovat liput, annan ne nyt muistaessani teille. Kun tulette takaisin,
-on teille katettu kevyt illallinen yksityiseen arkihuoneeseeni. Ennen
-kuin menette, ilmoitan Madrasialle, että mahdollisesti viivyn hyvin
-myöhäiseen kaupungilla, minkä vuoksi hänen on illallisen jälkeen
-mentävä nukkumaan. Nyt seuraa eräs tehtävä teillekin. Haluan, että
-odotatte tuossa arkihuoneessa kello kahteentoista saakka yöllä. Ellen
-minä saavu sinne täsmälleen silloin" -- tässä hän keskeytti ottaen
-taskustaan suljetun kirjekuoren ja ojentaen sen minulle -- "pukekaa
-päällystakki yllenne, viekää itse tämä poliisiasemalle -- se on tässä
-aivan lähellä -- pyytäkää, että saisitte puhutella komissaaria, ja
-antakaa tämä hänelle. Oletteko ymmärtänyt?"
-
-"Jokaisen sanan", vastasin minä. "Mutta miksi kääntyä poliisin puoleen?
-Luuletteko ehkä joutuvanne johonkin vaaraan?"
-
-"En niin paljon vaaraankaan kuin vaikeuksiin, vaikka en tahdokaan
-kieltää, että voin joutua vaaraankin", vastasi hän. "Mutta seuratkaa
-ohjeitani. Siellä on joku komissaari öisinkin. Hän tuntee kyllä nimeni
-luettuaan kirjeeni, koska minä olen piirikunnan viranomainen. Jos
-hän tekee teille muutamia kysymyksiä, vastatkaa niihin. Ja jos teitä
-haluttaa, lähtekää hänen mukaansa, jos hän lähtee itse tahi lähettää
-jonkun puolestaan. Oletteko nyt selvillä, mitä teidän on tehtävä
-keskiyöllä?"
-
-"Olen täydellisesti", vastasin minä työntäen suljetun kuoren
-taskuuni. "Ja minä lupaan toimittaa sen. Mutta toivoakseni ette joudu
-henkilökohtaiseen vaaraan, herra Parslewe."
-
-Hänen huulensa jännittyivät ja hän katsoi syrjään kuin vihjaistakseen
-minulle, ettei hän halunnut keskustella siitä asiasta, ja hetkisen
-kuluttua hän alkoikin puhua aivan muista seikoista. Halusin kysyä
-häneltä, mitä minun pitää tehdä siinä tapauksessa, että hänelle
-tapahtuu jotakin, mutta en uskaltanut, koska näin aivan selvästi hänen
-käsitelleen loppuun sen asian tällä haavaa, ja ymmärsin, ettei tässä
-ollut muuta tehtävää kuin toteuttaa hänen ohjeensa.
-
-Söimme tyynesti päivällisemme alakerrassa puoli seitsemän aikaan, ja
-kun Madrasia ja minä melkein tuntia myöhemmin ajoimme teatteriin, jäi
-Parslewe tyynesti juttelemaan erään vanhan herrasmiehen kanssa. Hän
-heilutti meille sikariaan kulkiessamme hänen ohitseen, mutta kutsuikin
-sitten Madrasian luokseen.
-
-"Tyttöseni, sinun pitää mennä heti vuoteeseen tultuasi kotiin", sanoi
-hän. "Ainakin sitten kun olet syönyt hieman illallista. Älä odota
-minua, sillä voin viipyä kaupungilla pikkutunneille saakka."
-
-Sitten hän viittasi tyttöä menemään. Madrasia oli hieman kiihkoissaan
-ajatellessaan kappaletta ja minä tavattoman levottomana ja huolissani,
-koska niitä tilanteen mahdollisuuksia, jotka voivat esiintyä
-keskiyöllä, ei ollut lainkaan hauska ajatella, ja kuta enemmän niitä
-mietin sitä vähemmän niistä pidin. Oli hyödytöntä kieltää, että
-Parslewe oli erikoinen, jopa kummallinenkin mies, joka menetteli
-kaikessa omalla tavallaan, ja minä olin tarpeeksi perillä maailman
-tavoista, vaikka olinkin vielä nuori, tietääkseni, että sellaiset
-miehet joutuvat aina vaaraan. Minne hän aikoi mennä tänä iltana ja
-mitä varten? Selvästi toimittamaan jotakin sellaista, missä hän ehkä
-tarvitsi poliisin apua. Mutta jos nyt otaksutaan tämän avun tulevan
-liian myöhään niin mitä minun silloin oli tehtävä? Huolimatta siitä,
-mitä hän oli sanonut Madrasiasta ja minusta kevyellä tavallaan, olin
-melkein vieras hänelle ja tytölle, ja aavistin vaikeuksia, jos jotakin
-vakavaa sattuisi tapahtumaan. En pitänyt Parslewestä juuri ollenkaan
-sinä iltana, koska hänen mielestäni olisi pitänyt uskoa minulle
-enemmän. Mutta sille ei voitu enää mitään, ja tuossa istui Madrasia.
-Ja tavattuaan holhoojansa näytti Madrasia melkoisesti tyyntyneen; hän
-luotti nähtävästi suuresti Parslewen vaikutusvaltaan.
-
-"Kertoiko hän teille mitään iltapäivällä minun ollessani ostoksilla?"
-kysyi hän äkkiä ajaessamme Grey-katua pitkin. "Olen varma, että olette
-keskustelleet jostakin."
-
-"Kyllä hieman", vastasin minä. "Hän otaksuu lippaassa olevan kaksi
-pohjaa, joiden välissä on kapea ontelo, missä hän luulee olleen
-piilossa jotakin, joka on sieltä varastettu; ja ystävämme Weech on
-mahdollisesti syyllinen."
-
-"Weechkö?" hän huudahti. "Milloin hän olisi voinut tehdä sen?"
-
-"Kun me mennessämme kirjastoon jätimme hänet yksikseen katselemaan
-lipasta. Sellainen otaksuma on luonnollisesti mahdollinen, jos Weech
-tunsi salaisuuden."
-
-Tämä näytti antavan Madrasialle uusia aatteita.
-
-"Ihmettelenpä todellakin", sanoi hän mumisten. "Ja senkö vuoksi hän on
-tullut tänne Newcastleen, että hän saisi siitä selvän?"
-
-"Jotakin sinnepäin", myönsin minä. "Luulen ainakin niin. Mutta tehän
-tiedätte paremmin kuin minä, millainen hän on."
-
-Hän istui hetkisen vaiti -- oikeastaan aina teatterin edustalle saakka.
-
-"Jimmien suhteen voimme olla varmat ainakin yhdestä seikasta", hän
-huomautti vakuuttavasti, "nimittäin siitä, ettei kukaan voi voittaa
-häntä. Antakaa hänen sen vuoksi selvittää rauhassa asiat."
-
-Minä en ilmaissut, ettei minulla ollut mitään valitsemisen varaa.
-Katselimme kappaletta, jota Parslewe oli ylistänyt niin suuresti,
-palasimme sitten takaisin hotelliin ja söimme yhteisen illallisen,
-minkä jälkeen Madrasia meni huoneeseensa. Kello oli silloin
-kaksikymmentä minuuttia vaille kaksitoista ja minä istuin paikoillani
-kaikki nuo minuutit odottaen, pitäen silmällä ovea ja kuunnellen
-askelia käytävästä, mutta Parsleweä ei kuulunut tulevaksi.
-
-Ja minuuttia yli kahdentoista sieppasin päällystakkini ja lakkini ja
-poistuin huoneesta.
-
-
-
-
-IX
-
-PELTISEPÄN ARKIHUONE
-
-
-Hotellin suuressa lämpiössä oli vain muutamia henkilöitä, mutta heidän
-joukossaan oli ensimmäinen ovenvartija, joka minun tullessani sinne
-näytti juuri olevan luovuttamaisillaan virkansa hoidon sijaiselleen
-yöksi. Mieleeni juolahti jotakin ja minä menin hänen luokseen vieden
-hänet syrjään.
-
-"Tunnette kai herra Parslewen?" kysyin minä.
-
-"Herra Parslewenkö? kyllä, herra", vastasi hän.
-
-"Oletteko nähnyt hänen menevän kaupungille tänä iltana?"
-
-"Kyllä, herra. Herra Parslewe poistui hotellista noin yhdentoista
-aikaan, vain muutamia minuutteja ennen teidän palaamistanne nuoren
-neidin kanssa."
-
-"Ette siis ole nähnyt hänen tulevan takaisin?"
-
-"En vielä, herra. Hän ei ole käynyt hotellissa sen jälkeen."
-
-Nyökäytin päätäni ja menin kadulle. Siis Parslewen asian järjestäminen,
-millainen se sitten lienee ollutkin, oli määrätty tapahtuvaksi vasta
-kello yhdentoista jälkeen, siis hyvin myöhäiseen. Hän olisi siinä
-tapauksessa voinut tulla kanssamme teatteriin, mutta ehkä hänellä oli
-ollut toisenlaisia tehtäviä hotellissa, kuten voidaan olettaa. Näiden
-asioiden miettiminen oli kuitenkin aivan hyödytöntä, koska minun oli
-vain täytettävä hänen pyyntönsä. Eikä ollut minkäänlaista pelkuruutta
-minun puoleltani, että sydämestäni inhosin sen täyttämistä. Minulla
-ei ollut aavistustakaan, missä päin poliisiasema sijaitsi. Parslewe
-oli sanonut sen olevan jossakin läheisyydessä, mutta en tiennyt, millä
-suunnalla. Olisin kyllä voinut kysyä sitä hotellissa, mutta en halunnut
-hotellin palveluskunnan saavan tietää, että aiomme turvautua poliisin
-apuun. Ja sehän olisi sitä paitsi voinut joutua Madrasian tietoon ennen
-minun paluutani. Kaduilla oli vielä ihmisiä, minähän voin kysyä heiltä.
-Ja juuri silloin tuli eräs poliisi esille nurkan takaa, mitä minun
-olisi pitänyt osata odottaakin, ja neuvoi minulle kysyttyäni tien.
-Parslewe oli ollut aivan oikeassa, asema oli likellä.
-
-Menin sisään ihmetellen, koska en milloinkaan ennen ollut käynyt
-sellaisessa rakennuksessa enkä tiennyt, mitä minun piti odottaa.
-Minulla oli yhtä vähän aavistusta, millaiselta poliisin pääasema
-näyttää, kuin jonkin itämaisen palatsin sisustuksesta, ehkä vielä
-vähemmänkin. Mutta kun tulin sinne, näytti siellä kaikki hyvin
-tavalliselta. Siellä oli hyvin valaistu konttori pöytineen ja
-pulpetteineen, joiden ääressä joko istui tahi seisoi muutamia poliiseja
-kirjoittaen tahi tarkastellen papereita. Muudan heistä, nähdessään
-minun lähestyvän tiskiä ja huomaten ehkä epäröivän nulikkamaisen
-käytökseni, nousi tuoliltaan, pisti kynän korvansa taakse ja tuli
-vastaan melkein isällisen huolestunut ilme punakoissa kasvoissaan.
-
-"Saanko puhutella jotakin korkeampaa virkamiestä", kysyin.
-
-Hän kääntyi puoleksi viitaten erääseen mieheen, jonka huolellisesti
-napitetussa takissa oli nyörikoristeita ja joka istui pulpettinsa
-ääressä eräässä nurkassa.
-
-"Tuolla on komissaari, herra", hän sanoi. "Puhutelkaa häntä."
-
-Hän kohotti tiskin saranoilla varustettua ovea ja minä menin huoneen
-poikki kysymyksessä olevan miehen luo. Hän kohotti katsettaan minun
-tullessani lähemmäksi ja mittaili minut nopeasti päästä jalkoihin asti.
-Mieleni täytti epämääräinen kiitollisuudentunne siitä, että olin hyvin
-puettu.
-
-"Asianne?" sanoi hän.
-
-Menin aivan hänen viereensä. Ehkä minä näytin hyvinkin salaperäiseltä
--- ainakin minusta tuntui niin.
-
-"Tehän tunnette Kelpieshawin omistajan herra James Parslewen?" kysyin
-minä.
-
-"Kyllä."
-
-"Herra Parslewe on kaupungissa ja asuu North Eastern Station
-Hotellissa. Minäkin asun siellä hänen kanssaan. Hän pyysi minua siinä
-tapauksessa, että muudan edellytys mahdollisesti toteutuu --"
-
-Hän keskeytti minut melkein huomaamattomasti hymyillen -- häntä huvitti
-nähtävästi täsmällinen puheeni.
-
-"Millainen edellytys?"
-
-"Siinä tapauksessa, ettei hän palaa hotelliin ennen puoltayötä, piti
-minun tuoda teille tämä kirje häneltä", vastasin laskien kirjeen
-pulpetille. "Hän ei tullut, ja sen vuoksi tulin suoraan luoksenne."
-
-Hän otti kirjeen, aukaisi sen ja alkoi lukea. Paikaltani voin nähdä,
-että kirjoitus täytti kolme sivua hotellin postipaperiarkista. Miehen
-kasvot eivät hänen lukiessaan ilmaisseet mitään -- eivät hämmästystä,
-neuvottomuutta eivätkä kummastusta -- ja hän luki kirjeen vain kerran
-läpi. Sitten hän taittoi sen kokoon, pisti pulpettiinsa ja kääntyi
-puoleeni.
-
-"Oletteko herra Alvery Craye?" kysyi hän.
-
-"Kyllä", vastasin.
-
-"Tiedättekö, mitä tässä kirjeessä on, herra Craye?" jatkoi hän.
-"Ilmaisiko herra Parslewe teille sen sisällön?"
-
-"Ei. Mutta hän pyysi minua vastaamaan kaikkiin teidän tekemiinne
-kysymyksiin ja käski minun seurata teitä, jos te kirjeen johdosta
-lähtisitte jonnekin."
