diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-22 16:23:45 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-22 16:23:45 -0800 |
| commit | 338815d8672bdffb28775288d9b6a967f8631cba (patch) | |
| tree | 52bd02cd7922adf13303b23323523fab28d799c8 | |
| parent | 83f67eb57d77044f0cf14d0758daa0f29c9f1bb2 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/66361-0.txt | 10822 | ||||
| -rw-r--r-- | old/66361-0.zip | bin | 209426 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 10822 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..f1e5a06 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #66361 (https://www.gutenberg.org/ebooks/66361) diff --git a/old/66361-0.txt b/old/66361-0.txt deleted file mode 100644 index a1df1d3..0000000 --- a/old/66361-0.txt +++ /dev/null @@ -1,10822 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Seikkailijoita, by Rex Beach - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Seikkailijoita - Romaani - -Author: Rex Beach - -Release Date: September 22, 2021 [eBook #66361] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - -Produced by: Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SEIKKAILIJOITA *** - - - - -SEIKKAILIJOITA - -Romaani - - -Kirj. - -REX BEACH - - -Suomennos englanninkielestä - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Kirja, -1923. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Ensimmäinen tapaaminen. - II. Karkuri. - III. Glenister tekee pahan erehdyksen. - IV. Veriteko. - V. Uusi tuttavuus. - VI. Kuinka kaivos riistetään oikealta omistajalta. - VII. Kuuntelija. - VIII. Helene, Dextry ja Bronco Kid. - IX. Dextryn vieraskäynti. - X. Toverukset neuvottelevat raha-asioista. - XI. Kaivosvarkaat. - XII. Wheaton saadaan laivaan. - XIII. Helene tapaa Glenisterin. - XIV. Seikkailijattaren mielenmaltti. - XV. Kuinka lakia poljetaan. - XVI. Verinen yhteentörmäys lähellä. - XVII. Kurkistusreiän valo- ja varjopuolet. - XVIII. Janon tuskat. - XIX. Pelihimo. - XX. Tanssiaisissa. - XXI. Rauhaton yö. - XXII. Murhayritykset. - XXIII. Vigilanttien kokouksessa. - XXIV. Yöllinen kohtaus. - XXV. Totuus alkaa paljastua. - XXVI. Toteutumaton suunnitelma. - XXVII. Cherry lähetetään asialle. -XXVIII. Kid salamurhaajana. - XXIX. Valmisteluja. - XXX. Kid tunnustaa rakkautensa. - XXXI. Junamatka Midakseen. - XXXII. Yöllinen kahakka. -XXXIII. "Kultaisen reen" tapahtumat. - XXXIV. Glenisterin kostonsuunnitelmat. - XXXV. Kaksintaistelu. - XXXVI. Glenister uhraa voittonsa. -XXXVII. Unelmien lupaukset. - - - - -I. - -ENSIMMÄINEN TAPAAMINEN. - - -Glenister silmäili satamaa, joka välkkyi ankkuroituneitten laivojen -valossa, ja sitten niitä pykäläisiä vuorenhuippuja, joiden reunaviiva -kuvastui terävänä taivasta vasten. Hän hengitti täysin siemauksin -suolan kyllästämää ilmaa, ja hänen sydämensä sykki nuorukaisvuosien -voimakkaassa tahdissa. - -"Ah, tämä on ihanaa -- suurenmoista!" hän mutisi. "Ja tämä on -lopultakin minun maatani -- omaa maatani, kuuletko, Dex. Tämä nälkä -päästä pohjanmaille ikäänkuin täyttää koko olemukseni. Se panee minut -kasvamaan. Paisumaan." - -"Varo, ettet räjähdä", huomautti Dex kuivasti. "Olen tavannut ihmisiä, -jotka vuoristoilma on päihdyttänyt tukkihumalaan. Älä vainen paisu -liian yksipuolisesti." - -Dextry alkoi jälleen äkkiä tupruttaa piippuaan, jonka vastenmieliset -savukiehkurat liiankin pian hälvensivät vaaran, joka sisältyi raikkaan -meri-ilman voimaa uhkuviin ominaisuuksiin. - -"Lempo periköön mokoman katkun!" irvisteli nuori mies. "Sinut pitäisi -viedä karanteeniin." - -"Parempi on tuoksua kuin mies kuin parpattaa kuin lapsi. Sinä turmelet -hetken, joka pitäisi uhrata hiljaisiin mietiskeiyihin, joutavilla -purkauksillasi luonnon kauneudesta, kun sinun kauneustajusi ei riitä -käsittämään hyvän tupakkalajin ihanuutta." - -Toinen naurahti, jännitti leveän rintansa ja kohotti pimeään lihaksiset -käsivartensa ikäänkuin niissä olisi asunut käyttämättömän voiman -liikavarasto. - -Miehet kävelivät hitain askelin laituria pitkin. Heidän edessään lojui -"Santa Maria" valmiina sydänyönaikaan nostamaan ankkurinsa. Taampana -uinui Unalaska Beringinmeren usvissa. Missä viikkoa aikaisemmin -ystävällisesti silmää iskien alkuasukkaat olivat syviin -vuorenhalkeamiin levitelleet turskiaan kuivumaan, siellä nyt majaili -lauma kullankaivajia matkalla uuteen Eldoradoon. Heitä oli tullut -tuhansin kuin heinäsirkkaparvi ja he olivat asettuneet Smoke Sean -rannoille ja odottelivat jäitten lähtöä, joka päästäisi heidät -lähtemään luvattuun maahan -- uuteen Nomeen, jossa ihminen rikastuu -yhdessä ainoassa yössä. - -Kylän takana kohoavat sammalpeitteiset kunnaat olivat reunatut tiheällä -hautajonolla. Siellä makasivat ne monet onnentavoittelijat, jotka -olivat kuolleet edellisenä syksynä, kun muuan tarttuva tauti raivosi -tällä maankolkalla. Mutta mitäpä siitä! Jäljelle jääneet kertoivat, -että täällä välkkyi kultaa hiekassa, ja uusia laumoja oli virrannut -menneitten tilalle. Glenister ja Dextry olivat lähteneet Nomesta -edellisenä syksynä -- Glenister ankaran kuumeen kynsissä. Nyt he -tekivät paluuta omaan maahansa. - -"Tämä ilma verestää minussa kaikki elimelliset vaistot jälleen", -aloitti Glenister puhelun uudelleen. "Kaupungeista päästyäni muutun -villi-ihmiseksi. Minut valtaa alkuihmisen vanha vietti -- -taistelunhimo." - -"Saat ehkä tilaisuuden tyydyttää sen." - -"Kuinka niin?" - -"Niin, nyt saat' kuulla. Aamulla tapasin -Mexico-Mullinsin. Muistathan kai vanhan Mullinsin? Miehen, joka halusi -saada valtaussopimuksen Anvil Creekiin viime suvena." - -"Ethän vain tarkoita sitä parkusuuta, jonka pojat olivat lynkata sen -vuoksi, että hän aikoi vallata toisen maaosuuden?" - -"Juuri häntä. -- 'Kuuntele nyt tarkoin mitä sinulle haastan', virkkoi -hän minulle. 'Minkäarvoinen on suunnilleen valtauksesi?' -- 'En osaa -tarkalleen sanoa', vastasin. 'Jos se antaa mitä lupasi viime syksynä, -pitäisi minun saada siitä miljoona.' -- 'Paljonko aiot huuhtoa tänä -kesänä?' -- 'Noin neljäsataatuhatta, jos onni on myötäinen.' 'Bill', -sanoi hän, 'piru on irti, ja sinun täytyy vartioida kaivostasi kuin -vartioisit kalkkarokäärmettä. Älä salli lemmonkaan pistää kynsiään -siihen, sillä silloin saat sanoa hyvästit omallesi!' -- 'Mitä -tarkoitat?' kysyin. -- 'En voi sanoa enempää. Kiedon nuoran kaulaani, -kun olen näinkin paljon ilmaissut. Olet kelpo poika, Bill, ja minä olen -peluri, mutta sinä pelastit kerran henkeni, enkä minä soisi sinun -joutuvan onnettomuuksiin. Älä herran tähden anna heidän anastaa -kaivososuuttasi, siinä kaikki mitä voin sanoa.' -- 'Kenen heidän? -Kongressi on antanut meille tuomarit, tuomioistuimet ja poliisit --', -aloitin. -- 'Sepä se juuri onkin. Kuinka voit niistä voittajana -selviytyä? Sinne tulee mies, jonka nimi on Mac Namara. Varo häntä. -Enempää en voi sanoa. Älä päästä heitä käsiksi kaivokseesi.' -- Siinä -kaikki mitä sain hänestä irti." - -"Pötyä! Mies on pähkähullu! Haluaisinpa nähdä miehen, joka yrittää -vallata meiltä Midaksen! Siitä ei tulisikaan liian ikävää leikkiä." - -Glenisterin puhelun katkaisi "Santa Mariasta" kuulunut pillin vihellys. - -"On aika mennä laivaan", sanoi Dextry. - -"Seis, mitä tuo oli!" kuiskasi toinen. - -Ensin he kuulivat vain jotakin liikettä höyrylaivan kannelta, sitten -kuului vedestä vallan heidän altansa airojen natinaa ja varova -kuiskaava ääni, joka sanoi: - -"Seis, hyvin soudettu!" - -Pimeästä sukeltautui esiin vene ja työntyi rannalle heidän kohdalleen. -Muuan henkilö nousi veneestä ja alkoi kavuta laiturille vieviä portaita -ylös. Heti sen jälkeen muuan toinen vene, joka ilmeisesti ajoi -edellistä takaa, töksähti rantaan aivan sen taakse. - -Kun pakeneva oli ehtinyt miesten luo, jotka laiturilta tarkkailivat -ajojahdin kulkua, huomasivat nämä kummakseen, että se oli nuori nainen. -Hän läähätti, kompastui juostessaan ja olisi kaatunut, ellei Glenister -olisi ehättänyt apuun ja auttanut häntä jaloilleen jälleen. - -"Älkää antako heidän saada minua kiinni!" läähätti nainen. - -Glenister kääntyi ällistyneenä ja kysyvin ilmein toveriinsa päin, mutta -huomasi samassa, että tämä oli astellut maihinnousupaikalle, vainoojien -par'aikaa yrittäessä kavuta rannalle. - -"Hei .- miehet! Pysykää alallanne, muutoin potkaisen kallonne puhki!" - -Dextryn ääni oli terävä ja hänen kookas vartensa kohosi uhkaavana -alhaalla kapuavien miesten yläpuolella. - -"Pois tieltä! Tuo nainen on karannut", sanoi mies, joka oli päässyt jo -portaille. - -"Ilmeisesti." - -"Hän on rikkonut karant --" - -"Vaiti!" keskeytti toinen. "Aiotko kuuluttaa sen kaikelle maailmalle? -Tieltä pois, kirottu pässinpää! Kiivetkää ylös, Thorsen!" - -Thorsen tarrasi laiturin reunaan ja yritti viskautua ylös, mutta iäkäs -kullankaivaja, jonka viha oli kuohahtanut, painoi jalkansa lujasti -hänen sormilleen, ja merimies hellitti otteensa pahasti parkaisten ja -vei toisenkin miehen pudotessaan alas. - -"Tätä tietä, tule perässä!" huudahti hänen toverinsa ja lähti -juoksemaan pitkin rantaa laiturin toiseen päähän. - -"On parasta, että kiiruhdatte tiehenne, hyvä neiti", huomautti Dextry. -"Nuo ovat paikalla minuutin kuluttua." - -"Niin, niin! Pitäkäämme kiirettä. Minun täytyy päästä 'Santa Mariaan'. -Laiva lähtee tuossa tuokiossa. Tulkaa!" - -Glenister naurahti ikäänkuin hän olisi huomannut naisen sanoissa -jotakin huvittavaa, mutta ei liikahtanut paikaltaan. - -"Alan kohta olla liian vanha ja kankea juoksemaan", sanoi Dextry ja -riisui takkinsa, "mutta myönnän, etten ole liian vanha nauttimaan pikku -huvituksesta, kun tilaisuus sellaisen suo vähäisen tiimellyksen -muodossa." Hän liikkui ketterästi, vaikka nuori tyttö puolipimeässä -saattoi nähdä, että hänen tukkansa oli hopeanvalkoinen. - -"Mitä te aiotte?" kysyi hän mieheltä. - -"Menkää te vain pois tieltä; me aiomme aloittaa pienen leikin heidän -kanssansa, kunnes olette ehtinyt laivaan." - -He siirtyivät laiturin toiselle puolelle satamamakasiinin eteen -suojatakseen selkänsä. Nuori tyttö seurasi heitä. - -Jälleen kuului laivalta merkkisoitto ja komentohuuto: "Perätouvi irti!" - -"Ah, laiva lähtee ilman meitä", kuiskasi nuori nainen, ja syystä tai -toisesta Glenister sai sen käsityksen, että tyttö pelkäsi sitä vieläkin -enemmän kuin takaa-ajajia, joitten askeleet jo kuuluivat varsin -läheltä. - -"Kyllä te aina ehditte", sanoi nuori mies suorasukaisesti. "Te joudutte -pahaan pulaan, jos jäätte tänne. Juoskaa älkääkä välittäkö meistä. -Olemme olleet merillä kokonaisen kuukauden emmekä muuta niin kaipaakaan -kuin pientä vaihtelua matkamme yksitoikkoisuuteen." - -Hänen äänessään oli poikamaisen iloinen sointu, ikäänkuin hän jo -edeltäpäin nauttisi lähestyvästä kärhämästä, ja tuskin hän oli ehtinyt -lauseensa lopettaa, kun merimiehet ilmestyivät pimeästä esille ja -syöksyivät vastustajiensa kimppuun. - -Lähimpien sekuntien aikana näkyi paikalla vain sekava vyyhti kieppuvia -ihmisruumiita ja kuului läimähteleviä nyrkiniskuja, mutta sitten tämä -vyyhti hajosi ja kasasta erkani yksityisiä olentoja, jotka heti sen -jälkeen kaatuivat raskaasti maahan. Vielä kerran merimiehet yrittivät -äkkirynnäkköä ja koettivat saartaa vastustajansa. He heittäytyivät -yhteisvoimin Dextryn kimppuun, mutta tapasivat vain tyhjää ilmaa, sillä -tämä väistyi aina tieltä ihmeteltävän notkeasti ja iski ja hääti -vihollisia kimpustaan kuin vanha susi. Hänen iskunsa olivat useimmiten -nekin turhaa tuhlausta, sillä pimeässä hän tähtäsi joko liian korkealle -tai liian lähelle. - -Glenister puolestaan seisoi huolettomassa asennossa ja hääti -vastustajansa toisen toisensa jälkeen, sikäli kuin ne lähestyivät. Hän -naurahteli syvällä kurkkuäänellä, ikäänkuin ottelu hänen mielestään -olisi ollut vain tavallista yksinkertaista urheilua. Nuorta tyttöä -värisytti, sillä taistelevien äänettömyys peloitti häntä enemmän kuin -huudot olisivat tehneet, mutta hän pysyi yhäti paikallaan, seinää -vasten nojautuneena. - -Dextry tähtäsi iskun kohtaan, joka häämötti epäselvänä pimeässä, ja kun -hän iski harhaan, kierähti hän itse ympäri ja kadotti tasapainonsa. -Seuraavassa tuokiossa oli vastustaja hänen kimpussaan ja he kaatuivat -molemmat maahan, ja kolmas kompastui heidän ylitseen. Nuorelta tytöltä -pääsi tukahtunut huudahdus. - -"Annan hänelle potkun, Bill", sanoi Glenister. "Annahan minun saada -kunnollinen ote." Hän kohotti raskaan jalkineensa, ja hänen potkuunsa -vastasi Dextryn kaunopuheinen ja ponteva sadatus. - -"Saakeli sinuakin mieheksi! Sinähän potkit minua. Minä kyllä pitelen -mieheni. Iske sinä tuohon pitkään roikaleeseen." - -Glenister kääntyi nyt kahteen jäljelläolevaan mieheen, selkä koukussa -ja kädet rentoina. Hän kumartui lähelle tyttöä tätä kuitenkaan -huomaamatta; tyttö puolestaan kuuli hänen hengityksensä pusertuvan -hänen keuhkoistaan sihisevänä äänenä. Seuraavassa sekunnissa nuori mies -hypähti äänettömästi eteenpäin ja sinkosi vastustajansa loitos luotaan -ja astui sitten askeleen taakse välttääkseen toisen. Silloin hyökkäsi -kolmas merimies hänen kimppuunsa takaapäin, kietoi kätensä hänen -kaulansa ympärille ja koipensa hänen sääriensä ympärille. Nyt vasta -nuori tyttö sai tuta minkälaista on oikea tiimellys. Ottelijat -huojuivat sinne tänne, niin lujasti toisiinsa likistyneinä, ettei heitä -voinut toisistaan erottaa. Näin he kaarehtivat parin minuutin ajan, -kunnes törmäsivät seinää vasten, ja nuori nainen kuuli puolustajansa -kurkun korisevan merimiehen hellittömässä otteessa. Vielä silmänräpäys, -ja Glenister lojuisi auttamattomasti maassa toisten tallattavana ja -viholliset potkaisisivat raskailla saappaillaan hänestä viimeisenkin -elonkipinän. Tätä ajatellessaan hän huomasi kuin salaman välähdyksenä, -että hänenkin täytyisi toimia. Pelko oli poissa, hänen värisevät -lihaksensa jäykkenivät ja ennenkuin hän oikein tiesikään mitä oli -tehnyt hän oli jo toiminut. - -Merimiehen selkä oli häneen päin. Hän ojensi kätensä ja tarrasi miehen -tukkaan ja hänen petolinnun kynsien lailla koukistuneet sormensa -tavoittelivat hänen silmiään. Mieheltä pääsi kauhun huudahdus, ja -toiset väistyivät nopeasti taaksepäin. Seuraavassa tuokiossa tyttö -tunsi olkapäillään Dextryn käden ja kuuli hänen sanovan: - -"Oletteko vahingoittunut? Ette? Tulkaa siis mukaan, muuten laiva lähtee -ilman meitä." - -Hän puheli tyynesti, vaikka hän hengittikin vielä kiivaasti, ja kun -tyttö kumartui tarkemmin katsomaan, näki hän merimiehen makaavan -liikkumattomana maassa. - -"Ei vaaraa mitään -- hän on vallan vahingoittumaton. Se on vain muuan -japanilainen temppu, jonka olen oppinut. Rientäkäämme!" He juoksivat -nopeasti pitkin laituria; Glenister oli pian heidän kintereillään. -Merimiesten taisteluhalu oli väleen hävinnyt. Kun kolme tuttavaamme -pääsivät "Santa Marian" porraslaudalle, oli laivan ja laiturin välillä -jo melkoinen aukeama. - -"Olipa hiuksen varassa", huohotti Glenister ja tunnusteli varovasti -kaulaansa, "mutta enpä haluaisi kadottaa hyvästäkään hinnasta tällaista -hauskaa tilaisuutta." - -"Olen ollut mukana höyrypannun räjähdyksessä ja lumivyöryissä, -puhumattakaan siitä, että olen avustanut vähäistä pakoa vankilasta, -mutta oikeista huvitteluista puhuttaessa en muista mitään, joka -vastaisi tätä." Dextryn ihastus oli lapsekkaan riehakasta. - -"Mitä miehiä te sitten olettekaan?" nauroi nuori tyttö hermostuneesti, -mutta ei saanut vastausta. - -Miehet opastivat hänet omaan kansihyttiinsä. Sähkö pantiin palamaan ja -nyt vasta miehet näkivät tuntemattoman vieraansa. - -Tämä oli hyvin miellyttävän näköinen nuori nainen, jonka yllä oli -lyhyt, siisti puku ja jaloissa korkeakorkoiset keltaiset kengät, mutta -Glenisteriä viehättivät hänessä erikoisesti silmät, jotka olivat suuret -ja harmaat, ruskealta vivahtavat. Peräti elävät silmät -- hänestä -tuntui -- silmät, jotka yhdellä ainoalla salamannopealla katseella -tutkivat molemmat miehet. Hänen hiuksensa olivat irtautuneet ja -riippuivat välkkyvinä ja aaltoisina vyötäreillä saakka, muuten ei -näkynyt pienintäkään merkkiä äskeisestä seikkailusta. - -Glenister oli valmistunut näkemään hänessä senlaatuisen kaunottaren, -jommoisia näillä rajamailla tapaa, kaunottaren, joka panee miehen pään -pyörälle, mutta joka on kylmä ja kiiltävä kuin vastahiottu puukonterä. -Mutta tämän naisen tyynet, sopusuhtaiset piirteet tuntuivat melkein -tuskallisella tavalla erottuvan hänen uudesta ympäristöstään ja -herättivät Glenisterissä ajatuksen siitä rajattomasta hyvyydestä ja -suloudesta, jotka olivat olleet hänelle vieraita kuluneina viime -vuosina. - -Vanhemman miehen silmissä kuvastui vain teeskentelemätöntä ihastusta. - -"Uskallanpa väittää", vakuutti hän, "että olette ainoa kaunokainen, -jonka puolesta olen milloinkaan taistellut olipa sitten kysymyksessä -meksikolainen, intiaani tai valkoihoinen. Minkälaiseen pälkähäseen -olette oikeastaan joutunut?" - -"Luulette kaiketi, että olen tehnyt jotakin hirveän pahaa, eikö niin? -Mutta en ole. Minun oli päästävä pois 'Ohiosta' tänä iltana. Kerron -kaiken huomenna. En ole varastanut mitään enkä myrkyttänyt -- se on -totinen tosi." -- Hän hymyili heille, eikä Glenisterkään voinut olla -hymyilemättä, vaikka hän ei ollutkaan täysin tyytyväinen tytön -selitykseen pakonsa syistä. - -"No niin, herätän siivoojan ja hommaan teille paikan", virkkoi hän -viimein. "Saatte jakaa hytin jonkun naismatkustajan kanssa; sitä ei voi -auttaa, sillä laiva on ahdinkoon asti täynnä." - -Tyttö laski kätensä ehkäisevästi hänen käsivarrelleen. Glenister oli -tuntevinaan sen värisevän. - -"Ei, ei, sitä ette saa tehdä! En halua, että kukaan näkee minua tänä -iltana. Tiedän, että esitykseni tuntuu teistä kummalliselta, mutta -kaikki on tapahtunut niin äkkiä, etten ole ehtinyt vielä tointua. -Huomenna kerron teille kaiken, ihan varmaan kerron. Älkää antako -kenenkään nähdä minua, se turmelisi kaikki. Odottakaa huomiseen, pyydän -sitä teiltä kaikesta sydämestäni." - -Hän oli hyvin kalpea ja puhui vakavissaan ja kiihtyneenä. "Tietysti -tahdon auttaa teitä!" vakuutti herkkäuskoinen Dextry. "Ja -selityksillenne saatte itse valita sopivan ajan, pikku neiti. Emme -kysele sitä emmekä tätä. Moraali ei ole meidän vahvoja puoliamme. Ja -kuten runoilija sanoo 'ei Jumalan eikä ihmisten laki ole voimassa -kolmattakuudetta leveysastetta pohjoisempana', eikä hän olisi voinut -lausua syvempää totuutta, jos hän olisi tiennyt mitä sanoa. Täällä saa -itsekukin vartioida itseään ja omaisuuttaan. Rehellisesti ja suorasti." - -Nainen näytti epäröivältä kuullessaan tuollaista puhuttavan, kunnes hän -äkkäsi hehkun Glenisterin katseessa. Sen omituinen rohkea sävy pani -hänet äkkiä huomaamaan selvästi asemansa, ja puna alkoi kohota hänen -poskilleen. Hän tarkasteli tutkivammin tätä nuorta miestä, pani -merkille hänen leveät hartiansa ja huolettoman, luontevan ryhtinsä, -joka johtui siitä, että hän hallitsi niin täydellisesti lihaksiensa -liikkeet. Voimaa ilmaisivat hänen kasvonsa, sillä hänellä oli -nuoruudesta huolimatta terävöityneet piirteet, voimakas leuka, uhkaavan -tuuheat kulmakarvat ja elehtivä suu, joka paljasti kaikki hänen -mielialansa vaihtelut ja ilmaisi sekä voimaa että alistumista. -Merkittävin piirre hänessä kuitenkin oli häikäilemättömän tarmon leima. -Hän oli tytön mielestä kaunis, vaikka hänen kauneutensa olikin -etupäässä ruumiillista laatua ja kuvasti miehevyyttä ja voimaa. - -"Haluatte siis pysyä piilossa?" hän kysyi. - -"Olen tottunut järjestämään sellaisia asioita perin hyvin", sanoi -Dextry, "vaikka olenkin tottunut kätkemään etupäässä vain itseäni. Mitä -olette suunnitellut?" - -"Hän voi jäädä ensi yöksi tänne", vastasi Glenister kerkeästi. "Sinä ja -minä menemme alas. Kukaan ei näe häntä." - -"En voi sallia sitä", vastusti tyttö. "Eikö täällä ole jotakin koloa, -johon voin kätkeytyä?" - -Miesten onnistui hälventää hänen kursailunsa ja he lähtivät tiehensä. - -Kun he olivat poistuneet, lysähti tyttö penkille ja istui näin pitkät -ajat eteensä tuijottaen. - -"Minä pelkään -- mutisi hän itsekseen, -- minä pelkään. Mihin olen -ryhtynyt? Miksi ihmiset katsovat minuun sillä tavalla? Kadun, että -ollenkaan puutuin koko asiaan." - -Lopulta hän nousi lopen uupuneena. Hytin raskas ilma painosti häntä, ja -hän kaipasi ulkoilmaa. Hän sammutti lampun ja astui pimeään käytävään. -Hän näki epäselvästi kaksi henkilöä, jotka nojasivat kaidepuihin, ja -hän hiipi peräpuoleen ja piiloutui pelastusveneen suojaan; raikas -iltatuuli jäähdytteli hänen kasvojaan. - -Hänen äsken näkemänsä henkilöt lähestyivät hänen piilopaikkaansa. He -haastelivat vakavasti pysähtyen aivan hänen viereensä. Hän huomasi -paluutien olevan nyt tukossa, ja hänen täytyi pysyä liikkumattomana -alallaan. - -"Mikäkö hänet on tänne tuonut?" toisti Glenister Dextryn kysymyksen. -"Tarvitseeko sitä kysyä? Mikä on tuonut tänne ne kaikki? Mikä toi -'herttuattaren', Cherry Malotten ja koko lauman?" - -"Ei, ei", vastusteli vanhus, "hän ei ole sitä lajia -- hän on liian -hieno, liian arka -- liian kaunis." - -"Niinpä onkin -- liian kaunis. Vallan liian kaunis ollakseen yksin -- -tai jotakin muuta kuin mitä hän on." Dextry murisi tyytymättömänä: - -"Tämä maa vielä turmelee sinut, poika. Sinä arvostelet kaikkia samalla -mitalla, ja ehkä ne ovatkin samaa maata -- kaikki paitsi tämä tyttö. -Minusta tuntuu, että hän eroaa muista tavalla tai toisella, vaikka en -osaa sanoa kuinka." - -Glenister virkkoi miettivästi: - -"Olen kuullut kerrottavan, että joku esi-isistäni, joka eli hyvin kauan -sitten, harjoitti merirosvousta Länsi-Intian vesillä. Toisinaan luulen, -että olen perinyt hänen luonnettaan. Hän tulee ja kuiskii yöllä -korvaani kaikenlaisia asioita. Hän oli ihmisasuun pukeutunut -paholainen, ja hänen verensä virtaa minussa -- hillittömänä ja kuumana. -Juuri nyt kuulen hänen kuiskaavan minulle jotakin -- jotakin -sotasaaliista. Hahaha! Hän on ehkä oikeassa. Minä taistelin tytön -puolesta tänä iltana -- niinkuin esi-isäni armaittensa puolesta -Meksikon lahden rannoilla. Hän on liian kaunis ollakseen kunniallinen -nainen -- 'eikä Jumalan eikä ihmisten laki päde enää kolmattakuudetta -leveysastetta pohjoisempana'." - -He kulkivat edelleen, ja Glenisterin raikuva kyynillinen nauru karmi -nuoren tytön korvaa ja järkytti häntä niin, että hänen täytyi hakea -tukea pelastusveneestä pysyäkseen pystyssä. - -Hän seisoi näin kauan, veri kohisi hänen korvissaan, sitten hän pakeni -kojuunsa. Täällä hän vääntelehti vuoteellaan tuijottaen pimeään kuivin -ja särkevin silmin. - - - - -II. - -KARKURI. - - -Nuori nainen heräsi koneitten jytinään, ja kun hän varovasti kurkisti -hytinakkunasta ulos, näki hän tasaisen, peilikirkkaan meren, johon -auringonsäteet välkkyvinä kuvastuivat. - -Tämäkö siis oli Beringinmeri? Se oli hänen mielikuvituksessaan -kouluajoista saakka ollut salaperäiseen huntuun verhoutuneena, hän oli -kuvitellut sitä harmaaksi, vettä ja usvaa tihkuvaksi merierämaaksi. -Mutta nyt hän näkikin edessään avoimen selvän meren, jonka pintaa -viistivät laivan suuntaan lekuttelevien ruokkien lihavat ruumiit. -Kiiltävä pää sukeltautui merestä laivan kupeelta, ja tyttö kuuli jonkun -kannella huudahtavan: "Hylje!" - -Pukeutuessaan nuori tyttö silmäili tarkkaan niitä erilaisia esineitä, -joita oli sirotettu sinne tänne hyttiin. Hän koetti niiden mukaan tehdä -uusia johtopäätöksiä niiden omistajien luonteesta. Hänen huomionsa -kohdistui ennen kaikkea taideteoksiin, vuolaasti koristeltuihin, -kuparihelaisiin, nahkakotelojen suojaamiin tarve-esineihin. Metalli oli -hienoa käsityötä ja siihen oli kaiverrettu Glenisterin nimikirjaimet. -Kaikki osoitti hienostunutta makua ja ylellistä tuhlausta, ja esineet -tuntuivat kummallisen pieniltä kullankaivajan varustusten joukossa; -sama oli laita vähäisen kokoelman Maupassantin teoksia. - -Sitten hänen silmiinsä osui Kiplingin runokokoelma "Seitsemän merta", -johon oli tehty monta alleviivausta, ja hän tunsi nyt päässeensä -oikeille jäljille. Runojen karkeatekoisuus ja raakuus oli aina -vieroittanut häntä, vaikka hän olikin hämärästi tietoinen niiden -verrattomasta elävyydestä ja voimasta. Nuori tyttö oli nyt ensimmäistä -kertaa kodin turvallisen sataman ulkopuolella. Hän ei ollut tähän -saakka joutunut kosketuksiin ulkomaailman kanssa siinä määrin, että -olisi huomannut totuuden voivan olla veistelemättömän, silittämättömän -ja yksinkertaisiin vaatteihin puetun. Kirja vahvisti hänen käsitystään -nuoremman miehen luonteesta. - -Seinällä riippui koukusta kulunut mustunut nahkakotelo, josta pisti -esille kookkaan colt-pistoolin perä. Siinä näkyi jälkiä pitkäaikaisesta -käyttelemisestä ja se haastoi mykällä tavalla valkohapsisen omistajansa -luonteesta, saman Dextryn, joka ennenkuin tyttö oli ehtinyt lopettaa -tarkastelunsa koputti ovelle. Tyttö päästi hänet sisälle ja tulija -sulki huolellisesti oven perässään. - -"Poika on mennyt alas hommaamaan hieman ruokaa", hän sanoi. "Hän on -täällä parin minuutin kuluttua. Kuinka olette nukkunut?" - -"Kiitos, aika hyvin", valehteli tyttö, "mutta olen tuuminut koko ajan, -että olen velvollinen antamaan teille selityksiä." - -"Kas nyt", tokaisi Dextry, "ei tarvita minkäänlaisia selityksiä, -ennenkuin tunnette halua niitä antaa. Olitte joutunut joihinkin -vaikeuksiin, ja se oli valitettavaa -- me autoimme teitä, ja se oli -luonnollista -- siinä piste -- sellaista on elämä Alaskassa." - -"Niin, mutta minä tiedän, että te ajattelette..." - -"Olen ajatellut pääni puhki", jatkoi toinen välittämättä naisen -keskeytyksestä, "millä tavalla voisimme parhaiten teidät piilottaa. -Siivoojan täytyy päästä tähän hyttiin, eikä liioin voi pitää salassa, -että kuljetamme tänne ruokaa." - -"En välitä, vaikka minut täällä nähtäisiinkin, kunhan vain minua ei -lähetetä takaisin. Eihän minua lähetetä?" Hän odotti tuskallisena hänen -vastaustaan. - -"Lähettää teitä takaisin! Ettekö tiedä, että laiva on menossa Nomeen? -Ei ole paluuta, kun ollaan menossa kultamaille, ja tämä matka on -hurjinta huumaa, mitä maailma on koskaan saanut katseltavakseen. -Kapteeni ei haluaisi millään hinnalla kääntyä takaisin -- eikä -voisikaan -- hänen lastinsa on liian kallisarvoinen ja yhtiö maksaa -viisituhatta päivältä. Emme me voi kääntyä takaisin laskeaksemme -maihin, jotakuta karkulaista. Matkustajat eivät sitä paitsi suostuisi -siihen -- aika on heille liian kallista." - -Puhelu keskeytyi, sillä ulkopuolelta kuului lautasten kalinaa, ja -Dextry aikoi mennä avaamaan ovea, mutta pysähtyikin epäröivän näköisenä -ovelle kuullessaan kapteenin äänen. - -"No mitä nyt, Glenister", sanoi tämä, "minne tuo aamiainen on menossa?" - -"Ah", kuiskasi vanhus tytölle, "se on kapteeni Stephens." - -"Dextry ei ole oikein kunnossa tänään", kuului Glenisterin huoleton -vastaus. - -"Se ei kummastuta minua. Miksi tulitte niin myöhään laivaan? Näin -teidät -- olipa lähellä, ettette jääneet rannalle, vai kuinka? Se -olisikin ollut teille oikein. Haluanpa nyt kurkistaa, kuinka Dextryn -laita oikein on." - -Tyttö vetäytyi pelästyneenä hytin nurkkaan ja silmäili levottomana -Dextryä. - -"Mutta -- hm, hän ei ole vielä ylhäällä", kuulivat he Glenisterin -vastaavan. "Olisi parasta teidän tulla myöhemmin." - -"Pötyä, kyllä hän jo näihin aikoihin on jalkeilla", murisi kapteeni -hyvänsuopaisesti. "Hei, Dextry, avaapa ovi yleistarkastusta varten!" -Hän kolkutti ovelle. - -Asiaa ei voinut auttaa. Vanha kullankaivaja katsahti kysyvästi tyttöön -ja saatuaan tältä hyväksyvän merkin veti salvan syrjään, ja seuraavassa -sekunnissa täytti kapteenin kookas sinipukuinen ruumis hytin pienen -tilan. - -Hänen ahavoituneet parrakkaat kasvonsa olivat ystävällisissä rypyissä, -kunnes hän äkkäsi nurkassa pitkän harmaapukuisen olennon ja sieppasi -hatun päästään. Mutta siihen rajoittuikin hänen kohteliaisuutensa, ja -hymy katosi hänen huuliltaan. Hänen kulmakarvansa rypistyivät, -hyvänsuopa rattomieli oli poissa, ja jäljelle jäi vain jäykkä, -suoraviivainen laivan kapteeni. - -"Ah", sanoi hän, "ette voi oikein hyvin, kuulin äsken sanottavan? -- -Luulin jo tutustuneeni laivan kaikkiin naismatkustajiin. Olkaa hyvä ja -esitelkää, Dextry." - -"Niin... mutta... tuota noin, en ole itsekään oikein selvillä hänestä." - -"Mitä te sanotte?" - -"Ah, ei ole paljoakaan sanottavaa. Tämä on se nuori nainen, jonk toimme -eilen illalla laivaan -- siinä kaikki mitä tiedän." - -"Kuka antoi teille luvan?" - -"Ei kukaan. Ei ollut aikaa pyydellä lupia." - -"Ei ollut aikaa? Kumpi teistä on keksinyt tämän uuden tavan piilottaa -naisia hyttiin? Kuka tuo on? Vastatkaa äkkiä!" Hänen äänensä vapisi -ärtymystä. - -"Ah!" huudahti nuori tyttö. Kapteenin sanat loukkasivat häntä mitä -syvimmin, vaikkei tämä ollutkaan puhunut suoraan hänelle. - -Kapteeni kääntyi nyt puhuttelemaan Glenisteriä, joka oli tullut hyttiin -ja sulkenut oven perässään. - -"Onko tämä teidän työtänne? Onko tuo tyttö teidän?" - -"Ei", vastasi tämä tyynesti, ja Dextry puuttui taas puheeseen: "On -parasta, että kuulette tarkemmin asiasta ennenkuin esitätte moisia -väitteitä. Autoimme tämän nuoren naisen parin merimiehen kynsistä, -jotka ajoivat häntä takaa, ja olimme vähällä jäädä itse paikalle. Koska -hänen oli tärkeää päästä mukaan, autoimme hänet samalla laivaan." - -"Hyvin heikko juttu. Miksi hän oli karannut?" kysyi kapteeni ja -puhutteli edelleenkin vain miehiä välittämättä vähääkään nuoresta -naisesta, kunnes tämä ääni takeltaen puhkesi sanomaan: - -"Teillä ei ole oikeutta kohdella minua tuolla tavoin -- voin itsekin -vastata kysymyksiinne. Olen karannut -- se on totta. Minun täytyi se -tehdä. Merimiehet ajoivat minua takaa, ja nämä miehet ottelivat heidän -kanssansa. Oli ehdottoman välttämätöntä, että pääsin nopeasti heidän -käsistään, ja ystävänne auttoivat minut laivaan ritarillisesti, kun he -näkivät, että olin yksinäinen, turvaton nainen. Olen edelleenkin heidän -suojeluksessaan. En voi selittää, miksi minun oli niin tärkeätä päästä -Nomeen, sillä salaisuus ei ole minun. Minun oli lähdettävä Seattlesta -setäni luota silmänräpäyksessä, kun huomasimme, ettei ollut ketään -muuta luotettavaa henkilöä lähettää. Siinä kaikki mitä voin sanoa. Otin -palvelijattaren mukaani, mutta merimiehet sieppasivat hänet juuri kun -hän oli astumassa nuoratikkaita myöten veneeseen. Hänen hallussaan oli -matkalaukkuni. Minä irroitin köyden ja soudin maihin niin nopeasti kuin -taisin, mutta merimiehet laskivat vesille toisen veneen ja seurasivat -perässä." - -Kapteeni silmäili häntä terävästi, ja hänen karskit piirteensä -lientyivät hieman, sillä tuntematon nainen oli hyvännäköinen ja -naisellinen, tuiki erilainen sitä ympäristöä, johon hän oli joutunut. - -"Rakas nuori neiti", hän sanoi, "toiset laivat kulkevat yhtä nopeasti -kuin mekin, ehkä nopeamminkin. Huomenna joudumme ahtojäähän, ja sen -jälkeen on kaikki sattuman varassa." - -"Niin, mutta se laiva, josta minä lähdin, ei mene sinne." - -Tämän kuultuaan kapteeni hätkähti, ojensi suuren paksusormisen kätensä -tyttöä kohden ja raivosi: - -"Mitä sillä tarkoitatte? Mistä laivasta puhutte? Mistä tulette? -Vastatkaa pian!" - -"'Ohiosta'", vastasi toinen, ja sillä sanalla oli käsipommin vaikutus. -Kapteeni tuijotti häneen tuiki raivostuneena. - -"'Ohiosta'! Hyvä Jumala! Te uskallatte seisoa tuossa ja sanoa jotakin -sellaista!" Hän kääntyi miehiin päin ja antoi kiukkunsa maljan vuotaa -näitten päälle. - -"Hän sanoo tulleensa 'Ohiosta' -- kuuletteko -- 'Ohiosta'! Te olette -vieneet minut perikatoon. Panetan teidät rautoihin kaikki tyyni. -'Ohiosta'!" - -"Mitä te tarkoitatte? Mitä se asiaan vaikuttaa?" - -"Mitäkö vaikuttaa? 'Ohiossa' raivoaa isorokko. Tuo nainen on karannut -karanteenista. Terveysviranomaiset antoivat eilen illalla kello kuusi -karanteenimääräyksen. Sen vuoksi lähdinkin Unalaskasta ennen -määräaikaa. Nyt pidätetään meidät kaikki Nomeen saavuttuamme. Hyvä -Jumala! Huomaatteko nyt mitä merkitsee, että olette tuonut tuon -naikkosen laivaan?" - -Hänen silmänsä leiskuivat tulta ja hänen äänensä värisi; toveruksetkin -olivat ymmällä ja katselivat neuvottomina toisiaan. He tiesivät -liiankin hyvin, mitä merkitsi rokkokauhu ahdinkoon asti täytetyllä -kuljetuslaivalla. Laiva, joka oli rakennettu kolmeasataa matkustajaa -varten, kuljetti nyt kolme kertaa niin paljon, ja miehet ja naiset -olivat sekaisin kuin karjalaumassa. Järjestys ja muuten siedettävät -olosuhteet saatiin säilymään vain matkustajien omien ponnistusten -avulla, ja yleensäkin tuotti lohdutusta vain se toivo, että vankeutta -kestäisi enää ainoastaan muutama päivä. Laivalla oli majailtu kolme -viikkoa, ja kaikkia kannusti halu päästä Nomeen -- ja ehtiä ennen sitä -suurta tulvaa, joka vyöryi heidän perässään. - -Kuinka nyt tämä kullanhimon kiihdyttämä joukko suhtautuisi tietoon, -että sen täytyisi kuluttaa kallista aikaa karanteenissa matkan päämäärä -silmien edessä? Satojen kärsimättömien matkustajien täytyisi olla -ahdettuina keinuvaan vankilaansa ja pelätä kaiken aika; saavansa -tartunnan. He saisivat odottaa kokonaisen kuukauden. Jos tautia -hetkeksikin ilmestyisi, merkitsisi se loputtoman pitkiä viikkoja -tappavaa toimettomuutta. Olisi ehkä mahdotonta pitää yllä tarpeellista -järjestystä, ja seurauksena olisi väkivaltaisia tekoja, ehkäpä -kapinakin. - -Dextry ja Glenister eivät niinkään paljoa pelänneet mahdollista -sairastumista, mutta sitä enemmän kaivoksen kohtaloa. Mitä voisikaan -sille tapahtua maassa, jossa elämä oli niin epävarmaa ja -järjestymätöntä, jossa omistusoikeus perustui valtaukseen? Talvella oli -jää ollut hyvä vartija, mutta kesällä olisi se aarre, jonka puolesta he -olivat taistelleet ja ponnistelleet niin rajusti, ensimmäisen tulijan -käsien ulottuvilla. Midas oli laaksossa kultasatoisimman joen varrella, -ja siellä olivat miehet otelleet ja tappaneet toisiaan tuumanlevyisen -maanpalasen omistamisesta. Midas oli ilottomien ahertelujen ja -ponnistelujen tulos, ja he tiesivät, mikä olisi seuraus, elleivät he -olleet sitä aikanaan vartioimassa. - -Nuori tyttö katkaisi heidän huolestuneet mietteensä. - -"Älkää moittiko näitä miehiä, kapteeni", hän sanoi. "Vika on yksinomaan -minussa. Ah, oli tuiki välttämätöntä, että pääsin lähtemään. Minulla on -täällä" -- hän laski kätensä rinnalleen -- "papereita, jotka minun -täytyy toimittaa nopeasti perille. Niitä ei voitu uskoa epävarmalle -postinkuljettajalle. On kysymyksessä elämä ja kuolema. Ja minä vakuutan -teille, ettei ole vähäisintäkään syytä panna minua karanteniin. Minussa -ei ole tartuntaa. Minua ei ole edes uhannut tartunnan vaara." - -"On vain yksi keino, jolla asia voidaan järjestää", sanoi kapteeni. -"Eristän teidät tupakkahyttiin. Jumala yksin tietää, mitä mielettömät -matkustajat tekevät, kun he saavat vihiä asiasta. He voivat repiä -teidät palasiksi." - -Glenister oli nyt miettinyt asian valmiiksi. "Jos järjestätte asian -niin, kapteeni, on laivassa minuutin perästä ilmi kapina. Tämä joukko -ei ole sellaista, joka mukautuu kiltisti mihin vain." - -"Pötyä! Antaa heidän vain yrittää. Minä kyllä nitistän heidät." -Kapteenin leveät leuat vavahtelivat. - -"Olkoonpa niinkin, mutta entä sitten? Saavumme Nomeen, -terveysviranomaiset saavat vihiä, että tartunnan vaaraa voi olla, ja -meidät pannaan karanteeniin kolmeksikymmeneksi päiväksi -- -kahdeksansataa henkeä! Me saamme lojua Egg Islandin lähellä koko kesän, -ja laivayhtiö saa suorittaa viisituhatta päivässä. Yhtiö puolestaan on -velvollinen maksamaan vahingonkorvausta sen johdosta, että teidän -huolimattomuutenne on aiheuttanut isorokkosairauden." - -"Minun huolimattomuuteni!" Vanha mies kiristeli hampaitaan raivoissaan. - -"Niin se on laulun loppu. Te viette yhtiönne perikatoon. Te sidotte -laivanne pitkiksi ajoiksi ja menetätte ansionne, se on varma asia." - -Kapteeni Stephens kuivaili hikeä otsaltaan. - -"Minun huolimattomuuteni! Mokomaa uskallatte väittää, kirottu ihminen! -Ettekö käsitä, että teen itseni vikapääksi rangaistavaan -lainrikkomiseen, ellen ryhdy kaikkiin varovaisuuskeinoihin?" -- Hän -vaikeni hetkeksi miettiäkseen tilannetta. -- "Minä jätän hänet laivan -lääkärin huostaan." - -"Kuulkaa nyt", virkkoi Glenister vakavasti. "Olemme Nomessa viikon -perästä -- siis ennenkuin tämä nuori neiti ehtii näyttää taudinoireita, -edellyttäen, että hän on saanut tartunnan -- ja minä lyön vetoa tuhat -yhtä vastaan, ettei hän ole saanut tartuntaa. Vain me kolme tiedämme, -että hän on laivassa, eikä kukaan näe hänen astuvan maihin. Hän voi -jäädä tähän hyttiin ja on täällä yhtä hyvin eristettynä kuin missä -muualla tahansa. Näin ehkäisemme tartunnanpelon syntymästä, te -pelastatte laivanne ja yhtiönne -- ja jos tyttö sairastuu myöhemmin -isoonrokkoon, voi hän mennä sairaalaan. Lähtekää te, kapteeni, kaikessa -rauhassa komentosillallenne ja unohtakaa, että kävitte tänä aamuna -katsomassa, kuinka vanha Dextry jaksaa. Me hoidamme tämän asian -erinomaisen hyvin. Meidän täytyy ehtiä Avril Creekiin, ennenkuin routa -sulaa, muutoin meiltä siepataan Midas. Jos te rettelöitte, viette -meidät kaikki perikatoon." - -Muutaman hetken he katselivat jännittyneinä kapteenia ja tämän -epäröintiä osoittavia rypistyneitä kulmakarvoja. Vihdoin hän sanoi: - -"Varokaa siivoojaa." - -Nuori tyttö lysähti voimattomana tuolille ja kaksi isoa kyyneltä -vierähti hänen poskilleen. Kapteenin silmiin tuli lempeämpi ilme ja -hänen äänensä oli jälleen ystävällinen kun hän laski kätensä hänen -olkapäilleen ja jatkoi: - -"Älkää pahastuko äskeisistä sanoistani, pikku neiti. Ymmärtänette, että -tässä maassa emme saa antaa ulkonäön meitä johtaa. -- Useimmat -täkäläiset kauniit naiset eivät ole kunnon väkeä. He ovat petkuttaneet -minua monet kerrat, ja siksi minäkin äsken erehdyin. Nämä kaksi -herrasmiestä saavat auttaa teitä pulasta, minä en voi. Ja kun tulette -Nomeen, järjestäkää niin, että sulhasenne nai teidät samalla hetkellä, -jolloin astutte maihin. Olette nykyisin liian pohjoisessa voidaksenne -tulla toimeen suojelijatta." - -Hän lähti ja sulki oven huolellisesti perässään. - - - - -III. - -GLENISTER TEKEE PAHAN EREHDYKSEN. - - -"Nähkääs, kun myllää maata siellä Avril Creekissä kuten Glenister jo -minä teimme koko viime suven, tottuu vähitellen olemaan syömättä -tuoretta ruokaa. Kaupungin hurjastelijat sieppaavat jokaikisen -kananmunan ja vihanneskimpun, jonka laivat sattumalta tuovat mukanaan, -niin ettei mitään sennimistä koskaan osu meille saakka. Me emme -ylimalkaan tutustu koskaan lähemmin muunlaiseen ruokaan kuin sianlihaan -ja ruskeihin herneisiin, mutta näitä herkkuja meillä onkin oikein -riittämiin. Kun kuluva vuosi on kolmas meidän maassa viettämämme, -kaipaamme kunnon ateriaa niin että oikein uhkaa pakahtua. Ajatelkaapas, -neiti, kolme vuotta eikä palastakaan kelpo lihaa tai hedelmiä tai -jotakin muuta, aina vain ruskeita herneitä ja suolattua sianlihaa. -Niin, minä olen nauttinut sianlihaa niin että kuolematon sieluni on jo -hyvästikin kamartunut. - -"Kun sitten lähenee se aika, jolloin vuoden työt lopetetaan, sairastuu -poika -- Glenister tietenkin -- kuumeeseen, ja ainoa satamaan saapunut -laiva on muuan Kap Barrowista Seattleen yrittävä hylkeenpyyntialus. -Hankittuani piletit saankin tietää, ettei laivalla olekaan muuta -syötävää kuin kuivattua lohta. Seitsemäntoista vuorokautta kestäneen -kala-annostelun jälkeen saavutaan lopulta Yhdysvaltoihin, ja minä olen -kalamurkinan kyllästämä, ja lohen asetan tästälähin niiden herkkujen -luetteloon, joita aion nauttia jotakuinkin kohtuullisesti. - -"Saatettuani pojan sairaalaan lähden pikamarssia kaupungin parhaaseen -ravintolaan ja valmistaudun nauttimaan kunnollista juhla-ateriaa. Olen -päättänyt järjestää kemut, joiden muisto säilyy historian lehdillä ja -joista Puget Soundin alkuasukkaat vielä pitkät ajat haastelevat -henkeään pidätellen. - -"Ensi töikseni tilaan viidellä dollarilla sianlihaa ja ruskeita -herneitä ja sitten kookkaan kulhon kukkuroillaan suolattua iohta. Kun -edeskäypä sijoittaa nämä astiat eteeni ja minä huomaan hänen -halveksivan ilmeensä, sanon hänelle hieman pisteliäästi: - -"'Katselkaa nyt tarkoin, kun minä syön oikeaa ruokaa', ja sitten minä -käyn läpi koko ruokalistan perusteellisesti alusta loppuun. Kun olen -parhaani pannut, kerään luut, kuoret ja sydämet ja tungen ne kulhoihin -ja pistelen niiden sisällön täyteen hammastikkuja ja osoitettuani -niille muullakin tavalla syvää halveksimista lähden talosta." - -Dextry ja nuori tyttö seisoivat peräkannella kaidepuuhun nojaten ja -puhellen hiljaa keskenään. Oli toinen yö menossa, ja laiva pysyi -alallaan ahtojäässä. Heidän edessään oli lakea jäätelien täyttämä meri, -joka näytti merkillisen täplikkäältä ja juovaiselta siinä syvässä -hämärässä, joka vallitsee tämän leveysasteen sydänöillä. He olivat -puhkoneet jääkenttää niin kauan kuin päivää riitti seuraten kapeita -sinisiä vedenuomia, kunnes jää oli ne tukkinut, ja sitten ajelehtien -hiljaa ympäri, kunnes uusia käytäviä oli ilmestynyt, porhaltaen -penikulmamääriä avointa merta, ja sitten jälleen pujotellen liikkuvissa -labyrinteissä, kunnes pimeä teki kaikkinaisen liikkumisen -vaaralliseksi. - -Tuontuostakin he olivat sivuuttaneet mursuparvla, jotka olivat -kavunneet jäälautoille päivänpaisteeseen lekottelemaan. Ilma oli kaiken -aikaa ollut kirkas ja puhdas. Kevät kolkutti pohjan kultamaan ovelle. - -Vankeuteensa väsyneenä oli nuori tyttö pyytänyt Dextryä kävelemään -kanssansa pimeän suojassa kannella. Hän oli sitten houkutellut tämän -puhelemaan omista ja Glenisterin seikkailusta, minkä vanhus oli -mielellään tehnytkin. Tyttö oli peräti utelias kyselemään kaikenlaisia -asioita ja ihmetteli kuinka vähän nämä miehet välittivät penkoa hänen -elämäänsä ja salaperäistä asiaansa. Hän jo arvelikin moisen vaitiolon -merkitsevän välinpitämättömyyttä eikä oivaltanut, että nämä -pohjanmiehet oikeastaan osoittivat hänelle siten mitä puhtainta -toveruutta. - -Näiden pohjoisten seutujen ihmiset eivät voi olla toisilleen -kohteliaampia kuin osoittamalla täydellistä välinpitämättömyyttä. Se on -syvimmän luottamuksen merkki ja todistaa heidän päättelevän, että -ihmistä on arvosteltava sen mukaan mitä hän on eikä sen mitä hän on -ollut. Sen voi heidän sanoinansa tulkita näin: "Tämä on Jumalan vapaa -maa, jossa ihminen on ihminen eikä muuta. Maamme on uusi ja tahraton ja -katseemme tähtää eteenpäin. Jos elämänne on rehellistä, sitä parempi, -ellei, unohda kaikki tahrat ja aloita alusta samalla pohjalla millä me -olemme -- siinä kaikki." - -Siitä johtui, että koska kukaan ei häneltä kysellyt, oli hänkin antanut -tuntien kulua ja yhä vieläkin epäröi ryhtyä selittelemään enempää kuin -mitä oli sanonut kapteeni Stephensille. Oli parasta antaa asioitten -pysyä sillään, ja oikeastaan hänen puhuttavansa olisikin supistunut -melkoisen vähiin. - -Nuori tyttö oli tänä lyhyenä aikana alkanut pitää Dextrystä yhä -enemmän; vanhus oli suorasukaisen ritarillinen ja hänellä oli -omintakeiset, hiukan lapsekkaat ajatukset maailman menosta. Mutta -Glenisteriä hän vieroi, sillä hän tunsi vaistomaista kammoa hänen -läheisyydessään kuultuaan hänen taannoiset sanansa. Hän myönsi kyllä, -että tämä nuori mies oli kaunis ja tuntui olevan itse siitä tietämätön, -ja jos he olisivat tavanneet toisensa tavallisessa seurapiirissä -kaikkien sääntöjen mukaan, olisi hän varmaankin pitänyt häntä miehevänä -ja älykkäänä. Täällä Glenister näytti omaksuvan ne ominaisuudet, joita -ympäristö velvoitti, eikä näkynyt piittaavan paljoa ulkoasustaan eikä -moraalista ja herätti peloittavan mielikuvan, että hänessä asusti -hillitön luonne. Hänen seurassaan -- ja Glenister pyrki hänen lähelleen -yhtenään -- nuori tyttö huomasi sekavin tuntein, että Glenisterin -voimakas persoonallisuus vaikutti häneen, ja hän huomasi niinikään -miesluonteen hillittömän intohimoisuuden, luonteen, joka ei ole -tottunut välittämään esteistä. Nämä huomiot jännittivät hänessä kaikki -sielunvoimat pontevaan vastarintaan. - -Dextryn pakistessa oli Glenisterkin ilmestynyt paikalle ja asettunut -mitään virkkamatta nuoren tytön rinnalle kaidepuun ääreen. - -"Mitä merkillistä näette, koska noin innokkaasti tuijotatte pimeään?" -hän kysyi. - -"Minä vain haluaisin nähdä vilahduksen keskiyön aurinkoa tai -revontulia", vastasi tyttö. - -"Liian myöhä edellistä odottaa ja ollaan liian paljon etelässä -jälkimmäistä nähdä", huomautti Dextry. "Mutta auringon näemme, kun -pääsemme pohjoisemmas." - -"Sanokaapa minulle" -- nuori tyttö puhutteli Glenisteriä -- "mikä sai -teidät ohjaamaan kulkunne näille tienoille. Te olette itävaltioista. -Teillä on ollut mahdollisuuksia, olette sivistynyt -- ja sittenkin -pidätte täkäläistä elämää parempana. Te rakastatte varmaankin -pohjanmaita." - -"Niinpä totisesti rakastankin. Se tehoo minuun; leudompi maa ei vaikuta -minuun sillä tavalla. Kun kerran olette elänyt sen pitkät, loputtomat -kesäkuun päivät, kun olette päässyt jalkeille jonakin talviaamuna, niin -kirkkaana ja purevan kylmänä, että ilma vallan leikkaa keuhkojanne ja -koko äänetön lakea maailma välkkyy yhtenä jalokivipintana -- ja kun -olette nähnyt koirien reutovan valjaissa niin että jalakset kirskuvat, -kun olette nähnyt kaukaisten vuorijonojen kuvastuvan taivasta vasten -mitä ihanimpina kuvasarjoina ja samalla niin lähellä, että luulette -voivanne yltää niihin kädellänne, niin onpa tuossa kaikessa jotakin -vastustamattoman kiehtovaa, joka vaatii teitä tänne takaisin, missä -tahansa liikkunettekin maailmalla. Pohja merkitsee samalla haavaa -terveyttä, tasa-arvoa ja vapautta. Se on minun mielestäni arvokkainta --- tarkoitan, että rakastan kaikkinaisen pakon olemattomuutta. - -"Kun olin koulupoika, voin istua tuntikaupalla tutkimassa Alaskan -karttaa. Vallan upposin siihen. Maa oli silloin vielä iso tyhjä kolkka, -johon oli merkitty yksi nimi, pari vuorta ja jokunen joki; se lumosi -rajattomalla salaperäisyydellään. Yokon merkitsi minulle kaiken -salaperäisen ja lumotun tyyssijaa. Siellä asusti pitkäkarvaisia -mastodontteja, siellä oli kultaa hersyviä jokia, villejä intiaaneja -hylkeennahkaisissa puvuissaan ja luupäänuolet viineissään. Päästyäni -korkeakoulusta tulin tänne niin pian kuin mahdollista. Seikkailu -houkutteli, luulen ma... - -"Lakitieteen piti tulla minun osakseni. Kuinka vanhojen opettajieni -haamut surevatkaan, kun hylkäsin sen loistavan uran! Ja lyönpä vetoa, -että Blackstone repi harmaata partaansa." - -"Olen varma, että olisitte menestynyt sillä uralla", sanoi nuori tyttö, -mutta Glenister vain nauroi. - -"Kuinka tahansa, minä lähdin ja jätin tien avoimeksi toisten kulkea ja -yrittää Yhdysvaltojen korkeimpaan tuomioistuimeen. Painuin pohjanmaille -ja huomasin sinne sopivani. En ole kylläkään kaikkeen tyytyväinen -- -älkää luulkokaan. Olen kunnianhimoinen. Olen vähitellen toteuttelemassa -toivomuksiani. Olen ansainnut omaisuuden. Nyt haluan kokea, mitä muuta -maailma voi minulle tarjota." - -Hän kääntyi äkkiä tyttöön päin. - -"Kuulkaas", virkkoi hän jyrkästi, "mikä on nimenne?" - -Tyttö hätkähti ja loi katseensa Dextryyn, mutta huomasikin tämän jo -puikkineen tiehensä. - -"Helene Chester!" toisti nuori mies miettivästi. "Kaunis nimi! Minun -mielestäni on vahinko sitä muuttaa toiseksi -- mennä naimisiin, kuten -te tietysti aiotte tehdä." - -"En ole menossa Nomeen avioliittoa solmimaan." - -"Siinä tapauksessa ette tule pitämään tästä maasta. Tulette tänne kaksi -vuotta liian aikaisin. Teidän olisi pitänyt odottaa, kunnes tänne on -ehditty saada rautateitä, puhelimia, vieraspöytiä ja 'esiliinoja'. -Toistaiseksi se on vain miesten maa." - -"En käsitä, miksei se voisi samalla olla myöskin naisten. Voimmehan -mekin olla sitä sivistämässä. Oregonissa näin valmiin rautatien, joka -muutaman viikon perästä siirretään rannikolta kaivoksille. Muuan -takanamme kulkevista laivoista tuo mukanaan johtolankaa, pylväitä ja -muita puhelinkojeita, jotka pannaan kuntoon yhtenä yönä. -Vieraspöydätkin ovat jo tännepäin tulossa. Seattlessa näin oikean -ranskalaisen kreivin, monokkelisilmäisen. Hän laahaa mukanaan -täydellistä ravintolaa, joka on sullottu täyteen etanoita ja -hanhenmaksapaistoksia. Mutta 'esiliinoja' todella puuttuu. 'Ohiosta' -paetessani kadotin minäkin omani. Merimiehet hänet sieppasivat. Kuten -huomaatte, en saavu paikalle kovinkaan paljon liian aikaisin, sillä -kalustoluettelo on melkein täysi." - -"Minkälaista osaa te aiotte näytellä sivistyspuuhissa?" Nuori nainen -oli pitkän tovin vaiti, ja kun hän sitten vastasi, olivat hänen sanansa -kuin pikku pilaa. - -"Minä olen lain ja oikeuden huutava ääni tässä maassa." - -"Laki ja oikeus! Lorua! Virkakoneisto, kuollut sana ja joukko -lurjuksia! Minä pelkään tässä maassa tuomioistuimen kohtaloa; olemme -liian uusia ja elämme liian kaukana pohjoisessa. Se antaisi liian -suuren vaikutusvallan muutamien harvojen käsiin. Toistaiseksi olemme -niillä mailla hankkineet oikeutta itsellemme rohkeudellamme ja -revolverilla, mutta kun laki sinne saapuu, saamme laskea molemmat aseet -alas. Minä pidän sellaista tuomioistuinta parhaimpana, jonka -päätöksistä ei voi vedota mihinkään." - -"Revolverin saatte panna pois, mutta rohkeutenne teidän on -säilytettävä." - -"Ehkä. Mutta minä olen jo kuullut huhun kertovan salahankkeesta, jonka -tarkoituksena on häpeällisesti käyttää lakia väärin. Unalaskassa tuli -Dextryn luokse mies kauhunilme kasvoillaan ja kehoitti tätä olemaan -varuillaan. Hän sanoi, että oikeuden vaipan alle kätkeytyi teroitettu -puukko, joka on suunnattu meitä, rikkaimpien kaivosten omistajia -vastaan. Minä en usko koko jutussa olevan perää, mutta eihän sitä niin -tarkoin voi tietää." - -"Laki on kaiken perustus -- edistystä ei tapahdu ilman sitä. Täällähän -vallitsee täydellinen epäjärjestys." - -"Ei läheskään niin täydellinen kuin kuvittelette. Maassa ei tehty -rikoksia ennenkuin 'helläjalkaiset' saapuivat tänne. Emme tienneet mikä -oli varas. Te astuitte kojuun koputtamatta. Isäntä täytti kahvipannun -ja leikkasi viipaleen sianlihaa teille. Katettuaan pöydän hän puristi -kättänne ja kysyi nimeänne. Samantekevä, vaikka hänen huoneensa olisi -ollut täysi ja hän kantanut pientä muonavarastoaan selässään sata -penikulmaa. Tämä on eräänlaista kestiystävyyttä, joka teidän eteläisen -käsityksenne mukaan voi tuntua aika lailla vähäpätöiseltä. Ellei ketään -ollut kotosalla, söitte mitä piditte välttämättömänä. Vain yksi on -anteeksiantamatonta -- lähteä talosta jättämättä korvaukseksi kuivia -sytykkeitä. Minä pelkään ylimenoaikaa, sitä välitilaa, joka seuraa -vanhan järjestelmän loppua ja edeltää uuden syntyä. Suoraan puhuen, -minä pidän vanhaa parempana. Rakastan sitä vapautta, jota se tarjoo. -Minä ottelen mielelläni luonnon kanssa; haluan jaella iskuja, vartioida -ja taistella omani puolesta. Olen vuosikauden elänyt lain rajapyykkien -ulkopuolella, ja minä haluan jäädä tänne missä elämä on juuri -sellaista, jommoista sen tulee olla -- vahvempi työntää tieltään -heikomman." - -Hänen isot kätensä, joilla hän oli tarttunut kaidepuuhun, olivat -kiinteästi kouraisussa, hänen äänensä oli täyteläinen vaikka hillitty -ja siitä kuulsi tietoista hillitöntä voimaa. Hän seisoi siinä -kookkaana, miehevänä ja kuin säteillen magneettista voimaa. Nuori -nainen oivalsi nyt, miksi Glenister oli niin tyytyväisenä syöksynyt -toissailtana kärhämään. Hänen laiselleen miehelle se oli ollut vain -kuin raikas merituuli sieraimille. Vaistomaisesti hän astui lähemmäksi -kuin taikavoiman kiihoittamana. - -"Minun iloni ovat väkivaltaista lajia, ja minun vihani sammuttamaton. -Mitä minä haluan, sen minä otan. Se on ollut tapani tähän asti ja minä -olen liian itsekäs sen hylätäkseni." - -Hänen katseensa tapaili heikosti kimmeltävää penikulmaista jäälakeutta, -mutta sitten hän kääntyi nuoreen tyttöön päin ja hänen kätensä osui -koskettamaan sitä lämmintä kättä, joka lepäsi hänen kätensä vieressä -kaidepuulla. - -Nuori tyttö katseli häntä avoimesti suoraan silmiin ja hän seisoi -Glenisteriä niin lähellä, että hänen hiuksistaan lemahti nuoren miehen -sieraimiin heikkoa tuoksua. Tytön katse ilmaisi pelkkää ihmettelyä ja -uteliaisuutta, mutta Glenisterin silmät olivat kuin sokaistut, heikko -valaistus vain lisäsi hänen silmissään tytön kauneutta, ja hän tunsi -kourassaan hänen pienen pehmeän kätensä. Hänen ruumistaan viilsi outo -värähdys, se tempasi hänet väkevän aallon lailla mukaansa -- täytti -koko hänen olemuksensa. - -"Mitä minä haluan, sen minä otan", hän toisti ja sulki tytön äkkiä -syliinsä, puristi hänet rintaansa vasten ja suuteli häntä intohimoisen -kiihkeästi. Hetken tyttö oli kuin huumaantuneena, sitten hän riuhtaisi -kätensä irti ja iski häntä kaikella voimallaan suoraan kasvoihin. - -Se oli kuin isku kiveen. Nopealla liikkeellä Glenister painoi tytön -käden alas ja hymyili hänelle ja pidellessään häntä kuin rautapihdeissä -hän suuteli häntä jälleen, suuta, silmiä ja hiuksia -- ja laski hänet -sitten vapaaksi. - -"Olen rakastumaisillani sinuun -- Helene", hän sanoi. - -"Ja Jumala minut tuhotkoon, jos milloinkaan lakkaan vihaamasta teitä", -läähätti tyttö tukahtuneella äänellä. - -Hän kääntyi ja meni hyttiinsä -- ylpeänä ja pystypäin, eikä Glenister -tiennyt, että hänen polvensa olivat melkein hervottomat ja olivat -pettää hänen allaan. - - - - -IV. - -VERITEKO. - - -Neljä päivää "Santa Maria" ryömi varovasti eteenpäin lakeitten -jääkenttien halki; Beringin salmeen työntyvä kevätvirta kuljetti sitä -hitaasti pohjoista kohden, kunnes viidennen päivän aamuna avoin meri -tuli idästä käsin näkyviin. Pujotellen viimeisten jäätelien lomitse se -pääsi vihdoinkin pitkän matkansa viimeiseen vaiheeseen; väsyneet -matkustajat tervehtivät tapahtumaa eläköönhuudoin, koneitten -yksitoikkoinen jytinä oli tervetullutta soittoa kansihytissä -majailevalle nuorelle tytölle. - -Pian voitiin erottaa kallioinen ranta, joka kasvoi nopeasti kaljuksi -majesteetilliseksi kukkulajonoksi, sulavan lumen valkaisemaksi, ja -kello kymmenen aikaan illalla kultaisen auringon hehkussa laskettiin -ankkuriin Nomen edustalle. Ennenkuin ankkuritouvien natina oli ehtinyt -tauota tai höyrypillin tervehdysvihellykset olivat herenneet kaikuna -kuulumasta, kuhisi laivan ympärillä pikkuveneitä, ja satamavirkamies -kultakoristeisessa univormussa kapusi komentosillalle ja tervehti -kapteeni Stephensiä. Hinaaja-alukset pitkä jono lotjia perässään -asettuivat kunnioittavan välimatkan päähän laivasta odottamaan -asianomaisten muodollisuuksien täyttämistä. Kun kaikki oli selvillä, -hyppäsi univormuniekka herrasmies takaisin veneeseensä ja huusi -kapteenille: - -"Selvä terveystodistus, kapteeni." - -"Kiitos, kiitos", vastasi kapteeni, ja samalla hetkellä olivat -soutuveneet kiinni laivan kupeessa. - -Kun kapteeni kääntyi toisaalle, näki hän kannella Dextryn, joka -jännittyneenä oli tarkastanut näiden kahden miehen tapaamista. -Järkkymättömän arvokkaasti kapteeni ummisti vasemman silmänsä ja hänen -kasvoilleen levisi poikamaisen iloinen ilme. - -"No, nyt olemme onnellisesti perillä, neiti Karkulainen", sanoi -Glenister astuessaan nuoren tytön hyttiin. "Tarkastaja on sallinut -meidän päästä maihin, ja nyt on aika teidän nähdä edessämme oleva -taikakaupunki. Tulkaa, se on suurenmoinen näky." - -He tapasivat toisensa nyt ensimmäistä kertaa kahden kesken peräkannella -sattuneen kohtauksen jälkeen. Helene oli aina järjestänyt niin, että -Glenister näki hänet vain Dextryn seurassa. Vaikka Glenister olikin -kaiken aikaa osoittautunut kohteliaaksi ja huomaavaiseksi, tunsi nuori -tyttö nyt ne väkivaltaiset intohimot, jotka uinuivat hänen sydämessään, -ja hän odotti kiihkeästi sitä hetkeä, jolloin pääsisi lähtemään -laivasta ja saisi olla hänen taikavoiman lailla tehoavan -vaikutusvaltansa ulkopuolella. Häntä ajatellessaan hän tunsi inhoa ja -häpeää, mutta ei voinut sittenkään häntä vihata niin kuin tahtoi vihata --- Glenister ei halunnut olla vihattu eikä piitannut nuoren naisen -osoittamasta kaihtamisesta. Juuri tämä ominaisuus johti hänet usein -ajattelemaan, kuinka mielellään ja epäröimättä Glenister oli hänen -pyynnöstään käynyt käsikähmään merimiesten kanssa. Hän tiesi, että -Glenister olisi valmis milloin tahansa tekemään saman toistamiseen, ja -vaikeaa on kantaa kaunaa henkilöä kohtaan, joka on halukas uhraamaan -henkensä toisen hyväksi -- etenkin kun hänessä on lumousvoimaa, joka -saa unohtamaan kaikki tehdyt ennakkopäätökset. - -"Ei ole vaaraa että meidät keksittäisiin", hän jatkoi. "Ihmiset ovat -kuin mielettömät, ja sitä paitsi me menemme suoraan maihin. Pitkä -vankeusaikanne on varmaankin yrittänyt tehdä teistä hullun -- se on -hermostuttanut minuakin aika lailla." - -Samalla hetkellä, jolloin he astuivat kannelle, aukeni viereisen hytin -ovi ja kynnykselle ilmestyi muuan kulmikas, laiha, teräväpiirteinen -nainen, joka nähdessään Glenisterin hytistä tulevan nuoren naisen -seisahtui ovelle pälyillen pahansuovasti nuorta paria. Myöhemmin nämä -nuoret muistivat tämän kohtauksen, joka aiheutti heille kummallekin -paljon ikävyyttä. - -"Hyvää iltaa, herra Glenister", virkkoi nainen imelän happamesti. - -"Kuinka jaksatte, rouva Champian?" vastasi Glenister ja meni ohitse. - -Nainen tuli pari askelta perässä ja tuijotti Heleneen. - -"Menettekö maihin jo tänään vai odotatteko aamua?" - -"En tiedä vielä varmasti sanoa." Sitten hän kuiskasi seuralaiselleen: - -"Älkää piitatko hänestä; hän vakoilee meitä." - -"Kuka hän on?" kysyi neiti Chester hetken kuluttua. - -"Hänen miehensä on erään suuren yhtiön johtaja. Nainen itse on vanha -juorusäkki." - -Kannelle päästyään nuori nainen huudahti ihastuneena. He olivat -ankkuroituneet kuvastinkirkkaalle merenlahdelle, joka kiilsi kuparin -hohteisena. Kaikilla tahoilla hälinän ja koneitten melun keskellä -kymmenkunta laivaa purki tavaroitaan tasapohjaisiin suuriin veneisiin, -hinaajiin, ruuhiin ja jolliin. Silloin tällöin vilahti näkyviin -"umiakeja", eskimoveneitä, jotka oli valmistettu valaannahasta. - -Penikulman päässä oli kaupunki kuin valkoinen nauha merenrannan ja -ruskean sammalpeitteisen tundran välissä. Ensinäkemältä kaupunki tuntui -rakennetun pelkistä valkoisista purjeista. Kolmessa viikossa sen -asukasluku oli kasvanut kolmestatuhannesta kolmeenkymmeneen. Se ulottui -nyt pitkänä, kaitana, mutkittelevana jonona rantaa pitkin monen -penikulman päähän, koska vain ranta tarjosi sopivaa kuivaa pohjaa -rakennuksille. Jos nousi sen takana olevalle rantavallille, vajosi -jalka polvia myöten sammaleen ja vesilätäkköihin, ja jos astui -toistamiseen samaan jälkeen, vajosi yhä syvemmälle hetteeseen, -porisevaan jääkylmään liejuun. Kaupungin päivä päivältä laajetessa -levisi se sen vuoksi poukaman kummallekin sivulle kuin dominopelin -levyt, kunnes koko rantatienoo Kap Nomesta Penny Riveriin saakka oli -yhtä ainoata pitkää jonoa, joka välkkyi napaseudun auringon -himmeähkössä valossa kuin etelämeren saaren vaahtopeitteiset -rantahyrskyt. - -"Tuolla taampana on Anvil Creek", sanoi Glenister. "Siellä on Midas. -Katsokaa!" -- Hän osoitti aukkoa vuorijonossa, joka lähti rannalta -sisämaahan päin. - -"Siellä on maailman suurenmoisin kultasuoni. Voitte siellä nähdä -hevoskuormittain kultaa ja kasoittain kultamöhkäleitä. Olen iloinen, -kun olen taas täällä. Tämä on elämää. Tuo ranta-aukeama on täynnä -kultaa. Nuo kunnaat ovat pakahtumaisillaan kultapitoista kvartsia. Tuon -joen pohja on kultaa. Täällä on kultaa, kultaa, kultaa kaikkialla -- -enemmän kuin koskaan on ollut Salomonin kaivoksissa. Ja täällä on -salaperäisiä arvoituksia ja kaikenmoisia tuntemattomia tapahtumia." - -"Kiiruhtakaamme", sanoi nuori nainen. "Minun täytyy vielä tänä iltana -toimittaa eräs asia. Kun se on tehty, voin ottaa selvän täkäläisistä -asioista." - -Heidän onnistui saada käytettäväkseen vene, joka vei heidät rantaan. -Tällä lyhyellä matkalla toverukset ahdistelivat soutajaa lukemattomilla -kysymyksillä. Kun tämä oli saapunut viittä päivää aiemmin, oli hän -täynnä kaikenlaista tietoa ja tarjosi nyt auliisti kypsyneen -kokemuksensa hedelmiä, kunnes Dextry selitti, että he olivat itsekin -"penkojia" ja omistivat Midaksen. Neiti Chester sai syytä kummastella, -kun hän huomasi, kuinka kunnioittavasti soutaja tämän jälkeen puhutteli -miehiä ja kuinka ihmetellen hän katseli hänen seuralaisiaan huomaamatta -häntä ollenkaan. - -"Täällä on nykyisin hieman rauhatonta", virkkoi soutaja. "Minäkään en -ole kolmeen päivään riisunut yltäni -- täällä ei ole tilaa, ei aikaa -eikä pimeääkään kylliksi nukkua. Annos munia ja kyljys maksaa -puolitoista dollaria ja viskysekoitus puoli." Viimeisen lauseen hän -sanoi happamen näköisenä. - -"Onko kaupungissa tapahtunut mitään?" kysyi Dextry. - -"Te tiedätte sen siis jo!" huudahti toinen. "Niin, kahvila Pohjolassa -tapettiin viime yönä mies." - -"Pelijuttuko?" - -"Vallan niin. Murhaaja oli muuan Misson-niminen mies." - -"Ahaa!" sanoi Dextry. "Minä tunnen miehen. Maailman suurin konna." - -Kaikki kolme nyökäyttivät hyväksyvästi päätänsä. Nuori nainen toivoi -saavansa kuulla tarkemmin asiasta, mutta siitä ei puhuttu enempää. - -Veneestä noustuaan he joutuivat keskelle hälinää. Joukon halki -tunkeutuessaan he näkivät sivullaan aidattuja tonttimaita, joilla oli -teltta teltan kyljessä; jokainen tuumanlevyinenkin maapalanen oli -varattu käytettäväksi. Siellä ja täällä oli vielä rakentamaton alue, -mutta sitä vartioi sen omistaja, joka äreän ja epäilevän näköisenä -katseli kaikkia, jotka sattuivat sinne päin vilkaisemaan. Päästyään -erääseen kulmaukseen, missä tungos ei ollut niin ahdistava, he -pysähtyivät. - -"Minne aiotte?" kysyivät miehet neiti Chesteriltä. - -Glenisterin katseessa ei ollut enää entistä vapautta. Hänellä oli -vaistomainen aavistus, että jotkut pakottavat syyt olivat työntäneet -nuoren naisen olosuhteisiin, joista voisi koitua hänelle ikävyyksiä. -Hänen laisessaan miehessä herätti tytön itsenäisyys pelkkää ihailua, ja -tytön osoittama kylmyys oli vain omansa kiihdyttämään hänessä kytevää -tulta. Hienotunteisuuden ja kohteliaisuuden hän oli ehtinyt unohtaa -pyrkiessään kiihkeästi vain yhtä päämäärää kohden. Hän saattoi nauraa -nuoren naisen osoittamalle vastenmielisyydelle ja hymyillä hänen -moitteilleen sekä kestää täysin tietämättömänä, että jotakin muutakin -kuin vihaa oli Helene Chesterin suuttumuksen pohjana. Hän ei -uneksinutkaan, että hänessä olisi luonteenpiirteitä, jotka herättivät -nuoressa tytössä inhoa, ja se seikka vain lisäsi hänen haluttomuuttaan -erota tytöstä. Nuori nainen ojensi heille kätensä. - -"En voi milloinkaan kyllin kiittää teitä kaikesta mitä olette hyväkseni -tehneet -- te molemmat, mutta koetan. Hyvästi!" - -Dextry silmäili epäröiden kättänsä, joka oli karkea ja luiseva, ja -tarttui hänen käteensä niin varovasti kuin sormielisi linnunmunaa, ja -heilutteli sitä hiljaa edestakaisin. - -"Emme aio päästää teitä tuuliajolle. Missä päämääränne liekin, saatamme -teidät sinne." - -"Löydän kyllä yksinkin ystäväni", vakuutti tyttö. - -"Ei tämä ole oikea paikka väitellä naisen kanssa, mutta koska minä -tunnen tämän leirin alusta loppuun saakka, haluan vain viitata, kuinka -soveliasta on saada mukaansa miehinen saattue." - -"Kuten haluatte. Minä aion mennä tapaamaan herra Struvea, asianajoliike -Dunham & Struven toista omistajaa." - -"Minä saatan teidät hänen toimistoonsa", sanoi Glenister. "Sinä, Dex, -saat huolehtia matkatavaroista. Tule puolen tunnin perästä toiseen -luokkaan; lähdemme sieltä Midakseen." - -He raivasivat tietä telttien lomitse, ohi korkeitten rojukasojen ja -saapuivat sitten kaupungin pääkadulle, joka kulki rannan suuntaa. -Nomessa oli vain yski ainoa ahdas katu, joka luikerteli tukevien -telttien ja puolivalmiitten hirsirakennusten lomitse. Joka toinen ovi -vei ravintolaan. Kadun varrella oli pitkiä riviä siistinnäköisiä -asumuksia, olipa vallan