NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 11007 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..438765e
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #66384 (https://www.gutenberg.org/ebooks/66384)
diff --git a/old/66384-0.txt b/old/66384-0.txt
deleted file mode 100644
index 75a38a7..0000000
--- a/old/66384-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,11007 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook of Markenmoren salaisuus, by J. S. Fletcher
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you
-will have to check the laws of the country where you are located before
-using this eBook.
-
-Title: Markenmoren salaisuus
-
-Author: J. S. Fletcher
-
-Translator: Väinö Meltti
-
-Release Date: September 26, 2021 [eBook #66384]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: UTF-8
-
-Produced by: Timo Ervasti and Tapio Riikonen
-
-*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MARKENMOREN SALAISUUS ***
-
-
-
-
-MARKENMOREN SALAISUUS
-
-Kirj.
-
-J. S. Fletcher
-
-
-Englanninkielestä ["The Markenmore Mystery"] suomentanut
-
-V. M. [Väinö Meltti]
-
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa,
-Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,
-1924.
-
-
-
-
-SISÄLLYS
-
-     I. Kahden matkamiehen kotiinpaluu
-    II. Isännöitsijän kamari
-   III. Aamuhämärässä
-    IV. Markenmoren notko
-     V. Syytettynä
-    VI. Valamiesoikeus istuu
-   VII. Rouva Braxfield todistaa
-  VIII. Syyttävä kirje
-    IX. Yöllinen kohtaus
-     X. Sormus ja piippu
-    XI. Ensimmäiset toimenpiteet
-   XII. Dower-talo
-  XIII. William Pegge
-   XIV. Poissa
-    XV. Ryöstömurhako?
-   XVI. Perheasioita
-  XVII. Liian myöhään
- XVIII. Notkotie
-   XIX. Yllättävä kuulustelu
-    XX. Kylän juoruja
-   XXI. Vangitseminen
-  XXII. Rouva Braxfield toimii
- XXIII. Professorin teoria
-  XXIV. Mies, joka kykeni arvaamaan
-   XXV. Hiidenkirnu
-
-
-
-
-ENSIMMÄINEN LUKU
-
-Kahden matkamiehen kotiinpaluu
-
-
-Braxfield, joka oli palvellut kolmekymmentä vuotta isännöitsijänä
-sir Anthony Markenmorella, Markenmoren kartanon omistajalla, oli
-määrättyjä tapoja noudattava mies. Koko elämänsä ajan hän oli
-totutellut suorittamaan määrättyjä tehtäviä määrättyihin aikoihin; mitä
-vanhemmaksi hän kävi (nyt hän oli jo vähän yli kuusikymmentä), sitä
-enemmän tämä tottumus muuttui hänen toiseksi luonnokseen. Itse asiassa
-hän oli talon herra; sir Anthony oli raihnas mies, joka pysytteli
-huoneessaan; Guy Markenmore, vanhempi poika, ei ollut muutamiin
-vuosiin astunut kertaakaan isänsä kynnyksen yli; Harry Markenmore,
-nuorempi poika, salli mieluummin kenen hyvänsä käyttää rajattomasti
-kotivaltikkaa kuin olisi ottanut sen omiin käsiinsä; neiti Valencia
-Markenmore, ainoa tytär, oli vasta hiljan lopettanut koulunkäyntinsä;
-näin ollen Braxfield harjoitti lempeätä, vaatimatonta itsevaltaa
-tavalla tai toisella, mutta näyttämättä harjoittavan sitä. Hänellä oli
-monia hyviä tapoja, joista eräitä voitiin pitää melkeinpä hullutteluina
--- näihin jälkimmäisiin kuului hänen tottumuksensa lukita talon ovet
-täsmälleen kello kahdeksan joka ilta.
-
-Jos joku olisi tiedustellut lähemmin Braxfieldilta tästä merkillisestä
-menettelystä, niin vanha isännöitsijä olisi kyllä selittänyt niitä
-syitä, jotka hänen mielestään puhuivat tämän itsepintaisen tavan
-puolesta. Markenmore oli hyvin vanha ja hyvin suuri kartano, joka
-alkujaan oli rakennettu kuningatar Elisabethin hallituskauden
-viimeisinä vuosina, laajennettu Kaarlo toisen aikana sekä lopullisesti
-korjattu ja uudenaikaistettu Yrjö neljännen hallituskaudella. Se
-sijaitsi loivasti viettävän kukkulan rinteellä, noin virstan päässä
-kylästä, joka oli saanut nimensä Markenmore-suvusta. Tämä oli asettunut
-asumaan näille seuduille jo ammoin, Vilhelm Valloittajan päivinä;
-porttimajaa lukuunottamatta ei sen likeisimmässä ympäristössä ollut
-ainoatakaan asumusta. Siinä oli tavattoman paljon ovia; niitä avautui
-kaikkialle, pengermälle, pihamaalle, puutarhaan, puistonurmikolle,
-tallirakennuksille ja hiljaisille teille, jotka mutkittelivat puiston
-tiheiden pensasistutusten lomitse; siinä oli myös käytäviä, parvekkeita
-ja huoneita, joita perhe ja palvelijat käyttivät harvoin.
-
-Perhe oli pieni; palvelijoita oli vähän; sillä Markenmoret olivat
-verrattain köyhiä ja heidän entisestä loistostaan oli jäänyt jäljelle
-tuskin rippeitäkään. Mutta vaikka he olivat köyhiä, oli heillä
-kuitenkin melkoinen määrä kulta- ja hopea-astioita sekä arvokasta
-porsliinikalustoa ja kallisarvoista lasitavaraa; kartanossa oli vielä
-maalauksia, jotka olivat omaisuuden arvoisia, ja siellä oli tuskin
-ainoatakaan huonetta, johon ei olisi asetettu avoimesti jotakin kevyttä
-pikku esinettä, josta myytäessä olisi saatu sievoinen summa.
-
-Braxfield, perin tunnollinen mies, piti itseään näiden perhekalleuksien
-vartijana ja eli yhtämittaisen hermostuneen pelon vallassa, että
-ne varastettaisiin. Jos hän olisi saanut noudattaa omaa mieltään,
-olisi hän jo aikoja sitten rakennuttanut kassaholvin, tulenkestävän
-ja varkailta suojelevan, ja sullonut sinne kaikki, mitä vanhassa
-kartanossa vain oli arvokasta. Mutta Markenmoret, vaikka sallivatkin
-isännöitsijänsä hallita itseään muutamissa asioissa, olivat ihmisiä,
-jotka eivät olisi suvainneet sekaannuttavan talon ikivanhoihin tapoihin
-ja järjestykseen ja niin välkkyivät kultamaljat ja hopealautaset,
-hohtaviksi kiilloitettuina ja huolellisesti puhdistettuina, sikin
-sokin jykevillä, tammisilla sivupöydillä, ja harvinaiset norsunluusta
-valmistetut esineet ja suunnattoman kalliit porsliinit komeilivat
-avoimilla hyllyillä ja vanhanaikaisissa kaapeissa -- aivan kuin,
-sanoi Braxfield valitellen, niillä ei olisi enempää arvoa kuin sillä
-rojulla, joka oli asetettu näytteille naapurikauppalan museoon. Ja
-sentähden hän lukitsi talon ovet kello kahdeksalta joka ilta ja vei
-nelisentoista oven avaimet visusti kamariinsa; kuka hyvänsä, herra tai
-palvelija, kamarineiti tai rouva, halusi poistua Markenmoren kartanosta
-tämän kellonlyömän jälkeen, hänen oli käännyttävä Braxfieldin puoleen
-päästäkseen ulos.
-
-Eräänä iltana huhtikuun kolmannella viikolla vuonna 1912 Braxfield
-lähti lukitsemaan ovia tapansa mukaan, kun yksinkertainen päivällinen,
-jolle Harry Markenmore ja hänen sisarensa Valencia istuutuivat joka
-ilta kello seitsemältä, oli päättynyt jo hyvän aikaa sitten. Aina
-hän aloitti kiertokulkunsa pienemmistä ovista ja lopetti sen suureen
-kolmiosaiseen oveen, joka avautui pengermälle. Ja tällöin voitiin
-todeta hänen toinen omituinen tapansa -- ennenkuin Braxfield lukitsi ja
-telkesi lopullisesti tämän oven, astui hän joka kerta ulos pengermälle,
-käveli sen poikki suoja-aidalle, joka eroitti sen avarasta, vastapäätä
-leviävästä puistosta, ja tarkasteli kaikkea, mikä avautui hänen
-silmäänsä eteen; näin hän teki vuodenaikoihin katsomatta; sentähden
-hän näkikin toisinaan pelkkää pimeyttä, kuten synkkinä talvi-iltoina;
-kesällä hän näki koko joukon kaunista. Tällä kertaa hän näki hämärän
-verhoavan vaippaansa vanhat jalavat ja pyökit ja laskeutuvan
-aaltoileville niityille, jotka sijaitsivat Markenmoren ja etelään
-leviävien tasankojen välillä. Hämärä oli nopeasti laskeutumassa:
-niinä muutamina minuutteina, jotka Braxfield seisoi siellä katsellen
-ympärilleen, hän huomasi sen luonnon synkkenemisestä. Puut ja pensaat
-kävivät sekaviksi ja epäselviksi ääriviivoiksi, ja niiden takana,
-puolentoista kilometrin päässä, alkoivat kylän valot vilkkuilla
-pimeässä. Tällöin hän kääntyi ovelle päin -- mutta pysähtyi äkkiä.
-Jostakin hänen takaansa läheni mies, kävellen pitkin ja nopein askelin
-pengermän alapuolella olevan nurmikon poikki.
-
-Juuri suuressa oviaukossa riippui voimakas lamppu; sen säteet levisivät
-viuhkan tavoin pengermän ja astuinten yli, jotka veivät nurmelle. Kun
-Braxfield vitkasteli ihmetellen mielessään, kuki sieltä mahtoi tulla
-(sillä näinä aikoina olivat kaikki vieraat harvinaisia Markenmoren
-kartanossa), astui pitkä hahmo tähän valokaareen ja riensi kiireesti
-rappuja ylös suunnaten kulkunsa ovelle -- ison, atleettimaisen
-miehen hahmo, jonka iltapukua peitti vain osaksi kevyt, napittamaton
-päällystakki. Hän ei ollut tullut kaukaa, mitä ilmeisesti osoitti se
-tosiasia, että hän oli paljaspäin; hän näytti itse asiassa mieheltä,
-joka on kaikessa kiireessä noussut ruokapöytänsä äärestä rientääkseen
-nopeasti naapuritaloon. Mutta isännöitsijä päästi kiihkeän,
-hämmästyneen huudahduksen nähdessään hänet.
-
-"Herra hyvästi siunatkoon!" sanoi hän syöksähtäessään varjosta, missä
-oli seisonut. "Herra John Harborough? Tervetuloa takaisin, sir -- en
-osannut ajatellakaan, että olisitte jälleen kotona."
-
-Mies, jota oli puhuteltu näin ja joka seisoi nyt lampun huikaisevassa
-valossa, käänsi pronssinväriset kasvonsa ja silmänsä, jotka olivat
-terävät, tummat ja syvällä kuopissa, vanhan isännöitsijän pyöreisiin
-kasvoihin ja pyylevään olemukseen päin. Hän ojensi nauraen oikean
-kätensä.
-
-"Hei, Braxfield!" sanoi hän reippaasti sellaisella äänenpainolla, jolla
-tervehditään vanhaa tuttavaa. "Tekö se olette, ja yhtä hyvissä voimissa
-kuin koskaan, vai mitä? Ette näytä vanhentuneen hitustakaan."
-
-"Minun iässäni ei muututa paljon, sir", vastasi Braxfield puristaen
-kunnioittavasti tarjottua kättä. "Se tapahtuu vasta myöhemmin, herra
-Harborough. Mutta -- te olette todellakin tullut takaisin, sir? Minä en
-ollut kuullut siitä -- vielä, me emme kuule paljoakaan viettäessämme
-omaa elämäämme, joka nyt on -- hiljaisempaa kuin koskaan ennen
-Markenmoren kartanossa, sir."
-
-"Saavuin kotiin vasta tänään iltapäivällä, Braxfield", virkkoi
-Harborough. "Ja juuri kun olin lopettamassa päivällistäni, kuulin sir
-Anthonyn olevan sairaana, ja niin tulin suoraa päätä tiedustelemaan
-hänen vointiaan. Onko sairaus vakavaa laatua?"
-
-"Nähkääs, sir, hän on ollut hiukan huonompi viimeisten parin päivän
-aikana", sanoi Braxfield. "Hänen tilansa on vaihteleva -- tietysti,
-siitä on nyt runsaasti kaksi vuotta, kun hän on ollut yhtä mittaa
-huoneessaan. Näin meidän kesken puhuen, herra Harborough, hänen
-päivänsä voivat päättyä millä hetkellä hyvänsä -- millä hetkellä
-hyvänsä. Niin sanovat lääkärit, sir."
-
-"Keitä täällä on?" kysyi Harborough vilkaisten rakennuksen julkisuvun
-valaistuihin ikkunoihin.
-
-"Ei ketään muita kuin herra Harry ja neiti Valencia", vastasi
-isännöitsijä. "Herra Guy -- voi, me emme ole nähneet häntä
-Markenmoressa -- niin, muistaakseni kokonaiseen seitsemään vuoteen.
-Hän lähti pois -- nähkääs, juuri samoihin aikoihin kuin tekin, herra
-Harborough, eikä ole senjälkeen käynyt kotonaan -- ei kertaakaan!
-Minä en tiedä, missä hän on -- enkä usko, että hänen sisaruksensakaan
-tietävät."
-
-"Hm!" sanoi Harborough. "Vai Harry -- hän oli poikanen, kun minä lähdin
-maailmalle, ja Valencia -- hän oli tytön typykkä."
-
-"Niinpä kyllä, sir", sanoi Braxfield, "mutta herra Harry on nyt
-kaksikymmentäkolmevuotias nuori mies, ja neiti Valencia -- hän on nuori
-neiti, joka on jo hyvän joukon yli yhdeksäntoista. Te olette ollut
-poissa kauan, sir! Mutta astukaa sisälle, herra Harborough, astukaa
-sisälle! Hauskaa nähdä teidät jälleen Markenmoressa, sir."
-
-Harborough asteli vanhan isännöitsijän perässä taloon, vanhanaikaisen,
-kivisen eteishallin poikki, jossa koristuksena oli hirvensarvia,
-ketunpäitä, vanhoja musketteja ja muita metsästyksen ja maalaiselämän
-voittomerkkejä, erääseen huoneeseen, jonka hän muisti varsin hyvin ja
-jota perhe nyt käytti tavallisena seurusteluhuoneena. Takassa paloi
-isoja halkoja iloisesti roihuen; Braxfield työnsi tuolin sen ääreen.
-
-"Me emme käytä nykyisin enää milloinkaan vierashuonetta, herra
-Harborough", kuiskasi hän tuttavallisesti. "Tämä huone on kaikkea
--- ruokailuhuone, arkihuone ja muuta sellaista. Emme elä enää niin
-ylellisesti, kuin ennen oli tapana, sir -- vai mitä? Mutta -- vielä
-voimme sentään tarjota lasillisen verratonta portviiniä vanhoille
-ystävillemme! Saanko tuoda teille tilkkasen, herra Harborough? --
-sanokaahan, sir!"
-
-"Ei pisaraakaan, Braxfield, kiitos vain", vastasi Harborough. Hän
-katseli ympärilleen ja nyökäytteli päätään tarkastaessaan eri esineitä.
-"Muistan ne kaikki", mumisi hän. "Kaikki on ennallaan! Kas niin,
-ilmoittakaapa nuorille, että minä olen täällä, Braxfield."
-
-Hän nojasi tulisijan koristeelliseen reunukseen -- raskastekoiseen,
-hienosti leikkaeltuun, vanhaan tammiseen teokseen -- kun isännöitsijä
-oli mennyt, ja silmäili vielä kerran ympäri huonetta. Tähän
-huoneeseen hän oli tutustunut jo poikasena, lähes kolmekymmentä
-vuotta sitten: silloin se suoritti arki- ja olohuoneen tehtäviä ja
-oli ison, sokkeloisen kartanon hauskin sopukka. Se oli nytkin hauska
-vanhoine huonekaluineen, vanhoine tauluineen, vanhoine kirjoineen
--- siellä viittasi kaikki sen perheen entisyyteen, jolle se kuului.
-Mutta huolimatta huoneen hauskasta sisustuksesta, kodikkaasta ja
-ylellisestä, Harborough pani merkille terävän katseensa ja nopean
-havaintokykynsä avulla eräänlaisen ilmapiirin, jonka hän sisällytti
-kokonaisuudessaan yhteen ainoaan sanaan: rappeutuminen! -- Siitä oli
-todistuksia kaikkialla hänen ympärillään. Kaikki esineet olivat loppuun
-kulumaisillaan, epäilemättä hitaasti mutta varmasti.
-
-Hän kohotti äkkiä katseensa nukkavierusta lattiamatosta, jolla hän
-seisoi, näki oven avautuvan, tytön astuvan huoneeseen ja tulevan
-häntä kohti ojennetuin käsin -- hoikan, notkeavartaloisen tytön,
-joka oli tumma kuten kaikki Markenmoret ja sorea, jollakin tavoin,
-jota Harborough ei saattanut määritellä heti, ilmaisten eloisuutta
-ja henkevyyttä. Tyttö oli nuori kaunotar; hänen raikas olemuksensa
-oli erikoisen vaikuttava tuossa vanhan aikuisessa ympäristössä: se
-teki Harboroughiin niin syvällisen vaikutuksen, ettei hän saanut
-sanaa suustaan, vaan piti hänen kättään omassaan ja tuijotti häneen,
-uskomatta oikein omia silmiään, kokonaisen minuutin ajan ennenkuin sai
-kiinni puheen päästä.
-
-"Laupias taivas!" huudahti hän viimein katsoen alas tyttöön, vaikka
-tämä olikin pitkä, kuuden jalan ja kahden tuuman korkeudesta. "Oletteko
--- oletteko te Valencia?"
-
-"Minä itse -- aivan varmasti!" vastasi tyttö naurahtaen. "Ettekö
-tuntenut minua? Minä tunsin teidät."
-
-"Ah!" sanoi Harborough. "Minä olin jo vanhahko ukkeli, kun lähdin
-matkalle -- kolmenkymmenen korvissa! Mutta te, te olitte --"
-
-"Kolmentoista", keskeytti tyttö nauraen jälleen. "Aika rasavilli kai.
-Ja te olette siis todellakin palannut jälleen kotiin?"
-
-Hän viittasi erääseen tuoliin istuutuen itse toiselle; myös Harborough
-istuutui ja katseli tyttöä edelleen, ihmetellen yhä sitä, että
-se rumanpuoleinen ja tavallinen lapsi, joka oli säilynyt hänen
-muistissaan, oli saattanut muuttua täksi viehättäväksi, pirteäksi
-olennoksi.
-
-"Vasta tänään", vastasi Harborough; "ja niin pian kuin kuulin isänne
-sairaudesta, riensin suoraa päätä tiedustelemaan hänen tilaansa".
-
-"Kiitos", sanoi tyttö vilpittömästi. "Mutta minusta hän ei ole yhtään
-huonompi kuin pitkiin aikoihin. Väliin hän on sairaampi, tietysti --
-eilen hän ei voinut kovinkaan hyvin -- siitä kai johtui, että tulitte
-kuulleeksi mitään. Hän on jo hyvin vanha, tiedättehän -- ja hyvin
-heikko."
-
-"Voinko minä tehdä mitään tässä asiassa?" ehdotti Harborough. --
-"Nähkääs -- minä olen palannut kotiin jäädäkseni tänne iäksi päiviksi.
-Olen vaellellut lähes seitsemän vuotta."
-
-"Varmaan olette nähnyt paljon maailmaa", sanoi Valencia.
-
-"Aivan loppumattomiin", myönsi Harborough. "Olen kolunnut maapallon
-kaikki nurkat! Mutta -- minusta tuntui, etten koskaan ollut nähnyt
-mitään puoleksikaan niin viehättävää kuin vanha kotitaloni tullessani
-sinne tänään! Enkä minä aio jättää sitä enää. Asetun alalleni,
-ymmärrättehän."
-
-"Greycloister on ihastuttava paikka", sanoi Valencia. "Olen usein
-kävellyt teidän puistossanne kun olitte poissa -- ja ihmetellyt, kuinka
-te saatoitte luopua siitä niin pitkäksi aikaa."
-
-"Minulla oli omat syyni", sanoi Harborough. "Mutta täällä minä olen
-jälleen ja iloitsen sydämestäni nähdessäni vielä kerran teidät kaikki.
-Olen tuonut kotiin valtavan suuren kokoelman kaikenlaisia esineitä --
-toivon, että poikkeaisitte katselemaan niitä pian."
-
-"Varsin mielelläni!" vastasi Valencia. "Te järjestätte kai jonkinlaisen
-museon?"
-
-"Luullakseni lahjoitan pois osan niistä", sanoi Harborough. "Esineitä
-on aivan rajattomasti, paikasta jos toisestakin. Mutta -- hyväinen
-aika, onko tuo Harry?"
-
-Ovi oli jälleen auennut ja nuori mies oli astunut hiljaa huoneeseen Hän
-oli pitkä, hoikka ja tummaverinen; hän käytti silmälaseja ja katseli
-ympärilleen arasti ja ujosti, mikä herätti ajatuksia ylioppilaasta. Hän
-hymyili laimeasti puristaessaan vieraan kättä, muttei virkkanut mitään.
-
-"Harry, tietysti", myönsi Valencia. "Muuttunut kai yhtä paljon kuin --
-kuin minäkin. Vieläkö te muistatte hänet?"
-
-"Muistan, että teimme yhdessä metsästysretken minun metsiini pari kolme
-päivää ennenkuin lähdin matkoille", sanoi Harborough. Hän katseli
-veljeä ja sisarta miettivän tutkivasti. Nämä kaksi olivat nuorempaa
-polvea, ajatteli hän itsekseen: Guy Markenmore, heidän vanhempi
-veljensä, sir Anthonyn ensimmäisestä avioliitosta syntynyt poika, oli
-muutamia vuosia heitä vanhempi; hän oli nyt suunnilleen yhtä vanha
-kuin Harborough. "Olette kai tehnyt koko joukon metsästysretkiä sitten
-viime näkemän?" jatkoi Harborough silmäten veljeä. "Ennenhän ne olivat,
-teidän maanne, kuuluisia riistarikkaudestaan."
-
-Harry Markenmore hymyili jälleen, mutta ei nytkään virkkanut mitään;
-sisar vastasi hänen puolestaan.
-
-"Harry ei harrasta erikoisemmin urheilua", sanoi tyttö. "Häneltä ei
-riitä aikaa muuhun kuin kirjoihin ja työhön. Hän ponnistelee kovasti
--- kohentaakseen asioita kuntoon. Syystä tai toisesta on tila alkanut
-rappeutua. Jäniksiä ja kaniineja ja fasaaneja ja peltokanoja lienee
-yllin kyllin -- kenties -- mutta rahaa mitättömän vähän!"
-
-"Meillä oli huono pehtoori", huomautti Harry Markenmore, päästäen
-kielensä valloilleen ja luoden Harboroughiin merkitsevän katseen. "Hän
-antoi asioiden mennä menojaan. Viimeiset kaksi vuotta minä itse olen
-hoitanut pehtoorin virkaa. Mutta -- kaikki meidän maamme on annettu
-vuokralle liian halvasta hinnasta: vuokria olisi lisättävä."
-
-"Rohkea aikomus, se", sanoi Harborough. "Useimmat tahtoisivat
-mieluummin vuokriaan alennettavan kuin lisättävän. Minä luulen, että
-minun itsenikin on ruvettava selvittelemään tämänlaatuisia asioita --
-ehkä voimme lyödä viisaat päämme yhteen."
-
-"Niin, mutta te ette ole riippuvainen vuokratuloistanne!" sanoi
-Valencia asioihin perehtyneen näköisenä. "Te olette hankkinut
-kaupunkikiinteimistön. Näettekös, kuinka ymmärtäväinen nuori nainen
-minä olen! Meidän tulomme supistuvat pelkkiin maakorkoihin -- ja me
-tilanomistajat olemme perikatoon tuomittuja: me emme ole niinkään
-hyvissä varoissa kuin ne, joille vuokraamme maamme. Jos Harry ja
-minä voisimme tehdä oman mielemme mukaan, niin myisimme tilamme ja
-pääsisimme siitä kokonaan irti."
-
-"Hyvä keino -- joskus", sanoi Harborough. "Miksette tee niin?"
-
-Veli ja sisar katsahtivat toisiinsa.
-
-"Se on perintötila", sanoi Valencia.
-
-Hän loi Harboroughiin merkitsevän katseen, ja Harborough nyökkäsi.
-
-"Aivan oikein", huomautti Harborough. "Mutta -- se vaikeushan
-saataisiin voitetuksi, jos -- jos teidän vanhempi veljenne antaisi
-suostumuksensa."
-
-Sisarukset silmäsivät jälleen toisiaan.
-
-"Me emme tiedä missä Guy on", sanoi Harry. "Kukaan ei tiedä sitä -- ei
-ainakaan kukaan meidän tuttavistamme. Hänestä ei ole kuultu halaistua
-sanaa -- luullakseni noin seitsemään vuoteen."
-
-"Siitä on seitsemän vuotta", huomautti Valencia. "Minä muistan." Hän
-katsahti taas Harboroughiin. "Guy lähti pois, yhtäkkiä, juuri vähän
-ennen kuin te", lisäsi tyttö. "Ja se tapahtui seitsemän vuotta sitten."
-
-Harborough liikahti vähän kiusaantuneena tuolillaan. Hänellä ei
-ollut pienintäkään halua antautua keskustelemaan Markenmoren
-perhesalaisuuksista. Mutta hän tunsi eräänlaista uteliaisuutta.
-
-"Tarkoitatteko -- kirjaimellisesti, mitä sanotte?" kysyi Harborough.
-
-"Ehdottomasti!" vastasi Valencia, "Kukaan meistä -- eikä kukaan
-tuttavistammekaan -- ole kuullut hänestä sanaakaan siitä lähtien."
-
-"Mutta -- raha-asiat?" viittasi Harborough. "Hän on kai tarvinnut
-rahaa. Eikö hän ole koskaan pyytänyt mitään -- perintöosuutta
-esimerkiksi?"
-
-"Hänellä oli rahaa omasta puolestaan", sanoi Harry. "Hän sai kaikki
-äitinsä rahat tämän kuoltua. Niin -- asia on kuten Val sanoo, me emme
-ole kuulleet hänestä mitään senjälkeen kun hän lähti Markenmoresta
-emmekä tiedä, missä hän on. Toivoisin, että tietäisimme! -- Isäni
-päivät ovat luetut."
-
-Harborough nousi tuoliltaan.
-
-"No niin, minun on mentävä", sanoi hän. "Jos on jotakin, mitä minä voin
-tehdä, niin ilmoitattehan siitä minulle? Mutta te sanoitte, ettei sir
-Anthonyn henkeä uhkaa välitön vaara?"
-
-"Ei", vastasi Harry. "Mutta -- milloin hyvänsä, ja kun hän tulee heti
-levottomaksi, jos hänet jätetään hetkeksikään yksin, niin suonette
-minulle anteeksi, jos palaan hänen luokseen? Jos hän näyttää vähänkään
-paremmalta huomenna, niin kerron hänelle teidän kotiinpaluustanne,
-ja aivan varmaan te saatte nähdä hänet, kun pistäydytte tänne
-toistamiseen. Toivottavasti tulette pian katsomaan meitä jälleen?"
-
-"Aivan varmasti", sanoi Harborough. Hän astui halliin Valencian kanssa,
-kun Harry oli mennyt, ja loi tyttöön vielä kerran kehoittavan katseen.
-"Ettehän vain unohda lähettää noutamaan minua, jos minusta olisi
-jotakin apua?" jatkoi hän. "Minua ei ole pidettävä vain tavallisena
-naapurina, tiedättehän -- että nyt olen jälleen kotona!"
-
-"Minä en unohda", vastasi Valencia. Hän tähysteli ympärilleen: pimeään
-verhoutuneen eteishallin toiseen päähän ilmestyi juuri Braxfield avain
-kädessään; tyttö viittasi Harboroughin syrjään. "Haluaisin kysyä teiltä
-jotakin", kuiskasi tyttö. "Voitteko selittää, minkätähden veljeni Guy
-lähti kotoa ja miksei hän ole koskaan palannut? Ja te -- te itse?"
-
-Valencian silmät, suuret ja tummat, olivat kiintyneet Harboroughiin
-omituisen vakavasti, ja hän näki tämän säpsähtävän hiukan ja puristavan
-huuliaan yhteen.
-
-"Kertokaa -- minulle!" sanoi tyttö. "Minulle!"
-
-Harborough katsahti tällöin Braxfieldiin: vanha isännöitsijä,
-tietämättä mitään tästä arkaluontoisesta kysymyksestä -- ja
-vastauksesta, vetäytyi lähemmäksi.
-
-"Minä tiedän ehkä -- jotakin", mutisi Harborough. "Jos -- jos minä
-oikein ajattelen -- pitäisi minun kertoa teille -- minä kerron.
-Myöhemmin."
-
-Valencia nyökkäsi hänelle ymmärtävästi, puhuen mykkää kieltä, ja
-katosi pimeille portaille, jotka olivat heidän takanaan. Braxfield
-taas vaihdettuaan pari sanaa Harboroughin kanssa päästi vieraan ulos
-ja lukitsi ison oven sekä työnsi sille raskaan rautasalvan, joka oli
-suorittanut tätä tehtävää monien sukupolvien ajan Markenmoressa.
-Kartano oli turvattu yöksi.
-
-Braxfield meni takaisin kamariinsa -- siistiin ja kodikkaaseen
-arkihuoneeseen, joka sijaitsi ison pääkäytävän päässä. Siellä loimusi
-kirkas valkea, ja hänen mukava, pehmeäksi topattu nojatuolinsa oli sen
-ääressä. Nyt oli tullut hänen aikansa nauttia lepoa ja virkistystä. Kun
-päivän työt olivat päättyneet, kun vallitsi täydellinen hiljaisuus,
-poltteli hän piippuaan, luki sanomalehteään ja maisteli whiskyä
-lasistaan. Hänen piippunsa oli valmiina käden ulottuvilla, sanomalehdet
-sen vieressä; hän meni ruokakaapille ottaakseen sieltä viinikulhonsa
-ja lasinsa. Mutta juuri laskiessaan kätensä näille esineille Braxfield
-kuuli kolkutusta. Hänen kätensä hellittivät otteensa, painuivat
-sivuille ja alkoivat vapista. Sillä Braxfield tunsi tuon kolkutuksen
--- se oli hänelle varsin tuttu, vaikka hän oli kuullut sen viimeksi
-seitsemän vuotta sitten. Hän seisoi paikallaan, kuunnellen -- se kuului
-jälleen. Komeron ikkunaan naputettiin kolme kertaa peräkkäin, kevyesti
-mutta selvästi. Silloin hän lähti huoneesta, kääntyi sivukäytävään
-kävellen sen päähän ja aukaisi oven, josta päästiin ruusutarhaan.
-Mies astui sisälle, ja läheisen lampun himmeässä valossa isännöitsijä
-eroitti hänen kasvonsa.
-
-"Herra armahda!" huudahti hän peräytyen taaksepäin seinää vasten.
-"Herra Guy?"
-
-
-
-
-TOINEN LUKU
-
-Isännöitsijän kamari
-
-
-Mies, jonka Braxfield vastaanotti tällä tavoin ja jota hän, huolimatta
-vanhasta tutusta merkistä huoneen ikkunaan, ei saattanut kuolemakseen
-aavistaa tapaavansa, loi terävän, tutkivan, epäluuloisen katseen
-kapeaan solaan, joka avautui rakennuksen pääkäytävään. Se siirtyi aivan
-yhtä terävänä vanhan isännöitsijän kummastuneille ja hämmentyneille
-kasvoille -- ja kysymys, joka tehtiin senjälkeen, oli yhtä terävä.
-
-"Muut -- vuoteessako?"
-
-Braxfield alkoi vavista. Ennen muinoin hän oli usein päästänyt Guy
-Markenmoren sisälle, myöhään yöllä, tämän saman oven kautta; kolme
-perättäistä naputusta oli merkki, josta he olivat sopineet keskenään.
-Ja silloin hän oli tehnyt hänelle tuon saman kysymyksen useammin kuin
-hän saattoi muistaakaan. Silloin se ei tehnyt häntä levottomaksi, mutta
-nyt, kuullessaan sen jälleen, kysyjän seitsenvuotisen, selittämättömän
-poissaolon jälkeen, se pelästytti häntä. Miksi saapui Markenmoren
-paroonin arvonimen ja tiluksien perijä hiiviskellen isänsä taloon,
-myöhään yöllä, pyrkien sisälle salateitse, ilmeisesti jostakin
-hermostuneena? Braxfield katsoi häneen epätietoisena.
-
-"He ovat menneet huoneisiinsa, herra Guy", vastasi hän. "Tai -- he
-voivat olla isänne huoneessa. Sir Anthony tekee -- loppuaan, sir."
-
-Guy Markenmore katsahti jälleen käytävään. Tällöin Braxfield silmäsi
-häntä. Hän oli muuttunut vähän, ajatteli Braxfield. Hänen somat
-kasvonsa olivat aina, jo lapsuudesta lähtien herättäneet huomiota:
-vielä kolmekymmentäviisivuotiaanakin hän näytti sievältä; pitkä,
-solakka, tumma, tuimakatseinen; sitä mieslajia, joka vetää puoleensa ja
-miellyttää naisia. Mutta hän näytti mieheltä, joka on elänyt hurjasti;
-mieheltä, joka on nähnyt elämän varjopuolia, ja hänen kauniiden
-silmiensä seutuvilla ja vaoissa suun ympärillä, jonka huolellisesti
-hoidetut mustat viikset tuskin peittivät, oli pahaa ennustava ilme,
-joka olisi varoittanut tarkkaavaa havaintojentekijää luottamasta
-häneen liiaksi. Sekä silmissä että huulissa ilmeni varovaisuutta ja
-terävyyttä, kun ne kääntyivät jälleen isännöitsijään.
-
-"Menkäämme sinun huoneeseesi, Braxfield", sanoi hän tyynesti. "Sulje
-tuo ovi."
-
-Hän käveli nopeasti sivukäytävän päähän ja kääntyi pääkäytävään
-annettuaan määräyksensä; kun isännöitsijä sen täytettyään seurasi
-häntä, seisoi hän jo huoneessa pidellen kädellään ovesta. Ja kun
-Braxfield, yhä hämmästyneenä ja ihmeissään, oli astunut sisälle, veti
-Guy oven kiinni ja kiersi avainta.
-
-"Kuulehan!" sanoi hän matalalla äänellä viitaten Braxfieldin iloisesti
-roihuavan takan luo. "Haluaisin tiedustella erästä asiaa -- luulin
-nähneeni jonkun, kun tulin tänne. Sinä kai tiedät. Onko John Harborough
-jälleen kotona?"
-
-Braxfield tunsi sen äänensävyn, jolla hän teki kysymyksensä,
-elähdyttävän itseään. Hän nyökkäsi, hakien Guyn kasvoja.
-
-"Kyllä, sir!" hän vastasi. "Saapui kotiin tänään -- juuri tänään
-iltapäivällä."
-
-"Onko hän käynyt täällä?" kysyi Guy.
-
-"Kyllä, sir -- tänä iltana."
-
-"Miksi? Minkätähden hän tuli tänne?"
-
-"Hän oli kuullut isänne olevan sairaana, herra Guy -- hän tuli
-tiedustelemaan hänen vointiaan."
-
-"Puhuiko hän minusta?"
-
-"Ei -- ei minun tietääkseni, sir. Hän tapasi herra Harryn ja neiti
-Valencian."
-
-"Onko hän palannut jäädäkseen tänne -- jäädäkseen olemaan?
-Kotiutuakseenko?"
-
-"Käsittääkseni, sir."
-
-Braxfield ihmetteli, mitä nämä kysymykset oikein tarkoittivat, ja hänen
-kasvoillaan ilmeni tämä ihmettely. Mutta Guyn kasvoille oli levinnyt
-sfinksimäinen ilme. Hän kääntyi isännöitsijästä, tempasi keikarimaisen
-hattunsa, päällystakkinsa ja hansikkaansa, heitti ne nurkassa olevaan
-nojatuoliin ja vedettyään rintataskustaan esille kotelon valitsi
-sikaarin ja sytytti sen rauhallisesti. Braxfield oli siksi hyvä
-sikaarien tuntija, että saattoi todeta tämän sikaarin olevan kallista
-lajia; lisäksi hän havaitsi, ettei kadonnut poika muistuttanut kotiin
-palatessaan seitsemän vuoden poissaolon jälkeen ulkoasultaan suinkaan
-tuhlaajapoikaa. Guy oli puettu viimeisen muodin mukaan; hänen harmaa
-tviidipukunsa, joka ilmeisesti oli Savile Row-liikkeen työtä, muodosti
-räikeän vastakohdan niille kuluneille ja vanhanaikaisille vaatteille,
-joissa Harry Markenmore kuljeskeli vanhassa kartanossa. Ja kädessä,
-joka kohosi sytyttämään sikaaria, kimalteli hieno jalokivisormus, joka
-aivan kuin vartioi toista, keskisormessa komeilevaa, tekotavaltaan ja
-näöltään harvinaista sormusta.
-
-"Kuulehan!" sanoi Guy uudelleen. "Toinen kysymys. Olen kuullut, että
-rouva Tretheroe -- joka ennen oli neiti Veronica Leighton -- on jälleen
-näillä seuduilla. Onko se totta?"
-
-"Kyllä, sir", vastasi Braxfield. "Hänkin on palannut -- aivan
-äskettäin. Hän on vuokrannut Dower-talon, herra Guy -- tiedättehän,
-sir, sen, joka on puiston perällä. Hän vuokrasi sen noin kuukausi
-sitten, herra Harryltä -- hän huolehtii nyt kaikesta, sir -- ja rouva
-Tretheroe on muuttanut sinne."
-
-"Hän vuokrasi sen!" huudahti Guy korostaen erikoisesti
-persoonapronominia. "Hän! Mitä?... onko eversti Tretheroe sitten
-kuollut?"
-
-"Hän kuoli Intiassa, sir -- niin olen kuullut -- vuosi sitten",
-vastasi Braxfield. "Ja sitten -- rouva Tretheroe palasi kotiin ja
-tuli tiedustelemaan asuntoa näiltä tienoin, ja kuten sanoin, hänelle
-luovutettiin meidän Dower-talomme. Eikä hän näytä yhtään vanhemmalta,
-herra Guy -- ei hitustakaan! Kauniimpi kuin koskaan, sir."
-
-Braxfield alkoi saada takaisin varmuutensa ja puhelahjansa. Hän tahtoi
-puhua nyt.
-
-"Hän kuuluu olevan hyvin varakas nuori leski, herra Guy", jatkoi
-Braxfield. "Eversti Tretheroe jätti rouvalleen koko omaisuutensa --
-ja hän oli rikas mies, kuulemma. Ja rikkaus näyttääkin olevan rouva
-Tretheroelle mieleen -- hän on hankkinut aika liudan palvelijoita
-ja tuhlannut jo koko joukon rahaa taloon ja tuhlaa yhä enemmän. Ja
-vastikään sinne tuli vieraita -- lontoolaisia kai. Hän näyttää pitävän
-huvittelusta, siltä tuntuu, sir."
-
-"Onko hänellä lapsia?" kysyi Guy.
-
-"Ei ainoatakaan, sir", vastasi Braxfield. "Eikä koskaan ollutkaan,
-tietääkseni."
-
-Guy tarkasteli vanhan isännöitsijän yksinäisen kamarin tuttuja
-piirteitä. Mikään ei näyttänyt muuttuneen. Hänen katseensa pysähtyi
-kulhoon, jonka Braxfield oli pannut pöydälle juuri vähän ennen kuin hän
-kuuli naputusta ikkunaan.
-
-"Annapas minulle naukku, Braxfield", sanoi hän äkkiä. "Sinulla on
-kai vielä jäljellä vanhaa whiskyäsi, seitsemän vuodenkin päästä. Ja
-hieman soodavettä. Otahan itsekin -- siitä onkin jo pitkä aika, kun
-maistelimme yhdessä -- ennen muinoin teimme monta kupposta tässä
-huoneessa!"
-
-Hän naurahti kyynillisesti kohottaessaan lasin, jonka Braxfield ojensi
-heti hänelle -- mutta vanha isännöitsijä ei vastannut naurahdukseen.
-Braxfield kohotti tietysti kunnioittaen lasinsa ja ilmaisi mutisten
-onnentoivotuksensa näyttäen tulevan liikutetuksi.
-
-"Siitä on hyvin pitkä aika, sir", sanoi hän. "Niin, hyvin pitkä aika,
-herra Guy! Mutta rohkenen olettaa, että se on ohitse, sir -- toivon
-teidän tulleen kotiin jäädäksenne tänne ainaiseksi."
-
-"Siinä tapauksessa toiveesi on tuomittu raukeamaan, Braxfield", vastasi
-Guy puhjeten jälleen kyynilliseen nauruun. "Sitä varten en ole tullut!
-Markenmoren kartanosta ei ole enää minulle. Olen tullut toimeen vallan
-mainiosti ilman sitäkin enkä aio ruveta tänne kaalinviljelijäksi, kun
-missä hyvänsä muualla voin viljellä tuottoisampiakin vihanneksia. Ei,
-Braxfield, minä en ole palannut jäädäkseni."
-
-"Mutta, herra Guy -- teidän isänne?" sanoi vanha isännöitsijä. "Hän ei
-voi elää kauan, sir. Ja -- arvonimi ja tilukset, herra Guy!"
-
-"En voi välttää sitä, että perin isäni paroonin-arvon Braxfield,
-vaikka annan palttua koko arvonimelle", vastasi Guy; "ja tiluksia taas
-voidaan hoitaa varsin hyvin ilman minun apuani tai läsnäoloanikin.
-En tosiaankaan välitä niistä! Olen varoissani -- olen puuhaillut
-arvopaperipörssissä, Braxfield, yli kuuden vuoden ajan ja ansainnut
-sievoisia summia. Mutta kuulehan nyt", jatkoi hän keskeyttäen vanhan
-isännöitsijän onnittelut, "sanoit, että Harry toimii jonkinlaisena
-pehtoorina; menestyykö hän hyvin?"
-
-"Epäilemättä erittäin hyvin, sir, sikäli kuin minä voin päättää",
-vastasi Braxfield. "Charlesworth -- meidän vanha pehtoorimme --
-muistattehan hänet kai vielä hyvin -- hän antoi asioiden mennä
-hongikkoon, eikä isänne estänyt häntä. Mutta kun veljenne tuli
-täysi-ikäiseksi, niin hän ja isänne panivat toimeen eräitä muutoksia,
-ja herra Harry otti ohjakset käsiinsä ja toimitti Charlesworthin
-eläkkeelle, ja siitä lähtien hän on pitänyt huolta kaikesta. Apua
-hän on saanut aimo lailla, tietysti, sir, neiti Valencialta -- hyvin
-näppäräksi nuoreksi neidiksi on sisarenne kehittynyt, herra Guy, --
-sallinette minun noutaa heidät alas, sir, ennenkuin menette makuulle?"
-
-Guy tyhjensi lasinsa pohjaan, sekoitti itselleen uuden juoman ja
-istuutuen isoon tuoliin loimuavan roihun ääreen ravisti päätänsä.
-
-"Minä en aio mennä levolle, Braxfield", vastasi hän. "Tulin kaupungista
-suorittamaan erikoista tehtävää ja aion palata jälleen kaupunkiin
-jo hyvin aikaisin aamujunalla, johon minun on noustava Mitbournen
-asemalla. Mutta minun on tavattava molempia nuoria -- ehdottomasti,
-asiani koskee heitä. Ensiksi tahtoisin kuitenkin, että kertoisit
-minulle yhtä ja toista; sitten voit mennä ilmoittamaan heille, että
-minä olen täällä -- rauhallisesti ja häiritsemättä sir Anthonyä - en
-toivo hänen saavan tietää, että olen lähimaillakaan. No niin, ensiksi
--- sanoit rouva Tretheroella olevan vieraita Dower-talossa?"
-
-"Kyllä, sir", vastasi Braxfield. "Suurehko joukko."
-
-"Silloinpa ei ole luultavaa, että he tänään menevät kovin varhain
-levolle", huomautti Guy.
-
-"Olen kuullut heidän huvittelevan hyvin myöhään, sir", sanoi Braxfield.
-"Tanssitaan -- ja tehdään muuta sellaista."
-
-"Sepä mainiota", jatkoi Guy. "No niin -- pitääkö rouva Wrenne kylässä
-vielä Valtikka-majataloa?"
-
-Väri vaihtui Braxfieldin turpeilla kasvoilla -- hän punastui kuin nuori
-tyttö.
-
-"Nähkääs sir", änkytti hän naurahtaen arasti. "Rouva Wrenne ei pidä
-sitä enää. Kävi näet niin, sir -- varmaan te nauratte minulle, herra
-Guy -- että rouva Wrenne ja minä menimme naimisiin, neljä vuotta
-sitten, sir. Rouva Wrenne on siis nyt rouva Braxfield."
-
-"Siunaa ja varjele!" huudahti Guy. "Tartuitpa viimein koukkuun, vai
-mitä, Braxfield? Rouva Braxfield on kai siinä tapauksessa -- täällä?"
-
-"Ei, sir, eikä koskaan ole ollutkaan", vastasi vanha isännöitsijä.
-"Minä asustan täällä vanhaan tapaan. Mutta vaimoni, sir, ja hänen
-tyttärensä -- muistattehan Poppyn, herra Guy, sievä tyttö, josta nyt on
-tullut kaunis nuori nainen -- he asuvat Woodlandin huvilassa puistomme
-toisella puolen. Vaimoni vuokrasi sen, sir, kun hän luopui Valtikasta."
-
-"Vai niin!" sanoi Guy. "Mutta -- kenen käsissä on Valtikka nyt?"
-
-"Erään miehen, jonka nimi on Grimsdale, sir -- hän palveli sitä ennen
-sir James Marchantilla. Hän on laajentanut sitä koko lailla, sir; siitä
-pitäen kun kaikki nuo uudet kulkuvälineet ovat tulleet käytäntöön, on
-liikenne vilkastunut melkoisesti valtamaantiellämme."
-
-Guy nyökkäsi ja veti esille kellonsa.
-
-"Ei vielä kymmentäkään", mutisi hän. Hän istui hiljaa pari minuuttia,
-ilmeisesti syviin ajatuksiinsa vaipuneena, Braxfieldin tarkastellessa
-häntä uteliaasti. "Hyvä, Braxfield", sanoi hän viimein katsahtaen ylös
-valkeasta. "Mene ilmoittamaan sisaruksille, että minä olen täällä.
-Mutta hiljaa! -- ja muista teroittaa heidän mieliinsä, ettei isälleni
-ole hiiskuttava sanaakaan."
-
-"Varsin mielelläni, sir", myönsi Braxfield. "He lienevät hänen luonaan
--- tai mahdollisesti toinen heistä -- mutta minä hoidan sen asian.
-Täällä talossa on tottunut sairaanhoitajatar, herra Guy, ja vaalikoon
-hän sir Anthonya sillaikaa kun he ovat alhaalla."
-
-Guy ei vastannut mitään, ja Braxfield poistui astuen äänettömän
-talon halki ja nousten rappuja ylös Harry Markenmoren huoneeseen.
-Huone oli valaistu, mutta tyhjä. Harry oli tietenkin isänsä luona,
-puheli Braxfield itsekseen. Hän astui käytävän poikki ja koputti
-hiljaa Valencian ovelle. Valencia vastasi kutsuun heti ja astui ulos
-yöpuvussaan; vanhan isännöitsijän kasvoilla oli jonkinlainen outo ilme,
-mikä saattoi Valencian luomaan häneen huolestuneen katseen. Mutta
-Braxfield pudisti päätään. "Ei mitään sellaista, neiti Valencia",
-kiiruhti hän selittämään. "Te -- te ette saa pelästyä -- sillä herra
-Guy on alhaalla. Hän saapui juuri kun te ja herra Harry olitte tulleet
-tänne yläkertaan, ja hän haluaa tavata teitä, molempia. Mutta -- mutta
-sir Anthonylle ei saa puhua mitään."
-
-Valencian kasvoille tuli kova ilme. Hänen mielessään ei ollut säilynyt
-lapsuuden ajoilta minkäänlaista hellemmän kiintymyksen tunnetta
-vanhinta veljeään kohtaan, ja niin pitkälle kuin hän saattoi muistaa,
-ei hän ollut koskaan kuullut tästä mitään hyvää, ja Guy oli tosiaankin
-suhtautunut seitsemän vuoden ajan kotiväkeensä aivan kuin sitä ei
-olisi ollut olemassakaan. Valencia katsoi arvelevasti ja epäilevästi
-Braxfieldiin.
-
-"Mitä hän tahtoo?" kysyi tyttö.
-
-"Minä en tiedä, neiti", vastasi vanha isännöitsijä, "muuta kuin sen,
-että hän sanoo tulleensa tänne tapaamaan teitä ja herra Harrya jonkun
-erikoisen asian tähden, mutta ei halua kerrottavan mitään isällenne".
-
-Valencia katsahti Braxfieldistä pimeään käytävään. Sen varrella
-oli lukemattomia ovia, joista päästiin sokkeloisiin huoneisiin --
-Markenmoren kartanoon olisi voitu sijoittaa pari-, kolmekymmentä
-vierasta, mutta hän tiesi, ettei ainoaakaan noista huoneista olisi
-voitu järjestää kuntoon vuorokautta lyhemmässä ajassa; kaikki ne olivat
-kosteita, kylmiä, asumattomia.
-
-"Mihin ihmeessä aiotte sijoittaa hänet, Braxfield?" sanoi hän. "Tässä
-talossa ei ole vuodettakaan, joka sopisi hänelle."
-
-"Hän ei jää tänne, neiti Valencia", vastasi Braxfield. "Minä -- minä
-en käsitä hitustakaan hänen puuhiaan, mutta hän lähtee luullakseni
-heti tavattuaan teidät ja herra Harryn. Hän puhui Mitbournesta hyvin
-aikaisin aamulla lähtevästä junasta."
-
-Valencia epäröi hetkisen; sitten hän suuntasi kulkunsa isänsä
-sairashuonetta kohti. "Sanokaa hänelle, että me molemmat tulemme alas
-muutaman minuutin kuluttua", kuiskasi hän Braxfieldille. "Missä hän on
--- arkihuoneessako?"
-
-"Ei, neiti -- vaan isännöitsijän kamarissa", vastasi Braxfield.
-
-Valencia nyökkäsi ja kääntyi pois, ja Braxfield palasi vieraan luo.
-
-"He tulevat parin minuutin kuluttua, sir", vastasi hän. "Molemmat!"
-
-"He ovat kai muuttuneet", huomautti Guy välinpitämättömästi.
-
-"Kyllä, koko joukon, sir", vastasi Braxfield. "Seitsemän vuotta, sir,
-on pitkä aika -- heidän iässään."
-
-"Katsotaanpas", jatkoi Guy. "Harry lienee -- miten sen asian laita
-oikein on? -- kaksikymmentäkolme-vuotias ja Valencia noin kaksikymmentä
--- melkein kaksikymmentä. Hm! Onko sisarellani mitään rakkaussuhteita."
-
-"Ei minun tietääkseni, sir", vastasi Braxfield. "Neiti Valencia, sir,
-on nuori lady, joka ei ole näyttänyt välittävän herrojen seurasta, ei
-ainakaan vielä, sir. Luonnonhelma, herra Guy, vetää häntä puoleensa,
-luulen -- puutarhanhoito, leikit, retkeilyt, silloin tällöin jänisjahti
-ja muu sellainen. Hyvin reipas nuori lady, sir. Kuulen heidän tulevan,
-sir -- minun lienee parasta lähteä pois."
-
-"Jää sinä vain tänne, Braxfield", sanoi Guy levollisesti. "Tarvitsen
-sinua täällä."
-
-Hän nousi tuoliltaan veljen ja sisaren astuessa huoneeseen, ja jääden
-seisomaan takkamatolle nyökkäsi välinpitämättömästi kummallekin,
-ikäänkuin hän olisi nähnyt heidät vasta eilen. Mutta kun he tulivat
-lähemmäksi ja kättelivät häntä, nyökkäsi hän uudelleen, tällä kertaa
-hyväksymisen merkiksi, ja hymyili sisarelleen.
-
-"Kuinka voit, Harry -- kuinka voit, Valencia", sanoi hän. "Kumpikin
-muuttunut aika lailla! Ja sinä, Val -- kehkeytynyt kaunottareksi,
-luonnollisesti! Kaikki te rumat pikku tytöt muututte! No niin -- se
-on oikein. Vanhimpana veljenä minun kai pitäisi lausua se hurskas
-toivomus, että sinä olisit yhtä hyvä kuin olet hyvännäköinen!"
-
-"Säästä itsesi siltä vaivalta!" vastasi Valencia pisteliäästi. Hän loi
-Guyhin terävän katseen istuutuessaan tuolille, jolta tämä oli noussut.
-"Toivon sinun olevan sitä", sanoi hän. "Vaikka -- epäilen!"
-
-Guy katsoi veljeään, luoden Valenciaan syrjäkatseen.
-
-"Kas vain, hänelläpä on terävä kieli, tuolla meidän sisarellamme,
-vai mitä, Harry-herra?" sanoi Guy naurahtaen puolittain huvitettuna,
-puolittain pilkallisesti. "Eipä sillä väliä! -- kaikki meidän sukumme
-naiset ovat aina olleet sellaisia, luullakseni. No niin - iloitsetteko
-nähdessänne minut jälleen?"
-
-"Miksi iloitsisimme?" kysyi Valencia. "Sinä et ole koskaan ollut meille
-läheinen, et kertaakaan ole edes kirjoittanut kenellekään meistä,
-seitsemään vuoteen. Vaikka oletkin veljemme -- velipuoli sentään --
-niin kuitenkin sinä olet vieras."
-
-Braxfield, joka seisoi arastellen pöydän ja oven välillä, vetäytyi
-huoneen kaukaisimpaan nurkkaan, ja Harry Markenmore kääntyi sisareensa
-päin.
-
-"Älähän nyt, Val", mutisi hän. "Ei aivan vieras, tiedäthän sen."
-
-Hän katseli vanhempaa veljeänsä, joka silmäsi Valenciaa paikaltaan
-takkamatolla, miettivin, hymyilevin katsein. "Valencia on hieman
-suorapuheinen", sanoi hän puolustellen. "Tietysti me iloitsemme
-nähdessämme sinut, Guy."
-
-"Hyvä, Harry veikkoseni!" vastasi Guy. "Ymmärrän kyllä, että olette
-iloissanne -- tietysti."
-
-"En tiedä, miksi meidän tulisi iloita?" lausui Valencia. "Kuten sanoin
--- olemme me vieraita. Et kai luule, että minä tuntisin sinut?"
-
-"Ehkä opit minut tuntemaan paremmin, tyttöseni, aivan toisella
-tavalla, ennen pitkää", vastasi Guy. "Noh, tämä hupaisa perheriita on
-jo kestänyt kyllin kauan. Tulin tänne erikoisesti tavatakseni teitä
-molempia", jatkoi hän, istuutuen. "Minusta on parasta siirtyä suoraan
-asiaan. Kuulkaapas, te molemmat -- jollei mitään odottamatonta tapahdu,
-päättyvät isämme päivät pian, ja minä perin arvonimen ja tilukset. Vai
-mitä?"
-
-"Kyllä", sanoi Harry.
-
-"Arvonimeä en voi välttää", jatkoi Guy. "Tiluksia en halua. Olen
-hankkinut itselleni kylliksi omaisuutta ja hankin yhä uutta. Minä
-en tiedä, miten asioita järjestetään lain kirjaimen mukaan, mutta
-tavalla millä hyvänsä se käy päinsä, ja niin pian kuin maatila joutuu
-minun käsiini, aion luovuttaa sen, tavalla tai toisella -- annamme
-lakimiehille työtä -- teille kahdelle. Se on teidän omaisuuttanne siitä
-lähtien. Ymmärrättekö?"
-
-Harry säpsähti ja katsoi sisareensa. Mutta Valencia silmäili Guyta.
-
-"Kuinka jalomielinen oletkaan!" sanoi tyttö äkkiä. "Mutta -- mutta
-miksi olet tullut ilmoittamaan tätä meille juuri nyt?"
-
-"Koska olen lähdössä Amerikkaan, liikeasioissa -- New Yorkiin ja pariin
-muuhun paikkaan, jonkun päivän kuluttua, enkä palaa takaisin ennenkuin
-runsaan vuoden -- kenties vielä pitemmän ajan päästä", vastasi Guy. "Ja
-halusin ilmoittaa teille siitä, jos sattuisi jotakin tapahtumaan. Jos
-isäni kuolee -- no niin, Harryhan huolehtii kyllä välimme laillisesti.
-Markenmore olkoon teidän -- minä en sitä tahdo. Kuuletteko? -- ja
-kuuletko sinäkin, Braxfield?"
-
-"Kuulen, sir", vastasi isännöitsijä.
-
-"Minä en halua Markenmoresta mitään", jatkoi Guy, "paitsi yhtä asiaa
--- ja sen tahdon nyt heti. Harry", jatkoi hän vetäen esille pienen
-avaimen, "tiedäthän vanhan huoneeni? Kipaisepa sinne, aukaise nurkassa
-olevan kirjoituspöydän oikeanpuolinen laatikko ja tuo minulle vihreä
-nahkalompakko, jonka löydät sieltä -- sen minä tahdon, poikaseni!" Hän
-katsahti Valenciaan, kun Harry oli ottanut avaimen ja mennyt, ja näki
-tämän tuijottavan tarkasti hänen oikeaan käteensä. "Mitä"? kysyi Guy
-naurahtaen kevyesti. "Mitä sinä katselet?"
-
-Valencia oli vaiti hetkisen. Sitten hän alkoi puhua -- äkkiarvaamatta.
-
-"Minä katselen tuota kummallista sormusta, joka on keskisormessasi!"
-vastasi hän.
-
-
-
-
-KOLMAS LUKU
-
-Aamuhämärässä
-
-
-Braxfield, joka kauempaa syrjäisestä nurkastaan silmäili
-tarkkaavaisesti Guy Markenmorea uteliain katsein, näki hänen
-säpsähtävän hiukan Valencian suorasukaisen viittauksen johdosta.
-Säpsähdystä seurasi naurahdus, joka ei ollut aivan luonnollinen.
-
-"Mitä?" sanoi Guy. "Mitä sormuksesta? Se on -- vain sormus."
-
-"Juuri niin -- sormus", huomautti Valencia. "Mutta -- merkillinen
-sormus. Tunnen erään henkilön, jolla on aivan samanlainen sormus."
-
-"Kenellä?" kysyi Guy.
-
-"Rouva Tretheroella", vastasi Valencia. "Se on aina hänen sormessaan.
-Arvelin hänen hankkineen sen itselleen Intiasta. Mutta -- sinun
-sormuksesi on aivan samanlainen. Omituista -- että teillä molemmilla
-sattui olemaan sormukset, jotka ovat ihan toistensa näköiset."
-
-"Rouva Tretheroe käy siis täällä?" huomautti Guy.
-
-"Tietysti! Tunsimmehan hänet kaikki ennenkuin hän meni naimisiin",
-vastasi Valencia. "Muistaakseni sinulla oli ennen tapana seurustella
-hyvin paljon hänen kanssaan."
-
-Guy katseli ihmetellen, mutta tuo ihmettely näytti hänen sisarestaan
-teeskennellyltä.
-
-"Senaikuiset muistot ovat häipyneet melkein kokonaan mielestäni!" sanoi
-hän yrittäen esiintyä välinpitämättömänä. "Jo kauan sitten -- ja minun
-aikani ovat vaatineet muut asiat, sen jälkeen kun lähdin täältä."
-
-Valencia kääntyi ja loi katseen Braxfieldiin.
-
-"Menkää katsomaan, tarvitaanko ylhäällä mitään, Braxfield", sanoi hän
-silmäten merkitsevästi. "Te voisitte istahtaa hetkiseksi sir Anthonyn
-luo -- keksiä jonkun tekosyyn, jos hän kysyisi jompaakumpaa meistä."
-
-Braxfield käsitti viittauksen ja poistui, minkä jälkeen Valencia
-kääntyi veljensä puoleen.
-
-"Guy", sanoi tyttö puhutellen häntä nimeltä ensi kerran, "olen
-pahoillani siitä, että olin mielestäsi epäystävällinen äsken. Mutta
--- mutta sinä et ole kohdellut meitä hyvin etkä ystävällisesti. Minä
-haluaisin tietää, miksi sinä et ole käynyt täällä kertaakaan koko tänä
-aikana -- ja miksi sinä lähdit täältä lainkaan. Voitko sanoa minulle
-sitä?"
-
-Tytön äänessä oli eräänlainen vakava sävy, joka saattoi Guyn, joka
-ei ensin näyttänyt ottavan kuuleviin korviinsa hänen kyselyjään,
-muuttamaan mieltään ja vaipumaan mietteisiin. Hän heitti pois
-sikaarinsa, nousi ylös tuoliltaan ja työntäen kädet taskuihinsa alkoi
-kävellä huoneessa edestakaisin, ilmeisesti syviin ajatuksiin vaipuneena.
-
-"Voisinhan kertoa sinulle joskus", sanoi hän viimein. "Ehkä --
-myöhemmin -- pohdittuani asiaa kerron sinulle."
-
-"Jo toisen kerran tänä iltana olen saanut tuon vastauksen samaan
-kysymykseeni?" huudahti Valencia. "Ja sanat ovat olleet aivan samat!"
-
-Guy lakkasi äkkiä kävelemästä ja katsoi Valenciaan.
-
-"Kuka antoi ensiksi sellaisen vastauksen?" kysyi hän tiukasti.
-
-"Harborough", vastasi Valencia. "Hänkin on tullut takaisin. Hän oli
-täällä tänä iltana. Minä tiesin, että te olitte ystäviä ennenmuinoin.
-Kysyin häneltä, tiesikö hän, minkätähden sinä lähdit kotoa. Hän vastasi
--- aivan samoin kuin sinäkin."
-
-"Entä sitten?" kysyi Guy melkein mörähdystä muistuttavalla äänellä.
-"Entä sitten?"
-
-"Luullakseni hän tietää sen", sanoi Valencia.
-
-Guy alkoi kävellä jälleen ympäri huonetta ja teki muutamia kierroksia
-ennenkuin rupesi puhumaan.
-
-"Annan sinulle erään neuvon John Harboroughiin nähden", sanoi hän
-viimein. "Hän on -- tietyssä tilanteessa -- kauhea ja hurjaluontoinen
-mies. Olkaa varuillanne. Muuten --"
-
-"Mitä?" kysyi Valencia.
-
-"Muuten minulla ei ole mitään häntä vastaan", lopetti Guy. "No niin --
-se siitä! Minä en tullut tänne tutkittavaksi. Minä olen sanonut sinulle
-ja Harrylle, minkätähden tulin, ja tarkoitukseni on tehdä oikein ja
-kauniisti teille molemmille siten kuin olen esittänyt. Älkää te siitä
-huolehtiko, miksi lähdin Markenmoresta tai miksi olen pysytellyt
-poissa!"
-
-"Toivon, että selittäisit minulle kuitenkin erään asian", jatkoi
-Valencia itsepintaisesti. "Oliko se jossakin yhteydessä Veronica
-Leightoniin, mikä oli silloin hänen nimensä -- rouva Tretheroeen?"
-
-"Minä en aio selittää sinulle mitään", vastasi Guy jyrkästi. "Sinulla
-ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa eikä kellään muullakaan.
-Minä aloitin oman urani lähtiessäni täältä, ja tämä jää minulta
-nyt silleen. En koskaan enää tule lähellekään tätä paikkaa, kun
-lähden täältä tänä yönä; tästä lähtien se on sinun ja Harryn. Kun
-olen palannut Amerikasta, voitte te molemmat tulla minua katsomaan
-Lontooseen milloin hyvänsä ja niin usein kuin vain haluatte. Mutta
-Markenmore ei saa nähdä minua enää -- minä vihaan sitä!"
-
-"Mutta isäsi?" huomautti Valencia.
-
-Guy, astellen yhä edestakaisin, pudisti päätänsä.
-
-"Te olitte liian nuoria käsittääksenne mitään", vastasi hän. "Mutta
-minun ja isän välillä ei koskaan ole vallinnut sopua -- alusta alkaen
-välimme ovat aina olleet kireät. Hän ei kohdellut koskaan minua hyvin,
-ja välimme huononivat yhä, kun hän meni naimisiin teidän äitinne
-kanssa. Jollei häntä olisi ollut, niin olisin karannut täältä tieheni
-jo poikasena. Mutta äitinne oli hyvä ihminen -- hän kohteli minua
-ystävällisesti aina kuolemaansa saakka, jolloin sinä ja Harry olitte
-lapsukaisia. Juuri siksi, että muistelen häntä ja hänen hellyyttään,
-aion luovuttaa Markenmoren nyt teille."
-
-"Kiitos!" sanoi Valencia. "Me muistamme tämän aina. Mutta, Guy -- isäsi
-päivät ovat päättymässä. Etkö halua nähdä häntä?"
-
-"En!" vastasi Guy terävästi. "En! Minä olen kuollut häneltä -- ja mitä
-hyötyä olisi kuolevan miehen hämmästyttämisestä? Älä puutu näihin
-asioihin, Valencia -- kuten juuri sanoin sinulle, ehkä myöhemmin saat
-tietää enemmän ja myös käsität enemmän. Nyt --"
-
-Ovi aukeni juuri tällöin ja Harry palasi huoneeseen. Oikeassa kädessä
-hänellä oli palava kynttilä; vasemmassa lompakko, vanhanaikuinen esine
-virttyneine, vihreine nahkakansineen, jota Guy oli lähettänyt hänet
-noutamaan. Mutisten jotakin kiitoksen tapaista Guy otti häneltä sekä
-lompakon että kynttilän, ja astuen huoneen poikki sen perimmäiseen
-nurkkaan laski kynttilän tammikaapille ja alkoi tutkia sen valossa
-lompakkoa, Harryn ja Valencian seuratessa tarkasti hänen puuhiaan.
-Tutkiminen ei kestänyt kauan: luotuaan nopean silmäyksen eräisiin
-papereihin, jotka Guy veti esille vanhan nahkasuojuksen sisältä, hän
-työnsi muutamia niistä pikku salkkuun, jonka hän oli ottanut esille
-takataskustaan; tämän tehtyään hän kääri yhteen salkun ja lompakon ja
-pisti ne sinne, mistä salkku oli ilmautunut. Hän sammutti kynttilän ja
-kääntyi veljensä ja sisarensa puoleen.
-
-"Eräitä vanhoja papereita siinä, joita kaipasin", sanoi hän
-välinpitämättömästi. "Ei mitään tärkeitä, mutta halusin vain saada ne."
-Hän istuutui jälleen ja sytytti uuden sikaarin. "Nyt", jatkoi hän,
-"kun minun aikani on rajoitettu, keskustelkaamme vain liikeasioista.
-Kerrohan minulle, Harry, tarkoin, millaisella kannalla ovat tilan
-asiat: mitä sinä puuhailet täällä ja muusta sellaisesta."
-
-Seuraavan puolen tunnin aikana Valencia tuli huomaamaan,
-kuunnellessaan noiden kahden miehen keskustelevan vuokra-asioista,
-korjauskustannuksista, tuloista ja menoista, että olipa Guy mitä
-hyvänsä, niin hän oli ainakin etevä liikemies; lisäksi hän havaitsi,
-että Guy koetti rehellisesti ja huolellisesti antaa Harrylle järkeviä
-neuvoja Markenmoren tilojen hoidosta, kun tämä joutuisi sen isännäksi.
-Lopuksi hän veti esille käyntikortin ja ojensi sen nuoremmalle
-veljelleen.
-
-"Siinä on minun liikeosoitteeni Lontoossa", sanoi hän, "ja toisella
-puolella on osoitteeni New Yorkissa, jolla osoitteella voitte
-kirjoittaa milloin hyvänsä vuoden kuluessa. Ilmoita minulle, miten
-asiat luistavat -- kaikesta. Ja nyt minun on lähdettävä."
-
-Hän hypähti pystyyn, sieppasi hattunsa ja päällystakkinsa. Valencia
-katsahti kelloon.
-
-"Mutta miksi sinä lähdet nyt jo?" kysyi hän. "Sinä sanoit aikovasi
-nousta varhaiseen aamujunaan Mitbournessa? Se lähtee vasta kello neljän
-jälkeen. Ja nyt on kello vasta puoli yksitoista."
-
-Guy oli jo vetänyt ylleen päällystakkinsa. Hän hymyili vastaukseksi
-Valencian kysyvään katseeseen.
-
-"Aivan niin!" vastasi Guy. "Mutta täällä lähellä on vielä eräs henkilö,
-jota minun on määrä tavata -- liikeasioissa. Sopimus, ymmärrättehän
--- jo aikaisemmin tehty. Minun on lähdettävä tai muuten tulen liian
-myöhään."
-
-"Mutta -- olisihan sinun pitänyt saada jotakin suuhusi -- mitä
-hyvänsä", vastusteli Valencia.
-
-"Illallinen odottaa minua siellä, mihin olen menossa", vastasi Guy.
-"Älkää vaivatko itseänne! Kutsu Braxfield alas, -- se vanha kelpo
-veikko, minun on sanottava hänelle hyvästi."
-
-Viisi minuuttia myöhemmin hän oli hyvästellyt heidät kaikki, ja
-Braxfield oli saattanut hänet ulos saman oven kautta, josta hän oli
-tullut sisälle. Vanha isännöitsijä palasi kamariinsa ja tapasi nuoren
-emäntänsä seisomassa takkavalkean ääressä, ilmeisesti syviin ajatuksiin
-vaipuneena. Hän kohotti katseensa Braxfieldin astuessa sisälle.
-
-"Braxfield", sanoi Valencia, "mitä tietä herra Guy meni?"
-
-"Kylään päin, neiti", vastasi Braxfield. "Hän kääntyi pensaikkojen
-halki kulkevalle tielle."
-
-Braxfield oli niitä miehiä, joita kohtaan jokainen tuntee luottamusta.
-Valencia ei katsonut tarvitsevansa salata millään tavoin, mitä hänen
-mielessänsä liikkui.
-
-"Hän sanoi olevansa liikeasioissa jonkun lähiseutulaisen kanssa",
-jatkoi Valencia. "Kukahan se mahtaa olla, Braxfield?"
-
-"Sitä en tiedä, neiti", vastasi vanha isännöitsijä. "Mutta herra Guy --
-hänellä oli aika paljon tuttavia näillä tienoin -- ennen vanhaan."
-
-"Mutta tähän aikaan yöstä?" sanoi Valencia. "Muuten, onko täällä
-lähettyvillä sitten ketään? Tarkoitan ketään sellaista henkilöä, jota
-hän mahdollisesti tahtoisi tavata. Ei muita kuin pari kolme vuokraajaa
--- ja pastori."
-
-"Hän mainitsi minulle Valtikka-majatalosta, neiti", huomautti
-Braxfield, "siihen tapaan, että minä jo arvelin hänen aikovan pistäytyä
-sinne. Mutta --"
-
-Heikko kilahdus -- kellonnuorasta oli vedetty varovaisesti -- keskeytti
-Braxfieldin puhelun, mitä hyvänsä hän lienee aikonutkin lausua. Tämän
-äänen kuultuaan hän ja Valencia loivat toisiinsa pitkän katseen.
-
-"Hän on varmaan tullut takaisin!" huudahti Valencia.
-
-"Ei, neiti Valencia", sanoi Braxfield; "herra Guy olisi tullut puiston
-puoliselle ovelle -- se on aina hänen tiensä, se. Tuo soitto kuului
-pääoveltamme."
-
-Puhuessaan hän sieppasi käteensä vanhanaikuisen lyhdyn, sytytti sen
-kynttilän ja astui ulos. Valencia seurasi häntä. Käytävä ja iso
-eteishalli olivat pimeät; avainta kierrettäessä ja irroitettaessa
-ketjua rikkoi kova, nariseva ääni hiljaisuuden, joka oli vallinnut jo
-pitkän aikaa vanhassa talossa. Ja kun Braxfield avasi oven, näytti yö
-ulkona sysimustalta, ja alhaalla portailla he näkivät lyhdyn valossa
-vaippaan kietoutuneen, hunnutetun naisen. Mutta verhoavista pukimista
-huolimatta Valencia tunsi vieraan.
-
-"Rouva Tretheroe!" huudahti hän.
-
-Rouva Tretheroe naurahti vastaukseksi hiljaa, puolittain kiihkeästi,
-puolittain hermostuneesti. Hän astui sisälle, meni Braxfieldin ohitse,
-laski kätensä Valencian käsivarrelle ja työnsi häntä hellävaroin
-eteishallin toiseen päähän, johon tunkeutui heikko valonsäde
-Braxfieldin kamarin avoimesta ovesta.
-
-"Vaiti!" kuiskasi rouva Tretheroe. "Haluan vaihtaa sanasen kanssasi,
-Valencia. Pyydä isännöitsijää odottamaan ovella -- minä lähden jälleen
-pois hetken kuluttua."
-
-"Jääkää tänne, Braxfield", sanoi Valencia. "Rouva Tretheroe on
-päästettävä ulos aivan pian. Tule tänne", jatkoi hän astuen valaistuun
-huoneeseen päin. "Mistä on kysymys?"
-
-Rouva Tretheroe seurasi tyttöä kamariin, veti oven puoleksi kiinni
-ja sysäsi syrjään huntunsa ja raskaan vaippansa. Kummastuksestaan
-huolimatta Valencia ei saattanut olla katselematta häntä ihastunein
-silmäyksin. Rouva Tretheroe oli puettu mitä loisteliaimmin, hänen
-yllään oli hienon hieno päivällispuku, jonka vertaista Valencia
-ei ollut koskaan ennen nähnyt; jalokivet kimaltelivat hänen
-kastanjanruskeissa hiuksissaan ja valkealla kaulallaan; hänen
-violetinvivahteiset silmänsä hehkuivat eloisina kiihtymyksestä; hänen
-tulipunaiset huulensa olivat hiukan raollaan. Valencia teki sen
-havainnon, että rouva Tretheroe oli paljon hurmaavampi kuin hän oli
-luullutkaan, ja ensi kerran hän alkoi käsittää, että rouva Tretheroe
-oli lisäksi vaarallinen nainen.
-
-Violetinväriset silmät katselivat terävästi ympäri huonetta ennenkuin
-ne pysähtyivät tytön kasvoille. Niissä oli kysyvä ilme -- hänen
-huulensa pukivat sen sanoiksi.
-
-"Veljesi -- Guy? Onko hän täällä?"
-
-"Ei!" vastasi Valencia. "Ei ole!"
-
-Rouva Tretheroe rypisti hämmästyneenä hienoja kulmakarvojaan.
-
-"Mutta -- ajurini Burton kertoi nähneensä hänen tulevan tänne tänä
-iltana", sanoi hän puolittain uhmaavasti. "Hänen täytyy olla täällä!"
-
-"Hän ei ole", vastasi Valencia jyrkästi. "Hän oli täällä -- mutta on
-mennyt pois."
-
-"Mennyt? Minne?"
-
-"En tiedä", sanoi Valencia. "Mitä tahdot?"
-
-Rouva Tretheroe naurahti, ja naurahtaessaan hän kietoi vaipan ja hunnun
-ympärilleen.
-
-"Minä halusin nähdä hänet jälleen, tietysti", vastasi hän
-pilkallisesti. "Miksi en olisi? Mutta kai hän tulee huomenna käymään
-luonani."
-
-"Ei!" selitti Valencia. "Hän on mennyt. Palannut Lontooseen."
-
-"Tähän aikaan yöstä ei mene ainoatakaan junaa Lontooseen, lapsukainen",
-sanoi rouva Tretheroe. Hän naurahti hieman pahanilkisesti. Sitten
-hänen mieleensä näytti äkkiä juolahtavan jotakin. "Ah!" huudahti hän.
-"Nyt ymmärrän -- hän on varmaankin mennyt käväisemään minun luonani,
-juuri nyt! Olen päästänyt hänet käsistäni. Hyvästi, Valencia; olen
-pahoillani, että häiritsin teitä."
-
-Hän pyörähti ulos huoneesta ja riensi kuin siivillä lentäen pitkin
-käytävää ja eteishallin poikki, ennenkuin Valencia ennätti edes
-vastatakaan; hetkistä myöhemmin pääovi sulkeutui hänen perässään.
-Braxfield tuli takaisin.
-
-"Onko minusta mitään apua yläkerrassa, neiti?" hän kysyi.
-"Sairaanhoitajatar -- halunneeko hän mitään yön varalle?"
-
-"Luulen, ettei hän tahdo mitään, Braxfield, kiitos", sanoi Valencia.
-Sitten hän aikoi lähteä huoneesta, mutta pysähtyi äkkiä, epäröi ja
-kääntyi jälleen vanhan isännöitsijän puoleen. "Braxfield", jatkoi hän
-luoden tähän luottavan katseen, "te olette palvellut perheessämme
-pitkät ajat, eikö totta?"
-
-"Suurimman osan elämästäni, neiti", vastasi Braxfield. "Lakeijana
-kymmenen, isännöitsijänä kolmekymmentä vuotta."
-
-"Ja olette perehtynyt koko lailla meidän asioihimme", sanoi Valencia.
-"Varmaankin paremmin kuin olen osannut ajatellakaan. No niin --
-toivoisin, että selittäisitte minulle erään seikan. Oliko Guylla ja
-rouva Tretheroella mitään rakkaussuhteita siihen aikaan, kun rouva
-Tretheroe oli neiti Leighton? Tahtoisin tietää sen, Braxfield."
-
-Braxfield epäröi vuorostaan. Hän naurahti, hieman hermostuneesti --
-naurukin todisti, että hän oli tottunut hellimään vanhoja muistoja.
-
-"No niin, ymmärrättehän, neiti, että minun asemassani oleva mies
-näkee ja kuulee tietysti yhtä ja toista", sanoi hän viimein. "Neiti
-Leighton, mikä hänen nimensä oli silloin -- rouva Tretheroe, joksi
-häntä nyt nimitetään -- oli kuuluisa kaunotar ja, uskokaa pois, monet
-tavoittelivat hänen kättään. Puhuttiin hänestä ja herra Guysta -- he
-olivat paljon yhdessä, metsästelivät, ratsastivat kilpaa ja tekivät
-muuta sellaista. Mutta sitten -- muitakin juoksi neiti Leightonin
-perässä."
-
-"Keitä muita?" kysyi Valencia.
-
-"Nähkääs, neiti, muiden muassa herra Harborough, joka oli täällä tänä
-iltana", jatkoi Braxfield. "Yhteen aikaan hän näytti olevan suuressa
-suosiossa -- te olitte silloin poissa, kävitte koulua, neiti, muuten
-muistaisitte. No niin, Harborough oli mukana -- ja ihmisillä oli
-tapana ihmetellä miten tuo leikki päättyisi -- herra Guy vaiko herra
-Harborough? Oli muitakin -- useampia -- mutta noita kahta voisi
-nimittää ensimmäiseksi ja toiseksi rakastajaksi, kaikesta päättäen."
-
-"Miksei rouva Tretheroe mennyt naimisiin kummankaan kanssa?" sanoi
-Valencia. "Voitteko sanoa, Braxfield?"
-
-"En tiedä, neiti -- en, minä en tiedä mitään siitä asiasta. Sen
-vain tiedän, että aivan yhtäkkiä, ilman tunnettua syytä, molemmat
-nuoret herrat jättivät nämä tienoot. Herra Guy, hän lähti pois aivan
-odottamatta, totisesti -- emmekä kuulleet hänestä mitään ennenkuin
-vasta tänään. Ja herra John Harborough, hänkin lähti pois -- matkusti
-ulkomaille. Ja vähän heidän lähtönsä jälkeen -- tuskin kahdenkaan
-viikon kuluttua, muistaakseni -- levisi tieto, että neiti Leighton
-aikoi mennä naimisiin eversti Tretheroen kanssa. Eversti palveli
-rykmentissään, neiti, Selcaster Barracksissa. Muistan hänet varsin
-hyvin: punakka herrasmies."
-
-"Oliko hän vanhempi kuin rouva Tretheroe", kysyi Valencia.
-
-"Eversti olisi kelvannut hyvin hänen isäkseen, neiti, mutta hän oli
-varsin rikas herra. Heidät vihittiin täällä meidän kirkossamme pian
-senjälkeen, ja vähän myöhemmin rykmentti komennettiin Intiaan, ja rouva
-Tretheroe seurasi tietysti miestään. Eikö olekin merkillistä, neiti",
-jatkoi Braxfield luoden aran katseen nuoreen emäntäänsä, "että nämä
-ihmiset, jotka ennen muinoin olivat hyviä tuttavia, rouva Tretheroe
-ja nuo kaksi herraa, herra Guy ja herra Harborough, ovat palanneet
-jälleen -- tänne -- samaan aikaan? Sepä vasta sattuma -- vaikka onhan
-rouva Tretheroe ollut täällä jo kuukauden verran. Mutta nuo toiset --
-molemmat saapuvat samana iltana -- oikein minä säikähdin."
-
-"Se oli kai pelkkää sattumaa", sanoi Valencia. Hän toivotti vanhukselle
-hyvää yötä ja poistui yläkertaan. Heidän isänsä huoneen ovella hän
-kohtasi Harryn. Sir Anthony oli, kertoi hän, vaipunut kevyeen uneen;
-sairaanhoitajatar valvoi hänen luonaan, eikä heillä ollut siellä mitään
-tekemistä. He lähtivät huoneisiinsa.
-
-"Kuka tuli pääovesta?" kuiskasi Harry, kun he menivät pitkin käytävää.
-
-"Rouva Tretheroe", vastasi Valencia.
-
-"Rouva Tretheroe! Tähän aikaan? Mitä hän etsi?"
-
-"Guyta!"
-
-"Guyta? Mistä hän sai tietää Guyn olevan täällä?"
-
-"Rouva Tretheroen ajuri oli nähnyt hänen tulevan tänne."
-
-"No?" kysyi Harry hetken vaitiolon jälkeen. "Entäs sitten?"
-
-"Minä sanoin, että Guy oli mennyt. Sitten hän lähti pois ja aika
-kiireesti menikin, Harry!"
-
-"Mitä?"
-
-"Minusta tuntuu, että näiden odottamattomien käyntien takana on
-jotakin. En tiedä mitä -- mutta varmasti jotakin. Rouva Tretheroe
-tahtoi aivan vimmatusti tavata Guyta! Mutta -- minä en luota rouva
-Tretheroeen. Hän on -- niin, en tiedä, mitä hän on! Oli miten oli --
-menkäämme levolle."
-
-Valencia meni levolle, mutta kesti kauan, ennenkuin hän vaipui uneen,
-ja hänen uinahduksensa oli kevyttä ja rauhatonta. Hän heräsi vihdoin
-äkkiä -- aamu alkoi jo hämärtää ja avoimista ikkunoista hänen korviinsa
-tunkeutui huuhkajain huutoa -- pahaa ennustavia ja peloittavia ääniä
--- puiston takaisista metsistä. Jokin käsittämätön voima pakotti hänet
-nousemaan ylös, hän veti syrjään ikkunaverhot ja katsoi ulos. Hänen
-huoneensa oli itään; puiston ja matalan kukkularivin takana ja vieläkin
-edempänä jylhän korven reunassa taivaanrannalla näkyi leveä punainen
-vyö, joka laajeni verkalleen. Rastaat raksuttelivat jo pensaikoissa ja
-leivonen kohosi ilmoille kotiniityltä.
-
-Jostakin lähitienoolta kajahti äkkiä laukaus: kaiku vastasi kumeasti
-synkistä metsistä. Valencia kummasteli parhaillaan, miksi joku heidän
-metsänvartijoistaan oli lähtenyt liikkeelle niin varhain aamulla, kun
-ovelta kuului kolkutusta, ovi aukeni ja Harry kurkisti sisään.
-
-Silmäys hänen kasvoihinsa ilmaisi Valencialle, mitä hän oli tullut
-kertomaan. Valencia astui kiireesti hänen luokseen silmissään äänetön
-kysymys. Harry painoi päänsä alas vastaukseksi.
-
-"Nukkuessaan", kuiskasi hän.
-
-
-
-
-NELJÄS LUKU
-
-Markenmoren notko
-
-
-Noin kilometrin päässä koillista kohti Markenmoren kartanosta sijaitsi
-pieni, kodikas, soma, vanha talo, jolla oli nimenä Puistikko. Sen
-sivuitse kulki kapea notkopolku, joka erkani kylän valtamaantiestä
-nousten kauempana kohoaville ylängöille; talon takana taas oli
-metsiä ja pensaikkoja, jotka ulottuivat noiden ylänköjen juurelta
-alempana aukeaville tasankomaille asti. Talon oli rakennuttanut 18.