-
-"Haluan tietää vain yhden seikan", huomautti hän. "Tiedättekö, milloin
-herra Parslewe poistui hotellista?"
-
-"Kyllä. Otin selon siitä. Hän oli poistunut noin yhdentoista aikaan --
-muutamia minuutteja ennen. Sain sen tietää ovenvartijalta."
-
-Hän nyökäytti päätään, lukitsi pulpettinsa, pisti avaimen taskuunsa,
-nousi ja pyydettyään minua istuutumaan hetkiseksi poistui eräästä
-ovesta. Parin minuutin kuluttua hän palasi takaisin erään
-siviilipukuisen miehen seurassa; hän oli itse pukeutunut mantteliin ja
-pannut päähänsä virkalakin. Kuiskattuaan jotakin eräälle kersantille,
-joka kirjoitti ahkerasti huoneen keskellä sijaitsevan pöydän ääressä,
-hän viittasi minulle ja me lähdimme kolmisin öiselle retkellemme.
-
-Sillä hetkellä ei minulla ollut pienintäkään aavistusta päämäärästämme.
-Mielessäni oli epämääräinen tunne, hyvin hämärä aavistus, että
-ehkä olimme menossa johonkin synkkään ja vastenmieliseen kaupungin
-kortteliin. Olin käynyt Newcastlessa pari kolme kertaa ennenkin ja
-olin silloin kävellessäni siellä todennut, että siellä oli muutamia
-köyhälistönkortteleita, jotka olivat yhtä huonossa maineessa kuin
-Liverpoolin ja Cardiffin samanlaiset kaupunginosat. Mutta toverini
-kääntyivätkin kaupungin keskustaa kohti suunnaten kulkunsa sen
-parhaiten rakennettuja osia kohti. Noilla tilavilla ja komeilla
-kaduilla oli hyvin rauhallista, ja meidän askeltemme kaiku kuulosti
-kamalalta hiljaisuudessa. Ei kukaan puhunut mitään, ennen kuin olimme
-kävelleet jonkin matkaa, mutta sitten kääntyi komissaari puoleeni.
-
-"Puhuiko herra Parslewe teille jostakin mahdollisesta vaarasta, herra
-Craye, johon hän ehkä voi joutua toimittaessaan asiaansa?"
-
-"Kerron teille tarkasti, mitä hän sanoi", vastasin. "Hän sanoi: 'Ei
-niin paljon vaaraa kuin vaikeuksia, vaikka en tahdo kieltää sitäkään,
-että voin ehkä joutua vaaraankin.' Niin juuri hän sanoi."
-
-"Aivan niin", huomautti komissaari. "Kertoiko hän teille jotakin
-muutakin?"
-
-"Hän ei kertonut minulle mitään, paitsi sen, että toivoo saavansa
-haltuunsa ehkä jotakin", vastasin. "Jos tunnette herra Parslewen,
-tiedätte varmaankin, että hän muutamissa tilaisuuksissa, milloin se
-häntä miellyttää, voi olla epämääräinen ja epäselvä."
-
-"Minä tunnen kyllä herra Parslewen tarpeeksi hyvin", vastasi hän
-veitikkamaisesti naurahtaen. "Hyvin kummallinen herrasmies, samainen
-Parslewe, ja tavattoman halukas seuraamaan omaa mieltään, kulkemaan
-omaa tietään ja toimimaan omalla tavallaan kaikissa asioissa. Koko
-Northumberlandissa ei ole ainoatakaan hänen virkaveljeään, joka ei
-tietäisi sitä, herra Craye. Te ette siis aavista lainkaan, minne nyt
-olemme menossa?"
-
-"En ollenkaan!"
-
-"No niin, koska hän on luvannut teidän tulla mukaamme, voin sen vallan
-hyvin kertoakin teille", sanoi hän nauraen jälleen. "Olemme menossa
-erään Bickerdale-nimisen läkki- ja kuparisepän taloon ja työpajaan,
-jotka sijaitsevat erään sivukadun varrella tässä läheisyydessä. Sinne
-juuri on herra Parslewe mennyt."
-
-Minun olisi tietysti pitänyt arvata se. Tunsin itseni hyvin tyhmäksi,
-kun en ollut osannut ajatella sitä ennen. Mutta säpsähdin kuitenkin
-tahtomattani.
-
-"Te näytätte tuntevan tuon nimen", sanoi komissaari.
-
-"Niin, minä tunnen sen", myönsin. "Olen käynyt tuossa kaupassa. Vai
-sinne hän onkin mennyt."
-
-"Sieltä pitää meidän häntä joka tapauksessa hakea", vastasi hän. "Mutta
-en tiedä, löydämmekö häntä sieltä tahi jos löydämme, niin millaisissa
-olosuhteissa. Noudatamme nyt kuitenkin hänen määräyksiään, ja tässä on
-tuon sivukadun kulma."
-
-Tunsin tuon nurkan tarpeeksi hyvin ja kadun myös. Siellähän olin
-vakoillut Valkopartaa ja tuota newcastlelaista asianajajaa ja sitten
-peräytynyt Bickerdalen kanssa tapahtuneen sanaharkan jälkeen. Hetkisen
-kuluttua seisoimme Bickerdalen kaupan sivuoven edustalla, mistä
-luultavasti päästiin hänen kotiinsa pihan puolelta. Oven ikkunaosasta
-ei näkynyt mitään valoa, ei kaupan ikkunoista eikä toisestakaan
-kerroksesta sen yläpuolelta. Ja kun siviilipukuinen mies noudattaen
-komissaarin käskyä soitti kelloa ja koputti vielä lisäksi, ei talosta
-kuulunut minkäänlaista liikettä.
-
-Vasta sitten kun olimme soittaneet ja koputtaneet kolmasti, joka kerran
-yhä kovemmin ja käskevämmin, kuulimme kolinaa oven takaa. Se aiheutui
-siitä, että joku veti salpaa varovasti syrjään ja väänsi avainta
-lukossa. Mutta avaimen reiästä ja kirjelaatikon aukosta ei näkynyt
-valoa enempää kuin ovi-ikkunastakaan, ja sen vuoksi antoikin komissaari
-apulaiselleen kuiskaten muutamia ohjeita.
-
-"Kääntäkää lamppunne valo suoraan siihen henkilöön, joka avaa oven",
-sanoi hän. "Ja työntäkää jalkanne kynnyksen yli."
-
-Pidätin henkeäni, kun ovi aukeni ja peräydyin, kun siviilipukuisen
-miehen salalyhdyn valo lankesi pelästyneille ja kysyville kasvoille,
-jotka katsoivat meihin oven raosta.
-
-_Weech!_
-
-Olisin voinut nauraa ääneen Weechin kääntyessä ja paetessa, sillä hän
-kiljahti nähdessään meidät ja kiiruhti pakoon aivan kuin pelästynyt
-kaniini. Hän jätti tietysti oven sepposen selälleen, ja olimme heti
-hänen kintereillään kiiruhtaen hänen jäljessään käytävää pitkin.
-Hän siirsi syrjään muutaman verhon, avasi sen takana olevan oven ja
-hyökkäsi hyvin valaistuun arki- tahi vastaanottohuoneeseen huutaen
-kovasti ja varoittavasti:
-
-"Poliisi!"
-
-Näin täydellisesti yhdellä ainoalla nopealla silmäyksellä kaikki
-huoneessa olevat miehet molempien poliisien välitse heidän mennessään
-sisään. Huoneen keskellä oli pöytä, soikea pöytä, ja meidän puoleisessa
-päässä, selin meihin, istui Parslewe poltellen tyynesti sikariaan.
-Toisessa päässä taasen istui Bickerdale äreänä, hämmentyneenä ja
-uhmaavana, ja Bickerdalen takana seisoi Pawley nojaten johonkin
-tarjoilupöydän tapaiseen.
-
-Kaikki kolme katsoivat meihin tullessamme huoneeseen, jokainen
-eri ilmeellä. Bickerdale näytti suuttuvan, melkeinpä raivostuvan
-ja Pawley näytti toinnuttuaan ensi hämmästyksestään loukkautuvan
-äärettömästi. Mutta Parslewe kääntyi puoleksi, viittasi komissaarille
-ja kuiskasi hänelle muutamia sanoja, minkä jälkeen komissaari, hänen
-siviilipukuinen apulaisensa ja minä jäimme ovelle, josta olimme tulleet
-huoneeseen, ja Parslewe kiinnitti tarkkaavaisuutensa Bickerdaleen,
-jonka rinnalle takan läheisyyteen Weech, joka vieläkin oli hermostunut
-ja järkyttynyt, oli kiertänyt pöydän ympäri.
-
-"No niin, Bickerdale", sanoi hän, "tahtomatta sen enempää puuttua
-asiaan vaadin teitä luovuttamaan tuon asiakirjan minulle -- teitä tahi
-Weechiä tahi molempia. Kuuletteko, ojentakaa se minulle!"
-
-"Ei!" huudahti Pawley. "Minä vastustan sitä! Jos luovutus tulee
-kysymykseen, on asiakirja annettava minulle, herra Parslewe. Ja koska
-te olette kutsunut poliisin tänne, on kai minun parasta sanoa heti --"
-
-Parslewe nousi äkkiä tuoliltaan, ojentaen vasemman kätensä
-varoittavasti Pawleytä kohti. Tuossa liikkeessä oli jotakin sellaista,
-mikä keskeytti Pawleyn puheen äkkiä pakottaen hänet vaikenemaan.
-Ja Parslewen oikea käsi taas työntyi taskuun vetäen sieltä esille
-sikarikotelon. Hän ojensi sen vaieten komissaarille ja viittasi, että
-tämä käyttäisi tilaisuutta hyväkseen ja tarjoaisi apulaiselleenkin.
-Sitten hän jälleen kääntyi Pawleyn puoleen.
-
-"Herra Pawley", hän sanoi niin asiallisesti kuin suinkin, "minusta
-tuntuu hyvin selvältä, että meidän on parasta keskustella hieman
-toistemme kanssa kahdenkesken. Bickerdale, onko teillä täällä vapaata
-huonetta?"
-
-Bickerdale kääntyi Weechin puoleen murahtaen jotakin, mikä kuulosti
-pikemminkin kiroukselta kuin käskyltä. Mutta Weech avasi erään oven
-huoneen taustassa näyttäen meille valaistun keittiön, ja Parslewe,
-viitattuaan Pawieytä seuraamaan, meni sinne. Ovi sulkeutui heidän
-jälkeensä.
-
-He viipyivät siellä runsaan puolituntisen. Me viisi miestä taas, jotka
-olimme jääneet arkihuoneeseen, pysyimme järkähtämättä valtaamillamme
-paikoilla. Bickerdale ja Weech pysyttelivät lähekkäin huoneen toisessa
-päässä katsellen meihin salavihkaa ja kuiskaillen silloin tällöin.
-Weech erittäinkin näytti hyvin ilkeältä, ja minä aloin jo olla tällä
-haavaa täydellisesti selvillä siitä, että hän oli pettänyt Madrasian
-ja minut melko ovelasti Kelpieshawissa. Komissaari, hänen apulaisensa
-ja minä istuimme rivissä hyvin kovilla suoraselkäisillä tuoleilla
-poltellen Parslewen sikareja paremman työn puutteessa ja vahtien ja
-odottaen. Vain kerran tämän epätietoisuuden aikana eräs meistä sanoi
-muutamia sanoja, ja se tapahtui silloin, kun komissaari, huomattuaan
-sattumalta katseeni, kuiskasi minulle tyynesti:
-
-"Kummallinen juttu, herra Craye. Hyvin omituinen!"
-
-"Epäilemättä", vastasin.
-
-Hän hymyili ja katsoi apulaiseensa. Mutta tämä mies kuului noihin
-tyhjänaamaisiin yksilöihin, jotka ovat sen näköisiä kuin ei
-mikään voisi liikuttaa heitä, hän näytti vain nauttivan Parslewen
-tarjoamasta sikarista. Tämä puristettuna toiseen suupieleen hän istui
-liikkumattomana katsellen ovea, josta Parslewe ja Pawley olivat
-hävinneet. Hän ei luullakseni kääntänyt katsettaan hetkeksikään
-siitä; minun muistoni hänestä ovat joka tapauksessa sellaiset, että
-hän oli mies, joka voi istua paikoillaan ja vahtia jotakin esinettä
-tahi henkilöä tuntikausia räpäyttämättä edes silmiäänkään. Hän oli
-vaarallinen ja vastenmielinen henkilö, jonka jokin luonnonoikku oli
-epäilemättä luonut sopivaksi toimittamaan vainukoiran tehtäviä.
-
-Minä taas arvailin koko ajan, mitä tästä seuraisi. Mitä Parslewe
-oikeastaan ajoi takaa? Mitä oli Pawleyllä tekemistä tuolla? Kuka
-tämä Pawley oikeastaan on? Miksi Parslewe halusi juuri silloin,
-kun hänen apujoukkonsa oli saapunut paikalle, neuvotella Pawleyn
-kanssa? Sillä mitäpä muuta keittiössä olisikaan voitu tehdä kuin
-neuvotella. Emme kuulleet mitään, sieltä ei kuulunut kiivaita ääniä
-eikä mitään sellaista, mikä olisi viitannut vihaiseen ja monisanaiseen
-keskusteluun. Kuulimme vain silloin tällöin Weechin kuiskauksia ja
-Bickerdalen murahtavia vastauksia. Mutta liedellä porisi kattila, ja
-maton nurkalla, lähellä Bickerdalen jalkoja, istui kissa ja kehräsi
-kehräämistään...
