diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/66384-0.txt | 11007 | ||||
| -rw-r--r-- | old/66384-0.zip | bin | 197421 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 11007 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..438765e --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #66384 (https://www.gutenberg.org/ebooks/66384) diff --git a/old/66384-0.txt b/old/66384-0.txt deleted file mode 100644 index 75a38a7..0000000 --- a/old/66384-0.txt +++ /dev/null @@ -1,11007 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Markenmoren salaisuus, by J. S. Fletcher - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Markenmoren salaisuus - -Author: J. S. Fletcher - -Translator: Väinö Meltti - -Release Date: September 26, 2021 [eBook #66384] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - -Produced by: Timo Ervasti and Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MARKENMOREN SALAISUUS *** - - - - -MARKENMOREN SALAISUUS - -Kirj. - -J. S. Fletcher - - -Englanninkielestä ["The Markenmore Mystery"] suomentanut - -V. M. [Väinö Meltti] - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, -1924. - - - - -SISÄLLYS - - I. Kahden matkamiehen kotiinpaluu - II. Isännöitsijän kamari - III. Aamuhämärässä - IV. Markenmoren notko - V. Syytettynä - VI. Valamiesoikeus istuu - VII. Rouva Braxfield todistaa - VIII. Syyttävä kirje - IX. Yöllinen kohtaus - X. Sormus ja piippu - XI. Ensimmäiset toimenpiteet - XII. Dower-talo - XIII. William Pegge - XIV. Poissa - XV. Ryöstömurhako? - XVI. Perheasioita - XVII. Liian myöhään - XVIII. Notkotie - XIX. Yllättävä kuulustelu - XX. Kylän juoruja - XXI. Vangitseminen - XXII. Rouva Braxfield toimii - XXIII. Professorin teoria - XXIV. Mies, joka kykeni arvaamaan - XXV. Hiidenkirnu - - - - -ENSIMMÄINEN LUKU - -Kahden matkamiehen kotiinpaluu - - -Braxfield, joka oli palvellut kolmekymmentä vuotta isännöitsijänä -sir Anthony Markenmorella, Markenmoren kartanon omistajalla, oli -määrättyjä tapoja noudattava mies. Koko elämänsä ajan hän oli -totutellut suorittamaan määrättyjä tehtäviä määrättyihin aikoihin; mitä -vanhemmaksi hän kävi (nyt hän oli jo vähän yli kuusikymmentä), sitä -enemmän tämä tottumus muuttui hänen toiseksi luonnokseen. Itse asiassa -hän oli talon herra; sir Anthony oli raihnas mies, joka pysytteli -huoneessaan; Guy Markenmore, vanhempi poika, ei ollut muutamiin -vuosiin astunut kertaakaan isänsä kynnyksen yli; Harry Markenmore, -nuorempi poika, salli mieluummin kenen hyvänsä käyttää rajattomasti -kotivaltikkaa kuin olisi ottanut sen omiin käsiinsä; neiti Valencia -Markenmore, ainoa tytär, oli vasta hiljan lopettanut koulunkäyntinsä; -näin ollen Braxfield harjoitti lempeätä, vaatimatonta itsevaltaa -tavalla tai toisella, mutta näyttämättä harjoittavan sitä. Hänellä oli -monia hyviä tapoja, joista eräitä voitiin pitää melkeinpä hullutteluina --- näihin jälkimmäisiin kuului hänen tottumuksensa lukita talon ovet -täsmälleen kello kahdeksan joka ilta. - -Jos joku olisi tiedustellut lähemmin Braxfieldilta tästä merkillisestä -menettelystä, niin vanha isännöitsijä olisi kyllä selittänyt niitä -syitä, jotka hänen mielestään puhuivat tämän itsepintaisen tavan -puolesta. Markenmore oli hyvin vanha ja hyvin suuri kartano, joka -alkujaan oli rakennettu kuningatar Elisabethin hallituskauden -viimeisinä vuosina, laajennettu Kaarlo toisen aikana sekä lopullisesti -korjattu ja uudenaikaistettu Yrjö neljännen hallituskaudella. Se -sijaitsi loivasti viettävän kukkulan rinteellä, noin virstan päässä -kylästä, joka oli saanut nimensä Markenmore-suvusta. Tämä oli asettunut -asumaan näille seuduille jo ammoin, Vilhelm Valloittajan päivinä; -porttimajaa lukuunottamatta ei sen likeisimmässä ympäristössä ollut -ainoatakaan asumusta. Siinä oli tavattoman paljon ovia; niitä avautui -kaikkialle, pengermälle, pihamaalle, puutarhaan, puistonurmikolle, -tallirakennuksille ja hiljaisille teille, jotka mutkittelivat puiston -tiheiden pensasistutusten lomitse; siinä oli myös käytäviä, parvekkeita -ja huoneita, joita perhe ja palvelijat käyttivät harvoin. - -Perhe oli pieni; palvelijoita oli vähän; sillä Markenmoret olivat -verrattain köyhiä ja heidän entisestä loistostaan oli jäänyt jäljelle -tuskin rippeitäkään. Mutta vaikka he olivat köyhiä, oli heillä -kuitenkin melkoinen määrä kulta- ja hopea-astioita sekä arvokasta -porsliinikalustoa ja kallisarvoista lasitavaraa; kartanossa oli vielä -maalauksia, jotka olivat omaisuuden arvoisia, ja siellä oli tuskin -ainoatakaan huonetta, johon ei olisi asetettu avoimesti jotakin kevyttä -pikku esinettä, josta myytäessä olisi saatu sievoinen summa. - -Braxfield, perin tunnollinen mies, piti itseään näiden perhekalleuksien -vartijana ja eli yhtämittaisen hermostuneen pelon vallassa, että -ne varastettaisiin. Jos hän olisi saanut noudattaa omaa mieltään, -olisi hän jo aikoja sitten rakennuttanut kassaholvin, tulenkestävän -ja varkailta suojelevan, ja sullonut sinne kaikki, mitä vanhassa -kartanossa vain oli arvokasta. Mutta Markenmoret, vaikka sallivatkin -isännöitsijänsä hallita itseään muutamissa asioissa, olivat ihmisiä, -jotka eivät olisi suvainneet sekaannuttavan talon ikivanhoihin tapoihin -ja järjestykseen ja niin välkkyivät kultamaljat ja hopealautaset, -hohtaviksi kiilloitettuina ja huolellisesti puhdistettuina, sikin -sokin jykevillä, tammisilla sivupöydillä, ja harvinaiset norsunluusta -valmistetut esineet ja suunnattoman kalliit porsliinit komeilivat -avoimilla hyllyillä ja vanhanaikaisissa kaapeissa -- aivan kuin, -sanoi Braxfield valitellen, niillä ei olisi enempää arvoa kuin sillä -rojulla, joka oli asetettu näytteille naapurikauppalan museoon. Ja -sentähden hän lukitsi talon ovet kello kahdeksalta joka ilta ja vei -nelisentoista oven avaimet visusti kamariinsa; kuka hyvänsä, herra tai -palvelija, kamarineiti tai rouva, halusi poistua Markenmoren kartanosta -tämän kellonlyömän jälkeen, hänen oli käännyttävä Braxfieldin puoleen -päästäkseen ulos. - -Eräänä iltana huhtikuun kolmannella viikolla vuonna 1912 Braxfield -lähti lukitsemaan ovia tapansa mukaan, kun yksinkertainen päivällinen, -jolle Harry Markenmore ja hänen sisarensa Valencia istuutuivat joka -ilta kello seitsemältä, oli päättynyt jo hyvän aikaa sitten. Aina -hän aloitti kiertokulkunsa pienemmistä ovista ja lopetti sen suureen -kolmiosaiseen oveen, joka avautui pengermälle. Ja tällöin voitiin -todeta hänen toinen omituinen tapansa -- ennenkuin Braxfield lukitsi ja -telkesi lopullisesti tämän oven, astui hän joka kerta ulos pengermälle, -käveli sen poikki suoja-aidalle, joka eroitti sen avarasta, vastapäätä -leviävästä puistosta, ja tarkasteli kaikkea, mikä avautui hänen -silmäänsä eteen; näin hän teki vuodenaikoihin katsomatta; sentähden -hän näkikin toisinaan pelkkää pimeyttä, kuten synkkinä talvi-iltoina; -kesällä hän näki koko joukon kaunista. Tällä kertaa hän näki hämärän -verhoavan vaippaansa vanhat jalavat ja pyökit ja laskeutuvan -aaltoileville niityille, jotka sijaitsivat Markenmoren ja etelään -leviävien tasankojen välillä. Hämärä oli nopeasti laskeutumassa: -niinä muutamina minuutteina, jotka Braxfield seisoi siellä katsellen -ympärilleen, hän huomasi sen luonnon synkkenemisestä. Puut ja pensaat -kävivät sekaviksi ja epäselviksi ääriviivoiksi, ja niiden takana, -puolentoista kilometrin päässä, alkoivat kylän valot vilkkuilla -pimeässä. Tällöin hän kääntyi ovelle päin -- mutta pysähtyi äkkiä. -Jostakin hänen takaansa läheni mies, kävellen pitkin ja nopein askelin -pengermän alapuolella olevan nurmikon poikki. - -Juuri suuressa oviaukossa riippui voimakas lamppu; sen säteet levisivät -viuhkan tavoin pengermän ja astuinten yli, jotka veivät nurmelle. Kun -Braxfield vitkasteli ihmetellen mielessään, kuki sieltä mahtoi tulla -(sillä näinä aikoina olivat kaikki vieraat harvinaisia Markenmoren -kartanossa), astui pitkä hahmo tähän valokaareen ja riensi kiireesti -rappuja ylös suunnaten kulkunsa ovelle -- ison, atleettimaisen -miehen hahmo, jonka iltapukua peitti vain osaksi kevyt, napittamaton -päällystakki. Hän ei ollut tullut kaukaa, mitä ilmeisesti osoitti se -tosiasia, että hän oli paljaspäin; hän näytti itse asiassa mieheltä, -joka on kaikessa kiireessä noussut ruokapöytänsä äärestä rientääkseen -nopeasti naapuritaloon. Mutta isännöitsijä päästi kiihkeän, -hämmästyneen huudahduksen nähdessään hänet. - -"Herra hyvästi siunatkoon!" sanoi hän syöksähtäessään varjosta, missä -oli seisonut. "Herra John Harborough? Tervetuloa takaisin, sir -- en -osannut ajatellakaan, että olisitte jälleen kotona." - -Mies, jota oli puhuteltu näin ja joka seisoi nyt lampun huikaisevassa -valossa, käänsi pronssinväriset kasvonsa ja silmänsä, jotka olivat -terävät, tummat ja syvällä kuopissa, vanhan isännöitsijän pyöreisiin -kasvoihin ja pyylevään olemukseen päin. Hän ojensi nauraen oikean -kätensä. - -"Hei, Braxfield!" sanoi hän reippaasti sellaisella äänenpainolla, jolla -tervehditään vanhaa tuttavaa. "Tekö se olette, ja yhtä hyvissä voimissa -kuin koskaan, vai mitä? Ette näytä vanhentuneen hitustakaan." - -"Minun iässäni ei muututa paljon, sir", vastasi Braxfield puristaen -kunnioittavasti tarjottua kättä. "Se tapahtuu vasta myöhemmin, herra -Harborough. Mutta -- te olette todellakin tullut takaisin, sir? Minä en -ollut kuullut siitä -- vielä, me emme kuule paljoakaan viettäessämme -omaa elämäämme, joka nyt on -- hiljaisempaa kuin koskaan ennen -Markenmoren kartanossa, sir." - -"Saavuin kotiin vasta tänään iltapäivällä, Braxfield", virkkoi -Harborough. "Ja juuri kun olin lopettamassa päivällistäni, kuulin sir -Anthonyn olevan sairaana, ja niin tulin suoraa päätä tiedustelemaan -hänen vointiaan. Onko sairaus vakavaa laatua?" - -"Nähkääs, sir, hän on ollut hiukan huonompi viimeisten parin päivän -aikana", sanoi Braxfield. "Hänen tilansa on vaihteleva -- tietysti, -siitä on nyt runsaasti kaksi vuotta, kun hän on ollut yhtä mittaa -huoneessaan. Näin meidän kesken puhuen, herra Harborough, hänen -päivänsä voivat päättyä millä hetkellä hyvänsä -- millä hetkellä -hyvänsä. Niin sanovat lääkärit, sir." - -"Keitä täällä on?" kysyi Harborough vilkaisten rakennuksen julkisuvun -valaistuihin ikkunoihin. - -"Ei ketään muita kuin herra Harry ja neiti Valencia", vastasi -isännöitsijä. "Herra Guy -- voi, me emme ole nähneet häntä -Markenmoressa -- niin, muistaakseni kokonaiseen seitsemään vuoteen. -Hän lähti pois -- nähkääs, juuri samoihin aikoihin kuin tekin, herra -Harborough, eikä ole senjälkeen käynyt kotonaan -- ei kertaakaan! -Minä en tiedä, missä hän on -- enkä usko, että hänen sisaruksensakaan -tietävät." - -"Hm!" sanoi Harborough. "Vai Harry -- hän oli poikanen, kun minä lähdin -maailmalle, ja Valencia -- hän oli tytön typykkä." - -"Niinpä kyllä, sir", sanoi Braxfield, "mutta herra Harry on nyt -kaksikymmentäkolmevuotias nuori mies, ja neiti Valencia -- hän on nuori -neiti, joka on jo hyvän joukon yli yhdeksäntoista. Te olette ollut -poissa kauan, sir! Mutta astukaa sisälle, herra Harborough, astukaa -sisälle! Hauskaa nähdä teidät jälleen Markenmoressa, sir." - -Harborough asteli vanhan isännöitsijän perässä taloon, vanhanaikaisen, -kivisen eteishallin poikki, jossa koristuksena oli hirvensarvia, -ketunpäitä, vanhoja musketteja ja muita metsästyksen ja maalaiselämän -voittomerkkejä, erääseen huoneeseen, jonka hän muisti varsin hyvin ja -jota perhe nyt käytti tavallisena seurusteluhuoneena. Takassa paloi -isoja halkoja iloisesti roihuen; Braxfield työnsi tuolin sen ääreen. - -"Me emme käytä nykyisin enää milloinkaan vierashuonetta, herra -Harborough", kuiskasi hän tuttavallisesti. "Tämä huone on kaikkea --- ruokailuhuone, arkihuone ja muuta sellaista. Emme elä enää niin -ylellisesti, kuin ennen oli tapana, sir -- vai mitä? Mutta -- vielä -voimme sentään tarjota lasillisen verratonta portviiniä vanhoille -ystävillemme! Saanko tuoda teille tilkkasen, herra Harborough? -- -sanokaahan, sir!" - -"Ei pisaraakaan, Braxfield, kiitos vain", vastasi Harborough. Hän -katseli ympärilleen ja nyökäytteli päätään tarkastaessaan eri esineitä. -"Muistan ne kaikki", mumisi hän. "Kaikki on ennallaan! Kas niin, -ilmoittakaapa nuorille, että minä olen täällä, Braxfield." - -Hän nojasi tulisijan koristeelliseen reunukseen -- raskastekoiseen, -hienosti leikkaeltuun, vanhaan tammiseen teokseen -- kun isännöitsijä -oli mennyt, ja silmäili vielä kerran ympäri huonetta. Tähän -huoneeseen hän oli tutustunut jo poikasena, lähes kolmekymmentä -vuotta sitten: silloin se suoritti arki- ja olohuoneen tehtäviä ja -oli ison, sokkeloisen kartanon hauskin sopukka. Se oli nytkin hauska -vanhoine huonekaluineen, vanhoine tauluineen, vanhoine kirjoineen --- siellä viittasi kaikki sen perheen entisyyteen, jolle se kuului. -Mutta huolimatta huoneen hauskasta sisustuksesta, kodikkaasta ja -ylellisestä, Harborough pani merkille terävän katseensa ja nopean -havaintokykynsä avulla eräänlaisen ilmapiirin, jonka hän sisällytti -kokonaisuudessaan yhteen ainoaan sanaan: rappeutuminen! -- Siitä oli -todistuksia kaikkialla hänen ympärillään. Kaikki esineet olivat loppuun -kulumaisillaan, epäilemättä hitaasti mutta varmasti. - -Hän kohotti äkkiä katseensa nukkavierusta lattiamatosta, jolla hän -seisoi, näki oven avautuvan, tytön astuvan huoneeseen ja tulevan -häntä kohti ojennetuin käsin -- hoikan, notkeavartaloisen tytön, -joka oli tumma kuten kaikki Markenmoret ja sorea, jollakin tavoin, -jota Harborough ei saattanut määritellä heti, ilmaisten eloisuutta -ja henkevyyttä. Tyttö oli nuori kaunotar; hänen raikas olemuksensa -oli erikoisen vaikuttava tuossa vanhan aikuisessa ympäristössä: se -teki Harboroughiin niin syvällisen vaikutuksen, ettei hän saanut -sanaa suustaan, vaan piti hänen kättään omassaan ja tuijotti häneen, -uskomatta oikein omia silmiään, kokonaisen minuutin ajan ennenkuin sai -kiinni puheen päästä. - -"Laupias taivas!" huudahti hän viimein katsoen alas tyttöön, vaikka -tämä olikin pitkä, kuuden jalan ja kahden tuuman korkeudesta. "Oletteko --- oletteko te Valencia?" - -"Minä itse -- aivan varmasti!" vastasi tyttö naurahtaen. "Ettekö -tuntenut minua? Minä tunsin teidät." - -"Ah!" sanoi Harborough. "Minä olin jo vanhahko ukkeli, kun lähdin -matkalle -- kolmenkymmenen korvissa! Mutta te, te olitte --" - -"Kolmentoista", keskeytti tyttö nauraen jälleen. "Aika rasavilli kai. -Ja te olette siis todellakin palannut jälleen kotiin?" - -Hän viittasi erääseen tuoliin istuutuen itse toiselle; myös Harborough -istuutui ja katseli tyttöä edelleen, ihmetellen yhä sitä, että -se rumanpuoleinen ja tavallinen lapsi, joka oli säilynyt hänen -muistissaan, oli saattanut muuttua täksi viehättäväksi, pirteäksi -olennoksi. - -"Vasta tänään", vastasi Harborough; "ja niin pian kuin kuulin isänne -sairaudesta, riensin suoraa päätä tiedustelemaan hänen tilaansa". - -"Kiitos", sanoi tyttö vilpittömästi. "Mutta minusta hän ei ole yhtään -huonompi kuin pitkiin aikoihin. Väliin hän on sairaampi, tietysti -- -eilen hän ei voinut kovinkaan hyvin -- siitä kai johtui, että tulitte -kuulleeksi mitään. Hän on jo hyvin vanha, tiedättehän -- ja hyvin -heikko." - -"Voinko minä tehdä mitään tässä asiassa?" ehdotti Harborough. -- -"Nähkääs -- minä olen palannut kotiin jäädäkseni tänne iäksi päiviksi. -Olen vaellellut lähes seitsemän vuotta." - -"Varmaan olette nähnyt paljon maailmaa", sanoi Valencia. - -"Aivan loppumattomiin", myönsi Harborough. "Olen kolunnut maapallon -kaikki nurkat! Mutta -- minusta tuntui, etten koskaan ollut nähnyt -mitään puoleksikaan niin viehättävää kuin vanha kotitaloni tullessani -sinne tänään! Enkä minä aio jättää sitä enää. Asetun alalleni, -ymmärrättehän." - -"Greycloister on ihastuttava paikka", sanoi Valencia. "Olen usein -kävellyt teidän puistossanne kun olitte poissa -- ja ihmetellyt, kuinka -te saatoitte luopua siitä niin pitkäksi aikaa." - -"Minulla oli omat syyni", sanoi Harborough. "Mutta täällä minä olen -jälleen ja iloitsen sydämestäni nähdessäni vielä kerran teidät kaikki. -Olen tuonut kotiin valtavan suuren kokoelman kaikenlaisia esineitä -- -toivon, että poikkeaisitte katselemaan niitä pian." - -"Varsin mielelläni!" vastasi Valencia. "Te järjestätte kai jonkinlaisen -museon?" - -"Luullakseni lahjoitan pois osan niistä", sanoi Harborough. "Esineitä -on aivan rajattomasti, paikasta jos toisestakin. Mutta -- hyväinen -aika, onko tuo Harry?" - -Ovi oli jälleen auennut ja nuori mies oli astunut hiljaa huoneeseen Hän -oli pitkä, hoikka ja tummaverinen; hän käytti silmälaseja ja katseli -ympärilleen arasti ja ujosti, mikä herätti ajatuksia ylioppilaasta. Hän -hymyili laimeasti puristaessaan vieraan kättä, muttei virkkanut mitään. - -"Harry, tietysti", myönsi Valencia. "Muuttunut kai yhtä paljon kuin -- -kuin minäkin. Vieläkö te muistatte hänet?" - -"Muistan, että teimme yhdessä metsästysretken minun metsiini pari kolme -päivää ennenkuin lähdin matkoille", sanoi Harborough. Hän katseli -veljeä ja sisarta miettivän tutkivasti. Nämä kaksi olivat nuorempaa -polvea, ajatteli hän itsekseen: Guy Markenmore, heidän vanhempi -veljensä, sir Anthonyn ensimmäisestä avioliitosta syntynyt poika, oli -muutamia vuosia heitä vanhempi; hän oli nyt suunnilleen yhtä vanha -kuin Harborough. "Olette kai tehnyt koko joukon metsästysretkiä sitten -viime näkemän?" jatkoi Harborough silmäten veljeä. "Ennenhän ne olivat, -teidän maanne, kuuluisia riistarikkaudestaan." - -Harry Markenmore hymyili jälleen, mutta ei nytkään virkkanut mitään; -sisar vastasi hänen puolestaan. - -"Harry ei harrasta erikoisemmin urheilua", sanoi tyttö. "Häneltä ei -riitä aikaa muuhun kuin kirjoihin ja työhön. Hän ponnistelee kovasti --- kohentaakseen asioita kuntoon. Syystä tai toisesta on tila alkanut -rappeutua. Jäniksiä ja kaniineja ja fasaaneja ja peltokanoja lienee -yllin kyllin -- kenties -- mutta rahaa mitättömän vähän!" - -"Meillä oli huono pehtoori", huomautti Harry Markenmore, päästäen -kielensä valloilleen ja luoden Harboroughiin merkitsevän katseen. "Hän -antoi asioiden mennä menojaan. Viimeiset kaksi vuotta minä itse olen -hoitanut pehtoorin virkaa. Mutta -- kaikki meidän maamme on annettu -vuokralle liian halvasta hinnasta: vuokria olisi lisättävä." - -"Rohkea aikomus, se", sanoi Harborough. "Useimmat tahtoisivat -mieluummin vuokriaan alennettavan kuin lisättävän. Minä luulen, että -minun itsenikin on ruvettava selvittelemään tämänlaatuisia asioita -- -ehkä voimme lyödä viisaat päämme yhteen." - -"Niin, mutta te ette ole riippuvainen vuokratuloistanne!" sanoi -Valencia asioihin perehtyneen näköisenä. "Te olette hankkinut -kaupunkikiinteimistön. Näettekös, kuinka ymmärtäväinen nuori nainen -minä olen! Meidän tulomme supistuvat pelkkiin maakorkoihin -- ja me -tilanomistajat olemme perikatoon tuomittuja: me emme ole niinkään -hyvissä varoissa kuin ne, joille vuokraamme maamme. Jos Harry ja -minä voisimme tehdä oman mielemme mukaan, niin myisimme tilamme ja -pääsisimme siitä kokonaan irti." - -"Hyvä keino -- joskus", sanoi Harborough. "Miksette tee niin?" - -Veli ja sisar katsahtivat toisiinsa. - -"Se on perintötila", sanoi Valencia. - -Hän loi Harboroughiin merkitsevän katseen, ja Harborough nyökkäsi. - -"Aivan oikein", huomautti Harborough. "Mutta -- se vaikeushan -saataisiin voitetuksi, jos -- jos teidän vanhempi veljenne antaisi -suostumuksensa." - -Sisarukset silmäsivät jälleen toisiaan. - -"Me emme tiedä missä Guy on", sanoi Harry. "Kukaan ei tiedä sitä -- ei -ainakaan kukaan meidän tuttavistamme. Hänestä ei ole kuultu halaistua -sanaa -- luullakseni noin seitsemään vuoteen." - -"Siitä on seitsemän vuotta", huomautti Valencia. "Minä muistan." Hän -katsahti taas Harboroughiin. "Guy lähti pois, yhtäkkiä, juuri vähän -ennen kuin te", lisäsi tyttö. "Ja se tapahtui seitsemän vuotta sitten." - -Harborough liikahti vähän kiusaantuneena tuolillaan. Hänellä ei -ollut pienintäkään halua antautua keskustelemaan Markenmoren -perhesalaisuuksista. Mutta hän tunsi eräänlaista uteliaisuutta. - -"Tarkoitatteko -- kirjaimellisesti, mitä sanotte?" kysyi Harborough. - -"Ehdottomasti!" vastasi Valencia, "Kukaan meistä -- eikä kukaan -tuttavistammekaan -- ole kuullut hänestä sanaakaan siitä lähtien." - -"Mutta -- raha-asiat?" viittasi Harborough. "Hän on kai tarvinnut -rahaa. Eikö hän ole koskaan pyytänyt mitään -- perintöosuutta -esimerkiksi?" - -"Hänellä oli rahaa omasta puolestaan", sanoi Harry. "Hän sai kaikki -äitinsä rahat tämän kuoltua. Niin -- asia on kuten Val sanoo, me emme -ole kuulleet hänestä mitään senjälkeen kun hän lähti Markenmoresta -emmekä tiedä, missä hän on. Toivoisin, että tietäisimme! -- Isäni -päivät ovat luetut." - -Harborough nousi tuoliltaan. - -"No niin, minun on mentävä", sanoi hän. "Jos on jotakin, mitä minä voin -tehdä, niin ilmoitattehan siitä minulle? Mutta te sanoitte, ettei sir -Anthonyn henkeä uhkaa välitön vaara?" - -"Ei", vastasi Harry. "Mutta -- milloin hyvänsä, ja kun hän tulee heti -levottomaksi, jos hänet jätetään hetkeksikään yksin, niin suonette -minulle anteeksi, jos palaan hänen luokseen? Jos hän näyttää vähänkään -paremmalta huomenna, niin kerron hänelle teidän kotiinpaluustanne, -ja aivan varmaan te saatte nähdä hänet, kun pistäydytte tänne -toistamiseen. Toivottavasti tulette pian katsomaan meitä jälleen?" - -"Aivan varmasti", sanoi Harborough. Hän astui halliin Valencian kanssa, -kun Harry oli mennyt, ja loi tyttöön vielä kerran kehoittavan katseen. -"Ettehän vain unohda lähettää noutamaan minua, jos minusta olisi -jotakin apua?" jatkoi hän. "Minua ei ole pidettävä vain tavallisena -naapurina, tiedättehän -- että nyt olen jälleen kotona!" - -"Minä en unohda", vastasi Valencia. Hän tähysteli ympärilleen: pimeään -verhoutuneen eteishallin toiseen päähän ilmestyi juuri Braxfield avain -kädessään; tyttö viittasi Harboroughin syrjään. "Haluaisin kysyä teiltä -jotakin", kuiskasi tyttö. "Voitteko selittää, minkätähden veljeni Guy -lähti kotoa ja miksei hän ole koskaan palannut? Ja te -- te itse?" - -Valencian silmät, suuret ja tummat, olivat kiintyneet Harboroughiin -omituisen vakavasti, ja hän näki tämän säpsähtävän hiukan ja puristavan -huuliaan yhteen. - -"Kertokaa -- minulle!" sanoi tyttö. "Minulle!" - -Harborough katsahti tällöin Braxfieldiin: vanha isännöitsijä, -tietämättä mitään tästä arkaluontoisesta kysymyksestä -- ja -vastauksesta, vetäytyi lähemmäksi. - -"Minä tiedän ehkä -- jotakin", mutisi Harborough. "Jos -- jos minä -oikein ajattelen -- pitäisi minun kertoa teille -- minä kerron. -Myöhemmin." - -Valencia nyökkäsi hänelle ymmärtävästi, puhuen mykkää kieltä, ja -katosi pimeille portaille, jotka olivat heidän takanaan. Braxfield -taas vaihdettuaan pari sanaa Harboroughin kanssa päästi vieraan ulos -ja lukitsi ison oven sekä työnsi sille raskaan rautasalvan, joka oli -suorittanut tätä tehtävää monien sukupolvien ajan Markenmoressa. -Kartano oli turvattu yöksi. - -Braxfield meni takaisin kamariinsa -- siistiin ja kodikkaaseen -arkihuoneeseen, joka sijaitsi ison pääkäytävän päässä. Siellä loimusi -kirkas valkea, ja hänen mukava, pehmeäksi topattu nojatuolinsa oli sen -ääressä. Nyt oli tullut hänen aikansa nauttia lepoa ja virkistystä. Kun -päivän työt olivat päättyneet, kun vallitsi täydellinen hiljaisuus, -poltteli hän piippuaan, luki sanomalehteään ja maisteli whiskyä -lasistaan. Hänen piippunsa oli valmiina käden ulottuvilla, sanomalehdet -sen vieressä; hän meni ruokakaapille ottaakseen sieltä viinikulhonsa -ja lasinsa. Mutta juuri laskiessaan kätensä näille esineille Braxfield -kuuli kolkutusta. Hänen kätensä hellittivät otteensa, painuivat -sivuille ja alkoivat vapista. Sillä Braxfield tunsi tuon kolkutuksen --- se oli hänelle varsin tuttu, vaikka hän oli kuullut sen viimeksi -seitsemän vuotta sitten. Hän seisoi paikallaan, kuunnellen -- se kuului -jälleen. Komeron ikkunaan naputettiin kolme kertaa peräkkäin, kevyesti -mutta selvästi. Silloin hän lähti huoneesta, kääntyi sivukäytävään -kävellen sen päähän ja aukaisi oven, josta päästiin ruusutarhaan. -Mies astui sisälle, ja läheisen lampun himmeässä valossa isännöitsijä -eroitti hänen kasvonsa. - -"Herra armahda!" huudahti hän peräytyen taaksepäin seinää vasten. -"Herra Guy?" - - - - -TOINEN LUKU - -Isännöitsijän kamari - - -Mies, jonka Braxfield vastaanotti tällä tavoin ja jota hän, huolimatta -vanhasta tutusta merkistä huoneen ikkunaan, ei saattanut kuolemakseen -aavistaa tapaavansa, loi terävän, tutkivan, epäluuloisen katseen -kapeaan solaan, joka avautui rakennuksen pääkäytävään. Se siirtyi aivan -yhtä terävänä vanhan isännöitsijän kummastuneille ja hämmentyneille -kasvoille -- ja kysymys, joka tehtiin senjälkeen, oli yhtä terävä. - -"Muut -- vuoteessako?" - -Braxfield alkoi vavista. Ennen muinoin hän oli usein päästänyt Guy -Markenmoren sisälle, myöhään yöllä, tämän saman oven kautta; kolme -perättäistä naputusta oli merkki, josta he olivat sopineet keskenään. -Ja silloin hän oli tehnyt hänelle tuon saman kysymyksen useammin kuin -hän saattoi muistaakaan. Silloin se ei tehnyt häntä levottomaksi, mutta -nyt, kuullessaan sen jälleen, kysyjän seitsenvuotisen, selittämättömän -poissaolon jälkeen, se pelästytti häntä. Miksi saapui Markenmoren -paroonin arvonimen ja tiluksien perijä hiiviskellen isänsä taloon, -myöhään yöllä, pyrkien sisälle salateitse, ilmeisesti jostakin -hermostuneena? Braxfield katsoi häneen epätietoisena. - -"He ovat menneet huoneisiinsa, herra Guy", vastasi hän. "Tai -- he -voivat olla isänne huoneessa. Sir Anthony tekee -- loppuaan, sir." - -Guy Markenmore katsahti jälleen käytävään. Tällöin Braxfield silmäsi -häntä. Hän oli muuttunut vähän, ajatteli Braxfield. Hänen somat -kasvonsa olivat aina, jo lapsuudesta lähtien herättäneet huomiota: -vielä kolmekymmentäviisivuotiaanakin hän näytti sievältä; pitkä, -solakka, tumma, tuimakatseinen; sitä mieslajia, joka vetää puoleensa ja -miellyttää naisia. Mutta hän näytti mieheltä, joka on elänyt hurjasti; -mieheltä, joka on nähnyt elämän varjopuolia, ja hänen kauniiden -silmiensä seutuvilla ja vaoissa suun ympärillä, jonka huolellisesti -hoidetut mustat viikset tuskin peittivät, oli pahaa ennustava ilme, -joka olisi varoittanut tarkkaavaa havaintojentekijää luottamasta -häneen liiaksi. Sekä silmissä että huulissa ilmeni varovaisuutta ja -terävyyttä, kun ne kääntyivät jälleen isännöitsijään. - -"Menkäämme sinun huoneeseesi, Braxfield", sanoi hän tyynesti. "Sulje -tuo ovi." - -Hän käveli nopeasti sivukäytävän päähän ja kääntyi pääkäytävään -annettuaan määräyksensä; kun isännöitsijä sen täytettyään seurasi -häntä, seisoi hän jo huoneessa pidellen kädellään ovesta. Ja kun -Braxfield, yhä hämmästyneenä ja ihmeissään, oli astunut sisälle, veti -Guy oven kiinni ja kiersi avainta. - -"Kuulehan!" sanoi hän matalalla äänellä viitaten Braxfieldin iloisesti -roihuavan takan luo. "Haluaisin tiedustella erästä asiaa -- luulin -nähneeni jonkun, kun tulin tänne. Sinä kai tiedät. Onko John Harborough -jälleen kotona?" - -Braxfield tunsi sen äänensävyn, jolla hän teki kysymyksensä, -elähdyttävän itseään. Hän nyökkäsi, hakien Guyn kasvoja. - -"Kyllä, sir!" hän vastasi. "Saapui kotiin tänään -- juuri tänään -iltapäivällä." - -"Onko hän käynyt täällä?" kysyi Guy. - -"Kyllä, sir -- tänä iltana." - -"Miksi? Minkätähden hän tuli tänne?" - -"Hän oli kuullut isänne olevan sairaana, herra Guy -- hän tuli -tiedustelemaan hänen vointiaan." - -"Puhuiko hän minusta?" - -"Ei -- ei minun tietääkseni, sir. Hän tapasi herra Harryn ja neiti -Valencian." - -"Onko hän palannut jäädäkseen tänne -- jäädäkseen olemaan? -Kotiutuakseenko?" - -"Käsittääkseni, sir." - -Braxfield ihmetteli, mitä nämä kysymykset oikein tarkoittivat, ja hänen -kasvoillaan ilmeni tämä ihmettely. Mutta Guyn kasvoille oli levinnyt -sfinksimäinen ilme. Hän kääntyi isännöitsijästä, tempasi keikarimaisen -hattunsa, päällystakkinsa ja hansikkaansa, heitti ne nurkassa olevaan -nojatuoliin ja vedettyään rintataskustaan esille kotelon valitsi -sikaarin ja sytytti sen rauhallisesti. Braxfield oli siksi hyvä -sikaarien tuntija, että saattoi todeta tämän sikaarin olevan kallista -lajia; lisäksi hän havaitsi, ettei kadonnut poika muistuttanut kotiin -palatessaan seitsemän vuoden poissaolon jälkeen ulkoasultaan suinkaan -tuhlaajapoikaa. Guy oli puettu viimeisen muodin mukaan; hänen harmaa -tviidipukunsa, joka ilmeisesti oli Savile Row-liikkeen työtä, muodosti -räikeän vastakohdan niille kuluneille ja vanhanaikaisille vaatteille, -joissa Harry Markenmore kuljeskeli vanhassa kartanossa. Ja kädessä, -joka kohosi sytyttämään sikaaria, kimalteli hieno jalokivisormus, joka -aivan kuin vartioi toista, keskisormessa komeilevaa, tekotavaltaan ja -näöltään harvinaista sormusta. - -"Kuulehan!" sanoi Guy uudelleen. "Toinen kysymys. Olen kuullut, että -rouva Tretheroe -- joka ennen oli neiti Veronica Leighton -- on jälleen -näillä seuduilla. Onko se totta?" - -"Kyllä, sir", vastasi Braxfield. "Hänkin on palannut -- aivan -äskettäin. Hän on vuokrannut Dower-talon, herra Guy -- tiedättehän, -sir, sen, joka on puiston perällä. Hän vuokrasi sen noin kuukausi -sitten, herra Harryltä -- hän huolehtii nyt kaikesta, sir -- ja rouva -Tretheroe on muuttanut sinne." - -"Hän vuokrasi sen!" huudahti Guy korostaen erikoisesti -persoonapronominia. "Hän! Mitä?... onko eversti Tretheroe sitten -kuollut?" - -"Hän kuoli Intiassa, sir -- niin olen kuullut -- vuosi sitten", -vastasi Braxfield. "Ja sitten -- rouva Tretheroe palasi kotiin ja -tuli tiedustelemaan asuntoa näiltä tienoin, ja kuten sanoin, hänelle -luovutettiin meidän Dower-talomme. Eikä hän näytä yhtään vanhemmalta, -herra Guy -- ei hitustakaan! Kauniimpi kuin koskaan, sir." - -Braxfield alkoi saada takaisin varmuutensa ja puhelahjansa. Hän tahtoi -puhua nyt. - -"Hän kuuluu olevan hyvin varakas nuori leski, herra Guy", jatkoi -Braxfield. "Eversti Tretheroe jätti rouvalleen koko omaisuutensa -- -ja hän oli rikas mies, kuulemma. Ja rikkaus näyttääkin olevan rouva -Tretheroelle mieleen -- hän on hankkinut aika liudan palvelijoita -ja tuhlannut jo koko joukon rahaa taloon ja tuhlaa yhä enemmän. Ja -vastikään sinne tuli vieraita -- lontoolaisia kai. Hän näyttää pitävän -huvittelusta, siltä tuntuu, sir." - -"Onko hänellä lapsia?" kysyi Guy. - -"Ei ainoatakaan, sir", vastasi Braxfield. "Eikä koskaan ollutkaan, -tietääkseni." - -Guy tarkasteli vanhan isännöitsijän yksinäisen kamarin tuttuja -piirteitä. Mikään ei näyttänyt muuttuneen. Hänen katseensa pysähtyi -kulhoon, jonka Braxfield oli pannut pöydälle juuri vähän ennen kuin hän -kuuli naputusta ikkunaan. - -"Annapas minulle naukku, Braxfield", sanoi hän äkkiä. "Sinulla on -kai vielä jäljellä vanhaa whiskyäsi, seitsemän vuodenkin päästä. Ja -hieman soodavettä. Otahan itsekin -- siitä onkin jo pitkä aika, kun -maistelimme yhdessä -- ennen muinoin teimme monta kupposta tässä -huoneessa!" - -Hän naurahti kyynillisesti kohottaessaan lasin, jonka Braxfield ojensi -heti hänelle -- mutta vanha isännöitsijä ei vastannut naurahdukseen. -Braxfield kohotti tietysti kunnioittaen lasinsa ja ilmaisi mutisten -onnentoivotuksensa näyttäen tulevan liikutetuksi. - -"Siitä on hyvin pitkä aika, sir", sanoi hän. "Niin, hyvin pitkä aika, -herra Guy! Mutta rohkenen olettaa, että se on ohitse, sir -- toivon -teidän tulleen kotiin jäädäksenne tänne ainaiseksi." - -"Siinä tapauksessa toiveesi on tuomittu raukeamaan, Braxfield", vastasi -Guy puhjeten jälleen kyynilliseen nauruun. "Sitä varten en ole tullut! -Markenmoren kartanosta ei ole enää minulle. Olen tullut toimeen vallan -mainiosti ilman sitäkin enkä aio ruveta tänne kaalinviljelijäksi, kun -missä hyvänsä muualla voin viljellä tuottoisampiakin vihanneksia. Ei, -Braxfield, minä en ole palannut jäädäkseni." - -"Mutta, herra Guy -- teidän isänne?" sanoi vanha isännöitsijä. "Hän ei -voi elää kauan, sir. Ja -- arvonimi ja tilukset, herra Guy!" - -"En voi välttää sitä, että perin isäni paroonin-arvon Braxfield, -vaikka annan palttua koko arvonimelle", vastasi Guy; "ja tiluksia taas -voidaan hoitaa varsin hyvin ilman minun apuani tai läsnäoloanikin. -En tosiaankaan välitä niistä! Olen varoissani -- olen puuhaillut -arvopaperipörssissä, Braxfield, yli kuuden vuoden ajan ja ansainnut -sievoisia summia. Mutta kuulehan nyt", jatkoi hän keskeyttäen vanhan -isännöitsijän onnittelut, "sanoit, että Harry toimii jonkinlaisena -pehtoorina; menestyykö hän hyvin?" - -"Epäilemättä erittäin hyvin, sir, sikäli kuin minä voin päättää", -vastasi Braxfield. "Charlesworth -- meidän vanha pehtoorimme -- -muistattehan hänet kai vielä hyvin -- hän antoi asioiden mennä -hongikkoon, eikä isänne estänyt häntä. Mutta kun veljenne tuli -täysi-ikäiseksi, niin hän ja isänne panivat toimeen eräitä muutoksia, -ja herra Harry otti ohjakset käsiinsä ja toimitti Charlesworthin -eläkkeelle, ja siitä lähtien hän on pitänyt huolta kaikesta. Apua -hän on saanut aimo lailla, tietysti, sir, neiti Valencialta -- hyvin -näppäräksi nuoreksi neidiksi on sisarenne kehittynyt, herra Guy, -- -sallinette minun noutaa heidät alas, sir, ennenkuin menette makuulle?" - -Guy tyhjensi lasinsa pohjaan, sekoitti itselleen uuden juoman ja -istuutuen isoon tuoliin loimuavan roihun ääreen ravisti päätänsä. - -"Minä en aio mennä levolle, Braxfield", vastasi hän. "Tulin kaupungista -suorittamaan erikoista tehtävää ja aion palata jälleen kaupunkiin -jo hyvin aikaisin aamujunalla, johon minun on noustava Mitbournen -asemalla. Mutta minun on tavattava molempia nuoria -- ehdottomasti, -asiani koskee heitä. Ensiksi tahtoisin kuitenkin, että kertoisit -minulle yhtä ja toista; sitten voit mennä ilmoittamaan heille, että -minä olen täällä -- rauhallisesti ja häiritsemättä sir Anthonyä - en -toivo hänen saavan tietää, että olen lähimaillakaan. No niin, ensiksi --- sanoit rouva Tretheroella olevan vieraita Dower-talossa?" - -"Kyllä, sir", vastasi Braxfield. "Suurehko joukko." - -"Silloinpa ei ole luultavaa, että he tänään menevät kovin varhain -levolle", huomautti Guy. - -"Olen kuullut heidän huvittelevan hyvin myöhään, sir", sanoi Braxfield. -"Tanssitaan -- ja tehdään muuta sellaista." - -"Sepä mainiota", jatkoi Guy. "No niin -- pitääkö rouva Wrenne kylässä -vielä Valtikka-majataloa?" - -Väri vaihtui Braxfieldin turpeilla kasvoilla -- hän punastui kuin nuori -tyttö. - -"Nähkääs sir", änkytti hän naurahtaen arasti. "Rouva Wrenne ei pidä -sitä enää. Kävi näet niin, sir -- varmaan te nauratte minulle, herra -Guy -- että rouva Wrenne ja minä menimme naimisiin, neljä vuotta -sitten, sir. Rouva Wrenne on siis nyt rouva Braxfield." - -"Siunaa ja varjele!" huudahti Guy. "Tartuitpa viimein koukkuun, vai -mitä, Braxfield? Rouva Braxfield on kai siinä tapauksessa -- täällä?" - -"Ei, sir, eikä koskaan ole ollutkaan", vastasi vanha isännöitsijä. -"Minä asustan täällä vanhaan tapaan. Mutta vaimoni, sir, ja hänen -tyttärensä -- muistattehan Poppyn, herra Guy, sievä tyttö, josta nyt on -tullut kaunis nuori nainen -- he asuvat Woodlandin huvilassa puistomme -toisella puolen. Vaimoni vuokrasi sen, sir, kun hän luopui Valtikasta." - -"Vai niin!" sanoi Guy. "Mutta -- kenen käsissä on Valtikka nyt?" - -"Erään miehen, jonka nimi on Grimsdale, sir -- hän palveli sitä ennen -sir James Marchantilla. Hän on laajentanut sitä koko lailla, sir; siitä -pitäen kun kaikki nuo uudet kulkuvälineet ovat tulleet käytäntöön, on -liikenne vilkastunut melkoisesti valtamaantiellämme." - -Guy nyökkäsi ja veti esille kellonsa. - -"Ei vielä kymmentäkään", mutisi hän. Hän istui hiljaa pari minuuttia, -ilmeisesti syviin ajatuksiinsa vaipuneena, Braxfieldin tarkastellessa -häntä uteliaasti. "Hyvä, Braxfield", sanoi hän viimein katsahtaen ylös -valkeasta. "Mene ilmoittamaan sisaruksille, että minä olen täällä. -Mutta hiljaa! -- ja muista teroittaa heidän mieliinsä, ettei isälleni -ole hiiskuttava sanaakaan." - -"Varsin mielelläni, sir", myönsi Braxfield. "He lienevät hänen luonaan --- tai mahdollisesti toinen heistä -- mutta minä hoidan sen asian. -Täällä talossa on tottunut sairaanhoitajatar, herra Guy, ja vaalikoon -hän sir Anthonya sillaikaa kun he ovat alhaalla." - -Guy ei vastannut mitään, ja Braxfield poistui astuen äänettömän -talon halki ja nousten rappuja ylös Harry Markenmoren huoneeseen. -Huone oli valaistu, mutta tyhjä. Harry oli tietenkin isänsä luona, -puheli Braxfield itsekseen. Hän astui käytävän poikki ja koputti -hiljaa Valencian ovelle. Valencia vastasi kutsuun heti ja astui ulos -yöpuvussaan; vanhan isännöitsijän kasvoilla oli jonkinlainen outo ilme, -mikä saattoi Valencian luomaan häneen huolestuneen katseen. Mutta -Braxfield pudisti päätään. "Ei mitään sellaista, neiti Valencia", -kiiruhti hän selittämään. "Te -- te ette saa pelästyä -- sillä herra -Guy on alhaalla. Hän saapui juuri kun te ja herra Harry olitte tulleet -tänne yläkertaan, ja hän haluaa tavata teitä, molempia. Mutta -- mutta -sir Anthonylle ei saa puhua mitään." - -Valencian kasvoille tuli kova ilme. Hänen mielessään ei ollut säilynyt -lapsuuden ajoilta minkäänlaista hellemmän kiintymyksen tunnetta -vanhinta veljeään kohtaan, ja niin pitkälle kuin hän saattoi muistaa, -ei hän ollut koskaan kuullut tästä mitään hyvää, ja Guy oli tosiaankin -suhtautunut seitsemän vuoden ajan kotiväkeensä aivan kuin sitä ei -olisi ollut olemassakaan. Valencia katsoi arvelevasti ja epäilevästi -Braxfieldiin. - -"Mitä hän tahtoo?" kysyi tyttö. - -"Minä en tiedä, neiti", vastasi vanha isännöitsijä, "muuta kuin sen, -että hän sanoo tulleensa tänne tapaamaan teitä ja herra Harrya jonkun -erikoisen asian tähden, mutta ei halua kerrottavan mitään isällenne". - -Valencia katsahti Braxfieldistä pimeään käytävään. Sen varrella -oli lukemattomia ovia, joista päästiin sokkeloisiin huoneisiin -- -Markenmoren kartanoon olisi voitu sijoittaa pari-, kolmekymmentä -vierasta, mutta hän tiesi, ettei ainoaakaan noista huoneista olisi -voitu järjestää kuntoon vuorokautta lyhemmässä ajassa; kaikki ne olivat -kosteita, kylmiä, asumattomia. - -"Mihin ihmeessä aiotte sijoittaa hänet, Braxfield?" sanoi hän. "Tässä -talossa ei ole vuodettakaan, joka sopisi hänelle." - -"Hän ei jää tänne, neiti Valencia", vastasi Braxfield. "Minä -- minä -en käsitä hitustakaan hänen puuhiaan, mutta hän lähtee luullakseni -heti tavattuaan teidät ja herra Harryn. Hän puhui Mitbournesta hyvin -aikaisin aamulla lähtevästä junasta." - -Valencia epäröi hetkisen; sitten hän suuntasi kulkunsa isänsä -sairashuonetta kohti. "Sanokaa hänelle, että me molemmat tulemme alas -muutaman minuutin kuluttua", kuiskasi hän Braxfieldille. "Missä hän on --- arkihuoneessako?" - -"Ei, neiti -- vaan isännöitsijän kamarissa", vastasi Braxfield. - -Valencia nyökkäsi ja kääntyi pois, ja Braxfield palasi vieraan luo. - -"He tulevat parin minuutin kuluttua, sir", vastasi hän. "Molemmat!" - -"He ovat kai muuttuneet", huomautti Guy välinpitämättömästi. - -"Kyllä, koko joukon, sir", vastasi Braxfield. "Seitsemän vuotta, sir, -on pitkä aika -- heidän iässään." - -"Katsotaanpas", jatkoi Guy. "Harry lienee -- miten sen asian laita -oikein on? -- kaksikymmentäkolme-vuotias ja Valencia noin kaksikymmentä --- melkein kaksikymmentä. Hm! Onko sisarellani mitään rakkaussuhteita." - -"Ei minun tietääkseni, sir", vastasi Braxfield. "Neiti Valencia, sir, -on nuori lady, joka ei ole näyttänyt välittävän herrojen seurasta, ei -ainakaan vielä, sir. Luonnonhelma, herra Guy, vetää häntä puoleensa, -luulen -- puutarhanhoito, leikit, retkeilyt, silloin tällöin jänisjahti -ja muu sellainen. Hyvin reipas nuori lady, sir. Kuulen heidän tulevan, -sir -- minun lienee parasta lähteä pois." - -"Jää sinä vain tänne, Braxfield", sanoi Guy levollisesti. "Tarvitsen -sinua täällä." - -Hän nousi tuoliltaan veljen ja sisaren astuessa huoneeseen, ja jääden -seisomaan takkamatolle nyökkäsi välinpitämättömästi kummallekin, -ikäänkuin hän olisi nähnyt heidät vasta eilen. Mutta kun he tulivat -lähemmäksi ja kättelivät häntä, nyökkäsi hän uudelleen, tällä kertaa -hyväksymisen merkiksi, ja hymyili sisarelleen. - -"Kuinka voit, Harry -- kuinka voit, Valencia", sanoi hän. "Kumpikin -muuttunut aika lailla! Ja sinä, Val -- kehkeytynyt kaunottareksi, -luonnollisesti! Kaikki te rumat pikku tytöt muututte! No niin -- se -on oikein. Vanhimpana veljenä minun kai pitäisi lausua se hurskas -toivomus, että sinä olisit yhtä hyvä kuin olet hyvännäköinen!" - -"Säästä itsesi siltä vaivalta!" vastasi Valencia pisteliäästi. Hän loi -Guyhin terävän katseen istuutuessaan tuolille, jolta tämä oli noussut. -"Toivon sinun olevan sitä", sanoi hän. "Vaikka -- epäilen!" - -Guy katsoi veljeään, luoden Valenciaan syrjäkatseen. - -"Kas vain, hänelläpä on terävä kieli, tuolla meidän sisarellamme, -vai mitä, Harry-herra?" sanoi Guy naurahtaen puolittain huvitettuna, -puolittain pilkallisesti. "Eipä sillä väliä! -- kaikki meidän sukumme -naiset ovat aina olleet sellaisia, luullakseni. No niin - iloitsetteko -nähdessänne minut jälleen?" - -"Miksi iloitsisimme?" kysyi Valencia. "Sinä et ole koskaan ollut meille -läheinen, et kertaakaan ole edes kirjoittanut kenellekään meistä, -seitsemään vuoteen. Vaikka oletkin veljemme -- velipuoli sentään -- -niin kuitenkin sinä olet vieras." - -Braxfield, joka seisoi arastellen pöydän ja oven välillä, vetäytyi -huoneen kaukaisimpaan nurkkaan, ja Harry Markenmore kääntyi sisareensa -päin. - -"Älähän nyt, Val", mutisi hän. "Ei aivan vieras, tiedäthän sen." - -Hän katseli vanhempaa veljeänsä, joka silmäsi Valenciaa paikaltaan -takkamatolla, miettivin, hymyilevin katsein. "Valencia on hieman -suorapuheinen", sanoi hän puolustellen. "Tietysti me iloitsemme -nähdessämme sinut, Guy." - -"Hyvä, Harry veikkoseni!" vastasi Guy. "Ymmärrän kyllä, että olette -iloissanne -- tietysti." - -"En tiedä, miksi meidän tulisi iloita?" lausui Valencia. "Kuten sanoin --- olemme me vieraita. Et kai luule, että minä tuntisin sinut?" - -"Ehkä opit minut tuntemaan paremmin, tyttöseni, aivan toisella -tavalla, ennen pitkää", vastasi Guy. "Noh, tämä hupaisa perheriita on -jo kestänyt kyllin kauan. Tulin tänne erikoisesti tavatakseni teitä -molempia", jatkoi hän, istuutuen. "Minusta on parasta siirtyä suoraan -asiaan. Kuulkaapas, te molemmat -- jollei mitään odottamatonta tapahdu, -päättyvät isämme päivät pian, ja minä perin arvonimen ja tilukset. Vai -mitä?" - -"Kyllä", sanoi Harry. - -"Arvonimeä en voi välttää", jatkoi Guy. "Tiluksia en halua. Olen -hankkinut itselleni kylliksi omaisuutta ja hankin yhä uutta. Minä -en tiedä, miten asioita järjestetään lain kirjaimen mukaan, mutta -tavalla millä hyvänsä se käy päinsä, ja niin pian kuin maatila joutuu -minun käsiini, aion luovuttaa sen, tavalla tai toisella -- annamme -lakimiehille työtä -- teille kahdelle. Se on teidän omaisuuttanne siitä -lähtien. Ymmärrättekö?" - -Harry säpsähti ja katsoi sisareensa. Mutta Valencia silmäili Guyta. - -"Kuinka jalomielinen oletkaan!" sanoi tyttö äkkiä. "Mutta -- mutta -miksi olet tullut ilmoittamaan tätä meille juuri nyt?" - -"Koska olen lähdössä Amerikkaan, liikeasioissa -- New Yorkiin ja pariin -muuhun paikkaan, jonkun päivän kuluttua, enkä palaa takaisin ennenkuin -runsaan vuoden -- kenties vielä pitemmän ajan päästä", vastasi Guy. "Ja -halusin ilmoittaa teille siitä, jos sattuisi jotakin tapahtumaan. Jos -isäni kuolee -- no niin, Harryhan huolehtii kyllä välimme laillisesti. -Markenmore olkoon teidän -- minä en sitä tahdo. Kuuletteko? -- ja -kuuletko sinäkin, Braxfield?" - -"Kuulen, sir", vastasi isännöitsijä. - -"Minä en halua Markenmoresta mitään", jatkoi Guy, "paitsi yhtä asiaa --- ja sen tahdon nyt heti. Harry", jatkoi hän vetäen esille pienen -avaimen, "tiedäthän vanhan huoneeni? Kipaisepa sinne, aukaise nurkassa -olevan kirjoituspöydän oikeanpuolinen laatikko ja tuo minulle vihreä -nahkalompakko, jonka löydät sieltä -- sen minä tahdon, poikaseni!" Hän -katsahti Valenciaan, kun Harry oli ottanut avaimen ja mennyt, ja näki -tämän tuijottavan tarkasti hänen oikeaan käteensä. "Mitä"? kysyi Guy -naurahtaen kevyesti. "Mitä sinä katselet?" - -Valencia oli vaiti hetkisen. Sitten hän alkoi puhua -- äkkiarvaamatta. - -"Minä katselen tuota kummallista sormusta, joka on keskisormessasi!" -vastasi hän. - - - - -KOLMAS LUKU - -Aamuhämärässä - - -Braxfield, joka kauempaa syrjäisestä nurkastaan silmäili -tarkkaavaisesti Guy Markenmorea uteliain katsein, näki hänen -säpsähtävän hiukan Valencian suorasukaisen viittauksen johdosta. -Säpsähdystä seurasi naurahdus, joka ei ollut aivan luonnollinen. - -"Mitä?" sanoi Guy. "Mitä sormuksesta? Se on -- vain sormus." - -"Juuri niin -- sormus", huomautti Valencia. "Mutta -- merkillinen -sormus. Tunnen erään henkilön, jolla on aivan samanlainen sormus." - -"Kenellä?" kysyi Guy. - -"Rouva Tretheroella", vastasi Valencia. "Se on aina hänen sormessaan. -Arvelin hänen hankkineen sen itselleen Intiasta. Mutta -- sinun -sormuksesi on aivan samanlainen. Omituista -- että teillä molemmilla -sattui olemaan sormukset, jotka ovat ihan toistensa näköiset." - -"Rouva Tretheroe käy siis täällä?" huomautti Guy. - -"Tietysti! Tunsimmehan hänet kaikki ennenkuin hän meni naimisiin", -vastasi Valencia. "Muistaakseni sinulla oli ennen tapana seurustella -hyvin paljon hänen kanssaan." - -Guy katseli ihmetellen, mutta tuo ihmettely näytti hänen sisarestaan -teeskennellyltä. - -"Senaikuiset muistot ovat häipyneet melkein kokonaan mielestäni!" sanoi -hän yrittäen esiintyä välinpitämättömänä. "Jo kauan sitten -- ja minun -aikani ovat vaatineet muut asiat, sen jälkeen kun lähdin täältä." - -Valencia kääntyi ja loi katseen Braxfieldiin. - -"Menkää katsomaan, tarvitaanko ylhäällä mitään, Braxfield", sanoi hän -silmäten merkitsevästi. "Te voisitte istahtaa hetkiseksi sir Anthonyn -luo -- keksiä jonkun tekosyyn, jos hän kysyisi jompaakumpaa meistä." - -Braxfield käsitti viittauksen ja poistui, minkä jälkeen Valencia -kääntyi veljensä puoleen. - -"Guy", sanoi tyttö puhutellen häntä nimeltä ensi kerran, "olen -pahoillani siitä, että olin mielestäsi epäystävällinen äsken. Mutta --- mutta sinä et ole kohdellut meitä hyvin etkä ystävällisesti. Minä -haluaisin tietää, miksi sinä et ole käynyt täällä kertaakaan koko tänä -aikana -- ja miksi sinä lähdit täältä lainkaan. Voitko sanoa minulle -sitä?" - -Tytön äänessä oli eräänlainen vakava sävy, joka saattoi Guyn, joka -ei ensin näyttänyt ottavan kuuleviin korviinsa hänen kyselyjään, -muuttamaan mieltään ja vaipumaan mietteisiin. Hän heitti pois -sikaarinsa, nousi ylös tuoliltaan ja työntäen kädet taskuihinsa alkoi -kävellä huoneessa edestakaisin, ilmeisesti syviin ajatuksiin vaipuneena. - -"Voisinhan kertoa sinulle joskus", sanoi hän viimein. "Ehkä -- -myöhemmin -- pohdittuani asiaa kerron sinulle." - -"Jo toisen kerran tänä iltana olen saanut tuon vastauksen samaan -kysymykseeni?" huudahti Valencia. "Ja sanat ovat olleet aivan samat!" - -Guy lakkasi äkkiä kävelemästä ja katsoi Valenciaan. - -"Kuka antoi ensiksi sellaisen vastauksen?" kysyi hän tiukasti. - -"Harborough", vastasi Valencia. "Hänkin on tullut takaisin. Hän oli -täällä tänä iltana. Minä tiesin, että te olitte ystäviä ennenmuinoin. -Kysyin häneltä, tiesikö hän, minkätähden sinä lähdit kotoa. Hän vastasi --- aivan samoin kuin sinäkin." - -"Entä sitten?" kysyi Guy melkein mörähdystä muistuttavalla äänellä. -"Entä sitten?" - -"Luullakseni hän tietää sen", sanoi Valencia. - -Guy alkoi kävellä jälleen ympäri huonetta ja teki muutamia kierroksia -ennenkuin rupesi puhumaan. - -"Annan sinulle erään neuvon John Harboroughiin nähden", sanoi hän -viimein. "Hän on -- tietyssä tilanteessa -- kauhea ja hurjaluontoinen -mies. Olkaa varuillanne. Muuten --" - -"Mitä?" kysyi Valencia. - -"Muuten minulla ei ole mitään häntä vastaan", lopetti Guy. "No niin -- -se siitä! Minä en tullut tänne tutkittavaksi. Minä olen sanonut sinulle -ja Harrylle, minkätähden tulin, ja tarkoitukseni on tehdä oikein ja -kauniisti teille molemmille siten kuin olen esittänyt. Älkää te siitä -huolehtiko, miksi lähdin Markenmoresta tai miksi olen pysytellyt -poissa!" - -"Toivon, että selittäisit minulle kuitenkin erään asian", jatkoi -Valencia itsepintaisesti. "Oliko se jossakin yhteydessä Veronica -Leightoniin, mikä oli silloin hänen nimensä -- rouva Tretheroeen?" - -"Minä en aio selittää sinulle mitään", vastasi Guy jyrkästi. "Sinulla -ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa eikä kellään muullakaan. -Minä aloitin oman urani lähtiessäni täältä, ja tämä jää minulta -nyt silleen. En koskaan enää tule lähellekään tätä paikkaa, kun -lähden täältä tänä yönä; tästä lähtien se on sinun ja Harryn. Kun -olen palannut Amerikasta, voitte te molemmat tulla minua katsomaan -Lontooseen milloin hyvänsä ja niin usein kuin vain haluatte. Mutta -Markenmore ei saa nähdä minua enää -- minä vihaan sitä!" - -"Mutta isäsi?" huomautti Valencia. - -Guy, astellen yhä edestakaisin, pudisti päätänsä. - -"Te olitte liian nuoria käsittääksenne mitään", vastasi hän. "Mutta -minun ja isän välillä ei koskaan ole vallinnut sopua -- alusta alkaen -välimme ovat aina olleet kireät. Hän ei kohdellut koskaan minua hyvin, -ja välimme huononivat yhä, kun hän meni naimisiin teidän äitinne -kanssa. Jollei häntä olisi ollut, niin olisin karannut täältä tieheni -jo poikasena. Mutta äitinne oli hyvä ihminen -- hän kohteli minua -ystävällisesti aina kuolemaansa saakka, jolloin sinä ja Harry olitte -lapsukaisia. Juuri siksi, että muistelen häntä ja hänen hellyyttään, -aion luovuttaa Markenmoren nyt teille." - -"Kiitos!" sanoi Valencia. "Me muistamme tämän aina. Mutta, Guy -- isäsi -päivät ovat päättymässä. Etkö halua nähdä häntä?" - -"En!" vastasi Guy terävästi. "En! Minä olen kuollut häneltä -- ja mitä -hyötyä olisi kuolevan miehen hämmästyttämisestä? Älä puutu näihin -asioihin, Valencia -- kuten juuri sanoin sinulle, ehkä myöhemmin saat -tietää enemmän ja myös käsität enemmän. Nyt --" - -Ovi aukeni juuri tällöin ja Harry palasi huoneeseen. Oikeassa kädessä -hänellä oli palava kynttilä; vasemmassa lompakko, vanhanaikuinen esine -virttyneine, vihreine nahkakansineen, jota Guy oli lähettänyt hänet -noutamaan. Mutisten jotakin kiitoksen tapaista Guy otti häneltä sekä -lompakon että kynttilän, ja astuen huoneen poikki sen perimmäiseen -nurkkaan laski kynttilän tammikaapille ja alkoi tutkia sen valossa -lompakkoa, Harryn ja Valencian seuratessa tarkasti hänen puuhiaan. -Tutkiminen ei kestänyt kauan: luotuaan nopean silmäyksen eräisiin -papereihin, jotka Guy veti esille vanhan nahkasuojuksen sisältä, hän -työnsi muutamia niistä pikku salkkuun, jonka hän oli ottanut esille -takataskustaan; tämän tehtyään hän kääri yhteen salkun ja lompakon ja -pisti ne sinne, mistä salkku oli ilmautunut. Hän sammutti kynttilän ja -kääntyi veljensä ja sisarensa puoleen. - -"Eräitä vanhoja papereita siinä, joita kaipasin", sanoi hän -välinpitämättömästi. "Ei mitään tärkeitä, mutta halusin vain saada ne." -Hän istuutui jälleen ja sytytti uuden sikaarin. "Nyt", jatkoi hän, -"kun minun aikani on rajoitettu, keskustelkaamme vain liikeasioista. -Kerrohan minulle, Harry, tarkoin, millaisella kannalla ovat tilan -asiat: mitä sinä puuhailet täällä ja muusta sellaisesta." - -Seuraavan puolen tunnin aikana Valencia tuli huomaamaan, -kuunnellessaan noiden kahden miehen keskustelevan vuokra-asioista, -korjauskustannuksista, tuloista ja menoista, että olipa Guy mitä -hyvänsä, niin hän oli ainakin etevä liikemies; lisäksi hän havaitsi, -että Guy koetti rehellisesti ja huolellisesti antaa Harrylle järkeviä -neuvoja Markenmoren tilojen hoidosta, kun tämä joutuisi sen isännäksi. -Lopuksi hän veti esille käyntikortin ja ojensi sen nuoremmalle -veljelleen. - -"Siinä on minun liikeosoitteeni Lontoossa", sanoi hän, "ja toisella -puolella on osoitteeni New Yorkissa, jolla osoitteella voitte -kirjoittaa milloin hyvänsä vuoden kuluessa. Ilmoita minulle, miten -asiat luistavat -- kaikesta. Ja nyt minun on lähdettävä." - -Hän hypähti pystyyn, sieppasi hattunsa ja päällystakkinsa. Valencia -katsahti kelloon. - -"Mutta miksi sinä lähdet nyt jo?" kysyi hän. "Sinä sanoit aikovasi -nousta varhaiseen aamujunaan Mitbournessa? Se lähtee vasta kello neljän -jälkeen. Ja nyt on kello vasta puoli yksitoista." - -Guy oli jo vetänyt ylleen päällystakkinsa. Hän hymyili vastaukseksi -Valencian kysyvään katseeseen. - -"Aivan niin!" vastasi Guy. "Mutta täällä lähellä on vielä eräs henkilö, -jota minun on määrä tavata -- liikeasioissa. Sopimus, ymmärrättehän --- jo aikaisemmin tehty. Minun on lähdettävä tai muuten tulen liian -myöhään." - -"Mutta -- olisihan sinun pitänyt saada jotakin suuhusi -- mitä -hyvänsä", vastusteli Valencia. - -"Illallinen odottaa minua siellä, mihin olen menossa", vastasi Guy. -"Älkää vaivatko itseänne! Kutsu Braxfield alas, -- se vanha kelpo -veikko, minun on sanottava hänelle hyvästi." - -Viisi minuuttia myöhemmin hän oli hyvästellyt heidät kaikki, ja -Braxfield oli saattanut hänet ulos saman oven kautta, josta hän oli -tullut sisälle. Vanha isännöitsijä palasi kamariinsa ja tapasi nuoren -emäntänsä seisomassa takkavalkean ääressä, ilmeisesti syviin ajatuksiin -vaipuneena. Hän kohotti katseensa Braxfieldin astuessa sisälle. - -"Braxfield", sanoi Valencia, "mitä tietä herra Guy meni?" - -"Kylään päin, neiti", vastasi Braxfield. "Hän kääntyi pensaikkojen -halki kulkevalle tielle." - -Braxfield oli niitä miehiä, joita kohtaan jokainen tuntee luottamusta. -Valencia ei katsonut tarvitsevansa salata millään tavoin, mitä hänen -mielessänsä liikkui. - -"Hän sanoi olevansa liikeasioissa jonkun lähiseutulaisen kanssa", -jatkoi Valencia. "Kukahan se mahtaa olla, Braxfield?" - -"Sitä en tiedä, neiti", vastasi vanha isännöitsijä. "Mutta herra Guy -- -hänellä oli aika paljon tuttavia näillä tienoin -- ennen vanhaan." - -"Mutta tähän aikaan yöstä?" sanoi Valencia. "Muuten, onko täällä -lähettyvillä sitten ketään? Tarkoitan ketään sellaista henkilöä, jota -hän mahdollisesti tahtoisi tavata. Ei muita kuin pari kolme vuokraajaa --- ja pastori." - -"Hän mainitsi minulle Valtikka-majatalosta, neiti", huomautti -Braxfield, "siihen tapaan, että minä jo arvelin hänen aikovan pistäytyä -sinne. Mutta --" - -Heikko kilahdus -- kellonnuorasta oli vedetty varovaisesti -- keskeytti -Braxfieldin puhelun, mitä hyvänsä hän lienee aikonutkin lausua. Tämän -äänen kuultuaan hän ja Valencia loivat toisiinsa pitkän katseen. - -"Hän on varmaan tullut takaisin!" huudahti Valencia. - -"Ei, neiti Valencia", sanoi Braxfield; "herra Guy olisi tullut puiston -puoliselle ovelle -- se on aina hänen tiensä, se. Tuo soitto kuului -pääoveltamme." - -Puhuessaan hän sieppasi käteensä vanhanaikuisen lyhdyn, sytytti sen -kynttilän ja astui ulos. Valencia seurasi häntä. Käytävä ja iso -eteishalli olivat pimeät; avainta kierrettäessä ja irroitettaessa -ketjua rikkoi kova, nariseva ääni hiljaisuuden, joka oli vallinnut jo -pitkän aikaa vanhassa talossa. Ja kun Braxfield avasi oven, näytti yö -ulkona sysimustalta, ja alhaalla portailla he näkivät lyhdyn valossa -vaippaan kietoutuneen, hunnutetun naisen. Mutta verhoavista pukimista -huolimatta Valencia tunsi vieraan. - -"Rouva Tretheroe!" huudahti hän. - -Rouva Tretheroe naurahti vastaukseksi hiljaa, puolittain kiihkeästi, -puolittain hermostuneesti. Hän astui sisälle, meni Braxfieldin ohitse, -laski kätensä Valencian käsivarrelle ja työnsi häntä hellävaroin -eteishallin toiseen päähän, johon tunkeutui heikko valonsäde -Braxfieldin kamarin avoimesta ovesta. - -"Vaiti!" kuiskasi rouva Tretheroe. "Haluan vaihtaa sanasen kanssasi, -Valencia. Pyydä isännöitsijää odottamaan ovella -- minä lähden jälleen -pois hetken kuluttua." - -"Jääkää tänne, Braxfield", sanoi Valencia. "Rouva Tretheroe on -päästettävä ulos aivan pian. Tule tänne", jatkoi hän astuen valaistuun -huoneeseen päin. "Mistä on kysymys?" - -Rouva Tretheroe seurasi tyttöä kamariin, veti oven puoleksi kiinni -ja sysäsi syrjään huntunsa ja raskaan vaippansa. Kummastuksestaan -huolimatta Valencia ei saattanut olla katselematta häntä ihastunein -silmäyksin. Rouva Tretheroe oli puettu mitä loisteliaimmin, hänen -yllään oli hienon hieno päivällispuku, jonka vertaista Valencia -ei ollut koskaan ennen nähnyt; jalokivet kimaltelivat hänen -kastanjanruskeissa hiuksissaan ja valkealla kaulallaan; hänen -violetinvivahteiset silmänsä hehkuivat eloisina kiihtymyksestä; hänen -tulipunaiset huulensa olivat hiukan raollaan. Valencia teki sen -havainnon, että rouva Tretheroe oli paljon hurmaavampi kuin hän oli -luullutkaan, ja ensi kerran hän alkoi käsittää, että rouva Tretheroe -oli lisäksi vaarallinen nainen. - -Violetinväriset silmät katselivat terävästi ympäri huonetta ennenkuin -ne pysähtyivät tytön kasvoille. Niissä oli kysyvä ilme -- hänen -huulensa pukivat sen sanoiksi. - -"Veljesi -- Guy? Onko hän täällä?" - -"Ei!" vastasi Valencia. "Ei ole!" - -Rouva Tretheroe rypisti hämmästyneenä hienoja kulmakarvojaan. - -"Mutta -- ajurini Burton kertoi nähneensä hänen tulevan tänne tänä -iltana", sanoi hän puolittain uhmaavasti. "Hänen täytyy olla täällä!" - -"Hän ei ole", vastasi Valencia jyrkästi. "Hän oli täällä -- mutta on -mennyt pois." - -"Mennyt? Minne?" - -"En tiedä", sanoi Valencia. "Mitä tahdot?" - -Rouva Tretheroe naurahti, ja naurahtaessaan hän kietoi vaipan ja hunnun -ympärilleen. - -"Minä halusin nähdä hänet jälleen, tietysti", vastasi hän -pilkallisesti. "Miksi en olisi? Mutta kai hän tulee huomenna käymään -luonani." - -"Ei!" selitti Valencia. "Hän on mennyt. Palannut Lontooseen." - -"Tähän aikaan yöstä ei mene ainoatakaan junaa Lontooseen, lapsukainen", -sanoi rouva Tretheroe. Hän naurahti hieman pahanilkisesti. Sitten -hänen mieleensä näytti äkkiä juolahtavan jotakin. "Ah!" huudahti hän. -"Nyt ymmärrän -- hän on varmaankin mennyt käväisemään minun luonani, -juuri nyt! Olen päästänyt hänet käsistäni. Hyvästi, Valencia; olen -pahoillani, että häiritsin teitä." - -Hän pyörähti ulos huoneesta ja riensi kuin siivillä lentäen pitkin -käytävää ja eteishallin poikki, ennenkuin Valencia ennätti edes -vastatakaan; hetkistä myöhemmin pääovi sulkeutui hänen perässään. -Braxfield tuli takaisin. - -"Onko minusta mitään apua yläkerrassa, neiti?" hän kysyi. -"Sairaanhoitajatar -- halunneeko hän mitään yön varalle?" - -"Luulen, ettei hän tahdo mitään, Braxfield, kiitos", sanoi Valencia. -Sitten hän aikoi lähteä huoneesta, mutta pysähtyi äkkiä, epäröi ja -kääntyi jälleen vanhan isännöitsijän puoleen. "Braxfield", jatkoi hän -luoden tähän luottavan katseen, "te olette palvellut perheessämme -pitkät ajat, eikö totta?" - -"Suurimman osan elämästäni, neiti", vastasi Braxfield. "Lakeijana -kymmenen, isännöitsijänä kolmekymmentä vuotta." - -"Ja olette perehtynyt koko lailla meidän asioihimme", sanoi Valencia. -"Varmaankin paremmin kuin olen osannut ajatellakaan. No niin -- -toivoisin, että selittäisitte minulle erään seikan. Oliko Guylla ja -rouva Tretheroella mitään rakkaussuhteita siihen aikaan, kun rouva -Tretheroe oli neiti Leighton? Tahtoisin tietää sen, Braxfield." - -Braxfield epäröi vuorostaan. Hän naurahti, hieman hermostuneesti -- -naurukin todisti, että hän oli tottunut hellimään vanhoja muistoja. - -"No niin, ymmärrättehän, neiti, että minun asemassani oleva mies -näkee ja kuulee tietysti yhtä ja toista", sanoi hän viimein. "Neiti -Leighton, mikä hänen nimensä oli silloin -- rouva Tretheroe, joksi -häntä nyt nimitetään -- oli kuuluisa kaunotar ja, uskokaa pois, monet -tavoittelivat hänen kättään. Puhuttiin hänestä ja herra Guysta -- he -olivat paljon yhdessä, metsästelivät, ratsastivat kilpaa ja tekivät -muuta sellaista. Mutta sitten -- muitakin juoksi neiti Leightonin -perässä." - -"Keitä muita?" kysyi Valencia. - -"Nähkääs, neiti, muiden muassa herra Harborough, joka oli täällä tänä -iltana", jatkoi Braxfield. "Yhteen aikaan hän näytti olevan suuressa -suosiossa -- te olitte silloin poissa, kävitte koulua, neiti, muuten -muistaisitte. No niin, Harborough oli mukana -- ja ihmisillä oli -tapana ihmetellä miten tuo leikki päättyisi -- herra Guy vaiko herra -Harborough? Oli muitakin -- useampia -- mutta noita kahta voisi -nimittää ensimmäiseksi ja toiseksi rakastajaksi, kaikesta päättäen." - -"Miksei rouva Tretheroe mennyt naimisiin kummankaan kanssa?" sanoi -Valencia. "Voitteko sanoa, Braxfield?" - -"En tiedä, neiti -- en, minä en tiedä mitään siitä asiasta. Sen -vain tiedän, että aivan yhtäkkiä, ilman tunnettua syytä, molemmat -nuoret herrat jättivät nämä tienoot. Herra Guy, hän lähti pois aivan -odottamatta, totisesti -- emmekä kuulleet hänestä mitään ennenkuin -vasta tänään. Ja herra John Harborough, hänkin lähti pois -- matkusti -ulkomaille. Ja vähän heidän lähtönsä jälkeen -- tuskin kahdenkaan -viikon kuluttua, muistaakseni -- levisi tieto, että neiti Leighton -aikoi mennä naimisiin eversti Tretheroen kanssa. Eversti palveli -rykmentissään, neiti, Selcaster Barracksissa. Muistan hänet varsin -hyvin: punakka herrasmies." - -"Oliko hän vanhempi kuin rouva Tretheroe", kysyi Valencia. - -"Eversti olisi kelvannut hyvin hänen isäkseen, neiti, mutta hän oli -varsin rikas herra. Heidät vihittiin täällä meidän kirkossamme pian -senjälkeen, ja vähän myöhemmin rykmentti komennettiin Intiaan, ja rouva -Tretheroe seurasi tietysti miestään. Eikö olekin merkillistä, neiti", -jatkoi Braxfield luoden aran katseen nuoreen emäntäänsä, "että nämä -ihmiset, jotka ennen muinoin olivat hyviä tuttavia, rouva Tretheroe -ja nuo kaksi herraa, herra Guy ja herra Harborough, ovat palanneet -jälleen -- tänne -- samaan aikaan? Sepä vasta sattuma -- vaikka onhan -rouva Tretheroe ollut täällä jo kuukauden verran. Mutta nuo toiset -- -molemmat saapuvat samana iltana -- oikein minä säikähdin." - -"Se oli kai pelkkää sattumaa", sanoi Valencia. Hän toivotti vanhukselle -hyvää yötä ja poistui yläkertaan. Heidän isänsä huoneen ovella hän -kohtasi Harryn. Sir Anthony oli, kertoi hän, vaipunut kevyeen uneen; -sairaanhoitajatar valvoi hänen luonaan, eikä heillä ollut siellä mitään -tekemistä. He lähtivät huoneisiinsa. - -"Kuka tuli pääovesta?" kuiskasi Harry, kun he menivät pitkin käytävää. - -"Rouva Tretheroe", vastasi Valencia. - -"Rouva Tretheroe! Tähän aikaan? Mitä hän etsi?" - -"Guyta!" - -"Guyta? Mistä hän sai tietää Guyn olevan täällä?" - -"Rouva Tretheroen ajuri oli nähnyt hänen tulevan tänne." - -"No?" kysyi Harry hetken vaitiolon jälkeen. "Entäs sitten?" - -"Minä sanoin, että Guy oli mennyt. Sitten hän lähti pois ja aika -kiireesti menikin, Harry!" - -"Mitä?" - -"Minusta tuntuu, että näiden odottamattomien käyntien takana on -jotakin. En tiedä mitä -- mutta varmasti jotakin. Rouva Tretheroe -tahtoi aivan vimmatusti tavata Guyta! Mutta -- minä en luota rouva -Tretheroeen. Hän on -- niin, en tiedä, mitä hän on! Oli miten oli -- -menkäämme levolle." - -Valencia meni levolle, mutta kesti kauan, ennenkuin hän vaipui uneen, -ja hänen uinahduksensa oli kevyttä ja rauhatonta. Hän heräsi vihdoin -äkkiä -- aamu alkoi jo hämärtää ja avoimista ikkunoista hänen korviinsa -tunkeutui huuhkajain huutoa -- pahaa ennustavia ja peloittavia ääniä --- puiston takaisista metsistä. Jokin käsittämätön voima pakotti hänet -nousemaan ylös, hän veti syrjään ikkunaverhot ja katsoi ulos. Hänen -huoneensa oli itään; puiston ja matalan kukkularivin takana ja vieläkin -edempänä jylhän korven reunassa taivaanrannalla näkyi leveä punainen -vyö, joka laajeni verkalleen. Rastaat raksuttelivat jo pensaikoissa ja -leivonen kohosi ilmoille kotiniityltä. - -Jostakin lähitienoolta kajahti äkkiä laukaus: kaiku vastasi kumeasti -synkistä metsistä. Valencia kummasteli parhaillaan, miksi joku heidän -metsänvartijoistaan oli lähtenyt liikkeelle niin varhain aamulla, kun -ovelta kuului kolkutusta, ovi aukeni ja Harry kurkisti sisään. - -Silmäys hänen kasvoihinsa ilmaisi Valencialle, mitä hän oli tullut -kertomaan. Valencia astui kiireesti hänen luokseen silmissään äänetön -kysymys. Harry painoi päänsä alas vastaukseksi. - -"Nukkuessaan", kuiskasi hän. - - - - -NELJÄS LUKU - -Markenmoren notko - - -Noin kilometrin päässä koillista kohti Markenmoren kartanosta sijaitsi -pieni, kodikas, soma, vanha talo, jolla oli nimenä Puistikko. Sen -sivuitse kulki kapea notkopolku, joka erkani kylän valtamaantiestä -nousten kauempana