-vuosisadan keskivaiheilla viides parooni, sir Geoffrey Markenmore,
-asunnoksi pehtoorilleen, ja kaikki pehtoorit olivat asustaneet siinä
-viime vuosiin saakka, jolloin heidät siirrettiin mukavampaan taloon
-keskelle kylää. Siitä lähtien Puistikko oli luovutettu vuokralle talon
-aseman, hurmaavan näköalan takia puiston niityille ja merelle jokainen
-tyyntä ja rauhaa rakastava ihminen olisi mielellään halunnut saada
-sen. Nykyään sen isäntänä oli Samuel Fransemmery, keski-ikäinen mies,
-ammatiltaan asianajaja, joka viettäessään kerran lomapäiviänsä näillä
-seuduin sai tietää Puistikon olevan vuokrattavana ja löi heti kaupat
-kiinni tehden kahdenkymmenenyhden vuoden vuokrasopimuksen. Fransemmery
-oli tietysti vaaniskellut jo jonkun aikaa tätä paikkaa; vaikka hän
-oli asianajaja (Middle Templen osaston), oli hän tuskin kertaakaan
-elämässään laatinut syytekirjelmää eikä tuntenut erikoisempaa
-mielenkiintoa lakia kohtaan. Hän ei myöskään ollut millään tavoin
-riippuvainen siitä: hänen yksityisomaisuutensa oli hyvin suuri, niin
-että hän saattoi siten tyydyttää täydelleen kaikki vaatimuksensa. Nuo
-vaatimukset olivat vähäiset. Fransemmery kulutti päivänsä kirjojen
-ja muinaisesineiden kokoamiseen, harjoitti vähäistä kukkaviljelyä
-ihastuttavassa puutarhassaan ja teki pitkiä retkiä ympäristöön. Hän
-harrasti hieman kasvitiedettä ja hieman geologiaa: aherrellessa milloin
-mitäkin hänen aikansa kului hupaisasti -- ja rauhallisesti.
-
-Ulkonaiselta olemukseltaan Fransemmery oli reipas pieni mies. Ollen
-hiukan keskimittaa lyhyempi hänellä oli taipumusta prameiluun; monien
-lyhytkasvuisten miesten tavoin hän piti vartalonsa hyvin ryhdikkäänä
-ja ylpeili siitä, että viisikymmenvuotiaana hänen selkänsä oli
-yhtä suora ja hartiansa yhtä tasasuhtaiset kuin ne olivat olleet
-kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Hänen sileäksi ajellut kasvonsa
-olivat pyöreät ja kukoistavat; hänen silmänsä säteilivät kirkkaasti
-suurten, kultareunaisten silmälasien takaa; hänen hampaansa olivat
-häikäisevän valkoiset ja tukkansa tuuhea, vaaleanruskea; karttaen
-tunnontarkasti pienimpiäkin virheitä ulkoasussaan hän näytti aina
-sellaiselta, kuten kyläläiset sanoivat, kuin hänet olisi juuri otettu
-ulos hatturasiasta, millä he tarkoittivat sitä, että hän oli kaikin
-puolin siistitty. Fransemmery henki tietysti ikuista nuoruutta ja
-raikkautta: hän näytti nuortuvan kevät keväältä. Ihmiset puhuivat
-ivallisesti tästä hänen nuorukaismaisesta käytöksestään, ja jos hän
-väliin vaivautui selittämään sitä, niin hän toisti vain juhlallisesti
-tuon vanhan sananlaskun: "Aamun virkku, illan torkku, se tapa talon
-pitävi." Fransemmery oli mennyt levolle aina siitä lähtien, kun hän
-saapui Puistikkoon ja alkoi viettää oikeata maalaiselämää, joka päivä
-puoli kymmeneltä ja noussut samoihin aikoihin leivosten kanssa.
-
-Tänä erikoisena aamuna hän oli liikkeellä yksiin aikoihin lintujen
-kanssa; hän puuhaili todellakin nousua makuulta juuri samaan aikaan
-kuin vajaan kilometrin päässä Markenmoren kartanossa Harry Markenmore
-kertoi levollisesti sisarelleen Valencialle, että heidän isänsä oli
-kuollut nukkuessaan. Fransemmery ei luonnollisesti tietänyt tästä
-mitään; hänen ajatuksensa eivät askarrelleet kuolemassa, vaan elämässä.
-Hänkin veti syrjään ikkunaverhonsa, näki punertavan aamuruskon ja kuuli
-rastaiden raksuttelevan läheisissä puutarhoissa; hän tunsi kevään
-tuoksua ja kaipasi ulos luonnonhelmaan. Hänellä oli tapana tehdä pitkä
-kävelymatka joka aamu ennen aamiaista, jonka hän söi kello yhdeksältä;
-hän aikoi tehdä sen tänäkin aamuna. Mutta ensin oli toimitettava yhtä
-ja toista. Hänen palvelijansa eivät nousseet koskaan ennen kello
-kuutta; Fransemmery suoriutui aina omin neuvoin. Hän oli tehnyt
-nerokkaita keksintöjä, jotka säästivät työtä; hänen talossaan oli
-joka hetki, päivät ja yöt läpeensä, kuumaa vettä saatavissa kaikissa
-makuuhuoneissa. Fransemmery saattoi näin ollen ottaa kylpynsä ja saada
-parranajovettä vain hanaa kiertämällä; lisäksi hänellä oli omassa
-makuuhuoneessaan patenttikeitin, jolla hän valmisti teetä tai kahvia
-muutamissa minuuteissa. Jo paljon ennen kuin hänen emännöitsijänsä,
-sisäkkönsä ja eteispalvelijansa olivat avanneet silmänsä, hän kylpi,
-ajoi partansa, pukeutui, hörppi määrättyyn aikaan hyvätuoksuisen
-mokkakahvinsa ja pureskeli mureita korppuja. Täsmälleen kello kuusi,
-yllään keikarimainen, harmaa puku ja jalassa komeat metsästyssaappaat,
-vankasti varustautuneena kirpeää aamukastetta vastaan, hän laskeutui
-alas portaita, sieppasi kouraansa saarnipuisen kepin eteishallista,
-painoi takaa leveämmän hatun päähänsä ja lähti taivaltamaan ylängölle
-Puistikon alueen poikki.
-
-Fransemmery ohjasi askeleensa aluksi omalta korealta konnultaan,
-pienen rehevän hedelmätarhan poikki -- sen hän oli itse istuttanut --
-tielle, joka johti Markenmoresta kukkuloiden huipulle. Tämä oli niitä
-Etelä-Englannille ominaisia polkuja, joita ani harvoin tapaa missään
-muualla. Se kulki syvässä notkelmassa kahden korkean pengermän välitse;
-kummankin pengermän harjalla oli yhtä korkea rivi orapihlajapensaita,
-rautatammia ja seljapuita, joukossa runsaasti orjantappuroita,
-kanervia ja kuusamia. Tie, epätasainen ja pyörien uurtama, sijaitsi
-syvällä tämän rehevän kasvullisuuden alapuolella; talvisin se oli
-tavallisesti pelkkää lokaa; kesäisin sillä oli pölyä nilkkoja myöten.
-Mutta Fransemmery ei aikonut seurata notkotietä: hän laskeutui sille
-pengermän vieruun pölkyistä laitettuja maalaisportaita myöten, käveli
-syväuurteisen pohjan poikki ja alkoi nousta vastakkaiselle pengermälle
-samanlaista askelikkoa myöten. Kavuttuaan porraspuiden päähän hän
-lähti astelemaan kaitaa polkua pitkin, jonka molemmin puolin kasvoi
-tiheitä laakeripensaita. Tämä polku johti hänet soman pikku puutarhan
-aitaukselle, ja taempana puutarhassa näkyi hauska asuinrakennus,
-Woodlandin huvila, rouva Braxfieldin olinpaikka. Ja siellä, pienehköllä
-aukeamalla kasvitarhan laidassa, Fransemmery näki itse rouva
-Braxfieldin ripottelemassa jyviä kanoilleen.
-
-Fransemmery oli tuntenut rouva Braxfieldin muutamia vuosia. Hän oli
-asustanut pariin kertaan Valtikka-majatalossa, ennenkuin asettui
-elämään Puistikkoon. Siihen aikaan rouva Braxfield oli rouva Wrenne,
-Peter Wrenne-vainajan leski. Hän oli näppärä, rivakka ja toimekas
-nainen, jonka peukalo ei ollut keskellä kämmentä. Peter oli jättänyt
-hänelle rahaa ja yhden lapsen -- Poppy-nimisen tytön, jonka jo
-niihin aikoihin, jolloin hän kävi lyhyissä hameissa, voitiin odottaa
-kehittyvän kaunottareksi, ja hyvin hän oli täyttänytkin tämän
-odotuksen. Rouva Wrenne piti edelleen Valtikkaa ja kasasi rahaa
-kokoon; ihmiset sanoivat, että hän aikoi koota Poppylle omaisuuden
--- ja Poppya kasvatettiin todellakin kuin ladyä, hänet lähetettiin
-sisäoppilaitokseen ja niin edespäin. Mutta sitten rouva Wrenne vetäytyi
-aivan odottamatta syrjään ammatistaan, vuokrasi Woodlandin huvilan ja
-meni naimisiin Braxfieldin kanssa. Kukaan ei saanut koskaan tietää,
-miksi hän näin teki; Braxfield eleli edelleen totuttuun tapaansa
-Markenmoren kartanossa, ja, kun hän väliin kävi katsomassa puolisoaan,
-tapahtui se iltapäivällä tai illalla tahi aivan sattumoisin viikon
-lopulla, eikä hän viipynyt näillä käynneillään kuin tunnin tai pari.
-Mutta, kuten naapurit sanoivat, Braxfieldkin vetäytyisi kerran syrjään,
-luultavasti sir Anthonyn kuoltua -- ja sitten hän palaisi epäilemättä
-kotiin Woodlandin huvilaan vaimonsa luo ainaiseksi.
-
-Fransemmery silmäsi hyväksyvästi rouva Braxfieldia lähestyessään tätä
-ja tämän tipuja. Hän ihaili rouva Braxfieldia. Ollen itse pieni mies
-hän tunsi erikoista vetovoimaa vankkarakenteisia naisia kohtaan. Rouva
-Braxfield oli iso, tukeva, muhkea nainen, noin neljänkymmenenseitsemän
-ikäinen, mutta näytti vähintään viisi vuotta nuoremmalta -- hänen
-ulkomuotonsa oli miellyttävä, hiuksensa ja hampaansa kauniit, poskensa
-verevät ja silmänsä, joista pilkisti vielä hieman veitikkamaisuutta,
-eloisat, älykkäät, vaaleanruskeat. Rouva Braxfield hymyili
-Fransemmerylle, kun tämä kohotti leveälieristä, ruudullista hattuaan,
-ja myös Fransemmery hymyili.
-
-"Hyvää huomenta, rouva!" huudahti Fransemmery. "Ja vielä monia hyviä
-huomenia! Niin, rouva Braxfield, me olemme kai ainoita järkeviä
-ihmisiä näillä seuduin. Tässä me olemme, raikkaina ja punakkoina -- te
-yhtä kauniina kuin päiväkin -- nauttien raikkaasta ilmasta ja näistä
-maaseudun ihanista näköaloista ja sävelistä, samalla kun useimmat
-naapurimme -- unohtaen tohtori Wattsin ja hänen pienen hyvän neuvonsa
--- kuorsaavat vielä vuoteillaan. Te olette viisas nainen, rouva!"
-
-Rouva Braxfield naurahti, paljastaen valkoiset hampaansa ja saattaen
-kuoppaisen leukansa nytkähtelemään.
-
-"Noh, sen asian laita lienee niin ja näin, herra Fransemmery", vastasi
-rouva Braxfield keimaillen. "Ehkäpä minäkin nukkuisin kuorsaten --
-aina en silti kuorsaa, enpä vainkaan -- vuoteessani, jos voisin.
-Te nousette aikaisin, koska pidätte siitä -- minä taas siksi, että
-minulla on yhtä ja toista puuhattavaa. Jos minulla olisi kolme
-voimakasta naispalvelijaa kuten teillä, en minä nousisi ylös aamuisin
-kello viideltä, enkä vielä kuudeltakaan, sen vakuutan -- en vainkaan!
-Nukkuisin mielelläni paljon myöhempään kuin saan."
-
-"Siinä tapauksessa, rouva", sanoi Fransemmery, "minä tekisin niin
-taikka näin. Joko hankkisin taloon rotevan palvelustytön tai vaatisin
-neiti Poppya nousemaan ylös aikaisemmin kanoja ruokkimaan."
-
-Rouva Braxfield heitti jyväntähteet vasustaan kananpojille ja siirtyi
-lähemmäksi aitausta.
-
-"Niinpä kyllä", sanoi hän. "Poppy ei ole ensinkään aamu-uninen eikä
-haluton askarteluun. Mutta hän on poissa juuri nyt, vierailemassa
-erään vanhan koulutoverinsa luona, niin että minä olen yksin. Muuten
-minä toivoisin, herra Fransemmery, etten lainkaan olisi saanut tyttöä
-vaivakseni -- niistä on enemmän huolta kuin hyötyä. Muuan naishenkilö
-käy tietysti joka päivä täällä tekemässä karkeat työt -- kaikesta
-muusta me selviydymme vallan hyvin Poppyn kanssa. Mutta en tiedä, miten
-käy, kun Braxfield tulee tänne asustamaan -- miehen laita on toisin, ja
-meidän täytyy kai ottaa palvelija tai pari, kun hän siirtyy tänne."
-
-"Aikooko hän sitten siirtyä piankin?" kysyi Fransemmery, joka kuunteli
-halukkaasti kyläjuoruja. "Saanut tarpeeksi palveluksesta, vai mitä?"
-
-"Hän ei eroa niin kauan kuin sir Anthony elää", vastasi rouva Braxfield.
-
-"Sikäli kuin olen kuullut ei hän eläne enää kauan", huomautti
-Fransemmery. "Kun eilen aamulla käväisin kartanossa tiedustelemassa
-hänen vointiaan, kuten teen joka päivä, kertoi Markenmoren neiti
-minulle, että tohtorien lausuntojen mukaan hänen isänsä päivät voivat
-päättyä millä hetkellä hyvänsä."
-
-"Sir Anthony on hyvin vanha mies, herra Fransemmery", sanoi rouva
-Braxfield. "Hän oli miltei kuudenkymmenen ikäinen mennessään toisiin
-naimisiin. Mutta olkoonpa hänen elämänsä vielä pitkä tai lyhyt,
-Braxfield pysyy hänen rinnallaan loppuun asti."
-
-"Vanha uskollinen kunnon palvelija, se Braxfield", huomautti
-Fransemmery. "Niin -- kun hän muuttaa tänne, niin aika hauskan pesänpä
-olette hänelle valmistanutkin! Onnen poika -- hauska koti, hurmaava
-ympäristö ja -- Etelä-Englannin kaunein nainen! Vai mitä, rouva?"
-
-"Herra siunatkoon, herra Fransemmery, millainen imartelija te olette!"
-sanoi rouva Braxfield naurahtaen itsetietoisesti. "Menkää tiehenne --
-muuten puhutte minun pääni ympäri."
-
-Fransemmery naurahti ja lähti pois. Hänellä oli tapana kiusoitella
-ihmisiä ja hän nautti siitä suuresti; se piti häntä hyvällä tuulella.
-Nyt hän oli aivan loistavassa vireessä ja alkoi vihellellä mennessään
-Woodlandin huvilan ohi ja astellessaan sen takana kohoaville lakeille
-kukkuloille. Mutta hän ei päässyt vielä pitkällekään keväisellä
-nurmikolla, kun hänen vihellyksensä taukosi äkkiä. Noin sadan yardin
-päässä hänen edessään, hieman vasemmalla leveästä ruohottuneesta
-polusta, joka johti Markenmoren kartanosta Mitbourneen, kukkuloiden
-toisella puolen sijaitsevaan kylään, oli syvänne, jota paikkakunnalla
-nimitettiin Markenmoren notkelmaksi. Itse asiassa se oli jo aikoja
-sitten hylätty liitukaivos, tavattoman lavea, mutta sen jälkeen kun
-siellä oli lakattu työskentelemästä satakunta vuotta sitten, sen pohjan
-olivat peittäneet kokonaan kanervat ja sinivattupensaat, joiden yllä
-kasvoi tiheälti Skotlannin mäntyjä, ja paikka oli nyt yhtä yksinäistä
-kuin villiäkin erämaata. Mutta tällä kertaa se ei ollut yksinäinen.
-Muutaman Skotlannin männyn luona, aivan lähellä suurta kanervamätästä,
-seisoskeli miehiä -- joista Fransemmery tunsi erään virkapuvustaan
-heti Markenmoren kylän poliisiksi, toisen taas samettitakistaan sir
-Anthony Markenmoren metsänvartijaksi; kolmas oli maatyöläinen, jonka
-Fransemmery kohtasi usein aamulla, kun mies harppoi kukkuloiden poikki
-työmaalleen kylään.
-
-Mutta yksistään se, että Fransemmery näki nämä kolme miestä, ei
-saattanut häntä keskeyttämään iloista vihellystään ja pidättämään
-hengitystään. Hän tunsi nuo kolme miestä -- hän oli nähnyt heidät
-monesti ennenkin. Mutta heidän liikahdellessaan hän äkkäsi, että heidän
-jaloissaan lepäsi joku tuntematon. Tuo joku näytti olevan mies, se
-makasi selällään, liikkumattomana, verhottuna jollakin vaatteella,
-takilla tai vaipalla, joka oli huolellisesti vedetty liikkumattoman
-olennon ylitse. Ja äkillinen tunne, jota Fransemmery tuskin käsitti,
-saattoi hänet laskeutumaan notkelmaan, nyt varsin vakavana ja
-vaiteliaana.
-
-Kyläpoliisi, teräväkatseinen mies, joka kerran oli uskonut
-Fransemmerylle, että hänellä oli kunnianhimoisia pyrkimyksiä ja että
-hän aikoi sentähden kohota virkaurallaan, kiiruhti Fransemmeryä
-vastaan. Hänen kasvoillaan oli paljonpuhuva ilme, ja hän pudisti hiukan
-päätänsä kohottaessaan kätensä suippokärkisen lakkinsa reunaan.
-
-"Mitä tämä kaikki merkitsee?" kysyi Fransemmery hillityllä äänellä.
-"Jotakin vialla?"
-
-"Jotakin pahasti vialla, sir", vastasi poliisi. Hän astui lähemmäksi ja
-kääntyi, viitaten peitettyyn ruumiiseen. "Siellä on kuollut herrasmies,
-sir. Ammuttu läpi pään -- mutta en tiedä, sir, onko kysymyksessä
-murha vai itsemurha. Luullakseni murha -- tavalla tai toisella, sillä
-revolveria ei ole löydetty läheltä. Mutta murha on tehty revolverilla."
-
-"Hyvä Jumala!" huudahti Fransemmery. "No mutta -- kuka hän on?"
-
-Poliisi loi Fransemmeryyn terävän katseen.
-
-"En tiedä, sir", vastasi hän. "Minä olen ollut täällä vasta kolme
-vuotta, enkä niin ollen tietystikään tunne häntä. Mutta nuo toiset
-kaksi, he tuntevat: Guy Markenmore, sir."
-
-Fransemmery säpsähti.
-
-"Mitä!" huudahti hän. "Sir Anthonyn vanhin poikako? Ettehän vain
-tarkoittane häntä."
-
-"Niin he sanovat, sir, ja he tuntevat hänet vallan hyvin", vastasi
-poliisi. "Tuo kyntömies, Hobbs, löysi hänet. Hän riensi nopeasti
-metsänvartijan majalle ja minun luokseni, ja me lähdimme tänne heti.
-Mutta sitä ennen soitin puhelimella Selcasteriin, ja poliisipäällikkö
-itse on tulossa tänne -- hänen ilmoitettiin lähtevän heti liikkeelle
-lääkärin kanssa. Tulkaa katsomaan häntä, sir."
-
-Fransemmery karkaisi luontonsa tätä ikävää tehtävää varten ja astui
-lähemmäksi. Metsänvartija ja työläinen kohottivat lakkejaan; poliisi
-veti syrjään vaipan, jonka työmies oli ottanut hartioiltaan ja
-levittänyt kuolleen yli. Ja Fransemmery kumartui ihmetellen, mitä tämä
-kaikki merkitsi.
-
-Todellakin kuollut, ajatteli hän. Ja todella rauhallinen. Tyynet,
-verettömät kasvot, joilla ei ollut hymyä eikä vihaista ilmettä -- vain
-hienopiirteiset kulmakarvat hieman ryppyyn vetäytyneet, silmissä hieman
-hämmästynyt katse. Muuten, niin hiljaa...
-
-"Tässä on kai tapahtunut murha, sir", kuiskasi poliisi, "ja luoti on
-ammuttu aivan läheltä. Katsokaas -- iho hänen ohimoillaan on hieman
-kärventynyt. Ja --"
-
-"Ne tulevat", sanoi metsänvartija äkkiä. "Niitä on pari kolme."
-
-Fransemmery suoristautui ja katsoi kukkuloille. Rattaat, jotka kiitivät
-eteenpäin hyvää vauhtia, lähenivät ruohottunutta polkua Selcasterista
-käsin, jonka tuomiokirkon pitkä torni näkyi kukkuloiden ja vanhan
-kaupungin välillä olevien metsien yli. Nopeasti nousevan auringon
-paisteessa hän huomasi poliisikomisarion sinisen hopeakoristeisen
-virkapuvun kimaltelevan, ja rattaat, joita ajoi poliisikersantti,
-näyttivät olevan täynnä miehiä, kuten metsänvartija oli sanonut. Ja
-tuossa tuokiossa ne huristivat ylös nurmikolle notkelman reunalle,
-ja poliisikomisario, sotilaallisen näköinen, keski-ikäinen mies,
-hypähti alas rattailta ja riensi kiireesti kahden muun miehen
-seuraamana, joista toinen oli poliisilääkäri, toinen ilmeisesti etsivä,
-skotlanninmäntyjen alla seisoskelevan pienen ryhmän luo. Hän nyökkäsi
-herra Fransemmerylle, jonka kaikki tunsivat näillä main, ja kääntyi
-tuikeana kyläpoliisin puoleen.
-
-"Kuka löysi tämän miehen?" kysyi hän nopeasti.
-
-Maatyöläinen astui esille ilmeisen vastahakoisesti.
-
-"Minä, sir!" vastasi hän. "James Hobbs -- työssä herra Marrowilla."
-
-"Milloin -- ja miten?" kysyi poliisikomisario.
-
-"Noin tunti sitten, sir -- ehkä vähän enemmänkin", vastasi Hobbs.
-"Menen tätä tietä joka aamu työhön. Katseeni osui häneen kulkiessani
-tuolla kukkulalla, ja tulin alas vilkaisemaan häneen. Silloin näin,
-että hän oli kuollut, ja sitten peitin hänet päällystakillani ja
-juoksin kylään ilmoittamaan asiasta poliisille."
-
-"Oliko hän kuollut, kun löysitte hänet?" kysyi komisario.
-
-"Huomasin, että hän oli ihkasen kuollut, sir! Kosketin hänen kättään ja
-kasvojaan -- ne olivat kylmät kuin kivi, kummatkin."
-
-Komisario kääntyi poliisilääkärin puoleen, joka astui eteenpäin ja veti
-viitan syrjään. Hän kumartui alas ja tarkasteli pikaisesti ruumista;
-sitten hän nousi ja puhui päättävällä äänellä.
-
-"Hän on ollut kuolleena, käsittääkseni, kaksi tai kolme tuntia -- ehkä
-vähän kauemminkin", sanoi hän. "Ammuttu kuoliaaksi -- revolverilla
-todennäköisesti."
-
-"Onko löydetty mitään ampuma-asetta?" kysyi komisario kyläpoliisilta.
-
-"Ei mitään, sir. Olen tutkinut tarkasti ympäristön. -- Täällä ei ole
-mitään."
-
-"Siis murha!" mutisi komisario. Hän astui lähemmäksi ja silmäili
-tarkoin kuollutta. "Minusta näyttää, että hän on herra Guy Markenmore",
-sanoi hän katsahtaen metsänvartijaan ja poliisiin. "Minä en ole koskaan
-nähnyt häntä, ymmärrättehän -- hän oli poistunut täältä ennenkuin minä
-tulin Selcasteriin."
-
-"Hän on Guy Markenmore, epäilemättä", sanoi poliisilääkäri. "Minä
-tunsin hänet vallan hyvin. Hän on muuttunut vain vähän. Tietysti tekin
-tunsitte hänet", jatkoi hän katsoen metsänvartijaan. "Tunnetteko nyt
-hänet?"
-
-"Kyllä, tunnen hänet, sir", huudahti metsänvartija. "Hän on herra
-Guy, ihan varmasti, hän se on! Minä tuntisin hänet vaikka missä --
-miesparan!"
-
-Poliisikomisario katseli ympärilleen. Hänen silmänsä sattuivat
-Markenmoren kartanoon, joka kohosi jalaviensa ja pyökkiensä keskeltä
-noin kilometrin päässä viettävän rinteen alla. Hän ravisti päätänsä.
-
-"Tämä on ikävä juttu", mutisi hän. "Kuka ihmeessä on voinut hautoa
-mielessään hänen murhaamistaan? Ollut poissa -- seitsemän vuotta, eikö
-niin? No, hänet on korjattava pois, ja meidän täytyy ilmoittaa asiasta
-heti ruumiintarkastajalle. Blick", jatkoi hän kääntyen etsivän puoleen,
-"huolehtikaa te siitä. Lähettäkää noutamaan kylästä apua -- toimittakaa
-ruumis kartanoon; tutkinto voidaan pitää siellä. Käskekää tuon Hobbsin
-kiiruhtaa alas kylään -- lähettäkää Walshaw rattailla takaisin
-Selcasteriin noutamaan lisää poliiseja -- ja tutkikaa perinpohjin
-kaikki jäljet täällä ja niin edespäin. Tohtori, tahtoisitteko te jäädä
-tänne hetkiseksi ja tulla heidän kanssaan kartanoon, kun he voivat
-lähteä kuljettamaan häntä pois? -- Tietysti te haluatte toimittaa
-tarkemman tutkimuksen. No niin -- meidän tehtäväksemme jää uutisen
-ilmoittaminen perheelle. Herra Fransemmery, te kai tunnette heidät
-kaikki tyyni -- lähtisittekö te minun mukaani? Surullinen tehtävä,
-mutta joka tapauksessa täytettävä."
-
-Fransemmery nyökkäsi ja lähti yhdessä poliisikomisarion kera nopein
-askelin kukkuloiden poikki. Jonkun aikaa he kävelivät vaiteliaina;
-komisario keskeytti hiljaisuuden.
-
-"Sir Anthony kuuluu olevan kuoleman kielissä", sanoi hän. "Tämä -- oh,
-mitä se on?"
-
-Miehet pysähtyivät katsellen toisiinsa. Sitten, ymmärtäen kumpikin, he
-kääntyivät äkisti laaksoon päin. Markenmoren kirkon tornista kuului
-kellon mahtava, kaikuva kumahdus; hetkisen kuluttua kumahdus toistui.
-
-"Kuolinkellot!" mutisi poliisikomisario. "Niin ollen -- sir Anthony
-Markenmore on mennyt manan majoille!"
-
-
-
-
-VIIDES LUKU
-
-Syytettynä
-
-
-Kuunnellen vastoin tahtoaankin kuolinkellojen yksitoikkoista soittoa
-nuo kaksi miestä menivät notkotien poikki, jolla Fransemmery oli
-käydä sipsutellut vasta tunti sitten hyvällä tuulella, saattamatta
-aavistaakaan murhenäytelmää ja mielipahaa, ja suuntasivat kulkunsa
-aurinkoisen puiston poikki Markenmoren kartanoon päin. Kotvan aikaa
-kumpikin oli vaiti: molemmat askartelivat omissa ajatuksissaan. Mutta
-äkkiä poliisikomisario kääntyi kumppaniinsa.
-
-"Merkillistä, herra Fransemmery", sanoi hän, "että jos sir Anthony
-on kuollut -- enkä minä epäile sitä lainkaan, sillä kylässä ei ole
-ketään muuta, jolle tarvitsisi soittaa kuolinkelloja -- häntä ja hänen
-vanhinta poikaansa on kohdannut kuolema samana aamuna! Ja nyt siirtyy
-arvonimi kai herra Harry Markenmorelle -- tietysti."
-
-Mutta Fransemmery oli ollut omissa aatoksissaan ja pudisti päätänsä.
-
-"Kenties", vastasi hän ikäänkuin epäillen.
-
-"Mitä?" sanoi poliisikomisario. "Mutta miksi kenties? Hän on sen lähin
-perijä, eikö totta?"
-
-"Kyllä", vastasi Fransemmery. "Guy Markenmore kuului jättäneen kotinsa
-seitsemän vuotta sitten, eikä hän ole käväissyt siellä kertaakaan
-sen jälkeen -- sen verran tiedän. On kuitenkin mahdollista, että Guy
-Markenmore on näiden vuosien aikana mennyt naimisiin -- se on varsin
-todennäköistä. Ja siinä tapauksessa, jos hänellä sattuisi olemaan
-poika, arvonimi -- ja tilukset, sillä sivumennen sanoen olen kuullut,
-että Markenmoren kartano on ehdoton perintötila -- joutuisivat hänen
-pojalleen. Siitä on tietysti otettava selvä."
-
-"Tässä on paljonkin selvitettävää", mutisi poliisikomisario. "En
-olisi saattanut uneksiakaan, että Guy Markenmore murhattaisiin! Mutta
-minkätähden? Nähtävästi hän on palannut vanhaan kotiinsa -- kutsuttu
-kai katsomaan isäänsä -- ja sitten hänet löydettiin täältä kuoliaaksi
-ammuttuna, aivan ensiksi tänä aamuna! Tämä antaa aimo lailla puuhailua.
-Onneksi oli tuo Blick-miekkonen luonani Selcasterissa, kun sain kuulla
-uutisen, ja minä hoputin hänet heti liikkeelle hotellistaan ja toin
-tänne muassani."
-
-"Kuka on Blick?" kysyi Fransemmery.
-
-"Rikosasiain etsivä", vastasi komisario. "Nokkelimpia miehiä, mitä
-New Scotland Yardin osastolla nykyisin on -- jo etsiväkomisario, ja
-todennäköisesti hän kohoaa vieläkin korkeammalle. Hän on oleskellut
-parisen päivää Selcasterissa tutkimassa erästä ryöstöjuttua, joka
-on tuottanut meille aika paljon vaivaa -- nytpä minä jätänkin hänen
-käsiinsä tämän asian. Siitä päättäen, mitä olen jo nähnyt omin silmin
--- ja mitä olen kuullut hänestä aikaisemmin -- hänellä on kaikki
-vainukoiran ominaisuudet ollakseen ihminen."
-
-"Luulenpa, että hän tulee tarvitsemaan niitä", huomautti Fransemmery.
-"On varsin todennäköistä, että tämänaamuisen tihutyön taakse kätkeytyy
-aivan poikkeuksellinen salaisuus, eikä tapahtumapaikalla ole nähtävästi
-minkäänlaisia jälkiä. Mutta pian saanemme kuulla asiasta enemmän."
-
-He kävelivät nyt ylös ajotietä, lähestyen kartanoa sen julkipuolelta;
-tullessaan noin sadan metrin päähän pengermältä he näkivät pitkän
-miehen ilmaantuvan pensaikkojen keskeltä, astuvan pääovelle ja menevän
-sisään.
-
-"En ihmettelisi, vaikka tuo mies olisi John Harborough
-Greycloisterista, isosta kartanosta kylän toisella laidalla", sanoi
-Fransemmery. "Kuulin emännöitsijältäni eilisiltana, että hän on
-vihdoinkin tullut kotiin. Kuten Guy Markenmore, on hänkin ollut poissa
-pitkän aikaa -- yhtä kauan kaiketi. Seitsemän vuotta -- metsästämässä,
-ampumassa petoeläimiä, kaikilla maailmankolkilla. Minä en ole koskaan
-tavannut häntä, ettekä kai tekään."
-
-"Olen kuullut hänestä", vastasi poliisikomisario. "Hän on osakkaana
-suuressa pankkiyhtiössä -- Harborough, Chettle ja Fairweather, eikö
-niin?"
-
-"Kyllä, mutta hän on passiivisena osakkaana", sanoi Fransemmery. "Hän
-ei ole koskaan ottanut aktiivisesti osaa yhtiön liiketoimintaan. Hyvin
-rikas mies, mikäli olen kuullut. No niin, täällä me nyt olemme -- mutta
-toivon, että olisimme tulleet millä muulla asialla hyvänsä kuin tällä."
-
-Markenmoren kartanon pääovi oli auki, ja sisällä eteishallissa kaksi
-uutta tulokasta havaitsi pikku ryhmän -- pitkän miehen, jonka he olivat
-juuri nähneet, sekä virkamieheltä näyttävän, vanhemmanpuoleisen miehen
-ja Braxfieldin.
-
-"Täällä on Chilford, sir Anthonyn asianajaja, jo täällä", kuiskasi
-poliisikomisario astuessaan sisälle yhdessä Fransemmeryn kanssa
-kursailematta. "Meidän olisi parasta ilmoittaa asiamme hänelle
-ennenkuin annamme pojan ja tytön tietää siitä mitään. Onneksi en näe
-heitä kumpaakaan täällä."
-
-Eteishallissa olevat kolme miestä katselivat tarkasti poliisikomisarion
-puolisotilaallista virkapukua, selvästi hämmästyneinä; vanhin miehistä
-astui kiireesti lähemmäksi. Poliisikomisario loi häneen varoittavan
-katseen ja alkoi puhua ensiksi.
-
-"Ovatko nuoret jossakin lähettyvillä, Chilford?" kysyi hän. "Eivät?
-Pyytäkää Braxfieldia ohjaamaan meidät johonkin huoneeseen pariksi
-minuutiksi -- missä saamme olla yksin." Hän kumartui ja kuiskasi
-asianajajan korvaan. "Muuan ikävä uutinen."
-
-Chilford tuijotti ikäänkuin hän ei olisi käsittänyt toisen sanoja; hän
-kuiskasi vuorostaan Braxfieldille; vanha isännöitsijä aukaisi erään
-oven ja ohjasi seuran hämärään huoneeseen, erääseen niistä Markenmoren
-kartanon monissa huoneista, joita harvoin käytettiin. Hän aikoi juuri
-sulkea oven heidän jälkeensä, kun poliisikomisario kutsui hänet
-takaisin.
-
-"Älkää menkö, Braxfield", sanoi hän. "Tulkaa sisään, sulkekaa ovi.
-Olenko oikeassa olettaessani, että teidän vanha herranne on kuollut?"
-jatkoi hän viitaten isännöitsijää yhtymään seuraan. "Herra Fransemmery
-ja minä kuulimme kuolinkellojen soittoa, minkä takia ajattelimme --"
-
-"Sir Anthony kuoli nukkuessaan varhain tänä aamuna", vastasi Braxfield
-murheellisena. "En voi sanoa tarkalleen mihin aikaan."
-
-"No niin, minä haluaisin tehdä teille pari kysymystä, Braxfield",
-jatkoi poliisikomisario. "Oliko herra Guy Markenmore täällä?"
-
-"Täällä, sir? Isänsä kuollessako? Ei -- ei, hän ei ollut."
-
-"Onko hän ollut täällä? Oliko hän täällä eilen?"
-
-"Herra Guy Markenmore, sir -- sir Guy, kuten häntä nyt on nimitettävä,
-puhuakseni vilpittömästi -- oli täällä eilisiltana. Hän viipyi täällä
-vain hetkisen -- lähti pois puoli yhdentoista ajoissa, sir."
-
-"Lähti, minne?"
-
-"Sitä en voi tarkalleen sanoa, sir. Hänen oli määrä tavata joku näillä
-tienoin, mutta en tiedä, kuka tuo henkilö oli. Hän aikoi, sir --
-sir Guy -- nousta varhaiseen aamujunaan Mitbournessa matkustaakseen
-Lontooseen."
-
-Poliisikomisario katsahti Fransemmeryyn.
-
-"Markenmoren notkelma on Mitbourneen vievän vuoripolun varrella",
-kuiskasi hän sivuun. "Ettekö sitten ole nähnyt häntä tai kuullut
-hänestä mitään sen jälkeen, kun hän lähti täältä kello puoli
-yksitoista, Braxfield?" jatkoi hän kääntyen jälleen vanhaan
-isännöitsijään päin. "Ette kuullut -- mitään?"
-
-"Minäkö, sir? En, sir. En nähnyt enkä kuullut."
-
-"Mitä tämä kaikki merkitsee?" kysyi asianajaja äkkiä. "Onko jotakin
-tapahtunut?"
-
-"Parasta lienee, että kerron teille kaikki avoimesti", vastasi
-poliisikomisario. Hän katsahti ovelle ja alensi ääntään. "En tahdo
-pelästyttää nuoria", sanoi hän. "Teidän on ilmoitettava heille
-varovaisesti, Chilford, koska te olette perheen asianajaja. Asian
-laita on sellainen, että Guy Markenmoren ruumis on löydetty, tuolta
-ylängöltä, paikasta, jota nimitetään Markenmoren notkelmaksi --"
-Braxfield päästi tuskanhuudahduksen. Hänen tavallisesti punakat
-kasvonsa kalpenivat.
-
-"Ruumis!" huudahti hän. "Niin ollen --"
-
-"Rohkeutta, ystäväni!" sanoi komisario. "Pysykää tyynenä! Niin -- hän
-on kuollut ja minä pelkään -- todellakin -- ei ole epäilystäkään --
-hänet on murhattu!"
-
-Braxfield puhkesi kyyneliin. Mutta Fransemmery, tarttuen ystävällisesti
-vanhaa miestä käsivarteen, talutti hänet syrjään erääseen
-ikkunasyvennykseen rauhoitellen häntä. Tällä välin poliisikomisario
-kertoi nopeasti aamuiset tapaukset Chilfordille ja Harboroughille.
-Asianajajan vakavat kasvot kävivät entistäänkin vakavammiksi.
-
-"Voitteko sanoa varmasti -- näkemänne perusteella -- että kysymyksessä
-on murha?" kysäisi hän viimein.
-
-"En epäile vähääkään", vakuutti poliisikomisario. "Murha! Meidän
-on otettava tarkka selvä siitä, mitä hän toimi ja puuhaili puoli
-yhdestätoista eilen illalla varhain tähän aamuun. Poliisilääkärin
-lausunnon mukaan hänet on ammuttu kello neljän ajoissa. Mitä hän
-teki -- missä hän oli -- tuona väliaikana? Te asutte Markenmoressa,
-Chilford. Eikö niin?"
-
-"Lähellä sitä", vastasi Chilford, "mutta hän ei käynyt luonani, jos
-sitä ajattelette. En tietänyt, että hän oli käynyt täällä, ennenkuin
-sain kuulla siitä vasta äsken."
-
-"Minä oletan, ettei hän käynyt tapaamassa teitäkään, herra Harborough?"
-kysyi poliisikomisario.
-
-"Ei", sanoi Harborough. "Ei todellakaan."
-
-"Minä luulin, että te kaiketi tunsitte toisenne ennenkuin hän lähti
-matkoille", sanoi poliisikomisario. "No niin, tässä on paljon tehtävää,
-Chilford; teidän pitäisi mennä kertomaan asiasta hänen veljelleen ja
-sisarelleen ja valmistaa heitä. Hänen ruumiinsa tuodaan tänne -- tuossa
-tuokiossa -- ja tutkinto pidetään täällä. Ilmoittakaa heille asia --
-saakoot he tietää."
-
-Chilford nyökkäsi ja poistui ääneti huoneesta. Braxfield tuli takaisin
-kuivaten silmiänsä.
-
-"Suonette anteeksi liikutukseni, herra", sanoi hän. "Olen palvellut
-neljäkymmentä vuotta tässä perheessä, ymmärrättehän -- kuin omassani,
-niin sanoakseni. Tulkaa vierashuoneeseen, herrat, tehkää hyvin - siellä
-roihuaa iloinen valkea takassa; tätä huonetta ei käytetä milloinkaan,
-ja täällä onkin liian kylmä."
-
-Nuo kolme miestä seurasivat vanhaa isännöitsijää eteishallin poikki
-samaan huoneeseen, jossa Harborough oli keskustellut Harryn ja
-Valencian kanssa edellisenä iltana. Ja sinne saapuivat pian senjälkeen
-veli ja sisarkin Chilfordin seurassa. Luotuaan vain yhden ainoan
-silmäyksen heidän kasvoihinsa poliisikomisario kääntyi Fransemmeryn
-puoleen, päästäen helpotuksen huokauksen.
-
-"Hyvä!" kuiskasi hän. "Kylmiä kuin kurkut! He osaavat hallita
-tunteitaan -- vanhan veren ja hyvän kasvatuksen varma tunnusmerkki, se!
-Samaa lajia kuin tekin, Fransemmery, oikeata ainesta!"
-
-Sitten hän huomasi selittävänsä tyynesti tapahtumia Harrylle ja
-Valencialle, jotka kuuntelivat tarkkaavasti, käsittäen pienimmätkin
-hänen mainitsemansa sivuseikat.
-
-"Nyt", lopetti hän katsoen vuoroon kumpaankin, "on ensimmäisenä
-tehtävänä ottaa selvä siitä, missä teidän veljenne oli kello puoli
-yhdestätoista, jolloin hän lähti täältä, kuten isännöitsijänne kertoi
-minulle, varhaiseen aamuun. Tiedättekö te jotakin?"
-
-"En mitään", sanoi Harry. "Hän ei ilmoittanut meille mitään."
-
-Mutta Valencia pudisti päätänsä.
-
-"Ei aivan niinkään", sanoi hän. "Hän kertoi meille jotakin. Etkö
-muista, Harry-juuri vähän ennen lähtöään?"
-
-"Ei mitään varmaa", vastasi Harry. "Minä en saanut minkäänlaista varmaa
-käsitystä."
-
-"Mitä hän kertoi teille, neiti Markenmore?" tiedusteli poliisikomisario.
-
-"Muistan kaikki", vastasi Valencia. "Hän sanoi, että hänen täytyi
-mennä, koska hänen oli suoritettava jokin liikeasia lähistöllä. Hän
-sanoi illallisen odottavan itseään siellä, mihin hän menisi. Mutta --
-siinä oli kaikki."
-
-"Ei viittaustakaan siitä, mihin hän aikoi mennä -- tai kenet hänen piti
-tavata?"
-
-"Ei vähintäkään!"
-
-Seurue hajaantui senjälkeen pikku ryhmiin. Harborough ja Fransemmery
-vetäytyivät erääseen huoneen nurkkaan, Chilford ja Harry toiseen;
-poliisikomisario ja Valencia jäivät takan ääreen keskustellen matalalla
-äänellä. Äkkiä ovi lennähti auki ja Braxfield, kyyneleet vielä
-silmissä, ilmoitti puolittain kuiskaavalla äänellä:
-
-"Rouva Tretheroe!"
-
-Kaikki käännähtivät katsomaan, kun rouva Tretheroe -- joka ei ollut
-unohtanut sopivaisuussääntöjä, vaan esiintyi muodinmukaisessa,
-pikimustassa puvussa -- astui kiireesti huoneeseen ja riensi Valencian
-luo. Vain eräs mies seurueessa kiinnitti huomiotaan paitsi rouva
-Tretheroeen myös lähimpään kumppaniinsa: Fransemmery, samalla kun hän
-loi hurmaavan kauniiseen rouva Tretheroeen nopean, ihailevan katseen,
-teki tarkkanäköisenä sen havainnon, että John Harborough ei ainoastaan
-säpsähtänyt nähdessään rouva Tretheroen, vaan myös kalpeni, punastui
-sitten ja kalpeni uudestaan, puristaen yhteen lujat huulensa. Toinenkin
-huoneessa olijoista näki kaiken tämän -- Valencia.
-
-Mutta rouva Tretheroe ei nähnyt mitään -- tai ei ollut näkevinään.
-Hän oli ilmeisesti kiihdyksissä; hänen poskensa hehkuivat tavallista
-enemmän; hänen huulensa olivat hieman raollaan; hän näytti, ajatteli
-ainakin kolme huoneessa olevista miehistä, tulleen pikemminkin
-vastaanottamaan onnitteluja kuin esittämään surunvalitteluja. Mutta
-lähestyessään Valenciaa hänen herkille kasvoilleen levisi sopiva säälin
-ilme.
-
-"Valencia-parkani!" sanoi hän hiljaisella, mielittelevällä äänellä.
-"Isä-kultasi! -- tulin heti kohta, kun olin kuullut, ilmaisemaan
-sinulle ja Harrylle, kuinka suruissani olen, ja katsomaan voisinko
-tehdä mitään. Mutta -- odotittehan sitä, ettekö odottaneetkin? --
-ja hän oli kovin vanha, todellakin. Ja toinen asia -- tietysti te
-ilmoitatte heti sir Guylle -- mitä -- ihan totta, Valencia, näin Guyn
-viime yönä senjälkeen -- sen jälkeen kun lähdin täältä, muistattehan
--- ja -- no niin, hän on muuttanut suunnitelmiaan, ja jos lähetätte
-kirjeitä Lontooseen hänen antamallaan osoitteella, niin muutamiin
-päiviin ne eivät saavu hänen käsiinsä. Mutta minä tiedän, mistä hänet
-voidaan löytää -- mutta eikö olisi parasta, että sähköttäisitte hänelle
-heti? Te tapaatte --"
-
-Hän oli puhunut niin nopeasti, ettei Valencia eikä kukaan muukaan
-voinut saada suunvuoroa. Mutta kun hän nyt veti käsilaukustaan esille
-paperilappusen, huudahti Harry Markenmore kiihkeästi ja hieman
-kiukkuisesti:
-
-"Vaientakaa hänet, kuka hyvänsä! Kertokaa hänelle!"
-
-Chilford siirtyi takan ääreen viitaten kädellään hillitsevästi.
-
-"Rouva Tretheroe!" sanoi hän levollisesti. "Minä -- te ette tiedä
-vielä, mitä on tapahtunut tänä aamuna. Kuulkaahan. Sir Anthony ei ole
-ainoa, joka on kuollut -- hänen poikansakin on kuollut. Hän --"
-
-"Pitäkää varanne!" huudahti Fransemmery seuraten tarkasti rouva
-Tretheroeta. "Hän pyörtyy!"
-
-Poliisikomisario ojensi kätensä, mutta rouva Tretheroe sysäsi sen
-syrjään. Veri pakeni hänen huuliltaan; hänen silmänsä säihkyivät, kun
-hän loi ne Chilfordiin.
-
-"Kuollut?" sanoi hän kiivaasti. "Guy Markenmore! Kuollut! Se on
-valhetta!"
-
-"Ikävä kyllä se on ehdottomasti totta", lausui Chilford melkein
-suuttuneena ja hieman ynseästi. "Guy Markenmore löydettiin kuolleena
-tänä aamuna Mitbournen tien varrelta, eikä ole epäilystäkään, että
-hänet on murhattu."
-
-Rouva Tretheroe hengitti raskaasti ja lysähti isoa pöytää vasten, joka
-täytti huoneen keskiosan. Nojaten raskaasti siihen hän kohotti käden
-kaulalleen ikäänkuin hän olisi ollut tukehtumaisillaan. Hänen silmänsä,
-joiden ilme muuttui hurjaksi ja epätoivoiseksi, siirtyivät kasvoista
-toisiin; lopulta ne pysähtyivät Harboroughiin, joka katseli häntä
-tarkasti. Ja päästäen sitten huudon, joka muistutti puoliksi kirkaisua,
-hän nosti kätensä vielä korkeammalle osoittaen Harboroughiin.
-
-"Murhattu?" sanoi hän. "Guy -- murhattu? Siinä tapauksessa -- siinä
-tapauksessa -- tuossa on se mies, joka murhasi hänet! -- Tiedän sen!
-Uskallatko sanoa, ettet murhannut, John Harborough! Sinä tiedät sen
-tehneesi! Sinä uhkasit -- seitsemän vuotta sitten tappaa hänet milloin
-hyvänsä ja missä hyvänsä hänet kohtaisit ensi kerran -- ja nyt -- nyt
-sinä olet tehnyt sen! Guy? -- Kuollut? -- Minä -- voi, Jumalani --
-minä -- minä lupasin -- viime yönä -- vasta joku tunti sitten -- mennä
--- mennä naimisiin hänen kanssaan! Meidän -- Valencia! -- meidän piti
-mennä naimisiin heti!"
-
-"Nyt hän pyörtyy todella!" mutisi Fransemmery. "Hyvä Jumala --
-millaisia paljastuksia!"
-
-Hän hypähti paikaltaan, kun rouva Tretheroe kaatui raskaasti lattialle,
-voihkaisten vihlovasti; Chilfordin ja Valencian avulla hän sai viedyksi
-hänet huoneesta ja lähetti Braxfieldin noutamaan emännöitsijää. Jättäen
-tämän ja Valencian vaalimaan rouva Tretheroeta hän palasi Chilfordin
-kanssa toisten luo. Poliisikomisario seisoi kädet selän takana nojaten
-suurta uuninreunusta vasten; Harborough katseli häntä hyvin kalpeana
-suoraan silmiin pöydän takaa; Harry Markenmore seisoi vähän syrjempänä
-silmäillen epäilevästi toisesta toiseen.
-
-"Törkeä -- mutta ehdottoman varma syytös, herra Harborough", puhui
-poliisikomisario parhaillaan. "Hän ei näyttänyt epäröivän vähääkään
-tehdessään sen!"
-
-"Näittehän, että hän teki sen hyvin kiihtyneessä mielentilassa", sanoi
-Harborough. "Ja -- syvästä -- surusta."
-
-"Juuri sellaisina hetkinä -- olen tullut sen huomaamaan -- totuus
-ilmaistaan ajattelematta", huomautti komisario kuivasti. "Mutta koska
-hän puhui asiasta meidän kaikkien läsnäollessa, niin etteköhän antaisi
-minulle jonkinlaista selitystä omasta puolestanne. Oletteko koskaan
-lausunut sellaista uhkausta, josta hän puhui? -- Oletteko uhannut
-tappaa Guy Markenmoren, milloin ja missä hyvänsä hänet ensi kerran
-kohtaisitte?"
-
-Chilford rykäisi kuivasti ja anteeksipyytävästi.
-
-"Minä en ole herra Harboroughin asianajaja", sanoi hän, "mutta jos
-olisin, niin neuvoisin häntä ehdottomasti jättämään vastaamatta tuohon
-kysymykseen, herra komisario. Käsitättehän."
-
-"Tämä ei ole lakitupa", tiuskasi poliisikomisario. "Tämä on
-yksityiskeskustelu kunnon miesten kesken. Koska rouva Tretheroe puhui
-meidän kuultemme, on herra Harboroughillakin oikeus sanoa sanottavansa
-meidän kuultemme."
-
-"Minä kerron!" huudahti Harborough äkkiä. "Minä lausuin sellaisen
-uhkauksen -- vuosia sitten. Tein sen hyvin kiihtyneessä mielentilassa
--- niin kiihtyneessä kuin vain saattaa ajatella, mutta -- se on
-kokonaan hälvennyt, jo kauan sitten -- tarkoitan suuttumuksen tunne
--- kaikki sellainen -- on kuollut minussa. Jos olisin kohdannut Guy
-Markenmoren nyt -- tai milloin hyvänsä viimeisten neljän, viiden vuoden
-aikana -- olisin paiskannut hänelle kättä."
-
-"Hyvä!" sanoi poliisikomisario. Hän viittasi Harryyn ja katsoi
-Harboroughiin. "Hänen -- ja hänen sisarensa mieliksi", jatkoi hän,
-"sanokaapa minulle -- milloin näitte viimeksi Guy Markenmoren?"
-
-Harborough katsahti Harryyn. Juuri tällöin Valencia palasi huoneeseen.
-Harborough kääntyi häneen.
-
-"Minä sanon teille", virkkoi hän tyynesti. "En ole nähnyt Guy
-Markenmoren kasvoja kertaakaan seitsemään vuoteen. En tiedä mitään
-hänen kuolemansa yhteydessä olevista seikoista -- en mitään!"
-
-Poliisikomisario nyökkäsi; toiset eivät tehneet minkäänlaisia
-huomautuksia. Mutta Valencia katseli Harboroughia tarkasti hetkisen;
-hänkin katseli Valenciaa; Fransemmerystä, jonka silmät seurasivat
-heitä valppaasti, näytti siltä kuin he olisivat vaihtaneet keskenään
-yhteisymmärrystä puhuvan katseen. Sitten Valencia meni veljensä luo,
-tarttui hänen käsivarteensa ja kääntyi komisarion puoleen.
-
-"Eikö ole ryhdyttävä toimeen -- valmistuspuuhiin?" kysyi hän.
-"Sanokaahan, mitä olisi tehtävä?"
-
-Poliisikomisario poistui veljen ja sisaren kanssa; Harboroughkin
-lähti pois virkkamatta enää sanaakaan, Chilford ja Fransemmery jäivät
-kahden kesken. He astuivat senjälkeen pengermälle ja alkoivat kävellä
-edestakaisin, aluksi vaiteliaina.
-
-"Minusta tuntuu", sanoi Fransemmery vihdoin, "että kaikki se, mitä
-kuulimme juuri rouva Tretheroelta, on alkujaan yhteydessä jonkun vanhan
-rakkausjutun kanssa. Harborough ja Guy Markenmore olivat kai ennen
-kilpakosijoita, vai mitä?"
-
-"Sen tietävät kaikki, rakas ystäväiseni!" vastasi Chilford. "Kun
-rouva Tretheroe oli Veronica Leighton -- hänen isänsä oli Markenmoren
-pastori, muistattehan -- hän oli innokas ja parantumaton keimailija,
-ja koko liuta nuoria miehiä liehui aina hänen ympärillään. Mutta nämä
-kaksi veivät voiton kaikista, ja minusta on aina tuntunut siltä, että
-vain hänen vaikutuksestaan ja hänen tähtensä he molemmat lähtivät
-aikanaan kotoansa. Hän ei myöskään mennyt naimisiin eversti Tretheroen
-kanssa ärsytyshalusta tai tämän rahojen takia -- rahojen, sanon minä.
-Noiden tapausten takana on jotakin salaperäistä -- jotakin merkillisen
-salaperäistä, josta ei vielä ole päästy selville."
-
-"Ja nyt on sattunut uusi salaperäinen tapaus!" sanoi Fransemmery. "Ja
-rouva Tretheroe näyttää sekaantuneen siihenkin."
-
-"Epäilemättä!" huomautti asianajaja naurahtaen kuivasti. "Vasta nyt hän
-ilmaisee vanhoja asioita. Mutta Guy Markenmore oli hänen kanssaan viime
-yönä. No niin, missä ja kuinka kauan?"
-
-Fransemmery ei vastannut mitään. Hän oli kiinnittänyt katseensa
-johonkin ja kohotti kätensä viitaten erääseen näkyyn. Miehet, jotka
-kuljettivat Guy Markenmoren ruumista, ilmaantuivat juuri näkyviin
-metsän reunasta.
-
-
-
-
-KUUDES LUKU
-
-Valamiesoikeus istuu
-
-
-Kaksi päivää myöhemmin Fransemmery, joka oli kutsuttu täyttämään
-valamiehen velvollisuutta tuossa vanhanaikaisessa laitoksessa,
-ruumintarkastus-oikeudessa, toimi "kahdentoista rehellisen kunnon
-miehen" esimiehenä Markenmoren kartanon vanhassa ruokasalissa. Tämä
-kunnioitusta herättävä huone oli varta vasten järjestetty ja kalustettu
-tätä tilaisuutta varten; Braxfield teki murheellisena havainnon, että
-sitä käytettiin nyt ensi kertaa sen upean juhlapäivällisen jälkeen,
-jonka sir Anthony oli antanut ystävilleen ja naapureilleen Guyn
-tullessa täysi-ikäiseksi.
-
-Se oli suunnattoman suuri huone: aatelinen jo ulkoasultaan, ja aikanaan
-siellä oli sattunut monta iloista ja merkillistä kohtausta. Mutta
-koskaan, kartanon rakennuttajan, erään Markenmoren kuolleen esi-isän
-aikojen jälkeen, ei se ollut ollut niin täynnänsä eriarvoista väkeä
-kuin tänä kirkkaana kevätaamuna. Siellä olivat valamiehet, poliisi
-ja todistajat; siellä oli Chilford perhettä edustamassa ja toinen
-asianajaja, joka edusti Harboroughia; siellä oli lontoolainen lakimies
-poliisiviranomaisten puolesta oikeudenkäyntiä seuraamassa; siellä
-oli kaikenlaisia virkailijoita; siellä oli paikallisen sanomalehden
-reporttereita ja pari kolme Lontoon lehtien erikoisedustajaa. Mutta
-kaikki nämä hukkuivat kokonaan kuuntelijain sankkaan parveen --
-kyläläisiin, kreivikunnan aatelisiin, läheltä ja kaukaa kertyneeseen
-kansaan. Markenmoren jutusta, tuumiskeli Fransemmery korjaillessaan
-kultakehyksisiä silmälasejaan ja katsellessaan ympärilleen, uhkasi
-tulla oikein kuuluisa.
-
-Fransemmery saattoi todellakin tällä hetkellä sanoa, että hän ja hänen
-valamiestoverinsa olivat saapuneet tähän tärkeään tutkintotilaisuuteen
-rehellisinä, ennakkoluulottomina, asiaan lähemmin perehtymättöminä.
-Niiden kahden vuorokauden aikana, jotka olivat kuluneet Guy Markenmoren
-ruumiin löytämisestä, ei rahvaan keskuuteen ollut levinnyt mitään
-enempiä tietoja. Paljon oli tapahtunut. Tähän tavallisesti hiljaiseen
-kylään oli tuotu melkoisia poliisivoimia; ne olivat tutkineet maat ja
-mannut ja rikospaikan koko lähimmän ympäristön. Blick oli toimittanut
-parin, kolmen alemman apulaisensa kanssa tarkastuksia kaikkialla
-lähistössä; Markenmoren ympäristössä oli tuskin ainoatakaan sielua,
-jolta ei olisi koetettu hankkia tietoja.
-
-Mutta kaikesta siitä, mitä näiden tutkimusten kautta oli saatu
-selville, eivät niiden toimittajat olleet hiiskuneet halaistua
-sanaakaan, ja poliisia lukuunottamatta ei isossa ruokasalissa, joka nyt
-oli muutettu oikeussaliksi, ollut yhtään ihmistä, joka olisi saattanut
-edes aavistaakaan, mitä paljastuksia oli odotettavissa. Mutta eräs asia
-tiedettiin. Rouva Tretheroe ei ollut tyytynyt siihen syytökseensä,
-jonka hän teki John Harboroughia vastaan veljen, sisaren ja muiden
-vierashuoneeseen kokoontuneiden henkilöiden läsnäollessa. Hän oli
-syyttänyt Harboroughia uudestaan -- pastorille, kyläläisille ja muille;
-yleisesti tiedettiin jo varsin hyvin, että rouva Tretheroe uskoi
-lujasti Harboroughin tappaneen Guy Markenmoren. Rouva Tretheroe herätti
-sentähden luonnollisesti suurta huomiota istuessaan lähellä huoneen
-keskelle asetettua suurta pöytää, puettuna hieman teatterimaisesti
-synkkään surupukuun. Hän ei ollut yksin; vaikka hänen vieraansa olivat
-kadonneet samana päivänä, jona murhenäytelmä tapahtui, jäi pari ystävää
-hänen luokseen; toinen näistä oli rouva Hamilton, keski-ikäinen hieno
-nainen; toinen taas parooni von Eckhardstein, muhkea, nuorekas,
-viisikymmenvuotias mies, jonka sanottiin olevan Euroopan etevimpiä
-rahamiehiä. He istuivat rouva Tretheroen vieressä; vähän kauempana
-istui Harborough, vakavana ja tyynenä, asianajajansa Walkinshawin
-rinnalla.
-
-Fransemmery ja hänen yksitoista kumppaniaan suorittivat automaattisesti
-tavanmukaiset, ikävät alkuvalmistelut ja täyttivät kaamean
-velvollisuutensa; tarkastivat kuolleen ruumiin ja kuuntelivat
-kunnioittavasti tutkintotuomarin alkuhuomautuksia, käsittäen koko ajan,
-että tämä kuului vanhoihin tapoihin -- päähuomio oli kiinnitettävä
-todistajain lausuntoihin. Mutta tutkintotuomari lopetti huomautuksensa
-aivan odottamatta, ja valamiehet ja kuulijakunta istuutui paikoilleen
-seuratakseen itse asian käsittelyä -- kuunnellakseen, mitä selityksiä
-annettaisiin, tavalla tai toisella, päivän polttavan kysymyksen
-valaisemiseksi: Kuka surmasi Guy Markenmoren?
-
-Tutkinnon ensi asteilla ei ilmennyt paljoakaan uutta tai
-mielenkiintoista. Harry Markenmore totesi, että ruumis oli hänen
-vanhempi veljensä Guy, joka, sanoi hän, oli kolmenkymmenenviiden vuoden
-vanha. Hän ei tietänyt, oliko Guy naimisissa vai ei. Guy oli lähtenyt
-Markenmoren kartanosta seitsemän vuotta sitten, eikä kotiväki ollut
-nähnyt tai kuullut hänestä mitään senjälkeen, ennenkuin vasta murhan
-edellisenä iltana, jolloin hän oli saapunut kotiin odottamatta. Harry
-kuvaili yksityiskohtaisesti lyhyttä vierailua ja lausui, että hänen
-veljensä oli poistunut kartanosta noin puoli yhdentoista aikaan. Hän
-oli puhunut sovitusta kohtauksesta lähistöllä ja maininnut, että
-illallinen odotti häntä siellä, niihin hän aikoi mennä. Harry ei
-sanonut tietävänsä vähääkään, minne Guy oli sitten mennyt. Hän ei
-palannut Markenmoren kartanoon -- kukaan ei ollut nähnyt häntä siellä
-ennenkuin vasta seuraavana aamuna, jolloin hänen ruumiinsa tuotiin
-sinne.
-
-Hobbs, maatyöläinen, selitti, miten hän oli löytänyt kuolleen miehen,
-jonka hän tunsi heti, ja kuvaili yksityiskohtaisesti, mitä oli tehnyt
-avun hankkimiseksi. Hän ei ollut tavannut ketään tässä osassa ylänköä
-eikä huomannut mitään epäilyttävää murhapaikan lähettyvillä.
-
-Kyläpoliisi kertoi Markenmoren notkelman seutuvilla tehdyistä
-tutkimuksista: siellä ei ollut merkkiäkään, joka olisi viitannut
-kamppailuun, eikä siellä ollut jalanjälkiäkään -- ruohikko oli niillä
-tienoin, sanoi hän, hyvin pitkää, rehevää ja hyvin joustavaa; vaikka
-hiljan ei ollut satanutkaan, ei perinpohjaisimmankaan tarkastuksen
-avulla voitu löytää mitään jälkiä. Minkäänlaista asettakaan ei ollut
-tavattu tapahtumapaikan läheltä eikä viereisestä viidakosta. Tämä
-todistaja selosti myös niitä tuloksia, joita kuolleen vaatteiden
-tutkiminen oli antanut, mikä toimitettiin sen jälkeen, kun ruumis
-oli kuljetettu kartanoon. Hänen taskuissaan oli melkoinen summa
-paperi-, kulta- ja hopearahaa. Niissä oli kultakello, kellonperät ja
-medaljonki. Vielä oli kolme sormusta -- kaksi jalokivillä varustettua,
-lisäksi useita pikku esineitä -- hopeinen sikaarikotelo, hopeinen
-tulitikkurasia ja muuta sellaista ja lopuksi kaksi muistikirjaa. Kaikki
-nämä esineet olivat nyt poliisin hallussa. Hän vakuutti varmasti, että
-kun edellinen todistaja oli hakenut hänet notkelmaan, ei ruumiiseen
-ollut kajottu millään tavoin ja ettei vaatteisiin eikä muihin hänen
-juuri mainitsemiinsa esineisiin ollut koskettu. Näiden tosiasioiden
-ja sen lisäseikan nojalla, että kuolleella oli taskussaan suuri summa
-rahaa, hän oli heti saanut sen vaikutelman, ettei murhaa ollut tehty
-ryöstötarkoituksessa.
-
-Poliisilääkärin todistus oli mielenkiintoisempi. Noin kahtakymmentä
-minuuttia vailla seitsemän, kertoi hän, oli hän saapunut yhdessä
-poliisikomisarion ja etsiväkomisario Blickin kanssa Markenmoren
-notkelmaan. Hän havaitsi heti, että Guy Markenmore oli ammuttu
-kuoliaaksi, ja hänestä näytti siltä, että hänet oli ammuttu kaksi tai
-kolme tuntia aikaisemmin -- paremmin kolme kuin kaksi tuntia. Hän ei
-ollut muuttanut mielipidettään -- hän määrittelisi kuoleman todellisen
-ajan noin kello neljäksi. Kuolema oli tapahtunut silmänräpäyksessä.
-Kuoleman jälkeen toimitetussa tarkastuksessa hän oli todennut, että
-kuula -- joka oli nyt esillä -- oli ammuttu aivan läheltä revolverista;
-se oli tunkeutunut päähän oikeasta ohimosta, lävistänyt aivot viistoon
-alaspäin ja pysähtynyt lopulta lihaksiin vähän vasemman korvan
-alapuolelle.
-
-"Tämä vamma", lausui tutkintotuomari, "on saattanut syntyä oman käden
-kautta?"
-
-"Tietysti", vastasi todistaja.
-
-"Mutta siinä tapauksessa ase olisi pitänyt löytää aivan läheltä?"
-
-"Siinä tapauksessa minä olisin odottanut näkeväni kuolleen puristavan
-vielä asetta kädessään. Sellaisissa tapauksissa on todennäköistä, että
-henkilö, joka ampuu itsensä, pitää laukaistessaan lujasti revolverista,
-ja hänen sormiensa ote kiristyy kuolinkamppailussa."
-
-"Kun paikalta ei löydetty revolveria, niin teittekö sen johtopäätöksen,
-että tässä on esillä murha?"
-
-"Kyllä -- murha!"
-
-"Oletteko tehnyt mitään johtopäätöksiä siitä, miten se on suoritettu?"
-
-"Kyllä, olen tehnyt. Ensiksikin voimme olettaa, että murhaaja ja hänen
-uhrinsa kävelivät rinnakkain, luultavasti syventyneinä innokkaaseen
-keskusteluun, uhri vasemmalla puolella. Minä arvelen, että murhaaja
-kohotti äkkiä rintansa yli oikean kätensä, jossa oli revolveri, ja
-ampui uhrinsa ihan vierestä, ilman että tämä saattoi aavistaa vähääkään
-joutuvansa hyökkäyksen alaiseksi. Revolveri on varmaan painettu
-ihan lähelle ohimoa -- iho ja hipiäkarvat sen seutuvilla olivat
-kärventyneet."
-
-Tutkintotuomari kääntyi valamiehistön puoleen.
-
-"Aurinko nousee nykyään noin kymmentä vaille viisi", huomautti hän.
-"Kello neljältä on niin muodoin jo aivan valoisaa. Tämä on tärkeä
-kohta, arvoisat herrat. Painakaa se mieleenne siihen katsoen, mitä
-juuri olette kuulleet."
-
-Kellään asianajajista ei ollut esitettävänä mitään kysymyksiä
-poliisilääkärille. Tämä istuutui, ja puheenjohtaja alkoi keskustella
-kuiskaillen erään kirjurinsa kanssa. Sitten tuli hetki, jota
-oikeussalin täyteinen ihmisjoukko oli odottanut kiihkoaan hilliten.
-
-"Rouva Veronica Tretheroe!"
-
-Rouva Tretheroe nousi seisoalleen ystäviensä keskeltä ja käveli
-verkkaisesti todistajain aitaukseen. Ilmeisesti hyvin valmistettuna,
-mitä hänen oli tehtävä, hän veti hansikkaan oikeasta kädestään ja
-sysäsi kasvoiltaan tiheän huntunsa. Ottaen raamatun paljaaseen käteensä
-hän vannoi todistajanvalan hiljaisella äänellä ja käänsi hyvin kalpeat,
-mutta täysin hillityt kasvonsa puheenjohtajaan, joka kumartui häneen
-päin myötätuntoinen ja miettivä ilme silmissään. Kuolemanhiljaisuuden
-vallitessa puheenjohtaja teki alustavat kysymyksensä.
-
-"Rouva Tretheroe, te kai tunsitte Guy Markenmore-vainajan?"
-
-"Kyllä."
-
-"Tunsitteko hänet hyvin, niin sanoaksemme?"
-
-"Kyllä -- varsin hyvin -- kerran!"
-
-"Kuinka kauan olette tuntenut hänet?"
-
-"Minä tunsin hänet siitä ajasta asti, kun isäni tuli Markenmoreen,
-tämän kunnan pastoriksi, jolloin minä olin seitsemäntoista-,
-kahdeksantoistavuotias tyttö, aina siihen saakka, kun Guy lähti tästä
-kartanosta, noin seitsemän vuotta sitten."
-
-"Kuinka vanha olitte silloin, rouva Tretheroe?"
-
-"Kaksikymmentäkaksi."
-
-"Teidän tuttavuutenne siihen aikaan kesti niinmuodoin noin neljä tai
-viisi vuotta?"
-
-"Suunnilleen niin kauan."
-
-"Te olitte silloin neiti Veronica Leighton?"
-
-"Kyllä."
-
-"Te kai menitte naimisiin eversti Tretheroe-vainajan kanssa heti sen
-jälkeen, kun Guy Markenmore oli lähtenyt kotoaan -- seitsemän vuotta
-sitten?"
-
-"Kyllä."
-
-"Ja seurasitte miestänne Intiaan?"
-
-"Seurasin."
-
-"Oletteko vasta äskettäin palannut Intiasta -- missä eversti Tretheroe,
-tietääkseni, kuoli viime vuonna?"
-
-"Aivan äskettäin."
-
-Tutkintotuomari kumartui hieman pöytänsä yli -- varma merkki siitä,
-ajatteli Fransemmery, että hänen seuraavat kysymyksensä siirtyisivät
-aivan erityisten seikkojen alalle.
-
-"No niin, rouva Tretheroe, ettekö nähnyt Guy Markenmorea kertaakaan
-noiden seitsemän vuoden aikana?"
-
-"En kertaakaan!"
-
-"Ettekö koskaan saanut häneltä mitään tietoja?"
-
-"En koskaan -- enkä hänestä!"
-
-"Seitsemään vuoteen ette siis ole nähnyt, ette kuullut ettekä saanut
-häneltä mitään tietoja. Milloin näitte hänet jälleen viimeksi?"
-
-"Myöhään maanantai-iltana -- kaksi -- tai kolme -- päivää sitten."
-
-"Kohtasitteko hänet -- ensi kerran seitsemään vuoteen?"
-
-"Kyllä, ensi kerran seitsemään vuoteen."
-
-"Mutta sanokaahan minulle, rouva Tretheroe, miten tämä kohtaus
-tapahtui?"
-
-Rouva Tretheroe laski ristiinpannut kätensä todistajain aition
-kaiteelle ja silmäili vuoroin tutkintotuomariin, vuoroin kahteentoista
-valamieheen. Nyt oli väri palannut hänen kasvoilleen; hänen silmänsä
-säkenöivät; hän näytti alkavan tuntea aivan erikoista mielenkiintoa
-oikeudenkäyntiä kohtaan.
-
-"Seuraavalla tavalla", sanoi hän tyynellä, selvällä äänellä.
-"Maanantai-iltana päivällisen jälkeen satuin antamaan joitakin
-määräyksiä ajurilleni, Burtonille. Valmistautuessaan lähtemään hän
-mainitsi nähneensä vastikään Guy Markenmoren; hän oli nähnyt tämän,
-kertoi hän, menevän kartanoon. Minä ajattelin, että Burton oli varmaan
-erehtynyt, mutta hän ei antanut perään -- luonnollisesti tiesin, että
-hän oli tuntenut Guyn lapsuudesta asti. Sitten --"
-
-Tässä rouva Tretheroe pysähtyi ja alkoi naputella sormillaan edessään
-olevalle kaiteelle; hän katseli oikeuden puheenjohtajaa ja valamiehiä
-hieman hämmentynyt ilme kasvoillaan.
-
-"Mitä tapahtui sitten, olkaa hyvä?" kysyi puheenjohtaja virallisella
-äänellä.
-
-"Nähkääs -- minä halusin tavata Guyta!" jatkoi rouva Tretheroe
-äkkiä. "Niinpä -- ei aivan heti, vaan hetken päästä -- noin puoli
-yhdentoista aikaan kai -- heitin vaipan päivällispukuni ylle ja riensin
-puiston poikki kartanoon -- siellä on polku, oikotie. Tulin tänne --
-tapasin Braxfieldin, isännöitsijän, ja Valencia Markenmoren. Kerroin
-Valencialle kuulleeni, että Guy oli tullut kotiin. Hän sanoi Guyn
-lähteneen. Silloin ajattelin, että kuultuaan minun asuvan Dower-talossa
-hän ehkä tulee sinne tapaamaan minua, ja niin poistuin arvellen, että
-kenties tapaan hänet odottamassa minua."
-
-"Tapasitteko hänet?"
-
-"En -- mutta -- kohtasin hänet. Hän oli käynyt asunnossani. Kohtasin
-hänet portilla."
-
-"Mitä tapahtui sitten?"
-
-"Hän palasi kanssani asuntooni."
-
-"Eikö teillä ollut juuri silloin vieraita, rouva Tretheroe?"
-
-"Kyllä."
-
-"Oliko useitakin?"
-
-"Kahdeksan kaikkiaan."
-
-"Esitittekö Guy Markenmoren vieraillenne tultuanne sisälle hänen
-kanssaan?"
-
-"En, en esittänyt. He pelasivat juuri silloin bridgeä, jotkut heistä --
-jotkut taas pelasivat biljardia. Hän ei nähnyt ketään heistä."
-
-"Mihin te veitte hänet talossanne?"
-
-"Menimme arkihuoneeseeni."
-
-Oikeuden puheenjohtaja nojautui vieläkin enemmän eteenpäin.
-
-"Olemme kuulleet -- sir Harry Markenmorelta -- hänen veljensä puhuneen
-sopimuksesta, jota selvittämään hän kiirehti kartanosta. No niin --
-olitteko te hänen kanssaan liikeasioissa?"
-
-"En -- en todellakaan!"
-
-"Mainitsiko hän mistään sopimuksesta teille?"
-
-"Kyllä -- hän sanoi vain, että hänen oli sovittava siitä -- lähistöllä."
-
-"Lähistölläkö? Eikö hän sanonut kenen kanssa tai missä?"
-
-"Ei, hän ei sanonut. Hän mainitsi asiasta vain ohimennen. Minä en
-kysellyt häneltä siitä."
-
-"Entä -- kuinka kauan hän oli teidän luonanne Dower-talossa?"
-
-Rouva Tretheroe epäröi, vaikkakaan ei ilmeisesti epävarmuuden takia.
-
-"Tämä kysymys on erittäin tärkeä", sanoi puheenjohtaja.
-
-"No niin, hän oli luonani neljännestä vaille kahteentoista", vastasi
-rouva Tretheroe.
-
-"Hän oli siis teidän seurassanne tunnin verran?"
-
-"Tunnin verran -- niin."
-
-"Yksinkö -- koko ajan?"
-
-"Niin juuri."
-
-"Näkikö kukaan vieraistanne - tai palvelijoistanne -- hänen tulevan tai
-menevän?"
-
-"Kukaan ei nähnyt häntä. Tulimme taloon sivuovesta, jonka avain on aina
-minun huostassani. Menimme suoraa päätä arkihuoneeseeni. Johdatin hänet
-ulos samaa tietä. Ei -- kukaan ei nähnyt häntä."
-
-"Te johdatitte Guy Markenmoren ulos talostanne, te itse, neljännestä
-vaille kaksitoista. Huomasitteko, mitä tietä hän lähti?"
-
-"Kyllä. Minä näet menin hänen kanssaan pihatietä portille asti. Hän
-lähti valtamaantietä kylään päin."
-
-"Ettekä sen jälkeen ole nähnyt häntä enää?"
-
-Rouva Tretheroe pudisti päätänsä ja hänen ympärillään olevat luulivat
-jo, että hän puhkeisi kyyneliin. Mutta äkkiä hän hillitsi itsensä ja
-hänen silmissään oli miltei uhkaava ilme, kun hän vastasi viimeksi
-esitettyyn kysymykseen.
-
-"Minä en nähnyt häntä enää -- kunnes näin hänet vasta eilen kuolleena
--- murhattuna!"
-
-Tutkintotuomari vetäytyi tuolillaan taaksepäin: hän oli nähtävästi
-saanut tietää sen, mitä hän erikoisesti halusikin; sen katseen
-tarkoituksena, jonka hän loi valamiehiin, oli ilmeisesti muistuttaa
-heille, että nyt he tiesivät Guy Markenmoren olleen puoli yhdestätoista
-neljännestä vaille kahteentoista kuolemansa edellisenä iltana yksin
-rouva Tretheroen kanssa tämän kotona kenenkään tietämättä. Valamiehistä
-hän kääntyi asianajajiin, jotka istuivat hänen korokkeensa alapuolella
-olevan pöydän ääressä. Se asianajaja, joka oli saanut tietoja
-poliisivirkailijoilta, nousi hitaasti pystyyn ja kääntyi todistajaan
-päin.
-
-"On kai aivan yleisesti tunnettua, rouva Tretheroe", sanoi hän
-lempeällä, puolittain anteeksianovalla äänellä, "että teillä oli ennen
-naimisiin menoanne miesvainajanne kanssa monia kosijoita".
-
-"Kyllä!" vastasi rouva Tretheroe viipymättä. "Mutta -- en kuitenkaan
-käsitä, mitä te tarkoitatte sanoessanne yleisesti tunnettua. Minulla
-oli -- aivan varmasti."
-
-"Kuuluiko Guy Markenmore heihin!"
-
-"Kyllä."
-
-"Nauttiko hän erikoista suosiota?"
-
-"Noh -- kyllä, luulenpa niin."
-
-"Eikö itse asiassa ollut yhteen aikaan jo puhetta teidän
-naimisiinmenostanne?"
-
-"Me olimme hyvin mieltyneet toisiimme."
-
-"Siirtykäämme tästä asiasta hetkiseksi -- siitä ei tullut silloin
-mitään. Te menitte naimisiin eversti Tretheroen kanssa. Mutta, saanen
-otaksua, teidän -- teidän vanhat tunteenne Guy Markenmorea kohtaan
-eivät kai olleet kokonaan turtuneet."
-
-Rouva Tretheroe epäröi. Kun hän alkoi puhua uudelleen, oli hänen
-äänensä käynyt hiljaisemmaksi.
-
-"Minä -- minä en tietänyt siitä ennenkuin -- ennenkuin kohtasin hänet
-jälleen toissa yönä", sanoi hän.
-
-"Mutta käsitittekö sen silloin?"
-
-"Luulen niin. Minä halusin hyvin mielelläni tavata häntä."
-
-"Ja hän kai yhtä mielellään kohdata teidät?"
-
-"Kyllä -- kaiketi hän halusi."
-
-"No niin, rouva Tretheroe, oikeuden etu vaatii, että saamme kuulla
-totuuden. Pyysikö Guy Markenmore, ollessaan yksin teidän kanssanne
-asunnossanne maanantai-yönä, teitä vaimokseen?"
-
-"Kyllä -- hän pyysi."
-
-"Ja te vastasitte -- mitä?"
-
-"Minä suostuin menemään hänen kanssaan naimisiin", vastasi rouva
-Tretheroe.
-
-
-
-
-SEITSEMÄS LUKU
-
-Rouva Braxfield todistaa
-
-
-Mielenkiintoa ilmaisevien kuiskausten aallon vieriessä ympäri salin
-katsoi kysymysten tekijä merkitsevästi kahteentoista valamieheen kuin
-kehoittaakseen heitä pitämään korvansa auki; heistä hän kääntyi vielä
-kerran todistajaan.
-
-"Te suostuitte hänen naimatarjoukseensa, siis. Sovitteko, milloin
-teidät piti vihittämän?"
-
-"Kyllä, me sovimme."
-
-"Milloin sitten?"
-
-"Melkein heti. Seuraavasta syystä -- hän kertoi minulle olevansa
-pakotettu matkustamaan New Yorkiin hyvin tärkeän liikeasian tähden
-viikon tai parin kuluttua. Päätin lähteä hänen mukaansa, ja niin
-sovimme, että hän hankkisi erikoisluvan ja me menisimme naimisiin aivan
-pian."
-
-"Oliko aika lähemmin määrätty?"
-
-"Kyllä. Ensi maanantai-aamuna -- Southamptonissa."
-
-"Saanemme siis otaksua, että te ja Guy Markenmore rakastuitte jälleen
-toisiinne, kohdatessanne taas toisenne, kun olitte vanhoja ystäviä ja
-te vapaa, ja päätitte mennä naimisiin viipymättä?"
-
-"Kyllä -- niin kai."
-
-"Hyvä on. No niin, rouva Tretheroe, pyytäisin teitä muistelemaan
-jälleen niitä päiviä, jolloin olitte neiti Leighton. Te olette
-myöntänyt, että teillä oli monia kosijoita. Eikö totta, että näistä
-monista ihailijoistanne osoititte erikoista suosiotanne kahdelle
-naapuriston nuorelle herralle ja että toinen heistä oli Guy Markenmore,
-toinen taas John Harborough Greycloisterista?"
-
-Rouva Tretheroe ei näyttänyt epäröivän vähääkään vastatessaan tähän
-kysymykseen.
-
-"He olivat ensimmäisiä -- siihen aikaan -- todellakin", myönsi hän.
-
-"Niin ollen puhuttiin näillä seuduin yleisesti, ettette te saattanut
-oikein päättää kumman heistä valitsisitte?"
-
-"Rohkenen sanoa, että niin huhuiltiin."
-
-"Mutta mistä johtuu, ettette loppujen lopuksi ottanut kumpaakaan, vaan
-menitte naimisiin kolmannen kanssa."
-
-"Se johtuu eräistä syistä."
-
-"Mistä syistä? Kaikki tämä on tärkeätä asian käsittelylle valamiehistön
-läsnäollessa. Mitkä olivat syyt?"
-
-"Nähkääs -- he kun tulivat hirveän mustasukkaisiksi toisilleen. Oltuaan
-ennen parhaita ystäviä heistä tuli katkerat vihamiehet. Tai paremmin
-sanoen Harborough kantoi sydämessään kauheaa, katalaa vihaa Guyta
-kohtaan. Harborough oli saanut päähänsä, että Guy oli saattanut minut
-tylyksi hänelle."
-
-"Oliko Guy Markenmore tehnyt niin?"
-
-"Ei, ei ensinkään! Mutta Harborough oli aina kateellinen ja
-epäluuloinen ja hän kiivastui aina niin -- niin kovin asioista, jotka
--- no niin, minä annoin hänelle rukkaset."
-
-"Entä -- mitä teki hänen kilpakosijansa?"
-
-Rouva Tretheroe hypisteli sormuksiaan.
-
-"Noh", vastasi hän kotvan kuluttua. "Minä -- minä kyllästyin tosiaan
-hieman tuohon riitaan, ja niin sanoin Guylle, ettei sellainen käy
-päinsä -- ja suostuin eversti Tretheroen tarjoukseen."
-
-"Ymmärrän. Te erositte molemmista kosijoistanne ja menitte naimisiin
-miehen kanssa, joka oli vanhempi ja järkevämpi. Mainiota. Mutta, rouva
-Tretheroe, minusta tuntuu kuitenkin siltä kuin jotakin olisi tapahtunut
-ennen sitä. Te sanoitte juuri äsken, että Harborough kantoi sydämessään
-kauheaa, katalaa vihaa Guy Markenmorea kohtaan. Onko siis totta, että
-Harborough uhkasi kilpakosijaansa teidän läsnäollessanne?"
-
-"Kyllä -- se on totta."
-
-"Milloin? Missä tilaisuudessa?"
-
-"Se tapahtui eräänä päivänä, kun hän tapasi Guyn minun seurassani
-paluumatkalla kotiin metsästysretkeltä. Syntyi välikohtaus -- kiivaita
-sanoja, Harborough menetti malttinsa. Hän sanoi Guylle iskevänsä tämän
-kuoliaaksi. Tiedän varmasti, että hän myöhemminkin uhkasi Guyta -- hän
-sanoi tappavansa Guyn."
-
-"Kuinka tiedätte sen varmasti?"
-
-"Koska Guy kertoi siitä minulle."
-
-"Pelkäsikö hän Harboroughia?"
-
-"Luulen hänen pelänneen. Harborough oli häijy ja hurja --
-loukkauduttuaan."