-
-Keittiön ovi aukeni äkkiä, ja yhtä nopeasti huomasin senkin, että mitä
-ikinä siellä sitten lienee sanottukin tahi mitä tahansa siellä lienee
-tapahtunutkin, oli Pawleyn käytöksessä tapahtunut ihmeellinen muutos.
-Hän avasi oven Parslewelle ja seisoi kunnioittaen sivulla Parslewen
-mennessä hänen ohitseen. Kun hän seurasi Parsleweä arkihuoneeseen,
-teki hän sen kuin mies, joka joko on tavannut parempansa tahi saanut
-kuulla jonkin paljastuksen. Ja hän se rupesikin ensin puhumaan totellen
-Parslewen viittausta ja kääntyi Bickerdalen puoleen.
-
-"Herra Bickerdale", sanoi hän kohteliaasti ja pyytävästi, "teidän
-on luullakseni parasta suostua herra Parslewen toivomukseen. Olen
-keskustellut hieman herra Parslewen kanssa ja -- ja teidän on
-luullakseni parasta tehdä juuri niin."
-
-Bickerdale kääntyi hänen puoleensa äkkiä tuijottaen, mikä ei ilmaissut
-muuta kuin sulaa hämmästystä. Saattoi hyvin nähdä, että mies oli
-melkein suunniltaan hämmästyksestä ja ihmetyksestä.
-
-"Mutta miksi?" hän huudahti. "Tehän juuri äsken sanoitte minulle, ettei
-minun pidä tehdä mitään sellaista."
-
-Pawley hymyili kummallisesti, hermostuneesti ja paheksuvasti.
-
-"Olosuhteet muuttavat asioita, herra Bickerdale", sanoi hän. "En
-tiennyt silloin sitä, mitä nyt tiedän. Neuvon teitä tekemään, niinkuin
-herra Parslewe haluaa."
-
-Weech hyppäsi seisoalleen vihan ja harmin vallassa.
-
-"Entä me?" kirkui hän. "Me -- minä ja hän! Millaiseksi hyödyksi se on
-meille? Mistä me silloin ansaitsemme?" Hän kääntyi melkein vihaisesti
-Bickerdalen puoleen. "Älkää suostuko siihen!" jatkoi hän. "Älkää tehkö
-sitä? Viis noista miehistä tuolla; poliisilla ei ole mitään oikeutta
-sekautua tähän asiaan ja --"
-
-"Minä voin luovuttaa teidät poliisin haltuun parissa minuutissa, hyvä
-mies", sanoi Parslewe äkkiä, "vain näyttääkseni teille --"
-
-"Herra Bickerdale", sanoi Pawley, "noudattakaa neuvoani. Ymmärsin herra
-Parslewen puheesta, ettei teille koidu siitä minkäänlaista vahinkoa."
-
-Bickerdale katsoi häneen tutkivasti. Sitten hän äkkiä työnsi kätensä
-liivinsä povitaskuun ottaen sieltä esille pienen nelikulmaisen
-kirjekuoren, jonka hän yhtä nopeasti ojensi Parslewelle pöydän yli.
-Sillä hetkellä, kun lampun valo sattui tuohon kuoreen, luulin näkeväni
-ristin sen liepeessä.
-
-"Olen nyt vapautunut siitä joka tapauksessa!" murahti Bickerdale
-äreästi. "Peruuttamattomasti!"
-
-Katsoimme kaikki Parsleween. Hän peräytyi erääseen nurkkaan, missä
-toinen lamppu paloi seinään kiinnitetyllä jalustalla. Sen valossa hän
-käänteli kuorta sinne tänne katsellen sitä sekä etu- että takapuolelta,
-ja minä näin silloin, että joko Bickerdale tahi Weech tahi joku kolmas,
-jonka käsissä se oli ollut, oli avannut sen. Ja kuoresta Parslewe otti
-esille jotakin, mikä minusta näytti tavalliselta postipaperiarkilta.
-Sen, mitä siihen oli kirjoitettu, luki hän läpi minuutissa. Vaikka
-kuusi silmäparia katselikin häntä, olisi kukin yhtä hyvin voinut
-toivoa saavansa tietoja kiviseinältä kuin saada jotakin selvää hänen
-kasvojensa ilmeestä, koska se nyt oli tutkimattomampi ja kylmempi kuin
-milloinkaan ennen. Hän ei ilmaissut mitään, työnsi vain äkkiä paperin
-kuorineen taskuunsa, istuutui pöydän ääreen, otti esille shekkikirjansa
-ja täytekynänsä ja alkoi kirjoittaa. Hetkistä myöhemmin hän ojensi
-maksumääräyksen Bickerdalelle ja sitten, sanomatta sanaakaan Weechille
-tahi Pawleylle, hän poistui viitaten meitä seuraamaan.
-
-Muodostimme pienen kulkueen kävellessämme pois keskikaupungilta.
-Parslewe ja komissaari kulkivat edellä. Minä kuulin heidän juttelevan
-piirikunnan asioista, kuten uusista veroista ja muista samanlaisista
-vähäpätöisistä seikoista. Siviilipukuinen mies ja minä muodostimme
-jälkijoukon ja keskustelimme ilmasta. Hän kertoi minulle vuokranneensa
-osan jostakin kasvitarhasta kaupungin laidalta ja toivoi nyt sadetta,
-että hänen kylvönsä rupeaisi kasvamaan. Hetkisen kuluttua erosimme, ja
-minä menin Parslewen kanssa hotelliin ja sitten yläkertaan yksityiseen
-arkihuoneeseemme. Sivupöydällä oli viskiä ja soodaa, ja hän sekoitti
-pari lasillista, ojensi toisen minulle ja joi omansa pohjaan yhdellä
-siemauksella. Sitten, minun tyhjennettyä omani, hän katsoi kysyvästi
-minuun.
-
-"Nyt vuoteeseen, poikaseni", sanoi hän. "Juuri niin. Seuratkaa siis
-minua, koska teidän huoneenne on minun huoneeni vieressä ja me voimme
-kävellä sinne yhdessä." Kuljimme hetkisen vaiti käytävässä. "Tahdotteko
-ottaa erään ajatelman, joka ei ole lainkaan alkuperäinen, mukaanne
-vuoteeseen, Craye?" kysyi hän äkkiä meidän saapuessamme ovillemme.
-"Minä annan teille sellaisen: Tässä maailmassa on muutamia kirotun
-kummallisia seikkoja."
-
-Sitten nauraen ivalliseen tapaansa hän puristi kättäni ja riensi
-huoneeseensa.
-
-
-
-
-X
-
-HÄNET TUNNETAAN KRUUNUSSA
-
-
-Tämän illan vaihtelevat tapaukset eivät olleet sellaisia, että
-ne olisivat vaikuttaneet nukuttavasti, ja minä lepäsinkin kauan
-aikaa valveilla ihmetellen niitä. Ajatukseni kohdistuivat tietysti
-pääasiallisesti siihen, mitä olin nähnyt Bickerdalen arkihuoneessa.
-Kuinka oli Pawleykin tullut sinne? Mitä Parslewe sanoi Pawleylle
-tuolla keittiössä, mikä muutti Pawleyn äkkiä melkein palvelevaisen
-taipuvaiseksi Parslewen seuraaviin tekoihin nähden? Mikä oli tuo
-asiakirja, jonka Bickerdale ojensi Parslewelle? Oliko Bickerdale
-löytänyt sen korjatessaan lipasta, vai oliko Augustus Weech anastanut
-sen, silloin kun Madrasia ja minä olimme jättäneet hänet yksikseen
-Kelpieshawin arkihuoneeseen? Kaikki nämä kysymykset pyörivät aivoissani
-levätessäni vuoteessani kaikkea muuta kuin unisena, ja minun on kai
-aivan tarpeetonta lisätä, etten vielä ehtinyt vastata tyydyttävästi
-yhteenkään niistä, kun vihdoin vaivuin enemmän tahi vähemmän
-levottomaan uneen. Totuus oli näet se, että huolimatta asian kaikista
-eri vaiheista tuntui salaisuus minusta kello kahden aikaan yöllä
-suuremmalta ja toivottomammalta kuin milloinkaan ennen.
-
-Ja tämä tunne painoi mieltäni vielä herätessänikin kello kuuden
-aikaan aamulla niin kovasti, että minun teki mieleni marssia
-Parslewen huoneeseen, herättää hänet epäilemättä syvästä unestaan ja
-sanoa hänelle, että hänen pitää keventää mieltään tuossa paikassa
-puhumalla kaikki. Mutta koska hän mielestäni oli ainoa sellainen mies
-maailmassa, jota ei mitenkään voida pakottaa tunnustamaan, ennen kuin
-hän itse haluaa sen tehdä, turvauduin toiseen keinoon tyynnyttääkseni
-hämmentynyttä mieltäni. Nousin, ajoin partani, pukeuduin ja mentyäni
-alakertaan poikkesin suurelle asemalle. Rautatieasemat ovat minusta
-mielenkiintoisia mihin aikaan päivästä tahansa, mutta erittäinkin
-varhain aamulla. Ensimmäisten junien lähtö ja tulo, heräämisen
-asteettaiset ja lisääntyvät merkit, sanomalehtien saapuminen ja
-kirjakoppien avaaminen, vieläpä maitoastioiden purkaminen vaunuista ja
-poisvieminen, ovat mielestäni tapahtumia, joita kannattaa katsella.
-Maleksin sinne tänne jonkin aikaa katsellen ja tehden huomioita,
-kunnes kellon osoittimet näyttivät seitsemää. Koska tiesin, etteivät
-toverini joutuisi aamiaiselle paljonkaan ennen yhdeksää, menin
-ravintolahuoneeseen saadakseni kupillisen kahvia. Ja siellä tiskin
-ääressä, matkalaukku jalkainsa vieressä ja makuuhuopa käsivarrellaan,
-seisoi Pawley.
-
-Hän hymyili minulle puoleksi imartelevasti ja puoleksi hermostuneesti,
-mutta samalla hyvin salaperäisesti. Ja koska minusta äkkiä tuntui
-siltä, että minulla on yhtä suuri oikeus kuin jollakin toisellakin
-tyydyttää luonnollista kyselemishaluani, menin hänen luokseen
-toivottaen hänelle hyvää huomenta. Hän vastasi hyvin kohteliaasti,
-ja minusta näytti aivan siltä, kuin hän olisi ollut melko iloinen
-saadessaan tavata minut. Hän söi voileipiä hörppiessään teetään, ja
-minä tilasin itselleni kahvia ja laivakorppuja. Hetkisen seisoimme
-vaiti vierekkäin minun lainkaan tietämättä, että Pawley odotti minun
-alkavan keskustelun.
-
-"Poislähdössäkö?" kysyin katsoen hänen matkatavaroihinsa.
-
-"Niin, herra Craye", vastasi hän melkein kiihkeästi. "Seitsemän
-neljäkymmentä lähtevässä junassa. Viimeöiset tapahtumat lopettivat
-työni täällä."
-
-Huomasin, kuinka hänen puheensa ja käytöksensä olivat muuttuneet.
-Hän ei ollut enää mikään harrasteleva muinaistutkija, joka on
-tietävinään ja puhuvinaan jotakin noista seikoista huolellisesti siihen
-valmistauduttuaan, vaan jonkinlainen lähempiä tietoja etsivä asiamies,
-jollaisen tapaan hän nyt puhuikin. Ja edellisen aavistukseni mukaisesti
-minä ajattelin, että hän oli valmis ilmaisemaan minulle jotakin
-saamistaan tiedoista, vaikka hän ei ehkä halunnutkaan paljastaa minulle
-kaikkea.
-
-"Viimeöiset tapahtumat", huomautin minä, "olivat jotensakin
-salaperäisiä, herra Pawley."
-
-"Salaperäisiä!" huudahti hän. "Luulisinpa niin toden totta! Olen ollut
-mukana monessa omituisessa jutussa elämässäni, herra Craye, mutta en
-ainoassakaan tätä kummallisemmassa. En ymmärrä tätä ollenkaan! Mutta te
-tiedätte epäilemättä enemmän kuin minä."
-
-"En tiedä mitään", vastasin. "En mitään muuta kuin mitä olen nähnyt. Ja
-näkemääni en ole lainkaan ymmärtänyt. Sitäkään esimerkiksi en voinut
-ollenkaan käsittää, kuinka jouduitte olemaan läsnä Bickerdalen luona
-viime yönä sattuneissa tapahtumissa."
-
-"Ah, sehän voidaan helposti selittää", sanoi hän. "Minut jätettiin
-tänne pitämään silmällä Bickerdalea ja yrittämään päästä puheisiin
-hänen kanssaan. Samalla jäin ottamaan selkoa siitä, oliko Bickerdale
-löytänyt jotakin kuparilippaasta, silloin kun se oli hänen hallussaan."
-
-"Epäilikö sitten joku, että jotakin mahdollisesti oli voinut olla
-kätkettynä lippaaseen?"
-
-"Varmasti, herra Craye. Herra Sperrigoe epäili sitä -- oli ainakin
-epäilevinään. Sen vuoksi hän juuri lähettikin minut tänne -- noin vain
-edeltäpäin tiedustelemaan. Sitten hän tuli tänne itse. Hän palasi kyllä
-kotiinsa, mutta käski minun jäädä päiväksi tahi pariksi vahtimaan
-Bickerdalea, kuten jo äsken sanoin. Ja viime yönä, juuri kun luulin
-voivani houkutella jotakin esille Bickerdalelta ja hänen vävyltään
-Weechiltä, astuukin herra Parslewe huoneeseen."
-
-"Missä tarkoituksessa?"
-
-Pawley hymyili arvoituksellisesti.