kolmikerroksisiakin, toisissa oli rautapeltinen -kattokin. Ylimmissä ikkunoissa näkyi asianajajien, lääkärien ja -maanmittarien nimi-ilmoituksia. Katu oli ahdinkoon asti täynnä kaikilta -maailman ääriltä saapuneita siirtolaisia. Helene Chester kuuli useampia -kieliä puhuttavan kuin hän jaksoi laskeakaan. Lappalaisia, omituisissa -kolmikolkkapäähineissään kuljeskeli joutilaina katuvierillä. Etelän -auringon paahtamia miehiä näki vaaleaveristen skandinaavien vieressä, -ja vallan hänen lähellään seisoi komea ranskalainen silmässä monokkeli -ja puhellen ilmekielellä nahkoihin pukeutuneen eskimon kanssa. -Vasemmalla oli kimmeltävä meri, täynnä kaikenkarvaisia aluksia. -Oikealla kohosi metsätön asumaton, tutkimaton, peloittava ja autio -vuorijono pilviin saakka. Yhtäällä siis elämä ja se maailma, jota hän -tunsi, ja toisaalla äänettömyys, salaperäisyys ja mahdolliset -seikkailut. - -Ajotie, jolla hän seisoi, oli täynnä keskeymätöntä ajoneuvojonoa: siinä -polkupyöriä, vesirattaita, joita koirat vetivät, ja kaikkialla kävi -kuumeinen työntouhu, vasaraniskujen ääni sekaantui ajomiesten -hoilauksiin ja kahviloista kuuluvaan soittoon. - -"Ja tämä on sydänyö!" huudahti tyttö. "Eivätkö ihmiset siis nuku -milloinkaan?" - -"Siihen ei ole aikaa -- täällä polttaa kultakuume kaikkia suonia. Ette -ole vielä tajunnut sen luonnetta." - -He kiipesivät erään kookkaan peltikattoisen rakennuksen portaita Dunham -& Struven konttoriin ja heidän koputuksestaan avasi oven muuan -humalainen, valkotukkainen mies, joka paitahihasillaan ja -sukkajalkaisena seisoi kynnyksellä. - -"Mitä tahdotte?" hän huusi täyttä kurkkua. Hänen polvensa -notkahtelivat, hänen silmänsä tuijottivat tylsästi ja verestävinä -eteensä, hänen huulensa riippuivat velttoina ja koko hänen olemustaan -verhosi viinanhöyry kuin väkiviinalamppua. Seisoessaan ja pidellessään -kiinni ovenrivasta hän koetti turhaan selviytyä housunkannattimiensa -arvoituksesta ja nikotteli herkeämättä. - -"Hm! Päissään kai siitä asti kuin viimeksi olin täällä?" kysyi -Glenister. - -"Joku on varmaankin juorunnut", takelsi asianajaja. Hänen äänensä ei -ilmaissut uteliaisuutta eikä liioin että hän olisi tulijan tuntenut. -Nuorta tyttöä hän ei edes nähnyt. Hän oli vielä nuori mies, jossa yhä -näkyi jälkiä uljaasta ulkomuodosta, vaikka hurjastelut olivat -harmentaneet hänen hiuksensa ja raaistaneet hänen piirteensä. - -"Ah, mitä minä nyt teen?" vaikeroi nuori tyttö. - -"Onko ketään muuta kotona kuin te?" kysyi Glenister asianajajalta. - -"Ei, minä hoidan yksinäni oikeutta täällä. Minä en tarvitse apua. Olen -Washingtonin Dunhamin edustaja, vapaitten ja urhoollisten edustaja. -Kuinka voin teitä palvella?" - -Hän aikoi väistyä kohteliaasti syrjään, mutta kompastui ja olisi -kierähtänyt portaita alas, ellei Glenister olisi tarttunut häneen ja -kantanut häntä sisälle. Täällä hän viskasi taakkansa sänkyyn. - -"No, mitä nyt aiotte tehdä, neiti Chester?" hän kysyi seuralaiseltaan -ulostultuaan. - -"Eikö tämä ole hirveää", huudahti toinen väristen. "Ja minun täytyy -puhua hänen kanssansa vielä tänä iltana", hän jatkoi ja polki -kärsimättömänä jalkaansa. "Ja minun täytyy tavata hänet yksin." - -"Sitä te ette saa", virkkoi Glenister päättävästi. "Ensiksikin hän ei -ymmärtäisi sanaakaan puheestanne, ja toiseksi -- minä tunnen Struven -- -hän on liiaksi päissään voidakseen puhua asioista ja liian selvä -- -niin, jotta te voisitte olla kahden kesken hänen kanssansa." - -"Mutta minun täytyy puhua hänen kanssansa", intti tyttö. "Sitä varten -olen tänne tullutkin. Te ette käsitä sitä." - -"Minä käsitän paremmin kuin hän. Hän ei ole nyt siinä kunnossa, että -kykenisi saamaan tolkkua tärkeistä asioista. Voittehan tulla huomenna -takaisin, kun hän on selvinnyt humalastaan." - -"Se on minulle tuiki tärkeää", huoahti nuori tyttö. "Sitä kauheaa -miestä!" - -Glenister oli pannut merkille, ettei hänen seuralaisensa ollut -kertaakaan väännellyt käsiään eikä päästänyt silmiinsä kyyneliä, vaikka -hän ilmeisesti oli syvästi huolissaan tilanteesta. - -"No niin, huomaan kaikesta, että minun täytyy odottaa, mutta en -tosiaankaan tiedä, minne suuntaisin askeleeni -- johonkin hotelliin -kai." - -"Täällä ei ole ainoaakaan. Kahta rakennetaan par'aikaa, mutta ensi -yöksi ette voi vuokrata Nomesta huonetta rahallakaan. Olin sanoa, ette -rakkaudella ettekä rahallakaan. Eikö teillä ole täällä ystäviä -- -naistuttavia? Siinä tapauksessa sallinette minun hommata teille -yösijan. Minulla on ystävä, jonka vaimo voi ottaa teidät luokseen." - -Nuoren naisen koko olemus asettui vastustamaan moista ehdotusta. Eikö -hän siis koskaan pääsisi käyttämästä hyväkseen tuon miehen palveluksia? -Hän tuumi ohimennen jo palata laivaan, mutta hylkäsi senkin ajatuksen. -Hän koetti torjua Glenisterin tarjoamaa apua, mutta tämä oli jo -puolitiessä portaita alas eikä piitannut hänen vastaväitteistään -- ja -siksi hänkin seurasi perässä. - -Seuraavassa tuokiossa Helene Chester joutui näkemään elämänsä -ensimmäisen murhenäytelmän pohjoisessa ja sen mukana hän oppi paremmin -tuntemaan miehen, jota hän sisimmässään inhosi ja johon kohtalo oli -hänet yhdistänyt. Hän oli jo ehtinyt värisevin tuntein saada tuta tämän -uuden maan taikavoimaa, mutta hän ei ollut vielä milloinkaan havainnut, -että voima liian suureen vapauteen yhtyneenä tuo mukanaan väkivaltaa ja -verenvuodatusta. - -Kun he olivat astuneet ovesta ulos, astelivat he hitaasti eteenpäin -katsellen tarkkaan ympärillään kuhisevaa joukkoa. Kaikkien kasvoilta -voi lukea paitsi yleistä jännitystä myöskin suurta iloa ja toivoa. -Joukon lapsekas intoutuminen vaikutti kiihoittavasti. Helene toivoi, -että voisi omaksua näiden ihmisten haltioitumisen -- olla kuin yksi -heistä. Keskeltä iloista äänten sorinaa kuului sitten äkkiä epäsointu -ei pitkä eikä äänekäs, vain pari lyhyttä sanaa, mutta ne olivat -läpitunkevan teräviä ja niissä oli sitä metallista sointua, jonka -intohimo synnyttää. - -Helene katsahti sivulleen ja huomasi iloisten ilmeitten hävinneen kuin -tuulen puhaltamina ja kaikkien katseitten tuijottavan johonkin -näytelmään, jota esitettiin kadulla, niin kiinteästi ja innostuneesti, -ettei hän ollut mokomaa koskaan aiemmin nähnyt. Samassa Glenister sanoi -hänelle: "Tulkaa pois täältä." - -Kokeneena miehenä hän oli heti oivaltanut, että jotakin oli vinossa, ja -koetti viedä seuralaisensa pois, mutta tämä sysäsi hänen kätensä -syrjään ja kääntyi jännittyneenä tarkkaamaan näytelmää, jota esitettiin -hänen silmiensä edessä. Vaikk'ei hän käsittänyt mitä oli tekeillä, -tunsi hän vaistomaisesti, että pian tapahtuisi ratkaiseva käänne, mutta -hän oli silti tuiki valmistumaton siihen nopeuteen, jolla se tuli. -Hänen katseensa oli kerkeästi kohdistunut kahteen kadulla seisovaan -mieheen, joista muu joukko erottui kuin öljy vedestä. Toinen oli -hintelä siististi puettu mies, toinen karkeatekoinen ja paksu, -siivoamattoman näköinen, yllä guttaperkkatakki. Edellinen puhui ja -Helene luuli ensin, että miehen verestävät silmät ja horjahteleva ryhti -johtuivat humalasta, mutta pian hän oivalsi, että mies oli poissa -suunniltaan raivosta. - -"Anna se pian, minä sanon! Anna tänne kauppakirja, senkin..." -Siivoamattoman näköinen mies pyörähti kiroten poispäin ja jatkoi -matkaansa, jolloin hän osui tulemaan ihan Helenen ja Glenisterin eteen. -Parilla harppauksella hän oli heidän sivullaan, mutta silloin hän -huomasi vastustajansa tekevän salamannopean liikkeen ja kääntyi -takaisin kuin villi eläin. Ja hänen äänensä oli kuin pedon karjuntaa, -kun hän huusi: - -"Sinä halusit sen saada takaisin, niinkö sanoit? No, tässä se on!" -Kummankin miehen eleet olivat olleet salamannopeita, mutta Helenen -jännittyneet aivot käsittivät ne liioitelluiksi ja teennäisiksi. Tämän -sekunnin muisto säilyi alati hänen mielessään niinkuin valokuvauskoneen -sulku ja näpsähdys, ja terävä, selvä kuva piirtyi lähtemättömästi hänen -aistimukseensa. Isokasvuisen miehen selkä, joka melkein hipaisi häntä -olkapäähän, raivoavan miehen paidan rinta ja derbyhattu, väkijoukko, -joka hajosi kuin akanat tuuleen, miehet, jotka töytäsivät suin päin -pakoon, räikeä, keltainen ilmoituskilpi, jossa oli sanat: "Kultaisen -vyön tanssisali" -- kaikki tämä ehti syöpyä hänen silmäkalvoonsa; -sitten hänet äkkiä tempaistiin taaksepäin, kaksi väkevää kouraa painoi -hänet polvilleen seinän viereen ja hän tunsi olevansa Glenisterin -sylissä. - -"Jumalan tähden, älkää liikkuko paikaltanne! Mehän olemme -tulilinjassa." - -Hän kumartui syvään seuralaisensa ylitse, jolloin hänen poskena osui -hänen tukkaansa, hänen käsivartensa olivat tiukasti kietoutuneen hänen -ympärilleen, niin että hänen ruumiinsa muodosti elävän suojamuurin -heidän ympärillään suhiseville kuulille. Heidän vierellään seisoi -isokokoinen mies, ja hänen revolverinsa pamahdukset olivat särkeä -korvat; samassa kuului toisaaltakin laukaus ja kuula iskeytyi siihen -ohueen lautaseinään, jonka kupeelle he olivat kyyristyneet. Vielä -kerran he kuulivat päänsä päältä laukauksen ja näkivät hintelän miehen -heittävän aseen kädestään ja kierähtävän ilmassa kuin raskaan nyrkin -satuttamana. Hän kiljahti ja yritti tarttua aseeseensa, mutta suistui -samassa maahan hiekkaan painuneena. - -Heidän vierellään seisova mies huusi ja sadatteli kaikella voimallaan -ja suuntasi sitten kulkunsa kaatuneen vihollisensa luokse ampuen joka -askeleella. Haavoittunut kierähti sivulle, kohottautui kyynärpäittensä -varaan ja ampui vielä kaksi kertaa niin nopeasti, että laukaukset -kuuluivat yhdeltä, mutta hänen ei onnistunut estää toista pääsemästä -lähemmäksi. Vielä neljä kertaa hänen säälimätön vastustajansa ampui -- -viimeisen laukauksen ollessaan jo ihan uhrinsa ruumiin vieressä tämän -kuolemantuskissaan vääntelehtiessä. Sitten hän kääntyi ja asteli -takaisin tietä, jota oli tullutkin ja sivuutti käsivarren etäisyydeltä -ne kaksi, jotka kyyhöttivät seinän kupeella; nämä näkivät, että hänen -karkeat ja yrmeät kasvonsa olivat kalpeat ja vääntyneet, ja kuulivat -hänen hengityksensä kulkevan sihisten hampaitten raosta. Hän kulki -suoraan sille ovelle, josta he olivat tulleet. Perille päästyään hän -kääntyi vielä kerran, yskäisi pahasti ja sylkäisi suun täydeltä verta. -Hänen polvensa horjahtuivat. Sitten hän katosi oviaukkoon, ja siinä -kuolonhiljaisuudessa, joka nyt vallitsi koko kadulla, he kuulivat hänen -raudoitettujen saappaittensa hitaasti nousevan portaita. - -Nyt syntyi kadulla jälleen hälinää ja ääntä. Kaikilta tahoilta ryntäsi -ihmisiä ja katuloassa makaavan miehen ympärille kertyi läpäisemättömänä -muurina kiihtynyttä joukkoa. - -Glenister auttoi nuoren tytön jaloilleen, mutta tämä ei jaksanut pitää -päätänsä koholla ja olisi jälleen lysähtänyt maahan, ellei nuori mies -olisi kietonut käsivarttansa hänen ympärilleen. Tytön silmät olivat -selkoselällään ja kuvastivat suunnatonta kauhua. - -"Älkää pelätkö", virkkoi Glenister hymyillen, mutta hänenkin huulensa -vavahtelivat ja hiki helmeili suurina pisaroina hänen otsallaan, sillä -he olivat molemmat olleet lähellä kuolemaa. Joukosta tuli samassa joku -juosten heitä vastaan ja seuraavassa hetkessä Dextry iski heihin kuin -haukka. - -"Onko kumpikaan haavoittunut? Taivaan isä! Nähdessäni heidän ampuvan -toisiaan huusin teille, että olin kurkkuni puhkaista. Ajattelin jo, -että olitte mennyttä kalua. Vaikka kyllä minun silti täytyy sanoa, että -se oli näky, joka teki hyvää vanhoille silmille -- niin siro ja kätevä --- mutta tällaisissa katukohtauksissa saa melkein aina syytön maksaa -viulut." - -"Katsos tätä", sanoi Glenister. Hänen rintansa korkeudella oli -seinässä, jota vasten he olivat nojanneet, monta kuulan reikää. - -Helene huomasi nyt, että ellei häntä olisi viime hetkellä työnnetty -syrjään, olisi kuula ehdottomasti osunut häneen. - -"Lähtekäämme", hän läähätti, ja miehet opastivat hänet lähellä olevaan -myymälään, jossa hän lysähti ruumis vapisten tuolille; hetken perästä -Dextry toi hänelle lasillisen viskyä. - -"Kas tässä, neiti", hän sanoi. "Teidän laisellenne etelämaalaiselle -äskeinen oli vallan liian voimakasta huvittelua. Pelkään, ettette ole -kovin pahasti rakastunut tähän maahan." - -Puoli tuntia hän jutteli tytölle tutunomaiseen tapaansa asioista, jotka -eivät olleet missään yhteydessä tapahtuneen verinäytelmän kanssa. -Lopulta Helene rauhoittui. Toverukset nousivat lähteäkseen. Vaikka -Glenister oli sopinut, että Helene saisi viettää yönsä kauppiaan vaimon -luona, ei tyttö halunnut kuulla sellaisesta. - -"En voi mennä nukkumaan. Olkaa ystävällisiä ja jääkää luokseni. Olen -liian järkytetty. Tulen hulluksi, jos lähdette. Kuluneen viikon -jännitys on ollut liikaa hermoilleni. Jos nukkuisin, näkisin varmaankin -jälleen niiden kahden miehen kasvot edessäni." - -Dextry neuvotteli hetken aikaa toverinsa kanssa ja teki sitten jonkun -ostoksen. Hän ojensi Helenelle kenkäparin. - -"Tässä on pari puolikorkeita guttaperkkakenkiä. Pankaa ne jalkaanne ja -lähtekää kanssamme. Saatte pian muuta ajateltavaa. Ja kun sitten -palaatte ja menette vuoteeseen, nukutte niin hyvin, että siihen -verrattuna on vanhurskaan uni kuin myrskyä merellä tai ilakoivaa kuin -vuorikauriin kevyet hypähtelyt tai... niin, se riittääkin. Tulkaa nyt." - -Kun aurinko nousi Beringin merestä, olivat he matkalla kunnaita kohden -jalat nilkkoja myöten vajonneina pehmeään raikkaaseen sammaleen; -ilmassa tuntui vilvoittavan juoman maku, kosteasta maasta nousi -lukematon määrä tuoksuja. Kurpat ja varpuset pitivät elämää rapakoilla -ja tundran sumuisilta järviltä kuului sepelhanheni kirskutusta. -Viikkoja kestäneen väsyttävän matkan jälkeen vaikutti aamun kasteinen -raikkaus ihmeellisen voimakkaasti ja virkistävästi ja huuhtoi pois -äskeisen murhenäytelmän muiston niin, että nuori tyttö tuli iloiseksi -jälleen. - -"Minne menemme?" hän kysyi, kun oli tunti taivallettu ja pysähdytty -hengähtämään. - -"Midakseen tietysti", vastasivat toiset, ja toinen miehistä sadatteli -itsekseen, nauttiessaan täysin siemauksin Helenen kirkkaista silmistä! -ja hänen miellyttävästä, notkeasta varrestaan, että hän antaisi -mielellään puolet kaikista aarteistaan, jos saisi tekemättömäksi sen -mitä oli tapahtunut eräänä iltana "Santa Mariassa". - - - - -V. - -UUSI TUTTAVUUS. - - -Kansojen historiassa on toisinaan ratkaisevia ajankohtia, jolloin -niiden kohtalot lyhyen hetken lepäävät jumalten polvilla ja jolloin -niiden tulevaisuudesta heitetään "kruunua ja klaavaa". Tällöin voi -huomata määrättyjä ylimenoasteita, kuin ihmiselossa seitsemän -ikäkautta, ja vaikka niitä onkin aikalaisen vaikea huomata, tulevat ne -itsestään esille, kun häämöttävät kilometrinpatsaat on sivuutettu. -Sellainen ajankohta oli Alaskan historiassa heinäkuun yhdeksästoista -päivä, vaikka se tämän uuden valtakunnan luojien mielestä oli vain -päivä, jolloin laki astui tämän maan kamaralle. - -Koko Nome oli kerääntynyt rannalle, kun veneet toivat maihin tuomari -Stillmanin ja hänen saattueensa. Oli katsottu sopivaksi valita -"Senator" siksi laivaksi, joka vastaisi uuden tuomioistuimen arvoa ja -toisi tähän tekeillä olevaan maahan lain ja oikeuden. - -Hänen armonsa tulon aiheuttamaa mielenkiintoa oli omansa lisäämään se -seikka, että häntä oli rannalla vastassa viehättävän kaunis nuori -tyttö, joka heittäytyi hänen syliinsä ilmeisesti hyvin iloisena. - -"Hänen sisarensa tytär", huomautti joku. "Hän saapui tänne -ensimmäisellä laivalla ja hänen nimensä on Chester. Pulska nainen vai -mitä?" - -Suurempaa huomiota kuin tuomari herätti varmaankin eräs toinen tulokas. -Hän oli roteva, hyvin puettu mies, jolla oli terävät silmät ja ryhdissä -sellaista sulavuutta ja ulkoista kiiltoa, jota ei voi tarkemmin -määritellä, mutta joka on itseluottamuksen, terveyden ja matkustelun -pettämätön merkki. Päinvastoin kuin muut hän ei tuhlannut aikaa -jäämällä laiturille tai tarkastelemalla ympäristöä, vaan asteli otsa -syvissä rypyissä joukon halki suoraan kaupungin keskukseen. Häntä -seurasi Struven työtoveri, Dunham, keski-ikäinen komeavartinen mies. He -menivät suoraan Dunham & Struven konttoriin, jossa tapasivat -tuttavamme, valkohapsisen nuoren yhtiöosakkaan. - -"Hauska tavata teidät, herra Mac Namara", tervehti Struve. "Nimenne on -laajalti tunnettu näillä maan äärillä. Sukulaiseni ovat Dakotassa -ottaneet osaa sikäläisiin puolueriitoihin, ja siksi olen aina teitä -ihaillut ja olen nyt iloinen, että olette tullut tänne Alaskaan. Tämä -on suuri maa, ja me tarvitsemme suuria miehiä." - -"Onko ollut vaikeuksia voitettavana?" kysyi Dunham, kun miehet olivat -siirtyneet yksityishuoneeseen. - -"Vaikeuksia", vastasi Struve nyrpeän näköisenä, "onpa kyllä, ja paljon -on ollutkin. Neiti Chester toi kyllä teidän ohjeenne, ja minä kävin -heti työhön käsiksi. Mutta ilmaiskaa minulle yksi asia -- kuinka saitte -tytön puuttumaan asiaan?" - -"Ei ollut muita lähettää", sanoi Mac Namara. "Dunham aikoi lähteä -ensimmäisellä laivalla, mutta hänen täytyi minun kanssani jäädä -asioitten takia Washingtoniin ja tuomarini odottaa meitä Seattlessa. -Emme uskaltaneet antaa papereita vieraan kuljetettaviksi; hän olisi -voinut tutkia niitä. Se olisi merkinnyt samaa..." Ilmeikkäin elein hän -lopetti lauseensa. - -Struve nyökäytti päätänsä. - -"Ymmärrän. Onko tytöllä vihiä asiakirjojen sisällöstä?" - -"Ei tietenkään. Naiset ja asiat eivät sovi yhteen. Toivoakseni ette ole -hänelle niistä mitään puhunut." - -"En, eikä minulla ole ollut tilaisuuttakaan. Syystä tai toisesta hän -katselee minua karsain silmin. En ole nähnyt häntä sen koommin kuin hän -kävi luonani." - -"Tuomari sanoi hänelle, että asiakirjat koskevat uuden tuomioistuimen -järjestämistä", virkkoi Dunham, "ja että elleivät paperit joutuisi -perille ennen hänen tuloaan, voisi seurauksena olla paljon ikävyyttä -- -oikeuskiistoja, kapinaa, verenvuodatusta ja muuta sellaista. Hän ahtoi -tytön pään täyteen kaikenmoisia epämääräisiä käsitteitä, kunnes tämä -oli melkein puolikuollut pelosta ja uskoi, että enon ja koko maan -turvallisuus riippuu hänestä." - -"No niin", sanoi Struve, "on kyllä melkoisen helppoa käydä käsiksi -toisten valtauksiin eikä liioin vaadi suurta taitoa ostaa myöhemmin -heidän oikeutensa, varsinkin kun he tietävät, ettei heillä -minkäänlaisia oikeuksia olekaan -- mutta mitä olette suunnitellut -tehtäväksi, jos oikeat omistajat alkavat ammuskella teitä?" - -Mac Namara naurahti. - -"Kuka on sellaista tehnyt?" - -"Muuan lauhkea valkohapsinen meksikolainen merirosvo, Dextry-niminen. -Hän on puoleksi Midas-kaivoksen omistaja, puoleksi vuorten leijona, -näköjään rauhan apostoli, mutta urhea kuin Hieronymus. Minä lähetin -Gallowayn naulaamaan uusia valtausjulisteita, ja hän kiinnitti ne yöllä -miesten maatessa, mutta kello kuusi aamulla hän ryntäsi takaisin ja -paukutti oveani niin, että luulin hänen särkevän sen. Olen eläessäni -nähnyt kuolemankauhua kaikenmoista, mutta hänen kasvoillaan olivat ne -kaikki yhdessä ja lisäksi vielä monta muuta lajia. - -"'Piilottakaa minut! Pian!' hän läähätti. - -"'Mitä on tapahtunut?' kysyin. - -"'Minulle on aamiaiseksi tarjottu harmaata karhua, -isoarokkoa ja äkkikuolemaa, ja se on ollut liian vahvaa minun -ruoansulatuselimilleni.' - -"Minun täytyi pitää häntä piilossa kolme päivää; siliä aikaa tuo iäkäs -soturi kulki sävyisään tapaansa pitkin katuja pyssy kädessä, kiroten ja -manaten kaikkea ja kaikkia." - -"Onko joku toinenkin asettunut vastahankaan?" - -"Ei, muut ovat ruotsalaisia eikä heillä ole rohkeutta eikä voimaakaan -sellaiseen. He eivät pystyisi antamaan kunnon selkäsaunaakaan, vaikka -joskus yrittäisivätkin. Mutta nämä kaivoksenomistajat ovat vallan -toista maata. Heitä on kaksi, vanhempi ja nuorempi. Pelkään hieman -ruveta heidän kanssaan asioihin, ja ellei heidän valtauksensa olisi -koko tienoon paras, neuvoisin teitäkin olemaan puuttumatta asiaan." - -"Minä kyllä pidän heidät aisoissa", sanoi Mac Namara. Struve jatkoi: - -"Niin, hyvät herrat, olen tehnyt työtä perusteellisesti, mutta samalla -joltisenkin umpimähkäisesti. Tarvitsen koko joukon lisätietoja. Heti -kun neiti Chester saapui papereineen, aloitin toiminnan. Olen esittänyt -vastalauseen tienoon rikkaimpien kullanhuuhtomojen valtausta vastaan, -mutta minut hirtettäköön, jos käsitän mitä se pyhittää, koko maassa ei -ole tuomioistuinta, joka antaisi meille edullisen päätöksen, jos -ryhdymme heidän kanssansa käräjöimään. Mitä on tarkoitus tehdä -- -kiristääkö?" - -"Pötyä!" huudahti Mac Namara. "Keneksi minua luulette?" - -"Niin, myönnän kyllä, että juttu tuntuu Mac Namaran kaltaisesta -miehestä vähäpätöiseltä, mutta en voi käsittää, mitä muuta olette -suunnitellut." - -"Viikon kuluttua on hallussani jokaikinen arvokas kaivos koko Nomen -piirissä." - -Mac Namaran ääni oli tyyni ja päättävä, hänen katseensa tiukka ja selvä -ja koko hänen olemuksestaan huokui sellaista voimaa ja rohkeutta, että -kaikki epäilykset tuntuivat mahdottomilta. - -Kaikenkarvaiseen asianajoon tottunut, seikkailuihin perehtynyt Wilton -Struvekin ällistyi tajutessaan hänen karskien sanojensa kantavuuden. -Mitä tämä lienee suunnitellutkin, tuntui se hänestä tuiki mahdottomalta -toteuttaa, ja silti täytyi Struvenkin uskoa siihen nähdessään Mac -Namaran katseen järkähtämättömän lujuuden. - -"Se on suurenmoista -- kauhean suurenmoista -- liian suurenmoista", -hän mutisi. "Se merkitsee, että aiotte hankkia itsellenne -viidenkymmenentuhannen päivätulot." - -Hänen sanojaan seuranneen äänettömyyden aikana Dunham siirsi jalkaa ja -kostutti kuivia huuliaan. - -"Tietysti se on suurenmoista, mutta Mac Namara on niinikään suurin mies -mikä vielä koskaan on liikkunut Alaskan rajojen sisällä", hän sanoi. - -"Minun on onnistunut panna käyntiin suurisuuntaisin aie, mikä -milloinkaan on löytänyt tiensä tänne pohjolaan ja sen tukijoina on -joukko Washingtonin vaikutusvaltaisimpia miehiä", virkkoi Mac Namara. -"Katsokaas tätä", hän lisäsi ottaessaan taskustaan koneellakirjoitetun -paperin, jossa oli sarekkeet täynnä nimiä ja numeroita. - -Struve pidätteli hengitystään, niin vaikea hänen oli uskoa omia -silmiään. - -"Nämä ovat yrityksen hommamiehiä ja tähän on merkitty heidän -voitto-osuutensa. Me olemme perustaneet osakeyhtiön -- Arizonan -lakien mukaisen -- salaisen tietysti, sillä ei käy päinsä päästää -nimiä julkisuuteen. Minä näytän tämän teille vain siksi, että haluan -saada teidät vakuutetuksi, minkälaisia miehiä on hankkeen takana." - -"Peijakas! Olen toki vakuutettu", nauroi Struve hermostuneesti. "Dunham -oli mukana suunnitelmaa järjestäessämme, ja hän kävi tapaamassa -ystäviänne Washingtonissa ja New-Yorkissa. Jos hän sanoo, että kaikki -on oikeassa järjestyksessä, on asia ratkaistu. Mutta sanokaapa, kuinka -käy, jos yhtiön suhteen jotenkuten erehdyttäisi ja kävisi ilmi, kutka -ovat osakkeenomistajia?" - -"Ei ole vaaraa. Minä talletan kirjoja paikassa, jossa ne voidaan -polttaa heti kun pieninkin vaara uhkaa. Me olisimme saaneet -valtausluvan oman valtiomme lakien mukaan, ellei sitä nevadalaista -Sturtevante lurjusta olisi ollut. Hän vastusti meitä senaatissa. Mutta -tällainen on suunnitelmani." - -Hän veti nopein piirroin ääriviivat laaditusta suunnitelmasta -tarkkaaville kuuntelijoilleen; ihailun ilme syttyi ja vaihtui Struven -ilmeettömillä kasvoilla. - -"Taivasten tekijä! Te olette ihmeotus!" hän huudahti lopuksi, "ja minä -olen mukana sieluineni ruumiineni! Leikki on vaarallista -- ja juuri -siksi se minua houkuttelee." - -"Vaarallista!" Mac Namara kohautti olkapäitään. "Pötyä! Mitä vaaraa -tässä olisi? Laki on puolellamme -- tai oikeammin, me edustamme itse -lakia." - -Oli ilmeistä, ettei yrityksen sielu, Pohjois-Dakotan mies, ollut niitä, -jotka antavat ruohon nukkuessa kasvaa. Hän riisui takkinsa ja liivinsä -ja kävi käsiksi papereihin, jotka Struve levitti hänen eteensä. -Vähitellen hänen tarmonsa tarttui toisiinkin, ja Dunham & Struven -konttorin lukittujen ovien takana kävi pian kuumeenomainen neuvottelu -ja juonten punonta. - - * * * * * - -Saattaessaan enoansa komeaan kolmikerroksiseen hotelliin puheli Helene -Chester kaiken aikaa iloisesti. Uusi maa oli jo kiehtonut hänet -lumoihinsa ja nyt hän lisäksi tunsi turvallisuutta ja huojennusta. -Glenister näki heidät kaukaa ja tuli nyt pitkin askelin heitä -tervehtimään. - -Hän näki edessään noin kuudenkymmenen ikäisen miehen, joka oli -hauskannäköinen, mutta hänen silmiensä katse ei ollut kirkas eikä -vakaa, se ei ollut koskaan suuntautunut siihen henkilöön, jolle hän -puhui. Glenister huomasi niinikään, että hänen suunsa ei osoittanut -tarpeellista lujuutta, mutta kaikesta huolimatta hänen sileiksi ajellut -kasvonsa ilmaisivat arvokkuutta, joka on opiskelun ja älyllisten -lahjojen tunnusmerkki, ja niiden rypyt olivat omansa kaunistamaan -niitä. - -"Sisareni tytär on kertonut minulle niistä palveluksista, joita olette -tehnyt hänen hyväkseen", aloitti vanhus. "Olen iloinen saadessani -tutustua teihin." - -"Herra Glenister on paitsi urhea ritari ja naisten auttaja muutenkin -huomattava ja vaikutusvaltainen mies", pakisi Helene kevyesti. "Hän -omistaa Midaksen." - -"Todella!" sanoi vanhus siihen. Hänen epävarma katseensa kohdistui nyt -nuoreen mieheen ja siinä näkyi ilmeistä harrastusta. "Se on kuuleman -mukaan ihmeellinen kaivos. Oletteko jo aloittanut työt?" - -"Emme. Aiomme ryhtyä huuhtomaan vasta ylihuomenna. Tänä vuonna on kevät -tullut myöhään. Olemme rakentaneet asuntoja ja valmistelleet muuta -välttämätöntä, mutta nyt ovatkin jo miehet paikalla ja odottavat vain -töitten aloittamista." - -"Varsin ilahduttavaa kuulla. Ettekö halua tulla kanssamme hotelliin? -Haluaisin mielelläni kuulla enemmän näistä merkillisistä -kullanhuuhdontapaikoista." - -"Niin, ne ovat todella merkillisiä", vastasi Glenister astellessaan -toisten rinnalla, "mutta kukaan ei vielä tiedä kuinka arvokkaita, sillä -toistaiseksi olemme tutkineet maaperää vain pinnalta. Ensinnäkin on -maakamara niin ohutta ja kulta niin helposti saatavissa, että ellei -luonto itse suojelisi meitä talvella, emme milloinkaan uskaltaisi -lähteä valtaukseltamme, koska meiltä voitaisiin poissaollessamme -varastaa kaikki." - -"Paljonko Anvil Creekin kaivosten arvellaan tuottavan tänä kesänä?" -kysäisi vanhus. - -"On vaikeaa tarkalleen sanoa, mutta me laskemme saavamme Midaksesta -viisituhatta päivässä ja sen sisarkaivokset ovat yhtä satoisia." - -"Ovatko omistusoikeutenne täysin riidattomat?" - -"Täysin. Niistä on tehnyt kysymyksen vain yksi mies ja häntä emme ota -vakavalta kannalta. Muuan Galloway-niminen mies tuli viime kuussa -eräänä yönä naulaamaan vastalauseen paaluun ja esitti uuden -valtauspaperin, mutta hän ei voinut tuoda yhtä ainoaa pätevää -perustelua väitteilleen, emmekä me ole sen koommin nähneet miehestä -vilaustakaan. Muussa tapauksessa oikeutemme olisikin ollut jälleen -päivän selvä." -- Viimeisiä sanojaan hän korosti erikoisella tavalla. - -"Toivoakseni ette olisi käyttäneet väkivaltaa?" - -"Totta kai. Miksemme? Se on tähän saakka tepsinyt mainiosti." - -"Mutta, hyvä herra Glenister, se aika on jo ohi. Maahan on nyt tullut -laki, ja jokaisen velvollisuus on siihen alistua." - -"Ehkä, mutta täällä pidetään miehen kaivosta yhtä loukkaamattomana -kuin hänen perhettään. Entisinä aikoina emme tienneet mitä lukko -ja avain olivat emmekä tunteneet muita vaivoja kuin nälän ja -ruumiinponnistukset. Nyt on koittanut toinen aika. Tänä keväänä on -useammalta kaivoksenomistajalta evätty valtausoikeus kuin aiemmin koko -Yokonin historian aikana." - -He olivat nyt ehtineet hotellin edustalle. Glenister pysähtyi ja -kääntyi puhuttelemaan nuorta naista vanhuksen astuessa ovesta sisään. -Kun Helene aikoi mennä perässä, asettui Glenister hänen eteensä. - -"Olen tullut kummuilta tänne varta vasten teitä tapaamaan. Tämä on -ollut pitkä viikko..." - -"Älkää puhuko tuolla tavalla", keskeytti Helene hänet kylmästi. "En -halua kuulla moista puhetta." - -"Kuulkaas nyt -- miksi välttelette minua ja verhoudutte kokonaan -ylpeytenne vaippaan? Pahoittelen syvästi silloista rohkeaa menettelyäni --- olen sen sanonut teille jo monet kerrat. Olen kiduttanut ja -rääkännyt sieiupahaistani niin ettei jäljellä ole enää muuta kuin -katumusta." - -"Ei siitä olekaan kysymys", sanoi nuori nainen hitaasti. "Kuluneen -kuukauden aikana olen miettinyt asiaa, ja nyt kun olen päässyt -syventymään täkäläiseen elämään, käsitän, että tekonne oli varsin -luonnollista. Sitä on hirveä ajatella, mutta se on totta. En tarkoita, -että se olisi jotenkin puolustettavaa", lisäsi hän kiireesti, "sillä -eihän se ole, ja minä inhoan teitä, mutta minä luulen itse -järjestäneeni aseman sellaiseksi, että se aiheutti moiset teot. Olen -kyllin vapaamielinen ollakseni moittimatta teitä liikaa ja minä luulen, -että pitäisin teistä kaikesta huolimatta sen vuoksi mitä olette -hyväkseni tehnyt, mutta tässä ei ole vielä kaikki. On jotakin mikä -kätkeytyy syvemmälle. Te pelastitte henkeni, ja minä olen teille -kiitollinen, mutta te peloitatte minua aina. Teidän voimassanne on -julmuutta, teidän koko olemuksessanne piilee jotakin -- jotakin -aistillista ja hillitöntä, rajua ja lannistavaa." - -GJenisterin piirteet vääntyivät hymyntapaiseen. "Se on kenties minun -paikallisväriäni -- jonka täkäläinen maa on turmellut. Haluan kuitenkin -parantaa itseäni, jos te sitä toivotte. Annan sitoa itseni köysiin, -merkitytän itseni polttoraudalla. Pukeudun sivistyksen vaippaan ja -uhraan kostonhimoni, kunnianhimoni ja muun sellaisen, jos se saa teidät -pitämään minusta enemmän. Voinpa luvata säästää sitä roistoakin, joka -haluaa varastaa kaivoksemme, ja taivas tietää, että se merkitsee, että -Simson on antanut leikata tukiansa." - -"Luulen, että pitäisin teistä enemmän, jos niin teette, mutta se käy -teille mahdottomaksi. Te olette villi." - - * * * * * - -Nomessa ei ollut kerho- eikä kokoushuoneustoja, joissa miehet olisivat -voineet puhua liikeasioistaan. Oli vain kahviloita, mutta nepä -korvaavatkin enemmän kuin hyvin kaikki klubihuoneet. Niihin kerääntyi -tienoon miehinen väki juomaan, pelaamaan ja päättelemään liikehommista. - -Myöhään illalla Glenister poikkesi kahvila Pohjolaan, kulki hitaasti -pitkän pelipöytärivin ohi ja pysähtyi lopulta erään eteen sekä viskasi -nappulansa, kun hänen vuoronsa tuli. Ruletissa hän hävisi suuren -hopearahan, mutta faaraopelissä hänellä oli parempi onni ja hän voitti -kultarahan. Hän tilasi heti juomia koko pöytäseurueelle, kuten hyvä -tapa vaati. - -Kun hän lasi kädessä katseli ympärilleen, kiintyi hänen huomionsa -erääseen mieheen, joka seisoi vallan hänen lähellään vakavasti -keskustellen jonkun kanssa. Vieraan ulkomuoto oli omansa kohdistamaan -katseet häneen, sillä hän oli päätään pitempi muuta kansaa ja hänen -ryhdissään oli miellyttävää sulavuutta, joka erottui isokasvuisia -miehiä tavallisesti luonnehtivasta kömpelyydestä. Niiden joukossa, -jotka tarkkaavina kuuntelivat hänen hillittyä puhettaan, Glenister -äkkäsi Mexico-Mullinsin, entisen pelurin, joka Unalaskassa oli -varoittanut Dextryä. Leveästä katuovesta astui juuri silloin huoneeseen -muuan päihtynyt mies ja kun hän huomasi kookkaan vieraan, hän iski -silmää, asteli hänen luokseen ja sanoi kovalla äänellä: - -"No mutta totisesti, eikös se vainen olekin vanha Alec Mac Namara -kuoma! Kuinkas hurisee, kunnon merirosvo?" - -Mac Namara käänsi selkänsä häiritsijään päin. - -"Älä käännä seikäruotoas minuun päin, minä tahdon pakista kanssasi." - -Mac Namara jatkoi tyynesti keskustelua, kunnes hän sai kovan iskun -olkapäilleen. Hän kääntyi silloin taakseen vaientaakseen toisen -puhekärttelyn ja sadattelut. - -"Anna minun olla rauhassa. Minulla ei ole nyt aikaa." - -"Soo, vai et tahdo jutustaa kanssani? Mutta minäpä puhun sitten -sinulle. Luulen, että mielelläs kuuntelet, jos kerron kaikille näille -ihmisille mitä sinusta tiedän. Katsos nyt, käännätkö vieläkin selkäs." - -Hänen äänensä oli uhkaava ja herätti yleistä huomiota. Kun Mac Namara -huomasi sen, kääntyi hän mieheen päin ja hänen sanansa tulivat kylminä, -selvinä ja jyrkkinä, kun hän sanoi: - -"Älä puhu minulle. Sinä olet juopporatti. Mene tiehesi, ennenkuin -mitään tapahtuu." - -Vielä kerran Mac Namara kääntyi, mutta humalainen kävi häneen käsiksi -ja pyöräytti hänet ympäri toistaen yhä tunkeilevia sanojaan. - -"Anteeksi, hyvät herrat." - -Mac Namara laski ison, valkoisen ja hyvin hoidetun kätensä miehen -hihalle ja vei hänet ovesta kadulle. - -Kynnyksellä hän puristi kouransa nyrkkiin sanaakaan lausumatta ja -iski miestä täydellä voimalla suoraan kasvoihin. Hänen uhrinsa -lysähti ääntä päästämättä maahan, jolloin hänen takaraivonsa kolahti -lauta-aitaukseen. Hänestä sen enempää piittaamatta Mac Namara -palasi saliin ja ryhtyi jälleen keskusteluun. Hänen äänensä oli yhtä -tasaisen hillitty kuin hänen liikkeensäkin eikä ilmaissut kiukkua, -kiihtymystä tai voitoniloa. Hän sytytti savukkeen, otti esille -muistikirjansa ja merkitsi siihen joitakin tietoja, joita Meksikon -Mullins hänelle antoi. - -Koko tämän ajan lojui kaatunut poikkipuolin kynnyksellä osoittamatta -elonmerkkiäkään. Rulettihyrrän surina jatkui taas ja pelinohjaajan ääni -kuului entisen yksitoikkoisena. Kaikkien silmät tarkkailivat -anniskelupöydän ääressä seisovaa välinpitämätöntä miestä, mutta -tajutonta miestä ei kukaan katsonut, sillä näiden miesten -kirjoittamattomien lakien mukaan on helläsydämisimmänkin noudatettava -pidättyväisyyttä, kun on kysymyksessä toisten yksityisasiat. - -Kun Mac Namara oli lopettanut muistiinpanonsa merkitseminen, puristi -hän vakavasti seuralaistensa käsiä ja asteli pitkin askelin ovesta ulos -eikä katsahtanutkaan uhriinsa, joka lojui hänen tiellään. - -Tusina avuliaita vaikkakaan ei liian armeliaita käsiä kantoi nyt -juopuneen rulettipöydälle, ja kahvilanomistaja kaatoi hänen päälleen -ämpärillisittäin vettä. - -"Ei hätää mitään", sanoi joku lähellä seisovista ja lisäsi samaan -hengenvetoon ihastuneena: - -"Olemmepa totisesti saaneet tänne miesten miehen!" - - - - -VI. - -KUINKA KAIVOS RIISTETÄÄN OIKEALTA OMISTAJALTA. - - -"Kuka on tuo uusi ukkeli, joka puuhailee kaivoksessasi?" kysyi -Glenister muutamaa päivää myöhemmin toveriltaan ja osoitti miestä, joka -par'aikaa asetteli paikoilleen huuhtelukouruja virran pohjaan. - -"Se on vanha Pannukakku-Simms, Dawsonin aikaisia tuttavia." - -Glenister räjähti hillittömään nauruun, sillä kyseellinen, tavattoman -pitkä mies oli muutenkin kaikilta mittasuhteiltaan poikkeuksellisen -lepsuinen ja erikoinen. Hän oli riisunut takin yltään, ja hänen -säkkimäiset, vehkankeltaiset housunsa roikkuivat levottomuutta -herättävän epävarmasti peräti kestämättömiltä näyttävien kannattimien -varassa. Hänen guttaperkkasaappaansakin "istuivat" höllästi ja olivat -täynnä reikiä ja koko hänen ulkoasussaan oli jotakin niin irrallista ja -lepattavaa, että tuntui kuin hän milloin tahansa voisi kuoria kaikki -yltään ja kohota rääsyjensä seasta uutena kuten Afrodite meren -kuohuista. Hänen naamansa oli harmaan takkuisen parran peitossa, joka -oli kuin napinreikäsaksilla leikattu, ja tämän tuuhean harjan -yläpuolelta kohosi kalju päälaki kohti pilviä. - -"Onko hän aina ollut noin kalju?" - -"Eikö mitä! Hän ei ole laisinkaan kalju. Hän ajaa kiireensä -partaveitsellä. Ennen muinoin hänen päälaellaan oli pitkä liehuva -harja, joka oli sirkkojen, lehtisammakkojen ja muiden sellaisten -eläinlajien tyyssija. Se tukka oli hänen lemmikkinsä, ja hän tunsi -sellaista taikauskoista kammoa harjansa puolesta, että kyyristyi -huoneensa nurkkaan viritetty pyssy kummassakin kädessä joka kerta kun -parturi tuli hänen lähelleen. Mutta kerran piti Hankin -- se on hänen -oikea nimensä -- paistaa pannukakkuja itselleen, ja kun hän käänsi -paistosta, takertui sen pehmeä puoli hänen aarniometsäänsä. Sitä -sanatulvaa, joka hänestä silloin lähti, et voi kuvailla, mutta siitä -päivästä alkaen häntä on sanottu Pannukakku-Simmsiksi, ja siitä lähtien -hän on pitänyt kiireensä kiiltävänä kuin pyssynpiippu. Mutta hän on -pystyvä kullankaivaja ja luotettava ja rehellinen kuin vain harvat." - -Huuhtelutyöt oli aloitettu Midaksessa. Pitkiä purjekankaasta -kierrettyjä putkia luikerteli jättiläiskäärmeitten lailla pitkin -joenpohjaa patolaitokselta, ja kaikkialta ympäriltä kuului täydessä -toimessa olevien työaseitten iloista helskettä. Suurissa valkoisissa -teltoissa, jotka oli sijoitettu hieman ylemmäksi jyrkälle -rantatörmälle, nukkui viisikymmentä yövuoroisista. Työt olivat näet -keskeytymättömässä käynnissä, ei ollut öitä, ei sunnuntaita, ei hetken -lepoa niinä päivänä, joina napaseutu sallii huuhtelutyötä tehdä. - -Hyvin tyytyväisinä toverukset katselivat tätä vilkasta näytelmää. -Pakottaa vastahakoinen maa luovuttamaan rikkaimmat aarteensa, luoda -uusia arvoja maailmaan -- siinä on kyllin syytä tuntea syvää -tyytyväisyyttä. - -"Emmekä me riistä leskiltä ja orvoilta", huomautti Dextry äkkiä ja -ilmaisi sillä tunteet, jotka samaan aikaan liikkuivat hänen -toverinsakin rinnassa. He katsahtivat toisiinsa ja hymähtivät sitä -harvinaista yhteisymmärrystä, joka piilee syvemmällä kuin mitä sanat -voivat tulkita. - -Puolisen jälkeen Dextry satuloi hevosensa. - -"Lähden kaupungista noutamaan kultavaa'an, mutta tulen jo illaksi -takaisin." - -Kello neljältä iltapäivällä keskellä kiireisintä työtään Glenister -kuuli huudon makuutelttojen luota: sinne oli tullut pieni ratsujoukko. -Asteltuaan lähemmäksi nuori mies huomasi ratsastajien joukossa -asianajaja Struven ja kahvila Pohjolassa tapaamansa kookkaan, hyvin -puetun seikkailijan, Mac Namaran, miehen, jolla oli raskas nyrkki. -Struve kääntyi heti puhuttelemaan Glenisteriä. - -"Nähkääs, olemme saapuneet katsomaan, kuinka on tämän valtauksen -oikeussuhteitten laita." - -"Mikä niitä vaivaisi?" - -"Kaivoksesta on tehty uusi valtausaloite kuukausi sitten." - -"No, entä sitten?" -- - -"Galloway on antanut haasteen." - -"Maa on Dextryn ja minun. Me olemme sen löytäneet ja aloittaneet jo -työt. Me olemme kaikessa noudattaneet lain määräyksiä ja aiomme -valtauksemme pitää." - -Glenister puhui niin ponnekkaasti ja kiihkeästi, että Struve joutui -ymmälle, mutta Mac Namara, joka oli tähän saakka kuunnellut, puuttui -nyt puheeseen: - -"Vallan niin, hyvä herra; jos vaatimuksenne ovat oikeutettuja, ei -kellään ole mitään sanottavaa, mutta nyt on Alaskaan tullut laki, ja -meidän velvollisuutemme on totella sitä. Väkivalta ei ole tarpeen -- ei -vähäisinkään -- mutta asianlaita on seuraava: herra Galloway on antanut -teille haasteen ja tuomioistuin on kieltänyt teitä jatkamasta töitä -täällä sekä määrännyt minut huolehtimaan töitten jatkamisesta, kunnes -oikeuskiista on päättynyt. Se on tietenkin poikkeuksellinen -menettelytapa, mutta olosuhteet ovat tässä maassa vielä toistaiseksi -vakiintumattomat. Työkausi on niin lyhyt, että olisi väärin oikeaa -omistajaa kohtaan jättää työt koko kesäksi, ja tämän välttämiseksi olen -saanut huostaani työn johdon sekä määräyksen jatkaa kaivostöitä ja -noudattaa kaikessa tuomioistuimen antamia ohjeita. Herra Voorhees tässä -on Yhdysvaltojen toimitsijamies. Hän esittää teille asiakirjat." - -"Seis! Aiotteko syöttää minulle, että on sellaista tuomioistuinta, joka -ottaisi käsitelläkseen Gallowayn kaltaisen miehen kanteen?" - -"Laki hyväksyy niin toisen kuin toisenkin. Ellei hänen kanteensa ole -perusteltu, sitä parempi teille." - -"Toimitsijamiestä ei voida asettaa, ennenkuin meille on asiasta -puhuttu. Hyvä Jumala, emmehän ole milloinkaan edes kuulleet, että -meidät on haastettu oikeuteen. Emme ole saaneet haastetta eikä meillä -ole ollut mahdollisuutta puolustaa asiaamme." - -"Minähän sanoin äsken, että olosuhteet ovat poikkeukselliset ja että -täytyi turvautua vastaaviin toimenpiteihin", vastasi Mac Namara, mutta -nuori kaivoksenomistaja kiihtyi vain yhä enemmän. - -"Kuulkaas nyt -- kulta ei häviä täältä minnekään. Se on maassa hyvin -turvattuna. Me keskeytämme työt ja jätämme valtauksemme käyttämättä, -kunnes asia on ratkaistu. Te ette voine vakavissanne tarkoittaa, että -me luopuisimme kaivoksestamme ensimmäisen tuntemattoman miehen -vaatimuksesta. Se olisi liian naurettavaa. Me emme suostu sellaiseen. -Teidän täytyy ainakin sallia meidän esittää puolustusperustelumme, -ennenkuin yritätte ajaa asian moiseen umpikujaan." - -Voorhees ravisti päätänsä. - -"Meidän on noudatettava saamiamme ohjeita. Teidän tehtävänänne on -mielestäni mennä huomispäivänä valittamaan tuomioistuimelle ja vaatia -takavarikoinnin peruutusta. Jos vaatimuksenne ovat perusteltuja, kuten -sanotte, ei teillä ole syytä levottomuuteen." - -"Ettekä te ole ainoat, jotka joutuvat kärsimään", lisäsi Mac Namara. -"Me olemme ottaneet haltuumme kaikki täkäläiset kaivokset." -- Hän -viittasi päällään laaksoon päin. -- "Minä olen oikeuden palvelija ja -minä olen antanut takuun...." - -"Kuinka suuren?" - -"Viisituhatta dollaria kustakin valtauksesta." - -"Mitä sanoitte? Laupias taivas! Huonoinkin kaivos tuottaa joka Päivä -tuon summan!" - -Näitä sanoja lausuessaan Glenister harkitsi mielessään, minkä suunnan -nyt valitsisi. - -"Oikea paikka keskustella tästä asiasta on tuomarin edessä", sanoi nyt -Struve -- tajuamatta ollenkaan sitä taistelua, joka riehui Glenisterin -rinnassa. Nuorukainen paloi halusta taistella asiansa puolesta ei -sanoin ja saivarteluin, vaan teräksin ja nyrkein. Ja hän tunsi, että -tämä vaisto oli oikeutettu ja luonnollinen, sillä hän tiesi, että -noitten toisten menettely oli väärää ja häpeällistä. Mexico-Mullinsin -varoitus välähti äkkiä hänen mieleensä ja silti... - -Hän vetäytyi keskustelun aikana hiljalleen taaksepäin, kunnes seisoi -selkä päin ison teltan aukkoa. Toiset seurasivat tarkkaan jokaista -hänen liikettään, vaikka istuivatkin näköjään huolettomina ja -piittaamattomina satuloissaan. Samassa hetkessä, jolloin hän aikoi -rynnätä sisälle huutamaan tovereitaan avuksi, hän muisti keskustelunsa -tuomari Stillmanin ja tämän sisarentyttären kanssa. Vanhus oli -epäilemättä totuuden mies. Muuta ei voinut ajatella, koskapa hänellä -oli Helene rinnallaan, joka luotti häneen. Ei ollut syytä olettaa -kaiken tämän takana olevan mustia hankkeita. Sikäli oli kaikki -lainmukaista hän päätteli lakiin perehtymättömänä, vaikka -menettelytavat tuntuivatkin hänestä moitittavilta. Nuo miehet -menettelivät todennäköisesti niinkuin katsoivat oikeaksi. Miksi hän -siis ensimmäisenä asettuisi vastarintaan? Muutkaan kaivostenomistajat -eivät olleet sitä tehneet. Tämän maan omistusoikeus oli niin helposti -todistettavissa, ettei hänen ja Dextryn tarvitsisi olla huolissaan. -Tuomioistuimet eivät varasta rehellisiltä ihmisiltä, hän päätteli, ja -ehkä oli totta mitä Helene sanoi, että hän saisi ehkä paremmat -ajatukset hänestä, jos hän luopuisi entisestä taistelunhalustaan. -Helenen mieltä ainakin pahoittaisi, jos hän ryhtyisi asein vastustamaan -hänen enonsa ensimmäistä toimenpidettä. Helene oli sanonut, että hän -oli luonteeltaan liian väkivaltainen, ja hän halusi nyt osoittaa -hänelle, että hän voi masentaa rajuutensa. Helene hymyilisi hänelle -hyväksyvästi, ja sen hymyn vuoksi kannatti kyllä panna jotakin vaaralle -alttiiksi. Kuinka tahansa, kysymyksessä oli vain parin päivän töitten -keskeytys. - -Tällaista tuumiessaan hän kuuli oviaukosta matalan äänen sano van -jotakin. Se oli Simms. - -"Väisty sivulle, poika. Tähtäimessäni on juuri tuo pitkä roikale." -Glenister äkkäsi ratsastajien tarttuvan pistooleihinsa, ja hän ehti -parahiksi hypähtää työnjohtajansa eteen vanhuksen astuessa teltasta -kivääri asennossa, poski lujasti painettuna perää vasten, katse -terävänä ja jännitettynä suuntautuneena Mac Namaraan. Glenister painoi -kiväärinpiipun alas ja väänsi aseen vanhuksen kädestä. - -"Anna olla!" hän sanoi ankarasti. "Minä sanon itse, milloin on -ammuttava." - -Hän kääntyi ja huomasi, että kaikki ratsastajat olivat suunnanneet -kiväärinsä häntä kohden -- kaikki paitsi yksi, sillä Mac Namara istui -liikkumattomana satulassaan ja katseli, hyväksyvästi nyökäyttäen -päätänsä, kohtausta. - -"Asiat ovat muutenkin liian huonosti", jatkoi Glenister. "Älkäämme -pahentako niitä syyttä suotta." - -Simms hengähti syvään, sylkäisi sitten halveksivasti ja silmäili -työnantajaansa ikäänkuin ei uskoisi omia silmiään. - -"Sen minä vain sanon", hän ähisi, "että kaikista näkemistäni kirotuista -narreista te olette sentään hulluin!" - -Tämän sanottuaan hän marssi Voorheesin ja tämän toverin ohitse laaksoon -päin, pani takin ylleen ja suuntasi matkansa kaupunkiin päin -katsahtamatta kertaakaan taakseen silmäilläkseen kaivosta tai sitä -miestä, jonka takia ei maksanut vaivaa taistella. - - - - -VII. - -KUUNTELIJA. - - -Heinäkuun lopulla jo tulee pimeä sydänyön tienoissa, joten ikkunoista -ja ovista heijastuva valo ei tunnu enää niin merkilliseltä ja -tarpeettomalta kuin aiemmin kesällä. Kahvila Pohjola ansaitsi sievät -rahat. Sen uusi sisustus, joka oli maksanut ruhtinaallisen omaisuuden -tai joka edusti Klondyke-miljoonamiehen yhden illan pelitappiota, -kiilsi ja välkkyi houkuttelevasti, ja hiotut ikkunaruudut hohtivat -kaikkia sateenkaaren värejä ja kuvastivat sikäli tavallaan -erivivahteisia mielialoja siinä joukossa, joka ahdinkoon saakka täytti -kahvilan suojat, valtasi pelipöydät tai katseli teatteriesityksiä -sisähuoneissa. - -Nyt oli näytäntö loppunut, tuolit ja kulissit oli korjattu pois, -katsojien edessä välkkyi kiiltävä, houkutteleva permanto, ja orkesteri -oli asettunut lavalleen. Se soitti räiskyvää two-stepiä, ja lattia oli -pian täynnä karkeloivia pareja. - -Määrättyjen vuorojen jälkeen soittoniekat kiihdyttivät sävelen -kuumeenomaiseen, jyrisevään kiihkoon, tanssijat säestivät sitä -laululla, kunnes kaikki korkeimman sävelen kuuluessa puhkesivat kimeään -kirkaisuun, ja rummunlyöjä laukaisi koltpistoolin sahajauhoilla -täytettyyn laatikkoon, joka oli hänen vieressään -- kaikki tämä -tapahtui hyvässä tahdissa soiton kanssa. - -Miehet -- enimmäkseen vielä vallan nuoria -- tanssivat kuin koulupojat, -naiset, niinikään nuoria ja hyviä tanssijoita, liihottelivat soiton -mukaan kevyesti kuin ruusunlehdet kesätuulessa. Kaikkialla näki -hehkuvia kasvoja ja säteileviä silmiä, ja vain harvoin kuuli äänen, -joka ei ollut iloinen. - -Äkkiä soitto taukosi, ja karkeloparit ryntäsivät tarjoilupöydän ääreen. -Naiset joivat viattomia virvoitusjuomia, miehet enimmäkseen viskyä. -Verhoilla suojattuihin parvekeaitioihin virtasi toisia juomia -etiketeillä varmennetuista pulloista. - -Itävaltioista saapunut vieras olisi ensi kädessä pannut merkille hyvän -musiikin, sitten naisten kauniit piirteet ja lopuksi miesten -siivoamattoman ulkoasun, sillä melkein poikkeuksetta kaikki olivat -hyvin huolimattomasti puettuja. - -Varsinaisessa pelisalissa näkyi vain harvan naisen. Miehiä sen sijaan -tungeskeli taajoin joukoin faaraopöydän, ruletin, Klondyke-pelin -"pangingin" ja muiden pelipöytien ääressä. Juteltiin liikeasioista ja -kotoisista puuhista, ostettiin ja myytiin kaivoksia ja vaihdettiin -kaikkea mahdollista tavaraa. Siistit ja hyvin puetut, resuiset ja -ruokkoamattomat olivat täällä kylki kyljessä, kaikkia innoitti pohjan -vapaa elämä ja uutuuden viehätys. Napaseudun salaperäisyys oli -kiehtonut heidän lumoihinsa. Seikkailun kihahtava viini täytti heidän -suonensa, ja he haastelivat korkealentoisin sanoin asioista, joita -aikoivat suorittaa tai kertoivat teeskentelemättömän ujoina -ihmeellisistä kokemuksistaan. - -"Bronco Kid", Yokon-tienoon tunnetuin pankinpitäjä, istui -tavanomaisessa työssään kello kahdeksasta kahteen. Hän oli -hienorakenteinen, kolmenkymmenen ikäinen mies, notkea liikkeissään, -vakava ja tunnettu voittamattomaksi naissydänten valloittajaksi. Hän -oli hoidellut korkeimpia pelejä Nomen alkuaikoina, ja kaikki pitivät -hänestä. Mutta vaikka moni sanoi häntä ystäväkseen, ei kukaan silti -tiennyt hänestä tarkempaa. - -Kidillä oli tänä iltana ollut rasittava peli hoidettavana, sillä -Dawsonista saapunut ruotsalainen pani peliin korkeita kultakasoja, ja -hän oli rohkea ja teräväkatseinen pelaaja. Pöydän ylipäässä istui muuan -juutalainen edessään kymmenen kappaletta huolellisesti taitettua -tuhannen dollarin seteliä sekä korkea kasa pienempiä setelejä. Hän -panosti epätarkasti ja ilman järjestelmää. Neljä viisi ympärillä -seisovaa pani silloin tällöin peliin jonkun pienen määrän. Peliä oli -vaikea seurata. Faarao on useimmille suljettu kirja. Onnellinen se ken -ei koskaan ole syventynyt tutkimaan sen salaisuuksia eikä rasittanut -aivojaan keksiäkseen järjestelmän, joka sen ratkaisisi. Se vaatii -harjaantumista, terävää silmää ja tyyneyttä. Pankinpitäjän tehtävänä on -jakaa kortit, pitää mielessään erisuuruiset panokset ja salamannopeasti -laskea voitto- ja tappio-osuudet. Kidin erehtymätön varmuus ja -säntillisyys juuri olivat luoneet hänen maineensa. Tänä iltana hänen -kykynsä olivat kovalla koetuksella. Äänettömänä ja kulmakarvat -miettivissä rypyissä hän jakoi kortit, joita hänen hoikat valkoiset -sormensa pitelivät kuin niitä hermostuneesti hyväillen. - -Pelin kulkua tarkatessaan hän ei huomannut sitä liikehtimistä ja -kahinaa, jonka joku vast'ikään saapunut henkilö aiheutti, ennenkuin hän -äkkäsi ympärillä seisovien ihailevat silmäykset ja kuinka juutalainen -vallan unohtaen korkeat rahakasansa katseli hänen ohitseen välkkyvin -silmin ja ihailevasti hymyillen. Ruotsalainen Samkin kurkisti -sukimattomain harjastensa alta ja vei epäröivän näköisenä käden -avoimelle kaulalleen, jossa kauluksen olisi pitänyt olla. Miehet -tuijottivat vastatulleeseen, toiset kummastuneina, toiset -tutunomaisesti hymyillen. - -Broncokin vilkaisi nyt taakseen ja hätkähti, vaikkakin vain -silmänräpäykseksi. Hänen takanaan seisoi muuan tyttö niin lähellä, että -hänen pukunsa pitsit sipaisivat hänen takkinsa hihaa. Hän sekoitti -par'aikaa kortteja ja pudotti tällöin yhden, nyökäytti tytölle ja sanoi -tyynesti kumartuessaan ottamaan korttia: - -"Hyvää iltaa, Cherry." - -Tyttö ei vastannut, vaan katseli itsepäisesti pöydälle levitettyjä -kortteja. "Mikä tyttö!" tuumi Kid itsekseen. Tyttö ei ollut erikoisen -pitkä, hänellä oli pehmeät ja pyöreät lanteet ja rinnat sekä hoikka -vartalo; näitä ominaisuuksia täydensi hyvin sopiva puku. Hänen kasvonsa -olivat soikeat, suu melkoisen iso, silmät syvänsiniset, ohuet -silkinhienot kulmakarvat. Hänen heikosti kullankeltaiset hiuksensa oli -suorittu alas korvalle, ja hänen hymynsä paljasti kaksi riviä hohtavia -valkoisia hampaita, ennenkuin ne katosivat kahden viehkeän -poskikuoppasen kätköön. Merkillisintä hänessä sentään oli kasvojen -viaton ilme -- ne olivat koulutytön kasvot ja hymy. - -Kid herkesi jakamasta ja pani pöydälle korttileikin. Silloin virkkoi -tyttö: - -"Luovuta minulle paikkasi, Bronco." - -"Älä huoli nyt. Tämä on pahanlainen peli", vastasi Kid, mutta tytön -ääni oli käskevä, kun hän jatkoi: - -"Kas niin, kiiruhda nyt. Nouse, jotta minä pääsen istumaan." - -Bronco totteli, ja tyttö istahti hänen paikalleen, sovitteli hamettaan -ja kiersi sormiensa timantit oikeaan asentoon. - -"Mitä vietävää tämä on?" huudahti pelin valvoja karskisti. "Oletko -päästäsi vialla, Bronco? Nouskaa heti tuolilta, neiti!" - -Tyttö kääntyi hitaasti puhujaan päin. Viaton ilme oli kuin pyyhkäisty -pois, ja hänen isot silmänsä välähtivät uhkaavasti. Muutos ilmeni hänen -piirteissään kuin tuulenviri tyynellä veden pinnalla. Tuijotettuaan -hetken aikaa mieheen hän rypisti pahaenteisesti kulmiaan, nyrpisti -huuliaan ja virkkoi äänellä, jommoisella hallitsijatar puhuttelee -orjaansa: - -"Heitä tuo mies ulos, Bronco!" - -"Ei peli tästä kärsi", tyynnytteli Kid valvojaa. "Hän on minua -taitavampi pelinpitäjä. Hän on Cherry Malotte." - -Piittaamatta toisten hämmästyneistä katseista nuori tyttö ryhtyi -työhön. Hänen kätensä liikkuivat pöydän yli nopeina ja varmoina ja hän -jakoi kortit taitavasti kuin ainakin henkilö, jolla on siinä työssä -pitkäaikaista tottumusta. Kun voitto-osuus piti pankista antaa, ei hän -koskaan kääntänyt päätänsä, vaan otti erehtymättä kulloinkin -tarvittavan setelikasan. Ei hän liioin koskaan kurkottanut kahta kertaa -ottamaan eikä ottanut liian suurta kasaa. Tätä taitoa pidetään -saavutuksena, ja Bronco hymyili ihastuneena, kun hän huomasi katsojien -yhä lisääntyvän hämmästyksen ja kuuli mitä miehet toisilleen sanoivat. - -Kaksikymmentä minuuttia hän oli herkeämättömässä työssä, eikä pelin -valvojalla ollut kertaakaan syytä moittia häntä virheestä. - -Tällöin saapui paikalle Glenister. Hän raivasi tien itselleen joukon -halki näyttämölle päin. Hän näytti peräti huolestuneelta ja -hajamieliseltä ja koko hänen ryhtinsä oli teennäisen pingoitettua. -Äänettömänä hän sivuutti monet ystävänsä, jotka häntä tervehtivät. - -"Mikä Glenisteriä tänä iltana vaivaa?" kysyi joku. "Hän käyttäytyy -kovin kummallisesti." - -"Etkö ole kuullut uutista? Midas on takavarikoitu. Se on koskenut -häneen kipeästi." - -Tyttö keskeytti äkkiä pelin ja nousi. - -"Älä lopeta", sanoi Kid ja ylt'ympäriltä kuului tyytymätöntä mutinaa. -Tyttö ravisti päätänsä ja alkoi kyllästyneen näköisenä sovitella -käsineitään. - -Pujotellen tiheään sulloutuneen joukon halki hän harhaili huoneesta -toiseen. Hän pysäytti erään tarjoilijan ja kysyi tältä jotakin. - -"Hän on ylhäällä jossakin parvekeaitiossa." - -"Yksin?" - -"Niin. Oli ainakin hetki sitten, ellei joku hameniekoista ole häneen -senjälkeen tarrautunut." - -Minuuttia myöhemmin kuuli Glenister, joka istui syviin aatoksiin -vaipuneena aitiossaan, oven napsahduksen ja verhojen kahinaa. - -"Olkaa hyvä ja menkää tiehenne", hän sanoi päätänsä kääntämättä. -"Haluan olla yksin." -- Kun hän ei saanut vastausta hän jatkoi:'"Istun -täällä saadakseni rauhassa...." mutta tällöin hän vaikeni, sillä tyttö -oli nyt astunut esille ja painoi molemmat kuumat kätensä hänen -poskilleen. - -"Poika!" hän kuiskasi, ja Glenister nousi äkkiä seisoalleen. - -"Cherry! Koska tulit tänne?" - -"Ah, siitä on jo iäisyys", vastasi toinen kärsimättömästi... -"Dawsonista. Kuulin sinun löytäneen mitä etsit. Kestin niin kauan kuin -jaksoin... ja sitten lähdin sinua tavoittamaan. Kas niin, kerro nyt -itsestäsi. Mutta salli minun ensin katsella sinua oikein -perusteellisesti." - -Hän talutti Glenisterin valoon ja ahmi häntä suurilla odottavilla -silmillään. Hän piteli yhä kiinni Glenisterin takin rintapielestä ja -seisoi niin lähellä, että hänen kuuma hengityksensä osui suoraan nuoren -miehen kasvoille. - -"No, suutele minua nyt!" - -Glenister irroitti hänen kätensä ja virkkoi vakavasti: - -"En, Cherry. Se on nyt ohi. Sanoin sen sinulle Dawsonista lähtiessäni." - -"Oi! Ei, ei se ole ohi, poika. Sinä luulet niin, mutta se ei ole -totta... se ei voi olla totta. Minä rakastan sinua liian paljon -voidakseni luopua sinusta." - -"Vaiti! Naapuriaitiossa on ihmisiä." - -"Siitä en välitä. Antaa heidän vain kuulla", huudahti tyttö -häikäilemättömästi. "Olen ylpeä, kun saan rakastaa sinua. Haluan huutaa -sen kaikelle maailmalle." - -"Kas niin, kuuntele nyt mitä minä sanon sinulle, pikku tyttö. Mehän -keskustelimme asiasta jo Dawsonissa ja sovimme että oli parasta lähteä -eri teille. Olin kerran hullaantunut sinuun, kuten monet muutkin, mutta -nyt olen tullut järkiini. Se ei olisi milloinkaan voinut johtaa -vakaviin tuloksiin, ja sen minä sanoin sinulle jo silloin." - -"Niin, niin... tiedän. Luulin voivani sinusta luopua, mutta huomasinkin -lähdettyäsi, kuinka voimakkaasti olin sinuun kiintynyt. Ah, olen -kärsinyt kidutuksen tuskaa jokaikinen päivä kahden vuoden aikana!" - -Hänessä ei ollut nyt jäljellä mitään siitä kylmästä olennosta, joka -hetki sitten astui pelisaliin. Hän puhui nopeasti, hänen äänensä -värähti intohimoa ja mielenliikutus jännitti kaikki hänen ruumiinsa -hermot. - -"Olen nähnyt miehiä, miehiä loppumattomiin, ja he ovat rakastaneet -minua, mutta minä en ole piitannut kenestäkään, ennenkuin tapasin -sinut. Toiset juoksivat perässäni, mutta sinä olit kylmä. Sinä pakotit -minut tulemaan luoksesi. Kuinka tahansa, en jaksa enää tätä kestää. -Tahdon luopua kaikesta muusta... teen mitä tahansa, kunhan vain saan -olla siellä missä sinäkin. Mitä arvelet naisesta, joka alentuu -kerjäämään? Ah, olen menettänyt ylpeyteni... olen mieletön... hullu... -mutta en voi sille mitään." - -"Olen pahoillani näistä tunteistasi", sanoi Glenister. "Syy ei ole -minun, eikä tästä tule mitään." - -Hetken tyttö seisoi väristen paikallaan ja ilo sammui hänen -kasvoistaan. Sitten hän alkoi hymyillä, pikku kuoppaset ilmestyivät -hänen poskiinsa, hän istahti tuolille nuoren miehen viereen ja painoi -oviverhot kiinni. - -"Hyvä", hän virkkoi ja painoi Glenisterin käden poskeansa vasten "Olen -iloinen nähdessäni sinut entisesi kaltaisena, etkähän sinä voi estää -minua rakastamasta sinua." - -Glenister siveli toisella kädellään hänen hiuksiaan tietämättä, että -tyttö kaikessa kevytmielisyydessäänkin värähti hänen kosketuksestaan -niinkuin arabialaisratsu raipan iskusta. - -"Asiani ovat nykyisin peräti huonosti", aloitti Glenister puhelun, -"Kaivokseni on pantu takavarikkoon." - -"Oh, loruja! Tiedät toki, mitä sinun on tehtävä. Ethän ole mikään -puupökkelö -- ja sinulla on viisi sormea siinä kädessä, jolla pitelet -revolveria." - -"Siinä taas ollaan! Niin kaikki sanovat... kaikki, jotka ovat vanhan -kansan miehiä, mutta minä en tiedä, mitä teen. Luulin tietäväni, mutta -en osunut oikeaan. Laki on nyt astunut jalallaan tähän maahan, ja minä -halusin tulla sitä puolitiehen vastaan. Ilman muuta vain anastettiin -valtauksemme ja pantiin muuan Mac Namara-niminen mies toimitsijamiehenä -töistä huolehtimaan. Dextry ei ollut paikalla silloin, ja minä sallin -heidän rauhassa puuhailla. Kun vanhus kuuli asiasta, joutui hän vihan -vimmoihin. Riitelimme ensimmäistä kertaa. Hän arveli, että minä -pelkäsin." - -"On mahdotonta hänen sellaista luulla", sanoi tyttö. "Minä tunnen -hänet, ja hän tuntee sinut." - -"Tämä tapahtui viikko sitten. Haimme apua Nomen parhaalta lakimieheltä, -Bill Wheatonilta, ja olen koettanut saada takavarikointia puretuksi. -Olemme tarjonneet huikean suuria takuurahoja, mutta tuomari ei hyväksy -niitä. Olemme vaatineet oikeutta vedota korkeimpaan tuomioistuimeen, -mutta hän ei salli. Mitä enemmän ajattelen asiaa, sitä pahemmalta se -näyttää, sillä meidän ei anneta puolustaa asiaamme eikä esittää -todistuksia... ei mitään. Me saimme ilman muuta niskoillemme -toimitsijamiehen, ja meiltä evättiin mahdollisuudet vaatia oikeutta. -Laillisuuden kannalta se on hieman hämmästyttävää, sanotaan, mutta mitä -tehdä? Mitä on kaiken tämän alla? Siinäpä onkin kysymys. Mihin -pyritään? Olen vallan päästä pyörällä, sillä tämähän on kaikki minun -syyni. En voinut kuvitella, että tilanne muodostuisi tällaiseksi. -Muuten olisinkin taistellut omistusoikeuksiemme puolesta ja pitänyt -heitä ainakin loitompana. Asioitten nykyisellään ollessa on toverini -poissa suunniltaan ja ruvennut juomaan -- ensimmäistä kertaa -kahteentoista vuoteen. Hän väittää, että minä olen lahjoittanut -kaivoksemme -- ja että minun ja Jumalan asiana on hankkia se takaisin. -Kun hän tulee humalaan, voi hän ajaa nelivaljakolla kirkkoon tai -leikellä tuomarin palasiksi nähdäkseen mitkä ovat tämän vaikuttimet." - -"Mitä he sinusta ja Dextrystä oikein tahtovat -- vanhaa kaunaa -kenties?" kysyi tyttö. - -"Ei, ei. Emme ole ainoat, joita huolet ovat kohdanneet. Kaikki parhaat -kaivokset on anastettu ja tuo Mac Namara on pantu kaikkia valvomaan. -Mutta se on vähäinen lohdutus. Ruotsalaiset ovat raivoissaan, he ovat -turvautuneet jokaiseen kaupungissa tavattavaan lakimieheen ja -valuttavat suustaan amerikkalaista sekasotkuaan niin, että siitä -tulvasta voisi täyttää Beringin salmen. Tarkoituksena on karkoittaa -tienoolta tuo Mac Namara. Hän palaa halusta saada tappaa jonkun, mutta -se ei käy päinsä. Vihollisillamme on tukena sotaväki. Meidän on annettu -ymmärtää, että joukot ovat saaneet määräyksen olla valmiina antamaan -laille tarpeellista turvaa. En käsitä, mitä juonta tässä oikein -punotaan, sillä en voi uskoa, että vanha tuomari olisi epärehellinen -- -sitä ei tyttö voisi koskaan sietää." - -"Tyttö?" - -Cherry Malotte kumartui eteenpäin niin että hän näki valon osuvan -suoraan nuoren miehen huolten täyttämille kasvoille. - -"Tyttö? Mikä tyttö? Kenestä sinä puhut?" - -Hänen äänestään oli kadonnut sen pehmeä ja hyväilevä sävy ja suu oli -tiukentunut. Milloinkaan eivät kasvot voineet olla kaunopuheisemmat, -ajatteli Glenister tyttöä silmäillessään. Jokainen pilkisti tämän -sielun ikkunoista, pelon, vihan, kaipuun, olosuhteitten mukaan. Hän oli -entisinä aikoina saanut paljon huvia leikitellessään hänellä, -pannessaan hänen intohimonsa vireeseen ja tarkatessaan niiden -vaihteluja ja nähdessään, kuinka tytön kasvot kuvastivat -mielialavaihteluja hellyydestä oikkuun, vihasta antaumukseen, kuinka -hänen vallassaan oli panna nuo posket hehkumaan lemmen tulta, -silmäluomet laskeutumaan ja huulet tarjoutumaan suudeltaviksi. Cherry -oli hemmoiteltu pikku olento, hän tuumi itsekseen, ja lisäksi aika -vaarallinen. - -"Mikä tyttö?" toisti Cherry kysymyksensä, ja Glenister tunsi ennakolta -sen ilmeen, joka sisältyi tähän kysymykseen. - -"Se tyttö, jonka aion naida", vastasi hän hitaasti ja katseli tyttöä -silmiin. - -Hän tiesi olevansa julma -- hän oli tahallaan -- mutta hän tiesi, että -mitä aiemmin tyttö saisi sen tietää, sitä parempi. Hän ei voinut silti -tarkata sanojensa vaikutusta, sillä samassa hetkessä aitio-ovi aukeni -ja Bronco Kid kurkisti sisään, mutta vetäytyi samassa anteeksi pyytäen -takaisin. - -"Väärä aitio", hän sanoi hiljaisella äänellään. "Hain toista seuraa." -Hän ehti tänä lyhyenäkin hetkenä tarkastella nuorta paria -yksityisseikkoja myöten, huomasi alaslasketut uutimet ja tytön -jännittyneet piirteet sekä kuuli loppuosan Glenisterin lauseesta. - -"Sinä et mene hänen kanssaan naimisiin", virkkoi Cherry tyynesti. "En -tiedä, kenestä puhut, mutta minä en salli sinun naida häntä." - -Hän nousi ja oikoi hameensa liepeitä. - -"Kunnon ihmisten on nyt mentävä kotiin", hän jatkoi hieman purevasti. -"Opasta minut ulos tungoksesta. Elelen nykyisin omissa oloissani enkä -halua, että nuo elukat seuraisivat minua." - -Kun he astuivat kahvilasta kadulle, teki aurinko juuri nousua, ja ilma -oli kirkas ja viileä. Bronco Kid sytytti sikaria, kun he astuivat -ohitse, ja vastasi heidän tervehdykseensä äänettömästi päätänsä -nyökäyttäen. Tarkatessaan heitä katseillaan hän piteli kättään -alallaan, niin että tulitikku paloi loppuun hänen sormiinsa, mutta kun -nuori pari oli häipynyt näkyvistä, puraisi hän sikarinsa poikki, niin -että se putosi maahan, sekä mutisi: - -"Vai niin, sen tytön sinä aiot naida? Saammepa nähdä." - - - - -VIII. - -HELENE, DEXTRY JA BRONCO KID. - - -Meren tarjoamat näköalat vaikuttivat Heleneen mukaansa tempaavasti, ja -melkein kaikkina kirkkaina päivinä hän haki jonkun rauhaisan paikan, -josta hän saattoi mukavasti tarkata sataman vilkasta elämää, katsella -laivoja, jotka lojuivat ankkurissa, ja aaltojen leikkiä -rantahietikolla. - -Tänä aamuna hän oli valinnut tyyssijakseen rannalle vedetyn veneen. -Mitä kirkkaimman auringonpaisteen valaisemana hän istui ja katseli -rantatyrskyjä otsa miettivissä rypyissä. Toissa päivänä vasta hän oli -saanut kuulla jotakin hänen ystäviään kohdanneesta onnettomuudesta, ja -vaikka hänellä ei ollutkaan syytä olettaa, että petosta oli -harjoitettu, alkoi hän silti ymmärtää, että toverukset olivat joutuneet -vaikeaan asemaan. Hänen levottomiin kyselyihinsä oli eno vain -vastannut, että kahnaus oli aiheutunut eräästä muodollisesta -epäselvyydestä, jota joku oli ollut kyllin ovela käyttääkseen -hyväkseen. Se oli monimutkainen kysymys, hän selitteli, ja kuluisi -pitkä aika ennenkuin se voitiin tyydyttävästi ratkaista. Helene oli -muistuttanut hänelle niistä palveluksista, joita molemmat miehet olivat -hänelle tehneet, mutta eno oli katkaissut hänen puheensa hymyillen ja -sanonut, ettei hän antanut mokoman vaikuttaa itseensä tuomarintointa -hoitaessaan ja ettei Helene saisi koettaa vaikuttaa häneen sillä -tavalla. Huomattuaan enonsa sanoihin sisältyvän totuuden oli Helene -luopunut vaatimuksistaan. - -Helene oli tuomarin, Mac Kamaran, Struven ja tämän apulaisten välisistä -keskusteluista siepannut yhden ja toisen ajatuksen, mutta kaikki tuntui -hänestä niin kuivalta ja monimutkaiselta eikä hän käsittänyt siitä -muuta kuin että kysymyksessä olivat Anvil Creekin kaivosasiat. Eikä hän -siitä niin paljoa välittänytkään, sillä hänen harrastuspiiriinsä oli -tullut uusi pohdittava -- Mac Kamara. - -Tämä oli aloittanut osoittamalla Helenelle levollista ja puolittain -masennettua ihailua, joka oli sitten nopeasti kiihtynyt, kunnes hänen -huomaavaisuutensa oli saanut määrätyn ja vastustamattoman luonteen. - -Tuomari oli peittelemättömän ihastunut, koska sellaisen miehen kuin -Namaran ihailu oli mairittelevaa kenelle tytölle tahansa. Mac Namaran -seurassa ollessaan Helene tunsi lievää närkästystä hänen -huomaavaisuudestaan, mutta yksinäisyydessä hän muisteli sitä päivä -päivältä yhä halukkaammin. Tämä mieliala joutui omituiseen ristiriitaan -niiden tunteitten kanssa, joita hänellä oli erästä toista miestä -kohtaan -- tässä maassa oli näet hänen ajatuksissaan vain kaksi miestä. -Ollessaan Glenisterin parissa hän näki tämän katseessa avointa, -teeskentelemätöntä rakkautta, jonka voima vaikutti häneen -vastustamattomasti, mutta kun hän oli poissa, palasi entinen pelko ja -epäilys, häntä kammotti se villi luonne, joka piili tämän nuoren miehen -olemuksessa. Toinen vaikutti voimakkaammin hänen tunteisiinsa, kun hän -oli paikalla, toinen kun hän oli poissa. Nyt hän koetti päästä -selvyyteen ja katsella tulevaisuutta suoraan silmiin, sillä hän tunsi -että ratkaisun hetki läheni, vaikk'ei ollut vielä kuukauttakaan kulunut -siitä hetkestä, jolloin hän ensimmäistä kertaa näki nämä miehet. Hän ei -voinut päätellä, voisiko hän rakastaa enonsa ystävää. Toista miestä, -Glenisteriä, hän ei missään tapauksessa voisi rakastaa. - -Tällaisia ajatuksia hautoessaan hän näki vanhan ystävän, Dextryn, -kuljeskelevan lähettyvillä. Hän ei ollut juuri siivoamattomaa näköinen, -mutta hänessä huomasi selvästi pitkäaikaisen unettomuuden merkit. Kun -hän äkkäsi tytön, asteli hän paikalle ja istahti hiekalle selkä päin -venettä ja Helenen tervehdittyä hän alkoi heti keventää sydäntään, -ikäänkuin olisi tarvittu vain nuoren tytön ystävällistä läsnäoloa -saamaan sen kielet värähtämään. - -"Me olemme joutuneet vietävänmoiseen pulaan, hyvä neiti", hän aloitti. -"Lain koura on iskenyt kaivokseemme. Kun minä olin kerran poikessa, -täräytti paikalle joku roikale, joka puhui pojan pussiin, niin että -tämä luovutti kaivoksen, ja nyt emme kykene enää häntä karkoittamaan. -Poika on kokeillut niillä uusilla keksityillä laeilla, jotka te olette -tuonut tänne suven alussa. Minä olen ollut päissäni, ja sepä se juuri -vaikuttaakin, että näytän näin perin eriskummalliselta." - -Viimeisillä sanoillaan hän ei pyrkinyt pyytämään anteeksi, sillä vain -ani harvoin pohjan tienoon raja-asukas tapailee kohteliaisuutta ja -pahoittelee olleensa humalassa. - -"Mistä syystä kaivoksenne anastettiin?" - -"En tiedä. En tiedä yhtään mitään koko hommasta, sillä minä en halua -seurata kovin läheltä lain hoipertelevia askelia. Enkä aio -vastedeskään. Minä eroan kohtapuoleen koko leikistä ja annan pojan -hoitaa asian parhaansa mukaan. Ellei hän pysty selittämään sekasotkua, -otan minä kortit käteeni ja lopetan pelin." - -"Puhutte ikäänkuin teitä olisi kohdannut joku vääryys", sanoi Helene. - -"Niinpä onkin", vastasi toinen painokkaasti. "Minä epäilen kaikkia -lakimiehiä, sitä vanhaa kaljupäätäkin, enoanne. Pyydän anteeksi -sanojani, ja toivon, että annatte, koska minä olen ystävänne ettekä te -ole oikeastaan hänen sukulaisensa. Ei, lainvääristäjiä he ovat joka -sorkka." - -"Onko vanhus ainoa sukulaisenne?" kysyi Dextry hetken kuluttua, kun -Helene ei näyttänyt olevan halukas jatkamaan äskeistä keskustelua. - -"On -- tavallaan. Minulla on kyllä veli, ainakin toivon, että hän on -jossakin. Hän karkasi ollessamme vielä pieniä, enkä ole häntä sen -koommin nähnyt. Kolme vuotta sitten kuulin hänestä puhuttavan -Skagwayssa suuren Klondyke-kuumeen aikana, mutta hän ei milloinkaan -palannut kotiin. Isäni kuoltua muutin enoni luokse. Ehkä minun vielä -onnistuu löytää veljeni jostakin. Tuntuu julmalta, että hän sillä -tavalla pysyy piilossa, sillä me kaksi olemme enää suvusta elossa, ja -minä olen pitänyt hänestä aina paljon." - -Hän puhui alakuloisella äänellä, ja hänen masentunut mielialansa sopi -hyvin hänen toverinsa synkkään maailmankatsomukseen. Pitkän rupeaman he -olivat ääneti ja katselivat vihertävien laineitten leikkiä. - -"On sentään hyvä asia, että pojalla ja minulla on hieman varoja ensi -hätään", aloitti Dextry puhelun, "muutoin olisimme puilla paljailla. -Ilman niitä ei poikakaan voisi huvitteleida näillä oikeusjuttuasioilla, -sillä ne tulevat maksamaan kauniit rahat. Ne ovat minun mielestäni -ylellisyystavaroita, kuten persikkaviina ja silkkiset alusvaatteet. - -"Mutkallisiin pankkeihin en luota yhtään enempää kuin lakimiehiinkään. -En totisesti! Olen ostanut kassa-arkun ja retuuttanut sen kaivoksille. -Se painaa kahdeksantoista sataa naulaa, ja sinne olemme rahamme -lukinneet. Olemme palkanneet Johnssonin niitä vartioimaan. Varastaa -rahat? Tuskinpa vainen. Arkkua ei saa paikaltaan ilman räjähdysaineita -eikä sitä kukaan jaksa semmoisenaan kantaa pois. Rahat ovat siinä -paremmassa tallessa kuin missään muualla. Ei ole kassanhoitajaa, joka -karkaisi rahoineen päivineen, eikä muutakaan sellaista. Huomenna aion -palata kaupunkiin ja pitää silmällä sitä toimitsijamiestä, kunnes asia -on selvillä." - -Kun Helene nousi lähteäkseen, saattoi Dextry häntä vajottavan hiekan -halki kaupungin likaiselle, lokaiselle pääkadulle. Välttääkseen -ohiajavien lokaa roiskuttavien rattaiden aikaansaamaa tuhoa vaatteille -hän opasti seuralaisensa kahvila Pohjolan ovikäytävään ja asettui -suojelevasti hänen eteensä. - -Vaikka oli jo myöhä iltapäivä käsillä, oli Bronco Kid vasta juurikään -noussut ja kuljeskeli nyt joutilaana odotellen aikaa, jolloin hänen -varsinainen toimensa alkaisi. Hän puheli par'aikaa kahvilanomistajan -kanssa, kun Dextry ja Helene pysähtyivät avoimen oven eteen, ja hän -huomasi vilaukselta Helenen kasvot, kun tämä kurkisti uteliaana -kahvilaan. Helene ei ollut milloinkaan käynyt pelisalissa ja olisi nyt -mielellään vähän katsellut sitäkin, mutta hänen seuralaisensa lähti -jälleen liikkeelle. Tytön nähdessään oli Kid keskeyttänyt juttelunsa -äkisti ja jäi tuijottamaan nuoreen naiseen kuin ilmestykseen. - -Sitten hän kysyi Kellyltä: - -"Kuka tuo oli?" - -Kelly kohautti olkapäitään, minkä jälkeen Bronco Kid enempää -kyselemättä meni tyhjään teatterisaliin ja sieltä takaoven kautta ulos. - -Dextry ja hänen seuralaisensa olivat menneet kadun toiselle puolelle, -niin että pankinpitäjä näki heidät selvästi, kun he lähestyivät. Hän -tarkasteli nuorta tyttöä kiireestä kantapäähän, mutta kun tämä aikoi -kääntyä häneen päin, oli hän katselevinaan muualle. Hän seurasi -kulkijoita jonkun matkan päässä, kunnes Dextry poistui, ja edelleen -nuorta naista Ison hotellin edustalle saakka. Puolta tuntia myöhemmin -hän istui Kultaisen portin tarjoiluhuoneessa erään tuttavan parissa. - -"Kuka oli se nuori nainen, jonka näin hetki sitten astuvan sisään?" hän -kysyi. - -"Arvaan sinun tarkoittavan tuomarin tytärtä." Miehet puhelivat -hiljaisella välinpitämättömällä äänellä. "Mikä hänen nimensä on?" - -"Chester, luullakseni. Miksi sitä tiedustelet? Aika komea nainen, vai -kuinka, Kid?" - -Vaikk'ei Kid vastannut eikä muullakaan tavalla ilmaissut -mielipidettään, oli hänen vaitiolonsa toisen mielestä myöntymyksen -merkki ja hän katseli itseensä tyytyväisenä kuvastimesta omia -piirteitään ja korjasi timanttineulansa oikeaan asentoon -kaulanauhassaan. - -"Niin, hän voi kyllä saada minut! Olen sopinut kohtauksesta hänen -kanssaan." - -"Loruja! En usko sitä", virkkoi Kid ponnekkaasti, mikä pani hänen -toverinsa keskeyttämään pukeutumishommat. Ja kun Kid oli mennyt ulos, -mutisi mies itsekseen: - -"Tuolla Broncolla on maailman kamalimmat silmät. Koko ruumistani -karmii, kun hän katselee minua mustilla silmillään. Tuntui kuin hän -olisi ollut lemmenkade." - - - - -IX. - -DEXTRYN VIERASKÄYNTI. - - -Kun Dextry seuraavana päivänä jälkeen puolisen teki lähtöä Midakseen, -syöksyi hänen toverinsa huoneeseen tukka pörrössä ja silmät kiihkoa -säkenöiden. - -"Mitä luulet niiden nyt tehneen?" huusi hän tervehdykseksi. - -"En tiedä. Mitä?" - -"Ovat murtaneet kassa-arkkumme ja vieneet rahat." - -Vanhus oli siinä paikassa jaloillaan. Se kauna, jota hän oli viime -päivät tuntenut toveriaan kohtaan, haihtui kuin puhallettuna tämän -yhteisen onnettomuuden johdosta. - -"Niin, tuhannen tulimmaista, ovat riistäneet rahat -- teltat, työkalut, -kirjat, kaikki tavaramme -- ihan tyystin. Ajoivat Johnssonin tiehensä -ja ottivat kaiken mitä kaivostyössä tarvitaan. En ole milloinkaan -mokomasta kuullut. Riensin paikalle, mutta minua ei päästetty edes -lähelle. Ovat panneet vartijan jok'ikiseen kaivokseen Anvil Creekissä, -ja huuhtelukouruja tyhjentäessään eivät päästä meitä maille -halmeillekaan. Niin sanottiin minulle aamulla." - -"Mutta", huomautti Dextry terävästi, "rahathan olivat meidän. Ne rahat -me toimme mukanamme Yhdysvalloista. Tuomioistuimella ei ole oikeutta -niihin. Mitä kirotun lakeja nämä tällaiset ovat?" - -"Ah, laeista ei enää paljoakaan piitata. Tein tyhmästi, kun en ampunut -ensimmäistä, joka astui jalallansa alueellemme. Olin herkkäuskoinen -hölmö, ja nyt on edessämme ankara työ. Ruotsalaiset ovat samassa -kadotuksessa. Tämä viimeksi järjestetty toimenpide on saanut heidät -lopen raivostumaan." - -"En käsitä vieläkään", sanoi Dextry. - -"Katsos, näin ovat asiat. Tuomari on antanut jonkunlaisen määräyksen, -joka laajentaa toimitsijamiehen valtuuksia ja velvoittaa hänet ottamaan -valvontaansa kaiken mikä on valtausalueella -- teltat, työkalut, -huonekalut ja kaiken henkilökohtaisen omaisuuden. Määräys laadittiin -eilen eikä meille, toiselle riitapuolelle, vihjaistu asiasta luotua -sanaa, ja se pantiin täytäntöön aamulla varhain. Menin tapaakaan Mac -Namaraa, ja kun tulin paikalle, näin hänet yksityisteltassamme murretun -kassa-arkkumme ääressä. - -"'Mitä tämä merkitsee?" kysyin. Ja silloin hän näytti uutta määräystä. - -"'Olen tuomioistuimelle vastuussa jok'ikisestä pennistä', hän sanoi, -'ja kaikista työkaluista, joita täällä on. Sen vuoksi en voi sallia -teidän tulla lähelle työmaita.' - -"'Ettemmekö saisi tuli lähelle työmaita?' sanoin. 'Tarkoitatteko -ettemme saisi tarkastella huuhtelutyötä omassa kaivoksessamme! Kuinka -voimme silloin tietää, että saamme todella kaiken mikä meille kuuluu, -ellemme näe kultaa punnittavan?' - -"'Minä olen tuomioistuimen, virkamies ja olen antanut takuuta', hän -virkkoi ja hänen riemuitseva hymyilynsä ärsytti minut melkein raivoon. - -"'Te olette valehtelija ja varasi', ärjäisin ja katselin häntä suoraan -silmiin. 'Ja te menette liian pitkälle. Piditte minua kerran narrinanne -ja teidän onnistuikin pettää minut, mutta se ei tapahdu enää -toistamiseen.' - -"Hän näytti loukkaantuneelta ja huolestuneelta ja lähetti kutsumaan -Vorheesiä, poliisia. Minä en voi ollenkaan käsittää, kuinka tämä vyyhti -on kehitty. Kaikki tuntuu olevan meitä vastaan, tuomari, poliisi, -yleinen syyttäjä -- jok'ikinen. Ja silti he väittävät toimivansa täysin -laillisesti. Ja heiliä on tukena sotaväki." - -"Asiat ovat menneet aivan niinkuin Mexico-Mullins sanoi", raivosi -Dextry. "Tekeillä on jokin konnantyö. Minä lähden tästä hotellista ja -järjestän niin, että tapaan tuomarin. En ole milloinkaan nähnyt häntä -enkä liioin sitä Mac Namaraa. Haluan aina mielelläni nähdä miehen -kerran, jotta tiedän valita oikean suunnan." - -"Tapaat heidät molemmat, sillä Mac Namara ratsasti kaupunkiin heti -minun perässäni." - -Iäkäs kullankaivaja suuntasi matkansa Kultaiseen porttiin ja kysyi -perille päästyään tuomari Stillmanin huonetta. Joku poika yritti -kysellä hänen nimeään, mutta Dextry tarttui häntä niskasta, asetti -hänet koreasti takaisin tuolille ja asteli sitä huonetta kohden, joka -hänelle oli osoitettu. Hän koputti ovelle ja astui sisään vastausta -odottamatta. - -Huone oli sisustettu konttorimaisesti, siellä oli konttoripöytä, -kirjoituskone ja lakikirjoja. Kummaltakin sivuseinältä johtivat ovet -toisiin huoneisiin. Kaksi miestä istui pöydän ääressä vakavaan -keskusteluun syventyneinä. Toinen oli harmaahapsinen, sileäksi ajeltu -ja esikuvallisen virkamiehen näköinen, toinen pitkä, komea ja eleiltään -ylimielinen. Ensi silmäyksellä Dextry oivalsi, että hänen edessään -olivat juuri ne miehet, joita hän oli tullut tapaamaan, ja että hänen -asiansa koskisi oikeastaan vain toista noista miehistä, sitä pitkää, -joka katseli häntä niin ylhäisen yliolkaisesti. - -"Minulla ei ole nyt aikaa ottaa teidät puheilleni", sanoi tuomari. -"Tulkaa puolen tunnin kuluttua uudelleen." - -Dextry silmäili häntä tarkkaan ylhäältä alas saakka ja kääntyi sitten -tarkastamaan toista. Kumpikaan ei virkkanut mitään, mutta heidän -silmänsä puhuivat ja molemmat tunsivat vaistomaisesti, että he olivat -toistensa vihamiehiä. - -"Mitä tahdotte?" kysyi Mac Namara lopulta. - -"Kurkistin tänne vain tutustuakseni herroihin. Nimeni on Dextry -- Joe -Dextry -- kotoisin mistä paikasta tahansa Missourin länsipuolelta, ja -teidän nimenne on Mac Namara, ellen erehdy? Tuo on arvatakseni teidän -piskuinen ranskalainen villakoiranne vai kuinka?" hän lisäsi tuomari -Stillmania osoittaen. - -"Mitä te oikein tarkoitatte?" sanoi Mac Namara, ja tuomari päästi äkeän -huudahduksen. - -"Sitä mitä sanoin. Mutta siitä en sentään tullut tänne puhumaan. Minä -en ylimalkaan piittaa tuomareista, asianajajista tai tuomioistuimen -hommista. Niitä ei voi ottaa vakavalta kannalta. Ne sopivat lapsille, -Idän asukkaille ja herkkäuskoiselle rahvaalle. Mutta minä olen aina -ollut oma tuomarini, valamiehistöni ja toimitsijamieheni, ja minä aion -jatkaa lainopillisia, lakiasäätäviä ja toimeenpanevia tehtäviäni, -kunnes olen kehinyt nuoran auki. Minun toverini on nuori ja tuntuu -mielellään antavan toisten hoitaa hänen asioitaan, ja siksi aion sallia -hänen hetken aikaa leikitellä teidän kurjilla säädöksillänne ja -valvontavelvollisuuksillanne. Mutta älkää menkö liian pitkälle. Te -voitte varastaa ruotsalaisilta, koska heillä ei ole oikeutta pitää -hallussaan rahoja ja koska joku toinen ne veisi ellette te, mutta älkää -yrittäkö pitää minua ja Glenisteriä ruotsalaisina. Silloin te suuresti -erehdytte. Me olemme valkoisia miehiä, ja minä olen mies tulemaan tänne -eräänä päivänä ja antamaan teille muistomerkin, niin ettette pysy -koossa sen toimituksen kestäessä." - -Viimeisiä sanoja lausuessaan hän teki melkein huomaamattoman liikkeen -oikealla olkapäällään, ja seuraavassa tuokiossa oli kuusipiippuinen -revolveri hänen kourassaan. Hän oli loihtinut sen esiin vyötäreestään -sulavasti ja varmasti kuin ainakin mies, jolla on sillä alalla -pitkäaikaista tottumusta. Tuomari pidätteli hengitystään ja astui -pöydän taakse, mutta Mac Namara istui huolettomana pöydän reunalla ja -heilutteli jalkojaan. Ainoa harrastuksen merkki hänessä oli silmiin -ilmestynyt eloisampi kiille, ominaisuus, jonka Dextry pani visusti -mieleensä. - -"Niin", jatkoi hän piittaamatta tuomarin säikähdyksestä, "te voitte -minun puolestani pitää tuomioistuinta liivintaskussa, mutta ellette -jätä minua rauhaan, niin panen minä tämän koneen käymään. Siinä kaikki -mitä minulla on sanottavaa." - -Hän pani revolverin entiseen paikkaansa, kääntyi ja marssi huoneesta. - - - - -X - -TOVERUKSET NEUVOTTELEVAT RAHA-ASIOISTA - - -"Meidän täytyy hankkia rahaa", sanoi Glenister pari päivää myöhemmin. -"Murtaessaan kassa-arkkumme Mac Namara antoi meille armoniskun. Ei -maksa vaivaa hakea oikeutta täkäläisestä tuomioistuimesta, sillä -tuomari ei salli meidän jatkaa kaivostöitä, vaikka esittäisimme kuinka -hyvät takuut tahansa, eikä liioin anna meidän vedota korkeampaan -oikeuteen. Meidän on lähetettävä Wheaton San Fransiskoon ja annettava -hänen esittää asiamme ylioikeudelle. Ehkä hän voi saada aikaan, että -täkäläiset luopuvat enemmistä toimenpiteistä. - -"Se tuntuu kovin monimutkaiselta, mutta ehkei sentään niin -vaaralliselta kuin miltä se näyttää." - -"Tarkoitukseni on yksinkertaisesti, että ylioikeus ottaisi jutun -täkäläiseltä tuomioistuimelta omaan haltuunsa." - -"No, lähettäkäämme mies heti paikalla. Jokainen kulunut päivä maksaa -meille kymmenentuhatta dollaria. Matkaan menee edestakaisin kuukauden -päivät, ja minä oletan, että hän hän lähtisi 'Roanokella'." - -"Niin, mutta mistä saamme matkarahat? Mac Namara on ottanut rahamme. -Hyvä Jumala, minkälaisessa pulassa olemmekaan. Kaiken tämän takana on -ilkeä salahanke. Minä huomaan sen nyt kun on myöhäistä. Tuo mies -riistää maamme lain vaipan turvissa ja laskee voivansa puhdistaa -kaikki kaivoksemme, ennenkuin me kykenemme karkoittamaan hänet. Hän -teettää työtä kaikin mahdollisin voimin, ja taivas yksin tietää, -kuinka rahojemme käy. Hänellä on takanaan huomattavia miehiä, koska -on saanut Yhdysvaltain tuomarin sekaantumaan juttuun. Hän on kenties -lahjonut San Fransiskon tuomioistuimetkin jollain tavalla." - -"Jos hän on sen tehnyt, tapan hänet siihen paikkaan", ärähti Dextry. -"Minä olen raatanut kaiken elämäni kuin koira, ja nyt kun olen saanut -vaivojeni palkan, en aio päästää sitä käsistäni. Ellei Bill Wheaton saa -aikaan mitään lain tietä, haen minä korvausta oikeuden tietä." - -Toverukset tunsivat, että he iskivät kaikkialla päin kivikovaa seinää -ja huomasivat olevansa kykenemättömät jatkamaan taistelua. Heidän oli -äärettömän vaikea ajatella sitä päivittäistä varastamista, jonka -alaisiksi he olivat joutuneet, sillä Midas tuotti joka päivä monta -unssia kultaa, ja sitäkin vaikeampi oli sulattaa totuutta, että Mac -Namara oli niin tuiki ovelasti osannut tehdä heidät vaarattomiksi -anastamalla heidän rahavaransa. - -"Meidän on saatava rahaa heti paikalla", sanoi Glenister. "Luuletko, -että voisi jostakin lainata?" - -"Lainata?" virnisti Dextry. "Alaskassa ei kukaan lainaa rahojaan." - -He olivat hetken aikaa vaiti. - -"Tapasin tänään miehen, joka työskentelee Midaksessa", aloitti -Dextry hetken kuluttua. "Hän tuli kaupungista ostamaan paria -guttaperkkasaappaita ja sanoi, että he olivat löytäneet erikoisen -satoisan maakappaleen -- niin satoisan, että heidän täytyi joka aamu -puhdistaa uudelleen kourut, koska ne yön aikaan olivat tulleet täyteen -kultaa." - -"Ihan tulee hulluksi kun sellaista ajattelee", huudahti Glenister. -"Olisipa meillä edes osa siitä, minkä he saavat tuollaisesta -puhdistuksesta, niin voisimme lähettää Wheatonin matkaan." - -Tällöin hänen mieleensä juolahti muuan ajatus. Hän aukaisi jo suunsa -ilmaistakseen sen, mutta sulki huulensa heti. Toverin silmät paloivat -pidätettyä, kasvavaa tulta. Dextry virkkoi hiljaisella äänellä: - -"Sydänyön aikaan noissa kouruissa on kaksikymmentätuhatta dollaria." - -Glenister tuijotti häneen, ja hänen ohimoissaan jyskytti, kun hän -ajatteli mitä toinen sanoillaan tarkoitti. - -"Kulta on meidän", hän sanoi. "Ei olisi väärin, eihän?" Dextry -niiskautti halveksivasti. - -"Väärin! Oikein se olisi! Täysin selvä ja kiistämätön oikeutemme -sellaisessa pulassa, jommoisessa nykyisin olemme. Sanon sinulle, että -kello kaksitoista ensi yönä minä noudan Alec Mac Namaralta -kaksikymmentätuhatta meidän omia rahojamme." - -"Mutta, hyvä Jumala, mitä tapahtuisi, jos he saisivat meidät kiinni", -kuiskasi Glenister. "He eivät päästäisi meitä koskaan hengissä -leikistä: Mac Namara ei saisi milloinkaan parempaa tilaisuutta ampua -meidät ja päästä meistä eroon. Jos meidät viedään tuon tuomioistuimen -eteen, lähetetään meidät muitta mutkitta Sitkaan." - -"Ihan varmaan. Mutta se on meidän ainoa mahdollisuutemme. Minä haluan -mieluummin kuolla avoimessa taistelussa Midasin edustalla kuin istua -täällä kynsiä pureskelemassa. Alan jo tulla vanhaksi enkä voi enää -aloittaa uutta kiertokulkua. Minua eivät saa elävänä kiinni, sen lupaan -sinulle, ja ennen kuolemaani minä hankin itselleni hyvityksen. Siitä -tulee taistelu raikkaassa ulkoilmassa tähtitaivaan alla raikkaalla -sammaltantereella eikä pahatuoksuisessa tuomioistuinsalissa vanhojen -lakikirjojen parissa ja rääsyisillä matoilla. Kortit on jaettu, toveri, -ja peli alkaa. Jos me voitamme, me voitamme. Jos häviämme, niin -häviämme. Se kaikki on järjestetty jo tuhansia vuosia sitten. -Rohkeutta, poikaseni! Oletko mukana?" - -"Mukana?" Glenisterin sieraimet laajenivat ja hän koroitti ääntänsä -hieman. "Minä seuraan sinua suureen ratkaisuun saakka, ja Jumala -armahtakoon sitä, joka tänä yönä astuu tiellemme." - -"Me tarvitsemme kolmannen miehen avuksemme. Kenen valitsemme?" - -Ikäänkuin vastaukseksi hänen kysymykseensä aukaistiin ovi samassa -kursailemattomasti, kuten on tapa näillä pohjan perillä, ja kynnykselle -ilmestyi Simmsin terävä, kaljupäinen vartalo, ja Dextry syöksyi hänen -kimppuunsa sudenomaisen ahneesti. - - - - -XI. - -KAIVOSVARKAAT. - - -Keskiyön hetki oli lyönyt, ja laakson tumman syvyyden päällä vilkkui -lukematon joukko tähtiä, ja eteläinen taivaanranta hehkui heikkoa kajoa -kuin kullanjumalan sulaton loistetta ja kuin Beringin meren -fosforipitoista hohdetta. Vaikka yöt olivatkin jo pidenneet, ei silti -tarvinnut järjestää erikoista valaistusta yövuorolaisille. Kahden -tunnin ajan oli vaikea nähdä eteensä, mutta päivä koitti varhain, eikä -sen vuoksi ollut sytytetty nuotioita. - -Viittä minuuttia ennen sitä aikaa, jolloin yötyön johtaja pani kiinni -patosulut ja kohisevan vesivirran kulku katkaistiin, lopettivat! miehet -työnsä ja kiipesivät telttoihinsa. - -Päivällis- ja sydänyön ajoiksi on tapana panna kaivokseen vartija ei -vain pitämään loitolla asiaankuulumattomia vaan myöskin pitämään -silmällä kaivossulkuja. Midaksen yövahdille oli erikoisesti huomautettu -siitä vastuusta, joka oli pantu hänen osalleen, ja kun hän tiesi, että -melkoinen kultamäärä oli uskottu hänen huostaansa, katseli hän -epäluuloisesti jokaista uteliasta, joka häntä lähestyi. Kun siis muuan -kuormajuhtaa taluttava mies ilmestyi joen uomasta ja tuli lähemmäksi, -tarkkaili vartija hänen askeleitaan siitä hetkestä alkaen, jolloin hän -tuli näkyviin. Tie mutkitteli joen mukana ja sivuutti huuhtelukourut. -Vaeltaja ei näyttänyt niistä piittaavan, ja vartija luuli keksineensä -syyn miehen väsyneestä ja hitaasta kulusta. - -"Joku malminkuljettaja, joka on kotimatkalla", tuumi hän itsekseen. - -Kulkija pysähtyi ja raapaisi tulitikkuunsa tulta sytyttääkseen -piippunsa; vartija äkkäsi tällöin, että miehellä oli mustat, kiiltävät -neekerikasvot. Tikku rätisi ja sammui, ja kun mies oli turhaan -kopeloinut taskustaan uutta, päästi hän suustaan äkeän sadatuksen. - -"Hyvää iltaa! Olisiko herra ystävällinen ja lainaisi minulle -tulitikun?" sanoi hän vartijalle ja alkoi kiivetä ylös vastausta -odottamatta. - -Kukaan polttaja ei näillä main kieltäydy halvimmallekaan antamasta -tulta piippuun, ja kun neekeri oli ehtinyt paikalle, ojensi vartija -hänelle pyydetyn tikun. Sanaa lausumatta ponnahti vieras villieläimen -lailla vartijan kimppuun ja iski häntä hirveällä voimalla kasvoihin. -Vartija lyykähti maahan heikosti parahtaen ja neekeri raahasi hänet -rantatöyrään toiselle puolelle, missä häntä ei voitu leiristä nähdä, -sitoi hänen kätensä ja jalkansa ja tunki kapulan hänen suuhunsa. - -Samassa hetkessä tuli alempaa tienmutkan takaa kaksi muuta olentoa -kiireesti paikalle. He olivat ratsain ja taluttivat mukanaan kolmatta -ratsuhevosta ja paria kolmea kuormajuhtaa. Ehdittyään työpaikalle he -astuivat satulasta. Nyt aloitettiin merkillinen toimitus, sillä toinen -miehistä kapusi huuhtelurännille ja lapioi pohjasakkaa säkkiin, jota -hänen toverinsa piti avattuna hänen edessään. Säkit sidottiin sitten -lujasti kuormajuhtien selkään, minkä jälkeen riennettiin toisille -huuhtelukouruille. He työskentelivät koko ajan kuumeenomaisen kiireesti -ja ihan äänettöminä ja luoden silloin tällöin salamannopeita katseita -mieheen, joka seisoi tähystämässä rantatöyrään kiireellä osittain -pajupensaston suojassa. Työn nopeutta ja tavatonta varmuutta -arvostellen saattoi päätellä, että miehet olivat tottuneita -kaivosmiehiä. - -Teltasta kuului ääniä yövuorolaisten pöydän äärestä ja -porsliiniastioitten kalinaa. Purjekangasseiniä valaisi lamppu -sisäpuolelta. - -Kun työnjohtaja oli haukannut ateriansa, astui hän ulos ja seisahtui -hetkeksi oviaukkoon totuttaakseen silmiään ulkona vallitsevaani pimeään -sekä loi koneellisesti katseensa padolle päin. Yövartija astui esiin -varjosta ja tuli selvästi näkyviin, minkä jälkeen työnjohtaja palasi -rauhoittuneena telttaan. - - * * * * * - -Mac Namaran kuvaukset Anvil Creekin rikkauksista olivat saaneet Helene -Chesterin toivomaan, että hänelle kerran näytettäisiin, kuinka -kullanhuuhtelu tapahtuu. He olivat tänään ratsastaneet kaupungista -kyllin ajoissa ehtiäkseen haukata illallisensa kaivoksilla. Helene ei -tiennyt, minne Mac Namara hänet vei. Kun hän tunsi jälleen Midaksen, -kysyi hän, minkä vuoksi hänen ystäviltään oli riistetty heidän oma -osuutensa, ja Mac Namara vastasi, kuten tytöstä tuntui, täysin -rehellisesti ja avomielisesti. Heidän omistusoikeutensa oli -riidanalainen, hän selitteli, ja joku toinen vaati kaivoksia omikseen. -Juttua selviteltäessä oli tuomioistuin määrännyt hänet -- Mac Namaran -- -valvomaan, ettei kummallekaan riitapuolelle tapahtuisi vääryyttä. Hänen -selityksensä oli yksinkertainen ja helppotajuinen, ja Heleneä -ilahdutti, että kysymys oli saanut niin helpon ratkaisun. - -Midaksessa piti Helenen olla yötä ja katsella seuraavana aamuna -huuhtelutyötä. Mac Namara teki parhaansa käyttääkseen tilaisuutta -hyväkseen. Hän kuljetti seuralaistaan kaikkialla työmaalla ja selitti -mikä hänelle oli vierasta. Hän vietti illan tytön parissa, kertoi -menneestä elämästään ja mitä hän oli toimitellut lännessä, ja tämä -tarina sopi mainiosti hänen tilapäiseen asuntoonsa ja sen -yksinkertaiseen sisustukseen. Terävänä tarkkailijana ja ensiluokkaisena -seuranpitäjänä hän oli osannut kietoa nuoren toverinsa sanojen -taikaverkkoon. Helene tiesi kyllä, mihin mies tähtäsi, eikä hän ollut -vielä oikein selvillä, minkä vastauksen antaisi, kun hänelle tehtäisiin -kysymys, joka oli kaiken tämän takana. Hän tunsi elävästi sen -merkillisen vetovoiman, jolla tämä mies tehosi häneen, mutta yhtä -kaikki tähän tunteeseen sekoittui eräänlaista epäluuloa, jota hän ei -tosin voinut selittää. Jälleen hänen ajatuksensa palasivat -Glenisteriin, ja hän vertasi mielessään näitä kahta miestä, jotka -monessa suhteessa olivat toistensa kaltaisia, mutta samalla niin tuiki -erilaisia. - -Kun hän kuuli, että yövuorolaiset olivat kokoontuneet illallistaan -haukkaamaan, heitti hän silkkihuivin harteilleen ja lähti viileään -ulkoilmaan sekä suuntasi kulkunsa joelle päin. "Raikasta ilmaa -hengittämään ja sitten vuoteeseen!" tuumi hän itsekseen. Hän huomasi -yövartijan kookkaan vartalon ja meni lähemmä. Tämä näytti olevan -erikoisen innostunut hänen tulostaan, katseli häntä tarkkaavasti ja -melkein kuin levottomana. Ehkä sen vuoksi, että näihin aikoihin liikkui -tavallisesti harvoin naisia ulkona. Pois kaikki keinotekoiset tavat! -Tämähän oli välittömyyden ja tunnelmien luvattu maa! Helene päätti -ryhtyä keskusteluun vartijan kanssa. Mies painoi hatun tiukemmin -päähänsä ja astui Helenen tullessa lähemmäksi. Helenen mielessä oli -vastikään ollut Glenister, ja nyt hän pani merkille, että tällä -miehellä oli samat leveät hartiat, sama ylpeä ryhti kuin hänellä. Äkkiä -hän huomasi, että yövartija olikin neekeri. Hän piteli kädessä kivääriä -ja tuntui tarkkaan vaikka hieman epäröiden katselevan tulijaa. - -Osoittaakseen harrastustaan ja katkaistakseen äänettömyyden Helene -puhutteli miestä, mutta hänen äänensä kuullessaan mies tuli lähemmäksi -ja kysyi karskisti: - -"Mitä te tahdotte?" - -Sitten hän vaikeni ja sopersi hetken perästä merkillisesti muuttuneella -ja luonnottomalla äänellä: - -"Niin, neiti. Minä olen yövartija." - -Helene huomasi tällöin, että alempana jokirinteellä oli kaksi muuta -mustaihoista työssä, ja häntä kummastutti aika lailla se tapa, jolla -nämä puuhailivat, sille he näyttivät olevan tavattoman kiireisessä -touhussa. Hän tunsi, että jotakin selittämätöntä, omituista ja -levotonta oli ilmassa. Hän kääntyi jälleen vartijaan päin ja aukaisi jo -suunsa puhuakseen jotakin, kun hänen vierestään ruohikosta kuului -heikko äännähdys, joka pani hänet hätkähtämään ja herätti hänessä -pahoja epäluuloja. Se oli jonkun ihmisolennon voihkaisua. Vielä kerran -kuului valitteleva ääni, ja hän tunsi olevansa jonkun hirveän -tapahtuman todistajana. Hän oli kuullut puhuttavan kaivosvarkaista ja -kuvauksia rohkeista kaivosryöstöistä -- ja silti tuntui tämä -uskomattomalta. Satoja miehiä oli hänen äänensä kuulumilla, hän itsekin -kuuli näiden naurun. Joku heistä vihelsi tuttua säveltä. Jos hän -huutaisi, tulisi paikalle ihmisiä kaikilta suunnilta. Loruja! Tässä ei -ollut kysymys kaivosryöstöstä, hän tuumi -- ja jälleen kuului -valittelevan miehen ääni. - -"Mitä tuo on?" hän kysyi. - -Vastaamatta neekeri laski pyssynsä piipun alemmas, niin että se tapaili -Helenen rintaa ja samalla kuului liipaisimen kaksinkertainen napsahdus. - -"Olkaa vaiti älkääkä liikahtako paikaltanne", sanoi mies varoittaen. -"Me olemme epätoivoisia miehiä emmekä halua vaarantaa mitään, neiti." - -"Ah, te olette kaivosvarkaita..." - -Hän oli kauheasti peloissaan, mutta seisoi silti äänettömänä. Vartija -tarkkaili levottomana häntä ja telttoja, kunnes hänen toverinsa -antoivat merkin, että he olivat valmiita ja että hevoset oli -kuormitettu. Silloin hän virkkoi: - -"En oikein tiedä, mitä teille teemme, mutta luulen, että minun täytyy -sitoa teidät." - -"Mitä te tarkoitatte?" - -"Aion sitoa teidät ja panna kapulan suuhunne, jottette voisi huutaa." - -"Ah, uskaltakaapas!" huudahti Helene uhmaavasti. "Seison tässä -alallani, kunnes olette menneet tiehenne, enkä minä huuda. Sen lupaan." -Hän katsahti rukoilevasti vartijaan, jolloin tämä painoi päänsä alas, -niin että hänen kasvoistaan näkyi vain pilkahdus, minkä jälkeen mies -alkoi poistua takaperin. - -"Olkoon menneeksi. Älkää yrittäkökään, sillä minä piilottaudun tuonne -pensaistoon ampumamatkan päähän teistä, kunnes nuo toiset ovat ehtineet -poistua." - -Hän juoksi toisten ratsastajien luokse, hypähti nopeasti satulaan ja -pian he olivat kadonneet tienmutkan taakse. Helene kuuli enää vain -piiskanläjähdykset. - -Miehet olivat jo olleet kauan näkymättömissä, ennenkuin Helene -liikahti, vaikka hän tiesikin, ettei kukaan heistä ollut jäänyt -tienmutkaan. Hän seisoi liikkumattomana paikallaan katse jännittyneenä -sillä samalla hetkellä, jolloin miehet panivat hevosensa laukkaan, hän -kuuli katkelman keskeytyneestä lauseesta. Se oli yksi ainoa sana, joka -oli lausuttu liikutetulla äänellä ja jonka hän kuuli hevosten -kavionkopseen keskeltä -- hänen oma nimensä -- "Helene" --, ja tämä -sana sai aikaan, ettei hän ryhtynyt hälyyttämään, vaan alkoi sen sijaan -pala palalta muistella tämän omituisen seikkailun yksityiskohtia. "Ei, -ei... se on mahdotonta... ja sittenkin se voi olla mahdollista", hän -huudahti. "Ah, voisiko se olla mahdollista?" - -Hän aikoi huutaa apua, mutta malttoi jälleen mielensä. Hän astui pari -askelta telttoihin päin, pysähtyi jälleen, ja vielä monta minuuttia sen -jälkeen kuin hevosten kavioitten kopse oli lakannut kuulumasta, hän -seisoi alallaan epätietoisena mitä tekisi. Mikä tarkoitus oli tällä -varkaudella, joka uhmasi lakia, hänen enonsa määräyksiä ja Mac Namaraa? -Nämä miehet olivatkin siis vain tavallisia varkaita, rikollisia ja -roistoja, jotka ansaitsivat rangaistuksensa, ja silti hänen täytyi -muistella erästä toista vieläkin pimeämpää yötä, jolloin hän itse oli -nyyhkyttänyt ja vavissut takaa-ajajiaan ja jolloin kaksi miestä oli -suojannut häntä omilla ruumiillaan. - -Hän kääntyi ja juoksi teltalle päin sekä syöksyi oviaukosta sisälle. -Tuossa paikassa olivat kaikki miehet jalkeilla nähdessään hänen kalpeat -kasvonsa, säkenöivät silmänsä ja epäjärjestyksessä olevat hiuksensa. - -"Kaivosvarkaita!" hän läähätti. "Pian! Paarit! Yövartija on -haavoittunut!" - -Ilmoille kajahti moniääninen meteli ja miehet ryntäsivät hänen -ohitseen. Päivävuorolaisia juoksi paikalle kaikilta suunnilta. - -"Missä? Ketkä? Minne ne ovat menneet?" - -Mac Namara ilmaantui nyt heidän joukkoonsa, kiivaana ja käskevänä. Hän -näkyi heti oivaltavan tilanteen vaatimatta Heleneltä minkäänlaisia -selityksiä. - -"Kuulkaas nyt! Lähdemme heitä tavoittamaan. Tuokaa hevoset! Pian!" - -Hän istui satulassa jo melkein ennenkuin oli ehtinyt lauseensa -lopettaa. Hän kohotti pitkän käsivartensa ja viittasi sillä vuoristoon -päin. - -"Jakautukaa viisimiehisiin ryhmiin ja tutkikaa vuoret. Joku rientäköön -Discoveryyn ja pyytäköön puhelimitse tänne Vorheesiä ja -poliisiosastoa." - -Kun he tekivät lähtöä, huusi Helene: - -"Seis! Ei sille suunnalle! He ratsastivat rotkoon päin. Niitä oli kolme -neekeriä." - -Hän viittasi alas laaksoon kohti eteläistä taivaanrannan heikkoa -kajastusta, ja ratsujoukko katosi pimeään. - - - - -XII. - -WHEATON SAADAAN LAIVAAN. - - -Mainitut kolme neekeriä suuntasivat kulkunsa joen vartta ylöspäin, ohi -toisten leirien, kohdalle, jossa joki haaraantui. Täältä he kääntyivät -oikealle ja ajoivat vähän käytettyä tietä, kunnes saapuivat pienen -sivuojan lähteelle. He olivat koettaneet niin pian kuin mahdollista -löytää yksinäisiä polkuja, jotteivät herättäisi huomiota. Ennenkuin -poikkesivat laaksosta vuorille, he antoivat huonottavien hevostensa -hengähtää ja pesivät sillaikaa kasvonsa puhtaiksi. He teroittivat -kuuloaan saadakseen selville, ajettiinko heitä takaa, mutta kun hetki -toisensa perästä kului eikä mitään tapahtunut, alkoivat he tuntea -itsensä rauhallisemmiksi ja rupesivat hiljaa keskustelemaan. Aamun -sarastaessa he ratsastivat sammalpeitteisen kukkulan yli ja pysähtyivät -jälleen, sillä täällä Simms erkani heistä ja lähti etelään päin. -Jäljelle jääneet toverukset siirsivät taakat varahevosten selkään ja -jatkoivat matkaansa itää kohden pitkin autioita vuorenharjanteita. - -"Näyttää siltä, että selviydymme leikistä verraten huokealla", sanoi -Dextry silmäten taakseen. "Jos niin käy, olen halukas jatkamaan tätä -hommaa. Lyön vetoa, että saamme lukea pöyristyttäviä uutisia -huomispäivän sanomalehdistä." - -"Minä ihmettelen, mitä tekemistä Helenellä oli siellä", virkkoi -Glenister äkisti ja asiaankuulumattomasti. Häntä oli tämä kohtaaminen -järkyttänyt enemmän kuin koko suuri yritys, ja hänen ajatuksensa, -joitten olisi pitänyt askarrella pakosuunnitelmissa, kykenivät -tajuamaan vain Helenen kuvan. -- "Ajatteles, jospa hän saa selville, -kuka se musta roisto oli, joka uhkasi häntä kiväärillään!" Hän oli -vallan masentunut moista ajatellessaan. - -"Kuule, Dex, minä aion naida sen tytön." - -"En tiedä, kuinka sen laita on. Parasta on kuitenkin pitää silmällä Mac -Namaraa." - -"Mitä sanot?" Nuori mies pysähtyi ja tuijotti toveriinsa. "Sano -suoraan, mitä ajattelet." - -"Anna mennä. Älä pysähdy. En ole sokea. Osaan laskea yhteen minäkin." - -"Näitä kahta sinä et koskaan laske yhteen. Mokomaakin lörpötystä. Mies -on konna. Minä en salli hänen saada tyttöä. Se on sitäpaitsi -mahdotontakin. Helene huomaa pian, mitä hän on miehiään. Minä rakastan -häntä niin voimakkaasti, että... ei, tunteeni ovat liian syvät niitä -tulkita." Hän teki kaunopuheisen liikkeen kädellään "Sinä et käsitä -sellaista." - -"Hm! Ehken käsitä", mutisi Dextry, mutta hänen silmissään oli ilme, -josta kuvastui menneitten aikojen muisto. - -"Hän on ehkä konna", jatkoi vanhus hetken kuluttua. "Olen kanssasi yhtä -mieltä siitä seikasta, mutta pulska hän on, se lempo, ja jos ryhtiä -katselemme, olet sinä hänen rinnallaan kuin kivenhakkaaja. Rohkea hän -on myöskin. Nämä kolme ominaisuutta ovat valtteja, joiden avulla voi -viedä kotiin minkä naisen tahansa, punaisen, valkoisen tai keltaisen." - -"Uskaltakoonpahan vain", murisi Glenister ja rypisti kulmakarvojaan, -jolloin hänen piirteensä kovenivat. - -Varhain aamulla he ratsastivat alas kunnaita, joilta pääsee Nomen -leveään laaksoon, ja saapuivat vihdoin jyrkälle jokitörmälle, jonne -olivat piilottaneet huuhtelukojeet. Ne haettiin nyt esille, ja miehet -ryhtyivät huuhtomaan säkkien sisällystä. Sato oli suurenmoinen, ja -toverukset työskentelivät silmät kuumeesta kiiluen ja kädet vapisten. -Kulta oli karkeajyväistä, ja monet kimpaleet olivat liian suuria -mahtuakseen seulan reijistä. - -Hetkeä myöhemmin toverukset ratsastivat eri tahoilta kaupunkiin -keskelle kiihtynyttä joukkoa, joka varhain aamulla oli saanut kuulla -kaivosryöstöstä. Kaukana selällä oli "Roanoke", jonka piipuista tuprusi -sakea musta savu. Hinaajalaiva tuli juuri rantaan viimeiseltä -saattomatkaltaan. - -Glenister ohjasi lokaisen hevosensa rannalle ja kysyi jotakin rannalla -vetelehtiviltä jätkiltä. - -"Ei, on myöhäistä ehtiä laivaan -- viimeinen hinaaja pääsee juuri -rantaan", vastattiin hänelle. "Jos haluatte matkustaa ulkomaille, -saatte odottaa seuraavaa laivaa. Viikon perästä -- kas niin, nyt se -puhaltaa lähtömerkin!" - -Valkoinen suihku sekaantui mustaan savuun, ja hetkeä myöhemmin kuului -matalaääninen, pitkäveteinen vihellys. Glenister puri huuliaan. - -"Pian!" hän huusi merimiehille. "Minä haluan saada käytettäväkseni -tienoon nopeakulkuisimman veneen ja siihen väkevimmät soutajat. Palaan -viiden minuutin perästä tänne. Sata dollaria, jos saavutamme laivan." - -Hän kannusti hevostaan ja ajoi kuin vihuri pitkin lokaisia katuja. Bill -Wheaton makasi ja kuorsasi kaikessa rauhassa, kun muuan mies, tukka -hirveässä epäjärjestyksessä, äkkiä tempaisi hänet jalkeille, ravisteli -hänet hereille ja melkein pukikin hänet sanellen hänelle samalla -tuhottoman paljon kaikenlaatuisia ohjeita. Asianajajalla ei ollut aikaa -eikä tilaisuutta tehdä vastaväitteitä, sillä Glenister sieppasi -matkalaukun, tunki siihen kasan asiakirjoja pöydältä ja sanoi: -"Kiiruhtakaa toki, mies! Isä Jumala, oletteko tainnoksissa? Herätkää -jo! Vene on lähtökunnossa!" - -Unta silmistään hieroen Wheaton laahautui kadulle ja edelleen rannalle, -jonne oli kokoontunut paljon väkeä katselemaan pian alkavaa kilpailua. -He lyykähtivät veneeseen, jonka avuliaat kädet sitten vetivät loivalta -rannalta syvemmälle. Pari voimakasta aironvetoa ja vene oli ulkona -rannasta. - -"Toivottavasti en unohtanut mitään", huohotti Wheaton vetäessään -takkia ylleen. "Tein eilen matkavalmistukset, mutta kun en tavannut -teitä, arvelin, ettei koko matkasta tulisi mitään." - -Glenister riisui takkinsa ja istuutui kasvot keulaan päin ja työnsi -voimiensa mukaan airoja, jolloin hänen painonsa auttoi veneen kulkua -huomattavasti. Hän hoputti soutajia alinomaan, kunnes hiki pursusi -näiden vaatteiden lävitse ja lihakset näkyivät raudanlujiksi ja -liitettyinä ihoon takeltuneitten hihojen alta. He olivat kulkeneet noin -puoli matkaa, kun Wheaton äkkiä huudahti ja Glenister sadatellen -taukosi soutamasta. "Roanoke" oli alkanut hitaasti liikkua eteenpäin. - -Soutajat laskivat aironsa, mutta Glenister kehoitti heitä jatkamaan ja -tempaisi käteensä veneha'an, kiinnitti sen kärkeen takkinsa ja alkoi -heiluttaa sitä kaikin voimin soutajien ponnistellessa kaksinkertaisin -innoin. Monta minuuttia aherrettiin levottomassa jännityksessä ja -tarkkailtiin laivan mustaa runkoa, joka hetki hetkeltä liikkui -nopeammin, ja juuri kun he aikovat heretä ponnisteluista, tuprahti -pihisti pieni höyrypallo ilmaan ja seuraavassa sekunnissa kuului lyhyt -puhallus merkiksi, että heidät oli huomattu. Glenister pyyhki hikeä -otsaltaan ja katsahti säteilevin silmin Wheatoniin. - -Neljännestuntia myöhemmin, kun vene kellui laivan rautaisella kupeella, -hän pani poronnahkaisen pussin asianajajan kouraan. - -"Kas tässä vähän rahaa, jolla voitte taistelun voittaa, Bill. En tiedä -paljonko siinä on, mutta luulen sen riittävän. Jumala kanssanne! Tulkaa -pian takaisin!" - -Joku laivamiehistä viskasi heille köyden, jota pitkin Wheaton kapusi -laivaan. - -"Tärkeätä!" huusi nuori mies laivan kapteenille. -- "Hallituksen -asioissa." - -Konehuoneesta alkoi kuulua heikkoa jytinää, potkurit alkoivat suomia -vettä ja tuo kookas laiva liukui ohi. - - - - -XIII. - -HELENE TAPAA GLENISTERIN. - - -Kun Glenister hitaasti asteli pitkin rantaa, huusi Helene Chester -hänelle laiturilta ja teki hänelle tilaa vierelleen. Hänen ei ollut -milloinkaan ennen tarvinnut kutsua nuorta miestä luokseen, ja yhtä -tavatonta oli se hämminki tai ruumiillinen väsymys, joka pani nuoren -miehen helpotuksesta huokaisten heittäytymään lämpöiselle hiekalle. -Helene huomasi, että Glenisterin katseesta oli kadonnut tavanomainen -rohkeus. - -"Katselin teidän huimaa menoanne", hän sanoi. "Se oli hyvin -jännittävää, ja minä hurrasin teille." - -Glenister hymyili heikosti. - -"Mikä pani teidät jatkamaan takaa-ajoa, vaikka laiva oli jo lähtenyt -liikkeelle? Minä olisin luopunut yrityksestä ja... ruvennut itkemään." - -"Minä en heitä koskaan kesken aikeitani", vastasi Glenister. - -"Eikö teidän ole koskaan täytynyt? Mutta te olettekin mies. Naisen -täytyy luopua paljosta." - -Hän odotti, että hänen seuralaisensa jatkaisi keskustelua ja sanoisi, -ettei hän aikonut milloinkaan luopua hänestä -- sellainen olisi sopinut -hänen entiseen ylimielisyyteensä -- mutta nuori mies ei virkkanut -mitään. Helene oli varma siitä, että hän piti Glenisteristä yhtä paljon -tuollaisena kuin jos hän olisi syytänyt hänelle rakkaudentunnustuksia. -Glenisterille itselleen oli virkistävää yön vaivojen jälkeen saada -levätä hänen läheisyydessään ja tuntea sen rauhoittavaa vaikutusta. -Helene huomasi, että Glenister silitti salaa hänen hameensa lievettä. - -Jospa hän vain voisi karkoittaa mielestään laivalla tapahtuneen -solvauksen muiston! "Mutta hän koettaa parhaansa mukaan hyvittää sitä", -tuumi hän. "On tietysti selvä asia, ettei kukaan nainen voi välittää -kestään, joka on menetellyt sillä tavalla." Samalla häntä puistatti, -kun hän ajatteli, kuinka Glenister oli heittäytynyt hänen takiansa -vaaraan, ettei hänen olisi onnistunut ilman nuoren miehen rohkeaa ja -pelotonta väliintuloa pelastua ruton saastuttamasta laivasta eikä -suorittaa tehtäväänsä. Hän oli suuressa kiitollisuuden velassa tälle -miehelle. - -"Oletteko kuullut, kuinka kävi sille kunnon laivalle, 'Ohiolle'?" hän -kysyi. - -"En. Minulla ei ole ollut aikaa tiedustella. Sen vain tiedän, että -terveyspoliisi pani sen karanteeniin, kun se saapui tänne." - -"Se lähetettiin Egg Islantiin kaikkine matkustajineen. Se on ollut -siellä yli kuukauden ja saanee jäädä sinne koko kesäksi." - -"Mikä pettymys niille kurjille, jotka olivat laivassa!" - -"Niin, ja ellette te olisi auttanut minua, olisin minä niiden -joukossa", huomautti Helene. - -"Minä en tehnyt paljoakaan. Tappeleminen ei ole suurikaan taito. Se ei -ole puoleksikaan niin vaikeaa kuin luopua laillisesta omaisuudestaan ja -olla toimetonna sill'aikaa kuin..." - -"Teittekö sen siksi että pyysin... siksi että minä pyysin teitä -luopumaan entisistä tavoistanne?" - -"Tein. Se ei ollut helppoa, mutta..." - -"Ah, kiitän teitä. Tiedän, että kaikki on tehty mitä parhaimmin aikein. -Arthur-eno ei milloinkaan suostuisi vääryyteen, herra Mac Namara on -myöskin rehellinen mies." - -Glenister aikoi vastata, mutta muutti samassa mieltä. Hän ei mielinyt -sanoa Helenelle, mitä hän arveli asiasta. Nuori nainen uskoi -sukulaisiinsa ja tämän ystäviin -- eikä hänen sopinut puhua Mac -Namarasta. Pelin säännöt sulkivat hänen huulensa. - -Helene ajatteli vielä kertaalleen. "Ah, ellette olisi menetellyt niin -kuin menettelitte!" Hän olisi mielellään auttanut nuorta miestä kuten -tämäkin oli auttanut häntä, mutta mitä hän voisi tehdä? Laki oli -jotakin niin monimutkaista, sekoittavaa ja käsittämätöntä. "Olin -viime yön Midaksessa ja ratsastin varhain tänä aamuna kaupunkiin -takaisin", hän sanoi. "Se oli aika rohkea teko vai kuinka?" - -"Mikä?" - -"Ettekö ole kuullut uutista?" - -"En", vastasi toinen varmasti. "Olen vastikään noussut jalkeille." - -"Kaivoksessanne on käynyt varkaita. Kolme miestä yllätti vartijan ja -tyhjensi huuhtelukourut." - -Glenisterin teeskennelty ällistys oli voittamaton alallaan, ja hän -melkein upotti nuoren naisen kysymyksiin. Tämä pani kuitenkin -mielihyvin merkille, ettei Glenister tohtinut katsoa häntä silmiin. Hän -ei ollut kouliintunut näyttelijä. Mac Namaralla sen sijaan oli -raudanlujat kasvot. Vaistomaisesti hän vertasi näitä kahta miestä -toisiinsa, ja tämä nuori mies ei joutunut huonompaan asemaan. - -"Niin, minä näin kaiken", virkkoi hän lopuksi toistettuaan kaikki -yksityiskohdat. "Neekeri aikoi sitoa minut, jotten voisi hälyyttää -leiriä, mutta hänen ritarillisuutensa esti häntä sitä tekemästä. Se oli -aika lailla hienostunut mustaihoinen." - -"Mitä teitte sitten kun miehet olivat ratsastaneet tiehensä?" - -"Pidin tietysti sanani ja odotin, kunnes he olivat kadonneet -näkyvistäni, ja sitten panin koko leirin liikkeelle sekä lähetin Mac -Namaran ja hänen miehensä alas laaksoon." - -"Alas laaksoon!" huudahti Glenister unohtaen teeskennellyn osansa. - -"Niin, tietysti. Luulitteko, että lähettäisin heidät toiselle -suunnalle?" - -Tyttö katseli seuralaistaan suoraan kasvoihin ja tämä painoi katseensa -maahan. -- "He aikoivat ensin sille taholle, mutta minä opastin heidät -oikealle tielle." - -Hänen silmissään oli omituinen välke, ja nuori mies tunsi veren takovan -ohimoissaan. - -Hän lähetti miehet alas laaksoon! Senpä vuoksi ei häntä ajettu takaa! -Siinä tapauksessa hän tiesi -- hänen täytyi tietää kaikki! Glenister -oli kuin huumaantunut. Hänen rakkautensa pani hänen sisäisen -olemuksensa jälleen kiivaaseen käyntiin ja vaati häntä sen jollakin -tavalla ilmaisemaan. Mutta Helene, joka ei enää tuntenut voivansa -kauempaa hallita tilannetta, oli jo noussut palatakseen hotelliinsa. - -"Näin kaikki kolme miestä selvästi", sanoi hän ennenkuin he erosivat, -"ja tunsin heidät kaikki." - - - - -XIV. - -SEIKKAILIJATTAREN MIELENMALTTI. - - -Kun Glenister saapui kotiin, tapasi hän Dextryn ankarassa hommassa: -hävittämässä viimeisiäkin jälkiä viimeöisestä seikkailusta. - -"Neiti Chester tunsi meidät viime yönä", hän ilmoitti ensi töikseen. - -"Kuinka sen tiedät?" - -"Hän sanoi sen minulle äsken ja kertoi lisäksi, että hän lähetti Mac -Namaran miehineen jokea alaspäin eikä, kuten olisi pitänyt, jokea -ylöspäin. Sen vuoksi pääsimme niin vähällä." - -"Niin, eikö hän olekin kruunu naisten seassa? Nyt hän on kuitannut -laskunsa. Asiasta toiseen, paljonkohan meidän onnistui haalia kokoon -- -punnitkaamme saalis." - -Dextry meni vuoteen luo, aukaisi huovat, joista paljastui neljä -poronnahkaista, painavaa pussia. - -"Tässä lienee ainakin kaksikymmentätuhatta dollaria se mukaan luettuna, -jonka annoin Wheatonille", sanoi Glenister. - -Samassa tuokiossa riuhtaistiin tuvanovi auki, ja Glenister, joka -vaistomaisesti pani huovat entiseen asentoon, tempaisi käteensä Dextryn -kuusipiippuisen revolverin ja tähtäsi sillä oveen päin. - -"Älä ammu, poika!" huudahti kutsumaton vieras hengästyneenä. -- "Hyvä -isä, kuinka kiihoittunut sinä oletkaan!" - -Glenister laski aseensa. Tulija oli Cherry Malotte; ja hänen -huohottavasta hengityksestään ja kuumeisista poskistaan toverukset -voivat päätellä hänen juosseen. Hän ei antanut heille aikaa kysyä -mitään, vaan sulki oven ja väänsi avaimen salpaan. - -"He ovat teidän jäljillänne, pojat -- teidän on paras pötkiä pakoon. He -ovat tulossa tänne." - -"Kutka?" - -"Mitä?" - -"Pian! Minä kuulin Mac Namaran ja Vorheesin keskustelun. Joku on -antanut teidät ilmi. He ovat matkalla tänne, sanon. Minä hiivin ulos -takaovesta ja juoksin tänne halki loan. Katsokaas, miltä näytän", hän -sanoi ja osoitti jalkojaan ja heilautti hameensa liepeitä. - -"En käsitä, mitä tarkoitatte", virkkoi Dextry ja loi toveriinsa -varoittavan silmäyksen. "Emme ole tehneet mitään rikosta." - -"No, siinä tapauksessa on kaikki hyvin. Minä pidin varmuutta parempana. -Miehillä on vangitsemismääräys teidän varallenne viima öisen -kaivosvarkauden johdosta -- Kas, tuolta he jo tulevatkin." -- Hän -hyppäsi ikkunaan, ja molemmat miehet kurkistivat hänen olkapäittensä -yli. Kapeaa tietä myöten lähestyivät Vorhees, Mac Namara ja kolme -muuta miestä. - -Talo oli jotenkin yksinäisellä paikalla tundra-alueella, niin että se -joka lähestyi sitä lautakäytävältä näki yht'aikaa koko rakennuksen ja -pihan. Pakoa ei käynyt ajatteleminenkaan, sillä takaovesta pääsi vain -aution aavikon jalansyvyiseen savisohjoon, ja sitäpaitsi oli kuudes -mies mennyt kiertoteitse ja lähestyi nyt taloa takaa päin. - -"Hyvä Jumala, he aikovat panna täällä toimeen kotitarkastuksen", sanoi -Dextry, ja toverukset katsoivat toisiaan terävästi. - -Salaman nopeasti Glenister hypähti huopien luo, otti nahkapussit ja -pujahti viereiseen huoneeseen. Seuraavassa hetkessä hän tuli takaisin -ja silmäili epätoivoisen näköisenä ympäri huonetta, jossa ei ollut -ainoatakaan sopivaa kätköpaikkaa. Oli hulluutta ajatellakaan tänne -mitään piilottaa. Talossa oli kyllä ullakko, mutta hän oivalsi heti, -että vainoojat nuuskisivat sen ensi töikseen. - -"Minähän sanoin sinulle, että hän on kovasisuinen vastustaja", virkkoi -Dextry, kun kiireiset askelet tulivat lähemmäksi. "Hän ei ole liioin -narri. Kun hän ei saanut meitä kiinni vuorilla, antaa hän täällä iskun, -joka pätee. Meidän olisi pitänyt kätkeä kulta jonnekin." - -Hän heilutteli mustunutta revolveriaan ja hänen piirteensä kovenivat -petolinnun omaisiksi. - -Cherry Malotte huomasi, kuinka Glenisterin kasvojen ilme ehtimiseen -vaihtui ja koveni sitten sellaisen miehen lujaksi päättäväisyydeksi, -joka on ahdistettu äärimmäisyyteen. Nyt oli poliisivartiosto ovella ja -jyskytti. Tuvassa olijat seisoivat jäykkinä ja jännittyneinä -paikallaan. Äkkiä Glenister viskasi kultapussit vuoteelle. - -"Mene toiseen huoneeseen, Cherry. Täällä syntyy pieni meteli." - -"Kuka siellä?" kysyi Dextry aikaa voittaakseen. - -Samassa nuori nainen hiipi ääntä päästämättä kylmän ja tyhjän -rautauunin luo, joka seisoi huoneen nurkassa. Nämä uunit, joita -käytetään paljon näillä pohjan perillä, on tehty pystysuoraan -asetetuista rautasylintereistä, joihin hiilet kaadetaan ylhäältä. Hän -kohotti kantta ja kurkisti uunin sisään ja huomasi sen olevan melkein -puolillaan palanutta tuhkaa. Hän kääntyi sen jälkeen Glenisteriin päin -loistavin silmin ja huulet puoliavoinna. Tämä älysi heti tarkoituksen, -ja silmänräpäystä myöhemmin nuo neljä pussia lojuivat kuohkean tuhan -sisässä. Tämä rohkea temppu oli suoritettu yhtä kerkeästi kuin sen -syntyajatus oli kehkeytynyt Cherry Malotten aivoissa ja ennenkuin -Dextryn kysymykseen oli ehtinyt vastausta kuulua. - -Glenister avasi välinpitämättömän näköisenä oven ja päästi miehet -sisään. - -"Olemme saaneet määräyksen toimittaa täällä kotitarkastuksen", sanoi -Vorhees. - -"Mitä te etsitte?" - -"Anvil Creekin kultaa." - -"Vai niin -- etsikää vain." - -Miehet tutkivat huoneen nopeasti kohta kohdalta piittaamatta nuoresta -naisesta, joka katseli heidän puuhiaan välinpitämättömänä, tai -vanhuksesta, joka tarkkasi jokaista heidän liikettään, Glenisterin -kasvoilla oli huoleton ja ilkkuva ilme, mutta hänen oikea kätensä oli -ote valmiina, ja hänen kylmäverisyydessään oli tottuneen miekkailijan -valppautta. - -Mac Namara johti kotitarkastusta tavalla, joka oli ilmeisesti -ristiriidassa hänen aiemman, teennäisen ystävällisyytensä kanssa. -Viimeöisen takaa-ajon epäonnistuminen tuntui tehneen hänet -sappitautiseksi. Naamio oli pudonnut, ja hänen luonteensa paljastui -oikeaan väriinsä -- itsevaltaiseksi, ylimieliseksi, julmaksi. -Toveruksiin hän suhtautui halveksivan äänettömästi. - -Tunkeilijoitten tarkasti suorittaman työn aikana oli Cherry Malotten ja -molempien miesten sydän kymmeniä kertoja lakata sykkimästä ja sitten -alkanut hurjana takoa, kun Mac Namara tai Vorhees olivat lähestyneet -uunia. Lopuksi Vorhees kohotti uunin kanta ja kurkisti sen mustaan -sisustaan. Samassa hetkessä tyttö parahti syöksähti paikaltaan, ja -Vorhees kääntyi taakseen parahiksi nähdäkseen hänen tarrautuneen -Dextryn käteen. - -"Älkää tehkö sitä! Älkää tehkö sitä!" huudahti hän rukoilevaa -vanhukselle. "Pysykää vain tyynenä. Kadutte sitä muutoin. He ovat pian -lopettaneet." - -Vorhees ei ollut nähnyt minkäänlaista liikettä Dextryn taholta, mutta -varmaankin hän arveli tytön nopean katseen keksineen jonkun merkin -suunniteltuun väkivaltaiseen tekoon. Mac Namara tuli samassa -sisähuoneesta. - -"Antakaa heidän vain nuuskia", jatkoi tyttö Dextryn pää pyörällä -katsellessa hänen päänsä yli. -- "He eivät kuitenkaan mitään löydä. -Olkaa tyyni, älkää toimiko harkitsemattomasta." - -Vorheesista itsestäänkin tuntui tehtävä epämiellyttävältä, parhaassakin -tapauksessa, ja kun hän huomasi toverusten uhkaavat silmäykset, tunsi -hän olevansa haluton jatkamaan tarkastusta talossa, jonka asukkaat -paloivat halusta ampua hänet takaa päin. - -"Kulta ei ole täällä", hän tiedotti, mutta Mac Namara rypisi -kulmakarvojaan ja kääntyi sitten ensimmäistä kertaa puhuttelemaa -toveruksia. - -"Minulla on teitä kumpaakin varten vangitsemismääräys, ja minä olen -melkein halukas sitä käyttämään, mutta en tee sitä vielä tällä -kerralla. Juttunne ei ole vielä valmis. Saan kyllä teidät kiinni -molemmat." - -Hän kääntyi ja meni ovesta ja hänen perässään Vorhees, joka kutsui -vartioston koolle, ja joukko palasi samaa tietä, jota oli tullutkin. - -"Sinä olet oikea helmi, Cherry! Olet pelastanut meidät kaksi kerta; -puijasit Vorheesin oikealla hetkellä. Minulla oli sydän kurkussa, kun -hän kurkisti uuniin, mutta seuraavassa hetkessä olin valmis -purskahtamaan nauruun nähdessäni Dextryn kasvojen ilmeen." - -Hetkellisen mielialan lumoissa Glenister laski kätensä Cherryn -olkapäälle. Hänen katseestaan ja kosketuksestaan nuori, tyttö tunsi -kurkkuaan kouristavan, hänen rintansa laajeni, hänen silkinhienot -ripsensä värähtivät ja hänestä tuntui huokuvan mitä suloisinta -naisellisuutta. Hän punehtui kuin pieni tyttö ja naurahti ujosti. -Ponnistelemalla hänen onnistui voittaa heikkoutensa, entinen iloinen -huoleton sävy palasi hänen ääneensä ja hänen poskensa jäähtyivät -jälleen. - -"Sinä et luottanut ensin minuun, vai kuinka? Jonakin päivänä saat -huomata, että vanhat ystävät kuitenkin kaikitenkin ovat parhaat -ystävät." - -Ja ulos mennessään hän lisäsi ilkamoivasti: "Kyllä te sentään olette -tuuliajolla, pojat! Te tarvitsette taloonne emännän." - - - - -XV. - -KUINKA LAKIA POLJETAAN. - - -Harmaa kolea päivä, meren ajama tihkusade, sekä riippuvat lyijynraskaat -pilvet, kaikki tuo sopi mainiosti Glenisterin synkkään ja rauhattomaan -mielialaan. - -Kuluneen kuukauden aikana oli häntä jäytänyt kärsimätön kaipuu saada -uutisia Wheatonilta. Tämä tietämättömyys, tämä voimaton odotus oli -omansa viemään hänen laisensa miehen epätoivoon. Hän ei voinut ryhtyä -mihinkään hyödylliseen, sillä tunne, että hän oli kärsinyt vääryyttä, -herpaannutti hänen työintoaan, ja hän huomasi omaksi kummakseen -alinomaa kuljeskelevansa Midaksen lähistöllä voidakseen edes kaukaa -katsella entisiä työmaitaan ja nälkäisenä ahmiakseen ne vähäpätöiset -uutiset, jotka sattumoisin osuivat hänen korviinsa. - -Oikeusjutun nopeampaa käsittelyä varten ei sallittu ryhtyä -minkäänlaisiin toimenpiteihin, ja se salainen yhteisymmärrys, joka -vallitsi Stillmanin ja Mac Namaran välillä, oli niin yleisesti tuttu -asia, että monelta taholta kuului tyytymätöntä murinaa ja peitettyjä -uhkauksia. Mutta vaikka Mac Namara näihin aikoihin kirjaimellisesti -anasti kaikki satoisimmat kulta-alueet koko piirissä ja teetti niissä -töitä palkkalaisillaan, eivät nomelaiset sentään oivaltaneet koko -suunniteltua hävyttömyyttä tai kuinka järjestelmällisen täydellisesti -se toteutettiin. - -Omituista sanoa, mutta vanha taistelupukari Dextry osoitti näissä -oloissa itämaista kärsivällisyyttä, joka oli vallan vierasta hänen -äkkipikaiselle luonteelleen, ja kulutti suurimman osan ajastaan -tutkimalla vuoristossa malmialueita. - -Kun pilvet tänä päivänä puolenpäivän tienoissa hajaantuivat, näkyi -taivaanrannalla savuviiru, joka pian huomattiin jostakin laivasta -lähteväksi. Laiva heittihe ankkuriin sataman edustalle, ja Glenister -sai tähystimen avulla selville, että se oli "Roanoke". Kun hetket -kuluivat eikä ainoakaan vene lähtenyt sitä vastaanottamaan, koetti -Glenister vuokrata veneen sekä siihen kuuluvan miehistön, mutta jätkät -sylkäisivät merkitsevästi ja pudistelivat päätään silmäillessään -korkeita rantahyrskyjä. - -"Ranta imee vietävän väkevästi", he selittivät, "ja vesi on liian -kylmää, ei ole mikään ilo siihen hukkua." - -Glenisterin täytyi hillitä kärsimättömyyttään. - -Jokainen päivä merkitsi monen dollarin vahinkoa rannalla odottelijalle. -Luontokin näytti päättäneen ilkkua hänen toiveilleen, sillä yöllä tuuli -yltyi, ja kun päivä jälleen koitti, nähtiin laivan siirtyneen Sledge -Islandin edustalle parin penikulman päähän satamasta, ja rantahyrskyt -kohisivat kuin kiehuva maito. - -Kolmantena päivänä laiva oli jälleen sataman edustalla ja siitä nähtiin -laskettavan vesille pelastusvene, mikä sai koko kaupungin toimettoman -asujamiston kerääntymään rannalle. - -"Rantahyrskyihin saakka se kyllä suoriutuu, mutta sitten saavatkin -katsoa eteensä." - -"On parasta, että varustaudumme hinaamaan veneen maihin", virkkoi joku. -"Tämä on peräti vaarallinen juttu." - -Kun vene sukelsi rantahyrskyihin, joutui se vallan oikein niiden -saaliiksi. Bill Wheatonin jäntevä vartalo nähtiin veneen perässä ja -kaksi merimiestä hoiteli voimiensa mukaan airoja. Juuri kun he -kokosivat voimansa suoriutuakseen viimeisestä ranta-aallosta, nousi -merestä heidän takanansa suunnaton hyökylaine heidän päittensä -yläpuolelle. Rannalla olijat huusivat yhteen ääneen. Vene heittelehtii -sinne tänne, se painui vastustamattomasti takaisin meren avaraan syliin -ja katosi seuraavassa tuokiossa kaikki nielevään aaltoon. Nyt ei -näkynyt muuta kuin kuohuvia laineita, joitten seasta vene hetken -kuluttua työntyi esiin pohja ilmassa, ja sen ympärillä ajelehti airoja, -venehakoja ja kaikenlaista muuta sälyä. - -Moni mies syöksyi rannalta mereen, mutta seuraava hyökylaine viskasi -heidät takaisin marmorinkovalle hiekalle. Nyt kuului pirstoutuneen puun -rytinää, ja jälleen miehet syöksyivät veteen aina vyötäisiä myöten ja -palasivat rannalle kantaen vettä valuvaa olentoa. Se oli valkotukkainen -merimies; hän sylki vettä suustaan ja virnisteli kun jälleen pystyi -hengittämään. - -Hieman alempaa rannalta katselijat löysivät hengettömän ruumiin, jonka -mainingit olivat tuoneet maihin. Se oli toinen merimies; hänen -takaraivonsa oli haljennut veneen laitaan. Wheatonia ei näkynyt -missään. - -Glenister oli ollut ensimmäisiä rientämään haaksirikkoisten avuksi, ja -vaikka aallot viskelivät häntä puoleen ja toiseen, onnistui hänen -sentään päästä venehylylle saakka, mutta asianajajaa hän ei nähnyt -missään. Hän ehti luoda ympärilleen pikaisen silmäyksen, kun pakoaalto -jo tempaisi hänet mukaansa, kunnes hänen vyötäisilleen kiinnitetty -köysi pingoittui kireälle ja vesi vyöryi hänen ylitseen hänen -sinkoutuessa jälleen rannalle. Pää vielä pyörällä hän aikoi yrittää -uudelleen, mutta silloin uusi aalto paiskasi venehylyn ilmoille ja -pudotti sen ylössuin alas, jolloin Wheaton äkkiä sukeltautui sen pohjan -alta esiin. Hänet kuljetettiin maihin; hän oli puolitukehtunut. - -"Minulla on se täällä", hän sanoi ja löi kädellään vettä pursuavaa -povitaskuaan. "Kaikki on selvänä, Glenister. Minä tiesin, mitä -pieninkin viivytys merkitsee, niin että uskalsin yrittää päästä maihin -rantahyrskyjen uhallakin." - -Se hirveä vesikoe, jonka hän oli saanut kestää, oli pannut hänen -huulensa valjuiksi, hänen jalkansa horjahtelivat, ja hän olisi -kaatunut, ellei Glenister olisi tarttunut häneen ja taluttanut häntä -kaupunkiin. - -"Minä käännyin San Fransiskossa veto-oikeuden puoleen", selitteli -asianajaja myöhemmin, "ja minulle annettiin siellä lupa vedota -täkäläisen tuomioistuimen päätöksestä. Minulle annettiin niinikään -tuomari Stillmanille vietäväksi kirjelmä, jossa tätä kehoitetaan -olemaan ryhtymättä enempiin toimenpiteihin. Sen mukaan joutuu juttu -hänen käsistään pois, ja Mac Namara velvoitetaan luovuttamaan Midas ja -kaikki anastamansa kulta. Mitä sanotte siitä? Olen onnistunut paremmin -kuin osasin toivoakaan." - -Glenister pusersi äänettömänä hänen kättänsä, ja hänen sydämensä täytti -voimakas tyytyväisyys. Pitkä odotusaika oli vihdoinkin loppunut, hänen -myöntyväisyytensä oli kantanut hedelmän ja se oli sittenkin -osoittautunut parhaaksi menetelmäksi, kuten Helene oli ennustanutkin. -Hän saattoi nyt lähestyä tyttöä puhtain käsin. Kaivos oli jälleen -hänen. Hän voisi tarjota sen hänelle ja puhua jälleen rakkaudestaan ja -muutoksesta, jonka Helene oli hänessä saanut aikaan. Hän halusi -osoittaa Helenelle, että karkean pinnan alla, joka oli villissä ja -sivistymättömässä maassa vietettyjen monien vuosien tulos, sykki sydän, -joka rakasti häntä syvästi ja todellisesti. Hän halusi pyytää häntä -odottamaan vielä vähän aikaa, kunnes hän huomaisi, että hän oli päässyt -huonojen taipumustensa herraksi ja että hänen sydämensä oli -puhdistettu. - -"Olen iloinen, etten ryhtynyt väkivaltaisiin tekoihin, kun meiltä -anastettiin kaivos", hän sanoi. "Nyt saamme sen takaisin ja kaikki -rahammekin -- ellei Mac Namara ole niitä korjannut saavuttamattomiin." - -"Nyt meidän on vietävä nämä asiakirjat oikeudelle ja esitettävä niiden -sisältö tuomarille ja Mac Namaralle. Olemme Anvil Creekissä huomenna." - -Merkitytettyään asiakirjat tuomioistuinvirastossa jatkoivat molemmat -miehet matkaansa Mac Namaran konttoriin. Heidät otettiin ystävällisesti -vastaan. - -"Olen kuullut, että te, herra Wheaton, olitte aamulla hengenvaarassa. -Se oli paha ennen. Kuinka voin palvella herroja?" - -"Minä olen jättänyt notariukselle oikeiksi todistetut jäljennökset -näistä asiakirjoista kymmenen minuuttia sitten ja vaadin nyt -muodollisesti teitä luovuttamaan Midaksen herroille Glenisterille ja -Dextrylle sekä samalla palauttamaan heille kaiken kullan, jonka olette -pannut talteen kassakaappeihinne." - -Hän ojensi kysymyksessä olevat asiakirjat Mac Namaralle, joka heitti ne -pöydälle vilkaisemattakaan niihin. - -"Ja minä vastaan, etten aio sitä tehdä", sanoi hän tyynesti. Jos -asianajaja olisi saanut iskun vasten kasvoja, ei hän olisi voinut olla -enemmän kummastunut kuin nyt. - -"Mitä... te..." - -"En aio tehdä sitä, sanoin", kertasi Mac Namara lauseensa terävästi. -"Älkää kuvitelko hetkeäkään, että olen erehtynyt tähän taisteluun -ottamatta huomioon kaikkia mahdollisuuksia. Määräys, että on -keskeytettävä aloitetut toimenpiteet! Pötyä!" hän jatkoi ja näpsäytti -sormiaan. - -"Saammepa nähdä, noudatatteko määräystä vai ette", sanoi Wheaton, ja -kun he olivat tulleet kadulle, virkkoi hän Glenisterille: - -"Kiiruhtakaamme nyt tuomarin puheille." - -Kultaista porttia lähestyessä he näkivät