-
-"Ja hän uhkasi tappaa kilpakosijansa siksi, että -- mikä olikaan syynä,
-tarkemmin sanottuna?"
-
-"Asian laita oli sellainen kuin juuri selitin, että hän oli saanut
-päähänsä Guyn kertoneen minulle jotakin hänestä ja että meidän väliemme
-kylmeneminen oli johtunut siitä."
-
-"Silloin Harborough kai teki teille niihin aikoihin naimatarjouksen?"
-
-Rouva Tretheroe rypisti kulmiaan katsahtaen kysyjään hämmästyneenä.
-
-"Montakin kertaa!" vastasi hän. "Hän kosiskeli minua yhtä mittaa."
-
-"Entä -- annoitteko te hänelle varman vastauksen?"
-
-"En tiedä, lienenkö antanut. Väliin -- olisin ehkä antanutkin; mutta
-väliin taas en olisi tahtonut. Ei -- luullakseni en koskaan vastannut
-täysin myönteisesti tai kielteisesti."
-
-"Ja koko tämän ajan Guy Markenmore oli kai mukana leikissä?"
-
-"Kyllä."
-
-"Kosiko hänkin teitä?"
-
-"Noh, kyllä. He olivat aina perässäni kuin takiaiset -- he molemmat."
-
-"Ja lopulta Harborough ajatteli, että hänen kilpakosijansa vehkeili
-takanapäin?"
-
-"Kyllä -- aivan varmasti. Hän sanoi niin."
-
-"Ja myöhemmin -- te, jos saamme luvan sanoa, hylkäsitte molemmat ja
-suostuitte eversti Tretheroen tarjoukseen?"
-
-"Kyllä."
-
-"Tapasitteko kumpaakaan heistä enää senjälkeen, kun olitte mennyt
-kihloihin eversti Tretheroen kanssa?"
-
-"Koskaan en tavannut Guy Markenmorea senjälkeen. Harboroughin tapasin
-kerran. Kohtasin hänet eräänä iltapäivänä täällä lähellä."
-
-"Tapahtuiko mitään?"
-
-"Kyllä. Hän sai tavanmukaisen raivokohtauksensa. Hän lähestyi minua
-katkerana. Hän sanoi minun liehitelleen häntä kolmen vuoden ajan
-ja sitten heittäneen syrjään. Ja hän lopetti mielenpurkauksensa
-toistamalla tietävänsä hyvin, että hän saa kiittää tästä Guy
-Markenmorea ja että hän ampuisi Guyn kuin koiran, jos heidän tiensä
-sattuisivat yhteen, kuinka pitkän ajan perästä hyvänsä."
-
-Kun tämän vastauksen synnyttämä kiihtymys oli lauennut, loi kysyjä
-rouva Tretheroeen tutkivan katseen.
-
-"Vahvistatteko valallanne, että hän sanoi niin?"
-
-"Kyllä!"
-
-"Harborough sanoi -- teille -- että Guy Markenmoren tähden hän,
-Harborough, oli menettänyt teidän suosionne ja että hän ampuisi Guyn
-kuin koiran, jos heidän tiensä sattuisivat yhteen kuinka pitkän ajan
-perästä hyvänsä?"
-
-"Kyllä. Juuri niin hän sanoi."
-
-"On siis syytä otaksua, että Harborough oli silloin intohimoisesti
-teihin rakastunut?"
-
-"Mielettömästi!" mutisi rouva Tretheroe. "Hän toimi kuin mielipuoli.
-Minä pelkäsin häntä."
-
-"Oliko Guy Markenmore lähtenyt täältä, kun tämä uhkaus lausuttiin?"
-
-"Kyllä -- vähän aikaisemmin."
-
-"Ja poistuiko Harborough pian senjälkeen?"
-
-"Hän lähti joitakin päiviä ennenkuin minä menin naimisiin."
-
-"No niin, ettekö kohdannut viimeisten seitsemän vuoden aikana --
-pikemminkin kai kuuden -- koskaan Harboroughia?"
-
-"En koskaan!"
-
-"Ettekä saanut häneltä mitään tietoja?"
-
-"En."
-
-"Tai hänestä?"
-
-"Kuulin -- vain kerran -- eräältä ystävältäni Selcasterista, että hän
-matkusteli vielä ulkomailla ja että Greycloisterin ovet olivat olleet
-suljettuina muutamien vuosien ajan."
-
-"Hyvä. Vihdoin teidän miehenne kuoli, ja te tulitte takaisin
-Englantiin ja vuokrasitte Dower-talon. Ja viime maanantaina Harborough
-palasi Greycloisteriin. Nyt, rouva Tretheroe, tahtoisin tehdä
-teille tärkeimmän kysymyksen. Tapasitteko herra Harboroughin viime
-maanantaina?"
-
-Kuolemanhiljaisuus vallitsi nyt huoneessa. Sillä rouva Tretheroe epäröi
-vastatessaan. Kaikki kaulat kurottautuivat eteenpäin. Vihdoin hän
-vastasi.
-
-"Kyllä."
-
-"Missä -- ja mihin aikaan?"
-
-"Juuri hänen porttinsa edustalla Greycloisterissa noin viiden aikaan
-iltapäivällä."
-
-"Olitteko yksin?"
-
-"Olin. Olin lähtenyt ulos pienelle kävelymatkalle koirieni kera."
-
-"Oliko kohtaus satunnainen?"
-
-"Kyllä. Minä en osannut ajatellakaan, että hän oli palannut kotiin."
-
-"Tunsitteko -- niin sanoaksemme, hämmästystä?"
-
-"Kyllä, todellakin. Minä olin hämmästynyt. Hän näytti peräytyvän --
-kiihtyneenä. Tietysti me puristimme toistemme käsiä ja pakisimme
-hiukan. Vain jokapäiväisistä asioista."
-
-"Koskettelitteko millään tavoin aikaisempia suhteitanne?"
-
-"Emme."
-
-"Siis vain tavallista kohteliasta keskustelua -- ei mistään
-erikoisesti?"
-
-"Juuri niin. Mutta hän kysyi, saisiko hän -- tai paremminkin, milloin
-hän saisi -- tulla käymään luonani."
-
-"Ja mitä te vastasitte?"
-
-"Minä vastasin -- kyllä, että hänen sopisi tulla milloin hyvänsä. Mitä
-muutakaan olisin voinut vastata?"
-
-"Tiesikö hän, että olitte vapaa, että eversti Tretheroe oli kuollut?"
-
-"Oh, kyllä -- minä mainitsin siitä itse."
-
-"Ja sitten te kai erositte?"
-
-"Kyllä."
-
-"Missä tapasitte hänet seuraavan kerran?"
-
-"Seuraavana aamuna täällä vierashuoneessa, kun tulin lausumaan
-valitteluni sir Anthonyn kuoleman johdosta ja kuulin, että Guy oli
-kuollut."
-
-"Ja te kai syytitte heti John Harboroughia hänen murhaajakseen?"
-
-Asianajaja keskeytti tutkintonsa ja epäröi hetkisen; mutta sitten
-hän nojautui äkkiä kuin tyydytettynä tuolinsa selustaa vasten, veti
-esille nuuskarasiansa ja kopautti sitä miettivästi ennenkuin otti
-siitä runsaan hyppysellisen nuuskaa. Kiihkoisaa mutinaa oli kuulunut
-kautta koko katselijakunnan, kun rouva Tretheroe antoi viimeisen
-päättävän vastauksensa; tuskin se oli vaiennut, kun Harboroughin
-puolustusasianajaja Walkinshaw astui pöydän ääreen. Hän katsoi tiukasti
-todistajaa.
-
-"Haluaisin tehdä teille erään hyvin suoran kysymyksen", sanoi hän. "Ja
-haluaisin hyvin täsmällisen vastauksen. Uskotteko vilpittömästi, että
-herra Harborough on tappanut herra Guy Markenmoren? Ajatelkaa!"
-
-"Olen ajatellut!" vastasi rouva Tretheroe uhmaillen. "Minä uskon!"
-
-"Te uskotte, että herra Harborough on pitänyt vireillä kostonhaluaan --
-jos hän todella on sellaista koskaan tuntenutkaan -- seitsemän vuotta
-ja käyttänyt ensimmäistä tilaisuutta tyydyttääkseen sen?"
-
-"Minä uskon, että hän on ampunut Guy Markenmoren", sanoi rouva
-Tretheroe hieman synkän näköisenä.
-
-"Luuletteko, että herra Harborough palasi kotiin teihin yhä
-rakastuneena? Vastatkaa!"
-
-"Minusta se on mahdollista. Hänellä oli tapana vannoa, ettei hän
-voisi koskaan rakastaa ketään muuta. Eikä hän todellakaan ole mennyt
-naimisiin."
-
-"Kuulkaapa, mitä minä sanon. Herra Harborough kohtasi teidät
-maanantaina iltapäivällä. Olettakaamme, että hänen vanha intohimonsa
-heräsi eloon vain nähdessään teidät -- olettakaamme edelleen, että hän
-päätti mielessään ruveta vielä kerran tavoittelemaan teidän kättänne.
-Pidättekö todennäköisenä, että hän olisi aloittanut tämän yrityksensä
-ampumalla miehen?"
-
-"En halua tehdä mitään olettamuksia. Uskon, että hän ampui Guyn! He
-kohtasivat toisensa -- sattumalta -- ja Harborough ampui hänet."
-
-"Olettepa te valmis tekemään varmoja johtopäätöksiä, rouva Tretheroe!
-Te vakuutatte tyynesti, että he kohtasivat toisensa. Mitä! Kello neljä
-aamulla -- Markenmoren notkelmassa?"
-
-Rouva Tretheroe katseli ympärilleen. Tähän asti hän oli luonut vain
-silloin tällöin silmäyksiä tutkintotuomariin ja valamiehistöön, mutta
-nyt hän silmäsi ympäri kuulijakunnan, ja kääntäessään kasvonsa jälleen
-Walkinshawiin niillä oli hymy, joka ilmaisi ylenkatsetta.
-
-"Minä tiedän, että John Harborough oli Markenmoren notkelmassa kello
-neljä tuona aamuna", vastasi hän rohkeasti. "Vieläpä tiedän, että hänet
-nähtiin siellä!"
-
-Walkinshaw kävi äkkiä miettiväksi. Hän katsahti taakseen suojattiinsa,
-ja niin tekivät kaikki huoneessa olijat. Taas kumisi salissa
-hämmästyksen mumina. Walkinshaw palasi Harboroughin luo, joka istui
-liikkumatta ja vaiteliaana. Asianajaja kuiskaili hänelle vilkkaasti;
-Harborough vain viittasi, melkein välinpitämättömästi. Hetkistä
-myöhemmin rouva Tretheroe oli kadonnut todistajain aitiosta, ja toinen
-todistaja kutsuttiin sinne.
-
-"Elizabeth Braxfield!"
-
-Fransemmery ja hänen yksitoista kumppaniaan tunsivat uutta
-mielenkiintoa sydämissään katsellessaan Valtikan entistä emäntää.
-Yksitoista heistä pohti jo mielessään, mitä hän tulisi kertomaan. Mutta
-Fransemmery, joka tunsi rouva Braxfieldin tavan nousta varhain ylös,
-alkoi jo aavistaa.
-
-Puheenjohtaja jätti tämän todistajan kuulustelun asianajajalle, joka
-esiintyi poliisiviranomaisten puolesta. Tämä siirtyi muitta mutkitta
-itse pääkysymykseen.
-
-"Te kai olitte ennen rouva Wrenne, Valtikka-majatalosta, rouva
-Braxfield; ja ennenkuin olitte rouva Wrenne, oli nimenne neiti
-Rawlings, saman Thomas Rawlingsin tytär, joka piti Valtikka-majataloa
-ennen mies-vainajaanne, Peter Wrenneä?"
-
-"Aivan niin, sir", vastasi rouva Braxfield.
-
-"Te olette siis asunut koko elämänne ajan Markenmoressa ja tunnette sen
-kaikki asukkaat?"
-
-"Kyllä, sir -- ja monien kilometrien alalta ympäristölläkin."
-
-"Tunnetteko John Harboroughin?"
-
-"Kyllä, sir -- tunsin hänet jo poikasena."
-
-"Näittekö hänet viime tiistai-aamuna?"
-
-"Näin."
-
-"Mihin aikaan?"
-
-"Kymmentä yli neljä."
-
-"Missä?"
-
-"Lähellä taloani, sir."
-
-"Missä talonne sijaitsee?"'
-
-"Tuolla ylängöllä, sir, se on Woodlandin huvila; noin kahdensadan
-yardin päässä Markenmoren notkelmasta."
-
-"Miten tulitte nähneeksi hänet -- tai yleensä ketään -- niin varhain?"
-
-"Ei se ole mikään ihme, sir. Minä nousen monesti ylös kello neljältä
--- kun aamut käyvät valoisiksi. Minulla on koko parvi kanoja, ja minä
-nousen ruokkimaan niitä."
-
-"Oliko tuona aamuna valoisaa -- tiistaina?"
-
-"Jokseenkin valoisaa, sir."
-
-"Siksi valoisaa -- että saattoi nähdä, kuinka pitkälle?"
-
-"Katsokaas, sir, kun silmäsin ulos ikkunastani saatoin nähdä koko
-paljon. Tämän kartanon, kylän -- ne ovat etupuolella -- toisella puolen
-Withersleyn majakan ja toisella puolen viidakon. Aamu oli erittäin
-kirkas -- hyvin kaunis."
-
-"Ja te näitte herra Harboroughin?"
-
-"Näin, sir."
-
-"Ikkunastanneko?"
-
-"Niin."
-
-"Missä hän oli silloin, kun näitte hänet?"
-
-"Hän tuli juuri mäen rinnettä alas Markenmoren notkelmasta päin, sir.
-Hän käveli aidan vierustaa pitkin."
-
-"Kuinka kaukana teistä?"
-
-"Noin sadan yardin päässä."
-
-"Harborough oli ollut poissa Markenmoresta seitsemän vuotta ja palannut
-vasta edellisenä päivänä. Ettekö hämmästynyt kovasti nähdessänne hänet
-siellä?"
-
-"En, sir. En yhtään."
-
-"Miksette?"
-
-"Koska olin kuullut hänen palanneen jälleen kotiin -- kuullut siitä
-edellisenä iltana. Olin käväissyt kylässä ja kaikki tiesivät, että hän
-oli palannut."
-
-"Oletteko varma, että näkemänne mies oli herra Harborough?"
-
-"Aivan varma, sir. Siitä en olisi voinut erehtyä."
-
-"No hyvä, minne hän meni?"
-
-"Rinnettä alas kotiinsa päin, sir -- Greycloisteriin."
-
-"Kuinka kaukana on Greycloister Woodlandin huvilasta?"
-
-"Kolmen neljäsosan kilometrin päässä, sir."
-
-"Kävelikö herra Harborough silloin nopeasti, kun näitte hänet?"
-
-"Ei, sir, hän astui tavalliseen tapaansa -- veltosti, sanoisin."
-
-"Oletteko varma ajasta -- kymmenen minuuttia yli neljä aamulla?"
-
-"Aivan niin, sir. Minulla on makuuhuoneessani oivallinen kello -- se
-ei koskaan mene edelle eikä jätätä. Minä katsahdin siihen juuri vähää
-ennen kuin näin herra Harboroughin."
-
-Asianajaja nyökkäsi rouva Braxfieldille ja istuutui, ja kun kukaan
-muukaan ei noussut tekemään hänelle kysymyksiä, poistui hän aitiosta.
-Tutkintotuomari kumartui keskustelemaan eräiden virkailijain kanssa;
-heidän kuiskaillessaan Walkinshaw lähestyi jälleen pöytää.
-
-"Herra Harborough haluaa päästä aitioon ja esittää todistuksensa, sir",
-sanoi hän. "Minusta on nyt -- juuri kuulemamme todistuksen jälkeen --
-sopivaa kuulla häntä."
-
-Oikeuden puheenjohtaja, vanhahko mies, vetäytyi takaisin tuolilleen,
-otti silmälasit nenältään ja katsahti Walkinshawiin ja hänestä hänen
-päämieheensä.
-
-"Herra Harborough kai käsittää täydelleen, ettei hänen tarvitse vastata
-mihinkään kysymyksiin ja että -- jos niihin vastataan määrätyllä
-tavalla -- vastaukset voivat koitua hänelle vahingoksi?" selitti hän.
-"Tietysti, jos hän haluaa antaa lausunnon."
-
-"Päämieheni haluaa, sir", keskeytti Walkinshaw, "sanoa teille ja
-valamiehistölle selvän totuuden itsestään ja niistä toimistaan, jotka
-ovat tämän tutkinnon yhteydessä. Hänellä ei ole mitään salattavaa, vaan
-kaikki voitettavissa kertomalla totuuden."
-
-"Hyvä", sanoi puheenjohtaja. "Kuulkaamme siis hänen todistuksensa."
-
-Walkinshaw kääntyi Harboroughiin päin ja viittasi häntä astumaan
-aitioon.
-
-
-
-
-KAHDEKSAS LUKU
-
-Syyttävä kirje
-
-
-Mutta ennenkuin Harborough pääsi todistajain aitioon, tapahtui uusi
-välinäytös. Poliisikomisario, joka oli keskustellut innokkaasti
-rouva Tretheroen todistuksen päätyttyä etsivä Blickin kanssa,
-nousi istuimeltaan, astui asianajajan luo, joka oli tutkinut rouva
-Tretheroeta, ja ilmoitti hänelle jotakin kuiskaten. Asianajaja nousi
-heti ja kääntyi tutkintotuomarin puoleen.
-
-"Jos, kuten olen käsittänyt, sir, herra Harborough haluaa esittää
-lausuntonsa, joka kai antaa lisäselvitystä siihen, mitä hän teki Guy
-Markenmoren kuolinaamuna", sanoi hän, "niin minä pyytäisin ehdottaa,
-että kuulisitte ennen häntä etsiväkomisario Blickin todistuksen, sillä
-hän on hoitanut tätä juttua aina siitä saakka, kun rikos paljastui.
-Komisario Blick esittää eräitä tosiasioita, joiden pohjalla herra
-Harboroughia olisi tutkittava. Pidän tätä menettelytapaa sopivampana
-kaikille, varsinkin herra Harboroughille itselleen ja hänen lailliselle
-neuvonantajalleen."
-
-Tutkintotuomari katsahti Walkinshawiin, joka nyökkäsi myöntymyksen
-merkiksi.
-
-"Kuulkaamme siis etsiväkomisario Blickiä", sanoi tutkintotuomari.
-
-Hän katseli hieman uteliaasti, kuten kaikkikin salissa, etsivää, kun
-tämä astui aitioon. Useimmat läsnäolijoista eivät olleet koskaan ennen
-nähneet salapoliisia. Blick, tuumivat he, ei ollut lainkaan sellainen
-kuin he olivat mielessään kuvitelleet hänen ammattiaan harjoittavien
-ihmisten olevan. Hän lienee ollut kolmikymmenvuotias, mutta hän näytti
-nuoremmalta. Hänen kasvonsa olivat hieman kerubi maiset, lapsekkaat, ja
-kun ne olivat sileäksi ajellut, näyttivät ne vieläkin nuorekkaammilta;
-hänen yllään oli hyvin teikarimainen ja muodikas sininen, ohuiden
-vaaleampain juovain raidottama sarssipuku; hänen paidanrintansa,
-kauluksensa ja kaulaliinansa tekivät varsin keikarimaisen vaikutuksen;
-hänen huolellisesti harjatut hiuksensa, kullanväriset, sopivat
-ihmeellisen hyvin hänen poskiensa terveeseen punaan; hänen kirkkaat
-siniset silmänsä, terävät ja eloisat, olivat yhtä huomiotaherättävät
-kuin voimakkaat juonteet suun ympärillä ja leveä päättävä leuka niiden
-alapuolella. Sanalla sanoen Blick näytti enemmän teikaroivalta,
-nuorelta armeijan upseerilta kuin poliisimieheltä, ja ihmiset, jotka
-olivat muodostaneet käsityksensä etsivistä ylen liikuttavien romaanien
-perusteella, alkoivat tajuta, että heitä oli petetty.
-
-Blick ja asianajaja olivat vastakkain luoden toisiinsa keskinäistä
-yhteisymmärrystä ilmaisevia katseita.
-
-"Etsiväkomisario Charles Blick, New Scotland Yardin rikosasiain
-osastolta, kai", sanoi asianajaja.
-
-"Kyllä", vastasi Blick.
-
-"Kertokaa oikeudelle, miten jouduitte käsittelemään tätä juttua."
-
-"Tulin Selcasteriin muutamia päiviä sitten -- erään toisen asian
-takia", sanoi Blick. "Minun oli jäätävä kaupunkiin - asuin
-Mitre-hotellissa. Tiistai-aamuna hyvin varhain poliisikomisario lähetti
-erään miehensä luokseni, ilmoittaen juuri saaneensa tiedon aivan
-lähellä todennäköisesti tehdystä murhasta ja pyytäen minua pukeutumaan
-ja lähtemään mukaansa. Minä ajoin hänen, poliisilääkärin ja erään
-konstaapelin kanssa Markenmoren notkelmaan. Siellä tapasimme kuolleen
-miehen ruumiin, jonka joku läsnäolevista heti tunsi Guy Markenmoreksi.
-Poliisikomisario pyysi minua selvittämään juttua; sen jälkeen hän
-hankki minulle loman osastoltani voidakseni ryhtyä tutkimaan murhaa."
-
-"Siksikö, että löytäisitte murhaajan?"
-
-"Juuri siksi, tietysti."
-
-"Oletteko kuullut edellisten todistajain lausunnot, Blick -- tarkoitan
-erikoisesti Hobbsin, Markenmoren poliisin ja tohtorin todistukset?"
-
-"Olen."
-
-"Olivatko ne oikeat?"
-
-"Kaikin puolin."
-
-"Kun olitte ryhtynyt selvittämään juttua, niin seurasitteko ruumista
-tänne Markenmoren kartanoon?"
-
-"Seurasin."
-
-"Tutkitteko silloin kuolleen vaatteet?"
-
-"Kyllä, perinpohjin."
-
-"Mitä löysitte?"
-
-"Rahakukkaron, jossa oli seitsemänkymmentäviisi puntaa paperi-
-ja kultarahaa -- enimmäkseen viiden punnan seteleitä, viisi
-puntaa kaksitoista shillingiä ja yhdeksän pennyä kultaa ja hopeaa
-ja pronssisen muistorahan erikseen housuntaskusta; hopeisen
-sikaarikotelon, hopeisen savukerasian, hopeisen käyntikorttikotelon ja
---"
-
-Tutkintotuomari nojautui eteenpäin.
-
-"Hetkinen, sallikaa", sanoi hän. "Mieleeni juuri juolahti -- vasta
-nyt, ettei kukaan ole antanut meille mitään tietoja siitä, missä
-Guy Markenmore asui Lontoossa. Siis -- onko käyntikorteissa, joita
-luultavasti löydettiin todistajan mainitsemasta kotelosta, mitään
-osoitetta?"
-
-Asianajaja otti esille joitakin kortteja.
-
-"Kortit ovat minulla tässä, sir", vastasi hän. "Niitä on laatikossa
-muutamia kappaleita -- toisissa niistä on yksityisosoite, toisissa
-liikeosoite. Yksityisosoite on Down-katu 847 B, Piccadilly; liikeosoite
-on Folgrave Court 56, Cornhill. Voin sanoa -- se voidaan todistaa,
-jos tarve vaatii -- että poliisi on tehnyt tutkimuksia molemmissa
-näissä osoitteissa mainituissa paikoissa. Down-kadun varrella Guy
-Markenmorella oli nuorenmiehen asunto, jonka hän oli vuokrannut
-neljäksi tai viideksi vuodeksi. Siellä hänellä oli kamaripalvelijana
-muuan Alfred Butcher, joka on ollut hänen palveluksessaan kolmen
-vuoden ajan. Folgrave Courtin varrella oli hänen toimistonsa, jossa
-työskenteli kolme apulaista --"
-
-"Mikä oli Guy Markenmoren ammatti tai toimiala?" kysyi tutkintotuomari.
-
-"Hän on ollut osakkaana arvopaperipörssissä, sir, kuuden vuoden
-ajan. Kuten juuri sanoin, on poliisi toimittanut tutkimuksen hänen
-nuorenmiehen asunnossaan ja toimistossaan. Kummassakaan ei saatu
-tietää mitään erikoista, paitsi että Guy Markenmore kertoi viime
-maanantaina, silloin vielä tavallisissa voimissaan ja hyvällä
-tuulella, kamaripalvelijalleen ja toimistopäällikölleen, että hänen
-piti matkustaa maaseudulle samana iltapäivänä, mutta että hän palaisi
-aamiaiselle yksityisasuntoonsa seuraavana aamuna ja toimistoonsa
-tavalliseen aikaan -- kello kymmeneltä."
-
-"On vielä toinenkin asia, jota poliisi on kai tutkinut", sanoi
-tutkintotuomari. "Mainitsen siitä nyt, koska me tietysti haluamme
-kuulla kaikki mitä vain voimme -- varallisuussuhteet. Olivatko hänen
-raha-asiansa esimerkiksi huonolla kannalla?"
-
-"Poliisi on tutkinut Guy Markenmoren tuttavia arvopaperipörssissä
-ja rahamiespiireissä, sir", vastasi asianajaja. "Ei näytä olevan
-epäilystäkään, että vainajan asiat olivat aivan erikoisen hyvässä
-kunnossa -- hän oli hyvin varakas mies. Kaikki tämä voidaan todistaa
-myöhemmin; näyttää todennäköiseltä, sir, ettette saa lopetetuksi
-tutkintoa tänä päivänä, ja --"
-
-"Aivan niin -- aivan niin", sanoi tutkintotuomari. "Kuulkaamme, mitä
-etsivällä on vielä esitettävänä."
-
-Blick jatkoi luettelemistaan ikäänkuin ei keskeytystä olisi
-tapahtunutkaan.
-
-"Kultakello, kellonperät ja niissä riippuva medaljonki", jatkoi hän.
-"Erilaisia pikku esineitä, kuten kynäveitsi, avaimia, kultainen
-lyijykynäkotelo. Ja kirjesalkku, verrattain uusi, ja lompakko,
-ilmeisesti vanha, kumpikin sisältäen kirjeitä."
-
-"Kaikki nämä ovat poliisin hallussa kai, Blick?"
-
-"Ne ovat kaikki poliisikomisarion hallussa, lukuunottamatta
-kirjesalkkua ja lompakkoa, jotka ovat täällä minulla ja jotka nyt otan
-esille."
-
-Tällöin Blick työnsi kätensä hienon takkinsa povitaskuun, veti esille
-mustan sahviaaninahasta valmistetun salkun ja kuluneen, viheriäisen,
-nahkakantisen lompakon.
-
-"Oletteko tarkastanut, mitä ne sisältävät?" kysyi tutkintotuomari.
-
-"Kyllä. Me tarkastimme yhdessä poliisikomisarion kanssa huolellisesti
-niiden sisällön heti löydettyämme ne."
-
-"Mitä ne sisälsivät?"
-
-"Lompakossa on seitsemän kirjettä, jotka on osoitettu Guy Markenmorelle
-ja joissa kaikissa on allekirjoituksena Veronica tai Nickie."
-
-"Ovatko ne kaikki samaa käsialaa?"
-
-"Ovat, ja osoite on kaikissa sana: Markenmoren pappila."
-
-"Milloin ne on päivätty?"
-
-"Vain yhdessä on selvä päivämäärä -- uudenvuoden iltana 1904. Muut
-ovat päivätyt maanantaina, keskiviikkona tai perjantaina, milloin
-mitenkin. Mutta kaikki ovat eri kuorissa, ja postileimat ovat juuri
-mainitsemaltani vuodelta ja seuraavalta vuodelta 1905."
-
-"Eikö lompakossa ollut mitään muuta?"
-
-"Kyllä. Kaksi hiuskiharaa -- ilmeisesti saman henkilön -- käärittynä
-kultapaperiin ja pieni pitsireunainen nenäliina."
-
-"Oletteko näyttänyt näitä esineitä kenellekään, Blick, sen jälkeen kun
-löysitte ne?"
-
-"Kyllä. Neuvoteltuani poliisikomisarion kanssa näytin niitä rouva
-Tretheroelle eilen hänen asunnossaan. Nähdessään ne hän sanoi itse
-kirjoittaneensa nuo seitsemän kirjettä Guy Markenmorelle muutamia
-vuosia sitten ja antaneensa nuo kaksi hiuskiharaa hänelle samoihin
-aikoihin, ja nenäliinan sanoi hän varmaan olevan omansa -- hän arveli,
-että Guy oli kai näpistänyt sen häneltä joskus."
-
-"Mutta kirjesalkku, mitä löysitte siitä?"
-
-"Kaksi liikekirjettä, äskettäin päivättyä, jotka koskivat
-aivan tavallisia osakeasioita; kuitatun laskun kahden hengen
-aamiaisesta Carlton-hotellissa Lontoossa; se oli päivätty viime
-huhtikuun kolmantena. Erään yksityisluontoisen kirjeen, se oli
-päivälliskutsu. Kaksi Bond-kadun liikemiesten antamaa kuittia --
-toinen jalokivikauppiaan, toinen kirjakauppiaan. Ja sisälokerossa,
-alkuperäisessä kuoressaan, kirjeen, joka oli osoitettu Guy
-Markenmorelle, Markenmoren kartano, Selcaster, ja jonka
-allekirjoituksena on John Harborough."
-
-"Onko se kirje nyt salkussa, siellä edessänne?"
-
-"On."
-
-"Onko sitä nähnyt kukaan sen jälkeen kun löysitte sen?"
-
-"Sitä ei ole nähnyt kukaan muu kuin minä itse ja poliisikomisario."
-
-Asianajaja kohotti kätensä ja viittasi todistajain aition kaiteelle.
-
-"Ottakaa se kirje salkusta", sanoi hän käskevästi. "Antakaa se
-tutkintotuomarille."
-
-Salista ei kuulunut hiiskahdustakaan, kun tutkintotuomari saatuaan
-kirjeen käsiinsä veti kokoontaitetun arkin kuorestaan ja korjattuaan
-silmälasejaan alkoi lukea sitä. Kaikkien silmät olivat nyt häneen
-tähdättyinä -- ja kaikki tunsivat suurta uteliaisuutta nähdessään
-vanhan herran säpsähtävän lukiessaan ja tuskallisen hämmästyksen
-ilmeen leviävän hänen kasvoilleen. Ollen luonteeltaan inhimillinen hän
-ei voinut pidättää pientä, hillittyä huudahdusta. Se hukkui kokonaan
-asianajajan terävään ääneen.
-
-"Minun on pyydettävä teitä, sir, lukemaan tuo kirje valamiehistölle!"
-sanoi hän.
-
-Tutkintotuomari loi katseensa Fransemmeryyn ja hänen yhteentoista
-kumppaniinsa. Hän ei tuntenut ilmeisesti minkäänlaista viehätystä
-siihen tehtävään, joka hänen oli täytettävä virkavelvollisuuksiensa
-takia. Mutta hän karkaisi luontoaan -- loi uuden katseen yli ihmismeren.
-
-"Tämä kirje, hyvät herrat", sanoi hän kääntyen jälleen valamiehistön
-puoleen, "on kirjoitettu arkille, jolle on merkitty osoitteeksi
-Greycloister, Selcaster, ja se on päivätty kahdeksantena joulukuuta
-1905. Se kuuluu seuraavasti:
-
-    "Guy Markenmore.
-
-    Kohdatessani sinut ensi kerran, missä tai milloin hyvänsä,
-    huomenna tai vuoden kuluttua tai viiden tai kymmenen vuoden
-    kuluttua, ammun sinut kuoliaaksi kuin koiran, joka olet.
-
-                                       John Harborough."
-
-Tutkintotuomari laski kirjeen pöydälle, otti lasit nenältään, nojautui
-tuolinsa selustaa vasten ja katseli ympärilleen sellaisen ihmisen
-tavoin, joka on äkkiä uupunut jostakin syystä. Mutta yhtä nopeasti
-hän nojautui jälleen eteenpäin, sieppasi kirjeen ja ojensi sen
-Fransemmerylle. Sen kulkiessa kädestä käteen valamiehistössä asianajaja
-katsahti etsivään ja nyökkäsi. Blick katosi todistajain aitiosta, ja
-asianajaja kääntyi oikeudenpalvelijan puoleen, kun tutkintotuomari oli
-antanut merkin päätänsä nyökäyttäen.
-
-"Ilmoittakaa John Harboroughille", sanoi hän matalalla äänellä.
-
-Harborough astui uudestaan todistajain aitioon: Kirjettä luettaessa
-hän oli istunut katsellen tarkasti tutkintotuomariin; hänen kasvonsa,
-jurot ja liikkumattomat, eivät ilmaisseet mitään, mitä hyvänsä hän
-mahtoikin ajatella. Ne pysyivät yhtä kylminä, kun hän teki valansa ja
-katsoi tutkintotuomariin, valamiehiin ja asianajajaan, joka todistajan
-astuessa oli ottanut kirjeen ja seisoi nyt pitäen sitä oikeassa
-kädessään. Odottaen niin kauan, kunnes Harborough oli tehnyt valan,
-hän ojensi kirjeen pöydän yli poliisille ja viittasi tätä antamaan sen
-todistajalle. Kuolemanhiljaisuuden vallitessa hän teki ensimmäisen
-kysymyksensä, alentaen äänensä matalaksi, mutta täysin selväksi
-kuiskaukseksi ja luoden Harboroughiin vakavan katseen.
-
-"Oletteko te kirjoittanut tämän kirjeen?"
-
-"Olen."
-
-"Tarkoititteko sitä, mitä siinä sanotaan?"
-
-"Kun kirjoitin sen -- kyllä."
-
-"Jos olisitte kohdannut Guy Markenmoren sinä huomispäivänä, josta
-kirjeessä mainitsitte, olisitteko ampunut hänet kuin koiran?"
-
-"Huomispäivänä -- kyllä, olisin."
-
-"Tai vuotta myöhemmin."
-
-"Sitä en voi varmasti sanoa."
-
-"Tai -- viisi vuotta myöhemmin?"
-
-"En -- varmastikaan en!"
-
-"Kuulitteko rouva Braxfieldin todistuksen?"
-
-"Kuulin."
-
-"Oliko se oikea -- olitteko te kukkulan rinteellä, lähellä hänen
-taloaan, noin kello neljän aikaan viime tiistaiaamuna?"
-
-"Hänen todistuksensa oli aivan oikea -- olin."
-
-"Te olette kai matkustellut paljon raakalaismaissa, Harborough. Onko
-teillä tapana kantaa revolveria?"
-
-"On."
-
-"Oliko teillä mukana revolveri, kun olitte ylängöllä tiistaiaamuna?"
-
-"Kyllä."
-
-Asianajaja katseli valamiehistöön. Sitten hän istuutui äkkiä ja
-toisen kerran otti sinä aamuna hyppysellisen nuuskaa. Hän kääntyi
-nuuskarasiastaan tutkintatuomarin puoleen. Mutta tutkintotuomari
-nyökkäsi juuri Walkinshawille, joka nousi heti ja katsoi päämiestään
-suoraan silmiin.
-
-"Tehän myönsitte äsken, herra Harborough, kirjoittaneenne kirjeen, joka
-luettiin täällä. Kirjoititteko sen hyvin kiihtyneessä mielentilassa?"
-
-"Mitä kiihtyneimmässä. Minä uskoin lujasti, että Guy Markenmore
-oli herättänyt neiti Leightonissa harhakäsityksiä minusta mitä
-arvottomimmalla tavalla."
-
-"Uskotteko vielä nytkin?"
-
-"En ole siitä varma -- en oikein. Aloin epäillä sitä muutamia vuosia
-sitten."
-
-"Siitäkö johtuu, kuten äsken sanoitte, että jos olisitte kohdannut
-Guy Markenmoren viiden vuoden kuluttua kirjeen kirjoittamisesta, ette
-varmaankaan olisi toteuttanut kiivasta uhkaustanne?"
-
-"Juuri siitä!"
-
-"Suuttumuksenne on siis lauhtunut?"
-
-"Se on yksinkertaisesti hälvennyt kokonaan."
-
-"Saanen siis otaksua, että kirjoittaessanne tätä kirjettä olitte
-intohimoisesti rakastunut neiti Leightoniin, kuten kysymyksessä olevan
-ladyn nimenä oli silloin, ja että te olitte raivoissanne siksi, että
-ajattelitte Guy Markenmoren tehneen tyhjiksi teidän mahdollisuutenne
-onnistua kosinnassa."
-
-"Kyllä. Niin on asian laita."
-
-"Havaitessanne, ettei teillä ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia ladyn
-saavuttamiseen, te lähditte ulkomaille?"
-
-"Kyllä -- tein täydellisen pesäeron."
-
-"Selvisittekö vaivastanne? Ymmärrättehän, mitä tarkoitan?"
-
-"Minä parannuin todellakin mielettömästä rakkaudestani neiti
-Leightoniin. Vilpittömästi voin sanoa, että sydämeni oli taas aivan
-terve parin vuoden päästä."
-
-"Parantunut?"
-
-"Täydellisesti."
-
-"Niin ollen teidän vihanne Guy Markenmorea kohtaan sammui?"
-
-"Kokonaan! Aloin käsittää, että varmaankin olin erehtynyt ja esiintynyt
-narrina."
-
-"Jos te olisitte kohdannut Guy Markenmoren jälleen, mitä olisi
-tapahtunut?"
-
-"Olisin pyytänyt häneltä anteeksi ja halunnut puristaa hänen kättään."
-
-"Mutta -- te ette tavannut häntä enää koskaan?"
-
-"En koskaan! En ole nähnyt Guy Markenmorea kertaakaan elävänä enkä
-kuolleena sen jälkeen kun näin hänet viimeksi Markenmoren pappilassa
-noin seitsemän vuotta viisi kuukautta sitten."
-
-Walkinshaw katseli vuorostaan valamiehistöä, sitten hän nyökkäsi
-todistajalle.
-
-"Selittäkäähän nyt, mitä teitte viime tiistaiaamuna", sanoi hän.
-
-"Voin kertoa sen muutamin sanoin", vastasi Harborough. "Palasin
-kotiin seitsemän vuoden poissaolon jälkeen maanantaina. Olin hieman
-kiihtynyt kotiin tuloni johdosta, varsinkin kun kohtasin vielä pari
-kolme ystävää, ja muusta sellaisesta. Tulin tähän taloon erään asian
-takia -- eikä uni tahtonut tulla silmiini sinä yönä. Muutenkin nousen
-aina hyvin varhain. Kun en voinut nukkua, nousin ylös kello kolmelta,
-lähdin kotoani ja menin harjanteen korkeimmalle huipulle. Palasin
-Markenmoren notkelman ja Woodlandin huvilan kautta ja menin kotiin.
-Olin makuuhuoneessani jälleen neljännestä vaille viisi."
-
-"Ettekä nähnyt missään Guy Markenmorea?"
-
-"En missään."
-
-"Ettekä ihmisiä kukkulalla?"
-
-"En nähnyt ketään enempää meno- kuin tulomatkallanikaan."
-
-"Ettekö tiedä mitään Guy Markenmoren kuoleman yhteydessä olevista
-seikoista?"
-
-"En mitään."
-
-"Vannotte siis olevanne kaikissa suhteissa viaton hänen kuolemaansa?"
-
-"Täysin viaton."
-
-Walkinshaw istuutui, ja kun kukaan ei näyttänyt aikovan tehdä
-kysymyksiä Harboroughille, poistui tämä heti todistajain aitiosta.
-Tutkintotuomari silmäsi pöydän ääressä istuviin virkailijoihin.
-
-"Minusta näyttää siltä, että nyt voimme hyvin lykätä tutkinnon",
-sanoi hän. "Mutta täällä kuuluu olevan eräs todistaja, joka ilmoittaa
-haluavansa antaa vapaaehtoisesti tietoja, joiden laatua kukaan ei näytä
-aavistavankaan, ja minun on parasta, että kuulemme heti, mitä hänellä
-on sanottavaa. Kutsukaa esille Charles Grimsdale."
-
-
-
-
-YHDEKSÄS LUKU
-
-Yöllinen kohtaus
-
-
-Salissa oleva ihmisjoukko, joka tunsi Markenmoren ja sen lähimmän
-naapuriston, kääntyi tutkintotuomarin puhuessa kuin yhteisestä
-sopimuksesta tähyilemään nurkkaan, missä koko oikeudenkäynnin ajan oli
-muuan mies nojannut tammista seinälaudoitusta vasten, seuraten tarkasti
-asioiden menoa ja kuunnellen innokkaasti kaikkea, mitä oli puhuttu.
-Hän oli jäntterä mies, kasvot sileäksi ajellut, lukuunottamatta
-lyhyeksi leikattua poskipartaa, joka koristi hänen vereviä poskiaan,
-ja muistutti ulkomuodoltaan hevosmiestä. Aina siitä lähtien, kun
-tutkintotuomari oli asettunut paikalleen, hän oli koko ajan pureksinut
-oljenkortta, joka pisti esiin hänen tiukasti yhteenpuristettujen
-huuliensa pielestä. Tätä hänen hevosmiesmäistä ulkonäköään lisäsi hänen
-vaatetuksensa -- karkeakankainen puku, vaaleanruskeaan vivahtava,
-koreat verkasäärystimet ja kaulan ympäri sitaistu valkoinen liina,
-jollaista metsästäjät käyttävät ja joka oli kiinnitetty isolla
-kauniilla, hevosenkengänmuotoisella rintaneulalla. Hän näytti
-tallimestarilta, mutta saliin kokoontuneet ihmiset tiesivät varsin
-hyvin, että hän oli Grimsdale, Valtikka-majatalon isäntä.
-
-Tutkintotuomari saattoi täydellä syyllä sanoa, ettei hän ollut voinut
-odottaakaan Grimsdalen todistusta, jonka tämä halusi vapaaehtoisesti
-antaa. Itse asiassa se oli odottamaton kaikille salissa olijoille.
-Ja kaikista niistä ihmisistä, jotka katselivat uteliaasti isäntää,
-katseli poliisi häntä uteliaimmin -- eikä syyttä. Tehdessään
-tutkimuksia kylässä ja lähiseuduilla Blick ja hänen apulaisensa
-olivat pistäytyneet Valtikkaankin ja tiedustelleet Grimsdalelta,
-tiesikö hän mitään asiasta. Grimsdale oli ilmoittanut Blickille
-viekkaaseen, totuttuun, varovaiseen tapaansa tietävänsä jotakin --
-kenties hyvinkin paljon -- ja kertovansa sen, mitä tiesi... oikeaan
-aikaan ja oikeassa paikassa. Blick oli käyttänyt koko puhetaitonsa
-päästäkseen perille, mitä Grimsdale tiesi, mutta oli epäonnistunut
-täydellisesti; vaikka Grimsdale olikin viittaillut tietävänsä yhtä
-ja toista, oli hän itsepintaisesti kieltäytynyt puhumasta sanaakaan
-ennen Guy Markenmoren jutun oikeudellista käsittelyä; hän puhuisi
-vain tutkintotuomarin ja valamiehistön edessä. Blick, lyötynä,
-oli senjälkeen usuttanut poliisikomisarion Grimsdalen kimppuun;
-poliisikomisariota ei onnistanut yhtään paremmin. Hän ei virkkoisi
-sanaakaan, selitti Grimsdale, ennenkuin pääsisi todistajain aitioon;
-silloin, lisäsi hän, iskien viekkaasti silmää, he hämmästyisivät
-enemmän kuin saattoivat odottaakaan kuullessaan hänen todistuksensa,
-ja nyt hän oli täällä, vihdoinkin heidän edessään, ja kaikki salissa
-olevat poliisivirkailijat, poliisikomisariosta alimpaan saakka, olivat
-pelkkänä korvana odottaessaan kiihkeästi, mitä hän sanoisi.
-
-Grimsdale näytti, ajattelivat monet havaintojen tekijät, aitiossa
-seisoessaan henkilöltä, joka tajuaa täydellisesti todistuksensa
-tärkeyden. Hänen silmissään ja huultensa ympärillä oli ilme, joka
-näytti sanovan, että kaikki se, mitä jo oli puhuttu, oli jonninjoutavaa
--- että todella tärkeätä olisi hänen tarinansa. Hän oli kylmäverisin
-mies, ajatteli asianajaja, mitä koskaan oli nähnyt; niitä todistajia,
-joita mikään ei liikuttanut; joiden todistusta, kun se kerran olisi
-annettu, mikään ei voisi kumota. Hänen rehelliset kasvonsa ja tyyni
-käytöksensä tekivät huoneen täyteisen kuulijakunnan tarkkaavaisemmaksi
-kuin ainoankaan edellisen todistajan esiintyessä; hänessä oli jotakin,
-mikä saattoi kaikki tuntemaan, että nyt kuultaisiin vihdoin jotakin
-tuiki tärkeätä.
-
-Tutkintotuomari ryhtyi kuulustelemaan tätä todistajaa tehden ensiksi
-hänen persoonaansa koskevia kysymyksiä. Charles Grimsdale, palvellut
-aikaisemmin tallimestarina sir James Marchantilla; nyt Markenmoren
-Valtikka majatalon isäntä ja omistaja. Asunut koko ikänsä Markenmoren
-lähistöllä -- syntynyt tässä kylässä. Tunsi sir Anthony Markenmoren
-perheen kaikki jäsenet. Tunsi Guy Markenmore-vainajan erittäin hyvin jo
-niiltä ajoilta, jolloin tämä oli vielä lapsi, aina siihen saakka, kun
-hän lähti kotoaan seitsemän vuotta sitten.
-
-"Oletteko nähnyt Guy Markenmorea koskaan sen jälkeen, kun hän lähti
-kotoaan, Grimsdale?" kysyi tutkintotuomari. Hän ei oikein tietänyt,
-mitä olisi kysynyt todistajalta ja katsoi parhaaksi siirtyä heti
-pääasiaan. "Tarkoitan -- äskettäin?"
-
-"Kyllä, sir."
-
-"Milloin siis?"
-
-"Tiistaita vasten yöllä."
-
-"Missä näitte hänet?"
-
-"Talossani -- Valtikassa."
-
-"Tuliko Guy Markenmore teidän taloonne, Valtikka-majataloon, tiistaita
-vasten yöllä?"
-
-"Herra Guy, sir, oli talossani, Valtikka-majatalossa, viittä vaille
-kahdestatoista tiistaita vasten yöllä neljännestä yli kolmeen aamulla."
-
-"Tuliko hän sinne?"
-
-"Hän tuli sinne, sir, mainitsemaani aikaan."
-
-"Tuliko hän yksin?"
-
-"Hän tuli yksin, sir. Mutta hän ei ollut yksin koko aikaa."
-
-"Kuka oli hänen kanssaan?"
-
-"Kello kahdestatoista kahteen, sir, eräs herrasmies. Kahdesta kolmeen
-kaksi herrasmiestä."
-
-"Tapasiko hän kaksi herrasmiestä teidän talossanne? Keitä he olivat?"
-
-"En tiedä, sir."
-
-"Ette tiedä? Mutta -- te kai näitte heidät?"
-
-"Näin toisen heistä, sir, toista en nähnyt. Tai näin hänet vain
-selkäpuolelta -- silloinkin matkan päästä."
-
-Tutkintotuomari katsoi valamiehiin ja heistä asianajajiin. Näistä hänen
-katseensa siirtyi todistajain aitioon.
-
-"Luulen, Grimsdale, olevan parasta, että kerrotte meille, mitä tiedätte
--- kaikesta, mitä tapahtui talossanne tiistaita vasten yöllä -- omaan
-tapaanne. Mutta selittäkää meille asiat selvästi ja vilpittömästi."
-
-"Kyllä, sir. Kello yhdeksän aikoihin maanantai-iltana seisoin
-taloni eteisessä. Äkkiä astui sisälle herrasmies pääovesta. Hän
-oli pitkä, sorea, hienonnäköinen mies; sanoisin hänen olleen noin
-viisikymmenvuotiaan. Hiukset ja viikset hiukan harmahtavat, kasvot
-verevät, vilkas herrasmies. Yllään hieno harmaa puku, päässään
-tuollainen leveä lierihattu, jollaista herrasmiehet käyttävät nykyään,
-harmaa, mustanauhainen; ilman päällystakkia, kädessään kultanuppinen
-keppi. Hän kysyi minulta, olinko isäntä; minä sanoin, että olin,
-hänen palveluksekseen, ja ohjasin hänet yksityishuoneeseen, jonka
-olen varannut parempia vieraitani varten. Sitten hän sanoi haluavansa
-vuokrata huoneen yöksi, koska hänellä oli liikeasioita kylässä.
-Ilmoitin voivani luovuttaa hänelle erittäin hyvän huoneen ja tarjouduin
-näyttämään sitä. Hän sanoi sen kyllä kelpaavan: hän oli varma, että
-se olisi mukava, ja lisäsi, että Valtikkaa oli erikoisesti suositeltu
-hänelle. Sitten hän kertoi minulle odottavansa erästä herraa, joka
-tulisi tapaamaan häntä myöhään sinä iltana liikeasian takia, ja
-kysyi minulta, voisinko minä valmistaa illallisen kahdelle hengelle
-yksityishuoneeseen -- kylmän illallisen, sanoi hän, mieluummin. Minä
-ilmoitin heille voivani tarjota kylmää kanaa ja mainiota kieltä,
-piirakkaa ja parasta vanhaa Stiltonin juustoa, ja että he voisivat
-pitää tämän huoneen -- siellä roihusi iloinen valkea takassa silloin,
-ja minä järjestäisin sen pian kuntoon. Sitten hän kysyi, sopiko minulle
-laittaa illallinen kello yhdeksitoista. Minä sanoin, että minulle
-sopi milloin hän vain halusi. Määräsimme ajan kello yhdeksitoista.
-Sitten hän pyysi minua tuomaan pullon parasta Skotlannin whiskyä ja
-joitakin pulloja soodavettä sivupöydälle ja ilmoitti, että voisin
-laittaa illallispöydän kuntoon, milloin vain haluaisin, sillä saatuaan
-juomansa hän menisi ulos noin tunniksi tapaamaan erästä henkilöä. Vein
-hänelle whiskyä ja soodavettä. Juodessaan hän veti esille viiden punnan
-setelin, antoi sen minulle ja sanoi, että hänen pitäisi luultavasti
-nousta varhain aamulla, kehoittaen minua kirjoittamaan hänen laskunsa
-sinä iltana ja jättämään jäännösrahan hänelle aamiaisen aikaan, jonka
-hän halusi täsmälleen puoli kahdeksalta. Sitten hän meni ulos. Kohensin
-tulta, katsoin, että kaikki oli kunnossa ja valmiina, ja puoli kymmenen
-aikaan, sitten kun olin lukinnut ovet yöksi, vein itse illallisen
-huoneeseen, koska vaimoni oli pahoinvoipa ja mennyt vuoteeseen aikaisin
-illalla. Viittä vaille yksitoista hän palasi."
-
-"Yksinkö?" kysyi tutkintotuomari.
-
-"Niin, sir, yksin. Hän oli yksin huoneessa kokonaisen tunnin. Sitten,
-viittä vaille kaksitoista, kuulin ovelta kolkutusta. Minä menin
-avaamaan ja tapasin herra Guy Markenmoren."
-
-"Tiesittekö kuka hän oli -- te tunsitte hänet?"
-
-"Kyllä vain, sir -- tunsin herra Guyn varsin hyvin ennen vanhaan. Hän
-ei ollut muuttunut paljon."
-
-"Puhelitteko mitään hänen kanssaan?"
-
-"Vain vähän, sir. Hän sanoi: 'Hei, Grimsdale, kuinka voitte? Te olette
-kuulemma pöyhistynyt mahtavaksi isännäksi', -- juuri niin, sir -- hän
-oli aina kerkeä pilailemaan."
-
-"Näyttikö hän olevan hyvällä tuulella?"
-
-"Mitä parhaimmalla, sir! Hän pysähtyi eteiseen nauraen ja pakisten
-hieman entisistä ajoista, jolloin minä usein tapasin hänet
-metsästysretkillä. Sitten hän sanoi melkein odottamatta: 'Tänne on kai
-tullut eräs herrasmies, joka odottaa minua?' Minä vastasin niin olevan
-ja vein hänet suoraa päätä huoneeseen, missä vieras herrasmies oli
-odottamassa. Ohjasin hänet sisälle ja suljin oven."
-
-"Kuulitteko, tervehtivätkö he jollakin tavoin toisiaan, Grimsdale?"
-
-"Kyllä, sir, kuulin todellakin vieraan herrasmiehen sanovan: 'Hei,
-Markenmore!' ja sir Guyn vastaavan: 'Hei, vanha veikko, ikävä, että
-olen myöhästynyt.' Siinä oli kaikki, sir."
-
-"Kuulitteko herra Guyn mainitsevan tuon toisen miehen nimeä?"
-
-"En, sir."
-
-"Ette silloin ettekä jälkeenpäinkään?"
-
-"Myöhemmin ei minulla ollut siihen tilaisuuttakaan, sir. Minä en mennyt
-enää huoneeseen. Illallinen odotti heitä valmiina. Olin vienyt sisälle
-pullon whiskyä ja soodavettä, jonka herrat olivat tilanneet, ja uuniin
-oli lisätty puita. Palatessaan se herrasmies sanoi minulle, että hän
-ja hänen ystävänsä, jota hän odotti, olisivat luultavasti ylhäällä
-hyvin myöhään, koska heidän oli neuvoteltava monista liikeasioista,
-ja lisäsi, että jos haluaisin mennä levolle, hän päästäisi kyllä
-ystävänsä ulos ja huolehtisi siitä, että pääovi tulisi suljetuksi ja
-vierashuoneen valot sammutetuiksi."
-
-"Menittekö levolle?"
-
-"En, sir. En mennyt. Istuin ylhäällä myöhään yksikseni, kuten
-minulla yleensä on tapana, ja ajattelin, että sanoessaan myöhään
-he tarkoittavat kai puolta kahta tai niitä aikoja yöstä. Minun oli
-puuhattava itsellenikin illallista, ja syötyäni sen jäin istuskelemaan
-tarjoiluhuoneeseen ja tupakoimaan."
-
-"Kuulitteko mitään noista kahdesta vierashuoneessa olevasta miehestä?"
-
-"Kyllä, sir, pari kertaa pistäydyin eteiseen ja kuulin heidän
-pakisevan."
-
-"Aivan tavallisella äänellä kai? Tarkoitan, kuulitteko minkäänlaista
-kiistaa -- kiihtyneitä ääniä tai muuta sellaista?"
-
-"En ensinkään, sir! Aivan tavallista puhetta."
-
-"Hyvä. No niin, juuri äsken sanoitte, että Guy Markenmoren kanssa oli
-yksi mies kello kahteen asti, mutta senjälkeen hänen kanssaan oli kaksi
-miestä kello kolmeen saakka. Mitä te oikeastaan tarkoitatte sillä?"
-
-"Nähkääs, sir, tätä. Sanoinhan teille, että vaimoni oli huonovointinen
-sinä iltana ja mennyt aikaisin vuoteeseen. Puoli kahden maissa aamulla
-menin yläkertaan katsomaan, kuinka hän jaksoi. Hän oli sikeässä unessa,
-ja niinpä laskeuduin jälleen alakertaan. Mennessäni vierashuoneen oven
-ohitse luulin kuulleeni kolme ääntä kahden asemesta. Jäin kuuntelemaan
-ja eroitin selvästi kolme ääntä. Silloin käsitin, että joku kolmas oli
-liittynyt vieraan miehen ja herra Guyn seuraan."
-
-"Mutta tämäpä kuulostaa omituiselta, Grimsdale! Miten saattoi kolmas
-mies päästä taloonne teidän siitä tietämättä? Siihen aikaan yöstä
-kaikki ovenne olivat kai kiinni, vai mitä?"
-
-"Ne kaikki olivat kiinni, sir -- lukitut. Tuo kolmas mies saattoi
-silti päästä sisälle vallan helposti. Te kai tunnette Valtikan, sir?
-No niin, tiedättehän, että talomme edustalla on kukkatarha ja nurmikko
--- tien ja talon välillä. Siitä vierashuoneesta, jota nämä herrat
-käyttivät, päästään kukkatarhaan ja nurmikolle lasiovesta. Sitä tietä
-he saattoivat päästää sisälle kenet hyvänsä -- muita ovia ei tarvinnut
-lainkaan avata."
-
-Tutkintotuomari silmäili valamiehistöä ja asianajajia. "Tuntuu siltä
-kuin nuo kaksi -- Guy Markenmore ja ensimmäinen mies -- olisivat jo
-edeltäpäin sopineet kolmannen kanssa", huomautti hän. "Grimsdale",
-jatkoi hän kääntyen todistajaan, "oletteko varma, ettei se vieras, joka
-saapui taloonne kello yhdeksän maanantai-iltana, maininnut odottavansa
-kahta henkilöä?"
-
-"Ehdottomasti sir! Hän puhui vain yhdestä."
-
-"Oletteko yhtä varma myös siitä, että hänen luonaan oli kello kahden
-jälkeen kaksi miestä?"
-
-"Aivan varma, sir, huomasin selvästi, että vierashuoneessa puheli kolme
-miestä, ja myöhemmin näin heidät kaikki kolme!"
-
-"Vierashuoneessako?"
-
-"En, sir -- ulkona."
-
-"Mitä te näitte -- tarkalleen sanoen?"
-
-"Nähkääs, sir. Kuultuani kolmen henkilön puhuvan palasin mukavaan
-tuoliini ravintolahuoneeseen. Ajattelin, että herra Guy, tultuaan
-jälleen kotiin, oli kutsunut jonkun pistäytymään tämän hänen ystävänsä
-luo, ja kun he olivat kuulleet hänen saapuvan puutarhaportille, he
-olivat avanneet lasioven ja päästäneet hänet vierashuoneeseen sitä
-tietä. Kun ensiksimainittu herrasmies oli kerta vuokrannut huoneen
-yöksi, niin eihän siinä ollut mitään -- hän saattoi tietysti päästää
-sisälle kenet hyvänsä. Ja kun herra Guy oli siellä, niin tiesin,
-että kaikki oli hyvin. Niinpä en vaivannutkaan päätäni koettamalla
-arvata kuka hän oli -- ajattelin, että hän lienee herra Harry --
-tuo kolmas mies, tarkoitan. Kun kello alkoi lähetä kolmea, rupesi
-minua torkuttamaan istuessani tuolilla valkean ääressä, ja luulen
-nukahtaneeni. Heräsin puutarhaportin rasahdukseen. Hyppäsin pystyyn ja
-katsahdin ulos ikkunasta. Näin kolme miestä ulkona maantiellä. He --"
-
-"Pysähtykäähän vähän, olkaa hyvä", keskeytti tutkintotuomari. "Tämä
-näyttää olevan hyvin tärkeä kohta. Kuulkaapas, muistatteko --
-tarkalleen -- mihin aikaan se tapahtui, Grimsdale?"
-
-"Kyllä, sir! Katsoin uunin reunalla olevaan kelloon -- harvinainen,
-mainio ajanmittari, sir -- kun nousin tuoliltani työntääkseni syrjään
-ikkunaverhot ja katsoakseni ulos. Kello oli silloin täsmälleen
-seitsemäntoista minuuttia yli kolme."
-
-"Siis", huomautti tutkintotuomari katsahtaen valamiehistöön, "noin
-puolitoista tuntia ennen auringon nousua. Mutta, Grimsdale, kuinka
-saatoitte nähdä niin varhain aamulla?"
-
-"Katsokaas, sir, oli kirkas yö, kuukin pilkisteli silloin tällöin, ja
-sinä yönä saattoi nähdä vallan hyvin -- himmeä valaistus, voitaisiin
-sanoa. Minä eroitin tallirakennuksemme tien toisella puolen aivan
-selvästi samoin kuin myös sen ympärillä kohoavat puut ja tien. Ja näin
-nuo kolme herrasmiestä -- heidän hahmonsa, tarkoitan -- helposti."
-
-"Mitä he tekivät?"
-
-"Kävelivät verkalleen poispäin Valtikasta Greycloisteriin ja
-Mitbourneen vievää tietä myöten, sir."
-
-"Voitteko eroittaa heidät, kunkin erikseen?"
-
-"Kyllä, sir. Minä tunsin, kuka oli herra Guy ja kuka Valtikkaan ensiksi
-tullut mies. Herra Guy käveli keskellä; hänen vasemmalla puolellaan
-oli se herrasmies, joka tuli kello yhdeksältä; kolmas mies oli hänen
-oikealla sivullaan."
-
-"Millainen mies hän oli?"
-
-"Pitkä mies, sir -- hyvinkin kuuden jalan mittainen."
-
-"Saatoitteko tuntea hänet ulkomuodostaan joksikin lähiseudun
-asukkaaksi?"
-
-Ensi kertaa todistajain aitioon ilmautumisensa jälkeen Grimsdale näytti
-hieman epäröivän. Hän keskeytti pudistaen päätänsä.
-
-"Katsokaas, sir, suvaitkaa muistaa, ettei silloin ollut niin valoisaa
-kuin olisi pitänyt olla", vastasi hän. "Se on vaikeata, siihen aikaan
-aamusta."
-
-"Ettekö tullut silloin ajatelleeksi, kuka se mies oli?" tiedusti
-tutkintotuomari.
-
-"Kyllä, tulin todellakin arvelleeksi -- ajatelleeksi jotakin", myönsi
-Grimsdale.
-
-"Mitä?"
-
-Grimsdale epäröi jälleen.
-
-"Se oli vain arvelua", sanoi hän vihdoin. "Vain -- päähänpiston
-tapaista. Mieluummin olisin sanomatta."
-
-"Luulenpa, että teidän täytyy sanoa, Grimsdale. Ilmeisesti
-te nähdessänne kolmannen miehen tulitte ajatelleeksi hänen
-henkilöllisyyttään. No niin, mitä te ajattelitte?"
-
-"No, sir, jos minun täytyy, niin minun täytyy! Ihmettelin - vain
-ihmettelin, huomatkaa, arvoisat herrat -- eikö se ollut herra
-Harborough."
-
-"Te ihmettelitte, eikö kolmas mies, se mies, joka käveli Guy
-Markenmoren oikealla puolella tietä pitkin, ollut herra John
-Harborough. Te siis luulitte tunteneenne hänen vartalonsa?"
-
-"Kyllä, sir. Mutta vain siitä, että mies oli hyvin pitkä
-ruumiinrakenteeltaan, ihan herra Harboroughin kaltainen, ja että he
-kaikki kolme menivät Greycloisteriin, Harboroughin taloon päin; ja
-käsitättehän, sir, kun olin kuullut, että herra Harborough oli palannut
-jälleen kotiin ja -- no niin, olin kai ajatellut häntä hieman silloin.
-Minä -- minä en haluaisi tultavan siihen käsitykseen, että väittäisin
-miehen olleen herra Harboroughin, kun en tahdo sitä väittää."
-
-"Ettekö menisi valalle, että kolmas mies oli herra Harborough?"
-
-"En, sir -- en todellakaan!"
-
-"Mutta se mies oli ihan Harboroughin pituinen, muistutti häntä
-ruumiinrakenteeltaan ja käytökseltään?"
-
-"Juuri niin, sir."
-
-"No, siirtykäämme ensimmäiseen mieheen -- häneen, joka vuokrasi huoneen
-Valtikasta. Mihin aikaan hän palasi sinne tämän jälkeen?"
-
-"Hän ei palannut ollenkaan, sir!"
-
-"Mitä -- eikö ollenkaan?"
-
-"Ei ollenkaan, sir! Siitä pitäen en ole nähnyt hänestä jälkeäkään!
-Minulla on kolme puntaa neljätoista shillingiä, jotka kuuluvat
-hänelle, sir -- mutta kuten sanoin, hän ei ole tullut enää takaisin.
-Menin vierashuoneeseen nähtyäni heidät tiellä -- lasiovi oli hiukan
-raollaan ja kaksi lamppua oli palanut karrelle. Sitten ajattelin, etten
-huolisi mennä levolle -- ja ryhdyin korjaamaan pois illallista ja
-siistimään vierashuonetta. Tietysti odotin herrasmiehen palaavan millä
-hetkellä hyvänsä -- ajattelin näet, että hän oli lähtenyt vain hieman
-jaloittelemaan kahden toverinsa kanssa. Mutta häntä ei näkynyt enää --
-siitä pitäen en ole nähnyt enkä kuullut hänestä mitään."
-
-Tutkintatuomari katsahti kirjureihin ja lakimiehiin. Hänen ilmeensä oli
-kuin henkilön, joka harhailtuaan monia mutkittelevia teitä huomaa äkkiä
-joutuneensa umpikujaan.
-
-"On aivan selvää, että kaikki tämä vaatii lisätutkimuksia", huomautti
-hän. "Poliisin on päästävä noiden kahden miehen jäljille, jotka olivat
-vainajan kanssa Valtikka-majatalossa maanantain ja tiistain välisenä
-yönä. Lienee parasta lykätä tutkinto toistaiseksi."
-
-"Haluaisin tehdä pari kysymystä todistajalle", keskeytti asianajaja.
-Grimsdale, te sanoitte, että se mies, "joka tuli taloonne kello
-yhdeksältä maanantai-iltana ja vuokrasi huoneen yöksi, antoi teille
-viiden punnan setelin, josta teidän piti ottaa osuutenne. Onko se
-seteli vielä teillä?"
-
-"Kyllä, sir", vastasi Grimsdale vetäen esille vanhakuosisen kukkaron.
-"Kas tässä, sir."
-
-"Se seteli on jätettävä poliisille", sanoi asianajaja. "Ja nyt toinen
-kysymys: Mikä tuo vieras oli miehiään? Oliko hän englantilainen?"
-
-"Sain sen vaikutelman, sir", vastasi Grimsdale, "että hän oli
-amerikkalainen -- hänen puheestaan päättäen, sir. Kun palvelin sir
-James Marchantilla, näin paljon amerikkalaisia herrasmiehiä; pidin
-häntä amerikkalaisena."
-
-"Mainiota -- mutta vielä yksi kysymys. Löysittekö siistiessänne
-vierashuonetta mitään, jotakin pikku esinettä, joka olisi saattanut
-jäädä joltakin näistä herroista. Vieraat unohtavat väliin yhtä ja
-toista, ymmärrättehän."
-
-Grimsdale työnsi kätensä toiseen taskuun ja veti jotakin esille.
-
-"Löysin, sir -- aioin mainita siitä. Löysin tämän illallispöydältä."
-
-Kohotettuaan esineen ensiksi ylös, niin että kaikki läsnäolijat
-saattoivat nähdä sen, isäntä laski todistajain aition kaiteelle
-hopeahelaisen, ruusupuisen piipun.
-
-
-
-
-KYMMENES LUKU
-
-Sormus ja piippu
-
-
-Asianajaja otti piipun, tutki sitä ja ojensi sen tutkintotuomarille,
-joka vuorostaan tarkasteli sitä ennen kuin antoi sen Fransemmerylle
-ja hänen valamiestovereilleen. Se kulki noiden kahdentoista miehen
-kädestä käteen ja joutui jälleen asianajajalle, joka kohotti sen ylös
-Grimsdalen nähtäväksi vielä kerran.
-
-"Te löysitte tämän -- joka on ruusupuinen piippu, parempaa lajia,
-hopeahelainen -- vierashuoneenne illallispöydältä sen jälkeen, kun nuo
-kolme miestä olivat poistuneet, Grimsdale?" kysyi hän. "Teittekö sen
-johtopäätöksen, että joku heistä oli jättänyt sen sinne?"
-
-"Olen varma siitä, sir."
-
-"Kuinka voitte olla niin varma siitä? Teillä kai oli vieraita tuossa
-huoneessa edellisenäkin päivänä?"
-
-"Kyllä, sir. Mutta minä katoin itse illallispöydän. Tuo piippu, sir,
-oli silloin, kun löysin sen, pikku lautasella -- lähellä paikkaa, missä
-eräs herroista oli istunut, ja sitä oli juuri käytetty, sir -- pesä oli
-vielä lämmin."
-
-"Onnittelen teitä terävästä havaintokyvystänne, Grimsdale", sanoi
-asianajaja hymähtäen. Hän pani piipun edessään olevalle pöydälle,
-keskelle papereitaan, ja kääntyi tutkintotuomarin puoleen. "Te kai,
-sir, mainitsitte tutkinnon lykkäämisestä tällä asteella?" jatkoi
-hän. "Jos saan tehdä ehdotuksen, niin lausuisin mielipiteenäni, että
-lykkäyksen tarkoituksena tulisi olla varata aikaa perinpohjaisempaa
-tutkimusta varten; minusta näyttää, että tässä on paljon sellaista,
-mistä on päästävä selville, ja --"
-
-"Me lykkäämme tutkinnon kahden viikon päähän tästä päivästä", sanoi
-tutkintotuomari. Hän kääntyi valamiehistön puoleen kehoitellen ja
-neuvoen heitä pidättymään minkäänlaisten johtopäätösten teosta ennen
-kuin heille on esitetty lisätodistuksia. Ilmaisten sitten mutisten
-toivomuksen, että heidän jälleen kokoontuessaan poliisi voisi antaa
-lisävalaistusta tähän perin kiusalliseen kysymykseen, hän poistui
-tuoliltaan tuntien ilmeisesti helpotusta sen johdosta, että päivän
-oikeudenkäynti oli päättynyt.
-
-Vanha ruokasali tyhjeni nopeasti. Kuuntelijat, todistajat ja kirjurit
-alkoivat tunkeilla kaikista sopista ja nurkista ja virrata ulos
-ryhmittäin, keskustellen aamun tapahtumista ja paljastuksista.
-Rouva Tretheroe poistui kahden vieraansa kera; Harry Markenmore
-ja hänen sisarensa lähtivät huoneesta Harboroughin seurassa;
-valamiehet astuivat ulos kaksi- ja kolmimiehisissä ryhmissä. Mutta
-väliaikaisen oikeussalin keskelle, ison pöydän ympärille, jonka
-ääressä lakimiehet ja kirjurit olivat istuneet kirjat ja paperit
-edessään, keräytyi muutamia henkilöitä ja alkoivat keskustella asioista
-vapaasti -- poliisikomisario, Blick, asianajaja, joka oli edustanut
-poliisiviranomaisia, Chilford, Walkinshaw ja Fransemmery, joka
-tutkintotuomarin kehoituksesta huolimatta katsoi olevansa oikeutettu
-kuuntelemaan kaikkea, mikä vain koski asiaa.
-
-"Minusta tuntuu siltä", puhui Chilford juuri kun Fransemmery liittyi
-seuraan, "että on -- sanon sen Markenmoren perheen lakimiehenä --
-tutkittava perinpohjin Guy Markenmoren liikeasioita ja hänen yksityistä
-elämäänsä Lontoossa! Tämä juttu ei ole lähtöisin täältä eikä täällä
-sommiteltu! Jos etsiväkomisario Blick tahtoo päästä asian perille,
-pitäisi aloittaa Lontoosta -- missä Guy Markenmore on asustanut viime
-vuodet."
-
-"Luuletteko siis, että häntä seurattiin tänne?" lausui asianajaja, joka
-oikeudenkäynnin nyt päätyttyä oli sytyttänyt savukkeen ja poltteli sitä
-mielihyvillään istuen pöydän kulmalla. "Luuletteko siis, että tämä
-juoni on punottu Lontoossa?"
-
-"Minusta on hyvin todennäköistä, ettei kaikki se, mitä olemme kuulleet
-tänä aamuna, ole itse asiassa missään yhteydessä varsinaiseen totuuteen
-Guy Markenmoren murhasta!" vastasi Chilford. "Olen aivan varma --
-omasta puolestani -- että John Harborough on yhtä viaton kuin minä
-itse, ja melkein yhtä varma siitä, että nuo kaksi miestä, jotka
-olivat Guyn seurassa Valtikassa, ovat myös syyttömiä. Todennäköisesti
-noita miehiä tullaan kuulustelemaan -- heidät saadaan kyllä käsille.
-Saattepa nähdä, että Valtikassa tapahtunut kohtaus -- merkillinen
-kylläkin, myönnän sen! -- oli vain liikeneuvottelu. Ei -- vielä emme
-ole päässeet edes jäljille! Kuten sanoin, Blickin on lähdettävä
-takaisin ja aloitettava Lontoossa, jos hän mielii päästä asian perille.
-Mistä me tietäisimme, minkälaisia asioita Guy Markenmorella oli? Tai
-salaisuuksia? Kaikesta päättäen jollakin on saattanut olla hyvät syynsä
-päästä hänestä vapaaksi."
-
-"Minua ihmetyttää suuresti", huomautti poliisikomisario, "miten nuo
-kaksi miestä, jotka olivat Guy Markenmoren seurassa Valtikassa,
-pääsivät kylään ja sieltä pois kenenkään huomaamatta. Mieheni ovat
-tehneet jo mitä perinpohjaisimpia tutkimuksia kaikilla lähiseudun
-asemilla, mutta tulokset ovat supistuneet -- nollaan!"
-
-"Oudot ihmiset, kaupan päällisiksi!" sanoi Walkinshaw.
-
-"Mistä sen tietäisimme?" kysyi Chilford. "Parinkymmenen kilometrin
-alalla on koko liuta henkilöitä, jotka saattavat olla liikesuhteissa
-Guy Markenmoren kanssa. Hänellä saattoi olla liikeasioita
-selvitettävänä tuona yönä aivan yhtä hyvin noiden kahden miehen kuin
-hänen veljensä ja sisarensakin kanssa. Niin kai asian laita olikin."
-
-"Grimsdale vakuuttaa, että ensimmäinen miehistä oli amerikkalainen",
-huomautti Walkinshaw. "Meillä ei ole kovinkaan monta amerikkalaista
-täällä asumassa. Voisin laskea heidät sormillani."
-
-"Se on totta", sanoi poliisikomisario. "Jos mies oli amerikkalainen
--- ja Grimsdale sanoo kohdanneensa heitä aikoinaan monia, joten hänen
-pitäisi tuntea -- niin hän tuli jostakin kauempaa. Mutta erästä seikkaa
-en jaksa tässä käsittää -- miten pääsivät hän ja tuo toinen mies pois
-aivan huomaamatta tiistai-aamuna?"
-
-Fransemmery oli samoin kuin Blick kuunnellut tarkkaavasti mutta ääneti
-näitä mielipiteitä ja ajatuksia; hän rykäisi arastellen ikäänkuin
-pyydellen anteeksi jo sitäkin, että hän rohkeni sekaantua keskusteluun.
-
-"Puhuttaessa -- puhuttaessa Amerikasta", huomautti hän, "tällä seikalla
-ei liene mitään merkitystä eikä se taida olla edes minkäänlaisessa
-yhteydessä itse keskustelun aiheen kanssa, mutta sallinette minun
-huomauttaa, että postihöyrylaiva lähti Southamptonista New Yorkiin
-kello yksi päivällä viime tiistaina. Nähkääs, Markenmoresta on
-neljäkymmentäviisi kilometriä maanteitse Southamptoniin, ja jos se
-mies -- ensimmäinen mies -- oli amerikkalainen, voi olla mahdollista,
-että hän matkusti Southamptoniin, nousi tuohon laivaan ja oli kaukana
-merellä saamatta tietää, mitä oli tapahtunut sille miehelle, jolle hän
-oli tarjonnut illallisen. Tiedän tuosta laivasta siksi, että lähetin
-postissa eräitä vanhoja asiakirjoja muutamalle Yhdysvalloissa olevalle
-ystävälleni."
-
-Poliisikomisario kierteli sotilasviiksiään ja tarkasteli Fransemmerya.
-
-"Hm!" huomautti hän. "Siinä voi olla paljonkin perää -- hän on
-todellakin saattanut matkustaa sitä tietä Lontoosta Southamptoniin.
-Mutta -- kummallista, ettemme ole voineet saada selkoa hänen
-saapumisestaan ja lähdöstään!"
-
-"Miksei hän palannut enää takaisin Valtikkaan -- missä hänen piti
-saaman kolme puntaa neljätoista shillingiä?" kysyi Walkinshaw.
-
-"En tiedä", sanoi poliisikomisario. "Mutta eräästä asiasta olen ihan
-varma -- kuka hyvänsä hän lienee ollutkin, varhain aamulla Lontooseen
-menevään junaan ei hän noussut Selcasterin eikä Mitbournen asemalla
-tuona aamuna. Selcasterissa astui junaan vain viisi matkustajaa,
-Mitbournessa kaksi, ja junamiehet tuntevat heidät jokikisen!"
-
-"Ei ole välttämätöntä nousta junaan päästäkseen tälle seudulle tai
-täältä pois", huomautti Walkinshaw. "Minä puolestani olen sitä mieltä,
-että ne kaksi miestä tulivat ja menivät autolla."
-
-Poliisikomisario katsahti Walkinshawiin ja ilmaisi mutisten olevansa
-toista mieltä.
-
-"Luuletteko, etten ole ajatellut sitä mahdollisuutta", sanoi hän.
-"Minun mieheni ovat tutkineet sitä asiaa kaikkialla! Jokaisessa
-lähikylässä -- jokaisessa talossa teiden varsilla! Mutta -- ilman
-pienimpiäkään tuloksia."
-
-"Se ei hämmästytä minua eikä vaikuta siihen, mitä sanoin", väitti
-Walkinshaw. "Te tiedätte yhtä hyvin kuin minäkin, että se paikka, missä
-nyt olemme, sijaitsee melkein keskellä kolmiota, niin sanoakseni.
-Kolmella puolella kulkee leveä valtamaantie. Kaikilla näillä kolmella
-maantiellä vallitsee nykyään mitä vilkkain autoliikenne. Tiedän
-kai minä, kun asun erään varrella niistä. Luullakseni vähintäin
-neljäkymmentä kaikenlaista autoa huristaa taloni ohitse joka tunti."
-
-"Mutta ei varhain aamulla!" keskeytti poliisikomisario epäilevästi.
-
-"Ilmoitin teille keskimääräisen luvun", sanoi Walkinshaw. "Kello
-viidestä alkaen, ainakin. Luuletteko, että yksi auto huomattaisiin
-niiden satojen joukosta, jotka tulevat ja menevät? Loruja!"
-
-"Mihin he jättivät autonsa tullessaan Valtikkaan?" kysyi
-poliisikomisario.
-
-"Minusta ei siinä ole mitään ihmeellistä", vastasi Walkinshaw.
-"Ottaisin kätkeäkseni auton, kuinka suuren hyvänsä, jonkin syrjätiemme
-varrelle tai puistikkoon tai johonkin mukavaan notkelmaan ylängölle
-muutamiksi tunneiksi, ilman että kukaan huomaisi sitä. Niin
-yksinäisellä seudulla kuin tämä, ja lisäksi yöllä! Vallan helppo asia!"
-
-"Jos ne kaksi miestä saapuisivat tänne yhdessä autolla", sanoi
-Chilford, "niin miksi toinen heistä ilmaantui Grimsdalen taloon kello
-yhdeksän illalla, mutta toinen vasta kahdelta aamulla?"
-
-"Mitä siihen asiaan tulee -- jos rupeatte kyselemään miksi ja
-minkätähden", virkkoi Walkinshaw, "niin minäkin puolestani kysyisin,
-minne meni ensimmäinen mies, poistuttuaan Valtikasta ensimmäisen kerran
-tulonsa jälkeen? Hän oli poissa yhteentoista saakka. Missä hän kävi?"
-
-"Kas vain, mekin olemme pohtineet sitä asiaa!" sanoi poliisikomisario
-melkein pilkallisesti. "Kylässä ei ole ainoatakaan sielua, joka olisi
-nähnyt ketään vierasta sinä iltana!"
-
-"Kukaanhan ei tietänyt hänestä mitään ennen Grimsdalen todistusta."
-
-"Tai kuka voi sanoa tietäneensä!" sanoi Chilford ivallisesti.
-"Hänen on täytynyt käydä jossakin ja tavata joku." Hän veti esille
-kellonsa. "Lähdenpä kotiin välipalaa haukkaamaan", sanoi hän. "Tämä on
-ajanhukkaa. Minä annan neuvoni Blickille -- palatkaa vanhoja jälkiänne
-myöten ja ryhtykää työhön alkulähteellä -- Lontoossa!"
-
-"Mitä sanoo Blick?" kysyi asianajaja naurahtaen. Hän oli poltellut koko
-ajan ääneti savukettaan, toisten pakistessa. "No, Blick!"
-
-"Blick on viisas nuori mies", sanoi poliisikomisario. "Hän ei sano
-mitään. Te lähdette omaa latuanne, vai mitä, Blick?"
-
-"Saamani neuvon mukaan", vastasi Blick hymyillen. "Olen kuitenkin aina
-valmis ottamaan varteen hyvät ehdotukset."
-
-"Lähdetäänpäs" sanoi Chilford "kello on kaksi. Mielisin tarjota
-jollekin teistä -- teille kaikille -- hieman einettä, jos tulette
-mukaani. Kylmää ruokaa -- mutta sitä runsaammin."
-
-Miehet astuivat joukolla eteishalliin, ja siellä he näkivät Harry
-Markenmoren ja Valencian juuri tulevan vierashuoneesta. Harry lähestyi
-miesryhmää ja nyökkäsi Blickille.
-
-"Sisareni haluaisi tehdä erään kysymyksen komisario Blickille", sanoi
-hän kääntyen poliisikomisarion puoleen. "Kysymys on velivainajani
-yksityistavaroista."
-
-Blick kääntyi Valenciaan päin; toiset pysähtyivät, uteliaina ja
-tarkkaavina. Valencia katsoi etsivää hiukan levottomasti.
-
-"Tehän tutkitte velivainajani vaatteet ja kaikki, mitä oli hänen
-yllään?" kysyi hän. "Te mainitsitte useista esineistä todistajain
-aitiossa tänä aamuna. Mainitsitteko ne kaikki?"
-
-"Kaikki -- kyllä", vastasi Blick.
-
-"Jokainoan esineenkö, jonka löysitte?"
-
-"Jokikisen!"
-
-Valencian kasvot muuttuivat entisestään huolestuneemmiksi. Hän katseli
-ympärilleen miesten tarkkaaviin kasvoihin.
-
-"Eräästä -- esineestä, joka oli varmasti veljelläni, kun hän poistui
-tästä talosta maanantai-iltana puoli yhdentoista aikaan, te ette
-puhunut mitään", sanoi hän kääntyen jälleen Blickiin. "Sormuksesta
--- laadultaan hyvin harvinaisesta sormuksesta, hänen oikean kätensä
-keskisormessa."
-
-"Hänen oikean kätensä keskisormessa oli sormus", sanoi Blick. "Hyvin
-hieno jalokivisormus -- yhdellä kivellä varustettu."
-
-"Hänen oikean kätensä keskisormessa oli kaksi sormusta", väitti
-Valencia. "Jalokivisormus, josta mainitsitte, ja tuo toinen. Minä
-otin sen puheeksi hänen ollessaan täällä. Se oli varsin merkillinen
-sormus -- se näytti minusta melkein kupariselta, muutamin paikoin
-emaljoidulta. Se kiinnitti minun huomiotani siksi -- siksi, että tunnen
-erään henkilön, jolla on ihan samanlainen sormus -- sen kaksoiskappale,
-todellakin."
-
-"Niinkö?" sanoi Blick tyynesti. "Kenellä?"
-
-"Rouva Tretheroella", vastasi Valencia.
-
-Vieressä seisovat miehet katsahtivat toisiinsa.
-
-"Oletteko varma, että veljenne kädessä oli tuo toinen merkillisen
-näköinen sormus, kun hän lähti täältä?" kysyi Blick.
-
-"Olen varma siitä", vakuutti Valencia. "Ehdottomasti!"
-
-"Ja te sanoitte, että rouva Tretheroella on samanlainen sormus?"
-
-"Jota hän kantaa aina", sanoi Valencia. "Veljenne sormessa ei ollut
-sellaista sormusta, kun minä toimitin tarkastuksen", huomautti Blick.
-"Mutta -- minäpä otan selvän asiasta."
-
-Harry ja Valencia vetäytyivät takaisin vierashuoneeseen, ja toiset
-jatkoivat matkaansa pääovelle, mutta ennenkuin he pääsivät sinne,
-keskeytettiin heidän kulkunsa Chilfordin vierasvaraisen pöydän ääreen
-toisen kerran. Nuori, vilkkaan näköinen mies, jonka toisessa kädessä
-oli muistikirja, toisessa lyijykynä, astui heitä vastaan.
-
-"Herra poliisikomisario", sanoi hän itseensäluottavan varmasti,
-"sallikaa minun esitellä itseni -- Summers, _Daily Sentinel_-lehdestä
--- erikoiskirjeenvaihtaja, sir."
-
-"Mitä tahdotte?" kysyi poliisikomisario. Hän ajatteli juuri Chilfordin
-kylmää häränpaistia ja tunsi täysin käsitettävää vastenmielisyyttä
-reporttereita kohtaan. "Minulla ei ole teille mitään siihen lisättävää,
-mitä jo olette kuullut."