kohoaville ylängöille; talon takana taas oli -metsiä ja pensaikkoja, jotka ulottuivat noiden ylänköjen juurelta -alempana aukeaville tasankomaille asti. Talon oli rakennuttanut 18. -vuosisadan keskivaiheilla viides parooni, sir Geoffrey Markenmore, -asunnoksi pehtoorilleen, ja kaikki pehtoorit olivat asustaneet siinä -viime vuosiin saakka, jolloin heidät siirrettiin mukavampaan taloon -keskelle kylää. Siitä lähtien Puistikko oli luovutettu vuokralle talon -aseman, hurmaavan näköalan takia puiston niityille ja merelle jokainen -tyyntä ja rauhaa rakastava ihminen olisi mielellään halunnut saada -sen. Nykyään sen isäntänä oli Samuel Fransemmery, keski-ikäinen mies, -ammatiltaan asianajaja, joka viettäessään kerran lomapäiviänsä näillä -seuduin sai tietää Puistikon olevan vuokrattavana ja löi heti kaupat -kiinni tehden kahdenkymmenenyhden vuoden vuokrasopimuksen. Fransemmery -oli tietysti vaaniskellut jo jonkun aikaa tätä paikkaa; vaikka hän -oli asianajaja (Middle Templen osaston), oli hän tuskin kertaakaan -elämässään laatinut syytekirjelmää eikä tuntenut erikoisempaa -mielenkiintoa lakia kohtaan. Hän ei myöskään ollut millään tavoin -riippuvainen siitä: hänen yksityisomaisuutensa oli hyvin suuri, niin -että hän saattoi siten tyydyttää täydelleen kaikki vaatimuksensa. Nuo -vaatimukset olivat vähäiset. Fransemmery kulutti päivänsä kirjojen -ja muinaisesineiden kokoamiseen, harjoitti vähäistä kukkaviljelyä -ihastuttavassa puutarhassaan ja teki pitkiä retkiä ympäristöön. Hän -harrasti hieman kasvitiedettä ja hieman geologiaa: aherrellessa milloin -mitäkin hänen aikansa kului hupaisasti -- ja rauhallisesti. - -Ulkonaiselta olemukseltaan Fransemmery oli reipas pieni mies. Ollen -hiukan keskimittaa lyhyempi hänellä oli taipumusta prameiluun; monien -lyhytkasvuisten miesten tavoin hän piti vartalonsa hyvin ryhdikkäänä -ja ylpeili siitä, että viisikymmenvuotiaana hänen selkänsä oli -yhtä suora ja hartiansa yhtä tasasuhtaiset kuin ne olivat olleet -kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Hänen sileäksi ajellut kasvonsa -olivat pyöreät ja kukoistavat; hänen silmänsä säteilivät kirkkaasti -suurten, kultareunaisten silmälasien takaa; hänen hampaansa olivat -häikäisevän valkoiset ja tukkansa tuuhea, vaaleanruskea; karttaen -tunnontarkasti pienimpiäkin virheitä ulkoasussaan hän näytti aina -sellaiselta, kuten kyläläiset sanoivat, kuin hänet olisi juuri otettu -ulos hatturasiasta, millä he tarkoittivat sitä, että hän oli kaikin -puolin siistitty. Fransemmery henki tietysti ikuista nuoruutta ja -raikkautta: hän näytti nuortuvan kevät keväältä. Ihmiset puhuivat -ivallisesti tästä hänen nuorukaismaisesta käytöksestään, ja jos hän -väliin vaivautui selittämään sitä, niin hän toisti vain juhlallisesti -tuon vanhan sananlaskun: "Aamun virkku, illan torkku, se tapa talon -pitävi." Fransemmery oli mennyt levolle aina siitä lähtien, kun hän -saapui Puistikkoon ja alkoi viettää oikeata maalaiselämää, joka päivä -puoli kymmeneltä ja noussut samoihin aikoihin leivosten kanssa. - -Tänä erikoisena aamuna hän oli liikkeellä yksiin aikoihin lintujen -kanssa; hän puuhaili todellakin nousua makuulta juuri samaan aikaan -kuin vajaan kilometrin päässä Markenmoren kartanossa Harry Markenmore -kertoi levollisesti sisarelleen Valencialle, että heidän isänsä oli -kuollut nukkuessaan. Fransemmery ei luonnollisesti tietänyt tästä -mitään; hänen ajatuksensa eivät askarrelleet kuolemassa, vaan elämässä. -Hänkin veti syrjään ikkunaverhonsa, näki punertavan aamuruskon ja kuuli -rastaiden raksuttelevan läheisissä puutarhoissa; hän tunsi kevään -tuoksua ja kaipasi ulos luonnonhelmaan. Hänellä oli tapana tehdä pitkä -kävelymatka joka aamu ennen aamiaista, jonka hän söi kello yhdeksältä; -hän aikoi tehdä sen tänäkin aamuna. Mutta ensin oli toimitettava yhtä -ja toista. Hänen palvelijansa eivät nousseet koskaan ennen kello -kuutta; Fransemmery suoriutui aina omin neuvoin. Hän oli tehnyt -nerokkaita keksintöjä, jotka säästivät työtä; hänen talossaan oli -joka hetki, päivät ja yöt läpeensä, kuumaa vettä saatavissa kaikissa -makuuhuoneissa. Fransemmery saattoi näin ollen ottaa kylpynsä ja saada -parranajovettä vain hanaa kiertämällä; lisäksi hänellä oli omassa -makuuhuoneessaan patenttikeitin, jolla hän valmisti teetä tai kahvia -muutamissa minuuteissa. Jo paljon ennen kuin hänen emännöitsijänsä, -sisäkkönsä ja eteispalvelijansa olivat avanneet silmänsä, hän kylpi, -ajoi partansa, pukeutui, hörppi määrättyyn aikaan hyvätuoksuisen -mokkakahvinsa ja pureskeli mureita korppuja. Täsmälleen kello kuusi, -yllään keikarimainen, harmaa puku ja jalassa komeat metsästyssaappaat, -vankasti varustautuneena kirpeää aamukastetta vastaan, hän laskeutui -alas portaita, sieppasi kouraansa saarnipuisen kepin eteishallista, -painoi takaa leveämmän hatun päähänsä ja lähti taivaltamaan ylängölle -Puistikon alueen poikki. - -Fransemmery ohjasi askeleensa aluksi omalta korealta konnultaan, -pienen rehevän hedelmätarhan poikki -- sen hän oli itse istuttanut -- -tielle, joka johti Markenmoresta kukkuloiden huipulle. Tämä oli niitä -Etelä-Englannille ominaisia polkuja, joita ani harvoin tapaa missään -muualla. Se kulki syvässä notkelmassa kahden korkean pengermän välitse; -kummankin pengermän harjalla oli yhtä korkea rivi orapihlajapensaita, -rautatammia ja seljapuita, joukossa runsaasti orjantappuroita, -kanervia ja kuusamia. Tie, epätasainen ja pyörien uurtama, sijaitsi -syvällä tämän rehevän kasvullisuuden alapuolella; talvisin se oli -tavallisesti pelkkää lokaa; kesäisin sillä oli pölyä nilkkoja myöten. -Mutta Fransemmery ei aikonut seurata notkotietä: hän laskeutui sille -pengermän vieruun pölkyistä laitettuja maalaisportaita myöten, käveli -syväuurteisen pohjan poikki ja alkoi nousta vastakkaiselle pengermälle -samanlaista askelikkoa myöten. Kavuttuaan porraspuiden päähän hän -lähti astelemaan kaitaa polkua pitkin, jonka molemmin puolin kasvoi -tiheitä laakeripensaita. Tämä polku johti hänet soman pikku puutarhan -aitaukselle, ja taempana puutarhassa näkyi hauska asuinrakennus, -Woodlandin huvila, rouva Braxfieldin olinpaikka. Ja siellä, pienehköllä -aukeamalla kasvitarhan laidassa, Fransemmery näki itse rouva -Braxfieldin ripottelemassa jyviä kanoilleen. - -Fransemmery oli tuntenut rouva Braxfieldin muutamia vuosia. Hän oli -asustanut pariin kertaan Valtikka-majatalossa, ennenkuin asettui -elämään Puistikkoon. Siihen aikaan rouva Braxfield oli rouva Wrenne, -Peter Wrenne-vainajan leski. Hän oli näppärä, rivakka ja toimekas -nainen, jonka peukalo ei ollut keskellä kämmentä. Peter oli jättänyt -hänelle rahaa ja yhden lapsen -- Poppy-nimisen tytön, jonka jo -niihin aikoihin, jolloin hän kävi lyhyissä hameissa, voitiin odottaa -kehittyvän kaunottareksi, ja hyvin hän oli täyttänytkin tämän -odotuksen. Rouva Wrenne piti edelleen Valtikkaa ja kasasi rahaa -kokoon; ihmiset sanoivat, että hän aikoi koota Poppylle omaisuuden --- ja Poppya kasvatettiin todellakin kuin ladyä, hänet lähetettiin -sisäoppilaitokseen ja niin edespäin. Mutta sitten rouva Wrenne vetäytyi -aivan odottamatta syrjään ammatistaan, vuokrasi Woodlandin huvilan ja -meni naimisiin Braxfieldin kanssa. Kukaan ei saanut koskaan tietää, -miksi hän näin teki; Braxfield eleli edelleen totuttuun tapaansa -Markenmoren kartanossa, ja, kun hän väliin kävi katsomassa puolisoaan, -tapahtui se iltapäivällä tai illalla tahi aivan sattumoisin viikon -lopulla, eikä hän viipynyt näillä käynneillään kuin tunnin tai pari. -Mutta, kuten naapurit sanoivat, Braxfieldkin vetäytyisi kerran syrjään, -luultavasti sir Anthonyn kuoltua -- ja sitten hän palaisi epäilemättä -kotiin Woodlandin huvilaan vaimonsa luo ainaiseksi. - -Fransemmery silmäsi hyväksyvästi rouva Braxfieldia lähestyessään tätä -ja tämän tipuja. Hän ihaili rouva Braxfieldia. Ollen itse pieni mies -hän tunsi erikoista vetovoimaa vankkarakenteisia naisia kohtaan. Rouva -Braxfield oli iso, tukeva, muhkea nainen, noin neljänkymmenenseitsemän -ikäinen, mutta näytti vähintään viisi vuotta nuoremmalta -- hänen -ulkomuotonsa oli miellyttävä, hiuksensa ja hampaansa kauniit, poskensa -verevät ja silmänsä, joista pilkisti vielä hieman veitikkamaisuutta, -eloisat, älykkäät, vaaleanruskeat. Rouva Braxfield hymyili -Fransemmerylle, kun tämä kohotti leveälieristä, ruudullista hattuaan, -ja myös Fransemmery hymyili. - -"Hyvää huomenta, rouva!" huudahti Fransemmery. "Ja vielä monia hyviä -huomenia! Niin, rouva Braxfield, me olemme kai ainoita järkeviä -ihmisiä näillä seuduin. Tässä me olemme, raikkaina ja punakkoina -- te -yhtä kauniina kuin päiväkin -- nauttien raikkaasta ilmasta ja näistä -maaseudun ihanista näköaloista ja sävelistä, samalla kun useimmat -naapurimme -- unohtaen tohtori Wattsin ja hänen pienen hyvän neuvonsa --- kuorsaavat vielä vuoteillaan. Te olette viisas nainen, rouva!" - -Rouva Braxfield naurahti, paljastaen valkoiset hampaansa ja saattaen -kuoppaisen leukansa nytkähtelemään. - -"Noh, sen asian laita lienee niin ja näin, herra Fransemmery", vastasi -rouva Braxfield keimaillen. "Ehkäpä minäkin nukkuisin kuorsaten -- -aina en silti kuorsaa, enpä vainkaan -- vuoteessani, jos voisin. -Te nousette aikaisin, koska pidätte siitä -- minä taas siksi, että -minulla on yhtä ja toista puuhattavaa. Jos minulla olisi kolme -voimakasta naispalvelijaa kuten teillä, en minä nousisi ylös aamuisin -kello viideltä, enkä vielä kuudeltakaan, sen vakuutan -- en vainkaan! -Nukkuisin mielelläni paljon myöhempään kuin saan." - -"Siinä tapauksessa, rouva", sanoi Fransemmery, "minä tekisin niin -taikka näin. Joko hankkisin taloon rotevan palvelustytön tai vaatisin -neiti Poppya nousemaan ylös aikaisemmin kanoja ruokkimaan." - -Rouva Braxfield heitti jyväntähteet vasustaan kananpojille ja siirtyi -lähemmäksi aitausta. - -"Niinpä kyllä", sanoi hän. "Poppy ei ole ensinkään aamu-uninen eikä -haluton askarteluun. Mutta hän on poissa juuri nyt, vierailemassa -erään vanhan koulutoverinsa luona, niin että minä olen yksin. Muuten -minä toivoisin, herra Fransemmery, etten lainkaan olisi saanut tyttöä -vaivakseni -- niistä on enemmän huolta kuin hyötyä. Muuan naishenkilö -käy tietysti joka päivä täällä tekemässä karkeat työt -- kaikesta -muusta me selviydymme vallan hyvin Poppyn kanssa. Mutta en tiedä, miten -käy, kun Braxfield tulee tänne asustamaan -- miehen laita on toisin, ja -meidän täytyy kai ottaa palvelija tai pari, kun hän siirtyy tänne." - -"Aikooko hän sitten siirtyä piankin?" kysyi Fransemmery, joka kuunteli -halukkaasti kyläjuoruja. "Saanut tarpeeksi palveluksesta, vai mitä?" - -"Hän ei eroa niin kauan kuin sir Anthony elää", vastasi rouva Braxfield. - -"Sikäli kuin olen kuullut ei hän eläne enää kauan", huomautti -Fransemmery. "Kun eilen aamulla käväisin kartanossa tiedustelemassa -hänen vointiaan, kuten teen joka päivä, kertoi Markenmoren neiti -minulle, että tohtorien lausuntojen mukaan hänen isänsä päivät voivat -päättyä millä hetkellä hyvänsä." - -"Sir Anthony on hyvin vanha mies, herra Fransemmery", sanoi rouva -Braxfield. "Hän oli miltei kuudenkymmenen ikäinen mennessään toisiin -naimisiin. Mutta olkoonpa hänen elämänsä vielä pitkä tai lyhyt, -Braxfield pysyy hänen rinnallaan loppuun asti." - -"Vanha uskollinen kunnon palvelija, se Braxfield", huomautti -Fransemmery. "Niin -- kun hän muuttaa tänne, niin aika hauskan pesänpä -olette hänelle valmistanutkin! Onnen poika -- hauska koti, hurmaava -ympäristö ja -- Etelä-Englannin kaunein nainen! Vai mitä, rouva?" - -"Herra siunatkoon, herra Fransemmery, millainen imartelija te olette!" -sanoi rouva Braxfield naurahtaen itsetietoisesti. "Menkää tiehenne -- -muuten puhutte minun pääni ympäri." - -Fransemmery naurahti ja lähti pois. Hänellä oli tapana kiusoitella -ihmisiä ja hän nautti siitä suuresti; se piti häntä hyvällä tuulella. -Nyt hän oli aivan loistavassa vireessä ja alkoi vihellellä mennessään -Woodlandin huvilan ohi ja astellessaan sen takana kohoaville lakeille -kukkuloille. Mutta hän ei päässyt vielä pitkällekään keväisellä -nurmikolla, kun hänen vihellyksensä taukosi äkkiä. Noin sadan yardin -päässä hänen edessään, hieman vasemmalla leveästä ruohottuneesta -polusta, joka johti Markenmoren kartanosta Mitbourneen, kukkuloiden -toisella puolen sijaitsevaan kylään, oli syvänne, jota paikkakunnalla -nimitettiin Markenmoren notkelmaksi. Itse asiassa se oli jo aikoja -sitten hylätty liitukaivos, tavattoman lavea, mutta sen jälkeen kun -siellä oli lakattu työskentelemästä satakunta vuotta sitten, sen pohjan -olivat peittäneet kokonaan kanervat ja sinivattupensaat, joiden yllä -kasvoi tiheälti Skotlannin mäntyjä, ja paikka oli nyt yhtä yksinäistä -kuin villiäkin erämaata. Mutta tällä kertaa se ei ollut yksinäinen. -Muutaman Skotlannin männyn luona, aivan lähellä suurta kanervamätästä, -seisoskeli miehiä -- joista Fransemmery tunsi erään virkapuvustaan -heti Markenmoren kylän poliisiksi, toisen taas samettitakistaan sir -Anthony Markenmoren metsänvartijaksi; kolmas oli maatyöläinen, jonka -Fransemmery kohtasi usein aamulla, kun mies harppoi kukkuloiden poikki -työmaalleen kylään. - -Mutta yksistään se, että Fransemmery näki nämä kolme miestä, ei -saattanut häntä keskeyttämään iloista vihellystään ja pidättämään -hengitystään. Hän tunsi nuo kolme miestä -- hän oli nähnyt heidät -monesti ennenkin. Mutta heidän liikahdellessaan hän äkkäsi, että heidän -jaloissaan lepäsi joku tuntematon. Tuo joku näytti olevan mies, se -makasi selällään, liikkumattomana, verhottuna jollakin vaatteella, -takilla tai vaipalla, joka oli huolellisesti vedetty liikkumattoman -olennon ylitse. Ja äkillinen tunne, jota Fransemmery tuskin käsitti, -saattoi hänet laskeutumaan notkelmaan, nyt varsin vakavana ja -vaiteliaana. - -Kyläpoliisi, teräväkatseinen mies, joka kerran oli uskonut -Fransemmerylle, että hänellä oli kunnianhimoisia pyrkimyksiä ja että -hän aikoi sentähden kohota virkaurallaan, kiiruhti Fransemmeryä -vastaan. Hänen kasvoillaan oli paljonpuhuva ilme, ja hän pudisti hiukan -päätänsä kohottaessaan kätensä suippokärkisen lakkinsa reunaan. - -"Mitä tämä kaikki merkitsee?" kysyi Fransemmery hillityllä äänellä. -"Jotakin vialla?" - -"Jotakin pahasti vialla, sir", vastasi poliisi. Hän astui lähemmäksi ja -kääntyi, viitaten peitettyyn ruumiiseen. "Siellä on kuollut herrasmies, -sir. Ammuttu läpi pään -- mutta en tiedä, sir, onko kysymyksessä -murha vai itsemurha. Luullakseni murha -- tavalla tai toisella, sillä -revolveria ei ole löydetty läheltä. Mutta murha on tehty revolverilla." - -"Hyvä Jumala!" huudahti Fransemmery. "No mutta -- kuka hän on?" - -Poliisi loi Fransemmeryyn terävän katseen. - -"En tiedä, sir", vastasi hän. "Minä olen ollut täällä vasta kolme -vuotta, enkä niin ollen tietystikään tunne häntä. Mutta nuo toiset -kaksi, he tuntevat: Guy Markenmore, sir." - -Fransemmery säpsähti. - -"Mitä!" huudahti hän. "Sir Anthonyn vanhin poikako? Ettehän vain -tarkoittane häntä." - -"Niin he sanovat, sir, ja he tuntevat hänet vallan hyvin", vastasi -poliisi. "Tuo kyntömies, Hobbs, löysi hänet. Hän riensi nopeasti -metsänvartijan majalle ja minun luokseni, ja me lähdimme tänne heti. -Mutta sitä ennen soitin puhelimella Selcasteriin, ja poliisipäällikkö -itse on tulossa tänne -- hänen ilmoitettiin lähtevän heti liikkeelle -lääkärin kanssa. Tulkaa katsomaan häntä, sir." - -Fransemmery karkaisi luontonsa tätä ikävää tehtävää varten ja astui -lähemmäksi. Metsänvartija ja työläinen kohottivat lakkejaan; poliisi -veti syrjään vaipan, jonka työmies oli ottanut hartioiltaan ja -levittänyt kuolleen yli. Ja Fransemmery kumartui ihmetellen, mitä tämä -kaikki merkitsi. - -Todellakin kuollut, ajatteli hän. Ja todella rauhallinen. Tyynet, -verettömät kasvot, joilla ei ollut hymyä eikä vihaista ilmettä -- vain -hienopiirteiset kulmakarvat hieman ryppyyn vetäytyneet, silmissä hieman -hämmästynyt katse. Muuten, niin hiljaa... - -"Tässä on kai tapahtunut murha, sir", kuiskasi poliisi, "ja luoti on -ammuttu aivan läheltä. Katsokaas -- iho hänen ohimoillaan on hieman -kärventynyt. Ja --" - -"Ne tulevat", sanoi metsänvartija äkkiä. "Niitä on pari kolme." - -Fransemmery suoristautui ja katsoi kukkuloille. Rattaat, jotka kiitivät -eteenpäin hyvää vauhtia, lähenivät ruohottunutta polkua Selcasterista -käsin, jonka tuomiokirkon pitkä torni näkyi kukkuloiden ja vanhan -kaupungin välillä olevien metsien yli. Nopeasti nousevan auringon -paisteessa hän huomasi poliisikomisarion sinisen hopeakoristeisen -virkapuvun kimaltelevan, ja rattaat, joita ajoi poliisikersantti, -näyttivät olevan täynnä miehiä, kuten metsänvartija oli sanonut. Ja -tuossa tuokiossa ne huristivat ylös nurmikolle notkelman reunalle, -ja poliisikomisario, sotilaallisen näköinen, keski-ikäinen mies, -hypähti alas rattailta ja riensi kiireesti kahden muun miehen -seuraamana, joista toinen oli poliisilääkäri, toinen ilmeisesti etsivä, -skotlanninmäntyjen alla seisoskelevan pienen ryhmän luo. Hän nyökkäsi -herra Fransemmerylle, jonka kaikki tunsivat näillä main, ja kääntyi -tuikeana kyläpoliisin puoleen. - -"Kuka löysi tämän miehen?" kysyi hän nopeasti. - -Maatyöläinen astui esille ilmeisen vastahakoisesti. - -"Minä, sir!" vastasi hän. "James Hobbs -- työssä herra Marrowilla." - -"Milloin -- ja miten?" kysyi poliisikomisario. - -"Noin tunti sitten, sir -- ehkä vähän enemmänkin", vastasi Hobbs. -"Menen tätä tietä joka aamu työhön. Katseeni osui häneen kulkiessani -tuolla kukkulalla, ja tulin alas vilkaisemaan häneen. Silloin näin, -että hän oli kuollut, ja sitten peitin hänet päällystakillani ja -juoksin kylään ilmoittamaan asiasta poliisille." - -"Oliko hän kuollut, kun löysitte hänet?" kysyi komisario. - -"Huomasin, että hän oli ihkasen kuollut, sir! Kosketin hänen kättään ja -kasvojaan -- ne olivat kylmät kuin kivi, kummatkin." - -Komisario kääntyi poliisilääkärin puoleen, joka astui eteenpäin ja veti -viitan syrjään. Hän kumartui alas ja tarkasteli pikaisesti ruumista; -sitten hän nousi ja puhui päättävällä äänellä. - -"Hän on ollut kuolleena, käsittääkseni, kaksi tai kolme tuntia -- ehkä -vähän kauemminkin", sanoi hän. "Ammuttu kuoliaaksi -- revolverilla -todennäköisesti." - -"Onko löydetty mitään ampuma-asetta?" kysyi komisario kyläpoliisilta. - -"Ei mitään, sir. Olen tutkinut tarkasti ympäristön. -- Täällä ei ole -mitään." - -"Siis murha!" mutisi komisario. Hän astui lähemmäksi ja silmäili -tarkoin kuollutta. "Minusta näyttää, että hän on herra Guy Markenmore", -sanoi hän katsahtaen metsänvartijaan ja poliisiin. "Minä en ole koskaan -nähnyt häntä, ymmärrättehän -- hän oli poistunut täältä ennenkuin minä -tulin Selcasteriin." - -"Hän on Guy Markenmore, epäilemättä", sanoi poliisilääkäri. "Minä -tunsin hänet vallan hyvin. Hän on muuttunut vain vähän. Tietysti tekin -tunsitte hänet", jatkoi hän katsoen metsänvartijaan. "Tunnetteko nyt -hänet?" - -"Kyllä, tunnen hänet, sir", huudahti metsänvartija. "Hän on herra -Guy, ihan varmasti, hän se on! Minä tuntisin hänet vaikka missä -- -miesparan!" - -Poliisikomisario katseli ympärilleen. Hänen silmänsä sattuivat -Markenmoren kartanoon, joka kohosi jalaviensa ja pyökkiensä keskeltä -noin kilometrin päässä viettävän rinteen alla. Hän ravisti päätänsä. - -"Tämä on ikävä juttu", mutisi hän. "Kuka ihmeessä on voinut hautoa -mielessään hänen murhaamistaan? Ollut poissa -- seitsemän vuotta, eikö -niin? No, hänet on korjattava pois, ja meidän täytyy ilmoittaa asiasta -heti ruumiintarkastajalle. Blick", jatkoi hän kääntyen etsivän puoleen, -"huolehtikaa te siitä. Lähettäkää noutamaan kylästä apua -- toimittakaa -ruumis kartanoon; tutkinto voidaan pitää siellä. Käskekää tuon Hobbsin -kiiruhtaa alas kylään -- lähettäkää Walshaw rattailla takaisin -Selcasteriin noutamaan lisää poliiseja -- ja tutkikaa perinpohjin -kaikki jäljet täällä ja niin edespäin. Tohtori, tahtoisitteko te jäädä -tänne hetkiseksi ja tulla heidän kanssaan kartanoon, kun he voivat -lähteä kuljettamaan häntä pois? -- Tietysti te haluatte toimittaa -tarkemman tutkimuksen. No niin -- meidän tehtäväksemme jää uutisen -ilmoittaminen perheelle. Herra Fransemmery, te kai tunnette heidät -kaikki tyyni -- lähtisittekö te minun mukaani? Surullinen tehtävä, -mutta joka tapauksessa täytettävä." - -Fransemmery nyökkäsi ja lähti yhdessä poliisikomisarion kera nopein -askelin kukkuloiden poikki. Jonkun aikaa he kävelivät vaiteliaina; -komisario keskeytti hiljaisuuden. - -"Sir Anthony kuuluu olevan kuoleman kielissä", sanoi hän. "Tämä -- oh, -mitä se on?" - -Miehet pysähtyivät katsellen toisiinsa. Sitten, ymmärtäen kumpikin, he -kääntyivät äkisti laaksoon päin. Markenmoren kirkon tornista kuului -kellon mahtava, kaikuva kumahdus; hetkisen kuluttua kumahdus toistui. - -"Kuolinkellot!" mutisi poliisikomisario. "Niin ollen -- sir Anthony -Markenmore on mennyt manan majoille!" - - - - -VIIDES LUKU - -Syytettynä - - -Kuunnellen vastoin tahtoaankin kuolinkellojen yksitoikkoista soittoa -nuo kaksi miestä menivät notkotien poikki, jolla Fransemmery oli -käydä sipsutellut vasta tunti sitten hyvällä tuulella, saattamatta -aavistaakaan murhenäytelmää ja mielipahaa, ja suuntasivat kulkunsa -aurinkoisen puiston poikki Markenmoren kartanoon päin. Kotvan aikaa -kumpikin oli vaiti: molemmat askartelivat omissa ajatuksissaan. Mutta -äkkiä poliisikomisario kääntyi kumppaniinsa. - -"Merkillistä, herra Fransemmery", sanoi hän, "että jos sir Anthony -on kuollut -- enkä minä epäile sitä lainkaan, sillä kylässä ei ole -ketään muuta, jolle tarvitsisi soittaa kuolinkelloja -- häntä ja hänen -vanhinta poikaansa on kohdannut kuolema samana aamuna! Ja nyt siirtyy -arvonimi kai herra Harry Markenmorelle -- tietysti." - -Mutta Fransemmery oli ollut omissa aatoksissaan ja pudisti päätänsä. - -"Kenties", vastasi hän ikäänkuin epäillen. - -"Mitä?" sanoi poliisikomisario. "Mutta miksi kenties? Hän on sen lähin -perijä, eikö totta?" - -"Kyllä", vastasi Fransemmery. "Guy Markenmore kuului jättäneen kotinsa -seitsemän vuotta sitten, eikä hän ole käväissyt siellä kertaakaan -sen jälkeen -- sen verran tiedän. On kuitenkin mahdollista, että Guy -Markenmore on näiden vuosien aikana mennyt naimisiin -- se on varsin -todennäköistä. Ja siinä tapauksessa, jos hänellä sattuisi olemaan -poika, arvonimi -- ja tilukset, sillä sivumennen sanoen olen kuullut, -että Markenmoren kartano on ehdoton perintötila -- joutuisivat hänen -pojalleen. Siitä on tietysti otettava selvä." - -"Tässä on paljonkin selvitettävää", mutisi poliisikomisario. "En -olisi saattanut uneksiakaan, että Guy Markenmore murhattaisiin! Mutta -minkätähden? Nähtävästi hän on palannut vanhaan kotiinsa -- kutsuttu -kai katsomaan isäänsä -- ja sitten hänet löydettiin täältä kuoliaaksi -ammuttuna, aivan ensiksi tänä aamuna! Tämä antaa aimo lailla puuhailua. -Onneksi oli tuo Blick-miekkonen luonani Selcasterissa, kun sain kuulla -uutisen, ja minä hoputin hänet heti liikkeelle hotellistaan ja toin -tänne muassani." - -"Kuka on Blick?" kysyi Fransemmery. - -"Rikosasiain etsivä", vastasi komisario. "Nokkelimpia miehiä, mitä -New Scotland Yardin osastolla nykyisin on -- jo etsiväkomisario, ja -todennäköisesti hän kohoaa vieläkin korkeammalle. Hän on oleskellut -parisen päivää Selcasterissa tutkimassa erästä ryöstöjuttua, joka -on tuottanut meille aika paljon vaivaa -- nytpä minä jätänkin hänen -käsiinsä tämän asian. Siitä päättäen, mitä olen jo nähnyt omin silmin --- ja mitä olen kuullut hänestä aikaisemmin -- hänellä on kaikki -vainukoiran ominaisuudet ollakseen ihminen." - -"Luulenpa, että hän tulee tarvitsemaan niitä", huomautti Fransemmery. -"On varsin todennäköistä, että tämänaamuisen tihutyön taakse kätkeytyy -aivan poikkeuksellinen salaisuus, eikä tapahtumapaikalla ole nähtävästi -minkäänlaisia jälkiä. Mutta pian saanemme kuulla asiasta enemmän." - -He kävelivät nyt ylös ajotietä, lähestyen kartanoa sen julkipuolelta; -tullessaan noin sadan metrin päähän pengermältä he näkivät pitkän -miehen ilmaantuvan pensaikkojen keskeltä, astuvan pääovelle ja menevän -sisään. - -"En ihmettelisi, vaikka tuo mies olisi John Harborough -Greycloisterista, isosta kartanosta kylän toisella laidalla", sanoi -Fransemmery. "Kuulin emännöitsijältäni eilisiltana, että hän on -vihdoinkin tullut kotiin. Kuten Guy Markenmore, on hänkin ollut poissa -pitkän aikaa -- yhtä kauan kaiketi. Seitsemän vuotta -- metsästämässä, -ampumassa petoeläimiä, kaikilla maailmankolkilla. Minä en ole koskaan -tavannut häntä, ettekä kai tekään." - -"Olen kuullut hänestä", vastasi poliisikomisario. "Hän on osakkaana -suuressa pankkiyhtiössä -- Harborough, Chettle ja Fairweather, eikö -niin?" - -"Kyllä, mutta hän on passiivisena osakkaana", sanoi Fransemmery. "Hän -ei ole koskaan ottanut aktiivisesti osaa yhtiön liiketoimintaan. Hyvin -rikas mies, mikäli olen kuullut. No niin, täällä me nyt olemme -- mutta -toivon, että olisimme tulleet millä muulla asialla hyvänsä kuin tällä." - -Markenmoren kartanon pääovi oli auki, ja sisällä eteishallissa kaksi -uutta tulokasta havaitsi pikku ryhmän -- pitkän miehen, jonka he olivat -juuri nähneet, sekä virkamieheltä näyttävän, vanhemmanpuoleisen miehen -ja Braxfieldin. - -"Täällä on Chilford, sir Anthonyn asianajaja, jo täällä", kuiskasi -poliisikomisario astuessaan sisälle yhdessä Fransemmeryn kanssa -kursailematta. "Meidän olisi parasta ilmoittaa asiamme hänelle -ennenkuin annamme pojan ja tytön tietää siitä mitään. Onneksi en näe -heitä kumpaakaan täällä." - -Eteishallissa olevat kolme miestä katselivat tarkasti poliisikomisarion -puolisotilaallista virkapukua, selvästi hämmästyneinä; vanhin miehistä -astui kiireesti lähemmäksi. Poliisikomisario loi häneen varoittavan -katseen ja alkoi puhua ensiksi. - -"Ovatko nuoret jossakin lähettyvillä, Chilford?" kysyi hän. "Eivät? -Pyytäkää Braxfieldia ohjaamaan meidät johonkin huoneeseen pariksi -minuutiksi -- missä saamme olla yksin." Hän kumartui ja kuiskasi -asianajajan korvaan. "Muuan ikävä uutinen." - -Chilford tuijotti ikäänkuin hän ei olisi käsittänyt toisen sanoja; hän -kuiskasi vuorostaan Braxfieldille; vanha isännöitsijä aukaisi erään -oven ja ohjasi seuran hämärään huoneeseen, erääseen niistä Markenmoren -kartanon monissa huoneista, joita harvoin käytettiin. Hän aikoi juuri -sulkea oven heidän jälkeensä, kun poliisikomisario kutsui hänet -takaisin. - -"Älkää menkö, Braxfield", sanoi hän. "Tulkaa sisään, sulkekaa ovi. -Olenko oikeassa olettaessani, että teidän vanha herranne on kuollut?" -jatkoi hän viitaten isännöitsijää yhtymään seuraan. "Herra Fransemmery -ja minä kuulimme kuolinkellojen soittoa, minkä takia ajattelimme --" - -"Sir Anthony kuoli nukkuessaan varhain tänä aamuna", vastasi Braxfield -murheellisena. "En voi sanoa tarkalleen mihin aikaan." - -"No niin, minä haluaisin tehdä teille pari kysymystä, Braxfield", -jatkoi poliisikomisario. "Oliko herra Guy Markenmore täällä?" - -"Täällä, sir? Isänsä kuollessako? Ei -- ei, hän ei ollut." - -"Onko hän ollut täällä? Oliko hän täällä eilen?" - -"Herra Guy Markenmore, sir -- sir Guy, kuten häntä nyt on nimitettävä, -puhuakseni vilpittömästi -- oli täällä eilisiltana. Hän viipyi täällä -vain hetkisen -- lähti pois puoli yhdentoista ajoissa, sir." - -"Lähti, minne?" - -"Sitä en voi tarkalleen sanoa, sir. Hänen oli määrä tavata joku näillä -tienoin, mutta en tiedä, kuka tuo henkilö oli. Hän aikoi, sir -- -sir Guy -- nousta varhaiseen aamujunaan Mitbournessa matkustaakseen -Lontooseen." - -Poliisikomisario katsahti Fransemmeryyn. - -"Markenmoren notkelma on Mitbourneen vievän vuoripolun varrella", -kuiskasi hän sivuun. "Ettekö sitten ole nähnyt häntä tai kuullut -hänestä mitään sen jälkeen, kun hän lähti täältä kello puoli -yksitoista, Braxfield?" jatkoi hän kääntyen jälleen vanhaan -isännöitsijään päin. "Ette kuullut -- mitään?" - -"Minäkö, sir? En, sir. En nähnyt enkä kuullut." - -"Mitä tämä kaikki merkitsee?" kysyi asianajaja äkkiä. "Onko jotakin -tapahtunut?" - -"Parasta lienee, että kerron teille kaikki avoimesti", vastasi -poliisikomisario. Hän katsahti ovelle ja alensi ääntään. "En tahdo -pelästyttää nuoria", sanoi hän. "Teidän on ilmoitettava heille -varovaisesti, Chilford, koska te olette perheen asianajaja. Asian -laita on sellainen, että Guy Markenmoren ruumis on löydetty, tuolta -ylängöltä, paikasta, jota nimitetään Markenmoren notkelmaksi --" -Braxfield päästi tuskanhuudahduksen. Hänen tavallisesti punakat -kasvonsa kalpenivat. - -"Ruumis!" huudahti hän. "Niin ollen --" - -"Rohkeutta, ystäväni!" sanoi komisario. "Pysykää tyynenä! Niin -- hän -on kuollut ja minä pelkään -- todellakin -- ei ole epäilystäkään -- -hänet on murhattu!" - -Braxfield puhkesi kyyneliin. Mutta Fransemmery, tarttuen ystävällisesti -vanhaa miestä käsivarteen, talutti hänet syrjään erääseen -ikkunasyvennykseen rauhoitellen häntä. Tällä välin poliisikomisario -kertoi nopeasti aamuiset tapaukset Chilfordille ja Harboroughille. -Asianajajan vakavat kasvot kävivät entistäänkin vakavammiksi. - -"Voitteko sanoa varmasti -- näkemänne perusteella -- että kysymyksessä -on murha?" kysäisi hän viimein. - -"En epäile vähääkään", vakuutti poliisikomisario. "Murha! Meidän -on otettava tarkka selvä siitä, mitä hän toimi ja puuhaili puoli -yhdestätoista eilen illalla varhain tähän aamuun. Poliisilääkärin -lausunnon mukaan hänet on ammuttu kello neljän ajoissa. Mitä hän -teki -- missä hän oli -- tuona väliaikana? Te asutte Markenmoressa, -Chilford. Eikö niin?" - -"Lähellä sitä", vastasi Chilford, "mutta hän ei käynyt luonani, jos -sitä ajattelette. En tietänyt, että hän oli käynyt täällä, ennenkuin -sain kuulla siitä vasta äsken." - -"Minä oletan, ettei hän käynyt tapaamassa teitäkään, herra Harborough?" -kysyi poliisikomisario. - -"Ei", sanoi Harborough. "Ei todellakaan." - -"Minä luulin, että te kaiketi tunsitte toisenne ennenkuin hän lähti -matkoille", sanoi poliisikomisario. "No niin, tässä on paljon tehtävää, -Chilford; teidän pitäisi mennä kertomaan asiasta hänen veljelleen ja -sisarelleen ja valmistaa heitä. Hänen ruumiinsa tuodaan tänne -- tuossa -tuokiossa -- ja tutkinto pidetään täällä. Ilmoittakaa heille asia -- -saakoot he tietää." - -Chilford nyökkäsi ja poistui ääneti huoneesta. Braxfield tuli takaisin -kuivaten silmiänsä. - -"Suonette anteeksi liikutukseni, herra", sanoi hän. "Olen palvellut -neljäkymmentä vuotta tässä perheessä, ymmärrättehän -- kuin omassani, -niin sanoakseni. Tulkaa vierashuoneeseen, herrat, tehkää hyvin - siellä -roihuaa iloinen valkea takassa; tätä huonetta ei käytetä milloinkaan, -ja täällä onkin liian kylmä." - -Nuo kolme miestä seurasivat vanhaa isännöitsijää eteishallin poikki -samaan huoneeseen, jossa Harborough oli keskustellut Harryn ja -Valencian kanssa edellisenä iltana. Ja sinne saapuivat pian senjälkeen -veli ja sisarkin Chilfordin seurassa. Luotuaan vain yhden ainoan -silmäyksen heidän kasvoihinsa poliisikomisario kääntyi Fransemmeryn -puoleen, päästäen helpotuksen huokauksen. - -"Hyvä!" kuiskasi hän. "Kylmiä kuin kurkut! He osaavat hallita -tunteitaan -- vanhan veren ja hyvän kasvatuksen varma tunnusmerkki, se! -Samaa lajia kuin tekin, Fransemmery, oikeata ainesta!" - -Sitten hän huomasi selittävänsä tyynesti tapahtumia Harrylle ja -Valencialle, jotka kuuntelivat tarkkaavasti, käsittäen pienimmätkin -hänen mainitsemansa sivuseikat. - -"Nyt", lopetti hän katsoen vuoroon kumpaankin, "on ensimmäisenä -tehtävänä ottaa selvä siitä, missä teidän veljenne oli kello puoli -yhdestätoista, jolloin hän lähti täältä, kuten isännöitsijänne kertoi -minulle, varhaiseen aamuun. Tiedättekö te jotakin?" - -"En mitään", sanoi Harry. "Hän ei ilmoittanut meille mitään." - -Mutta Valencia pudisti päätänsä. - -"Ei aivan niinkään", sanoi hän. "Hän kertoi meille jotakin. Etkö -muista, Harry-juuri vähän ennen lähtöään?" - -"Ei mitään varmaa", vastasi Harry. "Minä en saanut minkäänlaista varmaa -käsitystä." - -"Mitä hän kertoi teille, neiti Markenmore?" tiedusteli poliisikomisario. - -"Muistan kaikki", vastasi Valencia. "Hän sanoi, että hänen täytyi -mennä, koska hänen oli suoritettava jokin liikeasia lähistöllä. Hän -sanoi illallisen odottavan itseään siellä, mihin hän menisi. Mutta -- -siinä oli kaikki." - -"Ei viittaustakaan siitä, mihin hän aikoi mennä -- tai kenet hänen piti -tavata?" - -"Ei vähintäkään!" - -Seurue hajaantui senjälkeen pikku ryhmiin. Harborough ja Fransemmery -vetäytyivät erääseen huoneen nurkkaan, Chilford ja Harry toiseen; -poliisikomisario ja Valencia jäivät takan ääreen keskustellen matalalla -äänellä. Äkkiä ovi lennähti auki ja Braxfield, kyyneleet vielä -silmissä, ilmoitti puolittain kuiskaavalla äänellä: - -"Rouva Tretheroe!" - -Kaikki käännähtivät katsomaan, kun rouva Tretheroe -- joka ei ollut -unohtanut sopivaisuussääntöjä, vaan esiintyi muodinmukaisessa, -pikimustassa puvussa -- astui kiireesti huoneeseen ja riensi Valencian -luo. Vain eräs mies seurueessa kiinnitti huomiotaan paitsi rouva -Tretheroeen myös lähimpään kumppaniinsa: Fransemmery, samalla kun hän -loi hurmaavan kauniiseen rouva Tretheroeen nopean, ihailevan katseen, -teki tarkkanäköisenä sen havainnon, että John Harborough ei ainoastaan -säpsähtänyt nähdessään rouva Tretheroen, vaan myös kalpeni, punastui -sitten ja kalpeni uudestaan, puristaen yhteen lujat huulensa. Toinenkin -huoneessa olijoista näki kaiken tämän -- Valencia. - -Mutta rouva Tretheroe ei nähnyt mitään -- tai ei ollut näkevinään. -Hän oli ilmeisesti kiihdyksissä; hänen poskensa hehkuivat tavallista -enemmän; hänen huulensa olivat hieman raollaan; hän näytti, ajatteli -ainakin kolme huoneessa olevista miehistä, tulleen pikemminkin -vastaanottamaan onnitteluja kuin esittämään surunvalitteluja. Mutta -lähestyessään Valenciaa hänen herkille kasvoilleen levisi sopiva säälin -ilme. - -"Valencia-parkani!" sanoi hän hiljaisella, mielittelevällä äänellä. -"Isä-kultasi! -- tulin heti kohta, kun olin kuullut, ilmaisemaan -sinulle ja Harrylle, kuinka suruissani olen, ja katsomaan voisinko -tehdä mitään. Mutta -- odotittehan sitä, ettekö odottaneetkin? -- -ja hän oli kovin vanha, todellakin. Ja toinen asia -- tietysti te -ilmoitatte heti sir Guylle -- mitä -- ihan totta, Valencia, näin Guyn -viime yönä senjälkeen -- sen jälkeen kun lähdin täältä, muistattehan --- ja -- no niin, hän on muuttanut suunnitelmiaan, ja jos lähetätte -kirjeitä Lontooseen hänen antamallaan osoitteella, niin muutamiin -päiviin ne eivät saavu hänen käsiinsä. Mutta minä tiedän, mistä hänet -voidaan löytää -- mutta eikö olisi parasta, että sähköttäisitte hänelle -heti? Te tapaatte --" - -Hän oli puhunut niin nopeasti, ettei Valencia eikä kukaan muukaan -voinut saada suunvuoroa. Mutta kun hän nyt veti käsilaukustaan esille -paperilappusen, huudahti Harry Markenmore kiihkeästi ja hieman -kiukkuisesti: - -"Vaientakaa hänet, kuka hyvänsä! Kertokaa hänelle!" - -Chilford siirtyi takan ääreen viitaten kädellään hillitsevästi. - -"Rouva Tretheroe!" sanoi hän levollisesti. "Minä -- te ette tiedä -vielä, mitä on tapahtunut tänä aamuna. Kuulkaahan. Sir Anthony ei ole -ainoa, joka on kuollut -- hänen poikansakin on kuollut. Hän --" - -"Pitäkää varanne!" huudahti Fransemmery seuraten tarkasti rouva -Tretheroeta. "Hän pyörtyy!" - -Poliisikomisario ojensi kätensä, mutta rouva Tretheroe sysäsi sen -syrjään. Veri pakeni hänen huuliltaan; hänen silmänsä säihkyivät, kun -hän loi ne Chilfordiin. - -"Kuollut?" sanoi hän kiivaasti. "Guy Markenmore! Kuollut! Se on -valhetta!" - -"Ikävä kyllä se on ehdottomasti totta", lausui Chilford melkein -suuttuneena ja hieman ynseästi. "Guy Markenmore löydettiin kuolleena -tänä aamuna Mitbournen tien varrelta, eikä ole epäilystäkään, että -hänet on murhattu." - -Rouva Tretheroe hengitti raskaasti ja lysähti isoa pöytää vasten, joka -täytti huoneen keskiosan. Nojaten raskaasti siihen hän kohotti käden -kaulalleen ikäänkuin hän olisi ollut tukehtumaisillaan. Hänen silmänsä, -joiden ilme muuttui hurjaksi ja epätoivoiseksi, siirtyivät kasvoista -toisiin; lopulta ne pysähtyivät Harboroughiin, joka katseli häntä -tarkasti. Ja päästäen sitten huudon, joka muistutti puoliksi kirkaisua, -hän nosti kätensä vielä korkeammalle osoittaen Harboroughiin. - -"Murhattu?" sanoi hän. "Guy -- murhattu? Siinä tapauksessa -- siinä -tapauksessa -- tuossa on se mies, joka murhasi hänet! -- Tiedän sen! -Uskallatko sanoa, ettet murhannut, John Harborough! Sinä tiedät sen -tehneesi! Sinä uhkasit -- seitsemän vuotta sitten tappaa hänet milloin -hyvänsä ja missä hyvänsä hänet kohtaisit ensi kerran -- ja nyt -- nyt -sinä olet tehnyt sen! Guy? -- Kuollut? -- Minä -- voi, Jumalani -- -minä -- minä lupasin -- viime yönä -- vasta joku tunti sitten -- mennä --- mennä naimisiin hänen kanssaan! Meidän -- Valencia! -- meidän piti -mennä naimisiin heti!" - -"Nyt hän pyörtyy todella!" mutisi Fransemmery. "Hyvä Jumala -- -millaisia paljastuksia!" - -Hän hypähti paikaltaan, kun rouva Tretheroe kaatui raskaasti lattialle, -voihkaisten vihlovasti; Chilfordin ja Valencian avulla hän sai viedyksi -hänet huoneesta ja lähetti Braxfieldin noutamaan emännöitsijää. Jättäen -tämän ja Valencian vaalimaan rouva Tretheroeta hän palasi Chilfordin -kanssa toisten luo. Poliisikomisario seisoi kädet selän takana nojaten -suurta uuninreunusta vasten; Harborough katseli häntä hyvin kalpeana -suoraan silmiin pöydän takaa; Harry Markenmore seisoi vähän syrjempänä -silmäillen epäilevästi toisesta toiseen. - -"Törkeä -- mutta ehdottoman varma syytös, herra Harborough", puhui -poliisikomisario parhaillaan. "Hän ei näyttänyt epäröivän vähääkään -tehdessään sen!" - -"Näittehän, että hän teki sen hyvin kiihtyneessä mielentilassa", sanoi -Harborough. "Ja -- syvästä -- surusta." - -"Juuri sellaisina hetkinä -- olen tullut sen huomaamaan -- totuus -ilmaistaan ajattelematta", huomautti komisario kuivasti. "Mutta koska -hän puhui asiasta meidän kaikkien läsnäollessa, niin etteköhän antaisi -minulle jonkinlaista selitystä omasta puolestanne. Oletteko koskaan -lausunut sellaista uhkausta, josta hän puhui? -- Oletteko uhannut -tappaa Guy Markenmoren, milloin ja missä hyvänsä hänet ensi kerran -kohtaisitte?" - -Chilford rykäisi kuivasti ja anteeksipyytävästi. - -"Minä en ole herra Harboroughin asianajaja", sanoi hän, "mutta jos -olisin, niin neuvoisin häntä ehdottomasti jättämään vastaamatta tuohon -kysymykseen, herra komisario. Käsitättehän." - -"Tämä ei ole lakitupa", tiuskasi poliisikomisario. "Tämä on -yksityiskeskustelu kunnon miesten kesken. Koska rouva Tretheroe puhui -meidän kuultemme, on herra Harboroughillakin oikeus sanoa sanottavansa -meidän kuultemme." - -"Minä kerron!" huudahti Harborough äkkiä. "Minä lausuin sellaisen -uhkauksen -- vuosia sitten. Tein sen hyvin kiihtyneessä mielentilassa --- niin kiihtyneessä kuin vain saattaa ajatella, mutta -- se on -kokonaan hälvennyt, jo kauan sitten -- tarkoitan suuttumuksen tunne --- kaikki sellainen -- on kuollut minussa. Jos olisin kohdannut Guy -Markenmoren nyt -- tai milloin hyvänsä viimeisten neljän, viiden vuoden -aikana -- olisin paiskannut hänelle kättä." - -"Hyvä!" sanoi poliisikomisario. Hän viittasi Harryyn ja katsoi -Harboroughiin. "Hänen -- ja hänen sisarensa mieliksi", jatkoi hän, -"sanokaapa minulle -- milloin näitte viimeksi Guy Markenmoren?" - -Harborough katsahti Harryyn. Juuri tällöin Valencia palasi huoneeseen. -Harborough kääntyi häneen. - -"Minä sanon teille", virkkoi hän tyynesti. "En ole nähnyt Guy -Markenmoren kasvoja kertaakaan seitsemään vuoteen. En tiedä mitään -hänen kuolemansa yhteydessä olevista seikoista -- en mitään!" - -Poliisikomisario nyökkäsi; toiset eivät tehneet minkäänlaisia -huomautuksia. Mutta Valencia katseli Harboroughia tarkasti hetkisen; -hänkin katseli Valenciaa; Fransemmerystä, jonka silmät seurasivat -heitä valppaasti, näytti siltä kuin he olisivat vaihtaneet keskenään -yhteisymmärrystä puhuvan katseen. Sitten Valencia meni veljensä luo, -tarttui hänen käsivarteensa ja kääntyi komisarion puoleen. - -"Eikö ole ryhdyttävä toimeen -- valmistuspuuhiin?" kysyi hän. -"Sanokaahan, mitä olisi tehtävä?" - -Poliisikomisario poistui veljen ja sisaren kanssa; Harboroughkin -lähti pois virkkamatta enää sanaakaan, Chilford ja Fransemmery jäivät -kahden kesken. He astuivat senjälkeen pengermälle ja alkoivat kävellä -edestakaisin, aluksi vaiteliaina. - -"Minusta tuntuu", sanoi Fransemmery vihdoin, "että kaikki se, mitä -kuulimme juuri rouva Tretheroelta, on alkujaan yhteydessä jonkun vanhan -rakkausjutun kanssa. Harborough ja Guy Markenmore olivat kai ennen -kilpakosijoita, vai mitä?" - -"Sen tietävät kaikki, rakas ystäväiseni!" vastasi Chilford. "Kun -rouva Tretheroe oli Veronica Leighton -- hänen isänsä oli Markenmoren -pastori, muistattehan -- hän oli innokas ja parantumaton keimailija, -ja koko liuta nuoria miehiä liehui aina hänen ympärillään. Mutta nämä -kaksi veivät voiton kaikista, ja minusta on aina tuntunut siltä, että -vain hänen vaikutuksestaan ja hänen tähtensä he molemmat lähtivät -aikanaan kotoansa. Hän ei myöskään mennyt naimisiin eversti Tretheroen -kanssa ärsytyshalusta tai tämän rahojen takia -- rahojen, sanon minä. -Noiden tapausten takana on jotakin salaperäistä -- jotakin merkillisen -salaperäistä, josta ei vielä ole päästy selville." - -"Ja nyt on sattunut uusi salaperäinen tapaus!" sanoi Fransemmery. "Ja -rouva Tretheroe näyttää sekaantuneen siihenkin." - -"Epäilemättä!" huomautti asianajaja naurahtaen kuivasti. "Vasta nyt hän -ilmaisee vanhoja asioita. Mutta Guy Markenmore oli hänen kanssaan viime -yönä. No niin, missä ja kuinka kauan?" - -Fransemmery ei vastannut mitään. Hän oli kiinnittänyt katseensa -johonkin ja kohotti kätensä viitaten erääseen näkyyn. Miehet, jotka -kuljettivat Guy Markenmoren ruumista, ilmaantuivat juuri näkyviin -metsän reunasta. - - - - -KUUDES LUKU - -Valamiesoikeus istuu - - -Kaksi päivää myöhemmin Fransemmery, joka oli kutsuttu täyttämään -valamiehen velvollisuutta tuossa vanhanaikaisessa laitoksessa, -ruumintarkastus-oikeudessa, toimi "kahdentoista rehellisen kunnon -miehen" esimiehenä Markenmoren kartanon vanhassa ruokasalissa. Tämä -kunnioitusta herättävä huone oli varta vasten järjestetty ja kalustettu -tätä tilaisuutta varten; Braxfield teki murheellisena havainnon, että -sitä käytettiin nyt ensi kertaa sen upean juhlapäivällisen jälkeen, -jonka sir Anthony oli antanut ystävilleen ja naapureilleen Guyn -tullessa täysi-ikäiseksi. - -Se oli suunnattoman suuri huone: aatelinen jo ulkoasultaan, ja aikanaan -siellä oli sattunut monta iloista ja merkillistä kohtausta. Mutta -koskaan, kartanon rakennuttajan, erään Markenmoren kuolleen esi-isän -aikojen jälkeen, ei se ollut ollut niin täynnänsä eriarvoista väkeä -kuin tänä kirkkaana kevätaamuna. Siellä olivat valamiehet, poliisi -ja todistajat; siellä oli Chilford perhettä edustamassa ja toinen -asianajaja, joka edusti Harboroughia; siellä oli lontoolainen lakimies -poliisiviranomaisten puolesta oikeudenkäyntiä seuraamassa; siellä -oli kaikenlaisia virkailijoita; siellä oli paikallisen sanomalehden -reporttereita ja pari kolme Lontoon lehtien erikoisedustajaa. Mutta -kaikki nämä hukkuivat kokonaan kuuntelijain sankkaan parveen -- -kyläläisiin, kreivikunnan aatelisiin, läheltä ja kaukaa kertyneeseen -kansaan. Markenmoren jutusta, tuumiskeli Fransemmery korjaillessaan -kultakehyksisiä silmälasejaan ja katsellessaan ympärilleen, uhkasi -tulla oikein kuuluisa. - -Fransemmery saattoi todellakin tällä hetkellä sanoa, että hän ja hänen -valamiestoverinsa olivat saapuneet tähän tärkeään tutkintotilaisuuteen -rehellisinä, ennakkoluulottomina, asiaan lähemmin perehtymättöminä. -Niiden kahden vuorokauden aikana, jotka olivat kuluneet Guy Markenmoren -ruumiin löytämisestä, ei rahvaan keskuuteen ollut levinnyt mitään -enempiä tietoja. Paljon oli tapahtunut. Tähän tavallisesti hiljaiseen -kylään oli tuotu melkoisia poliisivoimia; ne olivat tutkineet maat ja -mannut ja rikospaikan koko lähimmän ympäristön. Blick oli toimittanut -parin, kolmen alemman apulaisensa kanssa tarkastuksia kaikkialla -lähistössä; Markenmoren ympäristössä oli tuskin ainoatakaan sielua, -jolta ei olisi koetettu hankkia tietoja. - -Mutta kaikesta siitä, mitä näiden tutkimusten kautta oli saatu -selville, eivät niiden toimittajat olleet hiiskuneet halaistua -sanaakaan, ja poliisia lukuunottamatta ei isossa ruokasalissa, joka nyt -oli muutettu oikeussaliksi, ollut yhtään ihmistä, joka olisi saattanut -edes aavistaakaan, mitä paljastuksia oli odotettavissa. Mutta eräs asia -tiedettiin. Rouva Tretheroe ei ollut tyytynyt siihen syytökseensä, -jonka hän teki John Harboroughia vastaan veljen, sisaren ja muiden -vierashuoneeseen kokoontuneiden henkilöiden läsnäollessa. Hän oli -syyttänyt Harboroughia uudestaan -- pastorille, kyläläisille ja muille; -yleisesti tiedettiin jo varsin hyvin, että rouva Tretheroe uskoi -lujasti Harboroughin tappaneen Guy Markenmoren. Rouva Tretheroe herätti -sentähden luonnollisesti suurta huomiota istuessaan lähellä huoneen -keskelle asetettua suurta pöytää, puettuna hieman teatterimaisesti -synkkään surupukuun. Hän ei ollut yksin; vaikka hänen vieraansa olivat -kadonneet samana päivänä, jona murhenäytelmä tapahtui, jäi pari ystävää -hänen luokseen; toinen näistä oli rouva Hamilton, keski-ikäinen hieno -nainen; toinen taas parooni von Eckhardstein, muhkea, nuorekas, -viisikymmenvuotias mies, jonka sanottiin olevan Euroopan etevimpiä -rahamiehiä. He istuivat rouva Tretheroen vieressä; vähän kauempana -istui Harborough, vakavana ja tyynenä, asianajajansa Walkinshawin -rinnalla. - -Fransemmery ja hänen yksitoista kumppaniaan suorittivat automaattisesti -tavanmukaiset, ikävät alkuvalmistelut ja täyttivät kaamean -velvollisuutensa; tarkastivat kuolleen ruumiin ja kuuntelivat -kunnioittavasti tutkintotuomarin alkuhuomautuksia, käsittäen koko ajan, -että tämä kuului vanhoihin tapoihin -- päähuomio oli kiinnitettävä -todistajain lausuntoihin. Mutta tutkintotuomari lopetti huomautuksensa -aivan odottamatta, ja valamiehet ja kuulijakunta istuutui paikoilleen -seuratakseen itse asian käsittelyä -- kuunnellakseen, mitä selityksiä -annettaisiin, tavalla tai toisella, päivän polttavan kysymyksen -valaisemiseksi: Kuka surmasi Guy Markenmoren? - -Tutkinnon ensi asteilla ei ilmennyt paljoakaan uutta tai -mielenkiintoista. Harry Markenmore totesi, että ruumis oli hänen -vanhempi veljensä Guy, joka, sanoi hän, oli kolmenkymmenenviiden vuoden -vanha. Hän ei tietänyt, oliko Guy naimisissa vai ei. Guy oli lähtenyt -Markenmoren kartanosta seitsemän vuotta sitten, eikä kotiväki ollut -nähnyt tai kuullut hänestä mitään senjälkeen, ennenkuin vasta murhan -edellisenä iltana, jolloin hän oli saapunut kotiin odottamatta. Harry -kuvaili yksityiskohtaisesti lyhyttä vierailua ja lausui, että hänen -veljensä oli poistunut kartanosta noin puoli yhdentoista aikaan. Hän -oli puhunut sovitusta kohtauksesta lähistöllä ja maininnut, että -illallinen odotti häntä siellä, niihin hän aikoi mennä. Harry ei -sanonut tietävänsä vähääkään, minne Guy oli sitten mennyt. Hän ei -palannut Markenmoren kartanoon -- kukaan ei ollut nähnyt häntä siellä -ennenkuin vasta seuraavana aamuna, jolloin hänen ruumiinsa tuotiin -sinne. - -Hobbs, maatyöläinen, selitti, miten hän oli löytänyt kuolleen miehen, -jonka hän tunsi heti, ja kuvaili yksityiskohtaisesti, mitä oli tehnyt -avun hankkimiseksi. Hän ei ollut tavannut ketään tässä osassa ylänköä -eikä huomannut mitään epäilyttävää murhapaikan lähettyvillä. - -Kyläpoliisi kertoi Markenmoren notkelman seutuvilla tehdyistä -tutkimuksista: siellä ei ollut merkkiäkään, joka olisi viitannut -kamppailuun, eikä siellä ollut jalanjälkiäkään -- ruohikko oli niillä -tienoin, sanoi hän, hyvin pitkää, rehevää ja hyvin joustavaa; vaikka -hiljan ei ollut satanutkaan, ei perinpohjaisimmankaan tarkastuksen -avulla voitu löytää mitään jälkiä. Minkäänlaista asettakaan ei ollut -tavattu tapahtumapaikan läheltä eikä viereisestä viidakosta. Tämä -todistaja selosti myös niitä tuloksia, joita kuolleen vaatteiden -tutkiminen oli antanut, mikä toimitettiin sen jälkeen, kun ruumis -oli kuljetettu kartanoon. Hänen taskuissaan oli melkoinen summa -paperi-, kulta- ja hopearahaa. Niissä oli kultakello, kellonperät ja -medaljonki. Vielä oli kolme sormusta -- kaksi jalokivillä varustettua, -lisäksi useita pikku esineitä -- hopeinen sikaarikotelo, hopeinen -tulitikkurasia ja muuta sellaista ja lopuksi kaksi muistikirjaa. Kaikki -nämä esineet olivat nyt poliisin hallussa. Hän vakuutti varmasti, että -kun edellinen todistaja oli hakenut hänet notkelmaan, ei ruumiiseen -ollut kajottu millään tavoin ja ettei vaatteisiin eikä muihin hänen -juuri mainitsemiinsa esineisiin ollut koskettu. Näiden tosiasioiden -ja sen lisäseikan nojalla, että kuolleella oli taskussaan suuri summa -rahaa, hän oli heti saanut sen vaikutelman, ettei murhaa ollut tehty -ryöstötarkoituksessa. - -Poliisilääkärin todistus oli mielenkiintoisempi. Noin kahtakymmentä -minuuttia vailla seitsemän, kertoi hän, oli hän saapunut yhdessä -poliisikomisarion ja etsiväkomisario Blickin kanssa Markenmoren -notkelmaan. Hän havaitsi heti, että Guy Markenmore oli ammuttu -kuoliaaksi, ja hänestä näytti siltä, että hänet oli ammuttu kaksi tai -kolme tuntia aikaisemmin -- paremmin kolme kuin kaksi tuntia. Hän ei -ollut muuttanut mielipidettään -- hän määrittelisi kuoleman todellisen -ajan noin kello neljäksi. Kuolema oli tapahtunut silmänräpäyksessä. -Kuoleman jälkeen toimitetussa tarkastuksessa hän oli todennut, että -kuula -- joka oli nyt esillä -- oli ammuttu aivan läheltä revolverista; -se oli tunkeutunut päähän oikeasta ohimosta, lävistänyt aivot viistoon -alaspäin ja pysähtynyt lopulta lihaksiin vähän vasemman korvan -alapuolelle. - -"Tämä vamma", lausui tutkintotuomari, "on saattanut syntyä oman käden -kautta?" - -"Tietysti", vastasi todistaja. - -"Mutta siinä tapauksessa ase olisi pitänyt löytää aivan läheltä?" - -"Siinä tapauksessa minä olisin odottanut näkeväni kuolleen puristavan -vielä asetta kädessään. Sellaisissa tapauksissa on todennäköistä, että -henkilö, joka ampuu itsensä, pitää laukaistessaan lujasti revolverista, -ja hänen sormiensa ote kiristyy kuolinkamppailussa." - -"Kun paikalta ei löydetty revolveria, niin teittekö sen johtopäätöksen, -että tässä on esillä murha?" - -"Kyllä -- murha!" - -"Oletteko tehnyt mitään johtopäätöksiä siitä, miten se on suoritettu?" - -"Kyllä, olen tehnyt. Ensiksikin voimme olettaa, että murhaaja ja hänen -uhrinsa kävelivät rinnakkain, luultavasti syventyneinä innokkaaseen -keskusteluun, uhri vasemmalla puolella. Minä arvelen, että murhaaja -kohotti äkkiä rintansa yli oikean kätensä, jossa oli revolveri, ja -ampui uhrinsa ihan vierestä, ilman että tämä saattoi aavistaa vähääkään -joutuvansa hyökkäyksen alaiseksi. Revolveri on varmaan painettu -ihan lähelle ohimoa -- iho ja hipiäkarvat sen seutuvilla olivat -kärventyneet." - -Tutkintotuomari kääntyi valamiehistön puoleen. - -"Aurinko nousee nykyään noin kymmentä vaille viisi", huomautti hän. -"Kello neljältä on niin muodoin jo aivan valoisaa. Tämä on tärkeä -kohta, arvoisat herrat. Painakaa se mieleenne siihen katsoen, mitä -juuri olette kuulleet." - -Kellään asianajajista ei ollut esitettävänä mitään kysymyksiä -poliisilääkärille. Tämä istuutui, ja puheenjohtaja alkoi keskustella -kuiskaillen erään kirjurinsa kanssa. Sitten tuli hetki, jota -oikeussalin täyteinen ihmisjoukko oli odottanut kiihkoaan hilliten. - -"Rouva Veronica Tretheroe!" - -Rouva Tretheroe nousi seisoalleen ystäviensä keskeltä ja käveli -verkkaisesti todistajain aitaukseen. Ilmeisesti hyvin valmistettuna, -mitä hänen oli tehtävä, hän veti hansikkaan oikeasta kädestään ja -sysäsi kasvoiltaan tiheän huntunsa. Ottaen raamatun paljaaseen käteensä -hän vannoi todistajanvalan hiljaisella äänellä ja käänsi hyvin kalpeat, -mutta täysin hillityt kasvonsa puheenjohtajaan, joka kumartui häneen -päin myötätuntoinen ja miettivä ilme silmissään. Kuolemanhiljaisuuden -vallitessa puheenjohtaja teki alustavat kysymyksensä. - -"Rouva Tretheroe, te kai tunsitte Guy Markenmore-vainajan?" - -"Kyllä." - -"Tunsitteko hänet hyvin, niin sanoaksemme?" - -"Kyllä -- varsin hyvin -- kerran!" - -"Kuinka kauan olette tuntenut hänet?" - -"Minä tunsin hänet siitä ajasta asti, kun isäni tuli Markenmoreen, -tämän kunnan pastoriksi, jolloin minä olin seitsemäntoista-, -kahdeksantoistavuotias tyttö, aina siihen saakka, kun Guy lähti tästä -kartanosta, noin seitsemän vuotta sitten." - -"Kuinka vanha olitte silloin, rouva Tretheroe?" - -"Kaksikymmentäkaksi." - -"Teidän tuttavuutenne siihen aikaan kesti niinmuodoin noin neljä tai -viisi vuotta?" - -"Suunnilleen niin kauan." - -"Te olitte silloin neiti Veronica Leighton?" - -"Kyllä." - -"Te kai menitte naimisiin eversti Tretheroe-vainajan kanssa heti sen -jälkeen, kun Guy Markenmore oli lähtenyt kotoaan -- seitsemän vuotta -sitten?" - -"Kyllä." - -"Ja seurasitte miestänne Intiaan?" - -"Seurasin." - -"Oletteko vasta äskettäin palannut Intiasta -- missä eversti Tretheroe, -tietääkseni, kuoli viime vuonna?" - -"Aivan äskettäin." - -Tutkintotuomari kumartui hieman pöytänsä yli -- varma merkki siitä, -ajatteli Fransemmery, että hänen seuraavat kysymyksensä siirtyisivät -aivan erityisten seikkojen alalle. - -"No niin, rouva Tretheroe, ettekö nähnyt Guy Markenmorea kertaakaan -noiden seitsemän vuoden aikana?" - -"En kertaakaan!" - -"Ettekö koskaan saanut häneltä mitään tietoja?" - -"En koskaan -- enkä hänestä!" - -"Seitsemään vuoteen ette siis ole nähnyt, ette kuullut ettekä saanut -häneltä mitään tietoja. Milloin näitte hänet jälleen viimeksi?" - -"Myöhään maanantai-iltana -- kaksi -- tai kolme -- päivää sitten." - -"Kohtasitteko hänet -- ensi kerran seitsemään vuoteen?" - -"Kyllä, ensi kerran seitsemään vuoteen." - -"Mutta sanokaahan minulle, rouva Tretheroe, miten tämä kohtaus -tapahtui?" - -Rouva Tretheroe laski ristiinpannut kätensä todistajain aition -kaiteelle ja silmäili vuoroin tutkintotuomariin, vuoroin kahteentoista -valamieheen. Nyt oli väri palannut hänen kasvoilleen; hänen silmänsä -säkenöivät; hän näytti alkavan tuntea aivan erikoista mielenkiintoa -oikeudenkäyntiä kohtaan. - -"Seuraavalla tavalla", sanoi hän tyynellä, selvällä äänellä. -"Maanantai-iltana päivällisen jälkeen satuin antamaan joitakin -määräyksiä ajurilleni, Burtonille. Valmistautuessaan lähtemään hän -mainitsi nähneensä vastikään Guy Markenmoren; hän oli nähnyt tämän, -kertoi hän, menevän kartanoon. Minä ajattelin, että Burton oli varmaan -erehtynyt, mutta hän ei antanut perään -- luonnollisesti tiesin, että -hän oli tuntenut Guyn lapsuudesta asti. Sitten --" - -Tässä rouva Tretheroe pysähtyi ja alkoi naputella sormillaan edessään -olevalle kaiteelle; hän katseli oikeuden puheenjohtajaa ja valamiehiä -hieman hämmentynyt ilme kasvoillaan. - -"Mitä tapahtui sitten, olkaa hyvä?" kysyi puheenjohtaja virallisella -äänellä. - -"Nähkääs -- minä halusin tavata Guyta!" jatkoi rouva Tretheroe -äkkiä. "Niinpä -- ei aivan heti, vaan hetken päästä -- noin puoli -yhdentoista aikaan kai -- heitin vaipan päivällispukuni ylle ja riensin -puiston poikki kartanoon -- siellä on polku, oikotie. Tulin tänne -- -tapasin Braxfieldin, isännöitsijän, ja Valencia Markenmoren. Kerroin -Valencialle kuulleeni, että Guy oli tullut kotiin. Hän sanoi Guyn -lähteneen. Silloin ajattelin, että kuultuaan minun asuvan Dower-talossa -hän ehkä tulee sinne tapaamaan minua, ja niin poistuin arvellen, että -kenties tapaan hänet odottamassa minua." - -"Tapasitteko hänet?" - -"En -- mutta -- kohtasin hänet. Hän oli käynyt asunnossani. Kohtasin -hänet portilla." - -"Mitä tapahtui sitten?" - -"Hän palasi kanssani asuntooni." - -"Eikö teillä ollut juuri silloin vieraita, rouva Tretheroe?" - -"Kyllä." - -"Oliko useitakin?" - -"Kahdeksan kaikkiaan." - -"Esitittekö Guy Markenmoren vieraillenne tultuanne sisälle hänen -kanssaan?" - -"En, en esittänyt. He pelasivat juuri silloin bridgeä, jotkut heistä -- -jotkut taas pelasivat biljardia. Hän ei nähnyt ketään heistä." - -"Mihin te veitte hänet talossanne?" - -"Menimme arkihuoneeseeni." - -Oikeuden puheenjohtaja nojautui vieläkin enemmän eteenpäin. - -"Olemme kuulleet -- sir Harry Markenmorelta -- hänen veljensä puhuneen -sopimuksesta, jota selvittämään hän kiirehti kartanosta. No niin -- -olitteko te hänen kanssaan liikeasioissa?" - -"En -- en todellakaan!" - -"Mainitsiko hän mistään sopimuksesta teille?" - -"Kyllä -- hän sanoi vain, että hänen oli sovittava siitä -- lähistöllä." - -"Lähistölläkö? Eikö hän sanonut kenen kanssa tai missä?" - -"Ei, hän ei sanonut. Hän mainitsi asiasta vain ohimennen. Minä en -kysellyt häneltä siitä." - -"Entä -- kuinka kauan hän oli teidän luonanne Dower-talossa?" - -Rouva Tretheroe epäröi, vaikkakaan ei ilmeisesti epävarmuuden takia. - -"Tämä kysymys on erittäin tärkeä", sanoi puheenjohtaja. - -"No niin, hän oli luonani neljännestä vaille kahteentoista", vastasi -rouva Tretheroe. - -"Hän oli siis teidän seurassanne tunnin verran?" - -"Tunnin verran -- niin." - -"Yksinkö -- koko ajan?" - -"Niin juuri." - -"Näkikö kukaan vieraistanne - tai palvelijoistanne -- hänen tulevan tai -menevän?" - -"Kukaan ei nähnyt häntä. Tulimme taloon sivuovesta, jonka avain on aina -minun huostassani. Menimme suoraa päätä arkihuoneeseeni. Johdatin hänet -ulos samaa tietä. Ei -- kukaan ei nähnyt häntä." - -"Te johdatitte Guy Markenmoren ulos talostanne, te itse, neljännestä -vaille kaksitoista. Huomasitteko, mitä tietä hän lähti?" - -"Kyllä. Minä näet menin hänen kanssaan pihatietä portille asti. Hän -lähti valtamaantietä kylään päin." - -"Ettekä sen jälkeen ole nähnyt häntä enää?" - -Rouva Tretheroe pudisti päätänsä ja hänen ympärillään olevat luulivat -jo, että hän puhkeisi kyyneliin. Mutta äkkiä hän hillitsi itsensä ja -hänen silmissään oli miltei uhkaava ilme, kun hän vastasi viimeksi -esitettyyn kysymykseen. - -"Minä en nähnyt häntä enää -- kunnes näin hänet vasta eilen kuolleena --- murhattuna!" - -Tutkintotuomari vetäytyi tuolillaan taaksepäin: hän oli nähtävästi -saanut tietää sen, mitä hän erikoisesti halusikin; sen katseen -tarkoituksena, jonka hän loi valamiehiin, oli ilmeisesti muistuttaa -heille, että nyt he tiesivät Guy Markenmoren olleen puoli yhdestätoista -neljännestä vaille kahteentoista kuolemansa edellisenä iltana yksin -rouva Tretheroen kanssa tämän kotona kenenkään tietämättä. Valamiehistä -hän kääntyi asianajajiin, jotka istuivat hänen korokkeensa alapuolella -olevan pöydän ääressä. Se asianajaja, joka oli saanut tietoja -poliisivirkailijoilta, nousi hitaasti pystyyn ja kääntyi todistajaan -päin. - -"On kai aivan yleisesti tunnettua, rouva Tretheroe", sanoi hän -lempeällä, puolittain anteeksianovalla äänellä, "että teillä oli ennen -naimisiin menoanne miesvainajanne kanssa monia kosijoita". - -"Kyllä!" vastasi rouva Tretheroe viipymättä. "Mutta -- en kuitenkaan -käsitä, mitä te tarkoitatte sanoessanne yleisesti tunnettua. Minulla -oli -- aivan varmasti." - -"Kuuluiko Guy Markenmore heihin!" - -"Kyllä." - -"Nauttiko hän erikoista suosiota?" - -"Noh -- kyllä, luulenpa niin." - -"Eikö itse asiassa ollut yhteen aikaan jo puhetta teidän -naimisiinmenostanne?" - -"Me olimme hyvin mieltyneet toisiimme." - -"Siirtykäämme tästä asiasta hetkiseksi -- siitä ei tullut silloin -mitään. Te menitte naimisiin eversti Tretheroen kanssa. Mutta, saanen -otaksua, teidän -- teidän vanhat tunteenne Guy Markenmorea kohtaan -eivät kai olleet kokonaan turtuneet." - -Rouva Tretheroe epäröi. Kun hän alkoi puhua uudelleen, oli hänen -äänensä käynyt hiljaisemmaksi. - -"Minä -- minä en tietänyt siitä ennenkuin -- ennenkuin kohtasin hänet -jälleen toissa yönä", sanoi hän. - -"Mutta käsitittekö sen silloin?" - -"Luulen niin. Minä halusin hyvin mielelläni tavata häntä." - -"Ja hän kai yhtä mielellään kohdata teidät?" - -"Kyllä -- kaiketi hän halusi." - -"No niin, rouva Tretheroe, oikeuden etu vaatii, että saamme kuulla -totuuden. Pyysikö Guy Markenmore, ollessaan yksin teidän kanssanne -asunnossanne maanantai-yönä, teitä vaimokseen?" - -"Kyllä -- hän pyysi." - -"Ja te vastasitte -- mitä?" - -"Minä suostuin menemään hänen kanssaan naimisiin", vastasi rouva -Tretheroe. - - - - -SEITSEMÄS LUKU - -Rouva Braxfield todistaa - - -Mielenkiintoa ilmaisevien kuiskausten aallon vieriessä ympäri salin -katsoi kysymysten tekijä merkitsevästi kahteentoista valamieheen kuin -kehoittaakseen heitä pitämään korvansa auki; heistä hän kääntyi vielä -kerran todistajaan. - -"Te suostuitte hänen naimatarjoukseensa, siis. Sovitteko, milloin -teidät piti vihittämän?" - -"Kyllä, me sovimme." - -"Milloin sitten?" - -"Melkein heti. Seuraavasta syystä -- hän kertoi minulle olevansa -pakotettu matkustamaan New Yorkiin hyvin tärkeän liikeasian tähden -viikon tai parin kuluttua. Päätin lähteä hänen mukaansa, ja niin -sovimme, että hän hankkisi erikoisluvan ja me menisimme naimisiin aivan -pian." - -"Oliko aika lähemmin määrätty?" - -"Kyllä. Ensi maanantai-aamuna -- Southamptonissa." - -"Saanemme siis otaksua, että te ja Guy Markenmore rakastuitte jälleen -toisiinne, kohdatessanne taas toisenne, kun olitte vanhoja ystäviä ja -te vapaa, ja päätitte mennä naimisiin viipymättä?" - -"Kyllä -- niin kai." - -"Hyvä on. No niin, rouva Tretheroe, pyytäisin teitä muistelemaan -jälleen niitä päiviä, jolloin olitte neiti Leighton. Te olette -myöntänyt, että teillä oli monia kosijoita. Eikö totta, että näistä -monista ihailijoistanne osoititte erikoista suosiotanne kahdelle -naapuriston nuorelle herralle ja että toinen heistä oli Guy Markenmore, -toinen taas John Harborough Greycloisterista?" - -Rouva Tretheroe ei näyttänyt epäröivän vähääkään vastatessaan tähän -kysymykseen. - -"He olivat ensimmäisiä -- siihen aikaan -- todellakin", myönsi hän. - -"Niin ollen puhuttiin näillä seuduin yleisesti, ettette te saattanut -oikein päättää kumman heistä valitsisitte?" - -"Rohkenen sanoa, että niin huhuiltiin." - -"Mutta mistä johtuu, ettette loppujen lopuksi ottanut kumpaakaan, vaan -menitte naimisiin kolmannen kanssa." - -"Se johtuu eräistä syistä." - -"Mistä syistä? Kaikki tämä on tärkeätä asian käsittelylle valamiehistön -läsnäollessa. Mitkä olivat syyt?" - -"Nähkääs -- he kun tulivat hirveän mustasukkaisiksi toisilleen. Oltuaan -ennen parhaita ystäviä heistä tuli katkerat vihamiehet. Tai paremmin -sanoen Harborough kantoi sydämessään kauheaa, katalaa vihaa Guyta -kohtaan. Harborough oli saanut päähänsä, että Guy oli saattanut minut -tylyksi hänelle." - -"Oliko Guy Markenmore tehnyt niin?" - -"Ei, ei ensinkään! Mutta Harborough oli aina kateellinen ja -epäluuloinen ja hän kiivastui aina niin -- niin kovin asioista, jotka --- no niin, minä annoin hänelle rukkaset." - -"Entä -- mitä teki hänen kilpakosijansa?" - -Rouva Tretheroe hypisteli sormuksiaan. - -"Noh", vastasi hän kotvan kuluttua. "Minä -- minä kyllästyin tosiaan -hieman tuohon riitaan, ja niin sanoin Guylle, ettei sellainen käy -päinsä -- ja suostuin eversti Tretheroen tarjoukseen." - -"Ymmärrän. Te erositte molemmista kosijoistanne ja menitte naimisiin -miehen kanssa, joka oli vanhempi ja järkevämpi. Mainiota. Mutta, rouva -Tretheroe, minusta tuntuu kuitenkin siltä kuin jotakin olisi tapahtunut -ennen sitä. Te sanoitte juuri äsken, että Harborough kantoi sydämessään -kauheaa, katalaa vihaa Guy Markenmorea kohtaan. Onko siis totta, että -Harborough uhkasi kilpakosijaansa teidän läsnäollessanne?" - -"Kyllä -- se on totta." - -"Milloin? Missä tilaisuudessa?" - -"Se tapahtui eräänä päivänä, kun hän tapasi Guyn minun seurassani -paluumatkalla kotiin metsästysretkeltä. Syntyi välikohtaus -- kiivaita -sanoja, Harborough menetti malttinsa. Hän sanoi Guylle iskevänsä tämän -kuoliaaksi. Tiedän varmasti, että hän myöhemminkin uhkasi Guyta -- hän -sanoi tappavansa Guyn." - -"Kuinka tiedätte sen varmasti?" - -"Koska Guy kertoi siitä minulle." - -"Pelkäsikö hän Harboroughia?" - -"Luulen hänen pelänneen. Harborough oli häijy ja hurja -- -loukkauduttuaan." - -"Ja hän uhkasi tappaa kilpakosijansa siksi, että -- mikä olikaan syynä, -tarkemmin sanottuna?" - -"Asian laita oli sellainen kuin juuri selitin, että hän oli saanut -päähänsä Guyn kertoneen