-
-"Herra Parslewe on kummallinen herrasmies", vastasi hän. "Tekin olette
-luullakseni huomannut sen jo, herra Craye, vaikka ymmärtääkseni
-olettekin melkein yhtä vieras hänelle kuin minäkin. No niin, herra
-Parslewe ei tuhlannut aikaa. Hän ilmoitti Bickerdalelle tietävänsä
-hänen löytäneen erään asiakirjan lippaan salaisesta piilopaikasta --
-hänellä oli lipas mukanaan ja hän näytti meille, millä tempulla se
-avataan."
-
-"Todellako?" keskeytin hämmästyneenä. "Hän oli siis saanut sen
-selville?"
-
-"Hän tiesi sen joka tapauksessa", vastasi Pawley. "Se tehdään
-kiertämällä jalat irti, nuo pienet nupit, joiden varassa lipas seisoo.
-Ja hän vaati Bickerdalea luovuttamaan asiakirjan siinä paikassa,
-viivyttelemättä. Heti!"
-
-"Entä sitten?" kysyin minä.
-
-Pawley kaasi itselleen enemmän teetä hämmentäen sitä miettiväisesti.
-
-"Silloin minä sekaannuin asiaan", vastasi hän, "vastustaen sitä herra
-Charlesin edustajana. Sanoin että hän on ainoa oikea henkilö, jolle
-asiakirja voidaan luovuttaa, ja ilmoitin olevani hänen valtuutettunsa.
-Väittelimme juuri siitä ja Bickerdale tuli yhä vastahakoisemmaksi
-luovuttamaan mitään kenellekään, ennen kuin saisi tietää, mitä siitä
-hyötyisi; silloin te saavuitte noiden poliisien kanssa. Ja lopunhan jo
-tiedättekin, herra Craye."
-
-"Päinvastoin", sanoin minä, "minä en tiedä mitään. Mitä herra Parslewen
-ja teidän välillänne oikein tapahtui tuolla keittiössä?"
-
-Mutta hän pudisti päätään, ja näin, ettei hän halunnut ilmaista kaikkea.
-
-"Mitä siihen tulee, herra Craye", vastasi hän, "niin herra Parslewe
-sulki suuni. Mutta hän on sanansa arvoinen herrasmies, eikä minulla,
-sen jälkeen kuin kuulin hänen selityksensä, ollut mitään muuta
-valitsemisen varaa, ei ollenkaan, kuin suostua hänen ehdotukseensa,
-että asiakirja luovutettaisiin hänelle. Minä en voinut menetellä
-mitenkään muuten kuultuani hänen syynsä. Mutta hänen selostuksestaan ei
-hiiskaustakaan, herra Craye, ei ainakaan vielä."
-
-"Aavistatteko lainkaan, mitä tuo asiakirja sisältää?" kysyin mennen
-vihdoinkin suoraan pääasiaan.
-
-"En", vastasi hän nopeasti. "Mutta minähän voin arvailla."
-
-"Mitä sitten?" kysyin suoraan. "Antaisin paljonkin, jos vain saisin sen
-tietää."
-
-Hän katsahti ympärilleen kuin olisi pelännyt jonkun kuuntelevan, vaikka
-ei ketään ollutkaan läheisyydessä. "No niin", hän sanoi. "Oletteko
-kuullut puhuttavan eräästä vanhasta Palkeney-nimisestä herrasmiehestä,
-Palkeneyn kartanon omistajasta, herra Matthew Palkeneystä, joka kuoli
-vähän aikaa sitten, kenenkään sukulaisen kaipaamatta, mutta varakkaana
-suuren kartanon omistajana, ja jonka kirjastosta tuo lipas ja nuo
-kirjat on epäilemättä varastettu?"
-
-"Olen kuullut puhuttavan hänestä ja kaikesta muustakin", vastasin.
-
-"No niin, herra Craye, näin meidän kesken sanoen luulen tuota
-asiakirjaa, jonka herra Parslewe sai Bickerdalelta viime yönä tahi
-pikemminkin varhain tänä aamuna, ei sen vähäpätöisemmäksi kuin herra
-Matthew Palkeneyn testamentiksi, jonka tuo vanhus -- tuo kummallinen
-vanha höperö oli piilottanut lippaaseen. Se ainakin on minun
-mielipiteeni."
-
-"Tiedetäänkö hänen sitten tehneen testamentin?" kysyin.
-
-"Ei tavalliseen tapaan. Mutta asiat tulevat julki. Tämäkin olisi
-tullut ilmi ennemmin, elleivät maalaiset olisi niin hitaita kertomaan
-asioista. Sperrigoet, jotka olivat tuon vanhan herrasmiehen
-asianajajia, eivät ole milloinkaan löytäneet minkäänlaista testamenttia
-eivätkä päässeet sellaisen jäljillekään. Mutta äskettäin, aivan
-äskettäin, he ovat saaneet selville seuraavan asian: Pari tilalla
-palvelevaa miestä, joista toinen on halonhakkaaja ja toinen
-metsänvartija, oli tullut ilmoittamaan heille, että he jonkin aikaa
-sitten olivat todistaneet erään paperin, jonka heidän vanha isäntänsä
-oli heidän nähtensä allekirjoittanut. Voiko tuo paperi olla muu kuin
-testamentti, herra Craye? Mitä luulette?"
-
-"Siltä ainakin kuulostaa", myönsin. "Ja tekö luulette herra Parslewen
-saaneen juuri sen paperin viime yönä haltuunsa?"
-
-"Niin", hän vastasi. "Sillä olen kuullut -- herra Charles kertoi sen
-minulle itse -- että kun vanhus joutui kuolinvuoteelleen, puhui hän
-vain tuosta kuparilippaasta -- niin he ainakin olivat ymmärtävinään
--- nimensä yhteydessä. Herra Craye, luulen hänen piilottaneen
-testamenttinsa lippaaseen ja otaksun sen nyt olevan herra Parslewen
-taskussa."
-
-Myönsin, että otaksuma tuntui hyvin mahdolliselta.
-
-"Kuulemme siitä luultavasti vielä", sanoin. Pawley tarttui
-matkalaukkuunsa.
-
-"Minun pitää nyt lähteä junaan. Kuunnelkaa tarkasti ja pitäkää
-silmänne auki, herra Craye. Saatte luullakseni huomenna tahi
-ylihuomenna kuulla ja nähdä kummallisia asioita, jos vain pysytte herra
-Parslewen seurassa. Sanon teille kuitenkin sen, että vaikka herra
-Parslewe epäilemättä onkin omituinen, hyvin omituinen ja kummallinen
-herrasmies, on hän ehdottomasti rehellinen, joten paperi, jonka hän sai
-Bickerdalelta, on hyvässä tallessa hänen hallussaan. Muussa tapauksessa
-en minä nyt matkustaisi etelään. Ja kuten jo äsken sanoin, saatte nähdä
-jotakin kiinnostavaa, jos vain pysytte herra Parslewen seurassa. Sille
-ei mikään tarinakaan tule vetämään vertoja."
-
-Sen sanottuaan hän lausui minulle jäähyväiset mennen junaansa, ja
-minä palasin hotelliin yksityiseen arkihuoneeseemme ostettuani erään
-aamulehden. Madrasiakin tuli hetkisen kuluttua sinne.
-
-Minun ei ollut lupa ilmaista Madrasialle mitään yön tapahtumista, eikä
-hän onneksi kysellytkään menneitä seikkoja, koska hänen koko huomionsa
-näytti kiintyneen lähimpään tulevaisuuteen. Hänen tullessaan huoneeseen
-oli siellä muuan tarjoilija kattamassa aamiaispöytää, minkä vuoksi me
-vetäydyimme ikkunakomeroon katselemaan kaduille, joilla liikenne jo
-alkoi vilkastua.
-
-"Oletteko puhutellut häntä tänä aamuna?" kysyi Madrasia merkitsevästi.
-"Ettekö? Tapasitteko hänet viime yönä?"
-
-"Juttelimme vain muutamia minuutteja", vastasin minä.
-
-"Ilmoittiko hän teille, mitä tänään teemme?" kysyi hän.
-
-"Ei sanallakaan. Ei mitään."
-
-"Eikä sitäkään, lähdemmekö kotiin vai emme?" kysyi hän. "Eikö? Mutta
-miksi sitten olemme täällä?"
-
-"En tiedä", vastasin. "Kysykää häneltä."
-
-"Voisin yhtä hyvin kysyä sitä tuolta kuvapatsaalta!" sanoi hän viitaten
-ikkunasta. "Olen mielestäni kuin teatterinukke, jonka nuoria Jimmie saa
-vedellä mielensä mukaan."
-
-"Tuntuuko se teistä vastenmieliseltä?"
-
-"No niin, minusta näyttää aivan siltä, kuin ei tässä kenelläkään olisi
-omaa järkeä eikä tahtoa", sanoi hän. "Kuulkaahan nyt, jos hän aamiaista
-syödessämme tekee jonkin uuden ehdotuksen tahi suunnitelman tahi saa
-hullun mielijohteen, mitä silloin aiotte tehdä?"
-
-Katsoin häneen tarkoituksellisen vakavasti.
-
-"Myöntyä siihen", vastasin.
-
-"Niinkö? Mutta miksi?"
-
-"Koska en voi tehdä muutakaan."
-
-Hän katsoi minuun hetkisen vakavasti.
-
-"Toivoakseni hän ei ole vielä hypnotisoinut meitä", Madrasia sanoi.
-"Minusta näyttää aivan siltä, että hänen tarvitsee vain kohottaa
-sormeaan saadakseen meidät kävelemään jäljessään kuin lampaat."
-
-"Mikä on sittenkin melko huvittavaa", huomautin, "koska se tekee elämän
-vaihtelevammaksi. Ehkä hänellä on tänään varattuna meille jotakin hyvin
-kiihottavaa."
-
-"No niin, jos haluatte kulkea talutusnuorassa kuin opetettu karhu, --
-mutta tuossa hän nyt on!"
-
-Parslewe ja aamiainen tulivat samalla kertaa. Hän oli nähtävästi käynyt
-ostamassa myymäläkojusta jonkin finanssilehden ja istui syödessään
-ja juodessaan vakavana tuijottaen numeroihin ja lukien tilastollisia
-tietoja. Vasta lopetettuaan aamiaisensa hän suvaitsi kiinnittää hieman
-huomiotaan meidänkin läsnäoloomme. Laskien lehden kädestään hän
-kumartui pöydän yli holhokkiinsa päin hymyillen hänelle.
-
-"Kas niin, kultaseni", Hän sanoi, "ostitko eilen iltapäivällä kaikki
-tarvitsemasi tavarat?"
-
-"Ostin kyllä", vastasi Madrasia heti.
-
-"Riittävästikö, kunnes pääsemme kotiin?" jatkoi Parslewe.
-
-"Aivan", sanoi Madrasia.
-
-"Ostitko sattumalta matkalaukun tahi korin tahi jonkin muun, mihin voit
-pakata tavarasi?" kysyi Parslewe nauraen.
-
-"Kyllä ostin. Luulitko minun lähtevän kantamaan ruskeaa paperilaatikkoa
-takaisin Wooleriin? Ostin melko kauniin matkalaukun."
-
-"Ahaa!" vastasi Parslewe miellyttävästi. "Hyvä on. Siinä
-tapauksessa on parasta, että menet täyttämään sen, tyttöseni, sillä
-neljänkymmenenviiden minuutin kuluttua lähdemme matkalle."
-
-"Minne sitten?" Madrasia kysyi. "Kotiinko?"
-
-"Ei vielä", sanoi Parslewe. "Lähdemme pikajunassa etelään. Ja vieläpä
-melkoisen matkan päähänkin, minkä vuoksi meidän on saatava paikka
-ravintolavaunussa. Laittaudu sen vuoksi valmiiksi."
-
-Madrasia viittasi hennolla sormellaan minuun.
-
-"Häneltä et ole vielä kysynyt mitään?" huudahti hän.
-
-"En olekaan", vastasi Parslewe tyynesti. "Mutta hänkin lähtee mukaan.
-Lähdemme kaikki. Mene sinä vain laittamaan tavarasi kuntoon." Hän
-kääntyi minun puoleeni tytön poistuessa huoneesta, ja hänen hymynsä oli
-kiehtovampi kuin milloinkaan ennen. "Te voitte vallan hyvin seurata
-tapausten kulkua loppuun asti, herra Craye", hän sanoi. "Saamme
-luullakseni asiat järjestykseen huomenna puolenpäivän aikaan. Lupaan
-näyttää teille jotakin sellaista, mikä vetoaa taiteilijasilmäänne. Mitä
-arvelette?"
-
-"Kun ihminen on pannut sormensa peliin, saa hän antaa koko kätensäkin,
-herra Parslewe", vastasin. "Olen mukana, mutta hitto vieköön, jos vain
-tiedän, mitä tämä kaikki tarkoittaa!"
-
-"En ole vielä ihan varma, tiedänkö sitä itsekään, hyvä mies. Mutta
-luullakseni lähestymme ratkaisua. Valmistautukaa siis matkalle."
-
-Hän poistui sitten, enkä nähnyt häntä ennen kuin kaikki tapasimme
-toisemme lähtiessämme pikajunaan. Parslewen kanssa oli hyvin hauska
-matkustaa, koska hän osasi järjestää olomme täydellisen mukavaksi. Hän
-oli jo tilannut kolme paikkaa ja pöydän ensiluokan ravintolavaunusta ja
-varustautunut suurella kuva- ja sanomalehtikimpulla. Kuten hän sanoi,
-meillä ei ollut muuta tehtävää kuin istuutua pehmeille istuimille,
-pistää jalkamme pöydän alle ja kuluttaa aikaamme ylellisessä
-joutilaisuudessa. Teimmekin niin, mutta kun juna lähti Newcastlesta
-pitkälle matkalleen etelään päin, ei Madrasialla eikä minulla ollut
-pienintäkään aavistusta siitä, minne oikeastaan olimme menossa.