-
-"Olisin teille hyvin kiitollinen, jos näyttäisitte minulle sitä viiden
-punnan seteliä, jonka oletettu amerikkalainen antoi Grimsdalelle",
-sanoi Summers, "ja piippua, joka unohtui Valtikkaan".
-
-Poliisikomisario kääntyi Blickin puoleen.
-
-"Onko teillä mitään sitä vastaan?" kysyi hän.
-
-"Minä rohkenisin luulla, ettei Blickillä -- siitä päättäen, mitä olen
-sattunut kuulemaan hänen loistavista kyvyistään -- ole mitään sitä
-vastaan", sekaantui puheeseen Summers, joka nähtävästi oli noita nuoria
-miehiä, jotka panevat maailman mullin mallin koettaessaan hankkia
-hyvää tekstiä. "Blick, sir, tietää, mikä arvo on sanomalehdistöllä --
-varsinkin niin tavattoman laajalle levinneellä lehdellä kuin meidän --
-yhtä hyvin kuin minä itse."
-
-"Minulla ei ole mitään sitä vastaan", sanoi Blick nauraen. "Tässä
-on seteli -- te kai haluatte numeroa? B. H. 887563. Piippu -- se on
-sisällä pöydällä -- poliisin hallussa. No, minä näytän sen teille."
-
-Hän palasi vanhaan ruokasaliin Summersin kanssa; toiset jäivät
-odottamaan haastellen Valencian sormusta koskevasta tiedonannosta.
-Kului muutamia minuutteja; sitten pisti Blick päänsä eteissalin oven
-raosta näyttäen hieman hämmästyneeltä.
-
-"Herra komisario", huusi hän. "Se piippu -- onko se teillä?"
-
-Poliisikomisario käännähti häneen päin kiihkeän nopsasti.
-
-"Minullako?" huudahti hän. "Ei -- minulla sitä ei ole. Eikö se ole
-siellä?"
-
-Blick ravisti päätänsä, ja hänen kasvoilleen levisi suuttunut ilme.
-Hän vetäytyi takaisin ruokasaliin ja poliisikomisario harppoi perässä.
-Toiset seurasivat jäljessä tuntien pakottavaa uteliaisuutta, jota
-heidän olisi ollut vaikea selittää. Blick penkoi juuri pöydällä olevia
-kirjoja ja papereita heitellen niitä hujan hajan. Pari kolme poliisia
-oli läsnä; lisäksi oli saapuvilla saman verran asianajajien kirjureita
-ja tutkintotuomarin apulainen; pöydän toisessa päässä pari paikkakunnan
-reportteria teki uutterasti muistiinpanoja lehtiöihinsä.
-
-"Minä en ole nähnyt sitä -- en ainakaan sen jälkeen kun sitä
-näytettiin", sanoi poliisikersantti, jonka kimppuun Blick oli
-käynyt. "Näin Grimsdalen ottavan sen esille ja tutkintotuomarin ja
-valamiehistön käsittelevän sitä, mutta senjälkeen en ole nähnyt sitä."
-
-"Kenellä se oli viimeksi?" kysyi Blick.
-
-"Minulla!" vastasi asianajaja. "Minä otin sen valamiehistöltä ja laskin
-pöydälle -- juuri tähän."
-
-"No niin, se on poissa!" sanoi Blick. Hän kääntyi poliisikersanttiin.
-"Onko täältä poistunut ketään sellaista teidän miestänne, joka olisi
-saattanut ehkä kaapata sen?"
-
-"Ketään ei ole vielä poistunut", vastasi kersantti. "Me olemme täällä
-kaikki -- meitä on yhtä monta kuin tullessammekin."
-
-Blick käänsi nurin kaikki, mitä pöydällä oli. Hänen kasvonsa muuttuivat
-omituisiksi, mutta hän ei virkkanut mitään.
-
-"Kaikki, jotka poistuivat huoneesta, kulkivat ohi pöydän tätä laitaa",
-huomautti kersantti. "Jos joku mieli siepata sen ja viedä pois, niin
-hänen tarvitsi vain ojentaa kätensä. Kukaan ei voinut huomata mitään --
-siinä tungoksessa."
-
-"Kenenkähän mieli teki se siepata?" kysyi Blick yrmeästi.
-
-Summers, joka oli auttanut etsiskelyssä, hykähti äkkiä.
-
-"On olemassa eräs mies, joka tuiki mielellään olisi halunnut ottaa sen
-mukaansa!" huudahti hän.
-
-Blick kohotti katseensa rypistäen kulmiaan.
-
-"Mitä te tarkoitatte?" ärähti hän. "Kuka -- mikä mies?"
-
-"Se mies, jolta se jäi Valtikan illallispöydälle, luonnollisesti!"
-vastasi Summers hykähtäen jälleen. "Kuinka voitte tietää, ettei hän
-piillyt innostuneiden kuuntelijain joukossa? Niin kai asia lieneekin!"
-
-Blick työnsi syrjään viimeisen paperikasan ja kääntyi ovelle.
-
-"No niin, se on kadonnut, tavalla tai toisella", mutisi hän.
-
-"Kaunis todistuskappale tipotiessään, kaiken lisäksi", puheli Summers
-itsekseen. "Se olisi voinut johtaa teidät omistajan jäljille, Blick.
-Mutta kai se on joutunut hänen käsiinsä -- mitäs arvelette? Näppärää!
-Mutta oli miten oli, jos hän on se henkilö, joka näpisti sen tuosta
-pöydältä, niin yhdestä asiasta olette päässyt selville -- hän on joku,
-joka on jossakin aivan lähettyvillä. Vai mitä, Blick?"
-
-Mutta Blick oli jo rientänyt takaisin eteishalliin, ja poliisikomisario
-ja toiset seurasivat häntä.
-
-"Merkillistä tämä, Blick!" sanoi poliisikomisario. "Kuka on saattanut
-sen ottaa -- ja miksi?"
-
-"Asianlaita lienee sellainen kuin tuo sanomalehtineekeri sanoi",
-vastasi Blick matalalla äänellä. "Mies, joka jätti sen Valtikkaan, on
-varmaan ollut täällä tänä aamuna ja käyttänyt tilaisuutta hyväkseen
-anastaakseen sen itselleen. Mutta --"
-
-"Nyt on jo aika lähteä puiston poikki talolleni, hyvät ystävät, ja
-hankkia jotakin suuhun pantavaa", puuttui Chilford puheeseen. "Vähät
-muusta -- tulkaa mukaan!"
-
-Blick pyyteli anteeksi -- hänellä oli tehtävää, sanoi hän.
-Huomattuaan, että hänen työskentelynsä Markenmoressa muodostuisi
-luultavasti pitkälliseksi, hän oli edellisenä päivänä majoittunut
-vakinaisesti Valtikkaan, ja sinne hän nyt riensi kiireesti. Hänellä
-oli monia puuhia, paljon pohdittavaa. Saman päivän aamuna, ennen
-tutkintotilaisuuteen lähtöään, hän oli lähettänyt viestinviejän
-Selcasteriin ostamaan eräitä määrättyjä tarpeita; heti ensiksi
-Valtikkaan saavuttuaan hän kysyi, oliko viestinviejä palannut.
-
-"Tavarakasa on arkihuoneenne pöydällä, herra Blick", vastasi Grimsdale.
-"Ja myös aamiainen."
-
-Blick istuutui aterioimaan, yksin, syöden ja juoden vankasti puolisen
-tuntia. Sitten, kun ruoka oli korjattu pöydältä, hän sytytti piippunsa,
-veti esille kynäveitsensä ja leikkasi Selcasterista tuotujen pakettien
-sidenuorat poikki.
-
-
-
-
-YHDESTOISTA LUKU
-
-Ensimmäiset toimenpiteet
-
-
-Viestinviejä, jonka Blick oli lähettänyt Selcasteriin sinä aamuna
-ennen lähtöään Markenmoren kartanoon ollakseen läsnä murhatapauksen
-alustavassa tutkintotilaisuudessa, oli vienyt kirjeen vanhan
-kaupungin etevimmälle kirja- ja paperikauppiaalle. Blick havaitsi
-tarvitsevanpa kipeästi eräitä välineitä ryhtyessään ratkaisemaan niitä
-pulmakysymyksiä, jotka juuri oli hänelle asetettu. Kirjakauppias
-oli se mies, joka voi antaa hänelle apuaan. Ja tuossa olivat nyt
-kirjakauppiaan lähettämät tavarat -- toinen iso rullalle kierretty
-paketti, huolellisesti kääritty piikkokankaaseen; toinen pullea pikku
-mytty, ruskeaan paperiin verhottu. Blick aukaisi tämän ensiksi,
-veti esille ja pani pöydälleen laskostetun tiekartan, kreivikunnan
-yleiskartan, pari kolme paikkakunnan opaskirjaa, selittävillä
-valokuvilla varustettuja, korkeampilentoisen tekeleen, _Selcasterin
-ympäristöt_, joka myös oli runsaasti kuvitettu, Bradshawin turistin
-ja paikallisen aikataulun. Hän tarkasteli niitä kaikkia huolellisesti
-laskiessaan ne kädestään -- juuri niitä hän kaipasi. Mutta hän tunsi
-vielä suurempaa mielenkiintoa isoa, piikkokankaaseen käärittyä
-pakettia kohtaan, joka, sitten kun se oli vapautettu kääreistään,
-osoittautui sisältävän virallisen kartan Markenmoren kylästä ja sen
-lähimmästä ympäristöstä -- ison nelikulmaisen esineen, paksupaperisen,
-johon oli merkitty, nimitetty ja mitattu jokainen valtamaantie,
-kylätie, polku, talo, huvila, niitty, metsä, keto, lehto, joki, puro,
-pensaikko, porras. Blick tunsi riemastuneena saavansa tyydytystä
-salapoliisivaistoilleen katsellessaan tuota mestarinäytettä -- hän
-siunasi yleisesikunnan topografisen osaston miehiä sen johdosta, että
-he olivat valmistaneet sen huolellistakin huolellisemmin. Hän haki
-käsiinsä Grimsdalen ja sai tältä muutamia nastoja; näillä hän kiinnitti
-valtavan karttansa sopivaan, tyhjään paikkaan arkihuoneensa seinällä,
-ja seuraavan puolen tunnin ajan hän seisoskeli sen edessä poltellen
-piippuaan. Tämän jälkeen hän olikin muodostanut itselleen yleiskuvan
-ympäristöstään ja painanut tärkeimpäin paikkain nimet teräväin
-aivojensa salaisiin lokeroihin.
-
-Sitten hän kävi käsiksi oppaisiin, karttoihin ja aikatauluihin ja
-tarkasteli niitä kahden tunnin ajan väsymättömän uutterasti. Hän tahtoi
-ottaa selkoa kaikesta, mikä koski maanteitä, rautateitä ja aikoja
--- alkeellista työtä tämä, mutta tuiki tärkeätä. Ja hän totesi heti
-sen, mitä Walkinshaw oli sanonut tutkinnon lykkäämistä seuranneessa
-jälkikeskustelussa, nimittäin, että Markenmore sijaitsi melkein
-keskellä eräänlaista kolmiota, jonka sivuina olivat valtamaantiet. Nämä
-tiet muodostivat sellaisen kolmion, että sen kaksi sivua oli lyhyempiä
-kuin kolmas sivu, mutta keskenään yhtä pitkää; kolmas sivu oli toisia
-pitempi. Markenmore sijaitsi tämän kolmion lounaisosassa, läheten sitä
-kulmaa, jonka muodostivat kolmion kanta ja pisin sivuista; niin ollen
-se oli lähempänä kolmion kahta sivua kuin kolmatta ja sentähden myös
-kahta valtamaantietä kuin yhtä. Ja näistä kolmesta valtamaantiestä
-kaksi, jatka molemmat lähtivät Lontoosta kartastoon päin, sivuutti
-muutaman kilometrin päässä Markenmoren; kolmas tie kulki koko matkan
-rannikkoa pitkin. Valtamaanteitse Markenmore oli siis välittömässä
-yhteydessä Lontooseen, tarkemmin sanoen kymmenen penikulman päässä
-siitä koilliseen, ja matkan varrella oli muutamia rannikkokaupunkeja
-vähäisen matkan päässä toisistaan.
-
-Mutta sen kolmion lisäksi, jonka nämä valtamaantiet muodostivat, oli
-olemassa vielä toinenkin kolmio, rautateiden muodostama. Rautatiet
-seurasivat itse asiassa maanteitä ja kulkivat yhdensuuntaisesti
-niiden kanssa; ne olivat niiden mukaiset kaikissa suhteissa; maantie
-ja rautatie kulkivat rinnakkain, eivätkä ne olleet missään kohdin
-toisistaan puoltatoista kilometriä kauempana. Markenmoresta oli lyhyt
-matka näille pääradoille. Sieltä voitiin päästä helposti useille
-asemille. Itse Selcaster sijaitsi noin neljän kilometrin päässä
-kaakkoiseen; Mitbourne melkein saman välimatkan etäisyydellä itään;
-neljän ja puolen kilometrin päässä lounaiseen oli tärkeä ratojen
-yhtymäkohta; kuuden kilometrin päässä pohjoiseen oli asema tien
-varrella. Tarkastettuaan aikatauluaan Blick huomasi, että kello neljän
-ja kuuden välillä aamulla kaikkien näiden neljän aseman ohi kulki
-melkoinen määrä junia pohjoiseen ja etelään, itään ja länteen, ja että
-kahdelta asemalta, mainitulta risteysasemalta ja pohjan puoliselta
-asemalta, lähti joka aamu neljännestä vaille kuusi erikoisia työjunia,
-jotka epäilemättä kuljettivat paljon kaikenlaisia työmiehiä muutaman
-kilometrin päässä rannikolla sijaitsevaan suureen lastaussatamaan.
-Sanalla sanoen hän teki sen havainnon, että vikkelä, neuvokas mies
-saattaisi päästä ilman minkäänlaisia vaikeuksia huomaamatta pois
-Markenmoren seuduilta millä hyvänsä niistä varhaisista aamujunista,
-jotka lähtivät vähintäinkin kuuteen eri suuntaan.
-
-Ottaessaan jälleen pohdittavakseen kysymyksen saapumis- ja
-poistumismahdollisuuksista maanteitse Blick muisti Walkinshawin
-kertoneen, kuinka helppoa paikkakunnalla on visusti kätkeä
-moottoripyörä siksi aikaa, kun sen omistaja tai haltija pistäytyisi
-vierailulle. Tässä suhteessa seinällä riippuva tarkka kartta oli
-hänelle suureksi avuksi. Seudun koko asema oli merkitty selvästi
-pienempiä yksityiskohtia myöten. Pohjoiseen ja koilliseen Markenmoren
-huvilasta, Greycloisterin, Harboroughin ison talon takana, sijaitsivat
-Puistikko, Fransemmeryn asuinpaikka, ja Woodlandin huvila, rouva
-Braxfieldin maatilus, kukkuloilla, parhaasta päästä aukeilla ja
-lakeilla, joita halkoivat ristiin rastiin syvät notkot ja joihin
-muodostivat syvänteen loppuunkäytetyt kalkkikaivokset, joiden pohja
-oli rehevän kasvullisuuden ja pensaikkojen peitossa; kartalla näkyi
-myös peltoja, lehtoja ja siellä täällä sankkoja metsiä. Kenen hyvänsä
-olisi ollut varsin helppoa pyörähtää valtamaantieltä näille autioille
-kulmille, jättää moottoripyöränsä jonkun vanhan, hylätyn kaivoksen
-pimentoihin tai metsän jalavien ja pyökkien alle, lähtiessään itse
-alas kylään. Lisäksi Blick havaitsi, että seinäkartalle oli merkitty
-joitakuita vihreitä viivoja kukkuloiden poikki; hän oli tutustunut
-siksi hyvin Markenmoren notkelmaan, että hän tiesi ruohikon olevan
-siellä niin vahvaa, kimmoisaa ja tiheää, että sen poikki saattoi
-ajaa autolla missä hyvänsä yhtä helposti kuin kivetyllä tiellä ja
-tarvitsematta pelätä jättävänsä minkäänlaisia jälkiä. Sentähden mies
-oli saattanut poiketa valtamaantieltä, loitota kukkuloiden poikki mihin
-hyvänsä kolmen kilometrin alalla kylästä, jättää moottoripyöränsä
-johonkin sopivaan vanhaan kalkkikaivokseen ja olla varma siitä, ettei
-kukaan saisi tietää, miten hän oli tullut ja mennyt. Tuolla ylhäällä,
-noissa erämaissa, ei ollut ainoatakaan asumusta, ei huvilaa, ei edes
-syrjäistä maalaistaloa, kuten kartta osoitti.
-
-Se siitä -- Blick otti nyt punnitakseen kolmannen seikan. Grimsdale
-oli kertonut nähneensä noiden kolmen miehen, kun he poistuivat hänen
-talostaan neljännestä yli kolme tiistaiaamuna, kävelevän pitkin
-maantietä Greycloisteriin ja Mitbourneen päin; Blick kiinnitti
-huomiotaan tähän tiehen. Ihan Valtikan ohitse, sen etupuolella olevan
-kasvitarhan ohi, kulki kylän valtatie; tarhan nurkalla se haaraantui;
-toinen haara kääntyi oikealle suoraan Selcasteriin päin; toinen taas
-kääntyi Mitbourneen päin ja sivuutti noin kolmensadan metrin päässä
-Valtikasta Greycloisterin kujaportin. Grimsdalen sanojen mukaan nuo
-kolme miestä olivat valinneet tämän tien ja kadonneet sille. Mutta
-Guy Markenmore, mikäli lääkärin todistus piti paikkansa, oli ammuttu
-kuoliaaksi kello neljän tienoissa, Markenmoren notkelmassa, noin
-puolentoista kilometrin päässä pohjoiseen tästä tiestä. Kuinka hän
-oli joutunut sinne? Virallinen kartta ja tarkat merkinnät antoivat
-siihen selvityksen. Kahdensadan metrin päästä Valtikan majatalosta
-Mitbournen tien varrella oli kaksi polkua, yksi kummallakin puolen
-tietä. Toinen, eteläinen tai oikeanpuolinen, kulki niittyjen poikki
-Selcasterin suuntaan, toinen, pohjoinen tai vasemmanpuolinen, kääntyi
-ylös kukkuloille Greycloisterin ja Woodlandin huvilan välitse. Lähellä
-Markenmoren notkelmaa -- siis juuri siinä kohdassa, mistä maatyöläinen
-Hobbs oli löytänyt Guy Markenmoren kuolleen ruumiin, tämä polku yhtyi
-toiseen, joka vei suoraan Mitbournen asemalle.
-
-Tämän nähdessään Blick teki johtopäätöksen: kun nuo kolme miestä olivat
-saapuneet polkujen risteykseen, he erosivat. Yksi heistä kääntyi joko
-takaisin kylään (epätodennäköistä, ajatteli Blick) tai painui oikean
-käden polulle mennäkseen Selcasteriin (varsin luultavaa, tuumi Blick);
-toiset kaksi miestä, joista Guy Markenmore oli varmasti toinen,
-painuivat vasemman käden polulle ja kapusivat mäenrinnettä Markenmoren
-notkelmaan. Täällä Guy Markenmore murhattiin äkkiä, ja olipa hänen
-mukanaan ollut mies kuka hyvänsä, joko tuo oletettu amerikkalainen,
-joka oli saapunut Valtikkaan kello yhdeksän maanantai-iltana, tai
-se mies, joka oli päästetty sisälle kello kahdelta tiistaiaamuna,
-niin hän oli murhaaja. Tultuaan tähän johtopäätökseen Blick tunsi
-itsensä hieman iloiseksi. Hän täytti uudelleen piippunsa ja
-sytytti sen, työnsi kädet taskuihinsa ja taapersi arkihuoneestaan
-eteissalin poikki tarjoiluhuoneeseen. Tämä tapahtui jo vuosia ennen
-kuin saatettiin voimaan nuo ankarat erikoisrajoitukset, jotka nyt
-estävät vapaasyntyistä englantilaista eleskelemästä mielensä mukaan
-ravintolassaan, silloin kun hän tuntee siihen halua, ja vaikka kello
-oli vasta viisi iltapäivällä, oli miellyttävässä tarjoiluhuoneessa
-joukko vieraita, laiskottelevia kyläläisiä, jotka keskustelivat
-tutkinnosta ja murhenäytelmästä, joka oli aiheuttanut sen. Jokikinen
-sielu tiesi jo Blickin olevan sen kuuluisan lontoolaisen etsivän,
-joka oli saapunut kylään selvittämään kysymystä, kuka oli tappanut
-nuoren Guy-raukan, ja hirttämään sen roiston löydettyään hänet,
-ja he tuijottivat Blickin vaaleisiin hiuksiin, sinisiin silmiin,
-pyöreisiin kasvoihin ja keikarimaisiin kaupunkilaisvaatteihin kuin
-ihmetellen, kuinka moisella nuoren näköisellä kerubilla saattoi ehkä
-olla vainukoiran ominaisuudet ja kettukoiran kestävyys. Mutta Blick,
-nyökättyään ystävällisesti, ei kiinnittänyt minkäänlaista huomiota
-näihin patriarkkoihin ja tietäjiin -- hän aikoi kylläkin tehdä
-tuttavuutta heidän kanssaan lähitulevaisuudessa, mutta tällä hetkellä
-hän halusi vaihtaa pari sanaa Grimsdalen kanssa.
-
-Grimsdale, paitahihasillaan, kiilloitti parhaillaan laseja
-tarjoiluhuoneen toisessa päässä; Blick siirtyi sinne ja kumartui hänen
-puoleensa.
-
-"Kuulkaas!" kuiskasi hän. "Pari sanaa kanssanne, Grimsdale. Se piippu,
-jonka löysitte --"
-
-"Mitä, sir?" vastasi Grimsdale kumartuen tarjoilupöydän yli.
-
-"Te kai", jatkoi Blick, "tutkitte sen perinpohjin?"
-
-"Kyllä, sir."
-
-"Huomasitteko valmistajan nimeä tai alkukirjaimia?"
-
-"Kyllä, sir. Se oli noita L. & Co:n piippuja. Minä tunnen ne varsin
-hyvin, herra Blick -- entisellä isännälläni sir James Marchantilla,
-oli tapana poltella niillä. Hän lahjoitti minulle vanhoja piippujaan,
-silloin tällöin."
-
-"Löwe & Companyn piippuja, vai mitä?" sanoi Blick, joka oli aivan varma
-asiasta ja halusi vain tietää, tiesikö isäntä.
-
-"L. & Co:n piippuja, sir -- niin minä niitä nimitän; sellainen leima
-niissä on -- puussa ja hopeahelassa -- ja tietysti hopeamerkit --
-leijona ja kruunu, samat merkit kuin kaikissa hopeatavaroissa."
-
-"Huomasitteko piipussa mitään muuta?"
-
-"Huomasin kaksi seikkaa, herra Blick -- minä olen niitä, joille on
-annettu huomiokyky. Piippu oli uudehko; paljon sillä ei ollut poltettu.
-Siinä toinen seikka. Ja toinen oli tämä -- pesän reunassa oli pieni,
-hyvin pieni lovi -- kuin jos piipun omistaja olisi koputtanut tuhat
-pois jotakin terävää vasten -- ehkä uuninristikon reunaa tai saappaansa
-korkoa vasten ja satuttanut sen silloin naulaan; olen nähnyt monia
-oivallisia piippuja nakutettavan piloille sillä tavoin, olipa puu
-kuinka tervettä tahansa."
-
-"Hyvä!" sanoi Blick. "Te olette totta tosiaan nerokas havaintojen
-tekijä."
-
-Grimsdale hymyili.
-
-"No niin", sanoi hän alentaen ääntään vieläkin matalammaksi. "En
-maininnut siitä mitään todistajain aitiossa, mutta -- näin meidän
-kesken puhuen -- saatuani kuulla tuosta murhasta kaiken sen, minkä
-kuulin, panin oman merkkini piippuun!"
-
-"Panitteko?" huudahti Blick. "Minkä merkin?"
-
-"Pikku ristin hopearenkaaseen", sanoi Grimsdale. Hän iski viekkaasti
-silmää etsivälle. "Tuntisin jälleen oman merkkini -- milloin hyvänsä!"
-
-Blick nyökkäsi. Sitten hän silmäili huoneen peränurkassa olevia miehiä.
-
-"Jaarittelevat kai päivän tapahtumista?" kysyi hän.
-
-"Kaiketi!" myönsi Grimsdale. "Hyväinen aika! -- he eivät puhu moneen
-päivään mistään muusta -- jollei ilmaannu nelijalkaista kanaa tai
-kolmipäistä vasikkaa! Tämä antaa vettä heidän myllyynsä, kaikki tämä,
-herra Blick. Lontoolainen kun olette, niin ette tiedä, kuinka kerkeitä
-kyläläiset ovat lörpöttelemään ja juoruilemaan!"
-
-"Kuka tuo pahin lavertelija on?" kysyi Blick.
-
-"Benny Cripps, haudankaivaja", vastasi Grimsdale vilkkaasti. "Menkääpä
-pakisemaan hänen kanssaan, niin hän kertoo teille Markenmoren ja sen
-jokikisen miehen, naisen ja lapsen historian, ylhäisen ja alhaisen,
-rikkaan ja köyhän, aina luomispäivästä asti -- milloin se lienee
-ollutkaan, mutta pitkälti siihen varmaankin on. Hän kuuluu tuntevan
-näiden Markenmorein sukupuun, mainitakseni esimerkin, paremmin kuin he
-itse!"
-
-"Merkillinen vanha mies", huomautti Blick. "Missä hän asustaa?"
-
-"Ensimmäisessä mökissä kirkkomaalta käsin", vastasi Grimsdale.
-"Vanhassa, olkikattoisessa hökkelissä."
-
-"No niin", sanoi Blick kohottautuen kyynärpäiltään tarjoilupöydältä.
-"Minä lähden hieman retkeilemään silmäilläkseni ympärilleni. Kai te
-valmistatte minulle illallisen kello kahdeksaksi?"
-
-"Ihan varmasti, sir -- olen hankkinut teitä varten herkullista
-kananpaistia", vastasi Grimsdale. "Ihanaa!"
-
-Blick nauroi, nyökkäsi ja poistui ulos kylätielle. Hänen
-kauneudentajuntansa oli herkkä, tämän rikollisia nuuskivan vainukoiran,
-ja tämä maan eteläisessä kolkassa sijaitseva pikku kylä, puoliksi
-niin vanha kuin sen yli kohoavat kukkulat, tenhosi hänet. Markenmore
-oli pikku sopukka vähäisine olkikattoisine mökkeineen puistikoitten
-ja hedelmätarhojen keskellä, siellä täällä varakas maatalo syrjässä
-maantiestä aitauksensa takana, mutta tärkein nähtävyys oli keskellä
-kylää -- harmaa, vanha kirkko, jonka suippeneva torni kohosi
-korkealle kirkkomaata ympäröivien pyökkien ja poppelien yläpuolelle.
-Näinä varhaisina kevätpäivinä vallitsi syvän rauhan tuntu näillä
-maalaisseuduilla, ja Blickistä tuntui äkkiä kummalliselta, että hän oli
-nyt täällä, puhtaan ja häiritsemättömän luonnon helmassa, sellaisilla
-asioilla kuin hän todellisuudessa oli. Tällä hetkellä henki kaikki,
-mökkipahasten puutarhojen varhaisista kukista ja taimista korkealle,
-vasta lehteen puhjenneisiin puihin rakennettuihin uusiin linnunpesiin
-saakka, elämää -- mutta hänen tehtävänään oli paljastaa rikoksen
-tekijä, väkivaltaisen kuoleman aiheuttaja.
-
-Hänen mieleensä muistui pian tuo kuolemantapaus ja sen seuraukset,
-kun hän näki vanhan miehen, joka valvoi puiden ympäröimän kirkkomaan
-eräässä sopessa kahden haudan kaivantatyötä. Blick muisti silloin,
-että sir Anthony Markenmore ja hänen vanhin poikansa piti haudattaman
-vierekkäin ylihuomenna -- vanha mies oli varmaan siis haudankaivaja,
-Benny Cripps, josta Grimsdale oli taannoin puhunut. Hän meni
-kirkkomaalle ja astui Crippsin luo; haudankaivaja, käpristynyt vanhus,
-ulkonäöltään seitsenkymmenvuotias, kääntyi kahdesta apulaisestaan ja
-nyökkäsi etsivälle tuttavallisesti. Hän istuutui lähelle olevalle
-hautakivelle, täytti lyhyen savipiippunsa ja ryhtyi sitä sytyttämään.
-
-"Te kai olette se nuori lontoolainen herrasmies, joka on tullut tänne
-ottamaan selvää nuoren herra Guyn murhaajasta, kuulemma?" virkkoi
-hän katsellen arvostelevasti Blickiä. "Kuuluttekin olevan näppärä
-hommissanne. No, olettepa saanutkin aika urakan suoritettavaksenne,
-parahin nuori herra, niinpä luulen! Eihän tällaista juttua päivässä
-selvitetä, eihän toki, eikä viikossakaan. Tutkinnossa ei saatu
-paljoakaan selville, ei -- ei mitään!"
-
-"Te olitte siellä, vai mitä?" kysyi Blick.
-
-"Siellä olin, herra, ja kuulin kaikki, mitä puhuttiin. Mutta en tullut
-hullua hurskaammaksi. Hyväinen aika, eihän tässä jutussa vielä ole
-päästy alkua pitemmälle! Te, herra, muistutatte noita saalistaan ajavia
-metsänkävijöitä, jotka tunkeutuvat salaperäisiin erämaihin, lähtien
-arvattavasti taivaltamaan polkua, jonka lopusta ei ole tietoa!"
-
-"Te lienette oikeassa", myönsi Blick. "Sekava vyyhti, eikö olekin?"
-
-"Niinpä luulen, poikaseni! Minä puolestani en näe vihjaustakaan,
-joka voisi johtaa teidät oikeille jäljille, en todellakaan. Vähätpä
-siitä, minulla on omat mielipiteeni -- niin onkin! Enkä minä vaihtaisi
-niitä kenenkään vuoksi -- en itsensä kuninkaankaan, tahtomatta silti
-halventaa häntä millään tavoin."
-
-Blick istuutui vanhuksen viereen ja sytytti piippunsa.
-
-"Tehän olette Cripps, eikö niin?" kysyi hän. "Haudankaivaja, kai?"
-
-"Benjamin Cripps minä olen, nuori herra, haudankaivaja ja lukkari ja
-vielä paljon muutakin, ja ainoa mies tässä kylässä, jota ilman ei voida
-tulla toimeen, ei mitenkään. Viisi pastoria on täällä Markenmoressa
-minun aikanani ollut, mutta minä vielä elossa -- haudannut neljä
-heistä! He tulevat ja menevät -- mutta minä pysyn paikallani. Lukkarina
-olen täällä toiminut neljäkymmentäviisi vuotta, ja isäni oli miltei
-yhtä kauan, ja isoisäni ennen häntä; hänkin oli yhtä kauan, taisipa
-olla yli viisikymmentäkin vuotta; me Crippsit, me olemme asuneet tässä
-pitäjässä yhtä kauan kuin itse Markenmoretkin ja haudanneet heitä ison
-joukon, ja nyt minun pitäisi haudata taas kaksi heistä. Tätä kirkkoa
-voisitte pitää melkein kuin Crippsien omaisuutena -- kaikki sen vaiheet
-me tunnemme, ja melkeinpä kaikki tässä kylässä. Kaitsemme sitä -- niin
-sanoakseni."
-
-"Entä mitä ajattelette tästä jutusta, Cripps?" kysyi Blick
-miellytellen. "Teidän laisellanne kokeneella miehellä on tietysti omat
-mielipiteensä. Sanoisitteko sitä murhaksi, mitä?"
-
-"Murhaksi minä sitä sanon, parahin nuori Lontoon-mieheni, vieläpä
-hirveäksi ja veriseksi murhaksi! Tarkoitukseni ei ole väittää, että
-nuori herra Guy olisi ollut oikeuden esitaistelija, koska hän ei kerta
-sitä ollut, eikä liioin tahtonut millään tavoin esiintyäkään noiden
-pyhimysten kaltaisina, joista saamme lukea rukouskirjasta. Mutta
-murhattu hänet on hirveän häpeällisesti; ettekä te varmaankaan ole
-päässyt perille puhtaasta totuudesta -- ette, ettekä pääsekään vielä
-kotvaseen aikaan. Mutta minä toivon teidän pääsevän ja hihkaisen ilosta
-kuullessani, että se henkilö, joka on murhan tehnyt, olipa hän kuka
-hyvänsä, on tuomittu hirtettäväksi -- sen teen!"
-
-"Te olette kai itsekin muodostanut jonkinlaisen käsityksen
-tapahtumasta?" tiedusteli Blick.
-
-"Päähäni ei ole pälkähtänytkään mitään sellaista, mitä te nimittäisitte
-varmoiksi ajatuksiksi -- vielä", selitti Cripps. "Mutta hyväinen aika,
-tietysti se on jollakin tavoin saanut alkunsa tuosta Dower-talossa
-asustavasta nuoresta Isabellasta -- enkä huoli, vaikka hän itsekin
-kuulisi minun niin sanovan. Hän joutuu vielä hirveän pahaan ja kuumaan
-paikkaan, hän! Muistan hänet varsin hyvin niiltä ajoilta, jolloin hänen
-isäukkonsa oli pastorina täällä ja hän itse nuori tytönheilakka, jonka
-olisi pitänyt ajatella ompelemista ja kutomista ja muuta sellaista
-naisten työtä, mutta koskaan hän ei ryhtynyt sellaisiin rauhallisiin
-hommiin; hän homssi aina sinne tänne, kintereillään liuta nuoria
-metsästäjiä, ja pani heidän päänsä pyörälle. Kyllä hän tuotti hämminkiä
-tyttönä ollessaan ja heti jälleen palattuaan hän alkaa vanhan pelinsä."
-
-"Te siis luulette, että rouva Tretheroe on jossakin yhteydessä
-murhaajaan?" kysyi Blick.
-
-"En väitä, että hän itse olisi jotakin tehnyt", vastasi vanha
-haudankaivaja. "Mutta sen minä sanon, että minun mielestäni hän on
-kaiken alku ja juuri, tavalla tai toisella. Hyväinen aika, muutamat
-niistä -- nuorista herroista -- tappelivat keskenään hänestä ennenkuin
-hän vielä oli kahdeksantoista vuoden vanhakaan! Kun kerta niin oli
-laita ennen vanhaan, niin kaipa hänestä on nyt saatettu käydä iso
-joukko kaksintaisteluja. Hän oli sellainen -- ensin suosi toista,
-sitten toista, kunnes ne kaikki olivat järjiltään, ihan niin!"
-
-"Guy Markenmore oli kai aika lailla pihkaantunut häneen siihen aikaan,
-vai mitä?" kysäisi Blick.
-
-"Hm!" hymähti Cripps. "Juoksi kovasti hänen perässään, saatte uskoakin.
-Mutta hän olikin paha juoksentelemaan naisten perässä, kaikenlaisten,
-ylhäisten ja alhaisten -- hullaannutti puolet tämän kylän tytöistä
-itseensä, sen hän teki! Hyväinen aika, hän rakastui yhtä mittaa, joka
-taholla -- ei mahtanut sille mitään, siltä näytti. Herra Guy jätti
-jälkeensä monia murtuneita sydämiä, kun lähti täältä Lontooseen."
-
-"Mitä, kylän tyttöjenkö?" kysyi Blick.
-
-"Niin -- ja kylän poikain!" mörähti haudankaivaja. "Monella
-nuorukaisella oli syytä vihata häntä, olipa tosiaankin! Kuollut hän
-on, eikä hänestä pidä enää puhua pahaa -- mutta kelvoton hän oli,
-totisesti!"
-
-Tämä paradoksinen vastaus herätti Blickissä uuden ajatusten sarjan, ja
-hän poistui heti sen jälkeen tuumimaan aatoksiaan. Mutta hän ei ollut
-päässyt vielä pitkällekään, kun hän muisti, että hänen oli tehtävä
-muuan kysymys rouva Tretheroelle, ja niin hän käveli kylän läpi ja
-saapui Dower-talon pääovelle.
-
-
-
-
-KAHDESTOISTA LUKU
-
-Dower-talo
-
-
-Dower-talo oli iso, avara, vanhanaikainen rakennus, joka sijaitsi
-peltojensa ja istutustensa keskellä, Markenmoren puiston
-kaakkoisosassa, vähän matkaa kylästä, noin kahdensadan metrin päässä
-Valtikka-majatalosta. Se oli miltei yhtä suuri kuin Markenmoren
-kartanokin; siihen kuului melkoinen määrä talli- ja muita
-ulkorakennuksia, ja yleensä se oli hyvin tilava ja mukava asuinpaikka.
-Blick loi nopean, arvostelevan yleissilmäyksen, siihen ja sen
-ympäristöihin astellessaan pihatietä pitkin; kaikki oli siellä hiljan
-korjattu ja järjestetty. Dower-talo, ajatteli hän, oli paljon uhkeampi
-ulkonäöltään kuin itse kartano. Markenmoren perheen vanha asuinpaikka
-oli ulkoasultaan viheliäinen, rappeutunut; se kaipasi kipeästi uutta
-maalausta. Dower-talo oli uuden uutukainen; sen nurmikot ja kasvitarhat
-rehevät ja huolellisesti hoidetut. Eikä Blick hämmästynyt lainkaan,
-kun vastaukseksi hänen kolkutukseensa oven avasi hyvin pitkä, pöyhkeä
-lakeija, puettuna loistavaan liveriin. Tälle henkilölle näytti olevan
-kovin vaikeata luoda katsettaan niin alas, että se olisi osunut
-vierailijan kasvoihin.
-
-"Onko rouva Tretheroe kotona?" kysyi Blick.
-
-"Rouva Tretheroe on pahoinvoipa", vastasi lakeija. "Hän ei ota vastaan
-tänään."
-
-Blick veti esille käyntikorttikotelonsa.
-
-"Olen pahoillani kuullessani, ettei rouva Tretheroe voi hyvin",
-huomautti hän "Mutta näin hänet tunti tai pari sitten ja luulen, että
-hän suostuu keskustelemaan kanssani jonkun minuutin perin tärkeästä
-asiasta. Jättäkäähän käyntikorttini hänelle, olkaa hyvä."
-
-Lakeija otti kortin vastahakoisesti, katsahti siihen, silmäili Blickin
-nuorekkaita piirteitä hieman ihmetellen ja vetäytyen syrjään ovelta
-näytti kehoittavan kävijää astumaan sisälle. Blick astui etuhalliin.
-
-"Saamani määräykset olivat hyvin tarkkoja", huomautti lakeija
-vastahakoisesti. "Mutta jos asia on hyvin tärkeä --"
-
-"Se on!" keskeytti Blick. "Hyvin!"
-
-"Menen katsomaan rouva Tretheroen kamarineitiä", sanoi lakeija. "Olkaa
-hyvä, odottakaa."
-
-Hän katsoi hämärään sisähalliin raskaiden oviverhojen taakse ja
-Blick, jäätyään yksin, silmäili ympärilleen. Huone, jossa hän odotti,
-oli pieni; vanha tammikaappi oli sen toisella seinällä; toisella
-iso naulakko, josta riippui sikin sokin takkeja, vaippoja ja muita
-päällystamineita. Mutta niiden joukossa oli huomattavin esine hieno
-Raglantakki, väriltään kirkkaan sininen, ja Blick tunsi sen heti. Hän
-oli nähnyt sen tutkintotilaisuudessa saman päivän aamuna -- samaisen
-ison vaaleaviiksisen miehen yllä, joka oli istunut rouva Tretheroen
-oikealla puolella koko oikeudenkäynnin ajan.
-
-Muuan noista sisäisen näkemyksen harvinaisista kipinöistä, jotka
-hänen ammattialansa miehillä ovat oikeata nerouden leimahtelua,
-saattoi Blickin astumaan salamannopeasti takin luo ja sujauttamaan
-oikean kätensä sen lähimpään taskuun. Hän tunsi parin hansikkaita
--- ja hansikkaiden alla piipun. Terästäen kuuloaan äärimmilleen ja
-silmäten varovasti poimuisiin verhoihin hän veti piipun esille ja
-katsahti siihen. Hän olisi hykähdellyt ilosta, jos olisi uskaltanut
--- sillä siinä oli se piippu, jonka Grimsdale oli löytänyt Valtikan
-illallispöydältä! Se oli ihan varmasti sama piippu -- pikku lovi oli
-ruusupuussa...
-
-"Missä herra Blick on?" kysyi naisen ääni jostakin verhojen takana.
-"Etuhallissako?"
-
-Blick pisti piipun takaisin taskuun, siirtyi vähän kauemmaksi ja oli
-tarkastelemassa hyvin innostuneena ketuntaljaa, joka oli levitetty
-seinälle, kun verhot työnnettiin syrjään ja nainen ilmestyi näkyviin.
-Silmänräpäyksen hän tähysteli naista äkillisen mielenkiinnon
-valtaamana; tämä ei ollut tavallinen nainen, päätteli hän. Puettuna
-sirosti ja hieman keikailevaisesti mustiin, sievään hilkkaan ja yhtä
-sievään puhtaaseen esiliinaan hän näytti enemmän ranskalaiselta kuin
-englantilaiselta, ja eittämättä hän oli yhtä kaunis kuin eloisakin.
-Mutta tämä kauneus oli hieman lakastunutta; tässä, tuumi Blick, oli
-noin kolmenkymmenenviiden ikäinen nainen, jolla aikanaan oli ollut
-omat lemmenseikkailunsa; hänen loistavien silmiensä ja huultensa
-ympärille olivat menneisyyden intohimot painaneet leimansa; Blickistä
-tuntui, että hän oli niitä ihmisiä, joiden povessa uinuu salaisuuksia.
-Ja lisäksi hän oli niitä naisia, jotka eivät saata katsahtaa mieheen
-hymyilemättä hänelle: hän hymyili nytkin luodessaan katseensa etsivään.
-
-"Herra Blick?" sanoi hän pehmeällä, vakavalla äänellä. "Haluatteko
-tavata rouva Tretheroeta? Hän ei voi oikein hyvin -- tuo tämänaamuinen
-juttu -- tiedättehän, ja kaikki muu siitä johtunut -- ankaraa
-päänsärkyä. Mutta jos kysymys on asiasta --"
-
-"Tärkeästä asiasta, mutta rouva Tretheroeta se ei häiritse millään
-tavoin", vastasi Blick. "Vain pari kysymystä."
-
-Nainen työnsi syrjään toisen oviverhoista ja paljasti näin avaran
-sisähallin, jonka toiselta puolen kohosivat parvekeportaat.
-
-"Tulkaa tätä tietä, olkaa hyvä", sanoi nainen.
-
-Blick seurasi häntä portaita ylös. Parvekkeen päässä olevasta avoimesta
-ovesta näkyi vierashuone ja siellä valtava piano: pianon ääressä istui
-vaaleaviiksinen mies. Hän lauloi juuri, ilmeisesti huvikseen, ja säesti
-kaunista baritoni-ääntään näppäilemällä heikkoja akordeja. Ohjaajatar
-katsahti Blickiin ja hymyili taas.
-
-"Parooni -- laulelee italialaisia rakkauslauluja", mutisi nainen.
-"Hän pitää siitä enemmän kuin ampumisesta tai metsästyksestä tai
-golfpelistä! Kullakin oma makunsa -- eikö totta?"
-
-"Eri kansoilla erilainen", sanoi Blick. Hän oli jo tehnyt sen
-johtopäätöksen, että rouva Tretheroen kamarineiti oli hieman
-omintakeinen ja että tälle kannatti osoittaa huomiota, ja hän vastasi
-hymyillen. "Hän ei varmaankaan ole englantilainen, eihän?" virkkoi
-Blick.
-
-"Saksalainen!" vastasi kamarineiti ymmärtävästi. "Aika typerys!" Hän
-naurahti, pysähtyi erään oven eteen, koputti hiljaa ja viittasi Blickiä
-astumaan sisälle avattuaan oven. "Herra Blick, rouva."
-
-Rouva Tretheroe pyysi hieman ikävystyneellä äänellä Blickiä astumaan
-sisälle, ja tämä noudattikin pyyntöä havaiten joutuneensa huoneeseen,
-jonka hän heti käsitti olevan varmasti saman, missä sen haltijatar oli
-ottanut vastaan Guy Markenmoren, kun he olivat kohdanneet toisensa
-maanantai-iltana. Vaikka ulkona oli vielä aivan valoisaa, niin tässä
-ylellisessä sopukassa paloi ruusunhohteinen lamppu, ja sen himmeässä
-valaistuksessa Blick näki rouva Tretheroen, huolimattomasti mutta
-aistikkaasti puettuna, leväten sohvalla; vaikka hän oli kalpea,
-ajatteli Blick, niin tämä kalpeus ehkä lisäsi vain hänen kauneuttaan.
-Ja jos hän lienee tuntenutkin hermokipuja päässään, poltti hän silti
-savuketta; huoneessa oli vahvasti hienon turkkilaisen tupakan omituista
-tuoksua, ja jakkaralla, lähellä huoneen valtijattaren sohvaa, oli avoin
-savukekotelo.
-
-"Istukaahan", sanoi rouva Tretheroe tarkastellen hyväksyvin katsein
-Blickin miellyttäviä piirteitä ja hienoa ulkoasua. "Tuohon" -- hän
-viittasi mukavaan tuoliin lähelle itseään. "Ottakaa savuke, otattehan?
-Minä poltan lievittääkseni päänkipuani -- tuo aamuinen juttu saattoi
-minut aivan sekaisin. Paljon puhetta, vähän tuloksia, eikö niin?"
-
-Blick otti pelkästä kohteliaisuudesta savukkeen, vaikka hän vihasi
-turkkilaista tupakkaa kuin myrkkyä, ja vaipui mukavaan nojatuoliin.
-
-"Miten sattuu", vastasi hän kohteliaasti. "Väliin saatetaan puhua
-hirveän paljon tällaisista asioista -- kysymyksiä aivan loputtomiin,
-tiedättehän, ennenkuin päästään perille totuuden murenestakaan. Mutta
-minä en aio kiusata teitä monilla kysymyksillä, rouva Tretheroe."
-
-"Oh, sehän on yhdentekevää!" vastasi rouva Tretheroe ystävällisesti.
-"Loppujen lopuksi erittäin huvittavaakin; työnne tuntuu teistä kai
-hyvin mielenkiintoiselta, eikö tunnukin? Pitäisi ainakin tuntua",
-lisäsi hän luoden vieraaseensa suoran katseen puoliksi suljettujen
-silmiensä raosta. "Te olette kovin nuori -- vain poikanen, mielestäni!"
-
-"En sentään ihan niin lapsukainen kuin miltä näytän!" vastasi Blick
-naurahtaen. "Kaksitoista vuotta olen jo harjoittanut ammattiani. Mutta
-nyt -- asiaan! Ette varmaankaan panne pahaksenne, jos teen teille pari
-henkilökohtaista kysymystä, rouva Tretheroe? No niin, ensiksikin --
-huomaan, että teidän oikean kätenne keskisormessa on hieman merkillinen
-sormus."
-
-"Tämä!" vastasi rouva Tretheroe. "Voittehan tarkastaa sitä." Hän
-ojensi kätensä ja laski sen, hyvin hoikan ja kaunismuotoisen, Blickin
-kämmenelle. "Eriskummainen, eikö totta?" lisäsi rouva Tretheroe
-vetäessään kätensä pois hetkisen päästä, jonka kuluessa hän oli
-kääntänyt sen toisin päin. "Harvinainen!"
-
-"Hyvin erikoista laatua, siltä näyttää", vastasi Blick. "Mutta
-tiedättekö, oliko Guy Markenmore-vainajalla samanlainen sormus kuin
-tämä?"
-
-"Tietysti hänellä oli", vastasi rouva Tretheroe. "Hän se juuri
-osti nämä molemmat sormukset vuosia sitten. Me olimme kerran
-yhdessä Portsmouthissa, ja eräässä noista omituisista vanhoista
-muinaisesineiden kaupoista, joita tapaa tuollaisissa paikoissa,
-huomasimme nämä kaksi sormusta. Hän osti ne maksaen niistä punnan tai
-pari, ja me päätimme kantaa niitä aina. Guy-parka!"
-
-"Oliko tuo sormus hänen sormessaan, kun tapasitte hänet viimeksi?"
-kysyi Blick.
-
-"Oli. Hän sanoi minulle, ettei hän ollut kertaakaan luopunut siitä --
-ja minä vakuutin tehneeni aina samoin."
-
-"Oliko se hänen sormessaan, kun hän lähti teidän luotanne?"
-
-"Oli, tietysti!"
-
-"No hyvä -- hänellä ei kuitenkaan ollut sitä enää, kun hänet löydettiin
-seuraavana aamuna", sanoi Blick "Ei todellakaan!"
-
-Rouva Tretheroe säpsähti.
-
-"Siitä ei mainittu mitään tutkinnossa!" huudahti hän.
-
-"Ei", sanoi Blick. "Minä en tietänyt koko sormuksesta mitään, ennenkuin
-neiti Valencia Markenmore kertoi minulle siitä -- tutkinnon jälkeen.
-Hän oli huomannut sen olleen veljensä sormessa, kun tämä käväisi
-kartanossa ennen kuin tapasi teidät."
-
-"Mutta -- sitä ei löydetty häneltä?"
-
-"Häneltä ei todellakaan löydetty sitä."
-
-Rouva Tretheroe heitti pois savukkeensa. Hänen kulmansa vetäytyivät
-ryppyyn ja silmänsä synkistyivät.
-
-"Niin ollen -- tässä on uusi todistus siitä, että Harborough on
-surmannut hänet!" huudahti hän.
-
-"Kuinka niin?" kysyi Blick.
-
-"Mustasukkaisuutta! Hän tappoi hänet mustasukkaisuudesta ja
-otti häneltä sormuksen, kun hän oli kuollut - mielettömänä
-mustasukkaisuudesta sen takia, että Guylla oli jotakin sellaista, mikä
-yhdisti meitä toisiimme!"
-
-"Uskotteko todellakin, rouva Tretheroe, että Harborough tappoi Guy
-Markenmoren mustasukkaisena hänelle -- teidän tähtenne?"
-
-"Kyllä, uskon -- olen varma siitä!"
-
-"Mutta", sanoi Blick, "Harborough sanoi -- muistattehan hänen
-todistuksensa? -- että hän oli parantunut intohimoisesta rakkaudestaan
-teihin muutamia vuosia sitten."
-
-"Älkää luulkokaan!" vastasi rouva Tretheroe. "Jos hän lieneekin
-parantunut, niin se valtasi hänet jälleen entisellä voimalla, kun hän
-kohtasi minut joku päivä sitten iltapuolella. Huomasin varsin hyvin,
-että Harborough oli aivan yhtä silmittömästi rakastunut minuun kuin
-koskaan! Sitten -- Guy saapui, ja -- ja -- no niin, kuten sanoin,
-me sovimme pian välimme ja hän kohtasi Harboroughin tuolla ylhäällä
-ylängöllä, ja tietysti he joutuivat kiistaan ja Harborough tappoi
-hänet! Minä en huoli, mitä te poliisit sanotte, tai tutkintotuomari ja
-hänen valamiehistönsä tai lakimiehet -- minä tiedän!"
-
-"Siinä tapauksessa te ette välitä mitään todistuksissa mainituista
-kahdesta miehestä, jotka olivat Guy Markenmoren kanssa sinä yönä, rouva
-Tretheroe?"
-
-"En hitustakaan! Pelkkä liikekohtaus?"
-
-"Eikö hän kertonut teille, kenet hänen piti tavata?"
-
-"Ei -- ei maininnut siitä sanaakaan! Vain liikeasia. Se ei huvittanut
-minua."
-
-"Hyvä", sanoi Blick kotvan vaitiolon jälkeen. "Nyt tahtoisin tehdä
-teille toisen kysymyksen. Teillä oli täällä talossanne kolme neljä
-muutakin vierasta, kai, siihen aikaan; eikö teistä tunnu mahdolliselta,
-että joku heistä olisi ollut se toinen mies, joka saapui Valtikkaan?"
-
-"Ei todellakaan!" huudahti rouva Tretheroe. "Tietysti minä
-tunnen heidät kaikki hyvin. Mutta tietääkseni yksikään heistä ei
-tuntenut Guyta! He olivat kaikki sotilashenkilöitä -- heihin olin
-tutustunut Intiassa. Heillä kaikilla oli täällä vaimonsa mukanaan,
-paitsi luonnollisesti parooni von Eckhardsteinilla -- hän ei ole
-sotilashenkilö eikä naimisissa. Mutta ennenkuin hän oli tullut
-vierailemaan tänne luokseni, ei hän ollut koskaan kuullut edes
-puhuttavankaan Markenmoren perheestä. No niin -- voiko kukaan väittää
-sitä?"
-
-"Ei ensinkään!" vastasi Blick nopeasti. "Mutta tällaisissa tapauksissa,
-kun vieraita ihmisiä on lähellä paikkaa -- nähkääs, siksi tiedustelin,
-keitä he olivat, käsitättehän."
-
-"Olen kertonut teille, keitä vieraani olivat", sanoi rouva Tretheroe.
-"Olisihan jo sellainen ajatuskin, että joku heistä olisi voinut mennä
-Valtikkaan siihen aikaan yöstä, kovin naurettava; ei -- Valtikassa
-sattuneella kohtauksella ei ole mitään merkitystä. Keskittäkää
-ajatuksenne Harboroughiin -- hän sen teki! Hän on aina ollut
-luonteeltaan hurja, käsittämätön ja hillitön, muuten minä olisin
-saattanut kerran mennä naimisiinkin hänen kanssaan."
-
-Blick ei vastannut tähän mitään. Hän nousi lähteäkseen pois, ja
-rouva Tretheroe ojensi hänelle kätensä silmäten häntä toistamiseen
-hyväksyvästi.
-
-"Tulkaa katsomaan minua toistekin -- kertomaan minulle, kuinka työnne
-edistyy", sanoi rouva Tretheroe. "Luonnollisesti juttu kiinnittää
-kovasti minun mieltäni!"
-
-Blick suuntasi kulkunsa alakertaan. Vierashuoneen ovi oli vielä auki,
-ja parooni von Eckhardstein hyräili yhä tunteellisia laulelmiaan.
-Portaiden juurella kamarineito ilmestyi äkkiä esille ja hymyili. Myös
-Blick hymyili.
-
-"Minä en ole pahentanut emäntänne päänkipua", huomautti hän.
-
-"Päänsärky johtuu liiallisesta tupakoinnista", kuiskasi kamarineiti
-silmäten ympärilleen. "Kuulkaahan!"
-
-"Mitä?" kysyi Blick niinikään kuiskaten.
-
-"Onko mitään -- saatu selville?" kysyi kamarineito.
-
-"Mitä sitten? Ei -- liian aikaista", vastasi Blick. "Mutta --
-tiedättekö jotakin?"
-
-"Minäkö? Herra varjelkoon, en! Olin vain utelias, nainen kun olen."
-
-"Mikä on nimenne?" tiedusteli Blick hymyillen.
-
-"Halliwell", vastasi kamarineito nopeasti. "Entä sitten?"
-
-"Neiti vai rouva?" kysyi Blick.
-
-"Neiti! Miksi kyselette?"
-
-"Halusin vain tietää", sanoi Blick. "Jään tänne joksikin aikaa, hyvin
-todennäköisesti, ja olen varma, että tapaan teidät jälleen."
-
-Hymyillen vielä kerran Blick lähti pois, ja selvittyään talosta hän
-ajatteli vain yhtä asiaa. Se oli perin tärkeä. Von Eckhardstein oli
-lähtiessään tilapäisestä oikeussalista aamulla, oikeudenkäynnin
-päätyttyä, anastanut Valtikkaan jätetyn piipun astuessaan pöydän ohi,
-jolle se oli pantu. No niin -- oliko von Eckhardstein se mies, joka oli
-unohtanut sen sinne?
-
-Blickillä oli tapana pohtia itsekseen eri ilmiöiden kaikkia mahdollisia
-syitä: hän alkoi keksiä nyt niitä. Von Eckhardstein saattoi olla
-niitä ihmisiä, jotka kokoovat intohimoisesti rikoksen yhteydessä
-olevia esineitä -- hän, Blick, oli joutunut tekemisiin monen sellaisen
-mielettömän henkilön kanssa ja tiesi, ettei moinen halu kaihtaisi
-mitään, ei edes varkauttakaan, kun kysymys oli sen tyydyttämisestä. Tai
-hän saattoi myös tuntea sen miehen, joka oli unohtanut piipun, ja oli
-voinut tyynesti siepata sen hämmingissä ja tungoksessa mielien hävittää
-todistuskappaleen ystäväänsä vastaan. Mutta joka tapauksessa piippu
-oli nyt Eckhardsteinin taskussa, ja Blick oli nähnyt sen ja todennut
-oikeaksi.
-
--- Jos se on hänen, -- mietti Blick, -- niin silloin hän on se mies,
-joka meni Valtikkaan kello kahdelta viime tiistaiaamuna ja lähti sieltä
-kymmentä vaille neljä Guy Markenmoren ja tuon toisen miehen kanssa!
-Tämä on eittämättömän varma tosiasia!
-
-Hän käveli takaisin majataloon ja istuutui sovittuun aikaan
-illalliselleen. Grimsdale koputti hänen ovelleen ja astui sisään, juuri
-kun hän oli lopettanut ateriointinsa.
-
-"Tuolla keittiössä on muutamia kyläläisiä, jotka juttelevat murhasta",
-huomautti hän hymyillen ovelasti. "Ettekö tahtoisi kuunnella, mitä he
-puhuvat?"
-
-"He eivät puhuisi minun läsnäollessani", sanoi Blick.
-
-"Minä kätken teidät sellaiseen paikkaan, mistä teitä ei nähdä", vastasi
-Grimsdale. "Tulkaa mukaani."
-
-Hän johdatti etsivän eteishallin poikki ja tarjoiluhuoneen läpi
-komeroon, joka sijaitsi erään yksityishuoneen ja majatalon keittiön
-välillä. Komero oli pimeä lukuunottamatta ristikkoikkunaa keittiön
-seinässä; Grimsdale viittasi Blickiä lähemmäksi ja kurkisti ikkunan
-läpi.
-
-"He eivät näe teitä toiselta puolelta", kuiskasi hän. "Mutta te voitte
-nähdä ja kuulla kaikki täältä. Kuunnelkaapas!"
-
-Blick työnsi kasvonsa lähemmäksi ristikkoa ja katsoi siitä. Puolisen
-tusinaa työmiehiä, enimmäkseen keski-ikäisiä tai vanhanpuoleisia,
-istui iloisen takkavalkean ympärillä vanhanaikuisessa keittiössä,
-oluthaarikat edessään pöydällä, piiput suussaan. He kaikki olivat
-tyypillisiä maalaiseläjiä, kumarahartiaisia, ahavoituneita, kasvoilla
-hieman tylsä ilme, silmissä jotakin ilkeän luihua; eräs heistä selitti
-parhaillaan rikosjuttua.
-
-"Minä en epäile vähääkään, että herra Guy tapettiin rikollisesti!"
-puheli hän. "Murha se on, eikä kukaan voi väittää, ettei se sitä olisi,
-eipä voikaan! Mutta kuka sen on tehnyt, sitä ei voidakaan selvittää
-niin helposti kuin joku saattaisi luulla. Se on tehty yksinäisessä
-sopukassa, kuten tiedätte, mutta ei kukaan tiedä sen enempää."
-
-"Joku on hänet murhannut, yhtä kaikki", huomautti toinen. "Luulenpa,
-ettei asiaa voida ryhtyä tarkastelemaan muulta kuin tältä pohjalta.
-Mutta ken hän on mahtanut olla, sitä en tiedä, ja voin vaikka vannoa,
-ettei kukaan muukaan tiedä, hiisi vieköön!"
-
-"Oli miten oli, mutta tuntoni ei salli minun uskoa, että John
-Harborough, tuolta Greycloisterista, olisi tehnyt sen", sanoi kolmas
-mies. "Minä en saa päähäni sitä, että synnynnäinen herrasmies
-nousisi yösijaltaan kello kolme aamulla mennäkseen ampumaan toisen
-herrasmiehen! Sepä olisi hiivatin kummallista kristityn etuoikeutta,
-totisesti! E-ei -- minusta se on lorua, ihan tykkänään!"
-
-"Kuka sen on sitten tehnyt?" kysäisi joku.
-
-Hetkisen vallitsi hiljaisuus; sitten muuan mustanpuhuva mies, joka
-tähän asti oli vaiteliaana poltellut piippuaan nurkassa, kumartui
-eteenpäin.
-
-"Minä viis välitän noista kruununmiehen tutkinnoista ja lakimies-
-ja poliisinuuskijaparvista!" sanoi hän päättävällä äänellä. "Aina
-ne ajavat väärää jänistä, niin ajavatkin! Emmekö me, jotka olemme
-eläneet näillä tienoin koko ikämme, tiedä varsin hyvin, että sillä
-miehellä oli poistuessaan täältä, seitsemän vuotta siitä on jo
-kulunut, koko joukko verivihollisia? Eikö täällä joka taholla ole
-miehiä, joiden sydänkäpysten ja mielitiettyjen päät hän pani pyörälle
-konsteillaan? Eikö hän liehitellyt aina rakkaudentunnustuksineen
-kaikkien sievännäköisten nuorten naisten ympärillä? Älkää te puhuko
-minulle mitään! -- ylängön tällä puolen useampi kuin yksi mies
-iloitsisi kovasti saadessaan työntää veitsensä Guy Markenmoren sydämeen
--- tai lävistää sen pistoolin kuulalla, miten vain! Siinä syy hänen
-kuolemaansa, se on minun ajatukseni!"
-
-Kuului yleistä hyväksymisen mutinaa. Sen keskeltä kajahti
-voimakkaampana erään vanhan miehen ääni.
-
-"Herran tiet ovat tutkimattomat!" virkkoi hän. "Enpä ihmettelisi,
-vaikka tämän Benin sanoissa olisi paljon tottakin. Kosto on hirveän
-väkevä ase miehen oikeassa kädessä, ja kun sitä säilytetään, sitä
-väkevämmäksi se käy, ihan kuin hyvä olut. Niinpä kyllä, tosiaankin, se
-saattaa olla kostoa..."
-
-Blick poistui senjälkeen pohtiakseen tätä ajatusta. Grimsdale tuli
-hänen luokseen uudestaan, salaperäisen näköisenä.
-
-"Täällä kasvitarhassa on muuan nuori mies, joka haluaa tavata teitä --
-yksin, kaikessa salaisuudessa", sanoi hän.
-
-"Kuka hän on?" kysyi Blick.
-
-Grimsdale loi häneen ovelan katseen. "Muuan rouva Tretheroen
-tallirengeistä", vastasi isäntä.
-
-
-
-
-KOLMASTOISTA LUKU
-
-William Pegge
-
-
-Salapoliisin vaisto, joka oli Blickin toinen luonto, heräsi voimakkaana
-ja innokkaana, kun hän kuuli tämän ilmoituksen. Hänkin katsahti
-Grimsdaleen tutkivasti.
-
-"Onko hän tullut kertomaan jotakin?" kysyi Blick.
-
-"Minulle hän ei puhunut edes sen vertaa", vastasi isäntä, "mutta
-luulisinpa olevan. Hän hiiviskeli takaovemme lähettyvillä, kunnes sai
-minut näkyviinsä, ja silloin hän kysyi, olitteko te kotona ja voisiko
-hän tavata teitä, halusi kertoa asian vain teille -- kenenkään muun ei
-pitäisi saada tietää siitä mitään."
-
-"Käskekää hänet sisään -- ja sanokaa hänelle, ettei kukaan saa tietää
-mitään, olipa kysymys mistä hyvänsä", määräsi Blick. "Ehdottoman
-salainen asia, vai mitä?"
-
-Grimsdale silmäsi ikkunaan, astui lattian poikki sen luo ja veti verhot
-eteen. Hän poistui huoneesta -- palatakseen hetkistä myöhemmin mukanaan
-nuori mies, jolla oli karkeapintainen puku ja keikailevat säärystimet;
-muuten hän oli älykäskatseinen, teräväpiirteinen, ja katseli etsivää
-melkein samalla tavoin kuin varmaankin olisi katsellut pesästään juuri
-ulos ryntäävää viekasta kettua.
-
-"William Pegge, herra Blick", sanoi Grimsdale.
-
-Blick nyökkäsi ystävällisesti aralle ja varovaiselle vierailijalleen ja
-viittasi häntä istuutumaan lähelleen tuolille iloisen valkean ääreen.
-
-"Hyvää iltaa, Pegge", sanoi hän. "Istuutukaa -- haluatteko kulauksen?"
-
-Pegge istahti mukavaan tuoliin, pani hattunsa lattialle ja veti
-naamansa pöllömäiseen virnistykseen.
-
-"No, kiitos, sir", vastasi hän. "Eihän pisara olutta tekisi pahaa."
-
-Blick katsahti Grimsdaleen, joka pyörähti huoneesta ja palasi kädessään
-vaahtoava oluthaarikka, jonka laski tallirengin eteen.
-
-"Pitäkää huoli siitä, ettei meitä häiritä, Grimsdale", sanoi Blick.
-"Jos joku -- olipa hän kuka hyvänsä -- kysyy minua, niin sanokaa, etten
-ole tavattavissa."
-
-Isäntä vetäytyi pois sulkien oven perässään, ja Blick ojensi
-tupakkakukkaronsa vieraalleen, joka hypisteli piippuaan.
-
-"Ottakaahan tuosta", sanoi hän anteliaasti, "ja sytyttäkää. No niin --
-te halusitte keskustella kanssani, Pegge. Mikä on asianne?"
-
-Ennenkuin Pegge vastasi tähän suoraan kehoitukseen, täytti hän ja
-sytytti piippunsa; imaisten koetteeksi muutamia vahvoja sauhuja ja
-kohottaen oluthaarikan huulilleen hän ilmaisi mutisten tuntevansa
-suurta kunnioitusta kestitsijäänsä kohtaan. Sitten, luoden ympärilleen
-katseen, joka osoitti hänen haluavan, että asia pidettäisiin tarkasti
-salassa, hän katsahti viekkaasti Blickiin.
-
-"En haluaisi joutua ikävyyksiin", huomautti hän.
-
-"Aivan niin!" myönsi Blick. "Te ette halua -- sen vuoksi -- mitä aiotte
-ilmoittaa minulle."
-
-"Enkä saattaa kenellekään muullekaan ikävyyksiä", jatkoi Pegge. "Se on
--- jolleivät he kenties ansaitse sitä!"
-
-"Juuri niin -- jolleivät he ansaitse sitä", sanoi Blick. "Ettekö siinä
-tapauksessa pitäisi väliä?"
-
-"Minä en pelkää kertoa sitä, minkä tiedän olevan totta", vastasi Pegge.
-Hän tarkasteli etsivää uudelleen kiireestä kantapäähän. "Asian laita",
-jatkoi hän, "asian laita on kai siten, että jos minä kerron teille
--- jotakin -- minä joutuisin kertomaan sen uudestaan -- todistajana
-kaiketi?"
-
-"Kaikki riippuu siitä, millainen asia se on, Pegge", vastasi Blick.
-"Saattaisitte joutua -- jos se on hyvin tärkeä. Voi käydä niinkin,
-ettette joutuisi -- jos se on vain jotakin, mitä te haluaisitte
-ilmoittaa minulle näin kahden kesken. Oli miten oli, teille ei tule
-siitä mitään kiusaa -- kunhan vain puhutte silkkaa totta."
-
-"Entäs todistajat", tiedusteli Pegge. "Saavatko he esiintyä rauhassa
-tuomarien, valamiesten ja asianajajain edessä oikeudessa? Eihän kukaan
-vain voine estää heitä puhumasta, mitä he tietävät, vai mitä?"
-
-"Ehdottomasti rauhassa, kaikissa suhteissa", sanoi Blick ponnekkaan
-päättävästi. "Huonoa on kenenkään hätyyttää todistajaa, Pegge! Älkää
-olko yhtään huolissanne siitä, veikkoseni."
-
-Pegge nyökkäsi, otti toisen kulauksen olutta ja näytti rohkaisevan
-mieltään.
-
-"No, minä tiedän jotakin!" sanoi hän äkkiä. "Olin jo vähällä kertoa
-siitä tänä aamuna, siellä tutkinnossa --"
-
-"Olitteko siellä?" kysyi Blick.
-
-"Melkein koko ajan", myönsi Pegge. "Kuulin kaikki, mitä Grimsdale
-kertoi, jokaisen sanan. Häntä kuullessani tuumin jo astua esille,
-katsokaas, mutta en oikein tietänyt mitä tehdä, ja kun sitten kuulin
-heidän puhuvan lykkäämisestä, arvelin, että luopuisin tuumastani ja
-pohtisin asiaa perinpohjin. Mutta kun sain kuulla, että te aioitte
-jäädä tänne huolehtimaan asioista, ajattelin, että minun pitäisi puhua
-siitä teille."
-
-"Aivan oikein, Pegge -- kiitoksia paljon", sanoi Blick. "Olkaa kuin
-kotonanne. Ja nyt -- mikä on asianne?"
-
-Pegge otti piipun suustaan ja nojautui hieman lähemmäksi puhetoveriaan.
-
-"Nähkääs", sanoi hän, "se on tällainen. Te kai kuulitte, mitä Grimsdale
-kertoi Guy Markenmoren tulosta tähän taloon murhan edellisenä iltana ja
-siitä, että hän oli kahden muun herrasmiehen seurassa?"
-
-"Tietysti", vastasi Blick, "kuulin sen".
-
-"Toinen heistä", jatkoi Pegge, "oli pitkä mies -- herra Harboroughin
-pituinen? Niinhän kertoi Grimsdale -- sen nojalla, mitä oli nähnyt
-miehestä heidän mennessään pois."
-
-"Kyllä -- muistan", sanoi Blick.
-
-"No niin, minäpä kerron teille jotakin", jatkoi Pegge näyttäen
-innostuvan yhä enemmän omaan tarinaansa. "Grimsdale lienee maininnut
-teille, että minä olen tallirenkinä rouva Tretheroella -- meillä on
-siellä ajuri ja kaksi tallirenkiä -- minä olen tallimestari. Meidän
-emännällä on viisi hevosta nykyään -- kaksi metsästyshevosta, pari
-vaunuhevosia ja mainio ori. No, maanantaipäivän iltapuolella, tämä
-ori -- se ei ole mikään tavallinen eläin, sillä rouva Tretheroe
-pulitti siitä kokonaista sataneljäkymmentä guineaa, sairastui --
-ähkyyn tai johonkin sentapaiseen -- ja minun oli noudettava paikalle
-eläinlääkäri. Tuo eläinlääkäri viipyi meillä pari tuntia sinä iltana
-oritta lääkitsemässä ja sai sen melkoisesti virkoamaan. Mutta hän sanoi
-ajurillemme ja meille muille: 'Jonkun teistä, miehet, on jäätävä tämän
-oriin luo yöksi ja pidettävä siitä hyvää huolta.' Minä tarjouduin
-siihen hommaan -- ne kaksi muuta ovat naineita miehiä ja asuvat täällä
-kylässä; minä kun olen yksinäinen mies, niin jäin vahdiksi talliin,
-ymmärrättekö?"
-
-"Ymmärrän", sanoi Blick. "Te olitte paikalla."
-
-"Paikalla, niin sanoaksemme", myönsi Pegge. "Nähkääs, se eläinlääkäri
-jätti meille jotakin lääkeainetta ja selitti minulle, mitä minun on yön
-aikaan tehtävä oriille, ja kun sitten alkoi käydä myöhäiseksi ja kaikki
-muut olivat menneet tiehensä, menin minä illalliselleni palvelijain
-halliin ja otin syömisen puolta yön ajaksi ja sijoituin niin mukavasti
-kuin vain saatoin satulavajaan, joka on sen pilttuun vieressä, missä
-oli tuo sairas ori. Sillä ei ollut hätääkään, oriilla -- siitä ei ollut
-minkäänlaista vaivaa ja se on nyt jo aivan terve -- toipui jälleen
-täydellisesti. Mutta tämä asia ei ole kuitenkaan mistään kotoisin,
-kuten on tapana sanoa -- puhuin oriista siksi, että näkisitte, kuinka
-tulin valvoneeksi koko maanantaiyön, käsitättekö?"
-
-"Käsitän", sanoi Blick. "Kaikki on aivan selvää, Pegge. Jatkakaahan!"
-
-"No niin", jatkoi Pegge, "mitään ei tapahtunut neljännestä vaille
-kahteen saakka aamulla. Tiedän kellon olleen niin paljon siitä, että
-minun oli käytävä katsastamassa oritta tämän tästä sitten kun lääkäri
-oli lähtenyt sen luota, ja juuri siihen aikaan minun piti mennä sitä
-katsomaan. Olin käväissyt sen pilttuussa, kun pois tullessani muistin,
-ettei kukkarossani ollut enää tupakan jyvääkään. Mutta minulla oli
-sitä yllin kyllin rasiassani makuuhuoneessani ja niin lähdin noutamaan
-sitä. No niin, teidän on tiedettävä, että meidän tallirakennuksemme
-Dower-talossa eroittaa pihatiestä korkea aita -- pensasistutukset --
-käsitättekö? Minä astelin tämän aidan vierustaa, sen ja vaunuvajan
-seinän välitse, rappuja kohti, jotka vievät minun makuuhuoneeseeni,
-kun kuulen jonkun tulevan alas pihatietä, pensasaidan toista puolta --
-hiljaa, ihan niin. Silloin minä pysähdyin, pidätellen hengitystäni --"
-
-"Odottakaahan hetkinen", keskeytti Blick. "Minkälaisella maaperällä
-kävelitte, te itse, Pegge? Oliko tie kivetty vai oliko se polku?"
-
-"Asfalttinen -- vasta hiljan laskettu", vastasi Pegge arvelematta.
-"Sillä on peitetty tallimme koko edusta. Se laskettiin silloin, kun
-rouva Tretheroe saapui ja ryhtyi korjailemaan paikkoja."
-
-"Ja mitä teillä oli jalassanne, millaiset jalkineet?"
-
-"Tenniskengät, jotka isännöitsijä oli lahjoittanut minulle", vastasi
-Pegge. "Ne olivat jääneet joltakin herralta."
-
-"Hyvä on", sanoi Blick. "Jatkakaa. Te pysähdyitte hengitystänne
-pidätellen --"
-
-"Pysähdyin siihen paikkaan, hiivin pensaikkoon ja tähyilin pihatielle.
-Silloin näin miehen tulevan talon siltä puolelta, missä on ovi, josta
-pääsee takana oleviin kasvitarhoihin. Hän meni ihan ohitseni, kävellen
-hiekkaisen tien vieressä olevaa ruohopolkua pitkin."
-
-"Näittekö hänet selvästi?"
-
-"Vaikka oli yö -- kirkas yö sentään -- näin hänet yhtä selvästi kuin
-teidät nyt! Noh -- ei nyt ihan yhtä selvästi."
-
-"Näittekö hänet niin hyvin, että saatoitte eroittaa, kuka hän oli?"
-
-"Näin!"
-
-"Noh?" kysyi Blick katsellen tarkasti kertojaa. "Kuka hän oli?"
-
-Pegge katsoi yhtä tiukasti kysyjään.
-
-"Se saksalainen herra, joka vierailee meidän rouvamme luona!" vastasi
-hän.
-
-"Parooni von Eckhardstein?"
-
-"Sama mies! Parooniksi me häntä nimitämme."
-
-"Oletteko aivan varma, Pegge?"
-
-"Panen pääni pantiksi!" vakuutti Pegge.
-
-Blick täytti jälleen piippunsa ja sytytti sen vedellen vaiteliaana
-sauhuja pari minuuttia.
-
-"Hyvä", sanoi hän vihdoin, "minne hän meni?"
-
-"Hän loittoni muutamia yardeja tietä pitkin, mutta sitten hän kääntyi
-polulle, joka vie pensaikkojen halki valtamaantielle", vastasi Pegge.
-"Se yhtyy valtamaantiehen ihan lähellä niiden mökkien kohdalla, jotka
-ovat vähän kauempana tästä talosta, Valtikasta. Orapihlaja-aidassa on
-siellä pieni rautaportti -- kenties olette huomannutkin sen? Hän astui
-maantielle sen kautta -- noin kahdensadan yardin päässä täältä."
-
-"Ja te sanotte tämän tapahtuneen noin neljännestä vaille kaksi
-tiistaiaamuna?"
-
-"Juuri niihin aikoihin", vakuutti Pegge. "Kello lienee ollut silloin
-kuusi tai kahdeksan minuuttia vaille, se oli neljännestä vaille
-ainakin silloin, kun kävin katsomassa oritta, enkä viipynyt sen
-pilttuussa montakaan minuuttia. Ja sitten menin suoraa päätä noutamaan
-tupakkarasiani ja kuulin askeleet."
-
-"Teistä kai tuntui juttu kummalliselta -- vieras lähtee talosta siihen
-aikaan yöstä -- eikö tuntunutkin?" tiedusteli Blick.
-
-"Tavattoman kummalliselta se minusta tuntui", myönsi Pegge. "Mutta
-eihän minulla ollut mitään sen kanssa tekemistä. Enkä olisi
-kiinnittänyt siihen suurtakaan huomiota, jollen olisi nähnyt häntä
-uudestaan."
-
-"Oho!" sanoi Blick "Vai niin! Te näitte siis hänet uudestaan?"
-
-"Näin -- ja kun päivä alkoi jo valjeta -- näinkin hänet sillä kertaa
-ihan selvästi!"
-
-"Paljonko oli kello silloin?"
-
-"Meidän tallimme päädyssä on kello", sanoi Pegge. "Se oli vastikään
-lyönyt neljä."
-
-"Neljä!" toisti Blick miettivästä. "Hm! Entä missä näitte hänet kello
-neljältä? Samassa paikassako?"
-
-"En", vastasi Pegge. "Juuri vähän ennen neljää minusta alkoi tuntua
-siltä, ettei kuppi teetä olisi pahemmaksi. Minulla oli mukanani
-teekannu ja hiukan teelehtiä sen sisällä, mutta tietysti tarvitsin myös
-kiehuvaa vettä. Meillä on kaasukeittiö siellä pikku huoneessa tallin
-perällä, jossa meidän ajurimme tavallisesti oleilee, nähkääs, ja niin
-menin laittamaan siihen valkean keittääkseni hiukan vettä kattilassa.
-Minun siellä ollessani kello löi neljä. Olin juuri pannut kattilan
-tulelle, kun kuulin sen lyövän neljä. Siinä pikku huoneessa on ikkuna,
-joka aukeaa taustan kasvi-istutuksiin päin -- ne kiertävät Dower-talon
-takaa puiston reunaan asti, missä puisto alkaa kohota kukkuloita kohti.
-Istutusten ja puiston välillä on tiheässä kuusia ja lehtikuusia, ja
-äkkiä, näin tämän paroonin ilmautuvan niiden seasta ikäänkuin hän olisi
-tullut ylempää harjulta."
-
-"Oliko hän yksin?" kysyi Blick.
-
-"Kyllä, hän oli yksin, aivan yksin, kuten aikaisemminkin", vastasi
-Pegge.
-
-"Kuinka kaukana te olitte hänestä?"
-
-"Kahdenkymmenenviiden tai kolmenkymmenen yardin päässä."
-
-"Mihin hän oli silloin menossa?"
-
-"Hän asteli saman ison orapihlaja-aidan vierustaa samalle ovelle päin,
-josta luulen hänen tulleen uloskin."
-
-"Voitiinko hänet nähdä talosta?"
-
-"Ei -- luulen, ettei", sanoi Pegge. "Talon ja istutusten välillä on
-tiheä rivi puita -- pyökkejä, vasta lehteen puhjenneita."
-
-"Näittekö hänen menevän sen ohi?"
-
-"Näin hänen tunkeutuvan puuriviin", sanoi Pegge. "Kun hän oli kerta
-päässyt sen läpi, oli hän ihan lähellä mainitsemaani sivuovea."
-
-"Te kai tunnette Dower-talon perinpohjin, Pegge?" kysyi Blick.
-
-"Kyllä", vakuutti Pegge. "Olin siellä jo ennen kuin rouva Tretheroe
-tuli ja vuokrasi sen. Olen asunut siellä nuoruudestani saakka. Jouduin
-sinne ensi kerran ollessani neljäntoista vuoden ikäinen."
-
-"No hyvä, entäs tuo sivuovi? Millainen se on? Mihin se vie sisälle?"
-
-"Käytävään, joka kiertää talon koko takaosan ympäri. Siitä lähtevät
-portaat -- leveät portaat -- jotka johtavat ylhäällä olevan kaksoisoven
-kautta eteishallin suurille portaille."
-
-"Sitenkö, että kuka hyvänsä saattaa makuuhuoneista päästä helposti
-niille?"
-
-"Varsin helposti!" myönsi Pegge.
-
-"Kello neljän aikaan aamulla ei kai ole jalkeilla ainoatakaan
-palvelijaa?" tiedusti Blick mietittyään kotvan.
-
-Peggen kasvot vetäytyivät leveään hymyyn.
-
-"Enpä luulisi!" sanoi hän. "Palvelijain herätyskello soi kello
-kuudelta. Sitä ennen heitä ei tapaa ainoatakaan jalkeilla."
-
-"Kun olemme tulleet puhuneeksi palvelijoista", huomautti Blick, "niin
-tunnetteko rouva Tretheroen kamarineidin?"
-
-Pegge hymyili.
-
-"Daffy Halliwellinkö?" vastasi hän. "Tietysti tunnen."
-
-"No hyvä, entä kuka on tämä Daffy Halliwell? Ja mikä on hänen oikea
-ristimänimensä?"
-
-"Daphne", sanoi Pegge siekailematta. "Kukako hän on? Katsokaas, hänen
-isällään oli viljelyksen tapaista ylängön toisella puolen, Markenmoren
-notkelman takana. Heitä oli kaksi tyttöä -- Daffy ja Myra. Daffy muutti
-Intiaan rouva Tretheroen mukana ja palasi hänen kanssaan. Myra -- en
-tiedä, mitä hänestä on tullut. Hän katosi tietämättömiin juuri noihin
-aikoihin -- vaikka nyt muistuukin mieleeni, että hänen piti mennä
-naimisiin erään miehen kanssa, joka asui lähellä heitä -- Jim Roperin,
-sir Anthonyn metsänvartijan kanssa."
-
-Blick ei piitannut paljoakaan näistä yksityiskohdista; hän harkitsi
-tallirengin antamien tietojen pääkohtia.
-
-"No, Pegge", sanoi hän hetken päästä, "muuan tärkeä kysymys -- olenko
-minä ensimmäinen henkilö, jolle kerrotte tämän tarinan?"
-
-"Te olette aivan ensimmäinen!" vastasi Pegge kerkeästi, "En ole
-hiiskunut siitä edes puolella sanalla kenellekään muulle kuin teille!"
-
-"Ettekö ole milloinkaan huomauttanut palvelustovereillenne nähneenne
-parooni von Eckhardsteinin ulkona siihen aikaan aamusta?" tiedusti
-Blick.
-
-"En!" vakuutti Pegge. "En tahdo kieltää, että olisin saattanut niin
-tehdä aivan ohimennen, jollen olisi kuullut Guy Markenmoren murhasta
-sinä aamuna. Mutta minä kuulin siitä, hyvin varhain -- varemmin kuin
-monet muut -- ennenkuin ajurimme ja toinen tallirenkimme olivat tulleet
-vielä tallille -- enkä niin ollen virkkanut näkemästäni mitään."
-
-"Kuka teille kertoi murhasta -- niin aikaisin?" kysyi Blick.
-
-"Kyläpoliisimme", vastasi Pegge. "Minä seisoskelin itäisen lehtokujamme
-päässä, kun hän ja Hobbs riensivät rinnettä ylös ylängölle. Hobbs
-oli käynyt hakemassa häntä. Minä olisin lähtenyt heidän mukanaan
-Markenmoren notkelmaan, jos olisin voinut jättää oriin. Olin juuri
-tehnyt pienen kävelyretken puutarhamme laitaan hengittääkseni hieman
-raitista ilmaa oltuani koko yön satulavajassa, kun poliisi ja Hobbs
-kiiruhtivat ohi. Ja arvellen asioiden olevan yhteydessä toistensa
-kanssa ajattelin, että on parasta pitää suunsa kiinni. Ja niin olen
-tehnytkin -- aina tähän asti."
-
-"Mutta lopulta te ajattelitte, että teidän pitäisi kertoa minulle? No,
-olette tehnyt oikein", sanoi Blick. "Teille ei koidu ikävyyksiä, Pegge
--- te olette aivan turvassa."
-
-"Nähkääs, eräästä syystä olen tullut teidän luoksenne tänä iltana",
-huomautti Pegge katsahtaen äkkiä luihusti. "Tuumin sen olevan parasta."
-
-"Niinkö? No mistä syystä?" kysyi Blick.
