diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/66765-0.txt | 5426 | ||||
| -rw-r--r-- | old/66765-0.zip | bin | 77059 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5426 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..80aad11 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #66765 (https://www.gutenberg.org/ebooks/66765) diff --git a/old/66765-0.txt b/old/66765-0.txt deleted file mode 100644 index fa96a4b..0000000 --- a/old/66765-0.txt +++ /dev/null @@ -1,5426 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Kaksoset, by Eva Hirn - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Kaksoset - -Author: Eva Hirn - -Release Date: November 18, 2021 [eBook #66765] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - -Produced by: Anna Siren and Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KAKSOSET *** - - - - -KAKSOSET - -Kirj. - -Eva Hirn - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1922. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Junamatka. - II. Kirjeenvaihtoa. - III. Salapoliiseja. - IV. Rahahuolia. - V. Kuumetta. - VI. Loma-aika. - VII. Urheilua. - VIII. Pulassa. - IX. Jeren kaupunginmatka. - X. Merkkipäivä. - XI. Viimeiset ajat. - - - - -I. - -JUNAMATKA. - - --- Junassa tulee merikipeäksi, kun matkustaa kotoa pois. Muuten ei -koskaan. - --- Kun on ikävä, niin tuntuu kuin vatsa olisi aivan tyhjä. Ilmakaan ei -pidä suolenseiniä erillään toisistaan. - -Kaksi valkotukkaista poikaa puheli istuen vieretysten kolmannen luokan -penkillä. - -Vastapäätä istui keski-ikäinen neiti, joka nyt puuttui poikien -keskusteluun. - --- Minne pojat matkustavat? - --- Helsinkiin kouluun. Me asutaan Karjalohjalla, jossa isä on -maanviljelijä ja eläinlääkäri, minun nimeni on Sakari Uski ja tuo -toinen on Seppo Uski ja me ollaan 13-vuotiaita, vastasi lyhempi -pojista. Sanat sujuivat kuin ulkoläksy. - --- Enhän minä, poikaseni, kysynyt tuota kaikkea, sanoi neiti. - --- Paras antaa heti tulla koko jorotuksen, aikaa myöten saa kuitenkin -vastata kaikkiin näihin kysymyksiin. Minua kutsutaan Sarriksi, mutta -äiti lausuu ärrät niinkuin kahvimylly jyrisee, kun sillä jauhaa -herneitä. Luulisi äitiä ranskalaiseksi, vaikka hän on vain Jääskestä. -Meidän kotimme nimi on Varpuniemi, ja viimeiset kiinnitykset maksettiin -tässä kuussa, niin että isä huokaa helpotuksesta, ainakin koko -syyskuun, paitsi öillä, jolloin hän kuorsaa, samalla tavalla kuin äiti -lausuu ärrät. - --- Kylläpä sinulta puhe sujuu, hymyili neiti. - --- Minä olen Aaron, joka puhuu, Seppo on Mooses, jolla on kankea kieli -ja huono puheenlahja. - --- Jolla on viisautta ja joka johtaa tärkeissä asioissa, lausui Seppo -rauhallisesti. -- Sitäpaitsi minä puhun selvää suomea, kun vain saan -puheenvuoroa sinulta. - --- Teidät oppii erittäin hyvin erottamaan, vaikka olette noin toistenne -näköisiä, tuumi neiti. - --- Seppohan on puolipäätä pitempi minua. Se tulee siitä, että hänellä -on ruskea syntymämerkki rinnassa ja pää tähtää aina ylöspäin, jotta -silmät pääsisivät etemmäksi siitä rumasta merkistä, sanoi Sarri. - --- Sarri, sinä olet halpamainen, minä en kerro koskaan kenellekään, -että sinä juoksit pakoon lehmiä viime vuonna, sanoi Seppo. - --- Syökää omenia, kiltit pojat, tässä on kaksi kummallekin, sanoi neiti -hätääntyneenä. - -Pojat nousivat seisomaan ja kumarsivat kohteliaasti, haudaten hampaansa -ja ikenensä omeniin. - --- Sitäpaitsi meidät erottaa kulmakarvoista, jatkoi Sarri. -- On -harmillista, kun kaksoset ovat aivan toistensa näköisiä. Ihan -kuin olisi kaksi apinaa ja yksi ihminen. Sitävarten me laitettiin -kulmakarvat erilaisiksi. - --- Mitä, ovatko teidän kulmakarvanne keinotekoiset? - --- Minä leikkasin ne pois nahkaa myöten kahdeksan kertaa ja sitten ne -tulivat tuuheiksi ja vähän tummemmiksi kuin Sepon. Eikös Seppo olekin -vähän haalistuneen näköinen? - --- Tosiaankin, teidän kulmakarvannehan ovat aivan erilaiset. - --- Niin, ne ja pituus ja kieli. - --- Seppeli, älä potki eväskoria. Me kutsutaan Seppoa Seppeliksi, -kun se kerran laittoi ilmalaivan ja sitoi kissan nenäliinalla sen -alle ja laski lentämään. Ja ilmalaiva lensi uuninpiipun tasalle ja -halkesi, rätskis sanoi vain, ja kissa tuli elävänä ja iloisena maahan, -vaikka sillä ei ollut laskuvarjoa, mutta Saima suuttui ja sanoi, että -eläinlääkärin pojat eivät saa olla eläimenrääkkääjiä. Sitäpä me ei -ollakaan, paitsi vahingossa. Siitä asti me olemme kutsuneet Seppoa -Zeppeliiniksi, josta tuli Seppeli. - --- Kuka Saima on? - --- Saima Uski eli Saimuski, meidän vanhin sisaremme, ja hänestä oli -tulla ikäneito, mutta Lauri Hannila pelasti. - --- Minä tutustuin erääseen neiti Saima Uskiin Helsingissä. Hän on noin -parinkymmenen korvissa ja hyvin sievä ja herttainen. Ette kai tarkoita -häntä? Onko hän kaunis vaaleakiharainen tyttö? - --- On, mutta ei sisaret koskaan ole kauniita. Kaikki pojat sanovat, -että muut tytöt voivat olla kauniita, mutta sisaret ei milloinkaan. - --- Entäs äidit? - --- Äidit, tietysti äiti on kaunis, Sarrin ääni sai hellän soinnin. - --- Jeh, äiti on niinkuin naisen olla pitääkin, yhtyi Seppo puheeseen. -Hän oli istunut vaiti pitkän aikaa. - --- Sisarenne on siis naimisissa? kysyi neiti. - --- Eikö mitä, kihloissa vain, ja se sitten vasta on harmillinen tila, -sanoi Sarri. - --- Mitä puhut! Sehän on ihmisen ihanin aika, elämän kevät, sanoi neiti, -ja silmät kuvastivat kaihoa. - --- Sitä en usko, sillä Lauri ja Saimakin toivovat sen ajan loppuvan ja -puhuvat vain naimisesta. Mutta nuoremmille veljille on kiusallista ja -alentavaa nähdä miten oma sisko on kummallinen. - --- Naiset ovat aina omituisia, mutta pahinta on, että Laurikin viitsii, -ja Lauri on sentään oikea mies. Hän on saanut urheilupalkintoja ja -tietää paljon oikeita asioita, sähköstä ja muusta, kertoi Seppo. - --- Miten Saima ja Lauri käyttäytyvät? kysyi neiti hartaasti -tiedonhaluisena. - --- Ei sellaista viitsi katsoa eikä kertoa. Äiti koetti puolustaa ja -sanoi, että kihlaantuneet ovat sellaisia. Saimuski katseleekin Lauria -ihankuin lehmä, selitti Sarri. - --- Te ette ymmärrä elämän suuria tunteita, huokasi neiti -neitseellisesti. - --- Nyt ollaan Keravalla, tule Seppeli, niin autetaan tuo rouva -tavaroineen alas junasta. Me ollaan unohdettu olla kohteliaita, vaikka -isä käski. - -Pojat kiirehtivät rouvan luo, sieppasivat hänen tavaransa ja kantoivat -ne asemalle. Sitten he juoksivat takaisin junaan alkaen tyhjentää muita -lähellä olevia hyllyjä. Tämä kävi vinhaa vauhtia, tavarat suorastaan -lensivät junasta. Mutta nytpä syntyi surina ja meteli, sillä pojat -kuljettivat toistenkin omaisuutta pois. Eräs vanha ukko tarttui -nyyttiinsä, mutta Seppo heitti sen selkäänsä sanoen: - --- Kyllä minä jaksan sen yksinkin kantaa. Toiset alkoivat huutaa, -toiset taas kantoivat tavaroitaan takaisin. Vanha, lihava rouva -läähätti saaden vihdoinkin kiinni Sepon takista. - --- Poika-parka, älä tee minua varkaaksi. Nämä kaksi koria ovat minun -omaisuuttani, viekää muut tavarat takaisin. - -Seppo pysäytti silloin Sakarinkin ja molemmat alkoivat nyt yhtä -avuliaina ja innoissaan kantaa tavaroita sisään. Tämä työ oli tuskin -suoritettu, kun juna lähti liikkeelle. - --- Kohteliaisuus on aika rasittava tehtävä, huokasi Sarri huiskuttaen -ikkunasta jäähyväisiksi vanhalle rouvalle, joka oli istunut korilleen -ja kiitti taivasta siitä, että oli lapseton. - -Mutta vaunussa ei ollut rauhallista. Matkustajat toruivat, selvittivät -tavaroitaan, antoivat pojille hyviä neuvoja ja ihmettelivät nykyajan -kasvatusta. - --- Antakaa nyt poikien olla rauhassa, heidän tarkoituksensa oli auttaa, -sanoi vastapäätä istuva neiti vihdoin. Hän huomasi miten pojat olivat -punaisia ja loukkaantuneita. - --- Minä luulen, että ainoa tapa, joka kelpaa aikaihmisille, on kun -kumartaa ja tarjoaa tuolia ja nostaa pudotetut esineet, mumisi Seppo. - --- Taikka istuu suu kiinni ja vielä parempi jos menee toiseen -huoneeseen, lisäsi Sarri painaen otsansa ikkunaruutuun. - --- Tässä, pojat, on hauska pilalehti, tahdotteko lukea? sanoi neiti -ystävällisesti. - -Poikien kasvot kirkastuivat, ja pian oli kaksi valkoista päätä -kumartunut innokkaaseen lukemiseen. - --- Kyllä on hauskaa, että me ei olla naisia, nyt meistä ei koskaan -tule anoppeja? Ne mahtavat olla pöhniä ihmisiä. Tunteeko täti yhtään -anoppia? kysyi Sarri. - --- Pilalehtianopit vain ovat pahoja. Minä tunnen monta herttaista -anoppia. Sellaiseksi sinunkin äitisi varmaan tulee, vastasi neiti. - --- Minun äidistäni ei ikinä tule anoppia -- hyi sentään, sanoi Seppo. - --- Kyllä hänestä tulee Lauri Hannilan anoppi, sanoi neiti. - -Pojat katsoivat hölmistyneinä neitiin. - --- Mitenkähän elämä sitten sujuu kotona? arveli Sarri. - --- Meille ja isälle hän kyllä on yhtä hyvä kuin ennenkin, ei hän ole -meidän anoppimme, rauhoitti Seppo syventyen uudelleen lukemiseen. - --- Voi hassua! huudahti Sarri ja räjähti nauramaan. - --- Mille nuori herra nauraa? kysyi vieressä istuva maalaisukko. - --- Kun tässä seisoo, että rouva torui miestään, kun tämä kaatoi olutta -ruusun päälle, niin että se lakastui. - --- Eipä ihme, kun tuhlaa kallista tavaraa sillä tavalla. - --- Rouva oli vaan vihainen ruusun tärvelemisestä. Mutta mies lohdutti -häntä ja sanoi -- -- -- - --- Mikähän sen miehen nimi lie ollut? - --- Tässä seisoo vain että Laitinen. - --- Lieköhän ollut Oraskylän Laitisia? - --- Tämä on vain pilajuttu. Hän sanoi... - --- En minä ihmettelisi yhtään jos olisi Juhana Laitinen, se ei ole -ikinä välittänyt kieltolaista. - --- No, se Laitinen sanoi, että kyllä ruusu siitä toipuu, se on vain -jälkihumalassa. - --- Mistähän se Laitinen sitä olutta saa? Kaikkia ne sitten lehteen -panevatkin. Kun minä tulen kotiin niin panenpa Laitisen kovalle. - --- Näihin pilajuttuihin ne panevat mitä nimiä vain sattuu ja laittavat -kokoon jututkin omasta päästään, keskeytti neiti Sarrin ja ukon -keskustelun. - --- Mutta saiskohan ottaa tuon lehden? Ei ne sentään ihan tyhjästä -keksi. Merkit sopii akuraatisti Juhana Laitiseen, taitaa olla -Laitiskalla ruusukin. Mitä nuori herra meinaa? - --- Varmasti se oli Juhana Laitinen Oraskylästä, koska merkit sopii, -vastasi Sarri katsoen ukkoa vakuuttavasti silmiin. - --- Jahaa niin minäkin, sanoi ukko ja pisti lehden taskuunsa ojentaen -markkaa neidille. - --- Saatte sen ilmaiseksi, sanoi neiti. -- Nyt me saavumme pian -Helsinkiin. Onko teitä kukaan vastassa asemalla? - --- Meillä on täti, jonka nimi on Naimi Vesilä, joka on ollut naimisissa -äidin veljen kanssa, mutta joka ammuttiin sodassa aikoja sitten, alkoi -Sarri suulaasti kertoa. - --- Tätikö ammuttiin? - --- Ei kun äidin veli. Nyt me saamme asua tädin luona, ja hän on -luvannut hoitaa meitä kuin omia lapsiaan, mutta se ei ole juuri hauskaa. - --- Kuinka niin? - --- Kun hänellä on ollut vaan yksi tyttö, jota hän hoiti niin, että se -hyvin pian kuoli. - --- Mitä puhut? Sehän on kauheaa. - --- Niin, tulirokkoon se kuoli. - --- Onko teillä tuttuja Helsingissä? - --- On joitakin pöhniä sukulaisia, mutta paraiten tunnemme tädin. - --- Minutko? - --- Niin, eikö me olla hyviä tuttuja? - --- Kyllä poikaseni. -- Neidin kasvot loistivat mielihyvästä. Tässä -saatte nimikorttini. - --- Silja Sylvia Letala, hei, sepä luisuu kielellä kuin vaseliini. - --- Mitä täti on muuta, paitsi nainen? kysyi nyt Seppo, joka oli pitkän -aikaa lukenut "Poikien Urheilulehteä". - --- Minä olen postineiti. Kirjoitan osoitteeni tähän nimeni alle, niin -te varmaan joskus tulette minua tervehtimään. - --- Kyllä tullaan, huomenna tai ylihuomenna, lupasi Sarri. - --- Tai milloin vain sopii, lisäsi varovaisempi Seppo. - --- Älkää vain unohtako minua. - --- Ei ikinä! - --- Se puuttuisi vielä! - -Nyt oltiin asemalla, otettiin jäähyväiset ja erottiin. Jäljessään pojat -kuulivat ukon mumisevan: - --- Vai on Laitisella niin viljalti olutta. - -Naimi-täti löytyi helposti asemalta, hän oli sovitussa paikassa. - --- Tervetuloa, rakkaat lapset. Otetaan ajuri, huomenna saamme sitten -tavaranne kotiin. Nyt on niin myöhäistä. Kotona odottaa meitä vahva -illallinen. Olette kai nälkäisiä? puheli täti hommaten ja järjestellen. - -Pian saavuttiin tädin kotiin Ratakadulle. Siellä pojat -kohteliaisuudesta söivät enemmän kuin jaksoivat, sillä he olivat -syöneet pitkin matkaa eväitään. - -Sitten täti näytteli huoneita puhuen yhtämittaa. - --- Tässä on ruokailuhuone, tässä minun huoneeni ja tuossa asuu Ossi. - --- Kuka on Ossi? kysyi Sarri. - --- Hän käy samaa koulua kuin tekin ja on asunut luonani jo vuoden. Ossi -on viimeisellä luokalla ja hyvin herttainen ja kohtelias poika. Hänen -esimerkkiään teidän tulee seurata. Mutta tässä on oma huoneenne. Mitä -pidätte siitä? - --- Kiitos, se on kuin isojen poikien huone, kirjoituspöytä, kirjahylly -ja keinutuoli. Tämä vasta on kivaa, huudahti Sarri ihastuksissaan. - --- Osataankohan me asua tässä? kysyi Seppo katsellen komeaa seinämattoa. - --- Eikös se hieno neiti voisi olla täällä? - --- Kuka neiti? - --- Se joka avasi oven, kun tulimme. - --- Sehän oli Lempi, meidän kotiapulaisemme. Tuossa hän onkin. Tässä on -Sakari ja tämä on Seppo, tervehtikää nyt, pojat. - --- Terveisiä Karjalohjalta, sanoi Seppo. - --- Niin juuri, lisäsi Sakari. - --- Tervetuloa ihmisten ilmoille, toivotti Lempi ja meni pois. - --- Järjestäkäähän nyt tavaranne paikoilleen. Mutta ennenkuin -aloitamme yhdyselämämme ehdotan, että sovimme menettelytavoista. Olen -kirjoittanut tähän paperille toivomuksiani, sanoi Naimi täti ja luki: - -"Pojat eivät karkaa merille, eivät osta aseita, eivät käytä laskuvarjoa -eivätkä tuo kulkukoiria taloon. Jokaisella on henkilökohtainen -vapautensa, jota ainoastaan soveliaisuus rajoittaa." - --- Tädillä voi olla jokin erilainen soveliaisuusraja, kuin meillä. -Pannaan kuolemanvaara sen sijaan, sanoi Sakari. - --- Mikä kuolema täällä Ratakadulla uhkaisi näin rauhanaikana? ihmetteli -täti. -- Mutta pannaan omatunto sen sijaan. - --- Olkoon menneeksi, mutta minä en vastaa Sarrin omastatunnosta, se on -eri kiero silloin kun hän joutuu kiikkiin, sanoi Seppo. - --- Pyh! Seppo ei ymmärrä minun erikoista elämisen taitoani, tiuskaisi -Sakari. - --- Onko teillä ehdotuksia ja lisäyksiä tähän sopimukseen? kysyi täti. - --- Me haluaisimme nukkua myöhään lupapäivinä, pitää kutsuja -syntymäpäivinä, käydä koiranäyttelyssä ja katsomassa sivistäviä -elokuvia, niinkuin Suomisen Ollia, ja pitää matelijoita ja nilviäisiä -ja sammakon mätiä lasipöntöissä, lateli Sakari. - --- Me luvataan kiilloittaa neljä paria toisten kenkiä viikossa ja -leikata pois tädin liikavarpaat ja riippuvat syntymämerkit, lisäsi -Seppo. - --- Se on liikaa, torjui täti. -- Sitten voimme kaikki allekirjoittaa -sopimuksemme. - --- Jeh! Omalla punaisella verellä. - --- Sinisellä musteella. Mutta nyt on aika mennä nukkumaan. Hyvää -yötä poikaseni. Toivon, että te viihdytte tädin luona, sanoi täti ja -vetäytyi pois. - --- Tämä huone on aika komea ja lattia on kuin pöytä, mutta meidän -huoneemme Varpuniemessä on sentään... - -Lause jäi kesken, sillä Seppo tunsi kotihaikeuden puristavan kurkkuaan. - --- Täti on perin ystävällinen, mutta äiti on sentään... Eikö sinusta -äidit ole kaikkein tärkeimpiä naisia. Ja niitten pitäisi varsinkin -iltasilla olla poikien luona, jotka silloin ovat huonolla elämisen -päällä. Seppeli, nostetaan sängyt vieretysten. - --- Se on hassua. - --- No, hyvää yötä sitten. - -Pojat riisuutuivat ääneti ja kiipesivät vuoteisiinsa. Valo sammutettiin -ja molempien sängyistä kuului hiljaista supatusta. - -Kului hetken aikaa, sitten Seppo kuiskasi: - --- Sarri, kuule Sarri, nostetaan vaan. - -Hyvin hiljaa ja varovasti vedettiin sängyt vieretysten. Parin minuutin -kuluttua nukkui kaksi valkopäätä sikeää lapsen unta. - - - - -II. - -KIRJEENVAIHTOA. - - - Ratakadulla torstaina - - Rakas Äiti, äiti. - - Eikö ole tarpeeksi kun kirjoittaa päivän alkuun? Sen muistaa. - On vähän hankalaa, kun tulee kouluun kolmannelle luokalle, kun - on lukenut vain kotona ja ollut yksi opettaja, herra Lehtonen, - jonka minä hoksasin raitsikassa ja hänestä oli tullut sotamies - ja antoi paikan vanhalle rouvalle, joka seisoi ja piteli kiinni - remmistä katosta ja sen puseron ja hameen välillä oli aukko, - josta näkyi valkoista liiviä vahingossa, kun käsi oli ylöspäin. - Koulussa on monta konstia, mitä me ei olla aavistettukaan, ei - saa juosta käytävissä ja luokalla saa puhua vain kun huitoo - ja opettaja sanoo että: Uski ja täytyy antaa selkään monelle, - omasta ja Sarrin puolesta ja rusettia ei voi pitää takissa ja - linkopyssyt ja huuliharput opettajat nykäsevät, vaikka ne ovat - kyllä muuten rehellisiä ja parempia kuin luulisi. Monella on - sentään äkkinäinen ja topakka ääni, että pelästyy kun se nopeasti - kysyy. Nyt meillä on parempi olla kun me urheillaan reimasti - ja osataan läksyt, kun Lehtonen opetti jo melkein kaikki, mitä - täällä opetetaan. Mutta Sarri joutuu välistä kiikkiin, kun on - lyönyt pesäpalloa iltapäivän ja minä vasta illalla sitä opetan - ja nyt muistui mieleeni että isopallo jäi sinne, lähetä rakas - äitimuru, se tänne. - - Täti on muuten hyvä, mutta hämmästyy ja puhuu paljon ja hiukset - ovat päivällä päässä ja yöllä piirongilla, melkein kaikki, - Sarri näki, kun kerran kävi hakemassa hammastippoja tädiltä, - kun hammasta pakotti ja Lempi on ihan kuin Saima ja kihloissa - sulhasen kanssa ja hieno paitsi kynnet. Nyt ei ole muuta - sanottavaa, kuin siitä koti-ikävästä ja se on kruinaa, niin että - minä jätän sen Sarrille. - - Ystäväsi _Seppo Uski_. - - J.K. Nuttura vain oli piirongilla. - -Seppo oli tehnyt vahvasti työtä. Hän piti velvollisuutenaan täyttää -koko arkin ja koetti kirjoittaa nuhteetonta kirjakieltä. - --- Kirjoita sinäkin, Sarri, jotakin. - --- Sinä olet jo kirjoittanut kaikki asiat, vastasi Sarri liimaten -ikkunaan irvistelevän ukon, jonka hän oli leikannut paperista. - --- Voit kirjoittaa Ossista ja kylpyhuoneesta ja niistä kahdesta housun -reiästä. - --- Reiät olivat sinun työtäsi ja nyt panet minut tunnustamaan. - --- Silloinhan sinun ei tarvitse hävetä kirjoittaa niistä. Jos kerrot -äidille kunnollisella tavalla asian, niin saat tämän kumiletkun, -houkutteli Seppo. - --- No olkoon menneeksi. - -Sarri istuutui pöydän ääreen ja kirjoitti: - - Päällekirjoitus sama kuin Sepollakin. - - Molempien housut olivat tuolilla päälletysten arkihousut, ne - harmaat, joissa takatasku on liian pieni ett'ei pallo mahdu - koska oli ilta ja me oltiin paitasilla. Sitten piti jakaa - lakritsitanko ja Seppeli pani sen tuolille ja puukon päälle - ja löi silitysraudalla ja lakritsi meni poikki ja veitsi oli - terotettu niin että housut menivät myöskin poikki niin pitkälti - kuin veistä riitti. Nyt meillä on ollut samettihousut koulussa ja - pojat kutsuvat minua samettisarriksi ja Seppeliä sofföörisepoksi - niin että täytyy saada Lempi paikkaamaan reijät. Täti ei anna - pitää parasta pukua, vaikka Ossi on aina niin hieno. Ossin nimi - on Häger ja sellaista poikaa ei ole maalla ainakaan. Vaatteet - ovat komeat kuin virkamiehellä ja hän laulaa niin että pallea - paisuu ja jokainen joka kuulee huokaa ja tulee nälkäiseksi. - Sitten täällä on sisässä mainio uimahuone mutta ei järveä paitsi - kylpyamme johon tulee lämmintä vettä. Kaupungissa on ihmeellistä - asua kun on aina ollut maalla mutta me totumme kyllä kun vaan - ei näytä kellekään että hämmästyy tai ei tiedä. Seppeli sanoo - että isälle täytyy laittaa terveisiä että hyvä on että hän on - maalla sillä täällä ei tarvita eläinlääkäriä kun tällä ei ole - eläimiä paitsi ajurinhevosia ja koiria. Meillä on välistä ikävä - ja illalla me muistetaan mitä äiti sanoi. Terveisiä Jerelle että - hoitakoon hyvästi varsoja, joitten nimiksi pitää panna Reksi ja - Vaksi, jotka merkitsevät rehtoria ja vahtimestaria ja että täällä - on vimmatusti naisia ja ihmisiä. - - Kunnialla _Sakari Uski_. - - J.K. Pilkut ovat vaikeita panna ja matematiikka on harmillista. - --- Kauheaa, tähän meni koko iltapäivä. Anna nyt kumiletku. - --- Mutta sinä et selittänyt selvästi, että minä en huomannut, että -housut olivat tuolilla ja että minä tein sen vahingossa. - --- Jos et anna letkua, niin minä poltan tämän kirjeen! En minä sen -enempää jaksa kirjoittaa, kun äiti sitäpaitsi tahtoo, että täytyy -kirjoittaa kauhean hyvää kieltä ja muuta. - --- No, tuossa saat letkun. - -Sakari juoksi kylpyhuoneeseen, sitoi letkun alapään umpeen ja pani -toisen pään vesihanaan niin että vesi tunkeutui sisään. Letku paisui -paksuksi kuin makkara ja Sarri sitoi toisenkin pään kiinni. Hänellä oli -metrinpituinen, raskas, punainen letku. Sitten hän pani vihreän kurkun -toiseen päähän ja vuoli kurkkuun silmät ja suun. Suuhun pistettiin -halkaistu punainen pahvinen kieli. Otus oli todella kamalan näköinen, -ja Sarri juoksi näyttämään sitä Sepolle. - --- Mitä me nyt tehdään tällä? On surkean viheliäistä, jos sillä ei -saada aikaan oikein kivaa. - --- Pannaan se Ossin sänkyyn. - -Samassa eteisen kello soi. - --- Tule, saat nähdä, huusi Sarri ja ryntäsi ovelle, Seppo -kintereillään. -- Ossi tulee kotiin. - -Sarri pisti käärmeen varovaisesti ulos kirjelaatikosta, kiersi sitä -edestakaisin ja sihisi hampaittensa lomitse. - -Ulkopuolelta kuului kimakka huuto, sitten kiireisiä askeleita portaita -alas. - -Sarri veti käärmeensä nopeasti pois. - --- Se olikin nainen, joku vieras nainen, sanoi Seppo pelästyneen -näköisenä. -- Lähde nyt pakoon ja nopeasti. - --- Tule mukaan, sanoi Sarri, jolla jo oli lakki päässä. - --- Enhän minä ole tehnyt mitään. - --- Ei ne erota meitä, tule vaan. - -Pojat juoksivat keittiön kautta ulos eivätkä pysähtyneet ennenkuin -olivat Tähtitorninmäellä. Siellä he istuutuivat penkille ja tuijottivat -Luodolle päin. - --- Kirjoissa pojat karkaavat merelle, kun he eivät menesty kotonaan, -sanoi vihdoin Sarri. - --- Koti on kaukana, huokasi Seppo. - --- Olisikin tämä tapahtunut kotona, kyllä me siitä sitten -selviydyttäisiin, mutta Naimi-täti ei ymmärrä mitä kaikkea voi sattua -lapsille ja etenkin pojille ja kaksosille. - --- Milloinka me nyt voimme lähteä kotiin, nytkin on jo illallisen aika. -Minne panit letkun? kysyi Seppo. - --- Voi kauhistus, se unohtui eteisen lattialle. - --- Kuule, Sarri, kirjoitetaan kirje. - --- Voisihan koettaa. Minä repäisen lehden muistikirjasta. Sinä