-Luullakseni oli meille, erittäinkin Madrasialle, suureksi kunniaksi,
-ettemme tehneet minkäänlaisia kysymyksiä, vaan annoimme Parslewen
-menetellä kanssamme mielensä mukaan. Minulla oli kuitenkin jonkinlainen
-aavistus matkamme päämäärästä; ehkä se oli Palkeney Manor tahi jokin
-muu paikka, missä joku, ehkäpä Sperrigoe, asuu. Mutta en tiennyt
-ollenkaan, missä Palkeney Manor sijaitsi; Pawley oli kyllä ilmoittanut
-sen sijaitsevan sisämaassa, mutta sisämaakin on hyvin laaja.
-
-Lounaan syötyämme jäimme vaunuun siksi, kunnes juna saapui
-Peterboroughiin. Siellä Parslewe varoittamatta meitä lainkaan hätisti
-meidät laiturille. Siinä hän katseli meitä ivallisesti hymyillen.
-
-"Täältä me vasta oikeastaan aloitammekin matkamme", hän huomautti
-kuivasti. "Tuo oli vain valmistusta tähän, eikä se ollut edes
-rasittavaa. Mutta nyt --"
-
-Hän keskeytti äkkiä poistuen luotamme. Hetkisen kuluttua näimme hänen
-keskustelevan erään virkamiehen kanssa. Madrasia kääntyi puoleeni.
-
-"Ette tietystikään lainkaan aavista, minne olemme menossa", hän sanoi.
-
-"Jos tarkoitatte sitä, etten tiedä sitä tarkasti enkä varmasti,
-olette oikeassa", vastasin. "Mutta jos tarkoitatte jotakin paikkaa
-viidenkymmenen tahi sadan neliökilometrin alalla, niin kyllä aavistan."
-
-"Minne sitten?" hän kysyi.
-
-"Olemme luullakseni matkalla johonkin sisämaan piirikuntaan", vastasin
-alistuvaisesti. "Niitä on kuitenkin useita. Muistan tarpeeksi
-maantiedettä toistaakseni niiden nimet, jos vain haluatte kuunnella."
-
-"Enkä halua", sanoi hän. "Mutta toivoisin, että olisimme jo siellä,
-missä se sitten lieneekään. Missähän nyt olemme? Tarkoitan, minne nyt
-olemme menossa?"
-
-"Olemme vielä pitkän matkan päässä päämäärästämme", vastasin
-lohduttavasti. "Sitä hän juuri tarkoittaa puhuessaan matkamme
-jatkamisesta. Todellisuudessa olemme kaukana suoralta linjalta ja
-meidän pitää nyt otaksuttavasti matkustaa poikki maan. Olemme idässä ja
-meidän pitää matkustaa länteen."
-
-Madrasia katsoi korkealla päittemme kohdalla seinässä olevaa kelloa.
-Iltapäivä oli jo puolivälissä.
-
-"Luultavasti tulemme jonnekin noin puolenyön tienoilla", hän sanoi.
-"Mutta juuri sitä olen odottanutkin."
-
-Hän oli väärässä. Matkustimme kyllä pitkälti lähdettyämme
-Peterboroughista, ja sivuuttaessamme sellaisia paikkoja kuin Rugbyn
-ja Warwickin tiesin olevamme matkalla Keski-Englannin sydämeen. Mutta
-saavuttuamme noin kahdeksan aikaan eräälle pienelle asemalle Parslewe
-komensi meidät pois vaunuista ja sitten ajopeleihin, ja muutamien
-minuuttien kuluttua ajoimme kuin jonkin keskiaikaisen kaupungin
-katuja. Emmekä silloinkaan vielä tienneet sen nimeä, tiesimme vain
-hänen käskeneen ajajan viedä meidät Kruunuun. Vähän ajan kuluttua
-olimmekin jo sen edustalla ja näimme vanhanaikaisen majatalon, jonka
-ovesta ilmestyi eteemme hyvin nykyaikainen ovenvartija, joka nähdessään
-Parslewen hymyili leveästi koskettaen lakkiaan.
-
-"Olen iloinen saadessani tavata teidät jälleen, herra", sanoi tämä
-virkailija. "Huoneitako, herra?"
-
-Parslewe katsoi mieheen kysyvästi.
-
-"Vai muistatte te minut vielä", sanoi hän.
-
-"En unhoita milloinkaan näkemiäni kasvoja, herra", vastasi ovenvartija.
-"Tätä tietä, herra."
-
-
-
-
-XI
-
-TAKAISIN ELISABETHIN AIKOIHIN
-
-
-Huomasimme saapuneemme ihmeelliseen vanhaan taloon, paikkaan, missä
-oli loukkoja ja nurkkia, vanhaa tammea ja kaikkea vanhanaikaista. En
-olisi lainkaan hämmästynyt, vaikka kulkiessani sen kummallisia käytäviä
-ja portaita pitkin olisinkin tavannut poimukauluksisia herroja ja
-vannehameihin pukeutuneita naisia. Mutta nykyisessä kunnossaan se oli
-tarpeeksi nykyaikainen, ja meille tarjottiin välttävä päivällinen,
-vaikka ilta olikin jo myöhäinen. Se ja lumoava ympäristömme saattoivat
-Madrasian ja minut paremmalle tuulelle kuin mitä olimme olleet
-pitkän matkamme viimeisellä väsyttävällä osalla. Olimme luullakseni
-silloin molemmat valmiit mukautumaan asian luonteeseen, koska se joka
-tapauksessa tuntui lupaavalta seikkailulta. Ja päivällisen puolivälissä
-Madrasia naurahti kummallisesti, veitikkamainen katse silmissään ja
-kääntyi Parsleween päin, joka tapansa mukaan oli tyyni, hidas ja aivan
-kuin kotonaan.
-
-"Ellei nykyinen salaperäisyytesi, Jimmie, menetä liian monta useista
-verhoistaan", sanoi hän, "niin saanko tehdä sinulle yhden kysymyksen?"
-
-"Kyllä, miksi ei", vastasi Parslewe. "Kunhan se vain on järkevä."
-
-"Tarpeeksi järkevä, ainakin", vastasi Madrasia. "Missä me nyt olemme?"
-
-"Aivan niin", sanoin minäkin. "Sama kysymys on askarruttanut minunkin
-aivojani, vaikka ymmärrykseni onkin heikko. Sillä en minäkään tiedä
-sitä."
-
-Parslewe katsoi meihin tyynesti kiihtymättä lainkaan. "Olemme
-vanhanaikaisessa, sangen maalauksellisessa ja mukavassa Kruunun
-hotellissa Medminsterissä", hän vastasi. "Se sijaitsee torin varrella
-ja sieltä voidaan katsella mainiosti muutamia keskiaikaisen Englannin
-viimeisiä jäännöksiä, kuten voitte lukea matkaoppaista, ja mikä on
-vieläkin parempaa, nähdä sen itsekin aamulla."
-
-"Medminsterissäkö?" huudahti Madrasia. "Mutta sieltähän vanha
-Sperrigoe on kotoisin. Sama osoite oli joka tapauksessa tuossa Timesin
-ilmoituksessa, jota Weech näytti meille."
-
-"Aivan niin", Parslewe myönsi kuivasti. "Juuri tässä samassa huoneessa
-tuon pöydän ääressä oli minulla kerran kunnia puhutella Sperrigoea."
-
-"Milloin sitten?" kysyi Madrasia.
-
-"Ah, joitakin vuosia sitten", hän vastasi välinpitämättömästi.
-
-"Jos sinä olisit ollut kotona hänen käydessään Kelpieshawissa tässä
-eräänä aamuna, olisit sinä siis tuntenut hänet?" sanoi Madrasia
-tönäisten minua jalkaan. "Tietenkin, koska te olette tavanneet toisenne
-jo ennenkin."
-
-"Hän olisi ehkä tuntenut kasvoni", vastasi Parslewe. "Mutta hän ei
-olisi tiennyt nimeäni; tarkoitan, ettei hän ainakaan tiennyt sitä
-silloin, kun tapasimme toisemme täällä. Me satuimme joutumaan yhteen
-täällä, vaikka olimmekin vento vieraita toisillemme, söimme näet
-päivällisemme samassa pöydässä. Polttelimme sitten sikaria yhdessä
-jälkeenpäin keskustellen tästä vanhasta kaupungista. Kuulin hänen
-nimensä, mutta hän ei milloinkaan saanut tietää minun nimeäni;
-olin hänelle vain jonkinlainen muuttolintu. Arvaan", jatkoi hän
-kyynillisesti naurahtaen, "että vanha Sperrigoe olisi hämmästynyt
-äärettömästi, jos hän vain olisi tavannut minut Kelpieshawissa ja
-tuntenut minut Kruunussa kohtaamakseen muukalaiseksi."
-
-"Oletko sinä tullut tänne tapaamaan vanhaa Sperrigoea?" kysyi Madrasia.
-
-Parslewe oli etevin mies, mitä minä milloinkaan olen tavannut, milloin
-suoran kysymyksen syrjäyttäminen tuli kysymykseen. Hänen kasvonsa
-pysyivät aivan ilmeettöminä ja huulet yhteenpurtuina, kunnes jotakin
-uutta juolahti hänen mieleensä ja hän alkoi kertoa meille jotakin
-sen saman vanhan talon historiasta, minne hän oli meidät tuonut.
-Siitä hän halusi puhella, ja koska molemmat huomasimme hyödyttömäksi
-kysyäkään häneltä muita asioita, poistuimme hänen luotaan. Mutta
-minä olin jo saanut tietää jotakin: Parslewe oli ollut siellä
-ennenkin, oli kohdannut Valkoparran siellä, Valkoparta tuntisi hänet
-varmasti, ja epäilemättä hän oli matkustanutkin sinne saadakseen
-puhutella Valkopartaa. Mutta miksi ihmeessä hän karttoi Valkopartaa
-Kelpieshawissa?
-
-Ennen kuin ilta oli lopussa, sain tietää vieläkin enemmän. Koska
-Madrasia meni levolle varhain ja Parslewe alkoi kirjoittaa kirjettä
-tupakkahuoneessa, jäin yksikseni ja menin julkipuolen ovesta
-kadulle katselemaan ympäristöä. Vanha tori oli kirkkaan kuutamon
-valaisema, ja näin heti Parslewen olleen oikeassa sanoessaan sen
-muodostavan palasen keskiaikaista Englantia. Kaikilla puolillani oli
-vanhanaikaisia puoleksi puusta rakennettuja taloja korkeine päätyineen
-ja kummallisesti koristettuine julkipuolineen, ja niiden yläpuolelle
-kohosi aukean toisessa laidassa sijaitsevan kirkon nelikulmainen
-torni, ja sitä vastapäätä sen toisessa laidassa oli rakennus, jota
-otaksuin vanhaksi käräjätaloksi. Ellei siellä ja täällä vilkkuvia
-kaasulamppuja ja kauppojen ovien yläpuolella olevia merkkejä ja nimiä
-olisi ollut olemassa, olisin voinut luulla joutuneeni takaisin Tudorien
-aikakaudelle.
-
-Ovenvartijakin tuli torille seisoessani siellä, katsoi taivaalle ja
-huomautti, että tulee kaunis päivä huomenna viitaten samalla siihenkin,
-että kauniit säät olisivatkin toivottavia, koska matkustajia alkoi jo
-ilmestyä paikkakunnalle.
-
-"Täällä käy varmaankin paljon huvimatkailijoita?" tiedustelin.
-
-"Loppumattomasti, herra", hän vastasi. "Täällä käy paljon
-amerikkalaisia -- he pitävät tuollaisesta", lisäsi hän viitaten
-kädellään torin toisella puolella sijaitseviin vanhoihin taloihin.
-"Ymmärrän, ettei heidän maassaan ole mitään niihin verrattavaa. Niin,
-kaikkina kesäkuukausina on tämä paikka täynnä huvimatkailijoita."
-
-"Mutta ette suinkaan te muista kaikkien kasvoja?" kysyin.
-
-Hän nauroi kuullessaan minun viittaavan hänen huomautukseensa meidän
-saapuessamme sinne.
-
-"En tietystikään, herra, kaikkien satunnaisten kävijöiden", myönsi
-hän. "Mutta en haluaisi sanoa mitään varmaa siitäkään, koska sellainen
-käy vähitellen tavaksi. Siinä tapauksessa kuitenkin, että joku viipyy
-täällä päivän tahi parikin, en milloinkaan unhota. Tunsin ystävänne
-heti, hänhän on niin mielenkiintoinen henkilö."
-
-"Siis helposti tunnettava", huomautin minä.
-
-"Juuri niin, herra. Vaikka siitä jo onkin -- sallikaa minun muistella
--- kulunut kolme vuotta, kun hän viimeksi oli täällä. Ah, minä muistan
-hänet vielä vallan hyvin? Hän oleskeli täällä pari kolme päivää eräänä
-syksynä. Luullakseni joku harvinaisten esineiden kerääjä. Muistan
-käyneeni ostamassa hänelle pari laatikkoa, joissa hän voi viedä
-mukanaan kaikki erilaiset kaupungista ostamansa kapineet. Niillä
-harjoitetaan melkoista kauppaa täällä, herra -- puolet noista kaupoista
-tuolla toisella puolen myyvät vain niitä."
-
-"Kuinka ne uudistavat varastonsa?" kysyin.
-
-"Tuon saman kysymyksen ovat minulle tehneet lukemattomat henkilöt.
-Voitaisiin melkein luulla, että he valmistavat niitä, mutta tosiasia
-on, että tämä on Englannin vanhimpia asuttuja seutuja, ja täällä
-on paljon vanhoja taloja, vanhoja maakartanoita ja muita sellaisia
-asumuksia. Ja perheitä kuolee, jolloin niiden monien sukupolvien aikana
-kokoamat tavarat myydään huutokaupalla, ja paljon niistä joutuu noihin
-kauppoihin. Siten se tapahtuu, herra. Noissa kaupoissa on paljon
-muinaisesineitä, mutta siihen nähden sentään verraten vähän, mitä
-ympäristön vanhoissa taloissa on."