-
-"Koska tämä parooni on tipotiessään jo huomisaamuna", vastasi Pegge.
-"Hän aikoo lähteä."
-
-"Oho!" huudahti Blick. "Mihin aikaan?"
-
-"Olen saanut määrän kyyditä hänet Selcasterin rautatieasemalle
-kahdeksan minuuttia yli kymmenen Lontoon Victoria-asemalle menevään
-junaan", sanoi Pegge. "Me lähdemme täältä kello puoli kymmenen."
-
-"Dower-talossa on joku rouva Hamilton, vai mitä?" kysyi Blick. "Rouva
-Tretheroen ystävä kai? Aikooko hänkin lähteä?"
-
-"Ei", vastasi Pegge. "Vain parooni. Minä vien hänet rattailla. Vain
-hänet."
-
-Blick nousi tuoliltaan kuin osoittaakseen, että keskustelu oli
-päättynyt.
-
-"Hyvä on, Pegge", sanoi hän. "No niin, muistakaa nyt -- ei halaistua
-sanaa ainoallekaan elävälle sielulle! Olkaa aivan kuin mitään ei olisi
-tapahtunut. Saatte kuulla minusta. Teitte oikein tullessanne, mutta
-muistakaa, mitä sanon -- pitäkää koko juttu omana salaisuutenanne!"
-
-Kun tallirenki oli mennyt, ryhdyttyään sitä ennen hullunkurisiin
-varokeinoihin, ollakseen varma, ettei kukaan Valtikan vieraista nähnyt
-hänen poistuvan salapoliisin arkihuoneesta, rupesi Blick ajattelemaan
-niitä asioita, jotka hän oli juuri kuullut. Hän oli nyt aivan varma,
-että parooni von Eckhardstein oli toinen niistä miehistä, jotka
-yöllä olivat olleet koolla Valtikassa; Peggen kertomus ja hänen
-itsensä tekemä havainto, että von Eckhardstein oli siepannut piipun
-asianajajain pöydältä tutkintotilaisuudessa, saattoivat hänet tästä
-vakuutetuksi. Mutta voitiinko häntä epäillä tämän nojalla syypääksi
-murhaan? Blick ajatteli, ettei -- ehdottomasti ei. Hän saattoi
-tuskin pitää mahdollisena, että mies murhaisi toisen, jäisi sitten
-oleilemaan aivan murhapaikan lähelle ja toimisi yleensä siten kuin von
-Eckhardstein näytti toimineen. Mutta -- hän saattoi tietää jotakin;
-nähtävästi hän tiesi, ja voitiinpa hänet asettaa vastuuseen itse teosta
-tai siihen osallisuudesta riittävien syiden nojalla tai ei, niin joka
-tapauksessa oli nyt kylliksi aihetta vaatia hänet tekemään selkoa
-itsestään. Jos hän joutuisi sillä tavoin odottamatta tutkittavaksi,
-niin voitaisiin toivoa paljastuksia.
-
-"Minä puserran hänestä jotakin ulos!" mutisi Blick. "Varmaan hän tietää
-jotakin -- ja hänen on puhuttava."
-
-Tehtyään tämän järkkymättömän päätöksen hän haki käsiinsä Grimsdalen,
-määräsi aamiaisen valmistettavaksi täsmälleen puoli yhdeksäksi aamulla
-ja pyysi isäntää toimittamaan hänelle kiesit, joilla hänet olisi
-kyydittävä Selcasteriin kello kahdeksan aamulla.
-
-
-
-
-NELJÄSTOISTA LUKU
-
-Poissa
-
-
-Kun Blick oli saanut nämä asiat selville ja irroitetuksi ajatuksistaan
-ja kun hän oli puuhaillut kylliksi sinä iltana, pistäytyi hän Valtikan
-tarjoiluhuoneeseen aikoen hieman virkistää itseään ennen levolle
-menoaan. Hän oli käväissyt siellä pari kertaa asetuttuaan asumaan
-majataloon; tavallisesti tapasi siellä pari kolme markenmorelaista
-takkatulen ympärillä, muutamia talonpoikia, myllärin, kirvesmiehen tai
-peltisepän, jotka olivat syventyneet keskusteluun kylän viimeisimmistä
-uutisista. Blickin mieli teki kuunnella heidän pakisemistaan. Mutta
-tällä kertaa huone oli miltei tyhjä; siellä oli itse asiassa vain
-muuan vähänläntä, lauhkean näköinen mies retkeilyasussa; hän istui
-ajatuksiinsa vaipuneena ja yksikseen lähellä takkaa ja käänsi
-harvinaisen ison silmälasiparinsa etsivään, luoden häneen samalla
-kuin anteeksipyytävän katseen. Hän siirsi tuoliaan vähän taaksepäin
-ikäänkuin kehoittaakseen Blickiä iloisen roihun ääreen.
-
-"Kiitos", sanoi Blick. Hän istahti vastapäätä vierasta olevalle
-tuolille ja veti esille piippunsa ja tupakkansa. "Lämmin ei tee
-lainkaan pahaa, vaikka olemmekin jo lähellä toukokuuta", alkoi hän.
-
-"Kovin tervetullutta se tosiaankin on, sir", vastasi toinen. "Varsinkin
-kun olen ollut taivasalla koko päivän."
-
-"Matkallako olette ollut?" kysyi Blick katsahtaen vieraan matkapukuun.
-
-"Niin, sir! Olen taivaltanut tänään nelisenkymmentä kilometriä
-ennenkuin saavuin tänne", vastasi vieras. "Suoraan harjanteiden poikki.
-Pidän aina lomapäivän kaksi kertaa vuodessa -- varhain keväällä ja
-myöhään syksyllä -- ja käytän sen jalkamatkoihin. Aikoinani olen
-kierrellyt ristiin rastiin tämän eteläisen seudun. Mutta vielä tähän
-päivään mennessä en ole sattunut osumaan tähän kylään. Ja täytyy sanoa,
-että minut johdatti tänne -- sillä muuten olisin mennyt Selcasteriin --
-uteliaisuus! Luin sanomalehdestä Markenmoren salaisuudesta -- ja kun
-olin lähellä, ajattelin, että pitäisipä mennä katsomaan paikkaa."
-
-"Merkillinen juttu, eikö totta?" sanoi Blick.
-
-"Tosiaan merkillinen, sir!" myönsi vieras. "Kiinnittääkö se teidänkin
-mieltänne, sir?"
-
-"Kiinnittää kyllä", vastasi Blick kuivasti. "Ammattini takia."
-
-Vieras suuntasi isot silmälasinsa Blickiin ja katseli häntä innostuneen
-tarkkaavasti. Sitten hän kumartui eteenpäin ja alkoi puhua hillityllä
-äänellä.
-
-"Onko mahdollista, sir, että minulla on ilo kohdata kuuluisa
-etsiväkomisario Blick, jonka nimeä olen kuullut mainittavan tämän jutun
-yhteydessä?" kysyi hän melkein kunnioittavan nöyrästi. "Näenkö minä
-itsensä herra Blickin ruumiillistuneena?"
-
-"Näette!" vastasi Blick. "Tässä hän on ilmi elävänä!"
-
-"Hyväinen aika!" huudahti vieras. "Olen todella hyvin ylpeä saadessani
-tavata teidät, sir; nimeni on Crawley -- kotoisin Tootingista.
-Veronkantaja, herra Blick -- se on vaivaloista ja väsyttävää hommaa,
-sir, mutta se tarjoaa mahdollisuuden kävelyyn, jonka harjoittamista
-minä rakastan intohimoisesti. Hyvä Jumala! Tuntunee kovin
-kummalliselta, mutta tiedättekö, sir, että neljäkymmentä viisi vuotta
-kestäneen elämäni aikana en koskaan ennen ole tavannut herrasmiestä,
-joka olisi harjoittanut teidän ammattianne! Se on kai perin innostava
-ja puoleensavetävä ammatti, sir -- hyvin vaarallinen?"
-
-"Miten sattuu", sanoi Blick. "Jokseenkin tympäisevää ja yksitoikkoista
-toisinaan. Voidaanhan tietysti saada jännitystä ja huvia
-matemaattisesta probleemistakin -- mutta tuskinpa saa kumpaakaan
-suoritettaessa tavallista pitkää yhteenlaskua, vai mitä arvelette?"
-
-Crawleyn katse kuvasti ihailua -- ja käsityskyvyttömyyttä.
-
-"Tarkoitan", lisäsi Blick, "että meidän työmme on monesti luvun
-lisäämistä toiseen lukuun ja niin edespäin -- kunnes olemme saaneet
-loppusumman".
-
-"Mainiota, sir, mainiota -- ymmärrän tarkoituksenne", sanoi Crawley
-hykerrellen käsiään. "Oi, todellakin erinomaista, sir -- oivallinen
-selitys! Rohkenisinkohan kysyä, oletteko päässyt jo loppusummaan tässä
-Markenmoren kysymyksessä, sir?"
-
-"Siihen voin antaa helposti vastauksen", sanoi Blick. "En ole!"
-
-"Varsin kova pähkinä purtavaksi, kai, sir", huomautti Crawley. "Luin
-kaikki todistukset sanomalehdistä -- _Daily Sentinelistä_, herra Blick
--- istuessani mäenrinteellä ja syödessäni vaatimatonta einettäni.
-Hyvin mielenkiintoista tosiaan -- paljon mielenkiintoisempaa, sir,
-kuin yksikään noista jännitysromaaneista, joita ihmiset lainaavat
-kirjastoista -- oh, paljon mielenkiintoisempaa! Todellista elämää, sir!"
-
-"Oletteko tehnyt mitään havaintoja jutusta?" tiedusti Blick. "Mihin
-käsitykseen olette tullut?"
-
-Crawley katsahti ovelle ja alensi ääntään.
-
-"Olen muodostanut käsityksiä", vastasi hän. "Niin, sir, minä olen
-muodostanut käsityksiä. En tosin ole mikään vedonlyöjä, sir, mutta
-panisinpa veikkaa siitä, että tiedän, mikä on tämän jutun pohjalla?"
-
-"No? Mikä sitten?" kysyi Blick. "Iloitsen jokaisesta uudesta
-ajatuksesta."
-
-"Raha!" sanoi Crawley juhlallisesti. "Raha, sir -- raha!"
-
-"Mutta -- miten?" kysäisi Blick.
-
-Crawley otti silmälasit nenältään, paljastaen siten heikot, uneksivat
-silmänsä, ja pudisti päätään.
-
-"Minä luulen, että tuota onnetonta nuorta miestä, Guy Markenmorea --
-merkillinen nimi, sir! -- seurattiin. Väijyttiin kintereillä!" vastasi
-hän. "Väijyttiin, sir! Ja raha oli kannustimena -- toden totta!"
-
-"Tarkoitatte siis, että hänet sekä ryöstettiin että murhattiin!"
-huudahti Blick.
-
-"En, sir -- sitä en tarkoita lainkaan", sanoi Crawley pontevan
-päättävästi. "Olen huomannut, että Guy Markenmoren tavaroihin ja
-rahoihin ei kajottu. Ei -- tarkoitan, että raha oli hänen salaperäisen
-murhansa kannustimena -- että hänet murhasi joku kavala henkilö, joka
-aikoo käyttää hyväkseen hänen kuolemaansa -- rahallisessa suhteessa,
-herra Blick, rahallisessa suhteessa. Lienen ehkä väärässä", lopetti
-Crawley; "saatan olla peräti väärässä -- mutta tosiasioiden nojalla,
-sir, olen muodostanut tämän mielipiteeni, ja minä olen toiminut
-valamiehistössä -- useammin kuin kerran."
-
-"Eipä ihme, vaikka sanoissanne olisi paljonkin perää" myönsi Blick.
-"Yleensä on tällaisten asioiden pohjalla aina joku rahakysymys. Mutta",
-lisäsi hän vetäen kellonsa esille ja haukotellen, "tähän mennessä olen
-saanut mitättömän vähän valaistusta asiaan -- ehkä saan hieman lisää
-huomenna".
-
-Sitten hän toivotti Crawleylle hyvää yötä huomauttaen naurussa suin,
-että etsiväinkin täytyy nukkua silloin tällöin, ja meni levolle.
-
-Crawley sinkautti Blickille viimeisen huomautuksensa hänen tehdessään
-lähtöä huoneesta, pudistaen etusormeaan.
-
-"Älkää unohtako, herra Blick -- vaikkei teidänlaisellenne kyvykkäälle
-ja kokeneelle herralle tarvitse tietystikään muistuttaa sitä -- älkää
-unohtako, että aina tapahtuu odottamatonta! Odottamatonta, sir! -- Ah,
-tähän odottamattomaan sisältyy melko paljon! Kukaan ei tiedä, sir, mitä
-huomispäivä tuo tullessaan!"
-
-"Olette epäilemättä oikeassa, herra Crawley", myönsi Blick. "Nyt te
-osasitte naulan päähän!"
-
-Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä huomispäivä toisi
-tullessaan, ei silloin, ei vaipuessaan pian syvään uneen, ei aamulla
-herätessään eikä kello kahdeksalta, jolloin hän kapusi kieseihin,
-joilla Grimsdalen piti kyyditä hänet Selcasteriin. Crawley, joka
-myös oli syönyt aamiaisensa varhain, seisoi majatalon ovella, kun
-Blick ilmestyi näkyviin; hän oli varustautunut kävelymatkaa varten ja
-kiinnitti juuri pientä reppua selkäänsä.
-
-"Poisko?" tiedusti Blick.
-
-"Vain päiväksi, sir", vastasi Crawley. "Aion viettää koko tämän
-kirkkaan päivän ylänkömailla -- etsin rauhallisen paikan, missä syön
-väliateriani! Ja Valtikkaan olen niin tyytyväinen, herra Blick, että
-aion ottaa sen päämajakseni lomani loppuajaksi, joten minulla on ehkä
-ilo nähdä teidät illalla, sir -- jolloin", lisäsi hän kuiskaten,
-"toivoakseni päivä on kulunut -- hyödyllisesti, vai mitä?"
-
-"Tulevaisuuteen ei voi kurkistaa!" vastasi Blick.
-
-Hän puheli vähän majatalon isännälle matkalla Selcasteriin, mutta kun
-he saapuivat markkinaristeykseen keskelle vanhaa kaupunkia, laski hän
-kätensä. Grimsdalen olkapäälle.
-
-"Grimsdale", sanoi hän, "pysäyttäkää ja päästäkää minut tässä alas.
-Minä menen tapaamaan poliisipäällikköä -- kävelen jalan. Ja kuulkaas
--- haluaisin, että jäisitte vähäksi aikaa Selcasteriin. Olkaa asemalla
-täsmälleen kello kymmenen. Tahdon tavata teidät siellä."
-
-Hän laskeutui rattailta ja poistui poliisikonttorille päin, ja
-Grimsdale poikkesi Mitre-hotellin isolle pihamaalle odottamaan
-määrättyä aikaa. Viittä vaille kymmenen hän ajoi asemalle ja,
-jätettyään hevosensa ja rattaansa muutaman pojan haltuun, suuntasi
-kulkunsa tulevien junien asemasillalle. Lontoon pikajunan piti saapua
-tuossa tuokiossa ja tavan mukaan oli sen tuloa odottamassa paljon
-matkustavia: asemasilta oli tungokseen asti ihmisiä täynnä. Mutta
-Grimsdale äkkäsi nokkelasti Blickin ja lähellä häntä ihmisjoukkoon
-sekaantuneina pari kolme paikallista etsivää; nähtävästi Blick odotti
-jotakuta. Ja Grimsdale, jonka huulien välistä pisti esiin lyhyt
-oljenkorsi, piti heitä silmällä tarkasti ja valppaasti.
-
-Kello kymmenen lyönnit kajahtelivat kaupungin monista torneista, mutta
-mitään ei ollut tapahtunut. Viiden minuutin kuluttua pitkä pikajuna
-saapuisi kohisten asemalle; kahdeksan minuutin päästä se olisi
-kiitänyt jälleen pois Lontoota kohti, yhdeksänkymmenen kilometrin
-nopeudella tunnissa. Minuutin yli kymmenen Blick, joka oli pitänyt
-tarkasti silmällä lippuluukkua, poistui asemasillalta mennen aseman
-ulkopuolelle. Hänen päästessään sen edustalla olevalle aukeamalle
-saapui paikalle William Pegge ajaen rouva Tretheroen hienoja rattaita,
-vinhaa vauhtia -- yksin.
-
-Pegge erotti Blickin ihmisjoukosta, joka tungeskeli aseman ovien
-tienoilla, ja pysähdytti ajopelinsä ihan hänen eteensä. Etsivä riensi
-silmänräpäyksessä rattaiden ääreen. Hänen silmänsä osuivat tyhjään
-paikkaan tallirengin vieressä.
-
-"Missä hän on?" kysyi Blick kuiskaten terävästi.
-
-Pegge kumartui alas.
-
-"Poissa!" vastasi hän. "Hän teki metkunsa yöllä! Tänä aamuna oli hänen
-huoneensa tyhjä; mies oli kadonnut teille tietymättömille! Rouva
-Tretheroe lähetti minut kertomaan asiasta poliisille, kun arvelee
-hänelle tapahtuneen jotakin."
-
-"Hänellekö tapahtuneen? Mitä rouva Tretheroe tarkoittaa?" mörähti Blick.
-
-Pegge kumartui vieläkin alemmas. Puhuessaan he kuulivat pikajunan
-tulevan -- se saapui heidän takanaan olevalle asemalle ähkien ja
-puhkuen, ja sitten kuului vain vapautuvan höyryn sihinää, kun kone
-pysähtyi ja joutui hetkeksi lepotilaan.
-
-"Kuulin rouva Tretheroen sanovan isännöitsijälle, että paroonilla oli
-tapana mennä usein öisin kävelemään", sanoi Pegge. "Rouva Tretheroe
-sanoi hänen kärsineen unettomuudesta ja tehneen kävelyretkiä, jotta
-saisi unta. Minä huomasin rouva Tretheroen arvelevan, että parooni oli
-tehnyt tällaisen retken yöllä, ja rouva Tretheroe luulee, että paroonia
-on kohdannut onnettomuus tai jokin muu sentapainen. Hän lähettää väkeä
-joka taholle etsiskelemään paroonia, ja minä olen saanut tehtäväkseni
-ilmoittaa asiasta täkäläiselle poliisille."
-
-"Malttakaahan hetkinen", sanoi Blick. Pikajunalla saapuneet ihmiset
-virtailivat ulos käytävistä; hän siirtyi syrjään heidän tieltään.
-"Ettekö osaa aavistaakaan, mihin aikaan hän poistui?" kysyi Blick
-katsoen Peggeen.
-
-"Minulla ei ole siitä aavistustakaan", vastasi Pegge. "Kuulin hänen
-menneen levolle tavalliseen aikaan, mutta --" Hän keskeytti. Grimsdale
-oli tullut paikalle läähättäen ja löi Blickiä olalle. Blick kääntyi
-nopeasti. Grimsdale viittasi erääseen pitkään mieheen, joka juuri oli
-astunut ulos asemarakennuksesta ja seisoskeli sen pääkäytävän edustalla
-silmäillen ympärilleen.
-
-"Kas tuolla!" huudahti Grimsdale. "Tuo mies! Siinä hän oli -- se mies,
-joka saapui Valtikkaan maanantai-iltana -- se amerikkalainen!"
-
-Samassa pitkä mies äkkäsi Grimsdalen, säpsähti, hymyili, nyökkäsi ja
-harppasi kiireesti eteenpäin.
-
-"Hei, isäntä!" huusi hän. "Juuri teidät minä odotinkin tapaavani! No
--- kuinka on Guy Markenmoren jutun laita? Olen matkustanut koko yön
-päästäkseni tähän kaupunkiin, jotta voisin ilmoittaa yhtä ja toista
--- kuulin siitä vasta eilen illalla ollessani jo Falmouthissa! Onko
-kehenkään päästy käsiksi?"
-
-Grimsdale katsoi vieraasta Blickiin, ja Blick otti heti puheenvuoron.
-
-"Oletteko te se henkilö, jonka kanssa Guy Markenmore illasti Valtikassa
-viime tiistaita vasten yöllä?" kysyi hän äkkiarvaamatta. "Se mies, joka
-tilasi sieltä huoneen, mutta ei viivähtänyt hetkeäkään?"
-
-"Minä olen se mies", vastasi vieras nyökäten myöntävästi ja hymyillen.
-"Sama mies!"
-
-"Suvaitsisitteko ilmoittaa minulle, kuka olette?" kysyi Blick, "ja
-millä alalla?"
-
-"Varsin mielelläni! Nimeni on Edward Lansbury, olen rahamies ja toimin
-New Yorkissa ja Lontoossa. Kuka te olette ja mikä on asianne?"
-
-"Etsiväkomisario Blick, New Scotland Yardin rikosasiain osastolta! Olen
-saanut tämän asian hoitaakseni, herra Lansbury, ja minua ilahduttaa,
-jos suvaitsette ilmoittaa minulle, mitä tiedätte siitä."
-
-"Tietysti! Kaikki! Sentähdenhän olen matkustanutkin tänne Falmouthista.
-Missä voimme keskustella?"
-
-"Mennään tänne", sanoi Blick. Etsivät olivat kokoontuneet hänen
-taakseen; hän kääntyi, kuiskaten heille jotakin, ja he poistuivat
-poliisikonttoriin päin. "Teidän ei tarvitse odottaa minua, Grimsdale",
-jatkoi hän. "Viivyn täällä vielä jonkun aikaa, joten voitte lähteä heti
-paluumatkalle."
-
-Mutta Grimsdale veti kätensä taskustaan ojentaen jotakin Lansburylle.
-
-"Tässä saatavanne, sir", sanoi hän. "Kolme puntaa neljätoista
-shillingiä. Lasku oli kaksikymmentäkuusi shillingiä."
-
-Lansbury säpsähti, veti suunsa nauruun, otti rahat ja antoi takaisin
-muutamia hopeakolikoita.
-
-"Kah, olin jo unohtanut koko asian!" sanoi hän. "Kas tässä! Käykäähän
-kulauttamassa lasillinen."
-
-"Arvelinkin teidän unohtaneen, sir", huomautti Grimsdale tyynesti
-tapansa mukaan. "Kiitos, sir."
-
-Hän nousi kieseihinsä ja ajoi pois; Blick taas kehotti kumppaniaan
-lähtemään mukaansa poliisivirastoon.
-
-"Olen teille todella kiitollinen siitä, että tulitte, herra Lansbury",
-sanoi hän, kun he astelivat katua pitkin. "Tässä jutussa on kaikki
-enemmän tai vähemmän hämärän peitossa!"
-
-"Vai niin, kaiken muun kuin sen, mitä itse tiedän -- eikä se ole paljon
--- olen saanut selville lontoolaisesta sanomalehdestä, jonka hankin
-käsiini hotellissani Falmouthissa eilen illalla", sanoi Lansbury.
-"Lähdin täältä aivan heti -- olen istunut junassa melkein koko yön.
-Mikä on jutun viimeisin vaihe?"
-
-"Viimeiseen vaiheeseen", vastasi Blick, "pääsimme vasta joku hetki
-sitten. Tunnetteko parooni von Eckhardsteinin?"
-
-"Kyllä! Tunnen hänet hyvin. Hän oli minun ja Markenmoren mukana pikku
-majatalossa sinä yönä -- jolloin minä jätin Markenmoren ja hänet kello
-kolmen paikkeilla tiistaiaamuna. Von Eckhardstein oli tietysti se pitkä
-mies, jonka kanssa isäntä näki meidän kävelevän tietä pitkin -- kuten
-isäntä mainitsi todistuksessaan."
-
-"Katsokaas -- von Eckhardstein on kadonnut! Viime yönä. Hävinnyt
-jäljettömiin! Te kai ette tiedä siitä mitään?"
-
-"En edes senkään vertaa! Mutta mitä se merkitsee? Minusta näyttää --"
-
-"Malttakaahan vähän", keskeytti Blick. "Me saamme keskustella yksin
-poliisipäällikön kanssa heti kohta. Silloin -- kertokaa minulle kaikki
-mitä tiedätte. Se on meille välttämätöntä!"
-
-Poliisikomisario, jolle Blick oli lähettänyt sanan etsiväin
-välityksellä, odotti häntä ja vastatullutta yksityistoimistossaan. Hän
-katseli Lansburya melkoisen uteliaasti ja teki äkkiä asiaa välittömästi
-koskevan kysymyksen.
-
-"Oletteko te se Edward Lansbury, joka otti osaa Vilonan Kiinteimistö
-Osakeyhtiön asioihin joku vuosi sitten?" tiedusti hän. "Olettehan, vai
-mitä? Hm! -- Minä olen sijoittanut siihen runsaasti pääomaa -- voittoa
-se on tuottanut kovasti. Entä mitä voitte ilmoittaa meille tästä
-Markenmoren jutusta, herra Lansbury? Olemme perin halukkaita kuulemaan."
-
-Lansbury vaipui poliisikomisarion pöydän vieressä olevaan mukavaan
-nojatuoliin ja asetti sormiensa päät yhteen.
-
-"Noh", sanoi hän, "minä kerron teille kaikki, mitä kertoa voin --
-toisin sanoen kaiken se, mitä todella tiedän. Itse Guy Markenmoren
-murhaan nähden sillä ei näytä olevan mitään merkitystä; mitä taas tulee
-siihen, mitä tapahtui juuri sitä ennen, niin voitte käyttää hyväksenne
-antamiani tietoja sikäli kuin niistä vain on hyötyä! Voin kertoa teille
-vain sen, mitä tapahtui Valtikka-majatalossa."
-
-"Ja sen, miksi te, Markenmore ja von Eckhardstein kohtasitte toisenne
-siellä", sanoi Blick levollisesti.
-
-"Niinpä todellakin! Myös sen, miksi me kohtasimme siellä", jatkoi
-Lansbury. "Minä olen rahamies, kuten sanoin teille jo asemalla. Minulla
-on liikeasioita niin hyvin tässä maassa kuin omassanikin. Minulla on
-toimisto sekä Lontoossa että New Yorkissa. Luonnollisesti tunnen hyvin
-monia rahamiehiä molemmissa maissa. Tunsin Guy Markenmoren varsin
-hyvin -- nokkela mies, joka menestyi loistavasti. Tunnen myös von
-Eckhardsteinin, joskaan en yhtä hyvin, niin kuitenkin kylliksi. Hänet
-tunnetaan tietysti paremmin kuin minut tai Markenmore -- Lontoossa,
-Pariisissa ja Wienissä."
-
-"Saksalainen varmaan?" kysyi poliisikomisario.
-
-"Ei -- von Eckhardstein on itävaltalainen", virkkoi Lansbury. "No
-niin -- minä olen ollut asioissa heidän kummankin kanssa -- erikseen,
-ymmärrättehän, en koskaan yhdessä -- monta kertaa, ja havainnut
-heidät aina perin hyviksi ja rehellisiksi liikemiehiksi. Markenmore
-kirjoitti minulle aivan hiljan, että hänellä oli tekeillä yritys,
-johon minulle olisi edullista ottaa osaa senjohdosta, että sen
-toteuttaminen kävisi päinsä myös Yhdysvalloissa. Minulle lähettämässään
-kirjeessä hän kertoi, millainen se oli -- mutta minä en haluaisi puhua
-teille siitä tällä hetkellä, koska asia on tuiki tärkeä salaisuus.
-Tietysti minä annan siitä tietoja, jos se käy välttämättömäksi asian
-oikeudellisen käsittelyä kannalta: jos nimittäin yksityiskohtainen
-tarkka selostaminen auttaa vangitsemaan Markenmoren murhaajan. Mutta
-juuri nyt olisin mieluummin puhumatta siitä, eikä se koske itse
-pääkysymystä. Riittää, kun mainitsen teille, että Markenmorea seurasi
-onni -- itse asiassa rajaton menestys -- ostipa hän mitä hyvänsä ja
-keneltä hyvänsä, ja hän kehoitti minua ryhtymään yhteiseen yritykseen;
-hänen suunnitelmansa mukaan piti minun hankkia kolmasosa pääomasta,
-hän itse sijoittaisi toisen kolmasosan, ja meidän oli löydettävä
-kolmas mies, joka ostaisi viimeisen kolmanneksen. Me olimme jo
-vähän aikaa kirjeenvaihdossakin siitä, mitä meidän piti haltuumme
-ostaa -- voin sanoa teille, että se oli eräs liikesalaisuus. Kun
-neuvottelimme kirjeenvaihdon avulla, oli Markenmore Lontoossa, minä
-taas joko Southamptonissa tai Falmouthissa -- minulla on nykyisin
-asioita näissä kummassakin paikassa. Viime viikon keskivaiheilla
-kirjoitti Markenmore sitten minulle tiedustellen, enkö suostuisi
-tapaamaan häntä Valtikka-majatalossa Selcasterissa Markenmoressa
-seuraavana maanantai-iltana, kun kerta olin Southamptonissa -- hän itse
-aikoi pistäytyä Markenmoren kartanoon, ilmoitti hän, selvittelemään
-perheasioita ja saapuisi senjälkeen tapaamaan minua Valtikkaan -- puoli
-yhdentoista seutuvilla. Me sovimme tästä. Minä tulin Southamptonista
-iltajunalla, kävelin Markenmoreen, tilasin Valtikasta huoneen ja
-kahden hengen illallisen. Selvittyäni kaikesta tästä lähdin ulos
-jaloittelemaan -- olin istunut useamman päivän sisällä ummehtuneessa
-huoneessa ja nautin raikkaasta ilmasta. Harhailin Markenmoren kylän
-laidoilla ja kohtasin von Eckhardsteinin."
-
-"Hetkinen", keskeytti Blick. "Mihin aikaan se tapahtui?"
-
-"Kello lienee ollut puoli kymmenen ja kymmenen välillä, sikäli kuin
-voin muistaa", vastasi Lansbury.
-
-"Oliko jo pimeä?"
-
-"Oh, pilkkosen pimeä! En olisi nähnyt Eckhardsteinia lainkaan, jollen
-olisi sattunut raapaisemaan tulta sytyttääkseni sikaarini. Hän huomasi
-minut -- hän nojasi juuri silloin ihan vieressä olevaa porttia vasten.
-Hän tervehti minua, ja kun olin ilmaissut hämmästykseni kohtauksemme
-johdosta, kertoi hän minulle vierailevansa erään rouvan luona siellä
-kylässä. Sitten hän tiedusti, millä asioilla minä siellä liikuskelin.
-Heti minun mieleeni juolahti, että siinä oli juuri se mies, joka
-ostaisi viimeisen kolmanneksen, josta mainitsin teille, ja niin
-ilmoitin hänelle asiani. Selitin myös suunnitelman ja kerroin hänelle,
-mitä aioimme tehdä yhdessä Markenmoren kanssa."
-
-"Vielä kysymys", sanoi Blick. "Tunsiko von Eckhardstein Markenmoren?
-Olivatko he jo aikaisemmin olleet liikeasioissa keskenään?"
-
-"En usko heidän olleen -- en. Mutta luullakseni he tunsivat toisensa;
-todennäköisesti he rahamiehinä tunsivat toisensa, ainakin nimeltä.
-Mutta siitä olen varma, etteivät he henkilökohtaisesti olleet tunteneet
-toisiaan ennen sitä iltaa."
-
-"Juuri sitä", huomautti Blick, "halusinkin tietää. Jatkakaa!"
-
-
-
-
-VIIDESTOISTA LUKU
-
-Ryöstömurhako?
-
-
-Lansbury hymyili etsivän kiihtymystä ilmaisevalle äänenpainolle. Hän
-kumartui tuolillaan, katsoen toisesta kuuntelijastaan toiseen ikäänkuin
-viitatakseen, että nyt hän aikoi siirtyä kertomuksensa tärkeimpään
-osaan.
-
-"Siirtykää hieman taaksepäin, kai tarkoitatte", sanoi hän naurahtaen,
-"kohtaukseeni Eckhardsteinin kanssa. No niin, kuten sanoin, selitin
-hänelle aikomuksen. Kävelimme pitkin tietä, joka johtaa pois
-Markenmoresta, keskustellen jonkun aikaa tästä asiasta. Me --"
-
-"Kohtasitteko ketään -- näittekö ketään?" keskeytti Blick.
-
-"En muista tavanneemme sieluakaan!" vastasi Lansbury. "Kovin yksinäisiä
-seutuja ne. Kävelimme tietä ehkä puolitoista kilometriä; sitten
-käännyimme ja palasimme samoille seuduille, missä olimme kohdanneet.
-Silloin oli keskustelumme johtunut pois siitä aineesta, josta ensiksi
-mainitsin. Von Eckhardstein ei tuntenut kovinkaan suurta mielenkiintoa
-sitä yritystä kohtaan, jonka olin hänelle esittänyt. Hän käsitti sen
-kaupallisen arvon, mutta samalla kun hän tunnusti, että se voitaisiin
-hyvin sovelluttaa käytäntöön tässä maassa ja minun kotimaassani, hän
-ei ollut varma, olisiko sillä suuriakaan menestymisen mahdollisuuksia
-Keski-Euroopassa saksalaisten epäilemättömän vastustuksen vuoksi.
-Hän ei kuitenkaan sanonut niin eikä näin, ja kun aloimme hyvästellä,
-kysyi hän minulta, minne olin majoittunut ja mihin aikaan menisin
-levolle. Vastasin sijoittuneeni Valtikka-majataloon, aivan lähelle, ja
-odottavani sinne Markenmorea illalliselle puoli yhdentoista ajoissa
-ja aikovamme aivan varmasti valvoa myöhään, koska meillä oli melko
-paljon keskusteltavaa. Sitten von Eckhardstein ilmoitti minulle erään
-asian, jolla voi olla merkitystä teille poliisimiehille, kun asiat
-ovat nyt saaneet tällaisen käänteen. Hän sanoi kärsivänsä pahasti
-unettomuudesta; hän ei saattanut nukkua yöllä -- ei vaikka mikä olisi
-ollut, silloin kun hänen olisi pitänyt, ja tehneensä sen jälkeen, kun
-hän oli tullut tälle paikkakunnalle, missä hän oli vierailemassa,
-monesti pitkiä kävelymatkoja keskellä yötä koettaen siten karkoittaa
-unettomuuttaan. Hän sanoi, että jos hän lähtisi sellaiselle kävelylle
-ja jos hän sillä välin sattuisi muuttamaan mielipiteensä ehdotuksesta,
-jonka olin tehnyt hänelle, hän pistäytyisi todennäköisesti tapaamaan
-Markenmorea ja minua, jos näkyisi valoa huoneeni ikkunasta. Niin --"
-
-"Hänen viimeisestä huomautuksestaan te kai päätitte hänen tuntevan
-Valtikan?" kysyi Blick. "Ainakin siksi hyvin, että hän tiesi, missä
-teidän huoneenne sijaitsi, vai mitä?"
-
-"Kyllä, niin hän sanoi itsekin", vastasi Lansbury. "Tuo huone oli
-sama, johon isäntä vei minut heti taloon tultuani -- isohko kamari
-vasemmalla puolen eteishallia, ja sen lasiovi aukeaa edustalla olevaan
-kasvitarhaan."
-
-"Aivan niin", sanoi Blick. "Se huone on nyt minun hallussani. Entä
-sitten --?"
-
-"No niin, sitten me erosimme", jatkoi Lansbury. "Von Eckhardstein
-meni pienestä portista, josta kai päästiin siihen taloon, missä hän
-asusti, ja minä vaelsin takaisin Valtikkaan. Istuuduin odottamaan
-Markenmorea. Hän tuli hyvin myöhään; itse asiassa vasta kello
-kahdentoista paikkeilla. Hän oli mitä loistavimmalla tuulella --
-hän kertoi minulle istuuduttuamme syömään illallista, että hän oli
-kohdannut sydänkäpysensä (Englannin ihanimmaksi naiseksi hän tätä
-sanoi!) ja että he olivat ilostuneet niin kovasti jälleennäkemisestä,
-että olivat päättäneet mennä naimisiin suoraa päätä, ja minusta piti
-tulla hänen sulhaspoikansa. Sitten siirryimme liikeasiaan, ja minä
-mainitsin von Eckhardsteinista. Hän tiesi jo von Eckhardsteinista ja
-kertoi tämän vierailevan saman ladyn luona, jonka hän, Markenmore,
-aikoi naida, vaikkei hän ollutkaan kohdannut von Eckhardsteinia
-sentähden, että hänen aikansa oli kulunut muutenkin hupaisasti.
-Keskustelua liikeasiastamme jatkui miltei kahteen asti aamulla. Juuri
-tähän aikaan kuulin puistoportin säpin napsahtavan, ja kun arvasin,
-että Eckhardstein oli siellä öisellä retkellään, aukaisin lasioven ja
-astuin kasvitarhaan. Siellä hän olikin tulossa, kapean nurmikon poikki,
-ja minä kutsuin hänet sisälle ja esitin Markenmorelle, minkä jälkeen
-aloimme jälleen keskustella liikeyrityksestä. Se --"
-
-"Hetkinen, olkaa hyvä!" keskeytti Blick. "Suvaitsisitteko vastata
-erääseen kysymykseen, joka on juolahtanut juuri mieleeni, ennenkuin
-jatkatte kertomustanne? Mainitsiko Markenmore teidän yhdessäolonne
-aikana mistään odotettavasta naimisiinmenostaan von Eckhardsteinille?
-Tahtoisin tietää sen -- aivan erikoisesti."
-
-"Ei, olen varma siitä, ettei hän maininnut", vastasi Lansbury
-arvelematta. "Koko se aika, jonka olimme yhdessä, keskusteltiin vain
-hetimiten tehtävästä liikesopimuksesta. Mitä Markenmore mahdollisesti
-puhui siitä -- jos hän puhui siitä jotakin von Eckhardsteinille
-myöhemmin, kun minä olin eronnut heistä ja jättänyt heidät kahden
-kesken, sitä en voi ruveta arvailemaan, mutta sen ajan, noin
-tunnin verran, jonka me kaikki olimme yhdessä, keskustelimme vain
-liikeyrityksestä. Nyt minä selostan teille, millainen tuo liikeasia
-oli kajoamatta kuitenkaan salaisuuden pienimpiin yksityiskohtiin.
-Muuan nuori mies, joka asuu pikku kauppalassa tämän kaupungin ja
-Lontoon välillä ja joka oli joutunut kosketuksiin Markenmoren kanssa
-raha-asioissa, kauppasi hänelle erästä keksintöä, jonka mies halusi
-myydä heti paikalla käteismaksusta, määrätystä summasta, jonka hän
-tarvitsi voidakseen päästä jaloilleen. Vaadittu summa oli kolmetuhatta
-puntaa. Kauppa oli hyvä -- erittäin hyvä kauppa. Ostaja olisi hyötynyt
-enemmän -- mutta tuo nuori mies oli määrännyt hintansa ja olisi
-nähtävästi ollut perin tyytyväinen saadessaan sen. Kun Eckhardstein
-oli tullut Valtikkaan, pohdimme me kaikki kolme asiaa perinpohjin
--- Markenmorella oli paperit mukanaan ja hän näytti niitä -- ja
-me päätimme ostaa: toisin sanoen Eckhardstein päätti ottaa osaa
-yritykseen, sillä Markenmore ja minä itse olimme jo ennen tehneet
-päätöksemme. Sitten selvitimme asian lopullisesti: von Eckhardstein
-ja minä annoimme kumpikin Markenmorelle tuhat puntaa seteleinä, sillä
-osuutemme --"
-
-"Te kumpikin siis annoitte Markenmorelle tuhat puntaa, seteleinä, heti
-paikalla?" kysyi Blick äkkiä. "Seteleinä?"
-
-"Juuri niin!" vastasi Lansbury. "Aivan kuten sanoin. Englannin pankin
-seteleinä. Ja niihin hän tietysti lisäsi yhtä suuren summan omasta
-puolestaan -- jotta olisi saatu kokoon kolmetuhatta puntaa. Mikä teitä
-hämmästyttää?"
-
-"Tarkoitatteko, että teillä kaikilla kolmella oli mukananne niin suuria
-rahasummia?" kysyi Blick. "Oliko teidän taskussanne kokonaista tuhat
-puntaa ollessanne kävelyllä?"
-
-"Eihän se ole kovinkaan suuri summa mukana kannettavaksi", vastasi
-Lansbury. "Meidän tapaisillamme miehillä on monasti mukanaan aika
-paljon puhdasta rahaa. Tuhat puntaa ei vaadi suurtakaan tilaa
-matkalaukussa."
-
-"Ne olivat kai suuria seteleitä?" huomautti poliisipäällikkö.
-
-"Aivan niin!" myönsi Lansbury. "Enimmäkseen sellaisia, tosiaankin.
-Viidensadan ja kahdensadan punnan seteleitä järjestään. Muistan, että
-von Eckhardstein antoi kaksi viidensadan punnan seteliä. Minun olivat
-pienempiä --, neljä kaksisatasta, yksi satanen ja kaksi viisikymppistä.
-Markenmoren rahoista en tiedä mitään -- hän näet pisti ilman muuta
-meidän rahamme kirjekuoreen omien rahojensa ja muiden papereittensa
-joukkoon."
-
-"Miksi olivat kaikki rahat seteleitä?" kysyi Blick, joka alkoi
-saada kiinni aivan uuden ajatussarjan johtolangasta. "Miksei tässä
-kauppa-asiassa käytetty shekkiä?"
-
-"Siksi, että se nuori mies, josta olen kertonut -- myyjä -- tahtoi
-saada rahansa nimenomaan seteleissä", vastasi Lansbury, "Sanoinhan,
-että hän asuu tämän kaupungin ja Lontoon välillä sijaitsevassa
-pikku kauppalassa. Nähkääs, Markenmoren piti mennä tapaamaan häntä
-paluumatkallaan, jättää hänelle rahat ja päättää kauppa siten
-lopullisesti. Käsitättekö?"
-
-Blick alkoi osoittaa eräänlaisia levottomuuden merkkejä. Hän nousi
-tuoliltaan, työnsi kädet taskuihinsa ja rupesi kävelemään edestakaisin
-pää painuksissa. Äkkiä hän käännähti ympäri Lansburyyn päin.
-
-"Guy Markenmorella oli siis lähtiessään majatalosta, Valtikasta, kello
-kolme tiistaiaamuna mukanaan kolmetuhatta puntaa Englannin pankin
-seteleitä?" virkkoi hän. "Niinkö on todellakin asian laita?"
-
-"Niin totisesti!" vastasi Lansbury. "Ne hänellä oli."
-
-Blick loi poliisikomisarioon painavan katseen ja äännähti merkitsevän
-sanan:
-
-"Ryöstö!"
-
-Poliisikomisario nyökkäsi. Hänkin alkoi jo käsittää tapahtumain kulkua.
-
-"Siltä näyttää", sanoi hän "Murhattu niiden rahojen vuoksi, jotka
-hänellä oli mukanaan. Ja nyt --" Hän keskeytti puhelunsa silmäten
-etsivää katseessaan ammattitoveriin vetoova ilme. "Merkillistä", jatkoi
-hän, "ettei mihinkään muuhun ollut kajottu".
-
-"Se lisää vain tapahtumain tärkeyttä", huomautti Blick. Hän kääntyi
-Lansburyn puoleen. "Näittekö, mihin Markenmore pani ne rahat -- setelit
--- ja paperit, joista puhuitte juuri äsken?" kysyi hän.
-
-"Näin! Takkinsa povitaskuun."
-
-"Paniko hän ne sinne -- samoin kuin kirje tai joku muu sellainen
-työnnetään taskuun?"
-
-"Ihan niin."
-
-"Poistuiko hän siitä huoneesta, jossa istuitte kolmisin, ennenkuin te
-kaikki lähditte sieltä yhdessä?"
-
-"Ei! Kukaan meistä ei poistunut."
-
-"Hyvä", sanoi Blick kotvan kuluttua oltuaan nähtävästi syviin
-ajatuksiin vaipuneena. "Mitä tapahtui sen jälkeen, kun te olitte
-suoriutuneet liikeasiasta?"
-
-"Ei mitään tavatonta. Me pakisimme hieman, meillä oli soodavettä ja
-whiskyä, sytytimme uudet sikaarit, ehkä --"
-
-"Ah!" huudahti Blick. "Se johdattaa mieleeni vielä erään kysymyksen.
-Poltitteko kaikki sikaareja?"
-
-"Emme", vastasi Lansbury. "Von Eckhardstein poltti piippua. Hän sanoi,
-että sikaarit vievät häneltä viimeisenkin unen rahtusen."
-
-"No niin -- te lähditte kai pois kello kolmen tienoissa?" kysäisi Blick.
-
-"Niihin aikoihin. Markenmoren piti mennä seudun halki
-Mitbourne-nimiselle asemalle; me sanoimme haluavamme saattaa häntä
-vähän matkaa. Poistuimme lasiovesta; silloin alkoi jo päivä kajastaa
-taivaanrannalla -- saattoi nähdä yhtä ja toista. Me kävelimme tietä
-pitkin, kyläristeyksen ja vanhan kirkon ohitse. Päästyämme vähän matkan
-päähän minä muistin, että olin ostanut paikallisen rautatieaikataulun
-Selcasterista, saapuessani sinne edellisenä iltana. Vedin sen esille
-ja tarkastettuani sitä havaitsin; että voin nousta heti neljän
-jälkeen Selcasterissa junaan, joka kiidättäisi minut Southamptoniin
-ja Salisburyyn ja sieltä edelleen Falmouthiin. Päätin tavoittaa sen
-ja sanoin, etten huolisikaan palata takaisin majataloon. Markenmore
-osoitti silloin erästä polkua, jonka hän sanoi vievän niittyjen poikki
-Selcasteriin, ja neuvoi minua valitsemaan sen tien; hän itse, huomautti
-hän, aikoi mennä toista, aivan vastakkaista, valtamaantien toiselle
-puolen poikkeavaa polkua, jota myöten pääsisi oikoteitse harjanteiden
-yli Mitbournen asemalle. Sitten sanoimme hyvästit ja erosimme. Minä
-lähdin Selcasteriin vievälle polulle; Markenmore toiselle, rinnettä
-ylös; von Eckhardstein meni hänen seurassaan virkkaen, että hän
-jaloittelisi vielä hieman ennenkuin palaisi kotiin. Viimeksi näin
-heidän kääntyvän korkean pensaikon taakse yhdessä, innokkaaseen
-keskusteluun syventyneinä."
-
-"Siinäkö kaikki, mitä tiedätte?" kysyi Blick.
-
-"Siinä kaikki, mitä tiedän", vastasi Lansbury. "Kaikki!"
-
-Keskustelu taukosi. Blick alkoi kävellä jälleen edes takaisin,
-ajatellen. Poliisikomisario, joka Lansburyn koko kertomuksen ajan
-oli ahkerasti piirrellyt nähtävästi tarkoituksettomia viivoja
-kirjoituspöytänsä aluspaperille, laski kynän kädestään, istuutui
-jälleen nojatuoliinsa ja tuijotteli kattoon; hänkin oli ilmeisesti
-vaipunut syviin ajatuksiin. Mutta hän rikkoi ensiksi hiljaisuuden.
-
-"Von Eckhardstein on kai varakas mies?" virkkoi hän kääntyen Lansburyyn.
-
-"Sellaisessa maineessa hän on rahamiespiireissä", vastasi Lansbury.
-"Huoleti voidaan sanoa, että hän on varakas!"
-
-"Eikä liene luultavaa, että hän murhaisi miehen parin tuhannen punnan
-takia?"
-
-"Enpä luulisi!"
-
-"No niin", huomautti poliisikomisario katsahtaen Blickiin. "Nyt näyttää
-siltä, kuin Guy Markenmore olisi murhattu -- ei kahden, vaan kolmen
-tuhannen punnan vuoksi! Teidän sanojenne mukaan, herra Lansbury,
-hänellä oli tuo summa, kun erositte hänestä, sanokaamme kello puoli
-neljä, mutta hänellä ei ollut sitä enää, kun tämä Blick tutki hänen
-vaatteensa vain muutamia tunteja myöhemmin! Kuka on sen anastanut?
-Missä se on?"
-
-Blick teki käännöksen kävellessään ja astui jälleen takan luo, jonka
-ääressä he pakisivat.
-
-"Onko teillä niiden setelien numerot, jotka annoitte Markenmorelle?"
-kysyi hän. "Kai teillä on, kaiketi!"
-
-"Minulla ei ole", vastasi Lansbury. "Huolimattomuutta, ehkä, mutta niin
-on asian laita -- minulla ei ole. Pankkiireillani saattaa kuitenkin
-olla ne -- hehän merkitsevät numerot luovuttaessaan rahat, eikö totta?"
-
-"Kutka ovat teidän pankkiirinne?" kysyi Blick.
-
-"Kansainvälinen Pankkiyhtiö -- Lontoon konttori Bishopsgaten varrella",
-vastasi Lansbury viipymättä. "Mutta en ole lainkaan varma siitä, että
-sain nuo setelit juuri sieltä. Voi olla, että olen saanut -- niissä
-tapauksessa heillä lienee numerot. Mutta ehkä en olekaan saanut --
-ja siinä tapauksessa heillä ei ole numeroita. Nuo setelit -- tai
-jotkut niistä -- olen kenties saanut muualta. Sillä -- pari kertaa,
-äskettäin -- minä olen nostanut shekeillä suuria summia muualtakin kuin
-Lontoosta. Minun liiketoimintani on melkoisen laaja, ja minä käsittelen
-paljon seteleitä."
-
-"Yhdentekevää", sanoi Blick, "meidän on pantava parastamme päästäksemme
-noiden setelien jäljille. Mutta nyt meidän on ratkaistava toinen
-kysymys. Von Eckhardstein on kadoksissa. Hänen emäntänsä arvelee, että
-häntä olisi kohdannut onnettomuus tuollaisella yöllisellä retkeilyllä.
-Mutta minä en usko sitä -- minä luulen hänen karanneen."
-
-"Miksi sitten, Blick?" kysyi poliisikomisario.
-
-"Miksei hän astunut esiin oikeudessa ja ilmoittanut sitä, minkä herra
-Lansbury on meille juuri kertonut?" vastasi Blick. "Hänellä oli siihen
-tilaisuus -- mutta hän istui vain siellä ja piti suunsa kiinni. Von
-Eckhardstein tietää jotakin -- ja hänet on löydettävä. Kunpa olisin
-iskenyt häneen kynteni eilisiltana. Nyt meidän on nuuskittava hänen
-jälkensä. Teidän olisi parasta lähteä kanssani Markenmoreen ja syventyä
-juttuun."
-
-"Toivoakseni ette vaadi minua lähtemään sinne?" sanoi Lansbury. "Minun
-olisi ehdottomasti päästävä takaisin Falmouthiin. Mutta minä palaan
-Falmouthista kahden päivän kuluttua ja oleskelen sitten useita päiviä
-Southamptonissa -- lähellä teitä."
-
-"Jättäkää meille osoite -- tai osoitteita -- jotta löydämme teidät heti
-tarpeen tullen", sanoi Blick. "Ei ole aihetta pidättää teitä työstänne,
-herra Lansbury. Ja meidän lienee myös parasta ryhtyä työskentelemään
-omalla alallamme!"
-
-Hän hoputti senjälkeen poliisikomisariota lähtemään kanssaan
-Markenmoreen rouva Tretheroeta tapaamaan. Aamun tapahtumat ja
-paljastukset olivat antaneet hänelle aivan uuden käsityksen
-tutkittavasta jutusta, ja nyt hän moitti itseään katkerasti siitä,
-ettei ollut vaatinut von Eckhardsteinilta selitystä, kuinka piippu oli
-hänen hallussaan, heti keksittyään, että se oli hänen päällystakkiapa
-taskussa.
-
-"Mutta minähän aioin lykätä sen vain tähän aamuun", sanoi hän äreästi
-ajaessaan yhdessä poliisikomisarion kanssa Markenmorea kohti. "Aioin
-pidättää hänet, kun hän olisi tullut asemalle noustakseen kahdeksan
-minuuttia yli kymmenen lähtevään pikajunaan, sanoa hänelle, että me
-halusimme häneltä eräitä tietoja, tuoda hänet teidän toimistoonne ja
-selvittää asiat hänen kanssaan. Nyt -- se on myöhäistä!"
-
-"Ettehän vielä tiedä sitä, Blick", huomautti poliisikomisario. "Jos
-miehellä oli tapana vaellella öisin, niin hänelle on hyvinkin saattanut
-tapahtua onnettomuus ja hän voi maata jossakin noiden harjanteiden tai
-metsien yksinäisessä sopukassa apua odotellen. Oli miten oli, mutta
-toistaiseksi en näe mitään, mikä todistaisi hänen syyllisyyttään --
-käsittääkseni."
-
-"Hänen tiedetään olleen viimeksi yhdessä Guy Markenmoren kanssa", sanoi
-Blick.
-
-"Mahdollisesti! Mutta ei ole todennäköistä, että hän olisi murhannut
-hänet seteleiden tähden!" väitti komisario. "Von Eckhardsteinin nimen
-tunnen -- hän on käsitellyt aikanaan miljoonia ja ollut viime vuosina
-mukana eräässä suurimmista laivayhtiöistä. Minä luulen hänen kävelleen
-jonkun aikaa polkua pitkin Guy Markenmoren kanssa, eronneen hänestä ja
-palanneen Dower-taloon, eikä hän tiennyt Markenmoren murhasta mitään
-ennenkuin vasta myöhemmin, kuullessaan siitä. Markenmore kohtasi
-todellisen murhaajan erottuaan von Eckhardsteinista, ja sanoisinpa,
-että murhaaja on mies, joka oli täysin selvillä Markenmoren toimista
-ja aikeista ja tiesi, että hän menisi juuri sitä polkua Mitbournen
-asemalle, odotellen piilossa Markenmoren notkelmassa hänen tuloaan.
-Näin minä selitän asian."
-
-Blick ei tuokioksi virkkanut tähän mitään. Poliisikomisarion kiesit
-olivat lyhentäneet matkaa puolella penikulmalla ennenkuin hän alkoi
-puhua.
-
-"Tuo ruusupuinen piippu, josta olemme kuulleet aika paljon, oli
-epäilemättä von Eckhardsteinin", sanoi hän vihdoin. "Ei ole myöskään
-epäilystä siitä, että hän jätti sen Valtikkaan, että Grimsdale näytti
-sitä tutkinnossa ja että Eckhardstein sieppasi sen asianajajan pöydältä
-mennessään ulos. Jos hän olisi ollut aivan viaton mies, niin miksei hän
-noussut ylös tutkintotilaisuudessa, selostanut käyntiään Valtikassa,
-tunnustanut, että hän jätti piippunsa, ja käyttäytynyt rehellisesti
-ja avoimesti, sensijaan että hän salasi kaikki ja näpisti piipun yhtä
-näppärästi kuin mikäkin taskuvaras? Noh!"
-
-"En tiedä", vastasi poliisikomisario. "Minä luulisin hänellä olleen
-omat syynsä vaitioloonsa -- varsinkin senjälkeen, kun hän oli kuullut
-Grimsdalen sanovan, että hän voisi todeta seurassa olleen kolmannen
-miehen henkilöllisyyden."
-
-"No niin, tässä on vielä toinenkin pulmallinen kysymys", vastasi Blick.
-"Von Eckhardstein tiesi varmaan, että Lansbury saattaa mahdollisesti
-astua näyttämölle! Hän tiesi, että Lansbury paljastaisi totuuden
--- kuten hän on tehnytkin. Me olemme joka tapauksessa päässeet sen
-perille!"
-
-"Olemmeko päässeet perille totuuden murenestakaan?" kysyi
-poliisikomisario hieman kyynillisesti. "Jos ryhdymme rakentelemaan
-pelkkiä teorioita, niin minä voin esittää niitä vaikka tusinan. Eikö
-olekin miettimistä yllin kyllin, Blick -- jos oletamme, että kaiken
-tämän pohjalla on joku suuri rahayritys ja että Guy Markenmoren
-tieltä raivaaminen oli välttämätöntä toisille pääosallisille? Tiedän
-henkilöitä, jotka ovat yksinkertaisesti ampuneet kuulan ohimoonsa
-juuri tällaisten seikkojen vuoksi! Ja mitä totuuteen tulee -- noh,
-todistakaa! Totuutta ei ole kovinkaan helppo saada selville tällaisissa
-tapauksissa -- ja minä epäilen, saammeko siihen täälläkään mitään
-oleellista lisävalaistusta", lisäsi hän merkitsevästi heidän ajaessaan
-Dower-talon portista sisälle.
-
-"En saata aavistaakaan, mitä saamme!" vastasi Blick niinikään
-kyynillisesti, "Mutta ehkä löydämme jotakin."
-
-He löysivätkin rouva Tretheroen hyvin kiihtyneessä mielentilassa.
-Hän oli vakuutettu, että hänen vieraansa oli lähtenyt unettomuuden
-vaivaamana tavanmukaiselle öiselle retkelleen ja pudonnut johonkin
-vanhaan kaivokseen tai käytettyyn louhokseen. Hänen miespalvelijansa,
-lukuisat kyläläiset ja paikkakunnan poliisi olivat etsineet kadonnutta
-aamiaisesta saakka, mutta tuloksetta. Hän ei ottanut kuuleviin
-korviinsakaan, että lähtö olisi saattanut pälkähtää paroonin päähän,
-ja halveksivasti ja suuttuneena hän antoi Blickille paroonin
-yksityis- ja liikeosoitteen Lontoossa. Blick ei piitannut vähääkään
-enempää suuttumuksesta kuin ylenkatseestakaan; hän kiiruhti kylän
-sähkölennätintoimistoon hankkiakseen sähköteitse tietoja; hän lähetti
-yksityissähkösanomia myös Lontoossa olevaan päävirastoon pyytäen
-avustusta -- keinolla millä hyvänsä hän aikoi saada tietoja von
-Eckhardsteinista.
-
-"Loppujen lopuksi", sanoi hän poliisikomisariolle, kun he yhdessä
-istuivat Valtikassa syömässä puolista, "on mahdotonta tehdä
-olemattomaksi sitä tosiasiaa, että von Eckhardstein oli saamiemme
-tietojen mukaan viimeinen henkilö, joka näki Guy Markenmoren elävänä!"
-
-"Ei!" vastasi poliisikomisario. "Olette väärässä, Blick. Viimeinen
-henkilö, joka näki Guy Markenmoren elävänä, oli se mies, joka hänet
-murhasi."
-
-Blick piti tätä vastausta sanojensa kiertelynä ja vaihtoi
-puheenaihetta. Myöhään iltapäivällä hän sai vastaukset eri
-sähkösanomiinsa. Von Eckhardsteinista ei ollut nähty eikä kuultu mitään
-hänen tavallisissa asuinpaikoissaan Lontoossa. Eikä hänestä ollut
-Markenmoressakaan saatu mitään tietoja illan alkaessa jälleen pimetä.
-
-
-
-
-KUUDESTOISTA LUKU
-
-Perheasioita
-
-
-Varhain saman päivän aamuna Fransemmery, samoin kuin muutkin
-Markenmoren asukkaat, kuuli parooni von Eckhardsteinin omituisesta
-katoamisesta, ja monien muiden tavoin hänkin liittyi hävinnyttä
-miestä etsiskeleväin parveen. Tultuaan Puistikkoon Fransemmery oli
-tutustunut juurtajaksain sen lähimpiin ympäristöihin, ja hän tunsi
-metsissä ja ylängöillä monia sokkeloita ja sopukoita, joihin vieras
-saattoi helposti joutua tapaturmaisesti. Naapuristossa oli merkillisiä
-paikkoja; kaksituhatta vuotta sitten oli kansa, joka oli asunut
-täällä ennenkuin roomalaiset valtasivat tienoot, kovertanut onkaloita
-ja luola-asuntoja ja rakentanut pitkiä vallituksia ja hautoja. Nämä
-ikivanhat laitokset, jotka kasvullisuus oli peittänyt aikojen kuluessa,
-olivat vaarallisia loukkuja henkilölle, joka pahaa aavistamatta
-kuljeskeli syrjäisissä metsissä tai samoili ylänköjen karuilla,
-yksinäisillä seuduilla; sinä lyhyenä aikana, jonka Fransemmery oli
-oleskellut Markenmoressa, hän oli kuullut monesti ihmisen tai hevosen
-pudonneen johonkin aavistamattomaan ansaan. Tässä tapauksessa hän
-arveli, että mainitunlainen onnettomuus oli hyvinkin saattanut
-tapahtua, ja kuultuaan von Eckhardsteinin katoamisesta, hän otti
-tukevimman kävelykeppinsä, hiukan evästä taskuunsa, pikku pullollisen
-viinaa ja vettä ja lähti etsintämatkalle. Päivän kuluessa hän kohtasi
-paljon väkeä, joka oli samassa puuhassa. Rouva Tretheroe oli niin
-huolestunut vieraansa kohtalosta ja niin vakuutettu, että tälle oli
-tapahtunut jotakin pahaa, että hän oli pestannut palvelukseensa
-jokainoan kyläläisen, joka vain voi jättää varsinaisen, jokapäiväisen
-työnsä, ja luvannut sievoisen palkkion löytäjälle. Mutta kun ilta oli
-jälleen tullut ja Fransemmery, harhailtuaan itsensä uuvuksiin mäkiä
-ylös ja alas, palannut kotilietensä ääreen, oli kaikki haeskelu ollut
-turhaa; parooni von Eckhardstein oli hävinnyt olemattomiin, ainakin
-markenmorelaisten joukosta.
-
-Fransemmery istuutui syömään päivällistään yksin, hämmentyneenä
-ja ihmeissään. Hän ei ollut ajatellut juuri mitään muuta kuin
-Markenmoren kysymystä aina siitä saakka, kun se oli hänelle ensiksi
-esiintynyt, ja mitä enemmän hän ajatteli, sitä enemmän hän joutui
-ymmälle. Hän oli kuunnellut tarkasti ja kärsivällisesti ja mielestään
-ymmärtänyt ne tosiasiat, jotka oli esitetty hänelle itselleen ja
-hänen valamiestovereilleen; mutta hänen täytyi tunnustaa, ettei hän
-ollut viisastunut paljoakaan. Kaikkein tärkeimmältä näytti hänestä
-todistuksissa mainittua ruusupuista piippua koskeva juttu. Siitä
-ei ollut epäilystäkään, että tuon piipun oli unohtanut Valtikan
-illallispöydälle toinen noista kahdesta miehestä, jotka olivat olleet
-siellä Guy Markenmoren seurassa. Ei ollut epäilystäkään, että Grimsdale
-oli ottanut sen esille oikeuden istunnossa, että se oli kulkenut
-kädestä käteen ja jäänyt vihdoin pöydälle; ei ollut epäilystäkään -- ei
-vähintäkään -- että se oli siepattu tältä pöydältä istunnon päättymisen
-ja sen hetken välisenä aikana, jolloin tunkeileva sanomalehtireportteri
-pyysi nähdä sitä. Mitä voitiin sanoa kaiken tämän perusteella?
-Fransemmeryn mielestä saatettiin tehdä eräs varma johtopäätös --
-piipun omistaja, se mies, joka oli jättänyt sen Valtikkaan, oli ollut
-läsnä tutkintotilaisuudessa, _mutta pysynyt vaiti_. Kuka hän oli?
-Fransemmery oli tehnyt itselleen tämän kysymyksen satoja kertoja,
-saamatta kuitenkaan vastausta. Hän ei tietänyt mitään Blickin puuhista
-ja keksinnöistä, ja hänen oli rakennettava arvelunsa vain tuntemainsa
-seikkojen pohjalle. Mutta eräs asia oli hänestä varma -- piipun
-omistaja oli kähveltänyt sen asianajajain pöydältä vanhaan ruokasaliin
-järjestetystä tilapäisestä lakituvasta, jotta sitä ei voitaisi käyttää
-todistuskappaleena häntä vastaan. Vieläkin kerran -- kuka hän oli?
-
-Fransemmery punnitsi yhä kummastellen tätä ja monia muita sen
-yhteydessä olevia kysymyksiä, kun hänen nuorenmiehenateriansa päättyi.
-Hän nousi tuoliltaan ja mietti vähän; muistettuaan sitten, että hän oli
-kokenut hyvin ankaran ja voimia kysyvän päivän, hän meni vaatimattomaan
-kellariinsa, haki käsille pullon parasta vanhaa portviiniään, kaatoi
-sitä varovasti kulhoon ja vei sen sekä pari kirkkaasti pyyhittyä
-lasia kirjastohuoneeseensa. Nostettuaan tohveleihin pistetyt jalkansa
-pesälaa'alle, pitäen viinikulhoa kädessään ja pyökkihalkojen roihutessa
-iloisesti takassa, Fransemmery jatkoi ajattelemistaan. Mutta hän ei
-ollut saanut kehitetyksi pitkällekään pohtimiaan ongelmia, kun hänen
-kukoistava palvelijattarensa astui sisälle ja ilmoitti, että Harborough
-oli eteishallissa ja olisi hyvin kiitollinen, jos Fransemmery
-suvaitsisi keskustella hänen kanssaan hetkisen.
-
-Fransemmery nousi ripeästi tuoliltaan. Hän oli puhellut Harboroughin
-kanssa ensi kerran vasta silloin, kun he olivat kohdanneet toisensa
-Markenmoren kartanossa murhan jälkeisenä aamuna, mutta tiesi kaikki
-hänestä, Greycloisterin rikkaasta omistajasta; hän piti Harboroughia
-vastaan tehtyjä syytöksiä väärinä ja oli pahoillaan siitä, että, niin
-monet epämiellyttävät tapahtumat olivat häirinneet hänen kotiintuloaan.
-Sitäpaitsi Fransemmery oli niitä ihmisiä, jotka tuntevat aina iloa
-tavatessaan puhekumppanin -- ja juuri tällä hetkellä, huolimatta
-tutkintotuomarin hänelle ja hänen valamiestovereilleen antamasta
-neuvosta, hän tunsi sydämellään olevan kovin paljon asioita. Niinpä hän
-kiiruhtikin halliin avosylin ja hymyillen tervehdykseksi.
-
-"Toivoakseni en häiritse teitä?" sanoi Harborough, kun hänen isäntänsä
-johdatti hänet kodikkaaseen kirjastohuoneeseen. "Sopimaton vierailuaika
--- mutta minulla oli asiaa."'
-
-"Rakas ystävä, olen siitä päinvastoin hyvin mielissäni!" huudahti
-Fransemmery sydämellisesti. "Istuutukaahan -- tuolle tuolille ja
-ottakaa lasillinen portviiniäni. Voin suositella niitä molempia."
-
-"Olette kovin ystävällinen", vastasi Harborough. "Minä en ole mikään
-erikoinen viinintuntija", lisäsi hän ottaen lasin, jonka hänen
-isäntänsä oli ojentanut hänelle vanhanaikuisia kohteliaisuusmenoja
-noudattaen. "Ja mitä taas tulee pehmeihin nojatuoleihin, niin viime
-vuosina en ole nauttinut niiden tarjoamasta mukavuudesta paljoakaan --
-minä olen käyttänyt enemmän telttatuoleja, herra Fransemmery! Nähkääs",
-jatkoi hän, kun Fransemmery oli istuutunut, "tulin kysymään teiltä
-neuvoa eräässä asiassa; minussa heräsi sellainen käsitys, kun kohtasin
-teidät toissapäivänä, että te olette mies, joka paremmin kuin kukaan
-näillä main voi katsella asioita yleisemmältä kannalta".
-
-"Mairittelevaa, todellakin!" sanoi Fransemmery. "Minä toivoisin olevani
-laajakatseinen henkilö."
-
-"Noh, ymmärrättehän mitä tarkoitan", huomautti Harborough.
-"Todennäköisesti te ette anna paikkakunnan ennakkoluulojen ja juorujen
-vaikuttaa itseenne. Minä haluaisin nyt kysyä teiltä neuvoa -- kuten
-äsken sanoin. Huomenna haudataan sir Anthony ja hänen vanhin poikansa
-Markenmoren kirkkomaahan. Minä olen tietysti tuntenut Markenmoren
-perheen jo siitä lähtien, kun yleensä aloin oppia tuntemaan
-ihmisiä. Guy Markenmore ja minä olimme läheisiä ystäviä poikasina
-ja nuorukaisina, kunnes vierauduimme sillä tavoin kuin kuulitte
-toissapäivänä. Olisiko teidän mielestänne nyt sopivaa, jos minä menisin
-hautajaisiin -- nykyisissä olosuhteissa?"
-
-Fransemmery otti teeskentelemättömän tuomariryhdin, hänen kasvonsa
-kävivät miettiviksi ja ensin hieman epäileviksi, mutta äkkiä ne
-kirkastuivat.
-
-"Hyvä herra!" sanoi hän. "Muistaakseni te sanoitte, antaessanne
-todistuksenne minun ja valamiestovereitteni edessä toissa-aamuna,
-selvästi, vilpittömästi, varmasti, nähtävästi ilman minkäänlaista
-salaista ehtoa, että teidän entinen kiukkunne ja kostonhimonne Guy
-Markenmore-vainajaa kohtaan oli kuollut täydelleen vuosia sitten ja
-että, jos te olisitte kohdannut hänet jälleen, olisitte ojentanut
-hänelle kätenne. Olenko oikeassa?"
-
-"Aivan!" vastasi Harborough. "Kaikissa suhteissa."
-
-"Silloin ei minusta mikään estä teitä olemasta läsnä
-hautajaismenoissa", sanoi Fransemmery. "Ei mikään!"
-
-"Niin -- on muistettava, että on ihmisiä -- aivan lähettyvillä - jotka
-uskovat, että minä surmasin Guy Markenmoren", sanoi Harborough.
-
-"Hm!" huomautti Fransemmery kuivasti. "Mutta -- onko niitä? Tarkoitan
--- todellisuudessa?"
-
-"Rouva Tretheroe -- ja hänen kannallaan olevat", väitti Harborough.
-
-"Onko kukaan hänen kannallaan?" kysyi Fransemmery kuivahkosti. "Ja hän
-itse taas -- suuttumusta, hyvä herra, suuttumusta! Minä en usko, että
-se nainen ajattelee ainakaan niin, jos vain voisi päästä selville hänen
-todellisesta mielipiteestään -- mikäli hänellä on sellaista."
-
-"Minä luulen hänen uskoneen -- ensin", sanoi Harborough mietittyään
-hetkisen. "Luonnollisesti, ehkä."
-
-"Luonnollisesti, ehkä, jos joku voi olla kyllin mieletön uskoakseen,
-että ihmiset kantavat vihankaunaa iät päivät", sanoi Fransemmery. "Hän
-käsittänee, että hänen syytöksensä oli naurettava. Minä en antaisi
-vähintäkään arvoa rouva Tretheroen mielipiteelle, mutta", lisäsi hän
-ikäänkuin keksien äkkiä oivan ajatuksen, "tiedän, mitä tekisin --
-minä tiedustaisin ilman muuta Markenmoren kartanon nuorilta, mitä he
-asiasta ajattelevat. Luulisin puolestani, että he iloitsisivat teidän
-läsnäolostanne."
-
-"En tullut sitä ajatelleeksi", sanoi Harborough. "Taidan olla hieman
-hidas ajatuksiltani. Olen kovin pahoillani heidän tähtensä, Jumala sen
-tietää! Ja luulen heidän käsittävän, että mitä hyvänsä lienenkin kerran
-tuntenut heidän veljeään kohtaan, minä -- no niin, minä olen vapautunut
-niistä tunteista jo aikoja sitten."
-
-Fransemmery loi vieraaseensa terävän syrjäkatseen. "Guy Markenmore
-kohteli teitä pahasti todella?" virkkoi hän.
-
-"Kyllä!" vastasi Harborough koruttoman vilpittömästi. "Mutta -- olen
-unohtanut sen. Eikähän -- kaikki ollut yksin hänen syytään. Kuten
-sanoin -- olen unohtanut sen."
-
-"Merkillinen juttu, tämä murha!" huomautti Fransemmery. "Ja nyt on
-sattunut toinen salaperäinen tapaus. Olettehan kaiketi kuullut siitä
-parooni von Eckhardsteinista?"
-
-"En", vastasi Harborough. "En ole kuullut mitään. Olen ollut poissa
-Greycloisterista varhaisesta aamusta aina tähän asti -- tulin suoraa
-päätä tapaamaan teitä palattuani kotiin. Mitä von Eckhardsteinista?"
-
-"Kadonnut!" huudahti Fransemmery. "Viime yönä. Hävinnyt jäljettömiin --
-kukaan ei tiedä minne." Sitten hän antoi vieraalleen yksityiskohtaisen
-selostuksen päivän tapahtumista ja omasta osuudestaan niihin. "Mitä
-ajattelette tästä?" kysyi hän lopuksi. "Merkillistä, eikö totta?"
-
-"Koko juttu on merkillinen", myönsi Harborough. "Minusta näyttää siltä
-kuin -- mutta itse asiassa se tuntuu minusta mahdottomalta!"
-
-"Mikä tuntuu mahdottomalta?" kysyi Fransemmery.
-
-"Nähkääs, minä ajattelin -- minun piti sanoa -- näyttää melkein siltä
-kuin -- tässä olisi kysymys toisestakin murhasta!" vastasi Harborough
-arasti. "Olen tuuminut itsekseni -- mutta kuten sanoin, taidan olla
-hieman hidas ajatuksiltani, toisinaan -- mahtoiko von Eckhardstein
-olla se mies, joka poikkesi Valtikkaan kello kaksi aamulla? Siinä
-tapauksessa --"
-
-Fransemmery hätkähti.
-
-"Ah!" huudahti hän. "Teidän saapuessanne olin itsekin juuri
-pääsemäisilläni tuontapaiseen johtopäätökseen! Jos hän oli se mies,
-niin se muuttaa asian. Mutta -- olettaen että hän oli -- mitä teidän
-piti sanoa?"
-
-"Minun piti sanoa, että siinä tapauksessa näyttää siltä kuin hän ja
-Guy Markenmore olisivat olleet yhteisissä liikeasioissa", vastasi
-Harborough. "Ja jos asian laita on sellainen, niin liikeasiat, joku
-suuri rahakauppa -- saattaa olla kaiken tämän pohjalla. Jokuhan on
-esimerkiksi mahdollisesti tahtonut vapautua heistä molemmista? Olen
-itse kuullut sellaisista tapauksista -- en kuitenkaan tässä maassa."
-
-"Saattaa olla, saattaa olla!" yhtyi Fransemmery. "Koko asia on
-salaisuus, joka näyttää olevan vaikeasti ratkaistavissa, ja --"
-
-Koskaan ei saatu tietää, mitä Fransemmery aikoi sanoa. Sillä hetkellä
-avautui näet ovi, rehevä palvelijatar mutisi jotakin epäselvää, astui
-syrjään, katosi, ja hänen tilalleen ilmestyi Valencia Markenmore,
-joka syöksyi huoneeseen niin nopeasti, ettei ehtinyt edes huomata
-Harboroughia, jonka pitkän vartalon kätki hänen katseiltaan
-uuninvarjostin.
-
-"Voi, herra Fransemmery!" huudahti hän astuessaan sisään. "Suokaa
-anteeksi, että ryntään huoneeseenne näin tunkeilevasti, mutta minä olen
-hirveän pahassa pulassa ja pyytäisin teiltä apua, mutta -- oh!"
-
-Tällä välin hän oli kiertänyt varjostimen taakse ja nähnyt
-Harboroughin. Harborough nousi seisoalleen katsellen epävarmasti ja
-avuttomasti.
-
-"Minä lähden!" sanoi hän.
-
-"Älkää missään nimessä!" vastusteli Valencia. "Sehän on aina
-yhdentekevää -- minä -- minä haluaisin kertoa asiastani yhtä mielelläni
-teille kuin herra Fransemmeryllekin -- minä kerron teille molemmille.
-Te olette miehiä -- te tiedätte, mitä on tehtävä."
-
-Fransemmery viittasi Harboroughia jäämään paikalleen ja veti tuolin
-takan ääreen.
-
-"Mikä hätänä, kultaseni?" kysyi hän, kun Valencia oli istuutunut.
-"Kaikki, mitä voimme tehdä, tulemme varmasti tekemään -- jos se vain on
-meidän vallassamme."
-
-"Luulen, ettei se ole kenenkään vallassa", vastasi Valencia. "Mitään ei
-kai ole tehtävissä! Se on tehty, eikä sitä saada tekemättömäksi!"
-
-"Mitä on tehty?" kysyi Fransemmery hiljaa.
-
-Valencia katsoi vuoroin kumpaankin mieheen. Nämä molemmat silmäsivät
-häntä tarkkaavasti; molemmat havaitsivat, että hän oli hieman
-kiihdyksissä ja närkästynyt ja luultavasti suutuksissaan.
-
-"Parasta lienee paljastaa heti koko asia!" sanoi hän äkkiä. "Veljeni
-Harry on mennyt naimisiin Poppy Wrennen kanssa!"
-
-Taas hän katsahti kumpaankin mieheen -- tällä kertaa tutkivasti.
-Harboroughin kasvoille levisi sfinksimäinen ilme; Fransemmery otti
-silmälasit nenältään ja alkoi hangata niitä.
-
-"Hm!" sanoi hän entistä hiljemmin. "Salanaimisiinko?"
-
-"Tietysti!" huudahti Valencia. "Kolme kuukautta sitten Lontoossa."
-
-"Eikä kukaan ole tietänyt siitä mitään tähän mennessä?" tiedusti
-Fransemmery.
-
-"Kyllä, se tiedettiin!" sanoi Valencia. "Sen tiesi rouva Braxfield!"
-
-"Nuorikon äiti!" virkahti Fransemmery venytellen. "Hyvä Jumala!
-Todellakin! Niinpä siis -- Poppy Wrenne on todellisuudessa lady
-Markenmore?"
-
-"Tietysti!" puuskahti Valencia.
-
-"Onko avioliitto eittämättömän varma -- sen laillisuus, tarkoitan?"
-kysyi Fransemmery.
-
-"Ihan varma!" selitti Valencia lyhyesti kuten ennenkin. "Kaikissa
-suhteissa!"
-
-Fransemmery oli vaiti kotvasen, sitten hän katsoi Valencian ohi
-Harboroughiin. Harborough tuijotti tuleen sivellen leukaansa.
-Fransemmery kääntyi Valenciaan.
-
-"Mikä tässä on sitten hätänä?" kysäisi Fransemmery. "Kun se on kerta
-tehty, kuten sanoitte, kultaseni, -- minkäs sille mahtaa, se on tehty!"
-
-"Tämä on hätänä, herra Fransemmery", vastasi Valencia. "Harry tuli
-kertomaan minulle asiasta tunti sitten. Hän kertoi, että hän ja
-Poppy Wrenne olivat rakastaneet toisiaan aina siitä lähtien, kun
-Poppy pääsi sisäoppilaskoulusta, jonne hänen äitinsä oli lähettänyt
-hänet, ja että myöhemmin rouva Braxfieldille oli uskottu salaisuus,
-että äiti oli antanut suostumuksensa sekä heidän kihlaukseensa että
-myös vihkimiseensä Lontoossa, kun Poppy oli siellä kolme kuukautta
-sitten. Samaan aikaan Harry matkusti kaupunkiin viettämään lomaansa
--- hän viipyi poissa runsaan kuukauden. Nyt -- ovat asiat sellaisella
-tolalla kuin ne ovat -- te molemmathan käsitätte, mitä tarkoitan
--- rouva Braxfield vaatii, että nyt on aika tehdä julkiseksi; hän
-vaatii, että hänen tyttärensä on kohotettava oikealle paikalleen --
-hautajaisissa huomenna, lady Markenmoreksi, ja hän on uhkaillut Harrya,
-että jollei näin tapahdu, hän aikoo -- niin, hän aikoo panna toimeen
-häväistysjutun!"
-
-"Entä -- veljenne?" kysyi Fransemmery. "Mitä hän sanoo?"
-
-"Hän haluaisi mieluimmin lykätä asian siksi, kun hautajaiset ovat ohi",
-vastasi Valencia. "Sitten hän ilmoittaisi siitä asianomaisella tavalla.
-Mutta rouva Braxfield on heltymätön -- Harry on käynyt tapaamassa häntä
-kahdesti tänä päivänä, mutta rouva Braxfield ei tahdo antaa perää
-tuumaakaan! Hän vaatii, että lady Markenmoren on esiinnyttävä huomenna
-oikeudenmukaisella paikallaan -- että jokaisen on nähtävä hänet lady
-Markenmorena ja pidettävä häntä sinä."
-
-Fransemmery loi katseen toiseen vieraaseensa.
-
-"Mitäs te arvelette, Harborough?" kysyi hän.
-
-Harboroughin ruskeat kasvot sävähtivät punaisiksi, kun hän huomasi myös
-Valencian suuntaavan äkkiä silmänsä häneen.
-
-"Minä -- tuota -- oh, niin, minä -- luulen, ettei minusta ole oikein
-neuvojaksi tällaisissa asioissa", sanoi hän arastellen. "Minä -- tuota
--- en tiedä niistä paljoakaan, ymmärrättehän. Mutta -- tuota -- minusta
-tuntuu siltä, että voisi olla -- saanenhan kysyä, vai mitä? -- mitä
-nuori lady -- lady Markenmore -- sanoo asiasta?"
-
-"Oikein!" mumisi Fransemmery. "Mainiota! Noh, kultaseni, mitä sanookaan
-lady Markenmore asiasta?"
-
-"Lady Markenmore, joka ei ole vielä kotonaan, mutta saapuu sinne
-myöhään tänä iltana, kirjoittaa haluavansa tehdä kernaasti niin kuin
-hänen miehestään näyttää parhaalta ja mitä tämä tahtoo", vastasi
-Valencia. "Hän on aivan samaa mieltä kuin Harrykin -- mutta sikäli kuin
-minä voin päättää, rouva Braxfield on niitä ihmisiä, jotka aina pitävät
-oman päänsä tai nostavat aika elämän, jollei kaikki käy heidän tahtonsa
-mukaan! Tällainen on tilanne -- ja ettekö te, herra Fransemmery,
-tuntiessanne meidät kaikki suostuisi käymään rouva Braxfieldin luona
-tänä iltana ja neuvomaan häntä palaamaan järkiinsä? Minä en toivo
-mitään välikohtauksia huomenna."
-
-"Minä menen!" sanoi Fransemmery. "Minä puhun rouvan Braxfieldille.
-Mutta -- käsittääkseni teidän veljenne aikoo --"
-
-"Harryn aikomuksena on ilmoittaa avioliitosta heti hautajaisten
-jälkeen", sanoi Valencia. "Minä en mene kirkkoon -- siellähän tulee
-olemaan vain miehiä, kun hautajaisväki on palannut takaisin kartanoon,
-järjestämään eräitä laillisia muotoseikkoja -- isäni testamentti ja
-muuta sellaista. Herra Chilford tulee olemaan saapuvilla ja myös muita
-henkilöitä, sukulaisia, tiedättehän. Tällöin hän ilmoittaa asian."
-
-"Minä lähden heti tapaamaan rouva Braxfieldiä", sanoi Fransemmery.
-"En tiedä, onko minulla siksi paljon vaikutusvaltaa tuohon kelpo
-naiseen, että saan hänet taivutetuksi suostumaan ehdotukseenne; teen
-kuitenkin parhaani. Mutta te", jatkoi hän, kun kaikki kolme astuivat
-eteishalliin, missä hän otti naulakosta päällystakkinsa ja hattunsa,
-"te, kultaseni, ette voi mennä puiston läpi yksin! Harborough?"
-
-"Se käy päinsä, sir", sanoi Harborough levollisesti. "Minä lähden
-saattamaan häntä."
-
-"Kiitos teille -- molemmille", mutisi Valencia. "Eipä silti, että
-pelkäisin mennä yksin puiston läpi."
-
-Fransemmery aukaisi pääoven, astui polkua pitkin kasvitarhaansa ja
-vihelsi.
-
-Hänen takanaan seisovat kaksi ihmistä kuulivat kahinaa, senjälkeen
-ketjujen kalinaa.
-
-"Koira!" sanoi Fransemmery. "Illalla en koskaan lähde kävelylle
-ilman sitä. Lähdetään, Kattilanpaikkuri -- minä sanon sitä
-Kattilanpaikkuriksi", jatkoi hän, "sillä ostin sen jo pentuna
-muutamalta epäilyttävältä mieheltä, joka samoili näillä main --
-paikkaillen pannuja ja kattiloita".
-
-"Mitä rotua se on?" kysyi Valencia. "Sekarotuako?"
-
-"Ei", vastasi Fransemmery. "Puhdasta Airedalen rotua - maailman
-hienointa poliisikoiralajia -- niin sanoaksemme. Sentähden minä sen
-ostinkin. Tämä on yksinäinen tienoo -- ja täällä kiertelee väliin outoa
-väkeä."