Mac Namaran pujahtavan ennen -heitä ovesta sisään. Hän oli ilmeisesti livahtanut konttoristaan -takatietä pois ja rientänyt kiireen vilkkaa tuomaria tavoittamaan. - -"Tuosta en pidä. Hänellä on jotakin tähystimessä." Niin tuntui -olevankin laita, sillä he saivat odottaa neljännestunnin, ennenkuin -heidät päästettiin tuomarin puheille. Mac Namara oli yhä huoneessa. -Tulijat hämmästyivät tavattomasti sitä muutosta, jonka he huomasivat -tapahtuneen tuomarin kasvojen piirteissä. Kuluneen kuukauden aikana ne -olivat höltyneet siinä määrin, ettei ollut jäänyt jälkeäkään -lujuudesta, ja hän oli ottanut lisäksi tavakseen varkain tarkata -jokaista Mac Namaran pienintäkin elettä. Kaikesta päättäen rasitti se -osa, jota hän näytteli, häntä aika raskaasti. - -Tuomari silmäili pikaisesti saamiaan asiakirjoja, mutta vaikka hänen -ilmeensä olikin päättäväinen, olivat hänen kätensä kaikkea muuta kuin -vakavat. Vihdoin hän sanoi: - -"Olen pahoillani, mutta minun täytyy vakavasti epäillä näiden paperien -oikeaperäisyyttä." - -"Oletteko järjiltänne, mies?" huudahti Wheaton. "Nämähän ovat oikeiksi -todistettuja jäljennöksiä oman ylioikeutenne määräyksistä! Ne myöntävät -meille sen oikeuden, jonka te epäsitte, nimittäin vedota asiassamme -korkeampaan oikeuteen ja siirtää jutun kokonaan teidän käsistänne -muualle. Niin -- ja ne kehoittavat myöskin tuota miestä luovuttamaan -kaivoksen ja kaiken muun asiaan kuuluvan. Nyt, herra tuomari, me -vaadimme, että te pidätte huolen näiden määräysten toteuttamisesta." - -Stillman katsahti ikkunan luona seisovaan äänettömään mieheen. - -"Te voitte tietenkin ryhtyä laillisiin toimenpiteihin ja ilmoittaa -asian oikeudelle tavanomaisessa järjestyksessä, mutta minä selitän -teille tässä, etten minä aio puuttua asiaan." - -Wheaton silmäili häntä kauan ja terävästi, kunnes vanhus jatkoi: - -"Te väitätte, että nämä asiakirjat ovat oikeiksi todistettuja. Mistä -minä tiedän, että se on totta? Nimikirjoitukset voivat kaikki tyyni -olla väärennettyjä. Olette kenties itse ne väärentänyt." - -Asianajaja kävi kalmankalpeaksi ja alkoi änkyttää moisen julkean -väitteen johdosta, kunnes Glenister vei hänet mukanaan huoneesta. - -"Tulkaa, tulkaa", hän sanoi, "me jatkamme tätä asiaa istuvan oikeuden -edessä. Ehkä hän silloin turvautuu terveeseen järkeensä. Mac Namara on -hypnotisoinut hänet, mutta eihän hän sentään voine olla noudattamatta -veto-oikeuden nimenomaisia määräyksiä." - -"Niinkö arvelette? Mitä luulette hänen siis nyt tehneen? Minun täytyy -tuumia asiaa. Tämä on rohkeinta vehkeilyä mitä olen koskaan nähnyt -harjoitettavan. San Fransiskossa sain kuulla asioista, joita minun oli -vaikea uskoa tosiksi, mutta nyt minusta tuntuu, että niissä oli perää. -Tuomari ei sivuuta ylioikeuden määräyksiä, ellei hänellä ole takanaan -mahtavia voimia." - - - - -XVI. - -VERINEN YHTEENTÖRMÄYS LÄHELLÄ. - - -Miehet palasivat Wheatonin konttoriin, mutta eivät olleet istuneet -siellä kauankaan, ennenkuin Simms jo syöksyi huoneeseen. - -"Nyt on piru irti!" hän läähätti. "Mac Namara aikoo ottaa pankista pois -teidän kultavarastonne." - -"Mitä te puhutte?" huudahtivat miehet yht'aikaa. - -"Käväisin äsken pankissa tutkituttamassa eräitä kvartsinäytteitä. -Tutkija ryhtyy työhönsä ja minä menen hänen huoneeseensa odottamaan. -Silloin astuu pankkiin -- kukas muu kuin itse Mac Namara, ja hänellä -näkyy olevan tavaton kiire. Hän ei huomaa minua, koska olen -sisähuoneessa, ja minä kuulen hänen antavan määräyksen, että hänen -kultansa on heti noudatettava holvista." - -"Se meidän on estettävä", sanoi Glenister. "Jos hän ottaa meidän, ottaa -hän myöskin ruotsalaisten. Simms, riennä ilmoittamaan asiasta -pioniäärikomppanialle. Jos hänen onnistuu saada kulta haltuunsa, ei -kukaan tiedä, minne se joutuu. Kiiruhda, Simms!" - -Hän tempaisi hattunsa ja ryntäsi huoneesta, toiset miehet -kintereillään. Simms toimitti asiansa nopeasti, sillä ruotsalaiset -saapuivat! melkein samaan aikaan kuin Glenisterkin pankkiin. -Toisia,.jotka vainusivat jotakin tavatonta olevan tekeillä, tuli -mukana, ja pankin eteinen täyttyi nopeasti. Kirjanpitäjät keskeyttivät -työnsä, ja kassanhoitaja tarttui revolveriinsa, joka oli aina helposti -saatavilla. - -"Mitä nyt on tekeillä?" hän huudahti. - -"Me haemme Alec Mac Namaraa", vastasi Glenister. - -Pankinjohtaja tuli tällöin paikalle, ja Glenister virkkoi hänelle -rautaristikon taakse: - -"Onko Mac Namara tuolla sisällä?" - -Kukaan ei ollut kuullut herra Morehousen valehtelevan. - -"On kyllä", vastasi tämä hieman arkaillen. "Mitä hänestä?" - -"Olemme kuulleet, että hän aikoo siirtää kullan pankista toisaalle -emmekä me aio sitä sallia. Sanokaa hänelle, että hän tulisi ulos eikä -piilottelisi kuin koira." - -Mac Namara astui samassa esille ja puheli hetken aikaa hiljaa -pankinjohtajan kanssa. Joukon kärsimättömyys kasvoi kiihkoksi. Joku -huusi: - -"Menkäämme sisälle ja laahatkaamme hänet ulos!" Se äänekäs melu, joka -seurasi näitä sanoja, ei ennustanut hyvää. Morehouse kohotti kätensä. - -"Hyvät herrat, herra Mac Namara sanoo, ettei hän aio siirrättää kultaa -minnekään." - -"Hän on sen siis jo tehnyt." - -"Ei ole." - -Mac Namara oli päättänyt nopeasti, minkä suunnan valitsisi heti kun -tämä välikohtaus syntyi. Ei ollut viisasta ärsyttää näitä miehiä liian -lujasti. Vaikka hänen aikomuksensa olikin ottaa kulta omaan huostaansa, -katsoi hän parhaaksi jättää sen pankkiin toistaiseksi. Hän voisi palata -millä hetkellä tahansa ja noutaa sen, kun hänen vastustajansa eivät -olisi varuillaan. Sen oven takana, johon hän nojasi, oli -kolmesataatuhatta dollaria, punnituissa, sinetöidyissä pusseissa, -valmiina kuljetettaviksi tämän virginialaisen pankkimiehen huostasta, -jonka luottamusta hänen ei ollut onnistunut voittaa puolelleen. - -Silmätessään niitä kiukkuisia kasvoja, jotka tuijottivat häneen -ristikon takaa, hän tunsi, että leikki alkoi lähestyä loppuaan, ja veri -jyskytti hänen suonissaan, kun hän ajatteli sitä. Hän ei ollut -odottanut näin voimakasta ja nopeatoimintaista vastustusta, vaikka hän -olikin siihen varustautunut. Hän tiesi, että he himoitsivat hänen -kukistustaan ja että Glenister oli heidän johtajansa. Hän näki tämän -miehen vihan liekehtivän avoimesti hänen silmistään. Hän tiesi, että -tähän tunteeseen sisältyi muutakin kuin pelkkää rakkautta vaivaiseen -kultaan, josta he nyt ottelivat, ja tällöin hänen mieleensä juolahti -muuan ajatus. - -"Onko tämä teidän työtänne, Glenister", hän sanoi ivallisesti. -"Pelkäsittekö tulla yksinänne tai halusitteko odottaa hetkeä, jolloin -minä olisin naisen seurassa?" - -Tätä sanoessaan hän aukaisi oven, jolloin Helene Chester tuli näkyviin, -ja virkkoi sitten lujalla äänellä: - -"On parasta ettette lähde kanssani, neiti Chester. Tuo mies voisi... -niin, lyhyesti, olette täällä paremmassa turvassa, ymmärrättehän?" - -Hän toivoi voivansa kiihoittaa Glenisterin lausumaan jonkun -äkkipikaisen sanan tai tekemään jotakin harkitsematonta nuoren tytön -läsnäollessa ja kuvitteli samalla, minkä vaikutuksen tekisi hänen -sankariutensa, kun hän yksin ja rohkeasti asettuisi vastatusten tuon -roskajoukon kanssa -- yksi kymmentä vastaan. - -"Tulkaa ulos!" kivahti hänen vastustajansa käheästi. Mac Namaran -loukkaavat sanat ja huomio, että Helene oli toimitsijamiehen mukana, -tehosivat häneen kuin huumaava isku. - -"Tietysti minä tulen, mutta minä en halua, että tätä nuorta naista -kohtaa minkäänlainen väkivalta teidän taholtanne. Olen aseetoin, mutta -minulla on oikeus päästä täältä ulos koskemattomana -- Amerikan -kansalaisen oikeus --" Hän kohotti kätensä pään yli -- "Pois tieltä!" -hän huusi. Morehouse aukaisi oven, ja Mac Namara asteli pitkin askelin -joukon halki. - -On omituista, että vaikka mies intohimonsa sokaisemana voi ampua -turvattoman vihollisensa takaa päin, ei kukaan voi nostaa kättään -miestä vastaan, joka pitää käsivartensa koholla ja jonka silmistä voi -lukea pelottomuutta. Tällä tavalla on muuten helpompi käsitellä joukkoa -kuin yksityistä ihmistä. - -Mac Namara oli koetellut tätä temppua jo aiemminkin ja turvautui siihen -nytkin raivatessaan tietä joukon halki. Hän suoritti sen hyvän -näyttelijän tavoin, ja kuten hän odottikin, väistyivät miehet syrjään -- kaikki muut paitsi Glenister, joka tukki hänen tiensä revolveri -kädessä. Loukattu kaivoksenomistaja oli ilmeisesti raivoissaan. Mac -Namara astui ihan hänen eteensä, ennen kuin hiljensi askeliaan, Sitten -hän pysähtyi ja molemmat miehet katselivat toisiaan vihaisesti silmiin. -Konttoriaitauksen takana seisova nuori nainen kuuli syvässä -hiljaisuudessa sydämensä kiivaan sykinnän. Glenister kohotti kättänsä -verkkaisesti, mutta antoi sen sitten laskea. Hän ravisti päätänsä ja -astui syrjään, niin että toinen pääsi menemään ja astumaan kadulle. - -Wheaton kääntyi nyt puhuttelemaan Morehousea. - -"Herra Morehouse", hän sanoi, "hallussamme on San Fransiskon -ylioikeuden määräys,jonka mukaan nämä rahat on luovutettava meille." -- -Hän ojensi paperit Morehouselle. -- "Meidän kanssamme ei ole nyt hyvä -leikkiä. Se kulta on meidän, ja me aiomme sen ottaa." - -Morehouse tarkasteli pitkään saamiaan papereita. - -"En voi tehdä mitään hyväksenne", hän sanoi. "Näitä asiakirjoja ei ole -osoitettu minulle. Jos piirioikeus määrää minut rahat teille -luovuttamaan, teen sen, muussa tapauksessa minun on säilytettävä kulta -hallussani, kunnes se tuomioistuin, joka on sen minulle uskonut, ja sen -nostaa. Samoja muotoja noudatetaan niitä luovutettaessa kuin -sisäänjätettäessäkin." - -"Me haluamme saada kullan nyt heti." - -"Valitan, mutta minä en voi sallia henkilökohtaisten tunteitteni -vaikuttaa toimintaani." - -"Me otamme rahat tavalla millä tahansa", kivahti Glenister. "Olemme -epäonnistuneet kaikkialla, ja nyt olemme väsyneet odotteIuihin. Mukaan, -pojat!" - -"Takaisin!" huusi Morehouse. "Älkää tarttuko tähän oveen! Aseihin, -pojat!" - -Tämän kehoituksen hän lausui toimihenkilöilleen ja tarttui itse -kivääriin, joka oli hänen takanaan pöydällä, ja viritti hanan. -Rahantutkija sieppasi haulikon, kassanhoitaja ja kirjanpitäjät -asestautuivat niinikään, mikä milläkin. Alaskan pankkiin talletetut -varat olivat ilmeisestikin hyvässä suojassa. - -"Minä en halua minkäänlaista rettelöä kanssanne", jatkoi -virginialainen, "mutta ne rahat pysyvät täällä, kunnes asianomaiset -tulevat ne noutamaan." - -Pankinjohtajan tarmokas esiintyminen pysähdytti joukon, mutta Glenister -puhkesi kiivaihin sanoihin: - -"Eteenpäin -- eteenpäin! Mikä teidän on?" ja hänen uhkaava katseensa -ilmaisi selvästi, ettei hän sallisi minkään estää aloitettua yritystä. - -Helene tunsi, että ratkaiseva hetki oli tullut, ja hän jännitti -hermonsa. Näillä miehillä oli kuolettava vakavuus mielessä, -valkohapsisella johtajalla, hänen kalpeilla apulaisillaan ja noilla -tyynillä synkännäköisillä miehillä. Mukana oli jänteviä, -päivänpaahtamia miehiä, tiukkaan puristetuin huulin ja kiukkuisin -ilmein, ja vaaleatukkaisia skandinaaveja, joiden siniset silmät -kiiluivat taistelunhalua. Näitä miehiä oli petetty kerta toisensa -jälkeen, jatkuva epäonnistuminen oli saanut heidät puuttumaan -äärimmäisiin keinoihin, ja he seisoivat nyt olkapää olkapään vieressä -uhittelemassa julmaa lakia. Äkkiä Helene kuuli kadulta komennussanat ja -raskaitten askelten töminää, heti sen jälkeen hän näki miesten päitten -takaa pyssynpiippujen välähdyksen. Rivi pistinniekkoja sotamiehiä -tunkeutui töykeästi joukon ja oven väliin. - -"Ulos talosta!" komensi upseeri. - -"Mitä tämä merkitsee?" kysyi Wheaton. - -"Sitä, että tuomari Stillman on kutsunut sotaväkeä avuksi pankin -kultavarastoja suojelemaan, siinä kaikki. Kas niin, kiiruhtakaa nyt -väleen ulos!" - -Miehet epäröivät ensin, mutta tottelivat sitten nyreinä, sillä ottelu -Setä Samin sinisten poikien kanssa johtaisi vain arveluttaviin -seurauksiin. - -"He varastavat meiltä omien sotilaittemme avulla", virkkoi Wheaton kun -he tulivat kadulle. - -"Niin", vastasi Glenister synkästi. "Olemme koettaneet -pitää lakia kunniassa, mutta meidät pakotetaan palaamaan -alkuperäisiin menettelytapoihimme. Se johtaa täällä vielä veriseen -yhteentörmäykseen." - - - - -XVII. - -KURKISTUSREIÄN VALO- JA VARJOPUOLET. - - -Wheaton kutsui eräänä päivänä koolle ruotsalaiset sekä näiden -asianajajat ja ehdotti, että taisteluvoimat yhdistettäisiin. Dextry, -joka oli palannut vuoristoretkeilyltään, oli myöskin mukana. -Neuvottelut olivat loppuneet, sanoi hän. - -"Meillä on ollut salapoliiseja toimessa viiden viikon aikana", -huomautti ruotsalaisten asianajaja, "mutta he eivät ole saaneet -selvillä enempää kuin mitä jo tiedämme." - -Dextry ei virkkanut siihen mitään, mutta seuraavana yönä hänen nähtiin -olevan ahkerassa puuhassa Mac Namaran konttorihuoneet naapuritalossa. -Hän oli vuokrannut pihahuoneen ylimmästä kerroksesta, ja Glenisterin -avulla hän sahasi aukon ullakkokattoon ja kiipesi sieltä talon -ullakolle. Onneksi ei välimatka viereiseen taloon ollut pitkä, ja tuota -pikaa hän oli kenenkään huomaamatta hypännyt naapurikatolle ja sieltä -ullakolle. Hän ryömi varovasti ullakkopermannon poikkiparsia pitkin ja -mitattuaan, missä osapuilleen Mac Namaran konttori oli, hän kaiversi -pienen kurkistusreiän, josta hän hirrellä maaten saattoi nähdä -suurimman osan hänen allaan olevasta huoneesta. Tänne hän sijoittui -varhain seuraavana aamuna ja intiaaniomaisen kärsivällisesti vietti -täällä aikaansa seuraavan päivän iltaan saakka, jolloin hän ruumis -jäykkänä, nälkäisenä ja pahantuulisena tuli jälleen ihmisten ilmoille. - -Kaivoksenomistajilla oli ollut uusi kokous, jossa päätettiin, että -Wheatonin olisi jälleen viipymättä lähdettävä San Fransiskoon "Santa -Marialla", joka par'aikaa oli satamassa. Hänen pitäisi siellä ryhtyä -lain vaatimiin toimenpiteihin sen johdosta ettei tuomioistuimen -määräyksiä ollut noudatettu, ja katsottiin voitavan toivoa, että hänen -onnistuisi kaikki vaikutusvaltansa käyttäen saada asia pikaiseen -ratkaisuun. - -Aamun sarastaessa Dextry palasi tähystyspaikalleen ja vasta sydänyöllä -hän tuli tapaamaan Glenisteriä ja Wheatonia. - -"He ovat vakoilleet teitä koko päivän, Wheaton", hän sanoi, "ja he -tietävät, että teidän pitäisi lähteä Yhdysvaltoihin. Teidät vangitaan -huomenna ennen aamiaista." - -"Vangitaan! Mistä hyvästä?" - -"En muista enää ihan tarkalleen -- kaksinnaimisesta, pahoinpitelystä, -vehkeilystä tai jostakin sellaisesta. Kaikissa tapauksissa teidät -aiotaan panna vankilaan, ja se on pääasia. Heidän mielestään te olette -ainoa lakimies, joka pystyy tuottamaan heille vaikeuksia, ja ainoa, -jota he eivät voi lahjoa." - -"Mitä kaiken nimessä minä nyt teen? Ne vartioivat jokaikistä venettä, -joka lähtee rannasta, ja elleivät saa minua kiinni sitä tietä, tutkivat -ne koko laivan." - -"Olen tuuminut kaikki valmiiksi", sanoi vanhus, johon vastukset -vaikuttavat vain kiihoittavasti. - -"No, antakaa kuulua." - -"Jättäkää juttu minun haltuuni. Sullokaa tavaranne laukkuihin ja olkaa -valmis lähtemään kahden tunnin kuluttua." - -"Minä sanon teille, että he nuuskivat 'Santa Marian' kokasta perään -saakka", intti Wheaton vastaan, mutta Dextry oli jo mennyt. - -"Parasta tehdä niin kuin hän sanoo. Hänen ehdotuksensa ovat aina -järkeviä", tyynnytti Glenister häntä, ja Wheaton ryhtyi -matkavalmisteluihin. - -Sillä välin oli iäkäs malminetsijä ryhtynyt järjestelmällisesti -tutkimaan kaikkia kaupungin pelihuoneita ja aloittanut pääkadun -toisesta päästä. Vaikka olikin jo myöhäinen ilta käsissä, oli elämä -vielä vilkasta, ja lopulta hän löysi haettavansa "Mustan Pekan" -äärestä, tervantuoksua vaatteissa ja meren laulavaa sävyä meluisessa -naurussaan. Dextry vei hänet syrjemmälle. - -"Mac, sinussa on kaksi ominaisuutta, joita voi jotenkuten käyttää, -toinen on sinun vaiteliaisuutesi, toinen merimiestaitosi. Muuten olet -parantumaton juopporatti." - -Merimies virnisti. - -"Mitä sinä nyt haluat! Jos on kysymys rahoista tai liikeasioista, niin -laputa tiehesi äläkä häiritse kunnon merimiestä hänen huvituksissaan. -Jos on tapella tarvis, niin anna minulle tuo hattu." - -"Minä haluan, että herätät lämmittäjäsi ja panet höyryn kuntoon -hinaajaasi ja odotat minua laiturin luona. Sinut on vuokrattu -neljäksikolmatta tunniksi ja -- muista tarkoin, ei sanaakaan!" - -"Mene hornan tuuttiin! Minun rinnallani ovat Egyptin sfinksit -puheliaita kuin fonograafit." - -Vanhus ohjasi nyt kulkunsa kahvila Pohjolaan. Näytäntöä kesti yhä, ja -hän löysi helposti henkilön, jota hän haki. - -"Olen iloinen, että tapasin teidät, kapteeni. Se säästi minulta vaivan -soudattaa itseni laivaan pimeässä." - -Dextry vei hänet tyhjään nurkkaukseen. - -"Minä ja toverini haluamme lähettää mukananne erään henkilön San -Fransiskoon." - -"Käy päinsä." - -"Niin, mutta nähkääs... hm... asiassa on pieni mutta", sanoi Dextry -epäröiden, sillä hänestä oli vastenmielistä pyydellä. -- "Lähettimme on -asianajaja Wheaton, ja Mac Namaran joukko yrittää pidättää hänet." - -"En ymmärrä oikein." - -"He ovat hankkineet vangitsemismääräyksen ja aikovat huomenna vaania -häntä rannalla. Nyt me toivomme, että te..." - -"Herra Dextry, minä en halua sekaantua rettelöihin. Minulla on -ammatissani sitä lajia vallan tarpeeksi." - -"Mutta kuulkaas nyt", selitti toinen. "Meidän täytyy lähettää hänet, -jotta hän voisi panna ison rummun pärisemään San Fransiskossa. Meille -on pantu kettu tuomariksi, ja nyt meidät on asetettu umpikujaan ja -aiotaan pysyttää siinä." - -"Olen pahoillani, etten voi auttaa teitä, Dextry, mutta olen jo kerran -aiemmin ollut mukana asioissanne, ja se saa riittää." - -"Nyt ei ole kysymys karkausyrityksestä. Teille ei koidu siitä mitään -hankaluutta", aloitti Dextry, mutta kapteeni keskeytti hänet: - -"Ei kannata keskustella siitä enempää. Minä en suostu." - -"Ette suostu, niinkö sanoitte", virkkoi vanhus, jonka kärsivällisyys -alkoi loppua. "Kuulkaa nyt kumminkin vielä hetki minua. Jokainen -leirissä tietää, että poika ja minä olemme rehtiä väkeä, ja nyt meidät -yritetään nitistää. On ihan välttämätöntä, että asianajajamme lähtee -huomenillalla, muuten täkäläinen roistokopla panettaa hänet putkaan -jonkun tekosyyn nojalla, niin ettei hän voisi päästä kosketuksiin -ylioikeuden kanssa. Mutta hän lähtee kaikissa tapauksissa ja lisäksi -teidän laivassanne. Minä puhun niinkuin mies miehelle puhuu. Ellette -ota häntä mukaan, menen täältä suoraan terveystarkastajan puheille -- -hän on hyvä ystäväni -- ja hän pidättää sekä teidät että laivanne. Minä -en olisi mielelläni menetellyt näin, eikä se muutenkaan ole tapaistani, -mutta hätä ei lue lakia. En ole milloinkaan ilmaissut salaisuutta. Minä -olen kuin suljettu kirja enkä aukaise suutani, ellette pakota minua -siihen. Mutta jos sen teen, olisi teidän aika etsiä jotakin muuta -hommattavaa. Tällainen on ehdotukseni." - -Hän selitti kapteenille, kuinka asiat olisi järjestettävä. Kun hän oli -lopettanut, virkkoi kapteeni Stephens: - -"Minulle ei ole milloinkaan puhuttu tällä tavoin -- ei koskaan. Olette -käyttänyt hyväksenne yliotettanne, ja nykyisten olosuhteiden vallitessa -minun on mahdoton evätä pyyntöänne. Teen kuten tahdotte, mutta en -senvuoksi, että pelkäisin uhkaustanne, vaan siksi että olen kuullut -vaikeuksistanne -- ja myöskin siksi, etten voi olla ihailematta -hämmästyttävää julkeuttanne." Tämän sanottuaan hän palasi aitioonsa. - -Dextry palasi Wheatonin konttoriin. Taloa lähestyessään hän näki erään -olennon piileskelevän viereisen talon porttikäytävässä. - -"Taloa vartioidaan", hän sanoi päästyään asianajajan huoneeseen. "Onko -täällä takaovea? Hyvä on. Jättäkää kynttilä palamaan ja menkäämme -toisesta ovesta." - -He hiipivät huomaamattomina syyspimeää, luikertelevaa käytävää pitkin, -ja pääsivät eräälle takakadulle. Liejuisia lätäkköjä ja tunkioita -sotkien ja monia kiertoteitä kulkien he saapuivat lopulta laiturille, -jossa Macin hinaajan tulet jo loistivat. - -Höyryä oli tarpeeksi, ja kun kapteeni oli ottanut heidät vastaan, antoi -Dextry hänelle tarpeelliset ohjeet, jotka kapteeni nyökkäsi -tajunneensa. Glenister ja Dextry sanoivat nyt hyvästit Wheatonille, ja -pikku alus irroitti kiinnitystouvit ja puikkelehti myötävirtaa kunnes -katosi meren pimeään. - -"Nyt minä menen sammuttamaan valot Wheatonin huoneesta, jotta vartijat -luulevat hänen menneen makuulle." - -"Ja minä otan aamun koittaessa sinun paikkasi Mac Namaran ullakolla", -virkkoi Glenister. "Luulenpa, että leirissä syntyy elämää, kun he eivät -löydäkään asianajajaa." - -He palasivat samaa tietä, jota olivat tulleetkin Wheatonin huoneeseen, -sammuttivat valot, hiipivät jälleen ulos, sitten kotiin ja vuoteeseen. -Aamuhämärissä Glenister nousi ja lähti etsimään Dextryn tähystysreikää -Mac Namaran ullakolta. - -Maata pitkällään yhdellä ainoalla hirrellä ja tuijottaa kiinteästi -permannossa olevasta reiästä ei ole suinkaan miellyttävä asento ja -Glenisteristä tuntui, etteivät tunnit sinä päivänä ottaneet koskaan -loppuakseen. Hänen jalkojaan alkoi särkeä sietämättömällä tavalla, -mutta talon hento rakennustapa ei sallinut hänen paljoakaan liikahdella -niin kauan kuin joku oli huoneessa. Eikä hän sitä paitsi olisi hevin -liikahdellutkaan, niin jännittyneenä hän tarkkaili mitä hänen allaan -tapahtui. - -Ensin saapui paikalle poliisikomissaari ja tiedotti, ettei hänen ollut -onnistunut löytää Wheatonia. - -"Hän lähti huoneestaan johonkin aikaan yöstä. Mieheni näkivät hänen -huoneessaan tulta kello kahteen saakka. Kello seitsemän me murtauduimme -sisään, mutta hän oli poissa." - -"Hän on ilmeisesti saanut vihiä aikeistamme. Lähettäkää miehiä 'Santa -Mariaan' ja tutkikaa koko laiva kölistä mastonhuippuun saakka. -Vartioikaa myöskin rantoja; hän voi lähteä jossakin pienemmässä -aluksessa. Pitäkää itse silmällä matkustajia, jotka menevät laivaan. -Älkää luottako kehenkään muuhun, sillä on mahdollista, että hän yrittää -laivaan valepukuisena. Hän voi pukeutua esimerkiksi naisen asuun. -Ymmärrättehän -- satamassa on vain yksi laiva -- eikä hän saa päästä -käsistämme." - -"Eikä pääsekään", vakuutti Vorhees ponnekkaasti, ja ullakolla lojuva -kuuntelija hymyili vahingoniloisesti, sillä samalla hetkellä Macin -pikku hinaaja keinui parikymmentä penikulmaa alempana höyrylaivan -kulkuväylällä ja sen pienessä hytissä istui Wheaton aamiaistaan -särpimässä. - -Aamupäivä kului verkkaisesti, ja kun ei asianajajasta kuulunut tietoja, -kasvoi Mac Namaran levottomuus hetki hetkeltä. Kello kaksitoista saapui -Vorhees jälleen ja ilmoitti, että matkustajat olivat kaikki jo -laivassa, joka oli lähtövalmis. - -"Lempo soikoon, hän on siis pujahtanut käsistämme!" ärähti Mac Namara. - -"Ei, ei ole. Mahdollisesti hän on kätkeytynyt hiilihinkaloon, mutta -minä puolestani luulen, että hän on yhä maissa ja aikoo viime hetkessä -yrittää laivaan kun tämä jo on liikkeessä. Hän ei ole poistunut -rannalta aamun jälkeen, se ainakin on varma asia. Lähden nyt neljän -miehen kanssa tutkimaan laivan uudelleen. Ellemme saa häntä käsiimme, -uskallan lyödä vetoa, että hän piilotteleikse jossakin kaupungilla, ja -me saamme hänet kiinni myöhemmin. Olen sijoittanut väkeä pitkin rantaa -kahden penikulman matkan." - -"Hän ei saa lähteä täältä. Jos hän pääsee San Fransiskoon... Sanokaa -miehillenne, että minä annan viisisataa dollaria sille, joka hänet -löytää." - -Kolmea tuntia myöhemmin Vorhees oli jälleen paikalla. - -"Laiva lähti ilman häntä." - -Mac Namaralta pääsi kirous. - -"Sitä en usko. Hän on puijannut teitä. Tiedän, että niin on." - -Glenister pureskeli voileipää ja tunsi sydämessään rajatonta -mielihyvää. Iltapäivällä hän huomasi Struven tulleen huoneeseen. Mies -oli ilmeisesti juonut. - -"Vai niin, hänen onnistui siis kumminkin livistää", hän aloitti. "Sitä -pelkäsinkin. Nokkela mies, tuo Wheaton." - -"Hän ei ole livistänyt", sanoi Mac Namara. "Hän on yhä vielä -kaupungissa. Jos minä vain hänet tavoitan, pidän häntä tallella siihen -saakka kunnes lumi alkaa sulaa." - -Struve istahti tuolille ja sytytti sikarin hieman vapisevin käsin. - -"Olemme uskaltautuneet vietävän rohkeaan leikkiin, vai kuinka, Mac? -Luuletko, että onnistumme?" - -Kuuntelija höristeli korviaan. - -"Onnistua? Emmekö jo ole onnistuneet? Miksikä sinä siis nimität -nykyisiä tuloksiamme? Toivon vain, että saisimme Wheatonin käsiimme. -Hän tietää yhtä ja toista. Tietää vähän on jo vaarallista, tietää -enemmän on sitäkin pahempi. Saakeli! Olisipa minulla toinen mies -tuomarina. En tiedä, miksi otinkaan mukaani Stillmanin." - -"Vallan oikein. Hän on liian heikko. Ihan selkärangaton. Häntä ei voi -lähestulkoonkaan verrata hänen sisarensa tyttäreen. Siinä vasta on -tyttö! Sanopa, mitä olisimme tehneet ilman häntä? Hän on helmi!" - -Glenister tunsi, kuinka kaikki hänen lihaksensa jännittyivät. Mitä -oikeutta tuolla humalaisella oli puhua Helenestä tuolla tavalla? - -"Hän on rohkea pikku typykkä, se on totinen tosi. Ajattelehan vain, -kuinka hyvin hän hoiti Glenisterin ja hänen typerän toverinsa. -Tarvittiin aikamoista rohkeutta matkustaa tänne mukana ne paperit, -jotka te lähetitte, ja ellei häntä olisi ollut, emme olisi milloinkaan -suoriutuneet niin hyvin kuin nyt olemme tehneet. Ihan naurattaa, kun -kuvittelee, että nuo kaksi päänarria piilottivat hänet hyttiinsä ja -itse makasivat jossakin välikannella ja että tytöllä oli kaiken aikaa -paperimme povessaan. Ja kun me sitten olemme valmiit ja tartumme -asioihin, saa hän puheillaan nuo miehet luovuttamaan kaivoksensa meille -ilman vähäisintäkään vastarintaa. Sitä voi totisesti sanoa miehen -alttiudeksi." - -Glenisterin kynnet painuivat syvälle lihaan ja hänen kasvonsa -muuttuivat kalmankalpeiksi, kun hän kuuli nämä sanat. Hän ei voinut -niitä ensin käsittää. Ne saattoivat hänet pahoinvoivaksi -- -ruumiillisesti kipeäksi -- ja viisi minuuttia hän ponnisteli kaikin -voimin karkoittaakseen sen epäluulon, sen hirveän tunteen, jonka -asianajajan sanat olivat synnyttäneet. Hän ei ollut luonteeltaan -epäluuloinen, ja nuori tyttö oli tuntunut hänestä niin puhtaalta, niin -erilaiselta kuin muut, niin enkelimäisen viattomalta. Hän oli rakastanut -häntä ja tuntenut sisässään, että Helenekin kerran voisi häntä -rakastaa. Hänen suurissa kirkkaissa silmissään hän ei ollut huomannut -loukkoa, johon valheellisuus olisi voinut kätkeytyä. Ja nyt, hyvä -Jumala! Ei voinut olla mahdollista, että Helene oli kaiken aikaa -tiennyt tämän. Hän ei ollut vähään aikaan kuunnellut Struven puhelua, -mutta sitten hän kurkisti jälleen reiästään. - -Mac Namara seisoi ikkunan ääressä ja katseli pimeälle kadulle selkä -päin Struvea, joka yhä jaaritteli Helenestä. Glenister kiristeli -hampaitaan ja hänessä syntyi mieletön himo päästää raivonsa -valloilleen, repiä paljain käsin ohuet permantolaudat rikki ja -heittäytyä kuin koston raivotar näiden miesten kimppuun. - -"Heti ensimmäisestä hetkestä minä miellyin häneen", jatkoi Struve. Hän -vaikeni hetkeksi, ja kun hän alkoi jälleen puhua, olivat hänen -piirteensä muuttuneet. - -"Kuules, Mac, minä olen hullaantunut häneen. Sanon sinulle, -tolkuttomasti hullaantunut -- ja hän pitää minusta -- tiedän sen -- tai -ainakin hän voisi..." - -"Tarkoitatko, että olet häneen rakastunut", kysyi Mac Namara -kääntymättä. Kysymys tuntui tehdyn täysin välinpitämättömästi, mutta -missä valo osui häneen käsilleen, näki Glenister, että veri oli niistä -tyystin kadonnut. - -"Rakastunut häneen? No -- kuinkahan lienee -- hahahaa! Sinä tiedät, -kuinka miehet..." kerskui Struve julkeasti. Hänen piirteensä olivat -julmat ja eläimelliset. -- "Olen saanut tuomarin minne tahdon ja minä -saan tyttärenkin..." - -Hänen tökeröt sanansa katkesivat korisevaan mutinaan, sillä Mao Namara -oli sanaa lausumatta hypännyt esiin ja tarttunut häntä kurkusta sekä -painanut häntä seinää vasten. Glenister näki tuon kookkaan ja -tukevatekoisen miehen Struven kurkulla ja sitten päästävän vasemman -kätensä valahtamaan sivulle ja pitelevän oikeallaan avutonta uhriaan, -joka vääntelehti tuskissaan ja raivoisasti yritti tehdä vastarintaa. -Mac Namara katseli suoraan häntä kasvoihin. Tämä reutoi ja kiemurteli -toisen raudanlujassa otteessa, joka oli pusertaa hengen hänen -ruumiistaan. Seuraavina pitkinä minuutteina Mac Namara kumartui -eteenpäin pusertaen häntä kaikella painollaan, vasen käsi selän takana -ja jalat jännitettyinä niin että lihakset jäykkenivät raudankoviksi, ja -tarkkaili, kuinka hänen uhrinsa vastustuskyky vähitellen heikkeni. - -Struven voimat loppuivat pian tyystin, leuka loksahti lerpalleen, kieli -tunkeutui ulos suusta, sitten hän oli liikkumaton. Mac Kamara paiskasi -hänet lattialle, jonne hän jysähti suu alaspäin, ja seisoi sitten -hetken aikaa häntä katsellen. Sitten Mac Namara katosi Glenisterin -näkyvistä, mutta palasi pian kädessä vesikannu. Hän potkaisi elottoman -näköistä ruumista, niin että se kääntyi selälleen, ja tyhjensi hänen -päälleen vesikannun. Sitten hän vei vesikannun pois, istahti tuolille, -sytytti sikarin ja katseli, kuinka elämä hiljalleen palasi hänen -uhrinsa ruumiiseen. Hän ei liikuttanut sormeaankaan auttaakseen häntä -nousemaan vesilätäköstä. - -Struve voihki ja puhkui, kääntyi kyljelleen ja nousi vihdoin -vaivalloisesti seisaalleen. Hänen silmissään oli pelästynyt ilme, ja -humalaa oli seurannut pelko -- hän pelkäsi hirveästi sitä jättiläistä, -joka tuossa istui ja poltti sikariaan ja tuijotti häneen jäykästi ja -kylmästi. Hän tapaili epävarmasti kurkkuaan ja voihkaisi jälleen. - -"Miksi näin teit?" hän kuiskasi, mutta toinen ei ollut kuulevinaan. Hän -koetti nousta, mutta polvet pettivät ja hän kompastui. Lopulta hänen -sentään onnistui kömpiä ylös ja päästä ovelle. Vasta nyt Mac Namara -puhutteli häntä, hampaittensa raosta, ottamatta sikaria suustaan. - -"Älä milloinkaan enää puhu hänestä. Hänestä tulee minun vaimoni." - -Jäätyään yksikseen hän katseli uteliaana kattoon. "Onpas tässä -hökkelissä rottia", hän tuumi itsekseen. "Olin vast'ikään kuulevinani -kokonaisen parven tuolla liikkuvan." - -Muutamia minuutteja myöhemmin pujahti joku olento naapuritalon katolle -ja sieltä maahan. Jonkun matkan päässä näkyi Struve hitaasti -laahustavan eteenpäin. Jos joku vieras olisi heidät nähnyt, olisi hänen -ollut vaikea päätellä, kumpi näistä miehistä tunsi kurkussaan murhaavan -otteen jäljet, sillä molemmat näyttivät niin kurjilta ja piestyiltä ja -molemmat horjahtelivat kävellessään. - - - - -XVIII. - -JANON TUSKAT. - - -Glenister oli vaistomaisesti suunnannut askelensa mökkiään kohti, mutta -jätettyään taakseen valaistut kadut hän muisti väristen, kuinka -yksinäinen ja äänetön se oli. Ei, tällä hetkellä ei kotiin! Hän ei -voisi sietää yksinäisyyttä eikä seurustelua omien ajatustensa kanssa. -Hän ei uskaltanut olla yksin. Dextry oli tietenkin alhaalla kaupungissa -ja hänen itsensäkin oli mentävä sinne, missä saisi nähdä elämää ja -valoa ympärillään. Hän kosketti huuliaan kielellään ja huomasi, että ne -olivat turvonneet ja kuivat. - -Joskus menneinä vuosina oli sattunut, että hän oli saapunut kotiin -pitkän marssin näännyttämänä, taisteltuaan tuntikausia pakkasta ja -nälkää vastaan, kaikki jäsenet väsymyksestä pakottaen, vaatteet märkinä -ja jäykkinä, mieli masentuneena ja synkkänä. Sellaisina harvinaisina -hetkinä hän oli tuntenut polttavaa janoa, janoa, joka kalvci ja -kuivatti hänen sisuksiaan, kunnes hänestä tuntui, että kaikki luutkin -hänen ruumiissaan himoitsivat kuumeisesti jotakin, millä niiden janoa -sammuttaa. Se ei ollut veden janoa, ei janoa, jonka voi sammuttaa -kourallisella lunta, vaan sitä hermoihin patoutunutta rajua himoa, joka -vaatii jotakin huumaavaa, kiihdyttävää, tulista juomaa, joka polttaa ja -kuluttaa. Viskyä -- konjakkia! Muistellessaan tätä villiä himoa, joka -toisinaan oli hänetkin vallannut, hän tunsi osanottoa niitä onnettomia -kohtaan, jotka olivat liian heikkoja vastustaakseen moisia kiusauksia. - -Kauhukseen hän totesi itsessään samanlaisen hirveän janon, ikäänkuin -hän olisi par'aikaa ankaran pakkasen kynsissä ja loputtomien, -väsyttävien penikulmien uuvuttama. Se ei ollut mieletöntä halua -hukuttaa ajatukset tai karkoittaa se suru, jonka kouriin hän oli -joutunut, se oli vain janon tunnetta. Janoa, pakottavaa, värähdyttävää, -ruumiillista himoa päästä sammuttamaan se tuli, joka hänessä paloi. Hän -muisti, että oli kulunut kokonainen vuosi siitä kuin hän oli maistanut -tippaakaan viskyä. Kuluneitten viime hetkien kuume oli kuivannut hänen -ruumiinsa koko solurakenteen. - -Kun hän työnteli syrjään miehiä kahvila Pohjolan tarjoilupöydän -ympäriltä, luovuttivat lähinnä seisovat hänelle paikkansa, sillä he -tunsivat sen janon, joka paljastuu miehen kasvoista. Heidän -esiintymisensä palautti Glenisterin mielen tasapainoon ja hän vetäytyi -pois joukosta. Hän ei mielinyt humaltua vetelehtijöitten ja jätkien -parissa. Sen piti tapahtua ihmiskatseilta piilossa. Eihän siinä ollut -mitään ylpeiltävää. Hänen oikealla puolellaan seisova mies kohotti -lasinsa, ja nuorta miestä tukahdutti raivokas halu temmata lasi hänen -kädestään. Hän malttoi mielensä ja kiiruhti teatterihuoneeseen, -vetäytyi erääseen aitioon ja työnsi oviverhot eteen. - -"Viskyä!" sanoi hän paksulla äänellä eräälle tarjoilijalle. "Tuokaa -tänne heti! Ettekö kuule! Viskyä!" - -Cherry Malotte oli nähnyt hänen tulevan ja menevän aitioon. Hän nousi -tuoliltaan ja lähti hänen luoksensa kursailematta. - -"Mikä poikaa vaivaa?" hän kysyi. - -"Ah, olen iloinen, että tulit. Juttele minulle." - -"Kiitoksia paljon harvoista, mutta valikoiduista kohteliaisuuksistasi", -nauroi tyttö. "Mikset samalla pyydä, että kertoisin hupaisia -alkuperäisiä juttuja? Näytät siltä kuin olisit myynyt voin ja -kadottanut rahat. Mikä sinua vaivaa?" - -Hän jutteli hetken aikaa, kunnes tarjoilija saapui. Nähdessään, mitä -tällä oli tarjottimellaan, hän sieppasi lasin ja tyhjensi sen -lattialle. Glenister kimmahti pystyyn ja tarttui häntä ranteeseen. - -"Mitä sinä tällä tarkoitat?" hän ärähti. - -"Se oli viskyä, poika, ja sinä et juo." - -"Viskyä tietenkin. Tuokaa toinen lasillinen", hän huusi -tarjoilijattarelle. - -"Mikä sinua vaivaa?" penäsi tyttö vielä kerran. "En ole nähnyt sinua -milloinkaan tällaisena. Sinä tiedät, ettet juo. Minä en salli sinun -sitä tehdä. Juoda -- juoda, sellainen sopii tyhjäntoimittajille ja -mielettömille. Älä juo, Roy! Onko sinulle tapahtunut jotakin ikävää?" - -"Minä sanon sinulle, että minun on jano ja minä haluan juoda. Voitko -sinä aavistaa, miltä tuntuu, kun sisässä palaa ja suonet ovat -kuivuneet?" - -"Koskeeko se sitä tyttöä?" sanoi Cherry tyynen vakavasti. "Hän on -pettänyt sinut." - -"Niin onkin -- entä sitten? Minun on jano. Hän menee Mac Namaran kanssa -naimisiin. Minä olen ollut narri." - -Hän kiristeli hampaitaan ja tarttui lasiin, jonka tarjoilija oli -tuonut. - -"Mac Namara on roisto, mutta hän on myöskin mies eikä ole milloinkaan -maistanut väkeviä." - -Cherry lausui tämän tyynesti ja kevyesti, mutta Glenister pysäytti -lasin puolitiehen suuhunsa. - -"Mitä se tähän kuuluu? Sinähän paasaat kuin raittiussaarnaaja. -Hyveellisyys somistaa sinua tavattomasti." - -Tyttö punehtui, mutta jatkoi: - -"Juolahti vain mieleeni, että ellet ole kyllin vahva hallitsemaan -kurkkuasi, et ole liioin kyllin vahva voittamaan miestä, joka hallitsee -itseänsä." - -Glenister silmäili hetken aikaa viskylasiaan ja pani sen sitten -takaisin tarjottimelle. - -"Tuokaa tänne pari lasillista sokerivettä", hän sanoi, ja nauraen, mikä -meikein kuulosti nyyhkytykseltä, Cherry Malotte kumartui eteenpäin ja -suuteli häntä. - -"Sinä olet liian hyvä upottaaksesi surut lasiin. Kerro nyt minulle -kaikki." - -"Ah, se on liian pitkä juttu. Olen vast'ikään saanut tietää, että tyttö -on mukana tuomarin ja Mac Namaran hommissa -- siinä kaikki. Hän on -heidän lähettinsä -- heidän vakoilijansa. Hän toi tänne Struvelle -asiapaperit ja sai Dextryn ja minut luovuttamaan heille kaivoksen. Hän -sai meidät luottamaan lakiin ja hänen enoonsa. Niin, hän hypnotisoi -minut luovuttamaan omaisuuteni ja antamaan sen hänen sulhaselleen, -tuolle kirotulle juonenpunojalle. Ah, hän on aika veijari, -viattomuudestaan huolimatta. Kun hän hymyilee, tuntee itsensä iloiseksi -ja sydäntä lämmittää, ja hänen silmänsä ovat kirkkaat ja puhtaat kuin -vuoristojärvi, mutta hän on valheellinen -- hän on kiero -- ja -- hyvä -Jumala, kuinka minä häntä rakastan?" Hän peitti kasvot käsiinsä. - -Kun Cherry Malotte hetki sitten koetti puolustaa häntä häntä itseään -vastaan, oli hän avomielinen ja luonnollinen, mutta nyt kun oli puhe -hänen kilpailijattarestaan, tapahtui hänessä muutos, jota Glenister ei -kuitenkaan huomannut. Tyttö omaksui jälleen sen osan, johon hän -tavallisesti naamioitui, ja hänen silmänsä eivät olleet enää -miellyttävät katsella. - -"Minä olisin voinut sanoa tämän kaiken jo aikoja sitten ja enemmänkin." - -"Enemmän? Mitä enemmän?" - -"Muistatko, että tulin ilmoittamaan sinulle ja Dextrylle, että teidän -luonanne aiottiin tulla etsimään varastettua kultaa? No niin -- se -tyttö opasti heidät oikealle tielle. Sain sen myöhemmin selville. -Hänellä on avain Mac Namaran kassaholviin, jossa teidän kultanne -säilytetään, ja hänpä se ohjaa tuomariakin eikä suinkaan Mac Namara." - -Tyttö valehteli sulavasti ja Glenister uskoi häntä. - -"Muistat kai, että he murtautuivat sinun kassa-arkkuusi ja ryöstivät -rahasi?" - -"Entä sitten?" - -"Mistä he saivat tietää, että teillä oli siellä kymmenentuhatta -dollaria?" - -"Sitä en tiedä." - -"Mutta minäpä tiedän. Dextry oli puhunut asiasta hänelle." - -Glenister nousi. - -"En halua kuunnella enempää. Tulen hulluksi. Sisässäni kiehuu, sillä en -ole milloinkaan ollut mukana tämänmoisessa taistelussa. Näetkös, olen -elänyt kuin nauta nämä viime vuodet. Kun teki mieleni juoda, minä join; -mitä halusin, sen sain, sillä olin kyllin vahva ottamaan. Tämä on -minulle jotakin uutta. Minä menen nyt alas saadakseni ajatella muita -asioita ja sitten menen kotiin." - -Kun Glenister oli poistunut, istui nuori nainen pitkän aikaa paikallaan -nojaten aitiosuojakkeeseen ja silmäten alas katsomoon. Näytäntö oli -loppunut ja tanssi alkanut, mutta hän ei sitä erikoisesti huomannut, -sillä hän hautoi ajatuksia kiihkeästi kuin henkilö, joka tuntee pitkän -ja väsyttävän etsiskelynsä pian päättyvän. Hän ei huomannut, että -Bronco Kid teki hänelle merkkejä, eikä liioin miestä, joka oli tämän -seurassa, minkä vuoksi pankinpitäjä opasti seuralaisensa tytön aitioon. -Hän esitteli miehen herra Champianiksi. - -"Haluatteko tanssia?" kysyi vastatullut. - -"En, mieluummin katselen. Tunnen tällä hetkellä seurustelun kaipuuta. -Te olette maailmanmies, herra Champian. Oletteko kuullut mitään uutta -ja huvittavaa? Häväistysjuttuja tai muuta sellaista?" - -"Enpä voi kehua. Vaimoni hoitelee sitä puolta koko perheen puolesta. -Mutta tiedän kyllä, että sitä lajia on kasaantunut aika paljon. On -huvittavaa tarkata sitä ilmettä, joka liikkuu eräitten täkäläisten -kasvoilla, ikäänkuin emme kaikki olisi samanarvoisia kolmannenkuudetta -asteen pohjoispuolella. En ole milloinkaan kuullut mokomaa." - -"Jotakin uutta ja huomiota herättävää?" kysyi Bronco hieman -innostuneempana. - -"Mitä viimeksi kuulin koski tuomarin sisarentytärtä, neiti Chesteriä." - -Cherry Malotte kääntyi äkkiä puhujaan päin, ja Bronco Kid laski -jalkansa hitaasti lattialle. - -"Mitä niin?" kysyi tyttö. - -"Kaikesta päättäen hän on pannut maineensa alttiiksi tuon nousukkaan -Glenisterin seurassa, kun hän saapui tänne viime keväänä. Hyvin -kainostelematta, mikäli vaimoni väittää. Hän oli näet mukana samassa -laivassa ja sanoo nyt, että häväistysjuttu oli ihan täydellinen." - -Ahaa! Glenister oli kertonut vain puoli tarinaa, tuumi Cherry Mätätte. -Totuus oli nyt paljastumaisillaan. Samalla hetkellä Champian tuumi -itsekseen, että tämä nainen hänen edessään oli kuin täysiverinen -tanssisalikeiju, viekas, lemmenkade, vahingoniloinen seikkailijatar. - -"Ja se naikkonen tekeytyy hienon maailman naiseksi", tyttö ivaili. - -"Hän onkin hieno", sanoi siihen Kid. Hän istui jäykkänä ja suorana -tuolillaan ja hänen nyrkkiin puristettujen kouriensa rystyset olivat -valkoiset. Aition hämärässä eivät toiset huomanneet, että hän oli -kalmankalpea, eikä hän enää puhunutkaan mitään, sanoihan vain hyvästi -Champianille, kun tämä hetken kuluttua poistui. Mutta kun ovi oli hänen -takanaan sulkeutunut, nousi Kid ja ojenteli jäseniään ei väsymyksestä -vaan ikäänkuin norjentaakseen lihaksiaan sen pitkän jännityksen -jälkeen, jonka ne olivat saaneet kestää. Hän kostutti huuliaan -kielellä, ja suu oli ihan kuiva. Cherry katsahti tällöin häneen. - -"Miksi irvistelet tuolla tavoin?" Kun valo osui hänen kasvoilleen, -hämmästyi hän aika lailla. -- "Minkälaiselta sinä näytätkään! Mikä -sinua vaivaa? Voitko pahoin?" - -"En, ei minua mikään vaivaa", vastasi toinen käheällä äänellä. - -"Oletko sinäkin rakastunut siihen tyttöön? Hänhän on pannut kaikkien -miesten päät pyörälle." - -Hän väänteli käsiään, mikä on paha merkki henkilössä, joka on valmis -melkein vaikka mihin, ja kun hän näki Glenisterin kulkevan par'aikaa -tanssisalin poikki, puhkesi hän sanomaan: - -"Minä voisin surmata hänet." - -"Niin minäkin", virkkoi Kid ja lähti aitiosta hyvästiä sanomatta. - - - - -XIX. - -PELIHIMO. - - -Pitkän tovin Cherry Malotte istui hiljaisissa mietteissään ja tuijotti -eteensä silmin, jotka eivät nähneet mitään. Hänen kasvoilleen ilmestyi -vähitellen teräviä ja pahaenteisiä piirteitä. Silloin tällöin hän -huudahti kärsimättömästi, ikäänkuin se salajuoni, jota hän par'aikaa -suunnitteli, tuntuisi turhalta, ja hän nousi kävelemään ahtaassa -aitiossaan. Hän ei tajunnut ajan kulumista ja oli viettänyt paikallaan -noin kaksi tuntia, kun hän kuuli naapuriaitiosta sanan, joka pani hänet -hätkähtämään, ja hänen hajamielisyytensä irtautui hänestä kuin vaippa. -Joku puhui Glenisteristä, ja hänen äänensä värisi kiihtymystä. - -"En ole mokomaa nähnyt Virgina Cityn aikojen jälkeen kolmetoista vuotta -sitten. Hän on varma." - -"Ehkä on", vastasi toinen epäillen, "mutta minä vain en halua asettua -taaksesi. En ole vielä koskaan pannut peliin ropoakaan." - -"No, lainaa sitten minulle rahaa. Tunnin perästä maksan takaisin. Sanon -sinulle, että hän on yhtä varma kuin jos sinulla olisi jo rahat -kourassasi. Tämä on hänen elämänsä suuri hetki. Viidentoista minuutin -kuluttua emme voi päästä hänen pöytänsä lähelle, sillä kaikki kaupungin -ammattipelaajat kerääntyvät paikalle." - -"Minä panen viisikymmentä dollaria yhteisesti", vastasi toinen, ja -hänen äänensä ilmaisi, että toisen kiihko oli osittain tarttunut -häneenkin. - -Cherry Malotte sai keskustelusta sen verran selville, että Glenister -oli pelaamassa ja että tällä oli sellainen onni mukanaan, että se -herätti kateutta kaikissa tienoon pelaajissa. Hän poistui -kätköpaikastaan, ja kun hän astui portaita alas, kohtasi häntä tavaton -näky. Tanssisali oli miltei tyhjä; soittajat vain hieroivat viulujaan -ja sujuttelivat klarinettejaan koettaen turhaan viekoitella takaisin -sitä nopeasti kasvavaa joukkoa, joka täytti tungokseen asti peilisalin -ja ulottui ovelle saakka. Pahin tungos vallitsi erään pöydän ympärillä. -Cherry ei voinut nähdä, mitä siellä tapahtui, sillä miehiä ja naisia -oli pöydän ympärillä kymmenkertaisessa rivissä ja toisia oli kiivennyt -tuoleille ja pöydille. Äkkiä syntyi tavaton melu ja sitä seurasi -kuolemanhiljaisuus ja sitten kuului jälleen hopean helinää. Hetki -vielä, ja joukko alkoi jälleen puhella ja nauraa. - -Yleinen kiihtymys alkoi tarttua Cherryynkin, vaikka hän tarkkasi pelin -kulkua kaukaa. Voitonriemuiset äänet, äkillinen hiljaisuus, -hermojännitys, jota tämä kaikki tulkitsi, puistatti häntäkin. Hän -huomasi tällöin Bronco Kidin, joka yritti raivata tietä hänen -luoksensa, ja hän lähti tätä vastaan. Kid pysähtyi ja nojasi seinää -vasten katsellen ohutta savuviirua, joka kohosi hänen savukkeestaan. -Hän näytti unohtaneen ympäristönsä eikä ilmaissut eleelläkään sitä -mielenliikutusta, jonka vallassa hän oli pari tuntia sitten ollut. - -"Tämä on suurpiirteisen murhaavaa, vai kuinka?" sanoi tyttö. Pelaaja -nyökkäsi ja mutisi jotakin käsittämätöntä. "Mikset hoida pankkia? Eikö -tänään ole sinun vuorosi?" - -"Lopetin eilen illalla." - -"Hyvissä ajoin välttääksesi tämän illan jutun. Onneksi!" - -"Niin, minä olen nyt tämän liikkeen omistaja. Ostin sen eilen." - -"Taivaan nimessä! Hän voittaa siis sinun rahojasi." - -"Niin, kahdeksantuhannen dollarin nopeudella minuutissa." - -Cherry silmäili niitä pitkiä autioita pöytärivejä, joita oli -Glenisterin ja hänen pelitoveriensa takana. Uusi ääntensorina oli -merkkinä, että Glenister oli voittanut jälleen, ja nuoresta tytöstä -tuntui, että Bronco Kid oli liian tyyni, että hänen kätensä ja äänensä -olivat liian vakavat ja hänen katseensa liian kylmä vaikuttaakseen -luonnollisilta. Bronco Kid kääntyi häneen päin ja sanoi: - -"Tarkoititko totta äskeisellä puheellasi?" - -"En tiedä, mihin tähtäät." - -"Sanoit, että voisit surmata Glenisterin?" - -"Niin voisinkin." - -"Etkö sinä siis rakastakaan häntä?" - -"Minä vihaan häntä", keskeytti tyttö hänet. - -Kid katseli häntä ilottomasti hymyillen, ja nähdessään samassa -crap-pelin pankinpitäjän lähtevän tyhjän pöytänsä äärestä, huusi -hän tämän luoksensa ja sanoi: - -"Toby, minä toivon, että te rupeatte 'ajamaan ruumisvaunuja!' kun -Glenister siirtyy pelaamaan faaraota. Minä hoidan pankkia silloin. -Ymmärrättekö?" - -"Totta kai! Aiotte antaa hänelle vähän 'työtä', vai kuinka?" - -"En ole vielä milloinkaan täällä pelannut väärillä korteilla", huudahti -Kid, "muta minä aion nitistää tuon nousukkaan tänä iltana tai surmaan -hänet. Minä käytän 'hiekkajärjestelmää' ja haluan selittää teille -merkinantojeni tarkoituksen. Jos niissä erehdytte, saatatte meidät -pulaan ja kaikki menee päin mäntyä." - -Hän selitteli merkkejään sanoin, joista maallikko ei olisi saanut -tolkkua, ja havainnollistutti ne melkein huomaamattomin sormen ja käden -elein. Tyttö seisoi koko ajan vieressä ja kuunteli jokaista sanaa -jännittyneen tarkkaavasti. Hän ei tarvinnut selityksiä, hän tunsi -kaikki sanakäänteet entuudestaan ja tiesi, että 'ruumisvaunuajurin' -tehtävänä oli käsitellä korttilaatikkoa, ja hän tunsi myöskin 'sisäisen -elämän' merkkijärjestelmän. Kaikki oli hänelle kuin lukisi avointa -kirjaa ja hän oppi nopeammin kuin Toby ne merkit, joita Bronco Kid -aikoi käyttää ilmoittaakseen, minkä kortin hän oli salaa pannut -laatikkoon tai minkä piti kädessään. - -Kid oli valinnut 'hiekkajärjestelmän', s.o. hän käyttäisi rehellistä -laatikkoa, mutta sen sijaan korttileikkiä, jonka määrätyt kortit oli -hangattu hiekkapaperilla karheiksi niin että kun painoi hieman lujemmin -ylintä tai lyötyä korttia, alempi tarttui siihen, ja näin hän voi -tilaisuuden sattuessa pelata kaksi korttia yht'aikaa. Hiekkapaperin -jäljiltä heikosti kahahtava kortti ilmaisi kortteja jaettaessa, minne -merkitty kortti kulloinkin joutui. - -Lopetettuaan neuvontansa pelisalin omistaja poistui, ja Cherry Malotte -koetti raivata itselleen tien rulettipöydän luo. Hän tahtoi nähdä -Glenisterin, mutta ei päässyt lähellekään. Hän oivalsi, että Glenister -oli jälleen voittanut, sillä vilahdus rulettipyörästä, joka hänen -onnistui nähdä miesten käsivarsien alta, osoitti, että ruudut olivat -melkein tyhjät. - -Oli kysymys enää vain muutamista minuuteista, ja hän vetäytyi sen -vuoksi faaraopöydän luo, jonka ääressä Bronco Kid jo istui kortteja -jakamassa. Hänen kasvoillaan oli entinen välinpitämätön naamari, ja -hänen valkoiset hoikat sormensa liikkuivat hitaasti ja ehdottoman -varmasti. Hän odotti. - -Muutaman hetken kuluttua joukko hylkäsi rulettipöydän ja siirtyi -faaraopöydän luo, Glenister muiden mukana. Hän ei ollut entisensä -kaltainen. Hänen kasvonsa hehkuivat, hänen ilmeensä oli -häikäilemättömän rohkea, hänen kauluksensa oli auki ja paljasti -voimakkaan jäntevän kaulan. Pelihimo oli raaistanut hänet, hänestä oli -tullut jälleen kesytön, väkivaltainen erämaan alkuihminen. Itsehillintä -ja arvokkuus olivat tyystin hävinneet. Hän oli yrittänyt kulkea -uudenaikaisia teitä, mutta ne eivät olleet sopineet hänelle. Hän liukui -alaspäin, ja entisyys nielaisi hänet. - -Hän ei huomannut Cherry Malottea, kun hän istahti pöydän ääreen. Hän -näki vain pelin. Tyttö pusersi kouransa nyrkkiin ja toivoi kaikesta -sydämestään hänen tappiotaan. - -"Mikä on sinun ylin määräsi, Kid?" Glenister kysyi. - -"Sata ja kaksi", vastasi tämä. - -Peli aloitettiin enemmittä selittelyittä. Kid hoiti korttinsa tyynesti -ja varmasti sekä otti tai jakoi voitot koneenomaisen tasaisesti. -Katselijat lakkasivat puhumasta ja valmistuivat näkemään jotakin -katsomisen arvoista, sillä nyt oli tulossa illan huippukohta. Faarao on -muitten pelien rinnalla kuin oikeata taistelua terävin asein. - -Aluksi Glenister voitti säännöllisesti, kunnes tuli hetki, jolloin -kakkosella oli kokonainen kasa rahoja. Cherry näki Kidin -salamannopeasti antavan merkin Tobylle, ja seuraavassa tuokiossa hän -oli "vetäissyt" itselleen kakkosen ja toinen kakkonen hävisi. Se oli -hänen ensimmäinen varsinainen voittonsa, eivätkä pelaajat siitä -paljoakaan piitanneet. Puolentoista tunnin perästä olivat voitot -heikosti pankin taholla. Silloin Glenister virkkoi: - -"Tämä käy liian hitaasti. Minä haluan peliin elämää." - -"Antakaa mennä", vastasi Kid hymyillen. "Panokset kaksinkertaiset." - -Nyt saattoi panna yhdelle kortille neljäsataa dollaria, -ja Kid aloittikin nyt vasta,vakavissaan pelin. Glenister -hävisi nyt säännöllisesti, ei tosin suuria summia, mutta -ärsyttävän säännöllisesti. Cherry huomasi aiemmin, kuin Kid itse -'ruumisvaunuajurin' vaikeuden selviytyi työssään kunnollisesti. Toby -oli mennä päästä pyörälle. Kid oli käänteissään liian nopsa, eikä -toinen uskaltanut lähettää hänelle hätämerkkiä peläten joutuvansa -joukon lynkattavaksi. Kid ei liioin voinut antaa apurilleen selityksiä, -koska hän pelkäsi, että joku joukosta jossa oli monta tempun taitajaa, -tarjoutuisi asettumaan hänen tilalleen. Hän voi vain katsella -pahaenteisesti tolkutonta apuriaan. - -He eivät olleet ehtineet vielä pitkälle seuraavaa peliä, kun Cherry! -terävä silmä äkkäsi merkin, jonka Toby käsitti vallan väärin. Hän sanoi -silloin tyynesti tälle: - -"Teidän tulisi voidella pontimet paremmin." - -Bronco Kid ei voinut olla hymyilemättä. Huumorintaju ei ollut hänessä -tosin liian herkkä, mutta tämä Cherryn tekemä pisto oli toki sellainen, -että hän muistaisi sen aina ja kertoisi tulevina päivinä siitä -ihastuneena. Hän pelkäsi vain, että paikalla olisi faaraonpelaajia, -jotka ymmärtäisivät viittauksen, mutta sellaisia ei ollut. Hetken -perästä sanoi tyttö Tobylle: - -"Luovuttakaa minulle paikkanne, te näytte kadottaneen ohjakset!" - -Toby katsahti kysyvästi Kidiin, joka puolestaan sieppasi kuin lennosta -Cherryn rauhoittavan katseen ja nyökkäsi sitten hyväksymisen merkiksi. -Toby nousi ja istui hänen paikalleen. Kid tiesi, ettei Cherry tekisi -erehdyksiä; hänen terävää älyään oli terästämässä viha -- sen luki -selvästi hänen kasvoistaan. Jos Glenister tänä iltana pelastuisi -häviöstä, johtuisi se siitä, ettei mikään inhimillinen mahti siihen -pystyisi. - -Kidin uudella liittolaisella oli vain yksi ajatus: Roy oli -nujerrettava! Hänet oli nöyryytettävä, taloudellisesti tuhottava, -saatettava naurunalaiseksi. Ehkä hän sitten palaisi hänen luoksensa, -kuten menneinä aikoina. Cherry oli kadottamaisillaan hänet -- tämä -olisi hänen ainoa mahdollisuutensa voittaa hänet takaisin itselleen. -Hän suoritti tehtävänsä kevyesti, ja hänen nopeutensa ja taitonsa -kannustivat Broncoakin, kunnes hänenkin aistinsa herkistyivät ja hänen -huomiokykynsä; tuli entistä terävämmäksi ja nopeammaksi. Glenister -noitui itsekseen kortteja. Hän oli kuin humalassa, ikäänkuin -viininhöyryt olisivat käärineet hänen aivonsa usvaan. Hän vääntelihe -tuolillaan, suonet pakottivat hänen niskassaan ja veri oli tunkeutunut -hänen päähänsä. Hetken kuluttua hän sanoi: - -"Minä haluan korkeampaa panosta. Eihän tämä ole lasten peliä! Pankaamme -peli vapaaksi!" - -Bronco loi riemuitsevan katseen tyttöön ja myöntyi Glenisterin -toivomukseen. - -"Kuten haluatte. Olkoon rajana sininen taivas. Kasatkaa rahanne -kattoparsiin saakka." - -Hän alkoi sekoittaa kortteja. - -Roy pani sata puntaa 'tutunomaiselle' kortille. Kolmannella -kierroksella hän menetti sen. Hän pani seuraavalla kierroksella -kaksisataa ja menetti, neljäsataa ja menetti kolmannen kerran. Onni oli -kääntänyt hänelle selkänsä. Hän kiristeli hampaitaan ja koroitti -panokset kaksinkertaisiksi, kunnes ne olivat nousseet suunnattoman -korkeiksi. Kid jakoi kortteja yhä entisen tyynesti. Glenisterin valtasi -polttava raivo, jota hän ei voinut enää hillitä. Ne eivät olleet hänen -rahojaan -- välipä tuosta, vaikka ne menettäisikin. Hän tahtoi jatkaa, -kunnes voittaisi. Hänen täytyi voittaa. - -Hän otti povitaskustaan nipun seteleitä, niin paksun, että hänen täytyi -pidellä sitä kaksin käsin. Katselijat näkivät, että siinä oli -enimmäkseen keltaisia seteleitä. Kukaan ei hiiskunut sanaakaan. -Glenister laski rahat ja katsahti pankinpitäjään, joka nyökkäsi -hyväksyvästi, minkä jälkeen hän työnsi rahat esiin, kunnes ne -pysähtyivät kuninkaalle. Hän pani kuparikolikon päällimmäiseksi -setelinipulle. Kaikki läsnäolijat hengähtivät syvään. Milloinkaan ei -näillä mailla ollut nähty moista panosta -- se edusti kokonaista -omaisuutta. Tästä kehittyi satu, jota sopi kertoa vielä -lastenlapsillekin, kuinka mies voi ansaita yhtenä iltana omaisuuden ja -menettää sen taas yhden korttikierroksen aikana. - -Cherry Malotten sormet olivat jääkylmät ja häntä puistatti, niin että -tarkkailukoneen nappulat kalisivat, ja hänen sydämensä jyskytti niin -että hän tuskin voi hengittää, jotakin paksua kohosi hänen kurkkuunsa -ja hän oli tukehtumaisillaan. Jos Glenister voittaisi tällä kerralla, -lopettaisi hän heti, siitä oli tyttö varma. Entä jos hän menettäisi? -Ah! Mitä saattoi tuntea Kid, joka pelasi satunnaisen kiukunpuuskan -yllyttämänä, hänen rinnallaan, jonka toiveet onnesta, rakkaudesta ja -elämästä olivat tämän panoksen varassa? - -Kid tiesi ilmeisesti, mikä kortti oli lähinnä, koskapa hän ei antanut -hänelle minkäänlaista merkkiä. Ja kun Glenister ojentautui taaksepäin, -työnsi hän hitaasti ja varmasti ylimmäisen kortin laatikosta. Hänen -kätensä ei värähtänyt. Kortti oli ruutuyhdeksikkö, ja ympärillä olijat -hengähtivät syvään. Kuningas ei ollut voittanut. Menettäisikö se? -Jokaisen katse ahmi pientä nikkelöityä laatikkoa. Jos seuraava kortti -olisi lähinnä yhdeksikköä matalampi, olisi suurin panos, minkä Alaska -milloinkaan oli nähnyt, menetetty. - -Hitaasti liikkui pankinpitäjän valkoinen käsi, hänen keskisormensa -kosketti ruutuyhdeksikköä ja se liukui kevyesti laatikosta ja sen -tilalla tuijotti katselijoihin ristisotilas. Hiljaisuus laukesi. Miehet -puhuivat, jotkut nauroivat, mutta heidän naurussaan ei ollut ilon -rahtuakaan. Tuntui pikemmin, että kaikki olivat tukehtumaisillaan. -Pankinpitäjä ojensi kätensä ja työnsi setelit laskematta laatikkoonsa. -Glenister ei noussut. Hän istui synkkänä, kulmakarvat kurtussa, leuka -eteenpäin työntyneenä, tukka otsalla riippuen, verestävin silmin ja -elottomin katsein. - -Cherry Malotte oli näännyksiin saakka väsynyt. Kuluneitten kolmen -tunnin jännitys oli ollut niin ankara, että hän tuskin jaksoja pysyä -pystyssä, mutta hän päätti sentään olla mukana pelin loppuuni saakka. - -Kid aikoi juuri ruveta jakamaan kortteja, kun Glenister sanoi: - -"Odottakaa! Minkäarvoinen on tämä talo, Bronco?" - -"Mitä tarkoitat?" - -"Sinähän omistat tämän laitoksen?" Hän viittasi kädellään ympärilleen. --- "No, mikä on sen arvo?" - -Bronco empi hetken, joukko höristi korviaan ja tyttö kääntyi kummissaan -ja huolestuneena katsomaan Glenisteriä. Mitä hän nyt aikoi? - -"Kaikki irtain mukaan luettuna satakaksikymmentä tuhatta dollaria. -Miksi sitä haluat tietää?" - -"Minä haluan panna ässälle osuuteni Midakseen koko sinun viheliäistä -pelihelvettiäsi vastaan." - -Syntyi mitä syvin hiljaisuus, ennenkuin ympärillä seisojat ehtivät -tointua ja tajuta tehdyn tarjouksen suunnattoman merkityksen. Mieshän -oli pähkä hullu! Oli valittava kolmesta kortista. Yksi voittaisi, -toinen menettäisi ja kolmas oli arvoton. - -Ainoastaan Cherry saattoi osapuilleen arvata, mikä pani Glenisterin -toimimaan niinkuin hän nyt toimi. Se ei ollut pelihimo, ei liioin -päätön itsepintaisuus. Siinä piili jotakin syvemmällä. Hän oli -epätoivoinen mies, jonka sydän oli murtunut. Hän oli menettänyt Helenen --- vielä pahempaa, tämä oli osoittautunut arvottomaksi, ja Helene oli -kumminkin ollut kaikki mitä hän maailmalta tahtoi. Mitäpä hän välitti -Midaksesta ikuisine oikeusjuttuineen, salahankkeineen ja metkuineen? -Hän oli väsynyt kaikkeen ja halusi päästä kaikesta eroon. Jos hän -voittaisi, hyvä sekin. Jos hän häviäisi, ei kultamaa merkitsisi hänelle -yhtään mitään. - -Kun hän oli esittänyt tarjouksensa, painoi Kid päänsä alas kuin asiaa -tuumiakseen. Tyttö näki, että hän tutki hyvin jännittyneenä laatikossa -olevaa korttia ja että hänen sormensa kosketti tavallista kevyemmin -ylintä korttia sillä aikaa kuin kaikkien muitten katseet olivat -kohdistettuina Glenisteriin. Lopulta hän katsahti ylös, ja Cherry -äkkäsi hänen silmissään voitonriemuisen kiillon. Glenisterin kohtalo -oli ratkaistu. - -"Antaa mennä", sanoi Kid käheästi. "Käännä kortti." - -Tyttö luuli pyörtyvänsä. Häntä halutti huutaa. Hetken riemu oli -tukehduttaa hänet -- tai oliko se riemua, kun asiaa tarkemmin mietti? -Hän näki Tobyn vapisevin käsin sivelevän kurkkuaan ja sitten -kostuttavan kuivia huuliaan. Hän näki miehen, jonka turmiota hän oli -osaltaan edistänyt, kumartuvan eteenpäin, näki hänen laihat kovat -kasvonsa ja näki hänen silmissään elämään kyllästyneen kärsivän ilmeen. -Hän ei unohtaisi koskaan tuota katsetta. Ympärillä seisova joukko oli -liikkumattomana, se ei ollut vielä selvinnyt siitä jännityksestä, johon -Glenisterin ehdotus oli sen saattanut. Kaikki tunsivat Midaksen ja mitä -hänen panoksensa merkitsi. Tuossa oli puolet Midaksesta kirjavaksi -maalatun paperilapun alla. Hitaasti, mikä voi tehdä ihmisen hulluksi, -Kid nosti ylimmän kortin. Sen alla oli patakolmonen. Glenister ei -liikahtanut eikä lausunut mitään. Joku yskäisi, ja se tuntui -tykinlaukaukselta. Broncon sormet tapailivat jälleen laatikkoa. Hän -empi tahallaan hetken aikaa ja silmäili salaa tyttöä. Sitten kolmonen -katosi ja sen alla oli ässä, niinkuin kuningas oli ollut edellisessä -pelissä. Se merkitsi Glenisterille täydellistä tuhoa. Hän kohotti -katseensa mitään näkemättä. Kuolemanhiljaisuuden katkaisi äkkiä kiivas -huudahdus. Cherry Malotte oli lyönyt laatikkonsa kiinni ja huusi: - -"Peli ei ole oikea. Laatikot ovat väärennettyjä." - -Glenister nousi puolittain seisaalleen ja kumosi tuolinsa. Kid -heittäytyi rähmälleen pöydän yli ja kurkotti eteenpäin kummallisia -käsiään jäykkine kynsimäisine sormineen, ikäänkuin hän tahtoisi koota -ne rikkaudet, jotka tyttö nyt häneltä riisti. Hänen kasvonsa olivat -kalmankalpeat ja hänen silmistään leiskui tyttöä kohden pahaenteinen -tuli. - -Glenister sai vähitellen malttinsa takaisin ja kykeni jälleen tajuamaan -tilanteen yksityisseikkoja. Hän tuntui heräävän painajaisunesta. Hän -voi kyllin selvästi lukea väärinpelaajan katseesta vihaa ja pettymystä. -Cherry yritti puhua, mutta sanat takertuivat kurkkuun. Sitten Kidkin -tuli ennalleen, kohotti nyrkkinsä ja iski sen pöytään sellaisella -voimalla, että kulta- ja hopearahat hypähtivät koholle. Cherry sulki -silmänsä päästäkseen näkemästä hänen vääntyneitä piirteitään. Glenister -katseli häntä pitkään ja sanoi: - -"Luulen käsittäväni, mutta rahat olivat kaikissa tapauksissa sinun, -niin etten minä niitä vaadi." - -Mihin hän tähtäsi, oli selvän selvää. Kid nosti rahalaatikon eteensä, -mutta Glenister puristi oikean kätensä nyrkkiin ja kumartui eteenpäin. -Hän olisi voinut surmata toisen yhdellä ainoalla nyrkiniskulla, sillä -peluri oli sillä hetkellä vallan hänen armoillaan. Kid koetti rohkaista -mieltään, mutta hänen kasvonsa alkoivat elehtiä, ikäänkuin niiden alla -liikkuvat hermot eivät enää olisi olleet hänen hallittavinaan, vaan -antautuivat rajuun, hillittömään mässäilyyn. - -"Olet opettanut minulle jotakin", siinä kaikki mitä Glenister sanoa ja -sitten hän tunkeutui joukon halki ja ulos viileään yöilmaan. Hänen -yläpuolellaan säkenöi napaseudun tähtitaivas, ja suolakylläinen -meri-ilma tuntui puhtaalta ja virkistävältä. Kaukaa kuului susikoiran -pitkäveteinen ulvonta. Hän pysähtyi ja paljastettuaan päänsä hän seisoi -kauan paikallaan ja teki lujan päätöksen, ettei enää milloinkaan kajoa -korttiin. - -Samaan aikaan saapui Cherry kotiin nopeasti kuin takaa-ajettuna. Hän -pysähtyi hetkeksi ennenkuin astui huoneeseensa ja kohotti epätoivoisena -kätensä kohti korkeuksia. - -"Oi, miksi sen tein? Miksi sen tein? En ymmärrä enää itseäni." - - - - -XX. - -TANSSIAISISSA. - - -"Rakas Helene, etkö huomaa, että virka-asemani tuo mukanaan eräitä -velvollisuuksia, jotka sinun on täytettävä?" - -"Luulenpa niin olevan laidan, Arthur-eno, mutta minä jäisin paljoa -mieluummin kotiin." - -"Kas sitä! Huvittele nyt vain oikein tarpeeksesi." - -"Tanssi ei minua enää huvita. Sen jätin etelään. Mutta jos sinä tulet -mukaan..." - -"Minulla ei ole aikaa. Minun täytyy työskennellä iltaisin enkä minä -enää sellaiseen sovellukaan." - -"Sinä et ole terve", sanoi hänen sisarensa tytär. "Olen huomannut sen -viime aikoina. Johtuuko se liian paljosta työstä? Oletko vakavasti -sairas? Olet hermostunut, et syö kunnollisesti ja laihdut päivä -päivältä arveluttavasti. Niin, onpa kasvoihisi tullut ryppyjä kuin -ukolle." Hän nousi aamiaispöydästä, meni enonsa luo ja hyväili -rakkaasti hänen hopeanvalkoista päätään. - -Vanhus tarttui hänen viileään käteensä ja painoi sen poskelleen, -jolloin hänen kasvoilleen painunut huolestunut ilme muuttui hymyilyksi. - -"Työ sen aiheuttaa, rakas lapsi -- ankara ja epäkiitollinen työ, siinä -kaikki. Tämä maa on luotu nuoria miehiä varten. Tämä on hirveä maa -- -tämä. -- Toivon, ettemme olisi milloinkaan tulleet tänne." - -"Älä sano niin", huudahti Helene vilkkaasti. "Oh, täällä on ihanaa! -Ajattele sitä kunniaa! Sinä kuulut Yhdysvaltojen tuomarikuntaan ja olet -ensimmäinen täkäläinen tuomari. Sinä teet historiaa -- sinä luot uuden -valtion -- kansa saa vielä kerran lukea sinusta kouluissa." - -Helene kumartui ja suuteli häntä, mutta tämä tuntui haluavan väistellä -hänen hyväilyjään. - -"Tietysti minä menen, jos arvelet minun täytyvän se tehdä", sanoi -tyttö, "vaikken olekaan erikoisen ihastunut täkäläiseen seuraelämään. -Jotkut naisista ovat kylläkin hyvin kunnollisia, mutta toiset..." Hän -kohautti olkapäitään. "He puhelevat häväistysjutuista kaiken aikaa. -Voisi toivoa, että tämä avara, uusi, voimakas ja neitseellinen maa -kehittäisi naisia ja laajentaisi heidän katsettaan niinkuin miesten, -mutta niinpä vain ei ole laita." - -"Pyydän Mac Namaraa tulemaan noutamaan sinut kello yhdeksän aikaan", -virkkoi tuomari ja nousi. - -Myöhemmin iltapäivällä Helene pukeutui kauan käyttämättömänä olleeseen -juhlapukuunsa, ja menestys oli sellainen, että kun hänen saattajansa -saapui häntä noutamaan, oli hän tämän mielestä kaunein nainen auringon -alla. - -Kun he saapuivat hotelliin, katseli hän nuorta seuralaistaan entistäkin -ylpeämpänä, sillä illan seura poikkesi tällä kerralla huomattavasti -kullankaivajaleirin tavanmukaisesta vierasjoukosta. Naisilla oli -kaikilla kauniit puvut ja herroilla melkein poikkeuksetta hännystakki -ja valkoinen kaulanauha. Suuri sali oli hotellin pituinen, sen -seinävieriin oli järjestetty aitioita, sen lattia oli lasinkiiltävä ja -seinät kauniisti koristetut. - -"Ah, kuinka kaunista!" huudahti Helene. "Vallan kuin kotona etelässä." - -"Olen nähnyt aiemminkin nopeasti kasvavia kaupunkeja, mutta mikään ei -vedä vertoja tälle. Mutta kun nämä pohjanmiehet voivat rakentaa -rautatien yhdessä kuukaudessa ja kaupungin kesässä, voi käsittää, -mikseivät he yhtä hyvin voi saada syntymään sinfoniaorkestereita ja -tanssisaleja." - -"Tiedän teidän olevan mainion tanssijan", virkkoi Helene. - -"Te saatte siinä asiassa olla minun tuomarini. Haluan kirjoitta -tanssiohjelmaanne nimeni niin usein kuin uskallan joutumatta käsikähmään -täkäläisten nuorten miesten kanssa, ja lopun aikaani aion istua -hallissa polttelemassa. En välitä tanssia kenenkään muun kuin teidän -kanssa." - -Ensimmäisen tanssin jälkeen hän luovutti naisensa toisille -seuramiehille ja lähti tanssisalista. Tämä oli hänen ensimmäinen -huvitilaisuutensa Alaskaan tultuaan. Oli hyödyllistä, ettei vallan -tylsistynyt, tuumi hän itsekseen, ja istuessaan ja sikarista -nauttiessaan hän kuvaili mielessään hänelle vallan vierain tuntein -hoikkaa harmaasilmäistä nuorta naista, jolla oli ihana kiharainen -tukka, norsunluunvalkoiset olkapäät ja iloinen hymy huulilla. Hän näki -tämän liihottelevan ohitseen two-stepin tahdin mukaan ja huomasi omaksi -kummakseen olevansa äkeissään siitä, että joku toinen kuin hän sai edes -hetkeksi nauttia hänen suloisesta seurastaan. - --- Seis nyt, Alec! hän mutisi. Olet vallan liian vanha konkari -joutuaksesi päästäsi pyörälle. - -Siitä huolimatta hän haki tytön ennen määräaikaa seuraavaan tanssiin. -Helene tuntui kadottaneen osan entistä iloisuuttaan. - -"Mikä nyt on? Eikö teillä ole ollutkaan hauskaa?" - -"Onpa kyllä", vastasi toinen säteilevästi. "Olen huvitellut -suurenmoisesti." - -Tullessaan noutamaan häntä kolmanteen tanssiin huomasi hän Helenen -vieläkin hajamielisemmäksi. Kun hän tanssin tauottua saattoi häntä -paikalleen, sivuuttivat he erään naisryhmän, jossa oli muiden muassa -rouva Champian ja toisiakin rouvia, joiden hän tiesi olevan kaupungin -huomatuimpien miesten aviovaimoja. Hän oli nähnyt jonkun heistä tuomari -Stillmanin teekutsuilla, ja häntä kummastutti sen vuoksi aika lailla, -kun nämä naiset tervehtivät häntä, mutta eivät olleet näkevinäänkään -Heleneä. Tyttö hätkähti, ja Mac Namara oivalsi, että jotakin oli -vinossa vaikk'ei voinut arvata missä vika oli. Miesten asioita hän -kyllä ymmärsi, mutta naisten päähänpistot olivat hänen rajojensa -ulkopuolella. - -"Mikä noiden naisten on? Ovatko he loukanneet teitä?" - -"En tiedä. Olen puhutellut heitä, mutta he eivät ole minusta -tietääkseenkään." - -"Eivät piittaa teistä?" huudahti Mac Namara. - -"Eivät." Helenen ääni värähti, mutta hän piti päänsä pystyssä. "Koko -Nomen naismaailma näkyy olevan täällä, mutta kaikki tuntuvat -liittoutuneen katkaisemaan tuttavuuden minun kanssani. Se kummastuttaa -minua -- en voi käsittää sen syytä." - -"Onko kukaan sanonut teille jotakin?" kysäisi toinen kiivaasti. "Joku -herroista, tarkoitan." - -"Ei, ei! Herrat ovat kaikki perin kohteliaita. Naisista nyt on -kysymys." - -"Lähtekäämme pois." - -"Ei, ei tule kysymykseenkään", vastasi Helene ylpeästi. "Aion jäädä ja -uhmata heitä. En ole tehnyt mitään, jota minun tarvitsisi hävetä, ja -minä aion ottaa selvän, mistä oikeastaan on kysymys." - -Kun Mac Namara seuraavan tanssin alkaessa oli luovuttanut hänet uudelle -tanssijalle, lähti hän hakemaan jotakuta tuttavaa, jolta voisi kysellä. -Useimmat Nomen miehistä joko vihasivat tai pelkäsivät häntä, mutta -lopulta hän tapasi miehen, jolta hän uskoi saavansa tietoja, ja hän -opasti tämän erääseen nurkkaukseen. - -"Toivon, että vastaatte erääseen kysymykseen. Kiertelemättä. -Ymmärrättehän? Olen itsekin suora ja haluan teidänkin olevan." - -"Kuten tahdotte." - -"Rouvanne on ollut neiti Chesterin vieraana. Olen nähnyt hänet täällä. -Hän ei näytä haluavan seurustella neiti Chesterin kanssa. Hän kääntää -tälle selkänsä, ja minä haluan tietää syyn tämmöiseen menettelyyn." - -"Kuinka minä sen tietäisin?" - -"Ellette tiedä, pyydän teitä ottamaan asiasta selon." - -Toinen ravisti huvitettuna päätänsä, ja Mac Namara kiivastui. - -"Minä sanon teille, että teidän täytyy ja teidän on lisäksi -taivutettava vaimonne pyytämään anteeksi, ennenkuin neiti Chester -lähtee täältä, muuten saatte vastata minulle mies miestä vastaan. Minä -en aio sallia, että neiti Chesterin kaltaista nuorta naista kohdellaan -yliolkaisesti, ja siinä piste." - -Puhuteltu ei vastannut heti, sillä on hieman mutkikasta neuvotella -henkilön kanssa, joka syrjäyttää täydellisesti kaikki sovinnaiset -seurustelutavat ja joka sitäpaitsi pystyy pakottamaan toisen -tottelemaan käskyjään. - -"Hyvä -- hm -- olen asiasta kyllä ylimalkaan selvillä, mutta en juuri -halua semmoisiin juoruihin puuttua. Olisi parasta antaa koko jutun olla -sinään." - -"Jatkakaa." - -"Naiset ovat paljon keskustelleet -- niin, hm -- laita on niin, että -asia koskee nuorta Glenisteriä. Rouva Champianilla oli hytti heidän -hyttinsä vieressä -- hm, tarkoitan hänen -- kun he tulivat -Yhdysvalloista tänne, ja hän näki ja kuuli yhtä ja toista. Minun -puolestani tehköön tyttö mitä haluaa, mutta rouva Champianilla on omat -ajatuksensa sopivaisuuden vaatimuksista. Mikäli vaimoni on saanut -tietää, lienee jutussa jonkun verran perääkin, niin ettette voine häntä -syyttää." - -Mac Namara olisi voinut selittävällä sanalla lopettaa kaikki juorut ja -antaa miehen selittää vaimolleen asioitten oikean laidan sekä tämän -välityksellä esittää koko typerän jutun oikeassa valaistuksessa tavalla, -joka olisi säästänyt Helenen tunteita ja pannut nuo kaakattavat -juorukellot häpeämään. Ja sittenkin hän epäröi. Älykäs laivuri -järjestää purjeet niin, että ne soveltuvat kaikkiin tuuliin. Hän kiitti -siis vain tiedonannoista ja lähti. Kun hän astui halliin, tuli Helene -häntä vastaan. - -"Viekää minut pois täältä. Minä haluan lähteä kotiin." - -"Olette siis muuttanut mieltänne?" - -"Niin, menkäämme", läähätti Helene, ja kun he olivat tulleet ulos, -asteli hän niin rivakasti, että Mac Namara tuskin jaksoi kulkea hänen -rinnallaan. Helene ei puhunut mitään, ja Mac Namara oli kyllin järkevä -välttääkseen kyselyjä. Kun he saapuivat Helenen asuntoon, meni hänkin -sisälle, riisui päällystakkinsa ja sytytti sähkön. Helene heitti -päällysvaatteensa tuolille ja käveli sitten huoneessa kuin pikku -raivotar. Hänen silmissään välkkyi kiukun kyyneliä, hänen poskensa -hehkuivat ja kädet olivat alituisessa liikkeessä. Mac Namara nojasi -takan kamanaan ja katseli häntä sikarinsa savukiehkuroitten takaa. - -"Ei teidän tarvitse mitään kertoa", virkkoi hän lopulta. "Minä tiedän -kaikki." - -"Se ilahduttaa minua. En voisi milloinkaan toistaa kaikkea mitä he -sanoivat. Oo, se oli halpamaista!" Hänen äänensä tyrehtyi ja hän puri -huuliaan. -- "Miksi kysyinkään heiltä? Miksen voinut olla vaiti? Kun te -olitte lähtenyt, menin naisten luo ja päätin rohkeasti uhitella heidän -ylpeitä ilmeitään. Ah, kuinka halpamaisia he olivatkaan! Ja miksi minä -oikeastaan välitänkään heistä!" huudahti hän ja polkaisi jalkaa. - -"Jonakin päivänä minä tapan sen miehen", virkkoi Mac Namara ja karisti -tuhkan sikaristaan. - -"Minkä miehen?" - -Helene seisahtui ja tuijotti häneen. - -"Glenisterin tietenkin. Jos olisin tiennyt, että juttu joskus joutuisi -teidän korviinne saakka, olisin vaientanut miehen jo aikoja sitten." - -"Hän ei ole juttua levitellyt", huudahti Helene. "Hän on kunnian mies. -Rouva Champian, se valheellinen marakatti, on kaikkeen syypää." - -Mac Namara kohautti olkapäitään tuskin huomattavasti, mutta liike oli -sittenkin kaunopuheinen ja Helene äkkäsi sen. - -"Ah, en tarkoita, että hän olisi laverrellut tahallaan -- sellaiseen -hän on liian kunnollinen -- mutta ken tahansa on valmis hellittämään -kielensä kantimia, kun on kysymyksessä kaunis tyttö. Hänen armonsa -Cherry Malotte on lemmenkade olento." - -"Malotte? Kuka hän on?" kysyi Helene uteliaana. - -Mac Namara näytti kummastuneelta. - -"Luulin jokaikisen tietävän, kuka hän on. Parempi kyllä onkin, ettette -tiedä." - -"Olen ihan varma, ettei Glenister ole mitään puhunut minusta." Hetken -kuluttua hän jatkoi: "Kuka on neiti Malotte?" - -Mac Namara tuumi hetken, ja Helene katseli häntä tarkkaavasti. Kuinka -miellyttävä hän olikaan iltapuvussaan! Kodikas huone, sen hillitty -valaistus sai hänet näyttämään tavallista kookkaammalta ja hänen -voimakas vartalonsa esiintyi edukseen. Hänen silmistään kuvastui sitä -ihailua, jota naiset tavoittelevat. Mac kohotti rohkeat kauniit -kasvonsa ja kohtasi hänen katseensa. - -"Jätän mieluummin omaksi asiaksenne ottaa selvää siitä asiasta, sillä -juorut eivät juuri ole minun alaani. Minulla on teille jotakin -tärkeämpää sanottavaa. Se on tärkeintä, mitä milloinkaan olen teille -puhunut, Helene." - -Ensimmäistä kertaa hän sanoi häntä Heleneksi, ja tyttö alkoi vapista ja -hänen säikähtyneet silmänsä suuntautuivat oveen. Hän oli odottanut tätä -hetkeä, mutta ei ollut vielä valmistunut vastaamaan. - -"Ei tänään -- älkää puhuko nyt mitään", onnistui hänen saada sanotuksi. - -"Kyllä, tilaisuus on varsin sopiva. Ellette voi vastata, tulen huomenna -uudelleen. Haluan teidät vaimokseni. Haluan antaa teille kaiken mitä -maailma voi tarjota, ja minä haluan tehdä teidät onnelliseksi. Sitten -kyllä loppuvat kaikkinaiset puheet -- minä puolustan teitä -ikävyyksiltä, ja jos haluatte jotakin, panen sen teidän jalkoihinne. -Pystyn sen tekemään." - -Hän kohotti voimakkaat käsivartensa, ja hänen lujissa, päättävissä -piirteissään oli lupaus, että Helene saisi mitä hän pyytäisi elämältä --- rakkautta, suojaa, yhteiskunta-aseman, ihailua. - -Helene sopersi joitakuita epäselviä sanoja, kunnes illan nöyryytyksen -ja ikävyyksien muisto jälleen valtasi hänet. Tämä kaupunki -- tämä -julma ja puolisivistynyt kaivosleiri -- oli kääntynyt häntä vastaan ja -tuominnut hänet säälimättä ja epäoikeudenmukaisesti. Naiset olivat -poikkeuksetta kateellisia, lavertelevia juoruakkoja, jotka halusivat -panna hänet pannaan ja tehdä hänen elämänsä sietämättömäksi, pitää -häntä muukalaisena, jonka ainoa turva olisi hänen oma henkilökohtainen -ylpeytensä. Hän saattoi selvästi kuvitella, minkälainen hänen -tulevaisuutensa tässä kylässä olisi. Hän näki itsensä yksinäiseksi, -panetelluksi, häväistyksi tuhansin tavoin, eikä hän voisi paeta tai -antaa selityksiä. Hänen täytyisi jäädä ja uhmailla panettelua, sillä -hänen elämänsä oli sidottu tänne ainakin lähivuosiksi tai niin kauaksi -kuin hänen enonsa olisi täällä tuomarina. Mac Namara tahtoi lahjoittaa -hänelle vapauden. Hän rakasti häntä, tarjosi hänelle kaikki. Hän oli -suurempi kuin kaikki muut yhteensä. He olivat vain nukkeja ja he -tiesivät sen. Hän ei tiennyt, rakastiko hän Mac Namaraa, mutta hänen -magneettinen voimansa oli vastustamaton, ja hän ihaili tätä miestä -tavattomasti. Kukaan hänen tapaamistaan miehistä ei ollut häneen näin -vaikuttanut paitsi Glenister. -- Ah! sitä petoa! Hän oli solvaissut -häntä ensin ja nyt vahingoitti hänen hyvää nimeään ja mainettaan. - -"Tahdotteko tulla vaimokseni, Helene?" toisti Mac Namara hiljaa -kysymyksensä. - -Helene antoi päänsä painua alas, ja Mac Namara astui askeleen eteenpäin -sulkeakseen hänet syliinsä, mutta pysähtyi äkkiä ja kuunteli. Joku -kuului juoksevan portaita ylös ja sitten jyskytettiin ovelle. Mac -Namara rypisti äkeissään kulmakarvojaan, meni halliin ja aukaisi oven. -Näkyviin tuli Struve. - -"Hei, Mac Namara! Olen etsinyt sinua kaikkialta. Nyt on kaikki menossa -päin helkkaria." - -Heleneltä pääsi helpotuksen huokaus ja hän alkoi keräillä -päällysvaatteitaan. Hänellä oli hyvää aikaa tointua äskeisestä -masennuksestaan, ennen kuin miehet palasivat huoneeseen. Mac Namara -virkkoi pahantuulisena: - -"Olen saanut kutsun lähteä Midakseen, ja minun täytyy heti suoriutua -matkaan." - -"Aikaisintaan heti. Ellei jo ole myöhäistä. Uutinen saapui tunti -sitten, mutta en voinut tavata sinua aiemmin", sanoi Struve. "Hevosesi -on satuloituna konttorisi edustalla. Parasta, ettet viivyttele -vaatteita muuttamalla." - -"Sinähän sanoit, että Vorhees on mennyt sinne parinkymmenen poliisin -kanssa? Hyvä on. Jää sinä kaupunkiin ja koeta ottaa selvää parhaan -kykysi mukaan." - -"Ilmoitin puhelimitse sinne, että työmiehet asestautuisivat ja -pitäisivät varansa. Jos kiiruhdat, ehdit kyllä ajoissa. Nyt on vasta -puoliyö." - -"Mitä on tekeillä?" kysyi Helene levottomana. - -"Yrittävät vallata kaivokset tänä yönä", vastasi asianajaja. "Me -puolestamme koetamme vangita salaliittolaiset ja on mahdollista, että -syntyy verinen yhteentörmäys." - -"Te ette saa ratsastaa sinne!" huudahti tyttö kauhistuneena. "Siellä -tulee varmasti verta vuotamaan." - -"Juuri siksi minun täytyykin mennä sinne", sanoi Mac Namara. "Tulen -huomenna takaisin ja haluan silloin tavata teidät kahden kesken. Hyvää -yötä." - -Hänen silmissään oli uusi, tavaton loiste, kun hän hyvästeli Heleneä. -Ollakseen niin kokematon naissydänten tutkija hän näytteli osaansa -verrattoman hyvin, ja kun hän asteli kiireisin askelin konttoriaan -kohden, hymyili hän itsekseen. - -"Saan hänen vastauksensa huomenna. Kiitoksia paljon, Glenister." - - - - -XXI. - -RAUHATON YÖ. - - -Helene koetti tiedustella Struvelta, kuinka asiat oikeastaan olivat, -mutta sai tältä tietää vain, että salapoliisit olivat olleet toimessa -monen viikon aikana ja tänään nuuskineet selville, että oli muodostettu -seura n.s. vigilantit, joitten tarkoituksena oli hankkia oikeutta omin -päin. Oli kuultu tarpeeksi, jotta voitiin päätellä, että tänä yönä -aiottiin vallata kaivokset takaisin, ja siksi oli viranomaiset -hätyytetty liikkeelle. - -"Oletteko ottaneet urkkijoita palvelukseenne?" kysyi tyttö uskomatta -korviaan. - -"Olemme, totta kai. Meidän täytyi. Toiset pitivät meitä niinikään -silmällä, ja asiat ovat nyt kehittyneet sille asteelle, että on -kysymyksessä elämä tai kuolema. Sanoin Mac Namaralle, että veri tässä -vielä vuotaa, ennenkuin olemme perillä, silloin kun hän esitti meille -suunnitelmansa -- tarkoitan kun vaikeudet alkoivat." - -Helene väänteli käsiään. - -"Samaa pelkäsi enoni, ennenkuin lähdimme Seattlesta. Sen vuoksi minä -uskalsinkin tuoda ennakoita tänne ne paperit teille. Luulin, että -saitte ne kyllin ajoissa, jotta kaikki rettelöiminen olisi voitu -välttää." - -Struve naurahti ja silmäili häntä hieman kummastuneena. - -"Tietääkö Arthur-eno tästä mitään?" jatkoi Helene. - -"Ei, emme puhu hänelle enempää kuin on välttämätöntä. Hän ei näytä -oikein terveeltä." - -"Ei, hän ei ole terve." -- Jälleen asianajaja hymyili. -"Kuka on tuon -seuran johtaja?" - -"Luullaksemme Glenister ja hänen toverinsa, meksikolainen rosvo. Ne -ainakin ovat kokouksen kutsuneet koolle." - -Helene oli hetken aikaa vaiti. - -"Minä luulen, että he pitävät itseään kaivosten oikeina omistajina." - -"Epäilemättä." - -"Mutta eihän niin ole laita." - -Tämä kysymys oli viime aikoina ehtimiseen juolahtanut hänen mieleensä, -sillä tuon tuostakin sattui asioita, jotka viittasivat siihen että -tämän sitkeän, kovan taistelun takana oli muuta kuin mitä hän tiesi. -Hänestä tuntui mahdottomalta, että kaivosten omistajille oli tehty -vääryyttä, ja silti hänen korviinsa osui yksinäisiä lauseita, jotka -kuulostivat käsittämättömiltä. Kun hän koetti saada selvyyttä, -vaihtoivat hänen tuttavansa heti puheenaihetta. Häntä petettiin -kaikilla tahoilla! Paikalliset sanomalehdet ajoivat tuomioistuimen -asiaa. Hän luki ne tarkoin, ja yhä vähemmän hän pääsi asioista -tolkulle, Kaikessa oli jotakin epävarmaa ja levotonta, mikä sai hänet -tuntemaan olonsa epämiellyttäväksi ikäänkuin hän liikkuisi -tuliperäisellä maaperällä. - -"Kaikki tämä rettelöinti johtuu noista kahdesta miehestä. Ellei heitä -olisi, saisimme asian pian selväksi." - -"Kuka on neiti Malotte?" - -Struve vastasi arkailematta: - -"Koko Alaskan kaunein ja samalla vaarallisin nainen." - -"Millä tavalla? Kuka hän on?" - -"On vaikea sanoa, kuka ja mitä hän on -- hän on tuiki erilainen Kuin -muut naiset. Hän tuli Dawsoniin heti alkuaikoina -- yksinkertaisesti -tuli -- emme tienneet mistä tai miksi, eikä meidän onnistunut koskaan -saada sitä selville. Heräsimme eräänä aamuna ja hän oli paikalla. -Ensimmäisenä iltana me olimme toisillemme lemmenkateita, ja viikon -kuluttua olivat useimmat meistä täysiä hölmöjä. En tiedä, johtuiko se -siitä salaperäisyydestä, joka häntä verhosi vai ankarasta kilpailusta. -Se oli sitä aikaa, jolloin tavallinen tanssisalityttö saattoi mennä -naimisiin miljoonamiehen kanssa, mutta hän ei piitannut sellaisesta. -Hän ei tehnyt työtä eikä liioin kehrännyt vahatuilla lattialaudoilla, -ja silti olisi Salomo kaikkine ihanuuksineen näyttänyt hänen rinnallaan -maantienkulkijalta." - -"Sanoitteko, että hän on vaarallinen." - -"Niin sanoin. Siellä oli talvella -98 nuori aatelismies -- tanskalainen -luullakseni, hienoa sukua ja muuta sellaista -- komea, vaaleaverinen -nuorukainen. Hän aikoi mennä naimisiin tytön kanssa, mutta muuan -pankinpitäjä ampui hänet. Sitten oli muuan Rock, ratsastavan poliisin -parhaita upseereja. Hänet erotettiin. Ja lisäksi monia muita. Kaikesta -huolimatta hän on maailman jaloluontoisin tyttö, ja sen ohessa -helläsydäminen. Hän on ravinnut jokaikistä 'housukangasta' Yokonin -varrella, eikä ole ainoatakaan malminetsijää koko maassa, joka ei -vannoisi hänen nimessään, sillä hän on auttanut monia kymmeniä heistä. -Minäkin olin kerran häneen hullaantunut. Niin, hän on vaarallinen, se -on varmaa -- kaikille muille paitsi Glenisterille." - -"Mitä tarkoitatte?" - -"Tyttö oli kerran Yokonin toisella puolella hoitamassa miestä, joka -sairasti vaikeaa rupitautia, ja kun hän yritti takaisin, joutui hän -keskelle keväistä jäittenlähtöä. En ollut paikalla silloin, mutta -Glenister kuuluu saaneen hänet onnellisesti maihin, kun kukaan muu ei -uskaltanut puuttua pelastushommiin. Ajojäätelit kuljettivat heitä viisi -penikulmaa virtaa alas, ennenkuin hänen onnistui selviytyä pulasta." - -"Mitä sitten tapahtui?" - -"Tyttö rakastui häneen tietysti." - -"Ja Glenister jumaloi häntä yhtä hölmömäisesti kuin te kaikki -toisetkin, eikö niin?" sanoi Helene halveksivasti. - -"Siinäpä onkin jutun omituisin kohta. Tyttö hypnotisoi hänet ensin -jollakin tavalla, mutta poika karkasi tiehensä, enkä minä kuullut -hänestä mitään ennenkuin täällä Nomessa. Tyttö tuli hänkin tänne lopulta -ja on nyt kuitannut tilinsä selväksi." - -"Siitä en ole kuullut mitään." - -Struve kertoi hänelle seikkaperäisesti pelisalikohtauksen ja sanoa -sitten: - -"Olisinpa tahtonut olla silloin paikalla, sillä joukon kiihtymys kuuluu -olleen tavaton. Kun peli oli loppunut, löi Cherry Malotte -tarkkailukojeen kannen kiinni ja selitti pelin mitättömäksi, koska hän -oli tehnyt virheen. Häntä vastaan ei tietenkään voitu väitellä ja hän -pysyi väitteessään. Joku mukana olleista sanoi minulle kuitenkin, että -hän valehteli." - -"Kaikkien paheittensa lisäksi Glenister on siis myöskin kiihkeä -pelaaja?" sanoi Helene kiivaasti. "Olen iloinen, että saan olla -kiitollisuudenvelassa sellaiselle henkilölle. Tämä maa tuottaa -tosiaankin merkillisiä yksilöitä." - -"Erehdytte. Kukaan ei ole koskaan nähnyt hänen kajonneenkaan kortteihin -aiemmin." - -"Ah, minä vallan väsyn näihin vastakohtiin", huudahti Helene -suuttuneena. "Kahviloita, pelisaleja, häväistysjuttuja, -seikkailijattaria! Uh! Minä halveksin sellaista! Minä halveksin koko -roskaa!! Miksi tulinkaan tänne?" - -"Uuden maan synty tuo kaikkea sellaista mukanaan. Sellaista Oli -elämämme tähän vuoteen saakka. Teidän kaltaisianne naisia me täällä -tarvitsemme, neiti Helene. Te voitte auttaa meitä äärettömästi." - -Helene ei pitänyt Struven tavasta katsella häntä, ja hän muisti äkkiä, -että hänen enonsa nukkui yläkerrassa hänen huoneensa päällä. - -"Minun täytyy pyytää anteeksi, mutta nyt on jo myöhä, ja minä olen -hyvin väsynyt." - -Kello oli yksi, ja sitten kun hän oli päästänyt Struven ulos, hän -sammutti valot ja laahusti väsyneenä omaan huoneeseensa. Hän riisui -pukunsa ja heitti paljaille olkapäilleen aamunutun, jossa oli monet -laskokset ja joka oli ihmeteltävän ilmava. Päästellessään auki raskaita -palmikoltaan hän muisteli Cherry Malotten tarinaa. Vai niin,. Glenister -oli pelastanut hänetkin oman henkensä kaupalla. Mikä jalo ritari hän -olikaan! Hänellä pitäisi olla vaakunakilpi, johon olisi kuvattu -lohikäärme, asestettu ritari ja pyörtynyt nainen. "Minä riennän naisten --- etenkin kauniitten -- avuksi", se lause pitäisi olla tuon kilven -ponsilauseena. "Koko Alaskan kaunein nainen", oli Struve sanonut. Hän -katseli itseään kuvastimesta ja irvisti sille tyytymättömän ja surkean -näköiselle kuvalle, joka siinä häntä vastaan tuijotti, Hän oli -näkevinään Glenisterin hyppäävän jäälautalta toiselle, ahneen joen -kohisten ja vaahdoten jäädessä hänen taakseen ja rannalle kerääntyneen -joukon hurraahuutojen elähdyttäessä tyttöä, joka kokoon kyyristyneenä -istui jäitten seassa. Hän oli näkevinään Glenisterin sieppaavan tytön -syliinsä ja raivaavan tiensä takaisin rannalle painuvien jäätelien yli -ja varma kuolema kintereillään. Kuinka lujasti hän syleilikään! Helene -punehtui tätä ajatellessaan ja muisti samassa säikähtyneenä, että hänen -siinä haaveillessaan tämä sama mies oli ehkä käsikähmässä sen miehen -kanssa, jonka kanssa hän aikoi mennä naimisiin. - -Hetkeä myöhemmin kuului joku nousevan portaita ja sitten kolkuttavan -kovasti ovelle. Olipa tämä rauhaton yö. Miksei nyt jo heretty tulemasta -tänne? Helene oli väsynyt, mutta ajatellessaan sitä murhenäytelmää, -joka esitettiin vuoristossa, ja sitä sairasta vanhusta, joka nukkui -viereisessä huoneessa, hän sytytti kynttilän ja hiipi hiljaa alas, -jottei hänen enonsa heräisi. Joku Mac Namaran lähetti, hän arveli -irroittaessaan ovesta salpoja. - -Kun ovi aukeni, astui hän säikähtyneenä askeleen taaksepäin. -Kynnyksellä seisoi Roy Glenister, karskin ja päättäväisen näköisenä -pehmeä huopahattu painettuna syvälle otsaan, jalassa nahanväriset -puolisaappaat ja kädessä winchester-kivääri. Lyhyen päällystakin alta -näkyi patruunavyö ja revolverin nikkelöity perä. Hän astui sisään -kursailematta ja sulki oven perässään. - -"Neiti Chester, teidän ja enonne on pukeuduttava nopeasti ja seurattava -minua." - -"En ymmärrä." - -"Vigilantit ovat matkalla tänne hirttämään tuomarin. Tulkaa minun -asuntooni, siellä minä kykenen puolustamaan teitä." - -Helene nosti vapisevan kätensä rinnalleen ja väri katosi hänen -kasvoiltaan. Ylhäältä kuului heikkoa melua, ja kun molemmat katsahtivat -sinnepäin, näkivät he tuomari Stillmanin seisovan kaidepuuhun nojaten. -Hänellä oli yllään yönuttu ja hän piteli suonenvedontapaisesti kiinni -käsipuusta. Hänen kasvonsa olivat kalmankalpeat ja silmät kuvastivat -hirveää pelkoa, vaikka ne olivatkin vielä puoliuniset ja turvonneet. -Hänen huulensa liikkuivat, mutta eivät saaneet syntymään yhtään -tajuttavaa sanaa. - - - - -XXII. - -MURHAYRITYKSET. - - -Pelisalissa sattunutta kohtausta seuranneena aamuna Glenister heräsi -syvästi masentuneena ja epätoivoisena. Kuluneet neljäkolmatta tuntia -moninaisine kokemuksineen tuntuivat hänestä kaukaisilta ja -epätodellisilta. Aamiaista syötäessä hän kertoi häpeillen Dextrylle -edellisen illan pelimässäyksestä. Hän oli menetellyt mielestään -petollisesti vanhusta kohtaan uskaltaessaan panna peliin -kaivososuutensa, vaikka he olivatkin sopineet, että kumpikin sai tehdä -osuudellaan mitä halusi. Hänestä tuntui painajaisunelta ajatella niitä -hirveitä hetkiä, jolloin hän oli maannut Mac Namaran talon -ullakkoparsilla ja tuntenut uskonsa siihen ainoaan naiseen, joka -hänellä tässä maailmassa oli, haihtuvan, muistellessaan sitä kauheaa -janoa, jonka Cherry Malotte oli hänestä karkoittanut, ja sitä -mieletöntä pelihimoa, joka sitten oli hänet vallannut. Tämä harha-askel -oli hänelle kesyttämättömien alkuvoimiensa viimeinen ilmaus. -Kapinanhenki oli hänessä nyt sammunut. Hän tunsi, ettei hän enää -milloinkaan kadottaisi itsehillintäänsä, etteivät intohimot enää -koskaan saisi häntä valtaansa. - -"Meillä oli eilen vigilanttien kokous", sanoi Dextry. - -"Mitä päätitte?" - -"Me päätimme toimia nopeasti ja käyttää hyväksemme keinoja, jotka -mielestämme ovat sopivimmat, joko lynkkausta tai muuta sellaista, mitä -tarvitaan päästäksemme jälleen kaivostemme omistajiksi. Seurassa on -sekä lakimiehiä että kauppiaita, jotka arvelevat, että Mac Namara -seuraavalla kerralla lakaisee heidätkin pois pelistä." - -"Siihen kyllä lopulta joudutaankin, se on selvää." - -"He sanoivat, että Mac Namaran joukko on karkoitettava ja meille -hankittava oikeutemme takaisin." - -"Hyvä. Montako voimme lukea auttajiimme?" - -"Kuutisenkymmentä miestä. Olemme ottaneet lukuun vain sellaiset, joilla -on niin suuri maapalanen, että pitävät suunsa kiinni." - -"Minä toivon, että voisimme järjestää jonkunlaisen kokouksen -tuomioistuimen jäsenten kanssa ja järjestää tänne sellaisen metakan, -että huhu siitä leviäisi hamaan Washingtoniin saakka. Kaikki muut -yritykset ovat ajaneet karille, ja meidän viimeinen toivomme tuntuu -vaativan hallituksen sekaantumista asiaan, ellei näet Bill Wheaton saa -aikaan mitään Kalifornian tuomioistuimessa." - -"Minä en luota hänen hommiinsa. Mac Namara piittaa yhtä vähän -Kalifornian tuomioistuimista kuin hernepyssyllä uhkailevasta pikku -pojasta, -- hänellä on tarpeeksi suojelijoita päämajassa. Elleivät -vigilantit saa aikaan mitään hyvällä, on parasta, että menemme suoraan -käärmeenpesälle ja teemme siellä puhdasta. Jos sekin epäonnistuu, -lähden valtoihin ja rupean lääkäriksi." - -"Lääkäriksi?" - -"Olen lukenut, että Yhdysvalloissa käytetään vuosittain -sataviisikymmentä miljoonaa litraa viskyä lääketieteellisiin -tarkoituksiin." - -Glenister naurahti. - -"Viskystä puhuttaessa. Dex -- olen huomannut, että sinä olet juonut -aika paljon -- se on, aika paljon sellaiseksi mieheksi kuin sinä olet." - -Vanhus ravisti päätänsä. - -"Erehdyt. Se ei ole paljon minulle." - -"No niin, paljon tai vähän, parempi kuitenkin olisi, että lopettaisit." - -Muutamia päiviä myöhemmin joku ruotsalaisten salapoliiseista tapasi -Glenisterin kadulla ja ilmoitti hänelle melkein huomaamattomalla -merkillä, että halusi puhutella häntä. Kun he olivat kahden kesken, -sanoi hän: - -"Teitä vakoillaan." - -"Olen tiennyt sen jo kauan." - -"Piirikomissaari on pannut toimeen verestä väkeä. Olen koettanut saada -lisätietoja rouvalta, joka asuu hänen seinänsä takana, ja olenkin -saanut eräitten tuntomerkit, mutta en ole voinut tuntea heitä kaikkia. -Se on oikeata sakkijoukkoa -- enimmäkseen vuoristolaisia -- Soapy -Smithin rosvojoukon jäännöksiä. Ne eivät häikäile käyttää minkälaisia -keinoja tahansa." - -"Kiitos -- aion olla varuillani." - -Joitakuita iltoja myöhemmin Glenister sai aiheen muistella salapoliisin -varoitusta ja ymmärsi silloin selvästi, että taistelu alkoi muuttua yhä -kireämmäksi ja hengenvaaralliseksi. Päästäkseen majaansa, joka oli -kaupungin laidalla, hän kulki tavallisesti niitä lankkukäytäviä, joita -luikerteli kahden pääkadun takana olevien telttojen, makasiinien ja -hökkelien lomitse. Tätä kaupunginosaa ei ollut järjestetty -varsinaiseksi kortteliksi, sillä kun ensimmäiset asukkaat saapuivat -kaupunkiin, anastivat he ensimmäisen sopivan rakentamattoman -maapalasen ja kyhäsivät kokoon jonkunlaisen asumuksen voidakseen -puolustaa omistusoikeuksiaan. Seurauksena oli muodoton ja sekava -hökkelilabyrintti, jossa ei ollut poikkikatuja eikä minkäänlaista -valaistusta. - -Glenister tunsi tien niin hyvin, että olisi voinut kulkea silmät -ummessa. Kun hän lähestyi erään tavaravaraston nurkkausta, muisti hän, -että lankkukäytävä oli siltä kohdalta purettu, minkä vuoksi hän -teki pitkän hyppäyksen välttyäkseen vajoamasta syvään liejuun. -Hypätessään hän oli huomaavinaan jonkun liikkuvan pimeässä ja näki -revolverilaukauksen välähdyksen. Mies, joka sen laukaisi, oli -kätkeytynyt rakennuksen taakse ja oli häntä niin lähellä, että oli -mahdotonta hänen ampua harhaan. Glenister kaatui kyljelleen, ja hänen -mieleensä juolahti: Mac Namaran miehet ovat ampuneet minut. - -Murhaaja loikkasi esiin piilopaikastaan ja lähti juoksemaan -lankkkukäytävää pitkin, jolloin hänen keveitten ja pehmeitten -askeltensa ääni kuului heikosti yön hiljaisuudessa. Nuori mies ei -tuntenut tuskaa, ja hän nousi ylös, tutki itseään joka puolelta ja -sitten häneltä pääsi äkeä kirous. Hän oli vahingoittumaton, mies oli -ampunut ohi, Laukaus oli vain tullut niin äkkiä, että hän oli -kadottanut tasapainonsa, kompastunut niljakkaalla laudalla ja suistunut -maahan. Salamurhaaja oli hävinnyt pimeään, ennenkuin Glenister oli -ehtinyt nousta, ja takaa-ajoa ei enää käynyt ajatteleminenkaan. Hän -jatkoikin matkaa kotiinsa ja kertoi mieli kiihdyksissä jutun Dextrylle. - -"Sinä kai luulet, että teko oli Mac Namaran tilauksesta, vai kuinka?" -kysyi Dextry kun toinen oli lopettanut. - -"Tietysti. Varoittihan salapoliisi minua hiljan." - -Dextry ravisti päätänsä. - -"Leikki ei ole minun mielestäni mennyt vielä niin pitkälle. Se aikakin -kyllä tulee, jolloin isketään yhteen, mutta he ovat jo muutenkin -panneet puukon kurkullemme, niin etteivät he voita yhtään mitään -raivatessaan sinut tieltä pois. En usko, että salamurhaaja oli kukaan -hänen joukostaan, mutta olipa kuka tahansa, parasta on sinun olla -varovainen, muuten sinut ottaa ohranen." - -"Ehkä meidän on tästä lähin tultava yhdessä kotiin?" ehdotti Glenister. -He päättivät niin. Jonkun aikaa oli kaikki rauhallista, vaikka -Glenister eräänä iltana heidän kotia lähestyessään olikin näkevinään -jonkun varjon liikkuvan pimeässä. Joku, kuka lienee ollutkin, lienee -odotellut häntä tuvan lähettyvillä, mutta sitten pelästynyt nähdessään -tulijoita olevan kaksi. Dextry ei ollut huomannut mitään eikä -Glenisterkään ollut vallan varma asiastaan, mutta tapaus vahvisti hänen -arveluaan, että tuntemattomat ja päättäväiset voimat olivat liikkeellä -häntä tuhotakseen. - -Muutamia päiviä myöhemmin hän tuli tavallista aiemmin kotiin yksinään. -Hän istui kirjoittamassa, kun Dextry astui huoneeseen. Vanhus ripusti -takkinsa naulaan, ennenkuin lausui sanaakaan, sytytti savukkeen, veti -muutamia haikuja ja aloitti sitten suu täynnä savua: - -"Olin vähällä joutua kääntämään nenäni kohti taivasta. Meistä -erehdyttiin ja sitä kylläkin mairittelevaa erehdystä en halua enää -uudistettavan." - -Glenister ahdisteli häntä kysymyksillä. - -"Mehän olemme melkein yhtä pitkät ja meillä on samanlaiset päähineet. -Juuri kun minä kuljen tuolla alhaalla tunkiokasojen ohi, hypähtää joku -eteeni ja laukaisee vallan nenäni alta. Hän oli salamaakin nopeampi, -eikä paljoa puuttunut, ettei hän naulannut aivojani lähimmän rakennuksen -seinään, ennenkuin hän huomasi, kuka olin. Tällöin hän laski aseensa ja -sanoi: - -"'Se oli erehdys. Saatte mennä.' - -"Minä hyväksyin hänen anteeksipyyntönsä." - -"Näitkö, kuka se oli?" - -"Näin toki. Arvaa?" - -"Sitä en voi." - -"Se oli Bronco Kid." - -"Katsos mokomaa!" huudahti Glenister. "Luuletko hänen tarkoittavan -minua?" - -"Ketään muutakaan hän ei voi tarkoittaa, ja usko sanojani, sillä ei ole -mitään tekemistä Mac Namaran tai tuon pelijutun kanssa. Sellaiseen hän -on liian hyvä mies. Jotakin muuta siinä piilee." - -Ensimmäistä kertaa Dextry kajosi pelikohtaukseen. - -"Minä en voi käsittää, miksi hän osoittaa minulle moista -ystävällisyyttä -- minä puolestani en ole antanut hänelle erikoisia -suosionosoituksia", virkkoi Glenister ivallisesti. - -"Pidä silmäsi auki. Minä haluan olla mieluummin tekemisissä Mac Namaran -kuin tuon pelikukon kanssa." - - - - -XXIII. - -VIGILANTTIEN KOKOUKSESSA. - - -Seuraavina päivinä Glenister koetti saada Kidiä käsiinsä, mutta mies -oli tyystin hävinnyt tutuilta sijoiltaan. Häntä ei nähty enää iltaisin -pelisaleissa eikä päivisin kaduilla. Glenister päätti mennä -tavoittamaan häntä tanssiaisiltana hotellistakin, mutta kohtasi kadulla -erään vigilantin, joka kysyi häneltä: - -"Te tulette myöhään kokoukseen?" - -"Mihin kokoukseen?" - -Kun toinen oli varmistunut, että he olivat kahden, sanoi hän: "Tätä -iltana kello yksitoista pidetään kokous. Jotakin tärkeää luullakseni. -Luulin teidän tietävän asiasta." - -"On todella omituista, ettei minulle ole hiiskuttu siitä mitään", -virkkoi Glenister. "Lähden kanssanne." - -He menivät joen poikki autiompaan kaupunginosaan ja koputtivat korkean -lauta-aitauksen ympäröivän mustan makasiinin ovelle. Rakennus oli kadun -varrella, mutta sen kolme muuta sivua olivat kymmenen jalkaa korkean -aitauksen sisällä, joka oli täynnä kivihiiliä ja hirsiä. Hetken -odotettuaan he pääsivät sisälle ja kuljettuaan kapeaa, hämärästi -valaistua käytävää korkeitten tavarakasojen lomitse he tulivat -rakennuksen takaosassa olevaan huoneeseen. Tätä huonetta käytettiin -sellaisten tavaroitten säilytyspaikkana, jotka pakkanen voisi vioittaa, -ja koska siinä ei ollut ikkunoita, soveltui se mainiosti salaisten -kokousten pitoon. - -Glenister kummastui aika lailla nähdessään seuran mieslukuisana koolla, -muiden muassa Dextryn, jonka hän luuli menneen kotiin tunti sitten. -Neuvottelut olivat hyvässä käynnissä, sillä oli valittu puheenjohtaja, -ja kaikki laatikot, rauta-astiat ja paalit oli työnnetty seinävierille -istumasijoiksi. Näillä istui kuusikymmentä jäsentä, joiden vakavia -piirteitä pari kolme lyhtyä himmeästi valaisi. Glenisterin ilmestyminen -paikalle näytti vaivaavan kokouksen osanottajia. Puheenjohtajakin -tuntui kiusaantuneelta. Sitä kesti sentään vain tuokion. Glenister -huomasi heti, että jotakin vakavaa oli tekeillä, sen saattoi lukea -miesten ryhdistä ja heidän jännittyneet ilmeensä puhuivat siitä selvää -kieltä. Hän aikoi juuri kysyä jotakin lähimmältä naapuriltaan, mutta -silloin puheenjohtaja jatkoi: - -"Me kokoonnumme siis jälleen tänne kello yhdeltä aseet kädessä, ja -sallikaa minun vielä kerran huomauttaa teille; ettei sanaakaan saa -hiiskua aikeistamme eikä ryhtyä mihinkään sellaiseen, joka peloittaisi -linnut pesästä." - -Glenister nousi. - -"Saavuin myöhään, herra puheenjohtaja, niin etten tiedä mitään -suunnitelmistanne. Luulen kuitenkin käsittäväni, että olette päättäneet -ryhtyä tosityöhön, ja minä haluan olla mukana. Saanko kysyä, mitä -olette päättäneet?" - -"Tietysti. Asiat ovat kehittyneet sille asteelle, ettemme pääse -mihinkään, jos käytämme sääliviä keinoja. Olemme sen vuoksi päättäneet -toimia ja toimia riuskasti. Olemme tyhjentäneet kaikki lailliset -apulähteet ja aiomme nyt päästä eroon koko roistojoukosta omalla -tavallamme. Me kokoonnumme tänne tunnin kuluttua, jakaannumme -kaksikymmenmiehisiin joukkoihin ja marssimme Mac Namaran, Stillmanin ja -Vorheesin asunnolle, otamme heidät vangeiksi ja --." Hän lopetti -lauseensa kuvaavalla kädenliikkeellä. - -Glenister oli hetken vaiti ja kaikkien katseet tähystelivät häntä. - -"Oletteko tarkoin punninneet tilannetta?" hän kysyi. - -"Olemme. Toimitimme äänestyksen ja olimme kaikki yksimielisiä." - -"Ystävät, kun äsken astuin tähän huoneeseen, tunsin kaikesta, ettei -minun läsnäoloni ollut toivottavaa. En tiedä, miksi niin on, sillä -minulla on tämän jutun synnyssä ollut enemmän tekemistä kuin kellään -muulla ja minä olen kärsinyt siitä tappioita yhtä paljon kuin -toisetkin. Minä haluan tietää, jätettiinkö minut tahallisesti -kutsumatta." - -"Kysymyksenne panee minut vaikeaan asemaan", sanoi puheenjohtaja -vakavasti. "Mutta minä haluan puhua toverieni puolesta, jos he sitä -toivovat." - -"Puhukaa", kuului ääni. - -"Emme epäile teidän rehtiyttänne, herra Glenister, mutta emme kutsuneet -teitä tähän kokoukseen, koska tunnemme teidän suhteenne -- olisi ehkä -parempi sanoa tunteenne -- hm, perheeseen. Olemme monelta taholta -kuulleet, että olette ollut vaikutuksille altis, mikä on vahingoittanut -sekä teidän että toisten toverien etuja. Minkäänlainen tunteellisuus ei -saa tulla kysymykseen seuran toiminnassa. Me aiomme käydä oikeutta ja -meidän mielestämme oli yksinkertaisinta jättää teidät tietämättömäksi -siitä mitä meillä on tekeillä ja säästää eripuraisuus ja katkerat -tunteet kummallakin taholla." - -"Se on valhe!" huudahti Glenister ääni käheänä. "Se on kirota valhe! Te -ette halunneet ottaa minua mukaan, koska pelkäsitte, että vastustaisin -suunnitelmaanne, eikö niin? No, siinä olettekin oikeassa! Minä -vastustan sitä. Viittasitte äsken tunteisiini neiti Chesteriä kohtaan. -Minä sanon nyt teille, että hän on Mac Namaran morsian ja etten minä -välitä hänestä. Mutta sallikaa minun edelleen sanoa teille, etten aio -sallia teidän murtautua hänen huoneeseensa enkä salli teidän hirttää -hänen sukulaistaan, olkoon hän minkälainen roisto tahansa. Ei, hyvät -herrat! Ei ole vielä aika ryhtyä moisiin väkivallantöihin -- voitamme -asiamme ilman niitäkin. Ellemme, niin tapelkaamme toki kuin miehet, -älkäämme olko susia. Jos mielimme jotakin tehdä, niin ottakaamme -kaivokset jälleen huostaamme ja puolustakaamme valtaustamme, mutta -älkäämme herran nimessä alentuko murhaamaan tai jäljittelemään maffian -tekoja." - -"Me tiesimme, että sanoisitte noin", virkkoi puheenjohtaja, ja joukosta -kuului tyytymätöntä mutinaa. Joku sanoi: - -"Olemme harkinneet asiaa tyynesti ja maltillisesti, Glenister, ja -kysymyksessä on nyt joko heidän elämänsä tai meidän. Lailla ei ole -tässä mitään tehtävää." - -"Vallan oikein", jatkoi hänen vierustoverinsa. "Emme voi ottaa -haltuumme kaivoksia, koska Mac Namara voi turvautua milloin tahansa -sotilaihin. Ne ampuisivat meidät. Teidän pitäisi olla viimeinen -vastustamaan suunnitelmaamme." - -Glenister huomasi, että kaikki vastaväitteet olivat turhia. Miesten -kasvoista saattoi lukea järkähtämätöntä päättäväisyyttä eikä hänen -todistelunsa ollut vaikuttanut mitään. Hän jatkoi kuitenkin: - -"En kiellä, ettei Mac Namara ansaitsisi tulla lynkatuksi, mutta niin ei -ole laita Stillmanin. Hän on vanha ja heikko" -- joku naurahti -pilkallisesti -- "ja hänen luonaan on nainen. Hänellä ei ole muuta -suojaa ja teidän täytyisi surmata ensin hänet päästäksenne käsiksi -tuomariin. Jos te katsotte välttämättömäksi toteuttaa suunnitelmanne, -niin surmatkaa muut, mutta säästäkää hänet." - -Miehet ravistivat päätään, ja jotkut menivät hänen ohitseen hänen vielä -puhuessaan. "Me aiomme jakaa armoamme oikeudenmukaisesti", virkkoi -joku. Heitä kannusti, kuten he sanoivat, oikeustajunta, eikä Glenister -voinut heidän mieltään muuttaa. Maan elämä ja hyvinvointi oli heidän -käsissään, niin he arvelivat, eikä heidän joukossaan ollut ainoatakaan, -joka olisi epäröinyt panna täytäntöön mitä kerran oli päätetty. -Glenister rukoili vielä kerran puheenjohtajaa, mutta tämä sanoi: - -"Myöhäistä on asiasta enempää keskustella, ja sallikaa minun vielä -kerta muistuttaa lupauksestanne. Jokaista rehellistä miestä sitoo..." - -"Noh, älkää luulko, että minä aion kavaltaa teidät", sanoi Glenister, -"mutta minä kehoitan teitä vielä kerran olemaan menemättä Stillmanin -taloon." - -Hän seurasi miehiä yön pimeään. Hän oli huomannut, että Dextry oli -kadonnut. Tämä oli ilmeisesti halunnut välttää enempiä väittelyjä. Roy -oli huomannut viime päivinä eräänlaista levottomuutta vanhuksen eleissä -ja lisäksi polttavaa halua tyhjentää vihansa niihin, jotka olivat -riistäneet häneltä hänen pyhimmät oikeutensa. Hän oli luonteeltaan -äkkipikainen ja kostonhimoinen ja valmis menemään äärimmäisyyksiin -saakka kostonhankkeissaan. Se oli hänen uskonkappaleitaan. - -Kun Glenister kotimatkallaan katsoi kelloa, huomasi hän, että hänellä -oli enää vain tunti aikaa tehdä päätös. Vaisto kehoitti häntä yhtymään -tovereihinsa ja tekemään välit selviksi niiden miesten kansa, jotka -olivat tehneet hänelle niin veristä vääryyttä, sillä sikäläisen -käsityksen mukaan nämä olivat menetelleet kuin tavalliset rosvot, jotka -omien kolttosiensa vuoksi olivat ansainneet kuoleman. Mutta hän ei -sittenkään voinut hyväksyä sellaista menettelyä. Jospa hänen toverinsa -tyytyisivätkin vain merkitsemään kantansa -- mutta hän tiesi, etteivät -he pysähtyisi siihen. Väkijoukon verenhimo on helposti herätetty, mutta -vaikeasti taltutettu. Mac Namara asettuisi vastarintaan, samoin Vorhees -ja piirikomissaari, ja seurauksena olisi verilöyly, kapina ja yleinen -sekasorto. Paikalle kutsuttaisiin sotaväki, tienoo julistettaisiin -piiritystilaan ja kadut tulisivat sala-ammunnan näyttämöiksi. -Vigilantit ajaisivat sotajoukon pakoon, siitä ei epäilystäkään, sillä -jokaikinen tienoon kansalainen kiiruhtaisi heidän avukseen eikä -sellaisia miehiä voitu enää pysähdyttää. Tuomari kaatuisi muiden muassa --- entä mitä tapahtuisi Helenelle? - -Hän otti naulasta winchester-kiväärinsä, puhdisti ja rasvasi sen sekä -pani ylleen patruunavyön. Hänen sisässään kävi yhä taistelu, -velvollisuudentunto kehoitti häntä liittymään tovereihin, omatunto -vaati toista. Helene kuului hänen vihollisiinsa, hän päätteli -- hän -oli vehkeillyt heidän kanssaan ja kavaltanut hänet ja oli lupautunut -sille ainoalle miehelle, jota hän vihasi niinkuin vain vihata voi. -Miksi hän ajatteli Heleneä tällä hetkellä? Kuusi kuukautta sitten hän -olisi kateellisena himoinnut oikeutta päästä johtamaan näitä -vigilantteja -- mitä merkitsi se muutos, joka sen jälkeen oli -tapahtunut hänessä? Se ei ollut heikkoutta eikä varovaisuutta. Ei! -Mutta vaikka käsittämätön, oli se silti selvästi havaittavissa, kuten -hänen toverinsa olivat hetki sitten huomauttaneet. - -Hän hiipi pimeään yöhön. Tehkööt mitä halusivat toisella taholla, mutta -kukaan ei saisi astua jalallaan Helenen kynnyksen yli. Hän näki valoa -Helenen arkihuoneesta, ja huomatessaan, ettei rullakaihtimia ollut -laskettu alas, hiipi hän lähemmäs. Hän kurkisti sisään ja näki Helenen -ja Struven juttelevan keskenään, minkä vuoksi hän vetäytyi suojaan ja -pysyi piilossa vielä senkin jälkeen kun asianajaja oli poistunut, koska -tanssiaisvieraita par'aikaa saapui hotellista ja kulki vallan hänen -lähitseen. Kun viimeinen joukko rupattelevia vieraita oli kadonnut, -astui hän jälleen esiin, nousi portaat ja koputti ovelle. Helenen -avattua oven hän astui sisälle ja sulki oven perässään. - - - - -XXIV. - -YÖLLINEN KOHTAUS. - - -Helene Chesterin järjestämättömät hiukset valuivat vuolaina -aaltoilevina kiharoina hänen kaulalleen ja olkapäilleen ja hänen -rintansa kohoili voimakkaasti. Hän astui askelen taaksepäin seinää -vasten, hänen ihmeelliset, syvän harmaat silmänsä olivat selkoselällään -ja avuttomat ja häveliäisyyden puna kiisteli pelonsekaisen kalpeuden -kanssa hänen poskillaan. - -Glenisteriä viilsi kuin puukolla. Tämä tyttö oli hänen katkerimpien -vihollistensa joukkoa -- ei ollut minkäänlaista toivoa saada häntä -omakseen. Hän unohti hetkeksi, että Helene oli petollinen ja -juonitteleva, mutta kun hän sen taas pian muisti, puhui hän niin -karskisti kuin vain oli mahdollista ja ilmoitti asiansa. Silloin juuri -vanha tuomari ilmestyi portaille; hirveä pelko oli tehnyt hänet -mykäksi. Oli ilmeistä, että hänen hermonsa, jotka olivat kuluneitten -viikkojen tapahtumien johdosta äärimmilleen herkistyneet, nyt vallan -pettivät. Ei ole mikään miellyttävä näky, kun silmien eteen pelkäävä -ihmissielu avoimesti paljastuu, ja siksipä Glenisterkin painoi -katseensa alas ja kääntyi jälleen puhuttelemaan nuorta naista. - -"Älkää ottako mitään mukaanne. Pukeutukaa vain ja tulkaa kanssani." - -Portailla kyyröttävä surkea olento änkytti nyt kysymyksen: - -"Mikä tarkoitus on tuollaisella solvaavalla kehoituksella?" - -"Nomen asukkaat ovat kapinaan valmiita, ja minä olen tullut pelastamaan -teitä. Älkää viivytelkö turhilla kysymyksillä", hän lisäsi -kärsimättömästi. - -"Onko tämä -- eräänlainen ovela temppu saada minut valtaanne?" - -"Arthur-eno!" huudahti Helene kiivaasti. Hänen katseensa kohtasi -Glenisterin katseen rukoillen, ettei tämä piittaisi vanhuksen sanoista. - -"En voi käsittää mokomaa hävyttömyyttä. He ovat hulluja", vaikeroi -tuomari. "Rientäkää vankihuoneelle, herra Glenister, ja sanokaa -Vorheesille, että hän lähettäisi tänne vartioston minun suojakseni. -Helene, ota puhelu päävahtiin ja hälyytä se liikkeelle. Sano, että -sotaväki marssikoon tänne heti." - -"Seis!" sanoi Glenister. "Se ei hyödytä -- johdot on katkaistu enkä -minä aio ilmoittaa asiasta Vorheesille -- pitäköön itsestään huolen. -Olen tullut tänne auttamaan teitä, ja jos mielitte pelastua pälkähästä, -on parasta lopettaa jutustelut ja kiiruhtaa." - -"En tiedä mitä tekisin", voihki Stillman kahden vaiheella. "Ettehän -halua vahingoittaa vanhaa miestä? Odottakaa! Olen hetken perästä -alhaalla." - -"Pysähdy, Arthur-eno! Sinä et saa karata tiehesi." -- Helenen ääni oli -päättäväinen ja käskevä. -- "Sitähän et tahtone tehdä, ethän? Tämä on -meidän talomme. Sinä edustat lakia ja hallituksen arvoa. Sinä et saa -pelästyä rosvo- ja murhaajajoukkoa. Sinun on jäätävä tänne ja otettava -heidät avoimesti vastaan." - -"Hyvä Jumala!" huudahti Glenister. "Tämä on sulaa hulluutta. Nämä -miehet eivät ole rosvoja eivätkä murhaajia, vaan Nomen parhaita -asukkaita. Te ette tajua oikein selvästi, että me olemme nyt Alaskassa -ja että he ovat vannoneet lopettavansa Mac Namaran koko joukon. Tulkaa -mukaani." - -"Me kiitämme teitä hyvistä aikeistanne", vastasi Helene, "mutta meillä -ei ole mitään syytä paeta. Me varustaudumme ottamaan vastaan ne kurjat -raukat. Teidän on parasta lähteä, jotteivät löydä teitä täältä." - -Hän nousi portaille, tarttui tuomaria käsivarresta ja talutti hänet -pois. Hän oli äkkiä ja arkailematta päässyt tilanteen herraksi, ja -molemmat miehet huomasivat mahdottomaksi edes yrittää muuttaa hänen -päätöstään. Päästyään portaitten yläpäähän hän kääntyi ja katsahti -alas. - -"Olemme kaikissa tapauksissa teille kiitolliset näkemästänne vaivasta. -Hyvää yötä." - -"Minä en aio lähteä", vastasi Glenister. "Jos te jäätte tänne, jään -minäkin." - -Hän käväisi alakerroksen huoneissa ja sulki ovet ja ikkunat. -Puolustusta silmällä pitäen talo oli mahdoton, ja hän huomasi, että oli -välttämätöntä sijoittautua yläkerrokseen. Hän huusi ylös Helenelle: - -"Saanko tulla?" - -"Saatte", hänelle vastattiin. - -Glenister kiiruhti yläkerrokseen ja näki Stillmanin istuvan vuoteen -reunalla, puolipukeissa ja kokoon kyyristyneenä. Helene oli -lopettamaisillaan pukeutumisensa. - -"Ettekö sittenkin tahtoisi seurata minua? Se on meidän viimeinen -mahdollisuutemme." -- Helene ravisti eittävästi päätänsä. -- "No, -sammuttakaa sitten valot. Minä asetun katuikkunaan, ja koska silmäni -ovat pimeään tottuneet, huomaan tulijat ehkä ennen kuin he ehtivät -portille." - -Helene teki käskyn mukaan ja asettui sitten hänen vierelleen ikkunan -ääreen. Tuomari istui yhä vuoteen reunalla. Hänen raskas hengityksensä -oli ainoa ääni, joka kuului huoneessa. Molemmat nuoret istuivat niin -lähekkäin toisiaan, että nuoresta tytöstä hohtava suloinen tuoksu -herätti Glenisterissä melkein kuvaamattoman kaipuun. Hän unohti vielä -kerran tytön petoksen, unohti että hän oli toisen, unohti kaiken paitsi -että hän rakasti puhtaasti ja rehellisesti; se rakkaus tuntui -sanomattomalta tuskalta. Tytön olkapää kosketti hänen käsivarttaan ja -hän kuuli hänen pukunsa heikosti kahahtavan hengityksen mukaan. Joku -kulki kadulla talon ohi ja Helene laski pelästyneenä kätensä hänen -käsivarrelleen. Se oli hyvin kylmä, hyvin pieni ja hyvin pehmeä, mutta -Glenister ei pienimmälläkään eleellä yrittänyt tarttua siihen. -Minuutit laahautuivat hitaasti eteenpäin, ne tuntuivat loppumattomilta -ja niissä oli ääretöntä jännitystä. Silloin tällöin Helene kumartui -häneen päin, ja nuori mies kumartui niinikään kuullakseen hänen -kuiskauksiaan. Sellaisina hetkinä Helenen hengitys sipaisi hänen -poskiaan, ja hän puri hampaat tiukasti yhteen. Ulkoa pimeästä kuului -susikoiran tuskainen ulvonta ja sitten toisten koirien ääniä. Pitkä -odotusaika lisäsi tuomarin levottomuutta, kunnes hänen hampaansa -kalisivat kuin kastanjetit. Tuon tuostakin hän voihkaisi ääneen. - -Molemmat ikkunavartijat olivat kadottaneet käsityksen ajasta, kunnes -heidän jännittyneet katseensa keksivät joukon tummia varjoja, jotka -erottuivat yön pimeästä. - -"Tuolla ne saapuvat", kuiskasi Glenister ja työnsi tytön loitommas -ikkunasta, mutta tämä ei suostunutkaan, vaan palasi entiselle -paikalleen. - -Kun ensimmäiset olennot saapuivat portin edustalle, kumartui Roy -ikkunasta ulos ja sanoi äänellä, joka terävänä, selvänä ja -odottamattomana viilsi yön hiljaisuutta: - -"Seis! Älkää tulko aitauksen sisäpuolelle!" - -Syntyi pari sekuntia kestävä hämminki, ja ennenkuin miehet ehtivät -vastata tai tehdä mitään, jatkoi Glenister: - -"Roy Glenister puhuu. Minä kehoitin teitä olemaan hätyyttämättä tätä -taloa ja minä varoitan teitä vielä kerran. Olemme valmiit ottamaan -teidät vastaan." - -Joukon johtaja sanoi: - -"Sinä olet petturi, Glenister." - -Glenister hätkähti. - -"Ehkä olen. Mutta te petitte minut ensin, ja petturi tai ei, mutta ette -sittenkään astu jalallanne tähän taloon." - -Nämä sanat synnyttivät mutinaa joukossa, ja joku miehistä virkkoi: - -"Neiti Chester olkoon rauhassa. Tuomarille meillä on asiaa. Emme me -häntä hirtä, jos hän vain pukeutuu siihen asuun, jonka olemme häntä -varten tuoneet muassamme. Ei hänen tarvitse pelätä. Terva tekee hyvää -iholle." - -"Oi, laupias taivas!" voihkaisi tuomari Stillman. - -Äkkiä tuli joku juosten lankkukäytävää pitkin ja lähestyi miesjoukkoa. - -"Mac Namara on päässyt livistämään, Voorhees ja kaikki muut niinikään", -hän läähätti, -- syntyi hetken hiljaisuus, sitten joukon johtaja sanoi -miehilleen: - -"Hajaantukaa ja hyökätkää taloon!" Ja ylös ikkunaan hän huusi: "Tämä on -sinun työtäsi, sinä kirottu tuuliviiri." - -Miehet hajaantuivat oikealle ja vasemmalle, kiipesivät aitauksen yli ja -juoksivat sikinsokin pitkin seinän kuvetta. Glenister tarttui -winchester-kivääriinsä, ja hikeä pusertui hänen otsastaan. Hän oli -vielä kahden vaiheella, voisiko hän todella ryhtyä tähän tekoon, -voisiko hän ampua noita miehiä. - -Tällöin Helene astui hänen eteensä, kumartui puoliksi ulos ikkunasta ja -huusi selvällä ja lujalla äänellä: - -"Odottakaa! Odottakaa silmänräpäys! Minulla on teille jotakin -sanottavaa. Herra Glenister ei ole teitä pettänyt. Hän ei ole -varoittanut toisia. He luulivat, että te aiotte vallata kaivokset ja -ratsastivat sinne ennen puoliyötä. Minä puhun totta, vakuutan sen -kunniasanallani. Monta tuntia sitten he jo lähtivät." - -Alhaalta kuului hämmentynyttä mutinaa, kunnes joku alkoi jälleen puhua. -Roy ja Helene tunsivat Dextryn äänen. - -"Pojat, olemme väärillä jäljillä. Tuota väkeä emme tavoittele -- Mac -Namaran me tahdomme vangiksemme. Tuo vanha kaljupää ei uskalla tehdä -muuta kuin mitä toiset käskevät hänen tehdä, enkä minä halua olla -mukana tässä sydänyöjutussa, jossa kaksikymmentä on yhtä vastaan. Minä -lähden kotiin." - -Taas kuiskuteltiin ja sitten ensimmäinen puhuja kysyi tuomari -Stillmania. Vanhus horjui ikkunan ääreen, täydelleen pelon -lamauttamana. Nuori tyttö oli iloinen, ettei häntä voitu alhaalta -nähdä. - -"Me emme tee teille mitään tällä kerralla, mutta te olette mennyt -riittävän pitkälle tekin. Saatte vielä tilaisuuden hyvittää kaikki mitä -olette rikkonut, mutta ellette sitä tee, hirtämme teidät -lyhtypatsaaseen. Ottakaa tämä varoitukseksi." - -"Mi-nä te-en ve-el-volli-isu-uute-eni", sopersi tuomari. Miehet -katosivat pimeään, Glenister sulki ikkunan, laski alasi ruilauutimen ja -sytytti lampun. Hän tiesi hyvin, että oli riippunut hiuskarvan varassa, -ettei onnettomuutta ollut sattunut. Jos hän olisi ampunut näitä miehiä, -olisi siitä kiihtynyt taistelu, joka olisi pyyhkäissyt mennessään -kaikki tuomioistuimen jäsenet ja hänet itsensäkin. Hän olisi kaatunut -väärän lipun alla. Hänen maineensa oli ehkä jo nyt mennyttä -- hän ei -ollut siitä varma. Lievimmässä tapauksessa hän ei voisi enää luottaa -heidän apuunsa, siihen ainoaan apuun, jota napaseutu miehelle saattoi -tarjota. Tästä lähin hän olisi luopio, paarias, jota kumpikin -riitapuoli vihasi yhtä voimakkaasti. Häntä ei haluttanut katsoa -tuomariin ja hän käänsi selkänsä, kun tämä ojensi kätensä häntä -kiittääkseen. Hänen työnsä oli tehty ja hän kaipasi pois. Helene -saattoi häntä alas, ja kun nuori mies avasi oven, laski, hän kätensä -tämän käsivarrelle. - -"Sanat ilmaisevat tuiki vähän", hän sanoi, "enkä minä voi koskaan -korvata teille kaikkea sitä mitä olette meille tänään tehnyt." - -"Meille!" huudahti Glenister murtuneella äänellä. "Luuletteko, että -minä uhrasin kunniani, petin toverini, tuhosin viimeisen toivoni ja -panin itseni pannaan 'meidän' takia? Tänään vaivasin teitä viimeisen -kerran. Näen teidät ehkä viimeisen kerran. Mitä tahansa muuta olettekin -tehnyt, olette ainakin opettanut minulle läksyn, ja minä kiitän teitä -siitä. Olen lopultakin löytänyt itseni. En ole enää eskimo -- minä olen -mies!" - -"Olette aina ollut", vastasi Helene. "En ymmärrä paljoakaan tätä -juttua, ja minusta tuntuu, ettei kukaan halua antaa minulle -minkäänlaisia selityksiä. Olen hyvin typerä, mutta ettekö te haluaisi -tulla huomenna sanomaan minulle, mitä tämä kaikki oikeastaan on?" - -"En", sanoi Glenister tylysti. "Te ette ole minun heimoani. Mac Namara -ja ne jotka ovat häneen liittyneet eivät ole ystäviäni enkä minä -heidän." - -Hän oli jo puolitiessä portaita alas, kun Helene virkkoi -ystävällisesti: - -"Hyvää yötä ja Jumala siunatkoon teitä -- ystäväni!" Nuori tyttö palasi -tuomarin luo, joka oli surkuteltavassa tilassa, ja Helene sai kauan -häntä tyynnytellä kuin pikku lasta. Hän kyseli niistä asioista, jotka -olivat hänen sydäntään lähinnä ja joita tämän yön tapahtumat olivat -hieman paljastaneet, mutta hänen enonsa tuohtui heti kun hän -mainitsikin kaivoksista. Hän istui enonsa vuoteen laidalla, kunnes tämä -nukkui. Hän pohti, mistä saisi selvyyttä niihin viittailuihin, joita -hän oli kuullut, kunnes hänen sielunsa ja ruumiinsa olivat yhtä -väsyksissä. Kuluneen päivän ja yön tapahtumat olivat riuduttaneet hänen -voimiaan, niin että hän hädin tuskin jaksoi laahautua vuoteeseen. Siinä -hän heittelehti kauan aikaa, sillä hän oli liian uupunut saadakseen -heti unta. Hän havahtui lopulta hermostuneeseen nytkähdykseen ennenkuin -unohti koko maailman. Hän muisti tällöin jotakin -- hänestä tuntui, -että joku sanoi hänelle sen ääneen: "Koko Alaskan kaunein nainen... -mutta Glenister pakeni matkoihinsa." - - - - -XXV. - -TOTUUS ALKAA PALJASTUA. - - -Helene heräsi seuraavana aamuna vasta lähemmä kello kahtatoista ja sai -tällöin tietää, että Mac Namara oli saapunut ratsastaen kaupunkiin ja -syönyt aamiaista tuomarin kanssa. Hän oli heti kysynyt Heleneä, mutta -kuultuaan edellisen yön seikkailut hän ei sallinut tyttöä unesta -herätettävän. Aamiaisen jälkeen olivat hän ja tuomari lähteneet yhdessä -ulos. - -Vaikka Helenen järki hyväksyikin sen päätöksen, jonka hän edellisenä -iltana oli jo puolittain tehnyt, tunsi hän nyt merkillistä -vastenmielisyyttä tavata Mac Namaraa. Hän ei tosin tiennyt mitään pahaa -tästä miehestä, paitsi sen, mikä sisältyi niihin syytöksiin, joita -eräät äärimmilleen katkeroituneet miehet olivat hänestä lausuneet, ja -hän tiesi lisäksi, että jokainen voimakas ja hyökkäävä luonne saa -helposti vihamiehiä. Siitä huolimatta hän tunsi sisässään taistelun, -jommoista hän ei ollut aavistanut. Tämä mies, joka niin itsetietoisesti -uskoi että hänestä tulisi hänen vaimonsa, ei vallinnut hänen sisäistä -vakaumustaan. - -Hän oli viime aikoina ratsastellut usein ja tehnyt pitkiä yksinäisiä -matkoja välkkyvää merenrantaa pitkin tai vuorijonojen välissä -luikerteleviin laaksoihin, joissa äkkijyrkänteiltä putoavan veden -kohina hyväili hänen korviaan tai lapion välähdys kiihoitti hänen -katsettaan. Tänä aamuna hänen hevosensa ontui, minkä vuoksi hän päätti -lähteä kävelylle. Alkuaikoina hän oli katsellut hieman arastellen -siellä tapaamiaan karkeatekoisia miehiä, kunnes hän tutustui heidän -teeskentelemättömään kohteliaisuuteensa ja kunnioittavaan -esiintymistapaansa. Monet noista siivoamattoman näköisistä miehistä -olivat oppinutta väkeä. Häntä huvitti sen vuoksi antaa noiden miesten -puhella hänelle suorasukaisen vapaasti, kuten tässä laajoihin mittoihin -valetussa uudessa maassa oli totuttu tekemään. Erämaa kasvattaa -ritarillisuutta, joka on sille ominaista. - -Minkäänlaista vaaraa ei siis ollut siltä taholta pelättävissä, mutta -häntä oli varoitettu hulluista koirista, joita harhaili ympäri -kaupunkia, ja selitetty, että kesäkuuma kiihoittaa ankarasti näitä -takkukarvaisia, yrmeitä otuksia. Tämä maa on kyllä ennen kaikkea -koirien maata ja talvisin koira saakin raataa, reutoa ja nähdä nälkää, -mutta suvet se saa olla joutilaana, tapella, vetelehtiä ja tulla -vesikauhuiseksi. - -Helene käveli kauas ja poikkesi paluumatkalla eräälle tuntemattomalle -tielle, joka johti kaupungin ulkolaidalle. Hän ei tahtonut kohdata -niitä naisia, jotka hän tunsi, koska edellisen illan tanssiaiskohtaus -oli hänellä liiankin tuoreessa muistossa. Rivakasti astellessaan hän -oli kuulevinaan takaansa heikkoa ääntä. Käännyttyään hän huomasi, että -lähin ympäristö oli autiota, kuivaa, karua maata, ja ainoa elävä olento -oli muuan naishenkilö, joka seisoi jonkun matkan päässä hänestä. Hän -kulki edelleen pari askelta, mutta kuuli jälleen äskeisen huudon ja nyt -selvemmin ja sitä seurasi pyssynlaukaus. Hän kääntyi toistamiseen ja -näki nyt joukon miehiä juoksujalkaa tulevan hänen perässään ja kuuli -vieläkin lähempää ärhentelevien koirien haukuntaa ja murinaa. Hetkessä -tytön uteliaisuus muuttui kauhuksi, sillä hänen vielä katsellessaan -tätä näkyä syöksyi muuan koirista äkkiä esiin muusta joukosta ja juoksi -samalle lankkukäytävälle, jolla hänkin seisoi. Se oli aika komea -eskimokoira -- kookas, harmaa, sudennäköinen, ja läheisen sukulaisensa -lailla väkevä, nopsa ja ovela. Sen pää oli riipuksissa ja heilahteli -sivuille juoksun tahdissa. Sen ruumis oli yltyleensä kuolassa ja -vaahdossa. Koira tuli nyt uhkaavan näköisenä Heleneä vastaan. Lähellä -ei ollut minkäänlaista suojapaikkaa. Taampana oli tosin se talo, jonne -hänen äsken näkemänsä nainen juuri oli menossa. Miehet olivat liian -kaukana voidakseen häntä auttaa. - -Helene ei parahtanut eikä arkaillut, vaan kapaisi kauhun valtaamana -mainittua rakennusta kohden. Hän oli vallan varma, että koira syöksisi -hänen kimppuunsa ennenkuin hän ehtisi päästä rakennuksen suojaan. Niin --- hän kuulikin jo ihan takanaan sen nopeat sipsuttelevat askelet, -hänen polvensa notkahtelivat, ja suojaava ovi oli vielä monen metrin -päässä. Muuan hevonen, joka oli sidottu lankkukäytävän viereen, -pärskähti ja nousi takajaloilleen, kun tämä juokseva pari lähestyi. -Vesikauhuinen koira poikkesi tällöin tieltä ja hyökkäsi raivoissaan -hevosen koipiin. Tätä äkkihyökkäystä pelästyneenä hevonen riuhtaisi -hihnansa poikki ja laukkasi tiehensä. Tämä välikohtaus oli sentään -auttanut Heleneä sen verran, että hän oli ehtinyt sillä välin -tuvanovelle. Hän väänsi ripaa. Ovi oli kiinni. Kun hän epätoivoissaan -kääntyi sivulle, näki hän äskeisen naisen seisovan ihan hänen takanaan -ja tarkkaavan tyynesti, pieni revolveri kädessä, hullun koiran -raivokkaita liikkeitä. - -"Ampukaa!" parahti Helene. "Miksette ammu?" Samassa kuului pamaus, ja -koira kierähti ympäri äkeästi ulvahtaen. Nainen ampui monta kertaa, -ennenkuin koira makasi hiljaa, ja virkkoi sitten tyynesti: - -"Revolverini on liian pieni, ei se kelpaa juuri mihinkään." - -Helene lysähti tuvankynnykselle. - -"Kuinka varmasti te ammuttekaan!" hän läähätti katsellen harmaata -otusta, joka kuolintuskissaan oli kierähtänyt ihan hänen jalkoihinsa. -Miehet olivat tällä välin ehtineet paikalle ja kertoivat kiihtyneinä -tapahtumasta; nainen oli vaihtanut pari sanaa näiden kanssa ja sanoi -sitten Helenelle opastaessaan häntä tupaan: - -"Teidän täytyy levätä hetki sisällä." - -Helene vietiin hyvin kodikkaaseen -- suorastaan loistavasti -sisustettuun huoneeseen. Siellä oli pianokin, jonka kannelle oli pantu -iso pinkka nuotteja, ja monia muita somia pikkuesineitä, jommoisia -Helene ei ollut nähnyt sen jälkeen kun oli kotoaan lähtenyt. Hänen -emäntänsä oli kadonnut eräänlaisen kaihtimen taa ja puheli nyt hänelle -viereisestä huoneesta: - -"Se oli kolmas vesikauhuinen koira, jonka olen tänä kesänä nähnyt. -Vesikauhu on alkanut tulla yleiseksi näillä main." - -Hän palasi nyt huoneeseen kantaen hopeista tarjotinta, jolla oli kannu -ja kaksi lasia. - -"Hermonne ovat varmaankin ärtyneet, mutta tämä konjakki tekee teille -hyvää, ellei teillä ole mitään sitä vastaan. Tulkaa sitten tänne -toiseen huoneeseen, ja levätkää hetkinen. Olette pian kyllä -ennallanne." - -Hän puhui niin väärentämättömän ystävällisesti ja sääliväisestä että -Helene katsahti häneen kiitollisena. Nainen oli pitkä ja solakka ja -hänen liikkeissään oli jotakin erikoista, mikä pani olettamaan hänen -lapsena tottuneen silkkipukujen pehmeihin poimuihin. Helene pani -niinikään merkille hänen miellyttävän hymyilynsä ja tunsi sydämensä -lämpiävän tätä ensimmäistä hyvänsävyistä naista kohtaan, jonka! hän oli -Nomessa tavannut. - -"Te olette hyvin ystävällinen, mutta nyt minä en kaipaa enää mitään. -Pelästyin äsken hirveästi. Oli ihmeellistä, kuinka te pelastitte -minut." - -Hän seurasi katseillaan toisen sulavia liikkeitä, kun hän pani -tarjottimen pöydälle, ja silloin hän osui näkemään Roy Glenisterin -valokuvan seinällä. - -"Ah...!" hän huudahti, mutta vaikeni heti, sillä hän tiesi nyt, kuka -tuo tyttö oli. Hän silmäili nopeasti pelastajaansa. Ei ollut todella -ihme, että miehet olivat häneen ihastuneita, niin suloinen oli hänen -hymynsä. Tämä huomio vaikutti sähköiskun lailla, ja hän nousi -hämminkiään peittääkseen. - -"Kiitoksia paljon ystävällisyydestänne. Nyt olenkin jo täydellisesti -tointunut ja minun täytyy nyt lähteä." - -Hänen muuttunut ilmeensä ei jäänyt huomaamatta. Cherry Malotten -kaltainen kouliintunut ja kokenut nainen kyllä osasi nähdä, milloin -toinen nainen osoittaa halveksimistaan. Lukemattomia kertoja hän oli -huomannut tämän saman hiuksenhienon muutoksen, tämän halveksivan -ylemmyyden, ja hän oli äkeissään itselleen siitä, että piittasi -mokomasta. Mutta syystä tai toisesta tämän naisen esiintyminen ärsytti -häntä tavallista syvemmin. Hän ei sitä sentään osoittanut paitsi ehkä -siten, että hänen hymynsä oli rahtusen jäykempi kun hän sanoi: - -"Toivon teidän jäävän tänne kunnes olette perinpohjin levännyt! -neiti..." Hän vaikeni ja ojensi kätensä. - -"Chester. Nimeni on Helene Chester. Olen tuomari Stillmanins -sisarentytär", virkkoi toinen nopeasti ja hieman hämillään. - -Cherry Malotte veti takaisin ojennetun kätensä ja hänen kasvonsa -muuttuivat koviksi ja uhkaaviksi. - -"Ah, vai niin -- te olette neiti Chester -- ja minä pelastin henkenne." -Hän naurahti epämiellyttävästi. - -Helene sai ponnistella pysyäkseen tyynenä. - -"Olen pahoillani, ettette pidä siitä", sanoi hän kylmästi. "Minä panen -suuren arvon sille palvelukselle, jonka olette tehnyt minulle." -- Hän -astui askelen ovelle päin. - -"Odottakaa hetki. Haluan puhua kanssanne." Kun Helene ei ollut -huomaavinaan hänen pyyntöään, huudahti hän katkerasti: - -"Ah, älkää pelätkö. Tiedän kyllä, että teette anteeksiantamattoman -rikoksen, jos juttelette kanssani, mutta kukaan ei näe teitä täällä ja -teidän lakienne mukaan on rikos vain se, joka tulee ilmi. Voitte siis -olla rauhallinen. Sepä juuri on minusta tehnyt halveksitun olennon -- -minut on aina paljastettu. Haluan kuitenkin sanoa teille, että vaikka -olenkin huono ihminen, olen toki parempi kuin te, sillä minä olen -uskollinen