-
-"Tunnetteko te täällä läheisyydessä erään Palkeney Manor-nimisen
-kartanon?" kysyin voidakseni lisätä omia tietojani, koska mies
-mielestäni oli ymmärtäväinen ja puhelias. "Täällä kai on olemassa
-sellainenkin paikka?"
-
-"Palkeney Manorko?" vastasi hän epäröimättä. "On varmasti. Se sijaitsee
-viiden kilometrin päässä täältä; hieno vanha talo -- jonkinlainen
-näyttelypaikka -- jokainen saa katsella sitä maksettuaan shillingin
--- kaikki amerikkalaiset vieraamme käyvät siellä, ja rahat menevät
-paikallisille armeliaisuusyhdistyksille. Kartano kuului vanhalle
-Matthew Palkeneylle. Hän on jo kuollut, ja sanotaan, etteivät
-asianajajat tiedä, kelle maatila nyt oikeastaan kuuluu -- he eivät ole
-vielä ainakaan saaneet sitä selville. Hieno talo, kieltämättä. Hän oli
-kummallinen vanha herrasmies, tämä vanha Palkeney -- ja ajatellessani
-häntä muistankin, että ystävänne luullakseni tunsikin hänet. Muistan
-ainakin sen, että ystävänne oleskellessa täällä viimeistä päivää
-vanha Palkeney ajoi tänne vaunuissaan ja antoi minulle erään esineen
-luovutettavaksi hänelle -- autoin häntä esineen sijoittamisessa toiseen
-niistä laatikoista, jotka olin ostanut hänelle."
-
-"Teillä on mainio muisti", huomautin.
-
-"Kaikkeahan sitä tulee ajatelleeksi, herra. Kasvot esimerkiksi kaivavat
-esille vanhoja muistoja, vai mitä? Ja minä olen aikoinani nähnyt
-muutamia hyvin merkillisiäkin kasvoja, jotka eivät haihdu mielestä
-parinkaankymmenen vuoden jälkeen. Muutamat kasvot ovat tietysti niin
-tavallisia, etteivät ne herätä lainkaan huomiota, mutta toiset --"
-
-Tällä hetkellä Parslewe pisti päänsä esille kääntöoven raosta takanamme
-ja huomattuaan ovenvartijan portailla tuli ulos. Hänellä oli kirje
-kädessään. Tultuaan ovenvartijan luo hän viittasi kirjeellään torin
-toiseen päähän.
-
-"Eikö herra Charles Sperrigoen konttori ole juuri tuon nurkan takana
-tuolla?" hän kysyi. "Niinkö? No, menkää sitten ja pudottakaa tämä
-kirje hänen kirjelaatikkoonsa, että hän saa sen heti aamulla käsiinsä.
-Menkää nyt, niin olette hyvä mies." Kun mies oli lähtenyt toimittamaan
-asiaa, kääntyi hän minun puoleeni. "No, herra!" sanoi hän puoleksi
-kyynilliseen ja puoleksi leikilliseen tapaansa. "Kuinka tämä kaikki
-vetoaa teidän taiteelliseen makuunne?"
-
-"Kuin hieno näyttämöasetus jollekin salaisuudelle, herra Parslewe."
-
-"Luulen teidän olevan oikeassa. Mutta luullakseni ratkaisemme ne
-kaikki huomenna, poikaseni. Ja jos tähän juttuun on liittynyt joitakin
-salaisuuksia, eivät ne suinkaan ole olleet minun aiheuttamiani. No
-niin, lähden nyt nukkumaan. Hyvää yötä."
-
-Sanottuaan sen ja nyökäytettyään iloisesti hän poistui huolettomana, ja
-hetkisen kuluttua minäkin seurasin hänen esimerkkiään hämmentyneempänä
-kuin milloinkaan ennen hänen viimeisen huomautuksensa johdosta. Sillä
-ellei hän ollut saanut aikaan kaikkea tätä salakähmäilyä, niin kuka
-sitten?
-
-Sitä, saataisiinko salaisuus ratkaistuksi vielä seuraavanakaan
-päivänä vai ei, emme tienneet, mutta se painoi vielä raskaasti
-mieltämme seuraavana aamuna. Kymmenen aikaan Parslewe, joka aina teki
-kaikki suunnitelmansa neuvottelematta kenenkään toisen kanssa, jota
-ne mahdollisesti koskivat, johdatti meidät Kruunun oven edustalle
-pysähtyneihin kahden hevosen vetämiin vaunuihin antaen syrjässä
-joitakin määräyksiä ajajalle. Sitten lähdimme ajamaan harvinaisen
-maalauksellisen ja tiheämetsäisen seudun halki. Madrasia, joka oli
-juuri tullut Cheviotin melkein puuttomilta rinteiltä, riemastui heti.
-Lehti oli jo puussa, laajat niityt olivat tuoreen viheriän ruohon
-peitossa ja metsän kujanteissa, joita pitkin ajoimme, keltanarsissit
-ja metsävuokot muodostivat värikkäitä täpliä puhkeavaa vihannuutta
-vasten. Hänelle olivat myös uutta nuo kummallisesti katetut majat
-tien varrella, joista monet olivat melkein metsän peitossa ja kaikki
-vanhanaikaisia.
-
-"Tämähän muistuttaa sitä vanhaa Englantia, jota katsellaan kuvista!"
-hän huudahti. "Tuntuu aivan siltä kuin olisimme palanneet ajassa
-taaksepäin."
-
-"Niin me toki olemmekin", sanoi Parslewe luoden meihin yhden noita
-omituisia vakavia katseitaan. "Takaisin Elisabethin aikoihin. Näillä
-seuduilla ei ole juuri mikään muuttunut sitten Shakespearen aikojen --
-eivät talot eivätkä ihmisetkään. Ja jos sinä, kultaseni, aiot kiintyä
-enemmän keskiaikaisiin oloihin, saat pian halusi tyydytetyksi, koska
-saavumme kohta taloon, joka on yhtä vanha kuin oletetaankin."
-
-Mutta ennen tämän tapahtumista vaunut pysähtyivät erään tien vieressä
-sijaitsevan majan edustalle ja Parslewe laskeutui tielle puhumatta
-meille sanaakaan, koputti ovelle ja meni sisään. Hän viipyi siellä
-monta minuuttia, ja kun hän vihdoinkin ilmestyi jälleen näkyviin,
-tapahtui se erään pitkän päivettyneen vanhan miehen seurassa,
-jota otaksuin metsänvartijaksi hänen samettitakkinsa ja yleisen
-esiintymisensä perusteella. Viitaten ajajaa seuraamaan Parslewe käveli
-edellä toverinsa rinnalla ja kääntyi hetkisen kuluttua erääseen tien
-vieressä kasvavaan metsikköön. Kun saavuimme sen portin kohdalle, josta
-he olivat menneet, näimme heidän keskustelevan kolmannen henkilön
-kanssa, joka, vaikka olikin jo hyvin vanha, hakkasi vielä halkoja. He
-keskustelivat kolmisin jonkin aikaa.
-
-"Mitä hän nyt tiedustelee?" kysyi Madrasia.
-
-Pudistin päätäni, koska ei mikään enää voinut taivuttaa minua
-mietiskelemään Parslewen tekoja.
-
-"Emme voi menetellä sen viisaammin tällä haavaa", sanoin niin
-oraakkelimaisesti kuin suinkin, "kuin antaa asioiden mennä menojaan. En
-tiedä, mitä hän tiedustelee, mutta annetaan hänen vain noudattaa omia
-mielijohteitaan. Me saamme kyllä kaiken selville vähitellen."
-
-"Minne olemme menossa?" kysyi Madrasia.
-
-"Kuvittelen, mutta voinhan olla väärässäkin, meidän olevan matkalla
-Palkeney Manoriin, josta Murthwaite kertoi meille. Luulen meidän olleen
-matkalla sinne eilisaamusta asti, jolloin lähdimme Newcastlesta. Talo
-on varmaankin juuri se, joka on yhtä vanha kuin oletetaankin. Teidän on
-parasta valmistautua kaiken varalta, kuten minäkin olen tehnyt."
-
-"Mitä tarkoitatte?" Madrasia kysyi. "Tekin alatte käydä salaperäiseksi."
-
-"Aivoni ovat luullakseni kasvaneet", vastasin. "Mutta viis siitä!
-Tiedän joka tapauksessa jotakin."
-
-"Mitä sitten?"
-
-Kumarruin hänen puoleensa koettaen näyttää niin salaperäiseltä kuin
-suinkin ja puhuin hiljentäen ääntäni.
-
-"Sen", sanoin melkein värisyttävästi, "että Parslewellä on kuparilipas
-taskussaan."
-
-Hän peräytyi tuijottaen minuun kuin olisi ajatellut minun tulleen
-sekapäiseksi. Minä nyökäytin kuitenkin juhlallisesti.
-
-"Totta se vain on", sanoin. "Näin hänen pistävän sen päällystakkinsa
-oikeaan ulkotaskuun. Ja lippaassa on selitys kaikkeen. Hst, ei
-sanaakaan! Hän palaa nyt takaisin."
-
-Parslewe tuli takaisin jättäen molemmat vanhukset puhelemaan keskenään,
-ja minä huomasin heidän tuijottavan poistuvaan olentoon syvällä
-mielenkiinnolla. Mutta sen sijaan, että olisi noussut vaunuihin
-jälleen, hän viittasikin meille tavalliseen käskevään sävyynsä, että
-laskeutuisimme tielle. Sitten hän kääntyi ajajan puoleen.
-
-"Eikö tuolla kylän läheisyydessä tien varrella ole muuan ravintola?"
-kysyi hän. "Aivan niin. Ajakaa siis sinne, pankaa hevosenne talliin
-ja odottakaa siellä, kunnes lähetän hakemaan teitä. Kävelemme lopun
-matkasta", hän jatkoi kääntyen puoleemme. "Tuolla hieman kauempana on
-polku, joka vie metsän läpi."
-
-Hän johdatti meitä tietä pitkin vielä noin satakunta metriä kääntyen
-sitten eräälle ratsutielle, joka luikerteli kunnioitettavien vanhojen
-puiden lomitse noin kilometrin pituudelta. Kulkumme oli melko hidasta,
-koska Madrasia tahtoi välttämättä koota itselleen kimpullisen
-kevätesikkoja. Hän oli juuri viimeistelemässä sitä, kun Parslewe, joka
-oli kulkenut hieman edellämme, huusi meille. "Kas niin, täällä sitä nyt
-ollaan!" sanoi hän. "Paikka on tuolla."
-
-Jatkoimme matkaamme ja tapasimme hänet metsän laidasta nojaamassa
-muuatta porttia vasten. Hän viittasi eteenpäin kepillään.
-
-"Palkeney Manor", huomautti hän kuivasti.
-
-Madrasia huudahti äkkiä iloisesta ihmettelystä. Mutta minä en
-hämmästynyt lainkaan, koska edessämme leviävässä näköalassa oli
-tuota viehkeätä suloa ja tyyntä kauneutta, mitä ei mikään muu kuin
-meidän maamme voi tarjota. Katselimme aaltoilevaa puistoa, eloisan
-viheriää vanhoine puineen, joiden siimeksessä sarvipäiset antiloopit
-kävivät laitumella. Muutamassa pienoislaaksossa oli puiden varjostama
-vesilammikko, missä karjaa seisoi polviaan myöten vedessä, ja sen
-toisella puolen eräällä kummulla sijaitsi pitkien jalavien ja suurien
-pähkinäpuiden ympäröimä kaunis vanha rakennus, jonka piirteitä
-vuosisadat olivat pehmentäneet.
-
-Tuijotimme kaikki siihen tarkkaavaisesti hetkisen. Sitten Madrasia
-sanoi vienosti:
-
-"Millainen ihmeellinen paikka! Jimmie, sinäkin kai ajattelet niin."
-
-Mutta Parslewe loi meihin vain yhden kummallisia silmäyksiään.
-
-"Hm!" hän vastasi. "Sanoakseni sinulle totuuden, tyttöseni, arvailin
-juuri, mahtanevatko viemärit olla kunnossa. Maalauksellisuus on kyllä
-omiaan tällaisille paikoille, mutta mennään nyt kuitenkin hieman
-lähemmäksi."
-
-Kävelimme hitaasti puiston halki ihaillen sen metsäistä kauneutta,
-sivuutimme kimaltelevan veden ja arat antiloopit ja saavuimme vihdoin
-rakennuksen edustalle, Madrasian riemuitsevan ihailun kiihtyessä
-jokaisella hänen ottamallaan askeleella. Mitä minuun taasen tuli, aloin
-suuresti ihmetellä tuntien samalla voimakasta uteliaisuutta, niin,
-erittäinkin uteliaisuutta. Mitä meillä oli tekemistä täällä?
-
-Mutta Parslewe näytti tietävän sen opastaen meidät suoraan avonaiselle
-julkipuolen ovelle.
-
-"Tätä paikkaa näytellään yleisölle muutamina päivinä viikossa", hän
-sanoi. "Tämäkin on sellainen päivä, joten voimme mennä sisään."
-
-Menimme taloon ja muuan vanhahko nainen tuli vastaamme. Hänellä oli
-pukunsa suojana musta silkkiesiliina ja kaulassaan ohut kaulaketju,
-ja minä otaksuin niitä tunnuskuvallisiksi merkeiksi siitä, että hän
-oli talon emännöitsijä. Huomasin hänen heti ensi silmäyksen jälkeen
-katselevan Parsleweä hyvin merkitsevästi.