-
-Fransemmeryn puiston portilla he erosivat; molemmat nuoret menivät
-pitkin mäenrinnettä puiston poikki Markenmoren kartanoon päin;
-Fransemmery painui lähimmälle, Woodlandin huvilaan vievälle tielle, ja
-hänen koiransa juoksi vähän edellä. Iltapimeä oli laskeutunut aikoja
-sitten; taivas oli synkkä; Fransemmery, joka oli tehnyt monia uusia
-havaintoja sääsuhteissa sen jälkeen kun hän oli asettunut asumaan
-maalle, ajatteli, että ennen aamua saataisiin sadetta. Pimeys peitti
-myös maanpinnan, ja notkotiellä, jolle hän pian laskeutui, oli synkkää
-kuin keskellä talvista yötä. Alhaalla, missä Fransemmeryn oli asteltava
-muutamia metrejä ennenkuin hän saattoi kavuta pengermälle, hänen
-airedalelainen koiransa jätti hänet; pian kuului vinguntaa tiheiden
-pensaikkojen keskeltä.
-
-"Kaniineja!" sanoi Fransemmery. "Tuleppa pois tällä kertaa,
-Kattilanpaikkuri!"
-
-Koira noudatti kutsua uikuttaen yhä ja nähtävästi rauhattomana ja
-vastahakoisena. Näytti siltä kuin se olisi halunnut palattavan sille
-paikalle, mistä se oli juuri tullut, mutta sen herra kutsui sitä
-seuraamaan itseään ja jatkoi matkaansa. Fransemmeryn ajatukset eivät
-liidelleet nyt kaniinitarhoissa ja kiihkeissä koirissa -- ne olivat
-kohdistuneet siihen odottamattomaan paljastukseen, jonka Valencia
-Markenmore oli tehnyt hänelle, ja lähestyvään keskusteluunsa kätevän ja
-ylpeän naisen, rouva Braxfieldin kanssa.
-
-
-
-
-SEITSEMÄSTOISTA LUKU
-
-Liian myöhään
-
-
-Rouva Braxfield itse avasi Woodlandin huvilan oven Fransemmerylle ja
-todettuaan eteishallissaan palavan lampun valossa, kuka tulija oli,
-pyysi tätä käymään sisälle toivottaen hänet lämpimästi tervetulleeksi.
-
-"Kun alkaa sataa, niin vettä tulee kuin saavista kaataen!" huudahti hän
-johdattaessaan kävijän vieraskamariinsa. "Minulla on täällä jo yksi
-vieras, ja nyt tulee toinen; hauskaa nähdä teitä, herra Fransemmery."
-
-Fransemmery astui hyvinvalaistuun, kodikkaaseen arkihuoneeseen
-ja huomasi joutuneensa vastatusten Blickin kanssa. Blick hymyili
-ja nyökkäsi; hän tunsi tulokkaan perin leppoisaksi, silmälaseja
-käyttäväksi herrasmieheksi, joka oli toiminut valamiehistön esimiehenä
-äskeisessä oikeudenistunnossa. Fransemmery tiesi luonnollisesti, kuka
-Blick oli. Hän epäröi kynnyksellä.
-
-"Jos teillä on tärkeitä asioita pohdittavananne --", virkkoi
-Fransemmery.
-
-"Ei ollenkaan!" huudahti rouva Braxfield. "Tämä nuori herra --
-liian nuori, sanon sen hänelle, nykyiseen hommaansa -- on tullut
-vain tekemään minulle, niinkuin hän sanoo, erään tärkeän kysymyksen
-toissa-aamuna antamani todistuksen johdosta. Minä olen erittäin
-hyväluontoinen nainen, kuten hyvin tiedätte, Fransemmery, ja muussa
-tapauksessa olisinkin antanut hänen kysymykselleen toisen nimen ja
-sanonut sitä jonninjoutavaksi! Mitä luulette hänen halunneen tietää,
-herra Fransemmery? Olinko minä muka varma siitä, että se mies, jonka
-näin rinteellä murhan jälkeisenä aamuna, oli herra Harborough? On
-siinäkin järkeä!"
-
-Blick, joka näytti hyvin kotiutuneelta istuessaan mukavassa tuolissa,
-loi rouva Braxfieldiin kummallisen katseen.
-
-"Niin, te ette ole sanonut minulle vielä, olitteko varma!" virkkoi hän.
-
-Rouva Braxfield kimmastui.
-
-"En ole vielä niin vanha, että olisin kadottanut näköni, mies
-hyvä!" huudahti hän. "Näen ihan yhtä hyvin kuin tekin! Paremminkin,
-luullakseni."
-
-"Silloin oli varhainen aamu", huomautti Blick. "Päivä vasta hämärsi --
-mäen rinteitä peitti aika sakea sumu, kuulemma -- Hobbs, se mies, joka
-löysi Guy Markenmoren ruumiin, sanoo, että näillä tienoin oli kovin
-sumuista juuri tuona tiistaiaamuna --"
-
-"Mistä hän tietää?" kysyi rouva Braxfield terävästi. "Oliko hän näillä
-main siihen aikaan -- kello neljältä?"
-
-"Hän oli näillä seuduin puolitoista tuntia myöhemmin, ja jos
-kerta puoli kuuden aikaan oli sumuista, niin vielä sumuisempaa
-oli puoli viiden aikoihin", vastasi Blick. "Jos nyt oli -- kuten
-todellakin oli -- sumuista, niin te saatoitte helposti erehtyä
-henkilöistä, rouva Braxfield. Ja siihen aikaan, josta te puhuitte
-todistuksessanne, eräs mies, joka suuresti muistuttaa Harboroughia
-pituudeltaan, ruumiinrakenteeltaan ja koko ulkonäöltään -- kasvojen
-yhdennäköisyydestä en puhu mitään -- kuljeskeli jossakin täällä
-lähistöllä."
-
-"Mikä mies?" kysyi rouva Braxfield epäilevästi.
-
-"Parooni von Eckhardstein", sanoi Blick. "Niin on asian laita!"
-
-Rouva Braxfield kääntyi Fransemmeryyn, joka oli seisonut keskustelun
-ajan, ja viittasi häntä istumaan mukavaan tuoliin vastapäätä Blickiä.
-Rouva Braxfield istui toiselle tuolille miesten keskelle.
-
-"Vai niin!" sanoi hän. "Hän oli siis täällä, hän? Se ulkomaalainenko,
-joka vieraili rouva Tretheroen luona? Kah, tosiaankin! Nähkääs, häntä
-minä en nähnyt -- se mies, jonka näin, oli Harborough. Tosiaankin,
-kun oikein ajattelen, niin se ulkomaalainen on melkein yhtä pitkä ja
-samannäköinen kuin Harborough."
-
-"Ettekö luule, ajatellessanne nyt asiaa uudelleen, että olisitte voinut
-erehtyä", virkkoi Blick. "Ettekö luule, että näkemänne mies saattoi
-olla von Eckhardstein eikä Harborough? Noh!"
-
-"Ei!" sanoi rouva Braxfield. "Sitä ette saa minun päähäni, nuori
-mies! Minä olen ollut lakituvassa jo ennenkin, mutta nyt te koetatte
-syöttää vastauksia todistajallenne. Se mies, jonka näin ja josta puhuin
-todistajain aitiossa, oli John Harborough", sanoi hän. "Luuletteko,
-etten tuntisi miestä, jonka olen tuntenut pojan nallikasta asti,
-naurettavaa!"
-
-"Ettehän ollut nähnyt Harboroughia seitsemään vuoteen", sanoi Blick.
-
-"Mitä merkitsee seitsemän vuotta kolmeenkymmeneenviiteen vuoteen
-verrattuna", tiuskasi rouva Braxfield kiukkuisesti "Muistan, kun John
-Harborough syntyi, tuolla Greycloisterissa; sanon teille, että hän se
-oli, jonka näin tiistaiaamuna -- oli kun olikin! Tämä on naurettavaa,
-eikö olekin, herra Fransemmery?"
-
-Fransemmery, joka halusi kiihkeästi tietää, mitä tämä kaikki oikeastaan
-merkitsi, katsoi etsivään.
-
-"Minä -- tuota -- muistelen, että Harborough avoimesti tunnusti
-menneensä tätä tietä tiistaiaamuna neljän aikaan", huomautti hän.
-
-"Harborough myönsi kyllä; Harborough oli täällä", selitti Blick. "Siitä
-ei ole kysymys. Sillä toinenkin mies oli täällä -- von Eckhardstein.
-Kysymys on minun kannaltani tarkoista ajoista ja paikoista. Arvelin,
-että rouva Braxfield oli saattanut erehtyä, mutta koska hän ei ole,
-niin voin vain antaa tunnustukseni hänen oivalliselle näölleen!
-Noh, sivumennen sanoen, rouva Braxfield", lisäsi hän hymähtäen,
-"on toinenkin asia -- paljon hauskempi -- jonka johdosta minun
-on onniteltava teitä! Kuulin kylässä juuri ennen tänne tuloani
-tapahtumasta, josta te olitte kertonut. Toivotan tyttärellenne kaikkea
-mahdollista onnea uudessa asemassaan; sikäli kuin olen kuullut, täyttää
-hän sen verrattomasti."
-
-"Niinpä kyllä, kiitos, kai hän täyttää, paljon kiitoksia teille",
-vastasi rouva Braxfield. "Mutta tämä lienee hepreaa herra
-Fransemmerylle -- tehän ette tiedä, mistä hän puhuu, herra Fransemmery,
-vai tiedättekö?"
-
-"Minä -- minä luulen tietäväni, rouva Braxfield", vastasi Fransemmery.
-"Minun -- niin juuri ennen tänne tuloani minun luonani pistäytyi
-neiti Markenmore. Hän kertoi minulle veljensä, sir Henry Markenmoren,
-olevan naimisissa teidän tyttärenne kanssa ja aikovan julkaista asian
-sukulaisilleen ja asianajajalleen huomenna, sen jälkeen kun tuo
-surullinen toimitus, josta kaikki tiedämme, on ohi. Mutta -- tuota --
-luulin, ettei asiasta ole tehty vielä mitään muuta ilmoitusta?"
-
-"Niinkö?" huudahti rouva Braxfield hiukan halveksuvasti. "Niin kai te
-kuulitte -- Valencia Markenmorelta! Mutta heidän on otettava minutkin
-lukuun, herra Fransemmery, ja minä tahdon, että minun tyttäreni, lady
-Markenmore, esiintyy oikealla paikallaan huomenna! Hän saapuu kotiin
-tänä iltana Lontoosta, missä hän on ollut vierailemassa ystävättärensä
-luona -- odotan häntä saapuvaksi Selcasterin asemalta kello yhdentoista
-ajoissa. Hän tulee viimeisellä junalla ja huomenna aamulla hän ottaa
-oikean paikkansa Markenmoren kartanossa. Päättäkööt hän ja hänen
-miehensä, sir Harry, onko hänen oltava läsnä sir Anthonyn ja herra
-Guyn hautajaisissa; se ei kuulu minulle, herra Fransemmery. Minun on
-vain päästävä varmuuteen siitä, että minun tyttäreni, kun hän kerta
-on lady Markenmore, astuu oikealle paikalleen Markenmoren kartanon
-valtijattarena, kun isäntävainajaa lähdetään saattamaan viimeiseen
-leposijaansa."
-
-Fransemmery ei vastannut heti. Hän käsitti nyt, että maaperä petti
-hänen jalkojensa alla; hänellä ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia
-Valencialle antamansa lupauksen täyttämiseen. Uuden lady Markenmoren
-äiti tahtoi ilmeisesti näytellä edesvastuullisen osaa, oli ruvennut
-pöyhkeilemään ja käytti omia keinojansa.
-
-"Toivon vilpittömästi nuorten tulevan onnellisiksi", sanoi Fransemmery
-heikolla äänellä. "Minä -- tuota, uskon niin!"
-
-"Oma syynsä, jolleivät tule!" selitti rouva Braxfield kiivaasti. "Mikä
-heitä estäisi? En ainakaan minä! Minä olen ollut harvinaisen hyvä
-heitä kohtaan -- varsinkin Harrya; paljon parempi kuin useimmat äidit
-olisivat olleet niissä olosuhteissa, uskokaa pois, herra Fransemmery.
-Te ette tiedä kaikkea!"
-
-"Tuskinpa tiedän mitään, rouva", virkkoi Fransemmery. "Olen kuullut
-vain itse avioliitosta."
-
-"No, minäpä kerron teille", sanoi rouva Braxfield. "En välitä, vaikka
-saattekin kuulla, en välitä, vaikka tämä nuori mieskin saa kuulla,
-siitäkin huolimatta, että hän on vieras --"
-
-"Viimeisten kymmenen minuutin kuluessa olen vaaninut tilaisuutta
-sanoakseni hyvästi", sanoi Blick hyväntuulisesti. "Mutta te olitte niin
-innostunut perheasioihinne, ettette huomannut minun nousevan, rouva
-Braxfield. En vitkastellut kuunnellakseni -- uteliaisuudesta."
-
-"Eihän sitä ole kukaan väittänytkään!" tiuskasi rouva Braxfield.
-"Istuutukaa jälleen -- koska teitä koskevat Guy Markenmoren asiat, niin
-silloin teitä koskevat myös hänen veljensä, minun vävypoikani, asiat.
-Sanoinhan, etten pidä väliä, vaikka saattekin tietää tämän avioliiton
-yksityiskohdista -- minä en pidä väliä, vaikka kaikki tietäisivät; ei
-ole minun syyni, ettei avioliittoa solmittu julkisesti. Asian laita
-on tällainen, herra Fransemmery. Tehän tiedätte, että minun tyttäreni
-on hyvin sievä, hyvin suloinen, mitä parhaimman kasvatuksen saanut
-tyttö. Kauniin näkönsä hän on perinyt minun suvultani -- kaikki meidän
-sukumme naiset ovat olleet huomiota herättävän kauniita, vaikka itse
-sen sanonkin --"
-
-"Täydellä syyllä ja pelkäämättä voitte sanoa sen itse, rouva!" mutisi
-Fransemmery. "Kuten monasti olen huomauttanut."
-
-"Yhdyn herra Fransemmeryn mielipiteeseen, rouva Braxfield", lisäsi
-Blick kumartaen. "Aivan samoin ajattelin minäkin!"
-
-"Niin, minä olen säilynyt hyvin", sanoi rouva Braxfield hyvillään. "Me
-kaikki säilymme -- ja kuten sanoin, tyttäreni on perinyt suvultamme
-hyvän ulkonäkönsä. Mitä taas hänen kasvatukseensa tulee -- no, jollei
-hän ole hyvin kasvatettu nuori nainen, niin syyttäköön itseään. Hän
-kävi Selcasterin tyttökoulua kymmenvuotiaasta aina siihen asti, kun
-täytti viisitoista; sitten hän opiskeli kaksi vuotta tietääkseni
-Lontoon parhaassa sisäoppilaitoksessa ja lopetti koulunkäyntinsä
-Pariisissa, missä hän oleskeli kaksitoista kuukautta. Määrättömästi
-rahaa hänen kasvatuksensa minulle maksoi, sen voin teille sanoa! Ja kun
-olin uhrannut hänen sivistyksensä hyväksi kaiken tämän, silloin myin
-Valtikan ja vetäydyin tänne, jotta tyttö saisi sopivan kodin. Mutta
-pian tänne tulomme jälkeen, herra Fransemmery, tein sen havainnon,
-että hän ja nuori Harry Markenmore olivat pihkautuneet toisiinsa, että
-he järjestivät kohtauksia lähimetsiin ja että heidän välillään oli
-muutakin sellaista. Minä en sallinut sen pelin jatkua, kun tiesin,
-mitä se kaikki merkitsi ja mihin se johtaisi, ja niin katkaisin välit
-Harryn kanssa. Mutta sitten hän sai minut suostumaan kihlaukseen,
-vaikka hän tosin suostutteli minut pitämään asian salassa hänen
-isältään ja sisareltaan vielä jonkun aikaa. Ja lopulta hän rupesi
-puhumaan minulle innokkaasti avioliitosta -- hän lupasi, että jos
-minä vain antaisin suostumukseni siihen, niin hän kertoisi asiasta
-sir Anthonylle vähän myöhemmin. Ja niin annoin perää, näin heidät
-vihittävän eräässä Lontoon kirkossa, ja pian sen jälkeen sir Anthony
-sairastui, minkä varjolla Harry lykkäsi tuonnemmaksi selvityksen, ja
-vaikka sellaisia tilaisuuksia -- monen monituisia tilaisuuksia, herra
-Fransemmery! -- oli tarjolla, jolloin hän olisi voinut kertoa isälleen
--- ja sisarelleen hän olisi tietysti voinut kertoa milloin hyvänsä
--- niin hän keksi aina tekosyitä. Kun siis sir Anthony kuoli ja kun
-lisäksi tuli tämä Guyn juttu ja Harrystä tuli arvonimen ja tiluksien
-perijä, niin minä päätin itsekseni, että asiaan olisi heti käytävä
-käsiksi ja saatettava se oikealle tolalle, ja sanoin sen Harrylle. Olen
-tavannut hänet tänään kaksi kertaa ja hän on täydelleen kaikkien niiden
-Markenmorein kaltainen, jotka aikanani ole tuntenut -- itsepintainen
-ja omavaltainen! Hän tahtoi lykätä sen jälleen -- siksi, kunnes hänen
-isänsä ja veljensä olisi haudattu. Minä sanoin ei! -- minun tyttäreni
-ottaa oikean paikkansa Markenmoren kartanon valtiattarena huomisaamuna.
-Ja sen hän tekeekin!"
-
-"Te kai, rouva", huomautti Fransemmery levollisesti, "sanoitte äsken
-ilmoittaneenne avioliitosta?"
-
-"Kyllä!" vastasi rouva Braxfield.
-
-"Kenelle, jos saan luvan kysyä? Herra Blick on kai kuullut siitä
-joltakin henkilöltä kylässä?"
-
-"Ilmoitin sen asianomaisille henkilöille", vastasi rouva Braxfield
-iloisesti. "Toisin en olisi voinut tehdäkään. Ilmoitin siitä
-pastorille, herra Chilfordille, Markenmoren perheen asianajajalle ja
-rouva Perrinille, huomattavimman vuokratilallisen vaimolle."
-
-"Annoitte varmaan heille luvan kertoa uutisen kenelle tahansa?" virkkoi
-Fransemmery.
-
-"Tietysti! Miksen olisi, herra Fransemmery?" huudahti rouva Braxfield.
-"Minun tyttäreni on lady Markenmore!"
-
-Fransemmery yskäisi -- lyhyen, kuivan, hämmästystä ilmaisevan rykäyksen
--- ja rouva Braxfield katsahti häneen äkkiä ja terävästi. Rouva
-Braxfield oli käsittänyt tai luullut käsittävänsä tällä rykäisyllä
-olevan tietyn tarkoituksensa.
-
-"Mitä nyt?" kysyi hän kärsimätön sävy äänessään. "Mitä te tuolla
-tarkoitatte, herra Fransemmery? Tiedän, että olette lakimies, vaikka
-käytännössä ette toimikaan sillä alalla -- tahdotteko väittää, ettei
-minun tyttäreni olisi lady Markenmore?"
-
-"Jos hänen miehensä on sir Harry Markenmore, rouva, niin tietysti
-teidän tyttärenne on lady Markenmore", vastasi Fransemmery tyynesti.
-"Mutta -- onko Harry?"
-
-Rouva Braxfieldin verevät posket kalpenivat. Blick, joka oli pitänyt
-häntä tarkasti silmällä, näki hänen huuliensa äkkiä puristuvan yhteen;
-lisäksi hän näki hänen vasemman kätensä kohoavan vaistomaisesti,
-mekaanisesti. Mutta väri oli jälleen palannut rouva Braxfieldin
-kasvoille, kun hän kääntyi Fransemmeryn puoleen.
-
-"Mitä ihmettä te tarkoitatte?" kysyi hän naurahtaen väkinäisesti. "Sir
-Harry! Epäilemättä hän on sir Harry, hänen isänsä on kuollut -- hänen
-veljensä on kuollut --"
-
-"Mutta jos hänen veljensä on jättänyt jälkeensä pojan?" sanoi
-Fransemmery levollisella, vakavalla äänellä. "Myöskö siinä tapauksessa?"
-
-Rouva Braxfield kävi entistään kalpeammaksi. Ja Blick, joka valppaasti
-oli pannut merkille uuden tilanteen ja uudet mahdollisuudet, havaitsi
-nyt, että rouva Braxfield oli menettänyt kokonaan malttinsa ja tuijotti
-vaiteliaana Fransemmeryyn virkkamatta hyvään aikaan sanaakaan. Blick
-alkoi puhua katsoen vanhempaan mieheen.
-
-"Te ette varmaankaan puhuisi noin, jollei teillä olisi siihen jotakin
-aihetta", huomautti hän. "Onko teillä? Jos niin on, haluaisin kuulla
-sen. Minun velvollisuuteni on hankkia kaikki mahdolliset, Guy
-Markenmorea koskevat tiedot."
-
-"Herra Blick", vastasi Fransemmery hyvin vakavalla äänellä, "ammattinne
-takia voin puhua teille peittelemättä. Ja tahdon puhua vapaasti myös
-rouva Braxfieldille, kun asiat ovat kehittyneet nykyiselle kannalleen.
-Sen, mitä aion ilmoittaa, olen saanut kuulla vasta muutamia tunteja
-sitten; kenties se on nyt jo tunnettua Markenmoren asianajajallekin
--- kenties -- ja mahdollisesti Harry Markenmorelle. Mutta minä kerron
-nyt teille ja rouva Braxfieldille koko asian -- siten säästymme ehkä
-monilta hämmingeiltä. Ottakaa huomioon, etten tästä kertomuksesta voi
-persoonallisesti mitenkään mennä takuuseen -- olen vain kuullut sen.
-Asia on seuraava -- voin mainita teille, että harhailin koko päivän
-parooni von Eckhardsteiniä etsimässä; olen samoillut ristiin rastiin
-metsien yksinäisimmissä sopukoissa ja muutamissa ylängön laaksoissa.
-Puolenpäivän tienoilla olin saapunut erään kukkulan, jota nimitetään
-Harjuspohjukaksi, toisella puolen sijaitsevaan kaukaiseen laaksoon
--- karua, autiota seutua, Blick. Siellä oli vain yksi ihmisasumus,
-jonka on vuokrannut eräs nainen, jonka rouva Braxfield epäilemättä
-tuntee -- Margaret Hilson. Laaksossa oli hyvin koleaa -- alati
-auringoton, kylmä paikka -- ja minä pyysin Margaret Hilsonilta saada
-istuutua hänen mökkinsä takan ääreen syödäkseni välipalaa, jonka olin
-ottanut mukaani. Se nainen on umpimielinen, ihmisiä karttava henkilö
--- sellainen, joka luullakseni pitäisi salaisuuden omina tietoinaan
-iät päivät, jos niin päättäisi -- mutta minulle hän pakisi hieman
-vapaammin äskeisistä tapahtumista ja nykyisestä tilanteesta. Kuultuaan
-minun olevan lakimiehen hän puhui entistäänkin vapaammin, ja lopulta
--- käsittäen, kuten hän sanoi, että asiat olisi selvitettävä -- hän
-ilmaisi mielivänsä kertoa minulle jotakin, josta hän ei ollut hiiskunut
-sanaakaan neljään vuoteen. Lyhyesti seuraavaa: Margaret Hilson kertoi,
-että juuri samoihin aikoihin kuin Guy Markenmore katosi näiltä
-seuduilta, katosi täältä myös muuan tyttö, nimeltä Myra Halliwell,
-hyvin soma tyttö, erään lähiseudun pienviljelijän toinen tytär, jonka
-sisar, Daphne Halliwell, kertoi hän, matkusti Intiaan rouva Tretheroen
-kamarineitsyenä, palasi jälleen hänen mukanaan ja palvelee nyt täällä
-Dower-talossa. Tämän Myran, sanoi Margaret Hilson, arveltiin aikovan
-mennä naimisiin Roper-nimisen miehen kanssa -- James Roperin --
-metsänvartijan, joka kai vieläkin työskentelee Markenmoren tilalla.
-Mutta kuten sanoin, Myra hävisi Margaret Hilsonin kertoman mukaan aivan
-jäljettömiin samoihin aikoihin kuin Guy Markenmore lähti kartanosta.
-Tässä", huomautti Fransemmery keskeyttäen kertomuksensa ja katsahtaen
-merkitsevästi etsivään, "on tärkeä seikka, joka on otettava huomioon --
-tapahtumain vastaisen kulun käsittämiseksi".
-
-Blick nyökkäsi. Mutta hän ei tarkastellut läheskään niin valppaasti
-Fransemmeryä kuin rouva Braxfieldiä. Tämä oli ilmeisesti perin
-innostunut kertomukseen, joka paljastettiin hänelle näin odottamatta,
-ja sittenkun Myra Halliwellin nimi oli mainittu, oli hänen
-harrastuksensa kohonnut miltei kiihtymyksen asteelle. Väri vaihteli
-hänen kasvoillaan; hänen huulensa puristuivat vuoroin yhteen, vuoroin
-höllenivät; ilmeisesti, ajatteli Blick, tämä nainen oli erittäin
-huolestunut, jollei suorastaan säikähtynyt. Ja kun Fransemmery
-keskeytti, niin hän tuijotti häneen silmissään odottava, miltei
-pelästyneen kiihtynyt ilme, haluten kuulla, mitä nyt seuraisi.
-
-"No niin", jatkoi Fransemmery, "kertomus jatkuu seuraavaan tapaan:
-Margaret Hilson pistäytyi noin neljä vuotta Myra Halliwellin katoamisen
-jälkeen näiltä main Lontooseen katsomaan sisartaan, joka asui lähellä
-Wandsworthin puistikkoa. Margaretilla oli tapana mennä käyskentelemään
-aamuisin puistikkoon, raikasta ilmaa nauttiakseen, kun taas hänen
-sisarensa, työmiehen vaimon, täytyi puuhailla kotiaskareissaan.
-Käyskennellessään eräänä aamuna mainitussa paikassa hän havaitsi
-nuoren, hienosti puetun naisen, joka näytti hänestä tutulta ja jonka
-rinnalla käveli lapsenpiika työntäen vaunuja, joissa oli lapsi. He
-tulivat lähemmäksi, ja loisteliaan, nuoren naisen Margaret Hilson
-tunsi Myra Halliwelliksi. Myös tämä tunsi Margaretin; he pysähtyivät
-ja rupesivat pakisemaan. Lopuksi Myra Halliwell, vannottaen Margaretia
-olemaan puhumatta mitään, uskoi hänelle menneensä naimisiin Guy
-Markenmoren kanssa ja vaunuissa lepäävän lapsen, jo kolme vuotta
-vanhan, olevan heidän poikansa --" Rouva Braxfield iski äkkiä
-puristetun nyrkkinsä pöytään.
-
-"Valhetta!" huudahti hän käheästi. "Valhetta -- alusta loppuun asti!
-Pyh! Hän pyysi rouva Tretheroeta vaimokseen sinä yönä, kun hän oli
-täällä! Te molemmat kuulitte rouva Tretheroen vahvistavan sen valallaan
--- todistajain aitiossa; tiedättehän, että hän teki niin!"
-
-Blick ei virkkanut mitään. Hän silmäili nyt Fransemmeryä --
-vakuutettuna, että tähän juttuun ja sen taakse sisältyi paljon enemmän
-kuin hän oli ensin kuvitellutkaan. Sen eri kohdat herättivät hänessä
-uusia näköaloja; ammattimiehenä hän alkoi tuntea kiihkeätä innostusta
-siihen.
-
-"Vielä en ole lopettanut, rouva Braxfield", sanoi Fransemmery
-tyynesti. "Sallikaa minun jatkaa -- niin, Margaret Hilson, jolle
-minun mielestäni jos kenellekään voidaan uskoa arkoja asioita --
-lupasi nuorelle rouva Guylle säilyttää salaisuuden omana tietonaan,
-ja niin hän on tehnytkin. Mutta vuosi sitten Margaret Hilson meni
-jälleen vierailemaan sisarensa luo -- samaan paikkaan. Taas hän teki
-kävelyretkiä Wandsworthin puistikkoon, ja eräänä aamuna hän kohtasi,
-ei rouva Guy Markenmorea, vaan saman lapsentytön saman lapsen kera,
-joka nyt oli varttunut vankaksi, viisivuotiaaksi pojaksi. Hän antautui
-puheisiin hoitajattaren kanssa, joka kertoi, että äiti oli kuollut
--- kuollut vuosi sitten, keuhkotulehdukseen; lasta, kertoi tyttö,
-kasvatti muuan rouva, jonka hoiviin se oli jätetty äidin kuoltua, ja
-hän, lapsentyttö, hoiti edelleen lasta. Hoitajatar joka ilmeisesti
-katsoi voivansa täydellä syyllä puhua vapaasti naiselle, jonka
-kanssa hän oli nähnyt emäntä-vainajansakin keskustelevan hartaasti
-ja tuttavallisesti, ilmaisi eräitä yksityiskohtia. Hän kertoi, että
-lapsen isä kävi katsomassa lastaan kaksi kertaa viikossa ja vietti
-sunnuntai-iltapäivänsä tämän seurassa. Hän, lapsentyttö, sanoi isän
-olevan anteliaan ja hyvinvoivan miehen. Lopuksi hän ilmaisi Margaret
-Hilsonille, mihin hänen emäntävainajansa oli haudattu, ja Margaret
-Hilson kävi katsomassa hautaa. Hän löysi sen varsin helposti saamiensa
-selitysten avulla ja hautakiveen hän näki kaiverretun -- Myra, Guy
-Markenmoren puoliso. Tästäkään Margaret Hilson ei ollut virkkanut
-mitään -- mutta, rouva Braxfield, nyt hän oli päättänyt paljastaa
-viipymättä koko salaisuuden! Käydessäni hänen mökillään hän sanoi
-aikovansa mennä kertomaan kaiken sen, mitä hän tiesi, Chilfordille
-tänä iltana; niin hän kertoi minulle. Minä neuvoin häntä puhumaan
-heti Chilfordille -- nyt hän lienee jo tehnyt sen -- luulen hänen
-tehneen. Minun mielestäni ei ole pienintäkään aihetta epäillä hänen
-kertomuksensa todenperäisyyttä -- miksi olisi? Ja tietysti on
-ehdottoman varmaa, että jos Guy Markenmore-vainajan pikku poika on
-elossa -- niin hän on luonnollisesti arvonimen ja tilusten perijä!"
-
-
-
-
-KAHDEKSASTOISTA LUKU
-
-Notkotie
-
-
-Fransemmery lopetti kertomuksensa niin voimakkaasti ja pontevasti
-kuin tuomarille sopikin, ja Blick, joka pohti innokkaasti kuulemiaan,
-hämmästyttäviä tosiasioita, nyökkäsi myöntymyksen merkiksi hänen
-loppuhuomautuksiinsa. Mutta rouva Braxfield, huolimatta ilmeisestä
-kiihtymyksestään, näytti itsepintaisesti kieltäytyvän hyväksymästä
-Fransemmeryn perustelua.
-
-"Tämä kaikki kuulostaa varsin hyvältä, herra Fransemmery", sanoi
-rouva Braxfield kotvan kuluttua. "Te olette lakimies ja teidän
-pitäisi tietää! Mutta kaikki on vain pelkkiä jossia ja muttia! Jos,
-kuten te väitätte, Guy Markenmore nai Myra Halliwellin, jos heillä
-oli lapsi, poika, ja jos se poika on elossa -- no, siinä tapauksessa
-hän tietysti perii isänsä -- tai isoisänsä, sillä minun tietääkseni
-kukaan ei ole selvillä, kumpi kuoli ensiksi, sir Anthony vaiko hänen
-vanhempi poikansa -- arvonimen ja tilukset. Mutta kaikki riippuu
-sanasta jos! --jos -- jos -- jos -- jos! Minä en usko Guy Markenmoren
-koskaan menneen naimisiin tuon tytön kanssa -- en ikipäivinäni! Hän
-on saattanut ottaa tytön mukaansa ja he ovat saattaneet elää yhdessä
-Lontoossa, ja heillä on saattanut olla lapsi -- mutta tämä ei todista
-vielä avioliitosta, herra Fransemmery!"
-
-"Entäs hautakivikirjoitus, rouva Braxfield?" väitti Fransemmery.
-"Henkilö, joka antoi minulle nämä tiedot, näki sen -- ja minä pidän
-Margaret Hilsonia rehellisenä naisena."
-
-"Minun tarkoitukseni ei ole suinkaan puhua pahaa Margaret Hilsonista",
-vastasi rouva Braxfield. "Varsin kunnioitettava nainen! Enkä kiellä,
-että hän on saattanut nähdä sellaisen hautakirjoituksen. Mutta se
-ei todista mitään. Kuka tahansa voisi sillä tavalla merkitä toisen
-ihmisen, varsinkin Lontoon hautuumaalla, mutta kuka siitä viisastuisi?
-Tarvitaan parempia todistuksia kuin tämä, herra Fransemmery, ennenkuin
-saadaan todistetuksi, että kaikki se, mitä olette kertonut, on totta --
-vihkimätodistus, kastetodistus ja muuta sellaista."
-
-"Epäilemättä ne kaikki vielä esitetään, rouva", vastasi Fransemmery.
-"Saamme kuulla enemmän -- aivan varmasti -- paljon enemmän! Jonkun
-täytyy tietää."
-
-"Ja te sanoitte neuvoneenne Margaret Hilsonia, että hän menisi
-kertomaan tämän jutun tuomari Chilfordille?" kysyi rouva Braxfield.
-"Heti?"
-
-"Heti!" vastasi herra. Fransemmery. "Asioiden luonne on sellainen,
-ettei niitä sovi lykätä toistaiseksi. Luullakseni Margaret Hilson on jo
-tavannut Chilfordin -- hän mainitsi aikovansa käväistä hänen luonaan
-aikaisin tänä iltana."
-
-"Silloin kartanossa saataneen tietää asiasta", huomautti rouva
-Braxfield rypistäen kulmiaan. "Chilford menee tietysti sinne ja kertoo
-heille koko jutun saatuaan kuulla sen."
-
-"Siellä tiedettäneen se jo nyt", vakuutti Fransemmery. "Mutta saatakoon
-asia tietää siellä tänä iltana tai huomenna, rouva Braxfield, niin
-varmaa on joka tapauksessa, että tämä asia on perinpohjin tutkittava.
-Ja jos saan antaa teille pienen neuvon naapurina, joka toivoo teille
-hyvää, niin kehoittaisin teitä odottamaan hieman ennenkuin lähetätte
-tyttärenne Markenmoren kartanoon lady Markenmorena. Hän saattaa,
-tiedättehän, olla hyvinkin vain rouva Harry Markenmore. Harkitkaa ensin
-tarkoin, rouva!"
-
-Tämän sanottuaan Fransemmery nyökkäsi rouva Braxfieldille, viisaan
-neuvonantajan varoittava ilme katseessaan, ja nousi, lähteäkseen
-pois; hänen airedalelainen terrierinsä, joka tähän asti oli maannut
-pöydän alla toinen silmä raollaan, nousi myös. Blickin seurassa he
-painuivat yöhön; oli pimeä, vain tähdet tuikkivat, sillä kuu ei ollut
-vielä kohonnut taivaalle. Vaiteliaina he astelivat Woodlandin huvilan
-puistopolkuja ja saapuivat avoimelle mäenrinteelle.
-
-"Merkillisiä paljastuksia!" murahti Blick vihdoin, kun he kävelivät
-verkalleen orastavan nurmikon poikki. "Käsittääkseni te uskotte tähän
-kertomukseen Guy Markenmoren avioliitosta?"
-
-"Uskon!" vastasi Fransemmery päättävästi. "Kaikki seikat huomioonottaen
--- minä uskon! Nainen, jolta sain tietoni tänään, Margaret Hilson,
-on niitä ihmisiä, joita voidaan sanoa ihanteellisiksi todistajiksi
--- ymmärrättehän, mitä tarkoitan. Niitä ihmisiä, jotka kertovat
-vain sen, mitä tietävät, eivät pyri lisäilemään tai vähentelemään,
-kaunistelemaan tai vääristelemään, myöntävät rehellisesti tai
-kieltävät yhtä rehellisesti; niitä ihmisiä, joilta itse asiassa
-puuttuu sitä mielikuvitusta, jota totuudesta poikkeaminen
-välttämättömästi edellyttää. Minä en epäile lainkaan, että hän
-antoi minulle vilpittömän, kaunistelemattoman selostuksen siitä,
-mitä tapahtui hänen Lontoossa vierailunsa aikana, enkä liioin sitä,
-että hän on nähnyt haudan ja hautakirjoituksen, kuten hän selitti.
-Ja mitä taas tulee avioliiton mahdollisuuksiin -- no, herra Blick,
-minussa taitaa olla hieman vanhan kielikellon vikaa! -- minusta
-on joka tapauksessa mieluista pakista maalaisväen kanssa heidän
-asioistaan, vaikka toivoakseni en olekaan mikään urkiskelija. Minusta
-on mieluista kuunnella heidän pikku komedioitaan ja tragedioitaan,
-otan myötätuntoisesti osaa niihin. Jo kauan ennen, kuin kuulin tämän
-tarinan rouva Hilsonilta, olin kuullut Myra Halliwellista ja hänen
-katoamisestaan, ja pari kolme kylän vanhaa asukasta oli viittaillut
-minulle, että Guy Markenmore saattaa hyvinkin olla mukana pelissä.
-Niinpä -- minä en hämmästynyt pahasti, kun rouva Hilson kertoi minulle
-juttunsa."
-
-"Mahtaakohan Myran sisar -- se Dower-talon nainen -- tietää tästä
-mitään?" sanoi Blick.
-
-"Daffy, kuten häntä nimitetään -- olisipa minustakin hauska tietää?"
-vastasi Fransemmery. "En luule, sentään. Daffy -- jonka oikea nimi
-on Daphne -- on ollut kaukana Intiassa kolme vuotta rouva Tretheroen
-kanssa ja palannut vasta äskettäin. Hän saattaa kuitenkin tietää, mutta
-jos niin on, niin aivan varmasti hän ilmoittaa siitä pian!"
-
-"Hän näyttää", huomautti Blick miettivästi, "naiselta, jonka sydämellä
-on koko joukko salaisuuksia. Salaperäinen -- kovasti. Noh, tämä
-on kummallinen juttu, sir! Ja kun esititte kertomustanne rouva
-Braxfieldille, niin aloin tuumiskella, eikö se olisi mahdollisesti
-jossakin yhteydessä myös minun tehtäväni kanssa -- luonnollisesti!"
-
-"Millä tavoin sitten?" kysyi Fransemmery.
-
-"Ensiksikin", vastasi Blick. "Muuan ilmeisen selvä kysymys: Onko sillä
-mitään tekemistä Guy Markenmoren murhan kanssa?"
-
-"Kah!" huudahti Fransemmery. "Onko sillä, tosiaankin? Hyvin tärkeä
-kysymys, hyvä herra, johon on kovin vaikeata vastata."
-
-"Toiseksi", jatkoi Blick. "Rouva Tretheroe kertoi meille
-tutkintotilaisuudessa, että hän ja Guy Markenmore olivat solmineet
-vanhat rakkaussuhteensa kohdatessaan toisensa, viime maanantai-iltana
-ja päättäneet mennä naimisiin heti. Nyt haluaisin saada vastauksen
-tähän kysymykseen: kertoiko Guy Markenmore hänelle, että hän oli ollut
-aikaisemmin naimisissa, että hän oli menettänyt vaimonsa ja että
-hänellä oli poika?"
-
-"Kertoiko hän, tosiaankin?" sanoi Fransemmery. "Kovin ihmeellistä.
-Mutta -- kuka tietää?."
-
-"Jos hän kertoi", jatkoi Blick, "niin miksei rouva Tretheroe ilmaissut
-sitä tutkinnossa? Jos hän tiesi, niin miksi hän sen salasi?"
-
-"Niin -- miksi?" mutisi Fransemmery. "Miksi?"
-
-"Ja jollei Guy Markenmore kertonut hänelle -- naiselle, joka hänen piti
-naida -- niin mistä se johtui?" sanoi Blick. "Kertoiko hän vai eikö hän
-kertonut? Minusta tuntuu, sir, että tässä on melko paljon sellaista,
-mikä on tuiki tärkeätä!"
-
-"Eipä ihme", myönsi Fransemmery. "Mutta sitäpaitsi näin meidän kesken
-puhuen, tässä on aika paljon muutakin, jota olen kummastellut aina
-siitä lähtien, kun kuulin rouva Tretheroen todistuksen."
-
-"Mitä, esimerkiksi?" kysyi Blick.
-
-"Ei mitään erikoisempaa. Olen miettinyt yleensä, mahtoiko rouva
-Tretheroe kertoa kaikki, mitä hän olisi voinut kertoa; oliko hän
-vilpitön, avomielinen, suora, luotettava. Näin meidän kesken puhuen
-pidän häntä turhamaisena, itsekkäänä, yksinkertaisena naisena -- ja
-niin typeränä kuin hänenlaisensa nainen aina on!"
-
-"Sellaiseen typeryyteen on hyvin monesti yhtynyt suuri annos viekkautta
-sentään, vai mitä?" virkahti Blick. "Hän on tehnyt minuun sen
-vaikutuksen -- sen vähän perusteella, mitä olen häntä nähnyt -- että
-hän on senlaatuinen nainen, joka kykenee näyttelemään."
-
-"Enpä ihmettelisi!" myönsi Fransemmery. "Näin ollen minun on saatava
-vastaus kysymykseen -- esittääkö hän nytkin jotakin näytelmää, ja jos
-hän esittää, niin millainen se on?" sanoi Blick. "Ja onko Eckhardstein
-jollakin tavoin mukana siinä?"
-
-"Kah!" huudahti Fransemmery. "Siinäpä onkin toinen kysymys!"
-
-"Sievä pulma kerrakseen!" mörähti Blick.
-
-"Musta kuin tämä tie, ystäväni", sanoi Fransemmery, kun he laskeutuivat
-siihen syvään ja kaitaan notkoon, joka korkeine pengermineen ja
-mutkineen kiemurteli Puistikon ja Woodlandin huvilan välisten
-harjanteiden huipuille. "Ja te tarvitsette paremmat valaistusvehkeet
-kuin tähdet voidaksenne päästä sen perille! Tähän mennessä te kai ette
-ole saanut vielä vihiäkään jäljistä?"
-
-"Olen päässyt vasta mitättömän pienen askelen, jota kenties ei voida
-lainkaan sanoa askeleeksi", vastasi Blick, muistellen niitä tietoja,
-jotka Lansbury oli hänelle antanut. "Ei! Toistaiseksi, Fransemmery, se
-piiri, jossa minun on toimittava, on tosiaankin kovin ahdas. Minä --
-mikä teidän koiraanne vaivaa?"
-
-Airedalelainen terrieri, joka oli juossut miesten edelle pimeälle
-tielle, oli rynnännyt samaan paikkaan, jossa se oli osoittanut
-tavattoman levottomuuden ja kiihkon merkkejä, kun Fransemmery oli
-menossa rouva Braxfieldin luo. Se vinkui nyt jälleen, ja kun he tulivat
-lähelle pensaita, kuulivat he sen valittelevan ja kaivavan kynsillään
-maata; vinkuna muuttui senjälkeen murinaksi.
-
-"Enpä ihmettelisi lainkaan, vaikka se olisi päässyt metsäsian
-jäljille!" huomautti Fransemmery. "Arvelinkin jo joku aika sitten,
-että tämän tien lähettyvillä on metsäsika tai metsäsikoja; luulin
-eroittaneeni käpälän jälkiä höllässä hiekkamaassa. Kunpa minulla vain
-olisi lyhty, niin pian voisin ottaa siitä selvän, sillä helppo on
-eroittaa metsäsian pesä ketun luolasta."
-
-Blick työnsi kätensä takkinsa taskuun ja veti esille jotakin, josta
-hänen sormilla painaessaan kajahti ilmoille terävä metallimainen
-raksahdus, ja sitä seurasi huikaisevan kirkas valohohde.
-
-"Niin se on!" sanoi hän. "Sähkölamput ovat parempia kuin lyhdyt. Missä
-on koira?"
-
-Fransemmery työnsi syrjään pensaat, joiden takana airedalelainen
-terrieri puuhasi, ja näki sen kaivavan hurjasti pengermässä ammottavaa
-onkaloa. Koira käänsi päänsä, vilkaisi valoon ja jatkoi entistä
-innokkaammin kaivamistaan. Fransemmery aivasti.
-
-"Hts!" tirskahti hän. "Metsäsika, aivan varmasti! Väkevästä hajusta
-ei voi erehtyä -- vallan toisenlaista kuin ketunpesissä. Mutta se ei
-ole nyt siellä, poikaseni! Metsäsiat poistuvat pesistään heti pimeän
-tultua hakemaan kasvien juuria, hyönteisiä, sammakoita ja ampiaisten ja
-mehiläisten toukkia. Tule pois, Kattilanpaikkuri!"
-
-Mutta airedalelainen kaivoi yhä, ja Blick seurasi sen työskentelyä
-tarkasti, valaisten taskulampullaan pesän suuta.
-
-"Mainio kaivuri!" sanoi hän. "Se on kaapinut esille jo aimo lailla
-multaa. Pian se on päässyt pengermän sisälle tuolla menolla, jos --
-hei!"
-
-Hän kumartui äkkiä, sysäsi koiran syrjään ja veti soran ja höllän
-hiekan keskeltä, jonka koira oli kasannut, esille erineen, joka välkkyi
-kirkkaasti taskulampun valossa. Päästäen kovan huudahduksen hän kohotti
-sen Fransemmeryn nähtäväksi.
-
-"Katsokaas tätä!" sanoi Blick.
-
-Fransemmery katsoi ja hätkähti.
-
-"Hyvä Jumala!" huudahti hän. "Revolveriko?"
-
-Blick ojentautui ja pitäen vasemmassa kädessään löytämäänsä esinettä
-suuntasi taskulamppunsa koko valon siihen.
-
-"Webley Fosbery-mallinen automaattinen pistooli", sanoi hän. "Ja --
-uusi! Ja pistetty tuonne vasta hiljan! Herra Fransemmery! -- mitäs,
-jos olemme nyt löytäneet sen aseen, joka teki lopun Guy Markenmoren
-elämästä? Enpä ihmettelisi!"
-
-Fransemmery peräytyi takaisin tielle.
-
-"Onko -- onko se ladattu?" kysyi hän hermostuneesti. "Pyydän teitä
-olemaan varovainen, hyvä herra! Minä tunnen mitä suurinta kauhua --"
-
-"Pitäkää te sähkölamppua", keskeytti Blick. "Minä olen varovainen, minä
-tunnen perinpohjin kaikki ampuma-aseet." Hän ojensi sähkötaskulampun
-kumppanilleen, ja saatuaan molemmat kätensä vapaiksi hän alkoi tutkia
-automaattisen pistoolin koneistoa. "Aivan tyhjä", ilmoitti hän hetken
-päästä. "Ei ainoatakaan patruunaa! Mutta katsokaapas, sir -- tämä ei
-ole ollut siellä kauan! Ei pienintäkään ruostepilkkua -- aivan kirkas,
-puhdas, uusi --"
-
-"Hiekka on hyvin kuivaa", sanoi Fransemmery katsoen onkalon suulle.
-"Samoin kuin myös sora. Kenties --"
-
-"Ei!" sanoi Blick. "Jos se olisi ollut maassa kauan, niin siinä
-nähtäisiin joka tapauksessa jonkinlaisia ruostumisen merkkejä,
-ainakin parisen pilkkua metalliosassa. Onnenpotkaus! Tekisipä mieleni
-lahjoittaa teidän koirallenne hopeinen kaularengas!"
-
-"Te siis pidätte sitä hyvin tärkeänä?" kysäisi Fransemmery.
-
-"Mitä tärkeimpänä!" huudahti Blick. "Johan ajattelinkin! Niin -- me
-olemme puolen kilometrin päässä siitä paikasta, missä Guy Markenmore
-ammuttiin kuoliaaksi samanmallisella pistoolilla, ja tässä meillä on
-pistooli, automaattinen pistooli, joka ilmeisesti on kätketty -- aivan
-äskettäin -- pengermässä olevaan onkaloon, pensaiden taakse, syrjäisen
-tien varrelle! Tärkeänäkö? Hyvä herra! Tässä on johtolanka!"
-
-"Olemme lähellä minun asuntoani", huomautti Fransemmery. "Menkäämme
-sinne ja punnitkaamme asiaa perinpohjaisemmin. Hyväinen aika! -- Kuinka
-merkillinen paljastus! Siihen on kiinnitettävä tosiaankin suurta ja
-tarkkaa huomiota."
-
-"Niin tehdäänkin!" sanoi Blick tuikeasti, "Ensimmäinen todellinen
-tienviitta, jonka olen löytänyt."
-
-Fransemmery kulki edellä mentäessä hänen talolleen. Ovella he
-kohtasivat sievän palvelijattaren.
-
-"Herra Chilford odottaa teitä kirjastohuoneessa, sir", ilmoitti hän.
-"Minä sanoin hänelle, etten tietänyt, kuinka kauan te olisitte poissa,
-mutta hän sanoi, että hänen täytyi odottaa."
-
-Blick nykäisi Fransemmeryä hihasta, kun he astuivat eteishalliin.
-
-"Ei sanaakaan automaattisesta pistoolista!" kuiskasi hän. "En halua
-siitä puhuttavan lainkaan vielä. Kuulkaas -- Chilford ei ehkä toivo
-minun olevan läsnä; lähdenkö minä?"
-
-"Älkää, tulkaa sisälle", sanoi Fransemmery. "Pyydän teitä tulemaan
-sisälle. Minä kerron hänelle, että te tunnette koko tämän Hilsonin
-jutun. Kas, Chilford!" jatkoi hän, kun he astuivat kirjastoon, missä
-asianajaja, ilmeisesti syviin ajatuksiin vaipuneena, istui tuijotellen
-tuleen. "Tiedän, mikä teidät on tuonut tänne -- sitä odotinkin!
-Margaret Hilson on käynyt teidän luonanne -- hän kai kertoi teille,
-että hän oli jo tavannut minut. No, herra Blick on perillä koko
-jutusta, joten --"
-
-Chilford silmäsi toisesta toiseen.
-
-"Eräs toinenkin seikka kuin Margaret Hilsonin kertomus toi minut
-tänne, Fransemmery", vastasi hän "Olen tavannut hänet, tosiaankin --
-hän käväisi minun luonani myöhään iltapäivällä. En tiennyt oikein,
-mitä ajatella hänen kertomuksestaan, niin kauan kuin tiedossani oli
-vain hänen kertomuksensa, ilman minkäänlaisia lisäyksiä. Mutta kello
-seitsemän jälkeen tänä iltana olen saanut tietää sen olevan totta --
-pienimpiä yksityiskohtiaan myöten!"
-
-"Oletteko?" huudahti Fransemmery. "Millä tavoin?"
-
-Chilford viittasi kädellään ikkunaan, josta, jollei olisi ollut yö ja
-ikkunaverhot edessä, he olisivat nähneet puiston poikki Markenmoren
-kartanon.
-
-"Arvonimen ja tilusten perijä on nyt siellä!" sanoi hän. "Kuusivuotias
-poikanen! -- tietämättä lainkaan, mikä hänestä pitäisi tulla!"
-
-Fransemmery katsoi Blickiin ja havaitsi, että etsivän ajatukset
-risteilivät samassa kysymyksessä kuin hänen omat ajatuksensakin --
-siinä kysymyksessä, jonka rouva Braxfield oli herättänyt, oliko
-avioliitto todellinen vai ei.
-
-"Oletteko sitten varma hänen oikeudestaan!" sanoi hän kääntyen
-Chilfordiin päin. "Mutta -- mistä ihmeestä hän on ilmestynyt? Tämä on
-aivan odottamatonta, vai mitä?"
-
-"Minulla ei ollut aavistustakaan, että tällaista tulisi tapahtumaan",
-vastasi Chilford. "Kukaan ei ollut edes vihjannut minulle koskaan,
-että Guy Markenmore olisi naimisissa -- minä olin aina kuullut
-päinvastaista! Ja kun se nainen, Margaret Hilson, tuli luokseni
-tänä iltana, juuri kun olin palannut toimistostani, esittäen saman
-kertomuksen, jonka hän oli jo esittänyt teille, niin hämmästyin aimo
-lailla. Mutta tiedän hänen olevan siivon, kunnioitettavan naisen,
-jonka ei voida otaksua keksivän kummitusjuttuja eikä tässäkään asiassa
-puhuvan muuta kuin sen, minkä hän uskoi olevan totta; ja kun olin
-kuunnellut häntä, rupesin tuumimaan, että tässä saattaa hyvinkin olla
-jotakin takana. Ja tiedättekö, Fransemmery, tuskin oli kulunut puolta
-tuntia hänen lähdöstään, kun Selcasterin asemalta ajoi kartanoon
-tunnettu lontoolainen asianajaja, Quillamane, Bedford Rowin varrelta,
-jonka seurassa, oli muuan lady ja pikku poika, ja he kertoivat
-tarinan, joka oli aivan samanlainen kuin vähän aikaisemmin kuulemani.
-Ja lisäksi", lopetti Chilford naurahtaen kuivasti ja nyökäten
-Fransemmerylle, "hän toi mukanaan asiakirjoja, jotka todistivat täysin
-oikeaksi kaiken hänen kertomansa. Noh! -- juttu on aivan selvä.
-Markenmoren kartanossa on tänä iltana sir Guy Markenmore! -- ja hän on
-kuuden vuoden vanha!"
-
-"Guy Markenmore meni naimisiin Myra Halliwellin kanssa?" virkkoi
-Fransemmery.
-
-"Meni -- sen jälkeen kun he kumpikin olivat poistuneet täältä", vastasi
-Chilford. "Ja he viettivät hyvin rauhallista elämää, Claphamin,
-Tootingin tai Wandsworthin puolella, ensi aluksi. Myöhemmin Myra asusti
-siellä yksin -- Guy oli paljon poissa hänen luotaan ja piti myös
-asuntoa West Endissä. Myra kuoli -- mutta poika jäi eloon. Quillamane
-tuntee koko jutun -- hänellä on kaikki paperit. Avioliittotodistus,
-kastetodistus, kaikki: hän on ollut Guyn luottamusmiehenä koko ajan.
-Kun lapsen äiti kuoli, niin lapsi jätettiin Quillamanen sisaren
-hoitoon, joka nyt on hänen mukanaan kartanossa. He kaikki ovat siellä:
-minä itse otin heidät vastaan."
-
-"Entä Harry Markenmore ja hänen sisarensa? Kuinka he suhtautuvat
-asiaan?" kysyi Fransemmery.
-
-"Totta puhuakseni he eivät olleet millänsäkään!" vastasi Chilford. "He
-olivat aivan rauhallisia, kumpikin, ja ollakseni oikeudenmukainen heitä
-kohtaan on minun sanottava, että he alkoivat heti osoittaa hartaasti
-suosiotaan pienokaiselle. Mutta hiisi vieköön -- luulenpa tuntevani
-henkilön, joka raivostuu kuullessaan tästä! Nähkääs, kuulin, että Harry
-Markenmore oli mennyt salaa naimisiin Poppy Wrennen kanssa, tämän äidin
-tieten!"
-
-"Se on totta!" sanoi Fransemmery. "Heidät vihittiin Lontoossa, kolme
-kuukautta sitten, äidin läsnäollessa."
-
-"Silloinpa rouva Braxfield joutuu raivoihinsa saatuaan kuulla
-tästä!" huudahti Chilford. "Kaiketi hän ajatteli, että Guy oli
-kuollut jo aikoja sitten, kun kukaan ei ollut kuullut hänestä mitään
-seitsemään vuoteen, että Harry perisi arvonimen ja Poppysta tulisi
-lady Markenmore! Oh -- olipa se aika kolaus! Merkillinen juttu! Ja
-Quillamanen kertoman mukaan se voi käydä vieläkin merkillisemmäksi.
-Näyttää siltä, että Guy, joka oli ansainnut liikeyrityksillään
-melko summan rahaa, on testamentannut vähän ennen kuolemaansa koko
-omaisuutensa pojalleen, tietysti, mutta Markenmoren kartanon hän tahtoi
-luovuttaa ehdottomasti veljelleen ja sisarelleen ja aikoi ryhtyä
-toimenpiteisiin jättääkseen sen heidän käsiinsä heti, kun olisi perinyt
-sen. Mutta tila on perinnöllinen sukukartano! Tämä lapsi saa kaikki!
-Mielenkiintoista, eikö totta, Fransemmery, lakimiehen kannalta katsoen?"
-
-"Siltä kannalta -- hyvin", myönsi Fransemmery. "Sekavaa, lisäksi."
-
-Hän tuumiskeli, mahtoiko Chilford olla halukas ottamaan laveammalta
-pohdittavaksi tilanteen monet sekavat kohdat, ja toivoi, ettei Chilford
-haluaisi, sillä hän itse ei ollut ainakaan halukas keskustelemaan nyt
-lakikysymyksistä. Chilford lähtikin pian pois ja Blick, vaihdettuaan
-kuiskaten muutamia sanoja Fransemmeryn kanssa, seurasi häntä. He
-kävelivät yhdessä kylään päin metsän laitaan, missä Chilford asui.
-
-"Oletteko jo saavuttanut mitään tuloksia, nuori mies?" kysyi Chilford
-heidän erotessaan.
-
-"Mitättömän vähän!" vastasi Blick.
-
-"Tämä juttu on salaperäisempi kuin koskaan olen kuullut", virkahti
-Chilford. "Ei valon pilkahdustakaan!"
-
-Blick erosi hänestä teiden risteyksessä ja suuntasi kulkunsa
-Valtikkaan. Muistaen Crawleyn ja toivoen saavansa pakista hauskasti
-ennen maatamenoa hän pistäytyi tarjoiluhuoneeseen ja kysyi häntä.
-Grimsdale, joka luki sanomalehteä tarjoilupöytänsä takana, pudisti
-päätään.
-
-"Ei ole edes käväissytkään täällä, herra Blick", vastasi hän. "Hän
-tilasi päivällisen kello seitsemäksi, mutta häntä ei kuulunut
-määräajaksi. En ole nähnyt hänestä jälkeäkään sittenkun hän poistui
-heti aamiaisen jälkeen; hän on kai muuttanut mieltään ja mennyt
-johonkin muualle. Eipä väliä, silti -- hän maksoi laskunsa!"
-
-
-
-
-YHDEKSÄSTOISTA LUKU
-
-Yllättävä kuulustelu
-
-
-Sir Anthony Markenmoren ja hänen vanhemman poikansa ruumiit haudattiin
-asianmukaisesti Markenmoren kirkkomaan perhehautaan seuraavana
-päivänä puolenpäivän seuduilla, ja hautaustilaisuudessa oli
-saapuvilla ihmisjoukko, joka oli keräytynyt vanhaan kylään kaikkialta
-lähitienoilta. Kaikenlaista ja kaikenarvoista väkeä oli kokoontunut
-itse kirkkoon ja ikivanhojen jalavien ja marjakuusien alle, jotka
-saarsivat hautuumaan harmaita muureja; kun viimeiset juhlamenot olivat
-ohitse, niin ihmiset hajautuivat ryhmiin, keskustellen Markenmoren
-perheen kohtaloita koskevista viimeisistä uutisista. Nyt tiesivät
-kaikki läsnäolevat, että Guy Markenmorelta oli jäänyt poika ja että
-tämä oli perinyt arvonimen ja tilukset; monet katselijoista olivat
-rientäneet kirkkomaalle toivoen saavansa nähdä uuden baronetin.
-Mutta he näkivät vain Harry Markenmoren ja pari kolme sukulaista;
-ainoaakaan perheen naisjäsentä ei ollut saapuvilla, eikä tilaisuudessa
-ollut mitään tavatonta tai erikoisempaa näkemisen arvoista: esirippu
-laskeutui draaman tämän osan jälkeen hiljaa ja välikohtauksitta, ja
-kun läsnäolevat olivat nähneet Guy Markenmoren laskettavan hautaan
-isänsä viereen, samaan riviin monien kuolleiden, manan majoille
-menneiden sukulaistensa kanssa, johtuivat he ajattelemaan tuota monesti
-toistettua kysymystä -- kuka oli syypää hänen traagilliseen loppuunsa?
-
-Blick ei ollut näkemässä näitä hautajaismenoja. Hänellä ei ollut
-tekemistä vainajien kanssa. Hänen ainoana päämääränään oli päästä
-käsiksi elossaolevaan henkilöön -- Guy Markenmoren murhaajaan. Tämä
-henkilö oli jossakin, kenties hyvin kaukana juuri tähän aikaan, kenties
-lähempänä kuin hän saattoi aavistaakaan. Takaa-ajo oli vaikeata, saalis
-oli teillä tietymättömillä ja jäljet eksyttävät, mutta Blick laati
-suunnitelmiaan ja toimien väsymättömästi, hyvän onnen avustamana, hän
-toivoi pääsevänsä otuksen kintereille. Ja hän oli saanut todellakin
-jonkinlaista selkänojaa eilispäivän omituisesta paljastuksesta ja
-automaattisen pistoolin onnekkaasta löydöstä. Ankarasti miettien ja
-aprikoiden tuota paljastusta, pistooli taskussaan, hän lähti matkalle
-Selcasteriin heti aikaisen aamiaisen syötyään, ja kello kymmenen hän
-oli jo kahdenkeskisessä keskustelussa poliisikomisarion kanssa. Tälle
-hän ilmoitti yksityiskohdittain kaikki ne tapahtumat, jotka olivat
-sattuneet eilisaamusta lähtien.
-
-Poliisikomisario kuunteli ja ihmetteli. Hänen ajatuksensa kuten
-Blickinkin kohdistuivat kysymykseen: olivatko nämä paljastukset Guy
-Markenmoren salanaimisiin menosta seitsemän vuotta sitten jossakin
-yhteydessä hänen murhaansa? Hän käsitteli vähän aikaa tämän seikan
-todennäköisyyttä ja mahdollisuutta, mutta äkkiä hän siirtyi tärkeämpään
-asiaan.
-
-"Tämä kaikkihan on loppujen lopuksi pelkkää arvelua, vaikka, kuten
-sanoitte, Blick, siihen voi sisältyä aika paljon", huomautti hän.
-"Mutta automaattisen pistoolin löytyminen niin läheltä murhapaikkaa on
-aivan toisenlainen asia. Tosiaankin, miten ihmeessä se joutui siihen
-pesään tai onkaloon tai miksi sitä nyt nimittänemmekin?"
-
-"Te tarkoitatte -- miten se voi joutua sinne, jollei sitä pantu sinne!"
-sanoi Blick. "Tietysti sen pisti sinne joku, joka halusi päästä siitä
--- miten se olisi muuten voinut joutua sinne? Olettakaamme, että tuo
-joku oli tavoittelemamme murhaaja. Hän poistui paikalta, jossa oli
-tehnyt rikoksensa, meni Woodlandin huvilan edustalla olevan mäenrinteen
-poikki --"
-
-"Luultavammin hän hiipi sen takana olevien pensaikkojen läpi", väitti
-poliisikomisario katsahtaen isoon karttaan, joka oli ripustettu
-seinälle hänen pöytänsä yläpuolelle. "Sitä tietä kulkiessaan häntä ei
-voitu nähdä."
-
-"No, olkoon, että hän meni sitä tietä", myönsi Blick. "Joka tapauksessa
-hän saapuu notkopolulle. Laskeuduttuaan sille hän päättää päästä
-aseestaan. Siellä on koko joukko onkaloita pengermissä sekä niiden
-päällä, korkeiden pensasrivien juurella. Hän työntää syrjään pensaat ja
-heittää aseensa erääseen syvimmistä koloista. Siellä se olisi saanut
-maata iät päivät -- jollei Fransemmeryn koira olisi vainunnut sitä."
-
-"Hyvä, te olette nyt joka tapauksessa löytänyt sen, ja ensi
-tehtävänämme on ottaa selvä siitä, kenelle se kuuluu", sanoi
-poliisikomisario. "Vaikea työ, mutta suoritettavissa." Hän otti
-käteensä automaattisen pistoolin, jonka Blick oli pannut hänen
-eteensä, ja tarkasteli sitä miettivin katsein. "Näyttää olevan uuden
-uutukainen", huomautti hän. "Onkohan se ostettu joltakin näiden
-seutujen asukkaalta?"
-
-"Aion ryhtyä tutkimaan sitä heti paikalla", vastasi Blick. "Sellaisia
-esineitä voidaan kai ostaa Selcasterista?"
-
-"Metsästyspyssyjä ja revolvereita voidaan täältä ostaa vaikka kuinka
-paljon", vastasi poliisikomisario. "Ja epäilemättä myös tällaisia
-kapineita. Tässä kaupungissa on pari kolme pyssyseppää, ja tietysti
-täällä on rautakauppiaita ja teräsvalmisteiden välittäjiä, jotka
-myyvät ampuma-aseita." Hän valikoi pikku nidoksen pöydällään olevien
-nimikirjojen joukosta. "Kaupungin nimikirja", selitti hän. "Siitä
-löydätte nimet ja osoitteet."
-
-Blick kirjoitti listalle koko joukon nimiä ja lähti tutkimusmatkalle.
-Hän käväisi kymmenisen kauppiaan luona, jotka kuultuaan hänen
-henkilöllisyydestään ja ammatistaan ja päästyään perille salaisuudesta,
-olivat liiankin kärkkäitä antautumaan tuttavalliseen keskusteluun
-kuuluisan lontoolaisen etsivän kanssa. Mutta he eivät voineet antaa
-hänelle minkäänlaisia tietoja -- ainoakaan heistä ei ollut nähnyt
-aikaisemmin automaattista pistoolia. Vasta viimeisellä vierailullaan
-hän sai jonkinlaista apua tai osviittaa. Kauppias arveli näet,
-vaikkakin epäillen, että hän oli saattanut nähdä puheena olevan aseen
-joskus aikaisemminkin.
-
-"Minusta tuntuu siltä, että me olemme ehkä myyneet sen", huomautti hän.
-"Mutta minä ilmoitan teille asiasta lähemmin -- jos pistäydytte tänne
-kello kuudelta tänä iltana, tai milloin hyvänsä kuuden ja seitsemän
-välillä. Seuraavasta syystä: minulla on sivumyymälä Chilhamptonissa
-ja apulaiseni on tänään siellä, mutta hän palaa takaisin myöhään
-iltapäivällä. Jos me nyt olemme myyneet tuon pistoolin -- kuten
-luultavasti olemme -- niin hän tuntee koko asian ja tietää, kuka
-oli ostaja; etupäässä hän hoitaa aseosastoa. Tulkaa jälleen kuuden
-tienoilla; jollen minä ole saapuvilla, niin kysykää Watersia ja
-kertokaa hänelle, mitä minullekin olette kertonut. Voitte luottaa
-häneen."
-
-Blick kiitti ja poistui. Muuan poliisimies, joka seisoi toisella puolen
-katua tähyillen ympärilleen, äkkäsi hänet ja astui kadun poikki hänen
-luokseen.
-
-"Päällikkö lähetti minut etsimään teitä, herra Blick", ilmoitti hän
-perille päästyään. "Hän pyytää teitä saapumaan toimistoonsa -- siellä
-on eräs nuori mies, jota hän haluaa teidän tapaavan. Kysymys on
-Markenmoren asiasta, sanoi hän."
-
-Blick riensi takaisin poliisiasemalle ja astui kiireesti
-poliisikomisarion huoneeseen. Tuolilla takan ääressä istui nuori
-mies, josta poliisi oli kertonut, katsellen poliisikomisarioon, joka
-luki asiakirjoja ja teki niihin merkintöjä. Hyvin sävyisä ja lempeä
-nuorukainen, ajatteli Blick, ainakin ulkonäöltään; työskenteli jollakin
-henkisellä alalla ilmeisesti. Hänen otsansa oli hyvin korkea ja leveä;
-pitkät ja pörröiset hiukset oli kammattu taaksepäin; silmät suuret,
-melkein loistavan kirkkaat; suu iso, herkkä, ja mies kokonaisuudessaan
-hyvin voimakaspiirteinen. Blickin terävät silmät havaitsivat kaiken
-tämän yhdellä katseella; lisäksi hän huomasi, että nuoren miehen
-musta takki oli etupuolelta kovin tahriintunut, ikäänkuin hän olisi
-vahingossa läikäyttänyt sille jotakin, ja että hänen pitkät, sievät
-sormensa olivat myös tahriintuneet -- hänen kätensä olivat itse
-asiassa ranteista sormenpäihin asti täynnänsä merkillisiä vihertäviä,
-purppuranpunaisia ja tulipunaisia laikkoja. Kummallisen näköinen mies,
-ajatteli etsivä, ei suinkaan jokapäiväinen.
-
-Poliisikomisario allekirjoitti ison sinisen paperin, sysäsi sen
-syrjään, laski kynän pöydälle ja käännähti ympäri tuolillaan. Hän
-viittasi kädellään lieden luona istuvaan olentoon.
-
-"Tämä nuori herrasmies on tullut tänne kertomaan, että hän on lukenut
-sanomalehdistä Markenmoren jutusta, ja hän luulee voivansa luoda hieman
-valaistusta siihen", ilmoitti hän katsoen Blickiin. "Odotin teidän
-tuloanne kuunnellakseni vasta sitten, mitä hänellä on sanottavaa.
-Nyt", jatkoi hän nyökäten vieraalleen, "voitte alkaa! Tämä on
-etsiväkomisario Blick, rikosasiain osastolta, ja hän hoitaa tätä asiaa.
-Voitte kertoa hänelle ja minulle, mitä vain haluatte -- yksityisesti
-ja luottamuksellisesti. Mutta ennen kaikkea -- kenen kanssa meillä on
-kunnia puhua."
-
-Vieras katsoi vuoroin kumpaakin ja puhui levollisella, vakavalla
-äänellä.
-
-"Nimeni on Spindler", vastasi hän. "Eustace Spindler -- olen apulaisena
-Mooren ja Smithin apteekissa, Farshamissa."
-
-"Tunnen sen -- erittäin hyvä, ensiluokkainen liike", sanoi
-poliisikomisario. "Perustettu jo aikoja sitten." Hän kääntyi ja teki
-sivuhuomautuksen Blickille, joka oli istuutunut lähelle häntä. "Tämä on
-se nuori mies, josta Lansbury kertoi meille", kuiskasi hän. "Sama mies,
-joka tarjosi keksintöään myytäväksi." Hän kääntyi jälleen vierailijaan
-päin. "No, herra Spindler", jatkoi hän, "hauskaa kuulla, mitä te voitte
-kertoa".
-
-"Kaiketi noudatetaan ehdotonta vaiteliaisuutta", tiedusti Spindler.
-"Jäähän asia vain meidän -- läsnäolevien keskiseksi, kaikin mokomin?"
-
-"Osasittepa sanoa paikalleen", myönsi poliisikomisario. "Läsnäolevien
--- kaikin mokomin."
-
-"No hyvä", jatkoi Spindler nyökäten myöntymyksen merkiksi, "halusin
-ja haluan kertoa teille seuraavaa -- ja voinhan sanoa, että tulin
-tänne samassa määrin itseni vuoksi kuin tietoja antaakseni. Minä
-olen, kuten sanoin, apulaiskemisti -- ammattitaitoinen apulainen,
-olen siis suorittanut kaikki tutkintoni. Olen käyttänyt, nähkääs,
-vapaa-aikani viimeisinä parina vuotena synteettisten väriaineiden
-valmistuskokeiluihin. Te, herrat, tiedätte varmaan, että
-väriteollisuutemme harjoittajat ovat tässä maassa olleet miltei
-kokonaan riippuvaisia Saksasta aniliiniväreihin nähden --"
-
-"Tiedämme!" sanoi poliisikomisario juhlallisesti. "Varsin hyvin
-tiedämme, herra Spindler, että tässä suhteessa olemme epäilemättä
-olleet häpeällisen takapajulla!"
-
-"Aivan niin -- olemme todellakin", myönsi Spindler. "Nähkääs, minä
-olen, selostaakseni koko asian lyhyesti tehnyt keksinnön arvokkaan
-synteettisen väriaineen valmistuksessa: hyvin tärkeän keksinnön. Ja
-kun olin saanut sen lopullisesti valmiiksi, tahdoin luonnollisesti
-ansaita sillä hieman rahaa. Niinpä ilmoitinkin _Timesissä_ mainiten,
-mitä minulla oli myytävänä. Ilmoitukseeni vastasi Guy Markenmore.
-Hänen kirjeensä johdosta menin häntä tapaamaan hänen toimistoonsa
-Folgrave Courtin varrelle Lontoossa -- lähellä Cornhilliä. Kerroin
-hänelle perinpohjin keksinnöstäni, ja hän kysyi minulta, kuinka paljon
-minä vaadin salaisuudestani. Olen köyhä mies, mutta minulla on hyviä
-aatteita ja haluan saada aikaan jotakin, muun muassa ostaa liikkeen
--- pienen vaatimattoman liikkeen vielä, mutta minun käsissäni sillä
-on suuria edistymisen mahdollisuuksia -- eräältä kemistiltä, joka
-luovuttaisi sen minulle hyvin kohtuulliseen hintaan. Haudoin asiaa ja
-ilmoitin Markenmorelle vaativani kolmetuhatta puntaa käteistä. Sitten
-hän tiedusti minulta, suostuisinko luovuttamaan hänelle paperini --
-keksintöni luonnoksen, ymmärrättehän -- jotta hän voisi esittää sen
-jollekin asiantuntijalle. Suostuin sillä ehdolla, että asiantuntija
-olisi sellainen henkilö, johon minä voin luottaa. Täksi henkilöksi
-valitsimme professori sir Thomas Hodges-Wilkinsin, Cambridgesta --
-kuuluisan kemistin. Sitten jätin paperit Markenmorelle. Viikkoa
-myöhemmin hän kirjoitti minulle ilmoittaen haluavansa ostaa keksinnön
-määräämästäni hinnasta, jos hän saisi pari muuta rahamiestä yhtymään
-yritykseen. Vastasin hänelle ja esitin vaatimuksenani, että jos hän
-ostaisi olisi hänen suoritettava maksu käteisessä rahassa. Vaadin
-tätä siksi, koska aioin maksaa käteisellä mainitsemani liikkeen
-hinnan enkä halunnut, että kukaan tietäisi, kuinka paljon rahaa
-minulla oli -- eivät pankkiirit eivätkä kutkaan, ymmärrättehän. Hän
-vastasi myönteisesti ja ilmoitti luultavasti tulevansa käymään luonani
-Farshamissa muutamien päivien kuluttua ja tuovansa minulle rahat. Mutta
-senjälkeen", lopetti Spindler levittäen hoikat kätensä, "en kuullut
-hänestä mitään ennenkuin luin sanomalehdistä tuosta murhasta -- ja
-minä haluaisin nyt tietää -- missä ovat minun paperini, minun arvokas
-salaisuuteni?"
-
-"Ja teidän kolmetuhatta puntaanne!" mutisi poliisikomisario sivuun
-Blickille. "Katsokaas, herra Spindler", sanoi hän ääneen, "voin
-vakuuttaa teille, ettei mitään sellaisia tieteellisiä papereita, joista
-kerroitte, löydetty surmatulta Guy Markenmorelta -- kaikki, mitä
-löydettiin, on meidän hallussamme. Mutta sanokaapa minulle -- millainen
-oli teidän kaavanne? Jos se olisi mahdollisesti joutunut sellaisen
-henkilön käsiin, joka tunsi sen arvon -- mikä merkitys sillä yleensä
-on, tarkoitan -- voiko siitä olla hänelle hyötyä?"
-
-"Hyötyä?" toisti Spindler. "Luulisinpä olevan! Nähkääs, siinähän
-selostetaan tarkasti, millä tavoin tuota erikoista väriainetta voidaan
-valmistaa!"
-
-"Siinä tapauksessa -- kenen hyvänsä olisi kannattanut varastaa se?"
-kysyi poliisikomisario.
-
-"Kenen hyvänsäkö kannattanut?" huudahti Spindler. "Herra paratkoon
--- kerroinhan teille, että Markenmoren piti maksaa minulle siitä
-kolmetuhatta puntaa!"
-
-"Vain papereistako?"
-
-"Keksintö oli paperilla -- paperilla -- tavallisella kirjoitusarkilla!
-Sen mukana on tietysti eräitä muitakin papereita -- muistiinpanoja.
-Mutta jos se paperi joutuu jonkun käsiin, -- voi, silloin minun
-keksintöni on tietysti mennyttä! Oletteko varma siitä, ettei se
-ollut Markenmore-vainajan taskuissa -- tavallinen lehti -- melkein
-lääkemääräyksen näköinen?"
-
-Nyt he käsittivät, miksi Eustace Spindler oli saapunut. Hänen
-tarkoituksenaan ei ollut antaa tietoja, vaan saada uutisia. Mutta
-heillä ei ollut hänelle mitään annettavana. "Markenmorella ei ollut
-sellaisia papereita", sanoi Blick. "Mutta -- ne saattavat olla hänen
-toimistossaan Lontoossa tai hänen yksityisasunnossaan. Me teemme kaiken
-voitavamme teidän hyväksenne, herra Spindler, ja niin nopeasti kuin
-mahdollista."
-
-Mutta kun Spindler oli mennyt, kovasti kiihtyneenä ja tyytymättömänä,
-kääntyi Blick poliisikomisarioon päin ja pudisti päätään.
-
-"Siitä, mitä Lansbury kertoi meille, tiedämme, että Guy Markemorella
-oli mukanaan ne paperit, joista tämä nuori mies puhui, sinä iltana
-Valtikassa!" huomautti hän. "Hänellä oli ne aivan varmasti, koska
-keskustelu koski juuri niitä, keksintöä ja sen hintaa. Hänellä oli
-luultavasti luonnospaperi ja tuon professorin, mikä hänen nimensä nyt
-olikaan, antama lausunto. Siinä tapauksessa hän otti ne kai mukaansa
-Valtikasta lähtiessään -- sullottuna seteleiden joukkoon, joiden
-arvo oli kolmetuhatta puntaa. Ja ken hyvänsä hänet lienee murhannut,
-joutuivat ne murhaajan käsiin -- samoin kuin myös setelit!"
-
-"On olemassa toinenkin mahdollisuus", huomautti poliisikomisario.
-"Setelit olivat epäilemättä hänen taskussaan. Mutta hän on saattanut
-jättää luonnospaperin ja professorin lausunnon jommallekummalle
-liikekumppaneistaan."
-
-"Ei ainakaan Lansburylle", selitti Blick. "Hän olisi kertonut siitä
-meille."
-
-"Seurassahan oli kolmaskin mies", sanoi poliisikomisario merkitsevästi.
-"Von Eckhardstein."
-
-Blick harppoi pari kolme askelta huoneessa, miettien.
-
-"Kunpa saisimme hänet kynsiimme!" huudahti hän äkkiä. "Se mies on
-kadonnut, emmekä me ole tehneet mitään hänen löytämisekseen. Mistä
-tiedämme loppujen lopuksi, vaikka hän olikin varakas mies, kuten
-väitetään, ettei hän ampunut Guy Markenmorea omien tarkoitusperiensä
-saavuttamiseksi ja anastanut rahoja ja luonnosta?"
-
-"Mahdollista!" myönsi poliisikomisario. "Mutta mitä tulee hänen
-etsiskelyynsä, niin siinä suhteessa olemme täällä tehneet kaiken
-voitavamme ja saaneet varmoja tietoja siitä, ettei häntä ole nähty
-ainoassakaan hänen tavallisista asuinpaikoistaan Lontoossa eikä
-Cityssä. Mutta -- hän on kaikonnut! Vieläpä äkkiarvaamatta! Mutta --
-miksi?"
-
-Blick alkoi jälleen kävellä huoneessa edestakaisin vaivaten aivojaan
-entistä ankarammin.
-
-"Mahtaisikohan rouva Tretheroe tietää enemmän kuin mitä hän on
-kertonut!" sanoi hän äkkiä. "Minä olen vakuutettu -- jonkinlaista
-ounastusta -- että hän tietää."
-
-"Minä olen koko ajan aavistellut jotakin sellaista", vastasi
-poliisikomisario. "Minä puolestani en voi luottaa häneen hitustakaan!"
-
-"No hyvä", sanoi Blick ajateltuaan vielä kotvan aikaa, "on eräs asia,
-jonka voimme tehdä".
-
-"Mikä?"
-
-"Meidän on lähdettävä hänen luokseen, molempain, tänään iltapäivällä",
-vastasi Blick. "Pantava hänet ahtaalle! Peijattava häntä! Uskoteltava
-hänelle tietävämme jotakin. Tulkaa mukaan ja antakaa minun puhua. Minä
-puristan hänestä jotakin esille."
-
-"Mainiota -- puolisen jälkeen", yhtyi poliisikomisario. "Ehkä onnistuu."
-
-Rouva Tretheroe, joka oli yksin huoneessaan myöhään samana iltapäivänä,
-ei hämmästynyt eikä harmistunut, kun Daffy Halliwell ilmoitti
-poliisipäällikön ja Blickin tulosta. Poliisipäällikkö, entinen
-korkea-arvoinen upseeri, oli todennäköisesti hyvin miellyttävä vieras,
-ja Blick oli hauskannäköinen, mielenkiintoa herättävä nuori mies. Hän
-tervehti molempia kuin iloissaan.
-
-"Toivoakseni te tuotte minulle joitakin uutisia parooni von
-Eckhardsteinista", sanoi hän viitatessaan heitä istumaan tuolille
-lähelle itseään. "On todellakin hyvin ahdistavaa, kun vielä en
-ole kuullut hänestä mitään, vaikka varmastikin olen tehnyt kaiken
-voitavani löytääkseni hänet täältä lähistöltä -- olen järjestänyt
-tiedustelujoukkoja ja vaikka mitä. Oletteko te saaneet mitään selville
-poliisienne avulla?"
-
-"Aika paljon, rouva Tretheroe!" vastasi Blick.
-
-Rouva Tretheroe hätkähti ja katsoi terävästi etsivään. Hänen
-puhetapansa oli nyt aivan toisenlainen kuin edellisellä vieraskäynnillä
--- hänen äänensä oli nyt virallinen, luja, melkeinpä uhkaava; hän puhui
-kuin mies, joka keskustelee voittamansa henkilön kanssa. Ja luotuaan
-häneen terävän katseen kalpeni rouva Tretheroe hieman; hän oivalsi,
-että kahden miehen silmät olivat tähdätyt häneen, ei ihailevasti, vaan
-ikäänkuin ankarassa tutkinnossa.
-
-"Mitä -- mitä te tarkoitatte?" änkytti hän. "Mistä on kysymys -- mitä
-on tapahtunut?"
-
-"On tapahtunut seuraavaa, rouva Tretheroe", vastasi Blick. "Nyt
-tiedämme koko joukon enemmän kuin te luulette meidän tietävän von
-Eckhardsteinin äskeisistä edesottamisista. Von Eckhardstein oli
-kolmas niistä miehistä, jotka kohtasivat toisensa Valtikassa viime
-maanantaiyönä -- oh, teidän vastaväitöksenne ovat vallan hyödyttömiä,
-rouva Tretheroe! -- hän se oli! Juuri hän saapui sinne kello kahdelta
-aamulla ja -- painakaa mieleenne! -- hän oli viimeinen henkilö, jonka
-seurassa Guy Markenmore nähtiin elävänä!"
-
-Rouva Tretheroe kirkaisi heikosti -- nähtävästi teeskentelemättömän
-hämmästyneenä.
-
-"Ei -- ei!" huudahti hän. "Minä en voi uskoa --"
-
-"Eipä väliä, mitä te uskotte", sanoi Blick töykeän välinpitämättömästi.
-"Me tiedämme sen! Rouva Tretheroe, koko tuo teidän teeskennelty
-hätäilynne, että von Eckhardsteinin katoaminen olisi muka johtunut
-jostakin onnettomuustapauksesta, on pelkkää veruketta! Sanon teille,
-että tiedämme yhtä ja toista. Te ette ole ollut vilpitön meitä
-kohtaan tähän asti, ja siten te syöksette itsenne pahaan vaaraan.
-Puhukaa suunne puhtaaksi, rouva Tretheroe! Te tiedätte varsin hyvin,
-että von Eckhardstein lähti talostanne myöhään silloin illalla --
-tarkoituksellisesti. Missä hän on nyt?"
-
-Blick odotti salaten maltittomuutensa ja epäillen vieläkin, tarttuisiko
-kala onkeen. Mutta rouva Tretheroe, luotuaan melkein kauhua ilmaisevan
-katseen poliisipäällikön ankariin kasvoihin, alkoi puhua heikolla ja
-voipuneella äänellä.
-
-"Luullakseni -- Pariisissa!"
-
-"Miten hän poistui täältä?" kysyi Blick.
-
-"Hän odotti, kunnes kaikki oli rauhoittunut, käveli sitten Carfantiin
-ja vuokrasi auton, joka kiidätti hänet rannikkotietä Newhaveniin, missä
-hänen piti nousta varhain aamulla Dieppeen lähtevään laivaan."
-
-"Miksi hän poistui sillä tavoin?"
-
-"Hän selitti", vastasi rouva Tretheroe hyvin hiljaisella äänellä,
-"ettei hän tahtonut tulla sekoitetuksi alhaisen murhan likaisiin
-yksityiskohtiin ja että hän siirtyisi mannermaalle, kunnes te saisitte
-käsiinne oikean miehen ja juttu selviäisi."