niille, jotka minusta pitävät, enkä minä petä ystäviäni." - -"En halua väittää, että ymmärtäisin teitä", virkkoi Helene kylmästi. - -"Ah, kyllä te ymmärrätte. Ei teidän kannata olla noin viattoman -näköinen. Se sopii tietenkin näyttelemäänne osaan, mutta minulle ette -voi näytellä." - -Hän meni vieraansa ohi ovelle ja asettui sen eteen seisomaan, ja hänen -kasvoilleen levisi katkera ja pilkallinen ilme. - -"Se pikku palvelus, jonka äsken teille tein, oikeuttaa minut -käsittääkseni johonkin, ja minä aion käyttää tätä oikeutta siten, että -sanon teille, kuinka huonosti naamari teille sopii. Hirveän -moukkamaista minun on sellaista sanoa, vai kuinka? Olettepa antautunut -hienon seuran palvelukseen, ja minä ihailen sitä tapaa, jolla olette -osuutenne siinä katalassa työssä näytellyt, mutta minua kiukuttaa -teidän sievä, viaton ilmeenne, sillä se ei ole oikea." - -"Päästäkää minut ulos!" - -"Olen minäkin monesti tehnyt pahoja", jatkoi Cherry keskeytyksestä -välittämättä, "mutta silloin minut on tavallisesti siihen pakotettu, -enkä minä ole milloinkaan tahallani koettanut syöstä turmioon miestä -hänen rahojensa takia." - -"Mitä te tarkoitatte väitteellänne, että olen pettänyt ystäväni ja -syössyt jonkun turmioon?" kysyi Helene kiivaasti. - -"Loruja! Minä huomasin heti alussa, mitä lajia te olette, mutta Roy -Glenister ei älynnyt sitä huomata. Ja sitten Struve kertoi, mitä en -ollut arvannut. Tarvitaan vain pullollinen viiniä ja nainen, ja sen -miehen saa puhumaan kaiken mitä hän tietää. Mac Namaralla on käynnissä -rohkea peli, ja hän teki viisaasti ottaessaan teidät apurikseen, sillä -te olette ovela, teillä on vahvat hermot ja te näyttelette osaanne -mestarillisesti. Minä ymmärrän sellaista, sillä olen itsekin ollut -mukana yhdessä ja toisessa huvinäytelmässä. Teidän on suotava anteeksi -tämä pieni tunteenpurkaus -- ammattikateutta, nähkääs. Minä kadehdin -teidän taitoanne, siinä kaikki. Kun te olette nyt saanut selville, että -olemme yhtä hyviä molemmat, ei teidän enää pitäisi katsella minua kovin -ylhäisesti." - -Tämän sanottuaan hän avasi oven vieraalleen ja hyvästeli harkitun -ivallisesti. - -Helene oli liian hämmentynyt ja syvästi nöyryytetty voidakseen käsittää -Cherry Malotten pahansuovasta ja välittömästä tunteenpurkauksesta muuta -kuin että tämä syytti häntä osallisuudesta siihen salahankkeeseen, jota -kaikki tuntuivat pitävän todellisena. Se saattoi tosin olla naisellisen -lemmenkateuden ilmaisua, mutta olihan hän toisaalta sanonut saaneensa -tiedot Struvelta sekä että pullo viiniä ja kauniit naiskasvot saisivat -hänet paljastamaan kaiken. Mikäli hän tunsi Struvea ja oli hänestä -kuullut, oli tässä väitteessä ehkä paljon perääkin. Tunne, että -harhaili pimeässä ja että oli kietoutunut salakähmäisyyden verkkoon, -valtasi hänet jälleen kuten monesti viime aikoina. Jos Struve hellitti -kielensä kantimet tuon naisen edessä, eikö hän voisi tehdä samaa hänen -edessään? Hän pysähtyi hetkeksi ja suuntasi sitten kulkunsa -Satamakadulle harkiten tarkoin, millä tavalla hän parhaiten pääsisi -päämääräänsä. Cherry Malotte piti häntä taitavana näyttelijänä. No hyvä --- hän osoittaisi, että häntä oli arvosteltu oikein. - -Struve istui työpöytänsä ääressä yksityiskonttorissaan, mutta nousi -heti ja tarjosi hänelle tuolia. - -"Hyvää huomenta, neiti Chester. Olette raikkaan näköinen yöllisen -seikkailunne jäljiltä. Tuomari on kertonut minulle kaikki, ja sallikaa -minun sanoa, että olette urhein nainen, minkä minä tunnen." - -Helene hymyili ja rupesi hitaasti aukomaan päällystakkinsa nappeja. - -"Eikö teillä lakimiehillä ole paljon työtä?" hän kysyi. - -"On kyllä, mutta ei niin paljon, etten ehtisi teitä palvella, jos -teillä on jotakin asiaa minulle." - -"Ah, en ole tullut asioita varten", virkkoi tyttö kevyesti. "Olin -ulkona kävelemässä ja poikkesin huvikseni katsomaan, mitä te -hommailette." - -"Sitä ilahduttavampaa minulle", sanoi asianajaja muuttuneella äänellä. -"Olen enemmän kuin ihastunut." - -Helene arveli näytelleensä hyvin, koskapa toinen oli luopunut kaikesta -asiakkuudestaan. - -"Niin, minä olen väsynyt puhelemaan Arthur-enon ja Mac Namaran kanssa. -He kohtelevat minua kuin pientä tyttölasta." - -"Milloin aiotte astua ratkaisevan askeleen?" - -"Mitä askelta tarkoitatte?" - -"Avioliittoanne. Milloin se tapahtuu? Ei teidän tarvitse arkailla siitä -puhua, sillä Mac Namara ilmaisi minulle asian jo kuukausi sitten." - -Sitä tapausta muistellessaan asianajaja nosti salaa kätensä kaulalleen, -mutta hänen katseensa kirkastui, kun Helene vastasi kevyesti: - -"Te erehdytte varmaan. Hän lienee vain laskenut pilaa." - -Hetken aikaa hän johti puhetta varsin taitavasti ja jutteli -kaikenlaisista asioista tavalla, joka pani Struven kummastelemaan hänen -tavatonta leikillisyyttään ja kevyttä äänensävyään. Hän ei ollut -milloinkaan kuvitellut Heleneä sellaiseksi, näin tuttavalliseksi, ja, -silti hän oli niin ylpeä ja kylmä, että hän oli tulla hulluksi. Hän -muuttui yhä rohkeammaksi otteissaan. - -"Millä kannalla ovat asiamme tällä haavaa?" kysyi tyttö, kun toisen -kiihkeys alkoi näkyä yhä selvemmin. "Eno ei halua sanoa mitään eikä -herra Mac Namarasta ole viime aikoina saanut sanaakaan puserretuksi." - -Struve katsahti häneen nopeasti. - -"Mitä asiaa tarkoitatte?" - -Helene kokosi kaikki voimansa ja astui askeleen varmuuden rajalle. - -"Äh, älkää nyt viitsikö pitää minua lapsena. Se alkaa jo ikävystyttää. -Olen näytellyt osani, ja nyt tahdon tietää, mitä te muut teette." - -Hän oli valmistunut minkälaiseen vastaukseen tahansa. - -"Mitä erikoisesti haluatte tietää?" kysyi toinen varovasti. - -"Kaikki. Luuletteko, etten voi kuulla, mitä ihmiset sanovat." - -"Ahaa, siinä sitä ollaan! No, älkää huoliko kuunnella niitä." - -Helene huomasi erehdyksensä ja jatkoi kiireesti: - -"Miksen? Emmekö pelaa kaikki samoin merkein? Minä en voi hyväksyä, että -ensin käytätte minun apuani ja sitten kohtelette minua kuin ilmaa. -Luulen olevani oikeutettu saamaan tietää, kuinka suunnitelmaa edelleen -hoidetaan. Arveletteko kenties, etten osaa pitää suutani kiinni?" - -"En suinkaan", vastasi asianajaja nauraen ja yritti vaihtaa -puheenaihetta, mutta silloin Helene nousi ja nojasi kirjoituspöytään -vakaasti päättäneenä, ettei lähtisi konttorista, ennenkuin olisi edes -hieman saanut kohotetuksi salaperäisyyden verhoa. Struven esiintyminen -vahvisti hänen epäluuloaan, että tässä kaikessa oli jotakin -nurinkurista. Tuo lahjakas, mutta kevytmielinen, irstaileva mies tunsi -nämä asiat perinpohjin, mutta vaikka Helenen suostutteluilla olikin -eräänlaista vaikutusta häneen, sitoi varovaisuus hänen suunsa. Hän. -kurottautui eteenpäin ja hymyili Struvelle. - -"Te olette aivan kuin toisetkin. Tekään ette halua antaa minulle -vähäisintäkään valaistusta." - -"Antaa, antaa, antaa!" virkkoi asianajaja julkeasti. "Se on naisten -tapa ratkaista asioita. Antakaa minulle tuo -- antakaa minulle se. -Itsekkäitä olentoja! Miksette te tarjoa mitään korvaukseksi? Miehet -ovat liikemiehiä, naiset koronkiskureita. Te olette utelias ja tunnette -itsenne sen vuoksi onnettomaksi. Minä voin auttaa teitä, ja siksi te -luulette, että minä teen sen yhdestä hymyilystä. Te pyydätte, että minä -rikon lupaukseni ja panen kunniani alttiiksi teidän oikkujenne vuoksi. -Se juuri on naisten tapa, ja minä suostun. Minä antaudun valtaanne, -mutta en tee sitä ilmaiseksi. Tehkäämme sopimus." - -"Se ei ole uteliaisuutta", intti tyttö närkästyneenä. "Minä en pyydä -enempää kuin mikä on oikeuteni." - -"Te olette kuullut, mitä kaupungilla juorutaan, ja olette alkanut -epäillä, siinä koko juttu. Te arvelette, että minä tiedän jotakin, mikä -voisi luoda valaistusta tai uutta varjoa kaikelle mitä omistatte tässä -maailmassa, ja te olette niin kiihtynyt, ettette enää luota omiin -sukulaisiinnekaan. Toisaalta ette voi uskoutua vieraillekaan ja siksi -tulette minun luokseni. Olettakaamme, että minulla on ne paperit, jotka -toitte tänne viime keväänä, tuossa kassakaapissa, ja että ne kertovat -koko jutun -- onko enonne viaton tai ansaitseeko hän hirttonuoran, mitä -siinä tapauksessa tekisitte? Mitä antaisitte päästäksenne näkemään ne? -No hyvä, ne ovat tuolla ja voivat milloin tahansa puhua puolestaan. Jos -olette oikea nainen, ette saa lepoa, ennenkuin olette ne nähnyt. -Teemmekö sopimuksen?" - -"Niin, niin. Antakaa ne paperit minulle!" huudahti Helene kiihtyneenä. -Kuuma veriaalto syöksähti hänen kasvoilleen, ja Struve ponnahti -tuoliltaan. Hän astui lähemmäs Heleneä, mutta tämä peräytyi seinään -saakka, kalpeana ja tuijottavin silmin. - -"Ettekö näe", hän jatkoi, "että minun täytyy saada ne nähdä?" - -"Tietysti minä sen huomaan, mutta minä haluan suukon sopimuksemme -vahvistukseksi." - -Hän tavoitti kuumalla kädellään tyttöä, mutta tämä työnsi hänet syrjään -ja liukui hänen ohitseen ovelle. - -"Tehkää kuten haluatte", sanoi Struve, "mutta ellen erehdy, ette löydä -lepoa ennenkuin olette nähnyt nuo paperit. Olen tutkinut teitä ja -uskallan lyödä vetoa, ettette mene naimisiin Mac Namaran kanssa ettekä -tohdi katsoa enoanne silmiin, ennenkuin olette päässyt totuuden -perille. Voisitte tehdä molemmatkin, jos tietäisitte varmasti heidät -pettureiksi, mutta ette voi tehdä sitä niin kauan kuin epäilette heitä --- sellainen on nainen. Kun olette tehnyt päätöksenne, tulkaa takaisin -ja minä näytän teille todistukset. En koetakaan näyttää toisenlaiselta -kuin olen -- Wilton Struve vain olen, myyjä. Minä toivon, että minun -hautakiveeni kirjoitetaan totuudenmukaisesti: 'Hän sai palkkansa'." - -"Te olette pantteri", virkkoi Helene tuohtuneena. - -"Siis miellyttävä ja sulavaliikkeinen peto", naurahti toinen. -"Ystävällinen ja leikkisä, mutta hampailtaan terävä ja kynsiltään -sitäkin terävämpi. Täydentääksemme vertausta, joka minua miellyttää, -minä luulen, ettei sillä eläimellä ole sukulaisuustunteita ja että se -metsästelee mielellään yksinään. Kun olette perin pohjin tutkinut tuota -salahanketta ja löytänyt syyllisen sieltä mistä sitä on haettava, -ettekö haluaisi tulla minulle siitä kertomaan? Tämä ovi johtaa -käytävään ja sitä tietä suoraan kadulle. Kukaan ei näe teidän tulevan -eikä menevän." - -Rientäessään pois talosta Helene ihmetteli itsekseen, vallan päästä -pyörällä, kuinka hän oli voinut kuunnella sitä miestä niin kauan. Mikä -peto hän olikaan! Hänen tarkoituksensa oli selvä ja oli ollut alusta -asti. Struve oli perinpohjin tunnoton olento. Helene oli kyllä kaiken -tämän tiennyt jo entuudestaan, mutta pyrkiessään epätoivoisena totuuden -perille ja nuorekkaasti itseensä luottaen hän oli uskaltautunut tämän -miehen puheille. Struve oli lisäksi teräväkatseinen ja huomiokykyinen -mies, joka oli verrattoman varmasti arvannut hänen mielentilansa. Hän -oli joutunut tappiolle, mutta hän tiesi nyt itsekin, ettei hän voisi -levätä, ennenkuin olisi saanut vastauksen kysymyksiinsä. Hänen täytyi -päästä niistä epäluuloista, jotka jäytivät hänen rauhaansa. Hän -muisteli enonsa ystävällisyyttä häntä kohtaan ja tunsi epätoivoista -luottamusta tähän hänen sukunsa viimeiseen. Sukulaissiteet olivat -olleet voimakkaat ja hän tunsi kipeästi kaipaavansa kadonneen veljensä -tukea -- sen veljen, joka par'aikaa oleskeli jossakin tämän -salaperäisen maan kolkassa -- jonkun sellaisen tukea, jonka suonissa -virtasi samaa verta kuin hänenkin. Hän ajatteli Mac Namaraakin, mutta -kuinka tämä voisi häntä auttaa? Mitä hän tiesi tästä miehestä -- -miehestä, jota hän nyt pahimmin epäili. - -Melkein sietämättömän yksinäisyyden ja avuttomuuden masentamana ja sekä -ruumiillisesti että henkisesti näännyksissä äsken kestetyn kauhun -johdosta punnitsi Helene tilannetta niin tyynesti kuin hänen kiihtynyt -mielialansa suinkin salli ja päätyi tulokseen, että hänen nykyisessä -asemassaan sai turha ylpeys väistyä. - -Muutamia minuutteja myöhemmin hän koputti Cherry Malotten ovelle. Kun -tyttö tuli avaamaan, huomasi Helene, että hän oli itkenyt. Kyyneleet -polttavat kuumimmin ja jättävät selvimmän jäljen silmiin, missä ne ovat -harvinaisia. Helene ei voinut tajuta sitä mielenliikutusta, joka oli -puistatellut Cherryä hänen poissa ollessaan, sillä Helenen raikas, -nuorekas kauneus oli tämän seikkailijattaren sydämessä herättänyt -katkeruuden ja kateuden myrskyn. Olipa Helene Chester syyllinen tai -syytön, oliko silti mahdollista, että Glenister epäröisi valitessaan -heidän välillään? oli Cherry kysynyt itseltään. Nyt hän tuijotti -epäystävällisesti ja tervetuloa sanomatta vieraaseensa. - -"Sallitteko minun astua sisälle?" kysyi Helene. "Minulla on teille -jotakin sanottavaa." - -Kun he olivat astuneet huoneeseen, seisoi Cherry yhä ja katseli -vierastaan tutkimattomin silmin ja kylmin kasvoin. - -"Ei ollut helppoa tulla takaisin", aloitti Helene, "mutta minun täytyi. -Jos te voitte auttaa minua, toivon, että sen teette. Te sanoitte -tietävänne, että eräille miehille on tehty suurta vääryyttä. Olen -epäillyt sitä, mutta en tiennyt mitään varmaan, ja pelkään epäillä -lähimpiä omaisiani. Te sanoitte edelleen, että minullakin on osuus -siinä mitä on tapahtunut -- että olen pettänyt ystäväni. Odottakaa -hetkinen", hän lisäsi nopeasti, kun huomasi toisen ivallisen hymyn. -"Ettekö haluaisi sanoa mitä tiedätte ja minkä arvelette minun osuuteni -olevan? Olen kuullut ja nähnyt asioita, jotka ovat panneet minut -ajattelemaan -- oo, ne ovat peloittaneet minua ajattelemasta -- enkä -sittenkään ole löytänyt totuutta. Käsittänette, että tämän tapaisessa -taistelussa helposti väitetään yhtä ja toista, mutta onko minun enoni -tosiaankin menetellyt väärin?" - -"Siinäkö kaikki mitä teillä on sanottavaa?" - -"Ei. Sanoitte, että Struve oli ilmaissut teille koko suunnitelman. -Kävin hänen luonaan houkutellakseni häneltä tiedot, mutta..." - -Häntä puistatti kun hän muisti äskeisen kohtauksen. - -"No, kuinka onnistuitte?" kysyi Cherry merkillisen huvitettuna, vaikka -yhä pysyikin kylmän ja vastahakoisen näköisenä. - -"Älkää kysykö. Sitä on inhoittava ajatellakin." - -Cherry naurahti kylmästi. - -"Ja siellä epäonnistuttuanne te tulitte jälleen minun luokseni -pyytämään vielä kerran minun laiseltani hylätyltä olennolta apua. No -hyvä, neiti Helene Chester, kuulkaa siis. En usko ainoatakaan sanaa -mitä olette minulle nyt kertonut enkä minä puolestani aio sanoa teille -yhtään mitään. Menkää takaisin enonne ja pitkäsäärisen rakastajanne -luo, jotka ovat teidät lähettäneet tänne, ja ilmoittakaa heille, että -aion puhua, kun oikea hetki lyö. He arvelevat, että tiedän liian -paljon, eikö niin? Ja sen vuoksi he ovat lähettäneet teidät tänne -urkkimaan? Olkoon menneeksi, minä olen valmis tekemään eräänlaisen -sopimuksen. Te näyttelette osaanne, minä omaani. Jättäkää Glenister -rauhaan, silloin en minäkään juorua Mac Namarasta. Onko sovittu?" - -"Ei, ei, ei! Ettekö jaksa käsittää minua? Ei siitä nyt ole kysymys. -Minä haluan vain tietää totuuden, siinä kaikki." - -"Palatkaa siis Struven luo ja pyytäkää häneltä selityksiä. Hän ehkä on -valmis ne antamaan, minä en. Hierokaa kauppaa hänen kanssaan -- osaatte -mainion hyvin sen tehdä. Olette puijannut parempiakin miehiä -- saa -nähdä, mitä pystytte hänelle." - -Helene huomasi, ettei kannattanut enempää ponnistella, ja poistui. Hän -tunsi kuitenkin, ettei Cherry sittenkään häntä epäillyt, vaikka hän. -lemmenkateena, oli nähnyt hyväksi sellaista teeskennellä. - -Päästyään kotiinsa hän kirjoitti pari lyhyttä kirjettä ja kutsui -keittiöstä japanilaisen asiapoikansa. - -"Fred", hän sanoi, "olepa hyvä ja koeta etsiä herra Glenister ja anna -hänelle tämä kirje. Ellet tavoita häntä, etsi hänen toverinsa ja anna -tämä toinen kirje hänelle." - -Fred meni ja kun hän tuntia myöhemmin palasi, oli hänellä yhä Dextrylle -osoitettu kirje kädessään. - -"En löytänyt sitä herraa", hän sanoi. "Nuori herra sanoi, että hän oli -poissa, mutta tulee kenties parin päivän kuluttua." - -"Annoitko toisen kirjeen herra Glenisterille?" - -"Annoin, neiti." - -"Saitko vastausta?" - -"Sain kyllä." - -"No, anna se minulle." - -Kirje sisälsi seuraavaa: - - "Hyvä neiti Chester. - - On turhaa keskustella asiasta, jonka molemmat - hyvin tunnemme. Jos tämä halunne johtuu viime yön - tapahtumista, niin pyydän, ettette sen takia - vaivaudu. Me emme tarvitse teidän sääliänne. - - Kunnioittaen - Roy Glenister." - -Hänen kirjettä lukiessaan tuli huoneeseen tuomari Stillman. Hän näytti -vanhentuneen tavattomasti kuluneen päivän aikana, vai vaikuttiko kelmeä -iltapäivävalaistus, että hänen poskensa näyttivät niin painuneilta ja -kasvojen piirteet niin lakastuneilta? Hänen äänensäkin ilmaisi niitä -raskaita huolia, joita hänen oli kesteltävä. - -"Alec on maininnut minulle kihlauksestanne, ja se keventää äärettömästi -taakkaani. Iloitsen tavattomasti tästä avioliitosta. Hän on ihmeellinen -mies ja ainoa, joka voi meidät pelastaa." - -"Mitä sinä sillä tarkoitat? Mikä vaara meitä uhkaa?" Helene kysyi! - -"Tuo roistojoukko, tietenkin. Sanoivathan he tulevansa takaisin! Mutta -Alecilla on vaikutusvaltaa täkäläiseen vartioston päällikköupseeriin, -ja hänen toimestaan vartioivat sotilaat tästä lähin taloamme yöt -päivät." - -"Mutta miksi -- kukaan ei tee meille mitään pahaa..." - -"Vaiti, vaiti! Minä tiedän mitä puhun. Meitä uhkaa pahempi vaara kuin -milloinkaan ennen, ja ellei meidän onnistu hajoittaa tuota yhdistystä, -on seurauksena verilöyly. Ne vigilantit ovat alituisena uhkana ja he -koettavat saada minut luopumaan tuomarintoimestani, jotta voisivat -ottaa lainkäytön omiin käsiinsä. Siitä juuri haluaisinkin sinulle -puhua. He aikovat surmata Alecin ja minut -- niin ainakin väittää Alec --- ja meidän täytyy toimia ripeästi estääksemme heidän aikeensa. Nuori -Glenister on myöskin heikäläisiä ja hän tietää, ketkä muut seuraan -kuuluvat. Luuletko voivasi päästä puheisiin hänen kanssaan?" - -"En ymmärrä sinua oikein", sanoi Helene, vaikka hän kalpeni huulia -myöten. - -"Ymmärrät kyllä. Minä haluan saada selville seuran johtomiesten nimet, -jotta voisin vangituttaa heidät. Sinun täytyy onkia ne tiedot häneltä, -ja sinä kyllä onnistut, jos yrität." - -Helene katseli vanhusta kauhistuneena. - -"Ja sinä pyydät minulta semmoista?" sai hän käheästi sanoneeksi. - -"Älä nyt ole typerä", virkkoi tuomari ärtyneesti. "Nyt ei ole sopiva -hetki lapsellisiin arasteluihin. Nyt on kysymyksessä sekä minun että -Alecin elämä." Hän lausui jälkimmäisen nimen lasketun harkitusti, mutta -Helene oli lopen kiihdyksissä sellaista huomatakseen. - -"Se on häpeällistä!" hän huudahti. "Sinä siis haluat, että minä -pettäisin miehen, joka pelasti meidät tuskin kaksitoista tuntia sitten. -Hän pani oman henkensä alttiiksi meidän takiamme." - -"Se ei ole suinkaan petosta, vaan itsepuolustusta. Ellei meidän onnistu -heitä nitistää, nitistävät he meidät. Minä en halua rangaista sitä -nuorta miestä, mutta muut haluan saada telkien taakse. Kas niin, ei -vastaväitteitä, sinun täytyy se tehdä." - -Mutta tyttö vastasi tiukasti kieltäen ja meni tyynesti omaan -huoneeseensa. Suljettuaan ovensa hän istui kauan paikallaan tuijottaen -eteensä silmin, jotka eivät mitään nähneet, ja kädet polvilla lujaan -nyrkkiin puristettuina. Lopulta hän kuiskasi itsekseen: - -"Pelkään sen sittenkin olevan totta. Pelkään sen sittenkin olevan -totta!" - -Hän ei mennyt päivällispöytään, ja kun Mac Namara saapui illansuussa -taloon, teeskenteli hän päänsärkyä välttääkseen tapaamasta häntä. Hän -koetti yhä karkoittaa ajatusta, että Mac Namara ja hänen enonsa, hänen -oma enonsa, joka oli ollut hänen isänään, olivatkin vain yksinkertaisia -juontenpunojia. Ja kuitenkin hän oli vallan kuohuksissa tuomarin -kylmäverisen pyynnön johdosta, että hän suostuisi pettäjättäreksi. Jos -hän saattoi pyytää jotakin sellaista, miksei hän sitten voisi ryhtyä -johonkin toiseen tunnottomaan itsekkääseen hankkeeseen? Koko pitkän -illan hän istui yksin huoneessaan, mutta kun hän lopulta tunsi voivansa -pahoin, hiipi hän ulos tavoittamaan jostakin Frediä ja toimituttamaan -itselleen hieman syötävää. - -Hän kuuli arkihuoneessa keskusteltavan ja ehdittyään alimmalle -porrasaskelmalle hän pysähtyi kuuntelemaan. Ensimmäinen lause, jonka -hän kuuli tiukasti kiinnipantujen verhojen takaa, sai hänet arvelematta -kuuntelemaan enemmänkin. Hän seisoi paikallaan monta minuuttia ja -kuunteli hengittämättä niitä salajuonia, joita sisähuoneessa punottiin, -kääntyi sitten ja hiipi varpaillaan omaan huoneeseensa. Mielettömän -kiireesti hän täällä riisui arkipukunsa ja pani toisen puvun yllensä. - -Hän painoi kasvonsa ikkunaan ja huomasi, että yö oli sysipimeä eikä -taivaalla ainoatakaan tähteä. Hän kietoi silti paksun harson hattunsa -ympärille ja kasvoillensa, ennenkuin sammutti lampun ja astui halliin. -Kuullessaan Mac Namaran sanovan "hyvää yötä" katuovella hän peräytyi -jälleen huoneeseen. Hänen enonsa nousi hiljaa portaita ylös ja pysähtyi -hänen ovelleen. Hän lausui hiljaa hänen nimensä, mutta kun ei vastausta -kuulunut, jatkoi hän matkaansa omaan suojaansa. Helene hiipi jälleen -varovasti portaille, pujahti kadulle, sulki oven ja pani avaimen -taskuunsa. Paksussa pimeässä hapuillen hän riensi eteenpäin. Hänen -aivoissaan kiersi vain yksi ainoa kauhea ajatus: - -"Minä tulen liian myöhään! Minä tulen liian myöhään!" - - - - -XXVI. - -TOTEUTUMATON SUUNNITELMA. - - -Vaikka Helenen silmät olivatkin vähitellen tottuneet pimeään, ei hän -silti nähnyt kyllin hyvin välttääkseen yhteentörmäyksiä. Ilma, jota -matalalla riippuvat pilvet pusersivat, oli täynnä sähköä ja tuntui -huokailevan ja värähtelevän rajuilman uhkaa. Se oli myrskyä edeltävää -tyyntä, ja yö piteli sormia huulillaan. - -Lähestyessään Glenisterin majaa huomasi Helene pettymyksekseen, ettei -talossa ollutkaan valoa. Hän kompastui ovea vasten, mutta ehti tuskin -päästää tukehtunutta huudahdusta, kun pimeästä työntyi esille kaksi -olentoa, jotka tarttuivat häneen lujin kourin. Jotakin kovaa ja kylmää -painettiin hänen poskeansa vasten. - -"Seis! tämä onkin nainen!" huudahti mies, joka oli tarttunut häntä -ranteesta ja hellitti otteensa. Toinen laski nyt aseensa ja katseli -häntä lähempää. - -"Sehän on neiti Chester", hän virkkoi. "Mitä teette täällä? Olipa -lähellä, ettei teidän käynyt hullusti." - -"Yritin Wilsoneille, mutta olen kaikesta päättäen eksynyt. Luulen, että -poskeni on haavoittunut", sanoi tyttö ja koetti olla rohkea. - -"Sepä ikävää", valitteli toinen. "Me luulimme teitä..." - -"On parasta, että jatkatte nyt matkaanne. Me odotamme erästä henkilöä." - -Helene riensi takaisin toista tietä kuin oli tullut, koska hän ymmärsi, -että hänellä oli vielä aikaa ja etteivät hänen enonsa lähetit olleet -vielä tavoittaneet Glenisteriä. Hän oli kuullut tuomarin ja Mac Namaran -suunnittelevan sellaista kaappausta, että poliisien annettaisiin -nuuskia koko kaupunki ja ottaa vangiksi ei vain hänen ystävänsä vaan -kaikki, joiden epäiltiin olevan vigilantteja. Uhrit pantaisiin -tutkimatta vankilaan ja tuomioistuinkoneisto estettäisiin jollakin -keinoin toimimasta, niin että pidätetyt voitaisiin tarpeen mukaan pitää -vankilassa hamaan syksyyn saakka. Miehet olivat sanoneet, että heidän -lähettinsä olivat jo toimessa, joten Helenen oli mahdollisuuden mukaan -kiirehdittävä. Hän juoksi laitakaupungin pimeillä kaduilla ja saapui -vihdoin Cherry Malotten asunnolle, mutta sekin oli pimeä eikä kukaan -vastannut hänen kolkutuksiinsa. Hän oli nyt vallan tolkuton eikä -tiennyt mistä nyt lähtisi hakemaan niistä lukemattomista paikoista, -joissa hänen etsimänsä mies mahdollisesti oleskelisi. Oli vain yksi -mahdollisuus jäljellä, se näet, että Glenister olisi kahvila -Pohjolassa. Mutta vaikka niinkin olisi, ei hän voisi tavata häntä, -sillä hän ei uskaltaisi itse sinne mennä. Hän ajatteli lähettää Fredin, -japanilaisen asiapoikansa, mutta nyt ei ollut enää aikaa. Jokainen -tuhlattu minuutti vähensi hänen mahdollisuuksiaan onnistua. - -Roy oli kerran sanonut hänelle, ettei hän koskaan heittäisi -aloittamaansa yritystä. No hyvä, hän tahtoisi nyt osoittaa, että -nainenkin osaa olla päättäväinen. Nyt ei ollut aikaa ujostella eikä -arkailla ja hän kietoi harson tiukempaan kasvoilleen ja otti hyvän -nimensä ja maineensa kämmenelleen. Hän palasi valaistuille kaduille, -jotka loivat häikäisevää hohdetta tummalle taivaalle. Hän koetti päästä -jostakin takaportista teatteriin, sillä pääovesta hän ei uskaltanut -yrittää. Läähättäen ja peloissaan hän koetti avata erästä ovea, mutta -se oli salvassa. Sisältä kuului messinkipuhaltimen ääntä ja laulua. Hän -kolkutti itsepäisesti ovelle, kunnes se riuhtaistiin auki ja -kynnykselle ilmestyi paitahihasillaan hääräävä, pienikokoinen -nuorukainen, joka huusi: - -"Mitä te täällä seisotte ja kolkuttelette kesken näytäntöä. Kiertäkää -toiselle puolelle ja tulkaa pääovesta." - -Helene näki vilahduksen kokoonhaalituista näyttämökoristeista, ja -ennenkuin nuori mies ehti lyödä ovea kiinni hänen nenänsä edessä, pani -hän hopeadollarin hänen käteensä ja työntyi itse samalla oviaukosta -sisään. Toinen soljutti rahan taskuunsa, ja ovi paukahti Helenen takana -lukkoon. - -"No sanokaa nyt mitä te asioitte täällä. Näytäntö on pian lopussa." -Nuorukainen oli ilmeisesti koko koneiston johtava sielu, sillä kun -kuoro samassa hetkessä alkoi täyttä kurkkua laulaa, virkkoi hän -hätäisesti: - -"Odottakaa hetkinen. Nyt juuri alkaa loppukohtaus", ja seuraavassa -tuokiossa hän riensi näyttämökojeilleen. Kun väliverho oli laskettu ja -näyttelijät pujahtaneet pukuhuoneisiinsa, palasi hän Helenen luo. - -"Tunnetteko herra Glenisterin?" tyttö kysyi. - -"Totta toki. Olen nähnyt hänet täällä tänään tänä iltana... Tulkaa -mukaan." - -Hän opasti Helenen näyttämölle, työnsi väliverhon laitaa syrjään ja -antoi hänen kurkistaa tanssisaliin. Hän ei ollut milloinkaan osannut -kuvitella, miltä tämänkaltainen paikka oikein näyttäisi, ja häntä -kummastutti aikalailla tanssisalin hieno ja loistelias sisustus. -Parvekkeen: muodosti pitkä rivi kaihtimin suojattuja aitioita, joissa -miehiä ja naisia istui rupatellen, juoden ja laulaen. Lattiatuoleja -korjattiin par'aikaa syrjään ja mattoa käärittiin kasaan. Leveästä -sivuovesta, josta pääsi pelisaliin, kuului huuto, että karkelo alkaisi -siinä paikassa.' Pareja lähtikin liikkeelle. - -"En näe häntä", virkkoi mies. "On parasta, että menette isosta ovesta -ja koetatte sitä tietä onneanne." Hän viittasi portaille, jotka veivät -aitioparvekkeelle, ja toisille, josta pääsi pohjakerrokseen, mutta -Helene tarjosi hänelle toista hopearahaa ja pyysi häntä hakemaan -käsiinsä Glenisterin ja opastamaan tämän hänen luokseen. - -"Rientäkää, rientäkää!" hän kehoitti. - -Mies silmäili häntä uteliaana ja sanoi sitten: - -"No, jopa peräti! Te tuhlaatte rahaa kuin heinää. Olette oikea -kultakaivos. Tulkaa niin usein kuin haluttaa." - -Helene vetäytyi pimeään nurkkaan ja odotti pitkän rupeaman, ennenkuin -hänen lähettinsä vihdoinkin ilmestyi parvekkeelle vievien portaitten -yläpäähän ja viittasi häntä tulemaan sinne. Kun hän oli päässyt -perille, virkkoi mies: - -"Minä sanoin hänelle, että siellä on tuhannen dollarin typykkä häntä -odottamassa, mutta hän on huonolla tuulella eikä mieli liikahtaakaan -paikaltaan. Hän on numerossa 7." -- Kun Helene näytti epäröivän, jatkoi -hän: "Menkää vain -- ei ole vaaraa" ja lisäsi lohdutellen: "Kuulkaas, -pikku kaunoinen, jos hän on sydämenne ystävä, ei teidän tarvitse -pelätä, sillä hän ei piittaa tänä iltana hameväestä, ei tuumankaan -vertaa. Annan siitä teille sanani pantiksi." - -Helene meni ovesta, jonka mies hänelle näytti, ja näki Royn istuvan ja -katselevan tanssia. Hän kääntyi katsomaan häiritsijäänsä, ja kun tämä -kohotti harsoaan, ponnahti hän pystyyn ja veti verhot eteen. - -"Helene! mitä te teette täällä?" - -"Teidän on lähdettävä täältä heti", läähätti Helene. "Teitä etsitään -vangittavaksi." - -"Vai niin. Kuka etsii? Mistä syystä minut tahdotaan vangita?" - -"Vorhees ja hänen väkensä -- siitä, että olette järjestänyt katukahakan -tai muuta sellaista eilen illalla." - -"Loruja! Minulla ei ollut siihen minkäänlaista osuutta. Sen te -tiedätte." - -"Niin, niin, mutta te olette vigilantti, ja he tavoittelevat teitä ja -kaikkia tovereitanne. Asuntoanne vartioidaan ja koko kaupunki on täynnä -poliiseja. Tarkoituksena on jonkun tekosyyn nojalla vangita teidät ja -sitten pidättää teitä vankilassa epämääräinen aika. Olkaa ystävällinen -ja lähtekää täältä, ennenkuin se on myöhäistä." - -"Kuinka olette päässyt tästä selville?" kysyi Glenister vakavana. - -"Kuuntelin heidän neuvotteluaan." - -"Keiden?" - -"Arthur-enon ja Mac Namaran." Hän katseli Glenisteriä suoraan silmiin -tätä sanoessaan ja huomasi ilon leimahduksen hänen katseestaan, kun hän -huudahti: - -"Ja te olette tullut tänne minua pelastamaan -- oman nimenne ja -maineenne uhalla?" - -"Tietysti. Olisin tehnyt saman palveluksen Dextryllekin." - -Ilo sammui hänen silmistään ja hän sanoi välinpitämättömästi: - -"No niin. Antaa heidän tulla. Olen mennyttä miestä. Sain tänään pari -riviä Wheatonilta. Hänkin on masentunut ja kuitti, hän on joutunut -rettelöihin San Fransiskon tuomioistuimen kanssa joistakin -muodollisista seikoista. Minä luulen, että on hyödytöntä jatkaa -taistelua." - -"Kuulkaas nyt", sanoi Helene. "Teidän täytyy poistua täältä. Minä olen -varma, että teille on tehty hirveää vääryyttä ja teidän ja minun on -tehtävä siitä loppu. Silmäni ovat lopultakin auenneet, te olette -oikeassa. Olkaa ystävällinen ja piilottautukaa edes joksikin ajaksi." - -"Olkoon menneeksi. Jos te asetutte puolellemme, ei kaikki toivo ole -mennyttä. Kiitän teitä siitä, että olette antautunut vaaraan minua -varoittaaksenne." - -Helene oli sillä välin astunut aition suoja-aitauksen ääreen ja -kurkistanut verhojen raosta. Äkkiä pääsi häneltä heikko huudahdus. - -"Liian myöhään! Liian myöhään! Tuolla ne jo ovat. Älkää liikuttako -verhoja, teidät voidaan nähdä." - -Vorhees ja neljä muuta miestä raivasi tietä tanssivien keskeltä ja -näyttivät etsivän jotakuta. - -"Juoskaa takaportille", kuiskasi Helene ja työnsi hänet menemään. -Glenister tarttui hänen käteensä ja piteli sitä hetken lujasti omassaan -ja sanoi vielä kerran kiitoksensa. Sitten hän oli poissa. Helene laski -alas harsonsa ja aikoi juuri seurata perässä, mutta Glenister palasi -samassa aitioon. - -"Ei hyödytä yrittää", virkkoi hän tyynesti. "Kolme miestä vartioi -portaita." Hän kurkisti varovasti tanssisaliin ja näki, että poliisit -olivat tarkastaneet jo alikerroksen ja aikoivat par'aikaa nousta -pääportaille ja katkaista siten tien siltäkin taholta. Heidän tulonsa -ei ollut herättänyt erikoista huomiota eikä tanssi ollut heidän -takiansa tauonnut; heillä ei näet ollut aseita näkyvillä. - -Glenister otti esiin revolverinsa ja hänen silmiinsä tuli kiille, jonka -Helene oli niissä aiemminkin kerran nähnyt, kylmä kuin talvinen -päivänpaiste. - -"Ei, ei, ei sitä -- Jumalan nimessä!" sanoi hän väristen ja tarttui -häntä käsivarresta. - -"Minun täytyy teidän takianne, muutoin he löytävät teidät täältä, ja se -olisi vielä pahempi onnettomuus. Minä taistelen käytävässä, ja siinä -metakassa te voitte päästä pujahtamaan talosta. Odottakaa kunnes -ampuminen taukoo ja väki rientää paikalle." - -Hän piteli kättään jo ovenrivassa, mutta Helene riuhtaisi sen irti ja -kuiskasi käheällä äänellä: - -"Ne surmaavat teidät. Odottakaa! On parempikin keino." Hän talutti -Glenisterin aition reunalle ja veti verhot syrjään. -- "Tämä ei ole -korkealla, eivätkä he huomaa teitä, ennenkuin on myöhäistä. Te voitte -sitä tietä päästä tunkeutumaan väkijoukon halki." - -Glenister hyväksyi hänen ajatuksensa, pani revolverin jälleen koteloon, -tarttui aitionreunaan ja heilautti itsensä kevyesti ja arkailematta -tanssijoitten sekaan. Parveke oli vain pari miehenmittaa korkealla, -joten hyppy onnistui erinomaisesti ja hän ehti uudelleen paljastaa -revolverinsa, ennenkuin portaille nousseet miehet huusivat hänelle -seis. - -Kohotettu ase aiheutti tavatonta hämminkiä, poliisien komentosanat -sekaantuivat naisten huutoihin, kaatuvien tuolien kolinaan ja jalkojen -tömistelyyn. Joukko väistyi Glenisterin tieltä kahdelle puolelle, kuten -sinäkin päivänä, jolloin Helene saapui tähän maahan. Pasuunanpuhaltaja, -joka oli istuutunut paikalleen silmät ummessa, havahtui äkkiä ja -ilmaisi kauhistuksensa päästämällä räikeän äänen soittimestaan. Joku -paksu nainen voihki: "Älkää ampuko!" - -Glenister tähtäsi poliiseihin, joiden läheltä ihmiset siirtyivät -loitommas kuin ruttotautisia väistellen. - -"Kädet ylös!" hän huusi terävästi, ja miehet jäykistyivät äkkiä -liikkumattomiin asentoihin, toinen porrasten alapäähän, toinen vähän -edemmäksi. Vorhees ilmestyi tällöin ylimmälle askelmalle ja syöksyi -pari askelta alaspäin, mutta kun hän joutui tällöin ampumalinjaan, -täytyi hänenkin mukautua samaan jäykkään asentoon kuin toistenkin, -sillä Glenisterin ase oli suunnattuna häntä kohden. - -"Minulla on vangitsemismääräys teitä varten!" hän kiljui kuoleman -hiljaisuuden vallitessa salissa. - -"Pitäkää hyvänänne", sanoi Glenister ja avasi huulensa hymyilyyn, jossa -ei ollut rahdunkaan vertaa iloisuutta. Hän kulki takaperin salin -permannon poikki, jolloin hänen korkonsa kolahtelivat kovasti -parketilla, ja hänen katseensa siirtyi nopeasti ylhäältä alas ja -päinvastoin, taholle, josta vaara uhkasi. - -Helene näki koko kohtauksen tähystyspaikaltaan, kaiken muun paitsi -portailla seisovia miehiä. Hän näki naisten käpertyvän miesten taa, -miesten olevan halukkaita puuttumaan tekoihin, mutta ei uskaltavan, ja -ravintolanpitäjän kannattelevan koholla puoleksi kuivattua juomalasia. -Hän huomasi erään miehen äkkiä tempaavan syrjään vastapäätä olevan -aition verhot ja kurkottuvan eteenpäin niin että näytti olevan -putoamaisillaan. Hän tähtäsi revolverillaan Glenisteriin juuri kun tämä -oli katoamaisillaan. Nähdessään miehen Helene tunsi hengityksensä -salpautuvan, sydämensä rajusti sykkivän, ja hän huudahti äänekkäästi. - -Välimatka oli niin lyhyt, että hän voi nähdä jokaikisen piirteen miehen -kasvoissa; siinä oli se veli, jota hän oli vuosikaudet hakenut. -Ehtimättä enempää ajatella hän noudatti veren ääntä ja huudahti: - -"Drury!" Mies kääntyi äkkiä ja katseli häntä kummastellen ja kasvoilla -ilme, jota Helene ei osannut tulkita. Pitkän tovin hän tuijotti näin, -liikkumattomana, ja sillä välin näytelmä jatkui alhaalla salissa. -Sitten hän peräytyi loukkoonsa henkilön lailla, joka ei luota -silmiinsä, mutta joka silti pelkää niiden todistusvoimaa epäillä. -Helene puolestaan ei nähnyt muuta kuin veljensä, joka hävisi varjoon -kuin hänen katseensa karkoittamana, verhot, jotka sulkeutuivat hänen -tuhanharmaitten kasvojensa edessä -- ja sitten salissa puhkesi tavaton -hälinä. - -Glenister, joka yhä pidätteli vastustajiaan, oli peräytynyt -kaksoisoville, jotka veivät teatteriin. Hänen ylläkkönsä oli suoritettu -niin nopeasti ja äänettömästi, ettei toisessa huoneessa tiedetty -asiasta mitään, ennenkuin nähtiin miehen tulevan ovesta selkä edellä. -Ovesta pujahdettuaan hän sulki sen nopeasti ja sekaantui väkijoukkoon. - -Tanssisalista kuului äänekästä huutoa, kun poliisit ryntäsivät ovelle -tavoittamaan uhriaan. He saivat ovet auki parahiksi nähdäkseen -salongissa pyörteen tapaisen liikkeen, aivan kuin ison kalan -sukeltaessa lammikon pinnalla uinailevien lumpeitten sekaan, ja heti -sen jälkeen sulkeutuivat ulko-ovet Glenisterin perässä. - -Helene hiipi talosta yhtä huomaamattomana kuin oli tullutkin, mutta hän -kulki kuin unessa. Tänä yönä olivat mieltä järkyttävät tapahtumat -seuranneet toisiaan niin keskeytymättä, ettei hän jaksanut niitä -selvitellä, vaan kulki koneellisesti ensin valtakadulle ja sitä tietä -kotiinsa. - - - - -XXVII. - -CHERRY LÄHETETÄÄN ASIALLE. - - -Glenister oli sillä välin sukeltanut pimeään, joka sulki hänet -jäljettömään syliinsä. Eteenpäin rientäessään hän mietti, kuinka nyt -olisi parasta toimia -- hälyyttääkö toverit jalkeille vai lähteä Anvil -Creekiin tavoittamaan Dextryä. Vigilantit ehkä vielä epäilivät häntä, -mutta siitä huolimatta hänen velvollisuutensa oli heitä varoittaa. Mac -Namaran miehet olivat lähteneet niin nopeasti liikkeelle, että oli -pidettävä kiirettä, jos mieli ehtiä ennen heitä. Vielä tunti ja verkko -olisi vedetty. Ja vaikka hän valitsisi minkä keinon tahansa, aina oli -vaara tarjolla, niin ainakin hänestä tuntui, että heidät saataisiin -kiinni yksi toisensa perästä -- hänen ystävänsä kaupungista ja Dextry -sekä Simms kunnailta. Näiden kahden piti aamun koittaessa palata -kaupunkiin ja he marssisivat suoraa päätä verkkoon. Jos hän lähtisi -varoittamaan ensin heitä, olisivat vigilantit kaupungissa pulassa. - -Lähestyessään Cherry Malotten tupaa hän näki tulen pilkottavan -ikkunaverhojen takaa. Raskas sadepisara osui hänen poskelleen, toinen -heti sen perästä, ja pian hän kuuli sateen yhä yltyvää rapinaa. -Ennenkuin hän ehti ovelle saakka, puhkesi rajuilma. Se vyöryi yli kadun -hirveällä voimalla, ankara tuulenpuuska nostatti maasta kokonaisen -tomupilven. Tuuli ulvoi talojen katoilla ja hiljaisen yön täyttivät -äkkiä äänet, jotka edeltävät rajuilman puhkeamista. - -Hän aukaisi oven kolkuttamatta ja näki Cherry Malotten, joka par'aikaa -riisui yltään päällystakkiaan. Tytön kasvoille tuli valoisa ilme kun -hän tervehti tulijaa, mutta tämä keskeytti hänet parilla kiireisellä, -varovasti lausutulla sanalla, jotka myrskyn kohina melkein esti -kuulumasta. - -"Oletko yksin?" Tyttö nyökkäsi myöntävästi, ja Glenister kiersi oven -salpaan. - -"Poliisi on jäljilläni. Meillä oli pienoinen kilpajuoksu Pohjolassa, ja -minä olen tällä haavaa juoksevalla jalalla. Ei -- ei se vielä ole -vaarallista, mutta kaikki vigilantit aiotaan vangita ja minun täytyy -varoittaa heitä jollakin tavoin. Tahdotko auttaa minua?" - -Hän kertoi nyt lyhyesti siitä myrskyisestä kohtauksesta, joka oli -näytelty teatterissa, ja tyttö nyökkäsi ymmärtäneensä tilanteen -vakavuuden. - -"Sinä voit olla suojassa täällä jonkun aikaa", hän sanoi, "sillä -rajuilma estää takaa-ajajien hommia. Jos he tulevat tänne, on talossa -takaportti, josta pääsee keittiöön ja sitä tietä ulos. Makuuhuoneessani -on sitä paitsi kääntöikkuna. Ei sinua voida tänne niinkään helposti -piirittää." - -"Dex ja Simms ovat, kuten tiedät, Midaksen takana eräässä -kvartsikaivoksessa." Hän epäröi hetken ja jatkoi sitten: "Haluatko -lainata minulle ratsuhevosesi? Yö on pimeä, eikä ole mahdotonta, että -ratsastan sen kuoliaaksi." - -"Mitä teemme kaupunkilaisystävillesi, viginlanteille?" - -"Aion varoittaa heitä ensin ja sitten vasta lähteä vuorille." - -Tyttö ravisti päätänsä. - -"Sitä et voi. Et ehdi sinne ennen aamua, jos ensin yrität herättää -kaikki vigilantit, ja Mac Namara on tietenkin ottanut puhelun Midakseen -ja käskenyt miesten ottaa huostaansa Dexin. Hän tietää yhtä hyvin kuin -sinäkin, missä ukko oleskelee, ja he sieppaavat hänet jo ennen aamua." - -"Pelkään niin käyvän, mutta en keksi muutakaan keinoa. Lainaatko -hevosesi?" - -"En. Sehän on vain poni, ja sinä upottaisit sen tundraan. Lieju ulottuu -polviin saakka. Minä lähden itse." - -"Mitä sinä ajattelet -- tällaisena yönä! Se olisi hengenvaarallista. -Vesi nousee pian puroissa, ja sinun täytyisi uida. En voi sallia sitä." - -"Se on oivallinen pikku hevonen, ja se kyllä selviytyy jutusta." -- Hän -astui lähemmäs ja sanoi: "Oi, Roy, etkö näe, että minä haluan auttaa -sinua? Etkö voi käsittää, että haluan kuolla puolestasi, jos siitä vain -koituu sinulle hyötyä?" - -Glenister katsoi hänen suuriin sinisiin silmiinsä ja virkkoi hämillään: - -"Niin, minä tiedän sen. Olen pahoillani, että suhteemme ovat -- kuten -ne ovat -- mutta sinähän et halua, että valehtelisin sinulle, pikku -tyttöni?" - -"En, sinä olet ainoa rehellinen mies, jonka olen tavannut. Luulen, että -juuri sen vuoksi sinua niin rakastankin. Ja minä rakastan sinua -- en -osaa sanoa, kuinka voimakkaasti. Ja minä haluan myöskin olla hyvä -voidakseni olla rakkautesi arvoinen." - -Hän painoi kasvonsa hänen käsivarrelleen ja hyväili häntä hellästä -tuulen ulvoessa nurkissa ja sateen piestessä ikkunaruutuja. Glenister -rypisti kulmakarvojaan, kun tyttö jatkoi kuiskaten: - -"Minä rakastan sinua! Minä rakastan sinua!" äänessä sellainen -sydäntäsärkevä kaipaus, että hänen heikko kuiskauksensa kuului selvästi -myrskynkin pauhun seasta. Sen yltyvä raivo tuntui sopeutuvan siihen -kiihkeään intohimoon, joka poltti hänen sydäntään ja taivutti häntä -kuin rannan kaislaa. - -"Asiat ovat nyt hirveän sekavat eikä nyt ole soveliasta niistä puhua. -Toivoisin niiden olevan toisin. Kukaan muu ei tekisi sitä mitä sinä nyt -tarjoudut tekemään." - -"Miksi sinä yhä ajattelet sitä toista tyttöä?" huudahti Cherry -kiihkeästi. "Hän on petollinen ja häijy. Hän petti sinut kerran, hän on -mukana salajuonessa, olet sen itse sanonut. Mikset voi olla mies ja -unohtaa häntä?" - -"En voi", vastasi toinen yksinkertaisesti. "Sitä paitsi sinä erehdyt -pitäessäsi häntä häijynä. Olen tänä iltana kokenut, että hän on hyvä, -rehellinen ja rohkea. Siitä osasta, jota hän on joutunut näyttelemään, -hän ei itse tiennyt mitään, siitä olen varma, vaikka hän meneekin -naimisiin Mac Namaran kanssa. Hän kuunteli miesten salaisia -neuvotteluja ja uskalsi oman nimensä ja maineensa varoittaakseen -minua." - -Cherry kalpeni ja hänen intonsa ja kiihkonsa olivat kuin -poispuhalletut. - -"Tuliko hän yksinään siihen paikkaan? Tekikö hän sen?" - -Kun Glenister nyökkäsi myöntävästi, oli tyttö hetken aikaa vaiti ja -jatkoi sitten: - -"Sinä olet ollut rehellinen, Roy, ja minä haluan myöskin olla. Minä -olen väsynyt petokseen, väsynyt kaikkeen. Minä koetin saada sinut -uskomaan, että hän oli häijy, vaikka omassa sydämessäni tiesinkin -kaiken aikaa, ettei hän sitä ollut. Hän kävi tänään täällä ja nöyryytti -itsensä minun edessäni saadakseen tietää totuuden, hän nöyryytti -itsensä minun edessäni, ja minä lähetin hänet tyhjin käsin luotani. Hän -epäili yhtä ja toista, mutta ei tiennyt mitään varmaa, ja kun hän -kyseli minulta, loukkasin minä häntä. Sellainen vintiö minä olen. -Lähetin hänet Struven luo, joka oli valmis kertomaan koko jutun." - -"Mitä se mies tahtoo hänestä?" - -"Etkö osaa arvata?" - -"Hyvä, minä..." - -Hän kiristeli hampaitaan, mutta Cherry ehätti jatkamaan: - -"Ei sinun tarvitse olla huolissasi; ei hän toistamiseen mene hänen -luokseen. Hän halveksi maatakin, jolla Struve liikkuu." - -"Eikä hän lopultakaan ole yhtään sen huonompi mies kuin se toinenkaan -roisto. Kas niin, tyttöseni, meitä odottaa ankara työ, meidän täytyy -toimia ja toimia riuskasti." - -Hän ilmoitti tytölle viestinsä, joka Dextryn piti saada, minkä jälkeen -tyttö poistui toiseen huoneeseen pukeutumaan ratsastusasuun. Kun hän -tuli takaisin, kysyi Glenister: "Missä on sadetakkisi? Muutoinhan sinä -kastut läpimäräksi silmänräpäyksessä." - -"En voi ratsastaa se ylläni. Minä kastun kaikissa tapauksissa enkä -mieli silloin olla sidottu hankalaan sadetakkiin. Vähäinen kastuminen -ei minua vahingoita." - -Hän aikoi panna taskuunsa pienen revolverinsa, mutta Glenister otti sen -häneltä ja tutkittuaan sitä hetken hän sanoi: - -"Jos sinä tarvitset ampuma-asetta, tarvitset sellaisen, jolla jotakin -tekee." Hän irroitti vyönsä ja kiinnitti sen revolvereineen tytön -olalle. - -"Entä sinä?" huomautti Cherry. - -"Saan toisen kymmenen minuutin perästä." Kun he olivat lähtövalmiit, -sanoi Glenister: "Vielä muuan pyyntö, Cherry. Minun täytyy piilottautua -joksikin ajaksi, ja minun on välttämätöntä saada toimitetuksi neiti -Chesterille tervehdys, että hän vartioisi huolellisesti vanhaa -sukulaistaan, sillä nyt on suuri taistelu alkanut, ja pojat hirttävät -hänet ihan varmasti, jos vain saavat hänet käsiinsä. Olen velkapää -hänelle tämän viimeisen varoituksen. Tahdotko toimittaa sen perille?" - -"Teen sen sinun takiasi -- en hänen -- ei, ei, en tarkoita sitä. Teen, -mikä ylimalkaan on oikein. Jätä kirjeesi tänne, ja minä järjestän niin, -että hän saa sen huomenna varhain. Ja -- Roy -- pidä itsestäsi huoli!" -Hänen silmänsä olivat kirkkaat kuin tähdet ja niiden syvyyteen ei -kätkeytynyt nyt itsekkyyttä eikä lemmenkateutta, niistä kuvastui -sellaisen ihmisen sisäistä tyytyväisyyttä, joka on tuonut alttarille -suuren uhrin. - -He lähtivät yhdessä talliin, mutta vaikka välimatka oli lyhyt, olisi -Cherry kaatunut, ellei Glenister olisi tukenut häntä. Läpimärkinä ja -tuulen pieksäminä he työntyivät tallinovesta sisään. Glenister raapaisi -valkeata, ja pikku poni hirnahti iloisesti, kun se tunsi emäntänsä. -Tämä hyväili sen pehmeää turpaa Glenisterin asettaessa satulaa -paikoilleen. Kun tyttö sitten istui satulassa, kumartui hän nuoreen -mieheen päin ja sanoi: - -"Suutele minua kerta, Roy, -- viimeinen kerta!" - -Glenister otti hänen märät kasvonsa käsiensä väliin ja suuteli häntä -huulille kuin pientä lasta. Samassa hetkessä painautuivat -tallinikkunaan eräät kasvot, mutta tallissaolijat eivät niitä -huomanneet. - -"Sinä olet reipas tyttö ja Jumala sinua siunatkoon", virkkoi Glenister -ja sammutti lampun. Sitten hän raotti ovea, ja tyttö ratsasti myrskyyn. - - - - -XXVIII. - -KID SALAMURHAAJANA. - - -Suljettuaan tallinoven Glenister palasi kiireesti tupaan ja ryhtyi -kyhäämään kirjettään, sillä paljon oli vielä tehtävää ja aikaa oli -niukalti, vaikka rajusää olikin häntä auttanut. Tänne kuului Beringin -pauhu ja hän tiesi, että ensimmäinen suuri syysmyrsky oli alkanut. Hän -tiesi niinikään, että tästä lähin sikäläiset asukkaat tulisivat -kilpailemaan luonnonvoimien raivon kanssa, sillä kuluneen yön -tapahtumat sytyttäisivät heidän intohimonsa, niinkuin tuulenjumala oli -pannut meren raivoamaan. - -Hän ei ollut pannut takaovea salpaan tupaan tultuaan, vaan riisui heti -märän takkinsa, otti sen taskusta paperilehtiön ja lyijykynän ja alkoi -kirjoittaa. Tuuli ulvoi tuvan nurkissa, lamppu savutti ja lepatti ja -Glenister tunsi selässään vetoa kuin avoimesta ovesta tullutta viimaa. -Hän kirjoitti: - - "En voi enää mitään tehdä. Loppu on tullut ja se on - tuonut mukanaan sen vihan ja verenvuodatuksen, joita - olen koettanut ehkäistä. Olen pelannut peliäni teidän - sääntöjenne mukaisesti, mutta minun on vastoin - tahtoani täytynyt palata alkuperäisiin - toimimuotoihini, enkä voi sanoa, miltä loppu näyttää. - Huomispäivä tietää tarkemmin. Pitäkää huoli - enostanne, ja jos haluatte minulle jotakin ilmoittaa, - niin hakekaa käsiinne Cherry Malotte. Hän on meidän - kummankin ystävä. - - Yhäti altis palvelijanne - Roy Glenister." - -Suljettuaan kirjeen hän istui hetken aikaa hiljaa alallaan, sillä hän -tunsi, kuinka hänen niskaansa osunut tuulenviima pani hänen hiuksensa -nousemaan pystyyn ja kylmän väristyksen kulkemaan pitkin hänen -selkäänsä. Hänen sydämensä tykytti ensin hieman epätasaisesti, mutta -alkoi sitten takoa vimmatusti, kunnes veri ihan kuuluvasti kohisi hänen -korvissaan ja hän tunsi heilahtelevansa sen tahdin mukaan. -Selkälihakset jäykkenivät kuin uhkaavaa vaaraa tajuten, ja silti joku -vastustamaton voima esti häntä kääntymästä. Vallan hänen takaansa -kuului tippuvan veden läjähdyksiä -- läts -- läts -- läts. Se ei tullut -räystäistä, ei liioin rikkoutuneesta kattoparresta. Hänen selkänsä oli -päin keittiön ovea, jonka kautta hän oli tullut, ja vaikka hänellä ei -ollut edessään kuvastinta, tiesi hän, että hänen takanaan oli -vihollinen, yhtä varmasti kuin jos tämä olisi laskenut kätensä hänen -olalleen. Hänen korvansa olivat herkistyneet tajuamaan hienoimmankin -äänen; niinpä hän kuulikin nyt märkien jalkineiden heikkoa imevää -tassahtelua. Yhä hän istui liikkumattomana tuolillaan. Tuntui kuin -sielu pitäisi hänen ruumistaan kurissa eikä sallisi vielä hetkeen hänen -liikkua. - -Hän pudotti kätensä huolettomasti sivulleen, mutta muisti samassa, -missä hänen revolverinsa oli. Koneellisesti ja vapisevin käsin hän -kirjoitti kirjekuoreen osoitteen; hänen takaansa kuului yhä veden -litinää, mikä johtui läpimäristä vaatteista. Hän istui kauan alallaan, -kunnes kuuli revolveriliipaisimen heikon napsahduksen. Silloin hän -kääntyi päättävästi taakseen ja näki Bronco Kidin, märkänä kuin merestä -nousseena, vaatteet ihoon takeltuneina ja jalat isossa vesilätäkössä. -Heikko valaistus paljasti hänen raivon vääristämät kasvonsa ja hurjaa -vihaa hehkuvat silmänsä, jotka tuijottivat häneen kohotetun revolverin -päältä. Glenisterin huulet olivat kuivat kuin taula ja hänen -ajatuksensa karkeloivat kilpaa myrskyn kanssa, sillä hän oivalsi -olevansa niin lähellä kuolemaa kuin vain ihminen suinkin voi olla. Kun -hän sitten ryhtyi puhumaan, kummasteli hän itsekin äänensä vakavuutta. - -"Mitä nyt, Bronco?" Kun Kid ei vastannut, toisti Glenister: "Mitä sinä -oikein haluat?" - -"Oli sekin kysymys", vastasi Kid käheällä äänellä. "Minä haluan antaa -sinulle muistomerkin, ja nyt olet minun vallassani." - -"Seis! Olen aseeton. Tämä on kolmas murhayrityksesi, ja minä haluan -tietää, mitä on tämän takana." - -"Vaikene!" sähähti Bronco ja astui lähemmäs, niin että valo osui -suoraan hänen kasvoillensa, joissa nyt alkoi suonenvedonomaisesti -nytkähdellä. Hän kohotti jälleen revolverinsa, jonka hän oli puoleksi -laskenut. -- "Minulla on tarpeeksi syitä, ja ne sinäkin tiedät." - -Glenister katseli häntä suoraan silmiin ja ponnisteli äärettömästi -karkoittaakseen väristystä, joka karsi hänen ruumistaan. - -"Sinä et voi tappaa minua", hän sanoi. "Minä olen liian hyvä mies -salamurhattavaksi. Sinä voit ehkä ampua roiston, mutta sinä et ammu -rehellistä miestä, jos hän on aseeton. Sinä et ole murhaaja." - -Hän istui jäykkänä ja suorana tuolillaan liikuttamatta muuta kuin -huuliaan ja kohtasi Kidin katseen lujan päättävänä. Kid epäröi hetken -ja hänen silmistään leiskui kipinöivää vihaa, mutta vähitellen niihin -tuli epävarma ja arasteleva ilme. Glenister huudahti voitonriemuisena: - -"Tiesinhän sen! Sinun niskasuonesi vavahtelevat." - -Bronco irvisti. - -"Minä en voi ampua. Jos olisin voinut, olisin sen tehnyt, ennenkuin -käännyit. Mutta sinä et pääse käsistäni, koira. Ylös ja tartu -revolveriisi!" - -"Olen antanut sen Cherrylle." - -"Niin ja enemmänkin olet antanut", kirahti Kidin hampaitten raosta. - -Tähän saakka Glenister ei ollut liikahtanut paikaltaan, sillä hän -käsitti, että vähäisinkin seikka voisi lopettaa Broncon itsehillinnän -ja saisi hänet painamaan liipaisinta, joka olisi sekunnissa vienyt -Glenisterin autuaitten metsästysmaille. - -"Olen koettanut, murha on sitä lajia metsästystä, joka ei sovellu -minulle." -- Kid huomasi nyt Cherryn revolverin. -- "Tuossa on ase -- -ota se!" - -"Se ei kelpaa mihinkään. Sinä voisit saada sen kuusi kuulaa ruumiiseesi -siitä mitään piittaamatta. En tiedä tämän jutun syitä, mutta minä -lupaan tapella kanssasi, jahka pääsen jaloilleni jälleen." - -"Sinä koirien koira", karjui Kid, "minä halusin ampua sinut, mutta, -minulta puuttui rohkeutta. Olen joskus ollut minäkin kunnianmies ja -siitä kyvyttömyyteni luullakseni johtuu. Mutta seuraavalla kerralla en -aio epäröidä. Minä pehmitän sinut ja silloin niin perinpohjin, että -tiedät jo ajoissa varustautua." - -Hän asteli sitten verkalleen ja takaperin puolipimeään keittiöön, koko -ajan kiinteästi tarkaten Glenisteriä, joka yhä istui tyynenä heikossa -lampunvalossa. Kid tapaili oven salpaa, avasi sen ja päästi sisälle -oikean sadekuuron ja katosi sitten kuin aave jättäen huoneeseen miehen, -jonka huulet olivat tuohenkuivat, ja kiemurtelevan vesiviirun, joka -iampunvalossa punersi kuin veri. - - - - -XXIX. - -VALMISTELUJA. - - -Glenister ei tuhlannut aikaa, kun hänen vieraansa oli poistunut, vaan -sammutti lampun, sulki ovet ja lähti jatkamaan yöllisiä seikkailujaan. -Myrsky lausui hänet tervetulleeksi niin väkivaltaisesti, että häneltä -oli hengitys salpautua, ja sade suomi häntä niin että ihoa kirveli. Hän -ajatteli huolestuneena Cherryä, jonka täytyi uhmata tällaista säätä ja -yön tuhansia vaaroja. Hänen täytyisi yhtä urheasti ja hymyillen kuin -tyttökin suorittaa osansa! - -Kaiken lisäksi oli uusi ja salaperäinen vaara ilmestynyt viimeksi -kuluneen tunnin aikana. Olisiko Kid kenties lemmenkade hänelle Cherryn -takia? Ei, varmaankaan ei. Mikä siis oli hänen vihansa syy? - -Rajuilma oli todennäköisesti pakottanut hänen vainoojiaan hakemaan -jossakin suojaa, sillä kadut oli jätetty myrskyn temmellyspaikoiksi. -Hän kulki varovasti, mutta silti nopeasti ja löysi eräitä taloja, -joissa poliisit olivat käyneet ennen häntä ja joissa nyt oli vain -pelästyneitä vaimoja ja lapsia. Joitakin vigilantteja oli siten saatu -vangiksi, koska luonnonvoimien raivo oli estänyt hälyytystä toisiin -taloihin. Ne, joita Glenisterin onnistui varoittaa, pukeutuivat -kiireesti, ottivat pyssynsä ja painautuivat myrsky-yöhön jättäen -jälkeensä tyhjän talon ja itkevät vaimonsa. Suuri taistelu oli -alkamassa. - - * * * * * - -Aamun koitteessa kerääntyivät jäljellä olevat vigilantit suureen -tyhjään makasiiniin, ja siellä sadateltiin lyhtyjen käryävässä valossa -Mac Namaraa. Kun päivä alkoi punata itäistä taivaanrantaa, saapuivat -paikalle pyörremyrskyn lailla Dextry ja Simms. He toivat terveisiä -Cherryltä, mikä kevensi tavattomasti Glenisterin huolten taakkaa. - -"Siinä vasta on tyttö", kehaisi Dextry vääntäessään vettä vaatteistaan. -"Hän oli puolikuollut päästessään meidän luoksemme, ja nyt hän odottaa -myrskyn taukoamista palatakseen kaupunkiin." - -"Idässä seestyy", pakisi Simms. "Tiedättekö, minä alan tulla -luuvaloiseksi eikä jäävesi enää tunnu oikein miellyttävältä." - -"Mikä on nyt työsuunnitelma?" kysyi Dextry tovereiltaan. "Milloinka se -juontenpunoja hirtetään? Minusta tuntuu, että meitä on täällä -riittävästi päteviä miehiä, jotta niiden avulla voisimme tehdä nuuskaa -koko seurasta, hävittää Nomen kartalta ja aloittaa uuden rakentamisen." - -"Luulen, että on parasta vielä pysyä alallaan ja odottaa tapahtumien -kehitystä", vastasi Glenister. "Kukaan ei voi tietää, mitä uusi päivä -tuo mukanaan." - - * * * * * - -Aamun valjetessa myrsky vaimeni jättäen jälkeensä pilvimöhkäleitä, -jotka uhkaavina väijyivät valtameren reunoilla. Ilmanennustajat -väittivät syyspäiväntasausmyrskyjen olevan tulossa. - -Mac Namaran konttorissa oli kiireistä touhua, yksi tuli ja toinen meni. -Päällikkö itse istui tuolissaan ja poltti tuhottoman määrän sikareja. -Hänen isoilla kasvoillaan oli ruma ilme ja hänen silmänsä katselivat -sinisen savupilven läpi terävästi niitä, joita hän puhutteli. -Voorheesin kanssa oli ollut myrskyinen kohtaus, ja Mac Namara oli -upottanut hänet haukkumasanoihin, sillä hän oli iki raivoissaan tämän -epäonnistumisesta. - -"Te ette kelpaa edes lampaita paimentamaan. Kolmekymmentä miestä on -toimessa koko yön, ja mikä on tulos? Tusina paksupäitä kullankaivajia -on saatu kiinni. Te pyydystätte nokikanoja ja päästätte jalorotuiset -linnut käsistänne. Minä haluan Glenisterin telkien taa, mutta te -annatte hänen pujahtaa sormienne lomitse. -- Nyt on alkanut taistelu -elämästä ja kuolemasta. Te olette turmellut kaikki tyyni. Olisipa -minulla apumies, jolla olisi järkeä edes sinapinsiemenen verta, olisipa -tottavieköön saalis nyt hallussani, mutta te olette ollut senkin -juuttaan poropeukalo alusta saakka. No, pankaa nyt vankien mukaan joku -urkkija ja koettakaa saada ne puhumaan. Tarjotkaa heille mitä tahansa. -Ja nyt, ulos ja hyvästi!" - -Sitten hän kutsui puheilleen erään poliisin ja tiedusteli tältä -yöllisen etsiskelyn vaiheita ja huomautti lopuksi: - -"Jotakin petosta on tapahtunut. Joku on varoittanut heitä." - -"Kukaan muu ei ole käynyt Glenisterin asunnon lähellä kuin neiti -Chester", vastasi mies. - -"Kuka?" - -"Tuomarin sisarentytär. Me otimme hänet erehdyksessä kiinni." - -Tuntia myöhemmin pyysi eräs niistä poliiseista, jotka olivat -Voorheesin'kanssa olleet kahvila Pohjolassa, päästä puheille ja hän -sanoi Mac Namaralle: - -"Esimieheni ei tahdo uskoa minua, mutta minä näin neiti Chesterin -tanssisalissa eilen illalla Glenisterin seurassa. Hän lienee -ilmoittanut tälle, että vaanimme häntä, muuten hän ei olisi voinut sitä -tietää." - -Mac Namara ei virkkanut mitään hänen ilmoituksensa johdosta, mutta -jäätyään yksikseen hän alkoi mitellä huoneensa lattiaa raskain askelin, -ja hänen ilmeensä muuttui yhä julmemmaksi ja karummaksi. - -"Vai niin ovat asiat! Taistelu mies miestä vastaan siis. Hyvä on, herra -Glenister, tämä maksaa henkenne ja sitten -- neiti Helene, te saatte -maksaa viulut." - -Hän mietti huolellisesti uusia suunnitelmia. Juoni juonta vastaan. -Ellei hän kykenisi kilpailemaan noiden kullankaivajien kanssa ja -tuhoamaan heidät perin pohjin, ansaitsisi hän hävitä pelin. Kun tyttö -nyt ajoi heidän asiaansa, halusi hän käyttää tätä välikappaleena vielä -kerran ja katsoa, kuinka hyvin hän vastaisi hänen odotuksiaan. Yleinen -mielipide ei suvainnut liian voimakkaita otteita, ja vaikka hän ei -ollutkaan eilen mennyt valtuuksiensa ulkopuolelle, ei hän silti -uskaltanut mennä paljoakaan pitemmälle kuin jo oli menty. Täytyi -turvautua viekkauteen. Hänen täytyi houkutella vihollisensa astumaan -lain rajapyykkien yli ja hänen loukkuunsa. Helene oli kerran vienyt -viestin, hän saisi tehdä sen toistamiseenkin. - -Hän kiiruhti tuomari Stillmanin puheille. Hän esitti tapahtumat niin -ovelassa muodossa, että tuomarin epäilevä kummastus pian vaihtui vihaan -ja pelkoon, ja hän kutsutti sisarentyttären luokseen. Tämä tuli -kalpeana ja sanatonna, sillä hän oli jo kuullut heidän kovaäänisen -keskustelunsa. Vanhus syyti hänelle äkeitä moitteita. Mac Namara seisoi -äänettömänä vieressä. Tyttö kuunteli täysin tyynenä, kunnes eno sanoi -jotakin Glenisteristä, mitä hän ei voinut sietää. - -"Vaiti! En halua kuulla enempää!" huudahti hän kiivaasti. "Minä -varoitin häntä, koska sinä halusit tuhota hänet, vaikka hän oli -pelastanut meidät. Siinä kaikki. Hän on kunnon mies, ja minä olen -hänelle kiitollinen." - -Teennäisen avomielisesti Mac Namara puuttui puheeseen. - -"Itse mielestänne te tietenkin toimitte niinkuin tulikin, mutta -teollanne tulee olemaan kauheat seuraukset. Täällä syntyy kapina, -verenvuodatus ja taivas tiennee mitä. Kaikkea tätä estääkseni minä -halusin hajoittaa heidän yhdistyksensä. Kuukauden pituinen vankeus -olisi riittänyt, mutta nyt he ovat tarttuneet aseihin ja pitävät -itseään taisteluvalmiina, ja ensi yönä syntyy ottelu." - -"Ei, ei!" huudahti Helene. "Koettakaa estää väkivaltaisuudet." - -"Ei kannata yrittää heitä pidätellä. He syöksyvät omaa tuhoaan kohden. -Olen saanut kuulla, että he aikovat hyökätä Midakseen ensi yönä ja minä -lähetän sinne viisikymmentä sotilasta heitä vastaanottamaan. Sääli -heitä, sillä he ovat kelpo miehiä, vaikka tietämättömyys on heidät -sokaissut, ja tuo nuori kaivoksenomistaja on johtanut heidät harhaan. -Ensi yö tulee olemaan Alaskan historian surullisimpia." - -Tämän sanottuaan hän poistui ja lähti tavoittamaan Voorheesia. Matkalla -hän tuumi itsekseen: - -"No, neiti Chester, lähettäkää nyt varoituksenne niin nopeasti kuin -mahdollista. Mikäli tunnen näitä vigilantteja oikein, joutuvat he pois -suunniltaan, jos heidän täytyisi luopua Midaksen valtausyrityksestä. He -lähtevät tavoittamaan minua, ja kun he saapuvat minun vartioimattoman -asuntorukkani edustalle, uskovat he, että helvetti on siirretty pohjan -maille." - -"Herra poliisikomissaari", sanoi hän kätyrilleen, "minä haluan, että te -kaikessa hiljaisuudessa haalitte kokoon neljäkymmentä miestä ja -asestatte ne makasiinikivääreillä. Niiden tulee olla miehiä, joita ei -pieni veripisara pyörrytä -- tunnette lajin. Tuokaa miehet pimeän -tullen minun konttoriini, yksi kerrallaan ja takatietä. Kaiken täytyy -tapahtua mitä syvimmässä salaisuudessa. Saa nähdä, kykenettekö -suorittamaan tämän työn antamatta vetää itseänne nenästä. Jos -epäonnistutte, saatte vastata siitä minulle henkilökohtaisesti." - -"Miksette turvaudu sotaväkeen?" uskalsi Voorhees huomauttaa. - -"Sitä juuri koetankin välttää sekä täällä että kaivoksilla. Kun -sotaväki tulee tänne, täytyy meidän lähteä, enkä minä ole vielä valmis -poistumaan." Mac Namara hymyili uhkaavasti. - -Helene oli paennut huoneeseensa. Cherry Malotten lähetti toi hänelle -Glenisterin kirjeen. Se herätti hänessä jälleen pahoja aavistuksia ja -vahvisti Mac Namaran ennustuksia. Mitä useammin hän sen luki, sitä -vakuutetummaksi hän tuli, että muutamat tunnit ratkaisisivat taistelun -ja että pimeän koittaessa Nomen kaduilla näyteltäisiin hirveä -murhenäytelmä. Hän ei ajatellut enää niinkään paljoa tehtyä vääryyttä -kuin tekeillä olevaa rikosta, sillä hänestä tuntui, että hän itse oli -ollut välikappaleena, joka oli pannut kaikki nämä voimat liikkeelle ja -päästänyt tämän vihan ja julmuuden laviinin vyörymään. Ja kun ratkaisu -sitten tulisi... Heleneä värisytti. Se ei saisi tulla. Hän huutaisi -varoituksen talonkatolta, oman sukulaisensa, Mac Namaran ja itsensäkin -uhalla. - -Eikä hänellä silti ollut todistusta siitä, että rikos oli tekeillä. -Vaikka kaikki oli hänelle selvänä, oli hän sen saanut vain vaiston -tietä. Jospa hän vain voisi ryhtyä johonkin -- olisipa hän mies! Mutta -hän oli heikko nainen. Tällöin hän johtui ajattelemaan Cherry Malotten -lausetta Struvesta: "pullo viiniä ja kauniit naiskasvot". Se muistutti -myöskin asianajajan vakuutuksesta, että niissä asiakirjoissa, jotka hän -oli tuonut mukanaan vaivalloisen matkan, oli vaadittavat todistukset. -Jos niin oli, voisi niiden avulla ehkäistä tämän uhkaavan -yhteentörmäyksen. Hänen enonsa ja Mac Namara eivät uskaltaisi jatkaa, -jos heitä uhattaisiin paljastuksella ja laillisella haasteella. Mitä -enemmän hän ajatteli asiaa, sitä pakottävammalta hänestä tuntui koettaa -ehkäistä illaksi suunniteltu taistelu. Oli siis ainakin yksi -mahdollisuus, ja se olikin ainoa. - -Hänen sisäistä levottomuuttaan oli omansa lisäämään se, että hänen -edessään väikkyivät yhä ne kasvot, jotka hän oli nähnyt kahvila -Pohjolan aitioverhojen välissä. Se oli ollut hänen veljensä, mutta mikä -salaisuus kätkeytyi hänen tekoihinsa ja toimiinsa? Mikä häntä pidätti -loitolla sisarestaan? Mikä pani hänet piilottautumaan kuin keksitty -rikollinen? Tätä ajatellessaan hän tunsi päätänsä särkevän ja -hermojensa ärtyvän. - - * * * * * - -Struve kääntyi tuolissaan, kun hänen yksityiskonttorinsa ovi aukeni, -mutta nähdessään kynnyksellä harmaasilmäisen tytön hän nousi ketterästi -ylös. - -"Tulen noutamaan niitä papereita", sanoi Helene. - -"Tiesin, että tulisitte." Veri pakeni hänen poskiltaan, mutta syöksyi -seuraavassa sekunnissa niihin jälleen ja aina silmiin saakka. -- -"Sovimme siis kauppahinnasta?" - -Helene nyökkäsi. - -"Antakaa ne minulle ensin." - -Struve naurahti epämiellyttävästi. - -"Keneksi minua luulette? Minä kyllä täytän sopimusosani, jos te -täytätte omanne. Mutta aika ja paikka eivät ole siihen sopivat. Ilmassa -on rauhattomuuden tuntua ja minun on valmistuttava yötä varten. Tulkaa -takaisin huomenna kun kaikki on ohi." - -Mutta juuri seuraavan yön pelko oli saanutkin tytön antautumaan Struven -valtaan. - -"Minä en tule milloinkaan takaisin", sanoi Helene, "oikku pakottaa -minua silmäilemään papereita jo tänään -- tämän ainoan kerran." - -Struve tuumi hetkisen. - -"No, tapahtukoon se siis tänään. Minä livistän karkuun kahakasta, minä -uhraan rippeetkin niistä velvollisuuksista, jotka minun tulisi hoitaa, -siksi että vereni hehkuu teihin ja että minusta tuntuu, että voisin -tehdä murhan sen takia. Sellainen olen enkä minä kursaile. Mutta minä -olen aina ollut sellainen. Me ratsastamme 'Kultaiseen rekeen'. Se on -soma majatalo viidentoista kilometrin päässä täältä Snake joen -varrella. Syömme siellä yhdessä päivälliset." - -"Entä paperit?" - -"Otan ne mukaani. Lähdemme tunnin perästä." - -"Tunnin perästä", toisti Helene väsyneenä ja poistui. - -Struve tarttui heti puhelimen kuulotorveen. - -"Keskiöön. 