osaat -kirjoittaa parempia aineitakin, kyhää sinä oikein naisensydämen kirje. - --- Minkälainen se on? - --- Semmoinen, joka liikuttaa sen sydäntä. Naimi-täti tulee liikutetuksi -vähänväliä. - --- Niin, kun hän lukee värssyjä kuolinilmoitusten alla, tai kuvauksia -nälkäkuolemasta, tai kun joku jää leskeksi kahdeksan lapsen kanssa. - --- No sekoita sellaista joukkoon. - -Seppo alkoi kirjoittaa otsa rypyssä. - - Rakas Naimi-täti. - - Sellaiset pojat, jotka tahtovat vähän laskea leikkiä ison toverin - kanssa, jonka nimi on Ossi Häger, ja vahingossa pelästyttävät - toista naista, jonka nimeä me emme vielä tiedä, eivät ole - niin häijyjä kuin joku nainen luulee. Jos se nainen on tullut - heikkohermoiseksi, hulluksi ei sentään kukaan sellaisesta tule, - niin me ollaan pahoillamme siitä ja luvataan jollakin tavalla - tehdä hänelle hyvää. Vaikka hieroa päätä, ei vasten karvaa. - Meillä on nälkä ja kerran meistäkin seisoo värssy ilmoituksen - alla. Sarri sen teki, minä annoin letkun. - - Sarri ja Sarrin veli Seppo Uski. - - J. K. Kotona tapahtui välistä paljon pahempaa. - -Kirje kierrettiin kokoon, ja pojat lähtivät kotiinpäin. - --- Katsos tuota kuvapatsasta, sen nimi on "Rääkkäys", ei niilläkään ole -hyvä olla, sanoi Sarri. - --- "Haaksirikkoiset" se on. Ei merelläkään ole kovin hääviä. - -Pojat menivät kotiin keittiön kautta. Onni suosi heitä, sillä Lempi oli -sisällä. Kirje jätettiin pöydälle ja pojat hiipivät hiljaa huoneeseensa -ja menivät sänkyihinsä sytyttämättä valoa. - -Sillävälin oli Naimi-täti tullut kotiin. Hänellä oli oma avaimensa. -Tullessaan sisään hän astui jollekin liukkaalle, pyöreälle, luisuvalle -esineelle, joka halkesi paukahtaen ja ruiskuttaen vettä Naimi-tätiä -vastaan. Eteisestä kaikui huuto läpi koko huoneiston. Lempi riensi -keittiöstä ja Ossi, joka juuri tuli portaissa, ryntäsi sisään -sytyttämään valoa. - --- Vesikäärme, suuri vesikäärme, huusi Lempi. -- Se sylkee vettä. - --- Ota pois se kamala peto, sanoi Naimi-täti vapisevin huulin juosten -ruokasaliin. - -Ossi otti letkun keppinsä päähäni ja tutki sitä. - --- Tämä on poikien käsialaa, se on vain leikkikäärme, rauhoitti hän -naisia. - -Samassa soi puhelin ja Ossi meni vastaamaan. - --- Täällä puhuu tohtori Hait. Minun vaimoni kävi juuri teillä ja sanoi, -että ovestanne luikerteli suuri punainen käärme häntä vastaan. Koska -otaksun, että häntä on peloitettu sopimattomalla leikinteolla, minun -täytyy lausua ankara paheksumiseni. - --- Me emme tiedä asiasta mitään, koetti Ossi puolustaa. - --- Ottakaa selvä rikollisesta. Vaimoni on saanut hermokohtauksen ja -sanoo, että häntä vastaan on tehty murhayritys. Toivon, että voitte -selvittää tämän anteeksiantamattoman tapahtuman. - --- Ei suinkaan kenenkään tarkoitus ole ollut... aloitti Ossi. - --- Hyvästi!... ja puhelin soi korvaan. - -Naimi-täti ei tullut juuri lempeämmäksi kuultuaan tämän välikohtauksen. - -Lempi kuivasi polvillaan eteisen lattiaa ja murisi tuskautuneena. - --- Kutsu pojat tänne, Ossi, sanoi täti. - --- He eivät ole kotona. - -Illallinen oli kolkonlainen. Täti tuumi tepsiviä rangaistuskeinoja -ja Ossi pani useaan kertaan alulle keskustelun, saamatta muuta kuin -yksitavuisia vastauksia. Syötyään vetäytyivät molemmat huoneisiinsa. - -Täti veti esille kasvatusopin nuorilta päiviltään, mutta ei löytänyt -tilaisuuteen sopivaa kohtaa. Kun aika kului, hän alkoi tulla -levottomaksi. Missähän pojannaskalit viipyivät? - --- Tässä on kirje rouvalle, se oli keittiön pöydällä, sanoi Lempi. - -Naimi-täti luki sen moneen kertaan, pudisti päätään ja vilkuili -kasvatusoppiin. - --- Poika raukoilla on nälkä. Lempi, vie heille ruokaa. - -Nälkä olikin suurin kärsimys maailmassa Naimi-tädin mielestä. Hänen -sydämensä suli kuin vaha kun hän ajatteli, että pojat kärsivät ruoan -puutetta. - --- Tässä on teille ruokaa, mutta minä en antaisi teille hiventäkään, -sanoi Lempi pojille. - --- Lähettikö täti meille ruokaa? kysyi Sarri alkaen syödä. - --- Lähetti. En kai minä sitä muuten toisi. - --- Naimi-täti on samaa sukua kuin äiti, sen huomaa heti. - --- Samaa on selvästi, vakuutti Seppokin. - --- Kuules, Lempi, älä ole homehtuneen näköinen. Sano mitä meidän on -tehtävä, että tulisit hyvälle päälle. - --- Ei minulla ole muuta tarvetta -- kuin vaikea kirje, joka olisi -värkättävä. - --- Kirje! Kirjeitä koko päivän niin että niihin on hukkua. Minä olen jo -kirjoittanut kaksi, käsi herpautuu vähemmästäkin. - --- Tuo tänne, minä kirjoitan, sanoi Sarri iloisena, kun pilvet eivät -näyttäneet enää varsin uhkaavilta. - --- Mutta jos kerrotte muille? - --- En, jos paikkaat kaksi reikää housuissamme. - --- No olkoon menneeksi. Tässä on paperia. Kyllä minä osaan kirjoittaa, -mutta kun Santeri on niin sivistynyt, niin se nauraa, jos kaikki ei ole -jämtisti laitettu. Pane nyt päällekirjoitus että 'kaivattu Sanderi'. - --- Kuka se Santeri on? kysyi Sarri. - --- Oikea virkamies ja sulhanen, postiljooni ja kirjeenkantaja. - --- No mitä sitten? Tässä seisoo jo: kaivattu Santeri. - --- Kirjoita vaan herraskieltä, varoitti Lempi, jota epäilytti Sarrin -omavaltainen konsonanttien muuttaminen. Kirjoita sitten jotain ikävästä -ja käytä kauniita sanoja. - -Sarri tuumaili ja kirjoitti. - --- Sano sitten että palkkaa on korotettu 50 markalla ja että Vihtori -pyysi "eläviin", mutta minä en mennyt, kun Santeri ei kärsi Vihtoria ja -kun ei ollut vapaailta. Kerro, että uusi paikka hampaasta lohkesi, ja -sitten vähän rakkaudesta ja tapaamisesta ja että minun syntymäpäiväni -on viikon perästä, ja loppuun minä panen nimeni. Lue nyt kirje. - -Ja Sarri luki kirjoittamansa: - - Kaivattu Santeri, - - Minulla on huisin ikävä sinua, kunnon veli, niin ikävä, että - tekee mieleni itkeä, niinkuin naisten möhlä tapa on. Naimi-täti - antaa nyt minulle 50 markkaa enemmän palkkaa ja se on kivaa ja - Vihtori pyysi "eläviin", mutta koska sinä inhoot häntä, niin - minä en mennyt, kun ei ollut vapaa ilta. Hampaat alkavat lahota, - niin että kieltä raapii ja minä rakastan yhtä miestä, joka on - varmaan se sulhanen ja tahtoisin tavata sinua vaikka taivaassa. - Tule tänne syntymäpäiväksi ja tuo lahjoja, linkkuveitsi, tai - sähkölamppu, tai koiranpentu... - --- Älä nyt. En. minä sellaista huoli, pane ennemmin alpummi tai kampa. -Entisestä on piikit melkein poikki. Ei saa sanoa Naimi-täti, vaan, -rouva ja pane että se sulhanen on Santeri. - --- Kyllä tämä on hyvä. Nyt minun on uni. - -Mutta Lempi vaati lujasti jälkikirjoitusta, joka kirjoitettiinkin. - - J.K. Anna kampa tai alpummi, Naimi-täti on rouva ja Santeri on - sulhanen. - - Muisdellen Lembi Inginen. - -Allekirjoituksen pani Lempi itse ja lähti tyytyväisenä keittiöön. - -Pojat makasivat levottomina vuoteillaan. Uni ei ottanut tullakseen. - --- Mikähän tapa sekin on, että sanotaan hyvää yötä, tuumi Sarri. - --- Ehkä se on välttämätöntä vain meillä Varpuniemellä. - --- Hänpä lähetti illallista meille. - --- Lähetti. Kaikki ihmiset eivät ole kuin äiti. Ei aivan kuin äiti, -vaikka ovat sukuakin. Minä olen jo rukoillut ja kaikki olisi valmista. - --- Hyvää yötä Seppeli, nukutaan vaan. - --- Hyvää yötä Varpuniemi ja kaikki. - -Naimi-täti nukkui jo. Hän ei aavistanut mitenkä pikkupoikien on -vaikea saada unta ilman "hyvää yötä". Etenkin kun isä ja äiti ovat -Varpuniemessä. - - - - -III. - -SALAPOLIISEJA. - - --- Veisitkö Sarri kenkäni suutarille korjattaviksi iltapäivällä? kysyi -Ossi päivällispöydässä. - --- Jeh, varmasti. Minä olen tehnyt sinulle vasta kaksi palvelusta ja -lupasin kolme, vastasi Sarri. - --- Mitenkä olet niin paljon velkaa, Sakari parka? kysyi Naimi-täti. - --- Se on siitä vanhasta asiasta, kun Ossi lepytti tohtorinna Haltin. - --- Mitenkä se tapahtui? - --- Ossi meni itse hänen luokseen ja selitti kaiken ja mitä lie tehnyt -ja se oli reilusti tehty. - --- Hyvä on, että muistat kunniavelkasi. Mitä teette iltapäivällä, -nythän on lauantai? - --- Meillä on "Kipinän" kokous. - --- En ole kuullutkaan siitä. - --- Kipinä on koulun raittiusseura. Me kuulutaan siihen. - --- Teette oikein, pojat, kun jätätte väkijuomat ja rupeatte raittiiksi. -Viina on ollut monen turmio -- -- --, alkoi Ossi. - --- Meillä ei aikaihmisetkään juo, saatikka sitten lapset, sanoi Seppo -halveksivasti. - --- Minä luulin että kuulutte Kipinään siksi, että pyritte elämän -muutokseen. Konventtiluokilla on tanssit, minä menen sinne. - --- Oletko kutsunut ketään mukaasi? kysyi Naimi-täti. - --- Olen Verna Airon. Hän tanssii mainiosti ja puhuu myöskin. Minä en -pidä tuppisuu-tytöistä. - --- Mutta sinunhan täytyy olla sitten koko ilta Vernan kanssa? Miten -sinä viitsit, sanoi Seppo. - --- Se juuri onkin hauskaa. Miehet osaavat olla naisten kanssa. - --- Minä luulin, että sinä olisit siinä asiassa parempi kuin Lauri. -Miehistä usein pettyy. Lehtonenkin oli samanlainen juhannuskokolla ja -milloin tyttöjä sattui mukaan. Mutta Jere, se on mies. - --- Kuka Jere on? - --- Jere on tallimies, eikä hän koskaan ole ollut naimisissa eikä -tahdokaan. Jere sanoo, että nainen on milloin kadulla, milloin torilla -ja hän väijyy kaikkien nurkkien takana. Ihanuus on valhetta ja kauneus -turhuutta. - --- Parempi on asua autiossa maassa kuin riitaisen vaimon kanssa, lisäsi -Seppo suu täynnä puuroa. - --- Teidän Jerenne on saanut viisautensa Salomonilta, mutta kertoiko hän -myöskin, miten Salomon ylistää hyvää naista? - --- Ei Jere hyvistä naisista puhu. - --- Onko Naimi-tädissä mitään luonnon oikkua? kysyi Sarri, jonka -ajatuksenjuoksua ei ollut helppo havaita. - --- Mitä tarkoitat? Naimi-tädin ääni ei ollut aivan yhtä lempeä kuin -tavallisesti. - --- Esimerkiksi kuusi varvasta, tai halkonainen kieli tai niinkuin -Seppelillä on -- -- -- - --- Sarri, varo itseäsi, taikka minä laitan luonnonoikun naamaasi, huusi -Seppo punaisena. - --- Tarkoitin vain, että onko tädillä mitään syntymämerkkiä tai muuta -kummallista? - --- Ei minulla ole mitään sellaista. Kuinka voit otaksuakaan semmoisia -tyhmyyksiä? - --- Jaa se on totta, eihän kukaan mielellään kerro, jos varpaita olisi -kuusi. Mutta mukavaa sitä olisi nähdä. Sarria nauratti niin että maitoa -tirskui takille ja liinalle. - --- Sakari, käyttäydytkö kotonasi noin? Puheesi on myös sopimatonta. -Epäilit äsken minun rehellisyyttäni. Enkö minä puhu aina totta? -Vastaahan nyt heti suoraan. - --- Tietysti Naimi-täti puhuu totta, kyllä minä uskon, ettei tädillä ole --- -- -- - --- Älä puhu enää siitä. -- Naimi-täti oli jäykän näköinen. - -Sakari istui nolona ja työnsi ruokaa vahvasti suuhunsa. Seppo kärsi -veljensä puolesta ja koetti keskustella luonnollisesti. - --- Etkö, Ossi, tahtoisi olla mieluummin eläin kuin ihminen? Niillä on -mukavat vaatteet, ei tarvitse vaihtaa ja varoa eikä ne tee syntiä, -valehtele tai puhu pahaa toisista. - --- Mutta murhaavat joskus, sanoi Ossi. - --- Ne lahtaavat vain ruokansa ja sitä ihminenkin tekee eikä siinä huoli -olla pöhniä omantunnonvaivoja. - --- Mutta niiltä menee hukkaan monta nautintoa, esimerkiksi musiikin -alalla. - --- Eikä ne pääse koskaan leffaan eikä voi nauraa sukkeluuksille. Eikä -heittää palloa, paitsi apinat. Mutta läksyjä ei niillä ole, ja se on -kaikista suurin etu. - --- Täytyy niitten oppia paljonkin. - --- Mutta ei kirjoista. Sadut niiltä myöskin menee hukkaan. - --- Mikä siis on lopputulos? kysyi Ossi. - --- Että pitäisi voida olla tarpeen mukaan vuoroin poika ja vuoroin -leijona tai lintu tai valaskala. - -Ateria oli lopussa, kiitettiin ja noustiin. Muut poistuivat paitsi -Sarri, joka varovaisesti lähestyi Naimi-tätiä. - --- Minäkin tahtoisin olla eläin, sanoi Sarri. - --- Miksi niin? kysyi täti, jonka huulet eivät enää olleet niin -tiiviisti yhteenpuristuneet. - --- Ne eivät loukkaa ketään eivätkä puhu pöhnää. - --- No pojuseni, sinä olet tädin kiltti ystävä. Tiedän ettet tahallasi -loukkaa ketään. - --- Nyt minä olen kuin lintu taivaalla, huudahti Sarri juosten Sepon luo -Ossin huoneeseen. - --- Harmittaa kun on matti kukkarossa juuri juhlan edellä, tuskitteli -Ossi tarkastellessaan vaatevarastoaan. - --- Mitä sinä siellä teet rahalla? - --- Täytyy tarjota Vernalle yhtä ja toista ja pitäisi saattaa kotiin -autolla. Onhan ilkeää esiintyä kitupiikkinä, kun muuten on hyvin -puettu, ja klassillinen ulkomuotonikin velvoittaa. - --- Mikä se on? kysyi Seppo. - --- Hieno nenä, korkea, kaareva otsa, jalot piirteet ja Apollon ryhti. - --- Oletko sinä sellainen? - --- Katso vain tarkkaan, ei mitään puutu. - --- Mutta nenä minusta on vähän -- -- -- - --- Seppo, muuta voit moittia, mutta nenä on Hägerien ylpeys, sitä -kannattaa katsoa. Harmin paikka, etten saa rahaa ainakaan viikkoon. - --- Sinähän sait juuri paljon rahaa isältäsi. - --- Mitäs! Ne menivät heti. - --- Sano, mitä ostit? - --- Ne käytettiin hyväntekeväisyystarkoituksiin ja muuhun. - --- Ymmärrän, köyhille ja Pelastusarmeijalle. - --- Niin, ostin tarvitsevalle uuden solmion ja sinipunaista kirjepaperia. - --- Hyi, itsellesi. - --- Tarvitsin niitä kipeästi. - --- Yks herra kysyy Ossi herraa, kuului Lempin ääni eteisen ovelta. - --- Tässä on nenäliinani, Sarri. Jos päätätte lainata tarvitsevalle, -niin tuokaa se takaisin kukkaron muodossa. Hannes Pälsi tulee tänne, -menkää nyt, suloiset ystäväni, sanoi Ossi nopeasti. - -Pojat poistuivat tervehtien ohimennen Ossin hyvää ystävää. - --- Lainataanko hänelle? kysyi Seppo. - --- Hän laski meidän kanssamme koko iltapäiväni ennen viime kokeita ja -lepytti Haltin tohtorinnan, sanoi Sarri. - --- Ja vei koiranäyttelyyn. Täytyy kai antaa. Minulla on 100 markkaa, -paljonko sinulla on? - --- 80 markkaa, mutta saamme vasta ensi kuussa lisää. - --- Maksaahan Ossi takaisin lainansa. - --- Mutta Kipinässä menee rahaa. - --- No annetaan 140 markkaa, niin jää meillekin jotakin. - -Setelit pantiin huolellisesti nenäliinan sisään ja Sarri juoksi Ossin -huoneeseen. - --- Tässä on nenäliinasi, Ossi! Kiitos lainasta! sanoi Sarri -hienotunteisesti. - --- Kiitos itsellesi! Lainat on aina maksettava tunnollisesti, vastasi -Ossi merkitsevästi nyökäten päällään. - --- Tule nyt, Sarri, täytyy lähteä, huusi Seppo. Sarrin teki mieli -katsoa isojen poikien juhlavalmisteluja, mutta hän lähti kuitenkin -viivytellen pois. - -Kipinässä oli tavallista juhlallisempaa, paljon ohjelmaa ja lukuisasti -osanottajia. Pojat olivat solmineet ystävyysliiton parin vilkkaan -toverin, Jannen ja Riston, kanssa. Nämä olivat eri-ikäisiä veljeksiä, -mutta samalla luokalla, Janne kun oli ollut sairas suuren osan -edellistä vuotta ja jäänyt siksi luokalle. Ensiksi veivät tieteelliset -harrastukset heidät yhteen. Seppo oli kerran käynyt Jannen luona -kirjaa lainaamassa ja nähnyt tämän eriskummallisen asunnon. Seinän -läpi oli johdettu kaasua keittiöstä Jannen huoneeseen, jossa oli pieni -laboratorio. Bunsenlamppu, keittoastiat, koeputket, kemialliset aineet -ym. tarvikkeet täyttivät koko pienen huoneen. Seppo, jolla oli kova -harrastus luonnontieteisiin, katseli ihastuneena Jannen hommia. Sen -jälkeen he lukivat yhdessä kemiaa, tekivät kokeita, säästivät rahaa -uusiin kokeiluihin ja viihtyivät mainiosti yhdessä. Sarri ja Risto -alkoivat nyt myöskin seurustella; heidän luonteensa sopivatkin hyvin -yhteen. He olivat vilkkaita ja kekseliäitä, soittivat ja tekivät -retkeilyjä. - -Kun ohjelma "Kipinässä" alkoi loppua, nykäisi Risto Sarria takinhihasta -ja kuiskasi: - --- Tule laulusaliin, mennään soittamaan. - -Kaikki neljä poikaa, jotka istuivat vieretysten, menivät laulusaliin. -Risto istuutui pianon ääreen ja soitti korvakuulon mukaan. - --- Risto on aika soittomestari, sanoi Sarri ihastuneena. - --- Kuulisitte miten kauniita säveleitä minun päässäni kaikuu, niin -ette sanoisi minua mestariksi, vaan hölmöksi rämpyttäjäksi, joka näin -huonosti esittää niitä. - --- Putkikaan ei soita paremmin, sanoi Seppo. - --- Vai Putkiko? Risto kääntyi ympäri toisiin päin. Minä olen kuullut -Putken soittavan, ja se oli vasta jotakin. Ei luulisi, että hänessä on -opettajan sielu ja opettajan ruumis. - --- Mikäs sielu häneen sitten sopisi? kysyi Janne. Ehkä keinotekoinen -sielu, joka liukenee eetteriin, tai sähköinen sielu, joka virtaa -langatonta johtoa pitkin kuulijoihin, kun hän soittaa? - --- Niin juuri, kun Putki soittaa, niin Putken soittosielu virtaa -minuun, ja kun Putken sormet liukuvat pianolla, niin minun sormeni -tuntevat jokaisen liikkeen. Ja sen sielu on parempi, parempi kuin -muitten. - --- Soita nyt Risto "Läksin minä kesäyönä käymään", pyysi Sarri. - -Ja Risto soitti, lisäili omasta päästään ja venytteli säveltä monella -tavalla. Kaksoset istuivat liikkumatta ja nauttivat. Varpuniemi, -kesä ja koti alkoivat herätä selvänä muistissa. Seppo muisteli miten -he uittivat Jeren kanssa hevosia, ratsastivat ilman satulaa, uivat -itsekin ja kuuntelivat Jeren kertomuksia. Sarrin mielessä häämötti -koko vihanta luonto, hän tunsi tuoreen heinän tuoksun, kuuli kesäiset -äänet, laivan jyskytyksen Lohjanselällä, kirkonkellot etäisinä, -epäselvinä, tuulen huminan puissa ja näki äidin sinisessä kesäpuvussa -poimivan puutarhamansikoita. Isä leikkaa tomaatteja ja Saimuski leipoo -pikkuleipiä. - -Kuului kolinaa, pojat hyppäsivät seisoalleen ja purskahtivat nauruun. -Jannen henki ei jaksanut seurata toisia, hän oli nukahtanut penkille, -kääntynyt toiselle syrjälle ja putosi maahan. - --- Vieläkö me ollaan täällä? Nythän on yö. Vikkelästi kotiin. - --- Niin, kotiin Varpuniemeen, sanoi Sarri. - --- Sitäkö sinäkin ajattelit? Mutta kello onkin jo kymmenen. Voi -kamalaa, kuuletteko, että kaikki on hiljaa. - -Seppo oli pelästyneen näköinen. - --- Ovi on lukossa! Vaksi on käynyt huomaamatta sulkemassa sen. Silloin -varmaan, kun me puheltiin soittosielusta, muuten hän olisi kuullut, -että me oltiin täällä ja soiteltiin, sanoi Risto yrittäen avata ovea. - --- Mitenkä me päästään kotiin? Kaikki muut ovat menneet pois, eikä -meillä ole alaoven avaintakaan. Täti sanoi, että täytyy tulla kotiin -ennen kymmentä, vaikeroi Sarri. - --- Laitetaan nuora takeista ja housuista, ei tämä ole niin korkealla, -ettemme uskaltaisi sitä myöten mennä alas, ehdotti Janne. - --- Silloin saamme käyttää loppukuukauden samettihousuja. Ei kiitos! -vastusti Sarri. - --- Nyt Naimi-täti kiemurtelee kotona ja lukee kasvatusoppia eikä -uskalla puhua meistä liikaa pahaa, sillä mehän voisimme olla kuolleita, -sanoi Seppo synkännäköisenä. - --- Kyllä varmaan meilläkin on nyt kruinallista. Isä kävelee kadulla -edestakaisin, äiti soittaa muille äideille, ja Liisa on viisas ja -tietää mitä meidän olisi pitänyt tehdä, sanoi Risto. - --- Kuka Liisa on? kysyi Sarri. - --- Etkö ole nähnyt Liisaa meillä? Se on sellainen, joka toruu kynsistä -ja on sisar, mutta kuuluu aikaihmisiin ja häpee meitä ja sanoo -rakastavansa, silloin kun erotaan, selitti Janne. - --- Kyllä minä sellaisen tiedän. Meillä on myöskin samanlainen -- nimi -vain on Saima. Semmoiset tahtovat mennä naimisiin miesten kanssa. - --- En minä usko, että Liisa tahtoo. Hän halveksii miehiä, sanoi Risto. - --- Niin meitä, silloin, kun me kaadetaan mustepullo sen kirjeelle. --- -- -- - --- Älkää nyt puhuko pöhnää! Mitenkä me päästään kotiin? Sarrilla oli jo -itku kurkussa. - --- Tuumikaa te täällä, te voitte olla Scotland Yard, Lestrade ja muut. -Minä menen tuonne nurkkaan Sherlock Holmesiksi pohtimaan asiaa. Antakaa -minulle piippu ja viulu, sanoi Janne. - --- Minä olen Watson, jolle voit selittää joka askeleen, jonka pääset -eteenpäin, ehdotti Seppo. - --- Ei kukaan saa lähestyä, huusi Janne, joka istui leikkirevolveri -piippuna huulien välissä pimeässä nurkassa. - --- Heitetään kadulle pullo, jossa on kirje sisässä, niin saamme apua, -sanoi Sarri. - --- Se menee rikki eikä kukaan löydä sitä. Mutta laitetaan soihtu -nuottivihosta ja heilutetaan ikkunasta edestakaisin, oli Riston nerokas -suunnitelma. - --- Kääritään joku meistä muitten vaatteisiin ja heitetään alas apua -hakemaan. Sillä tavalla ei satu kiviin, sanoi Sarri. - --- Tehdään niin. Parasta on heittää sinut, sanoi Risto. - --- Ei minua, mutta vaikkapa Janne. - --- Kaikki on selvää, tulkaa, mennään kotiin. -- Holmes tuli -rauhallisena nurkastaan. - --- Mitä? Oletko ratkaissut tämän asian? -- Pojat olivat ihmeissään. - --- Aivoni tekivät sen helposti. Myönnättekö nyt, että on muitakin -salapoliiseja kuin Scotland Yardin, jotka kelpaavat johonkin? Mitä -sanotte, herra Lestrade? - --- Myönnänhän minä, jos todella olet ratkaissut pulman, vastasi Sarri. - --- Ja sinä, Watson, voit liittää uuden jutun entisten joukkoon. - --- Minä vain en ymmärrä? sanoi Seppo. - --- Olet taitava lääkäri, mutta huono johtopäätösten tekijä. Ensin -huomasin, että istuimme melkein pimeässä. Katulyhdyn heikko valo tuskin -ollenkaan valaisi huonetta. Sitten aloin tutkia ikkunoita. Niistä ei -ollut hyötyä, ei myöskään katosta eikä lattiasta. Toista oli seinien -laita. Katseeni kiersi ympäri niitä ja pysähtyi takaseinälle. Siellä -häämötti jotakin. Hämärä muisto laulutunneilta auttoi minua, ja asia -oli ratkaistu. Tulkaa varovasti jäljestäni! - -Janne kulki toisten seuraamana takaseinää kohti, astui varmana tässä -seinässä olevan oven luo ja aukaisi sen mahtipontisesti. Toiset -ällistelivät. - --- No tämä nyt ei ollut mitään! Tiesinhän minäkin, että täällä oli ovi, -sanoi Seppo. - --- Minä luulin, että Vaksi oli sulkenut senkin. Tuo oli helppo tehtävä, -huudahti Risto. - --- Kun ratkaisu on suoritettu, näyttää kaikki helpolta, mutta kukaan -teistä ei pystynyt siihen, sanoi Janne. - --- Alaovessa on sisästä päin avattava lukko, joten tie on selvä kadulle -asti. - --- Ratkaisehan, mitenkä me nyt pääsemme kotiin omasta alaovesta, -kehoitti Sarri. - --- Kun tulette kotiin, niin seisokaa oven ulkopuolella, kunnes se -avautuu. - --- Sinä olet liian maffinen, Janne. - --- Hyvästi nyt, oli Jannen vastaus hänen juostessaan pois Risto -kintereillään. - -Seppo ja Sarri seisoivat hyvän aikaa Ratakadulla oven ulkopuolella, -kunnes vihdoin Ossin iloiset kasvot näkyivät pistävän esiin -sisäpuolelta. - --- Vai herrat ovat yöseikkailulla? sanoi hän. - --- Mitenkä tiesit tulla avaamaan? - --- Janne soitti juuri, että kaksi salapoliisia on kadulla ja ne -tahtovat tulla kotiin nukkumaan. Onneksi minä olin puhelimessa. - --- Miten valvoit näin myöhään? - --- Luuletko, että kukaan meillä voi nukkua? Otaksut varmaankin, että -Naimi-täti kuorsaa rauhassa ja tulet ovat sammutetut kuin rauhan aikana. - -Pojat kulkivat hiljaisina portaita ylös. Molemmat aavistivat jotakin. - -Sentähden he hämmästyivät kovin, kun Naimi-täti heidät nähtyään syleili -ja taputti, nauroi ja nyyhkytti vuoroin. - --- Rakkaat poikani, vielä sain nähdä teidät elävinä. Tulkaa syömään, -ruoka odottaa teitä, lapsiparat. - -Pojat söivät ja kertoivat, Naimi-täti tyrkytti ruokaa ja Ossi nauroi. - --- Hyvää yötä nyt, toivon ettei minun koskaan enää tarvitse pelätä näin -puolestanne. Huomenna on sunnuntai, silloin saatte nukkua rauhassa, -olivat Naimi-tädin viimeiset sanat. - --- Minkähän tähden Naimi-täti oli niin hädissään? Eihän me olla hänen -poikiaan, tuumi Seppo. - --- Me ollaan täällä hänen vastuullaan ja hänestä varmaan olisi mölhää -kirjoittaa Varpuniemeen, että meille tapahtui kauhea onnettomuus tai -että me hävittiin ikiajoiksi, vastasi Sarri. - --- Ehkä hän pitää meistä, sanoi Seppo epäröivällä äänellä. - --- Miksei meistä joku muukin voi pitää kuin vain isä ja äiti, sanoi -Sarri. - --- Jeh! pani Seppo pisteen loppuun. - - - - -IV. - -RAHAHUOLIA. - - --- Pidätkö lakritsista, Naimi-täti? kysyi Sarri. - --- En mistään hinnasta pistäisi sitä suuhuni. - --- Etkö yskässäkään? - --- En koskaan. - --- Etkö silloin säilyttäisi näitä lakritsipiippuja pari päivää? Minä -olen syönyt niin paljon etten siedä enempää. - --- Voisithan antaa ne Sepolle. - --- Mutta Seppo syö lakritsia. - --- Kyllä ne ovat turvassa minun laatikossani, anna vain tänne. En minä -sitäpaitsi söisi muutakaan, jota haltuuni uskotaan. - -Sarri ojensi lakritsit tädille ja juoksi laukku kädessä -soittotunnilleen sanoen itsekseen: - --- Parasta antaa sellaiselle, joka ei syö yskässäkään. - -Seppo istui keinutuolissa, kädet niskassa. Huone oli puolipimeä, -jokainen oli tahollaan, yksinäisyys ja huoli rasittivat poikaa. Hänellä -olikin vaikea asia selvitettävänä, asia, joka on uurtanut juovia -monen aikuisenkin otsaan. Sillä poikia painoi rahahuolet. Heidän oli -pakko ostaa huomiseksi koulutarvikkeita, piirustusvihko ja värejä, -mutta rahaa ei ollut. Ossi ei maksanut, häntä ei sopinut ahdistaa, ja -Naimi-täti urkkisi kauheasti, jos pyytäisi häneltä enemmän rahaa kuin -minkä isä oli määrännyt. Silloin täytyi olla rehellinen tosi tarve. -Ossi joutuisi muuten välikäteen. - -Lempi pesi astioita keittiössä. Ehkäpä häneltä saa neuvoa, kun osaa -viisaasti kysyä. - -Seppo juoksi keittiöön ja istuutui puulaatikolle. - --- Lempi, onko kukaan vaatinut sinua ostamaan, vaikka sinulla ei ole -ollut rahaa? aloitti hän varovaisesti. - --- Kyllä täällä keittiössä usein käy kaupustelijoita, jotka kiusaavat -ja vaativat. - --- Minä tarkoitan sellaista, joka vaatii ja rankaisee, jos et osta. - --- Eihän niin hävittömiä ihmisiä voi olla. - --- Minä tunnen sellaisia. - --- No, ne ei ole oikeita suomalaisia. - --- Onpa niinkin, valtion virkamiehiä ja piirustuksen opettajia. - --- Oletkos sinä sellaisten käsissä? Älä anna kiristää itseäsi. - --- Muutenhan minä vain puhun, sanoi Seppo hätäisesti, jottei joutuisi -kiinni. -- Oletkos ollut ilman rahaa usein? - --- Totta maar. - --- Mitä silloin tehdään? - --- Täytyy jättää tarpeet palkannostoon asti. - --- Mutta kun ei voi. - --- Silloin minä lainaan yläkerran Tiltalta. - --- Onko hänellä rahaa? Lainaako se Tilta kelle vain? kysyi Seppo -innokkaasti. - --- Älä luule! Minulle vain välistä. - --- Keneltä Santeri lainaa? - --- Kerran Santeri panttasi kellonsa, mutta muuten sen pojan ei tarvitse -lainata keltään. - --- Keneltä sitten muut lainaavat? - --- No, ystäviltään tietysti. Mutta mitä sinä tässä lörpötät. Et -suinkaan ole rahan tarpeessa? Varo itseäsi huonoista raha-asioista, se -ei pääty oikealla tavalla. - --- Minähän puhun vain ihmiselämän varjopuolista, sanoi Seppo mennen -eteiseen. Hädissään hän käytti Naimi-tädin uudistuvaa lausetta. - -Hän kiersi puhelinta. - --- Onko Janne kotona? Prätskis, onko sinulla yhtään rahaa, jos joku -hyvä ystävä välttämättä tarvitsee? - --- On minulla 20 markkaa, tule ottamaan. - --- Enhän minä sanonut kenelle! Eikö sinulla ole enempää? - --- Ristolla on viitonen, saat sinä senkin. - --- Tiedätkö, missä on panttilainapaikka? - --- En muista nyt enää katua. Lontoossa se on, mutta odota, katson Conan -Doylesta. - --- Etkö luule, että Helsingissä on? - --- En minä ole kuullut ainakaan. Mitä sinä panttaisit? - --- Enhän minä. Prätskis vain. - --- Prätskis, prätskis, lopetti Janne poikien tavallisella -tervehdyssanalla. -- 25 markkaa! Ihan liian vähän. Janne paneekin -rahansa tarkkaan laboratoriotarpeisiin. Kävikö se Santeri Lontoossa -panttaamassa, ehkäpä? mutisi Seppo itsekseen. Kun olisi joku rikas -ystävä! Mutta samalla hän huudahti ilosta alkaen kaivaa taskujaan. -Sieltä löytyikin kulunut nimikortti. - --- Silja Sylvia Letala. Hei, siitä tulee varmasti apu! Seppo päätti -mennä Sarria tapaamaan soitto-opettajan ovelle. Hän pukeutui nopeasti, -juoksi kadulle ja kääntyi kulkemaan raitiovaunua kohti, jonka näki -lähestyvän seuraavaa kulmaa. - -Hän juoksi nopeasti joutuakseen vaunuun. - --- Merkillistä, miten paljon nopeammin raitiovaunut kulkevat, silloin -kun niiden jäljestä juoksee, kuin jos istuu niissä, ajatteli Seppo -hypätessään hengästyneenä vaunuun. - -Sarrin hän tapasi parin askeleen päässä opettajan ovesta. - --- Mitä sinä täällä teet? kysyi Sarri. - --- Minä tulin sinua tapaamaan. - --- Arvatenkin. Mitä on tapahtunut? Särjitkö sähkölampun vai kaadoitko -vesikannun matolle? - --- Onko sinusta kaikki asiat hyvällä tolalla nyt tällä hetkellä? - --- Housunkannattimet menivät poikki ja saksa on osattava paremmin kuin -viimein, muuten käy pahasti, ja kengännauhat eivät ole nauhoja vaan -solmuja. Mutta: paikka paikan päällä, markka markan päällä, solmu -solmun päällä. - --- Sarri hyvällä päällä ja minä pahalla päällä. - --- Sano nyt pian mikä sinun on? - --- Sama kuin sinunkin. Se ettei ole markkaa markan päällä. Millä -ostamme piirustustarpeet huomiseksi? - -Sarrin kasvot synkistyivät. - --- Sanotaanko opettajalle, ettei ollut varaa ostaa, ehdotti hän. - --- Se ei tepsi. Mutta kun voisi ansaita jollakin. Tänäkin hetkenä sadat -ihmiset ansaitsevat rahaa. - --- Mennään asemalle kantamaan ihmisten tavaroita. - --- Silloin täytyy ostaa asemasiltalippu, eikä meillä ole siihenkään -rahaa. - --- Ossilla oli eilen uusi keppi. Olisi maksanut ennemmin meille -velkansa. - --- Isot ihmiset menettelevät usein sillä tavalla. Mitähän jos -kysyttäisiin neuvoa joltakin hyvältä ja varakkaalta ystävältä. - --- Ei me löydetä sellaista. - --- Entäs Silja Sylvia Letala? - --- Junaomenaneiti! Mutta hän matkusti kolmannessa luokassa, ei hän ole -rikas. - --- Hän voi ainakin neuvoa, kun hän on postineiti ja tekemisissä rahojen -kanssa. - --- Vakuutettuja ja kirjattuja lähetyksiä! No mennään vain! Puhutaan -ensin muusta, jostain, mistä aikaihmiset puhuvat. - --- He puhuvat virkamiesten palkoista ja teollisuusnäyttelystä tai -vuodentulosta. Täytyy olla viisas ja hienotunteinen, se sopii minulle. -Aikaihmiset julmistuvat helposti. - --- Puhutaan karjaroduista ja hengenvaarallisista leikkauksista. Kyllä -sellaisesta voi puhua, jos viitsii. - --- Ehkä hän sitten itse kysyy, onko meillä rahapulaa, ja kun me -sanotaan, että on, niin hän varmaan neuvoo. - --- Minä koetan saada hänet kysymään, lupasi Sarri. - -Näin valmentuneina pojat saapuivat neiti Letalan asunnolle, jonka he -helposti löysivät osoitteen avulla. - --- Onko neiti Silja Sylvia Letala kotona? kysyi Sarri juhlallisesti -palvelustytöltä. - --- On kyllä. Neiti, täällä on kaksi herraa hakemassa, sanoi tyttö -avaten lähimmän oven. - --- Pyydä heidät tänne. - -Pojat jättivät päällysvaatteensa eteiseen ja astuivat arasti sisään. - --- Mitä ihmettä, minun matkatoverinihan siinä ovat. No tervetuloa, -en uskonut, että tulisittekaan. Istukaa nyt ja kertokaa elämästänne! -Oletteko olleet terveitä? - --- Kyllä kiitos, paitsi nyt juuri pakottaa päätä, mutta siihen voi olla -jokin erikoinen syy, vastasi Seppo. - --- Tässä on mehua, en voi tarjota muuta, sillä olen vuokrannut vain -huoneen, syön ulkona. - --- Kadullako? kysyi Sarri hämmästyneenä. - --- Ei, ei, vaan ruokapaikoissa. Mitä teille kuuluu, poikaseni? - --- Hyvää vain, vaikka virkamiesten palkat ovat yhä jerin huonoja. Eikä -taida tulla ylennystäkään. - --- Ennemminkin vähennystä, auttoi Seppo vaikeata keskustelua. - --- Mitä sanotte lapset! Keneltä olette kuulleet, että palkat -vähennettäsiin. -- Neiti oli pelästyneen näköinen. - --- Minä vain tässä itse ajattelin, mutta vuodentulo on onneksi lupaava, -heinäkin kasvaa aika lailla, käänsi Sarri keskustelun toiselle tolalle. - -Seppo polki Sarria jalalle ja kuiskasi: - --- Ei nyt muu laiho kasva kuin hiuksesi, ja jatkoi ääneen: -- Aikooko -täti viedä jotain näytteille teollisuusnäyttelyyn kesällä? - --- Mitäs minä veisin sinne? - --- Esimerkiksi uusia postimerkkimalleja tai uutta lakkaa tai sinettejä, --- Seppo lateli mitä luuli postineidin eniten käsittelevän. - --- Hyvä lapsi, luuletko, että minä olen päästäni vialla? Kunhan et -itsekin olisi sekaisin. - --- Mitkä karjarodut tädin mielestä ovat edullisimmat? Onkohan Suomessa -parempi käyttää maatiaisrotua vai äshiiriä? - --- En minä ymmärrä karjanhoidosta mitään. - --- Ajattelin vain, että jos joku maanviljelijä ottaisi tädin -rouvakseen, niin minkälaisia lehmiä teillä olisi? - --- Sen miehen, joka voittaa rakkauteni, täytyy olla sankari, ihana, -henkevä, rohkea mies. - --- Jahaa, hiljainen ei uskaltaisi. - --- Ole vaiti, Seppo, eihän täti ole niinkään... niinkään... -- Sarri -sekaantui ja vaihtoi nopeasti puheenaihetta. - --- Täällä kirurgissa tehdään paraikaa vaarallisia leikkauksia, vatsoja -halkaistaan, jalkoja sahataan poikki polven alapuolelta, nahkaa -nyletään yhdestä paikasta ja pannaan toiseen paikkaan, jossa on -palohaava, ja hiukset ajetaan pois päästä, jotta paremmin voitaisiin -neuloa kiinni ammottavia kirveen haavoja. - --- Sehän on kauheaa, mikä verilöyly nyt on ollut? Kuka sinulle -sellaista kertoi? - --- Ainahan isossa kaupungissa tapahtuu kaikenlaista, etenkin kun -jaloviina rehoittaa, auttoi Seppo Sarria. - --- Kerrankin Roobertinkadulla puukotettiin neljää miestä. Yksi sai -haavan korvasta alkaen rintaan asti, toinen -- -- -- - --- Taivaan tähden pojat, kertokaa jo muuta, en minä jaksa kuulla enää -tällaista. Kertokaa jotakin koulusta. - -Pojat olivatkin jo käyneet ohjelmansa päästä päähän ja huokasivat -helpotuksesta. - --- Koulussa on kallista käydä. Huomiseksi täytyisi ostaa -piirustustarpeita viidelläkymmenellä markalla, sanoi Seppo. - --- Ja housunkannattimet tuskin kestävät täältä kotiin. Mitä sitten -huomenna voimistelutunnilla! lisäsi Sarri. - --- Hyvänen aika, pojat! Kuinka olette unohtaneet ostaa noin tärkeitä -tarvikkeita? - --- Eipä me juuri olla unohdettukaan. Voihan olla muitakin syitä. - --- Välitunnilla vielä ehtii ostaa. - --- No silloin teidän täytyy välttämättä hankkia ne, sanoi neiti. - --- Ennen me hankittiin kaikki mitä piti. Mutta nyt on monta seikkaa -toisin kuin ennen. - --- Mitä tarkoitatte, pojat? Eikö teillä ole rahaa? -- Neiti alkoi -aavistaa vierailun syyt. - --- Mistä täti sen arvasi? sanoi Sarri. - --- Poika parat, antaako isänne teille niin vähän, rahaa? - --- Kyllä isä antaa tarpeeksi, mutta välistä on pakko lainata muille, -jotka eivät maksa heti, kertoi Seppo. - --- Ja nyt tulitte, rakkaat lapset, minulta saamaan apua. Orporaukkoja -olette isossa kaupungissa. Paljonko tarvitsette? - --- Emme me tulleet lainaamaan, muuten vain neuvoa kysymään. Ehtisiköhän -jollain tavalla ansaita sata markkaa nyt iltapäivällä? sanoi Seppo. - --- Sitä en luule, mutta lainaan teille mielelläni rahat. Voitte maksaa -sitten kun saatte takaisin velkanne. - --- Luultavasti ei isä tahtoisi että velkaannumme. Hän on varoittanut -siitä, sanoi Sarri. - --- Eikö täti tahtoisi ostaa jotain meiltä? Esimerkiksi minun kelloni. -Se on epäkunnossa ja muutenkin pöhnä, mutta se olisi mukava muistoesine -Uskin suvulta. Se oli isoisän, ehdotti Seppo. - --- Mitä täti välittää Uskin suvusta? - --- Tietysti minä välitän. Anna tänne vain. Minä panen sen tähän -laatikkoon, jossa se saa olla kunnes saatte rahaa, jolloin voitte ostaa -sen takaisin. - -Molempien poikien kasvot säteilivät. - --- Arvasinhan minä, että täti keksisi keinon. Kiitoksia hirveän paljon. -Nyt on taas kivaa, kun asiat selvenee. Varmaan me tulemme takaisin, -sanoi Sarri. - --- Kiitoksia kamalasti! Onko postissa hyvät palkat? kysyi Seppo. - --- Mitenkä niin? - --- Että kannattaa ostaa ylimääräisiä kelloja. - --- En minä tämän takia joudu pulaan. Hyvästi nyt, poikaseni, ja pitäkää -minua vastedeskin ystävänä. - --- Prätskis, prätskis, sanoi Sarri, unohtaen iloissaan juhlallisemman -hyvästijätön. - --- Hyvästi, täti, paranteli Seppo, -- me tulemme aina rahapulassa tänne. - -Pojat kulkivat onnellisina kotiin päin. - --- Päätä vain pakottaa ja muutenkin väsyttää, valitti Seppo. - --- Ei ole ihme, kun on ollut vimmatusti päänvaivaa. Ensiksikin piti -keksiä pelastuskeino ja puuhata koko iltapäivä, käydä vierailulla -aikaihmisen luona ja keskustella niinkuin isän ikäinen, sivistynyt -mies, tehdä kauppoja ja kiittää kamalasti. - --- Ja vielä naisen luona, vaikka ei tämä ollut niin naisellinen kuin ne -välistä ovat. - --- Ei ollut. Huomasitko, ettei hän kutsunut meitä ajattelemattomiksi -eikä käskenyt toisella kertaa olemaan varovaisempia kun lainaamme -rahoja toisille. - --- Eikä sanonut: älkää nyt vain hävittäkö rahoja. Ovat naisetkin -joskus... - --- Ovat. - - * * * * * - -Kotiin päästyään meni Seppo heti sänkyyn. Häntä puistatti ja värisytti -ja päätä pakotti yhä pahemmin. Naimi-täti tuli katsomaan ja huomasi -heti, että hänessä oli kuumetta, mistä seurasi aika touhu. Seppo -sai aspiriinipulverin, kylmän kääreen otsalle, sukat jalkoihin ja -vadelmateetä. - -Sarri seisoi sängyn päädyn luona ja kysyi yhtämittaa: - --- Mikä sinua vaivaa? Onko sinussa tulirokko? Taitaakin olla vain -keuhkokuume tai vatsakalvon tulehdus. - --- Mene lukemaan saksanläksyä, sanoi Seppo. - --- Naimi-täti, kuiskasi Sarri mennessään, -- etkö luule, että -Seppelissä on kurkkumätä? Se on liikkeellä koulussa. - --- Mitä, onneton lapsi? Onko teidän koulussanne kurkkumätää? - --- Eino Räsäsellä oli ainakin paise kaulan ulkopuolella ja siinä oli -mätää. - --- Sehän on ihan eri asia. - --- No sitten se voi olla syöpä. Meillä oli täti, joka kuoli syöpään. - --- Mene heti lukemaan, Sakari. Minä menen Sepon luo. Anna meidän olla -rauhassa otaksumisiltasi. Yöksi jätän huoneittemme välisen oven auki ja -sinä saat nukkua Ossin kanssa. - --- Mutta jos kävisi niin pöhnästi, että Seppeli...? - -Sarri oli surkean näköinen. - --- Mene nyt, älä otaksu enää mitään. - - * * * * * - -Seppo vääntelehti vuoteessaan. Hän ajatteli vain Varpunientä, isää, -äitiä, Jereä ja eläimiä ja tunsi olevansa pieni, sairas orpo. - --- Kun on kipeä, niin on vaikea olla ilman äitiä, oli hänen uudistuva -ajatuksensa. - --- Naimi-täti, saako Sarri soittaa huomenna Varpuniemeen? - --- Saa kyllä, poikaseni, tai minä soitan heti aamulla, kun Sakari on -vielä koulussa. Koeta nukkua. - -Vastaus rauhoitti Seppoa, niin että hän nukkui pian, sikeästi. - -Levoton vaalea pää ilmestyi ovenrakoon. - --- Joko Seppeli on parantunut? - --- Ei vielä, hän nukkuu. - --- Onkohan hänessä lavantauti? - --- Hyvää yötä, Sakari! Tädin ääni oli käskevä. - --- Vai tuhkarokko? - -Täti sulki oven. - - - - -V. - -KUUMETTA. - - --- Hyvää huomenta, poikani! Mitenkä voit tänään? kysyi Naimi-täti -aamulla tullessaan Sepon sängyn ääreen. - --- Kiitos, ehkä vähän paremmin. Päätä ei pakota enää niin kamalasti ja -elimet ovat rauhoittuneet. Saanko jotain syötävää? - --- Tässä on munaa ja muutakin hyvää. Soitin tänään Varpuniemeen. Kaikki -voivat hyvin ja lähettivät terveisiä. - --- Tietääkö ne, että minä olen sairas? - --- Kyllä minä kerroin, että olit hiukan vilustunut. - --- Täti, Varpuniemi on Lohjanjärven ja Puujärven välillä. Aurinko -laskee toiseen järveen ja kuu nousee toisesta. - --- Niin, siellä on ihanaa. Pian tulee joululoma, jolloin pääset kotiin. - --- Ei missään ole sellaista vettä kuin Puujärvessä. Se on läpinäkyvää -kuin ilma ja lämmintä ja pehmoista. Kalat uivat niin lähellä, että -niitä voisi melkein potkia kahlatessa vedessä. Pääsisipä nyt sinne -uimaan, kuume menisi heti ruumiista. -- Seppo katseli tuskaisena -ympäriinsä. - --- Tuossahan Sakari tulee. Missä olet viipynyt näin kauan? - --- Käväisin vähän Jannen luona. Onko Seppeli terve? - --- Ei hän vielä ole aivan terve. Älä puhu noin kotvalla äänellä, -Sakari, sanoi täti mennen keittiöön. - --- Tässä Seppeli, minä toin sinulle lääkettä. Kun kerroin Jannelle, -että sinä olit jukin kipeä, niin hän sanoi, että tule meille, niin saat -lääkettä, ja minä menin. Juo nyt, niin tulet terveeksi. - --- Mitä se on? Jannella on aina kauheita myrkkyjä ja happoja, en minä -uskalla maistaa. - --- Janne sanoi, että tämä on parasta voima- ja -hengenpelastuseliksiiriä. Hän lupasi minulle uuden magneettinsa, jos -sinä vahingoittuisit. - --- No, anna tänne. - -Seppo tyhjensi, pahasti irvistäen, epäilyttävän näköisen nesteen -pienestä pullosta. - --- Kyllä se ainakin maistuu inhottavalta. Ehkäpä se parantaa. - --- Janne sanoo parantaneensa sillä montakin ihmistä. Viimeksi hän antoi -sitä hiirelle, joka niillä oli häkissä, ja joka oli kipeä. - --- Paraniko se hiiri? - --- Ensin se parani ja sitten se kuoli. - --- Olisit sanonut sen ennenkuin minä nielaisin lääkkeen. Hyi sentään. - -Sakari oli jo ruokahuoneessa syömässä. Sieltä palattuaan hän istuutui -Sepon vuoteen reunalle. - --- Saksa meni päinmäntyyn, ja maikka sanoi, että pitkä Uski osaa -jotakin, mutta lyhyt Uski seinään puski. Sarri kertoi jalomielisesti -tämän ilahduttaakseen veljeään. - --- Mikset lukenut illalla? - --- Minulta meni aika sinun kanssasi. Eikö ole mälvää maata tuossa? - --- Jeh, kerro jotakin. - --- Minä luin jännän kertomuksen eräästä Mur Tregenniksestä. - --- Oliko sen nimi Mur? - --- Se on hyvin tavallinen englantilainen miehen nimi, yhtä tavallinen -kuin Mary, ne kirjoittavat sen vaan Mr. No se Mur oli tekopyhä ja oli -sopivinaan vanhat vihat veljensä ja sisarensa kanssa, mutta panikin -jotain merkillistä intialaista myrkkyä uuniin, josta tuli kaasua, niin -että se kuoli ja toiset tulivat hulluiksi. - --- Se Murriko kuoli? - --- Ei, kun sisar, ja salapoliisi tutki tuhkaa ja sitten sekin kuoli. - --- Se salapoliisiko? - --- Ei kun se Mur itse. Mutta sitten siellä oli englantilainen -leijonanmetsästäjä -- -- -- - --- Eihän Englannissa ole leijonia. - --- Se oli ollut Intiassa metsästämässä tiikerejä -- -- -- - --- Leijonia kai? - --- Ei kun tiikerejä, ja sillä oli sitä myrkkyä, josta Mur oli kuollut, -ja sitä alettiin epäillä. - --- Murriako? - --- Älä sekoita kaikkea! Leijonanmetsästäjää epäiltiin Murrin -tappamisesta, koska hän rakasti sitä neitiä. - --- Murriko rakasti? - --- Ei kun tiikerinmetsästäjä. - --- Leijonanmetsästäjä varmaan? - --- No se metsästäjä, se sama, joka ampui tiikerejä -- -- -- - --- ja metsästi leijonia. - --- Se oli tuonut sen myrkyn Intiasta, jossa se metsästi tiikerejä ja -jolla ne luulivat, että se myrkytti ne kaikki. - --- Tiikeritkö? - --- Ei, vaan Murrin sisarukset. - --- Kuka sitten Murrin tappoi? - --- Ne luulivat ensin, että Mur Ellis. - --- Kuka se on? - --- Se oli lääkäri, joka käytti potilailleen: uudenaikaista -nukutusainetta, joka haisi kamalasti. - --- Lääkärikö? - --- Ei kun nukutusaine. Se Mur oli nuorena ollut pakkotyössä. - --- Kumpainenko Mur? - --- Mur Ellis ja sillä oli rouva, jonka nimi on Murs, joka sitten -karkasi vankilasta. - --- Se Mursiko? - --- Ei, kun Mur, kuuntele tarkemmin. - --- Kuka Mur? - --- Ole vaiti. Sitten oli kauhean jännää, kun niin monta epäiltiin ja -kaksi oli murhattu ja veljet hulluja ja yksi Mur vangittu. - --- Oliko se kolmas Mur? - --- Oli niinkin, ja kerran yöllä salapoliisi yllätti ne, kun hän juuri -piilotti myrkkypullon. - --- Salapoliisiko? - --- Mur, Mur. Sinun pääsi on ihan sekaisin. Mutta se on hyvä, ettei -ihminen tiedä kuolemanhetkeä eikä muuta kolkkoa. - --- Älä leuhki turhia vaan sano mitenkä se selvisi sitten. Se poliisi. - --- Sitä minä en muista, mutta rikollinen vangittiin ja yksi matkusti -takaisin Intiaan sen naisen kanssa, ja salapoliisia huvitti niin, että -hän nauroi, vaikka olikin kaameata juuri silloin. Nyt minun täytyy -lähteä kouluun. Prätskis. Tuonko minä lisää Jannen hengenpelastus...? - --- Laita itses nopeasti täältä. - -Sakari kokosi kirjansa ja meni omatunto hyvänä. Hän tunsi tehneensä -palveluksen sairaalle veljelleen. - - * * * * * - -Seppo makasi silmät ummessa ja koetti nukkua. Mutta päässä surisi -ja ajatukset kiersivät Sakarin kertomuksessa. Leijonanmetsästäjä, -intialainen myrkky, hullut veljet, kuolleet sisaret jyskyttivät -aivoissa, ja lopulta kuului vain mur, mur, mur -- -- -- - --- Nukutko Seppo? Tässä on sinulle kylmä kääre otsallesi ja mehua janoa -sammuttamaan, kuuli hän Naimi-tädin puhuvan. - --- Kiitos, se oli ihanaa. - --- Antaisinkohan sinulle aspiriinia? - --- Sakari antoi jo lääkettä, jota hän oli saanut leijonanmetsästäjältä, -joka sanoi mur, mur. - --- Lapsi parka, kuumeesi on taitanut nousta. - --- Mutta hiiri kuoli siitä ja salapoliisi oli nuoruudessaan ollut -pakkotyössä. - -Naimi-täti meni puhelimeen ja pyysi tohtori Haltia tulemaan Sepon luo. -Sitten hän istuutui taas sairaan sängyn viereen. - --- Saanko vettä, pyysi Seppo. -- Mutta älä vain anna sitä intialaista -myrkkyä, josta Murrit kuolivat. - -Tohtori Halt saapui, mittasi kuumeen, antoi määräyksensä ja rauhoitti -Naimi-tätiä. - --- Ei tämä ole vaarallista. Äkillinen kylmettyminen vain. Antakaa pojan -olla rauhassa ja hiljaisuudessa. - -Naimi-täti istui koko päivän Sepon luona eikä sallinut kenenkään -häiritä häntä. Ossi pisti ovesta suuren omenan, jota Seppo mielellään -söi. Yöksi hän sai rauhoittavaa lääkettä ja nukkui verrattain hyvin. -Hän heräsi seuraavana päivänä paljon terveempänä. - -Oli tavattoman hiljaista, Ossi ja Sakari olivat koulussa, ja aika alkoi -käydä Sepon mielestä pitkäksi. "Tiede ja elämä" oli luettu, sitä ei -ollutkaan kuin pari vihkoa, ja postimerkit eivät enää huvittaneet. - -Nyt kuului