minulle jotakin hänestä ja että meidän väliemme -kylmeneminen oli johtunut siitä." - -"Silloin Harborough kai teki teille niihin aikoihin naimatarjouksen?" - -Rouva Tretheroe rypisti kulmiaan katsahtaen kysyjään hämmästyneenä. - -"Montakin kertaa!" vastasi hän. "Hän kosiskeli minua yhtä mittaa." - -"Entä -- annoitteko te hänelle varman vastauksen?" - -"En tiedä, lienenkö antanut. Väliin -- olisin ehkä antanutkin; mutta -väliin taas en olisi tahtonut. Ei -- luullakseni en koskaan vastannut -täysin myönteisesti tai kielteisesti." - -"Ja koko tämän ajan Guy Markenmore oli kai mukana leikissä?" - -"Kyllä." - -"Kosiko hänkin teitä?" - -"Noh, kyllä. He olivat aina perässäni kuin takiaiset -- he molemmat." - -"Ja lopulta Harborough ajatteli, että hänen kilpakosijansa vehkeili -takanapäin?" - -"Kyllä -- aivan varmasti. Hän sanoi niin." - -"Ja myöhemmin -- te, jos saamme luvan sanoa, hylkäsitte molemmat ja -suostuitte eversti Tretheroen tarjoukseen?" - -"Kyllä." - -"Tapasitteko kumpaakaan heistä enää senjälkeen, kun olitte mennyt -kihloihin eversti Tretheroen kanssa?" - -"Koskaan en tavannut Guy Markenmorea senjälkeen. Harboroughin tapasin -kerran. Kohtasin hänet eräänä iltapäivänä täällä lähellä." - -"Tapahtuiko mitään?" - -"Kyllä. Hän sai tavanmukaisen raivokohtauksensa. Hän lähestyi minua -katkerana. Hän sanoi minun liehitelleen häntä kolmen vuoden ajan -ja sitten heittäneen syrjään. Ja hän lopetti mielenpurkauksensa -toistamalla tietävänsä hyvin, että hän saa kiittää tästä Guy -Markenmorea ja että hän ampuisi Guyn kuin koiran, jos heidän tiensä -sattuisivat yhteen, kuinka pitkän ajan perästä hyvänsä." - -Kun tämän vastauksen synnyttämä kiihtymys oli lauennut, loi kysyjä -rouva Tretheroeen tutkivan katseen. - -"Vahvistatteko valallanne, että hän sanoi niin?" - -"Kyllä!" - -"Harborough sanoi -- teille -- että Guy Markenmoren tähden hän, -Harborough, oli menettänyt teidän suosionne ja että hän ampuisi Guyn -kuin koiran, jos heidän tiensä sattuisivat yhteen kuinka pitkän ajan -perästä hyvänsä?" - -"Kyllä. Juuri niin hän sanoi." - -"On siis syytä otaksua, että Harborough oli silloin intohimoisesti -teihin rakastunut?" - -"Mielettömästi!" mutisi rouva Tretheroe. "Hän toimi kuin mielipuoli. -Minä pelkäsin häntä." - -"Oliko Guy Markenmore lähtenyt täältä, kun tämä uhkaus lausuttiin?" - -"Kyllä -- vähän aikaisemmin." - -"Ja poistuiko Harborough pian senjälkeen?" - -"Hän lähti joitakin päiviä ennenkuin minä menin naimisiin." - -"No niin, ettekö kohdannut viimeisten seitsemän vuoden aikana -- -pikemminkin kai kuuden -- koskaan Harboroughia?" - -"En koskaan!" - -"Ettekä saanut häneltä mitään tietoja?" - -"En." - -"Tai hänestä?" - -"Kuulin -- vain kerran -- eräältä ystävältäni Selcasterista, että hän -matkusteli vielä ulkomailla ja että Greycloisterin ovet olivat olleet -suljettuina muutamien vuosien ajan." - -"Hyvä. Vihdoin teidän miehenne kuoli, ja te tulitte takaisin -Englantiin ja vuokrasitte Dower-talon. Ja viime maanantaina Harborough -palasi Greycloisteriin. Nyt, rouva Tretheroe, tahtoisin tehdä -teille tärkeimmän kysymyksen. Tapasitteko herra Harboroughin viime -maanantaina?" - -Kuolemanhiljaisuus vallitsi nyt huoneessa. Sillä rouva Tretheroe epäröi -vastatessaan. Kaikki kaulat kurottautuivat eteenpäin. Vihdoin hän -vastasi. - -"Kyllä." - -"Missä -- ja mihin aikaan?" - -"Juuri hänen porttinsa edustalla Greycloisterissa noin viiden aikaan -iltapäivällä." - -"Olitteko yksin?" - -"Olin. Olin lähtenyt ulos pienelle kävelymatkalle koirieni kera." - -"Oliko kohtaus satunnainen?" - -"Kyllä. Minä en osannut ajatellakaan, että hän oli palannut kotiin." - -"Tunsitteko -- niin sanoaksemme, hämmästystä?" - -"Kyllä, todellakin. Minä olin hämmästynyt. Hän näytti peräytyvän -- -kiihtyneenä. Tietysti me puristimme toistemme käsiä ja pakisimme -hiukan. Vain jokapäiväisistä asioista." - -"Koskettelitteko millään tavoin aikaisempia suhteitanne?" - -"Emme." - -"Siis vain tavallista kohteliasta keskustelua -- ei mistään -erikoisesti?" - -"Juuri niin. Mutta hän kysyi, saisiko hän -- tai paremminkin, milloin -hän saisi -- tulla käymään luonani." - -"Ja mitä te vastasitte?" - -"Minä vastasin -- kyllä, että hänen sopisi tulla milloin hyvänsä. Mitä -muutakaan olisin voinut vastata?" - -"Tiesikö hän, että olitte vapaa, että eversti Tretheroe oli kuollut?" - -"Oh, kyllä -- minä mainitsin siitä itse." - -"Ja sitten te kai erositte?" - -"Kyllä." - -"Missä tapasitte hänet seuraavan kerran?" - -"Seuraavana aamuna täällä vierashuoneessa, kun tulin lausumaan -valitteluni sir Anthonyn kuoleman johdosta ja kuulin, että Guy oli -kuollut." - -"Ja te kai syytitte heti John Harboroughia hänen murhaajakseen?" - -Asianajaja keskeytti tutkintonsa ja epäröi hetkisen; mutta sitten -hän nojautui äkkiä kuin tyydytettynä tuolinsa selustaa vasten, veti -esille nuuskarasiansa ja kopautti sitä miettivästi ennenkuin otti -siitä runsaan hyppysellisen nuuskaa. Kiihkoisaa mutinaa oli kuulunut -kautta koko katselijakunnan, kun rouva Tretheroe antoi viimeisen -päättävän vastauksensa; tuskin se oli vaiennut, kun Harboroughin -puolustusasianajaja Walkinshaw astui pöydän ääreen. Hän katsoi tiukasti -todistajaa. - -"Haluaisin tehdä teille erään hyvin suoran kysymyksen", sanoi hän. "Ja -haluaisin hyvin täsmällisen vastauksen. Uskotteko vilpittömästi, että -herra Harborough on tappanut herra Guy Markenmoren? Ajatelkaa!" - -"Olen ajatellut!" vastasi rouva Tretheroe uhmaillen. "Minä uskon!" - -"Te uskotte, että herra Harborough on pitänyt vireillä kostonhaluaan -- -jos hän todella on sellaista koskaan tuntenutkaan -- seitsemän vuotta -ja käyttänyt ensimmäistä tilaisuutta tyydyttääkseen sen?" - -"Minä uskon, että hän on ampunut Guy Markenmoren", sanoi rouva -Tretheroe hieman synkän näköisenä. - -"Luuletteko, että herra Harborough palasi kotiin teihin yhä -rakastuneena? Vastatkaa!" - -"Minusta se on mahdollista. Hänellä oli tapana vannoa, ettei hän -voisi koskaan rakastaa ketään muuta. Eikä hän todellakaan ole mennyt -naimisiin." - -"Kuulkaapa, mitä minä sanon. Herra Harborough kohtasi teidät -maanantaina iltapäivällä. Olettakaamme, että hänen vanha intohimonsa -heräsi eloon vain nähdessään teidät -- olettakaamme edelleen, että hän -päätti mielessään ruveta vielä kerran tavoittelemaan teidän kättänne. -Pidättekö todennäköisenä, että hän olisi aloittanut tämän yrityksensä -ampumalla miehen?" - -"En halua tehdä mitään olettamuksia. Uskon, että hän ampui Guyn! He -kohtasivat toisensa -- sattumalta -- ja Harborough ampui hänet." - -"Olettepa te valmis tekemään varmoja johtopäätöksiä, rouva Tretheroe! -Te vakuutatte tyynesti, että he kohtasivat toisensa. Mitä! Kello neljä -aamulla -- Markenmoren notkelmassa?" - -Rouva Tretheroe katseli ympärilleen. Tähän asti hän oli luonut vain -silloin tällöin silmäyksiä tutkintotuomariin ja valamiehistöön, mutta -nyt hän silmäsi ympäri kuulijakunnan, ja kääntäessään kasvonsa jälleen -Walkinshawiin niillä oli hymy, joka ilmaisi ylenkatsetta. - -"Minä tiedän, että John Harborough oli Markenmoren notkelmassa kello -neljä tuona aamuna", vastasi hän rohkeasti. "Vieläpä tiedän, että hänet -nähtiin siellä!" - -Walkinshaw kävi äkkiä miettiväksi. Hän katsahti taakseen suojattiinsa, -ja niin tekivät kaikki huoneessa olijat. Taas kumisi salissa -hämmästyksen mumina. Walkinshaw palasi Harboroughin luo, joka istui -liikkumatta ja vaiteliaana. Asianajaja kuiskaili hänelle vilkkaasti; -Harborough vain viittasi, melkein välinpitämättömästi. Hetkistä -myöhemmin rouva Tretheroe oli kadonnut todistajain aitiosta, ja toinen -todistaja kutsuttiin sinne. - -"Elizabeth Braxfield!" - -Fransemmery ja hänen yksitoista kumppaniaan tunsivat uutta -mielenkiintoa sydämissään katsellessaan Valtikan entistä emäntää. -Yksitoista heistä pohti jo mielessään, mitä hän tulisi kertomaan. Mutta -Fransemmery, joka tunsi rouva Braxfieldin tavan nousta varhain ylös, -alkoi jo aavistaa. - -Puheenjohtaja jätti tämän todistajan kuulustelun asianajajalle, joka -esiintyi poliisiviranomaisten puolesta. Tämä siirtyi muitta mutkitta -itse pääkysymykseen. - -"Te kai olitte ennen rouva Wrenne, Valtikka-majatalosta, rouva -Braxfield; ja ennenkuin olitte rouva Wrenne, oli nimenne neiti -Rawlings, saman Thomas Rawlingsin tytär, joka piti Valtikka-majataloa -ennen mies-vainajaanne, Peter Wrenneä?" - -"Aivan niin, sir", vastasi rouva Braxfield. - -"Te olette siis asunut koko elämänne ajan Markenmoressa ja tunnette sen -kaikki asukkaat?" - -"Kyllä, sir -- ja monien kilometrien alalta ympäristölläkin." - -"Tunnetteko John Harboroughin?" - -"Kyllä, sir -- tunsin hänet jo poikasena." - -"Näittekö hänet viime tiistai-aamuna?" - -"Näin." - -"Mihin aikaan?" - -"Kymmentä yli neljä." - -"Missä?" - -"Lähellä taloani, sir." - -"Missä talonne sijaitsee?"' - -"Tuolla ylängöllä, sir, se on Woodlandin huvila; noin kahdensadan -yardin päässä Markenmoren notkelmasta." - -"Miten tulitte nähneeksi hänet -- tai yleensä ketään -- niin varhain?" - -"Ei se ole mikään ihme, sir. Minä nousen monesti ylös kello neljältä --- kun aamut käyvät valoisiksi. Minulla on koko parvi kanoja, ja minä -nousen ruokkimaan niitä." - -"Oliko tuona aamuna valoisaa -- tiistaina?" - -"Jokseenkin valoisaa, sir." - -"Siksi valoisaa -- että saattoi nähdä, kuinka pitkälle?" - -"Katsokaas, sir, kun silmäsin ulos ikkunastani saatoin nähdä koko -paljon. Tämän kartanon, kylän -- ne ovat etupuolella -- toisella puolen -Withersleyn majakan ja toisella puolen viidakon. Aamu oli erittäin -kirkas -- hyvin kaunis." - -"Ja te näitte herra Harboroughin?" - -"Näin, sir." - -"Ikkunastanneko?" - -"Niin." - -"Missä hän oli silloin, kun näitte hänet?" - -"Hän tuli juuri mäen rinnettä alas Markenmoren notkelmasta päin, sir. -Hän käveli aidan vierustaa pitkin." - -"Kuinka kaukana teistä?" - -"Noin sadan yardin päässä." - -"Harborough oli ollut poissa Markenmoresta seitsemän vuotta ja palannut -vasta edellisenä päivänä. Ettekö hämmästynyt kovasti nähdessänne hänet -siellä?" - -"En, sir. En yhtään." - -"Miksette?" - -"Koska olin kuullut hänen palanneen jälleen kotiin -- kuullut siitä -edellisenä iltana. Olin käväissyt kylässä ja kaikki tiesivät, että hän -oli palannut." - -"Oletteko varma, että näkemänne mies oli herra Harborough?" - -"Aivan varma, sir. Siitä en olisi voinut erehtyä." - -"No hyvä, minne hän meni?" - -"Rinnettä alas kotiinsa päin, sir -- Greycloisteriin." - -"Kuinka kaukana on Greycloister Woodlandin huvilasta?" - -"Kolmen neljäsosan kilometrin päässä, sir." - -"Kävelikö herra Harborough silloin nopeasti, kun näitte hänet?" - -"Ei, sir, hän astui tavalliseen tapaansa -- veltosti, sanoisin." - -"Oletteko varma ajasta -- kymmenen minuuttia yli neljä aamulla?" - -"Aivan niin, sir. Minulla on makuuhuoneessani oivallinen kello -- se -ei koskaan mene edelle eikä jätätä. Minä katsahdin siihen juuri vähää -ennen kuin näin herra Harboroughin." - -Asianajaja nyökkäsi rouva Braxfieldille ja istuutui, ja kun kukaan -muukaan ei noussut tekemään hänelle kysymyksiä, poistui hän aitiosta. -Tutkintotuomari kumartui keskustelemaan eräiden virkailijain kanssa; -heidän kuiskaillessaan Walkinshaw lähestyi jälleen pöytää. - -"Herra Harborough haluaa päästä aitioon ja esittää todistuksensa, sir", -sanoi hän. "Minusta on nyt -- juuri kuulemamme todistuksen jälkeen -- -sopivaa kuulla häntä." - -Oikeuden puheenjohtaja, vanhahko mies, vetäytyi takaisin tuolilleen, -otti silmälasit nenältään ja katsahti Walkinshawiin ja hänestä hänen -päämieheensä. - -"Herra Harborough kai käsittää täydelleen, ettei hänen tarvitse vastata -mihinkään kysymyksiin ja että -- jos niihin vastataan määrätyllä -tavalla -- vastaukset voivat koitua hänelle vahingoksi?" selitti hän. -"Tietysti, jos hän haluaa antaa lausunnon." - -"Päämieheni haluaa, sir", keskeytti Walkinshaw, "sanoa teille ja -valamiehistölle selvän totuuden itsestään ja niistä toimistaan, jotka -ovat tämän tutkinnon yhteydessä. Hänellä ei ole mitään salattavaa, vaan -kaikki voitettavissa kertomalla totuuden." - -"Hyvä", sanoi puheenjohtaja. "Kuulkaamme siis hänen todistuksensa." - -Walkinshaw kääntyi Harboroughiin päin ja viittasi häntä astumaan -aitioon. - - - - -KAHDEKSAS LUKU - -Syyttävä kirje - - -Mutta ennenkuin Harborough pääsi todistajain aitioon, tapahtui uusi -välinäytös. Poliisikomisario, joka oli keskustellut innokkaasti -rouva Tretheroen todistuksen päätyttyä etsivä Blickin kanssa, -nousi istuimeltaan, astui asianajajan luo, joka oli tutkinut rouva -Tretheroeta, ja ilmoitti hänelle jotakin kuiskaten. Asianajaja nousi -heti ja kääntyi tutkintotuomarin puoleen. - -"Jos, kuten olen käsittänyt, sir, herra Harborough haluaa esittää -lausuntonsa, joka kai antaa lisäselvitystä siihen, mitä hän teki Guy -Markenmoren kuolinaamuna", sanoi hän, "niin minä pyytäisin ehdottaa, -että kuulisitte ennen häntä etsiväkomisario Blickin todistuksen, sillä -hän on hoitanut tätä juttua aina siitä saakka, kun rikos paljastui. -Komisario Blick esittää eräitä tosiasioita, joiden pohjalla herra -Harboroughia olisi tutkittava. Pidän tätä menettelytapaa sopivampana -kaikille, varsinkin herra Harboroughille itselleen ja hänen lailliselle -neuvonantajalleen." - -Tutkintotuomari katsahti Walkinshawiin, joka nyökkäsi myöntymyksen -merkiksi. - -"Kuulkaamme siis etsiväkomisario Blickiä", sanoi tutkintotuomari. - -Hän katseli hieman uteliaasti, kuten kaikkikin salissa, etsivää, kun -tämä astui aitioon. Useimmat läsnäolijoista eivät olleet koskaan ennen -nähneet salapoliisia. Blick, tuumivat he, ei ollut lainkaan sellainen -kuin he olivat mielessään kuvitelleet hänen ammattiaan harjoittavien -ihmisten olevan. Hän lienee ollut kolmikymmenvuotias, mutta hän näytti -nuoremmalta. Hänen kasvonsa olivat hieman kerubi maiset, lapsekkaat, ja -kun ne olivat sileäksi ajellut, näyttivät ne vieläkin nuorekkaammilta; -hänen yllään oli hyvin teikarimainen ja muodikas sininen, ohuiden -vaaleampain juovain raidottama sarssipuku; hänen paidanrintansa, -kauluksensa ja kaulaliinansa tekivät varsin keikarimaisen vaikutuksen; -hänen huolellisesti harjatut hiuksensa, kullanväriset, sopivat -ihmeellisen hyvin hänen poskiensa terveeseen punaan; hänen kirkkaat -siniset silmänsä, terävät ja eloisat, olivat yhtä huomiotaherättävät -kuin voimakkaat juonteet suun ympärillä ja leveä päättävä leuka niiden -alapuolella. Sanalla sanoen Blick näytti enemmän teikaroivalta, -nuorelta armeijan upseerilta kuin poliisimieheltä, ja ihmiset, jotka -olivat muodostaneet käsityksensä etsivistä ylen liikuttavien romaanien -perusteella, alkoivat tajuta, että heitä oli petetty. - -Blick ja asianajaja olivat vastakkain luoden toisiinsa keskinäistä -yhteisymmärrystä ilmaisevia katseita. - -"Etsiväkomisario Charles Blick, New Scotland Yardin rikosasiain -osastolta, kai", sanoi asianajaja. - -"Kyllä", vastasi Blick. - -"Kertokaa oikeudelle, miten jouduitte käsittelemään tätä juttua." - -"Tulin Selcasteriin muutamia päiviä sitten -- erään toisen asian -takia", sanoi Blick. "Minun oli jäätävä kaupunkiin - asuin -Mitre-hotellissa. Tiistai-aamuna hyvin varhain poliisikomisario lähetti -erään miehensä luokseni, ilmoittaen juuri saaneensa tiedon aivan -lähellä todennäköisesti tehdystä murhasta ja pyytäen minua pukeutumaan -ja lähtemään mukaansa. Minä ajoin hänen, poliisilääkärin ja erään -konstaapelin kanssa Markenmoren notkelmaan. Siellä tapasimme kuolleen -miehen ruumiin, jonka joku läsnäolevista heti tunsi Guy Markenmoreksi. -Poliisikomisario pyysi minua selvittämään juttua; sen jälkeen hän -hankki minulle loman osastoltani voidakseni ryhtyä tutkimaan murhaa." - -"Siksikö, että löytäisitte murhaajan?" - -"Juuri siksi, tietysti." - -"Oletteko kuullut edellisten todistajain lausunnot, Blick -- tarkoitan -erikoisesti Hobbsin, Markenmoren poliisin ja tohtorin todistukset?" - -"Olen." - -"Olivatko ne oikeat?" - -"Kaikin puolin." - -"Kun olitte ryhtynyt selvittämään juttua, niin seurasitteko ruumista -tänne Markenmoren kartanoon?" - -"Seurasin." - -"Tutkitteko silloin kuolleen vaatteet?" - -"Kyllä, perinpohjin." - -"Mitä löysitte?" - -"Rahakukkaron, jossa oli seitsemänkymmentäviisi puntaa paperi- -ja kultarahaa -- enimmäkseen viiden punnan seteleitä, viisi -puntaa kaksitoista shillingiä ja yhdeksän pennyä kultaa ja hopeaa -ja pronssisen muistorahan erikseen housuntaskusta; hopeisen -sikaarikotelon, hopeisen savukerasian, hopeisen käyntikorttikotelon ja ---" - -Tutkintotuomari nojautui eteenpäin. - -"Hetkinen, sallikaa", sanoi hän. "Mieleeni juuri juolahti -- vasta -nyt, ettei kukaan ole antanut meille mitään tietoja siitä, missä -Guy Markenmore asui Lontoossa. Siis -- onko käyntikorteissa, joita -luultavasti löydettiin todistajan mainitsemasta kotelosta, mitään -osoitetta?" - -Asianajaja otti esille joitakin kortteja. - -"Kortit ovat minulla tässä, sir", vastasi hän. "Niitä on laatikossa -muutamia kappaleita -- toisissa niistä on yksityisosoite, toisissa -liikeosoite. Yksityisosoite on Down-katu 847 B, Piccadilly; liikeosoite -on Folgrave Court 56, Cornhill. Voin sanoa -- se voidaan todistaa, -jos tarve vaatii -- että poliisi on tehnyt tutkimuksia molemmissa -näissä osoitteissa mainituissa paikoissa. Down-kadun varrella Guy -Markenmorella oli nuorenmiehen asunto, jonka hän oli vuokrannut -neljäksi tai viideksi vuodeksi. Siellä hänellä oli kamaripalvelijana -muuan Alfred Butcher, joka on ollut hänen palveluksessaan kolmen -vuoden ajan. Folgrave Courtin varrella oli hänen toimistonsa, jossa -työskenteli kolme apulaista --" - -"Mikä oli Guy Markenmoren ammatti tai toimiala?" kysyi tutkintotuomari. - -"Hän on ollut osakkaana arvopaperipörssissä, sir, kuuden vuoden -ajan. Kuten juuri sanoin, on poliisi toimittanut tutkimuksen hänen -nuorenmiehen asunnossaan ja toimistossaan. Kummassakaan ei saatu -tietää mitään erikoista, paitsi että Guy Markenmore kertoi viime -maanantaina, silloin vielä tavallisissa voimissaan ja hyvällä -tuulella, kamaripalvelijalleen ja toimistopäällikölleen, että hänen -piti matkustaa maaseudulle samana iltapäivänä, mutta että hän palaisi -aamiaiselle yksityisasuntoonsa seuraavana aamuna ja toimistoonsa -tavalliseen aikaan -- kello kymmeneltä." - -"On vielä toinenkin asia, jota poliisi on kai tutkinut", sanoi -tutkintotuomari. "Mainitsen siitä nyt, koska me tietysti haluamme -kuulla kaikki mitä vain voimme -- varallisuussuhteet. Olivatko hänen -raha-asiansa esimerkiksi huonolla kannalla?" - -"Poliisi on tutkinut Guy Markenmoren tuttavia arvopaperipörssissä -ja rahamiespiireissä, sir", vastasi asianajaja. "Ei näytä olevan -epäilystäkään, että vainajan asiat olivat aivan erikoisen hyvässä -kunnossa -- hän oli hyvin varakas mies. Kaikki tämä voidaan todistaa -myöhemmin; näyttää todennäköiseltä, sir, ettette saa lopetetuksi -tutkintoa tänä päivänä, ja --" - -"Aivan niin -- aivan niin", sanoi tutkintotuomari. "Kuulkaamme, mitä -etsivällä on vielä esitettävänä." - -Blick jatkoi luettelemistaan ikäänkuin ei keskeytystä olisi -tapahtunutkaan. - -"Kultakello, kellonperät ja niissä riippuva medaljonki", jatkoi hän. -"Erilaisia pikku esineitä, kuten kynäveitsi, avaimia, kultainen -lyijykynäkotelo. Ja kirjesalkku, verrattain uusi, ja lompakko, -ilmeisesti vanha, kumpikin sisältäen kirjeitä." - -"Kaikki nämä ovat poliisin hallussa kai, Blick?" - -"Ne ovat kaikki poliisikomisarion hallussa, lukuunottamatta -kirjesalkkua ja lompakkoa, jotka ovat täällä minulla ja jotka nyt otan -esille." - -Tällöin Blick työnsi kätensä hienon takkinsa povitaskuun, veti esille -mustan sahviaaninahasta valmistetun salkun ja kuluneen, viheriäisen, -nahkakantisen lompakon. - -"Oletteko tarkastanut, mitä ne sisältävät?" kysyi tutkintotuomari. - -"Kyllä. Me tarkastimme yhdessä poliisikomisarion kanssa huolellisesti -niiden sisällön heti löydettyämme ne." - -"Mitä ne sisälsivät?" - -"Lompakossa on seitsemän kirjettä, jotka on osoitettu Guy Markenmorelle -ja joissa kaikissa on allekirjoituksena Veronica tai Nickie." - -"Ovatko ne kaikki samaa käsialaa?" - -"Ovat, ja osoite on kaikissa sana: Markenmoren pappila." - -"Milloin ne on päivätty?" - -"Vain yhdessä on selvä päivämäärä -- uudenvuoden iltana 1904. Muut -ovat päivätyt maanantaina, keskiviikkona tai perjantaina, milloin -mitenkin. Mutta kaikki ovat eri kuorissa, ja postileimat ovat juuri -mainitsemaltani vuodelta ja seuraavalta vuodelta 1905." - -"Eikö lompakossa ollut mitään muuta?" - -"Kyllä. Kaksi hiuskiharaa -- ilmeisesti saman henkilön -- käärittynä -kultapaperiin ja pieni pitsireunainen nenäliina." - -"Oletteko näyttänyt näitä esineitä kenellekään, Blick, sen jälkeen kun -löysitte ne?" - -"Kyllä. Neuvoteltuani poliisikomisarion kanssa näytin niitä rouva -Tretheroelle eilen hänen asunnossaan. Nähdessään ne hän sanoi itse -kirjoittaneensa nuo seitsemän kirjettä Guy Markenmorelle muutamia -vuosia sitten ja antaneensa nuo kaksi hiuskiharaa hänelle samoihin -aikoihin, ja nenäliinan sanoi hän varmaan olevan omansa -- hän arveli, -että Guy oli kai näpistänyt sen häneltä joskus." - -"Mutta kirjesalkku, mitä löysitte siitä?" - -"Kaksi liikekirjettä, äskettäin päivättyä, jotka koskivat -aivan tavallisia osakeasioita; kuitatun laskun kahden hengen -aamiaisesta Carlton-hotellissa Lontoossa; se oli päivätty viime -huhtikuun kolmantena. Erään yksityisluontoisen kirjeen, se oli -päivälliskutsu. Kaksi Bond-kadun liikemiesten antamaa kuittia -- -toinen jalokivikauppiaan, toinen kirjakauppiaan. Ja sisälokerossa, -alkuperäisessä kuoressaan, kirjeen, joka oli osoitettu Guy -Markenmorelle, Markenmoren kartano, Selcaster, ja jonka -allekirjoituksena on John Harborough." - -"Onko se kirje nyt salkussa, siellä edessänne?" - -"On." - -"Onko sitä nähnyt kukaan sen jälkeen kun löysitte sen?" - -"Sitä ei ole nähnyt kukaan muu kuin minä itse ja poliisikomisario." - -Asianajaja kohotti kätensä ja viittasi todistajain aition kaiteelle. - -"Ottakaa se kirje salkusta", sanoi hän käskevästi. "Antakaa se -tutkintotuomarille." - -Salista ei kuulunut hiiskahdustakaan, kun tutkintotuomari saatuaan -kirjeen käsiinsä veti kokoontaitetun arkin kuorestaan ja korjattuaan -silmälasejaan alkoi lukea sitä. Kaikkien silmät olivat nyt häneen -tähdättyinä -- ja kaikki tunsivat suurta uteliaisuutta nähdessään -vanhan herran säpsähtävän lukiessaan ja tuskallisen hämmästyksen -ilmeen leviävän hänen kasvoilleen. Ollen luonteeltaan inhimillinen hän -ei voinut pidättää pientä, hillittyä huudahdusta. Se hukkui kokonaan -asianajajan terävään ääneen. - -"Minun on pyydettävä teitä, sir, lukemaan tuo kirje valamiehistölle!" -sanoi hän. - -Tutkintotuomari loi katseensa Fransemmeryyn ja hänen yhteentoista -kumppaniinsa. Hän ei tuntenut ilmeisesti minkäänlaista viehätystä -siihen tehtävään, joka hänen oli täytettävä virkavelvollisuuksiensa -takia. Mutta hän karkaisi luontoaan -- loi uuden katseen yli ihmismeren. - -"Tämä kirje, hyvät herrat", sanoi hän kääntyen jälleen valamiehistön -puoleen, "on kirjoitettu arkille, jolle on merkitty osoitteeksi -Greycloister, Selcaster, ja se on päivätty kahdeksantena joulukuuta -1905. Se kuuluu seuraavasti: - - "Guy Markenmore. - - Kohdatessani sinut ensi kerran, missä tai milloin hyvänsä, - huomenna tai vuoden kuluttua tai viiden tai kymmenen vuoden - kuluttua, ammun sinut kuoliaaksi kuin koiran, joka olet. - - John Harborough." - -Tutkintotuomari laski kirjeen pöydälle, otti lasit nenältään, nojautui -tuolinsa selustaa vasten ja katseli ympärilleen sellaisen ihmisen -tavoin, joka on äkkiä uupunut jostakin syystä. Mutta yhtä nopeasti -hän nojautui jälleen eteenpäin, sieppasi kirjeen ja ojensi sen -Fransemmerylle. Sen kulkiessa kädestä käteen valamiehistössä asianajaja -katsahti etsivään ja nyökkäsi. Blick katosi todistajain aitiosta, ja -asianajaja kääntyi oikeudenpalvelijan puoleen, kun tutkintotuomari oli -antanut merkin päätänsä nyökäyttäen. - -"Ilmoittakaa John Harboroughille", sanoi hän matalalla äänellä. - -Harborough astui uudestaan todistajain aitioon: Kirjettä luettaessa -hän oli istunut katsellen tarkasti tutkintotuomariin; hänen kasvonsa, -jurot ja liikkumattomat, eivät ilmaisseet mitään, mitä hyvänsä hän -mahtoikin ajatella. Ne pysyivät yhtä kylminä, kun hän teki valansa ja -katsoi tutkintotuomariin, valamiehiin ja asianajajaan, joka todistajan -astuessa oli ottanut kirjeen ja seisoi nyt pitäen sitä oikeassa -kädessään. Odottaen niin kauan, kunnes Harborough oli tehnyt valan, -hän ojensi kirjeen pöydän yli poliisille ja viittasi tätä antamaan sen -todistajalle. Kuolemanhiljaisuuden vallitessa hän teki ensimmäisen -kysymyksensä, alentaen äänensä matalaksi, mutta täysin selväksi -kuiskaukseksi ja luoden Harboroughiin vakavan katseen. - -"Oletteko te kirjoittanut tämän kirjeen?" - -"Olen." - -"Tarkoititteko sitä, mitä siinä sanotaan?" - -"Kun kirjoitin sen -- kyllä." - -"Jos olisitte kohdannut Guy Markenmoren sinä huomispäivänä, josta -kirjeessä mainitsitte, olisitteko ampunut hänet kuin koiran?" - -"Huomispäivänä -- kyllä, olisin." - -"Tai vuotta myöhemmin." - -"Sitä en voi varmasti sanoa." - -"Tai -- viisi vuotta myöhemmin?" - -"En -- varmastikaan en!" - -"Kuulitteko rouva Braxfieldin todistuksen?" - -"Kuulin." - -"Oliko se oikea -- olitteko te kukkulan rinteellä, lähellä hänen -taloaan, noin kello neljän aikaan viime tiistaiaamuna?" - -"Hänen todistuksensa oli aivan oikea -- olin." - -"Te olette kai matkustellut paljon raakalaismaissa, Harborough. Onko -teillä tapana kantaa revolveria?" - -"On." - -"Oliko teillä mukana revolveri, kun olitte ylängöllä tiistaiaamuna?" - -"Kyllä." - -Asianajaja katseli valamiehistöön. Sitten hän istuutui äkkiä ja -toisen kerran otti sinä aamuna hyppysellisen nuuskaa. Hän kääntyi -nuuskarasiastaan tutkintatuomarin puoleen. Mutta tutkintotuomari -nyökkäsi juuri Walkinshawille, joka nousi heti ja katsoi päämiestään -suoraan silmiin. - -"Tehän myönsitte äsken, herra Harborough, kirjoittaneenne kirjeen, joka -luettiin täällä. Kirjoititteko sen hyvin kiihtyneessä mielentilassa?" - -"Mitä kiihtyneimmässä. Minä uskoin lujasti, että Guy Markenmore -oli herättänyt neiti Leightonissa harhakäsityksiä minusta mitä -arvottomimmalla tavalla." - -"Uskotteko vielä nytkin?" - -"En ole siitä varma -- en oikein. Aloin epäillä sitä muutamia vuosia -sitten." - -"Siitäkö johtuu, kuten äsken sanoitte, että jos olisitte kohdannut -Guy Markenmoren viiden vuoden kuluttua kirjeen kirjoittamisesta, ette -varmaankaan olisi toteuttanut kiivasta uhkaustanne?" - -"Juuri siitä!" - -"Suuttumuksenne on siis lauhtunut?" - -"Se on yksinkertaisesti hälvennyt kokonaan." - -"Saanen siis otaksua, että kirjoittaessanne tätä kirjettä olitte -intohimoisesti rakastunut neiti Leightoniin, kuten kysymyksessä olevan -ladyn nimenä oli silloin, ja että te olitte raivoissanne siksi, että -ajattelitte Guy Markenmoren tehneen tyhjiksi teidän mahdollisuutenne -onnistua kosinnassa." - -"Kyllä. Niin on asian laita." - -"Havaitessanne, ettei teillä ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia ladyn -saavuttamiseen, te lähditte ulkomaille?" - -"Kyllä -- tein täydellisen pesäeron." - -"Selvisittekö vaivastanne? Ymmärrättehän, mitä tarkoitan?" - -"Minä parannuin todellakin mielettömästä rakkaudestani neiti -Leightoniin. Vilpittömästi voin sanoa, että sydämeni oli taas aivan -terve parin vuoden päästä." - -"Parantunut?" - -"Täydellisesti." - -"Niin ollen teidän vihanne Guy Markenmorea kohtaan sammui?" - -"Kokonaan! Aloin käsittää, että varmaankin olin erehtynyt ja esiintynyt -narrina." - -"Jos te olisitte kohdannut Guy Markenmoren jälleen, mitä olisi -tapahtunut?" - -"Olisin pyytänyt häneltä anteeksi ja halunnut puristaa hänen kättään." - -"Mutta -- te ette tavannut häntä enää koskaan?" - -"En koskaan! En ole nähnyt Guy Markenmorea kertaakaan elävänä enkä -kuolleena sen jälkeen kun näin hänet viimeksi Markenmoren pappilassa -noin seitsemän vuotta viisi kuukautta sitten." - -Walkinshaw katseli vuorostaan valamiehistöä, sitten hän nyökkäsi -todistajalle. - -"Selittäkäähän nyt, mitä teitte viime tiistaiaamuna", sanoi hän. - -"Voin kertoa sen muutamin sanoin", vastasi Harborough. "Palasin -kotiin seitsemän vuoden poissaolon jälkeen maanantaina. Olin hieman -kiihtynyt kotiin tuloni johdosta, varsinkin kun kohtasin vielä pari -kolme ystävää, ja muusta sellaisesta. Tulin tähän taloon erään asian -takia -- eikä uni tahtonut tulla silmiini sinä yönä. Muutenkin nousen -aina hyvin varhain. Kun en voinut nukkua, nousin ylös kello kolmelta, -lähdin kotoani ja menin harjanteen korkeimmalle huipulle. Palasin -Markenmoren notkelman ja Woodlandin huvilan kautta ja menin kotiin. -Olin makuuhuoneessani jälleen neljännestä vaille viisi." - -"Ettekä nähnyt missään Guy Markenmorea?" - -"En missään." - -"Ettekä ihmisiä kukkulalla?" - -"En nähnyt ketään enempää meno- kuin tulomatkallanikaan." - -"Ettekö tiedä mitään Guy Markenmoren kuoleman yhteydessä olevista -seikoista?" - -"En mitään." - -"Vannotte siis olevanne kaikissa suhteissa viaton hänen kuolemaansa?" - -"Täysin viaton." - -Walkinshaw istuutui, ja kun kukaan ei näyttänyt aikovan tehdä -kysymyksiä Harboroughille, poistui tämä heti todistajain aitiosta. -Tutkintotuomari silmäsi pöydän ääressä istuviin virkailijoihin. - -"Minusta näyttää siltä, että nyt voimme hyvin lykätä tutkinnon", -sanoi hän. "Mutta täällä kuuluu olevan eräs todistaja, joka ilmoittaa -haluavansa antaa vapaaehtoisesti tietoja, joiden laatua kukaan ei näytä -aavistavankaan, ja minun on parasta, että kuulemme heti, mitä hänellä -on sanottavaa. Kutsukaa esille Charles Grimsdale." - - - - -YHDEKSÄS LUKU - -Yöllinen kohtaus - - -Salissa oleva ihmisjoukko, joka tunsi Markenmoren ja sen lähimmän -naapuriston, kääntyi tutkintotuomarin puhuessa kuin yhteisestä -sopimuksesta tähyilemään nurkkaan, missä koko oikeudenkäynnin ajan oli -muuan mies nojannut tammista seinälaudoitusta vasten, seuraten tarkasti -asioiden menoa ja kuunnellen innokkaasti kaikkea, mitä oli puhuttu. -Hän oli jäntterä mies, kasvot sileäksi ajellut, lukuunottamatta -lyhyeksi leikattua poskipartaa, joka koristi hänen vereviä poskiaan, -ja muistutti ulkomuodoltaan hevosmiestä. Aina siitä lähtien, kun -tutkintotuomari oli asettunut paikalleen, hän oli koko ajan pureksinut -oljenkortta, joka pisti esiin hänen tiukasti yhteenpuristettujen -huuliensa pielestä. Tätä hänen hevosmiesmäistä ulkonäköään lisäsi hänen -vaatetuksensa -- karkeakankainen puku, vaaleanruskeaan vivahtava, -koreat verkasäärystimet ja kaulan ympäri sitaistu valkoinen liina, -jollaista metsästäjät käyttävät ja joka oli kiinnitetty isolla -kauniilla, hevosenkengänmuotoisella rintaneulalla. Hän näytti -tallimestarilta, mutta saliin kokoontuneet ihmiset tiesivät varsin -hyvin, että hän oli Grimsdale, Valtikka-majatalon isäntä. - -Tutkintotuomari saattoi täydellä syyllä sanoa, ettei hän ollut voinut -odottaakaan Grimsdalen todistusta, jonka tämä halusi vapaaehtoisesti -antaa. Itse asiassa se oli odottamaton kaikille salissa olijoille. -Ja kaikista niistä ihmisistä, jotka katselivat uteliaasti isäntää, -katseli poliisi häntä uteliaimmin -- eikä syyttä. Tehdessään -tutkimuksia kylässä ja lähiseuduilla Blick ja hänen apulaisensa -olivat pistäytyneet Valtikkaankin ja tiedustelleet Grimsdalelta, -tiesikö hän mitään asiasta. Grimsdale oli ilmoittanut Blickille -viekkaaseen, totuttuun, varovaiseen tapaansa tietävänsä jotakin -- -kenties hyvinkin paljon -- ja kertovansa sen, mitä tiesi... oikeaan -aikaan ja oikeassa paikassa. Blick oli käyttänyt koko puhetaitonsa -päästäkseen perille, mitä Grimsdale tiesi, mutta oli epäonnistunut -täydellisesti; vaikka Grimsdale olikin viittaillut tietävänsä yhtä -ja toista, oli hän itsepintaisesti kieltäytynyt puhumasta sanaakaan -ennen Guy Markenmoren jutun oikeudellista käsittelyä; hän puhuisi -vain tutkintotuomarin ja valamiehistön edessä. Blick, lyötynä, -oli senjälkeen usuttanut poliisikomisarion Grimsdalen kimppuun; -poliisikomisariota ei onnistanut yhtään paremmin. Hän ei virkkoisi -sanaakaan, selitti Grimsdale, ennenkuin pääsisi todistajain aitioon; -silloin, lisäsi hän, iskien viekkaasti silmää, he hämmästyisivät -enemmän kuin saattoivat odottaakaan kuullessaan hänen todistuksensa, -ja nyt hän oli täällä, vihdoinkin heidän edessään, ja kaikki salissa -olevat poliisivirkailijat, poliisikomisariosta alimpaan saakka, olivat -pelkkänä korvana odottaessaan kiihkeästi, mitä hän sanoisi. - -Grimsdale näytti, ajattelivat monet havaintojen tekijät, aitiossa -seisoessaan henkilöltä, joka tajuaa täydellisesti todistuksensa -tärkeyden. Hänen silmissään ja huultensa ympärillä oli ilme, joka -näytti sanovan, että kaikki se, mitä jo oli puhuttu, oli jonninjoutavaa --- että todella tärkeätä olisi hänen tarinansa. Hän oli kylmäverisin -mies, ajatteli asianajaja, mitä koskaan oli nähnyt; niitä todistajia, -joita mikään ei liikuttanut; joiden todistusta, kun se kerran olisi -annettu, mikään ei voisi kumota. Hänen rehelliset kasvonsa ja tyyni -käytöksensä tekivät huoneen täyteisen kuulijakunnan tarkkaavaisemmaksi -kuin ainoankaan edellisen todistajan esiintyessä; hänessä oli jotakin, -mikä saattoi kaikki tuntemaan, että nyt kuultaisiin vihdoin jotakin -tuiki tärkeätä. - -Tutkintotuomari ryhtyi kuulustelemaan tätä todistajaa tehden ensiksi -hänen persoonaansa koskevia kysymyksiä. Charles Grimsdale, palvellut -aikaisemmin tallimestarina sir James Marchantilla; nyt Markenmoren -Valtikka majatalon isäntä ja omistaja. Asunut koko ikänsä Markenmoren -lähistöllä -- syntynyt tässä kylässä. Tunsi sir Anthony Markenmoren -perheen kaikki jäsenet. Tunsi Guy Markenmore-vainajan erittäin hyvin jo -niiltä ajoilta, jolloin tämä oli vielä lapsi, aina siihen saakka, kun -hän lähti kotoaan seitsemän vuotta sitten. - -"Oletteko nähnyt Guy Markenmorea koskaan sen jälkeen, kun hän lähti -kotoaan, Grimsdale?" kysyi tutkintotuomari. Hän ei oikein tietänyt, -mitä olisi kysynyt todistajalta ja katsoi parhaaksi siirtyä heti -pääasiaan. "Tarkoitan -- äskettäin?" - -"Kyllä, sir." - -"Milloin siis?" - -"Tiistaita vasten yöllä." - -"Missä näitte hänet?" - -"Talossani -- Valtikassa." - -"Tuliko Guy Markenmore teidän taloonne, Valtikka-majataloon, tiistaita -vasten yöllä?" - -"Herra Guy, sir, oli talossani, Valtikka-majatalossa, viittä vaille -kahdestatoista tiistaita vasten yöllä neljännestä yli kolmeen aamulla." - -"Tuliko hän sinne?" - -"Hän tuli sinne, sir, mainitsemaani aikaan." - -"Tuliko hän yksin?" - -"Hän tuli yksin, sir. Mutta hän ei ollut yksin koko aikaa." - -"Kuka oli hänen kanssaan?" - -"Kello kahdestatoista kahteen, sir, eräs herrasmies. Kahdesta kolmeen -kaksi herrasmiestä." - -"Tapasiko hän kaksi herrasmiestä teidän talossanne? Keitä he olivat?" - -"En tiedä, sir." - -"Ette tiedä? Mutta -- te kai näitte heidät?" - -"Näin toisen heistä, sir, toista en nähnyt. Tai näin hänet vain -selkäpuolelta -- silloinkin matkan päästä." - -Tutkintotuomari katsoi valamiehiin ja heistä asianajajiin. Näistä hänen -katseensa siirtyi todistajain aitioon. - -"Luulen, Grimsdale, olevan parasta, että kerrotte meille, mitä tiedätte --- kaikesta, mitä tapahtui talossanne tiistaita vasten yöllä -- omaan -tapaanne. Mutta selittäkää meille asiat selvästi ja vilpittömästi." - -"Kyllä, sir. Kello yhdeksän aikoihin maanantai-iltana seisoin -taloni eteisessä. Äkkiä astui sisälle herrasmies pääovesta. Hän -oli pitkä, sorea, hienonnäköinen mies; sanoisin hänen olleen noin -viisikymmenvuotiaan. Hiukset ja viikset hiukan harmahtavat, kasvot -verevät, vilkas herrasmies. Yllään hieno harmaa puku, päässään -tuollainen leveä lierihattu, jollaista herrasmiehet käyttävät nykyään, -harmaa, mustanauhainen; ilman päällystakkia, kädessään kultanuppinen -keppi. Hän kysyi minulta, olinko isäntä; minä sanoin, että olin, -hänen palveluksekseen, ja ohjasin hänet yksityishuoneeseen, jonka -olen varannut parempia vieraitani varten. Sitten hän sanoi haluavansa -vuokrata huoneen yöksi, koska hänellä oli liikeasioita kylässä. -Ilmoitin voivani luovuttaa hänelle erittäin hyvän huoneen ja tarjouduin -näyttämään sitä. Hän sanoi sen kyllä kelpaavan: hän oli varma, että -se olisi mukava, ja lisäsi, että Valtikkaa oli erikoisesti suositeltu -hänelle. Sitten hän kertoi minulle odottavansa erästä herraa, joka -tulisi tapaamaan häntä myöhään sinä iltana liikeasian takia, ja -kysyi minulta, voisinko minä valmistaa illallisen kahdelle hengelle -yksityishuoneeseen -- kylmän illallisen, sanoi hän, mieluummin. Minä -ilmoitin heille voivani tarjota kylmää kanaa ja mainiota kieltä, -piirakkaa ja parasta vanhaa Stiltonin juustoa, ja että he voisivat -pitää tämän huoneen -- siellä roihusi iloinen valkea takassa silloin, -ja minä järjestäisin sen pian kuntoon. Sitten hän kysyi, sopiko minulle -laittaa illallinen kello yhdeksitoista. Minä sanoin, että minulle -sopi milloin hän vain halusi. Määräsimme ajan kello yhdeksitoista. -Sitten hän pyysi minua tuomaan pullon parasta Skotlannin whiskyä ja -joitakin pulloja soodavettä sivupöydälle ja ilmoitti, että voisin -laittaa illallispöydän kuntoon, milloin vain haluaisin, sillä saatuaan -juomansa hän menisi ulos noin tunniksi tapaamaan erästä henkilöä. Vein -hänelle whiskyä ja soodavettä. Juodessaan hän veti esille viiden punnan -setelin, antoi sen minulle ja sanoi, että hänen pitäisi luultavasti -nousta varhain aamulla, kehoittaen minua kirjoittamaan hänen laskunsa -sinä iltana ja jättämään jäännösrahan hänelle aamiaisen aikaan, jonka -hän halusi täsmälleen puoli kahdeksalta. Sitten hän meni ulos. Kohensin -tulta, katsoin, että kaikki oli kunnossa ja valmiina, ja puoli kymmenen -aikaan, sitten kun olin lukinnut ovet yöksi, vein itse illallisen -huoneeseen, koska vaimoni oli pahoinvoipa ja mennyt vuoteeseen aikaisin -illalla. Viittä vaille yksitoista hän palasi." - -"Yksinkö?" kysyi tutkintotuomari. - -"Niin, sir, yksin. Hän oli yksin huoneessa kokonaisen tunnin. Sitten, -viittä vaille kaksitoista, kuulin ovelta kolkutusta. Minä menin -avaamaan ja tapasin herra Guy Markenmoren." - -"Tiesittekö kuka hän oli -- te tunsitte hänet?" - -"Kyllä vain, sir -- tunsin herra Guyn varsin hyvin ennen vanhaan. Hän -ei ollut muuttunut paljon." - -"Puhelitteko mitään hänen kanssaan?" - -"Vain vähän, sir. Hän sanoi: 'Hei, Grimsdale, kuinka voitte? Te olette -kuulemma pöyhistynyt mahtavaksi isännäksi', -- juuri niin, sir -- hän -oli aina kerkeä pilailemaan." - -"Näyttikö hän olevan hyvällä tuulella?" - -"Mitä parhaimmalla, sir! Hän pysähtyi eteiseen nauraen ja pakisten -hieman entisistä ajoista, jolloin minä usein tapasin hänet -metsästysretkillä. Sitten hän sanoi melkein odottamatta: 'Tänne on kai -tullut eräs herrasmies, joka odottaa minua?' Minä vastasin niin olevan -ja vein hänet suoraa päätä huoneeseen, missä vieras herrasmies oli -odottamassa. Ohjasin hänet sisälle ja suljin oven." - -"Kuulitteko, tervehtivätkö he jollakin tavoin toisiaan, Grimsdale?" - -"Kyllä, sir, kuulin todellakin vieraan herrasmiehen sanovan: 'Hei, -Markenmore!' ja sir Guyn vastaavan: 'Hei, vanha veikko, ikävä, että -olen myöhästynyt.' Siinä oli kaikki, sir." - -"Kuulitteko herra Guyn mainitsevan tuon toisen miehen nimeä?" - -"En, sir." - -"Ette silloin ettekä jälkeenpäinkään?" - -"Myöhemmin ei minulla ollut siihen tilaisuuttakaan, sir. Minä en mennyt -enää huoneeseen. Illallinen odotti heitä valmiina. Olin vienyt sisälle -pullon whiskyä ja soodavettä, jonka herrat olivat tilanneet, ja uuniin -oli lisätty puita. Palatessaan se herrasmies sanoi minulle, että hän -ja hänen ystävänsä, jota hän odotti, olisivat luultavasti ylhäällä -hyvin myöhään, koska heidän oli neuvoteltava monista liikeasioista, -ja lisäsi, että jos haluaisin mennä levolle, hän päästäisi kyllä -ystävänsä ulos ja huolehtisi siitä, että pääovi tulisi suljetuksi ja -vierashuoneen valot sammutetuiksi." - -"Menittekö levolle?" - -"En, sir. En mennyt. Istuin ylhäällä myöhään yksikseni, kuten -minulla yleensä on tapana, ja ajattelin, että sanoessaan myöhään -he tarkoittavat kai puolta kahta tai niitä aikoja yöstä. Minun oli -puuhattava itsellenikin illallista, ja syötyäni sen jäin istuskelemaan -tarjoiluhuoneeseen ja tupakoimaan." - -"Kuulitteko mitään noista kahdesta vierashuoneessa olevasta miehestä?" - -"Kyllä, sir, pari kertaa pistäydyin eteiseen ja kuulin heidän -pakisevan." - -"Aivan tavallisella äänellä kai? Tarkoitan, kuulitteko minkäänlaista -kiistaa -- kiihtyneitä ääniä tai muuta sellaista?" - -"En ensinkään, sir! Aivan tavallista puhetta." - -"Hyvä. No niin, juuri äsken sanoitte, että Guy Markenmoren kanssa oli -yksi mies kello kahteen asti, mutta senjälkeen hänen kanssaan oli kaksi -miestä kello kolmeen saakka. Mitä te oikeastaan tarkoitatte sillä?" - -"Nähkääs, sir, tätä. Sanoinhan teille, että vaimoni oli huonovointinen -sinä iltana ja mennyt aikaisin vuoteeseen. Puoli kahden maissa aamulla -menin yläkertaan katsomaan, kuinka hän jaksoi. Hän oli sikeässä unessa, -ja niinpä laskeuduin jälleen alakertaan. Mennessäni vierashuoneen oven -ohitse luulin kuulleeni kolme ääntä kahden asemesta. Jäin kuuntelemaan -ja eroitin selvästi kolme ääntä. Silloin käsitin, että joku kolmas oli -liittynyt vieraan miehen ja herra Guyn seuraan." - -"Mutta tämäpä kuulostaa omituiselta, Grimsdale! Miten saattoi kolmas -mies päästä taloonne teidän siitä tietämättä? Siihen aikaan yöstä -kaikki ovenne olivat kai kiinni, vai mitä?" - -"Ne kaikki olivat kiinni, sir -- lukitut. Tuo kolmas mies saattoi -silti päästä sisälle vallan helposti. Te kai tunnette Valtikan, sir? -No niin, tiedättehän, että talomme edustalla on kukkatarha ja nurmikko --- tien ja talon välillä. Siitä vierashuoneesta, jota nämä herrat -käyttivät, päästään kukkatarhaan ja nurmikolle lasiovesta. Sitä tietä -he saattoivat päästää sisälle kenet hyvänsä -- muita ovia ei tarvinnut -lainkaan avata." - -Tutkintotuomari silmäili valamiehistöä ja asianajajia. "Tuntuu siltä -kuin nuo kaksi -- Guy Markenmore ja ensimmäinen mies -- olisivat jo -edeltäpäin sopineet kolmannen kanssa", huomautti hän. "Grimsdale", -jatkoi hän kääntyen todistajaan, "oletteko varma, ettei se vieras, joka -saapui taloonne kello yhdeksän maanantai-iltana, maininnut odottavansa -kahta henkilöä?" - -"Ehdottomasti sir! Hän puhui vain yhdestä." - -"Oletteko yhtä varma myös siitä, että hänen luonaan oli kello kahden -jälkeen kaksi miestä?" - -"Aivan varma, sir, huomasin selvästi, että vierashuoneessa puheli kolme -miestä, ja myöhemmin näin heidät kaikki kolme!" - -"Vierashuoneessako?" - -"En, sir -- ulkona." - -"Mitä te näitte -- tarkalleen sanoen?" - -"Nähkääs, sir. Kuultuani kolmen henkilön puhuvan palasin mukavaan -tuoliini ravintolahuoneeseen. Ajattelin, että herra Guy, tultuaan -jälleen kotiin, oli kutsunut jonkun pistäytymään tämän hänen ystävänsä -luo, ja kun he olivat kuulleet hänen saapuvan puutarhaportille, he -olivat avanneet lasioven ja päästäneet hänet vierashuoneeseen sitä -tietä. Kun ensiksimainittu herrasmies oli kerta vuokrannut huoneen -yöksi, niin eihän siinä ollut mitään -- hän saattoi tietysti päästää -sisälle kenet hyvänsä. Ja kun herra Guy oli siellä, niin tiesin, -että kaikki oli hyvin. Niinpä en vaivannutkaan päätäni koettamalla -arvata kuka hän oli -- ajattelin, että hän lienee herra Harry -- -tuo kolmas mies, tarkoitan. Kun kello alkoi lähetä kolmea, rupesi -minua torkuttamaan istuessani tuolilla valkean ääressä, ja luulen -nukahtaneeni. Heräsin puutarhaportin rasahdukseen. Hyppäsin pystyyn ja -katsahdin ulos ikkunasta. Näin kolme miestä ulkona maantiellä. He --" - -"Pysähtykäähän vähän, olkaa hyvä", keskeytti tutkintotuomari. "Tämä -näyttää olevan hyvin tärkeä kohta. Kuulkaapas, muistatteko -- -tarkalleen -- mihin aikaan se tapahtui, Grimsdale?" - -"Kyllä, sir! Katsoin uunin reunalla olevaan kelloon -- harvinainen, -mainio ajanmittari, sir -- kun nousin tuoliltani työntääkseni syrjään -ikkunaverhot ja katsoakseni ulos. Kello oli silloin täsmälleen -seitsemäntoista minuuttia yli kolme." - -"Siis", huomautti tutkintotuomari katsahtaen valamiehistöön, "noin -puolitoista tuntia ennen auringon nousua. Mutta, Grimsdale, kuinka -saatoitte nähdä niin varhain aamulla?" - -"Katsokaas, sir, oli kirkas yö, kuukin pilkisteli silloin tällöin, ja -sinä yönä saattoi nähdä vallan hyvin -- himmeä valaistus, voitaisiin -sanoa. Minä eroitin tallirakennuksemme tien toisella puolen aivan -selvästi samoin kuin myös sen ympärillä kohoavat puut ja tien. Ja näin -nuo kolme herrasmiestä -- heidän hahmonsa, tarkoitan -- helposti." - -"Mitä he tekivät?" - -"Kävelivät verkalleen poispäin Valtikasta Greycloisteriin ja -Mitbourneen vievää tietä myöten, sir." - -"Voitteko eroittaa heidät, kunkin erikseen?" - -"Kyllä, sir. Minä tunsin, kuka oli herra Guy ja kuka Valtikkaan ensiksi -tullut mies. Herra Guy käveli keskellä; hänen vasemmalla puolellaan -oli se herrasmies, joka tuli kello yhdeksältä; kolmas mies oli hänen -oikealla sivullaan." - -"Millainen mies hän oli?" - -"Pitkä mies, sir -- hyvinkin kuuden jalan mittainen." - -"Saatoitteko tuntea hänet ulkomuodostaan joksikin lähiseudun -asukkaaksi?" - -Ensi kertaa todistajain aitioon ilmautumisensa jälkeen Grimsdale näytti -hieman epäröivän. Hän keskeytti pudistaen päätänsä. - -"Katsokaas, sir, suvaitkaa muistaa, ettei silloin ollut niin valoisaa -kuin olisi pitänyt olla", vastasi hän. "Se on vaikeata, siihen aikaan -aamusta." - -"Ettekö tullut silloin ajatelleeksi, kuka se mies oli?" tiedusti -tutkintotuomari. - -"Kyllä, tulin todellakin arvelleeksi -- ajatelleeksi jotakin", myönsi -Grimsdale. - -"Mitä?" - -Grimsdale epäröi jälleen. - -"Se oli vain arvelua", sanoi hän vihdoin. "Vain -- päähänpiston -tapaista. Mieluummin olisin sanomatta." - -"Luulenpa, että teidän täytyy sanoa, Grimsdale. Ilmeisesti -te nähdessänne kolmannen miehen tulitte ajatelleeksi hänen -henkilöllisyyttään. No niin, mitä te ajattelitte?" - -"No, sir, jos minun täytyy, niin minun täytyy! Ihmettelin - vain -ihmettelin, huomatkaa, arvoisat herrat -- eikö se ollut herra -Harborough." - -"Te ihmettelitte, eikö kolmas mies, se mies, joka käveli Guy -Markenmoren oikealla puolella tietä pitkin, ollut herra John -Harborough. Te siis luulitte tunteneenne hänen vartalonsa?" - -"Kyllä, sir. Mutta vain siitä, että mies oli hyvin pitkä -ruumiinrakenteeltaan, ihan herra Harboroughin kaltainen, ja että he -kaikki kolme menivät Greycloisteriin, Harboroughin taloon päin; ja -käsitättehän, sir, kun olin kuullut, että herra Harborough oli palannut -jälleen kotiin ja -- no niin, olin kai ajatellut häntä hieman silloin. -Minä -- minä en haluaisi tultavan siihen käsitykseen, että väittäisin -miehen olleen herra Harboroughin, kun en tahdo sitä väittää." - -"Ettekö menisi valalle, että kolmas mies oli herra Harborough?" - -"En, sir -- en todellakaan!" - -"Mutta se mies oli ihan Harboroughin pituinen, muistutti häntä -ruumiinrakenteeltaan ja käytökseltään?" - -"Juuri niin, sir." - -"No, siirtykäämme ensimmäiseen mieheen -- häneen, joka vuokrasi huoneen -Valtikasta. Mihin aikaan hän palasi sinne tämän jälkeen?" - -"Hän ei palannut ollenkaan, sir!" - -"Mitä -- eikö ollenkaan?" - -"Ei ollenkaan, sir! Siitä pitäen en ole nähnyt hänestä jälkeäkään! -Minulla on kolme puntaa neljätoista shillingiä, jotka kuuluvat -hänelle, sir -- mutta kuten sanoin, hän ei ole tullut enää takaisin. -Menin vierashuoneeseen nähtyäni heidät tiellä -- lasiovi oli hiukan -raollaan ja kaksi lamppua oli palanut karrelle. Sitten ajattelin, etten -huolisi mennä levolle -- ja ryhdyin korjaamaan pois illallista ja -siistimään vierashuonetta. Tietysti odotin herrasmiehen palaavan millä -hetkellä hyvänsä -- ajattelin näet, että hän oli lähtenyt vain hieman -jaloittelemaan kahden toverinsa kanssa. Mutta häntä ei näkynyt enää -- -siitä pitäen en ole nähnyt enkä kuullut hänestä mitään." - -Tutkintatuomari katsahti kirjureihin ja lakimiehiin. Hänen ilmeensä oli -kuin henkilön, joka harhailtuaan monia mutkittelevia teitä huomaa äkkiä -joutuneensa umpikujaan. - -"On aivan selvää, että kaikki tämä vaatii lisätutkimuksia", huomautti -hän. "Poliisin on päästävä noiden kahden miehen jäljille, jotka olivat -vainajan kanssa Valtikka-majatalossa maanantain ja tiistain välisenä -yönä. Lienee parasta lykätä tutkinto toistaiseksi." - -"Haluaisin tehdä pari kysymystä todistajalle", keskeytti asianajaja. -Grimsdale, te sanoitte, että se mies, "joka tuli taloonne kello -yhdeksältä maanantai-iltana ja vuokrasi huoneen yöksi, antoi teille -viiden punnan setelin, josta teidän piti ottaa osuutenne. Onko se -seteli vielä teillä?" - -"Kyllä, sir", vastasi Grimsdale vetäen esille vanhakuosisen kukkaron. -"Kas tässä, sir." - -"Se seteli on jätettävä poliisille", sanoi asianajaja. "Ja nyt toinen -kysymys: Mikä tuo vieras oli miehiään? Oliko hän englantilainen?" - -"Sain sen vaikutelman, sir", vastasi Grimsdale, "että hän oli -amerikkalainen -- hänen puheestaan päättäen, sir. Kun palvelin sir -James Marchantilla, näin paljon amerikkalaisia herrasmiehiä; pidin -häntä amerikkalaisena." - -"Mainiota -- mutta vielä yksi kysymys. Löysittekö siistiessänne -vierashuonetta mitään, jotakin pikku esinettä, joka olisi saattanut -jäädä joltakin näistä herroista. Vieraat unohtavat väliin yhtä ja -toista, ymmärrättehän." - -Grimsdale työnsi kätensä toiseen taskuun ja veti jotakin esille. - -"Löysin, sir -- aioin mainita siitä. Löysin tämän illallispöydältä." - -Kohotettuaan esineen ensiksi ylös, niin että kaikki läsnäolijat -saattoivat nähdä sen, isäntä laski todistajain aition kaiteelle -hopeahelaisen, ruusupuisen piipun. - - - - -KYMMENES LUKU - -Sormus ja piippu - - -Asianajaja otti piipun, tutki sitä ja ojensi sen tutkintotuomarille, -joka vuorostaan tarkasteli sitä ennen kuin antoi sen Fransemmerylle -ja hänen valamiestovereilleen. Se kulki noiden kahdentoista miehen -kädestä käteen ja joutui jälleen asianajajalle, joka kohotti sen ylös -Grimsdalen nähtäväksi vielä kerran. - -"Te löysitte tämän -- joka on ruusupuinen piippu, parempaa lajia, -hopeahelainen -- vierashuoneenne illallispöydältä sen jälkeen, kun nuo -kolme miestä olivat poistuneet, Grimsdale?" kysyi hän. "Teittekö sen -johtopäätöksen, että joku heistä oli jättänyt sen sinne?" - -"Olen varma siitä, sir." - -"Kuinka voitte olla niin varma siitä? Teillä kai oli vieraita tuossa -huoneessa edellisenäkin päivänä?" - -"Kyllä, sir. Mutta minä katoin itse illallispöydän. Tuo piippu, sir, -oli silloin, kun löysin sen, pikku lautasella -- lähellä paikkaa, missä -eräs herroista oli istunut, ja sitä oli juuri käytetty, sir -- pesä oli -vielä lämmin." - -"Onnittelen teitä terävästä havaintokyvystänne, Grimsdale", sanoi -asianajaja hymähtäen. Hän pani piipun edessään olevalle pöydälle, -keskelle papereitaan, ja kääntyi tutkintotuomarin puoleen. "Te kai, -sir, mainitsitte tutkinnon lykkäämisestä tällä asteella?" jatkoi -hän. "Jos saan tehdä ehdotuksen, niin lausuisin mielipiteenäni, että -lykkäyksen tarkoituksena tulisi olla varata aikaa perinpohjaisempaa -tutkimusta varten; minusta näyttää, että tässä on paljon sellaista, -mistä on päästävä selville, ja --" - -"Me lykkäämme tutkinnon kahden viikon päähän tästä päivästä", sanoi -tutkintotuomari. Hän kääntyi valamiehistön puoleen kehoitellen ja -neuvoen heitä pidättymään minkäänlaisten johtopäätösten teosta ennen -kuin heille on esitetty lisätodistuksia. Ilmaisten sitten mutisten -toivomuksen, että heidän jälleen kokoontuessaan poliisi voisi antaa -lisävalaistusta tähän perin kiusalliseen kysymykseen, hän poistui -tuoliltaan tuntien ilmeisesti helpotusta sen johdosta, että päivän -oikeudenkäynti oli päättynyt. - -Vanha ruokasali tyhjeni nopeasti. Kuuntelijat, todistajat ja kirjurit -alkoivat tunkeilla kaikista sopista ja nurkista ja virrata ulos -ryhmittäin, keskustellen aamun tapahtumista ja paljastuksista. -Rouva Tretheroe poistui kahden vieraansa kera; Harry Markenmore -ja hänen sisarensa lähtivät huoneesta Harboroughin seurassa; -valamiehet astuivat ulos kaksi- ja kolmimiehisissä ryhmissä. Mutta -väliaikaisen oikeussalin keskelle, ison pöydän ympärille, jonka -ääressä lakimiehet ja kirjurit olivat istuneet kirjat ja paperit -edessään, keräytyi muutamia henkilöitä ja alkoivat keskustella asioista -vapaasti -- poliisikomisario, Blick, asianajaja, joka oli edustanut -poliisiviranomaisia, Chilford, Walkinshaw ja Fransemmery, joka -tutkintotuomarin kehoituksesta huolimatta katsoi olevansa oikeutettu -kuuntelemaan kaikkea, mikä vain koski asiaa. - -"Minusta tuntuu siltä", puhui Chilford juuri kun Fransemmery liittyi -seuraan, "että on -- sanon sen Markenmoren perheen lakimiehenä -- -tutkittava perinpohjin Guy Markenmoren liikeasioita ja hänen yksityistä -elämäänsä Lontoossa! Tämä juttu ei ole lähtöisin täältä eikä täällä -sommiteltu! Jos etsiväkomisario Blick tahtoo päästä asian perille, -pitäisi aloittaa Lontoosta -- missä Guy Markenmore on asustanut viime -vuodet." - -"Luuletteko siis, että häntä seurattiin tänne?" lausui asianajaja, joka -oikeudenkäynnin nyt päätyttyä oli sytyttänyt savukkeen ja poltteli sitä -mielihyvillään istuen pöydän kulmalla. "Luuletteko siis, että tämä -juoni on punottu Lontoossa?" - -"Minusta on hyvin todennäköistä, ettei kaikki se, mitä olemme kuulleet -tänä aamuna, ole itse asiassa missään yhteydessä varsinaiseen totuuteen -Guy Markenmoren murhasta!" vastasi Chilford. "Olen aivan varma -- -omasta puolestani -- että John Harborough on yhtä viaton kuin minä -itse, ja melkein yhtä varma siitä, että nuo kaksi miestä, jotka -olivat Guyn seurassa Valtikassa, ovat myös syyttömiä. Todennäköisesti -noita miehiä tullaan kuulustelemaan -- heidät saadaan kyllä käsille. -Saattepa nähdä, että Valtikassa tapahtunut kohtaus -- merkillinen -kylläkin, myönnän sen! -- oli vain liikeneuvottelu. Ei -- vielä emme -ole päässeet edes jäljille! Kuten sanoin, Blickin on lähdettävä -takaisin ja aloitettava Lontoossa, jos hän mielii päästä asian perille. -Mistä me tietäisimme, minkälaisia asioita Guy Markenmorella oli? Tai -salaisuuksia? Kaikesta päättäen jollakin on saattanut olla hyvät syynsä -päästä hänestä vapaaksi." - -"Minua ihmetyttää suuresti", huomautti poliisikomisario, "miten nuo -kaksi miestä, jotka olivat Guy Markenmoren seurassa Valtikassa, -pääsivät kylään ja sieltä pois kenenkään huomaamatta. Mieheni ovat -tehneet jo mitä perinpohjaisimpia tutkimuksia kaikilla lähiseudun -asemilla, mutta tulokset ovat supistuneet -- nollaan!" - -"Oudot ihmiset, kaupan päällisiksi!" sanoi Walkinshaw. - -"Mistä sen tietäisimme?" kysyi Chilford. "Parinkymmenen kilometrin -alalla on koko liuta henkilöitä, jotka saattavat olla liikesuhteissa -Guy Markenmoren kanssa. Hänellä saattoi olla liikeasioita -selvitettävänä tuona yönä aivan yhtä hyvin noiden kahden miehen kuin -hänen veljensä ja sisarensakin kanssa. Niin kai asian laita olikin." - -"Grimsdale vakuuttaa, että ensimmäinen miehistä oli amerikkalainen", -huomautti Walkinshaw. "Meillä ei ole kovinkaan monta amerikkalaista -täällä asumassa. Voisin laskea heidät sormillani." - -"Se on totta", sanoi poliisikomisario. "Jos mies oli amerikkalainen --- ja Grimsdale sanoo kohdanneensa heitä aikoinaan monia, joten hänen -pitäisi tuntea -- niin hän tuli jostakin kauempaa. Mutta erästä seikkaa -en jaksa tässä käsittää -- miten pääsivät hän ja tuo toinen mies pois -aivan huomaamatta tiistai-aamuna?" - -Fransemmery oli samoin kuin Blick kuunnellut tarkkaavasti mutta ääneti -näitä mielipiteitä ja ajatuksia; hän rykäisi arastellen ikäänkuin -pyydellen anteeksi jo sitäkin, että hän rohkeni sekaantua keskusteluun. - -"Puhuttaessa -- puhuttaessa Amerikasta", huomautti hän, "tällä seikalla -ei liene mitään merkitystä eikä se taida olla edes minkäänlaisessa -yhteydessä itse keskustelun aiheen kanssa, mutta sallinette minun -huomauttaa, että postihöyrylaiva lähti Southamptonista New Yorkiin -kello yksi päivällä viime tiistaina. Nähkääs, Markenmoresta on -neljäkymmentäviisi kilometriä maanteitse Southamptoniin, ja jos se -mies -- ensimmäinen mies -- oli amerikkalainen, voi olla mahdollista, -että hän matkusti Southamptoniin, nousi tuohon laivaan ja oli kaukana -merellä saamatta tietää, mitä oli tapahtunut sille miehelle, jolle hän -oli tarjonnut illallisen. Tiedän tuosta laivasta siksi, että lähetin -postissa eräitä vanhoja asiakirjoja muutamalle Yhdysvalloissa olevalle -ystävälleni." - -Poliisikomisario kierteli sotilasviiksiään ja tarkasteli Fransemmerya. - -"Hm!" huomautti hän. "Siinä voi olla paljonkin perää -- hän on -todellakin saattanut matkustaa sitä tietä Lontoosta Southamptoniin. -Mutta -- kummallista, ettemme ole voineet saada selkoa hänen -saapumisestaan ja lähdöstään!" - -"Miksei hän palannut enää takaisin Valtikkaan -- missä hänen piti -saaman kolme puntaa neljätoista shillingiä?" kysyi Walkinshaw. - -"En tiedä", sanoi poliisikomisario. "Mutta eräästä asiasta olen ihan -varma -- kuka hyvänsä hän lienee ollutkin, varhain aamulla Lontooseen -menevään junaan ei hän noussut Selcasterin eikä Mitbournen asemalla -tuona aamuna. Selcasterissa astui junaan vain viisi matkustajaa, -Mitbournessa kaksi, ja junamiehet tuntevat heidät jokikisen!" - -"Ei ole välttämätöntä nousta junaan päästäkseen tälle seudulle tai -täältä pois", huomautti Walkinshaw. "Minä puolestani olen sitä mieltä, -että ne kaksi miestä tulivat ja menivät autolla." - -Poliisikomisario katsahti Walkinshawiin ja ilmaisi mutisten olevansa -toista mieltä. - -"Luuletteko, etten ole ajatellut sitä mahdollisuutta", sanoi hän. -"Minun mieheni ovat tutkineet sitä asiaa kaikkialla! Jokaisessa -lähikylässä -- jokaisessa talossa teiden varsilla! Mutta -- ilman -pienimpiäkään tuloksia." - -"Se ei hämmästytä minua eikä vaikuta siihen, mitä sanoin", väitti -Walkinshaw. "Te tiedätte yhtä hyvin kuin minäkin, että se paikka, missä -nyt olemme, sijaitsee melkein keskellä kolmiota, niin sanoakseni. -Kolmella puolella kulkee leveä valtamaantie. Kaikilla näillä kolmella -maantiellä vallitsee nykyään mitä vilkkain autoliikenne. Tiedän -kai minä, kun asun erään varrella niistä. Luullakseni vähintäin -neljäkymmentä kaikenlaista autoa huristaa taloni ohitse joka tunti." - -"Mutta ei varhain aamulla!" keskeytti poliisikomisario epäilevästi. - -"Ilmoitin teille keskimääräisen luvun", sanoi Walkinshaw. "Kello -viidestä alkaen, ainakin. Luuletteko, että yksi auto huomattaisiin -niiden satojen joukosta, jotka tulevat ja menevät? Loruja!" - -"Mihin he jättivät autonsa tullessaan Valtikkaan?" kysyi -poliisikomisario. - -"Minusta ei siinä ole mitään ihmeellistä", vastasi Walkinshaw. -"Ottaisin kätkeäkseni auton, kuinka suuren hyvänsä, jonkin syrjätiemme -varrelle tai puistikkoon tai johonkin mukavaan notkelmaan ylängölle -muutamiksi tunneiksi, ilman että kukaan huomaisi sitä. Niin -yksinäisellä seudulla kuin tämä, ja lisäksi yöllä! Vallan helppo asia!" - -"Jos ne kaksi miestä saapuisivat tänne yhdessä autolla", sanoi -Chilford, "niin miksi toinen heistä ilmaantui Grimsdalen taloon kello -yhdeksän illalla, mutta toinen vasta kahdelta aamulla?" - -"Mitä siihen asiaan tulee -- jos rupeatte kyselemään miksi ja -minkätähden", virkkoi Walkinshaw, "niin minäkin puolestani kysyisin, -minne meni ensimmäinen mies, poistuttuaan Valtikasta ensimmäisen kerran -tulonsa jälkeen? Hän oli poissa yhteentoista saakka. Missä hän kävi?" - -"Kas vain, mekin olemme pohtineet sitä asiaa!" sanoi poliisikomisario -melkein pilkallisesti. "Kylässä ei ole ainoatakaan sielua, joka olisi -nähnyt ketään vierasta sinä iltana!" - -"Kukaanhan ei tietänyt hänestä mitään ennen Grimsdalen todistusta." - -"Tai kuka voi sanoa tietäneensä!" sanoi Chilford ivallisesti. -"Hänen on täytynyt käydä jossakin ja tavata joku." Hän veti esille -kellonsa. "Lähdenpä kotiin välipalaa haukkaamaan", sanoi hän. "Tämä on -ajanhukkaa. Minä annan neuvoni Blickille -- palatkaa vanhoja jälkiänne -myöten ja ryhtykää työhön alkulähteellä -- Lontoossa!" - -"Mitä sanoo Blick?" kysyi asianajaja naurahtaen. Hän oli poltellut koko -ajan ääneti savukettaan, toisten pakistessa. "No, Blick!" - -"Blick on viisas nuori mies", sanoi poliisikomisario. "Hän ei sano -mitään. Te lähdette omaa latuanne, vai mitä, Blick?" - -"Saamani neuvon mukaan", vastasi Blick hymyillen. "Olen kuitenkin aina -valmis ottamaan varteen hyvät ehdotukset." - -"Lähdetäänpäs" sanoi Chilford "kello on kaksi. Mielisin tarjota -jollekin teistä -- teille kaikille -- hieman einettä, jos tulette -mukaani. Kylmää ruokaa -- mutta sitä runsaammin." - -Miehet astuivat joukolla eteishalliin, ja siellä he näkivät Harry -Markenmoren ja Valencian juuri tulevan vierashuoneesta. Harry lähestyi -miesryhmää ja nyökkäsi Blickille. - -"Sisareni haluaisi tehdä erään kysymyksen komisario Blickille", sanoi -hän kääntyen poliisikomisarion puoleen. "Kysymys on velivainajani -yksityistavaroista." - -Blick kääntyi Valenciaan päin; toiset pysähtyivät, uteliaina ja -tarkkaavina. Valencia katsoi etsivää hiukan levottomasti. - -"Tehän tutkitte velivainajani vaatteet ja kaikki, mitä oli hänen -yllään?" kysyi hän. "Te mainitsitte useista esineistä todistajain -aitiossa tänä aamuna. Mainitsitteko ne kaikki?" - -"Kaikki -- kyllä", vastasi Blick. - -"Jokainoan esineenkö, jonka löysitte?" - -"Jokikisen!" - -Valencian kasvot muuttuivat entisestään huolestuneemmiksi. Hän katseli -ympärilleen miesten tarkkaaviin kasvoihin. - -"Eräästä -- esineestä, joka oli varmasti veljelläni, kun hän poistui -tästä talosta maanantai-iltana puoli yhdentoista aikaan, te ette -puhunut mitään", sanoi hän kääntyen jälleen Blickiin. "Sormuksesta --- laadultaan hyvin harvinaisesta sormuksesta, hänen oikean kätensä -keskisormessa." - -"Hänen oikean kätensä keskisormessa oli sormus", sanoi Blick. "Hyvin -hieno jalokivisormus -- yhdellä kivellä varustettu." - -"Hänen oikean kätensä keskisormessa oli kaksi sormusta", väitti -Valencia. "Jalokivisormus, josta mainitsitte, ja tuo toinen. Minä -otin sen puheeksi hänen ollessaan täällä. Se oli varsin merkillinen -sormus -- se näytti minusta melkein kupariselta, muutamin paikoin -emaljoidulta. Se kiinnitti minun huomiotani siksi -- siksi, että tunnen -erään henkilön, jolla on ihan samanlainen sormus -- sen kaksoiskappale, -todellakin." - -"Niinkö?" sanoi Blick tyynesti. "Kenellä?" - -"Rouva Tretheroella", vastasi Valencia. - -Vieressä seisovat miehet katsahtivat toisiinsa. - -"Oletteko varma, että veljenne kädessä oli tuo toinen merkillisen -näköinen sormus, kun hän lähti täältä?" kysyi Blick. - -"Olen varma siitä", vakuutti Valencia. "Ehdottomasti!" - -"Ja te sanoitte, että rouva Tretheroella on samanlainen sormus?" - -"Jota hän kantaa aina", sanoi Valencia. "Veljenne sormessa ei ollut -sellaista sormusta, kun minä toimitin tarkastuksen", huomautti Blick. -"Mutta -- minäpä otan selvän asiasta." - -Harry ja Valencia vetäytyivät takaisin vierashuoneeseen, ja toiset -jatkoivat matkaansa pääovelle, mutta ennenkuin he pääsivät sinne, -keskeytettiin heidän kulkunsa Chilfordin vierasvaraisen pöydän ääreen -toisen kerran. Nuori, vilkkaan näköinen mies, jonka toisessa kädessä -oli muistikirja, toisessa lyijykynä, astui heitä vastaan. - -"Herra poliisikomisario", sanoi hän itseensäluottavan varmasti, -"sallikaa minun esitellä itseni -- Summers, _Daily Sentinel_-lehdestä --- erikoiskirjeenvaihtaja, sir." - -"Mitä tahdotte?" kysyi poliisikomisario. Hän ajatteli juuri Chilfordin -kylmää häränpaistia ja tunsi täysin käsitettävää vastenmielisyyttä -reporttereita kohtaan. "Minulla ei ole teille mitään siihen lisättävää, -mitä jo olette kuullut." - -"Olisin teille hyvin kiitollinen, jos näyttäisitte minulle sitä viiden -punnan seteliä, jonka oletettu amerikkalainen antoi Grimsdalelle", -sanoi Summers, "ja piippua, joka unohtui Valtikkaan". - -Poliisikomisario kääntyi Blickin puoleen. - -"Onko teillä mitään sitä vastaan?" kysyi hän. - -"Minä rohkenisin luulla, ettei Blickillä -- siitä päättäen, mitä olen -sattunut kuulemaan hänen loistavista kyvyistään -- ole mitään sitä -vastaan", sekaantui puheeseen Summers, joka nähtävästi oli noita nuoria -miehiä, jotka panevat maailman mullin mallin koettaessaan hankkia -hyvää tekstiä. "Blick, sir, tietää, mikä arvo on sanomalehdistöllä -- -varsinkin niin tavattoman laajalle levinneellä lehdellä kuin meidän -- -yhtä hyvin kuin minä itse." - -"Minulla ei ole mitään sitä vastaan", sanoi Blick nauraen. "Tässä -on seteli -- te kai haluatte numeroa? B. H. 887563. Piippu -- se on -sisällä pöydällä -- poliisin hallussa. No, minä näytän sen teille." - -Hän palasi vanhaan ruokasaliin Summersin kanssa; toiset jäivät -odottamaan haastellen Valencian sormusta koskevasta tiedonannosta. -Kului muutamia minuutteja; sitten pisti Blick päänsä eteissalin oven -raosta näyttäen hieman hämmästyneeltä. - -"Herra komisario", huusi hän. "Se piippu -- onko se teillä?" - -Poliisikomisario käännähti häneen päin kiihkeän nopsasti. - -"Minullako?" huudahti hän. "Ei -- minulla sitä ei ole. Eikö se ole -siellä?" - -Blick ravisti päätänsä, ja hänen kasvoilleen levisi suuttunut ilme. -Hän vetäytyi takaisin ruokasaliin ja poliisikomisario harppoi perässä. -Toiset seurasivat jäljessä tuntien pakottavaa uteliaisuutta, jota -heidän olisi ollut vaikea selittää. Blick penkoi juuri pöydällä olevia -kirjoja ja papereita heitellen niitä hujan hajan. Pari kolme poliisia -oli läsnä; lisäksi oli saapuvilla saman verran asianajajien kirjureita -ja tutkintotuomarin apulainen; pöydän toisessa päässä pari paikkakunnan -reportteria teki uutterasti muistiinpanoja lehtiöihinsä. - -"Minä en ole nähnyt sitä -- en ainakaan sen jälkeen kun sitä -näytettiin", sanoi poliisikersantti, jonka kimppuun Blick oli -käynyt. "Näin Grimsdalen ottavan sen esille ja tutkintotuomarin ja -valamiehistön käsittelevän sitä, mutta senjälkeen en ole nähnyt sitä." - -"Kenellä se oli viimeksi?" kysyi Blick. - -"Minulla!" vastasi asianajaja. "Minä otin sen valamiehistöltä ja laskin -pöydälle -- juuri tähän." - -"No niin, se on poissa!" sanoi Blick. Hän kääntyi poliisikersanttiin. -"Onko täältä poistunut ketään sellaista teidän miestänne, joka olisi -saattanut ehkä kaapata sen?" - -"Ketään ei ole vielä poistunut", vastasi kersantti. "Me olemme täällä -kaikki -- meitä on yhtä monta kuin tullessammekin." - -Blick käänsi nurin kaikki, mitä pöydällä oli. Hänen kasvonsa muuttuivat -omituisiksi, mutta hän ei virkkanut mitään. - -"Kaikki, jotka poistuivat huoneesta, kulkivat ohi pöydän tätä laitaa", -huomautti kersantti. "Jos joku mieli siepata sen ja viedä pois, niin -hänen tarvitsi vain ojentaa kätensä. Kukaan ei voinut huomata mitään -- -siinä tungoksessa." - -"Kenenkähän mieli teki se siepata?" kysyi Blick yrmeästi. - -Summers, joka oli auttanut etsiskelyssä, hykähti äkkiä. - -"On olemassa eräs mies, joka tuiki mielellään olisi halunnut ottaa sen -mukaansa!" huudahti hän. - -Blick kohotti katseensa rypistäen kulmiaan. - -"Mitä te tarkoitatte?" ärähti hän. "Kuka -- mikä mies?" - -"Se mies, jolta se jäi Valtikan illallispöydälle, luonnollisesti!" -vastasi Summers hykähtäen jälleen. "Kuinka voitte tietää, ettei hän -piillyt innostuneiden kuuntelijain joukossa? Niin kai asia lieneekin!" - -Blick työnsi syrjään viimeisen paperikasan ja kääntyi ovelle. - -"No niin, se on kadonnut, tavalla tai toisella", mutisi hän. - -"Kaunis todistuskappale tipotiessään, kaiken lisäksi", puheli Summers -itsekseen. "Se olisi voinut johtaa teidät omistajan jäljille, Blick. -Mutta kai se on joutunut hänen käsiinsä -- mitäs arvelette? Näppärää! -Mutta oli miten oli, jos hän on se henkilö, joka näpisti sen tuosta -pöydältä, niin yhdestä asiasta olette päässyt selville -- hän on joku, -joka on jossakin aivan lähettyvillä. Vai mitä, Blick?" - -Mutta Blick oli jo rientänyt takaisin eteishalliin, ja poliisikomisario -ja toiset seurasivat häntä. - -"Merkillistä tämä, Blick!" sanoi poliisikomisario. "Kuka on saattanut -sen ottaa -- ja miksi?" - -"Asianlaita lienee sellainen kuin tuo sanomalehtineekeri sanoi", -vastasi Blick matalalla äänellä. "Mies, joka jätti sen Valtikkaan, on -varmaan ollut täällä tänä aamuna ja käyttänyt tilaisuutta hyväkseen -anastaakseen sen itselleen. Mutta --" - -"Nyt on jo aika lähteä puiston poikki talolleni, hyvät ystävät, ja -hankkia jotakin suuhun pantavaa", puuttui Chilford puheeseen. "Vähät -muusta -- tulkaa mukaan!" - -Blick pyyteli anteeksi -- hänellä oli tehtävää, sanoi hän. -Huomattuaan, että hänen työskentelynsä Markenmoressa muodostuisi -luultavasti pitkälliseksi, hän oli edellisenä päivänä majoittunut -vakinaisesti Valtikkaan, ja sinne hän nyt riensi kiireesti. Hänellä -oli monia puuhia, paljon pohdittavaa. Saman päivän aamuna, ennen -tutkintotilaisuuteen lähtöään, hän oli lähettänyt viestinviejän -Selcasteriin ostamaan eräitä määrättyjä tarpeita; heti ensiksi -Valtikkaan saavuttuaan hän kysyi, oliko viestinviejä palannut. - -"Tavarakasa on arkihuoneenne pöydällä, herra Blick", vastasi Grimsdale. -"Ja myös aamiainen." - -Blick istuutui aterioimaan, yksin, syöden ja juoden vankasti puolisen -tuntia. Sitten, kun ruoka oli korjattu pöydältä, hän sytytti piippunsa, -veti esille kynäveitsensä ja leikkasi Selcasterista tuotujen pakettien -sidenuorat poikki. - - - - -YHDESTOISTA LUKU - -Ensimmäiset toimenpiteet - - -Viestinviejä, jonka Blick oli lähettänyt Selcasteriin sinä aamuna -ennen lähtöään Markenmoren kartanoon ollakseen läsnä murhatapauksen -alustavassa tutkintotilaisuudessa, oli vienyt kirjeen vanhan -kaupungin etevimmälle kirja- ja paperikauppiaalle. Blick havaitsi -tarvitsevanpa kipeästi eräitä välineitä ryhtyessään ratkaisemaan niitä -pulmakysymyksiä, jotka juuri oli hänelle asetettu. Kirjakauppias -oli se mies, joka voi antaa hänelle apuaan. Ja tuossa olivat nyt -kirjakauppiaan lähettämät tavarat -- toinen iso rullalle kierretty -paketti, huolellisesti kääritty piikkokankaaseen; toinen pullea pikku -mytty, ruskeaan paperiin verhottu. Blick aukaisi tämän ensiksi, -veti esille ja pani pöydälleen laskostetun tiekartan, kreivikunnan -yleiskartan, pari kolme paikkakunnan opaskirjaa, selittävillä -valokuvilla varustettuja, korkeampilentoisen tekeleen, _Selcasterin -ympäristöt_, joka myös oli runsaasti kuvitettu, Bradshawin turistin -ja paikallisen aikataulun. Hän tarkasteli niitä kaikkia huolellisesti -laskiessaan ne kädestään -- juuri niitä hän kaipasi. Mutta hän tunsi -vielä suurempaa mielenkiintoa isoa, piikkokankaaseen käärittyä -pakettia kohtaan, joka, sitten kun se oli vapautettu kääreistään, -osoittautui sisältävän virallisen kartan Markenmoren kylästä ja sen -lähimmästä ympäristöstä -- ison nelikulmaisen esineen, paksupaperisen, -johon oli merkitty, nimitetty ja mitattu jokainen valtamaantie, -kylätie, polku, talo, huvila, niitty, metsä, keto, lehto, joki, puro, -pensaikko, porras. Blick tunsi riemastuneena saavansa tyydytystä -salapoliisivaistoilleen katsellessaan tuota mestarinäytettä -- hän -siunasi yleisesikunnan topografisen osaston miehiä sen johdosta, että -he olivat valmistaneet sen huolellistakin huolellisemmin. Hän haki -käsiinsä Grimsdalen ja sai tältä muutamia nastoja; näillä hän kiinnitti -valtavan karttansa sopivaan, tyhjään paikkaan arkihuoneensa seinällä, -ja seuraavan puolen tunnin ajan hän seisoskeli sen edessä poltellen -piippuaan. Tämän jälkeen hän olikin muodostanut itselleen yleiskuvan -ympäristöstään ja painanut tärkeimpäin paikkain nimet teräväin -aivojensa salaisiin lokeroihin. - -Sitten hän kävi käsiksi oppaisiin, karttoihin ja aikatauluihin ja -tarkasteli niitä kahden tunnin ajan väsymättömän uutterasti. Hän tahtoi -ottaa selkoa kaikesta, mikä koski maanteitä, rautateitä ja aikoja --- alkeellista työtä tämä, mutta tuiki tärkeätä. Ja hän totesi heti -sen, mitä Walkinshaw oli sanonut tutkinnon lykkäämistä seuranneessa -jälkikeskustelussa, nimittäin, että Markenmore sijaitsi melkein -keskellä eräänlaista kolmiota, jonka sivuina olivat valtamaantiet. Nämä -tiet muodostivat sellaisen kolmion, että sen kaksi sivua oli lyhyempiä -kuin kolmas sivu, mutta keskenään yhtä pitkää; kolmas sivu oli toisia -pitempi. Markenmore sijaitsi tämän kolmion lounaisosassa, läheten sitä -kulmaa, jonka muodostivat kolmion kanta ja pisin sivuista; niin ollen -se oli lähempänä kolmion kahta sivua kuin kolmatta ja sentähden myös -kahta valtamaantietä kuin yhtä. Ja näistä kolmesta valtamaantiestä -kaksi, jatka molemmat lähtivät Lontoosta kartastoon päin, sivuutti -muutaman kilometrin päässä Markenmoren; kolmas tie kulki koko matkan -rannikkoa pitkin. Valtamaanteitse Markenmore oli siis välittömässä -yhteydessä Lontooseen, tarkemmin sanoen kymmenen penikulman päässä -siitä koilliseen, ja matkan varrella oli muutamia rannikkokaupunkeja -vähäisen matkan päässä toisistaan. - -Mutta sen kolmion lisäksi, jonka nämä valtamaantiet muodostivat, oli -olemassa vielä toinenkin kolmio, rautateiden muodostama. Rautatiet -seurasivat itse asiassa maanteitä ja kulkivat yhdensuuntaisesti -niiden kanssa; ne olivat niiden mukaiset kaikissa suhteissa; maantie -ja rautatie kulkivat rinnakkain, eivätkä ne olleet missään kohdin -toisistaan puoltatoista kilometriä kauempana. Markenmoresta oli lyhyt -matka näille pääradoille. Sieltä voitiin päästä helposti useille -asemille. Itse Selcaster sijaitsi noin neljän kilometrin päässä -kaakkoiseen; Mitbourne melkein saman välimatkan etäisyydellä itään; -neljän ja puolen kilometrin päässä lounaiseen oli tärkeä ratojen -yhtymäkohta; kuuden kilometrin päässä pohjoiseen oli asema tien -varrella. Tarkastettuaan aikatauluaan Blick huomasi, että kello neljän -ja kuuden välillä aamulla kaikkien näiden neljän aseman ohi kulki -melkoinen määrä junia pohjoiseen ja etelään, itään ja länteen, ja että -kahdelta asemalta, mainitulta risteysasemalta ja pohjan puoliselta -asemalta, lähti joka aamu neljännestä vaille kuusi erikoisia työjunia, -jotka epäilemättä kuljettivat paljon kaikenlaisia työmiehiä muutaman -kilometrin päässä rannikolla sijaitsevaan suureen lastaussatamaan. -Sanalla sanoen hän teki sen havainnon, että vikkelä, neuvokas mies -saattaisi päästä ilman minkäänlaisia vaikeuksia huomaamatta pois -Markenmoren seuduilta millä hyvänsä niistä varhaisista aamujunista, -jotka lähtivät vähintäinkin kuuteen eri suuntaan. - -Ottaessaan jälleen pohdittavakseen kysymyksen saapumis- ja -poistumismahdollisuuksista maanteitse Blick muisti Walkinshawin -kertoneen, kuinka helppoa paikkakunnalla on visusti kätkeä -moottoripyörä siksi aikaa, kun sen omistaja tai haltija pistäytyisi -vierailulle. Tässä suhteessa seinällä riippuva tarkka kartta oli -hänelle suureksi avuksi. Seudun koko asema oli merkitty selvästi -pienempiä yksityiskohtia myöten. Pohjoiseen ja koilliseen Markenmoren -huvilasta, Greycloisterin, Harboroughin ison talon takana, sijaitsivat -Puistikko, Fransemmeryn asuinpaikka, ja Woodlandin huvila, rouva -Braxfieldin maatilus, kukkuloilla, parhaasta päästä aukeilla ja -lakeilla, joita halkoivat ristiin rastiin syvät notkot ja joihin -muodostivat syvänteen loppuunkäytetyt kalkkikaivokset, joiden pohja -oli rehevän kasvullisuuden ja pensaikkojen peitossa; kartalla näkyi -myös peltoja, lehtoja ja siellä täällä sankkoja metsiä. Kenen hyvänsä -olisi ollut varsin helppoa pyörähtää valtamaantieltä näille autioille -kulmille, jättää moottoripyöränsä jonkun vanhan, hylätyn kaivoksen -pimentoihin tai metsän jalavien ja pyökkien alle, lähtiessään itse -alas kylään. Lisäksi Blick havaitsi, että seinäkartalle oli merkitty -joitakuita vihreitä viivoja kukkuloiden poikki; hän oli tutustunut -siksi hyvin Markenmoren notkelmaan, että hän tiesi ruohikon olevan -siellä niin vahvaa, kimmoisaa ja tiheää, että sen poikki saattoi -ajaa autolla missä hyvänsä yhtä helposti kuin kivetyllä tiellä ja -tarvitsematta pelätä jättävänsä minkäänlaisia jälkiä. Sentähden mies -oli saattanut poiketa valtamaantieltä, loitota kukkuloiden poikki mihin -hyvänsä kolmen kilometrin alalla kylästä, jättää moottoripyöränsä -johonkin sopivaan vanhaan kalkkikaivokseen ja olla varma siitä, ettei -kukaan saisi tietää, miten hän oli tullut ja mennyt. Tuolla ylhäällä, -noissa erämaissa, ei ollut ainoatakaan asumusta, ei huvilaa, ei edes -syrjäistä maalaistaloa, kuten kartta osoitti. - -Se siitä -- Blick otti nyt punnitakseen kolmannen seikan. Grimsdale -oli kertonut nähneensä noiden kolmen miehen, kun he poistuivat hänen -talostaan neljännestä yli kolme tiistaiaamuna, kävelevän pitkin -maantietä Greycloisteriin ja Mitbourneen päin; Blick kiinnitti -huomiotaan tähän tiehen. Ihan Valtikan ohitse, sen etupuolella olevan -kasvitarhan ohi, kulki kylän valtatie; tarhan nurkalla se haaraantui; -toinen haara kääntyi oikealle suoraan Selcasteriin päin; toinen taas -kääntyi Mitbourneen päin ja sivuutti noin kolmensadan metrin päässä -Valtikasta Greycloisterin kujaportin. Grimsdalen sanojen mukaan nuo -kolme miestä olivat valinneet tämän tien ja kadonneet sille. Mutta -Guy Markenmore, mikäli lääkärin todistus piti paikkansa, oli ammuttu -kuoliaaksi kello neljän tienoissa, Markenmoren notkelmassa, noin -puolentoista kilometrin päässä pohjoiseen tästä tiestä. Kuinka hän -oli joutunut sinne? Virallinen kartta ja tarkat merkinnät antoivat -siihen selvityksen. Kahdensadan metrin päästä Valtikan majatalosta -Mitbournen tien varrella oli kaksi polkua, yksi kummallakin puolen -tietä. Toinen, eteläinen tai oikeanpuolinen, kulki niittyjen poikki -Selcasterin suuntaan, toinen, pohjoinen tai vasemmanpuolinen, kääntyi -ylös kukkuloille Greycloisterin ja Woodlandin huvilan välitse. Lähellä -Markenmoren notkelmaa -- siis juuri siinä kohdassa, mistä maatyöläinen -Hobbs oli löytänyt Guy Markenmoren kuolleen ruumiin, tämä polku yhtyi -toiseen, joka vei suoraan Mitbournen asemalle. - -Tämän nähdessään Blick teki johtopäätöksen: kun nuo kolme miestä olivat -saapuneet polkujen risteykseen, he erosivat. Yksi heistä kääntyi joko -takaisin kylään (epätodennäköistä, ajatteli Blick) tai painui oikean -käden polulle mennäkseen Selcasteriin (varsin luultavaa, tuumi Blick); -toiset kaksi miestä, joista Guy Markenmore oli varmasti toinen, -painuivat vasemman käden polulle ja kapusivat mäenrinnettä Markenmoren -notkelmaan. Täällä Guy Markenmore murhattiin äkkiä, ja olipa hänen -mukanaan ollut mies kuka hyvänsä, joko tuo oletettu amerikkalainen, -joka oli saapunut Valtikkaan kello yhdeksän maanantai-iltana, tai -se mies, joka oli päästetty sisälle kello kahdelta tiistaiaamuna, -niin hän oli murhaaja. Tultuaan tähän johtopäätökseen Blick tunsi -itsensä hieman iloiseksi. Hän täytti uudelleen piippunsa ja -sytytti sen, työnsi kädet taskuihinsa ja taapersi arkihuoneestaan -eteissalin poikki tarjoiluhuoneeseen. Tämä tapahtui jo vuosia ennen -kuin saatettiin voimaan nuo ankarat erikoisrajoitukset, jotka nyt -estävät vapaasyntyistä englantilaista eleskelemästä mielensä mukaan -ravintolassaan, silloin kun hän tuntee siihen halua, ja vaikka kello -oli vasta viisi iltapäivällä, oli miellyttävässä tarjoiluhuoneessa -joukko vieraita, laiskottelevia kyläläisiä, jotka keskustelivat -tutkinnosta ja murhenäytelmästä, joka oli aiheuttanut sen. Jokikinen -sielu tiesi jo Blickin olevan sen kuuluisan lontoolaisen etsivän, -joka oli saapunut kylään selvittämään kysymystä, kuka oli tappanut -nuoren Guy-raukan, ja hirttämään sen roiston löydettyään hänet, -ja he tuijottivat Blickin vaaleisiin hiuksiin, sinisiin silmiin, -pyöreisiin kasvoihin ja keikarimaisiin kaupunkilaisvaatteihin kuin -ihmetellen, kuinka moisella nuoren näköisellä kerubilla saattoi ehkä -olla vainukoiran ominaisuudet ja kettukoiran kestävyys. Mutta Blick, -nyökättyään ystävällisesti, ei kiinnittänyt minkäänlaista huomiota -näihin patriarkkoihin ja tietäjiin -- hän aikoi kylläkin tehdä -tuttavuutta heidän kanssaan lähitulevaisuudessa, mutta tällä hetkellä -hän halusi vaihtaa pari sanaa Grimsdalen kanssa. - -Grimsdale, paitahihasillaan, kiilloitti parhaillaan laseja -tarjoiluhuoneen toisessa päässä; Blick siirtyi sinne ja kumartui hänen -puoleensa. - -"Kuulkaas!" kuiskasi hän. "Pari sanaa kanssanne, Grimsdale. Se piippu, -jonka löysitte --" - -"Mitä, sir?" vastasi Grimsdale kumartuen tarjoilupöydän yli. - -"Te kai", jatkoi Blick, "tutkitte sen perinpohjin?" - -"Kyllä, sir." - -"Huomasitteko valmistajan nimeä tai alkukirjaimia?" - -"Kyllä, sir. Se oli noita L. & Co:n piippuja. Minä tunnen ne varsin -hyvin, herra Blick -- entisellä isännälläni sir James Marchantilla, -oli tapana poltella niillä. Hän lahjoitti minulle vanhoja piippujaan, -silloin tällöin." - -"Löwe & Companyn piippuja, vai mitä?" sanoi Blick, joka oli aivan varma -asiasta ja halusi vain tietää, tiesikö isäntä. - -"L. & Co:n piippuja, sir -- niin minä niitä nimitän; sellainen leima -niissä on -- puussa ja hopeahelassa -- ja tietysti hopeamerkit -- -leijona ja kruunu, samat merkit kuin kaikissa hopeatavaroissa." - -"Huomasitteko piipussa mitään muuta?" - -"Huomasin kaksi seikkaa, herra Blick -- minä olen niitä, joille on -annettu huomiokyky. Piippu oli uudehko; paljon sillä ei ollut poltettu. -Siinä toinen seikka. Ja toinen oli tämä -- pesän reunassa oli pieni, -hyvin pieni lovi -- kuin jos piipun omistaja olisi koputtanut tuhat -pois jotakin terävää vasten -- ehkä uuninristikon reunaa tai saappaansa -korkoa vasten ja satuttanut sen silloin naulaan; olen nähnyt monia -oivallisia piippuja nakutettavan piloille sillä tavoin, olipa puu -kuinka tervettä tahansa." - -"Hyvä!" sanoi Blick. "Te olette totta tosiaan nerokas havaintojen -tekijä." - -Grimsdale hymyili. - -"No niin", sanoi hän alentaen ääntään vieläkin matalammaksi. "En -maininnut siitä mitään todistajain aitiossa, mutta -- näin meidän -kesken puhuen -- saatuani kuulla tuosta murhasta kaiken sen, minkä -kuulin, panin oman merkkini piippuun!" - -"Panitteko?" huudahti Blick. "Minkä merkin?" - -"Pikku ristin hopearenkaaseen", sanoi Grimsdale. Hän iski viekkaasti -silmää etsivälle. "Tuntisin jälleen oman merkkini -- milloin hyvänsä!" - -Blick nyökkäsi. Sitten hän silmäili huoneen peränurkassa olevia miehiä. - -"Jaarittelevat kai päivän tapahtumista?" kysyi hän. - -"Kaiketi!" myönsi Grimsdale. "Hyväinen aika! -- he eivät puhu moneen -päivään mistään muusta -- jollei ilmaannu nelijalkaista kanaa tai -kolmipäistä vasikkaa! Tämä antaa vettä heidän myllyynsä, kaikki tämä, -herra Blick. Lontoolainen kun olette, niin ette tiedä, kuinka kerkeitä -kyläläiset ovat lörpöttelemään ja juoruilemaan!" - -"Kuka tuo pahin lavertelija on?" kysyi Blick. - -"Benny Cripps, haudankaivaja", vastasi Grimsdale vilkkaasti. "Menkääpä -pakisemaan hänen kanssaan, niin hän kertoo teille Markenmoren ja sen -jokikisen miehen, naisen ja lapsen historian, ylhäisen ja alhaisen, -rikkaan ja köyhän, aina luomispäivästä asti -- milloin se lienee -ollutkaan, mutta pitkälti siihen varmaankin on. Hän kuuluu tuntevan -näiden Markenmorein sukupuun, mainitakseni esimerkin, paremmin kuin he -itse!" - -"Merkillinen vanha mies", huomautti Blick. "Missä hän asustaa?" - -"Ensimmäisessä mökissä kirkkomaalta käsin", vastasi Grimsdale. -"Vanhassa, olkikattoisessa hökkelissä." - -"No niin", sanoi Blick kohottautuen kyynärpäiltään tarjoilupöydältä. -"Minä lähden hieman retkeilemään silmäilläkseni ympärilleni. Kai te -valmistatte minulle illallisen kello kahdeksaksi?" - -"Ihan varmasti, sir -- olen hankkinut teitä varten herkullista -kananpaistia", vastasi Grimsdale. "Ihanaa!" - -Blick nauroi, nyökkäsi ja poistui ulos kylätielle. Hänen -kauneudentajuntansa oli herkkä, tämän rikollisia nuuskivan vainukoiran, -ja tämä maan eteläisessä kolkassa sijaitseva pikku kylä, puoliksi -niin vanha kuin sen yli kohoavat kukkulat, tenhosi hänet. Markenmore -oli pikku sopukka vähäisine olkikattoisine mökkeineen puistikoitten -ja hedelmätarhojen keskellä, siellä täällä varakas maatalo syrjässä -maantiestä aitauksensa takana, mutta tärkein nähtävyys oli keskellä -kylää -- harmaa, vanha kirkko, jonka suippeneva torni kohosi -korkealle kirkkomaata ympäröivien pyökkien ja poppelien yläpuolelle. -Näinä varhaisina kevätpäivinä vallitsi syvän rauhan tuntu näillä -maalaisseuduilla, ja Blickistä tuntui äkkiä kummalliselta, että hän oli -nyt täällä, puhtaan ja häiritsemättömän luonnon helmassa, sellaisilla -asioilla kuin hän todellisuudessa oli. Tällä hetkellä henki kaikki, -mökkipahasten puutarhojen varhaisista kukista ja taimista korkealle, -vasta lehteen puhjenneisiin puihin rakennettuihin uusiin linnunpesiin -saakka, elämää -- mutta hänen tehtävänään oli paljastaa rikoksen -tekijä, väkivaltaisen kuoleman aiheuttaja. - -Hänen mieleensä muistui pian tuo kuolemantapaus ja sen seuraukset, -kun hän näki vanhan miehen, joka valvoi puiden ympäröimän kirkkomaan -eräässä sopessa kahden haudan kaivantatyötä. Blick muisti silloin, -että sir Anthony Markenmore ja hänen vanhin poikansa piti haudattaman -vierekkäin ylihuomenna -- vanha mies oli varmaan siis haudankaivaja, -Benny Cripps, josta Grimsdale oli taannoin puhunut. Hän meni -kirkkomaalle ja astui Crippsin luo; haudankaivaja, käpristynyt vanhus, -ulkonäöltään seitsenkymmenvuotias, kääntyi kahdesta apulaisestaan ja -nyökkäsi etsivälle tuttavallisesti. Hän istuutui lähelle olevalle -hautakivelle, täytti lyhyen savipiippunsa ja ryhtyi sitä sytyttämään. - -"Te kai olette se nuori lontoolainen herrasmies, joka on tullut tänne -ottamaan selvää nuoren herra Guyn murhaajasta, kuulemma?" virkkoi -hän katsellen arvostelevasti Blickiä. "Kuuluttekin olevan näppärä -hommissanne. No, olettepa saanutkin aika urakan suoritettavaksenne, -parahin nuori herra, niinpä luulen! Eihän tällaista juttua päivässä -selvitetä, eihän toki, eikä viikossakaan. Tutkinnossa ei saatu -paljoakaan selville, ei -- ei mitään!" - -"Te olitte siellä, vai mitä?" kysyi Blick. - -"Siellä olin, herra, ja kuulin kaikki, mitä puhuttiin. Mutta en tullut -hullua hurskaammaksi. Hyväinen aika, eihän tässä jutussa vielä ole -päästy alkua pitemmälle! Te, herra, muistutatte noita saalistaan ajavia -metsänkävijöitä, jotka tunkeutuvat salaperäisiin erämaihin, lähtien -arvattavasti taivaltamaan polkua, jonka lopusta ei ole tietoa!" - -"Te lienette oikeassa", myönsi Blick. "Sekava vyyhti, eikö olekin?" - -"Niinpä luulen, poikaseni! Minä puolestani en näe vihjaustakaan, -joka voisi johtaa teidät oikeille jäljille, en todellakaan. Vähätpä -siitä, minulla on omat mielipiteeni -- niin onkin! Enkä minä vaihtaisi -niitä kenenkään vuoksi -- en itsensä kuninkaankaan, tahtomatta silti -halventaa häntä millään tavoin." - -Blick istuutui vanhuksen viereen ja sytytti piippunsa. - -"Tehän olette Cripps, eikö niin?" kysyi hän. "Haudankaivaja, kai?" - -"Benjamin Cripps minä olen, nuori herra, haudankaivaja ja lukkari ja -vielä paljon muutakin, ja ainoa mies tässä kylässä, jota ilman ei voida -tulla toimeen, ei mitenkään. Viisi pastoria on täällä Markenmoressa -minun aikanani ollut, mutta minä vielä elossa -- haudannut neljä -heistä! He tulevat ja menevät -- mutta minä pysyn paikallani. Lukkarina -olen täällä toiminut neljäkymmentäviisi vuotta, ja isäni oli miltei -yhtä kauan, ja isoisäni ennen häntä; hänkin oli yhtä kauan, taisipa -olla yli viisikymmentäkin vuotta; me Crippsit, me olemme asuneet tässä -pitäjässä yhtä kauan kuin itse Markenmoretkin ja haudanneet heitä ison -joukon, ja nyt minun pitäisi haudata taas kaksi heistä. Tätä kirkkoa -voisitte pitää melkein kuin Crippsien omaisuutena -- kaikki sen vaiheet -me tunnemme, ja melkeinpä kaikki tässä kylässä. Kaitsemme sitä -- niin -sanoakseni." - -"Entä mitä ajattelette tästä jutusta, Cripps?" kysyi Blick -miellytellen. "Teidän laisellanne kokeneella miehellä on tietysti omat -mielipiteensä. Sanoisitteko sitä murhaksi, mitä?" - -"Murhaksi minä sitä sanon, parahin nuori Lontoon-mieheni, vieläpä -hirveäksi ja veriseksi murhaksi! Tarkoitukseni ei ole väittää, että -nuori herra Guy olisi ollut oikeuden esitaistelija, koska hän ei kerta -sitä ollut, eikä liioin tahtonut millään tavoin esiintyäkään noiden -pyhimysten kaltaisina, joista saamme lukea rukouskirjasta. Mutta -murhattu hänet on hirveän häpeällisesti; ettekä te varmaankaan ole -päässyt perille puhtaasta totuudesta -- ette, ettekä pääsekään vielä -kotvaseen aikaan. Mutta minä toivon teidän pääsevän ja hihkaisen ilosta -kuullessani, että se henkilö, joka on murhan tehnyt, olipa hän kuka -hyvänsä, on tuomittu hirtettäväksi -- sen teen!" - -"Te olette kai itsekin muodostanut jonkinlaisen käsityksen -tapahtumasta?" tiedusteli Blick. - -"Päähäni ei ole pälkähtänytkään mitään sellaista, mitä te nimittäisitte -varmoiksi ajatuksiksi -- vielä", selitti Cripps. "Mutta hyväinen aika, -tietysti se on jollakin tavoin saanut alkunsa tuosta Dower-talossa -asustavasta nuoresta Isabellasta -- enkä huoli, vaikka hän itsekin -kuulisi minun niin sanovan. Hän joutuu vielä hirveän pahaan ja kuumaan -paikkaan, hän! Muistan hänet varsin hyvin niiltä ajoilta, jolloin hänen -isäukkonsa oli pastorina täällä ja hän itse nuori tytönheilakka, jonka -olisi pitänyt ajatella ompelemista ja kutomista ja muuta sellaista -naisten työtä, mutta koskaan hän ei ryhtynyt sellaisiin rauhallisiin -hommiin; hän homssi aina sinne tänne, kintereillään liuta nuoria -metsästäjiä, ja pani heidän päänsä pyörälle. Kyllä hän tuotti hämminkiä -tyttönä ollessaan ja heti jälleen palattuaan hän alkaa vanhan pelinsä." - -"Te siis luulette, että rouva Tretheroe on jossakin yhteydessä -murhaajaan?" kysyi Blick. - -"En väitä, että hän itse olisi jotakin tehnyt", vastasi vanha -haudankaivaja. "Mutta sen minä sanon, että minun mielestäni hän on -kaiken alku ja juuri, tavalla tai toisella. Hyväinen aika, muutamat -niistä -- nuorista herroista -- tappelivat keskenään hänestä ennenkuin -hän vielä oli kahdeksantoista vuoden vanhakaan! Kun kerta niin oli -laita ennen vanhaan, niin kaipa hänestä on nyt saatettu käydä iso -joukko kaksintaisteluja. Hän oli sellainen -- ensin suosi toista, -sitten toista, kunnes ne kaikki olivat järjiltään, ihan niin!" - -"Guy Markenmore oli kai aika lailla pihkaantunut häneen siihen aikaan, -vai mitä?" kysäisi Blick. - -"Hm!" hymähti Cripps. "Juoksi kovasti hänen perässään, saatte uskoakin. -Mutta hän olikin paha juoksentelemaan naisten perässä, kaikenlaisten, -ylhäisten ja alhaisten -- hullaannutti puolet tämän kylän tytöistä -itseensä, sen hän teki! Hyväinen aika, hän rakastui yhtä mittaa, joka -taholla -- ei mahtanut sille mitään, siltä näytti. Herra Guy jätti -jälkeensä monia murtuneita sydämiä, kun lähti täältä Lontooseen." - -"Mitä, kylän tyttöjenkö?" kysyi Blick. - -"Niin -- ja kylän poikain!" mörähti haudankaivaja. "Monella -nuorukaisella oli syytä vihata häntä, olipa tosiaankin! Kuollut hän -on, eikä hänestä pidä enää puhua pahaa -- mutta kelvoton hän oli, -totisesti!" - -Tämä paradoksinen vastaus herätti Blickissä uuden ajatusten sarjan, ja -hän poistui heti sen jälkeen tuumimaan aatoksiaan. Mutta hän ei ollut -päässyt vielä pitkällekään, kun hän muisti, että hänen oli tehtävä -muuan kysymys rouva Tretheroelle, ja niin hän käveli kylän läpi ja -saapui Dower-talon pääovelle. - - - - -KAHDESTOISTA LUKU - -Dower-talo - - -Dower-talo oli iso, avara, vanhanaikainen rakennus, joka sijaitsi -peltojensa ja istutustensa keskellä, Markenmoren puiston -kaakkoisosassa, vähän matkaa kylästä, noin kahdensadan metrin päässä -Valtikka-majatalosta. Se oli miltei yhtä suuri kuin Markenmoren -kartanokin; siihen kuului melkoinen määrä talli- ja muita -ulkorakennuksia, ja yleensä se oli hyvin tilava ja mukava asuinpaikka. -Blick loi nopean, arvostelevan yleissilmäyksen, siihen ja sen -ympäristöihin astellessaan pihatietä pitkin; kaikki oli siellä hiljan -korjattu ja järjestetty. Dower-talo, ajatteli hän, oli paljon uhkeampi -ulkonäöltään kuin itse kartano. Markenmoren perheen vanha asuinpaikka -oli ulkoasultaan viheliäinen, rappeutunut; se kaipasi kipeästi uutta -maalausta. Dower-talo oli uuden uutukainen; sen nurmikot ja kasvitarhat -rehevät ja huolellisesti hoidetut. Eikä Blick hämmästynyt lainkaan, -kun vastaukseksi hänen kolkutukseensa oven avasi hyvin pitkä, pöyhkeä -lakeija, puettuna loistavaan liveriin. Tälle henkilölle näytti olevan -kovin vaikeata luoda katsettaan niin alas, että se olisi osunut -vierailijan kasvoihin. - -"Onko rouva Tretheroe kotona?" kysyi Blick. - -"Rouva Tretheroe on pahoinvoipa", vastasi lakeija. "Hän ei ota vastaan -tänään." - -Blick veti esille käyntikorttikotelonsa. - -"Olen pahoillani kuullessani, ettei rouva Tretheroe voi hyvin", -huomautti hän "Mutta näin hänet tunti tai pari sitten ja luulen, että -hän suostuu keskustelemaan kanssani jonkun minuutin perin tärkeästä -asiasta. Jättäkäähän käyntikorttini hänelle, olkaa hyvä." - -Lakeija otti kortin vastahakoisesti, katsahti siihen, silmäili Blickin -nuorekkaita piirteitä hieman ihmetellen ja vetäytyen syrjään ovelta -näytti kehoittavan kävijää astumaan sisälle. Blick astui etuhalliin. - -"Saamani määräykset olivat hyvin tarkkoja", huomautti lakeija -vastahakoisesti. "Mutta jos asia on hyvin tärkeä --" - -"Se on!" keskeytti Blick. "Hyvin!" - -"Menen katsomaan rouva Tretheroen kamarineitiä", sanoi lakeija. "Olkaa -hyvä, odottakaa." - -Hän katsoi hämärään sisähalliin raskaiden oviverhojen taakse ja -Blick, jäätyään yksin, silmäili ympärilleen. Huone, jossa hän odotti, -oli pieni; vanha tammikaappi oli sen toisella seinällä; toisella -iso naulakko, josta riippui sikin sokin takkeja, vaippoja ja muita -päällystamineita. Mutta niiden joukossa oli huomattavin esine hieno -Raglantakki, väriltään kirkkaan sininen, ja Blick tunsi sen heti. Hän -oli nähnyt sen tutkintotilaisuudessa saman päivän aamuna -- samaisen -ison vaaleaviiksisen miehen yllä, joka oli istunut rouva Tretheroen -oikealla puolella koko oikeudenkäynnin ajan. - -Muuan noista sisäisen näkemyksen harvinaisista kipinöistä, jotka -hänen ammattialansa miehillä ovat oikeata nerouden leimahtelua, -saattoi Blickin astumaan salamannopeasti takin luo ja sujauttamaan -oikean kätensä sen lähimpään taskuun. Hän tunsi parin hansikkaita --- ja hansikkaiden alla piipun. Terästäen kuuloaan äärimmilleen ja -silmäten varovasti poimuisiin verhoihin hän veti piipun esille ja -katsahti siihen. Hän olisi hykähdellyt ilosta, jos olisi uskaltanut --- sillä siinä oli se piippu, jonka Grimsdale oli löytänyt Valtikan -illallispöydältä! Se oli ihan varmasti sama piippu -- pikku lovi oli -ruusupuussa... - -"Missä herra Blick on?" kysyi naisen ääni jostakin verhojen takana. -"Etuhallissako?" - -Blick pisti piipun takaisin taskuun, siirtyi vähän kauemmaksi ja oli -tarkastelemassa hyvin innostuneena ketuntaljaa, joka oli levitetty -seinälle, kun verhot työnnettiin syrjään ja nainen ilmestyi näkyviin. -Silmänräpäyksen hän tähysteli naista äkillisen mielenkiinnon -valtaamana; tämä ei ollut tavallinen nainen, päätteli hän. Puettuna -sirosti ja hieman keikailevaisesti mustiin, sievään hilkkaan ja yhtä -sievään puhtaaseen esiliinaan hän näytti enemmän ranskalaiselta kuin -englantilaiselta, ja eittämättä hän oli yhtä kaunis kuin eloisakin. -Mutta tämä kauneus oli hieman lakastunutta; tässä, tuumi Blick, oli -noin kolmenkymmenenviiden ikäinen nainen, jolla aikanaan oli ollut -omat lemmenseikkailunsa; hänen loistavien silmiensä ja huultensa -ympärille olivat menneisyyden intohimot painaneet leimansa; Blickistä -tuntui, että hän oli niitä ihmisiä, joiden povessa uinuu salaisuuksia. -Ja lisäksi hän oli niitä naisia, jotka eivät saata katsahtaa mieheen -hymyilemättä hänelle: hän hymyili nytkin luodessaan katseensa etsivään. - -"Herra Blick?" sanoi hän pehmeällä, vakavalla äänellä. "Haluatteko -tavata rouva Tretheroeta? Hän ei voi oikein hyvin -- tuo tämänaamuinen -juttu -- tiedättehän, ja kaikki muu siitä johtunut -- ankaraa -päänsärkyä. Mutta jos kysymys on asiasta --" - -"Tärkeästä asiasta, mutta rouva Tretheroeta se ei häiritse millään -tavoin", vastasi Blick. "Vain pari kysymystä." - -Nainen työnsi syrjään toisen oviverhoista ja paljasti näin avaran -sisähallin, jonka toiselta puolen kohosivat parvekeportaat. - -"Tulkaa tätä tietä, olkaa hyvä", sanoi nainen. - -Blick seurasi häntä portaita ylös. Parvekkeen päässä olevasta avoimesta -ovesta näkyi vierashuone ja siellä valtava piano: pianon ääressä istui -vaaleaviiksinen mies. Hän lauloi juuri, ilmeisesti huvikseen, ja säesti -kaunista baritoni-ääntään näppäilemällä heikkoja akordeja. Ohjaajatar -katsahti Blickiin ja hymyili taas. - -"Parooni -- laulelee italialaisia rakkauslauluja", mutisi nainen. -"Hän pitää siitä enemmän kuin ampumisesta tai metsästyksestä tai -golfpelistä! Kullakin oma makunsa -- eikö totta?" - -"Eri kansoilla erilainen", sanoi Blick. Hän oli jo tehnyt sen -johtopäätöksen, että rouva Tretheroen kamarineiti oli hieman -omintakeinen ja että tälle kannatti osoittaa huomiota, ja hän vastasi -hymyillen. "Hän ei varmaankaan ole englantilainen, eihän?" virkkoi -Blick. - -"Saksalainen!" vastasi kamarineiti ymmärtävästi. "Aika typerys!" Hän -naurahti, pysähtyi erään oven eteen, koputti hiljaa ja viittasi Blickiä -astumaan sisälle avattuaan oven. "Herra Blick, rouva." - -Rouva Tretheroe pyysi hieman ikävystyneellä äänellä Blickiä astumaan -sisälle, ja tämä noudattikin pyyntöä havaiten joutuneensa huoneeseen, -jonka hän heti käsitti olevan varmasti saman, missä sen haltijatar oli -ottanut vastaan Guy Markenmoren, kun he olivat kohdanneet toisensa -maanantai-iltana. Vaikka ulkona oli vielä aivan valoisaa, niin tässä -ylellisessä sopukassa paloi ruusunhohteinen lamppu, ja sen himmeässä -valaistuksessa Blick näki rouva Tretheroen, huolimattomasti mutta -aistikkaasti puettuna, leväten sohvalla; vaikka hän oli kalpea, -ajatteli Blick, niin tämä kalpeus ehkä lisäsi vain hänen kauneuttaan. -Ja jos hän lienee tuntenutkin hermokipuja päässään, poltti hän silti -savuketta; huoneessa oli vahvasti hienon turkkilaisen tupakan omituista -tuoksua, ja jakkaralla, lähellä huoneen valtijattaren sohvaa, oli avoin -savukekotelo. - -"Istukaahan", sanoi rouva Tretheroe tarkastellen hyväksyvin katsein -Blickin miellyttäviä piirteitä ja hienoa ulkoasua. "Tuohon" -- hän -viittasi mukavaan tuoliin lähelle itseään. "Ottakaa savuke, otattehan? -Minä poltan lievittääkseni päänkipuani -- tuo aamuinen juttu saattoi -minut aivan sekaisin. Paljon puhetta, vähän tuloksia, eikö niin?" - -Blick otti pelkästä kohteliaisuudesta savukkeen, vaikka hän vihasi -turkkilaista tupakkaa kuin myrkkyä, ja vaipui mukavaan nojatuoliin. - -"Miten sattuu", vastasi hän kohteliaasti. "Väliin saatetaan puhua -hirveän paljon tällaisista asioista -- kysymyksiä aivan loputtomiin, -tiedättehän, ennenkuin päästään perille totuuden murenestakaan. Mutta -minä en aio kiusata teitä monilla kysymyksillä, rouva Tretheroe." - -"Oh, sehän on yhdentekevää!" vastasi rouva Tretheroe ystävällisesti. -"Loppujen lopuksi erittäin huvittavaakin; työnne tuntuu teistä kai -hyvin mielenkiintoiselta, eikö tunnukin? Pitäisi ainakin tuntua", -lisäsi hän luoden vieraaseensa suoran katseen puoliksi suljettujen -silmiensä raosta. "Te olette kovin nuori -- vain poikanen, mielestäni!" - -"En sentään ihan niin lapsukainen kuin miltä näytän!" vastasi Blick -naurahtaen. "Kaksitoista vuotta olen jo harjoittanut ammattiani. Mutta -nyt -- asiaan! Ette varmaankaan panne pahaksenne, jos teen teille pari -henkilökohtaista kysymystä, rouva Tretheroe? No niin, ensiksikin -- -huomaan, että teidän oikean kätenne keskisormessa on hieman merkillinen -sormus." - -"Tämä!" vastasi rouva Tretheroe. "Voittehan tarkastaa sitä." Hän -ojensi kätensä ja laski sen, hyvin hoikan ja kaunismuotoisen, Blickin -kämmenelle. "Eriskummainen, eikö totta?" lisäsi rouva Tretheroe -vetäessään kätensä pois hetkisen päästä, jonka kuluessa hän oli -kääntänyt sen toisin päin. "Harvinainen!" - -"Hyvin erikoista laatua, siltä näyttää", vastasi Blick. "Mutta -tiedättekö, oliko Guy Markenmore-vainajalla samanlainen sormus kuin -tämä?" - -"Tietysti hänellä oli", vastasi rouva Tretheroe. "Hän se juuri -osti nämä molemmat sormukset vuosia sitten. Me olimme kerran -yhdessä Portsmouthissa, ja eräässä noista omituisista vanhoista -muinaisesineiden kaupoista, joita tapaa tuollaisissa paikoissa, -huomasimme nämä kaksi sormusta. Hän osti ne maksaen niistä punnan tai -pari, ja me päätimme kantaa niitä aina. Guy-parka!" - -"Oliko tuo sormus hänen sormessaan, kun tapasitte hänet viimeksi?" -kysyi Blick. - -"Oli. Hän sanoi minulle, ettei hän ollut kertaakaan luopunut siitä -- -ja minä vakuutin tehneeni aina samoin." - -"Oliko se hänen sormessaan, kun hän lähti teidän luotanne?" - -"Oli, tietysti!" - -"No hyvä -- hänellä ei kuitenkaan ollut sitä enää, kun hänet löydettiin -seuraavana aamuna", sanoi Blick "Ei todellakaan!" - -Rouva Tretheroe säpsähti. - -"Siitä ei mainittu mitään tutkinnossa!" huudahti hän. - -"Ei", sanoi Blick. "Minä en tietänyt koko sormuksesta mitään, ennenkuin -neiti Valencia Markenmore kertoi minulle siitä -- tutkinnon jälkeen. -Hän oli huomannut sen olleen veljensä sormessa, kun tämä käväisi -kartanossa ennen kuin tapasi teidät." - -"Mutta -- sitä ei löydetty häneltä?" - -"Häneltä ei todellakaan löydetty sitä." - -Rouva Tretheroe heitti pois savukkeensa. Hänen kulmansa vetäytyivät -ryppyyn ja silmänsä synkistyivät. - -"Niin ollen -- tässä on uusi todistus siitä, että Harborough on -surmannut hänet!" huudahti hän. - -"Kuinka niin?" kysyi Blick. - -"Mustasukkaisuutta! Hän tappoi hänet mustasukkaisuudesta ja -otti häneltä sormuksen, kun hän oli kuollut - mielettömänä -mustasukkaisuudesta sen takia, että Guylla oli jotakin sellaista, mikä -yhdisti meitä toisiimme!" - -"Uskotteko todellakin, rouva Tretheroe, että Harborough tappoi Guy -Markenmoren mustasukkaisena hänelle -- teidän tähtenne?" - -"Kyllä, uskon -- olen varma siitä!" - -"Mutta", sanoi Blick, "Harborough sanoi -- muistattehan hänen -todistuksensa? -- että hän oli parantunut intohimoisesta rakkaudestaan -teihin muutamia vuosia sitten." - -"Älkää luulkokaan!" vastasi rouva Tretheroe. "Jos hän lieneekin -parantunut, niin se valtasi hänet jälleen entisellä voimalla, kun hän -kohtasi minut joku päivä sitten iltapuolella. Huomasin varsin hyvin, -että Harborough oli aivan yhtä silmittömästi rakastunut minuun kuin -koskaan! Sitten -- Guy saapui, ja -- ja -- no niin, kuten sanoin, -me sovimme pian välimme ja hän kohtasi Harboroughin tuolla ylhäällä -ylängöllä, ja tietysti he joutuivat kiistaan ja Harborough tappoi -hänet! Minä en huoli, mitä te poliisit sanotte, tai tutkintotuomari ja -hänen valamiehistönsä tai lakimiehet -- minä tiedän!" - -"Siinä tapauksessa te ette välitä mitään todistuksissa mainituista -kahdesta miehestä, jotka olivat Guy Markenmoren kanssa sinä yönä, rouva -Tretheroe?" - -"En hitustakaan! Pelkkä liikekohtaus?" - -"Eikö hän kertonut teille, kenet hänen piti tavata?" - -"Ei -- ei maininnut siitä sanaakaan! Vain liikeasia. Se ei huvittanut -minua." - -"Hyvä", sanoi Blick kotvan vaitiolon jälkeen. "Nyt tahtoisin tehdä -teille toisen kysymyksen. Teillä oli täällä talossanne kolme neljä -muutakin vierasta, kai, siihen aikaan; eikö teistä tunnu mahdolliselta, -että joku heistä olisi ollut se toinen mies, joka saapui Valtikkaan?" - -"Ei todellakaan!" huudahti rouva Tretheroe. "Tietysti minä -tunnen heidät kaikki hyvin. Mutta tietääkseni yksikään heistä ei -tuntenut Guyta! He olivat kaikki sotilashenkilöitä -- heihin olin -tutustunut Intiassa. Heillä kaikilla oli täällä vaimonsa mukanaan, -paitsi luonnollisesti parooni von Eckhardsteinilla -- hän ei ole -sotilashenkilö eikä naimisissa. Mutta ennenkuin hän oli tullut -vierailemaan tänne luokseni, ei hän ollut koskaan kuullut edes -puhuttavankaan Markenmoren perheestä. No niin -- voiko kukaan väittää -sitä?" - -"Ei ensinkään!" vastasi Blick nopeasti. "Mutta tällaisissa tapauksissa, -kun vieraita ihmisiä on lähellä paikkaa -- nähkääs, siksi tiedustelin, -keitä he olivat, käsitättehän." - -"Olen kertonut teille, keitä vieraani olivat", sanoi rouva Tretheroe. -"Olisihan jo sellainen ajatuskin, että joku heistä olisi voinut mennä -Valtikkaan siihen aikaan yöstä, kovin naurettava; ei -- Valtikassa -sattuneella kohtauksella ei ole mitään merkitystä. Keskittäkää -ajatuksenne Harboroughiin -- hän sen teki! Hän on aina ollut -luonteeltaan hurja, käsittämätön ja hillitön, muuten minä olisin -saattanut kerran mennä naimisiinkin hänen kanssaan." - -Blick ei vastannut tähän mitään. Hän nousi lähteäkseen pois, ja -rouva Tretheroe ojensi hänelle kätensä silmäten häntä toistamiseen -hyväksyvästi. - -"Tulkaa katsomaan minua toistekin -- kertomaan minulle, kuinka työnne -edistyy", sanoi rouva Tretheroe. "Luonnollisesti juttu kiinnittää -kovasti minun mieltäni!" - -Blick suuntasi kulkunsa alakertaan. Vierashuoneen ovi oli vielä auki, -ja parooni von Eckhardstein hyräili yhä tunteellisia laulelmiaan. -Portaiden juurella kamarineito ilmestyi äkkiä esille ja hymyili. Myös -Blick hymyili. - -"Minä en ole pahentanut emäntänne päänkipua", huomautti hän. - -"Päänsärky johtuu liiallisesta tupakoinnista", kuiskasi kamarineiti -silmäten ympärilleen. "Kuulkaahan!" - -"Mitä?" kysyi Blick niinikään kuiskaten. - -"Onko mitään -- saatu selville?" kysyi kamarineito. - -"Mitä sitten? Ei -- liian aikaista", vastasi Blick. "Mutta -- -tiedättekö jotakin?" - -"Minäkö? Herra varjelkoon, en! Olin vain utelias, nainen kun olen." - -"Mikä on nimenne?" tiedusteli Blick hymyillen. - -"Halliwell", vastasi kamarineito nopeasti. "Entä sitten?" - -"Neiti vai rouva?" kysyi Blick. - -"Neiti! Miksi kyselette?" - -"Halusin vain tietää", sanoi Blick. "Jään tänne joksikin aikaa, hyvin -todennäköisesti, ja olen varma, että tapaan teidät jälleen." - -Hymyillen vielä kerran Blick lähti pois, ja selvittyään talosta hän -ajatteli vain yhtä asiaa. Se oli perin tärkeä. Von Eckhardstein oli -lähtiessään tilapäisestä oikeussalista aamulla, oikeudenkäynnin -päätyttyä, anastanut Valtikkaan jätetyn piipun astuessaan pöydän ohi, -jolle se oli pantu. No niin -- oliko von Eckhardstein se mies, joka oli -unohtanut sen sinne? - -Blickillä oli tapana pohtia itsekseen eri ilmiöiden kaikkia mahdollisia -syitä: hän alkoi keksiä nyt niitä. Von Eckhardstein saattoi olla -niitä ihmisiä, jotka kokoovat intohimoisesti rikoksen yhteydessä -olevia esineitä -- hän, Blick, oli joutunut tekemisiin monen sellaisen -mielettömän henkilön kanssa ja tiesi, ettei moinen halu kaihtaisi -mitään, ei edes varkauttakaan, kun kysymys oli sen tyydyttämisestä. Tai -hän saattoi myös tuntea sen miehen, joka oli unohtanut piipun, ja oli -voinut tyynesti siepata sen hämmingissä ja tungoksessa mielien hävittää -todistuskappaleen ystäväänsä vastaan. Mutta joka tapauksessa piippu -oli nyt Eckhardsteinin taskussa, ja Blick oli nähnyt sen ja todennut -oikeaksi. - --- Jos se on hänen, -- mietti Blick, -- niin silloin hän on se mies, -joka meni Valtikkaan kello kahdelta viime tiistaiaamuna ja lähti sieltä -kymmentä vaille neljä Guy Markenmoren ja tuon toisen miehen kanssa! -Tämä on eittämättömän varma tosiasia! - -Hän käveli takaisin majataloon ja istuutui sovittuun aikaan -illalliselleen. Grimsdale koputti hänen ovelleen ja astui sisään, juuri -kun hän oli lopettanut ateriointinsa. - -"Tuolla keittiössä on muutamia kyläläisiä, jotka juttelevat murhasta", -huomautti hän hymyillen ovelasti. "Ettekö tahtoisi kuunnella, mitä he -puhuvat?" - -"He eivät puhuisi minun läsnäollessani", sanoi Blick. - -"Minä kätken teidät sellaiseen paikkaan, mistä teitä ei nähdä", vastasi -Grimsdale. "Tulkaa mukaani." - -Hän johdatti etsivän eteishallin poikki ja tarjoiluhuoneen läpi -komeroon, joka sijaitsi erään yksityishuoneen ja majatalon keittiön -välillä. Komero oli pimeä lukuunottamatta ristikkoikkunaa keittiön -seinässä; Grimsdale viittasi Blickiä lähemmäksi ja kurkisti ikkunan -läpi. - -"He eivät näe teitä toiselta puolelta", kuiskasi hän. "Mutta te voitte -nähdä ja kuulla kaikki täältä. Kuunnelkaapas!" - -Blick työnsi kasvonsa lähemmäksi ristikkoa ja katsoi siitä. Puolisen -tusinaa työmiehiä, enimmäkseen keski-ikäisiä tai vanhanpuoleisia, -istui iloisen takkavalkean ympärillä vanhanaikuisessa keittiössä, -oluthaarikat edessään pöydällä, piiput suussaan. He kaikki olivat -tyypillisiä maalaiseläjiä, kumarahartiaisia, ahavoituneita, kasvoilla -hieman tylsä ilme, silmissä jotakin ilkeän luihua; eräs heistä selitti -parhaillaan rikosjuttua. - -"Minä en epäile vähääkään, että herra Guy tapettiin rikollisesti!" -puheli hän. "Murha se on, eikä kukaan voi väittää, ettei se sitä olisi, -eipä voikaan! Mutta kuka sen on tehnyt, sitä ei voidakaan selvittää -niin helposti kuin joku saattaisi luulla. Se on tehty yksinäisessä -sopukassa, kuten tiedätte, mutta ei kukaan tiedä sen enempää." - -"Joku on hänet murhannut, yhtä kaikki", huomautti toinen. "Luulenpa, -ettei asiaa voida ryhtyä tarkastelemaan muulta kuin tältä pohjalta. -Mutta ken hän on mahtanut olla, sitä en tiedä, ja voin vaikka vannoa, -ettei kukaan muukaan tiedä, hiisi vieköön!" - -"Oli miten oli, mutta tuntoni ei salli minun uskoa, että John -Harborough, tuolta Greycloisterista, olisi tehnyt sen", sanoi kolmas -mies. "Minä en saa päähäni sitä, että synnynnäinen herrasmies -nousisi yösijaltaan kello kolme aamulla mennäkseen ampumaan toisen -herrasmiehen! Sepä olisi hiivatin kummallista kristityn etuoikeutta, -totisesti! E-ei -- minusta se on lorua, ihan tykkänään!" - -"Kuka sen on sitten tehnyt?" kysäisi joku. - -Hetkisen vallitsi hiljaisuus; sitten muuan mustanpuhuva mies, joka -tähän asti oli vaiteliaana poltellut piippuaan nurkassa, kumartui -eteenpäin. - -"Minä viis välitän noista kruununmiehen tutkinnoista ja lakimies- -ja poliisinuuskijaparvista!" sanoi hän päättävällä äänellä. "Aina -ne ajavat väärää jänistä, niin ajavatkin! Emmekö me, jotka olemme -eläneet näillä tienoin koko ikämme, tiedä varsin hyvin, että sillä -miehellä oli poistuessaan täältä, seitsemän vuotta siitä on jo -kulunut, koko joukko verivihollisia? Eikö täällä joka taholla ole -miehiä, joiden sydänkäpysten ja mielitiettyjen päät hän pani pyörälle -konsteillaan? Eikö hän liehitellyt aina rakkaudentunnustuksineen -kaikkien sievännäköisten nuorten naisten ympärillä? Älkää te puhuko -minulle mitään! -- ylängön tällä puolen useampi kuin yksi mies -iloitsisi kovasti saadessaan työntää veitsensä Guy Markenmoren sydämeen --- tai lävistää sen pistoolin kuulalla, miten vain! Siinä syy hänen -kuolemaansa, se on minun ajatukseni!" - -Kuului yleistä hyväksymisen mutinaa. Sen keskeltä kajahti -voimakkaampana erään vanhan miehen ääni. - -"Herran tiet ovat tutkimattomat!" virkkoi hän. "Enpä ihmettelisi, -vaikka tämän Benin sanoissa olisi paljon tottakin. Kosto on hirveän -väkevä ase miehen oikeassa kädessä, ja kun sitä säilytetään, sitä -väkevämmäksi se käy, ihan kuin hyvä olut. Niinpä kyllä, tosiaankin, se -saattaa olla kostoa..." - -Blick poistui senjälkeen pohtiakseen tätä ajatusta. Grimsdale tuli -hänen luokseen uudestaan, salaperäisen näköisenä. - -"Täällä kasvitarhassa on muuan nuori mies, joka haluaa tavata teitä -- -yksin, kaikessa salaisuudessa", sanoi hän. - -"Kuka hän on?" kysyi Blick. - -Grimsdale loi häneen ovelan katseen. "Muuan rouva Tretheroen -tallirengeistä", vastasi isäntä. - - - - -KOLMASTOISTA LUKU - -William Pegge - - -Salapoliisin vaisto, joka oli Blickin toinen luonto, heräsi voimakkaana -ja innokkaana, kun hän kuuli tämän ilmoituksen. Hänkin katsahti -Grimsdaleen tutkivasti. - -"Onko hän tullut kertomaan jotakin?" kysyi Blick. - -"Minulle hän ei puhunut edes sen vertaa", vastasi isäntä, "mutta -luulisinpa olevan. Hän hiiviskeli takaovemme lähettyvillä, kunnes sai -minut näkyviinsä, ja silloin hän kysyi, olitteko te kotona ja voisiko -hän tavata teitä, halusi kertoa asian vain teille -- kenenkään muun ei -pitäisi saada tietää siitä mitään." - -"Käskekää hänet sisään -- ja sanokaa hänelle, ettei kukaan saa tietää -mitään, olipa kysymys mistä hyvänsä", määräsi Blick. "Ehdottoman -salainen asia, vai mitä?" - -Grimsdale silmäsi ikkunaan, astui lattian poikki sen luo ja veti verhot -eteen. Hän poistui huoneesta -- palatakseen hetkistä myöhemmin mukanaan -nuori mies, jolla oli karkeapintainen puku ja keikailevat säärystimet; -muuten hän oli älykäskatseinen, teräväpiirteinen, ja katseli etsivää -melkein samalla tavoin kuin varmaankin olisi katsellut pesästään juuri -ulos ryntäävää viekasta kettua. - -"William Pegge, herra Blick", sanoi Grimsdale. - -Blick nyökkäsi ystävällisesti aralle ja varovaiselle vierailijalleen ja -viittasi häntä istuutumaan lähelleen tuolille iloisen valkean ääreen. - -"Hyvää iltaa, Pegge", sanoi hän. "Istuutukaa -- haluatteko kulauksen?" - -Pegge istahti mukavaan tuoliin, pani hattunsa lattialle ja veti -naamansa pöllömäiseen virnistykseen. - -"No, kiitos, sir", vastasi hän. "Eihän pisara olutta tekisi pahaa." - -Blick katsahti Grimsdaleen, joka pyörähti huoneesta ja palasi kädessään -vaahtoava oluthaarikka, jonka laski tallirengin eteen. - -"Pitäkää huoli siitä, ettei meitä häiritä, Grimsdale", sanoi Blick. -"Jos joku -- olipa hän kuka hyvänsä -- kysyy minua, niin sanokaa, etten -ole tavattavissa." - -Isäntä vetäytyi pois sulkien oven perässään, ja Blick ojensi -tupakkakukkaronsa vieraalleen, joka hypisteli piippuaan. - -"Ottakaahan tuosta", sanoi hän anteliaasti, "ja sytyttäkää. No niin -- -te halusitte keskustella kanssani, Pegge. Mikä on asianne?" - -Ennenkuin Pegge vastasi tähän suoraan kehoitukseen, täytti hän ja -sytytti piippunsa; imaisten koetteeksi muutamia vahvoja sauhuja ja -kohottaen oluthaarikan huulilleen hän ilmaisi mutisten tuntevansa -suurta kunnioitusta kestitsijäänsä kohtaan. Sitten, luoden ympärilleen -katseen, joka osoitti hänen haluavan, että asia pidettäisiin tarkasti -salassa, hän katsahti viekkaasti Blickiin. - -"En haluaisi joutua ikävyyksiin", huomautti hän. - -"Aivan niin!" myönsi Blick. "Te ette halua -- sen vuoksi -- mitä aiotte -ilmoittaa minulle." - -"Enkä saattaa kenellekään muullekaan ikävyyksiä", jatkoi Pegge. "Se on --- jolleivät he kenties ansaitse sitä!" - -"Juuri niin -- jolleivät he ansaitse sitä", sanoi Blick. "Ettekö siinä -tapauksessa pitäisi väliä?" - -"Minä en pelkää kertoa sitä, minkä tiedän olevan totta", vastasi Pegge. -Hän tarkasteli etsivää uudelleen kiireestä kantapäähän. "Asian laita", -jatkoi hän, "asian laita on kai siten, että jos minä kerron teille --- jotakin -- minä joutuisin kertomaan sen uudestaan -- todistajana -kaiketi?" - -"Kaikki riippuu siitä, millainen asia se on, Pegge", vastasi Blick. -"Saattaisitte joutua -- jos se on hyvin tärkeä. Voi käydä niinkin, -ettette joutuisi -- jos se on vain jotakin, mitä te haluaisitte -ilmoittaa minulle näin kahden kesken. Oli miten oli, teille ei tule -siitä mitään kiusaa -- kunhan vain puhutte silkkaa totta." - -"Entäs todistajat", tiedusteli Pegge. "Saavatko he esiintyä rauhassa -tuomarien, valamiesten ja asianajajain edessä oikeudessa? Eihän kukaan -vain voine estää heitä puhumasta, mitä he tietävät, vai mitä?" - -"Ehdottomasti rauhassa, kaikissa suhteissa", sanoi Blick ponnekkaan -päättävästi. "Huonoa on kenenkään hätyyttää todistajaa, Pegge! Älkää -olko yhtään huolissanne siitä, veikkoseni." - -Pegge nyökkäsi, otti toisen kulauksen olutta ja näytti rohkaisevan -mieltään. - -"No, minä tiedän jotakin!" sanoi hän äkkiä. "Olin jo vähällä kertoa -siitä tänä aamuna, siellä tutkinnossa --" - -"Olitteko siellä?" kysyi Blick. - -"Melkein koko ajan", myönsi Pegge. "Kuulin kaikki, mitä Grimsdale -kertoi, jokaisen sanan. Häntä kuullessani tuumin jo astua esille, -katsokaas, mutta en oikein tietänyt mitä tehdä, ja kun sitten kuulin -heidän puhuvan lykkäämisestä, arvelin, että luopuisin tuumastani ja -pohtisin asiaa perinpohjin. Mutta kun sain kuulla, että te aioitte -jäädä tänne huolehtimaan asioista, ajattelin, että minun pitäisi puhua -siitä teille." - -"Aivan oikein, Pegge -- kiitoksia paljon", sanoi Blick. "Olkaa kuin -kotonanne. Ja nyt -- mikä on asianne?" - -Pegge otti piipun suustaan ja nojautui hieman lähemmäksi puhetoveriaan. - -"Nähkääs", sanoi hän, "se on tällainen. Te kai kuulitte, mitä Grimsdale -kertoi Guy Markenmoren tulosta tähän taloon murhan edellisenä iltana ja -siitä, että hän oli kahden muun herrasmiehen seurassa?" - -"Tietysti", vastasi Blick, "kuulin sen". - -"Toinen heistä", jatkoi Pegge, "oli pitkä mies -- herra Harboroughin -pituinen? Niinhän kertoi Grimsdale -- sen nojalla, mitä oli nähnyt -miehestä heidän mennessään pois." - -"Kyllä -- muistan", sanoi Blick. - -"No niin, minäpä kerron teille jotakin", jatkoi Pegge näyttäen -innostuvan yhä enemmän omaan tarinaansa. "Grimsdale lienee maininnut -teille, että minä olen tallirenkinä rouva Tretheroella -- meillä on -siellä ajuri ja kaksi tallirenkiä -- minä olen tallimestari. Meidän -emännällä on viisi hevosta nykyään -- kaksi metsästyshevosta, pari -vaunuhevosia ja mainio ori. No, maanantaipäivän iltapuolella, tämä -ori -- se ei ole mikään tavallinen eläin, sillä rouva Tretheroe -pulitti siitä kokonaista sataneljäkymmentä guineaa, sairastui -- -ähkyyn tai johonkin sentapaiseen -- ja minun oli noudettava paikalle -eläinlääkäri. Tuo eläinlääkäri viipyi meillä pari tuntia sinä iltana -oritta lääkitsemässä ja sai sen melkoisesti virkoamaan. Mutta hän sanoi -ajurillemme ja meille muille: 'Jonkun teistä, miehet, on jäätävä tämän -oriin luo yöksi ja pidettävä siitä hyvää huolta.' Minä tarjouduin -siihen hommaan -- ne kaksi muuta ovat naineita miehiä ja asuvat täällä -kylässä; minä kun olen yksinäinen mies, niin jäin vahdiksi talliin, -ymmärrättekö?" - -"Ymmärrän", sanoi Blick. "Te olitte paikalla." - -"Paikalla, niin sanoaksemme", myönsi Pegge. "Nähkääs, se eläinlääkäri -jätti meille jotakin lääkeainetta ja selitti minulle, mitä minun on yön -aikaan tehtävä oriille, ja kun sitten alkoi käydä myöhäiseksi ja kaikki -muut olivat menneet tiehensä, menin minä illalliselleni palvelijain -halliin ja otin syömisen puolta yön ajaksi ja sijoituin niin mukavasti -kuin vain saatoin satulavajaan, joka on sen pilttuun vieressä, missä -oli tuo sairas ori. Sillä ei ollut hätääkään, oriilla -- siitä ei ollut -minkäänlaista vaivaa ja se on nyt jo aivan terve -- toipui jälleen -täydellisesti. Mutta tämä asia ei ole kuitenkaan mistään kotoisin, -kuten on tapana sanoa -- puhuin oriista siksi, että näkisitte, kuinka -tulin valvoneeksi koko maanantaiyön, käsitättekö?" - -"Käsitän", sanoi Blick. "Kaikki on aivan selvää, Pegge. Jatkakaahan!" - -"No niin", jatkoi Pegge, "mitään ei tapahtunut neljännestä vaille -kahteen saakka aamulla. Tiedän kellon olleen niin paljon siitä, että -minun oli käytävä katsastamassa oritta tämän tästä sitten kun lääkäri -oli lähtenyt sen luota, ja juuri siihen aikaan minun piti mennä sitä -katsomaan. Olin käväissyt sen pilttuussa, kun pois tullessani muistin, -ettei kukkarossani ollut enää tupakan jyvääkään. Mutta minulla oli -sitä yllin kyllin rasiassani makuuhuoneessani ja niin lähdin noutamaan -sitä. No niin, teidän on tiedettävä, että meidän tallirakennuksemme -Dower-talossa eroittaa pihatiestä korkea aita -- pensasistutukset -- -käsitättekö? Minä astelin tämän aidan vierustaa, sen ja vaunuvajan -seinän välitse, rappuja kohti, jotka vievät minun makuuhuoneeseeni, -kun kuulen jonkun tulevan alas pihatietä, pensasaidan toista puolta -- -hiljaa, ihan niin. Silloin minä pysähdyin, pidätellen hengitystäni --" - -"Odottakaahan hetkinen", keskeytti Blick. "Minkälaisella maaperällä -kävelitte, te itse, Pegge? Oliko tie kivetty vai oliko se polku?" - -"Asfalttinen -- vasta hiljan laskettu", vastasi Pegge arvelematta. -"Sillä on peitetty tallimme koko edusta. Se laskettiin silloin, kun -rouva Tretheroe saapui ja ryhtyi korjailemaan paikkoja." - -"Ja mitä teillä oli jalassanne, millaiset jalkineet?" - -"Tenniskengät, jotka isännöitsijä oli lahjoittanut minulle", vastasi -Pegge. "Ne olivat jääneet joltakin herralta." - -"Hyvä on", sanoi Blick. "Jatkakaa. Te pysähdyitte hengitystänne -pidätellen --" - -"Pysähdyin siihen paikkaan, hiivin pensaikkoon ja tähyilin pihatielle. -Silloin näin miehen tulevan talon siltä puolelta, missä on ovi, josta -pääsee takana oleviin kasvitarhoihin. Hän meni ihan ohitseni, kävellen -hiekkaisen tien vieressä olevaa ruohopolkua pitkin." - -"Näittekö hänet selvästi?" - -"Vaikka oli yö -- kirkas yö sentään -- näin hänet yhtä selvästi kuin -teidät nyt! Noh -- ei nyt ihan yhtä selvästi." - -"Näittekö hänet niin hyvin, että saatoitte eroittaa, kuka hän oli?" - -"Näin!" - -"Noh?" kysyi Blick katsellen tarkasti kertojaa. "Kuka hän oli?" - -Pegge katsoi yhtä tiukasti kysyjään. - -"Se saksalainen herra, joka vierailee meidän rouvamme luona!" vastasi -hän. - -"Parooni von Eckhardstein?" - -"Sama mies! Parooniksi me häntä nimitämme." - -"Oletteko aivan varma, Pegge?" - -"Panen pääni pantiksi!" vakuutti Pegge. - -Blick täytti jälleen piippunsa ja sytytti sen vedellen vaiteliaana -sauhuja pari minuuttia. - -"Hyvä", sanoi hän vihdoin, "minne hän meni?" - -"Hän loittoni muutamia yardeja tietä pitkin, mutta sitten hän kääntyi -polulle, joka vie pensaikkojen halki valtamaantielle", vastasi Pegge. -"Se yhtyy valtamaantiehen ihan lähellä niiden mökkien kohdalla, jotka -ovat vähän kauempana tästä talosta, Valtikasta. Orapihlaja-aidassa on -siellä pieni rautaportti -- kenties olette huomannutkin sen? Hän astui -maantielle sen kautta -- noin kahdensadan yardin päässä täältä." - -"Ja te sanotte tämän tapahtuneen noin neljännestä vaille kaksi -tiistaiaamuna?" - -"Juuri niihin aikoihin", vakuutti Pegge. "Kello lienee ollut silloin -kuusi tai kahdeksan minuuttia vaille, se oli neljännestä vaille -ainakin silloin, kun kävin katsomassa oritta, enkä viipynyt sen -pilttuussa montakaan minuuttia. Ja sitten menin suoraa päätä noutamaan -tupakkarasiani ja kuulin askeleet." - -"Teistä kai tuntui juttu kummalliselta -- vieras lähtee talosta siihen -aikaan yöstä -- eikö tuntunutkin?" tiedusteli Blick. - -"Tavattoman kummalliselta se minusta tuntui", myönsi Pegge. "Mutta -eihän minulla ollut mitään sen kanssa tekemistä. Enkä olisi -kiinnittänyt siihen suurtakaan huomiota, jollen olisi nähnyt häntä -uudestaan." - -"Oho!" sanoi Blick "Vai niin! Te näitte siis hänet uudestaan?" - -"Näin -- ja kun päivä alkoi jo valjeta -- näinkin hänet sillä kertaa -ihan selvästi!" - -"Paljonko oli kello silloin?" - -"Meidän tallimme päädyssä on kello", sanoi Pegge. "Se oli vastikään -lyönyt neljä." - -"Neljä!" toisti Blick miettivästä. "Hm! Entä missä näitte hänet kello -neljältä? Samassa paikassako?" - -"En", vastasi Pegge. "Juuri vähän ennen neljää minusta alkoi tuntua -siltä, ettei kuppi teetä olisi pahemmaksi. Minulla oli mukanani -teekannu ja hiukan teelehtiä sen sisällä, mutta tietysti tarvitsin myös -kiehuvaa vettä. Meillä on kaasukeittiö siellä pikku huoneessa tallin -perällä, jossa meidän ajurimme tavallisesti oleilee, nähkääs, ja niin -menin laittamaan siihen valkean keittääkseni hiukan vettä kattilassa. -Minun siellä ollessani kello löi neljä. Olin juuri pannut kattilan -tulelle, kun kuulin sen lyövän neljä. Siinä pikku huoneessa on ikkuna, -joka aukeaa taustan kasvi-istutuksiin päin -- ne kiertävät Dower-talon -takaa puiston reunaan asti, missä puisto alkaa kohota kukkuloita kohti. -Istutusten ja puiston välillä on tiheässä kuusia ja lehtikuusia, ja -äkkiä, näin tämän paroonin ilmautuvan niiden seasta ikäänkuin hän olisi -tullut ylempää harjulta." - -"Oliko hän yksin?" kysyi Blick. - -"Kyllä, hän oli yksin, aivan yksin, kuten aikaisemminkin", vastasi -Pegge. - -"Kuinka kaukana te olitte hänestä?" - -"Kahdenkymmenenviiden tai kolmenkymmenen yardin päässä." - -"Mihin hän oli silloin menossa?" - -"Hän asteli saman ison orapihlaja-aidan vierustaa samalle ovelle päin, -josta luulen hänen tulleen uloskin." - -"Voitiinko hänet nähdä talosta?" - -"Ei -- luulen, ettei", sanoi Pegge. "Talon ja istutusten välillä on -tiheä rivi puita -- pyökkejä, vasta lehteen puhjenneita." - -"Näittekö hänen menevän sen ohi?" - -"Näin hänen tunkeutuvan puuriviin", sanoi Pegge. "Kun hän oli kerta -päässyt sen läpi, oli hän ihan lähellä mainitsemaani sivuovea." - -"Te kai tunnette Dower-talon perinpohjin, Pegge?" kysyi Blick. - -"Kyllä", vakuutti Pegge. "Olin siellä jo ennen kuin rouva Tretheroe -tuli ja vuokrasi sen. Olen asunut siellä nuoruudestani saakka. Jouduin -sinne ensi kerran ollessani neljäntoista vuoden ikäinen." - -"No hyvä, entäs tuo sivuovi? Millainen se on? Mihin se vie sisälle?" - -"Käytävään, joka kiertää talon koko takaosan ympäri. Siitä lähtevät -portaat -- leveät portaat -- jotka johtavat ylhäällä olevan kaksoisoven -kautta eteishallin suurille portaille." - -"Sitenkö, että kuka hyvänsä saattaa makuuhuoneista päästä helposti -niille?" - -"Varsin helposti!" myönsi Pegge. - -"Kello neljän aikaan aamulla ei kai ole jalkeilla ainoatakaan -palvelijaa?" tiedusti Blick mietittyään kotvan. - -Peggen kasvot vetäytyivät leveään hymyyn. - -"Enpä luulisi!" sanoi hän. "Palvelijain herätyskello soi kello -kuudelta. Sitä ennen heitä ei tapaa ainoatakaan jalkeilla." - -"Kun olemme tulleet puhuneeksi palvelijoista", huomautti Blick, "niin -tunnetteko rouva Tretheroen kamarineidin?" - -Pegge hymyili. - -"Daffy Halliwellinkö?" vastasi hän. "Tietysti tunnen." - -"No hyvä, entä kuka on tämä Daffy Halliwell? Ja mikä on hänen oikea -ristimänimensä?" - -"Daphne", sanoi Pegge siekailematta. "Kukako hän on? Katsokaas, hänen -isällään oli viljelyksen tapaista ylängön toisella puolen, Markenmoren -notkelman takana. Heitä oli kaksi tyttöä -- Daffy ja Myra. Daffy muutti -Intiaan rouva Tretheroen mukana ja palasi hänen kanssaan. Myra -- en -tiedä, mitä hänestä on tullut. Hän katosi tietämättömiin juuri noihin -aikoihin -- vaikka nyt muistuukin mieleeni, että hänen piti mennä -naimisiin erään miehen kanssa, joka asui lähellä heitä -- Jim Roperin, -sir Anthonyn metsänvartijan kanssa." - -Blick ei piitannut paljoakaan näistä yksityiskohdista; hän harkitsi -tallirengin antamien tietojen pääkohtia. - -"No, Pegge", sanoi hän hetken päästä, "muuan tärkeä kysymys -- olenko -minä ensimmäinen henkilö, jolle kerrotte tämän tarinan?" - -"Te olette aivan ensimmäinen!" vastasi Pegge kerkeästi, "En ole -hiiskunut siitä edes puolella sanalla kenellekään muulle kuin teille!" - -"Ettekö ole milloinkaan huomauttanut palvelustovereillenne nähneenne -parooni von Eckhardsteinin ulkona siihen aikaan aamusta?" tiedusti -Blick. - -"En!" vakuutti Pegge. "En tahdo kieltää, että olisin saattanut niin -tehdä aivan ohimennen, jollen olisi kuullut Guy Markenmoren murhasta -sinä aamuna. Mutta minä kuulin siitä, hyvin varhain -- varemmin kuin -monet muut -- ennenkuin ajurimme ja toinen tallirenkimme olivat tulleet -vielä tallille -- enkä niin ollen virkkanut näkemästäni mitään." - -"Kuka teille kertoi murhasta -- niin aikaisin?" kysyi Blick. - -"Kyläpoliisimme", vastasi Pegge. "Minä seisoskelin itäisen lehtokujamme -päässä, kun hän ja Hobbs riensivät rinnettä ylös ylängölle. Hobbs -oli käynyt hakemassa häntä. Minä olisin lähtenyt heidän mukanaan -Markenmoren notkelmaan, jos olisin voinut jättää oriin. Olin juuri -tehnyt pienen kävelyretken puutarhamme laitaan hengittääkseni hieman -raitista ilmaa oltuani koko yön satulavajassa, kun poliisi ja Hobbs -kiiruhtivat ohi. Ja arvellen asioiden olevan yhteydessä toistensa -kanssa ajattelin, että on parasta pitää suunsa kiinni. Ja niin olen -tehnytkin -- aina tähän asti." - -"Mutta lopulta te ajattelitte, että teidän pitäisi kertoa minulle? No, -olette tehnyt oikein", sanoi Blick. "Teille ei koidu ikävyyksiä, Pegge --- te olette aivan turvassa." - -"Nähkääs, eräästä syystä olen tullut teidän luoksenne tänä iltana", -huomautti Pegge katsahtaen äkkiä luihusti. "Tuumin sen olevan parasta." - -"Niinkö? No mistä syystä?" kysyi Blick. - -"Koska tämä parooni on tipotiessään jo huomisaamuna", vastasi Pegge. -"Hän aikoo lähteä." - -"Oho!" huudahti Blick. "Mihin aikaan?" - -"Olen saanut määrän kyyditä hänet Selcasterin rautatieasemalle -kahdeksan minuuttia yli kymmenen Lontoon Victoria-asemalle menevään -junaan", sanoi Pegge. "Me lähdemme täältä kello puoli kymmenen." - -"Dower-talossa on joku rouva Hamilton, vai mitä?" kysyi Blick. "Rouva -Tretheroen ystävä kai? Aikooko hänkin lähteä?" - -"Ei", vastasi Pegge. "Vain parooni. Minä vien hänet rattailla. Vain -hänet." - -Blick nousi tuoliltaan kuin osoittaakseen, että keskustelu oli -päättynyt. - -"Hyvä on, Pegge", sanoi hän. "No niin, muistakaa nyt -- ei halaistua -sanaa ainoallekaan elävälle sielulle! Olkaa aivan kuin mitään ei olisi -tapahtunut. Saatte kuulla minusta. Teitte oikein tullessanne, mutta -muistakaa, mitä sanon -- pitäkää koko juttu omana salaisuutenanne!" - -Kun tallirenki oli mennyt, ryhdyttyään