'Kultaiseen rekeen' -- seitsemän soittoa. Haloo! Onko -Schortz? Täällä Struve. Onko talossa vieraita? Hyvä. Jos tulee, niin -ajakaa pois ja sanokaa, ettei ole tilaa. -- Se ei kuulu teihin. Tulen -sinne illansuussa, ja teidän täytyy siksi järjestää päivällinen -kahdelle. Kattakaa itse ja pitäkää kaikki valmiina. Hyvästi." - - * * * * * - -Glenisterin kirjeen yllättämänä Helene lähti tapaamaan Cherry Malottea -ja tällä kerralla hänen ei tarvinnut odottaa eikä häntä nyt otettu -vastaan halveksivin elein. Cherry oli nyt kietoutunut aran arvokkuuden -vaippaan. Kuunneltuaan vieraansa hajanaisesti esittämän tarinan, sanoi -hän lujasti: - -"Älkää menkö hänen kanssaan. Hän on huono mies." - -"Mutta minun täytyy. Näiden miesten veri huutaa minulle kostoa, ellen -ehkäise tämän murhenäytelmän syntyä. Jos asiakirjoissa on mitä epäilen -niissä olevan, on minulla kädessä ase enoani vastaan ja voin pakottaa -Mac Namaran luovuttamaan takaisin kaivokset. Sanoitte, että Struve -esitti teille koko suunnitelman. Näittekö minkäänlaisia todistuksia?" - -"En. Toistan vain hänen sanojaan, mutta hän puhui monta kertaa niistä -papereista ja sanoi, että niissä oli määräys, jonka mukaan hänen tulisi -järjestää niin, että joku nostaisi kanteen kaivosten omistajia vastaan. -Hän kerskui, että enonne ja Mac Namara olivat hänen vallassaan ja että -hän voisi panettaa heidät vankeuteen petollisista vehkeilyistä. Siinä -kaikki mitä tiedän." - -"Se on ainoa pelastusmahdollisuus", virkkoi Helene. "Midakseen -lähetetään sotaväkeä, ja teidän on mentävä varoittamaan vigilantteja." - -Cherry kalpeni ja huudahti: - -"Hyvä Jumala! Roy sanoi, että hän aikoi johtaa ensi yönä hyökkäystä -kaivoksiin." - -He katselivat toisiaan kauhistuneina. - -"Jos minä onnistun suunnitelmissani, teen kaikesta lopun -- kaikesta -vääryydestä ja kaikista rikoksista." - -"Oletteko harkinnut, mihin vaaraan antaudutte?" kysyi Cherry. "Se mies -on peto. Teidän täytyy surmata hänet pelastaaksenne itsenne eikä hän -luovuta teille milloinkaan niitä papereita." - -"Hänen täytyy", sanoi Helene uhmaavasta, "ja uskaltakoonpahan vain -minua hätyyttää! 'Kultainen reki' on yleisesti tunnettu majatalo, -siellä on isäntä, puhelin ja muita vieraita. Toimitatteko Glenisterille -tiedon siitä, mitä teille kerroin sotaväestä?" - -"Sen teen. Te olette todella toimen tyttö. Odottakaa hetki." Cherry -otti tarjoilupöydän laatikosta pienen revolverinsa. -- "Älkää empikö -hetkeäkään tätä käyttää. Toivon teidän käsittävän, että olen pahoillani -siitä, mitä teille eilen sanoin?" - -Kaupunkiin palatessaan Helene oivalsi kuin välähdyksenä, minkä -muutoksen kuluneet kuukaudet olivat hänessä tehneet. Oli totta mitä -Glenister oli sanonut, että tämä napaseutu vaikutti merkillisesti sen -asukkaihin. Mitä oli tullut siitä hienotunteisesta tytöstä, joka -vaaransi kunniansa ja maineensa ja sydämessään puolittain pelkäsi, että -hänen täytyisi ensi yönä surmata ihminen päämäärän saavuttaakseen. -Luonnonvoimat muovailivat häntä vastustamattomasti. Alkuvoimat eivät -olleet raaistuttaneet Royta läheskään niin nopeasti kuin häntä. - -Sovittuun aikaan hän ja Struve ratsastivat kaupungista, Struve -puheliaana ja voitonvarmana, Helene äänettömänä ja jäätävän kylmänä. - -Iltapäivällä kehittyivät idän taivaalle kertyneet pilvimöhkäleet -levottomuutta herättäviin mittasuhteisiin. Ne toivat mukanaan varhaisen -hämärän, ja kun ne repesivät, päästivät ne valloilleen rajuilman, joka -kaikissa muodoissaan kilpaili eilisen kanssa. Sen alkaessa saapui -asestettuja miehiä yksitellen takatietä Mac Namaran konttoriin, jossa -heidät piilotettiin mikä minnekin. Kun Mac Namara huomasi joukossa -jonkun tavallista hurjakatseisemman jätkän, vei hän tämän muista -loitommas ja antoi hänelle erikoismääräyksiä sekä kuvaili tarkoin erään -leveäharteisen kookkaan miehen, jolla oli valkoinen hattu ja -puolisaappaat. Vähitellen oli hänen satimessaan täysilukuinen miehistö, -jonka Voorhees oli haalinut kokoin kaupungin laitakujilta, ja kun -kaikki oli valmista, hymyili päällikkö tyytyväisenä tulokseen. - -Kun hän tarkemmin tuumi asiaa, ei hän enää ollutkaan niin tyytymätön -edellisen illan tapauksiin, sillä ne olivat työntäneet hänen -vihollisensa juuri siihen, minne hän oli tahtonutkin, jolloin ne -ehdottomasti syöksyivät omaan turmioonsa. Hän ajatteli tyytyväisenä -sitä osaa, jota hän tulisi näyttelemään Yhdysvaltain sanomalehdistössä, -kun hämmästyttävä uutinen lähestyvän yön seikkailuista joutuisi suuren -yleisön tietoon. Puhuttaisiin tuomioistuimen jäsenestä, joka rohkeana -täytti velvollisuutensa hillittömän roskaväen uhkauksia pelkäämättä. -Kerrottaisiin toimitsijamiehestä, joka ajoi pakosalle yölliseen -hyökkäykseen valmistuneen rosvojoukon. Sellaista tultaisiin puhumaan. -Mitä sen jälkeen merkitsisikään, jos hän menisi valtuuksiensa -ulkopuolelle? Vaikkapa eräitä juoruja lähtisikin liikkeelle? Kukapa -sellaisia viitsisi tutkia? Sotaväkeä -- ei, ehdottomasti ei. Hän ei -toivonut tällä kerralla sotaväen sekaantumista asioitten kulkuun. - -Illan pimetessä näkyi muuan höyrylaiva, ja se tuotti hänelle jonkun -verran levotonta päänvaivaa. Hän tiesi näet, että Wheaton oli -päättäväinen mies ja taitava lakimies. Keventynein mielin hän sen -vuoksi näki, että puhjennut myrsky esti kaikenlaisen hyökkäyksen siltä -taholta. Seuraavana aamuna hän saisi kyllä tulla. Silloin olisi moni -kaivos ilman omistajaa ja Mac Namaran asema sata kertaa lujempi. - -Hän otti puhelun kaivoksille ja määräsi, että sinne oli asetettava -vartija, vaikka hän päättelikin, että vain mielettömät ajattelisivat -hyökkäystä sen varoituksen jälkeen, jonka hän tiesi Helenen -toimittaneen perille. Sitten hän pani ylleen sadetakin ja lähti -tapaamaan Stillmania. - -"Tuokaa sisarenne tytär tänä iltana minun asuntooni. Ilmassa on levoton -tuntu ja minä olen ryhtynyt tarpeellisiin varovaisuustoimenpiteihin." - -"Hän ei ole vielä palannut ratsastusmatkaltaan. Pelkään, että myrsky on -yllättänyt hänet", sanoi vanhus ja katseli levottomana pimeään. - - * * * * * - -Koko pitkän päivän vlgilantit pysyttelivät piilossa, väsyneinä -toimettomuuteensa ja kummastellen, ettei heidän piilopaikkaansa -yritetty etsiä, ja aavistamatta, että Mac Namara suunnitteli ovelaa -hyökkäystemppua. Kun Cherryn varoittavat rivit saapuivat heidän -käsiinsä, kokoonnuttiin sisähuoneeseen neuvottelemaan ohjelmasta. - -"On vain yksi tapa puhdistaa ilma", sanoi puheenjohtaja. - -"Ihan niin", myönsivät toiset. "Kaivoksiin on lähetetty -sotilasvartiosto, lähtekäämme sen vuoksi kaupunkiin ja tehkäämme siellä -puhdasta jälkeä. Hirttäkäämme koko kopla lyhtypatsaaseen." - -Tämä ehdotus sai yleisen kannatuksen, mutta Glenister ei hyväksynyt -sitä, vaan sanoi: - -"Olen tuuminut asiaa ja päätynyt toisenlaisiin tuloksiin. Toivon, että -kuuntelette minua, ennenkuin päätätte. Eilen sain Wheatonilta kirjeen, -jossa sanotaan, että Kalifornian tuomioistuimet ovat meitä vastaan. Hän -mainitsee syyksi eräältä taholta tulleen painostuksen, mutta olkoot -syyt mitkä tahansa, meiltä on kaikissa tapauksissa evätty laillinen -tuki sekä täkäläisen tuomioistuimen että San Fransiskon ylioikeuden -taholta. Olettakaamme, että lynkkaamme nämä virkamiehet ensi yönä -- -mitä sillä voitamme? Kahden tunnin kuluttua täällä sovellutetaan -sotalakia, kaivoksemme pidätetään vielä yhdeksi vuodeksi ja kuka tietää -mitä lisäksi. Ehkä vieläkin ahdasmielisempi tuomioistuin ensi vuodeksi. -Olettakaamme sitten, että epäonnistumme. Kuinka silloin käy? Ne meistä, -jotka eivät joudu ruumishuoneeseen, joutuvat vankilaan. Te sanotte, -ettemme voi ryhtyä vastustamaan sotaväkeä. Minä sanon, että voimme ja -meidän täytyy. Meidän on siirrettävä edesvastuu vastustajiemme -kestettäväksi ja esitettävä asiamme suoraan Valkoiseen taloon, jossa -ainakin on joku rehellinen mies. Meidän täytyy tehdä sellaista, että se -herättää Washingtonin viranomaisten huomiota. Meidän ei kannata -vehkeillä, sillä Mac Namara on sellaisessa meitä etevämpi. Mutta kuinka -voimakas hän onkin, ei hän sentään pysty lahjomaan Yhdysvaltain -presidenttiä. Kun setä Sam ottaa asian omaan käteensä, voimme saada -oikeutta, ja siksi sanon: menkäämme ensi yönä Midakseen ja anastakaamme -kaivokset, jos vain voimme. Jotkut meistä menettävät siinä henkensä, -mutta mitä se merkitsee?" - -Esitystään täydentääkseen hän kehitteli suunnitelman, joka -uhkarohkeudellaan melkein salpasi kuulijoilta hengityksen. Kun hän -sitten mainitsi kaikki yksityisseikat, kirkastuivat katseet, ja heidät -valtasi voimakas jännitys. Hänen rohkeutensa valoi heihin elämää, ja -yleinen innostus teki lopun. - -"Omalle osalleni pyydän saada kestää yrityksen pahimman vaaran. Se on -kiistämättä minun." - -Seuranneen äänettömyyden aikana sanoi Dextry Simmsille: - -"Eikö hän ole aika peijakas?" - -"Hyväksymme ehdotuksen", sanoivat miehet yhteen ääneen.; Ja -puheenjohtaja lisäsi: "Uskokaamme Glenisterin käsiin tämän rohkean -yrityksen johto. Olen valmis alistumaan hänen määräyksiinsä." - -Vastaväitteittä kaikki kannattivat Glenisterin ehdotusta, ja -synnynnäisen johtajan tavoin mies tarttui heti ohjaksiin. - -"Lähtekäämme heti matkaan", sanoi joku. "Tie on pitkä, ja lieju ulottuu -polviin saakka." - -"Me emme mene jalan", sanoi Glenister. "Me otamme junan." - -"Junan? Mistä junan saamme?" - -"Me varastamme sen", vastasi Glenister. Tällöin Dextry ihastuneena -irvisti Simmsille, joka puolestaan näytti hampaattomat ikenensä ja -vastasi hänen äskeiseen kysymykseensä: - -"Niin lempo soikoon onkin." - -Pienen neuvottelun jälkeen hiipivät Glenister ja hänen toverinsa -kohisevaan myrskyyn, ja puolta tuntia myöhemmin seurasivat muutkin, -yksitellen. Puolen metrin päässä ovesta heidät nieli pimeys, ja lopulta -oli tuo kookas synkkä rakennus tyhjä ja sopiva kaikupohja tuulen ja -sateen äänille. - -Kaupungin itäisessä laidassa, pimeitten ikkunoitten takana, joita -kaatuva vesiryöppy pieksi väkivaltaisella voimalla, kyyhötti toisia -asestettuja miehiä kärsivällisesti odottaen -- odottaen käskyä siltä -tummalta varjolta, joka käsivarret ristissä rinnalla seisoi lähellä -harmaata ikkunaa. Heidän päänsä päällä muuan vanhus käveli herkeämättä, -väänteli käsiään ja jokaisella kierroksella pysähtyi kurkistamaan -pimeään yöhön mutisten sisarensa lapsen nimeä. - - - - -XXX. - -KID TUNNUSTAA RAKKAUTENSA. - - -Illansuussa Cherry Malotte aukaisi ovensa ja näki Bronco Kidin seisovan -portailla. Hän astui sisään ja riisui kumitakkinsa. Kun Cherry tunsi -vieraansa hyvin, jäi hän tyynesti odottamaan, että tämä esittäisi -asiansa. Broncon sairaalloisilla kasvoilla ei ollut väriä ensinkään, -hänen silmissään oli omituinen väsynyt ilme, teräviä vakoja oli -muodostunut hänen suupieliinsä ja hänen kätensä nytkähtelivät -taukoamatta hermostuneesti. Tuntui kuin hän ei olisi nukkunut moneen -yöhön ja oli nyt saamaisillaan hermokohtauksen. Cherryn mielestä Kid -oli kuin sytytetty miina, jossa tuli hetki hetkeltä läheni -ruutipanosta. Mikäli hän osasi päätellä, oli Bronco saanut kestää mitä -julminta henkistä kidutusta, kunnes hänen voimansa olivat tyystin -nuutuneet ja ruumis pysyi pystyssä vain hänen herpoumattoman, -kostonhimoisen henkensä varassa. - -Juteltuaan hetken aikaa vähäpätöisistä asioista sanoi Kid rutosti: - -"Rakastatko sinä Roy Glenisteriä?" - -Hänen äänensä ilmaisi lemmenkateista jännitystä ja hän silmäili tyttöä -tarkoin, kun tämä arkailematta ja vilppiä yrittämättä vastasi: - -"Rakastan, Kid, ja rakastan aina. Hän on ainoa rehellinen mies, jonka -olen tavannut, enkä minä häpeä tunteitani." - -Pitkän rupeaman Kid katseli häntä ja alkoi sitten kiireesti puhua -suomatta toiselle tilaisuutta keskeyttää. - -"Minun olisi pitänyt jo aikaa sitten sanoa sanottavani, mutta olen aina -lykännyt sen tuonnemmaksi, koska en ole mikään juorukello. Se ei -sovellu ammattiini. Mutta tämä on ainoa keino, ja minä haluan saada -välimme selviksi. Minä olen rakastanut sinua Dawsonin ajoilta saakka, -en sellaisin tuntein, jommoisia voisit odottaa minunlaiseltani oliolta, -vaan sellaisin, jommoisia nainen toivoo. En ole milloinkaan lyönyt -korttejani pöytään, sillä mitäpä se olisi pyhittänyt? Tuo toinen oli -aina tiellä. Olisin voinut hylätä faaraopelin jo vuosia sitten, mutta -en halunnut lähteä maasta niin kauan kuin sinä olit täällä. Täällä -ylämaassa minä olen vain peluri enkä pysty mihinkään muuhun. Minä olin -päättänyt antaa sinun saada pitää hänet kaikessa rauhassa, kunnes pari -kuukautta sitten tapahtui jotakin, enkä minä jaksa enää pelin antaa -jatkua pitemmälle. Minun täytyy nitistää hänet. Se ei tapahdu sinun -takiasi -- ei, vaan eräitten asioitten vuoksi, joista en voi puhua -sinulle, asioitten, jotka ovat minusta tehneet pedon, jotka ovat -saaneet minut kulkemaan kujilla ja väijymään veräjillä rosvon lailla. -Se on valanut minuun murha-aikeita. Olen yrittänyt surmata hänet. -Yritin eilen illalla tässä huoneessakin -- mutta -- mutta minä olin -kunnon mies kerran -- ennenkuin kortit minut turmelivat. Hän on nyt -kuitenkin saanut vastaukseni ja hän on valmis -- joten toinen meistä on -nähnyt viimeisen hetkensä, kun toisemme kerran tapaamme. Minusta -tuntui, että minun piti sanoa tämän sinulle, ennenkuin pistän hänet -kuoliaaksi tai hän minut." - -"Sinä puhut kuin mieletön, Kid", virkkoi Cherry, "etkä sinä saa kääntyä -häntä vastaan juuri nyt. Hänellä on muutenkin paljon huolia. En ole -milloinkaan tiennyt, että välitit minusta. Onpa tämä sotkuinen vyyhti! -Sinä rakastat minua, minä häntä, hän tuota tyttöä, ja tyttö roistoa. -Eikö tämä ole jo kyllin surullinen tarina sinun tehdä se sitäkin -murheellisemmaksi? Tulet sitäpaitsi sopimattomaan aikaan, sillä minä -olen melkein mielettömästi peloissani. Tänään on ilmassa jotakin -hirveää..." - -"Minun täytyy tappaa hänet", mutisi Kid itsepäisesti, ja vaikka tyttö -kuinka pyysi ja rukoili, ei hän saanut hänestä muuta irti kuin nuo -sanat, kunnes Cherry kiivaasti sanoi: - -"Sinä sanot rakastavasi minua. Hyvä -- osoita sitä myöskin. Minä tiedän -mihin sinä pystyt ja mitä taistelu hänelle sinun kanssasi merkitsee, -varsinkin tällä haavaa. Jätä hänet rauhaan; ja minä tulen, vaimoksesi." - -Bronco Kid nousi hitaasti. - -"Sinähän rakastat häntä, etkö sanonut niin?" Tyttö taivutti päätänsä, -ja Bronco hätkähti tuskallisesti, mutta jatkoi sitten: "Minä en halua -sinua vaimokseni sellaisin edellytyksin. Sitä en tarkoittanut." - -Cherry naurahti katkerasti. - -"Ah, minä käsitän, tietysti et. On hullua minun odottaakaan -sinunlaiseltasi mieheltä sellaista. Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat, -mutta minun tarjoukseni on silti pätevä, jos sitä varten tänne tulit, -toivon voivani luopua entisestä elämästäni, tulla hyväksi, lähteä -täältä aloittaa alusta ja pelata suoraa peliä. Mutta minä huomaan, -ettei se kannata. Minä maksan. Minä tiedän, kuinka taipumaton sinä -olet, ja hinta on kyllin alhainen. Saat minut -- ja -- avioliitosta en -enää puhu. Jään siksi mikä olen, hänen takiansa." - -"Vaiti!" karjaisi Kid. "Sinä erehdyt. Minä en ole sen lajin miehiä." -Hänen äänensä sortui ja hänen hentoa ruumistaan puistatti. "Oi, Cherry, -minä rakastan sinua niin kuin mies rakastaa naista. Se on toinen niistä -kahdesta hyvästä ominaisuudesta, jotka minulla vielä on, ja minä haluan -viedä sinut täältä paikkaan, jossa molemmat voimme unohtaa entisyyden -ja, kuten sanot, aloittaa alusta." - -"Sinä siis naisit minut?" - -"Tunnin perästä ja uhraisin sydänvereni sen takia, mutta minä en voi -antaa tämän asian jäädä sikseen, en edes, vaikka sinun kallis henkesi -riippuisi siitä. Minun täytyy tappaa hänet." - -Cherry lähestyi häntä, kietoi kätensä hänen kaulaansa ja vetosi häneen -jokaisella hermosäikeellään, mutta Kid ei kuunnellut häntä, vaikka -paksuja hikikarpaloita tihkuikin hänen otsaltaan. - -Tyttö rukoili: - -"Kaikki ovat häntä vastaan, Kid. Hän taistelee hedelmätöntä taistelua. -Hän pani kaiken mitä omisti tuon tytön jalkoihin, ja minä aion tehdä -saman sinulle." - -Kid murisi raivoissaan: - -"Hän sai palkkansa. Hän otti kaiken mitä tytöllä oli..." - -"Älä ole typerä. Luulen käsittäväni nyt kaiken. Sinä olet peluri, mutta -sinulla ei ole oikeutta puhua tuolla tavalla hyvästä naisesta, ei edes -niin huonolle kuin minä olen." - -Broncon mustissa silmissä näkyi vähitellen syttyvän odottava kimmellys, -ja Cherry tunsi hänen hieman värisevän. Hän yritti puhua, mutta vaikeni -jälleen, kostutti huuliaan ja valikoi sitten huolellisesti sanansa: - -"Tarkoitatko -- ettei Glenister -- että hän on -- yhä kunniallinen -tyttö?" - -"Täysin." - -Kid istahti väsyneenä tuolille ja painoi kasvot käsiinsä. - -"Sanon sinulle lisäksi, että hän on enemmänkin. Hän on hyvä ja jalo. En -tiedä miksi sen sanon, mutta sitä juuri ajattelin, kun sinä tulit ja -minä olin vallan suunniltani. Mutta hän on tänä iltana -- niin, tällä -hetkellä suuressa vaarassa. En uskalla edes ajatella, mitä on voinut -tapahtua, sillä hän on vaarantanut kaikkensa hyvittääkseen sen pahan, -jonka hän on aiheuttanut Roylle ja tämän ystäville." - -"Kuinka niin?" - -"Hän on ratsastanut 'Kultaiseen rekeen' yksinään Struven kanssa." - -"Struven!" kiljahti Kid ja syöksähti pystyyn. "Yksin Struven kanssa ja -tällaisena yönä!" Hän ravisteli Cherryä rajusti ja tiukkasi: - -"Minkä vuoksi? Sano sukkelaan?" - -Cherry kertoi lyhyesti niistä vaikuttimista, jotka olivat saaneet -Helenen ryhtymään tähän äärimmäiseen keinoon; Kidin kasvonpiirteet -muuttuivat hetki hetkeltä yhä hirveämmiksi. - -"Oi, Kid, oli väärin, että laskin hänet menemään. Miksi sen tein? Minä -pelkään pahinta." - -"Majatalo 'Kultainen reki' on Struven ja sen isäntä on roisto." Bronco -vilkaisi kelloa, silmät verestävinä ja kiillottomina, kuin rääkätyn -eläimen. "Kello on nyt kahdeksan -- viisitoista kilometriä -- kaksi -tuntia. Liian myöhäistä!" - -"Mikä sinun on?" kysyi Cherry kummissaan toisen omituisesta -käyttäytymisestä. "Sanoit äsken, että rakastat minua ja nyt..." - -Kid kääntyi vaivalloisesti häneen päin. - -"Hän on minun sisareni." - -"Sinun sisaresi! Ah, olen -- olen iloinen! -- mutta elä nyt seiso siinä -kuin mikäkin puupökkelö, kyllä sinulla nyt on riittävästi työtä. Herää! -Etkö kuule? Hän on vaarassa." - -Hänen sanansa herättivät Kidin turtumuksesta, niin että hän kykeni -jälleen jotakin ajattelemaan. -- "Pane takki yllesi. Riennä! Saat minun -ponini." - -Cherry tempaisi hänen takkinsa tuolilta ja ojensi sen hänelle. Veri -alkoi jälleen kiertää hänen suonissaan. He ryntäsivät nyt yhdessä -myrskyyn, kuten Roy ja Cherry edellisenä iltana, ja Kidin sovitellessa -satulaa virkkoi tyttö: - -"Nyt minä käsitän kaiken. Olen kuullut juoruttavan hänestä ja -Glenisteristä, mutta ei se ole totta. Minä olen valehdellut ja -juonitellut, mutta se on nyt ohi. Arvaan, että minussakin on jotakin -hyvää, kun kaikki seikat ottaa huomioon." - -Kid istui jo satulassa ja virkkoi: - -"Eikä vain vähän olekaan, Cherry, ja sinä olet minun heimoani." - -Tyttö hymyili hänelle. - -"Tuo oli kaksimielinen ylistys, Kid. Minulla ei ole halua kuulua sinun -heimoosi. Minä tahdon olla samanlainen kuin hänkin -- sinun sisaresi." - - - - -XXXI. - -JUNAMATKA MIDAKSEEN. - - -Palattuaan kokoushuoneesta hiipivät Glenister ja hänen toverinsa -pimeässä yössä vältellen kaupungin vilkasliikkeisiä ja valaistuja -katuja. Heidän tiensä vei kaupungin laidassa olevan mökin eteen, missä -he pysähtyivät niin kauaksi, että ennättivät kiinnittää jotakin -hattujensa reunaan. - -Heidän ohitseen kulki vaivainen kapearaiteinen rautatie, joka tundran -hetteitten yli vei ylös vuorille ja kaivoksille. Tällä kapealla -rautatiellä kuljettiin kömpelöllä veturilla, joka ulkomuodoltaan -muistutti teekannua ja joka päivisin siilimäisen hitaasti, kitisten ja -voihkien laahasi perässään paria kukkuroilleen kuormattua tavaravaunua. -Yöt veturi vietti puukatoksessaan, missä se huohottaen, rykien ja -voihkien haihdutti väsymyksensä sitä mukaa kuin hiili sen vatsassa -sammui ja hengitys tyrehtyi sen keuhkoissa. - -Varhain jalkeille ja varhain vuoteelle olisi sopinut ponsilauseeksi -sille nokiselle henkilökunnalle, joka asui tässä pienessä mökissä. Tänä -iltana veturinkuljettaja ja lämmittäjä valmistuivat par'aikaa yöpuulle, -kun he äkkiä kuulivat ovelle kolkutettavan. Kuljettaja meni avaamaan ja -hän huomasi ulkona jotakin, minkä hänen kummastuneet silmänsä ensin -luulivat Kruppin tykiksi, jota hoiteli muuan sadetakkiin puettu ja -pumpulinaamarin taakse kätkeytynyt mies. Tämä ase sai hänen silmissään -ison, yksisilmäisen kummituksen hahmon; se tuijotti tuhoa ennustavan -kiinteästi suoraan hänen mahaansa ja synnytti kylmän ja tyhjyyden -tunteen. Tämän sokeasilmäisen kykloopin takana seisoi kaksi muuta -samanlaisesti varustettua miestä. - -Lämmittäjä nousi tuoliltaan ja pudotti saappaan, jonka hän oli juuri -saanut riisutuksi jalastaan, ja kohotti turhia aikailematta kätensä -päänsä päälle koettaen samalla pysytellä yhdellä jalalla seisomassa, -jottei toinen paljas jalka joutuisi koskettamaan kylmää märkää -permantoa. Hän oli irroittanut vyönsä ja hänen vapautuneet kaationsa -näyttivät aikovan valahtaa lattialle syvästi kainostellen -sisääntulijoita; vaistomaisesti hän tarttui niihin toisella kädellään -ja kohensi ne oikealle siveelliselle tolalle. Toinen jalka oli yhä -koholla kuin jonkun salaseuran mukaisessa tervehdysasennossa. -Veturinkuljettaja, joka ei vielä tuntenut napaseudun tapoja, siirtyi -takaperin niin kauaksi kuin tila antoi myöten, suojasi molemmilla -käsillään keskiruumistaan ja kyykistyi eteenpäin sanoessaan: - -"Älkää tähdätkö tuolla tavalla mahaani!" - -"Hahahaa!" nauroi lämmittäjä luonnottoman iloisesti. "Leikkiäkö -laskette, pojat?" - -"Ei tämä ei ole leikkiä", vastasi tulijoista ensimmäinen. Tällöin hänen -naamarinsa pullistui hänen suunsa tienoilla. - -"Leikkiäpä tietenkin", intti saappaaton. "Sen täytyy olla, sillä täällä -ei ole mitään varastettavaa." - -"Pankaa vaatteet yllenne ja lähtekää matkaan. Emme aio tehdä teille -pahaa." - -Miehet noudattivat käskyä ja heidät opastettiin nukkuvan koneen ääreen -ja heidän käskettiin panna puolessa tunnissa höyrykattila kuumaksi, -uhalla että heidät muuten ennen aikojaan lähetettäisiin sovelletun -mekaniikan maailmasta. Pari miestä oli paikalla kiihoittamassa heidän -ponnistuksiaan, ja vihdoin veturi alkoi vastahakoisesti nyyhkyttää ja -huokailla. Pimeästä, joka kuin mikäkin verho ympäröi, veturimiehiä, -nämä näkivät yksinäisten olentojen pujahtavan esiin ja kiipeävän -tavaravaunuihin. Kun höyrypaine oli riittävän korkealla, annettiin -lähtömerkki, juna vieri kolisten katoksestaan, ja sen räikeä -valitushuuto, kun se vaivalloisesti ponnisteli pahasti vääntyneillä -kiskoilla, hukkui myrskyn ääniin. - -Simms jäi veturiin, Dextry kapusi Glenisterin luo takana olevaan -vaunuun. Nuori mies oli hyvällä tuulella ja koki par'aikaa sytyttää -piippua takkinsa suojassa. - -"Onko dynamiitti matkassa?" kysyi vanhus. - -"Totta toki. Sillä määrällä voisi varustaa vaikkapa sota-aluksen." - -Junan ryömiessä sillan yli, jonka ainoan valaistuksen -- veturista -sinkoutuneet kipinät -- myrsky nieli sitä mukaa kuin sitä syntyi, -istuutuivat toverukset ruutitynnyreille ja haastelivat kuiskaavalla -äänellä. Heidän läheltään kuului toisten miesten puheen sorina, -miesten, jotka olivat panneet peliin kaiken mitä heillä oli, jotka -uskalsivat elämänsä ja tulevaisuutensa oikeutensa puolesta. - -"Olemme kilvoitelleet hyvän taistelun, joko voitamme tai häviämme tänä -yönä", sanoi Dextry. - -"Minun taisteluni on jo voitettu", vastasi Glenistér. - -"Mitä sillä tarkoitat?" - -"Minun vaikeimmmalla taistelullani ei ole minkäänlaista yhteyttä -Midaksen tai Anvilin kaivosten kanssa. Minä taistelin omaa itseäni -vastaan ja voitin." - -"Hirveän ilkeä yö nyt ruveta maailmankatsomuksia kehimään", huomautti -Dextry kuivasti. "Sinun filosofiasi maistuu happamelta kuin maito -ennen ukkosilmaa. Jos panisit noiden Bostonin aatteiden ylle -guttaperkkasaappaat ja -housut ja veisit ne paikkaan, jossa voisin -niitä tarkastella ja arvioida, ei niiden laita ehkä olisi niin pahoin." - -"Minä tarkoitan, että olin villi, kunnes kohtasin Helene Chesterin, ja -että hän on tehnyt minusta miehen. Työ vaati kaksi kuukautta, mutta -minä luulen, että hän on suorittanut työnsä hyvin. Minä rakastan -erämaan elämää yhtä voimakkaasti kuin ennenkin, mutta olen oppinut -huomaamaan, että on velvollisuuksia sekä itseään että muita kohtaan. -Olen myöskin oppinut tajuamaan, että oikea on tavallisesti sitä, mitä -on vaikea tehdä. Ah, olen kehittynyt aikalailla viime aikoina." - -"Vietävä, kuinka sinä nyt olet itseesi tyytyväinen. En voi kuitenkaan -huomata, että se olisi millään lailla vaikuttanut sinun ulkoasuusi. -Olet jullilleen entisesi näköinen ja mitäpä kaikki se pyhittääkään, kun -asiaa tarkemmin ajattelen. Hän menee naimisiin sen pitkän roikaleen -kanssa." - -"Niin, tiedän. Sepä minusta tuntuukin vaikealta kestää, sillä Mac -Namara ei ansaitse häntä yhtään sen paremmin kuin minäkään. Hän tekee -kaikissa tapauksissa minkä pitää oikeana, siihen voit luottaa, ja ehkä -hän saa Namarankin muuttumaan niinkuin hän sai minutkin. Hän suoritti -minussa ihmetyön, mikäli on kysymys elämänkatsomuksestani -- -elintavoistani --." - -"Seis! Sinun elintapasi olivat hyvät sellaisinaankin. Ethän sinä -milloinkaan pannut veitsellä ruokaa poskeesi." - -"En luota harakiriin", nauroi Glenister. - -"Seurustelutaidossa sinä voit kilpailla kenenkä itävaltiolaisen kanssa -tahansa. Tarkkailin esiintymistäsi viime talvena San Fransiskon -hotellissa, ja -- totisesti -- sinä tiesit yhtä paljon kuin hyvä -hevonen. Sinä osasit käsitellä pöytäkaluja sekä muita vehkeitä -sulavasti kuin ylitarjoilija ainakin ja minä tunsin itseni -rauhalliseksi saadessani olla kanssasi. Muistan vieläkin, että minä -ensimmäisellä kerralla panin maitoa ja sokeria lihaliemeeni. Se oli -kelmeää ja sitä tarjoiltiin kupista kuin teetä ikään -- mutta sinä olit -kaikesta perillä. Niin, sinä tunsit talon tavat perinpohjin ja pusersit -sitruunan liemeesi -- ja kastoit sormesi vesilautaseen, minä muistan -sen hyvin." - -Glenister, joka oli hilpeällä tuulella, taputti toveriaan olalle. -Lähestyvän vaaran tietoisuus pani kaikki hänen suonensa voimakkaasti -sykkimään. - -"En tarkoittanut ihan sitä, mutta olkoon menneeksi. Kuule, jos meidän -onnistuu saada takaisin Midas, emmekö lähdekin katsomaan New-Yorkia?" - -"Emme, minä en aio välittää korkeammasta sivistyksestä kuin minkä olen -saanut jo Friskossa. Eipä silti, etten sellaiseenkin kelpaisi. Minä -olen kyllin tyylikäs Viidennelle valtakadulle tai minne tahansa, mutta -minä pidän enemmän lännestä." - -Yhteinen vaara lähensi jälleen toveruksia toisiinsa samoin lujin -sitein, jotka aiemminkin olivat heidän välillään vallinneet -keskeytyksettä aina siihen saakka, kunnes nuoremmassa tapahtunut muutos -oli saanut tämän valitsemaan tien, joka ei soveltunut vanhemman -periaatteihin. He juttelivat nyt keskenään entisen tuttavallisesti -puolittain vakavaan puolittain leikkisään tapaan, ja pistopuheisiin ja -naljailuun kätkeytyi se keskinäinen ystävyys ja yhteisymmärrys, joka -aiemmin oli ollut heidän toveruutensa tunnusmerkkejä. - -Kun junamatka oli loppunut, astuivat vigilantit maahan ja painuivat -johtajansa mukana rotkon pimeään. Vihdoin Glenister komensi seis ja -antoi miehilleen tarpeelliset ohjeet. - -"Sotamiehet ovat varuillaan, ja siksi meidän täytyy toimia varovasti. -Jakaantukaa kahteen osastoon ja hiipikää sitten niin varovasti kuin -mahdollista lähelle vartiopaikkoja. Muistakaa, että teidän on -odotettava viimeistä merkinantoa. Kun sen kuulette, iskekää ja -hyökätkää kuin siouks-intiaanit. Älkää ampuko ketään kuoliaaksi, sillä -he ovat sotilaita ja he toimivat käskyn mukaan, mutta jos he ryhtyvät -vastarintaan, täytyy joka miehen suorittaa tehtävänsä hyvin." - -Dextry vetosi niihin hämärästi näkyviin olentoihin, joita seisoi heidän -ympärillään, ja sanoi: - -"Eikö teidänkin mielestänne ole parempi, että minä lähden pojan -asemesta tuonne. Minulla on enemmän kokemusta dynamiittiasioissa, ja -minä olen sitäpaitsi jo niin lähellä maallista loppuani, ettei ole -suuri vahinko, vaikka minut saisivatkin kiinni, hän sen sijaan on -miehuutensa..." - -Glenister keskeytti hänet: - -"En luovu etuoikeudestani. Kas niin -- joka mies paikalleen." - -Miehet katosivat kukin taholleen, iäkäs malminetsijä vain jäi -paikoilleen puristaakseen toverinsa kättä. - -"Olisin toivonut, että minä olisin saanut mennä, poika, mutta jos he -saavat sinut kiinni -- niin Jumala heitä armahtakoon!" - -Siten hänkin poistui katoavien varjojen perässä, ja Glenister jäi -yksin. Hän aukaisi ruutinassakat paljain käsin ja pani niiden sisällön -taskuihinsa ynnä muihin sopiviin paikkoihin. Jokaisessa panoksessa oli -dynamiittia hajoittamaan kokonaisen kylän. Hän tarkasteli -sytytyslankoja ja huomasi, että ne oli kääritty öljypaperiin; ne hän -pani hattuunsa. Näin varustauduttuaan hän lähti liikkeelle. - - - - -XXXII. - -YÖLLINEN KAHAKKA. - - -Hän oli valinnut toiminta-alueensa hyvin. Maa vietti erääseen puroon -päin, jonka pohjassa porisi pieni lähde. Siitä Midas sai juomaveden, ja -hän tunsi jokaisen neliötuuman siitä kourusta, jonka puro oli kaivanut -kallioon, ja hän osasikin sen vuoksi varovasti ryömiä eteenpäin. -Kunnaan juuressa puro oli kaivautunut maahan ja muodostanut leveähkön -ojan, ja siihen hän nyt työntyi nelinkontin. Hänen panoksia pullottavat -vaatteensa olivat suureksi haitaksi, niin että hän voi vain hitaasti ja -vaivalloisesti liikkua eteenpäin. Sade oli paisuttanut puron, hän sai -kahlata vyötäisiä myöten. Terävät kivenreunat haavoittivat hänen -käsiään, kunnes ne vuotivat verta. Hän ei voinut nähdä kättänsä -etemmäksi, ellei kohottautunut ojan reunan yli, ja kun hän oli riisunut -sadetakin yltään voidakseen vapaammin liikkua, suomi sade häntä -selkään, kunnes hän oli vallan läpimärkä ja tunsi veden virtaavan -pitkin ruumistaan. Tuon tuostakin hän kurkottautui katsomaan -kummallekin sivulleen. Ojan pientareet olivat juuri ja juuri niin -korkeat, että suojasivat häntä. Vihdoin hän saapui lankkusillalle ja -aikoi juuri kohottautua katsomaan ympärilleen, mutta heittäytyikin -samassa päistikkaa veteen. Tällaisen mahdollisuuden varalta hän oli -niin huolellisesti peittänyt sytytyslangat. Muuan mies kulki sillalla -niin läheltä häntä, että olisi voinut häntä koskettaa. Se oli -yövartija, joka pysähtyi sillan toiselle puolelle puhelemaan toisen -vartijan kanssa, minkä jälkeen hän palasi entistä tietänsä puron -toiselle rannalle. Glenister tuumi, että hän oli kohdannut -vartioketjun, ja hän hiipi sen vuoksi entistäkin varovammin eteenpäin, -kunnes hänen edessään häämöttivät kaivosrakennusten synkät hahmot. -Tällöin hän nousi vettä valuen ojasta. - -Karkoitettuaan kaivoksilta niiden oikeat omistajat oli toimitsijamies -Mac Namara rakennuttanut tukevat puutalot niiden telttien tilalle, -jotka hän oli kaivoksista löytänyt. Ne oli tehty hirsistä ja katettu -poimutetulla rautapellillä sekä sisältä vuorattu laudoituksella. Ne -tuntuivat voivan kestää erinomaisesti sikäläiset säävaihtelut. -Toverukset olivat kaukaa katselleet niiden rakentamista, mutta eivät -olleet päässeet tarkastelemaan niitä lähempää. - -Nuoren miehen mielessä ailahti lämmin tunne, sillä hän rakasti tätä -tienoota ja kaivostaan. Se oli ollut hänen poikavuosiensa unelma ja se -oli vastannut niitä toiveita, jotka olivat häntä kannustaneet näillä -pohjan mailia kamppaillessaan. Se oli pudonnut hänen syliinsä hetkellä, -jolloin hän oli tuntenut syvintä alakuloisuutta, ja tuonut hänelle iloa -ja onnea. Hänestä tuntui rikokselta tuhota se, kuten hän nyt aikoi -tehdä. - -Hän hiipi lähimmän rakennuksen seinustalle kuuntelemaan. Sisältä kuului -ääniä, vaikk'ei ikkunoista näkynyt valoa; siellä oltiin siis -varuillaan. Rakennuksen kivijalan kimpussa hän hääräili hetken aikaa, -siirtyi sitten konttorirakennuksen ja keittiöhuoneuston luo ja -menetteli kummassakin paikassa samalla salaperäisellä tavalla. Hän -ounasti, että Midaksen näennäisestä rauhallisuudesta huolimatta oli -ilmassa jännittyneen odotuksen epämääräistä tuntua. - -Vaikka jännitys oli saanut ajan tuntumaan hänestä mittaamattoman -pitkältä, arveli hän, että ainakin tunti oli kulunut siitä hetkestä, -jolloin hän oli eronnut tovereistaan, ja että heidän täytyi jo olla -määrätyillä paikoillaan. Elleivät -- jos jotakin odottamatonta oli -tapahtunut yhdennellätoista hetkellä -- niin olisi se sodan -satunnaisuuksia. Kaikissa huolellisestikin valmistetuissa yrityksissä -on hetkiä, jolloin sattumalla on ratkaiseva merkitys. - -Hän meni nyt pajaan ja tapaili tulitikkuja. Aikoessaan raapaista tulen -hän kuuli öljyvaatteiden kahinaa ulkopuolelta, ja hän odotti sen vuoksi -vielä hetken. Sytytettyään sitten mukaansa ottamansa taulanpalasen ja -kätkettyään sen takkinsa suojaan hän aukaisi oven ja kuunteli. Myrsky -oli tyyntymään päin ja sade valui tasaisena virtana peltikatoille. - -Hän riensi kiireesti rakennukselta toiselle, ja kun kiertomatka oli -tehty, rätisi kolme hehkuvaa pistettä hänen kulkemansa kolmion kaikissa -kärjissä. - -Ukonnuoli oli siis viskattu. Hän pudottautui jälleen ojaan, tempasi -revolverinsa esiin; hänen jännittynyt mielensä oli näkevinään, että -ympärillä seisovat kunnaatkin pidättelivät hengitystään, sade oli -tauonnut ja kaikki öiset äänet vaienneet. Hän huomasi puristaneensa -hampaitaan niin lujasti, että leukoja pakotti. Hän tähtäsi -asuinrakennuksien kattoa kohden ja laukaisi -- pam, pam kuului kuusi -kertaa perätysten ja kaiku vastasi yhtä monta kertaa tihkuvasta -sateesta kumeasti ja ontosti. Kuului huudahdus ja seuraavassa tuokiossa -suhahti kiväärinkuula hänen päänsä ohitse. Hän kääntyi ajoissa -nähdäkseen toisenkin salaman välähtävän pimeästä, missä vartija seisoi -ja ampui hänen revolverinsa välähdysten opastuksen mukaan, minkä vuoksi -hän kyykistyi ojan piennarten suojaan. - -Ensimmäisen laukauksen kuultuaan hyökkäsivät asuinrakennukseen -kerääntyneet miehet ulos asestettuina ja taistelunhaluisina, mutta he -saivat tervehdykseksi yhteislaukauksen ja kuulasateen. Laukauksia -kuului sen jälkeen kaikilta suunnilta, sillä vigilantit olivat -muodostaneet puoliympyrän ja suuntasivat nyt tulen kaikilta tahoilta -keskukseen. Puolustajat pysyivät silti erinomaisessa järjestyksessä, -jos ottaa huomioon hyökkäyksen yllättävän nopeuden, ja kiiruhtivat -vartiomiesten luo, joiden kiväärintuli opasti heitä. Lujaäänisen miehen -kuultiin lausuvan komentosanoja. Ympäröivässä tyhjässä avaruudessa ei -näkynyt muuta kuin pimeyttä halkovat, tuhoa ennustavat valoviirut. -Silloin äkkiä pimeyden valaisi huikaiseva kellertävä hohde, ikäänkuin -suuri sulattouuni olisi Mac Namaran miesten takana auennut ja heti -jälleen suljettu, ja sitten kuului kumea jymähdys, johon -kiväärinlaukaukset hukkuivat. He näkivät keittiörakennuksen hajoavan ja -muuttuvan tuhansiksi sinkoaviksi puupalasiksi ja vääntyneiksi -rautapeltisiekaleiksi, jotka paiskautuivat korkealle ilmaan heidän -päänsä päälle. Kun vavahtelevien kunnaitten taakse kiirinyt kaiku oli -tauonnut, kuului jälleen vigilanttien kiväärien rätinä, sitten tärähti -maa alas syöksyvien rakennussirpaleitten painosta. - -Räjähdys oli tapahtunut vallan heidän lähellään, ja se oli heidät -ensimmältä sokaissut niin, etteivät he voineet tajuta mitä oikeastaan -oli tapahtunut. Ennenkuin he ehtivät tointua hämmästyksestään, valaisi -pimeyttä jälleen niin terävän kirkas leimahdus, että saattoi selvästi -erottaa maahan valuvat sadepisarat, jotka välkkyivät kuin -hopeahohteinen hämähäkin seitti, vasemmalla seisova konttorirakennus -kohosi ilmaan, ja naapurirakennusten rikkoutuneet ikkunat tuijottivat -kuin aaveen näkemättömät silmät. Pimeän huntu verhosi jälleen miehet, -jotka kauhistuneina koettivat hakea suojaa lähimpien esineitten tai -toveriensa takaa sitä ammussadetta vastaan, jonka taivas tuntui -syytävän heidän niskoilleen. Heidän selkänsä olivat nyt päin -vigilantteja, heidän kasvonsa kääntyneet paikan keskustaa kohden. Monet -olivat heittäneet aseensa. Kavionkopsetta ja pelästyneitten hevosten -hätähirnuntaa kuului tallista, irtautunut ja käpertynyt sinkkimöhkäle -oli pudotessaan tavannut jonkun miehen; hänen käheä ja tukehtunut -parahduksensa ilmaisi mitä oli tapahtunut, ja toiset miehet väistyivät -syrjään välttääkseen vaaraa, jota he eivät voineet nähdä, mutta joka -iski heihin pimeästä ja jota vastaan ei voinut puolustautua. - -Paetessaan he joutuivat uuden ja entisiäkin voimakkaamman tulipatsaan -todistajiksi ja näkivät sen loisteessa toveriensa juostessaan kaatuvan -ja vääntelehtivän maassa. Tällä kerralla täräytti maata pamaus, joka -oli edellisiä tuntuvasti voimakkaampi. Toiset seisoivat paikalleen -jähmettyneinä ja tuijottaen niihin kiehkuraisiin savupatsaihin, jotka -työntyivät räjähdyksen mukana ilmoille, toiset peittivät kasvonsa -päästäkseen näkemästä tuota peloittavaa, huikaisevaa tulenloimoa tai -suojautuakseen putoilevilta esineiltä. - -Kesken tätä yleistä hämminkiä kuului luja ja kirkas ääni: "Varokaa -seuraavaa räjähdystä!" - -Seuraavassa sekunnissa syöksyivät hyökkääjät esiin kuin mielettömät -keskelle sirpalesadetta. Juostessaan he yhä ampuivat, mutta se oli -turhaa työtä, sillä taistelusta ei voinut enää puhuakaan. Puolustajat -syöksivät päättömään pakoon. He olivat äkänneet pelastuneensa varmasta -tuhosta vain sen onnellisen sattuman vuoksi, että olivat lähteneet -asuinrakennuksesta oikealla hetkellä eivätkä halunneet viipyä kauempaa -paikalla, jossa taivaantuli lankesi heidän päällensä. Kaiken kukkuraksi -olivat hevoset riuhtaisseet itsensä irti tallista ja syöksyivät -keskelle yleistä sekamelskaa. Heidät valtasi pelko -- sokea, -käsittämätön, tarttuva pelko -- ja he syöksyivät pimeään, missä he -iskivät vastustajansa kumoon pyrkiessään pois tästä kauhun tyyssijasta. -Toiset juoksivat suin päin kalliojyrkänteelle ja putosivat -kaivoskuoppiin tai patoihin. Toiset löysivät turvan puron portailla -kasvavasta kaislikosta. - -Kun vigilantit kerääntyivät vankeineen raunioiden ääreen, kuului -pimeästä yhä haavoittuneitten valittelua; miehet sytyttivät tuohuksia -ja lähtivät hakemaan uusia vankeja. Glenister juoksi paikalle revolveri -kädessä ja huusi: - -"Onko kukaan nähnyt Mac Namaraa?" - -Kukaan ei ollut nähnyt. Kun sitten ryhdyttiin tarkastelemaan mitä -vaurioita hyökkääjät olivat kärsineet, huudettiin Glenisterille ja -Dextrylle iloinen tieto: - -"Kukaan ei ole saanut edes naarmua. Olipa se vietävänmoinen kärhämä!" - -"Olemme saaneet neljätoista vankia", virkkoi joku, "ja tuolla -pensaistossa tuntuu olevan niitä vielä monta." - -Glenister huomasi kummakseen, ettei ainoallakaan vangilla, jotka -seisoivat tuohusten valossa, ollut armeijan asetakkia. Ne olivat kaikki -joko kaivostyömiehiä tai kuljeskelevia hurjia irtolaisia, joita oli -kerätty työmaalle. Missä sotilaat olivat? hän tuumi itsekseen. - -"Eikö apunanne ollut sotaväkeä?" hän kysyi. - -"Ei, ei sieluakaan. Emme ole nähneet sotilaita sen jälkeen kuin tulimme -tänne töihin." - -Tällaisen uutisen kuullessaan nuori mies alkoi tulla levottomaksi. -Oliko koko yritys siis suunnattu vallan väärälle tolalle? Kun kaikki -otti huomioon, eikö tässä ollutkaan tapeltu Yhdysvaltain vakinaisen -sotaväen kanssa? Jos niin oli laita, ei uutinen tästä kahakasta -joutuisi milloinkaan Washingtoniin saakka, vaan hän ja hänen ystävänsä -joutuisivat lainsuojattomiksi, niin että sotaväkeä voitaisiin -rankaisematta käyttää heitä vastaan ja heidän päistään luvattaisiin -palkinto. Viatonta verta oli vuodatettu, takavarikoitua omaisuutta oli -tuhottu. Tilanne oli heille tuiki tukala. - -Haavoittumattomat vangit vietiin rajan yli Midaksen puolelle ja -laskettiin sitten vapaalle jalalle sälytettyinä kaikilla niillä -varoituksilla, joita Dextryn kekseliäisyys suinkin voi loihtia esiin. -Glenister kutsui nyt miehensä koolle ja kuvaili heille peittelemättä -asioitten surkeaa tilaa. - -"Tämä ei ole ollutkaan voitto. Asiamme on tosiasiallisesti huonompi -kuin se aiemmin oli, ja edessämme on mitä vaikein taistelu. Yksi -mahdollisuus vielä on: livistää pakosalle ennen päivänkoittoa ja -ennenkuin meidät on tunnettu. Jos meidät nähdään täällä aamulla, täytyy -meidän jäädä tänne ja taistella. Meitä vastaan lähetetään sotaväkeä, -mutta jos kestämme, on luultavaa, että tieto siitä ehtii Washingtoniin -hallintoviranomaisten korviin. Mutta tästä tuleekin toisenlainen -tappelu -- suoraan sanoen todellinen sota. Kuinka moni teistä haluaa -taistella asiamme puolesta?" - -"Kaikki", vastattiin yhteen ääneen, ja sitten ruvettiin varustautumaan -piiritystä kestämään. Vallituksia rakennettiin, hävitettyjen -rakennusten sirpaleet korjattiin tieltä pois ja ehjiksi jääneistä -tehtiin varustuksia. Koko myrskyisen yön uupuneet miehet uurastivat. -Töitä johti nuori jättiläinen, joka tuntui olevan täysissä voimissaan. - -Kello neljän tienoissa aamulla tuli muuan mies häntä hakemaan. "Joku -haluaa tavata teitä puhelimitse -- sanoo, että on kysymyksessä elämä -tai kuolema." - -Glenister riensi rakennukseen, joka oli säilynyt, ja tartuttuaan -kuulotorveen hän tunsi Cherry Malotten äänen. - -"Jumalan kiitos, että olet vielä hengissä", aloitti tyttö. "Työmiehet -ovat vast'ikään saapuneet kaupunkiin ja kaikki ovat täällä hirveästi -kuohuksissa sen johdosta mitä siellä vuorilla on tapahtunut. Teidän -väitetään surmanneen kymmenen miestä siinä kärhämässä -- onko se -totta?" - -Glenister selitti lyhyesti, että kaikki oli kunnossa, mutta silloin -tyttö keskeytti hänet: - -"Odota, odota! Mac Namara on kutsunut sotaväkeä apuun, ja teidät -ammutaan jokaikinen. Oo, mikä hirveä yö tämä on ollutkaan! Olen tulla -hulluksi. Kuuntele nyt tarkkaan -- eilen ratsasti Helene Struven kanssa -'Kultaiseen rekeen' eikä ole vielä palannut." - -Puhelinlangan toisessa päässä seisova mies päästi äkeän huudahduksen, -mutta nieli sitten sanat, jotka aikoi lausua, kuullakseen enemmän. -Hänen vapaa kätensä alkoi tehdä ilmassa kummallisia liikkeitä, kuin -jotakin merkillistä piirrosta. - -"En ole saanut vastausta majatalon puhelimesta ja -- jotakin hirveää on -varmaankin tapahtunut, mikäli minä voin aavistella." - -"Miksi hän sinne ratsasti?" kysyi Glenister. - -"Hän halusi pelastaa sinut", vastasi tyttö väsyneesti. "Jos rakastat -häntä, niin ratsasta heti 'Kultaiseen rekeen', ennenkuin on myöhäistä. -Bronco Kid on mennyt sinne..." - -Tämän sanan kuultuaan Glenister paiskasi torven koukkuun, syöksyi ulos -ja kutsui kovalla äänellä toverinsa koolle. - -"Mitä nyt? Mitä aiot?" - -"Aion lähteä 'Kultaiseen rekeen'", läähätti nuori mies. - -"Me olemme uskollisesti taistelleet sivullanne, Glenister, ettekä te -saa hylätä meitä tällä tavoin", huomautti joku miehistä suuttuneena. -"On helppoa löytää tie kaupunkiin, ja me kyllä seuraamme teitä, jos -sinne aiotte." - -Glenister oivalsi miesten pelkäävän, että hän hylkäisi heidät ja että -hän oli kuullut jonkun levottomuutta herättävän uutisen, josta he eivät -tienneet mitään. - -"Saamme heittää kaivoksen tuuliajolle, pojat, sillä en voi vaatia teitä -tekemään mistä itse kieltäydyn. Muuan nainen on vaarassa, ja minun -täytyy lähteä. Hän on syössyt itsensä onnettomuuteen pelastaakseen -meidät, on pannut kunniansa alttiiksi koettaessaan korvata meille -tehdyn vääryyden -- ja -- minä aavistan mitä on voinut tapahtua sillä -aikaa kuin me taistelimme täällä. En pyydä teitä jäämään tänne, kunnes -tulen takaisin -- se ei olisi oikein. Parasta on, että tekin lähdette, -niin kauan kuin vielä voitte paeta. Minä puolestani olen jo kerran -luopunut kaivoksestani ja -- voin siitä luopua toistamiseenkin." - -Tämän sanottuaan hän hyppäsi satulaan ja ratsasti asestettujen miesten -muodostaman kujan läpi. - - - - -XXXIII. - -"KULTAISEN REEN" TAPAHTUMAT. - - -Helene ja hänen saattajansa ratsastivat pitkin vuorenrinnettä, jossa -näkyi tuhka tiheään jälkiä eilisen myrsky-yön hävityksistä. Syvällä -heidän allaan pauhasi paisunut virta, heidän takanaan laaja meri -ulottui verenkarvaiseen taivaanrantaan saakka, heidän edessään -kaartuivat alastomat vuoret yli tummien, synkkien laaksojen, lännessä -hehkui äreännäköisenä usvan himmentämä aurinko, joka loi kerääntyviin -pilvimassoihin rajusäätä huokuvan päivänlaskun uhkeita värejä. Helenen -mielestä henki tästä luonnon näyttämöstä tulta, verta ja terästä. - -"Onpa totisesti sade tehnyt pahaa jälkeä teihin", huomautti Struve, kun -he varovaisesti askel askelelta sivuuttivat pahanlaisen vieremän, jonka -ulkoneva kallionreuna oli osittain lohjennut ja vierinyt kuiluun. -- -Toinen samanmuotoinen rankkasade pyyhkäisisi loputkin mennessään. - -Päiväsaikaankin olisi ollut vaikeata välttää moisia vaarallisia -paikkoja, sillä hevoset vajosivat syvään ja kompastelivat liejuisella -tiellä. Helene kummasteli, kuinka hän löytäisi tien tullessaan pimeässä -samaa tietä takaisin. Hän oli enimmäkseen vaiti, sillä ajatukset olivat -alkaneet velloa hänen aivoissaan, mutta Struve, entistään -kujeilevampana ja tavallista ylimielisempänä, oli kovaäänisen puhelias. -Mitä lähemmäksi he saapuivat päämääräänsä, sitä voimakkaammaksi kasvoi -Helenen pelko, miltei lamauttavaksi. Jos hän epäonnistuisi -- mutta hän -oli luvannut itselleen pyhästi, ettei hän saisi eikä voisi epäonnistua. - -Kierrettyään erään tienmutkan näkivät he edessään alhaalla "Kultaisen -reen". Tie painui siltä kohdalta pientä puroa kohden, joka korkeammalta -harjanteelta syöksyi jokeen kiemurrellen etäisessä laaksossa kuin -hopealanka. Kuorittu lipputanko kärkeen kiinnitettyine lehtikimppuineen -seisoi majatalon edessä, ja oven kamanalta riippui riman varassa pieni -reki. Talo itse oli kummallisen näköinen, avara ja säännöttömästi -rakennettu. Sen turvekatolta työnsivät kukat varttaan, sen korkeihin -hirsiseiniin oli sinne tänne puhkaistu unisia ikkunoita. - -Saksalainen Schortz otti hevoset huostaansa ja vastaili harvasanaisesti -isäntänsä kysymyksiin luoden samalla nopeita ja uteliaita silmäyksiä -Heleneen. Toisenlaisen tilanteen vallitessa olisi tyttö ihastunut -paikkaan, joka todella oli omituisin minkä hän oli pohjanmailla -tavannut. Isoimmassa huoneessa oli tarjoilupöytä ja sillä kultavaaka, -lisäksi toinen höyläämätön pöytä ja kookas rautakamiina. Seinät ja -katto oli peitetty purjekankaalla niin taidokkaasti, että koko huone -muistutti luolaa, joka oli koverrettu liitukallioon. Huone oli -koristettu kaikennäköisillä voitonmerkeillä, täytetyillä linnuilla, -taljoilla ja sarvilla; viimeksimainituista riippui huolettomassa -epäjärjestyksessä koiransuitsia, lumikenkiä, ampuma-aseita ja -vaatteita. Vasemmalle johtavasta ovesta pääsi makuusuojaan, jonne -matkustajia varten oli järjestetty kolmikerroksisia makuulavitsoita. -Isosta huoneesta suoraan eteen oli talon keittiö ja oikealle huone, -jota Struve sanoi taulunäyttelyhuoneeksi. Siellä oli majatalon -ensimmäinen omistaja antanut taiteellisen mielikuvituksensa vapaasti -askarrella ja peittänyt seinät kuvilla, joita oli leikattu joistakin -epäilyttävistä aikakauskirjoista; tuloksena oli ollutkin hämmästyttävä -sekoitus ruusunpunaisissa trikoissa esiintyviä naisia, polvihousuisia -nyrkkeilijöitä, palkittuja bulldoggeja ja muita vähemmän siveellisiä -urheilumaailman edustajia. -- - -"Tämä on todennäköisesti huonointa seuraa, missä olette koskaan ollut", -huomautti Struve Helenelle ponnistellen ääneensä huoletonta sävyä. - -"Eikö täällä ole muita vieraita?" kysyi tyttö huolestuneena. - -"Matkustajat ovat harvinaisia tähän vuodenaikaan. Myöhemmin voi ehkä -joku tulla." - -Näyttelyhuoneessa majatalon isäntä järjesteli par'aikaa ruokapöytää. -Takkaan oli viritetty roihu ja se olikin Helenelle tervetullutta. Hänen -seuralaisensa, joka osoittautui täysin ujostelemattomaksi, heittäytyi -nahkapäällyksiselle sohvalle ja sytytti savukkeen. - -"Näyttäkää minulle nyt ne asiapaperit, herra Struve", aloitti Helene, -mutta toinen ei ollut asiasta millänsäkään. - -"Ei vielä. Päivällinen ensin ja asiat sitten. Älkää nyt turmelko pientä -huvimatkaamme, meillä on kyllä aikaa tarpeeksi." - -Helene nousi ja astui ikkunan ääreen. Tuijottaessaan alas kapeaan -laaksoon hän huomasi, että vastapäätä olevat vuoret näkyivät vain hyvin -epäselvästi, sillä oli alkanut äkkiä hämärtää. Paksuja pilvenlonkia oli -noussut idästä. Sadepisara pärskähti ikkunaruudulle, sitten tuli toinen -ja kolmas ja kunnaat peittyivät pian rankkasateen usviin. Muuan -reppuselkäinen matkustaja näkyi saapuvan taloon. Hänen kolkutuksensa -kuullessaan nousi Struve, joka oli koko ajan katsellut Heleneä silmät -puoliummessa, ja meni viereiseen huoneeseen. - --- Jumalan kiitos, että joku on saapunut -- tuumi Helene. Puhelu kuului -aluksi vain heikkona mutinana, mutta sitten vieras tuntui kiihtyvän, -niin että Helene saattoi erottaa sanat selvemmin. - -"Kyllä minulla on rahaa maksaakin. En ole ryysyläinen." - -Schortz mutisi jotakin vastaan. - -"En piittaa siitä, että olette jo sulkenut ovenne. Olen väsyksissä ja -myrsky on tulossa." - -Tällä kerralla kuului isännänkin kieltävä vastaus ja kaivostyömiehen -äkeät sadattelut. Hetkeä myöhemmin tyttö näki miehen raskain askelin -taivaltavan kaupunkia kohden. - -"Mikä kaikella tällä on tarkoitus?" hän kysyi, kun Struve tuli takaisin -huoneeseen. - -"Se mies oli tavallinen jätkä, eikä Schortz mielinyt päästää häntä -suojiinsa. Hän on perin tarkka valikoimaan yöpuulaiset -- näillä main -liikuskelee kaikenkarvaista väkeä." - -Sitten tuli huoneeseen saksalainenkin sytyttämään lamppua, ja Helenen -levottomuus yhä kasvoi, vaikk'ei hän kysellytkään mitään. Hän kuunteli -puolella korvalla niitä juttuja, joilla Struve koetti häntä huvittaa, -ja söi peräti vähän siitä herkullisesta ateriasta, joka heti sen -jälkeen tarjottiin. Struve sen sijaan söi ja joi oikein ahmien, ja -pimeä kaamea ilta kului verkalleen. Omituinen pelko oli äkkiä vallannut -Helenen, ja jos hän yhdennellätoista hetkellä olisi voinut vetäytyä -syrjään, olisi hän ilomielin sen tehnyt ja lähtenyt uhmaamaan -rajusäätäkin. Mutta hän oli mennyt jo liian pitkälle voidakseen enää -peräytyä, ja kun hän oivalsi, että toistaiseksi oli viisainta mukautua, -istui hän tyynenä paikallaan ja vastaili kylmästi Struven -huomautuksiin. Asianajajan katseet muuttuivat hetki hetkeltä -välkkyvämmiksi; hänen poskensa 'hehkuvammiksi ja hänen puheensa -nopeammaksi. Hän jutteli herkeämättä ja kuumeenomaisen iloisesti, -poltti tuhottomasti savukkeita eikä näyttänyt huomaavan ajan kulua. -Vihdoin hän lopetti rutosti ja katsahti kelloonsa. Tällöin Helene -muisti, ettei hän ollut enää pitkään aikaan kuullut Schortzin -hääräilevän keittiössä. Struve hymyili hänelle erikoisella itsevarmalla -tavallaan. Veitikkamaisesti silmää iskien hän otti povestaan pienen -paketin ja heitti sen pöydän yli Helenelle. - -"Ja nyt käymme käsiksi sopimukseemme vai kuinka?" - -"Pyytäkää isäntää korjaamaan pöytä puhtaaksi", vastasi tyttö -irroitellen kömpelösti paketin siteitä. - -"Lähetin hänet pois jo pari tuntia sitten", sanoi Struve nousten ja -lähestyi häntä. Helene väisti häntä, mutta asianajaja kumartuikin vain -pöydän yli, tarttui pöytäliinan neljään kulmaan, kääri pöytäsälyt -siihen ja kantoi kaikki siten viereiseen huoneeseen, missä viskasi -kantamuksensa huolettomasti pöydälle. Sitten hän palasi huoneeseen, -asettui seisomaan selkä takan kamanaan nojaten ja tuijotti Heleneen, -kun tämä tutki asiapapereita, jotka olivat sisällökkäämpiä kuin hän oli -kuvitellutkaan. - -Pitkän tuokion hän tutki niitä tarkasti. Kaikki oli liiankin selvää, ja -hänen enonsa rikollisuus tuli sana sanalta yhä todistetummaksi. Ei -ollut erehdyksen mahdollisuutta, koko se kurja salahanke oli tuossa -hänen edessään kirkkaan selvänä, mitä häpeällisin rikos Auttamattomasti -paljastettuna. - -Julmasta pettymyksestään huolimatta Helene tunsi syvää iloa, sillä hän -oli nyt saanut käsiinsä voimakeinot, joiden avulla oikeus lopultakin -saataisiin voittoon. Siitä tulisi samalla kerralla sekä hänen -riemuvoittonsa että sovitusuhrinsa. Hän, joka tietämättään oli toiminut -näiden kurjien juonittelijoiden kätyrinä, sovittaisi myöskin kaikki. -Hän nousi silmät sädehtien ja kasvoilla päättävä ilme. - -"Tässä on siis kaikki." - -"Totta kai. Se riittää tuomitsemaan meidät kaikki turmioon. Se -merkitsee pakkotyötä enollenne ja sulhasellenne." -- Hän kurkotti -kaulaansa lausuessaan jälkimmäisen sanan ikäänkuin vapauttaakseen sen -jostakin näkymättömästä puristuksesta. -- "Niin, varsinkin -sulhasellenne, sillä hän on koko hankkeen luoja. Siksipä juuri olenkin -tuonut teidät tänne. Hän menee kanssanne naimisiin, mutta minusta tulee -sulhasen ensimmäinen häämarsalkka." - -Hänen äänessään oli epämiellyttävä sointu. - -"Lähtekäämme nyt." - -"Lähtekäämme!" kertasi Struve. "Olipa se verraton näyte tahattoman -huumorin lahjasta!" - -"Mitä tarkoitatte?" - -"Sitä, että ensiksikin mikään inhimillinen olento ei löydä tietä -kaupunkiin tässä myrskyssä, ja toiseksi -- mutta asiasta toiseen, -sallikaa minun muistaissani selittää eräs kohta noissa asiapapereissa." - -Hän lausui tämän kuin ohimennen, astui askelen Heleneä kohden ja ojensi -kätensä tarttuakseen papereihin, jotka Helene oli jo hänelle -luovuttamaisillaan. Mutta samassa joku sisäinen ääni kehoitti tyttöä -piilottamaan ne selkänsä taa. Oli hyvä, että hän teki niin, sillä -Struven käsi oli vain tuuman päässä niistä. Asianajaja ei ollut -käänteissään niin nopsa kuin Helene, joka pyörähti nopeasti pöydän -toiselle puolelle ja tunki paperit pukunsa sisään. Tällöin hän osui -koskettamaan Cherryn revolveria, mikä valoi häneen turvallisuuden -tunnetta. Hän virkkoi nyt päättävästi: - -"Minä tahdon lähteä täältä heti paikalla. Haluatteko olla ystävällinen -ja satuloida minulle hevosen? Hyvä, teen sen sitten itse." - -Hän kääntyi mennäkseen, mutta silloin oli Struven myöntyväisyys kuin -poispuhallettu, ja hän hypähti oven eteen ja sulki häneltä tien. - -"Seis, armollinen neiti. Teidän pitäisi käsittää selvemmittä puheitta. -Miksi toin teidät tänne? Miksi ehdotin tätä pientä huvimatkaa? Miksi -lähetin palvelijani pois? Siksikö kenties, että todistaisin teille -rikollisuuteni? Tuskinpa vain. Te ette lähde tästä talosta tänä yönä. -Ja kun lähdette, ei teillä ole mukananne noita papereita -- oma -turvallisuuteni kieltää sen -- ja minä olen itsekäs mies, niin ettei -teidän kannata yrittääkään vetää minua nenästä. Kuulkaapas vain tuota!" --- He kuuntelivat molemmat yötuulen ulvontaa, joka tuntui himoitsevan -uhria. -- "Te jäätte tänne ja..." - -Hän keskeytti lauseensa, sillä Helene oli astunut puhelimen ääreen ja -nostanut kuulotorven naulasta. Asianajaja syöksähti paikalle, tempaisi -torven hänen kädestään, irroitti puhelimen seinältä ja viskasi sen -päänsä yli lattialle. Sitten hän tavoitti tyttöäkin käsiinsä, mutta -tämä livahti syrjään ja pakeni huoneen toiseen päähän. Miehen valkoiset -hiukset olivat joutuneet epäjärjestykseen, hänen kasvonsa olivat -veripunaiset, ja hänen kaulallaan ja niskallaan näkyivät selvästi -tykyttävät paisuneet suonet. Hän pysyi silti alallaan, ja hänen -huulilleen kiertyi niiden tavanomainen varova hymy. - -"Älkäämme nyt kiistelkö kauempaa. Ei siitä ole hyötyä, sillä minä olen -pelannut voittaakseni. Te olette saanut todistuksenne -- nyt haluan -minä saada palkkioni -- muuten otan sen. Tuumikaa nyt, kumman tavan -valitsette, sillä aikaa kuin minä menen sulkemaan ovet." - - * * * * * - -Kauempana alhaalla kallionrinteellä suomi muuan mies säälimättä -väsynyttä ponirukkaa. Hevosen polvet notkahtelivat, mutta ratsastaja -pakotti sitä yhä vain eteenpäin, ikäänkuin häntä itseään olisivat -tuhannet pahat henget ajaneet takaa; hän kannusti sitä herkeämättä, -ohjasi sen yli ojien ja virtojen, ylös jyrkänteitä ja alas pimeihin -kuiluihin. Toisinaan poni kompastui ja kaatui ratsastajineen, mutta -tämä ei näyttänyt piittaavan mistään muusta kuin kärsimättömyydestään -päästä eteenpäin. Hän ei huomannut sadetta, joka suomi häntä -kasvoihin ja teki hänet sokeaksi, eikä myrskyä, joka iski häneen -vuorenharjanteilla tai ulvoi hänen takanaan vuorenonkaloissa. Lopulta -hän pääsi sille rinteelle, jolla majatalo oli, ja näki edessään sen -tulet, minkä vuoksi hän painoi jälleen jalkansa hevosrukan kupeisiin; -kuolemaan saakka uskollisena tämä ponnisteli kärsivällisesti eteenpäin. -Ratsastaja tunsi äkkiä ponin vaipuvan etujaloilleen, minkä vuoksi hän -irroitti jalkansa jalustimista ja koetti heittäytyä satulasta -päästäkseen sotkeutumasta hevosen kavioihin. Hän lennähti suin päin -maahan ja satutti päänsä johonkin esineeseen ja makasi sitten hiljaa -kuluneet, tummat kasvot kääntyneinä päin sadetta myrskyn kiitäessä -voitonriemuisena hänen ylitseen. - - * * * * * - -Kun Struve oli poistunut viereiseen huoneeseen, syöksyi Helene -ikkunaan. Siinä oli vain yksi ruutu, sekin lujasti naulattu -puitteisiinsa, mutta hän sieppasi käteensä pienen tuolin takan kupeelta -ja viskasi sen ruudun läpi. Sisään syöksähti tällöin sadekuuro. -Ennenkuin hän itse ennätti hypätä ulos, hyökkäsi Struve takaisin -huoneeseen, raivon kalpeana ja syytäen suustaan käheitä ja äreitä -sanoja. - -Mutta hän vaikeni äkkiä, sillä Helene oli ottanut esiin Cherryn -revolverin ja tähtäsi häneen. Tyttö oli kalpea ja hengitti kiivaasti -kuin hengästyneenä ja hänen ihmeelliset silmänsä hehkuivat tulta, -jommoista niissä ei kukaan ollut aiemmin nähnyt. Hän oli muuttunut kuin -kuvanveistäjän taltan jäljiltä, hänen sieraimensa olivat ohenneet, -huulet pusertuneet jäykiksi ja hänen päänsä oli ylpeästi koholla. Sade -pärskyi rikotusta ikkunasta hänen ylitseen ja ohitseen, viheliäinen -punainen uudin liehui ja lepatti kuin osoittaakseen hänelle iloista -hyväksymistään. Katkera halveksiminen pani hänen ääneensä luonnottoman -soinnun, kun hän virkkoi käskevästi: - -"Älkää koettakokaan seurata minua!" - -Hän astui askelen ovea kohden ja kehoitti toista käden eleellä -väistymään, minkä tämä tekikin, sillä hän oivalsi, mikä vaara uhkasi -tytön tyynestä kylmäverisyydestä. Helene ei huomannut hänen katseensa -laskevaa oveluutta eikä voinut aavistaa, mitä suunnitelmia tämä kantoi -mielessään. - - * * * * * - -Sateen suomimalla kallionrinteellä oli maahan syössyt ratsastaja -vähitellen tointunut ja yritti nyt vaivalloisesti laahautua majataloon -päin. Pimeässä häntä olisi voinut pitää jonakin matelevana oliona, -sillä hän ryömi maata pitkin kuin matelija. Mutta kun hän lähemmäksi -taloa päästyään kuuli huudon, jonka tuuli koetti hänen korviltaan -salata, kavahti hän jaloilleen ja syöksyi silmittömään juoksuun -horjahdellen kuin haavoitettu eläin. - - * * * * * - -Helene piti silmällä vankiaan vetäytyessään takaperin ovea kohden, sillä -hän ei uskaltanut päästää häntä näkyvistään, ennenkuin olisi itse -vapaa. Välikköhuonetta valaisi lasilamppu, joka paloi pöydällä, ja sen -valossa hän huomasi, että ulko-ovi oli suljettu raskaalla -rautasalvalla. Hän kiitti Jumalaa, ettei sitä ollut pantu lukkoon. - -Struve puolestaan oli seurannut mukana ja asettunut pöydän ääreen sanaa -lausumatta tai vastarintaa yrittämättä, mutta hänen valpas ja terävä -katseensa osoitti, että hän oli varuillaan ja pohti mahdollisuuksiaan. -Kun välikköhuoneen ovi oli ilmavirran paineessa sulkeutunut Helenen -takana, teki hän ensimmäisen salamannopean liikkeensä. Hän sysäsi -lampun lattialle, missä se särkyi kuin munankuori ja pimeys iski kuin -petolintu huoneeseen. Jos Helenellä olisi ollut sekuntikin aikaa -miettiä, olisi hän rientänyt takaisin valaistuun huoneeseen, mutta hän -oli mielestään jo puolitiessä vapauteen, ja sen tunteen kannustamana -hän syöksähti ulko-ovelle. Äkkiä hänet paiskattiin lattialle. Hän -laukaisi pienen revolverinsa, mutta Struven käsivarret kiertyivät hänen -ympärilleen, ase riuhtaistiin hänen kädestään, ja hän tunsi -taistelevansa rinta rintaa vasten asianajajan kanssa. Struven viiniltä -tuoksuva hengitys huokui hänen kasvoilleen ja hän tunsi olevansa kuin -rautapuristimissa. Struven posken kosketus hänen omaa poskeaan vasten -teki hänestä pelästyneen otuksen, joka taistelee viimeisillä voimillaan -ja hermoillaan. - -Hän parahti kerran, mutta se ei muistuttanut naisen huutoa. Sitten -taistelu jatkui äänettömänä ja täydellisessä pimeydessä. Struve piteli -häntä yhä lujasti kuin gorilla, kunnes uhri tunsi päässään huimausta ja -oli menettää tajuntansa. Hänen silmissään salamoi ja korvissa kohisi -kuin vesiputous. Hän oli voimakas tyttö ja hänen joustava nuortea -ruumiinsa, jonka voimia ei ollut tähän mennessä vielä koeteltu, -mukautui kokeeseen jokaisella jänteellään, niin että hän otteli melkein -miehisellä voimalla, ja Struvella oli täysi työ häntä pidätellä. Mutta -näin hurja taistelu ei voinut kestää kauan. Helene tunsi, että hänet -nostettiin koholle, ja sitten he kompastuivat molemmat ja kaatuivat -sisähuoneeseen vievää ovea vasten. Ovi aukeni, ja samassa -silmänräpäyksessä oli miehenkin voima mennyttä, ikäänkuin se olisi -ollutkin vain pimeyden kannattelemaa eikä sietänyt valoa, joka nyt -hulmahti heitä vastaan. Helene riuhtaisihe irti ja hoippui huoneeseen -valloilleen päässeet hiukset olkapäillä liehuen. Struve nousi -polvistuneesta asennostaan ja ryntäsi vielä kerran häntä tavoittamaan -läähättäen: - -"Minä näytän teille, kuka tässä talossa on isäntä..." - -Hän vaikeni äkisti ja kyykistyi eteenpäin varjostaen Kasvojaan kuin -iskua torjuakseen. Tyhjissä ikkunakehyksissä näkyivät erään miehen -kuivakkaat kasvot. Ilmavirta puhalsi huoneeseen, lampunliekki -lepatteli, ja Struve käpertyi kasaan seinän viereen. Hänen kauhua -ilmaisevat silmänsä suuntautuivat rintaa kohden, jossa hänen kätensä -tapailivat jotakin irti reväistävää. Hän loi pikaisen silmäyksen -ovelle, joka oli käsivarren matkan päässä hänestä, kuin pakotietä -etsien, häntä puistatti, polvet herpaantuivat hänen allaan ja hän -syöksyi pitkin pituuttaan lattialle kasvot alaspäin ja käsivarsi yhä -ruumiin alle taivutettuna. - -Kaikki oli tapahtunut salaman nopeasti, ja vaikka Helene oli -pikemminkin tuntenut kuin kuullut laukauksen ja näki vastustajansa -kaatuvan, ei hän heti tajunnut mitä yhteyttä näillä kahdella seikalla -oli toisiinsa, ennenkuin ruudinsavu tunkeutui hänen sieraimiinsa. Ei -hän vieläkään tuntenut kauhua tai mielenliikutusta. Päinvastoin hänet -valtasi raisu ilo ja hän seisoi alallaan, eteenpäin kumartuneena, ja -tuijotti melkein ahmien tuhoutunutta vihamiestään, kunnes hän kuuli -nimeään lausuttavan: "Helene, pikku sisko!" ja kun hän kääntyi, näki -hän veljensä. - -Helenen kasvoilla oli ilme, jommoisen Bronco Kid oli joskus nähnyt -miesten kasvoilla, miesten, jotka ovat olleet lähellä ehdotonta -kuolemaa ja joista kaikki muut paitsi alkuperäisimmät intohimot ovat -kaikonneet -- mutta hän ei ollut milloinkaan nähnyt tuota ilmettä -naisen kasvoilla. Siinä ei ollut jälkeäkään teennäisyydestä, vaan -alkuperäisin, kiihkein intohimo, jommoista vain harvat saavat eläissään -kokea. Mutta tänä kaameana yönä, jolloin nuoren tytön oli täytynyt -taistella pyhimpänsä puolesta, oli hänen luonteensa, kaikesta -teennäisestä riisuttuna, esiintynyt puhtaasti alkuperäisessä, villissä -muodossaan. Kuten Glenister oli kerran ennustanut, oli Helene -lopultakin joutunut toimimaan vääjäämättömän, voimakkaan vaiston -mukaan. - -Vielä kerran silmäiltyään olentoa, joka virui verissään lattialla, -Helene meni ikkunan luo, kietoi kätensä veljen kaulaan ja suuteli -häntä. - -"Onko hän kuollut?" kysyi Kid. - -Helene nyökkäsi myöntävästi ja yritti puhua, mutta ratkesikin itkuun. - -"Aukaise