ääntä, eteisen kello soi, Lempi avaa oven, joku kysyy jotain -hiljaa, Lempin vastaus kaikuu selvästi. - --- Rouva on gyllä godona ja Sebbo on barembi. Olgaa hyvä, asdugaa -sisään. - -Joku puhuu taas, ja Sepon valtaa omituinen onnellinen tunne. Kuka se -mahtaa olla? Ääni kuuluu lähempää. Sehän on, sehän on -- -- -- - -Seppo hyppää vuoteestaan, unohtaa sairautensa, yöpukunsa, kaikki, sillä -seuraavassa silmänräpäyksessä maailman hellimmät käsivarret sulkevat -hänet syleilyynsä. - --- Äiti, äiti, itse äiti. - --- Niin, rakkaani, tule nyt, niin vien sinut sänkyyn takaisin. -- -Kuulin, että pojuseni on sairas ja lähdin heti tänne, sanoi äiti. - -Seppo makaa onnellisena vuoteessaan, ja pitää äitiä kädestä. Tuntuu -niin turvalliselta ja rauhalliselta, kun tutut rakkaat kasvot ovat -vieressä. Äidistä virtaa parantava voima, ja äidin silmät tuovat -lohdutusta huoliin ja vaikeuksiin. - -Ensin saa Seppo kuulla uutisia Varpuniemestä, mitä isä tekee, ja -että Jeren jalka on kihdistä kankea. Saima neuloo kapioitaan, Lauri -on käräjillä. Kaniineja on tullut lisää koko joukko ja varsat ovat -kasvaneet. - --- Mitkä niiden nimet ovat? kysyi Seppo. - --- Reksi ja Vaksi, hymyilee äiti. - --- Se on kivaa. Meillä on välistä kamalasti ikävä kotiin, varsinkin -torstaisin ja tiistaisin. - --- Mikä silloin niin muistuttaa kotia? - --- Torstaina on päivälliseksi rokkaa ja ohukaisia mansikkahillon kera, -juuri kuin kotona, ja tiistaina täti on jossain seurassa ja Ossi -eräässä salaisessa kerhossa ja silloin meillä on kruinallista. - --- Eikö teillä ole hauskoja tovereja? - --- Meillä on niitä montakin, ja parhaimmat ovat Janne ja Risto, mutta -niitä ei juuri voi tuoda tänne. - --- Kuinka niin? - --- Tämähän ei ole mikään poikapaikka. Katso nyt tätäkin huonetta, -keinutuoli, jossa on ruusukas matto, helmiä lampunvarjostimen -ympärillä, huonekalut naarmuttomat, tai olivat, kun me tultiin tänne, -ja iso peilikaappi -- ajatteles peilikaappi! Kun Risto kerran oli -täällä, niin hän kehoitti meitä nyt jo säästämään rahoja, millä -maksetaan tuo peili, kun se särkyy. "Se menee jo ensi painissa", sanoi -hän. - --- Eikö teillä käy tovereja täällä? - --- Kyllä joskus, mutta niistä on enimmäkseen harmia. Viimekin kerralla -Janne poltti magnesiumlankaa ja laittoi paperista tulikäärmeen, ja -tänne tuli tuhkaa huonekaluille ja sellainen haju, että Naimi-täti oli -tavattoman epämiellyttävä meille koko illan, eikä yhtään sukurakas. Ja -kerran tänne tuli kolme luokkatoveria, joilla oli kuraiset saappaat, -niin että matot tulivat toisen värisiksi, kuin ennen, ja silloin Lempi -vaati palkankorotusta ja toivoi, ettei hän koskaan saisi poikalapsia, -ja surkutteli äitiä, jolle niitä tulee parittain. - --- Äiti rakastaa omia poikiaan ja on onnellinen, kun hän on saanut ne. - -Samassa lensi ovi auki ja Sakari riippui äidin kaulassa. - --- Äiti, äiti, olipa onnenpotku ja jerinkurin kivaa, että tulit. -Maailma on kamala ja elämä kruinankruinaa, ja nyt kaikki paranee ja -selviää. - --- Kerropas sitten mitä huolia teillä on? - --- Vaatteissa on montakin vikaa. Naimi-täti parsii sukat ja paikkaa -paidat, mutta hän ei tiedä kaikkea. Taskut ovat reikäisiä, siitä on -tullut monta vahinkoa ja hihanvuori on halki ja paljon sellaista. - --- Tietäähän sen. Hyvä, että lukukausi lähestyy loppuaan. - --- Naimi-täti huomaa kaikki asiat ja sellaisen kanssa on vaikeaa olla. -Hän keksii tahrat ja reijät ja hienon käytöksen ja kyynärpäät ja kaikki -mikä tippuu lattialle ja kunnioituksen vanhempia kohtaan. Ja täällä käy -vaarallisia naisia. - --- Kutka ovat vaarallisia naisia? kysyi äiti. - --- Sivistyneet ja hienot ja osanottavaiset ja helläsydämiset. Ne -huomaavat oitis, että me ollaan huonosti kasvatettuja ja laiminlyötyjä -poikaparkoja. Sivistys ei pysty meihin, vaikka me ollaan hurjan -kohteliaita, kun hoksataan. - --- Saksa on mennyt pöhnästi ja matikka tekee kiusaa. Seppo osaa -paremmin, mutta laulussa ja piirustuksessa minä olen voitonpuolella. - --- Eikö Seppo auta sinua? - --- Minä autan aina kun Sarri viitsii. Sitäpaitsi Sarrin aivot eivät -sovi artikkelien sulattamiseen eikä päätöslaskuun. - --- Sitten meillä on ollut rahapula, niin että täytyi myydä eräs -perhekalleus ja sukumuisto. - --- Sakari, mitä tarkoitat? - --- Tai oikeastaan se on pantattu eräälle postivirkamiehelle. - --- Selitä sinä, Seppo. Ei Sakarista saa selvää. - -Seppo selitti asian juurtajaksain ja pyysi äitiä olemaan Ossia -ahdistamatta, minkä äiti lupasikin. - --- Huomenna lähden itse Sarrin kanssa lunastamaan kellon takaisin ja -kiittämään neiti Letalaa. - --- Meillä oli niin paljon huolta tästäkin asiasta, että Seppeli, joka -on heikkopäinen, sairastui. - --- En minä ole heikkopäinen muuta kuin kuumeessa, mutta nyt minä olen -jo terve. Saanko nousta ja pukeutua? - --- Et vielä, poikaseni, mutta ehkä huomenna. Nyt kuulen, että -Naimi-täti tulee kotiin. Minä menen häntä tervehtimään ja kiittämään. - --- Naimi-täti on kyllä kiltti, mutta hän pakottaa aina syömään enemmän -kuin jaksaa ja hämmästyy liian vähästä, ihan turhanpäiväisistä -asioista, sanoi Sarri. - --- Ja sanoo aina, että me emme ole niinkuin muut pojat, juuri silloin -kun me ollaan niinkuin muut pojat. - --- Näkisipä Naimi-täti Jannen ja Riston, kun ne ovat vapaina -"miestenhuoneessa" kotonaan. - --- Siellä ei matto säilyisi päivääkään, puhumattakaan lamppuhelmistä. - --- Naimi-täti on ollut herttainen teille. Olkaamme hyvin kiitollisia -hänelle, sanoi äiti. - --- Minä olen sivistynyt kauheasti täällä, ja Seppo on vieläkin -hienompi. Hän osaa houria kuumeessa ja kuoria perunoita niinkuin -arkkitehti. - --- Onko arkkitehti hienoin herra, minkä tunnet, Sarri? kysyi äiti. - --- Varmasti. Tädin luona oli kerran arkkitehti, jolla oli rannekello ja -kaksi kultahammasta. - --- Niin oli, sanoi Seppo, -- ja hän ei koskaan syönyt, aterioi vain. - - - - -VI. - -LOMA-AIKA. - - --- Kun minä olen kotona, niin minä olen kotona, sanoi Sarri istuessaan -matolla takan ääressä Varpuniemen ruokatuvassa, tai lämpötuvassa, joksi -pojat nimittivät ruokasalia. - --- Entä sitten? kysyi Seppo. - --- On niin hyvä olla silloin, kun on hyvä olla. - --- Sakarista näkyy, ettei Uskin suvusta nero sammu, kuului ääni -keinutuolista. - --- Lauri maffailee aina. Sinä sanoit, että Afrodite kuolee penikkana, -kun me annettiin sille hiivaa, että se kasvaisi ja nousisi kuin -taikina, ja nyt se on iso koira ja hyvä onkin. Ottaisit sinäkin koiran -ennemmin kuin tuon Saimuskin ja ristisit sen Saimaksi, josta vielä -kerran saat ristin. Oliko se sanaleikki? - --- Se oli hyvin epäkohtelias sanaleikki. Etkö tiedä, Sakari, että "veli -on sisarensa ensimmäinen luonnollinen ritari?" - --- Kuka niin on sanonut? - --- Se on painettu ja siis rahan arvoinen. - --- Kittiä minä painetusta! Kun eivät olisi painaneet englannin -kielioppiakaan, niin olisi paljon helpompaa koulussa. - --- Minä tarvitsen englantia, jotta ymmärrän, suuria kemioja ja -luonnontieteitä, joita ei ole käännetty suomeksi, sanoi Seppo. - --- Haa, Seppeli osaa jo kaikki suomalaiset tieteelliset kirjat, ilkkui -Sakari. - --- Tässä on teille vesipuoloja, kuului äidin ääni ovelta. Se johti -sopivalla hetkellä poikien ajatukset muualle. - --- Ei mikään ole niin kivaa kuin takkavalkea Varpuniemen ruokatuvassa -ja koko perhe vesipuolojen kimpussa, sanoi Seppo katsellen ympäri isoa -pöytää, jonka ääreen isä ja Saimakin jo olivat saapuneet. - --- Näin ihanaa joulua meillä ei ole ollutkaan -- kruinaa vain, kun -se on loppumaisillaan, sanoi Sarri. -- Paitsi että lomatehtävä on -suorittamatta. Kuka luonnollinen poika osaisi kirjoittaa aineen -Sokrateesta? Maikka sanoi, että Sysmässä on viisaampia lampaita, kuin -meidän luokallamme poikia. Hän vaatii, että meidän on käytettävä -omintakeista arvostelukykyä ja kirjoitettava moraalista, antiikin -tavoista ja Sokrateen hengen ylevyydestä. Henki ja sisu nousee -tuollaista vastaan. - --- Minä olen kirjoittanut mehevän aineen. Ensin panin mitä kirjasta -lukee ja että kansa rakasti Sokratesta, koska hän oli hurjan puhelias. -Oppilaat itkivät, kun hän joi myrkkyä ja Sokrates sanoi että: "Tukkikaa -suunne, että minä saan kuolla rauhassa. Sitä varten minä tyyräsin -Xantipankin pois." Rouvaansa Sokrates ei vaikuttanut millään tavalla. -Rouva vaikutti sensijaan. Ja kun Sokrates kuoli hän sanoi että: "pyörii -se kuitenkin", sanoi Seppo. - --- Nyt se tyssäs. Galilei on sanonut nuo sanat, oikaisi Lauri. - --- Voi katti sentään. Suurmiesten sanoja on hankalaa panna oikeaan -paikkaan. Mutta nyt minä en halua pohtia mätiä kouluasioita. - --- Kunpa saisi jäädä ensi lukukaudeksi Varpuniemeen, huokasi Sarri. - --- Otetaan Lehtonen taas meitä opettamaan, niin saadaan jäädä tänne, -ehdotti Seppo. - --- Lehtonen ei tule enää tänne, ja muutenkin on säännöllinen koulu -terveellinen teille, sanoi isä. - --- Laittaisivat koulut vähän kodikkaammiksi, huokasi Sarri. - --- Luokan peräseinällä loimuaisi takkavalkea ja sen edessä matto, jolla -pojat istuisivat, ja opettaja polttelisi piippua keinutuolissa ja -kertoisi Amerikasta ja kyselisi Napoleonista, innostui Seppo. - --- Matikan opettaja kirjoittaisi hiilellä laskut takan rapatulle -pinnalle ja pojat söisivät vesipuoloja. - --- Reksi voisi maata mukavalla mattosohvalla, pitäisi puheita ja -heittäisi sohvatyynyn tai tulitikkulaatikon mälvien sällien päähän. - --- Kuinka olette yhtenä ainoana lukukautena alkaneet puhua noin -vallatonta koulupoikakieltä? kysyi äiti. - --- Se on juuri Helsingin sivistyneitten poikien suomea. Katupojat -puhuvat aivan toista, raakaa kieltä, selitti Sarri. - --- Aimon isä on korkea virkamies, salapoliisi ja laulaa mieskuorossa, -ja kuitenkin koko perhe puhuu hurjan mukavasti, juuri kuin koulupojat. - --- Nyt on aika käydä levolle, sillä huomenna pojat herätetään kello -kuusi aamulla, sanoi isä. - --- Minkätähden, sano isä, minkätähden? pyysi Sarri. - --- Ette nuku, jos kerron tänä iltana. - --- Minä arvaan, me pääsemme matkalle. Isä ottaa meidät toimituksille, -eikö niin? kysyi Seppo. - --- Osuit oikeaan. Lähden huomenna Nummenkylään tutkimaan ison navetan -lehmiä. Sarri ja Seppo saavat vuoroin ajaa. Menkää sanomaan Jerelle, -että hän huomenna valjastaa Hilppaan ja varustaa kauroja kylliksi. - --- Kiitos isä, se on kamalan kivaa. - --- Ei kukaan sovi niin hyvin ihmisisäksi kuin eläinlääkäri. - -Pojat ryntäsivät onnellisina Jeren luo tupaan. - --- Arvaapas, Jere-pappa, minne me nyt päästään? kysyi Sarri. - --- Hevosia en mää vaan tahro öiseen aikaan reerata. - --- Ei me tänä iltana enää lähdetä minnekään, mutta huomenna kello kuusi. - --- Rauvikko on kehnos kenkäs ja Hilpast ei saara ottaa kuin -ankeleekissä asiassa. - --- Isä lähtee toimituksille, valjasta vaan, Jere, Hilpas. - --- Malviina lupai tulla huomen pohkei hieroon, en mää nyt joura ajoon. - --- Kyllä me ajetaan, ja isähän on mukana. - --- En mää tierä, jos tee osaatten. - --- Tietysti. Etkö tiedä, että jokainen Uski on kelpo kuski. Se on suvun -vanha oppi. - --- Mää täyryn kysyy tohtoorilt. - --- Isä lähetti meidät. Hyvästi nyt ja käske Marin herättää huomenna, -sanoi Sarri ja juoksi Sepon seuraamana omaan huoneeseensa. - --- Mää en toimituksian oo ennenkään rakentan naisen muiston pääl, eikä -se nytkän taira tulla tehryks. - --- Huomenna noustaan ennen kuin aurinko nousee ja sika aamulla röhkii, -sanoi Sarri. - - * * * * * - -Kello seitsemän hämärtävänä talviaamuna ajoi Varpuniemen tohtori -kaksosineen pitkin Lohjanjärven selkää. Pojat puhelivat ja nauroivat -kuin harakat, isä taas vastaili kärsivällisesti kysymyksiin. - --- Läikkyikö tämä Lohjanjärvi yli äyräittensä, kun muinaismaailman -eläimet pulikoivat tässä? - --- Jos tuo iso kallio toisella rannalla olisi magneetti, niin se -varmaan vetäisi tämän reen ja meidät kauheaa vauhtia yli järven, koska -kannakset ovat rautaa? - --- Milloin isästä oli hauskempaa, kun Saimuski syntyi vai kun Hilpas -syntyi? - --- Onko isä oikeissa naimisissa, kun ei ole anoppia, muuta kuin se -mummon komea hautapatsas? - -Nummenkylässä kului aika nopeaan. Pojat seurasivat isää, olivat -mukana navetassa, tekivät uusia tuttavuuksia, söivät ja joivat kahvia -useammassa paikassa. - -Osa seuraavaakin päivää kului, ennenkuin iltapäivällä lähdettiin -paluumatkalle. - --- Olen valvonut suuren osan viime yötä. Nyt minä nukun, istukaa te -kuskipukille, sanoi isä. - --- Saadaanko me ajaa mitä tietä vaan? kysyi Seppo. - --- Antakaa mennä hyvää vauhtia, kyllä Hilpas löytää tien. - -Seppo ajoi ja Sakari viilteli piiskalla tienviereistä valkoista hankea. - --- Täältä ei ole pitkä matka Kesämäkeen, siellä Janne ja Risto elävät -partiolaiselämää isänsä kanssa, sanoi Seppo. - --- Mitäs jos -- -- -- sanoi Sarri. - --- Nopeammin me sinne saavutaan kuin kotiin. - --- Isäkin pääsisi pian levolle. - --- Tekisiköhän tuo Hilpas tenää? Koetetaan lystinvuoksi vaan. -- Seppo -veti ohjaksista, ja Hilpas kääntyi tottelevaisena. - --- Jos arvaat, mitä minä ajattelen, niin mennään Kesämäkeen, jos et, -niin ajetaan kotiin, sanoi Sarri. - --- Sinä ajattelet, että "on pöhnää, jos Seppo arvaa väärin". - --- Niin, kyllähän minä sitäkin ajattelin, mutta... - -Seppo hoputti jo Hilpasta juoksuun. Pojat tunsivat hyvin tien, sillä -he olivat aivan pienestä ajelleet isänsä kanssa lähitienoot ristiin -rastiin. - --- Alkaa kuukin jo paistaa. Nyt ei eksytä tieltä, voimmehan kysyä -vastaantulijoilta varmuuden vuoksi, sanoi Sarri. - --- Tuolla metsikössä liikkuu varmaan mustia varjoja. Ammuhan Sarri -salonkikiväärillä, se on vällyjen alla. - --- En minä ammu. Isä voisi herätä ja käännyttää kotiin, eikä hän saisi -nähdä Kesämäkeä ja meidän ystäviämme. Mutta minä säikytän ne pois, jos -vaan ovat petoja eikä henkiä. - -Sarri veti varovasti isän turkin taskusta sanomalehden, levitti -lehdet ja muodosti siitä soihdun tapaisen, käärön, jonka hän sitoi -piiskanpäähän. Sitten hän sytytti sen palamaan ja heilutti ilmassa. -Metsikössä oli yhtä hiljaista kuin ennenkin, mutta Hilpas pelästyi ja -alkoi juosta, niin että aidanseipäät sulivat yhteen. - -Sarri heitti soihdun lumeen ja Seppo tiukensi ohjaksia niinpaljon kuin -jaksoi. - --- Älä vaan huuda, silloin me ollaan helisemässä, sanoi Sarri. - --- Kun vaan ei kukaan tulisi vastaan, niin tämä meno olisi lystiä. -Pönkitä isän päätä, jos voit, se heiluu pian irti. - --- Kumma, kun isä ei herää, mahtaa hän olla väsynyt. Kunhan vaan Hilpas -lakkaisi ravaamasta tällaista kyytiä ennen Haapkylän isoa mäkeä, muuten -reki hajoo. Heitetäänkö isä lumeen tuossa ylämäessä ja hypätään itse -perässä, ehdotti Seppo. - --- Ei ikinä, sen kultakello voisi särkyä jotain kiveä vastaan. Mutta -lennätetään minun takkini Hilppaan pään yli. - --- Nyt se alkaa väsyä, näetkö miten vauhti hiljenee. Olihan aika, sillä -minua alkoi peloittaa. Korvista huomaa, että sitä hävettää koko juttu. - --- Sinähän olet kuin Jere, joka luulee hevosista vaikka mitä. - --- Auttoi tämä sentään aika matkan eteenpäin. Hyvä edes, että tie oli -tasainen. - --- Me oltiin kuin kilpa-ajossa. Helsingissä ei tällaista saa kokea. -Parempi virsta vaaraa kuin vaaksa väärää, sanoi Seppo. - --- Oi kuinka kaunis on illan kuu ja heiluva Hilppaanhäntä, virkkoi -Sarri ja nauroi jo makeasti. - -Haapkylän mäki laskettiin onnellisesti ja kuun valossa löytyi -Kesämäkeen vievä oikotie helposti. - --- Mitenkähän me suoriudutaan isästä? Voihan olla mahdollista, että hän -olisi tahtonut mennä suoraan kotiin, arveli Sarri. - --- Annetaan Jannen ja Riston selvittää asiat, ne ovat ovelia poikia. - -Hilpas pysähtyi Kesämäen oven eteen. - --- Mitä nyt? kysyi isä unenpöpperössä. - --- Täällä on talo, jonka ikkunoista loistaa valo. Meillä on jano, me -menemme juomaan, sanoi Sarri. - --- Joutukaa pian, että ehdimme kotiin saunaan, sanoi isä ja torkahti -uudelleen. - -Pojat menivät sisään. Eteiseen tultuaan he raottivat varovasti -valaistuun huoneeseen vievää ovea ja huusivat: - --- Prätskis, hei prätskis! - -Vaikutus oli odotettu. Sisällä syntyi sanomaton melu. - --- Sarri ja Seppeli, kuinka te tulitte tänne? - --- Isä, katso, eikö ole hurjan jännää? Kaksoset ovat täällä! - -Kaikki neljä poikaa huusivat ja nauroivat. - --- Ottakaa vaatteet yltänne ja selittäkää sitten tämä ihmeellinen -tapaus, kehoitti isä. - --- Ei vielä, sanoi Seppo, -- meillä on vielä jotakin tuolla reessä. -Tuodaan se sisään tänne. - --- Onko teillä koira mukana? kysyi Janne. - --- Tai evästä? lisäsi Risto. - --- Siellä on vain hyvin heikko mies, hän voi paleltua, jos jää yöksi -rekeen, sanoi Sarri. - --- Mennään heti noutamaan hänet tänne, sanoi isä levottomana. Minne hän -on menossa? - --- Sitä hän ei itsekään tiedä. Luultavasti hän tekee vastarintaa, mutta -siitä ei huoli välittää. - --- Eikö hän ole selväjärkinen? Poikaparat, ketä olette joutuneet -kuljettamaan? - --- Hän on kyllä kamalan viisas mies, etenkin navetassa ja tallissa, -sanoi Seppo kaksimielisesti. -- Mutta kyllä hän voi asettua -takajaloilleen, kun asiat käyvät vastoin hänen tahtoansa. - --- Se on varmaan hevonen, jonka pojat tahtovat tuoda sisään, arvasi -Risto. - --- Mies se on ja ihminen, vakuutti Sarri. - -Isä lähti päättäväisenä ulos portaille poikien seuraamana. - -Tohtori nukkui taas syvässä unessa. - --- Ottakaa, te pojat, jalkopäästä, minä kannan hartioista. - --- Sidotaan ensin kädet. Minä leikkasin pellinnyörit poikki, tässä on, -sanoi Risto. - --- Minä otin gramofonintorven mukaan, läimäyttäkää päähän, jos se tekee -vastarintaa, sanoi Janne. - --- Älä ihmeessä, sanoi Sarri pelästyneenä, ottaen torven Jannelta. - --- Mitä tämä merkitsee? Onko tapahtunut onnettomuus? kysyi tohtori, -joka heräsi ja ojentautui istuvaan asentoon. - --- Tarttukaa kiinni, sanoi Janne, ja kaikki alkoivat raahata tohtoria -reestä. - --- Nyt käy hullusti, sanoi Seppo. - --- Menkää tiehenne! Hullujen joukkoonko minä olen tullut? huusi tohtori -harmistuneena. - -Mutta siinä ei auttanut mikään, sillä Risto oli kiertänyt pellinnyörit -jalkojen ympäri ja muut kantoivat ähkien tohtorin sisään. - -Siellä hänet päästettiin siteistä ja päällysvaatteista. - --- Olkaa vain rauhallinen, miesparka, ei kukaan tee teille pahaa, -rauhoitti Jannen isä tohtoria. - --- Saan ensiksi esittää itseni, olen tohtori Uski. Minua kohdellaan -lievimmin sanoen omituisesti. - --- Mitä te rupesitte isää kantamaan, minä arvasin, ettei hän siitä -pidä, sanoi Sarri. - --- Isä, tässä on Janne ja Risto ja niitten isä. Eikö ole hauska -tutustua heihin? kysyi Seppo. - --- Missä me olemme? Ja mitä koirankuria te taas olette tehneet? -- -Tohtori oli ankaran näköinen. - --- Me muistimme että Janne ja Risto olivat Kesämäessä isänsä kanssa, ja -tänne oli lyhyempi matka kuin Varpuniemeen. Sitten me päätimme lähteä -tänne. Isähän näkee mielellään toisia seutuja, selitti Sarri. - --- Siinä teitte aivan oikein, -- olette kaikki hyvin tervetulleita, -sanoi Jannen isä. - --- Miksette kysyneet minulta? kysyi tohtori. - --- Isä nukkui, ja muutkin asianhaarat viittasivat siihen, että oli -parasta tehdä nopea päätös eikä keskustella kauan asioista. - --- Nopeasti te olettekin ajaneet, sanoi tohtori katsellen kelloaan. - --- Hilpas oli kamalalla juoksupäällä, sanoi Sarri. - --- On jerin hyödyllistä, että meidän isät tulevat tutuiksi, eikö ole, -isä? kysyi Risto. - --- On tietystikin, vastasi tämä. -- Me olemme kiitollisia, kun saimme -vieraita. Istuutukaa nyt, hyvät ystävät. Olimme juuri aikeissa juoda -teetä. - -Kului pitkä aika ennenkuin koko asia oli selvitetty. Tohtori lauhtui -vähitellen ja oli lopulta oikein tyytyväinen, kun kaikki istuivat -illallisen ja teen ääressä iloisesti puhellen. Hilpas oli myöskin -saanut yömajan ja kauroja syödäkseen. - -Yöksi sijoittauduttiin parittain eri huoneisiin. Isät yhteen, Seppo ja -Janne toiseen, Sarri ja Risto kolmanteen huoneeseen. - -Janne ja Seppo keskustelivat kemiasta. - --- Minä laitan kollodiumista ohuita ilmapalloja, mutta täytyy katsoa -ettei ole lähellä tulta, sanoi Janne. - --- Minä olen koettanut silkkikankaasta, sitä voi kastaa liuoksiin ja -niin saada aika sitkeän pallon. Mutta housuihin tuli kahdeksantoista -pientä reikää, sanoi Seppo. - --- Ymmärsikö sinun äitisi, että sellaista ei voi välttää? Äiti pitää -kehnoja housuja suuremmassa arvossa kuin parasta ilmapalloa. Naiset -ovat vajaakykyisiä kokeilujen alalla. - --- Minun äitini ymmärtää sellaisia tapahtumia paljon huonommin kuin -sinun. - --- Mitähän hän sitten teki? Janne kohottautui kyynärpäilleen. - --- Pöhnää vain. Kuulehan Sarria ja Ristoa, mitenkä he puhuvat -kamalasti, käänsi Seppo keskustelun muuanne. - --- Mitä sinun äitisi...? - -Tyyny lensi Jannen niskaan. - -Sarri makasi kaksinkertaisen sängyn yläosassa, Risto uutimien takana -alapuolella. - --- Sinulla on jerin hyvä isä, kun ei sen enempää torunut, vaikka te -toitte hänet väkisin tänne, tunnusti Risto. - --- Kyllä hän huomenna kotimatkalla puhuu, että me käyttäydyttiin, kuin -huonosti kasvatetut pojat. Mutta itsehän hän on kasvattanut meidät, ja -Jere. - --- Eikö teidän äiti kasvata? - --- Ei niin paljon, hän rakastaa enimmäkseen vain ja suree, kun me -ollaan pahoja. Nyt minun on uni. - --- Nukutko sinä noin vaan? - --- En. - --- En minäkään. Ole vaiti vähän aikaa. - -Kuului hiljaista supatusta molempien sängyistä. - --- Ne rukoilevat, sanoi Seppo toisessa huoneessa Jannelle. - --- Minäkin olen uninen. Hyvää yötä ja ole vaiti. - -Supatusta ja hiljaisuutta. - --- Maa-isät taitavat olla parempia kuin kaupunginisät, sanoi Sarri. - --- Kaupungin-isät ovat yhtä hyviä, ainakin ne, jotka lähtevät poikiensa -kanssa maalle joululomalle, sanoi Risto. - --- Oikein on. Hyvää yötä! - - - - -VII. - -URHEILUA. - - --- Kuules pyhä valaskala Suomen maan, Sua suojelemme..., lauloi Sarri -kello seitsemän aamulla. - --- Ole vaiti, minä tahdon nukkua koko lupapäivän, murisi Seppo. - --- Tule tänne ikkunan, luo, niin saat nähdä miten kamalan mainio -hiihtoilma nyt on. - --- Ratakatu sieltä näkyy ja Normaalilyseo ja Brobergin koulu, Egyptin -orjuus ja faraon joukot. - --- Farao nukkuu Pietarinkadulla, ja Israelin lapset lähtevät vapauteen -Mooseksen ja Aaronin johtamina. Sonnusta itsesi vikkelään. - -Seppo oli jo puolivalmiina, sillä hänen uniset aivonsa muistivat, että -koko luokan piti lähteä hiihtoretkelle Oulunkylään, jossa luokkatoveri -Niilo Kallila asui. - - On hanget korkeat, nietokset, - Ja lupa, lupa on meillä. - -Sarri lauloi täyttä kurkkua, mutta viimeiset sanat tukehtuivat, sillä -Seppo painoi nopeasti pyyheliinan hänen suulleen. - --- Ole hiljaa kuin hiiri, muuten Naimi-täti herää ja mättää meidän -päällemme vaatteita niin, että olemme yhtä paksut kuin Haltin täti -luonnollisena, varoitti Seppo. - --- Tässä tuon teille lämpimät villapaidat ja omat pitkät harmaat -sukkani, kuului samassa Naimi-tädin lempeä ääni ovelta. - --- Meillä on lämpimät hiihtotakit, kyllä me tarkenemme, sanoi Seppo -katsoen Sarria, epätoivoinen ilme silmissä. - --- Tulin vain tarkastamaan, että olette todellakin hyvin varustettuja. -Tässä on voileipiä ja kovaksikeitettyjä munia. - --- Niilon luona saamme aamiaista ja kahvia, mutta kiitos tästäkin, -kyllä se on matkalla tarpeen, sanoi Sarri. - -Kun pojat lähtivät, olivat he paksuja kuin pavut, vähemmällä he -eivät suoriutuneet hyväntahtoisesta Naimi-tädistä. He palasivat heti -keittiöön, riisuivat turhat vaatteet, piilottivat ne kaapin päälle ja -livistivät tiehensä. - -Suurin osa luokkaa, Risto ja Janne ja muut, hiihteli pitkin -valkoista hankea. Varpuniemen kaksoset jättivät pian muut jälkeensä. -Maalaispoikina he olivat hyviä hiihtäjiä ja kiitivät nyt eteenpäin -nauttien hyvästä kelistä ja vapaudesta. - --- Eikö ole ihme, että me ei olla karattu tästä kaupungista? Maalla on -koti ja metsä ja eläimet, sanoi Sarri. - --- Jännää siellä on ja sinne mahtuu paremmin, lisäsi Seppo. - --- Jeh, Naimi-tädin luona meillä on oma huone ja kuitenkaan ei sinne -mahdu hyvästi. Eikä koulussa eikä kadullakaan ole kylliksi tilaa. -Mutta tänne mahtuu, ja Sakari käytti nuoria voimiaan, niin että posket -punertivat. - --- Nyt levätään ja syödään Naimi-tädin eväät. Tässä on sopiva kivi. - --- Ruoka maistuu Varpuniemeltä ja ruumis on muuttunut sopivammaksi -minun hengelleni. - --- Näetkö tuossa kaksi harmaapukuista poikaa, he juoksevat kuin -henkensä edestä? - -Kaksi hengästynyttä, hätääntynyttä poikaa pysähtyi juuri kiven kohdalle. - --- Auttakaa meitä, pelastakaa, ne ottavat meidät kiinni, pyysivät he. - --- Mistä te tulette ja kuka teitä vainoo? kysyi Seppo. - --- Me tulemme Oulunkylän kunnalliskodista, ne antavat meille selkään, -auttakaa meitä piiloon, sanoi toinen pojista. Toinen alkoi itkeä ääneen. - --- Ei tässä auta muu kuin piilottaa pojat lumeen, sanoi Sarri alkaen -kaivaa kuoppaa kiven syrjään. - -Toiset auttoivat häntä kunnes kuoppa oli tarpeeksi syvä. Molemmat -harmaat pojat kyyristyivät sinne, ja Seppo ja Sarri peittivät heidät -lumella jättäen suunkohdalle hengitysreiän, jonka he peittivät kuusen -oksilla. - --- Kävellään nyt ympäri niin että heidän askeleittensa haju hukkuu -meidän hajuumme, sanoi Seppo. - -Tuskin olivat pojat istuutuneet kivelle, kun kaksi miestä tuli ajaen -pienessä reessä. - --- Tuossahan on kaksi sen ikäistä poikaa, sanoi toinen miehistä astuen -reestä. - --- Emme me ole sen ikäisiä, sanoi Seppo varomattomasti. - --- Tännehän jäljetkin päättyivät, sanoi toinen. -- Otetaan vaan kiinni -nuo pienet veijarit. - --- Emme me ole tehneet mitään pahaa, antakaa meidän olla, sanoi Sarri. - --- Tulkaa vaan mukaan, sanoi toinen ottaen Sarria käsivarresta. - --- Mennään pois täältä, niin toiset pääsevät pakoon. Kyllä me aina -suoriudutaan, kuiskasi Seppo Sarrille. - -Miehet työnsivät pojat rekeen ja veivät heidät kunnalliskotiin suoraan -johtajan eteen. - --- Tässä karkulaiset ovat. Me ajoimme vaan jälkiä pitkin ja saavutimme -heidät voileipiä syömässä. Isolla kivellä istuivat, sanoi toinen -miehistä. - --- Kiitoksia paljon vaivasta. Saatte mennä nyt, kyllä minä hoidan nämä -onnettomat pojat. - -Miehet menivät jättäen pojat johtajan eteen seisomaan. - --- Kumpi teistä on Paavo ja kumpi Matti? kysyi johtaja. - --- Ei kumpikaan, mutta mieluummin minä olisin Paavo kuin Matti, sanoi -Sarri. - --- Älä viisastele, vaan vastaa suoraan kysymyksiini, Paavo, ja sinä -Matti katso tänne koko ajan. Tunnustakaa nyt pahat tekonne, älkää -kieltäkö mitään. Ensiksikin kysyn teiltä onko teillä omaatuntoa? - --- Jeh, sanoi Seppo. - --- Vastaa kohteliaasti, Matti. Ettekö ole kiitollisia siitä, että kunta -on antanut teille kodin, vaatteet ja ruoan? - --- Miksei, jos se vaan antaa, vastasi Sarri. - --- Eikö teillä ole ollut tarpeeksi ruokaa, oletteko olleet nälkäisiä? - --- Liiaksikin meihin mätetään ruokaa. - --- Miksi te, onnettomat lapsiraukat, sitten menitte luvatta -ruokakonttoriin ja otitte voita ja sokeria? - --- Sitäkö me ollaan tehty? kysyi Sarri. - --- Itse te sen parhaiten tiedätte. Oletteko unohtanut seitsemännen -käskyn? - --- "Älä tapa", -- sanoi Sarri mutta lisäsi kiireesti nähdessään -johtajan silmäkulmain rypistyvän: "pyhitä lepo -- --" ei, ei, minä -tarkoitin: "älä himoitse, älä suinkaan himoitse juhtaa" -- -- -- -sekaantui Sarri. - --- Älä varasta, auttoi Seppo asiallisesti. - --- Ei ole ihme, että Paavo rikkoo käskyt, kun hän ei edes osaa niitä. -Mutta miks'et sinä, Matti, opeta hänelle, että on synti ja häpeä -varastaa? - --- Sen hän tietää opettamattakin, eikä kumpainenkaan meistä ole koskaan -ottanut toisen ihmisen omaa, sanoi Seppo harmissaan. - --- Mikä on kunnan omaa, sitä teidän tulee kunnioittaa vielä enemmän. -Eikö teitä ole kohdeltu täällä rakkaudella? - --- Minusta se on pöhnää rakkautta, sanoi Sarri. - --- Se äskeinen mieskin rakasti minua niin, että käsivarressa taitaa -olla mustelma, lisäsi Seppo. - --- Nyt on kärsivällisyyteni lopussa. Olen puhunut teidän -omilletunnoillenne, mutta sydämenne ovat kivikovat. Saatte kärsiä -rangaistuksen, jonka oma työnjohtajanne määrää teille. Eikö teitä -hävetä katsoa häntä silmiin? - --- Onko hän niin kamalan näköinen? kysyi Sarri, mutta vaikeni äkkiä -saatuaan murhaavan katseen johtajalta, joka soitti kelloa. - --- Pyytäkää poikaosaston työnjohtajaa tänne, sanoi hän sisään tulevalle -palvelijalle. - -Huoneessa vallitsi täydellinen hiljaisuus, kunnes ovi aukeni ja musta -mies astui sisään. - --- Tässä ovat nyt karkulaiset. Ottakaa heidät haltuunne ja rangaiskaa -poikaparkoja, jotka ovat eksyneet oikealta tieltä, sanoi johtaja. - -Mutta musta mies tuijotti vain poikiin, jotka kumarsivat kohteliaasti. - --- Minä olen Sakari Uski ja tuo on kaksoisveljeni Seppo. Me olemme -kotoisin Varpuniemeltä Karjalohjalta. Isä on eläinlääkäri ja äiti on -Jääskestä. Sitten meillä on sisar Saima, joka on kihloissa, selitti -Sarri juurta jaksain, kun tauko alkoi tuntua kiusalliselta. - --- Eivätkö nämä olekaan Paavo ja Matti? kysyi johtaja. - --- Eihän noilla ole vaivaishuoneen pukujakaan, sai pitkä mies vihdoin -sanotuksi. - --- Tosiaankin, sanoi johtaja, -- harmaat hiihtopuvut eivät suurestikaan -eroa meidän puvuistamme. Mutta mitenkä te olette joutuneet tänne ja -miksette heti selittäneet ketä olette? - -Sarri alkoi selittää asiaa, mutta samassa kuului melua ulkoa ja ovi -nykäistiin auki. - -Janne ja Risto ryntäsivät sisään koko poikajoukon seuraamina. - --- Prätskis, huusi Risto. -- Me tullaan pelastamaan teitä. - --- Joko teitä on kidutettu? kysyi Janne. - --- Mikä rosvojoukko tämä on, joka tunkeutuu kunnalliskotiin? kysyi -johtaja vihaisena. - --- Tämä on Helsingin Normaalilyseon paras klassillinen luokka. - --- Mitenkä te löysitte meidät? kysyi Sarri. - --- Kun me huomattiin, että te olitte hävinneet, niin me hiihdettiin -niin vikkelään kuin Risto vain jaksoi, ja sitten me nähtiin kaksi -poikaa, jotka ryömivät lumesta kiven luona, kertoi Janne. - --- Niiltä me kuultiin, että teidät oli vangittu ja viety tänne ja -sitten me tultiin teitä pelastamaan, jatkoi Risto. - --- Mihin ne kaksi poikaa joutuivat, jotka ryömivät lumesta? kysyi -johtaja. - --- He juoksivat Helsinkiin päin. - --- Lähettäkää heti miehet hevosella kaupunkiin vievää tietä pitkin -ottamaan kiinni heitä, sanoi johtaja mustalle miehelle, joka poistui -nopeasti. -- Ja te nulikat, lähtekää pian täältä. - --- Uskin poikien pitäisi saada vahingonkorvausta, sanoi Janne. - --- Vai vahingonkorvausta! Auttavat karkulaiset pakoon ja tuottavat -sekasortoa kunnan laitoksessa. Sellaisilleko vahingonkorvausta! Menkää -nyt, niin kauan kuin pääsette ehjin nahoin. - --- Mutta sukset? kysyi Seppo. - --- Ne ovat tuolla kartanolla, sanoi Risto. - --- Me otettiin ne pojilta, jotka tahtoivat lähteä niillä hiihtämään. - --- Mutta silloin Matti ja Paavo ovat hukassa, sanoi Sarri. - --- Ei heille muuta pahaa tapahdu kuin, että saavat selkäsaunan, ja sen -he ovat hyvin ansainneet. - --- Vai niin, sanoi Sarri rauhoittuneena. -- Hyvästi sitten. - --- Hyvästi, hyvästi, huusi koko luokka, joka piti tapausta hauskana -seikkailuna. - --- Hyvästi, sanoi johtaja, -- ja lukekaa käskyt kunnollisesti. - -Niilo Kallilla ja hänen äitinsä olivat jo kauan odottaneet poikia, kun -he vihdoinkin tulivat. Jokainen tahtoi kertoa, jonka vuoksi aluksi -syntyi hälinä kuin mehiläispesässä. - -Seikkailusta virkistyneenä istui nälkäinen poikalauma aamiaispöydässä. - --- Tulee kamalan nälkä, kun pelastaa toverin hengenvaarasta, sanoi -Janne. - --- Ei me oltu hengenvaarassa ja sitäpaitsi me oltiin juuri -selviytymässä, kun te tulitte, sanoi Seppo. - --- Olisitpa nähnyt, miten naiseksi puettu mies hehkutti rautaa tulessa -siinä huoneessa, jonka läpi me kuljettiin, niin olisit kiitollisempi -rohkeille pelastajillesi, sanoi Risto. - --- En minä nähnyt siellä muuta kuin isonlaisen neidin, joka kähersi -hiuksiaan, sanoi Sarri. -- Etkö huomannut, Seppo, miten hän pisti -sormen suuhunsa ja sitsautti käherryssaksia, ihan samoin kuin Saimuski -tekee? - --- Minä luulen, että te olitte lähempänä kidutuskuulustelua kuin -uskotte. Sillä naisella oli tekotukka ja parranalku, intti Risto -itsepäisesti. - -Nyt alkoi vilkas keskustelu ympäri pöydän. Jokainen tiesi jotain -kidutuksista, vangitsemisista, ihmeellisestä pelastumisesta ja -poltinraudoista. - --- Ehkä he olisivat polttaneet ranskanliljan käsivarteenne, niinkuin -Myladylle tehtiin Muskettisotureissa? Teitähän syytettiin varkaudesta, -otaksui Ville. - --- Matti ja Paavo ovat nyt heidän kynsissään, virkkoi Seppo. -- Häntä -puistatti. - --- Selkäänhän he vain saavat, sehän on jokapäiväistä leipää pojille, -sanoi Olavi. - --- Sellaisellako leivällä sinua on syötetty? Eipä ihme, että nyt syöt -minun voileipäni, kun kerran saat toista lajia, nauroi Arvi, jonka -juustovoileipää Olavi juuri pisti suuhunsa. - -Aamiaisen jälkeen pojat leikkivät, kävivät katsomassa kanoja, hevosta -ja kaniineja. Oltiin lumisotasilla, juotiin kahvit, tarkastettiin -Niilon postimerkit ja muut nähtävyydet. - -Sitten kiitettiin Niilon vanhempia ja lähdettiin kotimatkalle. - -Kun oli vähän matkaa hiihdetty, nähtiin vastaantuleva hevonen. Reessä -istui pari miestä ja yhtä monta poikaa. - --- Paavo ja Matti pyövelin käsissä! huusi Sarri. -- Pysäyttäkää hevonen. - -Pojat asettuivat tielle ja alkoivat huitoa käsillään ja -suksisauvoillaan, niin että miesten oli pakko pysähtyä. - --- Mistä te saitte ne kiinni? kysyi Janne. - --- Mitä se teitä liikuttaa, pois tieltä, huusi toinen miehistä. - --- Älkää lyökö heitä liiaksi, he eivät koskaan enää karkaa, pyysi Risto. - --- Ette saa polttaa ranskan liljaa käsivarteen, sanoi Ville rohkeasti. - --- Tässä on teille hengenpelastus-eliksiiriä; juokaa sitä ennen ja -jälkeen selkäsaunan, virkkoi Janne pistäen pienen pullon toisen pojan -käteen. - --- Ja tässä on teille pieni kompassi, se on kiva kapine, sanoi Risto -antaen käärön toiselle pojalle. - -Muutkin pojat antoivat lohdutuskapineita, joku antoi lantin, toinen -kynän, Olavi koulussa kielletyn "stritsan", Ville karamellejä, Esko -kumiletkun ja Antti purukumia. - --- Pois edestä taikka ajan päällenne, huusi mies, joka oli ohjaksissa. -Pojat hajaantuivat ja hevonen alkoi juosta. Matti ja Paavo olivat -olleet niin noloja, etteivät olleet saaneet sanaa suustaan. Nyt vasta -he tointuivat ja huusivat: - --- Kiitoksia paljon, kiitoksia! - -Seppo ja Sarri olivat pysytelleet toisten takana. He muistivat miesten -kovakouraiset otteet, eivätkä tahtoneet antautua liian suureen vaaraan. - -Kotimatka sujui pojilta hauskasti. Puheltiin seikkailusta, jota neljä -heistä käsitteli kerran ainekirjoitustunnilla koulussa. - -Väsyneinä Seppo ja Sarri saapuivat kotiin, jossa loput päivästä -levättiin ja luettiin läksyjä. Illalla Sarri kirjoitti isälle kirjeen. - - Lupapäivänä Ratakadulla. - - Rakas isä. - - Viime torstaina minä näin potkurin, jossa oli moottori, joka - kulki kauheaa vauhtia. Isän pitäisi tulla sitä katsomaan, se - sopisi juuri eläinlääkärille, kun Jere ei huoli lähteä ajamaan - läävän tarkastusmatkalle. Onko Kirjo poikinut ja tuliko siitä - vasikka vai sonni? Me oltiin huisin kivalla hiihtoretkellä, mutta - ei Lauri ja Eino, jotka olivat hammaslääkärissä ja leffassa, - vaikka joka paikkaus maksaa 100 markkaa, Sepolla on kaksi reikää - hampaissa. Oulunkylään asti. Tiellä me pelastettiin kaksi - vaivaistalon poikaa, jotka kuitenkin saivat selkäsaunan. Ne - luulivat meitä niiksi ja syyttivät meitä voista ja sokerista, - kun ne olivat ottaneet, eikä ne saaneet niitä kiinni, kun - me autettiin ne niiden käsistä, vaikka ne lopulta lupasivat - selkäsaunan niille. Mutta me ei nähty. Janne ja Risto pelastivat - sukset niiltä ja meidät niiltä. Minun talvitakista on kaksi - nappia poissa, mutta Risto opetti hyvän konstin rautalangalla - ja kahdella kynänpätkällä, miten vaatteet pysyvät kiinni ilman - nappia, kun Naimi-tätiä on mälvää aina pyytää. Meillä ei ole - ikävä kotiin paitsi melkein aina. - - Ystävyydellä _Sarri Uski_. - - J.K. Lähetä hammaslääkettä, kun Seppeli on niin harmillinen - öillä. Minä koetin vivuta saksilla hampaan irti, mutta Seppeli - suuttui. On kenkkua, kun ei tiedä, mitä aina keksisi. - - - - -VIII. - -PULASSA. - - -Ossin huone oli poikien mielestä erinomaisen mielenkiintoinen. Se oli -hyvin kalustettu, aina siisti ja kodikas. Ossilla oli kauneusaistia ja -varoja, joten hän voi ostaa itselleen kaikenlaista mitä mieli teki, -kuten tauluja, kirjoja, valokuvauskoneen, pyssyn, polkupyörän ja -runsaasti hedelmiä ja muita makeisia. - -Nyt hän oli pyytänyt pojat luokseen mämmiä syömään. - --- Imelistä saadaan mämmiä. - --- Tytöistä tulee ämmiä, sanoi Seppo. - --- Varmaan Jeren viisautta, nauroi Ossi. - --- Niin, se on pannut meihin enemmän sananlaskuja kuin Lehtonen -kielioppia. - --- Täällä on aina jännää -- sinä olet onnenpoika! Onko sinulla koskaan -huolia? kysyi Sarri. - --- On niitä enemmän kuin tällainen hemmoteltu olento oikein jaksaa -kantaa. - --- Ylioppilaskirjoituksia kai sinun ei tarvitse pelätä? Naimi-täti -sanoo, että sinä olet äärettömän lahjakas ja ahkera poika, virkkoi -Seppo. - --- Koko pääsiäisloman, jonka me vietimme Varpuniemessä, sinä olit -täällä ja pänttäsit saksaa. Naimi-täti sanoo, että niin kauniiksi -pojaksi sinä olet tavattoman kunnollinen. Hänestä vain rumat ihmiset -ovat säädyllisiä, sanoi Sarri. - --- Itsestään paha pappi saarnaa, hymyili Ossi. - --- Mitä? - --- Tarkoitan vain, että Naimi-täti on hyvin säädyllinen. Mutta -kyllä minun ahkeruuteni on ollut sopusoinnussa ulkomuotoni kanssa, -sillä laiska minä olen ollut aina. Ellei minulla olisi taipumusta -matematiikkaan, en olisi päässyt näinkään pitkälle. Mutta saksa! Onpa -ihme, jos suoriudun saksasta kunnialla. - --- Niin, saksassa ei auta lahjakkuus, huokasi Sarri. - --- Minun täytyy tulla ylioppilaaksi tänä keväänä. Olen jo vanha, ja -isä on luvannut, että pääsen ensi vuonna ulkomaille ja sitten saan -itsenäisen paikan isän tehtaassa. Se on toista kuin tämä ihmisarvoa -alentava kouluorjuus. - --- Mutta sinähän olet aina iloinen. - --- Niin on härkäkin, niin kauan kuin veistä hiotaan. - --- Mitä sinä teet, jos saat reput? - --- Te olette liian nuoria kuulemaan sitä, sanoi Ossi synkän näköisenä. - -Pojat istuivat vaiti, kaamean tunnelman vallassa. Sarri ajatteli, että -veri hyytyy ruumiissa. Sitten Seppo kysyi: - --- Etkö voisi lukea nyt kamalasti? - --- Lukeminen ei sovi sieluntilaani. Penkinpainajaisten jälkeen en ole -voinut lukea ollenkaan. Jos luen niin kaikki menee sekaisin. Päässä -pyörii Kustaa Aadolf, nahkiaisen ruoansulatus, katkaistun kartion turha -kaava, kirjallisuuden merkkiteosten nimet ja an, auf, hinter, in, -neben, über -- -- -- - -Pojat nauroivat niin, että mämmi meni väärään kurkkuun. Sarri kysyi: - --- Mitä kaikkea sinun onkaan muistettava yhdellä kertaa? - --- Meiltä vaaditaan, että meidän henkemme vaeltaa muutamassa viikossa -läpi koko koulun. Meidän tulee olla filosofeja, matemaatikkoja, -historian tuntijoita, teologeja ja itsenäisiä ajattelijoita ja -kirjailijoita. Meidän täytyy arvostella suurmiehiä ja uskonnollisia -liikkeitä, kirjoittaa Snellmannista ja Homeroksesta ja olla -satavuotiaita sieluiltamme, lateli Ossi. - --- Mutta sinä olet hurjan viisas mies, paitsi tyttöasioissa, sanoi -Seppo. - --- Mitä sinä vihjailet? - --- Kun sinä vängällä haluat pelleillä heidän kanssaan. Se Vernakin --- -- -- - --- Älä sekaannu miesten asioihin. Nainen kuuluu elämän järjestelyyn, -niinkuin suola ja ruusut. Toista on tämä tietopeli ylioppilaslakista. -Tekisi mieli luovuttaa hyvällä koko ottelu. - --- Kittiä minä koko lakista, jos täytyy vaivata päätään noin -luonnottomasti, sanoi Seppo. - --- Mennään nukkumaan, siihen on kolme syytä, sanoi Sarri. - --- Että mämmi on loppunut? arveli Ossi. - --- Ja meitä nukuttaa, sanoi Seppo. - --- Ja Ossi on kruinallisella tuulella, lopetti Sarri lähtien huoneesta -Sepon seuraamana. - --- Kumma, kun Ossi ei maksa velkaansa, sanoi Sarri niin varomattomasti, -että Ossi kuuli sen huoneeseensa. - --- Mitä velkoja minulla on? huusi hän tullen ovelle. - --- Etkö muista, että me annettiin sataneljäkymmentä markkaa, kun menit -tanssiin Verna Airon kanssa? - --- Miksette ole muistuttaneet siitä? En minä koskaan velkojani muista --- luotan siihen, että lainaajat perivät ja muistuttavat. Tässä saatte -rahanne ja kiitoksia niistä. Olisitte nähneet kuinka iloinen Verna oli, -kun hain hänet autolla. - --- Voiko olla ihmisiä, jotka unohtavat sataneljäkymmentä markkaa? -ihmetteli Seppo poistuessaan. - - * * * * * - -Ylioppilaskirjoituksia edeltävä aika oli levoton jokaiselle. Ossi -pysytteli paljon huoneessaan, jonne toverit tulivat neuvottelemaan. Ovi -oli usein lukossa tuntikausia. Naimi-täti oli hermostuttavan osaaottava -antaen neuvoja pitkin päivää. Syötiin entistä parempaa ruokaa, sillä -Naimi-täti piti syömistä parannuskeinona joka asiaan. - -Kun ensimmäinen kirjoitus alkoi, oli koko talo jalkeilla ennen -seitsemää aamulla. Ossille oli varattu hyvät eväät ja Naimi-täti -puuhaili ja puhui. - --- Tahdotkos vähän valeriaanaa? kysyi hän. - --- Tai Jannen hengenpelastuseliksiiriä? sanoi Seppo. - --- Ei mitään, torjui Ossi, -- älkää himmentäkö minun aivojani, joissa -muutenkin vallitsee hämäryys. - --- Ota sokeripaloja mukaan. Konsentroitu sokeriliuos antaa tilapäistä -vauhtia kaikelle kehitykselle, neuvoi Seppo. - --- Tulenko saattamaan sinua kouluun, niin voin lohduttaa ja tukea sinua -matkalla? kysyi Naimi-täti. - --- Varjelkoon! Enhän minä astu mestauslavalle sentään. - -Lempikin tuli mukaan sanomaan: - --- Tässä on neliapilas ja mustan pässin sarvi ja hevosenkenkä. - -Ossi pisti neliapilaan taskuun antaen muut aarteet takaisin. - --- Nyt lähden, kun vielä on vähänkin järkeä jäljellä, -- kiitoksia vain -huolenpidostanne, sanoi hän. - -Kirjoitukset onnistuivat hyvin. Ossi sai matematiikassa ja -ainekirjoituksessa hyvät arvosanat, muissa aineissa huonommat, mutta -kuitenkin hyväksyttävät numerot. - -Nyt hän oli aina kotona, luki ahkerasti ja pysytteli huoneessaan. Pojat -ihmettelivät, ettei hän ollut iloisempi, vaan kovasti allapäin. - -Sitten tuli päivä, joka toi paljon levottomuutta pieneen kotiin. - -Ossi oli mennyt kouluun tenttimään historiaa. Pojat lukivat läksyjään -huoneessaan, kun Seppoa pyydettiin puhelimeen. - --- Tämä on Hannes Pälsi. Ossi ei voi tulla itse puhumaan, mutta hän -pyytää sinua ottamaan hänen huoneestaan ruskean kaapin alalaatikosta -pohjapaperin alta ison ruskean kirjekuoren. Laatikon avain on samassa -kotelossa kuin Ossin kiikarikin. - --- Kyllä minä ne löydän, sanoi Seppo. - --- Ota kirjekuori sisältöineen ja piilota se varmasti. Vie mieluummin -pois koko talosta, jatkoi Hannes. - --- Miksi Ossi ei tee sitä, kun hän tulee kotiin? kysyi Seppo. - --- Minulla on tulinen kiire, älä kysy mitään. Näytä, että olet mies ja -toimitat asian kunnollisesti. Älä suinkaan kerro kenellekään mitään -tästä. - --- En minä voi pitää mitään Sarrilta salassa. - --- Nyt täytyy. Ossi on muuten hukassa. - --- Silloin en voi tehdä mitään. Mutta kyllä me Sarrin kanssa pidetään -asia salassa. - --- No, sano sitten Sarrille, mutta varokaakin, ettei se tule ilmi. - --- Ei me kerrota. Onko se valtionkavalluspapereja tai jokin -testamentti? kysyi Seppo. - --- Ei, ei. Siinä on kirjeitä. Katsos, Ossi ei tahdo, että Verna Airolle -tulee ikävyyksiä. - --- Jeh, ymmärrän. - --- Toimita siis asia ja heti paikalla. Voiko teihin luottaa? - --- Eikö Ossi luota? - --- Luottaa, luottaa. Hyvästi nyt vain. - -Seppo juoksi Sarrin luo ja selitti asian. Sitten he kiiruhtivat Ossin -huoneeseen ja löysivätkin kirjekuoren. Samassa kuului askeleita. Seppo -pisti kirjeen latinan sanakirjan sisään pannen kirjan kainaloonsa. - --- Mitä te teette Ossin huoneessa? kysyi Naimi-täti sisään tullessaan. - --- Me lainaamme vain tämän kirjan, sanoi Seppo peloissaan. - --- Näytä tänne. Latinan sanakirja! Mitä te sillä teette? Lukemiseen -ette ainakaan sitä käytä. - --- Se on niin raskas, sitä voi käyttää vaikka painona paperien päällä, -jotka lentävät tuulessa, sanoi Sarri. - --- Tai kantena vesikannun päällä, ettei vesi tule tomuiseksi, auttoi -Seppo. - --- Nyt puhutte turhia. Antakaa Ossin kirjojen olla rauhassa ja menkää -lukemaan läksyjänne. Naimi-täti otti kirjan pannen sen pöydälle. - -Poikien täytyi poistua huoneesta. He odottivat kauan aikaa, kunnes tie -taas oli selvä Ossin huoneeseen, jolloin Seppo riisui saappaansa ja -hiipi varovasti takaisin. Hän sai kirjekuoren käsiinsä puolipimeässä -huoneessa, mutta hänen täytyi äkkiä ryömiä sängyn alle, Lempi kun tuli -sisään tuomaan pesuvettä ja laittamaan Ossin vuodetta. - -Sarri, joka odotti huoneessaan, käsitti Sepon joutuneen vaaraan. Hän -juoksi ulos