-
-Blick nousi ja viittasi ääneti kumppaniaan seuraamaan itseään. Rouva
-Tretheroekin nousi, valjuna ja vapisten.
-
-"Ettehän -- ettehän ajatelle, että hän tappoi Guyn?" kuiskasi rouva
-Tretheroe. "Ettehän tahtone väittää, että hän teki sen?"
-
-"Tällä hetkellä -- me emme väitä mitään", vastasi Blick ja poistui.
-Mutta heti kun he olivat päässeet Dower-talon ulkopuolelle, kääntyi hän
-poliisikomisarion puoleen.
-
-"Sehän kävi kuin loitsimalla", huudahti hän. "No -- entäs nyt?"
-
-Sitten hän muisti selcasterilaisen pyssysepän ja ajoi hänen puodilleen
-vinhasti poliisikomisarion pikku rattailla.
-
-Hän kohtasi pyssysepän sisään astuessaan puodin ovella, ja tämä veti
-hänet syrjään.
-
-"Olen ottanut selvän teidän automaattisesta pistoolistanne", kuiskasi
-hän. "Me myimme sen noin kolme kuukautta sitten Harry Markenmorelle,
-Markenmoren kartanosta. Tahdotteko tarkastaa kirjamerkintää?"
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENES LUKU
-
-Kylän juoruja
-
-
-Poliisikomisario oli astunut aivan Blickin kintereillä pyssysepän
-puotiin ja kuuli kuiskaten annetun tiedon. Kun hän ei ollut niin
-tottunut kuin Blick hillitsemään kieltään ja kasvojensa ilmeitä, päästi
-hän heikon hämmästyksen huudahduksen, mutta Blick ei virkkanut mitään,
-vaan nyökkäsi vain suostumukseksi pyssysepän ehdotukseen: nuo kolme
-miestä menivät yhdessä puodin takahuoneeseen, missä teräväkatseinen
-nuori mies hääräili innokkaasti tilikirjojen ääressä.
-
-"Apulaiseni, herra Waters", esitteli pyssyseppä. "Waters -- näytäpä
-näille herroille sitä merkintää, jota katselimme hetki sitten."
-
-Waters otti esille päiväkirjan, selaili sen sivuja, kuljetti sormeaan
-rivien yli ja osoitti vaiteliaana erästä merkintää ja muutamia
-numeroita. Blick tarkasteli niitä.
-
-"Muistatteko myyneenne Webley Fosbery-mallisen automaattisen pistoolin
-Harry Markenmorelle?" kysyi hän kääntyen apulaiseen päin. "Tarkoitan --
-myittekö sen itse?"
-
-"Myin", myönsi Waters. "Muistan tapauksen varsin hyvin. Hän halusi
-revolveria -- minä suosittelin pistoolia."
-
-"Tuntisitteko sen jälleen?" kysyi Blick.
-
-Waters viittasi muutamiin merkinnässä oleviin numeroihin ja kirjaimiin.
-
-"Siinä on numero", sanoi hän.
-
-Blick otti esille aseen, jonka hän oli siepannut airedalelaisen
-terrierin uutteroiden käpälien alta.
-
-"Onko tämä se?" tiedusti hän.
-
-Waters käänteli automaattista pistoolia kädessään ja tarkasteli
-huolellisesti päähän leimattuja numeroita ja kirjaimia.
-
-"Se se on!" vastasi hän. "Niinpä kyllä -- mutta minä olisin sen
-tuntenut muutenkin."
-
-"Ihan varmastiko?" sanoi Blick. "Ettehän vain erehtyne? Oletteko
-varma, että tämä on se pistooli, jonka myitte silloin herra Harry
-Markenmorelle?"
-
-"Ehdottoman varma", vastasi Waters päättävästi. "Menen siitä vaikka
-valalle!"
-
-Blick pisti automaattisen pistoolin jälleen taskuunsa ja kääntyi.
-
-"Toivoakseni se ei ole välttämätöntä, herra Waters", sanoi hän. "Mutta
---" nyt hän katsoi pyssyseppään, joka oli seisonut vieressä yhdessä
-poliisikomisarion kanssa seuraten tapausten menoa ja kuunnellen --
-"älkää vain puhuko tästä mitään -- älkää hiiskuko siitä kenellekään.
-Voinhan sanoa teille näin meidän keskemme, että löysin tämän esineen --
-omistaja on saattanut pudottaa sen huomaamattaan. Siis -- toistaiseksi
--- suu poikki!"
-
-Pyssyseppä ja hänen apulaisensa nyökkäsivät osoittaakseen, että he
-olivat käsittäneet; Blick ja poliisikomisario poistuivat kadulle ja
-kävelivät jonkun matkaa vaiteliaina.
-
-"Uusi pulmallinen juttu!" murahti Blick vihdoin. "Ei kai ole lainkaan
-mahdotonta, että Harry Markenmore ampui veljensä ja sujautti tämän
-esineen notkotien varrelle! Mahdollista, muttei mielestäni ensinkään
-luultavaa. Oli miten oli, mutta minä hankin siitä pian varmuuden."
-
-"Millä tavoin?" kysyi poliisikomisario.
-
-"Lääkärintodistuksen mukaan", vastasi Blick, "Guy Markenmore ammuttiin
-kuoliaaksi Markenmoren notkelmassa noin kello neljä aamulla. Mutta
-juuri samoihin aikoihin sir Anthony kuoli Markenmoren kartanossa, ja
-minä luulen, että hänen nuorempi poikansa oli hänen kuolinvuoteensa
-ääressä. Harry Markenmore ei voinut olla kahdessa paikassa yhtä aikaa.
-Miten tämä automaattinen pistooli sitten joutui siihen mäyränpesään!
-Tähän kysymykseen on saatava vastaus -- tavalla tai toisella! Sillä
-epäilemättä sen heitti sinne joku, joka tahtoi päästä siitä."
-
-Poliisikomisario laski äkkiä kätensä etsivän olkapäälle ja viittasi
-toisella kädellään kadun poikki.
-
-"Tuollapa onkin mies, joka tietää, mitä Harry Markenmore teki silloin
-tai tarkemmin sanoen, missä hän oli isänsä kuolinhetkellä!" huudahti
-hän. "Mennäänpäs hänen puheilleen!"
-
-Blick katsoi osoitettuun suuntaan ja näki Braxfieldin. Vanha
-isännöitsijä, hyvin juhlallisena ja arvokkaana, surupuvussaan,
-ilmestyi juuri näkyviin eräästä rohdoskaupasta, käsissään useita pikku
-paketteja. Hän kohotti säpsähtäen katseensa, kun poliisikomisario
-puhutteli häntä.
-
-"Hyvää iltaa, Braxfield", sanoi poliisikomisario ystävällisesti.
-"Kuinka voitte näinä raskaina aikoina?"
-
-Braxfield pudisti päätään.
-
-"Raskaita ne ovat tosiaankin, sir!" vastasi hän. "Tällä viikolla
-minusta on tuntunut siltä, sir, kuin maailma olisi käännetty
-ylösalaisin -- minun maailmani, ainakin! Koskaan en ole kokenut
-tällaisia aikoja, sir, enkä luullut koskaan kokevanikaan!"
-
-"Teillä on ollut tosiaankin aimo lailla huolia Markenmoren kartanossa,
-Braxfield", sanoi poliisikomisario myötätuntoisesti. "Se olisi ollut
-varmaan suuren surun aikaa kenelle hyvänsä, joka aikaisemmin on
-viettänyt tyyntä elämää, kuten kai teidän laitanne on ollut."
-
-Braxfield pudisti jälleen päätänsä ja näytti yhtä synkältä kuin
-pukunsakin.
-
-"Eivät huolet, sir, ei edes surukaan, vaikka ne molemmat ovat kovasti
-koetelleet, ole niin kauheita kuin yhtämittaiset yllätykset!" vastasi
-hän. "Toinen toisensa jälkeen niitä on sattunut, niin että pääparkaani
-on ruvennut vallan hirveästi kolottamaan. Herra Guyn tulo -- hänen
-isänsä kuolema -- tuo hirvittävä murha -- tieto siitä, että minun
-tytärpuoleni oli kaikessa salaisuudessa mennyt naimisiin sir Harryn
-kanssa, jona me silloin häntä pidimme -- se pikku poika, joka tuotiin
-kartanoon ja selitettiin todelliseksi perilliseksi -- ja kaikki muu;
-hyvä Jumala, sir, eihän tässä tiedä, mitä vielä tapahtuu!"
-
-"No, saattepa nähdä, että kaikki palautuu pian ennalleen, Braxfield",
-huomautti poliisikomisario. "Pikku poika on todellakin suuri yllätys.
-Miten herra Harry suhtautuu kohtalonsa äkilliseen käänteeseen?"
-
-"Herra Harry, sir, ja neiti Valencia", vastasi Braxfield, "ovat
-suhtautuneet asiaan niin hyvin kuin vain voi toivoa. Pikku herra -- sir
-Guy, tietysti -- on otettu vastaan mitä lämpimimmin; hänen setänsä ja
-tätinsä ovat kiintyneet jo häneen ikäänkuin he olisivat tunteneet hänet
-kehdosta saakka. Verisiteet, sir, ovat voimakkaat sellaisessa suvussa
-kuin Markenmoren!"
-
-"Harry piti kai paljon isästään, sir Anthonystä?" kysyi
-poliisipäällikkö luoden miltei huomaamattoman syrjäsilmäyksen Blickiin.
-"Hyvin aulis vaalimaan häntä, kai?"
-
-"Herra Harry, sir", vastasi Braxfield, "oli kovin hyvä poika isäänsä
-kohtaan, varsinkin kun sir Anthonyn viimeiset hetket alkoivat lähestyä.
-Aina hän oli hänen vierellään -- ei lähtenyt isänsä luota muulloin kuin
-neiti Valencian astuessa hänen paikalleen."
-
-"Oliko hän isänsä luona kuolinhetkellä?" tiedusti poliisikomisario
-päästen vihdoin siihen kysymykseen, johon Blick halusi saada vastauksen.
-
-"Oli, sir! Herra Harry", sanoi Braxfield, "oli isäntävainajani luona
-koko sen yön aina siihen saakka, kun sir Anthony kuoli -- mikä tapahtui
-hänen nukkuessaan. Niin, sir, herra Harryn ei tarvitse soimata itseään
-käyttäytymisestään isäänsä kohtaan, ja minä toivoisin, sir, että hän
-olisi perinyt arvonimen ja tilukset. Mutta laki on kai laki, sir, tehän
-tiedätte sen paremmin kuin minä -- ja koko Markenmore ja vanha arvonimi
-kuuluvat pikku pojalle! Merkillisiä kohtalon oikkuja, sir, tosiaankin,
-mutta suokaa anteeksi, hyvät herrat -- tallirenkimme näkyy odottavan
-kieseissämme, ja minun on käytävä vielä pikku ostoksilla."
-
-Vanha isännöitsijä huristi pois tehtyään kohteliaan kumarruksen, ja
-poliisikomisario kääntyi Blickiin päin.
-
-"Tämä poistaa kaikki mahdolliset epäilyt Harry Markenmoren
-syyllisyydestä", mutisi hän. "Hän vietti sen yön isänsä vuoteen
-ääressä. Niinpä hän ei siis voinut olla Markenmoren notkelmassa."
-
-"En ole ajatellutkaan, että hän olisi ollut", sanoi Blick. "Mutta
-luulenpa, että hänen automaattinen pistoolinsa oli siellä. Ja nyt minä
-palaan Valtikkaan syömään kipeästi kaipaamaani illallista ja miettimään
-hieman."
-
-"Huomenna on sunnuntai", huomautti poliisikomisario.
-
-"Tiedän sen", vastasi Blick. "Ja kun voin täydellä syyllä olla sitä
-mieltä, että sunnuntai on maalaispaikkakunnilla oikea jaarittelupäivä,
-aion ottaa selkoa, mitä markenmorelaiset pakisevat. Arvelen, että he
-haastelevat aimo lailla omassa piirissään."
-
-"Entä miten pääsette kuuntelemaan heidän puheitaan -- vieras kun
-olette?" kysyi poliisikomisario naurahtaen.
-
-"Helposti", vastasi Blick. "Kaikki kyläjuorut saavat alkunsa
-kapakasta tai päättyvät sinne. Valtikassa saan kai kuulla uutta aivan
-loppumattomiin."
-
-"Tietojen hankintakeino sekin, epäilemättä", myönsi poliisikomisario.
-"No hyvä, olipa sunnuntai tai ei, mutta ilmoittakaa minulle kiireesti,
-Blick, jos kuulette jotakin tärkeätä."
-
-Blick lupasi ja poistui Markenmoreen; sinä iltana, määrätyssä
-tarkoituksessa, hän karkoitti mielestään tehtävänsä ja vietti
-iltahetkensä rauhallisesti lukemalla kuvauksia paikkakunnan historiasta
-ja tarkastelemalla opaskirjoja, jotka hän oli hankkinut itselleen
-Selcasterista heti majoituttuaan Valtikkaan. Näissä kirjoissa oli
-aika lailla mielenkiintoisia selostuksia, ja ennen maatamenoaan hän
-oli saanut tietää paljon Markenmoren naapuristosta ja Markenmoren
-perheestä, jonka sukuluettelo, pitkä ja sekava, oli esitetty
-kokonaisuudessaan eräissä näistä nidoksista. Seuraavana aamuna
-hän virui myöhään vuoteellaan laiskotellen sekä henkisesti että
-ruumiillisesti, ja vasta päivällisen jälkeen hän rupesi ajattelemaan
-ammattiinsa kuuluvaa tehtävää. Se johtui hänen mieleensä vasta
-kun hän astuskeli verkalleen hiljaisella kadulla keskellä tyyntä
-sunnuntai-iltapäivää ja kohtasi Benny Crippsin, haudankaivajan,
-joka istui kirkkomaan sivuportin edustalla kivipenkillä, piippuaan
-poltellen. Bennyn katseessa oli kehoittava ilme, ja Blick istahti hänen
-viereensä.
-
-"Lepäilette hieman sunnuntaitöittenne jälkeen, vai mitä?" sanoi hän.
-"Leppoisa paikka sauhujen vetelemiseen, tämä."
-
-"Se kuuluu tapoihini", vastasi Benny. "Aina minä polttelen tässä
-parisen piipullista sunnuntai-iltapäivisin, vuodet läpeensä -- satoi
-tai paistoi. Koskaan en lyö sitä laimin. Jos on kaunis ilma, istuskelen
-tällä vanhalla kivipenkillä; jos taas sattuu satelemaan, tuon
-sivuportin alla. Ja poltellessani minä mietin."
-
-"Mitä?" kysyi Blick.
-
-"Eri asioita eri aikoina", vastasi haudankaivaja. "Jos tahdotte tietää
-mitä tuumiskelin juuri nyt, niin voinhan teille sanoa, että tullessanne
-tänne päin ajattelin parhaillaan teitä!"
-
-"Minuako, todellako?" sanoi Blick. "Ja mitä minusta ajattelitte?"
-
-"Ajattelin, että jos koetatte selvittää tuon murhan, niin onpa teidän
-käytävä pitkän vaon päähän", vastasi Benny. "Ja kovaan maahan saatte
-auranne tunkea kautta matkan! Ette kai ole päässyt pitkällekään sitten
-viime näkemän?"
-
-"En!" myönsi Blick.
-
-Haudankaivaja otti pitkän savipiipun suustaan ja hankasi miettivästi
-nenäänsä piipun varrella.
-
-"Nähkääs!" huomautti hän hetken päästä. "Koko tässä pitäjässä ei ole
-toista miestä, jota pidettäisiin minua viisaampana, ja minä sanon, että
-koko tämän salaisuuden takana on nainen -- ihan varmasti!"
-
-"Nainen?" huudahti Blick.
-
-"Niin, varmaankin naisia", jatkoi Benny. "Nainen tai naisia,
-samantekevää! Naiset ovat myrkkyä! Mikään ei ole mennyt vinoon tässä
-vanhassa maailmassa aina siitä lähtien, kun se luotiin tyhjästä,
-kuten Mooseksen ensimmäisessä kirjassa kerrotaan, jollei joku nainen
-myös ollut mukana pelissä! Sanon sen teille, sir, naiset ovat kaiken
-pahan alku ja juuri -- miehet ovat rauhallisia olioita, naiset taas
-levottomia luontokappaleita."
-
-"Mitäs rouva Cripps sanoisi, jos kuulisi teidän puheenne?" kysyi Blick.
-
-"Rouva Crippsiä ei ole olemassakaan!" vastasi Benny. "Eipä silti, ettei
-olisi ollut! Kolme heitä on ollut joskus maailmassa -- heidät kaikki
-olen haudannut, ja viimeisen viitisen vuotta sitten. Se riittää, sanoin
-minä, kun kätkin hänet maan poveen, -- kolmas kerta, tuumin minä, toden
-sanoo! He olivat hirveitä vanhoja sammakoita, kaikki kolme, ja minä
-tulen paljon paremmin toimeen leskimiehenä. Jollette ole nainut mies,
-niin älkää ikipäivinä ottako ketään, hyvä ystävä -- ei maksa vaivaa!"
-
-"Painan mieleeni neuvonne", sanoi Blick. "Tehän tunnette asian varsin
-hyvin kokemuksestanne. Mutta sanokaapa -- minkä naisen luulette olevan
-tämän jutun takana?"
-
-"Saattaa olla yksi tai myös toinen", vastasi Benny. "Minä en pidä
-ollenkaan siitä Dower-talon Isabellasta -- hänellä on liian paljon
-salaperäisiä ja kummallisia hommia ollakseen minulle mieleen. Olen
-tuntenut hänet jo vaaksankorkuisesta saakka, mutta aina olen kuullut
-hänen aikaansaavan pelkkiä rettelöitä. Luulenpa hänen olevan jollakin
-tavoin osallisena tässä jutussa, mutta hän pysyy vaiti kuin kala. Ja
-sitten tuo rouva Braxfield -- minulla ei ole hänestä lainkaan hyviä
-ajatuksia?"
-
-"No, mitä hänestä?" kysyi Blick. "Eikö hän ole hyvin kunnioitettava
-nainen?"
-
-Benny aivasti.
-
-"Riippuu siitä, mitä sanotte hyvin kunnioitettavaksi", vastasi hän.
-"Minusta ei sellainen nainen ole hyvä eikä kunnioitettava, joka piti
-kapakkaa saadakseen tyttönsä salavihkaa naitetuksi vanhaan perheeseen
-kuuluvalle nuorelle herralle! Kurjaksi menettelyksi minä sitä sanon!
-Mutta hän ajatteli, että nyt oli hyvä tilaisuus tehdä tyttärestä lady
-Markenmore -- siinä käsityksessä hän oli. Eikäpä ihme, vaikkapa hän
-olisikin kaiken tämän takana, tavalla tai toisella. Naiset, sanon sen
-teille, ovat aina kaiken pahan alkuunpanijoita. Jos olisitte yhtä hyvin
-perehtynyt Bibliaan kuin minä -- mitä ei kuitenkaan sovi odottaa,
-sillä minähän olen kirkon tukipylväitä -- niin te tietäisitte, että
-kaikki se, mitä minä teille kerron, on totta kuin Jumalan sana -- ihan
-niin! Ettekö ole koskaan kuullut kerrottavan, mitä Eeva teki vanhalle
-Aatami-paralle?"
-
-"Olen kuullut siitä tapauksesta", myönsi Blick; "Hieman häijyä, vai
-mitä?"
-
-"Niinpä luulen, poikaseni! Ja niin on ollut kautta aikojen -- nainen on
-aina kaiken pahan alku ja juuri", vakuutti Benny. "Voisin kertoa teille
-naisista useampiakin tarinoita, jollaisia ette löytäisi kymmenestäkään
-kirjasta, ja sen tekisinkin, kunhan vain pastorimme tulisi
-kuulustelemaan noita pahankurisia tenavia, joiden näette kerääntyvän
-minun kirkkooni, ja minun on mentävä pitämään heitä kurissa. Mutta
-sanon teille suoraan, hyvä ystävä, kun näytätte siivolta ja rehdiltä
-mieheltä, vaikka olettekin epäilemättä lontoolainen, että jos mielitte
-päästä tämän jutun perille, niin kääntäkää silmänne naisiin! Naiset
-ovat aina alunperin syypäitä tappeluihin, murhiin ja äkkikuolemiin --
-älkääkä unohtako sitä!"
-
-Tässä keskustelussa Blick ei saanut uusia tietoja, mutta se antoi
-hänelle aimo lailla ajattelun aihetta. Hänkin epäili kovasti rouva
-Tretheroeta. Blick oli pakottanut hänet tunnustamaan, että von
-Eckhardstein oli poistunut hänen tietensä, ja oli ilmeistä, että
-hän oli lähettänyt etsiskelyjoukkueita paroonin järjestetyn lähdön
-jälkeisenä päivänä tarkoituksella pettää poliisiviranomaisia. Mutta
-Blick ei tahtonut oikein uskoa, että hän olisi tiennyt mitään
-murhasta; ikäänkuin sisäinen ääni sanoi hänelle, että rouva Tretheroen
-ensimmäinen raju syytös Harboroughia vastaan oli todellinen; todellista
-oli Blickin mielestä myös hänen selvä levottomuutensa, kun hän kysyi
-vasta eilen iltapäivällä, arveliko Blick, että von Eckhardstein oli
-tappanut Guy Markenmoren. Jos hän siis tiesi jotakin, mutta salasi
-sen, niin mitä hän tiesi -- ja mihin hän pyrki salaamisellaan? Rouva
-Tretheroesta hän siirtyi ajattelemaan tämän kamarineitoa; tiesikö Daffy
-Halliwell jotakin? Hän tuntui, ajatteli Blick, sellaiselta naiselta,
-jolla oli tapana tai tottumuksena tietää yhtä ja toista.
-
-"Ja totta vieköön", mutisi Blick itsekseen, "hän osaa pitää peijakkaan
-visusti suunsa kiinni, milloin hän vain tuntee salaisuuksia!"
-
-Sinä iltana, väsyneenä paikkakunnan historian ja topografisten
-selostusten lukemiseen, hän vetäytyi Valtikan tarjoiluhuoneeseen
-ja istuutui yksinäiseen nurkkaan. Huoneessa oli muutamia miehiä,
-pienviljelijöitä ja kylän käsityöläisiä; jos he lainkaan tiesivät, kuka
-Blick oli, niin he eivät piitanneet paljoakaan hänen läsnäolostaan; he
-pakisivat vapaasti ja kainostelematta. Tällä kertaa Grimsdale ei ollut
-tarjoilupöytänsä takana; pienen kahvituvan tarjoilijatar täytti hänen
-asemestaan isännän tehtäviä; tarjoilijattarella ei ollut paljoakaan
-puuhailemista, ja kun Blick, joka oli luonteeltaan sydämellinen, näki,
-että hän silmäili surullisesti ja hieman kaihoisasti, niin hän kumartui
-tarjoilupöydän yli ja puhutteli häntä. Mutta samalla hän seurasi
-tarkasti toisella korvallaan kaikkea, mitä hänen takanaan olevat miehet
-rupattivat. Hän oli tullut siihen kokemukseen, että satunnaisesta
-huomautuksesta tai yksinäisestä viittauksesta voidaan siepata aika
-paljon.
-
-Miehet keskustelivat tietysti edellisen maanantaiyön ja tiistaiaamun
-tapahtumista, he olivat keskustelleet niistä jo kuuden päivän ajan, ja
-he keskustelisivat niistä vielä monia päiviä -- kauemmin, Blick oli
-siitä varma, kuin sananparreksi tulleet yhdeksän päivää.
-
-"Minusta on hiivatin kummallista", huomautti eräs miehistä, "että
-kristittyjen ihmisten maassa nuori mies voi saada kuulan kalloonsa
-ja menettää siten henkensä, ilman että kukaan tietäisi, kuka sen on
-tehnyt! Ja kuten monesti olen sanonut aina siitä lähtien, kun hänelle
-kävi siten, sanon vieläkin kerran ja vastedeskin tulen sanomaan -- mitä
-hyötyä meillä on poliiseista? Jos minä olisin ollut poliisin sijassa,
-olisin löytänyt tihutyöntekijän ja hirttänyt hänet kirkontapulimme
-korkeuteen jo aikoja sitten!"
-
-"Mikset sitten ole ottanut häntä kiinni, Bob Gravus?" kysyi muuan
-pisteliäs kuuntelija. "Eihän mikään olisi estänyt sinua siitä!"
-
-"Se ei ole minun tehtäväni, se!" vastasi Bob Gravus. "Minä en ole
-poliisimies. Mutta", lisäsi hän katsahtaen Blickiin viekkaasti silmää
-iskien, "jollen erehdy, niin tuo nuori herrasmies lienee niitä hirveän
-taitavia Lontoon-miehiä, joita sanotaan etsiviksi, ja hän tietänee
-aivan varmaan paljon enemmän tästä jutusta kuin me!"
-
-Tuntien seurueen tähystelevän häntä, Blick käännähti viimeiseen
-puhujaan päin.
-
-"Olkaa huoleti, hyvä ystävä!" sanoi hän. "Luulenpa, etten tiedä yhtään
-enempää kuin tekään. Haluaisin kovin mielelläni saada tietää paljon
-enemmän."
-
-"Mutta tehän olette se, joksi teitä sanoin, ettekö olekin?" huomautti
-Bob Gravus. "Ainakin teidän kerrottiin olevan."
-
-"No, voittehan pitää minua sinä henkilönä", myönsi Blick. "Mutta minä
-en voi nähdä tiiliseinän läpi yhtään paremmin kuin tekään!"
-
-"Se on oikeata puhetta, se!" virkkoi eräs miehistä juhlallisesti.
-"Totta tosiaankin, kuolevaisen ihmisen kyvyt ovat kovin rajoitetut,
-kuten sanoitte. On asioita, joita ihmislapsi voi suorittaa, ja toisia
-taas, joita hän ei voi. Eikä tietääkseni ole koskaan ollut miestä, joka
-olisi saattanut nähdä tiiliseinän läpi. Oikea huomautus!"
-
-"Niin", sanoi toinen, "siinäpä vasta salaisuus, kuka sen on tehnyt, ja
-yhtä vaikeata lienee sen selvittäminen kuin Selcasterin tuomiokirkon
-kohottaminen nostovivulla. Eikähän sitä voi lähteä tallustelemaan
-pitkin lähiseutuja ja tiedustamaan jokaiselta vastaantulijalta: 'Tekö
-teitte sen kauhean ja katalan tihutyön?' -- eipä vainkaan! Mutta
-miksei? Siksi, että kaikki kieltäisivät tehneensä sitä!"
-
-Kuului yleistä hyväksymisen mutinaa tähän viisaaseen selitykseen.
-Mutta muuan tummakasvoinen mies, joka oli istunut, eräässä nurkassa ja
-kuunnellut aina tähän asti vaiteliaana, kohotti äkkiä oluttuoppinsa,
-ryyppäsi kulauksen ja laski haarikan voimakkaasti kolauttaen jälleen
-pöydälle.
-
-"Sanon teille kaikille, mitä minä ajattelen, ja mielipiteeni on varma!"
-huudahti hän. "Tästä master Guy Markenmoren ampumisesta, josta te
-kaikki jaarittelette kovin paljon, mutta ette tule hullua hurskaammaksi
--- minä ajattelen, että rouva Braxfield, tuolta Woodlandin huvilasta,
-ampui hänet! Tämän minä tahdoin sanoa. Rouva Braxfield, joka piti tätä
-majataloa ennen -- hän sen on tehnyt!"
-
-Blick kääntyi tarjoilupöydän luota; toisetkin kääntyivät katsomaan
-puhujaa; huoneessa syntyi kuolemanhiljaisuus, jonka rikkoi vihdoin
-juhlallinen ääni.
-
-"Sinun pitäisi ajatella, mitä sinä nyt puhut, Bill Carver!" virkkoi se.
-"On olemassa laki niitä varten, jotka levittelevät herjaavia huhuja
-ihmisistä -- sinä voit joutua käräjiin! Master Guyhan ammuttiin muuten
-revolverilla. Rouva Braxfieldilla ei ole revolveria eikä hän ole niin
-ollen voinut ketään ampuakaan!"
-
-"Eikö ole?" huudahti Bill Carver ivallisesti ja halveksivasti. "Mutta
-minäpä sanon teille, että hänellä on! Monen monituista kertaa olen
-nähnyt hänen ammuskelevan sillä, kun varhain aamulla olen käyskennellyt
-harjanteiden tienoilla. Olen nähnyt hänen monesti ampuvan kettuja,
-jotka ovat tulleet väijyskelemään hänen siipikarjaansa. Ja kun te
-kysytte, kuka ampui Guy Markenmoren, niin minä vastaan, että rouva
-Braxfield ampui hänet! Sen minä sanon -- enkä välitä, kuulipa sen kuka
-hyvänsä! Eikö minulla ole oikeus sanoa, mitä minä ajattelen -- tämähän
-on vapaa maa!"
-
-
-
-
-YHDESKOLMATTA LUKU
-
-Vangitseminen
-
-
-Pitkään aikaan tämän rohkean selityksen jälkeen ei kuulunut
-hiiskahdustakaan, mutta vihdoin keskeytti hiljaisuuden jalkojen
-laahaava sohina ja sarja kuivia, arastelevia rykäyksiä. Sitten kajahti
-ääni etäisestä nurkasta keskeltä sankkaa tupakansavua.
-
-"Voidaanhan kylläkin sanoa, että tämä on vapaa maa", huomautti
-ääni, "mutta sen minä sanon, ettei se ole niin vapaa, että joku
-mies voisi syyttää naista murhasta! On olemassa sellaista, mitä
-nimitetään panetteluksi ja herjaukseksi, ja siitä saadaan vastata
-käräjillä -- sellaisesta ei pääse rangaistuksetta. Taidatpa joutua
-pahaan pinteeseen, Bill Carver, jos aiot kierrellä paikasta toiseen
-kertomassa, että rouva Braxfield murhasi nuoren master Guy-paran --
-taidatpa tosiaankin!"
-
-"Minähän en väitä, että hän murhasi hänet!" vastasi Bill Carver. "Minä
-sanon vain omasta puolestani olevani sitä mieltä, että hän ampui
-kuoliaaksi hänet -- vallan toinen asia! Saattoihan se tapahtua jotenkin
-tapaturmaisesti!"
-
-"No, jos se sattui jotenkin tapaturmaisesti, niin sehän on ihan eri
-asia!" virkkoi nuhteleva ääni. "Paljon vakavia ja verisiä murhia on
-sattunut tapaturmaisesti, myönnän sen! Mutta tuntuu omituiselta, että
-tämä onnettomuus olisi tapahtunut sillä tavoin. Rouva Braxfield ei ole
-puhunut mistään sellaisesta, ei ainakaan tähän mennessä."
-
-"Eikä ole todennäköistä, että hän puhuukaan", selitti Bill Carver.
-"Onhan hän toki siksi viisas! En tunne ainoatakaan tapausta, että
-joku mies tai nainen olisi ruvennut syyttämään itseään hirvittävistä
-teoista. Olisipa siinäkin järkeä, jos joku astuisi esiin ja selittäisi
-tehneensä rikoksen! Eihän kukaan järki-ihminen kai tahallaan pistä
-päätänsä loukkuun."
-
-"Silkkaa totta!" myönsi toinen viisaudenpuhuja.
-
-"Ee-i -- minä en usko, että kukaan järjellinen, lakianoudattava
-kansalainen ryhtyisi syyttämään itseään rikoksesta -- se on uskonnon
-ja luonnonjärjestyksen vastaista, jotka ovat suuria lahjoja. Ee-i
--- minä luulen, että jos rouva Braxfield on tehnyt sen jotenkin
-tapaturmaisesti, sillä pistoolilla, josta Bill Carver puhui, niin hän
-ajattelee itsekseen: 'No', tuumii hän, 'minulle sattui tässä ikävä
-onnettomuus, mutta minun ei tarvitse lainkaan puhua siitä', sanoo hän,
-ja sitten hän ei tietysti hiisku koko asiasta mitään. Tämä menettely
-on -- jokseenkin järkevää. Ja me kaikkihan tiedämme, että tapaturmia
-sattuu säyseimmillekin meistä!"
-
-"Tapaturma sattuu nyt minulle, jollen korjaa luitani kotiin!" huomautti
-Bill Carver naurahtaen, noustessaan nurkastansa ja lähtiessään ovelle.
-"Minun vanha eukkoni valmistaa illallisen kello yhdeksäksi aina
-sunnuntai-iltaisin, ja jollen minä ole kotona juuri sillä minuutilla,
-niin nostaa hän kovan melun. Hyvää yötä teille kaikille."
-
-Hän astui ulos toisten toivottaessa hänelle kuorossa hyvää yötä,
-mutta pysähtyi eteishalliin, kun häntä nykäistiin käsivarresta, ja
-käännähtäessään huomasi Blickin seisovan ihan lähellä.
-
-"Sananen kanssanne", sanoi Blick. "Tulkaahan tänne." Hän vei Carverin
-arkihuoneeseensa ja sulki oven. "Tiedättehän, kuka minä olen, Carver?"
-jatkoi hän matalalla äänellä. "Etsivä! No hyvä -- nähkääs, minä kuulin,
-mitä te puhuitte tuolla. Onko totta, että te olette nähnyt rouva
-Braxfieldin ammuskelevan pistoolilla -- varhain aamulla?"
-
-"Ihka totta, master", vastasi Carver. "Olen nähnyt hänen tekevän niin
-useamminkin kuin kerran. Olen ollut metsätöissä ylängöllä koko talven
-ja kevään ja mennyt työmaalleni tavallista varemmin, senjälkeen kun
-aamut ovat alkaneet käydä valoisiksi. Olen nähnyt rouva Braxfieldin
-ulkona talonsa lähettyvillä pamauttelemassa kettuja -- niitä
-kiusalaisia on siellä enemmän kuin tarpeeksi, ja kuullut hänen sanovan,
-että aina ne ovat hänen kanojensa kimpussa. Totta vieköön, minä olen
-nähnyt hänen hääräilevän pistoolillaan."
-
-"Näittekö hänet viime tiistaiaamuna? -- sinä aamuna, jolloin herra Guy
-ammuttiin?"
-
-"En nähnyt, koska en ollut lainkaan niillä main, sinä päivänä -- minä
-olin Greycloisterin toisella puolen, kolmisen kilometrin päässä." Hän
-keskeytti puheensa, katsellen etsivää ovelasti. "En halua aikaansaada
-mitään hämminkiä", jatkoi hän äkisti, "mutta minä olisin voinut sanoa
-paljon enemmänkin äsken tuolla sisällä kuin mitä sanoin!"
-
-"Mitä?" kysyi Blick. "Jos tiedätte jotakin, niin kertokaa!"
-
-"En tiedä mitään erikoista", sanoi Carver. "Mutta sanoin äsken tuolla
--- tapaturmaisesti! Mutta kylässä on sellaisiakin, jotka sanovat --
-tahallaan!"
-
-"Tarkoitatteko, että Markenmoressa on henkilöitä, jotka väittävät rouva
-Braxfieldin ampuneen herra Guyn tahallaan?" kysyi Blick. "Niinkö?"
-
-"Aivan niin!" vastasi Carver. "Sellaista huhuilevat jotkut niillä
-seuduin, missä minä asun -- Mitbournen tien varrella. Mutta vasta sen
-jälkeen on sellaista huhua levitetty, kun saatiin tietää, että rouva
-Braxfieldin tytär -- nuori Poppy -- on naimisissa master Harryn kanssa.
-Kun tämä tuli tiedoksi, alkoivat ihmiset puhua samaa kuin minä kerron
-nyt teille. 'Kas!' supistaan. 'Asia alkaa valjeta! Hän ampui master
-Guyn, jotta tämän veli-parka pääsisi sir Harryksi ja nuori neiti lady
-Markenmoreksi. Niin on laita', sanotaan, 'ei epäilystäkään'. Mutta
-muistattehan, etten minä ole väittänyt sitä. Minä uskon, että hän,
-hyvin luultavasti, ampui hänet tapaturmaisesti."
-
-Blick ei piitannut paljoakaan Carverin omasta mielipiteestä; hän pohti
-mielessään yleistä huhua.
-
-"Puhuvatko monetkin sellaista?" kysyi hän. "Naapurinne, tarkoitan?"
-
-"Kaikki he puhuvat niin!" selitti Carver. "Meidän tiemme varrella,
-ymmärrättehän? -- kaukana kylän toisessa laidassa. Nuo velikullat,
-joiden näitte istuskelevan tuolla tarjoiluhuoneessa, he ovat tämän
-puolen väkeä -- meillä ei tiedetä, mitä he ajattelevat. Mutta siellä
-meidän puolessamme, siellä puhutaan yleisesti -- hän ampui master
-Guyn, jotta master Harry pääsisi sir Harryksi ja nuoresta tytöstä
-tulisi lady! Käsitättekö, master?" Hän keskeytti jälleen puhelunsa --
-ja loi taas etsivään luihun, ovelan katseen. "Hän on kipakka, nopsa
-naisihminen, se rouva Braxfield", jatkoi hän äkkiä. "Minä voisin kertoa
-teille paljon muutakin, jollei minun tarvitsisi pelätä tuottavani
-kenellekään vaikeuksia. Mutta kertoa voisin!"
-
-"Jos jotakin tiedätte, niin teidän pitäisi kertoa siitä", sanoi Blick.
-"Mitä te oikeastaan ajattelette rouva Braxfieldistä?"
-
-"Noh, minäpä sanon teille", virkkoi Carver kotvan kuluttua. "Ehkette
-nähnyt minua, mutta minä olin läsnä siinä tutkintotilaisuudessa, joka
-pidettiin kartanossa. Rouva Braxfield, hän meni todistajain aitioon
-ja esitti todistuksensa. Hän sanoi nähneensä Harboroughin tietyssä
-paikassa, mäenrinteellä, kamarinsa ikkunasta, määrättyyn aikaan tuona
-tiistaiaamuna. Hän ei nähnyt kuitenkaan mitään sellaista! Hän ei
-voinut nähdä sitä paikkaa kamarinsa ikkunasta! -- se on mahdotonta!
-Minä olin rakentamassa hänen taloansa -- Woodlandin huvilaa -- eikä
-hänen kamarinsa ikkunasta voi nähdä sitä paikkaa, missä hän sanoi
-nähneensä herra Johnin. Mutta -- hän on saattanut nähdä sen paikan ja
-myös Harboroughin tai kenet hyvänsä, joka siellä oli, jostakin muualta,
-missä hän luultavasti oli!"
-
-"Missä?" kysyi Blick.
-
-"Metsikössä, aivan vastapäätä Markenmoren notkelmaa", vastasi Carver.
-"Siellä minä olen nähnyt hänet monta kertaa kettuja vaanimassa."
-
-Blick muisti äkkiä suuren karttansa, joka oli vielä levitettynä
-seinälle. Hän vei Carverin sen luo ja osoitti hänelle muutamia
-maamerkkejä.
-
-"Olen nähnyt ennenkin tällaisen piirustuksen, master", sanoi Carver.
-"Vanhalla Tompkinsilla on samanlainen kuin tämä, kehystettynä,
-vierashuoneessa -- monesti olen tarkastellut sitä odottaessani
-siellä vanhan herran määräyksiä. Ja minä näytän teille sen paikan,
-mitä tarkoitan." Hän otti taskustaan tulitikun ja ryhtyi osoittamaan
-paikkoja ja merkkiviivoja edessään olevalla kartalla. "Tuossa on
-nyt Woodlandin huvila, master, niin selvästi merkittynä kuin ikinä
-saattaa, ja tuossa se kohta, missä rouva Braxfield sanoo nähneensä
-Harboroughin. Mutta, kuten näette, näiden kahden paikan välillä on
-tuossa vähäinen kukkula. Hän ei voinut nähdä sen läpi, ei mitenkään,
-vai mitä arvelette? Ei! Mutta jos nyt tulisitte tänne, mikä käy hyvin
-päinsä, hänen taloltaan kukkulan poikki tähän pikkumetsikköön, joka
-sijaitsee Markenmoren notkelman reunalla, niin huomaatte, että täältä
-hän saattoi nähdä, suoraan alaspäin, siihen paikkaan, missä hän sanoi
-nähneensä Harboroughin: se näkyy sieltä kokonaisuudessaan. Ei liene
-epäilystäkään, että hän näki Harboroughin juuri tuossa paikassa sinä
-aamuna, mutta hän ei nähnyt häntä kamarinsa ikkunasta, koska se oli
-mahdotonta! Jos hän kerta näki hänet, niin hän näki hänet tuosta
-metsiköstä, missä, vakuutan teille, minä olen nähnyt hänet monta kertaa
-pamauttelemassa kettuja."
-
-"Oletteko nähnyt milloinkaan sitä pistoolia, jota hän käytti?" kysyi
-Blick. Hän uskoi nyt varmasti päässeensä selville jäljille ja arveli,
-että hänen pitäisi lähteä seuraamaan niitä.
-
-"Olen nähnyt sen hänen kädessään, silloin tällöin", vastasi Carver.
-
-Blick vetäisi äkkiä esille automaattisen pistoolin ja ojensi sen
-kumppanilleen.
-
-"Oliko se tämä?" kysyi hän.
-
-Carver tarkasteli kapinetta kiihkeän uteliaasti.
-
-"Kas!" huudahti hän. "Jollei tämä ole sama ase, niin sitten se on
-tarkkaakin tarkempi jäljennös siitä, jota näin hänen käsittelevän!
-Mutta tämmöisiä esineitähän saattaa kai olla hyvinkin paljon, master."
-
-Blick pisti automaattisen pistoolin jälleen taskuunsa ja laski kätensä
-Carverin olalle.
-
-"Kuulkaas nyt!" sanoi hän. "Pitäkää kaikki tämä omana tietonanne, niin
-olette kunnon mies. Älkää hiiskuko siitä puolella sanalla kenellekään
--- älkää edes vaimollenne. Toivon, ettei teille koituisi ikävyyksiä,
-kun myöhästytte illalliselta. Mutta -- suu poikki, nyt -- ei sanaakaan."
-
-"Ymmärrän", vastasi Carver virnistäen viekkaasti. "Minä en mene
-lörpöttelemään siitä rahtuakaan ennenkuin te sanotte, että se käy
-laatuun. Mutta muistattehan, että minä sanoin -- tapaturmaisesti se
-on saattanut sattua! Eiväthän ne naiset osaa käsitellä pyssyjä ja
-pistooleja, kuten tiedätte."
-
-Kun Carver oli poistunut illan hämyyn, käveli Blick edestakaisin
-huoneessaan runsaasti kymmenen minuuttia, ajatellen. Sitten hän
-pyörähti makuuhuoneeseensa, veti ylleen päällystakkinsa ja valmistautui
-lähtemään ulos. Eteishalliin laskeuduttuaan hän kohtasi Grimsdalen,
-joka juuri oli tulossa sisälle.
-
-"Kävelyllekö vielä, herra Blick?" kysyi majatalon isäntä hymyillen.
-"Kaunis iltapa nyt onkin!"
-
-"Aion mennä Selcasteriin", vastasi Blick, "mutta kuulkaas --
-luullakseni en palaa takaisin tänä iltana: jään yöksi Mitreen. Näette
-minut jälleen johonkin aikaan huomisaamuna."
-
-Grimsdale ilmaisi nyökäten ymmärtäneensä ja päästi vieraansa menemään.
-Ja Blick lähti kävelemään kuutamoista tietä pitkin Selcasteriin
-päin, yhä ajatellen, aprikoiden, laskelmia tehden, ja kaikki hänen
-ajatuksensa ja mietteensä pyörivät erään rouva Braxfieldia koskevan
-seikan ympärillä.
-
-Rouva Braxfield oli seuraavana aamuna puoli kahdeksan aikaan antamassa
-juuri määräyksiä apuvaimolle, joka tuli aina maanantaisin Woodlandin
-huvilaan, kun kolkutus kajahti pääovelta. Hän aukaisi oven itse ja
-kohtasi Blickin, poliisikomisarion ja vielä kolmannen henkilön --
-siviilivaatteisiin puetun, mutta ilmeisesti poliisimiehen. Nämä kolme
-miestä, jotka kaikki tähystelivät häntä tarkasti, näkivät hänen
-säpsähtävän, rypistävän kulmiaan ja kalpenevan. Mutta he eivät olleet
-huomaavinaan mitään erikoista, ja poliisikomisarion ääni oli kohtelias
-ja ystävällinen, kun hän puhutteli rouva Braxfieldia.
-
-"Hyvää huomenta, rouva Braxfield!" sanoi hän. "Pistäydyimme vähän
-pakisemaan kanssanne, rouva. Saammeko tulla sisälle?"
-
-Rouva Braxfield vetäytyi eteishalliin ja avattuaan oven viittasi
-vieraita astumaan samaan huoneeseen, jossa Blick oli kuunnellut rouva
-Fransemmeryn kertomusta kolme päivää sitten. Siviilipukuinen mies, joka
-tuli sisään viimeisenä, sulki huolellisesti oven ja jäi seisomaan sen
-eteen.
-
-"Mitä te tahdotte?" kysyi rouva Braxfield. Väri oli palannut hänen
-kasvoilleen ja hän katseli miehiä hyvin vihaisesti ja varmasti;
-vihastusta ilmaisi hänen äänensäkin.
-
-"Tahdomme puhua kanssanne viime tiistaiaamun tapahtumista, rouva
-Braxfield", vastasi poliisikomisario. "Vain rauhallista puhelua --
-meidän keskemme."
-
-"En oikein ymmärrä tuota 'meidän keskemme'!" huudahti rouva Braxfield
-ilmeisen rajusti. "Minusta tuntuu, että muutamat ihmiset tarkoittavat
-sanoessaan 'meidän keskemme' ihan päinvastaista. Luulen, että joku
-teistä" -- tällöin hän katsahti kiukkuisesti Blickiin -- "joku teistä
-on jaaritellut minusta, takanapäin! Täällä on minun apulaiseni, joka
-juuri on tullut kylästä, ja hän kertoi, että siellä alhaalla kiertelee
-huhu minusta ja murhasta! Ei -- vielä muutakin! Ihmiset puhuvat,
-jotkut, että minä olisin sekaantunut siihen jollakin tavoin -- tehnyt
-sen itse, niin sanovat jotkut, häikäilemättä! Mutta missä on moisen
-huhun alkuunpanija, olisipa hauska tietää? Minä otan kuitenkin selvän
-hänestä -- ja sittenpä saadaan nähdä, mitä minun asianajajallani on
-asiasta sanottavaa!"
-
-"Aivan niin, rouva Braxfield", myönsi poliisikomisario. "Teillä
-on täysi oikeus menetellä siten, jos teistä on levitelty vääriä
-huhuja. Mekin olemme kuulleet niistä huhuista ja haluaisimme tehdä
-teille muutamia kysymyksiä. Olen varma siitä, että käsitätte niihin
-vastaamisen koituvan itsellenne eduksi -- vai mitä arvelette, rouva
-Braxfield?"
-
-"Riippuu siitä, millaisia ne ovat!" vastasi rouva Braxfield vielä
-suutuksissaan. "Minä teen mieleni mukaan!"
-
-"No niin, ensimmäinen seikka on tämä", jatkoi poliisikomisario ryhtyen
-käyttämään hieman ankarampaa puhetapaa. "Pelkään, ettette kertonut
-puhdasta totuutta kuulustelussa joku päivä sitten. Te sanoitte
-nähneenne John Harboroughin eräässä paikassa mäenrinteellä kamarinne
-ikkunasta -- makuuhuoneenne ikkunasta. Mutta, rouva Braxfield, te
-ette voinut nähdä häntä sieltä makuuhuoneenne ikkunasta, koska teidän
-talonne ja tuon paikan välillä on mäen törmä. Mitä sanotte tähän?"
-
-Rouva Braxfield oli kalvennut jälleen ja säpsähti huomattavasti tämän
-kysymyksen kuultuaan, ja hänen huulensa puristuivat hetkeksi yhteen.
-
-"Minä näin hänet joka tapauksessa!" sanoi hän äreästi. "Olen saattanut
-vähän erehtyä siitä paikasta, mistä hänet näin, mutta --"
-
-"Mistä sitten näitte hänet?" kysyi poliisikomisario. "Noh -- sitä te
-ette ole voinut unohtaa -- tärkeä asia!"
-
-Mutta rouva Braxfieldin huulet puristuivat jälleen yhteen ja hänen
-kalpeille poskilleen alkoi ilmestyä punaisia suuttumuksen täpliä.
-
-"Jollette tahdo puhua, niin minä virkistän muistianne" sanoi
-poliisikomisario. "Ettekö nähnyt häntä pienen metsikön laidasta lähellä
-Markenmoren notkelmaa? Noh!"?
-
-"Entä sitten, jos olisin nähnytkin?" kysäisi rouva Braxfield.
-
-"Mitä teitte siellä siihen aikaan aamusta?" tiedusteli poliisikomisario.
-
-"Se on minun asiani!" sanoi rouva Braxfield käyden äkkiä uhmaavaksi.
-"Mitä se teille kuuluu?"
-
-Poliisikomisario pudisti päätään.
-
-"Kyllä vain!" vastasi hän. "Jos te rupeatte käyttämään tuollaista
-puhetapaa, rouva Braxfield, niin meidän on puhuttava selvempää kieltä.
-Kuulkaapas nyt, rouva Braxfield, mitä minä sanon: me tiedämme yhtä
-ja toista. Teillä on ollut tapana käydä siinä metsikössä tai sen
-lähettyvillä, hyvin varhain aamulla ammuskelemassa kettuja; ketut,
-kuulemma, ovat ahdistelleet teidän siipikarjaanne. Eikö niin?"
-
-"Entäs sitten, jos olisinkin?" kysyi rouva Braxfield. "Luuletteko,
-että minä annan kettujen siepata arvokkaat kanani ja kananpoikaseni?
-Enhän toki! En kaikkien metsämiesten uhallakaan! Ihan niin! Tahtoisin
-ampua jokikisen ketun, joka kiertelee näillä main! Ja jos jotakin olen
-tehnyt, niin olen sen tehnyt peloitellakseni vain niitä."
-
-"Nämä kettuasianne te voitte selvittää jahtimestarille rouva
-Braxfield", sanoi poliisikomisario suopeasti. "Metsästäjäin mielestä
-on ketun ampuminen todella inhoittava rikos, mutta poliisin valtuudet
-eivät ulotu sen käsittelyyn. Mutta, rouva Braxfield, millä te
-tavallisesti ammuitte kettuja? Rihlapyssyllä, metsästyskiväärillä vaiko
-revolverilla? Tahi -- käytittekö automaattista pistoolia? Noh!"
-
-Rouva Braxfield katseli miehestä mieheen. Kolme silmäparia oli tähdätty
-häneen tiukasti.
-
-"Kuka teille on kertonut kaiken tämän?" huudahti hän äkkiä. "Kuka on
-ollut --"
-
-"Käytittekö automaattista pistoolia, mitä?" jatkoi poliisikomisario
-itsepintaisesti. "Kuulkaas nyt, rouva Braxfield, miksette vastaa
-rehellisesti?"
-
-"Mitä sitten, jos käytinkin", ärähti rouva Braxfield.
-
-"Käytitte siis sitä! Hyvä; mutta", jatkoi poliisikomisario, "mistä
-saitte sen?"
-
-Rouva Braxfield, joka tähän asti oli seisonut pöydän vieressä keskellä
-huonetta vastapäätä kolmea vierastaan, istuutui äkkiä lähimmälle
-tuolille, pani kädet ristiin syliinsä ja katseli rauhallisesti miehestä
-toiseen.
-
-"Kuulkaas!" sanoi hän levollisesti, kiinnittäen lopulta katseensa
-poliisikomisarioon. "Te kai luulette olevanne hyvin vilpitön,
-suorapuheinen ja muuta sellaista, mutta jos minulta mielitte tietoja
-saada, niin teidän on oltava paljon vilpittömämpi! Ja sanon teille
-suoraan, ettette saa minua todistamaan itseäni syylliseksi! Minä en ole
-sanonut, että minulla olisi ollut automaattinen pistooli. Te sanoitte:
-'Käytittekö automaattista pistoolia pelästyttääksenne kettuja!?'
-Minä vastasin: 'Entäs sitten, jos käytinkin?' Tämä ei merkitse vielä
-sitä, että olisin sitä käyttänyt tai että minulla olisi sitä koskaan
-ollutkaan. Olen halukas ilmoittamaan kaiken sen, mitä tiedän, mutta
-te kohtelette minua epäluuloisesti, eikä minua taas saada pakotetuksi
-tekemään minkäänlaista tunnustusta, joka voisi käydä vahingolliseksi
-minulle ja myös muille, varsin todennäköisesti. Kohdelkaa minua hyvin,
-niin --"
-
-"Rouva Braxfield", keskeytti poliisikomisario, "meidän tarkoituksenamme
-on ollut kohdella teitä vain hyvin, mutta me tiedämme eräitä asioita
-ja haluaisimme teiltä jonkinlaista selitystä. Kun siis pyydätte minua
-puhumaan selvemmin, niin minä teen sen! Voinhan sanoa teille, että on
-löydetty automaattinen pistooli."
-
-Poliisikomisario lakkasi äkkiä puhumasta. Rouva Braxfield, jota oli
-kohdannut aavistamaton isku, oli käynyt huuliltaan kalpeaksi, ja hänen
-sormensa puristuivat nyrkkiin. Hän hätkähti silminnähtävästi.
-
-"Löydetty!" huudahti hän.
-
-"Löydetty, rouva Braxfield!" sanoi poliisikomisario ankarasti. "Minun
-ei tarvitse kysyä, tiedättekö te, mistä se löydettiin -- minä luulen
-teidän tietävän. Siinä automaattisessa pistoolissa on tietysti
-tehtaanmerkki ja numero, ja muuan selcasterilainen pyssyseppä on
-todennut sen samaksi pistooliksi, jonka hän myi vasta hiljan Harry
-Markenmorelle -- teidän vävyllenne. Rouva Braxfield, me tiedämme
-lisäksi aivan eittämättömän varmasti, että teillä on ollut tapana
-käyttää juuri senmallista automaattista pistoolia peloitellessanne
-tai ampuessanne kettuja. Olkaa rehellinen. Antoiko Harry Markenmore
-teille sen pistoolin, jota käytitte -- pistoolin, joka on nyt meidän
-hallussamme? Noh!"
-
-Rouva Braxfield istui vaiteliaana hetkisen. Tuon tuosta hän katsahti
-kysyjään ja sitten taas sormissaan oleviin sormuksiin, joita hän
-kierteli koneellisesti. Kesti hyvän aikaa ennenkuin hän aukaisi
-huulensa. Mutta samalla kun hän aukaisi ne, levisi hänen kasvoilleen
-tavattoman röyhkeä ja uhmaileva ilme.
-
-"Minä en virka enää sanaakaan!" sanoi hän. "Painakaa mieleenne, te
-kaikki, etten minä ole tunnustanut mitään!"
-
-Poliisikomisario katsahti Blickiin ja huokasi -- huokasi kuin ihminen,
-jonka täytyy pakosta suorittaa ikävä velvollisuus, vaikkapa vastoin
-tahtoaankin.
-
-"No hyvä, rouva Braxfield", sanoi hän tyynesti. "Sittenpä ei ole muuta
-neuvoa -- teidän on lähdettävä meidän mukaamme."
-
-"Tarkoitatteko, että aiotte viedä minut Selcasteriin?" kysyi rouva
-Braxfield epäilyttävän levollisesti. "Olkoon menneeksi! -- mutta
-saattepa sitä katua, enemmän kuin aavistattekaan! Hyvä on -- saan kai
-pistäytyä yläkertaan ja laittautua matkakuntoon?"
-
-"Ette!" sanoi poliisikomisario. "Ei mihinkään minun näkyvistäni, nyt!
-Teillä on täällä talossanne nainen -- voitte soittaa ja pyytää häntä
-tuomaan kaikki, mitä tahdotte. Sitten -- vaunut odottavat ulkona."
-
-"Kas!" huomautti rouva Braxfield ilkkuvasti. "Tehän teette vain siten
-kuin olette aikoneetkin! Hyvä, herra poliisikomisario ja te muut kaksi
--- saatte maksaa tämän!"
-
-Mutta poliisikomisario viittasi ääneti Blickiä soittamaan sisälle
-apuvaimon.
-
-
-
-
-KAHDESKOLMATTA LUKU
-
-Rouva Braxfield toimii
-
-
-Viisi minuuttia myöhemmin apuvaimo, hämmästyneenä ja surkeana, pitäen
-koholla esiliinansa kulmaa pyyhkiäkseen sillä silmiään, näki pikku
-kulkueen loittonevan Woodlandin huvilan puiston poikki ja kukkulan
-yli ruohoisen aukeaman laitaan, missä vaunut odottivat. Hän seurasi
-silmillään rouva Braxfieldiä, kunnes tämä oli kadonnut; mutta rouva
-Braxfield ei katsahtanut kertaakaan taakseen. Hän oli kiinnittänyt
-katseensa yksinomaan vaunuihin, joilla hänet piti vietämän pois.
-Tätä tehtävää varten oli paikalla vielä kaksi etsivää; toinen
-ajajanistuimella, toinen vaunujen ovella, ja heidät nähdessään hän
-naurahti ivallisesti.
-
-"Tulittepa te hyvin varustautuneina, tosiaankin!" sanoi hän
-pisteliäästi sanojaan korostaen. "Nytpä huomaan, mitä oli mielessänne!
-Tätä te sanotte puheluksi meidän keskemme -- suoruudeksi ja
-vilpittömyydeksi -- ja muuksi sellaiseksi! Halpamaista!"
-
-"Jos vain olette vilpitön, rouva Braxfield, ei teitä lainkaan tarvitse
-lähteä kuljettamaan minnekään", sanoi poliisikomisario. "Jos vain
-suostutte sanomaan minulle --"
-
-"Minä en sano mitään!" puuskahti rouva Braxfield. "En yhtään mitään! --
-en sanaakaan! -- ennenkuin olen tavannut asianajajani, herra Crewen.
-Te kai ette kieltäne minulta oikeutta tavata häntä, kun olen päässyt
-sinne, mihin aiotte viedä minut?"
-
-"Te saatte tavata herra Crewen kymmenen minuutin kuluttua Selcasteriin
-saavuttuanne", myönsi poliisikomisario. "Annan siitä määräyksen. Nämä
-minun mieheni pitävät kyllä siitä huolen, että matkanne sujuu mukavasti
-ja ettei teidän ja herra Crewen kohtaamiselle aseteta minkäänlaisia
-esteitä -- ja minä toivon, rouva Braxfield, teidän itsenne vuoksi,
-että siihen mennessä, kun minä saavun takaisin Selcasteriin, olette
-ajatellut asioita tarkemmin ja ollut avomielisempi ja vilpittömämpi
-asianajajallenne kuin olette minulle ollut!"
-
-"Se on minun asiani", sanoi rouva Braxfield. "Siinä suhteessa en
-tarvitse teidän neuvojanne. Mutta -- aiotteko palata takaisin heti?
-Herra Crewe tarvitsee teitä."
-
-"En aivan heti", sanoi poliisikomisario. "Te saatte seurata miehiäni --
-Blick ja minä itse aiomme käväistä Harry Markenmorea katsomassa."
-
-Rouva Braxfield, joka oli nousemassa vaunuihin, pysähtyi. Hänen
-silmiinsä tuli kysyvä ilme.
-
-"Ettehän -- ettehän vain aikone vangita häntä?" sopersi hän. "Hän --"
-
-"Sallikaa meidän hoitaa omat asiamme, olkaa hyvä, rouva Braxfield",
-sanoi poliisikomisario. "Astukaa sisälle! Teitä kohdellaan
-mahdollisimman huomaavaisesti, kuten tulette näkemään. Marshall!"
-jatkoi hän kääntyen miehen puoleen, joka oli seurannut Blickiä ja häntä
-itseään huvilaan. "Viekää rouva Braxfield minun huoneeseeni, niin pian
-kuin olette päässeet Selcasteriin, ja lähettäkää Robinson heti Crewen
-luo pyytämään, että tämä tulisi tapaamaan rouva Braxfieldiä. Kaiken
-muun te jo tiedättekin -- minä palaan sinne takaisin niin nopeasti kuin
-mahdollista."
-
-Vaunut vierivät pois vieden mukanaan kolme jäykkäkasvoista miestä
-ja hyvin kiihtyneen naisen, ja poliisikomisario otti päästään
-suippokärkisen ja hopeakoristeisen kypäränsä ja kuivasi otsaansa.
-
-"Huh!" sanoi hän. "Ikävää hommaa tämä, Blick! Miksi hiidessä tuo
-mieletön nainen ei voinut olla rehellinen, sensijaan että hän
-käyttäytyi tavalla, joka oli omiaan herättämään epäluuloa? Muutamia
-sanoja -- tyydyttävä selitys -- eikä meidän olisi tarvinnut joutua
-moiseen selkkaukseen."
-
-"Hän on päättäväinen ja omapäinen nainen", vastasi Blick miettivästi.
-"Mutta minä puolestani en olisi tyytynyt mihinkään selityksiin. Minä
-en epäile vähintäkään, että hän heitti tämän automaattisen pistoolin
-mäyränpesään, ja jollei se saata häntä huonoon valoon, niin sitten ei
-mikään!"
-
-"Teistä tuntuu siis hyvin luultavalta, että hän ampui Guy Markenmoren?"
-tiedusti poliisikomisario.
-
-"No, jos haluatte sen tietää, niin tunnustan, että minusta tuntuu!"
-selitti Blick avoimesti. "Se tapahtui nähtävästi hetkellisessä
-kiihkossa, mutta minä luulen hänen tehneen sen. Niiden havaintojen
-perusteella, joita olen hänestä tehnyt, hän näyttää olevan nainen, joka
-ei kaihtaisi mitään. Ilmeisesti hänellä on rajattoman kunnianhimoisia
-pyrkimyksiä tyttäreensä nähden, ja kovin hartaasti hän halusi, että
-tästä tulisi lady Markenmore tavallisen rouva Harryn asemesta.
-Fransemmery voi kertoa teille, että rouva Braxfield kiihtyi hirveästi
-kuullessaan, että Guylta oli jäänyt poika ja ettei Harry perisikään
-baronetin arvoa. Oli miten oli, mutta hyvin painavat seikat puhuvat
-joka tapauksessa häntä vastaan. Eikä hän olisi ensimmäinen nainen, joka
-perhe-etujen ajamiseksi on turvautunut murhaan -- ei vainkaan!"
-
-"Mikähän mahtoi saada hänet säpsähtämään, kun minä mainitsin,
-että me aioimme lähteä tapaamaan Harry Markenmorea?" huomautti
-poliisikomisario. "Ja mikä saattoi hänet tiedustamaan, oliko
-tarkoituksemme vangita Harry Markenmore? Varmaa on, että vaikka rouva
-Braxfield olisikin syyllinen, niin Harry Markenmore ei kai ole -- ei
-ole voinut olla hänen rikostoverinsa?"
-
-"Sitä en tiedä!" vastasi Blick lakoonisesti. "Mutta -- hän tuli
-hämilleen. Kas, tuollapa onkin Harry Markenmore -- meidän ei tarvitse
-mennä kartanoon häntä tapaamaan."
-
-He olivat tällöin kavunneet juuri notkopolun poikki ja olivat menossa
-puiston halki Markenmoren kartanoon päin. Ja hieman kauempana edessään
-he näkivät nyt Harry Markenmoren pitämässä silmällä kolmen neljän
-miehen työskentelyä, jotka olivat jättimäisen jalavan kaatopuuhissa.
-Hän äkkäsi heidät samalla hetkellä ja lähti astumaan heitä vastaan,
-silmäillen kysyvästi päästyään heidän luoksensa.
-
-"Hyvää huomenta, herra Markenmore", aloitti poliisikomisario. "Me
-olimme juuri menossa kartanoon teitä tapaamaan. Nähkääs", jatkoi hän
-alentaen vaistomaisesti ääntään siitä huolimatta, että he olivat aivan
-yksinäisessä paikassa, "teidän veljenne kuolema on synnyttänyt varsin
-ikävän tilanteen. Herra Markenmore, te voitte nyt auttaa meitä sen
-selvittämisessä, tavalla tai toisella, jos suvaitsette antaa meille
-erään tiedon: koko asia voitaneen selittää hyvin helposti -- ainakin
-olen varma siitä, että te tahdotte auttaa meitä, jos voitte."
-
-"Millä tavoin?" kysyi Harry. Hän seisoi kädet taskuissa katsellen
-vuoroin kumpaankin mieheen; Blickistä tuntui, että hän oli levoton.
-"Mitä haluatte tietää?"
-
-"No, ennen kaikkea", vastasi poliisikomisario tyynesti, "lienee parasta
-kertoa teille, mitä me tiedämme. Älkää nyt vain pelästykö tai kiihtykö
-sen johdosta, herra Markenmore, mitä minä tulen sanomaan --"
-
-Harry Markenmoren suun ympärillä väreili omituinen ilme, ja hän loi
-Blickiin yhtä omituisen katseen.
-
-"Miksi minä pelästyisin tai kiihtyisin?" kysyi hän. "Enhän toki!"
-
-"Se on oikein, herra Markenmore!" myönsi poliisikomisario. "Ette
-varmaankaan, kunhan vain saatte tietää, mitä tarkoitan. Katsokaas
-nyt, etsiväkersantti on tutkimuksia tehdessään saanut selville, että
-te ostitte joku aika sitten Webley Fosbery-mallisen automaattisen
-pistoolin pyssyseppä Widdingtonin kaupasta, Selcasterista. Onko asia
-niin, herra Markenmore?"
-
-"Aivan niin, eittämättä", vastasi Harry. "Eihän se ole mikään
-salaisuus."
-
-"Sitäpä ajattelinkin", sanoi poliisikomisario. "No hyvä -- tuntisitteko
-sen pistoolin, jos saisitte sen nähdä?"
-
-"Merkistä ja numerosta -- kyllä!" vastasi Harry.
-
-Poliisikomisario kääntyi Blickiin, joka ripeästi veti automaattisen
-pistoolin taskustaan ja ojensi sen Harrylle. Molemmat katselivat Harrya
-uteliaina, kun hän tutki sitä.
-
-"Tämä se on!" sanoi hän. "Mutta kuinka --"
-
-"Herra Markenmore!" keskeytti poliisikomisario. "Nyt joudummekin
-asian ikävään puoleen! Tämä pistooli löydettiin, etsiväkersantti
-Blick itse löysi sen, heitettynä onkaloon -- mäyränpesään -- tuon
-notkotien varrella oleviin pensaikkoihin, viime perjantai-iltana.
-Herra Markenmore, voitteko te antaa minkäänlaista selitystä siihen,
-miten teidän pistoolinne joutui sinne? Sillä tämä on se automaattinen
-pistooli, jonka te ostitte Widdingtonilta -- me olemme todenneet
-numeron ja merkin samaksi."
-
-Harry Markenmoren tähän asti verevät kasvot olivat kalvenneet ja hän
-tuijotti automaattiseen pistooliin kulmiaan rypistäen, ilmeisesti
-puolittain suuttuneena, puolittain hämmästyneenä.
-
-"Mitä!" huudahti hän. "Kuinka minä voisin tietää, miten se on joutunut
-sinne? Minä en tiedä siitä asiasta yhtään mitään!"
-
-"Mutta pitäisihän teidän tietää, mitä te teitte pistoolilla ostaessanne
-sen, herra Markenmore!" sanoi poliisikomisario. "Käsitän teidän
-viimeisestä huomautuksestanne, että luovutitte sen käsistänne. Olkaapa
-nyt, herra Markenmore, vilpitön meitä kohtaan! Kenelle annoitte
-pistoolinne -- tai kenelle lainasitte sen? Siis, kuka sen on saanut?"
-
-Harry Markenmore ojensi pistoolin takaisin ja työnsi kätensä jälleen
-taskuihinsa.
-
-"Kuulkaas!" sanoi hän levollisesti. "Teidänkin pitäisi olla vilpittömiä
-minua kohtaan. Tahdotteko väittää, että tämä on se kapine, joka
-aiheutti veljeni kuoleman?"
-
-"Se tuntuu meistä varsin luultavalta, herra Markenmore", vastasi
-poliisikomisario. "Me näytimme tätä poliisilääkärille eilisiltana, ja
-hänen mielestään on käytetty juuri tällaista asetta."
-
-"Entä kenen epäilette sitä käyttäneen?" kysyi Harry. Hän näytteli nyt
-tutkijan osaa ja katseli kahta miestä yhtä terävästi kuin nämä olivat
-aikaisemmin katselleet häntä. Poliisikomisario epäröi.
-
-"Minusta olisi parempi, että te kertoisitte meille, mitä teitte
-pistoolilla", aloitti hän. "Minusta --"
-
-"Minä taas pidän parempana, että te sanotte minulle, kenen epäilette
-käyttäneen sitä veljeäni vastaan", selitti Harry. "Pitäkää te parempana
-mitä hyvänsä, mutta minä en sano mitään sellaista, mikä voisi heittää
-syyllisyyden varjon aivan viattomien ihmisten päälle. Tämä on suoraa
-puhetta -- ja ehdotonta!"
-
-Poliisikomisario katsahti Blickiin. Blick taas, joka oli harkinnut
-mielessään tilannetta, nyökkäsi.
-
-"Sanokaa hänelle", murahti hän.
-
-"Hyvä, herra Markenmore", sanoi poliisikomisario. "Minä aloitan siis.
-Meistä on syytä epäillä rouva Braxfieldia. Me olemme todenneet,
-että hänellä on jonkun aikaa ollut tapana käydä ammuskelemassa
-automaattisella pistoolilla Markenmoren notkelman laidassa sijaitsevan
-metsikön lähettyvillä, karkoittaakseen siten kettuja kanojensa
-kimpusta, ja että hänet on nähty siellä hyvin varhaisina aamuhetkinä.
-Onko hän käyttänyt teidän pistoolianne, herra Markenmore?"
-
-"Mitä sanoo rouva Braxfield itse?" kysyi Harry tyynesti.
-
-"Rouva Braxfield kieltäytyy sanomasta mitään muuta", vastasi
-poliisikomisario, "kuin että hän on käynyt ampumassa kettuja silloin
-tällöin, samoihin aikoihin ja samoilla paikoilla kuin olen maininnut.
-Ja seurauksena on ollut, että meidän on täytynyt viedä hänet
-Selcasteriin, siksi aikaa kuin tutkimukset --"
-
-Harry Markenmoren kasvot synkkenivät äkkiä kiukusta.
-
-"Mitä!" huudahti hän. "Te olette -- vanginneet hänet?"
-
-"Olemme pidättäneet hänet lisäkuulusteluja varten", sanoi
-poliisikomisario ruveten äkkiä käyttämään ankaraa virallista puhetapaa.
-"Hänen on vain annettava meille tyydyttävä selitys --"
-
-"Saakeli soikoon!" huudahti Harry Markenmore äkkiä. "Tiedättekö, että
-rouva Braxfield on minun anoppini? Mitä hittoa te tarkoitatte, kun
-rohkenette luulotella että hän on murhannut veljeni."
-
-"Rauhoittukaa, herra Markenmore", sanoi poliisikomisario. "Auttakaa
-meitä selvittämään tämä automaattista pistoolia koskeva juttu. Sanokaa
-meille, annoitteko sen ja miksi rouva Braxfieldille, ja voitteko
-selittää, minkätähden se oli kaivettu maahan? Sitten --"
-
-Mutta Harry, mutisten suuttuneena itsekseen jotakin, kääntyi
-äkkiarvaamatta ja lähti harppomaan nopeasti Markenmoren kartanoon
-päin, ja vaikka poliisikomisario kehoitti häntä pysähtymään ja
-palaamaan järkiinsä, niin hän riensi eteenpäin mistään piittaamatta.
-Poliisimiehet katsahtivat toisiinsa.
-
-"Annetaanko hänen mennä?" kysyi Blick.
-
-"Mitä voimme tehdä?" vastasi poliisikomisario. "Hiisi vieköön koko --"
-
-"Minusta olisi pitänyt vaatia häntä lähtemään mukanamme Selcasteriin",
-sanoi Blick. "Jos hän ja rouva Braxfield olisivat joutuneet vastatusten
---"
-
-Mutta poliisikomisario oli jo kääntynyt kylään päin.
-
-"Eipä hätääkään!" sanoi hän. "On eräs keino, jolla herra Markenmore
-saadaan puhumaan! Hän saa antaa selityksensä oikeussalissa. Menkäämme
-Selcasteriin, ja jolleivät Crewen neuvot ole saattaneet sitä naista
-järkiinsä, niin minä panen hänet syytteeseen, ja oikeus kokoontuu kello
-yksitoista tänä aamuna."
-
-"Aiotteko mennä niin pitkälle?" sanoi Blick.
-
-"Aion!" selitti poliisikomisario. "Minulla on siihen oikeus sen
-perusteella, mitä jo tiedämme. Lähtekäämme -- Valtikasta saamme
-ajoneuvot."
-
-Ajaessaan puoli tuntia myöhemmin poliisiasemalle, he kohtasivat Crewen,
-asianajajan, juuri tulossa sieltä. Hän hymähti poliisikomisariolle
-kuivakiskoisesti, häijysti.
-
-"Hm!" sanoi hän vetäytyen syrjään. "Olettepa kohdelleet aika
-väkivaltaisesti rouva Braxfieldia! Mutta minä olen neuvonut häntä
-kertomaan teille, mitä tahdotte tietää. Ja jos olisin teidän
-asemassanne, niin antaisin hänen senjälkeen mennä kaikessa rauhassa
-kotiinsa. Hän on koko lailla vimmastunut -- ja hän on antanut minulle
-eräitä määräyksiä, joista voi ehkä olla hyötyä teille -- vaikka näin
-meidän kesken puhuen minä olenkin sitä mieltä, että hän tekee siinä
-hupsusti!"
-
-"En ymmärrä teitä", sanoi poliisikomisario lyhyesti.
-
-Crewe osoitti paperiarkkia, josta piti koitua hyötyä poliisilaitokselle.
-
-"Menkääpä nyt puhuttelemaan häntä!" virkkoi hän.
-
-Poliisikomisario viittasi Blickiä seuraamaan itseään huoneeseensa.
-Ulkopuolella oven edessä seisoi etsivä; sisällä istui rouva Braxfield
-keskustellen ystävällisesti kahden; muun etsivän kanssa, jotka
-päämiehensä viittauksesta poistuivat.
-
-"Kas niin, rouva Braxfield", sanoi poliisikomisario istuutuessaan,
-virkapöytänsä ääreen. "Tapasimme vastikään teidän asianajajanne, ja hän
-sanoi minulle, että suostutte nyt antamaan meille haluamamme tiedot.
-Mutta minun on sanottava teille, että olen hieman kyllästynyt tähän ja
-haluan saada mutkattomat vastaukset kysymyksiini. No niin -- onko sen
-automaattisen pistoolin, jolla te olette pelotellut kettuja, antanut
-teille Harry Markenmore?"
-
-"Kyllä!" vastasi rouva Braxfield yrmeästi.
-
-"Minkätähden hän antoi sen teille?"
-
-"Nähkääs -- se tapahtui vähän senjälkeen, kun hän oli mennyt,
-minun suostumuksellani, kihloihin tyttäreni kanssa. Hän pistäytyi
-tietysti silloin tällöin tervehtimään meitä Woodlandin huvilaan, aina
-iltaisin. Ja monesti hän sanoi, että seutu oli kovin yksinäinen kahden
-naishenkilön asuttavaksi -- sillä Braxfieldkin kävi vain harvoin
-siellä. Ja eräänä päivänä hän toi minulle sen pistoolin ja näytti
-meille molemmille, miten sitä on käytettävä. Ja kun ne ketut rupesivat
-ryöstelemään minun kanojani, niin minä muistin pistoolin ja ryhdyin
-karkoittamaan niitä sillä. Koskaan en sentään osunut tietääkseni."
-
-"Missä se pistooli nyt on?" kysyi poliisikomisario.
-
-"Nähkääs", vastasi rouva Braxfield ilmeisen vastahakoisesti, "siinä
-minä olen ollut aika hupsu! Kuultuani Guy Markenmoren murhasta kävin
-hermostuneeksi -- säikähdin. Ajattelin, että voidaan toimeenpanna
-kotietsintä -- eihän sitä koskaan tiedä -- ja herättäisi kummastusta,
-jos minulta tavattaisiin pistooli, ja sitten -- nähkääs, minä heitin
-sen menemään."
-
-"Minne?"
-
-"Syvään loukkoon pensasaidan taakse lähellä taloani olevan tien
-varrelle", sanoi rouva Braxfield.
-
-"Vielä eräs kysymys", virkkoi poliisikomisario. "Näittekö lainkaan Guy
-Markenmorea viime tiistaiaamuna ja ammuitteko pistoolilla sinä aamuna?"
-
-"En!" selitti rouva Braxfield. "Minä en nähnyt vilahdustakaan Guy
-Markenmoresta -- en ole nähnyt häntä seitsemään vuoteen -- enkä ampunut
-kertaakaan pistoolilla sinä aamuna -- se ei ollut mukanani."
-
-Poliisikomisario kutsui Blickin syrjään, ja he keskustelivat kuiskaten
-muutamia minuutteja. Vihdoin poliisikomisario käännähti ympäri.
-
-"Hyvä, rouva Braxfield", sanoi hän. "Minä en pidätä teitä hetkeäkään
-kauempaa. Itse olette syypää siihen, että teidät tuotiin tänne. Voitte
-lähteä nyt."
-
-Rouva Braxfield nousi tuoliltaan arvokkaasti.
-
-"Minä lähden!" sanoi hän. "Ja huonosti käy sille, joka pidättäisi
-minua hetkeäkään kauempaa! Ja yhtä huonosti käy jokaiselle,
-joka vielä levittelee huhuja minusta! Mutta minä olen päättänyt
-ryhtyä toimenpiteeseen, joka tulee hämmästyttämään teitä. Teidän
-poliisimiesten olisi tiedettävä, mikä se on -- jotakin, mikä olisi
-pitänyt tehdä jo aikaisemmin. Minä olen antanut Crewelle määräyksen
-julkaista heti tänä aamuna ilmoituksen, jossa tarjotaan suuri palkkio
-kenelle hyvänsä, joka voi antaa tietoja Guy Markenmoren murhaajasta,
-jotta tämä saataisiin vangituksi ja syytteeseen asetetuksi; jos teillä
-poliiseilla olisi ollut vähänkään järkeä, niin olisitte tehneet sen jo
-aikoja sitten! Hyväinen aika, luuletteko te, ettei Markenmoressa ole
-ihmisiä, jotka tietävät jotakin? Pyh, siellä ei ole ainoatakaan sielua,
-joka ei ilmiantaisi omaa äitiään viiden punnan setelistä! Mutta minulle
-eivät viiden punnan setelit tee kiusaa, sen sanon! Minä voisin ostaa
-koko Markenmoren, jos haluaisin!"
-
-"Hyvästi nyt, rouva Braxfield", sanoi poliisikomisario. Muistaen
-samassa, että rouva Braxfield oli saapunut kaupunkiin vastoin tahtoaan,
-hän lisäsi kohteliaasti: "Haluatteko ajaa kotiinne vaunuilla? Minä
-tilaan ne heti."
-
-"Kiitos, minä kyllä hankin itselleni vaunut ja myös maksan niistä",
-sanoi rouva Braxfield purjehtiessaan ulos. "Minä en tarvitse mitään
-suosionosoituksia!"
-
-Poliisikomisario huokasi, kun rouva Braxfield oli mennyt.
-
-"Luullakseni olemme vihdoinkin kuulleet puhtaan totuuden tuosta
-automaattisesta pistoolista?" huomautti hän. "Olisihan Harry
-Markenmorekin voinut sanoa sen meille!"
-
-"Minä luulen, ettei hän tiennyt rouva Braxfieldin heittäneen sitä
-menemään", vastasi Blick. Hän käveli huoneessa edestakaisin, ilmeisesti
-levottomana ja tyytymättömänä; lopulta hän pysähtyi ikkunan eteen,
-jääden katselemaan kadulle. "Tuolla on itse Harry Markenmore Chilfordin
-seurassa", huudahti hän äkkiä. "Hän on varmaan hypähtänyt ratsun
-selkään heti meistä puistossa erottuaan. He ovat juurikään kohdanneet
-rouva Braxfieldin, ja hänen kielensä käy kuin rokkapata, kai!"
-
-"Antakaa hänen olla!" sanoi poliisikomisario. "Hän kyllästyttää minua!"
-
-"Häntä ja Harry Markenmorea ja pistoolia koskeva juttu ei tyydytä
-minua", virkkoi Blick. "Loppujen lopuksi me emme tiedä muuta kuin
-mitä rouva Braxfield on vakuuttanut, mutta herra Harry ei ole sanonut
-vielä mitään. Jos herra Markenmore antoi hänelle pistoolin siitä
-viattomasta syystä, josta hän puhui -- suojeluvälineeksi taloon -- niin
-miksei herra Markenmore ilmoittanut sitä kursailematta, ilman moista
-salaperäistä menettelyä ja malttiaan menettämättä kaupanpäällisiksi?
-Kovin epätyydyttävää!"
-
-"Hän suuttui kai sentähden, että rouva Braxfield on hänen anoppinsa
-ja hänen olisi pitänyt kertoa vaimolleen meidän epäilyksistämme",
-huomautti poliisikomisario. "Ei lainkaan hauska tilanne nuorelle
-naiselle, joka on joutunut perheeseen poikkeuksellisissa olosuhteissa.
-Enpä luule, että minustakaan olisi tuntunut hauskalta, jos olisin
-ollut Harry Markenmoren asemassa, mennä sanomaan nuorelle vaimolleni:
-'Kuuleppas, poliisit ovat napanneet kiinni äitisi epäluulonalaisena
-veljeni murhaan!' Miltäs teistä tuntuisi? Näin minä selittäisin hänen
-kiihtymyksensä."
-
-Blick ei vastannut mitään. Hän tuijotti ulos ikkunasta vaiteliaana
-vielä kotvasen. Äkkiä hän puhkesi puhumaan.
-
-"Chilford poikkeaa tänne", sanoi hän. "Nuo kaksi ovat pitäneet hänelle
-aika saarnan!"
-
-Chilford astui samassa sisälle ja pudisti päätänsä ivallisen
-nuhtelevasti huoneessaolijoille.
-
-"Jopa jotakin -- jopa jotakin!" sanoi hän: "Jokseenkin mielivaltaista
-toimintaa, vai mitä -- kun rouva Braxfield pistetään kiinni tuolla
-tavoin, sittenkun häntä on ensin koetettu saada todistamaan itsensä
-syylliseksi. Ai -- ai! Ette kai koettanekaan uskotella minulle,
-kumpikaan teistä, pitävänne rouva Braxfieldia niin mielettömänä, että
-hän murhaisi miehen, jonka sukulainen hänestä vastikään on tullut
-avioliiton kautta -- vieläpä Markenmoren perheen jäsenen! Olen todella
-hämmästynyt!"
-
-"Kuulkaapas, Chilford!" keskeytti poliisikomisario korviensa
-punastuessa hieman, "olkaa vain hämmästynyt! Rouva Braxfield saa
-syyttää vain itseään, ja hänet on päästetty täältä vain armosta.
-Kiittäköön hän onneaan, ettemme hae häntä tänne takaisin -- ja pistä
-telkien taakse!"
-
-Chilford suoristautui katsoen tiukasti poliisikomisarioon.
-
-"Oho!" sanoi hän. "Niinkö? Vai niin, mainiota: jos te otatte asian
-siltä kannalta, niin minulla ei ole enää mitään muuta sanottavaa, kun
-että Crewe ja minä lyömme päämme yhteen perheen etujen ajamiseksi.
-Me emme ole teihin poliiseihin lainkaan tyytyväisiä -- te ette ole
-oikeilla jäljillä. Miksette tunnusta kerta kaikkiaan, että todellisena
-syynä Guy Markenmoren murhaan oli raha -- raha tavalla tai toisella --
-raha!"
-
-Toistaen vielä kerran painavasti viimeisen sanansa hän käännähti ympäri
-ja katosi huoneesta.
-
-
-
-
-KOLMASKOLMATTA LUKU
-
-Professorin teoria
-
-
-Poliisikomisario katsahti Blickiin, kun Chilford oli poistunut: hänen
-silmissään oli hieman kummastunut ja epäilevä ilme.
-
-"Mitä ihmettä hän tarkoittaa tuolla kaikella?" huudahti hän.
-
-"Että jotkut rahaseikat ovat aiheuttaneet murhan", sanoi Blick "Ja on
-todellakin otettava huomioon nuo setelit, joiden arvo on kolmetuhatta
-puntaa! Ei näytä olevan epäilystäkään, että setelit olivat Guy
-Markenmoren taskussa, kun hän lähti Valtikasta, mutta niitä ei
-todellakaan löydetty, kun tutkimme hänen vaatteensa. Missä ne ovat?