sitä ennen hullunkurisiin -varokeinoihin, ollakseen varma, ettei kukaan Valtikan vieraista nähnyt -hänen poistuvan salapoliisin arkihuoneesta, rupesi Blick ajattelemaan -niitä asioita, jotka hän oli juuri kuullut. Hän oli nyt aivan varma, -että parooni von Eckhardstein oli toinen niistä miehistä, jotka -yöllä olivat olleet koolla Valtikassa; Peggen kertomus ja hänen -itsensä tekemä havainto, että von Eckhardstein oli siepannut piipun -asianajajain pöydältä tutkintotilaisuudessa, saattoivat hänet tästä -vakuutetuksi. Mutta voitiinko häntä epäillä tämän nojalla syypääksi -murhaan? Blick ajatteli, ettei -- ehdottomasti ei. Hän saattoi -tuskin pitää mahdollisena, että mies murhaisi toisen, jäisi sitten -oleilemaan aivan murhapaikan lähelle ja toimisi yleensä siten kuin von -Eckhardstein näytti toimineen. Mutta -- hän saattoi tietää jotakin; -nähtävästi hän tiesi, ja voitiinpa hänet asettaa vastuuseen itse teosta -tai siihen osallisuudesta riittävien syiden nojalla tai ei, niin joka -tapauksessa oli nyt kylliksi aihetta vaatia hänet tekemään selkoa -itsestään. Jos hän joutuisi sillä tavoin odottamatta tutkittavaksi, -niin voitaisiin toivoa paljastuksia. - -"Minä puserran hänestä jotakin ulos!" mutisi Blick. "Varmaan hän tietää -jotakin -- ja hänen on puhuttava." - -Tehtyään tämän järkkymättömän päätöksen hän haki käsiinsä Grimsdalen, -määräsi aamiaisen valmistettavaksi täsmälleen puoli yhdeksäksi aamulla -ja pyysi isäntää toimittamaan hänelle kiesit, joilla hänet olisi -kyydittävä Selcasteriin kello kahdeksan aamulla. - - - - -NELJÄSTOISTA LUKU - -Poissa - - -Kun Blick oli saanut nämä asiat selville ja irroitetuksi ajatuksistaan -ja kun hän oli puuhaillut kylliksi sinä iltana, pistäytyi hän Valtikan -tarjoiluhuoneeseen aikoen hieman virkistää itseään ennen levolle -menoaan. Hän oli käväissyt siellä pari kertaa asetuttuaan asumaan -majataloon; tavallisesti tapasi siellä pari kolme markenmorelaista -takkatulen ympärillä, muutamia talonpoikia, myllärin, kirvesmiehen tai -peltisepän, jotka olivat syventyneet keskusteluun kylän viimeisimmistä -uutisista. Blickin mieli teki kuunnella heidän pakisemistaan. Mutta -tällä kertaa huone oli miltei tyhjä; siellä oli itse asiassa vain -muuan vähänläntä, lauhkean näköinen mies retkeilyasussa; hän istui -ajatuksiinsa vaipuneena ja yksikseen lähellä takkaa ja käänsi -harvinaisen ison silmälasiparinsa etsivään, luoden häneen samalla -kuin anteeksipyytävän katseen. Hän siirsi tuoliaan vähän taaksepäin -ikäänkuin kehoittaakseen Blickiä iloisen roihun ääreen. - -"Kiitos", sanoi Blick. Hän istahti vastapäätä vierasta olevalle -tuolille ja veti esille piippunsa ja tupakkansa. "Lämmin ei tee -lainkaan pahaa, vaikka olemmekin jo lähellä toukokuuta", alkoi hän. - -"Kovin tervetullutta se tosiaankin on, sir", vastasi toinen. "Varsinkin -kun olen ollut taivasalla koko päivän." - -"Matkallako olette ollut?" kysyi Blick katsahtaen vieraan matkapukuun. - -"Niin, sir! Olen taivaltanut tänään nelisenkymmentä kilometriä -ennenkuin saavuin tänne", vastasi vieras. "Suoraan harjanteiden poikki. -Pidän aina lomapäivän kaksi kertaa vuodessa -- varhain keväällä ja -myöhään syksyllä -- ja käytän sen jalkamatkoihin. Aikoinani olen -kierrellyt ristiin rastiin tämän eteläisen seudun. Mutta vielä tähän -päivään mennessä en ole sattunut osumaan tähän kylään. Ja täytyy sanoa, -että minut johdatti tänne -- sillä muuten olisin mennyt Selcasteriin -- -uteliaisuus! Luin sanomalehdestä Markenmoren salaisuudesta -- ja kun -olin lähellä, ajattelin, että pitäisipä mennä katsomaan paikkaa." - -"Merkillinen juttu, eikö totta?" sanoi Blick. - -"Tosiaan merkillinen, sir!" myönsi vieras. "Kiinnittääkö se teidänkin -mieltänne, sir?" - -"Kiinnittää kyllä", vastasi Blick kuivasti. "Ammattini takia." - -Vieras suuntasi isot silmälasinsa Blickiin ja katseli häntä innostuneen -tarkkaavasti. Sitten hän kumartui eteenpäin ja alkoi puhua hillityllä -äänellä. - -"Onko mahdollista, sir, että minulla on ilo kohdata kuuluisa -etsiväkomisario Blick, jonka nimeä olen kuullut mainittavan tämän jutun -yhteydessä?" kysyi hän melkein kunnioittavan nöyrästi. "Näenkö minä -itsensä herra Blickin ruumiillistuneena?" - -"Näette!" vastasi Blick. "Tässä hän on ilmi elävänä!" - -"Hyväinen aika!" huudahti vieras. "Olen todella hyvin ylpeä saadessani -tavata teidät, sir; nimeni on Crawley -- kotoisin Tootingista. -Veronkantaja, herra Blick -- se on vaivaloista ja väsyttävää hommaa, -sir, mutta se tarjoaa mahdollisuuden kävelyyn, jonka harjoittamista -minä rakastan intohimoisesti. Hyvä Jumala! Tuntunee kovin -kummalliselta, mutta tiedättekö, sir, että neljäkymmentä viisi vuotta -kestäneen elämäni aikana en koskaan ennen ole tavannut herrasmiestä, -joka olisi harjoittanut teidän ammattianne! Se on kai perin innostava -ja puoleensavetävä ammatti, sir -- hyvin vaarallinen?" - -"Miten sattuu", sanoi Blick. "Jokseenkin tympäisevää ja yksitoikkoista -toisinaan. Voidaanhan tietysti saada jännitystä ja huvia -matemaattisesta probleemistakin -- mutta tuskinpa saa kumpaakaan -suoritettaessa tavallista pitkää yhteenlaskua, vai mitä arvelette?" - -Crawleyn katse kuvasti ihailua -- ja käsityskyvyttömyyttä. - -"Tarkoitan", lisäsi Blick, "että meidän työmme on monesti luvun -lisäämistä toiseen lukuun ja niin edespäin -- kunnes olemme saaneet -loppusumman". - -"Mainiota, sir, mainiota -- ymmärrän tarkoituksenne", sanoi Crawley -hykerrellen käsiään. "Oi, todellakin erinomaista, sir -- oivallinen -selitys! Rohkenisinkohan kysyä, oletteko päässyt jo loppusummaan tässä -Markenmoren kysymyksessä, sir?" - -"Siihen voin antaa helposti vastauksen", sanoi Blick. "En ole!" - -"Varsin kova pähkinä purtavaksi, kai, sir", huomautti Crawley. "Luin -kaikki todistukset sanomalehdistä -- _Daily Sentinelistä_, herra Blick --- istuessani mäenrinteellä ja syödessäni vaatimatonta einettäni. -Hyvin mielenkiintoista tosiaan -- paljon mielenkiintoisempaa, sir, -kuin yksikään noista jännitysromaaneista, joita ihmiset lainaavat -kirjastoista -- oh, paljon mielenkiintoisempaa! Todellista elämää, sir!" - -"Oletteko tehnyt mitään havaintoja jutusta?" tiedusti Blick. "Mihin -käsitykseen olette tullut?" - -Crawley katsahti ovelle ja alensi ääntään. - -"Olen muodostanut käsityksiä", vastasi hän. "Niin, sir, minä olen -muodostanut käsityksiä. En tosin ole mikään vedonlyöjä, sir, mutta -panisinpa veikkaa siitä, että tiedän, mikä on tämän jutun pohjalla?" - -"No? Mikä sitten?" kysyi Blick. "Iloitsen jokaisesta uudesta -ajatuksesta." - -"Raha!" sanoi Crawley juhlallisesti. "Raha, sir -- raha!" - -"Mutta -- miten?" kysäisi Blick. - -Crawley otti silmälasit nenältään, paljastaen siten heikot, uneksivat -silmänsä, ja pudisti päätään. - -"Minä luulen, että tuota onnetonta nuorta miestä, Guy Markenmorea -- -merkillinen nimi, sir! -- seurattiin. Väijyttiin kintereillä!" vastasi -hän. "Väijyttiin, sir! Ja raha oli kannustimena -- toden totta!" - -"Tarkoitatte siis, että hänet sekä ryöstettiin että murhattiin!" -huudahti Blick. - -"En, sir -- sitä en tarkoita lainkaan", sanoi Crawley pontevan -päättävästi. "Olen huomannut, että Guy Markenmoren tavaroihin ja -rahoihin ei kajottu. Ei -- tarkoitan, että raha oli hänen salaperäisen -murhansa kannustimena -- että hänet murhasi joku kavala henkilö, joka -aikoo käyttää hyväkseen hänen kuolemaansa -- rahallisessa suhteessa, -herra Blick, rahallisessa suhteessa. Lienen ehkä väärässä", lopetti -Crawley; "saatan olla peräti väärässä -- mutta tosiasioiden nojalla, -sir, olen muodostanut tämän mielipiteeni, ja minä olen toiminut -valamiehistössä -- useammin kuin kerran." - -"Eipä ihme, vaikka sanoissanne olisi paljonkin perää" myönsi Blick. -"Yleensä on tällaisten asioiden pohjalla aina joku rahakysymys. Mutta", -lisäsi hän vetäen kellonsa esille ja haukotellen, "tähän mennessä olen -saanut mitättömän vähän valaistusta asiaan -- ehkä saan hieman lisää -huomenna". - -Sitten hän toivotti Crawleylle hyvää yötä huomauttaen naurussa suin, -että etsiväinkin täytyy nukkua silloin tällöin, ja meni levolle. - -Crawley sinkautti Blickille viimeisen huomautuksensa hänen tehdessään -lähtöä huoneesta, pudistaen etusormeaan. - -"Älkää unohtako, herra Blick -- vaikkei teidänlaisellenne kyvykkäälle -ja kokeneelle herralle tarvitse tietystikään muistuttaa sitä -- älkää -unohtako, että aina tapahtuu odottamatonta! Odottamatonta, sir! -- Ah, -tähän odottamattomaan sisältyy melko paljon! Kukaan ei tiedä, sir, mitä -huomispäivä tuo tullessaan!" - -"Olette epäilemättä oikeassa, herra Crawley", myönsi Blick. "Nyt te -osasitte naulan päähän!" - -Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä huomispäivä toisi -tullessaan, ei silloin, ei vaipuessaan pian syvään uneen, ei aamulla -herätessään eikä kello kahdeksalta, jolloin hän kapusi kieseihin, -joilla Grimsdalen piti kyyditä hänet Selcasteriin. Crawley, joka -myös oli syönyt aamiaisensa varhain, seisoi majatalon ovella, kun -Blick ilmestyi näkyviin; hän oli varustautunut kävelymatkaa varten ja -kiinnitti juuri pientä reppua selkäänsä. - -"Poisko?" tiedusti Blick. - -"Vain päiväksi, sir", vastasi Crawley. "Aion viettää koko tämän -kirkkaan päivän ylänkömailla -- etsin rauhallisen paikan, missä syön -väliateriani! Ja Valtikkaan olen niin tyytyväinen, herra Blick, että -aion ottaa sen päämajakseni lomani loppuajaksi, joten minulla on ehkä -ilo nähdä teidät illalla, sir -- jolloin", lisäsi hän kuiskaten, -"toivoakseni päivä on kulunut -- hyödyllisesti, vai mitä?" - -"Tulevaisuuteen ei voi kurkistaa!" vastasi Blick. - -Hän puheli vähän majatalon isännälle matkalla Selcasteriin, mutta kun -he saapuivat markkinaristeykseen keskelle vanhaa kaupunkia, laski hän -kätensä. Grimsdalen olkapäälle. - -"Grimsdale", sanoi hän, "pysäyttäkää ja päästäkää minut tässä alas. -Minä menen tapaamaan poliisipäällikköä -- kävelen jalan. Ja kuulkaas --- haluaisin, että jäisitte vähäksi aikaa Selcasteriin. Olkaa asemalla -täsmälleen kello kymmenen. Tahdon tavata teidät siellä." - -Hän laskeutui rattailta ja poistui poliisikonttorille päin, ja -Grimsdale poikkesi Mitre-hotellin isolle pihamaalle odottamaan -määrättyä aikaa. Viittä vaille kymmenen hän ajoi asemalle ja, -jätettyään hevosensa ja rattaansa muutaman pojan haltuun, suuntasi -kulkunsa tulevien junien asemasillalle. Lontoon pikajunan piti saapua -tuossa tuokiossa ja tavan mukaan oli sen tuloa odottamassa paljon -matkustavia: asemasilta oli tungokseen asti ihmisiä täynnä. Mutta -Grimsdale äkkäsi nokkelasti Blickin ja lähellä häntä ihmisjoukkoon -sekaantuneina pari kolme paikallista etsivää; nähtävästi Blick odotti -jotakuta. Ja Grimsdale, jonka huulien välistä pisti esiin lyhyt -oljenkorsi, piti heitä silmällä tarkasti ja valppaasti. - -Kello kymmenen lyönnit kajahtelivat kaupungin monista torneista, mutta -mitään ei ollut tapahtunut. Viiden minuutin kuluttua pitkä pikajuna -saapuisi kohisten asemalle; kahdeksan minuutin päästä se olisi -kiitänyt jälleen pois Lontoota kohti, yhdeksänkymmenen kilometrin -nopeudella tunnissa. Minuutin yli kymmenen Blick, joka oli pitänyt -tarkasti silmällä lippuluukkua, poistui asemasillalta mennen aseman -ulkopuolelle. Hänen päästessään sen edustalla olevalle aukeamalle -saapui paikalle William Pegge ajaen rouva Tretheroen hienoja rattaita, -vinhaa vauhtia -- yksin. - -Pegge erotti Blickin ihmisjoukosta, joka tungeskeli aseman ovien -tienoilla, ja pysähdytti ajopelinsä ihan hänen eteensä. Etsivä riensi -silmänräpäyksessä rattaiden ääreen. Hänen silmänsä osuivat tyhjään -paikkaan tallirengin vieressä. - -"Missä hän on?" kysyi Blick kuiskaten terävästi. - -Pegge kumartui alas. - -"Poissa!" vastasi hän. "Hän teki metkunsa yöllä! Tänä aamuna oli hänen -huoneensa tyhjä; mies oli kadonnut teille tietymättömille! Rouva -Tretheroe lähetti minut kertomaan asiasta poliisille, kun arvelee -hänelle tapahtuneen jotakin." - -"Hänellekö tapahtuneen? Mitä rouva Tretheroe tarkoittaa?" mörähti Blick. - -Pegge kumartui vieläkin alemmas. Puhuessaan he kuulivat pikajunan -tulevan -- se saapui heidän takanaan olevalle asemalle ähkien ja -puhkuen, ja sitten kuului vain vapautuvan höyryn sihinää, kun kone -pysähtyi ja joutui hetkeksi lepotilaan. - -"Kuulin rouva Tretheroen sanovan isännöitsijälle, että paroonilla oli -tapana mennä usein öisin kävelemään", sanoi Pegge. "Rouva Tretheroe -sanoi hänen kärsineen unettomuudesta ja tehneen kävelyretkiä, jotta -saisi unta. Minä huomasin rouva Tretheroen arvelevan, että parooni oli -tehnyt tällaisen retken yöllä, ja rouva Tretheroe luulee, että paroonia -on kohdannut onnettomuus tai jokin muu sentapainen. Hän lähettää väkeä -joka taholle etsiskelemään paroonia, ja minä olen saanut tehtäväkseni -ilmoittaa asiasta täkäläiselle poliisille." - -"Malttakaahan hetkinen", sanoi Blick. Pikajunalla saapuneet ihmiset -virtailivat ulos käytävistä; hän siirtyi syrjään heidän tieltään. -"Ettekö osaa aavistaakaan, mihin aikaan hän poistui?" kysyi Blick -katsoen Peggeen. - -"Minulla ei ole siitä aavistustakaan", vastasi Pegge. "Kuulin hänen -menneen levolle tavalliseen aikaan, mutta --" Hän keskeytti. Grimsdale -oli tullut paikalle läähättäen ja löi Blickiä olalle. Blick kääntyi -nopeasti. Grimsdale viittasi erääseen pitkään mieheen, joka juuri oli -astunut ulos asemarakennuksesta ja seisoskeli sen pääkäytävän edustalla -silmäillen ympärilleen. - -"Kas tuolla!" huudahti Grimsdale. "Tuo mies! Siinä hän oli -- se mies, -joka saapui Valtikkaan maanantai-iltana -- se amerikkalainen!" - -Samassa pitkä mies äkkäsi Grimsdalen, säpsähti, hymyili, nyökkäsi ja -harppasi kiireesti eteenpäin. - -"Hei, isäntä!" huusi hän. "Juuri teidät minä odotinkin tapaavani! No --- kuinka on Guy Markenmoren jutun laita? Olen matkustanut koko yön -päästäkseni tähän kaupunkiin, jotta voisin ilmoittaa yhtä ja toista --- kuulin siitä vasta eilen illalla ollessani jo Falmouthissa! Onko -kehenkään päästy käsiksi?" - -Grimsdale katsoi vieraasta Blickiin, ja Blick otti heti puheenvuoron. - -"Oletteko te se henkilö, jonka kanssa Guy Markenmore illasti Valtikassa -viime tiistaita vasten yöllä?" kysyi hän äkkiarvaamatta. "Se mies, joka -tilasi sieltä huoneen, mutta ei viivähtänyt hetkeäkään?" - -"Minä olen se mies", vastasi vieras nyökäten myöntävästi ja hymyillen. -"Sama mies!" - -"Suvaitsisitteko ilmoittaa minulle, kuka olette?" kysyi Blick, "ja -millä alalla?" - -"Varsin mielelläni! Nimeni on Edward Lansbury, olen rahamies ja toimin -New Yorkissa ja Lontoossa. Kuka te olette ja mikä on asianne?" - -"Etsiväkomisario Blick, New Scotland Yardin rikosasiain osastolta! Olen -saanut tämän asian hoitaakseni, herra Lansbury, ja minua ilahduttaa, -jos suvaitsette ilmoittaa minulle, mitä tiedätte siitä." - -"Tietysti! Kaikki! Sentähdenhän olen matkustanutkin tänne Falmouthista. -Missä voimme keskustella?" - -"Mennään tänne", sanoi Blick. Etsivät olivat kokoontuneet hänen -taakseen; hän kääntyi, kuiskaten heille jotakin, ja he poistuivat -poliisikonttoriin päin. "Teidän ei tarvitse odottaa minua, Grimsdale", -jatkoi hän. "Viivyn täällä vielä jonkun aikaa, joten voitte lähteä heti -paluumatkalle." - -Mutta Grimsdale veti kätensä taskustaan ojentaen jotakin Lansburylle. - -"Tässä saatavanne, sir", sanoi hän. "Kolme puntaa neljätoista -shillingiä. Lasku oli kaksikymmentäkuusi shillingiä." - -Lansbury säpsähti, veti suunsa nauruun, otti rahat ja antoi takaisin -muutamia hopeakolikoita. - -"Kah, olin jo unohtanut koko asian!" sanoi hän. "Kas tässä! Käykäähän -kulauttamassa lasillinen." - -"Arvelinkin teidän unohtaneen, sir", huomautti Grimsdale tyynesti -tapansa mukaan. "Kiitos, sir." - -Hän nousi kieseihinsä ja ajoi pois; Blick taas kehotti kumppaniaan -lähtemään mukaansa poliisivirastoon. - -"Olen teille todella kiitollinen siitä, että tulitte, herra Lansbury", -sanoi hän, kun he astelivat katua pitkin. "Tässä jutussa on kaikki -enemmän tai vähemmän hämärän peitossa!" - -"Vai niin, kaiken muun kuin sen, mitä itse tiedän -- eikä se ole paljon --- olen saanut selville lontoolaisesta sanomalehdestä, jonka hankin -käsiini hotellissani Falmouthissa eilen illalla", sanoi Lansbury. -"Lähdin täältä aivan heti -- olen istunut junassa melkein koko yön. -Mikä on jutun viimeisin vaihe?" - -"Viimeiseen vaiheeseen", vastasi Blick, "pääsimme vasta joku hetki -sitten. Tunnetteko parooni von Eckhardsteinin?" - -"Kyllä! Tunnen hänet hyvin. Hän oli minun ja Markenmoren mukana pikku -majatalossa sinä yönä -- jolloin minä jätin Markenmoren ja hänet kello -kolmen paikkeilla tiistaiaamuna. Von Eckhardstein oli tietysti se pitkä -mies, jonka kanssa isäntä näki meidän kävelevän tietä pitkin -- kuten -isäntä mainitsi todistuksessaan." - -"Katsokaas -- von Eckhardstein on kadonnut! Viime yönä. Hävinnyt -jäljettömiin! Te kai ette tiedä siitä mitään?" - -"En edes senkään vertaa! Mutta mitä se merkitsee? Minusta näyttää --" - -"Malttakaahan vähän", keskeytti Blick. "Me saamme keskustella yksin -poliisipäällikön kanssa heti kohta. Silloin -- kertokaa minulle kaikki -mitä tiedätte. Se on meille välttämätöntä!" - -Poliisikomisario, jolle Blick oli lähettänyt sanan etsiväin -välityksellä, odotti häntä ja vastatullutta yksityistoimistossaan. Hän -katseli Lansburya melkoisen uteliaasti ja teki äkkiä asiaa välittömästi -koskevan kysymyksen. - -"Oletteko te se Edward Lansbury, joka otti osaa Vilonan Kiinteimistö -Osakeyhtiön asioihin joku vuosi sitten?" tiedusti hän. "Olettehan, vai -mitä? Hm! -- Minä olen sijoittanut siihen runsaasti pääomaa -- voittoa -se on tuottanut kovasti. Entä mitä voitte ilmoittaa meille tästä -Markenmoren jutusta, herra Lansbury? Olemme perin halukkaita kuulemaan." - -Lansbury vaipui poliisikomisarion pöydän vieressä olevaan mukavaan -nojatuoliin ja asetti sormiensa päät yhteen. - -"Noh", sanoi hän, "minä kerron teille kaikki, mitä kertoa voin -- -toisin sanoen kaiken se, mitä todella tiedän. Itse Guy Markenmoren -murhaan nähden sillä ei näytä olevan mitään merkitystä; mitä taas tulee -siihen, mitä tapahtui juuri sitä ennen, niin voitte käyttää hyväksenne -antamiani tietoja sikäli kuin niistä vain on hyötyä! Voin kertoa teille -vain sen, mitä tapahtui Valtikka-majatalossa." - -"Ja sen, miksi te, Markenmore ja von Eckhardstein kohtasitte toisenne -siellä", sanoi Blick levollisesti. - -"Niinpä todellakin! Myös sen, miksi me kohtasimme siellä", jatkoi -Lansbury. "Minä olen rahamies, kuten sanoin teille jo asemalla. Minulla -on liikeasioita niin hyvin tässä maassa kuin omassanikin. Minulla on -toimisto sekä Lontoossa että New Yorkissa. Luonnollisesti tunnen hyvin -monia rahamiehiä molemmissa maissa. Tunsin Guy Markenmoren varsin -hyvin -- nokkela mies, joka menestyi loistavasti. Tunnen myös von -Eckhardsteinin, joskaan en yhtä hyvin, niin kuitenkin kylliksi. Hänet -tunnetaan tietysti paremmin kuin minut tai Markenmore -- Lontoossa, -Pariisissa ja Wienissä." - -"Saksalainen varmaan?" kysyi poliisikomisario. - -"Ei -- von Eckhardstein on itävaltalainen", virkkoi Lansbury. "No -niin -- minä olen ollut asioissa heidän kummankin kanssa -- erikseen, -ymmärrättehän, en koskaan yhdessä -- monta kertaa, ja havainnut -heidät aina perin hyviksi ja rehellisiksi liikemiehiksi. Markenmore -kirjoitti minulle aivan hiljan, että hänellä oli tekeillä yritys, -johon minulle olisi edullista ottaa osaa senjohdosta, että sen -toteuttaminen kävisi päinsä myös Yhdysvalloissa. Minulle lähettämässään -kirjeessä hän kertoi, millainen se oli -- mutta minä en haluaisi puhua -teille siitä tällä hetkellä, koska asia on tuiki tärkeä salaisuus. -Tietysti minä annan siitä tietoja, jos se käy välttämättömäksi asian -oikeudellisen käsittelyä kannalta: jos nimittäin yksityiskohtainen -tarkka selostaminen auttaa vangitsemaan Markenmoren murhaajan. Mutta -juuri nyt olisin mieluummin puhumatta siitä, eikä se koske itse -pääkysymystä. Riittää, kun mainitsen teille, että Markenmorea seurasi -onni -- itse asiassa rajaton menestys -- ostipa hän mitä hyvänsä ja -keneltä hyvänsä, ja hän kehoitti minua ryhtymään yhteiseen yritykseen; -hänen suunnitelmansa mukaan piti minun hankkia kolmasosa pääomasta, -hän itse sijoittaisi toisen kolmasosan, ja meidän oli löydettävä -kolmas mies, joka ostaisi viimeisen kolmanneksen. Me olimme jo -vähän aikaa kirjeenvaihdossakin siitä, mitä meidän piti haltuumme -ostaa -- voin sanoa teille, että se oli eräs liikesalaisuus. Kun -neuvottelimme kirjeenvaihdon avulla, oli Markenmore Lontoossa, minä -taas joko Southamptonissa tai Falmouthissa -- minulla on nykyisin -asioita näissä kummassakin paikassa. Viime viikon keskivaiheilla -kirjoitti Markenmore sitten minulle tiedustellen, enkö suostuisi -tapaamaan häntä Valtikka-majatalossa Selcasterissa Markenmoressa -seuraavana maanantai-iltana, kun kerta olin Southamptonissa -- hän itse -aikoi pistäytyä Markenmoren kartanoon, ilmoitti hän, selvittelemään -perheasioita ja saapuisi senjälkeen tapaamaan minua Valtikkaan -- puoli -yhdentoista seutuvilla. Me sovimme tästä. Minä tulin Southamptonista -iltajunalla, kävelin Markenmoreen, tilasin Valtikasta huoneen ja -kahden hengen illallisen. Selvittyäni kaikesta tästä lähdin ulos -jaloittelemaan -- olin istunut useamman päivän sisällä ummehtuneessa -huoneessa ja nautin raikkaasta ilmasta. Harhailin Markenmoren kylän -laidoilla ja kohtasin von Eckhardsteinin." - -"Hetkinen", keskeytti Blick. "Mihin aikaan se tapahtui?" - -"Kello lienee ollut puoli kymmenen ja kymmenen välillä, sikäli kuin -voin muistaa", vastasi Lansbury. - -"Oliko jo pimeä?" - -"Oh, pilkkosen pimeä! En olisi nähnyt Eckhardsteinia lainkaan, jollen -olisi sattunut raapaisemaan tulta sytyttääkseni sikaarini. Hän huomasi -minut -- hän nojasi juuri silloin ihan vieressä olevaa porttia vasten. -Hän tervehti minua, ja kun olin ilmaissut hämmästykseni kohtauksemme -johdosta, kertoi hän minulle vierailevansa erään rouvan luona siellä -kylässä. Sitten hän tiedusti, millä asioilla minä siellä liikuskelin. -Heti minun mieleeni juolahti, että siinä oli juuri se mies, joka -ostaisi viimeisen kolmanneksen, josta mainitsin teille, ja niin -ilmoitin hänelle asiani. Selitin myös suunnitelman ja kerroin hänelle, -mitä aioimme tehdä yhdessä Markenmoren kanssa." - -"Vielä kysymys", sanoi Blick. "Tunsiko von Eckhardstein Markenmoren? -Olivatko he jo aikaisemmin olleet liikeasioissa keskenään?" - -"En usko heidän olleen -- en. Mutta luullakseni he tunsivat toisensa; -todennäköisesti he rahamiehinä tunsivat toisensa, ainakin nimeltä. -Mutta siitä olen varma, etteivät he henkilökohtaisesti olleet tunteneet -toisiaan ennen sitä iltaa." - -"Juuri sitä", huomautti Blick, "halusinkin tietää. Jatkakaa!" - - - - -VIIDESTOISTA LUKU - -Ryöstömurhako? - - -Lansbury hymyili etsivän kiihtymystä ilmaisevalle äänenpainolle. Hän -kumartui tuolillaan, katsoen toisesta kuuntelijastaan toiseen ikäänkuin -viitatakseen, että nyt hän aikoi siirtyä kertomuksensa tärkeimpään -osaan. - -"Siirtykää hieman taaksepäin, kai tarkoitatte", sanoi hän naurahtaen, -"kohtaukseeni Eckhardsteinin kanssa. No niin, kuten sanoin, selitin -hänelle aikomuksen. Kävelimme pitkin tietä, joka johtaa pois -Markenmoresta, keskustellen jonkun aikaa tästä asiasta. Me --" - -"Kohtasitteko ketään -- näittekö ketään?" keskeytti Blick. - -"En muista tavanneemme sieluakaan!" vastasi Lansbury. "Kovin yksinäisiä -seutuja ne. Kävelimme tietä ehkä puolitoista kilometriä; sitten -käännyimme ja palasimme samoille seuduille, missä olimme kohdanneet. -Silloin oli keskustelumme johtunut pois siitä aineesta, josta ensiksi -mainitsin. Von Eckhardstein ei tuntenut kovinkaan suurta mielenkiintoa -sitä yritystä kohtaan, jonka olin hänelle esittänyt. Hän käsitti sen -kaupallisen arvon, mutta samalla kun hän tunnusti, että se voitaisiin -hyvin sovelluttaa käytäntöön tässä maassa ja minun kotimaassani, hän -ei ollut varma, olisiko sillä suuriakaan menestymisen mahdollisuuksia -Keski-Euroopassa saksalaisten epäilemättömän vastustuksen vuoksi. -Hän ei kuitenkaan sanonut niin eikä näin, ja kun aloimme hyvästellä, -kysyi hän minulta, minne olin majoittunut ja mihin aikaan menisin -levolle. Vastasin sijoittuneeni Valtikka-majataloon, aivan lähelle, ja -odottavani sinne Markenmorea illalliselle puoli yhdentoista ajoissa -ja aikovamme aivan varmasti valvoa myöhään, koska meillä oli melko -paljon keskusteltavaa. Sitten von Eckhardstein ilmoitti minulle erään -asian, jolla voi olla merkitystä teille poliisimiehille, kun asiat -ovat nyt saaneet tällaisen käänteen. Hän sanoi kärsivänsä pahasti -unettomuudesta; hän ei saattanut nukkua yöllä -- ei vaikka mikä olisi -ollut, silloin kun hänen olisi pitänyt, ja tehneensä sen jälkeen, kun -hän oli tullut tälle paikkakunnalle, missä hän oli vierailemassa, -monesti pitkiä kävelymatkoja keskellä yötä koettaen siten karkoittaa -unettomuuttaan. Hän sanoi, että jos hän lähtisi sellaiselle kävelylle -ja jos hän sillä välin sattuisi muuttamaan mielipiteensä ehdotuksesta, -jonka olin tehnyt hänelle, hän pistäytyisi todennäköisesti tapaamaan -Markenmorea ja minua, jos näkyisi valoa huoneeni ikkunasta. Niin --" - -"Hänen viimeisestä huomautuksestaan te kai päätitte hänen tuntevan -Valtikan?" kysyi Blick. "Ainakin siksi hyvin, että hän tiesi, missä -teidän huoneenne sijaitsi, vai mitä?" - -"Kyllä, niin hän sanoi itsekin", vastasi Lansbury. "Tuo huone oli -sama, johon isäntä vei minut heti taloon tultuani -- isohko kamari -vasemmalla puolen eteishallia, ja sen lasiovi aukeaa edustalla olevaan -kasvitarhaan." - -"Aivan niin", sanoi Blick. "Se huone on nyt minun hallussani. Entä -sitten --?" - -"No niin, sitten me erosimme", jatkoi Lansbury. "Von Eckhardstein -meni pienestä portista, josta kai päästiin siihen taloon, missä hän -asusti, ja minä vaelsin takaisin Valtikkaan. Istuuduin odottamaan -Markenmorea. Hän tuli hyvin myöhään; itse asiassa vasta kello -kahdentoista paikkeilla. Hän oli mitä loistavimmalla tuulella -- -hän kertoi minulle istuuduttuamme syömään illallista, että hän oli -kohdannut sydänkäpysensä (Englannin ihanimmaksi naiseksi hän tätä -sanoi!) ja että he olivat ilostuneet niin kovasti jälleennäkemisestä, -että olivat päättäneet mennä naimisiin suoraa päätä, ja minusta piti -tulla hänen sulhaspoikansa. Sitten siirryimme liikeasiaan, ja minä -mainitsin von Eckhardsteinista. Hän tiesi jo von Eckhardsteinista ja -kertoi tämän vierailevan saman ladyn luona, jonka hän, Markenmore, -aikoi naida, vaikkei hän ollutkaan kohdannut von Eckhardsteinia -sentähden, että hänen aikansa oli kulunut muutenkin hupaisasti. -Keskustelua liikeasiastamme jatkui miltei kahteen asti aamulla. Juuri -tähän aikaan kuulin puistoportin säpin napsahtavan, ja kun arvasin, -että Eckhardstein oli siellä öisellä retkellään, aukaisin lasioven ja -astuin kasvitarhaan. Siellä hän olikin tulossa, kapean nurmikon poikki, -ja minä kutsuin hänet sisälle ja esitin Markenmorelle, minkä jälkeen -aloimme jälleen keskustella liikeyrityksestä. Se --" - -"Hetkinen, olkaa hyvä!" keskeytti Blick. "Suvaitsisitteko vastata -erääseen kysymykseen, joka on juolahtanut juuri mieleeni, ennenkuin -jatkatte kertomustanne? Mainitsiko Markenmore teidän yhdessäolonne -aikana mistään odotettavasta naimisiinmenostaan von Eckhardsteinille? -Tahtoisin tietää sen -- aivan erikoisesti." - -"Ei, olen varma siitä, ettei hän maininnut", vastasi Lansbury -arvelematta. "Koko se aika, jonka olimme yhdessä, keskusteltiin vain -hetimiten tehtävästä liikesopimuksesta. Mitä Markenmore mahdollisesti -puhui siitä -- jos hän puhui siitä jotakin von Eckhardsteinille -myöhemmin, kun minä olin eronnut heistä ja jättänyt heidät kahden -kesken, sitä en voi ruveta arvailemaan, mutta sen ajan, noin -tunnin verran, jonka me kaikki olimme yhdessä, keskustelimme vain -liikeyrityksestä. Nyt minä selostan teille, millainen tuo liikeasia -oli kajoamatta kuitenkaan salaisuuden pienimpiin yksityiskohtiin. -Muuan nuori mies, joka asuu pikku kauppalassa tämän kaupungin ja -Lontoon välillä ja joka oli joutunut kosketuksiin Markenmoren kanssa -raha-asioissa, kauppasi hänelle erästä keksintöä, jonka mies halusi -myydä heti paikalla käteismaksusta, määrätystä summasta, jonka hän -tarvitsi voidakseen päästä jaloilleen. Vaadittu summa oli kolmetuhatta -puntaa. Kauppa oli hyvä -- erittäin hyvä kauppa. Ostaja olisi hyötynyt -enemmän -- mutta tuo nuori mies oli määrännyt hintansa ja olisi -nähtävästi ollut perin tyytyväinen saadessaan sen. Kun Eckhardstein -oli tullut Valtikkaan, pohdimme me kaikki kolme asiaa perinpohjin --- Markenmorella oli paperit mukanaan ja hän näytti niitä -- ja -me päätimme ostaa: toisin sanoen Eckhardstein päätti ottaa osaa -yritykseen, sillä Markenmore ja minä itse olimme jo ennen tehneet -päätöksemme. Sitten selvitimme asian lopullisesti: von Eckhardstein -ja minä annoimme kumpikin Markenmorelle tuhat puntaa seteleinä, sillä -osuutemme --" - -"Te kumpikin siis annoitte Markenmorelle tuhat puntaa, seteleinä, heti -paikalla?" kysyi Blick äkkiä. "Seteleinä?" - -"Juuri niin!" vastasi Lansbury. "Aivan kuten sanoin. Englannin pankin -seteleinä. Ja niihin hän tietysti lisäsi yhtä suuren summan omasta -puolestaan -- jotta olisi saatu kokoon kolmetuhatta puntaa. Mikä teitä -hämmästyttää?" - -"Tarkoitatteko, että teillä kaikilla kolmella oli mukananne niin suuria -rahasummia?" kysyi Blick. "Oliko teidän taskussanne kokonaista tuhat -puntaa ollessanne kävelyllä?" - -"Eihän se ole kovinkaan suuri summa mukana kannettavaksi", vastasi -Lansbury. "Meidän tapaisillamme miehillä on monasti mukanaan aika -paljon puhdasta rahaa. Tuhat puntaa ei vaadi suurtakaan tilaa -matkalaukussa." - -"Ne olivat kai suuria seteleitä?" huomautti poliisipäällikkö. - -"Aivan niin!" myönsi Lansbury. "Enimmäkseen sellaisia, tosiaankin. -Viidensadan ja kahdensadan punnan seteleitä järjestään. Muistan, että -von Eckhardstein antoi kaksi viidensadan punnan seteliä. Minun olivat -pienempiä --, neljä kaksisatasta, yksi satanen ja kaksi viisikymppistä. -Markenmoren rahoista en tiedä mitään -- hän näet pisti ilman muuta -meidän rahamme kirjekuoreen omien rahojensa ja muiden papereittensa -joukkoon." - -"Miksi olivat kaikki rahat seteleitä?" kysyi Blick, joka alkoi -saada kiinni aivan uuden ajatussarjan johtolangasta. "Miksei tässä -kauppa-asiassa käytetty shekkiä?" - -"Siksi, että se nuori mies, josta olen kertonut -- myyjä -- tahtoi -saada rahansa nimenomaan seteleissä", vastasi Lansbury, "Sanoinhan, -että hän asuu tämän kaupungin ja Lontoon välillä sijaitsevassa -pikku kauppalassa. Nähkääs, Markenmoren piti mennä tapaamaan häntä -paluumatkallaan, jättää hänelle rahat ja päättää kauppa siten -lopullisesti. Käsitättekö?" - -Blick alkoi osoittaa eräänlaisia levottomuuden merkkejä. Hän nousi -tuoliltaan, työnsi kädet taskuihinsa ja rupesi kävelemään edestakaisin -pää painuksissa. Äkkiä hän käännähti ympäri Lansburyyn päin. - -"Guy Markenmorella oli siis lähtiessään majatalosta, Valtikasta, kello -kolme tiistaiaamuna mukanaan kolmetuhatta puntaa Englannin pankin -seteleitä?" virkkoi hän. "Niinkö on todellakin asian laita?" - -"Niin totisesti!" vastasi Lansbury. "Ne hänellä oli." - -Blick loi poliisikomisarioon painavan katseen ja äännähti merkitsevän -sanan: - -"Ryöstö!" - -Poliisikomisario nyökkäsi. Hänkin alkoi jo käsittää tapahtumain kulkua. - -"Siltä näyttää", sanoi hän "Murhattu niiden rahojen vuoksi, jotka -hänellä oli mukanaan. Ja nyt --" Hän keskeytti puhelunsa silmäten -etsivää katseessaan ammattitoveriin vetoova ilme. "Merkillistä", jatkoi -hän, "ettei mihinkään muuhun ollut kajottu". - -"Se lisää vain tapahtumain tärkeyttä", huomautti Blick. Hän kääntyi -Lansburyn puoleen. "Näittekö, mihin Markenmore pani ne rahat -- setelit --- ja paperit, joista puhuitte juuri äsken?" kysyi hän. - -"Näin! Takkinsa povitaskuun." - -"Paniko hän ne sinne -- samoin kuin kirje tai joku muu sellainen -työnnetään taskuun?" - -"Ihan niin." - -"Poistuiko hän siitä huoneesta, jossa istuitte kolmisin, ennenkuin te -kaikki lähditte sieltä yhdessä?" - -"Ei! Kukaan meistä ei poistunut." - -"Hyvä", sanoi Blick kotvan kuluttua oltuaan nähtävästi syviin -ajatuksiin vaipuneena. "Mitä tapahtui sen jälkeen, kun te olitte -suoriutuneet liikeasiasta?" - -"Ei mitään tavatonta. Me pakisimme hieman, meillä oli soodavettä ja -whiskyä, sytytimme uudet sikaarit, ehkä --" - -"Ah!" huudahti Blick. "Se johdattaa mieleeni vielä erään kysymyksen. -Poltitteko kaikki sikaareja?" - -"Emme", vastasi Lansbury. "Von Eckhardstein poltti piippua. Hän sanoi, -että sikaarit vievät häneltä viimeisenkin unen rahtusen." - -"No niin -- te lähditte kai pois kello kolmen tienoissa?" kysäisi Blick. - -"Niihin aikoihin. Markenmoren piti mennä seudun halki -Mitbourne-nimiselle asemalle; me sanoimme haluavamme saattaa häntä -vähän matkaa. Poistuimme lasiovesta; silloin alkoi jo päivä kajastaa -taivaanrannalla -- saattoi nähdä yhtä ja toista. Me kävelimme tietä -pitkin, kyläristeyksen ja vanhan kirkon ohitse. Päästyämme vähän matkan -päähän minä muistin, että olin ostanut paikallisen rautatieaikataulun -Selcasterista, saapuessani sinne edellisenä iltana. Vedin sen esille -ja tarkastettuani sitä havaitsin; että voin nousta heti neljän -jälkeen Selcasterissa junaan, joka kiidättäisi minut Southamptoniin -ja Salisburyyn ja sieltä edelleen Falmouthiin. Päätin tavoittaa sen -ja sanoin, etten huolisikaan palata takaisin majataloon. Markenmore -osoitti silloin erästä polkua, jonka hän sanoi vievän niittyjen poikki -Selcasteriin, ja neuvoi minua valitsemaan sen tien; hän itse, huomautti -hän, aikoi mennä toista, aivan vastakkaista, valtamaantien toiselle -puolen poikkeavaa polkua, jota myöten pääsisi oikoteitse harjanteiden -yli Mitbournen asemalle. Sitten sanoimme hyvästit ja erosimme. Minä -lähdin Selcasteriin vievälle polulle; Markenmore toiselle, rinnettä -ylös; von Eckhardstein meni hänen seurassaan virkkaen, että hän -jaloittelisi vielä hieman ennenkuin palaisi kotiin. Viimeksi näin -heidän kääntyvän korkean pensaikon taakse yhdessä, innokkaaseen -keskusteluun syventyneinä." - -"Siinäkö kaikki, mitä tiedätte?" kysyi Blick. - -"Siinä kaikki, mitä tiedän", vastasi Lansbury. "Kaikki!" - -Keskustelu taukosi. Blick alkoi kävellä jälleen edes takaisin, -ajatellen. Poliisikomisario, joka Lansburyn koko kertomuksen ajan -oli ahkerasti piirrellyt nähtävästi tarkoituksettomia viivoja -kirjoituspöytänsä aluspaperille, laski kynän kädestään, istuutui -jälleen nojatuoliinsa ja tuijotteli kattoon; hänkin oli ilmeisesti -vaipunut syviin ajatuksiin. Mutta hän rikkoi ensiksi hiljaisuuden. - -"Von Eckhardstein on kai varakas mies?" virkkoi hän kääntyen Lansburyyn. - -"Sellaisessa maineessa hän on rahamiespiireissä", vastasi Lansbury. -"Huoleti voidaan sanoa, että hän on varakas!" - -"Eikä liene luultavaa, että hän murhaisi miehen parin tuhannen punnan -takia?" - -"Enpä luulisi!" - -"No niin", huomautti poliisikomisario katsahtaen Blickiin. "Nyt näyttää -siltä, kuin Guy Markenmore olisi murhattu -- ei kahden, vaan kolmen -tuhannen punnan vuoksi! Teidän sanojenne mukaan, herra Lansbury, -hänellä oli tuo summa, kun erositte hänestä, sanokaamme kello puoli -neljä, mutta hänellä ei ollut sitä enää, kun tämä Blick tutki hänen -vaatteensa vain muutamia tunteja myöhemmin! Kuka on sen anastanut? -Missä se on?" - -Blick teki käännöksen kävellessään ja astui jälleen takan luo, jonka -ääressä he pakisivat. - -"Onko teillä niiden setelien numerot, jotka annoitte Markenmorelle?" -kysyi hän. "Kai teillä on, kaiketi!" - -"Minulla ei ole", vastasi Lansbury. "Huolimattomuutta, ehkä, mutta niin -on asian laita -- minulla ei ole. Pankkiireillani saattaa kuitenkin -olla ne -- hehän merkitsevät numerot luovuttaessaan rahat, eikö totta?" - -"Kutka ovat teidän pankkiirinne?" kysyi Blick. - -"Kansainvälinen Pankkiyhtiö -- Lontoon konttori Bishopsgaten varrella", -vastasi Lansbury viipymättä. "Mutta en ole lainkaan varma siitä, että -sain nuo setelit juuri sieltä. Voi olla, että olen saanut -- niissä -tapauksessa heillä lienee numerot. Mutta ehkä en olekaan saanut -- -ja siinä tapauksessa heillä ei ole numeroita. Nuo setelit -- tai -jotkut niistä -- olen kenties saanut muualta. Sillä -- pari kertaa, -äskettäin -- minä olen nostanut shekeillä suuria summia muualtakin kuin -Lontoosta. Minun liiketoimintani on melkoisen laaja, ja minä käsittelen -paljon seteleitä." - -"Yhdentekevää", sanoi Blick, "meidän on pantava parastamme päästäksemme -noiden setelien jäljille. Mutta nyt meidän on ratkaistava toinen -kysymys. Von Eckhardstein on kadoksissa. Hänen emäntänsä arvelee, että -häntä olisi kohdannut onnettomuus tuollaisella yöllisellä retkeilyllä. -Mutta minä en usko sitä -- minä luulen hänen karanneen." - -"Miksi sitten, Blick?" kysyi poliisikomisario. - -"Miksei hän astunut esiin oikeudessa ja ilmoittanut sitä, minkä herra -Lansbury on meille juuri kertonut?" vastasi Blick. "Hänellä oli siihen -tilaisuus -- mutta hän istui vain siellä ja piti suunsa kiinni. Von -Eckhardstein tietää jotakin -- ja hänet on löydettävä. Kunpa olisin -iskenyt häneen kynteni eilisiltana. Nyt meidän on nuuskittava hänen -jälkensä. Teidän olisi parasta lähteä kanssani Markenmoreen ja syventyä -juttuun." - -"Toivoakseni ette vaadi minua lähtemään sinne?" sanoi Lansbury. "Minun -olisi ehdottomasti päästävä takaisin Falmouthiin. Mutta minä palaan -Falmouthista kahden päivän kuluttua ja oleskelen sitten useita päiviä -Southamptonissa -- lähellä teitä." - -"Jättäkää meille osoite -- tai osoitteita -- jotta löydämme teidät heti -tarpeen tullen", sanoi Blick. "Ei ole aihetta pidättää teitä työstänne, -herra Lansbury. Ja meidän lienee myös parasta ryhtyä työskentelemään -omalla alallamme!" - -Hän hoputti senjälkeen poliisikomisariota lähtemään kanssaan -Markenmoreen rouva Tretheroeta tapaamaan. Aamun tapahtumat ja -paljastukset olivat antaneet hänelle aivan uuden käsityksen -tutkittavasta jutusta, ja nyt hän moitti itseään katkerasti siitä, -ettei ollut vaatinut von Eckhardsteinilta selitystä, kuinka piippu oli -hänen hallussaan, heti keksittyään, että se oli hänen päällystakkiapa -taskussa. - -"Mutta minähän aioin lykätä sen vain tähän aamuun", sanoi hän äreästi -ajaessaan yhdessä poliisikomisarion kanssa Markenmorea kohti. "Aioin -pidättää hänet, kun hän olisi tullut asemalle noustakseen kahdeksan -minuuttia yli kymmenen lähtevään pikajunaan, sanoa hänelle, että me -halusimme häneltä eräitä tietoja, tuoda hänet teidän toimistoonne ja -selvittää asiat hänen kanssaan. Nyt -- se on myöhäistä!" - -"Ettehän vielä tiedä sitä, Blick", huomautti poliisikomisario. "Jos -miehellä oli tapana vaellella öisin, niin hänelle on hyvinkin saattanut -tapahtua onnettomuus ja hän voi maata jossakin noiden harjanteiden tai -metsien yksinäisessä sopukassa apua odotellen. Oli miten oli, mutta -toistaiseksi en näe mitään, mikä todistaisi hänen syyllisyyttään -- -käsittääkseni." - -"Hänen tiedetään olleen viimeksi yhdessä Guy Markenmoren kanssa", sanoi -Blick. - -"Mahdollisesti! Mutta ei ole todennäköistä, että hän olisi murhannut -hänet seteleiden tähden!" väitti komisario. "Von Eckhardsteinin nimen -tunnen -- hän on käsitellyt aikanaan miljoonia ja ollut viime vuosina -mukana eräässä suurimmista laivayhtiöistä. Minä luulen hänen kävelleen -jonkun aikaa polkua pitkin Guy Markenmoren kanssa, eronneen hänestä ja -palanneen Dower-taloon, eikä hän tiennyt Markenmoren murhasta mitään -ennenkuin vasta myöhemmin, kuullessaan siitä. Markenmore kohtasi -todellisen murhaajan erottuaan von Eckhardsteinista, ja sanoisinpa, -että murhaaja on mies, joka oli täysin selvillä Markenmoren toimista -ja aikeista ja tiesi, että hän menisi juuri sitä polkua Mitbournen -asemalle, odotellen piilossa Markenmoren notkelmassa hänen tuloaan. -Näin minä selitän asian." - -Blick ei tuokioksi virkkanut tähän mitään. Poliisikomisarion kiesit -olivat lyhentäneet matkaa puolella penikulmalla ennenkuin hän alkoi -puhua. - -"Tuo ruusupuinen piippu, josta olemme kuulleet aika paljon, oli -epäilemättä von Eckhardsteinin", sanoi hän vihdoin. "Ei ole myöskään -epäilystä siitä, että hän jätti sen Valtikkaan, että Grimsdale näytti -sitä tutkinnossa ja että Eckhardstein sieppasi sen asianajajan pöydältä -mennessään ulos. Jos hän olisi ollut aivan viaton mies, niin miksei hän -noussut ylös tutkintotilaisuudessa, selostanut käyntiään Valtikassa, -tunnustanut, että hän jätti piippunsa, ja käyttäytynyt rehellisesti -ja avoimesti, sensijaan että hän salasi kaikki ja näpisti piipun yhtä -näppärästi kuin mikäkin taskuvaras? Noh!" - -"En tiedä", vastasi poliisikomisario. "Minä luulisin hänellä olleen -omat syynsä vaitioloonsa -- varsinkin senjälkeen, kun hän oli kuullut -Grimsdalen sanovan, että hän voisi todeta seurassa olleen kolmannen -miehen henkilöllisyyden." - -"No niin, tässä on vielä toinenkin pulmallinen kysymys", vastasi Blick. -"Von Eckhardstein tiesi varmaan, että Lansbury saattaa mahdollisesti -astua näyttämölle! Hän tiesi, että Lansbury paljastaisi totuuden --- kuten hän on tehnytkin. Me olemme joka tapauksessa päässeet sen -perille!" - -"Olemmeko päässeet perille totuuden murenestakaan?" kysyi -poliisikomisario hieman kyynillisesti. "Jos ryhdymme rakentelemaan -pelkkiä teorioita, niin minä voin esittää niitä vaikka tusinan. Eikö -olekin miettimistä yllin kyllin, Blick -- jos oletamme, että kaiken -tämän pohjalla on joku suuri rahayritys ja että Guy Markenmoren -tieltä raivaaminen oli välttämätöntä toisille pääosallisille? Tiedän -henkilöitä, jotka ovat yksinkertaisesti ampuneet kuulan ohimoonsa -juuri tällaisten seikkojen vuoksi! Ja mitä totuuteen tulee -- noh, -todistakaa! Totuutta ei ole kovinkaan helppo saada selville tällaisissa -tapauksissa -- ja minä epäilen, saammeko siihen täälläkään mitään -oleellista lisävalaistusta", lisäsi hän merkitsevästi heidän ajaessaan -Dower-talon portista sisälle. - -"En saata aavistaakaan, mitä saamme!" vastasi Blick niinikään -kyynillisesti, "Mutta ehkä löydämme jotakin." - -He löysivätkin rouva Tretheroen hyvin kiihtyneessä mielentilassa. -Hän oli vakuutettu, että hänen vieraansa oli lähtenyt unettomuuden -vaivaamana tavanmukaiselle öiselle retkelleen ja pudonnut johonkin -vanhaan kaivokseen tai käytettyyn louhokseen. Hänen miespalvelijansa, -lukuisat kyläläiset ja paikkakunnan poliisi olivat etsineet kadonnutta -aamiaisesta saakka, mutta tuloksetta. Hän ei ottanut kuuleviin -korviinsakaan, että lähtö olisi saattanut pälkähtää paroonin päähän, -ja halveksivasti ja suuttuneena hän antoi Blickille paroonin -yksityis- ja liikeosoitteen Lontoossa. Blick ei piitannut vähääkään -enempää suuttumuksesta kuin ylenkatseestakaan; hän kiiruhti kylän -sähkölennätintoimistoon hankkiakseen sähköteitse tietoja; hän lähetti -yksityissähkösanomia myös Lontoossa olevaan päävirastoon pyytäen -avustusta -- keinolla millä hyvänsä hän aikoi saada tietoja von -Eckhardsteinista. - -"Loppujen lopuksi", sanoi hän poliisikomisariolle, kun he yhdessä -istuivat Valtikassa syömässä puolista, "on mahdotonta tehdä -olemattomaksi sitä tosiasiaa, että von Eckhardstein oli saamiemme -tietojen mukaan viimeinen henkilö, joka näki Guy Markenmoren elävänä!" - -"Ei!" vastasi poliisikomisario. "Olette väärässä, Blick. Viimeinen -henkilö, joka näki Guy Markenmoren elävänä, oli se mies, joka hänet -murhasi." - -Blick piti tätä vastausta sanojensa kiertelynä ja vaihtoi -puheenaihetta. Myöhään iltapäivällä hän sai vastaukset eri -sähkösanomiinsa. Von Eckhardsteinista ei ollut nähty eikä kuultu mitään -hänen tavallisissa asuinpaikoissaan Lontoossa. Eikä hänestä ollut -Markenmoressakaan saatu mitään tietoja illan alkaessa jälleen pimetä. - - - - -KUUDESTOISTA LUKU - -Perheasioita - - -Varhain saman päivän aamuna Fransemmery, samoin kuin muutkin -Markenmoren asukkaat, kuuli parooni von Eckhardsteinin omituisesta -katoamisesta, ja monien muiden tavoin hänkin liittyi hävinnyttä -miestä etsiskeleväin parveen. Tultuaan Puistikkoon Fransemmery oli -tutustunut juurtajaksain sen lähimpiin ympäristöihin, ja hän tunsi -metsissä ja ylängöillä monia sokkeloita ja sopukoita, joihin vieras -saattoi helposti joutua tapaturmaisesti. Naapuristossa oli merkillisiä -paikkoja; kaksituhatta vuotta sitten oli kansa, joka oli asunut -täällä ennenkuin roomalaiset valtasivat tienoot, kovertanut onkaloita -ja luola-asuntoja ja rakentanut pitkiä vallituksia ja hautoja. Nämä -ikivanhat laitokset, jotka kasvullisuus oli peittänyt aikojen kuluessa, -olivat vaarallisia loukkuja henkilölle, joka pahaa aavistamatta -kuljeskeli syrjäisissä metsissä tai samoili ylänköjen karuilla, -yksinäisillä seuduilla; sinä lyhyenä aikana, jonka Fransemmery oli -oleskellut Markenmoressa, hän oli kuullut monesti ihmisen tai hevosen -pudonneen johonkin aavistamattomaan ansaan. Tässä tapauksessa hän -arveli, että mainitunlainen onnettomuus oli hyvinkin saattanut -tapahtua, ja kuultuaan von Eckhardsteinin katoamisesta, hän otti -tukevimman kävelykeppinsä, hiukan evästä taskuunsa, pikku pullollisen -viinaa ja vettä ja lähti etsintämatkalle. Päivän kuluessa hän kohtasi -paljon väkeä, joka oli samassa puuhassa. Rouva Tretheroe oli niin -huolestunut vieraansa kohtalosta ja niin vakuutettu, että tälle oli -tapahtunut jotakin pahaa, että hän oli pestannut palvelukseensa -jokainoan kyläläisen, joka vain voi jättää varsinaisen, jokapäiväisen -työnsä, ja luvannut sievoisen palkkion löytäjälle. Mutta kun ilta oli -jälleen tullut ja Fransemmery, harhailtuaan itsensä uuvuksiin mäkiä -ylös ja alas, palannut kotilietensä ääreen, oli kaikki haeskelu ollut -turhaa; parooni von Eckhardstein oli hävinnyt olemattomiin, ainakin -markenmorelaisten joukosta. - -Fransemmery istuutui syömään päivällistään yksin, hämmentyneenä -ja ihmeissään. Hän ei ollut ajatellut juuri mitään muuta kuin -Markenmoren kysymystä aina siitä saakka, kun se oli hänelle ensiksi -esiintynyt, ja mitä enemmän hän ajatteli, sitä enemmän hän joutui -ymmälle. Hän oli kuunnellut tarkasti ja kärsivällisesti ja mielestään -ymmärtänyt ne tosiasiat, jotka oli esitetty hänelle itselleen ja -hänen valamiestovereilleen; mutta hänen täytyi tunnustaa, ettei hän -ollut viisastunut paljoakaan. Kaikkein tärkeimmältä näytti hänestä -todistuksissa mainittua ruusupuista piippua koskeva juttu. Siitä -ei ollut epäilystäkään, että tuon piipun oli unohtanut Valtikan -illallispöydälle toinen noista kahdesta miehestä, jotka olivat olleet -siellä Guy Markenmoren seurassa. Ei ollut epäilystäkään, että Grimsdale -oli ottanut sen esille oikeuden istunnossa, että se oli kulkenut -kädestä käteen ja jäänyt vihdoin pöydälle; ei ollut epäilystäkään -- ei -vähintäkään -- että se oli siepattu tältä pöydältä istunnon päättymisen -ja sen hetken välisenä aikana, jolloin tunkeileva sanomalehtireportteri -pyysi nähdä sitä. Mitä voitiin sanoa kaiken tämän perusteella? -Fransemmeryn mielestä saatettiin tehdä eräs varma johtopäätös -- -piipun omistaja, se mies, joka oli jättänyt sen Valtikkaan, oli ollut -läsnä tutkintotilaisuudessa, _mutta pysynyt vaiti_. Kuka hän oli? -Fransemmery oli tehnyt itselleen tämän kysymyksen satoja kertoja, -saamatta kuitenkaan vastausta. Hän ei tietänyt mitään Blickin puuhista -ja keksinnöistä, ja hänen oli rakennettava arvelunsa vain tuntemainsa -seikkojen pohjalle. Mutta eräs asia oli hänestä varma -- piipun -omistaja oli kähveltänyt sen asianajajain pöydältä vanhaan ruokasaliin -järjestetystä tilapäisestä lakituvasta, jotta sitä ei voitaisi käyttää -todistuskappaleena häntä vastaan. Vieläkin kerran -- kuka hän oli? - -Fransemmery punnitsi yhä kummastellen tätä ja monia muita sen -yhteydessä olevia kysymyksiä, kun hänen nuorenmiehenateriansa päättyi. -Hän nousi tuoliltaan ja mietti vähän; muistettuaan sitten, että hän oli -kokenut hyvin ankaran ja voimia kysyvän päivän, hän meni vaatimattomaan -kellariinsa, haki käsille pullon parasta vanhaa portviiniään, kaatoi -sitä varovasti kulhoon ja vei sen sekä pari kirkkaasti pyyhittyä -lasia kirjastohuoneeseensa. Nostettuaan tohveleihin pistetyt jalkansa -pesälaa'alle, pitäen viinikulhoa kädessään ja pyökkihalkojen roihutessa -iloisesti takassa, Fransemmery jatkoi ajattelemistaan. Mutta hän ei -ollut saanut kehitetyksi pitkällekään pohtimiaan ongelmia, kun hänen -kukoistava palvelijattarensa astui sisälle ja ilmoitti, että Harborough -oli eteishallissa ja olisi hyvin kiitollinen, jos Fransemmery -suvaitsisi keskustella hänen kanssaan hetkisen. - -Fransemmery nousi ripeästi tuoliltaan. Hän oli puhellut Harboroughin -kanssa ensi kerran vasta silloin, kun he olivat kohdanneet toisensa -Markenmoren kartanossa murhan jälkeisenä aamuna, mutta tiesi kaikki -hänestä, Greycloisterin rikkaasta omistajasta; hän piti Harboroughia -vastaan tehtyjä syytöksiä väärinä ja oli pahoillaan siitä, että, niin -monet epämiellyttävät tapahtumat olivat häirinneet hänen kotiintuloaan. -Sitäpaitsi Fransemmery oli niitä ihmisiä, jotka tuntevat aina iloa -tavatessaan puhekumppanin -- ja juuri tällä hetkellä, huolimatta -tutkintotuomarin hänelle ja hänen valamiestovereilleen antamasta -neuvosta, hän tunsi sydämellään olevan kovin paljon asioita. Niinpä hän -kiiruhtikin halliin avosylin ja hymyillen tervehdykseksi. - -"Toivoakseni en häiritse teitä?" sanoi Harborough, kun hänen isäntänsä -johdatti hänet kodikkaaseen kirjastohuoneeseen. "Sopimaton vierailuaika --- mutta minulla oli asiaa."' - -"Rakas ystävä, olen siitä päinvastoin hyvin mielissäni!" huudahti -Fransemmery sydämellisesti. "Istuutukaahan -- tuolle tuolille ja -ottakaa lasillinen portviiniäni. Voin suositella niitä molempia." - -"Olette kovin ystävällinen", vastasi Harborough. "Minä en ole mikään -erikoinen viinintuntija", lisäsi hän ottaen lasin, jonka hänen -isäntänsä oli ojentanut hänelle vanhanaikuisia kohteliaisuusmenoja -noudattaen. "Ja mitä taas tulee pehmeihin nojatuoleihin, niin viime -vuosina en ole nauttinut niiden tarjoamasta mukavuudesta paljoakaan -- -minä olen käyttänyt enemmän telttatuoleja, herra Fransemmery! Nähkääs", -jatkoi hän, kun Fransemmery oli istuutunut, "tulin kysymään teiltä -neuvoa eräässä asiassa; minussa heräsi sellainen käsitys, kun kohtasin -teidät toissapäivänä, että te olette mies, joka paremmin kuin kukaan -näillä main voi katsella asioita yleisemmältä kannalta". - -"Mairittelevaa, todellakin!" sanoi Fransemmery. "Minä toivoisin olevani -laajakatseinen henkilö." - -"Noh, ymmärrättehän mitä tarkoitan", huomautti Harborough. -"Todennäköisesti te ette anna paikkakunnan ennakkoluulojen ja juorujen -vaikuttaa itseenne. Minä haluaisin nyt kysyä teiltä neuvoa -- kuten -äsken sanoin. Huomenna haudataan sir Anthony ja hänen vanhin poikansa -Markenmoren kirkkomaahan. Minä olen tietysti tuntenut Markenmoren -perheen jo siitä lähtien, kun yleensä aloin oppia tuntemaan -ihmisiä. Guy Markenmore ja minä olimme läheisiä ystäviä poikasina -ja nuorukaisina, kunnes vierauduimme sillä tavoin kuin kuulitte -toissapäivänä. Olisiko teidän mielestänne nyt sopivaa, jos minä menisin -hautajaisiin -- nykyisissä olosuhteissa?" - -Fransemmery otti teeskentelemättömän tuomariryhdin, hänen kasvonsa -kävivät miettiviksi ja ensin hieman epäileviksi, mutta äkkiä ne -kirkastuivat. - -"Hyvä herra!" sanoi hän. "Muistaakseni te sanoitte, antaessanne -todistuksenne minun ja valamiestovereitteni edessä toissa-aamuna, -selvästi, vilpittömästi, varmasti, nähtävästi ilman minkäänlaista -salaista ehtoa, että teidän entinen kiukkunne ja kostonhimonne Guy -Markenmore-vainajaa kohtaan oli kuollut täydelleen vuosia sitten ja -että, jos te olisitte kohdannut hänet jälleen, olisitte ojentanut -hänelle kätenne. Olenko oikeassa?" - -"Aivan!" vastasi Harborough. "Kaikissa suhteissa." - -"Silloin ei minusta mikään estä teitä olemasta läsnä -hautajaismenoissa", sanoi Fransemmery. "Ei mikään!" - -"Niin -- on muistettava, että on ihmisiä -- aivan lähettyvillä - jotka -uskovat, että minä surmasin Guy Markenmoren", sanoi Harborough. - -"Hm!" huomautti Fransemmery kuivasti. "Mutta -- onko niitä? Tarkoitan --- todellisuudessa?" - -"Rouva Tretheroe -- ja hänen kannallaan olevat", väitti Harborough. - -"Onko kukaan hänen kannallaan?" kysyi Fransemmery kuivahkosti. "Ja hän -itse taas -- suuttumusta, hyvä herra, suuttumusta! Minä en usko, että -se nainen ajattelee ainakaan niin, jos vain voisi päästä selville hänen -todellisesta mielipiteestään -- mikäli hänellä on sellaista." - -"Minä luulen hänen uskoneen -- ensin", sanoi Harborough mietittyään -hetkisen. "Luonnollisesti, ehkä." - -"Luonnollisesti, ehkä, jos joku voi olla kyllin mieletön uskoakseen, -että ihmiset kantavat vihankaunaa iät päivät", sanoi Fransemmery. "Hän -käsittänee, että hänen syytöksensä oli naurettava. Minä en antaisi -vähintäkään arvoa rouva Tretheroen mielipiteelle, mutta", lisäsi hän -ikäänkuin keksien äkkiä oivan ajatuksen, "tiedän, mitä tekisin -- -minä tiedustaisin ilman muuta Markenmoren kartanon nuorilta, mitä he -asiasta ajattelevat. Luulisin puolestani, että he iloitsisivat teidän -läsnäolostanne." - -"En tullut sitä ajatelleeksi", sanoi Harborough. "Taidan olla hieman -hidas ajatuksiltani. Olen kovin pahoillani heidän tähtensä, Jumala sen -tietää! Ja luulen heidän käsittävän, että mitä hyvänsä lienenkin kerran -tuntenut heidän veljeään kohtaan, minä -- no niin, minä olen vapautunut -niistä tunteista jo aikoja sitten." - -Fransemmery loi vieraaseensa terävän syrjäkatseen. "Guy Markenmore -kohteli teitä pahasti todella?" virkkoi hän. - -"Kyllä!" vastasi Harborough koruttoman vilpittömästi. "Mutta -- olen -unohtanut sen. Eikähän -- kaikki ollut yksin hänen syytään. Kuten -sanoin -- olen unohtanut sen." - -"Merkillinen juttu, tämä murha!" huomautti Fransemmery. "Ja nyt on -sattunut toinen salaperäinen tapaus. Olettehan kaiketi kuullut siitä -parooni von Eckhardsteinista?" - -"En", vastasi Harborough. "En ole kuullut mitään. Olen ollut poissa -Greycloisterista varhaisesta aamusta aina tähän asti -- tulin suoraa -päätä tapaamaan teitä palattuani kotiin. Mitä von Eckhardsteinista?" - -"Kadonnut!" huudahti Fransemmery. "Viime yönä. Hävinnyt jäljettömiin -- -kukaan ei tiedä minne." Sitten hän antoi vieraalleen yksityiskohtaisen -selostuksen päivän tapahtumista ja omasta osuudestaan niihin. "Mitä -ajattelette tästä?" kysyi hän lopuksi. "Merkillistä, eikö totta?" - -"Koko juttu on merkillinen", myönsi Harborough. "Minusta näyttää siltä -kuin -- mutta itse asiassa se tuntuu minusta mahdottomalta!" - -"Mikä tuntuu mahdottomalta?" kysyi Fransemmery. - -"Nähkääs, minä ajattelin -- minun piti sanoa -- näyttää melkein siltä -kuin -- tässä olisi kysymys toisestakin murhasta!" vastasi Harborough -arasti. "Olen tuuminut itsekseni -- mutta kuten sanoin, taidan olla -hieman hidas ajatuksiltani, toisinaan -- mahtoiko von Eckhardstein -olla se mies, joka poikkesi Valtikkaan kello kaksi aamulla? Siinä -tapauksessa --" - -Fransemmery hätkähti. - -"Ah!" huudahti hän. "Teidän saapuessanne olin itsekin juuri -pääsemäisilläni tuontapaiseen johtopäätökseen! Jos hän oli se mies, -niin se muuttaa asian. Mutta -- olettaen että hän oli -- mitä teidän -piti sanoa?" - -"Minun piti sanoa, että siinä tapauksessa näyttää siltä kuin hän ja -Guy Markenmore olisivat olleet yhteisissä liikeasioissa", vastasi -Harborough. "Ja jos asian laita on sellainen, niin liikeasiat, joku -suuri rahakauppa -- saattaa olla kaiken tämän pohjalla. Jokuhan on -esimerkiksi mahdollisesti tahtonut vapautua heistä molemmista? Olen -itse kuullut sellaisista tapauksista -- en kuitenkaan tässä maassa." - -"Saattaa olla, saattaa olla!" yhtyi Fransemmery. "Koko asia on -salaisuus, joka näyttää olevan vaikeasti ratkaistavissa, ja --" - -Koskaan ei saatu tietää, mitä Fransemmery aikoi sanoa. Sillä hetkellä -avautui näet ovi, rehevä palvelijatar mutisi jotakin epäselvää, astui -syrjään, katosi, ja hänen tilalleen ilmestyi Valencia Markenmore, -joka syöksyi huoneeseen niin nopeasti, ettei ehtinyt edes huomata -Harboroughia, jonka pitkän vartalon kätki hänen katseiltaan -uuninvarjostin. - -"Voi, herra Fransemmery!" huudahti hän astuessaan sisään. "Suokaa -anteeksi, että ryntään huoneeseenne näin tunkeilevasti, mutta minä olen -hirveän pahassa pulassa ja pyytäisin teiltä apua, mutta -- oh!" - -Tällä välin hän oli kiertänyt varjostimen taakse ja nähnyt -Harboroughin. Harborough nousi seisoalleen katsellen epävarmasti ja -avuttomasti. - -"Minä lähden!" sanoi hän. - -"Älkää missään nimessä!" vastusteli Valencia. "Sehän on aina -yhdentekevää -- minä -- minä haluaisin kertoa asiastani yhtä mielelläni -teille kuin herra Fransemmeryllekin -- minä kerron teille molemmille. -Te olette miehiä -- te tiedätte, mitä on tehtävä." - -Fransemmery viittasi Harboroughia jäämään paikalleen ja veti tuolin -takan ääreen. - -"Mikä hätänä, kultaseni?" kysyi hän, kun Valencia oli istuutunut. -"Kaikki, mitä voimme tehdä, tulemme varmasti tekemään -- jos se vain on -meidän vallassamme." - -"Luulen, ettei se ole kenenkään vallassa", vastasi Valencia. "Mitään ei -kai ole tehtävissä! Se on tehty, eikä sitä saada tekemättömäksi!" - -"Mitä on tehty?" kysyi Fransemmery hiljaa. - -Valencia katsoi vuoroin kumpaankin mieheen. Nämä molemmat silmäsivät -häntä tarkkaavasti; molemmat havaitsivat, että hän oli hieman -kiihdyksissä ja närkästynyt ja luultavasti suutuksissaan. - -"Parasta lienee paljastaa heti koko asia!" sanoi hän äkkiä. "Veljeni -Harry on mennyt naimisiin Poppy Wrennen kanssa!" - -Taas hän katsahti kumpaankin mieheen -- tällä kertaa tutkivasti. -Harboroughin kasvoille levisi sfinksimäinen ilme; Fransemmery otti -silmälasit nenältään ja alkoi hangata niitä. - -"Hm!" sanoi hän entistä hiljemmin. "Salanaimisiinko?" - -"Tietysti!" huudahti Valencia. "Kolme kuukautta sitten Lontoossa." - -"Eikä kukaan ole tietänyt siitä mitään tähän mennessä?" tiedusti -Fransemmery. - -"Kyllä, se tiedettiin!" sanoi Valencia. "Sen tiesi rouva Braxfield!" - -"Nuorikon äiti!" virkahti Fransemmery venytellen. "Hyvä Jumala! -Todellakin! Niinpä siis -- Poppy Wrenne on todellisuudessa lady -Markenmore?" - -"Tietysti!" puuskahti Valencia. - -"Onko avioliitto eittämättömän varma -- sen laillisuus, tarkoitan?" -kysyi Fransemmery. - -"Ihan varma!" selitti Valencia lyhyesti kuten ennenkin. "Kaikissa -suhteissa!" - -Fransemmery oli vaiti kotvasen, sitten hän katsoi Valencian ohi -Harboroughiin. Harborough tuijotti tuleen sivellen leukaansa. -Fransemmery kääntyi Valenciaan. - -"Mikä tässä on sitten hätänä?" kysäisi Fransemmery. "Kun se on kerta -tehty, kuten sanoitte, kultaseni, -- minkäs sille mahtaa, se on tehty!" - -"Tämä on hätänä, herra Fransemmery", vastasi Valencia. "Harry tuli -kertomaan minulle asiasta tunti sitten. Hän kertoi, että hän ja -Poppy Wrenne olivat rakastaneet toisiaan aina siitä lähtien, kun -Poppy pääsi sisäoppilaskoulusta, jonne hänen äitinsä oli lähettänyt -hänet, ja että myöhemmin rouva Braxfieldille oli uskottu salaisuus, -että äiti oli antanut suostumuksensa sekä heidän kihlaukseensa että -myös vihkimiseensä Lontoossa, kun Poppy oli siellä kolme kuukautta -sitten. Samaan aikaan Harry matkusti kaupunkiin viettämään lomaansa --- hän viipyi poissa runsaan kuukauden. Nyt -- ovat asiat sellaisella -tolalla kuin ne ovat -- te molemmathan käsitätte, mitä tarkoitan --- rouva Braxfield vaatii, että nyt on aika tehdä julkiseksi; hän -vaatii, että hänen tyttärensä on kohotettava oikealle paikalleen -- -hautajaisissa huomenna, lady Markenmoreksi, ja hän on uhkaillut Harrya, -että jollei näin tapahdu, hän aikoo -- niin, hän aikoo panna toimeen -häväistysjutun!" - -"Entä -- veljenne?" kysyi Fransemmery. "Mitä hän sanoo?" - -"Hän haluaisi mieluimmin lykätä asian siksi, kun hautajaiset ovat ohi", -vastasi Valencia. "Sitten hän ilmoittaisi siitä asianomaisella tavalla. -Mutta rouva Braxfield on heltymätön -- Harry on käynyt tapaamassa häntä -kahdesti tänä päivänä, mutta rouva Braxfield ei tahdo antaa perää -tuumaakaan! Hän vaatii, että lady Markenmoren on esiinnyttävä huomenna -oikeudenmukaisella paikallaan -- että jokaisen on nähtävä hänet lady -Markenmorena ja pidettävä häntä sinä." - -Fransemmery loi katseen toiseen vieraaseensa. - -"Mitäs te arvelette, Harborough?" kysyi hän. - -Harboroughin ruskeat kasvot sävähtivät punaisiksi, kun hän huomasi myös -Valencian suuntaavan äkkiä silmänsä häneen. - -"Minä -- tuota -- oh, niin, minä -- luulen, ettei minusta ole oikein -neuvojaksi tällaisissa asioissa", sanoi hän arastellen. "Minä -- tuota --- en tiedä niistä paljoakaan, ymmärrättehän. Mutta -- tuota -- minusta -tuntuu siltä, että voisi olla -- saanenhan kysyä, vai mitä? -- mitä -nuori lady -- lady Markenmore -- sanoo asiasta?" - -"Oikein!" mumisi Fransemmery. "Mainiota! Noh, kultaseni, mitä sanookaan -lady Markenmore asiasta?" - -"Lady Markenmore, joka ei ole vielä kotonaan, mutta saapuu sinne -myöhään tänä iltana, kirjoittaa haluavansa tehdä kernaasti niin kuin -hänen miehestään näyttää parhaalta ja mitä tämä tahtoo", vastasi -Valencia. "Hän on aivan samaa mieltä kuin Harrykin -- mutta sikäli kuin -minä voin päättää, rouva Braxfield on niitä ihmisiä, jotka aina pitävät -oman päänsä tai nostavat aika elämän, jollei kaikki käy heidän tahtonsa -mukaan! Tällainen on tilanne -- ja ettekö te, herra Fransemmery, -tuntiessanne meidät kaikki suostuisi käymään rouva Braxfieldin luona -tänä iltana ja neuvomaan häntä palaamaan järkiinsä? Minä en toivo -mitään välikohtauksia huomenna." - -"Minä menen!" sanoi Fransemmery. "Minä puhun rouvan Braxfieldille. -Mutta -- käsittääkseni teidän veljenne aikoo --" - -"Harryn aikomuksena on ilmoittaa avioliitosta heti hautajaisten -jälkeen", sanoi Valencia. "Minä en mene kirkkoon -- siellähän tulee -olemaan vain miehiä, kun hautajaisväki on palannut takaisin kartanoon, -järjestämään eräitä laillisia muotoseikkoja -- isäni testamentti ja -muuta sellaista. Herra Chilford tulee olemaan saapuvilla ja myös muita -henkilöitä, sukulaisia, tiedättehän. Tällöin hän ilmoittaa asian." - -"Minä lähden heti tapaamaan rouva Braxfieldiä", sanoi Fransemmery. -"En tiedä, onko minulla siksi paljon vaikutusvaltaa tuohon kelpo -naiseen, että saan hänet taivutetuksi suostumaan ehdotukseenne; teen -kuitenkin parhaani. Mutta te", jatkoi hän, kun kaikki kolme astuivat -eteishalliin, missä hän otti naulakosta päällystakkinsa ja hattunsa, -"te, kultaseni, ette voi mennä puiston läpi yksin! Harborough?" - -"Se käy päinsä, sir", sanoi Harborough levollisesti. "Minä lähden -saattamaan häntä." - -"Kiitos teille -- molemmille", mutisi Valencia. "Eipä silti, että -pelkäisin mennä yksin puiston läpi." - -Fransemmery aukaisi pääoven, astui polkua pitkin kasvitarhaansa ja -vihelsi. - -Hänen takanaan seisovat kaksi ihmistä kuulivat kahinaa, senjälkeen -ketjujen kalinaa. - -"Koira!" sanoi Fransemmery. "Illalla en koskaan lähde kävelylle -ilman sitä. Lähdetään, Kattilanpaikkuri -- minä sanon sitä -Kattilanpaikkuriksi", jatkoi hän, "sillä ostin sen jo pentuna -muutamalta epäilyttävältä mieheltä, joka samoili näillä main -- -paikkaillen pannuja ja kattiloita". - -"Mitä rotua se on?" kysyi Valencia. "Sekarotuako?" - -"Ei", vastasi Fransemmery. "Puhdasta Airedalen rotua - maailman -hienointa poliisikoiralajia -- niin sanoaksemme. Sentähden minä sen -ostinkin. Tämä on yksinäinen tienoo -- ja täällä kiertelee väliin outoa -väkeä." - -Fransemmeryn puiston portilla he erosivat; molemmat nuoret menivät -pitkin mäenrinnettä puiston poikki Markenmoren kartanoon päin; -Fransemmery painui lähimmälle, Woodlandin huvilaan vievälle tielle, ja -hänen koiransa juoksi vähän edellä. Iltapimeä oli laskeutunut aikoja -sitten; taivas oli synkkä; Fransemmery, joka oli tehnyt monia uusia -havaintoja sääsuhteissa sen jälkeen kun hän oli asettunut asumaan -maalle, ajatteli, että ennen aamua saataisiin sadetta. Pimeys peitti -myös maanpinnan, ja notkotiellä, jolle hän pian laskeutui, oli synkkää -kuin keskellä talvista yötä. Alhaalla, missä Fransemmeryn oli asteltava -muutamia metrejä ennenkuin hän saattoi kavuta pengermälle, hänen -airedalelainen koiransa jätti hänet; pian kuului vinguntaa tiheiden -pensaikkojen keskeltä. - -"Kaniineja!" sanoi Fransemmery. "Tuleppa pois tällä kertaa, -Kattilanpaikkuri!" - -Koira noudatti kutsua uikuttaen yhä ja nähtävästi rauhattomana ja -vastahakoisena. Näytti siltä