keittiön kautta ja soitti eteisen kelloa, jolloin Lempi -meni avaamaan. - --- Kuinka sinä pakkasessa juokset tuolla tavalla ulkona, torui Lempi. -Missä oma avaimesi on? - --- Se on Sepolla, meillähän on vain yhteinen avain. Tässä saat kauniin -kortin, siinä on Nikolainkirkko, sanoi Sarri pidättääkseen Lempiä -eteisessä. - --- Kiitoksia vain, Sarrilla on hyvät puolensa, kehui Lempi. - -Sarri meni nyt huoneeseensa, jonne Seppokin oli jo pelastautunut. - --- Katsos Vernaa, kun kirjoittaa saksaksi, sanoi Seppo vetäen paperin -ruskeasta kuoresta. - --- Anna tänne, pyysi Sarri, -- katsotaan vain mitä alla seisoo. Muitten -kirjeitä ei saa lukea, sanoo isä. - --- Ei mitään allekirjoitusta. Kylläpä ovat varovaisia. -- Sarri heitti -paperin muitten joukkoon pöydälle. - --- Mitä me nyt tehdään? Tämä on piilotettava hyvin ja vietävä pois koko -talosta, sanoi Seppo. - --- Poltetaan se. - --- Sitä ei uskalla tehdä. Ossi voi suuttua. - --- No viedään Vernalle. Hän asuu tuolla Robertinkadulla, kyllä minä -löydän sinne. - --- Jeh, se on parasta, sanoi Seppo ottaen paperin pöydältä ja pistäen -sen ruskeaan kuoreen. -- Mene sinä yksin, se on parempi. - -Sarri juoksi ulos, tärkeä kirje kädessään. Hän oli tuskin sulkenut -keittiön oven, kun eteisen kello soi ja Lempi meni avaamaan ovea. - -Seppo kokosi ajelehtivia papereita pöydältä ja heitti ne tuleen, sillä -Naimi-täti kasvatti poikia järjestystä harrastaviksi. - -Sitten hän juoksi Ossin huoneeseen, sieltä kun kuului kiivasta puhetta. -Sinne tultuaan hän pysähtyi ällistyneenä ovelle, ja hänen silmänsä -juuttuivat kahteen herraan, jotka puhuivat Naimi-tädin kanssa. - --- Mutta sanokaa toki, mistä Ossia syytetään, pyysi Naimi-täti. - --- On käynyt ilmi, että ylioppilaskokelaat ovat saaneet käsiinsä -matematiikan ja saksan kirjoitukset, ja me kuulumme tarkastuskomiteaan, -joka tutkii asiaa, sanoi pitempi herroista. Seppo hätkähti, kun kuuli -saksankirjoitusta mainittavan. - --- Kuinka voitte epäillä Ossia! Hän on hienoin, kohteliain ja paras -nuorukainen koko Helsingissä! huudahti Naimi-täti loukkaantuneena. - --- Koko luokkaa epäillään. Eräs on jo tunnustanutkin ja hän on usein -ollut täällä. Me vaadimme nyt, että saamme tutkia Ossi Hägerin huoneen, -sanoi toinen herroista. - --- Olkaa hyvä, tarkastakaa koko talo, meillä ei ole mitään salattavaa, -sanoi Naimi-täti. - -Herrat tekivät tarkkaa työtä. Joka nurkka ja laatikko haettiin, sängyn -sisästä, sohvan raoista, kirjahyllyn joka sopesta vedettiin pieninkin -roska esiin. Sitten tarkastettiin poikien huone ja samoin ruokahuone. -Työ oli turhaa. - --- Olisikohan hän saanut tiedon tänne jollain tavalla? Et kai sinä -ole piilottanut Hägerin pyynnöstä mitään papereita? kysyi pitkä herra -Sepolta. - --- En ole tavannut tänään Ossia, vastasi Seppo. - --- Onko joku soittanut tänne? kysyi mies Lempiltä, joka peloissaan -seisoi vieressä. - --- Pojat olivat delevoonissa, vastasi Lempi. - --- Kutka pojat? - --- Tämä juuri tai Sarri. - --- Olitko puhelimessa? kysyi mies Sepolta. - --- Olin. - --- Saitko sanan Hägeriltä? - --- Se koski toista asiaa. - --- Mitä varten tämä alimmainen paperi laatikosta on vedetty näin -syrjään? Siellä on varmaan ollut jotain pohjalla, puuttui toinen herra -puheeseen. - -Herrat alkoivat nyt tutkia laatikkoa, ja Seppo, joka kuuli Sarrin -palaavan, meni eteiseen. - --- Nyt on Ossi vaarassa, tuolla on miehiä hakemassa sitä saksanpaperia. -Mene sinä vastaamaan, ei minusta ole sellaiseen, sanoi Seppo hiljaa. - --- Kyllä minä suoriudun, sanoi Sarri mennen sisään. - --- No mitä sinulle sanottiin silloin puhelimessa? kysyi pitkä mies -Sarrilta, jota hän luuli Sepoksi. - --- En minä ole ollut tänä päivänä puhelimessa. - --- Kuinka uskallat puhua noin? Äsken tunnustit jo puhuneesi, sanoi mies -vihaisena. - --- Sitä en ole tehnyt. - --- Jos et puhu totta, niin vien sinut rehtorisi luo. - --- Minä puhun aina totta. - --- Oliko tämä poika puhelimessa vai eikö? kysyi herra Lempiltä. - --- Oli jos ei se ollut toinen, sanoi Lempi vakuuttavasti. - --- Kuka toinen? Oletteko kaikki järjiltänne? - --- Kun se ei ole yksi. - --- Kuka, tuo poikako? - --- Lempi tarkoittaa, että minä olen kaksi poikaa. Hänen kannaltaan -voi ollakin niin, mutta minun kannaltani..., niin, minä olen yksi -kokonainen, en murtoluku enkä kaksi. - --- Varo itseäsi, Sarri! Älä härnää ketään, nyt on vaarallinen hetki, -sanoi Naimi-täti, joka oli kierrellyt käsiään sohvan nurkassa. - --- Vastaa kiertelemättä, olitko puhelimessa vai etkö? kysyi herra -Sarrilta. - --- Olin, vastasi Seppo ovelta. - -Herra kääntyi äkkiä. - --- Ahaa, sinä olet siis kuitenkin kaksi, sanoi hän. -- Oletko ollut -Hägerin huoneessa puhelinkeskustelun jälkeen? - --- Sitä en voi sanoa. - --- Molemmat pojat olivat siellä, sanoi Naimi-täti. - --- Otitteko sieltä jotain? - --- Latinankieliopin he aikoivat ottaa, mutta minä estin, sanoi taas -Naimi-täti. - --- Tämähän on sekavaa. Missä toinen poika oli silloin, kun toinen oli -yksin täällä? - --- Kävin erään tuttavan luona, sanoi Sarri. -- Se oli vain yksityinen -asia. - --- Vai yksityinen asia? Kylläpä osaat! Oliko sinulla jotain käsissä. - --- Oli kirje, minä näin, sanoi Lempi. - --- Kantelupukki, sanoi Seppo hiljaa Lempille. - --- Minne veit sen sinisen kirjeen? kysyi mies viekkaasti Sarrilta. - --- Ruskean -- -- --, aloitti Sarri, mutta vaikeni saadessaan Sepolta -salaisen potkun. - --- Nyt siis tiedetään, että olet vienyt ruskean kirjekuoren jonnekin. -Luultavasti Hannes Pälsin kotiin, otaksui pitkä herra. -- Kävitkö -Lönnrotinkadulla? - --- En kun Robertinkadulla vain. - --- Kenen luona? - --- En voi sanoa. - --- Häger on siis kieltänyt. Kuka Hägerin tuttavista asuu -Robertinkadulla? - --- Janne ja Risto asuvat siellä, sanoi Seppo johdattaakseen tutkimukset -harhaan. - --- Ossi-herran heila asuu siellä, sanoi Lempi. - --- Lempille täytyy kostaa, kuiskasi Seppo Sarrille. - --- Kuka on Ossi-herran heila? kysyi pitkä herra. - --- No se Verna-neiti, sen tuomari Airon neiti, ne asuvat siinä neljässä. - --- Kuule Virtanen, sanoi pitkä mies apulaiselleen, -- menepäs -Pikku-Robertinkatu neljään ja vaadi Verna neidiltä se kirje, jonka tämä -poika toi hänelle. - -Virtanen lähti, ja huoneessa vallitsi kiusallinen odotus. Naimi-täti -puhui ylistyspuheita Ossista, mutta pitkä herra näytti olevan -jokseenkin tunteeton. - -Vihdoin saapui Virtanen. - --- Tässä on kirje. Neiti antoi sen mielellään. Hän sanoi, että Ossi -Häger on tullut hulluksi, kun lähettää hänelle tuollaista roskaa. - --- Minä sanoin hänelle, että Ossin kunnia ja luultavasti henkikin -riippui siitä, että paperi tuli pois meiltä. Ja nyt Verna petti hänet -katalasti. Hyi, minkälainen tyttö! sanoi Sarri halveksien. - --- Jere se tuntee naiset. Hän sanoo, että he ovat kettua kavalampia ja -sisiliskoa liukkaampia, sanoi Seppo. - -Pitkä mies oli sillävälin vetänyt paperin kuoresta ja lukenut sitä. -Paperiin oli pojan käsialalla kirjoitettu: - - Se joka käyttää tätä tietoa ilman lupaa, se syö ruohoa vanhana ja - sen hiukset tulevat punaisiksi kahdessa päivässä. Ja se tieto on - tämä: - - 5 grammaa magnesiumsulfaattia ja salisyylihappoa kaadetaan - koeputkeen jossa on sahramia ja eetteriä. Sitten lisätään - pippuria ja etikkaa ja puistetaan viisi minuuttia. Tyhjään - pulloon pannaan lusikallinen kollodiumia niin että seiniin tulee - ohut kalvo. Edelliset ja vähän ammoniumsulfaattia lisätään. - Siinä viimeisessä on typpeä, joka on hyvä lannoitusaine. Ihmisen - elimiä täytyy väliin lannoittaa. Hiivaa on myöskin aina pantava - voimalääkkeisiin. Koko lääkkeen kaava on MgNH4SO4 + C4H10O + 4H2O. - - Sitä on otettava ruokalusikallinen kovassa taudissa ja hädässä. - - _Keksijä_. - - Muistakaa punaiset hiukset. - --- Mitä hullutusta tämä on? Ei tämä ole ylioppilaskirjoitus eikä -mikään, sanoi mies antaen paperin Sarrille. - --- Jannen hengenpelastuseliksiiri! huudahti tämä. - --- Hän on antanut sen Ossille, sanoi Seppo, mutta vaikeni samassa. -Hän muisti nyt, että paperi oli ollut pöydällä, kun hän Sarrin kanssa -katsoi saksalaista kirjoitusta, jonka he olivat ottaneet kirjekuoresta. -Seppo katsoi Sarria, joka nyökäytti päätään merkiksi, että hänkin -käsitti kirjoitusten vahingossa vaihtuneen. - --- Hyvä, että poltin muut paperit, silloin se onneton -saksankirjoituskin meni menojaan, ajatteli Seppo. - --- Selittäkää nyt mitä tämä on, sanoi mies ankarasti. - --- Meillä on toveri, joka on suuri kemisti, ja hän tekaisee lääkkeitä -ja tämä on hänen paras keksintönsä. Seppokin parani sillä kerran, -selitti Sarri. - --- Lähdetään pois, Virtanen, sanoi pitkä herra. -- Olemme kuluttaneet -paljon aikaa turhaan. Näyttää siltä kuin Häger olisi syytön. Hyvästi -vain ja anteeksi, että olemme vaivanneet teitä, mutta se oli -velvollisuutemme. - --- Hyvästi! Olen iloinen, että Ossin maine on puhdistettu. Minua ei -mikään saa uskomaan, että niin kunnollinen poika pettäisi, sanoi -Naimi-täti. - --- Mutta miksi tuo poika kuljetti sitä paperia sille neidille? kysyi -Virtanen. - --- Tehdäkseni Ossille palveluksen, sanoi Sarri. - --- Neidin päätä varmaan särki ja te tahdoitte parantaa hänet, otaksui -pitkä mies. - --- Sairaana on pöhnää olla, sanoi Seppo. - --- Älkää antako tuon kaksinkertaisen pojan myrkyttää itseänne, hyvä -rouva, sanoi pitkä herra ja poistui kumartaen. Virtanen seurasi häntä. - --- Nyt minä olen niin väsynyt, että menen nukkumaan. Hyvää yötä, pojat! -sanoi Naimi-täti mennen huoneeseensa. - -Pojat puhelivat vielä vuoteissaan. - --- On kauhean kruinaa, jos Ossi on petkuttanut, sanoi Seppo. - --- Minä uskon, enkä usko. Miksi meidänkin piti joutua siihen! Mutta -minä en narrannut. - --- Harmillista, ettei voinut selittää asiaa tarkalleen. Eihän voi -pettää luottamusta. - -Samassa tuli Ossi hiljaa huoneeseen. - --- Kertokaa nyt tarkkaan mitä täällä on tapahtunut, pyysi hän. - -Pojat kertoivat vuoroin ja Ossi rupesi nauramaan, kun sai kuulla Jannen -lääkereseptistä. - --- Naurattaako sinua, Sarri? Minua ei naurata yhtään, sanoi Seppo. - --- Kiitos, pojat. Te olette tehneet minulle ja neljälle toverilleni -suuren palveluksen. Huomenna vien teidät teatteriin katsomaan -"Tukkijokea". - --- Ei meille sovi, sanoi Sarri lyhyesti. - --- No, mitä nyt? Ostanko teille jännän dekkarin? - --- Ei kiitos, ne maistuisivat saksalle, ja siitä me ei välitetä nyt, -sanoi Seppo. - --- Vai niin, pojat. Näen, että epäilette minua; täytyy siis selittää -asia. On todellakin niin surkeasti, että moni ylioppilaskokelas -ei ole voinut vastustaa, kun kiusaus on ollut suuri. Vääryyttä on -tehty sekä matematiikan- että saksankirjoituksissa, ja meitä on koko -päivä kuulusteltu ja tiukattu. Mitä minuun tulee, voin vakuuttaa -kunniasanallani, ettei minulla ollut aavistustakaan matematiikan -kokeista. - --- Entäs saksa? kysyivät molemmat pojat samalla kertaa. - --- Kerran, kun Hannes Pälsi oli täällä, tuli eräs herra -- en voi -sanoa hänen nimeään -- tänne ja tarjosi meille saksankirjoituksen -ostettavaksi. Voitte uskoa että viettelys oli suuri, kun minä pelkäsin -juuri saksaa. Me katsoimme toisiamme silmiin, Hannes ja minä. Olimme -olleet ystäviä pikkukoulusta asti ja jakaneet hyvät ja huonot ajat. -Monta kepposta ja tyhmyyttä olemme tehneet, mutta tällaisia rumia ja -halpamaisia tekoja emme koskaan. Hannes ojensi kätensä minulle ja sanoi -herralle: "Menkää heti tiehenne, me emme tahdo enää olla hetkeäkään -seurassanne." Ja minä aukaisin oven. - --- Te olette kamalan -- -- --, aloitti Seppo ihastuneena. - --- Kamalan suuria sankareita, lopetti Sarri, joka tuskin löysi kylliksi -suuria sanoja tunteilleen. - --- Entäs se kirje? Miksi se oli niin vaarallinen? kysyi Seppo. - --- Hannes, joka puhuu saksaa, kirjoitti minulle kerran sillä kielellä -ja kertoi ketä poikia hän epäili. Minä piilotin kirjeen ja unohdin -sen, mutta nyt kun meitä tutkittiin, muistin sen ja pyysin Hannesta -soittamaan teille. Hannes pääsi kuulustelusta ennen minua. - --- Mutta mitenkä ne niin sinua epäilivät? - --- Siksi että minun saksankokeeni onnistui paremmin kuin odotettiin. -Mutta minä selviydynkin usein hyvin, kun oikein kovalle ottaa. Hyvää -yötä nyt. Tuletteko "Tukkijoelle"? - --- Tietysti, se on jerin kivaa, sanoi Sarri. - --- Kiitos, Ossi. Sinä olet, sinä olet -- -- mies, lisäsi Seppo. - --- Hyvää yötä! Onko kaikki selvää? - --- Välit ovat selvät, sanoivat pojat. - - - - -IX. - -JEREN KAUPUNGINMATKA. - - --- Minkähän tähden poikaihmisen on niin hankalaa istua paikallaan ja -tarkata mitä muut tekevät. Paitsi teatterissa tai leffassa, ajatteli -Sarri itsekseen. - -Pojat istuivat paikoillaan luokkahuoneessa. Tunti ei ottanut -loppuakseen, ja esillä oleva aihe oli tavattoman vähän mielenkiintoinen. - -Kunpa vaan tapahtuisi jotain muuta, kuin tavallisia luokkatapahtumia, -toivoi Seppokin. - -Pojat eivät aavistaneet, että portaissa lähestyi yllätys, josta he -eivät juuri olisi välittäneet. - -Ovi avautui ja sisään tuli vanhanpuoleinen maalaisukko karvalakki -kourassa. - --- Mahtaaks tää olla norssikoulu? kysyi hän kumartaen. - --- Tämä on Normaalilyseo, vastasi opettaja. - --- Neet meirän kaksoset sanoi sitä norssiks. Mahtaaks neet oli tääl? - --- Nyt on lukutunti eikä luokkaa saa häiritä. Onko teillä tärkeää asiaa -ja ketä haette? - --- Mää lährin hakeen niit tohtorin kaksosii, ihmiset viisai tän vaan, -kun mää kysyin. - -Seppo ja Sarri olivat kauhukseen tunteneet Jeren. Muissa olosuhteissa -he olisivat tulleet hyvinkin iloisiksi tavatessaan ystävänsä, mutta nyt -ei heillä ollut halua tunnustaa koko tuttavuutta. - --- On täällä yhdet kaksoset. Uskin pojat, tunnetteko tämän miehen? -kysyi opettaja. - --- Kyllä me maalla tunnettiin hänet, sanoi Sarri. - --- Hän on meidän tallimiehemme, en minä ymmärrä, mitä hän täällä -koulussa tekee? sanoi Seppo. - --- Kun en mää muistan teirän kortteerii, niin mää lährin tän kattoon. - --- Poikien täytyy olla täällä vielä kaksikymmentä minuuttia, ennenkuin -pääsevät kotiin, sanoi opettaja. - --- Sit mää orotan toi trampil. Mää lähren kun mää näjein et hee on -hyväs hoiros. -- Jere meni ulos pannen lakin päähänsä. - -Sarri ja Seppo istuivat punaisina paikoillaan uskaltamatta katsoa -tovereitaan, joitten teki mieli nauraa. - - * * * * * - -Tunnin loputtua he hakivat Jereä, mutta häntä ei näkynyt käytävässä. -Vihdoin he näkivät miten Ville otti vauhtia, juoksi avoimesta ovesta -ulos ja hyppäsi jonkun yli. Pojat juoksivat ulos portaille, jonne -ehtivät parahiksi näkemään, miten Jere nousi alimmalta portaalta, jolla -oli istunut, tarttui Villeä niskasta kiinni, kantoi hänet pihan poikki, -nosti istumaan korkean halkopinon päälle ja sanoi: - --- Pirä suus, vasikka, kun sonni ammuu. - --- Auttakaa, minä putoan! Puut antavat perään, huusi Ville. - --- Niin käy, kun hyppää Varpuniemen tallimiehen yli, nauroi Sarri. - --- Tule heti auttamaan, koko pino voi luhistua, jos minä liikun, sanoi -Ville. - --- Tarraa kii korvastas, se on hyvä kärensija, ja pirä ittes hiljaa, -hiljaa se mailmaki pyörii, sanoi Jere kääntyen pois. - --- Tule nyt, Jere, mennään vikkelään pois täältä, kyllä Ville selviää -halkopinolta, sanoi Seppo. - --- Päivää ja terveisiä, sanoi Jere ojentaen kätensä pojille. - --- Mitä varten Jere tuli Helsinkiin? kysyi Sarri kotimatkalla. - --- Kun fleini ahristaa koipee, etten mää saa eres öiseen maattuu. - -Pojat toivat Jeren kotiin, jossa Naimi-täti otti ystävällisesti -vastaan, tarjosi aamiaista ja kyseli kuulumisia. - --- Kyl mul on eväät fölis, mut kiitoksia vaan tästäkin. - -Päivällisen jälkeen lähtivät pojat Jeren kanssa ulos. - --- On se teirän frouva tuhtin täköinen. Mutta kuinkas tee vaan ilman -hevosii pärjäätten? En mää vaa ilman rupeis näin suures paikas olemaa, -sanoi Jere. - --- Ei täällä ole hevosia monellakaan. Yhdellä vain meidänkin luokalla --- sen isä on ajuri. Mutta mennäänkö nyt lääkäriin? kysyi Seppo. - --- Mää tahroisin nährä sen semmoisen Lönnruutin, kun on kotoisin sielt -meirän kyläkunnast. Mää kun olen Sammatist ja siel kertovatten, et neet -on reerannu sil Lönnruutil ittees näköisen kiven. - -Pojat veivät Jeren Lönnrotin patsaalle. - --- Kyl on tarvinnu käsvoimii sen kiven kulettamiseen. Mahtaaks toi -vaimo ol sukkuu hänel, toi kun istuu tukka hajal tos trapuil ja veisaa -virsii? - --- Opettaja sanoi, että se on Lönnrotin runotar, joka on kuvattuna -tällä lailla, selitti Seppo. - --- Vai ol hänel semmottoinkin? Mää muistan et hän kuol vanhanpoikan. - --- Ei tämä ainakaan ollut hänen vaimonsa -- se on runotar, en minä osaa -sitä sen enempää selvitellä, sanoi Seppo. - --- En mää vaan semmosest ol kuul puhuttavankan Sammatis. Mahroi vissist -vanhuuren hulluuren semmosen ittelles hankkii. - --- Tietääkö Jere minä vuonna Lönnrot syntyi? kysyi Sarri johdattaakseen -puheen pois hankalasta runotar-kysymyksestä. - --- Se ol siihe aikaa kun sika laitto aitaa ja karvaiset märehti, -vastasi Jere, joka ei vähällä joutunut ymmälle. -- Lähretääs nyt -tohtooril, mahtaaks täs naapuris ol semmottii. - --- Samassa talossa, jossa Kalevi asuu tuolla Bulevardinkadulla, on -monta lääkäriä. Onkohan niissä eroa kenen valitsee? sanoi Sarri. - --- Kyl vaan neet on saman opin saaneet kaik, ovat vissiin yhtä -tyyreitäkin, sanoi Jere. - --- Tässä niitä on montakin, sanoi Seppo lukien nimiä oven pielessä -olevista tauluista. - --- Lährään alakertaan, kun en mää ol tottunu näit trappui ravaan, -päätti Jere. - -Ovi oli auki ja kaikki kolme asettuivat odotushuoneeseen istumaan. - --- Ei se ota kuin yhden kerrallaan sisään. Mennään me Sepon kanssa -kotiin, Jere löytää kyllä sinne, kun se kerran on ollut siellä. - --- Tulkaas vaan föliin, niin saatten vastata kun se kysyy, päätti Jere. - --- Me selitetään kyllä Jeren taudit, niistähän me ollaan kuultu enemmän -kuin manskasta tai saksasta, sanoi Sarri. - -Heidän odotettuaan jonkin aikaa tuli Jeren vuoro. - --- Yksi kerrallaan, sanoi valkoiseen liinatakkiin pukeutunut nainen -lääkärin ovelta. - --- Ei tässä olekaan kuin yksi potilas, tämä mies tässä, me ollaan -kulettajia ja selittäjiä, sanoi Sarri kumartaen. - --- No tulkaa sitten sisään kaikki. Onko tämä mies kuuro tai mykkä? -kysyi nainen. - --- En mää vaan -- -- -- alkoi Jere. - --- Tai onko hän? nainen naputti otsaansa. - -Pojat purskahtivat nauramaan. - --- Jere on hurjan viisas, mutta hän on meidän tallimiehemme ja on -tottunut puhumaan enemmän hevosille ja eläinlääkärille, muttei -ihmistohtorille. Sentähden me tultiin mukaan. - --- Vai niin, no istukaa tuohon tuoliin, pankaa jalat alustalle, -nojatkaa päätä tähän laitokseen ja avatkaa suu, sanoi nainen. - -Jere oli totellut nöyrästi, mutta suutaan hän ei avannut muuta kuin -sanoakseen: - --- Missäs se tohtoori itte on? En mää hänen piikaans tyyry. - --- Minä olen lääkäri, avatkaa vaan suunne, sanoi nainen. - --- Hah? sanoi Jere. - --- Minä olen lääkäri. Ettekö tiedä, että nykyään on paljon -naislääkäreitä. - -Pojatkin olivat ymmällä. - --- Nyt käy pöhnästi, kuiskasi Seppo Sarrille. -- Ei Jere ikinä anna -naisen hoitaa jalkaansa. - --- Kyl mää sen tierän, mut en mää heittä usko, sanoi Jere varmasti. - --- No nyt saatte nähdä, että nainen tekee yhtä hyvän työn kuin mieskin. -Aukaiskaa suunne vaan, käski lääkäri kolmannen kerran. - --- Kyl on tohtooril tarkat silmät kun suun läpitte koipeen kattoo, -sanoi Jere ivallisesti. - --- Aukaise nyt suusi, Jere, kehoitti Seppo. - --- Oonks mää sit vanha koni, kun suuhun kattotaa? kysyi Jere -itsepäisesti. - --- Aukaise nyt, kuiskasi Sarri. - -Jere aukaisi vihdoinkin ison suunsa ja lääkäri alkoi kaivaa hampaita -terävällä aseella sanoen: - --- Kylläpä teillä onkin hyvät hampaat näin vanhaksi mieheksi. - --- Kun on vanha pukki, niin on kova sarvi, sanoi Jere. - --- Tässä teillä on yksi huono hammas, joka on otettava pois, sanoi -lääkäri. - --- Kyll neet hampaat jyrsii sen aikaa, kun vatta ruokans sulattaa. Kun -tee vaan parannatten sen fleinin koivest, niin mää maksan rahan. - --- Minä otan hampaan pois, muihin ruumiin osiin minä en kajoa. - --- Me osuttiinkin väärään paikkaan, tämähän on hammaslääkäri, kuiskasi -Sarri Sepolle. - --- Painutaan vek, sanoi Seppo yhtä hiljaa. - --- Tommottil nyrkeil ei aikuisen miehen hammas irti lähre, sanoi Jere. - --- Sepä nähdään hyvin pian. - --- No koetas vaan, siit ei tu mitää sano hevone, kun hiiri korvaan -pyrki. - -Jere aukaisi suunsa ja lääkäri kuoletti ikenen ja veti hetken perästä -taitavasti pois huonon hampaan. - --- Tässä on hammas, sanoi lääkäri näyttäen sitä pihtien välissä, -- ja -huono olikin, ei sitä kannata surra. - --- Minä en ole nähnyt Jereä noin mölhän näköisenä ennen, sanoi Sarri. - --- Siin ol fusku, sanoi Jere, kun toipui hämmästyksestään. - --- Eikö tämä ole pakottanut kauankin? kysyi lääkäri nauraen. -- Nyt -voitte nukkua yöt rauhassa. - --- On siit ollu suur risti ja vaeva. Kiitoksii vaan. Etteks tee nyt -reerais sit koipee? Jere alkoi uskoa, että nyt tulee apu joka asiaan. - --- Minä olen hammaslääkäri enkä mitään muuta. - --- Tällä pojalla on reikä hampaassa. Sitä me tulimmekin paikkauttamaan, -sanoi Sarri ja työnsi Sepon eteenpäin. - --- Eipäs tultukaan, vastusti Seppo, joka ei ollut uskaltanut mennä -hammaslääkäriin, vaikka kaikki kehoittivat. - --- Minä päätin sen heti, kun huomasin, missä olimme, sanoi Sarri. - --- No istuhan sitten tähän tuoliin, käski lääkäri, eikä Seppo iljennyt -vastustella. - -Lääkäri porasi ja paikkasi, Seppo valitti välillä ja Jere lohdutti: - --- "Äläs rillitä, ota ennen porokello" ja "aika hiirellä haukotella, -kun on puoleks kissan suussa". "Voi sattuu ommaan nilkkaan, kun kaivaa -kuoppaa toiselle, vaikkon malka omas silmäs." - --- Nyt olet valmis ja hampaat kunnossa, sanoi lääkäri. - --- Kiitoksia paljon, sanoi Seppo kumartaen. -- Mutta missä Sarri on? - --- Se sanoi hyppääväns kotiis rahoi hakeen, sanoi Jere. -- Mut kyl -määkin maksan, kun, hintans kuulee. - --- Tämä maksaa kaksisataa markkaa yhteensä, sanoi lääkäri. - --- Sit sikaa vingutetaan, jok airan raos tavataan. Kyl maar siit tulee -mahrotoin tuntipalkka naisihmisen työks. Mut mää maksan, täs on raha, -tän Seponkin erest, se saa sen sit ehtool maksaa takasin, sanoi Jere -ojentaen setelin lääkärille. - --- Kiitoksia ja hyvästi, sanoi Seppo. - -Molemmat olivat jo ovella, kun Jere vielä kääntyi takaisin. - --- Mää en kerkeis