-
-"Hyvää huomenta, rouva", sanoi Parslewe niin vanhanaikaisen
-kohteliaasti kuin suinkin. "Me saamme luullakseni katsella hieman
-ympärillemme?"
-
-Emännöitsijä ryhtyi selittämään. Kaikki juhlahuoneet, niihin luettuina
-nekin, joita kuningatar Elisabet oli kerran käyttänyt, ja vuode, jossa
-hänen majesteettinsa oli nukkunut, olivat katselijoiden nähtävänä.
-Vieraiden oli maksettava siitä huvista shillinki hengeltä, ja rahat
-menevät paikallisille armeliaisuuslaitoksille. Parslewe maksoi siis
-kolme shillinkiä, ja me kaikki kirjoitimme nimemme erääseen kirjaan,
-Parslewe viimeiseksi. Kun hän laski kynän kädestään emännöitsijän
-nähden, kääntyi hän tämän puoleen.
-
-"Kuulkaahan nyt, rouva", hän sanoi, "oletteko te nähnyt minua
-milloinkaan ennen?"
-
-Nainen katsoi häneen tyynesti ja tarkkaavaisesti. "Kyllä, herra",
-vastasi hän epäröimättä. "Muistan teidät vielä. Olette sama herrasmies,
-joka söi päivällistä täällä isäntävainajani kanssa noin kolme vuotta
-sitten ja vietti sen jälkeen illankin hänen luonaan. Mutta en ole
-milloinkaan kuullut nimeänne, herra."
-
-Parslewe nyökäytti päätään ja huomautettuaan, ettei meitä tarvitse
-opastaa ja että hän mieluummin kuljeskelee huoneissa yksikseen,
-opasti meidät ensin lämpiöön ja sitten portaita juhlahuoneihin.
-Meille selveni jo heti alussa, että hän tunsi paikan täydellisesti,
-ja seuraavan tunnin hän oli oikein haltioissaan saadessaan toimia
-oppaana meidän ihmetellessämme ja ihaillessamme niitä esineitä, joita
-hän näytteli. Mutta juuri kun tutkimme sitä vuodetta, missä kuningatar
-Elisabeth oli levännyt, tuli emännöitsijä huoneeseen katsoen Parsleween
-tarkkaavaisemmin kuin milloinkaan ennen.
-
-"Herra", sanoi hän melko nöyrästi, "tuon teille herra Charles
-Sperrigoen terveiset, hän odottaa teitä aamuhuoneessa."
-
-
-
-
-XII
-
-PALKENEY-SUVUN MIELILAUSE
-
-
-Parslewelle oli luonteenomaista, että hän ensin harkitusti lopetti
-sen, mitä hän juuri kertoi meille kuningatar Elisabethista ja hänen
-Palkeneyhin tekemästään vierailusta, ennen kuin hän liikahtikaan
-lähteäkseen tapaamaan Charles Sperrigoea. Pelkään meidän kuulleen
-vain puolet hänen sanoistaan, koska molemmat tunsimme, että se, mitä
-mahdollisesti saamme kuulla alakerrassa, osoittautuu varmasti paljon
-mielenkiintoisemmaksi kuin mikään, mitä Parslewe voi kertoa meille
-kuudenneltatoista vuosisadalta. Minä ainakin tunsin melkoista kiihkoa,
-kun hän vihdoinkin lähti siitä kummallisesta vanhasta huoneesta, missä
-olimme.
-
-"No niin, tulkaa kanssani", hän sanoi. "Meidän on luullakseni
-puhuteltava tuota herraa ja selvitettävä asiat hänen kanssaan.
-Emännöitsijä puhui kai jotakin aamuhuoneesta."
-
-Hän näytti tietävän tarpeeksi hyvin, missä se sijaitsi, ja opasti
-meidät suoraan sinne. Sen ovi oli hieman raollaan, ja kun Parslewe
-aukaisi sen kokonaan, näimme herra Charlesin seisovan takkamatolla
-suuret kasvot odottavasti kääntyneinä puoleemme. Niiden ilme oli
-vakava, ylpeä ja luotansa työntävä, mutta se muuttui hämmästyttävän
-äkkiä, kun hänen katseensa sattui Parsleween. Hän todella melkein
-hypähti, liikahteli, tointui sitten hämmästyksestään ja huohotti.
-
-"Jumala varjelkoon sieluani!" hän huudahti. "Hyvä herra, olemme
-varmasti tavanneet toisemme ennenkin?"
-
-Parslewe nauroi ivallisesti.
-
-"Varmasti kylläkin", hän vastasi niin ylimalkaisesti kuin suinkin.
-"Meidät molemmat voidaan luullakseni hyvinkin helposti tuntea, herra
-Charles. Ja muistaakseni olette tavannut nämä nuoret henkilöt jo
-ennenkin."
-
-Charles kiiruhti toteamaan sen sivumennen. Oli näet ilmeistä, että
-olimme hyvin vähäpätöisiä tekijöitä tässä tilaisuudessa verrattuina
-Parsleween, johon hänen katseensa oli kohdistunut omituisella
-mielenkiinnolla.
-
-"Minulla on ollut se ilo", hän sanoi. "Mutta me, hyvä herra, tapasimme
-toisemme eräänä iltana noin pari kolme vuotta sitten Kruunussa, tuolla
-lähimmässä kaupungissa, missä luullakseni nytkin oleskelette. Muistan
-vielä keskustelummekin, joka oli hyvin valaiseva ja mielenkiintonen.
-Hyvänen aika! Mutta minä en saanut tietää nimeänne."
-
-"Minäpä sain", sanoi Parslewe nauraen. "Sen tähden juuri en halunnut
-tavata teitä, silloin kun kävitte talossani."
-
-Herra Charles tuijotti häneen, koska hän ei voinut käsittää tätä.
-Hän katsoi vuoroin meihin kumpaankin ja vihdoin Parsleween. Hänen
-ilmeessään oli jotakin sellaista, mikä pani minut ajattelemaan, että
-hän mahdollisesti luuli Parsleweä hieman sekapäiseksi.
-
-"Mutta miksi, hyvä herra?" kysyi hän sovittavasti. "Miksi? Olenko minä
-sitten niin --"
-
-Parslewe nauroi viitaten suuren takan laudoitukseen. Siellä
-kaiverrettuna tammeen oli Palkeneyn vaakuna ja sen alla sama
-mielilause, joka oli saanut minut kiihkeästi ihmettelemään, silloin
-kuin näin sen ensi kerran kuparilippaassa.
-
-"Näettekö tuota?" kysyi hän. "Juuri sitä. Katsokaa, minulla on
-Palkeneyn verta suonissani. Ja mitä minä haluan tehdä, sen minä teenkin
-neuvottelematta kenenkään kanssa. Perheominaisuuksia, Sperrigoe. Mutta
-te olette luullakseni nähnyt siitä todisteita ennenkin."
-
-Herra Charles tuijotti vieläkin häneen. Hän näytti mieheltä, joka on
-odottamatta saanut käsiinsä jonkun kummallisen eläimen eikä tiedä, mitä
-se seuraavassa silmänräpäyksessä tekee. Mutta hierottuaan leukaansa
-hieman hän sanoi:
-
-"Pitääkö minun ymmärtää sananne niin, että teillä on todellakin
-Palkeneyn verta suonissanne? Silloin --"
-
-Parslewe viittasi äkkiä huoneen keskellä sijaitsevaan pöytään pyytäen
-meitä kaikkia istuutumaan sen ääreen. Huomasin silloin, kuinka hän itse
-istuutui sen päähän jääväämättömällä oikeudella.
-
-"Parasta on istuutua ja jutella sitten asioista", sanoi hän. Kun olimme
-sijoittautuneet pöydän ääreen, Madrasia hänen oikealle ja minä hänen
-vasemmalle puolelleen ja herra Charles häntä vastapäätä, pisti hän
-kätensä takkinsa taskuun, otti sieltä esille kuparilippaan ja asetti
-sen eteensä pöydälle kummallisesti hymyillen. "Tiedättekö, mikä tämä
-on, Sperrigoe?" kysyi hän.
-
-Herra Charles irvisti.
-
-"Monien huolien ja levottomuuden tuottaja minulle, hyvä herra", vastasi
-hän. "Näen tarpeeksi hyvin, mikä se on."
-
-"Niin, ja nyt tahdotte varmaankin tietää, kuinka minä olen saanut sen
-haltuuni", sanoi Parslewe. "Kuten nämä nuoret ihmisetkin. Kerron sen
-teille. Vanha Matthew Palkeney lahjoitti sen minulle."
-
-"Lahjoitti!" huudahti herra Charles. "Te siis tunsitte hänet?"
-
-"Enkö minä jo kertonut teille, että minulla on Palkeneyin verta
-suonissani?" sanoi Parslewe. "Minun isoäitini isoäiti oli muuan
-Palkeney, syntynyt juuri tässä talossa. Voin näyttää teille milloin
-tahansa sekä Palkeneyin että Parslewein sukutaulun. Ja kun saavuin
-Kruunuun sinä kertana, josta äsken mainitsitte, tein sen vain
-uteliaisuudesta saadakseni nähdä tämän paikan. Esitin itseni vanhalle
-Matthewille. Olin ottanut sukutauluni mukaani; me vertailimme
-muistiinpanoja ja perheasiakirjoja ja pidimme hauskaa. Söin päivällistä
-hänen kanssaan täällä eräänä iltana, jolloin kävimme läpi koko
-perhehistoriamme."
-
-"Hän oli siis varma sukulaisuudestanne?" kysyi herra Charles.
-
-"Hän ei voinut muuta", sanoi Parslewe kuivasti. "Esine on tässä eikä
-sitä voida kieltää. Mutta emme puhuneet laajalti siitä saatuamme sen
-kerran selväksi. Yhteinen makumme ja rakkautemme vanhoihin esineihin
-yhdisti meitä paremmin. Ja seuraavana päivänä vanhus ajoi Kruunuun
-minun ollessani jossakin kaupungilla ja jätti sinne minulle osoitetun
-käärön. Se sisälsi tämän kuparilippaan, joka on ollut perheen hallussa,
-en tiedäkään, kuinka kauan aikaa, ja noin kuusi tahi seitsemän vanhaa
-kirjaa, joita olin ihaillut. Lahja oli suurenmoinen. Kirjoitin hänelle
-kauniin kiitoskirjeen ja vein lahjani kotiini tietämättä lainkaan,
-muistakaa se", lisäsi Parslewe katsoen meihin äkkiä terävästi, "mitä
-tämä lipas sisälsi."
-
-Herra Charles alkoi käydä hyvin tarkkaavaiseksi. Hän oli sellaisen
-miehen näköinen, joka on päässyt varmuuteen siitä, että hän tulee
-saamaan selville jotakin.
-
-"Hyvä herra", hän sanoi, "mitä se sitten sisälsi?"
-
-Parslewe otti lippaan käteensä ja koputti siihen merkitsevästi
-sormellaan.
-
-"En milloinkaan tiennyt sen sisältävän mitään, ennen kuin noin
-kuusineljättä tuntia sitten", vastasi hän. "En olisi saanut sitä
-ikinä selvillekään, elleivät miehenne olisi nostaneet sellaista melua
-siitä. Mutta kun te aloititte, kun kuulin Crayelta teidän itsenne
-olevan saalistamassa tuolla Northumberlandissa, aloin minäkin tietysti
-miettiä asioita. Ja minusta näytti siltä, että salaisuus oli tuon
-Bickerdalen hallussa, jolle olin luovuttanut lippaan korjattavaksi ja
-joka sai pitää sitä hallussaan tarpeeksi kauan voidakseen tutustua
-siihen paremmin kuin minä. Mieleeni juolahti, että Bickerdale,
-tyytymättä siihen, mitä hän oli saanut teiltä ilmoitettuaan lippaan
-säilytyspaikan, oli löytänyt siitä jotakin, jota hän säilytti toisen
-suuremman palkinnon toivossa. Matkustin sen vuoksi Newcastleen ja aloin
-ottaa siitä selkoa. Ja sainkin asiasta selvän, vaikka en vieläkään
-tiedä, milloin Bickerdale löysi erään asiakirjan lippaasta; havaitsin
-kuitenkin, että hänellä oli se hallussaan. Ja Crayen ja teidän
-valtuutettunne Pawleyn läsnäollessa, jolle minä vähää ennen uskoin
-muutamia tietoja, pakotin Bickerdalen luovuttamaan asiakirjan minulle.
-Se on nyt hallussani. Ja se ratkaisee kysymyksen, joka on vaivannut
-teitä."
-
-Herra Charles alkoi käydä yhä kärsimättömämmäksi, hänen lihavat
-valkoiset sormensa rummuttivat pöytää. Ja kun Parslewe lopetti, puhkesi
-hänen kärsimättömyytensä esille nopeana kysymyksenä:
-
-"Mikä tuo asiakirja on?"
-
-Parslewe hymyili kääntäen lippaan niin, että sen neljä pyöreätä
-nuppimaista jalkaa tulivat ylimmäisiksi.
-
-"Näytän sen teille", hän sanoi. "Ja minä näytän teille samalla senkin,
-minne vanha Matthew Palkeney oli piilottanut sen, aikoen ehkä ennen
-kuolemaansa kertoa teille, Sperrigoe, sen kätköpaikan. Katsokaahan nyt,
-tässä lippaassa on toinenkin pohja. Nämä nupit on kierrettävä irti
-näin, toinen toisensa jälkeen. Kun ne on irroitettu kuten nyt, otetaan
-tämä levy pois paikoiltaan, ja silloin nähdään, että sisäpohjan ja sen
-välissä on matala ontelo. Ja tässä on tuo asiakirja. Panin sen takaisin
-lippaaseen, että tekin näkisitte paikan, missä se on ollut piilossa."