kuin se olisi halunnut palattavan sille -paikalle, mistä se oli juuri tullut, mutta sen herra kutsui sitä -seuraamaan itseään ja jatkoi matkaansa. Fransemmeryn ajatukset eivät -liidelleet nyt kaniinitarhoissa ja kiihkeissä koirissa -- ne olivat -kohdistuneet siihen odottamattomaan paljastukseen, jonka Valencia -Markenmore oli tehnyt hänelle, ja lähestyvään keskusteluunsa kätevän ja -ylpeän naisen, rouva Braxfieldin kanssa. - - - - -SEITSEMÄSTOISTA LUKU - -Liian myöhään - - -Rouva Braxfield itse avasi Woodlandin huvilan oven Fransemmerylle ja -todettuaan eteishallissaan palavan lampun valossa, kuka tulija oli, -pyysi tätä käymään sisälle toivottaen hänet lämpimästi tervetulleeksi. - -"Kun alkaa sataa, niin vettä tulee kuin saavista kaataen!" huudahti hän -johdattaessaan kävijän vieraskamariinsa. "Minulla on täällä jo yksi -vieras, ja nyt tulee toinen; hauskaa nähdä teitä, herra Fransemmery." - -Fransemmery astui hyvinvalaistuun, kodikkaaseen arkihuoneeseen -ja huomasi joutuneensa vastatusten Blickin kanssa. Blick hymyili -ja nyökkäsi; hän tunsi tulokkaan perin leppoisaksi, silmälaseja -käyttäväksi herrasmieheksi, joka oli toiminut valamiehistön esimiehenä -äskeisessä oikeudenistunnossa. Fransemmery tiesi luonnollisesti, kuka -Blick oli. Hän epäröi kynnyksellä. - -"Jos teillä on tärkeitä asioita pohdittavananne --", virkkoi -Fransemmery. - -"Ei ollenkaan!" huudahti rouva Braxfield. "Tämä nuori herra -- -liian nuori, sanon sen hänelle, nykyiseen hommaansa -- on tullut -vain tekemään minulle, niinkuin hän sanoo, erään tärkeän kysymyksen -toissa-aamuna antamani todistuksen johdosta. Minä olen erittäin -hyväluontoinen nainen, kuten hyvin tiedätte, Fransemmery, ja muussa -tapauksessa olisinkin antanut hänen kysymykselleen toisen nimen ja -sanonut sitä jonninjoutavaksi! Mitä luulette hänen halunneen tietää, -herra Fransemmery? Olinko minä muka varma siitä, että se mies, jonka -näin rinteellä murhan jälkeisenä aamuna, oli herra Harborough? On -siinäkin järkeä!" - -Blick, joka näytti hyvin kotiutuneelta istuessaan mukavassa tuolissa, -loi rouva Braxfieldiin kummallisen katseen. - -"Niin, te ette ole sanonut minulle vielä, olitteko varma!" virkkoi hän. - -Rouva Braxfield kimmastui. - -"En ole vielä niin vanha, että olisin kadottanut näköni, mies -hyvä!" huudahti hän. "Näen ihan yhtä hyvin kuin tekin! Paremminkin, -luullakseni." - -"Silloin oli varhainen aamu", huomautti Blick. "Päivä vasta hämärsi -- -mäen rinteitä peitti aika sakea sumu, kuulemma -- Hobbs, se mies, joka -löysi Guy Markenmoren ruumiin, sanoo, että näillä tienoin oli kovin -sumuista juuri tuona tiistaiaamuna --" - -"Mistä hän tietää?" kysyi rouva Braxfield terävästi. "Oliko hän näillä -main siihen aikaan -- kello neljältä?" - -"Hän oli näillä seuduin puolitoista tuntia myöhemmin, ja jos -kerta puoli kuuden aikaan oli sumuista, niin vielä sumuisempaa -oli puoli viiden aikoihin", vastasi Blick. "Jos nyt oli -- kuten -todellakin oli -- sumuista, niin te saatoitte helposti erehtyä -henkilöistä, rouva Braxfield. Ja siihen aikaan, josta te puhuitte -todistuksessanne, eräs mies, joka suuresti muistuttaa Harboroughia -pituudeltaan, ruumiinrakenteeltaan ja koko ulkonäöltään -- kasvojen -yhdennäköisyydestä en puhu mitään -- kuljeskeli jossakin täällä -lähistöllä." - -"Mikä mies?" kysyi rouva Braxfield epäilevästi. - -"Parooni von Eckhardstein", sanoi Blick. "Niin on asian laita!" - -Rouva Braxfield kääntyi Fransemmeryyn, joka oli seisonut keskustelun -ajan, ja viittasi häntä istumaan mukavaan tuoliin vastapäätä Blickiä. -Rouva Braxfield istui toiselle tuolille miesten keskelle. - -"Vai niin!" sanoi hän. "Hän oli siis täällä, hän? Se ulkomaalainenko, -joka vieraili rouva Tretheroen luona? Kah, tosiaankin! Nähkääs, häntä -minä en nähnyt -- se mies, jonka näin, oli Harborough. Tosiaankin, -kun oikein ajattelen, niin se ulkomaalainen on melkein yhtä pitkä ja -samannäköinen kuin Harborough." - -"Ettekö luule, ajatellessanne nyt asiaa uudelleen, että olisitte voinut -erehtyä", virkkoi Blick. "Ettekö luule, että näkemänne mies saattoi -olla von Eckhardstein eikä Harborough? Noh!" - -"Ei!" sanoi rouva Braxfield. "Sitä ette saa minun päähäni, nuori -mies! Minä olen ollut lakituvassa jo ennenkin, mutta nyt te koetatte -syöttää vastauksia todistajallenne. Se mies, jonka näin ja josta puhuin -todistajain aitiossa, oli John Harborough", sanoi hän. "Luuletteko, -etten tuntisi miestä, jonka olen tuntenut pojan nallikasta asti, -naurettavaa!" - -"Ettehän ollut nähnyt Harboroughia seitsemään vuoteen", sanoi Blick. - -"Mitä merkitsee seitsemän vuotta kolmeenkymmeneenviiteen vuoteen -verrattuna", tiuskasi rouva Braxfield kiukkuisesti "Muistan, kun John -Harborough syntyi, tuolla Greycloisterissa; sanon teille, että hän se -oli, jonka näin tiistaiaamuna -- oli kun olikin! Tämä on naurettavaa, -eikö olekin, herra Fransemmery?" - -Fransemmery, joka halusi kiihkeästi tietää, mitä tämä kaikki oikeastaan -merkitsi, katsoi etsivään. - -"Minä -- tuota -- muistelen, että Harborough avoimesti tunnusti -menneensä tätä tietä tiistaiaamuna neljän aikaan", huomautti hän. - -"Harborough myönsi kyllä; Harborough oli täällä", selitti Blick. "Siitä -ei ole kysymys. Sillä toinenkin mies oli täällä -- von Eckhardstein. -Kysymys on minun kannaltani tarkoista ajoista ja paikoista. Arvelin, -että rouva Braxfield oli saattanut erehtyä, mutta koska hän ei ole, -niin voin vain antaa tunnustukseni hänen oivalliselle näölleen! -Noh, sivumennen sanoen, rouva Braxfield", lisäsi hän hymähtäen, -"on toinenkin asia -- paljon hauskempi -- jonka johdosta minun -on onniteltava teitä! Kuulin kylässä juuri ennen tänne tuloani -tapahtumasta, josta te olitte kertonut. Toivotan tyttärellenne kaikkea -mahdollista onnea uudessa asemassaan; sikäli kuin olen kuullut, täyttää -hän sen verrattomasti." - -"Niinpä kyllä, kiitos, kai hän täyttää, paljon kiitoksia teille", -vastasi rouva Braxfield. "Mutta tämä lienee hepreaa herra -Fransemmerylle -- tehän ette tiedä, mistä hän puhuu, herra Fransemmery, -vai tiedättekö?" - -"Minä -- minä luulen tietäväni, rouva Braxfield", vastasi Fransemmery. -"Minun -- niin juuri ennen tänne tuloani minun luonani pistäytyi -neiti Markenmore. Hän kertoi minulle veljensä, sir Henry Markenmoren, -olevan naimisissa teidän tyttärenne kanssa ja aikovan julkaista asian -sukulaisilleen ja asianajajalleen huomenna, sen jälkeen kun tuo -surullinen toimitus, josta kaikki tiedämme, on ohi. Mutta -- tuota -- -luulin, ettei asiasta ole tehty vielä mitään muuta ilmoitusta?" - -"Niinkö?" huudahti rouva Braxfield hiukan halveksuvasti. "Niin kai te -kuulitte -- Valencia Markenmorelta! Mutta heidän on otettava minutkin -lukuun, herra Fransemmery, ja minä tahdon, että minun tyttäreni, lady -Markenmore, esiintyy oikealla paikallaan huomenna! Hän saapuu kotiin -tänä iltana Lontoosta, missä hän on ollut vierailemassa ystävättärensä -luona -- odotan häntä saapuvaksi Selcasterin asemalta kello yhdentoista -ajoissa. Hän tulee viimeisellä junalla ja huomenna aamulla hän ottaa -oikean paikkansa Markenmoren kartanossa. Päättäkööt hän ja hänen -miehensä, sir Harry, onko hänen oltava läsnä sir Anthonyn ja herra -Guyn hautajaisissa; se ei kuulu minulle, herra Fransemmery. Minun on -vain päästävä varmuuteen siitä, että minun tyttäreni, kun hän kerta -on lady Markenmore, astuu oikealle paikalleen Markenmoren kartanon -valtijattarena, kun isäntävainajaa lähdetään saattamaan viimeiseen -leposijaansa." - -Fransemmery ei vastannut heti. Hän käsitti nyt, että maaperä petti -hänen jalkojensa alla; hänellä ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia -Valencialle antamansa lupauksen täyttämiseen. Uuden lady Markenmoren -äiti tahtoi ilmeisesti näytellä edesvastuullisen osaa, oli ruvennut -pöyhkeilemään ja käytti omia keinojansa. - -"Toivon vilpittömästi nuorten tulevan onnellisiksi", sanoi Fransemmery -heikolla äänellä. "Minä -- tuota, uskon niin!" - -"Oma syynsä, jolleivät tule!" selitti rouva Braxfield kiivaasti. "Mikä -heitä estäisi? En ainakaan minä! Minä olen ollut harvinaisen hyvä -heitä kohtaan -- varsinkin Harrya; paljon parempi kuin useimmat äidit -olisivat olleet niissä olosuhteissa, uskokaa pois, herra Fransemmery. -Te ette tiedä kaikkea!" - -"Tuskinpa tiedän mitään, rouva", virkkoi Fransemmery. "Olen kuullut -vain itse avioliitosta." - -"No, minäpä kerron teille", sanoi rouva Braxfield. "En välitä, vaikka -saattekin kuulla, en välitä, vaikka tämä nuori mieskin saa kuulla, -siitäkin huolimatta, että hän on vieras --" - -"Viimeisten kymmenen minuutin kuluessa olen vaaninut tilaisuutta -sanoakseni hyvästi", sanoi Blick hyväntuulisesti. "Mutta te olitte niin -innostunut perheasioihinne, ettette huomannut minun nousevan, rouva -Braxfield. En vitkastellut kuunnellakseni -- uteliaisuudesta." - -"Eihän sitä ole kukaan väittänytkään!" tiuskasi rouva Braxfield. -"Istuutukaa jälleen -- koska teitä koskevat Guy Markenmoren asiat, niin -silloin teitä koskevat myös hänen veljensä, minun vävypoikani, asiat. -Sanoinhan, etten pidä väliä, vaikka saattekin tietää tämän avioliiton -yksityiskohdista -- minä en pidä väliä, vaikka kaikki tietäisivät; ei -ole minun syyni, ettei avioliittoa solmittu julkisesti. Asian laita -on tällainen, herra Fransemmery. Tehän tiedätte, että minun tyttäreni -on hyvin sievä, hyvin suloinen, mitä parhaimman kasvatuksen saanut -tyttö. Kauniin näkönsä hän on perinyt minun suvultani -- kaikki meidän -sukumme naiset ovat olleet huomiota herättävän kauniita, vaikka itse -sen sanonkin --" - -"Täydellä syyllä ja pelkäämättä voitte sanoa sen itse, rouva!" mutisi -Fransemmery. "Kuten monasti olen huomauttanut." - -"Yhdyn herra Fransemmeryn mielipiteeseen, rouva Braxfield", lisäsi -Blick kumartaen. "Aivan samoin ajattelin minäkin!" - -"Niin, minä olen säilynyt hyvin", sanoi rouva Braxfield hyvillään. "Me -kaikki säilymme -- ja kuten sanoin, tyttäreni on perinyt suvultamme -hyvän ulkonäkönsä. Mitä taas hänen kasvatukseensa tulee -- no, jollei -hän ole hyvin kasvatettu nuori nainen, niin syyttäköön itseään. Hän -kävi Selcasterin tyttökoulua kymmenvuotiaasta aina siihen asti, kun -täytti viisitoista; sitten hän opiskeli kaksi vuotta tietääkseni -Lontoon parhaassa sisäoppilaitoksessa ja lopetti koulunkäyntinsä -Pariisissa, missä hän oleskeli kaksitoista kuukautta. Määrättömästi -rahaa hänen kasvatuksensa minulle maksoi, sen voin teille sanoa! Ja kun -olin uhrannut hänen sivistyksensä hyväksi kaiken tämän, silloin myin -Valtikan ja vetäydyin tänne, jotta tyttö saisi sopivan kodin. Mutta -pian tänne tulomme jälkeen, herra Fransemmery, tein sen havainnon, -että hän ja nuori Harry Markenmore olivat pihkautuneet toisiinsa, että -he järjestivät kohtauksia lähimetsiin ja että heidän välillään oli -muutakin sellaista. Minä en sallinut sen pelin jatkua, kun tiesin, -mitä se kaikki merkitsi ja mihin se johtaisi, ja niin katkaisin välit -Harryn kanssa. Mutta sitten hän sai minut suostumaan kihlaukseen, -vaikka hän tosin suostutteli minut pitämään asian salassa hänen -isältään ja sisareltaan vielä jonkun aikaa. Ja lopulta hän rupesi -puhumaan minulle innokkaasti avioliitosta -- hän lupasi, että jos -minä vain antaisin suostumukseni siihen, niin hän kertoisi asiasta -sir Anthonylle vähän myöhemmin. Ja niin annoin perää, näin heidät -vihittävän eräässä Lontoon kirkossa, ja pian sen jälkeen sir Anthony -sairastui, minkä varjolla Harry lykkäsi tuonnemmaksi selvityksen, ja -vaikka sellaisia tilaisuuksia -- monen monituisia tilaisuuksia, herra -Fransemmery! -- oli tarjolla, jolloin hän olisi voinut kertoa isälleen --- ja sisarelleen hän olisi tietysti voinut kertoa milloin hyvänsä --- niin hän keksi aina tekosyitä. Kun siis sir Anthony kuoli ja kun -lisäksi tuli tämä Guyn juttu ja Harrystä tuli arvonimen ja tiluksien -perijä, niin minä päätin itsekseni, että asiaan olisi heti käytävä -käsiksi ja saatettava se oikealle tolalle, ja sanoin sen Harrylle. Olen -tavannut hänet tänään kaksi kertaa ja hän on täydelleen kaikkien niiden -Markenmorein kaltainen, jotka aikanani ole tuntenut -- itsepintainen -ja omavaltainen! Hän tahtoi lykätä sen jälleen -- siksi, kunnes hänen -isänsä ja veljensä olisi haudattu. Minä sanoin ei! -- minun tyttäreni -ottaa oikean paikkansa Markenmoren kartanon valtiattarena huomisaamuna. -Ja sen hän tekeekin!" - -"Te kai, rouva", huomautti Fransemmery levollisesti, "sanoitte äsken -ilmoittaneenne avioliitosta?" - -"Kyllä!" vastasi rouva Braxfield. - -"Kenelle, jos saan luvan kysyä? Herra Blick on kai kuullut siitä -joltakin henkilöltä kylässä?" - -"Ilmoitin sen asianomaisille henkilöille", vastasi rouva Braxfield -iloisesti. "Toisin en olisi voinut tehdäkään. Ilmoitin siitä -pastorille, herra Chilfordille, Markenmoren perheen asianajajalle ja -rouva Perrinille, huomattavimman vuokratilallisen vaimolle." - -"Annoitte varmaan heille luvan kertoa uutisen kenelle tahansa?" virkkoi -Fransemmery. - -"Tietysti! Miksen olisi, herra Fransemmery?" huudahti rouva Braxfield. -"Minun tyttäreni on lady Markenmore!" - -Fransemmery yskäisi -- lyhyen, kuivan, hämmästystä ilmaisevan rykäyksen --- ja rouva Braxfield katsahti häneen äkkiä ja terävästi. Rouva -Braxfield oli käsittänyt tai luullut käsittävänsä tällä rykäisyllä -olevan tietyn tarkoituksensa. - -"Mitä nyt?" kysyi hän kärsimätön sävy äänessään. "Mitä te tuolla -tarkoitatte, herra Fransemmery? Tiedän, että olette lakimies, vaikka -käytännössä ette toimikaan sillä alalla -- tahdotteko väittää, ettei -minun tyttäreni olisi lady Markenmore?" - -"Jos hänen miehensä on sir Harry Markenmore, rouva, niin tietysti -teidän tyttärenne on lady Markenmore", vastasi Fransemmery tyynesti. -"Mutta -- onko Harry?" - -Rouva Braxfieldin verevät posket kalpenivat. Blick, joka oli pitänyt -häntä tarkasti silmällä, näki hänen huuliensa äkkiä puristuvan yhteen; -lisäksi hän näki hänen vasemman kätensä kohoavan vaistomaisesti, -mekaanisesti. Mutta väri oli jälleen palannut rouva Braxfieldin -kasvoille, kun hän kääntyi Fransemmeryn puoleen. - -"Mitä ihmettä te tarkoitatte?" kysyi hän naurahtaen väkinäisesti. "Sir -Harry! Epäilemättä hän on sir Harry, hänen isänsä on kuollut -- hänen -veljensä on kuollut --" - -"Mutta jos hänen veljensä on jättänyt jälkeensä pojan?" sanoi -Fransemmery levollisella, vakavalla äänellä. "Myöskö siinä tapauksessa?" - -Rouva Braxfield kävi entistään kalpeammaksi. Ja Blick, joka valppaasti -oli pannut merkille uuden tilanteen ja uudet mahdollisuudet, havaitsi -nyt, että rouva Braxfield oli menettänyt kokonaan malttinsa ja tuijotti -vaiteliaana Fransemmeryyn virkkamatta hyvään aikaan sanaakaan. Blick -alkoi puhua katsoen vanhempaan mieheen. - -"Te ette varmaankaan puhuisi noin, jollei teillä olisi siihen jotakin -aihetta", huomautti hän. "Onko teillä? Jos niin on, haluaisin kuulla -sen. Minun velvollisuuteni on hankkia kaikki mahdolliset, Guy -Markenmorea koskevat tiedot." - -"Herra Blick", vastasi Fransemmery hyvin vakavalla äänellä, "ammattinne -takia voin puhua teille peittelemättä. Ja tahdon puhua vapaasti myös -rouva Braxfieldille, kun asiat ovat kehittyneet nykyiselle kannalleen. -Sen, mitä aion ilmoittaa, olen saanut kuulla vasta muutamia tunteja -sitten; kenties se on nyt jo tunnettua Markenmoren asianajajallekin --- kenties -- ja mahdollisesti Harry Markenmorelle. Mutta minä kerron -nyt teille ja rouva Braxfieldille koko asian -- siten säästymme ehkä -monilta hämmingeiltä. Ottakaa huomioon, etten tästä kertomuksesta voi -persoonallisesti mitenkään mennä takuuseen -- olen vain kuullut sen. -Asia on seuraava -- voin mainita teille, että harhailin koko päivän -parooni von Eckhardsteiniä etsimässä; olen samoillut ristiin rastiin -metsien yksinäisimmissä sopukoissa ja muutamissa ylängön laaksoissa. -Puolenpäivän tienoilla olin saapunut erään kukkulan, jota nimitetään -Harjuspohjukaksi, toisella puolen sijaitsevaan kaukaiseen laaksoon --- karua, autiota seutua, Blick. Siellä oli vain yksi ihmisasumus, -jonka on vuokrannut eräs nainen, jonka rouva Braxfield epäilemättä -tuntee -- Margaret Hilson. Laaksossa oli hyvin koleaa -- alati -auringoton, kylmä paikka -- ja minä pyysin Margaret Hilsonilta saada -istuutua hänen mökkinsä takan ääreen syödäkseni välipalaa, jonka olin -ottanut mukaani. Se nainen on umpimielinen, ihmisiä karttava henkilö --- sellainen, joka luullakseni pitäisi salaisuuden omina tietoinaan -iät päivät, jos niin päättäisi -- mutta minulle hän pakisi hieman -vapaammin äskeisistä tapahtumista ja nykyisestä tilanteesta. Kuultuaan -minun olevan lakimiehen hän puhui entistäänkin vapaammin, ja lopulta --- käsittäen, kuten hän sanoi, että asiat olisi selvitettävä -- hän -ilmaisi mielivänsä kertoa minulle jotakin, josta hän ei ollut hiiskunut -sanaakaan neljään vuoteen. Lyhyesti seuraavaa: Margaret Hilson kertoi, -että juuri samoihin aikoihin kuin Guy Markenmore katosi näiltä -seuduilta, katosi täältä myös muuan tyttö, nimeltä Myra Halliwell, -hyvin soma tyttö, erään lähiseudun pienviljelijän toinen tytär, jonka -sisar, Daphne Halliwell, kertoi hän, matkusti Intiaan rouva Tretheroen -kamarineitsyenä, palasi jälleen hänen mukanaan ja palvelee nyt täällä -Dower-talossa. Tämän Myran, sanoi Margaret Hilson, arveltiin aikovan -mennä naimisiin Roper-nimisen miehen kanssa -- James Roperin -- -metsänvartijan, joka kai vieläkin työskentelee Markenmoren tilalla. -Mutta kuten sanoin, Myra hävisi Margaret Hilsonin kertoman mukaan aivan -jäljettömiin samoihin aikoihin kuin Guy Markenmore lähti kartanosta. -Tässä", huomautti Fransemmery keskeyttäen kertomuksensa ja katsahtaen -merkitsevästi etsivään, "on tärkeä seikka, joka on otettava huomioon -- -tapahtumain vastaisen kulun käsittämiseksi". - -Blick nyökkäsi. Mutta hän ei tarkastellut läheskään niin valppaasti -Fransemmeryä kuin rouva Braxfieldiä. Tämä oli ilmeisesti perin -innostunut kertomukseen, joka paljastettiin hänelle näin odottamatta, -ja sittenkun Myra Halliwellin nimi oli mainittu, oli hänen -harrastuksensa kohonnut miltei kiihtymyksen asteelle. Väri vaihteli -hänen kasvoillaan; hänen huulensa puristuivat vuoroin yhteen, vuoroin -höllenivät; ilmeisesti, ajatteli Blick, tämä nainen oli erittäin -huolestunut, jollei suorastaan säikähtynyt. Ja kun Fransemmery -keskeytti, niin hän tuijotti häneen silmissään odottava, miltei -pelästyneen kiihtynyt ilme, haluten kuulla, mitä nyt seuraisi. - -"No niin", jatkoi Fransemmery, "kertomus jatkuu seuraavaan tapaan: -Margaret Hilson pistäytyi noin neljä vuotta Myra Halliwellin katoamisen -jälkeen näiltä main Lontooseen katsomaan sisartaan, joka asui lähellä -Wandsworthin puistikkoa. Margaretilla oli tapana mennä käyskentelemään -aamuisin puistikkoon, raikasta ilmaa nauttiakseen, kun taas hänen -sisarensa, työmiehen vaimon, täytyi puuhailla kotiaskareissaan. -Käyskennellessään eräänä aamuna mainitussa paikassa hän havaitsi -nuoren, hienosti puetun naisen, joka näytti hänestä tutulta ja jonka -rinnalla käveli lapsenpiika työntäen vaunuja, joissa oli lapsi. He -tulivat lähemmäksi, ja loisteliaan, nuoren naisen Margaret Hilson -tunsi Myra Halliwelliksi. Myös tämä tunsi Margaretin; he pysähtyivät -ja rupesivat pakisemaan. Lopuksi Myra Halliwell, vannottaen Margaretia -olemaan puhumatta mitään, uskoi hänelle menneensä naimisiin Guy -Markenmoren kanssa ja vaunuissa lepäävän lapsen, jo kolme vuotta -vanhan, olevan heidän poikansa --" Rouva Braxfield iski äkkiä -puristetun nyrkkinsä pöytään. - -"Valhetta!" huudahti hän käheästi. "Valhetta -- alusta loppuun asti! -Pyh! Hän pyysi rouva Tretheroeta vaimokseen sinä yönä, kun hän oli -täällä! Te molemmat kuulitte rouva Tretheroen vahvistavan sen valallaan --- todistajain aitiossa; tiedättehän, että hän teki niin!" - -Blick ei virkkanut mitään. Hän silmäili nyt Fransemmeryä -- -vakuutettuna, että tähän juttuun ja sen taakse sisältyi paljon enemmän -kuin hän oli ensin kuvitellutkaan. Sen eri kohdat herättivät hänessä -uusia näköaloja; ammattimiehenä hän alkoi tuntea kiihkeätä innostusta -siihen. - -"Vielä en ole lopettanut, rouva Braxfield", sanoi Fransemmery -tyynesti. "Sallikaa minun jatkaa -- niin, Margaret Hilson, jolle -minun mielestäni jos kenellekään voidaan uskoa arkoja asioita -- -lupasi nuorelle rouva Guylle säilyttää salaisuuden omana tietonaan, -ja niin hän on tehnytkin. Mutta vuosi sitten Margaret Hilson meni -jälleen vierailemaan sisarensa luo -- samaan paikkaan. Taas hän teki -kävelyretkiä Wandsworthin puistikkoon, ja eräänä aamuna hän kohtasi, -ei rouva Guy Markenmorea, vaan saman lapsentytön saman lapsen kera, -joka nyt oli varttunut vankaksi, viisivuotiaaksi pojaksi. Hän antautui -puheisiin hoitajattaren kanssa, joka kertoi, että äiti oli kuollut --- kuollut vuosi sitten, keuhkotulehdukseen; lasta, kertoi tyttö, -kasvatti muuan rouva, jonka hoiviin se oli jätetty äidin kuoltua, ja -hän, lapsentyttö, hoiti edelleen lasta. Hoitajatar joka ilmeisesti -katsoi voivansa täydellä syyllä puhua vapaasti naiselle, jonka -kanssa hän oli nähnyt emäntä-vainajansakin keskustelevan hartaasti -ja tuttavallisesti, ilmaisi eräitä yksityiskohtia. Hän kertoi, että -lapsen isä kävi katsomassa lastaan kaksi kertaa viikossa ja vietti -sunnuntai-iltapäivänsä tämän seurassa. Hän, lapsentyttö, sanoi isän -olevan anteliaan ja hyvinvoivan miehen. Lopuksi hän ilmaisi Margaret -Hilsonille, mihin hänen emäntävainajansa oli haudattu, ja Margaret -Hilson kävi katsomassa hautaa. Hän löysi sen varsin helposti saamiensa -selitysten avulla ja hautakiveen hän näki kaiverretun -- Myra, Guy -Markenmoren puoliso. Tästäkään Margaret Hilson ei ollut virkkanut -mitään -- mutta, rouva Braxfield, nyt hän oli päättänyt paljastaa -viipymättä koko salaisuuden! Käydessäni hänen mökillään hän sanoi -aikovansa mennä kertomaan kaiken sen, mitä hän tiesi, Chilfordille -tänä iltana; niin hän kertoi minulle. Minä neuvoin häntä puhumaan -heti Chilfordille -- nyt hän lienee jo tehnyt sen -- luulen hänen -tehneen. Minun mielestäni ei ole pienintäkään aihetta epäillä hänen -kertomuksensa todenperäisyyttä -- miksi olisi? Ja tietysti on -ehdottoman varmaa, että jos Guy Markenmore-vainajan pikku poika on -elossa -- niin hän on luonnollisesti arvonimen ja tilusten perijä!" - - - - -KAHDEKSASTOISTA LUKU - -Notkotie - - -Fransemmery lopetti kertomuksensa niin voimakkaasti ja pontevasti -kuin tuomarille sopikin, ja Blick, joka pohti innokkaasti kuulemiaan, -hämmästyttäviä tosiasioita, nyökkäsi myöntymyksen merkiksi hänen -loppuhuomautuksiinsa. Mutta rouva Braxfield, huolimatta ilmeisestä -kiihtymyksestään, näytti itsepintaisesti kieltäytyvän hyväksymästä -Fransemmeryn perustelua. - -"Tämä kaikki kuulostaa varsin hyvältä, herra Fransemmery", sanoi -rouva Braxfield kotvan kuluttua. "Te olette lakimies ja teidän -pitäisi tietää! Mutta kaikki on vain pelkkiä jossia ja muttia! Jos, -kuten te väitätte, Guy Markenmore nai Myra Halliwellin, jos heillä -oli lapsi, poika, ja jos se poika on elossa -- no, siinä tapauksessa -hän tietysti perii isänsä -- tai isoisänsä, sillä minun tietääkseni -kukaan ei ole selvillä, kumpi kuoli ensiksi, sir Anthony vaiko hänen -vanhempi poikansa -- arvonimen ja tilukset. Mutta kaikki riippuu -sanasta jos! --jos -- jos -- jos -- jos! Minä en usko Guy Markenmoren -koskaan menneen naimisiin tuon tytön kanssa -- en ikipäivinäni! Hän -on saattanut ottaa tytön mukaansa ja he ovat saattaneet elää yhdessä -Lontoossa, ja heillä on saattanut olla lapsi -- mutta tämä ei todista -vielä avioliitosta, herra Fransemmery!" - -"Entäs hautakivikirjoitus, rouva Braxfield?" väitti Fransemmery. -"Henkilö, joka antoi minulle nämä tiedot, näki sen -- ja minä pidän -Margaret Hilsonia rehellisenä naisena." - -"Minun tarkoitukseni ei ole suinkaan puhua pahaa Margaret Hilsonista", -vastasi rouva Braxfield. "Varsin kunnioitettava nainen! Enkä kiellä, -että hän on saattanut nähdä sellaisen hautakirjoituksen. Mutta se -ei todista mitään. Kuka tahansa voisi sillä tavalla merkitä toisen -ihmisen, varsinkin Lontoon hautuumaalla, mutta kuka siitä viisastuisi? -Tarvitaan parempia todistuksia kuin tämä, herra Fransemmery, ennenkuin -saadaan todistetuksi, että kaikki se, mitä olette kertonut, on totta -- -vihkimätodistus, kastetodistus ja muuta sellaista." - -"Epäilemättä ne kaikki vielä esitetään, rouva", vastasi Fransemmery. -"Saamme kuulla enemmän -- aivan varmasti -- paljon enemmän! Jonkun -täytyy tietää." - -"Ja te sanoitte neuvoneenne Margaret Hilsonia, että hän menisi -kertomaan tämän jutun tuomari Chilfordille?" kysyi rouva Braxfield. -"Heti?" - -"Heti!" vastasi herra. Fransemmery. "Asioiden luonne on sellainen, -ettei niitä sovi lykätä toistaiseksi. Luullakseni Margaret Hilson on jo -tavannut Chilfordin -- hän mainitsi aikovansa käväistä hänen luonaan -aikaisin tänä iltana." - -"Silloin kartanossa saataneen tietää asiasta", huomautti rouva -Braxfield rypistäen kulmiaan. "Chilford menee tietysti sinne ja kertoo -heille koko jutun saatuaan kuulla sen." - -"Siellä tiedettäneen se jo nyt", vakuutti Fransemmery. "Mutta saatakoon -asia tietää siellä tänä iltana tai huomenna, rouva Braxfield, niin -varmaa on joka tapauksessa, että tämä asia on perinpohjin tutkittava. -Ja jos saan antaa teille pienen neuvon naapurina, joka toivoo teille -hyvää, niin kehoittaisin teitä odottamaan hieman ennenkuin lähetätte -tyttärenne Markenmoren kartanoon lady Markenmorena. Hän saattaa, -tiedättehän, olla hyvinkin vain rouva Harry Markenmore. Harkitkaa ensin -tarkoin, rouva!" - -Tämän sanottuaan Fransemmery nyökkäsi rouva Braxfieldille, viisaan -neuvonantajan varoittava ilme katseessaan, ja nousi, lähteäkseen -pois; hänen airedalelainen terrierinsä, joka tähän asti oli maannut -pöydän alla toinen silmä raollaan, nousi myös. Blickin seurassa he -painuivat yöhön; oli pimeä, vain tähdet tuikkivat, sillä kuu ei ollut -vielä kohonnut taivaalle. Vaiteliaina he astelivat Woodlandin huvilan -puistopolkuja ja saapuivat avoimelle mäenrinteelle. - -"Merkillisiä paljastuksia!" murahti Blick vihdoin, kun he kävelivät -verkalleen orastavan nurmikon poikki. "Käsittääkseni te uskotte tähän -kertomukseen Guy Markenmoren avioliitosta?" - -"Uskon!" vastasi Fransemmery päättävästi. "Kaikki seikat huomioonottaen --- minä uskon! Nainen, jolta sain tietoni tänään, Margaret Hilson, -on niitä ihmisiä, joita voidaan sanoa ihanteellisiksi todistajiksi --- ymmärrättehän, mitä tarkoitan. Niitä ihmisiä, jotka kertovat -vain sen, mitä tietävät, eivät pyri lisäilemään tai vähentelemään, -kaunistelemaan tai vääristelemään, myöntävät rehellisesti tai -kieltävät yhtä rehellisesti; niitä ihmisiä, joilta itse asiassa -puuttuu sitä mielikuvitusta, jota totuudesta poikkeaminen -välttämättömästi edellyttää. Minä en epäile lainkaan, että hän -antoi minulle vilpittömän, kaunistelemattoman selostuksen siitä, -mitä tapahtui hänen Lontoossa vierailunsa aikana, enkä liioin sitä, -että hän on nähnyt haudan ja hautakirjoituksen, kuten hän selitti. -Ja mitä taas tulee avioliiton mahdollisuuksiin -- no, herra Blick, -minussa taitaa olla hieman vanhan kielikellon vikaa! -- minusta -on joka tapauksessa mieluista pakista maalaisväen kanssa heidän -asioistaan, vaikka toivoakseni en olekaan mikään urkiskelija. Minusta -on mieluista kuunnella heidän pikku komedioitaan ja tragedioitaan, -otan myötätuntoisesti osaa niihin. Jo kauan ennen, kuin kuulin tämän -tarinan rouva Hilsonilta, olin kuullut Myra Halliwellista ja hänen -katoamisestaan, ja pari kolme kylän vanhaa asukasta oli viittaillut -minulle, että Guy Markenmore saattaa hyvinkin olla mukana pelissä. -Niinpä -- minä en hämmästynyt pahasti, kun rouva Hilson kertoi minulle -juttunsa." - -"Mahtaakohan Myran sisar -- se Dower-talon nainen -- tietää tästä -mitään?" sanoi Blick. - -"Daffy, kuten häntä nimitetään -- olisipa minustakin hauska tietää?" -vastasi Fransemmery. "En luule, sentään. Daffy -- jonka oikea nimi -on Daphne -- on ollut kaukana Intiassa kolme vuotta rouva Tretheroen -kanssa ja palannut vasta äskettäin. Hän saattaa kuitenkin tietää, mutta -jos niin on, niin aivan varmasti hän ilmoittaa siitä pian!" - -"Hän näyttää", huomautti Blick miettivästi, "naiselta, jonka sydämellä -on koko joukko salaisuuksia. Salaperäinen -- kovasti. Noh, tämä -on kummallinen juttu, sir! Ja kun esititte kertomustanne rouva -Braxfieldille, niin aloin tuumiskella, eikö se olisi mahdollisesti -jossakin yhteydessä myös minun tehtäväni kanssa -- luonnollisesti!" - -"Millä tavoin sitten?" kysyi Fransemmery. - -"Ensiksikin", vastasi Blick. "Muuan ilmeisen selvä kysymys: Onko sillä -mitään tekemistä Guy Markenmoren murhan kanssa?" - -"Kah!" huudahti Fransemmery. "Onko sillä, tosiaankin? Hyvin tärkeä -kysymys, hyvä herra, johon on kovin vaikeata vastata." - -"Toiseksi", jatkoi Blick. "Rouva Tretheroe kertoi meille -tutkintotilaisuudessa, että hän ja Guy Markenmore olivat solmineet -vanhat rakkaussuhteensa kohdatessaan toisensa, viime maanantai-iltana -ja päättäneet mennä naimisiin heti. Nyt haluaisin saada vastauksen -tähän kysymykseen: kertoiko Guy Markenmore hänelle, että hän oli ollut -aikaisemmin naimisissa, että hän oli menettänyt vaimonsa ja että -hänellä oli poika?" - -"Kertoiko hän, tosiaankin?" sanoi Fransemmery. "Kovin ihmeellistä. -Mutta -- kuka tietää?." - -"Jos hän kertoi", jatkoi Blick, "niin miksei rouva Tretheroe ilmaissut -sitä tutkinnossa? Jos hän tiesi, niin miksi hän sen salasi?" - -"Niin -- miksi?" mutisi Fransemmery. "Miksi?" - -"Ja jollei Guy Markenmore kertonut hänelle -- naiselle, joka hänen piti -naida -- niin mistä se johtui?" sanoi Blick. "Kertoiko hän vai eikö hän -kertonut? Minusta tuntuu, sir, että tässä on melko paljon sellaista, -mikä on tuiki tärkeätä!" - -"Eipä ihme", myönsi Fransemmery. "Mutta sitäpaitsi näin meidän kesken -puhuen, tässä on aika paljon muutakin, jota olen kummastellut aina -siitä lähtien, kun kuulin rouva Tretheroen todistuksen." - -"Mitä, esimerkiksi?" kysyi Blick. - -"Ei mitään erikoisempaa. Olen miettinyt yleensä, mahtoiko rouva -Tretheroe kertoa kaikki, mitä hän olisi voinut kertoa; oliko hän -vilpitön, avomielinen, suora, luotettava. Näin meidän kesken puhuen -pidän häntä turhamaisena, itsekkäänä, yksinkertaisena naisena -- ja -niin typeränä kuin hänenlaisensa nainen aina on!" - -"Sellaiseen typeryyteen on hyvin monesti yhtynyt suuri annos viekkautta -sentään, vai mitä?" virkahti Blick. "Hän on tehnyt minuun sen -vaikutuksen -- sen vähän perusteella, mitä olen häntä nähnyt -- että -hän on senlaatuinen nainen, joka kykenee näyttelemään." - -"Enpä ihmettelisi!" myönsi Fransemmery. "Näin ollen minun on saatava -vastaus kysymykseen -- esittääkö hän nytkin jotakin näytelmää, ja jos -hän esittää, niin millainen se on?" sanoi Blick. "Ja onko Eckhardstein -jollakin tavoin mukana siinä?" - -"Kah!" huudahti Fransemmery. "Siinäpä onkin toinen kysymys!" - -"Sievä pulma kerrakseen!" mörähti Blick. - -"Musta kuin tämä tie, ystäväni", sanoi Fransemmery, kun he laskeutuivat -siihen syvään ja kaitaan notkoon, joka korkeine pengermineen ja -mutkineen kiemurteli Puistikon ja Woodlandin huvilan välisten -harjanteiden huipuille. "Ja te tarvitsette paremmat valaistusvehkeet -kuin tähdet voidaksenne päästä sen perille! Tähän mennessä te kai ette -ole saanut vielä vihiäkään jäljistä?" - -"Olen päässyt vasta mitättömän pienen askelen, jota kenties ei voida -lainkaan sanoa askeleeksi", vastasi Blick, muistellen niitä tietoja, -jotka Lansbury oli hänelle antanut. "Ei! Toistaiseksi, Fransemmery, se -piiri, jossa minun on toimittava, on tosiaankin kovin ahdas. Minä -- -mikä teidän koiraanne vaivaa?" - -Airedalelainen terrieri, joka oli juossut miesten edelle pimeälle -tielle, oli rynnännyt samaan paikkaan, jossa se oli osoittanut -tavattoman levottomuuden ja kiihkon merkkejä, kun Fransemmery oli -menossa rouva Braxfieldin luo. Se vinkui nyt jälleen, ja kun he tulivat -lähelle pensaita, kuulivat he sen valittelevan ja kaivavan kynsillään -maata; vinkuna muuttui senjälkeen murinaksi. - -"Enpä ihmettelisi lainkaan, vaikka se olisi päässyt metsäsian -jäljille!" huomautti Fransemmery. "Arvelinkin jo joku aika sitten, -että tämän tien lähettyvillä on metsäsika tai metsäsikoja; luulin -eroittaneeni käpälän jälkiä höllässä hiekkamaassa. Kunpa minulla vain -olisi lyhty, niin pian voisin ottaa siitä selvän, sillä helppo on -eroittaa metsäsian pesä ketun luolasta." - -Blick työnsi kätensä takkinsa taskuun ja veti esille jotakin, josta -hänen sormilla painaessaan kajahti ilmoille terävä metallimainen -raksahdus, ja sitä seurasi huikaisevan kirkas valohohde. - -"Niin se on!" sanoi hän. "Sähkölamput ovat parempia kuin lyhdyt. Missä -on koira?" - -Fransemmery työnsi syrjään pensaat, joiden takana airedalelainen -terrieri puuhasi, ja näki sen kaivavan hurjasti pengermässä ammottavaa -onkaloa. Koira käänsi päänsä, vilkaisi valoon ja jatkoi entistä -innokkaammin kaivamistaan. Fransemmery aivasti. - -"Hts!" tirskahti hän. "Metsäsika, aivan varmasti! Väkevästä hajusta -ei voi erehtyä -- vallan toisenlaista kuin ketunpesissä. Mutta se ei -ole nyt siellä, poikaseni! Metsäsiat poistuvat pesistään heti pimeän -tultua hakemaan kasvien juuria, hyönteisiä, sammakoita ja ampiaisten ja -mehiläisten toukkia. Tule pois, Kattilanpaikkuri!" - -Mutta airedalelainen kaivoi yhä, ja Blick seurasi sen työskentelyä -tarkasti, valaisten taskulampullaan pesän suuta. - -"Mainio kaivuri!" sanoi hän. "Se on kaapinut esille jo aimo lailla -multaa. Pian se on päässyt pengermän sisälle tuolla menolla, jos -- -hei!" - -Hän kumartui äkkiä, sysäsi koiran syrjään ja veti soran ja höllän -hiekan keskeltä, jonka koira oli kasannut, esille erineen, joka välkkyi -kirkkaasti taskulampun valossa. Päästäen kovan huudahduksen hän kohotti -sen Fransemmeryn nähtäväksi. - -"Katsokaas tätä!" sanoi Blick. - -Fransemmery katsoi ja hätkähti. - -"Hyvä Jumala!" huudahti hän. "Revolveriko?" - -Blick ojentautui ja pitäen vasemmassa kädessään löytämäänsä esinettä -suuntasi taskulamppunsa koko valon siihen. - -"Webley Fosbery-mallinen automaattinen pistooli", sanoi hän. "Ja -- -uusi! Ja pistetty tuonne vasta hiljan! Herra Fransemmery! -- mitäs, -jos olemme nyt löytäneet sen aseen, joka teki lopun Guy Markenmoren -elämästä? Enpä ihmettelisi!" - -Fransemmery peräytyi takaisin tielle. - -"Onko -- onko se ladattu?" kysyi hän hermostuneesti. "Pyydän teitä -olemaan varovainen, hyvä herra! Minä tunnen mitä suurinta kauhua --" - -"Pitäkää te sähkölamppua", keskeytti Blick. "Minä olen varovainen, minä -tunnen perinpohjin kaikki ampuma-aseet." Hän ojensi sähkötaskulampun -kumppanilleen, ja saatuaan molemmat kätensä vapaiksi hän alkoi tutkia -automaattisen pistoolin koneistoa. "Aivan tyhjä", ilmoitti hän hetken -päästä. "Ei ainoatakaan patruunaa! Mutta katsokaapas, sir -- tämä ei -ole ollut siellä kauan! Ei pienintäkään ruostepilkkua -- aivan kirkas, -puhdas, uusi --" - -"Hiekka on hyvin kuivaa", sanoi Fransemmery katsoen onkalon suulle. -"Samoin kuin myös sora. Kenties --" - -"Ei!" sanoi Blick. "Jos se olisi ollut maassa kauan, niin siinä -nähtäisiin joka tapauksessa jonkinlaisia ruostumisen merkkejä, -ainakin parisen pilkkua metalliosassa. Onnenpotkaus! Tekisipä mieleni -lahjoittaa teidän koirallenne hopeinen kaularengas!" - -"Te siis pidätte sitä hyvin tärkeänä?" kysäisi Fransemmery. - -"Mitä tärkeimpänä!" huudahti Blick. "Johan ajattelinkin! Niin -- me -olemme puolen kilometrin päässä siitä paikasta, missä Guy Markenmore -ammuttiin kuoliaaksi samanmallisella pistoolilla, ja tässä meillä on -pistooli, automaattinen pistooli, joka ilmeisesti on kätketty -- aivan -äskettäin -- pengermässä olevaan onkaloon, pensaiden taakse, syrjäisen -tien varrelle! Tärkeänäkö? Hyvä herra! Tässä on johtolanka!" - -"Olemme lähellä minun asuntoani", huomautti Fransemmery. "Menkäämme -sinne ja punnitkaamme asiaa perinpohjaisemmin. Hyväinen aika! -- Kuinka -merkillinen paljastus! Siihen on kiinnitettävä tosiaankin suurta ja -tarkkaa huomiota." - -"Niin tehdäänkin!" sanoi Blick tuikeasti, "Ensimmäinen todellinen -tienviitta, jonka olen löytänyt." - -Fransemmery kulki edellä mentäessä hänen talolleen. Ovella he -kohtasivat sievän palvelijattaren. - -"Herra Chilford odottaa teitä kirjastohuoneessa, sir", ilmoitti hän. -"Minä sanoin hänelle, etten tietänyt, kuinka kauan te olisitte poissa, -mutta hän sanoi, että hänen täytyi odottaa." - -Blick nykäisi Fransemmeryä hihasta, kun he astuivat eteishalliin. - -"Ei sanaakaan automaattisesta pistoolista!" kuiskasi hän. "En halua -siitä puhuttavan lainkaan vielä. Kuulkaas -- Chilford ei ehkä toivo -minun olevan läsnä; lähdenkö minä?" - -"Älkää, tulkaa sisälle", sanoi Fransemmery. "Pyydän teitä tulemaan -sisälle. Minä kerron hänelle, että te tunnette koko tämän Hilsonin -jutun. Kas, Chilford!" jatkoi hän, kun he astuivat kirjastoon, missä -asianajaja, ilmeisesti syviin ajatuksiin vaipuneena, istui tuijotellen -tuleen. "Tiedän, mikä teidät on tuonut tänne -- sitä odotinkin! -Margaret Hilson on käynyt teidän luonanne -- hän kai kertoi teille, -että hän oli jo tavannut minut. No, herra Blick on perillä koko -jutusta, joten --" - -Chilford silmäsi toisesta toiseen. - -"Eräs toinenkin seikka kuin Margaret Hilsonin kertomus toi minut -tänne, Fransemmery", vastasi hän "Olen tavannut hänet, tosiaankin -- -hän käväisi minun luonani myöhään iltapäivällä. En tiennyt oikein, -mitä ajatella hänen kertomuksestaan, niin kauan kuin tiedossani oli -vain hänen kertomuksensa, ilman minkäänlaisia lisäyksiä. Mutta kello -seitsemän jälkeen tänä iltana olen saanut tietää sen olevan totta -- -pienimpiä yksityiskohtiaan myöten!" - -"Oletteko?" huudahti Fransemmery. "Millä tavoin?" - -Chilford viittasi kädellään ikkunaan, josta, jollei olisi ollut yö ja -ikkunaverhot edessä, he olisivat nähneet puiston poikki Markenmoren -kartanon. - -"Arvonimen ja tilusten perijä on nyt siellä!" sanoi hän. "Kuusivuotias -poikanen! -- tietämättä lainkaan, mikä hänestä pitäisi tulla!" - -Fransemmery katsoi Blickiin ja havaitsi, että etsivän ajatukset -risteilivät samassa kysymyksessä kuin hänen omat ajatuksensakin -- -siinä kysymyksessä, jonka rouva Braxfield oli herättänyt, oliko -avioliitto todellinen vai ei. - -"Oletteko sitten varma hänen oikeudestaan!" sanoi hän kääntyen -Chilfordiin päin. "Mutta -- mistä ihmeestä hän on ilmestynyt? Tämä on -aivan odottamatonta, vai mitä?" - -"Minulla ei ollut aavistustakaan, että tällaista tulisi tapahtumaan", -vastasi Chilford. "Kukaan ei ollut edes vihjannut minulle koskaan, -että Guy Markenmore olisi naimisissa -- minä olin aina kuullut -päinvastaista! Ja kun se nainen, Margaret Hilson, tuli luokseni -tänä iltana, juuri kun olin palannut toimistostani, esittäen saman -kertomuksen, jonka hän oli jo esittänyt teille, niin hämmästyin aimo -lailla. Mutta tiedän hänen olevan siivon, kunnioitettavan naisen, -jonka ei voida otaksua keksivän kummitusjuttuja eikä tässäkään asiassa -puhuvan muuta kuin sen, minkä hän uskoi olevan totta; ja kun olin -kuunnellut häntä, rupesin tuumimaan, että tässä saattaa hyvinkin olla -jotakin takana. Ja tiedättekö, Fransemmery, tuskin oli kulunut puolta -tuntia hänen lähdöstään, kun Selcasterin asemalta ajoi kartanoon -tunnettu lontoolainen asianajaja, Quillamane, Bedford Rowin varrelta, -jonka seurassa, oli muuan lady ja pikku poika, ja he kertoivat -tarinan, joka oli aivan samanlainen kuin vähän aikaisemmin kuulemani. -Ja lisäksi", lopetti Chilford naurahtaen kuivasti ja nyökäten -Fransemmerylle, "hän toi mukanaan asiakirjoja, jotka todistivat täysin -oikeaksi kaiken hänen kertomansa. Noh! -- juttu on aivan selvä. -Markenmoren kartanossa on tänä iltana sir Guy Markenmore! -- ja hän on -kuuden vuoden vanha!" - -"Guy Markenmore meni naimisiin Myra Halliwellin kanssa?" virkkoi -Fransemmery. - -"Meni -- sen jälkeen kun he kumpikin olivat poistuneet täältä", vastasi -Chilford. "Ja he viettivät hyvin rauhallista elämää, Claphamin, -Tootingin tai Wandsworthin puolella, ensi aluksi. Myöhemmin Myra asusti -siellä yksin -- Guy oli paljon poissa hänen luotaan ja piti myös -asuntoa West Endissä. Myra kuoli -- mutta poika jäi eloon. Quillamane -tuntee koko jutun -- hänellä on kaikki paperit. Avioliittotodistus, -kastetodistus, kaikki: hän on ollut Guyn luottamusmiehenä koko ajan. -Kun lapsen äiti kuoli, niin lapsi jätettiin Quillamanen sisaren -hoitoon, joka nyt on hänen mukanaan kartanossa. He kaikki ovat siellä: -minä itse otin heidät vastaan." - -"Entä Harry Markenmore ja hänen sisarensa? Kuinka he suhtautuvat -asiaan?" kysyi Fransemmery. - -"Totta puhuakseni he eivät olleet millänsäkään!" vastasi Chilford. "He -olivat aivan rauhallisia, kumpikin, ja ollakseni oikeudenmukainen heitä -kohtaan on minun sanottava, että he alkoivat heti osoittaa hartaasti -suosiotaan pienokaiselle. Mutta hiisi vieköön -- luulenpa tuntevani -henkilön, joka raivostuu kuullessaan tästä! Nähkääs, kuulin, että Harry -Markenmore oli mennyt salaa naimisiin Poppy Wrennen kanssa, tämän äidin -tieten!" - -"Se on totta!" sanoi Fransemmery. "Heidät vihittiin Lontoossa, kolme -kuukautta sitten, äidin läsnäollessa." - -"Silloinpa rouva Braxfield joutuu raivoihinsa saatuaan kuulla -tästä!" huudahti Chilford. "Kaiketi hän ajatteli, että Guy oli -kuollut jo aikoja sitten, kun kukaan ei ollut kuullut hänestä mitään -seitsemään vuoteen, että Harry perisi arvonimen ja Poppysta tulisi -lady Markenmore! Oh -- olipa se aika kolaus! Merkillinen juttu! Ja -Quillamanen kertoman mukaan se voi käydä vieläkin merkillisemmäksi. -Näyttää siltä, että Guy, joka oli ansainnut liikeyrityksillään -melko summan rahaa, on testamentannut vähän ennen kuolemaansa koko -omaisuutensa pojalleen, tietysti, mutta Markenmoren kartanon hän tahtoi -luovuttaa ehdottomasti veljelleen ja sisarelleen ja aikoi ryhtyä -toimenpiteisiin jättääkseen sen heidän käsiinsä heti, kun olisi perinyt -sen. Mutta tila on perinnöllinen sukukartano! Tämä lapsi saa kaikki! -Mielenkiintoista, eikö totta, Fransemmery, lakimiehen kannalta katsoen?" - -"Siltä kannalta -- hyvin", myönsi Fransemmery. "Sekavaa, lisäksi." - -Hän tuumiskeli, mahtoiko Chilford olla halukas ottamaan laveammalta -pohdittavaksi tilanteen monet sekavat kohdat, ja toivoi, ettei Chilford -haluaisi, sillä hän itse ei ollut ainakaan halukas keskustelemaan nyt -lakikysymyksistä. Chilford lähtikin pian pois ja Blick, vaihdettuaan -kuiskaten muutamia sanoja Fransemmeryn kanssa, seurasi häntä. He -kävelivät yhdessä kylään päin metsän laitaan, missä Chilford asui. - -"Oletteko jo saavuttanut mitään tuloksia, nuori mies?" kysyi Chilford -heidän erotessaan. - -"Mitättömän vähän!" vastasi Blick. - -"Tämä juttu on salaperäisempi kuin koskaan olen kuullut", virkahti -Chilford. "Ei valon pilkahdustakaan!" - -Blick erosi hänestä teiden risteyksessä ja suuntasi kulkunsa -Valtikkaan. Muistaen Crawleyn ja toivoen saavansa pakista hauskasti -ennen maatamenoa hän pistäytyi tarjoiluhuoneeseen ja kysyi häntä. -Grimsdale, joka luki sanomalehteä tarjoilupöytänsä takana, pudisti -päätään. - -"Ei ole edes käväissytkään täällä, herra Blick", vastasi hän. "Hän -tilasi päivällisen kello seitsemäksi, mutta häntä ei kuulunut -määräajaksi. En ole nähnyt hänestä jälkeäkään sittenkun hän poistui -heti aamiaisen jälkeen; hän on kai muuttanut mieltään ja mennyt -johonkin muualle. Eipä väliä, silti -- hän maksoi laskunsa!" - - - - -YHDEKSÄSTOISTA LUKU - -Yllättävä kuulustelu - - -Sir Anthony Markenmoren ja hänen vanhemman poikansa ruumiit haudattiin -asianmukaisesti Markenmoren kirkkomaan perhehautaan seuraavana -päivänä puolenpäivän seuduilla, ja hautaustilaisuudessa oli -saapuvilla ihmisjoukko, joka oli keräytynyt vanhaan kylään kaikkialta -lähitienoilta. Kaikenlaista ja kaikenarvoista väkeä oli kokoontunut -itse kirkkoon ja ikivanhojen jalavien ja marjakuusien alle, jotka -saarsivat hautuumaan harmaita muureja; kun viimeiset juhlamenot olivat -ohitse, niin ihmiset hajautuivat ryhmiin, keskustellen Markenmoren -perheen kohtaloita koskevista viimeisistä uutisista. Nyt tiesivät -kaikki läsnäolevat, että Guy Markenmorelta oli jäänyt poika ja että -tämä oli perinyt arvonimen ja tilukset; monet katselijoista olivat -rientäneet kirkkomaalle toivoen saavansa nähdä uuden baronetin. -Mutta he näkivät vain Harry Markenmoren ja pari kolme sukulaista; -ainoaakaan perheen naisjäsentä ei ollut saapuvilla, eikä tilaisuudessa -ollut mitään tavatonta tai erikoisempaa näkemisen arvoista: esirippu -laskeutui draaman tämän osan jälkeen hiljaa ja välikohtauksitta, ja -kun läsnäolevat olivat nähneet Guy Markenmoren laskettavan hautaan -isänsä viereen, samaan riviin monien kuolleiden, manan majoille -menneiden sukulaistensa kanssa, johtuivat he ajattelemaan tuota monesti -toistettua kysymystä -- kuka oli syypää hänen traagilliseen loppuunsa? - -Blick ei ollut näkemässä näitä hautajaismenoja. Hänellä ei ollut -tekemistä vainajien kanssa. Hänen ainoana päämääränään oli päästä -käsiksi elossaolevaan henkilöön -- Guy Markenmoren murhaajaan. Tämä -henkilö oli jossakin, kenties hyvin kaukana juuri tähän aikaan, kenties -lähempänä kuin hän saattoi aavistaakaan. Takaa-ajo oli vaikeata, saalis -oli teillä tietymättömillä ja jäljet eksyttävät, mutta Blick laati -suunnitelmiaan ja toimien väsymättömästi, hyvän onnen avustamana, hän -toivoi pääsevänsä otuksen kintereille. Ja hän oli saanut todellakin -jonkinlaista selkänojaa eilispäivän omituisesta paljastuksesta ja -automaattisen pistoolin onnekkaasta löydöstä. Ankarasti miettien ja -aprikoiden tuota paljastusta, pistooli taskussaan, hän lähti matkalle -Selcasteriin heti aikaisen aamiaisen syötyään, ja kello kymmenen hän -oli jo kahdenkeskisessä keskustelussa poliisikomisarion kanssa. Tälle -hän ilmoitti yksityiskohdittain kaikki ne tapahtumat, jotka olivat -sattuneet eilisaamusta lähtien. - -Poliisikomisario kuunteli ja ihmetteli. Hänen ajatuksensa kuten -Blickinkin kohdistuivat kysymykseen: olivatko nämä paljastukset Guy -Markenmoren salanaimisiin menosta seitsemän vuotta sitten jossakin -yhteydessä hänen murhaansa? Hän käsitteli vähän aikaa tämän seikan -todennäköisyyttä ja mahdollisuutta, mutta äkkiä hän siirtyi tärkeämpään -asiaan. - -"Tämä kaikkihan on loppujen lopuksi pelkkää arvelua, vaikka, kuten -sanoitte, Blick, siihen voi sisältyä aika paljon", huomautti hän. -"Mutta automaattisen pistoolin löytyminen niin läheltä murhapaikkaa on -aivan toisenlainen asia. Tosiaankin, miten ihmeessä se joutui siihen -pesään tai onkaloon tai miksi sitä nyt nimittänemmekin?" - -"Te tarkoitatte -- miten se voi joutua sinne, jollei sitä pantu sinne!" -sanoi Blick. "Tietysti sen pisti sinne joku, joka halusi päästä siitä --- miten se olisi muuten voinut joutua sinne? Olettakaamme, että tuo -joku oli tavoittelemamme murhaaja. Hän poistui paikalta, jossa oli -tehnyt rikoksensa, meni Woodlandin huvilan edustalla olevan mäenrinteen -poikki --" - -"Luultavammin hän hiipi sen takana olevien pensaikkojen läpi", väitti -poliisikomisario katsahtaen isoon karttaan, joka oli ripustettu -seinälle hänen pöytänsä yläpuolelle. "Sitä tietä kulkiessaan häntä ei -voitu nähdä." - -"No, olkoon, että hän meni sitä tietä", myönsi Blick. "Joka tapauksessa -hän saapuu notkopolulle. Laskeuduttuaan sille hän päättää päästä -aseestaan. Siellä on koko joukko onkaloita pengermissä sekä niiden -päällä, korkeiden pensasrivien juurella. Hän työntää syrjään pensaat ja -heittää aseensa erääseen syvimmistä koloista. Siellä se olisi saanut -maata iät päivät -- jollei Fransemmeryn koira olisi vainunnut sitä." - -"Hyvä, te olette nyt joka tapauksessa löytänyt sen, ja ensi -tehtävänämme on ottaa selvä siitä, kenelle se kuuluu", sanoi -poliisikomisario. "Vaikea työ, mutta suoritettavissa." Hän otti -käteensä automaattisen pistoolin, jonka Blick oli pannut hänen -eteensä, ja tarkasteli sitä miettivin katsein. "Näyttää olevan uuden -uutukainen", huomautti hän. "Onkohan se ostettu joltakin näiden -seutujen asukkaalta?" - -"Aion ryhtyä tutkimaan sitä heti paikalla", vastasi Blick. "Sellaisia -esineitä voidaan kai ostaa Selcasterista?" - -"Metsästyspyssyjä ja revolvereita voidaan täältä ostaa vaikka kuinka -paljon", vastasi poliisikomisario. "Ja epäilemättä myös tällaisia -kapineita. Tässä kaupungissa on pari kolme pyssyseppää, ja tietysti -täällä on rautakauppiaita ja teräsvalmisteiden välittäjiä, jotka -myyvät ampuma-aseita." Hän valikoi pikku nidoksen pöydällään olevien -nimikirjojen joukosta. "Kaupungin nimikirja", selitti hän. "Siitä -löydätte nimet ja osoitteet." - -Blick kirjoitti listalle koko joukon nimiä ja lähti tutkimusmatkalle. -Hän käväisi kymmenisen kauppiaan luona, jotka kuultuaan hänen -henkilöllisyydestään ja ammatistaan ja päästyään perille salaisuudesta, -olivat liiankin kärkkäitä antautumaan tuttavalliseen keskusteluun -kuuluisan lontoolaisen etsivän kanssa. Mutta he eivät voineet antaa -hänelle minkäänlaisia tietoja -- ainoakaan heistä ei ollut nähnyt -aikaisemmin automaattista pistoolia. Vasta viimeisellä vierailullaan -hän sai jonkinlaista apua tai osviittaa. Kauppias arveli näet, -vaikkakin epäillen, että hän oli saattanut nähdä puheena olevan aseen -joskus aikaisemminkin. - -"Minusta tuntuu siltä, että me olemme ehkä myyneet sen", huomautti hän. -"Mutta minä ilmoitan teille asiasta lähemmin -- jos pistäydytte tänne -kello kuudelta tänä iltana, tai milloin hyvänsä kuuden ja seitsemän -välillä. Seuraavasta syystä: minulla on sivumyymälä Chilhamptonissa -ja apulaiseni on tänään siellä, mutta hän palaa takaisin myöhään -iltapäivällä. Jos me nyt olemme myyneet tuon pistoolin -- kuten -luultavasti olemme -- niin hän tuntee koko asian ja tietää, kuka -oli ostaja; etupäässä hän hoitaa aseosastoa. Tulkaa jälleen kuuden -tienoilla; jollen minä ole saapuvilla, niin kysykää Watersia ja -kertokaa hänelle, mitä minullekin olette kertonut. Voitte luottaa -häneen." - -Blick kiitti ja poistui. Muuan poliisimies, joka seisoi toisella puolen -katua tähyillen ympärilleen, äkkäsi hänet ja astui kadun poikki hänen -luokseen. - -"Päällikkö lähetti minut etsimään teitä, herra Blick", ilmoitti hän -perille päästyään. "Hän pyytää teitä saapumaan toimistoonsa -- siellä -on eräs nuori mies, jota hän haluaa teidän tapaavan. Kysymys on -Markenmoren asiasta, sanoi hän." - -Blick riensi takaisin poliisiasemalle ja astui kiireesti -poliisikomisarion huoneeseen. Tuolilla takan ääressä istui nuori -mies, josta poliisi oli kertonut, katsellen poliisikomisarioon, joka -luki asiakirjoja ja teki niihin merkintöjä. Hyvin sävyisä ja lempeä -nuorukainen, ajatteli Blick, ainakin ulkonäöltään; työskenteli jollakin -henkisellä alalla ilmeisesti. Hänen otsansa oli hyvin korkea ja leveä; -pitkät ja pörröiset hiukset oli kammattu taaksepäin; silmät suuret, -melkein loistavan kirkkaat; suu iso, herkkä, ja mies kokonaisuudessaan -hyvin voimakaspiirteinen. Blickin terävät silmät havaitsivat kaiken -tämän yhdellä katseella; lisäksi hän huomasi, että nuoren miehen -musta takki oli etupuolelta kovin tahriintunut, ikäänkuin hän olisi -vahingossa läikäyttänyt sille jotakin, ja että hänen pitkät, sievät -sormensa olivat myös tahriintuneet -- hänen kätensä olivat itse -asiassa ranteista sormenpäihin asti täynnänsä merkillisiä vihertäviä, -purppuranpunaisia ja tulipunaisia laikkoja. Kummallisen näköinen mies, -ajatteli etsivä, ei suinkaan jokapäiväinen. - -Poliisikomisario allekirjoitti ison sinisen paperin, sysäsi sen -syrjään, laski kynän pöydälle ja käännähti ympäri tuolillaan. Hän -viittasi kädellään lieden luona istuvaan olentoon. - -"Tämä nuori herrasmies on tullut tänne kertomaan, että hän on lukenut -sanomalehdistä Markenmoren jutusta, ja hän luulee voivansa luoda hieman -valaistusta siihen", ilmoitti hän katsoen Blickiin. "Odotin teidän -tuloanne kuunnellakseni vasta sitten, mitä hänellä on sanottavaa. -Nyt", jatkoi hän nyökäten vieraalleen, "voitte alkaa! Tämä on -etsiväkomisario Blick, rikosasiain osastolta, ja hän hoitaa tätä asiaa. -Voitte kertoa hänelle ja minulle, mitä vain haluatte -- yksityisesti -ja luottamuksellisesti. Mutta ennen kaikkea -- kenen kanssa meillä on -kunnia puhua." - -Vieras katsoi vuoroin kumpaakin ja puhui levollisella, vakavalla -äänellä. - -"Nimeni on Spindler", vastasi hän. "Eustace Spindler -- olen apulaisena -Mooren ja Smithin apteekissa, Farshamissa." - -"Tunnen sen -- erittäin hyvä, ensiluokkainen liike", sanoi -poliisikomisario. "Perustettu jo aikoja sitten." Hän kääntyi ja teki -sivuhuomautuksen Blickille, joka oli istuutunut lähelle häntä. "Tämä on -se nuori mies, josta Lansbury kertoi meille", kuiskasi hän. "Sama mies, -joka tarjosi keksintöään myytäväksi." Hän kääntyi jälleen vierailijaan -päin. "No, herra Spindler", jatkoi hän, "hauskaa kuulla, mitä te voitte -kertoa". - -"Kaiketi noudatetaan ehdotonta vaiteliaisuutta", tiedusti Spindler. -"Jäähän asia vain meidän -- läsnäolevien keskiseksi, kaikin mokomin?" - -"Osasittepa sanoa paikalleen", myönsi poliisikomisario. "Läsnäolevien --- kaikin mokomin." - -"No hyvä", jatkoi Spindler nyökäten myöntymyksen merkiksi, "halusin -ja haluan kertoa teille seuraavaa -- ja voinhan sanoa, että tulin -tänne samassa määrin itseni vuoksi kuin tietoja antaakseni. Minä -olen, kuten sanoin, apulaiskemisti -- ammattitaitoinen apulainen, -olen siis suorittanut kaikki tutkintoni. Olen käyttänyt, nähkääs, -vapaa-aikani viimeisinä parina vuotena synteettisten väriaineiden -valmistuskokeiluihin. Te, herrat, tiedätte varmaan, että -väriteollisuutemme harjoittajat ovat tässä maassa olleet miltei -kokonaan riippuvaisia Saksasta aniliiniväreihin nähden --" - -"Tiedämme!" sanoi poliisikomisario juhlallisesti. "Varsin hyvin -tiedämme, herra Spindler, että tässä suhteessa olemme epäilemättä -olleet häpeällisen takapajulla!" - -"Aivan niin -- olemme todellakin", myönsi Spindler. "Nähkääs, minä -olen, selostaakseni koko asian lyhyesti tehnyt keksinnön arvokkaan -synteettisen väriaineen valmistuksessa: hyvin tärkeän keksinnön. Ja -kun olin saanut sen lopullisesti valmiiksi, tahdoin luonnollisesti -ansaita sillä hieman rahaa. Niinpä ilmoitinkin _Timesissä_ mainiten, -mitä minulla oli myytävänä. Ilmoitukseeni vastasi Guy Markenmore. -Hänen kirjeensä johdosta menin häntä tapaamaan hänen toimistoonsa -Folgrave Courtin varrelle Lontoossa -- lähellä Cornhilliä. Kerroin -hänelle perinpohjin keksinnöstäni, ja hän kysyi minulta, kuinka paljon -minä vaadin salaisuudestani. Olen köyhä mies, mutta minulla on hyviä -aatteita ja haluan saada aikaan jotakin, muun muassa ostaa liikkeen --- pienen vaatimattoman liikkeen vielä, mutta minun käsissäni sillä -on suuria edistymisen mahdollisuuksia -- eräältä kemistiltä, joka -luovuttaisi sen minulle hyvin kohtuulliseen hintaan. Haudoin asiaa ja -ilmoitin Markenmorelle vaativani kolmetuhatta puntaa käteistä. Sitten -hän tiedusti minulta, suostuisinko luovuttamaan hänelle paperini -- -keksintöni luonnoksen, ymmärrättehän -- jotta hän voisi esittää sen -jollekin asiantuntijalle. Suostuin sillä ehdolla, että asiantuntija -olisi sellainen henkilö, johon minä voin luottaa. Täksi henkilöksi -valitsimme professori sir Thomas Hodges-Wilkinsin, Cambridgesta -- -kuuluisan kemistin. Sitten jätin paperit Markenmorelle. Viikkoa -myöhemmin hän kirjoitti minulle ilmoittaen haluavansa ostaa keksinnön -määräämästäni hinnasta, jos hän saisi pari muuta rahamiestä yhtymään -yritykseen. Vastasin hänelle ja esitin vaatimuksenani, että jos hän -ostaisi olisi hänen suoritettava maksu käteisessä rahassa. Vaadin -tätä siksi, koska aioin maksaa käteisellä mainitsemani liikkeen -hinnan enkä halunnut, että kukaan tietäisi, kuinka paljon rahaa -minulla oli -- eivät pankkiirit eivätkä kutkaan, ymmärrättehän. Hän -vastasi myönteisesti ja ilmoitti luultavasti tulevansa käymään luonani -Farshamissa muutamien päivien kuluttua ja tuovansa minulle rahat. Mutta -senjälkeen", lopetti Spindler levittäen hoikat kätensä, "en kuullut -hänestä mitään ennenkuin luin sanomalehdistä tuosta murhasta -- ja -minä haluaisin nyt tietää -- missä ovat minun paperini, minun arvokas -salaisuuteni?" - -"Ja teidän kolmetuhatta puntaanne!" mutisi poliisikomisario sivuun -Blickille. "Katsokaas, herra Spindler", sanoi hän ääneen, "voin -vakuuttaa teille, ettei mitään sellaisia tieteellisiä papereita, joista -kerroitte, löydetty surmatulta Guy Markenmorelta -- kaikki, mitä -löydettiin, on meidän hallussamme. Mutta sanokaapa minulle -- millainen -oli teidän kaavanne? Jos se olisi mahdollisesti joutunut sellaisen -henkilön käsiin, joka tunsi sen arvon -- mikä merkitys sillä yleensä -on, tarkoitan -- voiko siitä olla hänelle hyötyä?" - -"Hyötyä?" toisti Spindler. "Luulisinpä olevan! Nähkääs, siinähän -selostetaan tarkasti, millä tavoin tuota erikoista väriainetta voidaan -valmistaa!" - -"Siinä tapauksessa -- kenen hyvänsä olisi kannattanut varastaa se?" -kysyi poliisikomisario. - -"Kenen hyvänsäkö kannattanut?" huudahti Spindler. "Herra paratkoon --- kerroinhan teille, että Markenmoren piti maksaa minulle siitä -kolmetuhatta puntaa!" - -"Vain papereistako?" - -"Keksintö oli paperilla -- paperilla -- tavallisella kirjoitusarkilla! -Sen mukana on tietysti eräitä muitakin papereita -- muistiinpanoja. -Mutta jos se paperi joutuu jonkun käsiin, -- voi, silloin minun -keksintöni on tietysti mennyttä! Oletteko varma siitä, ettei se -ollut Markenmore-vainajan taskuissa -- tavallinen lehti -- melkein -lääkemääräyksen näköinen?" - -Nyt he käsittivät, miksi Eustace Spindler oli saapunut. Hänen -tarkoituksenaan ei ollut antaa tietoja, vaan saada uutisia. Mutta -heillä ei ollut hänelle mitään annettavana. "Markenmorella ei ollut -sellaisia papereita", sanoi Blick. "Mutta -- ne saattavat olla hänen -toimistossaan Lontoossa tai hänen yksityisasunnossaan. Me teemme kaiken -voitavamme teidän hyväksenne, herra Spindler, ja niin nopeasti kuin -mahdollista." - -Mutta kun Spindler oli mennyt, kovasti kiihtyneenä ja tyytymättömänä, -kääntyi Blick poliisikomisarioon päin ja pudisti päätään. - -"Siitä, mitä Lansbury kertoi meille, tiedämme, että Guy Markemorella -oli mukanaan ne paperit, joista tämä nuori mies puhui, sinä iltana -Valtikassa!" huomautti hän. "Hänellä oli ne aivan varmasti, koska -keskustelu koski juuri niitä, keksintöä ja sen hintaa. Hänellä oli -luultavasti luonnospaperi ja tuon professorin, mikä hänen nimensä nyt -olikaan, antama lausunto. Siinä tapauksessa hän otti ne kai mukaansa -Valtikasta lähtiessään -- sullottuna seteleiden joukkoon, joiden -arvo oli kolmetuhatta puntaa. Ja ken hyvänsä hänet lienee murhannut, -joutuivat ne murhaajan käsiin -- samoin kuin myös setelit!" - -"On olemassa toinenkin mahdollisuus", huomautti poliisikomisario. -"Setelit olivat epäilemättä hänen taskussaan. Mutta hän on saattanut -jättää luonnospaperin ja professorin lausunnon jommallekummalle -liikekumppaneistaan." - -"Ei ainakaan Lansburylle", selitti Blick. "Hän olisi kertonut siitä -meille." - -"Seurassahan oli kolmaskin mies", sanoi poliisikomisario merkitsevästi. -"Von Eckhardstein." - -Blick harppoi pari kolme askelta huoneessa, miettien. - -"Kunpa saisimme hänet kynsiimme!" huudahti hän äkkiä. "Se mies on -kadonnut, emmekä me ole tehneet mitään hänen löytämisekseen. Mistä -tiedämme loppujen lopuksi, vaikka hän olikin varakas mies, kuten -väitetään, ettei hän ampunut Guy Markenmorea omien tarkoitusperiensä -saavuttamiseksi ja anastanut rahoja ja luonnosta?" - -"Mahdollista!" myönsi poliisikomisario. "Mutta mitä tulee hänen -etsiskelyynsä, niin siinä suhteessa olemme täällä tehneet kaiken -voitavamme ja saaneet varmoja tietoja siitä, ettei häntä ole nähty -ainoassakaan hänen tavallisista asuinpaikoistaan Lontoossa eikä -Cityssä. Mutta -- hän on kaikonnut! Vieläpä äkkiarvaamatta! Mutta -- -miksi?" - -Blick alkoi jälleen kävellä huoneessa edestakaisin vaivaten aivojaan -entistä ankarammin. - -"Mahtaisikohan rouva Tretheroe tietää enemmän kuin mitä hän on -kertonut!" sanoi hän äkkiä. "Minä olen vakuutettu -- jonkinlaista -ounastusta -- että hän tietää." - -"Minä olen koko ajan aavistellut jotakin sellaista", vastasi -poliisikomisario. "Minä puolestani en voi luottaa häneen hitustakaan!" - -"No hyvä", sanoi Blick ajateltuaan vielä kotvan aikaa, "on eräs asia, -jonka voimme tehdä". - -"Mikä?" - -"Meidän on lähdettävä hänen luokseen, molempain, tänään iltapäivällä", -vastasi Blick. "Pantava hänet ahtaalle! Peijattava häntä! Uskoteltava -hänelle tietävämme jotakin. Tulkaa mukaan ja antakaa minun puhua. Minä -puristan hänestä jotakin esille." - -"Mainiota -- puolisen jälkeen", yhtyi poliisikomisario. "Ehkä onnistuu." - -Rouva Tretheroe, joka oli yksin huoneessaan myöhään samana iltapäivänä, -ei hämmästynyt eikä harmistunut, kun Daffy Halliwell ilmoitti -poliisipäällikön ja Blickin tulosta. Poliisipäällikkö, entinen -korkea-arvoinen upseeri, oli todennäköisesti hyvin miellyttävä vieras, -ja Blick oli hauskannäköinen, mielenkiintoa herättävä nuori mies. Hän -tervehti molempia kuin iloissaan. - -"Toivoakseni te tuotte minulle joitakin uutisia parooni von -Eckhardsteinista", sanoi hän viitatessaan heitä istumaan tuolille -lähelle itseään. "On todellakin hyvin ahdistavaa, kun vielä en -ole kuullut hänestä mitään, vaikka varmastikin olen tehnyt kaiken -voitavani löytääkseni hänet täältä lähistöltä -- olen järjestänyt -tiedustelujoukkoja ja vaikka mitä. Oletteko te saaneet mitään selville -poliisienne avulla?" - -"Aika paljon, rouva Tretheroe!" vastasi Blick. - -Rouva Tretheroe hätkähti ja katsoi terävästi etsivään. Hänen -puhetapansa oli nyt aivan toisenlainen kuin edellisellä vieraskäynnillä --- hänen äänensä oli nyt virallinen, luja, melkeinpä uhkaava; hän puhui -kuin mies, joka keskustelee voittamansa henkilön kanssa. Ja luotuaan -häneen terävän katseen kalpeni rouva Tretheroe hieman; hän oivalsi, -että kahden miehen silmät olivat tähdätyt häneen, ei ihailevasti, vaan -ikäänkuin ankarassa tutkinnossa. - -"Mitä -- mitä te tarkoitatte?" änkytti hän. "Mistä on kysymys -- mitä -on tapahtunut?" - -"On tapahtunut seuraavaa, rouva Tretheroe", vastasi Blick. "Nyt -tiedämme koko joukon enemmän kuin te luulette meidän tietävän von -Eckhardsteinin äskeisistä edesottamisista. Von Eckhardstein oli -kolmas niistä miehistä, jotka kohtasivat toisensa Valtikassa viime -maanantaiyönä -- oh, teidän vastaväitöksenne ovat vallan hyödyttömiä, -rouva Tretheroe! -- hän se oli! Juuri hän saapui sinne kello kahdelta -aamulla ja -- painakaa mieleenne! -- hän oli viimeinen henkilö, jonka -seurassa Guy Markenmore nähtiin elävänä!" - -Rouva Tretheroe kirkaisi heikosti -- nähtävästi teeskentelemättömän -hämmästyneenä. - -"Ei -- ei!" huudahti hän. "Minä en voi uskoa --" - -"Eipä väliä, mitä te uskotte", sanoi Blick töykeän välinpitämättömästi. -"Me tiedämme sen! Rouva Tretheroe, koko tuo teidän teeskennelty -hätäilynne, että von Eckhardsteinin katoaminen olisi muka johtunut -jostakin onnettomuustapauksesta, on pelkkää veruketta! Sanon teille, -että tiedämme yhtä ja toista. Te ette ole ollut vilpitön meitä -kohtaan tähän asti, ja siten te syöksette itsenne pahaan vaaraan. -Puhukaa suunne puhtaaksi, rouva Tretheroe! Te tiedätte varsin hyvin, -että von Eckhardstein lähti talostanne myöhään silloin illalla -- -tarkoituksellisesti. Missä hän on nyt?" - -Blick odotti salaten maltittomuutensa ja epäillen vieläkin, tarttuisiko -kala onkeen. Mutta rouva Tretheroe, luotuaan melkein kauhua ilmaisevan -katseen poliisipäällikön ankariin kasvoihin, alkoi puhua heikolla ja -voipuneella äänellä. - -"Luullakseni -- Pariisissa!" - -"Miten hän poistui täältä?" kysyi Blick. - -"Hän odotti, kunnes kaikki oli rauhoittunut, käveli sitten Carfantiin -ja vuokrasi auton, joka kiidätti hänet rannikkotietä Newhaveniin, missä -hänen piti nousta varhain aamulla Dieppeen lähtevään laivaan." - -"Miksi hän poistui sillä tavoin?" - -"Hän selitti", vastasi rouva Tretheroe hyvin hiljaisella äänellä, -"ettei hän tahtonut tulla sekoitetuksi alhaisen murhan likaisiin -yksityiskohtiin ja että hän siirtyisi mannermaalle, kunnes te saisitte -käsiinne oikean miehen ja juttu selviäisi." - -Blick nousi ja viittasi ääneti kumppaniaan seuraamaan itseään. Rouva -Tretheroekin nousi, valjuna ja vapisten. - -"Ettehän -- ettehän ajatelle, että hän tappoi