-Murhaaja on ilmeisesti näpistänyt ne."
-
-Poliisikomisario aprikoi hetkisen.
-
-"Kummallinen on minun mielestäni", virkkoi hän vihdoin, "seuraava
-seikka: jos murhaaja teki työnsä ryöstönhalusta, niin mistä johtuu,
-ettei hän anastanut kaikkia muitakin Guy Markenmorella olleita
-tavaroita? Löydettiinhän häneltä koko joukko arvoesineitä; arvokas
-kultakello ja arvokkaat kellonperät ja muuta sellaista. Löydettyjen
-tavaroiden joukossa oli myös kallisarvoinen jalokivisormus, eikö niin?"
-
-"Kummallista on, että toinen sormus -- sen kaksoiskappale, jota rouva
-Tretheroe kantaa -- oli poissa", sanoi Blick vihdoin. "Poissa --
-verrattain arvoton kappale, vain muinaisesine, kun taas jalokivisormus,
-sievoisen summan arvoinen, oli jätetty samaan sormeen! Mutta mitä
-hyötyä on teoretisoimisesta? Tosiasiat pysyvät tosiasioina! Jollei
-rouva Braxfieldin jutussa, niin sanoaksemme, ole mitään perää -- no,
-silloin minulla ei ole vihiäkään oikeista jäljistä!"
-
-"Chilford sanoi -- raha! -- raha! -- raha!" huomautti poliisikomisario.
-"Olisipa hyvä, jos tietäisimme enemmän Guy Markenmoren raha-asioista!
-Mutta rahasta puhuessamme en ihmettelisi, vaikka tuossa muori
-Braxfieldin vihjauksessa olisikin perää. Minä tunnen jo maalaisväen
-varsin hyvin! Hän puhui silkkaa totta -- heidän joukossaan on tuskin
-ainoatakaan sielua, joka ei myisi omaa äitiään viiden punnan setelistä.
-Hieman liioiteltua, tietysti, tämä! -- mutta pääpiirteissään se pitää
-paikkansa."
-
-Blick näytti epäilevältä ja hämmästyneeltä.
-
-"Tarkoitatteko, että jos oletamme Markenmoressa todellakin olevan
-sellaisia henkilöitä, jotka tietävät jotakin tästä jutusta, he ovat
-pysyneet vaiti aina tähän asti?" kysyi hän. "En tarkoita sellaisia
-henkilöitä, jotka saattaisivat tunnustuksen tai ilmiannon takia itse
-joutua syytettyjen penkille, vaan henkilöitä, jotka voivat antaa
-tietoja, mutta yksinkertaisesti eivät tahdo niitä antaa?"
-
-"Se on hyvin luultavaa!" vastasi poliisikomisario vakuuttavasti
-kokeneen tavoin. "Kyläläiset ovat pahimpia lavertelijoita ja
-häväistysjuttujen keksijöitä auringon alla! Englannissa ei ole
-ainoatakaan kylää, joka ei olisi oikea parjailulaitos -- täynnänsä
-kateutta, vihaa, pahansuopaisuutta ja kaikkea mahdollista ilkeyttä!
-Mutta -- älkää sentään erehtykö, hyvä ystävä! -- maalaiset voivat tästä
-taipumuksestaan huolimatta olla harvapuheisempia kuin kukaan! Yhtä
-vaikeata olisi saada koira luopumaan luusta kuin heidät paljastamaan
-salaisuus, kun he eivät tahdo sitä paljastaa. Oh, voisinpa mainita
-teille satoja esimerkkejä siitä oman kokemukseni perusteella! Muistan
-eräänkin tapauksen, joka sattui täällä vasta joku aika sitten. Erästä
-tilanhoitajaa oli ammuttu ja pahasti haavoitettu hänen mennessään
-yöllä kotiinsa, mutta vielä emme ole saaneet selville, kuka teki häntä
-vastaan hyökkäyksen ja yritti murhata hänet. En epäile kuitenkaan
-vähääkään, että jokikinen mies ja nainen sillä paikkakunnalla
-tietää, kuka hän oli -- he eivät vain tahdo sanoa, koska ovat kovin
-tyytymättömiä senjohdosta, ettei uhri menettänyt henkeään. Siinä sitä
-ollaan!"
-
-"Mutta rouva Braxfieldin sanojen mukaan -- ja te näytte olevan yhtä
-mieltä hänen kanssaan -- nämä ihmiset kertoisivat mitä hyvänsä viidestä
-punnasta", sanoi Blick ivallisesti naurahtaen. "Miksette koettanut sitä
-keinoa mainitsemassanne tapauksessa?"
-
-"Voimme vielä koettaakin", vastasi poliisikomisario. "Uhri itse näyttää
-olevan halukas painamaan koko asian villaisella, peläten pahoja
-seurauksia -- mutta me voimme koettaa palkkiokeinoa. Tässä Markenmoren
-jutussa taas rouva Braxfield aikoo käyttää rahaa -- pelkästä kiukusta,
-luullakseni! -- enkä ihmettelisi lainkaan, vaikka se johtaisikin
-jonkinlaisiin tuloksiin. Jos minä olisin teidän asemassanne, Blick,
-niin pitäisin korvani auki seuraavien kahdenkymmenenneljän tunnin
-kuluessa. En tiedä, kuinka paljon hän aikoo tarjota, mutta jos summa
-on joltinenkin, niin maalaisissa herää kova rahanhimo -- minä tunnen
-heidät!"
-
-Blick nousi nojatuolista, jossa hän oli istunut Chilfordin äkillisestä
-lähdöstä saakka, jalat ojennettuina ja kädet taskuissa, silmäillen
-eteensä neuvottomana ja hieman alakuloisena.
-
-"Sittenpä minun pitäisi palata jälleen", murahti hän. "Hiisi vieköön,
-enpä vieläkään oikein tiedä, emmekö päästäneet rouva Braxfieldia
-käsistämme aivan liian helpolla!"
-
-"Hän ei karkaa", virkkoi poliisikomisario nyökäten merkitsevästi. "Ja
-jos kaikki on pelkkää silmänlumetta --"
-
-Hän keskeytti puheensa, sillä poliisi astui huoneeseen ja pani pöydälle
-käyntikortin.
-
-"Tämä herrasmies odottaa ulkopuolella, sir", sanoi poliisi.
-
-Poliisikomisario katsahti korttiin, säpsähti ja kääntyi Blickiin.
-
-"Sir Thomas Hodges-Wilkins!" mutisi hän epäselvästi. "Se suuri
-tiedemies -- sama cambridgelainen professori, josta Spindler
-kertoi meille. Mitähän ihmettä hän mahtaa tahtoa? Ohjatkaa hänet
-sisälle, Jarvis", jatkoi hän. "Siirtäkää tuohon tuoli." Hän katseli
-kummastuneena etsivään. "Uusi aste!" mutisi hän. "Mitäs tuumitte?"
-
-Blick ei vastannut mitään. Hän katseli tarkasti ovella, josta äkkiä
-ilmaantui mies, joka ei ollut lainkaan sellainen kuin Blick oli
-mielessään kuvitellut. Sensijaan, että kuuluisa kemian professori
-olisi ollut vanha, vakava, kaljupäinen ja parrakas, käyttänyt
-silmälaseja ja ollut puettu miten kuten, hän olikin hieno, vilkas,
-miltei sotilaallisen näköinen, huolellistakin huolellisemmin
-vaatetettu, käytti monokkelia silmälasien asemesta, kasvot räiskyvän
-iloiset ja huulilla hymy, jota hän tuhlaili runsaasti molemmille
-huoneessaolijoille sisäänastuessaan ja istuutuessaan poliisikomisarion
-virkapöydän ääreen; sen kulmalle hän laski pari kolme sanomalehteä,
-joissa oli paksuja, sinikynällä tehtyjä alleviivauksia siellä täällä.
-
--- "Hyvää huomenta -- hyvää huomenta!" huudahti hän. "En tiedä,
-arvaatteko ammattini nimestäni -- tai tiedättekö siitäkään mitään?
-Mutta olen lukenut sanomalehdissä esitetyt selostukset Markenmoren
-jutusta, ja eilisiltana minusta rupesi tuntumaan siltä, että minun
-täytyy matkustaa tänne ja kertoa teille jotakin. Ensiksikin,
-päästäksemme selville asioista, onko täällä käynyt muuan nuori mies,
-nimeltä Spindler, apteekkiapulainen Farshamista?"
-
-"Kyllä!" vastasi poliisikomisario.
-
-"Kertoiko hän teille mitään sellaista, minkä yhteydessä esiintyi
-minunkin nimeni? Jos niin on laita, niin mitä hän kertoi?"
-
-"Hän kertoi meille -- tämä on etsiväkersantti Blick, joka oli kanssani,
-kun Spindler pistäytyi täällä -- että muuan hänen keksintönsä, joka
-koski joidenkin väriaineiden valmistusta ja jonka hän oli lupautunut
-myymään Guy Markenmorelle, oli Markenmoren toimesta jätetty teidän
-tarkastettavaksenne, jotta te asiantuntijana lausuisitte siitä
-mielipiteenne."
-
-"Aivan niin! Se jätettiin minulle. Minä annoin lausuntoni
-Markenmorelle. Mutta -- miten kehittyivät asiat senjälkeen?"
-
-"Seuraavasti", vastasi poliisikomisario. "Kun Markenmore murhattiin,
-oli hänellä mukanaan kolmetuhatta puntaa seteleissä, jotka hänen piti
-kai jättää Spindlerille juuri sinä aamuna maksuksi keksinnöstä."
-
-"Aikoiko Spindler myydä salaisuutensa kolmestatuhannesta punnasta?"
-
-"Aikoi -- niin hän kertoi meille."
-
-Kemian professori kiersi monokkeliaan syvemmälle silmäänsä ja loi
-omituisen, terävän katseen molempiin miehiin.
-
-"Uskotteko te kumpikin -- oletteko rakennelleet sellaisia teorioita,
-että Markenmore olisi murhattu kolmentuhannen punnan takia?" kysyi hän
-kujeellisesti. "Se näyttää tosiaankin hyvin ilmeiseltä!"
-
-"Sellainen teoria on tehty", vastasi poliisikomisario. "Se summa oli
-hänellä kello kolme tiistaiaamuna, mutta se oli poissa, kun hänen
-ruumiinsa löydettiin vain muutamia tunteja myöhemmin!"
-
-"Vai niin!" sanoi professori naurahtaen lyhyesti. "Ja jotakin muuta
-katosi kai samalla! Kuulkaas nyt! -- minä en ole poliisimies, mutta
-minulla on hieman älyä. Minä sanon teille, minkätähden Guy Markenmore
-murhattiin. Ja lyön veikkaa appelsiinista, että olen ehdottomasti
-oikeassa kaikissa suhteissa. Guy Markenmore murhattiin Spindlerin
-keksintöluonnoksen takia! Varsin varmasti!"
-
-Professori nauroi jälleen ja läjäytti hienoon hansikkaaseen pistetyllä
-kädellään vieressään olevaan pöytään. Kuuntelijat katsoivat ensin
-häneen ja sitten toisiinsa. Tällä kertaa aloitti Blick puhelun.
-
-"Tarkoitatteko, sir Thomas", kysyi hän, "että keksintö oli hyvin
-arvokas -- arvokkaampi kuin nuo kolmetuhatta puntaa?"
-
-"Sanokaa minua professoriksi", virkkoi kuuluisa tiedemies. "Se
-säästää aikaa -- kyllä, juuri sitä tarkoitan! Kolmetuhatta
-puntaa! Jos salaisuus olisi ollut minun, en olisi myynyt sitä
-kolmestakymmenestätuhannestakaan punnasta! Se Spindler-velikulta
-on aasi -- tai vallan tietämätön myyntihinnoista; jos hän olisi
-käyttänyt sen omaksi hyödykseen, niin hän olisi ansainnut sillä
-huikean omaisuuden, tavalla tai toisella. Olettekohan te perehtyneet
-lainkaan tähän aniliiniväri-kysymykseen? Tietänette sentään, jos luette
-sanomalehtiä, että se on mitä tärkein kysymys Englannin kaupalle. No
-niin, tämä farshamilainen nuori mies -- taitava poika, epäilemättä!
--- on tehnyt tällä alalla aivan uuden keksinnön! On tarpeetonta
-syventyä yksityiskohtiin, mutta tiedän tästä keksinnöstä siksi paljon,
-että omasta puolestani olen ehdottoman varma siitä, että Markenmoren
-murhasi joku, joka tiesi hänellä olleen tuon keksintöluonnoksen ja
-joka oli päättänyt anastaa sen itselleen hinnalla millä hyvänsä. Häntä
-seurattiin nähtävästi tänne, pidettiin silmällä ja hänen kimppuunsa
-käytiin yksinäisellä paikalla, kuten olen lukenut sanomalehdistä."
-
-"Tämä edellyttää, että Lontoossa joku tiesi, millä asioilla hän
-liikkui", sanoi Blick.
-
-"Joku -- Lontoossa tai missä hyvänsä -- on aivan varmasti tietänyt
-siitä", myönsi professori. "Minä olen sitä mielipidettä, että
-Markenmore kertoi toisille -- pörssimiehille, kenties, siitä -- ja hän
-on saattanut näyttää heille minun asiantuntijana antamani lausunnon.
-Nyt minä kerron teille omasta osuudestani tähän kauppaan. Minä olen,
-kuten ehkä tiedätte, saavuttanut kemistinä mainetta kautta Euroopan.
-No niin, Markenmore kirjoitti minulle, lähettäen samalla Spindlerin
-keksinnön ja sievoisen palkkion, ja pyysi minua ilmoittamaan hänelle,
-mitä minä ajattelin keksinnöstä. Minä huomasin heti sen suunnattoman
-arvon, ilmoitin mielipiteeni ja palautin keksinnön kirjeen mukana
-Markenmorelle. Pelkäsin kovasti, että se voitaisiin varastaa, ja
-ryhdyin senvuoksi aivan poikkeuksellisiin varokeinoihin lähettäessäni
-paperit (joita yksikään elävä sielu minua itseäni lukuunottamatta ei
-ollut nähnyt sinä aikana, kun ne olivat minun hallussani) hänelle;
-sensijaan että olisin pannut ne postiin, annoin ne, tarkasti
-sinetöityinä, eräälle luotetulle apulaiselleni -- hän työskentelee
-laboratoriossani -- joka oli juuri silloin lähdössä Lontooseen lomaansa
-viettämään, niin että ne olisi voitu jättää Markenmorelle itselleen
-henkilökohtaisesti hänen toimistoonsa Folgrave Courtin varrella.
-Tiedän, että ne jätettiin hänen käsiinsä. Apulainen, josta olen
-tässä puhunut, vaikkei tiennytkään tarkemmin, mitä paketti sisälsi,
-tiesi kuitenkin, että sen sisältö oli tuiki tärkeä ja tietysti myös
-rahallisesti arvokas, ja hän huolehti omantunnontarkasti siitä, että
-jättäisi paketin persoonallisesti Markenmorelle. Ja kun Markenmore
-saapui tänne sinä iltana, niin nuo paperit olivat varmaan hänen
-mukanaan -- itse keksintö ja minun lausuntoni siitä. Sanon teille
-vieläkin kerran uskovani varmasti, että hän ilmaisi salaisuuden
-jollekin, että tämä joku seurasi häntä, piti häntä silmällä ja murhasi
-hänet! Spindlerin keksintö on koko jutun alkuaiheena!"
-
-Vähän aikaa vallitsi hiljaisuus, jonka kestäessä kolme miestä katseli
-toisiinsa. Professori keskeytti sen vihdoin, tehden kursailemattoman
-kysymyksen.
-
-"Ettekö ole vielä saaneet mitään selville?"
-
-"Emme mitään!" vastasi Blick.
-
-"Nyt siirrymme taaksepäin", sanoi professori. "Lontooseen! Teemme
-selkoa eräistä Markenmoren viimeisistä puuhista siellä. Kun eilen
-matkustin tänne Cambridgestä Lontoon kautta, poikkesin Lontoossa
-Markenmoren toimistoon Folgrave Courtin varrelle tiedustellakseni
-muutamia asioita. Markenmoren konttoripäällikkö antoi minulle eräitä
-tietoja. Hän muisti minun apulaiseni Carterin käynnin. Hän itse näki
-Carterin jättävän Markenmorelle minun sinetöidyn kirjeeni; hän näki
-Markenmoren antavan siitä Carterille kuitin, jonka Carter lähetti
-edelleen postissa minulle. Se on täällä taskussani. Konttoripäällikkö
-sanoi, että hän näki Markenmoren heti Carterin mentyä rikkovan kirjeeni
-sinetit, vetävän esille kaksi paperia ja lukevan ne. Kun Markenmore
-oli lopettanut lukunsa, meni hän puhelinkaappiin, joka sijaitsee
-heidän eteishallissaan, ja luultavasti soitti jollekin. Puolen tunnin
-kuluttua saapui muuan mies, jota konttoripäällikkö ei tuntenut
-ennestään; hän sanoo olevansa varma, ettei se mies ollut käynyt heidän
-toimistossaan koskaan aikaisemmin, mutta hän muistaa hänet hyvin --
-ulkomaalainen ulkonäöltään -- ja voi antaa teille tarkan kuvauksen
-hänestä. Konttoripäällikkö näki sitten Markenmoren ottavan esille minun
-sinetöidyn kirjeeni -- avatun, tietysti, tarkoitan -- ja näyttävän
-vieraalle miehelle niitä kahta paperia, jotka olivat sen sisällä.
-Muutamien minuuttien kuluttua he lähtivät yhdessä ulos. Kuka on tämä
-mies? Teidän on saatava hänet käsiinne."
-
-Poliisikomisario katsoi Blickiin.
-
-"Tämä", sanoi hän, "tämä pakottanee teidät jatkamaan tutkimuksianne
-toisella taholla".
-
-Mutta Blick katsoi professoriin.
-
-"Millaisen kuvauksen -- siitä vieraasta -- antoi Markenmoren
-konttoristi teille?" kysyi hän.
-
-"Synkkä, tummaverinen, keskikokoinen, keski-ikäinen mies -- erittäin
-hyvin puettu", vastasi professori viipymättä. "Sellainen mies", sanoi
-hän, "joita nähdään paljon rahamiespiireissä. Eräänlainen ulkomainen
-juutalaistyyppi -- konttoripäällikön mielestä."
-
-"Jos sellainen mies olisi tullut näille seuduille, niin hänet olisi
-varmaan nähty", sanoi Blick. "Minä otin tarkan selon siitä, keitä
-vieraita liikkui niihin aikoihin kaikilla lähiseudun rautatieasemilla
---"
-
-"On muitakin kulkuvälineitä kuin rautatiet", huomautti professori.
-"Mutta eräs asia on joka tapauksessa varma -- Markenmore näytti
-keksintöpaperia ja minun siitä antamaani lausuntoa sille miehelle!"
-
-Blick käveli hetkisen ympäri huonetta, mieliasennossaan -- pää
-painuksissa ja kädet taskuissa. Lopulta hän kääntyi poliisikomisarion
-puoleen.
-
-"Hyvä, minä aion palata takaisin Markenmoreen", sanoi hän. "Siellä on
-tutkittava eräitä asioita, siellä. Myöhemmin --"
-
-"Meidän on puhuttava enemmän", vastasi poliisikomisario. "Kuten
-sanoitte -- myöhemmin."
-
-Professori nousi ja otti hattunsa ja kävelykeppinsä.
-
-"Minä aion jäädä tänne Mitreen pariksi päiväksi", sanoi hän. "Jos
-siis tarvitsette minua, niin tiedätte, missä minä olen tavattavissa.
-Mutta kun kerta olen täällä, niin haluaisin mielelläni nähdä tämän
-salaisuuden tapahtumapaikan, ja jos te aiotte mennä sinne, kersantti,
-niin minä tulen mukaanne, jos sallitte."
-
-"Varsin mielelläni, sir", vastasi Blick.
-
-Hän ja professori astuivat ulos, kävelivät Selcasterin katujen
-poikki pitkälle, suoralle maantielle, joka kulki Markenmoreen päin.
-Heidän taivaltaessaan valtatietä pitkin Blick kertoi professorille
-yksityiskohtaisesti kaikista toimenpiteistään, kuolleen löytämisestä
-aina rouva Braxfieldin kanssa sattuneeseen välikohtaukseen saakka.
-
-"Koituuko palkkion tarjoamisesta mitään hyvää, sitä en tiedä", sanoi
-hän lopuksi. "Jos joku olisi nähnyt sellaisen vieraan, mikä teidän
-mielestänne on mahdollista, niin minä olisin varmaan kuullut siitä jo
-aikaisemmin."
-
-"Ah, teidän on palattava entisiä jälkiänne -- teidän on palattava
-entisiä jälkiänne!" sanoi professori. "Keksintö on koko jutun takana,
-siitä olen vakuutettu. Kaikki teoriat ovat vääriä, toistaiseksi!
--- kysymys ei ole rahasta -- ei ainakaan puhtaasta rahasta.
-Kysymys on Spindlerin keksinnöstä -- ja sen tarjoamista suurista
-mahdollisuuksista. Mutta kuinka paljon rouva Braxfield lupaa maksaa
-tiedonannoista?"
-
-"En tiedä -- hän ei sanonut", vastasi Blick. "Mutta pian saamme sen
-tietää. Katsokaas!"
-
-Ilmoitustenkiinnittäjän rattaat, joita ajoi kauttaaltaan valkoisiin
-liinavaatteisiin puettu mies, sivuuttivat heidät kiitäen nopeasti
-kylään päin.
-
-"Hänen asianajajansa mainitsi, että hanke on toteutettava heti", jatkoi
-Blick. "Asianajaja ei nähtävästi ole hukannut hetkeäkään -- tuo mies on
-menossa kiinnittämään ilmoituslappuja."
-
-"Tulokset supistunevat vähiin, pelkään!" sanoi professori. "Minun
-mielipiteeni on, että koko juttu on sommiteltu alunperin liian
-huolellisesti. Täällä ei saada selville mitään."
-
-"Eihän sitä tiedä", vastasi Blick. "Kaikesta on apua."
-
-He saapuivat kylän alkupäähän. Ilmoitustenkiinnittäjä oli ryhtynyt
-uutteraan puuhaan heti ensimmäisen sopivan seinän kohdalle päästyään --
-ympärillään joukko töllisteleviä naisia ja lapsia.
-
-Blick ja professori pysähtyivät, kun ilmoitus, suuri neliskulmainen
-lehti, jolla oli isoa, mustaa kirjoitusta, oli liisteröity seinälle,
-kosteana ja kiiltävänä. Professori korjasi monokkeliaan ja luki ääneen:
-
-    SADAN PUNNAN PALKINTO.
-
-    Koska Guy Markenmore, esquire, joka oli matkalla
-    Markenmoren kartanosta, lähellä Selcasteria, löydettiin
-    kuoliaaksi ammuttuna ylängöltä läheltä Markenmoren
-    notkelmaa, tiistaiaamuna viime huhtikuun 24 päivänä,
-    ja luullaan hänen tulleen murhatuksi, huomatkaa, että
-    yllämainittu summa, sata puntaa, maksetaan kenelle
-    hyvänsä, ken antaa tietoja, joiden avulla murhaaja
-    voidaan vangita ja asettaa syytteeseen. Näitä tietoja
-    ottaa vastaan poliisi tai suoraan
-
-                                _Gilbert Crewe_,
-                              asianajaja, Selcaster.
-
-"Hm!" hymähti professori astuen syrjään ja hymyillen hieman
-ivallisesti. "Teidän rouva -- mikä hänen nimensä olikaan? --
-Braxfieldinne ei ole ainakaan anteliaisuudella pilattu! Kunpa hän olisi
-luvannut edes viisisataa -- vai mitä arvelette?"
-
-"Rouva Braxfield", sanoi Blick katsahtaen ihmisiin, jotka innokkaina
-tavailivat seinäilmoituksen sisältöä, "huomautti pilkallisesti
-poliisikomisariolle ja minulle, ettei Markenmoressa ole ainoatakaan
-miestä tai naista, joka ei ilmiantaisi omaa äitiänsä viiden punnan
-setelistä! Mutta niitä on kaksikymmentä sadassa punnassa, joten --"
-
-"Kaksikymmenkertainen kiusaus!" nauroi professori. "Oivallista
-aritmetiikkaa, tosiaankin! Mutta, ystäväiseni, enpä luule tuosta
-olevan suurtakaan hyötyä. Merkillisyytensä vuoksi haluaisin kuitenkin
-saada kappaleen tuota ilmoitusta. Luuletteko, että arvoisa liima- ja
-pensselimestarimme suostuisi antamaan meille yhden sellaisen?"
-
-"Luulenpa, ettei mikään olisi hänestä mieluisampaa", sanoi Blick.
-"Varsinkin jos annatte hänelle rahaa oluttuopilliseen -- ilmoitusten
-kiinnittämistä pidetään kai janottavana työnä."
-
-Professori naurahti taas, lähestyi ilmoitustenkiinnittäjää, otti pari
-ilmoitusta ja ojensi miehelle puolen kruunun lantin.
-
-"Te kai aiotte kiinnittää näitä kaikkialle tälle paikkakunnalle?" kysyi
-hän ojentaessaan toisen ilmoituksen Blickille ja taittaessaan toisen
-kokoon, pistääkseen sen taskuunsa. "Aiotte herättää suurta huomiota,
-vai mitä?"
-
-"Jotakin sentapaista, sir", vastasi ilmoitustenkiinnittäjä. "Sellaiset
-ohjeet minulle annettiin. Rattaillani on kaksisataa kappaletta
-näitä seinäilmoituksia, ja ne asetetaan julkisille paikoille ennen
-päivällisaikaa, kaikkialle tähän kylään. Ja", lisäsi hän silmää
-iskien, "kylläpä niistä varmaan koituu suurtakin hyötyä -- minun
-mielestäni."
-
-"Ei mitään hyötyä, niinkö arvelette?" kysäisi professori. "Miksei?"
-
-"Koska tämä juttu on liian synkeään salaperäisyyteen verhoutunut",
-sanoi ilmoitustenkiinnittäjä. "Synkeään, synkeään, synkeään -- hyvät
-herrat! Mustien voimien tihutyö? -- eikä sitä voida selvittää käden
-käänteessä. Mutta ammatti on ammattia, ja minun on harjoitettava
-omaani, jona tällä kertaa on kaikkien kiihdyttäminen sekä rahanhimon ja
-ahneudentunteiden herättäminen!"
-
-"Humoristi!" huomautti professori, kun ilmoitustenkiinnittäjä oli
-huristanut pois. Hän käveli kylään Blickin rinnalla silmäillen
-ympärilleen tutkivasti. Äkkiä hänen katseensa osui Valtikkaan. "Kas!"
-huudahti hän. "Tuossa on siis se majatalo, missä yöllinen kohtaus
-tapahtui? Haluaisinpa katsastaa sitä sisältä -- voitaisiinkohan meille
-tarjota siellä hieman aamiaista?"
-
-"Minä asustan siellä", vastasi Blick. "Se on päämajani. Ja minulla on
-siellä erikoinen arkihuone. Jos suvaitsette tuottaa minulle kunnian
-käynnillänne, sir, niin minä tilaan haukattavaa milloin vain haluatte
--- siellä on hyvät varastot."
-
-Professori suostui ehdotukseen ilomielin, ja seuraavien parin tunnin
-ajan hän ja Blick, ruokapöydän ja valkean ääressä, keskustelivat
-Markenmoren kysymyksen kaikista eri puolista. Kello kolme iltapäivällä
-he lähtivät tutkimaan murhenäytelmän tapahtumapaikkaa, Markenmoren
-notkelma lopullisena päämääränään. Mutta kun he astelivat tietä pitkin,
-huomasi Blick äkkiä Daffy Halliwellin, juuri Dower-talon pikku portilla
--- ja lisäksi hän havaitsi, että Daffy viittasi hänelle rauhallisesti,
-ilmaisten siten haluavansa puhua hänen kanssaan.
-
-
-
-
-NELJÄSKOLMATTA LUKU
-
-Mies, joka kykeni arvaamaan
-
-
-Antaessaan merkkinsä Blickille Daffy peräytyi pari askelta
-pensaikkoon, ja hänen silmissään oli ilme, joka kehoitti noudattamaan
-vaiteliaisuutta ja varovaisuutta. Blick vuorostaan viittasi kumppaniaan
-seuraamaan itseään ja kuiskaili tälle, kun he poikkesivat maantieltä ja
-astuivat sivuportista sisälle.
-
-"Tämä on eräs niistä naisista, joista kerroin teille", sanoi hän.
-"Rouva Tretheroen kamarineito -- Daphne Halliwell, sen tytön, Myra
-Halliwellin, sisar, joka oli naimisissa Guy Markenmoren kanssa. Hän
-on niinmuodoin uuden paroonin täti -- ja salaperäisempi kuin kukaan.
-Tulkaa mukaan -- minä uskottelen hänelle, että te olette minun
-apulaiseni."
-
-"Oivallista!" sanoi professori. "Seikkailu! Kaikin mokomin, hyvä
-ystäväni! Näyttää siltä kuin ladyllä olisi jotakin ilmoitettavaa."
-
-"Eipä ihme, jos olisikin!" vastasi Blick. "Kuten sanoin -- hän on
-salaperäinen."
-
-Daffy oli vetäytynyt kauemmas laakeri- ja orapihlajapensaiden lomitse
-kulkevalle polulle; hän odotteli nyt heitä, ja kun he lähestyivät,
-silmäsi hän tarkasti professoria ja varsinkin tämän muodikkaita
-pukimia. Hän loi kysyvän katseen Blickiin.
-
-"Kaikki hyvin!" kuiskasi Blick. "Ammattitoverini. Mistä on kysymys?"
-
-"Haluaisin puhua teille", sanoi Daffy. Hän vilkuili ympärilleen ja
-huomasi kapeamman polun, joka poikkesi aivan läheltä. "Tulkaa tänne",
-jatkoi hän. "Tuolla vähän kauempana on huvimaja, jota ei koskaan
-käytetä -- siellä saamme olla rauhassa."
-
-Miehet seurasivat muhkeavartaloista Daffya sokkeloisten pensaikkojen
-halki, kunnes he saapuivat vaatimattomalle lehtimajalle, joka sijaitsi
-korkeiden puiden keskellä. Astuttuaan sisälle, rappeutuneeseen ja
-ummehtuneeseen huoneeseen, Daffy kääntyi ja kohtasi Blickin kasvot,
-luoden samalla syrjäkatseen professoriin.
-
-"Tahdoin puhua teille, herra Blick", sanoi Daffy hiljaisella äänellä.
-"Odotin teitä siellä portilla jo vähän aikaa arvellen, että kenties
-näkisin teidän lähtevän Valtikasta. Emäntäni on mennyt Selcasteriin,
-joten minua ei kaivata, ja kun tänne varmaankaan ei tule ketään, niin
-voimme jokseenkin huoleti keskustella hieman. Kuulkaas! Onhan luvattu
-palkkio, vai mitä?"
-
-"Sata puntaa", myönsi Blick silmäillen häntä tiukasti.
-
-Daffy virnisti.
-
-"Vai niin!" sanoi hän. "Se on mitätön summa, enkä minä halua sitä. Enkä
-tiedäkään mitään, mikä oikeuttaisi minut saamaan sen. Mutta -- jäähän
-tämä kaikki meidän keskemme, mitä?"
-
-"Ehdottomasti!" selitti Blick. "Muusta ei voi olla puhettakaan.
-Kertokaa meille, mitä vain tahdotte ja voitte."
-
-"Nähkääs, minä tunnen erään henkilön, joka arvaamalla on kai päässyt
-aika lähelle totuutta Guy Markenmoresta", vastasi Daffy. "Ja hän on
-mies, jolle sata puntaa olisi kipeään tarpeeseen, sillä hän aikoo
-muuttaa pois maasta."
-
-"Minkä miehen?" kysyi Blick.
-
-Daffy alensi ääntään.
-
-"Jim Roperin!" kuiskasi hän. "Oletteko kuullut hänestä?"
-
-"Kyllä", vastasi Blick. Hän tuumi jo itsekseen missä määrin siihen,
-mitä nyt saataisiin kuulla voi luottaa; sikäli kuin hän oli saattanut
-tehdä johtopaatoksia Daffyn luonteesta, tuntui tämä olevan niitä
-naisia, jotka eivät ilmoita mitään, mistä heille itselleen ei ole
-hyötyä. Mutta jotkut vielä käsittämättömät vaikuttimet saattoivat
-kiihoittaa hänet toimimaan Jim Roperin hyväksi. "Kyllä", toisti Blick.
-"Olen kuullut Jim Roperista. Hän on se mies, joka aikoi mennä naimisiin
-teidän sisarenne Myran kanssa, eikö niin -- sisarenne, joka karkasi ja
-meni naimisiin Guy Markenmoren kanssa?"
-
-"Juuri hän", myönsi Daffy. "Ja sentähden, että hänen piti juuri mennä
-naimisiin Myran kanssa, joka hylkäsi hänet ja poistui Guy Markenmoren
-seurassa, ei Roper ole puhunutkaan mitään. Mutta sata puntaa saanee
-hänet puhumaan."
-
-"Mitä te oikeastaan tarkoitatte sanomalla: sentähden?" kysyi Blick. "Ja
-mistä hän ei ole puhunut?"
-
-"Nähkääs", vastasi Daffy katsahtaen samalla kertaa molempiin miehiin,
-"asianlaita on seuraava -- Roper on ja on aina ollut sellainen
-mies, jota sanottaisiin juroksi. Niitä ihmisiä, jotka eivät koskaan
-unohda eivätkä anna anteeksi. Hän oli aina aikonut mennä naimisiin
-Myran kanssa ja Myra oli puolestaan antanut hänelle suostumuksensa.
-Itse asiassa heidät piti juuri kuulutettaman, kun Myra karkasi
-äkkiarvaamatta Guyn kanssa. Eikä todellakaan kukaan -- en edes minä,
-hänen oma sisarensa -- saanut tietää, mitä hänestä oli tullut,
-ennenkuin vasta äsken, jolloin tämän jutun yhteydessä kävi ilmi,
-että he olivat menneet naimisiin. Hänen karkaamisensa jälkeisinä
-aikoina kävi Roper ensialuksi monta kertaa etsimässä häntä Lontoossa.
-Milloinkaan hän ei nähnyt Myrasta vilahdustakaan, kaiketi, mutta aina
-hän vannoi, että Guy Markenmore oli viekoitellut tytön karkaamaan.
-Vannoipa hän vielä muutakin -- nimittäin, että jos hän sattuisi
-kohtaamaan Guy Markenmoren, niin hän tappaisi hänet, vaikka hänet siitä
-hirtettäisiin heti paikalla. Hän tarkoitti täyttä totta! Näin hän puhui
-minulle viimeksi vähän ennen kun matkustin Intiaan rouva Tretheroen
-mukana, ja samaa kuulin hänen sanovan aivan ensiksi; kun palasin tänne
-takaisin seitsemän vuotta myöhemmin."
-
-"Hautoiko hän vieläkin sitä mielessään -- seitsemän vuoden päästä?"
-kysäisi Blick.
-
-"Hän olisi kai toteuttanut aikeensa seitsemäntoista vuodenkin kuluttua,
-jos olisi vain kohdannut Guy Markenmoren", vastasi Daffy. "Hän on niitä
-miehiä! Huomasin, että yhtämittainen ajattelu oli heikontanut hänen
-terveyttään. Vain se asia oli aina hänen mielessään. No niin, vasta
-pari viikkoa sitten kohtasin hänet eräänä päivänä täälläpäin ja satuin
-mainitsemaan hänelle, että vanha sir Anthony eli viimeisiä päiviään ja
-että Guy palaisi varmaan takaisin ja ottaisi isännän ohjat käsiinsä,
-jolloin hän katseli karsaasti ja sanoi, että jos Guy palaisi takaisin,
-ei hän herrastelisi kauankaan, vaan saisi veitsen kylkeensä! Ja sanonpa
-teille, koska sivullisia ei tarvitse pelätä, että kuultuani Guyn
-murhasta uskoin ensin varmasti, että Roper oli kohdannut hänet sinä
-aamuna ja surmannut hänet -- uskoin todellakin!"
-
-"Ettekö sitten usko enää?" kysäisi Blick.
-
-"En!" vakuutti Daffy. "Mutta luulen, että Roperilla on varmoja
-aavistuksia siitä, kuka hänet murhasi. Itse asiassa enemmän kuin vain
-aavisteluja -- ehkä hän tietää. Ja sanon teille, että kenties hän
-suostuu kertomaan teille sadasta punnasta, sillä kun hän on nyt saanut
-tietää, että Myra on kuollut, hän haluaa lähteä täältä ja matkustaa
-ulkomaille."
-
-"Kuinka olette tullut ajatelleeksi, että Roper tietää jotakin?"
-tiedusti Blick. "Sanokaa meille suoraan, no! Onko hän puhunut teille
-jotakin?"
-
-"Kyllä!" vastasi Daffy. "Kohtasin hänet pari päivää sitten, kun hän
-oli tullut kylään puotiostoksilleen. Me jouduimme puheisiin samalla
-portilla, missä te kohtasitte minut äsken, ja tietysti pakisimme vain
-murhasta. Minä kysyin häneltä suoraan, oliko hän sekaantunut siihen
-jollakin tavoin. Hän vastasi kieltävästi; ikävä kyllä, hän ei ollut! Ja
-sitten hän puhui vielä muutakin. 'Voisin kertoa siitä jotakin', sanoi
-hän, 'mutta en kuitenkaan kerro, sillä teko on nyt tehty. Minä en tahdo
-auttaa poliiseja', jatkoi hän. 'Tehkööt he työnsä'. Siinä kaikki --
-sitten hän poistui."
-
-"Selittämättä teille mitään muuta?" kysyi Blick.
-
-"Hän ei sanonut mitään muuta", vastasi Daffy. "Mutta minä olen varma
-siitä, että hän tietää jotakin. Mutta jos aiotte tutkia häntä, niin
-älkää Jumalan nimessä ilmaisko hänelle, mitä olen puhunut teille
-asiasta!"
-
-"Siihen voin suostua helposti, jos annatte minulle vielä erään
-selityksen", sanoi Blick rohkaisevasti. "Lausuiko Roper uhkauksia Guy
-Markenmorea vastaan kenenkään muun kuullen? -- ennenvanhaan, tarkoitan?"
-
-"Kyllä, varmasti hän lausui, ennenvanhaan -- ennenkuin minä matkustin
-Intiaan!" vakuutti Daffy. "Olen kuullut hänen puhuneen hirveitä asioita
-Valtikassa. Luulenpa, että kylässä on monia, jotka ovat kuulleet hänen
-uhkauksensa."
-
-Blickin mieleen johtui ensimmäinen keskustelu, jota hän oli kuunnellut
-Valtikassa, sekä eräiden kyläläisten huomautukset niistä vihamielisistä
-tunteista, jotka kannustivat useita lähiseutulaisia Guy Markenmorea
-vastaan.
-
-"Hyvä", sanoi Blick. "Teidän nimeänne ei mainita. Olen kuullut jo
-ennenkin yhtä ja toista Roperin uhkailuista ja tunteista. Mutta missä
-asuu Roper?"
-
-"Ihan yksikseen, keskellä metsää sijaitsevassa majassa harjanteen
-toisella puolen, Markenmoren notkelman takana", vastasi Daffy. "Hän
-elää omia olojaan -- kylään hän saapuu vain kerran viikossa ostamaan
-mitä kulloinkin tarvitsee."
-
-"Millainen mies hän on?" kysyi Blick.
-
-"Ennenkuin Myra karkasi, oli hän hauskempi poika kuin kukaan näillä
-main", vastasi Daffy. "Mutta tuo tapaus myrkytti hänen elämänsä. Hän on
-tumma, synkkä, tyyni mies, nyt -- harvapuheinen eikä hymyile koskaan.
-En tiedä, saatteko häneltä tietää mitään, mutta olen aivan varma, että
-hän sekä tietää että on arvannut jotakin."
-
-"Oletteko omasta puolestanne aivan varma siitä, että Roper itse on
-syytön?" kysäisi Blick katsellen tutkivasti kamarineitoa.
-
-Daffy Halliwell silmäsi molempiin miehiin ja päästi omituisen
-naurahduksen.
-
-"Kyllä!" huudahti hän. "Olen varma siitä!"
-
-"Miksi sitten?" kysyi professori sekaantuen vasta nyt keskusteluun.
-"Kuinka voitte olla varma?"
-
-Daffy loi tutkivan katseen toiseen kysyjään. Tarkasteltuaan häntä
-huolellisesti kokonaisen minuutin hän alkoi puhua.
-
-"Te näytte ymmärtävän -- kuka lienettekin", sanoi hän äkkiä. "Mutta
-että te olisitte poliisimies -- etsivä tai muu -- sitä en usko! Olen
-varma siitä, ettei Jim Roper tappanut Guy Markenmorea, sillä jos hän
-olisi sen tehnyt, niin hän olisi heti kuuluttanut maailmalle, että nyt
-hän on kostanut! Hän ei olisi välittänyt rahtuakaan, vaikka hänet olisi
-hirtetty seuraavana päivänä!"
-
-Blick tiedusteli vielä Daffylta lähemmin Roperin asuinpaikasta,
-minkä jälkeen hän poistui kumppaneineen. Professori asteli eteenpäin
-vaiteliaana kotvasen.
-
-"Tuo nainen on tarkka ihmistuntija!" huomautti hän vihdoin. "Hänestä
-olisi teidän ammattialallanne suurta hyötyä, Blick! Olen varma siitä,
-että hänen äskeiset sanansa pitävät täydelleen paikkansa. Sellainen
-mies kuin hänen kuvailemansa, joka on elättänyt kostonhimoaan kaikki
-nämä vuodet, ei välittäisi paljoakaan, kuka saa tietää, että hän on
-tyydyttänyt sen vihdoinkin. Hän, ymmärrättehän, olisi saavuttanut
-päämääränsä! Millään muulla ei olisi väliä."
-
-"Entäs itsesäilytysvaisto?" virkkoi Blick.
-
-"Luulenpa, ettei hän piittaisi siitäkään mitään!" vastasi professori
-miettivästi. "Ei -- tuon naisen käsitys on oikea. Meidän on kai
-pidettävä syyttömänä Roper-veikkosta. Lisäksi mies, jolle on tehty
-suurta vääryyttä. Olen utelias näkemään hänet."
-
-"Luullakseni tapaamme hänet pian", sanoi Blick. "Hän asuu jossakin
-täällä metsissä."
-
-Blick johdatti kumppaninsa notkotietä pitkin, Puistikon ja Woodlandin
-huvilan ohitse, Markenmoren notkelman ylitse kohoavan vuoren huipulle.
-Notkelman toisella puolen ei Blick ollut koskaan käynyt; hän tunsi
-hämmästystä nähdessään täällä tienoita, joiden jylhyys ja erilaisuus
-muodostivat räikeän vastakohdan sille viehättävälle ja kuvankauniille
-seudulle, jonka hän ja hänen kumppaninsa olivat vastikään jättäneet
-taakseen. Täällä, ylänteiden pohjoispuolella, rikkoivat rinteitä syvät,
-kolkonnäköiset laaksot ja rotkot; vuorenseinämistä ulkoni valtavia
-kielekkeitä; vanhoja, synkkiä, nähtävästi läpipääsemättömiä metsiä oli
-joka taholla; nämä kaksi miestä, jotka katselivat kummastuneina heitä
-ympäröivää, luonteeltaan melkein villiä maisemaa, huomasivat, ettei
-silmänkantamiin näkynyt ainoatakaan ihmisasumusta.
-
-"Jylhää seutua!" huomautti professori. "Autiota!"
-
-Mutta Blick kohotti kätensä.
-
-"Kuulkaas!" sanoi hän.
-
-Jostakin heidän oikealta puoleltaan kuului selviä kirveeniskuja,
-hakattaessa voimakkaasti puun tyveen. Kääntyessään ääntä kohti he
-näkivät kuusen pitkän, suipon latvan huojuvan, kallistuvan ja katoavan
-matalampien puiden joukkoon, joiden yli se oli kohonnut: kuului kumeaa
-ryskettä.
-
-"Meidän miehemme taitaa siellä työskennellä", sanoi Blick.
-
-Ääneti miehet kävelivät rinteen poikki sille taholle, mistä kirveen
-kalke oli äsken kuulunut, vaikka nyt olikin hiljaista. Muutamien
-minuuttien kuluttua he saapuivat metsäkaistaleelle, jossa olevasta
-aukeamasta he näkivät viljelyspalstan kauempana metsässä. Siellä,
-kaatuneen kuusen vieressä, seisoi mies, joka parhaillaan oli lyhyen
-savipiippunsa sytytyspuuhissa. Kirveensä hän oli laskenut puuta vasten,
-joka juurikään oli kaadettu; lähelle sitä oli koira paneutunut maata
-isäntänsä takille. Se höristi toista korvaansa ja aukaisi toisen
-silmänsä, kun vieraat tulivat lähemmäksi; kun se päästi matalan
-murahduksen, kääntyi mies ja loi vierailijoihin karsaan, kysyvän
-katseen.
-
-"Kauheannäköinen mies!" mutisi professori. "Ja tuo hänen kirveensä
-on pelottava ase, Blick! Käyttäisinpä hyvin siivoa kieltä hänelle
-puhuessani -- ensialuksi."
-
-Blick hymyili.
-
-"Minä en pelkää häntä!" vastasi hän. "Hyvällä puheella päästään
-pitemmälle kuin väkivallalla. Hyvää iltapäivää!" jatkoi hän
-ystävällisesti, kun he tulivat lähemmäksi hakemaansa miestä. "Oletteko
-te James Roper?"
-
-"Se on nimeni, herra", vastasi metsänvartija.
-
-"Tässä on minun nimeni", sanoi Blick ottaen esille poliisikorttinsa.
-"Olette kai kuullut minusta. Minä majailen Valtikassa."
-
-Roper otti kortin, katsahti siihen ja Blickiin ja ojensi sen takaisin,
-välinpitämättömästi.
-
-"Olen kuullut jotakin sentapaista", vastasi hän.
-
-Blick istahti kaatuneen puun rungolle ja kaivoi taskustaan piippunsa ja
-tupakkansa.
-
-"Haluaisin tietää, voitteko te antaa minulle hieman tietoja, Roper",
-sanoi hän. "Tehän asutte näillä seuduin, eikö niin?"
-
-"Ihan äärellä", vastasi Roper sellaisella äänellä, kuin hän
-olisi tahtonut sanoa, ettei Blickillä ole mitään tekemistä hänen
-asuinpaikkansa kanssa.
-
-"Silloinpa te tunnette tämän paikkakunnan -- nämä metsät, rinteet
-ja harjanteet -- varsin hyvin, kaiketi", jatkoi Blick. "Samoilette
-täällä yltympäriinsä, varhain aamulla ja ehkä myös myöhään illalla,
-epäilemättä?"
-
-Roper ei vastannut mitään. Nyt hän oli saanut piippunsa palamaan ja
-alkoi karsia yläoksia ja ohuempia haaroja puusta, jolle Blick oli
-istuutunut. Blick antoi hänen olla vaiti eikä itsekään virkkanut
-mitään, mutta kotvasen kuluttua kirveen kevyet heilahdukset lakkasivat
-ja Roper, nojaten kirveen varteen, katsoi kysyjään.
-
-"Te ette ole tulleet tänne turhanpäiten!" sanoi hän otsaansa rypistäen.
-"Mitä te oikein tahdotte? Te, kuulemma, tutkitte tuota Markenmoren
-notkelman juttua. Minä en tiedä siitä mitään. Olisihan teidän päähänne
-luullut pälkähtävän, että jos olisin tiennyt, olisin tullut teidän
-puheillenne tai mennyt Selcasteriin poliisin luo kertomaan asiasta."
-
-"Yhtä hyvin minun päähäni olisi saattanut pälkähtää, ettette te
-ole tahtonut tehdä sitä", vastasi Blick luoden salasilmäyksen
-puhetoveriinsa. "Olen saanut tietää yhtä ja toista, sitten kun tulin
-näille tienoille. Teillä oli aimo lailla kaunaa Guy Markenmorea
-vastaan, teillä, vai mitä?"
-
-Roperin kasvot kävivät entistään synkemmiksi ja karsaammiksi.
-
-"Minä en tiedä mitään varmaa siitä, miten hänen päivänsä päättyivät, en
-vähääkään", murahti hän. "Ja mitä taas vihankaunaan tulee, niin täällä
-on joka taholla henkilöitä, jotka tietävät, kuinka se heittiö kohteli
-minua! Eikö kunnon miehellä, olinpa minä mitä hyvänsä, ole oikeus
-tuntea mitä vain haluaa toista miestä kohtaan, joka on kohdellut häntä
-kehnosti?"
-
-"Teillä on yhtä suuri oikeus tunteisiinne kuin kenellä hyvänsä", myönsi
-Blick. "Kuka väittää, ettei teillä ole?"
-
-Roper näytti lauhtuvan hieman.
-
-"Nähkääs", huomautti hän venytellen, "niiden tunteiden takia,
-jotka täyttävät minut, en olisi kohottanut sormeanikaan sen miehen
-pelastamiseksi! Hän on saanut ansaitun palkkansa! Mutta siitä en tiedä
-mitään varmaa, kuka hänelle sen antoi."
-
-"Tarkoitatte -- yksityiskohdista", huomautti Blick. "Mutta kuulkaas
-nyt, Roper. Te vaeltelette koko lailla näillä paikoin, varhain ja
-myöhään, ja teidän silmäparinne samoin kuin myös korvanne ovat kai
-hyvin terävät. Guy Markenmore on kuollut! -- pelastukseksi hänelle
-itselleen, miten vain haluatte! -- minusta se on vallan yhdentekevää.
-Mutta mitäs, jos te -- jos te sattuisitte tietämään jotakin hänestä,
-hänen kuolemansa yhteydessä olevista seikoista, ja kertoisitte
-asiasta -- varsinkin jos se maksaisi vaivan? Esimerkiksi -- oletteko
-käyskennellessänne näillä seuduin, kuten teillä on tapana tehdä, nähnyt
-mitään epäilyttävää tai kohdannut täällä epäilyttäviä henkilöitä?
-Oletteko yleensä kuullut tai nähnyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa?"
-
-Roper katsoi vuoroin kumpaankin vieraaseen. Professori, poltellen
-sikaaria, tähysteli häntä tarkkaavasti.
-
-"En ole kuullut mitään sellaista, että kannattaisi tuhlata aikaansa sen
-kertomiseen", sanoi Roper äkkiä.
-
-Blick veti ääneti esille palkintoilmoituksensa ja ojensi sen
-metsänvartijalle; professori, joka seurasi tapahtumain kulkua
-jännittyneen tarkkaavana, näki Roperin silmien kirkastuvan hänen
-katsellessaan isoa kirjoitusta, jossa oli rouva Braxfieldin lupaama
-palkkiota koskevat yksityisseikat. Hän rypisti tuuheita kulmiaan
-lukiessaan innokkaasti tarjousta.
-
-"Mitäs siitä ajattelette?" kysyi Blick senjälkeen. "Jokaiselle, joka
-voi luoda vähänkin valaistusta asiaan, maksetaan sata puntaa. Jos
-tiedätte jotakin -- ottakaa huomioon, Roper, etten minä väitä teidän
-tietävän! -- mutta -- jos te tiedätte -- no?"
-
-Roper alkoi kääriä kokoon palkkioilmoitusta; hän tuijotti miettivästi
-edessään oleviin puihin ja ojensi paperin takaisin etsivälle.
-
-"Pitäkää se!" sanoi Blick. "Niitä on kiinnitetty tänne joka paikkaan.
-Jos satutte tietämään jotakin, Roper, niin siepatkaa se ensiksi!"
-
-"Tämä rahako -- sata puntaa?" sanoi Roper venytellen. "Maksetaanko se
-varmasti?"
-
-"Menen takuuseen siitä!" vastasi Blick. "Ihan varmasti! -- kenelle
-hyvänsä, ken voi antaa tarkkoja tietoja. Tiedättekö mitään?"
-
-"Puhtaana rahanako?" kysyi Roper.
-
-"Puhtaana rahana!" myönsi Blick. "Käteisenä!"
-
-Roperin piippu oli sammunut. Äkkiä hän istuutui kaadetulle puulle ja
-ryhtyi jälleen sytyttelemään piippuansa, vitkastellen, mikä osoitti,
-että hänen aivonsa työskentelivät ankarasti.
-
-"Sata puntaa olisi minulle hyvään tarpeeseen", sanoi hän äkkiä. "Se ei
-ole kovinkaan paljon, eipä tosiaankaan! -- mutta minulle siitä olisi
-suurta hyötyä. Olen perinpohjin kyllästynyt tähän paikkakuntaan nyt ja
-tahdon päästä pois -- aloittaa uuden elämän, jossakin kaukana täältä!
-Tuo Guy Markenmore-lurjus -- hän pirstoi minun elämäni, mutta nyt --
-no hyvä, jos saan rahat, lähden täältä suoraapäätä katselemaan uusia
-seutuja ja uusia kasvoja ja koettamaan, voinko unohtaa. Olen liian
-kauan viettänyt yksinäistä elämää, ja --"
-
-Blick ei ollut valmistautunut tähän tunteenpurkaukseen eikä liioin
-yhtä odottamattomaan, perin kiihkeään, samanlaiseen mielenilmaisuun
-professorin taholta.
-
-"Kuulkaas, mies hyvä!" huudahti professori. "Te ette tunne minua --
-vähätpä siitä! -- tämä Blick tuntee. No niin, jos te tahdotte aloittaa
-alusta -- uuden elämän, niinkö? -- niin minä annan sata puntaa tuon
-palkkiorahan lisäksi -- sydämeni halusta -- ja heti paikalla! Mutta --
-jos tiedätte jotakin -- kertokaa!"
-
-Roper tuijotti hämmästyneenä professoriin, joka nyökkäsi kehoittavasti.
-
-"Kiitos, sir!" sanoi Roper äkkiä. "Huomaan, että tarkoitatte täyttä
-totta -- te olette mies, jolla on hieman sydäntä! No niin, minä en
-tiedä mitään varmaa, mutta minä voin jokseenkin hyvin arvata --
-jotakin."
-
-
-
-
-VIIDESKOLMATTA LUKU
-
-Hiidenkirnu
-
-
-Professori, nojaten kävelykeppiinsä, ja etsivä, luoden metsänvartijaan
-teräviä syrjäsilmäyksiä, tunsivat kumpikin, että salaisuus oli nyt
-paljastumaisillaan. Mutta Blickin aivoja askarrutti kummallinen, sekava
-epäilys. Roper puhui arvailusta, mutta Blick ei kaivannut suinkaan
-arvailuja; hän aprikoi, mitä Roper tarkoitti arvailulla. Ja sittenkin
--- kaiken sen nojalla, mitä he tiesivät, he saattoivat tällä hetkellä
-olla aavistamattoman lähellä palavasti kaipaamaansa totuutta.
-
-"No?" virkkoi hän. "No? Mitä?"
-
-"Se tuntuu kovin mitättömältä, kun joutuu siitä kertomaan, tosiaankin
--- enkä minä ole kovinkaan hyvä kertoja", vastasi Roper. "Mutta --
-juttu on seuraava! Se tapahtui viime maanantai-iltana -- sen päivän
-edellisenä iltana, jona Guy Markenmore löydettiin, tuolta kauempaa,
-Markenmoren notkelmasta. Kun sinä iltana olin syönyt illalliseni,
-lähdin taivaltamaan mökiltäni Mitbourneen -- siellä minun piti tavata
-muuan mies. Kävelin harjannetta, aivan Woodlandin huvilan takaa,
-ja painuin sille ruohoiselle polulle, joka kulkee harjanteiden yli
-näiltä seuduin Mitbournen asemalle. Lienen kävellyt noin puolitoista
-kilometriä, kun kuulin lähestyviä askeleita --"
-
-"Mihin aikaan se tapahtui, Roper?" keskeytti Blick.
-
-"Kello lienee ollut neljännestä yli kahdeksan, ja oli jokseenkin
-pimeä. Eräistä syistä en nyt halunnut, että minun olisi nähty kulkevan
-Mitbournen tiellä, ja kun kuulin ihmisiä tulevan, livahdin tiheään
-kanervikkoon tien oheen ja pysyttelin hiljaa. Tuossa tuokiossa kaksi
-miestä saapui paikalle -- eroitin heidän piirteensä Selcasterin tien
-yllä kajastavaa taivaanrantaa vasten, nähkääs. Toinen miehistä oli
-pitkä -- toinen lyhyehkö. Kun he olivat astelleet muutamia yardeja,
-pysähtyi pitkä mies ja sytytti sikaarin. Näin hänen kasvonsa tulitikun
-valossa. Sitten aivan kivetyin paikalleni, sillä hän oli se mies, jota
-lakkaamatta olin ajatellut seitsemän katkeraa vuotta, ja voitte arvata,
-kuka hän oli -- Guy Markenmore! Näin hänet yhtä hyvin -- vain hetkisen
--- kuin nyt näen teidät; hänestä ei voinut erehtyä, sillä hänen
-piirteensä eivät olleet muuttuneet senkään vertaa, piru hänet periköön,
-kuin omat kasvoni, jos hän vain olisi saattanut nähdä ne. Siinä hän
-oli, ja jollei hänen mukanaan olisi ollut tuota toista, niin minä
-olisin tehnyt hänestä lopun heti paikalla. Mutta -- minä en tehnyt! He
-jatkoivat matkaansa, puhellen; aina siitä lähtien, kun ensiksi huomasin
-heidät, he puhelivat yhtä mittaa --"
-
-"Kuulitteko, mitä he haastelivat?" kysyi Blick.
-
-"En oikein -- vain sanan sieltä, toisen täältä. Mutta kun he tulivat
-minun kohdalleni -- silloin, heidän ohimennessään, minä kuulin
-kaikki selvästi. Guy Markenmore sanoi: 'Minun on palattava tätä
-tietä kello neljän tienoissa aamulla, ehtiäkseni vähän yli neljä
-Mitbournesta Farshamiin lähtevään junaan', ja sitten hän nauroi. 'Te
-kuorsaatte kaikessa rauhassa vuoteessanne', sanoi hän, 'siihen aikaan,
-epäilemättä'. 'Älkääpä olko liian varma!' virkkoi lyhyt mies. 'Minä
-nousen ylös samoihin aikoihin kuin linnut maaseudulla ollessani!'
-Sitten he jatkoivat matkaansa, Markenmoren tietä, ja minä näin heidän
-katoavan niillä paikoin sijaitsevan metsikön taakse, ja sitten --"
-
-"Malttakaahan, Roper", keskeytti Blick. "Se toinen mies -- kuvailemanne
-lyhyehkö henkilö. Puhuiko hän maalaismurretta? -- Sellaista kuin tämän
-paikkakunnan ihmiset, ymmärrättehän?"
-
-"Ei!" vastasi Roper painavasti. "Ei puhunut! Lontoolaista kieltä hän
-käytti. Hän ei ollut näiltä seuduin, tiedän sen. Olen käynyt Lontoossa,
-sisareni luona! Lontoolaisena minä häntä pidän."
-
-"Näittekö hänen kasvonsa?"
-
-"En nähnyt hänestä muuta kuin ääriviivat. Hän seisoi syrjässä,
-valopiirin ulkopuolella, kun Guy sytytti sikaariaan, joten en voinut
-eroittaa hänen piirteitään. Mutta hän oli pienehkö, tukeva mies. En
-tosiaankaan kiinnittänyt häneen suurta huomiota, kun toivoin, ettei
-häntä olisi siinä ollutkaan!"
-
-"Hyvä -- entäs sitten?" kysyi Blick.
-
-"Sitten minä jatkoin matkaani Mitbourneen ja selvitin asiani miehen
-kanssa, jota tahdoin tavata", sanoi Roper, "ja kun se oli tehty,
-menimme yhdessä juomaan haarikan olutta Kukko ja Harakka-ravintolaan,
-ja sitten palasin kotiin".
-
-"Vai niin", virkkoi Blick. "Aivan niin! Ja --" Hän keskeytti puheensa
-ja loi Roperiin läpitunkevan katseen. "Eikö mitään muuta?" kysyi hän.
-
-"Minä en tahdo salata mitään", sanoi Roper. "Tiedän vielä muutakin.
-Muistattehan, että -- minä olin hautonut kostoa Guy Markenmorelle
-seitsemän vuotta! Mies, jolle on tehty niin suurta vääryyttä kuin
-minulle, ei unohda hevillä. Ja saavuttuani mökilleni Mitbournesta
-tultuani, istuuduin sinä iltana ajattelemaan, aivan yksin, ja minä
-muistin -- sillä en ollut unohtanut! -- Guyn sanoneen mukanaan olleelle
-miehelle, että hän palaisi samaa polkua Mitbourneen kello neljä
-seuraavana aamuna. Niinpä minä nousin ylös kello kolme ja valmistauduin
-kohtaamaan hänet aikoen, jos tapaisin hänet siellä, selvittää välimme
--- iäksi päiväksi!"
-
-"Tapasitteko hänet?" kysyi Blick levollisesti.
-
-Roper katsahti etsivästä professoriin.
-
-"Kyllä!" vastasi hän yhtä levollisesti. "Minä tapasin hänet! Mutta joku
-oli ehtinyt ennen minua. Hän oli lämmin, silloin -- mutta henki poissa,
-kuula ammuttu ohimoon!"
-
-Professori huoahti. Mutta Blick ei näyttänyt lainkaan hämmästyneeltä,
-ja kun hän alkoi puhua, oli hänen äänensä kylmempi kuin koskaan. "Murha
-oli siis tapahtunut juuri vähän ennen tuloanne?" sanoi hän. "Näittekö
-ketään lähettyvillä?"
-
-Roper pudisti päätänsä.
-
-"Kun minä kohtasin hänet", vastasi hän, "arvelin, että hän oli ampunut
-itsensä. Ja minä tutkin tarkasti lähipaikat, tapaamatta kuitenkaan
-minkäänlaista asetta -- pistoolia, revolveria tai mitään muutakaan.
-Sitten tähystelin joka taholle -- en nähnyt ketään! Oli aamuhämärä,
-eikä voinut nähdä kovin kauas; metsiköt ja lehdot olivat sumun peitossa
-ja usva leijaili kukkuloiden rinteilläkin. En, en nähnyt ketään --
-paitsi häntä, kuoliaana."
-
-"Koskitteko häneen?" kysyi Blick äkkiä.
-
-Metsänvartijan kasvoille levisi omituinen, synkkä ilme, eikä hän
-katsonut nyt etsivään, vaan professoriin, ikäänkuin tuntien, että tämän
-taholta olisi odotettavissa jonkinlaista myötätuntoa ja ymmärtämystä.
-
-"Merkillistä", mutisi hän, "vasta hetkistä aikaisemmin olin tullut
-häntä tapaamaan haluten sydämeni pohjasta päästä häneen käsiksi! Minä
-olisin tarttunut häntä kurkkuun ja kuristanut hänet kuoliaaksi niinkuin
-tuo koira ottaisi rotan hengiltä! Mutta nähdessäni hänen makaavan
-jaloissani, kuolleena, vainajana, minusta tuntui -- minusta tuntui,
-kuin en voisikaan kajota kädelläni hänen ruumiiseensa! Hän oli --
-kuollut! Ja sitten tein jotakin, minkä nojalla tulin havaitsemaan, että
-hän oli vielä lämmin."
-
-"Niin -- niin!" huohotti professori. "Mitä sitten?"
-
-"Näin sormuksen hänen sormessaan", vastasi Roper vakavasti. "Sellaisen
-sormuksen, joita mustalaisnaiset kaupittelevat maanteillä näillä
-tienoin: aivan arvoton esine, ymmärrättehän, mutta huomio kiinnittyy
-siihen. Ja päähäni pälkähti -- en tiedä miksi -- että minun Myrani
-oli antanut sen hänelle. Ja minä vedin sen hänen sormestaan, poistuin
-vieden sen mukanani ja jätin hänet sinne, tuijottelemaan taivasta
-kohti!"
-
-Professori huokasi pitkään. Mutta Blick puhui.
-
-"Mihin olette pannut sen sormuksen, Roper?" kysyi hän.
-
-"Se on täällä!" vastasi metsänvartija työntäen kaksi sormeaan liiviensä
-taskuun. "Ajattelin, että tyttöparkani antoi sen hänelle! Hän piti
-kovasti tällaisista kiiltävistä koruista. Monta kertaa peijasivat häntä
-mustalaisnaiset, jotka myivät hänelle tuollaista vanhaa rojua hyvästä
-hinnasta. Mutta minä ajattelin, että se oli hänen, enkä minä tahtonut,
-että Guy Markenmore veisi sen mukanaan hautaansa!"
-
-"No, te olitte väärässä", sanoi Blick säälimättömän vilpittömästi.
-"Rouva Tretheroe antoi sen sormuksen Guy Markenmorelle ja tämä
-puolestaan antoi rouva Tretheroelle toisen aivan samanlaisen. He
-ostivat ne vanhasta muinaisesineiden kaupasta Portsmouthin satamasta.
-Koskaan se ei ole ollut Myran."
-
-Roper katsoi tiukasti etsivään. Blick nyökkäsi. Ja tällöin Roper, joka
-oli ottanut sormuksen kämmenelleen, heitti sen äkkiä maahan, inhoa
-ilmaisevin elein.
-
-"Ajattelin, että se olisi ollut!" mutisi hän. "Mutta kun se ei kerta
-ole --"
-
-Blick sieppasi sormuksen ja nousi seisoalleen.
-
-"No, Roper", sanoi hän, "siinäkö koko totuus?"
-
-"Kaikki, mitä minä tiedän", vastasi Roper. "En voi lisätä enää
-sanaakaan, herra."
-
-"Pysyttekö siinä, mitä olette sanonut?" kysyi Blick.
-
-"En peruuta sanaakaan!" vakuutti Roper.
-
-"Olemme siis päässeet näin pitkälle", jatkoi etsivä kääntyen
-professoriin. "Olemme nyt kuulleet miehestä, joka oli Guy Markenmoren
-seurassa murhan edellisenä iltana ja tiesi, että Guy palaisi ylängöille
-kello neljä seuraavana aamuna. Kuka on se mies?"
-
-"Luultavasti sama mies, josta hänen konttoripäällikkönsä kertoi
-minulle", vastasi professori. "Se on minun mielipiteeni ehdottomasti."
-
-"Hyvä, lähtekäämme", sanoi Blick. "Minä tulen tapaamaan teitä vielä,
-Roper -- epäilemättä te olette ohjannut meidät jonkinlaisille jäljille."
-
-Mutta professori vitkasteli.
-
-"Kuulkaas, hyvä ystävä", sanoi hän kääntyen metsänvartijan puoleen.
-"Tiedättehän Mitre-hotellin Selcasterissa? Hyvä -- minä asun siellä.
-Tulkaa tapaamaan minua sinne, tänä iltana; tässä on nimikorttini --
-kysykää minua. Jos tahdotte muuttaa maasta, niin minä hankin teille
-kyllä rahaa. Tänä iltana, muistakaa, milloin hyvänsä kahdeksan jälkeen."
-
-Hän kosketti Blickiä käsivarteen ja riensi Blickin kanssa metsästä
-niin nopeasti, ettei Roper ehtinyt edes kiittää häntä. He kävelivät
-kiiruusti hyvän matkaa ennenkuin saapuivat jälleen mäenrinteelle.
-
-"Siinä mies, jonka sielu on turtunut, hyvä ystävä!" sanoi hän.
-"Miesparka! Miesparka! Tunnen syvällistä ja vilpitöntä sääliä häntä
-kohtaan. Seitsemän vuotta yksin, hautoen rakkaustarinaansa -- hirveätä!"
-
-"Pelkäänpä, että olette kovin herkkätunteinen, sir!" huomautti Blick.
-"Minäkin säälin tuota miestä; Myran menettäminen koski nähtävästi
-kipeästi hänen sydämeensä. Mutta sanonpa teille, mitä arvelen,
-professori -- arvelen, että Roperin pitäisi olla minulle hyvin
-kiitollinen siitä, etten vaatinut häntä lähtemään mukaani Selcasterin
-poliisiasemalle! Jollen pitäisi arvossa sielutiedettä, niin olisin
-varmasti tahtonut hänen saapuvan sinne. Mutta minä punnitsin häntä
-mielessäni ja pidin häntä tarkasti silmällä, ja luulen käsittäneeni
-hänen omituiset sieluntilansa ja uskon, että hän kertoi meille
-totuuden. Toivon vain, että hän olisi tullut puhumaan minulle asiasta
-jo viikko sitten!"
-
-"Tiedättekö, minä luulen melkein, että hänen asemassaan olisin tehnyt
-aivan samoin kuin hän on tehnyt", virkkoi professori avoimesti. "Minut
-valtasi kokonaan myötätunto tuota onnetonta miestä kohtaan. Mutta
-hyvä ystäväni -- se salaperäinen henkilö? Miten aiotte päästä hänen
-jäljilleen?"
-
-"Merkillistä tässä on", huomautti Blick, "seuraava seikka -- ja se
-näyttää ainakin ensi silmäyksellä vaikealta. Jos oletamme Roperin
-kertomuksen olevan totta -- kuten minä uskon -- niin tuo outo mies,
-lontoolainen puheesta päättäen, sanoo Roper, millä hän luultavasti
-tarkoittaa sivistynyttä miestä, on ollut harjanteilla Guy Markenmoren
-seurassa myöhään maanantai-iltana. Kuka hän on? Saapuiko hän tänne
-Markenmoren kanssa Lontoosta? Kohtasivatko he toisensa junassa?
-Sattuivatko he yhteen Mitbournen ja Markenmoren välisellä tiellä?
-Me emme tiedä. Mutta on tärkeämpiä kysymyksiä kuin yksikään näistä
--- ensiksikin, mihin se mies oli menossa? Mihin hän meni erottuaan
-Markenmoresta -- toiseksi. Ja kolmanneksi, tämä on tärkein kysymys --
-jos hän on se mies, joka ampui Guy Markenmoren seuraavana aamuna, niin
-missä hän oli tuon väliajan? Missä hän vietti maanantai-illan? Hän
-ei ole saattanut olla kaukanakaan näiltä seuduilta, jos hän odotteli
-uhriaan kello neljään seuraavaan aamuun asti."
-
-"Käsittämätöntä!" myönsi professori. "Minä luulen kuitenkin, että
-mies, joka odotteli hyvää saalista, saattoi hyvinkin käyskennellä
-täällä metsissä muutamien tuntien ajan -- yöt ovat nykyisin lämpimiä
-ja täällä, näissä laaksoissa, on yllinkyllin suojapaikkoja. Minua
-hämmästyttää eniten se, että jos se mies murhasi Guy Markenmoren, kuten
-hän varmastikin teki, niin miksei hän murhannut häntä maanantai-iltana
-ja paennut pimeän turvissa?"
-
-Blick naurahti.
-
-"Sanon teille, miksi", vastasi hän. "Hän oli henkilö, jolle Guy
-Markenmore oli uskonut tuon värisalaisuuden. Hän oli saapunut tänne
-Guyn mukana ollen täysin selvillä siitä, mitä Guy puuhaili. Hän tiesi,
-että kaupan rahallinen puoli selvitettäisiin sinä iltana. Ja hän odotti
-aamuun asti voidakseen anastaa sekä rahat että sen keksintöpaperin,
-josta olette meille kertonut -- sekä teidän lausuntonne, joka oli sen
-mukana. Luultavasti hän on se mies, josta Markenmoren konttoripäällikkö
-Folgrave Courtin varrella kertoi teille. Ja meidän on koetettava löytää
-hänet. Mutta jäljet ovat vielä kovin epäselvät."
-
-Professori nyökkäsi, pysähtyi ja katseli ympärilleen. Pakistessaan
-he olivat astelleet verkalleen mäen rinnettä pitkin ja saapuneet
-entistäänkin kolkommalle seudulle. Nyt he seisoivat pelottavan rotkon
-partaalla, sillä kuilu oli vähintään kahdensadan jalan syvyinen;
-siellä täällä olivat kuilun seinämät äkkijyrkät; pimeissä ja synkissä
-piilopaikoissa kaukana alhaalla oli valtavia puurykelmiä punakatajia
-ja kuusia, joita isot, harmaat kivilohkareet olivat katkoneet; kaiken
-tämän yllä lepäsi synkkä ja salaperäinen hiljaisuus. Mutta äkkiä
-professori keskeytti sen.
-
-"Tuolla on joku, joka viittoilee meille!" huudahti hän. "Tuolla
-alhaalla! Nainen!"
-
-Blick katsoi osoitettuun suuntaan ja hätkähti hämmästyksestä. Kaukana
-heidän alapuolellaan, hieman oikealla, hän näki naisolennon seisovan
-lähellä lehtoa, joka sijaitsi rotkon jyrkimmän osan juurella. Ja, kuten
-professori oli sanonut, nainen koetti todellakin vetää puoleensa heidän
-huomiotaan.
-
-"Hyvä Jumala!" huudahti Blick. "Hän on neiti Valencia Markenmore! Mitä
-ihmeessä hän siellä tekee? Tiedättekö, miksi tätä paikkaa nimitetään?
-Hiidenkirnuksi! Se tietenkin merkitsee äkkisyvännettä. Mutta mitä hän
-tahtonee?"
-
-"Menkäämme tuonne alas", ehdotti professori. "Meitä kutsutaan sinne
-nähtävästi. Hei, siellä on miehiäkin!"
-
-Kaksi ihmisolentoa oli juuri sukeltanut esille pikku kuusikosta
-läheltä sitä paikkaa, missä Valencia seisoi. Blick tunsi heidät äkkiä
-Harboroughiksi ja Fransemmeryksi. Kun hekin olivat tunteneet etsivän,
-alkoivat he tehdä hänelle merkkejä.
-
-"Siellä on jotakin tekeillä!" mutisi hän. "Näyttää siltä kuin he
-olisivat keksineet jotakin. Kuulkaas, sir -- tuo pitkä mies on
-Harborough, jota, kuten olen teille kertonut, rouva Tretheroe syytti
-murhasta; toinen on Fransemmery, se vanha herrasmies, joka on näytellyt
-suurta osaa tässä jutussa."
-
-"Tunnen Fransemmeryn nimeltä", vastasi professori. "Hän on saman
-arkeologisen seuran jäsen, johon minäkin kuulun -- olen ollut
-kirjeenvaihdossa hänen kanssaan. Mutta kuinka voimme päästä tuonne alas
-taittamatta niskojamme."
-
-"Täältä jostakin päästään sinne lammaspolkua myöten", sanoi Blick. "Jos
-lammas voi kerta kulkea siitä, niin mekin voimme -- hätätilassa."
-
-Ja hetkisen kuluttua he olivatkin keksineet keinon miten laskeutua
-syvään rotkoon, jossa toiset odottivat heitä. Päästyään syvänteen
-pohjaan professori katseli ihmetellen äkkijyrkkiä kallioseiniä,
-joita alas he olivat tulleet. Siinä kohden, missä Valencia ja hänen
-kaksi kumppaniaan seisoivat, kohosivat graniittiseinät korkeina ja
-jyrkkinä; eräässä paikassa oli pystysuora, kahdensadan jalan korkuinen
-kallioseinä, jonka juurella kasvoi pensaita karussa ja rikkonaisessa
-louhikossa; tämän lohduttoman paikan alapäässä seisoivat nuo kolme
-henkilöä silmäillen vuoronperään louhikon onkaloihin ja miehiin, jotka
-kiiruhtivat rotkon tasaista pohjaa pitkin heidän luokseen. Fransemmeryn
-takana airedalelainen terrieri, joka oli kahlittu isäntänsä
-nenäliinasta tehtyyn hihnaan, ärhenteli ja haukkui, haluten nähtävästi
-tunkeuduttavan kauemmas pensaikkoihin, mistä se oli väkisten laahattu
-pois.
-
-"Tuo on Fransemmeryn koira -- se vekkuli, joka kaivoi esille
-automaattisen pistoolin", sanoi Blick. "Onkohan se tehnyt uuden löydön?"
-
-Harborough tuli verkalleen heitä vastaan. Lähemmäksi saavuttuaan hän
-loi Blickiin varoittavan katseen ja viittasi kuusikkoon.
-
-"Kuulkaas!" sanoi hän hätäisesti, kun he lähestyivät. "Tuolla makaa
-mies, kuoliaana -- hän on kai suistunut rotkoon. Terrieri löysi hänet
--- koira ei tahtonut tulla täältä pois, jolloin minä menin sitä
-noutamaan ja näin miehen -- kuolleena, epäilemättä. Tulkaa katsomaan!"
-
-Tällöin he olivat saapuneet toisten kahden luo, ja Blick tunkeutui
-enempää kyselemättä muitta mutkitta metsikköön, toisten kolmen miehen
-seuratessa häntä.
-
-"Missä hän on? Kuka hän on?" kysyi hän "Tunnetteko ehkä hänet?"
-
-"Vieras -- näyttää huvimatkailijalta", sanoi Harborough. "Täällä,
-louhikon juurella!"
-
-Hän työnsi syrjään kuusien tiheät oksat, ja äkkiä näkyi miehen
-ruumis, joka lepäsi omituisessa mykkyrässä terävillä kivilohkareilla.
-Tarvitsi luoda vain yksi ainoa silmäys ylöspäin huomatakseen, miten
-hänelle oli käynyt; hän oli liukastunut ylhäältä jyrkänteen reunalta
-ja murskautunut kuoliaaksi siihen paikkaan, missä hän nyt lepäsi:
-vähän matkan päässä hänestä oli kävelykeppi, joka oli kirvonnut hänen
-kädestään hänen pudotessaan.
-
-Päästäen kovan huudahduksen Blick syöksähti eteenpäin ja käänsi kasvot,
-jotka sammal- ja kanervaverho oli peittänyt, valoa kohti. Hän nousi,
-tuijottaen niihin.
-
-"Hyvä Jumala!" sanoi hän "Hän on Crawley -- se mies, jonka kohtasin --"
-
-Mutta kovemman, paljon hämmästyneemmän huudahduksen päästi professori,
-kun hänkin vuorostaan sai nähdä kuolleen miehen kasvot.
-
-"Crawley?" sanoi hän "Crawley? Eihän toki -- hän on Carter! -- Carter!
-Carter, sanon minä!"
-
-Blickistä tuntui kuin kirkas valonvälähdys olisi leimahtanut hänen
-aivoissaan. Hän kääntyi professoriin päin katsellen kysyvästi.
-
-"Carter!" huudahti hän. "Teidän apulaisenne?"
-
-"Minun apulaiseni!"
-
-"Se mieskö, joka vei teidän sinetöidyn kirjeenne Guy Markenmorelle?"
-
-"Sama mies!" vakuutti professori juhlallisesti.
-
-"Laupias taivas! Mitä tämä kaikki merkitsee?"
-
-Blick laskeutui äkkiä polvilleen kuolleen miehen viereen ja sujautti
-odottamatta kätensä miehen povitaskuun -- sitten toiseen -- ja
-kolmanteen. Yhtä äkkiarvaamatta hän veti näkyviin kirjesalkun ja otti
-sieltä esille tukun seteleitä ja kaksi paperia. Hän heitti setelit
-välinpitämättömästi maahan, mutta levitti nopeasti paperit; hetkistä
-myöhemmin hän pisti ne professorin käteen.
-
-"Tässä koko jutun avain!" sanoi hän tyynesti. "Siinä on Spindlerin
-keksintö ja teidän siitä antamanne lausunto. Ja -- tuossa on se mies,
-joka tappoi Guy Markenmoren!"
-
-Sitten hän katsahti kolmeen seuralaiseensa. Professori tarkasteli
-tyrmistyneenä papereita, jotka hän juuri oli saanut; Fransemmery
-tuijotti professoriin; Harborough, huolestuneena ja hämmästyneenä,
-silmäili epäilevästi kuollutta miestä. Hän alkoi puhua ensiksi,
-kääntyen etsivän puoleen.
-
-"Luuletteko -- että hän tappoi Guy Markenmoren, saadakseen haltuunsa --
-nuo?" kysyi hän hiljaisella äänellä.
-
-Blick nousi polviltaan.
-
-"Mitäs muutakaan?" virkkoi hän levollisesti. "Nyt käsitän koko jutun!
-Sir Thomas, tässä, ja minä tiesimme siitä jo jotakin, mutta vielä
-hetki sitten en epäillyt tätä miestä. Mutta, kuten sanoin, nyt minä
-käsitän asian -- aivan selvästi. Tämä mies, jonka kohtasin joku päivä
-sitten Valtikassa, esiintyi silloin Crawleyna, lomalla-olijana, sanoi
-olevansa kävelyretkellä näillä seuduin, mutta todellisuudessa hän
-olikin Carter, sir Thomasin laboratorioapulainen Cambridgesta. Juuri
-hänelle sir Thomas jätti sinetöidyn paketin, jotta hän veisi sen
-suoraan Guy Markenmorelle Lontooseen, hänen, Carterin, piti matkustaa
-Lontoon kautta lomaansa viettämään. Vaikkei Carter tiennytkään
-tarkemmin, mitä paketti sisälsi, niin sir Thomasilta hän oli kuullut,
-että sen sisältö oli sekä tieteellisessä että rahallisessa suhteessa
-tavattoman arvokas. Hänen piti jättää paketti Guy Markenmoren omiin
-käsiin. Hän teki sen. Myöhemmin samana päivänä Guy Markenmore matkusti
-tänne. Samoin myös Carter. Kenties he kohtasivat toisensa junassa;
-kenties he matkustivat yhdessä. Mutta, oli miten oli, sir Thomas
-ja minä olemme juurikään päässeet selville, että Guy Markenmore ja
-Carter olivat yhdessä näillä ylänteillä myöhään saman päivän iltana
-ja keskustelivat tuttavallisesti. Kaikesta siitä päättäen, mitä olen
-kuullut, Guy Markenmore oli puhelias, toverillinen mies, avomielinen ja
-rehellinen; saatuaan tietää, että Carter oli sir Thomasin apulainen,
-Guy uskoi nähtävästi Carterille salaisuuden. Ja sir Thomas ja minä
-olemme vasta äsken saaneet varmoja tietoja siitä, että Guy kertoi
-Carterille palaavansa Markenmoren notkelman kautta hyvin varhain
-seuraavana aamuna. Mitä tekee Carter? Hän päättää retkeillä yösydämen
--- yö oli lämmin, ottakaa huomioon! -- väijyä Guyta varhain aamulla
-ja murhata hänet anastaakseen keksinnön ja rahat, jotka Guy, Lansbury
-ja parooni von Eckhardstein luovuttaisivat sinä yönä keksinnön
-ostamista varten. Ja -- hän toteutti tämän suunnitelmansa. Sitten
-hän poistui tyynesti näiden kukkuloiden ja metsien kautta -- kukapa
-olisi epäillyt tavallista jalkamiestä? Mutta luettuaan myöhemmin
-tapahtumasta sanomalehdistä, hän palasi tänne, huvimatkailijaa
-näytellen, Valtikkaan, missä minä kohtaan hänet ja missä, tunnustan
-sen, hän peijasi minua perinpohjin. Murhaajan vanha temppu, nähkääs,
-sillä murhaajilla on tapana kierrellä ja kaarrella rikospaikkansa
-lähettyvillä haluten sairaloisen uteliaasti ottaa selkoa, mitä on
-sanottu ja tehty. Kukaan ei epäillyt tätä miestä vähääkään -- minä
-itse en osannut edes aavistaakaan, että hän olisi sekaantunut tähän
-juttuun. Hän viipyi yön Valtikassa ja poistui senjälkeen kävellen
-näiden ylänköjen poikki. Ja täällä -- täällä hänelle sattui kohtalokas
-onnettomuus, mutta jollei hänelle olisi sattunut tapaturmaa ja jollemme
-me olisi löytäneet häntä ja noita papereita hänen taskustaan, niin
-minä luulen, ettemme olisi koskaan saaneet tietää, kuka tappoi Guy
-Markenmoren. Mutta -- nyt me tiedämme."
-
-Hän kumartui ja veti kuolleen miehen pehmeän hatun paremmin hänen
-kasvojensa yli. Kun hän kohotti katseensa, tarkasteli professori yhä
-miettivästi kädessään olevia papereita ja Fransemmery, tavattoman
-vakavana, katseli häntä. Mutta Harborough harppaili jo puiden lomitse
-Valencian luo.
-
-
-
-
-*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MARKENMOREN SALAISUUS ***
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the
-United States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for an eBook, except by following
-the terms of the trademark license, including paying royalties for use
-of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
-copies of this eBook, complying with the trademark license is very
-easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
-of derivative works, reports, performances and research. Project
-Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may
-do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
-by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
-license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country other than the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you will have to check the laws of the country where
-  you are located before using this eBook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm website
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that:
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
-the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set
-forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West,
-Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
-to date contact information can be found at the Foundation's website
-and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without
-widespread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our website which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This website includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/66384-0.zip b/old/66384-0.zip
deleted file mode 100644
index 13b1e50..0000000
--- a/old/66384-0.zip
+++ /dev/null