men uurel tohtooril sen fleinin tähren, mää täs -meinain -- -- --. - --- Hyvästi nyt, minä olen tehnyt minkä voin, en minä enempää tee, sanoi -lääkäri, jonka kärsivällisyys alkoi loppua. - -Seppo veti Jeren mukaansa kadulle. Siellä he tapasivat Sarrin, joka oli -juossut koko matkan. - -Jerelle maksettiin velka ja mentiin istumaan kirkkopuiston penkille. - --- Ihme kummal ajaa, sanoi Jere. -- Kun ei ruumis tuntennukkaa, vaikka -hammas ikenist suljus. On niist naisist muukskin kun kuppareiks ja -saunapiijoiks. - --- Jere taitaa jo leppyä koko naissuvulle? kysyi Seppo. - --- Saa orottaa sit lauvantait jok on ennen perjantait. Naisväkee ei -pirä -- -- -- alkoi Jere, mutta Sarri, joka tiesi, että nyt tulee pitkä -juttu, keskeytti: - --- Mennään automaattiin juomaan kahvia niin Jere saa nähdä senkin. - --- Mahtaaks vaan men kaffeeta sin hampaan vanhaan plassiin? - --- Hampaan reikä on jo täynnä törkyä, lihaa ja muuta, ei kahvi sitä -haittaa, mennään nyt vaan. - -Automaatissa oli Jerellä paljon katsomista. Pojat selittivät ja -näyttivät, miten oli ostettava. - --- Täytyyköhän meidän nyt lähteä toiseen lääkäriin Jeren jalan takia? -tuumi Seppo. - --- Eiköhän Jannen eliksiiri sopisi siihenkin? sanoi Sarri. - --- Hah? kysyi Jere. - --- Meillä on toveri, joka valmistaa hurjan hyvää lääkettä, sitä saa -ilmaiseksi ja monta eläintä ja ihmistä se on parantanut, selitti Sarri. - --- Kun tee sen vaan saatten ennen yhreksää aamusel nin mää jätän -tohtoorin reisun tykkänäs. Sit mää voin käyttää ehtoon toiseen -meininkiin. - --- Mikä se sitten on? - --- Mää tahron nährä sen valkuisen kenraalin. - --- Seppo, kuulitko? Jere tahtoo nähdä Mannerheimin. Mene ja soita -hänelle, että Varpuniemen kaksoset ja tallirenki tulevat häntä -katsomaan, ilkkui Sarri. - --- Mää olen teirän kans vehtannu pikkuisist asti ja nyt tee saatten -näyttää minul sen valkuisen -- -- --. - --- Kamalaa! Mitä me nyt tehdään, kun Jere sai tuon päähänsä? Se ei -sitten ikinä luovu siitä, päivitteli Seppo, joka tunsi Jeren. - --- Muutoin en mä lähre kotiin, vakuutti Jere itsepäisesti. - --- Kun olisi jokin paraati, niin voisi se onnistua, mutta muuten en -minä ainakaan keksi mitään keinoa, sanoi Seppo. - --- Etkö tahtoisi nähdä tivolia Messuhallin luona, Jere? Mennään Töölön -museoon tai hautausmaalle, siellä on jerin paljon katseltavaa, koetti -Sarri houkutella. - --- Kun mää tahron nährä sen valkuisen -- -- -- - --- Mennään "Edisoniin", siellä näytetään ilmasotaa. - --- Mää tahron vaan -- -- -- - --- Hei, huudahti Sarri, -- Kinopalatsissa näytetään juuri nyt isoa -paraatia, ja siellä näkyy Mannerheim. Sitten siellä on "Ilmailijan -morsian" ja lopuksi "Mieltäkiinnittäviä tunturikuvia Norjasta", mutta -sen voi arvata miten mieltäkiinnittäviä ne ovat. - --- Jere voi tykätä niistäkin. Kuka kertoi sinulle tästä? kysyi Seppo. - --- Viljo oli ollut siellä juuri eilen ja hän kertoi, että ilmailija -hyppää lentokoneesta junan katolle ja se on kamalan jännää. - --- Mää tahron -- -- -- alkoi Jere entiseen tapaansa. - --- Saat nährä sen valkuisen, tule nyt vaan. Mutta se maksaa -kolmekymmentäviisi markkaa, sanoi Sarri. - --- Kyl maar semmottii miehii rahan erest näytetään? sanoi Jere. -- Kyl -mää maksan enemmänkin. - --- Elokuviin me lähdetään. Onko Jere ollut ennen sellaisissa? - --- En o muut kun koptikko kuvis. - --- Skioptikonkuvat eivät liiku. Mennään nyt pian, kehoitti Seppo. - -Tultiin juuri ohjelman alkaessa Kinopalatsiin. Jere ihmetteli ja -kyseli yhtämittaa, kun kuvat alkoivat liikkua. Jännittävä juoni ja -lentokoneet, jotka lensivät pilvissä ja putosivat mereen, ja ilmailijan -hengenvaaralliset seikkailut tenhosivat hänet kokonaan. - --- Katso nyt vaan kuvia. Miksi Jere vilkuilee vähänväliä ovelle päin? -kysyi Seppo. - --- Mää pirän vaaria, ettei se pääse näkemät sisään. - --- Kuka? - --- No se valkuinen ken -- -- -- - --- Eteen se tulee eikä ovesta, nauroi Seppo. - --- Viisaas mul sit kun se tulee. - --- Kyllä minä sanon. - -Sitten lentäjä vihittiin, ja paraatikuva alkoi. - --- Katso nyt tuota, joka ratsastaa suuren valkoisen hevosen selässä, se -on juuri Mannerheim. - -Jere nousi seisomaan ja kumarsi syvään. - --- On neet helsinkiläiset kolloja, kun eivätten osaa tervehtii -semmottist miestä. Katost vaan, nöyrästi se tervehtii joka puoleen. Saa -pyöriä kun kissa tervas. - -Jere oli innoissaan, unohti koko ympäristön ja puhui ääneen. - --- Älä niin kovaa puhu, Jere, varoitti Seppo. - --- Komee on, kyl voi nährä et se mies oli mukan, kun miehet veittiäns -hivoi, jatkoi Jere huomautuksiaan. - -Kun ohjelma loppui hän ehdotti, että katsottaisiin vielä kerran koko -näytös alusta loppuun. - --- Meillä on vielä koulutehtäviä tänä iltana, sanoi Seppo. -- Mennään -nyt vaan kotiin. - -Toiset lähtivät vastahakoisesti pois. Kun tultiin ulos, tahtoi Jere -kääntyä takaisin kiittämään kassaneitiä hauskasta illasta, mutta pojat -estivät. - --- Onko Jere käynyt ennen Helsingissä? kysyi Sarri, jonka mielestä Jere -oli omituinen kaupungissa. - --- Kyl mää hiljakkoin tääl kävin, se ol saman vuon kun tohtoori najei, -ja mää tulin trenkiks Varpuniemeen. - --- Siitähän on kaksikymmentäviisi vuotta, koska isä vietti hopeahäitään -viime kesänä. - --- Taitaa niin vaan olla. Kyl tää kaupunki on nyt toises reeras kuin -silloin. - --- Vieläkö me näytetään Jerelle muuta täällä? kysyi Seppo. - --- Kun ei kävis henken pääl nin mää tahoisin ajaa tuol junal kun käy -ilman lokomottii. - --- Ajetaan vaan kerran Kaivopuiston ympäri, ei siinä ole mitään vaaraa. - -Pojat asettivat Jeren istumaan raitiovaunun etuosaan, niin että hän -näki miten kuljettaja toimi. Seppo selitti, kuinka sähkö kulki, ja -Sarri kertoi nähtävyyksistä pitkin matkaa. Jereä huvittivat sataman -laivat, Amanda torilla, kirkot ja kaikki muukin. - -Sitten pojat saattoivat Jeren hänen asuntoonsa erään entisen -karjalohjalaisen luo. - --- Onko Jerellä nyt ollut hauska päivä? kysyi Sarri. - --- Kiitoksii vaan teille, kyl mää oon saanu enemmä kun yhren osal -oikeen tuliskan. Huomen mää lähren takaisin, kun tee vaan aamul tuotten -neet tropit fleinil. - --- Me tuomme ne varmasti huomen aamuna koulumatkalla, lupasi Seppo. - --- Hyvästi sit vaan. - --- Prätskis, prätskis, sanoivat pojat. - - * * * * * - -Illalla täytyi poikien valvoa tavallista myöhempään, kun läksyt olivat -lukematta, mutta Ossin avulla he selvisivät kuitenkin verrattain pian. - --- Jere on ihan toisenlainen täällä kuin Varpuniemessä, sanoi Sarri -riisuutuessaan. -- Minä luulin jo, että se hammaslääkäri suuttuisi -hänelle. - --- Mitä varten sinä pakotit minut paikkauttamaan hampaani vastoin -omaa tahtoani? Se oli mölhästi tehty, sanoi Seppo, jota tämä asia oli -harmittanut koko ajan. - --- Kun minun sydämeni kärsii öillä, kun sinä olet tuskassa ja vaivassa. -Minä en voi sietää, että lähimmäiseni kärsii, sanoi Sarri jäljitellen -Naimi-tädin puhetapaa. - --- Hyvä on toisen housuilla tuleen istua, sanoo Jere. -- Etkös sinä -sitten kärsinyt, kun tohtori porasi minun hammashermojani? - --- En, kun minä juoksin kotiin hakemaan rahoja. Mutta minusta on turhaa -olla vihainen veljelle, joka järjestää niin, että hampaanpakotus lakkaa. - -Seppo oli vaiti ja pojat sammuttivat sähkön kömpien sanattomina -vuoteilleen. - -Sarri oli juuri nukkumaisillaan, kun Seppo sanoi: - --- Hyvä oli, että hammas paikattiin, eikä se järin koskenutkaan. - --- Saat anteeksi, koska anot, vastasi Sarri ja kääntyi toiselle -syrjälleen. - - - - -X. - -MERKKIPÄIVÄ. - - --- Olipa onni, että Naimi-tädin syntymäpäivä sattui lupapäiväksi, -muuten minun aivoni halkeisivat, jos täytyisi miettiä läksyjä, käydä -koulua ja "näyttää kiitollisuutta Naimi-tädille", kuten äiti on -käskenyt meitä tekemään, sanoi Sarri. - --- Naimi-täti laittoi meille niin kivat syntymäpäivät marraskuussa, -että pojat vieläkin puhuvat niistä, ja me saatiin monta ystävää, -kun tarjottiin niin paljon ja Ossi järjesti leikit ja lahjoja tuli -hurjasti, sanoi Seppo. - --- Kyllä minäkin olen kiitollinen, mutta aikaihmisille täytyy -näyttää sitä niin omituisella tavalla. Ne tahtovat esimerkiksi, että -perustetaan rahasto, jolle annetaan heidän nimensä. - --- Mitä tarkoitusta varten se olisi? - --- Vaikka potkupallojen hankkimista varten sokeille lapsille -- ei kuin -köyhille, äidittömille pojille. - --- Ei kukaan anna siihen rahaa. Keksi jotain muuta, josta vanhat -pitävät. - --- Kun olisi rahaa, niin ostaisi vaikka mitä. Lämpötyynyn tai -palosammutusruiskun tai kukkakorin. - --- Kukkia me kyllä voidaan ostaa. Torilla kuuluu olevan halpaa. - --- Aamulla täytyy herättää laululla. Minä soitan viulua ja toiset -laulavat. - --- Kutka toiset? - --- Janne, Risto, Esko ja kaikki ne, jotka olivat täällä meidän -syntymäpäivillämme. Janne laulaa ihan väärin, mutta hänellä on sen -puolesta hyvä ääni, että se kuuluu. - --- Silloin täytyy harjoitella. - --- Jeh, soitetaan ne kokoon. Risto voi opettaa, mennään heille, niin -Naimi-täti ei vainua mitään. - -Pojat ottivat lakkinsa ja menivät. Janne ja Risto olivat heti valmiit -auttamaan. He saivat puolentunnin kuluessa kokoon neljä toveria lisää, -joille asia selitettiin. - --- Mitä me lauletaan? Seppo saa kirjoittaa Naimi-tädille omistetun -laulun, ehdotti Risto. - --- En ikinä, vastusteli Seppo. - --- Tai oikeammin pari laulua. Toisen voit saada kokoon, kun muutat -sanoja. Niin minä usein teen. Esimerkiksi: Sä kasvoit Naimi paksuinen, -isäsi talossa. - --- Otetaan vaan "Porilaisten marssi" ja "Arvon mekin ansaitsemme", -sanoi Seppo. - --- Meillä kirjotetaan runoja syntymäpäiviksi ja se on juhlallista, -sanoi Janne. - --- Tule, Sarri, niin minä autan sinua. Kyllä me pari laulua saadaan -kokoon, sanoi Risto. - --- Sama se, sanoi Sarri seuraten Ristoa toiseen huoneeseen, jossa alkoi -aivoja rasittava työ. - -Janne huvitti sillä välin toisia poikia näyttämällä hauskoja -kemiallisia kokeita ja temppuja. - -Oli kulunut pitkä aika, kun Sarri ja Risto vihdoinkin ilmestyivät -toisten luo. - --- Kamalan kauan te viivyittekin. Lukekaa nyt runot, sanoi Seppo, ja -Sarri luki: - - Kaunis on nähdä kun joukkosi luona, - kahvia kaadat, - keittäen, leipoen vaan, - puolesta heimosikin. - Iloisin mielin viettään nouse - syntymäjuhlaas. - Riemuiten tätimme suo, - laulumme kaikua nyt. - Eespäin onnehen siis, - sä sankari kodin ja kyökin, - onnea toivomme vaan. - -Sen voi laulaa "Ateenalaisten laulun" sävelellä. - -Kaikki pojat kiittelivät yksimielisesti onnistunutta runoa. - --- Minusta sankarinimitys ei sovi Naimi-tädille, sanoi Seppo. - --- Ei tässä tarkoiteta sotasankaria. Sinä et ymmärrä runollisesta -kielestä hölynpölyä, sanoi Sarri. - --- Kuulkaa nyt toista runoa: - - Mun tätin oli naimaton, - jo vanha, harmaakin, - viel viisikymmenvuotisna, - hän jaksoi halleihin. - - Tiens aina kulki torille, - iloisin mielin osti vaan, - hän kalaa, lihaa, perunaa, - mun tätin armahin. - -Arvatkaa mihin säveleen tämä sopii? - --- Ihanhan se on kuin "Sotilaspoika". Se on kiva tapa kirjoittaa -runoja. Kuka sinulle sellaista opetti, Risto? kysyi Esko. - --- Minä olen itse keksinyt sen. Tässä on vielä yksi runo, jonka minä -yksin kirjoitin, sanoi Risto. - --- Se on pöhnä runo, ei se kelpaa, sanoi Sarri. - --- Lue vaan, Risto, pyysi Viljo, ja Risto luki: - - Oi, Naimi Vesilä, - tätimme pehmeä, - Seppomme, Sarrimme, - Sinulle uhroamme. - Terve, terve, terve sä Vesilä! - -Minusta tässä runossa on rakkautta. - --- Sitä ei saa laulaa, eikä sen merkitystäkään kukaan ymmärrä. Nyt -aletaan harjoittaa, sanoi Seppo jyrkästi. - -Risto ja Sarri johtivat vuoroin, ja laulu sujuikin hyvin, kun laulujen -sävelet olivat vanhoja tuttuja. - --- Miksi sinä kutsuit Olavin tänne mukaan, Janne, kun hän ei osaa -laulaa tuon paremmin? Onhan tarpeeksi, kun yksi joukossa vain mörisee -sanat, sanoi Sarri. - --- Kuka se mörisee? kysyi Janne uhkaavan näköisenä. - --- Kuta suurempi kemisti, siitä kehnompi laulaja, vastasi Sarri -ovelasti. - --- Olenko minä pyrkinyt laulamaan sinun, sinun -- -- -- Janne etsi -sopivaa sanaa. - --- Älä nyt suutu Janne, minuahan Sarri tarkoitti, koetti Seppo -rauhoittaa Jannea, joka oli räjähtämäisillään. - --- Minä menen pois, kerran vielä pyydätte minua polvillanne laulamaan -vanhoille tädeillenne, sanoi Olavi synkästi. - --- Nyt ette saa konstailla, Janne ja Olavi laulavat komeasti, vaikka -vähän toisella tavalla kuin muut. Kyllä täällä kaikki tarvitaan. Tulkaa -huomenna meille kello 8:lta ja ottakaa kynttilät mukaan, sanoi Seppo. - --- Mitä me kynttilöillä teemme? - --- Sytytetään ne, niin tulee soihtukulkue. Lukekaa sanat ulkoa. Vahinko -vain, ettei niissä ollut kiitollisuudesta sanaakaan, ja sitähän meidän -piti näyttää. - --- Selitetään sitten, että kaikki johtuu kiitollisuudesta, ehdotti -Sarri. - -Pojat erosivat tyytyväisinä suuriin saavutuksiinsa. Pieni eripuraisuus -oli jo kokonaan unohdettu. - -Kun Lempi tuli aamulla seitsemältä herättämään poikia, olivat nämä jo -pukeutuneet ja kiiruhtivat torille. - -Sinne saavuttuaan he kulkivat kukkakauppiaan luota toisen luo. Mutta -kukat olivat hyvin kalliita, isollakin rahalla sai vain vähäpätöisen -kimpun. - --- Kuulehan, Seppo, kun kerran maksaa rahaa, niin pitäisi saada jotain -kestävää. Ostetaan paperiruusuja, tässä on kauniita. Ne ovat kiinni -seppeleessä, mutta ehkä ne irroittaisivat ne? sanoi Sarri. - --- Annetaan seppele, sehän on vielä komeampaa. Kun saataisiin vielä -nauhat niihin, niin kirjoitettaisiin jotakin kiitollisuudesta. - --- Kyllä minulla on sinivalkoista nauhaa. Viedäänkö seppele vanhan vai -nuoren ihmisen haudalle? kysyi myyjätär. - --- Viisikymmenvuotisen mehevän rouvan syntymäpäiville se on. - --- No, jokaisella on oma makunsa. Panenko nauhat mukaan? - -Pojat ostivat havuista sidotun seppeleen, jossa oli vaaleanpunaisia -paperiruusuja, ja sinivalkoinen nauha sidottiin syrjään. - -Kotona Seppo tekstasi taitavasti nauhoihin omistuskirjoitukset. Toiseen -tuli: - -"Onnea viisikymmenvuotiaalle, jalolle naiselle" ja toiseen: - -"Kiitollisuudella Seppo ja Sakari. Muistosi elää." - -Mutta Sarri arvosteli kirjoitusta: - --- Pojat eivät sano ketään jaloksi. Ja siksi ja sen puoleen: "Muistosi -elää" on otettu hautapatsaasta. - --- Syntymäpäivinä sanotaan aikaihmisiä jaloksi. Olisi pitänyt panna -vielä laajasydäminen ja avarakatseinen, niinkuin rehtorille sanottiin -sen juhlissa, mutta eihän sitä ilkiä kaikkea panna. Ja "Muistosi elää" -on hyvä tempaus. Sinun runosikin muistuttavat liikaa paljon tuttuja -lauluja, kosti Seppo. - --- Kirjoita itse parempia. Minä luulen, että äiti olisi varmasti -tyytyväinen meihin. Naimi-täti on kylläkin jalo nainen, joka ei sanonut -mitään, vaikka pesukannu prätskäsi eilen, kun me vedettiin sormikoukkua. - --- Naiset tahtovat eri tavalla kärsiä. Virtasen setä sanoi että -viisikymmentä naista kärsisi mielellään hänen tähtensä, jos hän vain -huiskuttaisi kädellään. - --- Huomenna täytyy sonnustaa ulkokuori juhla-asuun, voidella hiukset -myrhamilla ja briljantiinillä ja oikoa jakaukset linjasuoraksi, -varoitti Sarri. - --- Ja olla sivistyneitä, lisäsi Seppo. - - * * * * * - -Kello kahdeksan seisoi pieni poikaparvi Naimi-tädin oven ulkopuolella. -Seppo ja Sarri kantoivat toisella kädellä seppelettä ja toisessa oli -palava kynttilä. Toiset olivat myöskin varustaneet kynttilät mukaan, -toisilla oli kaksikin. - -Risto antoi merkin, ja pojat kajahuttivat laulun. Mutta kauhea -sekaannus syntyi, sillä toiset lauloivat: Mun tätin oli naimaton, ja -toiset: Kaunis on nähdä kun -- -- --. - --- Olkaa heti vaiti, huusi Sarri, -- aloittakaa uudelleen: Kaunis on -nähdä... - -Nyt alettiin uudelleen ja paremmalla menestyksellä. Laulun aikana -ilmestyi Naimi-täti aamutakissa ovelle ja hymyili liikuttuneena. - -Kun molemmat laulut oli laulettu, ojennettiin seppele Naimi-tädille. - -Ennenkuin hämmästynyt täti ehti ottaa vastaan lahjan, vaipui hän -kauhuissaan läheiselle tuolille istumaan, sillä kirkas punainen valo -leimahti kattoa kohti. Sitten kuului kova paukahdus ja pieniä kiiltäviä -tähtiä putosi lattiaa kohti. Ruudin haju ja savu täyttivät huoneen. - -Janne oli keksinyt pienen yllätyksen tädille. - --- Se oli onnistunut raketti, huudahti hän tyytyväisenä. - -Naimi-täti alkoi toipua ja kiitti poikia sydämellisesti. Lempi oli jo -keittänyt kahvia, jota tarjottiin pojille. - --- Kuuliko Naimi-täti selvästi sanat? kysyi Sarri. - --- Kyllä minä kuulin osapuilleen, muitta teidän täytyy kirjoittaa ne -minulle paperille, että voin säilyttää muistona. Kuka on sepittänyt -niin kauniit sanat lauluihin? - --- Eikö täti voi arvata? kysyi Risto. - --- Sinä varmaan, poikaseni, sanoi Naimi-täti hymyillen. - --- Ei yksinään, sanoi Sarri. - --- Vai niin, sinäkin olit mukana. Kiitoksia nyt vaan kaikille. - --- Meillä on vielä yksi laulu, mutta toiset eivät tahdo että sitä -lauletaan, sanoi Risto. - --- Teidän täytyy välttämättä laulaa se laulu, pyysi Naimi-täti. - --- Silloin minä menen pois, sanoi Seppo. -- Tule sinäkin Sarri. - --- Minä en olisi uskonut Ristosta tuollaista, sanoi Sarri. Pojat -lauloivat jo: - - Oi Naimi Vesilä - tätimme pehmeä, - Seppomme, Sarrimme, - sinulle uhroamme. - Kiitos, kiitos, kiitos sä Vesilä! - -Loppu oli muutettu sopivammaksi. - --- Hyvä laulu tämäkin on, ei sitä tarvitse hävetä, rauhoitti Naimi-täti. - --- Me ei olla uhreja eikä Naimi-täti huoli sellaisista uhreista, sanoi -Seppo. - --- Risto tarkoitti tietysti, että te uhraatte tunteenne minulle, eikö -niin, Risto? selitti Naimi-täti. - --- Tietysti! Sehän on pöllö, joka käsittää asian toisella tavalla, -sanoi Risto. - -Saatuaan kukin omenansa vieraat pojat lähtivät pois. - --- Pannaan tuo seppele riippumaan seinälle. Eikö voisi sovittaa niin, -että Naimi-tädin kuolleen herran kuva olisi sen sisällä? kysyi Sarri. - --- Ei millään muotoa, torjui Naimi-täti, mutta lisäsi nähtyään Sarrin -nolostuvan: -- Ripustetaan, se tänne minun vuoteeni yläpuolelle, siellä -se on hyvin kaunis. - --- Sitä voi käyttää vielä toisenkin kerran vaikka hautajaisiin, sanoi -Seppo. - --- Se on annettu minulle, ja minä säilytän sen muistona teiltä, -ratkaisi Naimi-täti. - -Tällä hetkellä tuli Ossi huoneeseen tuoden kimpun ihania ruusuja. Hän -ojensi ne Naimi-tädille sanoen: - --- Luulin olevani ensimmäisenä toivottamassa onnea rakkaalle -Naimi-tädille, mutta näen, että kaksoset ovat olleet ripeämpiä. - --- Kiitos, poikaseni, ruususi ovat suloisia. - --- Meneekö täti hautajaisiin, koska tuossa riippuu seppele nauhoineen? - --- Seppo ja Sarri ovat antanet sen minulle syntymäpäivälahjaksi. - --- Erittäin sopiva kukkalaite, kun siinä on vielä omistusnauhatkin. -Puuttuu vain sanat: lepää rauhassa. - --- Nyt sinä pilkkaat, Ossi. Etkö tiedä, että taiteilijoilla on seinillä -seppeleitä? Minä olen nähnyt Kuvalehdessä monta sellaista kuvaa, sanoi -Sarri, jota alkoi harmittaa. - --- Tietysti, tämähän sopii mainiosti tilaisuuteen, sanoi Naimi-täti. --- Jäätte kai nyt kaikki kotiin koko aamupäiväksi? Olen kutsunut tänne -ison ompeluseurani ja kaikki sukulaiseni. - --- Minä olen luvannut mennä Hannes Pälsin luo lukemaan historian -tenttiä huomiseksi. Muuten olisin tietysti jäänyt, sanoi Ossi, joka -kammoi naiskutsuja enemmän kuin tulirokkoa. - -Pojat olivat toivoneet saavansa viettää lupapäivänsä lyömällä -pitkääpalloa toverien kanssa, mutta eivät näin äkkiä keksineet sopivaa -muotoa kieltäytymiselleen. - --- Te toiset olette ainakin kotona. Teillähän on lupapäivä, tulkaa -saliin noin kahden ajoissa. Risto voi soittaa vierailleni ja Seppo -lausua runoja, joita olette kirjoittaneet minulle, sanoi Naimi-täti. - -Pojat menivät noloina huoneeseensa. Sarri tuhisi harmissaan: - --- Kittiä minä koko syntymäpäivästä. Osaa se Naimi-täti olla aika kiero. - --- Vai lausua runoja! Hyi sentään! päivitteli Seppokin. Mennään -nyt ainakin vähäksi aikaa urheilemaan. Minä aion antautua -palloilija-uralle, kun olen likvidoinut koulun, uhkasi Seppo. - --- Mutta isä tahtoo sinusta lääkäriä. - --- Sitä minä voin pitää sivutoimena. -- Painutaan nyt urheilukentälle, -siellä ovat Janne ja Ristokin. - - * * * * * - -Kesken tavattoman jännittävän pelin sanoi Seppo: - --- Hei, Sarri, nyt on lähdettävä neljänkymmenen naisen seuraan -soittamaan ja runoja lausumaan. - --- Ooks vialla? kysyi Risto. - --- Totta se on, vahvisti Seppo ja kertoi asian laidan. - --- Eikö Naimi-täti anna teille kahvia ja kaakkua perästäpäin? kysyi -Janne. - --- Antaa niinkin, mutta mistä me saadaan kelvollinen este, jottei -tarvitsisi mennä. Eihän sovi loukata ihmisiä juuri kun he täyttävät -viisikymmentä vuotta. - --- Odottakaa vähän aikaa, me järjestämme Riston kanssa. - -Janne vetäytyi syrjään keskustelemaan veljiensä kanssa. Seppo näki, -miten hän irroitti lehden pienestä taskuvihosta ja kirjoitti sille -jotain. - --- Nyt on este keksitty! Minä vien tämän lapun teille. Siinä on selitys -Naimi-tädille, seuratkaa te Ristoa. Sitten tavataan laivarannassa ja -lähdetään Korkeasaareen, sanoi Janne tultuaan toisten luo. - --- Etkö ole narrannut Naimi-tätiä? kysyi Seppo. - --- Jos teette niinkuin Risto käskee, niin kirjeessä seisoo vaan pelkkä -totuus. Se on kirjoitettu teidän nimessänne. - --- Onko se kohteliaasti kirjoitettu? kysyi Sarri levottomana. - --- Minä olen sivistynyt ihminen ja osaan kirjoittaa naisille, sanoi -Janne juosten tiehensä ja hyppäsi tasajalkaa maassa istuvan tytön yli. - --- Et sinä ainakaan näytä liikaa sivistyneeltä, huusi Sarri Jannen -jälkeen. - -Risto vei pojat kivitaloon Yrjönkadulle. Hän soitti erästä neljännen -kerroksen ovikelloa ja kysyi palvelijalta: - --- Onko Arvissa kovakin kuume? Saako häntä nähdä? - --- Johan se on noussut tilaltaan ja syö tuolla ruokapöydän ääressä. - -Risto pyysi toisia seuraamaan jäljessään ruokahuoneen ovelle antaen -heille merkin kulkea hiljaa ja puhumatta. - --- Katsokaa nyt, tuossa Arvi istuu. Nyt mennään yhtä varovasti pois, -palvelija on mennyt tiehensä, kuiskasi hän. - -Sitten kaikki hiipivät eteiseen ja pois talosta. - --- Mitä tämä merkitsee? kysyi Seppo kadulla. - --- Se oli laillinen este. - --- Selitä, taikka -- -- -- - --- Te olette käyneet katsomassa sairasta toveria ja samalla -pistäydytään Korkeasaareen. - -Pojat nauroivat iloisina ja kiiruhtivat rantaan. - --- Minä luulen, että Naimi-täti ei paljoakaan välitä meidän -poissaolostamme, rauhoitti Seppo