Guyn?" kuiskasi rouva -Tretheroe. "Ettehän tahtone väittää, että hän teki sen?" - -"Tällä hetkellä -- me emme väitä mitään", vastasi Blick ja poistui. -Mutta heti kun he olivat päässeet Dower-talon ulkopuolelle, kääntyi hän -poliisikomisarion puoleen. - -"Sehän kävi kuin loitsimalla", huudahti hän. "No -- entäs nyt?" - -Sitten hän muisti selcasterilaisen pyssysepän ja ajoi hänen puodilleen -vinhasti poliisikomisarion pikku rattailla. - -Hän kohtasi pyssysepän sisään astuessaan puodin ovella, ja tämä veti -hänet syrjään. - -"Olen ottanut selvän teidän automaattisesta pistoolistanne", kuiskasi -hän. "Me myimme sen noin kolme kuukautta sitten Harry Markenmorelle, -Markenmoren kartanosta. Tahdotteko tarkastaa kirjamerkintää?" - - - - -KAHDESKYMMENES LUKU - -Kylän juoruja - - -Poliisikomisario oli astunut aivan Blickin kintereillä pyssysepän -puotiin ja kuuli kuiskaten annetun tiedon. Kun hän ei ollut niin -tottunut kuin Blick hillitsemään kieltään ja kasvojensa ilmeitä, päästi -hän heikon hämmästyksen huudahduksen, mutta Blick ei virkkanut mitään, -vaan nyökkäsi vain suostumukseksi pyssysepän ehdotukseen: nuo kolme -miestä menivät yhdessä puodin takahuoneeseen, missä teräväkatseinen -nuori mies hääräili innokkaasti tilikirjojen ääressä. - -"Apulaiseni, herra Waters", esitteli pyssyseppä. "Waters -- näytäpä -näille herroille sitä merkintää, jota katselimme hetki sitten." - -Waters otti esille päiväkirjan, selaili sen sivuja, kuljetti sormeaan -rivien yli ja osoitti vaiteliaana erästä merkintää ja muutamia -numeroita. Blick tarkasteli niitä. - -"Muistatteko myyneenne Webley Fosbery-mallisen automaattisen pistoolin -Harry Markenmorelle?" kysyi hän kääntyen apulaiseen päin. "Tarkoitan -- -myittekö sen itse?" - -"Myin", myönsi Waters. "Muistan tapauksen varsin hyvin. Hän halusi -revolveria -- minä suosittelin pistoolia." - -"Tuntisitteko sen jälleen?" kysyi Blick. - -Waters viittasi muutamiin merkinnässä oleviin numeroihin ja kirjaimiin. - -"Siinä on numero", sanoi hän. - -Blick otti esille aseen, jonka hän oli siepannut airedalelaisen -terrierin uutteroiden käpälien alta. - -"Onko tämä se?" tiedusti hän. - -Waters käänteli automaattista pistoolia kädessään ja tarkasteli -huolellisesti päähän leimattuja numeroita ja kirjaimia. - -"Se se on!" vastasi hän. "Niinpä kyllä -- mutta minä olisin sen -tuntenut muutenkin." - -"Ihan varmastiko?" sanoi Blick. "Ettehän vain erehtyne? Oletteko -varma, että tämä on se pistooli, jonka myitte silloin herra Harry -Markenmorelle?" - -"Ehdottoman varma", vastasi Waters päättävästi. "Menen siitä vaikka -valalle!" - -Blick pisti automaattisen pistoolin jälleen taskuunsa ja kääntyi. - -"Toivoakseni se ei ole välttämätöntä, herra Waters", sanoi hän. "Mutta ---" nyt hän katsoi pyssyseppään, joka oli seisonut vieressä yhdessä -poliisikomisarion kanssa seuraten tapausten menoa ja kuunnellen -- -"älkää vain puhuko tästä mitään -- älkää hiiskuko siitä kenellekään. -Voinhan sanoa teille näin meidän keskemme, että löysin tämän esineen -- -omistaja on saattanut pudottaa sen huomaamattaan. Siis -- toistaiseksi --- suu poikki!" - -Pyssyseppä ja hänen apulaisensa nyökkäsivät osoittaakseen, että he -olivat käsittäneet; Blick ja poliisikomisario poistuivat kadulle ja -kävelivät jonkun matkaa vaiteliaina. - -"Uusi pulmallinen juttu!" murahti Blick vihdoin. "Ei kai ole lainkaan -mahdotonta, että Harry Markenmore ampui veljensä ja sujautti tämän -esineen notkotien varrelle! Mahdollista, muttei mielestäni ensinkään -luultavaa. Oli miten oli, mutta minä hankin siitä pian varmuuden." - -"Millä tavoin?" kysyi poliisikomisario. - -"Lääkärintodistuksen mukaan", vastasi Blick, "Guy Markenmore ammuttiin -kuoliaaksi Markenmoren notkelmassa noin kello neljä aamulla. Mutta -juuri samoihin aikoihin sir Anthony kuoli Markenmoren kartanossa, ja -minä luulen, että hänen nuorempi poikansa oli hänen kuolinvuoteensa -ääressä. Harry Markenmore ei voinut olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. -Miten tämä automaattinen pistooli sitten joutui siihen mäyränpesään! -Tähän kysymykseen on saatava vastaus -- tavalla tai toisella! Sillä -epäilemättä sen heitti sinne joku, joka tahtoi päästä siitä." - -Poliisikomisario laski äkkiä kätensä etsivän olkapäälle ja viittasi -toisella kädellään kadun poikki. - -"Tuollapa onkin mies, joka tietää, mitä Harry Markenmore teki silloin -tai tarkemmin sanoen, missä hän oli isänsä kuolinhetkellä!" huudahti -hän. "Mennäänpäs hänen puheilleen!" - -Blick katsoi osoitettuun suuntaan ja näki Braxfieldin. Vanha -isännöitsijä, hyvin juhlallisena ja arvokkaana, surupuvussaan, -ilmestyi juuri näkyviin eräästä rohdoskaupasta, käsissään useita pikku -paketteja. Hän kohotti säpsähtäen katseensa, kun poliisikomisario -puhutteli häntä. - -"Hyvää iltaa, Braxfield", sanoi poliisikomisario ystävällisesti. -"Kuinka voitte näinä raskaina aikoina?" - -Braxfield pudisti päätään. - -"Raskaita ne ovat tosiaankin, sir!" vastasi hän. "Tällä viikolla -minusta on tuntunut siltä, sir, kuin maailma olisi käännetty -ylösalaisin -- minun maailmani, ainakin! Koskaan en ole kokenut -tällaisia aikoja, sir, enkä luullut koskaan kokevanikaan!" - -"Teillä on ollut tosiaankin aimo lailla huolia Markenmoren kartanossa, -Braxfield", sanoi poliisikomisario myötätuntoisesti. "Se olisi ollut -varmaan suuren surun aikaa kenelle hyvänsä, joka aikaisemmin on -viettänyt tyyntä elämää, kuten kai teidän laitanne on ollut." - -Braxfield pudisti jälleen päätänsä ja näytti yhtä synkältä kuin -pukunsakin. - -"Eivät huolet, sir, ei edes surukaan, vaikka ne molemmat ovat kovasti -koetelleet, ole niin kauheita kuin yhtämittaiset yllätykset!" vastasi -hän. "Toinen toisensa jälkeen niitä on sattunut, niin että pääparkaani -on ruvennut vallan hirveästi kolottamaan. Herra Guyn tulo -- hänen -isänsä kuolema -- tuo hirvittävä murha -- tieto siitä, että minun -tytärpuoleni oli kaikessa salaisuudessa mennyt naimisiin sir Harryn -kanssa, jona me silloin häntä pidimme -- se pikku poika, joka tuotiin -kartanoon ja selitettiin todelliseksi perilliseksi -- ja kaikki muu; -hyvä Jumala, sir, eihän tässä tiedä, mitä vielä tapahtuu!" - -"No, saattepa nähdä, että kaikki palautuu pian ennalleen, Braxfield", -huomautti poliisikomisario. "Pikku poika on todellakin suuri yllätys. -Miten herra Harry suhtautuu kohtalonsa äkilliseen käänteeseen?" - -"Herra Harry, sir, ja neiti Valencia", vastasi Braxfield, "ovat -suhtautuneet asiaan niin hyvin kuin vain voi toivoa. Pikku herra -- sir -Guy, tietysti -- on otettu vastaan mitä lämpimimmin; hänen setänsä ja -tätinsä ovat kiintyneet jo häneen ikäänkuin he olisivat tunteneet hänet -kehdosta saakka. Verisiteet, sir, ovat voimakkaat sellaisessa suvussa -kuin Markenmoren!" - -"Harry piti kai paljon isästään, sir Anthonystä?" kysyi -poliisipäällikkö luoden miltei huomaamattoman syrjäsilmäyksen Blickiin. -"Hyvin aulis vaalimaan häntä, kai?" - -"Herra Harry, sir", vastasi Braxfield, "oli kovin hyvä poika isäänsä -kohtaan, varsinkin kun sir Anthonyn viimeiset hetket alkoivat lähestyä. -Aina hän oli hänen vierellään -- ei lähtenyt isänsä luota muulloin kuin -neiti Valencian astuessa hänen paikalleen." - -"Oliko hän isänsä luona kuolinhetkellä?" tiedusti poliisikomisario -päästen vihdoin siihen kysymykseen, johon Blick halusi saada vastauksen. - -"Oli, sir! Herra Harry", sanoi Braxfield, "oli isäntävainajani luona -koko sen yön aina siihen saakka, kun sir Anthony kuoli -- mikä tapahtui -hänen nukkuessaan. Niin, sir, herra Harryn ei tarvitse soimata itseään -käyttäytymisestään isäänsä kohtaan, ja minä toivoisin, sir, että hän -olisi perinyt arvonimen ja tilukset. Mutta laki on kai laki, sir, tehän -tiedätte sen paremmin kuin minä -- ja koko Markenmore ja vanha arvonimi -kuuluvat pikku pojalle! Merkillisiä kohtalon oikkuja, sir, tosiaankin, -mutta suokaa anteeksi, hyvät herrat -- tallirenkimme näkyy odottavan -kieseissämme, ja minun on käytävä vielä pikku ostoksilla." - -Vanha isännöitsijä huristi pois tehtyään kohteliaan kumarruksen, ja -poliisikomisario kääntyi Blickiin päin. - -"Tämä poistaa kaikki mahdolliset epäilyt Harry Markenmoren -syyllisyydestä", mutisi hän. "Hän vietti sen yön isänsä vuoteen -ääressä. Niinpä hän ei siis voinut olla Markenmoren notkelmassa." - -"En ole ajatellutkaan, että hän olisi ollut", sanoi Blick. "Mutta -luulenpa, että hänen automaattinen pistoolinsa oli siellä. Ja nyt minä -palaan Valtikkaan syömään kipeästi kaipaamaani illallista ja miettimään -hieman." - -"Huomenna on sunnuntai", huomautti poliisikomisario. - -"Tiedän sen", vastasi Blick. "Ja kun voin täydellä syyllä olla sitä -mieltä, että sunnuntai on maalaispaikkakunnilla oikea jaarittelupäivä, -aion ottaa selkoa, mitä markenmorelaiset pakisevat. Arvelen, että he -haastelevat aimo lailla omassa piirissään." - -"Entä miten pääsette kuuntelemaan heidän puheitaan -- vieras kun -olette?" kysyi poliisikomisario naurahtaen. - -"Helposti", vastasi Blick. "Kaikki kyläjuorut saavat alkunsa -kapakasta tai päättyvät sinne. Valtikassa saan kai kuulla uutta aivan -loppumattomiin." - -"Tietojen hankintakeino sekin, epäilemättä", myönsi poliisikomisario. -"No hyvä, olipa sunnuntai tai ei, mutta ilmoittakaa minulle kiireesti, -Blick, jos kuulette jotakin tärkeätä." - -Blick lupasi ja poistui Markenmoreen; sinä iltana, määrätyssä -tarkoituksessa, hän karkoitti mielestään tehtävänsä ja vietti -iltahetkensä rauhallisesti lukemalla kuvauksia paikkakunnan historiasta -ja tarkastelemalla opaskirjoja, jotka hän oli hankkinut itselleen -Selcasterista heti majoituttuaan Valtikkaan. Näissä kirjoissa oli -aika lailla mielenkiintoisia selostuksia, ja ennen maatamenoaan hän -oli saanut tietää paljon Markenmoren naapuristosta ja Markenmoren -perheestä, jonka sukuluettelo, pitkä ja sekava, oli esitetty -kokonaisuudessaan eräissä näistä nidoksista. Seuraavana aamuna -hän virui myöhään vuoteellaan laiskotellen sekä henkisesti että -ruumiillisesti, ja vasta päivällisen jälkeen hän rupesi ajattelemaan -ammattiinsa kuuluvaa tehtävää. Se johtui hänen mieleensä vasta -kun hän astuskeli verkalleen hiljaisella kadulla keskellä tyyntä -sunnuntai-iltapäivää ja kohtasi Benny Crippsin, haudankaivajan, -joka istui kirkkomaan sivuportin edustalla kivipenkillä, piippuaan -poltellen. Bennyn katseessa oli kehoittava ilme, ja Blick istahti hänen -viereensä. - -"Lepäilette hieman sunnuntaitöittenne jälkeen, vai mitä?" sanoi hän. -"Leppoisa paikka sauhujen vetelemiseen, tämä." - -"Se kuuluu tapoihini", vastasi Benny. "Aina minä polttelen tässä -parisen piipullista sunnuntai-iltapäivisin, vuodet läpeensä -- satoi -tai paistoi. Koskaan en lyö sitä laimin. Jos on kaunis ilma, istuskelen -tällä vanhalla kivipenkillä; jos taas sattuu satelemaan, tuon -sivuportin alla. Ja poltellessani minä mietin." - -"Mitä?" kysyi Blick. - -"Eri asioita eri aikoina", vastasi haudankaivaja. "Jos tahdotte tietää -mitä tuumiskelin juuri nyt, niin voinhan teille sanoa, että tullessanne -tänne päin ajattelin parhaillaan teitä!" - -"Minuako, todellako?" sanoi Blick. "Ja mitä minusta ajattelitte?" - -"Ajattelin, että jos koetatte selvittää tuon murhan, niin onpa teidän -käytävä pitkän vaon päähän", vastasi Benny. "Ja kovaan maahan saatte -auranne tunkea kautta matkan! Ette kai ole päässyt pitkällekään sitten -viime näkemän?" - -"En!" myönsi Blick. - -Haudankaivaja otti pitkän savipiipun suustaan ja hankasi miettivästi -nenäänsä piipun varrella. - -"Nähkääs!" huomautti hän hetken päästä. "Koko tässä pitäjässä ei ole -toista miestä, jota pidettäisiin minua viisaampana, ja minä sanon, että -koko tämän salaisuuden takana on nainen -- ihan varmasti!" - -"Nainen?" huudahti Blick. - -"Niin, varmaankin naisia", jatkoi Benny. "Nainen tai naisia, -samantekevää! Naiset ovat myrkkyä! Mikään ei ole mennyt vinoon tässä -vanhassa maailmassa aina siitä lähtien, kun se luotiin tyhjästä, -kuten Mooseksen ensimmäisessä kirjassa kerrotaan, jollei joku nainen -myös ollut mukana pelissä! Sanon sen teille, sir, naiset ovat kaiken -pahan alku ja juuri -- miehet ovat rauhallisia olioita, naiset taas -levottomia luontokappaleita." - -"Mitäs rouva Cripps sanoisi, jos kuulisi teidän puheenne?" kysyi Blick. - -"Rouva Crippsiä ei ole olemassakaan!" vastasi Benny. "Eipä silti, ettei -olisi ollut! Kolme heitä on ollut joskus maailmassa -- heidät kaikki -olen haudannut, ja viimeisen viitisen vuotta sitten. Se riittää, sanoin -minä, kun kätkin hänet maan poveen, -- kolmas kerta, tuumin minä, toden -sanoo! He olivat hirveitä vanhoja sammakoita, kaikki kolme, ja minä -tulen paljon paremmin toimeen leskimiehenä. Jollette ole nainut mies, -niin älkää ikipäivinä ottako ketään, hyvä ystävä -- ei maksa vaivaa!" - -"Painan mieleeni neuvonne", sanoi Blick. "Tehän tunnette asian varsin -hyvin kokemuksestanne. Mutta sanokaapa -- minkä naisen luulette olevan -tämän jutun takana?" - -"Saattaa olla yksi tai myös toinen", vastasi Benny. "Minä en pidä -ollenkaan siitä Dower-talon Isabellasta -- hänellä on liian paljon -salaperäisiä ja kummallisia hommia ollakseen minulle mieleen. Olen -tuntenut hänet jo vaaksankorkuisesta saakka, mutta aina olen kuullut -hänen aikaansaavan pelkkiä rettelöitä. Luulenpa hänen olevan jollakin -tavoin osallisena tässä jutussa, mutta hän pysyy vaiti kuin kala. Ja -sitten tuo rouva Braxfield -- minulla ei ole hänestä lainkaan hyviä -ajatuksia?" - -"No, mitä hänestä?" kysyi Blick. "Eikö hän ole hyvin kunnioitettava -nainen?" - -Benny aivasti. - -"Riippuu siitä, mitä sanotte hyvin kunnioitettavaksi", vastasi hän. -"Minusta ei sellainen nainen ole hyvä eikä kunnioitettava, joka piti -kapakkaa saadakseen tyttönsä salavihkaa naitetuksi vanhaan perheeseen -kuuluvalle nuorelle herralle! Kurjaksi menettelyksi minä sitä sanon! -Mutta hän ajatteli, että nyt oli hyvä tilaisuus tehdä tyttärestä lady -Markenmore -- siinä käsityksessä hän oli. Eikäpä ihme, vaikkapa hän -olisikin kaiken tämän takana, tavalla tai toisella. Naiset, sanon sen -teille, ovat aina kaiken pahan alkuunpanijoita. Jos olisitte yhtä hyvin -perehtynyt Bibliaan kuin minä -- mitä ei kuitenkaan sovi odottaa, -sillä minähän olen kirkon tukipylväitä -- niin te tietäisitte, että -kaikki se, mitä minä teille kerron, on totta kuin Jumalan sana -- ihan -niin! Ettekö ole koskaan kuullut kerrottavan, mitä Eeva teki vanhalle -Aatami-paralle?" - -"Olen kuullut siitä tapauksesta", myönsi Blick; "Hieman häijyä, vai -mitä?" - -"Niinpä luulen, poikaseni! Ja niin on ollut kautta aikojen -- nainen on -aina kaiken pahan alku ja juuri", vakuutti Benny. "Voisin kertoa teille -naisista useampiakin tarinoita, jollaisia ette löytäisi kymmenestäkään -kirjasta, ja sen tekisinkin, kunhan vain pastorimme tulisi -kuulustelemaan noita pahankurisia tenavia, joiden näette kerääntyvän -minun kirkkooni, ja minun on mentävä pitämään heitä kurissa. Mutta -sanon teille suoraan, hyvä ystävä, kun näytätte siivolta ja rehdiltä -mieheltä, vaikka olettekin epäilemättä lontoolainen, että jos mielitte -päästä tämän jutun perille, niin kääntäkää silmänne naisiin! Naiset -ovat aina alunperin syypäitä tappeluihin, murhiin ja äkkikuolemiin -- -älkääkä unohtako sitä!" - -Tässä keskustelussa Blick ei saanut uusia tietoja, mutta se antoi -hänelle aimo lailla ajattelun aihetta. Hänkin epäili kovasti rouva -Tretheroeta. Blick oli pakottanut hänet tunnustamaan, että von -Eckhardstein oli poistunut hänen tietensä, ja oli ilmeistä, että -hän oli lähettänyt etsiskelyjoukkueita paroonin järjestetyn lähdön -jälkeisenä päivänä tarkoituksella pettää poliisiviranomaisia. Mutta -Blick ei tahtonut oikein uskoa, että hän olisi tiennyt mitään -murhasta; ikäänkuin sisäinen ääni sanoi hänelle, että rouva Tretheroen -ensimmäinen raju syytös Harboroughia vastaan oli todellinen; todellista -oli Blickin mielestä myös hänen selvä levottomuutensa, kun hän kysyi -vasta eilen iltapäivällä, arveliko Blick, että von Eckhardstein oli -tappanut Guy Markenmoren. Jos hän siis tiesi jotakin, mutta salasi -sen, niin mitä hän tiesi -- ja mihin hän pyrki salaamisellaan? Rouva -Tretheroesta hän siirtyi ajattelemaan tämän kamarineitoa; tiesikö Daffy -Halliwell jotakin? Hän tuntui, ajatteli Blick, sellaiselta naiselta, -jolla oli tapana tai tottumuksena tietää yhtä ja toista. - -"Ja totta vieköön", mutisi Blick itsekseen, "hän osaa pitää peijakkaan -visusti suunsa kiinni, milloin hän vain tuntee salaisuuksia!" - -Sinä iltana, väsyneenä paikkakunnan historian ja topografisten -selostusten lukemiseen, hän vetäytyi Valtikan tarjoiluhuoneeseen -ja istuutui yksinäiseen nurkkaan. Huoneessa oli muutamia miehiä, -pienviljelijöitä ja kylän käsityöläisiä; jos he lainkaan tiesivät, kuka -Blick oli, niin he eivät piitanneet paljoakaan hänen läsnäolostaan; he -pakisivat vapaasti ja kainostelematta. Tällä kertaa Grimsdale ei ollut -tarjoilupöytänsä takana; pienen kahvituvan tarjoilijatar täytti hänen -asemestaan isännän tehtäviä; tarjoilijattarella ei ollut paljoakaan -puuhailemista, ja kun Blick, joka oli luonteeltaan sydämellinen, näki, -että hän silmäili surullisesti ja hieman kaihoisasti, niin hän kumartui -tarjoilupöydän yli ja puhutteli häntä. Mutta samalla hän seurasi -tarkasti toisella korvallaan kaikkea, mitä hänen takanaan olevat miehet -rupattivat. Hän oli tullut siihen kokemukseen, että satunnaisesta -huomautuksesta tai yksinäisestä viittauksesta voidaan siepata aika -paljon. - -Miehet keskustelivat tietysti edellisen maanantaiyön ja tiistaiaamun -tapahtumista, he olivat keskustelleet niistä jo kuuden päivän ajan, ja -he keskustelisivat niistä vielä monia päiviä -- kauemmin, Blick oli -siitä varma, kuin sananparreksi tulleet yhdeksän päivää. - -"Minusta on hiivatin kummallista", huomautti eräs miehistä, "että -kristittyjen ihmisten maassa nuori mies voi saada kuulan kalloonsa -ja menettää siten henkensä, ilman että kukaan tietäisi, kuka sen on -tehnyt! Ja kuten monesti olen sanonut aina siitä lähtien, kun hänelle -kävi siten, sanon vieläkin kerran ja vastedeskin tulen sanomaan -- mitä -hyötyä meillä on poliiseista? Jos minä olisin ollut poliisin sijassa, -olisin löytänyt tihutyöntekijän ja hirttänyt hänet kirkontapulimme -korkeuteen jo aikoja sitten!" - -"Mikset sitten ole ottanut häntä kiinni, Bob Gravus?" kysyi muuan -pisteliäs kuuntelija. "Eihän mikään olisi estänyt sinua siitä!" - -"Se ei ole minun tehtäväni, se!" vastasi Bob Gravus. "Minä en ole -poliisimies. Mutta", lisäsi hän katsahtaen Blickiin viekkaasti silmää -iskien, "jollen erehdy, niin tuo nuori herrasmies lienee niitä hirveän -taitavia Lontoon-miehiä, joita sanotaan etsiviksi, ja hän tietänee -aivan varmaan paljon enemmän tästä jutusta kuin me!" - -Tuntien seurueen tähystelevän häntä, Blick käännähti viimeiseen -puhujaan päin. - -"Olkaa huoleti, hyvä ystävä!" sanoi hän. "Luulenpa, etten tiedä yhtään -enempää kuin tekään. Haluaisin kovin mielelläni saada tietää paljon -enemmän." - -"Mutta tehän olette se, joksi teitä sanoin, ettekö olekin?" huomautti -Bob Gravus. "Ainakin teidän kerrottiin olevan." - -"No, voittehan pitää minua sinä henkilönä", myönsi Blick. "Mutta minä -en voi nähdä tiiliseinän läpi yhtään paremmin kuin tekään!" - -"Se on oikeata puhetta, se!" virkkoi eräs miehistä juhlallisesti. -"Totta tosiaankin, kuolevaisen ihmisen kyvyt ovat kovin rajoitetut, -kuten sanoitte. On asioita, joita ihmislapsi voi suorittaa, ja toisia -taas, joita hän ei voi. Eikä tietääkseni ole koskaan ollut miestä, joka -olisi saattanut nähdä tiiliseinän läpi. Oikea huomautus!" - -"Niin", sanoi toinen, "siinäpä vasta salaisuus, kuka sen on tehnyt, ja -yhtä vaikeata lienee sen selvittäminen kuin Selcasterin tuomiokirkon -kohottaminen nostovivulla. Eikähän sitä voi lähteä tallustelemaan -pitkin lähiseutuja ja tiedustamaan jokaiselta vastaantulijalta: 'Tekö -teitte sen kauhean ja katalan tihutyön?' -- eipä vainkaan! Mutta -miksei? Siksi, että kaikki kieltäisivät tehneensä sitä!" - -Kuului yleistä hyväksymisen mutinaa tähän viisaaseen selitykseen. -Mutta muuan tummakasvoinen mies, joka oli istunut, eräässä nurkassa ja -kuunnellut aina tähän asti vaiteliaana, kohotti äkkiä oluttuoppinsa, -ryyppäsi kulauksen ja laski haarikan voimakkaasti kolauttaen jälleen -pöydälle. - -"Sanon teille kaikille, mitä minä ajattelen, ja mielipiteeni on varma!" -huudahti hän. "Tästä master Guy Markenmoren ampumisesta, josta te -kaikki jaarittelette kovin paljon, mutta ette tule hullua hurskaammaksi --- minä ajattelen, että rouva Braxfield, tuolta Woodlandin huvilasta, -ampui hänet! Tämän minä tahdoin sanoa. Rouva Braxfield, joka piti tätä -majataloa ennen -- hän sen on tehnyt!" - -Blick kääntyi tarjoilupöydän luota; toisetkin kääntyivät katsomaan -puhujaa; huoneessa syntyi kuolemanhiljaisuus, jonka rikkoi vihdoin -juhlallinen ääni. - -"Sinun pitäisi ajatella, mitä sinä nyt puhut, Bill Carver!" virkkoi se. -"On olemassa laki niitä varten, jotka levittelevät herjaavia huhuja -ihmisistä -- sinä voit joutua käräjiin! Master Guyhan ammuttiin muuten -revolverilla. Rouva Braxfieldilla ei ole revolveria eikä hän ole niin -ollen voinut ketään ampuakaan!" - -"Eikö ole?" huudahti Bill Carver ivallisesti ja halveksivasti. "Mutta -minäpä sanon teille, että hänellä on! Monen monituista kertaa olen -nähnyt hänen ammuskelevan sillä, kun varhain aamulla olen käyskennellyt -harjanteiden tienoilla. Olen nähnyt hänen monesti ampuvan kettuja, -jotka ovat tulleet väijyskelemään hänen siipikarjaansa. Ja kun te -kysytte, kuka ampui Guy Markenmoren, niin minä vastaan, että rouva -Braxfield ampui hänet! Sen minä sanon -- enkä välitä, kuulipa sen kuka -hyvänsä! Eikö minulla ole oikeus sanoa, mitä minä ajattelen -- tämähän -on vapaa maa!" - - - - -YHDESKOLMATTA LUKU - -Vangitseminen - - -Pitkään aikaan tämän rohkean selityksen jälkeen ei kuulunut -hiiskahdustakaan, mutta vihdoin keskeytti hiljaisuuden jalkojen -laahaava sohina ja sarja kuivia, arastelevia rykäyksiä. Sitten kajahti -ääni etäisestä nurkasta keskeltä sankkaa tupakansavua. - -"Voidaanhan kylläkin sanoa, että tämä on vapaa maa", huomautti -ääni, "mutta sen minä sanon, ettei se ole niin vapaa, että joku -mies voisi syyttää naista murhasta! On olemassa sellaista, mitä -nimitetään panetteluksi ja herjaukseksi, ja siitä saadaan vastata -käräjillä -- sellaisesta ei pääse rangaistuksetta. Taidatpa joutua -pahaan pinteeseen, Bill Carver, jos aiot kierrellä paikasta toiseen -kertomassa, että rouva Braxfield murhasi nuoren master Guy-paran -- -taidatpa tosiaankin!" - -"Minähän en väitä, että hän murhasi hänet!" vastasi Bill Carver. "Minä -sanon vain omasta puolestani olevani sitä mieltä, että hän ampui -kuoliaaksi hänet -- vallan toinen asia! Saattoihan se tapahtua jotenkin -tapaturmaisesti!" - -"No, jos se sattui jotenkin tapaturmaisesti, niin sehän on ihan eri -asia!" virkkoi nuhteleva ääni. "Paljon vakavia ja verisiä murhia on -sattunut tapaturmaisesti, myönnän sen! Mutta tuntuu omituiselta, että -tämä onnettomuus olisi tapahtunut sillä tavoin. Rouva Braxfield ei ole -puhunut mistään sellaisesta, ei ainakaan tähän mennessä." - -"Eikä ole todennäköistä, että hän puhuukaan", selitti Bill Carver. -"Onhan hän toki siksi viisas! En tunne ainoatakaan tapausta, että -joku mies tai nainen olisi ruvennut syyttämään itseään hirvittävistä -teoista. Olisipa siinäkin järkeä, jos joku astuisi esiin ja selittäisi -tehneensä rikoksen! Eihän kukaan järki-ihminen kai tahallaan pistä -päätänsä loukkuun." - -"Silkkaa totta!" myönsi toinen viisaudenpuhuja. - -"Ee-i -- minä en usko, että kukaan järjellinen, lakianoudattava -kansalainen ryhtyisi syyttämään itseään rikoksesta -- se on uskonnon -ja luonnonjärjestyksen vastaista, jotka ovat suuria lahjoja. Ee-i --- minä luulen, että jos rouva Braxfield on tehnyt sen jotenkin -tapaturmaisesti, sillä pistoolilla, josta Bill Carver puhui, niin hän -ajattelee itsekseen: 'No', tuumii hän, 'minulle sattui tässä ikävä -onnettomuus, mutta minun ei tarvitse lainkaan puhua siitä', sanoo hän, -ja sitten hän ei tietysti hiisku koko asiasta mitään. Tämä menettely -on -- jokseenkin järkevää. Ja me kaikkihan tiedämme, että tapaturmia -sattuu säyseimmillekin meistä!" - -"Tapaturma sattuu nyt minulle, jollen korjaa luitani kotiin!" huomautti -Bill Carver naurahtaen, noustessaan nurkastansa ja lähtiessään ovelle. -"Minun vanha eukkoni valmistaa illallisen kello yhdeksäksi aina -sunnuntai-iltaisin, ja jollen minä ole kotona juuri sillä minuutilla, -niin nostaa hän kovan melun. Hyvää yötä teille kaikille." - -Hän astui ulos toisten toivottaessa hänelle kuorossa hyvää yötä, -mutta pysähtyi eteishalliin, kun häntä nykäistiin käsivarresta, ja -käännähtäessään huomasi Blickin seisovan ihan lähellä. - -"Sananen kanssanne", sanoi Blick. "Tulkaahan tänne." Hän vei Carverin -arkihuoneeseensa ja sulki oven. "Tiedättehän, kuka minä olen, Carver?" -jatkoi hän matalalla äänellä. "Etsivä! No hyvä -- nähkääs, minä kuulin, -mitä te puhuitte tuolla. Onko totta, että te olette nähnyt rouva -Braxfieldin ammuskelevan pistoolilla -- varhain aamulla?" - -"Ihka totta, master", vastasi Carver. "Olen nähnyt hänen tekevän niin -useamminkin kuin kerran. Olen ollut metsätöissä ylängöllä koko talven -ja kevään ja mennyt työmaalleni tavallista varemmin, senjälkeen kun -aamut ovat alkaneet käydä valoisiksi. Olen nähnyt rouva Braxfieldin -ulkona talonsa lähettyvillä pamauttelemassa kettuja -- niitä -kiusalaisia on siellä enemmän kuin tarpeeksi, ja kuullut hänen sanovan, -että aina ne ovat hänen kanojensa kimpussa. Totta vieköön, minä olen -nähnyt hänen hääräilevän pistoolillaan." - -"Näittekö hänet viime tiistaiaamuna? -- sinä aamuna, jolloin herra Guy -ammuttiin?" - -"En nähnyt, koska en ollut lainkaan niillä main, sinä päivänä -- minä -olin Greycloisterin toisella puolen, kolmisen kilometrin päässä." Hän -keskeytti puheensa, katsellen etsivää ovelasti. "En halua aikaansaada -mitään hämminkiä", jatkoi hän äkisti, "mutta minä olisin voinut sanoa -paljon enemmänkin äsken tuolla sisällä kuin mitä sanoin!" - -"Mitä?" kysyi Blick. "Jos tiedätte jotakin, niin kertokaa!" - -"En tiedä mitään erikoista", sanoi Carver. "Mutta sanoin äsken tuolla --- tapaturmaisesti! Mutta kylässä on sellaisiakin, jotka sanovat -- -tahallaan!" - -"Tarkoitatteko, että Markenmoressa on henkilöitä, jotka väittävät rouva -Braxfieldin ampuneen herra Guyn tahallaan?" kysyi Blick. "Niinkö?" - -"Aivan niin!" vastasi Carver. "Sellaista huhuilevat jotkut niillä -seuduin, missä minä asun -- Mitbournen tien varrella. Mutta vasta sen -jälkeen on sellaista huhua levitetty, kun saatiin tietää, että rouva -Braxfieldin tytär -- nuori Poppy -- on naimisissa master Harryn kanssa. -Kun tämä tuli tiedoksi, alkoivat ihmiset puhua samaa kuin minä kerron -nyt teille. 'Kas!' supistaan. 'Asia alkaa valjeta! Hän ampui master -Guyn, jotta tämän veli-parka pääsisi sir Harryksi ja nuori neiti lady -Markenmoreksi. Niin on laita', sanotaan, 'ei epäilystäkään'. Mutta -muistattehan, etten minä ole väittänyt sitä. Minä uskon, että hän, -hyvin luultavasti, ampui hänet tapaturmaisesti." - -Blick ei piitannut paljoakaan Carverin omasta mielipiteestä; hän pohti -mielessään yleistä huhua. - -"Puhuvatko monetkin sellaista?" kysyi hän. "Naapurinne, tarkoitan?" - -"Kaikki he puhuvat niin!" selitti Carver. "Meidän tiemme varrella, -ymmärrättehän? -- kaukana kylän toisessa laidassa. Nuo velikullat, -joiden näitte istuskelevan tuolla tarjoiluhuoneessa, he ovat tämän -puolen väkeä -- meillä ei tiedetä, mitä he ajattelevat. Mutta siellä -meidän puolessamme, siellä puhutaan yleisesti -- hän ampui master -Guyn, jotta master Harry pääsisi sir Harryksi ja nuoresta tytöstä -tulisi lady! Käsitättekö, master?" Hän keskeytti jälleen puhelunsa -- -ja loi taas etsivään luihun, ovelan katseen. "Hän on kipakka, nopsa -naisihminen, se rouva Braxfield", jatkoi hän äkkiä. "Minä voisin kertoa -teille paljon muutakin, jollei minun tarvitsisi pelätä tuottavani -kenellekään vaikeuksia. Mutta kertoa voisin!" - -"Jos jotakin tiedätte, niin teidän pitäisi kertoa siitä", sanoi Blick. -"Mitä te oikeastaan ajattelette rouva Braxfieldistä?" - -"Noh, minäpä sanon teille", virkkoi Carver kotvan kuluttua. "Ehkette -nähnyt minua, mutta minä olin läsnä siinä tutkintotilaisuudessa, joka -pidettiin kartanossa. Rouva Braxfield, hän meni todistajain aitioon -ja esitti todistuksensa. Hän sanoi nähneensä Harboroughin tietyssä -paikassa, mäenrinteellä, kamarinsa ikkunasta, määrättyyn aikaan tuona -tiistaiaamuna. Hän ei nähnyt kuitenkaan mitään sellaista! Hän ei -voinut nähdä sitä paikkaa kamarinsa ikkunasta! -- se on mahdotonta! -Minä olin rakentamassa hänen taloansa -- Woodlandin huvilaa -- eikä -hänen kamarinsa ikkunasta voi nähdä sitä paikkaa, missä hän sanoi -nähneensä herra Johnin. Mutta -- hän on saattanut nähdä sen paikan ja -myös Harboroughin tai kenet hyvänsä, joka siellä oli, jostakin muualta, -missä hän luultavasti oli!" - -"Missä?" kysyi Blick. - -"Metsikössä, aivan vastapäätä Markenmoren notkelmaa", vastasi Carver. -"Siellä minä olen nähnyt hänet monta kertaa kettuja vaanimassa." - -Blick muisti äkkiä suuren karttansa, joka oli vielä levitettynä -seinälle. Hän vei Carverin sen luo ja osoitti hänelle muutamia -maamerkkejä. - -"Olen nähnyt ennenkin tällaisen piirustuksen, master", sanoi Carver. -"Vanhalla Tompkinsilla on samanlainen kuin tämä, kehystettynä, -vierashuoneessa -- monesti olen tarkastellut sitä odottaessani -siellä vanhan herran määräyksiä. Ja minä näytän teille sen paikan, -mitä tarkoitan." Hän otti taskustaan tulitikun ja ryhtyi osoittamaan -paikkoja ja merkkiviivoja edessään olevalla kartalla. "Tuossa on -nyt Woodlandin huvila, master, niin selvästi merkittynä kuin ikinä -saattaa, ja tuossa se kohta, missä rouva Braxfield sanoo nähneensä -Harboroughin. Mutta, kuten näette, näiden kahden paikan välillä on -tuossa vähäinen kukkula. Hän ei voinut nähdä sen läpi, ei mitenkään, -vai mitä arvelette? Ei! Mutta jos nyt tulisitte tänne, mikä käy hyvin -päinsä, hänen taloltaan kukkulan poikki tähän pikkumetsikköön, joka -sijaitsee Markenmoren notkelman reunalla, niin huomaatte, että täältä -hän saattoi nähdä, suoraan alaspäin, siihen paikkaan, missä hän sanoi -nähneensä Harboroughin: se näkyy sieltä kokonaisuudessaan. Ei liene -epäilystäkään, että hän näki Harboroughin juuri tuossa paikassa sinä -aamuna, mutta hän ei nähnyt häntä kamarinsa ikkunasta, koska se oli -mahdotonta! Jos hän kerta näki hänet, niin hän näki hänet tuosta -metsiköstä, missä, vakuutan teille, minä olen nähnyt hänet monta kertaa -pamauttelemassa kettuja." - -"Oletteko nähnyt milloinkaan sitä pistoolia, jota hän käytti?" kysyi -Blick. Hän uskoi nyt varmasti päässeensä selville jäljille ja arveli, -että hänen pitäisi lähteä seuraamaan niitä. - -"Olen nähnyt sen hänen kädessään, silloin tällöin", vastasi Carver. - -Blick vetäisi äkkiä esille automaattisen pistoolin ja ojensi sen -kumppanilleen. - -"Oliko se tämä?" kysyi hän. - -Carver tarkasteli kapinetta kiihkeän uteliaasti. - -"Kas!" huudahti hän. "Jollei tämä ole sama ase, niin sitten se on -tarkkaakin tarkempi jäljennös siitä, jota näin hänen käsittelevän! -Mutta tämmöisiä esineitähän saattaa kai olla hyvinkin paljon, master." - -Blick pisti automaattisen pistoolin jälleen taskuunsa ja laski kätensä -Carverin olalle. - -"Kuulkaas nyt!" sanoi hän. "Pitäkää kaikki tämä omana tietonanne, niin -olette kunnon mies. Älkää hiiskuko siitä puolella sanalla kenellekään --- älkää edes vaimollenne. Toivon, ettei teille koituisi ikävyyksiä, -kun myöhästytte illalliselta. Mutta -- suu poikki, nyt -- ei sanaakaan." - -"Ymmärrän", vastasi Carver virnistäen viekkaasti. "Minä en mene -lörpöttelemään siitä rahtuakaan ennenkuin te sanotte, että se käy -laatuun. Mutta muistattehan, että minä sanoin -- tapaturmaisesti se -on saattanut sattua! Eiväthän ne naiset osaa käsitellä pyssyjä ja -pistooleja, kuten tiedätte." - -Kun Carver oli poistunut illan hämyyn, käveli Blick edestakaisin -huoneessaan runsaasti kymmenen minuuttia, ajatellen. Sitten hän -pyörähti makuuhuoneeseensa, veti ylleen päällystakkinsa ja valmistautui -lähtemään ulos. Eteishalliin laskeuduttuaan hän kohtasi Grimsdalen, -joka juuri oli tulossa sisälle. - -"Kävelyllekö vielä, herra Blick?" kysyi majatalon isäntä hymyillen. -"Kaunis iltapa nyt onkin!" - -"Aion mennä Selcasteriin", vastasi Blick, "mutta kuulkaas -- -luullakseni en palaa takaisin tänä iltana: jään yöksi Mitreen. Näette -minut jälleen johonkin aikaan huomisaamuna." - -Grimsdale ilmaisi nyökäten ymmärtäneensä ja päästi vieraansa menemään. -Ja Blick lähti kävelemään kuutamoista tietä pitkin Selcasteriin -päin, yhä ajatellen, aprikoiden, laskelmia tehden, ja kaikki hänen -ajatuksensa ja mietteensä pyörivät erään rouva Braxfieldia koskevan -seikan ympärillä. - -Rouva Braxfield oli seuraavana aamuna puoli kahdeksan aikaan antamassa -juuri määräyksiä apuvaimolle, joka tuli aina maanantaisin Woodlandin -huvilaan, kun kolkutus kajahti pääovelta. Hän aukaisi oven itse ja -kohtasi Blickin, poliisikomisarion ja vielä kolmannen henkilön -- -siviilivaatteisiin puetun, mutta ilmeisesti poliisimiehen. Nämä kolme -miestä, jotka kaikki tähystelivät häntä tarkasti, näkivät hänen -säpsähtävän, rypistävän kulmiaan ja kalpenevan. Mutta he eivät olleet -huomaavinaan mitään erikoista, ja poliisikomisarion ääni oli kohtelias -ja ystävällinen, kun hän puhutteli rouva Braxfieldia. - -"Hyvää huomenta, rouva Braxfield!" sanoi hän. "Pistäydyimme vähän -pakisemaan kanssanne, rouva. Saammeko tulla sisälle?" - -Rouva Braxfield vetäytyi eteishalliin ja avattuaan oven viittasi -vieraita astumaan samaan huoneeseen, jossa Blick oli kuunnellut rouva -Fransemmeryn kertomusta kolme päivää sitten. Siviilipukuinen mies, joka -tuli sisään viimeisenä, sulki huolellisesti oven ja jäi seisomaan sen -eteen. - -"Mitä te tahdotte?" kysyi rouva Braxfield. Väri oli palannut hänen -kasvoilleen ja hän katseli miehiä hyvin vihaisesti ja varmasti; -vihastusta ilmaisi hänen äänensäkin. - -"Tahdomme puhua kanssanne viime tiistaiaamun tapahtumista, rouva -Braxfield", vastasi poliisikomisario. "Vain rauhallista puhelua -- -meidän keskemme." - -"En oikein ymmärrä tuota 'meidän keskemme'!" huudahti rouva Braxfield -ilmeisen rajusti. "Minusta tuntuu, että muutamat ihmiset tarkoittavat -sanoessaan 'meidän keskemme' ihan päinvastaista. Luulen, että joku -teistä" -- tällöin hän katsahti kiukkuisesti Blickiin -- "joku teistä -on jaaritellut minusta, takanapäin! Täällä on minun apulaiseni, joka -juuri on tullut kylästä, ja hän kertoi, että siellä alhaalla kiertelee -huhu minusta ja murhasta! Ei -- vielä muutakin! Ihmiset puhuvat, -jotkut, että minä olisin sekaantunut siihen jollakin tavoin -- tehnyt -sen itse, niin sanovat jotkut, häikäilemättä! Mutta missä on moisen -huhun alkuunpanija, olisipa hauska tietää? Minä otan kuitenkin selvän -hänestä -- ja sittenpä saadaan nähdä, mitä minun asianajajallani on -asiasta sanottavaa!" - -"Aivan niin, rouva Braxfield", myönsi poliisikomisario. "Teillä -on täysi oikeus menetellä siten, jos teistä on levitelty vääriä -huhuja. Mekin olemme kuulleet niistä huhuista ja haluaisimme tehdä -teille muutamia kysymyksiä. Olen varma siitä, että käsitätte niihin -vastaamisen koituvan itsellenne eduksi -- vai mitä arvelette, rouva -Braxfield?" - -"Riippuu siitä, millaisia ne ovat!" vastasi rouva Braxfield vielä -suutuksissaan. "Minä teen mieleni mukaan!" - -"No niin, ensimmäinen seikka on tämä", jatkoi poliisikomisario ryhtyen -käyttämään hieman ankarampaa puhetapaa. "Pelkään, ettette kertonut -puhdasta totuutta kuulustelussa joku päivä sitten. Te sanoitte -nähneenne John Harboroughin eräässä paikassa mäenrinteellä kamarinne -ikkunasta -- makuuhuoneenne ikkunasta. Mutta, rouva Braxfield, te -ette voinut nähdä häntä sieltä makuuhuoneenne ikkunasta, koska teidän -talonne ja tuon paikan välillä on mäen törmä. Mitä sanotte tähän?" - -Rouva Braxfield oli kalvennut jälleen ja säpsähti huomattavasti tämän -kysymyksen kuultuaan, ja hänen huulensa puristuivat hetkeksi yhteen. - -"Minä näin hänet joka tapauksessa!" sanoi hän äreästi. "Olen saattanut -vähän erehtyä siitä paikasta, mistä hänet näin, mutta --" - -"Mistä sitten näitte hänet?" kysyi poliisikomisario. "Noh -- sitä te -ette ole voinut unohtaa -- tärkeä asia!" - -Mutta rouva Braxfieldin huulet puristuivat jälleen yhteen ja hänen -kalpeille poskilleen alkoi ilmestyä punaisia suuttumuksen täpliä. - -"Jollette tahdo puhua, niin minä virkistän muistianne" sanoi -poliisikomisario. "Ettekö nähnyt häntä pienen metsikön laidasta lähellä -Markenmoren notkelmaa? Noh!"? - -"Entä sitten, jos olisin nähnytkin?" kysäisi rouva Braxfield. - -"Mitä teitte siellä siihen aikaan aamusta?" tiedusteli poliisikomisario. - -"Se on minun asiani!" sanoi rouva Braxfield käyden äkkiä uhmaavaksi. -"Mitä se teille kuuluu?" - -Poliisikomisario pudisti päätään. - -"Kyllä vain!" vastasi hän. "Jos te rupeatte käyttämään tuollaista -puhetapaa, rouva Braxfield, niin meidän on puhuttava selvempää kieltä. -Kuulkaapas nyt, rouva Braxfield, mitä minä sanon: me tiedämme yhtä -ja toista. Teillä on ollut tapana käydä siinä metsikössä tai sen -lähettyvillä, hyvin varhain aamulla ammuskelemassa kettuja; ketut, -kuulemma, ovat ahdistelleet teidän siipikarjaanne. Eikö niin?" - -"Entäs sitten, jos olisinkin?" kysyi rouva Braxfield. "Luuletteko, -että minä annan kettujen siepata arvokkaat kanani ja kananpoikaseni? -Enhän toki! En kaikkien metsämiesten uhallakaan! Ihan niin! Tahtoisin -ampua jokikisen ketun, joka kiertelee näillä main! Ja jos jotakin olen -tehnyt, niin olen sen tehnyt peloitellakseni vain niitä." - -"Nämä kettuasianne te voitte selvittää jahtimestarille rouva -Braxfield", sanoi poliisikomisario suopeasti. "Metsästäjäin mielestä -on ketun ampuminen todella inhoittava rikos, mutta poliisin valtuudet -eivät ulotu sen käsittelyyn. Mutta, rouva Braxfield, millä te -tavallisesti ammuitte kettuja? Rihlapyssyllä, metsästyskiväärillä vaiko -revolverilla? Tahi -- käytittekö automaattista pistoolia? Noh!" - -Rouva Braxfield katseli miehestä mieheen. Kolme silmäparia oli tähdätty -häneen tiukasti. - -"Kuka teille on kertonut kaiken tämän?" huudahti hän äkkiä. "Kuka on -ollut --" - -"Käytittekö automaattista pistoolia, mitä?" jatkoi poliisikomisario -itsepintaisesti. "Kuulkaas nyt, rouva Braxfield, miksette vastaa -rehellisesti?" - -"Mitä sitten, jos käytinkin", ärähti rouva Braxfield. - -"Käytitte siis sitä! Hyvä; mutta", jatkoi poliisikomisario, "mistä -saitte sen?" - -Rouva Braxfield, joka tähän asti oli seisonut pöydän vieressä keskellä -huonetta vastapäätä kolmea vierastaan, istuutui äkkiä lähimmälle -tuolille, pani kädet ristiin syliinsä ja katseli rauhallisesti miehestä -toiseen. - -"Kuulkaas!" sanoi hän levollisesti, kiinnittäen lopulta katseensa -poliisikomisarioon. "Te kai luulette olevanne hyvin vilpitön, -suorapuheinen ja muuta sellaista, mutta jos minulta mielitte tietoja -saada, niin teidän on oltava paljon vilpittömämpi! Ja sanon teille -suoraan, ettette saa minua todistamaan itseäni syylliseksi! Minä en ole -sanonut, että minulla olisi ollut automaattinen pistooli. Te sanoitte: -'Käytittekö automaattista pistoolia pelästyttääksenne kettuja!?' -Minä vastasin: 'Entäs sitten, jos käytinkin?' Tämä ei merkitse vielä -sitä, että olisin sitä käyttänyt tai että minulla olisi sitä koskaan -ollutkaan. Olen halukas ilmoittamaan kaiken sen, mitä tiedän, mutta -te kohtelette minua epäluuloisesti, eikä minua taas saada pakotetuksi -tekemään minkäänlaista tunnustusta, joka voisi käydä vahingolliseksi -minulle ja myös muille, varsin todennäköisesti. Kohdelkaa minua hyvin, -niin --" - -"Rouva Braxfield", keskeytti poliisikomisario, "meidän tarkoituksenamme -on ollut kohdella teitä vain hyvin, mutta me tiedämme eräitä asioita -ja haluaisimme teiltä jonkinlaista selitystä. Kun siis pyydätte minua -puhumaan selvemmin, niin minä teen sen! Voinhan sanoa teille, että on -löydetty automaattinen pistooli." - -Poliisikomisario lakkasi äkkiä puhumasta. Rouva Braxfield, jota oli -kohdannut aavistamaton isku, oli käynyt huuliltaan kalpeaksi, ja hänen -sormensa puristuivat nyrkkiin. Hän hätkähti silminnähtävästi. - -"Löydetty!" huudahti hän. - -"Löydetty, rouva Braxfield!" sanoi poliisikomisario ankarasti. "Minun -ei tarvitse kysyä, tiedättekö te, mistä se löydettiin -- minä luulen -teidän tietävän. Siinä automaattisessa pistoolissa on tietysti -tehtaanmerkki ja numero, ja muuan selcasterilainen pyssyseppä on -todennut sen samaksi pistooliksi, jonka hän myi vasta hiljan Harry -Markenmorelle -- teidän vävyllenne. Rouva Braxfield, me tiedämme -lisäksi aivan eittämättömän varmasti, että teillä on ollut tapana -käyttää juuri senmallista automaattista pistoolia peloitellessanne -tai ampuessanne kettuja. Olkaa rehellinen. Antoiko Harry Markenmore -teille sen pistoolin, jota käytitte -- pistoolin, joka on nyt meidän -hallussamme? Noh!" - -Rouva Braxfield istui vaiteliaana hetkisen. Tuon tuosta hän katsahti -kysyjään ja sitten taas sormissaan oleviin sormuksiin, joita hän -kierteli koneellisesti. Kesti hyvän aikaa ennenkuin hän aukaisi -huulensa. Mutta samalla kun hän aukaisi ne, levisi hänen kasvoilleen -tavattoman röyhkeä ja uhmaileva ilme. - -"Minä en virka enää sanaakaan!" sanoi hän. "Painakaa mieleenne, te -kaikki, etten minä ole tunnustanut mitään!" - -Poliisikomisario katsahti Blickiin ja huokasi -- huokasi kuin ihminen, -jonka täytyy pakosta suorittaa ikävä velvollisuus, vaikkapa vastoin -tahtoaankin. - -"No hyvä, rouva Braxfield", sanoi hän tyynesti. "Sittenpä ei ole muuta -neuvoa -- teidän on lähdettävä meidän mukaamme." - -"Tarkoitatteko, että aiotte viedä minut Selcasteriin?" kysyi rouva -Braxfield epäilyttävän levollisesti. "Olkoon menneeksi! -- mutta -saattepa sitä katua, enemmän kuin aavistattekaan! Hyvä on -- saan kai -pistäytyä yläkertaan ja laittautua matkakuntoon?" - -"Ette!" sanoi poliisikomisario. "Ei mihinkään minun näkyvistäni, nyt! -Teillä on täällä talossanne nainen -- voitte soittaa ja pyytää häntä -tuomaan kaikki, mitä tahdotte. Sitten -- vaunut odottavat ulkona." - -"Kas!" huomautti rouva Braxfield ilkkuvasti. "Tehän teette vain siten -kuin olette aikoneetkin! Hyvä, herra poliisikomisario ja te muut kaksi --- saatte maksaa tämän!" - -Mutta poliisikomisario viittasi ääneti Blickiä soittamaan sisälle -apuvaimon. - - - - -KAHDESKOLMATTA LUKU - -Rouva Braxfield toimii - - -Viisi minuuttia myöhemmin apuvaimo, hämmästyneenä ja surkeana, pitäen -koholla esiliinansa kulmaa pyyhkiäkseen sillä silmiään, näki pikku -kulkueen loittonevan Woodlandin huvilan puiston poikki ja kukkulan -yli ruohoisen aukeaman laitaan, missä vaunut odottivat. Hän seurasi -silmillään rouva Braxfieldiä, kunnes tämä oli kadonnut; mutta rouva -Braxfield ei katsahtanut kertaakaan taakseen. Hän oli kiinnittänyt -katseensa yksinomaan vaunuihin, joilla hänet piti vietämän pois. -Tätä tehtävää varten oli paikalla vielä kaksi etsivää; toinen -ajajanistuimella, toinen vaunujen ovella, ja heidät nähdessään hän -naurahti ivallisesti. - -"Tulittepa te hyvin varustautuneina, tosiaankin!" sanoi hän -pisteliäästi sanojaan korostaen. "Nytpä huomaan, mitä oli mielessänne! -Tätä te sanotte puheluksi meidän keskemme -- suoruudeksi ja -vilpittömyydeksi -- ja muuksi sellaiseksi! Halpamaista!" - -"Jos vain olette vilpitön, rouva Braxfield, ei teitä lainkaan tarvitse -lähteä kuljettamaan minnekään", sanoi poliisikomisario. "Jos vain -suostutte sanomaan minulle --" - -"Minä en sano mitään!" puuskahti rouva Braxfield. "En yhtään mitään! -- -en sanaakaan! -- ennenkuin olen tavannut asianajajani, herra Crewen. -Te kai ette kieltäne minulta oikeutta tavata häntä, kun olen päässyt -sinne, mihin aiotte viedä minut?" - -"Te saatte tavata herra Crewen kymmenen minuutin kuluttua Selcasteriin -saavuttuanne", myönsi poliisikomisario. "Annan siitä määräyksen. Nämä -minun mieheni pitävät kyllä siitä huolen, että matkanne sujuu mukavasti -ja ettei teidän ja herra Crewen kohtaamiselle aseteta minkäänlaisia -esteitä -- ja minä toivon, rouva Braxfield, teidän itsenne vuoksi, -että siihen mennessä, kun minä saavun takaisin Selcasteriin, olette -ajatellut asioita tarkemmin ja ollut avomielisempi ja vilpittömämpi -asianajajallenne kuin olette minulle ollut!" - -"Se on minun asiani", sanoi rouva Braxfield. "Siinä suhteessa en -tarvitse teidän neuvojanne. Mutta -- aiotteko palata takaisin heti? -Herra Crewe tarvitsee teitä." - -"En aivan heti", sanoi poliisikomisario. "Te saatte seurata miehiäni -- -Blick ja minä itse aiomme käväistä Harry Markenmorea katsomassa." - -Rouva Braxfield, joka oli nousemassa vaunuihin, pysähtyi. Hänen -silmiinsä tuli kysyvä ilme. - -"Ettehän -- ettehän vain aikone vangita häntä?" sopersi hän. "Hän --" - -"Sallikaa meidän hoitaa omat asiamme, olkaa hyvä, rouva Braxfield", -sanoi poliisikomisario. "Astukaa sisälle! Teitä kohdellaan -mahdollisimman huomaavaisesti, kuten tulette näkemään. Marshall!" -jatkoi hän kääntyen miehen puoleen, joka oli seurannut Blickiä ja häntä -itseään huvilaan. "Viekää rouva Braxfield minun huoneeseeni, niin pian -kuin olette päässeet Selcasteriin, ja lähettäkää Robinson heti Crewen -luo pyytämään, että tämä tulisi tapaamaan rouva Braxfieldiä. Kaiken -muun te jo tiedättekin -- minä palaan sinne takaisin niin nopeasti kuin -mahdollista." - -Vaunut vierivät pois vieden mukanaan kolme jäykkäkasvoista miestä -ja hyvin kiihtyneen naisen, ja poliisikomisario otti päästään -suippokärkisen ja hopeakoristeisen kypäränsä ja kuivasi otsaansa. - -"Huh!" sanoi hän. "Ikävää hommaa tämä, Blick! Miksi hiidessä tuo -mieletön nainen ei voinut olla rehellinen, sensijaan että hän -käyttäytyi tavalla, joka oli omiaan herättämään epäluuloa? Muutamia -sanoja -- tyydyttävä selitys -- eikä meidän olisi tarvinnut joutua -moiseen selkkaukseen." - -"Hän on päättäväinen ja omapäinen nainen", vastasi Blick miettivästi. -"Mutta minä puolestani en olisi tyytynyt mihinkään selityksiin. Minä -en epäile vähintäkään, että hän heitti tämän automaattisen pistoolin -mäyränpesään, ja jollei se saata häntä huonoon valoon, niin sitten ei -mikään!" - -"Teistä tuntuu siis hyvin luultavalta, että hän ampui Guy Markenmoren?" -tiedusti poliisikomisario. - -"No, jos haluatte sen tietää, niin tunnustan, että minusta tuntuu!" -selitti Blick avoimesti. "Se tapahtui nähtävästi hetkellisessä -kiihkossa, mutta minä luulen hänen tehneen sen. Niiden havaintojen -perusteella, joita olen hänestä tehnyt, hän näyttää olevan nainen, joka -ei kaihtaisi mitään. Ilmeisesti hänellä on rajattoman kunnianhimoisia -pyrkimyksiä tyttäreensä nähden, ja kovin hartaasti hän halusi, että -tästä tulisi lady Markenmore tavallisen rouva Harryn asemesta. -Fransemmery voi kertoa teille, että rouva Braxfield kiihtyi hirveästi -kuullessaan, että Guylta oli jäänyt poika ja ettei Harry perisikään -baronetin arvoa. Oli miten oli, mutta hyvin painavat seikat puhuvat -joka tapauksessa häntä vastaan. Eikä hän olisi ensimmäinen nainen, joka -perhe-etujen ajamiseksi on turvautunut murhaan -- ei vainkaan!" - -"Mikähän mahtoi saada hänet säpsähtämään, kun minä mainitsin, -että me aioimme lähteä tapaamaan Harry Markenmorea?" huomautti -poliisikomisario. "Ja mikä saattoi hänet tiedustamaan, oliko -tarkoituksemme vangita Harry Markenmore? Varmaa on, että vaikka rouva -Braxfield olisikin syyllinen, niin Harry Markenmore ei kai ole -- ei -ole voinut olla hänen rikostoverinsa?" - -"Sitä en tiedä!" vastasi Blick lakoonisesti. "Mutta -- hän tuli -hämilleen. Kas, tuollapa onkin Harry Markenmore -- meidän ei tarvitse -mennä kartanoon häntä tapaamaan." - -He olivat tällöin kavunneet juuri notkopolun poikki ja olivat menossa -puiston halki Markenmoren kartanoon päin. Ja hieman kauempana edessään -he näkivät nyt Harry Markenmoren pitämässä silmällä kolmen neljän -miehen työskentelyä, jotka olivat jättimäisen jalavan kaatopuuhissa. -Hän äkkäsi heidät samalla hetkellä ja lähti astumaan heitä vastaan, -silmäillen kysyvästi päästyään heidän luoksensa. - -"Hyvää huomenta, herra Markenmore", aloitti poliisikomisario. "Me -olimme juuri menossa kartanoon teitä tapaamaan. Nähkääs", jatkoi hän -alentaen vaistomaisesti ääntään siitä huolimatta, että he olivat aivan -yksinäisessä paikassa, "teidän veljenne kuolema on synnyttänyt varsin -ikävän tilanteen. Herra Markenmore, te voitte nyt auttaa meitä sen -selvittämisessä, tavalla tai toisella, jos suvaitsette antaa meille -erään tiedon: koko asia voitaneen selittää hyvin helposti -- ainakin -olen varma siitä, että te tahdotte auttaa meitä, jos voitte." - -"Millä tavoin?" kysyi Harry. Hän seisoi kädet taskuissa katsellen -vuoroin kumpaankin mieheen; Blickistä tuntui, että hän oli levoton. -"Mitä haluatte tietää?" - -"No, ennen kaikkea", vastasi poliisikomisario tyynesti, "lienee parasta -kertoa teille, mitä me tiedämme. Älkää nyt vain pelästykö tai kiihtykö -sen johdosta, herra Markenmore, mitä minä tulen sanomaan --" - -Harry Markenmoren suun ympärillä väreili omituinen ilme, ja hän loi -Blickiin yhtä omituisen katseen. - -"Miksi minä pelästyisin tai kiihtyisin?" kysyi hän. "Enhän toki!" - -"Se on oikein, herra Markenmore!" myönsi poliisikomisario. "Ette -varmaankaan, kunhan vain saatte tietää, mitä tarkoitan. Katsokaas -nyt, etsiväkersantti on tutkimuksia tehdessään saanut selville, että -te ostitte joku aika sitten Webley Fosbery-mallisen automaattisen -pistoolin pyssyseppä Widdingtonin kaupasta, Selcasterista. Onko asia -niin, herra Markenmore?" - -"Aivan niin, eittämättä", vastasi Harry. "Eihän se ole mikään -salaisuus." - -"Sitäpä ajattelinkin", sanoi poliisikomisario. "No hyvä -- tuntisitteko -sen pistoolin, jos saisitte sen nähdä?" - -"Merkistä ja numerosta -- kyllä!" vastasi Harry. - -Poliisikomisario kääntyi Blickiin, joka ripeästi veti automaattisen -pistoolin taskustaan ja ojensi sen Harrylle. Molemmat katselivat Harrya -uteliaina, kun hän tutki sitä. - -"Tämä se on!" sanoi hän. "Mutta kuinka --" - -"Herra Markenmore!" keskeytti poliisikomisario. "Nyt joudummekin -asian ikävään puoleen! Tämä pistooli löydettiin, etsiväkersantti -Blick itse löysi sen, heitettynä onkaloon -- mäyränpesään -- tuon -notkotien varrella oleviin pensaikkoihin, viime perjantai-iltana. -Herra Markenmore, voitteko te antaa minkäänlaista selitystä siihen, -miten teidän pistoolinne joutui sinne? Sillä tämä on se automaattinen -pistooli, jonka te ostitte Widdingtonilta -- me olemme todenneet -numeron ja merkin samaksi." - -Harry Markenmoren tähän asti verevät kasvot olivat kalvenneet ja hän -tuijotti automaattiseen pistooliin kulmiaan rypistäen, ilmeisesti -puolittain suuttuneena, puolittain hämmästyneenä. - -"Mitä!" huudahti hän. "Kuinka minä voisin tietää, miten se on joutunut -sinne? Minä en tiedä siitä asiasta yhtään mitään!" - -"Mutta pitäisihän teidän tietää, mitä te teitte pistoolilla ostaessanne -sen, herra Markenmore!" sanoi poliisikomisario. "Käsitän teidän -viimeisestä huomautuksestanne, että luovutitte sen käsistänne. Olkaapa -nyt, herra Markenmore, vilpitön meitä kohtaan! Kenelle annoitte -pistoolinne -- tai kenelle lainasitte sen? Siis, kuka sen on saanut?" - -Harry Markenmore ojensi pistoolin takaisin ja työnsi kätensä jälleen -taskuihinsa. - -"Kuulkaas!" sanoi hän levollisesti. "Teidänkin pitäisi olla vilpittömiä -minua kohtaan. Tahdotteko väittää, että tämä on se kapine, joka -aiheutti veljeni kuoleman?" - -"Se tuntuu meistä varsin luultavalta, herra Markenmore", vastasi -poliisikomisario. "Me näytimme tätä poliisilääkärille eilisiltana, ja -hänen mielestään on käytetty juuri tällaista asetta." - -"Entä kenen epäilette sitä käyttäneen?" kysyi Harry. Hän näytteli nyt -tutkijan osaa ja katseli kahta miestä yhtä terävästi kuin nämä olivat -aikaisemmin katselleet häntä. Poliisikomisario epäröi. - -"Minusta olisi parempi, että te kertoisitte meille, mitä teitte -pistoolilla", aloitti hän. "Minusta --" - -"Minä taas pidän parempana, että te sanotte minulle, kenen epäilette -käyttäneen sitä veljeäni vastaan", selitti Harry. "Pitäkää te parempana -mitä hyvänsä, mutta minä en sano mitään sellaista, mikä voisi heittää -syyllisyyden varjon aivan viattomien ihmisten päälle. Tämä on suoraa -puhetta -- ja ehdotonta!" - -Poliisikomisario katsahti Blickiin. Blick taas, joka oli harkinnut -mielessään tilannetta, nyökkäsi. - -"Sanokaa hänelle", murahti hän. - -"Hyvä, herra Markenmore", sanoi poliisikomisario. "Minä aloitan siis. -Meistä on syytä epäillä rouva Braxfieldia. Me olemme todenneet, -että hänellä on jonkun aikaa ollut tapana käydä ammuskelemassa -automaattisella pistoolilla Markenmoren notkelman laidassa sijaitsevan -metsikön lähettyvillä, karkoittaakseen siten kettuja kanojensa -kimpusta, ja että hänet on nähty siellä hyvin varhaisina aamuhetkinä. -Onko hän käyttänyt teidän pistoolianne, herra Markenmore?" - -"Mitä sanoo rouva Braxfield itse?" kysyi Harry tyynesti. - -"Rouva Braxfield kieltäytyy sanomasta mitään muuta", vastasi -poliisikomisario, "kuin että hän on käynyt ampumassa kettuja silloin -tällöin, samoihin aikoihin ja samoilla paikoilla kuin olen maininnut. -Ja seurauksena on ollut, että meidän on täytynyt viedä hänet -Selcasteriin, siksi aikaa kuin tutkimukset --" - -Harry Markenmoren kasvot synkkenivät äkkiä kiukusta. - -"Mitä!" huudahti hän. "Te olette -- vanginneet hänet?" - -"Olemme pidättäneet hänet lisäkuulusteluja varten", sanoi -poliisikomisario ruveten äkkiä käyttämään ankaraa virallista puhetapaa. -"Hänen on vain annettava meille tyydyttävä selitys --" - -"Saakeli soikoon!" huudahti Harry Markenmore äkkiä. "Tiedättekö, että -rouva Braxfield on minun anoppini? Mitä hittoa te tarkoitatte, kun -rohkenette luulotella että hän on murhannut veljeni." - -"Rauhoittukaa, herra Markenmore", sanoi poliisikomisario. "Auttakaa -meitä selvittämään tämä automaattista pistoolia koskeva juttu. Sanokaa -meille, annoitteko sen ja miksi rouva Braxfieldille, ja voitteko -selittää, minkätähden se oli kaivettu maahan? Sitten --" - -Mutta Harry, mutisten suuttuneena itsekseen jotakin, kääntyi -äkkiarvaamatta ja lähti harppomaan nopeasti Markenmoren kartanoon -päin, ja vaikka poliisikomisario kehoitti häntä pysähtymään ja -palaamaan järkiinsä, niin hän riensi eteenpäin mistään piittaamatta. -Poliisimiehet katsahtivat toisiinsa. - -"Annetaanko hänen mennä?" kysyi Blick. - -"Mitä voimme tehdä?" vastasi poliisikomisario. "Hiisi vieköön koko --" - -"Minusta olisi pitänyt vaatia häntä lähtemään mukanamme Selcasteriin", -sanoi Blick. "Jos hän ja rouva Braxfield olisivat joutuneet vastatusten ---" - -Mutta poliisikomisario oli jo kääntynyt kylään päin. - -"Eipä hätääkään!" sanoi hän. "On eräs keino, jolla herra Markenmore -saadaan puhumaan! Hän saa antaa selityksensä oikeussalissa. Menkäämme -Selcasteriin, ja jolleivät Crewen neuvot ole saattaneet sitä naista -järkiinsä, niin minä panen hänet syytteeseen, ja oikeus kokoontuu kello -yksitoista tänä aamuna." - -"Aiotteko mennä niin pitkälle?" sanoi Blick. - -"Aion!" selitti poliisikomisario. "Minulla on siihen oikeus sen -perusteella, mitä jo tiedämme. Lähtekäämme -- Valtikasta saamme -ajoneuvot." - -Ajaessaan puoli tuntia myöhemmin poliisiasemalle, he kohtasivat Crewen, -asianajajan, juuri tulossa sieltä. Hän hymähti poliisikomisariolle -kuivakiskoisesti, häijysti. - -"Hm!" sanoi hän vetäytyen syrjään. "Olettepa kohdelleet aika -väkivaltaisesti rouva Braxfieldia! Mutta minä olen neuvonut häntä -kertomaan teille, mitä tahdotte tietää. Ja jos olisin teidän -asemassanne, niin antaisin hänen senjälkeen mennä kaikessa rauhassa -kotiinsa. Hän on koko lailla vimmastunut -- ja hän on antanut minulle -eräitä määräyksiä, joista voi ehkä olla hyötyä teille -- vaikka näin -meidän kesken puhuen minä olenkin sitä mieltä, että hän tekee siinä -hupsusti!" - -"En ymmärrä teitä", sanoi poliisikomisario lyhyesti. - -Crewe osoitti paperiarkkia, josta piti koitua hyötyä poliisilaitokselle. - -"Menkääpä nyt puhuttelemaan häntä!" virkkoi hän. - -Poliisikomisario viittasi Blickiä seuraamaan itseään huoneeseensa. -Ulkopuolella oven edessä seisoi etsivä; sisällä istui rouva Braxfield -keskustellen ystävällisesti kahden; muun etsivän kanssa, jotka -päämiehensä viittauksesta poistuivat. - -"Kas niin, rouva Braxfield", sanoi poliisikomisario istuutuessaan, -virkapöytänsä ääreen. "Tapasimme vastikään teidän asianajajanne, ja hän -sanoi minulle, että suostutte nyt antamaan meille haluamamme tiedot. -Mutta minun on sanottava teille, että olen hieman kyllästynyt tähän ja -haluan saada mutkattomat vastaukset kysymyksiini. No niin -- onko sen -automaattisen pistoolin, jolla te olette pelotellut kettuja, antanut -teille Harry Markenmore?" - -"Kyllä!" vastasi rouva Braxfield yrmeästi. - -"Minkätähden hän antoi sen teille?" - -"Nähkääs -- se tapahtui vähän senjälkeen, kun hän oli mennyt, -minun suostumuksellani, kihloihin tyttäreni kanssa. Hän pistäytyi -tietysti silloin tällöin tervehtimään meitä Woodlandin huvilaan, aina -iltaisin. Ja monesti hän sanoi, että seutu oli kovin yksinäinen kahden -naishenkilön asuttavaksi -- sillä Braxfieldkin kävi vain harvoin -siellä. Ja eräänä päivänä hän toi minulle sen pistoolin ja näytti -meille molemmille, miten sitä on käytettävä. Ja kun ne ketut rupesivat -ryöstelemään minun kanojani, niin minä muistin pistoolin ja ryhdyin -karkoittamaan niitä sillä. Koskaan en sentään osunut tietääkseni." - -"Missä se pistooli nyt on?" kysyi poliisikomisario. - -"Nähkääs", vastasi rouva Braxfield ilmeisen vastahakoisesti, "siinä -minä olen ollut aika hupsu! Kuultuani Guy Markenmoren murhasta kävin -hermostuneeksi -- säikähdin. Ajattelin, että voidaan toimeenpanna -kotietsintä -- eihän sitä koskaan tiedä -- ja herättäisi kummastusta, -jos minulta tavattaisiin pistooli, ja sitten -- nähkääs, minä heitin -sen menemään." - -"Minne?" - -"Syvään loukkoon pensasaidan taakse lähellä taloani olevan tien -varrelle", sanoi rouva Braxfield. - -"Vielä eräs kysymys", virkkoi poliisikomisario. "Näittekö lainkaan Guy -Markenmorea viime tiistaiaamuna ja ammuitteko pistoolilla sinä aamuna?" - -"En!" selitti rouva Braxfield. "Minä en nähnyt vilahdustakaan Guy -Markenmoresta -- en ole nähnyt häntä seitsemään vuoteen -- enkä ampunut -kertaakaan pistoolilla sinä aamuna -- se ei ollut mukanani." - -Poliisikomisario kutsui Blickin syrjään, ja he keskustelivat kuiskaten -muutamia minuutteja. Vihdoin poliisikomisario käännähti ympäri. - -"Hyvä, rouva Braxfield", sanoi hän. "Minä en pidätä teitä hetkeäkään -kauempaa. Itse olette syypää siihen, että teidät tuotiin tänne. Voitte -lähteä nyt." - -Rouva Braxfield nousi tuoliltaan arvokkaasti. - -"Minä lähden!" sanoi hän. "Ja huonosti käy sille, joka pidättäisi -minua hetkeäkään kauempaa! Ja yhtä huonosti käy jokaiselle, -joka vielä levittelee huhuja minusta! Mutta minä olen päättänyt -ryhtyä toimenpiteeseen, joka tulee hämmästyttämään teitä. Teidän -poliisimiesten olisi tiedettävä, mikä se on -- jotakin, mikä olisi -pitänyt tehdä jo aikaisemmin. Minä olen antanut Crewelle määräyksen -julkaista heti tänä aamuna ilmoituksen, jossa tarjotaan suuri palkkio -kenelle hyvänsä, joka voi antaa tietoja Guy Markenmoren murhaajasta, -jotta tämä saataisiin vangituksi ja syytteeseen asetetuksi; jos teillä -poliiseilla olisi ollut vähänkään järkeä, niin olisitte tehneet sen jo -aikoja sitten! Hyväinen aika, luuletteko te, ettei Markenmoressa ole -ihmisiä, jotka tietävät jotakin? Pyh, siellä ei ole ainoatakaan sielua, -joka ei ilmiantaisi omaa äitiään viiden punnan setelistä! Mutta minulle -eivät viiden punnan setelit tee kiusaa, sen sanon! Minä voisin ostaa -koko Markenmoren, jos haluaisin!" - -"Hyvästi nyt, rouva Braxfield", sanoi poliisikomisario. Muistaen -samassa, että rouva Braxfield oli saapunut kaupunkiin vastoin tahtoaan, -hän lisäsi kohteliaasti: "Haluatteko ajaa kotiinne vaunuilla? Minä -tilaan ne heti." - -"Kiitos, minä kyllä hankin itselleni vaunut ja myös maksan niistä", -sanoi rouva Braxfield purjehtiessaan ulos. "Minä en tarvitse mitään -suosionosoituksia!" - -Poliisikomisario huokasi, kun rouva Braxfield oli mennyt. - -"Luullakseni olemme vihdoinkin kuulleet puhtaan totuuden tuosta -automaattisesta pistoolista?" huomautti hän. "Olisihan Harry -Markenmorekin voinut sanoa sen meille!" - -"Minä luulen, ettei hän tiennyt rouva Braxfieldin heittäneen sitä -menemään", vastasi Blick. Hän käveli huoneessa edestakaisin, ilmeisesti -levottomana ja tyytymättömänä; lopulta hän pysähtyi ikkunan eteen, -jääden katselemaan kadulle. "Tuolla on itse Harry Markenmore Chilfordin -seurassa", huudahti hän äkkiä. "Hän on varmaan hypähtänyt ratsun -selkään heti meistä puistossa erottuaan. He ovat juurikään kohdanneet -rouva Braxfieldin, ja hänen kielensä käy kuin rokkapata, kai!" - -"Antakaa hänen olla!" sanoi poliisikomisario. "Hän kyllästyttää minua!" - -"Häntä ja Harry Markenmorea ja pistoolia koskeva juttu ei tyydytä -minua", virkkoi Blick. "Loppujen lopuksi me emme tiedä muuta kuin -mitä rouva Braxfield on vakuuttanut, mutta herra Harry ei ole sanonut -vielä mitään. Jos herra Markenmore antoi hänelle pistoolin siitä -viattomasta syystä, josta hän puhui -- suojeluvälineeksi taloon -- niin -miksei herra Markenmore ilmoittanut sitä kursailematta, ilman moista -salaperäistä menettelyä ja malttiaan menettämättä kaupanpäällisiksi? -Kovin epätyydyttävää!" - -"Hän suuttui kai sentähden, että rouva Braxfield on hänen anoppinsa -ja hänen olisi pitänyt kertoa vaimolleen meidän epäilyksistämme", -huomautti poliisikomisario. "Ei lainkaan hauska tilanne nuorelle -naiselle, joka on joutunut perheeseen poikkeuksellisissa olosuhteissa. -Enpä luule, että minustakaan olisi tuntunut hauskalta, jos olisin -ollut Harry Markenmoren asemassa, mennä sanomaan nuorelle vaimolleni: -'Kuuleppas, poliisit ovat napanneet kiinni äitisi epäluulonalaisena -veljeni murhaan!' Miltäs teistä tuntuisi? Näin minä selittäisin hänen -kiihtymyksensä." - -Blick ei vastannut mitään. Hän tuijotti ulos ikkunasta vaiteliaana -vielä kotvasen. Äkkiä hän puhkesi puhumaan. - -"Chilford poikkeaa tänne", sanoi hän. "Nuo kaksi ovat pitäneet hänelle -aika saarnan!" - -Chilford astui samassa sisälle ja pudisti päätänsä ivallisen -nuhtelevasti huoneessaolijoille. - -"Jopa jotakin -- jopa jotakin!" sanoi hän: "Jokseenkin mielivaltaista -toimintaa, vai mitä -- kun rouva Braxfield pistetään kiinni tuolla -tavoin, sittenkun häntä on ensin koetettu saada todistamaan itsensä -syylliseksi. Ai -- ai! Ette kai koettanekaan uskotella minulle, -kumpikaan teistä, pitävänne rouva Braxfieldia niin mielettömänä, että -hän murhaisi miehen, jonka sukulainen hänestä vastikään on tullut -avioliiton kautta -- vieläpä Markenmoren perheen jäsenen! Olen todella -hämmästynyt!" - -"Kuulkaapas, Chilford!" keskeytti poliisikomisario korviensa -punastuessa hieman, "olkaa vain hämmästynyt! Rouva Braxfield saa -syyttää vain itseään, ja hänet on päästetty täältä vain armosta. -Kiittäköön hän onneaan, ettemme hae häntä tänne takaisin -- ja pistä -telkien taakse!" - -Chilford suoristautui katsoen tiukasti poliisikomisarioon. - -"Oho!" sanoi hän. "Niinkö? Vai niin, mainiota: jos te otatte asian -siltä kannalta, niin minulla ei ole enää mitään muuta sanottavaa, kun -että Crewe ja minä lyömme päämme yhteen perheen etujen ajamiseksi. -Me emme ole teihin poliiseihin lainkaan tyytyväisiä -- te ette ole -oikeilla jäljillä. Miksette tunnusta kerta kaikkiaan, että todellisena -syynä Guy Markenmoren murhaan oli raha -- raha tavalla tai toisella -- -raha!" - -Toistaen vielä kerran painavasti viimeisen sanansa hän käännähti ympäri -ja katosi huoneesta. - - - - -KOLMASKOLMATTA LUKU - -Professorin teoria - - -Poliisikomisario katsahti Blickiin, kun Chilford oli poistunut: hänen -silmissään oli hieman kummastunut ja epäilevä ilme. - -"Mitä ihmettä hän tarkoittaa tuolla kaikella?" huudahti hän. - -"Että jotkut rahaseikat ovat aiheuttaneet murhan", sanoi Blick "Ja on -todellakin otettava huomioon nuo setelit, joiden arvo on kolmetuhatta -puntaa! Ei näytä olevan epäilystäkään, että setelit olivat Guy -Markenmoren taskussa, kun hän lähti Valtikasta, mutta niitä ei -todellakaan löydetty, kun