-
-Hän työnsi pöydän yli saman kuoren, jonka minä olin nähnyt hänen
-ottavan Bickerdalelta. Asianajaja tarttui siihen kiihkeästi. Hän
-levitti auki sen sisässä olevan postipaperiarkin, ja hänen terävät,
-tarkat silmänsä lukivat sen sisällön muutamissa sekunneissa. Hän
-haukkoi ilmaa, niin että hänen suuret kasvonsa punastuivat, ja katsoi
-sitten pöydän yli Parsleween.
-
-"Hyvä Jumala, hyvä herra", hän huudahti, "tiedättekö, mikä tämä, mikä
-tämä tärkeimmistä tärkein asiakirja on?"
-
-"Kyllä", vastasi Parslewe kuivasti. "Mutta nämä molemmat eivät tiedä."
-
-Herra Charles kääntyi puoleemme. Luullakseni hän sai jotakin
-huojennusta hämmentyneille tunteilleen saadessaan kertoa jollekin
-kuulijalle jotakin.
-
-"Tämä -- tämä on testamentti", sanoi hän melkein pelonsekaisella
-korostuksella. "Kuolleen asiakkaani herra Matthew Palkeneyn tekemä
-testamentti. Hänen itsensä kirjoittama tavalliselle postipaperiarkille.
-Mutta se on täysin pätevä, asianomaisesti laadittu ja todistettu.
-Tunnen todistajatkin --"
-
-"Niin minäkin", Parslewe huomautti nauraen. "Juttelin heidän molempien
-kanssa tänä aamuna ajaessamme tänne."
-
-"Ja -- ja, lyhyesti sanottuna, se on juuri sellainen kuin sanoin",
-jatkoi herra Charles. "Mikään ei voi kumota sitä. Ja siinä, niin
-harvoilla sanoilla kuin suinkin, herra Matthew Palkeney luovuttaa
-kaiken, mitä hän kuollessaan omistaa, herra Parslewelle. Ihmeellistä!"
-
-Parslewe työnsi kätensä taskuunsa.
-
-"Minä en näe siinä mitään niin erittäin ihmeellistä", huomautti hän
-kylmästi. "Mehän olimme samaa verta. Vanhus halusi varmaankin tehdä
-sen ja toteutti tuumansa. Mutta hän ei neuvotellut milloinkaan minun
-kanssani siitä, Sperrigoe."
-
-"Sitä suurempi iloinen yllätys teille, hyvä herra!" huudahti Charles.
-Hän näytti joutuneen aivan toisenlaiselle tuulelle luettuaan
-testamentin vielä kerran läpi tarkkaavaisemmin kuin äsken. Hän hieroi
-käsiään, nauraa hihitti, säteili kaikille meille kolmelle ja näytti
-vapautuneen raskaasta, mieltä painavasta taakasta. "Sydämelliset
-onnitteluni, herra", jatkoi hän taivuttaen melkein kunnioittavasti
-päätään pöydän toista päätä kohti. "Herra Parslewe, olette saanut tämän
-perusteella haltuunne hyvin kauniin maatilan. Päärakennus on Englannin
-vanhimpia ja kauneimpia, tila on lumoava vaikkakin pieni, ja -- ja,
-kuinka sen nyt sanoisinkaan, sen tulot arvioidaan noin viideksi- tahi
-kuudeksituhanneksi punnaksi vuodessa. Ihanaa!"
-
-Mutta Parslewe nojautuen taaksepäin tuolissaan kädet housujen taskuissa
-oli jännittänyt huulensa kapeaksi viiruksi. Hän katsoi pöydän yli herra
-Charlesiin kuin hän ei enää milloinkaan aikoisikaan avata suutaan.
-Mutta hän puhui sentään.
-
-"Niin", hän sanoi kuivimmalla ja töykeimmällä tavallaan. "Juuri niin!
-Ehkäpä! Mutta katsokaa, minä en halua sitä. Enkä minä tahdo sitä."
-
-Kuolonhiljaisuus levisi ympärillemme. Madrasia katsoi ihmetellen
-holhoojaansa. Minä olin jo kiinnittänyt tarkkaavaisuuteni häneen.
-Herra Charles Sperrigoe taas punastui tulipunaiseksi, kuin joku olisi
-läimäyttänyt häntä korvalle loukkaavasti. Hän kumartui eteenpäin.
-
-"Te -- kuulkaahan nyt, hyvä herra, minä pelkään, että minulla on
-taipuvaisuutta kuurouteen", sanoi hän. "Pitääkö minun ymmärtää teidän
-todella tarkoittavan --?"
-
-"Minä sanoin, etten halua enkä tahdo sitä omakseni", toisti Parslewe
-kovasti. "Olisin sanonut sen vanhalle Matthewillekin, jos hän vain
-olisi vaivautunut kysymään sitä minulta. Olen sellainen mies, jolla
-on määrätyt ja peruuttamattomat periaatteet. Kun matkustin nuorena
-miehenä Intiaan, vannoin, etten tässä elämässä omista enkä ota
-mitään sellaista, jota en ole ansainnut omilla ponnistuksillani, ja
-sen valani aion pitääkin. En halua Palkeneyn maatilaa, en Palkeneyn
-taloa enkä Palkeneyn rahoja, koska minulla on niin paljon omiakin,
-etten oikeastaan tiedä, mitä niillä teenkään, ja sellainen koti,
-joka sopii minulle paljon paremmin kuin tämä. Jos haluatte tutustua
-minuun, lukekaa uudestaan tuo mielilause. Teen vain sitä, mikä minua
-miellyttää. Ja koska minä en halua tätä omakseni, on asia selvä."
-
-Herra Charlesin hämmästyneet kasvot saivat takaisin tavallisen värinsä
-ja hän nauroi äkkiä hyvin huvitettuna.
-
-"Hyvänen aika!" hän sanoi. "Hyvä herra, teidän palkeneylaista
-sukujuurtanne ei voida epäilläkään, sillä Palkeneythan ovat aina olleet
-kummallisia. Mutta unhotatte nyt jotakin, jotakin hyvin asiaankuuluvaa.
-Tämä paikka on teidän. Niin, juuri teidän! Kaikki on teidän. Minä
-luullakseni pitäisin teidän sijassanne sen hyvänäni siekailematta, hyvä
-herra!"
-
-Parslewen huulet jäykistyivät taas. Mutta ne höltyivät hetkisen
-kuluttua, ja hän kumartui jälleen pöydän yli alkaen hymyillä.
-
-"Jos vain tämä paikka kuuluu minulle ehdottomasti ja kokonaan", sanoi
-hän miellyttävällä äänellä, "saan kai menetellä sen kanssa mieleni
-mukaan?"
-
-"Siihen ei kukaan ihminen voi vastata kieltävästi", sanoi Charles.
-"Kaikki on teidän."
-
-"Silloin sanon teille jotakin", sanoi Parslewe hymyillen kauniisti ja
-heiluttaen kättään. "Minä lahjoitan tämän näille molemmille nuorille.
-He sopivat hyvin toisilleen ja tämäkin miellyttää heidän makuaan kuin
-sormikas kättä. He voivat mennä naimisiin heti ja asettua asumaan
-tänne, ja minä voin tulla tervehtimään heitä jolloinkin, ja hekin
-voivat tulla silloin tällöin Kelpieshawiin tervehtimään minuakin.
-Parempaa ratkaisua en voi keksiä tälle vaikeudelle. Me teemme
-lahjakirjan heille ja heidän lapsilleen --"
-
-Nyt olivat jo Madrasian posket tulipunaiset ja hän kääntyi Parslewen
-puoleen leimuavin silmin.
-
-"Jimmie!" hän huudahti. "Kuinka -- kuinka sinä uskallat? Milloin sinä
-luovut tuosta mielettömästä tavastasi, että sinä päättelet toisten
-ihmisten asioista kuin he olisivat vain nukkeja? Hyvänen aika, herra
-Craye ei ole edes pyytänytkään minua vaimokseen!"
-
-Parslewe kääntyi meidän puoleemme töykeimmällä hymyllään.
-
-"Entä sitten, kultaseni!" hän vastasi verkalleen. "Ellei hän ole, on se
-hänen oma syynsä. Minä olen aivan varma siitä, että hänellä on ollut
-siihen paljonkin sopivia tilaisuuksia. Mutta --"
-
-Herra Charles pelasti nyt tilanteen. Hän nousi tuoliltaan kumartuen
-Parslewen puoleen, uskalsipa vielä antaa pienen viittauksenkin
-Parslewelle.
-
-"Hyvä herra", kuhersi hän. "Minä luulen -- hm -- että meidän pitää nyt
-jättää nuoret ystävämme hetkiseksi kahden kesken, hyvä herra. Suokaamme
-heille -- hm -- hetkinen lyhyeen vaatimattomaan keskusteluun keskenään
--- hm -- sillä aikaa kuin me lähdemme johonkin toiseen huoneeseen
-tutkimaan, miltä Palkeneyn kuuluisa kuiva sherry maistuu, hyvä herra.
-Aivan niin, aivan niin --"
-
-Seuraavassa silmänräpäyksessä hän oli jo houkutellut Parslewen
-pois huoneesta ja ovi sulkeutui heidän jälkeensä. Madrasia ja minä
-tuijotimme toisiimme pöydän yli istuessamme siinä vastakkain. Aikaa
-tuntui kuluneen melkoisesti, ennen kuin voin puhua.
-
-"Madrasia!" onnistui minun vihdoin sanoa. "Madrasia!"
-
-"No?" vastasi hän.
-
-"Madrasia!" jatkoin minä. "Tämähän on vallan hirveätä! Tehän tiedätte,
-millainen holhoojanne on -- kauhea mies. Mikään ei voi estää häntä
-noudattamasta omaa tahtoaan kaikissa asioissa. Joko siitä pidämme tahi
-emme, tekee hän kuitenkin sen, mitä -- mitä hän juuri äsken sanoi."
-
-Madrasia katsoi pöytään alkaen tarkastella pöytäliinan kirjailua.
-
-"Entä sitten?" sanoi hän.
-
-"Minusta se ei ole lainkaan hyvin", minä sanoin. "Jos nyt otaksutaan
--- niin, jos nyt otaksutaan, että suostumme hänen toivomukseensa ja
-menemme naimisiin, mitä silloin seuraa? Tämä on tietysti vain otaksuma."
-
-"Entä sitten", sanoi hän jälleen.
-
-"Ettekö te ymmärrä, kuinka hirveätä se olisi?"
-
-Hän vilkaisi minuun äkkiä kääntäen sitten katseensa yhtä nopeasti
-syrjään.
-
-"Kuinka niin?" kysyi hän.
-
-"Ihmiset sanoisivat minun menneen naimisiin teidän kanssanne rahojen
-vuoksi", sanoin rohkeasti. "Sellainen olisi hirveätä meille molemmille."
-
-Hän vaikeni hetkiseksi kuljettaen sormeaan pöytäliinan kirjailua
-pitkin. Sitten hän sanoi painokkaasti:
-
-"Pyh!"
-
-"Ei!" sanoin yhtä painavasti, "koska he tekisivät niin. Minä
-tunnen heidät. Ja se on tavattoman kovaa minulle, koska se kumoaa
-suunnitelmani. Parslewe on tehnyt tyhjäksi kaikki aikeeni. Jos minä
-vain olisin tiennyt --"
-
-"Mitä sitten?" kysyi Madrasia.
-
-"Sen, että hän aikoo tehdä tällaisen kepposen meille", vastasin minä
-katkerasti. "Jos minä vain olisin tiennyt sen, olisin --"
-
-"Te olisitte tehnyt -- mitä?" kysyi hän minun keskeyttäessäni ja
-epäröidessäni.
-
-"Olisin kosinut teitä tänä aamuna hotellin puutarhassa tahi vaunuissa
-tahi metsässä, kun Parslewe kulki edellämme", vastasin. "Tahi eilen
-tahi toissapäivänä tahi sitäkin edellisenä päivänä tahi milloin tahansa
-ensi tapaamisemme jälkeen. Mutta nyt -- eikö nyt näyttäisi aivan siltä
-kuin minä kosisin Palkeneyn maatilaa?"
-
-Hän kohotti äkkiä katseensa vilkaisten minuun kummallisesti ja
-nousten tuoliltaan meni erääseen ikkunakomeroon. Minä seurasin häntä
-ja hetkisen kestäneen vaikenemisen jälkeen kiedoin käsivarteni hänen
-ympärilleen.
-
-"Mitä ihmettä meidän nyt pitää tehdä?" kysyin häneltä. "Neuvokaa minua!"
-
-Sain hänet vihdoinkin kohdistamaan katseensa minuun.
-
-"Te olette hirveän vanha aasi!" hän sanoi kuiskaten. "Minä keksin
-ratkaisun heti. Hän ei sanonut lahjoittavansa tätä minulle, vaan meille
-molemmille!"
-
-"Tämä tulee siis kuulumaan meille molemmille, vai mitä?" kysyin
-kiihkeästi.
-
-"Siltä ainakin minusta näyttää", vastasi hän kainosti.
-
-Sitten, mutta kuitenkin vasta hetkisen kuluttua, menimme kertomaan sen
-Parslewelle.
-
-
-
-
-*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUPARILIPAS ***
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the
-United States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for an eBook, except by following
-the terms of the trademark license, including paying royalties for use
-of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
-copies of this eBook, complying with the trademark license is very
-easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
-of derivative works, reports, performances and research. Project
-Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may
-do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
-by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
-license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country other than the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you will have to check the laws of the country where
-  you are located before using this eBook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm website
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that:
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
-the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set
-forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West,
-Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
-to date contact information can be found at the Foundation's website
-and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without
-widespread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our website which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This website includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/66801-0.zip b/old/66801-0.zip
deleted file mode 100644
index fc4de54..0000000
--- a/old/66801-0.zip
+++ /dev/null