itseään. - -Rannalla oli jo Janne odottamassa ja kertoi pojille: - --- Kun minä tulin teille, niin Naimi-täti tulikin juuri keittiöön. -Minä annoin kirjeen ja selitin, että te ette voineet tulla kotiin ja -että syy seisoo lapussa. Naimi-täti luuli, että teille oli tapahtunut -onnettomuus, mutta kun minä sanoin, että te olette hyvässä kunnossa, -niin hän antoi nämä meille. - -Janne levitti paperipussin suuta näyttäen siellä olevia leivoksia, -vehnästä ja makeisia. - --- Lempi antoi kuivaa leipää eläimille, ja nyt meille tulee kiva -huvimatka, sanoi Janne lopuksi. - --- Oliko Naimi-täti vihreä kasvoiltaan? kysyi Seppo. Vihreä väri kuvasi -hänen mielestään suuttumusta. - --- Ei, vaan punainen, sanoi Janne. - --- Hyvä. Nyt laivaan! Kellä on rahaa, tulkoon mukaan! - -Laiva vihelsi ja neljä onnellista ystävää meni viettämään vapaata, -aurinkoista aamupäivää talviunesta heräävän luonnon helmaan ja -nauttimaan eläimistä ja toistensa iloisesta seurasta. - -Kun kaksoset illalla palasivat kotiin, löysivät he ruokahuoneen -pöydältä kirjeen, jonka Naimi-täti oli unohtanut sinne. Seppo luki sen -ääneen: - - Kunnioitettu Naimi-täti Vesilä. - - Pyydämme anteeksi, että meillä oli aikomus tulla kotiin, mutta - nyt me menemme katsomaan Arvia, joka on sairas ja luokkatoveri. - Sitäpaitsi me emme osaa esiintyä hienojen rouvien seurassa, - Sarri ottaa liikapaljon leipää ja Sepon sormet ovat mustat - hopeanitraatista. Eikä soitostakaan ole vahinkoa, kun Sarri - ei ole haaveellisella päällä, niin se soittaa väärin ja Seppo - ei lausu runoja äänenpainolla, vaan lukee nopeaan niinkuin se - pänttäisi läksyjä. Eikä se, joka täyttää viisikymmentä vuotta - välitä sellaisesta. - - Kiitollisuudella: - - _Seppo ja Sakari Uski_. - - J.K. Me käväistään vähän Korkeasaarella, jos Arvi vaan on - terveempi. Janne pitää huolen, että kaikki käy reilusti. - --- Hyi, minkälainen kirje! Minkälaiset sormet sillä itsellään on! -Niissä on varmaan näytteitä koko kemiasta. - --- Janne ei voi sanoa, soitanko minä "Porilaisten marssia" vai -"Luostarin kelloja", ja sellainen arvostelee soittoa ja muuta! - --- Mutta meillä oli hurjan kiva aamupäivä. - --- Se oli sentähden, kun ensin olimme aamulla osoittaneet niin -kamalasti kiitollisuuttamme Naimi-tädille. - --- Hyvä omatunto, jaa, se on jotakin se! - - - - -XI. - -VIIMEISET AJAT. - - -Toukokuu oli loppumaisillaan. Oli myöhäinen kevät, satoi paljon, ja -kylmät tuulet vinkuivat Helsingin kaduilla. - --- Varpuniemessä ei ole koskaan tällaista kevättä. Tämä lukuvuosi -ei lopu, ennenkuin se on tappanut meidän henkemme ja tehnyt ruumiit -kalpeiksi haamuiksi, valitti Sarri. - --- Et sinä juuri ole kuolevan näköinen ruumiiltasi, ja henkesi on -minusta kylliksi virkeä tähän taloon, sanoi Ossi. - --- Minä olen lukenut kaikki kirjat mitä olen voinut saada lainaksi ja -nyt minä olen "kirjallisesti sivistynyt", jota Lehtonen aina käski -ajamaan takaa, sanoi Seppo. - --- Luetko ollenkaan sivistäviä kirjoja? Minusta te luette vain -seikkailu- ja salapoliisijuttuja, sanoi Naimi-täti. - --- Entäs kemia ja kokeilukirjat? Ne antavat kamalasti ajatuksia. Olen -minä lukenut "Välskärin kertomukset", ja ne ovat niin sivistäviä, että -täytyy jättää väliin monta sivua pitkin matkaa, muuten se olisi liikaa, -sanoi Seppo. - --- Ja minä olen lukenut pitkän "elämäkerran". Tietää silloin, että on -ollut puute ajanvietosta, lisäsi Sarri. - --- Nyt alkaa lukukausi sentään loppua. Ensi viikolla on päättäjäiset -koululla. Etkö ole onnellinen, Ossi, kun olet kuitannut koko koulun? - --- Olenpa tietenkin iloinen, mutta ei meidän ylioppilaaksitulomme vedä -vertoja entisille, sanoi Ossi totisena. - --- Vieläkö sinua harmittaa nuo petosjutut? Voit olla ylpeä, että sinä -ja Hannes-toverisi ette ottaneet osaa koko juttuun, lohdutti Naimi-täti. - --- Minä olisin tahtonut olla ylpeä koko ylioppilasparvesta, sitä en nyt -voi. Sitäpaitsi on tämä pilvi synkentänyt koko kevään meiltä. - --- Älä nyt, Ossi! Meilläkin on välistä niin kova koti-ikävä, ettei -voi kunnollisesti hengittääkään. Samanlaiselta mahtaa tuntua Haltin -tädistä, kun sen ruumis on rutistettu pienempään alaan kuin mitä se -tarvitsisi. Täytyy ajatella jotain jännää, niin unohtaa ikävän, ainakin -sillä kertaa, sanoi Seppo. - --- Minulle se tulee varmasti takaisin laulutunnilla ja luonnontiedettä -päntätessä. Eilenkin, kun luin sammakoista, niin olin kuulevinani -Varpuniemen lääväntakaisen lammikon kurnaavan. -- Sarri joi äkkiä koko -lasillisen vettä pöydältä. - --- Onko teillä ollut niin kovin ikävä luonani, poika parat? kysyi -Naimi-täti vähän surullisen näköisenä. - --- Jos ei meillä olisi ollut Naimi-tätiä ja Ossia, niin me oltaisiin -karattu aikoja sitten pois täältä. Mutta ette usko minkälainen koti -meillä on! - -Sepon silmät kiilsivät. - --- Oletteko nyt tehneet kaikki mitä teidän piti tehdä tänä vuonna? - --- Kyllähän monta asiaa on tullut vähän pöhnästi suoritetuksi, mutta -pahemminkin olisi voinut käydä. - --- Yksi kiitollisuus on sentään jäänyt näyttämättä, sanoi Sarri. - --- Niin on. Eräälle naiselle, joka kerran auttoi pulasta ja kerran -vei konserttiin ja kerran lähti Suomenlinnaa näyttämään ja selitti -isänmaanrakkautta ja historiaa, niin että Sarri päätti kääntyä -sotilasuralle, jos hänestä ei tule orkesterilaista. - --- Ossi, mitenkä sellaiselle naiselle, joka on postissa ja joka ei -välitä elokuvista eikä lakritsista, on näytettävä kiitollisuutta? kysyi -Sarri. - --- Kenestä puhutte, pojat? kysyi Naimi-täti. - --- Silja Sylvia Letalasta. - --- Voisittehan lähettää hänelle kukkakorin, sanoi Ossi. - --- Emmekö voisi kutsua häntä Fazeriin? kysyi Seppo. - --- Se sopii mainiosti! Lähentäkää hänelle kohtelias kirjekortti ja -pyytäkää häntä saapumaan johonkin aikaan sinne. Sitten voitte ojentaa -hänelle kimpun kieloja tai hajuherneitä. Ehdottaisin kuitenkin, ettette -antaisi hautajaisseppelettä sinivalkoisin nauhoin, sanoi Ossi totisen -näköisenä. - --- Sellainen sopii vain syntymäpäivinä ja erikoisen suurina juhlina, -sanoi Naimi-täti nopeasti nähdessään miten kaksoset synkkenivät. - --- Tule, Seppo, mennään kirjoittamaan Silja Sylvia Letalalle. Hän -on hienotunteinen ihminen eikä loukkaa ketään ihmistä. Hän ei luule -olevansa kaunis ja klassillinen eikä halveksi poikia, jotka eivät vielä -ole ylioppilaskokelaita, sanoi Sarri tavattoman arvokkaasti. - --- Älkää nyt suuttuko! Minähän laskin vain vähän leikkiä. Pyydän -nöyrimmästi anteeksi, sanoi Ossi herttaisesti. - --- Tarkoititko, että meidän todellakin pitäisi antaa kieloja neiti -Letalalle? kysyi Seppo, joka alkoi leppyä. - --- Tietysti, niitä tai muita kukkia. - --- Mutta kun hän ei ole enää nuori? - --- Sitä enemmän hän ihastuu, kun ei ole tottunut tällaiseen -kohteliaisuuteen miesten puolelta. - -Seppo kirjoitti kortin pitkän mietiskelyn jälkeen: - - Pyydetään saapumaan Fazeriin ensi lauantaina kello 6. Olisi jerin - mukavaa jos olisi halua, mutta jos ei, niin ei ja silloin voi - jäädä pois. Mutta me tahtoisimme näyttää kiitollisuutta, monesta - seikasta, jotka ovat muistossa, mutta ei mahdu tähän korttiin. Me - seisomme ovella ja väijymme ettei pääse ohi. - - Kunnioittaen _Seppo Uski_. - Kunnioittaen _Sakari Uski_. - -Viimeisen rivin kirjoitti Sakari itse. - -Seuraavina päivinä pojat neuvottelivat ahkerasti. Kesti kauan ennenkuin -he tulivat yksimielisiksi siitä, mitä tarjottaisiin, kuka ojentaisi -kukat ja minkälaisia ostettaisiin. Laskettiin tarkasti paljonko oli -varaa uhrata kutsuihin, ja Sarri kävi edeltäpäin Fazerissa kysymässä -hintoja. - --- Ossi sanoo, että on maksettava juomarahoja tarjoilijattarelle. -Ehkäpä markka riittäisi? arveli Sarri. - --- Annetaan kolme markkaa, yksi mieheen. Voisihan häneltä kysyä, ehkäpä -hän ei huolikaan juomarahoista? sanoi Seppo. - --- Ei sitä voi tehdä, täytyy vain jättää pöydälle, on Ossi sanonut. - - * * * * * - -Lauantaina pojat odottivat jo puoli kuudelta Fazerin edustalla. He -olivat varanneet pöydän ikkunan vierestä ja tilanneet ennen päättämänsä -syötävät sinne. Risto ja Janne istuivat pöydän ääressä pitämässä -paikkoja. He olivat vain apujoukkona, jonka piti poistua oikean -vieraan saapuessa. Palkaksi tästä palveluksesta heille oli annettu -lakritsipiippu mieheen. - -Kun neiti Letala saapui, tervehtivät pojat häntä kumartaen melkein -maahan saakka, minkä jälkeen Seppo ojensi hänelle kimpun kahisevia -eternellejä eli ikuisuuskukkia. He pysyivät uskollisina periaatteilleen -ostaa kestäviä kukkia, kun kerran maksoi niistä rahaa. Varpuniemessä ei -ostettu irtonaisia kukkia, niitä viljeltiin itse. Neiti kiitti mennen -sisään poikien näyttäessä tietä. Seppo heilutti nenäliinaansa. Se oli -sovittu merkki, Jannen ja Riston tuli silloin hävitä. - --- Mennään tuohon viereiseen pöytään, siitä voimme nähdä, mitenkä Uskin -pojat rystäävät herroina, ehdotti Janne. - --- Otetaan tästä pari leivosta mukaan, niille jää kuitenkin yksi -mieheen, mehän voimme maksaa, jos ne ilkeävät vaatia sitä, sanoi Risto -seuratessaan kiireesti Jannea viereiseen pöytään. - --- Tässä on meillä pöytä varattuna, täti on hyvä ja istuu. - -Pöydällä oli kahvia kolmelle hengelle, leivoksia, yksi annos jäätelöä -ja yksi mehulasi. - --- Mitä ihmettä te nyt olette hommanneet näin hienot kutsut? Olisi -vähempikin riittänyt, hymyili neiti. - --- Ennemmin liian paljon kuin liian vähän, sanoi Seppo. - --- Meistä täti on ollut hurjan ystävällinen meille ja herättänyt meissä -jaloja tunteita, aloitti Sarri puheen. - --- Mitä tunteita minä olen herättänyt? kysyi täti huvittuneen näköisenä. - --- Isänmaallisia tunteita -- siellä Suomenlinnassa. Sitä varten me -päätimme olla kiitollisia. - --- Ja me autoimme, kuului Riston ääni viereisestä pöydästä. - -Sarri kääntyi äkkiä ympäri ja sanoi: - --- Vieläkö te olette täällä? Menkää heti tiehenne, niinhän oli sopimus. - --- Eihän me olla teidän pöydässänne, sanoi Janne. - -Sarri kääntyi taas neitiin päin alkaen kaataa kahvia. - --- Täti on hyvä ja juo kahvia. Mutta täällähän oli enemmän leivoksia, -missä ne ovat? kysyi hän hämmästyneenä. - --- Teillähän on siinä yksi mieheen, kuului Jannen ääni selän takaa. - --- Me otaksuimme, että liikaleivokset olivat meille, lisäsi Risto. - --- Ketä nuo pojat ovat? kysyi neiti. - --- Ovathan vain pari norssia, sanoi Sarri rauhallisesti, vaikka sisässä -kuohui kiukku. -- Onko siellä postissa ollut kiireet ajat? - --- Kyllä siellä työtä riittää. - --- Meidänkin tähden on tullut lisää tehtävää, kun me kirjoitamme niin -usein kotiin. Noin kerran viikossa. - --- Onko postitoimi kivampaa kuin esimerkiksi rouvana oleminen? koetti -Seppo kohteliaana isäntänä keskustella. - --- Joka rouvaks pääsee ja saa toisen itseänsä elättämään, ei se viitsi -postissa homehtua, sanoi Risto taas viereisestä pöydästä. - -Seppo nousi ja meni Riston luo sanoen tälle: - --- Nyt menet pois, ainakin kilometrin päähän täältä, taikka et ole enää -huomenna Risto, eikä Janne ole Janne, jos ei hänkin seuraa sinua. - --- Mitäs me sitten ollaan? - --- Sitä en sano, mutta ei teillä ole halu silloin katsoa peiliin omia -ulkomuotojanne. - --- Kyllähän me mennään, kunhan vähän toinnutaan tästä. Minä olen niin -pelästynyt, etteivät jalat kanna vielä, sanoi Risto ovelasti. - --- No hyvä, annan teille aikaa viisi minuuttia, sanoi Seppo mennen -paikalleen. - --- Tässä on vähän jäätelöä ja mehua, tarjosi Sarri. - --- Ettekö te pidä siitä? kysyi neiti. - --- Kyllä muuten, muttei nyt. - --- Mitenkä niin? - --- On turhaa syödä niin paljon kerrallaan. Me tulimmekin tänne vain -syöttämään tätiä. - -Janne ja Risto olivat nousseet paikoiltaan ja lähestyivät. -He asettuivat neiti Letalan selän taakse ja seisoivat siinä -liikkumattomina. - -Sarri viittasi kädellään heitä poistumaan. Seppo pudisti päätään ja -rypisti otsaansa. - --- Minä tilaan myöskin teille jäätelöä, sanoi neiti. - --- Kiitoksia paljon, sanoi Seppo, -- mutta se on aivan turhaa. - --- Kiitoksia vain, kuului neidin selän takaa. - -Neiti kääntyi äkkiä ympäri. - --- Mitä te täällä teette? kysyi hän. - --- Me ollaan Uskin poikien hyviä ystäviä, ja he pyysivät meitä tänne -auttamaan, mutta nyt he ovat unohtaneet meidät, sanoi Janne ja kumarsi -neidille. - --- No tulkaa tekin tänne istumaan, eiväthän Uskin pojat sitä paheksu, -sanoi neiti. - --- Tulkoot vain, mutisi Sarri, päättäen kuitata asian myöhemmin Jannen -ja Riston kanssa. - -Neiti tilasi lisää jäätelöä jokaiselle ja puheli niin vilkkaasti, että -pilvet hajosivat ja täydellinen sopu vallitsi. - --- Oli hauska tutustua hyviin ystäviinne. Olen kuullut teistä ennenkin, -sanoi neiti. - --- Meillä on kaikki asiat yhteisiä Uskin poikien kanssa, kaikki me -jaetaan keskenämme, selitti Janne. - --- Siltä näyttää, sanoi Seppo ja katsoi tuimasti Janneen. - --- Monestakin pulasta me ollaan autettu heitä, kun he ovat -tottumattomia elämään kaupungissa ja käyttäytymään hienosti, jatkoi -Janne katsoen lempeästi Seppoa. - --- Niin, Janne on kasvatettu Ranskassa ja oppinut ulkomaalaisen -esiintymisen. Etenkin kädet ovat maailmanmiehen, sanoi Sarri -ivallisesti. - --- Kädet ovat kemistin kädet, puolustautui Janne kätkien ne pöydän alle. - --- Kertokaa, nyt koulusta ja muista tovereistanne, johdatteli neiti -keskustelun rauhallisemmalle alueelle. - -Pojat innostuivat heti kertomaan luokkatapahtumista, opettajista ja -tovereista. Neiti oli kiitollinen kuulija ja nauroi sydämellisesti -poikien kanssa. Vihdoin tuli aika lähteä. Pojat olivat maksaneet kaikki -ennakolta paitsi lisäannokset jäätelöä. Neiti maksoikin nämä, joten -pojat pääsivät huolehtimasta isosta lisämaksusta. - --- Kiitoksia nyt, pojat, herttaisista kutsuistanne. Kirjoittakaa -minulle joskus kesälomalla, pyysi neiti erotessa. - --- Tädin pitäisi nähdä Varpuniemi, sellaista paikkaa ei ole maan päällä. - --- Minulla on niin lyhyt loma, etten ehdi käydä muualla kuin sisareni -luona Kotkan tienoilla. Hyvästi nyt, poikaseni. Syksyllä tapaamme taas -toisemme. - --- Hyvästi, hyvästi. - --- Prätskis, sanoi Risto, mutta vaikeni, kun Sarri työnsi häntä kylkeen -sanoen: - --- Käyttäydy nyt ihmisiksi. - -Kun neiti oli mennyt, sanoi Seppo: - --- Eikö ollut sellainen sopimus, että teidän piti mennä pois? Jos me -oltais tarvittu seuraa sille tädille, niin Naimi-täti olisi sopinut -siihen toimeen ettekä te. - --- Etkö nähnyt, että hän välttämättä tahtoi meitä mukaansa? kysyi Risto. - --- Ja oli hyvillään, kun tutustui meihin, lisäsi Janne. - --- Tulkaa nyt meille kumpainenkin, sanoi Seppo. - --- Ei ole aikaa. Ystävyystoimi on päättynyt, me lähdetään nyt -tyytyväisinä kotiin. - --- Nyt on lauantai-ilta, tulkaa meille, vaikka lyhyeksi aikaa. - --- Lauantai on jälki-istuntopäivä, sanoi Risto. - --- Kylpy odottaa kotona, sanoi Janne. - --- Tulkaa meille, saatte sielläkin kylvyn, pyysi Sarri itsepäisesti. - --- Olemme jo liian suuressa kiitollisuuden velassa teille, nauroi Janne -alkaen juosta kotiin päin, Risto kintereillään. - --- Olisi ne pitänyt saada meille jälki-istuntoon ja pehmittävään -selkäkylpyyn, mumisi Seppo. - --- Olivat nekin auttajia! virkkoi Sarri keikauttaen päätään. - - * * * * * - -Seuraava aika oli työn ja kokeitten jännittävää aikaa. Kaksoset olivat -tavattoman ahkeria, ja Ossi tentti viimeistä ainettaan. - -Tutkintopäivänä oli koko talo Normaalilyseolla. Ossin vanhemmat olivat -saapuneet ja seisoivat Naimi-tädin vieressä. Lempikin oli tullut mukaan -ja etempänä seisoi Verna Airo. Kaikilla oli ruusuja käsissään. - -Pojat olivat juhlallisella mielellä. He olivat ensi kertaa -päättäjäisissä. Kun uudet ylioppilaat rehtorin puheen jälkeen painoivat -lakit päähänsä, kuiskasi Seppo Sarrille: - --- Minä luen ylioppilaaksi, vaikka aivot pakahtuisivat. - --- Suvaitse, että veljesi tekee samoin, vastasi Sarri yhtä hiljaa. - -Sillä aikaa kun ylioppilaita kukitettiin ja onniteltiin, olivat toiset -luokat kukin huoneessaan odottaen todistuksiaan. - --- Elimet riehuvat ruumiissa, mikähän minua vaivaa? kysyi Seppo. - --- Olisi pitänyt lukea enemmän ja lyödä pitkääpalloa vain lupapäivinä, -oli Sarrin myöhäinen katumuspuhe. - --- Jotain merkillistä minunkin rintani ja vatsani välillä on. Olenkohan -minä unissani niellyt elävän hiiren? - --- Kuulkaa noita, sanoi Janne. -- Ne eivät tiedä mitään -"horror-todistuksesta". - --- Mitä se on? kysyi Seppo. - --- Se on kauhu, joka valtaa pojat juuri ennen todistusten jakoa. Minun -elimeni ovat monet kerrat hyppineet kurkkua kohti. Välistä tuntuu kuin -putoisi ilman läpi kuiluun, ja toisen kerran kuin ilma pumputtaisiin -pois keuhkoista, selitti Janne. - --- Niin, se on totta. Joulutodistuksia saadessa tunsin jo samaa, sanoi -Sarri. - --- Tuolla tulee opettaja, olkaa vaiti. - -Pojat siirrettiin kumpikin luokalta ilman ehtoja, mutta Sepolla oli -koko lailla paremmat arvosanat lukuaineissa kuin Sarrilla. - --- Kittiä minä siitä, minulla on taas muita ominaisuuksia, sanoi Sarri -hiukan nolona. -- Ole sinä minun puolestani vaikka kuinka viisas. - --- Keskiarvo meillä on melkein sama, lohdutti Seppo. - --- Harmillista vain, että isä ja äiti välittävät paljon enemmän -matikasta kuin voimistelusta, ja saksan arvosanasta keskustellaan -kamalasti eikä hoksata, että laulussa on 9. - --- Luetaan saksaa kesällä sadepäivinä, ehdotti Seppo. - --- Saimuski voi opettaa. - --- Jeh! sitten elokuussa. - - * * * * * - -Kotona syötiin hätäinen ateria, matkakapineet kannettiin eteiseen ja -hyvästijättö alkoi. - --- Hyvästi nyt, Lempi. Terveisiä Santerille ja kiitos. - --- Anteeksi, jos en ole ollut mieliksi, sanoi Lempikin liikuttuneena. - -Naimi-täti saattoi asemalle, järjesti liput ja pakaasin ja neuvoi viime -tinkaan asti. - --- Tuleeko Naimi-täti Varpuniemeen kesällä? kysyi Sarri. - --- Tulen kyllä käymään heinäkuussa. Viekää nyt paljon terveisiä kotiin. -On oikein vaikea erota teistä. Olette olleet kilttejä poikia. - --- Paitsi silloin, kun tuli muikkari reksiltä, kuului kimakka ääni -vasemmalta. - --- Janne ja Risto! Mihin te matkustatte? kysyi Sarri. - --- Meistäkin oli vaikea erota teistä, kun te olette olleet niin kilttiä -poikia. Tultiin vain saattamaan ja täytyi ostaa liput asemasillalle, -melkein ihan viimeisillä rahoilla, selitti Janne. - --- Milloinka rehtori suuteli teitä? kysyi Naimi-täti, joka oli jäänyt -miettimään Riston ensimmäisiä sanoja. - -Neljä poikaa purskahti nauraa hihittämään. - --- Ristohan sanoi jotain sen tapaista, enhän minä ymmärrä teidän -kieltänne, sanoi Naimi-täti. - --- Seppo oli tulipunainen kasvoiltaan, ja Sarri katseli lattiaa koko -tunnin, kun he olivat niin liikutettuja reksin "suutelemisesta", ivasi -Janne. - --- Muikkari on muistutus, selitti Risto. - -Juna alkoi hiljalleen liikkua ja pojat alkoivat kiireisesti hyvästellä. - --- Tässä on teille kymmenen metriä eristettyä kuparilankaa, maalla -sellainen on tarpeen, huusi Janne ojentaen käärön Sepolle. - --- Ja tässä on kammanpuolikas, minä otin itse toisen puolen. Sillä -voitte soittaa, kun panette silkkipaperia ympäri, sanoi Risto työntäen -lahjansa Sarrin ojennettuun käteen. - -Lakit heiluivat ilmassa, ja Naimi-täti huiskutti nenäliinalla, pyyhkien -välillä kyyneleitä silmistään. - --- On ne pojat sentään kivoja, vaikka eivät osaa käyttäytyä Fazerissa, -sanoi Seppo istuuduttuaan paikalleen täpötäydessä vaunussa. - --- Ilkesivät tulla asemalle, päällepäätteeksi ihan luonnollisen -näköisinä. Hyvä, että välit tuli selvitetyksi kesäksi, tuumi Sarri. - --- Kun asiat järjestyvät ilman sanoja, niin ei tunnu yhtä nololta kuin -silloin, kun täytyy puhua ja käsittää väärin ja taas selittää. Parasta -on antaa lahja tai tapella välit puhtaaksi. - --- Minä ostin Kananhoitokirjan isälle ja uimamyssyn Saimuskille. Mitä -sinä ostit? - --- Lempi oli ostanut patenttilääkettä Santerille, jota hän ei -antanutkaan, koska Santeri oli käynyt yläkerran Tiltan luona. Minä -ostin sen Jerelle. - --- Oliko se kihtilääkettä? - --- En minä niin tarkkaan kysynyt, mihin tarkoitukseen se oli, -mutta kyllä Jere käyttää mitä vaan saa. Talvella hänellä oli -kolmekymmentäkahdeksan lääkepulloa. - -Äidille minä ostin tekokukkia hattuun. - --- Mitenkä sinä keksit? kysyi Sarri ihaillen. - --- Vanha mummo möi tekoruusuja ja liljoja kadulla, hän tuli vastaan, -juuri kun minä tuumin lahjaa äidille. Niistä tulee hurjan komea hattu. -Äiti pukeutuu aina niin yksinkertaisesti, nyt hänestä kerrankin tulee -hieno. - --- Jeh! Minä ostin Laurille kirjan, jossa on kirjemalleja. Sitä voi -käyttää virassa ja rakkaudessa ja vararikon uhatessa. Palvelijoille -minä ostin lakritsipiiput kullekin. - -Matkaseurana oli iso joukko tovereita koulusta, niin että aika kului -hauskasti Lohjan asemalle. Siellä pojat muuttivat pieneen junaan, joka -vei laivarantaan. - -Laivassa pojat joutuivat kotiseudun lumoihin. - --- Lohjanselkä, oma järvi! Tunnetko miten se tuoksuu ja näetkö miten -laineet lyövät rantakiviä vastaan aivan toisella tavalla kuin missään -muualla! - --- Tämä järvi ja Karjalohja, ne ovat Suomea, oikeata Suomea, sen hoksaa -vasta, kun on ollut poissa sanoi Seppo. - --- Me tullaan juuri kuin ulkomailta kotiin. Mennään puhelemaan -kapteenin kanssa, niin saadaan kuulla uutisia laivakuluista. - -Pojat nauttivat sanomattomasti laivamatkasta. He puhelivat lakkaamatta -ja nauroivat sydämellisesti elämän yltäkylläisyydestä. Muut matkustajat -katselivat heitä hymyillen. - --- Katso, tuossa näkyy jo meidän maita, huudahti Sarri, kun -lähestyttiin kotirantaa. - --- Elimet vyöryvät taas ruumiissa, sanoi Seppo. - --- Sydän on ainakin paisunut, juuri kuin taikina, joka nousee. - --- Karjalohja onkin kuin hiivaa sille. - --- Varpuniemi pilkottaa mäen harjalla ja oma laivasilta näkyy. Tämä -laiva kömpii eteenpäin yhtä hiljalleen kuin sairas etana. - --- Minä erotan jo ihmisiä, ja koiratkin ovat mukana, -- Sarri alkoi -heiluttaa lakkiaan. - --- Katsos ihmettä, Jerekin on siellä. - --- Saimuski ja Lauri, kaikki ovat tulleet -- ihan kaikki. - --- Isä huiskuttaa kepillä ja nauraa, juuri kuin oma isä, sanoi Seppo. - --- Etumaisena seisoo äiti, itse äiti. - -Sarri puristi vahvasti Sepon kättä. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KAKSOSET *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/66765-0.zip b/old/66765-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 5335a0c..0000000 --- a/old/66765-0.zip +++ /dev/null |