tutkimme hänen vaatteensa. Missä ne ovat? -Murhaaja on ilmeisesti näpistänyt ne." - -Poliisikomisario aprikoi hetkisen. - -"Kummallinen on minun mielestäni", virkkoi hän vihdoin, "seuraava -seikka: jos murhaaja teki työnsä ryöstönhalusta, niin mistä johtuu, -ettei hän anastanut kaikkia muitakin Guy Markenmorella olleita -tavaroita? Löydettiinhän häneltä koko joukko arvoesineitä; arvokas -kultakello ja arvokkaat kellonperät ja muuta sellaista. Löydettyjen -tavaroiden joukossa oli myös kallisarvoinen jalokivisormus, eikö niin?" - -"Kummallista on, että toinen sormus -- sen kaksoiskappale, jota rouva -Tretheroe kantaa -- oli poissa", sanoi Blick vihdoin. "Poissa -- -verrattain arvoton kappale, vain muinaisesine, kun taas jalokivisormus, -sievoisen summan arvoinen, oli jätetty samaan sormeen! Mutta mitä -hyötyä on teoretisoimisesta? Tosiasiat pysyvät tosiasioina! Jollei -rouva Braxfieldin jutussa, niin sanoaksemme, ole mitään perää -- no, -silloin minulla ei ole vihiäkään oikeista jäljistä!" - -"Chilford sanoi -- raha! -- raha! -- raha!" huomautti poliisikomisario. -"Olisipa hyvä, jos tietäisimme enemmän Guy Markenmoren raha-asioista! -Mutta rahasta puhuessamme en ihmettelisi, vaikka tuossa muori -Braxfieldin vihjauksessa olisikin perää. Minä tunnen jo maalaisväen -varsin hyvin! Hän puhui silkkaa totta -- heidän joukossaan on tuskin -ainoatakaan sielua, joka ei myisi omaa äitiään viiden punnan setelistä. -Hieman liioiteltua, tietysti, tämä! -- mutta pääpiirteissään se pitää -paikkansa." - -Blick näytti epäilevältä ja hämmästyneeltä. - -"Tarkoitatteko, että jos oletamme Markenmoressa todellakin olevan -sellaisia henkilöitä, jotka tietävät jotakin tästä jutusta, he ovat -pysyneet vaiti aina tähän asti?" kysyi hän. "En tarkoita sellaisia -henkilöitä, jotka saattaisivat tunnustuksen tai ilmiannon takia itse -joutua syytettyjen penkille, vaan henkilöitä, jotka voivat antaa -tietoja, mutta yksinkertaisesti eivät tahdo niitä antaa?" - -"Se on hyvin luultavaa!" vastasi poliisikomisario vakuuttavasti -kokeneen tavoin. "Kyläläiset ovat pahimpia lavertelijoita ja -häväistysjuttujen keksijöitä auringon alla! Englannissa ei ole -ainoatakaan kylää, joka ei olisi oikea parjailulaitos -- täynnänsä -kateutta, vihaa, pahansuopaisuutta ja kaikkea mahdollista ilkeyttä! -Mutta -- älkää sentään erehtykö, hyvä ystävä! -- maalaiset voivat tästä -taipumuksestaan huolimatta olla harvapuheisempia kuin kukaan! Yhtä -vaikeata olisi saada koira luopumaan luusta kuin heidät paljastamaan -salaisuus, kun he eivät tahdo sitä paljastaa. Oh, voisinpa mainita -teille satoja esimerkkejä siitä oman kokemukseni perusteella! Muistan -eräänkin tapauksen, joka sattui täällä vasta joku aika sitten. Erästä -tilanhoitajaa oli ammuttu ja pahasti haavoitettu hänen mennessään -yöllä kotiinsa, mutta vielä emme ole saaneet selville, kuka teki häntä -vastaan hyökkäyksen ja yritti murhata hänet. En epäile kuitenkaan -vähääkään, että jokikinen mies ja nainen sillä paikkakunnalla -tietää, kuka hän oli -- he eivät vain tahdo sanoa, koska ovat kovin -tyytymättömiä senjohdosta, ettei uhri menettänyt henkeään. Siinä sitä -ollaan!" - -"Mutta rouva Braxfieldin sanojen mukaan -- ja te näytte olevan yhtä -mieltä hänen kanssaan -- nämä ihmiset kertoisivat mitä hyvänsä viidestä -punnasta", sanoi Blick ivallisesti naurahtaen. "Miksette koettanut sitä -keinoa mainitsemassanne tapauksessa?" - -"Voimme vielä koettaakin", vastasi poliisikomisario. "Uhri itse näyttää -olevan halukas painamaan koko asian villaisella, peläten pahoja -seurauksia -- mutta me voimme koettaa palkkiokeinoa. Tässä Markenmoren -jutussa taas rouva Braxfield aikoo käyttää rahaa -- pelkästä kiukusta, -luullakseni! -- enkä ihmettelisi lainkaan, vaikka se johtaisikin -jonkinlaisiin tuloksiin. Jos minä olisin teidän asemassanne, Blick, -niin pitäisin korvani auki seuraavien kahdenkymmenenneljän tunnin -kuluessa. En tiedä, kuinka paljon hän aikoo tarjota, mutta jos summa -on joltinenkin, niin maalaisissa herää kova rahanhimo -- minä tunnen -heidät!" - -Blick nousi nojatuolista, jossa hän oli istunut Chilfordin äkillisestä -lähdöstä saakka, jalat ojennettuina ja kädet taskuissa, silmäillen -eteensä neuvottomana ja hieman alakuloisena. - -"Sittenpä minun pitäisi palata jälleen", murahti hän. "Hiisi vieköön, -enpä vieläkään oikein tiedä, emmekö päästäneet rouva Braxfieldia -käsistämme aivan liian helpolla!" - -"Hän ei karkaa", virkkoi poliisikomisario nyökäten merkitsevästi. "Ja -jos kaikki on pelkkää silmänlumetta --" - -Hän keskeytti puheensa, sillä poliisi astui huoneeseen ja pani pöydälle -käyntikortin. - -"Tämä herrasmies odottaa ulkopuolella, sir", sanoi poliisi. - -Poliisikomisario katsahti korttiin, säpsähti ja kääntyi Blickiin. - -"Sir Thomas Hodges-Wilkins!" mutisi hän epäselvästi. "Se suuri -tiedemies -- sama cambridgelainen professori, josta Spindler -kertoi meille. Mitähän ihmettä hän mahtaa tahtoa? Ohjatkaa hänet -sisälle, Jarvis", jatkoi hän. "Siirtäkää tuohon tuoli." Hän katseli -kummastuneena etsivään. "Uusi aste!" mutisi hän. "Mitäs tuumitte?" - -Blick ei vastannut mitään. Hän katseli tarkasti ovella, josta äkkiä -ilmaantui mies, joka ei ollut lainkaan sellainen kuin Blick oli -mielessään kuvitellut. Sensijaan, että kuuluisa kemian professori -olisi ollut vanha, vakava, kaljupäinen ja parrakas, käyttänyt -silmälaseja ja ollut puettu miten kuten, hän olikin hieno, vilkas, -miltei sotilaallisen näköinen, huolellistakin huolellisemmin -vaatetettu, käytti monokkelia silmälasien asemesta, kasvot räiskyvän -iloiset ja huulilla hymy, jota hän tuhlaili runsaasti molemmille -huoneessaolijoille sisäänastuessaan ja istuutuessaan poliisikomisarion -virkapöydän ääreen; sen kulmalle hän laski pari kolme sanomalehteä, -joissa oli paksuja, sinikynällä tehtyjä alleviivauksia siellä täällä. - --- "Hyvää huomenta -- hyvää huomenta!" huudahti hän. "En tiedä, -arvaatteko ammattini nimestäni -- tai tiedättekö siitäkään mitään? -Mutta olen lukenut sanomalehdissä esitetyt selostukset Markenmoren -jutusta, ja eilisiltana minusta rupesi tuntumaan siltä, että minun -täytyy matkustaa tänne ja kertoa teille jotakin. Ensiksikin, -päästäksemme selville asioista, onko täällä käynyt muuan nuori mies, -nimeltä Spindler, apteekkiapulainen Farshamista?" - -"Kyllä!" vastasi poliisikomisario. - -"Kertoiko hän teille mitään sellaista, minkä yhteydessä esiintyi -minunkin nimeni? Jos niin on laita, niin mitä hän kertoi?" - -"Hän kertoi meille -- tämä on etsiväkersantti Blick, joka oli kanssani, -kun Spindler pistäytyi täällä -- että muuan hänen keksintönsä, joka -koski joidenkin väriaineiden valmistusta ja jonka hän oli lupautunut -myymään Guy Markenmorelle, oli Markenmoren toimesta jätetty teidän -tarkastettavaksenne, jotta te asiantuntijana lausuisitte siitä -mielipiteenne." - -"Aivan niin! Se jätettiin minulle. Minä annoin lausuntoni -Markenmorelle. Mutta -- miten kehittyivät asiat senjälkeen?" - -"Seuraavasti", vastasi poliisikomisario. "Kun Markenmore murhattiin, -oli hänellä mukanaan kolmetuhatta puntaa seteleissä, jotka hänen piti -kai jättää Spindlerille juuri sinä aamuna maksuksi keksinnöstä." - -"Aikoiko Spindler myydä salaisuutensa kolmestatuhannesta punnasta?" - -"Aikoi -- niin hän kertoi meille." - -Kemian professori kiersi monokkeliaan syvemmälle silmäänsä ja loi -omituisen, terävän katseen molempiin miehiin. - -"Uskotteko te kumpikin -- oletteko rakennelleet sellaisia teorioita, -että Markenmore olisi murhattu kolmentuhannen punnan takia?" kysyi hän -kujeellisesti. "Se näyttää tosiaankin hyvin ilmeiseltä!" - -"Sellainen teoria on tehty", vastasi poliisikomisario. "Se summa oli -hänellä kello kolme tiistaiaamuna, mutta se oli poissa, kun hänen -ruumiinsa löydettiin vain muutamia tunteja myöhemmin!" - -"Vai niin!" sanoi professori naurahtaen lyhyesti. "Ja jotakin muuta -katosi kai samalla! Kuulkaas nyt! -- minä en ole poliisimies, mutta -minulla on hieman älyä. Minä sanon teille, minkätähden Guy Markenmore -murhattiin. Ja lyön veikkaa appelsiinista, että olen ehdottomasti -oikeassa kaikissa suhteissa. Guy Markenmore murhattiin Spindlerin -keksintöluonnoksen takia! Varsin varmasti!" - -Professori nauroi jälleen ja läjäytti hienoon hansikkaaseen pistetyllä -kädellään vieressään olevaan pöytään. Kuuntelijat katsoivat ensin -häneen ja sitten toisiinsa. Tällä kertaa aloitti Blick puhelun. - -"Tarkoitatteko, sir Thomas", kysyi hän, "että keksintö oli hyvin -arvokas -- arvokkaampi kuin nuo kolmetuhatta puntaa?" - -"Sanokaa minua professoriksi", virkkoi kuuluisa tiedemies. "Se -säästää aikaa -- kyllä, juuri sitä tarkoitan! Kolmetuhatta -puntaa! Jos salaisuus olisi ollut minun, en olisi myynyt sitä -kolmestakymmenestätuhannestakaan punnasta! Se Spindler-velikulta -on aasi -- tai vallan tietämätön myyntihinnoista; jos hän olisi -käyttänyt sen omaksi hyödykseen, niin hän olisi ansainnut sillä -huikean omaisuuden, tavalla tai toisella. Olettekohan te perehtyneet -lainkaan tähän aniliiniväri-kysymykseen? Tietänette sentään, jos luette -sanomalehtiä, että se on mitä tärkein kysymys Englannin kaupalle. No -niin, tämä farshamilainen nuori mies -- taitava poika, epäilemättä! --- on tehnyt tällä alalla aivan uuden keksinnön! On tarpeetonta -syventyä yksityiskohtiin, mutta tiedän tästä keksinnöstä siksi paljon, -että omasta puolestani olen ehdottoman varma siitä, että Markenmoren -murhasi joku, joka tiesi hänellä olleen tuon keksintöluonnoksen ja -joka oli päättänyt anastaa sen itselleen hinnalla millä hyvänsä. Häntä -seurattiin nähtävästi tänne, pidettiin silmällä ja hänen kimppuunsa -käytiin yksinäisellä paikalla, kuten olen lukenut sanomalehdistä." - -"Tämä edellyttää, että Lontoossa joku tiesi, millä asioilla hän -liikkui", sanoi Blick. - -"Joku -- Lontoossa tai missä hyvänsä -- on aivan varmasti tietänyt -siitä", myönsi professori. "Minä olen sitä mielipidettä, että -Markenmore kertoi toisille -- pörssimiehille, kenties, siitä -- ja hän -on saattanut näyttää heille minun asiantuntijana antamani lausunnon. -Nyt minä kerron teille omasta osuudestani tähän kauppaan. Minä olen, -kuten ehkä tiedätte, saavuttanut kemistinä mainetta kautta Euroopan. -No niin, Markenmore kirjoitti minulle, lähettäen samalla Spindlerin -keksinnön ja sievoisen palkkion, ja pyysi minua ilmoittamaan hänelle, -mitä minä ajattelin keksinnöstä. Minä huomasin heti sen suunnattoman -arvon, ilmoitin mielipiteeni ja palautin keksinnön kirjeen mukana -Markenmorelle. Pelkäsin kovasti, että se voitaisiin varastaa, ja -ryhdyin senvuoksi aivan poikkeuksellisiin varokeinoihin lähettäessäni -paperit (joita yksikään elävä sielu minua itseäni lukuunottamatta ei -ollut nähnyt sinä aikana, kun ne olivat minun hallussani) hänelle; -sensijaan että olisin pannut ne postiin, annoin ne, tarkasti -sinetöityinä, eräälle luotetulle apulaiselleni -- hän työskentelee -laboratoriossani -- joka oli juuri silloin lähdössä Lontooseen lomaansa -viettämään, niin että ne olisi voitu jättää Markenmorelle itselleen -henkilökohtaisesti hänen toimistoonsa Folgrave Courtin varrella. -Tiedän, että ne jätettiin hänen käsiinsä. Apulainen, josta olen -tässä puhunut, vaikkei tiennytkään tarkemmin, mitä paketti sisälsi, -tiesi kuitenkin, että sen sisältö oli tuiki tärkeä ja tietysti myös -rahallisesti arvokas, ja hän huolehti omantunnontarkasti siitä, että -jättäisi paketin persoonallisesti Markenmorelle. Ja kun Markenmore -saapui tänne sinä iltana, niin nuo paperit olivat varmaan hänen -mukanaan -- itse keksintö ja minun lausuntoni siitä. Sanon teille -vieläkin kerran uskovani varmasti, että hän ilmaisi salaisuuden -jollekin, että tämä joku seurasi häntä, piti häntä silmällä ja murhasi -hänet! Spindlerin keksintö on koko jutun alkuaiheena!" - -Vähän aikaa vallitsi hiljaisuus, jonka kestäessä kolme miestä katseli -toisiinsa. Professori keskeytti sen vihdoin, tehden kursailemattoman -kysymyksen. - -"Ettekö ole vielä saaneet mitään selville?" - -"Emme mitään!" vastasi Blick. - -"Nyt siirrymme taaksepäin", sanoi professori. "Lontooseen! Teemme -selkoa eräistä Markenmoren viimeisistä puuhista siellä. Kun eilen -matkustin tänne Cambridgestä Lontoon kautta, poikkesin Lontoossa -Markenmoren toimistoon Folgrave Courtin varrelle tiedustellakseni -muutamia asioita. Markenmoren konttoripäällikkö antoi minulle eräitä -tietoja. Hän muisti minun apulaiseni Carterin käynnin. Hän itse näki -Carterin jättävän Markenmorelle minun sinetöidyn kirjeeni; hän näki -Markenmoren antavan siitä Carterille kuitin, jonka Carter lähetti -edelleen postissa minulle. Se on täällä taskussani. Konttoripäällikkö -sanoi, että hän näki Markenmoren heti Carterin mentyä rikkovan kirjeeni -sinetit, vetävän esille kaksi paperia ja lukevan ne. Kun Markenmore -oli lopettanut lukunsa, meni hän puhelinkaappiin, joka sijaitsee -heidän eteishallissaan, ja luultavasti soitti jollekin. Puolen tunnin -kuluttua saapui muuan mies, jota konttoripäällikkö ei tuntenut -ennestään; hän sanoo olevansa varma, ettei se mies ollut käynyt heidän -toimistossaan koskaan aikaisemmin, mutta hän muistaa hänet hyvin -- -ulkomaalainen ulkonäöltään -- ja voi antaa teille tarkan kuvauksen -hänestä. Konttoripäällikkö näki sitten Markenmoren ottavan esille minun -sinetöidyn kirjeeni -- avatun, tietysti, tarkoitan -- ja näyttävän -vieraalle miehelle niitä kahta paperia, jotka olivat sen sisällä. -Muutamien minuuttien kuluttua he lähtivät yhdessä ulos. Kuka on tämä -mies? Teidän on saatava hänet käsiinne." - -Poliisikomisario katsoi Blickiin. - -"Tämä", sanoi hän, "tämä pakottanee teidät jatkamaan tutkimuksianne -toisella taholla". - -Mutta Blick katsoi professoriin. - -"Millaisen kuvauksen -- siitä vieraasta -- antoi Markenmoren -konttoristi teille?" kysyi hän. - -"Synkkä, tummaverinen, keskikokoinen, keski-ikäinen mies -- erittäin -hyvin puettu", vastasi professori viipymättä. "Sellainen mies", sanoi -hän, "joita nähdään paljon rahamiespiireissä. Eräänlainen ulkomainen -juutalaistyyppi -- konttoripäällikön mielestä." - -"Jos sellainen mies olisi tullut näille seuduille, niin hänet olisi -varmaan nähty", sanoi Blick. "Minä otin tarkan selon siitä, keitä -vieraita liikkui niihin aikoihin kaikilla lähiseudun rautatieasemilla ---" - -"On muitakin kulkuvälineitä kuin rautatiet", huomautti professori. -"Mutta eräs asia on joka tapauksessa varma -- Markenmore näytti -keksintöpaperia ja minun siitä antamaani lausuntoa sille miehelle!" - -Blick käveli hetkisen ympäri huonetta, mieliasennossaan -- pää -painuksissa ja kädet taskuissa. Lopulta hän kääntyi poliisikomisarion -puoleen. - -"Hyvä, minä aion palata takaisin Markenmoreen", sanoi hän. "Siellä on -tutkittava eräitä asioita, siellä. Myöhemmin --" - -"Meidän on puhuttava enemmän", vastasi poliisikomisario. "Kuten -sanoitte -- myöhemmin." - -Professori nousi ja otti hattunsa ja kävelykeppinsä. - -"Minä aion jäädä tänne Mitreen pariksi päiväksi", sanoi hän. "Jos -siis tarvitsette minua, niin tiedätte, missä minä olen tavattavissa. -Mutta kun kerta olen täällä, niin haluaisin mielelläni nähdä tämän -salaisuuden tapahtumapaikan, ja jos te aiotte mennä sinne, kersantti, -niin minä tulen mukaanne, jos sallitte." - -"Varsin mielelläni, sir", vastasi Blick. - -Hän ja professori astuivat ulos, kävelivät Selcasterin katujen -poikki pitkälle, suoralle maantielle, joka kulki Markenmoreen päin. -Heidän taivaltaessaan valtatietä pitkin Blick kertoi professorille -yksityiskohtaisesti kaikista toimenpiteistään, kuolleen löytämisestä -aina rouva Braxfieldin kanssa sattuneeseen välikohtaukseen saakka. - -"Koituuko palkkion tarjoamisesta mitään hyvää, sitä en tiedä", sanoi -hän lopuksi. "Jos joku olisi nähnyt sellaisen vieraan, mikä teidän -mielestänne on mahdollista, niin minä olisin varmaan kuullut siitä jo -aikaisemmin." - -"Ah, teidän on palattava entisiä jälkiänne -- teidän on palattava -entisiä jälkiänne!" sanoi professori. "Keksintö on koko jutun takana, -siitä olen vakuutettu. Kaikki teoriat ovat vääriä, toistaiseksi! --- kysymys ei ole rahasta -- ei ainakaan puhtaasta rahasta. -Kysymys on Spindlerin keksinnöstä -- ja sen tarjoamista suurista -mahdollisuuksista. Mutta kuinka paljon rouva Braxfield lupaa maksaa -tiedonannoista?" - -"En tiedä -- hän ei sanonut", vastasi Blick. "Mutta pian saamme sen -tietää. Katsokaas!" - -Ilmoitustenkiinnittäjän rattaat, joita ajoi kauttaaltaan valkoisiin -liinavaatteisiin puettu mies, sivuuttivat heidät kiitäen nopeasti -kylään päin. - -"Hänen asianajajansa mainitsi, että hanke on toteutettava heti", jatkoi -Blick. "Asianajaja ei nähtävästi ole hukannut hetkeäkään -- tuo mies on -menossa kiinnittämään ilmoituslappuja." - -"Tulokset supistunevat vähiin, pelkään!" sanoi professori. "Minun -mielipiteeni on, että koko juttu on sommiteltu alunperin liian -huolellisesti. Täällä ei saada selville mitään." - -"Eihän sitä tiedä", vastasi Blick. "Kaikesta on apua." - -He saapuivat kylän alkupäähän. Ilmoitustenkiinnittäjä oli ryhtynyt -uutteraan puuhaan heti ensimmäisen sopivan seinän kohdalle päästyään -- -ympärillään joukko töllisteleviä naisia ja lapsia. - -Blick ja professori pysähtyivät, kun ilmoitus, suuri neliskulmainen -lehti, jolla oli isoa, mustaa kirjoitusta, oli liisteröity seinälle, -kosteana ja kiiltävänä. Professori korjasi monokkeliaan ja luki ääneen: - - SADAN PUNNAN PALKINTO. - - Koska Guy Markenmore, esquire, joka oli matkalla - Markenmoren kartanosta, lähellä Selcasteria, löydettiin - kuoliaaksi ammuttuna ylängöltä läheltä Markenmoren - notkelmaa, tiistaiaamuna viime huhtikuun 24 päivänä, - ja luullaan hänen tulleen murhatuksi, huomatkaa, että - yllämainittu summa, sata puntaa, maksetaan kenelle - hyvänsä, ken antaa tietoja, joiden avulla murhaaja - voidaan vangita ja asettaa syytteeseen. Näitä tietoja - ottaa vastaan poliisi tai suoraan - - _Gilbert Crewe_, - asianajaja, Selcaster. - -"Hm!" hymähti professori astuen syrjään ja hymyillen hieman -ivallisesti. "Teidän rouva -- mikä hänen nimensä olikaan? -- -Braxfieldinne ei ole ainakaan anteliaisuudella pilattu! Kunpa hän olisi -luvannut edes viisisataa -- vai mitä arvelette?" - -"Rouva Braxfield", sanoi Blick katsahtaen ihmisiin, jotka innokkaina -tavailivat seinäilmoituksen sisältöä, "huomautti pilkallisesti -poliisikomisariolle ja minulle, ettei Markenmoressa ole ainoatakaan -miestä tai naista, joka ei ilmiantaisi omaa äitiänsä viiden punnan -setelistä! Mutta niitä on kaksikymmentä sadassa punnassa, joten --" - -"Kaksikymmenkertainen kiusaus!" nauroi professori. "Oivallista -aritmetiikkaa, tosiaankin! Mutta, ystäväiseni, enpä luule tuosta -olevan suurtakaan hyötyä. Merkillisyytensä vuoksi haluaisin kuitenkin -saada kappaleen tuota ilmoitusta. Luuletteko, että arvoisa liima- ja -pensselimestarimme suostuisi antamaan meille yhden sellaisen?" - -"Luulenpa, ettei mikään olisi hänestä mieluisampaa", sanoi Blick. -"Varsinkin jos annatte hänelle rahaa oluttuopilliseen -- ilmoitusten -kiinnittämistä pidetään kai janottavana työnä." - -Professori naurahti taas, lähestyi ilmoitustenkiinnittäjää, otti pari -ilmoitusta ja ojensi miehelle puolen kruunun lantin. - -"Te kai aiotte kiinnittää näitä kaikkialle tälle paikkakunnalle?" kysyi -hän ojentaessaan toisen ilmoituksen Blickille ja taittaessaan toisen -kokoon, pistääkseen sen taskuunsa. "Aiotte herättää suurta huomiota, -vai mitä?" - -"Jotakin sentapaista, sir", vastasi ilmoitustenkiinnittäjä. "Sellaiset -ohjeet minulle annettiin. Rattaillani on kaksisataa kappaletta -näitä seinäilmoituksia, ja ne asetetaan julkisille paikoille ennen -päivällisaikaa, kaikkialle tähän kylään. Ja", lisäsi hän silmää -iskien, "kylläpä niistä varmaan koituu suurtakin hyötyä -- minun -mielestäni." - -"Ei mitään hyötyä, niinkö arvelette?" kysäisi professori. "Miksei?" - -"Koska tämä juttu on liian synkeään salaperäisyyteen verhoutunut", -sanoi ilmoitustenkiinnittäjä. "Synkeään, synkeään, synkeään -- hyvät -herrat! Mustien voimien tihutyö? -- eikä sitä voida selvittää käden -käänteessä. Mutta ammatti on ammattia, ja minun on harjoitettava -omaani, jona tällä kertaa on kaikkien kiihdyttäminen sekä rahanhimon ja -ahneudentunteiden herättäminen!" - -"Humoristi!" huomautti professori, kun ilmoitustenkiinnittäjä oli -huristanut pois. Hän käveli kylään Blickin rinnalla silmäillen -ympärilleen tutkivasti. Äkkiä hänen katseensa osui Valtikkaan. "Kas!" -huudahti hän. "Tuossa on siis se majatalo, missä yöllinen kohtaus -tapahtui? Haluaisinpa katsastaa sitä sisältä -- voitaisiinkohan meille -tarjota siellä hieman aamiaista?" - -"Minä asustan siellä", vastasi Blick. "Se on päämajani. Ja minulla on -siellä erikoinen arkihuone. Jos suvaitsette tuottaa minulle kunnian -käynnillänne, sir, niin minä tilaan haukattavaa milloin vain haluatte --- siellä on hyvät varastot." - -Professori suostui ehdotukseen ilomielin, ja seuraavien parin tunnin -ajan hän ja Blick, ruokapöydän ja valkean ääressä, keskustelivat -Markenmoren kysymyksen kaikista eri puolista. Kello kolme iltapäivällä -he lähtivät tutkimaan murhenäytelmän tapahtumapaikkaa, Markenmoren -notkelma lopullisena päämääränään. Mutta kun he astelivat tietä pitkin, -huomasi Blick äkkiä Daffy Halliwellin, juuri Dower-talon pikku portilla --- ja lisäksi hän havaitsi, että Daffy viittasi hänelle rauhallisesti, -ilmaisten siten haluavansa puhua hänen kanssaan. - - - - -NELJÄSKOLMATTA LUKU - -Mies, joka kykeni arvaamaan - - -Antaessaan merkkinsä Blickille Daffy peräytyi pari askelta -pensaikkoon, ja hänen silmissään oli ilme, joka kehoitti noudattamaan -vaiteliaisuutta ja varovaisuutta. Blick vuorostaan viittasi kumppaniaan -seuraamaan itseään ja kuiskaili tälle, kun he poikkesivat maantieltä ja -astuivat sivuportista sisälle. - -"Tämä on eräs niistä naisista, joista kerroin teille", sanoi hän. -"Rouva Tretheroen kamarineito -- Daphne Halliwell, sen tytön, Myra -Halliwellin, sisar, joka oli naimisissa Guy Markenmoren kanssa. Hän -on niinmuodoin uuden paroonin täti -- ja salaperäisempi kuin kukaan. -Tulkaa mukaan -- minä uskottelen hänelle, että te olette minun -apulaiseni." - -"Oivallista!" sanoi professori. "Seikkailu! Kaikin mokomin, hyvä -ystäväni! Näyttää siltä kuin ladyllä olisi jotakin ilmoitettavaa." - -"Eipä ihme, jos olisikin!" vastasi Blick. "Kuten sanoin -- hän on -salaperäinen." - -Daffy oli vetäytynyt kauemmas laakeri- ja orapihlajapensaiden lomitse -kulkevalle polulle; hän odotteli nyt heitä, ja kun he lähestyivät, -silmäsi hän tarkasti professoria ja varsinkin tämän muodikkaita -pukimia. Hän loi kysyvän katseen Blickiin. - -"Kaikki hyvin!" kuiskasi Blick. "Ammattitoverini. Mistä on kysymys?" - -"Haluaisin puhua teille", sanoi Daffy. Hän vilkuili ympärilleen ja -huomasi kapeamman polun, joka poikkesi aivan läheltä. "Tulkaa tänne", -jatkoi hän. "Tuolla vähän kauempana on huvimaja, jota ei koskaan -käytetä -- siellä saamme olla rauhassa." - -Miehet seurasivat muhkeavartaloista Daffya sokkeloisten pensaikkojen -halki, kunnes he saapuivat vaatimattomalle lehtimajalle, joka sijaitsi -korkeiden puiden keskellä. Astuttuaan sisälle, rappeutuneeseen ja -ummehtuneeseen huoneeseen, Daffy kääntyi ja kohtasi Blickin kasvot, -luoden samalla syrjäkatseen professoriin. - -"Tahdoin puhua teille, herra Blick", sanoi Daffy hiljaisella äänellä. -"Odotin teitä siellä portilla jo vähän aikaa arvellen, että kenties -näkisin teidän lähtevän Valtikasta. Emäntäni on mennyt Selcasteriin, -joten minua ei kaivata, ja kun tänne varmaankaan ei tule ketään, niin -voimme jokseenkin huoleti keskustella hieman. Kuulkaas! Onhan luvattu -palkkio, vai mitä?" - -"Sata puntaa", myönsi Blick silmäillen häntä tiukasti. - -Daffy virnisti. - -"Vai niin!" sanoi hän. "Se on mitätön summa, enkä minä halua sitä. Enkä -tiedäkään mitään, mikä oikeuttaisi minut saamaan sen. Mutta -- jäähän -tämä kaikki meidän keskemme, mitä?" - -"Ehdottomasti!" selitti Blick. "Muusta ei voi olla puhettakaan. -Kertokaa meille, mitä vain tahdotte ja voitte." - -"Nähkääs, minä tunnen erään henkilön, joka arvaamalla on kai päässyt -aika lähelle totuutta Guy Markenmoresta", vastasi Daffy. "Ja hän on -mies, jolle sata puntaa olisi kipeään tarpeeseen, sillä hän aikoo -muuttaa pois maasta." - -"Minkä miehen?" kysyi Blick. - -Daffy alensi ääntään. - -"Jim Roperin!" kuiskasi hän. "Oletteko kuullut hänestä?" - -"Kyllä", vastasi Blick. Hän tuumi jo itsekseen missä määrin siihen, -mitä nyt saataisiin kuulla voi luottaa; sikäli kuin hän oli saattanut -tehdä johtopaatoksia Daffyn luonteesta, tuntui tämä olevan niitä -naisia, jotka eivät ilmoita mitään, mistä heille itselleen ei ole -hyötyä. Mutta jotkut vielä käsittämättömät vaikuttimet saattoivat -kiihoittaa hänet toimimaan Jim Roperin hyväksi. "Kyllä", toisti Blick. -"Olen kuullut Jim Roperista. Hän on se mies, joka aikoi mennä naimisiin -teidän sisarenne Myran kanssa, eikö niin -- sisarenne, joka karkasi ja -meni naimisiin Guy Markenmoren kanssa?" - -"Juuri hän", myönsi Daffy. "Ja sentähden, että hänen piti juuri mennä -naimisiin Myran kanssa, joka hylkäsi hänet ja poistui Guy Markenmoren -seurassa, ei Roper ole puhunutkaan mitään. Mutta sata puntaa saanee -hänet puhumaan." - -"Mitä te oikeastaan tarkoitatte sanomalla: sentähden?" kysyi Blick. "Ja -mistä hän ei ole puhunut?" - -"Nähkääs", vastasi Daffy katsahtaen samalla kertaa molempiin miehiin, -"asianlaita on seuraava -- Roper on ja on aina ollut sellainen -mies, jota sanottaisiin juroksi. Niitä ihmisiä, jotka eivät koskaan -unohda eivätkä anna anteeksi. Hän oli aina aikonut mennä naimisiin -Myran kanssa ja Myra oli puolestaan antanut hänelle suostumuksensa. -Itse asiassa heidät piti juuri kuulutettaman, kun Myra karkasi -äkkiarvaamatta Guyn kanssa. Eikä todellakaan kukaan -- en edes minä, -hänen oma sisarensa -- saanut tietää, mitä hänestä oli tullut, -ennenkuin vasta äsken, jolloin tämän jutun yhteydessä kävi ilmi, -että he olivat menneet naimisiin. Hänen karkaamisensa jälkeisinä -aikoina kävi Roper ensialuksi monta kertaa etsimässä häntä Lontoossa. -Milloinkaan hän ei nähnyt Myrasta vilahdustakaan, kaiketi, mutta aina -hän vannoi, että Guy Markenmore oli viekoitellut tytön karkaamaan. -Vannoipa hän vielä muutakin -- nimittäin, että jos hän sattuisi -kohtaamaan Guy Markenmoren, niin hän tappaisi hänet, vaikka hänet siitä -hirtettäisiin heti paikalla. Hän tarkoitti täyttä totta! Näin hän puhui -minulle viimeksi vähän ennen kun matkustin Intiaan rouva Tretheroen -mukana, ja samaa kuulin hänen sanovan aivan ensiksi; kun palasin tänne -takaisin seitsemän vuotta myöhemmin." - -"Hautoiko hän vieläkin sitä mielessään -- seitsemän vuoden päästä?" -kysäisi Blick. - -"Hän olisi kai toteuttanut aikeensa seitsemäntoista vuodenkin kuluttua, -jos olisi vain kohdannut Guy Markenmoren", vastasi Daffy. "Hän on niitä -miehiä! Huomasin, että yhtämittainen ajattelu oli heikontanut hänen -terveyttään. Vain se asia oli aina hänen mielessään. No niin, vasta -pari viikkoa sitten kohtasin hänet eräänä päivänä täälläpäin ja satuin -mainitsemaan hänelle, että vanha sir Anthony eli viimeisiä päiviään ja -että Guy palaisi varmaan takaisin ja ottaisi isännän ohjat käsiinsä, -jolloin hän katseli karsaasti ja sanoi, että jos Guy palaisi takaisin, -ei hän herrastelisi kauankaan, vaan saisi veitsen kylkeensä! Ja sanonpa -teille, koska sivullisia ei tarvitse pelätä, että kuultuani Guyn -murhasta uskoin ensin varmasti, että Roper oli kohdannut hänet sinä -aamuna ja surmannut hänet -- uskoin todellakin!" - -"Ettekö sitten usko enää?" kysäisi Blick. - -"En!" vakuutti Daffy. "Mutta luulen, että Roperilla on varmoja -aavistuksia siitä, kuka hänet murhasi. Itse asiassa enemmän kuin vain -aavisteluja -- ehkä hän tietää. Ja sanon teille, että kenties hän -suostuu kertomaan teille sadasta punnasta, sillä kun hän on nyt saanut -tietää, että Myra on kuollut, hän haluaa lähteä täältä ja matkustaa -ulkomaille." - -"Kuinka olette tullut ajatelleeksi, että Roper tietää jotakin?" -tiedusti Blick. "Sanokaa meille suoraan, no! Onko hän puhunut teille -jotakin?" - -"Kyllä!" vastasi Daffy. "Kohtasin hänet pari päivää sitten, kun hän -oli tullut kylään puotiostoksilleen. Me jouduimme puheisiin samalla -portilla, missä te kohtasitte minut äsken, ja tietysti pakisimme vain -murhasta. Minä kysyin häneltä suoraan, oliko hän sekaantunut siihen -jollakin tavoin. Hän vastasi kieltävästi; ikävä kyllä, hän ei ollut! Ja -sitten hän puhui vielä muutakin. 'Voisin kertoa siitä jotakin', sanoi -hän, 'mutta en kuitenkaan kerro, sillä teko on nyt tehty. Minä en tahdo -auttaa poliiseja', jatkoi hän. 'Tehkööt he työnsä'. Siinä kaikki -- -sitten hän poistui." - -"Selittämättä teille mitään muuta?" kysyi Blick. - -"Hän ei sanonut mitään muuta", vastasi Daffy. "Mutta minä olen varma -siitä, että hän tietää jotakin. Mutta jos aiotte tutkia häntä, niin -älkää Jumalan nimessä ilmaisko hänelle, mitä olen puhunut teille -asiasta!" - -"Siihen voin suostua helposti, jos annatte minulle vielä erään -selityksen", sanoi Blick rohkaisevasti. "Lausuiko Roper uhkauksia Guy -Markenmorea vastaan kenenkään muun kuullen? -- ennenvanhaan, tarkoitan?" - -"Kyllä, varmasti hän lausui, ennenvanhaan -- ennenkuin minä matkustin -Intiaan!" vakuutti Daffy. "Olen kuullut hänen puhuneen hirveitä asioita -Valtikassa. Luulenpa, että kylässä on monia, jotka ovat kuulleet hänen -uhkauksensa." - -Blickin mieleen johtui ensimmäinen keskustelu, jota hän oli kuunnellut -Valtikassa, sekä eräiden kyläläisten huomautukset niistä vihamielisistä -tunteista, jotka kannustivat useita lähiseutulaisia Guy Markenmorea -vastaan. - -"Hyvä", sanoi Blick. "Teidän nimeänne ei mainita. Olen kuullut jo -ennenkin yhtä ja toista Roperin uhkailuista ja tunteista. Mutta missä -asuu Roper?" - -"Ihan yksikseen, keskellä metsää sijaitsevassa majassa harjanteen -toisella puolen, Markenmoren notkelman takana", vastasi Daffy. "Hän -elää omia olojaan -- kylään hän saapuu vain kerran viikossa ostamaan -mitä kulloinkin tarvitsee." - -"Millainen mies hän on?" kysyi Blick. - -"Ennenkuin Myra karkasi, oli hän hauskempi poika kuin kukaan näillä -main", vastasi Daffy. "Mutta tuo tapaus myrkytti hänen elämänsä. Hän on -tumma, synkkä, tyyni mies, nyt -- harvapuheinen eikä hymyile koskaan. -En tiedä, saatteko häneltä tietää mitään, mutta olen aivan varma, että -hän sekä tietää että on arvannut jotakin." - -"Oletteko omasta puolestanne aivan varma siitä, että Roper itse on -syytön?" kysäisi Blick katsellen tutkivasti kamarineitoa. - -Daffy Halliwell silmäsi molempiin miehiin ja päästi omituisen -naurahduksen. - -"Kyllä!" huudahti hän. "Olen varma siitä!" - -"Miksi sitten?" kysyi professori sekaantuen vasta nyt keskusteluun. -"Kuinka voitte olla varma?" - -Daffy loi tutkivan katseen toiseen kysyjään. Tarkasteltuaan häntä -huolellisesti kokonaisen minuutin hän alkoi puhua. - -"Te näytte ymmärtävän -- kuka lienettekin", sanoi hän äkkiä. "Mutta -että te olisitte poliisimies -- etsivä tai muu -- sitä en usko! Olen -varma siitä, ettei Jim Roper tappanut Guy Markenmorea, sillä jos hän -olisi sen tehnyt, niin hän olisi heti kuuluttanut maailmalle, että nyt -hän on kostanut! Hän ei olisi välittänyt rahtuakaan, vaikka hänet olisi -hirtetty seuraavana päivänä!" - -Blick tiedusteli vielä Daffylta lähemmin Roperin asuinpaikasta, -minkä jälkeen hän poistui kumppaneineen. Professori asteli eteenpäin -vaiteliaana kotvasen. - -"Tuo nainen on tarkka ihmistuntija!" huomautti hän vihdoin. "Hänestä -olisi teidän ammattialallanne suurta hyötyä, Blick! Olen varma siitä, -että hänen äskeiset sanansa pitävät täydelleen paikkansa. Sellainen -mies kuin hänen kuvailemansa, joka on elättänyt kostonhimoaan kaikki -nämä vuodet, ei välittäisi paljoakaan, kuka saa tietää, että hän on -tyydyttänyt sen vihdoinkin. Hän, ymmärrättehän, olisi saavuttanut -päämääränsä! Millään muulla ei olisi väliä." - -"Entäs itsesäilytysvaisto?" virkkoi Blick. - -"Luulenpa, ettei hän piittaisi siitäkään mitään!" vastasi professori -miettivästi. "Ei -- tuon naisen käsitys on oikea. Meidän on kai -pidettävä syyttömänä Roper-veikkosta. Lisäksi mies, jolle on tehty -suurta vääryyttä. Olen utelias näkemään hänet." - -"Luullakseni tapaamme hänet pian", sanoi Blick. "Hän asuu jossakin -täällä metsissä." - -Blick johdatti kumppaninsa notkotietä pitkin, Puistikon ja Woodlandin -huvilan ohitse, Markenmoren notkelman ylitse kohoavan vuoren huipulle. -Notkelman toisella puolen ei Blick ollut koskaan käynyt; hän tunsi -hämmästystä nähdessään täällä tienoita, joiden jylhyys ja erilaisuus -muodostivat räikeän vastakohdan sille viehättävälle ja kuvankauniille -seudulle, jonka hän ja hänen kumppaninsa olivat vastikään jättäneet -taakseen. Täällä, ylänteiden pohjoispuolella, rikkoivat rinteitä syvät, -kolkonnäköiset laaksot ja rotkot; vuorenseinämistä ulkoni valtavia -kielekkeitä; vanhoja, synkkiä, nähtävästi läpipääsemättömiä metsiä oli -joka taholla; nämä kaksi miestä, jotka katselivat kummastuneina heitä -ympäröivää, luonteeltaan melkein villiä maisemaa, huomasivat, ettei -silmänkantamiin näkynyt ainoatakaan ihmisasumusta. - -"Jylhää seutua!" huomautti professori. "Autiota!" - -Mutta Blick kohotti kätensä. - -"Kuulkaas!" sanoi hän. - -Jostakin heidän oikealta puoleltaan kuului selviä kirveeniskuja, -hakattaessa voimakkaasti puun tyveen. Kääntyessään ääntä kohti he -näkivät kuusen pitkän, suipon latvan huojuvan, kallistuvan ja katoavan -matalampien puiden joukkoon, joiden yli se oli kohonnut: kuului kumeaa -ryskettä. - -"Meidän miehemme taitaa siellä työskennellä", sanoi Blick. - -Ääneti miehet kävelivät rinteen poikki sille taholle, mistä kirveen -kalke oli äsken kuulunut, vaikka nyt olikin hiljaista. Muutamien -minuuttien kuluttua he saapuivat metsäkaistaleelle, jossa olevasta -aukeamasta he näkivät viljelyspalstan kauempana metsässä. Siellä, -kaatuneen kuusen vieressä, seisoi mies, joka parhaillaan oli lyhyen -savipiippunsa sytytyspuuhissa. Kirveensä hän oli laskenut puuta vasten, -joka juurikään oli kaadettu; lähelle sitä oli koira paneutunut maata -isäntänsä takille. Se höristi toista korvaansa ja aukaisi toisen -silmänsä, kun vieraat tulivat lähemmäksi; kun se päästi matalan -murahduksen, kääntyi mies ja loi vierailijoihin karsaan, kysyvän -katseen. - -"Kauheannäköinen mies!" mutisi professori. "Ja tuo hänen kirveensä -on pelottava ase, Blick! Käyttäisinpä hyvin siivoa kieltä hänelle -puhuessani -- ensialuksi." - -Blick hymyili. - -"Minä en pelkää häntä!" vastasi hän. "Hyvällä puheella päästään -pitemmälle kuin väkivallalla. Hyvää iltapäivää!" jatkoi hän -ystävällisesti, kun he tulivat lähemmäksi hakemaansa miestä. "Oletteko -te James Roper?" - -"Se on nimeni, herra", vastasi metsänvartija. - -"Tässä on minun nimeni", sanoi Blick ottaen esille poliisikorttinsa. -"Olette kai kuullut minusta. Minä majailen Valtikassa." - -Roper otti kortin, katsahti siihen ja Blickiin ja ojensi sen takaisin, -välinpitämättömästi. - -"Olen kuullut jotakin sentapaista", vastasi hän. - -Blick istahti kaatuneen puun rungolle ja kaivoi taskustaan piippunsa ja -tupakkansa. - -"Haluaisin tietää, voitteko te antaa minulle hieman tietoja, Roper", -sanoi hän. "Tehän asutte näillä seuduin, eikö niin?" - -"Ihan äärellä", vastasi Roper sellaisella äänellä, kuin hän -olisi tahtonut sanoa, ettei Blickillä ole mitään tekemistä hänen -asuinpaikkansa kanssa. - -"Silloinpa te tunnette tämän paikkakunnan -- nämä metsät, rinteet -ja harjanteet -- varsin hyvin, kaiketi", jatkoi Blick. "Samoilette -täällä yltympäriinsä, varhain aamulla ja ehkä myös myöhään illalla, -epäilemättä?" - -Roper ei vastannut mitään. Nyt hän oli saanut piippunsa palamaan ja -alkoi karsia yläoksia ja ohuempia haaroja puusta, jolle Blick oli -istuutunut. Blick antoi hänen olla vaiti eikä itsekään virkkanut -mitään, mutta kotvasen kuluttua kirveen kevyet heilahdukset lakkasivat -ja Roper, nojaten kirveen varteen, katsoi kysyjään. - -"Te ette ole tulleet tänne turhanpäiten!" sanoi hän otsaansa rypistäen. -"Mitä te oikein tahdotte? Te, kuulemma, tutkitte tuota Markenmoren -notkelman juttua. Minä en tiedä siitä mitään. Olisihan teidän päähänne -luullut pälkähtävän, että jos olisin tiennyt, olisin tullut teidän -puheillenne tai mennyt Selcasteriin poliisin luo kertomaan asiasta." - -"Yhtä hyvin minun päähäni olisi saattanut pälkähtää, ettette te -ole tahtonut tehdä sitä", vastasi Blick luoden salasilmäyksen -puhetoveriinsa. "Olen saanut tietää yhtä ja toista, sitten kun tulin -näille tienoille. Teillä oli aimo lailla kaunaa Guy Markenmorea -vastaan, teillä, vai mitä?" - -Roperin kasvot kävivät entistään synkemmiksi ja karsaammiksi. - -"Minä en tiedä mitään varmaa siitä, miten hänen päivänsä päättyivät, en -vähääkään", murahti hän. "Ja mitä taas vihankaunaan tulee, niin täällä -on joka taholla henkilöitä, jotka tietävät, kuinka se heittiö kohteli -minua! Eikö kunnon miehellä, olinpa minä mitä hyvänsä, ole oikeus -tuntea mitä vain haluaa toista miestä kohtaan, joka on kohdellut häntä -kehnosti?" - -"Teillä on yhtä suuri oikeus tunteisiinne kuin kenellä hyvänsä", myönsi -Blick. "Kuka väittää, ettei teillä ole?" - -Roper näytti lauhtuvan hieman. - -"Nähkääs", huomautti hän venytellen, "niiden tunteiden takia, -jotka täyttävät minut, en olisi kohottanut sormeanikaan sen miehen -pelastamiseksi! Hän on saanut ansaitun palkkansa! Mutta siitä en tiedä -mitään varmaa, kuka hänelle sen antoi." - -"Tarkoitatte -- yksityiskohdista", huomautti Blick. "Mutta kuulkaas -nyt, Roper. Te vaeltelette koko lailla näillä paikoin, varhain ja -myöhään, ja teidän silmäparinne samoin kuin myös korvanne ovat kai -hyvin terävät. Guy Markenmore on kuollut! -- pelastukseksi hänelle -itselleen, miten vain haluatte! -- minusta se on vallan yhdentekevää. -Mutta mitäs, jos te -- jos te sattuisitte tietämään jotakin hänestä, -hänen kuolemansa yhteydessä olevista seikoista, ja kertoisitte -asiasta -- varsinkin jos se maksaisi vaivan? Esimerkiksi -- oletteko -käyskennellessänne näillä seuduin, kuten teillä on tapana tehdä, nähnyt -mitään epäilyttävää tai kohdannut täällä epäilyttäviä henkilöitä? -Oletteko yleensä kuullut tai nähnyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa?" - -Roper katsoi vuoroin kumpaankin vieraaseen. Professori, poltellen -sikaaria, tähysteli häntä tarkkaavasti. - -"En ole kuullut mitään sellaista, että kannattaisi tuhlata aikaansa sen -kertomiseen", sanoi Roper äkkiä. - -Blick veti ääneti esille palkintoilmoituksensa ja ojensi sen -metsänvartijalle; professori, joka seurasi tapahtumain kulkua -jännittyneen tarkkaavana, näki Roperin silmien kirkastuvan hänen -katsellessaan isoa kirjoitusta, jossa oli rouva Braxfieldin lupaama -palkkiota koskevat yksityisseikat. Hän rypisti tuuheita kulmiaan -lukiessaan innokkaasti tarjousta. - -"Mitäs siitä ajattelette?" kysyi Blick senjälkeen. "Jokaiselle, joka -voi luoda vähänkin valaistusta asiaan, maksetaan sata puntaa. Jos -tiedätte jotakin -- ottakaa huomioon, Roper, etten minä väitä teidän -tietävän! -- mutta -- jos te tiedätte -- no?" - -Roper alkoi kääriä kokoon palkkioilmoitusta; hän tuijotti miettivästi -edessään oleviin puihin ja ojensi paperin takaisin etsivälle. - -"Pitäkää se!" sanoi Blick. "Niitä on kiinnitetty tänne joka paikkaan. -Jos satutte tietämään jotakin, Roper, niin siepatkaa se ensiksi!" - -"Tämä rahako -- sata puntaa?" sanoi Roper venytellen. "Maksetaanko se -varmasti?" - -"Menen takuuseen siitä!" vastasi Blick. "Ihan varmasti! -- kenelle -hyvänsä, ken voi antaa tarkkoja tietoja. Tiedättekö mitään?" - -"Puhtaana rahanako?" kysyi Roper. - -"Puhtaana rahana!" myönsi Blick. "Käteisenä!" - -Roperin piippu oli sammunut. Äkkiä hän istuutui kaadetulle puulle ja -ryhtyi jälleen sytyttelemään piippuansa, vitkastellen, mikä osoitti, -että hänen aivonsa työskentelivät ankarasti. - -"Sata puntaa olisi minulle hyvään tarpeeseen", sanoi hän äkkiä. "Se ei -ole kovinkaan paljon, eipä tosiaankaan! -- mutta minulle siitä olisi -suurta hyötyä. Olen perinpohjin kyllästynyt tähän paikkakuntaan nyt ja -tahdon päästä pois -- aloittaa uuden elämän, jossakin kaukana täältä! -Tuo Guy Markenmore-lurjus -- hän pirstoi minun elämäni, mutta nyt -- -no hyvä, jos saan rahat, lähden täältä suoraapäätä katselemaan uusia -seutuja ja uusia kasvoja ja koettamaan, voinko unohtaa. Olen liian -kauan viettänyt yksinäistä elämää, ja --" - -Blick ei ollut valmistautunut tähän tunteenpurkaukseen eikä liioin -yhtä odottamattomaan, perin kiihkeään, samanlaiseen mielenilmaisuun -professorin taholta. - -"Kuulkaas, mies hyvä!" huudahti professori. "Te ette tunne minua -- -vähätpä siitä! -- tämä Blick tuntee. No niin, jos te tahdotte aloittaa -alusta -- uuden elämän, niinkö? -- niin minä annan sata puntaa tuon -palkkiorahan lisäksi -- sydämeni halusta -- ja heti paikalla! Mutta -- -jos tiedätte jotakin -- kertokaa!" - -Roper tuijotti hämmästyneenä professoriin, joka nyökkäsi kehoittavasti. - -"Kiitos, sir!" sanoi Roper äkkiä. "Huomaan, että tarkoitatte täyttä -totta -- te olette mies, jolla on hieman sydäntä! No niin, minä en -tiedä mitään varmaa, mutta minä voin jokseenkin hyvin arvata -- -jotakin." - - - - -VIIDESKOLMATTA LUKU - -Hiidenkirnu - - -Professori, nojaten kävelykeppiinsä, ja etsivä, luoden metsänvartijaan -teräviä syrjäsilmäyksiä, tunsivat kumpikin, että salaisuus oli nyt -paljastumaisillaan. Mutta Blickin aivoja askarrutti kummallinen, sekava -epäilys. Roper puhui arvailusta, mutta Blick ei kaivannut suinkaan -arvailuja; hän aprikoi, mitä Roper tarkoitti arvailulla. Ja sittenkin --- kaiken sen nojalla, mitä he tiesivät, he saattoivat tällä hetkellä -olla aavistamattoman lähellä palavasti kaipaamaansa totuutta. - -"No?" virkkoi hän. "No? Mitä?" - -"Se tuntuu kovin mitättömältä, kun joutuu siitä kertomaan, tosiaankin --- enkä minä ole kovinkaan hyvä kertoja", vastasi Roper. "Mutta -- -juttu on seuraava! Se tapahtui viime maanantai-iltana -- sen päivän -edellisenä iltana, jona Guy Markenmore löydettiin, tuolta kauempaa, -Markenmoren notkelmasta. Kun sinä iltana olin syönyt illalliseni, -lähdin taivaltamaan mökiltäni Mitbourneen -- siellä minun piti tavata -muuan mies. Kävelin harjannetta, aivan Woodlandin huvilan takaa, -ja painuin sille ruohoiselle polulle, joka kulkee harjanteiden yli -näiltä seuduin Mitbournen asemalle. Lienen kävellyt noin puolitoista -kilometriä, kun kuulin lähestyviä askeleita --" - -"Mihin aikaan se tapahtui, Roper?" keskeytti Blick. - -"Kello lienee ollut neljännestä yli kahdeksan, ja oli jokseenkin -pimeä. Eräistä syistä en nyt halunnut, että minun olisi nähty kulkevan -Mitbournen tiellä, ja kun kuulin ihmisiä tulevan, livahdin tiheään -kanervikkoon tien oheen ja pysyttelin hiljaa. Tuossa tuokiossa kaksi -miestä saapui paikalle -- eroitin heidän piirteensä Selcasterin tien -yllä kajastavaa taivaanrantaa vasten, nähkääs. Toinen miehistä oli -pitkä -- toinen lyhyehkö. Kun he olivat astelleet muutamia yardeja, -pysähtyi pitkä mies ja sytytti sikaarin. Näin hänen kasvonsa tulitikun -valossa. Sitten aivan kivetyin paikalleni, sillä hän oli se mies, jota -lakkaamatta olin ajatellut seitsemän katkeraa vuotta, ja voitte arvata, -kuka hän oli -- Guy Markenmore! Näin hänet yhtä hyvin -- vain hetkisen --- kuin nyt näen teidät; hänestä ei voinut erehtyä, sillä hänen -piirteensä eivät olleet muuttuneet senkään vertaa, piru hänet periköön, -kuin omat kasvoni, jos hän vain olisi saattanut nähdä ne. Siinä hän -oli, ja jollei hänen mukanaan olisi ollut tuota toista, niin minä -olisin tehnyt hänestä lopun heti paikalla. Mutta -- minä en tehnyt! He -jatkoivat matkaansa, puhellen; aina siitä lähtien, kun ensiksi huomasin -heidät, he puhelivat yhtä mittaa --" - -"Kuulitteko, mitä he haastelivat?" kysyi Blick. - -"En oikein -- vain sanan sieltä, toisen täältä. Mutta kun he tulivat -minun kohdalleni -- silloin, heidän ohimennessään, minä kuulin -kaikki selvästi. Guy Markenmore sanoi: 'Minun on palattava tätä -tietä kello neljän tienoissa aamulla, ehtiäkseni vähän yli neljä -Mitbournesta Farshamiin lähtevään junaan', ja sitten hän nauroi. 'Te -kuorsaatte kaikessa rauhassa vuoteessanne', sanoi hän, 'siihen aikaan, -epäilemättä'. 'Älkääpä olko liian varma!' virkkoi lyhyt mies. 'Minä -nousen ylös samoihin aikoihin kuin linnut maaseudulla ollessani!' -Sitten he jatkoivat matkaansa, Markenmoren tietä, ja minä näin heidän -katoavan niillä paikoin sijaitsevan metsikön taakse, ja sitten --" - -"Malttakaahan, Roper", keskeytti Blick. "Se toinen mies -- kuvailemanne -lyhyehkö henkilö. Puhuiko hän maalaismurretta? -- Sellaista kuin tämän -paikkakunnan ihmiset, ymmärrättehän?" - -"Ei!" vastasi Roper painavasti. "Ei puhunut! Lontoolaista kieltä hän -käytti. Hän ei ollut näiltä seuduin, tiedän sen. Olen käynyt Lontoossa, -sisareni luona! Lontoolaisena minä häntä pidän." - -"Näittekö hänen kasvonsa?" - -"En nähnyt hänestä muuta kuin ääriviivat. Hän seisoi syrjässä, -valopiirin ulkopuolella, kun Guy sytytti sikaariaan, joten en voinut -eroittaa hänen piirteitään. Mutta hän oli pienehkö, tukeva mies. En -tosiaankaan kiinnittänyt häneen suurta huomiota, kun toivoin, ettei -häntä olisi siinä ollutkaan!" - -"Hyvä -- entäs sitten?" kysyi Blick. - -"Sitten minä jatkoin matkaani Mitbourneen ja selvitin asiani miehen -kanssa, jota tahdoin tavata", sanoi Roper, "ja kun se oli tehty, -menimme yhdessä juomaan haarikan olutta Kukko ja Harakka-ravintolaan, -ja sitten palasin kotiin". - -"Vai niin", virkkoi Blick. "Aivan niin! Ja --" Hän keskeytti puheensa -ja loi Roperiin läpitunkevan katseen. "Eikö mitään muuta?" kysyi hän. - -"Minä en tahdo salata mitään", sanoi Roper. "Tiedän vielä muutakin. -Muistattehan, että -- minä olin hautonut kostoa Guy Markenmorelle -seitsemän vuotta! Mies, jolle on tehty niin suurta vääryyttä kuin -minulle, ei unohda hevillä. Ja saavuttuani mökilleni Mitbournesta -tultuani, istuuduin sinä iltana ajattelemaan, aivan yksin, ja minä -muistin -- sillä en ollut unohtanut! -- Guyn sanoneen mukanaan olleelle -miehelle, että hän palaisi samaa polkua Mitbourneen kello neljä -seuraavana aamuna. Niinpä minä nousin ylös kello kolme ja valmistauduin -kohtaamaan hänet aikoen, jos tapaisin hänet siellä, selvittää välimme --- iäksi päiväksi!" - -"Tapasitteko hänet?" kysyi Blick levollisesti. - -Roper katsahti etsivästä professoriin. - -"Kyllä!" vastasi hän yhtä levollisesti. "Minä tapasin hänet! Mutta joku -oli ehtinyt ennen minua. Hän oli lämmin, silloin -- mutta henki poissa, -kuula ammuttu ohimoon!" - -Professori huoahti. Mutta Blick ei näyttänyt lainkaan hämmästyneeltä, -ja kun hän alkoi puhua, oli hänen äänensä kylmempi kuin koskaan. "Murha -oli siis tapahtunut juuri vähän ennen tuloanne?" sanoi hän. "Näittekö -ketään lähettyvillä?" - -Roper pudisti päätänsä. - -"Kun minä kohtasin hänet", vastasi hän, "arvelin, että hän oli ampunut -itsensä. Ja minä tutkin tarkasti lähipaikat, tapaamatta kuitenkaan -minkäänlaista asetta -- pistoolia, revolveria tai mitään muutakaan. -Sitten tähystelin joka taholle -- en nähnyt ketään! Oli aamuhämärä, -eikä voinut nähdä kovin kauas; metsiköt ja lehdot olivat sumun peitossa -ja usva leijaili kukkuloiden rinteilläkin. En, en nähnyt ketään -- -paitsi häntä, kuoliaana." - -"Koskitteko häneen?" kysyi Blick äkkiä. - -Metsänvartijan kasvoille levisi omituinen, synkkä ilme, eikä hän -katsonut nyt etsivään, vaan professoriin, ikäänkuin tuntien, että tämän -taholta olisi odotettavissa jonkinlaista myötätuntoa ja ymmärtämystä. - -"Merkillistä", mutisi hän, "vasta hetkistä aikaisemmin olin tullut -häntä tapaamaan haluten sydämeni pohjasta päästä häneen käsiksi! Minä -olisin tarttunut häntä kurkkuun ja kuristanut hänet kuoliaaksi niinkuin -tuo koira ottaisi rotan hengiltä! Mutta nähdessäni hänen makaavan -jaloissani, kuolleena, vainajana, minusta tuntui -- minusta tuntui, -kuin en voisikaan kajota kädelläni hänen ruumiiseensa! Hän oli -- -kuollut! Ja sitten tein jotakin, minkä nojalla tulin havaitsemaan, että -hän oli vielä lämmin." - -"Niin -- niin!" huohotti professori. "Mitä sitten?" - -"Näin sormuksen hänen sormessaan", vastasi Roper vakavasti. "Sellaisen -sormuksen, joita mustalaisnaiset kaupittelevat maanteillä näillä -tienoin: aivan arvoton esine, ymmärrättehän, mutta huomio kiinnittyy -siihen. Ja päähäni pälkähti -- en tiedä miksi -- että minun Myrani -oli antanut sen hänelle. Ja minä vedin sen hänen sormestaan, poistuin -vieden sen mukanani ja jätin hänet sinne, tuijottelemaan taivasta -kohti!" - -Professori huokasi pitkään. Mutta Blick puhui. - -"Mihin olette pannut sen sormuksen, Roper?" kysyi hän. - -"Se on täällä!" vastasi metsänvartija työntäen kaksi sormeaan liiviensä -taskuun. "Ajattelin, että tyttöparkani antoi sen hänelle! Hän piti -kovasti tällaisista kiiltävistä koruista. Monta kertaa peijasivat häntä -mustalaisnaiset, jotka myivät hänelle tuollaista vanhaa rojua hyvästä -hinnasta. Mutta minä ajattelin, että se oli hänen, enkä minä tahtonut, -että Guy Markenmore veisi sen mukanaan hautaansa!" - -"No, te olitte väärässä", sanoi Blick säälimättömän vilpittömästi. -"Rouva Tretheroe antoi sen sormuksen Guy Markenmorelle ja tämä -puolestaan antoi rouva Tretheroelle toisen aivan samanlaisen. He -ostivat ne vanhasta muinaisesineiden kaupasta Portsmouthin satamasta. -Koskaan se ei ole ollut Myran." - -Roper katsoi tiukasti etsivään. Blick nyökkäsi. Ja tällöin Roper, joka -oli ottanut sormuksen kämmenelleen, heitti sen äkkiä maahan, inhoa -ilmaisevin elein. - -"Ajattelin, että se olisi ollut!" mutisi hän. "Mutta kun se ei kerta -ole --" - -Blick sieppasi sormuksen ja nousi seisoalleen. - -"No, Roper", sanoi hän, "siinäkö koko totuus?" - -"Kaikki, mitä minä tiedän", vastasi Roper. "En voi lisätä enää -sanaakaan, herra." - -"Pysyttekö siinä, mitä olette sanonut?" kysyi Blick. - -"En peruuta sanaakaan!" vakuutti Roper. - -"Olemme siis päässeet näin pitkälle", jatkoi etsivä kääntyen -professoriin. "Olemme nyt kuulleet miehestä, joka oli Guy Markenmoren -seurassa murhan edellisenä iltana ja tiesi, että Guy palaisi ylängöille -kello neljä seuraavana aamuna. Kuka on se mies?" - -"Luultavasti sama mies, josta hänen konttoripäällikkönsä kertoi -minulle", vastasi professori. "Se on minun mielipiteeni ehdottomasti." - -"Hyvä, lähtekäämme", sanoi Blick. "Minä tulen tapaamaan teitä vielä, -Roper -- epäilemättä te olette ohjannut meidät jonkinlaisille jäljille." - -Mutta professori vitkasteli. - -"Kuulkaas, hyvä ystävä", sanoi hän kääntyen metsänvartijan puoleen. -"Tiedättehän Mitre-hotellin Selcasterissa? Hyvä -- minä asun siellä. -Tulkaa tapaamaan minua sinne, tänä iltana; tässä on nimikorttini -- -kysykää minua. Jos tahdotte muuttaa maasta, niin minä hankin teille -kyllä rahaa. Tänä iltana, muistakaa, milloin hyvänsä kahdeksan jälkeen." - -Hän kosketti Blickiä käsivarteen ja riensi Blickin kanssa metsästä -niin nopeasti, ettei Roper ehtinyt edes kiittää häntä. He kävelivät -kiiruusti hyvän matkaa ennenkuin saapuivat jälleen mäenrinteelle. - -"Siinä mies, jonka sielu on turtunut, hyvä ystävä!" sanoi hän. -"Miesparka! Miesparka! Tunnen syvällistä ja vilpitöntä sääliä häntä -kohtaan. Seitsemän vuotta yksin, hautoen rakkaustarinaansa -- hirveätä!" - -"Pelkäänpä, että olette kovin herkkätunteinen, sir!" huomautti Blick. -"Minäkin säälin tuota miestä; Myran menettäminen koski nähtävästi -kipeästi hänen sydämeensä. Mutta sanonpa teille, mitä arvelen, -professori -- arvelen, että Roperin pitäisi olla minulle hyvin -kiitollinen siitä, etten vaatinut häntä lähtemään mukaani Selcasterin -poliisiasemalle! Jollen pitäisi arvossa sielutiedettä, niin olisin -varmasti tahtonut hänen saapuvan sinne. Mutta minä punnitsin häntä -mielessäni ja pidin häntä tarkasti silmällä, ja luulen käsittäneeni -hänen omituiset sieluntilansa ja uskon, että hän kertoi meille -totuuden. Toivon vain, että hän olisi tullut puhumaan minulle asiasta -jo viikko sitten!" - -"Tiedättekö, minä luulen melkein, että hänen asemassaan olisin tehnyt -aivan samoin kuin hän on tehnyt", virkkoi professori avoimesti. "Minut -valtasi kokonaan myötätunto tuota onnetonta miestä kohtaan. Mutta -hyvä ystäväni -- se salaperäinen henkilö? Miten aiotte päästä hänen -jäljilleen?" - -"Merkillistä tässä on", huomautti Blick, "seuraava seikka -- ja se -näyttää ainakin ensi silmäyksellä vaikealta. Jos oletamme Roperin -kertomuksen olevan totta -- kuten minä uskon -- niin tuo outo mies, -lontoolainen puheesta päättäen, sanoo Roper, millä hän luultavasti -tarkoittaa sivistynyttä miestä, on ollut harjanteilla Guy Markenmoren -seurassa myöhään maanantai-iltana. Kuka hän on? Saapuiko hän tänne -Markenmoren kanssa Lontoosta? Kohtasivatko he toisensa junassa? -Sattuivatko he yhteen Mitbournen ja Markenmoren välisellä tiellä? -Me emme tiedä. Mutta on tärkeämpiä kysymyksiä kuin yksikään näistä --- ensiksikin, mihin se mies oli menossa? Mihin hän meni erottuaan -Markenmoresta -- toiseksi. Ja kolmanneksi, tämä on tärkein kysymys -- -jos hän on se mies, joka ampui Guy Markenmoren seuraavana aamuna, niin -missä hän oli tuon väliajan? Missä hän vietti maanantai-illan? Hän -ei ole saattanut olla kaukanakaan näiltä seuduilta, jos hän odotteli -uhriaan kello neljään seuraavaan aamuun asti." - -"Käsittämätöntä!" myönsi professori. "Minä luulen kuitenkin, että -mies, joka odotteli hyvää saalista, saattoi hyvinkin käyskennellä -täällä metsissä muutamien tuntien ajan -- yöt ovat nykyisin lämpimiä -ja täällä, näissä laaksoissa, on yllinkyllin suojapaikkoja. Minua -hämmästyttää eniten se, että jos se mies murhasi Guy Markenmoren, kuten -hän varmastikin teki, niin miksei hän murhannut häntä maanantai-iltana -ja paennut pimeän turvissa?" - -Blick naurahti. - -"Sanon teille, miksi", vastasi hän. "Hän oli henkilö, jolle Guy -Markenmore oli uskonut tuon värisalaisuuden. Hän oli saapunut tänne -Guyn mukana ollen täysin selvillä siitä, mitä Guy puuhaili. Hän tiesi, -että kaupan rahallinen puoli selvitettäisiin sinä iltana. Ja hän odotti -aamuun asti voidakseen anastaa sekä rahat että sen keksintöpaperin, -josta olette meille kertonut -- sekä teidän lausuntonne, joka oli sen -mukana. Luultavasti hän on se mies, josta Markenmoren konttoripäällikkö -Folgrave Courtin varrella kertoi teille. Ja meidän on koetettava löytää -hänet. Mutta jäljet ovat vielä kovin epäselvät." - -Professori nyökkäsi, pysähtyi ja katseli ympärilleen. Pakistessaan -he olivat astelleet verkalleen mäen rinnettä pitkin ja saapuneet -entistäänkin kolkommalle seudulle. Nyt he seisoivat pelottavan rotkon -partaalla, sillä kuilu oli vähintään kahdensadan jalan syvyinen; -siellä täällä olivat kuilun seinämät äkkijyrkät; pimeissä ja synkissä -piilopaikoissa kaukana alhaalla oli valtavia puurykelmiä punakatajia -ja kuusia, joita isot, harmaat kivilohkareet olivat katkoneet; kaiken -tämän yllä lepäsi synkkä ja salaperäinen hiljaisuus. Mutta äkkiä -professori keskeytti sen. - -"Tuolla on joku, joka viittoilee meille!" huudahti hän. "Tuolla -alhaalla! Nainen!" - -Blick katsoi osoitettuun suuntaan ja hätkähti hämmästyksestä. Kaukana -heidän alapuolellaan, hieman oikealla, hän näki naisolennon seisovan -lähellä lehtoa, joka sijaitsi rotkon jyrkimmän osan juurella. Ja, kuten -professori oli sanonut, nainen koetti todellakin vetää puoleensa heidän -huomiotaan. - -"Hyvä Jumala!" huudahti Blick. "Hän on neiti Valencia Markenmore! Mitä -ihmeessä hän siellä tekee? Tiedättekö, miksi tätä paikkaa nimitetään? -Hiidenkirnuksi! Se tietenkin merkitsee äkkisyvännettä. Mutta mitä hän -tahtonee?" - -"Menkäämme tuonne alas", ehdotti professori. "Meitä kutsutaan sinne -nähtävästi. Hei, siellä on miehiäkin!" - -Kaksi ihmisolentoa oli juuri sukeltanut esille pikku kuusikosta -läheltä sitä paikkaa, missä Valencia seisoi. Blick tunsi heidät äkkiä -Harboroughiksi ja Fransemmeryksi. Kun hekin olivat tunteneet etsivän, -alkoivat he tehdä hänelle merkkejä. - -"Siellä on jotakin tekeillä!" mutisi hän. "Näyttää siltä kuin he -olisivat keksineet jotakin. Kuulkaas, sir -- tuo pitkä mies on -Harborough, jota, kuten olen teille kertonut, rouva Tretheroe syytti -murhasta; toinen on Fransemmery, se vanha herrasmies, joka on näytellyt -suurta osaa tässä jutussa." - -"Tunnen Fransemmeryn nimeltä", vastasi professori. "Hän on saman -arkeologisen seuran jäsen, johon minäkin kuulun -- olen ollut -kirjeenvaihdossa hänen kanssaan. Mutta kuinka voimme päästä tuonne alas -taittamatta niskojamme." - -"Täältä jostakin päästään sinne lammaspolkua myöten", sanoi Blick. "Jos -lammas voi kerta kulkea siitä, niin mekin voimme -- hätätilassa." - -Ja hetkisen kuluttua he olivatkin keksineet keinon miten laskeutua -syvään rotkoon, jossa toiset odottivat heitä. Päästyään syvänteen -pohjaan professori katseli ihmetellen äkkijyrkkiä kallioseiniä, -joita alas he olivat tulleet. Siinä kohden, missä Valencia ja hänen -kaksi kumppaniaan seisoivat, kohosivat graniittiseinät korkeina ja -jyrkkinä; eräässä paikassa oli pystysuora, kahdensadan jalan korkuinen -kallioseinä, jonka juurella kasvoi pensaita karussa ja rikkonaisessa -louhikossa; tämän lohduttoman paikan alapäässä seisoivat nuo kolme -henkilöä silmäillen vuoronperään louhikon onkaloihin ja miehiin, jotka -kiiruhtivat rotkon tasaista pohjaa pitkin heidän luokseen. Fransemmeryn -takana airedalelainen terrieri, joka oli kahlittu isäntänsä -nenäliinasta tehtyyn hihnaan, ärhenteli ja haukkui, haluten nähtävästi -tunkeuduttavan kauemmas pensaikkoihin, mistä se oli väkisten laahattu -pois. - -"Tuo on Fransemmeryn koira -- se vekkuli, joka kaivoi esille -automaattisen pistoolin", sanoi Blick. "Onkohan se tehnyt uuden löydön?" - -Harborough tuli verkalleen heitä vastaan. Lähemmäksi saavuttuaan hän -loi Blickiin varoittavan katseen ja viittasi kuusikkoon. - -"Kuulkaas!" sanoi hän hätäisesti, kun he lähestyivät. "Tuolla makaa -mies, kuoliaana -- hän on kai suistunut rotkoon. Terrieri löysi hänet --- koira ei tahtonut tulla täältä pois, jolloin minä menin sitä -noutamaan ja näin miehen -- kuolleena, epäilemättä. Tulkaa katsomaan!" - -Tällöin he olivat saapuneet toisten kahden luo, ja Blick tunkeutui -enempää kyselemättä muitta mutkitta metsikköön, toisten kolmen miehen -seuratessa häntä. - -"Missä hän on? Kuka hän on?" kysyi hän "Tunnetteko ehkä hänet?" - -"Vieras -- näyttää huvimatkailijalta", sanoi Harborough. "Täällä, -louhikon juurella!" - -Hän työnsi syrjään kuusien tiheät oksat, ja äkkiä näkyi miehen -ruumis, joka lepäsi omituisessa mykkyrässä terävillä kivilohkareilla. -Tarvitsi luoda vain yksi ainoa silmäys ylöspäin huomatakseen, miten -hänelle oli käynyt; hän oli liukastunut ylhäältä jyrkänteen reunalta -ja murskautunut kuoliaaksi siihen paikkaan, missä hän nyt lepäsi: -vähän matkan päässä hänestä oli kävelykeppi, joka oli kirvonnut hänen -kädestään hänen pudotessaan. - -Päästäen kovan huudahduksen Blick syöksähti eteenpäin ja käänsi kasvot, -jotka sammal- ja kanervaverho oli peittänyt, valoa kohti. Hän nousi, -tuijottaen niihin. - -"Hyvä Jumala!" sanoi hän "Hän on Crawley -- se mies, jonka kohtasin --" - -Mutta kovemman, paljon hämmästyneemmän huudahduksen päästi professori, -kun hänkin vuorostaan sai nähdä kuolleen miehen kasvot. - -"Crawley?" sanoi hän "Crawley? Eihän toki -- hän on Carter! -- Carter! -Carter, sanon minä!" - -Blickistä tuntui kuin kirkas valonvälähdys olisi leimahtanut hänen -aivoissaan. Hän kääntyi professoriin päin katsellen kysyvästi. - -"Carter!" huudahti hän. "Teidän apulaisenne?" - -"Minun apulaiseni!" - -"Se mieskö, joka vei teidän sinetöidyn kirjeenne Guy Markenmorelle?" - -"Sama mies!" vakuutti professori juhlallisesti. - -"Laupias taivas! Mitä tämä kaikki merkitsee?" - -Blick laskeutui äkkiä polvilleen kuolleen miehen viereen ja sujautti -odottamatta kätensä miehen povitaskuun -- sitten toiseen -- ja -kolmanteen. Yhtä äkkiarvaamatta hän veti näkyviin kirjesalkun ja otti -sieltä esille tukun seteleitä ja kaksi paperia. Hän heitti setelit -välinpitämättömästi maahan, mutta levitti nopeasti paperit; hetkistä -myöhemmin hän pisti ne professorin käteen. - -"Tässä koko jutun avain!" sanoi hän tyynesti. "Siinä on Spindlerin -keksintö ja teidän siitä antamanne lausunto. Ja -- tuossa on se mies, -joka tappoi Guy Markenmoren!" - -Sitten hän katsahti kolmeen seuralaiseensa. Professori tarkasteli -tyrmistyneenä papereita, jotka hän juuri oli saanut; Fransemmery -tuijotti professoriin; Harborough, huolestuneena ja hämmästyneenä, -silmäili epäilevästi kuollutta miestä. Hän alkoi puhua ensiksi, -kääntyen etsivän puoleen. - -"Luuletteko -- että hän tappoi Guy Markenmoren, saadakseen haltuunsa -- -nuo?" kysyi hän hiljaisella äänellä. - -Blick nousi polviltaan. - -"Mitäs muutakaan?" virkkoi hän levollisesti. "Nyt käsitän koko jutun! -Sir Thomas, tässä, ja minä tiesimme siitä jo jotakin, mutta vielä -hetki sitten en epäillyt tätä miestä. Mutta, kuten sanoin, nyt minä -käsitän asian -- aivan selvästi. Tämä mies, jonka kohtasin joku päivä -sitten Valtikassa, esiintyi silloin Crawleyna, lomalla-olijana, sanoi -olevansa kävelyretkellä näillä seuduin, mutta todellisuudessa hän -olikin Carter, sir Thomasin laboratorioapulainen Cambridgesta. Juuri -hänelle sir Thomas jätti sinetöidyn paketin, jotta hän veisi sen -suoraan Guy Markenmorelle Lontooseen, hänen, Carterin, piti matkustaa -Lontoon kautta lomaansa viettämään. Vaikkei Carter tiennytkään -tarkemmin, mitä paketti sisälsi, niin sir Thomasilta hän oli kuullut, -että sen sisältö oli sekä tieteellisessä että rahallisessa suhteessa -tavattoman arvokas. Hänen piti jättää paketti Guy Markenmoren omiin -käsiin. Hän teki sen. Myöhemmin samana päivänä Guy Markenmore matkusti -tänne. Samoin myös Carter. Kenties he kohtasivat toisensa junassa; -kenties he matkustivat yhdessä. Mutta, oli miten oli, sir Thomas -ja minä olemme juurikään päässeet selville, että Guy Markenmore ja -Carter olivat yhdessä näillä ylänteillä myöhään saman päivän iltana -ja keskustelivat tuttavallisesti. Kaikesta siitä päättäen, mitä olen -kuullut, Guy Markenmore oli puhelias, toverillinen mies, avomielinen ja -rehellinen; saatuaan tietää, että Carter oli sir Thomasin apulainen, -Guy uskoi nähtävästi Carterille salaisuuden. Ja sir Thomas ja minä -olemme vasta äsken saaneet varmoja tietoja siitä, että Guy kertoi -Carterille palaavansa Markenmoren notkelman kautta hyvin varhain -seuraavana aamuna. Mitä tekee Carter? Hän päättää retkeillä yösydämen --- yö oli lämmin, ottakaa huomioon! -- väijyä Guyta varhain aamulla -ja murhata hänet anastaakseen keksinnön ja rahat, jotka Guy, Lansbury -ja parooni von Eckhardstein luovuttaisivat sinä yönä keksinnön -ostamista varten. Ja -- hän toteutti tämän suunnitelmansa. Sitten -hän poistui tyynesti näiden kukkuloiden ja metsien kautta -- kukapa -olisi epäillyt tavallista jalkamiestä? Mutta luettuaan myöhemmin -tapahtumasta sanomalehdistä, hän palasi tänne, huvimatkailijaa -näytellen, Valtikkaan, missä minä kohtaan hänet ja missä, tunnustan -sen, hän peijasi minua perinpohjin. Murhaajan vanha temppu, nähkääs, -sillä murhaajilla on tapana kierrellä ja kaarrella rikospaikkansa -lähettyvillä haluten sairaloisen uteliaasti ottaa selkoa, mitä on -sanottu ja tehty. Kukaan ei epäillyt tätä miestä vähääkään -- minä -itse en osannut edes aavistaakaan, että hän olisi sekaantunut tähän -juttuun. Hän viipyi yön Valtikassa ja poistui senjälkeen kävellen -näiden ylänköjen poikki. Ja täällä -- täällä hänelle sattui kohtalokas -onnettomuus, mutta jollei hänelle olisi sattunut tapaturmaa ja jollemme -me olisi löytäneet häntä ja noita papereita hänen taskustaan, niin -minä luulen, ettemme olisi koskaan saaneet tietää, kuka tappoi Guy -Markenmoren. Mutta -- nyt me tiedämme." - -Hän kumartui ja veti kuolleen miehen pehmeän hatun paremmin hänen -kasvojensa yli. Kun hän kohotti katseensa, tarkasteli professori yhä -miettivästi kädessään olevia papereita ja Fransemmery, tavattoman -vakavana, katseli häntä. Mutta Harborough harppaili jo puiden lomitse -Valencian luo. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MARKENMOREN SALAISUUS *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/66384-0.zip b/old/66384-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 13b1e50..0000000 --- a/old/66384-0.zip +++ /dev/null |