ovi", sanoi hänen veljensä. "Olen loukannut itseni ja minun on -päästävä sisään." - -Kun Kid ontuen astui huoneeseen, sulki Helene hänet syliinsä ja siveli -hänen pörröistä tukkaansa välittämättä hänen lokaisista märistä -vaatteistaan. - -"Minun täytyy tutkia häntä. Ehkei hän olekaan niin pahoin -haavoittunut." - -"Älä koske häneen!" - -Hän seurasi silti itse mukana ja seisoi vieressä, kun veli tutki -haavoittuneen tilaa. Struve hengitti yhä, ja tämän huomattuaan -kantoivat Helene ja Kid hänet sohvalle. - -"Jokin on murtunut täällä -- pari kylkiluuta luullakseni", sanoi Kid -läähättäen ja tunnusteli omaa kylkeään. Hän oli kalpea ja väsynyt ja -Helene talutti hänet makuusuojaan, missä hän saisi hetken aikaa levätä. -Vain hänen ihmeellinen tahdonvoimansa oli pitänyt häntä pystyssä tähän -saakka ja veljen avuttomuus esti puolestaan Heleneä vallan -masentumasta. - -Kid ei tahtonut kuulla puhuttavankaan, että Helene lähtisi hakemaan -apua, ennenkuin myrsky olisi tauonnut ja päivä koittanut. Hän väitti -kivenkovaan, että tiet olivat sillä haavaa kulkemattomat ja ettei -mitään voitettaisi sillä, että hän lähtisi pimeässä harhailemaan. He -odottaisivat siis päivänkoittoon saakka. Lopultakin he kuulivat -haavoittuneen voihkaisevan. Hän puheli käheällä äänellä Helenelle. -Hänen äänessään ei ollut enää jälkeäkään pahansuopaisuudesta, kun hän -sanoi: - -"Sanoin itse sitä mielettömyydeksi -- olen nyt saanut mitä olen -ansainnut, ja minä olen nyt kuolemaisillani. Hyvä jumala -- minä kuolen -ja minä niin pelkään." - -Hän vaikeroi, kunnes Kid tuli nilkuttaen huoneeseen ja katseli häntä -sammumattoman vihan ilme silmissään. - -"Niin, te kuolette, ja minun toimestani. Olkaa nyt mies, jos voitte. En -salli hänen lähteä hakemaan apua ennen aamua." - -Helene pakotti veljensä jälleen levolle ja palasi sitten auttamaan -haavoittunutta, joka alkoi houria ja puhua tolkutonta. - -Kun Kid myöhemmin tuntui hieman reipastuneemmalta ja hänen päänsä -selvemmältä, uskalsi Helene ruveta hänelle kertomaan heidän enonsa -konnantöistä ja niistä todistuksista, jotka olivat nyt hänen -hallussaan, sekä toivostaan, että ne, jotka olivat saaneet kärsiä, -pääsisivät jälleen oikeuksiinsa. Hän kertoi siitä hankkeesta, joka oli -suunniteltu täksi yöksi, ja siitä vaarasta, joka uhkasi kaivosten -omistajia. Kid kyseli häneltä tarkoin, ja kun hän oivalsi sisarensa -kertomuksen suuren merkityksen, laahusteli hän ovelle ja katasti ilmaa. - -"Meidän täytyy yrittää", hän sanoi. "Myrsky on pian talttunut eikä ole -enää pitkälti aamuun." - -Helene pyysi päästä lähtemään yksin, mutta ei saanut veljeään -suostumaan. "Minä en luovu sinusta enää milloinkaan ja sitä paitsi minä -tunnen perinpohjin kaupunkiin vievän alemman tien. Me ratsastamme -jyrkännettä pitkin laaksoon ja sieltä kaupunkiin. Se tie on pitempi, -mutta ei niin vaarallinen kuin toinen." - -"Sinä et voi tuossa kunnossa ratsastaa." - -"Voin kyllä, jos sinä sidot minut satulaan. Kas niin, lähde satuloimaan -hevoset." - -Ulkona oli vielä sysipimeää ja sade valui yhä, mutta tuuli oli -heikennyt kuin uupuneena ponnisteluihinsa. Helene auttoi Broncoa -satulaan. Ponnistelu aiheutti tuskanhuudon nuoren miehen huulilta, -mutta hän vaati yhä, että Helene sitoisi hänen jalkansa hevosen mahan -alle. Hän sanoi, että tie oli kovin epätasainen ja ett'ei hän aikonut -toistamiseen pudota maahan. Annettuaan sen jälkeen Struvelle sitä apua, -johon kykeni, nousi tyttökin satulaan ja ratsasti hitaasti pitkin -jyrkännettä veljensä perässä, joka horjahteli kuin humalainen puoleen -ja toiseen pidellen molemmin käsin satulannupista. - - - - -XXXIV. - -GLENISTERIN KOSTOSUUNNITELMAT. - - -Puolta tuntia myöhemmin syöksyi toinen hevonen hurjaa laukkaa pimeästä -ja pysähtyi majatalon oven eteen. Ratsastaja, jonka vaatteet olivat -ylt'yleensä lokaiset, hypähti kerkeästi maahan ja riuhtaisi oven auki. -Hän näki ensimmäisen huoneen täydellisessä epäjärjestyksessä, tuolit -kumollaan ja rikkoutuneina ja pöydän vieressä särkyneen lampun -öljylätäkössä. Hän huusi lujalla äänellä, mutta kun ei saanut -vastausta, sieppasi hän käteensä kynttilän ja syöksyi vasempaan -huoneeseen. Täällä hän näki vain tyhjät vuoteet. Hän pyörähti takaisin -ja meni vastapäätä olevaan huoneeseen. Siellä paloi lamppu sohvan -vieressä ja sohvalla virui Struve silmät puoliummessa ja raskaasti -huohottaen. Glenister huomasi verilätäkön hänen jalkojensa kohdalla ja -särkyneen ikkunaruudun. Hän pani pois kynttilänsä ja kumartui -puhuttelemaan haavoittunutta. - -Kun ei vastausta kuulunut, lujensi hän ääntään ja toisti äskeiset -sanansa. Raivoissaan hän sitten ravisteli kaikin voimin taintunutta -miestä, kunnes tämä säikähtyneenä huudahti: - -"Minä kuolen -- ah, minä kuolen!" - -Nuori mies kohotti hänet istumaan ja lähensi kasvonsa aivan hänen -silmiensä eteen. - -"Minä olen Glenister. Olen tullut noutamaan Heleneä -- missä hän on?" - -Struven tylsästi tuijottaviin silmiin tuli ilme, joka osoitti, että hän -tunsi Glenisterin. - -"Tulette liian myöhään -- minä kuolen -- ja minä pelkään." - -Glenister ravisteli miestä vielä kerran. - -"Missä Helene on?" hän toisti kysymyksensä, kunnes hänen onnistui saada -haavoittunut tajuamaan, mistä oli kysymys. - -"Kid vei hänet mukanaan. Kid ampui minut." Sitten hän koroitti ääntänsä -niin että koko huone tuntui täyttyneen kauhulla. "Kid ampui minut ja -nyt minä kuolen." - -Hän yski verta, ja Roy pani hänet jälleen makaamaan. Ei ollut siis -tapahtunut erehdystä, hän oli tosiaankin tullut liian myöhään. - -Kidin kostoa siis. - -Sillä tavalla hän oli iskenyt. Kun hän ei uskaltanut tulla silmä silmää -vasten, oli hän tunnottomasti anastanut naisen saaliikseen. Roy tunsi -ruumiillista pahoinvointia, joka oli riistää häneltä voimat tyystin. -Silloin hänen katseensa osui läpimärkään kaulaliinaan, jonka Helene oli -ottanut veljensä kaulasta. Hän sieppasi sen lattialta ja -raivonpuuskassaan hän repi sen sormissaan palasiksi kuin märän -silkkipaperin. - -Pian sen jälkeen hän oli jälleen sateessa ja tutki tarkoin majatalon -tallattua pihamaata. Hänen onnistuikin löytää jälkiä, joita sade ei -vielä ollut ehtinyt huuhtoa näkymättömiin. Hän arveli, etteivät -ratsastajat voineet olla vielä kovin kaukana, minkä vuoksi hän meni -talon toiselle puolelle katsomaan, veisivätkö jäljet ylös vuorille. -Täällä ei näkynyt minkäänlaisia jälkiä ja hän päätteli heidän -ratsastaneen takaisin kaupunkiin. Hänen mieleensä ei juolahtanut, että -nämä olisivat voineet poiketa tavalliselta tieltä. Hän hypähti satulaan -ja karautti täyttä laukkaa vedenjakajaa kohden, joka oli majatalon ja -kaupungin välissä. - -Tapahtumien kulku alkoi hänelle vähitellen selvitä, vaikk'ei hän -osannutkaan kehitellä kaikkia yksityiskohtia. Hän tunsi sitä -ajatellessaan jäätävää kauhua, joka pani hänet ääneen voihkaisemaan -sekä käsin ja jaloin usuttamaan juoksijaansa parempaan vauhtiin. -Kuvitella nyt, että nämä kaksi roistoa taistelivat Helenestä kuin -mistäkin sotasaaliista! Hänen täytyi ehättää Kid -- hän saisi hänet -kiinni! Ajatellessaan päinvastaista mahdollisuutta hän joutui -sellaiseen hillittömään mielentilaan, että hän katsoi välttämättömäksi -koettaa rauhoittua. Hän tulisi tällä tavalla hulluksi. Hän ei saanut -enää sitä ajatella. Kukapa kaikista niistä, jotka tunsivat Kidin -aiemmilta ajoilta, olisi voinut uneksia, että hän vaipuisi näin -syvälle! - -Tien oikealla puolella synkillä vuorilla varustautuivat hänen ystävänsä -uuteen taisteluun ja odottelivat kärsivällisesti hänen paluutaan, jonka -he laskivat tapahtuvaksi auringonnousun aikaan. Syvällä laaksossa -vasemmalla ratsastivat ne kaksi, joita hän ajoi takaa, ja hän itse kuin -pahan hengen riivaamana milloin sadatteli kuin mieletön, milloin hautoi -äänettömänä katkeria ajatuksiaan ja karautti etelään päin ja -vihollistensa suuhun. - -Päivä jo sarasti, kun Glenister ratsasti alas vuorilta. Ensimmäisten -säteitten pilkistäessä esiin hän pysäytti hevosensa tutkiakseen tietä, -ja kun hänen oli mahdotonta tietää, etteivät ne jäljet, jotka hän -tiellä näki, voineet olla hänen etsimiensä jättämiä, pakotti hän -uupuneen hevosensa jälleen juoksuun. Äkkiä hän tunsi olevansa itsekin -lopen väsyksissä ja muisti, ettei ollut nukkunut kahteen vuorokauteen. -Nuorta miestä ei tämä tunne ollut omansa rauhoittamaan, sillä hänen -ruumiinsa oli ase, joka ei missään nimessä saisi herpaantua nyt kun työ -oli edessä. Mutta omaa ruumiillista voimattomuuttaankin -tarkastellessaan hän tunsi huojennusta siitä tuskasta, joka jännitti -hänen mielensä, kun hän ajatteli, että Helene oli sen roiston, pelaajan -käsissä. Kiljahtaen herransa kovakouraista käsittelyä laukkasi hevonen -kohden kaupunkia, jonka katot jo pilkistivät esiin harmahtavasta -aamuhämärästä. - -Royn mielestä oli kulunut jo kokonainen vuosi viimeksi näkemästään -auringonnoususta, sillä kuluneen yön hirveä jännitys oli tuntunut -loppumattoman pitkältä. Tämä jännitys oli tyhjentänyt hänen voimansa ja -silti hän ratsasti eteenpäin, väsyneenä, katkerana, leppymättömänä, -katse mereen tähdättynä ja aivot hautoen muodottomia, surisevia -ajatuksia, joihin kätkeytyi luja, horjumaton päätös. - -Hän oli nyt selvillä siitä, että hän oli tuhonnut kaiken toivon saada -takaisin Midaksen ja ettei liioin kannattanut toivoa voittaa Heleneä. -Hän alkoi sitä paitsi huomata, ettei hänellä ollut koskaan ollutkaan -minkäänlaista mahdollisuutta saada tyttöä omakseen, ettei Heleneä ollut -milloinkaan hänelle aiottukaan ja että hänen rakkautensa oli syttynyt -kuin kynttilä, jonka ääressä hän saisi yksinään seisoa. Hän oli -epäonnistunut kaikessa, hänestä oli tullut maanpakolainen, hän oli -taistellut ja sortunut tietoisena vain rehellisyydestään ja siitä, että -oli masentanut hillittömän luonteensa. Nyt oli hetki lyönyt hänen -suorittaa viimeinen tehtävä ja saada siitä sitä lohdutusta, jota -jumalatkaan eivät voisi häneltä evätä. Hän saisi kostaa. - -Hänen suunnitelmansa kehittyi kuin itsestään ja siihen sisältyi kaksi -seikkaa: Bronco Kidin kuolema ja taistelu mies miestä vastaan Mac -Namaran kanssa. Edellistä hän ei edes epäillyt, se oli hänestä yhtä -selvä kuin että aurinko, joka par'aikaa teki nousua, illalla jälleen -laskisi. Niin varma hän oli onnistumisestaan siinä suhteessa, ettei hän -viitsinyt edes tuumia siihen liittyviä yksityiskohtia. Kohtaus Mac -Namaran kanssa sen sijaan askarrutti enemmän hänen ajatuksiaan. Se mies -oli ensimmäisestä hetkestä alkaen tuntunut hänestä arvoitukselta, ja -salaperäisyys on omansa aina herättämään uteliaisuutta. Glenisterin -vaistomainen sokea viha oli muuttunut hullun raivoksi, mutta kohtalon -ratkaistavana oli, kuinka heidän mieskohtainen yhteentörmäyksensä -päättyisi. Kuinka tahansa, Mac Namara ei saisi koskaan Heleneä omakseen --- Roy uskoi vahvasti, että hänen elämänsä tehtävä olisikin pelastaa -hänet Mac Namaran käsistä kuten Bronco Kidinkin. Kun hänen tehtävänsä -oli suoritettu, maksaisi hän hinnan. Jos hän selviytyisi onnellisesti, -palaisi hän entisille vuorilleen ja yksinäisyyteen, ellei, olisi hänen -tulevaisuutensa hänen vihamiestensä käsissä. - -Hän pääsi huomaamatta kaupungin autioille kaduille, sillä sumu peitti -vielä koko tienoon. Savupatsaat nousivat pystysuoraan liikkumattomassa -ilmassa. Sade oli tauonnut, sen aiheuttamat vesivirrat vierivät -kohisten rantaan ja täyttivät kadut kumealla kohinallaan. Sataman -suussa lojui ankkuroituneena muuan laiva; se oli vast'ikään saapunut -Sledge Islandista, jonne se oli mennyt myrskyä pakoon. Puolimatkassa -siitä rantaan päin keinui aalloilla pieni vene, sen airot välkkyivät -kuin jonkun vesiperhon hopeoidut tuntosarvet, kun se liihoittelee -valtameren pinnalla. - -Hän ratsasti pitkin pääkatua vaaraa pelkäämättä ja piittaamatta siitä -huomiosta, jonka hänen tulonsa ehkä aiheuttaisi, ja saapui siten -kenenkään näkemättä vihollistensa tyyssijoille. Hän kulki ohi -pelisalin, jonka ikkunoista paistoi heikkoa kellertävää valoa. Muuan -mies tuli salista par'aikaa ulos ja tuijotti hetken aikaa ratsastajaan, -mutta jatkoi sitten matkaansa. - -Glenisterin aikomus oli mennä suoraa päätä kahvila Pohjolaan ja seurata -sieltä järkähtämättä sen omistajan jälkiä, mutta sinne päästäkseen -hänen oli sivuutettava Dunham & Struven konttori. Tällöin hän muisti -miehen, joka makasi kuolemaisillaan viisitoista kilometriä täältä. -Inhimillisyys vaati, että hänelle toimitettaisiin apua. Glenister ei -uskaltanut sentään avoimesti ilmoittaa asiasta ja paljastaa siten -olemassaoloaan, sillä hänen oli välttämätöntä säilyttää vapautensa -vielä pari tuntia. Hän tuli silloin ajatelleeksi varauloskäytävää ja -hän seisautti hevosensa, joka pysähtyi kankein jaloin ja pää -nuokuksissa, ja hypähti satulasta sekä nousi portaita pannakseen ovelle -jonkun kirjoitetun sanan. Joku ne kyllä pian näkisi ja huomaisi, että -asialla on kiire. - -Varustautuessaan edellisenä iltana ratkaisevaan taisteluun oli hän -vaihtanut nahkasaappaansa 'muklukseihin', vedenpitäviin, kevyihin ja -notkeihin jalkineihin, jotka on tehty hylkeen- ja valaannahasta. Hän -saattoi sen vuoksi liikkua yhtä äänettömästi kuin mokkasiineilla. Kun -hän ei löytänyt taskuistaan paperia eikä kynää, sysäsi hän konttorin -ulko-ovea ja huomasi sen olevan avoinna. Hän astui sisään ja kuunteli -sekä meni sitten kirjoituspöydän ääreen, jolla oli kirjoitustarpeita, -mutta silloin hän kuuli jotakin rapinaa Struven yksityishuoneesta. -Huoneessaolija ei varmaankaan ollut, kuullut hänen pehmeitten -jalkineittensa ääntä. Roy aikoi jo poistua varpaisillaan samaa tietä, -jota oli tullutkin, mutta silloin hän kuuli miehen sisähuoneessa -rykäisevän. Näissä vaistomaisissa äännähtelyissä ihmisääni säilyttää -luonnollisen kaikunsa paremmin kuin puhuttaessa. Glenisterin piirteet -ilmaisivat äkkiä merkillistä jännitystä. Hän läheni varovasti huoneita -erottavaa seinää. Se oli puukehyksinen lasiseinä, jonka ruudut oli -himmennetty miehen korkeudelle saakka. Glenister nousi tuolille ja -saattoi sillä tavalla silmäillä sisähuoneeseen. Muuan mies oli -polvillaan suuren paperikasan keskellä avatun kassakaapin edessä, jonka -laatikot ja komerot oli vedetty ulos ja niiden sisältö pengottu esiin. -Glenister hypähti jälleen lattialle, tarttui revolveriinsa ja laski -kätensä hiljaa ovenripaan ja väänsi sitä sitten lujin sormin. Hänen -kostonsa oli tullut häntä puolitiessä vastaan. - - - - -XXXV. - -KAKSINTAISTELU. - - -Mac Namara oli maannut koko yön väijyksissä varmana siitä, että -vigilantit juoksisivat hänen virittämäänsä ansaan. Hän ällistyi sen -vuoksi perinpohjin, kun saapui viesti Midaksen kärhämästä ja -Glenisterin menestyksestä. Hän raivosi miehilleen ja sätti heitä -vätyksiksi. Tuomari oli äärettömän levoton tämän uuden tapahtuman -johdosta, joka edellisen yön tuskalliseen jännitykseen yhtyneenä oli -tehdä hänestä hermosairaan. - -"Seuraavalla kerralla ne räjähyttävät meidätkin ilmaan. Hyvä Jumala! -Dynamiittia! Sehän on raakalaismaista! Taivaan nimessä, Alec, järjestä -nyt niin, että sotaväki puuttuu asiaan!" - -"Niin, nyt voimme turvautua sotilaihin." - -Mac Namara otti puhelun vartioupseerille ja pyysi tätä lähettämään -päivän koittaessa miesjoukon kaupunkiin ja sitten hän kehoitti -Stillmania panemaan tuomioistuimen toimintaan ja järjestämään -sotilasapua koskevat muodolliset seikat. - -"Valmista asiasta pöytäkirja", hän sanoi. "Meillä pitää tästä lähin -olla selvät paperit." - -"Mutta kaupunkilaiset ovat meitä vastaan", vaikeroi tuomari. "Meidät -revitään palasiksi." - -"Antaa heidän vain yrittää. Kunhan minä vain saan käsiini johtajan, -eläkööt toiset minun puolestani ryöväreinä." - -Vaikka hän osasi teeskennellä huolettomuutta, oli hän silti yhtä -huolissaan kuin tuomarikin Helenestä, josta ei ollut saatu vielä -minkäänlaisia tietoja. Lemmenkateus, joka hänessä oli kehittynyt -hehkuvan polttavaksi tytön edellisen petoksen johdosta, paisui -nelinkertaiseksi, kun hän ajatteli tätä Helenen viimeistä seikkailua. -Jokin ääni sanoi hänelle, että petos oli tekeillä, ja kun Helene ei -vielä aamullakaan ollut palannut, alkoi hän pelätä, että tyttö oli -ruvennut, ajamaan kapinallisten asiaa. Tällainen ajatus sai hänet -raivoamaan, ja hän päätteli edelleen, että koska Struve oli lähtenyt -tytön seurassa, oli hänkin petturi. Hän tunsi miehen lahjottavuuden ja -oivalsi hyvin, että siinä piili tavallista uhkaavampi vaara, ja alkoi -harkita sen mahdollisia seurauksia. - -Mitä Struve voisi tehdä? Minkälaisia todistuksia hänellä oli -hallussaan? Tällöin Mac Namara hätkähti, sieppasi hattunsa ja kiiruhti -suoraa päätä asianajajan konttoriin, johon hän pääsi omalla -avaimellaan. Oli jo niin valoisaa, että hän osasi lukea kassakaapin -yhdistelmälukon kirjaimet, ja hän ryhtyi kiireen vilkkaa penkomaan ja -tutkimaan papereita toivoen, ettei Struve sentään olisi ottanut -mukaansa sitovia todistuksia. Kesken kaiken hän oli kuulevinaan -epäilyttävää ääntä viereisestä huoneesta, mutta kun ei mitään -tapahtunut, otti hän revolverinsa esille ja pani sen eteensä -kassakaapin laudalle sopivan matkan päähän ja jatkoi sitten -tutkimustaan käyden hetki hetkeltä yhäti levottomammaksi. Hän oli -häärännyt näin jonkun aikaa, kunnes hän kuuli takaansa heikkoa rapinaa, -liian heikkoa herättääkseen pelkoa, mutta silti kyllin voimakasta -saamaan hänet keskeyttämään puuhansa ja kääntämään päänsä. Avoimessa -ovessa seisoi Glenister tarkaten hänen hommiaan. - -Mac Namaran ällistys oli niin väärentämätöntä, että hän hypähti -jaloilleen ja vaistomaista mielijohdetta noudattaen paiskasi -kassakaapin oven kiinni kätkeäkseen sen sisällön vierailta katseilta. -Tällöin hän ei ehtinyt muistaa, että revolveri jäi oven taakse, ja -vaikka ovi ei ollutkaan lukossa, olisi silti tarvittu vaarallinen, -niin, ratkaiseva silmänräpäys, ennenkuin sen olisi saanut jälleen auki. - -Miehet tuijottivat toisiinsa hetken äänettöminä ja uhkaavina ja heidän -katseensa leikkasivat toisiaan kuin säilänterät. Vanhemman piirteet -ilmaisivat uhmaa, nuoremman ilmeistä luki vannoutunutta ja taipumatonta -vihaa. Mac Namaran ensimmäistä ällistystä oli seurannut tyyneys ja -valppaus ja hän oli sikäli siis vaarallinen, vihamiehen näkeminen oli -sen sijaan saanut Glenisterin pois suunniltaan ja hänen aikeensa oli -selvästi esillä hänen piirteissään. - -Siinä hän seisoi vaatteet ryvettyneinä, posket ja kaula kolmen päivän -vanhan parransängen peitossa, hiukset märkinä ja ihoon liimautuneina, -vasen kylki loan tahraamana. Punainen naarmu kulki otsasta poskelle, -silmien alla oli syvät uurteet ja suupielten hermostunut -nytkähteleminen ilmaisi hänen voimakasta, sisäistä jännitystään. - -"Nyt olen tullut viimeiseen näytökseen, Mac Namara, ja me saamme -järjestää keskinäiset asiamme mies miestä vastaan." - -Mac Namara kohautti olkapäitään. - -"Teillä on ylivoima. Minä olen aseeton." - -Kullankaivajan kasvoille levisi iloinen ilme ja hän naurahti -äänettömästi. - -"Ah, se on melkein liian hyvä uutinen tuntuakseen todelta. Minä olen -uneksinut jostakin sellaisesta ja kaivannut hetkeä, jolloin saisin -tuntea kurkkunne kourissani, olen kaivannut sitä siitä saakka kun -ensimmäisen kerran teidät näin. Tämä tunne on juurtunut minuun niin -lujaan, etten voisi enää tuntea tyydytystä teidän ampumisestanne. -Oletteko te koskaan tuntenut sellaista? No niin, minä aion pusertaa -teistä hengen näillä paljailla käsilläni." - -Mac Namara suoristihe asentoon. - -"En neuvoisi teitä yrittämään. Olen elänyt kauemmin kuin te, eikä minua -ole koskaan vielä voitettu. Mutta minä tunnen tällä hetkellä samaa, -mistä äsken puhuitte. Varsinkin juuri nyt." - -Hän silmäili nopeasti nuoren vastustajansa ruumista ja pani merkille -hänen hoikat säärensä, piukkaan kiristetyn vyön, mikä kaikki oli omansa -tekemään hennon vaikutuksen. Sen vastakohtana olivat vain kaula ja -hartiat. Hän oli voittanut väkevämpiäkin miehiä, ja hän tuumi, että -tässä ahtaassa huoneessa hänen suurempi painonsa korvaisi sen suuremman -notkeuden, joka kenties asustaisi nuoremman ruumiissa. Mitä kauemmin -hän katseli Glenisteriä, sitä pakottavammin hän tunsi häntä vihaavansa -ja sitä voimakkaammin hän halusi saada vihansa tyydytetyksi. - -"Riisukaa takkinne", virkkoi nuori mies. "Kääntykää nyt tänne päin. -Hyvä on. Halusin vain nähdä, valehtelitteko äsken revolverista -puhuessanne." - -"Minä aion tappaa teidät", murahti Mac Namara. - -Glenister pani revolverinsa kassakaapille ja riisui märän takkinsa. -Miesten voimasuhteet tulivat nyt selvemmin esille ja ratkaisevasti Mac -Namaran eduksi. Vaikk'ei kumpikaan ollut mitään puhunut, tiesivät he -silti hyvin, ettei tällä taistelulla ollut kosketusta Midaksen kanssa -ja että molemmat olivat täysin selvillä, mistä heidän katkera vihansa -aiheutui. Oli varsin luonnollista, että he kerran iskisivät yhteen -tällä tavalla. Se oli johdonmukainen loppu ja sen he olivat jo kauan -tunteneet lähestyvän. Oli verraton sattuma, että he saisivat suorittaa -loppuottelunsa kahden kesken, todistajitta ja asein, jotka luonto oli -heille antanut, sillä he olivat molemmat suuren vapaan maan lapsia, he -olivat molemmat syntyperäisiä taistelijoita, ja taistelu merkitsi heille -molemmille elämän suurinta, parasta palkintoa. - -Ensimmäinen yhteentörmäys tapahtui väkivaltaisen tuimasti. Mac Namara -tähtäsi hirveän iskun, mutta Glenister torjui sen taitavasti ja antoi -hänelle rehellisesti takaisin. Hän heilautti käsivarsiaan kevyesti ja -notkeasti, mutta nyrkit, joilla hän iski, olivat kuin lyijyä. Hän -liikkui sulavasti ja hänen pehmeäanturaiset mukluksensa antoivat -jaloille kaksinkertaista tukea. Kun hän tiesi vastustajansa suuremman -painon, tyytyi hän aluksi vain torjumaan tämän mielettömät hyökkäykset -ja pysyttelemään niin kauan kuin mahdollista tämän iskujen -saavuttamattomissa. Hän suuntasi voimakkaan iskun suoraan Mac Namaran -suulle, niin että tämän pää nytkähti taaksepäin ja kädet heilahtivat -korkealle ilmaan, mutta ennenkuin Mac Namara ehti kietoa käsivartensa -hänen ympärilleen, muutti Glenister asentoa ja tähtäsi sivulta toisen -iskun. Mutta Mac Namarakin oli tottunut nyrkkeilijä ja torjui iskun. -Hän sylkäisi verta suustaan ja hyökkäsi jälleen ja kohoitti Glenisterin -jaloiltaan. Jälleen sinkosi tämän nyrkki raskaana kuin lyijy, mutta -toinen taivutti päätään ja isku tapasi hänen otsaansa. Ankaraa kipua -tuntui Royn kädessä ja hän oivalsi, että välikäden luut olivat -murtuneet ja että kaikki olisi tästä lähin turhaa. Ennenkuin hän ehti -tointua, oli Mac Namara kumartunut hänen kohotettujen käsiensä alle ja -tarttunut häntä vyötäisistä sekä kiertänyt vasemman jalkansa Royn -ympärille. Sitten nosti hän hänet koholle ja sinkosi vastustamattomalla -voimalla ilmaan, mutta nuorukainen pyörähti kerran ympäri kuin kissa ja -putosi lattialle jännitetyin lihaksin, jotka olivat joustavat kuin -guttaperkka. Mutta samassa Mac Namara oli jälleen hänen kimpussaan ja -tavoitti väkevillä kourillaan hänen kurkkuaan. Glenister oivalsi, että -vastustaja aikoi kuristaa hänet, minkä vuoksi hän tarttui hänen -ranteisiinsa ja yritti vääntää vastustajansa kädet erilleen. Kun hänen -vasen kätensä oli voimaton, onnistui toisen väkivaltaisesti riuhtaisten -päästä irti, minkä jälkeen molemmat miehet toisiinsa kietoutuneina ja -äärimmilleen voimiaan ponnistaen askel askelelta siirtyivät puoleen ja -toiseen konttorihuoneessa, kunnes suonet heidän ruumiissaan olivat -puhjeta ja lihakset lamaantua. - -Miehet voivat kaksintaistella tyynesti, ampua ja miekkailla -kylmäverisesti laskien, mutta kun kysymyksessä on taistelu ruumis -ruumista vasten, toisiinsa kietoutuneitten hikisten ruumiitten ja -raudanlujien lihasten leikki, silloin harkinta unohtuu ja kaikki huonot -intohimot paljastuvat salatuista kätköistään ja panevat osansa -hirvittävään otteluun. - -Miehet siirtyivät askel askelelta lattian poikki ja tunkeutuivat -väliseinän läpi, joka rusentui ja peitti heidät lasisiruilla. He -kompastuivat ja kuin yhteisesti sopien he irroittivat otteensa ja -nousivat ja seisoivat siinä vastakkain, riippuvin leuoin, sihisevin -keuhkoin ja kasvot hikeä ja verta valuen. Royn vioittunut käsi tuotti -hänelle hirveää tuskaa, Mac Namaran paisuneet huulet olivat -inhoittavassa irvistyksessä. He läähättivät tuokion, julman näköisinä -ja kuin villieläimet, ja hyökkäsivät sitten taas toistensa kimppuun. -Konttorikalusto särkyi pirstaleiksi ja siruja lenteli ympäri huonetta. -Miesten vaatteet olivat pian riekaleina, heidän rintansa paistoi -paljaana ja valkoiset käsivarret paisuvine lihaksineen tulivat esiin -hihan käännösten alta. He eivät tunteneet enää kipua, heidän ruumiinsa -olivat kuin tunteettomia koneita. - -Vähitellen Mac Namaran kasvot muuttuivat muodottomaksi massaksi, sillä -Glenister tähtäsi hyvin ja tarkasti. Glenisterin ruumiissa taas olivat -kaikki luut vääntyneet Mac Namaran väkivaltaisista otteista... -Glenisterin ponnistelut rajoittuivat etupäässä siihen, että voisi -pysytellä jaloillaan ja välttää toisen syleilyä. Milloinkaan ennen hän -ei ollut tavannut miestä, jota hän ei olisi voinut pelkällä voimallaan -nujertaa, kunnes hän kohtasi tämän kookkaan salaperäisen miehen, joka -repi ja raastoi häntä sinne ja tänne ikäänkin hän olisi ollut -lapsukainen. Kerta kerran perästä Glenisterin nyrkki iski häntä -kasvoihin kuin moukari. Tässä yksinäisessä kaksintaistelussa ei -noudatettu sääntöjä. Miehet kuuntelivat vain korviensa suhinaa, näkivät -vain vihansa, tunsivat vain verenjanoa. Heidän raskas astuntansa pani -koko rakennuksen tärisemään ikäänkuin joku kummitus olisi siellä -temmeltänyt. - -Tämän taistelun kestäessä oli alakerroksen myymälästä muuan -paljaspäinen mies syössyt kadulle ja kohdattuaan siellä erään kävelijän -tämän parissa rientänyt takaisin portaille. Se pieni vene, jonka -Glenister oli nähnyt merellä, oli samoihin aikoihin sivuuttanut -onnellisesti rantahyrskyt ja sen kolme matkustajaa kahlasi nyt märässä -hiekassa pääkadulle päin Bill Wheaton etunenässä. Hänen seurassaan oli -kaksi kookasta miestä, joilla ei ollut minkäänlaista kantamusta. -Kaupunki oli herännyt auringon mukana, joka valoi kuparinhohdettaan -merenrantaan. Tuomari Stillman ja Voorhees tulivat hotellistaan ulos ja -pysähtyivät katselemaan vaunujonoa, joka rämisten ja kulkushelinöin -saapui hitaasti kadun toisesta päästä. Vaunuista helotti sinisiä -sotilastakkeja varhaisen aamuauringon vinoissa säteissä. Jono oli -matkalla Midakseen. - -Tundroilla yhä vallitsevasta sumusta sukeltautui esiin kaksi hevosta. -Ne näyttivät epätodellisilta ja muodottomilta. Toisen selässä istui -nainen ja toisen muuan surkean näköinen olento, joka huojui hevosen -liikkeitten mukaan. Hänen kasvonsa olivat tuskan vääntämät ja hän -piteli molemmin käsin kiinni satulan nupista. - -Kohtalo tuntui näkymättömällä kädellä järjestäneen näytelmän viimeisen -kohtauksen kuljettamalla sen päänäyttelijät lähelle samaa rantaa, jolla -he olivat ensimmäisen osansa esittäneet. - -Molemmat ratsastajat joutuivat tuomarin ja komissaarin eteen. Nämä -hämmästyivät heidät nähdessään, mutta samassa hetkessä kun ratsastajat -kiristivät ohjaksia, tuli joku kiireesti ulos viereisestä käytävästä, -jonka takaa kuului äänekästä melua ja temmellystä. - -"Tulkaa apuun -- pian --!" hän huusi heille. - -"Mikä on hätänä?" kysyi Voorhees. - -"Murha! Mac Namara ja Glenister surmaavat toisensa!" Hän syöksyi -jälleen portaille Voorhees kintereillään ja tuomari perässä. Ylhäältä -kuului heikkoa äjellystä. - -Pelaaja kääntyi puhuttelemaan niitä kolmea miestä, jotka par'aikaa -juoksivat rannalta paikalle, ja kun hän tunsi Wheatonin, huudahti hän -tälle: - -"Irroittakaa jalkani. Leikatkaa nuorat poikki. Pian!" - -"Mistä on kysymys?" kysyi lakimies, mutta kun hän kuuli Glenisterin -nimen, syöksyi hän tuomarin perässä taloon antaen toisen seuralaisensa -tehtäväksi päästää ratsastaja vapaaksi. Nyt kuului taistelun temmellys -selvemmin ja kaikki tunkeutuivat ovelle, Helenekin, huolimatta veljensä -kehoituksista pysyä loitolla. - -Hän ei voinut koskaan tarkalleen muistaa, kuinka hän tuli portaille, -sillä häntä tuntui ohjaavan hypnoottinen voima, joka pakottaa ihmistä -vastoin tahtoaankin rientämään järkyttävän tapahtuman todistajaksi. Kun -hän saapui huoneeseen, kauhistui hän nähdessään kahden raivoavan -ihmisolennon raastavan toisiaan kuin pedot, repaleisina, verta -vuotavina, sirpaleitten keskellä. Kaikki irtain, mikä huoneessa oli ja -mikä voi särkyä, oli tuhottu kuin raskaan jyrän rusentamana. - -Vielä tänä päivänä puhutaan Alaskan rajojen ulkopuolellakin tästä -taistelusta, missä tahansa kokoonnutaankin leirivalkean ympärille, ja -vaikka monet epäilevät jutun todenperäisyyttä, on silti toisia, jotka -näkivät tapahtuman kulun ja voivat valalla vakuuttaa sen todeksi. He -sanovat, että tämä taistelu oli kuin kahden uroshirven ottelua -paritteluaikana, vaikka vieläkin hirveämpää, sekä vakuuttavat, että -näiden kahden kaltaisia miehiä ei ollut nähty maassa Vitus Beringin -aikojen jälkeen, sillä heidän vihansa oli saavuttanut sellaisen muodon, -että toisen kosketuskin jo pani heidät täydelliseen raivoon ja lisäsi -heidän voimansa vallan yliluonnolliseen mittaan. Totta on myöskin, -ettei kumpikaan taistelijoista huomannut, että huone oli pian täynnä -katselijoita, tai kuullut näitten huutoja, ei edes, kun -poliisikomissaari tunkeuduttuaan täyteen sulloutuneen oven kautta -heittäytyi lähemmän taistelijan kimppuun, joka sattui olemaan -Glenister. Se sattui hetkellä, jolloin molemmat miehet seisoivat -alallaan käsivarren päässä toisistaan tuijottaen toisiinsa vihaa -säihkyvin katsein ja voimakkaasti läähättäen. - -Kerran pitkiä käsivarsiaan heilauttaen Glenister sinkosi kutsumattoman -häiritsijän kimpustaan niin rajusti, että tämä lennähti päin -kassakaappia ja vaipui tiedottomana lattialle. Taistelijat eivät -huomanneet tätä välikohtausta, vaan jatkoivat kuolettavaa -painiskeluaan. Mac Namaran suusta valui kuolaa kuin kuolemaa tekevältä -ja jokainen uusi ponnistus pusersi hänestä läähättävän voihkaisun. -Helene kuuli itsensä huutavan: "Estäkää heitä! Estäkää heitä!" Mutta -kukaan ei näyttänyt pystyvän sekaantumaan taisteluun. Hän kuuli -veljensä mutisevan jotakin ja hengittävän yhtä raskaasti kuin -ottelijatkin, ja hänen ruumiinsa liikkui painiskelijoitten liikkeitten -tahdissa. Tuomari oli tuhkanharmaa, tylsä, avuton. - -Mac Namaran hädänalainen tila oli selvinnyt hänen vastustajalleen, joka -nyt ryntäsi hänen kimppuunsa janoten lähestyvää voittoa. Mutta nuoren -miehen lihakset tottelivat perin hitaasti tahdon käskyjä, hänen -kylkiluunsa tuntuivat katkenneilta, hänen selkänsä voimattomalta ja -säärten sisäpinnalla tuntuivat suonet sykkivän haljetakseen. Kun he -jälleen iskivät yhteen, kohotti Mac Namara oikean kätensä ja tarrasi -vastustajaansa kasvoihin upottaen sormensa kynsien lailla hänen -poskiinsa ja pakotti hänen leukansa aukenemaan ja taivuttaen samalla -päätään taaksepäin hän keskitti kaikki voimansa silpoakseen -vastustajansa kasvot. Glenister tunsi jo leukojensa antavan perää ja -heittäytyi sen vuoksi hänkin taaksepäin ja irroittautui hänen -otteestaan. Mac Namara keräsi heikontuvat voimansa ja syöksyi -kassakaapin luo, jonka kannella oli Glenisterin revolveri. Vaisto -varoitti Glenisteriä vaarasta, sanoi hänelle, että vihollinen oli -etsinyt tämän viimeisen mahdollisuuden pelastua, ja samalla hetkellä -kuin nuori mies näki hänen kääntävän selkänsä ja ojentavan kätensä -siepatakseen revolverin, hypähti hän kuin pantteri eteenpäin, tarttui -Mac Namaraa vyötäisistä ja oikealla kädellään ranteesta. Ensimmäistä -kertaa koko taistelun aikana he olivat nyt tällaisessa asennossa, ja -Glenister äkkäsi heti, minkä edun toisen petollinen menettely oli -hänelle suonut, huomasi, mille asteelle taistelu nyt oli kehittynyt ja -että voiton hetki oli lähellä. - -Tämä kuvaus on vaatinut pitkän ajan, mutta kaikki oli silti tapahtunut -niin nopeasti, etteivät sotamiehet vielä olleet ehtineet ovelle saakka. - -Lähinnä seuraavista tapahtumista on kerrottu monella tavalla, sillä -katselijoista vain Kid oivalsi, mille asteelle taistelu nyt oli -kehittynyt. Toiset väittävät, että Glenisterin valtasi kuolemantuska, -joka paisutti hänen suunnattomat voimansa kaksinkertaisiksi, toiset -taas, että Mac Namara menetti voimansa tyystin rangaistukseksi -petoksestaan, mutta niin ei ollut laita. - -Glenister työnsi vioittuneen kätensä Mac Kamaran niskan taitse hänen -rinnalleen, joten tämän pää pusertui hänen kainaloonsa kumaraiseen -asentoon. Oikealla kädellään Glenister tarttui vastustajansa ranteeseen -läheltä revolveria. Hän oli siten saanut otteen, jota ei toinen voinut -murtaa. Nyt seurasi ratkaiseva voimien mittely. - -Molempien ottelijoiden ruumis jäykistyi kuin kiveksi. Kaikki voimansa -jännittäen Glenister taivutti oikeaa kylkeään taaksepäin, ja nyt syntyi -taistelu revolverista, joka sitä pitelevien käsien heilahdusten mukaan -liikkui ylös ja alas; sen piipunsuu piirsi ilmaan merkillisiä kuvioita. -Mac Namara rimpuili ja koetti päästä irti, mutta hän oli liian lähellä -kassakaappia eikä voinut liikkua, ja hänen päänsä oli yhä siinä -kumaraisessa asennossa, johon Glenisterin vasen käsi oli sen -puristanut. Hän ponnisteli niin että hengitys salpautui hänen -kurkkuunsa. Kaikesta huolimatta hänen oikea kätensä taipui verkalleen -taaksepäin. Hänen jalkansa siirtyivät hieman paikaltaan, ja veri -tunkeutui hänen silmiinsä, mutta hän tunsi, että niissä pitkissä -sormissa, jotka pitelivät hänen kättään ruuvipuristimessa, oli sitä -vuorenlujuutta ja vastustamatonta nuorekasta voimaa, joka ei tunne -tappion mahdollisuutta. Hitaasti, tuuma tuumalta vääntyi tuon kookkaan -miehen käsi taaksepäin ja hänen huohottava hengityksensä ilmaisi, millä -hirveällä hinnalla se tapahtui. Revolverin piippu teki puoliympyrän -kuvion ilmassa, ja miesten kädet alkoivat vääntyä vasemmalle Mac -Namaran leveän selän sivuitse. Yhä hän ponnisteli vastaan, mutta kaikki -oli turhaa. Hän koetti laukaista revolverin, mutta hänen sormensa -puristivat sen perää niin tiukasti, ettei hän voinut liipaisinta -koskettaa. Sitten Glenister alkoi vääntää kättään ylöspäin. - -Miesten repaleisten vaatteitten alta näkyvä valkoinen iho oli -jännittynyt isoiksi lihassolmuiksi, jotka milloin kovenivat milloin -höltyivät. Helene, joka mykkänä ja kauhistuneena katseli tätä -näytelmää, tunsi, kuinka veljen sormet tapailivat hänen olkapäätään, -kuuli, kuinka tämä läähätti, ja näki, että tämän kasvot hehkuivat -kiihtymystä, kun hän mutisten käsittämättömiä ammattisanoja tarkkasi -taistelun kulkua. - -Nyt nähtiin Glenisterin hieman kyyristyvän ja sitten jälleen -suoristuvan kuin kaikilla voimillaan työntäen jotakin raskasta esinettä -edessään. Vallitsevassa hievahtamattomassa hiljaisuudessa kuultiin -napsahdus kuin tikun katkeamisen aiheuttama. Sen jälkeen kuului korvia -särkevä pamaus ja voimakkaan miehen äänekäs parahdus. Mac Namara -lysähti polvilleen ja kaatui avuttomana suulleen, ikäänkuin kaikki -hänen kookkaan ruumiinsa luut olisivat muuttuneet vastustuskyvyttömäksi -massaksi. Hänen voittajansa hoippui takaperin vastakkaiselle seinälle, -laahaten jalkoja perässään sirpaleitten keskellä, kädet ojossa kuin -peläten kaatuvansa -- uupuneena, sokeana, ruudinsavun mustaamana, mutta -yhä julmasti riemuiten saavuttamastaan voitosta. - -Tuomari Stillman huusi hermostuneena: - -"Vangitkaa hänet! Pian! Älkää päästäkö häntä karkuun!" - -Nyt vasta Glenister äkkäsi, että huone oli täynnä katselijoita. Hän -kohotti päänsä ja tuijotti voittonsa todistajiin sekä läähätti: - -"Minä voitin petturin ja -- minä nitistin hänet -- paljailla -käsilläni." - - - - -XXXVI. - -GLENISTER UHRAA VOITTONSA. - - -Sotilaat ottivat huostaansa nuoren miehen, joka ei vastustellut -rahtuistakaan, ja huoneessa syntyi tavaton hälinä. Kansaa kerääntyi -sinne kaduilta, huutaen ja päivitellen, kunnes joku huusi portailta -alas väkijoukkoon: - -"Roy Glenister on vangittu. Hän on surmannut Mac Namaran." - -Tällöin syntyi mutinaa, joka uhkasi pian muuttua eläköönhuudoksi. Joku -Mac Namaran miehistä huusi puolestaan: "Hirttäkäämme hänet. Hän surmasi -kymmenen miestämme viime yönä." - -Helene hätkähti, mutta Stillman, joka nyt oli saanut osan rohkeuttaan -takaisin, vaiensi kiihtyneet mielet sanomalla: - -"Päällikkö, pitäkää väki loitolla! Minä otan miehen haltuuni. Laki on -minun käsissäni, ja hän saa vastata teoistaan." - -Mac Namara nousi voihkien jaloilleen. Hänen oikea käsivartensa roikkui -oudosti vääntyneenä ja velttona hänen olkapäältään kämmenpuoli ulospäin -kääntyneenä, ja hänen pahoin pideltyjä kasvojaan oli ilkeä katsella, -sillä niissä oli ruumiillinen kipu yhtyneenä kärsityn tappion -aiheuttamaan raivoon. Hän mutisi katkonaisia sadatuksia vihollisilleen. - -Roy ei virkkanut sanaakaan, sillä samassa kun taistelunhalu sammui -hänessä hän huomasi, että kaikki katselijat olivat hänen vihollistensa -leiriä, että Bronco Kid yhä oli vapaalla jalalla ja hänen oma kostonsa -vasta puolitiehen suoritettu. Hänen polvensa notkahtelivat, jäsenet -tuntuivat lyijynraskailta, rinta hehkuvalla uunilta. Kun hän -vartijoittensa tukemana horjui elävän kujan kautta, joutui hän äkkiä -suoraan Helenen eteen ja näki tämän seuralaisen. Hän pysähtyi katseen -hitaasti kirkastuessa. - -"Ahaa, siinä sinä olet!" sanoi hän paksulla äänellä pelaajalle ja alkoi -otella vartijoittensa kanssa kasvojen vääntyessä ponnistelujen -synnyttämästä tuskasta. Miehet pitelivät häntä alallaan helposti kuin -lasta ja veivät häntä mukanaan. Hänen polvensa kävivät voimattomiksi, -mutta hän kääntyi vielä kerran katsomaan taakseen. Oli jo päästy -ulko-ovelle, kun Wheaton sulki tien ja huusi: - -"Seis, malttakaa hetki! -- Kaikki on nyt selvillä, Roy..." - -"Niin, Bill -- kaikki on nyt selvillä. Olemme tehneet parhaamme -- -mutta meidät on muuan lurjus pettänyt. Nyt minut lähetetään ties minne --- mutta en välitä siitä. Minä nitistin hänet -- paljailla käsilläni. -Tai kuinka, Mac Namara, enkö nitistänytkin?" hän lisäsi pilkallisesti -voitetulle, joka syyti hänelle sadatuksiaan, Stillmanin huutaessa: - -"Viekää pois hänet, sanon minä. Pankaa hänet vankilaan!" - -Mutta Wheaton seisoi tyynenä paikallaan kaikkien katseitten -suuntautuessa häneen, ikäänkuin olisi tajuttu, että hänen mukanaan -tulisi joku odottamaton ratkaisu. Hän huomasi sen ja luonnollisen -turhamielisenä ja haluten herättää sopivaa näyttämötehoa hän kohotti -päänsä mahtipontiseen asentoon ja pani kätensä takkinsa taskuihin, -joukon yhä odotellessa mitä tapahtuisi. Hän virnisti ylimielisesti -tuomarille ja Mac Namaralle. - -"Tästä tulee tappion ja pettymyksen päivä teille, ystäväni. Tuo poikapa -ei menekään vankilaan, vaan te, ja teidät pannaan rautoihin. Niin, -niin, te pelasitte ovelasti suunniteltua peliä, te kaksi, -senaattoreinenne, valtiollisine juonitteluinenne ja ryöstöinenne, mutta -nyt on meidän vuoromme, ja nyt joudutte te roikkumaan hirressä -anastamienne kaivosten ja pettämienne ja tuhoamienne miesten vuoksi. -Taivaalle kiitos, että on sentään vielä yksi kunnollinen tuomioistuin -ja se minun on onnistunut löytää." Hän kääntyi puhuttelemaan niitä -kahta muukalaista, jotka olivat seuranneet häntä ja sanoi: "Lukekaa -vangitsemismääräyksenne ja pidättäkää nuo miehet." Miehet astuivat -esille. - -Viimeksi kuluneitten minuuttien hälinä oli koonnut kansaa paikalle -kaikilta suunnilta, ja koska ei enää mahduttu portaille, keräännyttiin -alhaalle kadulle. Uutinen loppukohtauksesta kiersi suusta suuhun, -Midaksen kahakasta sekä tuomarin ja Mac Namaran vangitsemisesta, jonka -olivat toimittaneet Friskon tuomioistuimen lähetit. Huhu paisui -ihmeelliseksi saduksi. Syntyi tavaton tungos, sillä jokainen halusi -nähdä näytelmän päähenkilöt, ja kun joukko sitten tuli ulos Struven -huoneistosta, otettiin se vastaan kysymystulvalla. Ensin nähtiin -taintunutta poliisia kannettavan pois. Sitten tuli iäkäs, tuomari, -vanhusraukka, joka häpeissään hoippui vartioittensa välissä; hän oli -kuin ihmisraunio, ja häntä tervehdittiin pilkkahuudoin. Kun Mac Namara -tuli näkyviin -- äkeän mielen pettymyksen vertauskuvana -- muuttuivat -äänet uhkaavammiksi. Hän tiesi hyvin, että kaupunkilaiset kantoivat -kaunaa häntä vastaan, mutta runneltunakin ja raajarikkoisena hän näytti -joukolle kasvot, joista huokui sellaista uhmaa ja häijyä ylenkatsetta, -että kaikki vaikenivat, ja viimeinen kuva, joka hänestä saatiin, -osoitti miestä, joka oli voitettu, mutta ei masennettu. Nyt alettiin -huutaa Glenisteriä, minkävuoksi hän astui ovelle; hän oli ryysyihin -puettu sankari, jonka paksu tukka valui alas otsalle ja jonka -parroittuneilla kasvoilla oli yhä vielä taistelunhaluinen ilme, vaikka -hän olikin lopen uupunut, ja jonka rinta ja jäntevät käsivarret -paistoivat paljaina repaleisten vaatteitten alta. Koko katu puhkesi -huikeihin eläköönhuutoihin. Hän oli heidän miehiään, napaseudun poika, -joka ponnisteli, rakasti ja taisteli tavalla, jota he ymmärsivät, ja -hän oli nyt saanut, mitä hänelle oikeuden mukaan kuuluikin. - -Mutta Glenister hoippui äänettömänä ja välinpitämättömänä kadulle -torjuen kaikkien muiden paitsi Wheatonin avun. Hän kuuli tämän puhuvan, -mutta tajusi vain, että lakimies oli mielissään ja katseli häntä nyt -suurin silmin. - -"Me olemme voittaneet, poikani! Olemme voittaneet heidät heidän omalla -maaperällään. Vanginneet heidät heidän omalla ovellaan. Heitä on -syytetty tuomioistuimen vähäksymisestä. He eivät noudattaneet niitä -määräyksiä, jotka viime kerralla toin mukanani, ja siitä syystä sain -heidät kiinni." - -"Minä katkaisin hänen käsivartensa", mutisi nuori mies. - -"Niin, minä näin sen. Uh, se oli inhoittavaa! -- Minä en voinut -todistaa heidän tehneen mitään rikollista, mutta he joutuvat linnaan -joksikin ajaksi, ja heidän renkaansa on hajoitettu." - -"Se katkesi olkapään alta", jatkoi Glenister synkästi. "Minä tunsin sen --- mutta hän yritti tappaa minut, ja minun täytyi se tehdä." - -Lakimies opasti Glenisterin kotiinsa ja hoiteli hänen vammansa jutellen -herkeämättä, mutta nuorukainen oli kuin unissaliikkuja eikä ilmaissut -eleelläkään tyytyväisyyttä, mielenliikutusta tai voitonriemua. Lopulta -Wheaton huudahti: - -"Reippautta, poika! Sinähän näytät kuin olisit pelin menettänyt. Etkö -käsitä, että olemme voittaneet? Etkö käsitä, että Midas on sinun? Ja -että koko maailma on sinulle nyt avoinna?" - -"Voittaneet? Mitä sinä siitä tiedät, Bill? Midas -- koko maailma -- -mitä se merkitsee? Sinä erehdyt. Minä olen hävinnyt -- niin -- minä -olen menettänyt kaikki, mitä hän on opettanut minulle ja jonkun -kohtalon oikun johdattamana hän oli paikalla ja näki mitä minä tein. -Mene nyt, minä haluan nukkua." - -Hän lyykähti vuoteelle huopien sekaan ja oli unessa ennenkuin lakimies -ehti peittää hänet. - -Hän nukkui kuin tukki myöhäiseen iltapäivään saakka, jolloin Dextry ja -Simms saapuivat kaupunkiin saatuaan Wheatonilta sanan, ja hyökkäsivät -nyt hänen kimppuunsa kysymystulvallaan. He ravistelivat hänet henkiin -ja puistelivat häntä ystävällisen kovakouraisesti, kunnes hän nousi ja -lyöttyi heidän matkaansa. Hän kävi kylvyssä ja hieroi kankeuden -lihaksistaan, minkä jälkeen hän ruumiillisesti entisellään näyttäytyi -uudelleen ihmisten ilmoille. He panivat hänet kertomaan seikkailunsa -pikku seikkoja myöten ja kuuntelivat hänen kuvaustaan hievahtamattoman -jännittyneinä, kunnes Dextry puhkesi äänekkääseen valitteluun ja sanoi: - -"Olisin antanut osuuteni Midakseen, jos olisin päässyt näkemään, kun -sinä nitistit hänet. Olisin ulvonut ihastuksesta." - -"Miksette painanut hänen silmiään sisään, kun hän kerran oli -vallassanne?" kysäisi kostonhimoinen Simms. "Niin minä olisin tehnyt." - -Dextry jatkoi: - -"Ihmiset puhuvat, että kun hänet vangittiin, hän kirosi -kahdeksallatoista kielellä, toinen toistaan voimakkaampia ja hirveämpiä -sadatteluja. Ah, minulta on tänään mennyt paljon hukkaan, varsinkin kun -minun oma sanavarastoni alkaa jo kuihtua ja ohentua ja ilmaisee uusien -aatteiden surkeaa puutosta. Jos olisin saanut olla mukana, olisin ehkä -voinut siepata jotakin oikein nasevaa ja ytimekästä. Niin, sanon -sinulle, poika, että olisin siitä ilosta maksanut säkillisen -kultakimpaleita." - -"Miltä tuntui, kun se katkesi?" kysyi verenhimoinen Simms, mutta -Glenister kieltäytyi kertomasta enempää. - -"Ole nyt vaiti, Simms", virkkoi vanha kullankaivaja, "lähtekäämme -kaupunkiin. Olen niin innostunut, etten voi pysyä alallani, ja ehkä -saamme kuulla tarinan sellaisena kuin se tapahtui joltakin toiselta, -joka ei ole sidottu eikä kloroformilla huumattu eikä anna sietämättömän -vaatimattomuuden tukkia suutaan. Olen kuullut tästä ottelusta jo -neljältä henkilöltä, joista kukaan ei ollut neljännespenikulmaa -lähempänä itse tapahtumapaikkaa, ja kaikkien tarinat ovat olleet -erilaisia ja paljon parempia kuin Royn kertoma." - -Kun Glenister alkoi vähitellen päästä henkiseen tasapainoonsa, huomasi -hän entistä selvemmin mitä oli tehnyt. - --- Olen käyttäytynyt kuin peto, kuin villiotus, -- hän huoahti -itsekseen, -- kaikista ponnisteluistani huolimatta. Halusin jättää -kaiken sellaisen taakseni, tahdoin tulla hänen rakkautensa ja -luottamuksensa arvoiseksi, vaikk'ei minun olisi koskaan onnistunutkaan -edes toista saavuttaa, mutta jo ensimmäisessä kokeessa lankesin. Olen -menettänyt hänen luottamuksensa -- ja sitäkin pahempaa on tapahtunut, -olen kadottanut itseluottamukseni. Hän on nähnyt minut aina pahimpina -hetkinäni, mutta pohjaltani en ole sellainen, ei, minä en ole -sellainen. Minä haluan tehdä mikä on oikein, ja jos saan tilaisuuden -esittää uuden kokeen, tiedän siinä onnistuvani. Kiusaus on ollut -ylivoimainen, se on ratkaissut. - -Joku kolkutti ja kun hän avasi oven, astuivat Helene ja Bronco Kid -huoneeseen. - -"Malta hetki, vanha veikko", virkkoi Kid. "Minä tulen tänne ystävänä." - -Pelaaja liikkui vaivalloisesti ja jatkoi selittävästi: - -"Minä olen kiedottu kaikennäköisiin siteihin, kuten näet." - -"Hänen pitäisi oikeastaan maata vuoteessa, mutta hän ei mielinyt -päästää minua tulemaan yksin, enkä minä puolestani jaksanut odottaa -kauempaa", sanoi nuori tyttö. Hänen katseensa vältteli merkillisesti -Glenisterin katsetta. - -"Hän ei mielinyt päästää teitä. En ymmärrä..." - -"Minä olen hänen veljensä", selitti Kid. "Olen tiennyt sen jo kauan, -mutta minä -- minä -- sinähän käsität, en voinut ilmaista itseäni -hänelle. Minun sanottavani rajoittuu siihen, että olen pelannut -rehellistä peliä hamaan siihen iltaan saakka, jolloin pelasin sinua -vastaan, ja minä olin silloin vallan poissa suunniltani ja ärtynyt -sinusta kuulemieni juorujen johdosta. Eilen illalla sain sattumalta -kuulla jutun Struvesta ja Helenestä ja saavuin majataloon ajoissa -pelastaakseni hänet. Olen pahoillani, etten surmannut häntä." - -Hänen hoikat sormensa kiertyivät lujasti tuolin käsipuun ympäri hänen -ajatellessaan tapahtumaa. - -"Eikö hän ole kuollut?" kysyi Glenister. - -"Ei, lääkärit ovat noutaneet hänet kaupunkiin ja hän kyllä toipuu. -Mutta on vielä jotain muutakin. Minä en osaa oikein ilmaista -ajatuksiani, mutta anna minulle aikaa, niin osaan sen selittää niin, -että käsität. Minä koetin pidätellä Heleneä tulemasta tänne, mutta hän -sanoi, että se olisi ainoa tapa, ja hän tiennee sen parhaiten. -Se koskee niitä papereita, jotka hän toi tänne viime kevännä. -Hän pelkäsi, että sinä luulet hänen olleen osallisena vehkeilyssä, -mutta sellaistahan sinä et luule, vai kuinka?" Hän silmäili -taistelunhaluisena Royta, joka vastasi kiihkeänä: - -"En toki. Jatka." - -"Pari päivää sitten hän sai selville, että näissä papereissa oli -selostettu koko juttu ja että ne sisälsivät todistuksia, jotka -paljastivat koko salahankkeen ja tuomitsevat tuomarin, Mac Namaran ja -kaikki muutkin osalliset, mutta Struve säilytti papereita -kassakaapissaan eikä halunnut luovuttaa niitä korvauksetta. Sen vuoksi -Helene ratsasti hänen kanssaan... Hän piti sitä velvollisuutenaan -- -siinä kaikki mitä minulla on sanottavaa. Mutta tuntuu siltä, että -Wheaton on päässyt samaan tulokseen toista tietä. Nyt tulen pääasiaan. -Tuomari ja Mac Namara on vangittu lainrikkomuksesta ja heidän -rikoksensa on jo todistettukin, te olette saaneet takaisin kaivoksenne, -ja kysymyksessä olevat miehet ovat menettäneet kunniansa. He joutuvat -linnaan..." - -"Niin, kuudeksi kuukaudeksi ehkä", keskeytti toinen hänen puheensa, "ja -mitä se merkitsee? Milloinkaan ei ole suunniteltu julmempaa ja -rohkeampaa rikosta. He varastivat kokonaisen valtakunnan ja riistivät -sen asukkaat, he polkivat lakia ja uhmasivat oikeutta, he panettivat -rehellisiä miehiä vankeuteen ja tuhosivat toisia -- ja minkä -rangaistuksen he saavat kaikesta tästä? Jonkun vaivaisen sakon tai -lyhytaikaisen vankeuden ehkä, pian ohimenevän maineettomuuden ja -varastamansa omaisuuden menettämisen. Syytös koskee lain polkemista, -mutta yhtä hyvin voisi murhaajaa syyttää yleisen järjestyksen -rikkomisesta. Totta kyllä on, että olemme heidät kartoittaneet ja -etteivät he voi enää meitä vahingoittaa, mutta heitä ei syytetä -milloinkaan heidän todellisesta rikoksestaan. Se jää rankaisematta -siksi, että heidän lakimiehensä sekoittavat selvän asian -kaikennäköisillä muodollisuuksilla ja pykälillä. - -"Luulen olevan perää siinä väitteessä, etteivät Jumalan tai ihmisten -lait päde kolmattakuudetta leveysastetta pohjoisempana, mutta jos tämän -leveysasteen eteläpuolella tapahtuu rikos, asetetaan rikoksentekijät -syytteeseen vehkeilyistään ja he saavat marssia pakkotyöhön." - -"Sinä teet minulle vaikeaksi esittää mitä minulla olisi sanottavaa. -Olen melkein pahoillani, että ollenkaan tulimme tänne. En ole -kaunopuhuja ja minä pelkään, ettet sinä ymmärrä minua", sanoi Bronco -Kid vakavasti. "Me olemme katselleet asiaa seuraavalta näkökannalta: te -olette voittaneet taistelussa ylivoimaisia vihollisia vastaan, olette -saaneet takaisin kaivoksenne ja teidän vihollisenne ovat häväistyjä -miehiä. Heidän laisilleen miehille moinen rangaistus on ankarampi ja -ulottaa vaikutuksensa kauemmaksi kuin mikään muu. Tuomari on enomme ja -samaa verta virtaa suonissamme. Hän otti Helenen huomaansa silloin kun -tämä oli hento lapsi ja on omalla tavallaan ollut hänelle isän -sijaisena ja rakastanut häntä. Ja Helene pitää hänestä myöskin." - -"En ymmärrä sinua oikein", sanoi Roy. - -Silloin puutui Helene puheeseen ja ottaessaan povestaan paperipinkan -sanoi kiihkeästi: - -"Herra Glenister, nämä paperit kertovat teille koko sen -kurjan historian ja todistavat heidän salahankkeensa kaikessa -alastomuudessaan. Minusta tuntuu vaikealta pettää oma sukulaiseni, -mutta nämä todistukset ovat teidän, te voitte käyttää niitä mielenne -mukaan, minä en halua niitä pitää hallussani." - -"Tarkoitatteko, että nämä todistuskappaleet sisältävät kaiken tuon? Ja -te haluatte luovuttaa ne minulle siksi, että katsotte sen -velvollisuudeksenne?" - -"Ne ovat teidän. Minulla ei ole varaa valita. Mutta minä tulin tänne -sen vuoksi, että halusin lausua jonkun hyvän sanan enoni puolesta ja -pyytää teitä säälimään häntä, sillä hän on jo vanha ja hyvin heikko -mies. Tämä on hänelle kuolemaksi." - -Nuori mies näki, että tytön silmät olivat täynnä kyyneliä, että hänen -pieni leukansa värähti ja että veri kohosi hänen kalpeille poskilleen. -Hänessä heräsi jälleen vanha raisu himo sulkea Helene syliinsä, painaa -hänen päänsä olkaansa vasten ja suudella kuiviin hänen kyyneleensä, -silittää hellästi hänen aaltoilevaa tukkaansa ja upottaa siihen -kasvonsa, kunnes intohimo vallan huumaisi hänet. Mutta hän tiesi nyt -lopultakin, ketä Helenen esirukoukset tarkoittivat. - -Hänkö siis luopuisi kostostaan, joka oikeastaan olisikin vain -oikeudenmukaista rangaistusta? Häneltä -- mieheltä -- pohjan mieheltä --- miesten mieheltä -- pyydettiin jotakin sellaista, ja minkä vuoksi? -Hän koetti tyynesti ja asiallisesti harkita ehdotusta, mutta se ei -ollut helppo tehtävä. Jos hän voisi vapauttamalla toisen roiston, -Helenen enon, edistää Helenen onnea, ei hän epäröisi. Rakkaus ei ole -kaikkea mitä maailma voi tarjota. Hän kummasteli itseään: tämä -järkeilevä Glenister ei voinut olla entinen Glenister. Hän oli toivonut -uutta tilaisuutta todistaakseen, ettei hän ollut entinen Roy Glenister --- no hyvä, tämä tilaisuus oli tullut, ja hän oli valmis. - -"Te pyydätte tätä enonne hyväksi, mutta -- mitä toivomuksia teillä on -hänen rikostoverinsa hyväksi? Teidän täytyy käsittää, että jos toinen -vapautetaan, koskee se myöskin toista. Heidän välillään ei ole eroa." - -"Se on kyllä melkein liian paljon vaadittu", puuttui Kid puheeseen -epävarmasti. "Mutta eikö sinunkin mielestäsi asia ole jo loppuun -ajettu? En voi olla ihailematta Mac Namaraa etkä sinäkään voi -- hän on -liian hyvä vihollinen -- ja sitäpaitsi hän rakastaa Heleneä." - -"Tiedän, tiedän", sanoi Glenister kerkeästi ja keskeytti nuoren tytön -aloittaman vastaväitteen. "Olet sanonut tarpeeksi." - -Hän suoristi kumaraisen asentonsa ja silmäili väsyneenä avaamatonta -paperikääröä, minkä jälkeen hän irroitti sen siteet ja repi paperin -toisensa jälkeen pienen pieniksi palasiksi, tyynesti ja -yksinkertaisesti. Sitten hän viskasi palaset lattialle. Helene alkoi -nyyhkyttää ja se olikin ainoa ääni, joka häiritsi huoneen syvää -hiljaisuutta. Näin hän luovutti Helenen viholliselleen ja teki -uhrauksensa pystypäin kuten hänen oma kirjoittamaton lakinsa häntä -velvoittikin. - -"Olet oikeassa -- juttu on loppuun ajettu. Ja nyt minä olen perin -väsynyt." - -He lähtivät. Glenister jäi seisomaan paikalleen. Laskevan auringon -säteet loivat kultaista hohdetta hänen laihoille ahavoittuneille -kasvoilleen, joiden väsyneessä katseessa oli syvän kaipauksen ja -alakuloisuuden ilme. - -Hän ei liikahtanut, ennenkuin taivas hänen edessään oli muuttunut -mustaksi peitteeksi, joka lepäsi sitäkin mustemman meren yllä. Silloin -hänen rinnastaan pusertui syvä huokaus ja hän sanoi ääntensä: - -"Tämä on siis loppu, ja minä lahjoitin hänet näillä omilla käsilläni." - -Hän ojensi ne ja katseli niitä kummastellen ja huomasi vasta nyt, että -toinen niistä oli ajettunut, sinelmillä ja tavattoman arka. Hän tutki -sitä kuin vieraan kättä ja oivalsi, että sen oli saatava pian lääkärin -hoitoa, minkä vuoksi hän lähti kaupungille. Matkalla hän tapasi Dextryn -ja Simmsin, jotka olivat pakahtua juorujuttuihin. - -"Lempo soikoon, täällä ei puhella enää mistään muusta kuin sinusta", he -aloittivat. "Muistoesineitten keräilijät ovat alkaneet kuljettaa pois -koko Struven konttoria, ja ruotsalaiset aikovat tehdä sinusta -kongressiehdokkaan heti kun meidät on hyväksytty valtioksi. He -väittävät, että sinä osaat enemmän kuin hyvin antaa vauhtia -itävaltioitten senaattorien hommiin ja edistää lainvaatimista meidän -kurjien pohjolaisten hyväksi." - -"Kun te puhelette laeista, saatte minut ajattelemaan, että tämä maa -muuttuu pian vietävän sivistyneeksi valkoihoisen asua", huomautti Simms -toivottomana, "ja nyt kun taistelu on päättynyt, tuntuu minusta, ettei -täällä ole mitään tehtävää, joka voisi innostaa täysikasvuista miestä. -Minä lähden länteen." - -"Länteen? Sinä voit viskata kiven Beringin mereen paikalta, jolla nyt -seisot", sanoi Glenister hymyillen. - -"Olkoon -- maa on pyöreä. Tuolla selällä on kuunari, joka varustautuu -Siperiaan -- kaksivuotiselle matkalle. Dextry ja minä olemme tuumineet -tehdä pienen matkan rajan taakse." - -"Niin, se on totta", sanoi vanhus. "Minusta tuntuu täällä kovin -ahtaalta. Täällä on kaikenlaista hölynpölyä, ranskalaisia ravintoloita -ja muuta turhamaista. Nyt aiotaan pääkatukin kivetä ja perustaa kenkien -kiilloituslaitos. Minä haluan päästä seudulle, jossa voin heittäytyä -pitkälleni ja huutaa halloota häiritsemättä jotakin hännystakkiniekkaa -keikaria hänen syvistä aatoksistaan. Parasta, että tulet mukaamme, Roy. -Myykäämme Midas." - -"Tuumin asiaa", vastasi tämä. - -Yö oli kirkas, ja täysikuu kumotti taivaalla, kun he läksivät lääkärin -luota. Glenister, jonka mieliala ei oikein luontunut toverien riehuvaan -ilonpitoon, erkani heistä, mutta ei ollut kulkenut pitkällekään kun jo -kohtasi Cherry Malotten. Hän asteli pää kumarassa ja huomasi tytön -vasta kun tämä puhutteli häntä. - -"No, poika, onko kaikki nyt sitten ohi?" - -Hänen sanansa sopivat tarkalleen nuoren miehen ajatuksiin, ja -hän vastasi: - -"Niin, nyt on kaikki ohi, pikku tyttö." - -"Minun ei tarvinne lausua onnittelujani -- sinä tunnet minut tarpeeksi -hyvin, ettei sellainen ole välttämätöntä. Miltä tuntuu, kun on -voittanut?" - -"En tiedä. Olen hävinnyt." - -"Hävinnyt. Mitä?" - -"Kaikki -- paitsi kultakaivosta." - -"Kaikki paitsi... Ymmärrän. Tarkoitat, että tyttö... että olet kosinut -häntä ja saanut epäävän vastauksen?" - -Glenister ei aavistanut, mitä ponnisteluja tyttö kesti saadakseen -äänensä näin vakavaksi. - -"Tarkoitan jotakin enempää. Se on tapahtunut niin äsken, että -sydämessäni vielä kiehuu ja kiehuu luultavasti vielä kauan -- mutta -huomenna palaan kunnailleni ja laaksoihini, Midakseen ja työhön ja -koetan aloittaa alusta jälleen. Olen jonkun ajan kulkenut vierailla -poluilla ja hakenut uusia jumalia, mutta nyt on sammunut se huikaiseva -hohde, joka minua houkutteli, ja minä näen taas asiat oikeassa -valaistuksessa. Hän ei ole minulle sovelias, vaikka minä rakastinkin -häntä aina. Olen pahoillani, etten voi unohtaa niin helposti kuin monet -muut. On vaikeaa katsella tulevaisuuteen ja löytää uutta harrastusta -asioihin ja esineihin. Mutta annapa kuulua jotakin itsestäsi. Minne -sinä joudut?" - -"En tiedä. On yhdentekevää -- nyt." Hämärä peitti hänen kalpeat, -päättävät kasvonsa, ja hänen äänensä oli hyvin alakuloinen. -- "Aion -käydä tervehtimässä Bronco Kidiä. Hän on lähettänyt minulle sanan. Hän -makaa sairaana." - -"Hän ei ole huono mies", sanoi Roy. "Ja minä luulen, että hänkin -aloittaa ratansa uudelleen." - -"Ehkä", vastasi tyttö silmäillen tummana lainehtivaa valtamerta. -"Vahinko, ettemme voi unohtaa menneisyyttä ja aloittaa uutta elämää." - -"Se kuuluu peliin. En tiedä, miksi, mutta niin kaikissa tapauksissa on -laita. Nähnen sinut joskus, vai kuinka?" - -"Et, poikani, en luule." - -"Luulen käsittäväni", mutisi Glenister, "ehkä onkin niin parasta." Hän -puristi terveellä kädellään tytön pientä kättä ja suuteli sitä. "Jumala -sinua siunatkoon ja varjelkoon, rakas, urhea pikku Cherry!" - -Tyttö seisoi paikallaan suorana ja äänettömänä kunnes nuori mies oli -kadonnut pimeään, ja vain kuu kuuli hänen tuskallisen nyyhkytyksensä ja -kuiskaten lausutun, toivottoman jäähyväisensä. - -"Hyvästi, poikani, oma rakas poikani!" - - - - -XXXVII. - -UNELMIEN LUPAUKSET. - - -Glenister asteli rannalle, sillä hänen taistelunsa ei ollut vielä -loppuun suoritettu, ja ennenkuin hän tuntisi itsensä varmaksi, ei hän -voinut sietää toveriensa riemukasta iloa ja raakaa naljailua. Hänet -olisi otettu avosylin vastaan kaikissa julkisissa tilaisuuksissa, mutta -kukaan ei osannut aavistaa, mitä pilkkaa sellainen hänelle sisältäisi, -kukaan ei voinut mitata hänen surunsa syvyyttä. - -Rantahiekalla, joka oli märkää ja kuin kiveksi kovettunutta, ei -kuulunut hänen askeltensa ääni, ja siitä johtui, että hän joutui -huomaamatta lähestymään sitä ainoata naista, joka hänelle maailmassa -oli kaikki kaikessa ja joka par'aikaa seisoi rantaäyräällä. Jos hän -olisi aiemmin nähnyt hänet, olisi hän vetäytynyt varjoon, mutta kun -Helene huomasi hänen kookkaan vartalonsa, huusi hän nuorta miestä -luokseen ja tämä tuli. Glenisteristä tuntui, että hänen keuhkonsa äkkiä -kutistuivat kuin rautavanteitten puristukseen. Pelkkä ilo, että jälleen -sai nähdä Helenen, kidutti häntä. Hän asteli kiireesti vaikka epäröiden -ja pysähtyi hänen eteensä jäykkänä ja umpimielisenä, hänen sydämensä -takoi ja hänen kielensä oli mykkä. Kun Helene lopulta huomasi hänen -käsivarsisiteensä, astui hänkin lähemmäksi ja kosketti hyväillen hänen -kättään. - -"Ei se ole mitään -- ei yhtään mitään -", virkkoi nuori mies -kykenemättä enää hallitsemaan ääntään... -- "Milloin lähdette?" - -"En tiedä -- en vähään aikaan ainakaan." - -Glenister oli arvellut, että tyttö lähtisi seuraavana päivänä enonsa ja --- sen toisen kanssa saattaakseen heitä meren yli. Äkkiä Helene -huudahti lämpimästi: - -"Te suorititte eilen jalon teon. Olen siitä iloinen ja ylpeä." - -"Minä toivoisin, että ajattelisitte minua mieluummin sellaisena kuin -sinä petona, jommoinen olin eilen, sillä minä olin silloin hullu, -täydellisesti mieletön. Minut oli vallannut viha, kostonhimo ja muut -vaistot, joiden uhriksi voitettu mies helposti joutuu. Ymmärrättehän, -että minä olin pelannut ja menettänyt pelin, menettänyt yhtä mittaa, -kunnes kaikki oli lopussa. Mikä onneton sattuma teidät toi paikalle? Se -taistelu oli hirveän raakuuden näyte ja teidän on vaikea sitä -käsittää." - -"Mutta minä voin sen käsittää. Minä käsitän nyt kaikki. Minä tiedän, -mitä epätoivoinen raivo merkitsee, minä tunnen voitonriemun, minä -tiedän, mitä viha ja pelko ovat. Te sanoitte kerran, että erämaa oli -tehnyt teistä villin, ja minä nauroin silloin teille samoinkuin sille -väitteellenne, että suuret asiat kerran paljastaisivat minulle -totuuden, että me olemme kaikki toistemme kaltaisia ja että samat -vaistot uinuvat meissä kaikissa. Olen huomannut teidän olleen oikeassa -ja ettei olin silloin aika typerä. Minä opin siten tavattoman paljon." - -"Olen minäkin oppinut paljon", virkki Glenister. "Minä toivon, että te -opettaisitte minulle enemmän." - -"Minä -- minä -- pelkään, etten voi teille enempää opettaa", vastasi -tyttö epäröiden. - -Glenister liikahti kuin sanoakseen jotakin erikoista, mutta malttoikin -mielensä ja käänsi katseensa muualle. - -"No?" kysäisi tyttö ja silmäili häntä varkain. - -"Kerran aikoja sitten luin 'Rakastajan rukouksen' ja opittuani -tuntemaan teidät, olen alati rukoillut, että minusta tulisi puhdas ja -teidän hyvyytenne arvoinen ja että te aikojen kuluessa oppisitte -löytämään minusta sen hyvän, joka minussa on -- mutta eihän se hyödytä. -Kaikissa tapauksissa olen iloinen, että olemme tavanneet toisemme -samalla maaperällä ja että te ymmärrätte minua jossakin määrin. -Rukoushan ei voinut täyttyä, mutta se on opettanut minua löytämään -itseni -- ja minä olen oppinut tuntemaan teidät. Se onkin minulle -kuningaskunnan arvoinen. Se on pyhää ja sitä tulen aina kunnioittamaan, -ja kun te lähdette, jää sen muisto minulle ainoaksi yksinäisyyteni -lohduttajaksi." - -"Mutta minähän en aiokaan lähteä. Se on -- ellei --" - -Hänen äänessään oli sävy, joka sai Glenisterin siirtämään katseensa -merenpinnalla karehtivan kuun kuvasta tyttöön. Hengitys oli salpautua -hänen kurkkuunsa ja hän alkoi vavista kuin peloissaan. - -"Ellei -- mitä?" - -"Ellette te vaadi, että minun on lähdettävä." - -"Ah, älkää leikkikö kanssani!" huudahti nuori mies ja ojensi kätensä -ikäänkuin vaientaakseen hänet ja hänen äänensä muuttui anovaksi. "En -voi sitä kestää." - -"Ettekö siis ymmärrä minua? Ettekö siis ymmärrä minua?" kysyi Helene. -"Minä odottelin täällä kootakseni voimia lähteä hakemaan teitä, koska -te olette tehnyt sen minulle niin vaikeaksi -- oma Viliini." - -Helene tuli hänen lähelleen ja katseli häntä silmiin puolittain ujona, -antautuvana ja pidättyvänä, kuunloisteen muuttaessa hänen silmänsä -kahdeksi pohjattomaksi, syväksi rakkauden tähdeksi, jotka lupasivat -täyttää nuoren miehen rohkeimmatkin unelmat. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SEIKKAILIJOITA *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/66361-0.zip b/old/66361-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index b9c46fd..0000000 --- a/old/66361-0.zip +++ /dev/null |